diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-23 03:45:01 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-23 03:45:01 -0800 |
| commit | 83a36034f852be0318e5f9e7ca3f05732e369d6a (patch) | |
| tree | 6c426fcff043d1231dd032aa12ea8bd212e9d7c4 | |
| parent | 0594813f9d45ee00618cab8604a0630849daab71 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65054-0.txt | 5917 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65054-0.zip | bin | 130568 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5917 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9044fc3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65054 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65054) diff --git a/old/65054-0.txt b/old/65054-0.txt deleted file mode 100644 index 06ae328..0000000 --- a/old/65054-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5917 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Muistelmia hyönteismaailmasta, by J. H. -Fabre - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Muistelmia hyönteismaailmasta - Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta - -Author: J. H. Fabre - -Translator: Asko Pulkkinen - -Release Date: April 10, 2021 [eBook #65054] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Jari Koivisto - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA *** - - - - -MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA - -Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta - - -Kirj. - -J. H. FABRE - - -Ranskasta suomentanut - -Asko Pulkkinen - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1910. - - - - -SISÄLTÖ: - -J.H. Fabre. -Harmas -Muurarimehiläisen pesärakennukset. -Tikariampiainen haavataiturina. -Hieta-ampiainen. -Riikinkukkokehrääjät kosimassa. -Tammikehrääjän häälennot. -Maakiitäjän ravinto. -Turkkilot hautajaisissa. -Turkkilot. -- Kokeita. -Hernekärsäkkään muniminen. -Hernekärsäkkään toukka. -Rukoilijasirkan metsästys. -Rukoilijasirkan lemmenvehkeet. -Kaskaan laulu. -Skorpionin häät. -Skorpionin perhe-elämä. -Skorpionin myrkky. - - - - - -J.H. Fabre. - - - Tämä suuri tiedemies ajattelee - kuin filosofi, näkee kuin taiteilija, - tuntee ja kertoo kuin runoilija. - - Edmond Rostand. - -Pitkät puheet eivät kuvaa niin tarkasti ja niin sattuvasti Jean Henri -Fabrea, ranskalaista hyönteistieteilijää kuin edellä olevat hänen -maanmiehensä muutamat sanat. J.H. Fabre oli todellakin tiedemies, -filosofi, taiteilija ja runoilija. Hänen terävä tieteilijäsilmänsä -näki ja seurasi kaikkea, mitä hyönteisten maailmassa tapahtui. Hän oli -verraton havaintojen tekijä, pienimmätkään piirteet, vähäisimmätkään -seikat hyönteisten elämässä ja toiminnassa eivät jääneet häneltä -huomaamatta. Selkeästi ajatellen hän tutki hyönteisten ihmeellisten -tapojen syntyjä, filosofin tavoin selvitteli vaiston ja älyn -vaikeita ongelmia näiden pienten kielettömien valtakunnassa. Hänen -taiteilijakatseensa kiinnittyi ja kiintyi kaikkeen kauniiseen, -säännölliseen ja tarkoituksenmukaiseen, mikä ilmenee hyönteisten -rakennuksissa ja töissä. Runoilijana hän sitten kertoo näkemänsä -ja havaitsemansa. Fabre on hyönteisten elämäkertojen erinomainen -kirjoittaja. Mutta hän ei ole kuivantieteellinen historioitsija, vaan -elävän elämän mestarikuvaaja. - -Fabre ei saanutkaan oppiaan koulussa eikä tieteellisistä kirjoista, -hänen opettajanaan oli suuri ja loppumattoman rikas luonto. Hänellä ei -ollut apunaan tiedemiehen koneita ja kompeita, vaan terävä silmänsä -näkemään ja ymmärryksensä tajuamaan, mitä luonnossa tapahtui. -Itse ja omin neuvoin hän hankki oppinsa ja tietonsa, hänen suuri -rakkautensa luontoon pakoitti hänet tutkimaan, hänen järkkymätön -tahtonsa raivasi edestä esteet, esteet, jotka usein näyttivät kohoavan -ylipääsemättömäksi muuriksi. - -Jean Henri Fabre syntyi Saint-Leon'issa Etelä-Ranskassa joulukuun 22 -p:nä v. 1823. Isä oli talonpoika, varaton työstänsä eläjä, ei näyttänyt -mahdolliselta, että pojasta polvi muuttuisi, että Jean Henri voisi -poiketa isänsä elämänuralta. Varhaisimman lapsuutensa hän vietti köyhän -isoäitinsä kotona. Vaikka hän kuuntelikin mummon satuja ja tarinoita, -kiintyi hän kuitenkin jo pienenä luontoon ja sen todellisuuteen. -Kotiseudun punakukkaiset kanervikot ja sinivattuvarvikot viekoittivat -poikaa luokseen, maakiitäjän kiiltävät kuoret ja perhosen kirjavat -siivet ihastuttivat häntä. Hän riensi kukkasten seuraan kuin mehiläinen -apilan mykerölle. - -Seitsenvuotiaana tuli Jean Henri isänsä kotiin alottaakseen -koulunkäyntinsä. Koulumestari oli samalla kylän parturi, kellonsoittaja -ja lukkari. Hän ei voinut kasvattaa pojan synnynnäistä rakkautta -luontoon, ei ohjata häntä näkemään silmillään eikä kuulemaan -korvillaan. Ei sitä tehnyt koulutupakaan, vaikkakin siellä -seurusteltiin porsaiden ja kanojen kanssa. - -Kolmen vuoden kuluttua isä muutti pieneen Rodezin kylään, jossa -hän ansaitsi toimeentulonsa vähäisestä kahvilaliikkeestä. Täällä -pääsi Henri kylän ylempään kouluun (college). Isä ei voinut maksaa -koulumaksuja, mutta Henri toimi kirkossa kuoripoikana ja sai siten -vapaapaikan koulussa. Mutta tätäkin kesti vain pari vuotta. Isän -liike menestyi huonosti, hän muutti Toulouseen, jossa poika pääsi -seminaariin. Perheen toimeentulo ei kuitenkaan parantunut, pikemmin -huononi. - -Tuli kovia koettelemuksen aikoja. Jean Henrin oli itsensä pidettävä -huoli jokapäiväisestä leivästään, koulunkäynti oli keskeytettävä, -elatusta hankittava. Hän yritti jos jotakin. Milloin käveli -hedelmäkoreineen pitkin raittia, milloin oli rautatiellä työmiehenä, -milloin taas vaelteli aivan työttömänä. - -Vaikkakin tyhjä vatsa esitti sangen jyrkästi vaatimuksiansa, niin -henkinen nälkä oli vielä suurempi. Viimeisillä penneillään poika voi -ostaa runokirjan ja sitä lukiessaan unohtaa "jokapäiväiset" kylläkin, -mutta sangen välttämättömät tarpeensa. Jean Henrin runollisuus ei -ollut ilmassa leijailevia, todellisesta elämästä piittaamattomia -mielikuvituksen tuulentupia, vaan se oli tiedonhalua, oikeata hengen -isoomista ja janoomista, joka ajaa toimimaan ja pakoittaa hankkimaan -tyydytystä. Hänen täytyi saada oppia. Siksipä hän, niin kurjissa -oloissa kuin elikin, haki vapaapaikkaa Avignonin seminarissa. Sen hän -saikin. Hän pääsi jatkamaan keskeytettyjä opinnoitaan. - -Nyt alkoi Henrin elämässä uusi ajanjakso, entistä valoisampi. Mutta -taipumukset nytkin johtivat hänet oppikirjojen äärestä luonnon suurta -kirjaa lukemaan. Hän opetteli sen aakkosia. Hyönteiset ja kasvit -alkoivat kuiskutella ihmeellisiä kertomuksia, ihmeellisempiä usein -kuin paraimmatkaan sadut, mutta tosia ja todellisia. Koulutodistus -oli toisena vuotena huono, aikaa oli kulunut enemmän muuhun kuin -lukemiseen. Mutta seuraavana vuonna hän tarttui tarmokkaasti töihinsä, -ja päästötutkinto oli loistava. - -Suoritettuaan vielä kursseja kemiassa, latinan ja kreikan kielissä -Jean Henri Fabre pääsi v. 1843 Carpentrasiin kansakoulunopettajaksi. -Palkka ei ollut suuri, 700 frangia vain, vaikea oli sillä tulla -toimeen. Sitä paitsi hän meni jo 21-vuotiaana naimisiin. Perhe -lisäytyi, huolet kasvoivat, mutta hänen mielensä ei lannistunut. -Hän suoritti vielä lisätutkintoja, antoi yksityistunteja, haki -paikkoja, mutta ei niitä saanut. Ahtaat olivat ajat. Ylimääräisiin -menoihin, kirjoihin esimerkiksi, oli rahat säästettävä ruuasta, ja -elettävä kieltäymyksessä. Vihdoin hän kuitenkin pääsi Korsikkaan -Ajaccion lyseoon fysikan opettajaksi. Korsikassa olo oli Fabrelle -uuden käänteen alkuna. Saaren rikas luonto, metsät, vuoret, aava meri -valtasivat hänet kokonaan. Nyt hän voi jo uhrata enemmän aikaansakin -mielitutkimuksiinsa. Metsä veti puoleensa, hyönteiset kutsuivat -luoksensa, mutta vaellellessaan rämeiköissä hän sai kuumetaudin, joka -pakoitti taas muuttamaan mantereelle. - -Jonkun ajan kuluttua Fabre pääsi Avignonin lyseoon opettajaksi. -Sitten hän suoritti lisensiaattitutkinnon luonnonhistoriassa. Näihin -aikoihin joutui kerran hänen käsiinsä kuuluisan hyönteistutkijan, -Leon Dufour'in teos. Se elvytti hänessä rakkauden hyönteisiin, se -kiinnitti hänen huomionsa taas hyönteismaailmaan, se valtasi hänet -niin, että hän päätti kokonaan antautua hyönteisiä tutkimaan. Työ oli -palkatonta. Hänen oli jatkettava tukalaa kamppailuaan aineellisia -vastuksia vastaan, ja hän voi vain loma-aikansa uhrata tieteellisiin -tutkimuksiinsa. - -J.H. Fabren ensimäinen hyönteistieteellinen teos ilmestyi v. 1855. -Se herätti heti joltistakin huomiota tiedemiespiireissä, ja kun hän -jonkun vuoden kuluttua matkusti Parisiin, ei hänen nimensä ollut aivan -tuntematon. - -Sitten seurasi sarja krappiväritutkimuksia, mutta aineellista hyötyä ei -niistäkään ollut, sillä toiset käyttivät hyväkseen hänen keksintönsä. - -Varsinaiseen elämäntyöhönsä, luonnonhistorialliseen kirjailemiseen -voi Fabre ryhtyä vasta viisikymmenvuotiaana. Hän erosi lyseosta v. -1871, kun oli saanut pienen lainan ystävältään Stuart Milliltä, ja -muutti Orangeen lähelle Avignonia. Täällä hän aluksi kirjoitteli -luonnontieteellisiä koulukirjoja. Ne olivat kylläkin paljon parempia -kuin aikaisemmin käytetyt oppikirjat, mutta maineensa hän hankki -elämänsä pääteoksella, "hyönteistieteellisillä muistelmillaan". -"Muistelmien" ensimäinen osa ilmestyi v. 1878. Sitten seurasi toisia -katkeamattomana sarjana, niin että "_Souvenirs entomologiques, -- -Etudes sur l'instinct et les moeurs des insectes_" -kokoelmaa tuli -kaikkiaan kymmenen nidettä. - -"Muistelmat" saivat runsaasti lukijoita ja ihailijoita, ne menivät -hyvin kaupaksi. Nyt oli Fabren toimeentulo turvattu, vasta nyt -neljäkymmentä pitkää vuotta kestäneen vaikean kamppailun jälkeen. -Nyt hän voi hankkia itselleen pienen maatilan Sérignan'in kylässä -Provencessa. Siellä maaseudun rauhassa hän voi häiritsemättä -seurustella pienten hyönteisystäviensä kanssa. Siellä rakkaassa -"Harmas'issaan" hän teki tutkimuksiaan ja kirjoitteli muistelmiaan. -Päivät pitkät hän mielenkiinnolla seurasi asioiden kehittymistä -kosivien skorpionien häkissä, tuntimäärin hän loikoi nurmikolla -iso huopahattu päässä ja piti silmällä eksyneen kovakuoriaisen -vaelluksia tai tarkasteli rakennustoimissa puuhailevia mehiläisiä tai -metsästysretkellä kuljeksivia ampiaisia. - -Sérignan'issa Harmasissaan Fabre eli loppuikänsä, siellä hän kuoli -syksyllä v. 1915 melkein yhdeksänkymmenenkahden vuoden ikäisenä. Pitkä -oli hänen elämänsä, pitemmältä se tuntui taistellessa vastatuulessa -ja vastoinkäymisessä, mutta rikas se oli, sillä se oli yhtäjaksoista -innostunutta työtä, työtä, joka kantoi runsaan hedelmän. - -"Henri Fabre on nykyisen sivistyneen maailman etevimpiä ja jaloimpia -suurmiehiä, oppinut luonnontutkija ja samalla ihmeellinen runoilija --- --. Hän on niitä miehiä, joita mitä syvimmästi ihailen koko elämäni -ajan", sanoo Maurice Maeterlinck, mehiläisten elämän suuri runoilija. - -"Souvenirs entomologiques" on tunnontarkan tiedemiehen tarkkoja ja -täsmällisiä havaintoja sekä niistä tehtyjä johtopäätöksiä. Fabre -on asettanut elämäntehtäväkseen tutkia älyn ja vaiston rajamaita, -selvittää, kumpiko niistä määrää hyönteisten toimia ja tapoja. Lukija -huomaa usein, kuinka hän erikoisesti painostaa, että hyönteisillä ei -ole sitä, jota sanomme älyksi, että hyönteiset eivät voi harkiten -työskennellä, vaan että niitä ohjaa tottumukset ja vaistot. Fabre -tekee moninaisia ja monenlaisia kokeita ja ottaa niiden tulokset -mielipiteittensä todistuskappaleiksi ja tueksi, vaikka lukijasta usein -näyttää, että ne todistaisivat aivan päinvastaista. -- Lukija huomaa -niinikään, miten Fabre suhtautuu vuosisatansa käänteentekevään ja -kauaksikantavimpaan luonnontieteelliseen saavutukseen, kehitysoppiin. -Fabre ihaili kyllä Darwinia ja Darwin puolestaan kutsuu Fabrea -"verrattomaksi havainnontekijäksi", olivatpa he kirjevaihdossakin, -mutta kehitysajatusta ei Fabre hyväksynyt, päinvastoin viittaa siihen -usein pilkallisesti. Fabre näki suuren pienessä, mutta oli liiaksi -kiintynyt pikkupiirteisiin ja yksityiskohtiin voidakseen pitää -kokonaisuutta silmällä, voidakseen nähdä syiden ja seurausten lakia -koko elävien olioiden maailmassa. - -"Souvenirs entomologiques" on myös ranskalaisen runoilijan -luonnonrunoutta ja senvuoksi vaikeaa kääntää muille kielille. Tässä -vihkosessa on valikoima Fabren "Muistelmia" suomennettuina. Fabre itse -sanoo, että hän kirjoittaa nuorille ja etupäässä heille, herättääkseen -heissä rakkautta luontoon ja luonnonhistoriaan. Jos Fabre voisi tämän -vihkosen välityksellä puhua myös Suomen nuorille, herättää heissäkin -rakkautta luontoon, opettaa heitäkin lukemaan suurta luonnon kirjaa ja -näkemään sen ihmeitä, olisi vihkosen tarkoitus täytetty. - -Muutamat "Muistelmat" ovat hiukan lyhennetyt, niistä on jätetty pois -kokonaisuuteen kovin höllästi liittyviä tai suomalaiselle lukijalle -vähemmän mielenkiintoisia paloja. Suomentaja ei ole siinä suhteessa -menetellyt sen omavaltaisemmin kuin saksalaisen tai ruotsalaisenkaan -valikoiman kääntäjät, vaikkakin heidän käännöksensä ovat "tekijän -luvalla" tehdyt. Moni olisi ehkä pitänyt vieläkin suurempia lyhennyksiä -tarpeellisina. - -_Suomentaja_. - - - - -Harmas. - - -Sitähän minä aina olin toivonut, hoc erat in votis, maapalaa, oi, -ei kovin suurtakaan, mutta rauhallista, semmoista, joka on loitolla -yleisen maantien hälinästä, yksinäistä, autiota, auringon polttamaa -palstaa, ohdakkeiden, ampiaisten ja kimalaisten suosimaa. Siellä minä -voisin tutkia petoampiaisia ja hietapistiäisiä, antautua vaikeaan -kaksinpuheluun, jossa kysytään ja vastataan kokeiden kielellä eikä -minun tarvitsisi peljätä ohikulkevien häiritsemisiä. Siellä minä -voisin ilman aikaavieviä, suuria toimenpiteitä, ilman väsyttäviä ja -huomiokykyä tylsyttäviä retkeilyjä viritellä ansojani ja seurata joka -hetki niiden vaikutuksia. Hoc erat in votis, niin, se oli toivoni, -unelmani, joka aina oli mielessäni väikkynyt, mutta aina häipynyt -vastaisuuden utupilviin. - -Ei ole ollut helppoa laatia itselleen ulkolaboratoriota, niin kauan -kuin huoli jokapäiväisestä leivässä on ollut kiusana. Neljäkymmentä -vuotta olen järkähtämättömänä taistellut elämän pikkupuutteita vastaan, -mutta nyt on se niin kiihkeästi kaipaamani laboratorio kuitenkin -valmis. En koetakaan kertoa, kuinka paljon kestävyyttä ja väsymätöntä -työtä se minulle maksoi. Se on valmis ja se suo ehkä hiukan lepoa, mikä -on tärkeää sekin. Sanon "ehkä", sillä minulla on yhä vielä joku rengas -kaleriorjan kahleista jaloissani. - -Toivoni on toteutunut. Hiukan liian myöhään kylläkin, kauniit -pikkuhyönteiseni! -- luulen, että minulle annettiin pähkinä vasta -sitten, kun hampaani alkavat olla liian heikot sitä pureskelemaan. -Niin, hiukan liian myöhään. Nuoruuden laaja näköpiiri on supistunut -matalaksi ja painostavaksi holviksi, joka päivä päivältä yhä alemmaksi -laskeutuu. Kaipaamatta mitään mennyttä, haluamatta takaisin edes -nuoruusvuosiani ja vielä vähemmin tulevaisia toivomatta olen tullut -siihen käänteeseen, jolloin koettelemusten murtamana kyselee itseltään, -onko elämä ollut elämisen arvoista. - -Näiden ympäröivien raunioiden keskelle on jäänyt vahvalle perustalleen -pystyyn kappale muuria, nimittäin rakkauteni tieteelliseen totuuteen. -Voi, näppärät ampiaiseni, onko siinä kylliksi, että voisin täyttää -muutamia sivuja teidän historiastanne? Eivätkö voimani petä hyvää -tahtoani? - -Mutta miksi minä olen hyljännyt teidät niin kauaksi aikaa? Sitä ovat -jotkut ystäväni minulta tiedustelleet. Oi, kertokaa niille ystävilleni --- ovathan ne yhtä hyvin teidänkin ystäviänne -- kertokaa, ettei syynä -ole ollut unohtaminen, ei väsyminen eikä laiminlyönti. Minä ajattelin -teitä. Olin varma, että rengasampiaisen (Cerceris) pesäkolo voi vielä -ilmaista monta salaisuutta, että petoampiaisen (Sphex) pyydystäminen -voi tuottaa uusia yllätyksiä. Mutta minulla ei ole ollut aikaa, sillä -minä taistelin yksin vastoinkäymisissä, ja ennen filosofointia täytyy -elää. Kertokaa niille se, niin ne antavat minulle anteeksi. - -Toiset moittivat minun kirjoitustapaani, ettei se ole kylliksi -juhlallista eli, oikeammin sanoen, oppineenkuivaa. He pelkäävät, ettei -sivu, jonka helposti lukee, aina ilmaise totuutta. Tulkaa kaikki -pistiäiset ja kaikki peitinsiivin panssaroidut, puolustakaa minua ja -todistakaa minun hyväkseni! Kertokaa kuinka tuttavallisesti olen teidän -kanssanne seurustellut, kuinka kärsivällisesti havaintojani tehnyt ja -kuinka tunnollisesti merkinnyt muistiin kaikki teidän toimenne! Teidän -todistuksenne on yksimielinen: minun sivuni eivät ole täynnä onttoja -kaavoja eivätkä oppineita puheenparsia, vaan ne sanovat tarkasti vain -havaitun tosiasian, ei sen enempää eikä vähempää, ja jos jotakuta -teistä haluttaa minun jäljestäni vuorostaan kysyä niitä asioita, niin -hän saa samat vastaukset kuin minäkin. - -Ja jollette te, hyvät hyönteiseni, saa tuota kelpo väkeä asiasta -vakuutetuksi, sillä teillähän ei ole ikävystymisen taakkaa -hartioillanne, niin sanon minä vuorostani heille: te leikkelette -eläimen, mutta minä tutkin sitä elävänä; te teette siitä pelon ja -säälin esineen, mutta minä teen sen rakastettavaksi; te työskentelette -kidutuskammiossa ja leikkaushuoneessa, minä taasen teen havaintoja -sinisen taivaan alla kaskaiden laulaessa; te teette solulla ja -alkulimalla kemiallisia kokeita, minä tarkastan vaiston korkeimpia -ilmenemismuotoja; te tutkitte kuolemaa, mutta minä tutkin elämää. -Ja miksipä en sanoisi kaikkea, mitä ajattelen: susi on sekoittanut -karitsalta veden, luonnonhistoriaa, tätä nuorison mielitutkimusta -on alettu karttaa ja vihata sen jälkeen kuin solu on nostettu -valtaistuimelle. Siksipä, vaikkakin minä kirjoitan oppineille -ja filosofeille, jotka joskus vielä koettavat ratkaista vaiston -pulmallista kysymystä, kirjoitan myöskin nuorille ja ennen kaikkea -heille, että saisin heidät rakastamaan luonnonhistoriaa, jota te -opetatte heidät vihaamaan. Tämän tähden minä, pysyen kuitenkin aina -totuudessa, vältän teidän tieteellistä proosaanne, joka liiankin usein -näyttää olevan lainaa jostakin intialaisesta murteesta. - -Mutta näistä asioista ei ole nyt kysymys, vaan minunhan piti puhua -siitä maapalasta, jota niin kauan toivoin ja jonka suunnittelin -tekeväni elävän hyönteistieteen laboratorioksi, siitä maapalasta, joka -minun on viimeinkin onnistunut saada pienessä, yksinäisessä kylässä. -Se on "Harmas". Sillä sanalla tarkoitetaan meillä viljelemätöntä, -kivistä ja ajuruohoa täpötäynnänsä kasvavaa aluetta Maa on liiaksi -karua kelvatakseen viljeltäväksi, vain lampaat laiduntavat siellä -keväällä, jos on sattunut sen verran satamaan, että ruoho hiukan pääsee -kohoamaan. Mutta "Harmas" on ennen ollut hiukan viljeltyäkin, sanotaan -sen kasvattaneen viiniköynnöksiä, sillä suurten kivilohkarekasojen -välissä on vähän punaista savimaata. Kaivaessamme kuoppia muutamille -istutettaville puille olemme tosiaankin tavanneet tuon arvokkaan kasvin -puoleksi hiiltyneitä tähteitä. Kolmepiinen talikko, ainoa työase, -joka kykenee tunkeutumaan semmoiseen maaperään, on siis ollut siellä -käytännössä, valitettavasti kyllä, sillä alkuperäinen kasvullisuus on -sentähden kadonnut. Siellä ei ole enää ajuruohoa, ei laventelia eikä -kermestammipensaita, tuota tammikääpiötä, jonka muodostamien metsien -yli voi kulkea, kun kohottelee jalkojaan hiukan korkeammalle kuin -tavallisesti. Kuinka hyödyllisiä nämä kasvit minulle olisivatkaan, -etenkin kaksi ensimäistä, joista mehiläiset ja kimalaiset saisivat -hunajaa! Minun on täytynytkin tuoda ne takaisin siihen maahan, josta -talikko ne karkoitti. - -Sen sijaan on ilman minun välitystäni niitä kasveja ylenmäärin, -jotka tavallisesti rehoittavat entisillä, oman onnensa nojaan -jätetyillä viljelysmailla. Kaikista runsaimmin kasvaa juolavehnää, -kiusallista heinää, jota ei ole kyennyt kolmivuotinen, katkera -hävityssotani tyystin poistamaan. Sen jälkeen on enimmin piikkisiä -ja tähtikarvapertuskoin asestettuja kaunokkeja, kaikkiaan kolme -lajia. Läpipääsemättömän kaunokkitiheikön yli kohoaa siellä täällä -espanjalainen kultaohdake kuten monihaarainen kynttiläjalka, jossa -liekkeinä ovat oranssinkeltaiset kukat. Sen piikit ovat vahvat kuin -kynnet. Sitäkin korkeampi on illyrilainen ohdake, jonka parin metrin -pituinen haaraton varsi päättyy suureen, ruusunpunaiseen kukkaterttuun. -Näiden välissä ryömii sinivatukan pitkät ja okaiset oksat. Jos tahtoo -kulkea läpi tämän piikkisen viidakon, jossa kimalaiset ja ampiaiset -keräävät mettä, niin täytyy vetää jalkaansa saappaat, joiden varret -ylettyvät yli polven, tai muuten saa verinaarmuja sääriinsä. Niin -kauan kuin kevätsateiden kosteus pysyy maassa, on kasvullisuudella -jonkinlainen viehätyksensä, mutta kun kesän kuivuus tulee, muuttuu -seutu lohduttomaksi erämaaksi, jonka tulitikku voisi sytyttää ja -polttaa reunasta toiseen. Semmoinen on tai pikemminkin oli se Eden, -jossa aijoin elää ja työskennellä hyönteisten! seurassa. Neljäkymmentä -vuotta kestänyt kamppailu on sen minulle hankkinut. Sanoin Eden, ja -minun kannaltani katsoen on nimitys oikea. Tämä kirottu maa, johon ei -kenkään uskaltanut kylvää edes turnipsia, on ampiaisten paratiisi. Sen -rehevät ohdakkeet ja kaunokit houkuttelevat hyönteisiä kaikkialta. En -koskaan ennen retkilläni ole nähnyt niitä niin paljoa samassa paikassa. -Kaikki, jotka ampiaisen nimeä kantavat, keräytyvät sinne. Sinne tulee -kaikenlaisen riistan pyydystäjät, rakennustyöläiset, jotka rakentavat -savesta asumuksiaan, kankurit, jotka kehräävät ja kutovat, verhoilijat, -jotka leikkelevät lehtiä tai kukkien teriöistä kappaleita, arkkitehdit, -jotka tekevät rakennuksia paperimassasta, sementtityöläiset, jotka -sekoittavat savea, kirvesmiehet, jotka kaivertavat puita, kaivajat, -jotka tekevät maanalaisia koloja, monen monet muut sen lisäksi. - -Mikä on tuokin hyönteinen? Se on villamehiläinen (Anthidium), joka -raapii hämähäkin seitin tapaista karvapeitettä kaunokin varresta ja -muodostaa siitä villapallon, jonka se vie leukojensa välissä ylpeänä -kotiin. Maanalaisissa käytävissään se tekee siitä pumpulihuopapussin, -johon se kätkee hunajaa ja munansa. - -Entä nuo toiset, jotka niin innokkaasti kukissa hyörivät? Ne ovat -verhoilijamehiläisiä (Megachile), joiden vatsan alla on mustia, -valkeita tai tulipunaisia kokoomiskarvoja. Kun ne lähtevät ohdakkeista, -menevät ne läheisiin pensaisiin, joiden lehdistä ne leikkaavat palasia -ja muodostavat niistä pesässään tötteröitä, jotka ne täyttävät -hunajalla ja joihin sitten pistävät munansa. -- Entä nuo mustassa -samettipuvussa? Ne ovat muurarimehiläisiä (Chalicodoma), jotka -rakentavat pesänsä hiekkasiruista ja sementistä, s.o. syljestään. -Niiden pesiä löytää usein Harmas'issa kivistä. -- Mitäs nuo, jotka -surisevat niin äänekkäästi? Turkkimehiläisiä (Anthophora), joiden pesät -ovat muurin koloissa ja aurinkoisissa törmissä. - -Nämä ovat muurimehiläisiä (Osmia). Joku niistä tekee pesäkammioitaan -kotilon tyhjän kuoren kierteisiin, toinen poraa sinivatukkapalasesta -ytimen ja muuraa sinne monikerroksisen asunnon toukilleen, kolmas -käyttää samaan tarkoitukseen ruo'on luonnollista varsionteloa, neljäs -asuu vuokratta jonkin muun kimalaisen maanalaisissa pesäkoloissa. -Tuolla on sarvimehiläisiä (Macrocera, Eucera longicornis, L.), joiden -koirailla on komeat sarvet; housumehiläisten (Dasypoda) takajalat ovat -kankeakarvaiset. Nämä tässä ovat monilajisia maamehiläisiä (Andrena) ja -hietamehiläisiä (Halictus). - -Jätän lukuisat muut mainitsematta, sillä jos tahtoisin luetella kaikki -ohdakkeitteni vieraat, saisin tässä tuoda katselmukseen melkein koko -hunajanvalmistajoiden heimon. Oppinut hyönteistieteilijä, professori -Pérez Bordeauxista, jolle lähetin löytöni määrättäviksi, kysyi kerran, -käytänkö mitään erikoisia pyyntineuvoja, kun niin paljon harvinaisia, -niin, ennen tuntemattomiakin hyönteisiä hänelle annoin. Mutta minähän -en ole kokenut, vielä vähemmin innostunut hyönteisten pyydystäjä, sillä -hyönteiset huvittavat minua enemmän silloin, kun ne ovat elävinä omissa -toimissaan kuin kuolleina ja neuloihin pistettyinä laatikoissani. Koko -minun metsästyssalaisuuteni on rehevä, ohdakkeita ja kaunokkeja kasvava -puutarhani. - -Onnellinen sattuma on liittänyt hunajan-kokoojiin vielä -metsästäjäheimot. Jotkut muurarit ovat koonneet ympärysaitaa varten -sinne ja tänne hiekkaa ja kiviä kasoihin. Aitatyöt edistyivät -hitaasti, joten hyönteiset valloittivat jo ensimäisenä vuonna aidan -aines-varastot. Muurarikimalaiset valitsivat kivien kolot asunnoikseen -ja viettivät siellä yönsä suurissa joukoin. Vahva muurisisilisko oli -valinnut erään kolon, jossa se tähysteli ohikulkevia sittiäisiä. -Kivitasku, jonka puku on kuin dominikanimunkin, istui ylimmäisellä -kivellä ja lauloi lyhyen laulunsa. - -Hiekkakasoissa oli toisia siirtolaisia. Pyörreampiaiset (Bembex) -pörisyttivät siihen pesäkolojaan. Petoampiaiset (Sphex) laahasivat -sinne tuntosarvista heinäsirkkoja. Sarviampiainen (Stizus) kasasi -kellareihinsa kaskassäilykkeitä. Kaikki nämä hyönteiset katosivat, kun -muurarit käyttivät hiekan, mutta sain ne takaisin, kun hankin uusia -hiekkaläjiä. - -Hieta-ampiaiset (Ammophila) eivät kuitenkaan hävinneet, sillä -niiden pesät ovat toisaalla. Keväällä näen yhden lajin ja muiden -syksyllä lentää hyörivän pyydystämässä toukkia teiden varsilta ja -ruohokkojen välimailta puutarhassani. Iloiset ja vilkkaat tieampiaiset -(Pompilus) tarkastavat piilopaikoista hämähäkkejä. Suurin vaanii -tarantella (Lycosa narbonensis, Latr.), jonka maakolot eivät ole -harvinaisia Harmas'issa. Lämpiminä päivinä marssivat maakasarmeistaan -amatsonimuurahaiset (Polyergus rufescens, Latr.) komppanioittain orjia -metsästämään. Viisi senttimetriä pitkät tikariampiaiset (Scolia) -lentävät hitaasti mätänevän ruoholäjän ympärillä ja kaivautuvat -sen sisään pyydystämään otuksiaan, lehtisarvisten (Lamellicornia), -nokkakärsäkkään (Oryctes) ja kultakuoriaisen (Cetonia) toukkia. - -Miten paljon tutkimusten esineitä! Ja uusia vielä tulee. Talo oli -yhtä autio kuin maakin. Kun ihmiset menivät, ja rauha oli varma, -tulivat eläimet ja valtasivat kaiken. Kertut asettuivat asumaan -sirenipensaisiin, vihreäpeipponen kypressikatoksen suojaan, varpunen -kokosi korsia kattotiilien alle. Platanin latvassa viserteli -vihreävarpunen, jonka pesä ei ole aprikosin puolikasta suurempi. -Iltaisin yhtyivät soittajaisiin pöllöt yksitoikkoisine äänineen. - -Talon lähellä on lampi, johon vesi tulee kylän vesijohtokanavasta. -Sinne kokoutuvat kosimisaikanaan kaikki sammakot aina kilometrin -päästä. Isot ristikonnat tulevat kylpemään. Lehtisammakot, jolleivät -kurnuta puissa, huvitteleivat tehden uimahyppyjä. Kun toukokuun yöt -hämärtyvät, alkaa lammikolla sellainen korvia särkevä soitanto, että on -mahdoton kotona pöydässä keskustella, mahdoton nukkua. - -Talon ovat vallanneet vielä rohkeammat ampiaiset. Kynnysalla -roskakasassa pesii valkoviiruinen petoampiainen (Sphex albisectus -Lep. et Serv.). Kun menen huoneeseen, pitää varoa rikkomasta sen -pesäkoloja ja tallaamasta työssään olevaa kaivajaa. Varmaan on -siitä neljännesvuosisata kulunut, kun viimeksi näin tämän raivoisan -sirkanmetsästäjän. Kun siihen ensiksi tutustuin, täytyi minun kulkea -useita kilometrejä elokuun helteessä tavatakseni sen, mutta nyt se on -aivan kynnykseni alla. - -Ikkunakomerossa on hämähäkkien tappajalla (Pelopoeus) lämmin ja -mieluisa asuinpaikka. Se muuraa mullasta tehdyn pesänsä kiviin ja -käyttää sisääntuloreikänä ikkunaluukussa olevaa rakoa. Kaihtimien -lustoihin rakentavat jotkut muurarimehiläiset (Chalicodoma) kammioitaan -ja luukkujen sisäpinnalle kokoo muurariampiainen (Eumenes) pieniä -savikekoja. Tavallinen ampiainen (Vespa vulgaris, L.) ja Ranskan -ampiainen (Pollistes gallicus, L.) ovat ruokatovereitani, ne tulevat -päivällisen aikana katsomaan, ovatko rypäleet pöydälläni jo niin kypsiä -kuin ne näyttävät olevan. - -Nämät hyönteiset -- kaikki eivät ole läheskään mainitut -- ovat -lukuisana ja valittuna seurueenani. Entiset ystäväni ja uudet tuttavani -ovat lähelläni metsästämässä, mettä kokoomassa ja rakentamassa. Ja -jos on tarpeellista vaihtaa havaintopaikkaa, niin on vuori muutaman -sadan askelen päässä asunnostani. Sen aurinkoisia rinteitä rakastaa -pyörreampiainen (Bembex) ja sen savikuopista saavat monet muut -rakennusaineita. Tämän hyönteisrikkauden takia minä vaihdoin -kaupungin kylään, asetuin Sérignan'iin viljelläkseni turnipsia ja -kylvääkseni salattia. - -Atlantin ja Välimeren rannikoille on Ranskaamme perustettu kalliiksi -tulleita laboratorioita merieläinten tutkimista varten. Siellä ihmiset -leikkelevät merestä saamiaan pikkuisia ja meille arvottomia eläväisiä, -uhraavat koko omaisuuksia mikroskoppeihin, hienoihin leikkauskoneisiin, -pyyntineuvoihin, laivoihin, kalasäiliöihin ja akvarioihin saadakseen -selville minkälainen on rakenteeltaan nivelmadon munasolu, kysymys, -jonka täyttä tarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt. He unohtavat -kokonaan pienet maahyönteiset, jotka aina ovat lähellämme, jotka -antavat yleiselle sielutieteelle erinomaisen tärkeitä todistuksia ja -jotka hävitystyöllään saavat aikaan kansantaloudellisia vahinkoja. -Milloin perustettanee hyönteislaboratorio, jossa ei tutkita kuolleita -hyönteisiä, vaan eläviä, niiden vaistoa, tapoja, töitä, taisteluja -ja lisäytymistä? Olisi kai tärkeämpi tietää viinitarhojen tuhoojien -elämä kuin jonkun siimajalkaisen hermosäikeiden päätepisteet. Olisi -kai tärkeämpää kokeillen saada selvä vaiston ja älyn välisestä -rajasta, vertailemalla voida määrätä, onko ihmisjärki selittämätön -tekijä vai ei, se olisi kai tärkeämpää kuin lukea jonkin äyriäisen -tuntosarvien renkaita. Näiden kysymysten ratkaisu vaatisi kokonaisen -joukon tutkijoita, mutta meillä ei ole ainoatakaan. Nilviäiset -ja onteloeläimet ovat muodissa, merten syvyydet tutkitaan -vartavasten valmistetuilla koneilla -- mutta maa jalkojemme alla -jää tuntemattomaksi. Odotellessani muodin muuttumista avaan elävän -hyönteistieteen laboratorion Harmas'issa, eikä se laboratorio maksa -verotetuille penniäkään. - - - - -Muurarimehiläisen pesärakennukset. - -Chalicodoma muraria Fabr. - - -Réaumur on omistanut erään teoksensa _muurarimehiläisten_ -(Chalicodoma muraria Fabr.) historialle. Aikomukseni on ottaa tämä -asia uudestaan käsiteltäväksi, täydennettäväksi ja ennen kaikkea -tarkastettavaksi eräältä näkökannalta, jonka kuuluisa tutkija on -kokonaan lyönyt laimin. Ensiksi tekee mieleni kuitenkin kertoa, miten -tutustuin näihin pistiäisiin. - -Se tapahtui opettajatoimeni alkuaikoina, noin 1843. Jonkun aikaa sen -jälkeen kun olin lähtenyt Vauclusen opettajaseminarista todistus -taskussa ja välittömän iloisena kuten kahdeksantoista-vuotias -konsanaankin, lähetettiin minut Carpentrasiin johtamaan sikäläiseen -kaupungin yläkouluun liitettyä alkeiskoulua. Omituinen koulu, totta -tosiaan, huolimatta mahtavasta "ylä"-nimestään. Se oli jonkinlainen -avara kellari, kostea ja ummehtunut. Eipä siis ihme, että opettaja -ja oppilaat pitivät enemmän ulkoilma-geometriasta, s.o. -käytännöllisestä maanmittauksesta. - -Kun tuli toukokuu, vaihdettiin hämärä kouluhuone ketoihin. Se oli -juhlahetki. Toimintakenttä oli laaja, asumaton kivinen tasanko, -_harmas_. Siellä ei ollut puita eikä pensaita estämässä nuorten parven -vartioimista, siellä ei minun tarvinnut peljätä, että oppilaani -maistelisivat raakoja aprikoseja. - -Jo ensi retkellä herätti eräs epäiltävä seikka huomiotani. Jos -lähetin pojan kauas pystyttämään mittapuuta, niin näin hänen matkalla -useasti pysähtyvän, kumartuvan, suoristuvan, tutkivan, taas kumartuvan -välittämättä rahtuakaan mitan pystyttämisestä ja merkinannosta. -Toinen otti maasta rautaisen mittanauhan asemasta kivisirpaleen, -kolmas murenteli multaa käsissään eikä mitannut kulmaa, kuten olisi -pitänyt. Monet tapasin imemässä oljenkortta Monikulmio ei syntynyt, -halkaisijoita ei vedetty. Mistä tämä kumma johtui? - -Kysyin ja sain selityksen. Oppilas, synnynnäinen nuuskija ja -havainnontekijä, oli jo kauan tiennyt, mistä opettajalla ei ollut -aavistustakaan. Harmas'in piikivisirpaleiden päälle rakensi eräs -suuri ja musta mehiläinen multapesiään. Näissä pesissä on hunajaa -ja maanmittarini aukoivat niitä imeäkseen niiden kennot kuiviin -olkipillillä. Menetelmä näytettiin minulle. Hunaja on hiukan -väkevää, mutta kylläkin mukiin menevää. Minullekin se maittoi, siksi -liityin pesänetsijöiden seuraan, ja vasta myöhemmin jatkoimme -moni-kulmiomittaustamme. Niin näin ensi kerran muurarimehiläisen, -kuten sitä Réaumur nimittää, ennenkuin tiesin mitään sen historiasta -tai sen historian kirjoittajasta. - -Tämä komea ampiainen, jolla on tummansinipunervat siivet ja -musta samettipuku, sen pesärakennukset aurinkoisilla sorakasoilla -ajuruohovarvikossa ja sen hunaja, joka toi vaihtelua vakavassa -maanmittaustyössä, vaikuttivat virkistävästi minuun. Toivoin saavani -tietää enemmän kuin mitä oppilaani olivat minulle opettaneet. -Kirjakauppiaalle oli juuri saapunut erinomainen hyönteisiä käsittelevä -teos, de Castelnau'n, E. Blanchard'in ja Lucas'in "Histoire naturelle -des animaux articulés" (Niveljalkaisten luonnonhistoria). Siinä oli -hyvin runsaasti kuvia, mutta, voi, oli sillä hintaakin! Mutta mitäpä -siitä, minun runsaista seitsemänsadan markan vuosituloistani täytyi -uhrata siihen koko kuukauden palkka. Mitä menetin liikaa hengen -ravintoon, sen sain säästää ruumiin ylläpidosta. - -Ahmin kirjan kannesta kanteen. Sain tietää siitä mustien mehiläisten -nimen, luin ensi kerran hyönteisten tavoista yksityiskohtaisia -kuvauksia, löysin siitä minun silmissäni sädekehän ympäröimät, -kuuluisat nimet: Réaumur, Huber, Léon Dufour, ja kun selailin kirjaa -sadannetta kertaa, kuiskasi sisäinen ääni hiljaa: sinustakin tulee -eläinten historioitsija kerran! -- Lapselliset kuvitelmat, mihin -katosittekaan! Tahdoin kuitenkin elvyttää näitä muistoja, samalla -kertaa sekä surullisia että iloisia, johtuakseni mustien mehiläisten -töihin ja toimiin. - -Chalicodoma-nimi tarkoittaa hyönteistä, joka rakentaa pesänsä -yhteenmuuratuista kivensirpaleista. Se sopii erinomaisesti näille -ampiaisille, jotka tekevät kennonsa samoista aineksista kuin mekin -talomme. Niiden työ on muurarien työtä, maalaismuurarien, jotka -käyttävät laastiinsa enemmän savea kuin kiveä. Réaumur, jolle -tieteellinen jaoittelu oli vierasta, kutsui niitä, kuten jo sanoin, -muurarimehiläisiksi. Se sana on kylliksi kuvaava. - -Kotiseudullani on niitä kolme lajia, pesän rakennustavan mukaan -kutsun niitä somerikko-, oksa- ja katosmuurarimehiläisiksi. Ensimäisen -lajin, Réaumurin muurarimehiläisen, molemmat sukupuolet ovat niin -eri-värisiä, että vasta-alkava tutkija nähdessään ihmeekseen niiden -tulevan samasta pesästä pitää niitä eri lajeina. Naaras on mustan -sametin karvainen sen siivet tummansinipunaiset. Koiraan samettipuku -on kirkkaanpunainen. Molempien toisten pienempien lajien väreissä ei -ole tämmöistä eroa, kumpikin sukupuoli on samanlaisessa puvussa, jonka -värinä on sekaisin ruskeaa, punakeltaista ja tuhkanharmaata. - -Pesänsä perustaksi valitsee muurarimehiläinen Pohjois-Ranskassa, kuten -Réaumur sanoo, aurinkoisen, rappaamattoman muurin, sillä rappaus -liuotessaan voisi turmella kennokomerot. Se rakentaa asuntonsa -vakavalle alustalle, paljaalle kivelle. Etelä-Ranskassa on se -yhtä varovainen, mutta en ymmärrä, miksi se täällä yleisesti ottaa -mieluummin perustaksi muun kuin muurikiven. Se ottaa mieluummin -veden kuljettamia piimöhkäleitä, usein vain nyrkin kokoisia, joita -muinoin jäätiköt ovat kasanneet Rhônen laakson pengermistä. Tämmöisten -asumussijojen yleisyys vaikuttanee muurarimehiläisen valintaan. -Laaksoissa on mehiläisellä käytettävänään vuoristopurojen tuomat -somerkasat. Semmoisten kivien puutteessa rakentaa muurari pesänsä -mille kivelle tahansa. - -Katosmuurarimehiläisen valinta on vielä vapaampi. Erityisesti se -mieltyy räystäästä ulospistävien kattotiilien aluksiin. Tuskinpa -lie sitä maalaistaloa, jonka räystästiilien alla ei olisi sen -pesiä. Sinne se joka kevät perustaa väkirikkaita siirtoloita, joiden -sukupolvesta toiseen säilyvät ja vuosittain laajenevat muuraukset -peittävät lopuksi laajoja aloja. Olen nähnyt pesiä, jotka peittivät -katoksesta viisi tai kuusi neliömetriä. Kun mehiläiset olivat -toimissaan, niin oli työläisten joukko ja surina vallan hämmästyttävä. -Nämä muurarit ovat myös mieltyneitä parvekkeen sillanalukseen ja -käyttämättömän ikkunan komeroon. Semmoisiin paikkoihin asettuvat ne -sadoittain, kukin kuitenkin työskennellen yksin. - -Oksamuurarimehiläinen tekee ilma-asuntoja puiden oksille. Kaikenlaiset -pensaat, kuten orapihlaja, granattiomena, orjantappura, kelpaavat -sille, mutta tammi, jalava ja pinja kohottavat sen vielä korkeammalle. -Lehvistöstä se valitsee oksan, oljen paksuisen, ja rakentaa tälle -ohuelle alustalle pesänsä saviruukista. Valmis pesä on kuin multapallo, -jonka läpi oksa kulkee. Jos se on yhden hyönteisen tekemä, on se -aprikosin kokoinen, mutta jos useampia on ottanut töihin osaa, on se -yhtä suuri kuin nyrkki. Viimemainittu tapa on harvinainen. - -Nämä kolme muuraria käyttävät samoja rakennusaineita, kalkkipitoista, -hiekansekaista savea, johon on sotkettu työläisen omaa sylkeä. -Mehiläiset halveksivat kosteita paikkoja, vaikkakin ne helpoittaisivat -töitä ja vähentäisivät laastin kostuttamiseen kuluvaa sylkimäärää. -Luonnostaan kosteat aineet eivät sitoisi kylliksi laastia. Ne käyttävät -sentähden kuivaa pölyä, joka imee itseensä hyvin paljon sylkeä ja -josta muodostuu syljen munanvalkuaisaineiden kanssa jonkinlaista -sementtiä. Se kovettuu yhtä pian kuin sammuttamattomasta kalkista ja -munanvalkuaisesta tehty kivikittikin. - -Kaikki kolme mehiläislajia keräävät muuriruukkitarpeensa paljon -käytetyiltä teiltä, joiden kalkkikivet ovat murskautuneet hienoiksi -ajoneuvojen pyörien alla. Sieltä ne hankkivat rakennusaineensa -vähääkään välittämättä ainaisesta eläinten ja ihmisten edestakaisin -kulkemisesta. Eloisa mehiläinen on toimissaan tosiaan näkemisen -arvoinen. Tien, saviruukinvalmistuspaikan, ja pesän välillä on -yhtämittainen tulevien ja menevien surina. Työskentelevien lento -on niin suoraviivaista ja nopeaa, että näyttää siltä kuin ilman -läpi kulkisi usvajuova. Pesään menevät vievät mukanaan herneenkokoisen -laastipallon, sieltä tulevat laskeutuvat suoraan kaikista kovimmalle -ja kuivimmalle paikalle. Koko ruumis väristen ne nakertavat -leukojensa päillä, raapivat etujalkojensa nilkoilla