NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10073 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0c8acbb
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #64956 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64956)
diff --git a/old/64956-0.txt b/old/64956-0.txt
deleted file mode 100644
index 33d0134..0000000
--- a/old/64956-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10073 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Marsin ritarit, by Edgar Rice Burroughs,
-Translated by Alpo Kupiainen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Marsin ritarit
-
-
-Author: Edgar Rice Burroughs
-
-
-
-Release Date: March 29, 2021  [eBook #64956]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARSIN RITARIT***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-MARSIN RITARIT
-
-Kirj.
-
-EDGAR RICE BURROUGHS
-
-Englanninkielestä ["The Chessmen of Mars"] suomentanut
-
-Alpo Kupiainen
-
-
-
-Kariston nuorisonkirjoja 60.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1924.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-       Johdanto. John Carter tulee maahan.
-    I. Tara tuittupäisenä.
-   II. Hirmumyrskyn heiteltävänä.
-  III. Päätömä ihmiset.
-   IV. Vangiksi.
-    V. Täydelliset aivot.
-   VI. Kauhun kourissa.
-  VII. Pöyristyttävä näky.
- VIII. Täpärä koitos.
-   IX. Ajelehtimassa oudoilla seuduilla.
-    X. Satimessa.
-   XI. Taran valinta.
-  XII. Ghek tekee tepposia.
- XIII. Epätoivoinen urakka.
-  XIV. Ghekin komennuksessa.
-   XV. Holvin vanhus.
-  XVI. Uusi nimenmuutos.
- XVII. Kuoleman kisa.
-XVIII. Uskollisuuden näyte.
-  XIX. Vainajan varjo.
-   XX. Syytös pelkuruudesta.
-  XXI. Uhkayritys rakkauden tähden.
- XXII. Vihkimishetkellä.
-       Jetan eli marsilainen shakki.
-
-
-
-
-JOHDANTO
-
-John Carter tulee Maahan
-
-
-Kuten tavallisesti oli Shea juuri äsken voittanut minut shakkipelissä,
-ja kuten myöskin tavallisesti kävi, olin minä puolestani hankkinut
-siitä itselleni arveluttavaa korvausta hammastelemalla hänelle, että se
-oli heikkojen järjenlahjojen merkki, kiinnittäen n:nnen kerran hänen
-huomiotansa eräiden tiedemiesten esittämään teoriaan, joka perustuu
-väitteeseen, että ilmiömäiset shakkitaiturit ovat aina joko alle
-kaksitoista vuotta vanhoja lapsia tahi yli kahdenkahdeksatta ikäisiä
-vanhuksia taikka henkisesti vajavaisia -- jonka teorian voi helposti
-syrjäyttää niissä harvoissa tapauksissa, jolloin minä voitan, Shea oli
-mennyt makuulle, ja minun olisi pitänyt noudattaa hänen esimerkkiään,
-sillä olemme aina satulassa ennen auringon nousua. Mutta sensijaan
-istuinkin edelleen kirjastossa shakkipöydän ääressä, veltosti
-puhallellen tupakan savua tappiolle joutuneen kuninkaani nöyryytetyn
-pään ympärille.
-
-Ollessani syventynyt tähän hyödylliseen puuhaan kuulin arkihuoneen
-itäisen oven avautuvan ja jonkun astuvan sisälle. Arvelin Shean
-palaavan puhelemaan kanssani huomispäivän tehtävistä, mutta kun
-katsahdin molempien huoneiden väliseen oveen, näin sen aukon puitteissa
-pronssinkarvaisen jättiläisolennon, jonka muutoin alaston ruumis oli
-sonnustettu jalokivistä jäykkään nahkahihnoitukseen ja jonka
-vyötäisillä riippui toisella puolen soma lyhyt miekka ja toisella
-oudonmallinen pistooli. Tunsin heti hänen mustan tukkansa,
-teräksenharmaat, rohkeat ja hymyilevät silmänsä ja ylevät piirteensä.
-Hypähdin pystyyn ja astuin häntä vastaan käsi ojossa.
-
-"John Carter!" huudahdin. "Sinäkö?"
-
-"Kukapa muu sitten, poika?" vastasi hän, tarttuen käteeni toisella
-kädellään ja laskien toisen olalleni.
-
-"Missä asioissa olet saapunut tänne?" tiedustin. "On jo kauan siitä,
-kun viimeksi kävit Maassa, etkä milloinkaan ennen ole ollut täällä
-marsilaisessa asussa. Hyvä Jumala! Onpa todella hauska nähdä sinut --
-etkä näytä päivääkään vanhentuneen niiltä ajoilta, jolloin keinuttelit
-minua polvellasi minun ollessani lapsi. Miten selität sen, John Carter,
-sinä Marsin sotavaltias, vai koetatko lainkaan selittää sitä?"
-
-"Miksi yrittäisin selittää selittämätöntä?" huomautti hän. "Kuten jo
-aikaisemmin olen sinulle maininnut, olen hyvin vanha mies. En tiedä
-ikääni. En muista lainkaan lapsuuttani. Sikäli kuin muistan, olen aina
-ollut sellainen, jollaisena näet minut nyt ja jollaisena näit minut
-ollessasi viisivuotias. Sinä itse olet vanhentunut, vaikka tosin et
-niin paljon kuin muut vastaavanikäiset ihmiset, mikä johtunee siitä,
-että suonissamme virtaa samaa verta. Mutta minä en ole vanhentunut
-yhtään. Olen pohtinut tätä kysymystäni erään ystäväni, tunnetun
-marsilaisen tiedemiehen kanssa; mutta hänen teoriansa ovat vielä
-pelkkiä olettamuksia. Minä puolestani olen tyytyväinen tähän tosiasiaan
--- en vanhene lainkaan, rakastan elämää ja nuoruuden vireätä
-reippautta.
-
-"-- Ja sitten luonnolliseen kysymykseesi siitä, mikä on tuonut minut
-jälleen Maahan ja lisäksi näissä Maan asukkaan silmissä oudoissa
-tamineissa. Siitä saamme kiittää Kar Komakia, lotharilaista
-jousimiestä. Hän se antoi minulle vihjauksen, ja siitä pitäen olen
-kokeillut, kunnes se nyt vihdoin on minulle onnistunut. Kuten tiedät,
-on minulla jo kauan ollut kyky kiitää avaruuden halki henkiolentona,
-mutta tähän asti en ole kyennyt samalla tavoin kiidättämään elottomia
-esineitä. Nyt kuitenkin näet ensi kerran minut aivan samanlaisena kuin
-marsilaiset lähimmäiseni minut näkevät -- näet juuri sen lyhyen miekan,
-joka on maistanut niin monen tuiman vihollisen verta, hihnat, joita
-koristavat Heliumin vaakunat ja oman asemani arvomerkit, ja pistoolin,
-jonka minulle lahjoitti Tharkin jeddak Tars Tarkas.
-
-"-- Ottamatta lukuun haluani tavata sinut, mikä on täälläoloni tärkein
-syy, ja varmistua siitä, että voin kuljettaa Marsista Maahan elottomia
-esineitä ja siis myöskin elollisia olentoja, jos niin haluan, ei
-minulla ole täällä mitään tehtävää. Maa ei ole minua varten. Minua
-kiinnittää kaikki Barsoomiin -- vaimoni, lapseni, työni; kaikki ne ovat
-siellä. Vietän seurassasi viihtyisän illan ja palaan sitten sille
-taivaankappaleelle, jota rakastan enemmän kuin henkeäni."
-
-Puhuessaan hän laskeutui shakkipöydän vastaisella puolella olevaan
-tuoliin.
-
-"Mainitsit lapsesi", sanoin. "Onko sinulla muita kuin Carthoris?"
-
-"On tytär", vastasi hän. "Hän on vain vähän nuorempi kuin Carthoris ja
-toiseksi kaunein olento, joka milloinkaan on hengittänyt menehtyvän
-Marsin ohutta ilmaa. Vain hänen äitinsä Dejah Thoris voisi olla
-kauniimpi kuin Heliumin Tara."
-
-Hetkisen hän hypisteli shakkinappuloita välinpitämättömästi. "Marsissa
-on samantapainen peli kuin shakki", hän virkkoi, "hyvin samantapainen.
-Ja muuan sikäläinen rotu pelaa sitä julmalla tavalla, miehillä ja
-paljailla miekoilla. Me nimitämme peliä _jetaniksi_. Sitä pelataan
-samanlaisella laudalla kuin shakkia, mutta ruutuja on sata, ja
-kummallakin puolella on kaksikymmentä nappulaa. Aina kun näen sitä
-pelattavan, en voi olla ajattelematta Heliumin Taraa ja hänen
-seikkailujaan Barsoomin shakkikansan keskuudessa. Haluatko kuulla hänen
-tarinansa?"
-
-Ilmoitin tahtovani, ja niinpä hän kertoi sen minulle. Ja nyt toistan
-sen teille niin tarkoin Marsin sotavaltiaan omilla sanoilla kuin
-suinkin osaan, mutta käytän kolmatta persoonaa. Jos esityksessäni
-ilmenee epäjohdonmukaisia ja virheellisiä kohtia, älköön siitä
-moitittako John Carteria, vaan laskettakoon se minun erehtyväisen
-muistini viaksi, jonka syytä se on. Tarina on kummallinen ja tyyten
-barsoomilainen.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Tara tuittupäisenä
-
-
-Heliumin Tara nousi silkkipeitteistä ja pehmeistä turkiksista kasatulta
-alustalta, jolla hän oli loikonut, venytti raukeasti joustavaa
-vartaloansa ja meni huoneen keskelle, johon sijoitetun ison pöydän
-kohdalla riippui matalasta laipiosta pronssinen kiekko. Hänen ryhtinsä
-todisti terveyttä ja viimeistellyn moitteetonta ruumiinrakennetta, ja
-hänen virheettömän sopusuhtaisten jäsentensä liikkeet olivat
-vaivattoman sulavat ja viehkeät. Hienosta silkkikankaasta valmistettu
-vaippa oli heitetty hänen toisen olkansa ylitse ja kiedottu hänen
-ruumiinsa ympärille; hänen musta tukkansa oli kiinnitetty korkeaksi
-nutturaksi päälaelle. Hän napautti pronssikiekkoa keveästi puisella
-puikolla, ja äänen kutsumana astui heti huoneeseen hymyilevä orjatyttö,
-jota hänen emäntänsä tervehti myöskin hymyillen.
-
-"Joko isäni vieraita saapuu?" tiedusti prinsessa.
-
-"Kyllä, Heliumin Tara, heitä on jo tullut", vastasi orja. "Olen nähnyt
-laivaston ylipäällikön Kantor Kanin, Ptarthin prinssin Soranin ja
-Kantos Kanin pojan Djor Kantosin." Mainitessaan Djor Kantosin nimen hän
-loi veitikkamaisen silmäyksen emäntäänsä. "Ja -- niin, siellä oli
-muitakin; heitä on saapunut paljon."
-
-"Kylpy sitten, Uthia!" käski Tara. "Mutta miksi", hän lisäsi, "katsot
-minuun tuolla tavoin ja myhäilet lausuessasi Djor Kantosin nimen?"
-
-Orjatyttö naurahti hilpeästi. "Tietäväthän kaikki, että hän palvoo
-sinua", hän vastasi.
-
-"Minä en sitä tiedä", virkkoi emäntä. "Hän on veljeni Carthorisin
-ystävä ja on niin ollen täällä paljon, mutta ei minua nähdäkseen. Hänen
-ja Carthorisin välinen ystävyys se tuo hänet niin usein isäni
-palatsiin."
-
-"Mutta Carthorishan on metsästämässä pohjoisessa Okarin jeddakin Talun
-seurassa", muistutti Uthia.
-
-"Kylpyni, Uthia!" kivahti Heliumin Tara. "Kielesi syöksee sinut vielä
-onnettomuuteen."
-
-"Kylpy on valmis, Heliumin Tara", vastasi tyttö silmissään vielä
-iloinen tuike, sillä hän tiesi hyvin, ettei suuttumus saattanut
-syrjäyttää prinsessan sydämestä hänen orjatarta kohtaan tuntemaansa
-kiintymystä. Hän avasi oven ja meni sotavaltiaan tyttären edellä
-viereiseen huoneeseen, jossa kylpy oli valmiina -- marmorinen allas,
-joka oli täynnä välkkyvää, hyvätuoksuista vettä. Sen ympärillä ja
-kahden puolen veteen vieviä marmoriportaita oli kultaketju, joka oli
-kiinnitetty kultaisiin tukipylväisiin. Lasisesta kattokuvusta pääsi
-sisälle päivänvalo, luoden kirkasta hohdetta kiilloitetuille,
-valkoisille marmoriseinille ja huoneen ympäri ulottuvaan, leveään,
-kultaupotuksiseen kuvasarjaan, joka sovinnaiseen tapaan esitti
-kylpijöitä ja kaloja.
-
-Heliumin Tara irroitti vaipan ympäriltään ja antoi sen orjattarelleen.
-Hän laskeutui verkkaisesti portaita myöten veteen, koettaen sen lämpöä
-jalallaan, jonka muotoa ahtaat kengät ja korkeat korot eivät olleet
-turmelleet; se oli viehättävä jalka, sellainen, jollaiseksi Jumala
-jalat aikoi, mutta jollaisia ne harvoin ovat. Vesi oli hänen
-mieleistään, ja hän uiskenteli keveän vaivattomasti altaassa. Hän ui
-pehmeän sulavasti kuin hylje, milloin kelluen pinnalla, milloin
-sukeltaen veteen, norjien lihasten pannessa kuulakan ihon aaltomaiseen
-liikkeeseen -- se oli sanatonta laulua terveydestä, riemusta ja
-viehkeydestä. Sitten hän nousi vedestä ja jättäytyi orjattaren hoitoon.
-Tämä hieroi emäntäänsä hyvähajuisella, puolittain nestemäisellä,
-kultaisessa uurnassa säilytetyllä aineella, kunnes hohtava iho oli
-vaahtoisen kuohun peitossa; sitten nopea sukellus altaaseen,
-kuivaaminen pehmeillä liinoilla, ja kylpy oli suoritettu. Tämä
-yksinkertaisen hieno kylpeminen oli kuvaava piirre prinsessan elämässä
--- ei tarpeettomia orjasaattueita, ei komeilua eikä turhia menoja,
-joihin olisi kulunut kalliita hetkiä. Vielä puoli tuntia, ja hänen
-tukkansa oli kuivattu ja koottu hänen asemaansa vastaavaksi,
-omituiseksi, mutta pukevaksi laitteeksi, kultakorujen ja jalokivien
-peittämä nahkahihnoitus oli sovitettu hänen ylleen, ja hän oli valmis
-astumaan sotavaltiaan palatsiin päiväkutsuille saapuneiden vieraiden
-seuraan.
-
-Hänen poistuessaan huoneistostaan mennäkseen puistoon, johon vieraat
-parhaillaan kokoontuivat, lähti häntä muutamien askelten päässä
-seuraamaan kaksi soturia, joiden hihnoituksissa oli Heliumin prinssin
-suvun vaakunamerkit -- juroina muistuttajina siitä, että salamurhaajan
-tikaria ei saa milloinkaan unohtaa Barsoomissa, jossa se jossakin
-määrin on vastapainoa ihmisten pitkäikäisyydelle ja jossa arvion mukaan
-on luonnollisesti kuolleiden keski-ikä kokonaista tuhat vuotta.
-
-Heidän saapuessaan likemmäksi puutarhan sisäänkäytävää lähestyi heitä
-toiselta suunnalta samasta laajasta palatsista toinen nainen, jolla oli
-samanlainen vartiosto. Hänen tullessaan lähemmäksi kääntyi Heliumin
-Tara häneen päin, hymyillen ja iloisesti tervehtien, samalla kun hänen
-vahtisoturinsa polvistuivat ja painoivat päänsä kumaraan, mielellään ja
-vapaaehtoisesti osoittaen siten kunnioitusta koko Heliumin rakastamalle
-olennolle. Tällä tavoin ja yksinomaan oman sydämensä pakotuksesta
-Heliumin soturit aina tervehtivät Dejah Thorisia, jonka kuolematon
-kauneus oli useammin kuin kerran syössyt heidät veriseen sotaan
-Barsoomin muita kansoja vastaan. Niin suuresti rakasti Heliumin kansa
-John Carterin puolisoa, että se lähenteli palvontaa, ikäänkuin hän
-olisi todella ollut jumalatar, kuten hän näytti olevan.
-
-Äiti ja tytär vaihtoivat barsoomilaisten miellyttävän tervehdyksen
-"kaor" ja suutelivat toisiaan. Sitten he yhdessä astuivat puutarhaan,
-jossa vieraat olivat. Jättiläiskokoinen soturi tempasi lyhyen miekkansa
-ja löi sen lappeella metallista kilpeään, niin että pronssin helähdys
-kajahti naurua ja puhelua voimakkaampana.
-
-"Prinsessa tulee! Dejah Thoris!" hän huusi. "Prinsessa tulee! Heliumin
-Tara!" Sillä tavoin aina ilmoitetaan kuninkaallisten henkilöiden
-saapuminen. Vieraat nousivat Pystyyn; molemmat naiset taivuttivat
-päätään; henkivartijat vetäytyivät syrjään sisäänkäytävän kahden
-puolen; joukko ylimyksiä astui esiin lausuakseen naisille
-kunnianosoituksensa; nauru ja puhelu pääsivät jälleen valloilleen,
-samalla kun Dejah Thoris ja hänen tyttärensä liikkuivat luonnollisesti
-ja ylvästelemättä vieraittensa seassa. Ei näkynyt jälkeäkään
-arvoeroituksista, vaikka saapuvilla oli jeddakeja ja useita tavallisia
-sotureita, joiden ainoana aateluutena olivat uljaat teot ja ylevä
-isänmaanrakkaus. Sellaista on Marsissa, jossa ihmisiä arvioidaan omien
-ansioittensa pikemminkin kuin esi-isiensä saavutusten mukaan, vaikka
-sukuylpeys siellä onkin voimakas.
-
-Heliumin Tara antoi katseensa hitaasti lipua vierastungoksessa, kunnes
-se vihdoin pysähtyi hänen etsimäänsä henkilöön. Johtuiko hänen otsansa
-vähäinen rypistyminen hänen katsettaan kohdanneen näyn herättämästä
-harmista vai huikaisivatko keskipäivän auringon kirkkaat säteet hänen
-silmiään? Kukapa voisi sen sanoa! Hänet oli kasvatettu uskomaan, että
-hänestä vastaisuudessa tulisi isänsä parhaan ystävän pojan Djor
-Kantosin puoliso. Kantos Kanin ja sotavaltiaan yhteinen hartain toive
-oli ollut, että niin kävisi, ja Heliumin Tara oli pitänyt sitä
-melkeinpä tapahtuneena tosiasiana. Djor Kantos oli tuntunut ajattelevan
-siitä samalla tavoin. Ohimennen siitä mainitessaan he olivat puhuneet
-siitä kuten ainakin itsestään selvästä tapahtumasta, joka sattuisi
-joskus epämääräisessä tulevaisuudessa samoin kuten esimerkiksi Djor
-Kantosin yleneminen laivastossa, jossa hän nyt palveli padwarina, tahi
-Taran isoisän, Heliumin jeddakin Tardos Morsin hovin vakiintuneet
-tehtävät taikka kuolema. He eivät olleet koskaan puhuneet rakkaudesta,
-ja se oli pannut Heliumin Taran ymmälle niinä harvoina kertoina,
-jolloin hän sitä ajatteli, sillä hän tiesi rakkausasioiden suuressa
-määrin kiinnittävän avioliittoon aikovien mieltä, ja naisena hän oli
-kovin utelias, aprikoiden, millaistahan se rakkaus lienee. Hän piti
-hyvin paljon Djor Kantosista ja tiesi tämän puolestaan pitävän hänestä
-kovasti. He olivat mielellään toistensa seurassa, sillä heitä
-miellyttivät samat asiat, samat ihmiset ja samat kirjat, ja heidän
-tanssinsa ei tuottanut nautintoa ainoastaan heille, vaan myöskin
-katselijoille. Hän ei voinut kuvitellakaan haluavansa avioliittoon
-kenenkään muun kuin Djor Kantosin kanssa.
-
-Niinpä ehkä vain aurinko saikin hänen otsansa vetäytymään hyvin
-vähäisiin ryppyihin samalla hetkellä, kun hän huomasi Djor Kantosin,
-joka istui vakavasti keskustelemassa Hastorin jedin tyttären Olvia
-Marthisin kanssa. Djor Kantosin velvollisuus oli heti saapua
-tervehtimään Dejah Thorisia ja Heliumin Taraa; mutta hän ei tehnyt sitä
-ja pian sotavaltiaan tytär rypisti todella otsaansa. Hän katsoi Olvia
-Marthisia pitkään, ja vaikka hän oli nähnyt tytön usein ennen ja tunsi
-hänet hyvin, katseli hän nyt vierasta uusin silmin ja pani nähtävästi
-ensimmäisen kerran merkille, että Hastorin neito oli huomattavan kaunis
-jopa noiden muiden Heliumin kauniiden naisten joukossa. Heliumin Tara
-kävi levottomaksi. Hän koetti eritellä tunteitaan, mutta se oli
-vaikeata. Olvia Marthis oli hänen ystävänsä -- hän piti Olviasta hyvin
-paljon eikä ollut lainkaan suuttunut häneen. Oliko hän sitten vihainen
-Djor Kantosille? Ei; lopulta hän päätteli, ettei hän ollut. Hän
-tunsikin vain siis kummastusta sen tähden, että Djor Kantosin mieltä
-saattoi joku toinen kiinnittää enemmän kuin hän itse. Hän oli
-lähtemäisillään puutarhan poikki liittyäkseen hänen seuraansa, mutta
-samassa hän kuuli takaansa isänsä äänen.
-
-"Heliumin Tara!" kutsui John Carter ja tyttö pyörähti katsomaan sinne
-päin. Sotavaltias lähestyi häntä seurassaan outo soturi, jonka
-hihnoituksen ja metallivarustusten vaakunamerkkejä hän ei tuntenut.
-Jopa Heliumin miesten ja kaukaisista valtakunnista saapuneiden
-vieraiden uhkeiden tamineiden joukossa pisti tämän muukalaisen
-barbaarisen loistava asu silmään. Hänen nahkahihnansa samoin kuin hänen
-miekkojensa tupet ja pitkän marsilaisen pistoolinsa kotelo olivat
-kokonaan upeilla, säihkyvillä timanttiupotuksilla varustettujen
-platinakoristusten peitossa. Kun hän suuren sotavaltiaan rinnalla
-asteli auringonpaisteisessa puutarhassa lukemattomista jalokivistä
-heijastuvien säteiden verhotessa hänet valokehään, muistutti hänen
-ylevä olemuksensa jumalallista ilmestystä.
-
-"Heliumin Tara, tuon luoksesi Gatholin jedin Gahanin", lausui John
-Carter, noudattaen Barsoomin yksinkertaista esittelemistapaa.
-
-"Kaor, Gahan, Gatholin jed!" vastasi Heliumin Tara.
-
-"Miekkani on jalkasi juuressa, Heliumin Tara", virkkoi nuori päällikkö.
-
-Sotavaltias jätti heidät kahden, ja he istuutuivat ersitepenkille
-rehevän sorapus-puun juurelle.
-
-"Kaukainen Gathol", äänsi tyttö haaveksien. "Mielessäni olen aina
-liittänyt siihen salaperäisyyttä, romanttisuutta ja muinaisaikojen
-puolittain unohdettuja tietoja. En voi ajatella, että Gathol on
-olemassa vielä nykyaikana, mikä kenties johtuu siitä, etten koskaan
-ennen ole tavannut ainoatakaan gatholilaista."
-
-"Ja ehkä myöskin siitä, että Heliumin ja Gatholin välimatka on niin
-pitkä ja pieni, vapaa synnyinkaupunkini, joka varsin hyvin saattaisi
-kadota johonkin mahtavaan Heliumin nurkkaan, on verrattain
-vähämerkityksinen", lisäsi Gahan. "Mutta jos meiltä puuttuukin valtaa,
-olemme sensijaan ylpeitä", hän jatkoi nauraen. "Uskomme olevamme
-Barsoomin vanhimman nykyisin asutun kaupungin kansalaisia. Se on yksi
-niitä harvoja, jotka ovat säilyttäneet vapautensa; ja se on jaksanut
-suojella riippumattomuuttaan siitä huolimatta, että ikivanhat
-timanttikaivoksemme ovat tuottavimmat, mitä tunnetaan, ja päinvastoin
-kuin jotensakin kaikki muut jalokivikentät näyttävät vieläkin yhtä
-tyhjentymättömiltä kuin konsanaan."
-
-"Kerro minulle Gatholista!" kehoitti tyttö. "Yksin se ajatuskin saa
-mielenkiintoni vireille." Eivätkä nuoren jedin komeat kasvot
-todennäköisesti lainkaan vähentäneet kaukaisen Gatholin lumousvoimaa.
-
-Ja Gahan näkyi olevan perin mielissään, kun hänelle siten tarjoutui syy
-pitää edelleen kaunista puhetoveriaan yksinomaan omana seuranaan. Hänen
-katseensa näytti imeytyvän tytön ihmeen hienoihin piirteisiin eikä
-hievahtanut niistä muualle kuin jalokivillä somistetun verhon osittain
-peittämään, pyöristyneeseen rintaan, paljaaseen olkaan tahi
-sopusuhtaiseen käsivarteen, jossa säihkyi barbaarisen suurenmoisia
-rannerenkaita.
-
-"Tutustuessasi oman maasi entisaikojen historiaan olet epäilemättä
-lukenut, että Gathol oli rakennettu saarelle, jonka ympärillä lainehti
-Throxeus, valtavin muinaisen Barsoomin viidestä valtamerestä. Meren
-pinnan alentuessa hiipi Gathol alaspäin pitkin sen vuoren rinteitä,
-jonka laen muodostamalle saarelle se oli rakennettu, niin että se nyt
-peittää rinteet huipulta juurelle saakka, samalla kun vuoren uumenet
-ovat täynnä sen kaivosten sokkeloisia käytäviä. Joka taholta ympäröi
-meitä laaja, suolainen rämeikkö, joka suojaa meitä maata myöten tehtyjä
-hyökkäyksiä vastaan, samalla kun vihollisten ilmalaivojen laskeminen
-vuoremme epätasaiselle, monin kohdin pystysuorille rinteille on
-uhkayritys."
-
-"Jonka vaarallisuutta lisäävät uljaat soturinne", pisti tyttö väliin.
-
-Gahan hymyili. "Siitä emme puhu muille kuin vihollisille", hän sanoi,
-"ja silloin mieluummin teräs- kuin lihaskielellä."
-
-"Mutta mitä harjaannusta sotataidossa on sellaisella kansalla, jota
-luonto turvaa ahdistajalta niin hyvästi?" kysyi Heliumin Tara, jota
-miellytti nuoren jedin vastaus hänen edelliseen huomautukseensa, mutta
-jonka mielessä silti itsepäisesti kyti epämääräinen tunne, että hänen
-puhetoverinsa ehkä sittenkin kuului veltostuneeseen kansaan. Tällaisen
-arvelun oli hänessä epäilemättä herättänyt hänen puhetoverinsa aseiden
-ja hihnoituksen ylellinen komeus, joka viittasi pikemminkin loistavaan
-ylvästelyyn kuin tuimaan käyttöön.
-
-"Vaikka luonnon meille suoma turva onkin epäilemättä lukemattomia
-kertoja pelastanut meidät sortumasta, emme me silti suinkaan ole
-kokonaan suojassa hyökkäyksiltä", selitti Gahan, "sillä Gatholin
-timanttiaarteet ovat siksi suuret, että vieläkin saattaa olla
-sellaisia, jotka uhittelevat melkein varmaa tappiota päästäkseen
-ryöstämään valloittamatonta kaupunkiamme. Saamme niinollen silloin
-tällöin tilaisuutta harjoittaa aseiden käyttöä. Lisäksi on
-Gatholissa muutakin kuin vuorikaupunki. Maani ulottuu polodonasta
-(päiväntasaajasta) kymmenen karadia pohjoiseen päin ja kymmenenneltä
-karadilta Horzin länsipuolelta kahdennellekymmenennelle läntiselle
-karadille. Sen pinta-ala on siten miljoona neliöhaadia, ja suurin osa
-siitä on mainiota laidunmaata, jossa suuret thoat- ja zitidarilaumamme
-samoilevat.
-
-"-- Kun olemme rosvoilevien vihollisten ympäröimiä, täytyy paimentemme
-totisesti olla sotureja, sillä muutoin ei meillä olisi lainkaan karjaa,
-ja voit olla varma siitä, että he saavat taistella yllin kyllin. Sitten
-tarvitsemme alituisesti työväkeä kaivoksiimme. Gatholilaiset pitävät
-itseään soturirotuna eivätkä senvuoksi mielellään työskentele
-kaivoksissa. Mutta laissa on säädetty, että jokaisen miespuolisen
-gatholilaisen on suoritettava yksi työtunti päivässä hallituksen
-laskuun. Se onkin oikeastaan ainoa vero, joka on määrätty heidän
-kannettavakseen. He kuitenkin mieluummin hankkivat sijaisen
-suorittamaan tämän työn, ja kun oman kansamme jäsenet eivät suostu
-pestautumaan kaivoksiin, on orjien hankkiminen käynyt välttämättömäksi,
-eikä minun tarvinne selittää sinulle, ettei orjia saada taistelematta.
-Orjat myydään julkisella huutokaupalla, ja tuloista joutuu puolet
-hallitukselle, puolet niille sotureille, jotka ne ovat tuoneet.
-Ostajien hyväksi lasketaan se työmäärä, jonka heidän orjansa tekevät.
-Vuoden lopussa on kunnollinen orja suorittanut isäntänsä työveron
-kuuden vuoden varalta, ja jos orjia on runsaasti, päästetään hänet
-vapaaksi ja hänen sallitaan palata oman kansansa keskuuteen."
-
-"Taisteletteko yllänne platina- ja timanttikorut?" tiedusti Tara,
-osoittaen toisen uhkeita tamineita ja hymyillen ilkamoivasti.
-
-Gahan naurahti. "Olemme turhamaista kansaa", hän myönsi säyseästi, "ja
-mahdollisesti panemme liian suuren arvon ihmisen ulkoasuun. Kilpailemme
-toistemme kanssa siitä, kellä on loistavimmat varukset, täyttäessämme
-elämän keveitä tehtäviä, mutta sotaan lähtiessämme on hihnoituksemme
-yksinkertaisempi kuin milloinkaan olet nähnyt muilla Barsoomin
-sotureilla. Myöskin ylpeilemme ruumiillisesta kauneudestamme,
-erittäinkin naistemme kauneudesta. Rohkenenko sanoa, Heliumin Tara,
-toivovani sinun joskus käyvän Gatholissa, jotta kansani näkisi todella
-kauniin naisen?"
-
-"Heliumin naisia on opetettu harmistuneina torjumaan kaikki imartelut",
-vastasi tyttö. Mutta Gahan, Gatholin jed, havaitsi, että hän niin
-sanoessaan hymyili.
-
-Kajahti kirkas ja miellyttävä torven ääni, joka kuului naurusta ja
-puhelusta huolimatta. "Barsoomin tanssi!" huudahti nuori soturi.
-"Saanko pyytää sinut parikseni, Heliumin Tara?"
-
-Tyttö vilkaisi siihen penkkiin päin, jolla hän viimeksi oli nähnyt Djor
-Kantosin istuvan. Nuorukaista ei näkynyt. Tara taivutti päätään
-myöntymykseksi gatholilaisen pyyntöön. Vieraiden seassa liikkui orjia,
-jakaen pieniä soittokoneita, joissa oli yksi ainoa kieli. Jokaisessa
-niistä oli merkkejä, jotka ilmoittivat niiden sävelen korkeuden ja
-pituuden. Soittokoneiden kieli oli eläinten suolista, ja skeelepuinen
-runko sovitettu niin, että se voitiin hihnalla kiinnittää tanssijan
-vasempaan kyynärvarteen. Oikean käden etusormen keskinikamassa oli
-kullakin tanssijalla rengas, jonka ympärille oli kierrety suolta. Kun
-sitä hangattiin soittokoneen kieleen, lähti siitä ainoa kultakin
-tanssijalta vaadittu ääni.
-
-Vieraat olivat nousseet pystyyn ja siirtyivät hitaasti puutarhan
-eteläisessä päässä olevaa tulipunaista nurmikkoa kohti, jossa tanssi
-oli suoritettava. Samassa riensi Djor Kantos hätäisesti Heliumin Taran
-luokse. "Pyydän --" hän huusi lähestyessään tyttöä, mutta tämä
-keskeytti hänet käden liikkeellä.
-
-"Tulit liian myöhään, Djor Kantos", hän torui muka vihastuneena.
-"Kuhnustelijain ei kannata tulla pyytämään Heliumin Taraa tanssiin.
-Mutta joudu nyt! Muutoin menetät myöskin Olvia Marthisin, sillä en ole
-koskaan nähnyt hänen odottavan kauan, ennen kuin hänet pyydetään tähän
-ja kaikkiin muihinkin tansseihin."
-
-"Olen jo menettänyt hänet", tunnusti Djor Kantos allapäin.
-
-"Ja mielitkö sanoa tulleesi noutamaan Heliumin Taraa vasta menetettyäsi
-Olvia Marthisin?" kysyi tyttö, teeskennellen edelleen harmistunutta.
-
-"Oi, Heliumin Tara, kyllä käsität asian paremmin!" puolustautui nuori
-mies. "Eikö minun ollut luonnollista otaksua, että odottaisit minua,
-joka yksin olen pyytänyt sinua Barsoomin tanssiin ainakin kaksitoista
-kertaa peräkkäin?"
-
-"Ja istuisin, pyöritellen peukaloitani, kunnes sinä näkisit sopivaksi
-saapua?" ivasi tyttö. "Ohoo, ei, Djor Kantos; Heliumin Tara ei ole
-kuhnuksia varten." Hymyillen nuorukaiselle herttaisesti hän lähti
-kokoontuvia tanssijoita kohti Gahanin, Gatholin jedin, rinnalla.
-
-Marsin muihin muodollisempiin tansseihin nähden on Barsoomin tanssilla
-samanlainen asema kuin juhlamarssilla meidän oloissamme, mutta se on
-äärettömän paljon mutkikkaampi ja kauniimpi. Ennen kuin kumpaankaan
-sukupuoleen kuuluva nuori marsilainen saa hoitaa mitään tärkeää
-yhteiskunnallista tointa, johon liittyy tanssia, on hänen osattava
-ainakin kolmea tanssia -- Barsoomin tanssia, kansallistanssiaan ja
-kaupunkinsa tanssia. Näissä kolmessa tanssissa huolehtivat osanottajat
-itse soitosta, joka on aina samanlainen. Eivät myöskään tanssiaskeleet
-eivätkä -kuviot muutu, vaan ovat sellaisinaan siirtyneet perinnöksi
-ikimuistoisilta ajoilta. Kaikki marsilaiset tanssit ovat arvokkaita ja
-kauniita, ja Barsoomin tanssi on ihastuttavan runollinen harmoonisine
-liikkeineen -- siinä ei ole luonnottomia asentoja, ei ruokottomia eikä
-kiihoittavia liikkeitä. Sen on sanottu tuovan ilmi sellaisen
-taivaankappaleen korkeimmat ihanteet, jossa pyritään naisten sulouteen,
-kauneuteen ja siveyteen sekä miesten voimaan, arvokkuuteen ja
-vilpittömään uskollisuuteen.
-
-Tänään johtivat tanssia Marsin sotavaltias John Carter ja hänen
-puolisonsa Dejah Thoris ja jos joku toinen pari kilpaili heidän
-kanssaan vieraiden äänettömästä ihailusta, niin se oli Gatholin
-loistava jed ja hänen ihana tanssitoverinsa. Tanssikuvioiden alati
-vaihdellessa oli mies milloin käsi kädessä tytön kanssa, milloin taas
-käsivarsi kierrettynä joustavan vartalon ympärille, jota jalokivillä
-koristettu hihnoitus peitti vain osittain; ja vaikka tyttö olikin sitä
-ennen ollut mukana tuhansissa tansseissa, tunsi hän nyt ensi kerran
-miehen käsivarren kosketuksen paljaaseen ihoonsa. Häntä vaivasi se,
-että hän sen huomasi, ja hän silmäili tutkivasti, melkeinpä
-harmistuneena kumppaniaan, ikäänkuin se olisi ollut tämän vika. Heidän
-katseensa osuivat vastakkain, ja hän näki Gahanin silmissä sellaisen
-ilmeen, jollaista hän ei ollut milloinkaan nähnyt Djor Kantosin
-silmissä. Tanssi oli ihan lopussa: ja he molemmat pysähtyivät äkkiä,
-samalla kun soitto lakkasi, ja jäivät seisomaan, katsellen toisiaan
-suoraan silmiin. Ensiksi puhkesi puhumaan Gatholin Gahan.
-
-"Heliumin Tara, minä rakastan sinua!" hän kuiskasi.
-
-Tyttö oikaisihe täyteen mittaansa. "Gatholin jed unohtaa arvonsa!" hän
-kivahti kopeasti.
-
-"Gatholin jed unohtaa kaiken muun paitsi sinua, Heliumin Tara!" vastasi
-mies. Hän puristi intohimoisesti tytön pehmeätä kättä, jota hän vielä
-piti omassaan tanssin jälkeen. "Minä rakastan sinua, Heliumin Tara",
-hän toisti. "Miksi eivät korvasi saisi kuulla sitä, minkä silmäsi äsken
-näkivät ja -- mihin ne vastasivat?"
-
-"Mitä tarkoitat?" huudahti tyttö. "Ovatko siis Gatholin miehet
-tuollaisia tolvanoita?"
-
-"He eivät ole tolvanoita eivätkä tyhmyreitä", vastasi Gahan
-rauhallisesti. "He tietävät, milloin he rakastavat naista -- ja milloin
-nainen rakastaa heitä."
-
-Heliumin Tara polki suuttuneena pientä jalkaansa. "Mene!" hän käski.
-"Mene, ennenkuin minun käy välttämättömäksi ilmoittaa isälleni, kuinka
-häpeämätön vieras hänellä on!"
-
-Hän kääntyi astelemaan pois. "Odota!" huusi nuori mies. "Vain sana
-vielä!"
-
-"Anteeksipyyntökö?" kysyi tyttö.
-
-"Ennustus", virkkoi Gahan.
-
-"En halua kuulla sitä", vastasi Heliumin Tara ja jätti miehen seisomaan
-paikalleen. Tara oli omituisen ärtynyt, palasi pian omaan huoneistoonsa
-palatsiin ja seisoi siellä pitkän aikaa ikkunan ääressä, katsellen
-Suur-Heliumin tulipunaisen tornin ohitse luoteiseen päin.
-
-Äkkiä hän pyörähti vihastuneena toisaalle. "Minä vihaan häntä!" hän
-huudahti ääneen.
-
-"Ketä?" tiedusti suosittu Uthia.
-
-Heliumin Tara polkaisi jalkaansa. "Tuota huonokäytöksistä tomppelia,
-Gatholin jediä", hän vastasi.
-
-Uthia kohotti ohuita kulmakarvojaan.
-
-Pienen jalan polkiessa lattiaan nousi huoneen nurkasta kookas eläin,
-joka tuli Heliumin Taran luokse, jääden katsomaan häntä silmiin. Tyttö
-taputti otuksen peloittavan näköistä päätä. "Vanha, rakas Woola", hän
-sanoi. "Ei kenenkään rakkaus voi olla syvempi kuin sinun, mutta
-sittenkään se ei koskaan tunnu loukkaavalta. Kunpa miehet
-muovautuisivat sinun mukaisiksesi!"
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Hirmumyrskyn heiteltävänä
-
-
-Heliumin Tara ei palannut isänsä vieraitten seuraan, vaan odotteli
-omassa huoneistossaan, että Djor Kantos lähettäisi hänelle sanan,
-pyytäen häntä tulemaan takaisin puutarhaan, kuten hän varmasti uskoi
-nuorukaisen tekevän. Sitten hän ylpeästi kieltäytyisi. Mutta Djor
-Kantosilta ei kuulunut pyyntöä. Aluksi Heliumin Taraa suututti, sitten
-hän loukkaantui, mutta koko ajan hän oli ymmällä. Hän ei jaksanut
-käsittää. Joskus hän ajatteli Gatholin jediä ja polki aina silloin
-jalkaansa, sillä hän oli tosiaankin äkäinen Gahanille. Moista
-julkeutta! Mieshän oli viitannut lukeneensa rakkautta hänen silmistään.
-Milloinkaan ennen ei Taraa ollut kohdannut niin nöyryyttävä loukkaus.
-Hän ei ollut koskaan vihannut ketään ihmistä niin katkerasti. Äkkiä hän
-kääntyi Uthian puoleen.
-
-"Lentohihnani!" hän komensi.
-
-"Entä vieraat?" huudahti orjatar. "Isäsi, sotavaltias, varmaankin
-odottaa sinun menevän takaisin."
-
-"Hän saa pettyä", ärähti Heliumin Tara.
-
-Orjatar empi. "Hän ei hyväksy sitä, että lennät yksin", hän muistutti
-emännälleen.
-
-Nuori prinsessa ponnahti pystyyn, tarttui orjatar-paran olkapäihin ja
-pudisti häntä. "Sinä käyt sietämättömäksi, Uthia", hän kiljaisi.
-"Pian ei minulla ole muuta neuvoa kuin lähettää sinut julkiseen
-orjahuutokauppaan. Sitten mahdollisesti osut mieleisellesi isännälle."
-
-Orjatytön lempeisiin silmiin kohosivat kyyneleet. "Se johtuu siitä,
-että rakastan sinua", hän puolustihe hiljaa. Heliumin Tara heltyi heti.
-Hän sulki orjattaren syliinsä ja suuteli häntä.
-
-"Mielenlaatuni on kuin thoatin, Uthia", hän pahoitteli. "Anna anteeksi!
-Pidän sinusta ja olen valmis tekemään mitä tahansa hyväksesi enkä
-tahtoisi millään tavoin tuottaa sinulle ikävyyksiä. Vielä kerran
-tarjoan sinulle vapautta, kuten olen tehnyt niin monesti ennen."
-
-"En halua vapautta, jos se eroittaisi minut sinusta, Heliumin Tara",
-vastasi Uthia. "Täällä sinun luonasi olen onnellinen -- luulisin
-kuolevani, jos joutuisin etäälle sinusta."
-
-Taaskin tytöt suutelivat toisiansa. "Et kai siis lähde yksin
-lentämään?" kysyi orjatar.
-
-Heliumin Tara purskahti nauramaan ja nipisti seuralaistaan. "Sinä
-itsepäinen pieni kiusanhenki!" hän huudahti. "Tietysti lähden. Eikö
-Heliumin Tara tee aina niin kuin häntä miellyttää?"
-
-Uthia pudisti murheellisesti päätään. "Voi! Niinhän se on", hän myönsi.
-"Barsoomin sotavaltias on järkkymätön kuin kallio kaikkien muiden
-paitsi teidän kahden vaikutusta vastaan. Dejah Thorisin ja Heliumin
-Taran käsissä hän on kuin pehmeätä savea."
-
-"Juokse sitten noutamassa lentotamineeni, sinä herttainen tyttö!" käski
-emäntä.
-
-Heliumin Taran nopea lentokone kiiti loitolle Heliumin
-kaksoiskaupungista kellertävien merenpohjien ylitse. Nauttien herkästi
-tottelevan pikku aluksensa vauhdista ja sulavista, keveistä liikkeistä
-tyttö suuntasi lentonsa luoteista kohti. Miksi hän valitsi sen suunnan,
-sitä hän ei pysähtynyt miettimään. Kenties oli syynä se, että sillä
-taholla olivat Barsoomin vähimmän tunnetut alueet ja että siellä siis
-saattoi kokea romanttisia, salaperäisiä seikkailuja. Siellä päin oli
-myöskin kaukainen Gathol; mutta sitä seikkaa hän ei tietoisesti
-ajatellut.
-
-Silloin tällöin hänen mieleensä kuitenkin johtui tuon kaukaisen
-kuningaskunnan jed, mutta se muisto ei juuri ollut mieluinen. Se
-nostatti vieläkin häpeän punan hänen poskilleen ja sai veren kiukusta
-tulvimaan hänen sydämeensä. Hän oli hyvin suuttunut Gatholin jediin, ja
-vaikka hän ei enää näkisikään Gahania koskaan, oli hän sittenkin varma,
-että viha sitä miestä kohtaan pysyisi ikuisesti tuoreena hänen
-muistissaan. Enimmäkseen hänen ajatuksensa pyörivät toisen henkilön --
-Djor Kantosin ympärillä. Ja häntä ajatellessaan hän myöskin ajatteli
-Hastorin Olvia Marthisia. Heliumin Tara luuli olevansa mustasukkainen
-Olvialle, ja se harmitti häntä hyvin kovasti. Hän oli suutuksissaan
-Djor Kantosille ja itselleen, mutta ei lainkaan Olvia Marthisille,
-josta hän piti, eikä siis tietysti ollutkaan todella mustasukkainen.
-Vika oli se, että kerrankin oli tapahtunut vastoin Heliumin Taran
-mieltä. Djor Kantos ei ollut saapunut alttiin orjan tavoin juoksujalkaa
-hänen odottaessaan, ja -- voi! siinähän olikin kipein kohta -- Gahan,
-Gatholin jed, muukalainen, oli ollut hänen nöyryytyksensä näkijänä.
-Gahan oli nähnyt, ettei häntä oltu heti alussa pyydetty suureen
-tanssiin, ja Gahanin -- kuten tämä epäilemättä arveli -- oli ollut
-tultava pelastamaan hänet joutumasta syrjästäkatsojan noloon asemaan.
-Kun se ajatus johtui hänen mieleensä, tunsi hän polttavan häpeän punan
-leviävän yli koko ruumiinsa; sitten hän äkkiä kalpeni, ja raivo
-puistatti häntä. Samassa hän käänsi koneensa ympäri niin rajusti, että
-hän oli vähällä kiskoutua irti hihnoista, joilla hän oli kiinnitetty
-aluksen tasaiseen, kapeaan kanteen. Hän saapui kotiin vähää
-ennen pimeän tuloa. Vieraat olivat poistuneet. Palatsi oli
-hiljaisuuden vallassa. Tuntia myöhemmin hän kohtasi isänsä ja äitinsä
-ilta-aterialla.
-
-"Sinä karkasit luotamme, Heliumin Tara", virkkoi John Carter.
-"Sellaista ei olisi pitänyt sattua John Carterin vieraille."
-
-"He eivät olleet tulleet tapaamaan minua", vastasi Heliumin Tara. "Minä
-en ollut heidän kutsujansa."
-
-"He olivat yhtä kaikki sinunkin vieraitasi", huomautti isä.
-
-Tyttö nousi, meni hänen luokseen ja kiersi käsivartensa hänen
-kaulaansa.
-
-"Sinä vanha, mainio virgianialaiseni!" hän huudahti, hypistellen isänsä
-tuuheata, mustaa tukkaa.
-
-"Virginiassa sinut taivutettaisiin isäsi polvelle ja sinulle
-annettaisiin kuritusta", sanoi mies hymyillen.
-
-Tyttö suikertautui hänen syliinsä ja suuteli häntä. "Sinä et rakasta
-minua enää", hän valitti. "Ei kukaan rakasta minua." Mutta hän ei
-kyennyt saamaan kasvoilleen yrmeätä ilmettä, sillä hän oli väkisinkin
-purskahtamaisillaan nauruun.
-
-"Vikana on se, että liian monet rakastavat sinua", väitti isä. "Ja nyt
-on niitä taaskin yksi enemmän."
-
-"Tosiaanko?" kummasteli tyttö. "Mitä tarkoitat?"
-
-"Gatholin Gahan kysyi minulta lupaa kosia sinua."
-
-Tyttö oikaisi selkänsä hyvin suoraksi ja nosti leukaansa. "En halua
-avioliittoon kävelevän timanttikaivoksen kanssa", hän kivahti. "En
-huoli hänestä."
-
-"Sanoin hänelle sen", vastasi isä, "ja ilmoitin, että sinä olet melkein
-kuin kihloissa toisen kanssa. Hän kuunteli sitä hyvin kohteliaasti,
-mutta samalla hän antoi minun ymmärtää tottuneensa saamaan, mitä
-halusi, ja hyvin kiihkeästi haluavansa sinua omakseen. Otaksuttavasti
-se merkitsee sodan syttymistä. Äitisi kauneus piti Heliumia sodassa
-vuosikausia, ja -- no niin, Heliumin Tara, jos olisin nuori mies,
-olisin valmis sytyttämään taistelun liekit yli koko Barsoomin
-voittaakseni omakseni sinut, samoin kuin olen vieläkin valmis
-säilyttääkseni omanani jumalallisen äitisi." Hän hymyili katsellessaan
-sorapuspuisen pöydän ja sen kultaisen kaluston ylitse Marsin ihanimman
-naisen kuihtumattoman kauniita kasvoja.
-
-"Pikku tyttöämme ei pitäisi vielä huolestuttaa sellaisilla asioilla",
-huomautti Dejah Thoris. "Muista, John Carter, ettet puhele Maassa
-syntyneelle lapselle, jonka elinikä olisi kulunut yli puolivälin, ennen
-kuin Barsoomin tytär saavuttaa varsinaisen kypsyyden!"
-
-"Mutta eivätkö Barsoomin tyttäret joskus mene avioliittoon jo
-kaksikymmenvuotiaina?" intti sotavaltias.
-
-"Totta kyllä, mutta he saattavat olla miesten mielestä tavoiteltavia
-vielä sittenkin, kun Maan ihmisiä on neljäkymmentä polvea rauennut
-tomuksi. Sillä asialla ei ainakaan ole kiirettä Barsoomissa. Me emme
-lakastu ja kuihdu, kuten sinä olet kertonut teidän tähtenne asukkaiden
-tekevän, vaikka sinun itsesi näyttämä esimerkki onkin ristiriidassa
-sanojesi kanssa. Kun tulee sopiva aika, menee Heliumin Tara
-avioliittoon Djor Kantosin kanssa, mutta heittäkäämme koko asia siihen
-saakka pois mielestämme."
-
-"Niin", sanoi tyttö, "se puheenaihe kiusaa minua, enkä minä mene
-naimisiin Djor Kantosin enkä kenenkään muun kanssa -- en aio mennä
-avioliittoon."
-
-Isä ja äiti katsahtivat häneen hymyillen. "Kun Gatholin Gahan palaa,
-saattaa hän viedä sinut mennessään", virkkoi edellinen.
-
-"Joko hän on poistunut?" tiedusti tyttö.
-
-"Hänen lentokoneensa lähtee Gatholiin huomenaamulla", vastasi John
-Carter.
-
-"Enää siis en häntä näe", äänsi Heliumin Tara, huokaisten
-helpotuksesta.
-
-"Hän väittää toisin", huomautti isä.
-
-Tyttö ei enää tahtonut puhua siitä asiasta, vaan kohautti olkapäitään,
-ja keskustelu siirtyi muille aloille. Oli saapunut kirje Ptarthin
-Thuvialta, joka oli vierailemassa isänsä hovissa sillä aikaa kun hänen
-puolisonsa Carthoris metsästeli Okarissa. Oli tullut sanoma, että
-tharkit ja warhoonit olivat taaskin sodassa, tahi pikemminkin, että
-olivat taistelleet, sillä he olivat tavallisesti sotatilassa.
-Miesmuistiin ei näiden kahden villin vihreän heimon välillä ollut ollut
-rauhaa -- ja yhden ainoan kerran lyhytaikainen aselepo. Hastorissa oli
-laskettu ilmoille kaksi uutta taistelulaivaa. Pieni joukko pyhiä
-thernejä koetti elvyttää arvonsa menettänyttä, ikivanhaa Issuksen
-uskontoa, väittäen, että Issus vielä eli henkiolentona ja oli antanut
-heille tietoja. Dusarista kuului sotaisia huhuja. Eräs tiedemies väitti
-havainneensa, että kaukaisemmassa kuussa asui ihmisiä. Muuan mielipuoli
-oli yrittänyt tuhota ilmatehtaan. Suur-Heliumissa oli murhattu
-seitsemän henkeä viimeisten kymmenen zoden (Maan päivää vastaavan
-yksikön) aikana.
-
-Aterian jälkeen Dejah Thoris ja sotavaltias pelasivat jetania,
-Barsoomin shakkia. Sitä pelataan laudalla, jossa on sata, vuorotellen
-mustaa ja vuorotellen punakeltaista neliötä. Kummallakin pelaajalla on
-kaksikymmentä nappulaa, toisella mustat, toisella punakeltaiset. Lyhyt
-selitys tästä pelistä lienee mielenkiintoinen niistä Maassa asuvista
-lukijoista, jotka ovat innostuneet shakkiin, ja on hyödyksi niille,
-jotka lukevat tämän kertomuksen loppuun saakka, sillä ennen kuin he
-laskevat tämän kirjan kädestään, he huomaavat, että jetanin tunteminen
-lisää kertomuksen mielenkiintoisuutta ja jännittävyyttä.
-
-Nappulat sijoitetaan laudalla kuten shakissa kahdelle pelaajia
-lähimpänä olevalle riville. Vasemmalta oikealle lukien lähinnä pelaajia
-olevalla rivillä ovat nappulat: soturi, padwar, dwar, lentäjä,
-päällikkö, prinsessa, lentäjä, dwar, padwar, soturi. Seuraavassa
-rivissä ovat kaikki panthaneja paitsi äärimmäisiä nappuloita, joita
-nimitetään thoateiksi ja jotka edustavat ratsumiehiä.
-
-Panthanit, jotka edustavat yksisulkaisia sotureita, saavat liikkua
-yhden askeleen mihin suuntaan hyvänsä, mutta eivät taaksepäin; thoatit,
-kolmisulkaiset ratsumiehet, saavat liikkua yhden askeleen suoraan ja
-yhden vinottain sekä hypätä toisten nappulain ylitse; soturit,
-kaksisulkaiset jalkamiehet, liikkuvat kaksi askelta suoraan tahi
-vinottain mihin päin tahansa, padwarit, kaksisulkaiset luutnantit,
-kaksi askelta vinottain mihin päin hyvänsä tahi yhden askeleen yhteen,
-toisen toiseen suuntaan, dwarit, kolmisulkaiset kapteenit, kolme
-askelta mihin suuntaan tahansa, joko suoraan tahi mutkitellen;
-lentäjät, joita esittää kolmisiipinen potkuri, siirtyvät vinottain
-kolme askelta mihin päin hyvänsä, joko suoraan tahi mutkissa, ja saavat
-hypätä toisten nappuloiden ylitse; päällikkö, jonka merkkinä on
-kymmenjalokivinen diademi, liikkuu kolme askelta mihin suuntaan
-tahansa, joko suoraan tai vinottain; prinsessa, yksijalokivinen
-diademi, siirtyy samoin kuin päällikkö ja saa hypätä muiden nappulain
-yli.
-
-Pelin voittaa se, joka saa sijoitetuksi jonkun nappulansa samalle
-ruudulle, jolla vastustaajan prinsessa on, tahi kun päällikkö lyö
-päällikön. Tasapeli syntyy, kun päällikön lyö joku muu vastapelurin
-nappula kuin päällikkö taikka kun kummallakin puolella on jäljellä
-korkeintaan kolme samanarvoista nappulaa eikä peli pääty kymmenessä
-seuraavassa siirrossa, josta viisi on kummallakin. Siinä yleinen,
-lyhykäisesti esitetty hahmoittelu pelistä.
-
-Tätä peliä pelasivat Dejah Thoris ja John Carter, kun Heliumin Tara
-toivotti heille hyvää yötä, vetäytyen sitten omaan huoneistoonsa
-paneutuakseen levolle silkki- ja turkisvuoteelleen. "Näkemiin huomiseen
-saakka, rakkaat!" huudahti tyttö taakseen poistuessaan huoneesta, eikä
-hän eivätkä hänen vanhempansa aavistaneet, että he silloin ehkä näkivät
-toisensa viimeisen kerran.
-
-Aamu sarasti kolkkona ja harmaana. Uhkaavia pilviä leijaili
-rauhattomasti alhaalla taivaalla. Niiden alapuolella kiiti repaleisia
-hattaroita luoteeseen päin. Heliumin Tara katseli ikkunastaan tätä
-harvinaista näkyä. Synkkiä pilviä on harvoin Barsoomin taivaalla. Tähän
-aikaan päivästä hänen oli tapana mennä ratsastamaan pienellä thoatilla,
-jollaisia punaiset marsilaiset käyttävät ratsuinaan, mutta aaltoilevat
-pilvet houkuttelivat häntä nyt uuteen seikkailuun. Uthia nukkui vielä,
-eikä tyttö häirinnyt häntä, vaan pukeutui äänettömästi ja meni palatsin
-katolla huoneistonsa kohdalla olevaan lentovajaan, jossa hänen nopeata
-konettaan säilytettiin. Hän ei ollut lentänyt milloinkaan pilvissä, ja
-häntä oli aina haluttanut päästä kokemaan, miltä se tuntuisi. Tuuli oli
-raju, ja vain vaivoin hän sai aluksensa kommelluksitta vajasta, mutta
-pian se taaskin kiiti vinhasti kaksoiskaupunkien kohdalla.
-
-Puuskainen tuuli heitteli ja pudisteli sitä, ja tyttö nauroi ääneen
-jännityksen tuottamasta riemusta. Hän hoiteli pientä alustaan vanhan,
-tottuneen ohjaajan tavoin; mutta harvat kokeneet ohjaajat olisivat
-uskaltautuneet sellaiseen myrskyyn niin keveässä aluksessa. Nopeasti
-tyttö kohosi pilviä kohti, kiitäen tuulen repimien hattaraviivojen
-seassa, ja pian nielaisivat hänet ylhäällä aaltoilevat sankat rykelmät.
-Hän oli uudessa maailmassa, keskellä sekasortoa, jossa ei ollut muita
-elollisia olentoja kuin hän; mutta se oli kylmä, kostea, kolkon
-yksinäinen maailma, ja se tuntui hänestä masentavalta, sitten kun hänen
-ympärillään myllertävien valtavien voimien rusentava tuntu oli
-haihduttanut uutuuden viehätyksen.
-
-Äkkiä hän alkoi tuntea itsensä hyvin yksinäiseksi, viluiseksi ja
-pieneksi. Hän antoi senvuoksi aluksensa nopeasti kohota, kunnes se pian
-sujahti häikäisevän kirkkaaseen auringonpaisteeseen, joka muutti
-synkkien pilvien yläpinnan kiilloitettua hopeata muistuttavaksi
-aallokoksi. Täällä oli vielä kylmää, mutta ei niin kosteata kuin
-pilvissä, ja säteilevän auringon valossa hänen rohkeutensa elpyi sitä
-mukaa kuin hänen korkeusmittarinsa osoittaja nousi. Kun tyttö nyt
-katseli syvällä allaan olevia pilviä, tuntui hänestä kuin hän olisi
-keinunut liikkumattomana taivaalla. Mutta potkurin surina, hänen
-korvissaan viuhuva viima ja hänen nopeusmittarinsa taululasin takana
-vaihtuvat suuret numerot ilmaisivat hänelle, että hänen vauhtinsa oli
-hirvittävä. Silloin hän päätti kääntyä takaisin.
-
-Ensimmäisen yrityksen hän teki pilvien yläpuolella, mutta se ei
-onnistunut. Ällistyksekseen hän huomasi, ettei hän kyennyt edes
-kääntymään kovaa tuulta vasten, joka heilutti ja sysi hänen heikkoa
-alustaan. Sitten hän laskeutui ripeästi kiitävien pilvien ja niiden
-pimentämän, kolkon maanpinnan väliseen hämärään, tuulen tuivertamaan
-vyöhykkeeseen. Siellä hän koetti jälleen kääntää lentokoneensa keulaa
-takaisin Heliumia kohti, mutta myrsky tarttui vähäiseen alukseen ja
-heitteli sitä hillittömästi sinne tänne, niin että se pyörähteli ympäri
-ja lennähteli edes takaisin kuin korkki koskessa. Vihdoin tytön
-onnistui saada kone uudelleen tasapainon jouduttuaan jo vaarallisen
-lähelle maata. Hän ei ollut koskaan ennen ollut niin lähellä kuolemaa,
-mutta hän ei sittenkään pelännyt. Vain kylmäverisyys ja niiden hihnojen
-lujuus, joilla hän oli kiinnitetty kanteen, olivat pelastaneet hänet.
-Myrskyn mukana lentäen hän oli turvassa, mutta mihin se veisi
-hänet? Hän kuvitteli mielessään, kuinka hänen isänsä ja äitinsä
-huolestuisivat, kun hän ei saapuisi aamiaiselle. He huomaisivat, että
-hänen lentokoneensa oli poissa, ja pelkäisivät sen jossakin myrskyn
-kulkemalla tiellä sekavana hylkynä peittävän hänen elotonta ruumistaan,
-ja sitten lähtisi uljaita miehiä häntä etsimään, pannen henkensä
-vaaran. Ja hän oli varma siitä, että etsiminen vaatisi ihmisuhreja,
-sillä nyt hän käsitti, että koko hänen elinaikanaan ei sellaista
-myrskyä oltu nähty Barsoomissa.
-
-Hänen täytyy palata! Hänen täytyi saapua takaisin Heliumiin, ennenkuin
-hänen mieletön seikkailuhalunsa olisi vaatinut uhrikseen ainoankaan
-rohkean miehen henkeä! Hän päätteli, että yritys oli turvallisempi ja
-sen menestyminen todennäköisempi pilvien yläpuolella, ja uudelleen hän
-kohosi hyytävän tuulen pieksämän vesihöyryn lävitse. Jälleen oli hänen
-nopeutensa hirvittävä, sillä tuuli tuntui pikemminkin yltyneen kuin
-vaimentuneen. Hän koetti vähitellen hidastuttaa koneensa vinhaa lentoa,
-mutta vaikka hän vihdoin saikin pannuksi moottorinsa käymään
-taaksepäin, kiidätti tuuli häntä sittenkin eteenpäin mielensä mukaan.
-Silloin Heliumin Tara menetti malttinsa. Eikö hänen maailmansa ollut
-aina kumartunut, myöntyen hänen kaikkiin toiveisiinsa? Miten rohkenivat
-nämä luonnonvoimat uhitella häntä? Hän osoittaisi niille, ettei
-sotavaltiaan tyttäreltä niin vain käynyt mitään epääminen! Ne saisivat
-nähdä, etteivät edes luonnonvoimat saisi hallita Heliumin Taraa!
-
-Ja niin hän pani moottorinsa uudelleen käyntiin, painoi juron
-päättäväisenä vahvat, valkoiset hampaansa vastakkain ja käänsi
-ohjausvivun kauas vasemmalle, aikoen pakottaa aluksen keulan suoraan
-tuulta vasten. Mutta tuuli kellahdutti heikon koneen ylösalaisin,
-pyöritteli, kieritteli ja heitteli sitä sinne ja tänne; potkuri pieksi
-hetkisen ohutilmaista kohtaa; sitten myrsky tarttui siihen jälleen ja
-kiskaisi sen irti akselista, niin että tyttö jäi avuttomana
-mitättömälle hylylle, joka nousi ja laski, kallisteli, kellahteli --
-Taran uhmaamien luonnonvoimien leluna. Heliumin Taran ensimmäinen tunne
-oli kummastus -- siitä, ettei hän ollut saanut tahtoansa toteutetuksi.
-Sitten hän alkoi huolestua -- ei omasta turvallisuudestaan, vaan
-vanhempiensa levottomuuden ja varmasti häntä etsimään lähteviä miehiä
-uhkaavien vaarojen tähden. Hän moitti itseään ajattelemattomasta
-itsekkyydestä, joka oli koitunut toisten mielenrauhan ja turvallisuuden
-tuhoojaksi. Hän oivalsi myöskin, kuinka vakavassa vaarassa hän itsekin
-oli; mutta sittenkin hän oli säikkymätön, kuten Dejah Thorisin ja John
-Carterin tyttären pitikin. Hän tiesi, että hänen kannatussäiliönsä
-voisivat pitää häntä ilmassa rajattoman kauan, mutta hänellä ei ollut
-ruokaa eikä vettä, ja hän ajautui Barsoomin vähimmän tunnettuja seutuja
-kohti. Kenties olisi parempi laskea heti maihin odottamaan etsijäin
-tuloa kuin jättäytyä ajelehtimaan yhä kauemmaksi Heliumista, mikä
-tekisi pikaisen löydön mahdollisuudet paljon vähäisemmiksi. Mutta
-painuttuaan lähelle maata hän tajusi, että maahan laskeutuminen olisi
-myrskyn rajuuden vuoksi samaa kuin tuhoutuminen, ja hän nousi jälleen
-ripeästi.
-
-Liitäessään eteenpäin muutamien kymmenien metrien korkeudella maasta
-hän saattoi arvioida myrskyn jättiläismäistä valtavuutta paremmin kuin
-lentäessään pilvien yläpuolella verrattain tyynessä ja selkeässä
-vyöhykkeessä, sillä nyt hän näki tuulen vaikutukset Barsoomin pintaan.
-Ilma oli täynnä pölyä ja kasvullisuuden palasia, ja kun myrsky kiidätti
-häntä kastellun maanviljelysalueen ylitse, näki hän, kuinka isoja
-puita, kivimuureja ja rakennuksia nousi korkealle ilmaan, paiskautuen
-sirpaleiksi hävitettyyn seutuun. Ja sitten hän nopeasti ajautui uusien
-näkyjen kohdalle, jotka saivat hänen mielessään heräämään ripeästi
-vahvistuvan tunteen, että Heliumin Tara oli sittenkin vain hyvin pieni,
-mitätön ja avuton olento. Niin kauan kuin sitä tunnetta kesti, tuntui
-se hänen ylpeyteensä kohdistuneelta ankaralta iskulta, ja iltapuolella
-hän oli valmis uskomaan, että sitä kestäisi ikuisesti. Myrskyn rajuus
-ei ollut vähääkään talttunut, eikä talttumisesta näkynyt merkkiäkään.
-Hän saattoi vain arvailla, kuinka pitkän matkan hän oli ajautunut,
-sillä hän ei voinut uskoa matkamittarinsa numerotauluun kasautuneita
-korkeita lukuja paikkansapitäviksi. Ne tuntuivat uskomattomilta, mutta
-kuitenkin ne olivat oikeita -- jos hän vain olisi sen tiennyt --
-kahdessa tunnissa oli myrsky kantanut häntä hyvinkin seitsemäntuhatta
-haadia. Vähää ennen pimeän tuloa hän ajautui erään muinaisen Marsin
-aution kaupungin ylitse. Se oli Torquas, mutta hän ei sitä tiennyt.
-Muutoin hän olisi helposti voinut menettää viimeisetkin toivon rippeet,
-sillä Heliumin kansasta oli Torquas yhtä etäällä kuin Etelämeren saaret
-meistä.
-
-Koko yön hän kiiti pilvien alapuolella vallitsevassa pimeydessä,
-nousten silloin tällöin kuutamoon, Barsoomin kahden seuralaisen luomaan
-kirkkaaseen valoon. Hänen oli vilu ja nälkä, ja hän oli kaikin puolin
-surkeassa tilassa, mutta hänen pieni, uljas sisunsa ei taipunut
-myöntämään hänen asemaansa toivottomaksi, vaikka järki niin väittikin.
-Hänen järjelle antamansa vastaus, jonka hän aina joskus äkillisen uhman
-puuskassa lausui ääneen, muistutti hänen isänsä spartalaista
-jäykkyyttä, hänen uhitellessaan varmaa tuhoa: "Minä elän vielä!"
-
-Sinä aamuna oli sotavaltiaan palatsissa käynyt varhainen vieras. Se oli
-Gahan, Gatholin jed. Hän oli saapunut kohta sen jälkeen, kun Heliumin
-Taran poissaolo oli huomattu, ja sen nostattaman kiihtymyksen johdosta
-hän oli jäänyt ilmoittamatta, kunnes John Carter sattumalta osui hänen
-luokseen palatsin avarassa vastaanottoeteisessä, rientäessään antamaan
-määräyksiä tytärtänsä etsimään lähetettävistä laivoista.
-
-Gahan pani merkille, että sotavaltiaan ilme oli huolestunut. "Suo
-anteeksi, että tunkeudun luoksesi, John Carter!" hän pyysi. "Tulin vain
-pyytämään saada olla rasituksenanne vielä yhden päivän, koska
-purjehtimaan lähteminen tällaisessa myrskyssä olisi tyhmän
-uskallettua."
-
-"Viivy mieluisena vieraanamme, Gahan, kunnes itse haluat poistua
-luotamme!" vastasi sotavaltias. "Mutta sinun on annettava anteeksi,
-ettei Helium näytä olevan kyllin huomaavainen sinua kohtaan, ennen kuin
-tyttäreni on pelastettu."
-
-"Tyttäresi! Pelastettu! Mitä tarkoitat?" hätäili gatholilainen. "En
-ymmärrä sinua."
-
-"Hän on poissa keveine lentokoneineen. Muuta emme tiedä. Otaksumme
-hänen päättäneen lähteä lentämään ennen aamiaista ja joutuneen myrskyn
-kynsiin. Suonet anteeksi, Gahan, että jätän sinut heti yksin -- menen
-lähettämään laivoja etsimään häntä." Mutta Gahan, Gatholin jed,
-kiiruhti jo palatsin portille päin. Siellä hän hypähti odottavan
-thoatin selkään ja syöksyi kahden Gatholin asussa olevan soturin
-seuraamana Heliumin katuja pitkin sitä palatsia kohti, joka oli
-luovutettu hänen majapaikakseen.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Päättömät ihmiset
-
-
-Sen palatsin katolla, jossa Gatholin jed seurueineen majaili, tempoi
-risteilijä "Vanator" vankkoja kiinnitysköysiään. Ulvova taklaus todisti
-hirmumyrskyn hurjaa rajuutta, ja niiden miehistön jäsenten huolestuneet
-ilmeet, joiden tehtäviensä tähden oli oltava rimpuilevassa aluksessa,
-oli vahvistavana todistuksena tilanteen vakavuudesta. Vain lujat hihnat
-estivät tuulen pyyhkäisemästä näitä miehiä kannelta, samalla kun
-rakennuksen katolla olevien oli yhtenään pakko tarrautua kaiteisiin ja
-pylväisiin välttyäkseen suistumasta jokaisen uuden raivokkaan
-vihuripuuskan mukaan. "Vanatorin" keulassa oli maalattu Gatholin
-vaakuna, mutta sen mastoissa ei liehunut ainoatakaan viiriä, sillä
-myrsky oli riipinyt niitä useita mukaansa nopeasti peräkkäin, samoin
-kuin se tarkkailijasta näytti pian varmasti kiskaisevan koko
-aluksenkin. Miehet eivät voineet uskoa, että mikään köysistä saattaisi
-kauan kestää näin rajua riehuntaa. Kaikkiin kahteentoista
-kiinnitysköyteen oli kuhunkin takertunut jäntevä soturi paljas lyhyt
-miekka kädessään. Jos yksikin köysi olisi myrskyn voimasta hellinnyt,
-olisi yksitoista säilää iskenyt poikki kaikki muut -- koska alus
-osittain kiinnitettynä olisi ollut tuomittu tuhoon, kun sillä taas, jos
-se olisi vapaasti rajuilman heiteltävänä, olisi ainakin vähäinen toivo
-selviytyä.
-
-"Kautta Issuksen veren, uskonpa niiden pitävän!" kiljui muuan
-sotureista toiselle.
-
-"Jolleivät ne pidä, olkoot esi-isäimme henget suopeita 'Vanatorissa'
-oleville uljaille sotureille", lisäsi toinen palatsin katolla olevista
-miehistä, "sillä köysien katkettua ei kestä kauan, ennenkuin aluksen
-miehistö pukeutuu manalan asuun! Mutta sittenkin, Tanus, minäkin uskon
-niiden pitävän. Saamme ainakin kiittää onneamme, ettemme lähteneet
-liikkeelle ennen myrskyn puhkeamista, sillä nyt voimme kaikki jäädä
-henkiin."
-
-"Niin", vastasi Tanus, "minua hirvittäisi olla nyt purjehtimassa
-vankimmallakaan laivalla, joka on leijaillut Barsoomin ilmassa."
-
-Samassa ilmestyi Gahan, jed, katolle. Hänen muassaan saapui hänen oman
-seurueensa loppuosa kahdentoista heliumilaisen soturin saattamana.
-Nuori päällikkö puhutteli miehiään.
-
-"Lähden heti 'Vanatorilla' etsimään Heliumin Taraa, jonka luullaan
-joutuneen myrskyn käsiin yhden henkilön lentokoneessa. Minun ei
-tarvitse selittää teille, kuinka vähäiset mahdollisuudet 'Vanatorilla'
-on kestää myrskyn raivoa enkä tahdo komentaa teitä varmaan kuolemaan.
-Ne, jotka haluavat, jääkööt tänne häpeilemättä! Muut seuraavat minua."
-Ja hän juoksi nuoratikkaille, joita tuuli pieksi vimmatusti.
-
-Ensimmäisenä riensi hänen perässään Tanus, ja kun viimeinen oli
-kavunnut risteilijän kannelle, ei palatsin katolle ollut jäänyt muita
-kuin kaksitoista heliumilaista soturia, jotka miekat paljaina olivat
-sijoittuneet gatholilaisten tilalle kiinnitysköysien ääreen.
-
-Laivalla olleista sotureista ei yksikään taipunut poistumaan sieltä
-nyt.
-
-"Sitä odotinkin", kehui Gahan, samalla kun hän ja muut äsken tulleet
-ennestään kannella olleiden miehien avulla sitoivat itsensä tukevasti
-alukseen. "Vanatorin" komentaja pudisteli päätään. Hän rakasti siroa
-laivaansa, joka oli omassa luokassaan Gatholin pienen laivaston ylpeys.
-Hän näki mielessään sen revittynä ja runneltuna viruvan jonkun
-kaukaisen merenpohjan keltaisella pinnalla ja pian joutuvan jonkun
-villin, vihreän lauman vallattavaksi ja ryöstettäväksi. Hän katsahti
-Gahaniin.
-
-"Oletko valmis, San Tothis?" tiedusti jed.
-
-"Kaikki on valmiina."
-
-"Katkaiskaa sitten köydet!"
-
-Laivan kannen poikki ja reunan ylitse lähetettiin heliumilaisile
-sotureille sana, että heidän oli katkaistava kiinnitysköydet kolmannen
-tykin pamahtaessa. Kahdentoista terävän säilän tuli iskeä samalla
-kertaa ja yhtä voimakkaasti; jokaisen niistä oli sivallettava paksu,
-kolmisäikeinen köysi poikki tyyten ja silmänräpäyksessä, jotta mikään
-irrallinen pää ei takertumalla johonkin vipukiekkoon syöksisi
-"Vanatoria" heti turmioon.
-
-_Pum!_ Merkkilaukauksen ääni kiiri tuulen halki katolla odottaville
-kahdelletoista soturille. _Pum!_ Kaksitoista miekkaa kohosi
-kahdentoista jäntevän olan taakse. _Pum!_ Kaksitoista terävää säilää
-katkaisi kaksitoista vinkuvaa köyttä äkkiä ja kuin yhdestä iskusta.
-
-"Vanatorin" potkurit surisivat ja se syöksähti myrskyyn. Tuuli puski
-sen perään kuin rautainen nyrkki, nosti tuon ison aluksen keulalleen ja
-pani sen sitten pyörimään lapsen hyrrän lailla. Ja palatsin katolle
-jääneet kaksitoista miestä katselivat äänettöminä ja voimattomina,
-rukoillen kuolemaa kohti kiitävien urheiden soturien sielujen puolesta.
-Oli myöskin muita katselijoita Heliumin korkeilla ilmailuasemilla ja
-katoille sijoitetuissa tuhansissa lentovajoissa. Mutta vain lyhyeksi
-hetkiseksi keskeytyivät valmistukset, joiden jälkeen lisää rohkeita
-miehiä syöksyisi tuohon kammottavaan temmellykseen lähteäkseen
-toivottomalta näyttävälle etsintäretkelle, sillä niin pelottomia ovat
-Barsoomin soturit.
-
-Mutta "Vanator" ei suistunut maahan, ei ainakaan kaupungin näkyvissä,
-vaikka se ei ollutkaan pystyssä hetkeäkään, niin kauan kuin
-tarkkailijat sen eroittivat. Milloin se oli jommallakummalla
-kyljellään, milloin taas kiiti eteenpäin alassuin, joskus taas kierien
-ympäri tahi nousten pystyyn keula tahi perä ylöspäin aina sitä
-kiidättävän valtavan voiman oikkujen mukaan. Ja katselijat näkivät,
-että tämä vankka laiva liiteli avuttomana tuulessa samoin kuin isot ja
-pienet myrskyn repimät esineet, joista ilma oli sakeana. Miesmuistiin
-ei Marsissa oltu nähty moista myrskyä, eikä historiakaan kertonut
-sellaisen koskaan raivonneen Barsoomin pinnalla.
-
-Seuraavalla hetkellä "Vanator" unohtui, kun Pien-Heliumin merkkinä
-aikakausien kestäessä ollut korkea, tulipunainen torni sortui maahan,
-levittäen kuolemaa ja hävitystä juurellaan olevaan kaupunkiin. Syntyi
-pakokauhu. Raunioissa puhkesi tulipalo valloilleen. Kaupungin kaikki
-voimat näyttivät lamautuneen, ja silloin sotavaltias käski miesten,
-jotka valmistautuivat lähtemään etsimään Heliumin Taraa, jännittämään
-tarmonsa kaupungin pelastamiseksi, sillä hänkin oli nähnyt "Vanatorin"
-lähdön ja käsitti, kuinka hyödytöntä oli uhrata miehiä, joita
-tarvittiin kipeästi, jos Pien-Helium aiottiin pelastaa tyyten
-tuhoutumasta.
-
-Seuraavana päivänä alkoi myrsky asettua kohta keskipäivän jälkeen, ja
-ennen kuin aurinko laski, ajelehti alus, jossa Heliumin Tara oli niin
-monta tuntia leijaillut elämän ja kuoleman vaiheilla, vienon tuulen
-ajamana aaltomaisten kumpujen kohdalla, jotka aikoinaan olivat olleet
-marsilaisen mantereen korkeita vuoria. Tyttö oli nääntynyt unen, ruoan
-ja juoman puutteesta ja kestämiensä hirveiden kokemusten jälkeisestä
-hermolamaannuksesta. Hän näki vilahduksen vähän matkan päässä olevan
-kummun takaa pilkoittavasta kohoamasta, joka näytti kupulakiselta
-tornilta. Heti hän antoi lentokoneensa laskeutua, niin että kumpu
-piilotti sen hänen näkemänsä, mahdollisen rakennuksen asukkailta. Torni
-merkitsi hänelle ihmisasutusta, jonka läheisyydessä olisi saatavana
-vettä ja ehkä myöskin ruokaa. Jos torni oli menneiden aikojen autioksi
-hylätty jäännös, niin hän tuskin löytäisi sieltä ravintoa, mutta
-mahdollisesti kyllä vettä. Jos se oli asuttu, oli hänen lähestyttävä
-sitä varovasti, sillä niin kaukaisessa maassa hän ei voisi olettaa
-majailevan muita kuin vihollisia. Heliumin Tara tiesi, että hänen
-täytyi olla etäällä isoisänsä valtakunnan kaksoiskaupungeista. Mutta
-jos hän olisi aavistanut, kuinka pitkä matka sinne oli, erehtymättä
-enempää kuin tuhat haadia, olisi hän tyrmistynyt oivaltaessaan, kuinka
-toivoton hänen tilansa oli.
-
-Hän pysytti aluksensa matalalla, sillä kannatussäiliöt olivat vielä
-eheät, ja lipui maata pitkin, kunnes lievä tuuli oli työntänyt hänet
-viimeisen kunnaan rinteelle, joka esti hänet näkemästä ihmisten
-rakentamaksi torniksi luulemaansa huippua. Siellä hän antoi koneensa
-laskeutua kitukasvuisten puiden sekaan, veti sen puun alle, jossa se
-ehkä olisi jonkun verran piilossa sen ylitse lentäviltä aluksilta,
-kiinnitti sen ja lähti tiedustelemaan. Kuten useimmilla hänen
-luokkaansa kuuluvilla naisilla oli hänelläkin aseenaan vain yksi ainoa
-vähäinen säilä, joten hänen tällaisissa tapauksissa kuin se, johon hän
-nyt oli joutunut, oli luotettava yksinomaan taitoonsa ja koetettava
-karttaa ilmituloa. Äärimmäisen varovasti hän hiipi kummun laelle,
-käyttäen hyväkseen jokaista maiseman tarjoamaa luonnollista suojaa
-voidakseen lähestyä mahdollisesti edessäolevien tähystäjäin huomaamatta
-ja vilkuillen vähäväliä nopeasti taakseen, ettei häntä voitaisi
-yllättää siltä taholta.
-
-Vihdoin hän pääsi kummun laelle, josta hän saattoi tarkastella sen
-takana olevaa seutua matalan pensaston takaa. Hänen edessään levisi
-kaunis, mataloiden kukkulain ympäröimä laakso. Sinne tänne siroteltuina
-oli siellä useita pyöreitä, kupukattoisia torneja, ja jokaista tornia
-ympäröi kivimuuri, sulkien sisälleen muutamien hehtaarien laajuisen
-alueen. Laakso näytti erittäin hyvästi viljellyltä. Kummun toisella
-puolella, suoraan hänen allaan, oli torni ja ympärysmuuri. Hänen
-huomionsa oli aluksi kiintynyt juuri ensiksimainitun kattoon.
-Rakennustavaltaan se näytti joka suhteessa olevan samanlainen kuin
-kauempana laaksossa olevat -- korkea, kalkittu, jykevätekoinen muuri,
-joka ympäröi samalla tavoin rakennettua tornia; tornin harmaaseen
-ulkopintaan oli eloisilla väreillä maalattu joku outo vaakuna. Tornien
-läpimitta oli noin neljäkymmentä sofadia, likipitäen kaksitoista
-metriä, ja korkeus juuresta huippuun kuusikymmentä sofadia. Maapallon
-asukkaan mieleen ne olisivat heti johtaneet rakennukset, joissa
-meijerituotteiden valmistajat säilyttävät rehua karjalaumoilleen. Mutta
-kun hän lähemmin tarkastaessaan olisi havainnut siellä täällä
-ampuma-aukkoja, olisi hänen mielipiteensä muuttunut. Heliumin Tara
-huomasi, että kuvut näyttivät olevan päällystetyt lukemattomilla
-lasisärmiöillä, joista laskevan auringon puolella olevat välähtelivät
-niin loistavasti, että hän äkkiä muisti Gatholin Gahanin uhkean
-hihnoituksen. Sitä miestä ajatellessaan hän pudisti päätään vihaisesti
-ja siirtyi varovasti eteenpäin askeleen tai pari voidakseen
-esteettömämmin silmäillä lähintä tornia ja sen ympärysmuuria.
-
-Kun Heliumin Tara tähysti lähintä tornia ympäröivää muuria, sai
-ällistys äkkiä hänen otsansa vetäytymään ryppyihin, ja hänen levälleen
-menneisiin silmiinsä tuli epäilevä, kauhunsekainen ilme, sillä hän näki
-kolmisenkymmentä ihmisruumista, jotka olivat -- alastomia ja päättömiä.
-Hän tarkkaili pitkän aikaa henkeään pidätellen voimatta uskoa omia
-silmiään -- että nuo kammottavat oliot liikkuivat ja olivat elollisia!
-Hän näki niiden nelin kontin ryömivän sinne tänne sekavana sikermänä,
-hapuillen sormillaan ympärilleen. Ja joitakuita oli kaukaloiden
-äärellä, joita toiset näyttivät etsivän, ja ne ottivat noista astioista
-jotakin, vieden sen nähtävästi kaulan kohdalla oleviin reikiin. Oliot
-eivät olleet kaukana hänestä -- hän eroitti ne selvästi ja näki, että
-niiden joukossa oli sekä nais- että miesruumiita, että ne olivat
-kaunismuotoisia ja että niiden iho oli samanlainen kuin hänen, mutta
-hiukan vaaleamman punainen. Aluksi hän oli arvellut katselevansa
-teloituspaikkaa ja luullut, että ruumiilta oli vasta äsken katkaistu
-kaula ja että ne liikkuivat vain lihaskiihoitusten vuoksi. Mutta pian
-hän oivalsi, että ne olivat tavallisessa tilassaan.
