diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64960-0.txt | 9078 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64960-0.zip | bin | 174515 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9078 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e78728a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64960 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64960) diff --git a/old/64960-0.txt b/old/64960-0.txt deleted file mode 100644 index 77a442b..0000000 --- a/old/64960-0.txt +++ /dev/null @@ -1,9078 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Punaiset sudet, by Carl August Cederborg - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will -have to check the laws of the country where you are located before using -this eBook. - -Title: Punaiset sudet - Historiallinen seikkailukertomus - -Author: Carl August Cederborg - -Translator: Helmi Krohn - -Release Date: Mar 30, 2021 [eBook #64960] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAISET SUDET *** - - - - - -PUNAISET SUDET - -Historiallinen seikkailukertomus - - -Kirj. - -C. AUG. CEDERBORG - - -Suomentanut - -Helmi Krohn - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1919. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Vaikea kiusaus. - 2. Hirvenpyynti. - 3. Hyljätyn kosijan kosto. - 4. Valtaneuvos ja kersantti. - 5. Uuden Ruotsin uutisasutuksella. - 6. Ukontuli. - 7. Pekka Drufva saa uuden nimen. - 8. Pekka Drufva lähtee etsimään kadonnutta uutisasukasta. - 9. Elävänä haudatut. -10. Kostaja saapuu. -11. Rumpali ja karhu. -12. Kuvernööri ja hänen perheensä. -13. Kaupparetkikunta Schylkilljoella. -14. Ukkosen Veli päästää tulikäärmeet irti. -15. Pekka Drufva voittaa maqualaisten suuren poppamiehen. -16. Palava järvi. -17. Kova isku. -18. Jäljillä. -19. Intiaanileiri. -20. Kaksi tuntia järven pohjassa. -21. Pelastus. -22. Vanha tuttava. -23. Pekka Drufva lähtee pois Uudesta Ruotsista. -24. Oikea saapuu. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Vaikea kiusaus. - - -Oli kylmä tammikuunpäivä vuonna 1642. Jäisen kylmä lumimyrsky pyyhkäisi -yli Ahvenanmeren selkien ja saarien, metsien ja kukkuloiden, ja ilma -oli niin sakea lumituiskusta, että kulkija, joka tällaisessa -koiranilmassa liikkui ulkona, töin tuskin saattoi nähdä parikaan syltä -eteensä. Metsässä oli hiukan tyynempää, mutta sielläkin täytyi olla -hyvin tuttu löytääkseen lumimyrkyssä eteensä, vaikka olikin, tai -oikeammin olisi pitänyt olla valoisa päivä, sillä vastikään oli Jomalan -kirkosta kuulunut puolipäivän soitto. - -Mutta enimmät ahvenanmaalaiset pysyttelivät mökeissään ja lämmittelivät -itseään loimuavan takkavalkean ääressä. - -Eivät kuitenkaan kaikki. Kaukana Mustankylän metsässä kiiti hiihtäjä -kapeaa polkua pitkin, ja varmaankin hän tunsi tarkasti nämät seudut, -sillä hämärästä huolimatta hän ei hetkeäkään näyttänyt epäröivän tien -suuntaa, jonka jäljet tuisku oli näkymättömiin pyyhkäissyt. - -Hiihtäjä oli 17 tai 18 vuoden vanha, kookas ja vahvarakenteinen -nuorukainen, jonka pyöreät, varsin kaunismuotoiset kasvot punoittivat -lumimyrskyssä tavallista enemmän. Vaatteet olivat karheaa sarkaa -ja maalaiskuosia, mutta tavallisen, lyhyen ahvenanmaanlaisen -talonpoikaistakin asemesta oli hän kääriytynyt karheaan sarkavaippaan, -jommoisia siihen aikaan teinit, s.o. kaupunkien kimnaasien oppilaat -käyttivät. - -Nuorukainen olikin teini. - -Selässä hänellä oli säkki, mutta se oli tyhjä eikä sillä näyttänyt -muuta virkaa olevankaan, kuin suojella selkää takaapäin pyryttävältä -lumelta. - -Tähän saakka oli ollut varsin raskasta hiihtää vasta sataneessa -lumessa, mutta nyt nuorukainen saapui jyrkän mäen päälle, ja siitä -suksi liukui vinhaa vauhtia alas. Äkkiä hän huomasi edessään mäessä -lumituiskun keskellä liikkuvan kummituksen, jonka ääriviivoja hänen oli -mahdoton erottaa. Se tuli yhä lähemmäksi, ja koska kapea tie painui -keskellä mäkeä syvään kuoppaan, niin näytti siltä kuin yhteentörmäystä -olisi ollut mahdoton välttää. - -Mutta nuorukainen oli taitava hiihtäjä. Lujasti jarruttaen sauvoillaan -ja kääntäen suksensa poikittain hänen onnistui pysähtyä. Mutta hän oli -tullut siksi lähelle tuota kummitusta, että hän tunsi eläimen -huohotuksen vasten kasvojaan. - -Eläimen hän äkkäsi kokonaan lumeen peittyneeksi hevoseksi, ja hevosen -selässä kyykötti ratsastaja. - -"Tuhat tulimmaista, sinäkö siinä pyrähdät päälle, Pekka Teini?" - -"Rapatalon Lassiko tällaisessa tuiskussa on hevosta jalottelemassa!" - -Nämät huudahdukset kaikuivat yhteen aikaan kummaltakin taholta. - -Se, jota nimitettiin Rapatalon Lassiksi, oli pitkä roikale, jonka jalat -viilsivät miltei maata, niin pienikasvuinen hevonen oli, jonka selässä -hän istui. Hän oli paria vuotta teiniä vanhempi, oli vastikään ottanut -hoitoonsa isänsä talon ja elätti itseään osittain maanviljelyksellä, -osittain kalastuksella, niinkuin enimmät ahvenanmaalaiset. - -"Sinä tulet varmaankin Mustankylän rikkaan Svenin luota", jatkoi Lassi. - -"Oikein arvasit." - -"Mutta säkki, joka riippuu selässäsi, on tyhjä. Et siis saanut -jauhoja." - -"En hyppysellistäkään." - -"Niin, niin, ei suvusta suurta apua, sanoi kettu koirista." - -Teinin kasvot olivat synkistyneet ja hän puri huultaan. Vihdoin hän -sanoi: - -"Mitäpä se asia sinuun kuuluu, Rapatalon Lassi. Ei sinulla kuitenkaan -liene halua täyttää säkkiä." - -Näin sanoen hän aikoi jatkaa matkaansa. Mutta se ei näyttänyt sopivan -nuoren talollisen aikeihin. Hän pidätti häntä sanoen: - -"Älä pane pahaksesi, Pekka Teini; tarkoitukseni ei ollut paha. Kyllähän -minä sen käsitän, ettei kersantin tuvassa tänä talvena ole helppo -elämä. Herranen aika tätä vuotta! Viljahan paleltui viime syksynä -pelloilla, silakansaalis oli huono ja puolet Ahvenanmaan asukkaista -näkee nälkää. Kersantti ei voi myödä verkkojansa, sillä ei kellään ole -millä ostaa, eikä hän samasta syystä saa leikkauksilla koristamiaan -rasioita eikä vitimiä myödyiksi. Kun rikas lankokaan ei tahdo auttaa, -niin ymmärtäähän sitä jokainen, että te olette ahdinkotilassa. Ei, -pussiasi en minä voi täyttää, jauhoja ei minulla ole edes sen vertaa -kuin itse tarvitsisin, mutta hyvän neuvon voit saada minulta." - -"No, annahan kuulua." - -"Niin nuori kuin oletkin, Pekka, ja tottunut istumaan nenä kirjassa, -niinkuin ammattisi vaatiikin, koska aiot papiksi, olet kuitenkin paras -ampuja ja reippain metsämies koko Ahvenanmaalla. No niin, jos jauhot -loppuvat vakkasesta, niin heitä pyssy olalle ja hanki jotakin pataan -pantavaa." - -"Olen yrittänyt pyytää hylkeitä, mutta ne ovat menneet merelle karkuun. -Ja jäniksiä ja metsoja ei tänä talvena ole runsaasti." - -"Jäniksiä ja metsoja -- kuka nyt sellaista roskaa ajattelee. Ei, -parempaa riistaa minä tarkoitan. Ahvenanmaan metsissä ei ole puutetta -hyvistä paisteista, jotka toistaiseksi vielä kulkevat neljällä jalalla -ja odottavat vain metsästäjän kuulaa." - -"Mitä sinä tarkoitat, Lassi?" - -Tämä kumartui teinin puoleen ja kuiskasi hänen korvaansa: - -"Minä tiedän sopivan hirvien oleskelupaikan. Jos tahdot tulla mukaan, -niin lähdemme jonakin kuutamoyönä ja nappaamme itsellemme kauniin -koirashirven." - -"Oletko mieletön, Lassi. Etkö tiedä että kuninkaalla yksin on oikeus -ampua hirviä Ahvenanmaalla? Jokainen ahvenanmaalainen hirvi on -kuninkaan yksityisomaisuutta, ja jos siihen kajoo, niin tuomitsee laki -pahantekijän kuolemaan." - -Lassi nauroi. - -"Ja siitä huolimatta", sanoi hän, "ammutaan vuosittain Ahvenanmaalla -useitakin hirviä metsämiehen siitä kärsimättä. Mutta eipä hän olekaan -niin typerä, että hän ilmoittaisi nimismiehelle, milloin hän aikoo -ampua hirven. Luoja on luonut eläinparat ihmisten hyväksi, mutta -sanassa ei sanota, että kuninkaalla yksin olisi oikeus niihin. Sitä -paitsi ei meillä ole kuningasta Ruotsissa, vaan ainoastaan -kuninkaallinen neito, joka on vain 16 vuoden vanha, eikä hänen taida -tehdä mieli lähteä Ahvenanmaalle hirviä metsästämään." - -"Yhdentekevää. Voihan hän lähettää jonkun puolestansa. Sitä paitsi -väitetään, että nuori kuningatar on hyvin huvitettu metsästyksestä, -niin että kempä tietää?" - -"Jos hän tietäisi, että Ahvenanmaan asukkaat näkevät tänä talvena -nälkää, niin ei hän ankarasti rankaisisi sitä, joka hätäänsä ampuu -hirven. Muuten hän ei tulisi hyväsydämiseen isäänsä." - -"Siinä kyllä voit olla oikeassa, Lassi. On raskasta nähdä nälkää, kun -metsässä on yllin kyllin ravintoa. Yksinpä isänikin, joka on niin -kuningasmielinen, ettei toista hänen vertaansa koko maassa, arvelee, -että metsästyslait ovat kohtuuttomia ja vääriä, sen hän on useasti -sanonut, varsinkin kun hirvistä on ollut puhetta, jotka kesäisin eivät -tuota niinkään vähän tuhoa talonpoikien pelloilla, mutta onpa hän -myöskin sanonut: lakia tulee meidän kunnioittaa. Enpä kuitenkaan usko, -että nykyään, niinkuin korkeasti edesmenneen kuningas Kaarle IX:n -ankaran hallituksen aikana, rangaistaisi hirvenampujaa kuolemalla, -vaikkakin laki siten määrää." - -"Siinä sen näet. Ja mitä kersanttiin tulee, niin minun mielestäni -hänellä, joka kuninkaan palveluksessa on uhrannut molemmat jalkansa, -pitäisi olla oikeus vaatia vastalahjana kuninkaalta, että hän saisi -tyydyttää nälkäänsä kuninkaallisen hirven lihalla, sellaisessa hädässä -kuin hän ja hänen perheensä nyt on. Sitä suuremmalla syyllä, kun hänen -kolme vanhinta poikaansa on sotapalveluksessa Saksassa." - -Teini nauroi. - -"Jos minä", sanoi hän, "saadakseni särvintä taloon, ampuisin yhden -kuninkaan hirvistä, niin luuletko sinä, että minä tai joku muu, jollei -juuri kuningatar itse, saisi isä ukkoa, maistamaan palastakaan sen -hirven lihaa? Ei, pikemmin hän kuolisi nälkään. Vanhan kersantin kunnia -ei istu vatsassa, vaan hiukan korkeammalla. Ja mitä hyötyä koko -salametsästyksestä silloin olisi, sillä en minä itseni vuoksi yritä -hankkia ruokaa taloon. Tämänpäiväinen käyntini enoni luona oli raskas -matka, enkä minä sitä olisi tehnyt, jos vain minusta olisi ollut -kysymys. Mutta en voi nähdä omaisteni kituvan koettamatta ainakin -lieventää hätää." - -"Se onkin sinun velvollisuutesi. Mutta mitä nyt minun ehdotukseeni -tulee, niin tiedän kyllä, että kersantti ei koskaan suostuisi syömään -hirvenlihaa. Mutta mitä sillä väliä? Ukkoa on autettava vastoin hänen -tahtoaan. Eikä se vaikeata ole. Minä neuvon sinulle miehen -lähiseudulla, joka salassa ostaa ja maksaa käteisellä rahalla sekä -nahan että lihat. Rahoilla hankit sinä sitten sekä jauhoja että muita -elintarpeita kyläkauppiaalta, ja sanot kersantille, että olet ne saanut -ampumistasi hylkeistä. Sitten voit huoleti palata Turkuun ja jatkaa -lukujasi, sillä silloin voit olla huoleti, että vanhukset tulevat -toimeen kevääseen saakka, ja sen jälkeen ukko omin neuvoinkin -suoriutuu." - -"Tuo kuuluu erittäin hyvältä, ja jos suunnitelmaasi voitaisiin -toteuttaa rikoksetta ja valheetta, niin olisin sinulle kiitollinen -neuvostasi. Mutta siten se ei käy. Isäni on opettanut minulle, että -rehellisyydellä pääsee pisimmälle." - -"Niin, jos tahtoo nähdä nälkää. -- -- Mutta jos lähemmin asiaa -aprikoituasi tulet toiseen tulokseen, niin käänny puoleeni. Minä pysyn -sanassani." - -Teini työnsi sen enempää sanomatta suksisauvansa lumeen ja katosi -äkisti lumituiskuun. - -Talonpoika katsoi vielä hetken aikaa teinin jälkeen ja mutisi -hampaittensa välissä: - -"Kyllä hän tulee, kun oikein kovalle ottaa. Ja jos kaikki onnistuu, -niin Karin, tuo kopea letukka, on vallassani, hän, joka pitää itseään -liian hyvänä ruvetakseen talonpojan vaimoksi." - -Sitten hän uhutti hevostansa ja hetken kuluttua hänkin oli kadonnut -lumipyryyn, joskin vastakkaiseen suuntaan. - - * * * * * - -Pekka Drufva jatkoi sillä välin hiihtoretkeään. Noin puolen tunnin -hiihdon jälkeen alkoi metsä harveta, ja nuorukainen lähestyi rantaa, -joka oli täynnä lukemattomia lahtia ja niemiä. Myrsky yhä yltyi, ilma -sakeni sakenemistaan. Että Pekka Drufva siitä huolimatta pääsi -eteenpäin, joskin hitaammin, riippui kerrassaan hänen hiihtotaidostaan -ja harvinaisista ruumiinvoimistaan. Ja vieläkin ihmeellisempää oli, -että hän tässä lumipyryssä saattoi pysyä oikealla tiellä. Se riippui -varmaankin enemmän vaistosta kuin silmistä, jotka olivat aivan pyryn -sokaisemat. - -Mutta vähitellen hän pääsi matkansa määrään, matalan mökin edustalle, -jonka ikkunasta tuli loisti. Hän asetti sukset seinää vasten, pudisti -lumen yltään ja astui pimeään eteiseen, missä hän ripusti tyhjän -säkkinsä naulaan. Sen jälkeen hän meni tupaan, jota valtava pystyvalkea -valaisi. - -Mökin pienuuteen nähden oli tupa varsin tilava, joskin neljännen osan -siitä vei suuri muuri tulipesineen ja leivinuunineen, ja sen -yläpuolella oleva holvi, jonka yksi kulma lepäsi vankan, leikkauksilla -koristetun tammipylvään päällä. Se oli n.s. harjatupa, jommoisia -saarella oli useita, mutta tässä oli sittenkin joitakin erikoisuuksia -huomattavissa. Niinpä toisella pitkällä sivulla oli ikkuna -lyijykehyksisine lasiruutuineen, harvinainen ylellisyystavara -tosiaankin näinä aikoina ahvenanmaalaisessa tuvassa, sillä tavallisesti -käytettiin lasin asemesta vain öljyttyjä kalvoja ja usein ne -sijoitettiin kattoon. Siten oli laita tuvan toisessa päässä. -Lasi-ikkuna sekä tuvan kalusto yleensäkään eivät todistaneet köyhyyttä, -päin vastoin jommoistakin varallisuutta sekä ilmaisivat samalla, että -tuvan asukkailla oli hiukan suuremmat vaatimukset elämän ulkonaisiin -oloihin nähden kuin tavallisilla torppareilla. - -Nälkävuosina vain hätä kolkuttikin tämän tuvan ovelle. Tavallisissa -oloissa kersantti osasi kylläkin pitää sen loitommalla. - -Erikoisuutena tälle tuvalle oli sekin, että hirsiseinät olivat -aistikkaasti peitetyt kalaverkoilla, jotka nähtävästi olivat aivan -uusia ja käyttämättömiä. - -Muurin ja pitkänseinän välinen ala oli järjestetty jommoiseksi -juhlahuoneeksi. Siellä vallitsi suurempi siisteys kuin muualla ja -kaikki laitteet olivat sirompia; siellä suuri perhevuode oli saanut -paikkansa, ja sen yläpuolella riippui kuningas Kustaa Aadolfin kuva -päärynäpuisissa, veistetyissä kehyksissään, jota vielä lisäksi ympäröi -pajunlehdistä solmittu seppel, ainoa laakeripuun tapainen, joka -Ahvenanmaalla kasvaa. Kuvan alla riippui kaikesta päättäen paljon -käytetty pertuska, ase, joka jo kolmekymmenvuotissodan aikana oli -joutunut pois käytännöstä, mutta jota sen sijaan jalkaväen aliupseerit -kantoivat virkamerkkinään. - -Uunin toisella puolella istui itse kersantti Drufva veistäen puuta. Hän -oli oikea sankari vartaloltaan, vuodet ja rasitukset eivät olleet -käyristäneet hänen selkäänsä. Harvinaisen leveät hartiat, voimakkaat -käsivarret ja suuret jäntevät kädet todistivat murtumatonta -ruumiinvoimaa ja hyvää terveyttä. Pää oli kaunismuotoinen, hopeinen -parta valui alas rinnalle, siniset silmät olivat terävät ja terve -kasvojenväri ilmaisi pikemmin parhaassa iässään olevaa miestä kuin. -vanhusta. - -Oikeastaan kersantti ei vielä ollutkaan mikään ikäloppu. Aivan -vastikään hän oli täyttänyt 60:nnen ikävuotensa. Mutta tukka ja parta -olivat aikaisin harmaantuneet, ja siksi hän näytti vanhemmalta kuin -mitä hän oli. Jolleivät ne olisi kadottaneet alkuperäistä väriään, niin -olisi voinut luulla häntä 50-vuotiaaksi mieheksi. - -Jos miehen ruumiin yläosa teki voimakkaan vaikutuksen, niin sen alaosa -sen sijaan oli kovin surkea. Jalkoja ei ollut lainkaan olemassa, -molemmat jalat olivat katkaistut polvien yläpuolelta. Eikä hänellä -ollut puujalkojakaan. Sen sijaan jalantynkät olivat pistetyt -nahkalieriöihin, joissa oli pyöreät, pehmeät pohjat, ja niillä hän -kulki, tosin ei nopeasti, mutta sittenkin vakavammin kuin -kainalosauvoilla. Sitä paitsi olivat kädet täten vapaat, mikä oli -suureksi eduksi hänen työskennellessään pienellä maatilkullaan. Mutta -kovin omituiselta tuo suuri jättiläinen näytti, joka siten oli -kutistunut kääpiöksi. - -Paitsi pientä maanviljelystään oli kersantti Drufvalla kaksikin varsin -edullista ansiolähdettä. Hän oli taitava puunveistäjä ja verkonkutoja. -Hän osasi taitavasti kirjailla rasioita, haarikkoja, puuvateja ja -vitimiä, joilla pellavaa kalvitaan. Varsinkin näitä viimeksimainittuja -meni runsaasti kaupaksi. - -Ahvenanmaalla oli näet vanhoilta ajoilta sellainen tapa yleinen, että -kun nuori mies rakastui nuoreen tyttöön, kosi hän häntä siten, että hän -lahjoitti hänelle vitimen, jonka tuli olla mahdollisimman kaunis ja -leikkauksilla koristeltu. Jos tyttö otti sen vastaan, niin antoi hän -kosijalle myöntyvän vastauksen, mutta jos hän lähetti sen takaisin, -merkitsi se rukkasia. Naimiskaupat solmittiin Ahvenanmaalla sen vuoksi -siten, että ensiksi mentiin kersantin luo ja ostettiin vidin ja sen -jälkeen lähdettiin pappilaan kuulutusta hakemaan. - -Mutta nyt oli hätävuosi saarella, ja siksi kersantin tavalliset -apulähteet olivat ehtyneet. Tänä vuonna ei edes kosittu. Ei ainakaan -vitimiä siihen tarvittu. Ja talonpojilla, jotka melkein kaikki myös -olivat kalastajia, ei ollut rahaa millä ostaa verkkoja. Ahvenanmaa oli -sitä paitsi kuukausimääriä ollut erotettuna mannermaasta, niin hyvin -lännen kuin idän puolelta. Oli täydellinen kelirikko. - -Loimuavan takkavalkean toisella puolella istui kaksi naista ahkerasti -pyöritellen rukkejansa. Vanhempi heistä oli Anna muori, kersantin -vaimo, joka huolimatta viidestäkymmenestä vuodestaan ja varmaankin -hyvin työteliäästä elämästään oli yhä nuorekas olennoltaan. Lempeät ja -kauniit silmät ilmaisivat lempeää ja ystävällistä luonnetta. Nuorempi, -joka suuresti muistutti äitiään, joskin hän oli suurikasvuisempi ja -karheatekoisempi, mutta siitä huolimatta varsin kaunis tyttö, oli -Karin, puolisoiden ainoa tytär, kahta vuotta vanhempi nuorinta poikaa, -Pekkaa. - -Kun Pekka Drufva astui tupaan, meni hän nyökättyään päätä -tervehdykseksi ikkunanalaisen hyllyn luo, otti kirjan ja istahti -lukemaan takan ääreen, ikäänkuin hän ei olisi käynyt pihaa kauempana. - -Kersantti tarkasteli häntä puoleksi ilkkuvalla katseella. - -"Oletko käynyt enoa tervehtimässä Mustassakylässä", kysyi hän vihdoin. - -"Kävinhän tuota." - -"Lähettikö hän lämpimiä terveisiä?" - -"Enpä voi kehua." - -"Minnekä sinä panit tuomasi jauhot?" - -"Enhän minä saanut jauhoja." - -"Mitä rikas Sven sanoi sinulle, kun pyysit jauhoja?" - -"Hän sanoi, että näin huonoina aikoina täytyi jokaisen pitää itsestään -huoli." - -Kersantti naurahti. - -"Kas vaan, minäpä luulin aina, että jos milloin niin kovina aikoina -kelpo miestä oli autettava. Minä tarkoitan, hyvinä aikoina hän auttaa -itseään. Mutta Sven eno on muita viisaampi. No, sanoitko minultakin -terveiset ja kysyit lainaisiko hän hiukan rahaa verkkolankojen ostoon?" - -"Kysyin kyllä." - -"Entäs mitä hän vastasi?" - -"Hän sanoi, että mies, jolla on varaa hankkia lasiruudut tupaansa ja -kustantaa poikansa Turun kymnaasiin, ei suinkaan ollut lainan -tarpeessa." - -Kersantti siristi silmiään ja kääntyi vaimonsa puoleen. - -"Muistatko, Anna, miten sinä, kehottaessasi minua kahdeksan vuotta -sitten muuttamaan vanhasta kodistani Roslagenista sinun kotiseudullesi, -Ahvenanmaalle, vetosit siihen, että me täällä hädän hetkenä voisimme -saada tukea rikkailta sukulaisiltasi. Mitä sinä nyt tästä arvelet?" - -Anna muori puri huultaan, mutta vastasi lempeästi: - -"Enpä minä sittenkään ollut aivan väärässä, sillä toisen veljeni, -Niilon avutta emme koskaan olisi voineet kouluuttaa Pekkaa. Onhan -hänellä, tietääkseni, sekä vapaa asunto että ruoka enonsa luona -oleskellessaan Turussa." - -"No, siinä olet kyllä oikeassa, Anna", myönsi kersantti. "Mutta -katsohan, hevosenkengittäjävanhin Turussa onkin oikea miesten mies, -joka ei ole enemmän veljensä Svenin kaltainen kuin pertuska taikon. Ja -sitä paitsi hän ei asu Ahvenanmaalla, niin etten voinut luulla sinun -tarkoittavan häntä puhuessasi 'tuesta'. Mutta miksikä sinä välttämättä -tahdoit tänään, tämmöisessä koiran ilmassa vielä lisäksi, lähettää -pojan Mustaankylään sellaiselle asialle? Sanoinhan sinulle edeltäkäsin, -miten sen asian kävisi, niin, vastaukset osasin ulkoa ennenkuin olin ne -kuullutkaan. Mutta minä sallin sinun tehdä mielesi mukaan, sillä minä -tuumin: Voi olla hyväksi, jos Anna oppii perin pohjin tuntemaan -vanhimman veljensä." - -Anna muori oli vaiti, ja hiljaisuus vallitsi takan ääressä. Kersantti -veisti, naiset kehräsivät, ja Pekka luki. Äkkiä sanoi kersantti -karskilla äänellä, joskin sanojen alla tuntui syvä liikutus: - -"Huomenna on Kukkanen teurastettava." - -Kaikki kolme kuuntelijaa hätkähtivät, ikäänkuin sähköiskusta. Anna -muori alkoi heti puolustaa lemmikkiään. - -"Mutta mies kulta, ethän sinä voine sitä tarkoittaa? Teurastaisimmeko -Kukkasen, joka on paras! lehmä koko paikkakunnalla ja johon me kaikki -olemme niin suuresti kiintyneet -- ainoan lehmämme, ainoan -kotieläimemme voinen kai sanoa, sen jälkeen kuin vuohet teurastettiin -viime syksynä. Milläs me voisimme korvata sen mainion maidon?" - -"Vedellä. Kaivo on paras aittamme, sillä se ei tyhjene koskaan." - -"Ja kuka vetää sahraa, kun keväällä on kylvettävä?" - -"Sen minä teen. Minun jalkani ovat lyhyet mutta vahvat." - -Anna muori risti kätensä ja huojutti suruissaan vartaloaan edes ja -takaisin. - -"Ymmärräthän sinä", sanoi kersantti lempeämmällä äänellä, "että vain -kova pakko saattaa minun tekemään sellaisen päätöksen, sillä toista -sellaista lehmää kuin Kukkasta emme saa koskaan, ja se on palvellut -meitä niin uskollisesti, että lasken sen oikein perheeseen kuuluvaksi. -Mutta en keksi muutakaan keinoa. Lehmän lihalla ja nauriilla, jotka -viime syksynä pelastin pakkaselta, voimme elää kevääseen asti. Ja sen -nahasta voimme saada hiukan rahaakin. Niin, totta totisesti, muuta -keinoa en keksi -- --" - -Karin heitti esiliinan kasvoilleen ja kiiruhti ääneensä nyyhkyttäen -ulos. Hetken kuluttua seurasi Pekkakin häntä. Hän tiesi löytävänsä -sisarensa navetasta, ja siellä hän olikin. Siellä oli pimeä, mutta -sisar oli heittänyt oven auki, ja hämärässä valossa hän näki Kukkasen -seisovan karsinassaan ja märehtivän aavistamatta sitä kuolemantuomiota, -joka äskettäin oli langetettu. Ja kädet lehmän kaulaan kiedottuina -seisoi Karin itkien, ikäänkuin hänen sydämensä olisi ollut haljeta. - -"Kultakukkaseni", nyyhkytti Karin, "minä suren sinua koko elinikäni, -enkä koskaan maista palastakaan sinun lihaasi, vaan syön vain nauriita, -vaikkapa kuolisin nälkään." - -Pekka astui navettaan, laski kätensä sisarensa olkapäälle ja sanoi -lempeällä ja lohduttavalla äänellä: - -"Älä itke, Karin, Kukkanen saa elää." - -"Ei, kuolla sen täytyy", nyyhkytti Karin, "isä on sen sanonut, ja mitä -isä kerran on sanonut, sen hän myös pitää." - -"Minä lupaan sinulle, ettei Kukkasta teurasteta." - -Ääni, jolla nuo sanat lausuttiin, kuului niin varmalta, että Karinin -epätoivo katosi. Iloisena hän kiersi käsivartensa veljensä kaulaan ja -kuiskasi: - -"Jos sinä pelastat Kukkasen, niin kiitän sinua koko elinaikani." - -Kun Pekka hiukkasta myöhemmin palasi tupaan, astui hän isän luo, laski -kätensä hänen olkapäälleen ja sanoi: - -"Anna Kukkasen elää vielä pari päivää. Olen kuullut, että -Lumparinselällä on hylkeenreikiä." - -"Niin", sanoi kersantti lempeästi. "Antaa sen elää niinkauankuin meillä -on toivoa suoriutua tästä pulasta muulla tavalla. Jos saisit ammutuksi -hylkeen tai kaksi, pääsisimme hyvän matkaa edemmäksi." - -Karin katsoi kiitollisena veljeensä, ja äiti astui hänen luokseen ja -taputti häntä poskelle. - -Varhain seuraavana aamuna, kun ilma oli kaunis, joskin pakkanen yhä -paukkui nurkissa, läksi Pekka Drufva matkaan hyljepyssy olkapäällään. -Illalla hän palasi väsyneenä ja pahoillaan. - -"Etkö tavannut hylkeitä?" kysyi kersantti. - -"En ainoatakaan. Mutta toivoani en vieläkään ole kadottanut. Ensi -kerralla yritän yön aikaan. Ehkäpä hylkeet uskaltavat esille -kuutamolla." Kersantti nyökkäsi päätään, eikä sinä iltana sen enempää -metsästyksestä puhuttu. - -Mutta kun Pekka Drufva kävi vuoteelleen, tuumi hän mielessään: - -"Huomenna minä lähden Rapatalon Lassin luo. Jumala antaa syntini -anteeksi, sillä hän tietää, miksi sen teen. Isän ei tarvitse vetää -sahraa kuninkaan palveluksessa silpoutuneilla jaloillaan -- pikemmin -joku kuninkaan hirvistä saa heittää henkensä." - - - - -TOINEN LUKU. - -Hirvenpyynti. - - -Korkeana ja juhlallisena seisoi honkametsä kuutamossa. Puiden oksilla -kimalteli lunta, ja valkealle vaipalle, joka peitti maan runkojen -välissä, piirteli kuu omituisia varjoja. Ilma oli raitis ja selkeä ja -pakkanen pureva. Hiljaa ja varovaisesti hiipi kaksi suksimiestä honkien -pilaririvien lomitse. Siinä oli Pekka Drufva ja Rapatalon Lassi. -Pekalla oli ruutisarvi sivullaan ja selässä hyljepyssy, sytytin loisti -kuin kiiltomato. Puoleksi kuiskaten he vaihtoivat silloin tällöin -muutamia sanoja. Kumpaisenkin silmät olivat koko ajan kiintyneet -kuutamon valaisemaan maahan. - -"Jälki kulkee ylös vuorelle. Koiras on eronnut naaraasta ja vasikasta. -Tuossa on sen jäljet. Erotan ne pitkistä sorkista", kuiski Pekka. - -"Siinä tapauksessa on naaras ja vasikka etsinyt yösijaa jossain -tiheikössä alhaalla notkossa, ja koiras on noussut kukkulalle -tähystelemään. Vaikka tuuli onkin heikko tänä yönä, täytyy meidän -sittenkin lähetä hirveä vastatuulessa. Muussa tapauksessa se vainuaa -meidät ja lähtee liikkeelle ennenkuin ennätämme kuulan kannattamiin. -Kierretään mäen ympäri", sanoi Lassi. - -Sen he tekivätkin. He poikkesivat toiseen suuntaan ja tekivät suuren -kierroksen. Vasta sitten kun he tunsivat heikon, mutta kirpeän tuulen -vastassaan, alkoivat he hitaasti nousta mäkeä ylös. Nyt he eivät -uskaltaneet edes kuiskia. Kaikki riippui äänettömyydestä, sillä -hirvellä on tarkka kuulo. Hanki kannatti erinomaisesti, niin että he -pääsivät äänettömästi eteenpäin ja lähestyivät hitaasti, mutta varmasti -mäen kukkulaa. - -Äkkiä Pekka Drufva pysähtyi, päästi sauvat irti ja vetäisi pyssyn -hihnan pään yli. Keskellä mäen nuppulaa kasvoi viisi tai kuusi -jättiläishonkaa, jotka ympäröivät miltei ympyrän muotoista aukeaa. -Jättiläishonkien runkoja vasten piirtyi kuun valossa suuren -koirashirven varjokuva, jonka monihaaraiset sarvet olivat ikäänkuin -puiden oksien kanssa yhteenkasvaneet. - -Pekka Drufva oli taitava metsämies ja hän näki hirven aivan selvästi -edessään. Mutta välimatka oli pitkä, yksinpä hienojyväiselle -hyljepyssylle. Uskaltaisikohan hän astua aukealle? Ei, hirvi alkoi jo -näyttää levottomalta. Se pärskyi, ja siitä saattoi päättää, että se -vainusi jotakin pahaa. - -Pekka nosti pyssyn poskelleen ja ampui. - -Hirvi hypähti äkkiä, josta saattoi nähdä, että kuula oli haavoittanut -sitä, joskaan ei kuollettavasti. Pekka latasi nopeasti uudestaan. - -Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä lähtee haavoittunut hirvi pakoon -yrittämättäkään hyökätä takaa-ajajansa kimppuun. Mutta joskus voi se -sittenkin tapahtua, ja niin kävi juuri tällä kertaa. Kun hirvi -vihoissaan aikoi kostaa, kääntyi se kuitenkin väärään suuntaan, -nimittäin Lassia kohti. - -Kun hirvi oli hypähtänyt saadessaan kuulan kylkeensä, oli Lassi -kiiruhtanut aukealle ollakseen niin lähellä, että hän saattaisi ampua -väkipyssyllään, ja hirvi hyökkäsi nyt suoran hänen päälleen. Lassi -ampui, mutta syrjään. Pelästyksissään häneltä meni sukset ristiin ja -hän kaatui -- selkoselälleen maahan. Samassa hirvi oli hyökännyt -uhrinsa luo. Nyt Lassin henki oli kysymyksessä. - -Taaskin pyssy laukesi. Hirvi kohosi takajaloilleen kuin koira, kellahti -sitten syrjälleen ja oli kuollut. - -Pekka oli nyt ennättänyt uudestaan ladata pyssynsä, mutta luoti, joka -osui hirven sydämeen, pelasti aivan viime hetkessä Lassin hengen. - -Sen toinen käsitti täydesti. Kun hän taas oli pystyssä, änkytti hän -vapisevalla äänellä: - -"Eipä paljon puuttunut, että olisin ollut mennyttä miestä. Jollet olisi -ampunut oikeana henkenä! tai jollei laukauksesi olisi ollut -kuollettava, niin emme enää eläisi. Näin miten tuo peijakas tähtäsi -kaviollaan päähäni. Hyvän avun sinä minulle annoit! Pekka Drufva." - -Mutta Pekka ei ottanut hänen sanojaan korviinsa. Kumartuneena pyssyynsä -hän katseli kuollutta hirveä. Siinä makasi lain suojelema, -kuninkaallinen riista ja tässä seisoi uhkarohkea lainrikkoja. Hän oli -kuulevinaan puiden latvoista omituisesti humisevia ääniä: "Sala-ampuja, -sala-ampuja! Rikosta seuraa rangaistus, rangaistus, rangaistus..." - -Vihdoin hän mutisi hampaittensa välistä: - -"Tehtyä ei voi tekemättömäksi tehdä. Nyt on paha käännettävä hyväksi -omaisilleni." Ja sitten hän sanoi Lassille: "Nimitäppä nyt se mies, -joka ostaa hirven ja heti maksaa siitä rahat." - -"Kalastaja-Olli." - -Pekka hämmästyi. Äkkiä hänen aivoissansa välähti epäilys, että Lassi -oli ehkä petkuttanut häntä, eikä hänen perheensä saisikaan nauttia sitä -etua tästä sala-ammunnasta, jota hän oli toivonut -- tuo ajatus oli -hirveä, sillä siinä tapauksessa hän olisi turhaan rikkonut lakia. Hän -tiesi liiankin hyvin, ettei kersantti koskaan suostuisi ottamaan -vastaan ammutun hirven lihaa, vaikkapa nälkäkuolema häntä uhkaisi. - -"Kalastaja-Olli!" huudahti Pekka vihasta säihkyvin silmin. -"Kalastaja-Olli! -- Sinun oma torpparisi! -- Hänhän on yhtä köyhä kuin -kuka hyvänsä meistä, jollei vielä köyhempikin. Mistä hän saisi rahaa -hirven maksamiseen?" Lassi nauroi. - -"Ole siitä huoleti, Pekka. Olli on vain toisen bulvaani -- ja tuolla -toisella on yllin kyllin rahaa." - -"Ja kuka tuo toinen on?" - -"Mustankylän rikas Sven, sinun oma enosi. Niin lautamies kuin hän onkin -ja on mukana käräjillä tuomitsemassa sala-ampujia, niin hän se -sittenkin viime vuosina on Ollin välityksellä ostanut toistakymmentä -salassa ammuttua hirveä. Hiihdä sinä Ollin luo ja sovi hänen kanssaan -kaupasta. Minä jään siksi aikaa tänne vartioimaan hirveä, niin etteivät -metsäneläimet meidän poissaollessamme turmele sen taljaa." - -Pekka Drufva oli kovin ihmeissään. Hänen oma enonsa, arvossa pidetty -suurtalollinen, joka itse käräjillä tuomitsi muita, oli siis -salatuumissa sala-ampujien kanssa. Hänestä oli vastenmielistä joutua -sellaisiin suhteihin sukulaisensa kanssa. "Mutta", tuumi hän, "kun nyt -kerta on ruvennut tuollaiseen peliin, niin täytyy se suorittaa myös -loppuun." Olivathan he nääntyä nälkään kotosalla. Ja Kukkasen -henki oli vaarassa. Hän karaisi mieltään ja läksi kiireimmän kautta -Kalastaja-Ollin mökille, joka ei ollut kovinkaan kaukana. - -Kun hän hetkistä myöhemmin saapui paikalle kalastajan kera, ei Lassi -ollut enää siellä. Vaikka hän oli sanonut, että riistaa oli välttämättä -vartioitava, oli hän nähtävästi syyttä poistunut paikalta. Kylläpä se -näytti omituiselta. Oliko hän vainunnut vaaraa vai eikö hän tahtonut, -että joku kolmas näkisi hänet osallisena tällaisessa metsästyksessä? - -Niin, sitä ei Pekalla ollut aikaa sen tarkemmin miettiä. Nyt oli muuta -ajateltavaa ja tehtävää. - -Pekka Drufva saapui kotiin varsin myöhään yöllä. Mutta siitä huolimatta -hän nousi aamulla varhemmin kuin muut ylös, otti potkurin ja läksi -kirkonkylään. - -Päivemmällä hän palasi takaisin, ja nytkös kersantti Drufvan mökissä -ilo syttyi. Pekka ei näet tullut tyhjin käsin. Potkurilla oli kaksi -säkkiä jauhoja, suuri siankinkku, kuivattua, kalaa ja kaikenlaista -muuta hyvää, muun muassa oikeaa tupakkaa kersantille, joka jo hyvän -aikaa oli polttanut kirsikanlehtiä piipussaan. Ilo oli niin suuri, että -tuskin ennätettiin tiedustella, mistä rikkaudenlähteestä teini oli -ammentanut niin kallisarvoisia lahjoja. Kersantti sanoi kuitenkin -sivumennen: - -"Varmaankin sait monta, hyljettä ammutuksi, koska sait niin runsaasti -rahaa." - -"Olihan niitä koko monta", sanoi Pekka hiljaisella äänellä. Tämä -vastaus kirveli hänen sydäntään kuin puukonisku, sillä ensi kertaa hän -nyt valehteli isälleen. - -Yksi joukosta ei kuitenkaan ottanut toisten iloon osaa, nimittäin -päivän sankari, Pekka Drufva itse. Mutta, tuumi sekä kersantti että -hänen vaimonsa, onhan aivan luonnollista, että poika näyttää hiukan -väsyneeltä, eihän hän nukkunut kuin nimeksi viima yönä, ja oli taas -varhain liikkeellä. Vain Karin tarkasteli häntä väliin ihmettelevin -katsein, ikäänkuin hän olisi' epäillyt, ettei kaikki ollut niinkuin -olisi pitänyt. Mutta hänen ilonsa, kun Kukkanen oli pelastettu, oli -siksi suuri, että kaikki epäilykset hyvinkin pian katosivat. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Hyljätyn kosijan kosto. - - -Eräänä iltana muutamia päiviä myöhemmin, tapahtui jotain, mikä -odottamattomalla tavalla häiritsi jälleen rauhaa kersantin pienessä -mökissä. - -Karin oli ollut navetassa lypsämässä Kukkasta ja aikoi juuri poistua -sieltä maitokiuluineen, kun hän kohtasi ovessa miehen, joka toivotti -hänelle "hyvää iltaa". Oli jo hämärä, eikä hän ensi hetkessä voinut -tuntea tulijaa, mutta pian hänelle kuitenkin selvisi, kuka vieras oli, -ja ahdistunein mielin hän vastasi tervehdykseen. - -"Jos haet isää tai Pekkaa, Rapatalon Lassi", sanoi Karin kylmästi, -"niin on kumpikin tuvassa." - -"Ei, sinua minä haen, Karin", sanoi Lassi kiihkeästi. "Laske maitokiulu -maahan ja kuuntele mitä minulla on sanottavana, sillä se ei ole aiottu -muiden kuin sinun korvillesi." - -Karin olisi kernaimmin poistunut, sillä häntä ei haluttanut jutella -kahden kesken miehen kanssa, jolle hän vastikään oli antanut rukkaset, -mutta toisaalta hän ihmetteli, mitähän sanottavaa hänelä saattoi olla, -ja sitä paitsi tuntui hänestä kovin pelkurimaiselta lähteä häntä -pakoon. Siksipä hän jäi Paikalleen. - -"Mitä sanottavaa sinulla voinee olla minulle, Rapatalon Lassi?" - -"Tahtoisin vain kysyä, oletko tarkemmin miettinyt sitä kysymystä, jonka -tein sinulle meidän viimeksi tavatessamme toisemme?" - -"Miettinytkö? Miksikä olisin sitä tehnyt? Enhän minä pyytänyt -miettimisaikaa, vaan annoin jo siiloin sinulle selvän vastauksen. -Luuletko, että olisin niin epävarma mieleltäni, etten tietäisi mitä -tahtoisin niin tärkeässä asiassa?" - -"Siksikö sinä et tahdo tulla vaimokseni, kun talo on velkainen? Olenhan -minä rakastanut sinua siitä saakka kun me olimme lapsia." - -"Oletko jo unohtanut mitä minä vastasin sinulle viime kerralla -jutellessamme yhdessä, koska teet minulle tuollaisen kysymyksen? -Sanoinhan silloin sinulle, että minulle oli kunniaksi, että sinä, jolla -on oma talo, tahdot naida minut, köyhän tytön, mutta että minun kahdesta -syystä on mahdoton suostua pyyntöösi. Täytyykö minun toistaa nuo syyt, -jotka nyt ovat yhtä pätevät kuin silloinkin?" - -"Annahan minun kuulla!" - -"Ensiksikin minä en tunne sellaista rakkautta sinuun, joka on -kristillisen avioliiton ainoa ja oikea perusta. Ja toiseksi minä, joka -olen tuntenut sinut kahdeksan vuotta, en voi luottaa sinuun, ja -sellaisen miehen vaimoksi en voi suostua, johon en voi luottaa, olkoon -että luulisin rakastavanikin häntä." - -"Miksi sinä et luota minuun? Enhän minä ole koskaan pettänyt sinua enkä -ketään muutakaan sinun sukulaistasi." - -"Mutta minä tiedän, että olet pettänyt muita, ja itsekin olen -huomannut, ettei sinun sanoihisi aina voi uskoa." - -"Pikkuasioissa kenties?" - -"Pienissä tai suurissa, se on yhdentekevää. Minä kuulun rehelliseen -sukuun enkä siksi voi koskaan luottaa valhettelijaan." - -"Vai niin, sinä kuulut rehelliseen sukuun ja halveksit valehtelijoita. -Mutta sinähän rakastat veljeäsi, Pekka teiniä. Vai arveletko, että se, -mitä et toisissa voi sietää, on luvallista papinkisällille?" - -"Mitä sinä tarkoitat?" - -"Yhdentekevää. Sen minä vain tahdon sanoa sinulle, Karin: Olen kauan -rakastanut sinua ja sinun täytyy tulla vaimokseni. Älä siis tee -verukkeita, vaan anna suostumuksesi, niin kaikki on hyvin. Sekä rakkaus -että oikea luottamus, josta niin kauniisti puhut, tulee perästäpäin, ja -rauhasta ja ilosta ei tule olemaan puutetta yhtä vähän täällä kuin -Rapatalossakaan. Mutta jollet tule järkiisi, vaan yhä edelleen panet -vastaan, niin saat itse vastata seurauksista." - -Nämät sanat kuullessaan Karin peräytyi askeleen verran ja harmin puna -kohosi hänen poskiinsa. - -"Kuuluupa siltä, kuin luulisit voivasi pakottaa minua. Et taida olla -järjissäsi, Lassi." - -Näin sanoen hän otti maitokiulunsa ja aikoi poistua. Mutta Lassi esti -häntä. - -"Pakottaa minä aionkin sinua", sanoi hän kovalla äänellä, "pakottaa -omaksi onneksesi. Sitä sanoakseni minä tulinkin tänne tänä iltana." - -"Millä tavalla sinä luulet voivasi pakottaa minua? Ne ajat ovat olleet -ja menneet, jolloin Ahvenanmaalla väkipakolla otettiin emäntä taloon." - -"Sen saat heti kuulla. Veljesi Pekan henki on minun kädessäni. Hän on -ampunut kuninkaan hirven, ja minä voin antaa hänet ilmi. Hirven hän möi -Kalastaja-Ollille, ja teille hän sanoi ampuneensa hylkeitä tuodessaan -kotiin ruokavaroja, jotka hän olin ostanut hirventapporahoillaan." - -"Nuo ovat sinun tavallisia valheitasi, Lassi", sanoi Karin halveksien, -mutta samassa muistuivat hänen omat hämärät epäilyksensä mieleen, ja -hän lisäsi: "Ja jos hän lapsekkaassa ymmärtämättömyydessään olisi -tehnyt tuon synnin voidakseen auttaa omaisiaan hädästä, niin ei hänen -henkensä siltä ole vaarassa. Ihminen lie kuitenkin enemmän arvoinen -kuin sieluton elukka." - -"Sinä erehdyt. Hirvet Ahvenanmaalla ovat kuninkaan omaisuutta, ja sitä -joka käy hänen omaisuuteensa käsiksi, rangaistaan kuolemalla. Kuningas -Kaarle IX:n aikana mestattiin neljä miestä Ahvenanmaalla vaan sen -johdosta, että he olivat harjoittaneet salametsästystä, ja sen asian -kai minä paraiten tiedän, koska yksi näistä neljästä oli minun setäni. -Tiedä siis, Karin, joko sinä tulet vaimokseni, tai minä annan veljesi -ilmi, ja silloin sinä saatat hänen päänsä mestauslavalle." - -Karin, joka oli käynyt kalman kalpeaksi, piteli kiinni oven pielestä, -jotta hän ei kaatuisi kumoon. Mutta samassa seisoikin Pekka Drufva -hänen rinnallaan Karinin huomaamatta, mistä hän siihen tuli. - -"Älä pelkää, sisar", sanoi Pekka lempeällä äänellä, "minä kuulin -kaikki, ja minä riistän sinut tuon viekkaan ketun pauloista." - -Sitten hän kääntyi Lassin puoleen, ja nyt hänen äänessään väreili ivaa -ja halveksumista. - -"Konna! Muutamia päiviä on kulunut vain siitä, kun minä, niinkuin sinä -itse sanoit, pelastin sinut hirven kynsistä, ja nyt jo olet valmis -pettämään minut voittaaksesi siten omaksesi tytön, joka ei huoli -sinusta. Mutta sinä petyt. Minä seison hänen rinnallaan, ja kykenen -puolustamaan sekä häntä että itseäni." - -"Vai sinä vakoilet ja kuuntelet ovien takana? No, olkoon menneeksi. -Kernaasti voit kuullakin, mitä minä sanon, ja siitä voit olla varma, -että pysyn sanassani." - -"En minä ole vakoilija. Etsin Karinia, ja kuulin sinun kovaäänisen -puheesi. Että jäin nurkan taakse kuuntelemaan, päästäkseni paremmin -sinun kehnoutesi perille, sitä ei tosiaankaan voi sanoa vakoiluksi." - -"Se joka salaa kuuntelee, saa kuulla kunniansa, tuo sana on nyt -sinuunkin nähden käynyt toteen. Etköhän hiukan hillinne suuria -sanojasi, kun tuumit, mikä valta minulla on sinun ylitsesi. Varmaankin -lopulta rukoilet minua ottamaan sisaresi, sillä siitä lankoudesta -riippuu sinun elämäsi ja kuolemasi. Ja ehkäpä kersantinkin elämä ja -kuolema, sillä varmaankaan ei hän kestäisi sitä häpeää, että hänen -poikansa tulisi mestatuksi kuin tavallinen rikoksentekijä ainakin." - -Tämä oli jo liikaa kuumaveriselle teinille. Hänen verensä alkoi kuohua, -ja äkkiä hän iski nyrkkinsä Lassin silmien väliin niin kovasti, että -tulikipinät säihkyivät hänen edessään, ja varmaan hän olisi kaatunut -maahan, jollei hän, samoinkuin Karin äsken, olisi saanut tukea -ovenpielestä. Mutta nyt Lassi vuorossaan, niinpiankuin pahin ilotulitus -hänen aivoissaan oli mennyt ohitse, raivostui silmittömästi. Yhdellä -hyppäyksellä hän heittäytyi teinin päälle, ja navetan kynnyksellä alkoi -nyt niin hurja ottelu, että Kukkanen, joka oli kytkettynä aivan -ovipieleen, pelästyi pahasti, ja Karin vaipui puoleksi tunnottomana -olkikuvolle. - -Siten kosinta päättyi varsin kiihkeällä tavalla. - -Mutta taistelua ei kestänyt kauan. Vaikka Lassi olikin lähes viisi -vuotta vanhempi vastustajaansa, oli hän ruumiin voimiltaan häntä niin -paljon heikompi ja kömpelömpi, että Pekka voitti hänet hyvinkin pian. -Hän heitti Lassin ulos ovesta, ja koska navetan ulkopuolella oli varsin -jyrkkä ja vielä lisäksi liukas mäki, niin laski hän oman selkänsä -varassa sellaisella vauhdilla mäkeä, että hän meni melkein -tunnottomaksi. Vasta hyvän ajan kuluttua hän pääsi pystyyn ja ontui -suksiensa luo. Poistuessaan illan hämärässä hän heilutti uhkaavasti -suksisauvaansa sisarusparille, joka seisoi oviaukossa. - -"Pelkäänpä, että olet saattanut meidät kaikki onnettomiksi. Tämän -jälkeen hän varmaankin antaa sinut ilmi. Minä tunnen hänet ja tiedän, -miten kostonhimoinen hän on", kuiskasi Karin. - -"Ole huoleti, sisko kulta, ei hän sitä tee, sillä samalla hän antaisi -itsensäkin ilmi, sillä hänhän se onkin salametsästyksen oikea alku ja -juuri. Myönnän kuitenkin, että parempi olisi ollut, jos olisin voinut -hillitä mieltäni. Mutta rehellisesti hän ansaitsi tuon selkäsaunan." - -"Niin, kyllä hän sen ansaitsi, mutta Jumala suokoon, ettei siitä -seuraisi mitään pahaa", huomautti Karin, lisäten: "Mutta ei sanaakaan -tästä isälle ja äidille. Heitä se aivan liiaksi kiihoittaisi. -Kantakaamme yhdessä taakka ja säästäkäämme heitä mahdollisimman kauan." - - * * * * * - -Taaskin kului joitakuita päiviä. Ilma oli muuttunut suojaiseksi ja -jääkynttilöistä kersantin mökin räystäästä tippui alituiseen. Vielä jää -selillä oli lujaa, mutta kaukana taivaanrannassa näkyi kapea, sinertävä -juova. Se oli meri, jonka suojailma ja myrsky oli pyyhkäissyt -puhtaaksi. Ja pian tuli tieto, että jälleen päästiin kulkemaan veneillä -Ahvenanmaan ja Suomen väliä. Pitkäaikainen ja pelottava eristys oli -päättynyt, ja tämä tieto virkisti useita raskaita mieliä Ahvenanmaalla. - -Kersantin mökin asukkaille tuo tieto oli tärkeä. Jääesteiden vuoksi -Pekan joululoma oli pidentynyt näin pitkälle. Nyt hänen täytyi palata -jälleen Turkuun ja kaksinkertaisella ahkeruudella korvata hukkaanmennyt -aika. Karin iloitsi tästä tiedosta, sillä niin paljon kuin hän pitikin -veljestänsä ja tavallisissa oloissa nautti hänen olostaan kotosalla, -toivoi hän nyt hänet mitä pikimmin matkaan -- niin kauaksi kuin suinkin -Rapatalon Lassin kostosta, jota hän joka päivä pelkäsi, joskin Pekka -koetti parhaansa mukaan rauhoittaa häntä. Niin, tämä pelko oli kasvanut -synkäksi, uhkaavaksi pilveksi, joka häiritsi Karinin rauhaa sekä päivin -että öisin ja seurasi häntä kaikkialle. Mutta kunhan Pekka pääsisi -Turkuun, niin kaikki olisi taas hyvin. Siksi hän kiiruhdutti hänen -matkallelähtöään sellaisella kiihkeydellä, että se ihmetytti -vanhuksiakin. - -Näinä päivinä oli kaikki ollut rauhallista eikä mitään oltu kuultu -niistä kostosuunnitelmista, joita Lassi varmaankin hautoi, seikka, mikä -vieläkin enemmän vahvisti Pekan vakaumusta, että Lassi oman -turvallisuutensa vuoksi ei uskaltaisi ilmiantaa häntä hirventapon -johdosta. Sitä vastoin hän oli vakuutettu siitä, että Lassi, joka -luonteeltaan oli viekas, tuumi jotakin muuta kostokeinoa. - -Oli ilta ennen Pekan Turkuun lähtöä. Reppu oli jo kuntoon laitettu ja -sukset rasvatut. Varhain seuraavana aamuna oli nuoren teinin määrä -lähteä itäiselle jäänreunalle koettaakseen sieltä saada venekyytiä -Suomeen. Koko perhe oli kerääntyneenä uunin ympärille, kukin ahkeroiden -työnsä ääressä, ja kersantti kertoi juttuja sotavuosilta, niinkuin -hänellä oli tapana tehdä ollessaan hyvällä tuulella. Parasta aikaa hän -kertoi juuri Lützenin taistelusta samalla kun hän koristeli vidintä -nuolen lävistämällä sydämillä. - -"Minä kuuluin, niinkuin tiedätte, keltaisiin musketööreihin ja meidät -oli asetettu oikeaan sivustaan ratsuväen väliin. Hård johti koko -prikaatia. Sumu oli niin sakea, ettei voinut nähdä kuin parin sylen -leveydeltä eteensä, mutta se hälveni vähitellen taistelun alettua. Me -piiritimme paavilaisten etuvarustuksia ja anastimme seitsemän kanuunaa -heidän valliensa ja hautojensa takaa, mutta jonkun ajan kuluttua meidän -päällemme hyökkäsi niin suuri ylivoima, että harmistunein mielin meidän -oli pakko peräytyä etuvarustusten taakse ja jättää anastamamme kanuunat -paikalleen. Mutta puolitiessä me saimme jälleen apua vihreältä -prikaatilta, ja nyt me hyökkäsimme uudelleen ja valloitimme -toistamiseen vihollisen vallitukset. Samassa hetkessä näin sumun -keskellä kuninkaan Smålannin ratsuväen etunenässä ja hän huusi meille -jotain, jota melussa en voinut erottaa. No, me jouduimmekin niin -kiivaaseen otteluun, että oli mahdoton huomata mitä sumun ja -ruudinsavun peittämällä kentällä tapahtui. Mutta tälläkin kertaa meidän -oli pakko peräytyä. Hetken aikaa oli aivan rauhallista ympärillämme, ja -me hengähdimme hiukan. Silloin näin kauhukseni kuninkaan hevosen tyhjin -satuloin ja maataviiltävin ohjaksin juoksevan ohitsemme. Taistelun -alussa oli kuningas ratsastanut valkealla hevosella, mutta sittemmin -vaihtanut sen toiseen, ruskeaan, samaiseen, jolla hän ratsasti -Breitenfeldinkin taistelussa, ja jonka minä tunsin hyvin. Nähdessäni -nyt tuon näyn, tuntui minusta, kuin olisi minua pistetty suoraan -sydämeen, mutta samalla heräsi minussa hurja sotainto. Toverit, huusin -minä, kuningas on kaatunut, hyökätkäämme vihollisen kimppuun ja -kostakaamme hänen kuolemansa. Ja pian sama huuto kajahti ukkosena yli -koko kentän. Mutta minä se ensimäisenä huusin, sillä minä olin -ensimäisenä nähnyt hevosen. Ja nyt me hyökkäsimme jälleen eteenpäin, -eikä niin hurjaa hyökkäystä ennen oltu nähty. Mutta juuri kun joukkoni -etunenässä juoksin kentän yli, tuntui minusta ikäänkuin maa olisi -väistynyt altani. Minä juoksin yhä edelleen, siltä minusta tuntui, -mutta en päässyt paikaltani. En tuntenut vähintäkään kipua, mutta musta -sumu oli laskeutunut silmilleni ja minä liitelin pohjattomassa pimeässä -huoneessa, jossa en nähnyt muuta kuin pyöreän, punaisen pilkun, joka -suurenemistaan suureni. Sitten menin tainnoksiin. Kun hetkeksi -toinnuin, makasin kentällä kaatuneiden miesten ja hevosten keskellä, -jotka olivat jo heittäneet henkensä, ja minä huomasin silloin, että -kanuunankuula oli katkaissut molemmat jalkani. Sitten menin jälleen -tainnoksiin enkä tointunut jälleen ennenkuin aivan toisessa paikassa. -Olin suuressa, likaisessa teltassa, ja ympärilläni kuulin valituksia ja -voivotuksia. Veristen, vääristyneitten ruumiiden parissa, jotka -loikoilivat valittaen lattialla olkien päällä, liikkui miehiä, -paidanhihat ylöskäärittyinä, esiliinat veressä. Herra Jumala, mikä -teurastuspaikka tämä on, johon olen joutunut? Mutta vähitellen -ajatukseni selvisivät ja minä ymmärsin, että veriset miehet, joita olin -luullut teurastajiksi, olivat välskäreitä, ja että minä olin -sairasteltassa. Kaikkein ensimäiseksi kysyin..." - -Kertomus keskeytyi sen johdosta, että vieras mies astui tupaan. Se oli -nimismies. - -Aivan rauhallisesti, niinkuin mies ainakin, jolla on hyvä omatunto, -kersantti pyysi kruunun edustajan astumaan peremmälle ja painamaan -puuta, mutta mielessään hän ihmetteli, mitähän asiaa nimismiehellä -saattoi olla tässä talossa, jossa hän ei koskaan ennen ollut käynyt. -Eräs tuvan asukkaista ei kuitenkaan levollisin mielin ottanut vierasta -vastaan ja se oli Karin. Kalpeana kasvoiltaan kuin hursti hän nojautui -rukkiinsa ja oli vähällä vaipua tunnotonna lattialle. - -Anna muori, joka huomasi tyyniluontoisen Karinin mielenliikutuksen, -joutui hirveän epäilyksen valtaan: olikohan tytär tehnyt jotain pahaa, -koska hän tuolla tavalla näytti pelkäävän nimismiestä? - -Nimismies selitti, että niin kernaasti kuin hän olisikin käynyt -istumaan ja jutellut vanhan rehellisen sotilaan kanssa, niin täytyi -hänen kuitenkin kieltäytyä siitä huvista, koska hänen asiansa oli aivan -toisenluonteinen. Hän oli näet tullut vangitsemaan teini Pekka Drufvaa, -joka ilmiannon mukaisesti oli ampunut yhden kuningattaren hirvistä ja -myönyt sen nimitetylle henkilölle. - -Kersantti nousi pystyyn, hänen silmänsä säkenöivät ja harmistuneella -äänellä hän sanoi: - -"Tämä ilmianto on häpeällinen valhe, jonka joku alhainen panettelija on -keksinyt." - -"Ei, kyllä se on tos", vastasi luja ja selvä ääni. - -Nämät sanat lausui syytetty itse. Kalpeana mutta levollisena astui -Pekka Drufva isänsä tuolin luo ja kääntyen hänen puoleensa hän kertoi -nimismiehen kuullen kaiken sen, minkä me jo tiedämme onnettomasta -hirvenpyydystyksestä. - -"Hm", sanoi nimismies, kun nuorukainen oli lopettanut, "se, minkä nyt -olen kuullut, ei pidä yhtä syyttäjän kertomuksen kanssa, mutta -sittenkin olen varma siitä, että Pekka Drufva puhuu totta. Rapatalon -Lassi antoi hänet ilmi, ja jo alusta pitäen epäilin, että Lassi oli -enemmän sekaantunut tähän juttuun kuin mitä hän tahtoi tunnustaa. No, -saadaanpa nähdä! Sinä olet tunnustanut rikoksesi kuin kunnon poika -ainakin, Pekka Drufva, ja jos asia riippuisi minusta, niin en pitäisi -kireästi kiinni lain pykälästä, mutta siihen paha kyllä minulla ei ole -oikeutta. Sinun täytyy siksi heti seurata minua." - -Haikeaa oli nähdä, miten kersantti yhä enemmän vaipui kokoon pojan -tunnustuksen aikana, kunnes kyyneleet lopulta alkoivat tippua -harmaaseen pintaan. Pekka oli odottanut saavansa kuulla ankaria sanoja, -salamoivaa vihaa ja ankaria nuhdesaarnoja, mutta ei kyyneleitä. Hän ei -ollut koskaan ennen nähnyt isänsä itkevän. Siksipä tämä odottamaton -seikka liikutti häntä sitä syvemmin ja riisti häneltä kaiken voiman, -jota hän vain vaivoin oli ylläpitänyt. - -"Anna anteeksi, isä", huudahti hän heittäytyen polvilleen sotavanhuksen -tuolin eteen. - -"Niin, minä annan sinulle anteeksi", vastasi tämä, "sillä ymmärrän, -että teit rakkaudesta syntiä. Sen Jumalakin on antava sinulle anteeksi, -mutta rangaistuksesi on sinun nurkumatta kärsittävä." - -Emme tahdo yrittää kuvailla Pekan hyvästijättöä kodistaan, jonka hän -luuli olevan viimeisen kotielämässä. Emme myöskään äidin ja sisaren -surua. Nimismieskin, joka oli kunnon mies, sai kyyneliä silmiinsä. -Hetken kuluttua Pekka istuikin reessä ja oli matkalla "varasjoukkoon" -käräjäkylässä. - -Käräjätutkinnon voimme parilla sanalla sivuuttaa. Oikeusjutussa, jossa -itse kuningatar oli yhtenä asianomaisena, ei Ahvenanmaan tuomari voinut -langettaa tuomiota, ainoastaan laatia selonteon, joka lähetettiin -Tukholman hovioikeuteen ratkaistavaksi. - -Pekka Drufva toisti sanasta sanaan oikeuden edessä saman kertomuksen, -jonka hän oli tunnustanut isänsä ja nimismiehen kuullen. - -Sitten kutsuttiin paikalle syyttäjä, Rapatalon Lassi. Hän kielsi -koskaan puhuneensakaan Pekan kanssa hirvenmetsästyksestä. Hän oli -eräänä yönä vain kuljeskellut pyssy olalla metsässä aikoen ampua -mäyrän, jonka pesäpaikan hän tunsi. Siellä hän oli tavannut Pekan, joka -niinikään oli metsästyshommissa. Äkkiä he olivat tavanneet -koirashirven. Vastoin Lassin varoitusta oli Pekka ampunut hirveä ja -tappanut sen toisella laukauksella. Lassi oli silloin nopeasti lähtenyt -kotiin, sillä hän ei tahtonut olla osallisena niin vaarallisessa ja -laittomassa pyynnissä. Kauan hän oli miettinyt mikä olisi hänen -velvollisuutensa tässä asiassa, mutta lopulta oli omatunto pakottanut -häntä tekemään ilmiannon nimismiehelle. - -Nyt huomautti Pekka, että oli olemassa todistaja, joka voisi todistaa, -että Rapatalon Lassi oli suunnitellut metsästysretken. Ennen -metsällelähtöä oli hän näet sopinut torpparinsa, Kalastaja-Ollin -kanssa, että tämä ostaisi hirven, jonka he toivoivat voivansa pyytää. - -Nyt kutsuttiin sisään Olli, lyhyt, punatukkainen, viekkaan näköinen -mies. - -Itkien ja valittaen Olli tunnusti, että hän oli toisten kehotuksesta -suostunut ostamaan hirven, hän syytti suurta köyhyyttään ja pyysi, että -oikeus ottaisi huomioon, että hänellä oli vaimo ja yhdeksän lasta. - -"Kuka kehotti sinua ostamaan hirven?" kysyi tuomari. - -"Sen teki teini Pekka Drufva, kun hän tuli luokseni samana yönä, -jolloin hirvi ammuttiin." - -"Eikö sinun isäntäsi, Rapatalon Lassi ollut aikaisemmin puhunut sinulle -tästä asiasta?" - -"Ei koskaan. Hänen ja minun välilläni ei koskaan ole ollut puhettakaan -mistään hirvestä." - -Nyt Pekka ymmärsi, että Lassi oli lahjonut Ollin. - -Tuomari jatkoi kuulustelua: - -"No, Olli, mitenkä sinä, joka olet köyhä mies, niinkuin me kaikki -tiedämme ja sinä itsekin äsken myönsit, mitenkä sinä näinä kovina -aikoina sait hankituksi niin paljon rahaa, että saatoit ostaa hirven?" - -Olli silmäsi nopeasti lähinnä tuomaria istuvaan rikkaaseen Sveniin -Mustastakylästä, joka kutistui paikallaan kokoon koettaen tekeytyä niin -pieneksi kuin suinkin. - -"Minä olin vain toisen asiamies, joka oli antanut minulle rahaa hirven -ostoa varten", vastasi hän. Rikas Sven kutistui vieläkin pienemmäksi, -niin että hänen päänsä tuskin näkyi pöydän takaa. - -"Kuka tuo toinen oli", kysyi tuomari. - -Nyt rikas Sven painui kokoon aivan polviinsa saakka. - -"Sitä en voi sanoa tänään, mutta jos armollinen tuomari tahtoo -kuulustella minua huomenna, niin sanon sen teille." - -"Mitä puhetta tuo on?" ärjyi tuomari. "Se mitä huomenna voidaan sanoa, -voi tänäänkin tulla sanotuksi." - -Mutta Olli piti puoliaan. Mahdotonta oli pakottaa häntä puhumaan, -mutta itsepäisesti hän lupasi huomenna ilmaista kaikki. - -Lopulta tuomari väsyi pölkkypäiseen kalastajaan ja sanoi -vanginvartijalle: - -"Saata Kalastaja-Olli vankilaan ja katso ettei hän pääse karkaamaan. -Huomenna me puserramme totuuden hänestä, vaikkapa peukaloruuvien -avulla. En tänään ensi kertaa ole huomannut, että Ahvenanmaalla on -salakauppias. Mutta toivottavasti me saamme hänet vedetyksi päivän -valoon." - -Nyt rikas-Sven vähitellen paisui entiseen kokoonsa. - -Seuraavana aamuna oli hirveä hälinä käräjäkylässä. Kalastaja-Olli oli -yöllä karannut varasloukosta, ja selvästi saattoi nähdä, että joku -ulkoapäin oli murtanut ristikon ja auttanut hänet ulos. - -Nimismies koetti tavottaa karkulaista, mutta turhaan. Hän oli kadonnut -jäljettömiin eikä häntä mistään löytynyt. - -Käräjien päätyttyä Pekka Drufva lähetettiin Tukholmaan, eikä hänen -kohtalostaan muuta tietoa saapunut Ahvenanmaalle, kuin että hänet oli -pantu vankilaan odottamaan hovioikeuden päätöstä. - -Pojan onnettomuus oli koskenut niin kipeästi kersantti Drufvaan, että -hän sairastui ja joutui vuoteenomaksi, mikä ei koskaan ennen ollut -tapahtunut siitä saakka kun hän kadotti jalkansa Lützenin taistelussa -vuonna 1632. Hän sairasti parin kuukauden ajan. - -Huhtikuu oli jo pitkällä kun kersantti vihdoin reipastui ja tuli -jälleen niin terveeksi, että hän saattoi valjastaa Kukkasen sahran -eteen ja kylvää pienen peltotilkkunsa. Mutta hän oli rauhaton ja -synkkämielinen. Pojan epätietoinen kohtalo painosti häntä. Joka kerta, -kun joku ahvenanmaalainen purjehti pääkaupunkiin, pyysi hän -tiedustelemaan Pekkaa, mutta vastaus oli aina sama: hänen tuomionsa ei -ollut vielä langetettu. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Valtaneuvos ja kersantti. - - -Aurinkoinen toukokuunpäivä. Tammet Valdemarinsaarella -- nykyisessä -Djurgårdenissa Tukholmassa -- eivät vielä olleet pukeutuneet vihreään, -mutta tammimetsän pikkuasukkaat, tuomet, pihlajat ja paatsamat olivat -täydessä lehdessä; riippukoivujen liehuvat höyhentöyhdöt loistivat eri -vihreän vivahteissaan, ja orapihlajat olivat täynnä valkeita -vastapuhjenneita kukkia, aivankuin vastasataneen lumen peitossa. Mäen -rinteillä vaaleanvihreät nurmikentät kevätesikkoineen hohtivat -keltaisenpilkullisina ja notkot välkkyvät valkeina ja sinisinä valko- -ja sinivuokkoineen. Tukholman virta loisti kevätauringossa kuin -kiilloitettu teräspaita, ja etelän puolella levät vuoret, joiden -rinteillä punaiset tuvat pilkistivät sireenipensaiden takaa esiin, -tuulimyllyt pyörittelivät siipiään ja pienet puutarhamaat -karviaismarjapensaineen ja kukkivine omenapuineen kallioiden kolossa -näyttivät ikäänkuin kirjavalta seinältä järven ja taivaan välissä. - -Virran väreilevillä laineilla kulki joukottain purje- ja soutuveneitä -raittiissa aamutuulessa, muiden joukossa ahvenanmaalainenkin alus. Sekä -kokka että perä oli pakattuna täyteen jos jonkinlaista tavaraa, -halkoja, kalakoreja, mylviviä vasikoita, määkiviä lampaita, y.m., niin -että tuskin laivan miehistö, johon kuului vain kolme miestä, pääsi -liikkumaan. Mutta kajuutassa oli varmaan jotain vikaa, sillä sen -tasaisella katolla seisoi harmaapartainen mies, joka varmaan oli -pistänyt jalkansa katossa olevista reijistä sisään, sillä takinlieve -ulottui kattolautoihin saakka eikä jalkoja näkynyt lainkaan. - -Ei, reikiä ei katossa ollut, sillä mies oli kersantti Drufva -Ahvenanmaalta, ja me tiedämme kyllä miten hänen jalkojensa laita oli. -Hän oli asettunut tälle korkealle paikalle voidakseen ihailla Tukholman -satamaan johtavaa reittiä. - -Ja sitä kannattikin katsella. Taustalla näkyi vanha kaupunki, sen monet -punatiilikattoiset talot, joiden yläpuolella pari kirkontornia piirsi -taivasta laivasillat, joiden ääressä ihmiset ja alukset olivat lastaus- -ja purkarnishommissa, pimeitten katusolien suita ja tynnyri- ja -säkkikasoja. Oikealla puolella rajoitti tätä tiheään asuttua kaupunkia -komean kuninkaallisen linnan säteilevät ikkunat sekä monisakaraiset -muurit, joiden takana kohosi suunnaton torni kullattuine kruunuineen. -Tämän tornin mukaan itse palatsikin, "Kolmen kruunun linna", oli saanut -nimensä. - -Kersantti huokasi syvään nähdessään "Kolmen kruunun linnan", sillä sen -valtavien muurien sisäpuolella oli pelkoaherättävä vankityrmäkin, jossa -hänen poikansa nääntyi. - -Siitä ei ollut niinkään monta vuotta, kun kersantti viimeksi oli käynyt -Tukholmassa, mutta kaupunki oli siitä lähtien sittenkin paljon -kasvanut sekä pohjoiseen että etelään päin. - -Ahvenanmaalainen alus laski Eteläportin läheisyyteen, ja kersantti -laskeutui vaivalla alas korkealta paikaltaan, nousi maihin ja alkoi -heti hitaasti taivaltaa etelää kohti, herättäen vastaantulijoiden -huomiota ja sääliä. Tukholman katupojat ovat aina olleet kaltaisiansa. -"Älä kompastu partaasi, ukkoseni", huusi yksi joukosta, ja useat muut -huusivat pilkkasanoja ramman mies paran jälkeen. Mutta kersantti ei -välittänyt siitä, vaan jatkoi rauhallisesti matkaansa. - -Yksinkertaisessa, mutta tilavassa huoneessa, komeassa aatelispalatsissa -Götakadun varrella, istui vanhempi, harmaapartainen mies aamiaistaan -syöden. Yhtä vähän hänen ulkomuotonsa kuin huoneen valkeaksi silatut -seinät todistivat rikkautta tai komeutta. Mutta ruokaa tarjoilivat -hopeavadeilta komeapukuiset> kumartelevat paashit, ja aterioivan -viereen oli huolimattomasti tuolille heitetty purppurasamettien, -hermeliinipäärmeinen valtaneuvoksen viitta. Tämä ulkomuodoltaan varsin -vaatimattomalta näyttävä mies ei ollutkaan kukaan sen vähempi kuin -Jaakko De la Gardie, Leckön kreivi, Ekholman vapaaherra, Haapsalon, -Hiidenmaan ja Kolkan herra, oli tähän aikaan 59:n vuoden vanha. Kaunis -hän ei ollut, tuo kunnon sotaherra. Hänen litteät kasvonsa, paksu -nenänsä ja ulospistävä leukansa eivät olleet miehuullisen kauneuden -tunnusmerkkejä, mutta leuvan puutteellisuutta peitti teräksenharmaa, -kaunis täysiparta, samanmuotoinen kuin Axel Oxenstjernan, ja pienissä, -ruskeissa silmissä, jotka joskus saattoivat näyttää varsin teräviltä, -loisti tavallisen hyväntahtoinen, mutta samalla viisas ja sukkela ilme. - -Valtaneuvos oli juuri ennättänyt hyvänhajuiseen paistiinsa, kun -palvelija astui sisään ja ilmoitti: - -"Eteisessä seisoo puolinainen jättiläinen ja tahtoo välttämättä päästä -teidän armonne puheille." - -Valtaneuvos laski ihmeissään veitsen ja kahvelin kädestään. - -"Puolinainen jättiläinen! -- Mitä lorua se on?" - -"Niin, jalaton jättiläinen." - -"No, kanna hänet sitten sisään, sillä jollei hänellä ole jalkoja, niin -mitenkä hän voisi astua sisään." - -Mutta sisään astui niin hyvin kuin hän taisi vanha tuttavamme -ahvenanmaalaisesta aluksesta. - -Jaakko De la Gardie tarkasteli rampaa jättiläistä ystävällisin katsein: - -"Vanha sotilas, arvatenkin." - -"Aivan niin, teidän armonne! Entinen kersantti, keltaisen prikatin -musketöörien parissa." - -"Missä sinä kadotit jalkasi?" - -"Samassa taistelussa jossa Ruotsi kadotti suurimman ja parhaimman -kuninkaansa. Vähäinen minun vahinkoni oli valtakunnan vahinkoon -nähden." - -Valtaneuvos nyökkäsi hyväksyvästi päätään ja sanoi ystävällisesti: - -"Astu peremmälle, vanha toveri, ja käy tähän tuolille istumaan, niin -voimme keskustella yhdessä." - -Kersantti seurasi korkean herran käskyä, ja De la Gardie jatkoi: - -"Mikä on nimesi, ystäväni?" - -"Gunnar Drufva, teidän armonne." - -De la Gardie hätkähti ja iski pienet, ruskeat silmänsä kersanttiin. -Vihdoin hän sanoi: - -"Jos olisit ollut ratsumies etkä musketööri, niin olisin luullut -tunteneeni sinut." - -"Saksan sodassa olin musketöörinä, mutta Puolan sodassa ratsumiehenä -- -olin Upplannin ratsuväen korpraali." - -De la Gardie työnsi syrjään kalkkunapaistinsa, nousi paikaltaan, -ikäänkuin hän olisi aikonut astua kersantin luo, mutta muutti mielensä, -tarkasteli jälleen tuikeasti sotavanhusta ja kysyi: - -"Olitko mukana Liettuan retkellä vuonna 1827, jolloin me ajoimme takaa -pakenevia puolalaisia ja pakoitimme heidät pysyttelemään loitolla -Liivinmaalta?" - -"Olin kyllä, teidän armonne!" - -"Muistatko kiivasta ottelua Disnan soilla, missä puolalaiset väijyivät -meitä aikoen ylivoimallaan musertaa meidät -- sanohan, muistatko sitä?" - -"Muistan, se ei koskaan katoa mielestäni." - -"Hyvä, niinpä minä kerron sinulle pienen jutun siitä taistelusta. Koska -puolalaisten hyökkäys oli varsin odottamaton -- me olimme useamman -kerran karkoittaneet heidät pakosalle -- niin jouduimme alussa hiukan -epäjärjestykseen, mutta varsin pian me toinnuimme ja annoimme -puolalaisille aika lailla selkään. Mutta taistelun kestäessä tuli -hevoseni ammutuksi, ja mikä vieläkin pahempi, olin joutunut erilleni -miehistäni, niin että sätkyttelin aivan yksin maassa koettaessani -irtaantua jalustimista. Viisi, kuusi puolalaista ratsumiestä lähestyi -nyt minua aikoen ottaa minut vangiksi. Yhden heistä sain ammutuksi, -mutta toinen oli tarttunut suitsiini ja kolmas hyökkäsi takaa -kimppuuni. Synkältä maailma sinä hetkenä minusta tuntui, varsinkaan kun -en voinut saada jalkaani jalustimesta irti. Viime hetkessä kiiruhti -luoksi eräs Upplantilainen korpraali. Hän oli yksin, mutta oikea -miesten mies hän oli. En koskaan voi unohtaa kuinka reippaasti hän iski -vihollisten keskelle. Minä autoin tietenkin häntä, sillä vihdoinkin -olin saanut jalkani vapaaksi, ja me karkoitimme puolalaiset pakosalle -useampien sorruttua paikallaan. Sillä välin oli taistelu vetäytynyt -toisaalle, ja me kaksi olimme yksin tiheikössä. Minä etsin taskustani -jotain, mitä olisin voinut antaa pelastajalleni palkinnoksi, mutta -Jumala paratkoon, en löytänyt mitään, varmaankin taistelun tuoksinassa -olin kadottanut rahakukkaroni. Silloin minä sanoin: 'Tule joskus -telttaani, ja jotta varmaan tuntisin sinut tullessasi, annan sinulle -tunnussanan, jonka tullessasi voit toistaa.' Sitten korpraali antoi -minulle hevosensa, ja sen selässä minä ratsastin miesteni luo. Sitä -ennen olin kuitenkin kysynyt korpraalilta hänen nimeään ja hän vastasi -'Drufva.'" - -Tarkastettuaan vieläkin hetken aikaa kersantti jatkoi Jaakko De la -Gardie: - -"Mutta Drufva ei tullut koskaan. Silloin aloin tiedustella sen nimistä -korpraalia, ja sain kuulla, että sellainen olikin olemassa, mutta -Disnan taistelussa hän oli hävinnyt. Luultiin hänen kaatuneen, ja samaa -luulin minäkin." - -"Hän joutui vangiksi. Tuskin sotaherra oli ratsastanut pois, kun joukko -puolalaisia saapui häntä etsimään. Minä en päässyt pakoon, vaan olin -pakotettu antautumaan vangiksi." - -"Sinä se siis olit?" - -"Aivan niin." - -"Mikä oli tunnussana?" - -"Evert Horn." - -"Niin, niin, minä annoin korpraalille Venäjän sodassa kaatuneen, -unohtumattoman ystäväni nimen. Sinä olet totta totisesti oikea mies." - -De la Gardie työnsi nyt aamiaispöydän syrjään ja sulki kersantin -syleilyynsä, liikutuksen kyynelten vieriessä hänen partaansa. - -"Kauanko olit vankina?" - -"Puolitoista vuotta." - -"Lunastettiinko sinut?" - -"Ei, minä lunastin itseni karkaamalla, ja monien seikkailujen jäljestä -pääsin Liivinmaalle." - -"Miksi et silloin tullut luokseni? Olinhan niihin aikoihin Liivinmaan -kuvernöörinä." - -"Minusta tuntui vastenmieliseltä pyytää palkintoa sen johdosta, että -olin täyttänyt vain velvollisuuteni varsinkin kun silloin oli vain -kysymys minusta itsestäni. Nyt sitä vastoin -- --" - -"Nyt -- --" - -"Nyt nöyrä pyyntöni ja rukoukseni tarkoittaa toista, nimittäin -poikaani, joka parasta aikaa nääntyy vankilassa." - -"Mitä nuorukainen on sitten tehnyt?" - -"Ampunut yhden kuningattaren hirvistä." - -"Jumalan kiitos, ettei mitään pahempaa. Kerro koko asia -yksityiskohtiaan myöten." - -Kersantti teki niinkuin pyydettiin. Kun hän oli lopettanut -kertomuksensa, sanoi De la Gardie: - -"Minä lähden nyt neuvoskuntaan ja esitän siellä poikasi asian. Sillä -välin sinä viivyt minun talossani, syöt aamiaista -- näethän, että -pöytä on katettu -- ja lepäät sitten merimatkan jälkeen. Meri-ilma -väsyttää. Palattuani juttelemme edelleen." - -Niin, kersantti söi kalkkunapaistia hopealautaselta ensi kerran -eläissään ja nukkui sen jälkeen pehmeillä untuvapatjoilla. Ainoa mikä -vaivasi häntä oli se, että niinpiankuin hän hiukankin liikahti, -palvelija heti kumarsi maahan saakka. - -Valtaneuvos palasi aikoinaan kotiin: - -"Minä ehdotin, että poikasi vapautettaisiin heti ilman muuta. Mutta -toiset eivät suostuneet siihen. 'Jos me annamme niin paljon myöten', -sanoivat he 'niin ajan pitkään ei ole ainoatakaan jaloa otusta enää -metsissämme!' Sen sijaan päätettiin, että nuorukainen lähetetään, -vapaana miehenä eikä suinkaan vankina, siirtokuntaamme Uuteen Ruotsiin -Pohjois-Amerikassa. Siellä on kylliksi tilaa reippaalle nuorukaiselle -ja vapaasti tilaisuutta metsästykseen innokkaalle metsämiehelle. Ja -muutaman vuoden kuluttua hän voi palata kotimaahan varakkaana miehenä. -Uuden Ruotsin kuvernööriksi on nimitetty eversti Printz, ja syksyllä -hän lähtee Göteborgista matkalle kahden aluksen kera. Hänen mukanaan -poikasi saa matkustaa." - -Kersantti kiitti kyynelsilmin. - -"Ja toinen asia vielä. Minä en salli, että sinä edelleen asut -Ahvenanmaalla torpan pahasessa, jossa voit toisenkin kerran joutua -kärsimään nälkää niinkuin viime talvena. Torpan saat kyllä myödä. Sen -sijaan saat käytettäväksesi soman ja hauskan tuvan minun maatilallani -Jakobsdalissa Edsvikenissä. Elatuksesi saat talosta, mutta muuten voit -tehdä ja toimia mitä mielesi tekee. Koska sinä valtion palveluksessa -olet tullut rammaksi etkä siis kykene yksin ja naistesi avulla pitämään -huolta muutostasi, niin on valtioneuvosto päättänyt antaa apulaiseksesi -vangin n:o 96, Pekka Drufvan ja hän saa olla luonasi syksyyn saakka -sillä ehdolla kuitenkin, että sinä menet hänestä takuuseen, niin ettei -hän karkaa eikä ole saapumatta Göteborgiin määräaikana, jolloin -retkikunta lähtee Uuteen Ruotsiin." - -Jos kersantti Drufva olisi voinut langeta polvilleen valtaneuvoksen -eteen, niin olisi hän varmaan ilossaan sen tehnyt. Mutta koska se oli -hänelle mahdotonta, ilmaisi hän kiitollisuutensa vain sanojen muodossa, -mutta vähemmän lämpimiä ne siltä eivät olleet. - -Samana päivänä illan suussa kersantti matkusti takaisin Ahvenanmaalle, -mutta nyt hänellä oli Pekka Drufva seurassaan, joka oli aivan mieletön -ilosta. - -Kaikki kävi niinkuin valtaneuvos De la Gardie oli käskenyt. Jo ennen -juhannusta oli kersantin onnistunut myödä torppansa Ahvenanmaalla ja -muuttaa perheineen Jakobsdaliin, missä hänelle kauniin järven rantaan -oli rakennettu soma mökki. Täällä hänen hyväntekijänsä, valtaneuvos -kävi häntä tervehtimässä viettäessään kesää maatilallaan. Melkein -yhdenikäiset sotilaat juttelivat silloin sotamuistoistaan ja huolimatta -erilaisesta arvostaan ja yhteiskunta-asemastaan heistä tuli melkein -eroamattomat ystävät. - -Lokakuussa Pekka Drufva matkusti Göteborgiin ja sieltä Fatme-nimisellä -laivalla hän läksi Uuteen Ruotsiin Delawarejoen rannoille. Samassa -laivassa matkusti myöskin uusi kuvernööri, Johan Printz perheineen. - -Entäs Rapatalon Lassi? - -Hänen kävi huonosti, niinkuin sellaisen miehen tulikin käydä. -Ahvenanmaalaiset huomasivat hyvinkin pian, mikä osa hänellä oli ollut -hirvenjahdissa, ja vaikkei laki voinutkaan saada häntä edesvastuuseen, -tuli kaikkien halveksuminen hänen osakseen. - -Siitä oli seurauksena, että hän alkoi juopotella eikä hoitanut taloaan. -Pian hänen oli pakko myödä se, ja sitten hän läksi Tukholmaan sekä -sieltä merille. Minne hän sitten joutui, sitä ei kukaan Ahvenanmaalla -tiennyt. - - - - -VIIDES LUKU. - -Uuden Ruotsin uutisasutuksella. - - -Kuustoista-sataluvun keskivaiheilla oli Ruotsi Kustaa Aadolfin sotien -ja hallituksen sekä sittemmin taitavan valtiomiehen, Axel Oxenstjernan -johdolla kohonnut suurvallaksi. Mutta maa oli sittenkin köyhä, ja -epävarmalta tuntui perustaa koko tulevaisuus vain miekan nojaan. -Siksipä kaukonäköiset ruotsalaiset, ensi sijassa Kustaa Aadolf itse ja -Axel Oxenstjerna alkoivat kiinnittää huomiotaan siirtolasuunnitelmiin, -jotka tähän aikaan Euroopan valtioissa pääsivät yhä enemmän vallalle. -Uusi maailma, joka uuden ajan alussa oli keksitty ja joka oli yhä -laajentumistaan laajentunut, oli suuressa määrin vahvistanut vanhan -maailman kansojen taloudellista hyvinvointia. Espanjan suuret voitot -valtameren tuolla puolen viekoittelivat muita valtioita kulkemaan sen -vanavedessä, ja varsinkin Englanti, Hollanti ja Ranska olivat -kiiruhtaneet hankkiakseen itselleen maita kaukaisessa lännessä. - -Kustaa Aadolfkin oli aikonut seurata muiden maiden esimerkkiä. Mutta -kuula, joka osui häneen Lützenissä, ehkäisi nämät aikeet samoinkuin -monet muutkin. Axel Oxenstjerna pani ne kuitenkin alulle, ja v. 1637 -lähetettiin Ruotsista Amerikkaan kahdella laivalla siirtolaisia, joiden -piti perustaa ruotsalainen siirtola Delawarejoen rannoille. Retkikunnan -johtajana oli eräs hollantilainen, Minuit niminen mies, joka tunsi -uudisasutuksen seuduilla tarkalleen, sillä hän oli vv. 1624-1632 -toiminut kuvernöörinä hollantilaisessa siirtolassa Hudson- ja -Delawarejokien rannoilla Pohjois-Amerikassa. Hän oli kuitenkin -riitaantunut maalaistensa kanssa ja liittynyt ruotsalaiseen -palvelukseen. Siten hän, joka oli perehtynyt sikäläisiin oloihin -paremmin kuin kukaan ruotsalainen, oli erittäin sopiva retkikunnan -johtajaksi. Hän se myöskin oli neuvonut Ruotsin hallitusta valitsemaan -juuri yllämainitun seudun siirtokunnan asuinpaikaksi. - -Vaikean ja seikkailurikkaan matkan jälkeen, jolla varsinkin monet -mukaanotetuista kotieläimistä heittivät henkensä, saapui retkikunta -Delawarejoen partaille maaliskuussa 1638. Tutkittuansa seutua jonkun -aikaa siirtyivät he hiukan kauemmaksi erään Delawareheimoon kuuluvan -intiaanipäällikön kanssa ja ostivat heiltä melko laajan alueen maata. - -Kauan ei kuitenkaan Minuit toiminut kuvernöörinä Uudessa Ruotsissa, -sillä vielä samana vuonna hän hukkui eräällä kauppamatkalla. - -Vuonna 1639 lähetettiin siirtolaan uusi retkikunta, jonka johtajana -niinikään oli hollantilainen luutnantti Ridder. Vaivalloisen matkan -jälkeen hän saapui Kristina-nimiseen linnoitukseen, jonka Uuden Ruotsin -asukkaat olivat rakentaneet. Hän laajensi suuresti siirtokunnan alueita -ostamalla lisää maita. Hänet kutsuttiin kuitenkin v. 1642 kotimaahan, -ja hänen paikalleen lähetettiin eversti Johan Printz. V. 1643 -helmikuussa saapui hänen retkikuntansa onnellisesti perille, ja -siirtolaisten joukossa oli tällä kertaa useita suomalaisiakin. - -Printz asettui asumaan eräälle Tennakong-nimiselle saarelle, joka -sijaitsi Delawarejoessa ja hän perusti tänne uuden linnoituksen, joka -sai nimekseen Uusi Göteborg. Itselleen hän rakennutti komean kartanon, -Printzinhovin, jota ympäröi kaunis puutarha. Kartanon läheisyyteen -kohosi piakkoin suuri uutisasutus. Toinen uutisasutus syntyi -ruotsalaisen alueen itäpuolelle, Jokilinnan linnoituksen ympärille> -jonka Printz rakennutti suojaksi idästä tulevia vihollisia vastaan. - -Siihen aikaan, jona kertomuksemme tapahtumat liikkuvat, omisti koko sen -alueen, joka pohjoisessa ulottuu nykyiseen Newyorkiin ja lännessä -kulkee loppumattoman kauaksi, suuri intiaanikansa, joka nimitti itse -itseään nimellä Lenni-Lenape. Siihen kuului kolme pääheimoa: delawarit, -joita nimitettiin myöskin minqualaisiksi, moheganit eli mohikaanit, -niinkuin Cooper sata vuotta myöhemmin nimitti heitä, ja nantykokit. -Nämät heimot jakautuivat moniin pienempiin heimoihin, ja kullakin oli -omat päällikkönsä. Näiltä lenapeilta ja ensi sijassa delawareilta -ruotsalaiset ostivat maata ja elivät mitä ystävällisimmässä suhteessa -heidän kanssansa. - -Rauha ja ystävyys olisi siis vallinnut Delawaren rannoilla, jollei -olisi ollut olemassa sitä kirousta, joki kaikkina aikoina on seurannut -Pohjois-Amerikan alkuasukkaita, estänyt heidän kehitystään ja osittain -ollut syynä heidän häviämiseensäkin, me tarkoitamme eri heimojen -välillä vallitsevaa ikuista vihaa, joka ei sallinut sotatapparan -milloinkaan levätä. - -Siinä suhteessa oli lenni-lenapien asema varsin vaarallinen, sillä -heidän kummallakin puolellaan asui hyvin sotaisia kansoja, jotka eivät -tahtoneet antaa heidän elää rauhassa. Pohjoisessa, suurten järvien -rannoilla ja Kanadan aarniometsissä asuivat irokeesit, joita oli kuusi -eri heimoa, ja heidän kanssaan lenni-lenapit joutuivat hyvinkin usein -riitaan. - -Mutta vieläkin julmemmat olivat heidän läntiset naapurinsa. Siellä asui -suuri ja hurja, sodanhaluinen heimo, joita delawarit nimittivät -timmahereiksi. Mutta koska "Timmah" delawarekielellä merkitsee sutta, -niin yksinkertaisinta on nimittää heitä vain "Susiksi". - -Nämät Sudet, joiden kylät sijaitsivat niin kaukana tuntemattoman lännen -aarniometsissä, ettei kukaan lenapilainen ja vielä vähemmän -valkeaihoinen ollut käynyt niissä, nimittivät itseään maquelaisiksi. -Koska näiden Susien maat eivät ulottuneet meren rantaan, eivät voineet -hankkia itselleen aseita eikä metallityökaluja, villakankaita y.m. -sivistyksen tuottamia etuja, joita rannikko-intiaanit rauhallisen -kaupan välityksellä saivat valkoihoisilta, niin he tekivät ryöstöretkiä -siinä suhteessa onnellisemmassa asemassa olevien naapuriensa luo -hankkiakseen siten itselleen näitä tavaroita. Näille ryöstöretkille -lähdettiin tavallisesti "hautaamatta sotakirvestä", mitä -sodanjulistustapaa intiaanit muutoin aina seurasivat, ja siksi heidän -tulonsa oli sitä vaarallisempi, koska he hyökkäsivät aivan -äkkiarvaamatta vihollisensa kimppuun. Siksipä lenapit pelkäsivätkin -Susia enemmän kuin irokeesejä, ja luultavasti he osoittivat niin suurta -ystävällisyyttä ruotsalaisille siksi, että he toivoivat, että näiden -pelätyt "tuliputket" pitäisivät Sudet loitolla. Mutta sen jälkeen kuin -ruotsalaisten ja Delawaren rannoilla asuvien hollantilaisten välillä -olivat kiristyneet, sattui varsin usein, että nämä viimeksimainitut -suorastaan uhuttivat Susia hyökkäämään lenapien ja heidän -liittolaistensa, ruotsalaisten kimppuun, niin, vieläpä avustivatkin -heidän hyökkäystänsä. - -Tämän ikävän, mutta silti tärkeän johdannon jälkeen siirrymme jälleen -itse kertomukseen. - - - - -KUUDES LUKU. - -Ukontuli. - - -Sokerikeon muotoinen vuori kohosi metsässä. Sen rinteitä peitti nuori -vesakko ja pensaikko, mutta sen ylimmällä harjalla kasvoi vanha -kyhmyinen tammi, jonka latvassa näkyi salaman jälkiä ja jonka paksu -kaarna todisti korkeaa ikää. Vesakko olikin osoittanut kunnioitusta -vanhalle tammelle jättämällä sen paksun rungon ympärille aukean paikan, -jolla kasvoi vain heinää ja pikku kukkasia. - -Aukealta paikalta tammen juurelta oli laaja ja kaunis näköala vesakon -yli. - -Tammen juurella seisoi parasta aikaa nuori, kookas ja jäntevä mies, -jonka terveet, ahavoituneet posket, siniset silmät ja vaalea tukka -ilmaisivat pohjoismaalaista syntyperää. Lyhyt hirvennahkatakki, paksut -nahkasäärykset ja huopahattu muodostivat silmäänpistävimmän osan hänen -puvustaan. Hän nojautui pitkään piilukkopyssyyn, joka oli paljoa -kevyempi ja hoikempi kuin mitä sen aikaiset kömpelöt ampuma-aseet -yleensä olivat. Hihnasta olalla riippui suuri ruutisarvi, niin suuri, -että sen sisällöllä helposti olisi voinut räjähyttää suuren talon -ilmaan, sekä tilava hylkeennahkainen laukku. Jalassa hänellä ei ollut -eurooppalaisia jalkineita, vaan intiaanimokasiinit, joita piikkisian -piikit koristivat. - -Nuorukaisen koko ulkoasu ilmaisi metsästäjää. Mutta missä me olemme -ennen nähneet tämän notkean ja voimakkaan vartalon, nämät kauniit ja -hellyttävät, mutta samalla aito-ruotsalaiset kasvot? Aivan oikein, -Ahvenanmaalla. Yksinäinen metsämies tammen juurella on Pekka Drufva. -Monet tuulet ovat puhaltaneet siitä kun viimeksi tapasimme hänet. Se -oli vuonna 1642, jolloin Pekka oli vasta 18-vuotias nuorukainen. Nyt on -vuosi 1645. kolme vuotta merkitsee paljon siinä iässä, varsinkin sille, -joka on seisonut valtameren tuulessa ja kokenut monenlaisia -seikkailuja. Ahvenanmaan honkametsissä samoilevasta teinistä on tullut -nuori metsästäjä Amerikan aarniometsissä, sivistyksen raivaaja, mies, -joka on tottunut luottamaan omaan voimaansa ja omaan järkeensä. -Sellainen muutos jättää jälkensä kasvoihinkin. Siitä johtui hänen -vankka ryhtinsä, tarmokas piirre suun ympärillä sekä valvova, väijyvä -katse. - -Yhdessä uuden kuvernöörin, Johan Printzin kanssa oli Pekka Drufva -keväällä 1643 saapunut Uuteen Ruotsiin. Heti paikalla hän oli ryhtynyt -siihen ammattiin, joka vuosien kuluessa tuli olemaan hänen omansa, -nimittäin metsänkävijän ja tiedustelijan. Opettajanaan ja seuraajanaan -oli hänellä ensi aikoina ollut vanha, ruotsalaisten palveluksessa oleva -hollantilainen, joka vuosikausia oli elänyt Delawaren aarniometsissä, -ja Pekka oli ollut hyvä oppilas vieläpä niinkin hyvä, että hän varsin -pian oli voittanut opettajansa taidossa. Vain kaksi vuotta hän oli -viettänyt tätä reipasta, mutta vaaroille altista elämää, mutta hän oli -jo saavuttanut siirtolan parhaan metsänkävijän ja tiedustelijan nimen -ja maineen ja intiaanit, joiden parissa hän oli paljon seurustellut -olivat antaneet hänelle nimen "Ukontuli", joka viittasi hänen -tavattomaan ampumataitoonsa. - -Nyt hän seisoi ja tähysteli yli laajan maiseman, joka avautui hänen -eteensä vuoren harjanteelta. Ikäänkuin rehevästi vihannoiva lainehtiva -meri siinsi metsä niin kauaksi kuin silmä kantoi. Aurinko laskeutui -länttä kohden ja punasi monin eri vivahduksin tätä vihreää latvamerta. -Tummina harjut siinsivät, sillä niitä peittivät männyt ja kuuset, -joiden vaaleanvihreät kerkät loistivat kuin joulukynttilät, ja niiden -välissä lepäsivät lehtipuita kasvavat notkot, joiden pohjalla kaikki -mahdolliset vihreät, punaiset ja keltaiset värivivahdukset olivat -keräytyneet yhteen. Laaksossa, kukkulan juurella kimalteli siellä -täällä siniseltä vivahtavia läikkiä ja juovia. Se oli joki, joka -kiemurteli laakson läpi. Ei ainoatakaan ihmisasuntoa näkynyt tässä -vihannassa meressä, ei pieninkään savupatsas ilmaissut ihmisten -läsnäoloa tässä metsäerämaassa. Kaukana lännessä hohti jotain liikkuvaa -valkeaa, jota vasten auringonsäteet taittuivat. Se oli varmaankin -vesiputous tai koski. Siihen suuntaan Pekka Drufvankin silmä oli -kiintynyt. Samoinkuin useimmat muutkin ihmiset, jotka oleskelevat -paljon yksikseen, oli hän ottanut tavakseen puhua ääneensä. Niinpä hän -nytkin teki. "Niin, niin, tuo on varmaankin Naurava vesi, jonka -läheisyydessä minun oli määrä tavata intiaanit. Sinne on vielä -pitkältä, mutta jos vain löydän kanootin, niin ennätän sinne -auringonlaskun aikana." - -Hän alkoi nyt tarkastaa kukkulan lähiympäristöä. Vihdoin hänen -katseensa kiintyi varsin omituisen näköiseen puuhun. Se oli näet -haarakynttilän muotoon kasvanut. - -"Kas tuossahan kolmihaarapuu on", huudahti hän hyvillään. "Sen lähellä -on ryteikkö, josta intiaani puhui." - -Hän heitti pyssyn hihnan olalleen, kiiruhti rinnettä alas ja saapui -hetken kuluttua joulukynttilän muotoisen puun juurelle. Ja aivan -oikein! -- Aivan sen vieressä oli ryteikkö, kasa kaatuneita, kuivia -puita, jotka muodostivat suuren risukasan. - -Hän alkoi kaivaa risukasaa ja löysikin pian etsittävänsä -- -kaarnakanootin sekä siihen kuuluvan airon. - -Lujasti tarttuen kiinni kanoottiin hän sai sen esille risukosta. Juuri -kun hän nosti sen pystyyn ottaakseen sen selkäänsä ja kantaakseen alas -jokirantaan, hätkähti hän, sillä hänestä tuntui ikäänkuin lintu hyvin -nopeasti olisi suhahtanut hänen poskensa ohitse niin läheltä, että -sulat pyyhkäisivät ihoa. - -Mutta se oli vaarallinen lintu. Aivan hänen silmiensä edessä oli nuoli -iskenyt kanootin kaarnapintaan ja siinä se yhä vieläkin värähteli. -Nuolen hännässä olevat sulat olivat pyyhkäisseet hänen poskeaan ja -synnyttäneet hänen ajatuksissaan lentävän linnun mielikuvan. - -Heti paikalla hän j piiloutui pystyssä seisovan kanootin taakse, -irroitti pyssynhihnan ja jännitti hanan odottaen tilapäisen kilpensä -takana mitä nyt tapahtuisi. - -Mutta ei mitään tapahtunut. Ei ainoakaan ääni katkaissut erämaan -hiljaisuutta. Varovaisesti hän kurkisti kanootin reunan yli. Ei mitään -näkynyt. Hän laski nuolen suunnan ja vertasi sitä siihen välimatkaan, -josta nuoli luultavasti oli ammuttu. Näiden laskujen tuloksena oli -tiheikkö noin puolimatkan päässä jo aikaisemmin mainitusta kummusta. -Hän mietti hetken aikaa. Sitten hän hypähti pystyyn ja alkoi pitkin -harppauksin toisesta puunrungosta toiseen lähestyä epäilyksenalaista -tiheikköä, jonne hän pian saapuikin. Jousi jännitettynä, jotta hän -milloin hyvänsä saattaisi ampua vastaan, hän etsi tarkalleen joka sopen -ikäänkuin olisi ollut kysymyksessä nuppineulan etsintä, mutta ei mitään -löytynyt, ja tiheikön takana oli avoin lakeus, jonka yli hän saattoi -nähdä aina kukkulan juurelle saakka. - -Yhtä ihmeissään kuin harmistuneena hän huudahti: - -"Ja sittenkin voin vannoa, että nuoli lensi tästä tiheiköstä. Sekä -suunta että välimatka todistaa sen." - -Hän alkoi tarkalleen tutkia maaperää tiheikössä. Niin, olihan kuivia -lehtiä paikoitellen liikuteltu, mutta voisivathan eläimetkin olla -siihen syypää. Ei missään intiaanin mokasiinin jälkeä. - -Hetken kuluttua hän jätti etsinnän sikseen ja palasi varsin -alakuloisena kanootilleen. - -"Joku ampui tuon nuolen aikoen osua minuun", mutisi hän itsekseen, "ja -tietysti se oli vihollinen. Mutta tietääkseni ei minulla nykyään ole -ainoatakaan vihollista seudun intiaanien joukossa, eikä luullakseni -mikään intiaaniheimo ole näinä päivinä kaivanut esille tomahawkia. -Siinä tapauksessa ei Lentävä Orava olisi pannut toimeen metsästysretkeä -lännen metsiin eikä kutsunut minua mukaan." - -Asian laita oli näet sellainen, että Pekka Drufvan hyvä ystävä, -delawarepäällikkö Lentävä Orava oli kutsunut hänet metsästysretkelle -lännen metsiin. Pekan oli määrä kohdata intiaani-ystävänsä Nauravan -veden partaalla ja löytääkseen tien sinne hän oli kiivennyt ylös -kukkulalle. - -Pekka Drufva toivoi yhä keksivänsä, mistä petollinen nuoli oli -alkujaan. Hän tiesi, että intiaanit merkitsivät nuoltensa varret -- -toiselle puolelle heimon ja toiselle omistajan nimen. Tarkastamalla -nuolta hän voisi siis päästä salaisuuden perille. - -Hän irroitti sen kanootista ja tarkasteli sitä. Aivan oikein, merkitty -se oli. Toisella puolella oli koukeroviiva, aivankuin kiemurtelevan -käärmeen kuva, ja toisella puolella omituinen kiemura, varmaankin -omistajan puumerkki. - -Mutta nuo molemmat merkit olivat hänelle kerrassaan oudot, joskin hän -tunsi suuren joukon Lenni-Lenapen heimojen merkkejä. Ei ainoakaan -niistä muistuttanut käärmettä. - -Toinenkin seikka herätti hänen huomiotaan. Nuolen kärki oli piikivestä -hakattu ja kiinnitetty jänteillä ja pihkalla varteen. - -Tuollaisia nuolenkärkiä ei hän koskaan ollut nähnyt Lenapien parissa. -Heidän sotanuoliensa kärjet olivat aina rautaisia, joita he ostivat -valkeaihoisilta -- varsinkin ruotsalaiset kaupittelivat niitä -intiaaneille -- ja heidän metsästysnuolillaan oli luiset tai -näkinkuoresta veistetyt kärjet, jolleivät nekin olleet rautaisia. - -"Hm!" sanoi Pekka itsekseen, "tämän pähkinän saa ystäväni Orava -purrakseen. Mutta ikävä kuitenkin on sellainen metsä, joka sylkäisee -nuolia vastaan." - -Näin sanoen hän nosti kanootin selkäänsä, kantoi sen jokirantaan ja -laski sen vesille. Ladattu pyssy polvilla ja tähystelevä katse -kiintyneenä joen vihantaan rantaan kiiti hän nopeasti ja äänettömästi -virtaa alas. Joka kerta kun pelästynyt sorsa kahahti kaislikossa tai -lintu pyrähti puiden välistä lentoon, odotti hän nuolisadetta. Mutta ei -mitään kuulunut. Kaikkialla oli rauhallista. Vaikka soutajan kädet -liikuttivatkin rivakasti airoa ja hänen silmänsä tähystelivät -tiheikköä, askarteli hänen aivoissaan sittenkin kaiken aikaa kysymys: -"Kuka ampui nuolen -- eihän se voinut itsestään lehahtaa lentoon!" Ja -kumma kyllä: hän ei ollut kuullut tuttua jänteen napsahdusta. No niin, -hänen mieleensä muistui nyt, että hän samassa hetkessä oli astunut -kuivalle oksalle kun nuolen sulat olivat kosketelleet hänen poskeaan. -Oksan narahdus oli estänyt häntä kuulemasta nuolen ääntä. - -Aurinko alkoi kosketella puiden latvoja taivaanrannassa. Pekka Drufva -ihmetteli, olisikohan vielä pitkältä Nauravan veden luo, jota hän joen -tehdessä polvekkeen ei voinut nähdä, mutta kylläkin luuli kuulevansa -sen kohinan. Seuraavassa joen käänteessä kanootti solui pieneen järven -tapaiseen. Miltei paljaalla niemenkärjellä, aivan kanootin kokan -edessä, näkyi kookkaan intiaanin notkea vartalo. Hän seisoi jousensa -nojassa, aivan liikkumattomana ja näytti odottavan. - -Pekka. Drufva pysähdytti kanoottinsa, sillä voisihan tuo olla -vihollinen, tuumi hän. Mutta hän luopui heti tuosta ajatuksesta. -Vihollinen ei olisi asettunut niin näkyvälle paikalle. Se olisi ollut -aivan intiaanien luonnetta vastaan. Pikemmin se olisi joku Lentävän -Oravan miehistä, joka ehkä juuri odotti häntä. Pekka arvasikin oikein, -sillä tultuaan lähemmäksi huomasi hän, että mies oli delawarelainen. - -Intiaani oli ruumiinrakennukseltaan erinomaisen kaunis. Hän seisoi -siinä ilta-auringon valossa kuin pronssipatsas. Hän oli aivan alaston, -lanteilla vain oli vyöhyt, kiiltävä kirves kupeella, nuolikontti -selässä ja moniväriset papukaijansulat tukassa. Hänen ruumiinsa ei -ollut koristettu maalauksilla, mikä todisti, että hän kävi rauhan -asioissa. - -Kun Pekka Drufva oli ennättänyt niin lähelle, että hän saattoi -keskustella intiaanin kanssa, ojensi tämä käsivartensa -- mikä oli -intiaanien rauhan- ja tervehdyksen merkki -- ja sanoi: - -"Lentävä Orava lähettää Mugallan kanssa sen tervehdyksen Ukontulelle, -että tältä kalliolta kulkee lyhin tie hänen leiriinsä." - -Pekka Drufva oli niinä kahtena vuonna, jona aikana hän oli ollut -tekemisissä intiaanien kanssa, oppinut sekä ymmärtämään että jossakin -määrin puhumaankin delawarekieltä. - -"Kiitos punaiselle veljelleni", vastasi hän. "Kernaasti sallin hänen -olla oppaanani leiriin." - -Kun Pekka Drufva oli laskenut niemen kärkeen maihin, kysyi intiaani: - -"Onko valkea veljeni matkansa varrella metsässä kuullut hirvien -huutoa?" - -"En ole", vastasi Pekka' Drufva, "mutta sen sijaan kuulin omituisen -linnun laulavan." - -"Tahtooko valkea veljeni sanoa, millainen lintu se oli?" - -"Tämä näin", vastasi Pekka Drufva ojentaen toiselle salaperäisen -nuolen. - -Intiaani ei koskaan tahdo näyttää hämmästystään, vaikka hän sitä olisi -miten suuressa määrässä hyvänsä, mutta siitä huolimatta ei Mugalla -voinut olla ääneensä huudahtamatta: "hui!" kun hän lähemmin tarkasteli -nuolta. - -"Kenen jousesta tuo lintu on lentänyt?" kysyi hän. - -"En tiedä. Mitä veljeni luulee?" - -"Timmahin -- s.o. Suden" -- vastasi Mugalla vähääkään epäilemättä. - -Pekka Drufva kertoi nyt salaperäisestä nuolesta, ja Mugalla kuunteli -tarkkaavaisesti. Kun hän oli lopettanut kertomuksensa, sanoi intiaani: - -"Jospa Ukontuli antaisi salaperäisen linnun visertää Lentävän Oravan -korvan juurella, kun saavumme leiriin." - - * * * * * - -Kauniissa laaksossa, jossa kasvoi harvassa komeita sokerivaahteria ja -jota lännen puolelta rajoitti jyrkkä, mäntyjen ja kuusien peittämä -harju, oli pystytetty tilapäinen intiaanileiri. Siinä oli vain yksi -ainoa teltta, jonka riukujen yli oli pingoitettu kaislamattoja, ja sen -ulkopuolella istui noin parikymmentä intiaania. Lähinnä teltan aukkoa -istui päällikkö, Lentävä Orava, ja hänen kummallekin puolelleen olivat -muut asettuneet siten, että vanhimmat ja arvokkaimmat miehet olivat -häntä lähinnä, nuoremmat ja vähemmän kokeneet kauempana sivustoissa. -Lukuunottamatta kahta miestä olivat kaikki samanlaisissa puvuissa kuin -intiaani, jonka jo tapasimme jokirannassa, joskin värit hiukan -vaihtelivat. Toinen näistä miehistä, jotka pukuunsa nähden erosivat -muista, oli päällikkö itse, sillä paitsi kahta korvakiharaansa oli -hänellä sulkakruunu päässä, joka kimmelsi kaikissa sateenkaaren -väreissä, sekä jonkinmoinen sinisestä villakankaasta tehty mantteli tai -kevyt viitta hartioillaan. Toinen oli aivan nuori mies eli nuorukainen, -tuskin 18-vuotias, joka nuoruudestaan huolimatta istui kuitenkin -lähinnä päällikköä, varma merkki siitä, että nuorukainen oli hyvin -ylhäistä sukuperää. Sitä todistivat niinikään korvakiharat sekä -sulkakruunu, joka hänellä oli myöskin päässä. Mutta viitan asemesta oli -hänellä yllään punainen verkatakki, joka oli nyöreillä koristettu sekä -eurooppalaista kuosia. Takki ei ollut kuitenkaan edestä napitettu, niin -että leveä rinta, johon oli piirretty kilpikonnan kuva, oli paljaana. -Hänen vampuminsa, s.o. vyö -- joka oli koristettu monivärisillä -simpukankuorilla -- intiaanien rahoilla -- sekä hänen tomahawkinsa -kahva olivat kullatut. Nuorukainen ei kuulunut samaan heimoon kuin -tämän leirin muut intiaanit, vaan oli mohikaani ja hyvin ylhäistä -päällikkösukua. Hänen nimensä oli Uncas, ja samoinkuin Pekka Drufvan -oli Lentävä Orava kutsunut hänetkin metsästysretkelle. - -Kaikki intiaanit polttivat piippuja, joiden varret olivat sylenpituiset -ja kartionmuotoiset kopat poltettua savea. Päällikkö oli vaiti, -ylhäisin vieras oli vaiti ja kaikki muutkin olivat vaiti. Kevättuulen -kevyt humina sokerivaahterien latvoissa oli ainoa ääni, joka häiritsi -hiljaisuutta, ja pienet savurenkaat, jotka kohosivat piipuista, ainoa -merkki siitä, että tässä syvässä hiljaisuudessa oli eloa. - -Äkkiä hiljaisuuden katkaisivat kevyet askeleet. Pekka Drufva ja Mugalla -astuivat piiriin. - -Nyt seurasi näky, joka olisi naurattanut eurooppalaista, joka ei -tuntenut intiaanien tapoja. Ikäänkuin komennosta alkoivat kaikki -intiaanit, päällikkö etunenässä, kiivaasti hieroa käsivarsiaan. Näytti -siltä, kuin kauhea syyhy äkkiä olisi kiusannut koko leiriä. Ensin oikea -käsi kihnutti vasenta käsivartta ja sitten päinvastoin. Se näytti -hirveän lystikkäältä, varsinkin kun miehet samalla näyttivät kovin -vakavilta ja juhlallisilta. - -Mutta Pekka Drufva ei nauranut. Päinvastoin hän oli hyvillään, sillä -hän tiesi, että tällainen vastaanotto merkitsi suurinta kunniaa, mikä -intiaanien käsityksen mukaan saattoi tulla vieraan osaksi. Hän -kiittikin painamalla toisen kätensä sydäntänsä vasten ja hieromalla -toisella kädellään otsaansa. - -Senjälkeen Lentävä Orava pyysi häntä istumaan viereensä ja ojensi -hänelle täytetyn piipun, jonka sytyttämistä varten leirin nuorin jäsen -oli varannut hehkuvan hiilen. - -Vasta kun hän oli vetänyt muutamia sauhuja piipustaan, pudisti hän -Lentävän Oravan kättä -- valkoihoisten tervehdys kuului juhlamenoihin, -kun valkea mies saapui joukkoon. Kummankin kansan tapoja oli pidettävä -pyhinä, kun niiden jäsenet kohtasivat toisensa ystävyydessä ja -rauhassa. Sellainen oli intiaanien kirjoittamaton laki. - -Vedettyään vieläkin muutamia sauhuja alotti Pekka Drufva keskustelun -seuraavaan tapaan: - -"Onko viisas veljeni varma siitä, ettei Susia hiiviskele niillä teillä, -jotka johtavat Lenapien kyliin?" -- -- - -Päällikön tummat silmät tarkastivat tutkivasti hetken aikaa valkoista -miestä, ennenkuin hän vastasi: - -"Yhdeksän kuunkiertoa on kulunut siitä, kun Lenapien kansa karkoitti -Sudet hännät jalkojen välissä kyliinsä. He ovat epärehellisiä ja -verenhimoisia, mutta koira ei unohda hevin kättä, joka kurittaa sitä. -Miksikä sudella olisi huonompi muisti kuin koiralla? -- Sitäpaitsi -eivät nuoret miehemme nuku. Aivan varmaan he huomaisivat, jos Susi -kulkisi meidän poluillamme." - -"Polut ovat monet, ja Susi osaa piiloutua." - -"Meidän nuorten miestemme silmät ovat terävät ja he tuntevat metsän -salaisuudet. Onko veljeni nähnyt unta Susista, vai miksi hän kyselee -heitä?" - -"Katsokoon veljeni itse, mitä syytä minulla on kysyä." - -Näin sanoen hän ojensi päällikölle ennenmainitun nuolen, jonka hän oli -piiloittanut takkinsa alle. - -Lentävä Orava ei voinut pidättää hämmästynyttä "hui" huudahdusta -tarkastettuaan nuolta, ja monta "huita" seurasi sen jälkeen, nuolen -kierrellessä piirissä kädestä käteen. - -Päällikkö veti pari syvää sauhua piipustaan, ennenkuin hän jatkoi -kyselyään: - -"Missä valkea veljeni sai kiinni tämän harvinaisen linnun?" - -Pekka Drufva kertoi nyt seikkailunsa yksityiskohtia myöten. Kertomus -näytti tekevän hyvin syvän vaikutuksen kuulijoihin. Monen silmä salamoi -ja monet kädet tavoittelivat salavihkaa tomahawkejaan. Verivihollinen -olisi siis aivan heidän parissaan. Kun Pekka oli päättänyt -kertomuksensa, viittasi päällikkö Mugallan luokseen ja kuiskasi jotain -hänen korvaansa. Heti sen jälkeen poistui tämä ääneti leiristä kolmen, -neljän nuorukaisen seuraamana. Ei ollut vaikea käsittää missä asiassa -he poistuivat. Salaperäinen jousimies sokerikekokukkulan luona oli -saanut kintereilleen hyvät vainukoirat. - -Siitä kiihkeästä tavasta, jolla piiput nyt savusivat, saattoi huomata, -että tärkeä neuvottelu oli tulossa intiaanileirissä. Äkkiä sanoi -Lentävä Orava: - -"Lausukoon veljeni Uncas mielipiteensä tapahtumasta. Kilpikonnat ovat -aina olleet viisaita neuvotteluissa. Meidän korvamme ovat valmiit -kuulemaan heidän perillisensä sanoja." - -Se oli hieno kohteliaisuus, kun päällikkö kääntyi ensiksi ylhäisen -vieraan puoleen, vaikka hän olikin niin nuori. - -Mutta tämä kieltäytyi intiaanien kohteliaisuudella kunniasta. - -"Uncas on viisaitten isien poika, mutta hän on kovin nuori. Puhukoon -kokeneempi ensin, Uncas ei ole tullut ystäviensä ja heimolaistensa, -delawarien luo vain metsästyshuvin vuoksi, vaan pikemmin oppiakseen -jotain heidän viisailta miehiltään." - -Tämä vastaus näytti voittavan suurta mieltymystä, ja monet kiinnittivät -hyväksyvän katseensa nuoreen, kauniiseen mohikaaniin. - -"Puhukoon Villikissa", sanoi nyt päällikkö. - -Villikissa oli yksi vanhimpia läsnäolevista, mies, joka oman heimonsa -parissa nautti suurta arvoa, vaikkei hän ollut päällikkösukua. Hän -nousi ja alkoi täten: - -"Kun olemme kuulleet, että Susi liikuskelee parissamme ja kylissämme, -on kaikkein ensiksi otettava selkoa, onko hän yksin vai parvessa. -Voihan se olla yksinäinen väijyjä, joka on lähetetty ottamaan selkoa, -nukkuvatko lenapit teltoissaan vai ovatko he hereillä. Luultavaa on, -että hän oli yksin pyöreän kukkulan luona, sillä muussa tapauksessa -valkea veljemme olisi nähnyt useampiakin nuolia. Mutta silti ei ole -sanottu, ettei useampiakin Susia väijyile metsässä, vaikkeivät he -silloin olleet paikalla. Nuoret miehet ovat lähteneet jälkiä -vainuamaan. Odottakaamme heidän paluutaan ennenkuin teemme mitään -päätöstä. Minä olen puhunut." - -Tämä varsin järkevä neuvo saavutti kaikkien hyväksymisen ja neuvottelu -päätettiin siten, että jokainen, odottaessaan vakoilijoiden -takaisintuloa, valmistautui joko taisteluun tai metsästysretkelle, -kumpiko siitä sitten syntyisi. Mutta viisas ja varovainen päällikkö -lähetti myöskin pari miestä länteen päin tutkimaan niitä teitä, joita -maquelaiset kulkivat tavallisesti, hyökätessään delawarien maahan. -Sillä, arveli hän, jos he olivat lähettäneet yhden ainoankin vakoilijan -sieltä, niin se varmaankin tarkoitti uutta hyökkäystä. Voidakseen pitää -puoliaan sitä vastaan tarvittiin kuitenkin suurempi joukko ja parempia -varustuksia, kuin mitä tällä pienellä metsästysretkikunnalla oli -tarjona. Jos saatiin tietää, että Sudet suuremmissa joukoissa olivat -tulossa, niin aikoi Lentävä Orava pikaisesti vetäytyä kylien -läheisyyteen lähteäkseen sitten vahvistunein voimin vihollista vastaan. - -Kesti kuitenkin varsin kauan, ennenkuin kukaan vakoojista palasi. Oli -tullut jo pimeä. Tosin se oli keväisen yön hämärää, mutta joka -tapauksessa täytyi olla hyvin varovainen, jos vihollinen todellakin oli -lähiseuduilla. Lukuisia vahteja oli myös asetettu. - -Äkkiä Mugalla seisoi päällikön teltan edustalla, kenenkään huomaamatta -hänen tuloaan. Vasen käsi oli sidottu ja siteen alta tihkui verta. Ja -synkkä kuin ukkosilma oli hänen muotonsa, kun hän ilmoitti uutisensa. - -Toista sataa Sutta, kertoi hän, piileskeli tällä hetkellä kylien ja -metsästysmaan välillä ja yhä useampia odotettiin lännestä. Heidän -aikomuksensa oli kiertää ja vangita koko metsästysseurue, ja he -odottivat vain merkkiä lännestä hyökätäkseen esiin. Saattoi odottaa -heidän tuloaan vielä tänä yönä. Miten niin suuri joukko Susia oli -voinut kätkeytyä samaan metsään, jonka läpi äskettäin metsästysseurue -oli kulkenut keksimättä jälkeäkään heistä, oli Mugallalle täysi -arvoitus. - -"Varmaa on", päätti hän kertomuksensa, "että jollei kuljeskeleva Susi, -joka luultavasti yksin samoili pyöreän kukkulan juurella, olisi -verenhimossaan ampunut Ukontulta, niin olisivat he yllättäneet meidät -kaikki tänä yönä, vanginneet tai tappaneet meidät." - -"Oletko lähettänyt sanaa kyliin?" kysyi Lentävä Orava. - -"Kyllä, lähetin Visertävän Pääskysen. Hän on nopsajalkainen ja luulen, -että hän on onnellisesti päässyt Susien ohitse." - -"Mistä sinä sitä oletat?" - -"Hänen oli määrä kolmasti matkia haikaran ääntä, jos hän pääsisi läpi, -ja minä kuulin huudon." - -"Hyvä, sitten saamme pian apua. Nyt täytyy meidän vain pitää puoliamme -kunnes toiset tulevat. Antakoon Manitu voimaa jahtinuolillemme! Ne -eivät ole terästetyt taistelua varten!" - -"Mutta meillä on Ukontuli joukossamme sekä hänen putkensa, ja se -merkitsee paljon", sanoi Villikissa toivehikkaasti. - -"Niin, niin, Ukontuli auttaa meitä", kuului monelta taholta. - -Pekka Drufvan ei ollut vaikea ymmärtää, että häneen ja hänen pyssyynsä -etupäässä luotettiin. Tosin hän oli aikaisemmin ottanut osaa pariin -kahakkaan irokeesejä vastaan, mutta ne olivat sittenkin olleet varsin -vähäisiä. Siten hänellä ei ollut suurempaa kokemusta intiaanisodasta, -mutta hän päätti sittenkin tehdä parastaan, jotta hänen punaisten -ystäviensä toiveet hänen suhteensa eivät pettäisi. - -Nyt ei ollut aikaa neuvotella kauniin sanoin ja sauhuavin piipuin. -Lentävä Orava neuvotteli kuitenkin yksityisesti muutamien kokeneitten -miesten kanssa, ennenkuin hän jakeli käskyjään. - -Olemme jo aikaisemmin maininneet, että mäntyjä kasvava, varsin jyrkkä -harju rajoitti vaahterametsää, jonne leiri oli pystytetty. Harjun -toisella puolen, s.o. lännessä, levisi suunnattomia suomaita, jotka -nyt, ankarien kevätsateiden jälkeen olivat miltei ylipääsemättömiä. -Pohjan puolella taas katkaisi harjun aivan äkisti syvä uoma, jossa -virta kulki muodostaen juuri tällä kohdalla ennenmainitun putouksen, -jota intiaanit nimittivät Nauravaksi vedeksi. Kahdelta puolen oli siis -mahdoton lähestyä harjua. Nyt Lentävä Orava päätti siirtää leirin -siihen osaan harjun yläpengertä, joka oli lähinnä putousta. Ja heti -paikalla ryhdyttiin vahvistamaan luonnollista puolustusasemaa kummankin -puolen, idässä sekä etelässä, missä pääsy harjulle oli mahdoton. Tämä -tapahtui siten, että kaadettiin puita ja rakennettiin niistä valleja -kumpaiseenkin ilmansuuntaan. Ja nämät vallitukset, jotka pikemmin -kätkivät heidät vihollisen silmiltä, kuin varjelivat heidän nuoliltaan, -valmistuivat tavattoman lyhyessä ajassa. - -Kun murto oli valmis, ei Pekka Drufvalla ollut muuta tekemistä kuin -odottaa. Ja lyhentääkseen jossakin määrin odotusaikaa, asettui hän -putouksen reunalle katsellakseen kuohuvaa vesimäärää, niinhyvinkuin se -kesäyön hämärässä kävi päinsä. - -Naurava vesi ei ollut erikoisen jyrkkä, vielä vähemmän pystysuora -vesiputous, vaan pikemmin pitkä, mutta jyrkästi viettävä koski, -täynnään kiviä, joiden yli vesi valkoisena vaahtona kuohui, virraten -riehuvalla voimalla eteenpäin. Jos ihminen olisi laskenut tätä -vaahtorataa alas, olisi hän murskautunut jo paljon ennen kuin hän olisi -hukkunut. - -Sitä vastoin koski ei ollut erikoisen leveä. Hirvi, jota metsästäjä -kiivaasti ajoi takaa, olisi uskaltanut hypätä kuohuvan kuilun yli ja -olisi varmaankin onnistunut uhkarohkeassa yrityksessään. Tämä kosken -kapeus verrattuna veden paljouteen, riippui kuitenkin siitä, niinkuin -Pekka Drufva pian huomasi, että suunnattoman suuri, omituisen muotoinen -ja aivan paljas kallio kohosi keskellä koskea. Varmaankin tämän -luoksepääsemättömän kallion takana oli toinen ja ehkäpä leveämpikin -koski. - -Pekka hätkähti, sillä voimakas käsi laskeutui hänen olkapäälleen. -Kääntyessään taaksensa seisoi hän suoraan Lentävän Oravan edessä. - -"Valkea veljeni tarkastelee kalliosaarta Nauravassa vedessä", sanoi -hän. "Niin, minäkin ajattelen tätä saarta. Se on meidän viimeinen -turvamme, ja siksi valitsinkin taistelukentäksemme tämän harjun, jolla -me nyt seisomme. Kun emme jaksa enää vastustaa ylivoima näiden -kaadettujen puiden takana, pakenemme kaikki saarelle, eivätkä Sudet voi -karkoittaa meitä sieltä muulla kuin nälällä. Mutta sitä ennen sadottain -delawareja hyökkää heidän kimppuunsa." - -Pekka Drufva katsoi häneen koettamattakaan salata hämmästystään. - -"Me pakenemme kaikki tuonne, sanoo viisas veljeni. Niin, että Lentävä -Orava voi sen tehdä, sen kyllä uskon, mutta me emme ole kaikki lentäviä -oravia. Omasta puolestani täytyy minun rehellisesti tunnustaa, etten -uskalla yrittää sellaista hyppäystä." - -Hetkeksi intiaanin synkät kasvot vetäytyivät hymyyn. - -"Kun aika tulee", sanoi hän, "niin huomaa valkea veljeni, että voimme -päästä sinne lentämättäkin." - -"Miksikä me emme lähde sinne sitten heti paikalla?" kysyi Pekka Drufva -epäillen. - -"Ei, Ukontuli, ei. Delawarit eivät salli Susien ajaa heitä -rotanloukkoon ensi hädässä. Me tahdomme ensin nähdä, miten suuri -ylivoima on. On kunniakkaampaa taistella vihollista vastaan -avotantereella", sanoi päällikkö tuimasti. - -Sitten hän poistui tarkastaakseen vielä kerran taistelulinjojaan. - - * * * * * - -Olihan Pekka Drufva kuullut nelijalkaisten susien ulvovan kotimaansa -metsissä eikä tuo ulvonta ollut erikoisesti miellyttänyt hänen -musikaalista korvaansa, mutta suloinen synfoniia se sittenkin oli ollut -verrattuna siihen kamalaan sotahuutoon, jonka Amerikan kaksijalkaiset -Sudet päästivät, kun he hetkistä myöhemmin ryntäsivät harjulla olevaa -mäntyvallitusta vastaan. Se kuului hänen korvissaan ikäänkuin kaikki -maailman soraäänet olisivat olleet kerätyt säkkiin ja äkkiä päästetyt -nyt valloilleen. Ja hämmästyksessään hän miltei oli unohtaa antaa -"tuliputkensa" soittaa bassoa tässä helvetillisessä konsertissa. - -Pian hän kuitenkin huomasi, että huuto oikeastaan oli pelottavampi kuin -itse hyökkäys. Hän näki yönhämärässä, miten joukko tummia olentoja -kiiti puunrunkojen lomissa, mutta he pysähtyivät heti päästyään -aukealle paikalle, joka oli syntynyt puita kaadettaessa murtoa varten. -Samassa risukasat, joiden takana hän makasi, rasahtelivat aivankuin -kovassa raesateessa. Ne olivat Susien nuolia. - -Luultavasti nämät nuolet olivat kuitenkin aivan umpimähkään ammutut, -sillä hän ei kuullut ainoankaan osuneen. Nyt hän itse tähtäsi ja antoi -pyssynsä puhua. Surkea huuto villien puolelta todisti, että kuula oli -osunut. Ja samassa silmänräpäyksessä metsä, niin pitkälle kuin silmä -kantoi, oli puhtaaksi pyyhkäisty vihollisista. - -Kesti hyvän aikaa ennenkuin Sudet olivat voittaneet sen pelon, jonka -laukaus oli herättänyt heidän parissaan. Mutta jonkun ajan kuluttua he -uudistivat hyökkäyksensä, ja nyt suuremmalla voimalla. Kilpiensä -suojassa Sudet hyökkäsivät yksin aukean paikan poikkikin, ja siellä -täällä risukoissa syntyi kiivasta käsikahakkaa, jolloin delawarit, -vähäiseen joukkoonsa nähden ja heikompien aseittensa vuoksi -- heillä -ei ollut edes kilpiä, koska he olivat lähteneet vain metsästysretkelle --- usein vain suurimmalla vaivalla saattoivat puolustaa varustuksiaan. -Lentävä Orava oli, rakentaessaan ne, tehnyt sen erehdyksen, että ne -olivat tulleet liian laajoiksi, jotta miehistö niiden takana oli liian -harvassa. Mutta kaikkialla, missä Ukontulen pyssy paukkui, väistyi -vihollinen. Niinpä Pekka Drufvan täytyi alituisesti juosta toisesta -asemasta toiseen ja juostessaan suurella tottumuksella ja taidolla -ladata pyssyään. - -Yöllistä taistelua oli kestänyt noin kahden tunnin verran, joskin -useasti oli pidetty pitempiä tai lyhyempiä väliaikoja, vihollisen -pysytellessä metsässä, kun Lentävä Orava, jota nuoli oli haavoittanut -jalkaan, kuiskasi Pekka Drufvalle: - -"Me emme voi enää vastustaa ylivoimaa. Nyt Sudet ovat vetäytyneet -metsään, ja me voimme hiukan hengähtää. Käyttäkäämme tätä hetkeä -hyväksemme ja kiiruhtakaamme huomaamatta saarelle keskelle Nauravaa -vettä. Tule!" - -Pekka Drufva seurasi häntä ja huomasi, että muutkin olivat saaneet -saman käskyn, sillä jono mustia varjoja liikkui äänettömästi koskea -kohti. Kun hän tuli jokitörmälle, huomasi hän, että siellä oli -tapahtunut muutos. Valtava mänty, jonka runkoa vasten hän oli nojannut -katsellessaan koskea ennen taistelun alkua, oli kaadettu siten, että -runkopuoli oli kannon vieressä, mutta tuuhea latva kääntyneenä -kalliosaareen päin, jotta vain kyynärän levyinen kuilu erotti sen -rannasta. - -"Ahaa!" mutisi Pekka Drufva. "Sitä en tosiaankaan ollut ajatellut. Nyt -huomaan, että sukkela päällikkö oli keksinyt keinon." - -Haavoittunut päällikkö ontui edeltä ja Pekka Drufva seurasi hänen -jäljissään. Pian he olivat kaikki kerääntyneet kalliosaarelle, ja tämä -siirtyminen oli tapahtunut niin äänettömästi, ettei vihollisella ollut -vähintäkään aavistusta siitä. Pekka Drufva ei voinut olla itsekseen -nauramatta ajatellessaan, miten Sudet ällistyisivät, kun he ensi -hyökkäyksellään huomaisivat tilapäisen linnoituksen tyhjäksi. - -Kosken keskellä oleva saari oli muodostunut tuhansiksi sirpaleiksi -murskaantuneesta, epätasaisesta kalliosta, täynnä luolia ja halkeamia, -joista useat kovimman kevättulvan aikana varmaankin olivat olleet veden -alla, mutta tällä haavaa kuivina. Sen parempaa turvapaikkaa ei olisi -voinut ajatellakaan. Lujat kivilohkareet olivat erinomaisena suojana, -ja monien halkeamien, kalliokielekkeiden ja ontelojen takaa saattoi -turvassa lennättää nuolia tai pyssynkuulia vastakkaiselle rannalle. -Pekka Drufva huomasi nyt, että päällikkö oli oikeassa: tällaisessa -asemassa ei ollut pelkoa muusta kuin nälästä, vaikka miehistö olisi -ollut miten harvalukuinen hyvänsä. Niinpiankuin kaikki olivat -kerääntyneet kalliosaarelle laski päällikkö ensimäiseksi väkensä. Mutta -tulos oli varsin mieltämasentava. Leirissä, vaahterain suojassa oli -heitä ollut 22 miestä, Pekka Drufva kin mukaanlaskettuna. Yksi joukosta -oli sanansaattajana lähtenyt kylään ja kaksi vakoilijoina länteen -- -jäljellä oli siis 19. Mutta kalliosaarella oli ainoastaan 11 miestä, -siis tasan puolet alkuperäisestä summasta. Ei sen vähemmän kuin 3 oli -kaatunut tai joutunut vangiksi. - -Ja missä oli nuori päällikkö Uncas -- mohikaani? Lentävän Oravan -ennestäänkin varsin ankarat kasvot synkkenivät vielä enemmän, kun hän -asetti tämän kysymyksen miehilleen. - -Ei kukaan voinut vastata siihen. Eräs intiaani sanoi nähneensä -mohikaanin käsikahakassa vihollisen kanssa keskellä risukkoa, mutta -senjälkeen ei kukaan ollut nähnyt häntä enää. Eikä mitään tarkempia -tietoja voitu saada. Nuorukainen oli taistellut kuin sankari, siitä -kaikki olivat yhtä mieltä. - -Pekka Drufva kuuli surukseen, että kaunis nuorukainen oli kadonnut, -sillä hänen katseensa ja käytöksensä oli todistanut tavallista -suurempaa älyä, ja hän oli suuresti kiinnittänyt hänen mieltään. - -"Miten kalliin uhrin", mutisi hän hampaittensa välissä, "päällikön -turhamielisyys on vaatinut, kun hän ei aikaisemmin tahtonut paeta -rotanloukkoon. Ensiksikin tämän kelpo nuorukaisen, joka oli hänen -vieraansa, ja sen lisäksi seitsemän hänen omaa miestänsä." - -Ehkäpä Lentävä Orava ajatteli itsekin jotain samantapaista istuessaan -kalliopaadella ja sitoessaan haavaansa, sillä hänen muotonsa oli -tavallista synkempi ja ankarampi. - -Taaskin Sudet päästivät hirveän sotahuutonsa, johon Pekka oli -alkanut jo hiukan tottua, ja jokseenkin korkealta paikaltaan -kallionkielekkeeltä hän saattoi nähdä, miten he suurin joukoin -hyökkäsivät puuvallitusta vastaan. Sitten kajahti vieläkin -korviasärkevämpi riemuhuuto, kun he olivat nousseet vallille, mutta sen -jälkeen seurasi täydellinen hiljaisuus. - -Oli helppo käsittää, mitä tämä hiljaisuus merkitsi -- pettyneitä -toiveita ja ihmetystä, kun vallien takana ei ollut ainoatakaan, kenen -kanssa ryhtyä taisteluun. He olivat valloittaneet linnoituksen, mutta -kadottaneet vihollisensa. - -He juoksivat kuin päästään pyörällä olevat kanat pitkin harjua. Vihdoin -he keksivät portaan, joka johti kalliosaarelle, ja nyt he ymmärsivät, -mitä oli tapahtunut. Silmänräpäyksessä koko ranta oli täynnä vihollisia -ja pari heistä oli siksi uhkarohkeaa, että he hyppäsivät männyn -rungolle. Mutta nytpä kiiti nuoliryöppy saaren halkeamista ja luolista -esille ja Ukontulenkin pyssy puhui hirvittävää kieltänsä. Ranta tuli -silmänräpäyksessä pyyhkäistyksi puhtaaksi, ja ne tyhmänrohkeat, jotka -olivat uskaltaneet nousta rungolle, katosivat ikiajoiksi koskeen. - -Siitä hetkestä saakka ei uutta hyökkäystä tehty. Sudet olivat kai -huomanneet, ettei kalliosaarta voitu valloittaa. Kun Lentävä Orava oli -määrännyt tarpeellisen määrän vahteja, kehotti hän muita lepäämään, -jotta he vahvistunein voimin voisivat ottaa vastaan huomispäivää. - -Pekka Drufva oli yksi niistä, joita päällikkö kehotti lepäämään, ja hän -seurasi ilolla tätä kehotusta, sillä yöllinen taistelu alituisine -juoksuineen, lataamisineen ja ampumisineen oli väsyttänyt häntä. -Sopivan leveään halkeamaan, jonka pohjalle oli hiukan ruohoa juurtunut, -hän heittäytyi levolle ja nukkui pian sikeästi, kosken yksitoikkoisen -kohinan uuvuttaessa hänet uneen. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Pekka Drufva saa uuden nimen. - - -Kun Pekka Drufva heräsi, oli aurinko jo kohonnut hyvän matkaa -taivaanrannan yläpuolelle. Linnut visersivät metsässä ja kosteista -kiviseinämistä hän huomasi, että aamukaste alkoi jo laskeutua maahan. -Mutta hän huomasi myös jotakin muuta, jotain, mikä suuresti hämmästytti -häntä. Hänen toverinsa, saareen suljetut delawarit, olivat varmaan -hyvin kiihkoissaan, päättäen heidän tosin hiljaisesta, mutta hyvin -kiihkeästä puheestaan ja rauhattomasta liikehtelemisestään pienellä -saarella. - -Pekka kiiruhti ylös makuupaikaltaan saadakseen selville, mitä oli -tapahtunut. - -Näky, joka kohtasi häntä, lisäsi vieläkin hänen hämmästystään. -Kiivenneenä korkealle kielekkeelle seisoi Lentävä Orava, näennäisesti -raivoisan vihan vallassa, sillä hänen silmänsä iskivät tulta ja hän -heilutti uhkaavasti säihkyvää tomahawkiaan päänsä päällä, ikäänkuin hän -olisi taistellut näkymätöntä vihollista vastaan, sillä välin kuin hänen -miehensä, joiden katseet olivat kiintyneinä eteläiseen rantakallioon, -näyttivät olevan hyvin kiihkoisssaan. Pekka Drufva kiipesi ylemmäksi, -josta hän saattoi nähdä eilispäivän taistelutantereen, ja nyt hänelle -selvisi, mikä oli syynä delawarelaisten kiihkoon. - -Sudet olivat pystyttäneet leirin samalle pengermälle, joka aikaisemmin -oli ollut delawarelaisten hallussa. Harjun korkeimmalle kohdalle oli -sytytetty valtava tulirovio, joka valaisi miltei verenpunaisella -hohteellaan sen ympärillä olevia hurjia olentoja. Vähän matkan päässä, -tulen toisella puolella, näkyi vanki, joka oli sidottuna puunrunkoon. -Kirjavasta höyhenkruunusta ja sinisin nyörein koristetusta, punaisesta -takista hän tunsi hänet heti nuoreksi mohikaaniksi. - -Nyt hän käsitti syyn Lentävän Oravan vihaan. Uncas ei ollut kaatunut -taistelussa, vaan Sudet olivat ottaneet hänet vangiksi. Poika parka! -Liiankin hyvin Pekka Drufva tiesi kulkupuheiden nojalla, miten -surullisen julmasti intiaanit, ja varsinkin Sudet kohtelivat vankejaan. -Ihmekös siis, että delawarelaiset olivat kiihkoissaan. Nuorukainen, -joka kuului arvossapidettyyn päällikkösukuun ja heimoon, joka oli -ystävyyden ja heimolaisuuden siteillä heihin liitetty, oli tullut -vieraaksi heidän luokseen ja saisi nyt heidän silmiensä edessä kärsiä -hirveää kidutusta. Pekka Drufvan aivoissa alkoivat epämääräiset tuumat -askaroida nuorukaisen pelastamiseksi. - -Olisiko pelastus mahdollinen? - -Se tuntui hyvinkin vähäiseltä delawarien pieneen voimaan katsoen. Ensin -hän tahtoi odottaa, mitä he itse keksisivät. - -Lentävä Orava oli nyt rauhoittunut. Hän näytti vajonneen mietteihinsä. -Sitten hän keskusteli kuiskaten tavallisen neuvonantajansa, Villikissan -kanssa, ja sen jälkeen hän nousi vieläkin korkeammalle kalliolle, josta -Susienkin täytyi nähdä hänet. - -Pekka Drufva ihmetteli, mitähän päällikkö mahtoi tuumia. Lentävä Orava -päästi vyönsä irti, niin sanotun vampumin, kiinnitti sen toisen pään -jouseensa ja heilutti sitä ilmassa päänsä yläpuolella. - -Merkki näytti herättävän huomiota tulen ympärille kerääntyneitten -ryhmien parissa. Jättiläismäinen intiaani, jolla oli kaksi korvakiharaa -sekä sulkakruunu, ja oli siis päällikkö, astui hetken kuluttua kosken -partaalle, missä hän, kantaen myös vampumiansa jousen kärjessä, asettui -Lentävää Oravaa vastapäätä. - -Siitä piti siis tulla neuvottelu. - -Ikävä kyllä tapahtui se kielellä, jota Pekka Drufva ei lainkaan -ymmärtänyt, nimittäin Susien kielellä, joka ei juuri lainkaan -muistuttanut sitä kieltä, jota lenni-lenapit puhuvat. - -Villikissa, joka seisoi Pekan vieressä, käänsi hänelle sanasta sanaan -delawarekielelle molempien päälliköiden keskustelun. - -Vieras sanoi: - -"Kirjava Kotka on suuri päällikkö. Hänen nimensä on tunnettu yli -suurien metsien. Hirvet vapisevat ja yksin harmaa karhukin pakenee -luolaansa, kun sitä mainitaan. Ja ne lukemattomat sormet, jotka -riippuvat maquelaisten majojen ovien yläpuolella, kalisevat pelosta -tuon nimen vuoksi. Kirjava Kotka rakastaa sotaa, mutta hän ei vihaa -neuvotteluakaan. Mitä delawarien päälliköllä on sanottavaa, koska hän -on nostanut vyönsä?" - -Lentävä Orava vastasi: - -"Minäkin olen suuri päällikkö, mutta nimeni on niin tunnettu, ettei -minun tarvitse sitä edes mainita. Maquelaisten leirissä on vanki, -mohikaani-nuorukainen, päällikkösukua, joka nuoruutensa vuoksi ei -pitäisi olla kovin arvokas maquelaisille. Tämä nuorukainen oli vieraani -ja siksi tahdon tarjota teille hänestä kohtuulliset lunnaat." - -"Minä tarjoan valkoihoisten tavaroita maquelaisille heidän oman -valintansa mukaan viidenkymmenen majavannahan hinnasta." - -Se oli varsin kaunis tarjous. Sitä mieltä näyttivät myös ne Sudet -olevan, jotka olivat tunkeutuneet kosken partaalle kuuntelemaan -neuvottelua, sillä saattoi nähdä, miten heidän silmänsä kiilsivät -himosta. Mutta heidän päällikkönsä kovissa kasvoissa ei näkynyt -vähintäkään halua suostua tähän edulliseen tarjoukseen. Olisi kuitenkin -sotinut liiaksi intiaanien tapaa vastaan, jos heti aprikoimatta olisi -vastattu kieltävästi. Hän vetäytyi siis takaisin tulen ääreen ja -saatettiin nähdä, miten osa ylhäisimmistä Susista keräytyi hänen -ympärilleen neuvottelemaan. - -Neuvottelua ei kestänyt kauan. Hetken kuluttua saapui hän jälleen -kosken rannalle ja sanoi: - -"Maquelaiset ovat viisaita ja urhoollisia ja voivat itse hankkia -itselleen niin paljon valkoihoisten tavaroita kuin he haluavat. Siitä -hinnasta he eivät myö vankiaan. Mutta pitäköön delawarein päällikkö -korvansa auki, sillä he aikovat ehdottaa toisia lunnaita." - -"Puhukoon Kirjava Kotka. Naurava vesi ei tukahduta hänen ääntänsä, -sillä delawarien korvat ovat auki." - -"Delawarien leirissä on valkeaihoinen, jolla on ukontuli kädessään ja -jota sen vuoksi nimitetään Ukontuleksi. Kun maquelaiset palaavat kotiin -majoihinsa, läntisiin metsiin, niin heidän naisensa laulavat -kuolinlauluja, sillä Ukontulen tuliputki on kaatanut useita urhoollisia -miehiämme. Siksi me haluamme saada hänet mohikaanin sijaan. -Niinpiankuin hän jätetään meidän huostaamme, on kilpikonnien kuuluisaan -sukuun kuuluva nuorukainen vapaa. Minä olen puhunut." - -Kumea vastenmielisyyden sorina kävi delawarien harvojen rivien läpi. Se -asettui kuitenkin heti, sillä heidän päällikkönsä vastasi: - -"Ukontuli", sanoi hän. "on tupakoinut Lentävän Oravan teltan edustalla -ja siksi hänen persoonansa on pyhä. Lentävä Orava ei ole mikään -petturi, joka jättää ystävänsä vihollisen valtaan. Pikemmin maquelaiset -saavat ottaa hänen oman henkensä. Mutta katsoen siihen, että vanki -kuuluu kilpikonnien kuuluisaan sukuun, tahdon korottaa tarjoukseni -seitsemänkymmenenviiden majavannahan hintaan." - -Nyt neuvoteltiin jälleen tulen ääressä, mutta ilman muuta tulosta, kuin -että Kirjava Kotka uudisti entiset ehtonsa. Tuntikausia jatkettiin -täten hitaita neuvotteluita. Päivällisaikaan oli Lentävän Oravan -tarjous kohonnut 125 majavannahkaan, se oli todellakin suunnaton hinta -vangista. Mutta aivan tuloksettomasti. Silloin turhat neuvottelut -päättyivät seuraaviin Kirjavan Kotkan sanoihin: - -"Ukontuli jätettäköön heidän käsiinsä. Muuten kidutamme mohikaania -kaakinpuussa huomenaamuna, niinpiankuin aurinko on kohonnut itäisen -metsän rajan yläpuolelle. Siihen mennessä delawarit tehköön -päätöksensä. Olen lausunut viimeisen sanani." - -Sitten hän vyötti vyönsä merkiksi, että neuvottelut olivat päättyneet, -ja palasi tulen ääreen. - -Delawarit olivat kovin alakuloisia, sillä he eivät tienneet enää mitään -keinoa, millä pelastaa nuo:: ystävänsä. Pekka Drufvalle sanoi Lentävä -Orava toivorikkaana: - -"Jollemme ole voittaneet muuta, niin aikaa me ainakin olemme -voittaneet. Visertävä Pääskynen on nopsajalkainen, ja delawarien -kylässä ei anneta heinän kasvaa jalkojen alla. Ehkäpä saamme apua yön -aikana." - -Oli kuitenkin helppo nähdä päällikön synkästä muodosta, ettei hän -suuresti uskonut omiin sanoihinsa. - -Jos Pekka Drufva jo aikaisemmin oli tuuminut, miten hän koettaisi -pelastaa nuorukaisen, niin piti hän nyt sitä vieläkin tärkeämpänä. Hän -vetäytyi syrjään yksinäiseen kallionkoloon, aivan kosken partaalle ja -siellä hän istui mietteihinsä vajonneena. - -Äkkiä hänen huolestunut katseensa kirkastui. Hän pisti kätensä -hylkeennahkalaukkuunsa, joka uskollisesti oli seurannut häntä Ruotsista -saakka, ja otti siitä esille tinaisen metsästyspullon. Hän oli saanut -sen isältään, matkustaessaan Göteborgiin. - -Käännellen pulloa kädessään kuiskasi hän itsekseen: - -"Kyllähän minä panen tähän suurta arvoa, sillä onhan se viimeinen -lahja, jonka sain isältäni lähtiessäni kotoa, ja usein ovat kuivat -huuleni saaneet siitä virvoittavan juoman pitkillä retkilläni -kesähelteessä, mutta se ei saa estää minua uhraamasta sitä, jos sillä -voin pelastaa mohikaanin. Mutta minulla täytyy olla hyvä ja luotettava -apulainen." - -Pekka Drufva nousi paikaltaan ja astui kallion toiselle puolelle. -Siellä istui intiaani tuijottaen kohisevaan veteen, ikäänkuin hän olisi -tahtonut päästä tunkeutumaan levottoman veden salaisuuden läpi. Kun -Pekka Drufva kosketteli kevyesti hänen olkapäätään, hätkähti hän ja -ojensi vartaloaan. - -"Sinä kuuntelet kernaasti kosken kohinaa, Mugalla", sanoi nuorukainen. - -"Niin, Ukontuli, kun minulla ei ole muuta tehtävää. Olen kuulevinani -salaperäisiä ääniä veden kohinassa." - -"Mutta", jatkoi Pekka Drufva, "en käsitä, miksi delawarit nimittävät -tätä koskea Nauravaksi vedeksi. Minun korvissani sen kohina kuuluu -pikemmin karhun äkäiseltä murinalta kuin naurulta." - -"Niin, nyt ennenkuin kevättulvan vedet ovat vielä ennättäneet ehtyä, -mutta annappas valkoisen veljeni tulla tänne siihen aikaan, jolloin -plataanit kantavat hedelmää, ja kun voi hyppiä kiveltä kivelle keskellä -koskea. Silloin veden solina kuuluu nuoren tytön naurulta. Naurava vesi -on saanut nimensä kesän aikana." - -"Kuunteleeko veljeni kernaasti nuoren tytön naurua?" - -Intiaanin synkät kasvot kirkastuivat. "Kuuntelen kylläkin kernaasti -Aamukasteen naurua", sanoi hän. - -"Onko Aamukaste Mugallan mielitietty?" - -Hän nyökkäsi päätään. - -"Sitten kai Mugalla toivoisi, että palatessaan Delaware-kyliin häntä -tervehdittäisiin nuorena sankarina, joka olisi saanut aikaan jotakin -suurta, jota kaikki ylistäisivät. Silloin Aamukasteen nauru kajahtaisi -vielä entistään kauniimmalta." - -Nuoren intiaanin silmät leimusivat hänen vastatessaan: - -"Sano Mugallalle, miten hän voi voittaa niin suuren kunnian, ja hän -menee tulen ja veren läpi saavuttaakseen sen." - -"Hän ja Ukontuli pelastavat yhdessä mohikaanin." - -Intiaani hätkähti hämmästyksestä, mutta hänen kasvonsa synkkenivät. - -"Mugalla ei voi saada mahdottomuuksia aikaan", sanoi hän alakuloisena. - -Pekka Drufva kävi hänen viereensä istumaan ja kuiskasi jotain hänen -korvaansa. Ja siitä koitui pitkiä kuiskailuja, mutta kun ne olivat -päättyneet, loisti Mugallan kasvoilla rohkeutta ja toivoa. - -"Minä seuraan valkeaa veljeäni, vaikka kuolemaan", sanoi hän. - -Vähää myöhemmin oli Pekka Drufvalla pitkä salainen keskustelu päällikön -kanssa. Mutta tämä oli epäluuloisempi kuin Mugalla, sillä kerta -toisensa jälkeen hän pudisti päätään, ikäänkuin hän olisi epäillyt -toisen sanoja. Hän ei näyttänyt kuitenkaan vastustavan kokonaan -yritystä, vaan lopetti keskustelun seuraavin sanoin: - -"Näyttää siltä kuin Manitu suosisi valkoisen veljen yritystä, sillä -mustia pilviä kohoaa lännen taivaalle. Yö tulee olemaan hyvinkin -pimeä." -- -- -- - - * * * * * - -Oli ilta. Päällikkö oli ennustanut oikein. Taivas oli mustissa -pilvissä, hienoa tihkusadetta tuli maahan ja metsä pimeni vuoden aikaan -nähden hirveän pimeäksi. Oli aivankuin syysilta. Kaadetun männyn oksien -välissä seisoivat Pekka Drufva ja Mugalla odottaen aikaansa. He olivat -täydesti varustautuneet vaaralliselle retkelleen. Ukontuli oli luopunut -uskollisesta pyssystään, joka hänestä oli vähemmän sopiva hänen -aiettaan varten, ja sen sijaan hänellä oli tomahawk ja puukko vyöllä. -Siinä kaikki hänen aseensa. Mugalla oli samalla tavalla varustettu. He -odottivat vain, että ilta vieläkin pimenisi, ja että kaikki Sudet -kerääntyisivät valtavan nuotiotulen ympärille, jonka sateen samentama -leimu loisti tänne saakka. - -"On välttämätöntä", sanoi Pekka Drufva, "että pääsemme toiselle -rannalle ja työhömme käsiksi, ennenkuin Sudet ennättävät mennä levolle, -sillä sen mukaan mitä eilen huomasin, asettivat he yöksi koko -vartioketjun kosken puoleiselle rannalle. Sen sijaan on nyt vain kaksi -vahtia, jotka piileksivät paaden takana virran toisella puolella ja -heidän tehtävänään on hälyyttää, jos me yritämme pyrkiä täältä yli." - -"Niin, Mugalla on nähnyt heidät." - -"Nämät molemmat vahdit ovat meidän vaarallisimmat esteemme. Jos saamme -heidät vain vaikenemaan, niin menen takuuseen lopusta, sillä minä -tunnen paikan ja tarkastin eilen kalliolta Susien leiriä. Vahtien -täytyy kadota koskeen ennenkuin he ennättävät päästää ainoatakaan -ääntä. Se on meidän vaikein tehtävämme." - -Yhä pimeämmäksi muuttui molempia miehiä ympäröivä ilma, yhä tiheämmäksi -sade. Vihdoin Pekka Drufva antoi lähtömerkin. - -Vatsallaan ryömien kuin madot he kulkivat limaista tukkia myöten, jonka -alla koski kohisi ja ärjyi. He pääsivät pimeälle rannalle ja ryömivät -nelinkontin ääneti ja varovaisesti jyrkkää rantatörmää ylös, eroten -toisistaan sen verran, että he samalla kertaa voisivat kumpikin -puoleltaan päästä kalliolle, jonka takana molemmat vahdit piileksivät. -Että heidän onnistui päästä kalliolle, siitä he saivat kiittää pimeyttä -sekä varmaan myöskin sitä seikkaa, että vahdit eivät voineet olettaa, -että kukaan olisi siksi tyhmänrohkea, että yrittäisi saaresta kulkea -kosken yli. Kuului ähkymistä, ikäänkuin kiivaassa ottelussa, sitten -veden loiskinaa kahteen eri toviin, mikä ääni tukehtui kuitenkin kosken -kohinaan. Sitten kaikki hiljeni rantatörmällä. - -Pekka Drufva ja Mugalla seisoivat läähättäen rannalla. Kaikki oli -käynyt onnellisesti. Ei ainoatakaan ääntä tuosta kiivaasta, joskin -lyhyestä taistelusta ollut tunkeutunut leiriin, nuotiotulen ääreen, -missä Sudet istuivat ryhmittäin ja lämmittelivät itseään koleassa -yöilmassa ja sateessa, joka pikemmin oli vain sumua kuin oikeaa -sadetta. - -Itäpuolella suurta aukeamaa, jossa suuri nuotio oli sytytettynä, oli -pieni kukkula, jolla kasvoi tiheää nuorta näreikköä, muodostaen -suoranaisen tiheikön. Se oli siksi korkea, että se varjosti -täydellisesti sen takana olevan maan. Pimeys oli siellä sitä syvempi, -kun tuli valaisi aukiota. Tähän pimeään näreikköön Pekka Drufva ja -Mugalla nyt pyrkivät, levättyään hiukan kiivaan taistelun jälkeen. He -pysähtyivät tiheikön läheisyydessä, ja Pekka Drufva kuiskasi Mugallan -korvaan: - -"Sinä näet vangin tuolla, puuhun kytkettynä, vähän matkan päässä -nuotiosta. Hiivi niin lähelle kuin mahdollista pysytellen kuitenkin -varjossa. Ja kun se, mitä minä olen ennustanut, on tapahtunut, niin -hyökkää paikalle ja katkaise hänen siteensä välittämättä vahdeista, -vaikka ne vielä vartioisivatkin puuta, jota minä suuresti epäilen. Ota -hänet mukanasi tiheikköön. Siellä sinä tapaat minut ja me koetamme -yhdessä päästä rantatörmälle, jonne Lentävä Orava on luvannut sillä -välin tuoda miehensä." - -"Mugalla tahtoo tehdä parastaan", vastasi tämä, ja sitten he erosivat. - -Pekka Drufva ryömi näreikköön. - -Loimuavan nuotion ääressä, johon alituisesti heitettiin polttopuita, -istuivat Sudet tiheissä joukoin. Pieni ryhmä oli kuitenkin hiukan -syrjässä muista. Siihen kuului Kirjava Kotka sekä muutamia maquelaisten -vanhimpia ja arvossapidetyimpiä miehiä. Kostealle maalle levitetyillä -kaislamatoilla he istuivat jalat ristissä ja polttivat pitkiä -piippujaan, jotka olivat samanlaisia kuin delawarienkin. Arvokkaasti -vetäessään sauhujaan he keskustelivat päivän tapahtumista. -Vanhemmanpuoleinen intiaani, Majavantappaja, oli puheenvuorossa. - -"Kun Majavantappaja oli nuori, näki hän kerran koiran, joka loikoi -kylän portin ulkopuolella ja pureskeli rasvaista lihapalaa. Samassa -koira huomasi, että vieläkin suurempi lihapala oli ripustettu paaluille -kuivamaan. 'Sen minä haluan saada', tuumi koira. Hän heitti lihapalansa -maahan ja alkoi hyppiä tavotellakseen toista palasta. Mutta vihdoin hän -huomasi, että se riippui liian korkealla. Harmissaan se palasi entisen -palansa luo. Mutta sitä ei ollutkaan enää olemassa. Kettu oli pitänyt -varansa ja varastanut sen koiran hyppiessä. Eivätköhän maquelaiset ole -nyt tehneet samalla tavalla? Me tavoittelemme valkean miehen henkeä ja -meiltä menee sen vuoksi kalliit lunnaat hukkaan. Sillä, uskokaa minua, -kalpeakasvoa ei koskaan tuoda kahlehdittuna meidän leiriimme. Delawarit -panevat aivan liian suurta arvoa salamaan, jota hän kuljettaa mukanaan -putkeen kytkettynä. Nuoret miehemme iloitsevat hetken aikaa nähdessään -mohikaanin kituvan kaakinpuussa. Mutta mitä lyötyä meillä on siitä? Sen -sijaan me voisimme palata kotiin suuret ja hyödylliset rikkaudet -mukanamme, jos olisimme suostuneet. Lentävän Oravan tarjoamiin -lunnaihin. Minä olen puhunut." - -Kirjava Kotka tiesi vallan hyvin, ett'ei Majavantappaja yksin ollut -tätä mieltä, ja jos hän tahtoi säilyttää valtansa, täytyi hänen pelata -ulos valttinsa. Voidakseen arvostella minkä vaikutuksen hänen puheensa -teki kuulijoihinsa, tahtoi hän katsoa heitä suoraan silmiin. Ja siksi -hän nousi pystyyn ja asettui puhuessaan seisomaan selin tuleen. - -"Majavantappaja on hyvin viisas", sanoi hän, "mutta vanhuus on -himmentänyt hänen silmänsä. Hän ei huomannut kuinka monta maquelaisten -parhaista miehistä kaatui taistelussa kalpeakasvoisen salaman iskusta. -Tahtooko Majavantappaja elättää niitä vaimoja, jotka ovat nyt jääneet -leskiksi, tai lapsia, jotka ovat tulleet orvoiksi? Mutta jos me -ripustamme kalpeakasvon sormet oviemme yläpuolelle, niin naiset ja -lapset tuntevat suloisen koston tyydytystä." - -Hän vaikeni hetkeksi ja huomasi suureksi tyydytyksekseen, että useimmat -kuuntelijoista hyväksyivät hänen sanansa. Sitten hän jatkoi: - -"Majavantappaja on hyvin viisas, mutta vanhuus on tylsistyttänyt -hänen muistinsa, aivankuin hänen kivikirveensä terän. Muuten hän -tietäisi, mikä merkitys kilpikonnien suvulla on suuren ja mahtavan -Mohikaaniheimon parissa. Jos mohikaanien kylissä tulisi tunnetuksi, -että delawarit antoivat nuoren kilpikonnan, heidän vieraansa, kuolla -kaakinpuussa siksi, että he panivat enemmän arvoa kalpeakasvoon, niin -he kaivaisivat sotatapparansa esille ja hyökkäisivät vanhojen -liittolaistensa kimppuun kernaammin kuin kärsisivät sellaista häpeää! -Ja silloin delawarit joutuvat vaikeaan pulmaan. Uskokaa minua! Lentävä -Orava on ovela kettu ja hän tietää, että kalpeakasvoja on paljon joen -rannassa ja ettei niiden Manitu pidä kostosta, mutta että kilpikonnien -jalo suku sen sijaan on hyvin pieni ja että heidän Manitunsa vaatii -kostoa. Senpä vuoksi hän kernaammin uhraa kalpeakasvon kuin mohikaanin. -Ennen aamun valkenemista on kalpeakasvo leirissämme." - -Samassa kun hän lausui nuo sanat, näki hän kiiltävän esineen kiitävän -kaaressa ilman halki ja putoavan keskelle tulta hänen takanaan, mutta -hän ei ennättänyt tuumia, mikä merkillinen kapine se oli, ennenkuin hän -tunsi maan heilahtavan jalkojensa alla ja palavan kekäleen iskevän -häntä selkään, samalla kun kauhea paukahdus, ukkosen ääntä mahtavampi, -kajahti ilmassa. Hän tunsi sietämättömän kirvelevää kipua päässään. -Kosteasta ilmasta huolimatta olivat sulkakruunu sekä vahatut -korvakiharat syttyneet ilmiliekkiin. Kivusta ja pelästyksestä parkuen -päällikkö kieritteli maassa. - -Sanoin on aivan mahdoton selittää sitä kauhua ja pelästystä, joka -valtasi koko intiaanileirin tämän yhtä kauhean kuin käsittämättömän -räjähdyksen sattuessa. Hehän näkivät omin silmin, miten palavia puita -ja risuja lensi nuotiosta ylös ilmaan, aivankuin näkymättömät henget -olisivat heitelleet niitä, ja ne kihisivät kuin tulikäärmeet heidän -korvissansa. Ja sitten tuo kamala paukahdus, joka sai koko harjun -vapisemaan perustuksiaan myöten. Rohkeimmat pakenivat, juoksivat -umpimähkään henkensä edestä, ajattelematta minne he pakenivat. -Heikommat olivat aivan lamaantuneet, heittäytyivät kasvoilleen ja -painoivat nenänsä kosteaan sammaleeseen. Tässä asennossa he odottivat -maailman häviötä, jota heidän poppamiehensä olivat ennustaneet. - -Kiiltävä esine, jonka päällikkö oli nähnyt lentävän ilmassa, oli Pekka -Drufvan tinainen metsästyspullo, jonka hän oli täyttänyt ruudilla. -Näreikköön piiloutuneena hän oli taitavasti heittänyt sen keskelle -nuotiota. Mikä siitä olisi seurauksena, sitä ei ollut vaikea arvata, -mutta ei hän sittenkään ollut uskaltanut toivoa, että se siihen määrin -valtavasti vaikuttaisi Susiin. Ainoa vaara, mikä uhkasi häntä, Mugallaa -sekä vapautettua Uncasta, heidän palatessaan kalliosaarelle, oli se, -että pelosta mielettömät intiaanit juoksisivat heidät kumoon. -Kalliosaarella heidät vastaanotettiin äänekkäin riemuhuudoin, joskin -delawaritkin, niin tottuneita kuin he olivat kuulemaan kanuunien -laukauksia suuren joen rannassa, joutuivat myöskin kauhun valtaan, -nähdessään kamalan ilotulituksen Susien leirissä. - -Seuraavana aamuna ei ainoatakaan Sutta ollut enää Nauravan veden -lähettyvillä. Kun hajaantunut joukko varhain aamulla oli ennättänyt -hiukan kerääntyä yhteen, läksivät he Majavantappajan johtamina -kaukaisiin kyliinsä. Heiltä oli kadonnut taisteluhalu ja he pakenivat -peloissaan siltä kirotulta paikalta, jossa hirveä kauhu oli vallannut -heidän mielensä. - -Vähää myöhemmin läksivät myös delawarit liikkeelle ja kulkivat itään -kyliään kohti. He olivat kadottaneet halunsa alkuperäisesti -suunnittelemansa metsästysretkeen, eikä Ukontulella sitä paitsi ollut -enää ruutiakaan ruutisarvessaan. Ja illoin metsästys oli kadottanut -osan viehätystään. Matkalla he tapasivat kaksi tiedustelijaa, jotka -olivat lähetetyt länteen. Pensaikon takaa he olivat nähneet Susien -kulkevan ohitse. -- Sudet olivat näyttäneet hirveän noloilta, kertoivat -he, ja heidän päällikkönsä oli kurjassa tilassa. Hänen tukkansa oli -kärventynyt aivan juuriaan myöten ja hän oli täynnä palohaavoja. - -Vähää myöhemmin he kohtasivat suuren joukon delawareja, jotka -Visertävän Pääskysen kehotuksesta olivat kiiruhtaneet veljiensä apuun. -He olivat saapuneet liian myöhään ottaakseen taisteluun osaa, mutta -palasivat riemumielin kyliin, kun he olivat kuulleet Susien nolosta -paosta. - -Pysyväksi muistoksi tästä merkillisestä retkestä antoivat intiaanit -Pekka Drufvalle uuden nimen: Ukkosen Veli. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -Pekka Drufva lähtee etsimään kadonnutta uutisasukasta. - - -Oli lämmin kesäpäivä. Avonaisella, viiniköynnösten varjostamalla -kuistilla yksinkertaisen ja vaatimattoman paalurakennuksen edustalla, -istui keski-ikäinen pappi polttaen pitkää piippuaan, sillä välin kuin -hänen katseensa mielihyvällä kulkivat hänen edessään leviävän -ruotsalaisen uutisasutuksen yli Amerikassa. Vasemmalla puolella -kohosivat Uuden Göteborgin linnoituksen vallit, niiden takana -häämöittivät useitten talojen katot ja vieläkin kauempana kimmelsi -Delaware-joen aava pinta muistuttaen pikemmin järveä kuin jokea. -Linnoituksen eteläpuolella oli tuuhea puisto, jonka vihannuuden -keskeltä pilkisti esiin suippo katto sekä suuremman rakennuksen -rajapiirteet. Se oli Printzinhovi, suurin Uuden Göteborgin -rakennuksista ja kuvernöörin asunto. Oikealle kiemurteli mutkikas tie -maissipeltojen, tupakkaistutusten, pienten somien puutarhapalstojen -sekä metsien lomitse. Niin pitkälle kuin tätä tietä saattoi nähdä, -reunusti sitä siellä täällä yksinkertaiset paalutalot, samantapaiset -kuin sekin, jonka viiniköynnösten koristamalla kuistilla arvoisa pappi -nautti lepohetkestään. - -Suoraan hänen edessään oli varsin laaja, nurmettunut ja jokseenkin -tasainen kenttä, markkina-aukio, sillä täällä määräaikoina -harjoitettiin vaihtokauppaa seudun intiaanien kanssa. Markkina-aukion -takana kohosi kaunis, vanhojen vaahteroiden ja plataanien varjostama -kukkula, ja tämän kukkulan korkeimpaan kohtaan pappismiehen katseet -vähä väliä tyytyväisinä kiintyivät. Siellä suoritettiin näet työtä, joka -suuressa määrin kiinnitti hänen mieltään. Plataanien varjossa kohosi -telineiden varassa ensimäisen ruotsalaisen kirkon muurit Amerikassa. - -Pappi oli nimeltään Johannes Campanius. Yhdessä kuvernööri Printzin -kanssa hän oli vuonna 1643 saapunut Uuteen Ruotsiin, ja harvinaisella -innolla ja harrastuksella hän oli ryhtynyt hoitamaan paimentyötään -kauaksi hajaantuneen joukkonsa keskuudessa. Vuoden kuluttua viimeistään -hän saisi saarnata oikeassa kirkossa. - -Juuri kun hän parhaillaan ajatteli uutta kirkkoa, kiintyi hänen -huomionsa äkkiä johonkin muuhun. Tienpolvekkeessa, mistä poikettiin -Printzinhoviin, näki hän ihmisjoukon vakavaan keskusteluun -syventyneenä. Nuoren vaimon ympärillä, jolla oli lapsi käsivarrellaan -sekä pieni poika hameenliepeissään, seisoi kolme, neljä miestä, jotka -pappi tunsi ruotsalaisiksi uutisasukkaiksi. Nainen pyyhkäisi silloin -tällöin esiliinankulmallaan kyyneleitään, ja miehet hänen ympärillään -näyttivät vakavilta, vieläpä hiukan kiihottuneiltakin. - -"Hm", mutisi pappi itsekseen, "jollen erehdy, niin on siinä Mackin -vaimo, Gertrud. Jos hän on tullut tänne koko pitkän matkan joen poikki -molempien lastensa kanssa ja vielä lisäksi itkee, niin on varmaankin -onnettomuus sattunut hänen miehelleen, kelpo Mackille. Minun täytyy -mennä kysymään, mitä on tapahtunut." - -Hyvän pastorin ei tarvinnut kuitenkaan poistua mieluisalta paikaltaan -viiniköynnösten varjosta, sillä nyt juuri suuntasi koko seurue -askeleensa häntä kohti. Yksi vanhemmista uutisasukkaista oli tarttunut -vaimoa kädestä ja kuljetti hänet papin luo, toisten seuratessa -jäljessä. - -"Mikäs nyt, Per Rambo", huusi pappi. "Miksikä te näytätte niin -huolestuneilta ja miksi Mackin Gertrud itkee?" - -Per Rambo, yksi arvossapidetyimpiä uutisasukkaita, puuttui puheeseen: - -"Niin, Gertrud se on, niinkuin pastori näkee. Hän oli ottanut lapsensa -mukanaan ja soutanut joen poikki, sillä Mack, hänen miehensä, on -kadonnut eikä hän raukka tiedä mitä nyt tehdä." - -"Mitä sinä sanot, Per Rambo, onko Mack kadonnut? Miten se on käynyt?" - -Nyt nuori nainen pyyhki kyyneleet silmistään ja kertoi, nyyhkytysten -useasti katkaistessa hänen puhettaan, että Mack oli viime tiistaina -iltapäivällä ottanut pyssynsä ja lähtenyt erämaahan ampuakseen -metsäkauriin tai muuta metsänriistaa. Hän ei ollut ottanut eväitä -matkaan, vaan sanonut vaimolleen, että hän joka tapauksessa, -onnistukoon metsästys tai ei, palaisi illaksi kotiin. Mutta häntä ei -kuulunut. Ja koko keskiviikko kului kuulumatta hänestä mitään. Ei vielä -torstai-aamunakaan hän ollut palannut tai vähimmälläkään tavalla -antanut tietoa itsestään, minne hän oli joutunut. Silloin vaimo oli -lähtenyt häntä etsimään, mutta turhaan, ja sitten hän oli mennyt -Jokilinnan linnoitukseen, josta luutnantti Schute hänen pyynnöstään oli -lähettänyt sotamiehiä etsimään kadonnutta. Mutta koko päivä kului eikä -häntä löydetty, yhtä vähän elävänä kuin kuolleenakaan. Silloin -luutnantti Schute oli neuvonut häntä ilmoittamaan kuvernöörille -tapahtumasta ja antanut hänelle veneen ja pari soutajaa. Nyt hän oli -täällä, mutta kuvernööri Printz oli mennyt toiselle uutisasutukselle -eikä häntä odotettu palaavaksi ennenkuin parin päivän kuluttua. Siksi -hän haki nyt lohdutusta papin luota ja pyysi hänen neuvoaan. - -"Mutta", sanoi pappi, "ehkäpä miehesi on eksynyt erämaahan." - -"Sitä en usko. Varchenjokihan virtaa aivan kotimme sivuitse, ja -Mackilla oli aina tapana seurata sen juoksua, kun hän läksi erämaahan. -Joki on hyvä tienviitta, sanoi hän usein. Sitä paitsi hän tunsi seudun. -Ei, ei, varmaankin hänelle on jokin onnettomuus tapahtunut." - -"Hm, sitä minä en usko. Mehän elämme rauhassa ja sovussa intiaanien -kanssa. Mohikaanit liikkuvat näillä seuduin, ja he ovat aina olleet -suosiollisia ruotsalaisille." - -"Ehkäpä joku valkeaihoinen on tahtonut tehdä pahaa Mackille." - -"Mitä sinä tarkoitat, Gertrud -- epäiletkö jotakuta?" - -"Niin, pastori, minä epäilen." - - "Avaa sitten sydämesi minulle ja näille kunnon miehille, sillä -voidaksemme auttaa sinua, täytyy meidän tietää kaikki." - -Gertrud tuumi hetken aikaa, pyyhki vielä kerran kyyneleitään ja sanoi -sitten: - -"Niinkuin pastori tietää, ei Mack ole itse raivannut sitä plantaashia, -jonka me nyt omistamme. Hän otti sen haltuunsa sen jälkeen kun -kuvernööri oli ajanut pois sen entisen omistajan." - -"Niin, tiedän kyllä. Muutamat hollantilaiset olivat asettuneet -paikkakunnalle ja olivat raivanneet maata Varchenjoen rannalla, -ruotsalaisten ostamalla alueella. Kun Jokilinnan linnoitus oli -perustettu, ilmoitti kuvernööri Printz näille hollantilaisille, että -heidän täytyi vannoa uskollisuudenvala Ruotsin kuningattarelle, jos he -tahtoivat pysyä uutisrakennuksellaan. Sen he tekivätkin -- kaikki -paitsi yksi ainoa -- Peter Irgens niminen mies. Hän kieltäytyi -rupeamasta Ruotsin alamaiseksi, ja kun hän sen lisäksi käyttäytyi kovin -röyhkeästi kuvernööriä kohtaan, ajettiin äänet väkivallalla pois ja -hänen plantaashinsa luovutettiin Mackille." - -"Niin, tuota samaista Peter Irgensiä minä epäilen." - -"Mitä syytä sinulla on siihen? Peter Irgenshän läksi heti maanmiestensä -luo Fort Nassauhin eikä häntä minun tietääkseni koskaan sen jälkeen ole -näkynyt ruotsalaisten uutisviljelysmailla. Miksi sinä häntä epäilet?" - -"Ensiksikin siksi, että hän puolitoista vuotta sitten, kun hänen täytyi -lähteä plantaashiltaan, uhkasi hurjin sanoin Mackia, ja toiseksi siksi, -että poika, joka paimentaa uutisasukkaiden lehmiä metsässä, sanoi -nähneensä hänen hiipineen vanhan kotinsa ympäristössä juuri muutamia -päiviä ennen Mackin katoamista. Varmaankin hän väijyi silloin -tilaisuutta karatakseen mieheni kimppuun. Mutta paha kyllä oli poika -siksi tyhmä, että hän kertoi asiasta vasta sitten, kun oli jo -myöhäistä." - -Pastori Campanius vaipui niin syviin mietteisiin, että tuli hänen -piipustaan sammui. Vihdoin hän näytti kuitenkin keksineen mitä hän -ajatuksissaan oli etsinyt, sillä hän kysyi äkkiä, kääntyen -uutisasukkaiden puoleen: - -"Voiko kukaan sanoa minulle, onko Pekka Drufva kotona?" - -"Kyllä", sanoi yksi miehistä, "minä näin hänen tänään onkivan -jokirannassa." - -"Hyvä", sanoi pastori, "hakekaa hänet tänne niin pian kuin mahdollista, -sillä olen varma siitä, että jos joku voi saada selvyyttä tähän asiaan, -niin hän sen tekee. Ja odottaessamme häntä seuratkaa kamariini, niin -voimme tuumia, miten voisimme lohduttaa Mackin epätoivoista vaimoa." - -Yksi uutisasukkaista läksi hakemaan Pekka Drufvaa ja toiset astuivat -pastorin majaan, jossa kaikki todisti yksinkertaista ja vaatimatonta -elämää, mutta myös järjestystä ja aistiakin, mitä yksinkertaiseen -kalustoon tuli, jonka oppinut pappi suurimmaksi osaksi oli omin käsin -nikkaroinut. Gertrud ja hänen molemmat lapsensa saivat sijansa -lepopenkillä, ja uutisasukkaat istahtivat oven suuhun. Astuen -edestakaisin lattialla yritti pastori lohduttaa alakuloista -uutisasukkaan vaimoa, sanoen, että missä hyvänsä hänen miehensä olikin, -varjeli Jumalan käsi häntä. "Ja sitä paitsi", sanoi hän, "olen minä yhä -sitä mieltä, että Mack on eksynyt. Ajaessaan innoissaan metsänriistaa -takaa on hän kulkenut liian kauaksi jokirannasta ja eksynyt oikeasta -suunnasta. Sellaista on tapahtunut monelle näissä erämaissa. Mutta -ennemmin tai myöhemmin hän kohtaa varmaan jonkun hyvänsuovan intiaanin, -joka opastaa hänet jälleen kotitielle. Niin, kukapa tietää, vaikka hän -parhaillaankin olisi kotona ja olisi huolissaan vaimonsa ja lastensa -vuoksi." - -Kun kellään ei ollut mitään siihen sanottavana, jatkoi hän: - -"Ettei mikään vihollinen ole tappanut häntä, yhtä vähän valkea kuin -punainen, käy mielestäni siitä ilmi, etteivät sotilaat, jotka -samoilivat metsässä koko päivän, tavanneet taistelun jälkiä, sillä -olkaa varmat siitä, hyvät ystävät, Mack ei taistelutta antaudu, niin -voimakas ja urhoollinen kuin hän on." - -Täten pastori yritti lohduttaa vaimoa, joskaan hän ei itsekään ollut -sanottavasti vakuutettu omista sanoistaan, ja hän puhui lopulta niin -innoissaan, ettei hän huomannut, että ovi oli avautunut ja Pekka Drufva -astunut tupaan. Vasta sitten kun Per Rambo nykäisi häntä papintakin -pitkästä liepeestä ja sanoi: "Nyt hän on täällä, kunnianarvoisa -pastori", pysähtyi hän ja huomasi metsästäjän, joka levollisena ja -varmana seisoi oven suussa ja ihmetteli, miksikähän hänet oli kutsuttu -tänne. - -Nyt pastori Campanius kertoi mitä oli tapahtunut, selitti oman -mielipiteensä ja vaimon synkät epäluulot sekä lausui lopuksi: - -"Minä kutsutin sinut tänne, Pekka Drufva, sillä olen vakuutettu siitä, -ja luulen että muutkin läsnäolevat ovat samaa mieltä, että jos joku voi -auttaa Mackia, missä ikänä hän nyt lieneekin, sinä sen voin tehdä. Ei -kukaan tunne erämaata eikä kykene voittamaan sen vaaroja ja ottamaan -selkoa sen salaisuuksista niin hyvin kuin sinä, ja sitä paitsi olet -ystävyydensuhteissa intiaaneihin ja voit toivoa heidän apuaan. Et sinä -myöskään, niinkuin me kaikki tiedämme, pelkää rehellistä taistelua -vihollisten kanssa, olkootpa ne sitten punaisia tai valkeita. Minä -kysyn sen vuoksi sinulta, Pekka Drufva, tahdotko ottaa ajaaksesi tämän -onnettoman vaimon asiaa ja koettaa saada selkoa hänen miehensä -kohtalosta?" - -Pekka Drufva oli ikäväkseen kuunnellut papin kertomusta. Hän tunsi -hyvin sekä Mackin että hänen vaimonsa ja oli monta kertaa, -samoillessaan metsissä, nauttinut vieraanvaraisuutta heidän tuvassaan. -Vilpittömästi hän ojensi kätensä uutisasukkaan vaimolle ja sanoi -vakavasti: - -"Luota minuun, Gertrud, mitä ihminen voi tehdä Mackin hyväksi, se tulee -tehdyksi." - -"Niin, niin, me luotamme sinuun, Pekka Drufva, ja me tahdomme seurata -mukanasi voidaksemme pelastaa Mack veljemme, jos hän on joutunut -vaaraan", huusivat läsnäolevat uutisasukkaat yhdestä suusta. - -"Kiitos, hyvät ystävät, hyvästä tahdostanne", vastasi Pekka Drufva, -"mutta luullakseni on parasta, että lähden yksin. Kun jälkeä on -etsittävä erämaassa, niin yhdestä on enemmän hyötyä kuin monesta, ja -jos apua tarvitaan, niin intiaanit ovat siihen kaikkein soveliaimmat, -sillä he näkevät mitä ei kukaan valkoinen voi nähdä ja heillä on vainu -kuin metsäkoirilla. Mohikaaneja on näillä seuduin, ja he tekevät -minulle mitä ikänä pyydän sen jälkeen kuin pelastin Nauravan veden -rannalla yhden heidän päälliköistään. Heihin voin luottaa yhtä paljon -kuin itseeni, ja he auttavat aivan varmaan minua etsimään Mackia." - -Uutisasukkaat olivat siksi perehtyneet erämaanelämään myöntääkseen -Pekan olevan oikeassa, ja siksi he eivät loukkaantuneet, vaikka hän -hylkäsikin heidän apunsa. - -Päätettiin nyt, että Gertrud lapsineen jäisi Uuteen Göteborgiin iltaan -saakka voidakseen hiukan levätä hirvittävän rauhattomuuden jälkeen, -joka viime päivinä oli painostanut heitä. Sitten heidän piti yöllä -purjehtia takaisin Jokilinnaan, jolloin Pekka Drufva seuraisi heidän -mukanaan. Puhalsi varsin kova luoteistuuli, ja sen avulla he toivoivat -aamun sarastaessa olevansa perillä Jokilinnassa, eikä sieltä -tiedustelujen lähtöpaikkaan, Mackin tuvalle, ollut enää pitkältä. - -Kun he kaikin lähtivät ulos pastorin tuvasta, astui Per Rambo -eellimäisenä. Mutta päästyään alas viiniköynnösten varjostamalta -kuistilta, peräytyi hän peloissaan. Intiaani tuli äkkiä viiniköynnösten -takaa esille, aivankuin varjo äkkiä olisi muuttunut ihmiseksi. No, -lähemmin tarkastettaessa ei siinä ollut mitään pelästymisen syytä -- -vain noin neljäntoista-vuotias poika, joskin suurikasvuinen ja voimakas -ruumiinrakennukseltaan, seisoi siinä liikkumattomana kuin -pronssipatsas. Vain vilkkaat mustat silmät ilmaisivat, että patsaassa -oli eloa. - -"Mi-mi-mitä sinä teet täällä?" änkytti Peter Rambo. - -"Ukkosen Veli", vastasi poika ruotsiksi, mutta omituisesti murtaen. - -Silloin Per Rambo ymmärsi, että hän tahtoi puhutella Pekka Drufvaa. - -Heti kun Pekka lähestyi poikaa, ojensi tämä hänelle omituisen, -nahkahihnoista kerityn kerän sanoen: "Uncas lähettää tämän? Ukkosen -Veljelle." - -Pekka Drufva keri kerän auki. Se oli palanen vampumia, s.o. -intiaanivyötä. - -"Saattepa nähdä", sanoi Pekka kääntyen toisten puoleen, "tämä on -jossain yhteydessä Mackin kohtalon kanssa." - -Seurustellessaan tuttavallisesti intiaanien kanssa oli Pekka Drufva -oppinut myöskin n.s. vampum-kieltä, jonka avulla villit osasivat matkan -päästä keskustella keskenään. - -Merkkeinä käytettiin eri tavalla palmikoituja nahkahihnoja, joihin oli -piirretty hyvin alkuperäisiä kuvia. - -Hän luki "kirjeen" seuraavalla tavalla: "Eräs hollantilainen ja viisi -irokeesiä on vanginnut Mackin, Uncas tahtoo auttaa Ukkosen Veljeä -seuraamaan Mackin jälkiä." - -Tämä tieto herätti ääretöntä kiihkoa läsnäolevien parissa. - -"Minä olin siis sittenkin oikeassa", huokasi Gertrud, lisäten: -"Seisooko siinä todellakin, että hän on vangittu -- eikä murhattu?" - -"Niin, niin siinä seisoo", vakuutti Pekka Drufva. - -"Mutta", huudahti pastori Campanius, "miten te voitte lukea noin paljon -noista yksinkertaisista nahkahihnoista?" - -"Te näette tässä leveän, mutta varsin lyhyen hihnan, joka on leikattu -poikki vyöstä. Siinä riippuu seitsemän kapeaa hihnaa, kaksi valkoista -ja viisi punaista. Ja toinen valkoisista ja viisi punaista hihnaa ovat -sidotut toisen valkoisen ympärille. Jos tarkastamme lähemmin sitä -valkoista hihnaa, joka on toisten vangitsema, niin on siinä karhun -kuva. Karhu on delawarekielellä 'mack', siis tämä hihna tarkoitta; -Mack ystäväämme. Jos tarkastamme toista valkoista hihnaa, niin on -siihen piirrettynä vesirotan kuva, jolla intiaanit tarkoittavat -hollantilaisia. Viidessä punaisessa hihnassa on nuolen kuva, irokeesien -merkki. Tämä merkitsee siis: Mack on yhden hollantilaisen ja viiden -irokeesin vankina." - -Niin, tämä selitys oli pastorin mielestä varsin oikea. - -"Mutta", sanoi hän, "mistä sinä sitten näet, että Uncas tahtoo auttaa -sinua etsimään Mackia?" - -"Tästä leveästä hihnasta, jossa on ainoastaan kuvamerkkejä. Tässä -näette koko rivin kuvia. Ensin kilpikonnan -- se tarkoittaa Uncasia, -sillä se on hänen sukumerkkinsä. Sitten käsi -- Uncas tahtoo ojentaa -kätensä, s.o. auttaa. Sitten on vasama -- se olen minä. Siis hän tahtoo -auttaa minua. Sen jälkeen seuraa anturoita ja lopulta karhun kuva. -Anturat merkitsevät jälkiä ja karhu Mackia. Siis: Uncas tahtoo auttaa -Ukkosen Veljeä etsimään Mackia. Ymmärrättekö nyt?" - -Niin, he ymmärsivät. Ja varsinkin pastori, joka aina siitä saakka, kun -hän oli tullut Uuteen Ruotsiin, oli innolla tutkinut intiaanien kieltä, -oli ihastunut päästessään hiukan perille heidän kirjoitustaidostaan. - -Pekka Drufva kääntyi intiaanipojan puoleen ja sanoi delawarekielellä: - -"Sano Uncasille, että hän huomis-aamuna, kun aurinko seisoo idässä -puiden latvojen tasalla, tulee minua vastaan Mackin tuvalle." - -Poika antoi merkin, että hän oli ymmärtänyt ja katosi sitten kuin -salama. Parin minuutin kuluttua hän sousi pähkinänkuoren tapaisessa -kaarnaveneessä joella. - - * * * * * - -Aamusumu hellitti ja vetäytyi metsään. Itäinen taivaanranta hehkui -purppuraisena ja kultaisena. Venelaituriin, joka sijaitsi Uuden -Jokilinnan linnoituksen alapuolella Delawarejoen itärannalla, laski -puuvene, josta Pekka Drufva ja Mackin vaimo, Gertrud lapsineen nousi -maihin. Linnoitus vallineen ja paaluaitauksineen lepäsi ääneti mäen -kukkulalle, aamu-auringon taikavalon ympäröimänä, mutta sen muurien -takana näytti tyhjältä ja autiolta. Yksinäinen vahti, joka kivääri -olalla kulki edestakaisin vallilla, sekä vuohi, joka oli kiivennyt -muurille ja sieltä katseli ympäröivää maisemaa, olivat ainoat näkyvät -elävät olennot. Hetken kuluttua avattiin kuitenkin portti, ja nuori -mies sotilaspuvussa kiiruhti jyrkkää polkua myöten alas venesillalle. - -Hän ennätti paikalle juuri kun Pekka Drufva ja hänen seuralaisensa -aikoivat sieltä poistua. - -"Sinäkö se olet, Gert Rumpali", huudahti edellinen. "Tuotko sanaa -luutnantilta, vai miksikä olet muuten näin varhain jalkeilla?" - -"Minä aavistin, että sinä saapuisit tänne, niinpiankuin kuulin, että -Gertrud oli lähtenyt kuvernöörin puheille Mackin katoamisen johdosta, -sillä kenet hän lähettäisi tänne jollei sinua, ja siksi olen kaiken -yötä odottanut veneen tuloa saadakseni keskustella kanssasi." - -"Varmaankin sinulla on tärkeää asiaa, koska olet kaiken yötä ollut -vahdissa. Mitä sinulla on sydämelläsi?" - -"Niin, minä aioin pyytää, Pekka Drufva, että sallisit minun seurata -mukanasi tiedusteluretkellesi. Enkö saa tulla mukaan, Pekka? -- -- --" - -"Ei", vastasi Pekka Drufva lyhyesti "Mohikaanit auttavat minua, ja -siinä työssä, joka minulla nyt on käsillä, on minulla heistä enemmän -apua kuin sotamiehistä." - -Näin sanoen Pekka Drufva aikoi poistua, mutta kun hän huomasi, miten -sotamiehen reippaat, terveeltä näyttävät kasvot muuttuivat -alakuloisiksi, hillitsi hän itseään ja kysyi lempeämmällä äänellä: - -"Miksikä haluaisit seurata mukanani, Gert Rumpali?" - -"Katsos", vastasi sotilas punastuen, "kun minä viime syksynä putosin -jokeen ja olin vähällä hukkua, seisoivat useat tovereistani rannalla ja -katselivat vain liikuttamatta sormeakaan pelastamisekseni, mutta Mack, -joka sattumalta tuli paikalle, heittäytyi heti veteen ja pelasti minut -oman henkensä uhalla, sillä virta oli hyvin voimakas syyssateiden -aikana. Minä saan siis kiittää häntä hengestäni. Olkoon, ettei -yksinkertainen rumpali ole suuren arvoinen, mutta velka on velka, -olkoon se suuri tai pieni, ja minä olin arvellut saavani lyhentää sitä -hiukan, kun pelastajani ehkä itse on vaarassa." - -Pekka Drufva tunsi jotakin kosteaa silmäkulmassaan kuullessaan nuo -sanat. Hän vastasi: - -"Sinulla on kiitollinen sydän, Gert Rumpali, ja koska vielä lisäksi -tiedän, että olet rohkea ja hyvä toveri, niin saat seurata mukanani, -sillä senkaltaisesta auttajasta on aina hyötyä. Mutta et sinä voi -muitta mutkitta heittää virkaasi ja tulla mukaan retkelle, joka venyy -ehkä pitkäksikin." - -"Olen jo pyytänyt lomaa ja saanut luutnantilta luvan", vastasi Gert -riemuiten. - -"No, se on toista se! Varustuksia sinulla on myöskin, niinkuin näen, -sekä kivääri että ampumavaroja. Mutta sinulla on rumpu selässäsi! Et -suinkaan sinä aio ottaa sitä mukaan metsään? Niin kovaäänisestä -soittokoneesta ei meillä ole hyötyä matkallamme. Äänettömyys tai -kuolema tulee siellä useasti kysymykseen." - -"Rumpali ei kernaasti luovu rummustaan. Se tuottaisi hänelle -onnettomuutta. Ja voit olla varma siitä, Pekka Drufva, että rumpuni on -vaiti niinkauan kuin minä haluan, mitä jokainen aviomies ei taida voida -väittää vaimostansa." - -Pekka Drufva nauroi. - -"Pidä sitten rumpusi, hupsu poika, mutta sen minä sanon, jos kuulen sen -rämisevän sopimattomaan aikaan, niin isken sen murskaksi selkääsi -vasten." - -"Heti paikalla saat nähdä mihin se kelpaa, Pekka Drufva." - -Näin sanoen nuori sotamies asetti Mackin pojan rummulle istumaan. Pikku -pojan suureksi iloksi hän sai ratsastaa sillä kotiin saakka. - -Kävely ei ollut pitkä. Pian metsä harveni ja yksinkertainen hirsimaja, -jota ympäröi varsin laaja pelto ja kaunis puutarha, pisti esiin -jokirannassa. - -Mack oli syntyisin Tukholmasta. Hänen isänsä oli ollut noita -skotlantilaisia sotamiehiä, jotka Juhana III:n aikana muuttivat maahan. -Hänen nimensä oli "Mac" -- ja jotakin muuta lisäksi, mutta kun hän oli -nainut ruotsalaisen naisen ja kotiutunut Ruotsissa, arvelivat -ruotsalaiset, että niin alhaisessa asemassa oleva mies kuin hän saisi -tyytyä vain yhteen nimeen ja nimittivät häntä ainoastaan "Mackiksi". -Itsekin hän hyväksyi sen ja nimi Mack ilman "mitään lisäystä" meni -perinnöksi pojalle. Aluksi tämä oli sotilas niinkuin isäkin, mutta hän -kyllästyi pian ankaraan kenttäelämään ja rupesi puutarhuriksi. -Puutarhanhoitoa näinä aikoina harrastettiin innolla ruotsalaisissa -herraskartanoissa ja linnoissa, ja nuori Mack sai paikan eräässä -kartanossa, jossa hän työskenteli monta vuotta. Kartano oli Göteborgin -läheisyydessä. Mutta kun tuli tietoon, että laiva lähtisi sieltä -valtameren tuolle puolen ruotsalaisen siirtomaan perustamisaikeissa, -heräsi skotlantilais-ruotsalaisessa nuoressa puutarhurissa -seikkailuhalu ja hän seurasi vapaaehtoisena laivan mukana naituaan -ensin tytön Göteborgin seuduilta. - -Sellainen oli uutisasukasparin tarina. - -Ei ollut muuten vaikea huomata Mackin yksinkertaisen hirsimajan -ympäristöstä, että harrastus hänen entiseen ammattiinsa yhä oli hänessä -vireillä. Puutarha oli kuin tuoksuava ja värikäs kukkakeidas keskellä -erämaata. Ja melkein kaikki kukat ja kasvikset, joita siellä -viljeltiin, olivat ruotsalaisia. Mutta Uuden Ruotsin neitseellinen maa -ja edullinen ilmanala oli antanut niille rehevyyden, joka suorastaan -hämmästytti pohjoismaalaisen silmää. - -Kun Pekka Drufva ja hänen seurueensa oli ennättänyt köynnöskasvien -koristamalle verannalle, astui sieltä esiin nuori ja tavattoman kookas -ja kaunis intiaani sulkakruunu päässään. - -Se oli Uncas. - -"Sinä ennätit siis sittenkin tänne ennen minua, Uncas ystäväni", -huudahti Pekka Drufva ja puristi sydämellisesti päällikön kättä. "Nyt -sinun pitää selittää minulle, mistä olet saanut tietää Mackista kaiken -sen, jonka vampumisi ilmaisi." - -He kävivät verannalle istumaan ja sillä välin kuin Gertrud valmisti -vierailleen tervetulleen aamiaisen, kertoi Uncas seuraavaa: - -Mohikaanien kyliin oli saapunut sanoma, että irokeesijoukkoja samoili -metsissä sekä heidän omalla että myöskin ruotsalaisten alueella. -Sodanjulistusta ei oltu tehty eikä varsinaista vihamielisyyttäkään -ollut vielä ilmennyt mohikaaneja vastaan. Pidettiin kuitenkin -tarpeellisena lähettää tiedustelijoita ottamaan selkoa näiden -retkeilyjen tarkoituksesta. Eräs tiedustelijoista oli, pensaikkoon -kätkeytyneenä, nähnyt hyvinkin läheltä Mackin vangitsemisen. Tämä oli -juuri päässyt kauniin metsäkauriin jäljille, jonka hän oli aikonut -ampua, kun useita irokeesejä, jotka siihen saakka olivat lymynneet -metsässä, hyökkäsi hänen päälleen lyhyen, mutta hyvin tuiman -taistelua jälkeen, jolloin myös eräs valkea mies, kaikesta päättäen -hollantilainen, tuli irokeesejä auttamaan. Kun Mack oli sidottu ja -hänen aseensa riistetyt, oli koko seurue kerääntynyt sen pensaikon -juurelle, jonka takana tiedustelija lymysi. Paitsi hollantilaista oli -paikalla viisi irokeesiä, joista ei kukaan kuitenkaan ollut päällikkö. - -Nyt syntyi vilkas neuvottelu. Paha kyllä ymmärsi tiedustelija hyvin -vaillinaisesti irokeesien kieltä ja siksi suurin osa keskustelusta meni -häneltä hukkaan, mutta yhtä ja toista hän sittenkin ymmärsi. Niinpä -esim. että hollantilainen koetti kehottaa irokeesejä lähtemään Mackin -majalle ja murhaamaan hänen perheensä, ryöstämään hänen talonsa ja -polttamaan sen. Mutta sitä irokeesit eivät uskaltaneet tehdä. He -arvelivat, että se olisi samaa, kuin heti paikalla sytyttää sodan -liekki ilmituleen, ja se oli vasten heidän lakejaan, sitä paitsi oli -heidän joukkonsa liian vähälukuinen. Sen sijaan he aikoivat lähteä -johonkin paikkaan, jonka nimeä tiedustelija paha kyllä ei voinut -kuulla, ja odottaa siellä suurempaa joukkoa. Sitä paitsi mainittiin -useasti nimi "Kovapää", ja koska eräs mohawkien tunnetuimmista -päälliköistä oli sen niminen, niin veti tiedustelija siitä sen -johtopäätöksen, että varmaankin häntä aiottiin odottaa. Mitä vankiin -tuli, niin tahtoi hollantilainen, että hän heti paikalla olisi otettu -hengiltä, mutta siihenkään hän ei saanut toisia suostumaan, vaan -irokeesit päättivät kuljettaa hänet mukanansa. Sitten joukkue läksi -pohjoiseenpäin, ja tiedustelija palasi takaisin kertoakseen, mitä hän -oli nähnyt. Kaikki tämä oli tapahtunut aivan Varchenjoen rannan -läheisyydessä ja vain noin tunnin matkan Päässä Mackin plantaashista. - -Puolen tunnin kuluttua oli retkikunta valmiina, jonka oli määrä lähteä -etsimään Mackia ja jos mahdollista vapauttaa hänet. Siihen kuului Pekka -Drufva, Gert Rumpali, päällikkö Uncas ja kaksi hänen miestään, molemmat -viimeksimainitut erikoisen taitavia vainuujia. Pekka Drufvan ja Uncasin -mielestä olisi ollut epämukavaa ottaa sen useampia miehiä mukaan. - -Kun he olivat lähdössä, sanoi Gertrud: - -"En koskaan ennen ole pelännyt täällä kotona, vaikka Mack on ollut -poissakin, mutta nyt olen niin pelästynyt, etten tiedä, uskallanko -jäädä tänne yksin lasten kanssa." - -Uncas näytti ymmärtävän ruotsia, vaikka hän harvoin yritti puhua sitä -kieltä, sillä tarttuen Gertrudia käsivarteen hän sanoi pehmeällä ja -hivelevällä äänellä, joka on intiaaneille ominainen: - -"Ei huoli pelätä -- mohikaanit valvovat -- vaikka heitä ei näy --" - -Hän tahtoi siten sanoa, että hän oli antanut väelleen käskyn salassa -vartioida Mackin kotia. - -Tämä tieto lohdutti Gertrudia, sillä mohikaaneja hän ei pelännyt. He -olivat Pekka Drufvan ja ruotsalaisten ystäviä, sen hän tiesi. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -Elävänä haudatut. - - -Gert Rumpalille tuotti tämä retki metsässä jo alun pitäen paljon -yllätyksiä. Tosin hän oli kuullut kerrottavan intiaanien taidosta -seurata kaikkein vähäpätöisimpiäkin jälkiä metsässä, mutta kaikki mitä -hän nyt näki, voitti suuresti hänen kuvittelunsa. Hän oli ollut -kaikkein innokkaimpia, kun sotilaita lähetettiin linnoituksesta -etsimään Mackia, mutta hän, yhtä vähän kuin muutkaan, ei ollut voinut -löytää mitään yhteenkuuluvia jälkiä. Mutta nyt hän näki, miten ne kaksi -intiaania, jotka olivat varsinaisia vainuujia, seurasivat uutisasukkaan -jälkiä melkein yhtä varmasti kuin hyvä jahtikoira. - -Hän teki toisenkin huomion, joka hämmästytti häntä, sen nimittäin, että -molemmat intiaanit katselivat häntä aivan erikoisella kunnioituksella --- näyttivätpä suorastaan pitävän häntä, vaatimatonta ja vähäpätöistä -sotamiestä, koko seuran päähenkilönä. Aluksi hän oli siksi itserakas, -että hän luuli tämän kunnioituksen tarkoittavan häntä itseään, mutta -vähitellen hän huomasi, että se kohdistui rumpuun, jota hän kantoi -selässään. - -Kyllähän rumpu oli hänelle rakas, mutta että se saattoi herättää noin -suurta kunnioitusta villien pakanoiden parissa, jotka eivät koskaan -olleet kuulleet sen ääntä, ihmetytti häntä. Vähitellen sekin asia -selvisi hänelle. Varmaankin he pitivät rumpua ruotsalaisen sotavoiman -edustajana, ja silloin hän käsitti heidän kunnioituksensa. - -Tuo kokematon nuorukainen ei tiennyt, että rummulla, joskin -rakenteeltaan toisenlainen kuin sen, jota hän kantoi selässään, on -tärkeä tehtävä intiaani-poppamiesten loihduissa ja että sen sisällä -arvellaan asustavan suuria ja salaperäisiä henkiä. Ja vieläkin vähemmän -hän saattoi aavistaa, että häntä jo jossakin määrin pidettiin suurena -poppamiehenä, jonka Pekka Drufva oli ottanut mukaansa, jotta hänen -aikeensa paremmin onnistuisi. - -Pian he saapuivat paikalle, jossa Mack oli vangittu. - -Maassa näkyikin varsin selviä jälkiä taistelusta, kun viholliset -hyökkäsivät takaa uutisasukkaan kimppuun ja vangitsivat hänet, ja -intiaanit osoittivat mitkä jäljet olivat hollantilaisen ja missähän -irokeesit olivat piilleet ennenkuin he karkasivat saaliinsa kimppuun. - -Sitten jatkettiin takaa-ajoa, ja nyt se kävikin helpommin ja nopeammin, -sillä kokonaisen parven jälkiä saatettiin nyt seurata, eikä -näyttänytkään silta, kuin niitä olisi yritetty salata. - -Illan suussa he saapuivat lähteen reunalle, missä joukko varmaankin oli -pystyttänyt leirinsä, sytyttänyt tulen ja syönyt. Niin, intiaanit -saattoivat osoittaa erästä puutakin, johon Mack oli sidottu kiinni sekä -maahan lyötyjen paalujen jälkiä, missä paikassa hän oli maannut yöllä. -Punanahat antoivat näet vankiensa levätä siten, että heidät laskettiin -pitkäkseen maahan ja sidottiin jaloista ja käsistä maahan upotettuihin -paaluihin kiinni. - -Tuhan ja ruuanjätteiden paljouden mukaan otaksuivat mohikaanit, että -irokeesit olivat oleskelleet paikalla vähintäin vuorokauden. - -Oliko tämä se paikka, jossa heidän tuli odottaa Kovapäätä? Niin, sitä -ei ollut hyvä tietää. Joka tapauksessa he olivat jatkaneet matkaa -pohjoiseen päin. Ja Pekka Drufva ja hänen seurueensa seurasi perässä. - -Seuraavan päivän iltana alkoivat mohikaanit astua varovaisemmin -eteenpäin. "Jäljet ovat aivan tuoreita", vakuuttivat he. Pian -keksittiin ohut savupilari puiden lomissa. Nyt pysähdyttiin, ja -molemmat mohikaanit lähetettiin edeltä väijymään. - -"He ovat pystyttäneet leirinsä kattilanmuotoiseen laaksoon, jonka läpi -puro juoksee. Kaikki seitsemän ovat siellä ja parhaillaan he paistavat -metsäkaurista", kertoivat he palattuaan takaisin. - -Nyt pidettiin sotaneuvottelua. - -Päätettiin, että niin varovaisesti kuin suinkin kierrettäisiin heidän -leirinsä ja sitten, Pekka Drufvan annettua merkin, kaikki yhtä aikaa -hyökkäisivät esille. Puron rannoilla laaksossa kasvoi varsin tiheä -leppäpensaikko. Siltä puolelta mohikaanien oli määrä hyökätä. Pekka -Drufva ja Gert saivat osalleen helpomman aseman jyrkänteellä, jonka -rinteellä kasvoi tiheää metsää ja joka ulottui aivan leiriin saakka. - -Sitten ruvettiin varovaisesti ryömimään määräpaikalle. - -Äänettömänä Pekka Drufva hiipi tiheän pensaikon suojassa. Pian hän oli -päässyt niin kauaksi, että: hän saattoi nähdä koko leirin. Nuotion -ääressä istui neljä intiaania, ja hollantilainen, jonka Pekka heti -tunsi Peter Irgensiksi, Mackin plantaashin entiseksi omistajaksi. -Alhaalla niityllä, puolitiessä leppäpensaikon ja nuotion välissä, astui -nuori intiaani, nähtävästi asetettuna vahtiin. Puuhun sidottuna, heti -vasemmalla tulen ääressä askartelevasta ryhmästä seisoi Mack, -alakuloisen näköisenä, mutta kuitenkin terveenä ja täysissä voimissaan. - -Irokeesin alhaalla niityllä näytti olevan vaikea vastustaa paistetun -metsäkauriin ihanaa tuoksua, sillä miten olikaan, hän tuli yhä -lähemmäksi tulta. - -Nyt Pekka Drufva sai nähdä todisteen Peter Irgensin vihasta Mackia -kohtaan. Hollantilainen otti näet veitsensä kärkeen paistetun palasen -metsäkauriin lihasta ja piteli sitä vangin nenän edessä. Sitten hän -palasi taas nuotion ääreen ja alkoi ahnaasti syödä samaa palaa, jolla -hän vastikään oli kiusannut Mackia. Vanki oli varmaankin hyvin -nälissään, ja siksi häntä oli kiusattava antamalla hänen haistella -paistia, mutta saamatta maistaa. - -Pekka Drufva puri hampaansa yhteen ja mutisi itsekseen, maatessaan -pensaan takana: - -"Sen me sinulle vielä kostamme, senkin lurjus. Hyvin sinä olet -alottanut ateriasi, mutta panempa pääni pantiksi, että se saa äkillisen -lopun." - -Hän pisti sormensa suuhun ja matki närhin ääntä. Se oli sovittu merkki. - -Pekka Drufvan ja Gert Rumpalin pyssyt paukahtivat yhtä aikaa kuin -mohikaanien sotahuuto kajahti ilmaan. Ja kaikki viisi hyökkäsi nuotion -ääressä olevan ryhmän kimppuun, joille päällekarkaus oli täysi yllätys. - -Kaksi irokeesia oli heti muuttanut paremmille metsästysmaille, molemmat -muut antautuivat vangiksi suuremmatta taistelutta. Peter Irgens oli -ainoa, joka teki voimakasta vastarintaa, mutta hänkin tuli pian -voitetuksi. Sähisten raivoa hän sidottiin samaan puuhun, jossa -kahleistaan vapautettu Mack vastikään oli seisonut. Voitto oli yhtä -nopea kuin ratkaiseva, mutta yhdessä suhteessa ei kuitenkaan niin -täydellinen kuin olisi toivottu. - -Minne oli viides irokeesi joutunut? - -Nuorta miestä, joka oli vartioinut niityllä sangen huonosti, ei voitu -mistään löytää, yhtä vähän vankien kuin kuolleiden parista. Hän oli -varmaankin kadonnut kesken taistelun temmellystä, ja siinä oli suuri -vaara. Jos lähitienoilla oli joku irokeesijoukko, eikä se ollut -lainkaan mahdotonta, niin hän kiiruhtaisi sen luo ja toisi sen -vastustajien kintereille. Uncas lähetti sen vuoksi kaksi mohikaania -heti karkulaisen jälkeen käskien tuoda hänet elävänä tai kuolleena -paikalle. - -Sitten jatkettiin ateriaa -- joskin nyt olivat toiset henkilöt syömässä -kuin äsken. Mack söi mielihyvällä samaa herkullista palasta, jota -hollantilainen äsken oli kiusaten pidellyt hänen nenänsä alla. Ja Peter -Irgens sai katsoa toisten syöntiä. Ettei hän tehnyt sitä lempein -katsein, on helppo ymmärtää. Kun hän sitten huomasi, että molemmille -irokeeseille annettiin ruokaa, mutta ei hänelle, ei hän voinut enää -hillitä itseään. - -"Sinä olet valkea mies, Pekka Drufva", sanoi hän vihasta sihisten, "ja -sinulla pitäisi siis olla hiukan jumalista mieltä, mutta sittenkin -annat valkean miehen, ristinveljesi, nähdä nälkää, vaikka punaiset -Pakanat, jotka yhtä hyvin ovat vihamiehiäsi kuin minäkin, saavat -syödäkseen." - -"Niin", vastasi Pekka Drufva, "sinä olet valkea mies, Peter Irgens, -mutta et tee kunniaa valkeaihoisille. Sinä et ole yhtä nälkäinen kuin -Mack äsken, jolloin vain pilkkasit hänen nälkäänsä ja avuttomuuttaan -pitelemällä lihapalasta hänen nenänsä alla. Eikö hän ole yhtä valkea -kuin sinäkin? Ja jos sinulla on pienintäkään aavistusta kristinopista, -jota suuresti epäilen, niin pitäisi sinun tuntea raamatunlause: -niinkuin kylvät, saat myös niittää." - -Peter Irgens oli vaiti, mutta hänen pienet ilkeämieliset silmänsä -hehkuivat vihaa. - -Oli tullut ilta, ja koska oli hyvin vaarallista öiseen aikaan kuljettaa -vankeja metsän halki, päätti Pekka Drufva ja Uncas viettää leirissä -yötä odottaen mohikaanien paluuta, ennenkuin lähdettäisiin kotiin -päin. Kaikki kolme valkeaihoista panivat maata, mutta nuori -mohikaanipäällikkö valvoi. - -Tiedustelulle lähetetyt mohikaanit palasivat varsin myöhään ja -- ikävä -kyllä -- tyhjin käsin. He olivat helposti löytäneet paenneen jäljet, -mutta hän oli hyvä juoksija ja muutenkin hän oli jo ennättänyt liian -pitkälle. Sitten yllätti pimeys metsässä, ja oli aivan mahdotonta -seurata häntä sen pitemmälle. - -Uncas ei epäillyt lainkaan, etteivät hänen miehensä olleet tehneet -parastaan, mutta sittenkin hän oli hyvin tyytymätön heidän retkensä -tulokseen. Pekka Drufva herätettiin ja pidettiin neuvottelu. - -"Irokeesi