saadakseen multa- -ja hiekkahitusia, joita ne pyörittelevät suuosiensa välissä ja -kostuttavat syljellään, kunnes ne yhtyvät kiinteäksi palloksi. Ne ovat -niin innostuneita työhönsä, että jättäytyvät ennemmin ohikulkevien -jalkoihin kuin keskeyttävät toimensa. - -Mehiläinen joko tekee uusia pesiä uusille pesäpaikoille tai käyttää -vanhoja kennokomeroita korjattuaan ne. Tarkastetaan ensiksi -ensimäistä tapausta. Valittuaan sopivan kiven tavallinen eli -somerikko-muurarimehiläinen tuo leukojensa välissä laastipallon ja -paloittelee sen ympyriäiseksi renkaaksi kiven päälle. Etujalat ja -leuat, muurarin tärkeimmät työaseet, muokkaavat laastia, joka pehmenee -siihen vähitellen valuvasta syljestä. Savea vahventamaan pannaan siihen -kulmikkaita, virnaherneen kokoisia kivisiruja yksitellen, mutta vain -renkaan ulkolaidalle, joka on vielä pehmeä. Semmoinen on rakennuksen -kivijalka. Tälle perustalle lisätään uusia kerroksia, kunnes kenno on -tarpeeksi, s.o. pari, kolme senttimetriä korkea. - -Me rakennamme taloja latomalla päälletysten kiviä, jotka sitten -muuraamme yhteen kalakilaastilla. Muurarimehiläisen työt ovat -samantapaisia, säästääkseen vaivaa ja muuriruukkia käyttää se -piisiruja, kuten näimme. Ne se valitsee yksitellen ja huolellisesti, -melkein aina semmoisia, jotka ovat kulmikkaita, joten ne tiiviisti -toistensa viereen sopien tukevat toisiaan ja vahvistavat pesää -kokonaisuudessaan. Pesä on päältäpäin katsoen sen vuoksi kuin -maalaistalon kivijalka, josta kivet pistävät esiin luonnollisen -epätasaisina, mutta sisäpuolen pitää olla sileä, ettei toukan heikko -nahka vahingoittuisi, siksi mehiläinen laittaakin sen pelkästään -laastista. Siitä huolimatta jää sisäpinta karheaksi, mutta toukka -itse kehrää siihen verhoksi silkkisen kotelokopan syötyään ensin -hunajan loppuun. Turkkimehiläinen (Anthophora) ja hietamehiläinen -(Halietus) sitävastoin tekevät kennokomeronsa sisäseinät sileiksi -mullalla, sillä niiden toukat eivät kudo kotelokoppaa. - -Pesä on melkein pystysuorassa asennossa ja sen suu aina ylöspäin, ettei -hunaja vuotaisi siitä pois, mutta sen muoto vaihtelee hiukan alustan -muodon mukaan. Litteällä, vaakasuoralla kivellä se on kuin pysty, -munanmuotoinen torni, kohtisuoralla tai vinolla taas kuin keskeltä -katkaistu sormustin. Jälkimäisessä tapauksessa liittyy alustakivi -suorastaan pesän seinän alaosaksi. - -Kun pesä on valmis, alkaa mehiläinen sitä muonittaa. Läheisistä -kukista, etenkin kullankeltaisesta kinsteripensaasta (Genista -scorpius), se kokoo sokerinestettä ja siitepölyä. Se palaa kukista -pesälleen hunajamaha täynnä ja vatsan alus siitepölystä keltaisena. -Päänsä se pistää kennoon ja ruumiin nykäyksittäin kouristuessa se -oksentaa hunajan pesäänsä. Kun hunajamaha on tyhjä, vetäytyy -mehiläinen ulos, mutta pistäytyy heti uudestaan komeroon, tällä kertaa -kuitenkin takaperin. Nyt se sukii takajaloillaan vatsakarvoissa -olevan siitepölyn hunajan sekaan kennokomeroon. Taas se vetäytyy -ulos ja pistää taas päänsä pesään sekoittaakseen hunajan ja siitepölyn -lusikanmuotoisilla leuoillaan puuroksi. - -Kun kenno on puolillaan hunajaa, on muonaa kylliksi. Siihen on vain -munittava muna ja komero sitten suljettava huolellisesti. Tämä tehdään -viipymättä. Pesän sulkemisaineeksi käytetään puhdasta laastia. Koko -työ kestää enintään kaksi päivää, ellei epäsuotuisat ilmat saa sitä -keskeytetyksi. Tämän ensimäisen pesän viereen rakennetaan toinen ja -täytetään kuten edellinenkin, sitten kolmas, neljäs ja niin edespäin. -Uutta kennoa ei aloiteta ennenkuin edellinen on aivan valmis, -muonitettu, suljettu. - -Tavallinen muurarimehiläinen rakentaa pesäkomeroitaan yksin ja itse -kukin omalle kivelleen, siksi on pesiä samalla kivellä vain kuusi tai -korkeintaan kymmenen. Kun kaikki pesäkennot ovat valmiit, peittää -mehiläinen ne yhteisellä paksulla laastikerroksella suojellakseen -niitä kosteudelta, lämpimältä ja kylmältä. Katettu pesäjoukko on -appelsinipuolikkaan kokoinen. Sitä voisi pitää kiveä vasten viskattuna -ja siihen kuivuneena savipallona. Päältäpäin katsoen ei huomaa, mitä -sen sisällä on. Laastikerros kovettuu hyvin pian, ja puukko on tarpeen, -jos aikoo sen saada rikki. - -Uusien pesien asemasta käyttää muurarimehiläinen mielellään myös -vanhoja, jotka eivät ole kovin särkyneitä. Pesien yhteinen laastikate -on aina säilynyt, niin kestävää on muuraus, mutta sen läpi on puhkaistu -reikiä, yhtä monta kuin edellisen sukupolven toukkien pesäkomeroita -on pesäryhmässä ollut. Tämmöisten vanhojen kennokomeroiden korjailu -säästää paljon aikaa ja vaivoja, siksi mehiläiset hakevatkin niitä ja -rakentavat uusia vasta silloin, kun entisiä pesiä ei ole tavattavissa. - -Samasta pesäryhmästä tulee ulos erilaisia asukkaita, veljiä ja -sisaria, punaisia koiraita ja mustia naaraita, kaikki saman emon -jälkeläisiä. Koiraat viettävät huoletonta elämää, niille ei työnteko -kuulu. Ne tulevat pesärakennuksille vain kosiakseen naaraita. Ne juovat -mettä kukkien viinitynnyreistä, mutta eivät sekoita muurilaastia -leukojensa välissä. Nuoren emon on yksin pidettävä huoli perheensä -tulevaisuudesta. Mutta kuka niistä perii vanhan pesän? Sisarina on -niillä kaikilla yhtä suuri oikeus siihen, niin säätäisi meidän lakimme, -joka on hyljännyt ensiksi syntyneen etuoikeuden. Muurarimehiläisellä on -alkuperäiset omistussäännöksensä, nimittäin ensiksi anastaneen -omistusoikeus. - -Kun munimisaika lähestyy, valtaa naaras ensimäisen pesän, joka on -vapaa, ja aloittaa rakennuspuuhansa. Voi sitä naapuria tai sisarta, -joka uskaltaa tulla pesän omistamisesta riitelemään! Raivoisat -hyökkäykset pakoittavat sen tiehensä. Mehiläinen ei aluksi kylläkään -tarvitse kuin yhden pesäkomeron, mutta se tietää myöhemmin käyttävänsä -ja täyttävänsä ne kaikki ja vartioi niitä kaikkia yhtä huolellisesti. -Siksi en muista koskaan nähneeni kahden emon työskennelleen samalla -kivellä. - -Nyt on työ sangen yksinkertainen. Hyönteinen tutkii vanhan komeron -sisuksen nähdäkseen, onko mitään korjattavaa. Se repii seiniltä entiset -kotelokoppaverhot, heittää pois entisen asukkaan uloskaivautuessa -murenneet multajyväset, paikkaa laastilla rikkoutuneet kohdat, korjaa -pesän aukkoa hiukan, siinä kaikki. Sitten seuraa muonitus, muniminen ja -komeron sulkeminen. Kun kaikki kennot ovat toinen toisensa jälkeen -täytetyt, parannetaan yhteistä laastikatetta, jos tarvis vaatii, ja -työt ovat lopussa. - -Katosmuurarimehiläinen pitää seuraelämää yksinoleksimista parempana. -Se asustaa sadoittain, usein tuhansittainkin katoksien kattotiilien -tai räystäitten alla. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys varsinaisesta -yhdyskunnasta, jossa kaikki yksilöt työskentelisivät yhteiseksi -hyväksi, vaan mehiläiset ovat ainoastaan kokoontuneet yhteen, -jokainen rakentaa omaa pesäänsä toisista vähääkään välittämättä. -Rakennusaineena käytetty laasti on samanlaista kuin tavallisen eli -somerikkomuurarimehiläisenkin, yhtä kestävää, yhtä läpäisemätöntä, -mutta hienompaa ja vailla piisiruja. Nekin ottavat haltuunsa vanhoja -pesiä, jos vain niitä löytävät. Jokainen tyhjä kennokaminio korjataan, -muonitetaan ja suljetaan. Mutta vanhoja pesäkomeroita ei riitä -nopeasti vuosi vuodelta lisäytyvälle asutukselle. Siksi rakennetaan -uusia kennoja entisten laastikatteen päälle. Ne ovat melkein tai aivan -vaakasuorassa asennossa vieretyksin, ilman varsinaista järjestystä. -Jokaisella rakentajalla on omat piirustuksensa, jokainen tekee -miten tahtoo, kunhan ei vain häiritse naapurin töitä, sillä silloin -loukatut tarttuvat asiaan ja pakoittavat tunkeilijan noudattamaan -järjestystä. Pesiä kohoo siis sinne tänne, ilman yhteistä suunnitelmaa. -Pesäkomerot muistuttavat muodoltaan sormustinta. Niiden pinta on -ryppyinen ja siinä näkee eriaineisen laastin kerroksia. Seinät ovat -tasoitetut, vaikkeivät sileät, toukan kotelokoppakudos saa myöhemmin -peittää epätasaisuudet. - -Pesän valmistuttua hankitaan siihen hunaja, ja komero muurataan -sitten kiinni. Näitä töitä tehdään toukokuun kuluessa. Kun muniminen -on päättynyt, ryhtyvät kaikki mehiläiset yhdessä rakentamaan -siirtolan päälle yhteistä katetta. Siirtola katetaan paksulla -laastikerroksella, komeroiden väliset täytetään, kaikki pesät -peitetään, joten pesäjoukko lopulta näyttää kuivalta savilevyltä, -joka on keskeltä paksumpi kuin reunoilta; keskessä on alkuperäisen -siirtolan rakennukset, mutta reunoilla vastaperustettuja uusia -kennokomeroita. Pesäkasan laajuus on erilainen riippuen työskentelevien -mehiläisten luvusta ja alkuperäisen pesän iästä. On pesiä, jotka -peittävät vain kämmenen levyisen alan ja taas toisia, usean -neliömetrin laajuisia, joiden hallussa on melkein koko räystäs. - -Oksamuurarimehiläinen tekee tavallisesti töitänsä yksin. Se aloittaa -rakentamisensa kiinnittämällä pesän pohjan ohuelle oksalle. Rakennus -kohoo vähitellen ja muovautuu pienen, pystyn tornin muotoiseksi. -Tämän ensimäisen muonitetun ja suljetun kennokomeron jälkeen tehdään -toinen, jonka perustana on oksa ja tämä valmis pesä. Kammioita tulee -kaikkiaan kuudesta kymmeneen, toinen toisensa viereen. Sitten -peitetään pesäjoukko yhteisellä laastikatteella, jonka keskeen jää oksa -tukemaan rakennusta. - - - - -Tikariampiainen haavataiturina. - -Scolia bifasciata Van der Lind. - - -Jos voima olisi tärkein kaikista eläinten ominaisuuksista, silloin -olisivat tikariampiaiset ensimäisiä ampiaisten lahkossa. Muutamat ovat -miltei keltatupsuisen hippiäisen kokoisia ja meidän suurimmat -pistiäisemme, kimalaisetkin, ovat viheliäisiä eräiden tikariampiaisten -rinnalla. Kotiseudullani on tästä jättiläisten ryhmästä edustajina -puistotikariampiainen (Scolia hortorum Van der Lind), joka on enemmän -kuin neljä senttimetriä pitkä ja jonka levitettyjen siipien väli siiven -kärjestä toiseen on kymmenen senttimetriä, sekä pukamatikariampiainen -(Scolia hemorrhoidalis Van der Lind), joka koossaan kilpailee edellisen -kanssa. - -Tikariampiaisen mustassa puvussa on leveitä, keltaisia täpliä, -nahkeat siivet ovat merenpihkankeltaiset kuten sipulin kuoret ja -purppuranhohtoiset, jalat karkeakarvaiset, ruumis kookas ja kömpelö, -pää vankka, kypärinä kova takaraivo, käynti raskas, vailla notkeutta, -lento lyhyt ja äänetön semmoinen on ulkomuodoltaan naaras, jolla -on vahvat aseet raskasta työtään varten. Koiras, rakastunut -tyhjäntoimittaja, on sirompisarvinen, hienommin puettu ja -somempivartaloinen, vaikkakaan kömpelyys, joka on sen naarastoverin -pääpiirre, ei ole aivan jäljettömiin kadonnut. - -Eipä hyönteisten kerääjä ensi kertaa tavatessaan kohtele aivan -varomattomasti puistotikariampiaista. Miten pyydystäisi tuon mahtavan -elukan, miten säästyisi sen pistimeltä? Jos ampiaisen tikarin jälki -on suhteellinen muuhun ruumiiseen, niin pitäisi piston olla peloittava. -Jo kimalaisenkin pisto tekee hyvin kipeää, mitä sitten tikariampiaisen, -jolla on aseena tuollainen väkipuukko. - -Tunnustan avomielisesti, että peräydyin ensimäisen tikariampiaisen -tieltä, niin mielelläni kuin olisinkin lisännyt tuon komean -hyönteisen vasta alussa olevaan kokoelmaani. Ikävät muistot -ampiaisten ja kimalaisten myrkkypiikeistä johtivat tähän liialliseen -varovaisuuteen. Sanon "liialliseen", sillä olen nyt pitkän -kokemukseni opettamana vapautunut silloisesta pelostani, ja jos näen -tikariampiaisen ohdakkeen mykeröllä, otan sen arastelematta ja -ilman varovaisuustoimenpiteitä sormenpäilläni kiinni, niin uhkaavan -näköinen kuin se onkin. Rohkeuteni on kuitenkin näennäistä, sillä -- -sanon sen vasta-alkaville ampiaisten pyydystäjille -- tikariampiaiset -ovat hyvin rauhallisia. Niiden pistin on pikemmin työase kuin -sotapeitsi, ne käyttävät sitä lamauttaessaan saalistaan ja vain -viimeisessä hätätilassa puolustaakseen itseään. Pistintä voi sitäpaitsi -helposti karttaa, niiden liikkeet kun ovat kömpelöitä, ja vaikka pisto -sattuisikin, on kipu hyvin mitätön. Melkein kaikkien kaivaja-ampiaisten -myrkky on mietoa, niiden ase on kirurgin neula, hienoja fysiologisia -leikkauksia varten tehty. - -Kotiseutuni muista tikariampiaisista mainitsen keskikokoisen -kaksivöisen tikariampiaisen (Scolia bifasciata Van der Lind), jonka -näen joka vuosi syyskuussa tutkivan niitä mädänneitä lehtikasoja, jotka -olen sitä varten koonnut erääseen pihani nurkkamaan. Seuratkaamme sen -leikkausmenetelmiä silloin, kun se on itsekseen omassa vapaudessaan. - -Cerceris-lajin jälkeen on hyvä tutkia muitakin ampiaisia, jotka -käyttävät suojuksettomia otuksia, semmoisia, joita voi haavoittaa -kaikkialle muuanne paitsi päähän, mutta eivät pistä saalistaan kuin -kerran. Tikariampiaiset täyttävät näistä ehdoista ensimäisen, -sillä niiden riistana on pehmeät kultakuoriais (Cetonia), Oryctes- -ja Anoxia-toukat, kullakin lajilla omansa. Täyttävätkö ne myös toisen -ehdon? Olin jo edeltäpäin varma, että pistin vain kerran paljastuisi, -sillä tunsin uhrien rakenteen, tiesin niiden hermoston olevan -keskitetyn, arvasinpa jo paikankin, johon tikari työntyisi. - -Tämän varmuuden sain anatomin leikkelyveitsen välityksellä, ilman -minkäänlaisia välittömästi havaittuja todistuksia. En nimittäin -näe, mitä siellä maan alla tapahtuu, enkä voi toivoa, että -ampiainen tottuneena harjoittamaan taitojaan pimeässä mätänevässä -kasvimultakasassa, näyttäisi niitä, jos sen vedän päivän valoon. En -ottanut sitä lukuunkaan, mutta mieltäni rauhoittaakseni suljin -kumminkin sen riistoineen huoneessani olevaan häkkiin. Kovin -hämmästyin, kun tapahtui semmoista, jota en uskaltanut toivoakaan. -Mikään muu petoampiainen ei keinotekoisissa olosuhteissa hyökännyt niin -innokkaasti saaliinsa kimppuun. Kaikki koeampiaiseni palkitsivat -kärsivällisyyteni. Kirkastakaamme ensiksi, miten kaksivöinen -tikariampiainen lävistää kultakuoriaisen toukkia. - -Vangittu toukka koettaa paeta julmaa naapuriaan. Se kulkee tapansa -mukaan selällään ympäri lasista sirkusta. Ampiainen sen huomaa pian, -taputtelee ensin tuntosarviensa päillä maata ja hyökkää sitten -saaliinsa kimppuun, nousee sen päälle ratsastamaan käyttäen -takaruumistaan tukenaan. Toukka kiiruhtaa nopeammin, käyristymättä -puolustusasentoonsa. Ampiainen tarttuu sen pääpuoleen vuoroin -rynnäten, vuoroin peräytyen aina toukan kärsivällisyyden mukaan. -Leukansa se iskee keskiruumiiseen selkäpuolelle, asettuu poikittain -toukan päälle, kääntää takaruumiinsa koettaen saavuttaa sen paikan, -johon pistin on työnnettävä. Kaareutunut ruumis on liian lyhyt -ylettääkseen lihavan toukan ympäri, siksi se yrittää yrittämistään. -Takaruumis väsyy, kääntyy sinne ja tänne, mutta ei pääse vielä -määräänsä. Tämä itsepintainen hakeminen jo osoittaa, kuinka suuri -merkitys on sillä paikalla, johon tikari on pistettävä. - -Toukka yhä kulkee selällään kulkuaan. Yht'äkkiä käyristyy kokoon, -päänsä sysäyksellä se heittää vihollisen kauas itsestään. Mutta -ampiainen ei masennu tästä iskusta, vaan nousee pystyyn, pudistaa -siipiään ja hyökkää uudelleen nousten toukan päälle melkein aina sen -takapuolelta. Monen turhan yrityksen jälkeen onnistuu sen vihdoin -tarttua oikeaan paikkaan. Se asettuu poikittain toukan päälle pitäen -leuoillaan sitä keskiruumiin selkäpuolelta kiinni ja sen kaareksi -kääntynyt takaruumis kohdistaa päänsä toukan kaulaan. Näin vakavassa -asemassa toukka käyristyy, kiemurtelee, suoristuu ja kääntyy ympäri. -Ampiainen ei ole millänsäkään. Pitäen lujasti saaliistaan kiinni -se kierii sen mukana, ylös, alas, sivulle, miten milloinkin toukka -kiemurteleikse. Sen sokea kiihko on niin suuri, että voin nostaa -häkkikuvun pois ja seurata läheltä näytelmän yksityiskohtia. - -Lopultakin ampiaisen takaruumiin pää tuntee sekamelskasta huolimatta, -että sopiva paikka on löytynyt. Silloin ja ainoastaan silloin se -paljastaa piikkiinsä, pistää. Asia on sitä myöten selvä. Toukka, -eloisa ja kiinteän turpea, lamautuu äkkiä liikkumattomaksi, veltoksi. -Vain tuntosarvissa ja suunosissa on enää elon merkkejä. - -Lukuisien taistelujen lopuksi pistettiin toukkaa aina samaan kohtaan, -nimittäin keskiruumiin ensimäisen ja toisen renkaan välinivelen -keskipalkkaan eläimen vatsapuolelle. Huomattavaa on, että toinen -petoampiainen, Cerceris, pistää pyydystämiään kärsäkkäitä, joiden -hermosto on keskittynyt kutun kultakuoriaistoukankin, aivan samaan -paikkaan. Samanlainen hermosto määrää menetelmätkin samanlaisiksi. -Huomattavaa on vielä, että ampiainen pitää pistintään jonkun aikaa -haavassa ja pyörittää sitä siellä erikoisen kauan. Takaruumiin -liikkeistä päättäen näyttäisi siltä kuin ase hakisi ja tunnustelisi. -Pistimen kärki, joka voi hiukan kääntyä sinne tänne, etsii kai -hermosolmua pistääkseen siihen tai ainakin vuodattaakseen myrkkyä, joka -lamauttaa silmänräpäyksessä. - -En lopeta tätä kaksintaistelupöytäkirjaa kertomatta muutamia -muita vähemmän tärkeitä asioita. Kaksivöinen tikariampiainen on -kultakuoriaisen innokas ahdistaja. Sama naaras pistää yhteen -menoon kolme toukkaa toisen toisensa jälkeen. Neljännen se hylkää kai -väsymyksen tähden tai siksi, että sen myrkkyrakko on tyhjentynyt. -Mutta tämä kieltäytyminen on hetkellinen. Seuraavana aamuna se alkaa -uudestaan ja lamauttaa kaksi toukkaa, sitä seuraavana samoin, into -kuitenkin vähenee päivä päivältä. - -Toiset ryövärit, jotka vapaudessaan tekevät paljon pitempiä -sotaretkiä, iskeytyvät toukkiin kiinni, herpaisevat ne, vetävät tai -laahaavat niitä sitten kukin tavallaan ja pyrkivät pyrkimistään -kuormineen pois häkistä päästäkseen maanalaisiin koloihinsa. -Lopulta ne turhista ponnistuksista väsähtäneinä jättävät toukan. -Tikariampiainen ei vie saalistaan pois, vaan antaa sen jäädä selälleen -siihen, missä se sen lamautti. Kun se on vetänyt piikkinsä haavasta, -lentää räpyttelee se häkin seiniä vasten toukasta vähääkään -välittämättä. Multakasassa tavallisissa oloissa se varmaan menettelee -samoin. Se ei kuljeta herpaisemaansa otusta mihinkään, vaan siinä, -missä taistelu tapahtui, siinä pistetään toukan vatsaan muna, josta -kehittyy tuon mehevän makupalan kuluttaja. On itsestään selvää, -ettei häkissä tapahdu munimista. Emo on varovainen eikä jätä muniaan -ulkoilman vaaroille alttiiksi, sillä multaa on häkissä liian vähän -kolojen kaivamiseksi. - -Toinenkin seikka hämmästyttää minua, nimittäin tikariampiaisen sokea -raivo. Näin taistelun kestävän pitkän neljännestunnin, hyökkäysten -vuoroin onnistuvan vuoroin epäonnistuvan, ennenkuin ampiainen sai -sopivan asennon ja sen takaruumiin pää löysi sen kohdan, johon piikki -oli tungettava. Ampiainen pistää vain silloin, kun se määrätty -paikka on aseen edessä. Syy siihen, ettei ampiainen haavoita toukan -muita osia, ei ole tämän ruumiinrakenteessa, sillä se on, päätä -lukuunottamatta, siksi pehmeä, että sen voisi lävistää miltä kohdalta -tahansa. Ja se kohta, jota pistin hakee, ei toiselta puolen ole sen -ohuemman ihon peittämä kuin muukaan ruumis. - -Taistelun aikana joutuu välistä kaareksi taipunut ampiainen koukistuvan -ja kiemuroivan toukan kouristukseen kuten pihteihin. Mutta se ei -välitä tästä väkipakollisesta syleilystä eikä irroita otettaan. -Molemmat eläimet kieppuvat yhdessä toisiinsa kietoutuneina, milloin -toinen alla ja toinen päällä, milloin päinvastoin. Jos toukan -onnistuu ryöstäytyä irti vihollisestaan, niin oikaisee se itsensä ja -koettaa selällään kiiruhtaa pakoon mahdollisimman pian. Ennenkuin -olin tarkannut tätä taistelua, otaksuin, että toukka käyttäisi siilin -viekkautta, kääriytyisi palloksi, ettei ampiainen jaksaisi sitä -kiertää auki, eikä voisi päästä pistämään siihen paikkaan, jota se -hakee. Minä luulin, että ne näin yksinkertaisesti ja tehokkaasti -puolustautuisivat, mutta olin edellyttänyt niiden olevan älykkäämpiä -kuin ovatkaan. Ne eivät matki siiliä eivätkä jää kokoon kiertyneiksi, -vaan pakenevat vatsa vasten taivasta. Yksinkertaisuudessaan ne -asettuvat juuri siihen asentoon, että ampiainen pääsee niiden päälle ja -ylettää pistää haluamaansa kohtaan. - -Siirtykäämme toiseen tikariampiais-lajiin. Olen juuri saanut vangiksi -Colpa interrupta'n joka oli tutkimassa hiekkakasaa, epäilemättä -saaliin haussa. Sitä on siis käytettävä kokeiluihin mahdollisimman -pian, ennenkuin sen kiihko vankilan ikävässä jäähtyy. Tunnen sen -riistan, Anoxia australis-toukat, tiedän, että niitä on läheisen -kukkulan rinteellä rosmariinipensaiden alla tuulen kasaamissa -hiekkakeoissa. Mutta niiden löytäminen on sangen vaikeaa, sillä -kaikista yleisinkin toukka on mitä harvinaisin, silloin kun sitä -vartavasten hakee. Minun täytyy pyytää avuksi isäni, joka, vaikka onkin -yhdeksänkymmentä ajastaikaa elänyt, on vielä suora kuin sotamies. -Aurinko paistaa niin, että muna hiekassa kypsyisi, kun me marssimme -lapio ja hanko olalla kunnaalle. Kaivamme hiekkaa vuorotellen. Otsamme -hiessä myllerrettyämme ja sormin pengottuamme löydän vihdoin kaksi -Anoxia-toukkaa. Tämä vähäinen ja vaivoja maksanut saalis riittää -kuitenkin kerrakseen. Huomenna lähetän voimakkaammat käsivarret -lapiota heiluttamaan. - -Toukat päästän ampiaisen häkkiin. Pistinniekan huomio herää. Se -valmistautuu taisteluun samoinkuin kaksivöinen tikariampiainen, se -siristää siipiään ja taputtelee tuntosarvillaan pöytää. Eteenpäin, -mars! Rynnäkkö alkaa. Pullea mato käyristyy kokoon, se ei aiokaan -paeta, sillä sen jalat ovat liian heikot ja liian lyhyet pöytälaudalla -liikkumiseen eikä se voi kulkea selällään kuten kultakuoriaistoukka. -Tikariampiainen haukkaa sen nahkaa milloin mistäkin. Kiemurassa, -pää melkein takaruumiissa kiinni, se koettaa työntää takapäätään toukan -käpertyneen ruumiin muodostamaan ahtaaseen kierukkaan. Taistelu on -rauhallista, ilman äkkiryntäyksiä. Elävä, poikkinainen rengas koettaa -itsepintaisesti tunkea toista päätään toiseen elävään ja poikkinaiseen -renkaaseen, joka pitää yhtä itsepintaisesti päitään yhdessä. -Ampiainen koettaa lannistaa saalistaan kynsin ja hampain, jaloin ja -leuoin, yrittää puolelta ja toiselta, mutta turhaan, sen ei onnistu -aukaista lihavannetta, joka kiristyy sitä tiukemmaksi, kuta lähempänä -vaara on. Paikalliset olot vaikeuttavat niiden toimia, saalis näet -pyörii ja liukuu pöydällä silloin, kun ampiainen pitelee sitä liian -innokkaasti. Tukipaikkoja ei ole eikä pistin pääse haluamaansa kohtaan. -Tuloksetonta temmellystä kestää kokonaisen tunnin, lepohetkiä vain -silloin tällöin. Levätessään ovat taistelijat kahtena toisiinsa -kiertyneenä renkaana. - -Mitä olisi kultakuoriaistoukan pitänyt tehdä uhmaillakseen itseään -heikompaa kaksivöistä tikariampiaista? Matkia tietysti Anoxia-toukkaa -ja olla kokoon käyristyneenä kuten siili, kunnes vihollinen on -peräytynyt. Mutta se tahtoo paeta, oikaisee itsensä ja tekee sen -turmiokseen. Toinen ei hellitä puolustusasentoaan ja vastustaa -murhaajaansa menestyksellä. Onko se opittua viisautta? Ei. Sen on -vain mahdoton tehdä toisin. Raskas, pöhöttyneen lihava, heikkojalkainen -Anoxia-toukka kykenee vain vaivoin liikkumaan liukkaalla laudalla, -sivuttain ryömien se kulkeutuu siitä pois. Maan, johon se kaivautuu -käyttäen leukojaan aurana, täytyy olla möyheää. - -Kun taistelu ei ole vielä tunnin kuluttua päättynyt, kokeilen, -voisiko hiekka sitä lyhentää. Ripottelen sitä hienosti häkin -permannolle. Kahakka alkaa uudestaan. Toukka, joka tuntee allaan -tavallista kotihiekkaansa, aikoo heti pötkiä pakoon. Kuten jo -sanoin, ei sen uppiniskainen kiemurassaoleminen ollut hankittua -älykkyyttä, vaan tilapäistä pakkoa. Se ei ole vielä oppinut entisistä -katkerista kokemuksistaan, miten arvaamattoman edullinen on sille -kokoon kiertyminen vaaran ajaksi. Myöhemmin kokeisiin käyttämäni -saman lajin toukat eivät olleet yhtä varovaisia paljaallakaan -pöydällä. Suurimmat näyttivät unohtaneen mitä nuorena oppivat: -puolustautua kokoon kipertymällä. - -Jatkan esitystäni ja kerron kookkaasta toukasta, joka ei liukunut -tikariampiaisen tuuppimisista. Se ei ampiaisen hyökätessä käänny -kokoon, ei vetäydy renkaaksi kuten edellinen, joka oli nuori ja -puolta pienempi kuin tämä. Se on kyljellään, puoliksi oijenneena ja -liikkuu levottomasti. Se puolustautuu vain koukistelemalla itseään sekä -aukoo, sulkee ja taas aukoo vahvoja leukojaan. Ampiainen haukkiloi -sitä umpimähkään, puristaa sen karvaisten jalkojensa väliin ja -rimpuilee neljännestunnin tuon lihavan kimpaleen kanssa. Vihdoin on -sopiva asento saavutettu, otollinen hetki tullut. Pistin tunkeutuu -toukan keskiruumiiseen, kaulan alle, etujalkojen tasalle. Vaikutus -näkyy heti, liikuntokyky lamautuu, vain tuntosarvet ja leuat väräjävät. -Kaikkia toukkia, joita käytän kokeisiini, pistetään samoin ja samaan -paikkaan. - -Lopuksi vielä huomautan, että viimeksi puheena olleen lajin hyökkäykset -eivät ole niin kiivaita kuin kaksivöisen tikariampiaisen. Se, Colpa -interrupta, suorittaa raskaita kaivostöitä hiekassa, siksi sen käynti -on raskasta, liikkeet kankeita, miltei tahdottomia. Se ei mielellään -uudista pistojaan. Useimmat koe-eläimistäni hylkäsivät toisena tai -kolmantena päivänä niille tarjoamani otukset. Kuten unissakävijät -ne liikkuivat, kun kutitin niitä oljenkorrella. Kaikilla näillä -kulkureilla on toimettomuuden hetkiä, joita eivät uudet uhritkaan voi -häiritä. - -Enempää en voinut tikariampiaisista oppia, kun en saanut toisia -lajeja koe-eläimikseni. Mutta se ei tee mitään. Saavutetut tulokset -eivät ole aivan vähäisiä voittoja mielipiteilleni. Ennenkuin olin -nähnyt tikariampiaisten pistävän saaliitaan, olin sanonut uhrin -ruumiinrakenteen perusteella, että Cetonia-, Anoxiaja Oryctes-toukat -lamautuvat yhdestä pistosta, olinpa määrännyt paikankin, johon -pistimen piti sattua, nimittäin etujalkojen viereen, keskikohdalle. -Kolmesta tikariampiaislajista kaksi antoi minun tarkastaa kirurgisia -leikkauksiaan. Olen varma, että kolmas menettelisi pistäessään -samoin kuin nekin. Kumpikin tarkastamani laji pisti vain kerran -haavaneulallaan ja joka kerran vuodatti myrkyn määrättyyn kohtaan. -Tähtitornin luvunlaskija ei voi edeltäpäin sen tarkemmin määrätä -kiertotähtiensä asemia. Mielipidettä voi pitää todistettuna, kun se -kykenee näin matemaattisen tarkasti ennustamaan tulevia ja varmasti -tietämään tuntemattomia asioita. Milloin sattuman saarnaajat päässevät -yhtä hyviin tuloksiin? Järjestys vaatii järjestystä, mutta sattumalla -ei ole sääntöjä. - - - - -Hieta-ampiainen. - -Ammophila. - - -Ruumis pitkä ja hoikka, takaruumiin liittää keskiruumiiseen -säikeenhieno varsi, puku musta, vatsan ympäri punainen vyö, siinä -lyhyesti hieta-ampiaisen (Ammophila) tuntomerkit. Hieta-ampiaiset -muistuttavat muodoltaan ja väriltään Sphex-sukuun kuuluvia -peto-ampiaisia, mutta niiden tavat ovat aivan toiset. Sphex-lajit -pyydystävät suorasiipisiä, hepokatteja ja heinäsirkkoja, mutta -Ammophilat toukkia. Kun saalis on näin erilainen, niin me aavistamme, -että vaistomaiset murhaamistavatkin ovat erilaiset. - -Kreikan kielestä lainattu sana Ammophila merkitsee "hiekan ystävä". -Mutta nämä toukkien metsästäjät, joiden historian tässä aion kertoa, -eivät pidä puhtaasta ja irtonaisesta hiekasta. Ne tekevät pystysuoran -pesäkolonsa keveään maahan, jota on helppo kaivaa, mutta samalla -kiinteään, jossa kalkki ja savi sitoo hiekkajyväset, ettei kolo -täyttyisi mullalla, ennenkuin sen pohjakammioon on laskettu muona ja -muna. Tien syrjät ja aurinkoiset, niukkakasvuiset rinteet ovat niiden -mielipaikkoja. - -Keväällä huhtikuun ensi päivistä alkaen näkee kotiseudullani -karvaisen hieta-ampiaisen (Ammophila hirsuta Scop) lentelevän, kun -saapuu syys- ja lokakuu, tapaa tavallisen (A. sabulosa L.), hopea- (A. -argenlata Lp.) ja silkkihieta-ampiaisen (A. holosericea Fab.). Kerron -tässä muutamin sanoin, mitä nämä neljä hieta-ampiais-lajia ovat minulle -opettaneet. - -Kaikki ne kaivavat pesäkseen kohtisuoran kolon, joka on yhtä leveä kuin -paksu hanhenkynä ja puoli desimetriä syvä. Tämän käytäväkolon pohja -laajennetaan yksinkertaiseksi kammioksi. Se on kehno, yhteen kyytiin -laadittu maanalainen maja, jossa nelinkertaisen kopan sisässä oleva -kotelo on suojassa. - -Hieta-ampiainen työskentelee kaivoksessaan aina yksin, kiirehtimättä. -Kaivaessaan se käyttää etujalkojansa harana ja leukojansa varsinaisina -kaivamisaseina. Jos tulee eteen joku hiekkasiru, jota on vaikea saada -pois, niin kuuluu kolon pohjalta sirinää hyönteisen ponnistusten -merkkinä. Ääni syntyy siipien ja koko ruumiin väräjämisestä. Vähän -päästä nousee ampiainen ylös, leukojen välissä kantamus multaa, jonka -se pudottaa muutaman desimetrin päähän pesästä. Jotkut sopivan -muotoiset ja kokoiset kivisirut näyttävät saavan erikoista huomiota -osakseen, ne jätetään aivan kolon suulle. Näillä valiosirpaleilla -nimittäin peitetään myöhemmin pesäaukko. - -Kolo valmistuu vähitellen. Vaikka aurinko on jo ehtinyt painua -kaivamispaikalta näkymättömiin, niin ampiainen ei heitä hakematta -kaivamisaikana kootusta hiekkakasasta sopivaa kivisirua. Jollei se -siitä löydä tyydyttävää, niin se etsii ympäristöstä. Sirun pitää olla -litteä ja hiukan suurempi kuin pesäkäytävän suu. Tämän liuskan se -kuljettaa leukojensa välissä ja panee väliaikaiseksi katteeksi kolon -aukolle. Seuraavana aamuna, kun aurinko valaisee rinteen, ja on lämmin -ja suotuisa metsästysilma, palaa hieta-ampiainen pesälleen, jonka -kiviportti on koskemattomana paikoillaan. Pesäkolonsa se löytää sangen -pian. Se palaa sinne laahaten mukanaan pistämällä lamauttamaansa -toukkaa, jota se pitää kiinni leuoillaan niskasta ja jaloillaan -muusta ruumiista. Se nostaa pesän suulta sulkupaaden, joka on aivan -toisten lähellä olevien sirujen kaltainen ja jonka salaisuuden -ampiainen yksin tietää. Sitten se laskee saaliinsa pesäkammioon, -pistää siihen munansa ja peittää kolon, tulevan toukkansa asunnon, -lopullisesti sillä mullalla, jonka se on kaivaessaan kasannut lähelle. - -Useasti olen nähnyt hopea- ja tavallisen hieta-ampiaisen sulkevan -pesänsä väliaikaisesti, kun auringon laskeutuminen ja myöhäinen hetki -pakoittivat jättämään muonituksen seuraavaan päivään. Samoin oli -minunkin jätettävä havaintoni, mutta en lähtenyt pois, ennenkuin -merkitsin paikan tarkoin ja pistin maahan muutamia tikkuja siltä -varalta, että kolon suu peittyisi jostakin tärähdyksestä. Jos saavuin -liian myöhään, niin että ampiaisella oli ollut aikaa toimia jo auringon -ylhäällä ollessa, tapasin pesän muonitettuna ja lopullisesti -mullattuna. - -Hieta-ampiaisen muisti on hämmästyttävän tarkka. Mitä se ei ennätä -yhtenä päivänä tehdä, sen se jättää seuraavaksi. Mutta se ei vietä -iltaansa eikä yötänsä kaivamassaan asunnossa, vaan lähtee pois -peitettyään pesän suun kiven sirulla. Paikat eivät sille ole -erikoisemmin tuttuja, ei tutumpia kuin mitkä muut paikat tahansa, sillä -se kaivaa pesiänsä sinne tänne, mihin vain retkeillessään parhaaksi -näkee. Aivan sattumalta se pesäpaikan valitsee, maa sitä miellyttää, -ja kolo kaivetaan. Sitten hyönteinen lentää pois. Minne? Kukapa sen -tietää. Ehkä läheisiin kukkiin juodakseen vielä pisaran mettä niiden -teriöiden kätköistä illan hämärtyessä, kuten kaivostyömiehet päivän -työstä väsyneinä juovat iltatuoppinsa virkistyksekseen. Niin lentää -ampiainen paikasta toiseen, milloin etemmäksi milloin lähemmäksi, -missä vain kukkien viinikellarit ovat auki. Ilta, yö ja aamu kuluvat. -Sitten sen on palattava takaisin pesäpaikalleen jatkamaan töitänsä, -sen on palattava harhailtuaan edellisenä iltana kukasta kukkaan ja -marssittuaan aamulla toukkia metsästäessään sinne ja tänne. Minua ei -kummastuta, että tavallinen ampiainen ja mehiläinen löytävät pesänsä, -sillä niiden asunnot ovat pysyväisiä ja sinne vievä tie tuttu. Mutta -hieta-ampiainen kaivoi kolonsa paikkaan, jossa se ehkä eilen kävi -ensimäisen kerran, ja nyt sen on se löydettävä pitkän poissaolonsa -jälkeen, unohdettuaan jo paikan muististaan. Lisäksi on ampiaisella -raskas saalis haittana. Siitä huolimatta ei sen topografinen muisti -petä, päinvastoin se on usein ihmeteltävän tarkka. Hyönteinen marssii -suoraa tietä pesälleen, ikäänkuin se tuntisi hyvin kaikki läheiset -pikku polut. Joskus on sen kuitenkin epäröiden haeskeltava. Jos -toukkaa on silloin liian hankala laahata mukana, niin se jättää sen -ajuruohotukon luo tai muuhun sopivaan paikkaan, josta se löytää sen -helposti. - -Pesäkololleen palaavalla hieta-ampiaisella on muisti oppaana, mutta -minä en uskaltanut luottaa muistiini, vaan minun oli tarkoin -merkittävä pesäkolon seutu, että sen seuraavana päivänä löytäisin. - -Vain tavallinen ja hopeahieta-ampiainen näyttävät sulkevan kolonsa -tilapäisesti, en ole ainakaan huomannut toisten niin tekevän. -Karvainen hieta-ampiainen pyydystää ensin toukan, lamauttaa sen -piikillään ja sitten vasta kaivaa kolon toukan lähelle, sentähden sen -ei tarvitse koloa tilapäisesti peittää. Silkkihieta-ampiaisella on -otaksuttavasti tähän toiset syyt. Se panee nimittäin samaan koloon -useampia pikkutoukkia, viisikin, toiset taas vain yhden. Samoin kuin -mekin jätämme auki oven, josta useasti aiomne kulkea, samoin kai -sekin pitää tarpeettomana sulkea pesäänsä, kun hetken kuluttua -aina palaa takaisin. - -Kaikki neljä hieta-ampiaislajia hankkivat toukalleen ravinnoksi -yöperhosten toukkia. Silkkihieta-ampiainen valitsee usein, mutta ei -aina kehrääjätoukkia, joita se kuljettaa, kuten sanottu, viisikin -samaan pesään. Toiset taas yhden, mutta ison. Kerran otin tavalliselta -hieta-ampiaiselta leukojen välistä toukan, joka oli viisitoista kertaa -raskaampi kuin kuljettaja. Tosiaankin ihmeteltävä taakka, jota -hyönteisen on vetää retuutettava, niskasta kiinni pitäen, monenlaisten -esteitten yli. - -Kaikista suurimmassa määrässä herätti huomiotani hieta-ampiaisten -tapa voittaa saaliinsa ja lamauttaa se oman toukkansa turvallisuuden -tähden. Perhostoukan, "ukonkoiran", ruumis on kolmetoistanivelinen. -Kolmessa ensimäisessä nivelessä on kussakin pari oikeita jalkoja, -jotka vastaavat perhosen jalkoja, seuraavissa on iho- eli -käsnäjalkoja, joita on vain toukalla, ei täysimuotoisella perhosella, -muutamat nivelet ovat aivan jalattomia. Kussakin nivelessä on myös -hermosolmu eli ganglion, tunnon ja liikunnon järjestäjä, joten -toukan hermosto on jakautunut kahteentoista jonkun välimatkan päässä -toisistaan olevaan keskukseen. Päässä on lisäksi hermosolmurengas, joka -vastaa aivoja. - -Jos siis hieta-ampiainen lamauttaa jonkun hermosolmun, jäävät muut -vahingoittumatta liikunto- ja tuntokykyisiksi. Siksipä juuri on -ampiaisen lamauttamistapa hyvin mielenkiintoinen. Se ei voi näet -tappaa saalistaan, sillä tapettuna se alkaisi pian mädätä. Vaikkakin -on varsin vaikea tehdä havaintoja ampiaisen pistämismenetelmistä, -niin kuitenkin sain selville, että se joka kerran poikkeuksetta työnsi -pistimensä viidenteen tai kuudenteen ruumiinrenkaaseen. - -Tutkiakseni missä määrin eri renkaissa on tuntoa, pistelen niitä -terävällä neulalla. Toukka ei liikahdakaan, jos pistän viidenteen -tai kuudenteen renkaaseen, ei vaikka työnnän neulan läpi, mutta jos -pistän muihin joko etumaisiin tai takimaisiin renkaisiin, niin se -käyristeleikse ja väänteleikse sitä enemmän, kuta kauempana rengas on -noista edellisistä. Mitä noissa kahdessa renkaassa on sitten erikoista, -että murhaajan ase vain niihin yksinomaan työntyy? Ei mitään erikoista -niiden rakenteessa, vaan niiden asemassa. Jollen ota lukuun -kehrääjätoukkia, vaan tarkastan muita hieta-ampiaisen pesäänsä -kuljettamia toukkia, niin on niiden ruumiin renkaissa jos luemme pään -ensimäiseksi -- kolme paria oikeita jalkoja renkaissa 2, 3 ja 4; neljä -paria käsnäjalkoja renkaissa 7, 8, 9 ja 10 ja viimeinen käsnäjalkapari -viimeisessä eli kolmannessatoista renkaassa. Kaikkiaan on siis -kahdeksan jalkaparia, jotka ryhmittyvät niin, että kolme paria on -ensiksi, sitten neljä ja viimeksi yksi pari. Molempien ensimäisten -jalkapariryhmien viilillä on viides ja kuudes ruumiinrengas jalkoja -vailla. - -Pistääkö ampiainen tikarillaan toukan jokaiseen kahdeksaan -hermosolmulla varustettuun renkaaseen lamauttaakseen toukan, ettei se -pääsisi pakenemaan, eikä myöskään käyristelyllään voisi vahingoittaa -ampiaisen hentoa toukkaa? Onko se yhtä varova pieniin ja -heikkoihinkin saaliisiin nähden? Ei. Yksi pisto riittää, jos se sattuu -keskipisteeseen, josta myrkkypisaroiden vaikuttama lamaus voi johtua -toisiin raajallisiin renkaisiin. Selvää on myös, mihin renkaisiin -pisto on satutettava, viidenteen ja kuudenteen, jotka ovat molempien -raajallisten rengasryhmien välissä. Meidän järkemme määräämään -pisteeseen on myös vaisto johtanut. - -Näihin samoihin lamauttamiinsa renkaisiin panee hieta-ampiainen -myös munansa. Tähän paikkaan ja yksistään tähän voi ampiaistoukka -kaivautua aiheuttamatta sille itselleen vaarallisia saalistoukan -kiemurteluja. Tähän paikkaan pistäen ei neulanikaan saanut aikaan -mitään vaikutusta, ei siihen vaikuttane myöskään ampiaistoukan puremat. -Saalis on siis herpoutuneena, liikuntokyvyttömänä, siksi kuin tuo -ampiaisen kapalolapsi on kylliksi varttunut tarttuakseen leuvoillaan -muihin renkaisiin. - -Olin useasti huomannut, että hieta-ampiainen lamautti kehrääjätoukkia -pistämällä niitä edellä kerrottuun tapaan, mutta en tiennyt, -menettelikö se samoin muihin toukkiin nähden. Tavallinen ja karvainen -hieta-ampiainen pyydystää toukkia, jotka ovat niihin itseensä nähden -todellisia hirviöitä. Lamauttaako ampiainen samoin näitä jättiläisiä -kuin heikkoja kehrääjätoukkia? Riittääkö yksi tikarinpisto tekemään -nekin vaarattomiksi? - -Minun onnistui nähdä, miten hieta-ampiainen käyttää asettaan suuria -toukkia herpaistessaan. - -Olimme kerran retkellä, minä ja eräs ystäväni, jonka kuolema on minulta -riistänyt, kun huomasimme karvaisen hieta-ampiaisen hyvin innokkaasti -häärivän ajuruohopensaan juurella ja juoksentelevan sinne ja tänne. -Paneuduimme heti maahan voidaksemme tarkata hyönteistä lähemmin. -Läsnäolomme ei sitä häirinnyt. Huomasimme heti, ettei se ollut pesän -rakennuspuuhissa, vaan että sillä oli maan sisässä kätkössä jokin -saalis. Pian se vetikin paksun, harmaan toukan esiin ja hyökkäsi sen -niskaan. Istuen tuon hirviön selässä koukistaa se takaruumiinsa ja -työntää pistimensä hätäilemättä ja sääntöjen mukaisesti saaliin -jokaiseen ruumiinrenkaaseen, kuten kirurgi, joka tuntee leikattavansa -anatomian perinpohjin. Ei ainoakaan rengas, ei jalallinen eikä -jalaton jää pistämättä, järjestyksessä saa kukin osansa ensimäisestä -viimeiseen. - -Siitä päättäen, mitä olen tarkasti nähnyt ja edellä selostanut, -menettelee siis hieta-ampiainen niin tarkasti harkiten, että tiede -voisi sitä kadehtia. Se tietää senkin, mitä ihminen