-
-Kauhea näky lumosi hänet, niin että hän hädin sai siirretyksi
-katsettaan siitä pois. Käsien hapuilemisen nojalla oli ilmeistä, ettei
-olioilla ollut silmiä, ja niiden saamattoman kankeat liikkeet
-viittasivat siihen, että niillä oli surkastuneet hermot ja vastaavasti
-mitättömän pienet aivot. Tyttö aprikoi ihmeissään, miten he saattoivat
-tulla toimeen, sillä vaikka hän olisi antanut mielikuvituksensa lentää
-kuinka hurjasti hyvänsä, hän ei olisi voinut kuvitella noita
-epätäydellisiä olentoja järkevinä maanviljelijöinä. Ilmeistä kuitenkin
-oli, että laaksossa oli maaperä viljeltyä ja että näillä otuksilla oli
-ruokaa. Mutta kuka viljeli maata? Kuka hoiti ja ruokki noita
-olio-rukkia ja mitä tarkoitusta varten? Se oli arvoitus, jonka
-ratkaisua hän ei kyennyt mielessään johtamaan.
-
-Ruuan näkeminen muistutti hänelle taaskin häntä itseään kalvavasta
-nälästä ja kurkkua polttavasta janosta. Hän näki sekä ravintoa että
-vettä ympärysmuurin sisällä. Mutta rohkenisiko hän mennä sinne, vaikka
-hän keksisikin keinon sinne päästäkseen? Hän epäili sitä, sillä pelkkä
-ajatuskin siitä, että nuo kammottavat otukset koskettaisivat häntä,
-karmi hänen selkäpiitään.
-
-Sitten hänen katseensa harhaili jälleen pitkin laaksoa, kunnes se
-osui viiruun, joka näytti vähäiseltä, viljelysmaiden keskitse
-koukertelevalta joelta -- oudolta näyltä Barsoomissa. Oi, jospa se
-olisikin vettä! Silloin hän voisi todella toivoa, sillä vainioilta hän
-voisi öisin käydä noutamassa ravintoa, piileskellen päivisin niiden
-ympärillä kohoavilla kukkuloilla, ja joskus -- niin, sen hän tiesi --
-saapuisivat etsijät, sillä John Carter, Barsoomin sotavaltias, ei
-herkeäisi etsimästä tytärtään, ennen kuin jokainen neliöhaad koko
-tähdellä olisi perinpohjin tutkittu. Hän tunsi isänsä ja tunsi Heliumin
-soturit ja tiesi senvuoksi, että jos hän vain voisi säilyä
-vahingoittumattomana siihen saakka, kunnes he saapuisivat, he lopulta
-varmasti tulisivat.
-
-Hänen olisi odotettava pimeän tuloa, ennen kuin hän voisi uskaltautua
-laaksoon, ja sitä ennen hänen oli mielestään hyvä etsiä läheisyydestä
-joku suojapaikka, jossa hän olisi jotakuinkin turvassa villipedoilta.
-Olihan mahdollista, että alueella ei ollut raatelijoita, mutta
-vieraassa maassa ei milloinkaan voinut olla varma mistään. Kun hän oli
-vetäytymäisillään takaisin kummun laen taakse, kiintyi hänen huomionsa
-jälleen alla olevaan muuritettuun piiriin. Tornista oli ilmestynyt
-kaksi olentoa. Heidän kauniit ruumiinsa näyttivät samanlaisilta kuin
-päättömät oliot, joiden seassa he liikkuivat, mutta tulokkaat eivät
-olleet päättömiä. Heidän hartioillaan oli pää, joka näytti
-inhimilliseltä, mutta vaistomaisesti tyttö tunsi, ettei se ollut
-ihmisen pää. He olivat parhaiksi niin etäällä, ettei hän tarkoin
-eroittanut heitä mailleen menevän päivän himmenevässä valossa, mutta
-hän oli varma, että päät olivat liian isot, suhteettomat erinomaisen
-sopusuhtaisiin ruumiisiin verrattuina ja muodoltaan litistyneet.
-Miehillä oli jonkunlaiset hihnoitukset, joihin oli kiinnitetty
-barsoomilaisen soturin tavanmukainen pitkä miekka ja lyhyt miekka, ja
-lyhyttä kaulaa peitti tanakkatekoinen nahkakaulus, joka sopi tiiviisti
-hartioihin ja mukavasti pään alaosaan. Heidän piirteitään ei juuri
-voinut eroittaa, mutta niistä huokui eriskummaisen luonnoton tuntu,
-joka herätti Tarassa inhoa.
-
-Miehet toivat pitkän nuoran, johon oli noin kahden sofadin pituisten
-välimatkojen päähän sidottu laitteita, joiden hän myöhemmin arvasi
-olevan keveitä käsirautoja, sillä soturit liikkuivat aitauksessa
-olevien olio-parkojen seassa ja kiinnittivät käsiraudan kunkin oikeaan
-ranteeseen. Kun kaikki oli siten kahlehdittu köyteen, alkoi toinen
-sotureista vetää ja kiskoa nuorasta, ikäänkuin koettaen raahata
-päättömien joukkuetta torniin, samalla kun toinen käveli lauman seassa
-kädessään pitkä, kevyt ruoska, nousivat oliot pystyyn, ja edellä
-kävelevän soturin nykiessä ja takana tulevan piiskatessa saatiin surkea
-lauma vihdoin viedyksi torniin. Heliumin Taraa puistatti hänen
-kääntyessään poispäin. Mitä olentoja ne olivat?
-
-Äkkiä oli yö käsissä. Barsoomin päivä oli päättynyt, ja ohitse oli
-vilahtanut lyhyt hämärä, joka muuttaa päivän valon pimeydeksi melkein
-yhtä äkkiä kuin sähkölampun nappulan kiertäminen, eikä Heliumin Tara
-ollut ehtinyt löytää turvapaikkaa. Mutta ehkä ei siellä ollutkaan
-petoja pelättävinä tahi oikeammin välteltävinä -- Heliumin Tara ei
-pitänyt sanasta pelko. Mutta iloinen hän olisi ollut, jos hänen
-pienessä aluksessaan olisi ollut hytti, vaikkapa kuinka pieni; mutta
-sellaista ei ollut. Lentokoneen runko oli täynnä kannatussäiliöitä.
-Ahaa, siinähän se oli! Kuinka typerää, ettei se ollut ennen johtunut
-hänen mieleensä! Hän saattoi kiinnittää aluksen puuhun, jonka juurella
-se oli, ja antaa sen nousta niin korkealle kuin köysi ulottui. Kannen
-renkaisiin sidottuna hän olisi sitten turvassa kaikilta lähistölle
-osuvilta harhailevilta raatelijoilta. Aamulla hän voisi laskeutua
-jälleen maahan, ennenkuin lentokonetta huomattaisiin.
-
-Kun Heliumin Tara hiipi kummun reunalta laaksoon, piilotti yön pimeys
-hänet kaikkien läheisen tornin ikkunoissa mahdollisesti sattumalta
-vetelehtivien tähyilijöiden näkyvistä. Kluros, etäisempi kuu, nousi
-parhaillaan näköpiirin yläpuolelle aloittaakseen verkkaisen
-vaelluksensa taivaan kannella. Kahdeksan zodea -- hieman enemmän kuin
-yhdeksäntoista ja puoli Maan tuntia -- myöhemmin se laskisi, ja siihen
-mennessä olisi sen vilkasliikkeinen kumppani Thuria kiertänyt Barsoomin
-ympäri kahdesti ja vielä ennättänyt jo yli puoliväliin kolmannella
-kierroksellaan. Nyt se oli juuri äsken laskenut. Kuluisi enemmän kuin
-kolme ja puoli tuntia, ennenkuin se kohoaisi näkyviin vastaiselta
-puolelta vinhasti ja alhaalla kiitääkseen riutuvan taivaankappaleen
-pinnan ylitse. Tämän rajusti liikkuvan kuun väliaikaisen poissaolon
-kestäessä toivoi Heliumin Tara löytävänsä sekä ruokaa että vettä ja
-ehtivänsä jälleen turvaan aluksensa kannelle.
-
-Hän lähti hapuilemaan pimeässä eteenpäin, kiertäen tornin ja sitä
-ympäröivän muurin mahdollisimman kaukaa. Joskus hän kompastui, sillä
-kun nouseva Kluros loi pitkiä varjoja, näyttivät esineet eriskummaisen
-vääntyneiltä, vaikka kuun valo oli siksi himmeä, ettei siitä ollut
-hänelle paljoakaan apua. Eikä hän oikeastaan kaivannutkaan valoa. Hän
-saattoi löytää joelle yksinkertaisesti astelemalla rinnettä alaspäin,
-kunnes joutuisi veden rajaan, ja hän oli nähnyt, että kaikkialla
-laaksossa kasvoi hedelmäpuita ja viljaa, joten hän tapaisi yllin kyllin
-ravintoa, ennen kuin joutuisi joelle. Jos kuu näyttäisi hänelle tietä
-selvästi ja siten pelastaisi hänet silloin tällöin kaatumasta,
-paljastaisi se myöskin hänet tornin oudoille asukkaille, eikä niin
-luonnollisestikaan saanut käydä. Jos hän olisi jaksanut, niin hän olisi
-odottanut seuraavaa yötä, jolloin liikkuminen olisi ollut vieläkin
-turvallisempaa, koska Kluros ei silloin lainkaan ilmestyisi taivaalle
-ja Thurian ollessa maillaan vallitsisi sysimusta pimeys. Mutta hän ei
-enää kyennyt kestämään riuduttavaa janoa ja kalvavaa nälkää, kun sekä
-ruokaa että juomaa oli näkyvissä, ja niinpä hän oli päättänyt
-mieluummin antautua ilmitulon vaaraan kuin kärsiä enää kauempaa.
-
-Päästyään kommelluksitta lähimmän tornin ohitse hän eteni niin nopeasti
-kuin hänestä suinkin tuntui turvalliselta, valiten mikäli mahdollista
-tiensä siten, että saattoi käyttää hyväkseen siellä täällä kasvavien
-puiden varjoja ja ottaa samalla selkoa siitä, missä niistä oli
-hedelmiä. Viimemainitussa suhteessa häntä onnisti melkein heti, sillä
-kolmas puu, jonka juurelle hän pysähtyi, oli täynnä kypsiä hedelmiä.
-Heliumin Taran mielestä ei koskaan ollut mikään niin miellyttävästi
-kutittanut hänen suulakeaan, vaikka hedelmä olikin melkein mauton usa,
-jota pidetään maukkaana vasta keitettynä ja hyvin maustettuna. Tämä puu
-on hyväkasvuinen, vaatii vähän kastelua ja tuottaa runsaasti hedelmiä.
-Sen hyvin ravintorikas hedelmä on varattomien kansankerrosten
-tärkeimpiä ruoka-aineita, ja halpuutensa ja ravintoarvonsa tähden sitä
-käytetään Barsoomissa pääasiallisesti muonana sekä armeijassa että
-laivastossa. Tämän käytännön johdosta se on saanut siellä liikanimen,
-joka vapaasti käännettynä kuuluisi "taisteluperuna". Tyttö oli siksi
-viisas, että söi niukasti, mutta täytti reppunsa hedelmillä, ennen kuin
-lähti jatkamaan matkaansa.
-
-Sivuutettuaan kaksi tornia hän saapui joelle. Siellä hän taaskin oli
-maltillinen, juoden vain vähän ja senkin hyvin hitaasti ja tyytyen
-huuhtelemaan usein suutaan ja viruttamaan kasvojaan, käsiään ja
-jalkojaan vedellä. Ja vaikka yö olikin kylmä, kuten Marsin yöt ovat,
-oli virkistymisen tunne enemmän kuin riittävä korvaamaan kylmyydestä
-aiheutuvan ruumiillisen epämukavuuden. Kiinnitettyään anturat jälleen
-jalkaansa hän tarkasti joen varrella olevia kasvilavoja, etsien niistä
-syötäviä marjoja ja mukulakasveja, ja löysi pari lajia, joita voitiin
-syödä raakoina. Hän pani niitä reppuunsa otettuaan sieltä pois osan
-usa-hedelmiä, koska ne antoivat vaihtelua ruokaan ja lisäksi olivat
-maukkaampia. Silloin tällöin hän palasi joelle juomaan, mutta aina
-kohtuullisesti. Aina hän piti sekä silmänsä että korvansa valppaina,
-mutta ei kertaakaan kuullut eikä nähnyt mitään häiritsevää vaaran
-merkkiä.
-
-Ja pian lähestyi aika, jolloin hänen oli palattava lentokoneelle, ettei
-joutuisi alhaalla kiertävän Thurian paljastavaan valaistukseen. Hänen
-oli tuskallista poistua veden luota, sillä hän tiesi, että häntä
-alkaisi kovasti janottaa, ennen kuin hän voisi toivoa uudelleen
-pääsevänsä joelle. Jospa hänellä olisi joku pieni astia, jossa hän
-voisi viedä vettä mukaansa! Vähäinenkin määrä auttaisi häntä kestämään
-seuraavaan yöhön saakka. Mutta sellaista hänellä ei ollut, joten hänen
-täytyi parhaansa mukaan tulla toimeen kokoamiensa marjojen ja mukulain
-mehulla.
-
-Juotuaan joesta vielä viimeisen siemauksen, pisimmän, jonka hän oli
-suonut itselleen, hän nousi palatakseen jälleen kummulle. Mutta samassa
-hän äkkiä jännittyi pelokkaana tarkkailemaan. Mitä se oli? Hän olisi
-voinut vannoa nähneensä jotakin liikkuvan jonkun matkan päässä kasvavan
-puun varjossa. Hyvinkin minuutin tyttö seisoi liikahtamatta, tuskin
-hengittäen. Hän tuijotti hievahtamatta puun synkkään pimentoon ja
-herkisti korviaan kuullakseen yön hiljaiset äänet. Matalaa ulvontaa
-kuului kummuilta, joille hänen lentokoneensa oli kätketty. Hän tunsi
-sen hyvin -- se oli saalistavan banthin kaamea ääni. Ja iso peto oli
-suoraan hänen tiellään. Mutta se ei ollut niin lähellä kuin tuo toinen,
-vähän matkan päässä pimeydessä väijyvä otus. Mikä se oli? Pahimmin
-häntä painoi jännittävä epävarmuus. Jos hän olisi tiennyt, millainen
-otus siellä vaani, olisi sen herättämä kammo ollut puolta vähäisempi.
-Hän vilkaisi hätäisesti ympärilleen löytääkseen jonkun turvapaikan, jos
-otus osoittautuisi vaaralliseksi.
-
-Taaskin kajahti ulvonta kummuilla, mutta tällä kertaa lähempänä.
-Melkein heti se sai vastauksen laakson vastaiselta laidalta, tytön
-takaa, ja sitten jonkun matkan päästä hänen oikealta ja kahdesti hänen
-vasemmalta puoleltaan. Hänen katseensa oli osunut puuhun, joka kasvoi
-varsin likellä häntä. Siirtämättä katsettaan toisen puun varjosta hän
-alkoi hitaasti väistyä alhaalle riippuvia oksia kohti, jotka ehkä
-tarpeen tullen tarjoaisivat hänelle turvapaikan. Mutta heti kun hän
-liikahti, kuului siltä suunnalta, johon hän oli tähyillyt, matala
-murahdus, ja samassa syöksähti kuutamoiselle aukealle kookas peto,
-karaten vinhaa vauhtia häntä kohti häntä suorana, pienet korvat
-luimussa, iso kita avoinna, moninkertaiset rivit teräviä, vankkoja
-hampaita valmiina iskemään saaliiseensa. Kymmenjalkainen otus
-ponnahteli eteenpäin pitkin loikkauksin, ja äkkiä kajahti sen kurkusta
-hirvittävä karjaisu, jolla se koetti tyrmistyttää uhrinsa. Se oli
-banth, Barsoomin iso, tuuheaharjainen leijona. Heliumin Tara näki sen
-lähestyvän ja lähti kiitämään puuta kohti, johon päin oli siirtynyt.
-Banth oivalsi hänen aikeensa ja lisäsi nopeutensa kaksinkertaiseksi.
-Sen kamala karjaisu pani kaiun kiirimään kukkuloilla ja sai kaikuvia
-vastauksia myöskin laaksosta. Mutta ne lähtivät elävistä kurkuista; ne
-olivat samanlaisten petojen ärjäisyjä, joten tytöstä tuntui, että
-kohtalo oli heittänyt hänet lukemattomien tällaisten petojen keskelle.
-
-Hyökkäävä banth etenee melkein uskomattoman nopeasti, ja oli onni,
-ettei se ollut tavannut tyttöä kauempana aukeamalla. Nytkin hänen
-pelastumisensa oli hiuskarvan varassa, sillä samalla kun hän ketterästi
-heilautti itsensä alaoksille, paiskautui häntä takaa ajanut ja häntä
-tavoittamaan hypähtänyt raatelija lehvistön sekaan melkein hänen
-kohdalleen. Vain hyvä onni ja vikkelyys pelastivat hänet. Tanakka oksa
-käänsi syrjään pedon repivät kynnet, mutta kuolema oli hyvin lähellä
-häntä, sillä jättiläismäinen käpälä pyyhkäisi hänen ihoaan, hänen
-reutoutuessaan ylemmille oksille.
-
-Saaliinsa menettänyt banth päästi raivonsa ja pettymyksensä ilmoille
-sarjassa raivoisia karjaisuja, jotka panivat maan vapisemaan. Ja niihin
-sekaantui toisten samanlaisten hirviöiden ärjyntää, murinaa ja
-ulvontaa, niiden lähestyessä joka taholta, toivoen joko oveluudella
-tahi voimalla voivansa riistää itselleen osan saaliista. Niiden
-kaartuessa puun ympärille kääntyi Taraa ahdistanut banth äristen niihin
-päin, samalla kun ylhäällä oksan haarautumassa kyyröttävä tyttö katseli
-laihoja, keltaisia hirviöitä, jotka meluttomin käpälin rauhattomasti
-tassuttelivat piirissä hänen ympärillään. Nyt häntä ihmetytti se
-kummallinen kohtalon oikku, että hän oli häiritsemättä saanut edetä
-näin kauaksi laaksoon yöllä. Mutta vielä enemmän päänvaivaa hänelle
-tuotti kysymys, miten hän pääsisi takaisin kummuille. Hän ei uskaltaisi
-yrittää palata sinne yöllä ja aavisti, että päivällä häntä väijyisivät
-kenties vieläkin vakavammat vaarat. Nyt hän käsitti, että hänen oli
-mahdotonta toivoakaan voivansa tulla toimeen tässä laaksossa, koska
-banthit estäisivät häntä hankkimasta ravintoa ja vettä öisin, kun taas
-tornien asukkaat epäilemättä tekisivät muonan saamisen yhtä
-mahdottomaksi päivällä. Hän saattoi selviytyä tukalasta asemastaan vain
-yhdellä tavoin, palaamalla lentokoneelleen antautuakseen tuulen
-ajeltavaksi, rukoillen, että se veisi hänet johonkin vähemmän kauheaan
-maahan. Mutta milloin voisi hän palata lentokoneelleen? Banthit
-näyttivät yhäti toivovan saavansa hänet kynsiinsä, ja rohkenisiko hän
-koettaa poistua, vaikka ne loittonisivatkin pois näkyvistä? Hän epäili
-sitä.
-
-Hänen asemansa tuntui todella toivottomalta -- toivoton se olikin.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Vangiksi
-
-
-Kun Thuria, yön nopea kiitäjä, uudelleen ilmestyi taivaalle, muuttui
-maiseman ulkonäkö. Ikäänkuin taikaiskusta sai koko luonto uuden sävyn.
-Tuntui siltä kuin katselija olisi äkkiä siirretty toiselle
-taivaankappaleelle. Se oli Marsin öiden ihmenäky, ikivanha, mutta
-kuitenkin aina uusi, jopa marsilaisistakin -- kaksi loistavaa kuuta
-taivaalla, jossa vasta äsken oli välkkynyt vain yksi; toisiinsa
-sekaantuvia, nopeasti vaihtuvia varjoja, jotka muuttivat itse
-kukkulatkin toisennäköiseksi; kaukainen Kluros, ylevänä,
-majesteettisena, valaen tasaista valoaan seudulle; Thuria, iso, upea
-kehrä, rientäen vinhasti öisen taivaan sinertävän tummalla,
-kaareutuvalla laella niin alhaalla, että se näytti hipovan kukkuloita.
-Se oli komea näky, joka kiehtoi tytön lumoihinsa kuten se oli aina
-tehnyt ja kuten se aina tekee.
-
-"Oi, Thuria, taivaan raju kuningatar!" jupisi Heliumin Tara. "Kukkulat
-muodostavat upean kulkueen, ja niiden rinnat nousevat ja laskevat; puut
-pyörivät piirissä levähtämättä; pienet ruohot piirtävät vähäiset
-kaarensa; ja kaikki liikkuu, rauhattomasti, salaperäisesti,
-äänettömästi Thurian kiitäessä ohitse." Tyttö huoahti ja antoi
-katseensa jälleen vaipua allansa vallitsevaan kovaan todellisuuteen.
-Isoissa bantheissa ei ollut mitään salaperäistä. Se niistä, joka
-ensinnä oli hänet havainnut, kyyrötti puun juurella, silmäillen häntä
-nälkäisestä. Useimmat muut olivat hajaantuneet saalista etsimään, mutta
-muutamia oli jäljellä, yhä toivoen saavansa iskeä raateluhampaansa
-tytön pehmeään ruumiiseen.
-
-Yö kului edelleen. Taaskin jätti Thuria taivaan kannen herransa ja
-mestarinsa haltuun, kiiruhtaen kohtaamaan aurinkoa muilla taivailla.
-Yksi ainoa banth odotteli kärsimättömänä sen puun juurella, jonka
-oksilla Heliumin Tara oli turvassa. Muut olivat poistuneet, mutta
-niiden jyrisevät ja kiirivät karjaisut, murina ja ulvonta kantautuivat
-hänen korviinsa läheltä ja kaukaa. Mitä saalista ne löysivät tästä
-pienestä laaksosta? Varmastikin ne olivat tottuneet saamaan täältä
-jotakin, koska niitä saapui sinne niin lukuisasti. Ihmeissään tyttö
-aprikoi, mitä se saattoi olla.
-
-Kuinka pitkä yö olikaan! Turtana, viluisena ja nääntyneenä Heliumin
-Tara takertui kiinni puuhun yhä syvemmän epätoivon vallassa, sillä hän
-oli hetkiseksi torkahtanut ja ollut vähällä pudota. Toivo oli
-sammumaisillaan hänen pienessä, uljaassa sydämessään. Kuinka paljon hän
-jaksaisi vielä kestää? Hän kysyi sitä itseltään, mutta sitten hän
-pudisti urheasti päätään ja oikaisi hartioitaan. "Minä elän vielä!" hän
-äänsi.
-
-Banth vilkaisi ylöspäin ja murisi.
-
-Jälleen näyttäytyi Thuria ja vähän ajan kuluttua suuri aurinko --
-liekehtivän tulinen rakastaja, noudattaen sydämensä halua. Ja Kluros,
-kylmä aviopuoliso, jatkoi ylväästi matkaansa yhtä rauhallisena kuin
-aikaisemmin, ennen kuin tämä kuumaverinen Lothario oli tullut
-häiritsemään hänen kotinsa rauhaa. Ja nyt kiersivät aurinko ja molemmat
-kuut yhdessä taivaalla, antaen kaukaista, salaperäistä tenhoaan Marsin
-taikamaisen kiehtovalle aamusarastukselle. Heliumin Tara silmäili
-kaunista laaksoa, joka levisi hänen ympärilleen. Se oli hedelmällinen
-ja kaunis, mutta hänen katsellessaan sitä häntä puistatti, sillä hänen
-mieleensä johtui kuva tornien ja muurien piilottamista päättömistä
-olennoista. Päivällä ne ja yöllä banthit! Oliko kummakaan, että häntä
-puistatti?
-
-Auringon noustessa nousi iso Barsoomin leijona seisoalleen. Se silmäili
-kiukkuisesti yläpuolellaan kyyröttävää tyttöä, päästi yhden ainoan
-uhkaavan murahduksen ja lönkytti tiehensä kukkuloille päin. Tyttö
-tarkkaili sitä ja huomasi sen kiertävän mahdollisimman etäältä tornien
-ympäri siirtämättä katsettaan niistä sivuuttaessaan ne. Ilmeisesti
-olivat niiden asukkaat opettaneet nuo hurjat pedot kunnioittamaan
-heitä. Pian otus katosi näkyvistä ahtaaseen rotkoon, ja sikäli kuin
-tyttö saattoi nähdä, ei lähistöllä ollut enää ainoatakaan banthia.
-Ainakin hetkeksi oli tienoo jäänyt autioksi. Tyttö mietti uskaltaisiko
-hän yrittää päästä jälleen kukkuloille lentokoneensa luokse. Häntä
-peloitti se hetki, jolloin työntekijät saapuisivat vainioille, ja hän
-oli varma, että ne tulisivat.
-
-Häntä kammotti nähdä jälleen päättömiä olentoja, ja hän ajatteli
-ihmeissään, tulisivatko ne pelloille työskentelemään. Hän tarkasteli
-lähintä tornia. Siellä ei näkynyt elon merkkiäkään. Laakso oli nyt
-hiljainen, eikä siellä ollut ihmisiä eikä eläimiä. Puusta laskeutuminen
-kävi jäykästi; hänen lihaksensa olivat kankeat, ja jokainen liike
-aiheutti vihlovaa kipua. Pysähdyttyään vielä kerran juomaan joesta hän
-tunsi virkistyvänsä ja kääntyi enempää vitkastelematta kumpuja kohti.
-Ainoalta varteenotettavalta suunnitelmalta tuntui hänestä se, että
-hänen oli riennettävä sinne niin nopeasti kuin mahdollista. Puista ei
-enää ollut piilopaikaksi, minkä vuoksi hän ei poikennut tieltään
-pysytelläkseen niiden läheisyydessä. Kummut näyttivät hyvin
-kaukaisilta. Edellisenä yönä hän ei ollut luullut loitonneensa niin
-etäälle. Oikeastaan ei välimatka ollutkaan pitkä, mutta kun hänen nyt
-oli sivuutettava kolme tornia, tuntui se hänestä todella hankalalta.
-
-Toinen torni oli melkein suoraan hänen tiellään. Sen väistäminen ei
-olisi vähentänyt ilmitulon vaaraa, vaan olisi vain tehnyt sen
-pitkäaikaisemmaksi. Senvuoksi hän oikaisi suoraa päätä sille kummulle,
-jolla hänen lentokoneensa oli, tornista välittämättä. Hiipiessään
-ensimmäisen muurin ohitse hän oli kuulevinaan liikettä sen takaa, mutta
-portti ei avautunut, ja hän hengitti vapaammin jätettyään sen taakseen.
-Sitten hän saapui toiselle vallitukselle, jonka ulkomuurin ympäri hänen
-oli kierrettävä, koska se oli suoraan hänen tiellään. Astellessaan sen
-juurella hän kuuli sen takaa sekä liikettä että puhelua. Koko Barsoomin
-yhteisellä kielellä saneli siellä mies määräyksiä -- niin monen oli
-koottava usaa, niin monen kasteltava peltoja, niin monen taas
-muokattava vainioita ja niin edelleen, kuten työnjohtaja jakelee
-alaisilleen käskyjä päivän tehtävistä.
-
-Heliumin Tara oli juuri ehtinyt ulkomuurin portille. Ilman
-minkäänlaista varoitusta se heilahti auki häneen päin. Hän oivalsi,
-että se hetkisen ajaksi piilottaisi hänet sisälläolijain katseilta, ja
-hän pyörähti heti ympäri ja lähti juoksemaan muurin juurta pitkin,
-kunnes hän pääsi pois näkyvistä käänteen taakse ja joutui vallituksen
-vastaiselle puolelle. Läähättäen ponnistuksesta ja täpärän
-pelastumisensa aiheuttamasta kiihtymyksestä hän siellä heittäytyi
-muurin vierellä kasvavien rikkaruohojen sekaan. Siellä hän virui
-vapisten jonkun aikaa uskaltamatta edes nostaa päätään katsellakseen
-ympärilleen. Heliumin Tara ei ollut koskaan ennen tuntenut lamauttavaa
-pelkoa. Häntä tyrmistytti ja harmitti se, että hän, John Carterin,
-Barsoomin sotavaltiaan, tytär pelkäsi. Ei edes se seikka, ettei sitä
-näkemässä ollut ketään, kyennyt lieventämään hänen häpeäänsä ja
-mielipahaansa, mutta pahinta oli se, että hän tiesi samanlaisissa
-oloissa uudelleenkin olevansa yhtä arka. Se ei ollut kuoleman pelkoa --
-siitä hän oli varma. Ei, vaan häntä kammotti ajatus, että hän jälleen
-näkisi päättömiä olentoja ja että ne ehkä koskettaisivatkin häntä --
-tarttuisivat häneen käsiksi. Se ajatus puistatti ja vapisutti häntä.
-
-Vähän ajan kuluttua hän sai hillityksi itseään kylliksi kohottaakseen
-päätään ja silmäilläkseen ympärilleen. Mihin hän katsoikin, hän
-kauhukseen näki kaikkialla vainioilla ihmisiä joko työssä tahi
-valmistautumassa ryhtymään työhön. Muista torneista saapui myöskin
-väkeä. Pieniä joukkueita hajautui sinne tänne pelloille. Joitakuita jo
-työskenteli vain kolmenkymmenen adin -- vajaan sadan metrin -- päässä
-hänestä. Lähinnä häntä puuhailevassa seurueessa oli kymmenkunta
-henkilöä, sekä miehiä että naisia, ja kaikilla niillä oli kauniit
-vartalot ja luonnottoman kuvatusmaiset kasvot. Heidän hihnoituksensa
-oli niin niukka, että he olivat melkein alasti -- mikä ei ollut
-lainkaan merkillistä Marsin maanviljelijäin keskuudessa. Kaikilla
-heillä oli omituinen, korkea nahkakaulus, joka piilotti kaulan
-täydelleen, ja kullakin oli hihnoja riittävästi kannattamaan yhtä
-ainoata miekkaa ja repputaskua. Heidän tamineensa olivat hyvin vanhat
-ja kuluneet, ja niissä oli pitkäaikaisen, uutteran käyttämisen
-merkkejä, eikä niissä ollut minkäänlaisia koruja, lukuunottamatta
-vasemmalla olalla olevaa vaakunamerkkiä. Mutta päät sensijaan olivat
-kalliista metalleista ja jalokivistä valmistettujen korujen peitossa,
-niin että niistä ei näkynyt juuri muuta kuin silmät, nenä ja suu. Ne
-olivat kammottavan epäinhimilliset. Silmät olivat etäällä toisistaan ja
-ulkonevat; nenässä oli tuskin muuta kuin kaksi pientä yhdensuuntaista
-rakoa pystysuorassa asennossa pyöreän reiän -- suun -- yläpuolella.
-Päät olivat erittäin inhoittavan näköiset, siinä määrin vastenmieliset,
-että tytöstä tuntui mahdottomalta uskoa niitä muuten kauniiden
-ruumiiden osiksi.
-
-Heliumin Tara oli kuin lumottu ja kykeni tuskin siirtämään katsettaan
-noista oudoista olennoista -- mikä seikka koitui hänen turmiokseen,
-sillä nähdessään ne hänen oli pakko paljastaa osa omaa päätään, ja
-äkkiä hän säikähdyksekseen havaitsi yhden kuvatuksen keskeyttäneen
-työnsä ja tuijottavan suoraan häneen. Tyttö ei uskaltanut hievahtaa,
-sillä saattoi olla mahdollista, että olento ei vielä ollut huomannut
-häntä tai ainakin vain epäili jonkun otuksen piileksivän rikkaruohojen
-keskellä. Jos hän pysymällä liikkumattomana voisi vaimentaa tämän
-epäilyn, saattaisi tähyilijä uskoa erehtyneensä ja käydä jälleen
-käsiksi työhönsä. Mutta voi, niin ei käynyt! Hän näki olennon
-kiinnittävän toisen huomiota häneen, ja melkein heti lähti heistä viisi
-tahi kuusi häntä kohti.
-
-Nyt hänen oli mahdoton välttää ilmituloa. Hänen ainoa toivonsa oli
-pako. Jos hän kykenisi pujahtamaan heidän kynsistään ja ennättäisi
-kummuille ennen heitä, saattaisi hän pelastua, mutta se voi tapahtua
-vain yhdellä tavoin -- pakenemalla vitkastelematta ja vikkelästi. Hän
-hypähti pystyyn ja syöksyi kiitämään pitkin muurin vierustaa
-päästäkseen sen päinvastaiselle laidalle, jonka takana hänen
-päämääränään oleva kumpu sijaitsi. Samassa päästivät hänen perässään
-tulevat olennot kummallisia vihellysääniä ja vilkaistessaan olkansa
-ylitse hän näki niiden kaikkien ripeästi rientävän jälkeensä.
-
-Myöskin huudettiin hänelle kimeitä pysähtymiskäskyjä, mutta
-niistä hän ei ollut millänsäkään. Ennen kuin hän oli ennättänyt
-kiertää muurin puoliväliin, oli hänelle selvinnyt, että hänen
-pelastamismahdollisuutensa olivat suuret, sillä hänen takaa-ajajansa
-eivät ilmeisestikään olleet niin nopsajalkaisia kuin hän. Hän olikin
-niin ollen hyvin toiveikas saadessaan kummut näkyviinsä, mutta hänen
-eteensä ilmestyvä näky mursi pian hänen toiveensa, sillä hänen edessään
-leviävillä vainioilla oli hyvinkin sata hänen ahdistajiensa kaltaista
-olentoa, jotka kaikki olivat valppaina vahdissa, ilmeisesti
-kumppaniensa vihellysten hälyttäminä. Ohjauksia ja komennuksia
-huudeltiin kahden puolen, minkä johdosta hänen edessään olevat olennot
-hajaantuivat likipitäen laajan puoliympyrän muotoiseen kaareen
-katkaisemaan hänen pakoaan, ja kun hän kääntyi oikealle välttääkseen
-heidän ketjuaan, näki hän toisia saapuvan kauempana sijaitsevilta
-vainioilta. Samoin riensi lisäväkeä vasemmalta puolelta. Mutta Heliumin
-Tara ei mielinyt alistua tappioon. Edes pysähtymättä hän pyörsi suoraan
-lähestyvän puoliympyrän keskustaa kohti.
-
-Hän voi selviytyä pulasta vain tunkeutumalla kaaren läpi, ja
-juostessaan hän veti esille pitkän, ohutteräisen tikarinsa. Jos hänen
-oli kuoltava, tahtoi hän uljaan isänsä tavoin kuolla taistellen. Hänen
-vastassaan olevassa yksinkertaisessa rivissä oli aukkoja, ja hän
-suuntasi askeleensa leveintä väliä kohti. Aukon kahden puolen olevat
-oliot arvasivat hänen aikeensa ja lähenivät toisiaan salvatakseen
-häneltä tien. Sen johdosta levenivät välit heidän molemmilla
-puolillaan, ja juuri kun tyttö näytti olevan syöksymäisillään heidän
-syliinsä, hän äkkiä tekikin suorakulmaisen mutkan, juoksi vinhasti
-uuteen suuntaan muutamia metrejä ja kääntyi sitten uudelleen nopeasti
-kummulle päin. Nyt sulki häneltä tien vapauteen enää ainoastaan yksi
-soturi, jonka molemmilla puolin oli leveä väli, toisten rientäessä
-estämään hänen pakoaan niin nopeasti kuin jaksoivat. Jos hän pääsisi
-tämän miehen ohitse viipymättä kovin kauan, saattaisi hän pelastua --
-siitä hän oli varma. Kaikki hänen toiveensa olivat sen varassa. Hänen
-edessään oleva olento oivalsi sen myöskin, sillä hän liikkui varovasti,
-vaikkakin ripeästi, koettaen katkaista hänen etenemisensä, menetellen
-samalla tavoin kuin jalkapallo-joukkueen puolustaja, joka tietää yksin
-olevansa vastapuolueen hyökkääjien ja oman maalinsa välissä.
-
-Aluksi Heliumin Tara oli toivonut voivansa välttää miehen, sillä hän
-oli huomannut olevansa sekä nopsajalkaisempi että myöskin äärettömän
-paljon vikkelämpi kuin nämä kummalliset olennot; mutta pian hän
-käsitti, että sillä aikaa, kun hän koettaisi vältellä soturin otteita,
-ennättäisivät tämän lähemmät kumppanit hänen kimppuunsa, ja silloin
-olisi pakoonpääsy mahdoton. Senvuoksi hän piti parempana hyökätä
-suoraan miestä vastaan. Kun tämä oivalsi sen, pysähtyi hän puolittain
-kumaraan asentoon ja jäi odottamaan tyttöä kädet levällään. Hänen
-toisessa kädessään oli miekka, mutta äkkiä kajahti käskevä ääni: "Ota
-hänet kiinni elävänä! Älä vahingoita häntä!" Heti pisti mies miekkansa
-takaisin tuppeen, ja sitten oli Heliumin Tara hänen kimpussaan. Hän
-syöksähti suoraan kaunista ruumista vasten, ja kun käsivarret
-kiertyivät tarttumaan häneen, upposi hänen terävä aseensa syvälle
-paljaaseen rintaan. Törmäyksestä he molemmat kellahtivat maahan, ja
-ponnahdettuaan jälleen pystyyn Heliumin Tara näki kauhukseen
-inhoittavan pään kierähtäneen irti ruumiista ja ryömivän nyt tiehensä
-kuudella lyhyellä, hämähäkkimäisellä jalalla. Ruumis nytkähteli
-suonenvedontapaisesti ja jäi sitten virumaan hiljaa. Vaikka ottelusta
-aiheutunut viivytys olikin ollut lyhytaikainen, oli se kuitenkin
-riittävän pitkä tuottamaan hänelle tuhon, sillä hänen noustessaan ylös
-karkasi kaksi muuta olentoa hänen kimppuunsa, ja heti sen jälkeen hän
-oli saarroksissa. Hänen aseensa upposi toistamiseen alastomaan
-ruumiiseen, ja taaskin kierähti pää irralleen, ryömien tiehensä. Sitten
-hänet nujerrettiin, ja hetkisen kuluttua kuhisi hänen ympärillään
-ainakin sata noita olentoja, jotka kaikki pyrkivät häneen käsiksi.
-Aluksi hän luuli heidän haluavan repiä hänet kappaleiksi kostoksi
-siitä, että hän oli surmannut kaksi heidän kumppaniaan, mutta pian hän
-käsitti, että heitä kannusti enemmän uteliaisuus kuin mikään häijy
-tarkoitus.
-
-"Tule!" käski toinen hänen vangitsijoistaan, jotka molemmat pitivät
-edelleenkin häntä kiinni. Niin sanoen hän koetti vetää tyttöä mukaansa
-lähintä tornia kohti!
-
-"Hän on minun!" kiljaisi toinen. "Minähän hänet vangitsin. Hän lähtee
-minun kanssani Moakin torniin."
-
-"Ei ikinä!" kivahti edellinen puhuja. "Hän on Luudin. Minä vien hänet
-Luudille, ja jos ken sekaantuu tähän, hän saa tuntea miekkani
-terävyyden -- _päässään_!" Viimeisen sanan hän lausui melkein
-kiljumalla.
-
-"No, riittää jo!" huudahti eräs toinen, joka näytti arvovaltaiselta.
-"Hänet vangittiin Luudin vainioilla -- hänet viedään Luudille."
-
-"Hänet nähtiin ensiksi Moakin alueella, ihan Moakin tornin juurella",
-intti se, joka oli vaatinut tyttöä Moakille.
-
-"Kuulithan, mitä Nolach sanoi", huusi luudilainen. "Niin sen pitää
-olla."
-
-"Ei niin kauan kun tällä moakilaisella pysyy miekka kädessä", vastasi
-toinen. "Mieluummin halkaisen hänet kahtia ja vien oman puoliskoni
-Moakille kuin luovutan hänet kokonaan Luudille." Ja hän vetäisi
-miekkansa tahi oikeammin laski kätensä uhkaavasti miekkansa kahvalle.
-Mutta ennen kuin hän ehti paljastaa asettaan, oli luudilainen
-tempaissut omansa ja iskenyt vastustajansa päähän syvän, hirvittävän
-haavan. Iso, pyöreä pää rutistui heti kokoon ikäänkuin lävistetty
-ilmapallo, samalla kun haavasta ruiskahti esiin harmaata, tahmeata
-ainetta. Ulkonevat, nähtävästi luomettomat silmät jäivät tuijottamaan,
-suuaukon sulkemislihas supistui ja laajeni, ja sitten pää vierähti
-ruumiin hartioilta maahan. Vartalo seisoi hetken tylsästi paikoillaan
-ja lähti sitten hitaasti ja päämäärättömästi harhailemaan sinne tänne,
-kunnes eräs olennoista tarttui sen käsivarteen.
-
-Nyt lähestyi sitä toinen maassa ryömivistä päistä. "Tämä rykor on
-Moakin", se virkkoi. "Minä olen moakilainen. Otan sen." Ja muitta
-mutkitta se alkoi kavuta päättömän vartalon raajoja myöten ylöspäin,
-käyttäen kuutta lyhyttä hämähäkinjalkaansa ja kaksia vankkoja saksia,
-jotka sijaitsivat sen jalkojen etupuolella ja muistuttivat suuresti
-Maassa asustavan hummerin saksia, mutta olivat molemmat samankokoiset.
-Sillä välin seisoi vartalo toimettoman välinpitämättömänä, ja sen
-käsivarret riippuivat velttoina kupeilla. Pää kiipesi olkapäille ja
-sijoittui nahkakaulukseen, joka nyt piilotti sen sakset ja jalat.
-Melkein heti alkoi ruumiissa näkyä toimeliaan ajattelun merkkejä. Se
-kohotti käsiään ja korjasi kauluksen mukavampaan asentoon, otti pään
-kämmeniensä väliin ja sijoitti sen paikoilleen, ja liikkuessaan se ei
-enää harhaillut päämäärättömästi, vaan asteli varman tietoisesti.
-
-Tyttö katseli kaikkea tätä yhä enemmän ihmeissään. Kun ei yksikään
-noakilainen enää nähtävästi halunnut riidellä luudilaisten kanssa
-vangin omistamisesta, lähti hänen vangitsijansa taluttamaan häntä
-lähimpään torniin. Heitä seurasi useita muita, joista yksi kantoi
-irtonaista päätä kainalossaan. Kannettu pää keskusteli sen pään kanssa,
-joka oli sitä kantavan olennon olkapäillä. Heliumin Taraa puistatti. Se
-oli hirvittävää! Kaikki, mitä hän oli nähnyt näistä kammottavista
-olennoista, oli hirvittävää. Ja hän oli niiden vankina, niiden
-mielivallassa! Kautta hänen ensimmäisen esi-isänsä varjon! Millä
-teollaan hän oli ansainnut näin julman kohtalon?
-
-He seisahtuivat tornin ympärysmuurin juurelle, kunnes yksi seurueesta
-aukaisi portin. Sitten he astuivat pihalle, joka tytön kauhuksi oli
-täynnä päättömiä ruumiita. Ruumiitonta päätä kantava olento laski nyt
-taakkansa maahan, ja se ryömi heti lähellä viruvan ruumiin luokse.
-Jotkut päättömät liikkuivat veltosti sinne tänne, mutta tämä oli
-alallaan. Se oli naispuolinen. Ryömittyään sen luokse pää sijoittui sen
-olkapäille. Samassa ruumis ponnahti keveästi pystyyn. Eräs toinen
-pelloilla olleista otuksista toi hihnat ja kauluksen, jotka olivat
-olleet pään aikaisemman ruumiin verhona. Uusi ruumis omisti ne nyt, ja
-kädet sovittivat ne näppärästi paikoilleen. Olento oli nyt yhtä hyvässä
-kunnossa kuin sitä ennen, kun Heliumin Tara oli kaatanut sen entisen
-ruumiin maahan ohuella tikarillaan. Mutta oli yksi erotus. Aikaisemmin
-se oli ollut miespuolinen -- nyt se oli naispuolinen. Mutta siitä ei
-pää näyttänyt välittävän mitään. Heliumin Tara olikin jo kahakan
-ja hänestä sukeutuneen riidan aikana pannut merkille, että
-sukueroavaisuudet nähtävästi merkitsivät hyvin vähän hänen
-vangitsijainsa keskuudessa. Mies- ja naispuoliset olivat olleet samalla
-tavoin mukana ajamassa häntä takaa, molemmilla oli samanlaiset
-hihnoitukset ja miekat, ja hän oli nähnyt niin hyvin nais- kuin
-miespuolistenkin paljastavan aseensa silloin, kun molempien puolueiden
-välinen kiista tuntui uhkaavalta.
-
-Tyttö sai vain vähän aikaa tarkkailla pihalla olevia säälittäviä
-olioita, sillä hänen vangitsijansa käski toisten palata vainioille ja
-vei hänet torniin. He astuivat kolmen metrin levyiseen ja kuuden metrin
-pituiseen huoneeseen, jonka toisessa päässä oli ylemmälle tasanteelle
-vievät portaat, toisessa aukko samanlaisille, alaspäin johtaville
-portaille. Maanpinnan tasalla oleva huone sai kirkasta valoa
-peräseinässään olevista ikkunoista, jotka avautuivat tornin keskellä
-olevalle sisäpihalle. Tämän pihan seinät näkyivät olevan päällystetyt
-tiiliä muistuttavilla, valkeilla, lasipintaisilla levyillä, ja sinne
-tulvi huikaisevan kirkasta valoa. Siitä selvisi tytölle heti niiden
-lasisärmiöiden tarkoitus, joista kupukatot olivat kokoonpannut. Itse
-portaatkin olivat omiaan herättämään huomiota, koska melkein kaikkialla
-Barsoomissa käytetään tasaisesti viettäviä käytäviä yhdistämään eri
-kerroksia toisiinsa. Erittäinkin on asianlaita sellainen vanhoissa
-rakennuksissa ja syrjäisissä seuduissa, joissa ei ole tapahtunut paljon
-muutoksia ja ikivanhat tavat ovat säilyneet.
-
-Vangitsija vei Heliumin Taraa portaita alaspäin, yhä alemmaksi
-kammioiden kautta, joita kaikkia valaisi sama säihkyvä valolähde.
-Silloin tällöin he sivuuttivat vastaantulijoita, ja nämä pysähtyivät
-aina tarkastamaan tyttöä ja kyselemään hänen saattajaltaan hänestä.
-
-"En tiedä mitään muuta kuin sen, että hänet tavattiin vainioilta ja
-otettiin kiinni taistelun jälkeen, jonka kestäessä hän surmasi kaksi
-rykoria ja minä yhden moakilaisen, ja että minä vien hänet Luudille,
-jolle hän luonnollisesti kuuluu. Jos Luud haluaa kuulustella häntä, on
-se Luudin asia -- eikä minun." Niin hän aina vastasi uteliaille.
-
-Pian he saapuivat huoneeseen, josta lähtevä pyöreä tunneli vei pois
-tornista, ja sinne olento saattoi hänet. Tunneli oli läpimitaten vähän
-kolmatta metriä, ja sen pohja oli tasoitettu jalkakäytäväksi. Noin
-kolmenkymmenen metrin päähän tornista se oli sisustettu samalla
-tiilimäisellä aineella kuin tornin valkea sisämuurikin ja sai runsaasti
-samasta lähteestä heijastunutta valoa. Siitä eteenpäin se oli
-päällystetty erimuotoisilla ja erikokoisilla, sievästi hakatuilla ja
-toisiinsa liitetyillä kivillä hyvin kauniin, sekavan mosaiikin tapaan.
-He sivuuttivat myöskin haaraantumia ja poikkitunneleja sekä silloin
-tällöin aukkoja, joiden läpimitta oli vain kolmisenkymmentä sentimetriä
-ja jotka tavallisesti olivat lattian rajassa. Jokaisen tällaisen pienen
-aukon yläpuolelle oli maalattu erilainen merkki, kun taas leveiden
-tunnelien seinissä oli risteyksissä ja yhtymäkohdissa hieroglyfejä.
-Niitä ei tyttö osannut lukea, mutta hän arvasi, että niissä oli
-mainittu tunnelien nimet tahi ilmoitukset siitä, mihin ne veivät. Hän
-koetti ottaa selvää joistakuista niistä, mutta niissä ei ollut
-ainoatakaan hänelle tuttua merkkiä, mikä tuntui omituiselta, sillä
-vaikkakin Barsoomin eri kansojen kirjoitetut kielet ovat erilaisia, on
-niissä kuitenkin paljon yhteisiä kirjaimia ja sanoja.
-
-Hän oli koettanut keskustella vartijansa kanssa, mutta tämä ei ollut
-tuntunut halukkaalta puhelemaan, ja lopulta hän oli luopunut
-yrittämästä. Hän oli pannut merkille, ettei saattaja ollut loukannut
-häntä millään tavoin eikä myöskään ollut tarpeettoman raaka eikä julma.
-Se seikka, että hän oli tikarillaan tappanut kaksi ruumista, ei
-nähtävästi ollut nostattanut lainkaan kiukkua eikä kostonhimoa
-ruumiiden olkapäillä ratsastavissa kummallisissa päissä -- ei
-niissäkään, joiden ruumiit olivat saaneet surmansa. Hän ei
-koettanutkaan ymmärtää sitä, koska hän ei voinut arvostella näiden
-olentojen päiden ja ruumiiden välisiä omituisia suhteita minkään
-aikaisempien kokemustensa nojalla. Tähän saakka ei hänen osakseen
-tullut kohtelu ollut omiaan millään tavoin herättämään pelkoa. Ehkäpä
-hänelle sittenkin oli ollut onneksi, että hän oli joutunut näiden
-eriskummaisten ihmisten käsiin; kenties he sekä suojelisivat häntä
-vaaroilta että auttaisivat häntä palaamaan Heliumiin. Hän ei kyllä
-saanut mielestään sitä, että he olivat inhoittavia ja kammottavia,
-mutta jolleivät he tarkoittaneet hänelle pahaa, saattoi hän ainakin
-koettaa sopeutua heidän vastenmieliseen ulkonäköönsä. Toivon elpyessä
-reipastui myöskin hänen mielensä, ja pian hän asteli kummallisen
-seuralaisensa vierellä melkein hilpeästi. Jopa hän alkoi hyräillä
-siihen aikaan Heliumissa suosittua, iloista säveltä. Hänen vierellään
-kävelevä olento käänsi ilmeettömät kasvonsa häneen päin.
-
-"Mitä ääntä pidät?" hän tiedusti.
-
-"Hyräilin vain säveltä", vastasi tyttö.
-
-"Hyräilit säveltä", kertasi toinen. "En tiedä, mitä tarkoitat; mutta
-tee vieläkin niin; pidän siitä."
-
-Tällä kertaa Tara lauloi sanat, ja hänen kumppaninsa kuunteli
-tarkkaavasti. Hänen kasvonilmeistään ei voinut lainkaan huomata, mitä
-hänen outorakenteisessa päässään liikkui. Olennon kasvot olivat yhtä
-ilmeettömät kuin hämähäkin kasvot ja muistuttivat tytöstä hämähäkkiä.
-Taran lopetettua kääntyi mies jälleen hänen puoleensa.
-
-"Se oli toisenlaista", hän virkkoi. "Pidin siitä vieläkin enemmän kuin
-edellisestä. Miten se käy?"
-
-"Sehän on laulamista", sanoi tyttö. "Ettekö tiedä, mitä laulu on?"
-
-"En", myönsi mies. "Miten sen teet?"
-
-"Sitä on vaikea selittää", vastasi tyttö, "koska selittäminen
-edellyttäisi jonkun verran tietoja sävelistä ja musiikista ja jo
-kysymyksesi osoittaa, ettei sinulla ole aavistustakaan niistä."
-
-"Ei olekaan", tunnusti toinen. "En käsitä puhettasi. Mutta selitähän,
-miten menettelet!"
-
-"Se on vain ääneni soinnukasta vaihtelua", virkkoi Tara. "Kuuntele!" Ja
-hän lauloi taaskin.
-
-"En ymmärrä", tankkasi mies. "Mutta pidän siitä. Osaisitko neuvoa
-minuakin laulamaan?"
-
-"En tiedä, mutta mielelläni koetan."
-
-"Saamme nähdä, mitä Luud tekee sinulle", jatkoi saattaja. "Jollei hän
-tahdo sinua, pidän minä sinut, ja sinun on opetettava minua
-päästelemään tuollaisia ääniä."
-
-Hänen pyynnöstään tyttö alkoi jälleen laulaa, ja he jatkoivat matkaansa
-pitkin kiemurtelevaa tunnelia. Sitä valaisivat nyt Taran tuntemien
-radiumlamppujen kaltaiset lamput, joita kaikki Baarsoomin kansat
-käyttivät ja jotka, sikäli kuin hän tiesi, oli keksitty niin ammoisina
-aikoina, että tiedot niiden alkuperästä olivat häipyneet muinaisuuden
-hämärään. Ne ovat tavallisesti puolipallon muotoisia, paksusta lasista
-valmistettuja lamppuja, ja niihin on sullottu seosta, joka John
-Carterin arvelun mukaan varmasti sisältää radiumia. Kupu on sitten
-liitetty metallilevyyn, jonka takapuoli on hyvin eristetty, ja koko
-koje kiinnitetty sopivaan paikkaan seinään tahi laipioon, jossa se
-antaa täyteaineen kokoomuksesta riippuen heikompaa tahi voimakkaampaa
-valoa melkeinpä arvaamattoman pitkän ajan.
-
-Edetessään he kohtasivat yhä enemmän tämän maanalaisen maailman
-asukkaita, ja tyttö havaitsi, että useilla niistä oli komeammat
-metallimerkit ja hihnoitukset kuin pelloilla puuhailleilla
-työntekijöillä. Pää ja vartalot olivat hänen mielestään kuitenkin
-samanmuotoiset, jopa aivan samanlaiset. Ei kukaan loukannut häntä, ja
-vähitellen hänet valtasi melkeinpä riemuisa huojennuksen tunne. Äkkiä
-hänen saattajansa poikkesi tunnelin oikeanpuolisessa seinässä olevaan
-aukkoon, ja he astuivat avaraan, hyvin valaistuun kammioon.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Täydelliset aivot
-
-
-Tytön astuessa huoneeseen kuoli hänen huulillaan värähdellyt laulu
-hänen katsettaan kohdanneen kaamean näyn hyydyttämänä. Keskellä kammion
-lattiata virui päätön ruumis osittain syötynä, ja pitkin sitä ryömi
-puolikymmentä päätä lyhyillä hämähäkkimäisillä jaloillaan, raastaen
-naisen lihaa saksillaan ja vieden kappaleet kammottaviin suihinsa. Ne
-söivät ihmislihaa -- ja söivät sitä raakana!
-
-Heliumin Tara jäi seisomaan kauhun tyrmistyttämänä ja kääntyi poispäin,
-peittäen kasvonsa käsillään.
-
-"Tule", kehoitti hänen vangitsijansa. "Mikä sinun on?"
-
-"Nuo syövät naisen lihaa", supatti tyttö ääni kauhusta väristen.
-
-"Entä sitten?" virkkoi toinen. "Otaksuitko meidän pitävän rykoreja vain
-työntekoa varten? Emmehän toki. Hoidettuina ja lihotettuina ne ovat
-herkullisia. Ja onnellisia ovatkin niistä ne, joita elätetään
-syötäviksi, sillä niitä ei panna koskaan tekemään mitään muuta kuin
-syömään."
-
-"Se on kamalaa!" huudahti Tara.
-
-Mies katsoi häntä värähtämättä hetkisen, mutta hänen ilmeettömistä
-kasvoistaan ei voinut päättää, tunsiko hän kummastusta, suuttumusta
-vaiko sääliä. Sitten hän talutti tytön huoneen läpi, sivuuttaen
-hirvittävän näytelmän, Taran kääntäessä katseensa toisaalle. Lattialla
-seinävierillä loikoi viisi tai kuusi päätöntä ruumista hihnoitukset
-yllään. Tara arvasi, että juhla-aterialla olevat päät olivat jättäneet
-ne siihen odottamaan, kunnes niiden palveluksia taaskin tarvittaisiin.
-Tämän huoneen seinissä oli lukuisasti pieniä, pyöreitä aukkoja,
-jollaisia hän oli huomannut tunnelien eri osissa ja joiden tarkoitusta
-hän ei osannut arvata.
-
-He menivät toista käytävää myöten toiseen, edellistä tilavampaan ja
-kirkkaammin valaistuun huoneeseen. Siellä oli useita olentoja, joilla
-oli sekä pää että vartalo, samalla kun useita päättömiä ruumiita virui
-seinävierillä. Tytön vangitsija seisahtui puhuttelemaan muuatta
-huoneessaolijoista.
-
-"Etsin Luudia", hän ilmoitti. "Tuon Luudille olennon, jonka vangitsin
-vainioilla."
-
-Muut keräytyivät heidän ympärilleen tarkastamaan Heliumin Taraa. Eräs
-heistä vihelsi, minkä jälkeen tyttö oppi tietämään jotakin seiniin
-tehdyistä aukoista, sillä melkein heti ryömi niistä jättiläismäisten
-hämähäkkien tavoin ainakin parikymmentä hirvittävää päätä. Kukin niistä
-riensi jonkun lattialla makaavan ruumiin luokse ja sijoittui
-paikalleen. Heti alkoivat ruumiit toimia päiden järkiohjauksen mukaan.
-Ne nousivat pystyyn, kädet oikoivat nahkakauluksia ja järjestivät
-hihnoja. Sitten olennot tulivat Heliumin Taran luokse. Hän pani
-merkille, että niiden asu oli upeampi kuin yhdenkään hänen sitä ennen
-täällä näkemänsä olion ja arvasi siitä, että he olivat arvokkaampia
-kuin toiset. Eikä hän erehtynytkään. Sen osoitti hänen vangitsijansa
-käytös. Tämä puhutteli heitä kuten alempi ylempiään.
-
-Monet hänen tarkastelijoistaan tunnustelivat hänen ihoaan, hypistellen
-sitä peukalonsa ja etusormensa välissä. Tämä tungetteleminen harmitti
-tyttöä. Hän näpsäytti heitä käsille. "Älkää koskeko!" hän kivahti
-käskevästi, sillä olihan hän Heliumin prinsessa. Noiden kauheiden
-kasvojen ilmeet eivät muuttuneet. Taran oli mahdoton eroittaa, olivatko
-olennot suuttuneita vaiko huvitettuja, oliko hänen tekonsa herättänyt
-heissä kunnioitusta vaiko halveksumista. Vain yksi heistä puhkesi heti
-puhumaan.
-
-"Häntä on lihotettava", virkkoi mies.
-
-Tytön silmät menivät levälleen kauhusta. Hän pyörähti vangitsijansa
-puoleen. "Aikovatko nuo hirvittävät otukset syödä minut?" hän huudahti.
-
-"Se on Luudin määräysvallassa", vastasi saattaja, kallistuen sitten
-niin, että hänen suunsa oli lähellä tytön korvaa. "Lauluksi nimittämäsi
-ääni miellytti minua", hän kuiskutti, "ja palkkioksi siitä varoitan
-sinua ärsyttämästä näitä kaldaneja. He ovat hyvin mahtavia. Luud
-kuuntelee heidän sanojaan. Älä moiti heitä hirvittäviksi. He ovat hyvin
-komeita. Katsohan heidän ihailtavia hihnoituksiaan, heidän kulta- ja
-jalokivikorujaan!"
-
-"Kiitos!" sanoi Tara. "Nimitit heitä kaldaneiksi. Mitä se merkitsee?"
-
-"Me olemme kaikki kaldaneja", selitti mies.
-
-"Myöskin sinä?" Tyttö osoitti häntä, suunnaten hoikan sormensa hänen
-rintaansa kohti.
-
-"Ei, ei tämä", vastasi toinen, koskettaen ruumistaan. "Tämä on rykor.
-Mutta tämä" -- hän kosketti päätään -- "on kaldane. Kaikkea ohjaavat
-aivot, järki, hengen voima. Rykor" -- hän osoitti ruumistaan -- "on
-mitätön. Se ei ole edes niin arvokas kuin hihnoituksemme jalokivet;
-niin, ei edes hihnoituksenkaan arvoinen. Se on liikeneuvomme. Tosin
-meidän kävisi vaikeaksi tulla toimeen ilman sitä; mutta sen arvo on
-vähäisempi kuin hihnoituksen tai jalokivien, koska sen hankkiminen on
-helpompi." Hän kääntyi jälleen muiden kaldanein puoleen. "Suvaitsetteko
-ilmoittaa Luudille, että olen täällä?" hän tiedusti.
-
-"Sept meni jo Luudin puheille. Hän ilmoittaa sinut", vastasi heistä
-muuan. "Mistä löysit tämän rykorin ja tämän kummallisen kaldanen, joka
-ei kykene irtautumaan?"
-
-Tytön saattaja kertoi taaskin, miten vangitseminen oli käynyt. Hän
-selosti kaikki tapahtumat sellaisinaan ja kaunistelematta; hänen
-äänensä oli yhtä ilmeetön kuin hänen kasvonsakin olivat; ja hänen
-kertomustaan kuunneltiin samalla tavoin kuin se esitettiinkin. Näillä
-olennoilla ei näyttänyt olevan lainkaan tunteita, ei ainakaan niiden
-ilmaisemiskykyä. Oli mahdoton päätellä, minkä vaikutuksen selostus teki
-heihin tahi kuulivatko he edes sitä. Heidän ulkonevat silmänsä
-tuijottivat hievahtamatta, ja heidän suulihaksensa supistuivat ja
-venyivät silloin tällöin. Tottumus ei saanut tytön heitä kohtaan
-tuntemaa kauhua lieventymään. Kuta enemmän hän heitä näki, sitä
-inhoittavammilta he tuntuivat. Usein vavahti hänen ruumiinsa
-suonenvedontapaisesti, kun hän katseli kaldaneja, mutta kun hänen
-katseensa siirtyi kauniisiin ruumiisiin ja hän sai hetkiseksi
-tungetuksi päät pois mielestään, vaikutti se rauhoittavasti ja
-virkistävästi, vaikkakin ruumiit viruessaan lattialla olivat täysin
-yhtä kammottavia kuin ruumiiden olkapäillä olevat päät. Mutta
-kaameinta, kammottavinta oli nähdä päiden ryömivän hämähäkinjaloillaan.
-Heliumin Tara oli varma siitä, että hän kirkuisi, jos joku niistä
-tulisi hänen likelleen ja koskettaisi häntä, ja jos taas joku koettaisi
-kavuta hänen jäsenilleen -- huu! -- se ajatuskin pyörrytti.
-
-Sept palasi huoneeseen. "Luud tahtoo nähdä sinut ja vangin. Tulkaa!"
-hän käski ja kääntyi kammion vastaisessa seinässä olevalle ovelle.
-"Mikä on nimesi?" Hän kohdisti kysymyksensä tytön saattajalle.
-
-"Olen Ghek, Luudin vainioiden kolmas työnjohtaja", vastasi mies.
-
-"Entä hänen?"
-
-"En tiedä."
-
-"Eipä väliä. Tulkaa!"
-
-Heliumin Taran ylimykselliset kulmakarvat kohosivat. Eipä väliä,
-tosiaankin! Ei väliä, kuka hän oli, Heliumin prinsessa, Barsoomin
-sotavaltiaan ainoa tytär!
-
-"Malttakaahan!" hän huudahti. "On paljonkin väliä sillä, kuka olen. Jos
-aiotte viedä minut jedinne luokse, voitte ilmoittaa Heliumin prinsessa
-Taran, Barsoomin sotavaltiaan John Carterin tyttären."
-
-"Pysy hiljaa!" komensi Sept. "Puhu silloin, kun sinua puhutellaan!
-Seuratkaa minua!"
-
-Heliumin Tara oli melkein tukehtua kiukkuunsa. "Tule!" kehoitti Ghek,
-tarttuen hänen käsivarteensa, ja Heliumin Tara lähti. Hän oli pelkkä
-vanki. Hänen asemansa ja arvonimensä eivät tehonneet vähääkään näihin
-epäinhimillisiin hirviöihin. Hänet vietiin lyhyttä S:n muotoista
-käytävää myöten kammioon, jonka seinät olivat yltyleensä päällystetyt
-samalla valkealla, tillimäisellä aineella kuin valomuurien sisäpinta.
-Lattian rajassa oli seinissä useita pyöreitä aukkoja, jotka kuitenkin
-olivat suuremmat kuin hänen aikaisemmin näkemänsä samanlaiset reiät.
-Useimmat näistä aukoista olivat suljetut ja sinetöidyt. Suoraan
-sisäänkäytävän vastapäätä oli niistä yksi, kultapuitteinen, ja sen
-yläpuolella omituinen, samasta kalliista metallista upotettu merkki.
-
-Sept ja Ghek pysähtyivät ovelle tytön kahden puolen, ja kaikki kolme
-seisoivat äänettöminä, silmäillen vastaisessa seinässä olevaa aukkoa.
-Sen vieressä lattialla virui jättiläiskokoinen, miespuolinen päätön
-vartalo, ja sen kummallakin puolen seisoi runsaasti aseistettu soturi
-paljas miekka kädessään. He saivat odottaa ehkä noin viisi minuuttia;
-sitten ilmestyi aukkoon jotakin. Ensin näyttäytyi pari isoja saksia, ja
-heti senjälkeen kömpi esille kamalannäköinen, tavattoman iso kaldane.
-Se oli toista vertaa kookkaampi kuin ainoakaan Taran siihen saakka
-näkemä, ja sen ulkomuoto oli äärettömän paljon hirvittävämpi. Toisten
-iho oli sinertävän harmaa -- tämä oli hieman sinertävämpi, ja sen
-silmien samoin kuin suun ympärillä oli vaaleita ja tulipunaisia
-viiruja. Kummastakin sieraimesta lähti valkoinen ja toinen tulipunainen
-viiru vaakasuorasti ulospäin poikki kasvojen.
-
-Ei kukaan hiiskahtanut eikä liikahtanut. Olio ryömi pitkänään loikovan
-vartalon luokse ja sijoittui sen olkapäiden väliin. Sitten pään ja
-vartalon muodostama olento nousi pystyyn ja lähestyi tyttöä.
-Silmäiltyään häntä kuvatus puhutteli hänen vangitsijaansa.
-
-"Oletko Luudin vainioiden kolmas työnjohtaja?" se kysyi.
-
-"Kyllä, Luud; nimeni on Ghek."
-
-"Kerro minulle, mitä tiedät tästä!" Kuulustelija nyökkäsi Heliumin
-Taraan päin.
-
-Ghek noudatti käskyä, ja sitten tiedusti Luud tytöltä:
-
-"Mitä tekemistä sinulla on Bantoomin alueella?"
-
-"Minut toi tänne ankara myrsky, joka rikkoi lentokoneeni ja kiidätti
-minut minulle outoihin seutuihin. Tulin yöllä laaksoon saadakseni
-ravintoa ja juomaa. Sitten saapuivat banthit ja hätyyttivät minut
-etsimään turvaa puusta. Kun aioin poistua laaksosta, otti väkesi minut
-kiinni. En tiedä, minkä tähden he minut pidättivät. En tehnyt mitään
-pahaa. Pyydän teitä vain sallimaan minun poistua rauhassa."
-
-"Ei kukaan, joka on saapunut Bantoomiin, poistu sieltä milloinkaan",
-vastasi Luud.
-
-"Mutta kansani ei ole sodassa teitä vastaan. Olen Heliumin prinsessa;
-äitini isoisä oli jeddak, hänen isänsä jed, isäni koko Barsoomin
-sotavaltias. Teillä ei ole oikeutta pidättää minua ja vaadin teitä
-vapauttamaan minut heti."
-
-"Ei kukaan, joka on saapunut Bantoomiin, poistu sieltä milloinkaan",
-toisti Luud ilmeettömästi. "En tiedä mitään mainitsemistasi Barsoomin
-alemmista olennoista. On olemassa vain yksi kehittynyt rotu --
-bantoomilaiset. Koko luonto on heitä varten. Sinä saat osaltasi
-palvella heitä, mutta et vielä -- olet liian laiha. Meidän on
-lihotettava häntä jonkun verran. Sept. Olen kyllästynyt rykoreihin.
-Kenties tässä on toisenlainen maku. Banthit ovat liian pahanmakuisia,
-ja laaksoomme tulee harvoin mitään muita otuksia. Ja sinä, Ghek, saat
-palkkion. Ylennykseksi siirrän sinut vainioilta käytäviin. Tästä
-lähtien saat olla aina maan alla, mihin kaikki bantoomilaiset pyrkivät.
-Enää sinun ei tarvitse sietää inhoittavan auringon paahdetta, katsella
-kammottavaa taivasta tai maanpintaa rumentavia kasveja. Toistaiseksi on
-sinun hoidettava tätä minulle tuomaasi oliota ja huolehdittava siitä,
-että se nukkuu ja syö -- mutta ei tee mitään muuta. Ymmärrätkö, Ghek?
-Ei mitään muuta!"
-
-"Ymmärrän, Luud", vastasi toinen.
-
-"Vie se pois!" komensi olento.
-
-Ghek kääntyi ja talutti Taran huoneesta. Tyttöä kauhistutti, kun hän
-ajatteli häntä odottavaa kohtaloa, jota hänen näytti olevan mahdoton
-välttää. Oli liiankin ilmeistä, ettei näillä olennoilla ollut lempeitä
-eikä ritarillisia tunteita, joihin hän voisi vedota, eikä hän voinut
-uskoa kykenevänsä karkaamaan heidän maanalaisten käytäviensä sekavista
-sokkeloista.
-
-Vastaanottohuoneen ulkopuolella riensi Sept heidän luokseen ja
-keskusteli vähän aikaa Ghekin kanssa. Sitten Taran hoitaja saattoi
-häntä sekavasti mutkittelevia tunneleja pitkin, kunnes he tulivat
-pieneen kammioon.
-
-"Meidän on toistaiseksi jäätävä tänne. Luud ehkä lähettää toistamiseen
-noutamaan sinut luokseen. Jos hän tekee sen, ei sinua otaksuttavasti
-lihoteta -- hän käyttää sinua toiseen tarkoitukseen." Tytön
-mielenrauhalle oli onneksi, ettei hän käsittänyt miehen tarkoitusta.
-"Laula minulle!" pyysi Ghek äkkiä.
-
-Heliumin Tara ei ollut lainkaan laulutuulella, mutta siitä huolimatta
-hän lauloi, sillä saattoihan hän aina toivoa pääsevänsä karkaamaan, jos
-vain saisi siihen tilaisuuden, ja jos hän voittaisi jonkun näistä
-olennoista ystäväkseen, parantuisivat hänen mahdollisuutensa sitä
-mukaa. Koko tämän koettelemuksen ajan, sillä sellaiseksi laulaminen
-koitui liikarasittuneelle tytölle, silmäili Ghek häntä hievahtamatta.
-
-"Se on ihmeellistä", hän ihasteli tytön vaiettua. "Mutta en virkkanut
-siitä mitään Luudille. Huomasitko, etten ilmaissut sitä Luudille? Jos
-hän olisi saanut sen tietää, olisi hän käskenyt sinun laulaa hänelle,
-ja sitten olisi sinua säilytetty hänen luonaan, jotta hän voisi kuulla
-sinun laulavan, milloin haluaisi. Mutta nyt saan minä pitää sinut
-luonani koko ajan."
-
-"Mistä tiedät, että hän pitäisi laulustani?" kysyi tyttö.
-
-"Hänen täytyisi pitää siitä", vastasi Ghek. "Jos minä pidän jostakin,
-täytyy hänenkin siitä pitää, sillä emmekö ole samanlaisia -- me
-kaikki?"
-
-"Minun rotuni ihmiset eivät pidä samoista asioista", huomautti Tara.
-
-"Kuinka kummallista!" ihmetteli Ghek. "Kaikista kaldaneista ovat samat
-seikat joko mieluisia tai vastenmielisiä. Jos keksin jotakin uutta,
-josta pidän, tiedän kaikkien kaldanein pitävän siitä. Siitä syystä
-tiedän, että Luud pitäisi sinun laulustasi. Me näet olemme kaikki
-täsmälleen samanlaisia."
-
-"Mutta sinä et ole samannäköinen kuin Luud", sanoi tyttö.
-
-"Luud on kuningas. Hän on isompi ja hänen merkkinsä ovat komeammat.
-Mutta muutoin olemme aivan samanlaiset. Ja eikö se ole luonnollista?
-Onhan se muna, josta minä kehityin, lähtöisin Luudista."
-
-"Mitä!" kummasteli tyttö. "En ymmärrä sinua."
-
-"Niin", selitti Ghek, "olemme kaikki kehittyneet Luudin munista samoin
-kuin kaikki moakilaiset Moakin munista."
-
-"Ahaa!" äänsi Heliumin Tara, luullen käsittävänsä. "Tarkoitat siis,
-että Luudilla on monta vaimoa ja että sinä olet jonkun hänen vaimonsa
-jälkeläinen."
-
-"En suinkaan, en sinne päinkään", vastasi Ghek. "Luudilla ei ole yhtään
-vaimoa. Hän munii itse munat. Sinä et sitä ymmärrä."
-
-Heliumin Tara myönsi, ettei hän tajunnut.
-
-"Koetan siis selittää sen sinulle", virkkoi Ghek, "jos lupaat laulaa
-minulle myöhemmin."
-
-"Minä lupaan", vakuutti tyttö.
-
-"Me emme ole samanlaisia kuin rykorit", alkoi mies. "Ne ovat alempia
-olentoja samoin kuin sinä ja banthit ja muut sellaiset. Me olemme
-sukupuolettomia -- kaikki muut paitsi kuningastamme, joka on
-kaksisukupuolinen. Hän synnyttää paljon munia, joista me, työntekijät
-ja soturit, kehitymme. Ja jokaisessa tuhannessa munassa on yksi
-kuningasmuna, josta kehittyy kuningas. Panitko merkille sinetöidyt
-aukot siinä huoneessa, jossa näit Luudin? Kuhunkin niihin salvattuna on
-kuningas. Jos joku niistä pääsisi vapaaksi, karkaisi hän Luudin
-kimppuun ja koettaisi surmata hänet; jos se hänelle onnistuisi, olisi
-meillä uusi kuningas, mutta muutoin jäisi kaikki ennalleen. Hänen
-nimensä olisi Luud, ja kaikki jatkuisi entiseen tapaansa, sillä emmekö
-ole kaikki samanlaisia? Luud on elänyt kauan ja synnyttänyt useita
-kuninkaita, minkä vuoksi hän jättää eloon niistä vain harvoja, jotta
-hänellä olisi seuraaja kuolemansa jälkeen. Muut hän tappaa."
-
-"Miksi hän säästää useampia kuin yhden?" kysyi tyttö.
-
-"Joskus sattuu tapaturmia", selitti Ghek, "niin että kaikki pesäkunnan
-tallettamat kuninkaat saavat surmansa. Sellaisessa tapauksessa
-noudetaan uusi kuningas naapuriyhdyskunnasta."
-
-"Oletteko te kaikki Luudin lapsia?" tiedusti Tara.
-
-"Kaikki muut paitsi muutamia harvoja, jotka ovat kehittyneet
-aikaisemman kuninkaan munista kuten Luudkin. Mutta Luud on ollut
-pitkäaikainen, eikä muita ole enää monta elossa."
-
-"Onko ikänne yleensä pitkä vaiko lyhyt?" kysyi Tara.
-
-"Hyvin pitkä."
-
-"Entä rykorit? Elävätkö nekin kauan?"
-
-"Eivät. Rykorit elävät ehkä kymmenen vuotta", vastasi Ghek, "jos
-pysyvät voimakkaina ja käyttökelpoisina. Kun ne joko vanhuuden tai
-sairauden tähden käyvät hyödyttömiksi, jätämme ne vainioille, ja
-banthit käyvät yöllä ne noutamassa."
-
-"Kuinka hirveätä!" huudahti tyttö.
-
-"Hirveätä?" kertasi mies. "Minusta siinä ei ole mitään hirveätä.
-Rykorit ovat pelkkiä aivottomia lihasmöhkäleitä. Ne eivät näe, eivät
-kuule eivätkä tunne. Ne tuskin osaavat liikkua ilman meitä. Jollemme
-antaisi niille ruokaa, kuolisivat ne nälkään. Niitä ei kannata sääliä
-niinkään paljoa kuin nahkahihnojamme. Itsekseen ne eivät kykene muuhun
-kuin ottamaan ruokaa altaasta ja viemään sen suuhunsa, mutta meidän
-ohjaaminamme -- katsohan niitä!" Ja kopeasti hän näytteli jalomuotoista
-vartaloa, joka häntä kantoi ja josta uhkui elinvoimaa, tarmoa ja
-tuntoa.
-
-"Miten se käy?" ihmetteli Heliumin Tara. "En käsitä sitä ollenkaan."
-
-"Minä näytän sen sinulle", sanoi Ghek ja laskeutui pitkäkseen
-lattialle. Sitten hän irtautui vartalosta, joka jäi virumaan
-paikoilleen elottoman näköisenä. Hämähäkinjaloillaan hän ryömi tyttöä
-kohti. "Katsos nyt!" hän kehoitti. "Näetkö tätä?" Hän ojensi päänsä
-takaosassa sijaitsevaa tuntosarvilta näyttävää kimppua. "Rykorin suun
-takana, selkärangan yläpään kohdalla on aukko. Siihen pistän
-tuntosarveni ja tartun niillä selkäytimeen. Heti on rykorin jokainen
-lihas määräysvallassani -- siitä tulee ruumiini, joka tottelee minua,
-kuten sinä ohjaat oman ruumiisi lihasten liikkeitä. Minä tunnen kaikki,
-mitä rykor tuntisi, jos sillä olisi pää ja aivot. Jos sitä koskee,
-kärsisin minä, jos jäisin sen yhteyteen. Mutta samassa kun rykorimme
-vahingoittuu tai sairastuu hylkäämme sen ottaaksemme uuden. Samoin kuin
-kärsisimme rykorien ruumiillisista vammoista aiheutuvat tuskat,
-nautimme niiden ruumiillisista nautinnoista. Kun sinun ruumiisi väsyy,
-et kykene juuri mihinkään; kun se on sairas, olet sinäkin sairas; jos
-se tapetaan, kuolet sinäkin. Sinä olet tylsän lihas-, luu- ja
-verirykelmän orja. Sinun ruumiisi ei ole sen ihmeellisempi kuin banthin
-ruho. Vain aivosi nostavat sinut banthin yläpuolelle, mutta aivojasi
-sitovat ruumiisi rajoitukset. Niin ei ole meidän laitamme. Meissä ovat
-aivot kaikki kaikessa. Yhdeksänkymmentä sadasosaa tilavuudestamme on
-aivoja. Meillä on perin yksinkertaiset elimet, ja ne ovat hyvin pienet,
-sillä niiden ei tarvitse olla mukana huoltamassa monimutkaista hermo-,
-lihas- ja luukoneistoa. Meillä ei ole keuhkoja, sillä emme tarvitse
-ilmaa. Syvällä niiden tasanteiden alapuolella, joihin voimme viedä
-rykorit, on tavattoman laaja käytäväverkko, jossa kaldane elää
-todellisen elämänsä. Siellä kuolisi ilmaa hengittävä rykor kuten
-sinäkin kuolisit. Sinne olemme panneet varastoon suunnattomia
-ravintomääriä ilmanpitävästi suljettuihin kammioihin. Ne riittävät
-ikuisiksi ajoiksi. Syvällä maanpinnan alapuolella on vettä, joka säilyy
-siellä lukemattomia ajanjaksoja sen jälkeen, kun pintavesi on loppunut.
-Valmistaudumme sen ajan varalle, jonka varmasti tiedämme tulevan --
-jolloin Barsoomin ilmakehän viimeisetkin rippeet on kulutettu --
-jolloin vesi ja ravinto ovat lopussa. Meidät on luotu sitä tarkoitusta
-varten, ettei tähdeltämme katoaisi luonnon jumalallisin luomus --
-täydelliset aivot."
-
-"Mutta mikä tarkoitus teillä voi sitten olla, kun se aika tulee?" kysyi
-tyttö.
-
-"Sinä et sitä ymmärrä", sanoi Ghek. "Se on liian ylevää tajuttavaksesi,
-mutta minä koetan selittää. Barsoom, kuut, aurinko ja tähdet on luotu
-yhtä ainoata tarkoitusta varten. Ajan alusta saakka on luonto
-työskennellyt ankarasti tämän tarkoituksen saavuttamiseksi. Ihan alussa
-oli olioita, jotka elivät, mutta joilla ei ollut aivoja. Vähitellen
-kehittyi surkean vähäisiä hermoja ja mitättömän pieniä aivoja. Kehitys
-jatkui. Me olemme sen korkein aste. Mutta jotkut meistä uskovat, että
-on vieläkin askel ylöspäin -- että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa
-rotumme kehittyy yliolioiksi -- pelkiksi aivoiksi. Painajaisen
-tapaisena lisäkkeenä olevat jalat, sakset ja muut elimet katoavat.
-Tulevaisuuden kaldanessa ei ole mitään muuta kuin laajat aivot.
-Kuurona, mykkänä ja sokeana se lepää salaisessa holvissaan syvällä
-Barsoomin uumenissa -- vain pelkkinä laajoina, ihmeellisinä, kauniina
-aivoina, joiden ikuista ajattelua ei mikään häiritse."
-
-"Tarkoitatko, että ne vain lepäävät ja ajattelevat?" tiedusti Tara.
-
-"Juuri niin!" huudahti Ghek. "Voiko mikään olla ihastuttavampaa?"
-
-"Kyllä", vastasi tyttö. "Tiedän hyvin paljon, äärettömän paljon
-ihastuttavampaa."
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Kauhun kourissa
-
-
-Olennon puheet antoivat Heliumin Taralle ajattelemisen aihetta. Hänelle
-oli opetettu, että jokaisella luodulla oliolla oli joku hyödyllinen
-tarkoitus, ja hän koetti tunnollisesti sovittaa kaldanea oikealle
-paikalleen maailmankaikkeuden järjestelmään. Hän oli varma, että sillä
-täytyi olla oma paikkansa, mutta hän ei voinut älytä, missä se paikka
-oli. Hänen oli luovuttava yrittämästäkin. Kaldaneista johtui hänen
-mieleensä pieni ryhmä heliumilaisia, jotka olivat vannoneet
-kieltäytyvänsä elämän nautinnoista hankkiakseen tietoja. He
-suhtautuivat koko lailla ylimielisesti niihin, joita eivät pitäneet
-yhtä viisaina. Taraa hymyilytti, kun hän muisti, mitä hänen isänsä oli
-kerran heistä huomauttanut; John Carter oli sanonut, että jos joku
-heistä sattuisi pudottamaan itserakkautensa ja se särkyisi, pitäisi
-Heliumia savuttaa kokonainen viikko. Hänen isänsä piti normaalisista
-ihmisistä -- ihmiset, jotka tiesivät liian vähän, ja ihmiset, jotka
-tiesivät liian paljon, olivat molemmat yhtä kiusallisia. Heliumin Tara
-oli tässä suhteessa isänsä kaltainen, sekä tervejärkinen että
-normaalinen.
-
-Ottamatta huomioon hänen omaa vaarallista asemaansa oli tässä
-kummallisessa maailmassa hänestä paljon mielenkiintoista. Rykorit
-herättivät kovasti hänen sääliään ja panivat hänet ankarasti pohtimaan.
-Miten ja millaisesta alkumuodosta ne olivat kehittyneet? Hän tiedusti
-sitä Ghekiltä.
-
-"Kun laulat minulle vielä, niin kerron sen sinulle", vastasi mies. "Jos
-Luud sallisi minun pitää sinut, et kuolisi koskaan. Säilyttäisin sinut
-aina laulamassa itselleni."
-
-Tyttöä ihmetytti se, että hänen äänensä vaikutti niin voimakkaasti
-tuohon olentoon. Noissa tavattoman laajoissa aivoissa oli joku jänne,
-jonka sävelet panivat värähtelemään. Se oli ainoa rengas yhdistämässä
-häntä näihin aivoihin, kun ne olivat erillään rykorista. Rykoria
-hallitessaan niillä saattoi olla muitakin inhimillisiä vaistoja, mutta
-niiden ajatteleminenkin kammotti häntä. Laulettuaan hän jäi odottamaan,
-että Ghek alkaisi puhua. Mies oli pitkän aikaa vaiti, vain tarkastaen
-häntä kamalilla silmillään.
-
-"Eiköhän", hän virkkoi vihdoin, "olisi hauska kuulua teidän rotuunne?
-Laulatteko te kaikki?"
-
-"Melkein kaikki, ainakin jonkun verran", vakuutti tyttö, "mutta teemme
-paljon muutakin mielenkiintoista ja huvittavaa. Me tanssimme, leikimme,
-teemme työtä, rakastamme ja joskus taistelemme, sillä olemme
-soturirotu."