uhuttaa niskaamme maanmiehiään. Epäilen, että Kovapää on -lähitienoilla, ja ehkäpä hänen seurassaan on suurikin joukko. Meidän -tiedustelijamme eivät ole tunkeutuneet näin pitkälle pohjoiseen, siksi -en tiedä sitä varmuudella", sanoi Uncas. - -"Mutta onhan meitä nyt kuusi miestä ja meillä on kolme hyvää pyssyä", -mutisi Pekka Drufva. - -"Ja sitten meillä on se, mitä Gert kantaa selässään." - -"Mitä sinä tarkoitat, päällikkö?" - -"Eikö Gertin rummussa asu voimakkaita henkiä, jotka voivat tuhota -vihollisemme?" - -Pekka Drufva ei voinut olla nauramatta. Ei edes Uncas, joka kuitenkin -oli älykkäin kaikista intiaaneista, joita hän tähän saakka oli -tavannut, voinut irtaantua siitä taikauskosta, jonka hän oli imenyt -itseensä äidinmaidossa. Nyt ei kuitenkaan ollut sopiva hetki korjata -tätä hänen erehdystään, vaan hän jätti sen toistaiseksi ja sanoi nyt -vain: - -"Niin, niin, kunpa meillä vain olisi edullinen asema, missä selkäpuoli -olisi vapaana ja varma suoja edessä, niin voivat irokeesit tulla vaikka -suurellakin joukolla." - -"Sellaisen minä kyllä tiedän -- Mustan vuoren. Se sijaitsee noin neljän -tunnin matkan päässä täältä", selitti Uncas, lisäten: "Ja siellä me -olemme lähempänä minun kansaani, jotka voivat ehkä tulla meitä -auttamaan. Vuoressa on luolakin, johon hätätilassa voimme vetäytyä." - -"Hyvä, lähdemme siis matkaan aamun ensi sarastuksessa", päätti Pekka -Drufva. - -Muutamia minuutteja myöhemmin nukkui koko leiri, mutta Uncas valvoi. - - * * * * * - -Hyvin varhain oltiin seuraavana päivänä jalkeilla ja lähdettiin -matkaan. Yö oli ollut levollinen eikä mikään näyttänyt ennustavan -irokeesien hyökkäystä. Mutta sekä Pekka Drufva että Uncas tunsivat -sittenkin siksi hyvin intiaanien sotatavat, etteivät he olleet -levollisia. Matkaa ei suunnattukaan suoraan kotia kohti, vaan Mustalle -vuorelle, joka sijaitsi hiukan idempänä, ilmansuunnassa, joka näytti -herättävän vankien parissa hämmästystä. - -"Minne sinä kuljetat minua, Pekka Drufva", kysyi Peter Irgens -äkäisesti. "Minä luulin, että aioit pistää minut johonkin teidän -kirotuista vankiloistanne, mutta tehän kuljette suoraan merenrantaan." - -"Mitäs sitten! Hollantilaisena sinun ei pitäisi pelätä suolaista -vettä", vastasi Pekka Drufva rupeamatta sen pitempiin selityksiin. - -He eivät olleet kulkeneet pitkälle, ennenkuin he huomasivat, että -vangit yrittivät hidastuttaa marssia. Milloin oli mikäkin este tiellä. -Pahin oli Peter Irgens. Lopulta hän alkoi ontua ja sanoi ähkyen ja -valittaen, että hänen jalkansa oli kipeä eikä hän päässyt sen -pitemmälle. - -Mutta kun häntä uhattiin pyssyllä, sanoi hän jo voivansa paljoa -paremmin ja hetken kuluttua hän ei ontunut enää. - -Pekka Drufva kuiskasi Uncasin korvaan: - -"Vangit odottavat aivan varmaan apua pohjoisesta, siksi he kaikella -tavalla koettavat viivyttää matkaamme." - -Uncas lähetti molemmat mohikaaninsa takaisin vakoilemaan. He jatkoivat -kuitenkin matkaa keskeytymättä, ja mohikaani väitti, ettei voinut enää -olla pitkä matka siihen lujaan paikkaan, josta hän oli puhunut. -Metsässä oli aivan hiljaista ja äänetöntä; linnut visersivät -aamulaulujaan puissa; jokunen metsäkauris pakeni pelästyksissään -hiljaisten matkamiesten tieltä ja villit kalkkunat kököttivät -tiheikössä. - -Äkkiä syntyi levottomuutta pienessä parvessa. Mohikaanit palasivat -takaisin ja kertoivat, että päällikkö Kovapää ajoi heitä takaa 50 jopa -60 irokeesia seurassaan ja hetken kuluttua he olisivat jo -nuolenkantaman päässä. - -Nyt hyvät neuvot olivat kalliita, sillä vaarallista olisi ollut ryhtyä -taisteluun niin suurta ylivoimaa vastaan metsäisellä lakeudella. -Irokeesit voisivat helposti piirittää pienen joukon, josta kolmasosa -vielä lisäksi oli vankeja, ja he tietysti eivät toivoneet mitään sen -hartaammin kuin avustaa vihollista. Uncas viittasi eteenpäin, missä -tumma, varsin korkea vuori kohosi metsän yli. - -"Tuossa on musta vuori", sanoi hän, "ja sen kalliopaasien takana me -voimme taistella. Mutta ennättääksemme sinne ennenkuin irokeesit -tavoittavat meidät, täytyy meidän ottaa vangit hengiltä, sillä he ovat -meille liiaksi vastuksena." - -"Ei", sanoi Pekka Drufva, "tappaa heitä ei meidän pidä, sillä valkean -miehen omatunto ei salli vuodattaa avuttoman vihollisen verta, mutta -päästetään heidät aseettomina irti." - -Nuori mohikaani katseli ihmeissään ystäväänsä, mutta vastaansanomatta -hän alistui hänen tahtoonsa. Vangit päästettiin irti ja he käyttivätkin -heti hyväkseen vapauttaan. Peter Irgens, joka juuri äsken oli -valittanut huonoja jalkojaan, kiiti nyt matkoihinsa sellaisella -vauhdilla, jota ei olisi voinut odottaa siksi vanhalta mieheltä. - -Nyt piti ennättää Mustalle vuorelle. Onneksi ei matka ollut pitkä ja -ilman ainoankaan nuolen häiriötä he pääsivät sen juurelle. - -Musta vuori oli oikeastaan yksinäinen kallio, joka kohosi keskellä -metsäistä alankoa. Se oli miltei paljas ja suurimmalta osaltaan -basalttikiveä. Siitä johtui sen tumma väri, jonka mukaan se oli saanut -nimensä. Mutta sen juurta ympäröivät suuret, sinne tänne heitellyt -kivilohkareet, joiden tieltä metsä oli väistynyt, niin että -varsin laaja, avoin kenttä oli muodostunut niiden eteen. Näiden -kivilohkareiden takaa etsivät nyt pakenevat ystävämme suojaa ja -löysivät varsin hyvänkin turvapaikan, sillä kivien taakse piiloutuneina -heillä oli melkein pystysuora sileä kallioseinä takanaan ja edessään -kappale tasankoa, jonka yli heidän pyssynsä ja jousensa ei helpolla -päästäisi vihollista. - -Aivan viime hetkessä he olivat ennättäneet tähän turvapaikkaan, sillä -tuskin he olivat piiloutuneet kiven taakse, kun nuolisade iski niitä -vasten, kuitenkaan saamatta muuta vahinkoa aikaan, kuin että nuolien -kärjet taittuivat. Vaikea heidän kuitenkin oli laukaista ainoatakaan -laukausta, sillä irokeesit käsittivät liiankin hyvin, miten vaarallista -heidän olisi näyttäytyä aukealla paikalla ja pysyttelivät sen vuoksi -suojelevan metsän siimeksessä. - -Lopulta he huomasivat kuitenkin, miten hyödytöntä heidän oli ampua -turhaan nuoliaan, ja kaikki hiljeni. Silloin tällöin vain ilmestyi -yksityinen ruskea intiaanivartalo metsänreunaan, mutta se oli -vaarallista peliä, sillä heti tuliliekki välähti kallionhalkeamasta -esille, paukahdus kuului ja kuolemanhuuto; vastasi siihen haavoittuneen -intiaanin huulilta. Samanlaisilla laukauksilla eivät irokeesit voineet -vastata, sillä ainoa valkea mies heidän parissaan, hollantilainen, oli -kadottanut pyssynsä. - -Siten kului tunti toisensa jälkeen ilman mitään tulosta. Vieras, joka -olisi saapunut tälle yksinäiselle! paikalle metsän siimeksessä, ei -olisi voinut aavistaa, että keskellä tätä aurinkoista hiljaisuutta -ihmiset väijyivät toisiaan ja odottivat vain tilaisuutta saadakseen -tappaa toisensa. - -"Vaikea heidän on karkoittaa meidät täältä", kuiskasi Pekka Drufva -Uncasille, "mutta he voivat näännyttää meidät nälkään. Pelkäänpä, että -laukuissamme on niukalta evästä." - -"Mohikaanit eivät nuku", vastasi Uncas. "Omituista, jolleivät he -huomaisi, että niin suuri joukko irokeesejä on tunkeutunut heidän -alueelleen. He tulevat ennemmin tai myöhemmin vapauttamaan meitä. Sillä -välin meidän täytyy elää jäännöksillämme. Ukkosen Veli saa syödä mitä -Uncasin laukussa on. Punainen mies jaksaa paremmin nähdä nälkää kuin -valkoinen." - -Pekka Drufva ei ennättänyt vastata tähän jalomieliseen tarjoumukseen, -sillä samassa kuului ilkeää viuhinaa ja nuoli lävisti hänen hattunsa, -tekemättä kuitenkaan sen suurempaa vahinkoa. Mutta arveluttavinta oli -se, ettei tämä nuoli tullut metsästä, vaan kallion harjalta. Irokeesit -olivat kulkeneet kallion toiselle puolelle ja nousseet sen korkeimmalle -huipulle, eikä sieltä ollut helppo heitä karkoittaa, sillä sielläkin -oli hajallaan kivilohkareita, joiden takana he saattoivat lymytä. - -Sekä Pekka Drufva että Uncas olivat luulleet asemaansa vahvemmaksi kuin -mitä se oli. Ylhäältä kalliolta ei ollut mahdotonta osua heihin. - -Pian kävikin selville, ettei tuo nuoli ollut ainoa. Useampia lensi -samasta ilmansuunnasta ja yksi mohikaaneista haavoittui lievästi. - -Nyt oli pakko suojella itseään kahdelta eri suunnalta tulevia nuolia -vastaan. Joka tapauksessa se heikonsi suuresti vastustusta. Heidän ei -myöskään onnistunut keksiä, missä nämät vaaralliset ampujat -piileksivät. Harmittava yllätys tosiaankin -- tavattoman vaarallinen -yllätys. Pekka Drufva käsitti, että heidän olisi hyvinkin pian pakko -peräytyä siitä asemasta, jota he niin kauan menestyksellä olivat -puolustaneet. - -"Sinä sanoit, että täällä olisi jokin luola", kuiskasi hän päällikölle. -"Sanohan, Uncas, missä se on?" - -"Aivan Ukkosen Veljen takana -- --" - -Pekka Drufva kääntyi taakseen ja tarkasteli pystysuoraa kallionseinää. -Mutta hän ei nähnyt mitään, joka olisi näyttänyt luolan suulta. Silloin -Uncas osoitti tummaa varjoa basalttipilarin takana. Ja tarkemmin -sitä tutkiessa huomattiin, että se oli varsin tilava kolo itse -kallioseinässä. - -"Voimmeko me kaikki mahtua luolaan", kysyi Pekka Drufva. - -"Voimme kyllä, vaikka meitä olisi kaksikymmentäkin miestä." - -"Onko siellä vettä?" - -"Pieni lähteensuoni, joka pulppuaa esiin kalliosta kadoten siihen -jälleen." - -"Sitten me menemme sinne, sillä siellä me kai ainakin saamme olla -nuolilta turvassa, eikä liene vaikea estää irokeesejä tunkeutumasta -ahtaasta suusta sisään." - -Parin minuutin kuluttua olivat kaikki kadonneet maan sisään, eikä -kalliolla väijyvillä irokeeseillä ollut enää ketään, joihin ampua. Ei -kestänytkään kauan ennenkuin hurja sotahuuto ilmaisikin heidän -pettymystään. - -Miehet asettuivat luolan suuhun, missä oli varsin valoisaa, mutta -peremmällä vallitsi täysi pimeys, jonne ei tehnytkään mieli tunkeutua. - -He ihmettelivät nyt suuresti, mihin irokeesit ryhtyisivät. Aluksi ne -eivät näyttäneet käsittävän, minne heidän vihollisensa olivat -kadonneet, eivätkä nämä aikoneetkaan ennenaikojaan antaa ilmi -piilopaikkaansa. Mutta hetken kuluttua irokeesit olivat luultavasti -keksineet luolan. Mahdollisesti jotkut heistä tunsivat sen ennestään, -tai jonkun intiaanin tarkka silmä oli huomannut luolan suun. Joka -tapauksessa sisällä olijat huomasivat hyvinkin pian, että heidän -piilopaikkansa oli keksitty. Pienelle aukiolle, joka levisi luolan -edustalla, ilmestyi näet vaeltavia risukasoja, s.o. intiaaneja, jotka -olivat keränneet risuja metsästä, sitoneet ne kimppuihin ja lähestyivät -nyt luolaa käyttäen risukimppuja kilpinään, lukuunottamatta muita -tarkoituksia, joihin ne olivat aiotut. - -"Minä aavistin kyllä", kuiskasi Pekka Drufva, "että nuo viekkaat -lurjukset aikoivat sytyttää risukimppuja luolan suun edustalla palamaan -ja siten savustaa meidät, niinkuin on tapana ajaa kettuja ulos pesästä, -mutta kyllä he nyt erehtyvät. Nuo risukimput voivat ehkä suojella -nuolia vastaan, mutta että kiväärinkuula tunkee niiden läpi, sen he nyt -saavat nähdä." - -Teko seurasi sanoja. Kolme laukausta paukahti ja risujenkantajat -vierähtivät verissään maahan. Sen jälkeen irokeesit eivät yrittäneet -enää savustaa heitä. Se yritys oli maksanut heille liian paljon verta. - -Nyt kesti tunnin aikaa aselepoa, jona aikana "luola-asukkaat" eivät -nähneet jälkeäkään irokeeseista. Heillä oli yllin kyllin aikaa punnita -asemaansa. - -"Tunnetko sinä lähemmin tätä luolaa", kysyi Pekka Drufva Uncasilta. - -"Tunnen kyllä", vastasi hän, "olen kerran oleskellut täällä puolen -vuorokautta." - -"Oletko varma siitä, ettei siinä ole toista ulospääsyä?" - -"Olen siitä aivan varma. Tämä käytävä tekee vähäisen mutkan vuoren alle -itään päin ja päättyy kiviseinään. Käytävän keskikohdasta eroaa toinen -lyhyempi, mutta paljoa leveämpi käytävä, joka ei ole yhtä pimeä kuin -tämä, sillä katossa on halkeama, jonka kautta valoa tunkeutuu sisään. -Siellä on myöskin lähde." - -"Mutta ehkä irokeesit voivat suurentaa tuota halkeamaa, niin että he -aivan äkkiä ryntäävät reiästä päällemme", sanoi Pekka Drufva. - -"Se on mahdotonta. Tuo halkeama on niin kapea, että korkeintaan -käsivarsi mahtuu siitä sisään, ja seinät ovat sileätä kalliota, jonka -läpi ei kukaan voi tunkeutua. Ihminen ei voi päästä vuoren sisääni -muuta tietä kuin tätä käytävää pitkin, jossa me nyt olemme." - -Pekka Drufva oli tyytyväinen näihin tietoihin ja käytävässä vallitsi -jälleen hiljaisuus, sillä jokainen vaipui omiin mietteihinsä. Hetken -kuluttua sanoi Mack: - -"Minäpä luulen, että irokeesit ovat lähteneet pois", huomattuaan -etteivät kuitenkaan voi saada meitä valtaansa. "Tekisipä mieleni ryömiä -ulos ja ottaa asiasta selkoa." - -"Ei, älä tee sitä", varotti Pekka Drufva. "Sinä et tiedä, miten -itsepäisiä ja viekkaita intiaanit ovat, kun he yrittävät voittaa -vihollisensa. Jollei mikään vaara uhkaa heitä toisaalta, niin jäävät he -viikkokausiksi tänne näännyttääksensä meidät nälkään, ja siinä onkin -suurin vaara. Jollemme saa apua mohikaanikylistä lähipäivinä, -niin -- -- --" - -Hänen puheensa keskeytti räjähdys, joka sai koko vuoren vavahtamaan -perustuksiaan myöten ja samalla käytävä muuttui pilkkosenpimeäksi. -Kauhun vallassa he ryntäsivät aukolle. Suunnaton kivilohkare peitti -sitä, niin ettei kissakaan olisi voinut tunkeutua siitä ulos, vielä -vähemmän ihminen. -- -- - -He ymmärsivät heti, mitä oli tapahtunut. Irokeesit olivat vierittäneet -alas kivilohkareen kallion huipulta, ja heidän yrityksensä oli -onnistunut niin hyvin, että kivilohkare tukkesi täydellisesti luolan -suun. - -He olivat elävältä haudatut. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Kostaja saapuu. - - -Gertrud, Mackin vaimo, oli tuudittanut uneen pienokaisensa. Oli jo -varsin myöhäinen ilta, mutta levottomana miehestään ei hän malttanut -seurata pienokaisten esimerkkiä, vaan kävi istumaan pöydän ääreen ja -luki talikynttilän valossa raamattua. Tämä pyhä kirja oli hänen -lohdutuksensa, ja sen lehdistä näkyikin, että sitä oli ahkerasti -käytetty. - -Pienessä uutisasukkaan majassa oli hiljaista. Lasten kevyt hengitys, -heidän nukkuessaan viattomuuden unta, ja lukevan emännän hiljainen -mutina olivat ainoat äänet, jotka häiritsivät illan hiljaisuutta. - -Siten Gertrud oli istunut hyvän aikaa, kun ulkoa tuleva melu sai hänen -sydämensä sytkähtämään ja hänen ruumiinsa vapisemaan pelonsekaisesta -ilosta. Eteisestä kuului miehen raskaita askelia ja heti sen jälkeen -joku tarttui lujasti ovenripaan. - -Tuliko Mack kotiin? Vieras olisi hapuillut pimeässä eteisessä, vieraan -käsi ei olisi niin varmasti heti löytänyt ovenripaa. -- Niin, Mack se -varmaankin oli! - -Gertrud nousi kiiruhtaakseen häntä vastaani - -Ovi avautui ja sisään astui -- Peter Irgens hollantilainen. Pelosta -voimattomana ja pettynein toivein Gertrud vajosi penkille. Hän tunsi -liian hyvin Peter Irgensin, tuon häikäilemättömän miehen, josta huhut -kertoivat, että hän oli ollut merirosvo ennenkuin hän asettui -uutisasukkaaksi, ja Gertrud oli varma siitä, että hän oli syypää Mackin -katoamiseen. Samaahan mohikaanipäällikön kertomuksestakin oli käynyt -ilmi, sillä kukapa muu irokeesien parissa ollut valkea mies olisi -voinut olla kuin Peter Irgens. Eikä se mitään hyvää merkinnyt, että hän -tuli nyt tänne kuin varas yöllä. - -Hollantilainen naurahti raa'asti, kun hän huomasi Gertrudin kauhun. - -"Niin, niin", sanoi hän, "sinulla on paha omatunto; sinä pelkäät -nähdessäsi kostajan tulevan." - -Mykkänä kauhusta Gertrud ei voinut muuta kuin tuijottaa kutsumattomaan -vieraaseen. Hänen kielensä oli halpautunut. - -"Sitä paitsi", jatkoi hollantilainen, "voin tuoda sinulle terveiset -Mackilta. Olin vastikään hautaamassa häntä, ja totta puhuakseni, minä -ne hautajaiset panin toimeen." - -"Onko Mack kuollut?" pääsi koriseva kuiskaus vaimon huulilta. - -"Ei, kuollut hän ei ole, mutta haudattu! Ha, ha, haa. Ensin hänet -haudattiin -- kuolema seuraa kyllä jäljessä. Ha, ha, haa." - -Peter Irgens nauroi niin makeasti, ikäänkuin hän olisi sanonut jotakin -hyvin sukkelaa. - -Peter Irgens on tullut hulluksi, tuumi Gertrud ja merkillisesti kyllä -hänen rohkeutensa palasi jälleen. Ja rohkeuden mukana puhekykykin. - -"Mutta etkö tavannut Pekka Drufvaa ja Gert Rumpalia sekä mohikaaneja, -Peter Irgens?" kysyi hän. - -"Hekin ovat haudatut. Ha, ha, haa, olisipa hauska tietää, kuka heistä -elää kauimmin syötyään toiset suuhunsa." - -Niin, Peter Irgens oli hullu, siitä ei ollut epäilystäkään, tuumi -Gertrud. Se oli onneksi hänelle, sillä jos hän heti olisi käsittänyt, -että hollantilaisen sanojen takana piili totuus, niin vaimo raukka -olisi aivan menehtynyt. Nyt hän sen sijaan oletti, että Peter Irgensin -kostotuumat Mackia vastaan olivat epäonnistuneet, ja että hän sen -johdosta oli kadottanut järkensä. - -Peter Irgens kävi Gertrudin viereen penkille istumaan ja alkoi puhua: - -"Katsopas, Gertrud, tämän mainion tuvan, joka on parhaita koko -siirtokunnassa, olen minä rakentanut, ja varma on, että se kysyi paljon -rahaa, työtä ja vaivaa, ennenkuin se oli valmis. Luuletko että rakensin -sen sinua ja Mackia varten?" - -"Ei, sitä en luule." - -"Ja kun astuu tuvan ovesta ulos ja katselee kaunista puutarhaa, suurta -tupakkamaata, viljavaa maissi- ja ohrapeltoa sekä rehevää niittyä -jokirannassa, niin tulee ajatelleeksi: tämä uutisasukas on varmaan -ollut ahkera ja toimelias mies, kun hän on voinut raivata niin paljon -maata erämaassa. No niin! Tämä uutisasukas olen minä, ja minä voin -huoleti sanoa, että tämä työ on vaatinut paljon hikeä ja vaivaa, monta -helteistä työpäivää, joiden päätyttyä jäseniä on väsymyksestä -pakottanut. Luuletko, että suoritin kaiken tuon työn sinua ja Mackia -varten?" - -"Ei, sitä en luule. Mutta yhtä vähän sinun tulee otaksua, että Mack ja -minä olemme ryöstäneet sinulta työsi hedelmät. Emme me karkottaneet -sinua kodistasi. Ei, kuvernööri sen teki, ja ennen kaikkea sinun oma -niskoittelusi ja itsepäisyytesi. Miksikä siis tahdot kostaa meille?" - -"No, no, yhdessä suhteessa olet oikeassa: kuvernöörillä on kyllä runsas -osansa, mutta usko minua, hänenkin aikansa koittaa. Mutta nyt on teidän -vuoronne. Katsohan, Gertrud, sen minkä itse on tehnyt, sen saan myös -itse hävittää. Ja se tapahtuu tänä yönä. Tuvan minä poltan -perustuksiaan myöten, eikä sinun ja lastesi tarvitse erota siitä -kodista, joka ehkä on käynyt teille rakkaaksi. Teidät minä paistan -samalla tulella. Sitten kosto on täytetty -- mitä teihin tulee. -Kuvernööri ja minä juttelemme vielä yhdessä, kun hänen hetkensä on -lyönyt." - -Näin sanoen hän tarttui avuttomaan naiseen ja köytti hänet -vuoteentolppaan kiinni. Sitten hän otti päreen uunista, joita Gertrud -oli pannut sinne kuivamaan ja aikoi sytyttää sen kynttilästä. Mutta -samassa hän huomasi jotain, joka keskeytti hänen sytyttämisaikeensa. Se -oli suuri, raudoitettu arkku, joka seisoi tuvan seinällä. - -"Missä on tuon kirstun avain?" kysyi hän ankaralla äänellä. "Ehkäpä -siinä on jotain, josta voin saada hiukan korvausta." - -Samassa Gertrud näki näyn, joka tavallisissa olosuhteissa olisi -kauheasti peloittanut häntä, mutta joka nyt suuresti lisäsi hänen -rohkeuttaan. Kattoikkuna oli auki, sillä ulkona oli hyvin lämmin. Ja -sen reunan takaa hän huomasi tumman pään ja mustien, säkenöivien -silmien kurkistavan alas. - -"Avain, avain", huusi Peter Irgens. - -"Se on pöytälaatikossa", vastasi sidottu vaimo. - -Hollantilainen astui pöydän luo, veti ulos laatikon ja alkoi sieltä -etsiä avainta. - -Hän seisoi eteenpäin kumartuneena suoraan kattoikkunan alla. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä hyppäsi intiaani alas ikkunasta hänen -selkäänsä. - -Nyt syntyi hirveä tappelu. Hollantilainen, vaikka hän olikin lähes -60-vuotias, oli hyvin voimakas mutta intiaani toisaalta oli tarttunut -lujasti hänen käsivarsiin ja kaulaan kiinni. Molemmat kaatuivat kumoon -lattialle. Mutta sitten hyppäsi vielä toinenkin intiaani alas ikkunasta -ja silloin Peter Irgens tuli piankin voitetuksi, ja hetken kuluttua hän -oli käsistä ja jaloista sidottu samoilla köysillä, joilla hän äsken oli -kahlehtinut Gertrudin. - -Gertrud tiesi, mistä apu oli tullut. Uncas oli luvannut antaa väkensä -näkymättömänä vartioida häntä, eivätkä he olleet laiminlyöneet -tehtäväänsä. - -Gertrud ei osannut puhua pelastajiensa kanssa, mutta hän kiitti heitä -silmillään. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Rumpali ja karhu. - - -Palatkaamme luolassa olevien miesten luo. - -Luonnollisesti satimeen joutuneet miehet koettivat kaikkein ensiksi -vierittää kallionlohkaretta luolan suulta, eivätkä he siinä yrityksessä -voimiaan säästäneetkään. Mutta he eivät saaneet sitä liikahtamaan. -Mahdollisesti, vaikka varmaa se ei suinkaan ollut, yritys olisi -onnistunut heiltä paremmin, jos kaikki kuusi olisivat yhtä aikaa -voineet ponnistella voimiaan, mutta se ei käynyt päinsä, sillä aukko -oli siksi kapea, että korkeintaan kolme mahtui siihen. Suuta ei ollut -myöskään helppo suurentaa, silli seinät olivat kiveä, ja miehiltä -puuttui kivityöhön tarvittavia aseita. Nyt vuorotellen kolme ja kolme -ponnisteli voimainsa takaa, mutta lohkare ei liikahtanut. Pian he -väsyivätkin tähän yritykseen ja heidän mielensä masentui kokonaan. - -Vihdoin Uncas keksi keinon, johonka ainakin hän ja hänen mohikaaninsa -uskoivat. - -"Rummun voima avaa meille tien", sanoi hän. - -Pekka Drufva ei hennonut riistää punaisilta ystäviltään tätä -taikauskoista lohdutusta, sillä ennen kaikkea oli miesten rohkeutta -pidettävä yllä, jos pelastus oli mahdollinen. - -"Ehkä kyllä", sanoi hän. "Mutta lähdetäänpä siihen osaan luolaa, jossa -halkeama on katossa! Näen hiukan valoa pilkistävän esiin pimeästä." - -Niin, he läksivät sinne. Tämä syrjäkäytävä oli aivan lyhyt, mutta sen -sijaan varsin leveä, muistuttaen pitkullaista huonetta. Ja katossa oli -muutaman tuuman levyinen halkeama, jonka kautta hämärä valo tunkeutui -sisään. Pekka Drufva huomasi kuitenkin heti, ettei tuosta raosta ollut -mitään apua. Se kulki aivan sileän ja paksun kiviseinän halki. Mutta -ehkäpä tämän raon kautta ääni saattoi kuulua ulos, jos mohikaanit -tulisivat päällikköään etsimään. Ja sehän olisi suuri etu. Sitä paitsi -oli hän kiitollinen siitä vähäisestäkin valosta, joka sen kautta pääsi -tunkeutumaan luolaan. - -Kun miehet olivat virkistyksekseen juoneet vettä lähteestä -- sekin oli -verraton kaitselmuksen lahja heidän nykyisessä pulassaan -- ehdotti -Pekka Drufva, että tutkittaisiin laukkujen sisällystä, jotta -tiedettäisiin, minkä verran ruokavaroja oli olemassa. Tulos oli sangen -masentava. Mackilla ei ollut mitään ja toisilla hyvin vähän, -korkeintaan sen verran, että ne säästäväisesti käytettyinä riittäisivät -pariksi päiväksi. Nyt pantiin jako toimeen, niin että kukin sai yhtä -paljon. Kyynelsilmin Pekka Drufva huomasi, miten Uncas yritti salaa -pistää parhaat palaset valkean ystävänsä laukkuun, ja hän päätti, että -jos he koskaan pääsisivät hengissä tästä luolasta, niin hän ei koskaan -unohtaisi tätä "villin" jalomielisyyden todistetta. - -Vähää myöhemmin seisoi Pekka Drufva nojautuneena kallioseinään ja -vajonneena ajatuksiinsa, juuri sillä kohtaa, missä kamari laajeni -kapeasta käytävästä. Äkkiä hän hätkähti, sillä käsi laskeutui hänen -olkapäälleen. Se oli Uncas, ja sanaakaan sanomatta hän viittasi pimeään -käytävään, jossa he eivät vielä olleet käyneet, nimittäin pitkän -käytävän viimeiseen päähän. Pekka Drufvan katse seurasi viitattuun -suuntaan, ja kauhu valtasi hänen mielensä. Syvällä pimeydessä hän näki -kaksi vihreänkeltaista, liekehtivää silmää, jotka näyttivät hitaasti -lähestyvän. - -"Harmaakarhu", kuiskasi Uncas. - -Sekä hän että Pekka Drufva kiiruhtivat kamariin hakemaan aseitansa ja -varottamaan toisia. - -Jos kohtaa amerikkalaisen harmaakarhun avonaisella kentällä ja -kirkkaalla päivällä, niin ei se ole mikään leikin asia. Mitäpä sitten, -jos pitäisi taistella niin hirvittävän petoeläimen kanssa ahtaassa ja -pimeässä luolassa maan alla? -- -- -- - -Amerikkalainen harmaakarhu on paljoa suurempi, vahvempi, hurjempi kuin -sen eurooppalainen sukilainen, pohjolan metsien kuningas, ja sen -vaarallisempaa otusta ei ihminen Amerikassa voisi kohdata. - -Selvästi saattoi huomata, että karhu lähestyi. Varmaankin se oli -päättänyt karkoittaa luolastaan nuo olennot, jotka olivat tulleet -häiritsemään sen rauhaa. Miehet olivat kaikki kerääntyneet kamarin -perimpään nurkkaan ja seisoivat nyt aseet kädessä valmiina -vastaanottamaan vihastunutta isäntää. Eikä häntä kauan tarvinnutkaan -odottaa. Tähän asti sen silmät yksin olivat näkyneet, mutta nyt se -ilmestyi kamarin suulle, hämärässä valossa kohosi sen valtava ja -pelottava haamu miesten eteen, ja kun se huomasi nuo kuusi miestä, -astui se epäröimättä heitä vastaan. - -Sepä vasta oli suunnaton karhu, oikea jättiläinen. Silmistä tuprusi -tuli ja torahampaat kiiluivat valkeina ja pelottavina puoleksi -avoimessa kidassa, kun karhu hitaasti ja arvokkaasti, mutta -silminnähtävästi murhamielin, lähestyi vastustajiansa. Tähän asti se -oli kulkenut nelinryömin, mutta nyt se aikoi kohota pystyyn -takajaloilleen, sillä siinä asennossa karhu käy aina ihmisen kimppuun. - -Samassa juolahti Gert Rumpalin mieleen hurja päähänpisto, ehkäpä sen -aiheutti mohikaanien yhä uudestaan ilmituoma kunnioitus hänen rumpuaan -kohtaan. Hän laski kiväärinsä syrjään, kiinnitti rummun vyöllensä, -tarttui kapuloihin ja asettui rohkeasti aivan karhun eteen, niin -lähelle, että se miltei olisi voinut käpälällään tarttua häneen. Ja -sitten kajahti ruotsalaisen armeijan silloinen herätyssoitto matalassa -holvissa, jyristen kuin maanalainen, kumea ukkonen. - -Oli mielenkiintoista tarkata karhun käytöstä tämän pärisevän -tervehdyksen aikana. - -Se ei muistanutkaan kohota etukäpälilleen. Verenhimoinen hehku sen -silmissä sammui ja sen sijalle kohosi miltei inhimillinen hämmästynyt -ilme, joka vähitellen muuttui peloksi. Karhu pudisti moneen kertaan -päätään, ikäänkuin se olisi tahtonut pudistaa päältään tuon -vastenmielisen soiton. Sitten se alkoi peräytyä takaperin. - -Ja täydessä marssi tahdissa, aivankuin hän olisi marssinut komppaniian -edessä, seurasi rumpali perässä, vaihtaen nyt herätyssoiton -"Kristiinanmarssiksi", joka näihin aikoihin oli tullut Ruotsissa -muotiin. Ja nämä tiheät, rämisevät pyörteet näyttivät vieläkin -suuremmassa määrässä vaikuttavan karhun musikaaliseen mieleen, -lakkaamattomista päänpudistuksista päättäen. - -Siten he kulkivat jonkun matkaa sitä pimeää käytävää pitkin, josta -karhu oli ilmestynyt. Sitten Gert Rumpali palasi takaisin toveriensa -luo. - -"Suuri poppamies, suuri poppamies", mutisivat mohikaanit osoittaen -hänelle kunnioitustaan. - -"Sinä olet rohkea poika", sanoi Pekka Drufva, lisäten: "Jos -ruotsalaisella armeijalla on useita sellaisia rumpaleja kuin sinä, niin -eipä ihme, että sen voitot ihmetyttävät maailmaa." - -Mutta hetken kuluttua häiriytyi jälleen luolan yksitoikkoinen -hiljaisuus. Varmaankin oli karhu, sen jälkeen kuin rummun räminä ei -enää kajahtanut hänen korvissaan, harmitellut, että se oli osoittanut -niin suurta alistuvaisuutta sen rumaäänisiä rauhanhäiritsijöitä -kohtaan, joka tapauksensa: se palasi takaisin. Ja tällä kertaa se -ilmaisi tuloaan äänekkäästi muristen, niin että sen ääni kajahti -holvien alla. - -Rumpukoe uudistettiin ja samalla tuloksella. - -Nyt Gert valitsi marssin, jota nimitettiin "Lützenin taisteluksi". Ja -siinä oli runsaasti jymy vaikutuksia, joita karhu ei voinut vastustaa. -Lakkaamatta pudistamalla päätään se tällä kertaa näytti todenteolla -aikovan karata noin helvetillistä musiikkia, sillä se valitsi nyt sen -tien, joka johti luolan suulle. Tuskin oli Gert ennättänyt palata -toveriensa luo, kun luolan suulta kuului ärtyisää murinaa, oikeaa -helvetinkarjuntaa. - -"Pitäkää varanne!" huudahti Pekka Drufva. "Luulenpa, Gert ystäväni, -että sinun täytyy nyt vaihtaa rumpu kivääriin. Karhu on huomannut, että -luolan suu on tukittu ja se on suututtanut sitä hirveästi. Siitä tuo -kamala karjunta, jommoista karhu ei päästä muulloin kuin ollessaan -erikoisen ärtynyt. Se on huomannut olevansa vangittu, siitä sen viha. -Ja sen viha kohdistuu tietenkin meihin. Nyt meidän täytyy ampua niin -tarkalleen kuin tässä hämäryydessä vain on mahdollista, sillä -harmaakarhu on vaarallinen vielä sittenkin, kun sillä on ruumiissaan -puolen tusinaa kuulia, jolleivät ne ole erikoisen taitavasti -sijoitetut. Pitäkää varanne, sillä varmaankin se pian ilmestyy taas -tänne." - -Jännitetyin mielin ja jännitetyin hanoin he odottivat. Mutta aika kului -eikä karhua kuulunut. Kamala, luolan holvissa kajahteleva karjunta oli -aikoja sitten lakannut, ja väsyttäväksi alkoi käydä odotus noin -jännittyneessä tilassa. Valo, jota tunkeutui kivikamariin, himmeni -himmenemistään. Vaikka heidän silmänsä olivat ennättäneet tottua -pimeyteen, niin saattoivat he enää töintuskin nähdä toisiansa. Silloin -puuttui Pekka jälleen puheeseen: - -"Ulkona ilta jo pimenee, ja pian me olemme kiedotut syvimpään -pimeyteen. Karhun vihaa on varmaankin mielenmasennus seurannut, koska -sitä ei enää kuulu. Mutta me emme voi viettää yötä suljettuina tähän -luolaan karhun kanssa. Joko se syö meidät suuhunsa, tai me hänet. -Minusta viimeinen keino on parempi. Sen lihasta me saamme riittävästi -ruokaa pitkäksi aikaa, s.o. juuri mitä me parhaiten tarvitsemme. Ehkäpä -voimme käyttää sen ihraa polttoaineena ja siinä paistaa lihaa. Meidän -täytyy saada karhu tapetuksi, mutta se ei voi tapahtua pimeässä. Anna -minulle pari nuoltasi, Uncas; laitan niistä soihtuja." - -Kaikki myönsivät, että Pekan sanat olivat järkeviä. - -Hän etsi laukustaan hiukan talia ja tappuroita, joilla puhdistettiin -kivääriä, ja näiden sekä parin nuolen avulla, joista kärjet olivat -poistetut, hän laittoi pari varsin käyttökelpoista soihtua. Ennenkuin -ne olivat valmiit, olikin luolassa täydellinen pimeys. Ulkona oli ilta -pimennyt yöksi eikä, halkeamasta tullut enää valoa luolaan. Pian -soihdut kuitenkin olivat valmiit; Pekka Drufva iski tuluksillaan tulta, -sytytti soihdut, ja luola oli varsin valoisa. - -Nyt piti viisaasti järjestää tuo varsin vaarallinen metsästysretki. -Ensimäisenä astui Pekka Drufva ja Mack, valmiina ampumaan minä hetkenä -hyvänsä. Sitten seurasivat molemmat mohikaanit, kummallakin soihtu -toisessa ja tomahawki toisessa kädessä, sitten Gert Rumpali kivääri -ojossa ja Uncas puukko ja sotatappara kädessä. - -Se oli hirvittävä joukkue, valmiina taistelemaan henkensä edestä, mutta -niinpä sillä myös oli pelottava vihollinen, joka oli nopeasti -tapettava, jotta ei yksi tai useampi heistä tulisi raadelluksi. - -Hiljaa ja varovaisesti joukko eteni. Tilapäiset soihdut valaisivat -käytävän pilarimaisia seiniä melkein haamumaisella valollaan sitä -myöten kuin he astuivat eteenpäin. - -Nyt ratkaiseva hetki jo lähestyi, sillä he eivät olleet enää kaukana -luolan suusta. Mutta äkkiä koko joukko pysähtyi Pekka Drufvan -huudahtaessa: - -"Karhu ei ole täällä. Minä näen käytävän pään. Varmaankin se on -kulkenut huomaamatta ohitsemme meidän ollessamme vielä kamarissa." - -"Mutta täällä tuntuu omituista vetoa", huomautti Mack. - -He hyökkäsivät eteenpäin. Riemuhuuto kajahti käytävän holvin alla. -Luolan suu oli avoinna -- - -Sitä ei kukaan ollut tullut ajatelleeksi. - -Ei edes karhu ollut jaksanut kokonaan vierittää pois lohkaretta, mutta -äärettömillä voimillaan oli se saanut sen työnnetyksi niin paljon -syrjään, että se oli päässyt ulos. Ja siitä aukosta, josta harmaakarhu -mahtuu kulkemaan, pääsee ihminenkin jäljessä. - -Mack alkoi heti ryömiä ulos, mutta Pekka Drufva pidätti häntä. - -"Sinä unohdat irokeesit. Meidän ei pidä poistua varmasta asemastamme -ennenkuin tiedämme, miten heidän laitansa on." - -Päätettiin, että kaikki kolme mohikaania lähtisivät tiedustelemaan, ja -liukkaina kuin käärmeet he katosivat pimeyteen. Hetken kuluttua he -palasivat ja ilmoittivat, ettei irokeesejä ollut enää lähettyvillä. -Elävältä haudattuaan vihollisensa he luulivat päättäneensä tehtävänsä -ja lähteneet pois. Silloinpa vasta valkoiset miehet ihastuivat, ja -päätettiin heti, yön pimeydestä huolimatta, lähteä kotimatkalle. -Ennenkuin he poistuivat Mustasta vuoresta,:anoi Uncas Pekka Drufvalle: - -"Rumpu se sittenkin auttoi meidät ulos." - -Eikä Pekka Drufva voinut sitä vastustaa. - - * * * * * - -Ei ole vaikea kuvailla mielessään iloa, joka syttyi nyt Mackin tuvassa, -kun hän ja hänen pelastajansa saapuivat sinne sen enemmittä -seikkailuitta. Mutt he puolestaan eivät hämmästyneet niinkään vähän, -kun he tapasivat siellä vangitun vaalean miehen, jota kaksi mohikaania -vartioi, ja kun he tunsivat hänet entiseksi vangikseen, Peter -Irgensiksi. Kun oli kerrottu, miten hän uudelleen oli tullut -vangituksi, huomasi Mack, miltä äärettömältä onnettomuudelta hän oli -säästynyt, ja Pekka Drufva miltei katui, ettei hän ollut ampunut häntä -hengiltä, vaari sallinut hänen karata. Nyt ei voinut tulla -kysymykseenkään, että hänet toista kertaa olisi päästetty karkaamaan. -Hän vietiin Uuteen Jokilinnaan, missä hänet suljettiin linnoituksen -vankilaan odottamaan tuomiota ja tutkintoa. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -Kuvernööri ja hänen perheensä. - - -Printzinhovi, Uuden Göteborgin linnoituksen lähellä oleva kartano, -missä Uuden Ruotsin kuvernööri asui, siirtokunnan suurin rakennus, -muistutti ulkomuodoltaan 1600-luvun yksinkertaisempia herraskartanoja -Ruotsissa, joista vielä tänäkin päivänä on joitakuita tallella. Suuri -se ei ollut, mutta sittenkin kaksikerroksinen ja sen korkea taitekatto -ja sievästi leikkauksilla koristettu kuisti teki varsin valtavan -vaikutuksen, varsinkin verrattuna mataliin, yksinkertaisiin -hirsimajoihin naapuristossa. - -Kernaimmin katselijan silmä viivähti kuitenkin ympäröivässä puutarhassa -ja puistossa, jotka olivat aistikkaasti järjestetyt sekä hyvin -hoidetut. Edellinen ei tosin ollut kuin parin vuoden vanha, mutta tässä -hedelmällisessä maassa, edullisessa ilmanalassa ja hyvässä hoidossa oli -se jo ennättänyt tulla varsin reheväksi. Puistoksi oli siistitty -rakennusta ympäröivä metsä, jossa kasvoi mitä erilaisimpia ja -kauniimpia kasveja ja puita. Siellä oli muun muassa oikeita -jättiläispuita, jommoisia ruotsalaiset uutisasukkaat eivät koskaan -ennen olleet nähneet. Täällä oli varjoa ja vilpoisuutta kuumina -kesäpäivinä ja täällä kuvernööri Printz kernaasti vietti lomahetkensä. -Vaikka hän olikin karski sotilas, oli hän samalla suuri luonnon ystävä. - -Eräänä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä noin viikko sen -jälkeen kuin uutisasukas Mack oli onnellisesti palannut omaistensa -luo, näemme kuvernöörin kävelevän edestakaisin puiston varjoisilla -käytävillä. Yliluutnantti Johan Printz oli näihin aikoihin -viidenkymmenkolmen-vuotias mies, kookas ja suora kuin honka. Vaikka -hänen elämänsä olikin ollut hyvin vaiherikas, ei hän näyttänyt juuri -neljääkymmentä vuotta vanhemmalta. Vaaleassa tukassa yhtä vähän kuin -vaaleassa parrassakaan, joka oli leikattu Kustaa Aadolfin malliin, -ei ollut ainoatakaan harmaata hiusta. Sen sijaan seikkailurikas -elämä ja monet huolet varsinkin viime vuosien kuluessa Uudessa -Ruotsissa olivat uurtaneet syviä juovia hänen otsaansa ja antaneet -hänen kauniille kasvoilleen karskin ilmeen, jota niillä luultavasti -ei ollut aikaisemmin ollut. - -Niin, kyllä hänen elämänsä olikin ollut seikkailuista rikkaampi kuin -useimpien muiden, vieläpä näinä sotaisina aikoina. - -Nuori Johan Björnsson, jonka isä, Baro Johannis oli pappina -Bottnarydissä, Ruotsissa, kävi Skaran kimnaasia ja opiskeli sen jälkeen -jumaluusoppia Rostockissa ja Greifswaldissa. Vuonna 1619 täytyi hänen -kuitenkin taloudellisista syistä palata kotiinsa, jossa hänet -nimitettiin isänsä apulaiseksi. Mutta seuraavana vuonna sattui Kustaa -Aadolf matkan varrella Bottnarydin pappilaan ja vietti siellä yötä. -Silloin Johan Björnsson sai tilaisuuden valittaa kuninkaalle, että -hänen varattomuuden vuoksi oli ollut pakko keskeyttää jumaluusopilliset -opintonsa. Oli yleisesti tunnettua, että Kustaa Aadolf kernaasti -ja usein auttoi nuoria ja eteenpäinpyrkiviä ylioppilaita -orjantappuraisella uralla. Niinpä kävi tässäkin tapauksessa. Hän antoi -Johan Björnssonille matka-apurahan, niin että hän saattoi palata -Saksaan ja jatkaa siellä opintojaan Leipzigissä, Wittenbergissä ja -Jenassa. - -Tähän aikaan kävivät kolmekymmenvuoden sodan aallot yli Saksanmaan, ja -yksityisten ihmisten turvallisuus oli hyvin epävarma, varsinkin -maaseudulla, missä eri armeijojen joukko-osastoja tuhka tiheään -kierteli. Varomattomasti kyllä oli Johan Björnsson yhdessä useitten -muiden ylioppilaiden kanssa lähtenyt eräänä kesänä jalkamatkalle -Schwabeniin. Täällä heidän päällensä karkasi äkkiä sotajoukko. Ankaran -tappelun jälkeen, jossa useita ylioppilaita kaatui, joutuivat toiset -vangiksi ja kuljetettiin Meinurgenin linnoitukseen. Heidän parissaan -oli Johan Björnssonkin. Päästäkseen vapaaksi vankeudesta ei hänellä -ollut muuta neuvoa, kuin ottaa värvi ja seurata eversti Schavaltschin -mukana Italiaan. Mutta taisteltuaan jonkun aikaa Toskanan herttuata -vastaan tuli Schavaltschin armeija voitetuksi. Nyt Johan Björnsson oli -puilla paljailla, vieraassa maassa. Ensin hän oli aikonut pyrkiä -jälleen johonkin Saksan yliopistoon, mutta pian hän huomasi, että niin -varattomana kuin hän oli, oli se kerrassaan mahdotonta. Niinpä hänen -täytyi jälleen pukea ylleen sotamiehen takki ja ottaa värvi -arkkiherttua Leopoldin johtamassa armeijassa. Mutta sielläkään hän ei -viihtynyt, vaan karkasi jonkun ajan kuluttua. Ja nyt hän läksi hyvin -vaaralliselle ja seikkailurikkaalle vaellukselle pohjoiseen päin. -Voitettuaan monet vaarat ja seikkailut hän vihdoin pääsi Nürnbergiin. -Mutta sieltä hänen oli mahdoton päästä pitemmälle. Jotta hän ei -nääntyisi nälkää otti hän kolmannen kerran värvin ja pääsi nyt -kersantiksi herttua Fredrik Altenburgin jalkaväenrykmenttiin. Kun -herttua jonkun ajan kuluttua julisti itsensä neutraaliksi ja erosi -rykmentistään, joutui Johan Björnsson vänrikkinä kreivi Mansfeldin -armeijaan, joka läksi Brabantiin taistelemaan espanjalaisia vastaan. -Monen kiivaan taistelun jälkeen voitti espanjalainen kenraali de -Cordova Mansfeldin armeijan ja se hajaantui kokonaan. Vänrikkimme pääsi -kuitenkin hengissä pakoon ja matkusti Hampuriin. Nyt hän olisi voinut -palata kotimaahansa ja saada pastoraatti Smålannissa tai jossakin -muualla, mutta hän oli päässyt sotilasuran makuun. Sen sijaan että hän -olisi matkustanut kotiin yhtyi hän luutnanttina tanskalaisen eversti -Rantzaun rykmenttiin, joka juuri niihin aikoihin lähetettiin -apujoukkona Ranskaan. Siellä hän oleskeli puolitoista vuotta ottaen -osaa ranskalaisen armeijan moniin taisteluihin. Mutta vuonna 1625 hän -palasi Tukholmaan, jossa hän kävi kunniatervehdyksellä Kustaa Aadolfin -luona kertoen vaihtelevista seikkailuistaan ja pyytäen upseerinpaikkaa -ruotsalaisessa armeijassa. - -Kuningas ei suuttunut papillisen holhokkinsa elämänuran vaihdokseen, -vaan nimitti hänet luutnantiksi, lahjoitti hänelle kaksi hyvää hevosta -omasta tallistaan ja antoi hänelle rahoja täydellistä varustusta -varten. Puolan sodassa hän korotettiin kapteeni-luutnantiksi Tottin -rykmenttiin ja paria vuotta myöhemmin Pohjanmaan rykmentin -ratsumestariksi. Saksan sodassa, jossa hän useita kertoja kunnostautui, -hänet ylennettiin majuuriksi. Kuninkaan kuoleman jälkeen liittyi hän -sotamarski Banérin armeijaan, joutui Hallessa keisarillisten -vangiksi, mutta lunastettiin vapaaksi ja nimitettiin sen jälkeen -everstiluutnantiksi sekä korotettiin aatelismieheksi vuonna 1640, -jolloin hän otti itselleen nimen Printz. Seuraavana vuonna hänet -vangittiin Halberstadtissa ja sotaoikeus tuomitsi hänet virkansa -menettäneeksi siksi, että hän linnoituksen komentajana Chemnitzissä -oli antautunut. Mutta saavuttuaan Tukholmaan ja selitettyään -asianomaisille, että linnoitus ei ollut kyllin vahva ja että kaupungin -porvarit olivat kieltäytyneet ottamasta osaa puolustukseen, peruutti -kuningatar Kristiina tämän tuomion. Luultavasti tämä ikävä selkkaus oli -kuitenkin syynä siihen, ettei hän palannut armeijaan, vaan otti vastaan -kuvernöörintoimen Uuden Ruotsin siirtomaassa Amerikassa. - -Jo oleskellessaan Braunsweigissä oli nuori vänrikki nainut saksalaisen -tytön, Lydeche von Bochenin, sikäläisen ruhtinaallisen salaneuvoksen -tyttären. Heillä oli neljä tytärtä, Charlotta, Magda, Lydia ja Greta. -Mutta kun everstiluutnantti Printz palasi Tukholmaan puhdistaakseen -itseään ikävästä tuomiosta Halbenstadtissa, oli hän jo pari vuotta -ollut leskenä. Vähää ennen matkaansa Uuteen Ruotsiin hän meni uusiin -naimisiin, tälläkin kertaa saksalaisen, rouva Maria von Zinnestaun -kanssa, joka niin ikään oli leski. - -Printzin neljästä tyttärestä jäi vanhin Ruotsiin, jossa hän meni -naimisiin. Kolme muuta seurasi mukana pitkällä matkalla valtameren -poikki. Heistä oli Magda vähää ennen mennyt naimisiin luutnantti Johan -Papegojan, Kristiinan linnoituksen päällikön kanssa Uudessa Ruotsissa. - -Vaikka ilma oli kaunis ja luonto niin viehättävä, oli kuvernööri -kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella kävellessään edestakaisin kauniissa -puistossa. Se ilmeni selvästi ryppyyn vetäytyneistä kulmakarvoista, -karskista ulkomuodosta ja siitä voimakkaasta tavasta, millä hän joka -askeleella iski hopeahelaisen keppinsä maahan. Ja syytä hänellä olikin -yllin kyllin huonoon tuuleensa. Samana päivänä hän oli vastaanottanut -hollantilaiselta kuvernööriltä Fort Nassausta uhkaavan vastalauseen sen -johdosta, että ruotsalaiset rakensivat Korsholman linnoitusta -Schylkilljoen suuhun, aivan lähelle hollantilaisten äskenmainittua -linnoitusta, mikä teko kuvernöörin mielestä oli vääryys Hollantia -kohtaan. Tätä vastalausetta Printz nyt ajatteli. - -"Nuo mielistelevät hollantilaiset", mutisi hän itsekseen. "Alussa he -olivat kylläkin mairesuisia, sillä he pelkäsivät olevansa liian heikot -noustakseen ruotsalaisia vastaan. Mutta nyt heidän kelloonsa on tullut -uusi ääni sen jälkeen kuin he saivat lisävoimia ja aseita kotimaastaan. -Ja nyt heidän hävyttömyytensä menee siksi pitkälle, että he tahtovat -kieltää meitä rakentamasta linnoitusta alueelle, jonka me olemme -rehellisesti ostaneet intiaaneilta. Eivätkä he kateudessaan voi -sitäkään sulattaa, että intiaanit tekevät kernaammin kauppaa meidän -kanssamme kuin heidän -- minkä vuoksi -- niin, siitä yksinkertaisesta -syystä, että me kohtelemme heitä rehellisesti ja inhimillisesti, jota -vastoin hollantilaiset pettävät ja kiskovat, milloin heillä vain on -siihen tilaisuutta. -- No, Jumalan kiitos, Korsholman linnoitus on nyt -jo niin valmis, että sitä voidaan puolustaa, ja sitä paitsi ei -suomalaisten kanssa, jotka asuvat niillä seuduin, käy leikitteleminen, -jos joku astuu heidän varpailleen. Vaikka he ovatkin saaneet -vahvistusta, niin olisi viisainta, jos nuo herrat Fort Nassaussa eivät -ryhtyisi liian äkillisiin toimiin. Tuollaiseen protestiin pitäisi -oikeastaan vastata luodeilla ja ruudilla. Ja jollei armollinen -hallituksemme Ruotsissa kohtelisi niin kitsaasti meitä täällä Uudessa -Ruotsissa, niin hollantilaisten kaakotus päättyisi hyvinkin lyhyeen -Delawarejoen rannoilla. Mutta kotona Ruotsissa tahdotaan vain imeä -paljon rahaa ja tupakkaa täältä, mutta tukea he eivät tahdo kasvavaa -siirtomaata niinkuin heidän pitäisi. Jos olisin aavistanut, että nuo -hyvät herrat Tukholmassa voisivat tuolla tavalla pettää sanansa ja -lupauksensa, niin olisi itse hirtehinen saanut ruveta kuvernööriksi -Uuteen Ruotsiin enkä minä. -- No, no, voimakkaampien keinojen -puutteessa pelaan minä hollantilaisille valtin, joka varmaankin -harmittaa Fort Nassaun herroja. Minäpä perustan kauppa-aseman -Schylkilljoen yläjuoksun varrelle, -- niin, se on kaikkein sopivin -vastaus tuohon protestiin. Saa nähdä miten kaupan sitten käy Fort -Nassaussa." - -Samassa pieni pehmeä käsi pistihe kuvernöörin kainaloon ja kirkas tytön -ääni kysyi: - -"Mitä sinä, isäkulta täällä murahtelet yksinäsi?" - -Kuvernöörin karskit kasvot kirkastuivat nopeasti ja hän sanoi -lempeästi: - -"Oi; sinäkö se olet, Gretchen! Mikä on hätänä, koska sinä hiivit hiljaa -kuin haamu vanhan isäsi luo? Muutenhan sinulla on tapana viserrellä -kuin lintu, kun olet päässyt metsään." - -Hän otti tytön kauniin pään käsiensä väliin ja suuteli häntä hellästi -otsalle. - -Kuusitoista-vuotias neiti Greta Printz oli hyvin soma ja miellyttävä -tyttö. Äiti oli ollut kaunotar, sanottiin, ja hänen nuorin tyttärensä -ei mitenkään tuottanut hänelle siinä suhteessa häpeää. Hän oli tumma ja -pieni kasvultaan, varsinkin kookkaan isän rinnalla. Tukka oli -kastajanruskea, silmät ruskeat ja hänen kasvoillaan karehteli iloinen -ja elämänhaluinen ilme, melkeinpä jotakin veitikkamaista, joka saattoi -surullisimmankin hyvälle tuulelle. Eipä kukaan koko perheessä samassa -määrin kuin Greta voinut tasoittaa poimuja kuvernöörin otsalta, kun -tämä oli pahalla tuulella. - -"Isä kulta, tule heti sisään", sanoi tyttö käskevällä äänellä. - -"Kuka niin on käskenyt?" - -"Minä." - -"Ja mistä syystä sinä olet niin ankara, pikku Greta?" - -"Katsos, luutnantti Schute on tullut tänne ja hänellä on jotakin hyvin -tärkeää asiaa sinulle." - -"Jotain on kai hullusti Uudessa Jokilinnassa, arvaan minä. Niin on aina -laita, kun arvoisa alipäällikköni tulee äkkiarvaamatta tänne. No, -saadaanpa nähdä!" - -"Niin, saadaan nähdä. Mutta muista se, isä, jos Schute on tehnyt jonkun -tyhmyyden, niin et saa olla ankara hänelle, sillä hän on kelpo ja hyvä -mies ja hänellä on niin herttainen pikku rouva -- sitä mieltä olen sekä -minä että äitikulta." - -Nauraen kuvernööri lupasi sen, ja niinpä isä ja tytär läksivät -käsikädessä päärakennukseen. - -Muutamia minuutteja myöhemmin istui kuvernööri korkeaselkäisessä -tuolissaan kirjoituspöytänsä ääressä, ja hänen edessään seisoi -luutnantti Jesper Schute. Jälkimäinen, miellyttävä sotilas, näytti -todellakin varsin alakuloiselta, niinkuin Greta oli huomauttanut. - -"No, mitä uutta Uudesta Jokilinnasta", kysyi kuvernööri. - -"Huonoja uutisia, herra kuvernööri", vastasi kysytelty. - -"Minä aavistin sen. Eiväthän vain hollantilaiset lie valloittaneet -linnoitusta?" - -"Eipä niinkään, muuten en seisoisi elävänä tässä. Niin pahasti eivät -asiat ole. Mutta hollantilainen Peter Irgens on karannut vankilasta." - -"Tuhat tulimmaista", ärjyi kuvernööri ja iski niin kovasti nyrkkinsä -pöytään, että kirjoitusneuvot hypähtivät ilmaan. Mutta sitten hän tuli -ajatelleeksi, mitä hän oli luvannut pikku Gretalle, ja hän lisäsi -lempeämmällä äänellä: - -"Kertokaahan, luutnantti Schute, miten se kävi." - -"Joku hiipi yöllä linnoitukseen ja viilasi vankilanristikon poikki ja -sen jälkeen joko itse kiipesi sisään ja viilasi jalkaraudat poikki tai -heitti viilan vankikoppiin ja vanki itse irroitti kahleensa. Sitten hän -ryömi ulos ja molemmat pääsivät sateisessa ja pilvisessä yössä -kiipeämään muurin yli ja katoamaan vahdin huomaamatta mitään, vaikka -hän oli kaikkein luotettavimpia miehiäni." - -"Onko teillä aavistusta siitä, kuka häntä auttoi?" - -"Ei! -- Alussa epäilin erästä toista hollantilaista uutisasukasta, joka -sai jäädä paikoilleen kun Peter Irgens ajettiin pois, mutta lähemmin -asiaa harkittuani luovuin tästä epäilystäni." - -"Minkä vuoksi?" - -"Siksi, että Peter Irgensin ja hänen maanmiestensä välillä vallitsi -hyvin huono sopu. Tuskinpa kukaan heistä olisi ollut halukas auttamaan -häntä." - -"Mistä te tiedätte, luutnantti Schute, että auttaja tuli ulkoa? -Olisihan linnoituksessakin voinut olla joku salainen ystävä." - -"Uudessa Jokilinnassa ei ole ainoatakaan petturia." - -"Se kuulostaa tosin hyvältä, mutta rakas luutnantti, joku se sittenkin -on ollut. Mutta kuka? Teidän päällikkönä tulee ottaa siitä selko." - -"Olen yrittänytkin, mutta tähän saakka tuloksetta. Ehkäpä se -tuonnempana onnistuu paremmin." - -Luutnantti sai nuhteet, mutta paljoa lievemmät kuin mitä hän oli -odottanut ja poistui hyvillään siitä, että tämä ikävä hetki oli ohitse. - -Vähää myöhemmin ilmoitti palvelija, että Pekka Drufva seisoi ulkona ja -sanoi kuvernöörin käskeneen hänet luokseen. - -Kuvernööri käski päästää hänet heti sisään. Hänen synkkä muotonsa -kirkastui huomattavasti nuorukaisen astuessa huoneeseen. Pekka Drufva -oli näet hänen erikoinen suosikkinsa. Paitsi hänen miellyttävää -käytöstään, hyviä tietojaan ja hauskaa ulkomuotoaan oli siihen syynä -vielä kolme muuta seikkaa. Ensiksikin niin mahtavan miehen kuin -valtaneuvos Jaakko de la Gardien lämmin suositus, sitten eräs tapaus, -joka sattui "Fatme"-laivalla matkan varrella. Greta neiti oli silloin -kolmentoista vuoden vanha ja sitä paitsi oikea hulivili. Kun hän näki -merimiesten kiipeävän mastoköysissä, tahtoi hän tehdä samoin. Se -onnistuikin jonkun aikaa, mutta eräänä päivänä hän putosi päälaelleen -mereen. Laiva oli hyvässä vauhdissa eikä sitä ollut helppo äkkiä saada -pysähtymään. Siksipä oli hyvinkin luultavaa, että tyttö, joka ei -osannut uida, olisi painunut pohjaan, jollei Pekka Drufva heti paikalla -olisi heittäytynyt mereen ja kannattanut häntä veden pinnalla kunnes -pelastusvene ennätti heidän avukseen. Siitä hetkestä saakka oli Pekka -Drufva kuvernöörin erityisessä suosiossa, sillä hänhän oli pelastanut -hänen lempilapsensa hengenvaarasta. - -Kolmas seikka oli se, että Pekka Drufva, sinä lyhyenä aikana, jona hän -oli kuulunut siirtomaahan, oli tehnyt sille paljon hyötyä metsästäjänä -ja tiedustelijana sekä oppimalla nopeasti punanahkojen kielen ja -voittamalla heidän luottamuksensa. - -"Mitä uutta kuuluu metsiin", kysyi kuvernööri. - -"Ei mitään muuta, kuin että Lentävä Orava on lähettänyt minulle sanaa, -että Sudet ovat jälleen alkaneet liikehtiä. Sanotaan että Kirjavan -Kotkan tukka jälleen on kasvanut ja että hänen siksi tekee mielensä -kostaa sitä häväistystä, mikä tapahtui hänelle Nauravan veden -partaalla." - -"Se kosto kai ensi sijassa kohdistuu Ukkosen Veljeen." - -"Luultavasti! Mutta hänen aikeensa eivät pelota minua. Luultavasti hän -pelkää minua enemmän kuin minä häntä." - -"Se ilahduttaa minua, sillä aikomukseni on lähettää sinut erääseen -seutuun, joka sijaitsee maqualaisten alueen läheisyydessä. Tarkemmin -asiaa harkitessa olisi ehkä kuitenkin viisainta vapauttaa sinut tästä -tehtävästä, sillä en tahtoisi saattaa sinua onnettomuuteen." - -"Se pahottaisi suuresti mieltäni, päinvastoin tahtoisin kernaasti -uudestaan vetää Kirjavaa Kotkaa nenästä, ja minä pidän kyllä varani, -sen voin vakuuttaa, vaikka minun pitäisi lähteä ryöstöretkelle -maqualaisten kyliin." - -"Hyvä, tahdon siis tehdä sinulle selkoa, miksikä tänään kutsuin sinut -luokseni. -- Kun nyt Korsholman linnoitus on siksi valmis, että sitä -helposti voidaan puolustaa varsin voimakkaankin vihollisen hyökkäyksiä -vastaan, niin on meillä siinä nyt tukikohta, jonka avulla voimme -käyttää hyväksemme Schylkilljoen alempaa juoksua. Oston kautta olemme -saaneet intiaaneilta maata joen kummaltakin rannalta, mutta siitä -huolimatta ovat hollantilaiset tähän saakka yksin harjoittaneet kauppaa -intiaanien kanssa, jotka asuvat näillä seuduin. Siitä täytyy tulla -loppu, sillä en aio sen kauemmin sietää, että meidän etujamme siten -poljetaan. Siksi aion lähettää kaupparetkikunnan sinne. Sen tulee -kulkea jokea ylöspäin ainakin niin kauaksi kuin aluettamme riittää, ja -vieläkin kauemmaksi, jos jokea myöten voi purjehtia. Retkikunnan tulee -lähteä täältä kolmen, neljän päivän kuluttua. Retkikunnan päälliköksi -ja kaupan johtajaksi tulee Styvertsen. Paitsi tarpeellisia apulaisia -seuraa mukana kymmenen sotamiestä vänrikki Liljehöökin johtamina sekä -tiedustelijoina sinä ja Nick Truve. Retkikunta viipyy Korsholmassa pari -päivää, jona aikana sinä ja Nick Truve tutkitte jokirantoja, ja lähtee -sitten eteenpäin sille paikalle, joka teidän mielestänne olisi sopiva -kauppa-asemaksi. Mahdollisesti voidaan myöhemmin perustaa toinenkin -vielä kauemmaksi. Se tulee suurimmaksi osaksi riippumaan -tiedustelijojen mielipiteestä. Ne Minquaheimoon kuuluvat intiaanit, -jotka asuvat näillä tienoin, ovat jo saaneet tietoa asiasta, ja he ovat -suuresti huvitetut yrityksen onnistumisesta. Mutta jos, niinkuin sinä -sanot, Sudet ovat jälleen alkaneet liikehtiä, on hyvinkin luultavaa -että he tuottavat teille vastusta, varsinkin kun hollantilaiset Fort -Nassaussa tulevat varmaan yllyttämään heitä meitä vastaan. Mitä sinä -arvelet asiasta, Pekka Drufva?" - -"Että suurella ilolla otan osaa tähän retkikuntaan. Kuitenkin tahtoisin -pyytää yhtä asiaa." - -"Mitä sitten, poikaseni?" - -"Että me tiedustelijat saisimme avuksemme sopivan intiaanin. Nick Truve -alkaa olla jo vanha, ja minä olen vielä liian kokematon." - -"Tunnetko jotakuta, jota tahtoisit ehdottaa?" - -"Tunnen kyllä, hänen nimensä on Mugalla. Hän on sattumalta parasta -aikaa uudessa Göteborgissa, sillä hän se toi minulle sanan Lentävältä -Oravalta." - -"Hyvä, sitten me otamme hänet mukaan. Saat avoimen valtakirjan pestata -hänet." - -Pekka Drufva aikoi juuri lähteä, kun kuvernööri pidätti vielä häntä. - -"Kuulehan, Pekka Drufva", sanoi hän, "tiedätkö, että Peter Irgens on -karannut Uudesta Jokilinnasta?" - -"Ei, sitä en ole kuullut." - -Kuvernööri kertoi nyt kaikki, mitä hän äsken oli saanut kuulla asiasta, -lisäten: - -"Kuka sinun luullaksesi on auttanut häntä?" - -"Hänen poikansa." - -"Onko Peter Irgensillä poika?" - -"On, jokseenkin minun ikäiseni. Hänellä on sama toimi Fort Nassaussa -kuin minulla täällä. Pari kertaa olen kohdannut hänet metsissä." - -"Ettei luutnantti Schute ollut selvillä siitä. Miten leväperäinen -päällystö, kun hollantilainen tiedustelija Fort Nassausta voi kulkea -edes ja takaisin meidän linnoituksissamme." - -"Sepä oli paha", sanoi Pekka Drufva, "että Peter Irgens on päässyt -irti. Nyt herra kuvernöörillä on kostaja vapaalla jalalla, joka voi -käydä paljoa vaarallisemmaksi kuin Kirjava Kotka minulle. Hän oli -Mackin vaimolle uhannut kostavansa herra kuvernöörille." - -"Niin, minä tiedän." - -Kuvernöörin kasvot olivat nyt muuttuneet yhtä ankariksi kuin äskenkin, -ja kädellään viitaten hän päästi Pekka Drufvan luotaan. - - * * * * * - -Kun Pekka Drufva saapui veräjälle, joka erotti Printzinhovin yleisestä -tiestä, tapasi hän neiti Greta Printzin. Hän seisoi veräjällä, -ikäänkuin hän olisi odottanut häntä. Ja ruskeitten silmien lämmin katse -sekä kädenpuristus todistivat, ettei kuusitoistavuotias tyttö ollut -unohtanut kolmentoista-vuotiaan velkaa nuorelle metsämiehelle. - -"Mitä sanomista isällä oli sinulle, koska hän kutsutti sinut luokseen", -kysyi tyttö. - -"Hän puhui kaupparetkikunnasta Schylkilljoen varrelle, jonka on -lähipäivinä lähdettävä ja minä menen tiedustelijana mukaan." - -"Niin, minä tiedän. Mutta eikö siitä tule kovin vaarallista retkeä?" - -"Ehkä kyllä. Hollantilaiset Fort Nassaussa eivät tahdo meidän -parastamme, vaikka he ehkä eivät haluakaan julkisesti rikkoa rauhaa, ja -Sudet, jotka elävät niillä seuduin, ovat sotajalalla, sen mukaan kuin -ystäväni Lentävä Orava ilmoitti minulle." - -"Minä pelkään, Pekka Drufva, että Sudet ottavat sinut hengiltä sen -kujeen vuoksi, jonka äskettäin teit heille. Lupaa minulle, ettet -ainakaan turhaan heittäydy vaaraan!" - -Ilonvälkähdys ilmestyi Pekka Drufvan ahavoituneille kasvoille hänen -kuullessaan nämät sanat. - -"Olisitteko te, Greta neiti, suruissanne, jollen palaisi takaisin tältä -retkeltä", kysyi hän katsoen lämpimästi tyttöön. - -"Vielä sinä sitä kysyt, Pekka Drufva. Minä joudun aivan epätoivoihini, -jos sinä et palaa. -- Mutta miksi sinä nimität minua Greta neidiksi? -Sano pikku Greta niinkuin ennenkin." - -"Se ei sovi yksinkertaiselle metsästäjälle, nyt kun pikku Gretasta on -tullut suuri ja kauris neito." - -"Sopii kyllä. Sinulle, Pekka Drufva, olen aina pikku Greta. Mutta sinä -et luvannut sitä, mitä pyysin." - -"No, kyllä minä lupaan varoa itseäni. Ja jos joudun suureen vaaraan, -niin ajattelen pikku Gretaa. Silloin minä keksin aina jonkun keinon, -millä suoriudun vaarasta." - -Greta otti nyt esille jotain, jonka hän ojensi nuorukaiselle sanoen: - -"Tämän sinä saat minulta. Rasiassa on koko joukko ilotulituskojeita, -jotka jäivät yli, kun isäkullan häitä vietettiin. Arvelin, että Ukkosen -Veli voisi niillä pelottaa vihamielisiä intiaaneja, jos hän joutuu -vaaraan." - -Pekka Drufva kiitti kädenpuristuksella, joka oli paljoa pitempi ja -lämpimämpi, kuin olisi ollut tarpeellista. Ja sitten nuoret erosivat. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Kaupparetkikunta Shylkilljoella. - - -Varhain eräänä kauniina aamuna paria päivää myöhemmin oli eloa ja -liikettä sillä laiturilla, joka oli rakennettu jokeen aivan Uuden -Göteborgin linnoituksen edustalle. Kaksi suurempaa soutuvenettä oli -laiturin kyljessä, joihin oli tuotu kauppatavaraa lastiksi. Suunniteltu -kaupparetkikunta oli nyt valmiina lähtemään matkaan. Paljon väkeä oli -kerääntynyt aukiolle linnoituksen ja laiturin väliin, osittain -uteliaisuudesta, osittain lausuakseen jäähyväiset retkikuntalaisille. -Katselijoitten joukossa oli myöskin, varhaisesta aamuhetkestä -huolimatta, kuvernööri Printz ja hänen kaksi tytärtään, Lydia ja Greta. - -Pian miehetkin olivat veneessä, soutajat tarttuivat airoihinsa, -lähtömerkki kajahti ja veneet kiitivät joelle. "Onnea ja menestystä", -huusi kuvernööri ukkosäänellä ja sitten kohosi ilmaan kolme -eläköönhuutoa, joihin vastattiin veneistä, samalla kun heilutettiin -hattuja ja nenäliinoja. Että kuvernöörintyttärien mielenkiinto oli -kohdistunut kumpikin omalle taholleen, oli helppo nähdä. Yhtä -innokkaasti kuin Lydian silmät etsivät sotilasjoukon komeaa johtajaa, -nuorta vänrikki Knut Liljehöökiä, yhtä uskollisesti seurasi Greta -silmillään Pekka Drufvaa. Ja erikoisella mielihyvällä hän huomasi, että -Pekalla oli kainalossaan pieni rasia, jonka Greta erinomaisen hyvin -tunsi. - -Soutajien voimakkaat airon vedot kuljettivat hyvinkin pian raskaasti -lastatut veneet kauaksi juhlalliselle Delawarejoelle. - -Koko retkikunnan päällikkö, herra Klaus Styvertsen, oli synnyltään -hollantilainen, mutta kauan sitten hän oli ruotsalaistunut. Jo Minuitin -aikana oli hän kauppa-apulaisena liittynyt Uuden Ruotsin palvelukseen. -Kun Johan Printz oli tullut kuvernööriksi, oli Styvertsen niin sanottu -siirtomaan kauppaministeri. Kaupanteko intiaanien ja uutisasukkaiden -välillä oli oikeastaan siirtomaahallituksen päätehtävä. Vanhalla -sotamiehellä, sellaisella kuin Printzillä, ei kuitenkaan ollut -kokemusta sellaisissa asioissa, eivätkä ne edes huvittaneet häntä. Koko -kauppaa koskeva osasto oli siis pääasiallisesti Styvertsenin käsissä, -ja hän hoiti sitä sekä järkevästi että huolellisesti. Hänen runsaat -kokemuksensa ja kykynsä tulla toimeen intiaanien kanssa, olivat hänelle -suureksi hyödyksi. Siirtomaan kukoistus, joka olisi ollut vieläkin -suurempi, jos yhteys kotimaan kanssa olisi ollut taajempi ja -tavaroitten lähetys runsaampi, oli suurimmaksi osaksi laskettava hänen -ansiokseen. Häntä olikin yritetty viekotella maanmiestensä puolelle -Fort Nassauhin, mutta Styvertsen oli aina pysynyt ruotsalaisille -uskollisena. Siihen vaikutti ehkä osaltaan se seikka, että hän oli -ruotsalaisen kanssa naimisissa. Intiaanien keskuudessa häntä -nimitettiin 'Hyvien Tavaroiden Isäksi', varsin imarteleva nimi -kauppiaalle. - -Knut Liljehöök oli retkikunnan sotilaallinen päällikkö, mutta hän oli -silti Styvertsenin käskynalainen. Iältään hän oli melkein yhtä vanha -kuin Pekka Drufva, s.o. 21-vuotias. Syynä siihen, että tämä nuori -aatelismies oli hautaantunut Amerikan erämaihin, oli ensiksikin se, -että hänellä oli palava seikkailuhalu, ja toiseksi hän oli ollut aivan -kykenemätön hoitamaan omia raha-asioitaan ollessaan upseerinkokelaana -Tukholmassa. Vanhempien mielestä Uudessa Ruotsissa piti olla vähemmän -kiusausta antaa taalarien vieriä kuin pääkaupungissa, ja siksi hänet -lähetettiin sinne. Ja hän viihtyi erinomaisesti uudessa toimessaan. -Suurimpana tekijänä oli erinomainen metsästystilaisuus, sillä hän oli -innokas metsämies, mutta olipa hänen viihtymiseensä vielä toinenkin -syy. Julkinen salaisuus siirtokunnassa oli se, että Knut Liljehöök ja -Lydia Printz olivat rakastuneet toisiinsa. Äitipuoli suosi tätä -rakkaudenliittoa, mutta kuvernööri ei sitä tehnyt, sillä hän pelkäsi -varmaankin, ettei nuorukainen ollut vielä kylliksi vakaantunut -esiintyäkseen kosijana. - -Molemmat tiedustelijat, Pekka Drufva ja Mugalla ovat meille ennestään -tuttuja. Mutta heidän seurassaan oli vanha, varsin vähän huomiota -herättävä mies, joka ulkomuodoltaan ei näyttänyt lainkaan -tiedustelijalta eikä metsänkulkijalta, jollemme ota huomioon hänen -ilmassa ja tuulessa ahavoituneita kasvojaan. Ulkomuoto ei kuitenkaan -usein petä. Mies oli Nick Truve, synnyltään myös hollantilainen, mutta -niinkuin Styvertsenkin, oli hän jo vuosia sitten muuttunut -ruotsalaiseksi. Kun ruotsalaiset ensin saapuivat Delawarejoen -rantamille, oli vain kaksi valkoista miestä pystyttänyt asuntonsa joen -eteläiselle rannalle, nimittäin eräs englantilainen ja hollantilainen. -Viimeksimainittu oli Nick Truve. Englantilainen katosi jonkun ajan -kuluttua, mutta Nick Truve palveli ruotsalaisia metsästäjänä, -tiedustelijana ja tulkkina ja hän jatkoi yhä tätä tointaan, vaikka hän -oli jo 65 vuoden vanha. Nick Truve juuri oli ollut Pekka Drufvan -opettaja metsässä. Ja jos oppilas nyt muutamissa suhteissa, niinkuin -ampumataidossa ja terävyydessä voitti opettajansa, niin oli tällä silti -niin suuri kokemus ja paikallistuntemus, että nuorukaisella oli vielä -paljon opittavaa häneltä. Hän oli lyhytkasvuinen ja hiukan -kokoonlyyhistynyt mies, ulkomuodoltaan vain nahkaa ja luuta. Mutta -huolimatta 65 ikävuodestaan oli hän kestävämpi kuin useimmat muut ja -hyvin voimakas. Pitkä elämä erämaassa oli tehnyt hänet sitkeäksi kuin -visakoivun, mutta myös yhtä ryhmyiseksi. Kaikista valkoihoisista -Uudessa Ruotsissa oli Nick Truve ainoa, joka oli nainut intiaanitytön. -Ja niinkuin on tapa intiaanien kesken, sai "skvaw" hoitaa viljelyksiä -ja tupakkamaita tuvan ympärillä, ja hän itse samoili metsiä. Intiaanit -nimittivät häntä "Jäljettömäksi", sillä hän osasi peittää erinomaisesti -jälkensä. - -Matka Uudesta Göteborgista Schylkilljoen suuhun on varsin pitkä, -raskasta oli soutaa vasten virtaa. Mutta koska tuuli kääntyi -suotuisemmalle puolelle, niin voitiin soutajien avuksi ja matkan -lyhennykseksi nostaa purje. Siten saavuttiin jo seuraavana päivänä -ennen auringonlaskua Korsholman linnoituksen laiturille, missä -retkikuntaa oli vastassa luutnantti Kare, valpas, urhoollinen ja -itsepäinen suomalainen, jonka kuvernööri oli nimittänyt uuden -linnoituksen päälliköksi, missä hän muuten olikin vain maanmiestensä -keskuudessa. Sillä melkein kaikki uutisasukkaat Schylkilljoen suussa -olivat suomalaisia, useat heistä kotoisin Värmlannin metsistä, joista -heidät oli tuomittu maanpakoon rikoksista uusia metsälakeja vastaan. - -Samana iltana läksivät kaikki kolme tiedustelijaa kulkemaan jokea ylös, -toisten retkikunnan jäsenten majoittuessa Korsholmaan. - -Juuri sillä kohtaa, missä. Schylkilljoki laskee Delawareen, oli -päärynän muotoinen saari, jonka leveämpi puoli antoi Delawarejoen -puolelle, jota vastoin sen kapeamman puolen Schylkilljoki halkaisi -kahtia. Sen leveämmällä puolella oli korkea tasainen penger, ja siinä -sijaitsi uusi linnoitus. Kapeammalla puolella, joka oli paljoa -matalampi, melkein rämettä, oli raivattu uutismaita, joista piti tulla -linnoituksen puutarhoja. Linnoitus oli neliskulmainen rakenne, jonka -neljässä nurkassa oli vahvat tornit; ympärillä kulki vallit ja niiden -ulkopuolella suuremmaksi vahvistukseksi vielä oli rakennettu korkeat -hirsiaitaukset. Kussakin torninsa oli kolme kanuunaa, siis yhteensä -kaksitoista kappaletta; kokonaisuutena linnoitus oli vahva -puolustuspaikka miten voimakasta hyökkäävää vihollista vastaa hyvänsä. -Sen ajan sotataidon mukaan sitä voitiin pitää voittamattomana, jollei -sotalaivoja saapunut paikalle. - -Tämä osa linnoitusta oli retkikunnan saapuessa sinne valmis. -Puolivalmiita olivat sen sijaan ne rakennukset, joissa miehistön oli -määrä asua ja varastoja piti säilytettämän. Nämät rakennukset, jotka -olivat sijoitetut sileälle aukiolle vallien taakse, eivät vielä olleet -edes katon alla. Kuitenkin yksi niistä oli jo siksi valmis, että siinä -saattoi hädin tuskin asua. Täällä luutnantti Karelia oli asuntonsa, ja -sinne myös molemmat kaupparetkikunnan päälliköt sijoitettiin. Muut -saivat tulla toimeen miten parhaiten saattoivat puolivalmiissa -taloissa, mikä ei ollutkaan vaikeaa kauniissa kesäilmassa. - -Seuraavana päivänä, retkikunnan saavuttua paikalle, sattui tapahtuma, -joka teki hollantilaisten ja ruotsalaisten välit niillä seuduin -vielä entistään kireämmiksi. Kuvernööri Printz oli vastauksena -hollantilaisten protestiin antanut luutnantti Karelle sen käskyn, ettei -tästä lähin hollantilaisia veneitä saisi päästää Schylkilljoelle. Mutta -kysymyksessä olevana päivänä saapui varsin suuri vene, jossa oli puolen -tusinaa hollantilaisia ja muutamia intiaaneja. Ilman muuta se suuntasi -kulkunsa Schylkilljoen oikeaan haaraan, aikeissa sivuuttaa linnoitus. -Vallilla oleva vahti huusi heille kieltäen heitä jatkamasta matkaa, -mutta tähän kieltoon vastattiin vain naurun räjähdyksellä ja veneen -perään nostettiin Hollannin lippu. Silloin pyssymies ampui, niin että -kuula osui veteen aivan veneen kokan edessä ja kutsui vahtimiehistön -paikalle. - -Ei nytkään vene tahtonut pysähtyä, mutta kun korpraali, joka johti -vahtimiehistöä, annettuaan vielä uuden varotuksen, komensi "laskekaa -maihin", tottelivat he vihdoin. Nyt oli luutnantti Karekin kutsuttu -paikalle, ja hänen ja veneen päällikön välillä sukeusi seuraava -keskustelu: - -"Mitä tyhmää pilaa tämä on? Onko vahti tullut hulluksi, koska hän -koettaa estää meitä soutamasta eteenpäin ja uhkaa ampua meitä, jollemme -käänny takaisin", kysyi jälkimäinen kiivaalla äänellä. - -"Sotilas ei ole hullu, kun hän tottelee. Tästä lähin ei ainoakaan -hollantilainen vene saa kulkea jokea ylös." - -"Sitten päällikkö on varmaankin hullu, koska hän luulee voivansa antaa -sellaisia käskyjä", sanoi hollantilainen. - -"Ei lainkaan. Schylkill on ruotsalainen joki, niin pitkältä kuin sen -juoksua tunnetaan, koska me omistamme maan kummankin puolin sitä. -Emmekä me salli, että meidän alueillemme vieraat tunkeilevat." - -"Te haluatte siis sotaa meidän kanssamme?" - -"Siitä en ole kuullut mitään. Mutta jos te hyökkäätte meidän päällemme, -niin osaamme me kyllä puolustautua." - -Nyt arvelivat hollantilaiset parhaaksi kääntää veneensä ja palata -jälleen Delawarejoelle, mutta päällikkö kohotti kättään, uhkaili -linnoitusta ja päästi joukon kiroiluja ja uhkauksia, joita ruotsalaiset -eivät täysin voineet kuulla, mutta jotka varmaankin olivat kaikkea -muuta kuin sovinnollisia. - - * * * * * - -Kolmannen päivän iltana istuivat Styvertsen, Liljehöök ja luutnantti -Kare viimeksimainitun asunnossa olutta juoden ja tupakoiden, vilkkaasti -keskustellen päivän tapauksista. Samassa astui eräs sotamies sisään -ilmoittaen, että tiedustelijat olivat palanneet ja halusivat jättää -raporttinsa. Hetkistä myöhemmin he seisoivat huoneessa. - -"Antakaa nyt kuulla, mitä te olette keksineet", kehotti Styvertsen. - -Nick Truve alotti vanhimpana. - -"Minun tiedusteluretkeni oli lyhyt ja vaaraton, sillä kuljin pitkin -Schylkilljoen itäistä rantaa. Sillä puolen jokea ei ole vielä Susia -näkynyt, jollei jotakuta hyvin kätkeytynyttä tiedustelijaa. Sen sijaan -on siellä runsaasti delawareja hyvissä sotavarustuksissa, sillä he -odottavat Susien hyökkäystä ja toivovat meidän avullamme voivansa estää -heitä pääsemästä joen poikki. Siitä huolimatta he ovat hyvin halukkaita -saamaan markkinapaikan jokirantaan, luultavasti siksi, että he -tietävät, että tavaroiden mukana tulee valkeaihoisiakin, niin että he -voivat turvautua heidän apuunsa, jos Sudet hyökkäävät päälle. Löysin -myöskin noin kolmen ruotsalaisen peninkulman päässä täältä paikan, -mihin sopii erittäin hyvin pystyttää valkeita paaluja, ja ehdotan -siksi, että veneet vietäisiin sinne niinpiankuin mahdollista. Sanaa -markkinoista on lähetetty kaikille delawareille, jotka asuvat joen -läheisyydessä." - -Nyt oli Pekka Drufvan vuoro. - -"Minä ja Mugalla", sanoi hän, "kuljimme joen läntistä rantaa ja meidän -oli varsin vaikea päästä ehein nahoin perille, sillä seutu on aivan -täynnä Susia, jotka, niinkuin kuulimme erään päällikön sanovan, aikovat -kokonaan hävittää sekä delawarit että valkoihoiset, paitsi -hollantilaisia, jotka ovat heidän liittolaisiaan. Noin kahden -ruotsalaisen peninkulman päässä täältä kohtasimme suuren leirin, jossa -ainakin 400 Sutta oli koolla, kaikki sotavarustuksissa. Siellä oli -myöskin kolme valkoista miestä,, yksi heistä oli luultavasti -hollantilainen upseeri Fort Nassausta, vaikken tuntenut häntä." - -"Entäs molemmat muut", kysyi Styvertsen. - -"Peter Irgens ja hänen poikansa Will." - -"Sitä minä aavistinkin", keskeytti Styvertsen. "Niin kostonhimoinen -kuin tuo mies on, on aivan luonnollista, että tapaamme hänet joka -paikassa, missä pahaa suunnitellaan ruotsalaisia vastaan. Niin, eipä -ihmetyttäisi minua, vaikkapa hän olisi yksi yllyttävistä voimista -Susien suunnittelemassa sodassa meitä ja liittolaisiamme, delawareja -vastaan. Mutta jatka!" - -"Niin", jatkoi Pekka Drufva, "minulla ei ole paljon lisättävänä, sillä -jos halusimme palata takaisin määrä-ajaksi, oli meidän mahdoton -tunkeutua sen kauemmaksi kuin tähän leiriin. Sen vain voimme vielä -sanoa, että minne ikänä me saavuimme, olivat! kaikki delawarit, jotka -asuvat sillä puolen jokea, polttaneet kylänsä ja paenneet itärannalle. -Susien joukko on hyvin lukuisa, ja olemme kuulleet kerrottavan, että -heimot, jotka asuvat niin kaukana lännessä, ettei ainoakaan -valkeaihoinen ole käynyt siellä, ottavat osaa tähän sotaretkeen. Mutta -myönnettävä on, että mitä kauempana valkoisista nuo intiaanit asuvat, -sitä vähemmän meidän tarvitsee heitä vihollisina pelätä, sillä sitä -huonommat ovat heidän aseensa ja sitä enemmän he pelkäävät valkean -miehen niinsanottuja taikakonsteja. Sillä voimalla, mikä meillä on ja -delawarien avulla ei meidän luullakseni tarvitse pelätä Susien -sotaretkeä, niin paljon kuin heitä onkin." - -Kun tiedustelijat olivat poistuneet, pitivät nuo kolme -päällikköä pitkän neuvottelun, jossa Liljehöök, joka oli nuori ja -kiihkeäluonteinen, ehdotti, että toistaiseksi jätettäisiin kaupanteko -syrjään ja sen sijaan lähdettäisiin joen läntiselle rannalle, jonne -delawarit myöskin olivat kutsuttavat, ja karkotettaisiin Sudet pois -ruotsalaisten ja delawarien alueilta. Styvertsen sitä vastoin oli -toista mieltä. Hän arveli, että olisi parasta lähteä sille paikalle, -jonka Nick Truve oli ehdottanut, ja ilman muuta avata siellä markkinat. -Jos Sudet olisivat siksi rohkeita, että he tulisivat joen poikki ja -tekisivät hyökkäyksen, niin olisi aika tarttua aseihin, mutta ei sitä -ennen, ei ainakaan ennenkuin oli kuultu kuvernöörin mielipidettä. Jos -ryhdyttäisiin suoranaiseen hyökkäykseen, olisi siirtokunnan asukkaat -kutsuttavat kokoon, eikä sitä voitaisi tehdä ilman kuvernöörin -erikoista määräystä. - -Luutnantti Kare oli pääasiallisesti samaa mieltä kuin Styvertsen. Mutta -toisaalta hän huomautti sitä vaaraa, että hollantilaiset Fort Nassausta -mahdollisesti aikoivat auttaa sotavoimalla Susia, ehkäpä aikoivat -väkivallalla anastaa ne tavarat, joita ruotsalaiset kuljettivat -Schylkilljoelle. - -"Minä tiedän", sanoi hän, "että Fort Nassaussa on suuri puute -kauppatavaroista, sillä siitä on pitkä aika, kun mikään laiva heidän -kotimaastaan on käynyt siellä. Mitä ei itse omista, sen ottaa toiselta. -periaate ei liene hollantilaisille kovinkaan vieras." - -"Ei, ei", vakuutti Styvertsen, "mitään sellaista ei meidän tätä nykyä -tarvitse pelätä. Miten käynee kerran tulevaisuudessa, se on toinen -kysymys ja se riippuu pääasiallisesti siitä, ketkä meistä, -ruotsalaisetko vai hollantilaiset, saavat voimakkaampaa ja runsaampaa -kannatusta kotimaasta. Tällä hetkellä vanhat maanmieheni ovat liian -heikkoja ryhtyäkseen avoimeen sotaan ruotsalaisten kanssa. Toista on -julkinen sodanjulistus, toista yllyttää intiaaniheimoja sotaan ja sen -jälkeen salassa kerätä kastanjat tulesta." - -"Mutta", väitti luutnantti vastaan, "Fort Nassaussa on enemmän -sotamiehiä kuin meillä on missään linnoituksessamme." - -"Totta kyllä, mutta jos laskemme kaikki garnisoonimme yhteen, niin on -meillä melkein kaksi vertaa enemmän kuin heillä. Sitä paitsi sodan -menestys ei riipu pääasiallisesti sotamiehistä, sillä niiden tärkein -tehtävä on puolustaa linnoitusta, vaan siirtokunnan asukkaista, jotka -sellaisessa tapauksessa muodostavat sotajoukon. Mutta sotilaita meillä -on paljon enemmän kuin hollantilaisilla, jos keräämme kokoon kaikki -uutisasukkaamme." - -Kun luutnantti oli myöntänyt toisen olevan oikeassa, päätettiin, että -kaupparetkikunta lähtisi matkaan aamun sarastaessa Nick Truven -esittämälle markkinapaikalle välittämättä sotaisesta mielialasta -maqualaisten parissa ja vieläkin vähemmän hollantilaisten uhkaavasta -käytöksestä. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -Ukkosen Veli päästää tulikäärmeet irti. - - -Markkinapaikka oli intiaanien tapaan merkitty valkoisin paaluin sillä -kohdalla, missä Schylkilljoki muodostaa puoliympyrän kauniin niityn -ympärille; niityn itäisenä rajana oli varsin laakea kukkula, jonka -rinteillä kasvoi rehevää pensaikkoa, mutta sen ylin harja oli tasainen -ja metsätön. Paalujen ympäröimällä paikalla olivat tavarat asetetut -osittain maahan, osittain mukaan tuoduille laudoille, jotka olivat -lasketut pukkien varaan, osittain myöskin, niinkuin hienommat kankaat, -helmet ja muut koristeet suurempaan, keskelle niittyä pystytettyyn -telttaan. Kaupparetkikunta oli samana päivänä saapunut paikalle, ja -tavarat oli juuri saatu järjestykseen. Mutta suuria intiaanijoukkoja -tunkeili jo valkeitten paalujen sisäpuolella ja he osoittivat suurta -ostamishalua sotahuhuista huolimatta. Kaikki nämät intiaanit kuuluivat -suureen Lena-Lenapekansan eri heimoihin, mutta suurin osa oli kuitenkin -minqualaisia. Ja metsissä markkinapaikan ympärillä oli runsaasti -nuotioita, joiden ääressä intiaanit odottivat vuoroaan päästäkseen -valkoisten paalujen sisäpuolelle, sillä tungoksen ja epäjärjestyksen -välttämiseksi ei sallittu kuin määräjoukon tulla kerrallaan paikalle. -Matkalla Korsholmasta markkinapaikalle eivät viholliset olleet -vähimmälläkään tavalla häirinneet retkikuntaa, mutta Susia -sotavarustuksissaan oli silloin tällöin näkynyt läntisellä rannalla, -näyttäen toteen, että tiedustelijat olivat olleet oikeassa -väittäessään, että nämät intiaanit varustautuivat sotaan. Sen johdosta -oli ryhdytty joihinkin varokeinoihin. Niinpä markkinapaikan edustalla -olevaa jokirantaa vartioitsi vahtimiehistö, johon kuului sekä valkoisia -että delawareja. Ja paitsi valkoisia paaluja ympäröivää vahtia, jossa -toimessa oli ruotsalaisia sotamiehiä, oli sotilasvahti myöskin jo -mainitulla kukkulalla, mistä he pyssyineen saattoivat hallita koko -markkinapaikkaa sekä suurinta osaa jokirannasta. - -Intiaanien kanssa kauppaa käydessä ei tietystikään mikään raha tullut -kysymykseen, vaan tavaroita vaihdettiin keskenään. Intiaanien -vaihtotavarana oli pääasiallisesti majavan-, karhun-, oravan y.m. -metsäneläinten nahat sekä tupakka. Tämän halutun tavaran viljelys oli -ikivanha, koska tupakkaa välttämättömästi tarvittiin intiaanien -neuvotteluissa, mutta huomattuaan miten haluttua tavaraa se oli -valkoisten kauppiaitten parissa, alkoivat monet intiaanit, varsinkin -uutisasutusten läheisyydessä, viljellä sitä suuremmassa määrässä -käyttääkseen sitä vaihtotavarana. Intiaanien tupakka oli kuitenkin -hiukan halvempihintaista kuin uutisasukkaiden, sillä intiaaninaiset, -jotka enimmäkseen hoitivat tätä viljelystä, eivät osanneet oikein -taitavasti käsitellä satoa. - -Ruotsalaisten vaihtotavarana olivat aseet -- paitsi kiväärit ja ruuti, -jotka olivat kiellettyjä -- yksinkertaisemmat talouskalut, viltit, -erilaiset kankaat, lasihelmet ja muut koristeet. - -Sen hyvän sovun nojalla, joka aina vallitsi ruotsalaisten ja -Lenni-Lenapikansan välillä, kävi kauppa melkein aina riidatta. Mutta -hidasta se oli intiaanien monien tapojen vuoksi. Kun intiaani tarjosi -jotakin vaihdettavaksi, täytyi hänen aina kukkaskielellä kehua -tavaransa hyvyyttä sekä omaa, tai päällikkönsä ja heimonsa -erinomaisuutta. Ilman tuollaista puhetta ei kaupanteosta voinut tulla -mitään ja se kysyi aikaa, varsinkin jos tulkin tuli olla välittäjänä. - -Styvertsen, "Hyvien Tavaroiden Isä", oli kuitenkin niin täydellisesti -perehtynyt intiaanien tapoihin ja tottumuksiin ja oli niin hyvin -opettanut apulaisensa että kauppa sujui varsin nopeasti. Toinen joukko -toisensa jälkeen päästettiin paalutuksen sisäpuolelle. Harvoin -kuitenkaan sellaiset markkinat, kuin kysymyksessäolevat, saattoivat -päättyä lyhyemmässä ajassa kuin viikossa. - -Nyt, niinkuin sanottu, oli ensimäinen markkinapäivä. Päivällisen aikana -ilmoitti sotilasvahti kukkulalta, että joukko intiaaneja, luultavasti -maalaisia, oli tulossa rantaan joen toisella puolella. Aikoivatko Sudet -nyt jo hyökätä? Niin, sitä ei ollut hyvä tietää. Kaikissa tapauksissa -käski Styvertsen vahvistaa rantavahtia. Sitä paitsi lähetettiin sana -intiaanileireihin metsään, että minqualaisten tuli olla valmiina -sotaan. - -Seuraava ilmoitus kuului, että viidettäsataa maqualaista oli -pystyttänyt leirinsä toiselle rannalle. - -Styvertsen päätti antaa kaupanteon jatkua häiriytymättä. Hänen ei -tarvinnut katua tätä tyyntä myrskyn edellä, sillä epäilemättä se teki -hyvinkin valtavan vaikutuksen vihamielisiin intiaaneihin. Ja toiselta -puolen ystävällismieliset intiaanit tunsivat suurempaa turvallisuutta -nähdessään, miten rohkeat valkoiset olivat. - -"Ukkosen Veli lyö heidät mäsäksi, jos he tulevat joen poikki", -tuumattiin leiritulien ääressä. - -Äkkiä ilmestyi kanootti joelle. Siinä istui yksinäinen intiaani keihäs -kädessä, johon oli kiinnitetty vampumi. - -Se oli rauhanmerkki, jota ei voitu käsittää väärin. - -Intiaani sai nousta maihin. Hän ilmoitti, että suuri maqualaisten -päällikkö, Kirjava Kotka, halusi kahden miehen seuraamana käydä -tervehtimässä Hyvien Tavaroiden Isää. - -Styvertsen vastasi, että päällikkö oli tervetullut, ja ryhdyttiin -toimenpiteihin hänen vastaanottoaan varten. - -Pekka Drufva kuului rantavahtiin ja hänen paikkansa oli juuri sillä -kohtaa, missä Kirjava Kotka nousi maihin. He tunsivat kumpainenkin -toisensa, päällikkö ei ollut tietävinään, että hän oli nähnyt -pelättävimmän vastustajansa, mutta nopea katse, joka kiintyi Pekka -Drufvaan, ilmaisi kuitenkin hehkuvaa vihaa, johon sekaantui myös hiukan -pelkoa. - -Kauppa oli siksi aikaa keskeytynyt ja maihinnousupaikalle oli -pingoitettu valtava kangas auringonteltaksi. Sen alle oli asetettu -istuimia Styvertseniä ja Liljehöökiä varten sekä heitä vastapäätä -samanlaiset istuimet Kirjavalle Kotkalle ja hänen kahdelle miehelleen, -joista toinen oli Majavantappaja. - -Styvertsen lausui vieraansa tervetulleiksi ja lopetti puheensa, jonka -Nick Truve tulkitsi maqualaisten kielellä, seuraavasti: - -"Huhun kieli voi joskus olla petollinen. Se on kertonut, että -maqualaiset ovat kaivaneet maasta sotatapparansa taistellakseen -valkoisia veljiään vastaan. Mutta kun heidän kuuluisa päällikkönsä on -saapunut rauhalliselle vierailulle valkoisten miesten leiriin, -ymmärrämme me, että se on valehdellut, Kirjava Kotka polttakoon -rauhanpiippua valkoisten veljiensä parissa." - -Nyt tuotiin intiaanipiippu esille, se täytettiin tupakalla ja -sytytettiin ja sitten se kiersi miehestä mieheen tässä pienessä -piirissä, niinkuin intiaanitapa vaati. Kun Kirjava Kotka oli vetänyt -pari sauhua ja senjälkeen pari minuuttia istunut syviin mietteihin -vaipuneena, seuraten juhlamenojen sääntöjä, puuttui hän puheeseen: - -"Hyvien Tavaroiden Isä on viisas, sillä hän ei usko pahoihin kieliin. -Maqualaiset ovat kaivaneet sotatapparansa niin syvälle maahan, etteivät -he ole voineet löytää sitä. Sen sijaan he ovat huomanneet, että ne -punaiset heimot, jotka asuvat lähempänä valkoisia miehiä kuin he itse, -omistavat parempia aseita, kauniimpia kankaita ja runsaampia -koristeita, ja he ovat kuulleet, että sellaisia aarteita ei voiteta -taistelulla, vaan rauhallisella vaihtokaupalla valkoisilta miehiltä. -Silloin he tuumivat: Miksikä eivät maqualaisetkin voisi tehdä kauppaa -Hyvien Tavaroiden Isän kanssa? Meidän metsämme ovat täynnä riistaa, -joiden nahat miellyttävät valkoisia miehiä. Miksikä Hyvien Tavaroiden -Isä ei vaihtaisi niitä omiin tavaroihinsa? Kun sitten pöllö, viisain -linnuista, lauloi, että valkoinen tavarapäällikkö oli lastannut kaksi -suurta venettä täyteen hyviä tavaroita ja lähtenyt länttä kohti, missä -maqualaiset vartioivat auringon vuoteen ääressä, päättivät he mennä -häntä vastaan. Vain tässä tarkoituksessa he ovat saapuneet tänne ja -pystyttäneet leirinsä joen toiselle rannalle, jonne heidän nuoret -miehensä ovat kuljettaneet raskaita nahkakuormia. Nyt minä kysyn, -Hyvien Tavaroiden Isä, sallitko maqualaisten samoinkuin -minqualaistenkin tehdä kauppaa kanssasi? Minä olen puhunut." - -Tähän vastasi Styvertsen: - -"Maqualaiset ovat tavaroineen tervetulleet ja kernaasti me tahdomme -ryhtyä vaihtokauppaan heidän kanssaan. Mutta koska he ovat hyvin -urhoollisia ja voimakkaita, niin sallimme vain 20 kerrallaan saapua -tavaroineen joen poikki, jotta meidän nuoret miehemme eivät pelkäisi -heitä. Jos Kirjava Kotka on tyytyväinen näihin ehtoihin, niin voi -kaupanteko alkaa milloin hyvänsä." - -Kirjava Kotka neuvotteli seuralaistensa kanssa luultavasti vain näön -vuoksi, ja suostui sitten ehdotukseen. Sopimus vahvistettiin -kädenlyönnillä ja uudella rauhanpiipulla. Sitten kolme Sutta palasi -joen poikki, ja kaupantekoa jatkettiin jälleen. - -Pian saapui kymmenkunta kanoottia kahdenkymmenen maqualaisen ja -tavaroiden kera. He näyttivät olevan hyvin ostonhimoisia ja -vaihtotavarana heillä oli erinomaisen hyviä nahkoja. Sitten nämä -kymmenen kanoottia kulkivat alituisesti edestakaisin joen poikki, -milloin saattaen kahtakymmentä kauppansa päättänyttä intiaania, milloin -tuoden yhtä monta uutta asiakasta. Styvertsen oli erittäin mielissään, -sillä tavarat menivät hyvin kaupaksi ja kaikki kävi rauhallisesti. - -Pelätyn sotaretken päättyessä näin rauhallisella tavalla alkoivat -minqualaiset suurin joukoin poistui paikalta, sen mukaan kuin he olivat -kauppansa päättäneet. Styvertsenillä ei ollut mitään sitä vastaan -sanottavana, sillä hänkin uskoi rauhaan ja iloitsi mielessään, että -ensi kertaa, sen jälkeen kuin Uuden Ruotsin siirtokunta oli perustettu, -hän oli joutunut näin rauhalliseen ja edulliseen kosketukseen läntisten -intiaaniheimojen kanssa. - -Kaksi miestä oli sittenkin ruotsalaisten leirissä, jotka eivät olleet -yhtä tyytyväisiä asioiden kehitykseen, nimittäin Nick Truve ja Pekka -Drufva. "Tämän rauhan takana piilee petos", sanoivat he. "Maqualaiset -koettavat saada meidät rauhallisiksi ja odottavat hetkeä, jolloin -liittolaisemme ovat poistuneet. Sitten he aikovat tehdä hyvät kaupat -anastamalla omat tavaransa sekä voittamalla meidät." Mutta Styvertsen -ei tahtonut ottaa tätä varotusta korviinsa. Hän uskoi Kirjavan Kotkan -rehellisyyteen ja väitti, ettei koko hänen pitkän kokemuksensa aikana -intiaanit olleet tehneet itseään syypäiksi sellaiseen petokseen, jota -nämät molemmat pelkäsivät. - -"Ei", sanoi Pekka Drufva, "ei kukaan lenni-lenapeista sitä tekisikään. -Ja muitten intiaanien kanssa ruotsalaiset tähän saakka ovat olleet -hyvin vähän kosketuksissa. Mutta maqualaisista voi olettaa mitä -hyvänsä." - -"Intiaani kuin intiaani", arveli Styvertsen. - -Punaisten ystävien parissa oli kuitenkin eräs, joka oli samaa mieltä -kuin tiedustelijatkin, nimittäin Minquaspäällikkö, Lentävä Orava. -Tämä tarjoutui koko heimonsa kera, johon kuului hiukan toista -sataa miestä, viipymään Schylkilljoen rannalla yhtä kauan kuin -valkoihoisetkin. Suuressa arvossa pidetyn Minquaspäällikön mielipide -teki vaikutuksensa Styvertseniin, niin että tämä suostui -tarjoumukseen. - -Tavaroiden hyvä menekki sai aikaan sen, että ne loppuivat paljoa -aikaisemmin kuin mitä oli oletettu tai jo viidentenä päivänä -päivällisen aikana. Lopun päivästä käytettiin ostettujen tavaroiden -sälyttämiseen veneisiin. Varhain seuraavana aamuna oli määrä lähteä -kotimatkalle. - -Vähää ennen auringonlaskua sinä päivänä tapasi Pekka Drufva sattumalta -Styvertsenin, jolloin tämä sanoi: - -"Nyt näkyy, että olin oikeassa maqualaisten rauhallisiin aikeihin -nähden." - -"Mistä se näkyy", kysyi tiedustelija. - -"Mene ylös kukkulalle sotilasvahdin luo, niin saat nähdä. Maqualaiset -ovat hajottaneet leirinsä, sammuttaneet tulensa ja ovat nyt -kotiinlähdössä." - -"Niin, kunhan voisi olla oikein varma siitä, että he lähtevät kotiinsa. -Pian he katoavat metsän kätköön, ja kuka tietää, mitä tietä he sitten -kulkevat." - -"Sinä olet parantumaton epäilijä", vastasi Styvertsen nauraen. -"Toivottavasti on sinulla vahvempi usko mitä kristinuskon oppiisi -tulee, sillä muuten ei isä Campanius ole sinuun tyytyväinen ensi -lukukinkereillä." - -Tuli ilta ja vielä lisäksi hyvinkin pimeä ilta, sillä taivas oli -pilvessä, vaikkei vielä satanutkaan. Päivä oli ollut rasittava, niin -että jokainen pyrki hyvissä ajoin levolle, varsinkin kun seuraavana -aamuna täytyi varhain olla liikkeellä. Vahdit olivat entisillä -paikoillaan, mutta muuten ei oltu ryhdytty minkäänlaisiin -varokeinoihin. Siitä saakka kuin retkikunta oli saapunut tälle -paikalle, olivat tiedustelijat vuoron perään vahtineet yöllä hiukan -kauempana leiristä kuin minne vahtien silmä kannatti. Nyt oli Mugallan -vuoro ja hän oli hyvissä ajoin lähtenyt lähiseuduille. Pekka Drufva ja -Nick Truve sen sijaan olivat panneet maata telttaan, joka heille oli -luovutettu. - -Pekka Drufva ei saanut kuitenkaan unta silmään. Levottomasti hän -heittelehti kuusenhavuista tehdyllä vuoteellaan, ihmetellen kuluisiko -tämä yö rauhallisesti. Hän epäili sitä. "Minä näin Kirjavan Kotkan -silmistä", kuiskaili hän itsekseen, "että hänellä oli paha mielessä ja -että kostoajatukset kiiluivat hänen leimuavan katseensa pohjalla. Kunpa -Styvertsenin herkkäuskoisuus ei syöksisi meitä vaaraan! No, yhdessä -suhteessa onnistui kuitenkin varotukseni. Lentävä Orava ja hänen -miehensä ovat paikalla." - -Vähitellen väsymys voitti kuitenkin hänet ja hän vaipui uneen. - -Miten kauan hän oli nukkunut, sitä hän ei selvästi tiennyt, mutta äkkiä -hän heräsi siihen, että käsi laskeutui hänen olkapäälleen. Hämärässä -hän oli näkevinään, että intiaani seisoi hänen vuoteensa ääressä ja hän -kohosi unenpöpperössä ja pelästyneenä pystyyn. Mutta niinpiankuin -intiaani alkoi puhua, rauhoittui Pekka Drufva, sillä hän tunsi hänet -ystäväkseen Mugallaksi. - -"Ukkosen Veli", sanoi tämä, "hiero uni silmistäsi ja herätä leiri, -sillä Sudet ovat hiukan eteläpuolella leiriämme kulkeneet joen poikki -ja tunnin kuluttua valkeat miehet saavat kuulla heidän sotahuutonsa." - -Samassa silmänräpäyksessä Pekka Drufva oli jalkeilla. Ensin hän herätti -Nick Truven ja pyysi sitten Mugallan varottamaan Lentävää Oravaa, jonka -leiri oli kukkulan toisella puolen. Sitten hän läksi itse Styvertsenin -telttaan ilmoittaakseen asiasta päällikölle ja lähetti Nick Truven -samassa asiassa sotilasvahdin luo. - -Parin minuutin kuluttua koko leiri oli jalkeilla. Neuvottelua pidettiin -päälliköiden, Lentävän Oravan ja molempien valkoisten tiedustelijoitten -kesken miten olisi nyt parasta ryhtyä puolustukseen. Kukkula, missä -sotamiehet olivat vahdissa, oli paras puolustusasema, mutta jos -päävoima siirrettäisiin sinne, niin olisi vaara lähellä, että veneet ja -niiden lasti kadotettaisiin. Ja sitä Styvertsen ei tahtonut millään -ehdolla, yhtä vähän kuin jakaa kahteen osaan joukkonsa, joka oli -vähäinen vihollisen suureen voimaan nähden. Jonkun aikaa epäröityään he -päättivät kaikessa kiireessä rakentaa puista ja pensaista, joita varsin -suuressa määrin oli kaadettu markkinapaikalta, sekä laudoista, pukeista -ja laatikoista puolikuun muotoisen sulun venevalkaman eteen, jonka -takana olisi tilaa myös intiaaneille. Tämä suojus varjelisi -erinomaisesti nuolia vastaan, ja niillä 17 kiväärillä, jotka olivat -puolustajien käytettävinä, arveltiin hyvin voitavan pitää puoliaan -ylivoimaa vastaan. Avuliaista käsistä ei ollutkaan puutetta, ja -tavattoman lyhyessä ajassa tilapäinen sulku saatiin valmiiksi. - -Melkein samassa hetkessä kajahti Susien sotahuuto, joka ilmaisi samalla -kertaa sekä hurjuutta ja verenhimoa että vihaa, kun heidän ei ollut -onnistunut yllättää leiriä. Ensimäinen hyökkäys torjuttiin loistolla ja -se maksoi Susille monta kuollutta ja haavoittunutta. Taistelu keskeytyi -vähäksi aikaa, ja sillä välin puolustajat vahvistivat vielä -vallituksiaan. - -Pahaksi onneksi oli varsin pimeä sinä yönä, niin että oli melkein -mahdoton osua tarkasti, ainakin pitemmän matkan päästä. Sen vuoksi oli -vaikea pitää vihollista kylliksi loitolla, missä kieltämättä piili -suuri vaara, heitä kun oli paljon enemmän kuin toisia. Tuntui siltä, -kuin koko niitty olisi ollut täynnä vihollisia, vaikkei heitä voitukaan -nähdä. - -Kun vihollinen hyökkäsi toistamiseen, lennättivät he joukostaan oikean -nuolipilven, joista suurin osa kuitenkin takertui suojukseen kiinni. -Monet osuivat kuitenkin maaliinsakin, niin että useat puolustajista -haavoittuivat. Mutta kun tämä hyökkäys, jossa pari pyssyäkin paukahti --- ne olivat varmaankin Irgensin ja hänen poikansa -- ei tehnyt -toivottua vaikutusta, alkoivat Sudet taistella mies miestä vastaan. He -raastoivat puita ja risuja suojuksesta ja saivat siten paljon vahinkoa -aikaan. Nyt taisteltiin mies miestä vastaan. Keihäät, kirveet ja -puukot; tekivät veristä tuhoaan kummallakin puolen ja puolustajien tila -näytti jo arveluttavalta. Kuitenkin heidän onnistui torjua tämäkin -hyökkäys, ja taaskin vallitsi hetken aikaa petollinen rauha. - -Nick Truve astui Styvertsenin luo ja kuiskasi hänen korvaansa: - -"Kolmannella hyökkäyksellä he voittavat meidät, sillä pyssyistämme ei -ole paljon hyötyä, kun on näin pimeä ja viholliset ja ystävät ovat -aivan toisissaan kiinni. Minun käsitykseni mukaan on yksi ainoa -pelastumisen keino. Se on, että menemme veneisiin ja soudamme pois -ennen seuraavaa hyökkäystä." - -"Ja jätämme Lentävän Oravan ja hänen miehensä vihollisen valtaan, sillä -he eivät mahdu veneisiini He ovat rehellisesti taistelleet puolestamme --- heittäisimmekö heidät vaaralle alttiiksi? Ei, siihen en koskaan -suostu", vastasi Styvertsen. - -Pekka Drufva, joka seisoi vieressä, oli kuullut keskustelun ja sanoi -nyt: - -"Minä tiedän toisen keinon. Antaa heidän hyökätä! Jumalan avulla minä -saan heidät pakenemaan." - -Ei ollut aikaa ottaa lähemmin selkoa, mitä Pekka Drufva tarkoitti, -sillä samassa huomattiin, että Sudet valmistautuivat uuteen -hyökkäykseen. - -Samassa kun Susien sotahuuto kajahti, kiipesi Pekka Drufva suojuksen -korkeimmalle kohdalle. Toisessa kädessään hänellä oli ennenmainittu -pieni puurasia ja toisessa palanen hehkuvaa taulaa. - -Ja nyt tapahtui jotain, joka hämmästytti sekä vihollisia että ystäviä -ja josta pitkän aikaa myöhemmin juteltiin nuotiotulten ääressä Amerikan -erämaissa. Hänen käsistään sinkosi sähätteleviä tulikäärmeitä, jotka -putoilivat maahan intiaanien päälle, sylkien ja poristen ja levittäen -salaperäistä valoa pimeään kesäyöhön sekä silloin tällöin heittäen -kipinäryöpyn ylös ilmaan. Vuoroin ne kohosivat korkealle ylös, vuoroin -laskeutuivat alas, milloin miltei kuoliaaksi pelästyneitten intiaanien -jalkoihin, milloin heidän käsilleen, tai hiuksiinsa. Ja toinen säihkyvä -käärme seurasi toistaan kaikkiin ilmansuuntiin sammuakseen lopulta -kovalla paukahduksella. - -Pahempaa pakokauhua voi tuskin ajatellakaan kuin sitä, joka nyt syntyi -intiaanien keskuudessa. Heidän sotahuutonsa tarttui heiltä kurkkuun; he -hyppivät, juoksivat, heittäytyivät maahan ja käyttäytyivät ikäänkuin he -kaikki olisivat olleet täysin mielettömiä. Ja kun viimeinen sähikäinen -oli sammunut, oli niin hiljaista ikäänkuin vihollinen olisi tullut -poispuhalletuksi maan päältä. - -Niinkauankuin oli pimeä, eivät ruotsalaiset uskaltaneet poistua -suojuksensa takaa, sillä hiljaisuuskin oli petollinen. Mutta vähitellen -alkoi päivä sarastaa ja silloin he näkivät, että paitsi monia ruumiita -ei näkynyt ainoatakaan Sutta. He olivat juossee| "tulikäärmeitä" pakoon -ja olivat kuin poispyyhkäistyt koko tienoolta. - -Mutta ei yksin viholliset olleet pelästyneet aivan piloille tuosta -ilotulituksesta, vaan ystävätkin, nimittäin Lentävä Orava ja hänen -väkensä olivat aivan halpaantuneet kauhusta, joskin he näkivät, että -heidän ystävänsä oli päästänyt tulikäärmeet valloilleen! Yksin Lentävä -Oravakin, joka niin monta kertaa oli osoittanut suurta rohkeutta, -seisoi vavisten, ja varmaan lapsikin olisi voinut vangita hänet. - -Neiti Greta Printz oli siis lahjansa välityksellä pelastanut -kaupparetkikunnan kadotuksesta. Mutta miten tyttö oli tullut sellaista -ajatelleeksi? - -Kuvernööri Printzillä oli usein tapana kertoa takkavalkean ääressä -juttuja seikkailurikkaasta elämästään. Kerran hän oli kertonut, miten -hän ja pari toveria olivat Saksassa pelastuneet kapinallisten -talonpoikain käsistä heittämällä sähikäisen heidän keskeensä. Tämä -juttu oli miellyttänyt Gretaa ja hän oli tehnyt sen johtopäätöksen, -että jos sähikäinen oli hyvä ase saksalaisia talonpoikia vastaan, niin -vieläkin sopivammat ne olisivat intiaanien parissa. Ja kun nyt -sattumalta rasiallinen oli talossa, antoi hän sen Pekka Drufvalle -toivossa, että hän voisi pelastaa itsensä, jos hän joutuisi pahaan -pälkähäseen. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - -Pekka Drufva voittaa maqualaisten suuren poppamiehen. - - -Ennenkuin kaupparetkikunta oli valmiina lähtemään siltä paikalta, jossa -heidän ilman Greta Printzin lahjaa olisi voinut käydä hyvinkin -huonosti, kutsui Styvertsen molemmat valkeat tiedustelijat syrjään ja -käski heidän omin päin lähteä parin ruotsalaisen peninkulman päässä -olevan vesiputouksen luo. Kuvernöörin tarkoitus oli rakennuttaa mylly -tähän putoukseen, jos paikka olisi sopiva, ja siksi valkoisten miesten -piti nyt lähteä ottamaan asiasta selkoa. - -"Susia", päätti Styvertsen puheensa, "teidän tuskin tarvitsee pelätä, -sillä kaikkien tietojen mukaan ovat he paenneet kaukaisiin kyliinsä. -Kun olette käyneet putouksella ja tutkineet paikan, voitte te palata -metsän halki itään ja tuoda meille tietoja seuduista, joita ei tähän -asti ole tunnettu." - -Tämän käskyn mukaisesti Pekka Drufva ja Nick Truve valmistuivat matkaa -varten jokea ylös päin. He olivat valmiit lähtemään samaan aikaan kuin -molemmat veneet nahkalastineen aikoivat palata Uuteen Göteborgiin. - -Mugalla oli seurannut Lentävän Oravan mukana heimonsa kyliin. - - * * * * * - -Vähää ennen auringonlaskua seuraavana päiväni kun ystävämme olivat -lähteneet markkinapaikalta tapaamme Pekka Drufvan ja Nick Truven -istumassa nuotion ääressä ja paistamassa hirvenlihaa. Lähellä sitä -paikkaa, jossa he istuivat suuren plataanin alla, kohisi hurja koski, -jonka jyminä kuului kauaksi. He olivat näet saapuneet löytöretkensä -määrään, ensimäisen vesiputouksen partaalle Schylkilljoessa. - -Seutu oli villinkaunis. Kaksi kalliosaarta katkaisi itse putouksen -kolmeen osaan, joissa vesi kuohui maidonvalkeana. - -Kun paisti oli valmis, alkoivat he syödä hyvällä ruokahalulla, jonka -liikunto metsässä ja herkullinen metsänriista synnyttää. Kun pahin -nälkä oli sammunut, alkoivat he jutella. Nick Truve alotti keskustelun. - -"Sen verran kuin minä ymmärrän", sanoi hän, "on itäisin noista koskista -paras myllynpaikka. Kovin korkea ei tosin putous ole, mutta kylliksi -sittenkin, niin että se voipi veden ollessa matalammallakin käyttää -vesiratasta, ja voimakkaammaksi se voi tulla, jos rakennetaan sulku -keskimäiseen jokihaaraan. Ja kaunista ja hauskaa täällä myöskin on. Sen -lisäksi metsänriistaa näyttää olevan runsaasti. Totta totisesti, jos -kuvernööri päättää rakentaa tänne myllyn, niin tahtoisin kernaasti -ruveta mylläriksi. Isälläni oli mylly, niin että jo lapsena perehdyin -myllärinammattiin. Tosin se oli tuulimylly, sillä vesimyllyjä ei ole -Hollannissa, ei ainakaan meren rannalla, jossa minä synnyin, mutta jos -kerta on oppinut hoitamaan tuulimyllyä, niin osaa sitä myös vesimyllyä -käyttää. Käyttövoima vain on toinen." - -"Aiotko sitten luopua tiedustelija- ja metsästäjätoimestasi", kysyi -Pekka Drufva. - -"Sitä minä olen kauan tuuminut. Katsohan, Pekka Drufva, yhtä kestävä ja -kokenut olen minä kuin useimmat muutkin, ja naimiseni kautta on minulla -enemmän suhteita intiaaneihin kuin kellään muulla, mutta minun aistini, -näköni ja kuuloni alkavat heikontua iän mukana, ja se on arveluttava -asia tiedustelijalle. Sinä, Pekka Drufva, joka olet kuvernöörin -suosiossa, voisit kernaasti sanoa hyvän sanan puolestani, jos myllyn -rakentamisesta tulee tosi." - -Sen Pekka Drufva lupasi. Sehän oli vähintä mitä hän saattoi tehdä -miehen hyväksi, joka oli perehdyttänyt hänet erämaan salaisuuksiin. - -Nyt aurinko oli laskenut mailleen ja alkoi hämärtää. Keskustelua -jatkettiin vielä hetken aikaa, mutta sitten Nick Truve kääriytyi -vaippaansa ja heittäytyi pitkäkseen nuotion ääreen. - -"Voit sinäkin huoleti panna maata", sanoi hän, "sillä olen varma siitä, -että turhaa meidän on vahtia. Villieläimet karttavat tulta, ja mitä -vihamielisiin intiaaneihin tulee, niin saivat he kyllikseen sinun -tulikäärmeistäsi. Varmaankin he ovat nyt hyvinkin kaukana." - -Juuri kun Pekka Drufva aikoi vastata, kuului metsästä, kosken -yläpuolelta kimakka huuhkaajanhuuto. - -"Se ei kuulunut täysin luonnolliselta -- se oli varmaankin merkki", -sanoi hän. - -Nick Truve oli kohottanut päätään ja kuunteli. - -"Niin", sanoi hän, "oikeassa sinä olet, minustakin huuto kuului -epäilyttävältä. Mutta enpä luule, että se oli Suden ulvontaa. Joku -minqualainen intiaani voi olla samoiluretkellä ja antaa merkin -toverilleen, että hän on nähnyt tulta." - -Nick otti kiväärinsä ja astui kukkulalle, josta oli varsin hyvä näköala -joen ja putouksien ylitse. Mutta varjot tiheikössä olivat jo synkät, ja -hän saattoi selvästi nähdä vain molemmat rannat. Niiden takana kohosi -erämaa mustana ja salaperäisenä muurina. Ei ainoatakaan ääntä kuulunut -paitsi kalan loiskinaa vedessä tai pelästyneen linnun rasahtelua -pensaikossa. Hän seisoi kauan korkealla paikallaan pyssyynsä -nojaantuneena, mutta kun huuhkajan huuto ei toistunut eikä kuulunut -eikä näkynyt mitään epäilyttävää, palasi hän tulen ääreen. - -Nick Truve oli jo nukahtanut, mutta Pekka Drufva päätti valvoa. -- Tuo -huuhkaajanhuuto oli herättänyt hänen epäilyjään ja hän aavisti vaaran -uhkaavan heitä. Vasta parin tunnin kuluttua, kun ei mitään ollut -kuulunut, mikä vähimmälläkään tavalla olisi voinut tehdä häntä -rauhattomaksi, antoi hän myöten nukkumishalulleen, kääriytyi vaippaansa -ja vaipui nopeasti sikeään uneen, niinkuin väsynyt, nuori mies -tavallisesti nukahtaa rasittavan päivän jälkeen. Varmaankin unta olisi -riittänyt valoisaan päivään saakka, jollei se odottamattomalla tavalla -olisi keskeytynyt. - -Hän oli nukkunut jo varsin kauan, kun hänestä äkkiä tuntui siltä, kuin -joku olisi kumartunut hänen ylitseen ja tarkannut häntä. Ja tuo tunne -oli niin voimakas, että hän heräsi siihen. Avatessaan silmänsä näki hän -aamuhämärässä, että joku todellakin katseli häntä, ja se oli täysissä -sotavarustuksissa oleva intiaani -- Susi. - -Joustavana kuin teräsveitsi hän hypähti jaloilleen ja tarttui -pyssyynsä. Mutta intiaani oli liian lähellä, jotta Pekka olisi voinut -häntä ampua ja sitäpaitsi ei ollut aikaa lataamiseen. Tarttuen pyssynsä -piippuun hän aikoi iskeä katselijan pyssynsä perällä maahan ja samalla -hän päästi huudon herättääkseen Nick Truven, joka kuorsasi sikeimmässä -unessa. Mutta oli jo liian myöhäistä. Ennenkuin hän oli ennättänyt -iskeä, ja ennenkuin unimielinen Nick Truve oli ennättänyt nousta -maasta, olivat intiaanit, jotka näyttivät ikäänkuin kohoavan -suoraan maasta, piirittäneet heidät. He heittäytyivät molempien -tiedustelijoiden päälle ja sitoivat heidät ennenkuin nämä ennättivät -suuresti vastaankaan panna. - - * * * * * - -Päällikkö Kirjava Kotka oli yhtä pahasti kuin hänen alamaisensakin -joutunut sen pakokauhun valtaan, jonka pelottavat "tulikäärmeet" olivat -saaneet aikaan. Samoinkuin toisetkin oli hän juossut henkensä edestä ja -juossut hyvin kauan. Mutta vähitellen hänessä heräsi ajatus, että -yleinen pako oli ehkä ollut liian hätäinen. Hän tuli ajatelleeksi, -etteivät nuo tulikäärmeet olleet vahingoittaneet ketään. Tosin useat -hänen miehistään olivat kaatuneet kuin kuolleet maahan, mutta se oli -tapahtunut vain pelosta, sillä hetken kuluttua he olivat taas juosseet -kuin metsäkauriit. - -Kesken tätä pelon ja epäilyksen mielentilaa oli päällikkö tavannut -Peter Irgensin, jonka yleinen pako oli riistänyt mukanaan. Tämä, joka -oli ollut merimies ja kulkenut ympäri maailmaa, tunsi erittäin hyvin -raketteja ja sähikäisiä. Yleisen hämmennyksen aikana hän ei voinut -kuitenkaan saada ääntään kuuluville. Raivosta kihisten hänen oli ollut -pakko seurata liittolaisiaan, jotta hän ei jäisi yksin ruotsalaisten -pariin. Mutta nyt hän kohtasi päällikön juuri oikeana hetkenä, kun -tämän pelko alkoi horjua, ja luonnollisesti hän käytti hyväkseen tätä -edullista hetkeä. Hän vakuutti Kirjavalle Kotkalle, että hän ja hänen -miehensä aivan turhan päiten olivat päästäneet voiton käsistään ja -antaneet ruotsalaisten vetää itseään nenästä. Tuon hirveän kauhun -olivat vain leikkikalut saaneet aikaan, joita valkoihoiset käyttivät -juhlatilaisuuksissa. Sähikäiset olivat aivan vaarattomia, eikä -päällikön miesten parissa ollut ainoatakaan, joka niistä olisi saanut -vammaa. Mutta ehkäpä ei olisi vielä liian myöhäistä korjata tyhmyys. -Nämät sanat tekivät syvän vaikutuksen Kirjavaan Kotkaan. Hän päätti -pysähtyä ja kerätä kokoon joukkonsa, niin hyvin kuin se vielä kävi -päinsä. Sillä välin hän lähetti kaksi luotettavaa tiedustelijaa joen -rantaan ottamaan selkoa, olivatko ruotsalaiset vielä markkinapaikalla. - -He toivat sen tiedon, että veneet olivat lähteneet kotimatkalle, mutta -Ukkosen Veli ja Jäljetön eivät olleet seuranneet heidän mukanaan, vaan -yksinään lähteneet jokea ylös kulkemaan, vaikkeivät he tienneet missä -tarkoituksessa. - -Nyt heräsi päällikön kostonhimo uudestaan, ja hän päätti koettaa -anastaa valtaansa yhtä vihatun kuin pelätynkin Ukkosen Veljen ja hänen -seuralaisensa. Siinä tarkoituksessa hän lähetti kaksikymmentä -urhoollisinta ja ovelinta miestään. Peter Irgens oli ennen heidän -lähtöään koettanut kaikella tavalla poistaa heidän pelkoaan valkoisten -vaarallista poppamiestä kohtaan. Miten hyvin tehtävä onnistui miehiltä, -sen me jo tiedämme. - - * * * * * - -Nyt alkoi molemmille valkoisille miehille kaikkea muuta kuin mieluisa -marssi. Heidän kätensä olivat sidotut selän taakse ja heidän -kummallakin puolellaan kävi yksi rohkeimmista Susista tomahawki kädessä -valmiina iskemään, jos vangit osoittivat vähintäkään karkaamishalua. - -Molemmat vangit olivat kovasti harmissaan, ei niin paljon -kiinnijoutumisestaan, vaan itselleen siksi, että huhut Susien paluusta -kyliinsä olivat olleet syynä heidän huolettomuuteensa ja -kiinnijoutumiseensa. Niin valppaita miehiä kuin he olivat ja niin hyvin -kuin he tunsivat erämaan, eivät he koskaan olisi joutuneet kiinni, jos -he vain olisivat ymmärtäneet olla varuillansa, ja tämä seikka se -sapetti heitä kaikkein eniten. - -Heidän saavuttuaan Susien leiriin, jonne suurin osa joukkoa oli jo -ennättänyt kerääntyä, ihastui Kirjava Kotka ikihyväksi, kun sekä hänen -vihansa että pelkonsa esine oli nyt hänen vallassaan. Nyt hän aikoi -kostaa julmemmin kuin koskaan vielä erämaassa kukaan oli kostanut, -mutta kosto oli säästettävä siksi, kunnes he saapuisivat kaukaisimpiin -kyliinsä. Se ei tulisi olemaan ainoastaan suloinen lievitys päällikön -vihalle, vaan myöskin sovitusuhri kansalle sen suuren tappion ja häpeän -vuoksi, joka oli kohdannut heitä tällä onnettomalla sotaretkellä. Jotta -kostonhetki koittaisi niinpiankuin mahdollista, läksi joukko heti -matkaan. - -Pitkän matkan varrella ei vankeja oikeastaan kohdeltu pahasti, sillä -pelko lamautti yhä vihaa, mutta Pekka Drufvan ei tarvinnut muuta kuin -silmätä päällikön leimuaviin silmiin lukeakseen niistä tulevan -kohtalonsa, jollei hän matkan varrella tavalla tai toisella pääsisi -pakenemaan. Mutta sellaista tilaisuutta ei sattunut; siksi valppaita -olivat Sudet. Pakenemis-ajatuksista oli luovuttava, ja kun joukko viisi -päivää samoiltuaan erämaita, saapui Kirjavan Kotkan kylään, olivat -molemmat valkoiset miehet selvillä siitä, että heidän kohtalonsa näytti -varsin synkältä. Sen sanoikin Nick Truve toverilleen, kun he -rinnatusten astuivat intiaanikylään. - -"Niin", sanoi Pekka Drufva, "kyllähän elämä näyttää varsin synkältä, ja -varmaankin hyvin tuskallinen kuolema odottaa meitä. En tahdo kuitenkaan -heittää kaikkea toivoa, sillä jos Jumala tahtoo pelastaa meidät villien -käsistä, niin ei häneltä keinoja puutu, vaikka me emme keksikään -niitä." - -Päällikön majan edessä kasvoi kaksi puuta, ja niihin vangit sidottiin. -He olivat siis niin lähellä toisiansa, että he saattoivat keskenään -puhella, jota vahti ei viitsinytkään estää. Koska he puhuivat keskenään -ruotsia, niin ei ollut pelkoa siitä, että joku olisi ymmärtänyt heitä. -Tämä seikka oli heille alusta alkaen suureksi lohdutukseksi ja -sittemmin siitä oli paljon hyötyäkin. - -Samana päivänä, jolloin joukko saapui kylään, vietettiin kaksi juhlaa -perätysten. Toinen oli tulojuhla sotilaitten kotiinpaluun johdosta, -toinen surujuhla niiden muistoksi, jotka eivät voineet enää paIata -kotiin. Molemmat juhlat olivat omalla tavallaan hyvin meluavat. -Ilojuhlan aikana rummutettiin, laulettiin ja tanssittiin niin hurjasti, -ettei valkoihoinen, joka ei ollut tutustunut intiaanien elämään siihen -aikaan, olisi voinut kuvaillakaan sellaista menoa mielessään. -Surujuhlassa laulettiin myöskin, mutta ainoastaan yksitoikkoisia, -surunvoittoisia lauluja, joita silloin tällöin kostonhuudot -katkaisivat. Varsinkin naiset pitivät suorastaan korviasärkevän -parkumiskonsertin. Muuten oli tavallista, että vankeja pideltiin pahoin -näissä surujuhlissa, mutta niin ei ollut nyt laita, joko se riippui -Susien pelosta valkoisten suurta poppamiestä kohtaan tai pelkäsi -Kirjava Kotka kiihoittuneiden naisten tappavan vangit puukoillaan, -jotta päälliköltä menisi hukkaan se nautinto, jonka hän oli itselleen -säästänyt. Joka tapauksessa heidän annettiin olla rauhassa, ja se -ihmetytti suuresti Nick Truvea, joka tunsi hyvin intiaanien tavat ja -pelkäsi pahinta. - -Illalla vangit päästettiin puista irti ja heitettiin maahan, jolloin -heidän kätensä ja jalkansa sidottiin maahan hakattuihin paaluihin, -niinkuin intiaanien oli tapana tehdä. Seuraavana päivänä, päivällisen -aikana pidettiin suuri neuvottelu päällikön majan ulkopuolella, siis -aivan vankien läheisyydessä, jotka taaskin olivat sidotut puihin. He -saivat siis itse olla läsnä siinä neuvottelussa, joka ratkaisisi heidän -kohtalonsa. Kirjava Kotka ei tahtonut näet yksin päättää asiaa. -Intiaanien lakisäädäntö on varsin kansanvaltainen. Päätösvalta ei ollut -päällikön, vaan neuvoskunnan käsissä, ja sen arvossapidetyimmät jäsenet -tekivät koko heimon edustajina päätökset. - -Neuvoskunnan kokous avattiin suurin juhlamenoin. Kivellä, majansa -edustalla, istui Kirjava Kotka ja hänen ympärilleen olivat heimon -päätösvaltaiset suurmiehet asettuneet puoliympyrään, jonka sisäpuolella -myös ne molemmat puut olivat, joihin vangit olivat kytketyt. Pekka -Drufva ei ymmärtänyt maqualaisten kieltä, mutta Nick Truve, joka oli -perehtynyt siihen kieleen, käänsi uskollisesti toverilleen joka -lauseen, joka lausuttiin kokouksessa. Kirjava Kotka puuttui ensiksi -puheeseen, vedettyään pari aimo sauhua neuvospiipusta. Hän kertoi, -miten hän miehineen ja runsaine vaihtotavaroineen oli lähtenyt -valkoisten markkinoille, ja Fort Nassaun Vesirottien kehotuksesta oli -aikonut hyökätä ruotsalaisten kimppuun, anastaa heidän veneensä ja -tavaransa ja viedä ne Fort Nassauhin, missä hollantilaiset olivat -luvanneet ostaa ne kalliista hinnasta. "Mutta", jatkoi hän, "Manitu -kääntää joskus kasvonsa punaisista pojistaan, ja sen hän teki nytkin, -salliessaan ruotsalaisten suuren poppamiehen, jonka me tunnemme Ukkosen -Veljen nimellä, heittää tulikäärmeitä joukkoomme. Nämä pelottivat -meidän miehiämme siinä määrin, että he päästivät varman voiton -käsistään ja pakenivat kuin heikot naiset. Mutta Manitu ei hyljännyt -kuitenkaan pitkäksi aikaa kansaansa. Hän käänsi pakomme aikana jälleen -kasvonsa meidän puoleemme ja antoi valkoisen poppamiehen valtaamme, -jotta voisimme perinpohjaisesti kostaa hänelle ja hävittää tappiomme -häpeän. Määrätäksemme millä tavalla hänelle on kostettava me poltamme -nyt neuvospiippua. Kallistakoot viisaat veljeni korvansa minun -puoleeni. Minä ehdotan, että nyljemme hänet elävältä ja teemme hänen -nahastaan kilven, joka ikiaikojen kuluessa on oleva merkkinä siitä, -että heimomme on voittanut ja rangaissut valkoista poppamiestä. Sen -jälkeen ei kukaan nuotiotulen ääressä uskalla väittää, että hän -rankaisematta olisi nähnyt maqualaisia selästä käsin. Minä olen -puhunut." - -Hyvähuutoja kuului, mutta Kirjavan Kotkan synkkä muoto todisti, että -nämät huudot olivat hänen mielestään liian heikkoääniset. Maqualaisten -pelko vangittua poppamiestä kohtaan ei ollut vielä kadonnut. - -Kun piippu toisen kerran oli kiertänyt koko piirin ja jokainen -neuvoskunnan jäsenistä oli vetänyt siitä sauhun, puuttui Majavantappaja -puheeseen. - -"Päällikkömme Kirjava Kotka on yhtä viisas neuvoskunnassa kuin rohkea -tappelussa. Mutta meidän pakomme tuottama häpeä on pimittänyt hänen -silmänsä. Hän unohtaa, että suuri poppamies voi tehdä meille yhtä -paljon vahinkoa kuolemankin jälkeen, niin, ehkäpä vielä enemmänkin kuin -eläissään. Onko Kirjava Kotka unohtanut, mitä muutamia vuosia sitten -tapahtui, kun eräs Minquapoppamies, joka kuitenkin oli tätä paljoa -huonompi, poltettiin roviolla? Kylässä kummitteli niin pahasti, että -meidän täytyä muuttaa pois sieltä, ja kun olimme löytäneet toisen -asuinpaikan, alkoi hirveä rutto raivota parissamme, niin että me -kadotimme enemmän kansaa, kuin miesmuistiin oli sodassa kaatunut. -Tuollaiset kokemukset kehottavat varovaisuuteen. Minun neuvoni on se, -että karkoitamme Ukkosen Veljen alueeltamme ja annamme oman -poppamiehemme vetää suojelevan kehän kylämme ympärille, niin ettei -valkoisten taika enää pysty meihin. Hänen seuralaisensa, Jäljetön, -kuolkoon sen sijaan paalussa, sillä hänen kätensä ovat maqualaisten -veren tahrassa, ja meidän kaatuneet miehemme huutavat kostoa. -Majavantappaja on puhunut." - -Intiaanien itsehillitsemiskyky, jota lapsuudesta saakka on kehitetty, -on suuri, ja Kirjavan Kotkan ei ollut sen vähempi kuin hänen -heimolaistensa. Oli kuitenkin selvää, että ne hyvähuudot, jotka -seurasivat Majavantappajan puhetta, pahoittivat häntä suuresti, sillä -ne olivat kahta vertaa voimakkaammat kuin hänen puhettaan seuranneet -huudot. Vaikea hänen näkyi myös olevan odottaa neuvospiipun hidasta -kiertoa miettivässä piirissä. Niin, viimeinen ei ollut ennättänyt vetää -kuin yhden sauhun, kun hän jo alkoi puhua: - -"Majavantappaja on puhunut viisaasti. Mutta hänen päässään on niin -paljon viisaita ajatuksia, että tungoksessa jokunen tulee poljetuksi. -Hän on kerrassaan unohtanut, että meillä itsellämmekin on poppamies, -suuri Luspa, joka osaa torjua luotamme valkoisen poppamiehen taiat -hänen kuolemansa jälkeen. Onhan hän itsekin myöntänyt, että Luspa on -häntä voimakkaampi, sillä miten olisi Luspa muuten voinut vetää -taikakehän kylämme ympärille, joka estää valkoista poppamiestä -pakenemasta kylästämme. Luottaen Luspan voimaan pysyn ehdotuksessani. -Minä olen puhunut." - -Tällä kertaa olivat hyväksymishuudot paljoa voimakkaammat kuin -edellisellä kerralla, ja Kirjavan Kotkan synkät kasvonpiirteet -kirkastuivat hiukan. Kun neuvospiippu oli tehnyt kierroksensa jälleen -ja välttämättömät sauhut oli vedetty, puhui Kalkalokäärme, yksi -vanhimmista ja kunnioitetuimmista isistä. - -"Sekä Kirjava Kotka että Majavantappaja ovat puhuneet viisaasti", sanoi -hän. "Heidän viisautensa on kuin kaksi virtaa, jotka kulkevat -vastatusten. Kalkalokäärme on vanha ja hänen tukkansa on harmaantunut -taisteluissa ja kärsimyksissä. Hänen käsivartensa eivät ole enää yhtä -vahvat kuin ennen. Ehkäpä hänellä sittenkin on kylliksi voimaa kaivaa -uoma, jossa molempien virtojen vedet voivat yhtyä ja sitten virrata -samaan suuntaan. Ainakin hän tahtoo yrittää. Hänestä näyttää siltä, -kuin kaikki riippuisi siitä, kenen loihtusanat, valkoisen vai punaisen, -ovat voimakkaampia. Kilvoitelkoot siis Ukkosen Veli ja Luspa voimastaan -tässä meidän silmiemme edessä. Jos Ukkosen Veli voittaa, niin seuraamme -Majavantappajan neuvoa, sillä henki ja onni on kalliimpi kuin kosto, -mutta jos Luspa voittaa valkoisen kilpailijansa, suostumme Kirjavan -Kotkan ehdotukseen. Minä olen puhunut." - -Tätä puhetta seurasi äänekäs hyväksyminen, niin voimakas ja -moniääninen, että Kirjavan Kotkan täytyi vasten tahtoaankin myöntyä -kansantahdon ratkaisuun. Hän lähetti siis heti nuoren intiaanin -hakemaan poppamies Luspaa, ja odottaessa hänen tuloaan lepäsi -neuvoskunta. - -Nick Truve oli sanasta sanaan tulkinnut Pekka Drufvalle intiaanien -puheet. Pekka Drufva oli rohkea! nuorukainen, valmis katsomaan kuolemaa -suoraani silmiin missä eri muodoissa se ilmenikin erämaassa. Mutta -kuolla on toista kuin tulla elävältä nyljetyksi. Niinpä hän tunsi -hiustensa nousevan pystyyn päällikön puheen aikana ja kauhun -kouristavan sydäntään. Mutta Majavantappaja avasi jälleen toivon -kultaisen oven. Kun Kalkalokäärme oli lopettanut sanottavansa, huomasi -hän, että nyt oli toden teolla esiinnyttävä poppamiehenä. Ja hän alkoi -tuumia, mitä keinoja hänellä saattoi olla käytettävänään. No, aivan -ilman hän ei ollut. Jo kimnaasissa hän oli ollut varsin taitava -yksinkertaisemmissa silmänkääntäjäkonsteissa, ja pitkän merimatkan -yksitoikkoisina päivinä oli hänellä ollut tilaisuutta harjoitella ajan -kuluksi tuota vanhaa taitoaan ja oppia muutamia uusiakin konsteja -eräältä merimieheltä, joka oli siinä suhteessa varsin taitava. Hän kävi -ajatuksissaan läpi koko ohjelmansa, mutta epätoivoissaan hän huomasi, -ettei ainoakaan konsti ollut sopiva. Milloin puuttui tarpeellisia -aineksia, milloin noitakonstit olivat sellaisia, etteivät ne olisi -tepsineet siksi alhaisella asteella oleviin intiaaneihin. - -Äkkiä hänen päähänsä pälkähti ajatus, joka sai hänet kohoamaan pystyyn. - -"Nick Truve, eikö tänään ole heinäkuun 26 päivä?" kysyi hän. - -"On kyllä", vastasi tämä. - -"Voitko sanoa paljonko kello on?" - -Vanha tiedustelija vilkaisi ensin aurinkoon, joka paistoi kirkkaalta -taivaalta, ja tarkasteli sitten puiden varjoja. Sitten hän sanoi: - -"Kello on hiukan yli yksi." - -Pekka Drufvan kasvot kirkastuivat ilosta. - -"Jollei isä Campanius ole erehtynyt tai minun oma muistini petä, niin -pelastan loistavasti sekä itseni että sinut", sanoi hän. - -"Hm", vastasi Nick Truve, "hyvä se olisi, silli pahassa pulassa me -olemme, mutta mitä tekemistä isä Campaniuksella voi olla tämän asian -kanssa, sitä en käsitä. Hänhän tuomitsee kaikkea noituutta. Häneltä et -ole voinut oppia mitään, millä voisit voittaa punanahkojen -poppamiehen." - -Pekka Drufva ei ennättänyt vastata, sillä samassa saapui Luspa, -maqualaisten suuri poppamies paikalle, ja nyt hänellä oli kylliksi -tekemistä katsellessaan tätä omituista ilmiötä. - -Olisipa voinut luulla, että harmaakarhu olisi astunut kahden jalan -varassa neuvottelukokoukseen. Luspalla oli näet päässään karhun pää, -jonka tyhjien silmäaukkojen läpi hän katseli eteensä ja jonka avonaisen -suun läpi, jota valkeat, kamalat hampaat koristivat, hän puhui. Sen -lisäksi hänellä oli, kuumuudesta huolimatta, yllään täydellinen -harmaankarhun talja, joka mukautui niin täydellisesti ruumiin mukaan, -että se näytti varsin luonnolliselta. Kaulanauhanaan hänellä oli -vihreän- ja punaisenkirjava käärme ja sitä paitsi riippui useita -kuivattuja käärmeitä, kilpikonnia, yölepakoita ja omituisia -kovakuoriaisia siellä täällä karhun turkissa. Kädessä hänellä oli -sauva, jonka päänä oli kallo, ja hänen olkapäällään istui elävä korppi, -joka silloin tällöin lausui jonkun sanan maqualaisten kielellä, jotka -Nick Truven selityksen mukaan merkitsivät: "Luspa on viisaista -viisain." - -Kun poppamies oli astunut päällikön eteen, kertoi tämä, mitä valkoinen -poppamies oli tehnyt sekä mitä Luspalta odotettiin. Tämä sanoi heti -olevansa valmis kilpailemaan Ukkosen Veljen kanssa. Hän ryhtyikin heti -toimeen. Aluksi hän yritti peloittaa Pekka Drufvaa kaikenlaisilla -konsteilla, jotka eivät kuitenkaan tehneet toivottua vaikutusta, sillä -Pekka, joka nyt oli hyvällä tuulella, nauroi hänelle vasten kasvoja. - -Päällikkö, jonka mielestä tämä alku oli liian lapsellinen ja typerä, -kysyi: "Millä suuri taikuri aikoo osoittaa valtaansa vieraan yli?" - -"Muuttamalla kalpeanaaman mustaksi puhaltamalla häneen", vastasi -poppamies. - -Koska se näytti suuresti miellyttävän intiaaneja, ryhtyi hän heti -toimeen. Hän asettui kädet selän takana Pekka Drufvan eteen, avasi -karhunkitansa auki, niin että siihen olisi mahtunut vangin koko pää, ja -alkoi sitten sähisten puhaltaa hänen ylitseen. Pekka Drufva huomasi, -että poppamies puhalsi hänen kasvoihinsa mustaa nestettä, jota hänellä -oli rakossa suussaan, aivankuin hienoa sadetta olisi tihkunut hänen -päälleen, samalla tavalla kuin räätälit ennen vanhaan puhalsivat vettä -suustaan kankaan yli, jotta se kutistuisi. Menettely ei ollut erittäin -mieluisa vangille, mutta olisihan sitä voinut sattua pahempaakin -intiaanien parissa. - -Hetken kuluttua puhallus päättyi. Poppamies veti kitansa loitommalle ja -näytti riemuitsevin liikkein uhriaan katselijoille. Näiden äänekkäistä -hyvä-huudoista saattoi Pekka Drufva päättää, että hän oli musta -kasvoiltaan, ja sen hän saattoi todetakin, kun päällikön teltasta -tuotiin pieni, halpahintainen peili, joka intiaanien mielestä oli -sanomattoman kallisarvoinen vaihtotavara. - -Kirjava Kotka oli hyvin tyytyväinen tähän poppamiehen konstiin. -Pilkallisella äänellä hän kysyi: "Miltä valkoisesta poppamiehestä -tuntuu muuttua mustaksi? Voiko hän tehdä yhtä suuren ihmeen?" - -Kun Nick Truve oli tulkinnut kysymyksen Pekka Drufvalle, vastasi tämä: - -"Muuttaa valkeat kasvot mustiksi on hyvinkin helppoa, sen konstin minä -osasin jo lapsena. Luspa ei voi kilpailla taidossa Ukkosen Veljen -kanssa." - -"Millä tavalla Ukkosen Veli aikoo voittaa hänet?" kysyi päällikkö -terävästi. - -"Minä aion mustata auringon", vastasi Pekka 1 Drufva sukkelasti. - -"Hui", huudahtivat intiaanit. Kirjavan Kotkan kasvoilla karehteli -ilkeämielistä riemua, kun hän vastasi: "Yritäpä!" -- -- - -"Mutta", sanoi Pekka Drufva, "niin suurta ja vaikeaa konstia tehdessä -täytyy olla vapaa. Käske miehesi avaamaan köyteni." - -Varmana siitä, että valkea poppamies häviäisi ja siten joutuisi -toivotun koston uhriksi, suostui Kirjava Kotka hänen pyyntöönsä, -asetettuaan ensin aseellisia miehiä paikan ympärille. - -Nyt Pekka Drufva astui vapaana piirin keskelle. - -"Henkeni riippuu nyt siitä, että isä Campanius ei ole erehtynyt", -mutisi hän itsekseen. Ja kääntyen Nick Truven puoleen hän kysyi sitten: - -"Paljonko kello nyt on?" - -Vanhus mittasi aikaa samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla ja -sanoi varmalla äänellä: "Kello on puoli kaksi." - -Nyt alkoi Pekka Drufva lukea ihmeellisiä loitsuja joissa pitkät otteet -klassillisten kirjailijoiden teoksista, joita hän oli oppinut Turun -kimnaasissa, esittivät hyvin tärkeää osaa. Ja kun kreikka ja latina -alkoi loppua, siirtyi hän ruotsinkieleen. Siinä puheessa, joka virtasi -hänen suustaan, olisi ollut paljon sellaista, mikä olisi herättänyt -intiaanien raivoa, jos he olisivat ymmärtäneet. Varsinkin Kirjava Kotka -sai niin paljon osakseen, että hänen kostonhalunsa olisi kohonnut yli -kiehumapisteensä, jos hän olisi käsittänyt pienenkin osan. Puhe oli -niin väkevästi pippuroitua, että Nick Truve, joka kuitenkin oli kaikkea -muuta kuin nauravalla tuulella, veti pakostakin suunsa nauruun. Ja -samalla kun tämä monikielinen sanatulva virtasi Pekka Drufvan suusta, -sätkytteli hän jalkojaan ja käsiään kuin hullu. Se tuntui hyvältä, kun -niin kauan oli ollut puuhun kytkettynä, mutta kuumuus oli niin suuri, -että hän hikoili hirveästi ja väsyi varsin pian. Vaieten hetkeksi hän -heitti kaihoavan katseen aurinkoon, joka paistoi kuitenkin yhtä -kirkkaasti kuin ennenkin. - -Ei ollut muuta neuvoa kuin alkaa uudestaan. Ja sen hän tekikin -kiitettävällä uutteruudella. Hyvän ajan kuluttua, jolloin hän ei ollut -tähystänyt aurinkoon, mutta sitä innokkaammin tehnyt työtä suullaan, -käsivarsillaan ja jaloillaan, kuului intiaanien parista äänekäs -hui-huuto. -- Nyt Pekka Drufva katsoi ylös aurinkoon ja kas -- -kultaisen pyörön toisessa kulmassa oli pykälä, joka kasvamistaan -kasvoi. Ei epäilystäkään! Auringonpimennys oli alkanut. Isä Campanius -ei ollut erehtynyt. Pekka Drufva riemuitsi, sillä siinä oli pelastus. - -Sanoin on mahdoton kuvailla sitä hämmästystä, joka valtasi intiaanit. -He heittäytyivät maahan ja käyttäytyivät kuin hullut. Mielettömin -kaikista oli Kirjava Kotka, jonka tummilla kasvoilla kuvastui vihaa, -kauhua ja pelästystä. Äkkiä Pekka Drufva tunsi käden olkapäällään. Se -oli vanha Kalkalokäärme. Hän osasi delawarekieltä, niin ettei tulkkia -tarvittu siinä keskustelussa, joka syntyi nyt heidän välillään. - -"Armahda, valkea veli, meitä äläkä hävitä aurinkoa kokonaan. Me emme -tule ilman sitä toimeen täällä erämaassa. Kuka kutsuisi esiin heinän ja -yrtit, joista metsän eläimet elävät, jos aurinko mustenisi, kuka -lämmittäisi vanhan miehen palelevia jäseniä, jos aurinko kadottaa -säteensä, kuka laskisi päivät ja vuodet, jos sen kasvot pimenisivät? -Ajattelehan tätä, valkea veli, äläkä tuota meille turmiota." - -"Ole huoleti, Kalkalokäärme", vastasi Pekka Drufva. "Niinpiankuin minä -lähden kylästä, kirkastuvat auringon kasvot jälleen." - -Kirjavan Kotkan majan oven pielessä riippuivat valkoisten miesten -varustukset. Kalkalokäärme ojensi Pekka Drufvalle hänen kiväärinsä, -ruutisarvensa, puukkonsa ja laukkunsa, sanoen: - -"Lähde, valkea veljeni, jotta me saisimme elää." - -"Ukkosen Veli tarvitsee opasta matkallaan erämaassa. Hän ei poistu -maqualaisten kylästä, jollei Jäljetön pääse hänen mukanaan." - -Kalkalokäärme leikkasi Nick Truven siteet poikki ja antoi hänellekin -hänen varustuksensa. - -Sitten molemmat valkeat miehet läksivät intiaanikylästä ainoankaan -käden koettamatta estää heitä. Niinkauankuin he olivat intiaanien -näkyvissä, astuivat he levollisin askelin ja aivan hitaasti, sillä he -eivät tahtoneet osoittaa pelkoa. Mutta niinpiankuin metsäinen harju -erotti heidät intiaanikylästä, kiiruhduttivat he suuresti askeleitaan. - -"Viisainta on", sanoi Nick Truve, "että joudumme mahdollisimman pian -niin kauas kuin mahdollista Kirjavan Kotkan lähettyviltä ja peitämme -jälkemme, sillä minä näin hänen silmistään, että hänen vihansa voittaa -jälleen hänen pelkonsa niinpiankuin aurinko kirkastuu. Ja silloin hän -ajaa meitä takaa ja ottaa meidät hengiltä, jollei Kalkalokäärme ja -Majavantappaja sitä voi estää." - -Pekka Drufva nyökkäsi päätään ja antoi seuralaisensa johtaa heidän -pakomatkaansa. Hetken kuluttua he saapuivat puron rannalle ja he -kulkivat kauan aikaa vedessä, jotta heidän jälkiänsä ei näkyisi. Pian -he olivat kadonneet metsään. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - -Palava järvi. - - -Kun aurinko, joka jo kauan sitten oli kirkastunut, alkoi laskea -läntisten metsien taakse, olivat pakolaisemme sivuuttaneet varsin -metsättömän laakson ja saapuneet korkealle kukkulalle, jolla kasvoi -monen sadan vuoden vanhoja pyökkejä ja muita lehtipuita. Täällä Nick -Truve pysähtyi, heitti repun selästään ja sanoi: - -"Nyt voi olla aika levätä. Meidän täytyy säästää voimiamme huomiseksi, -josta tulee varsin rasittava päivä. Puolen tunnin kuluttua on metsässä -pimeä. Parempaa yösijaa emme voi löytää, sillä täältä näemme laaksoon, -jonka yli intiaanien täytyy kulkea, jos he ajavat meitä takaa, ja -takanamme on tiheä metsä, missä pahimmassa tapauksessa löydämme hyviä -piilopaikkoja. Jääkäämme siis tänne, mutta me emme saa sytyttää tulta, -sillä se johdattaisi takaa-ajajat luoksemme." - -He kävivät istumaan tuuhean pyökkipuun juurelle, jonka oksat ulottuivat -melkein maahan saakka ja muodostivat siten luonnollisen lehdon, jonka -permannolla oli runsaasti kuivia lehtiä, sopivia makuualukseksi. Mutta -nyt nälkä alkoi suuressa määrin kiusata. Metsänriistan ampumista ei -voitu ajatellakaan, sillä olisi ollut vaarallista laukaista pyssyä, ja -sitä paitsi ei ollut tulta, missä paistaa. Onneksi repuista löytyi -kuitenkin ruokaa pariksi ateriaksi, sillä intiaanit eivät olleet -ennättäneet tyhjentää niitä. - -Syödessä alkoi keskustelukin sujua. - -"Kuinka tuon auringonpimennyksen laita oikeastaan oli, se kun sattui -meille niin otolliseen aikaan?" kysyi Nick Truve. "Mistä sinä tiesit, -että se tulisi?" - -"Sitä asiaa on helppo selittää", vastasi Pekka Drufva. "Niinkuin kai -tiedät, voivat tähtientutkijat edeltäkäsin laskea, milloin -auringonpimennykset tapahtuvat." - -"Onko se mahdollista! Miten se oikeastaan tapahtuu?" - -"Se käy siten, että tehdään matemaattisia laskuja taivaankappalten -liikkeistä, mutta minun tietoni eivät riitä tarkemmin selittääkseni -sitä asiaa. Siinä kyllin, että he osaavat sen tehdä. Isä Campanius, -kelpo kirkkoherramme, joka on huvitettu jos jostakin taivaan ja maan -välillä, omistaa tähtitieteellisen kalenterin, ja siinä seisoo -sellaisia asioita. Eräänä iltana, ainakin kaksi kuukautta sitten, -jolloin istuin hänen tuvassaan juttelemassa hänen kanssaan, kertoi hän, -että heinäkuun 26 päivänä tänä vuonna tapahtuu auringonpimennys, joka -alkaa viisi minuuttia yli kaksi ja meidän seuduillamme ulottuu -kolmeviidettä osaa auringon pinnan yli. No, tuo asia oli jo kauan -sitten kadonnut mielestäni, mutta seisoessani puuhun sidottuna ja -saatuani tietää, että henkeni pelastus riippui siitä, että voittaisin -intiaanien poppamiehen, välähti auringonpimennys äkkiä mieleeni. Heti -selvisi minulle, että jos isä Campaniuksen tieto piti paikkansa, niin -oli siinä paras pelastuskeino, sillä olin kuullut, että intiaanit -pelkäävät hirveästi auringonpimennystä. Siksi tartuin tuohon keinoon, -ja onneksi ei isä Campanius ollut erehtynyt. Tuo kelpo kirkkoherra -pelasti siten meidät kamalasta kuolemasta, ja niinkauankuin elän olen -hänelle siitä kiitoksenvelassa." - -"Hm", mutisi Nick Truve epäilevästi, "voisiko pappi todellakin tietää -sellaista niin paljon aikaisemmin? Kyllähän hän on oppinut, -mutta -- -- --" - -Nick Truve oli varsin hyvin perehtynyt erämaan salaisuuksiin, mutta -hänen koulutietonsa olivat hyvin heikot. - -Hetken kuluttua valmisti Nick Truve itselleen vuoteen kuivista -lehdistä ja vaipui uneen, jota vastoin Pekka Drufva kävi istumaan -kalliopaadelle, mistä hänellä valoisassa kesäyössä oli hyvä näköala yli -laakson. Tällä kertaa he eivät antaisi yllättää itseänsä. Siksi he -olivat päättäneet valvoa vuoroon, ja Pekka Drufva, joka oli nuorempi, -oli ensiksi vahdissa. - -Kirjavan Kotkan majassa istui, heti sen jälkeen kuin aurinko oli taas -kirkastunut, päällikkö itse ja poppamies Luspa, joka oli riisunut -karhuntaljan yltään ja näytti nyt tavalliselta intiaanilta. He olivat -yksin, sillä päällikkö oli ajanut ulos naiset, ja he keskustelivat -auringonpimennyksestä. - -"Sinä sanot, viisas Luspa, ettei Ukkosen Veli pimentänyt aurinkoa. -Mutta jollei hän sitä tehnyt, niin kuka sitten", kysyi Kirjava Kotka. - -"Aivan varmaan", vastasi poppamies, "olet sinä, urhoollinen päällikkö -ja vihollistesi kauhu, nähnyt ennenkin auringon kasvojen pimentyvän, -eikä silloin Ukkosen Veljeä ollut lähimaillakaan loihtimassa -pimennystä." - -"Mutta hänhän sanoi, että aurinko pimenisi jo ennenkuin se tapahtui." - -"Viisas päällikkö, minä selitän nyt sinulle, miksikä hän saattoi sen -tehdä. Avaa korvasi ja saat kuulla. Kun auringon pyörä tai joku osa -siitä pimenee, niin tapahtuu se siksi, että hirvittävä lohikäärme -taivaan laelta on päässyt valloilleen ja koettaa nielaista hirveään -kitaansa auringon. Mutta se ei onnistu kuin lyhyeksi hetkeksi, sillä -nahka lohikäärmeen kidassa ei ole kylliksi tunteeton voidakseen ajan -pitkään kestää auringon kuumuutta. Siksi täytyy hirviön hetken kuluttua -sylkäistä aurinko suustaan, muuten se polttaisi sen nielun. Siitä -johtuu, ettei auringonpimennys koskaan kestä kauan." - -"Sehän on kaikki hyvin viisasta", sanoi päällikkö, "mutta siitä ei käy -selville, kuinka Ukkosen Veli saattoi edeltäpäin tietää, milloin -lohikäärme saapuisi." - -"Sinä ymmärrät sen, kunhan olen päättänyt selitykseni", jatkoi -poppamies. "Tämän hirveän lohikäärmeen, joka alituisesti himoitsee -aurinkoa, pitävät valkoiset poppamiehet vangittuna suunnattomassa -luolassa kaukana idässä. Ja joka kerta, kun lohikäärme on polttanut -suunsa, palaa se vapaaehtoisesti luolaan, sillä hänellä on hirveät -tuskat, jotka lievenevät vain siellä. Mutta jonkun ajan kuluttua, -kuukausien, ehkäpä vasta vuosien perästä, haavat parantuvat, ja silloin -se taas vastustamattomasti haluaa niellä auringon. Hän joutuu silloin -niin hirveään raivoon huomatessaan olevansa vankina, että vuori vapisee -perustuksiaan myöten, ja estääkseen tuhoavaa maanjäristystä avaavat -valkeat poppamiehet luolan ovet ja päästävät lohikäärmeen ulos. Mutta, -huomaa päällikkö, joka kerta kun se tapahtuu, saavat kaikki valkeat -poppamiehet, missä ikänä he lienevätkin, jollakin salaisella tavalla -tietoa tästä. Ja kun he edeltäpäin tietävät, miten paljon aikaa -lohikäärme tarvitsee päästäksensä aurinkoon, niin on heidän helppo -laskea, milloin auringonpimennys alkaa. Nyt huomaat, päällikkö, miten -Ukkosen Veli saattoi tehdä niinkuin hän teki. Kaikki hänen loihtunsa -tarkoittivat vain meidän pettämistämme ja pelottamistamme." - -"Miksikä et sanonut tätä heti niinkauankuin valkoinen poppamies oli -vielä käsissämme", kysyi Kirjava Kotka synkkänä. - -"Siksi, että veljeni eivät olisi uskoneet minua. Vain sinun korvasi, -viisas päällikkö, ovat luodut oikein ymmärtämään totuutta." - -Päällikkö istui hyvän aikaa ääneti ja tuumi synkkänä mitä hän vasta oli -kuullut. Vihdoin hän sanoi: - -"Minä uskon sinua, Luspa, sillä sinä olet viisaista viisain. Mutta -sanohan, luuletko, että olisi vaarallista ottaa Ukkosen Veli hengiltä, -hänen ollessaan kotimatkalla ja luullessaan, että hän on lyönyt -maqualaiset sokeudella?" - -Pirullinen hymyily karehti poppamiehen synkillä kasvoilla. - -"Ei", sanoi hän, "vaarallista se ei olisi, jos minä olen mukana ja me -hautaamme hänen kuolleen ruumiinsa erämaahan, kauaksi maqualaisten -kylistä. Minulla on varmat keinot, joilla sidon hänen henkensä -ruumiiseen, niin ettei meillä ole vaaraa, jos vain tulevaisuudessa -kartamme sitä paikkaa, jonne hän haudataan. Minun neuvoni on siis se, -että sinä, päällikkö, lähdet minun kanssani ajamaan häntä takaa." - -Tämä vastaus miellytti silminnähtävästi suuresti päällikköä. Hänen -kasvonsa loistivat voitonriemua ja mustat silmät leimusivat vihaa. -Mutta sitä testi vain hetken aikaa. Sitten näyttivät epäilyt heräävän, -eikä hän salannut niitä poppamieheltäkään. - -"Veljeni on hyvin viisas", sanoi hän, "mutta voiko hän avata myös -Kalkalokäärmeen ja Majavantappajan silmät näkemään totuutta? He -vastustavat takaa-ajoa ja useimmat heimon jäsenistä puhuvat heidän -suunsa kautta. Heidän mielestään valkoinen poppamies on voittanut -Luspan eivätkä seuraa hänen neuvoansa." - -Mutta Luspa tiesi tähänkin neuvon. "Paitsi minua ei urhoollinen -päällikkömme tarvitse kuin kymmenen miestä, ja he seuraavat häntä, jos -hän sanoo, että hän teltassaan on puhutellut isiensä henkiä ja heiltä -saanut tietää, että sen jälkeen kuin aurinko on jälleen kirkastunut, ei -valkoinen poppamies ole enää sen vaarallisempi kuin kalkalokäärme, joka -purtuaan on tyhjentänyt kaiken myrkkynsä. Majavantappaja ja hänen -liittolaisensa eivät tarvitse tietää koko asiasta mitään, ennenkuin -retkikunta on palannut takaisin suoritettuaan onnellisesti työnsä. -Lähdetään matkaan auringon mentyä mailleen ja pimeyden peittäessä -kylän." - -Mutta Kirjava Kotka esteli vieläkin: - -"Pimeässä me emme voi seurata pakolaisten jälkiä ja aamun sarastaessa -he ovat ennättäneet jo kauaksi. Valkoiset miehet eivät vitkastele, kun -he pakenevat Kirjavan Kotkan kostea." - -"Lähettäköön Kirjava Kotka heti paikalla kaksi tiedustelijaa, jotka -seuraavat valkoisten jälkiä ja selvin merkein merkitsevät heidän -suuntansa. Varmaankin Ukkosen Veli ja Jäljetön lepäävät yöllä, jotta he -eivät pimeässä jättäisi jälkeensä kovin selviä jälkiä." - -Tämä neuvo miellytti siinä määrin Kirjavaa Kotkaa, että hän unohti -intiaani-arvokkaisuutensa ja hyökäten pystyyn huudahti: - -"Luspa on viisain kaikista, ja miksikä en silloin seuraisi hänen -neuvoaan? Kirjava Kotka menee nyt lähettämään kaksi tiedustelijaa -matkaan. Hän tietää, että Luspan avulla me voitamme." - -Nyt ystävykset erosivat. Kummankin silmissä hehkui pohjaton viha. -Ukkosen Veli oli voittanut Luspan eikä sellaista intiaani-poppamies voi -koskaan unohtaa. - - * * * * * - -Aamu alkaa sarastaa ja punainen viiru idässä heittää salaperäisen -loisteensa puiden latvoihin, ennustaen uutta päivää. Nyt Nick Truve -vuorossaan istuu kalliolla ja valvoo Pekka Drufvan nukkuessa. -Viimeksimainittu on niin syvälle painunut lehtikasaan, että vain hänen -kasvonsa näkyvät. Ja nämät kasvot muistuttavat pikemmin intiaania kuin -valkeaihoista, sillä vaikka hän moneen kertaan oli pessyt kasvonsa -joessa, ei musta väri, jota Luspa oli puhaltanut häneen, ollut kokonaan -lähtenyt. Se oli vain vaalennut ja muuttunut ruskeanpunaiseksi mustan -asemesta. Mutta näillä maalatuilla piirteillä karehti onnekas ilme, -joka ei soveltunut nykyhetkeen. - -Hän uneksi Greta Printzistä. Hän oli ollut Pekka Drufvan ajatuksissa, -kun hän seisoi sidottuna puuhun, kuolema silmiensä edessä. Ja nyt hän -ilmestyi hänelle unessa. - -Pekka Drufva uneksi, että Greta siveli pienellä, valkoisella, pehmeällä -kädellään hänen otsaansa ja sanoi: Pekka Drufva, minä olen ollut sinun -pieni Gretasi aina siitä saakka, kun pelastit minut merestä. Ja aikaa -myöten tulen sinun pieneksi vaimoksesi. Se ei merkitse mitään, että -minä olen kuvernöörin tytär ja sinä tavallinen tiedustelija, sillä -Jumala saa tahtonsa tapahtumaan monella eri tavalla. Ja hän tahtoo, -että meistä kahdesta tulee yksi, sen minä tiedän. Tämä vakuutus tuotti -Pekka Drufvalle sanomatonta onnea, mutta juuri kun hän aikoi tarttua -tuohon pieneen valkoiseen käteen ja suudella sitä, vetäytyi se pois. Ja -sen sijaan laskeutui raskas ja känsäinen käsi hänen olkapäälleen ja -pudisteli häntä. Hän heräsi aivan ymmällä tästä äkillisestä ylimenosta. -Kun hän avasi silmänsä, seisoi Nick Truve kumartuneena hänen ylitseen. - -"Ylös, Pekka Drufva", sanoi hän, "nyt ei ole aikaa nukkua, sillä muuten -vaivumme ikuiseen uneen. Sudet ovat kintereillämme. Näin koko joukon -heitä metsän reunassa, laakson toisella puolen. He seisovat aivan -liikkumatta, luultavasti odottaen täyttä päivää, jotta he voisivat -nähdä meidän jälkemme. Mitenkä he ovat voineet seurata jälkiämme yöllä, -on minulle täydellinen arvoitus. Parasta että pian muutan nimeni, sillä -Jäljetön ei sovellu minuun enää." - -Samassa Pekka Drufva oli täysin hereillä. Parissa minuutissa olivat -reput ja ruutisarvet heitetyt yli olkapään, ja sitten sitä lähdettiin -matkaan kiväärit kainalossa. Nick Truve astui edeltä ja Pekka Drufva ei -voinut muuta kuin ihmetellä, miten taitavasti hän osasi valita -sellaisen tien, jossa jäljet vähimmin näkyivät. Metsässä ei vielä ollut -lähimainkaan valoisaa, mutta vaistollaan vanha tiedustelija aina näytti -löytävän parhaan tien. Ja punainen juova idässä oli tienviittana -ilmansuuntaan nähden. - -Niin he olivat nopeassa vauhdissa kulkeneet lähes kaksi tuntia ja oli -tullut jo täysi päivä. Äkkiä Nick Truve nyt pysähtyi, ja sanoi viitaten -korkeaan ja tuuheaan puuhun: - -"Sinä Pekka, jolla on nuoremmat jalat ja terävämmät silmät, kiipeä -tuohon puuhun ja katso jälkeemme. Minusta tuntuu, ikäänkuin Sudet -olisivat kintereillämme." - -Pekka Drufva teki niinkuin häntä pyydettiin, ja hetken kuluttua hän -istui puun latvassa, oksien peitossa. Tarkastettuaan metsää hän -kiiruhti alas nopeasti ja sukkelasti kuin orava. - -"Näin kaksi Sutta", sanoi hän, "vaan he eivät seuraa meidän jälkiämme, -istuvat vain pensaikossa, ikäänkuin he odottaisivat jotain." - -"Ahaa, minä ymmärrän. Ne ovat kaksi tiedustelijaa, jotka ovat lähetetyt -edeltä. He tietävät missä me olemme, mutta eivät uskalla lähestyä -ennenkuin pääjoukko saapuu paikalle. Sitä he odottavat. Jospa se -viipyisi vielä hyvän aikaa. Parasta taitaa olla nyt, että poikkeamme -etelään päin, osittain siksi, että eksytämme heidät, osittain siksi, -että maanpinta siellä käsin on kovempaa, niin että jälkemme ovat -vähemmän selvät. He löytävät ne kuitenkin lopulta, sillä heillä lienee -mainiot tiedustelijat, mutta heidän etsiessänsä voitamme me aikaa." - -He jatkoivat kaikessa kiireessä siihen suuntaan, kuin vanha -tiedustelija oli ehdottanut. - -Kiiruhdettuaan eteenpäin noin tunnin aikaa, kimmelsi äkkiä kirkas -vesipeili puiden lomista esiin. Parin minuutin kuluttua he seisoivat -kauniin metsälammen rannalla. Se oli aivan pieni, tuskin viidenkymmenen -tynnyrinalan suuruinen, ja muodoltaan melkein munanmuotoinen. -Vastakkaisella rannalla pisti kapea niemi veteen. Niemen kärjessä oli -kiviröykkiö, suuria kallionlohkareita, jotka olivat ladotut -päälletysten ja vierettäin. - -"Kas tuossa", sanoi Nick Truve osoittaen kiviröykkiötä, -"kalliolinnoitus, jonka takaa voimme antaa pyssyjemme puhua, sillä -tämän pitemmälle tuskin pääsemme Susia pakoon. Ja tuossa on silta, jota -pitkin voimme päästä veteen jättämättä jälkiä taaksemme. Meidän täytyy -uida järven poikki." - -Silta, jota hän tarkoitti, oli kumoon kaatunut puu, joka makasi latva -vedessä, mutta runko oli jonkun matkaa kuivalla maalla. - -He astuivatkin pitkin runkoa jättämättä jälkeensä minkäänlaisia jälkiä, -ja hyppäsivät veteen. Kun Pekka Drufva oli uinut vähän matkaa, alkoi -hän yskiä ja syljeksiä ja huusi toverilleen: - -"Hyi olkoon, mitä inhottavaa veden päällä uiskentelee -- suuria mustia -läikkiä ja niiden välissä ikäänkuin öljyä. Ja vesi hajuaa aivan -apteekille. Sain hiukan vettä suuhun ja se maistuu karvaalta kuin -lääke." - -Nick Truve ei vastannut heti tähän kysymykseen, sillä hän ei liikkunut -yhtä vapaasti vedessä kuin hänen toverinsa, ja piti suunsa kiinni, -jotta hän ei saisi vettä suuhunsa. Mutta kun he olivat nousseet maihin -kiviröykkiön rannassa, sanoi hän: - -"Nuo mustat läikät ovat maapihkaa. Sellaista olen nähnyt ennenkin, -sillä sitä kaivetaan maasta lähellä meidän siirtolaamme, ja intiaanit -käyttävät sitä tulisoihtuina. Mutta tuollaista öljyä kuin tuossa veden -pinnalla kelluu, en sen sijaan ole koskaan nähnyt, mutta olen kyllä -kuullut siitä puhuttavan. Sitäkin saadaan maasta ja sitä nimitetään -maaöljyksi. Siitä haju lähtee." - -"Hm", mutisi Pekka Drufva, "ihmeellisen lihavaa maata tämä lienee, -koska itse maasta voi lähteä öljyä. Sellaista en koskaan ole kuullut. --- Katsohan meidän vaatteitamme, nehän ovat aivan öljyssä, ja miltä ne -haisevat! Mikä onni, että tuuli on myötäinen, muuten me aivan -tukehtuisimme. Olinhan minä tuntevinani omituista hajua lähestyessämme -tätä paikkaa, mutta en koskaan voinut aavistaa, että se tuli järvestä." - -He alkoivat nyt tarkastella sitä paikkaa, jossa he olivat. Kiviröykkiö -ei ollut kovin suuri, mutta se ansaitsi todellakin kalliolinnoituksen -nimeä, joksika vanha tiedustelija oli sen ristinyt. Näiden lohkareitten -takana oli kylliksi turvallisia ampumapaikkoja eikä myöskään ollut -vaikea väijyä niiden takana tulematta itse nähdyksi. - -"Tänne me pysähdymme", sanoi Pekka Drufva. "Antaa Susien tulla! Täällä -me voimme puolustautua heitä vastaan niinkauankuin ruutia ja kuulia -riittää." - -"Ja ruokaa", sanoi Nick Truve. "Sitä paitsi unohdat sinä niemen. Järven -ympäri on helppo kulkea ja meidän päällemme voidaan hyökätä kahdelta -taholta. Ainahan me voimme ampua jonkun intiaanin, mutta ladatessamme -hyökkäävät toiset päällemme. Toista se olisi, jos olisi itsestään -latinkiin meneviä pyssyjä." - -Pekka Drufva raapi korvallistaan. Muuta hän ei osannut vastata vanhan -tiedustelijan epäilyksiin, sillä hän myönsi vanhuksen olevan oikeassa. - -"Siitä huolimatta olen halukas suostumaan ehdotukseesi", jatkoi Nick -Truve, "sillä ranta takanamme näyttää olevan suoperäinen ja matala, ja -meidän olisi mahdoton sekoittaa jälkemme. Paha kyllä emme osaa lentää. -Mutta jos meidän on pakko tapella, niin on sitä parasta tehdä täällä. -Mieluisinta olisi kuitenkin, jolleivät Sudet keksisi piilopaikkaamme." - -Aluksi näytti todellakin siltä, kuin vanhan tiedustelijan toivomus -olisi käynyt toteen, sillä kului ainakin pari tuntia ennenkuin -ainoatakaan intiaania näkyi, vaikka miten tarkasti olisi pidetty heitä -silmällä. Sillä välin molemmat pakolaiset päättivät syödä loput -eväistänsä, jotka olivat repuissa. Syöminen saisi sitten jäädä Jumalan -haltuun, tuumivat he. Jos heidän oli pakko ruveta tappeluun Susien -kanssa, oli heidän parasta olla voimissaan. - -Lopetettuaan ateriansa ja juteltuaan hyvän aikaa, ilmestyi äkkiä joukko -intiaaneja järven toiselle rannalle. He näyttivät epäröivän minne -pakolaiset olivat kadonneet, sillä he kulkivat sinne tänne etsien -heidän jälkiään. Kaksi heistä herätti erikoista huomiota, sillä he -näyttivät olevan toisia korkeammat arvoltaan. Toisen heistä saattoi -heti kookkaasta vartalostaan ja sulkapäähineestään tuntea Kirjavaksi -Kotkaksi. Toisen suhteen Nick Truve oli sitä mieltä, että hän -varmaankin oli poppamies Luspa. - -"Sitä asiaa minä en voi arvostella", sanoi Pekka Drufva, "sillä minä -näin hänet ainoastaan karhuksi pukeutuneena." - -"Hän se on", intti vanhus. "Etkö huomannut, miten poppamiehen ruumis -vähä väliä hytkähteli, ja samoin on tämänkin laita." - -Varsin pitkän neuvottelun jälkeen, joka näennäisesti koski pakolaisten -valitsemaa suuntaa, näytti Luspa viittaavan kiviröykkiötä kohti järven -toisella rannalla. "Siellä he ovat", sanoivat hänen liikkeensä niin -selvästi, kuin olisi kuullut sanat hänen huuliltaan. Ja heti sen -jälkeen läksi koko liuta, kaikkiaan kaksitoista hyvin asestettua -miestä, veteen uidakseen niemelle. - -Nyt oli ratkaiseva hetki. - -Pekka Drufva istui kallion halkeamassa, valmiina nostamaan pyssynsä -poskelleen. Mutta kesken jännittävää odotusta pälkähti tuuma hänen -päähänsä. Hän laski pyssyn polvelleen ja otti sen sijaan tuluksensa -esille, iski tulta ja sytytti palan taulaa. - -Siltä paikalta, missä hän istui, saattoi hän nähdä miten öljy muodosti -ikäänkuin kolmikulmaisen peilin järven yli. Sen kärki ulottui -kiviröykkiöön, jota vastoin kolmion kanta kulki pitkin järven -vastakkaista rantaa. - -"Jos tuo on öljyä", mutisi hän itsekseen, "niin täytyy sen voida palaa. -Ainakin voi koettaa." - -Sitten hän ryömi veden rajaan. Miten varovaisesti, hän liikkuikin, niin -intiaanit olivat huomanneet hänet, sillä he päästivät kaikuvan -riemuhuudon. Mutta Pekka Drufva ei keskeyttänyt työtään. Sitä vastoin -hänen toverinsa raivostui kerrassaan ja huusi: - -"Oletko aivan järjiltäsi, Pekka Drufva! Ettäs noin turhaan näytät -itseäsi! Nyt -- -- --" - -Sen pitemmälle ei Nick Truve ennättänyt nuhdella, sillä Pekka Drufva -heitti taulan öljyn keskelle. Ja tulos oli sellainen, ettei yksin Nick -Truve vaiennut, vaan vihollisetkin väistyivät kauhuissaan. Kumeasti -puhisten syttyi öljy palamaan ja silmänräpäyksessä lähin osa järveä oli -tulen ja liekkien vallassa, Ja pihisten tuuli ajoi edelleen tulimerta, -joka sen johdosta, että öljypeili oli kolmion muotoinen, kasvoi yhä -suuremmaksi ja suuremmaksi mitä lähemmäksi se lähestyi toista rantaa. -Ja keskellä järveä intiaanit uivat. Silmänräpäyksessä liekit -piirittivät heidät. Ne, joilla oli siksi paljon mielenmalttia, että he -sukelsivat veden alle, pääsivät jokseenkin vähillä vammoilla, mutta -suurin osa sai pahoja palohaavoja. - -Koska öljykerros vedenpinnalla oli hyvin ohut, ei paloa tietenkään -voinut kauan kestää. Hehkuva liekki kulki pitkin järven pintaa ja -sammui sitten. - -Nyt saattoi nähdä, miten intiaanien oli käynyt. He olivat kaikki -palanneet rantaan ja useita heistä täytyi kantaa maihin. Näiden -joukossa oli sekä päällikkö että poppamies. Niin, he näyttivät olevan -pahimmin haavoittuneet, sillä äkkiä laitettiin paarit heitä varten -kuntoon. Sitten kaikki hävisivät metsään, eivätkä pakolaisemme sen -jälkeen nähneet enää ainoatakaan Sutta paluumatkansa varrella. - -Kotimatkaa kesti lähes kaksi viikkoa, mutta niinpä heidän täytyi myös -samoilla suunnattomien aarniometsien halki, joissa varmaankaan ei -ainoakaan valkeaihoinen ennen heitä ollut käynyt. - -Pitkä paluumatka oli kuitenkin hyvin mieluisa. He saattoivat -ampua niin paljon metsänriistaa kuin he tarvitsivat, eikä kukaan -estänyt heitä paistamasta sitä nuotiolla. Sellainen metsäelämä oli -kummallekin mieleen, jonka lisäksi he tutustuivat tuntemattomiin ja -mielenkiintoisiin seutuihin. - -Kirjava Kotka ja poppamies Luspa eivät kumpikaan sairastuneet -hengenvaarallisesti, mutta he olivat kauan sairaina ja saivat kärsiä -paljon kipuja. Ukkosen Veljeä he pelkäsivät niin kauheasti, etteivät he -uskaltaneet enää lähestyä niitä seutuja, missä he tiesivät hänen -oleskelevan. Siitä johtui, ettei siitä ryöstöretkestäkään tullut -mitään, jota he kauan aikaa olivat suunnitelleet delawareja vastaan. -Vasta paljon myöhemmin, kun he saivat kuulla, ettei "Valkoisten -poppamies" enää ollut Uudessa Ruotsissa, läksivät he taas liikkeelle. - -Molempien tiedustelijoiden tulo Uuteen Göteborgiin herätti suurta iloa, -sillä heidän viipymisensä oli tuottanut levottomuutta ruotsalaisten -parissa, varsinkin kun salaperäiset huhut heidän vangitsemisestaan -olivat tunkeutuneet erämaan halki. Se joka ei ollut vähimmin ollut -levoton heidän tähtensä ja joka oli salassa vuodattanut katkeria -kyyneleitä, oli neiti Greta Printz. Eikö hän koskaan enää saisi nähdä -sankariaan -- Pekka Drufvaa? Mutta hän palasikin takaisin, ja silloin -oli kaikki taas hyvin. Ja kun molempien tiedustelijoiden seikkailut -tulivat tunnetuiksi, tuli heistä koko siirtokunnan sankarit. - -Heidän tiedusteluretkensä Schylkilljokea pitkin ei jäänyt myöskään -tuloksettomaksi. Sen putouksen rannalle, jonka he olivat löytäneet, -rakennettiin vesimylly. Ja Nick Truven unelma toteutui. Hänestä tuli -näet sen ensimäinen mylläri. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - -Kova isku. - - -Vähän enemmän kuin puoli vuotta oli kulunut siitä, kun molemmat -tiedustelijat olivat palanreet vaaralliselta retkeltään maqualaisten -kylästä. Kaiken aikaa oli ollut tavattoman kylmä talvi. Siirtokunnan -pellot ja viljelykset olivat olleet valkean lumivaipan peitossa, ja -metsässä puun oksia painosti raskas lumitaakka. Ruotsalaiset -uutisasukkaat, jotka kotimaastaan olivat tuoreet mukanaan suksia, -olivat nyt ensi kertaa pitkistä ajoista tilaisuudessa hiihtämään -intiaanien suureksi ihmetykseksi, sillä he eivät olleet koskaan nähneet -sellaisia kulkuneuvoja. Ja Pekka Drufva oli osoittanut olevansa taitava -hiihtäjä, mikä lisäsi yhä hänen suurta mainettaan siirtokunnassa. -Muuten oli talvi tuonut mukanaan suuren hiljaisuuden siirtokuntaan, -jota vain ruotsalaisten vierasvaraiset juhlat jouluna keskeyttivät. -Muuten ei tapahtunut mitään koko talven pitkään. Pekka Drufva metsästi, -uutisasukkaat kaatoivat hirsiä metsässä, sillä välin kuin heidän -vaimonsa kehräsivät ja kutoivat, ja kirkkoa rakennettiin myös -ahkerasti, jonka toivottiin valmistuvan vihittäväksi kesällä. - -Mutta nyt oli kevät, ja kevät oli varhainen vuonna 1646. Ennenkuin -tiesi asiaakaan, olivat puut hiirenkorvalla, kevätkukkaset kutoivat -kauniin peitteensä maan yli, linnut visersivät ja rakensivat pesiä, ja -siirtolaisten pienet puutarhamaat vihannoivat ja kukkivat. Ilma tuntui -nousevan päähän kuin nuori viini, ja ihmiset heräsivät ikäänkuin uuteen -eloon, talven vallan taituttua. - - * * * * * - -Eräänä kauniina kevätiltana oli Pekka Drufva palannut kotiin pitemmältä -retkeltä, jonka hän oli tehnyt siirtokunnan kaukaisempiin osiin. Hän -oli väsynyt, ja syötyään illallista hän meni maata. Mutta hän ei ollut -nukkunut kauan, kun hän heräsi siihen, että joku pudisti häntä -hartioista. Kun hän avasi silmänsä, näki hän edessään Printzinhovin -vanhan palvelijan, Gabrielin. Ja sen verran kuin Pekka kevätillan -kalpeassa valossa saattoi erottaa, näytti vanha mies kalpealta ja -kiihtyneeltä. - -"Mikä on hätänä, Gabriel", kysyi hän. "Onko jokin onnettomuus -tapahtunut Printzinhovissa?" - -"Kuvernööri lähettää sinulle terveisiä ja pyytää sinua heti saapumaan -hänen luokseen." - -Yhdellä hyppäyksellä Pekka Drufva oli pystyssä. Sillä välin kun hän -puki ylleen, herätti vanhan uskollisen palvelijan huolestunut ilme -hänen huomiotaan ja hän muisti, ettei Gabriel ollut vastannut mitään -hänen kysymykseensä. - -"Minä näen sinusta, Gabriel", sanoi hän, "että jokin onnettomuus on -tapahtunut. Etkö voi edeltäkäsin kertoa minulle, mitä se on?" - -"Onnettomuus se on", mutisi vanhus kyynelten noustessa hänen silmiinsä, -"luullakseni kovin isku, mikä koskaan on kohdannut kuvernööriä. Hän on -ollut monta vuotta isäntäni, ja olen seurannut häntä sekä sodan että -rauhan aikana, mutta ei koskaan kohtalo ole iskenyt häneen niin kovasti -kuin nyt." - -"Mutta Gabriel, puhuhan toki suusi puhtaaksi. Mikä kova isku on -kohdannut häntä?" - -"Molemmat neidit ovat kadonneet." - -"Oletko hullu, mies -- neidit kadonneet", huusi Pekka Drufva ja tarttui -sanantuojaa niin kovasti olkapäihin, että tämä huojui kuin kaisla. - -Jos joku olisi lyönyt Pekka Drufvaa vasaralla otsaan, ei hän olisi -voinut saada sen kovempaa iskua kuin mikä tämä oli. Mutta hän hillitsi -itsensä ja kysyi käheällä äänellä: - -"Miten se tapahtui?" - -"Sen saat parhaiten kuulla kuvernööriltä itseltään", arveli palvelija. - -Nyt Pekka Drufva oli valmis ja nopeasti hän syöksyi ovelle. Parissa -minuutissa hän oli ennättänyt Printzinhoviin, jättäen sanantuojan -kauaksi jälkeensä. - -Hänet päästettiin heti kuvernöörin luo. Vanha Gabriel ei ollut -liioitellut. Pekka Drufva ei ollut koskaan nähnyt kuvernööri Printziä -niin masentuneena. Vaivalla hän saattoi selvästi kertoa mitä oli -tapahtunut. - -Viiden ajoissa iltapuolella olivat Lydia ja Greta neidit menneet -kävelemään, "ihailemaan kevättä", niinkuin jälkimäinen oli sanonut. -Äitipuolen kysymykseen minne he aikoivat lähteä, oli Lydia vastannut: -"Me menemme Huokausten mäelle ja pistäydymme Franssonilla -paluumatkalla." Ei kukaan pannut erikoista huomiota tähän -kävelyretkeen, sillä tytöt kulkivat usein kahden ympäristössä. Uuden -Göteborgin ympäristö oli kaikkein rauhallisin koko maailmassa, ja -kukapa olisi tahtonut tehdä pahaa kuvernöörin tyttärille. Uutisasukkaat -olivat hyvin kiintyneet molempiin tyttöihin, ja he kävivät usein heidän -hirsimajoissaan. Mutta aika kului, eikä heitä I kuulunut kotiin. -Kahdeksan aikana, jolloin perhe kerääntyi illalliselle, saapui -kuvernööri kotiin linnoituksesta; tytöt eivät olleet vieläkään -palanneet. Isä murahteli hiukan moittien heidän epätäsmällisyyttään, -mutta rouva rauhoitti häntä saneen, että tytöt varmaan olivat viipyneet -Franssonien luona ja että Franssonin vaimo varmaan saattaisi heidät -metsän läpi kotiin, jos tulisi pimeä. Mutta kello tuli yhdeksän, eikä -heitä vain kuulunut. Silloin kuvernööri tuli levottomaksi ja läksi itse -heitä vastaan. Mutta hän ennätti aina Huokausten mäelle saakka, missä -oli nyt varsin pimeä puiden varjossa, kohtaamatta heitä. Hän huusi, -mutta ei saanut vastausta. Silloin hän meni uutisasukkaan Franssonin -mökille, joka sijaitsi aivan mäen läheisyydessä, tiedustellakseen -sieltä. Franssonin vaimo kertoi nähneensä, kun neidit kulkivat -Huokausten mäelle johtavaa metsätietä pitkin, mutta hän ei ollut -huomannut heidän palaavan takaisin. Vielä vähemmän he kotimatkalla -olivat pistäytyneet uutisasukkaan mökillä. Nyt kuvernööri pelästyi -pahasti ja aavisti, että onnettomuus oli tapahtunut. Hän koetti -kuitenkin rohkaista mieltään sillä oletuksella, että he olivat -palanneet kotiin toista tietä. Tämä toivo näyttäytyi kuitenkin -perättömäksi hänen palattuaan kotiin, ja hirveän levottomuuden vallassa -hän oli lähettänyt hakemaan Pekka Drufvaa, joka, niin tottunut kuin hän -oli väijyskelemään metsissä, varmaankin parhaiten voisi auttaa heitä. -Hän lopetti puheensa seuraavin sanoin: - -"Etsi lapsiani ja pelasta heidät, jos he ovat vielä pelastettavissa, ja -minä tahdon kohdella sinua kuin poikaani koko elämäni ajan." - -"Minä teen kaikki, mitä ihmisvoimassa on", vastasi Pekka Drufva -ahdistunein mielin. - -Sitten hän pyysi saada kolme tai neljä soihtua sekä yhtä monta -soihdunkantajaa. - -Ne hankittiin kiireessä ja kahden palvelijan sekä Gabrielin oli määrä -seurata mukana. Mutta kun pieni joukko oli lähtövalmiina, selitti -kuvernööri, että hän itse tahtoi tulla mukaan. Pekka Drufva vastusti -sitä siitä syystä, että lepo olisi välttämätöntä murheen murtamalle -miehelle. - -"Mitenkä minä voisin levätä, kun joka hetki pelkään saavani mitä -kauheimpia tietoja. Parempi olla itse mukana ja päästä heti kaikesta -selville", päätti kuvernööri. - -Siihen ei ollut mitään sanottavana. Siten viisi miestä läksi matkaan ja -pian he olivatkin päässeen päämääräänsä. Huokausten mäki oli -luonnollinen kukkula, joka muistutti suurta jättiläishautaa. Se -sijaitsi Delawarejoen rannalla, noin parinkymmenen minuutin päässä -Printzinhovista. Sillä kasvoi kauniita lehtipuita, ja mäen korkeimmalta -kohdalta, jonne kuvernööri oli panettanut penkin, oli kaunis näköala -yli valtavan joen. Nimen olivat Printzin neidit antaneet sille niiden -kumeitten, huokaavien äänten johdosta, jotka syntyivät aaltojen -loiskiessa sen kallioista, jokirantaan viettävää kylkeä vasten. - -Soihtujen valossa oli Pekka Drufva kaiken aikaa saattanut seurata -tyttöjen jälkiä Printzinhovin puistosta mäen kukkulalle saakka, silloin -tällöin vain he olivat poikenneet kukkia poimimaan. Penkillä he olivat, -jäljistä päättäen, istuneet varsin kauan ja tehneet käsitöitä, mikä -kävi ilmi maahan heitetyistä langanpätkistä ja kangaspalasista. -Metsässä, mäen rinteillä, he eivät olleet käyneet. - -Nyt piti tutkia vain mäeltä poistuvia jälkiä. Nekin olivat varsin -selvät aina mäen juurelle saakka, mutta siinä ne päättyivät. Tätä -paikkaa Pekka Drufva tutki hyvin tarkoin. Mäen juurta, ottamatta sitä -osaa lukuun, jota joki rajoitti, ympäröi tiheä ja okainen pensaikko. -Mutta niihin aikoihin, jolloin Huokausten mäki oli tullut Printzin -neitosten, ja monen muun sitä paitsi, lempipaikaksi, oli kuvernööri -hakkauttanut leveän aukon pensaikon läpi. Siinä juuri Pekka Drufva, -polvillaan maassa ja soihtu vieressään, tutki jälkiä. Ja siihen hänen -tarkastuksensa myös päättyi. Kun hän hetken kuluttua nousi pystyyn, -kysyi kuvernööri: - -"Näetkö jotain, Pekka Drufva?" - -"Näen kyllä", vastasi hän kiihtyneellä äänellä, "näen jotain, jota en -tahtoisi nähdä." - -"Sano kuitenkin mitä sinä näet; koetan kestää pahintakin." - -"Tällä paikalla", jatkoi Pekka Drufva, "hyökkäsi varmaan pahaa -aavistamattomien neitosten kimppuun kaksi miestä, toisella oli leveät -ja varsin lyhyet jalat, toisella hiukan kapeammat ja pitemmät. -Kummallakin oli intiaanien mockasiinit jalassa." - -"Hyvä Jumala, intiaanejako ne olivatkin", huudahti kuvernööri. - -"Ei", vastasi Pekka Drufva, "vaan valkoihoisia." - -"Mistä sinä sen näet?" - -"Jäljistä. Valkea mies astuu aina hiukan ulospäin, jollei hänellä -lapsesta saakka ole ollut pahaa tapaa käydä jalat sisäänpäin. Mutta -intiaani astui aina jalka suoraan eteenpäin. Punaisen miehen askel on -aina suora, mutta valkean enemmän tai vähemmän viisto." - -"Eihän se mitenkään ole voinut olla kukaan uutisasukkaista!" - -"Täällä kylässä vain kaksi miestä käyttää mockasiinejä. Toinen on Nick -Truve ja toinen minä. Mutta ei suinkaan meitä voitane epäillä!" - -"Ei, poikaseni, ei teitä voida epäillä. Mutta jolleivät ryöstäjät ole -intiaaneja eikä uutisasukkaita, niin keitä he sitten herran nimessä -voivat olla?" - -"Se on Peter Irgens ja hänen poikansa Will. Tosin heidän nimensä eivät -ole piirretty jälkiin, mutta olen sittenkin yhtä varma asiastani kuin -jos olisin ollut paikalla." - -Kuvernööri hätkähti ikäänkuin hän olisi saanut piiskan iskun. - -Hetken kuluttua, seisottuaan aivan avuttomana ja epätoivoisena sanoi -hän: - -"Niin, niin, oikeassa sinä olet. Peter Irgens on vannonut kostavansa -minulle, sen tiedän. Jos hän antoi minulle tämän iskun, niin, Jumala -olkoon minulle armollinen, osuipa hän myös oikeaan paikkaan." - -Mutta sitten näytti kuvernööri jälleen epäilevän Pekka Drufvan -selityksiä. - -"Me seisomme tässä", sanoi hän, "tuskin 200 askeleen päässä Franssonin -majasta, jonka katto näkyy tänne päiväsaikaan. Ja tietysti tytöt -huusivat apua, jos heidän kimppuunsa käytiin, niinkuin sinä väität. -Franssonit olisivat epäilemättä kuulleet apuhuudot." - -"Ei", vastasi Pekka Drufva, "he eivät voineet huutaa. Nuo roistot -olivat piiloittuneet tien kummallekin puolelle. Heidän hyökkäyksensä -oli äkillinen ja odottamaton, ja tietysti kaikkein ensiksi he kädellään -tukkesivat uhriensa suut. Sitten he laittoivat suukapulat tyttöjen -nenäliinoista ja estivät heitä siten huutamasta." - -"Mutta minne he ovat kuljettaneet heidät?" - -"He ovat kantaneet heidät pois." - -"Mutta minne?" - -"Siitä me otamme heti selkoa." - -Pensaikon reunasta kulki kapea polku jokirantaan. Sinne Pekka Drufva -vei nyt seuralaisensa. Siellä näkyi selviä miesten jälkiä, mutta -tytöistä ei ainoatakaan, mikä todisti hänen oletustaan, että heitä oli -kannettu. Sitä vastoin oli orjantappurapensaaseen tarttunut sininen -kangaspala. - -"Tämä", sanoi Pekka Drufva, "on repeytynyt jommankumman puvusta." - -Gabriel totesikin, että neiti Lydialla oli ollut sellainen puku yllään. -Kauempana oli kukkakimppu, joka oli vielä aivan tuore. Tytöt olivat -varmaankin poimineet sen. Pekka Drufva pisti sen salaa povelleen, sillä -jäljistä hän oli huomannut, että Greta oli poiminut kukkia. - -Polku johti alas rantaan ja siellä oli parin kiven välissä veneen -jäljet. Ei sielläkään näkynyt tyttöjen jälkiä, joka todisti, että -heidät oli kannettu veneeseen saakka. - -Kun Pekka Drufva oli sanonut, että hän tiesi nyt kaikki, mitä hän -toistaiseksi tarvitsi tietää, palattiin Printzinhoviin. Perille tultua -kuvernööri sanoi tahtovansa puhua kahden kesken Pekka Drufvan kanssa. -He astuivat työhuoneeseen, missä kuvernööri vaipui avuttomana -nojatuoliinsa, ja sitten alkoi neuvottelu. - -"Minne sinä luulet, että hän on kuljettanut heidät", kysyi kuvernööri -ja lisäsi: "En mitenkään voi uskoa, että he ovat viedyt Fort Nassauhin -Hollantilainen kuvernööri taitaa tosin olla vihamieheni, mutta Andreas -Hudde on kuitenkin yksityiselämässään rehellinen ja kunnon mies, ja -minusta tuntuu mahdottomalta, että hän olisi sekaannut tällaiseen -roistotyöhön, tai että hänellä edes olisi siitä tietoa -- onhan se -aivan kamala naisryöstö, johon ei ollut minkäänlaista syytä, sillä -persoonallsesti me emme koskaan ole uhanneet tai halveksineet -toisiamme." - -"Ei", vastasi Pekka Drufva, "Fort Nassauhin hän ei ole kuljettanut -heitä. Peter Irgens ei kuulu koko talveen käyneen Fort Nassaussa, -eivätkä hänen maanmiehensä taida suopein silmin katsovan häneen. Ja -mitä poikaan, Williin tulee, niin sanotaan hänen jo syksyllä karanneen -hollantilaisen komppaniian palveluksesta." - -"Mutta minne hän sitten on vienyt heidät?" huokasi kuvernööri. - -"Irokeesien luo. Peter Irgens ja päällikkö Kovapää taitavat olla -erittäin hyvät ystävät." - -Kuvernööriä värisytti. Äkkiä hän hyökkäsi pystyyn ja huudahti leimuavin -silmin: - -"Nuo rosvot eivät ole voineet ennättää vielä pitkälle. Minä annan -sotamiesten lähteä liikkeelle ja asetun itse heitä johtamaan, me -tavotamme heidät, ammumme väkivallantekijät ja vapautamme tytöt." - -Tämä ajatus oli saanut kuvernöörin siinä määrin valtaansa, että hän -lähestyi jo ovea lähettääkseen sanaa linnoitukseen, mutta hän hillitsi -itseään Pekka Drufvan sanoessa: - -"Se olisi uhkarohkea teko. Muistakaa, kuvernööri, että neidot ovat -heidän vallassaan, ja täydellä syyllä voi pelätä, että sellainen vanha -merirosvo kuin Peter Irgens, jota vihan ja koston henget sitä paitsi -hallitsevat, ei epäröisi murhata neitoja, jos hän joutuisi ahdinkoon. -Sitä paitsi otaksun, että hänellä oli vastassaan irokeesijoukko joen -toisella rannalla. He ovat laittaneet paareja, joilla neitejä on -kuljetettu, ja tuollaiset taakatkin käsissään ovat intiaanit niin -nopeajalkaiset, että sotilaat, jotka eivät ole tottuneet marssimaan -erämaissa, eivät voisi saada heitä kiinni. Ja ken tietää miten kauaksi -pohjoiseen he veisivät neidit, jos Peter Irgens huomaisi olevansa -takaa-ajettu." - -Kuvernööri huokasi syvään. - -"Niin, niin", sanoi hän, "minä huomaan hyvin, että olet oikeassa. Mutta -sanohan, oletko itse keksinyt jonkun paremman keinon?" - -"Olen kyllä", vastasi Pekka Drufva. "Vielä tänä yönä aion lähettää -sanan ystävälleni, mohikaani päällikkö Uncasille ja pyytää, että hän -tulisi vastaan Delawaren tuolle puolen oleviin metsiin. Itse lähden -aamun sarastaessa joen poikki, etsin heidän maallenousupaikkansa ja -seuraan heidän jälkiänsä. Aivan varmaan onnistuu minun ja Uncasin -seurata heidän kintereillään ja joko viekkaudella tai väkivallalla -saada neidit vapautetuiksi." - -"Ja minulle, heidän luonnolliselle suojelijalleen ja puolustajalleen, -sinä et suo mitään osaa heidän pelastamisessaan? Minunko pitäisi istua -kotona kädet ristissä, sillä välin kuin lapseni -- ei koskaan." - -"Nyt minä tulen teidän osaanne suunnitelmassani. Niinkuin kai tiedätte, -herra kuvernööri, ei sotakirves mohikaanien ja irokeesien välillä ole -ollut maahan haudattuna sen jälkeen kuin me pelastimme Mackin. Tosin ei -mitään suurempia otteluja ole ollut, sillä siihen kumpaisetkin puolueet -ovat tunteneet itsensä liian keikoiksi, mutta sitä enemmän on ollut -pienempiä taisteluja. Toista se olisi, jos te, herra kuvernööri, -luovuttaisitte 20 tai 30 sotamiestä mohikaanien avuksi. Silloin he -voisivat kunnolla taistella, sillä kiväärit korvaisivat miesten -vähälukuisuuden. Ja juuri sitä minä aion nyt pyytää teiltä, herra -kuvernööri, se on hyvinkin tärkeä osa suunnitelmaani. Jos mohikaanit ja -valkoihoiset hyökkäävät yhdessä irokeesien kimppuun, niin tarvitsevat -he taistelussa kaikki miehensä, eivätkä voi kuljettaa neitoja kauas. -Heillä ei ole aikaa ajatella heitä, ja melkein varmana voi pitää, että -he siinä tapauksessa vetoavat myös Peter Irgensin ja hänen poikansa -apuun, ja silloin neidot, joiden on pakko jäädä intiaaninaisten pariin -leiriin, vapautuvat näiden roistojenkin vallasta. Silloin minun ja -Uncasin on myös helpompi vapauttaa heidät. Te huomaatte siis, herra -kuvernööri, että suunnitelmani onnistuminen riippuu yhtä paljon teistä -kuin minustakin." - -Hetken mietittyään, jona aikana kuvernöörin kasvot suuresti -kirkastuivat, hän ojensi kätensä Pekka Drufvalle ja puristaen sitä -lämpimästi hän sanoi: - -"Niin, minä myönnän nyt, että suunnitelma on hyvä -- paras, mitä tällä -hetkellä voimme ajatella. Olkoon Jumala kanssasi täyttäeässäsi -tehtävääsi. Minä autan sinua sillä tavalla kuin ehdotat. Lähetti, joka -tänä yönä lähtee mohikaanien luo, vieköön heille myös sen sanan, että -he saavat 30 ruotsalaista sotamiestä avukseen. Niinkuin kai käsität, -johtaisin minä itse mieluinten tätä joukkoa. Mutta valtiollisista -syistä en voi persoonallisesti esiintyä toisen intiaaniheimon -liittolaisena toista vastaan. Intiaanien silmissä minun pitää olla -matkan päästä vaikuttava voima. Luutnantti Schute saa tehdä sen minun -sijastani. Hän lienee siihen tehtävään sopivin, sillä hän, joka asuu -mohikaanien keskuudessa, tuntee heidät parhaiten. Samalla hän saa hyvän -tilaisuuden sovittaa huolimattomuuttaan päästäessään Peter Irgensin -karkuun. Jumala kanssasi." - -Näillä sanoilla he erosivat toisistaan. Vänrikki Liljehöök ei ollut -ottanut osaa näihin valmistaviin toimenpiteihin armaansa -pelastamiseksi. Hän oli edellisenä päivänä lähtenyt Kristiinan -linnoitukseen ja häntä odotettiin kotiinpalaavaksi vasta seuraavana -päivänä. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU. - -Jäljillä. - - -Aamun sarastaessa seuraavana päivänä purjehti Pekka Drufva joen poikki -ottaakseen selkoa siitä paikasta, jossa naistenryöstäjät olivat -nousseet maihin ja sitten seuratakseen heidän jälkiään. Paitsi soutajaa -oli hänen mukanaan vanha Gabriel, jonka piti tuoda todisteita siitä, -että irokeesit todellakin olivat ottaneet osaa ryöstöön. Kuvernööri -tahtoi näet saada selvyyttä asiaan, ennenkuin hän lähetti sotamiehiä -heitä vastaan. Pekka Drufvan johtopäätökset olivat tosin vakuuttavia, -mutta kuvernööri tahtoi sittenkin saada todisteita, ja niitä -epäilemättä oli saatavissa maihinnousupaikalla. Naistenrosvojen -maihinnousupaikka joen toisella puolen löytyikin helpommin kuin mitä -Pekka Drufva oli luullut. Se oli näet melkein vastapäätä Huokausten -mäkeä; rannalla kasvoi tiheää pajukkoa ja maa oli suoperäistä. -Paremmaksi vakuudeksi löytyi pajukosta venekin, jolla tytöt olivat -soudetut joen poikki. Että vene oli oikea, kävi ilmi siitä, että sen -pohjalta löytyi nauharuusuke, joka Gabrielin vakuutuksen mukaisesti oli -neiti Gretan oma. - -Nyt tutkittiin paikkaa tiheikön ympäriltä ja suoperäisessä maassa oli -helppo nähdä, että joukko intiaaneja, noin kymmenen tai kaksitoista -miestä, Pekan oletuksen mukaan, oli odottanut täällä valkoisten miesten -paluuta ja auttanut heitä tyttöjen ryöstössä. Yksinpä vanha Gabrielkin, -joka ei kuitenkaan ollut mikään tottunut tiedustelija, saattoi nähdä ja -todistaa sen. Niinpä intiaanit olivat taittaneet ohuita salkoja -pensaikosta, jotka vitsoilla olivat sidotut paareiksi -- maassa oli -vieläkin joukko vitsoja -- ja tytöt olivat sitten paareilla kuljetetut -eteenpäin. Ennenkuin paarit olivat valmistuneet, olivat he kuitenkin -saaneet käydä ja seisoa omin jaloin, mitä monet, selvät jäljet -todistivat. Näytti suorastaan siltä, kuin Peter Irgens, yhtä vähän kuin -intiaanitkaan eivät olisi vähimmälläkään tavalla yrittäneet peittää -jälkiään. Varmaankin he olivat arvelleet päässeensä niin paljon edelle, -ettei taka-ajosta olisi heille suurtakaan vaaraa, koska heillä oli -loputon erämaa edessään. Irgens tiesi, miten rohkeita ja kelvollisia -sotamiehet olivat linnoitustensa takana tai avoimella kentällä, mutta -paljon apua ei heistä ollut, kun takaa-ajo erämaassa tuli kysymykseen. - -Gabrielin toimi oli täytetty ja hän palasi jälleen veneessä Uuteen -Göteborgiin ilmoittaakseen kuvernöörille matkan tulokset. Nyt Pekka -Drufva oli yksin ja hän alkoi heti takaa-ajoaan. Niin pitkälle kuin -suoperäistä rantaa ulottui oli helppo seurata jälkiä, mutta pian maa -kohosi ja vaikeudet alkoivat. Niin tottunut tiedustelija kuin hän oli, -eivät nuo vaikeudet olleet hänelle kuitenkaan voittamattomia, vaikka -hän useampaan kertaan toivoikin, että hänellä olisi ollut intiaani -apunaan. Hän lohdutti itseään kuitenkin sillä, että Uncas saisi pian -hänen sanansa, ja sitten ei kestäisi suinkaan kauan ennenkuin hänen -punainen ystävänsä ilmestyisi. Tosin sananviejä ei voinut ilmoittaa, -mitä tietä hän tulisi kulkemaan, mutta mohikaani löytäisi hänet kyllä -erämaassa, siitä ei Pekalla ollut epäilystäkään. - -Ensimäisen yönsä hän vietti samalla paikalla, missä naistenrosvotkin -olivat yöpyreet. Etteivät he olleet ennättäneet kovinkaan kauas edeltä, -se kävi ilmi siitä, että hehkuvia hiiliä oli vielä tuhassa. Ilokseen -hän huomasi, että teltta oli ollut pystytettynä tytöille ja ettei -heidän ollut tarvinnut maata taivasalla, mikä muuten on intiaanien -vankien tavallinen kohtalo. Jotain huomiota oli siis sittenkin pantu -valkoisiin naisiin. Mutta Pekka Drufva oli varma siitä, ettei tämä -riippunut Peter Irgensin hyväntahtoisuudesta -- pikemmin sittenkin -päällikkö Kovapään, jos hän oli mukana, mikä tuntui luultavalta. - -Pekka Drufva kääriytyi vaippaansa ja suorastaan pakottautui nukkumaan, -huolimatta levottomista ajatuksistaan, sillä huomispäivä vaati uusia -voimia. - -Herättyään aamulla ja syötyään nopeasti aamiaista, keksi Pekka Drufva -jotakin, mikä edellisenä iltana oli jäänyt häneltä huomaamatta. Hän -näki näet, ettei ystävällisyys valkeita tyttöjä kohtaan ollut -rajoittunut ainoastaan telttaan, vaan he olivat luultavasti aamulla, -ennenkuin taas jatkettiin matkaa, saaneet mennä läheisen puron -reunalle, arvattavasti pesemään itseään. Siellä oli näet runsaasti -kaikenlaisia villiä kukkasia, muutamat olivat sidotut pieneksi kimpuksi -ja heitetyt kivelle. - -"Nuo Greta on sitonut yhteen", huudahti Pekka Drufva ja kiiruhti kiven -luo. - -Kohottaessaan kukkakimpun kasvojansa kohti huomasi hän, että pieni -paperiliuska oli pistetty kukkien väliin. Hän avasi paperin. Se, mitä -hän ei edes rohkeimmissa unelmissaan ollut uskaltanut toivoa, oli -toteutunut. Siinä oli kirje Gretalta! Paperipalaselle hän oli -lyijykynällä kirjoittamia seuraavat rivit: - -"Peter Irgens ja hänen poikansa Will ovat ryöstäneet meidät. Mutta -Huokausten niemen vastakkaisella rannalla oli irokeesipäällikkö Kovapää -vastassa kymmenen intiaanin kera. Onneksi meille, sillä hän esti raakaa -Irgensiä ja hänen yhtä hirveää poikaansa pitelemästä meitä pahoin. -Kovapää näyttää edelleen tahtovan suojella meitä ja on varsin -ystävällinen. Lydia on aivan epätoivoissaan, ja minäkin olin sitä -alussa, mutta nyt olen levollisempi. Ehkäpä se on mieletöntä, mutta -minä uskon, että Pekka Drufva pelastaa meidät jonakin kauniina päivänä. -Jospa hän löytäisi tämän kirjeen ja jospa Jumala auttaisi häntä ja -meitä. Greta." - -Pekka Drufvan ahavoituneet kasvot loistivat ilosta. Tämän Greta oli -kirjoittanut. Greta oli ajatellut häntä pelastajanaan ja hän oli -rukoillut Jumalaa sekä Pekan että heidän itsensä puolesta. - -"Niin, niin", huudahti Pekka Drufva. "Aivan varmaan hänen rukouksensa -täyttyy ja minä pelastan heidät molemmat tai kuolen. Greta, Greta, nyt -vasta minä tiedän, miten suuresti sinua rakastan, ja rakkaus antaa -minulle voimia." - -Tänä hetkenä hän tunsi uusien voimien virtaavan sekä ruumiiseensa että -sieluunsa, ja kun hän jatkoi jälleen matkaansa seuraten intiaanien -jälkiä, ei hän nähnyt enää voittamattomia esteitä tiellään. Hän -voittaisi ja saisi senjälkeen palkintonsa. - -"Palkinto! Voiko", mutisi hän itsekseen, "kuvernöörin tytär tulla -yksinkertaisen metsämiehen ja tiedustelijan vaimoksi? Ei", täytyi hänen -myöntää, "mutta maailma on suuri ja kersantin poika voi kohota -everstiluutnantin tyttären tasalle." - -Pian Pekka Drufvan täytyi kuitenkin luopua näistä -tulevaisuudenunelmistaan, niin mieluisia kuin ne olivatkin, sillä -jäljet alkoivat käydä epäselviksi ja pääasia oli nyt, ettei hän -kadottaisi niitä. - -Jo viiden ajoissa iltapuolella oli hän ennättänyt naistenryöstäjien -toiselle leiripaikalle. Hän oli siis kulkenut nopeammin kuin he, sillä -ei ollut luultavaa, että he näin varhain olisivat sytyttäneet -nuotiotulen yöksi. Ja täynnä toivoa ja luottamusta hän jatkoi -matkaansa, etsittyään turhaan uutta kukkakimppua ja kirjettä. Sellaisia -ei löytynyt täältä. Varmaankaan ei paperia ollut saatavissa tai -valvonta oli ollut ankarampi. - -Vasta sitten kun metsässä oli tullut niin pimeä, että jälkiä oli -mahdoton erottaa, lopetti Pekka Drufva oman päivämarssinsa, söi -yksinkertaisen illallisensa ja kääriytyi vaippaansa. Mutta juuri kun -hän oli nukahtaa, kuuli hän epäilyttävää kuivien lehtien rapinaa. Hän -kohosi pystyyn ja kuunteli. Oliko se villi eläin, joka oli alkanut -yöllisen jahtinsa, vai joku irokeesi, joka oli lähetetty tarkastamaan, -ajoiko kukaan joukkoa takaa? Tarttuen kivääriinsä hän hiipi hiljaa ja -varovaisesti läheiselle kunnaalle, jonka harjalta hän saattoi nähdä -osan metsää. Jokainen kivi ja pensas erottui selvästi valoisassa -kevät-illassa. Noin kiväärin kuulan kantaman päässä oli kalliolohkare, -jota hän erikoisesti tarkasti, sillä hänestä tuntui ikäänkuin pensaikko -sen juurella olisi hiukan liikahtanut, vaikkei tuulen henkeä tuntunut. -Äkkiä kohosi asestettu intiaani kalliolle ja seisoi siinä yksin, -kookkaana ja liikkumattomana kuin pronssipatsas. Varmaankin hän oli -noussut kivelle samasta syystä kuin Pekka Drufvakin kummulle. Mihin -heimoon intiaani kuului, oli mahdotonta näin kaukaa erottaa. - -Äkkiä kajahti peipposen kutsuääni. Sen täytyi lähteä intiaanista, sillä -peipponen on ääneti pimeän tultua. Ja Pekka Drufva ymmärsi merkin. Hän -nousi ja astui reippain askelin patsasta kohti, joka puolestaan -laskeutui alas jalustimeltaan ja tuli puoli tiessä häntä vastaan. - -"Uncas!" - -"Ukkosen Veli!" - -He puristivat toistensa kättä, sillä seurustellessaan Pekka Drufvan -kanssa käytti Uncas valkeaihoisten tervehdystapaa. - -Kun he olivat käyneet istumaan sille paikalle, jonka Pekka Drufva oli -valinnut yöleirikseen, kertoi tämä ystävälleen Uncasille, -yksityiskohtaisemmin tyttöjen ryöstöstä kuin mitä sanantuoja oli voinut -tehdä, ja selvitteli hänelle lopulta pelastussuunnitelmansa. Uncas -puolestaan kertoi, että päällikkö Kovapää oli pystyttänyt pienemmän -leirinsä Timberjoen lähdejärven rannalle ja väitti varmasti, että tytöt -olivat viedyt sinne. Sitä vastoin oli irokeesien päävoimalla suurempi -leiri paria peninkulmaa idempänä, ja tätä vastaan mohikaanit olivat -aikoneet tehdä suuren hyökkäyksen, koska valkea päällikkö oli luvannut -heille 30 sotamiestä avuksi. Että Kovapäällä ja hänen miehillään -Timberjärven rannalla tulisi siis olemaan muutakin työtä kuin vartioida -naisia, oli päivän selvää, ja siten, arveli Uncas, tarjoutuisi joku -tilaisuus varmaan tyttöjenkin pelastamiseen. - -Tämän jälkeen molemmat ystävät vaipuivat uneen lähteäkseen seuraavana -päivänä päämääräänsä kohti. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - -Intiaanileiri. - - -Kauniilla pengermällä, jolla kasvoi vain harvassa puita, aivan lähellä -Timberjärveä, oli pystytetty suuremmanpuoleinen intiaanileiri, -sellainen, jommoisia he pystyttävät, kun he, ollessaan pitemmillä -metsästysretkillä, tahtoivat oleskella kauemman aikaa loitolla -kylistään, tai kun he sodan aikana tarvitsivat varsinaisen -taistelutantereen takana olevaa turvapaikkaa, jonne he tarpeen tullen -saattoivat peräytyä ja missä heidän vaimonsa ja lapsensa olivat -turvassa. Tässä oli nyt jälkimäinen tapaus kysymyksessä. Leiri oli -myöskin sen verran vahvistettu, että murrosaita ympäröi sitä. -Asuinrakennuksina oli telttoja ylhäisemmille henkilöille ja kaikkein -alkuperäisimpiä, tilapäisesti rakennettuja risumajoja suurelle -joukolle. Keskellä leiriä oli suuremmanpuoleinen teltta ja sen vieressä -pienempi mutta erittäin hyvin tehty teltta. Edellisessä asui päällikkö -Kovapää lempivaimonsa kanssa; toiseen olivat sijoitetut neidet Printz -sekä eräs vanha intiaaninainen, Kaketu nimeltänsä, joka samalla kertaa -toimi edellisten palvelijattarena ja vahtina. Hänen valvontansa -alaisena tytöt saivat vapaasti liikkua leirin alueella, niin, vieläpä -sen ulkopuolellakin, kun Kaketu oli erittäin armollisella tuulella, -niinpä esim. aina kilometrin päässä olevassa järvenrannassakin. - -Paitsi sitä, että Kaketu oli pahansuopa, oli hänestä vielä sekin -vastus, etteivät neitoset voineet muuta kuin merkkien ja eleitten -avulla puhua hänen kanssaan, sillä hän ei puhunut mitään muuta kuin -irokeesien kieltä, jota tytöt puolestaan eivät lainkaan ymmärtäneet. - -Sohvalla, joka oli tehty hienoista pajunoksista ja peitetty -antiloopintaljoilla, istuivat molemmat neidot. Lydia oli kalpea ja -itkettynyt, vaikka hän yrittikin parhaansa mukaan hillitä itseään. -Greta sitä vastoin oli rauhallisempi. Hänen luontainen reippautensa ja -rohkea mielensä eivät olleet lannistuneet heidän nykyolossaankaan. Sitä -paitsi hän yhäti toivoi pelastusta ja uskoi, että Pekka Drufva tulisi -pelastamaan heitä. - -Neitosten luona oli vieras. Kaisloilla peitetyllä lattialla istui -heidän edessään jalat ristissä allaan nuori, tavattoman kaunis -intiaaninainen. Se oli Kovapään lempivaimo, Metsälilja. - -Metsälilja oli kasvanut irokeesikylässä, joka oli aivan lähellä -englantilaista siirtokuntaa Hudsonjoen rannalla. Jo lapsena hän oli -joutunut yhteen englantia puhuvien valkoihoisten kanssa ja oppinut -jonkun verran englanninkieltä. Ja Printzin neitoset, joilla oli ollut -englantilainen opettajatar heidän asuessaan vielä Ruotsissa, tulivat -varsin hyvin toimeen tällä kielellä. - -"Onko Valkealla Ruusulla ystävä valkoisen päällikön leirissä", kysyi -Metsälilja Lydialta. - -"On kyllä", vastasi tämä, "nuori, kaunis sotilas, joka nyt suree -ystäväänsä ja joka kaikeksi onnettomuudeksi oli poissa kotoa noiden -kavalien hollantilaisten ryöstäessä meidät. Muuten onnettomuus -varmaankaan ei olisi sattunut, sillä hän seurasi usein mukanamme -kävellessämme metsässä." - -Intiaaninainen kääntyi nyt Gretan puoleen. "Onko Villiruusulla myöskin -ystävä?" - -Greta tuli hämilleen ja kcetti salata hämmennystään nauramalla. Vihdoin -hän vastasi: - -"Ei, Villiruusulla ei ole ystävää, mutta ehkä hän saa ystävän aikaa -myöten." - -"Villiruusu on hyvin nuori", sanoi Metsälilja ja lisäsi sitten: -"sieluni silmä näkee, että monet valkoiset miehet kilpailevat hänen -suosiostaan, mutta kukaan ei ole mielestään vielä kyllin arvokas -kantamaan metsänriistaa hänen isänsä majan oven eteen." - -"Kyllä minä tunnen erään", sanoi Greta nauraen, "joka on kantanut -paljonkin metsänriistaa isäni taloon, mutta luulenpa sinun olevan -oikeassa siinä, kaunis Metsälilja, kun sanot, ettei hän pidä itseään -kyllin arvokkaana." - -Metsälilja alkoi nyt kertoa puolisonsa, Kovapään erinomaisuuksista: -hänen vastustamattomasta rohkeudestaan, joka teki hänet kaikkien -vihollisten kauhuksi, hänen hyvästä metsäonnestaan ja -taidostaan, -hänen viisaudestaan neuvostulen ääressä, sekä monista muista eduista, -jotka ovat intiaanin kaunistus. Ja hän päätti sillä vakuutuksella, että -hän oli kovin iloinen ja onnellinen saadessaan olla sellaisen miehen -rakkain vaimo. - -"Onko Kovapäällä useampia vaimoja", kysyi neiti Lydia. - -"Suurella päälliköllä täytyy olla monta vaimoa. Mitenkä muuten kaikki -työt majassa, käsikivien ääressä, viljelysmailla tulisivat tehdyiksi ja -kuka kantaisi hänen taakkojaan tai ompelisi hänen vaatteensa? Siinä -olisi liiaksi työtä yhdelle. Mutta ainoa vaimoistaan, jota Kovapää -rakastaa, olen minä", vakuutti Metsälilja osoitteen varmuudeksi -sydäntään. "Jollei niin olisi", lisäsi hän, "miksikä hän olisi sitten -jättänyt kaikki muut kylään ja ottanut minut mukaansa, kun hän läksi -mohikaaneja vastaan sotimaan?" - -"Enpä ihmettele, että hän rakastaa sinua", sanoi Greta, "sillä sinä -olet hyvin kaunis ja silmistäsi näen, että olet myös hyvä." - -"Niin", sanoi Metsälilja vilpittömästi, "Metsälilja on kaunis ja -hänellä on hellä ja rakastava sydän. Ennenkuin Kovapää vei minut -majaansa, oli isäni majan oven ulkopuolella runsaasti metsänriistaa." - -Hän tahtoi sillä sanoa, että hänellä oli ollut paljon kosijoita. - -"Mutta", sanoi taaskin Greta, "salli, että kysyn sinulta jotakin, -kaunis Metsälilja. Sinä itsekö vai isäsikö valitsi Kovapään -mieheksesi?" - -"Me valitsimme hänet molemmat", vastasi hän nauraen. - -Varmaankin Greta neiti olisi jatkanut tutkintoaan aineessa, joka näytti -suuresti huvittavan häntä, jollei tumma varjo olisi langennut -keskustelevien yli. Eräs mies pimensi teltanaukon, ja sisäänastujan -tytöt tunsivat Peter Irgensiksi. Hänen tulonsa sai kaikki keskustelut -vaikenemaan, ja herätti, varsinkin molempien valkoisten tyttöjen -mielessä, kaikke muuta kuin mieluisia tunteita. - -Välittämättä edes tervehtiä asettui raaka ja pörröinen hollantilainen -heidän eteensä seisomaan, katseli heitä ivallisin katsein ja sanoi -vihdoin hiukan murtaen ruotsiksi: - -"Minä näen teidän kasvoistanne, pikku sokerinuket, etten ole -tervetullut, mutta siitä en välitä vähääkään. Minulla on kuitenkin pari -sanaa sanottavana teille, ja yhdentekevää sanonko ne ennemmin vai -myöhemmin. Teidän tulee tietää, ketä te saatte kiittää tulevasta -kohtalostanne, ja minäpä kerron teille, millaiseksi tämä kohtalo on -muodostuva. Kuka on saattanut teidät nykyiseen asemaanne. Niin, sen -teidän isänne on tehnyt. Monta vuotta sitten, vähää sen jälkeen kuin -Minuit oli perustanut ruotsalaisen siirtokunnan Delawaren rannoille, -kyllästyin minä merielämään, tulin sattumalta näille seuduille ja -huomasin, että täällä oli viihtyisää miehen elää, jolla ei ollut syytä -ikävöidä asutumpia seutuja, sellaisia, missä n.s. laki kahlehtii -vapaata ihmisiä. Valitsin itselleni uutisasutuksen lähellä nykyistä -Uuden Jokilinnan linnoitusta. Siellä minä raivasin maata, rakensin -talon ja perustin puutarhan, joka kohosi vuosi vuodelta arvossa. -Delawaren rannoilla ei ollut ainoatakaan uutisasutusta, joka olisi -ollut paremmin hoidettu tai arvokkaampi kuin omani. Minä viihdyinkin -siellä hyvin ja vaimoni ja molemmat lapset myöskin. Tosin naapurini, -vaikka he olivat maanmiehiäni, kieltäytyivät seurustelemasta kanssani -siksi, että olin ollut merisissi, mutta siitä en välittänyt, sillä olin -oppinut olemaan itselleni kylliksi. Niinpä eräänä kauniina päivänä -saapui isänne Uuteen Ruotsiin siirtokunnan kuvernööriksi, ja hän vaati, -että ne siirtolaiset, jotka eivät olleet synnyltään ruotsalaisia, -vannoisivat uskollisuudenvalan Ruotsin kuningattarelle. Minun -naapurini, suuria pelkureita kaikki, tekivät sen, mutta minä -kieltäydyin. Kerran olin vannonut uskollisuudenvalan mustalle lipulle, -enkä koskaan katunut sitä, sillä se oli tuottavaa, mutta uutta valaa en -tahtonut vannoa, kaikkein vähinten hameissa käyvälle kuninkaalle. -Tahdoin olla oma kuninkaani, mutta en kenenkään alamainen, ja juuri -siitä syystä olinkin tullut tänne, sillä niihin aikoihin ei näillä -seuduin puhuttu paljonkaan kuninkaasta tai laista. Mutta mitä tapahtui? -Niin, uusi kuningas karkoitti minut omalta uutisasutukseltani antamatta -mitään korvausta, ja luovutti sen ruotsalaisille. Oliko se oikein -tehty?" - -Hän vaikeni, ikäänkuin odottaen vastausta, mutta kun sitä ei kuulunut, -jatkoi hän: - -"Ei, se oli verisintä vääryyttä. Mutta Peter Irgens ei anna kenenkään -kohdella itseään ynseästi, nimitettäköön häntä kuvernööriksi tai miksi -muuksi hyvänsä. Minun täytyi väistyä ylivoimaa, mutta minä vannoin, -pyhemmin kuin mitään uskollisuudenvalaa, että kostaisin perinpohjin -ensiksikin kuvernöörille ja toiseksi uutisviljelijälle, joka oli -uskaltanut anastaa minun työni ja vaivani hedelmät. Sattumalta tulin -ensiksi kostaneeksi uutisasukkaalle. No, se epäonnistui, vaikka minun -on vielä tänäkin päivänä mahdoton käsittää oikeaa syytä siihen, miten -tuo uutisasukas ja hänen seurueensa saattoi päästä ulos siitä haudasta, -jonne minä irokeesien avulla olin heidät elävältä muurannut. No hyvä, -sanoin minä, jos et saanutkaan Mackille kostetuksi, niin pidä huoli -siitä, että kostat sitä perinpohjaisemmin kuvernöörille. Minä tuumin -yötä päivää, keksiäkseni oikean keinon. Jos, tuumin minä, väijyn -Printzinhovin puistossa tai jossakin muussa sopivassa paikassa, niin ei -liene kovin vaikeaa eikä itsellenikään vaarallista ampua kuula hänen -sydämeensä. Mutta kaikkienhan meidän on kuoltava, eikä helppo ja -tuskaton kuolema ole mikään kosto tällaisessa tapauksessa. Ei, teenpä -jotain, joka tuottaa hänelle monen vuoden surun ja tuskan. Ja vihdoin -keksin oikean keinon. Minä otin selkoa hänen perheoloistaan. Silloin -sain tietää, että hänen toinen avioliittonsa oli lapseton, mutta että -hän sitä hellemmin oli kiintynyt lapsiinsa ensimäisestä aviostaan, -varsinkin kahteen nuorempaan tyttäreensä, jotka asuivat vielä kotona. -Siinä on oikea keino. Nuo tyttäret minä ryöstäisin, niin ettei hän -koskaan saisi heitä enää nähdä. Siten osuisin paremmin hänen sydämeensä -kuin lyijy kuulallani. Nyt aloin vakoilla ja pian ilmestyikin edullinen -tilaisuus, jolloin vänrikki oli poissa, sillä muulloin hän aina riippui -heidän hameenhelmoissaan, kun he kauniilla ilmalla läksivät kävelylle. -Minä pyysin ystävältäni, Kovapäältä apua, varastin veneen jokirannasta, -kaikki oli hyvin valmistettu ja miten aikeeni onnistui, sen te itse -parhaiten tiedätte." - -Nyt hän taaskin vaikeni katsellen vihaa ja voitonriemua säkenöivillä -katseilla uhrejaan. - -Ei tälläkään kertaa hän saanut vastausta. Nuoret tytöt olivat niin -kauhuissaan, etteivät he voineet puhua. Ja sitä paitsi, mitä hyötyä -siitä olisi ollut, Jos olisikin ruvennut keskusteluihin noin -sydämettömän roiston kanssa? - -Metsälilja ei ymmärtänyt ainoatakaan sanaa tästä pitkästä puheesta, -mutta kun hän tyttöjen pelästyneistä kasvoista saattoi nähdä, että sen -sisältö varmaankin oli kaikkea muuta kuin mieluisa, suuttui hän, -asettui uhkaavana Peter Irgensin eteen ja sanoi: - -"Miksikä Vesirotta puhuu sanoja, jotka pahoittavat valkoisia kukkia? -Metsälilja on heidän ystävänsä, ja karttakoon Vesirotta hankkimasta -itselleen vihollisen Kovapään teltassa! Tämä teltta on naisia varten, -eikä miehiä -- mene!" - -Hollantilainen näytti hiukan ällistyvän päällikön vaimon -karkoituskäskyä, sillä hän ei tahtonut riitaantua hänen kanssaan. Hän -vastasi varsin sävyisästi: - -"Älä suutu, Metsälilja, kun et tiedä, mistä on kysymys. Minulla on -vielä jotakin sanottavaa valkeille tytöille ja sitten en enää häiritse -teitä." - -Sitten hän kääntyi tyttöjen puoleen ja jatkoi! ruotsiksi: - -"Minä olen nyt sanonut teille, ketä te saatte kiittää ryöstöstänne. -Nyt tahdon ilmaista kohtalonne. Helppo minun olisi ollut tappaa teidät, -mikä ehkä olisikin ollut viisainta. Velttous ei minua siitä -estänytkään, vaan se seikka, että olin joutunut riitaan ei yksin -päällikön, vaan myöskin poikani kanssa. Kuulkaa siis, mitä olen -päättänyt: sinä, Lydia, joudut päällikkö Kovapään vaimoksi, sinä, -Greta, saat sen sijaan valkoisen miehen. Saat mennä naimisiin poikani -Willin kanssa, joka vastoin tahtoani on rakastunut sinuun matkan -varrella. Paremman miniän olisin toivonut itselleni, mutta olkoon -menneeksi!" -- -- - -Lydia neiti oli oikeastaan lempeä ja hiljainen luonteeltaan, mutta -sellaisetkin voivat, jos jousta liiaksi jännitetään, syttyä tuleen, ja -niin hänenkin nyt kävi. Hehkuvin silmin hän nousi sohvalta, astui niin -lähelle vanhaa merirosvoa, että tämä peräytyi askeleen, ja sanoi: - -"Tiedä siis, kurja roisto, että kernaammin tapan itseni kuin suostun -Kovapään vaimoksi. Sinä, kurja olento, luulet viisaudessasi -järjestäneesi kostohankkeesi siten, että ne täyttyvät tahtosi mukaan. -Mutta saatpa nähdä, että on korkeampi ja jalompikin voima olemassa kuin -sinun, joka johtaa ihmisten kohtaloita, ja jollet saa sitä ennemmin -tietää, niin ainakin sinä päivänä, kun riiput hirsipuussa." - -Hermojännitys oli Lydialle ollut liian suuri. Tuo voimakas vastaus oli -siinä määrin väsyttänyt häntä, että hän vaipui voimattomana sohvalle. - -Ihmeissään Metsälilja oli seurannut hänen voiman purkaustaan. Kumartuen -Gretan puoleen hän kuiskasi hänen korvaansa: - -"Mitä Vesirotta sanoi, mikä saattoi suututtaa noin julmasti Valkoista -Ruusua?" - -"Vesirotta sanoi, että Kovapää nai Valkean Ruusun", kuiskasi Greta. - -Tämä vastaus vaikutti intiaaninaiseen melkein kuin kipinä ruutiin. -Hänen vihansa ei kääntynyt Lydiaan, vaan hollantilaiseen, jonka -suunnitelmat hän arvasi. Notkeana kuin kissa hän hyppäsi hämmästyneen -Irgensin päälle. Greta luuli, että hän aikoi repiä häneltä silmät -päästä, mutta Metsälilja pui vain nyrkkiään hollantilaisen nenän -edessä Ja sitten hän alkoi sättiä, tietenkin irokeesin kielellä. - -"Manitu lähettäköön pahoja paiseita ruumiiseesi, ilkeä Vesirotta, niin -että korpitkin karttavat ruumistasi, kun se heitetään rikkatunkiolle. -Kuka on antanut sinulle luvan tunkeutua minun ja Kovapään väliin, jota -sinä, ilkeä noita, koetat viekoitella tuomalla hänen tielleen metsän -kaikkein kauneimman kukan, jotta hän unohtaisi ja hylkäisi oman -Metsäliljansa, rakkaimpansa. Nyt ymmärrän, mikä sinä, aivan kuin -pahanhajuinen kettu, joka väijyy tunturikyyhkystä, vangitsit valkean -päällikön tyttäret ja toit heidät irokeesileiriin. Mutta varo itseäsi! -Kovapäällä on kaksi korvaa. Jos sinä puhut toiseen, niini minä kuiskin -toiseen. Saa nähdä, kenen ääni tunkeutuu syvemmälle. Lähde heti pois -tästä teltasta, jotta et myrkyttäisi hengelläsi minua ja valkoisia -neitoja ja ettemme me sairastuisi katselemalla sinun inhottavaa -hahmoasi." - -Tätä suullista kaunopuheisuutta säestivät niin voimakkaat iskut ja -tyrkkäykset, että Peter Irgens piti parhaana kadota teltasta. - -Kun hän oli poistunut, kuiskasi Metsälilja molemmille tytöille: - -"Minä olen teidän ystävänne, ja jos teille sattuisi tilaisuus karata -Vesirotan kynsistä, niin autan teitä." - - * * * * * - -Sen kohtauksen aikana, jonka yllä kuvasimme, oli päällikkö Kovapää -ollut poissa leiristä. Pari tuntia myöhemmin hän palasi takaisin, mutta -hänen hahmonsa ennusti ukkosta ja salamaa. Peter Irgens oli kiiruhtanut -häntä vastaan, sillä hän toivoi päällikön avulla voivansa kiiruhduttaa -aikeitansa kuvernöörin tyttärien suhteen, ehkäpä hän aikoi myös -valittaa Metsäliljan käytöstä, mutta kun hän näki uhkaavan ja synkän -ilmeen päällikön kasvoilla, vaikeni hän ja päätti säästää asiansa -esittämisen edullisempaan aikaan. Mutta Kovapäälläkin näytti olevan -jotakin sanottavaa hollantilaiselle, sillä hän viittasi häntä -seuraamaan mukanaan päällikön telttaan. - -Kun he olivat jääneet yksin, odotti Irgens, että Kovapää alkaisi -keskustelun, mutta tämä oli vaiti ja näytti vihaiselta. Silloin Irgens -päätti tarttua härkää sarviin kiinni. - -"Mitä uutta kuuluu irokeesipäällikköjen neuvotulen luota", kysyi hän -pehmeällä ja mairittelevalla äänellä. - -Kovapää oli näet ollut päällikkökokouksessa läsnä itäisessä leirissä. -Vastaus kuului: - -"Kovapään silmä oli sumea, kun hän suostu: auttamaan Vesirottaa -valkoisen päällikön tyttärien ryöstämisessä." - -"Miksikä niin", kysyi Irgens hämmästyneenä. - -"Miksikä? Mene tarkastamaan mohikaanien leiriä, kun he kerääntyvät -taistellakseen meitä vastaan, niin näet heidän joukossaan kolmekymmentä -pyssyä, paitsi kahta valkeaa päällikköä, joilla on pitkät puukot. Uuden -Jokilinnan päällikkö johtaa! heitä ja hän on lähettänyt sanan meidän -päälliköillemme, että hän ja hänen miehensä ovat tulleet rankaisemaan -meitä siksi, että autoimme Vesirottaa ryöstämään ylipäällikön -tyttäret." - -Peter Irgens kalpeni ja näytti kiusaantuneelta. Mietittyään hetken -aikaa hän sanoi: - -"Irokeesit ovat urhoollisia ja he ripustavat valkoisten miesten luut -valkenemaan majojensa ovien! yläpuolelle." - -"Kuolema on urhoollisuutta voimakkaampi ja kuolema asustaa valkoisten -miesten putkissa. Kun irokeesit palaavat kyliinsä, puuttuu moni rohkea -mies heidän paristaan ja monet lesket ja isättömät lapset itkevät. -Tahtooko Vesirotta ottaa elättääkseen leskiä ja isättömiä?" - -Peter Irgensin mielestä oli parasta olla vastaamatta tähän kysymykseen. -Sen sijaan hän sanoi: "Parasta olisi heti naittaa valkoiset neidot. Kun -valkoiset miehet saavat kuulla, että niin on käynyt, huomaavat he, että -heidän on turha lähteä irokeesejä vastaan taistelemaan. Sitä paitsi, -jos me palaamme lujiin kyliimme pohjoisessa, niin valkoiset sotamiehet -kieltäytyvät seuraamasta meitä erämaahan. Kilpikonna ei ole vaarallinen -antiloopille, joskin sillä on terävät ja kovat leuat. Viettäkäämme -häitä vielä tänä iltana ja anna paluukäsky." - -Hollantilaisella ei ollut paljon iloa tästä viekkaasta neuvostaan. Sen -sijaan että päällikkö olisi talttunut, hän suuttui vain yhä enemmän. -Hänen silmänsä säihkyivät tulta ja hän tarttui tomahawkinsa varteen -tavalla, jotta Peter Irgens väistyi pelästyneenä syrjään. - -"Sinun neuvoistasi", ärjyi hän, "olen saanut kyllikseni. Valkoisen -päällikön tyttäristä ei sinulla ole enää mitään sanomista, ja varo -itseäsi, jos sinun tai poikasi jalat lähestyvät heidän telttaansa. -Valkoiset neidot ovat meidän panttivankejamme, ja vapauttamalla heidät -me hankimme itsellemme luvan palata kotiimme, jos onni olisi meille -vastainen. Mutta että heidän silloin pitää olla koskemattomia sen kai -Vesirotankin pitäisi ymmärtää. Ei, sen sijaan saat heti lähteä Fort -Nassauhin ja käskeä päällikköä lähettämään yhtä monta sotamiestä -avuksemme kuin mohikaaneillakin on." - -Kuullessaan tämän käskyn, joka lausuttiin lujalla äänellä, kävi Peter -Irgens kovin hämilleen. Mietittyään hiukan, jona aikana hän ei -uskaltanut katsoa irokeesiä silmiin, vastasi hän: - -"Se mitä pyydät minulta, Kovapää, on mahdotonta ja minä selitän sinulle -suoraan, minkä vuoksi. Fort Nassaun päällikkö, Andreas Hudde, ja minä -emme enää ole ystäviä. Me jouduimme pahaan riitaan ja siksi minä viime -syksynä poistuin Fort Nassausta ja tulin sinun luoksesi. Ja vielä -kireämmiksi meidän välimme tulivat, kun poikani, joka oli tiedustelija -ja metsästäjä hollantilaisen siirtolan palveluksessa, karkasi Fort -Nassausta ja seurasi minua. Jos minä tulisin nyt sinne irokeesien -lähettiläänä, niin seuraus olisi, ettet saisi sieltä apua, ja että -minut heitettäisiin tyrmään, jolloin kadottaisit hyvän pyssyn sekä -uskollisen ystävän." - -"Kauan olenkin epäillyt", vastasi päällikkö vavisten vihasta, "että -Vesirotalla on kaksi kieltä! suussaan, mutta nyt sen tiedän. Etkö -vakuuttanut minulle moneen kertaan, että voisit hankkia minulle apua -Fort Nassausta, jos se olisi tarpeen? Mutta --" - -Ei tiedä, miten tämä keskustelu olisi päättynyt -- ehkäpä Peter Irgens -olisi kadottanut päänsä, sillä Kovapää oli hirveän vihoissaan -- jollei -viime tingassa se olisi kehkeytynyt intiaanin hyökätessä telttaan ja -kiireisesti kertoessa, että kaksi miestä, valkoinen ja mohikaani, -hiiviskeli leirin lähettyvillä ikäänkuin väijyen jotain. - -"Missä heidät on nähty", kysyi Kovapää, jonka viha, Peter Irgensin -onneksi, sai nyt uuden käänteen. - -"He piileksivät siinä melkein läpipääsemättömässä tiheikössä, joka -peittää tuota kukkulaa metsän reunassa", vastasi intiaani. - -Heti paikalla Kovapää hyökkäsi risuvallien väliselle aukiolle, jonne -hän kiireesti kutsutti väkensä ja lähetti heidät piirittämään -tiheikköä. Itse hän suurella innolla otti osaa tähän ihmisjahtiin. - -Hitain askelin ja mutisten jotain hampaittensa välissä läksi Peter -Irgens päällikön teltasta palatakseen omaansa. Hän oli kaikkea muuta -kuin tyytyväinen keskustelunsa tulokseen päällikön kanssa. Kaikki kävi -tänään häneltä takaperoisesti. - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU. - -Kaksi tuntia järven pohjassa. - - -Varmaankin lukija on jo arvannut, että nuo kaksi miestä, jotka saivat -aikaan niin mieluisan keskeytyksen Peter Irgensin ja päällikön -keskustelussa, oli Pekka Drufva ja Uncas. He olivat oleskelleet jo -kaksi päivää leirin läheisyydessä, jota he olivat tarkoin voineet -vakoilla kukkulan harjalta. Niin, olivatpa he yön aikana olleet aivan -risuvallienkin juurella ja piileskelleet niissä. Siten he olivat -saaneet tarkat tiedot eri telttojen ja majojen asemista sekä -paikallisoloista yleensä. Useamman kerran he olivat nähneet molemmat -tytötkin, heidän ollessaan teltan ulkopuolella. He huomasivat -kuitenkin, etteivät he tällä erää voineet tehdä muuta kuin odottaa. He -olivat saapuneet liian varhain intiaanileiriin. Pekka Drufva oli -laskenut, että sanoma ruotsalaisen apujoukon saapumisesta mohikaanien -luo tyhjentäisi irokeesien leirin sotilaista, mutta sanoma olikin -saapunut myöhemmin kuin hän oli laskenut. - -Tähän asti heidän oli onnistunut erinomaisesti pysyä piilossa. Ei -kukaan leirissä aavistanut heidän läsnäoloaan. Mutta, niinkuin -tiedämme, sattumasta riippuu hyvinkin paljon. Usein se tekee tyhjäksi -viisaimmatkin laskut ja saattaa häpeään suurimmankin varovaisuuden. -Niinpä nytkin. Kohtalo määräsi, että kaksi irokeesiä, jotka olivat -metsästäneet metsässä, palasivat kotiin tietä myöten, jota intiaanit -eivät muuten koskaan kulkeneet. Ja he keksivät Pekka Drufvan ja Uncasin -pensaikossa. He eivät uskaltaneet kuitenkaan hyökätä heidän päälleen. -Sen sijaan he juoksivat kuin metsäkauriit leiriin ja kertoivat, mitä he -olivat nähneet. Silloin molemmat tiedustelijat näkivät heidät myöskin, -ja he tiesivät, että heidän salaisuutensa oli nyt tullut ilmi sekä -ettei heidän käynyt enää viipyminen tiheikössä, jonka intiaanit -tietenkin piirittäisivät. He pakenivat siis metsään ja juoksivat -henkensä edestä. Hetken kuluttua Pekka Drufva pysähtyi hengittämään. - -"Kestää vielä kolme tai neljä tuntia", sanoi hän, "ennenkuin tulee -pimeä metsässä, jossa he seuraavat jälkiämme niinkauankuin he voivat -niitä nähdä, ja ehkäpä he saavat meidät kiinni. Kulkekaamme suuressa -kaaressa leirin ympäri järven rantaan. Rannassa on runsaasti -kanootteja. Me otamme yhden niistä ja soudamme rantapuiden suojassa -etelään. Vesi ei jätä jälkiä taaksensa." - -He läksivät sanottuun suuntaan, missä maa sitä paitsi oli kovempaakin -ja missä siis oli vaikeampi seurata jälkiä. Heidän onnistuikin päästä -sen piirin ulkopuolelle, jonka Kovapää oli vetänyt tiheikön ympäri ja -pääsivät onnellisesti järven rantaan kenenkään näkemättä heitä. He -ottivat kanootin ja sousivat rantaleppien suojassa, jotka estivät heitä -leiriin näkymästä, missä kaikkien huomio muuten olikin kääntynyt -toisaalle. Mutta hetken kuluttua nousi este eteen, jota he eivät olleet -edeltäpäin laskeneet ja joka pakotti heitä heti keskeyttämään soutunsa. -Lahden pohjukassa, jota pohjan puolelta suojeli metsäinen niemi, seisoi -muutamia intiaanivaimoja vaatteita pesemässä. Heidän ohitseen oli -mahdoton salassa päästä. - -Mitä nyt oli tehtävä? - -"Me soudamme saareen, joka on suoraan vastassamme", sanoi Pekka Drufva. -"Niemi estää naisia näkemästä meitä. Sen sijaan voidaan leiristä nähdä -meitä. Vaikka enpä usko, että siellä kukaan tulee katsoneeksi järvelle. -Varmuuden vuoksi heittäydyn kuitenkin veneen pohjalle ja annan sinun, -Uncas, soutaa yksin. Jos joku näkee meidät, niin luulee hän sinua -omiksi miehikseen, jotka ovat lähteneet kalaan, sillä kaukaa on -mahdoton erottaa mohikaania irokeesistä." - -Ehdotus toteutettiin heti. Hetken kuluttua he pääsivät saaren rantaan, -piilottivat kanootin kaislikkoon ja nousivat maihin. Saari oli hyvin -pieni, mutta siinä kasvoi tiheätä pensaikkoa, niin että he vaivoin -pääsivät sen läpi tunkeutumaan. Ei ollut siis vaikea piiloutua sinne ja -samalla tähystellä vastakkaista rantaa. Täällä, arveli Pekka Drufva, he -voisivat olla turvassa, ainakin siksi kunnes pyykinpesijät olivat -lähteneet pois ja avanneet uuden tien takaa-ajetuille. - -Mutta sillä kertaa he erehtyivät. Kun irokeesit olivat tutkineet koko -tiheikön kukkulan ympärillä, keksivät he varmaankin järven rantaan -johtavat jäljet, sillä äkkiä näkyi suuri liuta heitä saaren -vastakkaisella rannalla. He näyttivät varsin epäröiviltä ja juoksivat -sinne tänne, sillä siihenhän jäljet loppuivat, mutta vihdoin he -huomasivat, että yksi kanootti oli kadonnut. Samassa itse Kovapää -saapui paikalle, ja hän viittasi saareen. Heti useampia kanootteja -työnnettiin vesille, eikä epäilystäkään, että nyt alkaisi saaren -tutkiminen. Mahdotonta oli siis enää piileskellä pensaikossa. Sitä -paitsi tiesi Pekka Drufva liiankin hyvin, miten tarkkasilmäisiä -intiaanit olivat. Mutta rohkeus ei kadonnut häneltä silti. -Tunkeuduttuaan tiheän pensaikon läpi ja saavuttuaan saaren toiselle -rannalle, sanoi hän: - -"Meidän täytyy piiloutua veteen." - -"Irokeeseillä on silmät -- he näkevät päämme kaislikossa, kun -kohottaudumme pintaan hengittämään", sanoi Uncas. - -"Meidän ei pidä pistää päitämme ylös vedestä. Niiden pitää, samoinkuin -muunkin ruumiin, maata järvenpohjassa." - -"Voiko valkoinen mies elää hengittämättä", kysyi mohikaani. - -"Saat nähdä", vastasi Pekka Drufva. Hän leikkasi kaksi miehenpituista -ruokoa kaislikosta, veisti tyveen sopivan imukkeen ja leikkasi muutamia -pieniä reikiä heti lehtiröyhyn alapuolelle. Puhallettuaan ruovon läpi -nähdäkseen, että ilma pääsi esteettä sen läpi, sanoi hän: - -"Tämän ruovon läpi me hengitämme, maatessamme järvenpohjassa. Mutta -sieramet on pakko tukkea, jotta vesi ei pääse sitä tietä ruumiiseen, ja -siihen savi rannassa on sopivaa. Pahalta se tuntuu, mutta ei sille -mitään mahda, kun kysymyksessä on päästä irokeesien paalua pakoon." - -Hän muodosti pari tulppaa pehmeästä savesta ja tukkesi niillä molemmat -sieramensa. Ja Uncas, joka täydellisesti luotti Pekan tietoihin ja -neuvokkuuteen, miten mahdottomilta hänen keinonsa näyttivätkin, seurasi -esimerkkiä. - -Sitten he pistivät torvensa suuhun ja kahlasivat veteen niin syvälle -kuin pääsivät. Sitten he painautuivat pohjaan. Veden pinnassa näkyi -pari suurta vesirengasta, mutta ne katosivat pian eikä sillä paikalla, -jonne molemmat pakolaiset olivat kadonneet, näkynyt sitten enää muuta -kuin kaksi lehtiröyhyä sekä kappale kaislan ruokoa. Mutta sellaisiahan -siellä kasvoi tuhansittain, osittain tiheinä pensakkoina rannassa, -osittain harvemmassa kauempana vedessä. Kukapa olisi voinut aavistaa, -että nämät molemmat kaislat tuhansien joukossa olivat välittäjinä ilman -ja kahden järvenpohjassa makaavan ihmisen välillä? Sitä ei edes -kaikkein teräväsilmäisin intiaani voinut aavistaa. - -Miten Pekka Drufva oli keksinyt jotakin niin merkillistä? - -Niin, se oli muisto kouluajalta Turussa. Koulupoikien käydessä uimassa -oli joku kekseliäs poika keksinyt tämän yksinkertaisen tempun, jonka -avulla saattoi leikitellä sukeltajaa. Ja sitä koetettiin suurella -menestyksellä. Vaikeinta oli pysytellä pohjassa, sillä kun keuhkot -täyttyvät ilmalla, on ruumis kevyempi kuin vesi ja pyrkii veden -pinnalle. Siksi toisen käden täytyi olla vapaana, jotta sillä saattoi -pidellä pohjasta kiinni. Sentähden ei sitä voitu käyttää nenän -tukkijana, vaan olivat sieramet täytettävät savella. - -Seikka, joka suuresti edisti pakolaisten turvallisuutta, oli se, että -vesi järvessä oli varsin sameaa.. Intiaanit olisivat siis tuskin -nähneet heitä, vaikka heidän päähänsä olisi juolahtanut tutkia -järvenpohjaa, mitä he eivät kuitenkaan tehneet. - -Ei kestänytkään kauan, ennenkuin irokeesejä vilisi pienellä saarella. -Tiheikön vuoksi kesti kuitenkin hyvän aikaa, ennenkuin irokeesit olivat -vakuutetut siitä, etteivät pakolaiset olleet enää siellä. Sen sijaan -katkenneet oksat ja selvät jäljet osoittivat, että he olivat -tunkeutuneet saaren poikki. Ja kun kanootti löydettiin kaislikosta, -niin oli selvää, etteivät ne sillä olleet soutaneet pois saaresta. -Kaksi mahdollisuutta oli enää olemassa, joko he olivat piiloutuneet -kaislikkoon nenä vedenpinnan yläpuolella -- piiloutumistapa, joka ei -suinkaan ollut intiaaneille outo -- tai olivat he uiden paenneet -saaresta. Ettei edellistä keinoa oltu käytetty, todisti erittäin -huolellinen kaislikon tarkastus, jota Kovapää itse johti. Ja toinen -keino tuntui aivan mahdottomalta. Lähimpään rantaan he olisivat tosin -helposti voineet uida, mutta niinpiankuin oli käynyt ilmi, että he -olivat lähteneet järvelle, olivat taitavat tiedustelijat tutkineet -kumpaakin rantaa löytämättä vähintäkään jälkeä. Jos he taas olivat -yrittäneet uida vastakkaiselle rannalle, joka oli niin kaukana, että se -tuskin häämöitti silmään, niin eivät he olleet voineet ennättää sen -pitemmälle kuin että heidän päänsä näkyisi veden pinnassa. Varmuuden -vuoksi lähetti Kovapää kanootteja joka suuntaan, mutta kaikki oli -turhaa. - -Kaikki nämä tutkimukset kestivät kolmatta tuntia, mutta kun ei niistä -ollut minkäänlaisia tuloksia, päätti Kovapää, että tiedustelijat -olivat hukkuneet yrittäessään uiden paeta saaresta. Ja samaa mieltä -olivat kaikki muutkin irokeesit yhtä lukuunottamatta. Tämä, -vanhemmanpuoleinen, suurta kunnioitusta nauttiva mies sanoi: - -"Ei, hukkuneet he eivät ole. Varmaankin tuo valkoinen mies oli -valkoisten suuri poppamies, Ukkosen Veli. Loihtimalla hän on muuttanut -itsensä ja toverinsa kaloiksi. Huhu kertoo, että hän kerran, -maqualaisten ajaessa häntä takaa, sytytti järven palamaan. Se, joka -osaa sellaista tehdä, voinee muuttaa itsensä myös kalaksi." - -Kovapää, joka oli varsin suuri epäilijä ollakseen intiaani, kohautti -vain olkapäitään tälle selitykselle. - -Että vedessä voi kuulla, on tunnettu asia. Pekka Drufva kuulikin -erittäin hyvin kaiken sen melun, jota irokeesit pitivät etsiessänsä, -joskus hän saattoi järvenpohjaan kuulla heidän puhettaankin. Pahempi -sen sijaan oli näön laita, kun vesi oli niin sameaa. Kaksi kertaa hän -näki kuitenkin kanoottien pohjat, kun ne kiitivät kuin jättiläiskalat -hänen yläpuolellaan. Toinen niistä töytäsi niin kovasti vasten hänen -kaislaruokoaan, että se olisi irtaantunut hänen suustaan, jollei hän -olisi pidellyt lujasti kiinni. - -Pitkiltä tunnit tuntuivat miehistä järvenpohjassa sillä välin kuin -heitä etsittiin. Ne olivat niin pitkät kuin kokonainen päivä, arveli -Pekka Drufva. Mutta vihdoin kaikki äänet vaikenivat, josta saattoi -päättää, että intiaanit olivat lähteneet pois. Varovasti hän kohosi -veden pintaan. Ei mitään kuulunut eikä näkynyt. Silloin hän antoi -sovitun merkin Uncasille, jotta tämä tietäisi, että vankeus oli -päättynyt. He nousivat saaren rantaan, tunkeutuivat pensaikon läpi ja -näkivät, ettei ainoatakaan intiaania ollut jäänyt saareen. Kaikki -olivat palannee! leiriin, missä he hommailivat innokkaasti jotakin -vaikkei sitä tarkemmin näin pitkän matkan päähän voinut nähdä. - -"He valmistautuvat sotaan", sanoi Pekka Drufva.; "Meidän täytyy -pysytellä täällä, kunnes tulee pimeä", sanoi hän. "Mutta sitten -ehdottaisin, että uimme toiselle puolelle ja palaamme entiselle -paikallemme kukkulan juurelle. Intiaanit tutkivat tiheikön niin -vastikään, etteivät he voi olettaa meidän palanneen sinne uudestaan, -varsinkaan kun he eivät voi luulla meidän olevan lähitienoilla, koska -he turhaan saivat etsiä meitä." - -"Uncas kuuli, miten miehet, jotka kulkivat kanootissa vatsani yli, -arvelivat meidän hukkuneen", sanoi tämä. - -"Sitä parempi. Ylhäällä kukkulalla me voimme pitää leiriä silmällä ja -nähdä mitä siellä tapahtuu. Ja se on meille tärkeintä, sillä siten -voimme keksisi tilaisuuden pelastaa neidot." - -Pimeän tultua he uivat salmen poikki, joka erotti saaren mannermaasta, -ja palasivat sitten samaan tiheikköön, jossa he aikaisemminkin olivat -lymyilleet. - -Varhain seuraavana aamuna kiipesi Pekka Drufva kukkulan harjulle, jossa -hänellä kahden kivilohkareen halkeamasta oli mainio näköala leiriin. Ja -nyt hän näki, ettei hän ollut erehtynyt edellisen päivän oletuksessaan. -Leirissä oltiin innokkaassa toimessa, ja heti auringonnousun jälkeen -läksi Kovapää melkein koko joukkonsa kanssa, Peter Irgens ja hänen -poikansa mukana, etelää kohti, liittyäkseen tietenkin suureen -irokeesijoukkoon idässä. Ja tämä näky ilahdutti Pekka Drufvaa suuresti. - -Mutta samalla huomasi hän jotain, mikä tuotti hänelle levottomuutta. -Vahti oli asetettu tyttöjen teltan edustalle, ja yhdeksän miestä -jäi sitä paitsi leiriin. Luultavasti nämät olivat vähemmän -taistelukelpoisia, mutta yhdeksän kahta vastaan oli kuitenkin kovin -paljon. - -"No, no", mutisi hän itsekseen, "jollei se onnistu voimalla, niin -käytetään viekkautta. Se asia on varma: Tytöt ovat pelastettavat." - - - - -YHDESKOLMATTA LUKU. - -Pelastus. - - -Oli yö Kovapään lähdettyä Timberjärven rannalla sijaitsevasta leiristä. -Valkoiset tytöt vääntelivät itseään unettomina vuoteillaan. Entisiin -huoliin oli lisääntynyt vielä uusikin. Metsäliljan kautta olivat he -näet saaneet kuulla, että valkea mies ja mohikaani oli nähty -irokeesileirin läheisyydessä ja että Kovapää oli ajanut heitä takaa -melkein koko miesjoukollaan. Kun valkea mies ja hänen toverinsa olivat -huomanneet takaa-ajajansa, olivat he paenneet saareen, mutta sieltä he -olivat kadonneet jäljettömiin. Kovapää ja hänen miehensä olivat -varmasti vakuutetut siitä, että he olivat hukkuneet yrittäessään uida -järven yli. - -Tytöt arvasivat heti, että nuo miehet olivat Pekka Drufva ja joku -mohikaani, eivätkä he liioin voineet epäillä, että heidän -tarkoituksensa oli pelastaa heidät. Nyt he olivat epäonnistuneet -aikeessaan ja vapauttajat olivat kuolleet. Samalla toivon viimeinen -tähti oli sammunut, ja kuka sytyttäisi uuden? Tosin Metsälilja oli -luvannut auttaa heitä, mutta eihän pieni intiaaninainen voinut opastaa -heitä kotiin, vaikka hän parhaassa tapauksessa voisikin auttaa heitä -pakenemaan intiaanileiristä. Kauhulla he ajattelivat Peter Irgensin -sanoja ja hänen ennustustaan. Varmaankin viimeinen pelastus olisi -kuolema. - -Vähitellen Lydia oli itkenyt itsensä nukuksiin, mutta Greta makasi yhä -valveilla, kuunnellen vahdin askelia teltan ulkopuolella, yölintujen -kaameaa huutoa ja oman sydämensä rauhatonta sykintää. Hän ei kuitenkaan -ollut yhtä toivoton kuin sisar. Syynä siihen oli se, että hän luotti -täydellisesti Pekka Drufvan niin monasti koeteltuun kykyyn suoriutua -pahimmistakin tilanteista. Ei sellainen mies, tuumi hän, voinut hukkua -järveen, joka ei ollut vesisammiota suurempi. Ei, hän oli petkuttanut -irokeesejä, siinä koko juttu, ja varmaan hän tavalla tai toisella -antaisi tietoja itsestään. Juuri kun hän ainakin kahdennenkymmenennen -kerran tuumi tätä samaa asiaa, kuuli hän omituisen kolahduksen, joka -saattoi hänet hätkähtämään. Kuului aivan siltä, kuin jotakin olisi -pudonnut teltan lattialle, kahisten kaisloissa. Mitähän se saattoi -olla? - -Heti paikalla häneen iski ajatus, että se varmaan oli jokin tieto Pekka -Drufvalta. Sehän soveltui erinomaisesti hänen aikaisempaan -ajatusjuoksuunsa. Lydia nukkui ja Kaketu nukkui myöskin. Hän laskeutui -maahan vuoteeltaan ja alkoi polvillaan tunnustella kaisloja, jotka -olivat levitetyt lattialle. Hänen täytyi kokonaan turvautua -tunneaistiinsa, sillä teltassa oli aivan pimeä -- kesäyöt Amerikassa -eivät ole yhtä valoisia kuin Pohjolassa eikä hän uskaltanut sytyttää -tulta pelosta, että Kaketu heräisi. - -Vihdoin se onnistuikin. Hän sai käteensä pienen, varsin painavan -esineen, luultavasti kiven, jonka ympärille oli kääritty jotakin, mikä -oli paperia tai kangasta kovempaa. Hän arvasi, että se oli tuohta. Ja -varmaankin tuohessa oli joku tiedonanto. Mitä hän tekisi? Jos hän -sytytti tulen, heräisi Kaketu aivan varmaan. Mutta toisaalta tuntui -aivan sietämättömältä odottaa aina päivän valkenemiseen saakka. Hän -tuumi sinne ja tänne, mutta vihdoin viimeksimainittu ajatus voitti. Hän -piilotti kiven vuoteeseensa ja paneutui levolle. Vihdoin hän nukahti, -sillä nyt oli toivo jälleen herännyt ja karkoittanut huolet pakosalle. - -Niinpiankuin Kaketu seuraavana aamuna oli lähtenyt aamuaskareihinsa, -kertoi Greta Lydialle yöllisestä tapauksesta ja otti esille aivankuin -taivaasta tipahtaneen sanoman. Se oli kivi, jonka ympärille oli -kiedottu pitkä tuohiliuska, ja siihen oli Pekka Drufva piirtänyt -veitsensä kärjellä seuraavat sanat: - -"Me emme ole hukkuneet, vaan olemme nyt samassa tiheikössä, jossa -meidät eilenkin nähtiin. Valmistukaa pakoon ensi yönä, sillä silloin me -vapautamme teidät. Miten se tapahtuu, en voi vielä sanoa, mutta se -tapahtuu kyllä. Pekka Drufva." - -Nyt alkoivat yksin Lydiankin kasvot kirkastua ja ilossaan hän syleili -ja suuteli sisartaan. Sitten he alkoivat neuvotella. - -"Mitä me nyt teemme", kysyi Greta. - -"Tietysti me olemme valmiit karkaamaan, niinkuin kirjeessä seisoo", -vastasi Lydia. - -"Se ei riitä. Meidän täytyy koettaa auttaa pelastajiamme, jos -mahdollista antaa sana Pekka Drufvalle." - -"Miten ihmeessä", kysyi Lydia, "me voisimme sitä tehdä, varsinkin kun -meitä vartioidaan entistä enemmän?" - -Greta tuumi hetken aikaa. Sitten hän sanoi: - -"Minä olen keksinyt tuuman. Me uskomme asian Metsäliljalle. Hän on -luvannut auttaa meitä, ja koska siihen nyt on tilaisuus -- -- --" - -"Oletko aivan mieletön, Greta? Sillähän me antaisimme ilmi sekä itsemme -että pelastajamme", huudahti Lydia. - -"Metsälilja on hyväsydäminen ja tahtoo meidän parastamme, siitä -o!en varma, ja sitä paitsi on hän luvannut auttaa meitä. Mutta -minä en rakenna toivoani ainoastaan tähän seikkaan, vaan hänen -mustasukkaisuuteensa. Hän pelkää, että Peter Irgensin väitteessä voi -olla perää, että sinut on määrätty Kovapään puolisoksi. Etkö muista -miten hän suuttui, kun tulkitsin hänelle hollantilaisen sanat? No niin! -Hän ei tahdo kadottaa Kovapään rakkautta, ja siksi hän on valmis -tekemään mitä hyvänsä saadakseen sinut pois leiristä. Siksi me voimme -luottaa häneen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?" - -Lydia tuumi hetken aikaa. Sitten hän vastasi: "Niin, ymmärrän kyllä, -ehkäpä olet oikeassakin. Jos hän tahtoo auttaa meitä, niin on siitä -paljon hyötyä sekä meille että auttajillemme." - -Ei kestänyt kauan ennenkuin päätös voitiin panna toimeen, sillä pian -Metsälilja saapui aamutervehdykselle valkoisten ystäviensä luo. -Tullessaan telttaan hän käski Kaketun aina poistua, toimenpide, joka -oikeastaan oli hyvin turha, kun hän ei kuitenkaan ymmärtänyt kieltä, -jota he puhuivat keskenään. - - * * * * * - -Pekka Drufva ja Uncas olivat järjestäneet olonsa varsin mukavaksi siinä -tiheikössä, jonne he olivat palanneet järvenpohjasta. Raivaamalla -tieltä muutamia pensaita olivat he saaneet oikean lehtimajan keskelle -okaista tiheikköä. Mutkikas ja kova tie johti sinne, ja sieltä oli -käytävä "observatorioonkin", mäen harjalla olevalle kalliolle. -Nykyisestä asunnostaan he saattoivat myös puolustautua pienempää -joukkoa vastaan, sillä tiheikön muodosti melkein yksinomaan okaiset -pensaat, joiden läpi ei ollut hyvä tunkeutua. - -Noin viiden ajoissa iltapuolella, samana päivänä, jolloin kuvernöörin -tyttäret olivat keskustelleet Kovapään vaimon kanssa, istuivat -ystävykset yhdessä ja suunnittelivat, miten he voisivat toteuttaa sen -yrityksen, jonka toimeenpanosta Pekka Drufva oli tuohikirjeessään -ilmoittanut. Mutta vastoin tapaansa ei Pekka Drufva voinut keksiä -mitään hyvää keinoa. Tosin hän oli tehnyt useitakin ehdotuksia, mutta -osittain hän itse, osittain Uncas hylkäsi ne. Vihdoin hän sanoi: - -"Koska sinä, Uncas, viime yönä saatoit hiipiä niin kauaksi leiriin, -että sinun onnistui heittää kivi savureiästä sisään, voinet kai hiipiä -vahdinkin kimppuun ja tehdä hänet äänettömäksi. Sitten voimme esteettä -viedä tytöt pois.! Eukko, joka makaa teltassa, on kai helposti -käsiteltävissä." - -"Uncas voi kieriä pitkin maata kuin käärme, mutta siihen eivät -valkoisen päällikön tyttäret pysty. Ja leirissä on useita muitakin -vahteja paitsi teltan edustalla -- ainakin kaksi muuta." - -Pekka Drufva repi hiuksiaan. Mutta juuri kun hän aikoi vastata, -hätkähti mohikaani ja tarttui tomahawkiinsa. - -"Mitä se oli", kysyi Pekka Drufva. "En kuule muuta kuin linnunpoikasten -piipitystä pensaikossa." - -"Uncas kuuli kevyitä askelia ja -- -- --" - -Äkkiä seisoi intiaani heidän edessään. Molemmat tarttuivat aseihinsa, -mutta laskivat ne maahan, huomatessaan, että se olikin harvinaisen -kaunis, nuori intiaaninainen. Hän kohotti toista kättään rauhanmerkiksi -ja hymyili. Sitten hän sanoi: - -"Metsälilja on valkoisten neitojen ystävä ja he lähettivät minut -tänne." - -Sitten hän ojensi Pekka Drufvalle palasen parkittua antiloopinnahkaa, -jolle Greta oli hiilellä kirjoittanut seuraavat sanat: - -"Te voitte luottaa Metsäliljaan. Hän voi antaa teille tietoja ja hyviä -neuvoja. Vaikka hän onkin Kovapään vaimo, tahtoo hän kaikella tavalla -auttaa meitä karkaamaan. Greta." - -Kun Pekka Drufva oli lukenut viimeiset rivit, ei hän voinut olla -hymyilemättä. Nyt hän käsitti, miksi saattoi täysin luottaa -Metsäliljaan ja hänen auttamishaluunsa. Koska hän ei erikoisesti ollut -perehtynyt irokeesien kieleen, pyysi hän Uncasin toimimaan tulkkina, -johon tämä sitä kernaammin suostui, kun hän näytti erikoisella -ihailulla katselevan kaunista sanantuojaa. Sitten seurasi seuraava -keskustelu: - -"Valkoisen päällikön tytär kirjoittaa, että Metsälilja voi antaa meille -hyviä neuvoja, miten parhaiten voimme ryöstää molemmat valkoiset -neidot." - -"Metsälilja voi sen kyllä tehdä." - -"Puhu! Ukkosen Veljen korvat kuuntelevat." - -"Menköön toinen teistä pimeän tultua saareen, jossa te katositte -irokeesien silmien edestä ja sytyttäkää siellä tuli ja palatkaa sitten -takaisin. Kun Bisamirotta, jolla päällikön poissa ollessa on käskyvalta -leirissä, näkee tulen, luulee hän, että olette palanneet saareen ja -sytyttäneet siellä tulen. Hän ottaa silloin mukanaan kaikki miehensä, -paitsi vahdin valkoisten neitojen teltan edustalta ja lähtee -vangitsemaan teitä. Sillä välin te ryöstätte neidot." - -"Mutta", arveli Pekka Drufva, "irokeesit luulevat, että me olemme -hukkuneet. Mitenkä Bisamirotta voisi luulla saavansa kiinni vainajien -henkiä?" - -"Alussa he luulivat teidän hukkuneen. Mutta sittemmin arveltiin, että -olitte vain lumonneet irokeesien silmät. Sitä mieltä on -Bisamirottakin." - -"Jos olet varma siitä, että Bisamirotta lähtee matkaan nähdessään -tulen, niin on suunnitelmasi erittäin hyvä." - -"Kyllä hän lähtee", vakuutti Metsälilja, lisäten: "Bisamirotta on hyvin -urhoollinen, mutta erittäin ovela ei hän ole. Hän, joka pitää itseään -suurena sankarina, oli loukkaantunut, kun hän ei saanut seurata mukana -sotaretkelle, vaan oli pakotettu jäämään tänne. Monet pilkkasivat häntä -sen johdosta, että hänet oli pantu naisia vartioimaan sillä välin kuin -muut läksivät vihollista vastaan. Mutta jos hän, heimon ollessa poissa, -saa kiinni Ukkosen Veljen ja mohikaanipäällikön, voi hän kerskailla -suurtyöstä ja saada pilkkaajansa vaikenemaan, kun nämä palaavat -takaisin. Hän voisi sanoa: Sen, mitä te ette saaneet aikaan, vaikka -koko heimo oli koossa, suoritin minä yksinäni seitsemän miehen avulla, -joita pidetään vähemmän sotakelpoisina." - -"Metsälilja on yhtä viisas kuin kauniskin. Selittäköön lähemmin -suunnitelmansa." - -"Kun Bisamirotta miehineen on lähtenyt järvenrantaan, hiipivät Ukkosen -Veli ja mohikaani leiriin, yllättävät ja vangitsevat vahdin, joka -vartioi valkoisten neitojen telttaa ja vievät neidot mukanaan, jolloin -heidän tulee kulkea eteläisen portin kautta, missä risumajat ovat -tyhjiä. Mutta valkoisen päällikön tyttärillä on liian pienet ja hennot -jalat, jotta he voisivat vaeltaa pitkältä erämaassa, eikä teitä ole -kylliksi monta kantaaksenne heitä. Sitäpaitsi jää jäljet metsään ja -nuoli voisi osua teihin, kun vähimmin sitä aavistaisitte. Mutta minä -annan teille toisen neuvon. Järvenrannassa, noin 200 askeleen päässä -siitä pienestä lahdelmasta, missä naisilla on tapana pestä vaatteita, -kasvaa tiheä pajukko veden reunassa. Siellä on piilotettuna kanootti, -johon hyvin mahtuu neljä henkeä. Siitä te löydätte teltan ja -ruokavaroja kolmeksi päiväksi. Ja kun te soudettuanne rantaa -pitkin saavutte Timberjoen suuhun, voitte te päästä soutaen aina -Delawarejoelle saakka, sillä kanootti on niin kevyt, että kaksi miestä -helpolla kantaa sen koskien ohi. Nyt te tunnette suunnitelmani." - -"Se on erittäin hyvä. Tervehdi neitoja ja sano, että seuraamme -neuvoasi, ja paljon kiitoksia siitä, kaunis Metsälilja." - -Tähän keskustelu päättyi, ja Metsälilja poistui yhtä äänettömästi kuin -hän oli tullutkin. - -Kun hän oli poissa, sanoi Pekka Drufva: "Kun hätä on suurin, on apukin -lähinnä. Minä tuumin jotakin hyvää keinoa, millä pelastaa tytöt, mutta -sellaista en voinut keksiä. Silloin tuo pieni intiaaninainen saapuu -tänne ja esittää suunnitelman, joka on kerrassaan mainio ja onnistuu -varmaan. Vai mitä sinä luulet, Uncas?" - -"Uncas uskoo samaa." - -Hetken kuluttua huudahti Pekka Drufva: "Olipa se harvinaisen viisas, -kiltti ja kaunis intiaaninainen, tuo pieni Metsälilja." - -Silmien säihkyessä, mikä todisti, että hän puhui sydämenkyllyydestään, -sanoi mohikaani: - -"Uncas tahtoisi, että Metsälilja istuisi hänen wigwamissaan mohikaanien -kylässä ja olisi hänen vaimonsa." - -"Kyllä minä huomasin, että hän miellytti sinua, Uncas, mutta sinä et -saa ryöstää häntä, sillä se olisi mustinta epäkiitollisuutta tuota -hyvää sielua kohtaan." - -"Uncas ei aiokaan ryöstää häntä nyt, mutta sittemmin hän aikoo -avonaisessa taistelussa voittaa hänet", vastasi mohikaani leimuavin -katsein. - - * * * * * - -Tuli ilta ja pimeys laskeutui nopeasti maahan, niinkuin aina tapahtuu -näillä leveysasteilla. Valkoisten neitojen teltan edustalla seisoi -vahti, vanhemmanpuoleinen irokeesi, nimeltään "Villisika". Hän oli -kerran saanut nuolen polveensa, niin että hänen jalkansa oli hiukan -jäykkä ja siksi hänen ei arveltu kelpaavan sotaan. Sen sijaan häntä -tavallisesti käytettiin vahtina leirissä ja siihen toimeen hän olikin -varsin sopiva, sillä hän oli valpas ja luotettava ja naiset pelkäsivät -häntä. Nyt hän seisoi nojautuneena keihääseensä ja katseli ympärilleen, -niin hyvin kuin se pimeydessä kävi päinsä. Toiset leirin miehiset -jäsenet, paria lukuunottamatta, jotka vartioivat portteja, olivat jo -vetäytyneet majoihinsa. - -Kun hän käänsi päänsä järvelle päin, näki hän äkkiä tulen leimahtavan -saarella. Mutta jo parin minuutin kuluttua sen voima kasvoi ja näytti -kaikin puolin tavalliselta leirinuotiolta. - -"Valkea poppamies kummittelee ja on sytyttänyt nuotionsa härnäilläkseen -meitä. Siitä on ilmoitettava Bisamirotalle", mutisi Villisika -itsekseen. - -Kun Bisamirotta astui leiriaukiolle ja näki tulen saaressa, innostui -hän suuresti. Metsälilja tunsi varmaan erittäin tarkasti tämän miehen -luonteen, tehdessään suunnitelmansa, sillä Bisamirotta toimi aivan -niinkuin hän oli olettanut. Kaikki miehet leirissä kutsuttiin kokoon, -kaikkiaan yhdeksän kappaletta, Bisamirotta mukaanluettuna, ja tämä -esitti heille, miten valkoinen poppamies ja mohikaani olivat -vangittavat, koska he luultavasti olivat nyt palanneet saarelle, josta -he niin kummallisella tavalla olivat kadonneet. Hän ei myöskään ollut -huomauttamatta, mikä kunnia heille olisi, jos he pääjoukon -poissaollessa saisivat kaksi niin arvokasta vankia. Vain yksi -intiaaneista uskalsi panna vastaan. - -"Jos valkoinen poppamies ja mohikaani todellakin olisivat saarella, -niin he eivät uskaltaisi sytyttää nuotiota, sillä tietäisiväthän he, -että me näkisimme tulen ja he siten antaisivat itsensä ilmi." - -Siihen vastasi Bisamirotta: - -"He tekevät sen vain härnätäkseen meitä. He tietävät, että vain harvoja -miehiä on leirissä, ja siksi he tahtovat näyttää meille, etteivät -pelkää meitä. Ei kukaan muu kuin he ole voineet sytyttää tuota tulta, -sillä eihän muita valkoisia eikä punaisia ole koko seudulla." - -Joko tämä selitys tuli hyväksytyksi tai ehkäpä pikemmin siihen aiheutti -Kovapään käsky totella Bisamirottaa hänen poissa ollessaan, joka -tapauksessa ei kukaan pannut vastaan, kun Bisamirotta käski heitä nyt -ottamaan aseensa ja seuraamaan hänen mukanaan. Vain Villisika sai -käskyn pysyä paikallaan valkoisten neitojen telttaa vartioimassa, -käsky, jota hän ei lainkaan pannut pahaksi, sillä palatessaan -paikalleen hän mutisi hampaittensa välissä: - -"Hyvä onkin, Villisika ei tappele kernaasti kummitusten kanssa." - -Nojautuneena keihääseensä seisoi Villisika valkoisten neitojen teltan -edessä ja tuijotti järvelle. Sillä puolellahan piti jotakin tapahtua, -ja siksi hän suuntasi katseensa sinne, kääntämättä huomiotaan muuhun -osaan leiriä. Vihollisia ei ollut näillä seuduin, korkeintaan saarella, -vaikkei hän oikein siihenkään uskonut, niin ettei vahtiminen suurta -vaivaa tuottanut. Bisamirottahan oli vienyt mukanaan vahdit porteilta, -sehän todisti parhaiten, ettei siltä puolen mikään vaara uhannut. - -Tuli saarella paloi yhä kirkkaammin, mutta ei ainoatakaan ihmisolentoa -näkynyt tulen ääressä. Hetken kuluttua hän oli näkevinään -vedenpinnalla, saaren ja rannan välissä tummia varjoja, jotka -liikkuivat saarta kohti. Varmaankin siinä Bisamirotta ja hänen -toverinsa sousivat salaperäistä vihollista vastaan. - -"Eivät he löydä sieltä muita kuin kummituksia", mutisi Villisika. - -Juuri kun hän oli päässyt tähän