ei tiedä, se tuntee -saaliinsa monimutkaisen hermoston ja pistää tikarinsa suuren toukan -kuhunkin hermosolmuun. Sanoin: se tietää ja tuntee -- olisi ollut -sanottava: se menettelee ikäänkuin tietäisi ja tuntisi. Tekemättä -itselleen selkoa töistään seuraa hyönteinen vain vaistoaan, joka -käskee. Mutta mistä tämä johtuu? Voivatko sen atavismi-, valinta- ja -olemisen-taisteluteoriat tyydyttävästi selittää? Viimeinen tapaus -oli minulle ja ystävälleni sen käsittämättömän logikan tärkeimpiä -ilmenemismuotoja, joka hallitsee maailmaa ja ohjaa itsetiedottomia -olioita vaistojensa lailla. - - - - -Riikinkukkokehrääjät kosimassa. - -Saturnia pyri Schiff. - - -Se oli merkillinen ilta. Minä kutsuisin sitä riikinkukkokehrääjän -illaksi. Kuka ei tuntisi tätä Europan kaikista suurinta perhosta, -jolla on kastanjanruskea samettipuku ja valkoinen turkiskaulus? -Sen harmaa- ja ruskeapilkkuisissa siivissä on vaalea, vinkkurainen -poikkijuova ja himmeänvalkoinen reunuste. Keskellä siipeä on -pyöreä silmätäplä, jonka terä on musta ja kehässä mustat, valkeat, -kastanjanruskeat ja amarantinpunaiset kaaret ryhmittyvät renkaiksi. - -Yhtä huomiota herättävä kuin perhonenkin on sen vihervänkeltainen -toukka, jonka mustakarvaisten ihonystermien päissä on turkoosinsiniset -helmet. Sen kotelo on luja, ruskeavärinen ja siinä on merkillinen -rysänmuotoinen ulostulosuppilo. Koteloita tapaa vanhojen -mantelipuiden juurelta niiden kuoreen kiinnittyneinä, toukka näet syö -mantelin lehtiä. - -Toukokuun kuudennen päivän aamuna kuoriutuu kotelostaan eräs -riikinkukkokehrääjänaaras minun työhuoneeni pöydällä ja -minun läsnäollessani. Suljen sen heti syntymiskosteudessaan -rautalankaverkosta tehtyyn häkkiin. En tarkoita mitään erikoista -tällä toimenpiteelläni, suljen sen vain tottumuksesta, kuten tutkijat -tavallisesti tekevät jäädessään tarkkaavaisina odottamaan, mitä sitten -mahdollisesti voisi seurata. - -Pianpa sen näinkin. Yhdeksän seuduissa illalla, talonväen jo -paneutuessa levolle, nousee huoneeni viereisessä kamarissa aika -hälinä. Puolittain riisuutunut pikku Paul alkaa tulla ja mennä, juosta -ja hyppiä kuin puolihullu polkien jalkojaan ja kaataen tuoleja. Kuulen -itseäni kutsuttavan. "Tule pian", hän huutaa, "tule katsomaan perhosia, -lintujen kokoisia perhosia! Niitä on huone täpö täynnä!" - -Kiiruhdan sinne. Voin hyvin käsittää pojan innostuksen ja liialliset -huudot nähdessäni, mitä on tapahtunut. Asuntoomme on tehty rynnäkkö, -jolle ei ole vertaa. Jättiläisperhoset ovat hyökänneet sisään. - -Neljä niistä on jo otettu kiinni ja pistetty lintuhäkkiin, mutta -lukuisat muut lentelevät laipiossa. Kaiken tämän nähdessäni johtuu -mieleeni aamulla vangitsemani naaras. - -"Pukeuduppas", sanon pojalleni, "jätä häkkisi siihen ja tule mukaani. -Saamme nähdä uusia kummia." - -Menemme keittiön läpi työhuoneeseeni, joka on rakennuksen oikeassa -sivustassa. Keittiössä on palvelijatar, hämmästyksissään hänkin, -esiliinallaan hosumassa suuria perhosia, joita hän ensin luuli -yölepakoiksi. - -Riikinkukkokehrääjiä näytti olevan vähän kaikkialla asunnossani. -Miten paljon lieneekään vangin luona, sehän se on syypääkin koko tähän -tulvaan? Onneksi on huoneen toinen ikkuna jäänyt auki, joten pääsy on -vapaa. - -Kynttilä kädessä astumme huoneeseen, ja se mitä siellä näemme, ei lähde -mielestäni koskaan. Veltosti räpytellen suuret perhoset lentelevät -häkin ympärillä, laskeutuvat sen päälle, lähtevät pois, palaavat -jälleen, nousevat kattoon ja laskeutuvat alas. Ne paiskautuvat -kynttilään, sammuttavat sen yhdellä siivenlyönnillä, istuutuvat -olallemme, tarttuvat vaatteisiimme ja sipuvat kasvojamme. Koko huone on -kuin loitsijan luola liitelevine lepakkoineen. Turvaa hakien pikku -Paul puristaa kättäni kovemmin kuin tavallisesti. - -Kuinka paljon niitä on? Parisenkymmentä, ja jos lisää siihen ne -perhoset, jotka harhailevat keittiössä, lastenkamarissa ja muissa -huoneissa, niin summa lähentelee neljääkymmentä. Tämäpä on muistettava -ilta, sanoin, tämä riikinkukkokehrääjien ilta. Neljäkymmentä -rakastunutta liehakoitsijaa on tullut kaikilta ilmansuunnilta -kunniatervehdykselle aamupäivällä työhuoneeni salasopissa syntyneen -morsiamen luo, mutta en tiedä, miten ne ovat saaneet kutsun. - -En häiritse enää tänään kosijoiden parvea, kynttilän liekki saattaa -ne vaaraan, päätäpahkaa ne syöksyvät siihen ja kärventävät hiukan -itseään. Mutta huomenna jatkan tutkimistani ja teen kokeita edeltäpäin -miettimieni suunnitelmien mukaan. - -Ensi aluksi kerron, mitä tapahtui joka ilta kahdeksan päivää -kestäneiden havaintojeni aikana. Joka ilta tulivat perhoset toinen -toisensa jälkeen yön pimetessä siinä kello kahdeksan ja kymmenen -välillä. Sää oli myrskyinen, taivas paksussa pilvessä, ja oli niin -pilkkoisen pimeä, että tuskin näki kättään silmiensä edestä ulkona -puutarhassakaan, kaukana puiden varjosta. Paitsi näitä haittoja, oli -saapuvien perhosten vaikea löytää sisään vievää tietä. Taloni on -suurien platanien varjossa, sen ulkoeteisenä on sirenien ja ruusujen -muodostama tiheä lehtikuja, mistraltuulen suojana on mäntyryhmä ja -kypressiaita, ja muutamien askelten päässä ovesta on varustuksena -tuuhea pensaikko. Tämän tiheikön läpi pilkkopimeässä täytyy siis -kehrääjien luovia päästäkseen vaelluksensa määränpäähän. - -Tällaisissa olosuhteissa pöllö tuskin uskaltaisi lähteä öljypuunsa -ontelosta, mutta perhonen, jonka verkkosilmät ovat tarkemmat kuin -yölinnun isot näköelimet, tekee matkansa empimättä ja itseään -loukkaamatta. Se ohjaa niin hyvin mutkikkaan lentonsa, että se saapuu -tiellä olevista esteistä huolimatta moitteettoman siistinä perille, -suuret siivet ehyinä ja naarmuttomina. Pimeässäkin on sille tarpeeksi -valoa. - -Mutta vaikka otaksuisikin perhosten havaitsevan erityisiä valonsäteitä, -jotka eivät tavallisen silmän hermokalvoon vaikuta, niin tämä -erinomainen näköaisti ei kuitenkaan voi antaa perhosille tietoja -kauaksi eikä saada niitä liikkeelle. Johan matkan pituus ja välillä -olevat näkemistä haittaavat esineet tekevät sen mahdottomaksi. Ja -erehtyvätkinhän perhoset joskus, eivät kuitenkaan matkan pääsuunnasta, -vaan niitä puoleensa vetävän, määrätyn paikan suhteen. Kerroinhan jo, -että minun huoneeni -- joka on vierailijoiden varsinainen päämäärä -tällä kertaa -- vieressä oleva lastenkamari oli täynnä perhosia, samoin -keittiökin. Luultavasti oli ne johtanut harhaan lampun valo, joka -vastustamattomasti houkuttelee yöhyönteisiä puoleensa. Mutta aivan -pimeissäkin huoneissa oli eksyneitä, vähän kaikkialla, kuten jo -sanoin. - -Vaikkakin vanki oli minun huoneessani, niin kaikki perhoset eivät -lentäneet sisään suorinta ja selvintä tietä avoimen ikkunan kautta. -Olihan lisäksi häkkiin teljetty naaras aivan lähellä ikkunaa, vain -kolmen neljän askeleen päässä siitä. Mutta monet lensivät liki maata -ja eksyivät eteiseen. Sieltä ne eivät päässeet kauemmaksi kuin -portaille, sillä portaitten yläpäässä sulki ovi tien. Tästä käy -selville, että häihin kutsutut eivät mene suoraan päämääräänsä, kuten -ne tekisivät, jos niitä ohjaisi jonkinlaiset valonsäteet, joko -semmoiset, joita me näemme, tai semmoiset, joita meidän silmämme ei -pysty havaitsemaan. Ei, jokin muu tuo niille sanomia jo kauaksi ja -neuvoo ne lähelle, mutta jättää ne sitten epäröiden haeskelemaan -lopullista päämääräänsä. Melkeinpä yhtä epävarmoja oppaita ovat -meidänkin kuulo- ja hajuaistimme, jos niiden pitää tarkalleen määrätä -se kohta, josta ääni tai haju saa alkunsa. - -Mitkä aistimet sitten opastavat suurta perhoa öisillä retkillään -kiima-aikana? Luulisipa tuntosarvilla olevan osansa tässä. Koiraat -todella näyttävätkin tunnustelevan paikkoja komeilla ja sulkamaisilla -tuntosarvillaan. Ovatko siis nämä uhkeat töyhdöt ainoastaan -koristeina, vai onko niillä myöskin merkitystä niiden hajujen -aistimisessa, jotka ehkä johtaisivat rakastuneita? Kysymykseen lie -helppo saada vastaus kokeilemalla. - -Perhostulvan jälkeisenä päivänä on huoneessani vielä eilisestään -kahdeksan vierailijaa. Ne ovat leiriytyneet suljetun ikkunan -pienapuulle ja istuvat siinä liikkumatta. Kaikki muut, lopetettuaan -balettinsa noin kello 10 illalla, ovat menneet ulos samaa tietä, jota -tulivatkin, s.o. toisesta ikkunasta, joka on auki yöt ja päivät. -Nämä kahdeksan väsymättömän harrasta odottelijaa otan kokeilujeni -esineiksi. Pienillä saksilla katkaisen niiden tuntosarvet juuresta -poikki muutoin niihin koskematta. Ne eivät piittaa juuri mitään tästä -leikkauksesta, sillä ei yksikään hievahda, ei siipeään väräytä. -Haavoittaminen ei näytä olleen vaarallista. Sehän onkin hyvä minun -suunnitelmilleni. - -Päivä kuluu. Perhoset pysyvät yhä samalla paikallaan ikkunan pienalla. - -Mutta nyt on ryhdyttävä toisiin toimenpiteisiin. - -Jos perhosten on saatava tunnustus naaraan löytämisestä, niin on -naaras muutettava toiseen paikkaan ennen öisen lennon alkua. Siksipä -vienkin häkin vankeineen rakennuksen toisessa päässä olevan katoksen -permannolle, noin viidenkymmenen metrin päähän työhuoneestani. - -Illan suussa minä tarkastan viimeisen kerran leikattuja. Kuusi niistä -on mennyt ulos avoimesta ikkunasta, kaksi on kyllä jälellä, mutta ne -ovat pudonneet lattialle. Ne ovat riutuneita ja kuoleman kielissä, -ei niillä ole edes voimia nousta ylös, kun käännän ne selälleen. -Tähän äkilliseen heikontumiseen ei ole syynä minun kirurgiani, sillä -se uudistuu, kuten tuonnempana kerron, ilman että minun sakseni ovat -sekautuneet asiaan. - -Kuusi vahvempaa on mennyt. Palaavatkohan ne sen syötin luo, joka niitä -eilen veti puoleensa? Löytävätköhän ne tuntosarvettomina vielä -häkin, joka nyt on jokseenkin kaukana entisestä paikastaan? - -Häkki on pimeässä, melkein avotaivaan alla. Silloin tällöin pistäydyn -sitä katsomassa lyhty kädessä ja haavi toisessa. Otan kiinni kaikki -häkin luo tulleet vierailijat, tarkastan ne, merkitsen ja lasken -sitten vapaiksi viereiseen huoneeseen, jonka oven visusti suljen. Näin -yksitellen eristäessäni voi tarkalleen laskea, kuinka monta niitä on, -tarvitsematta peljätä, että luen saman perhosen kahdesti. Väliaikainen -vankikoppi on tyhjä ja tilava, joten sen ei pitäisi häiritsevästi -vaikuttaa vankeihin. Niillä on rauhallisia piilopaikkoja levätäkseen -ja kylliksi väljää lennelläkseen. Puoli yhdentoista jälkeen ei enää -tule yhtään perhoa häkin luo. Kokous on päättynyt. Kaikkiaan sain 25 -koirasta pyydystetyksi. Niiden joukossa oli yksi, jonka tuntosarvet -olivat leikatut. Yksi siis vain palasi niistä kuudesta, jotka olivat -kyllin terveitä lentääkseen huoneestani ulos. Tämä huono tulos panee -ajattelemaan, että pitäisikö myöntää vai kieltää tuntosarvien ohjaava -merkitys. Koe on laajemmin uudistettava. - -Seuraavana aamuna menen vankieni luokse. Mitä siellä näenkään! Useimmat -loikovat permannolla melkein kuolleina. Kun otan ne käteeni, niin -vain harvat osoittavat elonmerkkejä. Mutta ehkäpä ne virkoavat, kun -tulee aika lähteä lempimismatkoille. - -Kaikilta kahdeltakymmeneltäneljältä uudelta perhoselta katkaisen -tuntosarvet. Eilen leikatusta koiraasta ei ole enää puhetta, sillä -se haukkoo jo henkiään. Vankilan oven jätän auki loppupäiväksi. Menköön -ulos ken tahtoo ja lentäköön iltajuhliin ken voi. Saadakseni -poislentäneet taas hakemaan häkkiä, muutan sen rakennuksen toiseen -päähän alakerroksessa olevaan huoneeseen, johon pääsee suoraan ja -helposti ulkoa. - -Näistä kahdestakymmenestä neljästä vain kuusitoista kykenee lähtemään -lentoon, kahdeksan jää heikontuneina lattialle ja hetken kuluttua ne -jo kuolevatkin. Montakohan noista kuudestatoista palannee illalla -häkin luo? Ei ainoakaan. Saan kyllä pyydystäneeksi seitsemän -perhosta, mutta niillä on kaikilla tuntosarvet. Näyttäisihän tämä -todistavan, että tuntosarvien leikkaamisella on jokseenkin tärkeä -merkitys, mutta mikä? - -"Olenpa nyt jonkin näköinen! Toisten koirien joukkoon ei -ole menemistäkään!" arveli nuori verikoira, jolta ihmiset -säälimättä leikkasivat korvat. Olivatko perhoset samaa mieltä -kuin koirakin? Eivätkö ne kehtaisi esiintyä kilpailijoittensa seurassa -kosiskeluhommissa, kun niillä ei ole komeita otsatöyhtöjä? Onko se -häveliäisyyttä, vai puuttuuko perhosilta matkaopas? Tai ovatko ne -pikemminkin lopen kuluneita jo kauan hehkuneesta rakkaudesta? Seuraavat -kokeet selvittävät näiden kysymysten vyyhtiä. - -Neljäntenä iltana panen neljätoista uutta ja leikkaamatonta -perhoa vangiksi seuraavaksi yöksi. Aamulla käytän hyväkseni niiden -liikkumishaluttomuutta ja poistan hiukan karvoja niiden eturuumiin -selkäkilveltä. Tämä vähäinen tonsuri ei ollenkaan vahingoita -hyönteisiä, silkinhienon untuvan saa helposti raaputelluksi, eivätkä -perhoset kadota mitään elintänsä, joka olisi niille välttämättömän -tarpeellinen hakiessaan naaraan jälkiä. Niin, perhoille ei ole -menetelmästäni haittaa, mutta minulle se on kuitenkin tärkeä -tunnusmerkki, jos niitä samoja tapaan häkin luota. - -Tällä kertaa ei ole yhtään heikkoa ja lentoon kykenemätöntä, vaan -ne kaikki neljätoista katoavat huoneesta yön tullen. Sanomattakin -on selvää, että muutan taas häkin. Illalla kahden tunnin kuluessa -vangitsen kaksikymmentä perhosta, mutta vain kahdella niistä on kalju -täplä. Sitä vastoin niistä, joilta toissapäivänä katkaisin tuntosarvet, -ei yksikään ole palannut. Niiden kiima-aika on tyystin päättynyt. - -Siis neljästätoista kaljusta vain kaksi tuli takaisin. Miksi -kaksitoista oli tulematta, vaikka niillä oli tuntosarvet, joita -edellä olemme olettaneet opastajiksi? Miksi toisekseen niin paljon -koiraita kuoli, kun olivat vankeina yhden yön? Siksi, että -riikinkukkokehrääjän parituskiihko päättyy pian. - -Häät ovat perhosten elämän ainoana tarkoituksena ja häitä varten on -niillä ihmeteltävät edellytykset. Matkasta, pimeästä ja esteistä -huolimatta koiras voi löytää toivottunsa, mutta etsiskelemiseen ja -huvitteluun se voi käyttää vain muutaman tunnin kahtena tai kolmena -iltana. Jollei se sinä aikana ole mitään hyötynyt, on kaikki lopussa, -sillä sen tarkka kompassi joutuu epäkuntoon ja loistava johtotähti -sammuu. Mitäpä enää kauemmin eläisikään! Välinpitämättömänä -se vetäytyy johonkin sopukkaan ja nukkuu siellä viimeistä untansa -haaveilujen ja vastoinkäymisten päätyttyä. - -Suuri riikinkukkokehrääjä elää vain jatkaakseen sukuaan, itsensä -ravitsemista se ei tunnekaan. Toiset perhoset lentelevät -iloisesti kukasta kukkaan ja pistävät oikaistun imutorvensa -niiden mesiteriöihin, mutta tämä verraton paastooja on vapautunut -täydellisesti vatsansa vaatimuksista eikä nauti mitään, millä itseään -virvoittaisi. Sen suuosat ovat vain näennäisiä, mutta eivät todellisia -ja käyttökelpoisia elimiä. Ei ainoatakaan suupalaa se nielaise, -siksi sen elämä on niin lyhyt. Sammuuhan lamppukin, jollei siinä ole -öljyä. Riikinkukkokehrääjä kieltäytyy ruuasta, mutta sen on myös -kieltäydyttävä pitkästä iästä. Kaksi tai kolme iltaa riittää parien -kohtaamiseen, ja sen jälkeen on kaikki lopussa, perhonen on elämänsä -elänyt. - -Miksi sitten ne, joilta tuntosarvet leikattiin, eivät tulleet takaisin? -Eivätkö ne enää voineet löytää vangitun naaraan häkkiä? Ei suinkaan, -vaan niiden lentoaika oli päättynyt, kuten niidenkin, joilta nypittiin -karvat eturuumiista. Yhä vieläkin on siis tuntosarvien merkitys -hämärä, sillä kokeiluaika oli liian lyhyt. - -Minun vankini elää kahdeksan päivää häkissään ja houkuttelee joka ilta -aina oikkujeni mukaan milloin mihinkin paikkaan taloani vierailijoita, -välistä enemmän ja välistä vähemmän. Minä pyydystän ne kaikki, suljen -yöksi johonkin huoneeseen ja raaputan seuraavana päivänä eturuumiista -karvat. - -Näinä kahdeksana iltana saapui häkin luo kaiken kaikkiaan -sataviisikymmentä koirasta. Kun ottaa huomioon, että minun oli -kahtena seuraavana vuonna sangen vaikea löytää näitä perhosia -jatkaakseni tutkimuksiani, niin tuo summa on hämmästyttävän -suuri. Kyllähän riikinkukkokehrääjän koteloita on minun seudullani, -mutta ne ovat jokseenkin harvinaisia, sillä toukan ravintokasvit, -vanhat mantelipuut ovat myös harvinaisia. Kahtena talvena hain -niitä kaikkialta, kaavin mantelipuita, tarkastin kuloheinätukut -niiden juurelta, mutta aina sain palata tyhjin käsin. Noiden -sadanviidenkymmenen on siis täytynyt tulla kaukaa, hyvinkin kaukaa, -ehkä parin kilometrin päästä. Mutta miten ne saivat tiedon siitä, mitä -oli tapahtunut minun huoneessani? Niillä on voinut olla oppaina vain -joko valo, ääni tai haju. Kilometrien päähän näkeminen on tietysti -mahdoton, eihän näkö ohjannut niitä edes avonaiseen ikkunaan. Samoin -ei äänestäkään voi olla puhetta, sillä lihava naaras, joka voi -houkutella koiraita niin loitolta, ei ääntele ollenkaan, ei ainakaan -niin kovasti, että ihmiskorva sitä tajuaisi. Ja vaikka otaksuisikin -äänen syntyvän sisäisistä värähdyksistä, joita ehkä kuulisi kaikista -tarkimmalla mikrofonilla, niin ne äänet eivät voisi kuulua niin -pitkien matkojen päähän kuin kyseessä olevat. - -Haju on siis ainoa mahdollinen opastaja. Haihtuvien hajuerityksien -olettaminen näyttää todellakin selittävän perhosten kokoutumisen -paremmin kuin muut otaksumat, perhosethan löytävät viekoittimen vasta -jonkun aikaa epäröiden haeskeltuaan. Onko tämä haju käsitettävä -samanlaiseksi kuin se, jota me tavallisesti hajuksi tai tuoksuksi -kutsumme, nimittäin pienen pienten hiukkasien virtailemiseksi, niin -pienien ja hienojen, ettemme niitä ollenkaan tunne, vaan jotka voivat -kuitenkin vaikuttaa paremmin kehittyneisiin hajuelimiin kuin meidän -nenämme? Hyvin yksinkertainen koe valaisee kysymystä. Tämä hieno haju -on sekoitettava ja vaimennettava jollakin pistävällä ja väkevällä -haisulla, joka voi ottaa kokonaan valtoihinsa hajuaistimet. -Ylenmääräinen hajuhan tekee hienoimmat tuoksut tehottomiksi. - -Minä ripottelen sentähden edeltäpäin naftalinia siihen huoneeseen, -johon koiraiden pitäisi illalla tulla, ja panen naftalinilla täytetyn -rasian häkkiin aivan naaraan vierelle. Illalla haiseekin huone -niinkuin kaasutehdas. Mutta minun metkuni eivät auta. Perhoset -saapuvat kuten tavallisesti ja lentävät kivihiilitervan hajulla -kyllästetystä ilmasta huolimatta suoraan häkin luo, yhtä suoraan ja -varmasti kuin hajuttomassakin huoneessa. - -Minun uskoni hajun ohjaamiskykyyn horjuu. Ikävä kyllä, en voi tehdä -enää lisäkokeita, sillä sinä samana päivänä vankini heittää henkensä -munittuansa hedelmöittymättä jääneet munansa häkin rautalankaverkkoon. -Se menehtyi tuloksettomaan vartomiseen. - -Minun täytyy odottaa tulevaan vuoteen saadakseni uusia perhosia ja -täydentääkseni kokeilujani. - -Kesällä ostan toukkia viidellä pennillä kappaleen. Tämä kauppa on -mieleistä muutamista naapurieni poikaviikareista, jotka tavallisesti -hankkivat minulle kaikenkaltaisia tavaroita. Torstaisin, päästyään -hirveistä verbien taivutuksista, he juoksentelevat ympäri maita -ja mantuja ja löydettyään silloin tällöin suuren toukan kantavat sen -minulle kepakon nenässä. Poikapahat eivät uskalla siihen koskea ja -ihmetellen katselevat minun rohkeuttani, kun otan sen käteeni kuten -he itse ottaisivat omat silkkimatonsa. - -Ranskassa on kouluilla lupa joka torstai. Syötettyäni toukkia -mantelipuun lehdillä ne koteloituivatkin muutamien päivien kuluttua. -Seuraavana talvena etsiskelin vielä koteloita ravintokasvien juurilta -ja sainkin monta entisten lisäksi. Tutkimuksista innostuneet -ystäväni auttoivat myös minua. Ja lopulta kaiken puuhan, juoksun, -kaupanhieronnan ja risukkojen raapimisten jälkeen olen saanut -haalituksi kokonaisen kotelovalikoiman. Koteloiden joukossa on -kaksitoista muita suurempaa ja painavampaa koteloa. Niistä tulee -naaraita. - -Mutta taaskin toiveeni pettyvät. Toukokuussa, juuri silloin kun -koteloiden aika on puhjeta, tulee takatalvi. Mistraltuuli ulvoo, -repii platanien lehtialut ja ripottelee ne pitkin maata. On kylmä kuin -joulukuussa. Taas saa sytyttää iltaisin takkavalkean ja ottaa paksun -vaatetuksen, jonka jo on heittänyt pois. - -Perhosille tulee kovat koettelemusten ajat. Koteloiden puhkeaminen on -hidasta, niistä kömpivät ovat kohmettuneita. - -Naaraat vartovat häkeissään, tänään toinen, huomena toinen -aina syntymisvuoronsa mukaan, mutta vain muutamia koiraita tulee -vierailulle. Niitä töyhtöpäitä kyllä on lähellä, sillä olen laskenut -kaikki kokoelmani koteloista päässeet puutarhaan, merkittyäni ne -kuten ennenkin. Tulee vain joitakuita, tulkootpa sitten läheltä tai -kaukaa, ja nekin ovat innostuksettomia. Ne lentävät sisään ja hetken -kuluttua katoavat taas eivätkä enää palaa. Kylmyys on jäähdyttänyt -rakastelevaisiakin. - -Ehkä alhainen lämpömäärä vaikuttaa myös hajujen synnyttäjiin, -naaraisiin, haitallisesti, ehkä lämpö niitäkin kiihoittaa, kylmä -lamauttaa kuten hajujen vastaanottajia, koiraita. - -Oli miten oli, mutta tämä vuosi on taas mennyt hukkaan. Miten katkeraa -onkaan, että kokeiluni ovat vuodenaikojen oikkujen orjia! - -Yritän vielä kolmannen kerran. Kasvatan toukkia, juoksentelen koteloita -etsimässä, ja toukokuun tullessa onkin minulla taas niitä tarpeeksi -suuri varasto. Kevät on kaunis, niinkuin toivoinkin. Taas tulee -perhosia tulvanaan kuten ensi kerralla sen suuren hyökkäyksen aikana, -joka aiheutti nämä tutkimukseni. - -Joka ilta saapuu vieraita kaksitoista, kaksikymmentä ja enemmänkin -aina parvessaan. Naaras, tanakka ja turpea muori, pysytteleikse -rautalankahäkin verkossa kiinni, aivan liikkumattomana, siipeään -väräyttämättä. Se ei näytä välittävän rahtuakaan siitä, mitä -häkin ulkopuolella tapahtuu. Siitä ei leviä minkäänlaista hajua, -jota perheeni herkinkään nenä tuntisi, se ei päästä ääntä, jota -todistajiksi kutsumani väen tarkinkaan korva kuulisi. Hievahtamatta ja -hartaasti se odottaa. - -Koiraat, kaksittain, kolmittain ja useampiakin yhtaikaa, laskeutuvat -häkin kuvulle, juoksentelevat vilkkaasti edestakaisin sen päällä, -piiskaavat sitä alati värisevien siipiensä kärjillä. Kilpailijat -eivät tappele keskenään, mustasukkaisuudesta ei merkkiäkään, -jokainen koettaa vain parhaan kykynsä mukaan päästä häkin sisään. -Hetkeksi ne jättävät turhat yrityksensä, lentävät pois ja yhtyvät -ylös-alas-hyörivän joukon tanssiin. Jotkut lähtevät toivottomina -avoimesta ikkunasta ulos, mutta toisia tulee niiden sijaan, ja häkin -päällä jatkuvat sisäänpyrkimysyritykset kello kymmeneen saakka -keskeytymättä, joskus hiukan vaimeten, toisin ajoin taas yltyen. - -Joka ilta muutan häkin eri paikkaan, milloin vien sen pohjoiseen, -milloin etelään, välistä ensimäiseen, välistä toiseen kerrokseen, -joskus oikeaan siipirakennukseen, joskus vasempaan viidenkymmenen -metrin päähän edellisestä, ulkosalle tai syrjäisen huoneen -sopukkoihin. Mutta kaikki nämä äkilliset majanmuutot eivät eksytä -perhosia, eivät johda niitä oikealta tieltä harhaan. Niitä narratessani -olen kuluttanut kokeiluaikaani ja ehdyttänyt kolttosieni varaston. - -Perhosien paikanmuisti ei tässä suhteessa merkitse mitään. Eilen -esimerkiksi oli naaras eräässä huoneessa. Koiraat lentelivät siellä -pari tuntia, jotkut jäivät sinne yöksikin. Kun huomeniltana auringon -laskeutuessa menen muuttamaan häkkiä, ovat kaikki poissa. Useimmat -voivat vain kaksi tai kolme kertaa uudistaa öisen retkeilynsä, kuten -edellä näimme. Mihin ne takaisin tullessaan lentävät ensiksi? - -Niille on tie tuttu eiliseen rendez-vous-paikkaan. Luulisi niiden sinne -menevänkin muistin ohjaamina, ja vasta kun huomaavat, ettei siellä -mitään ole, vasta sitten jatkavan muualle tutkimusretkeilyään. Niin -luulisi, mutta vastoin minun odotuksiani tapahtuikin vallan toisin. -Siihen huoneeseen, jossa naaras eilen oli, ei yksikään kosijoista -pistäydy. Opas, luotettavampi kuin muisti, johtaa ne toisaalle. - -Tähän saakka olen pitänyt naarasta peittämättömässä -metalliverkkohäkissä. Tarkkasilmäiset vierailijat ovat sen nähneet --- niin, me sanoisimme -- pilkkopimeässä. Mutta mitä tapahtuisi, jos -sulkisi naaraan läpinäkymättömään koppaan? Eivätkö erilaatuiset -laatikot voisi joko päästää tai estää ohjaavien hajujen leviämistä? - -Sydämen sähköaallot ovat johtaneet langattoman telegrafin keksimiseen. -Mutta eikö riikinkukkokehrääjä ole siinä suhteessa meistä edellä? -Eikö kotelosta tullut naaras lähetä kilometrien päässä oleskeleville -kosijoille hääkutsuja sähkö- tai magnettiaaltojen välityksellä, -aaltojen, joita eri aineista valmistetut laatikot voisivat joko -johtaa tai pysäyttää? Sanalla sanoen, eikö riikinkukkokehrääjänaaras -käytä omalla tavallaan jonkinlaista langatonta sähkötystä? -Mahdottomalta tuo ajatus ei tunnu, sillä hyönteisillä on usein hyvin -ihmeteltäviä keksintöjä. - -Kokeillakseni panen naaraan vuorotellen rautapelti-, puu- ja -pahvilaatikkoihin, jotka kaikki ovat ilmaapitävästi suljettuja ja -tarkasti kitattuja. Käytän myös lasikupua, joka on eristysalustalla, -lasilevyn päällä. - -No niin. Silloin kun naaras on suljettuna aivan tiiviiseen laatikkoon, -ei sen luo tule yhtään koirasta, ei ainoatakaan, olkoonpa ilta kuinka -lämmin ja tyyni tahansa. Metallinen, lasinen, puinen ja pahvinen koppa -on kyennyt estämään kutsun leviämisen. - -Kun panen naaraan laajaan purkkiin, jonka suulle sidon tulpaksi paksun -pumpulikerroksen, niin on tulos samanlainen, kielteinen. Pumpulikin -riittää ehkäisemään viestin viennin laboratorioni salaisuuksista. -Yksikään koiras ei saavu. - -Käytän sitten toisekseen hataroita ja hiukan raollaan olevia -rasioita, jotka pistän vielä pöytälaatikkoon tai kaappiin, mutta näistä -lisäkätköistä huolimatta perhoset tulevat yhtä monilukuisina kuin -silloinkin, kun naaras oli rautalankahäkissä huoneeni pöydällä. -Muistanpa elävästi eräänkin illan, jolloin naaraserakko odotteli -vieraitaan hattuaskissa vaatekomeron perukassa. Vierailijat tulivat, -lensivät komeron ovelle ja puskea toksivat sitä vastaan pyrkien sisään. -Mistä kaukaa ketojen takaa lienevät nämä matkailevaiset olleetkin, -kuitenkin ne tarkkaan tiesivät, kuka ovilaudan takana piili. - -Edellisestä selviää, että hyvin suljettu laatikko, olipa se sitten hyvä -tahi huono sähkön johtaja, ehkäisi kaikki naaraan merkinannot. Tässä -ei siis voi olla kysymys langattoman telegrafin tapaisesta tietojen -lähettämisjärjestelmästä. Mutta kun laatikko ei ollut aivan tiivis, -joten sen sisässä oleva ilma oli yhteydessä ulkoilman kanssa, silloin -voi naaras kutsua koiraat jo kaukaa ja opastaa ne oikealle tielle. -Sentähden näyttää todenmukaiselta, että haju sittenkin on perhosten -ohjaajana, vaikka ennen tekemäni naftalinikoe tuntui kumoavan tämän -otaksuman. - -Minun kotelovarastoni loppuu ja kysymys jää yhä hämäräksi. - -Yrittäisinkö vielä neljäntenä vuotena? Luovun tästä tuumastani -siksi, että yöllä häitänsä viettävästä perhosesta on vaikea tehdä -havaintoja. Kosiskelijan osatakseen päämääräänsä ei tarvitse valvoa, -mutta minun inhimillinen silmäni ei voi pimeässä tarkasti seurata sen -parittelemismenoja. En voi kynttilälläkään huonetta valaista, sillä -hyörivien parvi sen pian sammuttaa. Lyhty ei kyllä sammuisi, mutta -sen valo ei ole tarpeeksi riittävä minun tutkijan-turhantarkkuudelleni, -sillä minä tahdon nähdä ja nähdä selvästi. - -Eikä siinä kaikki. Valo harhauttaa perhoset päämäärästään, hämmentää -ne pois toimistaan ja häiritsee niitä pahasti. Huoneeseen tulleet -vierailijat lentävät mielettöminä liekkiä kohti, kärventävät karvansa -ja ovat senjälkeen palohaavoista kiihoittuneina epäluotettavia -todistajia. Ja jos lasisuojus pitäisikin ne kaukana liekistä, -etteivät ne voisi korventua, niin ne asettuvat kuitenkin lähelle tulta -eivätkä sen häikäiseminä liikahda paikaltaan. - -Eräänä iltana oli naaras ruokasalin pöydällä vastapäätä avonaista -ikkunaa. Katosta riippuva öljylamppu, jossa oli leveä valkoinen -emaljivarjostin, oli sytytetty. Sisään tulleista perhosista jotkut -pysähtyivät hyvin kärkkäinä häkin kuvulle vangin viereen, mutta toiset -tehtyään ohimennen pienen tervehdyksen lensivät lampun luo, kiersivät -sitä hetken ja leiriytyivät sitten pysyväisesti opaalinvärisestä -liekkikartiosta virtaavan valon lumoamina lampunsuojustimen alle. -Lasten kädet ojentuivat niitä ottamaan. - -"Älkää ottako", sanoin, "älkää! Olkaamme vieraanvaraisia, älkäämmekä -häiritkö valotabernakeliin tulleita pyhiinvaeltajia." - -Ei yksikään perhonen liikahtanut koko iltana, seuraavankin päivän ne -olivat siinä. Valosta hurmaantuneina ne olivat unohtaneet rakkauden -hurmauksen. - -Tulesta siihen määrin kiihoittuvilla perhosilla on mahdotonta tehdä -tarkkoja ja pitkäaikaisia kokeiluja niinä vuorokauden hetkinä, -jolloin havainnon tekijä itse tarvitsee valaistusta. Jätän sen -vuoksi sikseen suuren riikinkukkokehrääjän ja sen yölliset häät. -Kokeisiini tarvitsen toisenlaista perhosta, semmoista, joka on yhtä -etevä lemmenkohtauksiensa järjestäjä, mutta viettää häänsä päivällä. - -Ennenkuin alan kertomuksen siitä perhosesta, joka nämä ehdot täyttää, -jätän asioiden aikajärjestyksen hetkiseksi ja sanon muutaman sanan -eräästä perhosesta, johon tutustuin vasta sen jälkeen kuin olin jo -nämä tutkimukseni lopettanut. Se on _pieni riikinkukkokehrääjä_ -(Saturnia pavonia L.). - -Sen komea kotelo tuotiin minulle mistä lie tuotukaan. Kotelon yllä -on väljä, valkoinen silkkipaita. Tässä epäsäännöllisen poimukkaassa -kopassa on irtonainen kotelo mukavasti. Se on rakenteeltaan samanlainen -kuin suuren riikinkukkokehrääjän kotelo, mutta kooltaan sitä -pienempi. - -Tästä tallessani olleesta kotelosta tulee maaliskuun lopulla -palmusunnuntain aamuna naarasperhonen, jonka suljen heti -rautalankahäkkiin huoneeseeni. Aukaisen ikkunan, että sanoma -tapahtumasta pääsisi leviämään kedoille ja vierailijoilla olisi -vapaa pääsy, jos niitä tulee. Naaras tarttuu kynsillään häkin -rautalankoihin eikä siitä liikahda viikkokauteen. - -Vankini on komea. Sen ruskea sametti on aaltomaisesti juovikas, -niskassa valkoinen turkisreunus, etusiipien kärjissä karmiinipunainen -laikku, siipien suurissa silmätäplissä kaartuu musta, valkoinen, -punainen ja okrakeltainen samankeskisiksi kuultaviksi renkaiksi. Sen -puku on melkein samanlainen kuin suuren riikinkukkokehrääjänkin, mutta -hiukan vaaleampi. Kolme tai neljä kertaa eläessäni olen tavannut tämän -niin silmäänpistävän perhosen. Koteloon tutustuin vasta eilen. Koirasta -en ole nähnyt koskaan, mutta kirjoista olen saanut tietää, että se on -puolta pienempi kuin naaras, sen väri on eloisampi ja koreampi ja -etusiivillä on oranssin keltaa. - -Saapuukohan tuo töyhtöpäinen hieno keikari, jota en vielä tunne, koska -se näyttää olevan harvinainen minun paikkakunnallani? Saakohan se -sanoman kaukaisille olinpaikoilleen morsiamesta, joka sitä odottaa -työhuoneeni pöydällä? Uskallan luottaa siihen enkä petykään. Niitä -tulee, tulee enemmän kuin osasin aavistaa. - -Kun me kello kahdentoista aikaan istuudumme syömään, töytää pikku Paul -sisään. Mahdollisesti sattuvat tapaukset olivat jännittäneet hänen -mieltänsä niin, että hän myöhästyi pöydästä. Nyt hän juoksee luoksemme -posket hehkuen ja tuo näpissään jonkun kauniin perhosen siiven kärkeä, -jonka hän sai kopatuksi, kun perhonen lensi minun kamariini. Hän -näyttää minulle ja pyytää tarkastamaan. - -"Kas niin", sanoin, "se on juuri meidän odottamamme vaeltaja. -Käärikäämme ruokaliinamme kokoon ja menkäämme katsomaan, mitä on -tekeillä. Syödään sitten myöhemmin." - -Aamiainen unohtuu nähdessämme niitä ihmeitä, mitä huoneessani tapahtuu. -Käsittämättömän täsmällisesti koiraat tulevat naaraan taikakutsusta. -Mutkitellen lentäen ne saapuvat toinen toisensa jälkeen, kaikki -pohjoisesta päin. Tällä seikalla on oma merkityksensä. Ilma oli -nimittäin kylmä koko viikon ja talvi tulemassa takaisin. Pohjatuuli -ulvoo ja kuolettaa mantelipuiden varomattomat kukkanuput. Se on vain -yksi meidän tavallisista puuskapäisistä kevään enteistämme. Tänään -ilma äkkiä lämpenee, mutta pohjoistuuli yhä puhaltaa. - -Siitäpä syystä vangin luokse tulleet perhoset lentävät pohjoisesta -päin myötätuuleen seuraten ilmavirran mukana. Ei yksikään kulje -vastatuuleen. Jos niillä olisi kompassina meidän nenämme tapainen -hajuaistin, jos niitä olisivat johtaneet ilmaan levinneet -hajuhiukkaset, niin niiden olisi pitänyt saapua päinvastaiselta -suunnalta. Etelään olisi tuuli voinut hajua kuljettaa, mutta miten voi -luulla, että se, jota me sanomme hajuksi, olisi voinut niille viedä -tietoja pitkien matkojen päähän vastatuuleen nyt tuon itsevaltiaan -ilmojen lakaisijan, mistralin puhaltaessa? Mahdottomalta se minusta -tuntuu. - -Kahden tunnin ajan lensivät vierailijat huoneeni edustalla -päivänpaisteessa edes ja takaisin. Useimmat hakevat kauan tutkien -seinämää, lentäen pitkin maata. Nähdessään niiden niin etsivän, -tahtoisi niitä auttaa löytämään sitä paikkaa, jossa niitä luoksensa -vetävä syötti odottaa. Kaukaa ne lensivät erehtymättä, mutta nyt -lähellä näyttää niitä suuntaava aisti olevan heikko. Kuitenkin -ne ennemmin tai myöhemmin pääsevät perille huoneeseen vankia -tervehtimään. Kahden tunnin kuluttua on juhla lopussa. Kaikkiaan tuli -kymmenen perhosta. - -Koko viikon ajan, joka kerta puolenpäivän seuduissa, auringon -kirkkaimmin paistaessa tulevat perhoset, mutta niiden luku pienenee -päivä päivältä. Niiden koko määrä lähentelee neljääkymmentä. -Mielestäni on tarpeetonta toistaa niitä kokeita, joiden tulokset jo -tiedän. Rajoitun vain toteamaan kaksi seikkaa. - -Ensiksikin, että pieni riikinkukkokehrääjä on päivisin -liikkuva, s.o. viettää häänsä keskellä kirkasta päivää. Suurelle -riikinkukkokehrääjälle -- jonka sekä täysimuotoisen perhosen rakenne -että toukan teollisuustoimet sitä niin paljon muistuttavat -- pitää -sitävastoin olla yön ensimäisten tuntien hämärä. Selittäköön ken -tahtoo tämän tapojen vastakkaisuuden. - -Toiseksi: perhosten saapumista tuulen päältä ei estänyt ilman kova -virtailu, joka kuljetti hajua synnyttävät hiukkaset päinvastaiseen -suuntaan. - -Jatkaakseni tutkimustani tahtoisin siis päivällä häitään viettävää -perhosta, jotakin toista kuin pieni riikinkukkokehrääjä, sillä tämä -tuli liian myöhään, minulla ei ollut enää mitään siltä kysyttävää, -jotakin toista, jota ei mikään ulkonainen syy kuljettaisi, vaan -joka, itse toimisi ja voisi minulle selittää hääjuhlien salaisuuden. -Saankohan semmoisen perhon? - - - - -Tammikehrääjän häälennot. - -Lasiocampa quercus L. - - -Olen päättänyt sen perhosen saada, -- niin, nyt se minulla onkin. -Eräänä aamuna tuli luokseni vihanneskoreineen seitsenvuotias -poikaressu, vilkkaat kasvot pesemättöminä, avojaloin, rikkinäiset -housut nuoranpätkällä vyötettyinä. Saatuaan maksun äitinsä -lähettämistä nauriista ja tomaateista, muutamia viisipennisiä, jotka -minä laskin yksitellen hänen kouraansa, hän otti taskustaan käärön, -jonka hän oli löytänyt edellisenä iltana pensaikosta nyhtäessään ruohoa -kaniineille. - -"Entäs tämän", sanoo hän ojentaen minulle löytönsä, "otatteko tämän?" - -"Otan toki. Koetappa löytää useampia, niin monta kuin suinkin, niin -minä lupaan sinulle sunnuntaina hyvät kyydit karusellissa. Tästä saat -jo aluksi pari kolikkoa. Älä sekoita niitä naurisrahoihisi, vaan pistä -erilleen." - -Pitäen ylen iloisena jo kokonaista omaisuutta kourassaan ja varmana -vastaisesta rikkaudestaan lupaa pikku pörröpääni etsiä kovasti. - -Hänen mentyään tarkastan esinettä, ja tarkastamisen arvoinen se -onkin. Se on kaunis, tylpänpyöreä kotelo, kiinteä ja helakanpunainen, -muistuttaen hyvin paljon silkkimatoviljelyksen tuotteita. Kirjojeni -lyhyiden selostuksien johdolla voin melkein varmasti päättää sen -olevan tammikehrääjän (Lasiocampa [Gastropacha] quercus L.) kotelon. -Mikä onni, jos niin olisi, silloin voisin jatkaa tutkimuksiani, -täydentää ehkä sen, jota riikinkukkokehrääjä (Saturnia) pani -olettamaan. - -Tammikehrääjä on todellakin klassillinen perhonen, eikä ole sitä -hyönteistieteellistä teosta, jossa ei puhuttaisi sen häiden-aikaisista -seikkailuista. Tulkoonpa, sanotaan, naaras vankeuskotelostaan esiin -asuinhuoneessa tai vaikka laatikon kätkössä ja olkoon kuinka kaukana -tahansa maaseudulta suurkaupungin humussa, sen tulosta leviää kuitenkin -tieto asianharrastajille metsiin ja niityille. Meille käsittämättömän -kompassin ohjaamina rientävät koiraat etäisiltä olinpaikoiltaan, -tulevat laatikon luo ja tutkivat sitä kierrellen ja kaarrellen. - -Nämä ihmeet olivat minulle kirjoista tuttuja, mutta onhan aivan toinen -asia nähdä sitä kaikkea omin silmin ja samalla hiukan kokeillakin. - -Mitähän minä saanenkaan tästä saaliistani? Tuleeko siitä tuo kuuluisa -kehrääjä? - -Sillä on toinenkin nimi "Minime à bande", s.o.