-
-"Rakastatte", kertasi kaldane. "Luultavasti käsitän tarkoituksesi.
-Mutta onneksi olemme me tunteettomia -- ollessamme irrallamme. Rykoria
-vallitessamme -- niin, silloin on kokonaan toista, ja kuunnellessani
-lauluasi ja katsellessasi kaunista ruumistasi ymmärrän, mitä tarkoitat
-rakkaudella. Voisin rakastaa sinua."
-
-Tyttö peräytyi kauemmaksi hänestä. "Lupasit kertoa minulle rykorien
-alkuperästä", hän muistutti.
-
-"Aikakausia sitten", aloitti Ghek, "olivat ruumiimme kookkaammat ja
-päämme pienemmät. Jalkamme olivat hyvin heikot, emmekä jaksaneet
-kävellä nopeasti emmekä kauan. Oli neljällä jalalla liikkuva, typerä
-eläin. Se majaili maaonkaloissa, joihin se kantoi ruokansa, ja me
-kaivoimme käytäviämme niihin onkaloihin ja söimme sen keräämää
-ravintoa. Mutta se ei hankkinut riittävästi kaikille -- itselleen ja
-kaikille niille kaldaneille, jotka elivät sen kustannuksella, joten
-meidän oli lähdettävä ulkosalle saamaan ruokaa. Se oli raskasta puuhaa
-heikoille jaloillemme. Silloin aloimme ratsastaa näiden alkuperäisten
-rykorien selässä. Vihdoin -- siihen kului epäilemättä monia miespolvia
--- kaldanet keksivät keinot ohjatakseen rykoreja, kunnes viimemainitut
-lopulta olivat täydelleen riippuvaisia isäntiensä ylemmistä aivoista,
-jotka ohjasivat niitä hakemaan ravintoa. Ajan vieriessä kävivät
-rykorien aivot yhä pienemmiksi. Niiden korvat kuihtuivat, samoin
-silmät, sillä enää ne eivät niitä tarvinneet -- kaldanet kuulivat ja
-näkivät niiden puolesta. Samoin rykorit asteittain alkoivat kävellä
-takajaloillaan, jotta kaldanet voisivat nähdä kauemmaksi. Aivojen
-supistuessa kutistui pääkin. Ainoa pään elin, jota käytettiin, oli suu,
-ja niinpä se yksin on jäänyt jäljelle. Silloin tällöin joutui
-esi-isiemme käsiin punaisen rodun jäseniä. Kaldanet oivalsivat, kuinka
-paljon kauniimpi ja edullisempi luonnon punaiselle rodulle antama muoto
-oli kuin rykorien kehittymässä oleva vartalo. Älykkään ristisiitoksen
-avulla saatiin nykyiset rykorit. Ne ovat kuin ovatkin yksinomaan
-kaldanein ylivoimaisen järjen tuotteita -- ne ovat ruumiimme, joille
-saamme tehdä mitä haluamme, kuten te saatte menetellä mielenne mukaan
-omiin ruumiisiinne nähden. Mutta meillä on se etu, että meillä on
-ruumiita rajaton määrä. Etkö toivoisi olevasi kaldane?"
-
-Kuinka kauan Heliumin Taraa säilytettiin maanalaisessa kammiossa, siitä
-hänellä ei ollut aavistustakaan. Se aika tuntui hyvin pitkältä. Hän
-söi, nukkui ja silmäili päättymättömiä olentojonoja, joita meni hänen
-vankilansa sisäänkäytävän ohitse. Alaspäin laskeutui kuormitettu jono,
-vieden ylhäältä ruokaa, ruokaa, yhä vain ruokaa. Toinen jono palasi
-tyhjin käsin. Ne nähdessään Tara tiesi, että ylhäällä oli päivä. Kun
-niitä ei näkynyt, tiesi hän, että oli yö ja että banthit raatelivat
-niitä rykoreja, jotka oli edellisenä päivänä jätetty oman onnensa
-nojaan pelloille. Hän alkoi kalveta ja laihtua. Hän ei pitänyt hänelle
-annetusta ravinnosta -- se ei sopinut hänen kaltaisilleen -- eikä hän
-lihomisen pelosta syönyt kovin paljon maukastakaan ruokaa. Lihavuudella
-oli täällä uusi merkitys -- peloittava merkitys.
-
-Ghek huomasi, että hän laihtui ja kalpeni, ja puhui hänelle siitä. Tara
-selitti, ettei hän voinut viihtyä maan alla -- että hänen täytyi saada
-raitista ilmaa ja auringon paistetta; muutoin hän kuihtuisi ja kuolisi.
-Ilmeisesti Ghek kertoi siitä kuninkaalleen, sillä pian sen jälkeen hän
-ilmoitti tytölle kuninkaan määränneen hänet säilytettäväksi tornissa,
-ja sinne hänet siirrettiin. Hän oli hartaasti toivonut, että juuri se
-olisi hänen ja Ghekin välisen keskustelun seuraus. Jo auringon
-näkeminenkin oli jotakin, mutta nyt heräsi hänen rinnassaan toive, jota
-hän ei ollut rohjennut ajatellakaan ollessaan synkeissä sokkeloissa,
-joista hän ei ikinä olisi osannut ulkoiseen maailmaan. Nyt hänellä oli
-hiukkasen toivon aihetta. Ainakin hän näkisi kummut, ja kun hän kerran
-ne näkisi, niin eikö hänelle saattaisi tarjoutua tilaisuus päästä
-niille? Jospa hän vain saisi kymmenen minuuttia -- vain kymmenen
-lyhyttä minuuttia! Lentokone oli vielä siellä -- siitä hän oli varma.
-Vain kymmenen minuuttia, ja hän olisi pelastunut -- ikiajoiksi
-pelastunut tästä hirveästä paikasta. Mutta päivät vierivät, eikä hän
-jäänyt koskaan yksikseen, ei viideksikään minuutiksi.
-
-Usein hän tuumi karkaamista. Jollei olisi ollut bantheja, olisi se
-ollut helppo toteuttaa yöllä. Yöksi Ghek aina irtautui ruumiistaan ja
-vaipui jonkunlaiseen torkkumistilaan. Uneksi sitä ei voinut sanoa,
-ainakaan se ei siltä näyttänyt, sillä hänen luonnottomat silmänsä
-pysyivät muuttumattomina: mutta hän pysyi hiljaa alallaan nurkassa.
-Tuhansia kertoja Heliumin Tara suoritti karkaamisen mielessään. Hän
-syöksähtäisi rykorin luokse ja tempaisi sen hihnoituksessa riippuvan
-miekan. Ennen kuin Ghek aavistaisi hänen tarkoitustaan, olisi hän
-tehnyt sen, ja ennen kuin kaldane ennättäisi hälyttää, iskisi hän
-säilän tuohon kamalan näköiseen päähän. Muutamassa minuutissa hän olisi
-muurin ympäröimällä pihalla. Rykorit eivät osaisi pysäyttää häntä,
-sillä niillä ei ollut aivoja ilmaisemassa niille, että hän aikoi
-karata. Hän oli ikkunasta tarkkaillut pihalta vainioille vievän portin
-avaamista ja sulkemista ja tiesi, miten isoa salpaa liikuteltiin. Hän
-menisi ulos portista ja rientäisi nopeasti kummulle. Se oli niin
-lähellä, ettei häntä saavutettaisi. Kaikki oli niin helppoa! Se olisi
-ollut helppoa, jollei olisi ollut bantheja! Yöllä bantheja ja päivällä
-työntekijöitä pelloilla. Teljettynä torniin ja saamatta tarpeellista
-liikuntoa ja sopivaa ravintoa Tara ei voimistunut, kuten hänen
-vangitsijansa toivoivat. Ghek haastatteli häntä, koettaen saada
-selville, miksi hän ei lihonut ja pyöristynyt, ei näyttänyt edes
-niinkään reippaalta kuin joutuessaan vangiksi. Hänen huolestumisensa
-aiheutui Luudin uudistuneista tiedusteluista ja herätti vihdoin tytön
-mielessä suunnitelman, jolla hän ehkä saattoi hankkia itselleen uuden
-karkaamistilaisuuden.
-
-"Olen tottunut kävelemään raittiissa ilmassa ja auringonpaisteessa",
-sanoi Tara Ghekille. "En voi tulla samanlaiseksi, kuin ennen olin, jos
-minun on aina oltava suljettuna tähän yhteen kammioon, hengittäen
-pilaantunutta ilmaa ja saamatta ruumiinliikettä. Päästäkää minut joka
-päivä auringon paisteessa vainioille kävelemään! Sitten minusta
-varmasti tulee komea ja lihava."
-
-"Sinä karkaisit", huomautti Ghek.
-
-"Mutta miten voisin karata, jos sinä olisit aina seurassani?" kysyi
-tyttö. "Ja jos haluaisinkin karata, niin minne voisin mennä? En edes
-tiedä, missä päin Helium on. Sen täytyy olla hyvin kaukana. Jo
-ensimmäisenä yönä joutuisin banthien käsiin, eikö niin?"
-
-"Niin joutuisit", myönsi Ghek. "Tiedustan sitä Luudilta."
-
-Seuraavana päivänä hän ilmoitti Luudin käskeneen, että tyttö oli
-vietävä vainioille. Hän muka koettaisi sitä kerran nähdäkseen,
-voimistuisiko vanki.
-
-"Jollet liho, noudattaa hän sinut sittenkin", hän selitti, "mutta ei
-käytä sinua ravinnoksi."
-
-Heliumin Taraa puistatti.
-
-Sinä ja useina seuraavina päivinä hänet vietiin tornista pihan läpi
-pelloille. Hän etsi aina valppaasti karkaamistilaisuutta, mutta Ghek
-oli alituisesti ihan hänen vierellään. Häntä ei kuitenkaan estänyt
-yrittämästä siinä määrin miehen läsnäolo kuin se seikka, että aina oli
-paljon työväkeä hänen ja niiden kumpujen välillä, joilla hänet
-lentokoneensa oli. Ghekin käsistä hänen olisi ollut helppo pujahtaa,
-mutta toisia oli liian paljon. Ja eräänä päivänä sitten Ghek
-saattaessaan häntä jaloittelemaan ilmoitti, että se oli viimeinen
-kerta.
-
-"Tänä iltana sinun on mentävä Luudin puheille", hän virkkoi. "Se
-pahoittaa mieltäni, koska en enää saa kuulla lauluasi."
-
-"Tänä iltana!" Tytön ääni tuskin kuului ja värisi kauhusta.
-
-Hän vilkaisi hätäisesti kummuille päin. Ne olivat niin lähellä! Mutta
-välillä olivat ainaiset työntekijät; niitä oli kenties parikymmentä.
-
-"Kävellään tuonne!" hän ehdotti, osoittaen heihin päin. "Haluaisin
-nähdä, mitä he puuhailevat."
-
-"Sinne on liian pitkä matka", esteli Ghek. "Minua vaivaa aurinko. On
-paljon viihtyisämpää täällä, missä voi seisoa tämän puun siimeksessä."
-
-"No niin", virkkoi tyttö. "Jää sinä sitten tänne, ja minä käyn tuolla.
-Siihen en tarvitse kuin hetkisen."
-
-"Ei", vastasi Ghek. "Tulen mukaasi! Tahtoisit karata. Mutta se ei
-onnistu."
-
-"Karkaaminenhan on mahdotonta", huomautti Tara.
-
-"Tiedän sen", myönsi Ghek, "mutta saattaisit koettaa. En halua sinun
-yrittävän. Ehkä meidän on paras heti palata torniin. Minulle kävisi
-huonosti, jos sinä pääsisit karkuun."
-
-Heliumin Tara oivalsi viimeisen tilaisuuden lipuvan käsistään. Tämän
-päivän jälkeen ei hänellä enää olisi mahdollisuutta. Hän mietti jotakin
-tekosyytä houkutellakseen vartijansa edes vähän lähemmäksi kumpuja.
-
-"Paljoa en haluakaan", hän sanoi. "Tänä iltana pyydät minua laulamaan
-itsellesi. Se on viimeinen kerta. Jollet salli minun mennä katsomaan,
-mitä nuo kaldanet tekevät, en enää laula sinulle."
-
-Ghek epäröi. "Sitten pidän sinua koko ajan kiinni käsivarresta", hän
-virkkoi.
-
-"Pidä toki, jos tahdot!" suostui tyttö. "Matkaan nyt!"
-
-He lähtivät työskentelijöitä ja kumpuja kohti. Pieni ryhmä kaivoi
-maasta mukuloita. Tara oli huomannut sen ja pannut merkille, että
-kaivajat olivat melkein aina hyvin kumarassa kammottavat silmät
-suunnattuina möyrittyyn maahan. Hän vei Ghekin hyvin likelle heitä,
-tahtoen muka tarkoin katsoa, miten työ kävi. Koko ajan mies puristi
-lujasti hänen vasenta rannettaan.
-
-"Se on kovin mielenkiintoista", kehui tyttö huokaisten. "Katsos, Ghek!"
-hän jatkoi sitten äkkiä ja osoitti torniin päin. Pitäen edelleen kiinni
-hänestä kaldane kääntyi katsomaan osoitettuun suuntaan. Vikkelästi kuin
-banth ja jännittäen kaikki voimansa iski tyttö samassa oikean nyrkkinsä
-Ghekin pehmeään takaraivoon kauluksen rajaan. Iskulla oli toivottu
-teho, kaldane kirposi irti rykorista ja kierähti maahan. Heti
-heltisivät sormet tytön ranteesta; ruumis, jota Ghekin aivot eivät enää
-hallinneet, haparoi hetkisen umpimähkään sinne ja tänne, vaipui sitten
-polvilleen ja kellahti lopulta selälleen. Mutta Heliumin Tara ei jäänyt
-tarkkailemaan tekonsa seurauksia. Heti kun sormet irtaantuivat hänen
-ranteestaan, hän syöksyi kiitämään kumpuja kohti. Samassa pääsi Ghekin
-huulilta varoitusvihellys; vastaukseksi ponnahti työskentelijöitä
-pystyyn, yksi melkein ihan tytön edessä. Hän vältti ojennetut kädet ja
-riensi jälleen kumpuja ja vapautta kohti, mutta hänen jalkansa sattui
-kuokkamaiseen työaseeseen, jollaisilla maata käännettiin ja joka oli
-jätetty maahan puolittain mullan peittoon. Hetkisen hän jatkoi
-juoksuaan, rajusti koettaen saada takaisin tasapainonsa, mutta hänen
-jalkansa sekaantuivat vakoihin -- hän kompastui jälleen ja kellahti
-tällä kertaa kumoon. Kun hän ponnistautui noustaksensa pystyyn,
-heittäytyi hänen niskaansa raskas ruho, tarttuen hänen käsivarsiinsa.
-Seuraavalla hetkellä hän oli saarrettu, hänet kiskottiin seisomaan, ja
-katsahtaessaan ympärilleen hän näki Ghekin ryömivän pitkänään viruvan
-rykorinsa luokse. Pian oli Ghek hänen vierellään.
-
-Ghekin kamalan näköiset kasvot, jotka eivät voineet kuvastaa
-mielenliikutuksia, eivät lainkaan osoittaneet, mitä hänen laajoissa
-aivoissaan liikkui. Hautoiko hän mielessään kiukkuisia vihan ja koston
-ajatuksia? Heliumin Tara ei kyennyt sitä arvaamaan eikä siitä
-välittänytkään. Pahin oli tapahtunut. Hän oli koettanut karata, mutta
-se ei ollut onnistunut. Enää hän ei saisi toista tilaisuutta.
-
-"Tule!" komensi Ghek. "Palataan torniin." Hänen äänensä pysyi kolkon
-yksitoikkoisena. Se oli pahempaa kuin kiukku, sillä se ei lainkaan
-paljastanut hänen aikeitaan. Se vain lisäsi Taran kauhua noita isoja
-aivoja kohtaan, joille inhimilliset tunteet olivat tyyten vieraat.
-
-Ja niin hänet taaskin laahattiin vankeuteen torniin, ja Ghek ryhtyi
-jälleen vartioimaan, kyyröttäen oven pielessä, mutta nyt hänellä oli
-kädessään paljas miekka, eikä hän eronnut rykoristaan muulloin kuin
-siirtyäkseen toisen tänne hankkimansa olkapäille edellisen osoittaessa
-väsymyksen merkkejä. Tyttö istui, silmäillen häntä. Ghek ei ollut
-kohdellut häntä tylysti, mutta Tara ei tuntenut kiitollisuutta, silti
-ei myöskään vihaa vartijaansa kohtaan. Nuo aivot, joilla ei itsellään
-ollut mitään hienompia tunteita, eivät herättäneet niitä hänessäkään.
-Hän ei voinut olla niille kiitollinen, ei pitää niistä eikä vihata
-niitä. Hänellä oli vain aina sama hellittämätön kauhun tunne niiden
-läheisyydessä. Hän oli kuullut suurien tiedemiesten pohtivan punaisen
-rodun tulevaisuutta ja muisti jonkun heistä väittäneen, että
-lopullisesti olisivat aivot ihmisessä yksinomaan vallitsevina. Enää ei
-sitten olisi vaistomaisia tekoja eikä mielenliikutuksia; mitään ei
-tehtäisi tunteiden pakotuksesta. Järki päinvastoin ohjaisi kaikkia
-toimiamme. Tämän teorian puolustaja pahoitteli sitä, ettei hän saisi
-nauttia sellaisen tilan siunauksista, joka hänen mielestään muuttaisi
-ihmiskunnan elämän ihanteelliseksi.
-
-Heliumin Tara toivoi sydämensä pohjasta, että oppinut tiedemies olisi
-ollut täällä perinpohjaisesti kokeakseen, minkälaiset olisivat hänen
-ennustuksensa toteutumisen käytännölliset seuraukset. Jos oli tarjolla
-vain puhtaasti ruumiillinen rykor ja puhtaasti henkinen kaldane, ei
-ollut paljoakaan valinnan varaa. Mutta viehättävin olomuoto oli
-onnellinen keskiväli, normaalinen, epätäydellinen ihminen, jollaisen
-hän tunsi. Ne idealistit -- hän arveli -- jotka toivovat ihmiskunnan
-kokonaisuudessaan missään vaiheessaan tulevan täydelliseksi, koska he
-täällä voisivat nähdä, että ehdoton täydellisyys on yhtä vähän
-toivottava kuin sen vastakohtakin.
-
-Heliumin Taran mielessä risteilivät synkät ajatukset hänen odottaessaan
-Luudin kutsua, joka saattoi merkitä hänelle vain yhtä seikkaa:
-kuolemaa. Hän aavisti, mitä varten hänet kutsuttaisiin, ja tiesi, että
-hänen oli keksittävä keino tuhotakseen itsensä, ennen kuin se ilta
-olisi kulunut. Mutta sittenkin hän toivoi ja takertui kiinni elämään.
-Hän ei nujertuisi, ennen kuin muuta keinoa ei olisi. Kerran hän pani
-Ghekin hätkähtämään huudahtamalla ääneen melkein rajusti: "Minä elän
-vielä!"
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi kaldane.
-
-"Tarkoitan sitä, mitä sanoin", vastasi tyttö. "Elän vielä, ja niin
-kauan kun elän, saatan keksiä jonkun keinon. Kuoleman jälkeen ei enää
-ole toivoa."
-
-"Saatat keksiä keinon -- mitä varten?" tiedusti Ghek.
-
-"Pelastaakseni henkeni, päästäkseni vapauteen ja oman kansani pariin",
-oli vastaus.
-
-"Ei kukaan, joka on tullut Bantoomiin, pääse sieltä milloinkaan",
-murahti toinen.
-
-Tara ei vastannut, ja jonkun ajan kuluttua puhkesi Ghek uudelleen
-puhumaan. "Laula minulle!" hän pyysi.
-
-Tytön laulaessa tuli neljä soturia viemään häntä Luudin luokse. He
-käskivät Ghekin jäädä paikoilleen.
-
-"Minkä tähden?" kysyi hän.
-
-"Luud on sinuun tyytymätön", vastasi eräs sotureista.
-
-"Mistä syystä?" tiedusti Ghek.
-
-"Olet paljastanut, että järkeilykykysi ei ole pettämätön. Olet sallinut
-tunteen vaikuttaa itseesi ja siten osoittanut olevasi vajavainen.
-Tiedät, mikä on vajavaisten kohtalo."
-
-"Tiedän kyllä, mikä on vajavaisten kohtalo, mutta minä en ole
-vajavainen", puolustihe Ghek.
-
-"Olet sallinut vangin kurkusta lähtevien omituisten äänien miellyttää
-ja mairitella itseäsi, vaikka olet hyvin tiennyt, etteivät ne ole
-millään tavoin johdonmukaisen järkeilyn yhteydessä. Sellaisenaan se jo
-on anteeksiantamattoman heikkouden merkki. Sitten, epäilemättä
-epäjohdonmukaisen tunteen vaikutuksesta, sallit vangin edetä
-vainioilla sellaiseen kohtaan, jossa hän voi yrittää karata, melkein
-menestyksellisesti. Jollei oma järkeilykykysi olisi puutteellinen,
-todistaisi se sinulle, ettet ole kelvollinen. Luonnollinen,
-järjenmukainen seuraus on tuhoaminen. Senvuoksi sinut tuhotaan
-sellaisella tavalla, että se esimerkki on siunauksellinen kaikille
-muille Luudin yhdyskunnan kaldaneille. Siihen saakka on sinun pysyttävä
-täällä."
-
-"Olet oikeassa", myönsi Ghek. "Olen täällä siihen saakka, kunnes Luud
-näkee hyväksi tuhota minut järkevimmällä tavalla."
-
-Heliumin Tara loi häneen kummastuneen katseen poistuessaan soturien
-saattamana kammiosta. Olkansa ylitse hän huusi taakseen: "Muista, Ghek,
-että vielä elät!" Sitten hänet loputtomia tunneleja myöten vietiin
-odottavan Luudin luokse.
-
-Kun hänet opastettiin kuninkaan eteen, kyykötti tämä huoneen nurkassa
-kuudella hämähäkin jalallaan. Vastaisen seinän vieressä virui hänen
-rykorinsa, jonka kaunista vartaloa somisti upea hihnoitus -- elottomana
-möhkäleenä ilman ohjaavaa kaldanea. Luud lähetti pois soturit, jotka
-olivat tuoneet vangin. Sitten hän tuijotti tyttöön hirveillä silmillään
-virkkamatta vähään aikaan mitään. Heliumin Tara ei voinut muuta kuin
-odottaa. Hän saattoi vain arvailla, mitä oli tulossa. Sitten kun se
-tapahtuisi, olisi kyllä aikaa kohdata se. Ei ollut lainkaan
-tarpeellista ajatella loppua ennakolta. Äkkiä alkoi Luud puhua.
-
-"Mietit karkaamista", hän sanoi soinnuttomaan, ilmeettömän
-yksitoikkoiseen tapaansa, joka on välttämätön seuraus, jos suullisesti
-ilmaistaan tunnevaikutuksista vapaata järkeä. "Sinä et pääse karkuun.
-Olet ainoastaan kahden epätäydellisen osan -- epätäydellisten aivojen
-ja epätäydellisen ruumiin -- yhtymä. Ne kaksi eivät voi olla yhdessä
-täydessä muodossaan. Tuossa näet täydellisen ruumiin." Hän osoitti
-rykoria. "Sillä ei ole aivoja. Tässä" -- hän kohotti toisia saksiaan
-päätänsä kohti -- "ovat täydelliset aivot. Ne eivät kaipaa ruumista
-toimiakseen moitteettomasti ja asianmukaisesti aivoina. Haluaisit panna
-heikon järkesi kilpasille minun järkeni kanssa! Parhaillaankin
-suunnittelet minun surmaamistani. Jollet saa sitä tehdyksi, aiot tappaa
-itsesi. Saat nähdä, miten henki hallitsee ainetta. Minä olen henki.
-Sinä olet ainetta. Aivosi ovat liian heikot ja kehittymättömät
-ansaitakseen aivojen nimeä. Olet sallinut tunteen sanelemien,
-harkitsemattomien tekojen heikentää niitä. Ne ovat tyyten arvottomat.
-Ne eivät kykene juuri lainkaan ohjaamaan olemassaoloasi. Sinä et tapa
-minua. Et tapa itseäsi. Kun minä olen tehnyt sinulle, mitä tahdon,
-sitten sinut surmataan, jos se on järjen vaatimusten mukaan tehtävä.
-Sinulla ei ole aavistustakaan, miten valtava voima piilee huippuunsa
-kehittyneissä aivoissa. Katso tuota rykoria. Sillä ei ole aivoja.
-Omasta aloitteestaan se kykenee liikkumaan vain vähän. Se vie ruuan
-suuhunsa synnynnäisen, koneellisen vaistonsa nojalla, jonka olemme
-jättäneet sille. Mutta itse se ei löytäisi ruokaa. Meidän on pantava
-ravintoa sen ulottuville ja aina samaan paikkaan. Jos laskisimme ruokaa
-sen jalkojen juureen ja jättäisimme sen yksin, niin se kuolisi nälkään.
-Mutta nyt näet, mitä todelliset aivot saavat aikaan." Hän käänsi
-katseensa rykoriin ja kyyrötti paikallaan, tuijottaen tuohon
-tunnottomaan lihaskasaan. Tytön kauhuksi päätön ruumis alkoi äkkiä
-liikkua. Se nousi verkkaisesti pystyyn ja asteli lattian poikki Luudin
-luokse, kumartui ja otti kammottavan pään käsiinsä, nosti sen
-olkapäilleen ja sijoitti sen kohdalleen.
-
-"Mitä mahdollisuuksia sinulla on yrittää tällaista voimaa vastaan?"
-kysyi Luud. "Samoin kuin rykorille voin tehdä sinullekin."
-
-Heliumin Tara ei vastannut mitään. Ilmeisesti oli sanallinen vastaus
-tarpeeton.
-
-"Epäilet kykyäni!" totesi Luud. Niin asianlaita olikin, vaikka tyttö
-oli sitä vain ajatellut -- hän ei ollut sitä lausunut.
-
-Luud meni huoneen toiseen päähän ja laskeutui pitkäkseen. Sitten hän
-irtaantui ruumiista ja ryömi lattian ylitse saman pyöreän aukon
-kohdalle, josta tyttö oli nähnyt hänen ilmestyvän silloin, kun hänet
-oli ensi kerran tuotu Luudin puheille. Sinne hän seisahtui ja suuntasi
-peloittavat silmänsä Taraan. Hän ei puhunut mitään, mutta hänen
-katseensa tuntui tunkeutuvan suoraan tytön aivoihin. Tara tunsi melkein
-vastustamattoman voiman pakottavan häntä kaldanea kohti. Hän ponnisti
-sitä vastaan ja koetti kääntää silmänsä toisaalle, mutta ei voinut.
-Tuntui siltä kuin olisi kaamea lumousvoima sitonut hänen katseensa
-hänen edessään olevien isojen aivojen kiiluviin, luomettomiin silmiin.
-Hitaasti, rimpuillen joka askeleella tuskaisesti vastaan, hän siirtyi
-kammottavaa hirviötä kohti. Hän koetti huutaa kovasti herättääkseen
-puutuneet sielunkykynsä, mutta hänen huuliltaan ei päässyt ääntäkään.
-Jos nuo silmät kääntyisivät toisaalle vain hetkeksikään, niin silloin
-hän, sen hän tunsi, saisi takaisin kyvyn ohjata itse askeleensa. Mutta
-silmien katse ei kertaakaan siirtynyt pois hänestä. Se vain tuntui
-uppoavan yhä syvemmälle häneen, imien itseensä hänen hermostonsa
-hallinnan viimeisetkin rippeet.
-
-Hänen lähestyessään päätä se peräytyi verkalleen hämähäkinjaloillaan.
-Hän pani merkille, että sen sakset huojuivat hitaasti edestakaisin, kun
-se peräytyi, yhtenään peräytyi seinässä olevaan pyöreään aukkoon.
-Täytyikö hänen seurata sitä sinnekin? Mikä uusi ja nimetön kauhu piili
-tuolla salakammiossa? Ei! Hän ei tekisi sitä. Mutta ennen kuin hän ehti
-seinäviereen, huomasi hän olevansa nelin kontin ja ryömivänsä suoraan
-reikään, josta silmät yhäti tuijottivat häneen. Aukon suulla hän
-ponnisti vielä viimeisen kerran sankarillisesti, jännittäytyen häntä
-eteenpäin vetävää voimaa vastaan; mutta lopulta hän sortui. Päästäen
-ähkäisyn, jota seurasi nyyhkytys, Heliumin Tara meni aukosta sen takana
-olevaan huoneeseen.
-
-Aukko oli parhaiksi niin laaja, että hän mahtui siitä sisälle. Sen
-toisella puolen hän havaitsi joutuneensa pieneen kammioon. Hänen
-edessään kyykötti Luud. Vastaisen seinän vieressä loikoi kookas,
-kaunis, miespuolinen rykor, jonka yllä ei ollut lainkaan hihnoja.
-
-"Nyt näet", virkkoi Luud, "kuinka turhaa sinun on niskuroida."
-
-Sanat tuntuivat hetkiseksi laukaisseen häntä sitoneen lumouksen.
-Nopeasti hän käänsi silmänsä toisaalle.
-
-"Katso minua silmiin!" komensi Luud.
-
-Heliumin Tara piti katseensa poispäin suunnattuna. Hän tunsi saaneensa
-uutta voimaa tahi ainakin kaldanen häneen kohdistaman vallan
-heikentyneen. Oliko hän sattumalta saanut selville salaisuuden, jonka
-avulla tuo olento pystyi niin kammottavasti hallitsemaan hänen
-tahtoaan? Hän ei rohjennut toivoa. Katse toisaalle käännettynä hän
-pyörähti samaan aukkoon päin, josta nuo inhoittavat silmät olivat
-vetäneet hänet perässään. Uudelleen Luud komensi häntä pysähtymään,
-mutta ääni yksin ei lainkaan tehonnut häneen. Se ei vaikuttanut samoin
-kuin silmät. Hän kuuli Luudin viheltävän ja arvasi hänen kutsuvan apua.
-Mutta koska hän ei uskaltanut katsoa sinnepäin, ei hän nähnyt kaldanen
-kääntyvän ja tähtäävän katseensa peräseinän vieressä viruvaan
-kookkaaseen, päättömään ruumiiseen.
-
-Tyttö oli vieläkin hiukan olennon vaikutuksen lumoissa -- hänen
-sielunkykynsä eivät vielä olleet täysin ja riippumattomasti hänen
-omassa vallassaan. Hän liikkui kuin kamalan painajaisen vaivaamana --
-se kävi hitaasti, tuskallisesti, ikäänkuin jokaista jäsentä olisi
-estänyt raskas paino tahi kuin hän olisi raahannut ruumistaan tahmeassa
-nesteessä. Aukko oli lähellä, oi, niin lähellä, mutta ponnistelipa hän
-kuinka hyvänsä, hän ei sittenkään tuntunut huomattavasti etenevän sitä
-kohti.
-
-Hänen takanaan ryömi isojen aivojen ilkeän voiman kannustama, päätön
-vartalo nelin kontin häneen päin. Vihdoinkin hän oli aukolla. Jokin
-ääni kuiskasi hänelle, että kun hän vain pääsisi sen toiselle puolelle,
-olisi kaldanen mahti murrettu. Hän oli jo melkein ennättänyt viereiseen
-huoneeseen, kun hän tunsi vankan kouran puristuvan nilkkansa
-ympärille. Rykor oli ojentanut kätensä ja tarttunut häneen, ja vaikka
-hän rimpuilikin vastaan, kiskoi se hänet takaisin toiseen kammioon
-Luudin luokse. Se piti häntä tiukasti kiinni, veti hänet lähelle
-itseään ja alkoi sitten hänen kauhukseen hyväillä häntä.
-
-"Nyt näet", kuuli hän Luudin soinnuttoman äänen lausuvan, "kuinka
-hyödytöntä on vastustaa ja mikä rangaistus siitä koituu."
-
-Heliumin Tara koetti puolustautua, mutta hänen lihaksensa olivat
-surkean heikot verrattuina tähän raa'an voiman aivottomaan
-ruumiillistumaan. Mutta sittenkin hän taisteli, taisteli toivottoman
-rusentavaa ylivoimaa vastaan kantamansa ylvään nimen kunnian puolesta
--- taisteli yksin, hän, jota pelastaakseen mahtavan valtakunnan
-soturit, Marsin ritarillisten kansojen kukka, olisivat ilomielin
-panneet henkensä alttiiksi.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Pöyristyttävä näky
-
-
-Risteilijä "Vanator" kiiti eteenpäin myrskyssä. Oli suorastaan luonnon
-oikku, ettei rajuilman voima ollut paiskannut sitä maahan tahi
-mykertänyt sitä sotkuiseksi hylyksi. Koko myrskyn ajan se heittelehti
-avuttomana hirveän vihurin puskemilla tuuliaalloilla. Mutta kestetyistä
-vaaroista ja vaiheista huolimatta säilyivät se ja sen miehistö
-ikäänkuin ihmeen kautta viimeiselle tunnille ennen hirmumyrskyn
-tyyntymistä. Sitten sattui onnettomuus, joka oli todella rusentava
-"Vanatorin" miehistölle ja Gatholin kuningaskunnalle.
-
-Miehet eivät olleet saaneet ruokaa eivätkä juomaa Heliumista
-lähdettyään, ja heitä oli temmottu ja sysitty kiinnityshihnoissaan,
-niin että he olivat lopen nääntyneet. Myrskyssä sattuneen lyhyen,
-tyynen hetken aikana yritti eräs miehistöstä päästä majoituspaikkaansa
-irroitettuaan hihnat, jotka olivat pitäneet häntä epävarmassa turvassa
-kannella. Teko sellaisenaan oli määräysten suoranaista rikkomista, ja
-miehistön muiden jäsenten silmissä näytti sen seuraus, joka tuli
-peloittavan äkkiä, nopealta ja hirveältä rangaistukselta. Tuskin oli
-mies ennättänyt päästää varmuushihnat auki, ennen kuin myrskyhirviön
-raju käsi kiertyi laivan ympärille, pyöritellen sitä ympäri, ja
-uhkarohkea soturi suistui laidan ylitse ensimmäisessä kellahduksessa.
-
-Laivan alituinen heiluminen ja nuokkuminen ja väkevä tuuli oli
-irroittanut hyökkäys- ja maihinlaskuköysistön kiinnityksistään,
-ja nyt se laahautui mukana laivan pohjan alla sekavana nuora- ja
-hihnarykelmänä. Milloin "Vanator" pyörähti täydelleen ympäri, kiertyi
-se aluksen rungon ympärille, kunnes taas uusi pyörähdys päinvastaiseen
-suuntaan tahi itse tuuli jälleen irroitti sen kannesta myrskyn
-liehuttamana laahaamaan eteenpäin kiitävän aluksen alla.
-
-Soturi putosi sen sekaan, ja kuten hukkuva tarttuu oljenkorteen,
-tarrautui mies köysiin, jotka pidättivät hänet ja keskeyttivät hänen
-putoamisensa. Hän takertui nuoriin epätoivon voimilla, rimpuillen
-vimmatusti sotkeakseen niihin jalkansa ja vartalonsa. Joka kerta kun
-laiva heilahti, olivat hänen kätensä vähällä hellitä otteestaan, ja
-vaikka hän olikin varma, että vihdoin niin kävisi ja hän syöksyisi
-maahan, taisteli hän kumminkin toivottoman hurjasti surkeista
-sekunneista, jotka vain pidensivät hänen tuskiaan. Tämä näky kohtasi
-Gatholin Gahanin katsetta, kun hän kurkisti "Vanatorin" huojuvan kannen
-reunalta nähdäkseen miten soturille oli käynyt. Lähellä häntä heilui
-laivan kupeesta riippuva laskeutumishihna, joka ei ollut sotkeutunut
-sekavaan rykelmään, ja sen alapäässä oli koukku. Yhdellä silmäyksellä
-käsitti Gatholin jed tilanteen. Hänen allaan katseli yksi hänen
-miehistään kuolemaa silmästä silmään. Jedin ulottuvilla oli keino,
-jolla voi antaa apua.
-
-Hän ei empinyt silmänräpäystäkään. Hän kiskaisi ympäriltään
-kiinnityshihnat, tarttui laskeutumisköyteen ja liukui alas laivan
-reunalta. Liehuen kuin vinhasti liikkuvan heilurin pallo hän kuppuroi
-laajoissa kaarissa sinne tänne lähes tuhannen metrin korkeudessa
-Barsoomin pinnan yläpuolella. Vihdoin tapahtui se, mitä hän oli
-toivonut. Hän joutui niiden köysien ulottuviin, jossa soturi vieläkin
-pysytteli, vaikka hänen voimansa uupuivat nopeasti. Sujauttaen toisen
-jalkansa sekavien nuorien muodostamaan silmukkaan Gahan veti itsensä
-niin likelle, että sai tartutuksi miehen lähellä olevaan köyteen.
-Jaksaen hädin tuskin säilyttää tämän uuden otteensa jed veti hitaasti
-kieppuun laskeutumishihnaa, jota myöten hän oli kiivennyt, kunnes sai
-käteensä sen päässä olevan koukun. Sen hän kiinnitti soturin
-hihnoituksen renkaaseen, ennättäen tehdä sen juuri parhaiksi, ennen
-kuin miehen tarmottomat sormet kirposivat köysistä.
-
-Hän oli pelastanut alamaisensa hengen ainakin toistaiseksi, ja nyt hän
-kiinnitti huomionsa oman turvallisuutensa varmentamiseen. Rykelmään,
-jossa hän riippui, oli selvittämättömästi sotkeutunut useita
-samanlaisia laskeutumiskoukkuja kuin se oli, jonka hän oli kiinnittänyt
-soturin hihnoitukseen, ja jollakin niistä hän aikoi turvata itsensä
-siihen saakka, kunnes myrsky vaimenisi siksi paljon, että hän voisi
-kavuta kannelle. Mutta kun hän parhaillaan tavoitteli likellään
-kieppuvaa koukkua, osui laivaan uusi raivoisa myrskyn puuska, köydet
-alkoivat liehua kuin piiskan siimat ison aluksen heilahdellessa, ja
-ilmassa kiitävä raskas metallikoukku kolahti suoraan Gatholin jedin
-silmien väliin.
-
-Gahan pyörtyi, hänen sormensa irtaantuivat köysistä, ja hän suistui
-kuolevan Marsin ohuen ilman läpi maata kohti, joka oli lähes tuhannen
-metrin päässä hänen allaan, samalla kun keinuvan "Vanatorin" kannella
-hänen uskolliset soturinsa pitelivät kiinni tukihihnoistaan
-aavistamatta rakastetun johtajansa kohtaloa. Ja vasta yli tunnin
-kuluttua, myrskyn tuntuvasti tyynnyttyä, he oivalsivat menettäneensä
-hänet ja saivat tiedon hänen uhrautuvasta sankariteostaan, joka oli
-koitunut hänen tuhokseen. Nyt oli "Vanator" pystyssä voimakkaan, mutta
-tasaisen tuulen ajaessa sitä eteenpäin. Soturit olivat irroittaneet
-kiinnityshihnansa, ja päällystö otti selkoa vahingoista ja vaurioista.
-Äkkiä kuului laivan ulkopuolelta heikkoa huutoa, ja kannellaolijain
-huomio kiintyi aluksen alapuolella köysistössä riippuvaan mieheen.
-Voimakkain käsin hänet hinattiin alukseen, ja vasta sitten sai
-"Vanatorin" miehistö tiedon jedinsä sankaruudesta ja lopusta. He
-saattoivat vain hyvin epämääräisesti arvioida, kuinka pitkän matkan he
-olivat kiitäneet hänen putoamisensa jälkeen, eivätkä myöskään kyenneet
-palaamaan etsiäkseen häntä, koska heidän laivansa oli kelvottomassa
-kunnossa.
-
-Entä Gahan, Gatholin jed -- miten oli hänen käynyt? Hän putosi kuin
-kivi noin kolmesataa metriä, mutta sitten kietaisi myrsky hänet
-jättiläisotteeseensa ja kantoi häntä jälleen ylöspäin. Ikäänkuin
-vihurin kiidättämä paperipala hän leijaili ilmassa tuulen leikkileluna.
-Se pyöritteli häntä sinne tänne, milloin nostaen, milloin laskien;
-mutta luonnonvoimien jokaisen puuskan jälkeen hän oli aina lähempänä
-maata. Hirmumyrskyn oikut ovat niissä sääntönä, sillä sellaiset myrskyt
-itsekin ovat luonnon oikkuja. Ne kiskovat jättiläispuita juurineen ja
-pirstovat niitä, mutta samalla kertaa ne kuljettavat hentoja lapsia
-kilometrien päähän ja laskevat ne vahingoittumattomina maahan.
-
-Ja niin kävi Gatholin Gahanillekin. Hän oli joka hetki, odottanut
-paiskautuvansa kuoliaaksi maahan, mutta huomasikin äkkiä keveästi
-tupsahtaneensa kuivuneen merenpohjan pehmeälle, keltaiselle sammalelle,
-saamatta järkyttävästä seikkailusta sen pahempaa vammaa kuin vähäisen
-kuhmun otsaansa, johon metallikoukku oli osunut. Voiden tuskin uskoa,
-että kohtalo oli ollut hänelle niin lempeä, jed nousi hitaasti pystyyn
-ikäänkuin olisi ollut enemmän kuin puolittain varma siitä, että hänen
-luunsa olivat katkenneet ja murtuneet eivätkä voisi kannattaa hänen
-painoaan. Mutta hän oli vahingoittumaton. Hän silmäili ympärilleen,
-koettaen turhaan saada selville, mihin oli joutunut Ilma oli täynnä
-lentävää pölyä ja sirpaleita. Aurinkoa ei näkynyt. Hän näki vain
-muutamien kymmenien metrien laajuudelta ympärillään keltaista sammalta
-ja tomun täyttämää ilmaa. Parin sadan metrin päässä hänestä millä
-suunnalla tahansa saattoivat kohota jonkun suurkaupungin muurit, eikä
-hänellä olisi ollut siitä aavistustakaan. Hänen oli hyödytöntä lähteä
-liikkeelle, ennen kuin ilma kirkastuisi, koska hän ei tietäisi, mihin
-suuntaan olisi menossa. Niinpä hän oikaisihe sammalelle odottamaan,
-miettien, miten hänen sotureilleen ja laivalleen oli käynyt, paljoakaan
-ajattelematta omaa tukalaa asemaansa. Hänen hihnoitukseensa
-kiinnitettyinä olivat hänen miekkansa, pistoolinsa ja tikarinsa, ja
-repussaan hänellä oli pieni määrä tiivistettyä muonaa, joka on osana
-Barsoomin soturien varuksissa. Kun hänellä oli nämä välineet
-harjaantuneiden lihasten, uljaan rohkeuden ja lannistumattoman
-mielen lisäksi, oli hän valmis voittamaan kaikki häntä odottavat
-vastoinkäymiset pyrkiessään Gatholiin, jonka suunnasta ja etäisyydestä
-hänellä ei ollut aavistustakaan. Tuuli tyyntyi nopeasti, ja samaa mukaa
-hälveni pöly, joka pimitti maiseman. Hän oli varma siitä, että myrsky
-oli ohitse, mutta häntä harmitti näköpiirin suppeudesta aiheutunut
-pakollinen toimettomuus. Mutta ilma ei sanottavasti seestynyt ennen yön
-tuloa, joten hänen oli pakko odottaa uutta päivää samalla paikalla,
-johon myrsky oli hänet laskenut. Kun hänellä ei ollut vuodevaippoja
-eikä -turkiksia, ei hänen yönsä ollut lähimainkaan mukava, ja
-sekaantumattomin huojennuksen tuntein hän näki äkkiä valkenevan aamun
-sarastavan. Ilma oli nyt kirkas, ja uuden päivän valossa hän näki joka
-taholle ympärilleen leviävän aaltoilevan tasangon, samalla kun
-luoteisessa epäselvästi häämöitti matalien kumpujen ääriviivoja.
-Gatholin kaakkoispuolella oli sellainen seutu, ja kun Gahan myrskyn
-suunnan ja nopeuden nojalla otaksui sen tuoneen hänet sen seudun
-läheisyyteen, oletti hän Gatholin olevan nyt näkemäinsä kukkuloiden
-takana, vaikka se todellisuudessa oli kaukana koillisessa.
-
-Gahan sai kävellä tasankoa myöten kaksi päivää, ennen kuin saapui
-kukkuloille, joiden laelta hän toivoi näkevänsä oman maansa. Mutta
-siellä häntä kohtasi pettymys. Hänen edessään levisi toinen tasanko,
-vieläkin laajempi kuin se, jonka ylitse hän oli juuri tullut, ja sen
-takana taaskin kukkuloita. Yhdessä olennaisessa suhteessa tämä tasanko
-erosi siitä, joka oli jäänyt hänen taakseen: siinä oli siellä täällä
-yksinäisiä kumpuja, Mutta varmana siitä, että Gathol oli jossakin sillä
-suunnalla, johon hän oli lähtenyt, hän laskeutui laaksoon ja suuntasi
-askeleensa luoteiseen päin.
-
-Viikkokausia Gatholin Gahan samosi laaksojen poikki ja kumpujen ylitse,
-etsien jotakin tuttua maamerkkiä, joka opastaisi hänet kotimaahansa,
-mutta jokaisen uuden harjanteen laella avautui hänelle aina uusi, outo
-näköala. Hän näki eläimiä vain vähän eikä ihmisiä ollenkaan, ja alkoi
-vihdoin uskoa joutuneensa siihen muinaisen Barsoomin taruihin
-kiedottuun osaan, joka oli vanhojen jumaliensa kirouksessa -- aikoinaan
-rikkaaseen ja hedelmälliseen maahan, jonka kansa ylpeydessään ja
-röyhkeydessään oli kieltänyt jumalansa ja rangaistukseksi siitä kuollut
-sukupuuttoon.
-
-Mutta eräänä päivänä hän sitten noustuaan matalille kummuille näki
-edessään asutun laakson, jossa oli puita, viljeltyjä vainioita ja
-kivimuurien ympäröimiä, omituisen muotoisia torneja. Pelloilla oli
-työssä ihmisiä, mutta hän ei rientänyt heitä tervehtimään. Sitä ennen
-hänen oli saatava heistä enemmän selkoa ja tiedettävä, saattoiko heidän
-olettaa olevan ystäviä vaiko vihamiehiä. Piiloisan pensaston suojassa
-hän ryömi edulliselle tähystyskohdalle kauemmaksi laaksoon
-pistäytyvälle kummulle ja jäi sinne vatsalleen makaamaan tarkkaillen
-lähinnä häntä työskenteleviä ihmisiä. He olivat vieläkin kaukana
-hänestä, eikä hän eroittanut heitä oikein hyvin, mutta heissä oli
-jotakin sellaista, mikä hipoi luonnottomuutta. Heidän päänsä näyttivät
-suhteettomilta -- ruumiiseen verrattuina liian isoilta. Hän makasi
-pitkän aikaa tähystämässä, ja yhä varmemmaksi syöpyi häneen vakaumus,
-etteivät nuo olennot olleet samanlaisia kuin hän ja että olisi
-ajattelematonta uskaltautua heidän sekaansa. Äkkiä hän näki, että
-lähimmän muurin portista ilmestyi pari, joka sitten verkkaisesti
-lähestyi likinnä hänen piilokumpuaan työskentelevää seuruetta. Hän
-huomasi heti, että toinen heistä oli erilainen kuin kaikki muut.
-Niinkin pitkän matkan päässä Gahan havaitsi, että hänen päänsä oli
-pienempi, ja parin lähestyessä kävi yhä varmemmaksi, että hänen
-hihnoituksensa oli toisenlainen kuin hänen kumppaninsa ja maata
-muokkaavien olentojen.  Pari pysähtyi usein nähtävästi väitellen,
-ikäänkuin toinen olisi tahtonut edetä siihen suuntaan, johon he
-tulivat, toisen taas estellessä. Mutta joka kerta sai pienempi toisen
-vastahakoisesti suostumaan, ja niin he etenivät yhä kauemmaksi
-portista, josta olivat tulleet, ja joutuivat yhä likemmäksi
-niitä työntekijöitä, jotka ahersivat lähinnä Gatholin Gahanin
-tarkkailukukkulaa. Äkkiä sitten pienempi olento iski kumppaniaan
-päähän. Kauhistuksekseen Gahan näki viimemainitun pään putoavan maahan;
-ruumis huojui ja kellahti kumoon. Gahan nousi puolittain pystyyn
-piilopaikastaan nähdäkseen paremmin, mitä laaksossa tapahtui. Olento,
-joka oli kaatanut seuralaisensa, riensi rajusti sitä kumpua kohti,
-jolla hän piileksi, ja väisti häntä tavoittavaa työläistä. Gahan toivoi
-pakenijan saavuttavan vapautensa, vaikka hän ei osannut selittää, mistä
-se toivo johtui; lähempää katsottuna pakenija kuitenkin näytti joka
-suhteessa olevan samanrotuinen kuin hän itse. Mutta sitten karkulainen
-kompastui, lennähti pitkälleen, ja heti olivat takaa-ajajat hänen
-kimpussaan. Samassa Gahanin katse jälleen osui pakenijan kaatamaan
-olentoon. Mitä kauhistusta hän nyt näkikään? Vai tekivätkö hänen
-silmänsä hänelle kaamean kepposen? Ei; vaikka se oli mahdotonta, oli se
-totta sittenkin -- pää siirtyi hitaasti vartalon luokse. Se sijoittui
-olkapäille, ruumis nousi, ja näköjään aivan vahingoittumattomana olento
-juoksi vikkelästi onnettoman vangin luokse, jota hänen kumppaninsa
-parhaillaan kiskoivat pystyyn.
-
-Tähyilijä näki olennon tarttuvan vankinsa käsivarteen ja saattoi
-niinkin pitkän välimatkan päästä eroittaa, että viimemainitun ryhdistä
-kuvastui lamaannusta ja äärimmäistä toivottomuutta, ja hän oli myöskin
-melkein varma siitä, että vanki oli nainen, kenties hänen oman rotunsa
-jäsen, punainen marsilainen. Jos hän saisi siitä varmuuden, olisi hänen
-koetettava jollakin tavoin pelastaa onneton, vaikka hänen eriskummaisen
-maailmansa tavat velvoittivatkin häntä siihen vain siinä tapauksessa,
-että nainen oli hänen oma kansalaisensa. Mutta hän ei ollut siitä
-varma. Mahdollisesti ei nainen ollut lainkaan punainen marsilainen,
-tahi jos olikin, saattoi hän yhtä hyvin olla kotoisin jostakin
-vihollismaasta kuin Gatholista. Gahanin ensimmäinen velvollisuus oli
-palata oman kansansa keskuuteen, pannen itsensä mahdollisimman vähän
-vaaraan, ja vaikka seikkailun halu kiihoitti hänen mieltään, torjui hän
-houkutuksen ja käänsi huokaisten selkänsä kauniille, rauhaiselle
-laaksolle, johon hän aikoi mennä, sillä hän mieli jatkaa matkaansa sen
-itäliepeen poikki etsiäkseen Gatholia sen toiselta puolelta.
-
-Gatholin Gahanin astellessa Bantoomia etelässä ja idässä rajoittavien
-kumpujen eteläisiä rinteitä kiintyi hänen huomionsa jonkun matkan
-päässä oikealla kasvavaan vähäiseen puuryhmään. Alhaalla oleva aurinko
-loi pitkiä varjoja. Pian olisi ilta käsissä. Puut olivat syrjässä hänen
-valitsemaltaan polulta, eikä häntä suinkaan haluttanut poiketa
-suunnastaan; mutta katsastaessaan taaskin sinne päin hän alkoi empiä.
-Siellä oli jotakin muutakin kuin puunrunkoja ja pensaita. Sieltä
-häämötti tuttuviivainen ihmiskätten työ. Gahan seisahtui ja tähysti
-tarkasti esinettä, joka oli herättänyt hänen huomiotaan. Ei; hän oli
-varmasti erehtynyt -- puiden oksat ja matala pensas olivat näyttäneet
-luonnottomilta vaakasuoraan paistavan, laskevan auringon valossa. Hän
-kääntyi jatkamaan matkansa. Mutta kun hän vielä kerran vilkaisi tuohon
-mieltänsä kiinnittäneeseen esineeseen päin, osui hänen silmiinsä puiden
-seassa välkkyvästä kirkkaasta täplästä heijastunut auringon säde.
-
-Gahan pudisti päätään ja meni ripeästi salaperäistä puuryhmää kohti,
-päättäen ratkaista sen arvoituksen. Kiiltävä kohta houkutteli yhäti
-häntä luokseen, ja hänen ehdittyään lähelle sitä hänen silmänsä menivät
-levälleen kummastuksesta, sillä se oli kuin olikin pienen lentokoneen
-jalokiviupotuksinen keulavaakuna. Käsi lyhyen miekkansa kahvassa Gahan
-tunkeutui äänettömästi eteenpäin, mutta aluksen likelle tultuaan hän
-havaitsi, että pelko oli aiheeton, sillä ihmisiä ei ollut
-läheisyydessä. Sitten hän alkoi tarkastaa vaakunaa. Kun sen merkitys
-selvisi hänelle, kalpeni hän ja hänen sydäntään kouristi: siinä oli
-Barsoomin sotavaltiaan suvun vaakuna. Samassa hän muisti lamaantuneen
-vangin, joka oli viety takaisin vankilaansa kumpujen takaisessa
-laaksossa. Heliumin Tara! Ja Gahan oli ollut niin vähällä jättää hänet
-oman onnensa nojaan. Kylmiä hikikarpaloita kihosi hänen otsalleen.
-
-Tämän hylätyn aluksen hätäinen tarkastus selvitti nuorelle jedille koko
-surullisen tarinan. Sama myrsky, joka oli koitunut hänen tuhokseen, oli
-ajanut Heliumin Taran tähän kaukaiseen maahan. Hän oli epäilemättä
-laskeutunut täällä maahan, toivoen saavansa ravintoa ja vettä,
-koska hän ei potkurittomalla koneellaan voinut mitenkään päästä
-synnyinmaahansa eikä mihinkään ystävälliseen seutuun muutoin
-kuin perin suotuisan kohtalon oikun avulla. Lentokone näytti
-vahingoittumattomalta; vain potkuri oli poissa, ja se seikka, että se
-oli huolellisesti sidottu puuryhmän suojaan, osoitti tytön aikoneen
-palata sen luokse, kun taas sen kannelle kerrostunut pöly ja varisseet
-lehdet ilmaisivat hänen laskeutuneen maahan useita päiviä, jopa
-viikkoja sitten. Nämä piirteet olivat mykän kaunopuheisia todistuksia
-siitä, että Heliumin Tara oli vankina ja että hän oli juuri sama vanki,
-jonka rohkean karkaamisyrityksen Gahan oli äsken nähnyt. Siitä ei
-jedillä ollut pienintäkään epäilystä.
-
-Nyt oli kysymys ainoastaan siitä, miten hän saisi tytön pelastetuksi.
-Hän tiesi, mihin torniin vanki oli viety -- mutta siinä olikin kaikki.
-Vangitsijoiden lukumäärästä, laadusta ja mielialasta hänellä ei ollut
-aavistustakaan; eikä hän siitä välittänytkään -- Heliumin Taran tähden
-hän olisi ollut yksin valmis uhmailemaan kokonaista vihollismaailmaa.
-Nopeasti hän pohti useita suunnitelmia auttaakseen tyttöä; mutta eniten
-miellytti häntä yksi niistä, joka samalla takasi tytölle parhaan
-pelastumismahdollisuuden, jos Gahanin onnistuisi päästä hänen luokseen.
-Tehtyään päätöksen hän alkoi ripeästi tutkia lentokonetta. Irroitettuaan
-sideköydet hän veti sen pois puiden juurelta, nousi kannelle ja
-koetteli ohjauslaitteita. Hänen käännettyään vipua lähti moottori
-liikkeelle ja surisi hupaisesti, kannatussäiliöt olivat kunnossa, ja
-alus totteli herkästi korkeuden määräyslaitteita. Olisi tarvittu vain
-potkuri, ja lentokone olisi ollut täysikelpoinen lähtemään Heliumiin.
-Gahan kohautti kärsimättömänä olkapäitään -- lähin potkuri olisi ehkä
-tuhannen haadin päässä. Mutta mitäpä siitä? Potkurittakin alus kelpasi
-siihen tarkoitukseen, jonka hänen suunnitelmansa siltä vaati -- jollei
-Heliumin Taran vangitsijoilla ollut lentokonetta, eikä hän ollut
-huomannut minkäänlaisia merkkejä, joiden nojalla olisi saattanut
-päättää heillä niitä olevan. Heidän torniensa ja ympärysmuuriensa
-rakennustapa oli todistuksena siitä, ettei heillä niitä ollut.
-
-Barsoomin äkkiä alkava yö oli tullut. Kluros kiersi majesteetillisesti
-ylhäällä taivaalla. Banthin jyrisevä karjaisu kiiri kummuilla. Gatholin
-Gahan antoi aluksen kohota parin metrin korkeuteen maasta, tarttui
-sitten keulaan kiinnitettyyn köyteen ja solahti maahan. Nyt oli pienen
-aluksen hinaaminen helppo tehtävä, ja Gahanin ripeästi astellessa
-Bantoomin rajakummulle, leijaili se hänen jäljessään keveästi kuin
-joutsen tyynen lammikon pinnalla. Sitten suuntasi gatholilainen
-askeleensa kuutamossa himmeästi häämöttävää tornia kohti. Hänen
-takanaan kajahti saalistavan banthin karjaisu lähempänä kuin äsken.
-Tavoittikohan peto häntä vai seurasiko se joitakin muita jälkiä? Nyt
-hän ei saanut sallia nälkäisen raatelijan viivyttää itseään, sillä
-hänen oli mahdoton arvata, mitä Heliumin Taralle juuri sillä hetkellä
-tapahtui. Siksi hän joudutti kävelyään. Mutta ison pedon kammottava
-ärjyntä tuli yhä lähemmäksi, ja pian hän kuuli pehmeiden käpälien
-nopeata tassutusta takaansa kummun rinteeltä. Hän vilkaisi taaksensa
-parhaiksi nähdäkseen pedon alkavan vinhasti karata kimppuun. Hänen
-kätensä siirtyi pitkän miekan kahvaan, mutta hän ei paljastanut
-asettaan, sillä hän oivalsi samassa, kuinka turhaa aseellinen
-vastustaminen oli: ensimmäisen banthin jäljessä tuli toistakymmentä
-otusta käsittävä lauma. Hyödyttömän puolustautumisen sijasta hänellä
-oli yksi ainoa vaihtoehto, ja siihen hän turvautui heti nähtyään,
-kuinka rusentava häntä ahdistavien hirviöiden lukumäärä oli.
-
-Hän ponnahti ketterästi maasta ja kiipesi nuoraa myöten lentokoneen
-keulaan. Hänen painonsa sai aluksen hieman laskeutumaan, ja samalla kun
-mies kiskoutui laivan kannelle keulasta, hyppäsi etumainen banth sen
-perään. Gahan hypähti pystyyn ja syöksyi petoa kohti, toivoen saavansa
-sysätyksi sen maahan, ennen kuin se ehtisi alukseen. Samalla hetkellä
-kiitivät toiset lähemmäksi, ilmeisesti aikoen seurata johtajaansa
-kannelle. Jos niitä pääsisi alukseen muutamakaan, olisi hän mennyt
-mies. Hänellä oli vain yksi toivo. Gahan riensi korkeuden säätäjän
-ääreen ja käänsi vivun äärimmäiseen asentoon. Yhtäaikaisesti ponnahti
-maasta kolme banthia, yrittäen alukseen. Lentokone kohosi nopeasti.
-Gahan tunsi pedon ruumiin kolahtavan sen pohjaan, ja senjälkeen kuului
-pehmeitä tömähdyksiä, kun raskaat otukset putosivat maahan. Hän ei
-ollut ennättänyt hetkeäkään liian aikaisin. Ja nyt oli lauman johtaja
-kivunnut kannelle ja seisoi perässä silmät hehkuen ja hampaat irvissä.
-Gahan veti miekkansa. Peto oli mahdollisesti ymmällä asemansa outouden
-johdosta eikä hyökännyt, vaan hiipi sensijaan hitaasti tavoittamaansa
-saalista kohti. Alus kohosi yhä, ja Gahan sulki jalallaan
-korkeussäätäjän. Hän ei halunnut joutua ylhäällä ehkä puhaltavaan
-ilmavirtaan, joka ajaisi hänet pois tornin läheisyydestä. Nyt alus
-siirtyi verkkaisesti tornia kohti, sen perään hypänneen banthin raskaan
-ruhon sysäämänä.
-
-Mies tarkkasi hitaasti lähestyvää hirviötä, sen kuolaisia leukapieliä
-ja hornamaisen naaman ilkeitä ilmeitä. Huomattuaan kannen vakavaksi
-alustaksi näkyi peto saavan takaisin itseluottamuksensa, mutta sitten
-hypähti mies toiselle laidalle, ja pieni alus kallistui äkkiä. Banth
-liukastui ja harasi rajusti kynsillään pitkin kantta. Gahan syöksähti
-sitä vastaan paljas miekka kädessään. Iso peto saavutti tasapainonsa ja
-nousi takajaloilleen iskeäkseen etukäpälänsä uhkarohkeaan kuolevaiseen,
-joka uskalsi vastustaa sen oikeutta hankkia kaipaamaansa lihaa. Samassa
-mies juoksi kannen vastaiselle laidalle. Banth kellahti syrjälleen
-koettaessaan hyökätä. Repivät kynnet suhahtivat Gahanin pään ohitse
-samalla hetkellä, jolloin hänen säilänsä sujahti villiin sydämeen, ja
-kun soturi kiskaisi aseensa irti ruhosta, luiskahti otus meluttomasti
-aluksen laidalta.
-
-Vilkaistessaan alaspäin Gahan huomasi aluksen ajautuvan sitä tornia
-kohti, johon vanki oli viety. Muutamien silmänräpäyksien kuluttua se
-olisi suoraan sen kohdalla. Mies kiiruhti korkeuden säätäjälle ja antoi
-aluksen nopeasti laskeutua maata kohti, jossa banthit vielä kiihkeästi
-seurasivat saalistaan. Jos hän astuisi maahan muurin ulkopuolella,
-odottaisi häntä varma kuolema, ja pihalla näkyi yhdessä rykelmässä
-pitkänään useita hahmoja ikäänkuin nukkumassa. Alus leijaili nyt vain
-muutamia kymmeniä sentimetrejä ympärysmuurin harjan yläpuolella. Hänen
-täytyi joko panna kaikki rohkeasti onnen varaan tahi ajautua
-avuttomasti ohitse voimatta toivoakaan pääsevänsä takaisin laakson
-läpi, jossa vilisi bantheja ja josta hän nyt kuuli monelta taholta
-näiden Barsoomin rajujen leijonien karjaisuja ja murinaa.
-
-Gahan pudottautui aluksen reunalta laahaavan ankkuriköyden varaan ja
-laskeutui sitä myöten, kunnes hänen jalkansa koskettivat muurin harjaa,
-minkä jälkeen hänen ei ollut ollenkaan vaikea pysäyttää laivan
-verkkaista liikettä. Sitten hän veti ankkurin luokseen ja laski sen
-muurin sisäpuolelle. Vieläkään eivät pihalla nukkuvat olennot
-hievahtaneet -- ne viruivat kuin olisivat olleet vainajia. Tornin
-aukoista hohti himmeätä valoa; mutta ei näkynyt vahteja eikä valvovia
-asukkaita. Nuoraa myöten Gahan kiipesi pihalle, tarkastaen sitten
-läheltä siellä viruvia olentoja, joiden hän oli luullut nukkuvan.
-Päästäen puolittain tukahdutetun kauhuisen huudahduksen hän peräytyi
-päättömien rykorien luota. Aluksi hän arveli niitä mestattujen, hänen
-kaltaistensa ihmisten ruumiiksi, mikä sekin tuntui jo kovin pahalta.
-Mutta kun hän näki niiden liikkuvan ja käsitti, että ne olivat
-elollisia, niin hänen kauhunsa ja inhonsa yltyivät vieläkin
-voimakkaammiksi.
-
-Tämä siis selitti hänen iltapäivällä näkemänsä kohtauksen, jolloin
-Heliumin Tara oli iskenyt pään vangitsijansa olkapäiltä ja pää oli
-ryöminyt takaisin ruumiin luokse. Ja ajatella, että Heliumin helmi oli
-noin kamalien olioiden vallassa! Taaskin miestä puistatti, mutta hän
-ehätti sitomaan lentokoneen kiinni, minkä jälkeen hän kiipesi jälleen
-sen keulalle ja laski sen maahan pihalle. Sitten hän meni tornin
-pohjakerroksessa olevalle ovelle, harpaten keveästi tiedottomien,
-pitkänään viruvien rykorien ylitse, astui kynnyksen yli ja katosi
-sisälle.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Täpärä koitos
-
-
-Ghek, onnellisempina päivinään Luudin vainioiden kolmas työnjohtaja,
-istui hautoen kiukkuaan ja nöyryytystään. Hänen mielessään oli äsken
-herännyt jotakin, minkä olemassaolosta hän ei aikaisemmin ollut
-uneksinutkaan. Oliko tuon kummallisen vankinaisen vaikutus missään
-yhteydessä tämän rauhattomuuden ja tyytymättömyyden kanssa! Hän ei sitä
-tiennyt. Hän ikävöi miellyttävän rauhoittavaa ääntä, jota tyttö nimitti
-lauluksi. Saattoiko olla jotakin paremmin tavoittelemisen arvoista kuin
-kylmä järki ja erehtymätön ajatusvoima? Oliko pikemmin pyrittävä
-sopusuhtaiseen epätäydellisyyteen kuin yhden ainoan puolen korkeaan
-kehittymiseen. Hän pohti laajaa, lopullista aivomuotoa, jota kaikki
-kaldanet tavoittelivat. Ne aivot olisivat kuurot, mykät ja sokeat.
-Kauniit muukalaiset saisivat tuhatlukuisina laulaa ja tanssia niiden
-ympärillä, mutta ne eivät kykenisi lainkaan nauttimaan laulusta eivätkä
-tanssista, koska niillä ei olisi havaintoaisteja. Jo nyt kaldanet
-olivat luopuneet useimmista aistien tuottamista nautinnoista. Ghek
-aprikoi, oliko paljoakaan voitettavissa, jos kieltäydyttäisiin yhä
-enemmän, ja se ajatus herätti hänen mielessään kysymyksen, oliko koko
-heidän teoriansa oikealla pohjalla. Kenties tyttö sittenkin oli
-oikeassa. Mikä saattaisi isojen, maan uumeniin suljettujen aivojen
-tarkoitus olla?
-
-Ja hänen, Ghekin, oli kuoltava tämän teorian tähden. Luud oli niin
-päättänyt. Se vääryys sai hänen mielensä raivon valtaan. Mutta hän oli
-voimaton. Pelastuminen oli mahdoton. Ympärysmuurin takana häntä
-odottivat banthit, sen sisällä hänen omat heimolaisensa, jotka olivat
-yhtä armottomia ja julmia. Heidän keskuudessaan ei tunnettu rakkautta,
-uskollisuutta eikä ystävyyttä -- he olivat pelkkiä aivoja. Hän voisi
-surmata Luudin; mutta mitäpä se hyödyttäisi? Vapautettaisiin toinen
-kuningas sinetöidystä kammiostaan, ja Ghek tapettaisiin. Hän itse ei
-tosin tajunnut, mutta hän ei saisi edes koston aiheuttamaa vähäistä
-tyydytystä, koska hän ei kyennyt tuntemaan niin hämärää tunnetta.
-
-Rykorinsa olkapäillä Ghek asteli edestakaisin tornihuoneessa, jossa
-hänen oli käsketty pysyä. Tavallisissa oloissa hän olisi alistunut
-Luudin tuomioon tyynimielisesti, koska se oli vain johdonmukaisen
-järkeilyn tulos. Mutta nyt tuntui asianlaita olevan toisenlainen.
-Muukalaisnainen oli lumonnut hänet. Elämä näytti hauskalta -- siinä oli
-suuria mahdollisuuksia. Lopullisten aivojen unelma oli kaikonnut
-ohueksi uduksi hänen ajatustensa takalistolle.
-
-Samassa ilmestyi huoneen oviaukkoon punainen soturi paljas miekka
-kädessään. Hän oli miespuolinen, mutta muutoin samanlainen kuin vanki,
-joka oli tuhonnut pohjan kaldanen kylmästi harkitsevalta järjeltä.
-
-"Hiljaa!" varoitti tulokas, jonka otsa oli pahaenteisen tuikeissa
-rypyissä ja jonka miekan kärki välkkyi uhkaavasti kaldanen silmien
-edessä. "Etsin naista. Heliumin Taraa. Missä hän on? Jos pidät henkeäsi
-arvossa, niin puhu nopeasti ja totta!"
-
-Jos hän piti henkeään arvossa! Sehän oli Ghekille vasta äsken
-selvinnyt. Hän ajatteli nopeasti. Laajat aivot eivät sittenkään ole
-ihan hyödyttömät. Ehkäpä hänelle nyt tarjoutui keino välttää Luudin
-tuomio.
-
-"Oletko hänen kansalaisensa?" hän kysyi. "Oletko tullut häntä
-pelastamaan?"
-
-"Kyllä."
-
-"No, kuuntele sitten! Minusta tuli hänen ystävänsä, ja senvuoksi minun
-on kuoltava. Jos autan sinua vapauttamaan hänet, niin otatko minut
-mukaasi?"
-
-Gahan silmäili kummallista olentoa kiireestä kantapäähän --
-viimeistellyn sopusuhtaista vartaloa, omituista päätä, ilmeettömiä
-kasvoja. Tuollaisten parissa oli Heliumin ihanaa tytärtä pidetty
-vankina monen monituista päivää.
-
-"Jos hän elää ja on vahingoittumaton", virkkoi Gahan, "niin otan sinut
-mukaamme."
-
-"Kun hänet vietiin luotani, hän oli elossa ja vahingoittumaton",
-vastasi Ghek. "En tiedä, mitä hänelle on senjälkeen tapahtunut. Luud
-noudatti hänet luokseen."
-
-"Kuka on Luud? Missä hän on? Opasta minut hänen luokseen!" Gahan puhui
-nopeasti, ja hänen äänessään oli käskevä sointu.
-
-"Tule sitten!" kehoitti Ghek ja meni edellä huoneesta, laskeutuen
-kaldanein maanalaisiin käytäviin vieviä portaita myöten. "Luud on
-kuninkaani. Opastan sinut hänen kammioihinsa."
-
-"Kiiruhda!" hoputti Gahan.
-
-"Pane miekkasi tuppeen!" pyysi Ghek. "Jos sitten sivuutamme
-heimolaisiani, voin sanoa sinua uudeksi vangiksi ja toivoa heidän
-uskovan minua."
-
-Gahan noudatti kehoitusta, mutta ilmoitti samalla kaldanelle, että
-hänen kätensä oli aina valmiina tikarin kahvassa.
-
-"Sinun ei tarvitse ensinkään pelätä petosta", vakuutti Ghek. "Kaikki
-pelastumistoiveeni ovat sinun varassasi."
-
-"Ja jos petät minut", varoitti Gahan, "voin luvata, että kuolet yhtä
-varmasti kuin kuninkaasikin käskystä."
-
-Ghek ei vastannut mitään, vaan liikkui ripeästi koukertelevissa
-maanalaisissa käytävissä, kunnes Gahan alkoi oivaltaa, kuinka
-ehdottomasti hän oli tuon kummallisen kuvatuksen vallassa. Jos mies
-olisi vilpillinen, ei hänen surmaamisensa hyödyttänyt Gahania
-laisinkaan, sillä hänen opastamattaan ei punainen mies voisi toivoakaan
-osaavansa takaisin torniin ja vapauteen.
-
-Kahdesti tuli heitä vastaan muita kaldaneja, jotka puhuttelivat heitä.
-Mutta molemmilla kerroilla näkyi Ghekin yksinkertainen selitys, että
-hän saattoi uutta vankia Luudin puheille, vaimentavan kaikki epäluulot,
-ja vihdoin he sitten saapuivat kuninkaan etuhuoneeseen.
-
-"Nyt, punainen mies, sinun on taisteltava, jos milloinkaan", supatti
-Ghek. "Mene tuonne!" Ja hän osoitti heidän edessään olevaa ovea.
-
-"Entä sinä?" tiedusti Gahan, yhä varoen petosta.
-
-"Rykorini on voimakas", vastasi kaldane. "Tulen mukaasi ja taistelen
-vierelläsi. Yhtä hyvä on minun kuolla näin kuin rääkättynä Luudin
-käskystä. Tule!"
-
-Mutta Gahan oli jo mennyt lattian poikki ja astunut viereiseen
-huoneeseen. Sen vastaisessa päässä oli kahden soturin vahtima pyöreä
-aukko. Aukon toisella puolella oli kaksi olentoa kamppailemassa
-lattialla, ja kun hän vilahdukselta näki toisen ottelijan kasvot, sai
-hän kymmenen soturin voimat ja haavoitetun banthin hurjuuden. Se oli
-Heliumin Tara, joka taisteli kunniansa tai henkensä puolesta.
-
-Punaisen miehen äkillinen ilmestyminen pani soturit ymmälle; he
-seisoivat hetkisen mykkinä hämmästyksestä, ja siinä silmänräpäyksessä
-Gatholin Gahan oli heidän kimpussaan, ja toinen heistä sortui maahan
-saatuaan miekanpiston sydämeensä.
-
-"Lyö päähän!" kuiskasi Ghek Gahanin korvaan. Viimemainittu näki
-kaatuneen soturin pään kiireisesti ryömivän aukkoon, jonka toisella
-puolella olevassa huoneessa Heliumin Tara oli päättömän vartalon
-kynsissä. Sitten Ghekin ase kolautti jäljelläolevan soturin kaldanen
-irti rykoristaan, ja Gahan lävisti säilällään inhoittavan pään.
-
-Punainen soturi riensi heti aukolle Ghekin seuratessa hänen
-kintereillään.
-
-"Älä katso Luudia silmiin!" varoitti kaldane. "Muutoin olet tuhon oma."
-
-Huoneeseen saavuttuaan Gahan näki Heliumin Taran valtavakokoisen
-ruumiin kourissa, samalla kun kamalannäköinen, hämähäkkimäinen Luud
-kyykötti seinävieressä. Kuningas oivalsi heti vaaran uhkaavan ja koetti
-tähdätä katseensa Gahanin silmiin. Mutta niin tehdessään hänen oli
-pakko siirtää katseensa pois rykorista, jonka syleilyssä Tara rimpuili,
-joten tyttö melkein heti jaksoi kiskoutua eroon kammottavasta,
-päättömästä oliosta.
-
-Vasta pystyyn ponnahtaessaan hän huomasi, mistä syystä Luudin
-suunnitelmien toteuttaminen oli keskeytynyt. Punainen soturi! Hänen
-sydämensä sykähti riemusta ja kiitollisuudesta. Mikä kohtalon ihme oli
-lähettänyt miehen hänen luokseen? Hän ei kuitenkaan tuntenut Gahania,
-vaelluksen ränsistyttämää soturia, jonka yksinkertaisessa
-hihnoituksessa ei ollut ainoatakaan jalokiveä. Miten hän olisi voinut
-aavistaakaan, että mies oli sama platinasta ja timanteista säihkyvä
-olento, jonka hän oli lyhyen tunnin aikana nähnyt niin toisenlaisissa
-oloissa mahtavan isänsä hovissa?
-
-Luud näki Ghekin seuraavan outoa soturia kammioon. "Iske hänet
-kuoliaaksi!" komensi kuningas. "Iske kuoliaaksi tämä muukalainen, niin
-saat pitää henkesi!"
-
-Gahan vilkaisi kuninkaan kammottaviin kasvoihin.
-
-"Älä katso häntä silmiin!" kirkaisi Tara varoittavasti, mutta liian
-myöhään. Kuningas-kaldanen hirveä, hypnoottinen katse oli jo osunut
-Gahanin silmiin. Punainen soturi empi eikä astunut eteenpäin. Hänen
-miekkansa kärki painui hitaasti lattiaa kohti. Tara katsahti Ghekiin
-päin. Tämän ilmeettömät silmät tuijottivat muukalaisen leveään selkään.
-Hänen rykorinsa käsi hiipi hiljaa tikarin kahvaan.
-
-Ja sitten Heliumin Tara nosti katseensa ylöspäin ja kajahdutti Marsin
-kauneimman sävelen "Rakkauden laulun."
-
-Ghek veti tikarin tupesta, luoden katseen laulavaan tyttöön. Luudin
-silmät siirtyivät miehestä Taran kasvoihin, ja heti kun tämän laulu
-houkutteli Luudin katseen pois Gatholin Gahanista, pudisti tämä itseään
-ja ponnistaen rajusti tahtoaan suuntasi silmänsä seinään Luudin kamalan
-pään yläpuolelle. Ghek kohotti tikarin oikean olkansa tasalle, astui
-eteenpäin yhden ainoan askeleen ja iski. Tytön laulu päättyi
-tukahdutettuun parkaisuun, ja hän syöksähti eteenpäin, ilmeisesti
-aikoen tehdä tyhjäksi kaldanen aikeet. Mutta hän ei ennättänyt, ja se
-olikin onneksi, sillä seuraavalla hetkellä hän oivalsi, mitä Ghek
-tarkoitti, kun hän näki tikarin sinkoavan olennon kädestä, sujahtavan
-Gahanin olkapään ylitse ja uppoavan kahvaa myöten Luudin pehmeisiin
-kasvoihin.
-
-"Tulkaa!" huusi murhaaja. "Emme saa hukata silmänräpäystäkään." Ja hän
-riensi aukolle, josta he olivat tulleet kammioon. Mutta hän pysähtyi,
-kun hänen katseensa osui maassa viruvaan valtavaan rykoriin --
-kuninkaan rykoriin, komeimpaan ja voimakkaimpaan, mitä Bantoomissa oli
-kyetty kasvattamaan. Ghek käsitti, että hän voisi paetessaan viedä
-mukaansa vain yhden rykorin, eikä koko Bantoomissa ollut ainoatakaan,
-joka pystyisi palvelemaan häntä paremmin kuin lattialla loikova
-jättiläisolio. Nopeasti hän siirtyi tuon ison, tarmottoman ruhon
-hartioille. Heti viimemainittu muuttui tuntevaksi, sykkivää elämää ja
-valpasta tarmoauhkuvaksi olennoksi.
-
-"Nyt", sanoi kaldane, "olemme valmiit. Kuka tahansa koettaa estää
-minua, hänet lähetän tyhjyyteen." Puhuessaan hän jo kumartui ja ryömi
-viereiseen huoneeseen, ja Gahan tarttui Taran käsivarteen ja kehoitti
-häntä menemään perässä. Tyttö katsahti ensimmäisen kerran häntä suoraan
-silmiin. "Kansani jumalat ovat olleet armolliset", hän virkkoi. "Tulit
-parhaiksi. Heliumin Taran kiitoksen lisäksi saat kiitokset Barsoomin
-sotavaltiaalta ja hänen kansaltaan. Palkkiosi on suurempi kuin osaat
-toivoa."
-
-Gatholin Gahan oivalsi, ettei tyttö tuntenut häntä, ja jätti lausumatta
-kielellään pyörineen lämpimän tervehdyksen.
-
-"Oletpa Heliumin Tara tahi joku muu", hän vastasi, "se on vähäarvoinen
-seikka. Se, että olen saanut näin palvella punaista marsilaisnaista, on
-sellaisenaan riittävä palkkio."
-
-Heidän puhuessaan tyttö tunkeutui aukon lävitse Ghekin jäljessä, ja
-pian he kaikki kolme olivat poistuneet Luudin kammioista ja etenivät
-reippaasti mutkaisia käytäviä myöten, tornia kohti. Ghek hoputti heitä
-yhtenään lisäämään vauhtia, mutta Barsoomin punaiset ihmiset eivät
-milloinkaan ole joutuisia pakenemaan, joten kaldanea seuraava pari
-liikkuin hänen mielestään ihan liian hitaasti.
-
-"Ketään ei ole estämässä meitä", väitti Gahan. "Miksi siis
-tarpeettomasti kiiruhtamalla rasittaisimme prinsessaa?"
-
-"En pelkää niin paljoa vastarintaa edestäpäin, sillä siellä ei kukaan
-tiedä, mitä Luudin huoneissa on tapahtunut tänä iltana. Mutta toinen
-Luudin huoneiston edustalla olleen soturin kaldane pääsi pakoon, ja
-saatte olla varmat, että hän riensi vitkastelematta noutamaan apua.
-Ettei apu ehtinyt ennen lähtöämme, johtuu yksinomaan siitä, että
-tapahtumat kehittyivät niin nopeasti kuninkaan huoneessa. Mutta paljoa
-ennen kuin ehdimme torniin, ovat he takaapäin kimpussamme, ja he
-tulevat paljoa lukuisampina kuin me olemme, ja heillä on kookkaat,
-voimakkaat rykorit, siitä olen varma."
-
-[Bantoomin yhdyskuntien hallitsijoista eli päälliköistä olen käyttänyt
-nimitystä _kuningas_, koska alkuperäistä sanaa ei voi lausua meidän
-kielellämme, eikä punaisten marsilaisten kielen sanoilla _jed_ tahi
-_jeddak_ ole aivan sama merkitys kuin bantoomilaisten sanalla, joka
-oikeastaan merkitsee samaa kuin meidän kielemme sana _kuningatar_
-käytettynä mehiläisparven hallitsijasta. J.C.]
-
-Ja pian Ghekin ennustus täyttyikin. Alkoi kuulua takaa-ajon ääniä,
-kaukaista varustusten kalahtelua ja kaldanein hälytysvihellyksiä.
-
-"Torni on nyt vain vähän matkan päässä", huusi Ghek. "Joutukaa, kun
-vielä voitte! Jos jaksamme pitää siellä puoliamme turvasulkujen takana
-päivän koittoon saakka, voimme vielä pelastua."
-
-"Emme tarvitse turvasulkuja, kun emme viivy tornissa", vastasi Gahan,
-liikkuen ripeämmin, sillä hän arvasi takaansa kuuluvista äänistä,
-kuinka suuri joukko oli ajamassa heitä takaa.
-
-"Mutta emmehän voi edetä tornia kauemmaksi tänä yönä", intti Ghek.
-"Tornin ulkopuolella väijyvät meitä banthit ja varma kuolema."
-
-Gahan hymyili. "Älä pelkää bantheja!" hän rauhoitti kaldanea. "Jos vain
-ennätämme pihalle vähää ennen kuin ahdistajamme, emme tarvitse säikkyä
-mitään tämän kirotun laakson ilkeitä voimia."
-
-Ghek ei vastannut mitään, eikä hänen ilmeettömistä kasvoistaan näkynyt,
-uskoiko hän vai epäilikö hän. Tyttö katsahti Gahaniin kysyvästi. Hän ei
-ymmärtänyt miehen tarkoitusta.
-
-"Lentokoneesi", selitti Gahan. "Se on tornin edustalla ankkurissa."
-
-Taran kasvot kirkastuivat mielihyvästä ja huojennuksesta. "Sinä löysit
-sen!" hän huudahti. "Mikä onni!"
-
-"Onni se todella oli", myönsi mies. "Ensiksi se ilmaisi minulle, että
-sinä olet vankina täällä, ja sitten se pelasti minut banthien kynsistä,
-kun tulin laakson poikki kummuilta tähän torniin, johon näin sinua
-tuotavan tänään iltapäivällä yritettyäsi uljaasti karata."
-
-"Mistä tiesit, että se olin minä?" kysyi tyttö, silmäillen Gahania otsa
-miettivästi rypyssä, ikäänkuin hän olisi koettanut muistella, missä
-tilaisuudessa hän oli aikaisemmin kohdannut soturin.
-
-"Kukapa ei olisi kuullut Heliumin prinsessan Taran katoamisesta",
-vastasi Gahan. "Ja kun näin lentokoneesi vaakunan, olin heti varma
-asiasta, vaikka en tuntenutkaan sinua nähdessäni sinut vainiolla vähän
-aikaa sitä ennen. Matka oli siksi pitkä, etten eroittanut selvästi,
-oliko vanki mies vain nainen. Jollen sattumalta olisi huomannut
-lentokoneesi kätköpaikkaa, olisin mennyt matkoihini, Heliumin Tara.
-Minua puistattaa, kun ajattelen, kuinka vähältä oli niin käydä. Jollei
-aurinko olisi sattunut hetkeksi paistamaan aluksesi kiilloitettuun
-keulavaakunaan, olisin mennyt sen ohitse aavistamatta mitään."
-
-Tyttö vapisi. "Jumalat sinut lähettivät", hän kuiskasi hartaasti.