lopputulokseen, tunsi hän vahvojen -käsivarsien tarttuvan kiinni ja ennenkuin hän ennätti ruveta -vastarintaan, makasi hän aseettomana maassa ja intiaani, välkkyvä -tikari kädessä, painoi polvellaan häntä rintaan kuiskaten: - -"Ole vaiti tai kuole -- -- --" - -Villisika oli kernaammin vaiti. Samassa ilmestyi valkoinen mies -pimeästä ja Villisika sidottiin käsistä ja jaloista ja kapula pantiin -hänelle suuhun. - -Nyt teltan oviverho siirtyi syrjään ja Lydia ja Greta Printz astuivat -ulos, täysin valmistuneina pakoon. Nähdessään pelastajansa unohti Greta -ilossaan kaikki sovinnaisuuden säännöt ja heittäytyi Pekka Drufvan -kaulaan. Onnen huumeessa heidän huulensa yhtyivät. - -"No mutta Greta", huudahti Lydia varsin kovalla äänellä, mutta hänen -nuhdesaarnansa keskeytyi huutoon, joka heti sai hänet vaikenemaan. -Kaketu oli herännyt, nähnyt neitojen pakenevan teltasta ja seisoi nyt -huutaen teltan ovella. Mutta hänen huutonsa ei toistunut enää. Kaketu -joutui saman kohtalon alaiseksi kuin Villisikakin ja laskettiin maahan -tämän viereen. - -"Se olisi harmillista", sanoi Pekka Drufva, joka nyt oli ennättänyt -virota suudelmasta, "jos hänen huutonsa on herättänyt naiset leirissä. -Tosin meidän ei tarvitse pelätä heitä, mutta he voisivat nähdä, mitä -tietä me pakenemme ja uhuttaa takaa-ajajat kintereillemme." - -Tämä pelko oli kuitenkin turha. Jos joku nukkuvista naisista oli -herännyt huutoon, niin luuli hän varmaankin, että joku villi eläin oli -päästänyt tuon äänen. - -Pakolaiset kiiruhtivat nyt eteläiselle portille. Juuri kun he olivat -kulkeneet ahtaasta aukosta, joka oli avattu risuvalliin, astui varjo -heidän tielleen. Miehet tarttuivat aseihinsa, mutta se oli Metsälilja, -joka tahtoi sanoa jäähyväiset suojateilleen. Lydia ja Greta syleilivät -ja suutelivat häntä. - -Kun he hetken kuluttua erosivat, sanoi Metsälilja: - -"Suokoon Manitu onnea matkallenne! Ja kun te istutte taas hyvässä -turvassa valkoisen päällikön wigwamissa, niin ajatelkaa joskus -Metsäliljaa, joka ei koskaan unohda teidän kauniita kasvojanne eikä -ystävällisyyttänne punaista naista kohtaan." - -Sitten hän katosi kuin haamu pimeään. - -Paikalla, jonka Metsälilja oli neuvonut, he löysivät kanootin, joka -heti työnnettiin vesille, ja siinä oli paitsi luvattua telttaa ja -ruokavaroja, myöskin pari lämmintä vaippaa. Rannan varjossa he sousivat -etelään, ja jo aamun sarastaessa olivat he ennättäneet siihen kohtaan, -missä Timberjoki laskee vetensä järvestä. Täällä virta tuli soutajien -avuksi ja nyt kevyt kanootti kiiti joen tuuheiden rantojen lomassa -nopeaa vauhtia eteenpäin. Vähää ennen auringonlaskua he saapuivat -ensimäiselle koskelle. Täällä tytöt nousivat pois kanootista, ja Pekka -Drufva ja Uncas kantoivat helposti kevyen veneen kosken ohi. He -käyttivät nyt myös tilaisuutta hyväkseen ja aterioivat rannalla. Lydia -kysyi Pekka Drufvalta: - -"Etkö luule, että nuo yhdeksän intiaania, jotka olivat leirissä, ajavat -meitä takaa?" - -"Aivan varmaan he sen tekevät", vastasi Pekka Drufva, "mutta ei ole -luultavaa, että he saavat meidät kiinni. Vasta päivän valossa voi olla -kysymystäkään meidän jälkiemme etsimisestä. Ja kun he löytävät ne, -eivät he voi tietää, minnepäin me olemme kulkeneet, sillä vesi ei jätä -jälkiä jälkeensä. Mutta vaikka he arvaisivatkin, että olemme soutaneet -Timberjoelle, mikä oletus on hyvin lähellä, niin olemme sittenkin -päässeet niin paljon edelle, ettei luulisi heidän saavan kiinni meitä. -Varmuuden vuoksi me valmistamme teille makuusijat kanootin pohjalle ja -jatkamme soutua koko yön." - -"Mutta", sanoi Greta luoden lämpimän katseen Pekka Drufvaan, "siinä -tapauksessa et sinä eikä Uncaskaan saa levätä." - -"Se ei merkitse mitään", vastasi Pekka Drufva hymyillen. "Me olemme -sellaiseen tottuneet ja sitä paitsi me ensi yönä pystytämme teltan -rannalle, ja voimme silloin vuoroon vahtia ja nukkua." - -Koska matkan varrella ei tapahtunut mitään seikkailuja, supistamme -kertomuksemme vain siihen, että sanomme Pekka Drufvan ja Uncasin -saattaneen neljäntenä matkapäivänä molemmat tytöt onnellisesti -vanhempiensa luokse. Tietysti oli ilo suuri Printzinhovissa ja tietysti -kumpaistakin pelastajaa kiitettiin mitä lämpimimmällä tavalla. Mutta -paljon aikaa ei heillä ollut nauttia näistä kiitoksista, sillä vielä -samana iltana Pekka Drufva ja Uncas läksivät mohikaanien kyliin -ottaakseen osaa suureen taisteluun. - - - - -KAHDESKOLMATTA LUKU. - -Vanha tuttava. - - -Siihen aikaan, jolloin Pekka Drufva ja Uncas saapuivat mohikaanien -leiriin, oli tosin jo joitakin tappeluja ollut taistelevien välillä, ja -pääasiallisesti olivat mohikaanit ja heidän ruotsalaiset liittolaisensa -voittaneet. Mutta ratkaiseva taistelu oli vielä jäljellä. Irokeesit, -joiden päälliköksi Kovapää oli valittu, olivat peräytyneet yhä, mutta -nyt koko irokeesien voima oli asettunut metsäisen ja kivisen harjun -juurelle, jota kahdelta puolen rajoittivat pohjattomat suot, siis -erittäin taitavasti valittu asema, joka tuotti kunniaa Kovapään -sotapäällikköominaisuuksille. Heitä vastapäätä, mutta tasaisemmalla, -joskin myös metsäisellä tantereella seisoi mohikaanien joukko. -Keskiosan muodostivat mohikaanit itse "Mustan Jaguaarin", Uncasin sedän -johtamina, joka usean vuoden kuluessa, niinkauankuin Uncas oli vielä -liian nuori, oli toiminut mohikaanien päällikkönä. Oikeassa sivustassa -seisoi 15 ruotsalaista sotamiestä luutnantti Schuten johtamina ja -vasemmalla yhtä monta vänrikki Liljehöökin johdon alla. Sitä paitsi oli -mohikaanien avuksi saapunut varsin suuri joukko delawareja joen -toiselta puolelta, melkein kaikki Minquaheimoon kuuluvia. Nämät olivat -sijoitetut osittain keskustaan, osittain kummallekin sivulle. - -Samana iltana, jolloin Pekka Drufva ja Uncas saapuivat leiriin, -pidettiin suurempi neuvottelukokous, jossa päätettiin, että yleisempi -hyökkäys tapahtuisi seuraavana päivänä aamun valjetessa. Jotkut -päälliköt puolustivat tosin yöllistä hyökkäystä, mikä parhaiten -soveltui intiaanien sodankäyntiin, mutta siitä luovuttiin sillä -perustuksella, että silloin pyssyistä ei olisi paljon hyötyä, ja -niihinhän sitä kuitenkin eniten luotettiin. - -Muutamia minuutteja ennen auringonnousua alkoi suuri taistelu, yksi -suurimpia, mitä näihin aikoihin oli näillä seuduin tapahtunut. - -Siihen aikaan, josta nyt on kysymys, erosi intiaanisota huomattavassa -määrässä niistä taisteluista, joita sivistyneet kansat kävivät -keskenään. Siinä ei näet taisteltu koskaan tihein rivein. Sellainen -taito ei kuulunut intiaanien sodankäyntiin. Sitä ammuttiin vain -suojusten takaa tai varsin harvoissa ampumalinjoissa. Tosin ei siihen -aikaan kaivauduttu maahan niinkuin myöhemmän ajan sotamiehet, mutta -intiaanit olivat tavattoman taitavat löytämään suojaa maan päältä. -Puiden runkojen takaa, vieläpä puiden tuuheista latvoista saattoi -sadella alas nuolia. Suojuksina käytettiin niinikään kallionlohkareita -tai suurempia kiviä, luonnollisia syvennyksiä maassa tai tiheitä -pensaikkoja, sillä okaiset pensaat, jotka Amerikassa ovat hyvin -tavallisia, tekivät melkein samaa virkaa kuin piikkilanka-aitaukset -meidän päivinämme. Ja valkoiset sotamiehet, jotka taistelivat punaisia -vastaan, olivat pakotetut käyttämään samaa taistelutapaa kuin hekin, -sillä muuten he olisivat olleet hukassa. - -Jo päivällisen aikana oli taistelu päättynyt ja tuotti loistavan voiton -mohikaaneille ja heidän liittolaisilleen. Koko irokeesijoukko tuli -kokonaan hajoitetuksi. Sen jälkeen kuin päävoima oli tapettu tai -vangittu, pakenivat jäljellejääneet. Kovapään tarkoituksena oli -kylläkin ollut, että jos irokeesit joutuisivat tappiolle, vetäytyä -hyvässä järjestyksessä takaisin, ja siltä varalta oli jo tehty -valmistuksiakin rakentamalla murroksia taistelupaikan taakse, mutta -Kovapää kaatui, saatuaan luodin suoraan päähänsä. Kovapään pää ei ollut -kyllin kova vastustaakseen ruotsalaisen pyssymiehen kuulaa ja se -lopetti hänen päivänsä. Hänen kuolemansa jälkeen irokeesijoukko ei -pysynyt enää koossa, ja siksi ei suojelevista murroksistakaan ollut -mitään apua, vaan pikemmin ne olivat esteenä pakeneville, ja vankien -lukumäärää ne myös suuresti lisäsivät. Myöskin vastapuolueen päällikkö, -vanha Musta Jaguaari, sai haavan taistelussa, se ei kuitenkaan -ollut hengenvaarallinen, mutta hänet oli kannettava paareilla -taistelukentältä omaan kyläänsä. Tästä oli seurauksena, että Uncas, -joka joka tapauksessa varsin pian olisi ottanut päällikkyyden -haltuunsa, nyt jo sai johtaa joukkoja. - -Taistelun jälkeen palasi ruotsalainen joukko kotiin, sen jälkeen kuin -luutnantti Schute oli ottanut intiaaneilta sen lupauksen, etteivät he -kiduttaisi vankejaan. Uncas asettui takaa-ajavien etupäähän, ja Pekka -Drufva seurasi mohikaanien erikoisesta pyynnöstä heidän kyliinsä. Syynä -siihen oli se, että huhu tiesi kertoa, että pienempi joukko irokeesejä --- 30 miestä, sanottiin -- ryösti ja poltti meren rannassa -sijaitsevissa kylissä, joista kaikki miehet olivat lähteneet sotaan. Ja -niinpä oli sekä Uncas että taisteluun pystymätön Musta Jaguaari -pyytänyt häntä johtamaan sitä joukkoa, jonka heti oli määrä lähteä -näitä ryöstäjiä vastaan. Tämä pyyntö oli samalla niin suuri -luottamuksenosoitus mohikaanien puolelta, ettei Pekka Drufva voinut -kieltäytyä siitä. Ehkäpä hän siten oli ensimäinen valkoihoinen, joka -toimi intiaanijoukon päällikkönä Amerikassa, ja se kunnia oli siksi -suuri, ettei siitä käynyt kieltäytyminen. - -Pekka Drufva ymmärsi vallan hyvin, miksi Uncas niin suurella innolla, -melkeinpä kuumeella kiiruhdutti pakenevien irokeesien takaa-ajoa. Hän -tahtoi anastaa Metsäliljan, ennenkuin irokeesit ennättivät lähteä -leiristään liikkeelle Timberjärven rannalta. Mutta hienotunteisuudesta -hän ei maininnut sanaakaan tästä otaksumisestaan. - - * * * * * - -Muutamia päiviä myöhemmin me tapaamme Pekka Drufvan päällikkönä -tilapäisessä intiaanileirissä lähellä merenrantaa. Hänen allensa -olevaan joukkoon kuului noin 50 hyvin asestettua mohikaania. Tähän -saakka ei hänen retkensä ollut erittäin onnistunut, sillä hän ei ollut -vielä tavannut sitä irokeesijoukkuetta, jonka hävittäminen oli hänen -matkansa päämääränä. Sen sijaan hän oli nähnyt runsaasti jälkiä sen -tuottamista vaurioista: ryöstettyjä ja poltettuja kyliä, hävitettyjä -viljelysmaita, murhattujen tai ryöstettyjen naisten ja lasten -verenjälkiä, ihmisparkojen, jotka eivät olleet ennättäneet paeta -ryövärijoukkoa ja jotka olivat olleet suojelijoita vailla, koska -taisteluun pystyvät miehet olivat lähteneet sotaan. Nyt oli hänellä -kuitenkin syytä olettaa, että hän piankin saisi väkivallantekijät -käsiinsä. Tiedustelijoita oli lähetetty edeltä ja odottaessa heidän -paluutaan oli pystytetty leiri lehtevään metsään, missä puro solisi -merta kohti. - -Pekka Drufva loikoili polttaen piippua monen sadan vuoden vanhan -pyökin alla, ja hänen punaiset sotilaansa olivat ryhmittyneet -maalauksellisissa asennoissa hänen ympärilleen. Odottaessaan uutta -marssikäskyä söivät mohikaanit kuivaa ruokaa repuistansa, sillä tulta -ei ollut lupa sytyttää metsänriistan paistamista varten, koska -nuotiosta nouseva savu olisi voinut varoittaa irokeesejä. - -Sillä välin Pekka Drufvan ajatukset kiertelivät sen päämäärän -ympärillä, joka viime aikoina oli ollut niiden keskipisteenä. Ja olihan -tämä päämäärä siksi korkea, että se vaati perinpohjaista tuumimista. -Mitenkä hän, köyhä ja vähäpätöinen tiedustelija, voisi kohota -sellaiseen asemaan, että hän saattoi pyytää kuvernöörin tytärtä -vaimokseen? - -"Ei", mutisi hän itsekseen, "se ei käy täällä siirtokunnassa. En ole -käynyt sotilaskoulua ja siksi minusta tuskin voinee tulla linnoituksen -päällikköä. Mutta vaikkapa vastoin oletustani voisin siksi kohota, niin -mitäpä tarjottavaa siinä olisi Gretalle? Sanotaan, että kuvernööri -epäilee suuresti Lydiankin antamista Liljehöökille. Ja hän on kuitenkin -vänrikki ja aatelismies. Mitenkä minulla olisi mitään mahdollisuuksia, -minä, joka -- en ole mitään? Mutta hänet minä voitan sittenkin. Siksi -minun täytyy muuttaa alaa -- -- --" - -Mutta mille alalle hän aikoi muuttaa, sitä me emme koskaan saaneet -tietää, sillä juuri samassa palasi toinen tiedustelijoista ja ilmoitti, -että irokeesit olivat pystyttäneet leirinsä syrjäiseen laaksoon noin -tunnin matkan päähän siltä paikalta, missä mohikaanit olivat, sekä että -kaikista merkeistä saattoi olettaa, että he aikoivat olla siellä yötä. -Tiedustelija oli nähnyt, että heillä oli paljon mohikaaninaisia ja -lapsia joukossaan sekä sitä paitsi vangittu valkoinen mies. - -"Valkoinen mies", huudahti Pekka Drufva. "Kukahan se voinee olla?" - -Sitä ei tiedustelija tiennyt. Nyt lähdettiin heti liikkeelle, ja -tiedustelija oppaanaan kulki joukko niin nopeassa marssissa vihollista -vastaan, kuin olosuhteet ja varovaisuus vain salli. - -Kun he lähestyivät sitä paikkaa, missä irokeesien leirin piti olla -tiedustelijan ilmoituksen mukaan, kuului omituista ääntä, jota -Pekka Drufva aluksi luuli jonkun tuntemattoman villin eläimen -ulinaksi. Mutta, tultuaan lähemmäksi selvisi hänelle, että joku -hengenahdistuksessa oleva ihminen valitti ääneensä. Nyt vauhtia -lisättiin. Pian he olivatkin perillä. Ääneti ja notkeasti kuin kissat -heittäytyi pari mohikaania vahdin kimppuun, ja kun tämä oli -ikiajoiksi vaiennut, saattoi koko joukko, leirin huomaamatta, hiipiä -kattilanmuotoisen laakson reunaan, jonka pohjalle, harvan metsän -suojaan, leiri oli pystytetty. Tiheän pensaikon takana lymyten näki nyt -Pekka Drufva, mistä nuo kaameat huudot läksivät. Alaston, valkoinen -mies oli sidottu paaluun ja parasta aikaa häntä kidutettiin, irokeesien -hyppiessä ja tanssiessa ilosta hänen ympärillään. - -Kuivista risuista oli sytytetty pieni rovio miehen jalkojen väliin, ja -liekit nuolivat hänen pohkeitaan. Sillä välin eräs irokeeseista, joka -näytti ikäänkuin valloilleen päästetyltä hornanhengeltä, pisteli -teräväksi veistettyjä puikkoja hänen ihoonsa ja lihaksiinsa sinne -tänne. - -Pekka Drufva oli nähnyt kyllikseen. Hän nosti kiväärin poskelleen -ja ampui ja päästi samalla huudon, joka oli mohikaaneille -hyökkäysmerkkinä. - -Kuula oli osunut paikalleen. Mies, jolla oli teräväpäisiä puikkoja -kädessä, hyppäsi kuin haavoittunut metsäkauris, ja kaatui sitten -hengettömänä uhrinsa jalkoihin. Nyt Pekka Drufva hyökkäsi alas -rinnettä, potkaisi syrjään palavat risut ja tarttui puukkoonsa -katkoakseen vangin köydet. Mutta juuri kun hän lähestyi häntä, hätkähti -hän, ikäänkuin hän olisi nähnyt kaamean näyn. Hän oli nähnyt vangin -kasvot ja tuntenut hänet. - -"Miten ihmeessä sinä olet täällä, Rapatalon Lassi, ja mistä se johtuu, -että näin monen vuoden kuluttua näen sinut näin kaameassa tilassa", -kysyi hän ihmeissään. - -Vankikin oli tuntenut pelastajansa, mutta hän ei vastannut kysymykseen, -vaan sanoi surkealla äänellä: - -"Jos sinä, Pekka Drufva, tahdot kostaa minulle kaiken sen pahan, minkä -tein sinulle Ahvenanmaalla, niin Jumalan tähden, iske minuun heti, -sillä olen jo kärsinyt helvetillisiä tuskia syntieni sovitukseksi sekä -sinua että muita vastaan." - -Vastaamatta tähän pyyntöön kohotti Pekka Drufva puukkoansa, jolloin -Rapatalon Lassi sulki silmänsä ja lyyhistyi kokoon, sillä nyt hän -odotti kuoliniskua. Mutta sen sijaan katkottiin hänen köytensä ja -petetty nuoruudenystävä talutti hänet mättäälle, missä hän kevyesti ja -hellävaroen poisti pistävät puupuikot ja antoi Lassin oikaista itseään -pehmeässä ruohikossa. - -Nyt Pekka Drufva tarkasteli mohikaaniensa askartelua sillä välin kuin -heidän päällikkönsä oli suorittanut armeliaisuuden työnsä. - -Tappelu oli jo päättynyt. Irokeesit olivat tulleet siihen määrin -yllätetyiksi, että vain harvat olivat nousseet vastarintaan, ja kun -nämät olivat kaadetut maahan, antautuivat toiset vangeiksi. Ei -ainoakaan ollut päässyt pakoon kertoakseen muille irokeeseille miten -ovelan ryöstöjoukon oli käynyt. Mohikaanivangit, joita oli varsin -paljon leirissä ja jotka yksinomaan olivat naisia ja lapsia, -päästettiin vapaaksi, kuolleet haudattiin ja haavoittuneet sidottiin. - -Niinpiankuin taistelu oli ratkaistu, oli Pekka Drufva kutsunut erään -lääketaitoisen intiaanin Lassin luo, joka sitoi hänen monet, joskin -varsin vaarattomat haavansa ja antoi siten mies paralle lievitystä, -jonka jälkeen hänen ylleen puettiin hänen vaatteensa, jotka löytyivät -irokeesien tavaroiden joukosta. Vasta sitten Pekka Drufva kävi hänen -viereensä istumaan ja jatkoi keskustelua, jonka pelastustyöt olivat -keskeyttäneet. - -"Sinä taisit pelätä, Lassi, että aioin nyt kostaa sinulle sen, minkä -Ahvenanmaalla teit minulle. Voin vakuuttaa, etten hetkeäkään ole mitään -sellaista ajatellut. Kosto on paha, joka tavallisesti tahraa kostajaa -enemmän kuin hänen uhriaan. Eihän meidän, lyhytnäköisten ihmisten asia -ole kostaa, korkeintaan meidän tulee rangaista, jos rankaisu tapahtuu -oikeuden ja kohtuuden mukaan. Sen pahan johdosta, jota minulle olet -tehnyt, Lassi, olet sinä mielestäni saanut kylliksi suuren -rangaistuksen. Muuten voidaan panna kysymykseen, tokko oikeastaan olet -tehnyt minulle mitään pahaa. Sinä tartuit minun elämääni ja annoit -sille uuden suunnan, mutta siitä ei minulla ole vähintäkään -valittamisen syytä. Jollei sinua olisi ollut, niin olisin kai minä -nälällä ja vaivalla päässyt kappalaiseksi jonnekin Ruotsissa tai -Suomessa. Se olisi varmaankin paljoa vähemmän miellyttänyt minua kuin -nykyinen elämäni, joskaan en erinäisistä syistä enää ole oikein -tyytyväinen siihenkään. Mutta nyt sinun pitää kertoa minulle, mikä -kummallinen kohtalo on tuonut sinut tänne, niin että aivan odottamatta -tapasimme toisemme tässä erämaassa." - -Rapatalon Lassi kertoi nyt seikkailunsa. Pian sen jälkeen kun Pekka -Drufva oli lähtenyt Ahvenanmaalta, oli hän myönyt talonsa ja ottanut -pestin laivaan. Sitten hän oli purjehtinut monella suurella aluksella, -viimeksi englantilaisella, jonka oli määrä mennä Länsi-Intiaan. -Atlantin valtamerellä oli noussut kova myrsky, laiva oli eksynyt -oikeasta suunnastaan ja vihdoin saanut vuodon. Yötä päivää tehtiin -työtä pumppujen ääressä, sillä lännessä häämöitti maata, joka -varmaankin oli Amerikan mannerta, ja toivottiin, että laiva ennättäisi -ajautua maihin ennenkuin se uppoaisi. Mutta se ei onnistunut. -Alus alkoi vajota. Silloin miehistö asettui kahteen pieneen -pelastusveneeseen, kapteeni ja kolme miestä toiseen, ja perämies ja -kolme miestä, joiden parissa Lassikin oli, toiseen. Minne kapteenin -vene joutui, sitä ei Lassi tiennyt, sillä veneet joutuivat jo heti -erilleen toisistaan. Mutta vihdoin perämiehen vene pääsi hiekkarantaan. -Siellä he nousivat maihin. Maa näytti asumattomalta, mutta samoiltuaan -jonkun aikaa sinne tänne, kohtasivat he intiaanikylän, jossa ei -kuitenkaan ollut muita kotosalla kuin pari vanhaa ukkoa sekä naisia ja -lapsia. Heille kerrottiin, että kaikki miehet olivat lähteneet sotaan -toista intiaaniheimoa vastaan, jotka nimittivät itseään irokeeseiksi. -Aluksi oli merimiesten hyvin vaikea tulla toimeen kylässä, jossa ei -kukaan ymmärtänyt englanninkieltä. Mutta sattumalta Lassi oli -tullut puhuneeksi ruotsia eräälle intiaanivaimolle ja suureksi -hämmästyksekseen hän huomasi, että tämä ymmärsi häntä. Hän sai nyt -kuulla, että ruotsalainen linnoitus ja ruotsalaisia uutisasukkaita oli -jonkun matkan päässä sisämaassa ja että ruotsalaiset olivat mohikaanien -hyviä ystäviä, niin, olivatpa he lähettäneet apujoukkoja sotaankin -irokeesejä vastaan. Me jatkamme nyt Lassin omilla sanoilla: - -"Meidät otettiin erinomaisen hyvin kylässä vastaan, varsinkin kun he -kuulivat, että minä olin ruotsalainen. Me saimme hyvän aterian ja sen -jälkeen meille luovutettiin maja, jossa saimme nukkua, sekä luvattiin -seuraavana päivänä antaa meille oppaaksi poika, joka johtaisi meidät -ruotsalaiseen linnoitukseen. No, me läksimme varhain levolle, sillä -olimme kovin väsyneet paljosta valvonnasta ja kovasta työstä merellä -sekä samoilusta päästyämme maihin. Melkein heti me vaivuimme uneen. -Mutta hyvä Jumala, olipa se heräämistä! Majan joka nurkka paloi, ja kun -me hyökkäsimme ulos, välkkyivät verenhimoiset kirveet päittemme päällä. -Meillä ei ollut mitään muita aseita kuin puukkomme, mutta niillä me -asetuimme vastarintaan niin hyvin kuin taisimme. Mutta niistä ei ollut -pitkälle apua. Perämies ensimäisenä kaatui pää halkaistuna, ja molemmat -toverini seurasivat pian jäljessä. Minut he iskivät takaapäin maahan ja -koko kasa intiaaneja kävi kimppuuni. Silloin antauduin vangiksi, mutta -jos olisin tiennyt, mikä minulla oli edessä, olisin, Jumala antakoon -minulle anteeksi, kernaammin iskenyt puukon omaan rintaani. Me emme -kuitenkaan olleet suorittaneet työtämme niinkään huonosti, sillä kolme -intiaania makasi henkitoreissaan ympärillämme. Siksi kai he sitten -kiduttivat minua niin kauheasti. Intiaanikylän he polttivat, ryöstivät -kaiken sen, mikä heistä oli arvokasta ja ajoivat naiset ja lapset -suurena joukkona edellään aivan kuin karjaa. Sitten lähdettiin -erämaahan, ja kaksi päivää me kuljimme ennenkuin saavuimme tänne. -Minusta tuntui kuin he olisivat pelänneet takaa-ajajia, ja siitä minä -iloitsin, sillä taistelussa toivoin pääseväni vapaaksi. Täällä he -luulivat olevansa hyvässä turvassa. Niinpä he päättivät pitää iloa -minun kustannuksellani ja paalu pystytettiin maahan. Loput sinä tiedät, -Pekka Drufva." - -"Niin, minä tulin viime hetkessä, mutta Jumalan kiitos, sittenkin -ajoissa, sillä haavasi eivät ole hengenvaarallisia. Mitä nimeä sinä -käytit merimiehenä?" - -"Minua sanottiin Ahvenanmaan Lassiksi." - -"Hyvä, sillä nimellä minäkin tahdon kutsua sinua, sillä vanha nimi -repii turhat haavat auki. Nyt saat seurata mukanani ruotsalaisten -siirtokuntaan, missä minä asun, ja minä pidän kyllä huolta siitä, että -haavasi paranevat pian. Sitten saat jäädä sinne tai lähteä jollakin -laivalla merille, aivan niinkuin haluat." - -Kyyneleet kimaltelivat Lassin silmissä, kun hän vastasi: - -"Pekka Drufva, tästä lähtien tahdon palvella sinua. Silloin minusta -ehkä voi taas tulla hyvä ihminen." - -"No, siitä saamme sitten puhua", vastasi Pekka Drufva äänellä, joka -ilmaisi liikutusta. - -Hän antoi sitten intiaanien laittaa paarit oksista kuntoon, ja sillä -Ahvenanmaan Lassia oli kannettava, sillä hän ei kyennyt kulkemaan. - - * * * * * - -Palatessaan mohikaanien päällikkökylään huomasi Pekka Drufva heti, että -Uncas oli palannut takaa-ajomatkaltaan, ja ettei se ollut tulokseton -ollut, näkyi muun muassa siitä, että päällikön teltan edessä kasvavaan -puuhun oli sidottuna vanki, jonka hän heti tunsi. Se oli Peter Irgens. - -"Retkesi on ollut onnekas", sanoi hän Uncasille, "sillä näen, että olet -saanut vangiksi miehen, joka varmaankin oli koko sodan alkusyynä, ja -jolla sitä paitsi on paljon tilitettävää ruotsalaisille." - -"Niin", vastasi Uncas, "Vesirotta oli varmaankin ensimäisiä, jotka -pakenivat, sillä hän oli jo ennättänyt takaisin Timberjärven leirille -ja parhaillaan oli hajottamassa sitä yhdessä siellä olevien intiaanien -kanssa, aikoen paeta pohjoiseen, irokeesien vakinaisiin kyliin. Mutta -minä ennätin paikalle viime tingassa, piiritin leirin ja vangitsin -heidät kaikki." - -"Eikö Peter Irgens tehnyt vastarintaa vangittaessa?" - -"Hurjaa vastarintaa. Mutta me piiritimme hänet ja iskimme maahan. Hän -olisi nyt kuollut, jollei Uncas olisi sitä estänyt. Hän on jätettävä -luutnantti Schuten käsiin." - -"Se on oikein! Siellä hän on tervetullut. Mihin hänen poikansa, Will -joutui?" - -"Hän kaatui puolustaessaan noita risuvalleja, jotka Kovapää oli -rakennuttanut paon varalta. Uncas itse halkaisi hänen päänsä -tomahawkilla." - -Mutta Pekka Drufvan uteliaisuus ei vieläkään ollut tyydytetty. - -"Miten Metsäliljan kävi?" kysyi hän. - -"Ukkosen Veli astukoon punaisen ystävänsä majaan", kuului vastaus. - -Tietysti Pekka Drufva seurasi kutsua, ja päällikön suojasta astui häntä -vastaan kaunis Metsälilja. Pekka hämmästyi suuresti, ei sitä, että -Metsälilja oli siellä, sillä sen hän oli arvannut jo edeltäkäsin, vaan -sitä, että hän astui häntä vastaan hymyilevänä ja iloisena, eikä -lainkaan surullisena. - -"Eikö Metsälilja sure Kovapään kuolemaa", kysyi hän ihmeissään. - -"Kovapää oli urhoollinen soturi, ja nyt hän on päässyt onnellisille -metsästysmaille, missä hän saa uuden vaimon. Miksikä Metsälilja sitä -surisi", vastasi hän vilpittömästi. - -"Mutta Metsäliljahan rakasti Kovapäätä", intti Pekka Drufva, "ja sitä -jota rakastaa, sitä myös suree." - -"Niin, Metsälilja rakasti suuresti Kovapäätä, mutta ei intiaaninainen -voi rakastaa kuollutta miestä. Nyt hän rakastaa Uncasia. Kovapää on -onnellinen, ja Metsälilja on onnellinen. Miksi siis surra?" - -Että hänen rakkautensa Uncasiin ei ollut vain huulilla, sen saattoi -helposti huomata niistä hellistä katseista, joilla hän seurasi nykyistä -miestään. - -Pekka Drufva oli aikonut pikimmiten palata kotiin Uuteen. Göteborgiin, -mutta suurta juhlaa oli vietettävä kylässä ja Uncas oli hartaasti -pyytänyt häntä jäämään sen yli, jota Pekka ei hennonutkaan kieltää. -Uncas oli näet juhlallisesti nimitettävä koko heimon päälliköksi. - -Samassa tilaisuudessa nimitettiin myös Pekka Drufva kaikilla -juhlamenoilla mohikaanien alipäälliköksi, arvonimi, joka lienee tullut -hyvin harvojen muiden osaksi. Joka tapauksessa hän oli ensimäinen, -jolle se kunnia suotiin. Uncas itse laski sulkakruunun hänen päähänsä. - -Ahvenanmaan Lassin seuraamana, jonka intiaanit kantoivat paareilla -veneeseen, hän palasi sitten kotiin. - -Viikkoa myöhemmin hirtettiin Peter Irgens Uuden Jokilinnan -linnoituksessa. - - - - -KOLMASKOLMATTA LUKU. - -Pekka Drufva lähtee pois Uudesta Ruotsista. - - -On juhannusaatto. Ruotsalaiset Uudessa Göteborgissa pitävät kiinni -vanhan maan tavoista, ja siksi he viettävät kesän suurinta juhlaa -köynnöksillä koristetun kukkasalon ympärillä, tanssien viulun ja -klarinetin soiton säestyksellä, aivankuin kotona pohjolassa. Tosin -ympäristö oli toisenlainen kuin vanhassa Ruotsissa, mutta juhannusilo -on sama ja kansa samaa, joskin joukossa voi olla joku muukalainenkin. - -Tasaisella ja kauniilla aukiolla Uuden Göteborgin linnoituksen -edustalla oli kukkasalko pystytetty ja sen ympärillä pyöri nyt -kirjavissa ryhmissä uutisasukkaita ja sotamiehiä, miehiä ja naisia, -vanhoja ja nuoria. Katselijoiden parissa näkyi siellä täällä jonkun -intiaanin teräväpiirteiset kasvot. Paitsi kaunis ilma ja juhlan vanhat -perimätavat kohotti tunnelmaa se tieto, että laiva kotimaasta oli -odotettavissa. Sellainen tapaus oli varsin harvinainen siirtokunnan -elämässä, ja siksi se oli huomattu juhlatilaisuus, sillä sen mukana -tuli kirjeitä ja uutisia vanhasta kotimaasta, elintarpeita, joita kauan -oli ikävöity, ehkäpä myös joku rakas ystävä tai tuttava, joka oli -päättänyt lähteä tälle pitkälle matkalle. - -Kuvernööri vaimoineen ja tyttärineen olivat myöskin olleet -tanssipaikalla. Molemmat tytöt olivat myös sydämen pohjasta ottaneet -osaa tanssiin. - -Ahvenanmaan Lassi on innokkaimpia tanssijia. Hän on nyt aivan terve -tuon kamalan rääkkäyksen jälkeen intiaanileirissä. Pekka Drufva oli -ottanut hänet mukanaan kotiinsa ja uskollisesti hoitanut häntä kunnes -hän oli parantunut. Niinpä Ahvenanmaan Lassin katse, joka alituisesti -oli kiintynyt Pekkaan, muistuttikin nyt uskollista koiraa, joka seuraa -isäntäänsä joka askeleella. Ja hänen alituinen pyyntönsä oli se, että -hän saisi jäädä Pekan läheisyyteen. Tiedustelijan toimeen ei Lassilla -kuitenkaan näyttänyt olevan taipumusta, mutta hän oli monella tavalla -suureksi hyödyksi. - -Sillä välin kuin muut tanssivat, astelee Pekka Drufva käsi kädessä -Greta neidon kanssa metsätiellä, joka johtaa Huokausten mäelle. Heidän -välillään ei ollut oikeastaan koskaan ollut puhetta rakkaudesta, vielä -vähemmän Pekka oli kosinut Gretaa sanan tavallisessa merkityksessä. -Mutta he tiesivät rakastavansa toisiaan ja puhuivat keskenään kieltä, -jota vain rakkaus täysin ymmärtää -- kuitenkin enemmän katsein kuin -sanoin. - -Kun he olivat käyneet istumaan mäelle, keskeytti Pekka Drufva -ensimäisenä äänettömyyden: - -"Pian", sanoi hän, "tulee laiva kotimaasta tänne. Parin viikon kuluttua -se palaa takaisin. Minä aion matkustaa sen mukana, jos kuvernööri antaa -luvan." - -Greta hätkähti, ikäänkuin neulan pistämänä. - -"Ja lähdet pois Uudesta Ruotsista", huudahti hän. - -"Niin", vastasi Pekka Drufva. - -"Entäs pikku Gretasi? -- -- --" - -"Hänen tähtensä minä juuri matkustankin ---" - -"Mitenkä se on ymmärrettävissä? -- Minä luulin, että sinä rakastit -minua ja kerran pyytäisit isältäni minua vaimoksesi." - -"Juuri siksi, että kerran voisin sen tehdä, minun täytyy lähteä -täältä." - -"Mitä sinä tarkoitat?" - -"Kyllä sinä sen heti käsität. Sanohan, pikku Greta, tahtoisitko sinä -mennä naimisiin miehen kanssa, joka ei olisi muuta kuin siirtokunnan -metsästäjä ja tiedustelija?" - -"Tahtoisin, minä tahdon tulla vaimoksesi, vaikka et olisi muuta kuin -siirtokunnan piiskuri -- -- --" - -Pekka puristi lämpimästi hänen kättään. "Niin, niin, siten sinun lämmin -sydämesi puhuu, mutta kylmällä järjelläkin täytyy olla sananvuoro tässä -asiassa, ja se puhuu toista kieltä. Luuletko sinä, että siirtokunnan -kuvernööri tyytyisi vävypoikaan, joka olisi minun nykyisessä -asemassani?" - -"Ehkei! Mutta isäni suosii sinua, ja hän on korottava sinut suurempaan -virkaan. Niin, miksikä sinusta ei voisi tulla jonkun linnoituksen -päällikkö. Olen kuullut, että uutta linnoitusta aiotaan rakentaa." - -"Ei, pikku Greta, se olisi liian suuri harppaus. Täällä on toisia, -joilla on oikeus ennen minua sellaiseen korotukseen. Vänrikki -Liljehöökillä esimerkiksi. Muuten, pikku Greta, en minä kykene -sellaiseen paikkaan, sillä voidakseen komentaa sotilaita, täytyy -itsekin olla sotilas, mutta sitä minä en ole. Eikä Uusi Ruotsi ole -sopiva koulukaan sitä varten. Ei, aivan toisella tavalla minun on -voitettava sinut." - -"Lähtemällä pois luotani, palaamatta ehkä koskaan takaisin", sanoi hän -nyyhkyttäen ja heittäytyi Pekan rintaa vasten. - -Pekka Drufva siveli hellästi Gretan tukkaa ja sanoi: - -"Rauhoitu, pikku Greta! Miksikä ei voisi elää toivossa yhtä hyvin kuin -epätoivossa? Paljon minä viime aikoina olen tuuminut tätä asiaa, ja nyt -minä olen keksinyt suunnitelman, josta tahdon puhua sinulle. -- -Katsohan, pikku Greta, Saksassa on yhä sota eikä kukaan tiedä, milloin -se päättyy. Siellä on tulevaisuutta nuorelle miehelle, joka pyrkii -eteenpäin ja jolla on korkea päämäärä edessään. Sinne minä tahdon -lähteä ja ruveta sotilaaksi. Siellä voi tulla korotetuksi. Olen kuullut -kuvernöörin sanovan, että sotamarski Wrangel on hänen vanha ystävänsä. -Hän on nyt ruotsalaisen armeijan päällikkö Saksassa. Kirje sinun -isältäsi voisi tasoittaa minun tieni. Ja luulenpa, että minun -onnistuisi muutamien vuosien kuluttua palata sinun luoksesi sellaisessa -asemassa, että punastumatta omaa vähäpätöisyyttäni voisin pyytää -isältäsi sinua vaimokseni. Se on minun uskoni ja toivoni. Ja siksi minä -lähden." - -"Mutta jos sinä kaadut sodassa?" - -"Se on Jumalan kädessä. Sitä paitsi voi kuolema kohdata minua täällä -yhtä hyvin kuin Saksassa. Nykyinenkin, vaatimaton toimeni on -hengenvaarallinen. Kuolemassa, samoinkuin elämässäkin olen aina sinun -omasi, pikku Greta!" - -Nuori tyttö pyyhki pois kyyneleensä. Hänen silmiinsä syttyi loiste, -joka todisti, että hän oli nyt voittanut arkuutensa. Hetken kuluttua -hän sanoi: - -"Alan uskoa, että olet oikeassa ja että suunnitelmasi on hyvä. En minä -tahdo asettua sinun tulevaisuutesi tielle. Sydämessäni tunnen, että -kerran tulen vielä sinun vaimoksesi. Lähde sinä. Minä odotan -uskollisena morsiamena sinun paluutasi, ja sinä voit luottaa minuun, -samoinkuin minä luotan sinuun." - -Tämä lupaus vahvistettiin, niinkuin tulikin, suutelolla. Sitten nuori -pari poistui Huokausten mäeltä ja palasi tanssipaikalle. Ei kukaan -voinut heistä nähdä, että tänä juhannusaattona oli tehty päätös, joka -suuresti vaikuttaisi kahden ihmisen elämään. - -Juhannuspäivän jälkeisenä päivänä seisoi Pekka Drufva kuvernöörin -edessä tämän työhuoneessa. - -"Gabriel sanoi, että sinä halusit puhua jostain tärkeästä asiasta -kanssani, Pekka Drufva. Annahan kuulla, mitä se on", sanoi kuvernööri. - -"Kun minut karkoitettiin Uuden Ruotsin siirtokuntaan", sanoi Pekka -Drufva, "niin tuomio kuului, että minun piti oleskella täällä, joskin -vapaana miehenä, kolme vuotta. Tämä aika on nyt kulunut loppuun, ja -ensi päivinä saapuu ruotsalainen laiva tänne, joka pian taas palaa -kotimaahan. Minä tahtoisin kysyä teiltä, herra kuvernööri, sallitaanko -minun lähteä täältä tämän laivan mukana?" - -"Kuinka, poikaseni, oletko saanut meistä kylliksesi? Sinä olet tehnyt -siirtokunnalle, ja erikoisesti minulle, niin suuria palveluksia, etten -kernaasti tahtoisi kadottaa sinua. Mutta jos olet lujasti päättänyt, -jättää meidät, niin en voi enkä tahdokaan panna vastaan. Tahtoisin -kuitenkin, koska pidän sinusta kuin omasta pojasta, tietää, mitkä -tulevaisuudentuumat viekoittelevat sinua puoleensa. Uteliaisuudesta en -sitä kysy, vaan halusta voidakseni mahdollisesti auttaa sinua -neuvoillani uudessa toimessasi." - -"Niin, siinäkin suhteessa aioin vedota herra kuvernöörin -hyväntahtoisuuteen." - -"Hyvä, poikaseni. Avustustani, niin pitkälle kuin sitä riittää, olen -valmis antamaan. Kerrohan nyt, mitä aiot!" - -Pekka Drufva esitti kuvernöörille tulevaisuudensuunnitelmansa, josta -hän aikaisemmin oli puhunut Gretallekin, Mainitsematta kuitenkaan -mikä oli syvimpänä syynä hänen haluunsa saavuttaa korkeampi -yhteiskunnallinen asema. - -Kuvernööri kuunteli häntä mielihyvällä ja hänen kasvoilleen levisi yhä -kirkkaampi ilme. Kun Pekka oli lopettanut, sanoi hän: - -"Ihmeellistä todellakin, että ajatuksemme kulkevat aivan samaan -suuntaan. Minä olen nimittäin syistä, joita sinun ei liene vaikea -arvata, viime aikoina paljonkin ajatellut tulevaisuuttasi. Ja olen -tullut melkein samoihin tuloksiin kuin sinä itsekin. Sinulla ei ole -tulevaisuutta Uudessa Ruotsissa, niin, menenpä niinkin pitkälle, että -uskallan väittää, ettei koko siirtokunnalla yleensä ole mitään -tulevaisuutta. 'Yhtiö', jonka pitäisi rahallisesti kannattaa sitä, ei -ajattele muuta, kuin miten se mahdollisimman pian voisi saada suurimman -hyödyn rahoistaan, välittämättä lainkaan siirtokunnan tulevaisuudesta. -Ja valtio! -- Niin, jos rakas kuningattaremme uhraisi siirtokunnalle -edes osankin niistä suunnattomista summista, joita hän tuhlaa -ulkomaalaisille oppineille ja hovin huvituksiin, niin kaikki näyttäisi -täällä toiselta. Sitä paitsi on Ruotsin valtiolla tätä nykyä niin monta -rautaa tulessa lähemmälläkin, ettei sen huolenpito ulotu tänne saakka. -Meidän työmme hedelmä on jonakuna kauniina päivänä joutuva -hollantilaisten käsiin, jotka, sellaisia kauppiaita kuin he ovat, -ymmärtävät kylläkin siirtokuntien tulevan arvon. Itse en tahdo vielä -jättää työtäni kesken, vaikka kiusaus voisikin olla suuri, mutta sen -verran voin sanoa sinulle, poikani, etten kovin kauan pysy täällä -kuvernöörinä. Kun kunnialla voin luopua toimestani, teen sen myöskin. -Tällaisten olosuhteiden vallitessa en voi kehottaa nuorta miestä, jonka -parasta harrastan, jäämään tänne, kun hänellä voi olla hyvä tulevaisuus -muualla tarjona. Ja se sinulla varmaankin on, Pekka Drufva. Sinä olet -juuri sellainen nuorukainen, jolla täytyy olla hyvä tulevaisuus -sotilasuralla, ja mitä siinä voin hyväksesi tehdä, sen myös teen. Saat -kirjeen mukanasi sotaherra Wrangelille ja siitä varmaankin tulee -sinulla olemaan hyötyä. Hyvät suositukset ovat aina edullisia nuorille -eteenpäinpyrkiville miehille." - -Pekka Drufva kiitti lämpimästi ja aikoi poistua, mutta kuvernööri -pidätti häntä, laski kätensä hänen olkapäälleen ja katsoi syvästi häntä -silmiin sanoessaan: - -"Minä tiedän, mikä on sisimpänä syynä kohoamishaluusi, minä hyväksyn -sen täydellisesti ja olen vakuutettu siitä, että jos Herramme sallii -sinun elää, niin voit myös varmaan saavuttaa pyrkimystesi päämäärän." - -Pekka Drufva iloitsi suuresti näistä sanoista. Nehän sisälsivät -lupauksen, ja siksi hän hyvillä mielin poistui sen miehen luota, jota -hän kerran toivoi saavansa nimittää apekseen. - -Seuraavana päivänä laski "Enkeli" niminen laiva Uuden Göteborgin -laivalaituriin, jossa se viipyi viikon päivät purkaen lastiaan ja -lastaten uutta. Tänä aikana Pekka Drufva kävi jäähyväiskäynneillä -monien ystäviensä luona siirtokunnassa. Joka hirsimajaan hän oli aina -ollut tervetullut vieras, siksipä hänen lähtönsä herätti myös suurta -surua ja kaipausta. Myöskin Pekka kävi päällikkö Uncasin luona -mohikaanikylässä. Hyvästi jättäessään sanoi Uncas: - -"Johtakoon suuri henki, joka hallitsee sekä valkoisia että punaisia -miehiä, Ukkosen Veljen askeleet siten, että hänen tiensä autuaita -metsämaita kohti kävisi suoraan eikä monissa mutkissa. Ja ajatelkoon -Ukkosen Veli joskus punaista ystäväänsä meren toisella puolen, kun hän -istuu omassa wigwamissaan tai nuotiotulen ääressä. Uncas ei ikänä -unohda Ukkosen Veljeä." - -Metsäliljalta Pekka Drufva sai jäähyväislahjaksi heinistä -taiteellisesti palmikoidun laukun, jonka hän omin taitavin sormin oli -tehnyt. - -Koittipa sitten lähtöpäivä. Koko aukio Uuden Göteborgin ja laiturin -välissä oli täynnä ihmisiä, joista toiset tahtoivat lausua Pekka -Drufvalle jäähyväiset, toiset taas vielä viimeisen kerran nähdä laivan, -joka edusti pientä osaa heidän rakkaasta isänmaastaan. Nyt köydet -irroitettiin, purjeet nostettiin, viimeiset jäähyväissanat vaihdettiin, -ja hitaasti "Enkeli" soljui Delawarejoen aavalle ulapalle. Laivan -reunaan nojautuneena seisoi Pekka Drufva kiinnittäen kyyneleisen -katseensa määräpaikkaan, missä Greta Printz istui korkean säkkikasan -päällä, vuoroin painaen nenäliinansa silmilleen, vuoroin heilutellen -sitä ilmassa. Eikä kumpainenkaan siirtynyt paikaltaan niinkauankuin he -saattoivat nähdä toisensa. - -Pekka Drufvan takaa häämöitti Ahvenanmaan Lassin hoikka vartalo. Hän -oli pyytänyt ja rukoillut saadakseen seurata Pekka Drufvan mukana, ja -tahtoi ruveta sotamieheksi samoinkuin Pekkakin. "Kun sinusta tulee -upseeri", oli hän sanonut, "niin voin minä olla sinun passarisi." Eikä -Pekalla ollut sydäntä kieltää. - -Pekka Drufva oli aikonut seurata laivan mukana Göteborgiin, joka oli -sen matkaan määränä, ja sieltä käväistä Jakobsdalissa isäänsä -tervehtimässä, ennenkuin hän läksi Saksaan armeijaan. Mutta kohtalo ja -oikulliset tuulet tekivät tämän aikeen tyhjäksi. "Enkelin" täytyi, -kärsittyään vahingon merellä, laskea Amsterdamin satamaan ja viipyä -siellä pitemmän aikaa saadakseen vaurionsa korjatuiksi. Näin ollen oli -Pekka Drufvan mielestä viisaampaa matkustaa suoraan Hollannista -sotanäyttämölle, kirjoitettuaan kotiinsa, että hän oli palannut -Eurooppaan ja kerrottuaan tulevaisuudentuumistaan. - -Saavuttuaan ruotsalaiseen armeijaan, hyväksyttiin sekä hänet että -Ahvenanmaan Lassi sotaväkeen. Mutta jo vuoden kuluttua tuli Pekka -Drufva upseeriksi, ja kun hän rauhan jälkeen syksyllä jo palasi -Ruotsiin, oli hän luutnantti ja hänet kirjoitettiin Helsingen -rykmenttiin. - -Nyt hän oli kahden vaiheilla: matkustaisiko Uuteen Ruotsiin hakemaan -morsiantaan? - -Sydän käski, mutta järki kielsi. Kokemuksesta, joka johtui aina -lapsuusajoilta saakka, hän tiesi, että hyvällä toimeentulolla on suuri -merkityksensä kodissa. Voisiko hän elättää vaimonsa ja perheensä? -Siihen hänen täytyi vastata kieltävästi. Tähän aikaan, jolloin -ruotulaitos ei vielä ollut voimassa, oli upseereilla rauhan aikana vain -puoli palkkaa, jolleivät he olleet garnisoonissa. Ja puolella palkalla -ei hän itse edes voinut elää, vielä vähemmän vaimo ja lapset. Siksi -hänen täytyi totella järjen ääntä ja, sen sijaan että hän olisi -ajatellut naimista, koettaa hankkia itselleen sivutyötä, niinkuin -kaikki upseerit saivat tehdä, joilla ei ollut yksityistä omaisuutta. -Hänestä tuli maanmittari. - -Maanmittareista oli siihen aikaan suuri puute, mutta ansio oli -hyvä. Siten aika kului. Luopuipa kuningatar Kristiina vihdoin -valtaistuimestaan ja Kaarle Kustaa tuli kuninkaaksi. Sen mukana syttyi -Puolan sota, ja Pekka Drufva läksi kesällä 1655 taas mukaan. Samana -vuonna everstiluutnantti Printz palasi Ruotsiin, jätettyään kuvernöörin -paikkansa Uudessa Ruotsissa luutnantti Johan Papegojalle. Mutta vasta -syksyllä hän perheineen astui maihin Göteborgissa, ja silloin oli Pekka -Drufva jo Puolassa. - -Rakastavaiset eivät siis saaneet tavata toisiaan. - - - - -NELJÄSKOLMATTA LUKU. - -Oikea saapuu. - - -Taaskin on juhannus-aatto soittoineen ja tanssineen ja salkoineen, -mutta nyt on vuosi 1657. Yksitoista vuotta on siis kulunut siitä, kun -viimeksi kohtasimme ketään tämän kertomuksen henkilöistä. Ja -näyttämökin on toinen. Me olemme näet nyt Gunillaberg nimisessä -kartanossa, joka sijaitsee noin kahden peninkulman päässä Jönköpingin -kaupungista. Talon, joka ulkomuodoltaan on varsin yksinkertainen, mutta -sijaitsee ihanalla paikalla, omisti Jönköpingin linnan komentaja, vanha -tuttavamme Uuden Ruotsin päiviltä, everstiluutnantti, nyttemmin eversti -Johan Printz. Vuonna 1655 oli hän näet saapunut kotimaahansa ja saanut -yllämainitun toimen. Talvisin hän asui Jönköpingin linnassa, mutta -ensi kertaa hän vietti nyt kesää vasta ostamassaan kartanossa, -Gunillabergissä. - -Tilavalla pihamaalla, jota tuuheat jalavat varjostivat, oli kukkasalko -pystytetty ja sen ympärillä tanssitaan parasta aikaa. Katselijoiden -parissa on eversti itse, ja hänen käsivarteensa nojautuu nuori kaunis -nainen, jonka me heti tunnemme neiti Greta Printziksi, joka kuluneena -yhtenätoista vuonna on vain entisestään kaunistunut. Vartalo on -täyteläisempi ja piirteet vähemmän tyttömäiset, mutta silmät, reipas -ryhti sekä veitikkamainen ilme on sama kuin ennenkin. Hän on nyt -ainoana lapsena everstin talossa, sillä hänen toinen avioliittonsa on -lapseton ja toiset tyttäret ovat naimisissa. Vuonna 1647 sai näet -vänrikki Knut Liljehöök periä suuren tilan ja matkusti sen vuoksi -kotiin ensimäisellä laivalla. Mutta sitä ennen vihittiin hänet Uuden -Göteborgin vasta valmistuneessa kirkossa neiti Lydia Printzin kanssa, -joka seurasi miestään Ruotsiin. Neiti Gretallakin oli, palattuaan -kotimaahan, ollut useita kosijoita, mutta hän oli antanut kaikille -rukkaset. - -Kun isä ja tytär olivat hetken aikaa katselleet vilkasta elämää -kukkasalon ympärillä, sanoi eversti: - -"Tulehan, Greta, hetkeksi puutarhaan syreenilehtoon. Minulla on hiukan -puhuttavaa sinulle." - -Käytyään istumaan tuoksuavaan lehtimajaan, jonne melu ja soitto -tanssipaikalta tuskin kuului, jatkoi hän puhettaan: - -"Tahdon hyvissä ajoin valmistaa sinua erääseen vieraskäyntiin. Asessori -Frejdenfelt tulee tänne huomenna. Niinkuin voinet arvata, tarkoittaa -hänen käyntinsä ensi sijassa sinua." - -"Ei, sitä en tosiaankaan voi ymmärtää, sillä annoinhan hänelle vuosi -sitten rukkaset. Hänen sitkeytensä tuntuu minusta epähienolta." - -"Mutta ajattelehan toki, Greta, sinä täytät pian 27 vuotta. Etkö aio -koskaan mennä naimisiin?" - -"Kyllä, kunhan oikea saapuu", vastasi hän iloisesti. - -"Mutta jollei hän saapuisikaan koskaan?" - -"Sitten minusta kai tulee vanhapiika. En luullut, että sinä, isä kulta, -haluaisit päästä minusta." - -"Sitä en haluakaan, niinkuin hyvin tiedät, mutta isän tulee ensi -sijassa ajatella lapsensa onnea -- ei omaansa. Ja minun varma -vakaumukseni on se, että sinä tulisit onnelliseksi Frejdenfeltin -kanssa. Hän on kelpo, hyvä mies ja myöskin varakas." - -"Niin, hyvänen aika, eihän minulla ole mitään häntä vastaan -huomautettavaa. Mutta hän ei voi tehdä minua onnelliseksi -- hän ei ole -oikea." - -"Sinä ajattelet siis yhä edelleen luutnantti Drufvaa -- sinä annat -kuolleen miehen seisoa maallisen onnesi tiellä. Sitä en olisi otaksunut -järkevästä Gretastani." - -"Pekka Drufva ei ole kuollut." - -"Mistä sinä sen tiedät? Minähän olen antanut tiedustella asiaa Puolan -armeijassa. Sandomirin taistelun jälkeen vuosi sitten hän katosi. -Varmaankin hän kaatui silloin." - -"Ei kukaan ole nähnyt hänen ruumistaan." - -"Ei, se on kyllä totta. Mutta se ei merkitse mitään. Oi, tyttöseni, -sinä et tiedä, miten sodassa käypi. Moni urhoollinen sotilas kuolee -eikä kukaan tuttu löydä hänen ruumistaan. Sandomir sijaitsee WeikseIin -varrella. Varmaan moni vierähti jokeen ja virta kuljetti kauas heidän -ruumiinsa." - -"Niin, kuuluuhan se varsin uskottavalta, mutta on olemassa kaksi -seikkaa, jotka tekevät sen, etten voi uskoa hänen kuolleen." - -"Annahan kuulla." - -"Ensiksikin on minulla selvä sisäinen tunne, että hän elää ja tulee -hakemaan kauan odottanutta morsiantaan. Tuollainen tunne voi tuntua -mielettömältä, sen myönnän kernaasti, mutta en voi päästä siitä eroon. -Se on pysynyt minussa vireillä siitä saakka, kun Pekka ja minä erosimme -toisistamme Uudessa Ruotsissa." - -Eversti katseli tytärtään epäilevästi hymyillen. Mutta hetken -mietittyään hän päätti olla vastustamatta tätä merkillistä todistetta -ja kysyi sen sijaan: - -"Ja mikä on toinen seikka?" - -"Minä epäilen sitä miestä, jonka sinä, isä kulta käskit tiedustella -asiaa. Luutnantti Gyllenspets tiesi, missä suhteessa olen Drufvaan. -Mutta tuotuaan minulle nuo masentavat tiedot, hän kosi minua. Voihan -siis helposti epäillä, etteivät hänen tiedustelunsa olleet -puolueettomia." - -"Tyttäreni, se mitä nyt sanot, on kova syytös luutnantti Gyllenspetsiä -vastaan." - -"En voi auttaa sitä, mutta -- --" - -Tähän keskustelu päättyi. Sen sijaan Greta tarttui lujasti isäänsä -käsivarteen kiinni ja viittasi tielle. Syreenimaja oli korkealla -kunnaalla ja sen aukosta saattoi nähdä yli koko laakson, missä tie -kulki monessa kiemurassa. Gretan huomiota oli herättänyt ratsumies, -sulkatöyhtö hatussaan, ja hänen jäljessään ratsupalvelija, kiiltävä -haarniska yllä. Oli helppo nähdä, että ratsumies oli upseeri, vaikkei -hänellä ollutkaan haarniskaa, mutta välimatka oli siksi suuri, ettei -voinut tuntea hänen kasvonpiirteitään. - -"Ehkäpä", huudahti Greta kiihkeällä äänellä, "on tuo tulokas oikea. -Niin, niin, minä tunnen, että se on hän -- Pekka Drufva." - -Eversti katsoi moittivasti tyttäreensä, mutta ei vastannut, sillä koko -hänen huomionsa oli kiintynyt lähestyvään ratsumieheen. Mutta turhaan -hän ponnisteli näköään, sillä vieras upseeri oli kannustanut hevostaan -ja ratsasti niin nopeasti, että mahdotonta oli tuntea häntä. Samassa -pieni koivuhaka talon edustalla peitti hänet taakseen. - -"Varmaan se on joku upseereistani Jönköpingin linnasta, luultavasti -majuuri Hjärta, sillä olin erottavinani leveän kalunan hänen -hatussaan." - -Tämä väite jäähdytti hieman neiti Gretan intoa, sillä olihan todellakin -todennäköistä, että tulija oli majuuri Hjärta, se hänen täytyi myöntää. -Siksi hän luopuikin aikeestaan juosta edeltä kotiin, ennenkuin vanha -isänsä ennättäisi perässä. Sen sijaan hän astui siis rauhallisesti -isänsä rinnalla, joskin hänen sydämensä sykki rajusti ja hänen poskensa -punoittivat. Seurauksena oli, että kun he saapuivat pihalle, seisoi -palvelija pitelemässä molempia hevosia, mutta upseeria ei näkynyt. -Varmaankin hän oli mennyt sisään taloon. - -Eversti, joka luuli, että sotamies kuului Jönköpingin garnisooniin, -mutta ei silti tuntenut häntä, kysyi: - -"Mikä nimesi, poikani?" - -Kysytelty teki kunniaa ja vastasi: - -"Ahvenanmaan Lassi." - -Greta neidon sydän sykähti. Sillä hän oli tuntevinaan sekä nimen että -miehen. - -Eversti kysyi edelleen: - -"Ketä upseeria sinä teuraat?" - -"Majuri Drufvaa", kuului vastaus. - -"Hän se on, hän se on", kuului ilonhuudahdus Gretan huulilta. - -Eversti ällistyi siinä määrin, että hän mykistyi ja katseli vain -sotamieheen. Sitten hän nousi portaita ylös ja mutisi käsittämättömiä -sanoja. - -Hänen astuessaan saliin kohtasi häntä näky, joka pysähdytti hänet oven -suuhun. Keskellä huonetta seisoi pitkä, kookas upseeri, jonka kasvot -olivat everstille ennestään tutut. Ja hänen rintaansa vasten nojautui -Greta neito, miehen lujasti syleillessä häntä. He olivat niin kokonaan -syventyneet toisiinsa, ettei kumpainenkaan huomannut everstin tuloa. -Mutta hetken kuluttua palasivat he jälleen maan päälle, ja silloin -everstikin sai osansa syleilyistä, jotka päättyivät nuoren parin -siunaukseen. Pian hän jätti heidät kuitenkin kahden, syyttäen tärkeää -asiaa. - -Asia oli se, että hän lähetti kirjeen asessori Frejdenfeltille -Jönköpingiin, pyytäen ettei hän saapuisi juhannuspäivänä -Gunillabergiin, ei ainakaan siinä asiassa, josta hän aikaisemmin oli -maininnut. Jos hän sen sijaan tahtoi olla läsnä Greta neidon ja majuuri -Pekka Drufvan kihlajaisissa, oli hän hyvin tervetullut. - -Saapuiko hän juhlaan, sitä emme tiedä. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAISET SUDET *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, so -the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright royalties. -Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this -license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm -electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and -trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be -used if you charge for an eBook, except by following the terms of the -trademark license, including paying royalties for use of the Project -Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use -this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, -reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be -modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in -the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. -Redistribution is subject to the trademark license, especially -commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE - -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work (or -any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the -terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all -copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If -you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used -on or associated in any way with an electronic work by people who agree -to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that -you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without -complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C -below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm -electronic works if you follow the terms of this agreement and help -preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. -See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is unprotected by copyright law in the United States and -you are located in the United States, we do not claim a right to prevent -you from copying, distributing, performing, displaying or creating -derivative works based on the work as long as all references to Project -Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the -Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic -works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with -the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name -associated with the work. You can easily comply with the terms of this -agreement by keeping this work in the same format with its attached full -Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with -others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country other than the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States - and most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a -notice indicating that it is posted with permission of the copyright -holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United -States without paying any fees or charges. If you are redistributing or -providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" -associated with or appearing on the work, you must comply either with -the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission -for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set -forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm website (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access -to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the -use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you -already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the -owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate -royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each -date on which you prepare (or are legally required to prepare) your -periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such -and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the -address specified in Section 4, "Information about donations to the -Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you -in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not -agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must -require such a user to return or destroy all copies of the works -possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access -to other copies of Project Gutenberg-tm works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any -money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the -electronic work is discovered and reported to you within 90 days of -receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free -distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set forth -in this agreement, you must obtain permission in writing from the -Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the -Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in -Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your -equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. -YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, -BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN -PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND -ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR -ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES -EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect -in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive -a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written -explanation to the person you received the work from. If you received -the work on a physical medium, you must return the medium with your -written explanation. The person or entity that provided you with the -defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain -freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation was created to provide a secure and -permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To -learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and -how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the -Foundation information page at www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state -of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue -Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is -64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. -federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date -contact information can be found at the Foundation's website and -official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without widespread -public support and donations to carry out its mission of increasing the -number of public domain and licensed works that can be freely -distributed in machine-readable form accessible by the widest array of -equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to -$5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with -the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations where -we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state -visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make any -statements concerning tax treatment of donations received from outside -the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared with -anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm -eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, including -how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to -our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/64960-0.zip b/old/64960-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e5d023b..0000000 --- a/old/64960-0.zip +++ /dev/null |