[_Minime_ erään -fransiskanimunkkikunnan alaosaston "vähäisimpien veljesten" (latinaksi -Fratres minimi) jäsen.] juovikas munkki. Tämän omituisen nimen on -kehrääjä saanut koiraspuolen värin mukaan. Sillä on näet munkkikaapu, -mutta ei villakangasta, vaan parainta samettia. Etusiivissä on himmeä -poikkijuova ja pieni valkea silmätäplä. - -Tammikehrääjä ei ole kotiseudullani tavallinen perho, jonka saisi -kiinni, milloin vain haaveineen ulos menee. En ole sitä kertaakaan -tavannut niinä kahtenakymmenenä vuotena, jotka olen syrjäisessä -kylässäni viettänyt. Totta kyllä on, etten ole innokas keräilijä, -sillä kokoelmien kuolleet hyönteiset kiinnittävät mieltäni sangen -vähän. Elävistä minä pidän, kaikkia elimiään käyttävistä eläimistä, -ja tarkkaavainen katseeni seuraa kaikkea, mikä elävöittää luontoa, -korvaten kokoomisinnon puutteen. Siksipä muodoltaan ja väriltään -niin silmäänpistävä perhonen ei olisi jäänyt huomaamatta, jos sen -kerrankin olisin tavannut. Eikä pieni etsiskelijäkään enää toista -löytänyt, vaikkakin olin hänen intoaan kohottanut karusellissa -ajamislupauksella. Kolmen seuraavan vuoden aikana otin avukseni -sitä hakemaan ystäväni ja naapurini, etupäässä nuoret, jotka ovat -erinomaisen teräväsilmäisiä risukkojen ruopijoita. Minä itsekin -kaivelin lehtikasojen alukset, tarkastin soraläjät ja tutkin ontot -puut, mutta turhaan, arvokasta koteloa ei löytynyt. Tästä käy jo -tarpeeksi selville, että tammikehrääjä on hyvin harvinainen asuntoni -ympäristössä. Tuonnempana näemme, kuinka tärkeä seikka tämä on. - -Kuten otaksuinkin, oli kotelossa tuo erinomainen perhonen. Elokuun -20 p. tuli siitä esiin lihava ja pullea naaras, puettuna samanlaiseen -verhaan kuin koiraskin, väriltään kuitenkin hiukan kirkkaampi, melkein -vaaleankeltainen. Panin sen rautalankaverkosta tehdyn kuvun -sisään huoneeni keskellä olevalle suurelle laboratoriopöydälle, joka -oli täynnä kirjoja, pulloja, maljoja, rasioita, koeputkia ja muita -kompeita. Lukija tuntee jo paikat, ne samat, joista on ollut puhetta -edellisessä kappaleessa. Kaksi puutarhan puolella olevaa ikkunaa -valaisee huoneen. Toinen niistä on kiinni, toinen auki yöt ja päivät. -Näiden välille, neljä tai viisi metriä niistä, on perhonen asetettu -puolihämärään. - -Se päivä ja seuraavakin kuluu ilman mainitsemisen arvoisia -tapahtumia. Vanki riippuu etujalkojensa kynsien varassa rautalankahäkin -valoon käännetyllä puolella liikkumattomana ja velttona, -siipiään väsyttämättä, tuntosarviaan heilauttamatta, kuten -riikinkukkokehrääjänaaraskin riippui. - -Kehrääjäemo kypsyy ja vahventaa pehmeää lihaansa. Elintensä -toiminnalla, josta tiede ei tiedä rahtuakaan, se valmistaa -houkutuskeinoa, joka sille haalii vieraita kaikilta ilmansuunnilta. -Mitä tapahtuu sen turpeassa ruumiissa, mitkä muutokset siinä päättyvät, -niin että se kohta voi saada liikkeelle koko ympäristönsä? - -Kolmantena päivänä on morsian valmis. Juhla alkaa täydessä loistossaan. -Olin juuri puutarhassa enkä enää mitään toivonutkaan asian niin -pitkistyttyä, kun huomasin kolmen seuduissa iltapäivällä -- ilma oli -silloin lämmin ja aurinko paistoi -- perhosparven lentää lepattelevan -avonaisen ikkunan aukossa. - -Ne ovat rakastuneita koiraita, jotka tulevat tervehtimään kaunotarta. -Toiset lentävät huoneeseen, toiset ulos, muutamat laskeutuvat -seinämälle lepäämään kuten pitkästä matkasta väsyneet. - -Näen jonkun lentävän kaukaa muurien ja kypressiaidan ylitse. Niitä -tulee joka suunnalta, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Olen lyönyt -laimin kokoontumistilaisuudessa olon, ja nyt ovat jo melkein kaikki -kutsuvieraat saapuneet. - -Menen sisään. Tällä kertaa näen ihmeellisen näytelmän, jollaiseen jo -suuret yöperhoset ovat tutustuttaneet, mutta nyt näen sen selvällä -päivällä, joten ei pieninkään yksityisseikka jää huomaamatta. -Huoneessa leijaa kokonainen pilvi perhoskoiraita, noin kuusikymmentä, -sikäli kuin niitä voi laskea tuosta liikehtivästä sekamelskasta. -Jotkut lentävät ikkunan luo kierrettyään rautalankahäkin, mutta -palaavat pian tehden taas kierroksensa. Innokkaimmat laskeutuvat -häkin päälle hätyytellen toisiaan jaloillaan, tuuppien ja koettaen -tunkeutua paraimmille paikoille. Väliseinän toisella puolella odottaa -vanki rauhallisena, paksu takaruumis verkkoa vastaan riippuen. Ei -liikutuksen merkkiäkään herätä hänessä tuo levoton tungos. - -Mennen ja tullen, istuen häkin päällä ja lennellen huoneessa ne ovat -jatkaneet kolmisen tuntia hillitöntä häätanssiaan. Mutta aurinko -laskeutuu, ja ilma hiukan viilenee. Se jäähdyttää myös perhosten intoa. -Monet lentävät ulos palaamatta enää takaisin. Toiset hakevat sopivan -paikan odottaen huomista kokousta, ne asettuvat suljetun ikkunan -pienapuulle, kuten riikinkukkokehrääjänkin koiraat tekivät. Juhla on -päättynyt täksi päiväksi, mutta se kait alkaa huomenna uudestaan, -sillä se on jäänyt suojelevan rautalankaverkon takia tuloksettomaksi. - -Vielä mitä! Suuren erehdykseni tähden se ei enää alkanutkaan. -Iltamyöhällä tuotiin näet minulle rukoilijasirkka (Mantis religiosa), -jonka erinomaisen pieni ruumis oli huomiota ansaitseva. Ajatellen -iltapäivän tapahtumia, hyvin hajamielisenä panin kaikessa kiireessäni -tuon petohyönteisen talteen kehrääjän häkkiin. Ei pistänyt päähänikään, -ettei tämä yhdessä asuminen voisi luonnistua. Sirkkahan oli niin hento -ja toinen niin paksu. Minun ei siis tarvinnut mitään pelätä. - -Mutta miten huonosti tunsinkaan tuon elukan lihanhimon! Seuraavana -päivänä näin katkeraksi hämmästyksekseni sirkan ahmimassa isoa -perhosta. Pää ja rinnan etuosa olivat jo tipotiessään. Kauhea elävä, -miten pahasti teitkään! Hyvästi tutkimukseni, joita olin hartaasti -ajatellut koko yön! Kolmeen vuoteen en niihin voi ryhtyä, kun en saa -toista perhosta. - -Tästä vastoinkäymisestä huolimatta älkäämme unohtako sitä vähää, minkä -jo opimme. Noin kuusikymmentä koirasta kokoontui yhtenä ainoana -iltana. Kun muistaa, kuinka harvinaisia kehrääjät ovat, ja miten minä -ja apulaiseni etsimme niitä turhaan vuosikausia, niin tämä luku -hämmästyttää. Siis sieltä, mistä ei hakiessa löytynyt yhtään ainoaa, -sieltä keräsi naaraan houkutuskeino niitä koolle kokonaisen parven. - -Mutta mistä ne tulivat? Epäilemättä hyvin kaukaa ja joka suunnalta. -Niin kauan olen tehnyt matkoja ympäristööni, että joka pensas, joka -sorakasa on minulle tuttu ja voin vakuuttaa, ettei tammikehrääjää -siellä ole ollut. - -Kolmen vuoden kuluttua suo onni, jota niin hartaasti olen odottanut, -taas minulle kaksi kehrääjän koteloa. Niistä kummastakin tulee naaras -muutaman päivän väliajan perästä keskipalkoilla elokuuta. Tämä -onnenpotkaus tekee mahdolliseksi uudistaa kokeeni ja järjestää ne -hiukan toisin. - -Teen hetimmiten vielä kerran kokeilut, joihin jo riikinkukkokehrääjä -antoi sangen varman vastauksen. Päivällä liikkuja ei ole yövaeltajaa -tyhmempi. Se ei välitä kepposistani, vaan lentää erehtymättä -rautalankahäkkiin teljetyn luokse, mihin paikkaan kojeen huoneessa -siirtänenkin. Se osaa sen hakea vaatekaapin kätköistä, se löytää sen -laatikosta, jos laatikko ei ole aivan tiivis. Mutta jos laatikko on -ilmanpitävästi suljettu, lopettaa se lentonsa tietojen puutteessa. -Siihen saakka siis vain riikinkukkokehrääjäkoiraan suurenmoisten -saavutusten toistamista. - -Jos laatikko on tiiviisti suljettu, joten sen ilma ei ole yhteydessä -ulkoilman kanssa, ei tammikehrääjäkoiras saa mitään viestiä -vangitulta. Ei yksikään saavu, vaikka laatikko olisi avonaisen ikkunan -laudalla silmin nähtävänä. Siksi tulee mieleeni yhä varmempana -ajatus erittyvästä hajusta, joka ei voi tunkeutua metallisen, puisen, -pahvisen tai lasisen suojuksen läpi. - -Tätä seikkaa tutkiessani ei suurta yöperhosta voinut pettää naftalini, -jonka piti minun mielestäni voimakkaalla hajullaan voittaa ne -erinomaisen hienot haihtumaeritykset, joita ei ihmisen hajuaisti tunne. -Kokeen uudistan tammikehrääjälläkin. Tuhlaan tällä kertaa ylenmäärin -kaikkien mehusteiden tuoksuja ja hajuaineiden löyhkää, mitä vaan -rohdosvarani suinkin tarjoavat. - -Osaksi naaraan vankilan, rautalankakuvun sisään, osaksi sen ympäri olen -asettanut kymmenkunnan teevatia, joissa on naftalinia muutamissa, -toisissa laventeliöljyä, petroleumia ja eräissä rikkivetyvettä, joka -haisee kuin mädännyt muna. Sen enempää en voi tehdä, ettei vanki -vallan tukehtuisi. Tein nämä valmistukset aamulla, että huone ehtisi -täyttyä hajuilla siksi kun kokoontumisen hetki tulee. - -Iltapäivällä olikin työhuoneeni kuin ilkeä apteekin laboratorio, -läpitunkevat laventelin ja rikkivedyn hajut vallitsevina. Savuakin -oli sen lisäksi runsaasti. Saisivatkohan nyt kaasun käytöstä, -tupakoimisesta, hajuveden ja petroleumin hajuista sekä kemiallisista -löyhkistä yhdistyneet sauhut ja haisut kehrääjäkoiraat kääntymään -takaisin? - -Eipä suinkaan. Kolmen seuduissa tulevat perhoset yhtä lukuisina kuin -tavallisestikin. Ne lentävät häkin luo, jonka vielä vaikeuttaakseni -löytämistä olin huolellisesti peittänyt paksulla liinalla. Näkemättä -naarasta ja outohajuisesta ilmasta huolimatta, jossa hienon hienojen -tuoksujen täytyy tukehtua, ne lentävät kuitenkin vangittua kohti ja -koettavat päästä sen luo tunkeutumalla liinan laskoksien alle. Minun -metkuni eivät auttaneet. - -Tämän epäonnistumisen jälkeen, josta saatu johtopäätös on niin selvä, -ja muistaen, mitä riikinkukkokehrääjällä tekemäni naftalinikoe -opetti, pitäisi minun järkevästi ajatellen luopua mielipiteestäni, -että erittyvät hajut johtaisivat perhoskoiraita hääjuhliin. Etten niin -tee, siitä on minun kiittäminen satunnaista havaintoani. Sattuma tekee -toisinaan yllätyksiä johtaen totuuden poluille, joita siihen saakka -on turhaan etsinyt. - -Eräänä aamuna kokeillessani, oliko näköaistilla mitään osaa koiraiden -tiedusteluretkillä, suljin naaraan lasikuvun alle ja panin sen pohjalle -kuivalehtisen tammenoksan. Asetin kuvun pöydälle vastapäätä avonaista -ikkunaa. - -Sisään tullessaan eivät koiraat voi olla näkemättä heidän kulkutiensä -vierellä olevaa vankia. Laatikko, jonka pohjalla oli hiekkaa ja jossa -naaras vietti edellisen yönsä ja aamupäivänsä rautalankahäkissä, -oli tielläni. Nostin sen sentähden mitään erityistä ajattelematta -lattialle huoneen toiselle puolelle hämärään nurkkaan kymmenisen -askeleen päähän ikkunasta. - -Mitä nyt tapahtui, hämmästytti minua. Tulokkaista ei yksikään -pysähtynyt lasikuvun luo, jonka sisässä naaras oli kirkkaassa -päivän valossa nähtävänä, vaan menivät välinpitämättöminä ohi, sitä -tarkastamatta, silmäystäkään siihen heittämättä. Kaikki lensivät -huoneen toiseen päähän puolipimeään nurkkaan, johon olin sijoittanut -laatikon ja rautalankahäkin. Siellä ne laskeutuivat rautalankakuvun -päälle räpytellen siipiään ja tupsahdellen sitä vastaan. Koko -iltapäivän auringonlaskuun saakka jatkuu tyhjän häkin ympärillä -sarabanditanssi, jonka muutoin naaraan todellinen läsnäolo aiheuttaa. -Viimeinkin ne poistuvat, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat itsepäisiä, -eivät tahdo mennä, niitä kahlehtii jokin tenhoisa vetovoima. - -Kumma seikka todellakin. Perhoset kiiruhtavat sinne, missä ei mitään -ole ja sinne jäävätkin huolimatta toistuneista näköaistinsa -ilmoituksista. Ne lentävät lasikuvun ohi pysähtymättä, vaikkakin joku -tuleva tai menevä on siinä ehdottomasti keksinyt naaraan. Jonkun -viekoittimen lumoamina niiden huomio ei kiinny oikeaan. - -Mikä on ne puijannut? Koko edellisen yön ja tämän aamupäivän on -naaras ollut rautalankahäkissä, milloin riippuen verkosta, milloin -leväten laatikon hiekalla. Sen, erittäinkin sen paksun takaruumiin -koskettamiin paikkoihin tarttui tämän pitkän kosketusajan kuluessa -jonkinlaisia hajuja. Siinä niiden lumousvoima, siinä lemmenjuoma, -siinä se, mikä saattaa mylläkän tammikehrääjäin maailmaan. Hiekka -säilyttää hajun jonkun aikaa ja levittää sitä ympäri. - -Haju se siis sittenkin perhosia ohjaa ja antaa niille tietoja jo pitkän -matkan päähän. Hajuaistinsa hallitsemina ne eivät anna näköaistin -havainnoille mitään arvoa, vaan menevät lasikuvun ohi, johon kaunotar -on suljettu, rautalankahäkin ja hiekan luo, mihin tenhokannu on -vuotanut -- tyhjään paikkaan, jossa ei ole velhosta muuta jäljellä kuin -lemuava todistus sen äskeisestä oleskelusta siellä. - -Vastustamaton rakkauden taikajuoma tarvitsee valmistuakseen jonkin -määrätyn ajan. Minä kuvittelen sen olevan haihtumisen tapaista, joka -vähitellen kehittyy ja kyllästää ne esineet, joihin tuo liikkumaton -möhömaha on koskettanut. Jos lasikupu on tiiviisti pöydällä -tai, mikä on vieläkin parempi, lasilevyä vasten, joten sisä- ja -ulkoilman välinen yhteys on katkaistuna, niin koiraat eivät saavu, kun -eivät tunne hajua, vaikka kokeilemista jatkaisi kuinka kauan tahansa. -Jos kohotan kupua hiukan työntämällä sen alle kolme kiilaa, niin -perhoset eivät kuitenkaan heti lennä luokse, vaikka niitä on huoneessa -koko joukko. Mutta kun odotan puoli tuntia, joll'aikaa naaraan -tislauslaitos yhä toimii, niin vierailijoiden käynti tapahtuu kuten -ennenkin. - -Kun olen saanut tästä kaikesta odottamattani selvän, voin tehdä -vaihtelevia kokeiluja sitä samaa periaatetta seuraten. Aamulla panen -naaraan taas metalliverkkohäkkiin ja sen alustaksi saman tammenoksan -kuin edelläkin. Siinä se pysyy liikkumattomana kuten kuollut, -kätkeytyneenä lehtien alle ja tartuttaa niihin varmaankin hajunsa. -Kun vieraiden tuloaika lähestyy, otan juuri parahiksi kyllästetyn -oksan ja panen sen tuolille lähelle avonaista ikkunaa. Naaraan jätän -verkkohäkkiin keskelle huonetta olevalle pöydälle. - -Perhoset saapuvat, ensin yksi, sitten toinen, kolmas, pian viides ja -kuudes. Ne tulevat ja menevät, palaavat, kohoovat, laskeuvat, lentävät -ulos ja sisään aina lähellä ikkunaa, jonka edessä on tuoli -tammenoksineen. - -Ei yksikään lennä muutaman askeleen päähän suuren pöydän luo, jossa -naaras niitä odottaa rautalankahäkissään. Ne ovat epävarmoja, sen -selvästi huomaa, ne etsivät. - -Vihdoinkin ne löytävät, mutta mitä? Vain sen oksan, joka on -aamupäivällä ollut lihavan muorin vuoteena. Siipiään räpytellen ne -tarttuvat jaloillaan lehviin, tutkivat ne yltä ja alta, tunnustellen, -kohotellen ja painaen niitä, kunnes lopulta kevyt oksakimppu putoo -lattialle. Mutta lehtien tarkasteleminen jatkuu edelleen. Siipien -lyönneistä ja jalkojen lyönneistä liikkuu oksa lattialla kuten -paperimytty, jota kissanpoika viskoo käpälillään. - -Sillä aikaa kun oksa loittonee tutkijajoukkoineen, lentää kaksi -uutta tulokasta sisään. Niiden matkan varrella on tuoli, jolla -lehvävesa oli jonkun aikaa. Ne pysähtyvät ja nuuskivat innokkaina -oksan koskettamia paikkoja. Vaikka kumpaisenkin toivon oikea esine on -aivan lähellä metalliverkkohäkissä, jota en edes peittänyt, niin ei -kumpikaan kuitenkaan siitä välitä. Lattialla tuupitaan yhä edelleen -makuualusta, jonka päällä naaras aamulla lepäsi, ja tuolilla tutkitaan -sijaa, jossa tämä vuode hetki sitten oli. Aurinko painuu ja -palaamishetki lähestyy, rakkauden tuli heikkenee, sammuu, ja vieraat -poistuvat huomiseen saakka. - -Seuraavat kokeeni osoittavat, että kaikenlaiset esineet voivat -olla lehtisen oksan asemasta tilapäisenä kiihokkeena. Muutamia -aikoja edeltäpäin pidin naarasta milloin verka-, milloin -flanelli-, puuvilla- tai paperialustalla, paninpa sen kovalle -kenttävuoteellekin, puiselle, lasiselle, marmoriselle tai metalliselle. -Ja kaikilla näillä esineillä oli jonkun aikaa kestäneen kosketuksen -jälkeen koiraisiin sama vastustamaton vetovoima kuin naaraalla -itsellään. Ne säilyttävät tämän ominaisuuden aina laatunsa mukaan -lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Paraimpia tässä suhteessa ovat puuvilla, -flanelli, tuhka, hiekka, sanalla sanoen kaikki huokoiset aineet. -Metallit, marmori ja lasi kadottavat sitä vastoin tehokkuutensa. -Vieläpä kaikki esineet, joiden päällä naaras on ollut, välittävät -koskettaessaan toisia houkutusvoimansa niihin. Senpä tähden lensivätkin -perhoset tuolin istuinlaudalle, senjälkeen kuin tammenoksa oli -siitä pudonnut. - -Käyttäkäämmepä jotakin parhaista alusista, flanellia esimerkiksi, -niin me näemme ihmeitä. Pitkään koeputkeen tai pulloon, jonka kaula -on juuri niin laaja, että perho mahtuu ryömimään sisään, panen -flanellitilkun, emon kokoaamuisen lepolavitsan. Vierailijat -tunkeutuvat pulloon ja räpistelevät siellä osaamatta enää ulos. Tein -niille satimen, jolla voisin ne tuhotakin, mutta vapautan kuitenkin -onnettomat ja vedän flanellipalan ulos. Siitä huolimatta huimapäät -ahtautuvat pulloon takaisin ja jäävät ansaan. Niitä on sinne vetänyt -haju, joka imeytyneenä flanelliin on tarttunut siitä lasiin. - -Asia on todistettu. Naimaikäinen morsian levittää erinomaisen hienoa, -meidän hajuaistillemme tajuamatonta lemua kutsuakseen ympäristön -perhoset häihin, antaakseen niille tiedon jo kauaksi ja ohjatakseen -niitä matkalla. Ei kukaan naapureistani tunne haistellessaan -vähintäkään hajua, eivät nuoretkaan, joiden nenähermot eivät vielä ole -tylsyneet, vaikka sieraimet olisivat kiinni kehrääjänaaraassa. - -Tämä hienon hieno mehuste tunkeutuu helposti joka esineeseen, jonka -päällä naaras on hetken levännyt, ja niin kauan kuin haju ei ole -vielä kokonaan haihtunut, on esine yhtä hyvä viekoitin kuin emo itse. -Tästä syötistä ei ole näkyvissä jälkeäkään. Paperilla, joka on ollut -alustana ja jonka ympärillä vierailijat hääräävät, ei näy mitään -huomattavaa merkkiä eikä kosteita pilkkuja, vaan sen pinta on yhtä -puhdas kuin ennen hajun imeytymistäkin. - -Tuo mehuste kehittyy hitaasti ja sitä täytyy hiukan keräytyä -varastoon, ennenkuin sen mahti tulee täysin ilmi. Jos naaraan -nostaa pois lepopaikaltaan ja asettaa muualle, kadottaa se hetkeksi -vetovoimansa, mutta lepopaikkaan tarttunut haju pitkän kosketuksen -aikana viettelee tulokkaat luoksensa. Naaraan patterit kuitenkin -jatkavat jälleen toimintaansa, ja hyljätty saa valtansa takaisin. - -Perhoslajin mukaan tapahtuu erittymän valmistuminen aikaisemmin -tai myöhemmin. Juuri kotelosta tullut naaras tarvitsee jonkin aikaa -kehittyäkseen ja ja järjestääkseen suodatusputkiaan. Aamulla -syntyneellä riikinkukkokehrääjänaaraalla on vierailijoita välistä jo -samana iltana, mutta useimmiten kuitenkin vasta seuraavana päivänä, -noin neljäkymmentuntisen valmistelun perästä. Tammikehrääjänaaras sitä -vastoin viivyttää kutsuansa kauemmin. Sen naimakuulutus julaistaan -vasta parin kolmen päivän kuluttua. - -Palatkaamme hetkiseksi tuntosarvien arvoitukselliseen merkitykseen -tässä kysymyksessä. - -Tammikehrääjäkoiraalla on komeat tuntosarvet, samanlaiset kuin -riikinkukkokehrääjälläkin, sen kilpailijalla naimaretkillä. Voiko -tuntosarven lehtiä pitää johtavana kompassina? Teen toistamiseen -leikkauskokeeni panematta niille liiaksi painoa, eikä yksikään -leikatuista palaa. Varokaamme kuitenkin ennakkopäätelmiä. -Riikinkukkokehrääjä on opettanut, että on tärkeämpiäkin syitä kuin -tuntosarvet estämässä palaamista. - -Sitäpaitsi eräs toinen kehrääjä, apilakehrääjä (Lasiocampa trifolii), -edellisen lähisukulainen ja yhtä komeatöyhtöinen kuin sekin, jättää -ratkaistavaksi sangen pulmallisen kysymyksen. Apilakehrääjä on hyvin -yleinen asuntoni ympäristöllä, aivan pihastanikin olen sen koteloita -löytänyt. Ne sekoittaa helposti tammikehrääjän koteloihin, niin -samannäköisiä ne ovat. Aluksi minäkin petyin. Kuudesta kotelosta, -joista odotin tammikehrääjiä tulikin kuusi toisen lajin naarasta. No -niin, näiden kuuden naaraan luo, jotka syntyivät huoneessani, ei tullut -koskaan koiraita, vaikka niitä töyhtöpäitä oli läheisyydessä -yltäkyllin. - -Jos suuret ja sulkamaiset tuntosarvet ovat todellakin suunnan -neuvojina, mikseivät muhkeasarviset naapurini tienneet mitään siitä, -mitä huoneessani tapahtui? Miksi niiden tuuheat tupsut jättivät ne -välinpitämättömiksi niiden merkkitapausten suhteen, jotka saivat -tammikehrääjiä joukoittain liikkeelle? Vielä kerran sanottakoon, että -elin ei määrää toimintakykyänsä. Toisella eläimellä on luonnonlahjat, -jotka toiselta puuttuvat, vaikkakin elimet olisivat rakenteeltaan -yhtäläiset. - - - - -Maakiitäjän ravinto. - -Carabus auratus L. - - -Kirjoittaessani tämän luvun ensi rivejä muistuu mieleeni Chicagon -teurastamot, nuo kauheat lihatehtaat, joissa tapetaan vuosittain -1,080,000 nautaa ja 1,750,000 sikaa. Elävinä pannaan eläimet koneisiin -ja ne tulevat toisesta päästä valmiina säilykkeinä, silavana, -makkarana ja kääröliikkiönä. Ne minun mieleeni muistuvat, sillä -maakiitäjän teurastusvimma on yhtä nopeaa. - -Minulla on tilavassa lasihäkissä kaksikymmentä viisi maakiitäjää. -Nyt ne ovat piilossa laudanpätkän alla, jonka olen pannut niille -suojukseksi. Vatsa painuneena viileää hiekkaa vasten, selkä kiinni -lämpimässä laudassa, jota auringon säteet hyväilevät, ne nukkuvat -ja sulattavat ruokaansa. Onni suosii minua. Sattumalta tapaan -kulkuekehrääjän toukkamatkueen, joka laskeuduttuaan puusta hakee -soveliasta paikkaa kaivautuakseen maahan koteloitumaan. Siinäpä on -erinomainen karja maakiitäjän teurastamoon. - -Kokoon toukkia ja panen ne häkkiin. Pian järjestyy kulkue uudestaan. -Toukat, luvultaan noin sata viisikymmentä, taivaltavat kiemuraisessa -jonossa, menevät laudan pätkän lähelle peräkkäin kuin Chicagon siat. -Silloin juuri on sopiva hetki päästää pedot liikkeelle. Minä kohotan -suojuslautaa. - -Nukkuvat heti heräävät tuntiessaan lähellä marssivan saaliin hajun. -Yksi juoksee toukkien luo, toinen ja kolmas sitä seuraa saaden aikaan -hämmennystä maakiitäjien leirissä. Maahan piiloutuneet kavahtavat ylös -ja koko rosvolauma hyökkää ohikulkevan joukon kimppuun. Siitäpä -syntyy unohtumaton näytelmä. - -Rynnätään kulkueen alkupäähän, loppuun ja keskipaikoille, -haukkiloidaan sinne tänne, selkään, vatsaan, aivan arviokaupalla. -Toukkien karvaiset nahat repeilivät, pinjan neulasista, ravinnosta -vihreät suolet valuvat ulos. Toukat kouristuvat suonenvedontapaisesti -kokoon, tuntien kipua runnellussa ruumiissaan, ne tarttuvat -jalkoihinsa, valuttavat nestettä suustaan ja pureskelevat itseään. -Vahingoittumattomat kokevat hakea turvaa piiloutumalla maahan. Mutta -ei yksikään selviä ehyin nahoin. Tuskin ne ovat ehtineet kaivaa puolen -ruumistaan hiekkaan, kun maakiitäjä karkaa kimppuun, repii ja halkaisee -vatsan. - -Jollei murhaaminen näin tapahtuisi mykkien maailmassa, niin me -silloin huutaisimme hirveästi Chicagon joukkoteurastuksista. Tarvitaan -mielikuvituksen korvia kuulemaan näiden raadeltujen vihlovia -hätähuutoja. Minulla on ne korvat, ja tuntoani painaa, että olen syypää -tähän kurjuuteen. - -Nyt kaikkialta kuolevien ja kuolleiden läjästä jokainen maakiitäjä -kiskoo ja repii kappaleen itselleen, vie sen pois ja menee syrjään, -toisista kauas sitä nieleksimään. Tämän kappaleen jälkeen toinen -leikkaa itselleen madosta palan, sitten muut, ja niin jatkuu niin -kauan kuin teuraita on jäljellä. Muutamassa minuutissa on toukkajoukko -paloiteltu sykähteleviksi repaleiksi, leikkeleiksi. - -Toukkia oli sataviisikymmentä, teurastajia kaksikymmentäviisi, -siis kuusi toukkaa kunkin maakiitäjän osalle. Jos hyönteiset vain -määrättömästi teurastaisivat, kuten lihatehtaitten työläiset, ja -jos niitä olisi sata, kuten kohtalaisen suurissa liikkiötehtaissa, -niin niiden kymmentuntisena työpäivänä tappamien uhrien luku nousisi -kolmeenkymmeneenkuuteen tuhanteen. Semmoista ennätystä eivät ole -Chicagon teurastamot koskaan saavuttaneet. - -Tappamisnopeus on vieläkin ihmeteltävämpi, kun ottaa huomioon -maakiitäjien rynnäkön vaikeudet. Maakiitäjällä ei ole pyörivää ratasta, -joka tarttuu sian jalkaan, nostaa sen valmiiksi teurastajan puukkoa -varten, ei sillä ole liikkuvaa permantoa, joka kuljettaa tappajan -nuijan alle härän, vaan sen itsensä täytyy hyökätä saaliiseensa kiinni, -voittaa se ja varoa sen harpuuneja ja hampaita. Eikä se ainoastaan tapa -saalistaan, mutta se sen vielä syökin samalla paikalla, ja sitä eivät -Chicagon työläiset tee. Mikä verilöyly tulisikaan, jos hyönteiset -ainoastaan tappaisivat! - -Mitä meille kertovat Chicagon teurastamot ja maakiitäjän mässäilyt? -Ne kertovat, että ihminen, jonka siveyskäsitteet ovat ylevät, on -meidän aikanamme harvinainen poikkeus. Sivistyksen kuoren alla on -melkein aina luolakarhun aikaisten esi-isien raakuutta. Oikeaa -inhimillisyyttä ei vielä ole. Se kehittyy vähitellen vuosisatain -käytteen kohottamana ja omantunnon opastamana, mutta edistyy -epätoivoisen hitaasti. - -Vasta meidän päivinämme on lopullisesti hävitetty orjuus, tuo -muinaisten yhteiskuntien tuki. On tultu huomaamaan, että ihminen, -vaikka mustakin, on todellakin ihminen ja toisten ihmisten arvoinen. - -Mikä oli nainen ennenmuinoin ja mikä hän on vieläkin Itämailla? -Kiltti, sieluton elukka. Naisesta ovat tohtorit kauan väitelleet. -Seitsemännentoista vuosisadan mahtava piispa Bossuetkin piti naista -ala-arvoisempana kuin miestä. Tähän otettiin todistukseksi Eevan -luomiskertomus ja ylimääräinen kolmastoista kylkiluu, joka oli muka -Aatamilla ennen ollut. Lopultakin on myönnetty, että naisella on -samanlainen sielu kuin meilläkin, vaikka vielä hellätunteisempi ja -uhrautuvaisempi. Naisen on sallittu kehittää itseään, ja hän onkin sen -tehnyt yhtä innokkaasti kuin hänen miespuolinen kilpailijansa. - -Orjuuden poistaminen ja naisen sivistäminen ovat kaksi suurta askelta -edistyvän siveyden tiellä. Meidän jälkeläisemme jatkavat vielä -kauemmaksi. He jaksavat kohota kaikkien vastustusten yläpuolelle ja -he näkevät selvästi, että sota on meidän kaikista luonnottomin -nurinkurisuutemme, että voittajat, taistelujen urakoitsijat ja kansojen -rosvot, ovat iljettävä maanvaiva, että toistensa käsien puristaminen -on pyssynlaukausta parempi, että onnellisin kansa ei ole se, jolla -on enimmän tykkejä, vaan se, joka rauhassa tekee työtä ja vaurastuu -runsain määrin. - -He sen näkevät, meidän jälkeläisemme, ja näkevät paljon muitakin -ihmeitä, jotka nyt ovat turhia haaveita. - -Milloin tapahtunee tämä kohoaminen pilventakaisia ihanteita kohti? -Tuskinpa se aika on lähelläkään? Meillä on painajaisena heltiämätön -taakka, jonkinlainen perisynti, jos sitä voi sanoa synniksi, kun -emme siitä edes tahdokaan päästä. Se kuuluu olemukseemme, emmekä -sille mitään mahda. Siihen taakkaan on syynä vatsamme, tuo erehtymätön -eläimellisyyden lähde. - -Suolisto hallitsee maailmaa. Meidän kaikista arvokkaimpienkin -toimiemme takaa pistäikse käskevänä liemi- ja paistikysymys. Niin kauan -kuin vatsa määrää -- ja sen hallitusaika ei ole kohtakaan lopussa -- -vaatii se jotakin täytteekseen, ja voimakas elää vähäväkisen hädästä. -Elämä on hauta, jonka vain kuolema voi luoda umpeen. Loppumartomasti -teurastaen ihminen, maakiitäjä ja kaikki muut ruokkivat itseään, -ainaiset joukkomurhat tekevät maan teurastamoksi, johon verraten -Chicagon lihatehtaat eivät ole mainitsemisen arvoisia. - -Syöjiä on legionia ja taas legionia, mutta syötäviä ei ole yhtä -runsaasti. Puutteessa oleva kadehtii uhkauksien omistajaa, nälkäinen -näyttää kylläiselle hampaitaan. Taistelu seuraa omistamisesta. Ihminen -nostaa armeijansa suojelemaan laihojaan, viinikellareitaan ja -jyväaittojaan; sellainen on sota. Milloin se loppuu? Voi! Tuhat kertaa -voi! Niin kauan kuin on susia maailmassa, tarvitaan paimenkoiria -lammaslaumoja vartioitsemaan. - -Kuinka kauaksi maakiitäjistä onkaan minut ajatuksen juoksu -viekoitellut! Siis asiaan. - -Mistä syystä yllytin maakiitäjät teurastamaan toukkia, jotka hiljalleen -olivat kaivautumassa maahan, kun olin ne vienyt noiden raatelijoitten -läheisyyteen? Oliko tarkoituksenani järjestää itselleni hurja -murhanäytelmä? Eihän toki. Minä olen aina ottanut osaa eläinten -kärsimyksiin, ja kaikista vähäisimmänkin elämä ansaitsee huomiota. -Kun syrjäytin sääliväisyyden tein sen tieteellisten tutkimusten -vaatimuksesta, vaatimuksesta kylläkin sydämettömästä. - -Siten minä näin maakiitäjien tavat, noiden puutarhan pienien -polisien, joita kansa kutsuu puutarhureiksi (la Jardinière). Mistä -ne ovat tuon liikanimen saaneet? Mitä maakiitäjä pyydystää, mistä -syöpäläisistä se puhdistaa kukkalavat? Ensi ottelu kulkuetoukkien -kanssa antaa jo viittauksia, jatkakaamme samaan suuntaan. - -Useamman kerran huhtikuun lopulla saan pihastani kulkuetoukkia, -milloin enemmän, milloin vähemmän. Poimin ne ja vien lasihäkkiin. -Juhlapöytä heti katetaan ja mässäily alkaa. Kunkin toukan kimppuun -kiiruhtaa raatelijoita joko yksi tai useampia, ja pian ovat toukan -suolet ulkona. Toukkalauman sukupuuttoon tappamisessa ei mene -neljännestuntiakaan. Niistä ei jää jäljelle muuta kuin muodottomia -repaleita, joita on kuljetettu sinne tänne laudanpätkän alla piilossa -syötäviksi. Saalis hampaissaan pötkii rosvo pakoon haluten juhlia -rauhassa. Virkaveljiä tulee vastaan. Ne himoitsevat karkuun pyrkijän -kanssa roikkuvaa palasta ja alkavat rohkeasti sitä ryöstää. Kaksi, -kolmekin koettaa yhtaikaa ryövätä toverinsa laillista osaa. Jokainen -tarttuu leuoillaan kappaleeseen, repii ja nielee ilman pahaa kiistaa. -Siinä ei synny tositappelua kuten luusta riitelevien koirien kesken. -Kaikki jää ryöstöyritykseen. Jos omistaja on suopea, niin aterioidaan -rauhassa sen kanssa, leuat vasten leukoja, kunnes kappaleen revettyä -kukin vetäytyy omine osuuksineen tiehensä. - -Nämä kirpeät toukat ovat varmaankin hyvin maukasta ruokaa, -maakiitäjät pitävät niitä herkkunaan. Mitä enemmän näet toukkia hankin, -sitä enemmän ne niitä syövät. Kulkukehrääjän kotelokoppien joukossa -ei ole kukaan tietääkseni tavannut maakiitäjää eikä sen toukkaa. En -minäkään ollenkaan toivo löytäväni niitä sieltä. Kotelokopissa on -asukkaita vain talvella, jolloin maakiitäjät majailevat maan -sisässä horroksissa, ruuasta välittämättä. Mutta huhtikuussa, kun -kulkuekehrääjän toukat ovat etsimässä sopivaa paikkaa hautautuakseen -maahan koteloitumaan, maakiitäjä käyttänee hyväkseen näitä makupaloja, -jos se niitä tapaa. - -Tämän riistan karvaisuus ei siitä ole vastenmielinen, päinvastoin -karvaisimmat kaikista toukistamme, ukonkoirat, näyttävät erikoisesti -kiihoittavan tuon suursyömärin ruokahalua. Päiväkausia harhailee -toukka häkissäni teurastajien joukossa. Maakiitäjät eivät ole siitä -piittaavinaan. Silloin tällöin joku niistä pysähtyy, kiertelee -ukonkoiran ympärillä, tutkistelee sitä, koettaa tonkia sen karheata -turkkia. Toukan tuuhea ja pitkä karva peljästyttää sitä, ja se peräytyy -pääsemättä otuksen makuun. Ylpeänä ja vahingoittumattomana ukonkoira -menee menojaan aallotellen selkänahkaansa. - -Tätä ei kestä kauan. Kun pelkuri on hyvin nälkäinen ja saa vielä -kumppaneita itselleen, niin se tulee rohkeammaksi ja päättää ryhtyä -tosihyökkäykseen. Niitä on nyt neljä ukonkoiran kimpussa, joka niiden -edestä ja takaa ahdistamana lopuksi nääntyy. Toukan suolet revitään -ulos ja se syödä hotkitaan, kuten mikä muu toukka tahansa. - -Annan eläintarhani asukkaille erilaisia toukkia sekä karvattomia -että karvaisia, miten milloinkin satun löytämään. Kaikki ne -saavat osakseen ylen lämpimän vastaanoton, kunhan ne vain ovat -keskikokoisia. Liian pieniä halveksitaan, sillä niistä ei saisi -riittävän suurta suupalaa. Liian isot taas olisivat maakiitäjälle -ylivoimaisia. Kärsäkiitäjän ja riikinkukkokehrääjän toukat esimerkiksi -olisivat maakiitäjälle hyvin mieluisia, mutta nämä ahdistettuina, -ensi piston saatuaan kiemurrellessaan heittävät ahdistajan matkojen -päähän. Hyökättyään jonkun kerran ja tehtyään aina kuperkeikan -maakiitäjä voimattomana jättää rynnäkkönsä sikseen, vaikkakin karvain -mielin. Saalis on liian väkevä. Pidin parisen viikkoa noita kahta -vahvaa toukkaa tiikerien lähettyvillä, mutta niille ei tehty mitään -pahaa. Toukkien äkkikiepaukset herättivät pedoissa kunnioitusta. - -Ennen kaikkea on maakiitäjä heikonlaisten toukkien teurastaja. Yksi -vika sillä kumminkin on. Se metsästää maassa eikä puissa. En ole -koskaan nähnyt sen olevan tutkistelemassa pienimmänkään pensaan -lehvistössä. Häkissäkään se ei yhtään välitä ajuruohotukun oksilla -olevasta saaliista, olipa saalis sitten miten houkutteleva tahansa. -Se on vahinko, sillä jos maakiitäjä osaisi kiivetä ja kapuilla, niin -miten pian kolmi- tai nelimiehinen joukko niitä puhdistaisikaan -kaalin madoista! Ei niin hyvää, ettei siinä jotain pahaakin. - -Toukkien tappamisessa on maakiitäjä oikea mestari, mutta -puutarhojemme toisten tuhoojien, etanoiden, hävittämisessä on siitä -vähän apua. Nilviäisen näljä on sille näet vastenmielistä, siksi se -käy vain sellaisten etanoiden kimppuun, jotka ovat raajarikkoja ja -ontuvia. Mutta kaikkia maakiitäjiä eivät etanat yhtä paljon inhoita. -Eräs toinen, suuri ja musta laji (Procustus coriaceus) tarttuu -rohkeasti etanoihinkin, tyhjentää niiden kuoret välittämättä saaliin -erittämästä limasta. Vahinko vain, että tämä laji on harvinainen -puutarhassa, se kun olisi niin erinomainen apurimme. - - - - -Turkkilot hautajaisissa. - -Necrophorus vestigator Hersch. - - -Tien varrella on maamyyrä, jonka maamiehen lapio on tappanut, ja aidan -vieressä on sydämettömien poikien kuolleeksi kivittämä sisilisko, -joka juuri oli pukeutunut viheriään helmipukuunsa. Kävelijä luuli -tehneensä ansiokkaan työn, kun polki viattoman tarhakäärmeen pään. -Tuulenpuuska heitti pesästä höyhenettömän linnunpojan. Miten näille -ja monille muille pikku raadoille käy? Etteivät ne kauan saa häiritä -meidän silmäämme ja nenäämme, siitä pitävät huolen ketojen pienet -terveystarkastajat, ja niitä on legio. - -Ensiksi kiiruhtavat innokkaat pikku sissit, muurahaiset, ja alkavat -leikellä raatoa kappaleiksi, sitten tulee hajun houkuttelemina kärpäsiä -ja niiden kanssa yhtaikaa lentävät parvittain mistä lentänevätkään -- -latuskaiset raatokuoriaiset (Silpha) ihrakuoriaiset (Dermestes) ja -lyhytsiipiset (Slaphylinus), kaikki alkaen innokkaasti tutkia, kaivaa -ja tonkia tuossa haisevassa raadossa. - -Miltä näyttääkään kuollut maamyyrä? Voittakaamme vastenmielisyytemme -ja kääntäkäämme raato jalallamme. Mikä mylläkkä onkaan sen alla, mikä -työläisten hyörinä! Säikähtyneinä pakenevat surusiipiset -raatokuoriaiset (Silpha atrala L.) ja kaivautuvat maakoloihin, -saprinit (Saprinus), joiden pinta on kuin kiilloitettua ebenpuuta, -ehättäytyvät pois, ihrakuoriaiset (Dermestes) joiden hartioilla on -kirkkaanruskea, mustapisteinen huppuhuivi, aikovat myös piiloon, -mutta kompastuvat visvasta juopuneina ja kääntävät hohtavanvalkoisen -vatsapuolensa näkyviin. - -Mitä ne kaikki tekivät niin kuumeisen kiihkoisina? Ne poistavat -kuolleita elävien tieltä. Ne ovat erinomaisia alkemistejä ja -muuttavat meille vahingolliset mädäntyvät raadot vaarattomiksi, -hedelmöittäviksi aineiksi, ne imevät raadon kuiviin eivätkä lepää, -ennenkuin se on aivan vahingoton. - -Suurin näistä maan puhdistajista on turkkilo (Necrophorus vespillo -L.) joka eroaa suuresti kooltaan, väriltään ja tavoiltaan pienempien -raatokuoriaisten roskaväestä. Tärkeitten toimiensa merkiksi haisee -se myskiltä. Sen tuntosarvien päissä on punakeltainen nuppi, rinta -on nankiininkeltainen ja peitinsiivillä kaksi oranssinkeltaista -poikkijuovaa. Sen puku on komea, melkeinpä ylellinen ja loistaa toisten -rinnalla, jotka ovat mustissaan, kuten hautajaisiin menevien tuleekin -olla. - -Ei se ole mikään ruumiinraivaaja, joka paloittelee ruumiita leukojensa -leikkelyveitsillä, vaan se on kirjaimellisesti haudankaivaja. Muut -raatokuoriaiset syövät haudattavasta kappaleen kuitenkaan unohtamatta -perheitään, mutta turkkilo ei käytä löytöään juuri ollenkaan omaksi -hyväkseen, vaan kaivaa sen karvoineen päivineen kuoppaan, jossa se -ajan tullen on toukan ravintovarastona. Se hautaa sen pannakseen -siihen munansa. - -Vaikka turkkilo onkin varova ja melkeinpä kömpelö liikkeissään, on se -erittäin taitava työssään. Jonkun tunnin kuluttua katoaa sen omaan -ruumiiseen nähden suunnaton saalis, maamyyrä esimerkiksi, kuin maan -nielemänä, ja merkiksi siitä jää vain pieni multakasa hautauspaikalle. - -Tähän nopeaan toimintatapaansa nähden on turkkilo ensimäisiä kedon -terveysoloista huolehtivien pikku olioiden joukossa. Sitä paitsi se on -myös erittäin älykäs hyönteinen, jonka henkisten kykyjen on sanottu -olevan yhtä kehittyneitä kuin kaikista korkeimmalla asteella olevien -ampiaisten, mehiläisten ja muurahaisten. Me aiomme tutkia tätä -kysymystä erikseen, nyt ajoitumme tarkastamaan turkkiloa työssään. - -Emme tyydy niihin havaintoihin, joita sattumalta saamme tehdä siellä ja -täällä, vaan meidän on hankittava tilava häkki, jossa voimme seurata -tarkasti turkkiloiden elämää. Mutta mistä saamme häkkiin asukkaita? -Minun kotiseudullani, Etelä-Ranskassa, olivien maassa on vain vähän -turkkiloita, mikäli tiedän, vain yksi laji, _Necrophorus vestigator_ -Hersch, ja sekin sangen harvinainen. Ennen sain keväisillä retkilläni -niitä vain kolme tai neljä kappaletta, mutta nyt tarvitsisin -tutkimuksia varten vähintäin kymmenkunnan. - -Saan toivomani määrän kuitenkin kokoon, kun sijoittelen puutarhaani -sinne tänne rosmarinien, mansikoiden ja laventelipensaiden väliin -kuolleita maamyyriä. Taivaan tuulet kuljettavat raadon hajun ympäri, ja -ruumiinkantajoita tulee kaikkiaan neljätoista. Mutta ennenkuin -kerron häkkihuomioistani, pysähdymme tarkastamaan turkkiloiden toimia -vapaudessaan. - -Hyönteinen ei valitse saalistaan voimiensa mukaan, niinkuin -petoampiaiset tekevät, vaan se ottaa mitä sattuma antaa. Sen -löytämistä raadoista ovat toiset pieniä, kuten päästäiset, toiset -keskikokoisia, kuten peltohiiret, ja muutamat tavattoman suuria, kuten -maamyyrät, rotat ja tarhakäärmeet, joiden hautaamiseen eivät -yhden haudankaivajan voimat yksin riitä. Tavallisesti turkkilot eivät -jaksa kuljettaa raatoja paikasta toiseen, korkeintaan hiukan siirtää -työntämällä altapäin selällään. - -Hieta- (Ammophila), rengas- (Cerceris), peto- (Sphex) ja tieampiaiset -(Pompilus) kaivavat kolonsa, mihin parhaaksi näkevät, ja vievät -sitten saaliinsa sinne joko lentäen, tai, jos saalis on liian raskas, -laahaten pitkin maata. Niin ei voi turkkilo tehdä, vaan sen on -haudattava raato siihen, jossa se sattuu olemaan. Se voi olla joko -pehmeällä maalla tai kivellä, paljaalla paikalla tai ruohokossa, -jossa erittäinkin juolavehnän juuret ovat kaivamista estämässä. Joskus -sattuu puutarhurin lapio heittämään sen pensaikkoon, jolloin se jää -ehkä riippumaan jonkun tuuman päähän maasta. - -Näin erilaisista paikoista ja niistä johtuvista erilaisista -kaivamisen haitoista voi jo päättää, että turkkilolla ei voi olla -mitään määrättyä menetelmää töissään. Sattumia lukuunottamatta pitää -sen muuttaa toimintatapojaan sikäli kuin sen heikko arvostelukyky -sallii. Sahata, taittaa, irroittaa, kohottaa, kaivaa, siirtää --- ne ovat keinoja, joita turkkilon täytyy tarpeen tullen käyttää -hautaamispuuhissaan. Jollei se niihin kykenisi, vaan menettelisi samoin -kaikissa tapauksissa, silloin se ei voisi tehdä töitään, jotka sille -kuuluvat. - -Tästä jo huomaa, kuinka lyhytnäköistä on tehdä johtopäätöksiä -yhdestä ainoasta tapauksesta, jossa luulee havaitsevansa älyllisiä -yhdistelmiä ja harkittuja tarkoituksia. Jokaisella vaiston ilmauksella -on tietysti syynsä, mutta voiko hyönteinen jo etukäteen arvostella -menetelmiensä tarkoituksenmukaisuutta? Ottakaamme ensin selvää työstä -kokonaisuudessaan, lisätkäämme tosiasia toiseen, niin voimme ehkä -sitten vastata tuohon kysymykseen. - -Ravinnosta aluksi sananen. Yleisenä terveyspolisina ei turkkiin hylji -mitään raatoa, joka jo alkaa mädätä. Kaikki sille kelpaa sekä karvaiset -että höyheniset, kunhan raato vain ei ole ylivoimaisen iso. Se -tutkii yhtä innokkaasti konnaa kuin käärmettäkin. Arvelematta se ottaa -haltuunsa semmoiset harvinaisetkin löydöt, joita se ei koskaan sitä -ennen ole tuntenut. Niinpä pitivät turkkilot häkissäni hyvänä saaliina -kiinalaista kultakalaa ja hautasivat sen tavalliseen tapaansa. -Ei teuraslihaakaan halveksita, lampaan kyljys, palanen pihviä, jos ne -vain haisevat tarpeeksi, katoavat maahan yhtä hyvin kuin maamyyrä tai -hiiri. Turkkilo ei, sanalla sanoen, pidä erikoisesti mistään, vaan -hautaa kaiken, mikä on mädäntynyttä. - -Seuratkaamme hautaamista. Maamyyrä on maan pinnalla. Pehmeä multa on -helppoa kaivaa. Neljä turkkiloa on saapunut, kolme koirasta ja yksi -naaras. Ne ovat piilossa raadon alla, joka näyttää tulleen eläväksi -uudestaan, kun se liikkuu kaivajien selkien kohottamana. Kuka ei -tietäisi, mitä tapahtuu, voisi hämmästyä tuota elävää kuollutta. -Aika ajoin pistäytyy joku, kaivaja näkyviin, kulkee yli raadon tutkien -ja tarkastaen sen turkkia sekä pujahtaa taas sen alle, nousee jälleen -tarkastusmatkalleen