-
-"Jumalat minut lähettivät, Heliumin Tara", kertasi Gahan.
-
-"Mutta en tunne sinua", sanoi tyttö. "Olen koettanut muistella sinua,
-mutta en muista. Mikä on nimesi?"
-
-"Nimitä minua Turaniksi!" pyysi mies, sillä hänen mieleensä oli
-johtunut, että jos tyttö tuntisi hänet samaksi mieheksi, jonka raju
-rakkaudentunnustus oli tuonnottain suututtanut häntä sotavaltiaan
-puistossa, olisi hänen asemansa äärettömän paljon kiusallisempi
-kuin siinä tapauksessa, että hän pitäisi miestä ventovieraana.
-Yksinkertaisena panthanina [onnensoturi; vaeltava ritari] hän myöskin
-voisi alttiilla uskollisuudellaan paremmin voittaa tytön luottamuksen
-ja saada suuremman arvon Taran silmissä kuin loistavana Gatholin
-jedinä.
-
-Tällä välin he olivat saapuneet torniin, mutta astuessaan maanalaisesta
-käytävästä he vilkaistessaan taakseen näkivät etumaiset ahdistajansa --
-nopeiden, voimakkaiden rykorien olkapäillä rientäviä kamalannäköisiä
-kaldaneja. He kiiruhtivat mahdollisimman joutuisasti ylöspäin
-maanpinnan tasalle vieviä portaita myöten, mutta vieläkin ripeämmin
-liikkuivat heidän jäljessään tulevat Luudin kätyrit. Ghek meni edellä,
-pitäen Taraa kädestä voidakseen helpommin ohjata ja tukea häntä, kun
-taas Gatholin Gahan seurasi heitä muutamien askelien päässä paljas
-miekka kädessään valmiina torjumaan hyökkäystä, jonka he kaikki nyt
-tiesivät saavansa niskaansa, ennenkuin he ennättäisivät pihalle ja
-lentokoneeseen.
-
-"Salli Ghekin jäädä luoksesi taistelemaan vierelläsi!" ehdotti Tara.
-
-"Näissä ahtaissa käytävissä on tilaa vain yhdelle säilälle", torjui
-gatholilainen. "Kiiruhda sinä Ghekin kanssa edelleen ja nouse
-lentokoneen kannelle! Ole valmiina korkeuden säätäjän ääressä, ja jos
-ehdin riippuvan köyden luokse kyllin paljon ennemmin kuin nuo olennot,
-voit sinä antaa aluksen kohota, kun käsken, ja minä kipuan sitten
-kannelle. Jos taas joku noista ilmestyy pihalle ennenkuin minä, niin
-tiedät, etten minä enää tule. Silloin nouskaa nopeasti ilmaan ja
-rukoile esi-isiemme jumalia antamaan sinulle suotuista tuulta, joka vie
-sinut vierasvaraisemman kansan pariin!"
-
-Heliumin Tara ravisti päätään. "Me emme jätä sinua pulaan, panthan",
-hän esteli.
-
-Välittämättä hänen vastuksestaan Gahan puhui hänen ohitseen Ghekille.
-"Vie hänet pihalle kiinnitettyyn alukseen!" hän komensi. "Kaikki
-toivomme on sen varassa. Yksin kenties pääsen sen kannelle. Mutta jos
-minun on viimeisellä hetkellä odotettava teitä kahta, on mahdollista,
-ettei kukaan meistä pelastu. Tottele käskyäni!" Hänen sävynsä oli ylväs
-ja uhmaava -- sellaisen miehen sävy, joka syntymästään saakka on
-komentanut toisia ja jonka tahto on ollut laki. Heliumin Taraa
-suututti, ja samalla hän oli levoton. Hän ei ollut tottunut siihen,
-että häntä komennettiin eikä hänen sanoistaan välitetty. Mutta
-kuninkaallisesta ylpeydestään huolimatta hän ei ollut hupsu ja tiesi,
-että mies oli oikeassa ja pani henkensä vaaraan pelastaakseen hänet.
-Senvuoksi hän riensi Ghekin seurassa eteenpäin, totellen Turanin
-käskyä, ja ensimmäisen suuttumuksen puuskan hälvettyä hän hymyili,
-sillä hän muisti, että tämä mies oli vain karkea, hiomaton soturi eikä
-ollut harjaantunut käyttämään hienostuneen kohteliasta kieltä. Mutta
-miehen sydän oli paikallaan, se oli uljas ja vilpitön, ja mielellään
-Tara antoi anteeksi hänen loukkaavan sävynsä ja käytöksensä. Mutta
-millainen se sävy oli! Sitä ajatellessaan hän äkkiä seisahtui.
-Panthanit olivat karkeita, kaikkeen alttiita miehiä. Usein he kohosivat
-korkeihin, määräysvaltaisiin asemiin, eikä miehen äänen käskevä sointu
-niin ollen tuntunut merkilliseltä. Mutta häntä kummastutti jokin muu --
-ominaisuus, jota oli vaikea määritellä, mutta joka oli yhtä selvästi
-havaittavissa kuin se oli tuttu. Hän oli kuullut samanlaisen soinnun
-ennenkin, kun hänen äitinsä isoisä, Heliumin jeddak Tardos Mors oli
-kajauttanut komentosanoja; ja sama sointu oli ollut hänen isoisänsä
-Mors Kajakin, jedin, ja hänen kuuluisan isänsä, Barsoomin sotavaltiaan
-John Carterin äänessä, kun hän puhutteli sotureitaan.
-
-Mutta hänellä ei nyt ollut aikaa pohtia niin vähäpätöistä seikkaa,
-sillä hänen takaansa alkoi äkkiä kuulua aseiden kalsketta, ja hän
-arvasi, että Turan, panthan, mitteli miekkoja heidän etumaisen
-hätyyttäjänsä kanssa. Kun hän katsahti taakseen, oli Turan vielä
-näkyvissä portaiden mutkassa, joten hän näki alkavan, nopean ottelun.
-Taivaankappaleensa parhaan miekkamiehen tyttärenä hän tunsi hyvin
-miekkailutaidon hienoimmat otteet. Hän näki, kuinka kömpelösti kaldane
-hyökkäsi ja kuinka nopeasti ja varmasti panthan torjui iskut. Kun Tara
-ylhäältä päin katseli Turanin melkein alastonta, vain mitä
-yksinkertaisimman, koristeettoman hihnoituksen verhoamaa vartaloa ja
-näki joustavien lihasten liikkuvan punertavan pronssinvärisen ihon alla
-ja miekan kärjen nopeat ja hienot siirrot, heräsi hänen mielessään
-kiitollisuuden lisäksi vaistomainen ihailun tunne, joka oli vain naisen
-antama luonnollinen tunnustus miehen taidosta ja urheudesta ja ehkä
-myöskin jossakin määrin miehuullisen sopusuhtaisesta ja voimakkaasta
-olemuksesta.
-
-Kolmasti muuttui panthanin säilän asento -- kerran se torjui rajun
-sivalluksen, kerran teki valehyökkäyksen ja kerran antoi iskun. Kun hän
-nosti aseensa viimemainitun liikkeen jälkeen, kierähti kaldane
-elottomana horjuvan rykorinsa hartioilta, ja Turan juoksi ketterästi
-portaita alaspäin ryhtyäkseen otteluun seuraavan ahdistajansa kanssa.
-Sitten veti Ghek Taraa ylöspäin, ja portaiden mutka piilotti
-taistelevan panthanin hänen näkyvistään. Mutta yhäti hän kuuli teräksen
-kalskahtelevan terästä vasten, varuksien kalahtelevan ja kaldanein
-päästelevän kimeitä vihellyksiään. Sydän vaati häntä palaamaan uljaan
-puolustajansa vierelle. Mutta järki vakuutti hänelle, että hän voisi
-auttaa miestä parhaiten olemalla valmiina lentokoneen korkeuden
-säätäjän ääressä sillä hetkellä, kun Turan saapuisi pihalle.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Ajelehtimassa oudoilla seuduilla
-
-
-Äkkiä Ghek sysäsi syrjään portaista aukeavan oven, ja Tara näki
-edessään kuutamon valaiseman, muurin ympäröimän pihan, jossa päättömät
-rykorit lojuivat ruoka-altaittensa vieressä. Kauniit ruumiit olivat
-yhtä komealihaksisia kuin hänen isänsä parhaat soturit, ja
-naispuolisten vartalot olisivat herättäneet kateutta useissa
-Heliumin kauneimmissa naisissa. Oi, jospa hän vain voisi saada ne
-toimintakykyisiksi! Silloin ei panthania tosiaankaan uhkaisi mikään
-vaara. Mutta ne olivat pelkkiä surkeita lihaskasoja, eikä hän kyennyt
-antamaan niille eloa. Niiden täytyi aina virua tuolla tavoin, jolleivät
-kaldanen kylmät, sydämettömät aivot niitä hallinneet. Tyttö huoahti,
-samalla kun häntä puistatti kammo hänen pujotellessaan maassa makaavien
-olentojen välitse lentokoneen luokse.
-
-Hän ja Ghek nousivat nopeasti kannelle viimemainitun irroitettua
-kiinnitysköydet. Tara koetteli korkeudensäätäjää, antaen aluksen kohota
-ja laskeutua muutamia metrejä pihamuurin sisällä. Se toimi mainiosti.
-Sitten hän laski sen takaisin maahan ja jäi odottamaan. Avoimesta
-ovesta kuului taistelun melua, milloin lähestyen, milloin loitoten.
-Tyttö oli nähnyt, kuinka taitava hänen sankarinsa oli, eikä ollut
-kovinkaan huolissaan tuloksesta. Vain yksi vastustaja kerrallaan
-saattoi ahdistaa Turania kapeissa portaissa; hän oli edullisemmassa
-asemassa ja puolustautumassa ja käytteli miekkaansa mestarillisesti,
-kun taas vastustajat olivat häneen verrattuina kömpelöitä hosujia.
-Heidän ainoa etunsa oli suuri lukumäärä, jolleivät he pääsisi hänen
-kimppuunsa takaapäin.
-
-Sitä ajatellessaan Tara kalpeni. Jos hän olisi nähnyt Turanin, olisi
-hän ollut vieläkin levottomampi, sillä hän ei käyttänyt hyväkseen
-useita tarjoutuneita tilaisuuksia päästäkseen lähemmäksi pihaa. Hän
-taisteli kylmäverisesti, mutta rajun itsepintaisesti, eikä se suinkaan
-näyttänyt pelkältä puolustautumiselta. Usein hän harppasi kaatuneen
-vihollisen ylitse karatakseen seuraavan kimppuun, ja kerran oli hänen
-takanaan kokonaista viisi kuollutta kaldanea; niin paljon hän oli
-tunkenut ahdistajiaan taaksepäin. Hänen vastassaan olevat kaldanet ja
-häntä lentokoneessa odottava tyttö eivät sitä tienneet, mutta häntä
-kannusti voimakkaampi kiihoitin kuin pelastumisen halu, sillä hän
-tahtoi kostaa rakastamaansa naista kohdanneet loukkaukset. Mutta äkkiä
-hän oivalsi mahdollisesti panevansa Taran turvallisuuden vaaraan
-hyödyttömästi. Senvuoksi hän nujersi vielä yhden hätyyttäjänsä ja lähti
-vikkelästi juoksemaan portaita ylöspäin. Etunenässä oleva kaldane
-liukastui aivojen peittämällä lattialla ja kompastui yrittäessään ajaa
-häntä takaa.
-
-Gahan ennätti pihalle parikymmentä askelta heidän edellään ja riensi
-lentokoneelle. "Ilmaan!" hän huusi tytölle. "Minä nousen alukseen
-köyttä myöten."
-
-Pieni alus kohosi hitaasti maasta Gahanin hyppiessä tiellään olevien
-velttojen rykorien ylitse. Ensimmäinen takaa-ajaja ilmestyi tornista,
-kun Gahan tarttui aluksesta riippuvaan köyteen.
-
-"Nopeammin!" komensi hän Taralle. "Muutoin he vetävät meidät alas!"
-Mutta alus tuntui tuskin liikahtavan, vaikka se itse asiassa kohosi
-niin nopeasti kuin kolmen ihmisen painama yhden hengen lentokone
-suinkin saattoi. Gahan heilui jo muurin harjan yläpuolella, mutta
-köyden pää laahasi vielä maata, kun kaldanet ennättivät sen luokse.
-Heitä tulvi jatkuvana virtana tornista pihalle. Johtaja tarttui
-köyteen.
-
-"Joutukaa!" hän kiljui. "Käykää kiinni! Kiskotaan heidät maahan."
-
-Hänen aiettaan toteuttamaan ei tarvittu montakaan olentoa. Alus
-seisahtui, ja sitten tyttö kauhukseen tunsi, että sitä vedettiin
-varmasti alaspäin. Myöskin Gahan huomasi vaaran ja käsitti, että oli
-toimittava vitkastelematta. Hän oli takertunut nuoraan vasemmalla
-kädellään ja kiertänyt toisen jalkansa sen ympärille, jättäen oikean
-kätensä vapaasti heiluttamaan pitkää miekkaa, jota hän ei ollut pannut
-tuppeen. Alaspäin tähdätty sivallus halkaisi erään kaldanen pehmeän
-pään ja toinen katkaisi paksun köyden panthanin jalkojen alapuolelta.
-Tyttö kuuli heidän ahdistajiensa jälleen päästävän kimeitä
-vihellyksiään ja havaitsi samassa aluksen taaskin kohoavan.
-Verkkaisesti se leijaili ylöspäin pois vihollisten ulottuvilta, ja
-hetkisen kuluttua kapusi Turan laidan yli kannelle. Ensimmäisen kerran
-moniin viikkoihin oli tytön sydän tulvillaan riemuista ylistystä, mutta
-ensiksi hänen ajatuksensa kiintyivät toiseen asiaan.
-
-"Ethän ole haavoittunut?" tiedusti hän.
-
-"En, Heliumin Tara", vastasi panthan. "He olivat tuskin säiläni
-arvoisia vastustajia, eivätkä heidän miekkansa kertaakaan olleet
-minulle vaarallisia."
-
-"Heidän olisi pitänyt surmata sinut helposti", sanoi Ghek. "Meidän
-järkeilykykymme on niin oivallinen ja hyvin kehittynyt, että heidän
-olisi ennen jokaista iskuasi pitänyt tarkalleen tietää, mihin kohtaan
-järjen pakosta koettaisit osua. Senvuoksi heidän olisi pitänyt osata
-helposti torjua kaikki lyöntisi ja saada sydämesi lävistetyksi."
-
-"Mutta he eivät tehneet sitä, Ghek", huomautti Gahan. "Heidän
-kehittymisteoriansa ei pidä paikkaansa, sillä se ei ole omiaan
-kehittämään sopusuhtaisesti heidän koko olemustaan. Olette
-voimistuttaneet aivoja ja antaneet ruumiin kuihtua, mutta toisen
-käsillä ette ikinä kykene samaan kuin omillanne kykenisitte. Minun
-käteni ovat harjautuneet miekan käyttöön; jokainen lihakseni toimi
-silmänräpäyksessä ja täsmällisesti -- melkein koneellisesti -- hetken
-tarpeiden mukaan. Itse tuskin huomaan ajattelevani taistelun aikana --
-niin nopeasti sujahtaa säiläni kärki jokaiseen aukkoon tai siirtyy
-minua puolustamaan, jos minua uhataan, että tuntuu melkein siltä kuin
-olisi kylmällä teräksellä silmät ja aivot. Te kaldane-aivoinenne ja
-rykor-ruumiinenne ette voi toivoakaan voivanne ikinä kehittyä yhtä
-täydellisiksi tässä suhteessa kuin minä. Aivojen voimistamisen ei
-pitäisi olla ihmisen yksinomainen pyrkimys. Täyteläisin ja onnellisin
-on sellaisten elämä, joiden sekä ruumis että sielu ovat sopusuhtaisesti
-saavuttaneet mahdollisimman korkean tason, mutta hekään eivät voi
-koskaan saavuttaa täydellisyyttä. Ehdoton ja yleinen täydellisyys
-merkitsisi puuduttavaa yksitoikkoisuutta ja kuolemaa. Luonnossa täytyy
-olla vastakohtia, yhtä hyvin varjoa kuin kirkasta valoakin, surua ja
-onnea, oikeata ja väärää, syntiä ja hyvettä."
-
-"Minulle on aina opetettu toisin", vastasi Ghek. "Mutta opittuani
-tuntemaan tämän naisen ja sinut, jotka olette toisen rodun vesoja, olen
-johtunut uskomaan, että saattaa olla muitakin päämääriä, täysin yhtä
-korkeita ja tavoiteltavia kuin kaldanein. Ainakin olen vilahdukselta
-saanut tutustua onnellisuudeksi nimittämäänne tilaan, ja käsittääkseni
-se lienee hyvä, vaikka minä en kykenekään tuomaan sitä julki. En osaa
-nauraa enkä hymyillä, mutta sittenkin valtaa mieleni tyytyväisyys, kun
-tämä nainen laulaa; se tunne avaa sieluni silmien eteen ihmeellisen
-kauniita ja riemuisia näköaloja, jotka ovat paljon suurenmoisempia kuin
-virheettömän aivotoiminnan tuottama nautinto. Toivoisin, että olisin
-syntynyt teidän rotunne jäseneksi."
-
-Lentokone oli joutunut lievään ilmavirtaan ja ajautui verkkaisesti
-koillista kohti, Bantoomin laakson ylitse. Heidän allaan lepäsivät
-viljellyt vainiot, ja toisen toisensa jälkeen he sivuuttivat Moakin,
-Nolachin ja muiden tässä kummallisessa ja hirveässä maassa asustavien
-yhdyskuntien omituiset tornit. Jokaista tornia ympäröivän muurin
-sisällä makaili rykoreja, luotaan sysääviä, päättömiä olioita,
-kauniita, mutta kammottavia.
-
-"Noista", virkkoi Gahan, osoittaen erään tornin pihalla olevia
-rykoreita, joiden yli he juuri silloin ajautuivat, "saisivat opetuksen
-ne rotumme pienenä vähemmistönä olevat henkilöt, jotka palvovat ainetta
-ja pitävät ruokahalua epäjumalanaan. Tiedät, millaisia he ovat,
-Heliumin Tara; he muistavat tarkalleen, mitä he nauttivat päivälliseksi
-kaksi viikkoa sitten, ja osaavat neuvoa, miten thoatin reisi on
-valmistettava ja mitä juomaa on tarjottava, kun zitidarin kinkkua on
-pöydässä."
-
-Heliumin Tara naurahti. "Mutta yksikään heistä ei tiedä sen miehen
-nimeä, joka tänä vuonna sai jeddakin palkkion Kauneuden temppelissä",
-hän lisäsi. "Samoin kuin rykorien ei heidänkään kehityksensä ole ollut
-tasapuolinen."
-
-"Todella onnellisia ovat sellaiset ihmiset, joissa on yhtynyt vähän
-hyvää ja vähän pahaa, vähän tietoja monista oman kutsumuksensa
-ulkopuolella olevista asioista, kyky rakastaa ja kyky vihata, sillä
-sellaiset kykenevät suhtautumaan suvaitsevaisesti kaikkiin vapaina
-niiden itserakkaiden ihmisten ennakkoluuloista, joiden pään toinen
-puoli on niin raskas, että kaikki aivot valuvat sinne."
-
-Gahanin lakattua puhumasta yskäisi Ghek hieman, ikäänkuin haluten
-kiinnittää huomion itseensä. "Puhutte ikäänkuin olisitte ajatelleet
-paljon monia asioita. Saattaisiko siis punaisen rodun jäseniä huvittaa
-ajatteleminen? Onko teillä aavistustakaan sisäisen tutkistelun
-nautinnoista? Ovatko järki ja johdonmukainen harkinta osina
-elämässänne?"
-
-"Ihan varmasti", vastasi Gahan, "mutta eivät siinä määrin, että ne
-veisivät koko aikamme -- eivät ainakaan tietemme. Sinä, Ghek, olet
-esimerkki äsken mainitsemistani itserakkaista olennoista. Koska sinä ja
-sinun kaltaisesi omistatte elämänne sielun palvomiselle, uskot,
-etteivät muut luomakunnan olennot lainkaan ajattele. Ja ehkä emme sitä
-teekään samassa mielessä kuin te, jotka ajattelette ainoastaan itseänne
-ja laajoja aivojanne. Me ajattelemme monia seikkoja, jotka koskevat
-taivaankappaleemme menestystä. Ilman Barsoomin punaista kansaa olisivat
-kaldanetkin tuhoutuneet, sillä vaikka te tulettekin toimeen ilmatta,
-eivät ne olennot tule, joista teidän olemassaolonne riippuu, eikä enää
-moniin miespolviin olisi Barsoomissa ollut riittävästi ilmaa, jollei
-punainen ihminen olisi suunnitellut ja rakentanut suurta ilmatehdasta,
-joka antoi riutuvalle taivaankappaleellemme uutta eloa.
-
-"-- Mitä ovat kaikkina aikoina eläneiden kaldanein aivot tehneet
-sellaista, mitä voitaisiin verrata tämän ainoan punaisen miehen yhteen
-ainoaan ajatukseen?"
-
-Ghek jäi tuppisuuksi. Kaldanena hän oli varma, että aivot olivat koko
-maailman elämän lopullinen päämäärä, mutta hänen mieleensäkään ei ollut
-juolahtanut, että niitä pitäisi käyttää käytännöllisesti ja
-hyödyllisesti. Hän kääntyi toisaalle ja silmäili esi-isäinsä laaksoa,
-jonka yli hän ajautui tuntemattomaan maailmaan. Hänen pitäisi olla
-todellinen jumala alempien olentojen parissa; mutta sittenkin kalvoi
-häntä epäilys. Ilmeisesti nämä kaksi toisen maailman olentoa olivat
-valmiit kiistelemään hänen ylemmyydestään. Niin itserakas kuin hän
-olikin, oli hänellä sittenkin aavistus, että he pitivät häntä alempana
-kuin itseään, jopa kenties säälivät häntä. Sitten hän alkoi aprikoida,
-miten hänelle kävisi. Enää hänellä ei olisi useita rykoreja
-tottelemassa käskyjään. Hänellä olisi vain tämä yksi, ja sen kuoltua
-hän ei voisi saada toista. Sen väsyttyä Ghek jäisi melkein avuttomaksi
-sen lepoajaksi. Kunpa hän ei olisikaan tavannut tätä punaista naista!
-Nainen oli tuottanut hänelle pelkästään harmia, häpeää ja nyt maanpaon.
-Äkkiä Heliumin Tara alkoi hyräillä säveltä ja Ghek, kaldane, oli
-tyytyväinen.
-
-He ajelehtivat hiljalleen marsilaisen yön sekavien varjojen ylitse.
-Banthien karjahdukset kuuluivat yhä heikompina heidän aluksensa
-sivuutettua Bantoomin rajat, tämän onnettoman maan kauhujen jäätyä
-heidän taakseen. Mutta minne he olivat matkalla? Tyttö katsahti
-mieheen, joka istui jalat ristissä pienen lentokoneen kannella,
-katsellen eteensä yön pimeyteen nähtävästi vaipuneena syviin aatoksiin.
-
-"Missä olemme?" kysyi Tara. "Mihin päin ajaudumme?"
-
-Turan kohautti leveitä hartioitaan. "Tähdistä näen, että ajaudumme
-koilliseen", hän vastasi, "mutta missä olemme ja mitä on edessämme,
-siitä minulla ei ole aavistustakaan. Viikko sitten olisin voinut vannoa
-tietäväni, mitä oli kunkin harjanteen takana, jota lähestyin, mutta nyt
-tunnustan perin nöyrästi, ettei minulla ole hajuakaan siitä, mitä on
-kilometrin päässä millään suunnalla. Heliumin Tara, olen eksyksissä
-enkä osaa ilmoittaa sinulle muuta."
-
-Hän hymyili, ja tyttö hymyili vastaan. Taran kasvoilla oli hieman
-ymmälle joutuneen ilme -- miehen hymyssä oli jotakin kiusoittavan
-tuttua. Hän oli tavannut useita panthaneja -- he tulivat ja menivät,
-liikkuen aina siellä, missä taisteltiin -- mutta tätä hän ei jaksanut
-muistaa.
-
-"Mistä maasta olet kotoisin, Turan?" hän kysyi äkkiä.
-
-"Etkö tiedä, Heliumin Tara", vastasi mies, "ettei panthanilla ole
-isänmaata? Tänään hän taistelee yhden, huomenna toisen lipun alla."
-
-"Mutta täytyyhän sinun olla jonkun maan alamainen, kun et ole
-taistelemassa", intti Tara. "Mitä lippua pidät nyt sitten omanasi?"
-
-Turan nousi ja kumarsi hänelle syvään. "Jos olen kelvollinen, palvelen
-sotavaltiaan tytärtä nyt -- ja aina."
-
-Tara ojensi hoikan, ruskean kätensä ja kosketti hänen käsivarttaan.
-"Palvelustarjouksesi on hyväksytty", hän virkkoi, "ja jos vielä kerran
-pääsemme Heliumiin, niin lupaan, että palkkiosi tyydyttää kaikki
-sydämesi toiveet."
-
-"Palvelen sinua uskollisesti sen palkkion toivossa", vastasi Turan.
-Tara ei kuitenkaan aavistanut, mitä hänen mielessään oli, vaan
-pikemminkin luuli häntä ahneeksi. Sillä mistäpä sotavaltiaan kopea
-tytär olisi arvannut yksinkertaisen panthanin tavoittelevan hänen
-kättään ja sydäntään?
-
-Päivän koittaessa he liikkuivat ripeätä vauhtia oudon maiseman
-kohdalla. Tuuli oli yön aikana yltynyt ja kantanut heidät kauaksi
-Bantoomista. Heidän allaan oleva maisema oli epätasainen ja karu. Vettä
-ei ollut näkyvissä, maanpintaa halkoivat syvä rotkot, ja kasvullisuus
-oli perin niukkaa. He eivät nähneet ainoatakaan eläintä, ja kaikesta
-päättäen seutu ei kyennyt elättämään elollisia olentoja. Kaksi päivää
-he ajelehtivat tämän peloittavan erämaan kohdalla. Heillä ei ollut
-ruokaa eikä juomaa, ja he kärsivät siitä ankarasti. Ghek oli
-toistaiseksi irtautunut rykoristaan sidottuaan sen ensin Turanin avulla
-vankasti kanteen. Kuta vähemmän hän sitä käyttäisi, sitä vähemmän sen
-elinvoimat kuluisivat. Nyt siinä alkoi jo näkyä ravinnon puutteen
-vaikutuksia. Ghek ryömi aluksessa jättimäisen hämähäkin tavoin --
-kavuten laidan ylitse, pohjan alitse ja vastaiselta laidalta takaisin
-kannelle. Hän näytti olevan kuin kotonaan joka paikassa. Mutta hänen
-kumppaneillaan oli ahtaat olot, sillä yhden hengen lentokoneen kansi ei
-ole aiottu kolmea varten.
-
-Turan silmäili aina eteenpäin, tähyillen vettä. Heidän täytyi saada
-vettä tahi tavata niitä vettä antavia kasveja, jotka tekevät elämän
-mahdolliseksi Marsin monilla kuivilta näyttävillä alueilla. Mutta
-kahteen päivään he eivät kohdanneet kumpaakaan, ja nyt yllätti heidät
-kolmas yö. Tyttö ei valittanut, mutta Turan tiesi hänen varmasti
-kärsivän, ja hänen sydämensä oli raskas. Vähimmin kärsi Ghek, joka
-selitti hänen kaltaistensa olentojen tulevan pitkiä aikoja toimeen
-vedettä ja ruuatta. Turan melkein kirosi häntä nähdessään Heliumin
-Taran hitaasti kuihtuvan silmiensä edessä, samalla kun kammottavan
-näköinen kaldane näytti yhtä elinvoimalta kuin konsanaan.
-
-"Eräissä olosuhteissa", huomautti Ghek, "ei kookas, aineellinen ruumis
-ole niin hyvä kuin korkealle kehittyneet aivot."
-
-Turan katsahti häneen, mutta ei virkkanut mitään. Heliumin Tara hymyili
-hieman. "Häntä ei sovi moittia", hän sanoi. "Emmekö me hiukan
-kerskuneet, ylvästellen ylemmyydellämme -- kun vatsamme olivat täydet?"
-hän lisäsi.
-
-"Heidän järjestelmällään lienee hyvät puolensa", myönsi Turan. "Jos
-voisimme panna syrjään vatsamme, kun ne huutavat ruokaa ja juomaa, niin
-epäilemättä sen tekisimme."
-
-"Minä puolestani en nyt lainkaan ikävöi omaani", vakuutti Tara. "Se on
-kovin surkea seuralainen."
-
-Uusi päivä oli valjennut: he olivat saapuneet vähemmän autiolle
-seudulle, ja heidän lamautunut toivonsa elpyi. Äkkiä Turan kumartui ja
-osoitti kädellään eteenpäin.
-
-"Katsos tuonne, Heliumin Tara!" hän huudahti. "Kaupunki! Niin totta
-kuin olen Ga-- niin totta kuin olen Turan, panthan, tuolla on
-kaupunki."
-
-Kaukana välkkyivät kaupungin muurit, kupukatot ja solakat tornit
-nousevan auringon valossa. Mies tarttui sukkelasti korkeuden säätäjään,
-ja alus painui nopeasti matalan kukkulajonon suojaan, sillä Turan
-käsitti hyvin, ettei heidän pitänyt näyttäytyä ennenkuin saisivat
-selville, olivatko oudon kaupungin asukkaat ystäviä vaiko vihamiehiä.
-Todennäköisesti he olivat kaukana ystävien asumasijoilta, ja senvuoksi
-panthanin oli liikuttava äärimmäisen varovasti. Mutta tuolla oli
-kaupunki, ja missä oli kaupunki, siellä on myöskin vettä, vaikka
-kaupunki olisikin autio, ja ruokaa, jos se olisi asuttu.
-
-Punaisesta miehestä merkitsi jopa viholliskansan linnoituksessa oleva
-ruoka ja vesi ravintoa ja juomaa Heliumin Taralle. Hän ottaisi sen
-lahjana ystäviltä tahi anastaisi sen vihollisilta. Kunhan sitä vain
-olisi, niin hän kyllä saisi sitä, siinä ilmeni taistelijan itserakkaus,
-vaikka Turan ei sitä käsittänyt sen enempää kuin Tarakaan, joka oli
-pitkän taistelijasarjan jälkeläinen; mutta Ghek olisi saattanut
-hymyillä, jos olisi osannut.
-
-Turan antoi lentokoneen ajautua lähemmäksi suojaavia kukkuloita. Kun
-hän ei enää voinut edetä kauemmaksi pelkäämättä ilmituloa, ohjasi hän
-aluksen hiljalleen maahan pieneen rotkoon, hypähti kannelta ja
-kiinnitti koneen vankkaan puuhun. He pohtivat suunnitelmiaan useita
-minuutteja -- olisiko heidän parasta odottaa paikallaan, kunnes pimeys
-salaisi heidän liikkeensä, ja vasta sitten lähestyä kaupunkia
-etsiäkseen ravintoa ja vettä, vai mennäkö nyt lähemmäksi, pysytellen
-mahdollisimman hyvin piilossa, kunnes näkisivät, millaisia kaupungin
-asukkaat olivat.
-
-Lopullisesti voitti Turanin suunnitelma. He lähestyisivät niin likelle
-kaupunkia kuin turvallisesti voisivat, koettaen löytää kaupungin
-ulkopuolelta vettä ja ehkä myöskin ruokaa. Jolleivät he löytäisikään,
-saattaisivat he ainakin tarkastaa asemaa päivän valossa, ja yön tultua
-voisi Turan sitten nopeasti pujahtaa kaupungin muurien viereen
-jatkamaan ravinnon ja juoman etsintää.
-
-He seurasivat rotkoa ylöspäin ja nousivat vihdoin selänteen laelle,
-josta he erinomaisesti näkivät lähinnä itseään olevan osan kaupunkia,
-pysyen samalla itse piilossa pensaikon takana. Ghek oli jälleen
-liittynyt rykoriinsa, joka oli pakollisesta paastosta kärsinyt vähemmän
-kuin Tara ja Turan.
-
-Kaupunki oli nyt paljon lähempänä kuin heidän ensiksi havaitessaan sen,
-ja heti ensi silmäys osoitti, että se oli asuttu. Lippuja ja viirejä
-liehui useissa tangoissa. Heidän edessään olevan portin seudulla
-liikkui väkeä. Korkeilla, valkeilla muureilla asteli vahteja pitkien
-välimatkojen päässä toisistaan. Korkeimpien rakennusten katoilla näkyi
-naisia tuulettamassa vuodesilkkejaän ja -turkiksiaan. Turan silmäili
-kaikkea äänettömänä jonkun aikaa.
-
-"En tunne, mitä kansaa he ovat", hän puhkesi vihdoin puhumaan. "Minulla
-ei ole aavistustakaan, mikä kaupunki tämä on. Mutta se on ikivanha
-kaupunki. Sen väestöllä ei ole lentokoneita eikä tuliaseita. Sen täytyy
-olla todella vanha."
-
-"Mistä tiedät, ettei kaupunkilaisilla ole niitä?" kysyi tyttö.
-
-"Katoilla ei ole lentoasemia -- tänne ei näy ainoatakaan sellaista; jos
-taas samalla tavoin katselisimme Heliumia, näkisimme niitä sadoittain.
-Eikä heillä ole tuliaseita, koska heidän turvalaitteensa on kaikki
-rakennettu puolustettaviksi keihäillä ja jousilla keihäs- ja
-nuolihyökkäyksiä vastaan. He ovat vanhanaikaista väkeä."
-
-"Jos he ovat vanhanaikaisia, ovat he kenties ystävällisiä", lausui
-tyttö. "Kun lapsina tutustuimme taivaankappaleemme historiaan,
-saimmehan silloin tietää, että täällä aikoinaan asui ystävällistä,
-rauhaa rakastavaa kansaa."
-
-"Mutta en usko heitä niin ikivanhoiksi", vastasi Turan nauraen. "On
-kulunut pitkiä ajanjaksoja siitä, kun barsoomilaiset rakastivat
-rauhaa."
-
-"Isäni rakastaa rauhaa", huomautti Tara.
-
-"Mutta sittenkin hän käy aina sotaa", sanoi mies.
-
-Tyttö naurahti. "Mutta hän väittää pitävänsä rauhasta."
-
-"Me kaikki pidämme rauhasta", vastasi Turan, "kunniakkaasta rauhasta",
-mutta naapurimme eivät salli meille sitä, ja siksi on meidän
-taisteltava.
-
-"Ja kyetäkseen taistelemaan hyvin täytyy miesten rakastaa taistelua",
-lisäsi tyttö.
-
-"Ja rakastaakseen taistelua heidän täytyy osata taistella", virkkoi
-Turan, "sillä kukaan ihminen ei tee mielellään semmoista, mitä hän ei
-osaa tehdä hyvin."
-
-"Tahi minkä joku toinen osaa tehdä paremmin kuin hän."
-
-"Ja niin ollen tulee aina olemaan sotia, ja ihmiset tulevat aina
-taistelemaan", päätti Turan, "sillä miehet, joilla on kuumaa verta
-suonissaan, tulevat aina harrastamaan sotataitoa."
-
-"Olemme ratkaisseet suuren kysymyksen", sanoi tyttö hymyillen, "mutta
-vatsamme ovat vielä tyhjät."
-
-"Panthanisi ei pidä huolta velvollisuuksistaan", vastasi Turan. "Mutta
-miten hän voisikaan, kun suuri palkkio aina on hänen silmiensä edessä!"
-Tyttö ei arvannut, kuinka kirjaimellisesti hän puhui. "Lähden
-liikkeelle", jatkoi mies, "anastamaan ruokaa ja juomaa noilta
-muinaisajan ihmisiltä."
-
-"Älä!" huudahti Tara, laskien kätensä hänen käsivarrelleen. "Älä vielä!
-He surmaisivat sinut tahi ottaisivat sinut vangiksi. Olet uljas ja
-valtava panthan, mutta et kykene yksin voittamaan kokonaista
-kaupunkia."
-
-Tara katsoi hymyillen häntä silmiin käsi yhä hänen käsivarrellaan. Veri
-suhisi kuumana Turanin suonissa. Hän olisi saattanut siepata tytön
-syliinsä ja puristaa häntä rintaansa vasen. Vain Ghek, kaldane, oli
-saapuvilla, mutta häntä hillitsi joku suurempi voima. Kukapa osaisi sen
-määritellä -- tuon luontaisen ritarillisuuden, joka tekee eräistä
-miehistä naisten luonnollisia suojelijoita?
-
-Tähystyspaikaltaan he näkivät aseistetun soturiryhmän ratsastavan
-portista, etenevän kiemurtelevaa, hyvin poljettua tietä pitkin ja
-katoavan näkyvistä saman kukkulan taakse, jolla he olivat. Miehet
-olivat punaisia kuten hekin ja ratsastivat punaisen rodun pienillä
-ratsuthoateilla. Heidän hihnoituksensa olivat barbaarisen upeat, ja
-heidän päähineissään oli paljon sulkia, kuten entisaikoina oli ollut
-tapana. Aseina heillä oli miekat ja pitkät keihäät; he ratsastivat
-melkein alastomina, maalattuina keltaisen, sinisen ja valkoisen
-kirjaviksi. Seurueessa oli ehkä parikymmentä miestä, ja nelistäessään
-väsymättömillä ratsuillaan he tarjosivat samalla kertaa villin ja
-kauniin näyn.
-
-"He näyttivät loistavilta sotureilta", virkkoi Turan. "Minua kovasti
-haluttaisi rohkeasti marssia suoraan kaupunkiin tarjoamaan
-palvelustani."
-
-Tara pudisti päätään. "Malta mielesi!" hän varoitti. "Miten minulle
-kävisi ilman sinua, ja miten voisit noutaa palkkiosi, jos joutuisit
-vangiksi?"
-
-"Minä karkaisin", vakuutti panthan. "Joka tapauksessa yritän." Ja hän
-nousi lähteäkseen.
-
-"Et saa!" sanoi tyttö äänessään hyvin käskevä sävy.
-
-Mies loi häneen nopean, kysyvän katseen.
-
-"Olet astunut palvelukseeni", selitti Tara hieman ylpeästi. "Olet
-astunut palvelukseeni palkkiosta, ja sinun on toteltava minua."
-
-Turan laskeutui jälleen hänen vierelleen hienon hymyn väikkyessä
-huulillaan. "Sinun asiasi on komentaa, prinsessa", hän kuiskasi.
-
-Päivä kului. Ghek, jota auringonpaiste vaivasi, oli eronnut rykoristaan
-ja ryöminyt läheisyydestä löytämäänsä onkaloon. Tara ja Turan
-loikoilivat pienen puun niukassa varjossa. He katselivat portista
-tulevia ja meneviä ihmisiä. Ratsujoukkue ei palannut. Päivän aikana
-ajettiin kaupunkiin pieni zitidarlauma, ja karavaani leveäpyöräisiä
-vaunuja, joita vetämässä oli näitä isoja eläimiä, suikersi esiin
-kaukaisesta näköpiiristä ja lähestyi kaupunkia. Sekin katosi heidän
-näkyvistään porttikäytävään. Sitten tuli pimeä, ja Heliumin Tara käski
-panthaniaan etsimään ravintoa ja juomaa, mutta varoitti häntä
-yrittämästä kaupunkiin. Ennen poistumistaan Turan kumartui suutelemaan
-hänen kättään, kuten soturi suutelee kuningattarensa kättä.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Satimessa
-
-
-Turan-panthan lähestyi outoa kaupunkia pimeän suojassa. Hän ei juuri
-toivonut löytävänsä ruokaa tai vettä muurien ulkopuolelta, mutta hän
-koettaisi, ja jos se ei onnistuisi, yrittäisi hän tunkeutua kaupunkiin,
-sillä Heliumin Taran oli saatava ravintoa ja pian olikin. Hän oli
-huomannut, että muureilla oli vain vähän vahteja, mutta muurit olivat
-siksi korkeat, että niiden ylitse kapuaminen oli etukäteen tuomittu
-raukeamaan tyhjiin. Käyttämällä hyväkseen pensaita ja puita Turan pääsi
-muurin juurelle kenenkään huomaamatta. Hän siirtyi hiljaa pohjoiseen
-päin tulevan portin ohitse, joka tehokkaasti esti sen takana olevan
-kaupungin vilahdukseltakaan näkymästä. Turan toivoi kaupungin kummuista
-poispäin olevalla pohjoislaidalla olevan tasaista maata, jossa
-asukkaiden viljapellot olisivat, ja löytävänsä sieltä myöskin vettä
-kastelulaitoksista, mutta vaikka hän hiipi kauas loppumattomalta
-tuntuvan muurin juurella, ei vainioita eikä vettä löytynyt. Hän koetti
-keksiä jonkun keinon päästäkseen kaupunkiin, mutta sekään ei
-onnistunut, ja hänen edetessään tähyilivät häntä nyt terävät silmät
-ylhäältä päin, ja äänetön hiipijä pysytteli jonkun aikaa hänen
-kohdallaan muurin harjalla. Mutta pian väijyvä laskeutui muurin
-sisäpuolella olevalle kadulle ja lähti vinhasti kiitämään ulkopuolella
-astelevan muukalaisen edelle.
-
-Hän saapui pian pienelle portille. Sen vieressä oli matala rakennus,
-jonka oven edustalla seisoi soturi vahdissa. Hän lausui soturille
-hätäisesti muutamia sanoja ja meni sitten rakennukseen, palaten melkein
-heti senjälkeen seurassaan hyvinkin neljäkymmentä soturia. Avattuaan
-varovasti portin mies tirkisti vaivihkaa pitkin muurin ulkosyrjää
-siihen suuntaan, josta hän oli tullut. Ilmeisesti tyytyväisenä hän
-kuiskasi lyhyen määräyksen takanaan oleville miehille, minkä jälkeen
-puolet sotureista palasivat rakennukseen, kun taas toinen puoli seurasi
-häntä hiipien portista. Muurin ulkopuolella he kyyristyivät
-puoliympyrään pensaikon sekaan avoimeksi jättämänsä portin
-pohjoispuolelle. Siellä he odottivat ihan hiljaa, eikä heidän
-tarvinnutkaan odottaa kauan, ennen kuin Turan, panthan, lähestyi
-varovasti pitkin muurin juurta. Tultuaan portille ja huomattuaan sen
-olevan auki hän pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan, pilkistäen sitten
-sisälle. Varmistuttuaan, ettei siellä ollut ketään väijymässä, hän
-astui portista kaupunkiin.
-
-Hän havaitsi saapuneensa kapealle, muurin suuntaiselle kadulle. Sen
-vastaisella reunalla kohosi rakennuksia, joiden tyyli oli hänestä outo;
-mutta omituisen kaunis. Rakennukset oli sullottu hyvin likelle
-toisiaan, mutta niissä ei näyttänyt olevan kahta samanlaista, ja niiden
-julkisivut olivat hyvin monenmuotoisia, erikorkuisia ja erivärisiä.
-Taivasta vastaan piirtyi huippuja, kattokupuja, minaretteja ja
-korkeita, solakoita torneja, ja seinissä oli lukuisasti parvekkeita.
-Nyt alhaalla lännessä olevan Klurosin, kaukaisemman kuun, lempeässä
-valossa hän ällistyksekseen ja tyrmistyksekseen näki parvekkeilla
-ihmisiä. Suoraan hänen kohdallaan oli kaksi naista ja yksi mies. He
-istuivat parvekkeen kaiteeseen nojautuneina ja katselivat nähtävästi
-suoraan häneen; mutta jos ne huomasivatkin hänet, eivät he ainakaan
-näyttäneet siitä minkäänlaista merkkiä. Turan empi hetkisen, sillä hän
-oli melkein varma joutuneensa ilmi, mutta sitten hän päätteli olentojen
-uskovan häntä kaupungin asukkaaksi ja meni rohkeasti kadulle. Kun
-hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mistä päin hän parhaiten voi
-toivoa löytävänsä mitä etsi, eikä hän enää empimällä tahtonut herättää
-lisää epäluuloja, niin hän kääntyi vasemmalle ja lähti reippaasti
-astelemaan katukiveyksellä, haluten mahdollisimman pian päästä pois
-noiden yöllisten tarkkailijain näkyvistä. Hän tiesi, että yön täytyi
-olla pitkälle kulunut, eikä saattanut niin ollen olla ihmettelemättä,
-miksi ihmiset istuivat parvekkeillaan, vaikka heidän siihen aikaan
-olisi pitänyt olla sikeässä unessa silkki- ja turkisvaippojensa
-välissä. Aluksi hän oli luullut heitä jonkun juhlijan myöhäisiksi
-vieraiksi, mutta heidän takanaan olevat ikkunat olivat pimeässä ja
-vallitsi ehdoton hiljaisuus, mikä kumosi sellaisen olettamuksen. Ja
-edetessään hän sivuutti useita muita ryhmiä, jotka istuivat äänettöminä
-toisilla parvekkeilla. Istujat eivät kiinnittäneet häneen lainkaan
-huomiota eivätkä nähtävästi edes panneet merkille, että hän meni
-ohitse. Jotkut heistä nojasivat kyynärpäätään kaiteeseen leuka kämmenen
-varassa; toiset nojautuivat molempiin käsiinsä, silmäillen kadulle, kun
-taas muutamilla oli käsissään soittokoneita, mutta heidän sormensa
-eivät hypistelleet niiden kieliä.
-
-Ja siten Turan saapui kohtaan, jossa katu kääntyi oikealle, kiertäen
-kaupungin muurista ulkonevaa rakennusta, ja kaarrettuaan nurkan ympäri
-hän tulla tupsahti suoraan kahden soturin eteen, jotka seisoivat hänen
-oikealla puolellaan olevan rakennuksen kahden puolen. Heidän oli
-mahdotonta olla huomaamatta häntä, mutta sittenkään ei kumpikaan
-hievahtanut eikä muutoinkaan ilmaissut nähneensä häntä. Hän seisoi
-paikallaan varroten käsi pitkän miekan kahvassa, mutta soturit eivät
-puhutelleet eivätkä pysähdyttäneet häntä. Saattoivatko nämäkin pitää
-häntä omana kansalaisenaan? Minkään muun otaksuman pohjalla hän ei
-todellakaan voinut selittää heidän toimettomuuttaan.
-
-Turanin tultua portista ja lähdettyä esteettömästi etenemään pitkin
-katua oli kaupunkiin astunut kaksikymmentä soturia, sulkien portin
-jälkeensä. Sitten oli yksi heistä noussut muurille, seurannut sen
-harjalla Turanin jäljessä; toinen oli hiipinyt hänen jälkeensä katua
-myöten, ja kolmas oli mennyt kadun poikki sen vastaisella puolella
-olevaan rakennukseen.
-
-Portille oli jäänyt yksi ainoa vahti, kun taas kaikki muut olivat
-palanneet rakennukseen, josta heidät oli noudettu. He olivat
-kaunisvartaloisia, hartevia miehiä, ja nyt oli heidän yllään komeat
-puvut suojana yön koleutta vastaan, Puhuessaan muukalaisesta he
-nauroivat sille, kuinka helposti he olivat pettäneet hänet, ja
-heitä nauratti vielä sittenkin, kun he sukelsivat silkki- ja
-turkisvuoteisiinsa vaipuakseen jälleen äsken keskeytettyyn uneensa.
-Ilmeisesti heidät oli määrätty sen portin vahdeiksi, jonka
-läheisyydessä he nukkuivat, ja yhtä ilmeistä oli, että sekä portteja
-että koko kaupunkia vahdittiin paljon huolellisemmin kuin Turan oli
-luullut. Olisipa Gatholin jed ollut tosiaankin harmissaan, jos olisi
-aavistanut, kuinka näppärästi hänet oli houkuteltu ansaan.
-
-Jatkaessaan matkaansa pitkin katua Turan sivuutti uusia, muiden ovien
-edustalle sijoitettuja vahteja, mutta nyt hän ei paljoakaan heistä
-välittänyt, koska he eivät puhutelleet häntä eivätkä muutoinkaan
-nähtävästi panneet häntä merkille. Mutta vaikka tämän mutkikkaan kadun
-melkein jokaisessa käänteessä hänen taakseen jäi yksi tai useampia
-näitä äänettömiä vahteja, ei hän voinut arvata, että hän oli
-sivuuttanut yhden heistä useita kertoja ja että hiljaiset, taitavat
-hiipijät tähyilivät hänen kaikkia liikkeitään. Tuskin hän oli ehtinyt
-erään tällaisen jäykkänä seisovan vahtimiehen ohitse, ennen kuin
-miekkonen äkkiä virkosi eloon, harppasi kadun poikki, pujahti
-ulkomuuriin tehdystä kapeasta aukosta ja lähti rientämään hänen
-jälkeensä muurin sisään järjestettyä käytävää myöten ilmestyäkseen pian
-näkyviin Turanin etupuolella ja sijoittuakseen jälleen vahtisotilaan
-jäykkään, äänettömään asentoon. Eikä Turan tiennyt, että toinen soturi
-seurasi häntä rakennusten piilossa kolmannen kiiruhtaessa hänen
-edellään toimittamaan jotakin tähdellistä asiaa.
-
-Ja niin panthan liikkui oudon kaupungin hiljaisilla kaduilla etsimässä
-ruokaa ja juomaa rakastamalleen naiselle. Varjoisilla parvekkeilla
-istui miehiä ja naisia, katsellen häntä, mutta virkkamatta mitään; ja
-vahtisotilaat näkivät hänen menevän ohitseen, mutta eivät luikahtaneet
-hänelle. Äkkiä alkoi kauempaa kadulta kuulua varuksien kalahtelun
-tuttua ääntä, joka ilmaisi soturijoukon marssivan siellä, ja melkein
-samanaikaisesti hän huomasi oikealla puolellaan himmeästi valaistun,
-avoimen oven. Se oli ainoa tarjona oleva paikka, johon hän saattoi
-piiloutua lähestyvältä joukko-osastolta, ja vaikka hän olikin tullut
-useiden vahtisotilaiden ohitse näiden kyselemättä mitään, saattoi hän
-tuskin toivoa, että patrulli, jollaisena hän luonnollisestikin piti
-edestäpäin saapuvaa joukkoa, päästäisi hänet sivutseen tutkimatta ja
-kuulustelematta.
-
-Oven sisäpuolella oli käytävä, joka kääntyi jyrkästi oikealle ja miltei
-heti senjälkeen vasemmalle. Ketään ei ollut näkyvissä, ja niin ollen
-hän pujahti varovasti toisen mutkan taakse ollakseen sitäkin varmemmin
-piilossa kadulta päin. Hänen edessään oli pitkä käytävä, joka oli
-himmeästi valaistu kuten ovikin. Pysyen paikallaan hän kuuli seurueen
-lähestyvän rakennusta, kuuli liikettä piilopaikkansa sisäänkäytävältä,
-ja sitten pamahti kiinni ovi, josta hän oli tullut. Hän tarttui
-miekkaansa, odottaen heti askelia käytävästä, mutta mitään ei kuulunut.
-Hiivittyään nurkkaukseen hän tirkisti sen taakse; käytävä oli tyhjä
-suljetulle ovelle saakka. Sen sulkija oli itse jäänyt ulkopuolelle.
-
-Turan odotti ja kuunteli. Ei hisahdustakaan. Sitten hän lähestyi ovea
-ja painoi korvansa sitä vasten. Kadulla oli kaikki hiljaista. Oven oli
-sulkenut äkillinen veto, tahi ehkä oli patrullin velvollisuus pitää
-huolta sellaisista seikoista. Se oli vähäarvoinen asia. Joukkue oli
-ilmeisesti mennyt ohitse, ja hän pujahtaisi kadulle jatkamaan
-matkaansa. Jossakin olisi julkinen kaivo, josta hän saisi vettä, ja
-ruokaa hän voisi anastaa kuivatusta kasvis- ja lihakimpuista, joita,
-sikäli kuin hän oli nähnyt, riippui Barsoomin miltei kaikkien
-köyhälistötalojen ovien pielissä. Juuri tällaisten talojen piiriä hän
-etsi ja oli siitä syystä loitonnut kauaksi kaupungin pääportista, joka
-varmasti ei ollut köyhien asumuksien läheisyydessä.
-
-Hän koetti avata ovea, mutta huomasi sen vastustavan hänen kaikkia
-ponnistuksiaan -- se oli lukittu ulkopuolelta. Tässäpä oli tosiaankin
-tukala vastoinkäyminen. Turan-panthan kynsi korvallistaan. "Onni on
-minulle vastainen", hän jupisi; mutta oven takana seisoi myhäilevä
-kohtalo -- maalattu soturi. Näppärästipä hän olikin houkutellut
-varomattoman muukalaisen satimeen. Valaistu ovi, marssiva patrulli --
-kaiken sen oli tarkoin suunnitellut ja järjestänyt se kolmas soturi,
-joka oli rientänyt Turanin edelle viereistä katua myöten, ja
-muukalainen oli menetellyt täsmälleen, kuten hän oli olettanut. Oliko
-ihmekään, että häntä hymyilytti.
-
-Kun Turanilta oli tämä tie teljetty, kääntyi hän takaisin käytävään,
-edeten sitä pitkin varovasti ja meluttomasti. Siellä täällä oli ovia
-sen kahden puolen. Hän tunnusteli niitä, mutta kaikki ne olivat lujasti
-lukitut. Käytävä kävi yhä sokkeloisemmaksi, kuta kauemmaksi hän eteni.
-Sen lopussa sulki häneltä tien salvattu ovi, mutta oikealle päin
-avautui ovi, ja hän astui siitä hämärästi valaistuun kammioon, jonka
-seinissä oli kolme muuta ovea, joita hän koetteli kaikkia peräkanaa.
-Kaksi oli lukossa; kolmas avautui alaspäin vieville portaille. Ne
-olivat kiertoportaat, eikä hän nähnyt ensimmäistä mutkaa kauemmaksi.
-Hänen poistuttuaan käytävästä avautui eräs siihen tuova ovi, ja siitä
-ilmestyi kolmas soturi, joka lähti seuraamaan häntä. Miehen tuikeilla
-huulilla väikkyi vielä heikko hymyily.
-
-Turan paljasti lyhyen miekkansa ja laskeutui varovasti portaita. Niiden
-alapäässä oli käytävä, joka päättyi suljettuun oveen. Hän lähestyi
-vankkaa laudoitusta ja kuunteli. Salaperäisen oven takaa ei kuulunut
-risahdustakaan. Hän tunnusteli sitä hiljaa, ja se kääntyi helposti
-häneen päin. Hänen edessään oli matala, multapermantoinen kammio. Sen
-seinissä oli useita muita ovia, kaikki lukittuja. Turanin astuessa
-hiipien kammioon, laskeutui kolmas soturi kiertoportaita myöten hänen
-jäljessään. Panthan meni ripeästi kammion poikki ja koetti erästä ovea.
-Se oli lukittu. Hän kuuli hiljaisen kilahduksen takaansa ja pyörähti
-ympäri miekka valmiina kädessään. Hän oli yksin, mutta ovi, josta hän
-oli tullut, oli suljettu -- hän oli kuullut sen lukon kilahduksen.
-
-Yhdellä hyppäyksellä hän oli huoneen toisessa päässä ja koetti avata
-ovea, mutta turhaan. Enää hän ei yrittänytkään olla hiljaa, sillä nyt
-hän oli varma, ettei kaikki ollut tapahtunut sattumalta. Hän heittäytyi
-koko painollaan puista ovea vastaan, mutta paksut skeel-laudat, joista
-se oli kokoonpantu, olisivat kestäneet muurinmurtajan iskuja. Ulkoa
-kuului matalaa naurua.
-
-Hätäisesti Turan tarkasti toisia ovia. Ne olivat kaikki lukossa. Hän
-vilkaisi ympäri huonetta ja näki puisen pöydän ja penkin. Seiniin oli
-upotettu useita paksuja renkaita, joihin oli kiinnitetty ruostuneita
-kahleita -- mikä kaikki osoitti liiankin hyvin, mihin tarkoitukseen
-huone oli aiottu, Seinävieressä oli multapermannossa pari, kolme
-reikää, jotka muistuttivat käytävien suita -- epäilemättä Marsin
-jättiläismäisten rottien tyyssijoja. Kaiken sen hän oli ehtinyt
-havaita, kun himmeä valo äkkiä sammutettiin ja hän jäi sysimustaan
-pimeyteen. Hapuillen ympärilleen Turan etsi pöydän ja penkin.
-Sijoitettuaan viimemainitun seinäviereen hän veti pöydän eteensä ja
-istuutui penkille pitkä miekka valmiina edessään. Ainakin olisi
-taisteltava, ennen kuin hänet vangittaisiin.
-
-Jonkun aikaa hän istui odottaen tietämättä mitä. Ei ainoatakaan ääntä
-tunkeutunut tähän maanalaiseen vankiholviin. Hän muisteli hitaasti
-mielessään sen illan tapahtumia -- avointa, vahditonta porttia,
-valaistua ovea, ainoata, joka oli siten ollut auki ja valaistu hänen
-noudattamansa kadun varrella, soturien lähestymistä juuri sillä
-hetkellä, jolloin hänellä ei ollut tarjolla mitään muuta pako- eikä
-piilopaikkaa, käytäviä ja kammioita, jotka veivät useiden lukittujen
-ovien ohitse tähän maanalaiseen vankilaan jättämättä hänelle mitään
-muuta etenemistietä.
-
-"Kautta ensimmäisen esi-isäni!" sanoi hän. "Kävipä se yksinkertaisesti,
-ja olinpa minä aika tolvana! He peijasivat minua näppärästi ja
-sieppasivat minut kiinni joutumatta itse alttiiksi naarmullekaan. Mutta
-mikä on heidän tarkoituksensa?"
-
-Hän olisi toivonut tietävänsä vastauksen siihen kysymykseen. Ja sitten
-hänen mieleensä johtui tyttö, joka odotti kukkulalla kaupungin
-ulkopuolella -- eikä hän palaisi. Hän tunsi Barsoomin villimpien
-kansojen tavat. Niin, nyt hän ei palaisi koskaan. Hän ei ollut totellut
-tyttöä. Noiden tytön armailta huulilta lähteneiden käskysanojen
-suloinen muisto sai hänet hymyilemään. Hän oli ollut tottelematon ja
-oli nyt menettänyt palkkionsa.
-
-Entä tyttö? Mikä kohtalo nyt odottaisi häntä, kun hän oli
-nääntymäisillään nälkään viholliskaupungin edustalla, seuranaan vain
-epäinhimillinen kaldane? Turanin mieleen tunkeutui toinen ajatus --
-kamala ajatus. Tara oli kertonut hänelle kaldanein käytävissä
-näkemistään kauhunkohtauksista, ja hän tiesi noiden olentojen syövän
-ihmislihaa. Ghekiä kalvoi nälkä. Jos hän söisi rykorinsa, olisi hän
-avuton; mutta -- käsillä oli ravintoa heille kummallekin, sekä
-rykorille että kaldanelle. Turan kirosi sitä, että oli ollut niin
-typerä. Miksi hän oli poistunut tytön luota? Paljon parempi olisi ollut
-jäädä kuolemaan hänen kanssaan aina valmiina suojelemaan häntä kuin
-jättää hänet kammottavan bantoomilaisen armoille.
-
-Äkkiä Turan tunsi ilmassa väkevää tuoksua. Se vaikutti häneen
-unettavasti. Hän olisi noussut pystyyn torjuakseen hiipivää turtumusta,
-mutta hänen jalkansa tuntuivat heikoilta, joten hän vaipui takaisin
-penkille. Pian heltisi miekka hänen sormistaan, ja hän retkahti
-makaamaan pöydälle käsivarret pään alla.
-
-Kun yö kului eikä Turania kuulunut takaisin, kävi Heliumin Tara yhä
-rauhattomammaksi, ja kun aamu valkeni eikä panthanista näkynyt
-merkkiäkään, arveli hän, että miestä oli kohdannut onnettomuus. Hänen
-sydäntään kouristi surullinen yksinäisyyden tunne, joka ei johtunut
-yksinomaan hänen omasta onnettoman tukalasta asemastaan. Nyt hän
-tajusi, ettei hän ollut alkanut turvautua tähän panthaniin ainoastaan
-suojelusta, vaan myöskin seuraa saadakseen. Hän ikävöi Turania ja häntä
-kaivatessaan äkkiä oivalsi miehellä olleen hänelle suuremman
-merkityksen kuin pelkällä palkatulla soturilla. Hänestä tuntui kuin
-olisi häneltä riistetty ystävä -- vanha, rakas ystävä. Hän nousi
-piilopaikastaan voidakseen paremmin silmäillä kaupunkia.
-
-U-Dor, Manatorin jeddakin O-Tarin kahdeksannen utanin dwar, ratsasti
-varhaisena aamuhetkenä takaisin Manatoria kohti, palaten naapurikylään
-tekemältään lyhyeltä retkeltä. Hänen kiertäessään kaupungin
-eteläpuolella sijaitsevien kukkuloiden ympäri kiintyi hänen terävä
-katseensa vähäiseen liikkeeseen lähellä likimmän kukkulan lakea
-kasvavassa pensaikossa. Hän seisautti rajun ratsunsa ja tähysti
-tarkemmin. Pensaikosta nousi olento, joka katseli poispäin hänestä,
-silmäillen kukkulan toiselle puolelle Manatoria kohti.
-
-"Tulkaa!" komensi U-Dor seuralaisiaan, hoputti thoatiaan ja käänsi
-eläimen nelistämään ripeätä laukkaa rinnettä ylöspäin. Hänen jäljessään
-riensi kaksikymmentä hurjaa soturia, joiden ratsujen pehmeäanturaiset
-jalat eivät päästäneet ääntäkään laskeutuessaan joustavalle turpeelle.
-Vasta aseiden ja hihnoitusten kalina sai Heliumin Taran äkkiä
-pyörähtämään ympäri heihin päin. Hän näki parikymmentä soturia, jotka
-keihäät tanassa syöksyivät hänen kimppuunsa.
-
-Hän vilkaisi Ghekiin. Mitähän hämähäkkimies tekisi tällaisessa
-tilanteessa? Kaldane ryömi rykorinsa luokse ja kiinnitti itsensä
-siihen. Sitten hän nousi pystyyn; komea ruumis oli taaskin eloisa ja
-nopsa. Tara arveli olennon valmistautuvan pakenemaan. No niin, se oli
-hänelle jotakuinkin yhdentekevää. Noita rinnettä myöten heitä vastaan
-karkaavia sotureja vastaan oli yksi ainoa Ghekin kaltainen,
-keskinkertainen miekkamies puolustajana huonompi kuin ei yhtään.
-
-"Riennä, Ghek!" hän kehoitti. "Takaisin kukkuloille! Ehkä löydät sieltä
-piilopaikan." Mutta olento astuikin hänen ja hyökkäävien ratsastajien
-väliin, paljastaen pitkän miekkansa.
-
-"Se on hyödytöntä, Ghek", esteli Tara oivaltaessaan kaldanen aikovan
-puolustaa häntä. "Mitäpä mahtaisi yksi ainoa miekka tuollaista
-ylivoimaa vastaan?"
-
-"Voin kuolla vain kerran", vastasi kaldane. "Sinä ja panthanisi
-pelastitte minut Luudin kynsistä, ja teen vain sen, mitä panthanisi
-tekisi, jos hän olisi täällä suojelemassa sinua."
-
-"Se on uljaasti tehty, mutta hyödytöntä", vastusti tyttö. "Pane
-miekkasi tuppeen! Kenties he eivät tahdo meille pahaa."
-
-Ghek antoi säilänsä kärjen painua maata kohti, mutta ei pannut asettaan
-tuppeen; ja niin he seisoivat odottaen, kunnes U-Dor pysähdytti
-thoatinsa heidän eteensä hänen kahdenkymmenen soturinsa kaartaessa
-ympyränmuotoiseen kehään heidän ympärilleen. Hyvinkin minuutin ajan
-U-Dor istui ratsunsa selässä virkkaamatta mitään, silmäillen tutkivasti
-ensin Heliumin Taraa, sitten hänen kamalannäköistä kumppaniaan.
-
-"Mitä olentoja te olette?" hän tiedusti äkkiä. "Ja mitä tekemistä
-teillä on Manatorin porttien edustalla?"
-
-"Olemme kaukaisista maista", vastasi tyttö, "eksyksissä ja
-menehtymäisillämme nälkään. Pyydämme vain ruokaa ja lepoa ja oikeutta
-poistua etsimään kotipaikkojamme."
-
-U-Dorin huulille levisi juro hymy. "Ainoastaan Manator ja sitä vahtivat
-kukkulat tietävät Manatorin iän", hän sanoi; "mutta sittenkään ei
-kaikkina niinä aikoina, jotka ovat vierineet Manatorin perustamisen
-jälkeen, ole Manatorin aikakirjoissa mainittu ainoankaan muukalaisen
-poistuneen Manatorista."
-
-"Mutta minä olen prinsessa", huudahti tyttö ylpeästi, "eikä kansani ole
-sodassa teitä vastaan. Teidän on tuettava minua ja seuralaisiani ja
-autettava meitä palaamaan omaan maahamme. Sellainen on laki
-Barsoomissa."
-
-"Manatorissa tunnetaan ainoastaan Manatorin lait", vastasi U-Dor.
-"Mutta tulkaa! Teidän on lähdettävä kanssamme kaupunkiin, jossa sinun
-kauniina naisena ei tarvitse pelätä mitään. Minä itse olen valmis
-suojelemaan sinua, jos O-Tar niin määrää. Ja mitä tulee seuralaiseesi
--- mutta miten olikaan? Sinähän puhuit seuralaisistasi -- onko teitä
-täällä useampiakin?"
-
-"Katso itse, mitä näet!" oli Taran kopea vastaus.
-
-"Olkoon sen laita miten tahansa!" virkkoi U-Dor. "Jos seurassasi on
-muita, niin he eivät pääse pois Manatorista. Mutta kuten aioin sanoa,
-jos kumppanisi on kelpo taistelija, saattaa hänkin jäädä eloon, sillä
-O-Tar on oikeudenmukainen ja oikeudenmukaisia ovat myöskin Manatorin
-lait. Tulkaa!"
-
-Ghek viivytteli.
-
-"Se on hyödytöntä", varoitti Tara nähdessään, että kaldane mieli jäädä
-paikalleen ja alkaa taistella. "Mennään heidän mukaansa! Miksi
-yrittäisit säilä-pahaisinesi vastustaa heidän valtavia aseitaan, kun
-laajojen aivojesi pitäisi keksiä keinoja voittaaksesi heidät järjen
-avulla?" Hän puhui hiljaa kuiskutellen ja hätäisesti.
-
-"Olet oikeassa, Heliumin Tara", myönsi Ghek ja pisti miekkansa tuppeen.
-
-Ja niin he lähtivät kukkulan rinnettä alas ja Manatorin porttia kohti
--- Tara, Heliumin prinsessa, ja Ghek, bantoomilainen kaldane. Ja heidän
-ympärillään ratsastivat U-Dorin, Manatorin jeddakin O-Tarin
-kahdeksannen utanin dwarin, rajut, maalatut soturit.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Taran valinta
-
-
-Barsoomin huikaiseva auringonpaiste kietoi Manatorin loistavaan
-sädekehään, kun tyttö ja hänen vangitsijansa ratsastivat kaupunkiin
-Vihollisten portista. Tällä kohdalla muuri oli noin viisitoista metriä
-paksu, ja porttikäytävässä oli ylhäältä alas asti yhdensuuntaisia,
-muurattuja hyllyjä. Näillä hyllyillä tahi näissä pitkissä,
-yhdensuuntaisissa komeroissa oli päälletysten riveissä pieniä
-muovauksia, jotka näyttivät surkean vähäisiltä, eriskummaisilta
-ihmispatsailta ja joiden pitkät, mustat hiukset valuivat jalkoihin
-saakka, ulottuen joissakuissa tapauksissa vielä niiden taakse
-hyllyille. Patsaat olivat tuskin kolmenkymmenen sentimetrin korkuisia,
-ja jolleivät ne olisi olleet niin pienen pieniä, olisivat ne saattaneet
-olla aikoinaan eläneiden ihmisten muumioituja ruumiita. Tyttö pani
-merkille, että heidän mennessään niiden ohitse soturit tekivät niille
-keihäillään kunniaa Barsoomin sotilastapaan, ja sitten he ratsastivat
-puistokadulle, joka leveänä ja komeana ulottui kaupungin läpi itää
-kohti.
-
-Kummallakin puolella oli ihailtavan taidokkaasti rakennettuja, isoja
-rakennuksia. Usein paikoin oli seinässä hyvin kauniita, ikivanhoja
-maalauksia, joiden värejä auringon paiste oli aikakausien kestäessä
-pehmentänyt ja haalistanut. Katukiveyksellä kuhisi jo äsken heränneen
-kaupungin elämä. Loistavahihnoituksisia naisia, sulitettuja sotureita,
-joiden vartalo oli maalin peitossa, aseistettuja, mutta ei niin
-värikkäästi vaatetettuja käsityöläisiä kiiruhti toimiinsa kukin omalle
-haaralleen. Jättiläiskokoinen, upeavaljainen zitidar veti rämiseviä,
-leveäpyöräisiä vaunuja katukiveyksellä Vihollisten portille päin.
-Liike, värit ja kauniit muodot muodostivat yhdessä kuvan, jota Heliumin
-Tara katseli ihmetellen ja ihaillen, sillä tässä oli palanen riutuvan
-Marsin muinaista elämää. Sellaista oli ollut hänen rotunsa esi-isien
-kaupungeissa, ennen kuin Throxeus, valtavin valtameri, oli kadonnut
-tämän taivaankappaleen pinnalta. Ja kummallakin puolen olevilla
-parvekkeilla oli miehiä ja naisia äänettöminä katselemassa alhaalla
-olevaa näkyä.
-
-Kadulla liikkuvat ihmiset katselivat vankeja, erittäinkin
-kamalannäköistä Ghekiä, ja lausuivat kysymyksiä ja huomautuksia heidän
-vartijoilleen. Mutta parvekkeilla istujat eivät virkkaneet mitään, eikä
-ainoakaan heistä edes kääntänyt päätänsä merkiksi siitä, että oli
-huomannut heidät. Kaikissa rakennuksissa oli useita parvekkeita, ja
-jokaisessa niistä oli äänetön ryhmä upeahihnoituksisia miehiä ja naisia
-sekä siellä täällä lapsi tahi pari; mutta lapsetkin pysyivät yhtä
-äänettöminä ja liikkumattomina kuin kaikki heidän vanhempansa. Heidän
-lähestyessään kaupungin keskustaa Tara näki, että katoillakin oli
-näitä toimettomia katselijaseurueita, joiden hihnoitukset ja
-jalokivikoristeet muistuttivat juhlatilaisuutta, naurua ja musiikkia.
-Mutta nauru ei kajahtanut äänettömiltä huulilta eikä soitto niiden
-soittokoneiden kieliltä, joita monet heistä pitelivät jalokivistä
-säihkyvine sormineen.
-
-Äkkiä puistokatu leveni tavattoman laajaksi aukioksi. Sen toisessa
-päässä kohosi uhkea rakennus, jonka hohtavan valkea marmoripäällystys
-välkkyi ympärillä olevien hilpeäväristen rakennusten, tulipunaisen
-nurmikon, helakoiden kukkien ja vihreiden pensaiden keskellä.
-U-Dor johti vankinsa ja heidän vartiojoukkueensa sen upealle
-sisäänkäytävälle, jonka edustalla heiltä sulki tien viisikymmentä
-ratsusoturia. Kun vahtijoukon komentaja tunsi U-Dorin, siirtyivät
-vahdit syrjään kahden puolen, muodostaen leveän kujan, jota myöten
-seurue eteni. Heti sisäänkäytävän takana alkoi kaksi ylöspäin viettävää
-käytävää. U-Dor kääntyi vasemmalle ja vei heidät toiseen kerrokseen ja
-sitten alaspäin pitkää käytävää myöten. Täällä he vielä sivuuttivat
-ratsumiehiä, ja kahden puolen olevissa huoneissa näkyi niitä myöskin
-olevan. Silloin tällöin erosi käytävästä toisia, joko ylös- tahi
-alaspäin vieviä. Eräästä niistä syöksähti näkyviin neliä kiitävällä
-sotaoriilla ratsastava soturi, rientäen nopeasti heidän ohitseen
-suorittamaan jotakin asiaa.
-
-Tähän mennessä ei Heliumin Tara ollut nähnyt ainoatakaan jalkamiestä
-koko tässä avarassa rakennuksessa. Mutta kun U-Dor muutaman mutkan
-jälkeen opasti heidät kolmanteen kerrokseen, näki hän vilahdukselta
-huoneita, joihin oli sidottu useita ratsastajattomia thoateja, ja
-toisissa niiden läheisissä oli satulasta laskeutuneita sotureita, jotka
-nojailivat veltosti tahi pelasivat joko taidon tai onnen ratkaisun
-varassa olevia pelejä, useiden pelatessa jetania. Sitten seurue saapui
-niin upeaan juhlasaliin, jollaista ei edes Heliumin prinsessa ollut
-milloinkaan nähnyt. Huonetta kattoi pitkin pituuttaan kaarilaipio,
-jossa hohti lukemattomia radiumlamppuja. Valtavat kaaret ulottuivat
-seinästä seinään, eikä tavattoman laajaa lattiata katkaissut ainoakaan
-pylväs. Kaaret olivat valkoista marmoria, nähtävästi kukin kaari
-hakattu yhdestä ainoasta isosta möhkäleestä. Kaarien välillä olevaan
-laipion osaan oli radiumlamppujen ympärille upotettu runsaasti
-jalokiviä, joiden heijastamat säteet täyttivät koko huoneen säihkyvällä
-väriloistolla. Jalokivipeite ulottui seinille epäsäännöllisenä,
-muutamien kymmenien metrien levyisenä reunustana, näyttäen valkeilla
-marmoriseinillä riippuvalta upean kauniilta verholta. Seinäin
-marmoripäällys ulottui puolentoista tai yhden ja kolmen neljäsosan
-metrin päähän lattiasta; siitä alaspäin olivat seinät päällystetyt
-puhtaalla kullalla. Lattia oli runsailla kultaupotuksilla varustettua
-marmoria. Tässä yhdessä huoneessa oli yhtä paljon aarteita kuin monessa
-suurkaupungissa.
-
-Mutta vieläkin enemmän kuin tarumaisen kallisarvoiset koristukset
-kiinnittivät tytön huomiota komeahihnaiset soturit, jotka istuivat
-thoatiensa selässä kahden puolen keskiosaa ja joita oli rivi toisensa
-takana kaukaisempaan seinään saakka, eikä hän seurueen edetessä heidän
-välitseen havainnut ainoankaan silmän värähtävän eikä yhdenkään thoatin
-heilauttavan korvaansa.
-
-"Päällikköjen sali", kuiskasi eräs hänen vartijoistaan ilmeisesti
-havaittuaan hänen ihmettelynsä. Miehen äänen sävy oli ylpeilevä ja
-hillityn kunnioittava. Sitten he siirtyivät leveästä ovesta toiseen,
-tilavaan, neliskulmaiseen huoneeseen, jossa toistakymmentä ratsusoturia
-istui velttoina satuloissaan.
-
-Kun U-Dor seurueineen astui huoneeseen, ojentautuivat soturit
-vikkelästi satuloissaan ja muodostivat rivin huoneen vastaisessa päässä
-olevan oven eteen. Heitä komentava padwar teki kunniaa U-Dorille, joka
-seurueineen oli seisahtunut vastapäätä vahtijoukkuetta.
-
-"Lähetä joku ilmoittamaan O-Tarille", käski U-Dor, "että U-Dor on
-tuonut kaksi vankia, jotka ansaitsevat suuren jeddakin huomion, toinen
-tavattoman kauneutensa, toinen tavattoman rumuutensa tähden."
-
-"O-Tar on neuvottelemassa alempien päälliköiden kanssa", vastasi
-vahtipäällikkö, "mutta dwar U-Dorin sanoma viedään hänelle." Ja hän
-kääntyi antamaan määräyksen miehelle, joka istui thoatinsa selässä
-hänen takanaan.
-
-"Minkälainen otus tuo miespuolinen on?" hän tiedusti U-Dorilta.
-"Varmastikaan he eivät ole samaa rotua."
-
-"He olivat yhdessä kaupungin eteläpuolella sijaitsevilla kukkuloilla",
-selitti U-Dor, "ja väittävät eksyneensä ja olevansa nääntymäisillään
-nälkään."
-
-"Nainen on kaunis", virkkoi padwar. "Hänen ei tarvitse kauan kulkea
-kerjäämässä Manatorin kaupungissa." Sitten he puhuivat muista asioista
--- palatsin tapahtumista, U-Dorin retkestä -- kunnes lähetti palasi
-ilmoittaen, että O-Tar oli käskenyt tuoda vangit luokseen.
-
-Senjälkeen he menivät sisälle jykevästä ovesta, jonka avauduttua tuli
-näkyviin Manatorin jeddakin O-Tarin avara neuvotteluhuone. Koko avaran
-salin ylitse ulottui keskuskuori, joka päättyi marmorisen korokkeen
-portaisiin. Korokkeella istui mies uhkealla valtaistuimella. Kuorin
-kummallakin puolella oli hienosti kaiverrettuja pöytiä ja tuoleja
-kovasta ja hyvin kauniista skeelpuusta. Vain muutamien pöytien ääressä
-oli istujia -- eturivissä, puhujalavan edustalla.
-
-Oven suussa U-Dor laskeutui ratsailta; samoin teki neljä hänen
-miehistään, jotka sijoittuivat vankien vartijoiksi. Sitten vangit
-saatettiin valtaistuimen eteen U-Dorin marssiessa muutamia askelia
-heidän edellään. Heidän pysähdyttyään marmoriportaiden juurelle tähtäsi
-Heliumin Tara ylpeän katseensa edessään hallitsijan tuolilla olevaan
-mieheen. Jeddak istui suorana, mutta sulavassa asennossa --
-barsoomilaisten päällikköjen maun mukaiseen barbaarisen loistavaan
-asuun puettuna, käskevänä valtiaana. Hän oli kookas mies, jonka
-kasvojen hienon kaunista vaikutusta pilasivat vain kylmien silmien
-ynseä ja liian ohuissa huulissa oleva julma piirre. Vähänkään
-huomiokykyisen ihmisen ei tarvinnut katsahtaa häneen kahta kertaa
-ollakseen varma siitä, että hän oli todellinen kansan hallitsija --
-taisteleva jeddak, jota alamaiset voivat palvoa, mutta eivät rakastaa,
-ja jonka vähäisimmästäkin suosionosoituksesta hänen soturinsa olisivat
-valmiit kilvan rientämään kuolemaan. Sellainen oli Manatorin jeddak
-O-Tar, ja nähdessään hänet ensi kerran ei Heliumin Tara saattanut olla
-myöntämättä jossakin määrin ihailevansa tätä vanhanaikaista, villiä
-päällikköä, jossa sodan jumalan muinaiset hyveet olivat niin
-täydellisesti ruumiillistuneet.
-
-U-Dor ja jeddak lausuivat toisilleen Barsoomin yksinkertaiset
-tervehdyssanat, ja sitten edellinen selosti yksityiskohtaisesti, miten
-vangit oli havaittu ja pidätetty. O-Tar tarkasti heitä molempia
-tiukasti U-Dorin kertoessa tapahtumia, mutta hänen ilmeensä eivät
-lainkaan paljastaneet, mitä hänen aivoissaan, hänen tutkimattomien
-silmiensä takana liikkui. Upseerin lopetettua puheensa tähtäsi jeddak
-katseensa Ghekiin.
-
-"Entä sinä", hän kysyi, "mikä otus sinä olet? Mistä maasta? Miksi olet
-Manatorissa?"
-
-"Olen kaldane", vastasi Ghek, "korkeimman laatuinen luomakunnan olento
-Barsoomin pinnalla. Olen henki; sinä olet ainetta. Tulen Bantoomista.
-Olen täällä, koska eksyimme ja kärsimme nälkää."
-
-"Entä sinä?" O-Tar kääntyi äkkiä Taran puoleen. "Oletko sinäkin
-kaldane?"
-
-"Olen Heliumin prinsessa", vastasi tyttö. "Olin vankina Bantoomissa.
-Tämä kaldane ja muuan omaan rotuuni kuuluva soturi pelastivat minut.
-Soturi erosi meistä, lähtien etsimään ravintoa ja vettä. Hän on
-epäilemättä joutunut sinun miestesi käsiin. Pyydän sinua vapauttamaan
-hänet, antamaan meille ruokaa ja juomaa sekä päästämään meidät menemään
-omaa tietämme. Olen jeddakin tyttärentytär, jeddakien jeddakin,
-Barsoomin sotavaltiaan, tytär. Vaadin ainoastaan samanlaista kohtelua,
-jonka kansani soisi sinulle ja teikäläisille."
-
-"Helium", kertasi O-Tar. "En tiedä mitään Heliumista, eikä Heliumin
-jeddak hallitse Manatoria. Minä, O-Tar, olen Manatorin jeddak. Minä
-yksin hallitsen täällä. Suojelen omiani. Et koskaan ole nähnyt
-ainoatakaan manatorilaista, naista tahi soturia, vankina Heliumissa!
-Miksi pitäisi minun suojella jonkun toisen jeddakin alamaisia? Heidän
-suojelemisensa on hänen velvollisuutensa. Jollei hän siihen kykene,
-niin hän on heikko, ja hänen kansansa täytyy joutua voimakkaan käsiin.
-Minä, O-Tar, olen voimakas. Pidän sinut. Mutta tuo" -- hän osoitti
-Ghekiä -- "osaako tuo otus taistella?"
-
-"Hän on rohkea", vakuutti Heliumin Tara, "mutta ei niin taitava aseiden
-käyttelijä kuin minun kansalaiseni."
-
-"Eikö siis ole ketään, joka voisi taistella puolestasi?" kysyi O-Tar.
-"Olemme oikeamielistä kansaa", hän jatkoi odottamatta vastausta, "ja
-jos sinulla olisi joku taistelemaan puolestasi, saattaisi hän voittaa
-vapauden sekä itselleen että sinulle."
-
-"Mutta U-Dor vakuutti minulle, ettei yksikään muukalainen ole
-milloinkaan poistunut Manatorista", huomautti tyttö.
-
-O-Tar kohautti olkapäitään. "Se ei todista sitä, etteivät Manatorin
-lait ole oikeudenmukaisia", hän vastasi, "vaan pikemminkin sitä, että
-Manatorin soturit ovat voittamattomia. Jos tänne olisi saapunut joku,
-joka olisi kyennyt voittamaan soturimme, olisi hän päässyt vapaaksi."
-
-"Jos noudat minun soturini", huudahti Tara ylpeästi, "saat nähdä
-sellaista miekan käsittelyä, jollaisen todistajina rappeutuvan
-kaupunkinne murenevat muurit epäilemättä eivät ikinä ole olleet, ja
-jollei tarjouksessasi ole vilppiä, voimme nyt jo pitää itseämme
-vapaina."
-
-O-Tar hymyili entistä leveämmin, ja myöskin U-Doria hymyilytti;
-katsomassa olevat päälliköt ja soturit nykivät toisiaan ja kuiskailivat
-naurahdellen keskenään. Silloin Heliumin Tara oli varma siitä, että
-heidän oikeudenmukaisuudessaan piili jokin juoni; mutta vaikka hänen
-asemansa tuntui toivottomalta, ei hän lakannut toivomasta, sillä olihan
-hän saman John Carterin, Barsoomin sotavaltiaan, tytär, jonka mainio
-taisteluhaaste kohtalolle: "Minä elän vielä!" oli järkkymätön turva
-epätoivoa vastaan. Kun Heliumin Tara ajatteli ylevää isäänsä, kohosi
-hänen ylimysleukansa hieman korkeammalle. Oi! jos isä vain tietäisi,
-missä hän oli, niin silloin ei olisi paljoakaan pelättävissä. Heliumin
-sotajoukot saapuisivat jyskyttämään Manatorin portteja, John Carterin
-villien liittolaisten kookkaat, vihreät sotilaat rientäisivät
-kuivuneiden merien pohjilta, palaen ryöstön ja saaliin himosta, hänen
-armaan isänmaansa komeat laivat leijailisivat tämän tuomitun kaupungin
-suojattomien tornien ja minarettien kohdalla, ja vain antautuminen ja
-raskas sotavero saattaisi sitten pelastaa Manatorin.
-
-Mutta John Carter ei tiennyt! Oli vain yksi toinen mies, johon Tara
-saattoi perustaa toiveensa -- Turan, panthan; mutta missä hän oli?