ja katoaa uudestaan. - -Raato liikkuu kovasti, tärisee ja kohoilee samalla kuin sen ympärille -kohoo pieni multavalli. Omasta painostaan se vajoo hautaajien kaivamaan -kuoppaan. - -Pian liikkuu myöskin multavalli näkymättömien työläisten tonkimana, -putoo kuoppaan ja peittää ruumiin. Se on salainen hautaus. Raato -näyttää itsestään vaipuvan kuten nestemäiseen aineeseen. Vajottaminen -jatkuu siksi, kunnes haudattava on tarpeeksi syvällä. - -Mutta vaikka maamyyrä on peittynyt multaan, ei hautaamisen tarkoitus -ole saavutettu. Jos parin, kolmen päivän kuluttua avaa haudan, -niin näkee töiden jatkoa. Maamyyrä ei ole enää maanmyyrä, vaan haiseva, -vihertävä, mätänevä, karvaton, kasaan työnnetty kimpale. Se -on tilavassa kuopassa, jonka seinät ovat tiiviiksi painetut. Karva -on tosin lähtenyt, joko turkkilot ovat sen leikanneet tai se on -mädätessä irtautunut, mutta muuten on raato eheä. Se on säästetty -tulevalle sukupolvelle, vanhemmat eivät ole sitä syöneet, ehkä ottaneet -virkistyksekseen vain jonkun suuntäyden siitä kihoavaa visvaa. - -Haudankaivajista on kaksi raadon vieressä, koiras ja naaras. Neljä -niitä oli hautajaisissa, mihin siis on kaksi koirasta mennyt? Löydän ne -käyristyneinä kokoon mullasta, melkein maanpinnasta. - -Tämä huomio ei ole ainoa laatuaan. Joka kerta kun olen nähnyt -turkkiloiden hautaamismenettelyn, ovat lopuksi muut, jotka -tavallisesti ovat koiraita, kadonneet ja vain yksi pari jäänyt -jäljelle. Turkkilot ovat erinomaisia perheenisiä, jotka eivät ole -niin huolehtimattomia jälkeläisistään kuin muut hyönteiset. Ne -työskentelevät eroituksetta sekä omaksi että toisten hyväksi. Jos -joku pari on saanut liian vaikean tehtävän, tulevat toiset hajun -viekoittelemina apuun. Ne kaivavat, vajottavat raadon maahan ja -poistuvat sitten, jättäen parin yksin nauttimaan perheilojaan. - -Tämä pari jatkaa töitään toukkiansa varten. Kun kaikki on tehty, -menevät ne pois ja eroavat, alkaakseen toisaalla uudestaan, jollei -muutoin, niin apumiehinä. - -Olen vain kahden hyönteislajin koiraan nähnyt huolehtivan -jälkeläisistään hankkimalla niille ravintoa. Toinen on lehmän lannassa -elävä sittiäinen, toinen raatoja hautaava turkkilo. Likaviemärin -puhdistajan ja haudankaivajan tavat ovat siis esimerkiksi kelpaavia. -Mihin hyve joskus eksyykään? - -Munasta tulleen toukan elämästä ja muodonvaihdoksesta kerron vain -lyhyesti, koska asia liikkuu niin vähän miellyttävillä alueilla. -Toukokuun lopulla kaivan ylös hiiren, jonka turkkilot hautasivat -kaksi viikkoa sitten. Se on muuttunut mustaksi, pikimäiseksi -puuroksi, jossa viisitoista täyskokoista toukkaa kaivelee. Muutamia -turkkiloita, arvattavasti toukkapesueen vanhemmat, tonkii myös -puuroa. Munimisaika on ohi, ruokaa yllin kyllin, ja kun vanhuksilla -ei ole muuta tekemistä, ovat ne asettuneet nuorison kanssa samaan -pöytään. - -Turkkilon kehitys käy nopeasti. Korkeintaan on neljätoista päivää -hiiren hautaamisesta kuhmut, ja nyt ovat jo toukat koteloitumaisillaan. -Kaadosta kihoava neste, joka on muiden vatsoille myrkkyä, on kai -turkkilon toukille hyvää, kasvamista jouduttavaa ravintoa. Elävä kemia -kiiruhtaa epäorgaanisen kemian viimeisten reaktioiden edelle. - -Toukat ovat, kuten pimeässä elävät ylimalkaan, likaisen valkeita, -karvattomia ja sokeita. Ulkomuodoltaan ne jossain määrin muistuttavat -maakiitäjän toukkia. Leuat ovat mustat ja vahvat, leikkaamiseen -erittäin sopivat. Jalat ovat lyhyet, mutta toukan liikkeet ovat silti -vilkkaat. - -Toukkien seurassa olevissa turkkiloissa on pelästyttävässä -määrässä syöpäläisiä. Niiden pinta on aivan loisten peitossa, niin -että hyönteinen muuttuu melkein muodottomaksi. Syöpäläiset ovat -pieniä punkkeja (Gammasus coleopterorum), joita on niin usein myös -sittiäisen vatsan alla. Turkkilo ja sittiäinen, nuo, jotka omistavat -elämänsä yleiselle terveydenhoidolle ja joiden perhe-elämä on niin -mieltäkiinnittävä, ne saavat hyvistä töistään niin pahan palkan. -Turkkilon perhe-elämä on esimerkiksi kelpaava, mutta vain vähän aikaa. -Kesäkuun ensi puoliskolla, kun perheestä on pidetty tarpeeksi huolta, -lakkaavat turkkilot hautaamasta, vaikka mitä panisin häkkiin syötiksi. -Turkkilot pysyvät piilossa mullassa, vain silloin tällöin nousee joku -pinnalle hitaasti, väsyneenä. - -Eräs erikoisuus niissä herättää huomiotani. Kaikki, jotka nousevat -maasta, ovat vaivaisia, niiden jäsenet ovat milloin ylempää milloin -alempaa poikki nivelistään. Muutamalla on kuitenkin yksi silpomaton -jalka. Sen ja toisten tynkien avulla se laahaa itseään vaivoin hiekasta -ylös. Tuossa tulee sen luo toveri, jonka jalat ovat terveet. Se tarttuu -vaivaiseen, repii vatsan ja tappaa sen. Häkkini muutkin turkkilot -saavat saman kohtalon, ne syödään tai ainakin ruhjotaan. Aluksi niin -rauhalliset suhteet ovat muuttuneet kannibalismiksi. - -Historiasta tiedämme, että monet kansat, massateetit esimerkiksi, -tappoivat ikäihmiset säästääkseen ne vanhuuden heikkoudelta. Murhaava -kurikan isku harmentuneeseen kalloon oli heidän mielestään lapsen -rakkautta vanhempiaan kohtaan. Niin lie turkkiloistakin. Kun ne -vanhoina eivät enää mihinkään kelpaa, niin tappavat ne toisensa. Mitä -hyödyttää pitkittää sairaan ja vaivaisen elämää? - -Massateetit voivat kauheaa tapaansa puolustaa ruuan puutteella, -mutta eivät turkkilot, sillä, kiitos minun anteliaisuuteni, niillä -on ravintoa sekä maassa että maan alla. Nälällä ei ole mitään osaa -tässä keskinäisessä tappamisessa. Se on vain sammuvan elämän -sairaalloista raivoa, nurinkurisia haluja. Kun vanhalla turkkilolla -ei ole enää muuta tekemistä, katkoo se toisten jalkoja ja syö -tovereitaan välittämättä siitä, että senkin jalat vuorostaan katkotaan -ja sekin syödään. Siten päättyvät turkkilon syöpäläisten saastuttaman -vanhuuden päivät. - - - - -Turkkilot. Kokeita, - - -Turkkilot ovat tulleet kuuluisiksi erinomaisen älykkäinä hyönteisinä. -Lacordaire kertoo niistä kaksi tarinaa teoksessaan "Introduction à -Tentomologie" (Johdatus hyönteisoppiin), minä lainaan ne tähän: - -"Clairville", sanoo tekijä, "ilmoittaa nähneensä Necrophorus -vespillo'n, joka, aikoessaan haudata kuollutta hiirtä ja -huomatessaan, että maa hiiren alla oli liian kovaa, kaivoi kuopan -hiukan kauemmaksi pehmeämpään maahan. Kun kuoppa oli valmis, koetti se -vierittää hiiren siihen, mutta ei yksin jaksanut. Silloin se lensi pois -ja palasi hetken kuluttua neljän toverin kanssa, jotka sitä auttoivat -kuljettamaan hiirtä ja hautaamaan sen." "Tämmöiset teot", lisää -Lacordaire, "edellyttävät älyperäisiä johtopäätöksiä." - -"Seuraava piirre", sanoo hän edelleen, "jonka Gledditsch kertoo, -viittaa kaikesta päättäen myöskin ymmärryksen olemassa oloon. Eräs -hänen ystävänsä tahtoi kuivata rupikonnan ja pani sen sentähden maahan -pistetyn seipään nenään, etteivät turkkilot sitä saisi viedyksi. -Mutta tämä varovaisuus ei auttanut, sillä turkkilot kalvoivat mullan -kepin juurelta, niin että keppi kaatui, ja hautasivat sitten sekä kepin -että rupikonnan." - -Olisi paljon merkitsevä tunnustus hyönteisten älyä koskevassa -kysymyksessä, jos me näiden kahden kertomuksen perusteella -myöntäisimme turkkiloiden ymmärtävän teon ja seurauksen, tarkoituksen -ja keinon välisen suhteen. Mutta ovatko nuo jutut täysin tosia? -Tukevatko ne niistä tehtyjä johtopäätöksiä? Eivätkö ne henkilöt ole -hiukan yksinkertaisen lapsellisia, naiveja, jotka pitävät niitä -täysin pätevinä todistuksina? - -Hyönteistieteilijä on varmasti jonkin verran naivi ainakin käytännön -ihmisten silmissä, kun antautuu tutkimaan niin pieniä eläimiä. Niin, -olkaamme naiveja, mutta älkäämme lapsellisen herkkäuskoisia. Ennenkuin -myönnämme hyönteisillä olevan ymmärrystä, käyttäkäämme omaamme -ja, mikä tärkeintä, kokeilkaamme. Tosiasiaan, joka on sattumalta -tapahtunut, ei ole arvostelematta perustettava sääntöä. - -Minä en tahdo, hyvät turkkiloni, vähäksyä teidän ansioitanne, en, -se ajatus on kaukana minusta, minä vain olen hiukan varovainen -muistiinpanoissani, jotka ylistävät teitä vielä enemmän kuin rupikonna -ja keppi ja jotka tahtovat kohottaa teidän maineenne uuteen valoon. - -Puolueettoman historian asia ei ole tukea jotakin määrättyä oppia, vaan -kulkea sitä tietä, johon tosiseikat viittaavat. Minä tahdon kysyä, -ajatteletteko te johdonmukaisesti, kuten teistä sanotaan. Onko teillä -vai eikö teillä ole älyn välkähdyksiä, pieniä hitusia ihmisen järjestä? -Sitä tahdon kysyä. - -Ensiksi on otettava kokeilemalla selvää siitä, mitä Clairville kertoo -kovasta maasta ja avuksi kutsutuista turkkiloista. Päästäkseni asian -alkuun on minun hankittava hiiri, sillä maamyyrän iso ruumis olisi ehkä -liian raskas liikuteltavaksi. Saadakseni hiiriä pyydän ystäviänikin ja -naapureitani olemaan minun apunani. He nauravat minulle, mutta -tarkastavat kuitenkin pyydyksiään. Turhaan. Aina on niin, että kun -haluaa jotakin hyvin tavallista, on se tullut hyvin harvinaiseksi. -Provencelainen sananlasku, ruma kylläkin, sanoo isänisänsä latinalaisen -sananlaskun mukaan: kun hakee kakaroita ovat hevoset ummella. - -Vihdoin kuitenkin saan toivomani hiiren. Panen sen häkkiin. Häkin -multaan peitän tiilikiven, joka on olevinaan kova maa ja sen lähellä -samassa tasossa on pehmeää hiekkaa. Asetan hiiren tiilen keskelle. -Häkissäni on seitsemän turkkiloa, neljä koirasta ja kolme naarasta, -jotka kaikki ovat mullassa, toiset lähellä pintaa toimettomina, -toiset työskennellen koloissaan. Ne nuuskivat kohta uuden raadon -olevan lähellä ja kello seitsemän aamulla tulee kolme turkkiloa, yksi -naaras ja kaksi koirasta, kiireesti sen luo. Ne tunkeutuvat hiiren -alle, joka liikkuu niiden ponnistuksista. Ne koettavat kaivaa kuoppaa -tiiltä peittävään ohueen hiekkakerrokseen, sentähden kasautuu pieni -hiekkavalli hiiren ympärille. - -Muutaman tunnin ne nykivät raatoa, mutta tuloksetta. Minä käytän -tilaisuutta hyväkseni tarkastaakseni, miten ne kaivamistaan -harjoittavat. Kun turkkilo tahtoo liikuttaa kuollutta, kääntyy se -selälleen, tarttuu kaikilla kuudella jalallaan kiinni hiiren -turkkiin, painaa selkänsä maata vasten, työntää jaloillaan eteenpäin -samalla kuin otsa ja takaruumiin pää ovat apuna pitämässä raatoa -koholla. Maata kaivettaessa käännytään taas oikeaan asentoon. Niin -työskentelevät kaivajat vuorotellen jalat ilmassa, silloin kun raatoa -tahdotaan liikuttaa, vuorotellen maassa, kun tahdotaan kuoppaa -syventää. - -Paikka, jossa hiiri on, tunnustetaan lopultakin mahdottomaksi. Eräs -koiras tulee näkyviin, tutkii hiirtä, kulkee sen ympäri ja tonkaisee -sitä sieltä täältä. Hyönteinen katoaa, ja nykimiset alkavat taas. -Onko tutkimusmatkalla käynyt koiras kertonut toisille tutkimustensa -tulokset, ja alkavatko ne nyt siirtää raatoa paremmalle paikalle? - -Niiden teot eivät sitä ollenkaan todista. Kun tutkimusmatkailija -liikuttelee hiirtä, seuraavat toiset esimerkkiä ja kohottelevat -sitä, mutta niiden jalat eivät potki samaan suuntaan, sillä kun kuorma -on saatu tiilikiven reunalle, siirtyy se takaisin alkuperäiselle -paikalleen. Kolme tuntia jatkuu tätä heiluttelemista, mutta hiiri ei -kulje sen multavallin yli, joka on luotu sen ympäri. - -Toinen koiras tulee, tekee tutkimiskiertomatkansa. Se koettaa millaista -maa on aivan tiilikiven vieressä, se kaivaa koekolon. Sitten se palaa -takaisin työpaikalleen ja tukien selkäänsä työntää hiirtä sormen -leveyden verran toivottuun suuntaan. Onnistuuko se tällä kertaa? Eipä -suinkaan, sillä hiiri heti vierähtää takaisin. - -Nyt menevät molemmat koiraat tarkastusretkelle, kumpikin suunnallensa. -Ne eivät pysähdy ensimäisen koiraan kaivaman koekuopan luo, vaikka -se on aivan lähellä tiilikiveä, joten turkkiloilla ei olisi suurta -vaivaa hiiren kuljetuksessa siihen, vaan ne juoksentelevat kiiruusti -ympäri häkkiä tonkaisten maata sieltä ja täältä ja kyntäen matalia -vakoja multaan. Ne menevät tiilestä niin kauaksi kuin mahdollista. -Erikoisesti ne kaivelevat häkin seinien vieruksia. En käsitä, miksi -ne niin tekevät, sillä multa on kaikkialla samanlaista. Toisesta -kaivospaikasta ne siirtyvät toiseen, sitten kolmanteen, neljänteen, -viidenteen ja vasta kuudennessa paikassa on maa kelpaavaa. Ne eivät -kaiva kuitenkaan hautaa, johon hiiri mahtuisi, vaan koekuoppia, jotka -eivät ole syvempiä kuin eläimen puoliruumiiseen saakka. - -Sitten ne palaavat hiiren luo. Hiiri liikkuu sinne ja liikkuu tänne, -kunnes se vihdoin pyörähtää hietavallin yli. Nyt se on tiileltä -poissa ja liukuu vähin erin eteenpäin, nykäyksittäin, näkymättömien -vipujen nostamana. Näyttää kuin se kulkisi itsestään. Tällä kertaa -työskentelevät kaikki yhdistetyin voimin, ainakin joutuu kuorma -viimeiselle koekaivospaikalle pikemmin kuin odotankaan. Sitten alkaa -hautaus tavalliseen tapaan. Kello on nyt yksi. Osoittaja on siis -kulkenut puoli kierrosta kellon numerotaululla, ennenkuin turkkilot -löysivät sopivan hautapaikan ja saivat hiiren sinne viedyksi. - -Tästä kokeesta näkee, että koirailla on erittäin tärkeä osa yhteisessä -työssä, koska ne ovat luultavasti kehittyneempiä kuin naaraat. Kun -tilanne on vaikea, hakevat ne selvitystä, tutkivat maata päästäkseen -esteistä perille, valitsevat paikan, johon hauta on kaivettava. Kauan -turhaan koeteltuaan haudata tiilen päälle lähtivät koiraat yksin -tarkastusmatkoille ja koettivat voittaa vaikeudet. Naaras, luottaen -apulaisiinsa, odotti hiiren alla koiraiden tutkimusten tuloksia. -Seuraavat kokeet vahvistavat apulaisten ansioita. - -On huomattava, että sitten kun todettiin hiiren alla olevan -voittamattomia esteitä, ei kaivettu hautaa valmiiksi pehmeään maahan, -vaan tyydyttiin vain koettelemaan, olisiko paikka hautaamiseen -sovelias. On siis väärä otaksuma, että turkkilot kaivaisivat ensiksi -kuopan, johon sitten kuljettaisivat raadon. Niiden täytyy tuntea raadon -ruumiin paino selässään ennenkuin ne ryhtyvät hautaamispuuhiin. Ne -työskentelevät vain silloin, kun saaliin kosketus niitä kiihoittaa. -Turkkilot eivät koskaan kaiva kuoppaa, jollei raato jo ole sopivalla -hautaamispaikalla. Sen ovat minulle enenemän kuin kaksi kuukautta -kestäneet päivittäiset kokeeni osoittaneet. - -Clairvillen jutun loppuosa ei pidä paikkaansa sen paremmin. -Turkkiloiden pitäisi siis Clairvillen mukaan voittamattomien -esteitten sattuessa hakea apua, palata tovereineen ja yhteisvoimin -ryhtyä hautaamiseen. - -Ensiksi täytyy kysyä, mihin toimenpiteisiin havainnontekijä oli -ryhtynyt tunteakseen hiiren luona olleet turkkilot. Miten hän oli -merkinnyt niiden joukosta sen, joka lähti hakemaan apua? Onko varmaa, -että pois mennyt palasi ja tuli toisten seurassa? Siitä ei sanota -mitään, vaikka se kuitenkin on siksi tärkeä seikka, ettei tarkan -havainnontekijän olisi sitä pitänyt jättää huomioon ottamatta. Eivätkö -kyseessä olevat olleet pikemminkin viisi mitä tahansa muuta turkkiloa, -jotka hajun houkuttelemina tulivat hiiren raadolle vain omaa hyötyään -hakien eivätkä yhteisestä sopimuksesta toisiaan auttamaan? Minä -tunnustan, että pidän tätä otaksumaa tarkkojen tietojen puutteessa -oikeampana. - -Todennäköisyys on sittenkin vasta todellisuus, kun tapahtumat -tarkistetaan ja kokeillen todetaan. Tiilikivikoe jo valaisee asiaa. -Kolme koe-eläintäni ponnisteli kuusi tuntia, ennenkuin saivat saaliinsa -viedyksi pehmeälle maalle. Ne olisivat tarvinneet apua tässä -raskaassa ja pitkällisessä päivätyössä. Olihan samassa häkissä vielä -neljä muuta turkkiloa vain matalalle multaan kaivautuneena, olivathan -ne tuttuja tovereja, joiden kanssa ne olivat jo ennen työskennelleet -yhdessä, mutta kuitenkaan ei kenenkään päähän pälkähtänyt hakea -niitä apuun. Vastuksista huolimatta tekivät ne, jotka ensiksi hiiren -valloittivat, työnsä loppuun ilman apua, ilman helposti saatavissa -olevaa apua. - -Mutta, voitaisiin sanoa, olihan niitä kolme, ne pitivät itseään ilman -apuakin kylliksi vahvoina. Tämä käänne ei pidä paikkaansa, sillä -useita kertoja kokeita toistaessani eivät turkkilot koskaan jättäneet -työpaikkaansa, eivät vaikeimmissakaan olosuhteissa, eivätkä menneet -apulaisia noutamaan. Työkumppanit ovat satunnaisia eivätkä hankittuja -apumiehiä, ne otetaan vastaan ilman riitaa, mutta myöskin ilman -kiitollisuutta. Niitä ei kutsuta, vaan niitä siedetään. - -Kova maaperä, joka pakoittaa kuljettamaan raadon muualle, ei ole ainoa -vastus, joka turkkiloiden on voitettava. Usein, niin, useimmiten on maa -ruohoa kasvavaa, etenkin juolavehnää, jonka sitkeät juurisäikeet ovat -maassa selviämättömänä verkkona. Kaivautuminen juurien väliin on -helppoa, mutta raadon hautaaminen juuriverkon läpi on toista, sillä -verkon silmät ovat liian pienet, että raato sopisi niistä -pujottautumaan. Ovatko turkkilot neuvottomia tämmöisen ja niin -tavallisen esteen sattuessa? Eivätpä toki. - -Turkkilo on toimissaan tottunut selviytymään semmoisista ja muistakin -vastuksista, muutoinhan sen työ olisi tuloksetonta. Eihän mitään -saavuteta ilman tarvittavia keinoja ja keinokkuutta. Turkkilon ei ole -osattava vain kaivaa, mutta myös katkoa juuria, rönsyjä ja hienoja -juurakolta, jotka haittaavat hautaamista. Paitsi lapiota ja kuokkaa -on niiden myös osattava käyttää pensassaksia. Sehän on jo itsestään -selvää, mutta kuitenkin turvaudun kokeilemiseen, tuohon kaikista -luotettavimpaan todistajaan. - -Otan keittiöstä rautaiset padanjalat ja pujottelen niiden kolmen sorkan -väliin ristiin rastiin niinisyitä, niin että ne muistuttavat jossakin -määrin juolavehnän juurikkoverkkoa. Silmät ovat eri suuria, mutta -raato, tällä kertaa maamyyrä, ei silti sovi yhdenkään läpi putoamaan. -Peitän kojeen multaan niin, että verkko on aivan maan tasalla ja sen -päällä vain hiukan hiekkaa. Maamyyrän asetan keskelle ja päästän -turkkilot valloilleen. - -Iltapäivän kuluessa tapahtuu hautaaminen keskeytyksettä. Juolavehnän -juuria muistuttava niiniverkko ei estä hautaamista, vaikkakin kaikki -tapahtuu hitaammin kuin tavallisesti. Maamyyrä katoaa multaan siihen -paikkaan, jossa se on, sitä ei koetetakaan siirtää. Kun työ on tehty, -otan padanjalat ylös. Verkko on katkottu siitä paikasta, jossa raato -oli. Muutamia säikeitä on katkaisematta, mutta vain muutamia niihin -nähden, jotka olivat välttämättä leikattavat poikki, jotta raato -pääsisi putoamaan läpi. - -Hyvä, haudankaivajani! Niin teidän odotinkin tekevän! Te käytitte -leukojanne kuin saksia, te leikkasitte niinisäikeeni kuten olisitte -leikanneet ruohon juuriverkon. Tyhminkin maata kaivava hyönteinen olisi -tehnyt samoissa olosuhteissa samoin. - -Teen esteet hiukan vaikeammiksi. Sidon maamyyrän etu- ja takaosastaan -niinellä poikkipienaan, joka on kahden kepakon haarukassa niin -korkealla, että eläimen vatsa pitkin pituuttaan juuri ja juuri -koskettaa maahan. - -Turkkilot ryömivät raadon alle ja alkavat kaivaa tuntiessaan sen turkin -kosketuksen. Hauta syvenee ja levenee, mutta saalis ei putoa siihen, -sillä haarukoissa oleva poikkipiena pitää sen koholla. Kaivaminen -hidastuu, väliajat pitenevät. - -Tuleepa yksi hautaaja maan pinnalle, kiertää maamyyrän yli, -tarkastelee ja huomaa viimein takaruumiin siteen. Silloin se tarttuu -siihen leuoillaan, jyrsii itsepäisesti siksi kuin niinet katkeavat. -Krats! ja side on poikki. Omasta painostaan vaipuu maamyyrä hautaan, -kuitenkin vinosti, sillä pääpuoli on vielä sidottu. - -Jatketaan takaosan hautaamista. Raatoa nyitään temmotaan kauan eri -suuntiin, mutta turhaan, se ei putoa. Taas tulee yksi turkkiin -tutkimaan mikä siellä ylhäällä on esteenä. Se huomaa toisen siteen, -nakertaa sen poikki ja sitten työ jatkuu kaikessa rauhassa. - -Onnittelen teitä, te älykkäät siteennakertajat, en kuitenkaan -liioitellen. Niinisäikeet olivat mielestänne juuririhmoja, jotka teille -olivat niin tuttuja jo ruohokosta. Te ne katkoitte kuten katkotte -luonnolliset säikeet, jotka ovat teidän katakombienne edessä. Jos te -olisitte sen vasta nyt kokeillessa oppineet ensin asiaa mietittyänne, -olisi teidän sukunne jo sukupuuttoon sammunut, sillä teidän -makunne mukaiset saaliit, maamyyrät, konnat, sisiliskot ja muut ovat -tavallisesti ruohoisilla paikoilla. - -Paljon ihmeellisempiä te saatte aikaan, mutta ennenkuin niihin tulen, -kokeilen vielä ja ripustan raadon pikku pensaaseen maan pintaa hiukan -korkeammalle. Pistän häkkiin kuivan ajuruohovarvun, noin vaaksan -korkuisen. Asetan siihen hiiren, kiedon oksilla sen hännän, jalat ja -kaulan, että sitä olisi vaikeampi saada irti. - -Häkissäni on nyt neljätoista turkkiloa ja tämä määrä pysyy sitten -muuttumattomana kokeiluajan loppuun. Kaikki eivät tiettävästi ota -yhtaikaa töihin osaa, vaan useimmat ovat maan alla joko unisina tai -järjestelemässä ravintovarastojaan. Joskus on vain yksi, tavallisesti -kaksi, kolme tai neljä, harvoin enemmän antamani raadon kimpussa. -Tänään kiiruhtaa kaksi hiiren luo. Ne nousevat häkin verkkoa pitkin -ajuruohotukon latvaan. Epämukava tukipaikka panee hetkeksi -miettimään, mutta lopuksi turkkilot ryhtyvät kuitenkin samanlaisiin -toimenpiteisiin kuin raatoa siirtäessään sopimattomalta paikalta -soveliaalle. Kumpikin nojaa oksaan ja työntää hiirtä vuoroin selällään, -vuoroin jaloillaan, täristää ja töykkii, kunnes raadon kiinnioleva -osa irtautuu oksista. Selällään kohotellen ne päästelevät hiiren -vähitellen oksasotkusta vapaaksi. Vielä nykäys, ja hiiri putoaa maahan. -Sitten seuraa hautaus. - -Tässä kokeessa ei ilmene mitään uutta. Turkkilot menettelivät juuri -siten kuin ne menettelevät haudatessaan raatoa sopimattomaan maahan. -Nyt putosi hiiri alas, muulloin se kuljetetaan pois. - -Nyt on tullut aika pystyttää Gledditsch'in mainitsema hirsipuu -rupikonnineen. Konna ei ole välttämätön, maamyyrä on yhtä hyvä, -parempikin. Sidon sen niinellä takajaloistaan keppiin, jonka pistän -maahan pystyyn, en kumminkaan liian syvälle. Raato riippuu alaspäin -pää ja hartiat maassa. - -Turkkilot alkavat työnsä maamyyrän pään alla kepin juurella. Ne -kaivavat suppilomaisen syvennyksen, johon raadon kuono, pää ja kaula -vajoo vähitellen. Hirsipuun tyvi paljastuu, se kaatuu maamyyrän -painosta. Olin saapuvilla, kun keppi kaatui. Se oli ihmeellisimpiä ja -älykkäimpiä töitä, mitä hyönteiset kykenevät tekemään. - -Sille, joka on huvitettu eläinten vaistojen ihmetöistä, on tämä -hämmästyttävää, mutta älkäämme kiiruhtako vielä mitään päättelemään. -Kysykäämme pikemminkin, kaatuiko keppi sattumalta tai tahallisesti. -Olivatko turkkilot kaivaneet mullan kepin tyveltä sentähden, että -keppi kaatuisi vai saadakseen vain maamyyrän kuoppaansa haudatuksi? -Siihen kysymykseen on helppo vastata. - -Uudistan kokeeni, mutta nyt pistän hirsipuun viistoon, niin että raadon -pää koskee maahan jonkun matkan päässä kepin juurelta. Kepin ollessa -tässä asennossa eivät turkkilot kertaakaan yritä sitä kaataa, eivät -kertaakaan. Kepin tyven lähettyville ei kaiveta kuoppaa, vaan juuri -raadon alle, siihen, jossa sen pää ja hartiat ovat. - -Siis muutaman tuuman välimatka raadosta kepin tyvelle kumoo -Gledditsch'in kuuluisan tarun. Mutta edelleen. Olkoonpa keppi pystyssä -tai vinossa, nyt asetan sen niin, ettei takajaloistaan riippuva raato -satu ollenkaan maahan, vaan roikkuu jotakuta tuumaa korkeammalla. - -Mitä nyt turkkilot tekevät? Kaivavatko ne hirsipuun irti saadakseen -sen kumoon?. Ei ollenkaan, ja jos joku yksinkertainen semmoista -luulisi, erehtyisi perin pohjin. Turkkilot eivät kiinnitä vähääkään -huomiotaan keppiin, vaan käyttävät muita keinoja päästäkseen -raatoon käsiksi. Kuten useista ja erilaisista kokeiluistani näin, ei -kepin alle kaiveta hautaa, jollei ripustetun saaliin mikään osa kosketa -maahan. Jos koskettaa, kaivetaan hauta ja keppi kaatuu, mutta silloin -turkkilot eivät ole kaivaneet kaataakseen kepin, vaan kaatuminen on -tapahtunut yksinkertaisesti siitä syystä, että hauta on ulottunut kepin -tyvelle saakka. - -Miten on se mies, josta Gledditsch kertoo, pannut rupikonnansa -kuivumaan? Nähtävästi hän on kääntänyt kepin ylösalasin, niin että -konna on ollut maata vasten. Sangen omituinen tapa suojella konnaa -turkkiloilta ja maan kosteudelta! Täytyyhän otaksua, että se, joka -kuivaa rupikonnaa, ripustaa sen ylös maasta, ilmaan. Mutta kaikki minun -kokeeni osoittavat, että siinä tapauksessa kepin kaatuminen sen -juurelle kaivetun kuopan takia on puhdas ja selkeä mielikuvituksen -tuote. - -Siinä taas pykälä eläinten älykysymyksessä, joka pakenee kokeen -kirkasta valoa ja katoo erehdysten somerikkoon. Minä ihmettelen -teidän lujaa uskoanne, hyvät herrat, kun te pidätte totena kaikkea, -mitä havainnontekijät kertovat enemmän mielikuvituksessa -- kuin -todellisuudessa sattuneista tapauksista. Minä ihmettelen teidän -vahvaa luottamustanne, kun te ilman arvostelua perustatte teorianne -tämmöisille tyhmyyksille. - -Mutta edelleen. Asetan nyt hirsipuun kohtisuorasti, kuitenkin niin -ettei raato ulotu maahan, joten ei siis kuoppaa kaiveta. Otan hiiren, -joka kevyempänä sopii paremmin hyönteisten askarteluihin. Ripustan -sen niinisiteellä takajaloistaan kepin nenään. Se koskettaa pitkin -pituuttaan keppiin. - -Kaksi turkkiloa huomaa heti otuksen. Ne kiipeävät keppiä myöten, -tutkivat raatoa tonkien sen karvoja päällään. Se tuntuu olevan hyvä -saalis, siispä työhön! Menetelmä on sama, vaikka olosuhteet -vaikeammat kuin sopimattomalla paikalla olevaa raatoa haudattaessa. -Molemmat työtoverukset ryömivät hiiren ja kepin väliin, ponnistavat -kepistä käyttäen selkäänsä vipuna ja saavat siten hiiren ruumiin -heilumaan edes ja takaisin. Koko aamupäivä kuluu näissä turhissa -puuhissa, joita keskeyttää vain hiiren raadon uudet tutkimiset. - -Illalla vasta keksitään syy, joka estää hiirtä putoamasta, ei -kuitenkaan aivan selvästi, sillä kumpikin saaliinhimoinen ryöväri -tarttuu kiinni hiiren takajalkaan jonkin verran siteen alapuolelle. -Ne nyppivät karvat, nylkevät nahkan, leikkaavat lihan varpaisiin -saakka. Kun ne ovat päässeet luihin asti, sattuu niiniside toisen -turkkilon leukojen väliin. Se ei ole kaivurille mitään uutta, -se pitää sitä heinänjuurina, joita on niin paljon ruohoisilla -hautauspaikoilla. Turkkilon leuat työskentelevät itsepintaisesti, siksi -kun side kätkee, ja hiiri putoo maahan, johon se heti haudataan. - -Tämä saalista kiinni pitävän siteen poikkileikkaaminen sinänsä on -huomattava saavutus, mutta tavallisen työn yhteydessä katsottuna -se kadottaa erikoismerkityksensä. Ennenkuin hyönteiset katkaisivat -niinen, olivat ne koko aamun koettaneet entistä menetelmäänsä. -Viimein ne huomaavat siteen, ja katkaisevat sen kuten juolavehnän -juuren. - -Tämmöisissä tilanteissa on turkkilon leikkaamisaseet lapiona -toimivien jalkojen välttämättömänä täydennyksenä ja sen vähäinen -arvostelukyky riittää ilmoittamaan, milloin saksien aika on tullut. -Hyönteinen leikkaa kaiken, mikä on esteenä, ajattelematta sitä -tehdessään raadon pudottamista maahan. Turkkilo ei käsitä sen vertaa -syyn ja seurauksen suhdetta, että nakertaisi niinisiteen, ennenkuin -alkaa kalvaa hiiren jalkaluita poikki. Se tarttuu vaikeampaan työhön, -jättää helpomman tekemättä. - -Vaikeaan kylläkin, mutta ei mahdottomaan, edellyttäen, että hiiri -on nuori. Käytän toiseen kokeeseen rautalankaa, jota hyönteisen leuat -eivät kykene puremaan poikki, ja nuorta, keskenkasvuista hiirtä. -Tällä kertaa jyrsitään toinen jalka poikki, ja toinen, saatuaan -enemmän tilaa rautalankasilmukassa, soljahtaa silmukan läpi, ja saalis -putoo maahan. - -Jos luut ovat liian vahvat, kuten maamyyrän, vanhan hiiren ja -varpusen luut, niin on rautalanka voittamaton este turkkiloille, -jotka näkevät vaivaa kokonaisen viikon ja heittävät raadon oman -onnensa nojaan vasta sitten, kun se alkaa jo kuivua. Olisihan niillä -tarkoituksenmukainen ja pettämätön keino: kaataa hirsipuu, mutta se -ei johdu koskaan niiden mieleen. - -Vielä kerran muutan keppostani. Kiinnitän kepin nenään laajan haarukan, -jonka sorkat ovat vain senttimetrin pituiset. Hiiren jalat sidon -yhteen liinalangalla, joka on vahvempaa kuin niini, ja näin yhteen -sidottujen jalkojen väliin pistän haarukan toisen sorkan. Tarvitsee -vain hiukan kohottaa hiirtä alhaalta ylös, niin se irtautuu haarukasta -ja putoo maahan kuten jänis metsänriistakauppiaan koukusta. - -Viisi turkkiloa tulee kojeeni luo. Ensin ne pudistelevat hiirtä -turhaan, mutta tarttuvat sitten jalkoihin. Nähtävästi on niiden tapa -semmoinen silloin, kun saalis on tarttunut jaloistaan pensaiden -oksahaaroihin. Sahatessaan poikki luuta, joka tällä kertaa on kovaa, -tunkeutuu eräs työntekijöistä hiiren yhteensidottujen jalkojen väliin. -Silloin se tuntee selässään hiiren kosketuksen, ja enempää ei tarvita -herättämään siinä halua kohottaa hiirtä selällään. Muutamien -nostamisyritysten jälkeen pääsee hiiri haarukasta ja putoo. - -Onko tämä nyt mietitty menetelmä? Onko välähtävä älykipuna neuvonut -hyönteistä pudottamaan saaliin nostamalla sen tapista? Onko turkkilo -todellakin päässyt perille ripustuskojeesta? Monet varmaankin -vastaisivat myöntävästi nähtyään niin ihmeellisen tapahtuman, -myöntäisivät ja olisivat tyytyväisiä. - -Minä en ole niin herkkäuskoinen ja siksi muutan hiukan koetta, -ennenkuin teen loppupäätelmäni. - -Otaksun näet, että turkkilo, ajattelematta seurauksia, kohotti -selällään vain siitä syystä, että tunsi hiiren jalan kosketuksen. -Kohottaminen, jota käytetään kaikissa tilanteissa, vaikutti nyt -ripustamiskoukkuuni, ja putoaminen oli siis seurauksena onnellisesta -sattumasta. Tämän koukun, josta raato on nostettava, pitäisi olla -hiukan sivulla, niin etteivät turkkilot nostamispuuhissa ollen -tuntisi hiirtä selässään. - -Teen siis silmukan rautalangasta, jolla olen sitonut varpusen tai -hiiren jalat, ja pistän sen tällä kertaa melkein vaakasuorassa -asennossa olevan haarukan sorkkaan. Tarvitsee vain hiukan sysätä -silmukkaa, niin se pääsee tapista, ja saalis putoo maahan. Raadon -kiinnittämispaikka on siis nyt muutaman senttimetrin päässä ruumiista, -muutoin on kaikki kuten ennenkin. - -Kujeellani, kylläkin yksinkertaisella, on menestys. Kauan koetellaan -raatoa töyttiä, mutta turhaan, luut ovat liian vahvat sahattaviksi. -Hiiri ja varpunen jäävät hirteen kuivumaan. Mekaninen problemi: -kohottaa hiukan rautalankasilmukkaa ja pudottaa siten saalis jää -turkkiloilta ratkaisematta. Turkkilot työskentelevät päivämääriä -raadon kimpussa, tutkivat sen yltä ja alta huomaamatta liikkuvaa -ripustusrengasta, joka estää työn onnistumista. Turhaan pidän niitä -silmällä, ei yksikään työnnä jalallaan eikä nosta päällään. - -Niiden puuhien epäonnistumiseen ei ole syynä voimien vähyys. Kuten -sittiäisetkin, ovat turkkilot vahvoja kaivajia. Jos sulkee ne käteensä, -tunkeutuvat ne sormien väliin ja kouristavat ihoa niin kovasti, -että ne täytyy päästää irti. Erityisesti kaivamiseen muodostuneella -otsallaan voisivat ne helposti pudottaa rautalankarenkaan lyhyestä -tapista. Mutta ne eivät sitä tee, sillä ne eivät sitä ajattele ja ne -eivät ajattele, sillä ne eivät kykene ajattelemaan huolimatta siitä, -että kehitysoppi edellyttää niillä olevan ajattelukykyä liiallisen -paljon. - -Sinä jumalallinen järkiälykkyyden aurinko, miten pahasti villien -eläinten ihannoijat ovatkaan tahrineet sinun ylevän olentosi! - -Tutkikaamme turkkiloiden henkistä pimeyttä toisellakin kannalta. -Vankini eivät ole niin tyytyväisiä erinomaiseen asuntoonsa, etteivät -pyrkisi sieltä pois, etenkin silloin kun niiltä puuttuu työtä, tuota -ikävystyneiden eläinten ja ihmisten parasta lohdutusta. Häkkiin -sulkeminen niitä painostaa. Kun ne ovat saaneet raadon haudatuksi -ja kuopassa kaikki järjestykseen, juoksentelevat ne levottomina -edestakaisin pitkin rautalankaverkkoa, kiipeevät ylös, laskeutuvat -maahan, taas nousevat, lähtevät lentoon, vaikka juuri ovat tupsahtaneet -verkkoa vasten. Taivas on pilvetön, ilma lämmin, tyyni ja juuri -omiaan kutsumaan turkkiloita tien vierellä mätänevän sisiliskon luokse. -Ehkä ne tuntevat hajuja, joita eivät muut kuin turkkilot tunne. Ne -tahtovat mennä matkoihinsa, ne halajavat pois. - -Pääsisivätkö ne? Hyvin helposti, jos vain niillä olisi älyn hivenkään -apuna. Satoja kertoja ne ovat kaivaneet häkin seinävieriä, ne ovat -levänneet siellä koloissaan päiväkausia. Kun annan niille uuden -maamyyrän, tulevat ne komeroistaan käytäviä myöten ylös ja tunkeutuvat -raadon alle. Hautaamisen jälkeen ne kaivautuvat taas seinävierille mikä -minnekin. - -Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen vankeuden aikana on neljästätoista -turkkilosta vain yksi kiertänyt esteen. Se kaivoi kolon seinän alle, -joka on painettu hiekkaan vain pari senttimetriä syvälle, sitten se -kääntyi ylöspäin ja tuli maan pinnalle seinän ulkopuolella. Sehän -oli vallan mitätön työ niin vahvalle kaivurille. Siis vain yksi -neljästätoista pääsi pois häkistä. - -Tämäkin karkaaminen tapahtui sattumalta, ilman harkittuja suunnitelmia, -päinvastaisessa tapauksessa olisivat kaikki muutkin, jotka ovat melkein -yhtä älykkäitä, tehneet samoin, ja häkkini olisi pian ollut tyhjä. -Älkäämme myöskään arvostelko turkkiloiden älyllisiä kykyjä pienemmiksi -kuin ne yleensä ilmenevät hyönteisten sieluelämässä. Olen nimittäin -huomannut, että kaikki häkissäni vankeina olleet hyönteiset ovat yhtä -tyhmiä karkaamaan hiekkaan painetun seinän alitse. Hyvin harvinaisia -poikkeuksia, aivan sattumalta poispäässeitä lukuunottamatta ei -yksikään niistä ole ymmärtänyt paeta kaivamalla polvikasta käytävää -seinän alle, ei niinkään taitavat kaivurit kuin sittiäiset ja muut -lannassa elävät kovakuoriaiset. - -Huolimatta taruihin kuuluvasta maineestaan ei turkkiloita, yhtä vähän -kuin muitakaan hyönteisiä, johda äly, vaan vaiston itsetiedoton -kiihoitus. - - - - -Hernekärsäkkään muniminen. - -Bruchus pisorum L. - - -Ihminen pitää herneitä suuressa arvossa. Jo kaukaisista ajoista -saakka on hän koettanut yhä tarkoituksenmukaisemmin viljellen saada -sen tuottamaan aina vain isompia, pehmeämpiä ja sokeripitoisempia -siemeniä. Huolellisesti hoitaen on kasvi laadultaan mukautuvaisena -lopulta muuttunut puutarhurin toivomuksia vastaavaksi. Kuinka -suuresti meidän satomme eroaakaan muinaisten kansojen vuodentuloista! -Kuinka paljon meidän herneemme eroavatkaan alkuperäisistä -metsäherneistä! - -Mutta kaikista suojateistaan huolehtiva luonto ei salli viljan -ainoastaan ihmistä varten kypsyä, vaan se lähettää hyönteisten parven -kantamaan sadosta kymmenyksiä. Meille, jotka muokkaamille multaa, -kitkemme ja kastelemme päivän helteessä lopen väsyneinä, meille -se antaa herneen palkojen paisua, mutta se antaa niiden myös paisua -_hernekärsäkkäälle_ (Bruchus pisorum L.), vaikkakaan tämä ei ole -ottanut viljelystöihin osaa. - -Seuratkaamme tämän innokkaan verottajan matkoja vihreähernevainiolla. -Hyväntahtoisena maksajana annan sen tehdä tehtävänsä, olenpa sitä -varten vielä kylvänytkin puutarhaani jonkun rivin sen mielikasvia. -Muulla tavoin kutsumatta kuin herneitä kasvattamalla saan sen tulemaan -täsmällisesti toukokuun kuluessa. Se tietää, että kivisessä, -vihannesviljelykselle sopimattomassa maassa ensi kertaa herneet -kukkivat. Kiireesti se hyönteisten valtiovarojen asiamiehenä tulee -valvomaan etujaan. - -Mistä se tulee? Siihen on mahdoton tarkkaan vastata. Se tulee jostakin -kätköstä, jossa se on kohmettuneena viettänyt talvensa. Ensimäiset -lempeät auringonsäteiden hyväilyt ovat sen herättäneet horroksista. -Vaiston almanakka on sitä neuvonut. Se on tiennyt yhtä hyvin kuin -puutarhurikin herneiden kukkimisajan ja se tulee kasviaan tarkastamaan, -hitaasti kävellen, mutta nopeasti lentäen. - -Vierailijallani on pieni pää, hieno kärsä, puku harmaankeltaisen ja -ruskean kirjava, takapäässä kaksi mustaa laikkua sekä lyhyt ja tanakka -ruumis. - -Toukokuun ensimäkien puolisko on kulumassa, kun kärsäkkäiden etujoukko -saapuu. Ne istuutuvat herneen valkosiipisille kukille, ne asettuvat -purjeelle, ne kätkeytyvät venhon suojaan, toiset taas, lukuisammat, -tutkivat valtaamiaan kukintoja. Munimisaika ei ole vielä tullut. Aamu -on lämmin, aurinko paistaa kirkkaasti, ei kuitenkaan liian kuumasti. -On häähuvien aika, on valon loisteen onnellinen aika. Vieraat nauttivat -elämästään. Pareja yhtyy, eroo ja taas yhtyy. Keskipäivä tulee -liian helteiseksi, huvittelevaiset vetäytyvät varjoon kukan poimujen -kätköön, nehän tuntevat niin hyvin teriön salaisimmatkin komerot. -Huomenna jatketaan juhlia, ylihuomenna niinikään, siihen asti kuin -palko puhkaisee venhotupen, tulee ulos ja paisuu päivä päivältä enemmän -ja enemmän. - -Toukokuun lopulla, kun palot herneiden pullistamina tulevat -ryhmyisiksi ja saavuttavat melkein lopullisen kokonsa, alkaa -tärkein jakso emon toimissa. Olin halunnut nähdä hernekärsäkästä -ominaisuuksiensa mukaisessa työssä. Toiset kärsäkkäät, curculionidit, -ovat pitkänokkaisia ja poraavat kärsällään kolot, joihin sitten -munansa laskevat, tällä on vain lyhyt kuono, erinomainen kylläkin -imemään sokerinesteitä, mutta aivan sopimaton kaivertamisiin. Siksipä -sen munien sijoittamispuuhat ovatkin toisenlaiset. - -Auringon lämpimästi paistaessa kello kymmenen aamulla emo tepsuttelee -mielipalkoansa pitkin tyvestä latvaan, latvasta tyveen ja toiselta -puolelta toiselle. Se pistää tuon tuostakin munanasetinputkensa -näkyviin, heiluttaa sitä oikealle ja vasemmalle ikäänkuin naarmuttaisi -palon pintaa ja tipahuttelee munia kiireesti sinne ja tänne palon -viheriälle kuorelle. - -Siihen ne kärsäkkään siemenet jäävät suojatta auringon paisteeseen -ja peitotta sateeseen. Emo ei millään tavalla valitse munan paikkaa -auttaakseen siitä tulevaa toukkaa lyhyintä tietä pääsemään -ruokakaapilleen. Ja mikä on vielä pahempi, munien luku ei ole -suhteellinen palon sisässä olevien herneiden määrään, vaan joka herneen -osalle tulee viidestä kahdeksaan, joskus kymmenenkin ruokavierasta. -Paljon on kutsutuita, mutta vähän valittuja! Miten käy noille -ylimääräisille, jotka eivät saa pöydässä paikkaa? Siitä lähemmin -tuonnempana. - -Munat ovat kirkkaan merenpihkankeltaiset, lieriömäiset, molemmista -päistään pyöristyneet, sileät ja korkeintaan millimetrin mittaiset. -Jokaisen kiinnittää palkoon kovettuneista limarihmoista muodostunut -verkko, joten sitä ei saa sade eikä tuuli irti revityksi. - -Munasta tulee tuskin millimetrinkään pituinen, vaalea, mustakypäräinen -toukka, joka nakertaa palon pintaa aivan munakuorensa lähellä -päästäkseen palon sisään siemeniä hakemaan. Se tarttuu ensimäiseen -löytämäänsä herneeseen. Tarkastan suurennuslasilla, kuinka se tutkii -palloansa, maailmaansa ja kaivaa sitten kohtisuoran kuopan sen -pinnalle. Puoleksi kaivautuneena se peräytyy pinnalle takaisin -ottaakseen vauhtia ja