-Tyttö oli nähnyt hänen miekkansa taistelussa ja ymmärsi, että sitä oli
-heiluttanut mestarin käsi, ja kukapa osaisi arvostella miekkailua
-paremmin kuin Heliumin Tara, joka oli sen oppinut hyvin itse John
-Carterin alituisen ohjauksen alaisena. Hän osasi taitotemppuja, jotka
-vastasivat paljoa suurempaa fyysillistä urhoollisuutta kuin hänen, ja
-hänen hyökkäystapansa olisi saattanut herättää samalla kertaa kateutta
-ja epätoivoa taitavimmissakin sotureissa. Ja niinpä hänen ajatuksensa
-palasivat Turaniin, vaikka syynä ei ollutkaan yksinomaan hänen
-panthanilta toivomansa suojelus. Senjälkeen kun mies oli eronnut
-hänestä lähtiessään etsimään ruokaa, hän oli käsittänyt, että heidän
-välilleen oli kehittynyt eräänlainen kumppanuussuhde, jota hän nyt
-kaipasi. Turanissa oli jotakin, mikä tuntui tasoittavan heidän
-yhteiskunnallisten asemiensa välisen kuilun. Turanin seurassa hän ei
-ollut ajatellut, että mies oli panthan ja että hän oli prinsessa -- he
-olivat olleet toveruksia. Äkkiä hän tajusi kaivanneensa enemmän Turania
-itseään kuin hänen miekkaansa. Hän kääntyi O-Tarin puoleen.
-
-"Missä on Turan, soturini?" hän tiedusti.
-
-"Sinulta ei puutu sotureja", vastasi jeddak. "Niin kaunis nainen kuin
-sinä löytää yllin kyllin miehiä taistelemaan puolestaan. Mahdollisesti
-sinun ei tarvitse etsiä tämän kauempaa, vaan saat Manatorin jeddakin.
-Nainen, sinä miellytät minua. Mitä arvelet sellaisesta kunniasta?"
-
-Silmät soukkina tähysti Heliumin prinsessa Manatorin jeddakia
-sulitetusta päähineestä anturakenkäiseen jalkaan saakka.
-
-"'Kunniasta'!" hän matki pilkallisesti. "Miellytän sinua, niinkö? Tiedä
-sitten, sika, että et miellytä minua -- ettei John Carterin tytär ole
-sinun kaltaisiasi varten!"
-
-Koolla olevat päälliköt kävivät äkkiä jännittyneen hiljaisiksi.
-Manatorin jeddakin O-Tarin uhkaavista kasvoista poistui veri hitaasti,
-ja raivo teki hänet sairaloisen sinervänväriseksi. Hänen silmänsä
-kapenivat ohuiksi viiruiksi, ja huulet puristuivat verettömäksi,
-pahaenteiseksi viivaksi. Pitkään aikaan ei kuulunut hiiskahdustakaan
-Manatorin palatsin valtaistuinsalissa. Sitten jeddak kääntyi U-Doriin
-päin.
-
-"Vie nainen pois!" hän käski tasaisella äänellä, joka ei sopinut hänen
-vimmastuneeseen ulkonäköönsä. "Vie hänet pois, ja ensi kisoissa
-pelatkoot vangit ja halvat sotilaat jetania hänestä!"
-
-"Entä tämä?" kysyi U-Dor, osoittaen Ghekiä.
-
-"Vankiholveihin seuraaviin kisoihin saakka!" vastasi O-Tar.
-
-"Tämä siis on kerskumaanne oikeutta!" huudahti Heliumin Tara. "Kaksi
-muukalaista, jotka eivät ole tehneet teille vääryyttä, tuomitaan ilman
-oikeudenkäyntiä! Ja toinen heistä on nainen. Manatorin siat ovat yhtä
-oikeamielisiä kuin miehuullisiakin."
-
-"Pois näkyvistäni!" karjaisi O-Tar, ja U-Dorin antamasta merkistä
-vartijat sijoittuivat vankien ympärille ja saattoivat heidät ulos
-huoneesta.
-
-Palatsin ulkopuolella Ghek ja Heliumin Tara eroitettiin toisistaan.
-Tyttö vietiin pitkiä puistokatuja myöten kaupungin keskustaan ja
-vihdoin matalaan rakennukseen, jonka katosta kohosi korkeita,
-jykevätekoisia torneja. Siellä hänet luovutettiin soturille, jolla oli
-dwarin eli kapteenin arvomerkit.
-
-"O-Tarin määräys on", selitti U-Dor dwarille, "että naista säilytetään
-ensi kisoihin saakka, jolloin vangit ja tavalliset sotilaat pelaavat
-hänestä. Jollei hänen kielensä olisi pureva kuin thoatin, olisi hän
-ollut parhaan säilämme arvoinen panos." U-Dor huoahti. "Kenties vielä
-nytkin voin hankkia hänelle anteeksiannon. Tuntuisi kovin ikävältä, jos
-tuollainen kaunotar joutuisi jonkun halvan miekkosen osaksi. Olisin
-itse kunnioittanut häntä tarjouksellani."
-
-"Jos minut on pantava vankilaan, niin tehkää se!" vaati tyttö.
-"Muistaakseni ei minua tuomittu kuuntelemaan jokaisen minuun sattumalta
-ihastuneen, halpasyntyisen tolvanan herjauksia."
-
-"Siinä kuulet, A-Kor", kivahti U-Dor, "millainen kieli hänellä on.
-Juuri tuolla tavoin ja ilkeämmin hän puhui jeddakillemme O-Tarille."
-
-"Kyllä kuulen", myönsi A-Kor, jonka Tara näki vaivoin pidättävän
-hymyilyään. "Tule siis mukaani, nainen!" hän kehoitti. "Löydämme kyllä
-varman paikan Jetan-torneissa -- mutta seis! Mikä sinua vaivaa?"
-
-Tyttö oli alkanut hoiperrella ja olisi kaatunut, jollei mies olisi
-ottanut häntä syliinsä. Sitten hän näkyi reipastautuvan ja koetti
-uljaasti pysyä pystyssä ilman tukea. A-Kor vilkaisi U-Doriin.
-"Tiesitkö, että nainen oli sairas?" hän tiedusti.
-
-"Kenties se johtuu ravinnon puutteesta", vastasi toinen. "Muistelen
-hänen maininneen, ettei hän kumppaneineen ollut syönyt moneen päivään."
-
-"Miehekkäitä ovat O-Tarin soturit", pilkkasi A-Kor, "ylenpalttinen on
-heidän vieraanvaraisuutensa. U-Dor, jonka varat ovat arvaamattomat, ja
-urhea O-Tar, jonka kiljuvat thoatit marmoritalleissaan syövät
-kultaisista kaukaloistaan, eivät henno luovuttaa leivänkannikkaa
-nälkään nääntyvälle tytölle."
-
-Mustasukkainen U-Dor synkistyi. "Kielesi lävistää vielä kerran
-sydämesi, orjan poika!" hän huusi. "Sinä koettelet oikeamielisen
-O-Tarin kärsivällisyyttä liian usein. Tästä lähtien huolehdi puheistasi
-yhtä hyvin kuin torneistasi!"
-
-"Älä luulekaan voivasi herjata minun äitini asemalla!" sanoi A-Kor.
-"Sen orjattaren sukuperä, jonka veri virtaa suonissani, onkin
-ylpeyteni, ja häpeän ainoastaan sitä, että olen myöskin jeddakisi
-poika."
-
-"Entäpä, jos O-Tar saa kuulla tästä?" uhkasi U-Dor.
-
-"O-Tar on jo kuullut samat sanat omasta suustani", vastasi A-Kor, "ja
-paljon muutakin."
-
-Hän pyörähti kantapäillään ympäri käsivarsi yhä tukena Heliumin Taran
-vyötäisillä, ja niin hän puolittain saattoi, puolittain kantoi tytön
-Jetan-torneihin, kun taas U-Dor käänsi thoatinsa ja lähti täyttä
-laukkaa takaisin palatsin suuntaan.
-
-Jetan-tornien pääkäytävässä vetelehti puolikymmentä soturia. A-Kor,
-tornien hoitaja, puhutteli yhtä näistä. "Nouda orjatyttö Lan-O ja käske
-hänen tuoda ruokaa ja juomaa Thurian tornin yläkerrokseen!" Sitten hän
-otti puolipyörryksissä olevan tytön syliinsä ja kantoi hänet ylöspäin
-viettävää kiertokäytävää myöten torniin.
-
-Pitkän nousun aikana Tara menetti tajuntansa. Sen palattua hän huomasi
-olevansa tilavassa, pyöreässä huoneessa, jonka kiviseinissä ympäri koko
-huoneen oli ikkunoita säännöllisten välimatkojen päässä toisistaan. Hän
-makasi silkki- ja turkisvaipoista kasatulla vuoteella, ja polvillaan
-hänen vieressään oli nuori nainen kumartuneena hänen puoleensa,
-tiputtaen jotakin virkistävää nestettä hänen paahtuneiden huuliensa
-väliin. Heliumin Tara nousi kyynärpäänsä varaan ja silmäili
-ympärilleen. Ensimmäisinä silmänräpäyksinä tajunnan palattua hän ei
-muistanut useiden viime viikkojen tapahtumia. Hän luuli heränneensä
-sotavaltiaan palatsissa Heliumissa. Hänen tarkastaessaan puoleensa
-kallistuneita outoja kasvoja meni hänen otsansa ryppyihin.
-
-"Kuka olet", hän kysyi, "ja missä on Uthia?"
-
-"Olen orjatar Lan-O." vastasi toinen. "En tunne ketään Uthia-nimistä."
-
-Heliumin Tara nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Tällaisia karkeita
-kiviseiniä ei ollut hänen isänsä marmorisaleissa. "Missä olen?"
-tiedusti hän.
-
-"Thurian tornissa", ilmoitti tyttö, mutta huomattuaan sitten, ettei
-toinen vieläkään ymmärtänyt, hän arvasi oikean asian laidan ja ehätti
-selittämään: "Olet vankina Manatorin kaupungin Jetan-torneissa. Tornien
-dwar A-Kor toi sinut tänne; olit heikko ja pyörtynyt; hän lähetti minut
-luoksesi ja käski minun tuoda ruokaa ja juomaa, sillä A-Korilla on hyvä
-sydän."
-
-"Nyt muistan", saneli Tara hitaasti. "Muistan; mutta missä on Turan,
-soturini? Puhuivatko he hänestä?"
-
-"En kuullut mainittavan ketään muuta", vastasi Lan-O. "Vain sinut
-tuotiin torneihin. Voit pitää itseäsi onnellisena, sillä Manatorissa ei
-ole ylevämpää miestä kuin A-Kor. Hänet tekee sellaiseksi hänen äitinsä
-veri. Hän oli Gatholista saatu orjatar."
-
-"Gatholista!" huudahti Heliumin Tara. "Onko Gathol lähellä Manatoria?"
-
-"Ei se ole lähellä, mutta se on läheisin maa", selitti Lan-O. "Se
-sijaitsee noin kahdenkolmatta asteen 1 päässä idässä päin."
-[Suunnilleen tuhatkolmesataakymmenen kilometriä.]
-
-"Gathol!" jupisi Tara. "Kaukainen Gathol!"
-
-"Mutta ethän sinä ole Gatholista", huomautti orjatyttö: "Hihnoituksesi
-ei ole gatholilainen."
-
-"Olen Heliumista", vastasi Tara.
-
-"On pitkä matka Heliumista Gatholiin", virkkoi orjatar, "mutta me
-gatholilaiset olemme opiskellessamme saaneet paljon tietoja Heliumin
-suuruudesta, joten se ei tunnu meistä niin kovin kaukaiselta."
-
-"Oletko sinäkin Gatholista?" kysyi Tara.
-
-"Meistä Manatorissa olevista orjista ovat monet Gatholista", selitti
-tyttö. "Manatorilaiset käyvät orjia hankkimassa useimmiten Gatholista,
-likimmästä maasta. Kolmen tai seitsemän vuoden pituisten väliaikojen
-jälkeen he suurilukuisina menevät väijymään Gatholiin vievillä teillä
-ja vangitsevat siten kokonaisia karavaaneja jättämättä ketään viemään
-varoittavaa sanomaa toisten kohtalosta. Eikä Manatorista pääse kukaan
-koskaan karkaamaan saattaakseen meistä tiedon jedillemme Gahanille."
-
-Heliumin Tara söi hitaasti ja äänettömänä. Tytön sanat olivat
-herättäneet hänen mielessään muistoja hänen viimeisistä, isänsä
-palatsissa viettämistään tunneista ja suuresta keskipäivä-juhlasta,
-jossa hän oli kohdannut Gatholin Gahanin. Nytkin hän punehtui
-ajatellessaan jedin rohkeata puhetta.
-
-Hän oli vielä aatoksissaan, kun ovi avautui ja aukkoon ilmestyi varteva
-soturi -- pitkä miehenkoljo, jolla oli paksut huulet ja ilkeät,
-virnuilevat kasvot. Orjatyttö ponnahti pystyyn hänen eteensä.
-
-"Mitäs tämä merkitsee, E-Med?" hän kivahti. "Eikö A-Kor kieltänyt
-häiritsemästä tätä naista?"
-
-"A-Kor, tosiaankin!" Mies irvisti. "A-Korin tahto on tehoton
-Jetan-torneissa kuten kaikkialla muuallakin, sillä hän viruu nyt
-O-Tarin vankiholveissa, ja E-Med on tornien dwar."
-
-Heliumin Tara näki, että orjattaren kasvot kalpenivat ja hänen
-silmiinsä tuli kauhun ilme.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-Ghek tekee tepposia
-
-
-Sillä aikaa kun Heliumin Taraa vietiin Jetan-torneihin, saatettiin Ghek
-palatsin alla oleviin vankiholveihin ja teljettiin himmeästi valaistuun
-kammioon. Siellä oli maapermannolla seinävieressä penkki ja pöytä ja
-seinässä useita renkaita, joista riippui lyhyitä kahleita. Seinien
-juurella oli maapermannossa useita reikiä. Monista näkemistään
-seikoista kiinnittivät yksin nämä Ghekin mieltä. Hän istahti penkille
-odottamaan äänettömänä. Pian sammutettiin valot. Jos Ghek olisi
-osannut, niin hän olisi silloin hymyillyt, sillä hän näki pimeässä yhtä
-hyvin kuin valossakin -- ehkä paremminkin. Hän tarkkaili lattiassa
-olevia tummia aukkoja ja vartosi. Äkkiä hän huomasi muutoksen häntä
-ympäröivässä ilmassa -- siihen sekaantui outoa, painostavaa tuoksua, ja
-taaskin olisi Ghek hymyillyt, jos olisi osannut.
-
-Täyttäkööt vain kammion ilman asemasta kuolettavimmilla höyryillään! Se
-olisi samantekevää Ghekille, jolla ei ollut keuhkoja ja joka senvuoksi
-ei tarvinnut ilmaa. Rykorin laita saattaisi olla toinen. Jollei se
-saisi ilmaa, se kuolisi; mutta jos kaasua tulisi vain niin paljon, että
-se riittäisi huumaamaan tavallisen kuolevaisen, ei se vaikuttaisi
-mitään rykoriin, jota ei haitannut tietoinen järki. Niin kauan kun
-veressä ei olisi hiilihappoa riittävää määrää keskeyttämään sydämen
-toimintaa, ei rykorilla olisi siitä muuta vahinkoa kuin elinvoimien
-vähentyminen; edelleenkin se tottelisi kaldanen aivojen käskyjä.
-
-Ghek sijoitti rykorin istumaan selin seinää vasten, jotta se pysyisi
-paikallaan ilman hänen aivojensa ohjaustakin. Sitten hän irtautui sen
-selkäytimestä, mutta jäi edelleenkin sen hartioille, odottaen ja
-tarkkaillen, sillä kaldanen uteliaisuus oli virinnyt. Hänen ei
-tarvinnutkaan odottaa kauan, kun valot jälleen sytytettiin, yksi
-lukituista ovista avattiin, ja sisälle astui puolikymmentä soturia. He
-lähestyivät häntä reippaasti ja toimivat vikkelästi. Ensin he riistivät
-häneltä kaikki aseet, napsauttivat sitten kahleen rykorin toisen nilkan
-ympärille ja kiinnittivät sen seinästä riippuvan ketjun päähän.
-Senjälkeen he vetivät pitkän pöydän uuteen asentoon ja naulasivat sen
-kiinni lattiaan, niin että suoraan vangin edessä tuli olemaan sen
-toinen pää keskikohdan asemasta. Pöydälle he panivat hänen eteensä
-ruokaa ja vettä ja toiseen päähän kahleen avaimen. Aukaistuaan vielä
-kaikki ovet selälleen he poistuivat.
-
-Tultuaan jälleen tajuihinsa tunsi Turan, panthan, pistävää kipua
-kyynärvarressaan. Kaasun vaikutus haihtui yhtä nopeasti kuin se oli
-lamauttanutkin hänet, ja kun hän avasi silmänsä, olivat hänen kaikki
-aistinsa täysin valppaat. Valot paloivat taaskin, ja niiden hohteessa
-mies eroitti marsilaisen jättiläisrotan, joka kyyrötti pöydällä,
-jyrsien hänen käsivarttaan. Hän kiskaisi kätensä pois ja hapuili
-lyhyttä miekkaansa, kun taas rotta yritti muristen tarttua hänen
-käsivarteensa uudelleen. Vasta silloin Turan havaitsi, että häneltä oli
-anastettu aseet, pitkä ja lyhyt miekka sekä tikari ja pistooli. Rotta
-karkasi sitten hänen kimppuunsa; hän iski sen kädellään syrjään ja
-peräytyi, etsien jotakin esinettä antaakseen tehokkaamman huitaisun.
-Taaskin rotta hyökkäsi, ja kun Taran astahti nopeasti taaksepäin
-välttääkseen uhkaavia hampaita, tuntui jokin äkkiä nykäisevän hänen
-oikeata nilkkaansa ja kun hän saadakseen takaisin tasapainonsa siirsi
-vasenta jalkaansa taaksepäin, osui hänen kantapäänsä kireään ketjuun,
-ja hän kellahti raskaasti selälleen, juuri kun rotta syöksähti hänen
-rintaansa vasten, pyrkien kiinni hänen kurkkuunsa.
-
-Marsilainen rotta on raju ja inhoittava otus. Se on monijalkainen ja
-karvaton; sen nahka on jokseenkin yhtä epämiellyttävän näköinen kuin
-vastasyntyneen hiiren. Koko ja paino ovat suunnilleen samat kuin ison
-airedalelaisen terrierin. Silmät ovat pienet, lähellä toisiaan ja
-melkein piilossa syvissä, lihareunaisissa kuopissaan. Mutta sen
-hirvittävin ja inhoittavin piirre on sen leukapielet, joiden koko
-luusto pistää esille lihasta useita sentimetrejä, niin että näkyy viisi
-terävää, lapiomaista hammasta yläleuassa ja sama määrä samanlaisia
-aseita alaleuassa. Kokonaisvaikutuksena on: mädäntyvät kasvot, joista
-on tippunut pois paljon lihaa.
-
-Tällainen otus hypähti panthanin rintaa vasten repiäkseen rikki hänen
-kurkkunsa. Kahdesti Turan sysäsi sen luotaan koettaessaan nousta
-jälleen pystyyn, mutta molemmilla kerroilla se palasi uudistamaan
-hyökkäyksensä entistä hurjemmin. Sen ainoat aseet ovat hampaat, sillä
-sen leveiden latuskaisten jalkojen kynnet ovat tylsät. Esiinpistävillä
-leuoillaan se kaivertaa sokkeloiset käytävänsä, työntäen mullan
-taakseen leveillä jaloillaan. Turanin ei siis tarvinnut muuta kuin
-pitää sitä irti ruumiistaan, ja se hänelle onnistui, kunnes hän
-sattumalta sai tarratuksi eläimen kurkkuun. Senjälkeen oli kaikki vain
-muutamien silmänräpäysten asia. Vihdoin hän nousi ja sinkosi elottoman
-raadon luotaan inhon puistattaessa häntä. Nyt hän alkoi hätäisesti
-tarkastaa niitä uusia oloja, joihin hän oli joutunut, sitten kun hänet
-oli teljetty vankikoppiin. Hän arvasi suunnilleen, mitä oli tapahtunut.
-Hänet oli huumattu ja häneltä oli riistetty aseet, ja pystyyn noustuaan
-hän näki, että hänen toinen nilkkansa oli kahlehdittu seinään. Hän
-katseli ympärilleen. Kaikki ovet olivat selkosen selällään! Vangitsijat
-tahtoivat tehdä hänelle vankeuden sitäkin raskaammaksi, jättämällä
-hänen silmiensä eteen alati houkuttelevat, saavuttamattomaan vapauteen
-vievät, avoimet käytävät. Pöydän päässä oli ruokaa ja juomaa hänen
-ulottuvillaan. Niihin hän ainakin pääsi käsiksi, ja kun hän näki ne,
-tuntui hänen nälkiintynyt vatsansa huutavan ravintoa melkein ääneen.
-Vaivoin hän jaksoi hillitä itseään niin paljon, että söi ja joi
-kohtuullisesti.
-
-Hänen pureksiessaan ruokaa hänen katseensa harhaili ympäri kammion,
-kiintyen äkkiä pöydän toisessa päässä olevaan esineeseen. Se oli avain.
-Hän nosti kahlehdittua jalkaansa ja tarkasti lukkoa. Siitä ei voinut
-olla epäilystäkään! Tuolla pöydällä hänen edessään oleva avain sopi
-juuri tähän lukkoon. Huolimaton soturi oli laskenut sen siihen ja
-unohtanut sen poistuessaan. Toivo virisi jälleen voimakkaana Gatholin
-Gahanin, Turan-panthanin rinnassa. Hän vilkuili salaapäin avoimiin
-oviin. Ei ketään ollut näkyvissä. Oi, jospa hän vain pääsisi vapauteen!
-Jollakin tavoin hän sitten kyllä selviytyisi tästä vihatusta
-kaupungista takaisin _hänen_ luokseen; eikä hän enää koskaan jättäisi
-häntä yksin, ennen kuin olisi saanut hänet turvaan tahi itse kuollut.
-
-Hän nousi ja siirtyi varovasti pöydän toista päätä kohti, jossa
-viekoitteleva avain oli. Nilkan kahle esti hänen ensimmäisen
-askeleensa, mutta hän ojentautui pöydälle täyteen mittaansa, kurottaen
-kiihkeästi tavoittamaan palkkiota. Hänen sormensa miltei ylettyivät
-siihen -- vielä vähän, ja se olisi hänen kädessään. Hän venytti
-itseään, pinnistäen voimiaan, mutta avain oli sittenkin parahiksi hänen
-saavuttamattomissaan. Hän heittäytyi eteenpäin, niin että rautainen
-kahle painui syvälle hänen ihoonsa, mutta kaikki oli turhaa. Sitten hän
-istuutui jälleen penkille ja jäi tuijottamaan avoimiin oviin ja
-avaimeen, oivaltaen nyt, että ne olivat osia hyvin harkitussa ja
-suunnitellussa rääkkäyssuunnitelmassa, jonka siveellisiä tarmoa
-jäytävää tehoa ei suinkaan vähentänyt se, ettei siihen sisältynyt
-ruumiillisia tuskia.
-
-Vain hetkiseksi mies antautui hyödyttömän harmittelun ja tuskailun
-valtaan. Sitten hän reipastautui, hänen otsansa kirkastui, ja hän kävi
-jälleen käsiksi keskeneräiseen ateriaansa. Ainakaan he eivät saisi sitä
-tyydytystä, että tietäisivät, kuinka kipeästi he olivat häneen osuneet.
-Hänen syödessään välähti hänen mieleensä, että hän vetämällä pöytää
-pitkin lattiaa saisi avaimen ulottuviinsa. Mutta yrittäessään tehdä
-niin hän huomasi, että pöytä oli vankasti naulattu lattiaan hänen
-ollessaan tajuttomana. Taaskin Gahan hymyili, kohautti olkapäitään ja
-kävi jälleen syömään.
-
-Soturien poistuttua Ghekin vankikopista ryömi kaldane rykorin
-olkapäiltä pöydälle. Juotuaan hiukan vettä hän ohjasi rykorin kädet
-vesiastiaan ja ruokaan, ja aivoton olento kävi ahnaasti niiden
-kimppuun. Sillä välin Ghek hämähäkkimäiseen tapaansa meni pöydän
-toiseen päähän, jossa kahleen avain oli. Tartuttuaan siihen toisilla
-saksillaan hän hypähti lattialle ja riensi nopeasti seinänrajassa
-olevalle aukolle, johon hän katosi. Kauan aikaa olivat hänen aivonsa
-miettineet, mitä ne reiät olivat. Ne viehättivät hänen kaldanemakuaan
-ja osoittivat sitäpaitsi, mihin hän voisi kätkeä avaimen ja mistä
-löytäisi sitä ainoata ruokaa, jota kaldane söi halukkaasti -- lihaa ja
-verta.
-
-Ghek ei ollut koko elinaikanaan nähnyt ulsiota, koska tämä iso
-marsilainen rotta oli kauan sitten kuollut sukupuuttoon Bantoomista,
-sillä kaldanet olivat pitäneet paljon sen lihasta ja verestä. Mutta
-Ghek oli melkein sumentumattomina perinyt kaikkien esi-isiensä kaikki
-muistot ja tiesi senvuoksi, että näissä rei'issä asusti ulsioita ja
-että ulsiot olivat hyvänmakuisia. Hän tiesi myöskin, minkänäköinen
-ulsio oli, ja tunsi sen tavat, vaikka hän ei ollut milloinkaan nähnyt
-sitä eikä kuvaa siitä. Samoin kuin me jalostamme eläimiä ruumiillisten
-ominaisuuksien kehittämiseksi, jalostavat kaldanet omaa rotuaan
-kehittääkseen henkisiä ominaisuuksia kuten muistia, ja niinpä he
-ovatkin kohottaneet meidän vaistoksi nimittämämme sielunkyvyn tietoisen
-ajattelun piiriin, joten sitä voi muisti hallita ja käyttää hyödyksi.
-Epäilemättä piilee meidänkin alitajunnassamme paljon esivanhempiemme
-saamia vaikutteita ja kokemuksia. Ne saattavat pujahtaa tietoisuuteemme
-vain unina tahi epämääräisinä, hämärinä tunnelmina, että olemme jo
-aikaisemmin eläneet jonkun ohimenevän vaiheen nykyistä olemassaoloamme.
-Oi, jospa kykenisimmekin muistamaan ne! Silloin avautuisi silmiemme
-eteen ennen meitä vierineiden, unholaan vaipuneiden aikojen,
-ihmismuistista hävinnyt historia. Saattaisimmepa käyskennellä Jumalan
-seurassa hänen tähtitarhassaan niinä aikoina, jolloin ihminen oli vasta
-puhkeavana ajatuksena Hänen mielessään.
-
-Laskeuduttuaan reiän jyrkästi kaltevaa pohjaa myöten noin kolme metriä
-Ghek saapui huolitellusti valmistettuun ja hauskaan käytäväverkkoon.
-Kaldane oli riemuissaan. Tämäpä vasta oli elämää! Hän liikkui ripeästi
-ja pelottomasti ja meni yhtä suoraan päämääräänsä kohti kuin ihminen
-menee oman kotinsa keittiöön. Hänen päämääränään oli syvällä maan
-sisässä oleva, ison ammeen kokoinen pallomainen onkalo. Revityistä
-silkki- ja turkistilkuista kyhätyssä pesässä oli siellä kuusi pientä
-ulsion poikasta.
-
-Emän palatessa oli siellä vain viisi poikasta ja iso, hämähäkkimäinen
-olento, jonka kimppuun se heti kävi; mutta siihen tartuttiin
-voimakkailla saksilla, jotka pitivät sitä niin, ettei se voinut
-hievahtaakaan. Hitaasti ne kiskoivat emän kurkun kammottavalle suulle,
-ja lyhyen hetkisen kuluttua ulsio oli kuollut.
-
-Ghek olisi voinut viipyä pesässä pitkän aikaa, koska siellä oli
-runsaasti ruokaa moneksi päiväksi, mutta hän ei tehnyt niin. Sensijaan
-hän tutki käytäviä. Hän seurasi niitä useihin Manatorin kammion
-maanalaisiin käytäviin ja taaskin ylöspäin seinien sisällä maanpinnan
-yläpuolella oleviin kammioihin. Hän löysi useita älykkäästi keksittyjä
-satimia, myrkytettyä ravintoa ja muita merkkejä alituisesta sodasta,
-jota Manatorin asukkaat kävivät näitä heidän kotiensa ja julkisten
-rakennusten alla majailevia, inhoittavia otuksia vastaan.
-
-Tutkimusmatkallaan hän ei saanut selville ainoastaan sitä, kuinka
-tavattoman laaja, nähtävästi kaupungin kaikkiin osiin ulottuva
-käytäväverkko oli, vaan myöskin sen, että suurin osa siitä oli hyvin
-vanha. Oli täytynyt poistaa maata monia tonneja, ja kauan aikaa hän
-ihmetteli, mihin se oli viety, kunnes hän seuratessaan erästä laajaa ja
-pitkää tunnelia alaspäin kuuli edeltään maanalaisen putouksen
-ukkosentapaista jymyä ja saapui pian ison, epäilemättä Marsin toisessa
-ääressä sijaitsevaan, maanalaiseen Omeanjärveen vierivän virran
-partaalle. Tähän vuolaaseen viemäriin olivat lukemattomat ulsiopolvet
-tyhjentäneet vähäiset multakantamuksensa kaivaessaan ääretöntä
-sokkeloaan.
-
-Ghek vitkasteli joella vain hetkisen, sillä hänen näennäisesti
-päämäärättömällä vaelluksellaan oli varma tarkoitus, johon hän pyrki
-tarmokkaasti ja noudattaen yksinkertaista suunnitelmaa. Hän noudatti
-vain sellaisia käytäviä, jotka näyttivät päättyvän vankiholveihin tahi
-muihin kaupungin asukkaiden kammioihin; niitä hän tarkasti, pysytellen
-tavallisesti itse piilossa käytävien suulla, ja otti selville, ettei
-hänen etsimänsä ollut siellä. Hän liikkui nopeasti hämähäkinjaloillaan
-ja taivalsi melkoisia matkoja lyhyessä ajassa.
-
-Kun hänen etsinnällään ei ollut heti tuloksia, päätti hän palata
-vankiholviin, jossa hänen rykorinsa virui kahlehdittuna, huolehtiakseen
-sen tarpeista. Lähestyessään holviin vievän käytävän loppupäätä hän
-hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi aukon suulle silmäilläkseen kammioon,
-ennen kuin menisi sinne.. Hänen tähyillessään ilmestyi hänen vastassaan
-olevalle ovelle äkkiä soturi. Rykor oli pitkänään pöydällä, ja sen
-kädet hapuilivat sokeasti lisää muonaa. Ghek näki soturin seisahtuvan
-ällistyneenä tuijottamaan rykoriin; miehen silmät menivät levälleen, ja
-hänen pronssinväriset poskensa muuttuivat tuhkanharmaiksi. Hän astahti
-taaksepäin, ikäänkuin olisi saanut iskun vasten kasvojaan. Vain
-hetkisen hän seisoi paikallaan ikäänkuin pelon lamauttamana; sitten hän
-päästi tukahdutetun kiljaisun ja kääntyi pakoon. Oli taaskin vahinko,
-ettei Ghek, kaldane, osannut hymyillä.
-
-Hän meni vikkelästi huoneeseen, kapusi pöydälle ja sijoittui rykorin
-olkapäille, jääden sitten odottamaan. Ja kenpä voisi väittää, ettei
-Ghekillä ollut huumorin tajuntaa, vaikka hän ei osannutkaan hymyillä?
-Istuttuaan puoli tuntia hän kuuli askelia käytävän kivilattialta. Hän
-eroitti, kuinka aseet kalahtelivat seiniä vasten, ja arvasi miesten
-saapuvan ripeästi. Mutta vähän ennen kuin he tulivat hänen koppinsa
-ovelle, he pysähtyivät ja etenivät sitten hitaammin. Etunenässä oli
-upseeri ja hänen takanaan silmät pystyssä ja ehkä vielä hieman harmaana
-se sotilas, joka oli äsken niin hätäisesti poistunut. He seisahtuivat
-ovelle ja upseeri kääntyi ankarana sotilaan puoleen, osoittaen
-sormellaan Ghekiä.
-
-"Tuossahan se olento istuu! Rohkenitko siis valehdella dwariilesi?"
-
-"Vannon", huudahti sotilas, "puhuneeni totta. Vain vähän aikaa sitten
-tuo otus retkotti päättömänä tällä samalla pöydällä! Ja iskeköön
-ensimmäinen esi-isäni minut kuoliaaksi tähän paikkaan, jollei joka
-sanani ole totta!"
-
-Upseeri näytti olevan ymmällä. Marsin miehet valehtelevat harvoin, jos
-koskaan. Hän raapi päätään. Sitten hän puhutteli Ghekiä. "Kuinka kauan
-olet ollut täällä?" hän kysyi.
-
-"Kukapa tietää sen paremmin kuin ne, jotka toivat minut tänne ja
-kiinnittivät minut kahleilla seinään?" huomautti kaldane vastaan.
-
-"Näitkö tämän sotilaan käyvän täällä muutamia minuutteja sitten?"
-
-"Kyllä näin hänet", vastasi Ghek.
-
-"Istuitko silloin samassa paikassa kuin nytkin?" jatkoi upseeri.
-
-"Katso kahleitani ja sano sitten, missä muutoin voisin istua!" kivahti
-Ghek. "Ovatko kaikki tämän kaupungin ihmiset hulluja?"
-
-Kolme muuta soturia tunkeili molempien etumaisina olevien takana,
-kurkottaen kaulojaan nähdäkseen vangin ja samalla virnistellen
-kumppaninsa hämmingille. Upseeri katsahti Ghekiin äkäisesti.
-
-"Kielesi on yhtä myrkyllinen kuin sen naarasbanthin, jonka O-Tar
-lähetti Jetan-torneihin", hän virkkoi.
-
-"Puhutko siitä nuoresta naisesta, joka vangittiin samalla kertaa kuin
-minut?" tiedusti Ghek; hänen ilmeettömän yksitoikkoinen äänensä ja
-kasvonsa eivät lainkaan paljastaneet, kuinka kiihkeä hän oli.
-
-"Juuri hänestä", vastasi dwar ja kääntyi sitten sen sotilaan puoleen,
-joka oli käynyt häntä kutsumassa. "Palaa majapaikkaasi ja pysy siellä
-ensi kisoihin saakka! Siihen mennessä ovat silmäsi ehkä oppineet
-olemaan pettämättä sinua."
-
-Mies loi Ghekiin myrkyllisen katseen ja lähti. Upseeri ravisti päätään.
-"En ymmärrä sitä", hän mutisi. "U-Van on aina ollut varma ja luotettava
-soturi. Saattaisikohan --" Hän katsahti Ghekiin läpitunkevasti.
-"Sinulla on kummallinen pää, joka ei sovi vartaloosi, mies", hän
-ärjäisi. "Taruissamme kerrotaan entisaikojen olennoista, jotka
-loitsivat harhanäkyjä toisten ihmisten silmiin. Jos sinä olet
-sellainen, niin kenties U-Van on joutunut synnillisten kykyjesi
-uhriksi." Hän pyörähti ja viittasi sotilaitaan seuraamaan itseään.
-
-"Maltahan!" huusi Ghek. "Jollei minua aiota tappaa nälkään, niin lähetä
-minulle ruokaa!"
-
-"Sinä olet saanut ruokaa", vastasi soturi.
-
-"Annetaanko minulle ravintoa vain yksi kerta päivässä?" kysyi Ghek.
-"Tarvitsen sitä useammin. Lähetä minulle ruokaa!"
-
-"Kyllä saat", lupasi upseeri. "Ei kukaan saa väittää, että Manatorin
-vangeilla on huono muona. Oikeamielisiä ovat Manatorin lait." Ja hän
-poistui.
-
-Tuskin oli heidän askeltensa ääni häipynyt etäisyyteen, kun Ghek
-kiipesi rykorinsa olkapäiltä ja kiiruhti reikään, johon oli kätkenyt
-avaimen. Noudettuaan sen hän irroitti kahleen rykorin nilkasta, lukitsi
-sen jälleen tyhjiltään ja vei avaimen entistä kauemmaksi rotankoloon.
-Sitten hän palasi paikalleen aivottoman palvelijansa niskaan. Hetkisen
-kuluttua hän kuuli lähestyviä askelia, minkä jälkeen hän nousi ja
-siirtyi toiseen käytävään, joka poikkesi soturin tulosuunnasta. Siellä
-hän odotti kuunnellen ja pysyen näkymättömänä. Hän kuuli miehen astuvan
-koppiin ja seisahtuvan, kuuli hiljaisen huudahduksen, jota seurasi
-metalliastioiden kilinä, kun tarjotin paiskattiin pöydälle, sitten
-nopeasti poistuvia askelia, jotka pian häipyivät etäisyyteen.
-
-Vitkastelematta Ghek palasi kammioon, haki avaimen ja lukitsi rykorin
-jälleen kahleeseensa. Vietyään avaimen takaisin onkaloon hän jäi
-kyyröttämään pöydälle päättömän ruumiinsa viereen ja ohjasi sen kädet
-ruokaan. Rykorin syödessä Ghek kuunteli, milloin anturakenkien töminä
-ja aseiden kalina alkaisi lähestyä, minkä hän tiesi pian tapahtuvan.
-Eikä hänen odotusaikansa ollutkaan pitkä. Kuullessaan miesten saapuvan
-Ghek kapusi rykorinsa hartioille. Taaskin tuli sama upseeri, jonka
-U-Van oli noutanut, ja hänen seurassaan oli kolme sotilasta. Hänen
-takanaan oleva oli ilmeisesti sama mies, joka oli tuonut muonan, sillä
-hänen silmänsä menivät pystyyn, kun hän näki Ghekin istuvan pöydän
-ääressä, ja hän näytti kovin typertyneeltä, kun dwar suuntasi häneen
-tuikean katseensa.
-
-"Asia on ihan niin kuin kerroin", hän huusi. "Hän ei ollut täällä, kun
-toin hänelle ruokaa."
-
-"Mutta hän on täällä nyt", sanoi upseeri jurosti, "ja kahle on
-lukittuna hänen nilkassaan. Katsokaa! Sitä ei ole avattu. Mutta missä
-on avain? Sen pitäisi olla pöydällä vastaisessa päässä kuin hän. Missä
-avain on, olento?" karjaisi hän Ghekille.
-
-"Miten voisin minä, vanki, tietää paremmin kuin vartijani, missä
-kahleitteni avain on?" tokaisi kaldane.
-
-"Mutta se oli tuossa", kiljui upseeri, osoittaen pöydän toista päätä.
-
-"Näitkö sen?" kysäisi Ghek.
-
-Upseeri epäröi. "En; mutta sen on täytynyt olla siinä", hän väitteli.
-
-"Näitkö sinä avaimen olevan tuossa?" tiedusti Ghek, osoittaen toista
-soturia.
-
-Mies pudisti päätänsä kieltävästi. "Entä sinä? Ja sinä?" jatkoi
-kaldane, puhutellen muita kahta.
-
-He kumpikin myönsivät, etteivät olleet nähneet avainta.
-
-"Ja jos se olisikin ollut siinä, niin miten olisin minä voinut ulottua
-siihen?" pitkitti kaldane.
-
-"Niin, hän ei olisi voinut saada sitä", myönsi upseeri. "Mutta
-tällaista ei saa enää sattua! I-Zav, sinä jäät vartioimaan tätä vankia,
-kunnes sijallesi saapuu toinen mies!" Tämän määräyksen kuultuaan ei
-I-Zav näyttänyt olevan lainkaan hyvillään, ja hän silmäili Ghekiä
-epäluuloisesti, kun dwar ja muut soturit poistuivat, jättäen hänet
-ikävään asemaansa.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Epätoivoinen urakka
-
-
-E-Med astui tornihuoneen lattian poikki Heliumin Taran ja orjatytön
-Lan-On luokse. Hän tarttui kovakouraisesti edellisen olkapäähän. "Nouse
-ylös!" hän komensi. Tara löi hänen kätensä irti itsestään, nousi
-pystyyn ja peräytyi edemmäksi.
-
-"Älä satuta kättäsi Heliumin prinsessaan, elukka!" hän varoitti.
-
-E-Med naurahti. "Luuletko minun pelaavan puolestasi jetania, jollen
-sitä ennen tiedä, millaisesta panoksesta pelaan?" hän kysyi. "Tule
-tänne!"
-
-Tyttö oikaisihe täyteen mittansa, laskien käsivartensa ristiin
-rinnalleen, eikä E-Med huomannut, että hänen oikean kätensä ohuet
-sormet pujottautuivat hänen vasemman olkansa ylitse kulkevan leveän
-nahkahihnan alle.
-
-"Jos O-Tar saa tästä tiedon, niin sinä kadut sitä, E-Med", tuskitteli
-orjatar. "Manatorissa ei liene sellaista lakia, jonka nojalla saisit
-tämän tytön, ennen kuin voitat hänet rehellisesti."
-
-"Mitä välittää O-Tar hänen kohtalostaan?" vastasi E-Med. "Enkö ole sitä
-kuullut? Eikö hän pilkannut suurta jeddakiamme, syytäen hänelle
-herjauksia? Kautta ensimmäisen esi-isäni, luulisinpä O-Tarin saattavan
-korottaa jediksi sen miehen, joka taltuttaa tytön." Ja uudelleen hän
-lähestyi Taraa.
-
-"Odota!" sanoi tyttö hiljaa ja tasaisesti. "Kenties et tiedä mitä teet.
-Heliumin kansa pitää Heliumin naisia pyhinä. Halpa-arvoisimmankin
-tähden olisi itse suuri jeddakimmekin valmis paljastamaan miekkansa.
-Barsoomin suurimmat kansat ovat vapisseet sodan jyrinästä, kun on
-puolustettu äitiäni Dejah Thorisia. Olemme vain kuolevaisia ja voimme
-siis kuolla; mutta häpäistä meitä ei saa. Saatte pelata jetania
-Heliumin prinsessasta, mutta vaikka voittaisitkin pelin, et ikinä saisi
-palkkiota omaksesi. Jos haluat saada kuolleen ruumiin, niin tunkeudu
-minua liian likelle! Mutta tiedä, Manatorin mies, että Heliumin Taran
-suonissa ei turhaan virtaa sotavaltiaan verta! Olen puhunut!"
-
-"En tiedä mitään Heliumista, ja _meidän_ sotavaltiaamme on O-Tar",
-vastasi E-Med. "Mutta siitä olen varma, että tahdon lähemmin tarkastaa
-sitä palkkiota, josta aion pelata ja jonka aion voittaa. Tahdon koettaa
-sen olennon huulia, joka ensi kisojen jälkeen on orjattareni. Eikä
-sinun, nainen, ole hyvä ärsyttää minua liian paljon." Hänen puhuessaan
-soukkenivat hänen silmänsä, ja hänen kasvonsa muistuttivat ärisevää
-petoa. "Jos epäilet sanojeni todenmukaisuutta, niin kysy Lan-Olta,
-orjatytöltä!"
-
-"Hän puhuu totta, oi Heliumin nainen", pisti Lan-O väliin. "Älä ärsytä
-E-Medin luontoa, jos henkesi on sinusta kallis!"
-
-Mutta Heliumin Tara ei vastannut mitään. Hän oli jo puhunut. Nyt hän
-seisoi äänettömänä silmäillen lähentelevää, tukevaa soturia. Mies tuli
-likelle häntä, sieppasi sitten äkkiä hänet syliinsä ja kumartui,
-koettaen vetää hänen huulensa omilleen.
-
-Lan-O näki Heliumin naisen puolittain kääntyvän ja rajusti kiskaisevan
-oikean kätensä irti oikean rintansa kohdalta. Hän näki käden sujahtavan
-E-Medin käsivarren alitse ja kohoavan miehen hartioitten taakse.
-Kädessä välkkyi pitkä, kapea tikari. Soturin huulet painuivat yhä
-lähemmäksi naisen suuta, mutta ne eivät ehtineet sitä koskettaa, sillä
-äkkiä mies suoristautui jäykäksi, hänen huuliltaan pääsi parahdus, ja
-sitten hän vaipui maahan kuin tyhjä turkki, jääden sortuneena läjänä
-virumaan lattialle. Heliumin Tara kumartui ja pyyhki asettaan hänen
-hihnoitukseensa.
-
-Lan-O katseli ruumista silmät kauhusta levällään. "Tämän tähden pitää
-meidän molempien kuolla", hän vaikeroi.
-
-"Kukapa tahtoisi elää orjana Manatorissa?" virkkoi Heliumin Tara.
-
-"En ole niin rohkea kuin sinä", tunnusti orjatyttö, "ja elämä on
-suloista, ja onhan aina toivoa."
-
-"Elämä on suloinen", myönsi Heliumin Tara, "mutta kunnia on pyhä. Älä
-sentään pelkää. Kun he tulevat, kerron heille totuuden -- ettet sinä
-ollut tässä osallinen etkä saanut tilaisuutta estää sitä."
-
-Hetkisen näytti orjatar olevan syvissä mietteissä. Äkkiä hänen silmänsä
-kirkastuivat. "Ehkä voimme", sanoi hän, "yhdellä tavoin kääntää
-epäluulot pois itsestämme. Hänellä on tämän huoneen avain mukanaan.
-Aukaistaan ovi ja raahataan hänet ulos -- kenties löydämme jonkun
-paikan, johon saamme hänet kätketyksi."
-
-"Hyvä!" huudahti Heliumin Tara, ja he kävivät heti yhteisvoimin käsiksi
-työhön Lan-On ehdotuksen mukaan. Pian he löysivät avaimen, avasivat
-oven, ja sitten he välissään puolittain kantoivat, puolittain
-laahasivat E-Medin ruumiin huoneesta portaita myöten seuraavaan
-kerrokseen, jossa Lan-O väitti olevan tyhjiä huoneita. Ensimmäinen ovi,
-jota he koettivat, ei ollut salvassa, ja siitä he kiskoivat hirveän
-taakkansa pieneen, yhden ainoan ikkunan valaisemaan huoneeseen. Näöstä
-päättäen oli sitä käytetty pikemminkin asuinhuoneena kuin vankikoppina,
-sillä se oli sisustettu verrattain mukavasti, jopa ylellisesti.
-Seinissä oli lattiasta alkaen yli kahden metrin korkuinen laudoitus, ja
-sen yläpuolella olevat osat seinistä ja laipio olivat koristetut
-muinaisaikojen virttyneillä maalauksilla. Taran katseen nopeasti
-lipuessa pitkin huoneen sisustaa kiintyi hänen huomionsa erääseen
-laudoituksen osaan, jonka toinen reuna näytti irtautuneen siihen
-rajoittuvasta kappaleesta. Hän meni ripeästi sen luokse ja havaitsi,
-että kokonaisen levyn toinen kohtisuora reuna oli enemmän kuin
-sentimetrin verran toisten ulkopuolella. Oli olemassa mahdollinen
-selitys, joka kiihoitti hänen uteliaisuuttaan, ja noudattaen
-mielijohdettaan hän tarttui ulkonevaan reunaan, vetäen sitä ulospäin.
-Hitaasti levy kääntyi häneen päin, ja näkyviin tuli tumma aukko sen
-takana olevassa seinässä.
-
-"Katsos, Lan-O!" huusi Tara. "Näetkö, mitä löysin -- onkalon, johon
-voimme kätkeä tuon lattialla viruvan möhkäleen."
-
-Lan-O tuli hänen luokseen, ja yhdessä he tarkastivat pimeätä aukkoa;
-siellä oli vähäinen permanto, josta kapea käytävä vei alaspäin
-sysimustaan pimeyteen. Salaoven takaista lattiaa peitti paksu
-pölykerros, osoittaen, että oli kulunut pitkä aika siitä, kun
-ihmisjalka oli sitä viimeksi polkenut -- se oli salakäytävä, jota
-silloin elävät manatorilaiset epäilemättä eivät tunteneet. Sinne he
-raahasivat E-Medin ruumiin, jättäen sen tasaiselle permannolle. Heidän
-poistuessaan synkästä ja kammottavasta komerosta olisi Lan-O tahtonut
-rämäyttää laudoituksen kiinni, mutta Tara esti sen.
-
-"Maltahan!" hän kehoitti ja ryhtyi tarkastamaan oven puitteita ja
-kynnystä.
-
-"Joudu!" kuiskasi orjatar. "Jos joku tulee, olemme hukassa."
-
-"Meille saattaa olla paljon hyötyä siitä, että osaamme uudelleen avata
-tämän oven", vastasi Heliumin Tara ja painoi sitten äkkiä jalallaan
-avonaisen levyn oikealla puolella olevaa kaiverretun laudoituksen osaa.
-"Ahaa!" hän virkkoi äänessään tyytyväinen sointu ja sulki sitten levyn,
-niin että se sopi tarkasti paikalleen. "Tule!" hän kehoitti ja kääntyi
-huoneen ulko-ovelle.
-
-He pääsivät omaan koppiinsa kenenkään huomaamatta, ja suljettuaan oven
-Tara lukitsi sen sisäpuolelta, pistäen sitten avaimen hihnoituksensa
-salataskuun.
-
-"Tulkoot he vain!" hän sanoi. "Kuulustelkoot meitä! Mitä voisi kaksi
-vanki-parkaa tietää ylhäisten vartijoittensa puuhista? Kysyn sinulta,
-Lan-O, mitä he voisivat."
-
-"Ei mitään", myönsi Lan-O, hymyillen kumppanilleen.
-
-"Kerrohan minulle näistä Manatorin miehistä!" pyysi Tara äkkiä. "Ovatko
-he kaikki E-Medin kaltaisia vai ovatko jotkut heistä samanlaisia kuin
-A-Kor, joka tuntui miehuulliselta ja ritarilliselta?"
-
-"He ovat hyvin samanlaisia kuin muidenkin maitten ihmiset", selitti
-Lan-O. "Heidän joukossaan on sekä hyviä että pahoja. He ovat rohkeita
-ja oivallisia sotureita. Omassa keskuudessaan he kyllä noudattavat
-ritarillisuuden ja kunnian vaatimuksia, mutta ollessaan tekemisissä
-muukalaisten kanssa he tunnustavat vain yhden lain -- voiman oikeuden.
-Muiden maiden heikot ja onnettomat herättävät heissä halveksumista ja
-lietsovat vireille heidän luonteensa kaikki huonoimmat puolet, mistä
-epäilemättä johtuu meidän, heidän orjiensa, osaksi tuleva kohtelu."
-
-"Mutta miksi he oikeastaan halveksivat niitä, jotka kovaksi onnekseen
-ovat joutuneet heidän käsiinsä?" tiedusti Tara.
-
-"En tiedä", vastasi Lan-O. "A-Kor arvelee sen johtuvan siitä, ettei
-voittoisa vihollinen ole koskaan tunkeutunut heidän maahansa. Varkain
-tekemillään ryöstöretkillä he eivät ole kertaakaan kärsineet tappiota,
-koska he eivät milloinkaan odota joutuakseen taistelemaan voimakasta
-sotajoukkoa vastaan, ja siksi he ovat alkaneet pitää itseään
-voittamattomina. Ja muita kansoja halveksitaan vähemmän uljaina ja
-huonompina aseiden käyttäjinä."
-
-"Mutta onhan A-Kor yksi heistä", huomautti Tara.
-
-"Hän on O-Tarin, jeddakin, poika", vastasi Lan-O; "mutta hänen äitinsä
-on korkeasukuinen gatholilainen, jonka O-Tar sai vangikseen ja teki
-orjakseen; A-Kor kerskuu, että hänen suonissaan virtaa ainoastaan
-äidin verta, ja tosiaan hän on toisenlainen kuin muut. Hänen
-ritarillisuutensa on hellempi, vaikka ei edes hänen pahin
-vihamiehensäkään ole tohtinut lausua epäilyksiä hänen rohkeudestaan,
-samalla kun hänen miekan- ja keihäänkäyttönsä ja ratsastustaitonsa ovat
-maineessa kautta koko Manatorin."
-
-"Mitä luulet hänelle tehtävän?" kysyi Heliumin Tara.
-
-"Hänet tuomitaan kisoihin", vastasi Lan-O. "Jollei O-Tar ole kovin
-kiukuissaan, saatetaan hänet määrätä vain yhteen peliin, missä
-tapauksessa hän voi selviytyä hengissä; mutta jos O-Tar todella haluaa
-päästä hänestä eroon, tuomitaan hänet olemaan mukana koko sarjassa,
-eikä kaikista kymmenestä ole elossa suoriutunut yksikään soturi tai
-oikeammin ei ainoakaan O-Tarin tuomitsema."
-
-"Mitä ovat kisat? En oikein ymmärrä", valitti Tara. "Olen kuullut
-täällä puhuttavan jetanin pelaamisesta, mutta eihän jetanissa totisesti
-kukaan voi saada surmaansa. Minun kotimaassani pelataan sitä paljon."
-
-"Mutta ei sillä tavoin kuin Manatorin arenalla", vakuutti Lan-O.
-"Tulehan ikkunaan!" Yhdessä he menivät itään päin avautuvalle aukolle.
-
-Alhaalla Heliumin Tara näki laajan kentän matalan rakennuksen ja niiden
-tornien ympäröimänä, joista yhdessä oli vankina. Arenan ympärillä oli
-penkkirivejä; mutta hänen huomionsa kiintyi heti jättiläiskokoiseen
-jetanlautaan, joka oli muodostettu arenalle isoista, vuorotellen
-punakeltaisista ja mustista neliöistä.
-
-"Täällä pelataan jetania elävillä nappuloilla. Panokset ovat suuria,
-tavallisesti nainen -- joku harvinaisen kaunis orjatar. Itse O-Tar
-olisi saattanut pelata sinusta, jollet olisi raivostuttanut häntä,
-mutta nyt sinusta pelaavat avointa peliä orjat ja rikolliset, ja sinut
-saa voittava puoli -- ei yksi ainoa soturi, vaan kaikki, jotka
-selviytyvät pelistä hengissä."
-
-Heliumin Taran silmät välähtivät, mutta hän ei virkkanut mitään.
-
-"Pelin johtajien ei välttämättä tarvitse itsensä olla siinä mukana",
-jatkoi orjatyttö, "vaan saavat istua noilla kahdella komealla
-valtaistuimella, jotka näet molemmin puolin lautaa, ja ohjata
-nappuloita ruudulta toiselle."
-
-"Mutta mikä siinä on vaarallista?" kysyi Heliumin Tara. "Jos nappula
-lyödään, niin sehän vain poistetaan laudalta -- se on jetanin sääntö,
-melkein yhtä vanha kuin Barsoomin sivistys."
-
-"Mutta kun täällä Manatorissa pelataan suurella arenalla elävillä
-nappuloilla, on se sääntö muutettu", selitti Lan-O. "Kun soturi
-siirretään ruudulle, jolla on joku vastustajan nappula, taistelevat he
-molemmat kuolemaan saakka ruudun omistamisesta, ja menestyksellinen
-puoli hyötyy siirrosta. Kaikki soturit on koristettu edustamiensa
-nappulain mukaisesti, ja lisäksi on kullakin merkki osoittamassa, onko
-hän orja, tuomiotaan suorittava soturi vaiko vapaaehtoinen. Tuomion
-suorittajilla pitää olla ilmaistuna heidän pelattavikseen määrättyjen
-ottelun erien luku. Siten liikkeiden ohjaaja tietää, mitä nappuloita
-uhrata, mitä säästää. Sen lisäksi vaikuttaa miehen toiveisiin se asema,
-mikä hänelle on määrätty pelin ajaksi. Ne, joiden toivotaan kuolevan,
-ovat aina pelissä panthaneina, sillä panthaneilla on pienimmät
-mahdollisuudet jäädä henkiin."
-
-"Ottavatko pelin ohjaajat koskaan siihen mieskohtaisesti osaa?"
-tiedusti Tara.
-
-"Kyllä vain", sanoi Lan-O. "Kun kahdella soturilla, ylimpäänkin
-luokkaan kuuluvalla, on keskinäistä vihaa, pakottaa O-Tar usein
-heidät ratkaisemaan välinsä arenalla. Siinä tapauksessa he ovat
-mieskohtaisesti mukana ja miekka kädessä ohjaavat pelaajiaan päällikön
-paikalta. He valitsevat itse pelaajansa, tavallisesti parhaimmat omista
-sotureistaan ja orjistaan, jos he ovat mahtimiehiä, joilla niitä on,
-tai tarjoutuu heidän ystäviään vapaaehtoisiksi tai he saavat vankeja
-holveista. Ne ovat todellisia kamppailuja, parhaita mitä nähdään. Usein
-saavat itse päälliköt surmansa."
-
-"Tässä amfiteatterissako siis Manatorissa jaetaan oikeutta?" kysyi
-Tara.
-
-"Hyvin suuressa määrin", vastasi Lan-O.
-
-"Miten niin ollen vanki voi voittaa vapautensa, kun oikeudenkäyttö on
-tällaista?" jatkoi Heliumin tyttö.
-
-"Jos hän on mies ja suoriutuu hengissä kymmenestä pelistä, saa hän
-vapautensa", selitti Lan-O.
-
-"Mutta kukaan ei suoriudu?" huomautti Tara. "Entä jos hän on nainen?"
-
-"Kukaan Manatorin porttien sisälle saapunut muukalainen ei ole koskaan
-ollut elossa kymmenen pelin jälkeen", vastasi orjatar. "Heidän
-sallitaan tarjoutua pysyviksi orjiksi, jos se on heistä mieluisempaa
-kuin jetanlaudalla taisteleminen. Tietysti heidät kuten kuka soturi
-hyvänsä voidaan vaatia osallisiksi peliin; mutta silloin ovat heidän
-eloonjäämismahdollisuutensa suuremmat, koska he eivät enää koskaan saa
-tilaisuutta voittaa vapauttaan."
-
-"Entä nainen", tiukkasi Tara, "miten voi nainen päästä vapaaksi?"
-
-Lan-O naurahti. "Hyvin yksinkertaisesti", hän huudahti ilkamoiden.
-"Hänen on vain löydettävä soturi, joka taistelee hänen puolestaan
-kymmenessä pelissä peräkkäin ja jää eloon."
-
-"Oikeudenmukaisia ovat Manatorin lait", lausui Tara pilkallisesti.
-
-Samassa he kuulivat askelten töminää koppinsa ulkopuolelta, ja hetkistä
-myöhemmin kiertyi avain lukossa ja ovi avautui. Heidän eteensä ilmestyi
-soturi.
-
-"Oletko nähnyt E-Mediä, dwaria?" hän kysyi.
-
-"Kyllä", vastasi Tara; "hän oli täällä vähän aikaa sitten."
-
-Mies silmäili hätäisesti tyhjää huonetta, sitten ensin Heliumin Taraa
-ja senjälkeen orjatyttöä, Lan-Ota. Hänen kasvonsa saivat yhä enemmän
-hämmentyneen ilmeen. Hän kynsi korvallistaan. "Tämä on kummallista",
-hän virkkoi. "Parikymmentä miestä näki hänen tulevan tähän torniin,
-mutta vaikka on ainoastaan yksi uloskäytävä ja se hyvin vahdittu, ei
-kukaan ole nähnyt hänen poistuvan."
-
-Heliumin Tara salasi haukotustaan kaunismuotoisen kätensä
-selkämyksellä. "Heliumin prinsessan on nälkä, mies", hän sanoi
-venytellen. "Ilmoita isännällesi, että tahtoisin syödä!"
-
-Tunnin kuluttua tuotiin ruokaa; kantajaa seurasi upseeri ja useita
-sotilaita. Upseeri tarkasti huoneen huolellisesti, mutta mikään ei
-osoittanut, että siellä oli tapahtunut mitään outoa. Haavasta, joka oli
-lähettänyt E-Medin esi-isäinsä luokse, ei Heliumin Taran onneksi ollut
-vuotanut verta.
-
-"Nainen", kivahti upseeri, kääntyen Taran puoleen, "sinä näit dwar
-E-Medin viimeiseksi. Vastaa minulle heti ja vastaa totuudenmukaisesti!
-Näitkö hänen poistuvan tästä huoneesta?"
-
-"Näin", vakuutti Heliumin Tara.
-
-"Minne hän täältä lähti?"
-
-"Mistä minä sen tietäisin? Luuletko minun pääsevän lukitun, skeelpuisen
-oven lävitse?" Tytön sävy oli pilkallinen.
-
-"Sitä emme tiedä", sanoi upseeri. "On tapahtunut kummia kumppanisi
-kopissa Manatorin vankiholveissa. Kenties kykenet sinä menemään lukitun
-skeelpuisen oven lävitse yhtä helposti kuin hän suorittamaan
-mahdottomilta näyttäviä tekoja."
-
-"Ketä tarkoitat?" huudahti tyttö. "Turania, panthaniako? Elääkö hän
-siis? Onko hän täällä Manatorissa ja vahingoittumattomana?"
-
-"Puhun siitä oliosta, joka nimittää itseään Ghekiksi, kaldaneksi",
-vastasi upseeri.
-
-"Entä Turan? Kerro minulle, padwar, oletko kuullut mitään hänestä!"
-Taran sävy oli kiihkeä, ja hän kumartui hieman eteenpäin upseerin
-puoleen huulet hiukan raollaan jännityksestä.
-
-Häntä tarkkailevan orjattaren, Lan-On, silmiin ilmestyi lempeä
-ymmärtämyksen ilme. Mutta upseeri ei välittänyt mitään Taran
-kysymyksestä -- mitäpä merkitsi hänelle orjan kohtalo? "Ihmisiä ei
-katoa pelkkään ilmaan", murahti hän, "ja jollei E-Med löydy pian,
-saattaa itse O-Tar käydä käsiksi tähän juttuun. Jos sinä, nainen, olet
-yksi noita kamalia korphaleja, jotka käskemällä kelvottomien vainajien
-henkiä hankkivat ilkeämielistä valtaa eläviin nähden ja jollaiseksi
-monet nyt uskovat Ghekiksi nimitettyä oliota, niin varoitan sinua,
-ettei O-Tar osoita sinua kohtaan vähääkään sääliä, jollet palauta
-E-Mediä."
-
-"Mitä hulluutta tämä on?" kivahti tyttö. "Olen Heliumin prinsessa,
-kuten olen maininnut teille pariinkymmeneen kertaan. Jos tarunomaisia
-korphaleja olisikin olemassa, mitä nykyisin eivät usko enää muut kuin
-perin tietämättömät, niin ne, kuten perityt muinaistarumme kertovat,
-menivät vain alimpaan luokkaan kuuluvien turmeltuneiden rikollisten
-ruumiisiin. Manatorin mies, sinä olet hupsu kuten myöskin jeddakisi ja
-koko hänen kansansa." Ja hän käänsi kuninkaallisen selkänsä padwarille,
-alkaen katsella ikkunasta Jetan-kentän ja Manatorin kattojen ylitse
-matalia kumpuja, aaltoilevaa maisemaa ja vapautta.
-
-"Jos kerran tiedät korphaleista noin paljon", kiljui mies, "niin tiedät
-myöskin sen, että vaikka tavallinen ihminen ei rohkenekaan loukata
-heitä, saa jeddak rankaisematta surmata heidät omalla kädellään!"
-
-Tyttö ei vastannut mitään eikä suostunut enää puhumaan miehen kaikista
-uhkauksista ja raivonpurkauksista huolimatta, sillä nyt hän tiesi,
-ettei koko Manatorissa uskaltaisi häntä loukata kukaan muu kuin jeddak,
-ja hetkisen kuluttua padwar poistui, vieden miehensä mennessään. Ja
-heidän mentyään Tara seisoi hyvän aikaa, katsellen Manatorin kaupunkia
-ja aprikoiden mielessään, mitä julmia vääryyksiä kohtalolla oli
-varattuna häntä varten. Hänen seisoessaan siten äänettömissä
-mietteissään, kantautui alhaalta kaupungista hänen korviinsa
-sotilasmusiikin soittoa -- ratsujoukkojen pitkien sotatorvien syviä,
-pehmeitä ääniä, jalkasoturien soittajain kirkkaita, kiiriviä säveliä.
-Tyttö nosti päätään ja silmäili kuunnellen ympärilleen, ja Lan-O, joka
-seisoi vastaisen ikkunan ääressä ja katseli länteen päin, viittasi
-Taraa luokseen. Nyt he saattoivat kattojen ja katujen yli nähdä
-Vihollisten portille, jonka kautta marssi joukkoja kaupunkiin.
-
-"Tulossa on suuri jed", sanoi Lan-O, "ei kukaan muu uskalla saapua
-Manatorin kaupunkiin tällä tavoin torvien raikuessa. Se on U-Thor,
-Manatorin toisen kaupungin Manatosin jed. Häntä nimitetään suureksi
-jediksi kautta koko Manatorin, ja koska kansa rakastaa häntä, niin
-O-Tar vihaa häntä. Ne, jotka ovat selvillä asioista, väittävät, että
-hyvin vähäinen aihe riittäisi saamaan sodan leimahtamaan näiden kahden
-välillä. Miten sellainen sota päättyisi, sitä on kenenkään mahdoton
-arvata, sillä Manatorin kansa palvoo suurta O-Taria, vaikka häntä ei
-rakastetakaan. U-Thoria rakastetaan, mutta hän ei ole jeddak." Ja Tara
-ymmärsi, kuten vain marsilainen saattaa ymmärtää, kuinka paljon tähän
-yksinkertaiseen lauseeseen sisältyi.
-
-Marsilaisen uskollisuus jeddakiaan kohtaan on miltei
-vaiston luontoinen, eikä se lisäksi ole heikompi muuta kuin
-itsesäilytysvaistoa. Eikä se tunnukaan kummalliselta, kun ajatellaan,
-että heidän uskontoonsa kuuluu esi-isäin palvominen, että heidän
-perheittensä sukujuuret ulottuvat ammoisiin aikoihin, ja että heidän
-jeddakinsa istuvat samoilla valtaistuimilla, joita heidän esi-isänsä
-suoraan ylenevässä polvessa ovat vallinneet ehkä satojatuhansia vuosia,
-ja hallitsevat samojen kansojen jälkeläisiä, joita heidän
-esivanhempansa ovat hallinneet. Kelvottomia jeddakeja on syösty
-valtaistuimilta, mutta harvoin on heidän tilalleen korotettu muita kuin
-hallitussuvun jäseniä, vaikka laki myöntääkin jedeille oikeuden valita
-jeddakiksi kenet haluavat.
-
-"Onko siis U-Thor oikeamielinen kelpo mies?" tiedusti Heliumin Tara.
-
-"Hän on miesten ylevimpiä", vastasi Lan-O. "Manatosissa ei jetania
-pakoteta pelaamaan muita kuin turmeltuneita rikollisia, jotka
-ansaitsevat kuoleman, ja silloinkin on peli suoraa ja rehellistä, joten
-heillä on mahdollisuus päästä vapaiksi. Vapaaehtoiset saavat pelata,
-mutta siirtojen lopputuloksena ei välttämättä ole kuolema -- haava,
-jopa joskus miekkailun pistelasku määräävät tuloksen. Siellä pidetään
-jetania sotaisena leikkinä -- täällä se on teurastusta. Ja U-Thor
-vastustaa ikivanhoja orjanryöstämisretkiä sekä politiikkaa, joka
-ikuisesti pitää Manatoria eristettynä Barsoomin muista kansoista. Mutta
-U-Thor ei ole jeddak, joten muutos on mahdoton."
-
-Tytöt katselivat sotilasjonoa, joka eteni leveää puistokatua myöten
-Vihollisten portilta O-Tarin palatsille. Se oli upea, barbaarinen
-kulkue: maalattuja, liehuvasulkaisia sotureita jalokivistä säihkyvissä
-tamineissa, raisuja, kirkuvia thoateja upeissa valjaissa, korkealla
-niiden yläpuolella ratsastajien pitkissä peitsissä liehuvat viirit,
-keveästi katukivityksellä marssivia jalkasotilaita, joiden
-zitidarinnahkaisista anturoista ei kuulunut kapsetta, ja jokaisen
-utanin jäljessä jättiläiskokoisten zitidarien vetämä jono maalattuja
-rattaita, joissa kukin joukkue kuljetti varustuksiaan. Utan toisensa
-jälkeen astui isosta portista, eivätkä vielä sittenkään, kun kulkueen
-etupää oli saapunut O-Tarin palatsille, kaikki olleet kaupungissa.
-
-"Olen ollut täällä monta vuotta", virkkoi Lan-O, "mutta en kertaakaan
-ole nähnyt edes suuren jedin tuovan Manatoriin niin paljon sotaväkeä."
-
-Heliumin Tara katseli silmät puoliummessa leveätä katua myöten
-marssivia sotureja, koettaen kuvitella heitä prinsessaansa pelastamaan
-saapuviksi armaan Heliuminsa miehiksi. Tuo uhkea soturi kookkaan
-thoatin selässä saattaisi olla itse John Carter, Barsoomin sotavaltias,
-ja hänen takanaan marssivat utanin valtakunnan koeteltuja urhoja, Mutta
-sitten tyttö avasi silmänsä, näki maalatut, sulitetut barbaarit ja
-huokasi, Mutta sittenkin hän katseli sotaisen näyn lumoamana ja sitten
-hän taaskin huomasi parvekkeilla olevat äänettömät olennot. Ei näkynyt
-liehuvia silkkivaippoja; ei kuulunut tervehdyshuutoja; ei satanut
-kukkia ja jalokiviä, kuten olisi tapahtunut, jos noin loistava,
-ystävällinen sotajoukko olisi marssinut hänen syntymäkaupunkiinsa.
-
-"Väestö ei näy olevan ystävällistä Manatosin sotureita kohtaan",
-huomautti hän Lan-Olle. "En ole nähnyt parvekkeilla olevien ihmisten
-ainoallakaan merkillä tervehtivän heitä."
-
-Orjatar katsahti hänen kummastuneena. "Onko mahdollista, ettet sitä
-tiedä?" hän huudahti. "Nehän --" Edemmäksi hän ei ehtinyt. Ovi lennähti
-auki, ja heidän eteensä ilmestyi upseeri. "Orjatyttö Tara kutsutaan
-O-Tarin, jeddakin, puheille!" hän ilmoitti.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Ghekin komennuksessa
-
-
-Turan, panthan, vääntelehti kahleissaan. Aika vieri hitaasti,
-äänettömän yksitoikkoisuuden vallitessa viruivat minuutit tunneiksi.
-Epätieto hänen rakastamansa naisen kohtalosta muutti jokaisen tunnin
-helvetilliseksi ikuisuudeksi. Hän kuunteli kärsimättömästi, odottaen
-askelten ääniä voidakseen nähdä ja puhutella jotakuta elävää olentoa ja
-ehkä saada joitakin tietoja Heliumin Tarasta. Tuskaisten tuntien
-jälkeen hänen korvansa eroittivat varuksien ja aseiden kalinaa. Ihmisiä
-oli tulossa! Hän vartosi henkeään pidättäen. Kenties ne olivat
-teloittajia; mutta siitä huolimatta ne olisivat hänestä tervetulleita.
-Hän kyselisi heiltä. Mutta jolleivät he tietäisi Tarasta mitään, ei hän
-ilmaisisi piilopaikkaa, johon hän oli tytön jättänyt. Nyt he tulivat --
-kuusi sotilasta ja upseeri, saattaen aseetonta miestä, epäilemättä
-vankia. Siitä Turan sai pian varmuuden; tulokas kahlehdittiin läheiseen
-renkaaseen. Panthan alkoi heti tiedustella vartiostoa komentavalta
-upseerilta.
-
-"Miksi", hän kysyi, "on minut vangittu, ja onko pidätetty muitakin
-muukalaisia minun astuttuani kaupunkiinne?"
-
-"Minkälaisia muukalaisia?" sanoi upseeri.
-
-"Nainen ja mies, jolla on omituinen pää", vastasi Turan.
-
-"Mahdollisesti", virkkoi upseeri "Mutta minkänimisiä he ovat?"
-
-"Nainen on Heliumin prinsessa Tara, ja mies Ghek, kaldane,
-Bantoomista."
-
-"Ovatko he ystäviäsi?" kysyi upseeri.
-
-"Kyllä", vastasi Turan.
-
-"Juuri sen tahdoinkin tietää", sanoi upseeri, lausui miehilleen lyhyen
-komennuksen seurata häntä, kääntyi ja poistui kopista.
-
-"Kerro minulle heistä!" huusi Turan hänen jälkeensä, "Kerro minulle
-Heliumin Tarasta. Onko hän vahingoittumaton?" Mutta mies ei vastannut,
-ja pian häipyivät heidän loittonevat askeleensa etäisyyteen.
-
-"Heliumin Tara oli vahingoittumaton vain vähän aikaa sitten", virkkoi
-Turanin vierelle kahlehdittu vanki.
-
-Panthan kääntyi puhujan puoleen; tämä oli kookas, kauniskasvoinen mies
-ja esiintyi komean arvokkaasti. "Oletko nähnyt hänet?" tiedusti Turan.
-"Hän on siis vankina? Vaarassa?"
-
-"Häntä säilytetään Jetan-torneissa ensi kisojen palkinnoksi", vastasi
-vieras.
-
-"Entä kuka olet sinä?" kysyi panthan. "Ja miksi olet täällä vankina?"
-
-"Olen A-Kor, dwar, Jetan-tornien hoitaja", vastasi toinen. "Olen täällä
-sen tähden, että uskalsin lausua totuuden O-Tarista, jeddakista, hänen
-eräälle upseerilleen."
-
-"Entä rangaistuksesi?" tiedusti Turan.
-
-"Sitä en tiedä. O-Tar ei vielä ole puhunut siitä. Epäilemättä kisat --
-kenties kaikki kymmenen peliä, sillä O-Tar ei rakasta poikaansa
-A-Koria."
-
-"Oletko jeddakin poika?" kysyi Turan.
-
-"Olen O-Tarin ja orjattaren, Gatholin Hajan, poika. Äitini oli oman
-maansa prinsessa."
-
-Turan silmäili puhujaa tutkivasti. Gatholin Hajan poika! Hänen äitinsä
-sisaren poika! Tämä mies oli siis hänen serkkunsa, Gahan muisti hyvin
-prinsessa Hajan ja hänen saattueenaan olleen kokonaisen utanin
-katoamiseen. Hän oli ollut vieraskäynnillä kaukana Gatholista ja kotiin
-palatessaan kadonnut koko seurueineen ihmisten ilmoilta. Tämä oli siis
-salaperäiseltä näyttävän arvoituksen selitys. Epäilemättä olivat samoin
-tapahtuneet useat muut samanlaiset katoamiset, joita oli sattunut
-miltei yhtä kauan kuin Gatholin historia tiesi kertoa. Turan tarkasti
-vankitoveriaan ja havaitsi useita piirteitä, jotka muistuttivat hänen
-äitinsä omaisia. A-Kor saattoi olla kymmentä vuotta nuorempi kuin hän,
-mutta sellaisia ikäeroavaisuuksia tuskin otetaan huomioon sellaisen
-kansan keskuudessa, jonka jäsenet harvoin, jos koskaan, vanhenevat
-ulkonaisesti saavutettuaan kypsyysiän ja jossa elinikä saattaa olla
-tuhat vuotta.
-
-"Entä missä Gathol on?" kysyi Turan.
-
-"Suunnilleen itään Manatorista", vastasi A-Kor.
-
-"Entä kuinka kaukana?"
-
-"Manatorin kaupungista on Gatholin kaupunkiin noin yksikolmatta
-astetta", oli A-Korin vastaus; "mutta näiden molempien maiden väliä on
-vain vähän enemmän kuin kymmenen astetta. Niiden välillä on kuitenkin
-rosoisia kallioita ja ammottavia kuiluja."
-
-Gahan tunsi hyvästi tämän seudun, joka oli hänen maansa länsipuolella
--- ilmalaivatkin karttoivat sitä syvistä rotkoista kohoavien,
-petollisten ilmavirtojen tähden ja sen vuoksi, ettei siellä ollut juuri
-lainkaan turvallisia maihinlaskupaikkoja. Nyt hän tiesi, missä Manator
-sijaitsi ja -- viikkokausia kestäneen epätiedon jälkeen -- missä päin
-Gathol oli, ja hänen vierellään oli mies, vankitoveri, jonka suonissa
-virtasi hänen omien esivanhempiensa verta -- joka tunsi Manatorin, sen
-asukkaat, tavat ja sitä ympäröivät seudut -- joka voisi auttaa häntä
-ainakin neuvoillaan löytämään Heliumin Taran ja karkaamaan. Mutta
-suostuisiko A-Kor -- uskaltaisiko hän ottaa asian puheeksi? Koettaa
-hänen pitäisi joka tapauksessa. "Entä luuletko O-Tarin tuomitsevan
-sinut kuolemaan?" hän kysyi. "Ja mistä syystä?"
-
-"Hän tekisi sen mielellään, sillä kansa huokaa hänen rautaisen kätensä
-hallitsemana ja on uskollinen vain hänen sukunsa mainioitten jeddakien
-pitkälle sarjalle. Hän on epäluuloinen mies ja on osannut selviytyä
-useimmista niistä miehistä, joilla syntyperän nojalla olisi saattanut
-olla oikeus vaatia itselleen valtaistuinta ja joilla oli jonkunmoista
-poliittista merkitystä kansan suosikkeina. Se seikka, että olen
-orjattaren poika, on saattanut O-Tarin pitämään minua vähemmän
-tärkeänä, mutta silti olen jeddakin poika ja sopisin istumaan Manatorin
-valtaistuimella aivan yhtä hyvin kuin O-Tar itsekin. Tähän tulee
-lisäksi se, että viime vuosina on väestö, erittäinkin monet nuoret
-soturit, alkanut osoittaa minua kohtaan yhä lisääntyvää kiintymystä,
-minkä luulen johtuvan erinäisistä äidiltäni perityistä luonteen ja
-kasvatuksen hyvistä puolista, mutta joiden O-Tar olettaa aiheutuvan
-siitä, että muka kunnianhimoisesti tavoittelen Manatorin kruunua. Ja
-nyt minulla on varma vakaumus, että hän on päättänyt käyttää
-arvostelevia sanoja, jotka lausuin hänen Tara-orjatarta kohtaan
-osoittamastaan kohtelusta, tekosyynä vapautuakseen minusta."
-
-"Entäpä jos pääsisit karkuun Gatholiin?" esitti Turan.
-
-"Olen miettinyt sitä", vastasi A-Kor, "mutta olisiko minun siellä
-kovinkaan paljon parempi olla? Gatholilaisten silmissä en olisi
-gatholilainen, ja epäilemättä he kohtelisivat minua samalla tavoin kuin
-täällä Manatorissa kohdellaan muukalaisia."
-
-"Jos voisit todistaa heille olevasi prinsessa Hajan poika, olisit
-varmasti tervetullut", vakuutti Turan. "Ja toisaalta voisit lunastaa
-itsellesi vapauden ja kansalaisoikeudet työskentelemällä lyhyen ajan
-timanttikaivoksissa."
-
-"Mistä tiedät kaiken tämän?" kysyi A-Kor. "Luulin sinua
-heliumilaiseksi."
-
-"Olen panthan", selitti Turan. "Olen palvellut useita maita, muiden
-muassa Gatholia."
-
-"Juuri niin ovat gatholilaiset orjat kertoneet minulle", virkkoi A-Kor
-aatoksissaan. "Samaa puhui äitini, ennen kuin O-Tar lähetti hänet
-asumaan Manatosiin. Luultavasti jeddak pelkäsi hänen vaikutusvaltaansa
-gatholilaisten orjien ja näiden jälkeläisten keskuudessa, joita on
-kenties miljoona hajallaan Manatorissa."
-
-"Ovatko nämä orjat järjestäytyneet?" tiedusti Turan.
-
-A-Kor katsoi kauan panthania suoraan silmiin, ennen kuin vastasi
-mitään. "Olet kunnian mies", hän sanoi. "Näen sen kasvoistasi ja olen
-harvoin erehtynyt arvostellessani ihmistä. Mutta" -- hän kumartui
-likemmäksi toista -- "seinilläkin on korvat", hän kuiskasi, ja Turan
-sai vastauksen kysymykseensä.
-
-Myöhemmin samana iltana saapui sotureita, jotka irroittivat kahleen
-Turanin nilkasta ja veivät hänet O-Tarin, jeddakin eteen. Hänet
-saatettiin palatsille kapeita, mutkikkaita kujia ja leveitä
-puistokatuja myöten; ja loputtomilta parvekeriveiltä katselivat heitä
-kaupungin äänettömät asukkaat. Itse palatsissa kuhisi elämää ja
-liikettä. Ratsusotureja lasketti täyttä neliä eri kerroksia
-yhdistävissä käytävissä. Muutamia orjia lukuunottamatta ei palatsissa
-näkynyt lainkaan kävelijöitä. Kirkuvia, tappelevia thoateja oli upeissa
-eteissaleissa, kun taas niiden ratsastajat, joilla ei ollut tehtäviä
-palatsissa, pelasivat jetania pienillä, puusta sorvatuilla nappuloilla.
-
-Turan pani merkille, kuinka upea palatsin sisustus oli, kuinka
-tuhlaavasti oli käytetty jalokiviä ja kalliita metalleja, kuinka
-uhkeita olivat seinäkoristeet, jotka miltei yksinomaan kuvasivat
-sotaisia tapahtumia, erittäinkin nähtävästi jättiläiskokoisilla
-jetanlaudoilla suoritettuja kaksintaisteluja. Niissä käytävissä ja
-huoneissa, joiden läpi he menivät, olivat useiden laipiota kannattavien
-patsaiden yläpäät muovatut jetannappulain muotoisiksi -- kaikkialla oli
-tätä peliä koskevia viittauksia. Samaa tietä, jota myöten Heliumin Tara
-oli viety, ohjattiin Turankin O-Tarin, jeddakin, valtaistuinsaliin, ja
-kun hän astui Päällikköjen saliin, muuttui hänen mielenkiintonsa
-ihailuksi ja ihmettelyksi hänen silmäillessään loistaviin
-sota-asuihinsa verhottuja patsasmaisia thoatmiehiä. Hän ei ollut
-koskaan Barsoomissa nähnyt sotaisempia miehiä eikä niin täysin
-liikkumattomiksi harjoitettuja thoateja. Ei ainoakaan lihas värähtänyt,
-ei yksikään häntä heilahtanut, ja ratsastajat olivat yhtä
-hievahtamattomia kuin ratsutkin -- jokainen tuikea silmä suoraan
-eteenpäin suunnattuna, kaikki pitkät peitset yhtä paljon kallellaan. Se
-näky herätti taistelijan sydämessä kunnioitusta. Myöskin Turaniin se
-tehosi, kun hänet opastettiin huoneen toiseen päähän, johon hän jäi
-odottamaan ison oven eteen, kunnes hänet kutsuttaisiin Manatorin
-hallitsijan puheille.
-
-Kun Heliumin Tara opastettiin O-Tarin valtaistuinsaliin, oli tämä
-avara huone täynnä O-Tarin ja U-Thorin päälliköitä ja upseereita;
-U-Thor oli kunniapaikalla valtaistuimen juurella, kuten oli hänen
-velvollisuutensa. Tyttö vietiin kuorin edustalle ja pysäytettiin
-jeddakin eteen, joka silmäili häntä korkealta valtaistuimeltaan otsa
-rypyssä ja kiukkuisena, julmin silmin.
-
-"Manatorin lait ovat oikeamieliset", sanoi O-Tar hänelle. "Siksi on
-sinut uudelleen kutsuttu tänne tuomittavaksi Manatorin korkeimmassa
-paikassa. Minulle on ilmoitettu, että sinua epäillään korphaliksi. Mitä
-on sinulla sanomista tämän syytöksen torjumiseksi?"
-
-Heliumin Tara kykeni tuskin pidättämään pilkkanauruaan vastatessaan
-tähän naurettavaan noituussyytökseen. "Kansani sivistys on niin vanha",
-hän virkkoi, "ettei luotettava historia mainitse mitään puolustuksia
-tästä syytöksestä, jonka tiedämme saaneen alkunsa vain menneisyyden
-alkeellisimpien kansojen tietämättömissä ja taikauskoisissa mielissä.
-Jos kuka nyt vielä on niin kehittymätön, että uskoo korphalien
-olemassaoloon, ei häntä millään järkisyillä voida saada käsittämään
-erehdystään -- vain pitkäaikainen hienostuminen ja sivistys voivat
-vapauttaa hänet tietämättömyyden kahleista. Olen puhunut."
-
-"Mutta et väitä syytöstä vääräksi", sanoi O-Tar.
-
-"Se on niin arvoton, ettei sitä vastaan kannata väittää", vastasi Tara
-ylpeästi.
-
-"Sinun sijassasi, nainen", lausui syvä ääni hänen vieressään,
-"torjuisin sen sittenkin."
-
-Heliumin Tara kääntyi ja näki U-Thorin, Manatosin suuren jedin,
-katselevan itseään. Miehen silmät olivat rohkeat, mutta eivät kylmät
-eivätkä julmat. O-Tar napautti kärsimättömästi valtaistuimensa
-käsinojaan. "U-Thor unohtaa", hän huusi, "että jeddak on O-Tar."
-
-"U-Thor muistaa", vastasi Manatosin jed, "että Manatorin lakien mukaan
-on jokaisella syytetyllä oikeus saada neuvoja ollessaan tuomarinsa
-edessä."
-
-Tara käsitti, että tämä mies halusi jostakin syystä auttaa häntä, ja
-noudatti senvuoksi hänen neuvoaan.
-
-"Minä torjun syytöksen", hän virkkoi. "En ole korphal."
-
-"Siitä otamme selkoa", ärähti O-Tar. "U-Dor, missä ovat ne henkilöt,
-jotka tietävät tämän naisen taidosta?"
-
-U-Dor toi esille useita todistajia, jotka kertoivat sen vähän, mitä
-tiedettiin E-Medin katoamisesta, ja toisia, jotka selostivat, miten
-Ghek ja Tara joutuivat vangiksi ja päättelivät, että koska heidät oli
-tavattu yhdessä, olivat he järjen kannalta päätellen yhdenlaisissa
-puuhissa ja toinen oli yhtä paha kuin toinenkin; senvuoksi tarvitsi
-vain todistaa toinen heistä korphaliksi, ja silloin olisi varma, että
-molemmat olivat syypäitä. Ja sitten O-Tar kutsutti Ghekin, ja heti
-raahattiin kammottava kaldane esille. Häntä saattavat soturit eivät
-kyenneet salaamaan pelkoa, jota he tunsivat tätä olentoa kohtaan.
-
-"Ja sinä!" sanoi O-Tar kylmän syyttävästi. "Minulle on jo nyt kerrottu
-sinusta siksi paljon, että se oikeuttaisi minut syöksemään jeddakin
-säilän lävitsesi; sinä varastit aivot soturiltani U-Vanilta, niin että
-hän oli näkevinään päättömän ruumiisi vielä elossa; panit erään toisen
-uskomaan, että olit karannut, ja näkemään vain tyhjän penkin ja sileän
-seinän siinä paikassa, missä sinä olit ollut."
-
-"Oi, O-Tar, tuohan ei ole vielä mitään!" huudahti nuori padwar, joka
-oli saapunut Ghekiä tuoneen vartioston komentajana. "Se, mitä hän teki
-tälle I-Zaville, riittäisi yksin todistamaan hänet syylliseksi."
-
-"Mitä hän teki I-Zaville?" tiedusti O-Tar. "I-Zav puhukoon!"
-
-Sotilas I-Zav, kookas, vankkalihaksinen, tanakkaniskainen mies, astui
-valtaistuimen juurelle. Hän oli kalpea ja vieläkin silminnähtävästi
-vapisi ikäänkuin hermojärkytyksestä.
-
-"Olkoon ensimmäinen esi-isäni todistajani siitä, O-Tar, että puhun
-totta", hän alkoi. "Minut jätettiin vartioimaan _tätä_ olentoa, joka
-istui penkillä kahlehdittuna seinään. Seisoin avoimella ovella huoneen
-toisessa päässä. Hän ei yltänyt minuun käsiksi, mutta, O-Tar, nielköön
-minut Iss, jollei hän vetänyt minua luokseen avuttomana kuin
-hautomattoman munan. Hän veti minut luokseen, oi sinä suurin jeddak,
-_silmillään!_ Silmillään hän tarttui silmiini, kiskoi minut luokseen ja
-pakotti minut panemaan miekkani ja tikarini pöydälle ja peräytymään
-nurkkaan. Väistämättä katsettaan silmistäni hänen päänsä sitten
-irtautui ruumiista, lähti ryömimään kuudella lyhyellä jalalla,
-laskeutui pöydältä, peräytyi vähän matkan päähän ulsionreikään, mutta
-ei niin kauaksi, että silmät eivät olisi tähyilleet minua, ja palasi
-sitten, tuoden kahleittensa avaimen, sijoittui jälleen ruumiinsa
-olkapäille, avasi kahleet, veti minut uudelleen huoneen poikki ja
-pakotti minut istumaan penkille, jolla hän itse oli ollut, kiinnittäen
-sitten kahleen nilkkaani, enkä minä mahtanut mitään, sillä hänen
-katseensa piti minua vallassaan ja hänellä oli molemmat miekkani ja
-tikarini. Senjälkeen pää katosi ulsion reikään, vieden avaimen
-muassaan, ja palattuaan se liittyi jälleen ruumiiseensa ja jäi oven
-suuhun vartioimaan minua, kunnes padwar tuli noutamaan sen tänne."
-
-"Se riittää!" virkkoi O-Tar tuikeasti. "Molemmat saavat maistaa
-jeddakin säilää." Hän nousi valtaistuimeltaan, vetäisi pitkän miekkansa
-esille ja laskeutui marmoriportaita myöten vankeja kohti, samalla kun
-kaksi jäntevää soturia tarttui Taran kumpaankin käsivarteen kahden muun
-pitäessä kiinni Ghekiä, niin että heidän kasvonsa olivat jeddakin
-paljaaseen aseeseen päin.
-
-"Odota, oikeamielinen O-Tar!" huudahti U-Dor. "Lienee vielä yksi
-tuomittava. Tuotakoon se mies, joka nimittää itseään Turaniksi, näiden
-veitikoiden seuraan, ennen kuin he kuolevat!"
-
-"Hyvä!" suostui O-Tar, seisahtuen portaiden puoliväliin. "Tuokaa tänne
-Turan, orja!"
-
-Turan tuotiin huoneeseen ja sijoitettiin hieman Tarasta vasemmalle,
-askeleen verran lähemmäksi valtaistuinta. O-Tar silmäili häntä
-uhkaavasti.
-
-"Oletko Turan", hän kysyi, "näiden ystävä ja kumppani?"
-
-Panthan oli vastaamaisillaan, mutta Heliumin Tara ehätti puhumaan sitä
-ennen. "En tunne tätä miestä", hän sanoi. "Kuka rohkenee väittää häntä
-Heliumin prinsessan Taran ystäväksi ja kumppaniksi?"
-
-Turan ja Ghek katsahtivat häneen kummastuneina, mutta hän ei katsonut
-Turaniin päin, vaan vilkaisi Ghekiin varoittavasti ikäänkuin
-sanoakseen: "Pysy hiljaa!"
-
-Panthan ei koettanutkaan käsittää hänen tarkoitustaan, sillä pää on
-käyttökelvoton, kun sydän häiritsee sen toimintaa, ja Turan tiesi vain,
-että hänen rakastamansa nainen oli kieltänyt hänet, ja vaikka hän
-tahtoi olla sitä ajattelemattakin, vakuutti hänen typerä sydämensä,
-että oli olemassa ainoastaan yksi selitys -- että tyttö kieltäytyi
-tuntemasta häntä pysyäkseen sekautumasta hänen vaikeuksiinsa.
-
-O-Tar silmäili heitä vuoroin kutakin, mutta kukaan heistä ei virkkanut
-mitään.
-
-"Eikö heitä vangittu yhdessä?" tiedusti jeddak U-Dorilta.
-
-"Ei", vastasi dwar. "Tämä mies, jota nimitetään Turaniksi, tavattiin
-etsimässä pääsytietä kaupunkiin ja houkuteltiin vankiholveihin.
-Seuraavana aamuna huomasin toiset kaksi Vihollisten portin edustalla
-olevalla kummulla."
-
-"Mutta he ovat ystävyksiä ja kumppanuksia", väitti eräs nuori padwar,
-"sillä tämä Turan kyseli minulta näistä kahdesta, mainiten heidän
-nimensä ja sanoen heitä ystäväkseen."
-
-"Se riittää", lausui O-Tar. "Kaikkien kolmen on kuoltava." Ja hän astui
-jälleen askeleen alemmaksi valtaistuimelta.
-
-"Mistä syystä meidän on kuoltava?" kysyi Ghek. "Kansanne kerskuu
-Manatorin oikeudenmukaisista laeista, mutta sittenkin aiotte surmata
-kolme muukalaista ilmoittamatta heille, mistä rikoksesta heitä
-syytetään."
-
-"Hän on oikeassa", lausui syvä ääni. Puhuja oli U-Thor, Manatosin suuri
-jed. O-Tar katsahti häneen ja rypisti otsaansa; mutta huoneen muista
-osista kuului ääniä, jotka tukivat tätä oikeusvaatimusta.
-
-"Tiedä sitten, vaikka sinun onkin kuoltava joka tapauksessa", huusi
-O-Tar, "että teidät on todistettu korphaleiksi, ja koska vain jeddak
-voi surmata teidänkaltaisenne vaaratta, aiotaan teille antaa se kunnia,
-että kuolette O-Tarin säilästä."
-
-"Hupsu!" kivahti Turan. "Etkö tiedä, että tämän naisen suonissa virtaa
-kymmenentuhannen jeddakin veri -- että hänellä on omassa maassaan
-suurempi valta kuin sinun? Hän on Tara, Heliumin prinsessa, Tardos
-Morsin pojantyttären tytär, John Carterin, Barsoomin sotavaltiaan,
-tytär. Hän ei voi olla korphal. Eikä myöskään tämä Ghek ole, en liioin
-minä. Jos haluat tietää enemmän, voin todistaa, että minulla on oikeus
-vaatia sanoilleni luottamusta, jos saan puhutella Gatholin prinsessaa
-Hajaa, jonka poika on vankitoverini isänsä O-Tarin holveissa."
-
-Sen kuullessaan U-Thor nousi pystyyn ja kääntyi O-Tariin päin. "Mitä
-tämä merkitsee?" hän kysyi. "Puhuuko mies totta? Onko Hajan poika
-vankina holveissasi, O-Tar?"
-
-"Mitä kuuluu Manatosin jedille se, ketä on vankeina hänen jeddakinsa
-holveissa?" huomautti O-Tar kiukkuisesti.
-
-"Se on Manatosin jedistä tärkeätä seuraavasta syystä", vastasi U-Thor
-niin hiljaa, että se oli melkein vain kuiskaus, mutta kuului kuitenkin
-yli koko Manatorin jeddakin O-Tarin avaran valtaistuinsalin. "Annoit
-minulle orjattareksi Hajan, joka oli ollut Gatholin prinsessa, koska
-pelkäsit hänen vaikutusvaltaansa gatholilaisten orjien keskuudessa.
-Minä vapautin hänet ja menin hänen kanssaan avioliittoon, tehden
-hänestä siten manatosilaisen prinsessan. Hänen poikansa on minun
-poikani, ja vaikka oletkin jeddakini, niin sanon sinulle, että kaikesta
-A-Korille koituvista vahingoista sinun on vastattava Manatosin
-U-Thorille."
-
-O-Tar katseli U-Thoria pitkään, mutta ei vastannut mitään. Sitten hän
-kääntyi jälleen Turanin puoleen. "Jos teistä joku on korphal, niin
-olette kaikki korphaleja, ja sen nojalla, mitä tuo olento on tehnyt" --
-hän osoitti Ghekiä -- "tiedämme varsin hyvin, että hän on korphal,
-sillä kellään kuolevaisella ei ole sellaisia kykyjä. Ja koska olette
-kaikki korphaleja, on teidän kaikkien kuoltava." Hän astui taaskin
-askeleen alaspäin, ja Ghek puhkesi puhumaan.
-
-"Näillä kahdella ei ole sellaisia kykyjä kuin minulla. He ovat vain
-tavallisia aivottomia olentoja kuten sinäkin. Olen tehnyt kaikki, mistä
-tietämättömät soturi-parkasi ovat sinulle kertoneet, mutta se vain
-osoittaa, että olen korkeampi olento kuin te, kuten asia todella on.
-Olen kaldane enkä korphal. Minussa ei ole mitään yliluonnollista eikä
-salaperäistä, mutta tietämättömistä on salaperäistä kaikki, mitä he
-eivät jaksa tajuta. Olisin helposti kyennyt pujahtamaan soturiesi
-käsistä ja karkaamaan vankiholveistasi; mutta jäin, toivoen voivani
-auttaa näitä kahta typerää olentoa, joiden aivot ovat siksi huonot,
-etteivät he pääse karkuun avutta. He ovat olleet ystäviäni ja
-pelastaneet henkeni. Sen olen heille velkaa. Älä surmaa heitä -- he
-ovat vaarattomia! Tapa minut, jos tahdot! Uhraan henkeni, jo se
-lauhduttaa tietämättömän vihasi. En voi palata Bantoomiin ja saatan
-sentähden yhtä hyvin kuoliakin, sillä hauskaa ei ole seurustella
-heikkoälyisten olentojen kanssa, jotka asustavat tähdellämme Bantoomin
-laakson ulkopuolella."
-
-"Sinä kammottava, itserakas kuvatus", kivahti O-Tar, "valmistaudu
-kuolemaan äläkä rohkene tyrkyttää ohjeitasi O-Tarille, jeddakille! Hän
-on julistanut tuomion, ja kaikki kolme saatte maistaa jeddakin paljasta
-kalpaa. Olen puhunut."
-
-Hän laskeutui vielä yhden askeleen alemmaksi, mutta sitten tapahtui
-kummallista. Hän pysähtyi katse juuttuneena Ghekin silmiin. Miekka
-kirposi hänen tarmottomista sormistaan, ja hän jäi seisomaan
-paikalleen, huojuen edestakaisin. Eräs jed hypähti pystyyn rientääkseen
-hänen avukseen, mutta Ghek seisautti hänet varoituksellaan.
-
-"Odota!" huudahti kaldane. "Jeddakisi henki on käsissäni. Pidätte minua
-korphalina ja siis uskotte, että minut voi surmata vain jeddak, joten
-miekkanne ovat kelvottomia minua vastaan. Jos ahdistatte ketään meistä
-tai yritätte lähestyä jeddakianne, ennen kuin minä olen puhunut
-sanottavani, niin hän vaipuu elottomana permannolle. Päästäkää irti
-molemmat vangit ja sallikaa heidän tulla luokseni! Haluan puhua heille
-muiden kuulematta. Nopeasti! Noudattakaa käskyäni! Yhtä mielelläni
-voisin surmata O-Tarin kuin jättää hänet henkiin. Annan hänen olla
-elossa vain hankkiakseni vapauden ystävilleni. Jos vastustatte minua,
-niin hän kuolee."
-
-Vartijat peräytyivät, hellittäen irti Taran ja Turanin, jotka
-siirtyivät likelle Ghekiä.
-
-"Tehkää, kuten sanon, ja liikkukaa vikkelästi!" kuiskutti kaldane. "En
-jaksa pidättää tätä miestä kauan enkä kykenisi surmaamaan häntä näin.
-Minun ajatuksiani vastassa ovat useiden muiden ihmisten ajatukset, ja
-henkeni väsyy pian, joten O-Tar pääsee taaskin omaksi herrakseen.
-Teidän on pantava parhaanne niin kauan kuin voitte.. Tuolla
-valtaistuimen takana riippuvan verhon toisella puolen on salaovi.
-Sieltä vie käytävä palatsin holveihin, joissa on ruokaa ja juomaa
-sisältäviä varastohuoneita. Siellä liikkuu ihmisiä harvoin. Niistä
-holveista pääsee käytäviä myöten kaupungin kaikkiin osiin. Seuratkaa
-länteen päin vievää! Sitä pitkin joudutte Vihollisten portille. Sitten
-saatte menetellä mielenne mukaan. Enempää en voi tehdä. Rientäkää,
-ennenkuin heikkenevät voimani uupuvat tyystin! En ole samanlainen kuin
-Luud, joka oli kuningas. Hän olisi voinut pidättää tätä olentoa
-iankaikkisesti. Kiiruhtakaa! Menkää!"
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Holvien vanhus
-
-
-"Minä en jätä sinua yksin", virkkoi Heliumin Tara koruttomasti.
-
-"Mene! Lähde!" supatti kaldane. "Et kykene tekemään hyväkseni mitään.
-Lähde! Muutoin ovat kaikki ponnistukseni menneet hukkaan."
-
-Tara pudisti päätänsä. "En voi", hän intti.
-
-"Hänet surmataan", sanoi Ghek Turanille, ja panthan, jota raastoi
-toisaalta uskollisuus tätä kummallista, hänen puolestaan henkensä
-uhrannutta olentoa kohtaan, toisaalta rakkaus naiseen, empi vain
-hetkisen, siepaten Taran syliinsä ja syöksyen Manatorin valtaistuimelle
-vieville portaille. Valtaistuimen takana hän kiskaisi verhot syrjään ja
-löysi salaoven. Hän kantoi tytön siitä ja sitten alaspäin pitkää,
-ahdasta käytävää ja kiertoportaita myöten, jotka veivät alempiin
-kerroksiin, kunnes he saapuivat O-Tarin palatsin kellareihin. Siellä
-oli monisokkeloisia käytäviä ja kammioita, joissa oli tuhansittain
-piilopaikkoja.
-
-Kun Turan kantoi Taran portaita myöten valtaistuimelle, ponnahti
-parikymmentä soturia pystyyn, syöksähtäen eteenpäin estääkseen heidän
-pakonsa. "Seis!" kiljaisi Ghek, "tahi jeddakinne kuolee." Soturit
-seisahtuivat kuin lattiaan naulattuina, jääden odottamaan tämän oudon
-ja peloittavan olennon määräyksiä.
-
-Pian Ghek käänsi katseensa O-Tarin silmistä, ja jeddak pudisti itseään,
-ikäänkuin olisi koettanut päästä eroon pahasta unesta, yhä vieläkin
-puolittain huumautuneena.
-
-"Katsokaa!" kehoitti Ghek sitten. "Olen sallinut jeddakinne pitää
-henkensä enkä ole vahingoittanut ketään niistä, jotka olisin voinut
-tappaa heidän ollessaan vallassani. Minä ja ystäväni emme ole tehneet
-Manatorin kaupungissa mitään pahaa. Miksi siis vainoatte meitä?
-Sallikaa meidän pitää henkemme! Päästäkää meidät vapaiksi!"
-
-O-Tar, joka oli saanut takaisin toimintakykynsä, kumartui ottamaan
-miekkansa. Huoneessa vallitsi hiljaisuus kaikkien odottaessa jeddakin
-vastausta.
-
-"Oikeudenmukaisia ovat Manatorin lait", puhkesi hän vihdoin puhumaan.
-"Ehkä muukalaisen sanoissa sittenkin on jotakin totta. Viekää senvuoksi
-hänet takaisin vankiholveihin ja ajakaa toisia takaa ja ottakaa heidät
-kiinni! O-Tarin armosta heidän sallitaan voittaa vapautensa
-jetankentällä tulevissa kisoissa."
-
-Jeddakin kasvot olivat yhä vieläkin tuhkanharmaat, kun Ghek vietiin
-pois, ja hän näytti mieheltä, joka oli temmattu iäisyyden reunalta
-katseltuaan sinne pelokkaana eikä tyynimielisenä ja järkkymättömän
-rohkeana. Valtaistuinsalissa oli miehiä, jotka tiesivät, että vankien
-teloitus oli vain siirretty toistaiseksi ja sen vastuunalaisuus
-laskettu toisten hartioille, ja yksi niistä, jotka tiesivät, oli
-Manatosin suuri jed U-Thor. Hänen kaartuva huulensa osoitti, kuinka hän
-halveksi jeddakia, joka oli valinnut nöyryytyksen mieluummin kuin
-kuoleman. Hän tiesi, että O-Tar oli noina lyhyinä hetkinä menettänyt
-arvovaltaansa enemmän kuin kykenisi saamaan takaisin koko elinaikanaan,
-sillä marsilaiset ovat perin arkoja päällikköjensä rohkeudesta -- he
-eivät saa poiketa jyrkän velvollisuuden tieltä eivätkä tinkiä
-kunnia-asioissa. Että huoneessa oli muitakin, jotka ajattelivat samoin
-kuin U-Thor, se kävi ilmi äänettömyydestä ja juroista kasvoista.
-
-O-Tar loi pikaisen katseen ympärilleen. Hän varmaankin vaistomaisesti
-tunsi vihaisen mielialan ja arvasi sen syyn, sillä hän kävi äkkiä
-äkäiseksi ja puhuen kuten henkilö, joka koettaa kiivailla sanoillaan
-rohkaista sydäntään, hän karjui sanoja, joita ei voinut pitää muuna
-kuin taisteluhaasteena.
-
-"O-Tarin, jeddakin, tahto on Manatorin laki", hän huusi. "Manatorin
-lait ovat oikeudenmukaiset -- ne eivät saata erehtyä. U-Dor, lähetä
-miehiä tarkastamaan palatsia, holveja ja kaupunkia ja palauttamaan
-karkulaiset koppeihinsa.
-
-"-- Ja sitten sinä, Manatosin U-Thor! Luuletko saavasi rangaistuksetta
-uhkailla jeddakiasi -- epäillä hänen oikeuttaan rangaista pettureita
-ja petoksen puuhaajia? Mitä on minun ajateltava sinun omasta
-uskollisuudestasi, kun olet ottanut vaimoksesi naisen, jonka minä
-karkoitin hovistani, koska hän juonitteli herransa ja jeddakinsa
-arvovaltaa vastaan? Mutta O-Tar on oikeamielinen. Esitä selityksesi ja
-todista rauhallinen tahtosi, ennen kuin se on myöhäistä!"
-
-"U-Thorilla ei ole mitään selittämistä", vastasi Manatosin jed, "eikä
-hän ole sodassa jeddakiaan vastaan. Mutta hänellä on sama oikeus kuin
-jokaisella jedillä ja jokaisella soturilla vaatia jeddakilta oikeutta
-kenelle hyvänsä, jota hän luulee vainottavan. Yhä jyrkemmin on
-Manatorin jeddak vainonnut gatholilaisia orjia siitä alkaen kun hän
-otti itselleen prinsessa Hajan vastoin tämän tahtoa. Jos gatholilaiset
-orjat ovat hautoneet kostoa ja karkaamista, niin muuta ei voida
-odottaakaan ylpeältä ja rohkealta kansalta. Olen aina puoltanut
-suurempaa oikeuden- ja kohtuudenmukaisuutta kohdellessamme orjiamme,
-joista monet ovat omissa maissa hyvin huomattuja ja mahtavia
-henkilöitä. Mutta aina on O-Tar, jeddak, röyhkeästi pilkannut kaikkia
-esityksiäni. Vaikka kysymys onkin nyt otettu esille ilman minun
-aikomustani, olen iloinen, että niin on käynyt, sillä kerran täytyi
-Manatorin jedien vaatia heille tulevaa kunnioitusta ja arvonantoa siltä
-mieheltä, joka on korkeassa asemassa heidän mielisuosiossaan. Tiedä
-siis, O-Tar, että sinun on heti vapautettava A-Kor, dwar, tai tuotava
-hänet oikeudenmukaisesti tuomittavaksi Manatorin jedien kokouksessa.
-Olen puhunut."
-
-"Puhuit hyvin ja asiallisesti, U-Thor", huusi O-Tar, "sillä paljastit
-jeddakillesi ja jedkumppaneillesi, kuinka syvä on petollisuutesi, jota
-olen jo kauan epäillyt. A-Kor on jo tutkittu ja saanut tuomionsa
-Manatorin korkeimmalta tuomioistuimelta -- O-Tarilta, jeddakilta; ja
-sinäkin saat oikeutta samasta pettämättömästä lähteestä. Toistaiseksi
-sinut pidätetään. Vankiholveihin hänet! Vankiholveihin U-Thor,
-petollinen jed!" Hän taputti käsiään kutsuakseen ympärillään olevia
-sotureita täyttämään käskyään. Parikymmentä miestä hypähti esiin
-tarttuakseen U-Thoriin; he olivat enimmäkseen palatsin sotureita. Mutta
-kaksi kertaa sama määrä riensi U-Thoria puolustamaan, ja aseet
-kalisivat heidän otellessaan Manatorin valtaistuimelle vievien
-portaiden juurella ja O-Tarin, jeddakin, seisoessa paljas miekka
-kädessään valmiina omakohtaisesti sekaantumaan käsikähmään.
-
-Miekkojen kalskeen hälyttäminä kiiruhti palatsin vahteja näyttämölle
-rakennuksen muista osista, kunnes U-Thorin puolustajilla oli
-kaksinkertainen ylivoima vastassaan. Silloin Manatosin jed miehineen
-peräytyi verkkaan, raivaten taistelemalla itselleen tien käytävien ja
-kammioiden kautta ja päästen vihdoin kadulle. Siellä hän sai avukseen
-pienen armeijansa, joka oli marssinut hänen mukanaan Manatoriin.
-Hitaasti hänen joukkonsa vetäytyi Vihollisten portille äänettömien
-ihmisryhmien katsellessa kahden puolen katua olevilta parvekkeilta.
-Portilla, kaupungin muurien sisäpuolella, he seisahtuivat vastarintaan.
-
-O-Tarin, jeddakin, palatsin alla olevassa, himmeästi valaistussa
-kammiossa Turan, panthan, laski Heliumin Taran sylistään ja katsoi
-häntä silmiin. "Olen pahoillani, prinsessa", hän virkkoi, "että minun
-oli pakko olla tottelematta komennuksiasi ja jättää Ghek pulaan; mutta
-muuta keinoa ei ollut. Jos hän olisi voinut pelastaa sinut, olisin
-mielelläni jäänyt hänen paikalleen. Annathan minulle anteeksi?"
-
-"Kuinka muuta voisinkaan?" vastasi Tara herttaisesti. "Mutta ystävän
-hylkääminen tuntui raukkamaiselta."
-
-"Jos meitä olisi ollut kolme soturia, olisi asianlaita ollut toinen",
-sanoi Turan. "Silloin emme olisi voineet muuta kuin jäädä ja kuolla
-yhdessä taistellen. Mutta tiedäthän, Heliumin Tara, ettemme saa jättää
-naisen turvallisuutta vaaraan, vaikka kunniamme joutuisi alttiiksi."
-
-"Tiedän sen, Turan", myönsi tyttö. "Mutta kenenkään ei sovi väittää,
-että sinä olet pannut alttiiksi kunniasi, tuntiessaan, kuinka vilpitön
-ja uljas kunnianmies olet."
-
-Mies kuunteli ihmeissään, sillä ensi kerran lausui tyttö hänelle
-sanoja, joista ei kuvastunut prinsessan suhtautuminen panthaniin --
-vaikka hän aavistikin erotuksen enemmän Taran sävystä kuin sanoista.
-Kuinka erilaista olikaan tämä puhe verrattuna siihen, että tyttö oli
-äsken hyljeksinyt häntä! Hän ei jaksanut ymmärtää sitä, ja niinpä hän
-lausua tokaisi julki kysymyksen, joka oli pyörinyt hänen mielessään
-siitä alkaen, kun Tara oli O-Tarille selittänyt, ettei hän tuntenut
-Turania.
-
-"Heliumin Tara", hän virkkoi, "sanasi ovat balsamia siihen haavaan,
-jonka iskit minuun O-Tarin valtaistuinsalissa. Sanohan, prinsessa,
-miksi minut kielsit?"
-
-Tara käänsi suuret, syvät silmänsä häntä kohti, ja niissä oli hieman
-nuhteleva ilme.
-
-"Etkö aavistanut", hän kysyi, "että sinut kieltäessäni puhuivat
-ainoastaan huuleni, mutta ei sydämeni? O-Tar oli määrännyt, että minun
-oli kuoltava, pikemmin siitä syystä, että olin Ghekin seurassa, kuin
-sen tähden, että minua vastaan olisi ollut todistuksia, ja tiesin niin
-ollen, että jos tunnustaisin sinut yhdeksi meistä, sinutkin
-surmattaisiin."
-
-"Se siis tapahtui pelastaaksesi minut?" huudahti Turan, ja hänen
-kasvonsa kirkastuivat äkkiä.
-
-"Pelastaakseni urhean panthanini", vastasi Tara hiljaa.
-
-"Heliumin Tara", sanoi soturi, langeten toiselle polvelleen, "sanasi
-ovat ikäänkuin ruokaa nälkäiselle sydämelleni." Hän tarttui tytön
-sormiin ja painoi ne huulilleen.
-
-Hellästi Tara nosti hänet pystyyn. "Sinun ei tarvitse puhua minulle
-polvillasi", hän esteli.
-
-Tytön käsi oli vielä Turanin kädessä tämän noustessa seisomaan, he
-olivat hyvin likellä toisiaan, ja mies oli vielä kuumana Taran ruumiin
-kosketuksesta kannettuaan hänet tänne O-Tarin valtaistuinsalista.
-Turanin sydän sykki rajusti, ja veri kiersi vinhasti hänen suonissaan,
-kun hän katseli Taran kauniita kasvoja, alaspäin luotuja silmiä ja
-raollaan olevia huulia, jotka omistaakseen hän olisi ollut valmis
-luopumaan kuningaskunnasta; ja sitten hän tempasi tytön luokseen,
-painoi häntä rintaansa vasten ja peitti hänen huulensa suudelmillaan.
-
-Mutta sitä ei kestänyt kuin hetkinen. Rajusti kuin naarastiikeri tyttö
-kävi häneen käsiksi, löi häntä ja sysäsi hänet luotaan. Astahdettuaan
-taaksepäin pää pystyssä ja silmät liekehtien Tara huusi: "Rohkenetko
-sinä? Rohkenetko loukata tällä tavoin Heliumin prinsessaa?"
-
-Mies katsoi häntä värähtämättä, eikä hänen silmistään kuvastunut
-häpeätä eikä katumusta.
-
-"Kyllä; minä rohkenen", hän tunnusti. "Rohkenen rakastaa Heliumin
-Taraa. Mutta en rohkenisi loukata häntä enkä ketään muutakaan naista
-suudelmilla, jotka eivät aiheutuisi yksinomaan rakkaudesta häneen." Hän
-astui likemmäksi tyttöä ja laski kätensä tämän olalle. "Katso minua
-silmiin, sotavaltiaan tytär!" hän pyysi. "Ja sano minulle, ettet
-toivoisi Turanin, panthanin, rakastavan sinua!"
-
-"En halua rakkauttasi", kivahti Tara, työntäen häntä kauemmaksi. "Minä
-vihaan sinua!" Sitten hän kääntyi toisaalle, taivutti päänsä käsivarren
-suojaan ja purskahti itkemään.
-
-Mies astui askeleen häneen päin ikäänkuin lohduttaakseen häntä, mutta
-pysähtyi äkkiä kuullessaan takaansa naurun hihitystä. Hän pyörähti
-ympäri ja näki oviaukossa seisovan omituisen näköisen miehen. Mies oli
-noita harvinaisuuksia, joita Barsoomissa joskus kohtaa -- vanha mies,
-jonka olemuksessa oli iän painamia merkkejä. Kumaraisena ja ryppyisenä
-hän näytti pikemminkin muumiolta kuin ihmiseltä.
-
-"Rakastelua O-Tarin kellareissa!" hän huudahti, ja jälleen hänen kuiva,
-nariseva naurunsa häiritsi maanalaisten holvien hiljaisuutta.
-"Omituinen kosimispaikka! Omituinen kosimispaikka tosiaankin! Minun
-nuorena ollessani me käyskentelimme puutarhoissa jättiläiskokoisten
-pimalioiden juurella ja sieppasimme suudelmamme kiitävän Thurian
-lyhytaikaisessa pimennossa. Me emme tulleet kolkkoihin holveihin
-puhelemaan rakkaudesta. Mutta ajat ovat muuttuneet, ja tavat ovat
-muuttuneet, vaikka mieleenikään ei ole johtunut, että saisin nähdä
-vielä sellaisenkin ajan, jolloin miehen käytös naista kohtaan tai
-naisen miestä kohtaan olisi muuttunut. Niin, mepä suutelimmekin heitä
-silloin! Entäpä jos he vastustelivat? Jos he vastustelivat? Suutelimme
-heitä sitäkin enemmän. Niin, niin, ne vasta olivat aikoja!" Hän hihitti
-taaskin. "Niin, muistan hyvin ensimmäisen heistä, jota suutelin, ja
-senjälkeen olen suudellut kokonaista armeijaa. Hän oli komea tyttö,
-mutta koetti sujauttaa tikarin ruumiiseeni minun suudellessani häntä.
-Niin, niin, olivatpa ne aikoja! Mutta minä suutelin häntä. Nyt hän on
-ollut kuolleena yli tuhat vuotta, mutta sellaisia suudelmia hän ei enää
-koskaan saanut eläissään, sen vannon, eikä kuoltuaankaan. Ja sitten se
-toinen --" Mutta Turan, joka pelkäsi joutuvansa kuuntelemaan vähintään
-tuhatvuotisia suudelmamuistoja, keskeytti hänet.
-
-"Kerrohan, vanhus", hän pyysi, "itsestäsi äläkä rakkausseikkailuistasi!
-Kuka olet? Mitä tekemistä sinulla on täällä O-Tarin holveissa?"
-
-"Voisin kysyä sinulta samaa, nuori mies", vastasi toinen. "Harvoin käy
-näissä holveissa ketään muita kuin kuolleita paitsi oppilaitani --
-niin, siinäpä se! Olette uusia oppilaita. Mutta milloinkaan ennen ei
-ole lähetetty naista oppimaan suurta taidetta suuremmalta
-taiteilijalta. Mutta ajat ovat muuttuneet. Minun aikoinani eivät naiset
-tehneet lainkaan työtä -- he olivat vain suutelemista ja rakastamista
-varten. Niin, he olivat vasta naisia! Muistan sen, jonka saimme
-vangiksi etelässä -- niin! Hän oli pahus, mutta kuinka hän osasikaan
-rakastaa! Hänen rintansa oli marmorista ja sydän tulta. Niin hän --"
-
-"Niin juuri", keskeytti Turan, "olemme oppilaita ja haluamme kiihkeästi
-päästä käsiksi työhön. Opasta sinä, me seuraamme."
-
-"Niinpä niin! Niinpä niin! Tulkaa, Aina vain kuumeista kiirettä,
-ikäänkuin ei edessäpäin olisi vielä lukemattomia tuhansia miespolvia.
-Niinpä niin! Yhtä monta kuin takanakin. On kulunut kaksituhatta vuotta
-siitä, kun minä mursin munankuoreni, ja aina on ollut kiirettä,
-kiirettä, mutta kuitenkaan ei nähdäkseni ole saatu mitään suoritetuksi.
-Manator on sama nyt kuin silloin -- tyttöjä lukuunottamatta. Silloin
-meillä oli tyttöjä. Voitin erään jetankentällä. Teidänpä olisi sietänyt
-nähdä --"
-
-"Eteenpäin!" huudahti Turan. "Päästyämme työhön saat kertoa meille
-hänestä."
-
-"Niin kylläkin", myönsi ukko ja lähti käydä lyllertämään himmeästi
-valaistua käytävää alaspäin. "Seuratkaa minua!"
-
-"Aiotko mennä hänen mukaansa?" tiedusti Tara.
-
-"Miksi en?" vastasi Turan. "Emme tiedä, missä olemme, emmekä tunne
-näistä holveista vievää tietä, sillä minulla ei ole aavistustakaan,
-missä päin on itä, missä länsi. Mutta hän epäilemättä tietää, ja jos
-olemme ovelia, saamme kenties urkituksi häneltä kaikki, mitä haluamme.
-Ainakaan emme saa herättää hänessä epäluuloja." Ja niinpä he seurasivat
-vanhusta koukeroisten käytävien ja useiden kammioiden kautta, kunnes
-vihdoin saapuivat huoneeseen, jossa lähes metrin korkuisilla
-jalustoilla oli useita marmorilevyjä ja jokaisella levyllä virui
-ihmisen ruumis. "Täällä nyt olemme", huudahti vanhus. "Nämä ovat
-tuoreita, ja meidän on pian ryhdyttävä niitä muokkaamaan. Parhaillaan
-on minulla käsillä vihollisten portille aiottu vainaja. Hän surmasi
-useita sotureitamme. Hän on hyvin ansainnut paikan portilla. Tulkaa
-katsomaan häntä!"
-
-Hän vei heidät viereiseen kammioon. Lattialla oli paljon tuoreita
-ihmisluita ja marmorilavalla läjä muodotonta lihaa.
-
-"Tämän opitte myöhemmin", ilmoitti ukko, "mutta teidän ei ole
-vahingoksi tarkkailla minua nyt, sillä tällä tavoin ei ruumiita
-valmisteta usein ja saattaa kulua kauan, ennen kuin saatte tilaisuuden
-nähdä jotakuta toista valmistettavan Vihollisten portille. Kuten
-näette, poistan aluksi kaikki luut varovasti, jotta iho vahingoittuisi
-mahdollisimman vähän. Pääkallo on vaikein, mutta senkin taitava mestari
-kyllä poistaa. Näette, että olen tehnyt vain yhden aukon. Sen ompelen
-nyt kiinni, ja senjälkeen ripustetaan näin." Ja hän kiinnitti nuoran
-ruumiin tukkaan ja nosti kammottavan esineen riippumaan katossa
-olevasta renkaasta. Suoraan sen kohdalla oli lattiassa luukku; hän
-siirsi sen syrjään, ja näkyviin tuli kaivo, jossa oli punertavaa
-nestettä. "Nyt laskemme vainajan tähän nesteeseen, jonka kokoonpanon
-saatte tietää aikanaan. Kiinnitämme sen tällä tavoin luukun alapintaan
-ja sijoitamme luukun jälleen paikalleen. Se on valmis yhdessä vuodessa.
-Mutta sitä on tarkastettava sillä välin usein ja nesteen pinta
-pidettävä sen päälaen yläpuolella.
-
-"-- Ja teitä onnisti toisessakin suhteessa, sillä yksi nostetaan pois
-nesteestä tänään." Hän siirtyi huoneen vastaiselle laidalle, nosti
-toisen luukun, kumartui alas ja kiskoi aukosta eriskummaisen näköisen
-hahmon. Se oli ihmisruumis, mutta kemiallinen aine, jossa se oli ollut
-liossa, oli kutistuttanut sen pieneksi, tuskin kolmenkymmenen
-sentimetrin korkuiseksi kääpiöksi.
-
-"Katsokaahan! Eikö se ole komea?" ihasteli vanhus. "Huomenna se pääsee
-paikalleen Vihollisten portille." Hän kuivasi sen pyyhkeeseen ja
-sijoitti sen varovasti koppaan. "Ehkä haluaisitte tutustua
-elämäntyöhöni", hän huomautti ja odottamatta heidän myöntymystään
-opasti heidät toiseen huoneeseen, tilavaan kammioon, jossa oli neljä-
-tai viisikymmentä ihmistä. Kaikki olivat hiljaa, istuen tai seisoen
-seinävierillä, paitsi kookasta soturia, joka ratsasti thoatin selässä
-keskellä lattiaa, ja kaikki olivat liikkumattomia. Heti johtuivat Taran
-ja Turanin mieleen kaupungin katuja reunustavilla parvekkeilla istuvat
-äänettömät ihmisryhmät ja Päällikköjen salissa olevat uljaat
-ratsusoturit. Heille molemmille pälkähti päähän sama selitys, mutta
-kumpikaan ei uskaltanut lausua ääneen mielessään pyörivää kysymystä,
-sillä he pelkäsivät tietämättömyydellään paljastavansa, että he olivat
-muukalaisia Manatorissa ja siis valheellisesti oppilaina esiintyviä
-pettureita.
-
-"Ne ovat perin ihmeellisiä", virkkoi Turan. "Niiden valmistaminen
-varmastikin vaatii suurta taitoa, paljon kärsivällisyyttä ja aikaa."
-
-"Se on totta", vastasi ukko. "Mutta kun olen tehnyt sitä niin kauan,
-käy se minulta nopeammin kuin useimmilta muilta. Ja minun ovat
-luonnollisempia. Rohkenisinpa väittää, ettei tuon soturin vaimo osaisi
-ulkonäöstä päättäen sanoa häntä elottomaksi." Ja hän osoitti
-thoatin selässä olevaa miestä. "Useita heistä tuodaan tietenkin
-käsiteltävikseni runneltuina tai pahasti haavoitettuina, ja ne minun on
-korjattava. Juuri se vaatii suurta taitoa, sillä kukin toivoo
-vainajainsa näyttävän samanlaisilta kuin he näyttivät elämänsä parhaina
-päivinä. Mutta tekin saatte oppia valmistamaan ja maalaamaan niitä,
-myös korjaamaan ja joskus tekemään rumasta kauniin. Ja on hyvin mukava
-kyetä itse valmistamaan omat vainajansa. Tuhanteen viiteensataan
-vuoteen ei minun vainajiani ole valmistanut kukaan muu kuin minä.
-
-"-- Minulla on niitä paljon -- parvekkeeni ovat niitä täynnä; mutta
-vaimoni säilytän yksin avarassa huoneessa. Minulla on ne kaikki
-ensimmäisestä alkaen, ja monta iltaa olen viettänyt niiden seurassa --
-rauhaisia iltoja ja hyvin viihtyisiä. Ja nautinto, jonka tuottavat
-niiden valmistaminen ja niiden tekeminen vieläkin kauniimmiksi kuin ne
-olivat eläissään, korvaa osittain niiden menetyksen. Kulutan aikani
-niihin, etsien uutta työskennellessäni vanhaa valmistaen. Milloin en
-ole uudesta varma, vien hänet siihen kammioon, jossa vaimoni ovat, ja
-vertaan hänen sulojaan heidän suloihinsa, ja sellaisilla hetkillä
-on hyvin mieluista tietää, etteivät he vastusta. Minä pidän
-sopusoinnusta."
-
-"Oletko sinä valmistanut kaikki Päällikköjen salissa olevat soturit?"
-tiedusti Turan.
-
-"Kyllä; minä ne valmistan ja minä niitä korjaan", vakuutti vanhus.
-"O-Tar ei usko niitä kellekään muulle. Parhaillaankin on minulla
-eräässä toisessa huoneessa kaksi, jotka olivat jollakin tavoin
-vahingoittuneet ja tuotiin minun käsiteltävikseni. O-Tar ei suvaitse,
-että ne ovat kauan poissa, koska sillä aikaa salissa on kaksi
-ratsastajatonta thoatia; mutta minä saankin ne valmiiksi pian. Hän
-tahtoo, että ne kaikki ovat siellä, jos esiintyy joku tärkeä kysymys,
-josta elävät jedit eivät pääse yksimielisiksi tahi josta he eivät ole
-yhtä mieltä O-Tarin kanssa. Sellaiset kysymykset hän esittää
-Päällikköjen salissa oleville jedeille. Hän sulkeutuu sinne yksin
-suurten päällikköjen seuraan, jotka ovat saaneet viisautta kuolemasta.
-Se on mainio suunnitelma, eikä siellä koskaan ilmene kahnausta eikä
-väärinkäsityksiä. O-Tar vakuuttaa, että se on paras neuvottelukunta
-koko Barsoomissa -- paljon älykkäämpi kuin elävistä jedeistä
-kokoonpantu. Mutta lähdetään, meidän on käytävä työhön. Mennään
-viereiseen huoneeseen; siellä alan opettaa teitä."
-
-Hän meni edellä kammioon, jossa ruumiit viruivat marmorialustoillaan,
-pistäytyi komeroon, otti päähänsä isot silmälasit ja alkoi valita
-työkaluja pienistä lokeroista. Sen tehtyään hän jälleen kääntyi
-oppilaittensa puoleen.
-
-"Antakaapa, kun nyt katselen teitä!" hän sanoi. "Silmäni eivät ole
-samanlaiset kuin aikoinaan, ja tarvitsen näitä voimakkaita linssejä
-työssäni ja nähdäkseni tarkoin seurassani olevien henkilöiden
-piirteet."
-
-Hän suuntasi katseensa edessään olevaan pariin. Turan pidätti henkeään,
-sillä hän tiesi miehen nyt varmasti huomaavan, etteivät heidän
-hihnoituksensa ja merkkinsä olleet Manatorin. Hän oli sitä ennen
-ihmetellyt, miksi vanhus ei ollut pannut sitä aikaisemmin merkille,
-sillä hän ei ollut tiennyt, että toinen oli melkein sokea. Ukko
-tarkasti heidän kasvojaan, ja hänen katseensa viipyi kauan Heliumin
-Taran kauniissa piirteissä, siirtyen sitten heidän hihnoituksiinsa.
-Turan oli näkevinään ihmisten palsamoijan huomattavasti hätkähtävän
-kummastuksesta, mutta jos vanhus olikin havainnut jotakin, ei se käynyt
-ilmi hänen seuraavista sanoistaan.
-
-"Tule I-Gosin mukaan!" hän kehoitti Turania. "Viereisessä huoneessa on
-tarpeita, jotka haluaisin sinun noutavan tänne. Jää sinä tänne, nainen,
-viivymme poissa vain hetkisen!"
-
-Hän meni yhdelle huoneeseen avautuvista lukuisista ovista ja astui
-siitä Turanin edellä. Pysähdyttyään ovenpieleen hän osoitti huoneen
-toisessa päässä olevaa silkki- ja turkismyttyä, käskien Turanin ottaa
-sen. Mentyään lattian poikki ja kumarruttuaan tarttumaan myttyyn
-viimemainittu kuuli lukon kilahtavan takanaan. Hän pyörähti heti ympäri
-ja näki olevansa yksin huoneessa, jonka ainoa ovi oli suljettu.
-Juostuaan nopeasti sen luokse hän koetti avata sitä, mutta huomasi
-olevansa vanki.
-
-Astuttuaan ulos ja lukittuaan oven jälkeensä kääntyi I-Gos Taran
-puoleen.
-
-"Hihnoituksenne paljastivat teidät", hän virkkoi, nauraen hihittävää
-nauruaan. "Koetitte pettää vanhaa I-Gosia, mutta saitte nähdä, että
-vaikka hänen silmänsä ovatkin heikot, niin hänen aivonsa eivät ole.
-Mutta sinulle ei käy huonosti. Olet kaunis, ja I-Gos rakastaa kauniita
-naisia. Missään muualla Manatorissa en kenties saisi pitää sinua
-omanani, mutta täällä ei ole ketään kiistämässä vanhan I-Gosin
-oikeutta. Vainajien holveissa ei käy paljon ihmisiä -- vain ruumiiden
-tuojat, ja he rientävät tiehensä niin nopeasti kuin voivat. Kukaan ei
-aavista, että I-Gosilla on kaunis nainen teljettynä vainajiensa
-seuraan. En kysy sinulta mitään, ja silloin minun ei tarvitse antaa
-sinua ilmi, sillä en tiedä, kenelle kuulut, vai mitä? Ja kuoltuasi
-valmistan sinut kauniisti ja sijoitan sinut muiden naisten joukkoon.
-Eikö se olisi erinomaista?" Hän oli lähestynyt kauhistunutta tyttöä.
-"Tule!" hän huusi, tarttuen Taran ranteeseen. "Tule I-Gosille!"
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-Uusi nimenmuutos
-
-
-Turan paiskoi itseään vankilansa ovea vastaan, turhaan koettaen
-murtautua vankan skeelpuisen laudoituksen lävitse Taran luokse, jonka
-hän arvasi olevan vakavassa vaarassa; mutta paksut laudat kestivät, ja
-hänen onnistui kolhia hartiansa ja käsivartensa vain mustelmille.
-Vihdoin hän lakkasi yrittämästä ja alkoi tutkia vankilaansa löytääkseen
-jonkun toisen ulospääsytien. Kiviseinissä ei ollut muuta aukkoa, mutta
-hänen etsintänsä tuloksena oli sekava kokoelma kaikenlaisia aseita ja
-varuksia, hihnoituksia, koristuksia ja merkkejä sekä aimo joukko
-vuodesilkkejä ja -turkiksia. Siellä oli miekkoja, keihäitä ja useita
-isoja, kaksiteräisiä sotakirveitä, jotka suuresti muistuttivat pienten
-lentokoneiden potkureita. Hän tempasi yhden niistä ja kävi jälleen
-käsiksi oveen vimmaisen raivoisasti. Hän odotti kuulevansa jotakin
-I-Gosista tämän rajun hävitystyön johdosta, mutta hän ei erottanut
-minkäänlaista ääntä oven takaa ja arveli sitä siksi paksuksi, ettei
-ihmisääni kyennyt tunkeutumaan sen lävitse. Mutta siitä hän olisi ollut
-valmis lyömään paljon vetoa, että I-Gos kuuli hänen iskunsa. Kovasta
-puusta sinkoili sirpaleita joka kerta, kun raskas kirves osui siihen,
-mutta se oli hidasta ja rasittavaa työtä. Hänen oli pian pakko levätä,
-ja niin hänestä tuntui kuluvan tuntikausia hänen uurastaessaan
-nääntymyksen partaalle, hengähtäen sitten aina muutamia minuutteja.
-Reikä kasvoi yhä laajemmaksi, mutta hän ei voinut nähdä oven takana
-olevaan huoneeseen, sillä I-Gos oli vetänyt verhon oven eteen
-lukittuaan Turanin sisälle.
-
-Vihdoin panthan oli saanut hakatuksi niin suuren aukon, että hän mahtui
-siitä lävitse, ja otettuaan pitkän miekan, jonka hän sitä varten oli
-tuonut oven ääreen, hän kömpi viereiseen huoneeseen. Kiskaistuaan
-verhon syrjään hän seisoi miekka kädessä valmiina taistellen raivaamaan
-itselleen tien Heliumin Taran luokse -- mutta tyttö ei ollut siellä.
-Keskellä huonetta virui I-Gos kuolleena lattialla; mutta Heliumin
-Tarasta ei näkynyt jälkeäkään.
-
-Turan oli ymmällä. Juuri Taran oli täytynyt surmata vanhus, mutta tyttö
-ei ollut yrittänytkään vapauttaa häntä vankilasta. Sitten hänen
-mieleensä johtuivat Taran viimeiset sanat: "En halua rakkauttasi! Minä
-vihaan sinua!" Ja totuus alkoi hänelle valjeta -- Tara oli käyttänyt
-tätä ensimmäistä hänelle tarjoutunutta tilaisuutta päästäkseen eroon
-hänestä. Sydän masentuneena Turan kääntyi poistumaan. Mitä hänen oli
-tehtävä? Siihen saattoi olla vain yksi vastaus. Niin kauan kuin hän eli
-ja Tara eli, ei hän saanut jättää koettamatta mitään keinoa
-pelastaakseen tytön ja saattaakseen hänet takaisin oman kansansa
-maahan. Mutta miten? Miten hän edes osaisi pois näistä sokkeloista?
-Miten hän löytäisi Taran jälleen? Hän meni lähimmälle ovelle. Se sattui
-viemään siihen huoneeseen, jossa olivat ratsastavat vainajat
-odottamassa, että heidät siirrettäisiin jollekin parvekkeelle, synkkään
-huoneeseen tahi mihin hyvänsä heidät oli määrä sijoittaa. Hänen
-katseensa osui thoatin selässä istuvaan kookkaaseen, maalattuun
-soturiin, ja sen lipuessa pitkin miehen upeata hihnoitusta ja
-kelvollisia aseita kirkastuivat panthanin surun himmentämät silmät.
-Reippain askelin hän meni soturivainajan luokse ja kiskoi hänet
-ratsunsa selästä. Yhtä ripeästi hän riisti kuolleelta hihnoituksen ja
-aseet, riisui omat tamineet yltään ja pukeutui vainajan asuun. Sitten
-hän kiiruhti takaisin siihen huoneeseen, johon hänet oli teljetty,
-sillä siellä hän oli nähnyt välineitä, joita hän tarvitsi tehdäkseen
-valepukunsa täydelliseksi. Hän löysi ne muutamasta komerosta --
-värikuppeja, joiden sisältöä vanha palsamoija oli käyttänyt
-sivelläkseen sotamaalauksen leveät viirut kuolleiden soturien kylmille
-kasvoille.
-
-Vähän ajan kuluttua Gatholin Gahan ilmestyi huoneesta hihnoitukseensa,
-varuksiinsa ja koristuksiinsa nähden yksityiskohtia myöten Manatorin
-soturina. Hän oli poistanut vainajan hihnoista sukua ja arvoa
-osoittavat merkit voidakseen esiintyä tavallisena sotilaana ja siten
-herättää vähimmän epäluuloja.
-
-Heliumin Taran etsiminen O-Tarin holvien äärettömistä, hämäristä
-sokkeloista tuntui gatholilaisesta toivottomalta tehtävältä, joka oli
-etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Viisaampaa oli hänen pyrkiä
-Manatorin kaduille, sillä siellä hän voisi toivoa saavansa ensin
-tietää, oliko tyttö joutunut jälleen kiinni, ja jollei niin olisi
-käynyt, voisi hän sitten palata holveihin jatkamaan etsintäänsä.
-Löytääkseen pääsytien sokkeloista olisi hänen mahdollisesti vaellettava
-melkoinen matka koukertelevissa käytävissä ja kammioissa, koska hänellä
-ei ollut aavistustakaan, missä tai millä suunnalla uloskäytäviä oli.
-Oikeastaan hän ei olisi osannut palata sataakaan metriä sinne päin,
-mistä hän ja Tara olivat saapuneet näihin synkkiin onkaloihin, ja siksi
-hän lähti liikkeelle umpimähkään, toivoen sattumalta osuvansa joko
-Heliumin Taran luo tahi katujen tasolle vievälle tielle.
-
-Jonkun ajan kuluessa hän sivuutti huoneen toisensa jälkeen, jotka
-kaikki olivat täynnä Manatorin taidokkaasti valmistettuja vainajia.
-Monet niistä oli ladottu pinoihin samalla tavoin kuin polttopuut
-pinotaan. Edetessään käytävissä ja kammioissa hän pani merkille, että
-jokaisen aukon yläpuolelle ja käytävien haaraumiin ja risteyksiin oli
-seiniin maalattu hieroglyfejä; tarkkailemalla hän tuli siihen
-johtopäätökseen, että ne ilmaisivat käytävien päätekohdat, joten niitä
-ymmärtävä henkilö saattoi nopeasti ja varmasti liikkua holveissa. Mutta
-Turan ei niitä ymmärtänyt. Ja vaikka hän olisikin osannut lukea
-Manatorin kieltä, eivät ne olisi paljoakaan auttaneet kaupunkiin
-perehtymätöntä; eikä hän saanutkaan niistä mitään selvää, koska
-Barsoomissa on kirjoitettuja kieliä yhtä monta kuin kansakuntia, vaikka
-siellä puhutaankin yhtä ainoata kieltä. Muuan seikka selvisi hänelle
-kuitenkin pian: jokaisen käytävän merkit pysyivät samanlaisina käytävän
-loppuun saakka.
-
-Kulkemansa matkan nojalla Turan varsin pian oivalsi, että holvit olivat
-osana tavattoman laajassa järjestelmässä, joka kenties ulottui koko
-kaupungin alapuolelle. Joka tapauksessa hän oli varma edenneensä pois
-palatsin piiristä. Käytävien ja kammioiden ulkomuoto ja rakennustyyli
-muuttui vähän väliä. Kaikki ne olivat valaistut radiumlampuilla, vaikka
-tavallisesti hämärästi. Pitkään aikaan hän ei nähnyt minkäänlaisia
-elonmerkkejä paitsi silloin tällöin jonkun ulsion, mutta aivan äkkiä
-hän sitten eräässä lukuisista risteyksistä joutui vastakkain soturin
-kanssa. Mies katsahti häneen, nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Turan
-huokaisi helpotuksesta käsittäessään, että hänen naamionsa oli tehoisa,
-mutta huokaus katkesi kesken, kun soturi, joka oli seisahtunut ja
-kääntynyt häneen päin, päästi luikkauksen. Panthan oli hyvillään siitä,
-että hänen kupeellaan riippui miekka, että he olivat syvällä holvien
-himmeissä uumenissa ja että hänellä oli vain yksi vastustaja sillä
-hänen aikansa oli kallis.
-
-"Oletko kuullut mitään siitä toisesta?" huusi soturi hänelle.
-
-"En", vastasi Turan, jolla ei ollut kaukaisintakaan aavistusta, ketä
-tai mitä mies tarkoitti.
-
-"Hän ei voi päästä pakoon", jatkoi soturi. "Nainen juoksi suoraan
-syliimme, mutta vannoi, ettei hän tiennyt, mistä hänen kumppaninsa oli
-löydettävissä."
-
-"Vietiinkö hänet takaisin O-Tarin luokse?" tiedusti Turan, sillä nyt
-hän tiesi, ketä toinen tarkoitti, ja halusi tietää enemmän.
-
-"Hänet vietiin takaisin Jetan-torneihin", vastasi soturi. "Kisat
-alkavat huomenna, ja epäilemättä hänestä pelataan, mutta en usko
-kenenkään haluavan häntä, vaikka hän onkin kaunis. Hän ei pelkää edes
-O-Taria. Kautta Klurosin, hänpä olisi työläs orjatar nujerrettavaksi!
-Hän on oikea naarasbanth. Ei sovi minulle." Ja mies meni menojaan,
-pudistellen päätään.
-
-Turan riensi etsimään jotakin katujen tasalle vievää tietä, mutta
-joutui äkkiä pienen kammion avoimelle ovelle; kammiossa istui mies
-seinään kytkettynä. Turanilta pääsi hiljainen hämmästyksen ja
-mielihyvän huudahdus, kun hän tunsi miehen A-Koriksi ja huomasi
-sattumalta osuneensa samaan koppiin, jossa hän oli ollut vankina. A-Kor
-silmäili häntä kysyvästi. Ilmeisesti hän ei tuntenut vankeustoveriaan.
-Turan meni pöydän ääreen, kumartui toisen puoleen ja supatti hänelle.
-
-"Olen Turan, panthan", hän selitti, "joka oli kahlehdittuna
-vieressäsi."
-
-A-Kor katsoi häntä tarkasti. "Ei oma äitisikään tuntisi sinua", hän
-virkkoi. "Mutta kerrohan, mitä on tapahtunut, koska sinut vietiin
-pois!"
-
-Turan selosti seikkailujaan O-Tarin valtaistuinsalissa ja palatsin
-alaisissa holveissa. "Ja nyt", hän jatkoi, "minun täytyy löytää nämä
-Jetan-tornit ja ottaa selkoa, mitä voin tehdä vapauttaakseni Heliumin
-prinsessan."
-
-A-Kor ravisti päätään. "Olin kauan tornien dwarina", hän sanoi, "ja
-voin vakuuttaa sinulle, muukalainen, että voit yhtä hyvin koettaa yksin
-kukistaa Manatorin kuin vapauttaa vangin Jetan-tornista."
-
-"Mutta minun täytyy", intti Turan.
-
-"Oletko parempi kuin hyvä miekkamies?" kysyi A-Kor äkkiä.
-
-"Kyllä minua on pidetty", vastasi Turan.
-
-"Sitten on olemassa yksi keino -- st!" Hän vaikeni äkkiä ja osoitti
-seinän juurta huoneen toisessa päässä.
-
-Turan katsahti toisen etusormen näyttämään suuntaan; eräästä
-ulsionreiästä pisti esiin kahdet isot sakset ja pari ulkonevaa silmää.
-
-"Ghek!" huudahti panthan, ja heti ryömi kammottavan näköinen kaldane
-lattialle ja lähestyi pöytää. A-Kor vetäytyi kauemmaksi, päästäen
-puolittain tukahdutetun inhon huudahduksen.
-
-"Älä pelkää!" rauhoitti Turan häntä. "Hän on ystäväni -- sama, jonka
-kerroin pidättäneen O-Taria, kunnes Tara ja minä ehdimme paeta."
-
-Ghek kapusi pöydälle ja jäi kyyköttämään molempien soturien väliin.
-"Saat olla varma siitä", hän vakuutti A-Korille, "ettei Turanilla,
-tällä panthanilla, ole vertaista miekkamiestä koko Manatorissa. Kuulin
-keskustelunne. Jatkakaa!"
-
-"Olet hänen ystävänsä", jatkoi A-Kor, "ja senvuoksi voinen pelkäämättä
-sinun kuultesi esittää sen ainoan suunnitelman, jota noudattaen tiedän
-hänen voivan toivoakaan saavansa Heliumin prinsessan pelastetuksi. Hän
-joutuu panokseksi johonkin kisojen peliin, ja O-Tar toivoo, että hänen
-voittajansa olivat orjia ja tavallisia sotilaita, koska hän hyljeksi
-jeddakia. Siten tahtoisi O-Tar rangaista häntä. Hänen omistajakseen ei
-tule ainoastaan yksi mies, vaan kaikki voittavat eloonjääneet. Mutta
-rahalla voi yksi heistä ostaa itselleen kaikkien toisten osuuden ennen
-ottelua. Sen voisit sinä tehdä, ja jos selviäisit hengissä, tulisi
-hänestä sinun orjasi."
-
-"Mutta miten kykenee siihen muukalainen ja vainottu karkulainen?" kysyi
-Turan.
-
-"Ei kukaan tunne sinua. Menet huomenna tornien päällikön puheille ja
-ilmoittaudut pelaajaksi siihen otteluun, jonka panoksena tyttö on,
-kertoen olevasi kotoisin Manatajista, Manatorin syrjäisimmästä
-kaupungista. Jos hän kyselee, voit mainita nähneesi tytön, kun hänet
-vangittuna tuotiin kaupunkiin. Jos voitat hänet, löydät thoateja
-valmiina palatsistani ja saat minulta merkin, jonka nojalla kaikki,
-mitä minulla on, on käytettävissäsi."
-
-"Mutta miten kykenen ostamaan toisten osuuden ilman rahaa?" tiedusti
-Turan. "Minulla ei ole mitään -- ei edes oman maani rahaa."
-
-A-Kor aukaisi repputaskunsa ja veti esille käärön Manatorin rahaa.
-
-"Tässä on kylliksi ostaaksesi ne kahdesti", hän sanoi, ojentaen
-rahoista osan Turanille.
-
-"Miksi teet kaiken tämän muukalaisen hyväksi?" kysyi panthan.
-
-"Äitini oli tänne vangiksi joutunut prinsessa", selitti A-Kor. "Teen
-Heliumin prinsessan hyväksi vain sen, mitä äitini toivoisi minun
-tekevän."
-
-"Asiain niin ollen siis, manatorilainen", vastasi Turan, "en voi muuta
-kuin Heliumin prinsessan puolesta hyväksyä anteliaan tarjouksesi ja
-toivoa vielä kerran voivani tehdä jotakin vastapalvelukseksi."
-
-"Nyt sinun on lähdettävä", neuvoi A-Kor. "Millä hetkellä tahansa
-saattaa tänne ilmestyä vartija ja huomata sinut. Mene suoraa päätä
-Porttikadulle, joka kiertää kaupungin ympäri ulkomuurien sisäreunaa
-myöten! Siellä on useita rakennuksia varattuina muukalaisten
-majapaikoiksi. Tunnet ne ovien päälle hakatuista thoatinpäistä. Kerro
-saapuneesi Manatajista katselemaan kisoja. Käytä nimeä U-Kal -- se ei
-herätä epäluuloja, ja vältyt niistä, jos voit olla antautumatta
-keskusteluihin. Varhain huomenaamulla etsi käsiisi Jetan-tornien
-päällikkö! Olkoot apunasi kaikkien esi-isiesi voima ja onni!"
-
-Sanottuaan jäähyväiset Ghekille ja A-Korille panthan noudatti A-Korin
-hänelle antamia ohjeita ja lähti etsimään Porttikatua, eikä se
-käynytkään hänelle kovin vaikeaksi. Matkallaan hän kohtasi useita
-sotureita, mutta nämä vain nyökkäsivät hänelle välittämättä hänestä sen
-enempää. Helposti hän löysi majapaikan, jossa oli paljon vieraita
-Manatorin muista kaupungeista. Kun hän ei ollut nukkunut sitten
-edellisen yön, heittäytyi hän vuoteensa silkki- ja turkisvaippojen
-sekaan saadakseen lepoa, joka oli välttämätön, jos hänen oli mieli
-mahdollisimman hyvin kunnostautua palvellessaan Heliumin Taraa
-seuraavana päivänä.
-
-Hänen herätessään oli jo aamu, ja noustuaan vuoteestaan hän maksoi
-yösijansa, etsi aterioimispaikan ja oli vähää myöhemmin matkalla
-Jetan-torneille, joiden löytäminen ei ollut lainkaan vaikeata, koska
-ihmisiä riensi sankoin parvin katuja pitkin kisapaikalle. Tornien
-uudella, E-Mediä seuranneella päälliköllä oli niin paljon puuhaa, ettei
-hän ennättänyt perehtyä ilmoituksiin tarkasti, sillä lukuisten
-vapaaehtoisten pelaajien lisäksi oli kymmenittäin orjia ja vankeja,
-jotka heidän omistajansa tahi hallitus oli pakottanut mukaan kisoihin.
-Ilmoittauduttaessa oli mainittava kunkin pelaajan nimi samoin kuin
-hänelle tuleva paikka ja peli tahi pelit, joihin hänet oli merkittävä,
-sekä lisäksi jokaisen useampaan kuin yhteen otteluun merkityn soturin
-varamiehet -- yksi kutakin ensimmäisen jälkeistä ottelua varten, jottei
-ainoatakaan seuraavaa peliä tarvittaisi siirtää toistaiseksi pelaajan
-kuollessa tahi tullessa taistelukyvyttömäksi.
-
-"Nimesi?" tiedusti kirjanpitäjä, kun Turan astui esiin.
-
-"U-Kal", vastasi panthan.
-
-"Kotikaupunkisi?"
-
-"Manataj."
-
-Kirjanpitäjän lähellä seisova päällikkö katsahti Turaniin. "Olet
-saapunut pitkän matkan päästä pelaamaan jetania", hän huomautti.
-"Manatajin miehet käyvät harvoin muissa kuin vuosikymmenien kisoissa.
-Mitä kuuluu O-Zarille? Tuleeko hän tänne ensi vuonna? Hänpä oli uljas
-taistelija! Jos olet puolittainkaan niin oiva miekankäyttäjä, U-Kal,
-niin Manatajin maine kasvaa tänään. Mutta mitä O-Zarille oikeastaan
-kuuluu?"
-
-"Kyllä hän voi hyvin", vakuutti Turan kielevästi, "ja lähetti terveisiä
-manatorilaisille ystävilleen."
-
-"Sepä hauskaa!" huudahti päällikkö. "Entä mihin peliin haluat mukaan?"
-
-"Haluaisin pelata heliumilaisesta prinsessasta, Tarasta", vastasi
-Turan.
-
-"Mutta, mies, hän on panoksena orjien ja rikollisten pelissä", huusi
-päällikkö. "Et kai halua vapaaehtoiseksi sellaiseen otteluun!"
-
-"Kyllä haluan", vastasi Turan. "Näin hänet, kun hänet tuotiin
-kaupunkiin, ja silloin vannoin saavani hänet omakseni."
-
-"Mutta sinun on jaettava hänet eloonjääneiden kanssa, vaikka sinun
-värisi voittaisikin", esteli toinen.
-
-"Saanen heidät järkiinsä", intti Turan.
-
-"Ja antaudut siihen vaaraan, että saat niskaasi O-Tarin vihan, sillä
-hän ei lainkaan pidä tästä villistä barbaarista", virkkoi tornien
-hoitaja.
-
-"Jos minä voitan, pääsee O-Tar hänestä eroon", vastasi Turan.
-
-Jetan-tornien valvoja pudisti päätään. "Olet harkitsematon", hän
-pahoitteli. "Tahtoisin saavani taivutetuksi ystäväni O-Zarin ystävän
-luopumaan moisesta hulluudesta."
-
-"Tahtoisitko tehdä palveluksen O-Zarin ystävälle?" kysyi Turan.
-
-"Ilomielin'" huudahti toinen. "Mitä voin tehdä hyväksesi?"
-
-"Merkitse minut mustien päälliköksi ja anna kaikiksi miehikseni
-gatholilaisia orjia, sillä tietääkseni he ovat mainioita sotureja!"
-pyysi panthan.
-
-"Se on omituinen pyyntö", vastasi tornien valvoja, "mutta ystäväni
-O-Zarin tähden olisin valmis enempäänkin, vaikka tietystikin" -- hän
-empi -- "tapana on, että päälliköksi haluava suorittaa vähäisen
-maksun."
-
-"Tietenkin", ehti Turan vakuuttamaan. "Sitä en ole unohtanut. Aioin
-kysyä sinulta tavanmukaisen summan suuruutta."
-
-"Ystäväni ystävälle se on vain nimellinen", vastasi tornien valvoja ja
-mainitsi summan, joka varakkaan Garholin kalliisiin hintoihin
-tottuneesta Gahanista tuntui naurettavalta.
-
-"Milloin", hän tiedusti, ojentaen rahat valvojalle, "heliumilaisesta
-pelataan?"
-
-"Se on toinen tämänpäiväinen ottelu. Jos tulet mukaani, saat valita
-miehesi."
-
-Turan seurasi valvojaa tornien ja jetankentän väliselle laajalle
-pihalle, jossa oli koolla sadoittain sotureita. Senpäiväisien ottelujen
-päälliköt olivat jo valitsemassa miehiään ja määräämässä heidän
-paikkojaan, vaikka tärkeimpiä pelejä varten oli nämä seikat järjestetty
-jo viikkoja sitten. Valvoja opasti Turanin pihan siihen osaan, jossa
-orjien enemmistö oli koolla.
-
-"Valitse niistä, joita ei vielä ole otettu!" kehoitti tornien valvoja.
-"Ja saatuasi määrän täyteen vie miehesi kentälle! Sinulle osoittaa
-paikan siellä oleva upseeri, ja pysyttelet siellä, kunnes toinen ottelu
-kuulutetaan. Toivotan sinulle onnea, U-Kal, vaikka sikäli kuin olen
-kuullut, olisit onnellisempi menettäessäsi kuin voittaessasi tuon
-heliumilaisen orjattaren."
-
-Miehen poistuttua Turan lähestyi orjia. "Etsin parhaita miekankäyttäjiä
-toista peliä varten", hän ilmoitti. "Haluan gatholilaisia, sillä olen
-kuullut, että he ovat uljaita taistelijoita."
-
-Muuan orja nousi ja lähestyi häntä. "On aivan sama missä pelissä
-kuolemme", hän virkkoi. "Haluaisin taistella puolestani panthanina
-toisessa ottelussa."
-
-Saapui toinen. "Minä en ole Gatholista", hän tunnusti. "Olen
-heliumilainen ja tahtoisin taistella Heliumin prinsessan kunnian
-puolesta."
-
-"Hyvä on!" huudahti Turan. "Onko sinulla Heliumissa hyvän miekkamiehen
-maine."
-
-"Olin dwar suuren sotavaltiaan joukoissa ja olen taistellut hänen
-rinnallaan parissakymmenessä ottelussa Kultaisilta kallioilta
-Haaskaluolille saakka. Nimeni on Val Dor. Ken tuntee Heliumin, tuntee
-kuntoni."
-
-Nimi oli hyvin tuttu Gahanille, joka käydessään viimeksi Heliumissa oli
-kuullut puhuttavan miehestä ja keskusteltavan hänen salaperäisestä
-katoamisestaan samoin kuin hänen miekkailijamaineestaan.
-
-"Mistäpä voisin tietää mitään Heliumista?" torjui Turan. "Mutta jos
-olet sellainen taistelija kuin väität, ei sinulle sopisi mikään paikka
-paremmin kuin lentäjän. Mitä arvelet?"
-
-Miehen silmistä kuvastui äkillinen hämmästys. Hän katseli tiukasti
-Turania katseen nopeasti lipuessa pitkin toisen hihnoitusta. Sitten hän
-astui ihan likelle gatholilaista, joten kukaan muu ei saattanut kuulla
-hänen sanojaan.
-
-"Minusta tuntuu, että tiedät enemmän Heliumista kuin Manatorista", hän
-kuiskasi.
-
-"Mitä tarkoitat, mies?" kysyi Turan, koettaen vaivata aivojaan
-keksiäkseen, mistä tämän miehen tieto, arvaus tahi mielijohde oli
-alkuisin.
-
-"Tarkoitan sitä", vastasi Val Dor, "ettet ole Manatorista, ja jos
-mielit pitää sen salassa, ei sinun ole hyvä puhua manatorilaisille,
-kuten äsken puhuit minulle -- lentäjistä! Manatorissa ei ole lentäjiä
-eikä heidän jetanpelissään sennimistä nappulaa. Sitä nappulaa, joka on
-lähimpänä päällikköä tai prinsessaa, he sensijaan nimittävät odwariksi.
-Se liikkuu samalla tavoin ja on samanarvoinen kuin Manatorin
-ulkopuolella pelatun jetanin lentäjä. Muista siis se, ja muista
-myöskin, että jos sinulla on salaisuus, on se varmassa tallessa
-ollessaan Heliumin Vai Dorin tiedossa!"
-
-Turan ei vastannut mitään, vaan alkoi valita muita miehiään. Val
-Dorista, heliumilaisesta, ja Floranista, gatholilaisesta tarjokkaasta,
-oli hänelle suurta apua, sillä yhdessä he tunsivat useimmat orjat,
-joiden keskuudesta hänen oli tehtävä valintansa. Saatuaan kaikki miehet
-valituiksi Turan vei heidät ottelukentän vierelle, missä heidän oli
-odotettava vuoroaan, ja siellä hän lähetti kiertämään sanan, että
-heidän oli taisteltava enemmästäkin kuin siitä määrästä, minkä hän
-tarjosi prinsessasta, jos he voittaisivat. He hyväksyivät hänen
-tarjouksensa, joten Turan oli varma Taran omistamisesta, jos hänen
-puolensa selviytyisi voittajana, mutta hän tiesi, että hänen miehensä
-taistelivat vieläkin uljaammin ritarillisuuden kuin rahan kannustamina,
-eikä ollut vaikeaa innostaa gatholilaisiakin palvelemaan prinsessaa. Ja
-nyt hän esitti heille, että oli mahdollista saavuttaa vieläkin suurempi
-palkkio.
-
-"En voi luvata sitä teille", hän puhui, "mutta saattanen ilmoittaa
-kuulleeni, että jos voitamme tämän ottelun, voimme myöskin hankkia
-teille vapauden!"
-
-Orjat hypähtivät pystyyn ja tungeksivat hänen ympärilleen, tehden
-lukuisia kysymyksiä.
-
-"Siitä ei saa hiiskua ääneen", selitti Turan, "mutta Floran ja Val Dor
-tietävät, ja he ovat vakuuttaneet minulle, että olette kaikki
-luotettavia. Kuunnelkaa! Se, mitä nyt ilmaisen teille, saattaa henkeni
-teidän valtaanne, mutta teidän on tiedettävä ja joka miehen on
-käsitettävä, että tänään ottelette elämänne suurimman kamppailun --
-Barsoomin ihailtavimman prinsessan kunnian ja vapauden samalla kuin
-omankin vapautenne puolesta -- mahdollisuudesta palata kukin omaan
-maahansa ja sen naisen luokse, joka häntä siellä odottaa.
-
-"-- Ensiksi siis minun salaisuuteni. En ole manatorilainen. Kuten tekin
-olen minäkin orja, vaikka tällä hetkellä Manatajista kotoisin olevan
-manatorilaisen valepuvussa. Sen, mistä maasta ja kuka olen, täytyy
-jäädä mainitsematta syistä, joilla ei ole mitään merkitystä
-tämänpäiväiseen otteluumme nähden. Olen siis yksi teistä. Taistelen
-samojen asioiden puolesta kuin tekin.
-
-"-- Ja sitten se seikka, josta vasta äsken sain tietää. U-Thor,
-Manatosin suuri jed, joutui toissa päivänä palatsissa riitaan O-Tarin
-kanssa, ja heidän soturinsa olivat käsikähmässä. U-Thor karkoitettiin
-Vihollisten portille saakka, missä hän nyt on leirissä. Millä hetkellä
-hyvänsä voi taistelu leimahtaa uudelleen. Mutta arvellaan U-Thorin
-lähettäneen noutamaan Manatosista lisävoimia. Ja, Gatholin miehet, tämä
-seikka on teille mielenkiintoinen. U-Thor on äskettäin ottanut
-vaimokseen Gatholin prinsessan Hajan, joka oli O-Tarin orjatar ja jonka
-poika A-Kor oli Jetan-tornien dwar. Hajan sydän sykkii uskollisuudesta
-Gatholia ja säälistä niitä sen maan poikia kohtaan, jotka ovat täällä
-orjina, ja tämän viimemainitun tunteen hän on jossakin määrin
-tartuttanut U-Thoriin. Auttakaa senvuoksi minua vapauttamaan Heliumin
-prinsessa Tara. Luullakseni voin minä auttaa teitä ja häntä ja itseäni
-pelastumaan tästä kaupungista. Kallistakaa korvanne likelle minua,
-O-Tarin orjat, jottei kukaan julma vihollinen pääsisi kuulemaan
-sanojani!" Sitten Gatholin Gahan esitti hiljaa kuiskaten keksimänsä
-rohkean suunnitelman. "Ja nyt", hän vaati lopetettuaan, "puhukoon se,
-joka ei uskalla liittyä mukaan!" Ei kukaan vastannut. "Eikö ole
-ketään?"
-
-"Eikä se kavalla sinua, jos viskaan miekkani jalkojesi juureen. Niin on
-tehty täällä ennenkin", virkkoi eräs miehistä hiljaisella äänellä,
-josta uhkui hillittyä tunnetta.
-
-"Ja minä!" "Ja minä!" "Ja minä!" liittyivät toiset hänen tarjoukseensa
-värähtävin kuiskauksin.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Kuoleman kisa
-
-
-Kirkkaana ja heleänä kajahti torven ääni Jetan-kentillä. Korkeasta
-tornista sen viileä ääni kiiri yli Manatorin kaupungin ja ihmisäänien
-sekasortoisen hälyn, joka kohosi stadionin katsomolle ahdinkoon saakka
-sulloutuneesta väkijoukosta. Se kutsui pelaajia ensimmäiseen otteluun,
-ja samalla lehahti tuhansien tankojen nenään torneihin, linnoituksen
-muureille ja stadionin vankalle ympärysmuurille Manatorin taistelevien
-päällikköjen upeita, kirkasvärisiä viirejä. Se oli merkkinä Jeddakin
-kisojen alkamisesta, jotka olivat vuoden tärkeimmät ja jäivät jäljelle
-vain vuosikymmenien Suurkisoista.
-
-Gatholin Gahan tarkkasi jokaista siirtoa kotkansilmin. Peli oli
-vähäpätöinen, ratkaisten vain jonkun pienen, kahden päällikön välisen
-jupakan, ja sitä pelasivat ammattipelaajat vain pistelaskun mukaan. Ei
-kukaan saanut surmaansa, ja verta vuoti vain vähän. Kamppailu kesti
-tunnin ajan, ja se päättyi siten, että häviöpuolen päällikkö
-vapaaehtoisesti suostui jäämään vähemmälle pistemäärälle, joten peliä
-voitiin nimittää ratkaisemattomaksi.
-
-Taaskin törähti torvi, tällä kertaa ilmoittaen sen iltapäivän toisen ja
-samalla viimeisen ottelun alkavan. Vaikka tätä ei pidettykään tärkeänä
-kamppailuna, jollaiset oli varattu kisojen neljänneksi ja viidenneksi
-päiväksi, lupasi se kuitenkin tarjota kylliksi mielenkiihoitusta, koska
-siinä taisteltiin kuolemaan saakka. Elävillä miehillä ja elottomilla
-nappuloilla pelattujen pelien olennainen erotus on se, että kun
-edellisessä siirron ratkaisee pelkkä nappulan sijoittaminen
-vastapuolueen nappulan vallassa olevalle ruudulle, suorittavat
-edellisessä sillä tavoin samalle ruudulle joutuneet miehet
-kaksintaistelun ruudun omistamisesta. Senvuoksi edellisessä pelissä ei
-ole tärkeätä ainoastaan jetanin taitaminen, vaan myöskin jokaisen
-nappulayksikön kunto ja urheus, joten siis ei ainoastaan omien miesten,
-vaan myös kaikkien vastapuolueen pelaajien tunteminen on tavattoman
-suurimerkityksellinen päällikölle.
-
-Tässä suhteessa oli Gahan alakynnessä, mutta hänen pelaajiensa
-vilpitön uskollisuus oli suuressa määrin omiaan tasoittamaan hänen
-tietämättömyyttään, sillä he avustivat häntä järjestämään laudan
-edullisimmalla tavalla ja rehellisesti ilmaisivat hänelle itsekunkin
-heikot ja vahvat puolet. Joku otteli parhaiten tappioon kallistuvassa
-taistelussa; toinen oli liian hidas, toinen liian raju; tämä oli
-tulinen ja hänen sydämensä terästä, mutta häneltä puuttui kestävyyttä.
-Vastustajista he kuitenkin tiesivät vähän, jos mitään, ja vasta nyt,
-kun molemmat puolet sijoittuivat laajan jetanlaudan mustille ja
-kellanpunaisille neliöille, pääsi Gahan tarkoin silmäilemään vastassaan
-olevia sotureita. Kellanpunainen päällikkö ei ollut vielä saapunut
-kentälle, mutta hänen miehensä olivat kaikki paikoillaan. Val Dor
-kääntyi Gahanin puoleen. "He ovat kaikki Manatorin vankiholveista
-tuotuja rikollisia", hän sanoi. "Heidän joukossaan ei ole ainoatakaan
-orjaa. Meidän ei tarvitse taistella ainoatakaan kansalaistamme vastaan,
-ja jokainen surmaamamme vastustaja on vihollinen."
-
-"Se on hyvä", vastasi Gahan. "Mutta missä on heidän päällikkönsä ja
-missä ovat molemmat prinsessat?"
-
-"He ovat parhaillaan tulossa, näetkö?" Val Dor osoitti kentän toista
-päätä, josta lähestyi kaksi vartioitua naista.
-
-Heidän tullessaan likemmäksi Gahan näki toisen tosiaankin olevan
-Heliumin Taran, mutta toista hän ei tuntenut. Sitten naiset vietiin
-kentän keskelle molempien vastustajien puoliväliin ja jäivät sinne
-odottamaan, kunnes kellanpunainen päällikkö saapui.
-
-Floranilta pääsi hämmästyksen huudahdus, kun hän tunsi miehen. "Kautta
-ensimmäisen esi-isäni! Eikö hän ole yksi heidän suuria päällikköjään?
-Ja meille kerrottiin, että tämän ottelun panoksesta pelaavat orjat ja
-rikolliset."
-
-Hänen sanansa keskeytti tornien valvoja, jonka velvollisuutena ei
-ainoastaan ollut ilmoittaa pelien alkaminen ja niiden panokset, vaan
-myöskin toimia erotuomarina.
-
-"Tässä toisessa ottelussa Jeddakin kisojen ensimmäisenä päivänä
-Manatorin jeddakin O-Tarin neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenä
-kolmantena hallitusvuonna ovat kummankin puolen prinsessat ainoina
-panoksina, ja voittava puoli saa molemmat prinsessat menetelläkseen
-heihin nähden, miten hyväksi näkevät. Keltainen prinsessa on
-gatholilainen orjatar Lan-O, musta prinsessa on orjatar Tara, Heliumin
-prinsessa. Musta päällikkö on U-Kal Manatajista, vapaaehtoinen
-pelaaja; kellanpunainen päällikkö on dwar U-Dor Manatorin jeddakin
-kahdeksannesta utanista, myöskin vapaaehtoinen pelaaja. Ruuduista on
-taisteltava kuolemaan saakka. Oikeudenmukaiset ovat Manatorin lait!
-Olen puhunut."
-
-Alkusiirron sai U-Dor, minkä jälkeen molemmat päälliköt saattoivat
-kumpikin prinsessansa heille tuleville paikoille. Silloin Gahan oli
-ensimmäisen kerran kahden kesken Taran kanssa sen jälkeen, kun tyttö
-oli tuotu kentälle. Lähestyessään Taraa viedäkseen hänet paikalleen hän
-huomasi tytön tarkastavan häntä tiukasti ja aprikoi, tunsiko Tara
-hänet. Mutta jos niin olikin, ei Tara ilmaissut sitä millään merkillä.
-Väkisinkin johtuivat hänen mieleensä tytön viimeiset sanat: "Minä
-vihaan sinua!" Ja hän muisti, että tyttö oli jättänyt hänet pulaan, kun
-I-Gos, balsamoija, oli lukinnut hänet palatsin alaiseen huoneeseen.
-Senvuoksi hän ei yrittänytkään ilmaista prinsessalle, kuka hän oli. Hän
-aikoi taistella Taran puolesta -- kuolla hänen puolestaan, jos se
-kävisi tarpeelliseksi -- ja jollei hän kaatuisi, jatkaa loppuun saakka
-taistelua Taran rakkaudesta. Gatholin Gahanin sisu ei hevillä
-nujertunut, mutta hänen oli pakko tunnustaa itselleen, että hänellä oli
-hyvin vähäiset toiveet Heliumin Taran rakkauden saavuttamisesta. Tyttö
-oli sysännyt hänet luotaan kahdesti, kerran Gatholin jedinä ja
-toistamiseen Turanina, panthanina. Mutta tärkeämpi kuin Gahanin rakkaus
-oli Taran turvallisuus ja pelastus, ja ensinmainittu oli työnnettävä
-takalistolle, kunnes jälkimmäinen oli saavutettu.