lyhyen ajan kuluttua poraaja on kadonnut -herneeseen, on päässyt kotiinsa. - -Sisäänmenoreikä on pieni, mutta sen väri on ruskea, siksi sen -helposti eroittaa herneen vaaleanvihreältä tai keltaiselta pinnalta. -Käytäviä ei kaiveta mihinkään määrättyyn paikkaan, vaan niitä näkee -kaikkialla, paitsi alapuoliskolla, sillä, jossa napasuoni on kiinni. -Miksi tämä osa jätetään vahingoittamattomaksi? On sanomattakin -selvää, ettei kärsäkästoukka pidä huolta puutarhurin sadosta. Herneet -ovat sitä itseään varten ja vain sitä varten. Se ei jätä napasuonta -purematta siksi, että siitä olisi seurauksena siemenen kuolema ja -vahinko siten tulisi suuremmaksi, vaan muut syyt siihen vaikuttavat. - -On huomattava, että herneet koskevat kyljittäin toisiinsa, ovat -painautuneet toisiansa vastaan, niin ettei toukka hakiessaan -kaivautumispaikkaa voi kiertää siemenen ympäri. Huomattava on myös, -että napasuonikyhmyä on vaikeampi porata kuin muita kohtia, joita -suojelee yksinomaan kuori. - -Siinä on epäilemättä kärsäkästoukan kaivamismenetelmän koko -salaisuus. Herneen siemenet ovat turmellut, mutta eivät kuolleet, sillä -käytävät kaivetaan niiden vapaisiin osiin, niihin, joihin toukka -helposti pääsee, mutta joiden haavoittaminen ei ole niin vahingollista. -Siten säilyttää siemen kuitenkin kasvukykynsä. - -Sanottiin jo, että palkojen kuorella on paljon enemmän munia kuin -herneitä sen sisässä, ja että toiselta puolen jokaisen herneen ottaa -yksi ainoa toukka haltuunsa, ja kysyttiin, miten käy ylimääräisille -toukille. Kuulevatko ne ulkopuolella, kun ennen ehtineet ovat -vallanneet kukin oman herneensä, vai sortuvatko ne aikaisemmin -tulleiden, suvaitsemattomien hampaiden iskuihin? Ei kumpaakaan. Ei niin -eikä näin. Asia on seuraava. - -Vanhoissa, kuivissa herneissä, joista täysimuotoinen kärsäkäs on jo -mennyt pois jättäen jälkeensä vain pyöreän, leveän kolon, niissä huomaa -suurennuslasilla katsoen vaihtelevan määrän pieniä, ruskeanpunaisia -pisteitä, joiden keskessä on reikä. Niitä on viisi, kuusi, vieläpä -enemmänkin kussakin herneessä. Mitä pilkkuja ne ovat? Ei voi erehtyä -sanoessaan, että ne ovat toukkien kaivautumiskuoppia. Joka siemeneen -on siis mennyt useampia vieraita, mutta niistä jää vain yksi jäljelle, -syö, kasvaa ja tulee täysimuotoisena ulos. Mutta muut, mihin ne -joutuvat? Tutkitaan. - -Tarkastakaamme munimisaikana toukokuun lopulla tai kesäkuussa herneitä, -jotka ovat vielä vihreitä ja pehmeitä. Melkein kaikissa, joissa on -toukka, on lukuisia pisteitä, samanlaisia kuin kuivissakin, joista -kärsäkäs on jo lähtenyt pois. Onko se merkki usean pöytävieraan -läsnäolosta? On kyllä. Kuorimme nyt varovasti herneen, eroitamme -sirkkalehdet ja paloittelemme ne, jos tarvis vaatii. Silloin me näemme -useita toukkia, vielä nuoria, käyristyneitä ja pyyleviä, joista kukin -potkii omassa pyöreässä komerossaan. - -Rauha ja hyvinvointi näyttää vallitsevan yhdyskunnassa. Veljesten -kesken ei ole riitaa eikä kateellista kilpailua. Kulutus alkaa, -ruokaa on yllinkyllin ja pöytätovereita eroittaa toisistaan -sirkkalehtien koskemattomien osien muodostamat seinämät. Kun -naapurukset ovat siten eristettyinä eri kammioihin, niin ei tarvitse -pelätä toraa, ei satunnaista eikä tahallista iskua. Jokaisella -vieraalla on yhtä suuri omistusoikeus, yhtä hyvä ruokahalu ja yhtä -paljon voimia. Mutta miten päättyy tämä yhteinen ruokaliike? - -Panen lasiputkeen paloiteltuja herneitä, joissa on paljon toukkia. -Toisia avaan joka päivä, joten aina näen, miten pöytätoveruus edistyy. -Aluksi ei ole mitään erityistä havaittavissa. Joka toukka eristettynä -ahtaaseen koloonsa nakertaa seiniä ympäriltään. Rauhallisesti ja -säästävästi ne syövät, ne ovat vielä niin pieniä, että atomista jo -saisivat kyllikseen. Mutta hernekakku ei riitä niin monelle loppuun -saakka. Nälänhätä uhkaa, kaikkien täytyy kuolla yhden ainoan hyväksi. - -Asioiden kulku muuttuukin pian. Yksi toukka, se, joka on herneen -keskustassa, kasvaa nopeammin kuin toiset. Tuskin se on tullut -kilpailijoitaan suuremmaksi, kun nämä viimemainitut jo lakkaavat -syömästä ja kaivamasta itseään kauemmaksi. Ne eivät enää liiku, ne -alistuvat kohtaloonsa, kuolevat hiljaisesti, kuten itsetiedottomat -pikkueläimet kuolevat. Ne häviävät, liukenevat, joutuvat perikatoon. -Nämä uhreiksi joutuneet olivat liian pieniä ja heikkoja. Ainoalle -eloon jääneelle kuuluu sen jälkeen koko herne. Mikä tappoi toiset tämän -yhden etuoikeutetun ympäriltä? Täsmällistä vastausta ei voi antaa, -asian voi vain olettaa. - -Ehkäpä herneen keskuksen on auringon kemia tehnyt imelämmäksi, joten -se on parempaa ravintoa hennolle toukalle kuin pintaosat. Ehkäpä -keskustassa olevan toukan ruuansulatuskanava tulee tästä -sokeripitoisesta ravinnosta erikoisen vahvaksi ja sopivaksi sittemmin -sulattamaan kovempiakin osia. Saahan kapalolapsikin ensin maitoa, -ennenkuin sille annetaan leipää tai puuroa. Eikö herneen keskusosa -voisi olla hernekärsäkkäälle äidin rintana? - -Niin pian kuin joku herneeseen kaivautuneista toukista, saatuaan -sattumalta hyvän suunnan, saapuu keskusmeijeriin, niin se jää sinne -pysyväiseksi asukkaaksi ja kaikki muut kulkevat kohti perikatoaan. -Mistä ne tietävät, että keskuspaikka on jo vallattu? Kuulevatko ne -toverinsa jyrsivän seinää, huomaavatko ne nakertelun tärisemistä kauas? -Jotain sen tapaista lienee asioiden kulku, sillä toukat lakkaavat heti -porautumasta keskustaan. Taistelematta onnellisen valloittajan -kanssa, koettelematta sitä ajaa ulos jättäytyvät nämä viivästyneet -kuolemaan. Minä rakastan naiden pienten matti-myöhäisten vilpitöntä -kohtaloonsa alistumista. - - - - -Hernekärsäkkään toukka. - - -Seuratkaamme hernekärsäkästoukan kehitystä sen jälkeen kuin sen veljet -ovat kuolleet ja se on jäänyt yksin herneen perijäksi. Se tekee -siemenen keskustassa sitä, mitä madot yleensä tekevät, se syö. Se -nakertaa ympäristöään, suurentaa komeroaan, jonka sen pullea maha aina -kuitenkin täyttää. Jos sitä kiusaan, kääntyy se veltosti kolossaan ja -heiluttaa päätään. Sillä tavoin se valittaa minun tunkeilevaisuuttani. -Jättäkäämme se rauhaan. - -Toukka kasvaa niin pian, että se mätäkuun helteiden alkaessa -valmistelee jo vastaista vapautumistaan. Täysimuotoisella -hyönteisellä ei ole työaseita kaivaukseen tiensä silloin jo -kovettuneiden herneenkuorien läpi. Toukka tietää tämän tulevan -kykenemättömyyden ja auttaa sitä sen vuoksi aivan mestarillisesti. -Vahvoilla leuoillaan se kovertaa aivan pyöreän ja sileän -ulostuloaukon. Parempaa ei meidän norsunluusorvimmekaan voisi porata. - -Mutta tämän reiän kaivertaminen ei yksin riitä, on myös pidettävä yhtä -hyvää huolta arkaluontoisen koteloitumisen rauhallisuudesta. Reiästä -voisi näet päästä joku vihollinen vahingoittamaan puolustautumaan -kykenemätöntä koteloa. Reikä on siis tukittava, ja se tehdäänkin -taidokkaasti. - -Toukka nakertaa poratessaan käytävään jauhemaisen aineen aina -viimeiseen hiukkaseen saakka pois. Päästyään herneen pintaan se -lopettaa työnsä. Ohut, puoleksi läpinäkyvä kuori jää vuodeuutimeksi. -jonka takana muodonvaihdos tapahtuu, jää peitteeksi, joka suojelee -kammiota syrjäisiltä pahanilkisiltä tungettelijoilta. - -Tämä kalvo on ainoa este, joka on täysimuotoisen kärsäkkään rikottava -tullessaan ilmoille. Helpoittaakseen vielä rikkomistakin toukka -uurtaa kalvon reunan ympäri hienon kourun, joten hyönteisen ei tarvitse -kuin työntää hartioillaan ja kohottaa päällään, niin sulkukalvo nousee -kuten laatikon kansi. Ulkoapäin katsoen näyttää aukko pyöreältä, -tummalta täplältä herneen pinnalla, tummalta siksi, että sisässä -oleva hyönteinen kuultaa ohuen kalvon läpi. Mitä siellä sisässä -tapahtuu, ei voi nähdä, sillä kansi sulkee kolon kuten himmeäksi -tahkottu lasilevy. - -Todellakin viisas keksintö tämä kansi, joka suojelee vierailta -anastajilta, laskuovi, jonka hyönteinen saa ajan tullen hartioillaan -kohotetuksi pois. Onkohan sen keksimisestä kunnia tuleva kärsäkkään -toukalle? Työskenteleekö toukka todellakin ennakolta mietittyjen ja -harkittujen suunnitelmien mukaisesti? Se olisi liian suurta kärsäkkään -aivojen teoksi. Ennenkuin mitään päätämme, annamme kokeiden puhua. - -Kuorin herneen, jossa on kärsäkästoukka, ja suojelen sen liian pian -kuivumasta sulkemalla sen lasiputkeen. Toukka syö sitä kuten -koskematontakin hernettä ja alkaa vähitellen valmistaa täysimuotoisen -hyönteisen ulostulokäytävää. Mitähän nyt tapahtuu sillä hetkellä, -jolloin toukka tavallisesti tapojensa mukaan lakkaa kaivamasta -tuntiessaan katon päänsä päällä tarpeeksi ohueksi? Sen pitäisi tietysti -jättää herneen päällimäisin kerros puhkaisematta suojaksi kotelolle. -Mutta niin se ei tee, vaan kovertaa käytävänsä aivan pintaan, joten -aukko jää peitteettä. Kolo on yhtä leveä ja yhtä hyvin porattu kuin -kuorellistenkin herneitten kolot. Suojaamistarkoitus ei ole muuttanut -työtapoja tavallisuudesta poikkeaviksi. Toukka ei ole välittänyt siitä, -että näin avonaiseen asuntoon voivat viholliset tunkeutua. - -Sitä se ei ajattele myöskään silloin, kun se keskeyttää työnsä -kuorellisessa herneessä, vaan se keskeyttää pikemminkin sentähden, -että kuoressa ei ole sitä miellyttäviä jauhoisia aineita. -Keittäjättäretkin poistavat suolistossa sulamattomat ja arvottomat -herneiden kuoret siivilöimällä hernemuhennoksen. Samoin hylkii -kärsäkästoukkakin nahkeita kalvoja eikä nakerra niitä puhki, kun -ne eivät sitä miellytä. Ja tästä vastenmielisyydestä on seurauksena -pikku ihme. Hyönteisellä itsellään ei ole logikkaa, vaan se tottelee -itsetiedottomasti korkeampaa logiikkaa, tietämättä taidoistaan sen -enempää kuin kiteytyvä aine, joka järjestää atomipataljoonansa mitä -ihmeellisimmällä tavalla. - -Elokuun kuluessa, joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, tulevat -edellämainitut tummat täplät huomattaviksi yksi kunkin herneen -pinnalla. Useimmat näistä aukenevat syyskuussa. Kiekkomainen, kuten -kourupuralla tehty kansi irtautuu ja putoaa maahan, joten käytävän suu -jää avonaiseksi, ja juuri täysimuotoiseksi kehittynyt kärsäkäs tulee -ulos. - -Sää on erinomainen. Kasvit kukoistavat sateen elvyttäminä, ja -hernesiirtolan asukkaat vierailevat niissä syksyn iloja viettäen. -Kun saapuu talvi, vetäytyvät kärsäkkäät talviasuntoonsa -johonkin piilopaikkaan. Toiset, yhtä monet, eivät kiirehdi pois -syntymäherneestään, vaan jäävät sinne koko koleaksi vuodenajaksi kannen -alle, jota ne tietysti eivät pudota pois. Komeron ovi ei liiku -saranoillaan, toisin sanoen, kansi ei murru irti reunakourustaan, -ennenkuin taas seuraavana keväänä ilmat lämpenevät. Silloin nämäkin -myöhästyneet ryömivät asunnoistaan, yhtyvät jo syksyllä kehittyneitten -parveen, ja kaikki ovat valmiit herneiden kukkiessa jatkamaan sukuaan. - -Edellisestä selviää, että tuleentuneitten herneitten mukana korjataan -myös niissä koteloituneet hernekärsäkkäät aittoihin ja viedään sieltä -ruokapatoihin. Silloin ovat siis jo herneet vahingoittuneet, eikä -vahinkoa voi enää parantaa, mutta se ei myöskään onneksi suurene, -sillä kärsäkkäät eivät tunkeudu uusiin herneisiin, vaan ne ajan -tullen lentävät pois, jos pääsevät, päinvastaisessa tapauksessa -kuolevat herneiden joukkoon. - -Kärsäkäs ei ole pysyväinen aittojen asukas. Se tarvitsee raitista -ilmaa, aurinkoa ja puutarhojen vapautta. Se halveksii kuivia palkoja, -mutta imee ulkona kukista muutamia mesipisaroita pienellä kärsällään. -Aitoissa ei siis sinne vietyjen kärsäkkäiden luku lisäänny, vaan tämän -pahan alkujuuret ovat haettavat ulkoa puutarhoista, siellä olisi -hyönteistä väijyttävä ja vainottava. Ihminen on kuitenkin melkein -voimaton hävittämään kärsäkästä, siksi paljon niitä on, siksi pieniä ja -piiloutuneita ne ovat. Puutarhuri sadattelee ja kiroilee, mutta siitä -ei hernekärsäkäs välitä, vaan jatkaa häiriytymättä kymmenystensä -kokoamista. Onneksi on ihmisellä apulaisia, jotka ovat häntä -kärsivällisempiä ja tarkkanäköisempiä. - -Elokuun alkuviikoilla, jolloin kärsäkkäät valmistautuvat tulemaan -ulos herneistä, näen muutaman pienen ampiaisen (Chalcidiae-heimoa) -suojelemassa herneitä. Näitä ihmisen pieniä liittolaisia tulee -joukoittain lasiastioissani olevista kärsäkkäitä sisältävistä -herneistä ulos. Naaraan pää ja keskiruumis ovat punakeltaiset, -takaruumis musta ja sen päässä pitkä munanasetin. Hiukan pienempi -koiras on mustapukuinen. Molempien sukupuolien jalat ovat punertavat ja -tuntosarvet rihmamaiset. Tullakseen ulos herneestä tekee kärsäkkään -vihollinen itse aukon siihen kanteen, jonka kärsäkkään toukka on -jättänyt peitteekseen. Kärsäkästoukka on valmistanut tuhoojalleen -uloskäytävän. Kun tämän tietää, niin arvaa lopun. - -Kun kärsäkästoukka on lopettanut muodonvaihdosvalmistelunsa ja -kaivanut kannellisen kolonsa, saapuu loisampiainen hääräilevänä. -Se tutkii paloissa olevat herneet, taputtelee tuntosarvillaan ja -huomaa palon sisässä olevissa herneissä kansien peittämät heikot -kohdat. Silloin se oikaisee munanasettimensa ja pistää sen kannen -läpi herneeseen. Olipa kärsäkästoukka herneessä kuinka syvällä -tahansa, pitkä munanasetin siihen kuitenkin ylettyy. Muna joutuu -kärsäkästoukan pehmeään lihaan, ja temppu on tehty. Munasta tuleva -ampiaistoukka syö puolustautumaan kykenemättömän kärsäkästoukan tai -kotelon aivan loppuun. - -Vahinko, ettemme voi mielin määrin edistää loisampiaisen -lisääntymistä. Ikävä, että saamme syy- ja seurausrenkaan, sillä -jos tahtoisi paljon loisampiaisia, pitäisi ensin olla paljon -hernekärsäkkäitä. - - - - -Rukoilijasirkan metsästys. - -Mantis religiosa L. - - -Rukoilijasirkka on Välimeren maiden kuuluisimpia ja omituisimpia -hyönteisiä. Täällä minun kotiseudullani on sillä kansan kesken nimenä -_lou Prègo-Diéu_, Jumalaa rukoileva eläin. Sen virallinen nimi on -Mantis religiosa L. - -Tieteen kieli ja kansan yksinkertainen sanasto merkitsevät tässä samaa -ja tekevät tuosta eriskummaisesta oliosta ennustajan, haltioituneena -rukoilevan lihankiduttajan. Vertaus juontaa juurensa kaukaa. -Kreikkalaiset jo kutsuivat sitä Mantis-nimellä, s.o. tietäjäksi, -profetaksi. Kansanmies ei ole erittäin tarkka vertauksissaan, jo -jokin epämääräinen piirre riittää yhtäläisyyksien keksimiseen. Hän -on tavannut auringon polttamassa heinikossa komean hyönteisen, jonka -eturuumis on majesteetillisesti pystyssä. Hän on huomannut sen suuret -ja vihreät siivet, joita hyönteinen laahaa kuin pitkää huntua, hän on -nähnyt sen etujalat kuten rukoilevan kädet kohotettuina taivasta kohti. -Sen enempää hänen ei ole tarvinnut huomatakaan, vaan mielikuvitus on -luonut lopun. Se on kansoittanut pensaikot tietäjillä ja hurskailla -rukoilijoilla. - -Voi, hyvät yksinkertaiset ihmiset, kuinka suuresti erehdyittekään! Nuo -hurskaat eleet kätkevät julmurin, nuo rukoukseen kohotetut kädet -ovat hirveitä ryöväyskojeita, ne eivät nypi rukousnauhan helmiä, -vaan hävittävät perinpohjin kaiken, mikä tulee niiden kantamiin. -Rukoilijasirkka on poikkeus kasviravintoa käyttävistä suorasiipisistä, -se syö yksinomaan eläimellistä riistaa. Se on rauhallisten -hyönteisten joukossa tiikeri, väijyvä ahma, joka "ottaa päältä" -tuoreslihasaatavansa. Jos sillä olisi kylliksi voimia, niin sen lihan -himo, sen julmiksi kehittyneet pyydysaseet tekisivät siitä ketojen -kauhun. Rukoilija muuttuisi saatanalliseksi verenimijäksi. - -Paitsi murha-aseita ei sirkassa ole mitään muuta peloittavaa, -päinvastoin sen solakka ruumis, ohut rintaosa, vaaleanvihreä väri -ja pitkät harsosiivet ovat jossakin määrin miellyttäviä. Sillä ei ole -saksimaisesti liikkuvia, raatelevia leukoja, vaan pieni, suippo, -nokanmuotoinen kuono. Pään liittää keskiruumiiseen taipuvainen -kaula, joten pää voi kiertyä kuin navan ympäri, kääntyä oikealle ja -vasemmalle, painua ja kohota. Hyönteisistä vain rukoilijasirkka voi -suunnata katseensa jollekin erityiselle taholle, se tarkastelee ja -tutkii, sillä on melkein ilmeitä. - -Suuri on ero rauhalliselta näyttävän muun ruumiin ja murha-aseiksi -muodostuneitten eturaajojen välillä. Ensimäinen keskiruumiin rengas, -jossa pyyntijalat ovat kiinni, on erinomaisen pitkä ja vahva. Sen -lihaksien tehtävänä on ojentaa eturaajat, jotka eivät odota saalista, -vaan hakevat sen. Nämä pyydystyskojeet ovat hiukan koristellutkin. -Rintapuolella, lonkan juuressa on kaunis, valkopisteinen musta täplä, -ja muutama rivi pieniä helmiä lisää koristusta. - -Eturuumista pitemmän ja litteänkäämimäisen reiden alareunassa -on kaksi riviä teräviä piikkejä. Sisärivin piikit, luvultansa -noin kaksitoista, ovat vuorotellen mustia ja pitkiä, vihreitä ja -lyhyitä. Tämä eripituisuus tekee aseet vaikuttavimmiksi. Ulkorivi on -yksinkertaisempi, siinä on vain neljä hammasta. Näiden rivien takana -on vielä kolme okaa, jotka ovat kaikista pisimmät. Reisi on, lyhyesti -sanoen, kuin saha, jonka hampaat ovat kahdessa kourun eroittamassa -rivissä, ja tuohon välikouruun kääntyy sääri kuten taskuveitsen terä -päähänsä. - -Sääressä on niinikään kaksiteräinen saha, jonka hampaat ovat pienempiä, -lukuisampia ja tiheämmässä kuin reiden sahassa. Sääri on hyvin -liikkuva, ja sen päässä on iso, sirpinmuotoinen koukku, niin -teräväkärkinen kuin neula. Useasti on sattunut, että kun vain toinen -käteni on ollut vapaa ja olen sillä ottanut kiinni sirkan, on se -näpistänyt niin kovasti, että minun on täytynyt pyytää toisia -irroittamaan itsepäinen elukka sormestani. - -Levätessään pitää sirkka näitä näköään viattomia aseita -kokoonkäännettyinä ja rintaa vasten painettuina. Silloin se onkin kuin -rukoileva hyönteinen ja se asento on sille nimenkin antanut. Mutta kun -saalis tulee lähelle, on rukous lopussa. Sirkka ojentaa äkkiä -eturaajansa kolme pitkää osaa, joten päässä oleva koukku ulottuu kauas. -Koukulla se lävistää otuksen ja vetää sen molempien sahojen väliin. -Pihdit puristuvat kuten kyynärvarsi olkavartta vasten, ja neljän -hammasrivin väliin joutunut hepokatti, heinäsirkka, vieläpä -vahvemmatkin hyönteiset ovat ehdottomasti hukassa. Ei epätoivoinen -rimpuileminen eikä potkiminen voi niitä enää päästää irti näistä -hirmuaseista. - -Luonnossa on tarkka havaintojen teko rukoilijasirkan elintavoista -mahdoton, mutta sen vankina pitäminen ei ole vaikea. Se on hyvin -tyytyväinen elämäänsä häkissä, jos se vain saa tarpeeksi ravintoa. -Jos sille antaa vaihtelevaa ruokaa ja joka päivä uutta, niin -pensaikosta muuttaminen ei ollenkaan sitä vahingoita. - -Häkkeinä minulla on tusina metalliverkkokupuja, joista jokainen on -hiekkalaatikossa. Kuiva ajuruohokimppu ja kiviliuska ovat ainoana -kalustona. Kaikki nämä majat ovat laboratorioni suurella pöydällä, -johon aurinko paistaa suurimman osan päivää. Toiset vangit ovat -yksitellen, toisia useampia kussakin häkissä. - -Elokuun loppupuolella alkaa nähdä hyönteisiä kuloutuneessa heinikossa -ja pensastoissa teiden varsilla. Naaraat, joiden takaruumis on jo -paksuna, tulevat päivä päivältä yleisemmiksi. Niiden hoikat -koirastoverit ovat sen sijaan jokseenkin harvinaisia, ja minulla on -usein täysi työ hankkiessani naaraille pareja, sillä näillä kääpiöillä -on suuri ja surullinen menekki häkeissä. Jättäkäämme kuitenkin nämä -kuvaukset tuonnemmaksi ja puhukaamme naaraasta. - -Rukoilijasirkkanaaraat ovat oikeita suursyömärejä, siksi niiden -elättäminen kuukausimääriä ei ole suinkaan helppoa. Melkein joka -päivä on muonavarasto uudistettava, sillä suurin osa on jonkun -maistiaispalan jälkeen halveksien heitetty syrjään. Luulen, että -sirkka on tarkempi synnyinpensaikossaan ja syö siellä, jollei riistaa -ole runsaasti, kaikki kiinnisaamansa. Mutta minun häkissäni se on -tuhlaavampi, usein se pudottaa ja hylkää muutaman suupalan syötyään -hyvän otuksen. Siihen näyttää olevan syynä ikävä vankeudessa. - -Jaksaakseni täyttää nämä herkuttelun vaatimukset on -minun turvauduttava apulaisiin. Pari, kolme naapurieni pikku -tyhjäntoimittajaa keräilee joka aamu ja ilta, voileipä tai -meloniviipale palkkionaan, heinäsirkkoja ja hepokatteja nurmikoilta, -ja minä puolestani teen joka viikko haaveineni retken voidakseni -tarjota ruokavierailleni erikoista riistaa. - -Näiden valiopalojen tarkoituksena on osoittaa, miten pitkälle -rukoilijasirkan rohkeus ja voima riittää. Valikoimaan kuuluu syöjäänsä -suurempi tuhkanharmaa matkasirkka (Pachytylus cinerascens Fab.); -valko-otsainen hepokatti (Decticus albifrons Fab.), jonka leuat ovat -niin vahvat, että saa varoa sormiaan; omituinen nokkasirkka (Tryxalis) -piippolakki päässä ja viinihepokatti (Ephippigera), viulunkitkuttaja, -joka kantaa sapeliaan pönkkämahansa alla. Tähän riistalajitelmaan -lisättäköön vielä kaksi hirmua: silkkiristihämähäkki, jonka takaruumis -on kiekonlitteä, ja tavallinen pullearuumiinen ristihämähäkki. - -Tuskin on epäilemistäkään, että rukoilijasirkka vapaudessaanko uskaltaa -tarttua näihin vastustajiin, koska olen sen häkissä nähnyt rohkeasti -hyökkäävän kiinni kaikkeen, mitä sille annan. Näiden vaaralliseen -metsästykseen ei sirkka ryhdy yhtäkkiä, vaan sen täytyy vähitellen -totuttautua. Näyttää kuitenkin siltä, että sirkka verrattain harvoin -käy käsiksi tämmöisiin otuksiin, usein erehdyksessä, jota se kai saa -jälestäpäin katua. - -Tavallisemmin joutuvat pyyntijalkojen pihteihin sirkat, perhot, -sudenkorennot, suuret kärpäset, kimalaiset ja pienemmät hyönteiset, -mutta häkissäni se ei koskaan pakene vaarallisempiakaan otuksia. -Ennemmin tai myöhemmin joutuvat hämähäkki, matka- ja nokkasirkka sekä -hepokattikin tuon hurjan metsästäjättären sahojen väliin, niiden -piikkien ja koukkujen puhkomina. Tämmöinen kaksintaistelu on kertomisen -arvoinen. - -Nähdessään ison matkasirkan huolettomana lähenevän pitkin häkin -verkkoa rukoilijasirkka vetäikse kouristuksen tapaan kokoon pelkoa -herättävään asentoon. Sähköisku ei voisi tapahtua nopeammin kuin -tämä asennon vaihdos. Ilmekin on sillä niin uhkaava, että vasta-alkava -havainnontekijä tästä kaikesta säikähtyneenä tempaa äkkiä kätensä -pois. Sirkan peitinsiivet aukenevat ja kääntyvät viistoon sivulle, -lenninsiivet leviävät ja pingoittuvat selkäpuolelle kuin kaksi -laajaa purjetta. Takaruumiin pää kiertyy kokoon, ojentuu taas ja -painuu velttona alas. Nämä liikkeet ovat niin äkillisiä, että syntyy -jonkinlainen suhahdus: puf, puf, joka muistuttaa koiraskalkkunan -pyrstösulkien ääntä kiima-aikana tai säikähtyneen tarhakäärmeen -suhinaa. - -Seisten ylpeänä neljällä takimaisella jalallaan sirkka nostaa pitkän -takaruumiinsa melkein pystysuoraksi. Raatelujalat ovat tähän saakka -olleet kokoon taivutettuina ja rintaa vasten painettuina, nyt ne -aukenevat pitkäksi pituuttaan, ojentautuvat eteen ristiin, joten -rinnan alla piilossa olevat sotakoristeet, helmirivit ja valkopisteinen -musta täplä paljastuvat Näitä kalleuksiaan ei sirkka näytä ennenkuin -silloin, kun se tekeytyy taistelua varten pelättävän ja hirmuisen -näköiseksi. - -Tässä kummallisessa asennossaan liikkumattomana vahtii Mantis nyt -heinäsirkkaa katse siihen suunnattuna, pää hiukan kallistuen aina -sen mukaan miten saalis muuttaa paikkaansa. Tämän ilmeen tarkoitus on -selvä: rukoilijasirkka tahtoo peloitella, hervaista kauhulla vahvan -otuksen, joka lamauttamatta olisi liian vaarallinen. - -Onnistuuko se siinä? Ei kukaan tiedä, mitä ajatuksia liikkuu -hepokatin kiiltävässä päänupussa tai matkasirkan pitkulaisen naaman -takana. Meidän silmämme ei voi huomata mitään mielenliikutusta niiden -muuttumattoman naamion alla. Kuitenkin aavistanee uhattu hyönteinen -vaaran. Se näkee edessään kuvatuksen nousevan pystyyn, koukut -ilmassa, taisteluun valmiina; se tuntee olevansa kuoleman kanssa -silmätyksin, mutta ei pakene, sillä sillä on vielä aikaa tarpeeksi. -Tuo, joka voisi helposti loikata kauas, paeta pihtejä, tuo -vahvareisinen hyppyri jää hölmönä paikoilleen, vieläpä hitaasti -lähestyykin. - -Sanotaan, että pikku linnut herpoutuvat nähdessään käärmeen avoimen -kidan, kivettyvät matelijan katseesta ja antautuvat kiinni lentoon -kykenemättöminä. Samoin käy hyvin usein heinäsirkallekin jouduttuaan -lumoojan eteen. Molemmat koukkuharat tarttuvat siihen, kynnet sen -lävistävät, kaksiteräiset sahat sulkeutuvat ja piikit tunkeutuvat sen -ruumiiseen. Turhaan onneton vastustaa, sen leuat haukkovat tyhjää, sen -koivet epätoivoisesti pieksävät ilmaa. Sen täytyy antautua. Mantis -laskee siipensä, sotalippunsa kokoon, ottaa tavallisen asentonsa, ja -ateria alkaa. - -Kun rukoilija hyökkää nokkasirkan kimppuun, joka ei ole niin -vaarallinen vastustaja kuin matkasirkka tai hepokatti, ei sen -kummitusasento ole niin kauan kestävä. Usein riittää jo koukkuharojen -heitto yksinkin. Se riittää myös hämähäkkimetsästyksellä. Sirkka -ottaa hämähäkin poikittain pihteihinsä eikä pelkää sen myrkyllisiä -leukoja. Pyydystäessään pieniä heinäsirkkoja, jotka ovat rukoilijan -jokapäiväistä ruokaa niin häkissä kuin vapaudessakin, se harvoin -käyttää peloituskeinoja, tavallisesti se sieppaa saaliinsa muitta -mutkitta, heti kun se on tullut ylettyville. - -Jos kiinniotettava eläin voi vakavasti vastustaa, asettuu -rukoilijasirkka asentoon, joka pelästyttää ja lumoaa sen, niin että -sirkka saa sen varmasti siepatuksi ja koukuillaan keihästetyksi. - -Rukoilijasirkan kummallisessa asennossa on siivillä hyvin suuri -merkitys. Ne ovat leveät, ulkoreuna vihreä, mutta muutoin värittömät ja -läpinäkyvät. Niiden monet suonet kulkevat viuhkamaisesti säteillen -pitkittäin siiven tyvestä kärkeen. Toiset, hienommat suonet ovat -poikittaisia. Ne leikkaavat edellisiä kohtisuorasti ja muodostavat -niiden kanssa verkkomaisia silmukkoja. Uhka-asennossa ovat siivet -levällään, pystyyn nostettuina, vieri-vieretysten melkein -toisissaan kiinni kuten päiväperhosten siivet perhosten levätessä. -Siipien väliin kohoaa äkkiä takaruumiin kiertynyt pää. Takaruumiin -hankautumisesta siipisuoniin syntyy se ääni, jota vertasin pelästyneen -tarhakäärmeen suhahdukseen. Saman äänen saa aikaan, jos vetää -nopeasti sormensa kynttä levitetyn siiven pintaa pitkin. - -Rukoilijasirkan pienet, hoikat koiraat tarvitsevat välttämättä -siipiä, sillä niiden täytyy paritellakseen kulkea pensaasta toimeen. -Niiden siivet ovatkin hyvin kehittyneet ja voivat lennättää eläimen -tarpeellisen kauas, s.o. neljä tai viisi askelta. Nuo hennot -poikaparat ovat hyvin kohtuullisia ja tyytyvät muutamaan laihaan -heinäsirkkaan. Ne eivät käytä naaraan kummitustapoja, jotka niille -vaatimattomille metsästäjille ovat tarpeettomia. Sitä vastoin ei aluksi -käsitä, miksi munien kypsyessä suunnattomasti turpoavalla naaraalla on -siivet. Se kiipeilee ja juoksee, mutta ei koskaan lennä, sillä siihen -sen pyylevyys tekee sen liian raskaaksi. Miksi sillä sitten on siivet -ja vielä niin tavattoman isot? - -Erään toisen lähisukulaisen, _värittömän rukoilijasirkan_ (Ameles -decolor Charp.) koiraalla on siivet, mutta paksuruumiisella naaraalla -vain siiven tyngät. Ovatko Mantis religiosan siivet tarpeettomat tai -tarkoituksettomat? Eipä suinkaan. Mantis pyydystää suuria otuksia, -jotka voisivat olla sille vaarallisia, ellei se niitä säikäyttäen -lamauttaisi, ja siinä juuri on äkkiä levitetyillä siivillä tärkeä osa. -Pieni Ameles ei tarvitse tarttua tämmöiseen sotaviekkauteen, sillä se -metsästää vain heikkoja otuksia, hyttysiä ja pieniä sirkkoja. - -Hämmästyksekseni näin rukoilijasirkan kerran, muutamien -paastoamispäivien jälkeen nälkäisenä kuin suden, syövän itsensä -kokoisen tai isomman matkasirkan aivan siipiä myöten. Tämän -jättiläisotuksen järsimiseen kului kaksi tuntia. Semmoinen ylensyöminen -on kuitenkin harvinaista. Vain kaksi kertaa olen nähnyt niin -tapahtuvan aina kummastellen, miten tuo ahmatti sai suoliinsa sopimaan -semmoisen ravintomäärän ja miten se kumosi selviön, että sisältö on -pienempi kuin astia. - -Rukoilijasirkan tavalliseen ruokalistaan häkissä kuuluu erimuotoiset -ja -lajiset ketosirkat, joista se ei jätä jälelle muuta kuin kuivat -siivet. Jalat, kitininen iholuusto, kaikki ovat kadonneet. Se vie -takapaistin, saaliin paksut hyppyjalat suuhunsa, maistelee ja pureksii -niitä nähtävän tyytyväisenä. Siitä lie sirkan pullea reisi yhtä -hyvä makupala kuin meistä kappale lammasta. - -Mantis aloittaa syömisensä saaliin niskasta. Toisella -raatelujalallaan se pitää keihästettyä otusta keskipaikoilta kiinni -ja toisella painaa sen päätä, että kaula päältäpäin paljastuu. Tähän -kitinittömään paikkaan se iskee kuononsa ja pureutuu kiinni. Niskaan -tulee leveä haava. Kun aivohermosolmut vahingoittuvat, herpoutuvat -heinäsirkan potkimiset, ja saalis on pian vain eloton raato, josta peto -saa valita makupalat mielensä mukaan. - - - - -Rukoilijasirkan lemmenvehkeet. - - -Mitä me edellisessä luvussa saimme tietää rukoilijasirkan (Mantis -religiosa L.) elämäntavoista, ei juuri ole sopusoinnussa sen nimen -kanssa. Rukoilijan otaksuisi olevan hiljaisen, hurskaan ja jumalisen -hyönteisen, mutta se onkin kannibali, julma kummittelija, joka -pelästytettyään saaliinsa lamaan, pureksii sen aivot. Mutta tämä ei -vielä ole kaikista kauheinta. Oman sukunsa kanssa tekemisissä ollen -on sillä tapoja, jotka ovat vielä julmempia kuin tässä suhteessa -pahamaineisten hämähäkkien. - -Vähentääkseni pöydälläni olevien häkkien lukua, saadakseni sijaa -riittämään koko eläintarhalleni panen yhteen ja samaan häkkiin useampia -rukoilijasirkkanaaraita, joskus kymmenkunnan. Tilan vuoksi sopii -yhdessä asuminen kyllä. Häkki on tarpeeksi avara vangeille, jotka -raskaan takaruumiinsa takia liikkuvat verrattain vähän. Häkin verkkoon -tarttuneina ne sulattavat ruokaansa liikkumattomina tai odottavat -saaliin lähestymistä. Niin ne tekevät vapaudessaankin pensaikossa. - -Yhdessäelämisellä on kuitenkin vaaransa. Tiedän, että jos heinät -loppuvat heinähäkistä, niin rauhalliset aasitkin käyvät potkusille. -Vähemmän säyseät ruokavieraani voisivat nälkäisinä hyvin pian kiukustua -ja alkaa tapella keskenään. Siksipä pidänkin häkeissä runsaasti muonaa -ja tuon joka päivä uusia heinäsirkkoja. Jos kansan kapina syttyy, niin -ei ainakaan nälänhätä ole siihen syynä. - -Aluksi eivät asiat mene ollenkaan hullusti. Kansa elää rauhassa, -jokainen rukoilijasirkka sieppaa ja jyrsii, mitä liikkuu sen -lähettyvillä, eikä rakenna riitaa naapuriensa kanssa. Mutta -sovinnollisuuden aika on lyhyt. Naaraan ruumis paksunee, munasarjoissa -kypsyy munajonot, ja munimisaika lähestyy. Mustasukkaisuuden -puuskia puhkeaa, vaikkei ole saapuvilla yhtään ainoaa koirasta, joka -voisi naaraita kiihoittaa. Munarauhasen toiminta myllertää koko -väestön ja kiihoittaa syömään toisiansa. Syntyy hälinä, kahakka ja -kannibalijuhlat. Taas otetaan uhka-asentoja, suhistetaan siipiä ja -ojennetaan koukkuharat ilmaan. Nämä vihaiset mielenosoitukset eivät ole -uhkaavampia heinäsirkkaa ja hepokattia vastaan. - -Ilman huomaamaani syytä asettuu kaksi naapurusta äkkiä sota-asentoon. -Ne kääntelevät päätään oikealle ja vasemmalle yllyttääkseen toisiaan -taisteluun, ne heittävät toisiinsa halveksivia silmäyksiä. -Takaruumiin hankauksesta siipiä vasten syntynyt puf, puf on merkkinä -hyökkäykseen. Jos kaksintaistelu päättyy ensimäiseen naarmuun eikä -jätä vakavampia seurauksia, niin avautuvat pyyntijalkojen pihdit kuten -kirjan lehdet ja laskeutuvat eturuumiin sivuille. Se on mahtava asento, -mutta ei niin julma kuin kamppailtaessa elämästä ja kuolemasta. - -Sitten työntyy toinen koukkuhara nopeasti eteen keihästääkseen -vastustajan sekä vetäytyy yhtä nopeasti takaisin kätköönsä. Vastustaja -tekee vastaiskun. Kaksi kissaa lyödessään käpälillään toisiaan korvalle -tekee samanlaisia miekkailuharjoituksia. Jos toisen pehmeälle -vatsalle kihoaa pisara verta, joskus haavan syntymättäkin, tunnustaa -se tulleensa voitetuksi ja vetäytyy pois. Toinen laskee kokoon -sotalippunsa, siipensä, ja alkaa näennäisesti tyynenä tuumia -heinäsirkkametsästystä, vaikka on kuitenkin aina taisteluun valmiina. - -Useimmiten on tappelun loppu surullisempi. Silloin otetaan armotta -kaksintaisteluasennot. Raatelujalat aukenevat ja ojentuvat ilmaan. -Onneton silloin voitettu. Toinen puristaa sen pihteihinsä ja ryhtyy -heti ruokailemaan alkaen tietysti niskasta. Inhoittava syöminen -tapahtuu yhtä suurella mielihyvällä kuin heinäsirkan nakertelu. -Aterioitsija nauttii sisartaan kuten luvallista riistaa konsanaankin, -eikä kukaan lähimäisistä pane vastalausetta, sillä ne toivovat -saavansa tehdä samoin ensimäisen hyvän tilaisuuden sattuessa. - -Huh, noita hirveitä elukoita! Sanotaan, etteivät sudetkaan syö -toisiaan, mutta rukoilijasirkat eivät ole niin turhantarkkoja. Ne -laittavat herkut naapureistaan, vaikka häkissä on yllin kyllin niiden -mieliriistaa, heinäsirkkoja. - -Kantavat naaraat voivat harhautua haluissaan vieläkin -vastenmielisempiin tekoihin. Seuratkaammepa parittelua. -Ehkäistäkseni eripuraisuutta liian monilukuisessa seurueessa suljen -kunkin parin omaan häkkiinsä, niin ettei niiden häitä voi syrjäiset -häiritä. Muonitustakaan ei saa unohtaa, jottei nälkää voisi syyttää -seuraavista tapahtumista. - -On elokuun loppu käsissä. Koiras, laiha rakastaja, pitää hetkeä -otollisena. Se iskee silmää hyvinvoivalle kumppanilleen, se kääntää -päänsä sen puoleen, taivuttaa kaulaansa ja nostaa eturuumiinsa pystyyn. -Sen pienessä, kaidassa naamassa on melkein intohimoinen ilme. -Tässä asennossa, liikkumatta; se katselee kauan toivottuaan. Tämä -pysyy paikoillaan välinpitämättömänä. Nyt on rakastaja saanut -myöntymisen merkin, merkin, jonka salaisuutta minä en tunne. Se -lähestyy. Äkkiä se levittää värisevät siipensä. Semmoinen on -rukoilijasirkan rakkaudentunnustus. Heiveröinen koiras hyppää nyt -naaraan selkään ja tarttuu siihen kiinni niin lujasti kuin voi. Nämä -alkuvalmistukset ovat hyvin pitkälliset ja itse parittelukin kestää -viisi, kuusi tuntia. - -Parittelevat pysyvät koko ajan liikkumatta, muuten ei menoissa -ole mitään erikoisen huomattavaa. Lopulta puolisot eroavat, mutta -yhtyvät pian uudestaan ja vielä läheisemmin. Jos kaunotar rakastaa -koiraspoloista siksi, että koiras elävöittää sen munasarjoja, niin se -rakastaa myös siksi, että se saa siitä herkullisen aterian. Jo samana -päivänä tai viimeistään seuraavana hyökkää naaras toveriinsa kiinni, -ensiksi tietysti totuttuun tapaansa sen niskaan, ja syö sen sitten -järjestelmällisesti pikku paloissa, ettei jää jälelle muuta -kuin siivet. Tämä ei ole enää haareminaisen mustasukkaisuutta, vaan -turmeltuneen lihan himoa. - -Olin utelias tietämään, miten jo hedelmöitetty naaras ottaisi vastaan -toisen koiraan. Tutkimusteni tuloksena on häpeällinen juttu. Useimmissa -tapauksissa ei naaras ollut kyllästynyt syleilyihin eikä aviollisiin -menoihin. Jonkun lepohetken kuluttua lyhyemmän tai pitemmän, -ja olivatpa munat jo munitut tai munimatta suostuu se toiseen -koiraaseen ja syö sen lopuksi kuten ensimäisenkin. Kolmas koiras, -täytettyään tehtävänsä, katoaa samaa tietä, neljännellä on sama -kohtalo. Kahden viikon ajalla näin saman naaraan käyttävän seitsemän -koirasta. Kaikille se antautui, mutta kaikkien oli maksettava -häänautintonsa hengellään. - -Tämmöiset orgiat ovat tavallisia, mutta on poikkeuksiakin. Etenkin -kuumina ja sähköisinä päivinä ne ovat yleisenä sääntönä. Semmoisina -aikoina on rukoilijasirkkanaaraillakin "hermonsa". Suurijoukkoisissa -häkeissä syövät naaraat silloin toisiaan enemmän kuin tavallisesti, -ja yhden parin häkeissä pidetään koirasta useammin kuin muulloin -tavallisen riistan veroisena. - -Näiden aviollisten julmuuksien selitykseksi tahtoisin sanoa, ettei -sirkka vapaudessaan siten menettele. Siellä on koiraalla tehtyään -velvollisuutensa aikaa pötkiä tiehensä, paeta tuota hirveää ämmää, -mutta minun häkissäni se voi siirtää loppukohtalonsa korkeintain -seuraavaan päivään. - -Kun en ole sattunut milloinkaan näkemään vapaudessaan elävien -rukoilijasirkkojen rakasteluja, enkä tiedä, mitä pensaikossa todella -tapahtuu, siksi voin vain vedota vankeina elävien sirkkojen tapoihin. -Häkissä on niillä kyllä tarpeeksi aurinkoa, runsaasti ruokaa ja -hyvästi tilaa, eikä niitä näytä koti-ikäväkään vaivaavan, joten ne kai -säännöllisissä olosuhteissa tekisivät samoin kuin vankeudessakin. - -No niin. Aioin sirkkoja puolustaa, mutta puolustukseni jää siihen, -että vapaudessa on koiraalla aikaa paeta. - -Kerran minua hämmästytti eräs kamala pariskunta. Tapaus on seuraava. -Koiras on täyttämässä elämänsä tehtäviä ja pitää lujasti kiinni -naaraasta, mutta sillä onnettomalla ei ole päätä, ei kaulaa, tuskin -eturuumistakaan. Naaras sitävastoin, pää olan yli kääntyneenä, -jatkaa hyvin levollisena suloisen rakastettunsa tähteitten nakertelua. -Siitä huolimatta on tuo maskulininen tynkä, tiukasti kiinni -takertuneena, täydessä toimessa! - -Rakkaus on kuolemaa voimakkaampi, sanotaan. Aivan kirjaimellisesti -käsitettynä ei tämä mietelmä tulle koskaan tämän loistavammin -todistetuksi. Päätön, puoleksi syöty raato koettaa antaa elämää -uusille sukupolville. Se ei päästä naarasta, ennenkuin naaras on -repinyt sen takaruumiin, jossa sukupuolielimet ovat. - -Voi jossakin määrin käsittää, että naaras, joka ei ole liian -turhantarkka tunneasioissa, syö rakastettunsa häiden jälkeen, -jolloin rakkaasta ei ole enää muuta hyötyä, mutta että se järsii sitä -yhdynnän aikana, se voittaa kaiken, mitä julminkaan mielikuvitus voi -haaveilla. Minä olen nähnyt siten tapahtuvan, nähnyt sen omin silmin, -enkä ole vielä toipunut hämmästyksestäni. Voisiko koiras puolustautua -tai paeta naarasta juuri parittelemisen kestäessä? Eihän toki. - -Rukoilijasirkan rakkaus on siis varsin surullista, ehkäpä vielä -surullisempaa kuin hämähäkin. Tunnustan kyllä, että vankilan ahtaus -edistää koirasten murhaamista, mutta syy tähän teurastukseen on -toinen. - -Ehkäpä se on muisto geologisilta ajoilta, kivihiilikaudelta, jolloin -hyönteinen kehittyi niin luonnottoman kiimaiseksi. Suorasiipiset, -joihin rukoilijasirkkakin kuuluu, ovat hyönteismaailman esikoisia. -Kömpelöinä ne harhailivat puusaniaismetsissä, ja vaillinainen oli -niiden muodonvaihdos kuten vielä nytkin. Silloin oli niiden valta-aika, -silloin, kun ei vielä ollut hyönteisiä, joiden muodonvaihdos olisi -ollut täydellinen, ei ollut perhosia, ei kovakuoriaisia, ei kärpäsiä -eikä kimalaisia. Tavat eivät olleet lempeät siihen aikaan, jolloin raju -intohimo pakoitti hävittämään, että luotaisiin uutta. Rukoilijasirkat, -muinoisten hyönteiskummitusten vähäiset jälkeläiset, jatkavat kai -senaikaisia rakastelumenoja. - -Muidenkin rukoilijasirkkojen heimoon kuuluvien lajien naaraat syövät -koiraitaan. Pieni _väritön rukoilijasirkkakin_ (Ameles decolor -Charp), joka on vankeudessa niin kiltti ja rauhallinen eikä koskaan -rakenna riitaa naapuriensa kanssa, vaikka niitä on runsaasti häkissä, -sekin sieppaa koiraansa kiinni ja syö sen yhtä julmasti kuin Mantis -religiosa. Koettelen retkilläni hankkia naaraille välttämättömän -tarpeellisia seuralaisia, mutta tuskin olen ehtinyt pistää laihan, -siivekkään koiraan häkkiin, kun joku naaras sen sieppaa ja syö, naaras, -joka ei enää tarvitse sen apua. Kun munarauhaset ovat tyydytetyt, -kammovat molempien lajien naaraat koiraita tai pikemminkin ne pitävät -niitä vain erinomaisina riistapaloina. - - - - -Kaskaan laulu. - -Cicada plebeja Scop. - - -Kotiseudullani Sérignanissa on viisi lajia laulukaskaita, joista -yleisimmät ovat tavallinen laulukaskas (Cicada plebeja Scop.) ja -saarnilaulukaskas (Cicada plebeja fraxini). Suurin on tavallinen -laulukaskas, jonka soittokoneesta teen ensiksi selkoa. - -Koiraan keskiruumiin alapuolella, juuri viimeisen jalkaparin takana on -kaksi puolipyöreää levyä, joista oikealla oleva peittää hiukan vasenta. -Ne ovat luukut, katteet, sanalla sanoen, soittokoneen kannet. -Jos niitä kohottaa, näkee niiden alla kaksi laajaa lokeroa, toisen -oikealla, toisen vasemmalla. Provencelaiset sanovat niitä kappeleiksi -(_li capello_) ja molempia yhteisesti kirkoksi (_la glèiso_). -Etuosassa sulkee ne hieno, pehmeä ja kermankeltainen kalvo, takaosassa -kuiva kelmu, joka välkkyy kuin saippuakupla sateenkaarenvärisenä. -Sitä provencelaiset kutsuvat peiliksi (_mirau_). - -Kirkkoa, peiliä ja kansia pitää kansa äänielimenä. Laulajasta, jolta -loppuu ilma keuhkoista, sanotaan, että hänellä on "särkynyt peili" (_a -li mirau creba_). Äänioppi väittää tämän kansan luulon vääräksi. Voi -rikkoa peilin, nostaa kannen syrjään leikkaamalla sen saksilla, repiä -etukalvon, mutta nämä silpomiset eivät saa kaskaan laulua taukoamaan, -ne vain muuttavat sitä, heikentävät hiukan. Kappelit ovat kumun -vahvistajia. Ne eivät synnytä ääntä, vaan tekevät sen voimakkaammaksi, -ne muuttavat sen sitä mukaa kuin ikkunan luukut ovat auki tai kiinni. - -Oikeaa ääntä synnyttävää elintä on vasta-alkajan vaikea löytää. -Molempien kappelien ulkosivulla, vatsan ja selän yhtymäpaikassa -on vahvaseinäinen ilmareikä, joka peittyy kansien alle. Sitä -kutsumme ikkunaksi. Tästä reiästä vie käytävä kaikukammioon, joka -on syvemmällä kuin kappeli. Juuri siinä paikassa, missä takasiivet -liittyvät keskiruumiiseen on matala, musta kohopaikka, joka eroittautuu -väriltään muun ruumiin hopeanvalkoisesta untuvasta. Se on kaikukammion -ulkoseinä. - -Jos sen halkaisee, niin paljastuu soittolaite, symbali. Se on pieni, -kuiva, valkoinen kalvo, pitkänpyöreä ja ulospäin kupera, sen päästä -toiseen, pitemmän halkaisijan suuntaan kulkee kimpussa kolme, neljä -suonta, jotka tekevät kalvon kimmoiseksi ja ympäröiden kehyksenä -vahvistavat sitä. Kun kalvo painuu ja joustavien suonien vaikutuksesta -kimmoaa takaisin, niin tämä edestakainen väräjöiminen synnyttää -sirisevän äänen. - -Mutta mikä painaa tuota kuperaa kalvoa sisäänpäin? Kirkossa on kaksi -paksua, vaaleankeltaista lihaskimppua, jotka yhtyvät V:n muotoiseksi -ja joiden yhdistymiskohta on kiinni hyönteisen ruumiin keskipalkoilla. -Molemmat kimput aivan kuin katkeavat V:n sorkkien päässä ja siitä -lähtee lyhyt, ohut jänne, joka kiinnittyy symbaliin. Semmoinen on -soittokoneen yksinkertainen rakenne. Molemmat lihakset supistuvat ja -herpoutuvat, lyhenevät ja pitenevät, vetävät kalvon sisäänpäin ja -antavat perää, jolloin suonet sen kimmauttavat takaisin alkuperäiseen -asentoonsa. Niin joutuu kalvo väräjämään. - -Äänilokerojen, kirkon, kannet ovat liikkumattomia, mutta kaskaan -takaruumis, painuen ja kohoten, sulkee ja avaa kirkon. Kun takaruumis -painuu, heikkenee ääni ja kun se kohoo, soi laulu täyteläisenä. - -Kuumalla, tyynellä säällä keskipäivän aikana on kaskaan laulu -jaksottaista. Mutta viileinä iltahetkinä laulaa kaskas miltei yhtä -mittaa, vain hiukan heikentäen ja vahvistaen ääntään. Kuuden tai -seitsemän aikaan aamulla kuuluu ensimäiset sävelet, ja soitantoa -jatkuu koko päivä aina auringon laskuun, noin kello kahdeksaan. Jos -taivas on pilvessä ja tuuli kylmä, ei kaskas laula, vaan vaieten -odottaa kaunista ilmaa. - -Toinen alussa mainittu laji, saarnilaulukaskas on puolta pienempi kuin -tavallinen kaskas. Sillä on täällä nimenä "Cacan", jonka se on saanut -äänestään. Se on heikompi ja varovampi kuin tavallinen kaskas. Laulu -on äänekästä, raakaa can-can-can'ia, yhtäjaksoista, paussitonta. -Se on yksitoikkoista, vihlovaa ja hyvin vastenmielistä, etenkin -kun orkesteriin kuuluu muutamia satoja soittoniekkoja, kuten minun -platanieni lehvistöissä on mätäkuulla. Tämä tuskastuttava konsertti -ei toki ala niin aikaisin eikä kestä niin myöhään kuin tavallisen -kaskaan laulaminen. - -Saarnilaulukaskaan äänensynnyttämiselimet ovat pääasiassa samanlaiset -kuin tavallisen laulukaskaankin. Suurin ero on siinä, että sen -takaruumiin vatsapuolisko on melkein tyhjä kumuontelo, joka jatkuu -vielä keskiruumiiseenkin. Hyönteisen täytyy olla intohimoinen -laulun ystävä, kun on tyhjentänyt vatsansa ja rintansakin saadakseen -niistä pelilaatikon. Kumuontelo on työntänyt muut elimet, -ruuansulatuskanavan ja sukupuolielimet, hyvin ahtaalle. Laulu on -pääasia ja muut syrjäseikkoja. - -Onpa onni, ettei saarnikaskas seuraa kehitysopin kannattajien neuvoja. -Jos se sukupolvesta toiseen yhä innokkaammin askel askelelta kehittäisi -takaruumiinsa kumuonteloa, tulisi siitä tyhjä kuin paperitötterö, -ja Provencesta katoaisi koko cacan-asutus. - -Mutta miksi kaskaat laulavat, mitä varten pitävät semmoista melua? -Siihen vastataan: koiraat siten kutsuvat naaraita, se on rakastuneen -kaskaan kantaatti. - -Tahdonpa hiukan tarkastaa tätä, muutoin niin luonnollista vastausta. - -Noin kolmekymmentä vuotta sitten tuppautuivat laulukaskas ja sen -pienempi toveri Cacan minun seuraani Joka kesä parin kuukauden ajan -olivat ne alati silmissäni ja korvissani Vaikken niitä kuuntelekaan -mielelläni, niin tarkastelen kyllä innokkaasti. Näen niitä rivittäin -platanin sileällä kuorella päät puun latvaan päin, molempia -sukupuolia sekaisin, jokainen parin tuuman piiassa toisestaan. - -Kuoreen pistetyllä imukärsällään juovat ne yhtämittaa puun nesteitä. -Sitä mukaa kuin aurinko kääntyy ja varjo siirtyy, kiertävät ne puun -oksaa syrjittäin kulkien ja pysytteleytyvät aina valoisalla, lämpimällä -puolella. Laulu kaikuu keskeytymättä olipa hyönteisen imutorvi -toiminnassa, tai olivatpa kaskaat paikkaansa muuttamassa. - -Onko tämä ainainen laulu intohimoista kutsumista? Epäilen. Molemmat -sukupuolet ovat siinä vieretyksin, ja eihän huudeta kuukausimääriä -sitä, jota voi tuupata kyynärpäällään. En näe myös milloinkaan naaraan -kiiruhtavan soittoniekkojen luokse, vaikka orkesteri soittaisi kuinka -äänekkäästi tahansa. - -Tahtoisiko ehkä koiras laulullaan miellyttää tuota tunteetonta, -liikuttaa sen mieltä? Yhä epäilen. En näet huomaa naaraissa -minkäänlaista tyytyväisyyden merkkiä, en mielenliikutusta, niin että ne -edes kääntäisivät päätään kovimmankaan melun aikana. - -Talonpojat, naapurini, sanovat kaskaan laulavan elonleikkuun aikana: -Sego, sego, sego! (Niitä, niitä, niitä!) muka kehoittaakseen heitä -työhön. Olimmepa ajatusten tai tähkien niittomiehiä, kaikki olemme -ihmisiä, joista toiset hankkivat vatsalle ruokaa, toiset henkistä -ravintoa, sentähden minä ymmärrän heidän tulkintansa ja pidän sitä -ystävällisen luonnollisuuden ilmauksena. - -Toinen epäilykseni syy on seuraava. Keneen ylimalkaan laulu -vaikuttaa, sillä on tarkat korvat ja ne varoittavat pienenkin äänen -kuuluessa mahdollisesta vaarasta. Laululinnuilla on erittäin tarkka -kuulo. Jos lehti liikahtaa, jos ohikulkevat vaihtavat sanan, niin -linnut vaikenevat ja tarkastelevat levottomina ympärilleen. Kuinka -kaukana kaskas onkaan semmoisesta tunteesta! - -Sillä on tarkka näkö. Sen suuret verkkosilmät huomaavat kaiken, mitä -sen oikealla tai vasemmalla puolella tapahtuu. Sen kolme päälaella -olevaa pikkuilmää, pienet rubinikaukoputket, tarkastavat yläilmoja. -Jos kaskaat näkevät ihmisen tulevan, vaikenevat ne ja pakenevat. Mutta -jos olemme oksan takana, niin ettei se meitä näe, niin voimme puhella, -viheltää, paukuttaa käsiämme sitä häiritsemättä. Paljoa pienempi melu -säikyttäisi linnun, joka ei meitä näe, ja saisi sen lähtemään lentoon, -mutta kaskas vain jatkaa sirinäänsä. Kerron erään kokeeni. - -Lainasin meidän kunnallisen tykistömme, s.o. pienet kanunat, joilla -ammutaan kylämme suojeluspyhän nimipäivänä. Kanunanlaukaisijasta on -hauskaa ladata ne kaskaiden kunniaksi ja laukaista ne minun luonani. -Kanunoita on kaksi, ja ne molemmat ovat ladatut kuin suurta juhlaa -varten. Ei koskaan ole ketään politista suuruutta tervehditty -vaalimatkoillaan semmoisella ruutimäärällä. Panen ikkunat auki, -etteivät ruudut särkyisi. Kanunat ovat oven edessä platanien alla, -joten eivät oksilla laulavat kaskaat näe, mitä tapahtuu. - -Kuusi meitä on kuuntelemassa. Varromme hetkeä, jolloin laulu hiukan -hiljenee. Jokainen koettaa tarkata, kuinka monta kaskasta on äänessä, -ja minkälainen on niiden laulun rytmi ja vahvuus. Nyt olemme valmiit -ja kiinnitämme huomiomme siihen, mitä tapahtuu ilmaorkesterissa. Kanuna -syttyy, pamahtaa kuin ukkonen... - -Mutta ylhäällä ei hämmästytä. Laulavien luku on sama, sama on laulun -voima ja rytmi. Kuusi kuulijaa todistaa yksimielisesti, että mahtava -pamaus ei ole vaikuttanut mitään kaskaiden lauluun. Toisen tykin -laukaisemisesta on sama tulos. - -Mitä on sanottava tästä orkesterista, joka ei hämmenny eikä keskeytä -soittoaan edes kanunalla ammuttaessa? Sitäkö, että kaskaat ovat -kuurot? En uskalla mennä niin kauaksi päätelmissäni, mutta jos joku -rohkea sitä väittäisi, niin en voisi millään tavoin hänen väitettään -kumota, ainakin minun täytyisi myöntää, että kaskaat ovat joka -tapauksessa sangen kovakorvaisia. - -Kun sinisiipinen ketosirkka kitkuttaa paksuja reisiään siipisuonia -vasten polun hietikolla ihanassa päivänpaisteessa, kun vihreä -lehtisammakko puiden oksilla puhaltaa kurkkunahkansa pussiksi ja -kurnuttaa yhtä kovasti kuin saarnilaulukaskas, niin tahtovatko ne -silloin kutsua poissaolevaa naarastoveriaan? Eivät millään muotoa. -Sirkan kitkutus on tuskin kuuluvaa, mutta lehtisammakonkin äänekäs -huuto kaikuu turhaan: toivottu ei tule. - -Tarvitseeko hyönteinen näitä raikuvia purkauksia, näitä suulaita -julistuksia tunnustaakseen rakkauttaan? Jos tutkimme asiaa, niin -huomaamme pikemminkin, että useimmat lähestyvät toista sukupuolta -ääneti ja hiljaa. Heinäsirkan viulu, lehtisammakon säkkipilli ja -laulukaskaan symbali ei minun mielestäni ole muuta varten kuin -ilmaisemaan eläinten elämäniloa, tuota yleistä riemua, jota -kaikki olennot kukin tavallaan julistavat. - -Jos joku minulle vakuuttaisi, että kaskas soittelee välittämättä -itse vähääkään äänestään, vain elämänilosta, kuten me tyytyväisinä -ollen hieromme käsiämme yhteen, niin olisi se minusta riittävä selitys. -Olisihan mahdollista ja luonnollistakin, että sen soitolla olisi -toinenkin tarkoitus, tarkoitus, joka kohdistuisi kuuroon naaraaseen, -mutta se mahdollisuus on toistaiseksi todistamaton. - - - - -Skorpionin häät. - -Bulbus occitanus Am. - - -Skorpioni on vaitelias piilossa-eläjä, ja kun sen kanssa -seurusteleminen on kaikkea muuta kuin miellyttävää sen myrkyllisten -pistojen takia, niin ei tiedetä sen historiasta, ruumiinrakennetta -lukuunottamatta, juuri mitään. Leikkaajan veitsi on selittänyt sen -elimistön rakenteen, mutta kenenkään tutkijan päähän ei ole pistänyt -- -mikäli tiedän -- tarkastaa lähemmin sen tapoja. Tapetut, alkoholissa -säilytetyt ja paloitellut skorpionit tunnetaan perinpohjin, mutta -elävät, vaistojensa ohjaamina toimivat eläimet ovat syrjäytetyt. -Ja kuitenkaan ei mikään muu niveljalkaisista paremmin ansaitse -yksityiskohtiin saakka tarkkaa elämäkertaa. Onhan skorpioni jo -muinoisista ajoista liikkunut kansan mielikuvituksessa, onhan se -otettu eläinradan merkkien joukkoon. Pelko on tehnyt jumalat, -sanoi Lucretius. Pelon jumaloimana on skorpioni saanut kunniapaikan -etelätaivaan tähdistössä ja meidän almanakkamme mukaan on aurinko -lokakuussa skorpionin merkissä. - -Tavallinen _musta skorpioni_ (Scorpio europaeus L. = Euscorpius -carpathicus L.) on yleinen Välimeren maissa. Se oleksii pimeissä -paikoissa lähellä asuntoja, sateisina syyspäivinä se tunkeutuu -huoneisiinkin, vieläpä joskus peitteen alle vuoteeseen. Mutta tämä -epämieluisa vieras säikyttää enemmän kuin vahingoittaa. Vaikka se -ei olekaan harvinainen kotipaikkakunnallani, niin ei se ole saanut -aikaan minkäänlaisia vakavia seurauksia. - -Pelättävämpi on vähemmin tunnettu _Languedoc'in eli -kenttäskorpioni_ (Bulhus occitanus Am.). Se ei hae asuntojamme, vaan -pysytteleikse asumattomilla seuduilla, erittäinkin kivikkoisilla, -auringonpaisteisilla rinteillä. Mustaan skorpioniin verraten on -se jättiläinen, joka täyskasvuisena on kahdeksan tai yhdeksän -senttimetriä pitkä. Väriltään se on oljenkeltainen. - -Sen häntä, oikeammin eläimen takaruumis, on viisinivelinen muistuttaen -jossakin määrin helminauhaa. Kuudes, viimeinen nivelrengas on -rakkomainen. Sen päässä on kova, terävä ja käyrä myrkkykoukku. Kun -häntä on suoraksi ojennettu, on koukun kärki alaspäin, mutta asetta -käyttäessä taipuu häntä selän yli eteen ja pisto tapahtuu alhaalta -ylöspäin. Täten skorpionit aina menettelevät, mutta yleensäkin ovat -siinä asennossa, pitävät piikkinsä selkäpuolelle käännettynä sekä -liikkuessaan että levätessään, vain harvoin on ruumis suorana. - -Skorpionin jalkamainen toinen leukapari päättyy pihteihin. Ne ovat -kuten suunosiin kuuluvat kädet ja muistuttavat paljon kravun saksia. -Niiitä raajoja käyttää skorpioni taistellessaan ja tutkiessaan sille -outoja esineitä. Liikkuessaan pitää eläin ne eteen ojennettuina, -sakset avattuina valmiina tarttumaan siihen, mitä tulee vastaan. Jos -vastaantulija on vihollinen, joka on lävistettävä myrkkytikarilla, -niin tarttuu se siihen saksillaan, pitää sitä yhdessä paikassa -sillä aikaa kuin häntä kääntyy selän yli eteen. Jos taas saalis on -nakerrettava, niin sakset pitävät sitä suun edessä kuten kädet. Mutta -skorpioni ei koskaan käytä niitä kulkiessaan, ei pysytelläkseen -tasapainossa eikä kaivaessaan koloja. - -Ne työt kuuluvat varsinaisille jaloille, joita on neljä paria. -Varsinaiset jalat ovat lyhyet, karkeakarvaiset ja päättyvät käyriin -ja liikkuviin kynsiin, joita vastassa on lyhyt, terävä piikki kuten -peukalo. Kokonaisuudessaan jalka on erinomainen tarttumaelin, siksipä -skorpionit voivatkin kulkea ympäri häkkini verkkoa, riippua kauan selkä -alaspäin ja kiivetä painostaan ja kömpelyydestään huolimatta pitkin -pystyä seinämuuria. - -Jalkojen alapuolella ovat omituiset, vain skorpioneilla tavattavat -elimet n.s. kammat, jotka ovat saaneet nimensä muodostaan. Niissä on -nimittäin pitkässä rivissä vierekkäin levyjä, kuten kammassa piitä. -Anatomit pitävät niitä jonkinlaisina tarttumaeliminä, jotka pitävät -parittelevia eläimiä toisissaan kiinni. - -Voidakseni tehdä havaintoja skorpionien elämästä ja tavoista hankin -niitä parisenkymmentä suureen lasiseinäiseen puuhäkkiin, jonka pohjalle -panen kattotiiliä niille lymypaikoiksi. - -Huhtikuussa pääskysen palaamisaikana ja ensimäisten käkien kukkuessa -syntyy siihen saakka rauhallisten skorpionien! kesken hämminki. -Avotaivaan alle puutarhaan perustamastani skorpionisiirtolasta lähtee -useita öisin retkeilemään, eivätkä enää palaa takaisin. Mutta -vielä hullummin käy, kun kaksi sattuu saman tiilen alle, sillä -silloin toinen syö toisen, kuten usein olen nähnyt. Onko se kahden -samaa sukupuolta olevan taistelua keskenään, joista toinen kevään -ihanuuden viekoittamana on lähtenyt käyskentelemään, pistäytynyt -ajattelemattomasti naapurinsa luokse ja kohtaa siellä kuolemansa, jos -naapuri on sitä vahvempi? Tuskin, sillä tunkeilijaa järsitään hyvin -hitaasti, pitkin päivää ja pienissä annoksissa ikäänkuin se olisi -tavallista riistaa. - -Ja vielä eräs seikka herättää huomiotani. Saaliiksi joutuneet -ovat kaikki pienenlaisia. Niiden vaalea väri ja solakampi vartalo -todistaa, että ne ovat koiraita, kaikki vain koiraita. Suuremmat, -pönäkämmät ja hiukan tummemmat naaraat eivät toki saa näin surkeata -loppua. Nähtävästi tämä siis ei ole naapurusten välistä riitaa, -jolloin erakko yksinäisyyttään säilyttääkseen kohtelisi sopimattomasti -jokaista vierailijaa ja söisi sen sitten suuhunsa. Se on -pikemminkin häätapa, jonka naaras lopettaa parittelun jälkeen näin -surullisesti. - -Kevät saapuu. Olen järjestänyt tilavan lasiseinäisen häkin kuntoon, -sijoittanut sinne kaksikymmentä viisi asukasta, jokaisen oman tiilensä -alle. Joka ilta huhtikuun puolivälistä alkaen, siinä kello seitsemän ja -yhdeksän seuduilla, hämärän tullessa syntyy aika elämä lasipalatsissa. -Päivällä se näytti olleen autio, mutta nyt siellä esitetään hauskoja -näytelmiä, joita koko talonväki, melkeinpä kesken illallisensa, -kiiruhtaa katsomaan. Häkin eteen ripustetun lyhdyn valossa voimme -seurata tapahtumia. - -Se on meidän huvitteluamme päivän töiden päätyttyä, se on meidän -teatterimme. Me kaikki, suuret ja pienet, kiiruhdamme ottamaan -permantopaikkoja yksinkertaisessa teatterissamme, sillä näytäntö alkaa, -kun lyhty sytytetään. Kaikki me kiiruhdamme, yksinpä Tomkin, talon -koira. Sitä ei skorpioniasia huvita, filosofin tyyneydellä se paneutuu -makaamaan jalkoihimme ja torkkuu, mutta vain toisella silmällään, -toisella se vahtii ystäviään, lapsia. - -Koetan antaa lukijoille jonkinlaisen kuvan siitä, mitä häkissä -tapahtuu. Lasiseinän viereen, lyhdyn valaisemaan piiriin kokoutuu -pian suuri seurue. Kaikkialla kävelee yksityisiä eläimiä, mutta -nyt ne tulen houkuttelemina jättävät varjopaikat ja rientävät -ilotulitusjuhlaan. Yöperhosetkaan eivät sen mieluummin lentäneet lampun -valoa kohti. Vastatulleet sekoittuvat tungokseen, toiset taas -telmeeseen kyllästyneinä vetäytyvät hämärään, lepäävät siellä hetken, -mutta palaavat taas innokkaina näyttämölle. - -Sepä on sarabandia (espanjalainen tanssi), mielenkiintoista ja kamalan -hurjaa. Muutamat tulevat kaukaa, sukeltavat arvokkaasti pimeästä, -heittäytyvät nopeasti ja sievästi kuten liukuen valossa hyörivään -joukkoon. Niiden notkeus muistuttaa hypähtävää hiirtä. Ne hakevat -toistensa seuraa ja pakenevat taas heti, kun ovat sormenpäillään -toisiinsa koskeneet, aivan kuin olisivat polttaneet toisiaan. Jotkut -kävelevät tovereineen ympäri, mutta pötkivät äkkiä matkoihinsa. -Rauhoituttuaan piilossa ne taas tulevat takaisin. - -Aika ajoin on oikea sekamelska: sotkuinen kasa viliseviä jalkoja, -haukkovia pihtejä ja ylöskääntyneitä häntiä, jotka jakelevat pistoja, -hyväileviäkö vai uhkaavia -- en oikein tiedä. Kaikki ottavat osaa -temmellykseen, isot ja pienet, luulisi siinä olevan taistelun -elämästä ja kuolemasta, julkisen joukkomurhan, mutta se onkin huimaa -leikkiä. Ne pyörivät kuin kissanpojat yhtenä keränä. Pian ryhmä hajoo, -jokainen livistää tiehensä mikä minnekin haavoittumatta ja jäseniään -mukauttamatta. - -Jo taas keräytyvät pakolaiset lyhdyn luokse. Ne kulkevat edestakaisin, -tulevat ja menevät ja joutuvat usein silmä vasten silmää. -Kiireellisimmät marssivat toistensa selkien yli ja nämä eivät pane -muuta vastalausetta kuin heilauttavat häntäänsä. Nyt ei ole toran -aika, korkeintaan vastaantulijat vain hiukan läimäyttävät toisiaan -häntänsä koukkukepillä. Skorpionien seuraelämässä on tämä tuttavallinen -isku, jonkinlainen kädenpuristus, jolloin myrkkypiikki ei sekoitu -asiaan. - -Mutta skorpioneilla on muitakin asentoja kuin nämä toisiinsa -takertuneet jalat ja heiluvat hännät ja ne asennot ovat hyvin kuvaavia. -Otsa otsaa vasten, pihdit sivulla, hännät pystyssä ja rinta maahan -painuneena molemmat painiskelijat seisovat honkaa. Sitten hankautuvat -ilmaan kohotetut takaruumiit sivuttain vastakkain, toinen sivelee -toistaan, samalla kuin niiden päänivelet ovat taipuneet koukkuun, -uudestaan, yhä uudestaan ne kiertyvät yhteen ja taas eroavat. Yhtäkkiä -ystävysten pyramidi luhistuu kokoon ja kumpikin lähtee muitta mutkitta -käpälämäkeen. - -Mitä nuo ottelijat tarkoittavat tällä omituisella asennollaan? -Onko se kahden kilpailijan käsikähmää? Ei siltä näytä, sillä -kohtaus oli rauhallinen. Seuraavista huomioistani päättäen se -on kihlajaiskeimailua. Rakkautta tunnustaessaan skorpioni seisoo -päälaellaan. - -Jos jatkaisin kuvausta kuten olen alkanut, jos esittäisin -yhtäjaksoisesti ne tuhannet pikkupiirteet, jotka olen useiden päivien -kuluessa havainnut, niin kertomus tulisi kylläkin lyhyeksi, mutta -menettäisi osan mielenkiinnostaan, sillä siitä jäisi pois monet -ja joka ilta vaihtelevat yksityisseikat, joita on sangen vaikea -järjestelmällisesti ryhmittää. Ei pienintäkään havaintoa saa sivuuttaa -näin outoja ja vähän tunnettuja tapoja kerrottaessa. Vaikkakin sama -asia tulisi kahdesti sanotuksi, on kuitenkin parempi seurata -tapahtumien aikajärjestystä ja esittää pala palalta mitä milloinkin -uutta huomasin. Havaintojeni epäjärjestys järjestyy, toinen pikkupiirre -tukee ja täydentää toistaan. Siksi seuraavassa jätän puheenvuoron -päiväkirjalleni. - -Huhtik. 25 p. 1904 -- Ohoo! Mitäs tämä on? Ensi kertaa semmoista -näen, vaikka aina olen vahdissa. Kaksi skorpionia on vastakkain, -pihdit eteen ojennettuina ja toisissaan kiinni. Se on ystävällinen -kädenpuristus eikä taistelun alkusoitto, sillä molemmat toverukset -kohtelevat toisiaan mitä rauhallisimmin. Ne ovat eri sukupuolta. Toinen -on turpea ja tumma, se on naaras, toinen jokseenkin hoikka ja vaalea, -koiras. Hännät kauniisti kiertyneinä aviopari kävelee hillityin askelin -lasiruudun ohi. Koiras on viejänä ja marssii takaperin sysimättä ja -kohtaamatta vastarintaa. Tottelevaisena seuraa naaras, koiraan pihdit -kiinni sen pihdeissä, silmäkkäin johtajansa kanssa. - -Matkalla pysähdytään, mutta ei vaihdeta otetta. Suuntaa muutetaan -milloin sinne milloin tänne, häkin toisesta päästä toiseen. Mikään ei -viittaa kävelijöitten varsinaiseen päämaaliin. Ne käyskentelevät kuten -vetelehtijät ja heittelevät toisilleen silmäyksiä. Siten kävelee -sunnuntaisin iltamessun jälkeen kylän nuoriso maantiellä "itse kukin -Eevoineen". - -Usein ne tekevät mutkia. Koiras aina määrää uuden suunnan. Päästämättä -käsiään se tekee sirosti täyskäännöksen ja asettuu toverinsa kanssa -kyljittäin. Silloin se hetkisen hyväilee naaraan selkää litteäksi -painetulla hännällään, mutta naaras ei liiku, ei hievahda. - -Pitkän tunnin minä katselen tuota loppumatonta menemistä ja tulemista. -Osa meidän väestämme on kanssani ihmettelemässä tätä omituista -näytelmää, jota ei kukaan koskaan maailmassa ole nähnyt, ei ainakaan -kukaan kykenevä havainnontekijä. - -Vihdoin kymmenen aikaan tulee eronhetki. Koiras on löytänyt tiilen, -jonka katos näyttää niin houkuttelevalta. Se päästää toisen kätensä -irti, mutta pitää toisella vielä kiinni toveriaan, raapii jaloillaan -tiilen alusta ja lakaisee sitä hännällään. Luola avautuu. Se menee -sinne ja vetää vähitellen väkivallatta suvaitsevaisen skorpionittaren -perässään. Pian ovat molemmat kadonneet. Hiekkakasa sulkee asunnon. -Aviopari on kotonaan. - -Niiden häiritseminen olisi moukkamaista. Sekoittuisin asiaan liian -aikaisin ja sopimattomalla hetkellä, jos heti tahtoisin katsoa mitä -siellä tapahtuu. Ehkä asioiden valmistelu kestää suurimman osan yötä -ja kauan valvominen alkaa painostaa minun kahdeksankymmenvuotiasta -päätäni. Polviniveleni jo väsyvät. Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä! - -Koko yön minä uneksin skorpioneista. Ne juoksevat peitteeni alle, ne -kävelevät kasvoillani. Seuraavana päivänä jo aamun sarastaessa olen -kohottamassa tiiltä. Naaras on yksin, koiraasta ei jälkeäkään, ei -yömajassa eikä lähistöllä. Ensimäinen pettymykseni, jota vielä monta -muuta seuraa. - -Touk. 10 p. -- Seitsemän seuduissa illalla. Taivas pilvessä, ennustaen -rankkasadetta. Häkissä erään tiilen alla on pariskunta liikkumatta otsa -vasten otsaa, pihdit toisissaan kiinni. Varovasti nostan tiilen, -että voin mukavasti seurata tiilimajan omistajien kohtausta. Yö jo -pimenee, mutta mikään ei voi, kuten minusta näyttää, häiritä katottoman -asumuksen rauhaa. Aimo sade pakoittaa minut peräytymään. Molemmat -rakastavaiset ovat häkin kannen suojassa, niiden ei tarvitse välittää -sateesta. Mitähän ne nyt tekevät katottomassa komerossaan? - -Tunnin kuluttua lakkaa sade ja minä palaan skorpionieni luo. Ne ovat -muuttaneet majaa toisen läheisen tiilen alle. Yhä pitäen kiinni -toisistaan on naaras ulkona, koiras sisällä valmistelemassa asuntoa. -Joka kymmenen minutin kuluttua me vaihdamme vahtivuoroamme, ettei -sopiva hetki menisi huomaamatta, sillä minusta näyttää se olevan jo -lähellä. Huolellisuutemme on kuitenkin turhaa, sillä kahdeksan aikaan -pilkkopiineässä lähtee siihen asuntoonsa tyytymätön pari kävelylle. -Käsikädessä ne hakevat uutta katosta. Koiras takaperin kulkien suuntaa -matkan, ja valitsee asuinsijan, naaras seuraa kuuliaisena. Toistuu -samat menot, jotka näin huhtik. 25 p:nä. - -Lopulta löydetään tiili, joka miellyttää. Koiras ryömii sen alle -päästämättä tällä kertaa käsiään toverinsa käsistä. Muutamalla hännän -huiskauksella lakaistaan häähuone puhtaaksi. Skorpionitar menee -sisään johtajansa jäljessä, joka sitä hellästi vetää. - -Parin tunnin kuluttua käyn niiden luona, luullen antaneeni niille jo -kylliksi aikaa valmistelupuuhiin. Kohotan tiiltä. Ne ovat yhä samassa -asennossa vastakkain ja käsitysten. Tänään en nähnyt enempää. - -Seuraavanakaan päivänä ei mitään uutta. Vastatusten, toisiaan -katsellen, jalankaan liikkumatta, pitkittävät puolisot tiilen alla, -käsikädessä loppumatonta kohtaustaan. Illalla auringon laskiessa -eroavat lempiväiset vuorokauden kestäneen yhdessäolon jälkeen. Koiras -lähtee pois, naaras jää tiilen alle ja niiden suhde ei edistynyt -rahtuakaan. - -Tähänastisista havainnoista selviää kaksi seikkaa. Kihlajaispromenadin -perästä tarvitsee pariskunta rauhaisan piilopaikan. Avioliittoa -ei koskaan lopullisesti solmita avotaivaan alla, häärivän joukon -keskellä tai kaikkien nähden. Jos nostaa niiden asunnon katon vaikka -kuinkakin varovasti, niin lähtevät, olipa päivä tai yö, molemmat -yhdistyneet, jotka näyttävät olevan toistensa katselemiseen vajonneina, -marssimaan ja hakemaan uutta huoneistoa. Toiseksi huomasin, että -pari viipyy hyvin kauan tiilikiven alla. Näin niiden olleen siellä -kaksikymmentäneljä tuntia, eikä sittenkään mitään ratkaisevaa -tapahtunut. - -Toukok. 12 p. -- Mitähän tämä ilta opettanee? Ilma on lämmin ja tyyni, -hyvin sopiva öisiin huvitteluihin. Eräs pari on muodostunut, en -nähnyt niiden ensimäistä kohtausta. Tällä kertaa on koiras paljon -hennompi kuin paksu naaras, mutta kuitenkin se hoikkahousu täyttää -urheasti tehtävänsä. Takaperin kulkien tavalliseen tapaan ja häntä -pystyssä se vie lihavan morsiamensa kävelylle. Ne kiertävät kerran -lasiseinien vieriä, kiertävät toisen, milloin myötäpäivään, milloin -vastakkaiseen suuntaan. - -Usein ne pysähtyvät. Silloin päät koskevat toisiinsa, kallistuvat -oikealle, kallistuvat vasemmalle kuten kuiskuteltaisiin jotain korvaan. -Pienet etujalat värisevät ja hyväillen sivelevät toisiaan. Mitähän ne -puhelevat keskenään? Miten muuttaisi niiden mykän häärunon sanoiksi? - -Koko perheeni tulee katsomaan tätä harvinaista parivaljakkoa. -Kosivaiset eivät näytä ollenkaan häiriytyvän meidän läsnäolostamme. -Ne ovat liioittelematta sanoen siroja. Puolittain läpikuultavina ja -lyhdyn valossa loistavina ne ovat kuin merenpihkasta veistetyt. Ne -kävelevät hitaasti valituin askelin, käsivarret ojennettuina, häntä -kauniisti kaaressa. - -Niitä ei mikään häiritse. Jos niitä vastaan tulee joku maankiertäjä, -joka samoin kuin nekin kulkee lasiseinän sivustaa iltaviileässä, niin -se ymmärtää toisten arkaluontoiset asiat, siirtyy syrjään ja antaa -tietä. Lopuksi ne hiipivät tiilen kätköön, koiras tietysti edellä, -takaperin. Kello on yhdeksän. - -Tätä iltaidylliä seuraa yöllä julma murhenäytelmä. Seuraavana aamuna -on naaras saman yöllisen tiilensä alla. Pieni koiras on sen vieressä, -mutta murhattuna ja jonkun verran syötynä. Sillä ei ole päätä, ei -toista pihtiä eikä yhtä jalkaparia. Asetan raadon majan kynnykselle. -Erakko ei liiku koko päivänä. Illan tullen se lähtee ulos ja tapaa -vainajan tiellään. Se kantaa sen kauaksi haudatakseen kunniallisesti, -se on, syödäkseen sen kynsineen karvoineen suuhunsa. - -Tämä kannibalinäytös on samanlaista kuin se, jonka näin viime vuonna -skorpionien ulkoilmasiirtolassa. Yhä uudestaan näin silloin kivien -alla turpeita naaraita nautinnolla maistelemassa työtovereitaan kuten -asiaankuuluvaa ateriaa. Otaksuin heti, että muorit syövät koiraansa -joko kokonaan tai osittain aina ruokahalunsa mukaan, elleivät -koiraat, tehtyään tehtävänsä, ajoissa pääsee pakoon. Nyt on minulla -selvä todistus edessäni. Eilen näin, miten pari tavallisen -alkuvalmistuksen, kaksinkävelyn, jälkeen meni majaansa, ja nyt aamulla -näen, kuinka puoliso saman tiilen alla syö apulaistaan. - -On luultavaa, että koiraspoloinen on ehtinyt täyttää -velvollisuutensa. Niin kauan kuin sitä tarvittiin suvun jatkamisessa, -sai se olla elossa. Tällä kertaa on pari ollut pikainen puuhissaan, -kun taas toiset, päästäkseen lopputulokseen, tarvitsivat aikaa -hakkailuihinsa ja toistensa katselemiseen kaksi kertaa kaksitoista -tuntia. On vaikea sanoa, mikä tähän erilaisuuteen on syynä. Ehkä -ilman luonne, sähköjännitys, lämpömäärä ja yksilölliset intohimot -jouduttavat tai hidastuttavat lopullista parittelua. Tämä epämääräisyys -on havainnnontekijälle hyvin haitallista, kun hänen pitää vartoa -otollista hetkeä saadakseen selvää kampojen toistaiseksi -tuntemattomasta merkityksestä parittelussa. - -Toukok. 14 p. -- Nähtävästikään ei nälkä aja eläimiäni joka ilta -liikkeelle. Ravinnonhaku ei ole syynä niiden ehtoovaelluksiin, -sillä minä annan niille täysin määrin erilaista riistaa, semmoista, -minkä luulen parhaiten maittavan. Niillä on nuoria sirkkoja, -pieniä hepokatteja, yöperhosia, joilta olen katkonut siivet, ja -sudenkorentoja, mutta tämä ruuan paljous ei niihin vaikuta. Kävelijät -eivät katsokaan joukossaan hyppiviä sirkkoja, siiventyngillään maata -pieksäviä perhosia eikä väriseviä sudenkorentoja. Ne tallaavat -vain ne jalkoihinsa, töykkivät nurin, hosaisevat niitä hännällään, ne, -sanalla sanoen, eivät niitä tahdo, eivät niistä huoli. Kokonaan toiset -syyt ovat kyseessä. - -Melkein kaikki kävelevät lasiseinän vierustalla. Itsepäisimmät -koettavat kiivetäkin pitkin ruutua. Ne nousevat häntänsä varaan, -putoavat maahan, mutta yrittävät toisaalla uudestaan. Avonaisilla -pihdeillään ne koputtavat lasia, ne tahtovat päästä ulos kaikin -mokomin. Vaikka niiden aituuksessa on kylliksi tilaa jokaiselle, on -kylliksi tilaa pitkältäkin kuljeskella, niin siitä ei apua. Ne tahtovat -mennä kauaksi. Jos ne olisivat vapaina, hajautuisivat ne kaikille -suunnille. Samaan aikaan viime vuonna lähtivät niinikään minun -ulkoilmasiirtolani asukkaat enkä minä niitä sen koommin nähnyt. - -Kiima-aika se keväisin saa skorpionit matkailemaan. Siihen saakka ne -ovat jöröjäerakoita, mutta silloin ne lähtevät kammioistaan rakkauden -pyhiinvaellusretkelle, ruuasta piittaamatta ne hakevat toisiaan. -Kotiseutunsa kivikossa ne löytävät valiopaikkoja, missä voivat kohdata -toisiaan ja mihin voivat vetäytyä yhdistyttyään. Jollen pelkäisi -taittavani jalkaani yöllä niiden asuinkukkuloiden kiviröykkiöissä, niin -tahtoisin lähteä katsomaan niiden vapauden riemussa vietettäviä -hääjuhlia. Miten ne menettelevät siellä alastomina kallionrinteillä? -Samoin kai kuin lasihäkissäkin. Kun koiras on valinnut puolison, -menevät ne käsikädessä kävelemään laventelipensaikkoihin. Siellä niitä -ei ilahduta minun kynttilänpätkäni, mutta siellä on niillä valona -verraton lyhty, kuu. - -Toukok. 20 p. -- Joka ilta ei tarvitse luulla näkevänsä kävelyyn -lähtöä. Monet tulevat jo parittain tiiliensä luo. Ne ovat jo -koko päivän pitäneet toisiaan käsistä ja ovat olleet toistensa -katselemiseen vaipuneina. Yön tullen ne jatkavat lasiseinän -kiertelemistä, jonka ne jo edellisenä iltana, ehkä aikaisemminkin ovat -aloittaneet. En tiedä milloin ja missä ne jo yhtyivät. Muutamat -kohtaavat toisensa sattumalta salaisissa käytävissään, joten niitä -on vaikea pitää silmällä. Kun minä ne huomaan, on valjakko jo -taivaltamassa. - -Tänään on onni suotuisa. Näen parin yhtyvän lyhdyn valossa. Iloinen -ja tungetteleva koiras, joka kiiruhtaa tungoksessa, sattuu silmäkkäin -erään ohikulkevan naaraan kanssa, joka sitä miellyttää. Naaraskaan -ei ole vastaan, ja asiat kehittyvät pikaisesti. - -Otsat käyvät yhteen, pihdit ovat liikkeessä, hännät heiluvat pitkin -ottein, nousevat pystyyn, takertuvat toisiinsa ja hellästi hyväillen -hankautuvat vastakkain. Eläimet nousevat päälaelleen seisomaan samoin -kuin edellä jo kerrottiin Pian asetelma laskeutuu taas, pihdit -puristuvat toisiinsa ja pari lähtee marssimaan. Pyramidiasento on -siis yhdistymisen alku. Se on hyvin tavallinen asento, vieläpä samaa -sukupuoltakin olevat kohoovat siten pystyyn, mutta ei niin sääntöjen -mukaisesti, ei niin muodollisuuksia seuraten. Silloin se ei ole -rakastuneiden keimailua, vaan on kärsimättömyyden merkki, hännät -hosuvat toisiaan, eivät hyvälle. - -Koiras kulkee kiiruusti takaperin sangen ylpeänä valloituksestaan. -Toiset naaraat, jotka tulevat valjakkoa vastaan, asettuvat ympärille -ja töllistelevät uteliaina, ehkäpä mustasukkaisinakin. Yksi niistä -heittäytyy vietävänä olevan naaraan päälle, kiertää jalkansa sen -ympäri ja koettaa pysäyttää matkailevaiset. Semmoista välikohtausta -koiras vastustaa, se pudistaa naarastaan, vetää sitä, mutta naaras ei -liiku. No, tästä käänteestä se ei ole kovin murheissaan, vaan jättää -naaraan. Onhan niitä toisia ja aivan lähellä. Nyt se tarttuu ilman -rakkauden tunnustuksia suorastaan uuden tuttavansa käsiin ja vaatii -sitä kävelylle. Mutta tämä kieltäytyy, irroittautuu ja pakenee. - -Se houkuttelee yhtä kursailematta toista noiden uteliaina -töllistelevien joukosta. Tämä myöntyy tuumaan, mutta ei ole sanottua, -ettei se matkalla karkaisi johtajansa pihdeistä. Mitäpä tuo -huikentelija siitä välittäisi! Jos yksi menee, onhan niitä toisia, se -tyytyy ensimäiseen vastaantulijaan. - -Nyt se vie voittamaansa valaistun alueen poikki. Kaikin voimin se -tempoo naarasta, jos naaras ei tahdo seurata, mutta vetää hellästi, jos -se kuuliaisena tottelee. Pysähdytään välistä, joskus kauaksikin aikaa. - -Silloin koiras tekee ihmeellisiä liikkeitä. Se koukistaa -jalkamaisiksi pidenneet, pihtipäätteiset leukajalkansa, sanokaamme -kuten edelläkin, käsivartensa, ojentaa ne taas suoriksi eteen ja -pakoittaa siten naaraan leikkiinsä, lähestymään sitä ja taas -etenemään. Molempien käsivarret muodostavat yhdessä nivelikkään -säleneliön, joka vuoroin levenee, vuoroin sulkeutuu. Näiden -notkeusvoimisteluharjoitusten jälkeen koneisto koukistuu ja pysähtyy. - -Nyt niiden otsat ovat kiinni toisissaan, hellyyden purkauksessa -molempien suut yhtyvät. Tämmöisiä hyväilyjä kuvatessaan johtuvat -mieleen "suudelmat" ja "syleilyt", mutta niitä sanoja ei uskalla -käyttää, kun skorpionilla ei ole päätä, ei kasvoja, huulia eikä poskia. -Eläin on kuin saksilla poikki leikattu, sillä ei ole edes kuonoakaan ja -naaman paikalla on alaleukojen hirvittävät purulevyt. - -Ja kuitenkin se on skorpionista kauneinta kaikesta! Etujaloillaan, -jotka ovat hennommat ja liikkuvammat kuin muut, taputtelee se -lempeästi toisen julmannäköistä naamaria, sen mielestä viehättäviä -kasvoja, intohimoisesti se hiukan puraisee, kutittaa puruleuoillaan -toisen suuta, joka on yhtä ruma kuin omansakin. Sanotaan, että -kyyhkynen on keksinyt suutelemisen, mutta minä tiedän hänen -edeltäjänsä: se on skorpioni. - -Sen mielitietty antaa kaiken tapahtua ja pysyy aivan hiljaa, -mielessään se kuitenkin salaisesti toivoo pääsevänsä karkuun. Mutta -miten irroittautua? Se antaa hyvin yksinkertaisesti liian tuliselle -rakastajalle läimäyksen sormille, ja silloin se on heti vapaa. Välit -menevät rikki. Huomenna on huono tuuli ohi ja menot voivat alkaa -alusta. - -Toukok. 