-
-He astelivat jo asemillaan olevien pelaajien välitse ja sijoittuivat
-paikoilleen kumpikin omalle ruudulleen. Taran vasemmalla puolella oli
-musta päällikkö, Gatholin Gahan, suoraan hänen edessään prinsessan
-panthan, gatholilainen Floran, ja hänen oikealla puolellaan prinsessan
-odwar, heliumilainen Val Dor. Ja kukin näistä tiesi, mistä nyt oli
-oteltava, mitä voitettava tahi menetettävä, ja samoin tiesi sen
-jokainen musta pelaaja. Taran asettuessa paikalleen kumarsi Val Dor
-syvään. "Miekkani on jalkojesi juuressa, Heliumin Tara", hän virkkoi.
-
-Tyttö kääntyi katsomaan häneen päin kasvoillaan hämmästyksen ja
-epäilyksen ilme. "Val Dor, dwar!" hän huudahti. "Val Dor Heliumista --
-isäni luotettuja päällikköjä! Voinko uskoa silmiäni?"
-
-"Olen Val Dor, prinsessa", vastasi soturi, "ja valmis kuolemaan
-puolestasi, jos tarvis vaatii, kuten jokainen tämän päivän jetankentän
-mustavärinen soturi. Tiedä, prinsessa", hän lisäsi, "että meidän
-puolellamme ei ole ainoatakaan manatorilaista, vaan kaikki he ovat
-Manatorin vihamiehiä!"
-
-Tara loi nopean, merkitsevän silmäyksen Gahaniin päin. "Entä hän?" hän
-supatti, mutta sitten hän pian pidätti henkeään kummastuneena.
-"Ensimmäisen jeddakin varjo!" hän huudahti. "Vasta nyt juuri tunsin
-hänet hänen valepukunsa lävitse."
-
-"Luotatko häneen?" kysyi Val Dor. "En tunne häntä, mutta hänen puheensa
-oli rehellistä, kunniallisen soturin puhetta, ja me olemme luottaneet
-hänen sanoihinsa."
-
-"Siinä ette ole erehtyneet", vastasi Heliumin Tara. "Uskoisin hänelle
-henkeni -- sieluni; ja kai tekin luotatte häneen."
-
-Olisipa Gatholin Gahan ollut todellakin onnellinen, jos hän olisi
-kuullut ne sanat; mutta kohtalo, joka tavallisesti on epäsuotuisa
-rakastuneille tällaisissa asioissa, järjesti toisin, ja sitten leikki
-alkoi.
-
-U-Dor siirsi prinsessansa odwarin kolme ruutua vinottain oikealle,
-joten se joutui mustan päällikön odwarin seitsemännelle ruudulle. Tämä
-siirto osoitti, mitä U-Dor halusi -- pikemminkin veristä kuin
-taitopeliä -- ja todisti, että hän halveksi vastustajiaan.
-
-Gahan vastasi siirtämällä odwarinsa panthanin yhden ruudun suoraan
-eteenpäin -- teoreettisesti harkitumpi siirto, sillä se avasi hänelle
-tien panthaniensa rivin lävitse, samalla kun se ilmaisi sekä pelaajille
-että katsojille, että hän aikoi itse olla mukana taistelemassa, jopa
-ennen kuin pelin kulku hänet siihen pakotti. Tämä siirto nostatti
-meluisia kättentaputuksia tavallisille sotilaille ja heidän naisilleen
-varatuilta penkkiriveiltä, mikä ehkä osoitti, ettei U-Dor ollut
-kovinkaan suuresti heidän suosiossaan, ja sillä oli myöskin siveellinen
-vaikutus Gahanin miehiin. Päällikkö saattaa -- ja usein hän sen
-tekeekin -- pelata melkein koko pelin poistumatta omalta ruudultaan.
-Istuen siellä thoatin selässä hän näkee koko kentän ja ohjaa kaikkia
-liikkeitä. Eikä häntä voida moittia rohkeuden puutteesta, jos hän
-valitsee tällaisen pelitavan, koska peli, joka hänen taitonsa ja
-miestensä kunnon nojalla olisi kääntynyt voitoksi, olisi sääntöjen
-mukaan ratkaisematon, jos hän kaatuisi tahi hänen olisi pahasti
-haavoitettuna vetäydyttävä syrjään. Jos päällikkö senvuoksi panee
-itsensä alttiiksi henkilökohtaiselle ottelulle, on se todistuksena
-siitä, että hän luottaa omaan miekkailutaitoonsa ja on hyvin rohkea,
-joilla kahdella ominaisuudella mustien päällikkö laski valavansa
-miehiinsä toivoa ja uljuutta antamalla niistä näytteen näin pelin
-alussa.
-
-U-Dorin seuraavalla siirrolla tuli Lan-On odwar Taran odwarin
-neljännelle ruudulle -- iskumatkan päähän mustasta prinsessata.
-Seuraavalla siirrolla Gahan menettäisi pelin, jollei kellanpunaista
-odwaria nujerrettaisi tai Taraa siirrettäisi turvalliseen paikkaan.
-Mutta jos hän nyt olisi siirtänyt prinsessansa, olisi se merkinnyt
-sitä, että hän myönsi vastustajan paremmaksi. Hän saattoi itse siirtyä
-kolmelle ruudulle, mutta ei sille, jolla U-Dorin prinsessan odwar oli.
-Mustien puolella oli vain yksi pelaaja, joka voi otella vihollisen
-kanssa ruudusta, nimittäin Gahanin vasemmalla puolella oleva päällikön
-odwar. Gahan kääntyi thoatinsa selässä katsomaan häneen. Hän oli
-komeannäköinen mies odwarin upeassa puvussa, ja hänen arvoaan
-osoittavat viisi kirkasväristä sulkaa nousivat uhmaavan pystyinä hänen
-tuuheasta, mustasta tukastaan. Samoin kuin kaikki kentällä olevat
-pelaajat ja ahdinkoon asti täydessä katsomossa istuvat katselijat
-hänkin arvasi, mitä hänen päällikkönsä mielessä liikkui. Hän ei
-rohjennut puhua, pelitavat kielsivät sen, mutta sen, mitä hänen
-huulensa eivät saaneet lausua, ilmaisivat hänen sotaista tulta
-säihkyvät silmänsä kaunopuheisesti: "Mustien kunnia ja prinsessamme
-turvallisuus ovat taatut, kun minä olen tässä!"
-
-Gahan ei enää epäröinyt, vaan komensi: "Päällikön odwar prinsessan
-odwarin neljännelle!" Se oli sellaisen johtajan uskalias siirto, joka
-oli nostanut maasta vastustajansa sotakintaan.
-
-Soturi syöksähti eteenpäin ja hypähti U-Dorin miehen valtaamalle
-ruudulle. Se oli ensimmäinen ruutu, josta siinä pelissä kamppailtiin.
-Pelaajien katseet olivat suunnatut ottelijoihin, katselijat kumartuivat
-eteenpäin istuimillaan ensimmäisten kättentaputusten jälkeen, joilla
-siirtoa oli tervehditty, ja koko suunnattomassa ihmisjoukossa vallitsi
-hiljaisuus. Jos musta sortuisi voitettuna, voisi U-Dor siirtää
-voittoisan miehensä Heliumin Taran ruudulle, ja peli olisi päättynyt --
-neljässä siirrossa ja Gatholin Gahanin tappioksi. Jos kellanpunainen
-kaatuisi, olisi U-Dor uhrannut yhden tärkeimmistä nappuloistaan ja
-tyyten tuhonnut sen edun, jonka olisi saattanut saada ensimmäisestä
-siirrostaan.
-
-Ruumiillisesti näyttivät taistelijat täysin tasaväkisiltä, ja kumpikin
-otteli henkensä edestä, mutta alusta alkaen oli selvää, että musta oli
-parempi miekkailija, ja Gahan tiesi, että hänellä oli toinenkin
-ja kenties vielä suurempi hyvä puoli vastustajaansa nähden.
-Viimeksimainittu taisteli vain hengestään ilman ritarillisuuden ja
-uskollisuuden kannustavaa kiihoitinta. Mustan odwarin käsivartta
-vahvistamassa olivat nämä ja sen lisäksi tieto siitä, mitä Gahan oli
-kuiskannut miestensä korviin ennen pelin alkua, ja niinpä hän ottelikin
-sellaisesta, mikä kunnianmiehelle on henkeäkin kalliimpi.
-
-Se kaksintaistelu piti katselijansa lumotun äänettöminä. Viuhuvat
-säilät välkkyivät huikaisevassa auringon paisteessa, kalskahdellen
-vastakkain, kun pistoja ja iskuja väistettiin. Taistelijain barbaarinen
-hihnoitus loi loistavaa väriä villiin, sotaiseen näkyyn. Kellanpunaisen
-odwarin oli pakko asettua puolustuskannalle, ja hän otteli hurjasti
-henkensä edestä. Kylmän, peloittavan tarmokkaasti pakotti musta hänet
-vääjäämättömästi askel askeleelta perääntymään ruudun nurkkaan --
-asemaan, josta oli mahdoton siirtyä muualle. Ruudulta poistuminen
-merkitsisi sitä, että hän menettäisi sen vastustajalleen ja hankkisi
-itselleen häpeällisen ja nopean kuoleman pilkkaavan rahvaan näkyvissä.
-Toivottomalta näyttävän asemansa kannustamana teki kellanpunainen odwar
-äkkiä rajun hyökkäyksen, pakottaen mustan peräytymään puolikymmentä
-askelta, ja sitten U-Dorin miehen säilä sujahti eteenpäin ja viilsi
-naarmun hellittämättömän vastustajansa olkapäähän, vuodattaen
-ensimmäisen veren. U-Dorin miehiltä pääsi hillitty kehoitushuuto, ja
-menestyksensä kiihoittamana koetti kellanpunainen odwar kaataa mustan
-jatkamalla ripeästi hyökkäystään. Vähän aikaa miehet liikkuivat niin
-nopeasti, ettei kukaan kyennyt seuraamaan niitä katseillaan, mutta
-sitten musta odwar väisti salamannopeasti uhkaavan piston, kumartui
-sukkelasti eteenpäin, tähdäten näin saatuun aukkoon, ja syöksi aseensa
-kellanpunaisen odwarin sydämeen -- terä vaipui kahvaa myöten
-kellanpunaisen odwarin ruumiiseen.  Katsomolta kajahti huuto, sillä
-olipa katsojain suosio ollut kummalla puolella tahansa, kukaan ei olisi
-voinut väittää, että taistelu ei ollut komea ja ettei kyvykkäämpi mies
-olisi voittanut. Ja mustilta pelaajilta pääsi helpotuksen huokaus, kun
-heiltä laukesi viime hetkien jännitys.
-
-En tahdo väsyttää teitä kuvaamalla pelin yksityiskohtia -- vain sen
-tärkeimmät piirteet ovat välttämättömät lopputuloksen ymmärtämiseksi.
-Neljännellä siirrolla mustan odwarin voiton jälkeen pääsi Gahan U-Dorin
-neljännelle ruudulle. Viereisellä ruudulla vinottain vasemmalla oli
-kellanpunainen panthan, ainoa mies, joka paitsi U-Doria itseään saattoi
-ryhtyä taisteluun hänen kanssaan.
-
-Kahden viimeisen siirron aikana oli sekä pelaajille että katsojille
-selvinnyt, että Gahan eteni suoraan kentän poikki päästäkseen
-mieskohtaiseen kamppailuun kellanpunaisen päällikön kanssa -- että hän
-uskoi olevansa parempi miekanmittelijä ja pani kaikki sen varaan, koska
-molempien päällikköjen joutuessa otteluun tulos ratkaisee koko pelin.
-U-Dor saattoi lähteä paikaltaan käydäkseen ottelemaan Gahanin kanssa
-tai siirtää prinsessansa panthanin Gahanin valtaamalle ruudulle,
-toivoen viimemainitun voittavan mustan päällikön, joten peli jäisi
-ratkaisemattomaksi, kuten aina käy, jos joku muu mies kuin päällikkö
-surmaa vastapuolen päällikön, taikka siirtyä pois ja ainakin
-toistaiseksi välttää mieskohtaisen kamppailun. Tämä hänellä olikin
-mielessään, kuten oli ilmeistä kaikille, jotka näkivät hänen tähyilevän
-laudan lähiosia. Ja hänen harminsa oli silminnähtävä, kun hän huomasi
-Gahanin sijoittuneen niin, ettei hän voinut siirtyä ainoallekaan
-ruudulle, jolle Gahan ei ulottuisi seuraavalla siirrollaan.
-
-U-Dor oli siirtänyt uhatuksi joutuneen prinsessansa neljännelle
-ruudulle itäänpäin Gahanista ja kauemmaksi hänestä itsestään. Mutta se
-ei ollut onnistunut. Nyt hän käsitti voivansa panna oman odwarinsa
-ottelemaan Gahanin kanssa; mutta hän oli jo menettänyt toisen odwarin
-eikä hevillä tahtonut jäädä ilman toistakin. Hänen asemansa oli vaikea,
-sillä hän ei halunnut taistella Gahanin kanssa mieskohtaisesti, samalla
-kun oli hyvin todennäköistä, ettei hän voisi sitä välttää. Oli vielä
-yksi mahdollisuus, joka perustui hänen prinsessan panthaniinsa, ja
-niinpä hän sen enempää arvelematta määräsi tämän siirtymään mustan
-päällikön valtaamalle ruudulle.
-
-Nyt oli katsojain myötätunto jakamattomana Gahanin puolella. Jos hän
-häviäisi, julistettaisiin peli tasapeliksi eikä Barsoomissa pidetä
-tasapeliä sen paremmassa arvossa kuin maapallollakaan. Jos hän
-voittaisi, koituisi siitä epäilemättä päälliköiden välinen
-kaksintaistelu, ja sitä kaikki toivoivat. Nyt oli jo kaiken nojalla
-selvää, että pelistä tulisi lyhyt, ja väkijoukko olisi harmissaan, jos
-se jäisi ratkaisemattomaksi ja kaatuneita olisi vain kaksi. Muistettiin
-suuria, historiallisia pelejä, joissa peliä aloitettaessa kentällä
-olleista neljästäkymmenestä miehestä oli jäänyt henkiin vain kolme --
-molemmat prinsessat ja voittanut päällikkö.
-
-He moittivat U-Doria, vaikka hänellä itse asiassa oli täysi oikeus
-ohjata pelinsä parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä hänen
-kieltäytymisensä ryhtymästä taisteluun mustan päällikön kanssa
-välttämättä ollut pelkuruuden merkki. Hän oli suuri päällikkö, jonka
-oli vallannut halu omistaa Tara. Hän ei voinut niittää kunniaa
-antautumalla taisteluun orjien, rikollisten tai Manatajista kotoisin
-olevan tuntemattoman soturin kanssa, eikä panoskaan ollut siksi suuri,
-että olisi kannattanut antautua vaaraan.
-
-Mutta nyt oli Gahanin ja kellanpunaisen panthanin välinen ottelu
-käynnissä, ja seuraavan siirron ratkaisu ei enää ollut muiden kuin
-heidän käsissään. Ensi kerran manatorilaiset näkivät Gatholin Gahanin
-taistelemassa, mutta Heliumin Tara tiesi hänen käytelevän miekkaansa
-mestarillisesti. Jos Gahan olisi nähnyt ylpeän välkkeen tytön silmissä,
-olisi hän helposti saattanut ihmetellä, olivatko ne samat silmät,
-joista oli säihkynyt tulta ja vihaa häntä kohtaan silloin, kun hän
-O-Tarin palatsin alaisissa holveissa oli peittänyt Taran huulet
-rajuilla suudelmilla. Tarkkaillessaan Gahanin miekkailua ei Tara
-saattanut olla vertaamatta häntä kahden taivaankappaleen parhaaseen
-miekkamieheen -- omaan isäänsä, virginialaiseen John Carteriin,
-Heliumin prinssiin, Barsoomin sotavaltiaaseen -- ja hän tiesi, ettei
-mustan päällikön taito jäisi verrattaessa paljoa huonommaksi.
-
-Lyhyt ja naseva oli se kaksintaistelu, joka ratkaisi kellanpunaisen
-päällikön neljännen ruudun omistuksen. Katselijat olivat odottaneet
-mielenkiintoista, ainakin keskinkertaisen pituista ottelua, mutta he
-nousivat melkein pystyyn nähdessään säkenöivän miekkailun, joka
-päättyi, ennenkuin näkijä ennätti pidättää henkeään. He näkivät mustan
-päällikön astahtavan taaksepäin miekan kärki maahan suunnattuna, kun
-taas hänen vastustajansa, jonka sormista heltisi miekka, tarttui
-rintaansa, vaipui polvilleen ja retkahti sitten eteenpäin kasvoilleen.
-
-Ja sitten Gatholin Gahan käänsi katseensa suoraan Manatorin U-Doriin,
-joka oli kolmen ruudun päässä. Päällikkö saa siirtyä kolme ruutua --
-kolme ruutua mihin suuntaan hyvänsä, joko suoraan tahi mutkitellen,
-kunhan hän vain ei saman siirron aikana käy kahdesti samalla ruudulla.
-Väkijoukko näki sen ja arvasi Gahanin aikeet. Katsojat nousivat pystyyn
-ja päästivät mylviviä suosion huutoja, kun hän verkkaisesti asteli
-välillä olevien ruutujen poikki kellanpunaista päällikköä kohti.
-
-Kuninkaan aitiossa istui O-Tar, silmäillen synkästi näyttämöä.
-O-Tar oli suuttunut. Hän oli suuttunut U-Dorille siitä, että tämä
-oli ryhtynyt pelaamaan orjattaresta, jonka hän oli toivonut
-ainoastaan orjien ja rikollisten pelipanokseksi. Hän oli suuttunut
-manatajilaiselle soturille siitä, että tämä oli sekä pelannut että
-otellut niin paljon paremmin kuin Manatorin miehet. Hän oli suuttunut
-katsojiin sitä, että he avoimesti osoittivat vihamielisyyttään miestä
-kohtaan, joka oli monia vuosia paistatellut hänen suosionsa hohteessa.
-O-Tar, jeddak, ei ollut nauttinut iltapäivästä. Myöskin hänen
-ympärillään istuvat ylimykset olivat synkkiä -- myöskin he tuijottivat
-murjotellen kentälle, pelaajiin ja rahvaaseen. Heidän joukossaan oli
-köyristynyt ukko, joka tähyili kenttää ja pelaajia heikoilla,
-tihruisilla silmillään.
-
-Kun Gahan astui U-Dorin ruudulle, karkasi tämä miekka kädessä hänen
-kimppuunsa niin raivokkaasti, että vähemmän taitava ja vähemmän
-voimakas miekkailija kuin Gahan olisi siitä nujertunut. Minuutin ajan
-taistelu oli tiukkaa ja rajua, jättäen varjoon kaikki, mitä siihen
-saakka oli nähty. Tässä tosiaan oli kaksi suurenmoista miekkailijaa, ja
-tämä ottelu lupasi korvata katselijoille pelin lyhyyden tuottaman
-pettymyksen. Eikä ottelua ollut kestänyt kauan, ennen kuin moni olisi
-ollut valmis ennustamaan, että hän silloin näki taistelun, josta tulisi
-historiallinen Manatorin jetanmuistelmissa. Nämä miehet käyttivät
-miekkailutaidon kaikkia temppuja ja juonia. Silloin tällöin jompikumpi
-osui toiseen, saaden veren vuotamaan vastustajansa kuparinväriselle
-iholle, kunnes he molemmat olivat punaiset hurmeesta; mutta kumpikaan
-ei näyttänyt kykenevän antamaan surmaniskua.
-
-Paikaltaan kentän toisesta päästä tarkkaili Heliumin Tara pitkäksi
-venyvää taistelua. Hänestä näytti musta päällikkö koko ajan olevan
-puolustuskannalla, ja jos Gahan milloin ahdistikin vastustajaansa,
-jätti hän käyttämättä hyväkseen toisen monet virheet, jotka tytön
-harjaantunut silmä huomasi. Gahan ei kertaakaan näyttänyt olevan
-tosivaarassa eikä myöskään näyttänyt pinnistävän taitoaan niin paljon,
-että olisi voittanut. Kaksintaistelua oli jo kestänyt kauan, ja päivä
-alkoi kallistua iltaan. Pian oli käsissä päivänvalon äkillinen
-muuttuminen pimeydeksi, mikä Barsoomin ilman ohuuden vuoksi tapahtuu
-melkein ilman maapallon varoittavaa hämärää. Eikö ottelu päättyisikään?
-Julistettaisiinko peli sittenkin tasapeliksi? Mikä mustaa päällikköä
-vaivasi?
-
-Tara olisi toivonut saavansa vastauksen ainakin viimeiseen näistä
-kysymyksistä, sillä hän oli varma, että Turan, panthan, jona hän
-Gahanin tunsi, tosin taisteli loistavasti, mutta ei pannut parastansa.
-Hän ei voinut uskoa, että miehen kättä pidätti pelko, mutta syynä oli
-varmasti jokin muu kuin kykenemättömyys ahdistaa U-Doria rajummin. Mitä
-se oli, sitä hän ei kuitenkaan osannut arvata.
-
-Kerran hän näki Gahanin hätäisesti vilkaisevan laskevaan aurinkoon
-päin. Puolen tunnin kuluttua olisi pimeä. Ja sitten hän ja kaikki
-muutkin näkivät mustan päällikön miekkailutavan muuttuvan omituisesti.
-Tuntui siltä kuin hän olisi koko ajan pitänyt suurta dwaria
-leikkilelunaan, ja nyt hän vieläkin leikki, mutta toisella tavoin. Hän
-leikki hirvittävästi, samoin kuin kissa uhrillaan vähäistä ennen
-surmaamista. Kellanpunainen päällikkö oli nyt avuton niin ylivoimaisen
-miekkailijan käsissä, ettei heitä voinut verratakaan toisiinsa.
-Katsojat istuivat suu ammollaan ihmettelystä ja kunnioituksesta, kun
-Gatholin Gahan uuvutti vastustajansa ja sitten iski hänet maahan
-sivalluksella, joka halkaisi hänen päänsä leukaan saakka.
-Kahdenkymmenen minuutin kuluttua aurinko laskisi! Entäpä sitten?
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Uskollisuuden näyte
-
-
-Kauan kaikuivat äänekkäät kättentaputukset Manatorin jetankentällä, kun
-tornien valvoja kutsui molemmat prinsessat ja voittoisan päällikön
-kentän keskelle ja esitti viimemainitulle hänen kuntonsa hedelmät. Ja
-kuten tapa vaati, sijoittuivat sitten voittaneet pelaajat, Gahan ja
-molemmat prinsessat etunenässä, jonoon tornien valvojan taakse, ja
-heidät vietiin voittajien paikalle kuninkaan aition edustalle saamaan
-jeddakin kiitokset. Ne, jotka olivat ratsujen selässä, luovuttivat
-thoatinsa orjille, sillä tässä juhlatoimituksessa tulee kaikkien olla
-jalkaisin. Suoraan kuninkaan aition alapuolella oli portti, josta
-päästiin yhteen kentälle tuovista, katsomon alitse kulkevista
-tunneleista. Seurue pysähtyi tämän portin edustalle, ja O-Tar silmäili
-heitä ylhäältä päin. Val Dor ja Floran siirtyivät rauhallisesti toisten
-edelle ja menivät suoraan portille, jossa he olivat piilossa O-Tarin
-seurassa aitiossa olevien soturien katseilta. Tornien valvoja lienee
-havainnut heidät, mutta voittaneen päällikön muodollinen esittäminen
-jeddakille antoi hänelle niin paljon puuhaa, ettei hän kiinnittänyt
-huomiota heihin.
-
-"Tuon luoksesi, O-Tar, Manatorin jeddak, U-Kalin Manatajista", hän
-huusi niin äänekkäästi, että mahdollisimman monet sen kuulisivat,
-"kellanpunaisten voittajan Jeddakin kisojen toisessa ottelussa O-Tarin
-neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenäkolmantena hallitusvuonna, ja
-orjatar Taran ja orjatar Lan-On, jotta voit antaa heidät, pelipanokset,
-U-Kalille."
-
-Hänen puhuessaan tirkisteli pieni, ryppyinen ukko aition kaiteen ylitse
-tornien valvojan takana seisovaa kolmikkoa, jännittäen heikkoja
-tihrusilmiään tyydyttääkseen vanhuksen uteliaisuutta, vaikka asia ei
-ollutkaan erikoisen tärkeä, sillä mitäpä kaksi orjatarta ja halpa
-manatajilainen sotilas merkitsisivät kellekään O-Tarin seurassa
-istuvalle henkilölle.
-
-"Manatajin U-Kal", lausui O-Tar, "olet ansainnut panokset. Harvoin
-olemme nähneet uljaampaa miekan käyttöä. Jos kyllästyt Manatajiin, on
-täällä Manatorissa sinulle aina paikka valmiina jeddakin
-henkivartiostossa."
-
-Jeddakin puhuessa pikku vanhus, joka ei selvästi eroittanut mustan
-päällikön piirteitä, pisti kätensä repputaskuunsa ja otti sieltä
-paksulinssiset silmälasit, pannen ne nenälleen. Hetkisen hän tähysti
-Gahania tarkasti, hypähti siten seisomaan, puhutteli O-Taria ja osoitti
-Gahania vapisevalla sormellaan. Hänen noustessaan pystyyn Heliumin Tara
-tarttui mustan päällikön käteen.
-
-"Turan!" hän kuiskasi. "Ukko on I-Gos, jonka luulin surmanneeni O-Tarin
-holveissa. Hän on I-Gos ja hän tuntee sinut ja --"
-
-Mutta I-Gos teki jo parhaillaan mitä aikoi. Kimakalla äänellään hän
-suorastaan kirkui: "Tuo on Turan, orja, joka varasti naisen, Taran,
-valtaistuinsalistasi, O-Tar. Hän häpäisi I-Malia, päällikkövainajaa, ja
-pitää nyt hänen asuaan!"
-
-Heti syntyi hornamainen meteli. Soturit paljastivat miekkansa,
-ponnahtaen pystyyn. Gahanin voittaneet pelaajat syöksyivät yhtenä
-miehenä eteenpäin, pyyhkäisten tornien valvojan pitkäkseen maahan. Val
-Dor ja Floran kiskaisivat auki kuninkaan aition alla olevan portin,
-paljastaen tunnelin, joka vei tornien takana olevan kaupungin kadulle.
-Miestensä ympäröimänä Gahan veti Taran ja Lan-On käytävään, ja ripein
-askelin seurue ehätti ennättämään tunnelin toiseen päähän, ennen kuin
-heidän pakotiensä katkaistiin. Se heille onnistui, ja kun he astuivat
-kaupunkiin, oli aurinko laskeutunut ja tullut pimeä, jota hälvensi
-ainoastaan vanhentunut ja kehno valaistusjärjestelmä, joka loi vain
-kalpeata hohdetta pimentoisille kaduille.
-
-Nyt Heliumin Tara oivalsi, miksi mustien päällikkö oli pitkittänyt
-kaksintaisteluaan U-Dorin kanssa, ja käsitti, että Turan olisi voinut
-surmata vastustajansa melkeinpä millä hetkellä olisi tahtonut. Koko
-suunnitelma, jonka Gahan oli kuiskinut miehilleen ennen pelin alkua,
-oli ymmärretty hyvin. Heidän oli raivattava itselleen tie Vihollisten
-portille ja tarjottava siellä palvelustaan U-Thorille, Manatosin
-suurelle jedille. Se seikka, että useimmat heistä olivat gatholilaisia
-ja että Gahan osasi opastaa pelastajat U-Thorin puolison pojan A-Korin
-vankikoppiin, sai Gatholin jedin luottamaan siihen, ettei U-Thor
-kohtelisi heitä tylysti. Mutta joskin hän torjuisi heidät luotaan, oli
-heidän määrä lähteä yhdessä pyrkimään vapauteen, tarpeen tullen
-raivaamalla ase kädessä tiensä U-Thorin joukkojen lävitse Vihollisten
-portille. Heitä oli tosin vain kaksikymmentä miestä pientä armeijaa
-vastaan; mutta sellaista ainesta ovat Barsoomin soturit.
-
-He olivat edenneet melkoisen matkan miltei autiolla kadulla, ennen kuin
-alkoi kuulua takaa-ajon ääniä, ja sitten tuli äkkiä heidän kimppuunsa
-kaksitoista thoateilla ratsastavaa miestä -- ilmeisesti osasto jeddakin
-henkivartiostoa. Heti syntyi kadulla hornamainen melske, miekat
-kalahtelivat, soturit kiroilivat, thoatit kiljuivat. Ensimmäisessä
-yhteentörmäyksessä vuoti verta molemmin puolin. Kaksi Gahanin miestä
-sortui maahan, ja vihollisten puolella oli kolme ratsastajatonta
-thoatia ainakin osittaisena todistuksena heidän kärsimistään
-tappioista.
-
-Gahanilla oli vastassaan mies, joka nähtävästi oli valittu hätyyttämään
-yksistään häntä, sillä hän ratsasti suoraan Gahania kohti ja koetti
-iskeä hänet maahan välittämättä vähääkään monista muista, jotka
-sivaltelivat häntä hänen sivuuttaessaan heidät. Gatholilainen oli
-tottunut jalkaisin taistelemaan ratsastavaa soturia vastaan ja yritti
-päästä thoatin vasemmalle puolen hieman ratsastajan taakse, ainoaan
-asemaan, joka olisi hänelle edullisempi kuin vastustajalle tai
-oikeammin joka suuresti vähentäisi ratsumiehen etua. Manatorilainen
-puolestaan koetti tehdä hänen aikeensa tyhjäksi. Ja niinpä henkivartija
-käänteli ja pyöritteli virmaa, äkäistä ratsuaan, samalla kun Gahan
-hyppi sinne ja tänne pyrkiessään haluamaansa edulliseen kohtaan, mutta
-aina myöskin väijyen, milloin saisi tilaisuuden iskeä vastustajaansa.
-
-Heidän kilpaillessaan asemasta porhalsi heidän sivuitsensa vinhaa
-vauhtia ratsastaja. Hänen sivuuttaessaan selkäpuolelta Gahanin kuuli
-hätähuudon.
-
-"Turan, olen heidän vankinaan!" kuului Heliumin Taran ääni.
-
-Gahan vilkaisi hätäisesti olkansa ylitse ja näki neliä laskettavan
-ratsumiehen kiskovan Taraa thoatinsa sä'älle. Raivoisasti kuin paha
-henki Gatholin Gahan sitten karkasi ahdistajansa kimppuun, veti hänet
-ratsun selästä ja eroitti hänen päänsä olkapäiltä terävän miekkansa
-yhdellä ainoalla sivalluksella. Tuskin oli ruumis ehtinyt vaipua
-katukiveykselle, kun gatholilainen jo oli kaatuneen soturin ratsun
-selässä ja ohjasi sen ripeätä laukkaa katua myöten Taran ja hänen
-ryöstäjänsä pieneneviä hahmoja kohti Taistelun äänet häipyivät
-etäisyyteen, kun hän kiiti takaa-ajettaviensa jäljessä katua pitkin,
-joka vei O-Tarin palatsin ohitse Vihollisten portille.
-
-Gahanin ratsu, jolla oli kannettavanaan ainoastaan yksi ratsastaja,
-saavutti manatorilaisen thoatin, joten heidän lähestyessään palatsia
-Gahan oli vajaan sadan metrin päässä jäljessä, mutta tyrmistyksekseen
-hän sitten näki miehen kääntyvän isolle sisäänkäytävälle. Vahdit
-pysähdyttivät hänet vain hetkiseksi, ja sitten hän katosi sisälle.
-Gahan oli silloin melkein hänen kintereillään, mutta rosvo oli kaiketi
-varoittanut heitä, sillä he riensivät katkaisemaan gatholilaisen tien.
-Mutta ei! Mies ei ollut voinut tietää, että häntä ajettiin takaa, koska
-hän ei ollut nähnyt Gahanin nousevan ratsaille, eikä hän olisi
-saattanut uskoa takaa-ajon alkavan niin pian. Jos siis hän oli päässyt
-sisälle, pääsisi Gahankin, sillä olihan hänellä manatorilaisen
-hihnoitus. Gatholilainen ajatteli nopeasti ja pysäytettyään thoatinsa
-huusi vahdeille, kehoittaen heitä laskemaan hänet sisälle "O-Tarin
-nimessä." Miehet epäröivät hetkisen.
-
-"Pois tieltä!" karjaisi Gahan. "Täytyykö jeddakin lähetin neuvotella
-saadakseen viedä jeddakin lähettämän sanan?"
-
-"Kelle sinun on se vietävä?" kysyi vahtimiehistön padwar.
-
-"Ettekö nähnyt miestä, joka meni sisälle juuri äsken?" huusi Gahan.
-Odottamatta vastausta hän hoputti thoatinsa heidän ohitseen suoraan
-palatsiin, ja heidän pohtiessaan, mitä olisi paras tehdä, oli liian
-myöhäistä tehdä mitään -- mikä on varsin tavallista.
-
-Gahan ohjasi thoatiaan pitkin marmorikäytäviä ja pikemminkin siitä
-syystä, että hän oli ennen kulkenut sitä tietä, kuin sen tähden, että
-olisi tiennyt, minne Tara oli viety, hän ratsasti niitä käytäviä myöten
-ja niiden huoneiden lävitse, joiden kautta päästiin O-Tarin
-valtaistuinhuoneeseen. Toisessa kerroksessa hän kohtasi orjan.
-
-"Minne päin meni se mies, jolla oli nainen edessään?" hän tiedusti
-
-Orja osoitti läheistä, kolmanteen kerrokseen vievää käytävää, ja Gahan
-syöksyi nopeata kyytiä sinne. Samalla hetkellä lähestyi palatsia
-ratsumies, joka ajoi hurjaa vauhtia ja seisautti ratsunsa portille.
-
-"Oletteko nähnyt soturia ajamassa takaa toista, jolla oli nainen
-thoatinsa selässä?" hän huusi vahdeille.
-
-"Hän meni sisälle juuri äsken", vastasi padwar, "väittäen olevansa
-O-Tarin lähetti."
-
-"Hän valehteli", kiljui tulokas. "Hän oli Turan, orja, joka kaksi
-päivää sitten ryösti naisen valtaistuinsalista. Hälyttäkää palatsi!
-Hänet on vangittava ja elävänä, jos suinkin mahdollista. Se on O-Tarin
-käsky."
-
-Heti lähetettiin sotureja etsimään gatholilaista ja kehoittamaan
-palatsin asukkaita samaan puuhaan. Kisojen tähden oli laajaan
-rakennukseen jäänyt verrattain vähän väkeä, mutta kaikki, jotka
-tavattiin, pantiin heti etsimään, joten pian oli ainakin viisikymmentä
-soturia tarkastamassa O-Tarin palatsin lukemattomia käytäviä ja
-kammioita.
-
-Kun Gahanin thoat kiidätti hänet kolmanteen kerrokseen, näki hän
-vilahdukselta toisen thoatin lautaset, jotka katosivat kaukana edessä
-päin olevan mutkan taakse. Hän hoputti omaa ratsuaan ja riensi nopeasti
-perässä, mutta pyörrettyään käänteen ympäri hän näki edessään vain
-tyhjän käytävän. Hän ratsasti sitä myöten; sen toisessa päässä oli
-neljänteen kerrokseen vievä nousukäytävä, jota hän noudatti ylöspäin.
-Täällä hän huomasi saavuttaneensa ajettavansa, joka juuri poikkesi
-vajaan viidenkymmenen metrin päässä olevasta ovesta. Kun Gahan saapui
-aukolle, oli soturi laskeutunut ratsailta ja raahasi parhaillaan Taraa
-huoneen toisessa päässä olevalle pienelle ovelle. Samassa Gahanin takaa
-kuuluva varuksien kalina sai hänet vilkaisemaan taakseen; käytävässä,
-jota myöten hän oli juuri tullut, lähestyi kolme soturia juoksujalkaa.
-Hypähdettyään thoatinsa selästä Gahan syöksähti huoneeseen, jossa Tara
-rimpuili päästäkseen irti vangitsijansa otteesta, paiskasi oven kiinni
-jälkeensä, sysäsi vankan salvan paikoilleen, tempasi miekkansa ja
-juoksi lattian poikki ryhtyäkseen taisteluun manatorilaisen kanssa.
-Näin uhattuna käski mies huutaen Gahania pysähtymään, samalla työntäen
-Taran käsivarren matkan päähän itsestään ja tähdäten lyhyen miekkansa
-kärjen tytön sydämeen.
-
-"Seis!" hän huusi. "Muutoin kuolee tämä nainen, sillä niin käski O-Tar
-tehdä pikemmin kuin luovuttaa hänet uudelleen sinun käsiisi."
-
-Gahan seisahtui. Vain muutamia askelia oli erottamassa hänet Tarasta ja
-tytön vangitsijasta, eikä hän kuitenkaan kyennyt auttamaan. Hitaasti
-soturi peräytyi takanaan olevaa ovea kohti, kiskoen Taraa jäljessään.
-Tyttö ponnisteli rajusti, mutta soturi oli väkevä mies, ja kun hän oli
-tarttunut selkäpuolelta Taran hihnoitukseen, voi hän pitää Taraa
-avuttomassa asennossa.
-
-"Pelasta minut, Turan!" huusi Tara. "Älä salli minua raahattavan
-kohtaloon, joka on kuolemaa pahempi! Parempi on minun kuolla nyt
-nähdessäni uljaan ystävän kuin myöhemmin taistellessani yksin
-vihollisten keskellä kunniani puolesta."
-
-Gahan astui askeleen lähemmäksi. Soturi teki uhkaavan liikkeen
-miekallaan, painaen sen kärjen likelle prinsessan pehmeätä, sileätä
-ihoa, ja Gahan seisahtui.
-
-"En voi, Heliumin Tara", hän tuskaili. "Älä ajattele minusta pahaa
-äläkä pidä minua heikkona! En voi nähdä sinun kuolevan. Rakastan sinua
-liian suuresti, Heliumin tytär."
-
-Manatorilainen soturi peräytyi yhtenään pilkkahymy huulillaan. Hän oli
-jo melkein ovella, kun Gahan näki toisen soturin siinä huoneessa, johon
-Taraa raahattiin; mies liikkui hiljaa, melkein hiipien marmorilattialla
-lähestyessään takaapäin Taran vangitsijaa. Oikeassa kädessä hänellä oli
-pitkä miekka.
-
-"Kaksi yhtä vastaan", mietti Gahan, ja hänen huulilleen levisi tuikea
-hymy, sillä hän ei lainkaan epäillyt, että kun Tara olisi saatu varmaan
-talteen viereiseen huoneeseen, kävisivät molemmat miehet yhdessä hänen
-kimppuunsa. Jollei hän kyennyt pelastamaan tyttöä, sai hän ainakin
-kuolla hänen puolestaan.
-
-Mutta äkkiä sitten Gahanin valtasi hämmästys, ja hänen katseensa
-kiintyi soturiin, joka hiipi Taraa pitelevän ja häntä ovelle kiskovan,
-virnistelevän vintiön takana. Hän näki tulokkaan lähestyvän melkein
-käsivarren matkan päähän toisesta. Sitten mies pysähtyi, ja hänen
-kasvoillaan väikkyi kiukkuisen vihan ilme. Pitkä miekka heilahti
-laajassa kaaressa, saaden nopeudestaan ja painostaan hirvittävän
-voiman, jota vielä lisäsi sitä ohjaavan teräksisen käsivarren
-jäntevyys. Se osui manatorilaisen sulitettuun kalloon, halkaisten hänen
-ivanauruun vääntyneet kasvonsa kahtia, ja upposi hänen rintalastaansa
-saakka.
-
-Kun kuolleen käsi heltisi Taran hihnoituksesta, ponnahti tyttö
-eteenpäin, syöksyen taakseen vilkaisematta Gahanin luokse.
-Gatholilainen kietoi vasemman kätensä hänen ympärilleen, eikä hän
-vetäytynyt pois, kun Gahan miekka valmiina odotti kohtalon seuraavaa
-määräystä. Heidän edessään pyyhki Taran vapauttaja verta miekastaan
-uhrinsa tukkaan. Hän oli ilmeisesti manatorilainen; hänen yllään oli
-jeddakin henkivartioston asu, joten hänen tekonsa tuntui Gahanista ja
-Tarasta selittämättömältä. Pian hän pisti miekkansa tuppeen ja lähestyi
-heitä.
-
-"Jos mies haluaa piiloutua salanimen taakse", hän sanoi, katsoen
-suoraan Gahania silmiin, "ja joku ystävä saa selvän tästä petoksesta,
-ei hän olisikaan ystävä, jos hän paljastaisi toisen salaisuuden."
-
-Hän pysähtyi, ikäänkuin odottaen vastausta. "Vilpitön mielesi on
-käsittänyt ja huulesi ovat lausuneet ehdottoman totuuden", vastasi
-Gahan, ihmetellen, saattoiko viittaus millään tavoin olla
-paikkansapitävä -- oliko tämä manatorilainen voinut arvata, kuka hän
-oli.
-
-"Olemme siis yhtä mieltä", jatkoi manatorilainen, "ja voinen ilmaista
-sinulle, että vaikka minut täällä tunnetaan A-Sorina, on oikea nimeni
-Tasor." Hän jäi silmäilemään Gahanin kasvoja tarkkaavasti nähdäkseen
-joitakin merkkejä tämän ilmoituksen vaikutuksesta ja huomasi
-palkkiokseen nopean, vaikka varovan, tuntemista osoittavan ilmeen.
-
-Tasor! Gahanin nuoruudenystävä! Sen suuren gatholilaisen ylimyksen
-poika, joka oli niin mainehikkaasti, vaikka turhaan uhrannut henkensä,
-koettaessaan suojata Gahanin isää salamurhaajien tikareilta. Tasor oli
-padwarina Manatorin jeddakin O-Tarin henkivartiostossa! Se oli
-käsittämätöntä -- mutta hän se sittenkin oli; siitä ei voinut olla
-epäilystäkään.
-
-"Tasor", kertasi Gahan ääneen. "Mutta sehän ei ole manatorilainen
-nimi." Lause oli puolittain kysyvä, sillä Gahanin uteliaisuus oli
-herännyt. Häntä halutti tietää, miten hänen ystävästään ja uskollisesta
-alamaisestaan oli tullut manatorilainen. Oli kulunut monta vuotta
-siitä, kun Tasor oli kadonnut yhtä salaperäisesti kuin prinsessa Haja
-ja niin moni muu Gahanin alamainen. Gatholin jed oli jo ammoin
-olettanut hänen kuolleen.
-
-"Ei", myönsi Tasor, "eikä se olekaan manatorilainen nimi. Tulkaa! Sillä
-aikaa kun etsin teille piilopaikan jossakin unohdetussa kammiossa
-palatsin asumattomissa osissa, kerron sinulle matkalla lyhyesti, miten
-gatholilaisesta Tasorista on tullut manatorilainen A-Sor.
-
-"-- Sattui niin, että kun ratsastin seurassani alun toistakymmentä
-soturiani Gatholin läntisillä rajamailla etsimässä laumoistani
-harhautuneita zitidareja, karkasi kimppuumme suuri joukko
-manatorilaisia, jotka ympäröivät meidät. He nujersivat meidät, mutta
-vasta sitten, kun puolet meistä olivat kaatuneet ja toiset avuttomina,
-haavoittuneina. Ja niin minut vietiin vankina Manatajiin, syrjäiseen
-manatorilaiseen kaupunkiin, ja myytiin siellä orjaksi. Minut osti
-nainen -- manatajilainen prinsessa, jonka varallisuudella ja asemalla
-ei ollut vertaistaan hänen syntymäkaupungissaan. Hän rakastui minuun,
-ja kun hänen miehensä sai selville hänen tunteensa, pyysi hän minua
-surmaamaan miehen, ja kun minä kieltäydyin, palkkasi hän toisen
-tekemään sen. Sitten hän meni kanssani avioliittoon, mutta kukaan
-manatajilainen ei tahtonut olla missään tekemisissä hänen kanssaan,
-sillä epäiltiin häntä tietoisesti syylliseksi puolisonsa murhaan. Ja
-niinpä me lähdimme Manajista Manatoriin saattueenamme pitkä karavaani,
-joka kuljetti koko hänen maallisen omaisuutensa, jalokivensä ja kalliit
-metallinsa, ja matkalla hän levitti huhun, että hän ja minä olimme
-kuolleet. Sitten me sensijaan saavuimmekin Manatoriin. Hän otti uuden
-nimen ja minä nimen A-Sor,. jottei jäljillemme päästäisi nimiemme
-nojalla. Runsailla varoillaan hän osti minulle paikan jeddakin
-henkivartiostossa, eikä kukaan tiedä, etten ole manatorilainen, sillä
-hän on kuollut. Hän oli kaunis, mutta samalla hän oli paholainen."
-
-"Entä etkö ole koskaan yrittänyt palata syntymäkaupunkiisi?" tiedusti
-Gahan.
-
-"Sydämeni ei ole milloinkaan lakannut sitä toivomasta eivätkä aivoni
-sitä suunnittelemasta", vastasi Tasor. "Uneksin siitä päivin ja öin,
-mutta aina on minun ollut pakko palata samaan johtopäätökseen -- että
-minulla on vain yksi pelastumismahdollisuus. Minun on odotettava,
-kunnes kohtalo suo minun päästä Gatholiin lähtevän ryöstöseurueen
-mukaan, Kun sitten olen oman maani rajojen sisäpuolella, eivät
-manatorilaiset enää minua näe."
-
-"Kenties on toivomasi tilaisuus jo kätesi ulottuvilla", virkkoi Gahan.
-"Eikö uskollisuutesi omaa jediäsi kohtaan ole heikentynyt, kun olet
-niin monta vuotta ollut manatorilaisten seurassa?" Kysymys oli
-puolittainen taisteluhaaste.
-
-"Jos jedini olisi nyt edessäni", huudahti Tasor, "ja voisin vannoa
-valani loukkaamatta hänen luottamustaan, heittäisin miekkani hänen
-jalkainsa juureen ja rukoilisin suurta etuoikeutta kuolla hänen
-puolestaan, kuten isäni kuoli hänen isänsä puolesta."
-
-Ei voinut olla epäilystäkään hänen vilpittömyydestään, sen enempää kuin
-siitäkään, että hän tiesi, kuka Gahan oli. Gatholin jed hymyili. "Ja
-jos jedisi olisi täällä, niin hän epäilemättä käskisi sinun omistaa
-lahjasi ja kuntosi Heliumin prinsessan Taran pelastamiseksi", hän sanoi
-merkitsevästi. "Jos hän tietäisi kaikki, mitä minä olen saanut tietooni
-ollessani täällä vangittuna, sanoisi hän sinulle: 'Mene, Tasor, siihen
-vankiholviin, missä A-Kor, Gatholin Hajan poika, on kahlehdittuna,
-päästä hänet vapaaksi, nostata hänen kanssaan gatholilaiset orjat,
-marssi Vihollisten portille ja tarjoa palvelustasi Manatosin
-U-Thorille, joka on naimisissa Gatholin Hajan kanssa, ja pyydä häntä
-puolestaan hyökkäämään O-Tarin palatsiin ja pelastamaan Heliumin Tara
-ja sen suoritettuaan vapauttamaan gatholilaiset orjat sekä antamaan
-heille aseita ja muita tarpeita, jotta he voisivat palata omaan
-maahansa.' Sitä, Gatholin Tasor, vaatisi sinulta jedisi Gahan."
-
-"Ja sen suorittaakseni, orja Turan, ponnistan kaikki voimani,
-senjälkeen kun olen löytänyt varman turvapaikan Heliumin Taralle ja
-hänen panthanilleen", vakuutti Tasor.
-
-Gahanin katseesta Tasor luki jedinsä kiitollisuuden, ja se lujitti
-hänen ritarillisen päätöksensä tehdä sen, mitä häneltä pyydettiin, tahi
-kuolla, sillä hän katsoi saaneensa rakkaalta hallitsijaltaan tehtävän,
-joka pani hänen hartioilleen vastuunalaisuuden sekä Gahanin ja
-Taran hengestä että myöskin Gatholin menestyksestä, ehkä koko
-tulevaisuudesta. Siksi hän joudutti heitä eteenpäin vanhan palatsin
-ummehtuneissa käytävissä, joissa miespolvien aikana laskeutunut pöly
-oli häiritsemättömänä marmorilevyillä. Vähän väliä hän tunnusteli ovia,
-kunnes tapasi lukitsemattoman. Avattuaan sen hän opasti heidät
-huoneeseen, jonka lattia oli paksun tomukerroksen peitossa. Seiniä
-koristivat lahonneet silkki- ja turkisvaipat, muinaisaikaiset aseet ja
-isot maalaukset, joiden väreille aika oli antanut ihastuttavan pehmeän
-vivahduksen.
-
-"Tämä paikka lienee yhtä hyvä kuin joku muukin", hän huomautti. "Täällä
-ei käy ketään. En ole ollut täällä kertaakaan ennen, joten en tiedä
-läheisistä huoneista sen enempää kuin tekään. Mutta tänne ainakin osaan
-uudelleen tuodakseni teille ruokaa ja juomaa. O-Mai Julma asui palatsin
-tässä osassa, ollessaan valtaistuimella viisituhatta vuotta ennen
-O-Taria. Yhdessä näistä huoneista hänet tavattiin kuolleena, ja hänen
-kasvonsa olivat vääntyneet niin kammottavan pelokkaaseen ilmeeseen,
-että ne, jotka hänet näkivät, tulivat mielipuoliksi. Hänen ruumiissaan
-ei kuitenkaan ollut mitään väkivallan merkkejä. Siitä lähtien on O-Main
-huoneistoa kammottu, sillä tarujen mukaan ajavat korphal-aaveet näissä
-huoneissa öisin takaa kelvottoman jeddakin henkeä, kirkuen ja ulvoen
-rientäessään. Mutta", hän lisäsi rauhoittaakseen niin hyvin itseään
-kuin kumppaneitaankin, "sellaista eivät Gatholin ja Heliumin
-sivistyskansat tunne."
-
-Gahan naurahti. "Jos kaikki ne, jotka häntä katsoivat, tulivat
-hulluiksi, niin ketä sitten olisi jäänyt suorittamaan juhlallisia
-kuolintoimituksia ja valmistamaan jeddakin ruumista niitä varten?"
-
-"Ei ketään", vastasi Tasor. "Hänet jätettiin siihen paikkaan, mistä
-hänet tavattiin, ja vielä tänäkin päivänä hänen lahoavat luunsa viruvat
-jossakin tämän kaihdetun huoneiston kammiossa."
-
-Sitten Tasor poistui heidän luotaan vakuutettuaan koettavansa
-ensimmäisessä tarjoutuvassa tilaisuudessa puhutella A-Koria ja tuovansa
-ylihuomenna heille ruokaa ja juomaa.
-
-[Ne jotka ovat lukeneet John Carterin kuvauksen vihreistä marsilaisista
-kirjassa "Marsin prinsessa", muistanevat että tämä kummallinen kansa
-saattoi melkoisen pitkiä aikoja tulla toimeen ilman ruokaa ja vettä, ja
-vähemmässä määrin on asianlaita sama kaikkiin marsilaisiin nähden.]
-
-Tasorin lähdettyä Tara kääntyi Gahanin puoleen, lähestyi häntä ja laski
-kätensä hänen käsivarrelleen, sanoen: "Tapaukset ovat kehittyneet niin
-nopeasti sen jälkeen, kun tunsin sinut valepuvustasi huolimatta, ettei
-minulla ole ollut tilaisuutta vakuuttaa sinulle kiitollisuuttani eikä
-sitä, kuinka suuressa arvossa pidän sinun uljuuttasi. Salli minun nyt
-tunnustaa kiitollisuudenvelkani, ja jolleivät sellaisen ihmisen
-lupaukset, jonka henki ja vapaus ovat vakavasti uhatut, ole
-turhanpäiväisiä, niin usko vakuutustani, että saat suuren palkkion
-isältäni Heliumissa."
-
-"En kaipaa mitään muuta palkkiota", vastasi mies, "kuin sen tiedon,
-että rakastamani nainen on onnellinen."
-
-Hetkisen ajan Heliumin Taran silmät säkenöivät, ja hän oikaisihe
-täyteen mittaansa, mutta sitten hänen katseensa pehmeni, hänen ryhtinsä
-herposi, ja hän pudisti päätään.
-
-"Sydämeni ei salli minun nuhdella sinua, Turan", hän virkkoi, "olkoonpa
-virheesi kuinkakin suuri, sillä olet ollut Heliumin Taran kunniallinen,
-vilpitön ja uskollinen ystävä. Mutta sinä et saa lausua sellaista, mitä
-korvani eivät saa kuulla."
-
-"Tarkoitatko", kysyi Gahan, "etteivät prinsessan korvat saa kuulla
-rakkauden sanoja panthanilta?"
-
-"Asia ei ole niin, Turan", vastasi tyttö, "vaan pikemminkin niin, etten
-saa kuunnella rakkauden sanoja keltään muulta kuin siltä mieheltä,
-jonka kanssa olen kihloissa -- kansalaiseltani Djor Kantosilta."
-
-"Tarkoitatko, Heliumin Tara", huudahti mies, "että muutoin sinä --"
-
-"Seis!" käski Tara. "Sinulla ei ole oikeutta olettaa mitään, mitä
-huuleni eivät tuo esiin."
-
-"Silmät puhuvat usein selvempää kieltä kuin huulet. Tara", vastasi
-Gahan, "ja sinun silmistäsi olen lukenut sellaista, mikä ei ole vihaa
-eikä halveksumista Turania, panthania, kohtaan, ja sydämeni sanoo
-minulle, että huulesi lausuivat väärän todistuksen huutaessaan minulle:
-'Minä vihaan sinua.'"
-
-"En vihaa sinua, Turan, mutta silti en saa rakastaa sinua", sanoi tyttö
-koruttomasti.
-
-"Kun mursin itselleni tien I-Gosin kammiosta, olin todella
-uskomaisillani, että vihaat minua", sanoi Gatholin jed, "sillä vain
-viha -- niin minusta tuntui -- voi selittää sen, että olit poistunut
-koettamatta vapauttaa minua. Mutta pian sekä sydämeni että järkeni
-vakuuttivat minulle, ettei Heliumin Tara voi hylätä pulaan joutunutta
-kumppania, ja vaikka en vielä tunnekaan olosuhteita, olen varma siitä,
-että sinun oli mahdoton auttaa minua."
-
-"Niin oli todellakin", virkkoi tyttö. "Tuskin oli I-Gos kaatunut
-tikarini iskusta, kun kuulin, että sotureita lähestyi. Juoksin silloin
-piiloon, kunnes he olisivat menneet ohitse, ajatellen sitten palata ja
-vapauttaa sinua. Mutta koettaessani välttää kuulemaani seuruetta
-juoksin suoraan toisen joukkueen syliin. Minulta kyseltiin, missä sinä
-olit, ja minä vastasin, että sinä olit mennyt edellä ja minä tulin
-perässäsi, johdattaen siten heidät kauemmaksi sinusta."
-
-"Tiesin sen", oli Gahanin lyhyt huomautus, mutta hänen sydämensä
-sykähteli riemusta, kuten sellaisen rakastajan, joka on kuullut
-jumaloimansa naisen suusta kiintymyksen ja uskollisuuden vakuutuksia,
-niin vähän kuin niistä huokuneekin hellempiä tunteita. Vaikkapa miehen
-sydämen valtiatar häntä polkisikin, on se parempi kuin se, ettei hän
-välittäisi miehestä mitään.
-
-Sillä aikaa kuin he kahden keskustelivat huonosti valaistussa
-huoneessa, jonka lamppuja verhosi vuosisatoina kasautunut pöly,
-harhaili läheisissä, synkissä käytävissä kumarainen, kuihtunut olento,
-tähystäen heikkoine, tihruisine silmineen jalanjälkiä tomuisella
-lattialla.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Vainajan varjo
-
-
-Yö ei ollut vielä pitkälle kulunut, kun sen salin ovelle, jossa
-Manatorin O-Tar istui päällikköineen juhla-aterialla, ilmestyi mies,
-joka pyyhälsi vahtien ohitse ja astui avaraan saliin häikäilemättömästi
-kuten ainakin suosikki, jollainen hän todella oli. Kun hän lähestyi
-pitkän pöydän yläpäätä, huomasi O-Tar hänet.
-
-"Kas vain, harmaapää!" hän huudahti "Mikä on nyt taaskin houkutellut
-sinua armaista, löyhkäävistä onkaloistasi? Luulimme, että sinä nähtyäsi
-niin paljon eläviä ihmisiä kisoissa, palaisin ruumiittesi luokse, minkä
-käpälistäsi pääsisit."
-
-Naurunhihityksellään I-Gos antoi tunnustuksensa jeddakin pilalle.
-"Niinpä niin, O-Tar", kirskui ukko, "I-Gos ei lähde liikkeelle huvin
-vuoksi. Mutta kun I-Gosin vainajia häikäilemättömästi häväistään, on
-kostoa saatava!"
-
-"Tarkoitatko orja Turanin tekoa?" tiedusti O-Tar.
-
-"Kyllä; Turanin ja orjatar Taran, joka sujautti ihooni tikarin
-murha-aikeissa. Vain tuuman murto-osa, O-Tar, ja I-Gosin vanha,
-ryppyinen verho olisi parhaillaan jonkun aloittelevan parkitsijan
-käsissä, niin juuri!"
-
-"Mutta he pujahtivat taaskin karkuun", huusi O-Tar. "Itse suuren
-jeddakin palatsissa he ovat kahdesti päässeet noiden jeddakin
-henkivartijoiksi nimittämieni typerien tolvanoiden käsistä." O-Tar oli
-noussut pystyyn ja antoi kiukkuisesti pontta sanoilleen
-kolhauttelemalla kultaista pikariaan rajusti pöytään.
-
-"Niin, O-Tar, he peijaavat henkivartijoitasi, mutta eivät vanhaa,
-viisasta kalotia, I-Gosia."
-
-"Mitä tarkoitat? Puhu!" komensi O-Tar.
-
-"Tiedän, missä he piileksivät", vastasi vanha balsamoija.
-"Käyttämättömien käytävien pölyyn jääneet jäljet kavalsivat heidät."
-
-"Seurasitko heitä? Näitkö heidät?" kysyi jeddak.
-
-"Seurasin heitä ja kuulin heidän puhuvan suljetun oven takana, mutta en
-nähnyt heitä."
-
-"Missä se ovi on?" kiljaisi O-Tar. "Lähetämme heti miehiä noutamaan
-heidät." Hän katsahti ympäri pöydän ikäänkuin päättääkseen, kenelle
-uskoisi tämän tehtävän. Toistakymmentä päällikkösoturia nousi pystyyn,
-vieden kätensä miekankahvaan.
-
-"Vainusin heitä O-Mai Julman huoneistoon", sanoi I-Gos. "Löydätte
-heidät sieltä, missä ulvovat korphalit ahdistavat O-Main kirkuvaa
-aavetta; niin!" Ja hän käänsi katseensa O-Tarista seisomaan nousseihin
-sotureihin, jotka kuitenkin nyt kaikki yksimielisesti ehättivät
-hätäisesti istuutumaan jälleen.
-
-I-Gosin pilkallinen hihitys katkaisi huoneessa syntyneen hiljaisuuden.
-Soturit katselivat häpeissään kultalautasillaan olevaa ruokaa. O-Tar
-näpsäytti sormiaan kärsimättömästi.
-
-"Ovatko Manatorin päälliköt pelkkiä pelkureita?" hän kivahti.
-"Toistamiseen ovat nämä julkeat orjat loukanneet jeddakinne
-majesteettia. Täytyykö minun komentaa joku noutamaan heidät?"
-
-Hitaasti nousi eräs päällikkö, ja kaksi muuta noudatti hänen
-esimerkkiään, vaikka huonosti salaten vastahakoisuuttaan. "Kaikki siis
-eivät ole raukkoja", huomautti O-Tar. "Tehtävä on epämiellyttävä.
-Senvuoksi on teidän mentävä kolmisin ja ottakaa mukaanne niin monta
-sotilasta kuin haluatte!"
-
-"Mutta älkää kysykö vapaaehtoisia!" pisti I-Gos väliin. "Muutoin saatte
-mennä yksin."
-
-Päällikkökolmikko kääntyi ja poistui juhlimissalista, astellen
-verkkaisesti kuten tuomitut kohtaloaan kohti.
-
-Gahan ja Tara jäivät siihen huoneeseen, johon Tasor oli heidät
-opastanut, ja mies pyyhki pölyn pehmeältä ja viihtyisältä penkiltä,
-jolla he voivat levätä verrattain mukavasti. Hän oli huomannut,
-että ikivanhat silkki- ja turkisvaipat olivat pilaantuneet
-käyttökelvottomiksi ja murenivat tomuksi kosketuksesta, joten mukavan
-vuoteen laittaminen tytölle oli mahdotonta. Niinpä he istuivat yhdessä,
-puhellen hiljaa jo kokemistaan seikkailuista ja arvaillen vastaisia
-tapahtumia, suunnitellen pakokeinoja ja toivoen, ettei Tasor olisi
-poissa kauan. He pakinoivat monista asioista -- Hastorista, Heliumista
-ja Ptarthista, ja vihdoin keskustelu toi Taran mieleen Gatholin.
-
-"Oletko palvellut siellä?" kysyi tyttö.
-
-"Kyllä", vastasi Turan.
-
-"Kohtasin Gahanin, Gatholin jedin, isäni palatsissa", sanoi Tara,
-"päivää ennen kuin myrsky sieppasi minut Heliumista. Hän oli
-pöyhkeilevä mies, yllään suurenmoinen, platinasta ja timanteista
-säihkyvä hihnoitus. En eläissäni ole nähnyt niin loistavaa asua kuin
-hänen, ja tietänet silti, että Heliumin hovissa liikkuvat koko
-Barsoomin uhkeimmat ylimykset. Mutta mielessäni en osannut kuvitella
-niin koreata olentoa vetämässä esiin jalokivin koristettua miekkaansa
-käydäkseen taistelemaan hengestään. Minua peloittaa, että Gatholin jed
-tosin on komea miehen kuva, mutta ei juuri sen enempää."
-
-Hämärän tähden Tara ei nähnyt kumppaninsa puolittain toisaalle
-käännettyjen kasvojen hapanta ilmettä.
-
-"Et siis silloin paljoa pitänyt Gatholin jedistä?" tiedusti Turan.
-
-"En silloin enkä nyt", vastasi tyttö naurahtaen. "Kuinka hänen
-turhamaisuuttaan pistelisikään, jos hän tietäisi, että köyhä panthan on
-voittanut ylemmän paikan Heliumin Taran silmissä!" Ja hän laski kätensä
-hellästi miehen polvelle.
-
-Turan tarttui hänen sormiinsa ja vei ne huulilleen. "Oi, Heliumin
-Tara", hän huudahti, "pidätkö minua kivisenä miehenä?" Hän kiersi
-käsivartensa tytön hartioiden ympärille ja veti vastustelematonta
-vartaloa puoleensa.
-
-"Antakoon ensimmäinen esi-isäni anteeksi heikkouteni!" huoahti Tara
-kietoessaan kätensä Turanin kaulaan ja ojentaessaan vavahtelevat
-huulensa hänen suulleen. Kauan olivat heidän huulensa vastakkain
-rakkauden ensimmäisessä suudelmassa, mutta sitten Tara työnsi Turanin
-hellästi luotaan. "Minä rakastan sinua, Turan", hän melkein nyyhkytti.
-"Rakastan sinua niin! Se on ainoa heikko puolustukseni sille, että olen
-tehnyt tämän vääryyden Djor Kantosille, jota, sen tunnen nyt, en ole
-koskaan rakastanut, joka ei tiedä, mitä rakkaus merkitsee. Ja jos
-rakastat minua, kuten väität, Turan, täytyy rakkautesi turvata minua
-suuremmalta häpeältä, sillä minä olen kuin vahaa käsissäsi."
-
-Uudelleen Turan puristi häntä rintaansa vasten, mutta päästi sitten
-äkkiä hänet irti, nousi ja alkoi kiivaasti kävellä edestakaisin
-lattialla, ikäänkuin koettaen rajuilla ruumiinliikkeillä hillitä
-jotakin pahaa henkeä, joka oli saanut hänet valtaansa. Hänen
-aivoissaan, sydämessään ja sielussaan kaikuivat riemuisen hymnin tavoin
-nuo sanat, jotka olivat kokonaan muuttaneet Gatholin Gahanin maailman:
-"Minä rakastan sinua, Turan. Rakastan sinua niin!" Ja se oli tullut
-niin äkkiä. Hän oli luullut tytön tuntevan häntä kohtaan ainoastaan
-kiitollisuutta hänen alttiin uskollisuutensa tähden, mutta äkkiä sitten
-sortuivat kaikki Taran muurit, hän ei enää ollut prinsessa, vaan
-sensijaan -- Hänen mietteensä keskeytyivät, kun suljetun oven
-ulkopuolelta kuului melua. Hänen zitidarinnahkaisista anturoistaan ei
-ollut lähtenyt ääntäkään hänen astellessaan marmorilattialla, ja kun
-hän vinhasti liikkuessaan osui huoneen ovelle, kantautui hänen
-korviinsa etäältä pitkästä käytävästä heikkoa metallin kalahtelua, joka
-oli pettämätön merkki aseellisten miesten lähestymisestä.
-
-Hetkisen Gahan kuunteli jännittyneenä, painautuen kiinni oveen, kunnes
-ei ollut epäilystäkään siitä, että tulossa oli joukko sotureita.
-Tasorin puheiden nojalla hän totuudenmukaisesti arvasi, että palatsin
-tähän osaan saavuttiin vain yhdessä ainoassa tarkoituksessa -- etsimään
-Taraa ja häntä, ja hänen tuli senvuoksi heti koettaa keksiä keinoja
-tulijoiden välttämiseksi. Siinä huoneessa, jossa he olivat, oli
-muitakin ovia kuin se, josta he olivat tulleet, ja jostakin niistä
-hänen täytyi pyrkiä varmempaan piilopaikkaan. Hän meni Taran luokse ja
-ilmoitti hänelle arvelunsa, vieden hänet sitten ovelle, joka oli
-lukitsematon. Sen takana oli himmeästi valaistu huone, jonka
-kynnykselle he pysähtyivät tyrmistyneinä, vetäytyen sukkelasti takaisin
-samaan huoneeseen, josta olivat juuri tulleet, sillä heti ensi
-silmäyksellä he olivat nähneet neljä jetanpöydän ääressä istuvaa
-soturia.
-
-Heidän näyttäytymistään ei oltu huomattu, minkä Gahan arveli johtuneen
-siitä, että molemmat pelaajat ja heidän ystävänsä olivat syventyneet
-peliin. Suljettuaan oven hiljaa pakolaiset siirtyivät viereiselle
-ovelle, mutta se oli lukittu. Enää oli vain yksi ovi, jota he eivät
-olleet tunnustelleet, ja sitä he lähestyivät nopeasti varmoina siitä,
-että etsimisseurueen täytyi olla likellä huonetta. Harmikseen he
-havaitsivat tämän pakotien teljetyksi.
-
-Nytpä he olivat todella surkeassa pulassa, sillä jos etsijät
-tietäisivät tulla tähän huoneeseen, olisivat he hukassa. Talutettuaan
-Taran taaskin sille ovelle, jonka takana jetanin pelaajat olivat, Gahan
-veti miekkansa esille ja jäi kuunteleman. Käytävästä he eroittivat
-selvästi joukkueen melua -- tulijat olivat hyvin lähellä, ja heitä oli
-epäilemättä paljon. Oven takana oli vain neljä soturia, joiden
-yllättäminen kävisi helposti. Ei siis ollut valinnan varaa, ja niinpä
-Gahan avasi varovasti oven uudelleen, astui viereiseen huoneeseen
-käsikkäin Taran kanssa ja sulki oven jälkeensä. Jetanpöydän ääressä
-istuvat neljä miestä eivät ilmeisesti kuulleet mitään. Toinen
-pelaajista oli joko juuri tehnyt tai oli tekemäisillään siirron, sillä
-hänen sormensa puristivat nappulaa, joka oli vielä laudalla. Muut kolme
-tarkkasivat hänen siirtoaan. Hetkisen Gahan katseli noita miehiä, jotka
-pelasivat jetania tässä hämärässä, unohdetussa ja kammotussa huoneessa,
-ja sitten levisi verkkaisesti hänen kasvoilleen ymmärtämyksen hymy.
-
-"Tule!" hän kehoitti Taraa. "Meidän ei tarvitse ollenkaan pelätä näitä.
-He ovat istuneet tuolla tavoin enemmän kuin viisi tuhatta vuotta jonkun
-muinaisen balsamoijan taidon muistomerkkinä."
-
-Likemmäksi mentyään he huomasivat, että nuo elävännäköiset olennot
-olivat pölykerroksen peitossa, mutta muutoin oli iho yhtä hyvin
-säilynyt kuin I-Gosin uusimmilla ryhmillä. Sitten he kuulivat sen oven
-avautuvan, josta he olivat lähteneet, ja tiesivät etsijöiden olevan
-kintereillään. Huoneen toisessa päässä oli aukko nähtävästi käytävään;
-sitä tarkastaessaan he huomasivat sen lyhyeksi väliholviksi, joka
-päättyi toiseen huoneeseen. Sen keskellä oli komea makuulava. Tämän
-kuten edellistenkin huoneiden valaistus oli kehno, sillä aika oli
-himmentänyt lamppujen valovoimaa, ja lamput olivat tomun verhoamat.
-Yhdellä vilkaisulla he näkivät, että seinillä oli paksut verhot ja että
-huoneessa makuulavan lisäksi oli aika paljon jykevää kalustoa.
-Tarkemmin silmäillessään sisustusta he eroittivat miehen ruumiin, joka
-virui osittain lattialla, osittain lavalla. Muita ovia kuin se, josta
-he olivat tulleet, ei näkynyt, mutta he tiesivät, että verhojen takana
-saattoi olla niitä useampiakin.
-
-Gahanin uteliaisuutta kiihoittivat tarut, joihin palatsin tämä osa oli
-kiedottu, ja hän meni makuulavan luokse tarkastamaan ruumista, joka
-nähtävästi oli pudonnut siltä. Se oli kuivunut ja rypistynyt miehen
-ruumis ja virui selällään lattialla kädet levällään ja sormet jäykästi
-harallaan. Toinen jalka oli osittain taipunut vartalon alle, kun taas
-toinen oli vieläkin sotkeutuneena vuoteen silkki- ja turkisvaippoihin.
-Viisituhatta vuotta olivat kuihtuneet kasvot ja tyhjät silmäkuopat
-säilyttäneet niin kamalan pelokkaan ilmeen, että Gahan arvasi
-katselevansa O-Mai Julman ruumista.
-
-Äkkiä hänen vieressään seisova Tara tarttui hänen käsivarteensa ja
-osoitti huoneen kaukaista nurkkaa. Gahan katsoi sinne ja tunsi
-hiustensa nousevan pystyyn. Hän kietoi vasemman kätensä Taran
-vyötäisille ja sijoittui miekka paljaana tytön ja niiden verhojen
-väliin, joita he katselivat. Ja sitten Gatholin Gahan peräytyi
-hitaasti, sillä tässä kolkossa ja hämyisessä huoneessa, johon
-ihmisjalka ei ollut astunut viiteentuhanteen vuoteen ja johon tuulen
-henkäyksenkään ei olisi pitänyt voida tunkeutua, olivat etäisen nurkan
-verhot liikkuneet. Eikä liike ollut hiljaista kuten vedosta aiheutunut,
-jos siellä olisi ollut vetoa, vaan ne olivat äkkiä pullistuneet
-ulospäin, ikäänkuin niitä olisi takaapäin työnnetty. Gahan peräytyi
-vastaiseen nurkkaan, kunnes he seisoivat selkä verhoja vasten, ja kun
-hän sitten kuuli takaa-ajajien lähestyvän viereisessä huoneessa, työnsi
-hän Taran verhojen välitse, meni itse jäljessä ja piti vasemmalla
-kädellään, jonka hän oli irroittanut tytön puristuksesta, verhoissa
-pientä aukkoa, voidakseen pitää silmällä huonetta ja sen toisessa
-päässä olevaa ovea, josta etsijät tulisivat, jos he etenisivät sinne
-saakka.
-
-Verhojen ja seinän välissä oli lähes metrin levyinen väli, muodostaen
-koko huoneen ympäri ulottuvan käytävän, jonka katkaisi vain heitä
-vastapäätä oleva sisäänkäytävä. Tällainen järjestely oli tavallinen
-Barsoomissa erittäinkin rikkaitten ja mahtavien makuuhuoneissa. Sen
-tarkoitus oli moninainen. Käytävään voitiin sijoittaa vahteja, jotka
-tulivat olemaan isännän huoneessa silti täydelleen tunkeutumatta hänen
-yksityiseen seuraansa; verho piilotti huoneesta vievät salaovet; sen
-taakse saattoi huoneen asukas kätkeä kuuntelijoita ja salamurhaajia
-huoneeseen houkuttelemiensa vihamiesten varalle.
-
-Kolmen päällikön, joilla oli mukanaan kaksitoista sotilasta, ei ollut
-lainkaan vaikea seurata pakolaisten jälkiä käytävien ja kammioiden
-pölyssä. Se, että he olivat lainkaan tulleet palatsin tähän osaan, oli
-kysynyt koko heidän rohkeutensa, ja kun he nyt olivat itse O-Main
-huoneissa, olivat heidän hermonsa äärimmilleen pingoittuneet -- vielä
-vähän, ja ne laukeaisivat, sillä Manatorin asukkailla on kummallisia,
-taikauskoisia luuloja. Astuessaan ulompaan huoneeseen he liikkuivat
-hitaasti paljaat miekat käsissään, eikä kukaan heistä näyttänyt
-innokkaalta käymään etunenään, samalla kun sotilaat vitkastelivat
-takanapäin salaamatta ja häpeilemättä pelkoaan; päälliköt taas, joita
-kannustivat O-Tarin pelko ja ylpeys, painautuivat yhteen rohkaistakseen
-toisiaan astellessaan verkkaisesti hämärän huoneen poikki.
-
-Seuratessaan Gahanin ja Taran jälkiä he havaitsivat, että vaikka oli
-käyty joka ovella, oli menty vain yhden kynnyksen ylitse, ja sen oven
-he avasivat varovasti, jolloin he hämmästyksekseen näkivät jetanpöydän
-ääressä istuvat neljä soturia. Hetkisen he olivat pyörtämäisillään
-pakoon, sillä vaikka he tiesivätkin, mitä olentoja istujat olivat,
-hätkähtivät he kuitenkin osuessaan niiden luokse tässä salaperäisessä
-kummitushuoneistossa yhtä pahasti kuin jos olisivat nähneet itse
-vainajien haamut. Mutta pian he saivat jälleen rohkaistuksi itseään
-kylliksi mennäkseen tämänkin huoneen läpi ja astuakseen O-Mai Julman
-entiseen makuuhuoneeseen vievään lyhyeen käytävään. He eivät tienneet,
-että heidän edessään oli juuri tämä kammottava huone; muutoin olisi
-ollut epäiltävää, olisivatko he edenneet enää. Mutta he näkivät
-etsittäviensä menneen sitä kautta, ja niinpä he seurasivat perässä.
-Mutta päästyään synkkään huoneeseen he pysähtyivät, ja päälliköt
-hoputtivat hiljaa kuiskaillen seuralaisiaan tulemaan ihan lähelle
-heidän taakseen. He seisoivat oven suussa kunnes heidän silmänsä
-tottuivat hämärään; sitten muuan heistä äkkiä osoitti lattialla viruvaa
-olentoa, jonka toinen jalka oli sotkeutuneena makuulavan vaippoihin.
-
-"Katsokaas!" hän läähätti. "Tuossa on O-Main ruumis! Esi-isien
-esi-isät! Olemme kielletyssä huoneessa." Samassa kuului kammottavan
-vainajan toisella puolen riippuvien verhojen takaa kolkkoa ulvontaa,
-jota seurasi vihlova parkaisu, ja verhot vavahtivat ja pullistuivat
-heidän silmiensä edessä.
-
-Ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta he kaikki, päälliköt ja sotilaat,
-kääntyivät ja syöksähtivät ovelle. Se oli kalpea, miehet tungeksivat
-toisiaan, tappelivat ja kirkuivat pyrkiessään pelastautumaan. He
-viskasivat miekkansa käsistään ja kynsivät toisiaan raivatakseen
-itselleen tien; takanaolevat kapusivat etupuolella olevien hartioille,
-joitakuita putosi, ja heidän päälleen poljettiin; mutta vihdoin
-pääsivät kaikki lävitse ja kiitivät, nopein edellä, molempien
-välihuoneiden lävitse ulompaan käytävään, eivätkä keskeyttäneet hurjaa
-pakoaan, ennen kuin tuoksahtivat O-Tarin juhlasaliin väsyneinä ja
-vapisevina. Heidät nähdessään ponnahtivat jeddakin seuraan jääneet
-soturit seisomaan ja vetivät miekkansa, luullen vihollisjoukon ajavan
-takaa heidän tovereitaan. Mutta näiden jäljessä ei huoneeseen tullut
-ketään, ja saapuneet kolme päällikköä seisahtuivat O-Tarin eteen
-kumarassa päin ja vapisevin polvin.
-
-"No?" kysyi jeddak. "Mikä teitä vaivaa? Puhukaa?"
-
-"O-Tar", alkoi eräs heistä saatuaan vihdoinkin puhelahjansa takaisin.
-"Milloin me kolme olemme pettäneet sinut sodassa ja taistelussa?
-Eivätkö säilämme ole aina olleet etumaisten joukossa, kun on
-puolustettu henkeäsi ja kunniaasi?"
-
-"Olenko väittänyt, ettei niin ole ollut?" tiedusti O-Tar.
-
-"Kuuntele siis, oi jeddak, ja tuomitse meitä lempeästi. Seurasimme
-molempia orjia O-Mai Julman huoneistoon. Menimme niihin kirottuihin
-huoneisiin emmekä sittenkään vielä horjuneet. Vihdoin saavuimme
-kauhunkammioon, jota ei ainoakaan ihmissilmä ole tätä ennen nähnyt
-viiteenkymmeneen vuosisataan ja katselimme O-Main ruumista, joka virui
-samalla tavoin kuin on virunut koko tämän ajan. Etenimme O-Mai Julman
-kuolinhuoneeseen saakka ja olimme sittenkin valmiit tunkeutumaan
-vieläkin kauemmaksi, kun kauhistuneihin korviimme äkkiä kuului ulvontaa
-ja kirkunaa, mikä on niiden aavehuoneiden tunnusmerkki, ja verhot
-liikkuivat ja kahisivat kalmanhajuisessa ilmassa. O-Tar, se oli enemmän
-kuin ihmishermot jaksoivat kestää. Pyörsimme pakoon. Heitimme pois
-miekkamme ja tappelimme keskenämme pelastuaksemme. Surren, mutta
-häpeilemättä kerron sen, sillä koko Manatorissa ei ole ainoatakaan
-miestä, joka ei olisi menetellyt samoin. Jos ne orjat ovat korphaleja,
-ovat he turvassa aavekumppaniensa parissa. Jolleivät he ole korphaleja,
-niin sitten he ovat jo vainajia O-Main huoneistossa, ja siellä he
-saavat mädätä minuun nähden, sillä en suostu palaamaan siihen kirottuun
-paikkaan, vaikka saisin jeddakin hihnat ja puolet Barsoomia. Olen
-puhunut."
-
-O-Tar rypisti synkästi otsaansa. "Ovatko kaikki päällikköni raukkoja ja
-arkoja?" hän tokaisi äkkiä pilkalliseen sävyyn.
-
-Niiden joukosta, jotka eivät olleet mukana etsintäseurueessa, nousi
-eräs päällikkö ja kääntyi O-Tariin päin kasvot synkkinä.
-
-"Jeddak tietää", hän virkkoi, "että Manatorin historiassa on jeddakimme
-aina mainittu uljaimmaksi sotureistamme. Minne jeddakini johtaa minua,
-sinne seuraan, älköönkä yksikään jeddak nimittäkö minua raukaksi ja
-pelkuriksi, jollen kieltäydy menemästä sinne, mihin hän uskaltaa mennä!
-Olen puhunut."
-
-Hänen istuuduttuaan vallitsi kiusallinen hiljaisuus, sillä kaikista oli
-selvää, että puhuja oli haastanut Manatorin jeddakin O-Tarin rohkeuden
-koetukselle, ja kaikki odottivat hallitsijansa vastausta. Kaikkien
-mielessä liikkui sama ajatus -- O-Tarin täytyi viedä heidät O-Mai
-Julman huoneeseen tai ottaa ikuisesti kantaakseen pelkuruuden,
-häpeämerkkiä, ja Manatorin valtaistuimella ei saanut olla pelkuria. Sen
-he tiesivät kaikki, ja yhtä hyvin sen tiesi myöskin O-Tar.
-
-Mutta O-Tar empi. Hän silmäili juhlapöydän ympärillä istuvien
-päällikköjen kasvoja, mutta näki vain heltymättömiä soturien tuikeita
-piirteitä. Ei kenenkään kasvoissa ollut jälkeäkään pehmeydestä. Ja
-sitten hänen katseensa siirtyi avaran salin yhdessä seinässä olevaan
-pieneen oveen. Huojennuksen ilme syrjäytti hänen piirteistään
-levottomuuden rypyt. "Kas!" hän huudahti. "Katsokaahan, kuka saapuu!"
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Syytös pelkuruudesta
-
-
-Verhojen aukosta tähyilevä Gahan näki heidän takaa-ajajarisa
-mielettömän paon. Juro hymy väikkyi hänen huulillaan, kun hän katseli,
-kuinka hurjasti manatorilaiset rimpuilivat päästäkseen turvaan,
-viskasivat pois aseensa ja tappelivat pelokkaina keskenään, tahtoen
-kukin ensimmäisenä tunkeutua ulos huoneesta. Kaikkien poistuttua hän
-kääntyi taaksepäin Taran puoleen sama hymy yhä huulillaan. Mutta hymy
-haihtui heti hänen käännyttyään, sillä Tara oli kadonnut.
-
-"Tara!" huusi hän kovasti, sillä hän oli varma, etteivät ahdistajat
-palaisi. Mutta vastausta ei tullut, jollei ehkä kuulunut kaukaista
-naurun hihitystä. Hätäisesti hän tutki verhojen takaista käytävää ja
-löysi useita ovia, joista yksi oli raollaan. Siitä hän astui viereiseen
-huoneeseen, joka sillä hetkellä sai kirkkaampaa valoa taivaankannella
-vinhasti kiitävän Thurian lempeistä säteistä. Hän havaitsi, että
-lattiata peittävä pölykerros oli rikkoutunut ja siinä oli anturoiden
-jälkiä. He olivat menneet tätä tietä -- Tara ja se olento, joka hänet
-oli ryöstänyt, mikä se sitten lieneekään ollut.
-
-Mutta mikä se olisi saattanut olla? Gahanissa, joka oli sivistynyt ja
-älyllisesti korkealle kehittynyt mies, oli taikauskoa vain vähän, jos
-ollenkaan. Samoin kuin miltei kaikki Barsoomin rodut oli hänkin
-eräänlainen ylevälaatuinen esi-isien palvoja, mutta hän jumaloi
-pikemminkin esivanhempiensa hyveiden ja sankaritekojen muistoa ja
-taruja kuin itse vainajia. Hän ei odottanut minkäänlaista
-kouraantuntuvaa merkkiä heidän kuolemanjälkeisestä olemassaolostaan.
-Hän ei uskonut heidän kykenevän hyvään eikä pahaan muutoin kuin siten,
-että heidän eläessään antama esimerkki saattoi vaikuttaa jälkipolviin.
-Hän ei senvuoksi myöskään uskonut vainajain henkien aineellistumiseen.
-Jos oli haudantakaista elämää, ei hän tiennyt siitä mitään, sillä hän
-tiesi tieteen todistaneen, että muinaisten uskontojen ja taikauskoisten
-väitteiden esittämillä näennäisesti yliluonnollisilla ilmiöillä oli
-aina joku aineellinen syy. Mutta nyt hän oli ymmällä eikä voinut
-kuvitella, mikä voima oli saattanut viedä Taran hänen luotaan tässä
-huoneessa, jossa viiteentuhanteen vuoteen ei ollut käynyt ainoatakaan
-ihmistä.