25 p. -- Naaraan hännänisku todistaa, että aluksi niin nöyrällä -ystävättärellä on omat oikkunsa, itsepintaiset vastustamishalunsa ja -äkkipikaiset eroamispuuskansa. Siitä vielä lisäesimerkki. - -Tänä iltana lähtee kaksi hyvin arvokkaan näköistä rakastelevaista -kävelylle. Ne löytävät miellyttävän tiilikatoksen. Koiras päästää -toisen pihtinsä irti, vain toisen, voidakseen hiukan vapaammin liikkua -ja lakaisee hännällään ja jaloillaan mullan kolon suulta. Se ryömii -sisään. Sitä mukaa kuin kolo puhdistuu mullasta, seuraa naaras hyvin -suostuvaisena, kuten näyttää. - -Mutta ehkä siitä ei asunto tai aika ole sopiva, koska se tulee pois, -työntää puoli ruumistaan takaperin ulos. Se kamppailee johtajansa -kanssa, joka sitä puolestansa vetää luoksensa pysyen vielä piilossa. -Paini on vilkasta, toinen reutoo luolan sisällä, toinen rimpuilee sen -ulkopuolella. Vuoroin toinen, vuoroin toinen on voitolla, menestys on -hyvin häilyvä. Viimeinkin kaikin voimin riuhtaistuaan saa naaras -vetäneeksi koiraan ulos. - -Yhä yhdessäoleva valjakko on taivasalla ja lähtee taas vaeltamaan. - -Pitkän tunnin ne kulkevat lasiseinän sivustaa edes ja takaisin ja -palaavat taas saman tiilen suojiin. Tie on selvä ennestään, siksi -koiras menee suoraan sisälle ja kiskoo epätoivoisena vastustelevaa -naarasta perässään. Naaras jännittää jalkansa maata vasten, koukistaa -häntänsä tiilen holviin kiinni, eikä tahdo tulla mukaan. Tämä -vastarinta huvittaa minua. Mitä olisikaan parittelu ilman näitä -alkukoristeita! - -Tiilen alla ryöstäjä pitää niin hellittämättömästi kiinni ja -keinottelee niin hyvin, että kapinoitseva alistuu ja menee sisään. -Kello lyö kymmenen. Vaikken valvoisikaan koko yötä, niin odotan -kuitenkin loppuratkaisua, käännän sopivalla hetkellä tiilen -nähdäkseni jotain sen alla tapahtuvista menoista. Näin hyvää -tilaisuutta ei ole aina, siksi täytyy siitä ottaa vaari. Mitä saanen -nähdä? - -En kerrassaan mitään. Tuskin on puoli tuntia kulunut, kun niskoitteleva -pääsee irti, tulee ulos piilostaan ja pakenee. Toinen hyökkää -jäljestä, pysähtyy kynnykselle ja katselee. Henttu on karannut, -nolona se vetäytyy takaisin koloonsa. Se on pettynyt -- samoin minäkin. - -Kesäkuun alussa. -- Peläten, että lyhdyn liian kirkas valo voisi -häiritä vankejani, olen ripustanut lyhdyn jonkun matkan päähän -ruuduista. Mutta nyt on liian hämärää, niin etten voi nähdä tarkasti -kävelyssä olevan parivaljakon yksityisiä liikkeitä. Puristavatko -molemmat pihdeillään, vai toinenko vain, kumpiko? Sillä seikalla on -merkityksensä. Katsotaanpa. - -Ripustan lyhdyn keskelle häkkiä, niin että se valaisee ylt'ympäri. -Skorpionit eivät pelästy, päinvastoin tulevat iloisemmiksi. Ne -rientävät kaikkialta lyhdyn luo, koettavat vielä kiivetä lähemmäksi -valonlähdettä. Ruutujen läkkipeltikehyksiä myöten ne pääsevätkin -ylös, ensin kyllä pudottuaan jonkun kerran. - -Ylhäällä sitten, pysytellen kiinni lasista ja kehyksistä, ne -tuijottavat tuleen häikäistyinä koko illan. Johtuu mieleeni -riikinkukkokehrääjäin huumautuminen lampun valossa. - -Lyhdyn alla aivan valoisassa paikassa asettuu eräs pari päälaelleen -honkaa seisomaan. Ne huiskivat sirosti hännillään ja lähtevät -marssimaan. Koiras yksin on toimivana. Se tarttuu pihdeillään naaraan -pihteihin, ponnistelee, vetää, se yksin voi määrätä eroamishetken -irrottamalla pihtinsä. Naaras ei sitä voi, se on vanki, ryöstäjä on -pistänyt sille käsiraudat. - -Hyvin harvoin voi nähdä muutakin. Näin skorpionin kerran vetävän -kultastaan toisesta jalasta ja hännästä. Mutta tämä ei tahtonut olla -missään tekemisissä koiraan pihtien kanssa, sentähden se heitti tuon -tolvanan päistikkaa tiepuoleen ja lähti itse käpälämäkeen. Asia on -siis selvä. Tässä on kysymyksessä naisen ryöstö ja väkivaltainen -anastus, samoin kuin muinoin Romuluksen miehet sieppasivat -sabinittaria. - - - - -Skorpionin perhe-elämä. - - -Kirjoista saatu tieto on huononpuoleinen apuneuvo elämän problemeja -ratkaistaessa. Tosiasioiden alituinen tutkiminen on parempi kuin -suuri kirjasto. Useasti on hyvin hyvä olla ilman tietoja, sillä henki -säilyttää silloin tutkimisvapautensa eikä eksy umpikujiin lukemisen -harhaan viemänä. Siitä minulla on taas uusi kokemus. - -Eräästä anatomisesta teoksesta, joka muutoin on mestarin kädestä -lähtenyt, sain tietää, että kenttäskorpioni saa poikia syyskuussa. -Voi, kuinka hyvä olisi ollut, jollen olisi kirjaa avannut, sillä -skorpionin lisäytyminen tapahtuu paljon aikaisemmin, ainakin minun -ilmanalassani. Jollen sattumalta olisi huomannut asian oikeaa laitaa, -vaan olisin odottanut syyskuuta, olisin antanut sopivan hetken -luisua käsistäni ja kadottanut kokonaisen vuoden havaintoaikaani, ehkä -jättänyt koko asian sikseen. - -Niinpä niin, tietämättömyydelläkin on etunsa, kaukana valtateistä -löytää aina jotain uutta. Eräs meidän suuria mestareitamme opetti sen -minulle kerran itse aavistamatta antamaansa neuvoa. Aivan odottamatta -soitti eräänä päivänä ovikelloani Louis Pasteur, sama, josta jonkun -aikaa sen jälkeen tuli niin suuri kuuluisuus. Hänen nimensä oli minulle -tuttu. Olin lukenut hänen kauniin teoksensa viinihapon jakautumisesta -ja olin seurannut hyvin jännittyneenä hänen tutkimuksiaan likoeläinten -synnystä. - -Joka aikakaudella on oma tieteellinen tunnussanansa, meillä on nyt -kehitysoppi, silloin oli alkusynty (generatio spontanea). Erinomaisen -tarkoilla ja yksinkertaisilla kokeillaan Pasteur kumosi sen järjettömän -mielipiteen, että mädäntymisessä tapahtuvat kemialliset muutokset -voisivat synnyttää elämää. - -Minä poikkesin tähän niin loistavasti ja voitokkaasti selvitettyyn -kiistakysymykseen ottaakseni kuulun vieraani parhaani mukaan vastaan. -Hän tuli luokseni etupäässä erinäisiä tietoja saadakseen. Tästä -suuresta kunniasta on minun kiittäminen työskentelyäni fysikan ja -kemian aloilla. Voi, miten vähäistä ja mitätöntä on työskentelyni -ollut! - -Pasteurin matkan tarkoituksena Avignonin seuduille oli silkkimatojen -tutkiminen. Silkkiviljelyksiä oli muutamina vuosina hävittänyt jokin -tuntematon tauti. Toukat alkoivat mädätä ilman huomattavaa syytä ja -kovettuivat sitten liitumaisiksi kimpaleiksi. Kauhukseen näkivät -talonpojat niin tärkeän tulolähteensä kuivuvan. Suurista puuhista ja -kustannuksista huolimatta oli toukkajoukot heitettävä tunkiolle. - -Keskusteltuamme hiukan tästä raivoavasta rutosta, Pasteur sanoi muitta -mutkitta: - -"Tahtoisin kernaasti nähdä silkkimadon koteloita, tunnen ne vain -nimeltään, mutta en ole koskaan niitä nähnyt. Voisitteko ehkä hankkia -joitakuita?" - -"Hyvin kernaasti. Se on helposti tehty. Minun isännälläni on niitä -kaupan, ja hän asuu aivan vastapäätä. Tahdotteko odottaa hetken, -niin noudan?" - -Juoksen naapuriini ja täytän taskuni kotelokopilla. Annoin ne -vieraalleni. Hän otti yhden, käänteli sitä sormissaan puolelle ja -toiselle, tarkasteli uteliaana, kuten omituista, toisesta maanäärestä -peräisin olevaa esinettä. Hän pudisteli sitä korvansa juuressa. - -"Sehän kopisee", sanoi hän ihmeissään, "siellä on jotain sisässä." - -"Tietysti!" - -"Mitä sitten?" - -"Krysalidi (varsinainen kotelo)." - -"Kuinka sanoitte? Krysalidi?" - -"Niin, jonkinlainen muumio, joksi toukka muuttuu ennenkuin tulee -täysinkehittyneeksi perhoseksi." - -"Onko joka kotelokopassa semmoinen muumio?" - -"On kyllä. Suojellakseen koteloaan on toukka kehrännyt kopan." - -"Vai niin!" - -Ilman pitkiä puheita kotelokopat hävisivät tiedemiehen taskuun. -Hän tahtoi tarkasti tutkia tätä suurta uutuutta, koteloa. Pasteurin -luja itseluottamus hämmästytti minua. Hän aikoi parantaa -silkkimatoja tietämättä mitään toukista, koteloista, kotelokopista, -muodonvaihdoksesta. Muinaisajan voimistelijat astuivat alastomina -otteluun. Älykäs silkkimatoruton vastustaja lähti myös alastomana -taisteluunsa, tietämättä kerrassaan mitään niistä hyönteisistä, jotka -hän aikoi pelastaa perikadosta. Minä aivan ällistyin -- niin, -enemmänkin, minä suuresti ihastuin. - -Ihastustani kyllä vähensi seuraava seikka. Pasteurin mieltä kiinnitti -toinenkin kysymys, nimittäin viinin parantaminen lämmittämällä sitä. -Hän käänsi äkkiä puheen sanoen: - -"Näyttäkää minulle viinikellarinne." - -Näyttää hänelle viinikellarini, oma viinikellarini, minun, viheliäisen -opettajan, joka en voi palkkavähästäni penniäkään viiniin uhrata, -vaan valmistan itse jonkinlaista juomaa käyttämällä saviruukussa -muserrettuja omenoita raakasokerin kanssa! Kellarini! Viinikellarini, -tynnyrini ja pölyiset pulloni, joiden nimilipuissa on viinin ikä ja -laatu! - -Hämilläni kartoin vastausta ja koetin kääntää puheen toisaalle. Mutta -hän tiukkasi: - -"Näyttäkää minulle kellarinne, olkaa hyvä!" - -Ei auttanut vastustaa. Osoitin sormellani keittiön eräässä nurkassa -seisovaa rikkinäistä tuolia ja sen päällä olevaa kymmenen litran -pulloa. - -"Tuo on minun viinikellarini." - -"Tuo teidän kellarinne?" - -"Niin, parempaa ei ole." - -"Siinä kaikki?" - -"Siinä." - -Keskustelu ei jatkunut. Näytti siltä kuin Pasteur ei tuntisi tätä -vahvasti höystettyä juomaa, jota kansa kutsuu nimellä "la vache -enragée" (raivostunut lehmä). Jos minun viinikellarini, vanha tuoli -ja tyhjältä kumahtava pullo, ei kertonutkaan hiivan tappamisesta -lämmön avulla, niin se puhui kauniisti toisia asioita, joita minun -kuuluisa vieraani ei näyttänyt ymmärtävän. Hän ei huomannut mikrobia, -erästä kaikista pahimpia, sitä, että kova onni tukahduttaa hyvän -tahdon. - -Ikävästä kellarivälikysymyksestä huolimatta minua ihmetyttää hänen -varma luottamuksensa omaan itseensä. Hyönteisen muodonvaihdos on -hänelle outo, ensi kerran hän näki kotelokopan ja kuuli, että sen -sisässä on jotain, josta tulee perhonen. Hän ei tiedä mitään siitä, -minkä jo pahaisinkin koulupoika tietää. Ja tämä aloittelija on -mullistava silkkimatoviljelysten terveydenhoidon, hän on mullistava -koko lääketieteen ja yleisen terveysopin. - -Hänen aseenaan on ajatus, joka ei välitä yksityiskohdista, vaan pitää -silmällä kokonaisuutta. Mitä häntä liikuttaa muodonvaihdos, toukat, -nymfit, kotelokopat ja tuhannet muut hyönteistieteen pikkusalaisuudet! -Hänen vaikean tehtävänsä ratkaisulle on ehkä parempi olla niitä -tietämättä. Ajatukset pysyvät itsenäisempinä ja säilyttävät paremmin -rohkean lennokkuutensa, liikkuminen on vapaampaa, kun sitä eivät sido -tunnettujen asioiden talutusnuorat. - -Kotelokopista, joiden Pasteur ihmeekseen kuuli heläjävän, -saamani erinomaisen esimerkin rohkaisemana olen koroittanut -tietämättömyysjärjestelmän säännöksi tutkiessani hyönteisten -vaistoja. Luen hyvin vähän. Kirjojen hankkimisen joka tulee niin -kalliiksi, ettei varani siihen riitä ja toisilta kyselemisen -asemesta minä olen tutkimusteni esineiden kanssa kahden kesken siksi -kuin saan ne puhumaan. En tiedä mitään. Sitä parempi, sillä silloin -ovat kysymykseni vapaat. Tänään tutkin tähän tapaan, huomenna -päinvastaiseen, aina seuraten saamiani selityksiä. Ja jos sattumalta -avaan kirjan, niin pidän huolta siitä, että henkeni saa tarpeeksi sijaa -epäilyksille. - -Jos minä olisin luopunut tästä varokeinosta, niin olisin menettänyt -vuoden skorpionihavaintojeni ajasta, kuten jo sanoin. Lukemaani -tiedonantoon luottaen en odottanut ennen syyskuuta skorpionipoikasten -syntymistä, mutta se tapahtuikin jo heinäkuussa. Tämän todellisen ja -ennustetun aikamäärän eron luulen johtuvan ilmaston erilaisuudesta, -minä teen näet havaintoni Provencessa ja tiedonantajani, Leon Dufour, -Espanjassa. Huolimatta mestarin suuresta asiantuntemuksesta olisi -minun pitänyt olla varuillani. Minä en niin tehnyt, sillä musta -skorpioni ei ollut minua vielä opettanut. Voi, kuinka oikein Pasteur -teki, kun ei ollut ottanut selkoa koteloista. - -Tavallisia skorpioneja, jotka ovat pienempiä ja vähemmän eloisia -kuin kenttäskorpionit, pidin vertailun vuoksi kohtalaisen isoissa -lasiastioissa työhuoneeni pöydällä. Kun ne ottivat vähän tilaa ja -niitä oli helppo tutkistella, tarkastin niitä joka päivä. Aamuisin -ennenkuin kirjoitin tietoja muistikirjaani, en lyönyt laimin kohottaa -lasien päälle pantuja pahvipalasia ja ottaa selkoa yöllisistä -tapauksista. - -Kun taaskin heinäkuun 22:na päivänä noin kello kuusi aamulla nostin -pahvia, näin sen alla emon ja sen selässä joukon poikasia, kuten -minkäkin valkean vaipan. Se oli yksi niitä mieluisia ilon hetkiä, -jotka korvaavat tutkijalle hänen vaivansa. Ensimäisen kerran näin -skorpioniemon poikasineen. Poikaset olivat syntyneet yöllä, sillä eilen -oli emo vielä yksin. - -Onni oli myötäinen. Seuraavana päivänä oli toinen naaras poikasvaipan -ympäröimä, sitä seuraavana kaksi yhtaikaa. Yhteensä siis neljä -poikuetta, enemmän kuin osasin toivoakaan. - -Heti ensimäiset poikaset nähtyäni ajattelin, että eivätköhän -lasihäkissä olevat kenttäskorpionit saisi poikasia yhtä aikaisin. Otin -siitä selvän. - -Käännän kaksikymmentäviisi tiiltä nurin ja mitä näenkään! Tunnen -vanhan vereni virtailevan innostuksesta kuten kaksikymmenvuotiaana -ollessani. Kolmen kiven alla on emo perheineen. Yhdellä on jo -suurenpuoleisia poikasia, ne mahtavat olla viikon vanhoja. Toiset -ovat synnyttäneet edellisenä yönä, päättäen vatsapuolella olevista -kalvopalasista, joista tulee tuonnempana tarkemmin puhe. - -Heinäkuu loppuu, syyskuu kuluu eläintarhani enää lisäytymättä. -Molempien skorpionilajien synnyttämisaika on heinäkuun lopulla ja -sitten se on ohi. Lasihäkissäni on kuitenkin yhtä paksuja naaraita -kuin nekin, jotka saivat poikasia. Kaikki merkit viittaavat siihen, -että nekin vielä synnyttäisivät. Mutta talvi kuluu, eikä odottamaani -tapahdu. Synnytys siirtyy seuraavaan kesään. Näin kauan alemmat eläimet -hyvin harvoin kantavat. - -Voidakseni helpommin tehdä havaintoja eroitin heti joka emon perheineen -kohtalaisen suureen häkkiin. Tarkastaessani niitä aamulla oli osa -yöllä syntyneistä pojista vielä emonsa vatsan alla. Kun nostin emon -oljenkorrella syrjään, näin poikaparvessa kalvokappaleita, joista -jo edellä mainitsin. Tämä huomioni kumosi täydellisesti kirjoista -saamani lyhyet tiedot. Kirjoissa näet sanotaan, että skorpioni on -eläviä sikiöitä synnyttävä, mutta tämä tieteellinen lausetapa ei -ole tosiasioiden kanssa yhtäpitävä. Poikaset eivät tule maailmaan -semmoisina kuin ne ovat. Miten ne voisivatkaan ojennettuine pihteineen, -harallajaloin ja häntä kippurassa kulkea emon synnytyselinten käytävien -läpi? Ei mitenkään, vaan niiden täytyy syntyä niin pienenä myttynä -kuin mahdollista. - -Emon alla olevat kalvot ovat munia, oikeita munia, melkein -semmoisia kuin kantoajan lopulla munarauhasista otetut munat. Sikiö -on munassa puristunut riisijyvän kokoiseksi, häntä on kääntynyt -vatsan alle, pihdit painuneet rintaa, jalat kylkiä vasten, niin että -munanmuotoisessa käärössä ei ole kohonemia, jotka sen liukumista -haittaisivat. Silmät kuultavat mustina pisteinä kalvojen läpi. Sikiötä -ympäröi kirkas nestepisara, jonka päällä on erinomaisen hieno kelmu. -Siinä poikasen silloinen maailma, siinä sen ilmakehä. - -Kalvot emon vatsan alla ovat munakalvoja. Niitä oli kenttäskorpionin -poikasten välissä kolme-, neljäkymmentä, mustalla lajilla hiukan -vähemmän. Kun tulin yöllisiin synnytyksiin liian myöhään, näin vain -jälkeiset, mutta nekin riittävät todistamaan, että skorpioni on muniva -eläin, vaikka poikaset kuoriutuvat heti munimisen tapahduttua. - -Miten tuo kuoriutuminen sitten tapahtunee? Minulla oli harvinainen -onni olla tilaisuudessa todistajana. Näin emon leukojensa kärjillä -leikkaavan munakelmun varovasti, repivän sen ja syövän sitten -suuhunsa. Se nylki kalvot vastasyntyneen ympäriltä yhtä huolellisesti -ja hellästi kuin lammas ja kissakin syödessään sikiönsä kalvot. -Jollei uuhi huulillaan päästämiä kalvoja nielisi, niin karitsa ei -voisi koskaan irtautua kapaloistaan. Siten tarvitsee skorpionin -poikanenkin emon apua. Näin niiden turhaan koettavan vapautua -limaisista repeytyneistä munapusseistaan. - -Munasta kuoritut ja puhdistetut sikiöt ovat valkeita. -Kenttäskorpionin poikaset ovat yhdeksän, mustan skorpionin vain -neljän millimetrin pituisia. Niin pian kuin syntymissiivous on pidetty, -nousevat nuoret kiirettä pitämättä toinen toisensa jälkeen emon selkään -emon pihtejä pitkin kiiveten. Vieri-vierekkäin ne peittävät selän -kokonaan. Pienillä kynsillään ne pitävät niin tiukasti kiinni, että -niitä on vaikea pyyhkäistä pois hahtuvalla tekemättä niille pahaa. -Tässä asemassa ei ratsu eikä sen taakka liiku, joten on otollinen hetki -hiukan kokeilla. - -Kun vien oljenkorren lähelle perhettä, nostaa naaras heti pihtinsä -vihaisen näköisenä, ja sitä se tekee harvoin puolustaessaan yksinomaan -itseänsä. Nyrkit kohoavat boksausasentoon, sakset aukenevat -hyökkäykseen valmiina. Häntää se ei juuri koukista, sillä sen äkillinen -liike voisi tärähdyttää selkää ja pudottaa osan kuormaa. Rohkea, -pikainen ja mahtavan näköinen nyrkeillä uhkaileminen riittää. - -Mutta siitä ei minun tiedonhaluni välitä. Otan yhden poikasen ja asetan -sen emon eteen, tuuman päähän siitä. Emo ei näytä pojan tapaturmasta -pihtaavan, vaan on yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Mitäpä -tuommoisesta pikku kuperkeikasta! Pudonnut osaa jo itse auttaa itseään. -Se ryömii sinne tänne, kunnes löytää emon toisen pihdin, kiipee sitä -pitkin ja palaa sisaruksiensa joukkoon. - -Uudistan kokeeni, mutta pudotan nyt useita maahan. Poikaset ovat -hajallaan, mutta kuitenkin emon lähellä. Ne harhailevat ympäriinsä. -Nyt alkavat asiat jo emoa huolestuttaa. Se yhdistää käsivartensa --- pihtitunnustimensa -- kaareksi, haroo ja pyyhkii niillä hiekkaa -haaliakseen eksyneet luoksensa. Liikkeet ovat kömpelöitä ja -varomattomia. Kana kutsuu poikansa hellällä äänellä siipiensä -suojaan, skorpioninaaras kokoo perheensä yhdellä haravanvetäisyllä, -välittämättä siitä, että joku murskautuisi kuoliaaksi. Kaikki ovat -kuitenkin loukkautumattomia ja päästyään emoonsa kiinni ne kiipeävät -selkään jälleen. - -Tähän joukkoon otetaan vieraat poikaset vastaan yhtä ystävällisesti -kuin omatkin. Kun lakaisen siveltimellä erään naaraan poikaset maahan -ja vien ne toisen emon luo, jonka selässä on jo omat pojat, niin kerää -emo ne käsivarsillaan viereensä ja antaa tulokkaiden nousta selkäänsä. -Voisi sanoa, että se ottaa ne kasvateikseen, jollei tällä käsitteellä -tarkoitettaisi liian paljoa. Varsinaisista ottopojista ei tässä ole -kysymys, vaan naarasta johtaa sama hämärä vaisto kuin taranteliakin, -joka ei osaa omia poikiaan eroittaa vierasta, vaan kerää luokseen -kaikki, jotka tulevat sen lähelle. - -Luulin emon lähtevän poikineen ravinnon hakuun, mutta se ei liiku -paikaltaan, ei edes iltaisin, jolloin muut joukoittain hyörivät. -Syömättä se valvoo lastensa kehitystä ja kasvamista. - -Heikkojen pienokaisten onkin kestettävä vaikea koettelemus, niiden -on, sanoisinko, synnyttävä uudestaan. Niissä tapahtuu jonkinlainen -sisäinen kehitys, samantapainen kuin toukassa sen muodostuessa -hyönteiseksi. Poikasten ulkomuoto on kyllä kuten täysinkasvaneen -skorpionin, mutta hiukan paisuneempi. Niillä on ikäänkuin lapsenmekko, -joka on riisuttava, ennenkuin ne voivat saada lopulliset solakat -piirteet. - -Siihen kuluu kahdeksan päivää. Koko ajan ovat poikaset liikkumatta -emon selässä. Ne luovat nahkansa, mutta tämä luominen eroo suuresti -varsinaisesti myöhemmin ja useasti tapahtuvista nahkanvaihdoksista, -jolloin iho halkeaa pitkin eturuumiin selkäpuolta ja eläin tulee ulos -jättäen jäljelle skorpionin muotoja jäljittelevän kuivan nahkatupen. - -Toisin nyt tapahtuu. Panen muutamia luomasillaan olevia poikasia -lasilevylle. Ne eivät hievahda, ovat, kuten näyttää, hyvin väsyneitä, -melkein kuoleman kielissä. Nahka ei halkea mitään määrättyä viivaa -pitkin, vaan repeilee samalla kertaa edestä, takaa ja sivuilta. Jalat -tulevat ulos säärystimistään, pihdit sormikkaistaan ja häntä tupestaan. -Pieninä repaleina putoo nahka kaikkialta yht'aikaa. Luomisen jälkeen -ovat poikaset täyskasvaneen näköisiä. Ne tulevat vikkelämmiksikin. -Vaikka ovatkin vielä vaaleita, ovat ne terhakoita ja nopeita -leikkiessään ja juoksennellessaan emon ympärillä. Mutta ihmeellisintä -tässä kehittymisessä on niiden äkillinen kasvaminen. Kenttäskorpionin -poikaset olivat 9 mm pitkiä, nyt ne ovat 14 mm. Mustan skorpionin -pojat kasvavat 4:stä mm 6:n tai 7:n millimetrin mittaisiksi. Pituus -on siis lisäytynyt melkein puolella, joten koko tilavuus on tullut -kolminkertaiseksi. - -Tätä kasvamista ihmetellen kyselee, mistä se johtuu, sillä pojathan -eivät ole vielä mitään syöneet. Paino ei ole lisäytynyt, päinvastoin -ehkä pienentynyt luodun nahkan painon verran. Koko on kasvanut, -ainemäärä ei. On tapahtunut laajeneminen, jota voisi verrata lämmön -vaikuttamaan epäorganisten kappaleiden laajenemiseen. Sisäinen -muodostuminen on järjestänyt elävät molekylit enemmän tilaa -ottaviksi, joten koko paisuu ilman lisäaineksia. Jos jollakulla olisi -kylliksi malttia ja sopivat apuneuvot tämän äkillisen kasvamisen -tutkimiseen, niin hän voisi luullakseni saavuttaa huomattavia -tuloksia. Varattomuuteni takia jätän tehtävän toisille. - -Nahkanluonnin jätteet, valkoiset viilekkeet, eivät putoa maahan, vaan -takertuvat emon selkään, etenkin jalkojen tyville pehmeäksi peitteeksi, -jonka päällä poikaset lepäävät. Ratsulla on siis selässään satulaloimi, -jonka päällä ratsastajat teutaroivat. - -Kun siveltimellä pyyhkäisen keveästi perheen maahan, niin on hauskaa -katsella, miten pudonneet nopeasti kiipeävät takaisin satulaansa. -Ne tarttuvat loimen ripsuihin, ponnistavat hännällään ja kiepsahtaen -ovat paikoillaan. Tämä omituinen kiipeämismatto kestää ehyenä -kokonaisen viikon, siksi kuin pojat tulevat itsenäisiksi. Sitten se -irroittuu ja putoo joko kokonaan tai kappaleina. - -Poikasten väri alkaa myös muuttua. Takaruumis ja häntä rusottuvat, -pihdit saavat heikon merenpihkan kiillon. Nuoruus kaunistaa kaikkia. Ne -ovat todellakin sieviä nuo pikku languedocilaiset skorpionit. Jos ne -pysyisivät semmoisina, eivätkä saisi myrkkysuodattimiaan, niin niitä -hauskuudekseen kasvattaisi. - -Pian niissä herää itsenäistymishalu. Ne laskeutuvat mielellään emon -selästä peuhatakseen iloisina maassa. Jos ne loittonevat liiaksi, -varoittaa emo niitä kasaten ne kokoon käsivarsiharavallaan. - -Lepohetkellä muistuttaa skorpioniemo poikasineen lepäävää kanaa. Suurin -osa lapsiparvesta on maassa emoa vasten painuneena, muutamat loikovat -valkoisella loimella, jotkut ovat kiivenneet häntää pitkin, asettuvat -sen käyrälle huipulle ja näyttävät sieltä tyytyväisinä katselevan -sisaruksiaan. Uusia akrobatteja tulee ja ne työntävät edelliset -syrjään. Jokainen tahtoo katsella näköaloja häntätornista. - -Maassa-olijat tunkeutuvat emon alle, niin ettei näy muuta kuin otsa -ja mustat silmäpisteet. Pahimmat vekkulit kieppuvat emon jaloissa, -harjoittelevat voimistelua ja trapetsiliikkeitä. Lopuksi kiipeää koko -joukkokunta emon selkään, asettuu sinne, ja sitten ei enää liiku emo -eikä pojat. - -Tämä kypsymisen ja itsenäistymisen valmistusaika kestää viikkokauden, -samoin kuin ensimäinenkin kehitysjakso kesti, jolloin poikasten ruumis -ilman ruokaa kasvoi kolminkertaisesti. Parisen viikkoa kaikkiaan -oleksivat pienokaiset emon selässä. Mutta mitä emo syöttää niille sillä -aikaa, eritoten ensimäisen nahkanvaihdon jälkeen, jolloin poikaset -ovat tulleet vilkkaammiksi ja syntyneet uuteen elämään? Antaako emo -niille ravintoa ja säästääkö pehmeimmät palat poikasilleen? Ei anna -mitään eikä mitään säästä. - -Tarjoan emolle pienen, pehmeän heinäsirkan, joka mielestäni sopii -poikastenkin ravinnoksi. Kun se nakertelee saalistaan seuralaisistaan -vähääkään välittämättä, juoksee eräs pienokainen sen selkää pitkin, -menee aivan otsalle saakka, kurkistaa sieltä, mitä emon edessä -tapahtuu. Se koskettaa jalallaan emon leukoja, mutta vetäytyy äkkiä -säikähtyneenä takaisin. Se pötkii pakoon, viisaasti kyllä, sillä ei ole -puhettakaan, että muserruspuuhissa oleva suu antaisi sille palasen, -vaan päinvastoin voisi sen itsensä siepata ja nielaista. - -Toinen tarttuu sirkan takaruumiiseen emon syödessä etuosaa. Se puree -ja repii, mutta ei saa muruakaan, otus on liian kova. - -Olen nähnyt tarpeeksi. Poikien ruokahalu herää, ne söisivät mielellään, -jos emo hiukankaan niistä huolehtisi ja antaisi niiden heikolle -vatsalle sopivaa ruokaa, mutta se syö vain itse ja sillä hyvä. - -Mitä te tahtoisitte, sievät pikku skorpionit, monen hetkeni kuvittajat? -Te tahtoisitte mennä kauas hakemaan sopivaa ravintoa, pieniä -eläväisiä. Huomaan sen teidän levottomasta harhailemisestanne. Te -pakenette äidin luota, joka ei teitä enää tunne. Te olette vahvoja. -Eronhetki on tullut. - -Jos tietäisin tarkkaan, mitä pieniä otuksia te haluaisitte, ja jos -voisin niitä teille hankkia, niin hoitaisin vielä teitä mielelläni, -en syntymähäkkinne tiilien alla enkä vanhempien seurassa, sillä tunnen -niiden suvaitsemattomuuden. Ne syöjättäret lopettaisivat teidät, -piskuiseni, eivät omat emonnekaan teitä säästäisi. Niille olette te jo -vieraita, ja seuraavana vuonna häiden aikaan ne kadehtijat söisivät -teidät. Kaikista viisainta on, että menette. - -Mihin teidät sijoittaisin ja miten teitä ruokkisin? Ero on paras, -vaikka teitä jonkin verran kalpaankin. Jonakin päivänä vien teidät pois -ja hajoitan teidät asumasijoillenne, kivikkoiselle rinteelle, johon -aurinko niin lämpimästi paistaa. Siellä te tapaatte tovereitanne, -tuskin teidän kokoisianne, jotka jo elävät yksin kukin oman, joskus -vain kynnen levyisen kivisirpaleensa alla. Siellä te opitte paremmin -kuin minun luonani taistelemaan ankaraa olemisen taistelua. - - - - -Skorpionin myrkky. - - -Hyökätessään pienien hyönteisten kimppuun, jotka ovat sen tavallisena -ravintona, ei skorpioni juuri käytä myrkkyasettaan. Se tarttuu niihin -pihdeillään ja pitää niitä nakerrellessaan suunsa lähettyvillä. Vain -silloin kun saalis vastustamisellaan häiritsee ruokailua, kääntyy häntä -ja lamauttaa uppiniskaisen pienellä pistolla. Saadakseni selville -skorpionin myrkyn vaikutuksen niveljalkaisiin panin tilavaan, -hiekkapohjaiseen lasiastiaan ensiksi tarantelin (Lycosa narbonensis -Latr.) kenttäskorpionin kanssa yhteen. Kumpikohan näistä, joilla -kummallakin on myrkkyaseet, pääsee voitolle ja saa toisen syödyksi? -Taranteli ei tosin ole niin vahva kuin skorpioni, mutta sukkelampi -liikkeissään, joten se voi tehdä hyppyjä ja odottamattomia hyökkäyksiä -nopeammin kuin vastataistelija. Menestymisen mahdollisuudet näyttävät -olevan siis tarantelilla. - -Lopputulos ei kuitenkaan vastaa edellytyksiä. Niin pian kuin taranteli -huomaa vastustajansa, kohoo se pystyyn, aukaisee leukakoukkunsa, joiden -kärjellä myrkkypisarat helmeilevät, ja odottaa pelottomana. Skorpioni -lähestyy pienin askelin, pihdit ojennettuina. Näillä kaksisormisilla -käsillään se tarttuu taranteliin. Taranteli aukoo ja sulkee turhaan -leukojaan, se ei voi purra vihollistaan, sillä tämä pitää sen kaukana -itsestään. Suuritta voimanponnistuksitta taivuttaa skorpioni -häntänsä selän yli eteen ja työntää tikarinsa uhrin mustaan rintaan. -Pistin jää haavaan joksikin aikaa, epäilemättä siksi, että myrkky -ehtisi tarpeeksi vuotaa. Seuraus näkyy siinä silmänräpäyksessä: heti -kun myrkkykoukku on tunkeutunut ruumiiseen, vetää tanakka taranteli -jalkansa kokoon -- se on kuollut. - -Puoli tusinaa taranteleja pistää skorpioni samalla tavalla, ja aina -seuraa kuolema yhtä pian. Tapettuaan se syö saaliinsa hetipaikalla -aivan jalkojen nahkeisiin osiin saakka. Ruokailu kestää joskus -kokonaisen vuorokauden. Ihmetellen kysyy, miten vatsaan, joka ei -ole juuri saalista suurempi, on mahtunut semmoinen ravintomäärä. -Nähtävästi voi skorpioni kauan paastottuaan ahtaa suolistonsa täpösen -täyteen sopivan tilaisuuden sattuessa. - -Myöskin kaikista suurimmat ja vahvimmat verkkohämähäkit, kuten -ristihämähäkit, joutuvat skorpionin uhreiksi. Ne eivät edes koetakaan, -pelästyttyään voimattomiksi, kietoa vihollistaan seittiinsä ja -kuitenkin ne siten voisivat sen niin helposti hervaista. Verkoissaan -ne pitävät ohjissa hurjan rukoilijasirkan, peloittavan kimalaisen ja -kaikista suurimmat heinäsirkat kietomalla ne lankapauloihinsa, mutta -tavatessaan ne muualla vihollisena eikä saaliina, unohtaa se -täydellisesti tämän taitonsa. Nekin kuolevat salamannopeasti skorpionin -tikarin lävistäminä, ja skorpioni saa aterian. - -Nyt tuon syvän laatikon arenalle kaksintaisteluun skorpionin ja -rukoilijasirkan, molemmat hyvin vahvoja. Kutitan ja kiihoitan niitä -oljella. Skorpioni sieppaa sirkan saksiinsa, ja sirkka pöyristäytyy -meille jo tunnettuun uhka-asentoonsa, ojentaa pyyntijalkansa ja -levittää siipensä. Tämän pitäisi muka pelästyttää skorpionia, mutta se -pikemminkin helpoittaa sen hyökkäystä. Skorpionin pistin tunkeutuu -sirkan rintaan pyyntijalkojen väliin ja jää haavaan joksikin aikaa. -Rukoilija vetää pian jalkansa kokoon kuolemankamppailussa, vatsa -tykkää, takaruumiin renkaat kouristuvat nykäyksittäin, sääret -tärisevät epätasaisesti, mutta pyyntijalat ja suuosat sitävastoin eivät -liiku. Noin neljännestunnin kuluttua on rukoilijasirkka tyystin -kuollut. - -Skorpioni ei satuta piikkiään mihinkään erityiseen paikkaan, vaan -pistää mihin sattuu. Rukoilijasirkkaa se osui pistämään hyvin -tunnokkaaseen kohtaan, rintaan pyyntijalkojen väliin, lähelle -keskushermosolmuja. Mitkähän olisivat seuraukset, jos pisto sattuisi -vähemmän arkoihin ruumiinosiin? Seuraavissa kaksintaisteluissa, -joissa aina käytän uusia yksilöitä, tunkeutuu myrkkyase milloin sirkan -rintaan ja lähelle hermokeskusta, milloin kauemmaksi siitä, mutta aina -se kuolee heti tai jonkun minutin kestäneen kouristuskohtauksen -jälkeen. Sen pikemmin eivät kaikista pahimmat myrkkykäärmeetkään tapa -saalistaan. - -Johdonmukaisuuden vuoksi otan nyt vankempia otuksia, sillä -rukoilijasirkat ja hämähäkit ovat korkeammalle kehittyneinä -haavoittamiselle arempia kuin luonnonlahjoiltaan heikommat, jotka ehkä -voivat vastustaa myrkyn vaikutuksia useita tunteja tai päiviä, ehkäpä -jäävät kokonaan vahingoittumattomiksi. - -Valitsen nyt maamyyräsirkan (Gryllotalpa vulgaris L.), joka on 5 -cm pitkä, vahva, kömpelö ja vähemmän kehittynyt kuin edelliset -koe-eläimet. Maamyyräsirkka syö kasvien juuria ja tuottaa siten paljon -vahinkoa. Se on jonkinlainen maamyyrän pilakuva, sen etujalat -ovat kuten maamyyränkin muodostuneet kaivamisaseiksi. - -Panen maamyyräsirkan ja skorpionin ahtaaseen laatikkoon. Ensiksi ne -katselevat toisiaan kauan. Ne eivät kai tunne toisiaan, sillä sirkka -oleksii puutarhoissa ja viljelysmailla, skorpioni taas kivisillä, -karuilla rinteillä, joissa kasvaa vain pari lajia kuivia heiniä. -Molemmat huomaavat kuitenkin, miten uhkaava on vaara. Ilman että minun -tarvitsee yllyttää, hyökkää skorpioni rohkeasti sirkan kimppuun ja -sirkka asettuu heti puolustusasentoon aukaisten leukansa ja virittää -sotalaulunsa hankaamalla peitinsiipiään vastakkain. Skorpioni pistää -sitä häntänsä tikarilla, ennenkuin se on ehtinyt lopettaa laulunsa. -Sirkan rintaa suojelee vahva, kupera rintahaarniska, mutta tämän -läpipääsemättömän panssarin takana on ohuen ihon peittämä poimu, ja -siihen juuri tikari tunkeutuu. Tämä yksi ainoa pisto kaataa -sirkkajättiläisen maahan, kuten salaman isku. Joissakin elimissä huomaa -vielä epämääräisiä liikkeitä, mutta hetken kuluttua lakkaavat -värisemästä nilkatkin, jalan päätenivelet, jotka kuolevat -viimeiseksi. Maamyyräsirkka kuoli yhtä helposti kuin taranteli ja -rukoilijasirkkakin, kuolinkamppaus oli vain jonkin verran pitempi. - -Nyt tulee suurten heinäsirkkojen ja hepokattien vuoro astua -näyttämölle. Viinitarhahepokatti (Ephippigera) kitui kokonaisen -viikon elämän ja kuoleman välillä. Se oli saanut tikarin piston -vatsaansa ja heitti henkensä vasta seitsemän päivän kuluttua. -Skorpionin myrkky on kaikista vahvimmillekin hyönteisille kuolettavaa, -toiset sortuvat heti, toiset useiden päivien kuluttua, mutta -lopuksi kaikki kumminkin kuolevat. Haavoittamiskohta ja siihen valunut -myrkkymäärä vaikuttavat paljon asiaan. Joskus tiputtaa skorpioni -vähän, joskus tuhlailevasti myrkkyrauhasensa erittymää, enkä minä -puolestani voi mitenkään vuotamismäärää järjestää. -- Yleensä olivat -heinäsirkat vastustuskykyisempiä kuin hepokatit. Laulukaskas kuolee -hyvin pian, ja sudenkorento (Libellula depressa L.) melkein yhtä -nopeasti kuin rukoilijasirkka. - -Kovakuoriaisten paksu kitini-iho suojelee niitä hyvin ja tekee ne -haavoittumattomiksi. Skorpionin miekkailu on sattuman varassa, -siksi sen pistot eivät osu kovakuoriaisten ruumiinrenkaiden -ohutihoisiin nivelvakoihin. Voidakseen taas lävistää kitinipanssarin -pitäisi sen porata kauan aikaa, mutta sitä eivät ankarasti -puolustautuvat kovakuoriaiset salli, ja porausmenetelmäkin on -sitäpaitsi skorpionille vieras, se käyttää vain äkillisiä pistoja -taistelutapoinaan. - -Skorpionin pistin voisi tunkeutua vain yhteen ainoaan osaan -kovakuoriaisen ruumista, nimittäin takaruumiin selkäpuolelle -peitinsiipien alle. Paljastan sen kääntämällä peitinsiivet ulospäin -tai, vielä paremmin, leikkaamalla ne kokonaan pois. Peitinsiipien -poistaminen ei ole hyönteiselle ollenkaan vaarallista, eikä lyhennä sen -ikää. Vien skorpionin häkkiin isoja siivettömiä kovakuoriaisia, -maakiitäjiä, sittiäisiä, kultakuoriaisia, toukohärkiä ja -hapsenkakkiaisia. Kaikki kuolevat myrkkyyn, vaikka kuolintaistelu -kestää milloin kauemmin, milloin lyhyemmän aikaa. - -Mainitsen vain jonkun esimerkin. Muinaisten egyptiläisten pyhä -pillerinpyörittäjä (Ateuchus sacer L.) venyttää ruumistaan piston -saatuaan kouristuksen tapaan, nousee pystyyn, nostelee jalkojaan -paikoillaan ja horjuu, sillä liikuntokoneisto on joutunut -epäjärjestykseen. Sitten se kaatuu eikä enää nouse, potkii kiivaasti, -herpoutuu -- se on kuollut. Hapsenkakkiaiset (Cerambyx cerdo L. -ja C. scopolii Füssl.) saavat jonkinlaisen kangistuskohtauksen, -useat kuolevat vasta seuraavana päivänä, toiset jo kolmen, neljän -tunnin kuluttua. Samoin vaikuttaa pisto myöskin kultakuoriaisiin, -saksanturilaaseen (Melolontha vulgaris L.) ja mäntyturilaaseen -(Polyphylla fullo L.). - -Sarvikuoriainen (Oryctes narsicornis L.), suuri, kolme, neljä -senttimetriä pitkä, komea ja vahva kovakuoriainen ottaa iskun vastaan -stoalaisen kylmäverisesti. Sille ei pisto aluksi näytä tuottaneen -mitään pahoja vammoja, arvokkaana ja tasapainonsa säilyttäen se -kävelee tiehensä. Yht'äkkiä alkaa voimakas myrkky kuitenkin vaikuttaa. -Jalat eivät tottele hyönteistä, se horjuu, kellahtaa selälleen -nousematta enää ylös. Kolme, neljä päivää se vielä värähtelee -henkitoreissa ja nukkuu sitten rauhallisesti kuolonuneen. - -Olin jo ennen kokeita varma, että myrkky vaikuttaa hentoihin -perhosiin hyvin pian, kuitenkin tarkkana havainnontekijänä tahdoin -niilläkin kokeilla. Ritariperhonen (Papillo machaon L.), amirali -(Vanessa atalanta L.) ja kärsäkiitäjä (Deilephila euphorbiae L.) -sortuvat heti, kun pisto niihin sattuu. Suuri riikinkukkokehrääjä -(Saturnia pyri Schiff.) näyttää kuitenkin kummakseni olevan -voittamaton. Ainakin on skorpionin hankala iskeä tähän turpeaan ja -leveäsiipiseen kehrääjään, piikki liukuu pois suunnastaan pehmeässä -villakarvassa, josta joka piston jälkeen pölähtää tukko ilmaan. -Toistuneista iskuista huolimatta en ole varma, onko pistimen kärki -voinut tunkeutua perhosen ruumiiseen. Sentähden nypin karvat sen -takaruumiista ja näen nyt selvästi, että ase lävistää paljaan ihon. -Siirrän kehrääjän rautalankahäkkiin, se tarttuu verkkoon kiinni ja on -siinä koko päivän liikkumatonna -- neljäntenä päivänä se kuolee. - -Otaksuisi tietysti mielellään, että tämän perhosjättiläisen -vastustuskyky aiheutuu sen vahvasta rakenteesta, mutta kokeet -paljon pienemmällä, tavallisella silkkiperhosella (Bombyx mori L.) -osoittivat, että syy on haettava toisaalta. Tämä heikko kääpiö näet -kestää piston seurauksia yhtä kauan kuin riikinkukkokehrääjäkin. -Nämä molemmat kehrääjät ovat epätäydellisesti kehittyneitä olioita, -aivan erilaisia kuin toiset perhoset, erilaisia kuin kiitäjät, jotka -hämärissä niin innokkaasti tutkivat kukkien teriöitä, erilaisia kuin -ritariperho ja amirali, nämä kukkakappeliin kulkevat väsymättömät -pyhiinvaeltajat. Edellisillä ei nimittäin ole suuosia, ne eivät -ota ollenkaan ravintoa koko elämänsä ajalla. Kun niiltä puuttuu -syömisen kiihote, elävät ne vain muutaman päivän, siksi kun munat ovat -hedelmöitetyt. Tällä lyhyellä elämänajalla pitää olla vastaavaisuutensa -elimistökoneistossa, niin että se on vahvempi ja siitä johtuen myös -kestävämpi ja vastustuskykyisempi. - -Astukaamme askel alemmaksi ja tuokaamme tuhatjalkaiset -kokeilukentälle. Ne ovat skorpionille varmaan tuttuja, -sillä ulkoilmasiirtolassani tapasin usein skorpionin saaliina -kivituhatjalkaisia (Lithobius forficatus L.) Ne ovat skorpionille -vaarattomia suupaloja ja liian heikkoja puolustautuakseen. -Mutta tuonpa sille seuraksi meikäläisten tuhatjalkaisten -jättiläisen, juoksujalkaisen (Scolopendra morsitans L.). Tämäkään -kaksikymmenkaksijalkaparinen lohikäärme ei ole skorpionille vieras, -olen niitä usein tavannut yhdessä saman kiven alla. Tämä öinen vaeltaja -oli hakenut skorpionin kodista piilopaikan. Molemmat sietivät silloin -hyvin toisiaan, mutta onkohan asia aina niin? - -Panen molemmat hirviöt leveään lasiastiaan, jossa on pohjalla hiukan -hiekkaa. Tuhatjalkainen kiertää seinävieriä näyttämön ympäri. Se on -kuin sormenlevyinen, 12 cm pitkä, viheltävä, koukeroinen nauha. -Pitkät tuntosarvet väristen tunnustelevat esineitä, ja kun ne sattuvat -koskemaan skorpioniin, kääntyy tuhatjalkainen äkisti takaisin. Mutta -päinvastaiseen suuntaan tehty kierros tuo sen uudestaan skorpionin -luo, taas kosketus ja pako jälleen. Nyt on skorpioni varuillaan, -häntäkaari jännitettynä ja pihdit avattuina. Kun scolopendra tulee -vielä kerran ratansa vaaranpaikkaan, tarttuu skorpioni siihen -saksillaan juuri pään taakse. Turhaan kiemurtelee ja koukertelee -pitkä, taipuisa ruumis, vastustaja puristaa vain sitä lujemmin, eivät -tempomiset eivätkä käyristelemiset sitä enää voi vapauttaa. - -Nyt tulee piikin vuoro toimia, se uppoaa kolme, neljä kertaa perätysten -tuhatjalkaisen kylkeen. Tuhatjalkainenkin, jonka ensimäinen jalkapari -on muodostunut myrkkykoukuiksi, avaa myrkkypihtinsä, mutta turhaan se -niillä koettaa purra, sillä skorpionin sakset puristavat vahvasti sitä -niskasta ja pitävät sen kaukana. Takaruumis vain voi vastustella, -kiertyä, kääriytyä kokoon ja oieta. Olen nähnyt jo monien pikku -eläimien kamppailut, mutta en tiedä mitään julmempaa kuin näiden -vastenmielisten eläinten pöyristyttävä kaksintaistelu. - -Lyhyen aselevon aikana saan tappelijat eroamaan. Tuhatjalkainen nuolee -vuotavia haavojaan ja on jonkin tunnin kuluttua taas voimissaan, -skorpioni ei näytä saaneen mitään vaurioita. Seuraavana päivänä on -uusi näytäntö. Tuhatjalkainen saa kolme pistoa peräkkäin. Silloin -vetäytyy skorpioni pois kuin vastaiskuja peläten. Mutta haavoitettu -ei tee hyökkäystä, vaan koettaa paeta kiertäen ympyrässä. Tämä riittää -jo täksi päiväksi. Peitän lasiastian pahvikotelolla, että molemmat -taistelijat rauhoittuisivat pimeässä. - -Mitä sitten tapahtui, erittäinkin yön kuluessa, en tiedä. Ehkä -kamppailu alkoi taas, ja uusia iskuja jaettiin. Ainakin oli -tuhatjalkainen kolmantena päivänä hyvin raukea ja neljäntenä aivan -henkitoreissa. Skorpioni vartioi sitä, mutta ei uskalla vielä iskeytyä -kiinni. Vasta kun se lepää aivan hiljaa, tarttuu skorpioni siihen, -syö ensin pään, sitten molemmat ensimäiset ruumiinrenkaat. Saalis on -kuitenkin liian suuri, loppu mätänee, sillä skorpioni pitää tuoreesta -ruuasta eikä koske enää raatoon. - -Seitsemän, ehkä useampiakin pistoja saanut tuhatjalkainen kuolee -vasta neljäntenä päivänä, mutta vahva taranteli heittää henkensä heti -ensimäisen iskun jälkeen. Yhtä pian päättyvät rukoilijasirkan, -pillerinpyörittäjän, maamyyräsirkan ja muidenkin suurien -hyönteisten päivät. Kaikista vastustuskykyisimmätkään eivät kestä -kuin seuraavaan päivään, mutta hyvin monta kertaa haavoitettu -juoksujalkainen elää neljä vuorokautta, ja ehkä sen kuolemaan on yhtä -paljon syynä verenvuoto kuin myrkkykin. - -Mistä johtuu tämmöinen eroavaisuus? Nähtävästi se aiheutuu -erilaisesta ruumiinrakenteesta. Paremmin kehittyneet kuolevat -pikemmin kuin heikompilahjaiset. Onkohan asia todella niin? -Maamyyräsirkan kohtalo saa epäilemään. Sehän alkuperäisestä -rakenteestaan huolimatta kuolee yhtä nopeasti kuin perhoset ja -rukoilijasirkka, jotka kuitenkin ovat paljon tunnokkaampia. Ei, me emme -ole vielä skorpionin myrkkyrauhasen salaisuuden perillä. Ehkäpä uudet -kokeet luovat valaistusta tähän hämäryyteen. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/65054-0.zip b/old/65054-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 061ff5e..0000000 --- a/old/65054-0.zip +++ /dev/null |