-
-Hämärässä hän ei eroittanut, oliko lattialla muidenkin kuin Taran
-anturan jälkiä -- hän näki vain, että tomukerros oli rikottu -- ja kun
-jäljet veivät hänet pimeihin käytäviin; eksyi hän niiltä täydelleen.
-Nyt hän joutui todelliseen labyrinttiin, sokkeloiden käytäviin ja
-kammioihin, rientäessään eteenpäin O-Main autioksi jätetyssä
-huoneistossa. Tuossa oli vanhanaikainen kylpyhuone, epäilemättä itse
-jeddakin, ja sitten hän joutui huoneeseen, jossa oli pöydällä
-viisituhatta vuotta sitten katettua ruokaa -- kenties O-Main
-maistamatta jäänyt aamiainen. Niinä lyhyinä hetkinä, jotka hän
-tarvitsi kiiruhtaakseen huoneiden lävitse, vilahti hänen silmiensä
-ohitse niin arvokkaita koristuksia, jalokiviä ja kalliita metalleja,
-että ne hämmästyttivät jopa Gatholin jeddiäkin, jonka hihnoitus oli
-timanttien ja platinan peitossa ja jonka rikkautta koko maailma
-kadehti. Mutta vihdoin O-Main huoneisto oli tarkastettu, ja hän saapui
-pieneen kammioon, jonka lattiassa olevasta aukosta kiertokäytävä vei
-suoraan alaspäin manalamaiseen pimeyteen. Kammion sisäänkäytävän luona
-oli pölyä äskettäin sotkettu, ja koska Gahanilla ei ollut mitään muuta
-vihjausta siitä suunnasta, johon Taran ryöstäjä oli mennyt, tuntui
-hänestä yhtä viisaalta edetä sinne kuin etsiä jostakin muualta.
-Empimättä hän senvuoksi laskeutui alaspäin sysimustaan pimeyteen. Kun
-hänen täytyi jalallaan tunnustella, ennenkuin astui askeltakaan,
-oli hänen laskeutumisensa pakostakin hidasta; mutta Gahan oli
-barsoomilainen ja niin ollen tiesi, minkälaiset salakuopat saattoivat
-väijyä varomatonta tällaisissa jeddakin palatsin pimeissä, kielletyissä
-osissa.
-
-Hän oli arvion mukaan laskeutunut hyvinkin kolmen kerroksen verran ja
-oli juuri, kuten hän silloin tällöin teki, pysähtynyt kuuntelemaan, kun
-hän selvästi eroitti omituista laahustavaa, kahnaavaa ääntä, joka
-lähestyi häntä alhaalta päin. Liikkuipa siellä mikä tahansa, se nousi
-kiertokäytävää myöten tasaista vauhtia ja olisi pian hänen lähellään.
-Gahan vei kätensä miekkansa kahvaan ja veti aseen tupesta hitaasti,
-jottei syntyisi melua, joka saattaisi ilmaista tulijalle hänen
-läsnäolonsa. Hän toivoi, että olisi ollut edes hitusen valoisampaa. Jos
-hän olisi eroittanut vaikka vain lähestyvän olennon hahmopiirteet,
-olisi hänellä ollut parempi mahdollisuus selviytyä kohtauksesta. Mutta
-hän ei nähnyt mitään, ja koska hän ei eroittanut mitään, kalahti hänen
-tuppensa pää käytävän kiviseinään, päästäen äänen, jonka hiljaisuus
-käytävän ahtaus ja pimeys tuntuivat paisuttavan peloittavaksi
-kalahdukseksi.
-
-Heti lakkasi häntä lähestynyt laahustava ääni. Hetkisen Gahan seisoi
-hiljaa odottaen, mutta lähti sitten laskeutumaan edelleen, luopuen
-kaikesta varovaisuudesta. Mikä olento lieneekään ollut, nyt se ei
-päästänyt ääntäkään, jonka nojalla Gahan olisi voinut päättää, missä se
-oli. Se saattoi olla hänen kimpussaan millä hetkellä tahansa, ja
-senvuoksi hän piti miekkansa valmiina. Jyrkkä kiertokäytävä vei
-alaspäin, yhä vain alaspäin. Gahania ympäröi pimeys ja haudan
-hiljaisuus, mutta jossakin hänen edellään oli jotakin. Hän ei ollut
-yksin tässä kammottavassa paikassa -- hänen edessään oli joku toinen
-olento, josta hän ei kuullut eikä nähnyt mitään -- siitä hän oli varma.
-Kenties juuri se oli ryöstänyt Taran. Ehkä itse Tara, vielä jonkun
-nimettömän hirviön kynsissä, olikin hänen edellään. Hän johdatti
-askeliaan, alkaen melkein juosta ajatellessaan rakastamaansa naista
-uhkaavaa vaaraa, ja sitten hän törmäsi puiseen oveen, joka sysäyksettä
-lennähti auki. Hänen edessään oli valaistu käytävä, jonka kahden puolen
-oli huoneita. Edettyään vain lyhyen matkan kiertokäytävän juurelta hän
-tunsi olevansa palatsin alaisissa holveissa. Hetkistä myöhemmin hän
-eroitti takaansa samaa laahaavaa ääntä, joka oli kiinnittänyt hänen
-huomiotaan kiertokäytävässä. Hän pyörähti ympäri ja näki äänen
-aiheuttajan ilmestyvän äsken sivuuttamastaan ovesta. Se oli Ghek,
-kaldane.
-
-"Ghek!" huudahti Gahan. "Sinäkö olit kiertokäytävässä? Oletko nähnyt
-Heliumin Taraa?"
-
-"Kyllä minä olin kiertokäytävässä", myönsi kaldane, "mutta en ole
-nähnyt Heliumin Taraa. Olen etsinyt häntä. Missä hän on?"
-
-"En tiedä", vastasi gatholilainen. "Mutta meidän on löydettävä hänet ja
-vietävä hänet pois tästä paikasta."
-
-"Saatamme kyllä hänet löytää", sanoi Ghek. "Mutta epäilen, kykenemmekö
-viemään hänet pois täältä. Ei ole niin helppo poistua Manatorista kuin
-tulla sinne. Minä saatan liikkua mieleni mukaan vanhoja ulsionreikiä
-myöten. Mutta sinä olet liian iso, ja keuhkosi tarvitsevat enemmän
-ilmaa kuin joissakuissa syvissä käytävissä on tarjolla."
-
-"Entä U-Thor?" huudahti Gahan. "Oletko kuullut mitään hänestä ja hänen
-aikeistaan?"
-
-"Olen kuullut paljon", vastasi Ghek. "Hän on leirissä Vihollisten
-portilla. Hän pitää sen paikan hallussaan ja hänen soturinsa ovat aivan
-portilla, sen ulkopuolella; mutta hänellä ei ole riittävästi väkeä
-marssiakseen kaupunkiin ja vallatakseen palatsin. Tunti sitten olisit
-voinut päästä hänen luokseen. Mutta nyt vartioidaan kaikkia katuja
-ankarasti, senjälkeen kun O-Tar sai tietää A-Korin päässen karkaamaan
-U-Thorin luokse."
-
-"A-Kor on päässyt karkuun ja liittynyt U-Thoriin!" riemuitsi Gahan.
-
-"Mutta vasta vähän enemmän kuin tunti takaperin. Olin hänen luonaan,
-kun sinne saapui soturi -- Tasor-niminen mies -- joka toi sanoman
-sinulta. Päätettiin, että Tasorin piti seurata A-Koria U-Thorin,
-Manatosin suuren jedin, luokse ja hankkia häneltä haluamasi takeet.
-Sitten Tasorin piti palata ja tuoda ruokaa sinulle ja Heliumin
-prinsessalle. Minä saatoin heitä. Pääsimme sinne helposti, ja U-Thor
-oli enemmänkin kuin valmis täyttämään kaikki toiveesi, mutta kun Tasor
-aikoi palata luoksesi, sulkivat O-Tarin soturit häneltä tien. Silloin
-minä tarjouduin tulemaan luoksesi kertomaan asioista, hankkimaan ruokaa
-ja juomaa sekä sitten menemään edelleen Manatorin gatholilaisten orjien
-luokse selvittääkseni heille heidän osansa U-Thorin ja Tasorin
-miettimässä suunnitelmassa."
-
-"Minkälainen se suunnitelma on?"
-
-"U-Thor on lähettänyt noutamaan lisävoimia. Hän on lähettänyt
-sanansaattajia Manatosiin ja kaikille omille alueilleen. Soturien
-kokoaminen ja tänne tuominen vaativat kuukauden ajan, ja sillä välin on
-kaupungin sisällä olevien orjien järjestäydyttävä salaisesti,
-varastettava ja piiloitettava aseita sen päivän varalta, jolloin
-lisävoimat saapuvat. Sinä päivänä U-Thorin joukot marssivat Vihollisten
-portista, ja kun O-Tarin joukot karkaavat torjumaan niitä, hyökkää
-gatholilaisten orjien enemmistö manatorilaisten niskaan takaapäin,
-samalla kun loput ryntäävät palatsiin. Siten toivotaan houkuteltavan
-portilta pois siksi paljon väkeä, ettei U-Thorin ole kovinkaan vaikea
-tunkeutua kaupunkiin."
-
-"Kenties heitä luonnistaa", virkkoi Gahan, "mutta O-Tarilla on paljon
-sotureita, ja niillä, jotka taistelevat kotiensa ja jeddakinsa
-puolesta, on aina edullisempi puoli. Oi, Ghek, jospa meillä olisi
-Gatholin tahi Heliumin isoja sotalaivoja syytämässä säälimätöntä
-tultaan Manatorin kaduille, silloin kun U-Thor marssii palatsille
-kaatuneiden ruumiiden ylitse." Hän keskeytti puheensa, vaipuen syviin
-mietteisiin, ja käänsi sitten jälleen katseensa kaldaneen. "Oletko
-kuullut mitään joukkueesta, joka pakeni seurassani Jetan-kentiltä --
-Floranista, Val Dorista ja muista. Miten heidän on käynyt?"
-
-"Kymmenen heistä raivasi tiensä U-Thorin luokse Vihollisten portille,
-ja he saivat siellä hyvän vastaanoton. Kahdeksan kaatui taisteltaessa
-matkalla. Val Dor ja Floran luullakseni elävät, sillä varmasti kuulin
-U-Thorin puhuttelevan kahta soturia niillä nimillä."
-
-"Sepä hyvä!" huudahti Gahan. "Mene siis ulsioiden käytäviä myöten
-Vihollisten portille viemään Floranille sanoma, jonka kirjoitan hänen
-omalla kielellään! Tule mukaan! Kirjoitan sanoman."
-
-Läheisessä huoneessa he löysivät penkin ja pöydän, jonka ääreen Gahan
-istuutui ja kirjoitti marsilaisten omituisilla, pikakirjoitusta
-muistuttavilla kirjaimilla kirjeen Gatholin Floranille. "Miksi", hän
-tiedusti lopetettuaan sen, "lähdit etsimään Taraa kiertokäytävää
-myöten, jossa olimme vähällä kohdata toisemme?"
-
-"Tasor kertoi minulle, missä te olitte tavattavissa, ja koska olen
-ulsionreikiä sekä pimeitä ja vähän käytettyjä käytäviä myöten tutkinut
-suurimman osan palatsia, tiesin tarkalleen, mistä ja miten tapaisin
-teidät. Nämä salaiset kiertoportaat nousevat kellariholveista palatsin
-korkeimman tornin katolle. Niissä on salaovia joka kerrokseen. Mutta
-luultavasti ei yksikään elävä manatorilainen tunne niiden olemassaoloa.
-Ainakaan en ole kertaakaan kohdannut niissä ketään ja olen käyttänyt
-niitä usein. Olen kolmasti ollut siinä huoneessa, jossa O-Mai viruu,
-vaikka en tiennytkään mitään siitä, kuka hän oli, enkä hänen
-kuolintarinastaan, ennen kuin Tasor kertoi sen meille U-Thorin
-leirissä."
-
-"Tunnet siis palatsin perinpohjin?" pisti Gahan väliin. "Paremmin kuin
-itse O-Tar tai ainoakaan hänen palvelijoistaan. Se on hyvä! Jos tahdot
-palvella prinsessa Taraa, teet sen parhaiten liittymällä Floraniin ja
-noudattamalla hänen ohjeitaan. Kirjoitan ne tähän hänelle lähetettävän
-kirjeen loppuun, sillä seinilläkin on korvat, Ghek, kun taas sitä, mitä
-Floranille kirjoitan, ei osaa lukea kukaan muu kuin gatholilainen. Hän
-selostaa sen sinulle. Voinko luottaa sinuun?"
-
-"En voi milloinkaan palata Bantomiin", oli Ghekin vastaus. "Sentähden
-on minulla koko Barsoomissa ainoastaan kaksi ystävää. Mitä parempaa
-voisin tehdä kuin palvella heitä uskollisesti? Saat luottaa minuun,
-gatholilainen, joka yhdessä kaltaisesi naisen kanssa olet opettanut
-minulle, että saattaa olla olemassa vieläkin hienompaa ja ylevämpää
-kuin huippuunsa kehittynyt ajatuskyky, johon järjen lakeja
-noudattamaton sydämen vaikutus ei pysty. Minä lähden."
-
-Kun O-Tar osoitti pientä ovea, kääntyivät kaikkien silmät hänen
-viittaamaansa suuntaan, ja soturien kasvoista kuvastui suuri hämmästys,
-kun he tunsivat molemmat juhlasaliin astuneet henkilöt. Ovella oli
-I-Gos, ja hän raahasi perässään naista, jonka suussa oli kapula ja
-jonka kädet oli sidottu selän taakse sitkeällä silkkinuoralla. Hän oli
-orjatar Tara. I-Gosin hihitys särki huoneessa vallitsevan hiljaisuuden.
-
-"Hi, hi!" hän kirskui. "Mihin O-Tarin nuoret soturit eivät kykene, sen
-suorittaa vanha I-Gos yksin."
-
-"Vain korphal voi vangita korphalin", murahti yksi niistä päälliköistä,
-jotka olivat paenneet O-Main huoneistosta.
-
-I-Gos purskahti nauramaan. "Pelko on muuttanut sydämenne vedeksi", hän
-vastasi, "ja häpeä kielenne herjaaviksi. Tämä ei ole mikään korphal,
-vaan heliumilainen nainen; ja hänen kumppaninsa on soturi, joka kykenee
-mittelemään miekkoja parhaan teikäläisen kanssa ja lävistämään
-saastaiset sydämenne, Niin ei ollut I-Gosin nuoruuden päivinä. Niin,
-silloin oli Manatorissa miehiä. Muistan hyvin sen päivän, jolloin --"
-
-"Hiljaa, höpisevä vanhus!" komensi O-Tar. "Missä on mies?"
-
-"Siellä, mistä löysin naisen -- O-Main kuolinhuoneessa. Käske viisaiden
-ja uljaiden päällikköjesi mennä sinne noutamaan hänet! Olen vanha mies
-enkä kyennyt tuomaan muuta kuin yhden."
-
-"Olet menetellyt hyvin", ehätti O-Tar rauhoittamaan häntä, sillä
-saatuaan tietää, että Gahan kenties oli vieläkin kummitushuoneissa,
-halusi hän lepyttää suuttunutta I-Gosia, sillä hän tunsi hyvin, kuinka
-myrkyllinen kieli ja paha sisu ukolla oli. "Luuletko siis, ettei hän
-olekaan korphal, I-Gos?" hän kysyi, toivoen johdattavansa pois tästä
-aiheesta vanhuksen, joka oli edelleen puhetuulella.
-
-"Ei sen enempää kuin sinäkään", vastasi vanha balsamoija.
-
-O-Tar katsoi Heliumin Taraa kauan ja tutkivasti. Koko tytön kauneus
-tuntui äkkiä syöpyvän hänen tietoisuuteensa. Hänellä oli vielä yllään
-mustan jetanprinsessan upea asu, ja katsellessaan häntä käsitti O-Tar,
-jeddak, ettei hänen katseensa ollut koskaan hivellyt täydellisempää
-vartaloa eikä kauniimpia kasvoja.
-
-"Hän ei ole korphal", jupisi O-Tar itsekseen. "Hän ei ole korphal, vaan
-prinsessa -- Heliumin prinsessa -- ja kautta pyhän hekkadorin
-kultatukan, hän on kaunis. Päästäkää kapula hänen suutaan ja
-irroittakaa hänen kätensä!" hän komensi ääneen. "Tehkää tilaa Heliumin
-prinsessalle Taralle Manatorin O-Tarin vierelle! Hänen on aterioitava
-prinsessan arvon mukaisesti."
-
-Orjat tottelivat O-Tarin käskyä, ja Heliumin Tara seisoi silmät
-säihkyen hänelle tarjotun tuolin takana. "Istu!" komensi O-Tar.
-
-Tyttö vaipui tuolille. "Istun vankina", hän sanoi, "enkä vieraana
-viholliseni, Manatorin O-Tarin, pöydässä."
-
-O-Tar kehoitti seuralaisiaan poistumaan huoneesta. "Haluaisin puhua
-kahden kesken Heliumin prinsessan kanssa", hän virkkoi. Seurue ja orjat
-poistuivat ja taaskin Manatorin jeddak kääntyi tytön puoleen, lausuen:
-"Manatorin O-Tar tahtoisi olla ystäväsi."
-
-Heliumin Tara istui käsivarret ristissä pienien, kiinteiden rintojen
-päällä; hänen silmänsä säkenöivät soukenneiden luomien takaa, eikä hän
-suvainnut vastata miehen esitykseen. O-Tar kumartui lähemmäksi häntä.
-Hän huomasi, kuinka vihamielinen Tara oli, ja muisti ensimmäisen
-kohtauksensa tytön kanssa. Tyttö oli naarasbanth, mutta hän oli kaunis.
-Hän oli tavoiteltavin nainen, jonka O-Tar oli milloinkaan nähnyt, ja
-hän oli päättänyt saada Taran omakseen. Ja sen hän sanoikin tytölle.
-
-"Voisin ottaa sinut orjattarekseni", hän puhui. "Mutta haluan tehdä
-sinusta puolisoni. Sinusta tulee Manatorin jeddara. Saat seitsemän
-päivää valmistautuaksesi siihen suureen kunniaan, jonka O-Tar tarjoaa
-sinulle, ja tällä samalla tunnilla seitsemäntenä päivänä sinusta
-tulee hallitsijatar ja O-Tarin puoliso Manatorin jeddakien
-valtaistuinsalissa." Hän napautti vieressään pöydällä olevaa rumpua, ja
-kun orja ilmestyi, käski hän orjan kutsua seurueen takaisin. Hitaasti
-astelivat päälliköt peräkkäin sisään ja sijoittuivat paikoilleen.
-Heidän ilmeensä olivat tuikeat ja synkät, sillä vielä oli vastaamatta
-kysymys heidän jeddakinsa rohkeudesta. Jos O-Tar oli toivonut heidän
-unohtaneen, oli hän erehtynyt miehistään.
-
-O-Tar nousi seisomaan. "Seitsemän päivän kuluttua", hän ilmoitti,
-"pidetään suuret juhlat Manatorin uuden jeddaran kunniaksi." Hän
-heilautti kättään Heliumin Taraan päin. "Juhlamenot alkavat
-seitsemännellä zodella [noin 20.30 Maan aikaa] valtaistuinsalissa.
-Siihen saakka Heliumin prinsessasta huolehditaan palatsin naisasuntojen
-tornissa. Saata sinä, E-Thas, hänet sinne, mukanasi sopiva
-kunniavartiosto, ja pidä huolta siitä, että hänen käytettäväkseen
-järjestetään orjia ja eunukkeja, jotka huolehtivat hänen kaikista
-tarpeistaan ja valppaasti varjelevat häntä kaikilta ikävyyksiltä!"
-
-E-Thas tiesi, mikä todellinen tarkoitus piili näissä hienoissa
-sanoissa: hänen oli vietävä vanki vankan vartioston saattamana naisten
-majoituspaikkaan ja teljettävä hänet seitsemäksi päiväksi torniin,
-asettaen hänen ympärilleen luotettava vartiosto joka estäisi hänen
-pakonsa ja tekisi tyhjiksi kaikki mahdolliset pelastamisyritykset.
-
-Kun Tara E-Thasin ja vartioston saattamana poistui huoneesta, kumartui
-O-Tar hänen puoleensa ja kuiskasi hänen korvaansa: "Mieti näinä
-seitsemänä päivänä tarkoin sinulle tarjoamaani suurta kunniaa ja sen
-ainoata vaihtoehtoa!" Ikäänkuin ei olisi kuullut hänen sanojaan tyttö
-asteli juhlasalista pää pystyssä ja katse suoraan tähdättynä.
-
-Erottuaan Ghekistä Gahan harhaili kellariholveissa ja palatsin
-autioiden osien vanhanaikaisissa käytävissä, etsien jonkunlaista
-merkkiä Heliumin Taran olinpaikasta tai kohtalosta. Kiertokäytävää
-myöten hän siirtyi kerroksesta toiseen, kunnes hän tunsi siitä jokaisen
-jalan mitan kellareista korkean tornin huipulle saakka; hän tiesi,
-mihin huoneistoihin siitä eri kerroksissa päästiin, ja oli perehtynyt
-taitavasti kätkettyjen ovien lukkoja käyttävään älykkääseen
-salakoneistoon. Ruokaa saadakseen hän pistäytyi holveista tapaamissaan
-varastokammioissa ja lepäsi nukkuessaan O-Main kuninkaallisella
-vuoteella kielletyssä huoneessa, jakaen tilan entisaikaisen jeddakin
-kuolleen jalan kanssa.
-
-Gahanin aavistamatta vallitsi hänen ympärillään palatsissa tavattoman
-rauhaton kuohunta. Soturit ja päälliköt suorittivat virkatehtävänsä
-kasvot happamina ja keskustelivat siellä täällä pienissä ryhmissä
-suuttuneen näköisinä jostakin asiasta, joka oli päällimmäisenä kaikkien
-mielessä. Neljäntenä päivänä sen jälkeen, kun Tara oli teljetty
-torniin, tuli E-Thas, palatsin hoitaja ja O-Tarin nöyrä käskyläinen,
-isäntänsä puheille jonkun mitättömän asian johdosta. Kun hänet
-ilmoitettiin O-Tarille, oli tämä yksin eräässä henkilökohtaisen
-huoneistonsa pikku, kammiossa, ja kun asia, jonka tähden E-Thas oli
-tullut, oli selvitetty, viittasi O-Tar häntä jäämään.
-
-"Tuntemattoman soturin asemasta olen nostanut sinut, E-Thas, päällikön
-kunniapaikalle. Palatsin piirissä on sanasi painavin minun käskyjeni
-jälkeen. Siitä syystä ei sinua rakasteta, ja jos Manatorin
-valtaistuimelle astuisi joku toinen jeddak, niin miten kävisi sinulle,
-jonka vihamiehet kuuluvat Manatorin mahtavimpiin?"
-
-"Älä puhu siitä, O-Tar!" pyysi E-Thas. "Näinä viime päivinä olen
-ajatellut sitä paljon ja tahtoisin sysätä sen mielestäni. Mutta olen
-koettanut lepyttää katkerimpien vihamiesteni kiukkua. Olen ollut heitä
-kohtaan hyvin ystävällinen ja huomaavainen."
-
-"Oletko sinäkin lukenut ilmassa häilyvän, äänettömän sanoman?" kysyi
-jeddak.
-
-E-Thas oli silminnähtävästi Vaikeassa asemassa eikä vastannut mitään.
-
-"Miksi et ole tullut kertomaan minulle pelokkaita aavistuksiasi?"
-tiedusti O-Tar. "Onko tämä vilpitöntä uskollisuutta?"
-
-"Minua on peloittanut, oi mahtava jeddak", vastasi E-Thas. "Minua on
-peloittanut, ettet ymmärtäisi, vaan suuttuisit."
-
-"Mitä on tiedossasi? Puhu koko totuus!" komensi O-Tar.
-
-"Päällikköjen ja soturien keskuudessa on hyvin rauhatonta", selitti
-E-Thas. "Myöskin ne, jotka ovat olleet ystäviäsi, pelkäävät niiden
-voimaa, jotka puhuvat sinua vastaan."
-
-"Mitä sanotaan?" murahti jeddak.
-
-"Väitetään, ettet uskalla mennä O-Main huoneistoon etsimään Turania,
-orjaa -- oi, älä vihastu minuun, jeddak! Toistan vain, mitä puhutaan.
-Minä, uskollinen E-Thasisi, en usko sellaista lörpötystä."
-
-"Niin, niin", äänsi O-Tar. "Miksi pelkäisin? Emme tiedä, että hän on
-siellä. Käviväthän siellä päällikköni näkemättä hänestä jälkeäkään."
-
-"Mutta väitetään, että sinä et lähtenyt", jatkoi E-Thas. "Eikä
-Manatorin valtaistuimella siedetä pelkuria."
-
-"Onko puhuttu niin petollisesti?" O-Tar melkein kiljui.
-
-"On, ja vielä pahempaakin, suuri jeddak", vastasi palatsin hoitaja. "Ei
-väitetä ainoastaan niin, ettet uskaltanut mennä O-Main huoneistoon,
-vaan myöskin sitä, että pelkäsit Turan-orjaa, ja moititaan sinun
-puoleltasi A-Korin osaksi tullutta kohtelua. Luullaan, että hänet on
-murhattu sinun käskystäsi. A-Korista pidettiin, ja monet lausuvat nyt
-ääneen, että hänestä olisi tullut erinomainen jeddak."
-
-"Uskalletaanko?" karjaisi O-Tar. "Uskalletaanko mainita orjattaren
-epäsikiötä O-Tarin valtaistuimen perijänä?"
-
-"Hän on poikasi, O-Tar", muistutti E-Thas, "eikä rakastetumpaa miestä
-ole koko Manatorissa -- luettelen sinulle vain tosiseikkoja, joita ei
-saa jättää huomioon ottamatta, ja rohkenen sen tehdä, koska vasta
-sitten, kun tunnet todellisen asiaintilan, voit koettaa torjua
-valtaistuimesi kohdalle kohoavaa turmaa."
-
-O-Tar oli lysähtänyt tuolilleen -- hän oli äkkiä käynyt riutuneen,
-väsyneen ja vanhan näköiseksi. "Kirottu olkoon se päivä", hän huusi,
-"jona nuo kolme muukalaista saapuivat Manatorin kaupunkiin! Kunpa U-Dor
-olisi elossa! Hän oli voimakas -- vihamieheni pelkäsivät häntä. Mutta
-hän on poissa -- saanut surmansa vihatun Turan-orjan kädestä. Painakoon
-Turania Issuksen kirous!"
-
-"Jeddakini, mitä meidän on tehtävä?" tiedusti E-Thas. "Orjan
-sadatteleminen ei ratkaise pulmaasi."
-
-"Suuret pidot ja avioliiton solmiminen ovat jo kolmen päivän perästä",
-sanoi O-Tar. "Niistä tulee komeat juhlat. Soturit ja päälliköt tietävät
-sen -- sellainen on tapa. Sinä päivänä jaetaan lahjoja ja
-kunnianosoituksia. Nimitähän kiivaimmat vastustajani! Lähetän sinut
-heidän keskuuteensa, ja vihjaise heille, että suunnittelen antaa heille
-palkkioita heidän valtaistuimelle tekemiensä palvelusten johdosta.
-Korotamme päällikköjä jedeiksi ja sotureja päälliköiksi ja takaamme
-heille palatseja ja orjia. Mitä arvelet, E-Thas?"
-
-Toinen pudisti päätään. "Se ei käy päinsä, O-Tar. He eivät välitä
-lahjoistasi eivätkä kunnianosoituksistasi. Niin olen kuullut heidän
-sanovan."
-
-"Mitä he tahtovat?" tiedusti O-Tar.
-
-"He tahtovat jeddakin, joka on yhtä uljas kuin uljain", vastasi E-Thas,
-vaikka hänen polvensa vapisivat, kun hän lausui sen.
-
-"Pitävätkö he minua pelkurina?" huusi jeddak.
-
-"Väitetään, että sinua peloittaa mennä O-Mai Julman huoneistoon."
-
-O-Tar istui pitkän aikaa pää rinnalle painuneena, tuijottaen tylsästi
-lattiaan.
-
-"Kerro heille", hän virkkoi vihdoin kaiuttomasti, eikä hänen äänensä
-lainkaan kuulostanut suuren jeddakin ääneltä, "kerro heille, että minä
-menen O-Main huoneistoon etsimään Turan-orjaa!"
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Uhkayritys rakkauden tähden
-
-
-"He, he! Hän on arka ja nimitti minua 'höpiseväksi hupsuksi'!" Puhuja
-oli I-Gos, ja hän puhui päällikköryhmälle eräässä Manatorin jeddakin
-O-Tarin palatsin huoneessa. "Jos A-Kor olisi elossa, niin hänestä
-saisimme jeddakin!"
-
-"Kuka sanoo, että A-Kor on kuollut?" kysyi muuan päälliköistä.
-
-"Missä hän sitten on?" tokaisi I-Gos. "Eikö ole kadonnut muitakin
-sellaisia, joita O-Tar on pitänyt liian suosittuina niin lähellä
-valtaistuinta oleviksi henkilöiksi?"
-
-Päällikkö pudisti päätään. "Jos luulisin niin, tai oikeammin, jos
-tietäisin sen, liittyisin Vihollisten portilla olevaan U-Thoriin."
-
-"S-s-st!" varoitti toinen. "Tuolla tulee jalkojen nuolija." Ja kaikkien
-silmät kääntyivät lähestyvään E-Thasiin.
-
-"Kaor, ystävät!" hän huudahti pysähtyessään heidän joukkoonsa, mutta
-hänen ystävällinen tervehdyksensä sai vastaukseksi vain joitakuita
-juroja nyökkäyksiä, "Oletteko kuullut uutisia?" hän jatkoi
-lannistumatta kohtelusta, johon hän alkoi tottua.
-
-"Mitä -- onko O-Tar nähnyt ulsion ja pyörtynyt?" kysäisi I-Gos leveän
-purevasti.
-
-"Miehiä on kuollut vähäisemmistäkin sanoista, vanhus", muistutti
-E-Thas.
-
-"Minua ei mikään vaara uhkaa", vastasi I-Gos, "sillä en ole Manatorin
-jeddakin uljas, kansan suosiossa oleva poika."
-
-Se oli tosiaan peittelemättömän valtiopetoksellista puhetta, mutta
-E-Thas ei ollut sitä kuulevinaankaan. Välittämättä I-Gosista hän
-kääntyi muiden puoleen. "Tänä yönä O-Tar menee O-Main huoneeseen
-etsimään Turan-orjaa", hän virkkoi. "Hänen mieltään pahoittaa, ettei
-hänen sotureillaan ole kylliksi rohkeutta niin vähäiseen tehtävään ja
-että heidän jeddakinsa on senvuoksi pakko vangita halpa orja." Tämän
-pistosanan jälkeen E-Thas jatkoi matkaansa levittämään tietoa palatsin
-muihin osiin. Tosiasiallisesti hänen lauseensa jälkiosa oli kokonaan
-hänen omaa keksintöään ja hän nautti suuresti esittäessään sen
-vihamiestensä apeudeksi. Hänen erottuaan pienestä miesryhmästä huusi
-I-Gos hänen jälkeensä: "Millä tunnilla O-Tar aikoo käydä O-Main
-huoneistossa?"
-
-"Kahdeksannen zodan lopulla" [noin kello 1 yöllä maapallon aikaa],
-vastasi palatsin hoitaja ja meni menojaan.
-
-"Saamme nähdä", sanoi I-Gos.
-
-"Mitä saamme nähdä?" tiedusti muuan soturi.
-
-"Saamme nähdä, käykö O-Tar O-Main huoneessa."
-
-"Miten?"
-
-"Olen silloin itse siellä, ja jos näen hänet, tiedän hänen käyneen
-siellä. Jollen näe häntä, tiedän, ettei hän ole ollut siellä", selitti
-vanha balsamoija.
-
-"Onko siellä mitään, mikä olisi omiaan kauhistuttamaan rehellistä
-miestä?" kysyi päällikkö. "Mitä olet nähnyt?"
-
-"Näkemäni, vaikka sekin on ilkeää, ei ollut niin kummaa kuin
-kuulemani", vastasi I-Gos.
-
-"Kerrohan! Mitä kuulit ja näit?"
-
-"Näin O-Main ruumiin", virkkoi I-Gos. Toisia puistatti.
-
-"Entä etkö tullut hulluksi?" kysyttiin.
-
-"Oletko hullu?" tokaisi ukko.
-
-"Entä menetkö toistamiseen?"
-
-"Kyllä."
-
-"Silloin olet kuin oletkin hullu", huudahti eräs.
-
-"Näit O-Main ruumiin, mutta mitä kuulit sellaista, mikä oli vieläkin
-pahempaa?" kuiskasi toinen.
-
-"Näin O-Mai vainajan viruvan makuuhuoneensa lattialla toinen jalka
-sotkeutuneena vuoteensa silkki- ja turkisvaippoihin. Kuulin kammottavaa
-ulinaa ja hirveätä kirkumista."
-
-"Eikö sinua peloita mennä sinne jälleen?" kyseltiin.
-
-"Kuollut ei voi tehdä minulle pahaa", sanoi I-Gos. "Hän on maannut
-samalla tavoin viisituhatta vuotta. Eikä äänikään voi minua
-vahingoittaa. Kuulin sen kerran ja olen elossa -- voin kuulla sen
-uudelleenkin. Se kajahti melkein viereltäni ollessani piilossa verhojen
-takana väijymässä Turan-orjaa, ennen kuin sieppasin häneltä naisen."
-
-"I-Gos, sinä olet rohkea mies", kehui eräs päälliköistä.
-
-"O-Tar nimitti minua 'höpiseväksi hupsuksi', ja olisin valmis uhmaamaan
-pahempiakin vaaroja kuin piileksimään O-Main kielletyissä kammioissa
-saadakseni tietää, etteikö hän käy O-Main huoneessa. Jos niin on, niin
-sitten O-Tar totisesti sortuu!"
-
-Tuli yö, zodet vierivät ja lähestyi aika, jolloin Manatorin jeddakin
-O-Tarin oli lähdettävä O-Main huoneeseen etsimään Turan-orjaa. Meistä,
-jotka epäilemme pahansuopien henkien olemassaoloa, tuntunee hänen
-pelkonsa uskomattomalta, sillä hän oli voimakas mies, mainio
-miekkailija ja hyvän maineen saavuttanut taistelija. Mutta niin on
-asia, että Manatorin O-Tarin hermoja kalvoivat pelokkaat aavistukset,
-kun hän asteli palatsinsa käytäviä pitkin O-Main autioksi jätettyjä
-saleja kohti, ja seisoessaan vihdoin käsi tomuisesta käytävästä itse
-huoneistoon vievän oven rivalla hän oli melkein kauhun lamauttama. Hän
-oli tullut yksin kahdesta erinomaisesta syystä. Ensiksikään ei näin
-olisi ketään näkemässä hänen pelkoaan eikä hänen heikkouttaan, jos
-hänen rohkeutensa viimeisellä hetkellä pettäisi. Ja toinen syy oli se,
-että jos hän suorittaisi teon yksin tahi saisi uskotelluksi
-päälliköilleen tehneensä sen, hänen ansionsa olisi paljon suurempi kuin
-siinä tapauksessa, että hänellä olisi ollut mukanaan sotureita.
-
-Mutta vaikka hän olikin lähtenyt yksin, oli hän huomannut, että häntä
-seurattiin, ja tiesi niin olevan sen tähden, ettei hänen väkensä
-luottanut hänen rohkeuteensa eikä hänen totuudenrakkauteensa. Hän ei
-uskonut löytävänsä Turania, orjaa. Eikä häntä erikoisesti
-haluttanutkaan tavata Turania, sillä vaikka O-Tar olikin mainio
-miekkailija ja urhea soturi ruumiillisessa ottelussa, oli hän nähnyt
-Turanin pitävän U-Doria leikkikalunaan eikä hänestä ollut ensinkään
-mieluista joutua mittelemään miekkojaan itseään etevämmän taistelijan
-kanssa.
-
-Ja niin O-Tar seisoi käsi oven rivalla, peläten astua sisään, peläten
-olla astumatta. Mutta vihdoin häntä takaapäin pälyileväin omien
-soturien pelko voitti kauhun, jota hän tunsi ikivanhan oven takana
-väijyvää tuntematonta kohtaan, ja hän työnsi syrjään raskaan
-skeelpuisen oven ja meni sisälle.
-
-Huoneessa vallitsi kolkko hiljaisuus, ja siellä oli vuosisatain tomun
-aiheuttama painostava tuntu. Sotureiltaan hän oli saanut tietää, mitä
-tietä hänen oli mentävä, ja niinpä hän pakotti vastahakoiset jalkansa
-astelemaan edessään olevan huoneen poikki, jossa jetanpelurit istuivat
-ikuisen pelinsä ääressä, ja saapui O-Main huoneeseen vievään lyhyeen
-käytävään. Paljas miekka vapisi hänen kädessään. Joka askeleella hän
-seisahtui kuuntelemaan, ja hänen saavuttuaan melkein kummitushuoneen
-ovelle hänen sydämensä lakkasi sykkimästä ja hiki kihosi hänen
-tahmeaksi käyneelle otsalleen, sillä sisältä kantautui hiljaista
-hengityksen ääntä hänen säikähtyneihin korviinsa. Silloin Manatorin
-O-Tar oli vähällä paeta nimetöntä kauhua, jota hän ei voinut nähdä,
-mutta jonka hän tiesi väijyvän itseään oven takana olevassa huoneessa.
-Toisaalta kuitenkin kannusti häntä omien soturiensa ja päällikköjensä
-vihan ja halveksumisen pelko. He riistäisivät häneltä vallan ja
-kaupanpäällisiksi surmaisivat hänet. Ei voinut olla epäilystäkään
-siitä, mikä kohtalo häntä odottaisi, jos hän pelon vallassa pakenisi
-O-Main huoneistosta. Hänen ainoa mahdollisuutensa oli senvuoksi
-uhitella tuntematonta mieluummin kuin tiettyä.
-
-Hän siirtyi eteenpäin. Hänen edessään oleva huone oli pimeämpi kuin
-käytävä, joten hän vain epäselvästi eroitti siellä olevat esineet.
-Melkein huoneen keskellä oli makuulava ja sen vieressä joku
-marmorilattialla viruva tummempi esine. Hän astui ovesta vielä
-askeleen, ja hänen miekkansa raapaisi kiviseen pihtipieleen. Kauhukseen
-hän näki, että vuodesilkit ja -turkikset lattian keskellä olevalla
-lavalla liikkuivat. O-Mai Julman kuolinvuoteella nousi hahmo hitaasti
-istumaan. O-Tarin polvet vapisivat, mutta hän jännitti koko siveellisen
-voimansa ja valmistautui hyökkäämään lattian poikki kauhunäyn kimppuun.
-Mutta hän empi hetkisen. Hän tunsi että häneen tuijottivat silmät --
-aavemaiset silmät, joiden katse tunkeutui pimeyden läpi hänen heikkoon
-sydämeensä ja joita hän ei nähnyt. Hän pinnistäytyi hyökkäystä varten --
-mutta samassa vuoteella oleva olento päästi kammottavan kirkaisun, ja
-O-Tar vaipui tajuttomana lattialle.
-
-Gahan nousi O-Main vuoteelta hymyssä huulin, pyörähtäen heti ympäri ja
-vetäisten miekkansa, kun hänen herkät korvansa eroittivat vähäistä
-melua hänen takanaan vallitsevasta pimeydestä. Erilleen vedettyjen
-verhojen välissä seisoi kumarainen ja ryppyinen olento. Se oli I-Gos.
-
-"Pane miekkasi tuppeen, Turan" kehoitti vanhus. "Sinun ei tarvitse
-pelätä mitään I-Gosin puolelta."
-
-"Mitä tekemistä sinulla on täällä?" tiedusti Gahan.
-
-"Tulin varmistautumaan siitä, ettei tuo suuri pelkuri petä meitä. Niin,
-hän nimitti minua 'höpiseväksi hupsuksi', mutta katsopa nyt häntä! Hän
-on kauhusta pyörtynyt, mutta hänelle saattaakin antaa sen aneeksi, kun
-on kuullut kamalan kiljaisusi. Se oli vähällä viedä rohkeuden
-minultakin. Ja sinäkö siis ulvoit ja kiljuit, kun päälliköt saapuivat
-sinä päivänä, jolloin ryöstin Taran sinulta?"
-
-"Sinäkö se olitkin, vanha lurjus?" kysyi Gahan, astahtaen uhkaavasti
-I-Gosiin päin.
-
-"No, no!" rauhoitti vanhus. "Mutta silloin olin vihollisesi. Enää en
-sitä tekisi. Olosuhteet ovat muuttuneet."
-
-"Miten ne ovat muuttuneet? Mikä ne on muuttanut?" tiedusti Gahan.
-
-"Silloin en täysin käsittänyt, kuinka raukkamainen jeddakini on ja
-kuinka urheita sinä ja tyttö olette. Olen toista polvea, vanha mies, ja
-rakastan rohkeutta. Aluksi minua suututti tytöltä saamani isku, mutta
-sitten tulin ajatelleeksi, kuinka uljas teko se oli, ja aloin ihailla
-sitä kuten hänen kaikkia tekojaan. Hän ei pelännyt O-Taria, hän ei
-pelännyt minua, hän ei pelännyt kaikkia Manatorin sotureita. Ja sinä
-sitten! Kautta miljoonan esi-isän veren! Miten sinä taisteletkaan! Olen
-pahoillani siitä, että paljastin sinut jetankentillä. Olen pahoillani
-siitäkin, että raahasin tytön, Taran, takaisin O-Tarin käsiin.
-Tahtoisin korvata sen. Tahtoisin olla ystäväsi. Tässä on miekkani
-jalkojesi juuressa." Vetäisten esille aseensa I-Gos heitti sen
-lattialle Gahanin eteen.
-
-Gatholilainen tiesi, että tuskin pahinkaan heittiö saattoi hyljeksiä
-tällaista juhlallista valaa, ja niinpä hän kumartui, otti lattialta
-vanhuksen säilän ja ojensi sen kahva edellä hänelle takaisin, siten
-suostuen hänen ystävyyteensä.
-
-"Missä on Heliumin prinsessa Tara?" kysyi Gahan. "Onko hän
-vahingoittumaton?"
-
-"Hän on teljettynä naisten asuntojen torniin odottamaan
-juhlatoimitusta, joka tekee hänestä Manatorin jeddaran", vastasi I-Gos.
-
-"Tuo olio on rohjennut luulla Heliumin Taran suostuvan hänen
-aviopuolisokseen", jupisi Gahan. "Valmistan hänelle lyhyen lopun,
-jollei hän jo ole kuollut kauhusta." Hän meni maahan vaipuneen O-Tarin
-luokse syöstäkseen miekkansa hänen sydämeensä.
-
-"Älä!" varoitti I-Gos. "Älä surmaa häntä, vaan rukoile, ettei hän olisi
-kuollut, jos sinun on mieli pelastaa prinsessasi!"
-
-"Miksi niin?" kysyi Gahan.
-
-"Jos sanoma O-Tarin kuolemasta saapuisi naisten asumuksille, olisi
-prinsessa Tara tuhon oma. Naiset tietävät O-Tarin aikovan ottaa hänet
-vaimokseen ja tehdä hänestä Manatorin jeddaran, joten saat olla varma,
-että he kaikki kateellisina ja mustasukkaisina naisina vihaavat häntä.
-Ainostaan O-Tarin mahti suojaa häntä nyt kaikilta ikävyyksiltä. Jos
-O-Tar kuolisi, jätettäisiin hänet sotilaiden ja miesorjien haltuun,
-sillä ei olisi ketään kostamassa hänen puolestaan."
-
-Gahan pisti miekkansa tuppeen. "Puhut järkevästi; mutta mitä teemme
-tuolle?"
-
-"Jätetään hänet virumaan paikalleen", neuvoi I-Gos. "Hän ei ole
-kuollut. Virottuaan hän palaa huoneistoonsa ja esittää komean tarun
-uljuudestaan, eikä hänen kerskailuaan kumoamassa ole ketään -- ei
-ketään muita kuin I-Gos. Tule! Hän saattaa toipua millä hetkellä
-hyvänsä, eikä hän saa nähdä meitä täällä."
-
-I-Gos meni maassa viruvan jeddakin luokse, polvistui hetkiseksi sen
-ääreen ja palasi sitten leposijan sivuitse Gahanin luo. Yhdessä he
-poistuivat O-Main huoneesta ja suuntasivat askeleensa kiertokäytävälle.
-Sitä myöten I-Gos vei Gahanin ylemmäksi ja edelleen palatsin sen osan
-kohdalle, jossa hän osoitti varsin lähellä olevaa korkeata tornia.
-"Tuolla", hän virkkoi, "on Heliumin prinsessa, ja hän on varmassa
-turvassa juhlallisuuksiin saakka."
-
-"Ehkä turvassa muilta, mutta ei itseltään", sanoi Gahan. "Hänestä ei
-ikinä tule Manatorin jeddaraa -- ennemmin hän tappaa itsensä."
-
-"Tekisikö hän sen?" epäili I-Gos.
-
-"Kyllä hän tekee, jollet voi saada hänelle sanomaa, että minä elän ja
-että vielä on toivoa", vakuutti Gahan.
-
-"En voi viedä hänelle tietoa", vastasi I-Gos. "Naistensa asuntoja O-Tar
-vartioitsee mustasukkaisen huolekkaasti. Siellä ovat hänen luotetuimmat
-orjansa ja soturinsa, ja lisäksi heidän seassaan vilisee lukemattomia
-urkkijoita, joten kukaan ei tiedä, kuka kukin on. Jokaisen varjon
-niissä huoneissa panevat sadat silmät merkille."
-
-Gahan silmäili korkean tornin valaistuja ikkunoita; sen yläkerroksissa
-oli Heliumin Tara teljettynä. "Minä koetan löytää jonkun tien, I-Gos",
-sanoi Gahan.
-
-"Ei ole mitään tietä", väitti vanhus. Jonkun aikaa he seisoivat katolla
-riutuvan Marsin kirkkaiden tähtien ja kiitävien kuiden alla,
-sommitellen suunnitelmia sen ajan varalta, jolloin Heliumin Tara
-tuotaisiin tornista O-Tarin valtaistuinsaliin. Silloin, ja vain
-silloin, vakuutti I-Gos, oli pelastamisyrityksillä vähääkään
-onnistumismahdollisuuksia. Gahan ei tiennyt, kuinka paljon hän saattoi
-luottaa toiseen, ja piti senvuoksi omina tietoinaan sen suunnitelman,
-jonka hän Ghekin mukana oli lähettänyt Floranille ja Val Dorille. Mutta
-hän takasi vanhalle balsamoijalle, että jos hänen usein toistetut
-vakuutuksensa O-Tarin syyttämisestä ja syrjäyttämisestä olivat
-vilpittömiä, olisi hänellä tilaisuus tehdä se sinä yönä, jona jeddak
-koettaisi ottaa Heliumin prinsessan puolisokseen.
-
-"Silloin on aikasi, I-Gos", vakuutti Gahan, "ja jos joku puolue
-ajattelee samalla tavalla kuin sinä, niin valmista sen jäseniä kaiken
-sen varalta, mitä tapahtuu sen jälkeen kun O-Tar julkeasti koettaa
-mennä avioliittoon sotavaltiaan tyttären kanssa. Missä ja milloin
-tapaan sinut uudelleen? Nyt menen puhuttelemaan Taraa, Heliumin
-prinsessaa."
-
-"Pidän rohkeudestasi", sanoi I-Gos, "mutta siitä ei ele sinulle
-vähääkään hyötyä. Sinä et pääse puhuttelemaan Heliumin prinsessaa
-Taraa, vaikka epäilemättä monen manatorilaisen veri tahraa naisten
-asuntojen lattioita, ennen kuin sinä saat surmasi."
-
-Gahan hymyili. "Minä en saa surmaani. Milloin ja missä tapaamme? Mutta
-löydäthän minut aina öisin O-Main huoneesta. Se tuntuu olevan
-turvallisin pakopaikka koko Manatorissa jeddakin vihamiehelle, vaikka
-se onkin jeddakin palatsissa. Nyt lähden!"
-
-"Ja olkoot esi-isäisi henget mukanasi!" toivotti I-Gos.
-
-Vanhuksesta erottuaan Gahan meni kattoa myöten korkealle tornille, joka
-näkyi olevan rakennettu sementistä ja myöhemmin koristettu taidokkailla
-kaiverruksilla; sen koko pinta oli täynnä monimutkaisia kuvioita, jotka
-oli hakattu syvälle sen kivimäiseen rakennusaineeseen. Vaikka se oli
-monien miespolvien ikäinen, oli se vain vähän ravistunut, mikä
-johtui Marsin ilmakehän kuivuudesta, sateiden ja tomumyrskyjen
-harvinaisuudesta. Sitä myöten kiipeäminen oli kuitenkin vaikeata ja
-vaarallista ja olisi peloittanut uljaimmankin miehen luopumaan sitä
-koettamasta -- epäilemättä Gahaninkin, jollei hän olisi tuntenut, että
-hänen rakastamansa naisen henki riippui siitä, suorittiko hän tämän
-uhkarohkean teon.
-
-Riisuttuaan aseensa ja koko muun hihnoituksensa paitsi yhtä ainoata
-vyötä, josta riippui tikari, gatholilainen aloitti vaarallisen
-kapuamisen. Tarrautuen kaiverruksiin käsin ja jaloin hän ponnisteli
-hitaasti ylöspäin, karttaen ikkunoita ja pysytellen tornin varjoisella
-puolella, Thurian ja Klurosin valon luomassa pimennossa. Torni kohosi
-noin viisitoista metriä palatsin läheisen osan katon yläpuolelle; siinä
-oli viisi kerrosta ja ikkunoita joka suunnalla. Muutamien ikkunoiden
-edessä oli parvekkeet, ja niitä hän koetti välttää enemmän kuin muita,
-vaikka olikin varsin todennäköistä, ettei tornissa enää ollut ketään
-valveilla, koska yhdeksäs zode alkoi olla käsissä.
-
-Hän eteni meluttomasti ja saapui vihdoin kenenkään huomaamatta ylimmän
-kerroksen ikkunoille. Näissä kuten useissa muissakin hänen
-sivuuttamissaan oli vankat ristikot, joten hänen oli sitä kautta
-mahdoton päästä sisälle niihin huoneisiin, joissa Tara oli vankina.
-Pimeys esti hänet näkemästä sisälle ensimmäisestä ikkunasta, jonka
-luokse hän kiipesi. Toinen kuului valaistuun huoneeseen, jossa näkyi
-asemapaikallaan oven edessä nukkuva vartija. Siellä oli myöskin
-seuraavaan alempaan kerrokseen vievien portaiden yläpää. Edettyään
-vielä kauemmaksi kiertäen tornia Gahan lähestyi muuatta toista ikkunaa,
-mutta nyt hän liikkui tornin sellaisella seinällä, jonka alapuolella
-oli kolmekymmentä metriä alempana piha ja johon Thurian säteet pian
-sattuisivat. Hän tajusi, että hänen oli jouduttava, ja rukoili, että
-hän nyt lähestymänsä ikkunan takaa tapaisi Heliumin Taran.
-
-Aukolle saavuttuaan hän silmäili pieneen, hämärästi valaistuun
-huoneeseen. Lattian keskellä oli makuukoroke, jolla lepäsi silkki- ja
-turkisvaippojen verhoama ihminen. Peitteistä pisti esiin paljas
-käsivarsi, leväten mustan ja keltaisen kirjavalla orlukinnahalla --
-ihastuttavan kaunis käsivarsi, jonka ympärillä oli Gahanille tuttu
-rannerengas. Ainoatakaan muuta olentoa ei näkynyt huoneessa, jonka
-sisuksen Gahan näki täydelleen. Painaen kasvonsa ristikkoa vasten
-gatholilainen kuiskasi hänelle armaan nimen. Tyttö liikahti, mutta ei
-herännyt. Taaskin Gahan lausui nimen, mutta tällä kertaa äänekkäämmin.
-Tara nousi istumaan ja katsoi ympärilleen, mutta yhtä aikaa ponnahti
-pystyyn eunukki, joka oli maannut korokkeen sillä puolella, joka oli
-kauimpana Gahanista. Ja samassa Thurian kirkas valo valahti
-ikkunaan, jossa Gahan riippui, paljastaen hänet selvästi molemmille
-sisälläolijoille.
-
-Molemmat ponnahtivat seisomaan. Eunukki syöksähti ikkunaa kohti, ja
-avuton Gahan olisi joutunut miehen murha-aseen helpoksi uhriksi, jollei
-Heliumin Tara olisi ehättänyt vartijansa kimppuun ja kiskonut häntä
-taaksepäin. Samalla tyttö veti ohuen tikarinsa piilopaikastaan
-hihnoituksensa alta, ja eunukin koettaessa sysätä hänet syrjään upposi
-aseen terävä kärki miehen sydämeen. Hän kuoli ääntäkään päästämättä ja
-vaipui lattialle. Sitten Tara juoksi ikkunan ääreen.
-
-"Turan, päällikköni!" hän huudahti. "Kuinka kammottavaan vaaraan
-oletkaan antautunut etsiessäsi minua täältä, missä ei edes sinun uljas
-sydämesi kykene auttamaan minua."
-
-"Älä ole siitä niin kovin varma, sydämeni sielu", vastasi Gahan.
-"Vaikka nyt tuonkin armaalleni vain sanoja, ovat ne toivoakseni
-sellaisten tekojen edeltäjiä, jotka antavat hänet takaisin minulle
-ikuisiksi ajoiksi. Pelkäsin, että sinä, Heliumin Tara, saattaisit
-tuhota itsesi, välttyäksesi O-Tarin aikomasta häpeästä. Senvuoksi tulin
-valamaan mieleesi uutta toivoa ja rukoilemaan sinua elämään,
-tapahtukoonpa mitä tahansa, tietäen, että vielä on yksi keino ja että,
-jos kaikki käy hyvin, voimme vihdoinkin vapautua. Odota minua O-Tarin
-valtaistuinsalissa sinä iltana, jona hän aikoo ottaa sinut
-puolisoksesi! Ja nyt: miten selviydymme tuosta veitikasta?" Hän osoitti
-lattialla viruvaa kuollutta eunukkia.
-
-"Hänen tähtensä meidän ei tarvitse olla huolissamme", vastasi tyttö.
-"Kukaan ei uskalla tehdä minulle pahaa, peläten O-Tarin vihaa. Muutoin
-olisin kuollut heti astuttuani palatsin tähän osaan, sillä naiset
-vihaavat minua. Ainoastaan O-Tar saattaa rangaista minua, ja mitäpä
-O-Tar välittää yhden eunukin hengestä? Niin, älä ole peloissasi tämän
-asian tähden!"
-
-He puristivat toistensa käsiä ristikon lävitse, ja nyt Gahan veti Taran
-likemmäksi itseään.
-
-"Yksi suukko", hän pyysi, "ennen kuin lähden, prinsessani!" Ja heliumin
-prinsessan Dejah Thorisin ja Barsoomin sotavaltiaan ylpeä tytär
-kuiskasi: "Päällikköni!" ja painoi huulensa Turanin, halvan panthanin.
-huulille.
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU
-
-Vihkimishetkellä
-
-
-Kun O-Tar, Manatorin jeddak, avasi silmänsä, vallitsi hänen ympärillään
-painostava haudanhiljaisuus. Hänen mieleensä muistui hirveä näky, joka
-oli hänelle ilmestynyt. Hän kuunteli, mutta ei kuullut mitään. Hänen
-näköpiirissään ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Hän nosti verkkaisesti
-päätään ja silmäili ympärilleen. Lattialla vuoteen vieressä oli se
-esine, joka oli ensinnä kiinnittänyt hänen huomiotaan, ja hän sulki
-silmänsä kauhun vallassa tuntiessaan, mikä se oli. Mutta se ei
-hievahtanut eikä hiiskunut mitään. O-Tar aukaisi jälleen silmänsä ja
-nousi pystyyn. Hänen kaikki jäsenensä vapisivat. Mitään ei ollut
-vuodekorokkeella, jolta hän oli nähnyt _sen_ nousevan.
-
-O-Tar peräytyi huoneesta verkkaisesti. Vihdoin hän pääsi ulompaan
-käytävään. Se oli tyhjä. Hän ei tiennyt, että se oli tyhjentynyt äkkiä,
-kun äänekäs kiljaisu, johon hänen oma parahduksensa oli sekautunut, oli
-saapunut häntä vakoilemaan lähetettyjen soturien korviin ja
-hätkähdyttänyt heitä. Hän vilkaisi vasemmassa ranteessaan olevaan
-paksuun rannerenkaaseen kiinnitettyyn ajanmittariin. Yhdeksäs zode oli
-melkein puolivälissä. O-Tar oli virunut tajuttomana tunnin ajan. Hän
-oli viettänyt tunnin O-Main huoneessa eikä ollut kuollut! Hän oli
-katsellut edeltäjänsä kasvoja ja oli sittenkin täysjärkinen! Hän
-ravisti itseään ja hymyili. Pian hän sai hillityksi kapinalliset,
-järkkyneet hermonsa, niin että ehdittyään palatsin asuttuihin osiin hän
-kykeni täysin hillitsemään itsensä. Hän käveli leuka pystyssä, hiukan
-mahtaillen, ja meni suoraan juhlimissaliin, arvaten, että hänen
-päällikkönsä odottivat häntä siellä. Hänen astuessaan sisään nousivat
-kaikki pystyyn, ja monen kasvoista kuvastui epäilystä ja hämmästystä,
-sillä he eivät olleet luulleet näkevänsä jeddakiansa O-Taria jälleen
-sen jälkeen, mitä urkkijat olivat kertoneet heille O-Main huoneesta
-kuuluneista kamalista äänistä. O-Tar oli mielissään siitä, että hän oli
-mennyt siihen kauhunpaikkaan yksin, sillä nyt ei kukaan voinut väittää
-valheeksi sitä juttua, jonka hän kertoisi.
-
-E-Thas syöksyi tervehtimään häntä, sillä E-Thas oli nähnyt synkkiä
-katseita suunnattavan itseensä päin, kun talit vierivät eikä hänen
-hyväntekijäänsä kuulunut takaisin.
-
-"Oi, sinä urhea ja mainehikas jeddak!" riemuitsi palatsin hoitaja. "Me
-iloitsemme siitä, että olet palannut vahingotonna, ja pyydämme sinua
-kertomaan meille seikkailustasi."
-
-"Ei siinä ollut mitään", huudahti O-Tar. "Tarkastin huoneet
-läpikotaisin ja odotin piiloutuneena, että Turan-orja palaisi, jos hän
-olisi poistunut vähäksi aikaa, mutta häntä ei kuulunut. Häntä ei ole
-siellä, ja epäilen, ettei hän ikinä mene sinne. Harvat miehet
-haluaisivat viipyä kauan niin vastenmielisessä paikassa."
-
-"Eikö sinua ahdistettu?" tiedusti E-Thas. "Etkö kuullut ulinaa ja
-parkumista?"
-
-"Kuulin kauheita ääniä ja näin aavehaamuja; mutta ne pakenivat minua,
-niin etten päässyt käsiksi ainoaankaan, ja katselin O-Main kasvoja enkä
-ole mielipuoli. Vieläpä lepäsin samassa huoneessa hänen ruumiinsa
-vieressä."
-
-Huoneen kaukaisessa nurkassa piilotti kumarainen ja ryppyinen vanhus
-hymynsä väkevällä juomalla täytetyn kultaisen pikarin taakse.
-
-"Hei! Nyt ryypätään!" huusi O-Tar ja tavoitti tikariaan, jonka nupilla
-hän tavallisesti löi kelloa, jolla orjia kutsuttiin, mutta tikari ei
-ollut tupessa. O-Tar oli ymmällä. Hän oli varma, että se oli ollut
-paikallaan vähää ennen kuin hän astui O-Main huoneeseen, sillä hän oli
-visusti tunnustellut kaikkia aseitaan ollakseen varma siitä, ettei
-mikään niistä ollut poissa. Hän sieppasi sen sijasta pöytäkalustosta
-astian ja löi sillä kelloa, orjien saavuttua käskien heidän tuoda
-väkevintä juomaa O-Tarille ja hänen päälliköilleen. Ennen
-aamun sarastusta lähti juopuneiden huulilta paljon äänekkäitä
-ihailunvakuutuksia -- jeddakin rohkeuden johdosta. Mutta jotkut olivat
-vieläkin synkän näköisiä.
-
-Koitti vihdoin päivä, jolloin O-Tarin piti ottaa Heliumin prinsessa
-Tara puolisokseen. Neljä tuntia orjat valmistivat vastahakoista
-morsianta. Seitsemään tuoksukylpyyn kului kolme pitkää ja väsyttävää
-tuntia, sitten hänen koko ruumiinsa voideltiin pimaliakukkien öljyllä,
-ja häntä hieroi kätevin sormin kaukaisesta Dusurista kotoisin oleva
-orjatar. Hänen hihnoituksensa, ihkasen uusi ja tätä tilaisuutta varten
-valmistettu, oli Barsoomin isojen, valkeiden apinoiden valkoisesta
-nahasta ja runsaasti varustettu platinakoristuksilla ja timanteilla --
-suorastaan niillä päällystetty. Hänen tuuhea, kiiltävän musta tukkansa
-oli kammattu upean komeaksi ja pukevaksi laitteeksi, johon oli pistetty
-timanttinuppisia neuloja, niin että se säihkyi kuin kuutamottoman yön
-tahdikas taivas.
-
-Mutta morsian, joka saatettiin korkeasta tornista O-Tarin
-valtaistuinsaliin, oli äreä ja uhmaileva. Käytävät olivat täynnä orjia
-ja sotureita sekä palatsin ja kaupungin naisia, jotka oli käsketty
-juhlatilaisuuteen. Saapuvilla oli koko Manatorin mahti ja ylpeys,
-rikkaus ja kauneus.
-
-Lukuisan kunniavartioston ympäröimänä Tara liikkui hitaasti ihmisten
-täyttämissä marmorikäytävissä. Päällikköjen salin ovella oli häntä
-vastaanottamassa E-Thas, palatsin hoitaja. Salissa ei ollut ketään
-paitsi kuolleilla ratsuillaan istuvia päällikkövainajia. Tämän pitkän
-huoneen läpi E-Thas saattoi hänet valtaistuinsaliin, joka myöskin oli
-tyhjä, sillä Manatorissa olivat vihkimisjuhlallisuudet toisenlaiset
-kuin Barsoomin muissa maissa. Täällä piti morsiamen odottaa sulhasta
-valtaistuimelle vievien portaiden juurella. Hänen jäljessään tulivat
-vieraat, sijoittuen paikoilleen ja jättäen Päällikköjen salin ja
-valtaistuimen välisen keskikuorin tyhjäksi, sillä sitä myöten saapuisi
-O-Tar yksin morsiamen luokse oltuaan ensin lyhyen ajan yksin vainajien
-seurassa Päällikköjen salissa suljettujen ovien takana. Sellainen oli
-tapa.
-
-Vieraat olivat kaikki marssineet jonossa Päällikköjen salin lävitse;
-sen molemmissa päissä olevat ovet oli suljettu. Äkkiä avautui salin
-alapäähän ovi, ja O-Tar astui sisään. Hänen mustaa hihnoitustaan
-koristivat rubiinit ja kultalaitteet; hänen kasvojaan peitti samasta
-jalosta metallista valmistettu naamari, jonka silmiksi oli pantu kaksi
-tavattoman isoa rubiinia, vaikka niiden alla oli kapeat raot, joista
-naamarin kantaja saattoi nähdä. Hänen päälaellaan oleva laite kannatti
-keinotekoisia sulkia, jotka oli valmistettu samasta metallista kuin
-naamari. Pienimpiä yksityiskohtia myöten hänen asunsa oli sellainen,
-jollaiseksi Manatorin tavat vaativat kuninkaallisen sulhasen asun, ja
-samojen tapojen mukaisesti hän nyt saapui yksin Päällikköjen saliin
-ottaakseen vastaan siunaukset ja neuvot häntä edeltäneiltä Manatorin
-suurmiehiltä.
-
-Kun salin alapään ovi sulkeutui O-Tarin jälkeen, jäi jeddak yksin
-suurten vainajain seuraan. Ikivanhojen sääntöjen mukaan ei yksikään
-kuolevainen saanut nähdä sitä, mitä tässä pyhitetyssä huoneessa silloin
-tapahtui. Koska Manatorin mahtavat kunnioittivat Manatorin
-perinnäistapoja, niin kunnioittakaamme mekin tuon ylvään ja
-herkkätuntoisen kansan perinnäisiä tapoja. Mitäpä meitä liikuttaisikaan
-se, mitä tapahtui siellä, juhlallisessa vainajien salissa?
-
-Kului viisi minuuttia. Morsian seisoi äänettömänä valtaistuimen
-juurella. Vieraat puhelivat keskenään hiljaa kuiskaillen, niin että
-huone oli täynnänsä monien äänten sorinaa. Vihdoin lennähti päällikköjen
-salista tuova ovi auki, ja loistava sulhanen seisoi hetkisen jykevän
-aukon puitteissa. Häävieraiden seassa syntyi hiljaisuus. Tasapituisin,
-mahtavin askelin lähestyi sulhanen morsianta. Taran sydäntä kouristivat
-pahat aavistukset, jotka olivat hiipineet hänen mieleensä, kun kohtalon
-langat kiertyivät yhä tiukemmin hänen ympärilleen eikä Turanista
-kuulunut eikä näkynyt merkkiäkään. Missä Turan oli? Mitäpä hän tosiaan
-saattoi tehdä pelastaakseen Taran? O-Tarin mahdin ympäröimänä, ilman
-ainoatakaan ystävää tuntui tytön asema lopultakin tyyten toivottomalta.
-
-"Minä pysyn elossa!" kuiskasi hän itsekseen, koettaen vielä viimeisen
-kerran vastustaa hirvittävää toivottomuutta, joka uhkasi saada hänet
-valtaansa, mutta varmuuden vuoksi hänen sormensa pujahtivat
-ohutteräiseen tikariin, jonka hän oli kenenkään huomaamatta saanut
-siirretyksi vanhasta hihnoituksestaan uuteen. Ja nyt oli sulhanen hänen
-vieressään, tarttui hänen käteensä ja talutti hänet portaita myöten
-valtaistuimen eteen, mihin he pysähtyivät, kääntyen alhaalla olevaan
-yleisöön päin. Huoneen taustalta saapui sitten kulkue sen korkean
-virkamiehen johtamana, jonka velvollisuus oli tehdä nämä kaksi mieheksi
-ja vaimoksi. Kulkueen takana asteli upeasti puettu nuorukainen kantaen
-silkkityynyllä lyhyillä kultaketjuilla yhdistettyjä kultaisia
-käsirautoja, joilla juhlallinen toimitus päätettäisiin siten, että
-virkamies kiinnittäisi käsiraudan kummankin ranteeseen, mikä olisi
-merkkinä avioliiton pyhien siteiden katkeamattomuudesta.
-
-Saapuisiko Turanin lupaama apu liian myöhään? Tara kuunteli pitkää,
-yksitoikkoista vihkimistoimitusta. Hän kuuli, kuinka O-Tarin hyveitä ja
-morsiamen kauneutta ylistettiin. Ratkaiseva hetki lähestyi, eikä
-vieläkään merkkiäkään Turanista. Mutta mitäpä hän voisikaan suorittaa,
-vaikka hänen onnistuisikin päästä valtaistuinsaliin, muuta kuin kuolla
-Taran kanssa? Pelastuksesta ei voinut olla toivoakaan.
-
-Virkamies otti kultaiset käsiraudat pielukselta, jolla ne olivat
-olleet. Siunattuaan ne hän ojensi kätensä tarttuakseen Taran
-ranteeseen. Hetki oli tullut! Tätä pitemmälle ei toimitus saanut mennä,
-sillä Barsoomin kaikkien lakien mukaan hän olisi Manatorin O-Tarin
-vaimo samalla hetkellä, kun heidät olisi kiinnitetty yhteen. Vaikkapa
-pelastus tulisikin sitten tai myöhemmin, ei hän voisi koskaan katkoa
-niitä siteitä, ja Turan olisi häneltä mennyttä yhtä varmasti kuin jos
-kuolema olisi heidät eroittanut.
-
-Hänen kätensä pujahti kätkettyyn tikariin, mutta heti ojentui sulhasen
-käsi, tarttuen hänen ranteeseensa. O-Tar oli arvannut hänen
-aikomuksensa. Eriskummaisen naamarin raoista Tara näki jeddakin häneen
-tähdätyt silmät ja aavisti, millaisen pilkallisen hymyn naamari peitti.
-He seisoivat siten jännittävän hetkisen. Alhaalla oleva rahvas pysyi
-hiljaa ja pidätti henkeään, sillä valtaistuimen edessä sattunut tapaus
-ei ollut jäänyt huomaamatta.
-
-Niin dramaattinen kuin tilanne olikin, muuttui se äkkiä kolmin kerroin
-dramaattisemmaksi, sillä Päällikköjen saliin vievä ovi tempaistiin
-melukkaasti auki. Kaikkien silmät kääntyivät häiriöön päin; jykevien
-ovipielien puitteissa näkyi toinen hahmo -- puolittain puettu olento,
-joka hätäisesti kiinnitti puolittain irrallista hihnoitustaan
-paikoilleen -- O-Tar, Manatori jeddak.
-
-Kaikkien katseet suuntautuivat valtaistuimen edessä seisovaan
-sulhaseen. Hän nosti kätensä ja kiskaisi kultaisen naamarin
-kasvoiltaan, ja silmät levällään hämmästyksestä katseli Heliumin Tara
-Turan-panthanin kasvoja.
-
-"Turan, orja!" huudettiin. "Kuolema hänelle! Kuolema hänelle!"
-
-"Odottakaa!" huusi Turan, vetäisten miekkansa, kun toistakymmentä
-soturia syöksähti eteenpäin.
-
-"Odottakaa!" kirkaisi toinen ääni, vanha ja särkynyt, ja I-Gos, iäkäs
-balsamoija, riensi vieraiden joukosta valtaistuimen portaille
-etumaisten soturien edellä.
-
-Vanhuksen nähdessään soturit seisahtuivat, sillä ikää kunnioitetaan
-suuresti Barsoomin kansojen keskuudessa kuten kaikkialla, missä uskonto
-jossakin määrin perustuu esi-isäin palvontaan. Mutta O-Tar ei heistä
-välittänyt, vaan karkasi rajusti valtaistuinta kohti. "Seis, pelkuri!"
-karjasi I-Gos.  Kaikki katselivat pientä vanhusta ihmeissään.
-"Manatorin miehet", hän sanoi heikolla, kimeällä äänellään, "haluatteko
-olla pelkurin ja valehtelijan hallittavia?"
-
-"Alas hänet!" mylvi O-Tar.
-
-"Ei, ennen kuin olen puhunut!" vastasi I-Gos. "Se on oikeuteni. Jollei
-se onnistu, on henkeni mennyttä -- sen te kaikki tiedätte ja sen tiedän
-minäkin. Sen vuoksi vaadin, että minua kuullaan. Se on oikeuteni!"
-
-"Siihen hänellä on oikeus", kertasi parikymmentä soturia salin eri
-osista.
-
-"Sen, että O-Tar on arka valehtelija, voin todistaa", jatkoi I-Gos.
-"Hän väitti uljaasti uhmailleensa O-Main huoneen kauhua näkemättä
-jälkeäkään Turan-orjasta. Minä olin siellä, piilossa verhojen takana ja
-näin kaikki, mitä tapahtui. Turan oli piileskellyt siinä huoneessa ja
-lepäsi parhaillaan O-Main vuoteella, kun O-Tar pelosta vapisten astui
-sisälle. Häiritty Turan nousi istumaan, päästäen samalla vihlovan
-kiljauksen. O-Tar parahti ja pyörtyi."
-
-"Se on valetta!" huusi O-Tar.
-
-"Se _ei_ ole valetta, ja minä voin todistaa sen", vakuutti I-Gos.
-"Panitteko silloin, kun hän palasi O-Main huoneesta kerskuen
-urotyöstään, panitteko silloin merkille, että hän tahtoessaan kutsua
-orjia tuomaan viiniä tavoitti tikariaan lyödäkseen nupilla kelloon,
-kuten hänen aina on tapana tehdä? Paniko teistä kukaan sen merkille? Ja
-sen, ettei hänellä ollut tikaria? O-Tar, missä on tikari, joka oli
-vyölläsi, kun menit O-Main huoneeseen? Sinä et sitä tiedä, mutta minä
-tiedän. Sinun maatessani pyörtyneenä pelosta otin minä sen
-hihnoituksestasi ja kätkin sen O-Main vuoteen silkkivaippojen sekaan.
-Siellä se on vielä nytkin, ja jos ken sitä epäilee, menköön sinne; hän
-löytää sen sieltä ja tietää jeddakinsa raukaksi."
-
-"Entä tämä petturi?" tiedusti muuan. "Saako hän rankaisematta seistä
-Manatorin valtaistuimella, sillä aikaa, kun me kinastelemme
-hallitsijastamme?"
-
-"Juuri hänen urheutensa on paljastanut teille O-Tarin raukkamaisuuden",
-vastasi I-Gos, "ja hänen avullaan saatte suuremman jeddakin."
-
-"Valitsemme itse oman jeddakimme. Orja kiinni ja surma hänelle!"
-Hyväksymishuutoja kuului huoneen kaikilta puolilta. Gahan kuunteli
-tarkkaavasti, ikäänkuin odottaen jotakin toivottua ääntä. Soturit
-lähestyivät koroketta, jolla hän nyt seisoi paljas miekka kädessään ja
-toinen käsivarsi kiedottuna Taran ympärille. Hän aprikoi, eivätkö hänen
-suunnitelmansa sittenkään pitäneet paikkaansa. Jolleivät ne pitäneet,
-merkitsisi se hänelle kuolemaa, ja hän oli varma siitä, että Tara
-hänen kaaduttuaan surmaisi itsensä. Niin turhaanko hän kaikkine
-ponnistuksineen oli palvellut tyttöä?
-
-Useat soturit vaativat kiihkeästi, että olisi heti mentävä O-Main
-huoneeseen etsimään tikaria, jonka löytyminen todistaisi O-Tarin
-pelkuriksi. Vihdoin suostui kolme heistä lähtemään. "Teidän ei tarvitse
-pelätä", vakuutti I-Gos. "Siellä ei ole mitään, mikä voisi vahingoittaa
-teitä. Viime aikoina olen käynyt siellä usein, ja Turan-orja on
-nukkunut siellä nämä monet yöt. Kirkaisut ja ulinan, jotka säikyttivät
-teitä ja O-Taria, päästi Turan ajaakseen teidät pois piilopaikastaan."
-Häpeilevän näköisenä kolmikko poistui huoneesta etsimään O-Tarin
-tikaria.
-
-Ja sitten toiset käänsivät huomionsa jälleen- Gahaniin, He lähestyivät
-valtaistuinta paljaat miekat käsissään, mutta liikkuivat hitaasti,
-sillä he olivat nähneet tämän orjan jetan-kentällä ja tunsivat hänen
-käsivartensa taitavuuden. He olivat saapuneet portaiden juurelle, kun
-korkealta heidän yläpuoleltaan kuului syvä kumahdus, sitten toinen ja
-vielä yksi. Turan hymyili ja huoahti helpotuksesta. Ehkei se sittenkään
-ollut tapahtunut liian myöhään. Soturit seisahtuivat kuuntelemaan
-samoin kuin kaikki muutkin huoneessaolijat. Nyt kantautui heidän
-korviinsa kovaa pyssyjen räiskettä, ja kaikki se kuului ylhäältä,
-ikäänkuin olisi taisteltu palatsin katolla.
-
-"Mitä se on?" kyselivät he toisiltaan.
-
-"Ankara myrsky on puhjennut Manatorin kohdalla", arveli joku.
-
-"Älkää välittäkö myrskystä, ennen kuin olette surmanneet tuon olion,
-joka uskaltaa seisoa jeddakinne valtaistuimella!" vaati O-Tar. "Käykää
-hänen kimppuunsa!"
-
-Juuri kun hän herkesi puhumasta, jakautuivat valtaistuimen takana
-olevat verhot, ja korokkeelle astui soturi. O-Tarin sotureitten
-huulilta pääsi hämmästyksen ja harmin huudahdus. "U-Thor!" he
-kiljaisivat. "Mitä petosta tämä on?"
-
-"Ei se petosta ole", sanoi U-Thor syvällä äänellään. "Tuon teille uuden
-jeddakin koko Manatoria varten. En valehtelevaa raukkaa, vaan rohkean
-miehen, jota kaikki rakastatte."
-
-Senjälkeen hän astahti syrjään ja verhojen kätkemästä käytävästä tuli
-esiin toinen mies. Hän oli A-Kor, ja hänen näyttäytyessään kajahti
-huudahduksia, joista kuvastui hämmästystä, riemua ja raivoa, eri
-puolueiden oivaltaessa, millainen valtiokeikaus oli niin ovelasti
-suoritettu. A-Korin jäljessä tuli lisää miehiä -- kaikki Manatosin
-kaupungin manatorilaisia -- kunnes heitä oli korokkeella tungokseen
-saakka.
-
-O-Tar kehoitteli parhaillaan sotureitaan hyökkäämään, kun sivuovesta
-tuoksahti saliin verinen padwar, jonka asu oli sekaisin. "Kaupunkimme
-on kukistunut!" hän huusi äänekkäästi. "Manatosin laumat tulivat
-sisälle Vihollisten portista. Gatholilaiset orjat ovat nousseet ja
-tuhonneet palatsin vartioston. Isoista laivoista lasketaan sotaväkeä
-palatsin katolle ja Jetan-kentille. Heliumin ja Gatholin väkeä marssii
-Manatorissa. Huudetaan ääneen Heliumin prinsessaa ja vannotaan, että
-Manator jätetään suitsuavaksi ruumisrovioksi, joka nielee koko
-kansamme. Taivas on mustanaan laivoista. Niitä saapuu komeina jonoina
-idästä ja etelästä."
-
-Ja sitten taaskin Päällikköjen salin ovi lennähti auki, ja käännyttyään
-katsomaan näkivät manatorilaiset kynnyksellä uuden tulokkaan, valtavan
-kookkaan, vaaleaihoisen, mustatukkaisen miehen, jonka harmaat silmät
-nyt kiiluivat kuin teräskärjet, ja hänen takanaan oli Päällikköjen sali
-täynnänsä sotureita, joilla oli yllään kaukaisten maiden hihnoitukset.
-Kun Heliumin Tara näki tulijan, sykähti hänen sydämensä riemusta, sillä
-mies oli John Carter, Barsoomin sotavaltias, joka voittoisan armeijan
-etunenässä oli saapunut pelastamaan tytärtään. Ja hänen vierellään oli
-Djor Kantos, jonka kanssa Tara oli ollut kihloissa.
-
-Sotavaltias silmäili seuruetta hetkisen, ennen kuin puhkesi puhumaan.
-"Laskekaa alas aseenne, Manatorin miehet!" hän virkkoi. "Näen, että
-tyttäreni on elossa, ja jollei hänelle ole tapahtunut mitään pahaa, on
-verenvuodatus tarpeetonta. Kaupunkinne on täynnä U-Thorin, Heliumin ja
-Gatholin sotaväkeä. Palatsia pitävät hallussaan gatholilaiset orjat ja
-tuhat minun soturiani, joita tämän salin ympärillä olevat käytävät ja
-huoneet ovat täynnänsä. Jeddakinne kohtalo on teidän omissa käsissänne.
-Minua ei haluta lainkaan sekaantua siihen asiaan. Olen tullut vain
-noutamaan tytärtäni ja vapauttamaan gatholilaisia orjia. Olen puhunut!"
-Odottamatta vastausta hän asteli leveätä pääkuoria pitkin Heliumin
-Taraa kohti, ikäänkuin sali olisi ollut täynnä hänen omaa väkeään eikä
-vihollisia.
-
-Manatorin päälliköt seisoivat tyrmistyneinä. He katsoivat O-Tariin,
-mutta tämä saattoi vain avuttomana vilkuilla ympärilleen, kun
-vihollisia marssi Päällikköjen salista, kiertäen valtaistuinsalin
-ympäri, kunnes he olivat saartaneet koko seurueen. Sitten astui sisälle
-eräs Heliumin armeijan dwar.
-
-"Olemme pidättäneet kolme päällikköä", hän ilmoitti sotavaltiaalle. "He
-pyrkivät tänne valtaistuinsaliin selostamaan kumppaneilleen jotakin
-asiaa, jonka he väittävät ratkaisevan Manatorin kohtalon."
-
-"Tuo heidät tänne!" käski sotavaltias.
-
-He saapuivat vahvan vartioston saattamina valtaistuimelle vievien
-portaiden juurelle. Sinne he pysähtyivät, ja heidän johtajansa kääntyi
-muiden manatorilaisten puoleen, nosti oikean kätensä korkealle ja
-näytti jalokivillä koristettua tikaria. "Löysimme sen", hän sanoi,
-"juuri sieltä, mistä I-Gos väitti sen löytyvän." Ja hän katsoi O-Taria
-uhkaavasti.
-
-"A-Kor, Manatorin jeddak!" huusi joku, ja huutoon yhtyi sata
-käheäkurkkuista soturia.
-
-"Manatorissa ei voi olla muuta kuin yksi jeddak", virkkoi tikaria
-pitelevä päällikkö. Katse yhä tähdättynä onnettomaan O-Tariin hän
-asteli jeddakin luokse ja ojensi tikaria kämmenellään, tarjoten sitä
-alamaistensa luottamuksen menettäneelle hallitsijalle. "Manatorissa ei
-saata olla muuta kuin yksi jeddak", hän toisti merkitsevästi.
-
-O-Tar otti ojennetun aseen, oikaisihe täyteen mittaansa ja iski sen
-kahvaa myöten rintaansa, sillä teolla hankkien jälleen itselleen
-kunnioituksen kansansa silmissä ja ansaiten ikuisen paikan Päällikköjen
-salissa.
-
-Hänen kaaduttuaan vallitsi tilavassa salissa hiljaisuus, jonka äkkiä
-katkaisi U-Thorin ääni. "O-Tar on kuollut!" hän huusi. "Hallitkoon
-A-Kor, kunnes koko Manatorin päälliköt kutsutaan koolle valitsemaan
-uutta jeddakia! Mikä on vastauksenne?"
-
-"Hallitkoon A-Kor! A-Kor, Manatorin jeddak!" Sali vapisi niistä
-huudoista, eikä ainoatakaan soraääntä kuulunut.
-
-A-Kor kohotti miekkaansa, vaatien hiljaisuutta. "A-Korin, Manatosin
-suuren jedin U-Thorin, Gatholin laivaston komentajan ja Barsoomin
-maineikkaan sotavaltiaan John Carterin tahto on", hän sanoi, "että
-Manatorin kaupungissa vallitkoon rauha, ja senvuoksi käsken
-manatorilaisten mennä lausumaan tervetulleiksi näiden liittolaistemme,
-vieraittemme ja ystäviemme soturit ja näyttämään heille ikivanhan
-kaupunkimme nähtävyyksiä ja osoittamaan Manatorin vieraanvaraisuutta.
-Olen puhunut." U-Thor ja John Carter lähettivät pois soturinsa, käskien
-heitä nauttimaan Manatorin vieraanvaraisuudesta. Huoneen tyhjentyessä
-tunkeutui Djor Kantos Heliumin Taran luokse. Tytön tuntemaa,
-pelastumisen aiheuttamaa riemua oli sumentanut sen miehen näkeminen,
-jolle hän oli tehnyt vääryyttä, kuten hänen hyveellinen sydämensä
-soimasi häntä. Häntä peloitti tuskainen koettelemus ja häpeä, joka
-hänen täytyisi kestää ennen kuin hän voisi toivoa vapautuvansa heidän
-välillään kauan aikaa voimassa olleesta sopimuksesta. Ja nyt astui Djor
-Kantos hänen luokseen, polvistui ja vei hänen sormensa huulilleen.
-
-"Heliumin kaunis tytär", alkoi mies, "kuinka saatan kertoa sinulle
-siitä, mistä minun pitää kertoa sinulle -- häpeällisestä teosta, jonka
-tyyten tahtomattani olen sinua kohtaan tehnyt? En osaa muuta kuin
-antautua jalomielisyytesi armoille, toivoen anteeksiantoa. Mutta jos
-vaadit, voin tarttua tikariin yhtä kunniakkaasti kuin O-Tar teki."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi Heliumin Tara. "Mistä puhut -- miksi
-näin arvoituksellisesti sellaiselle, jonka sydän jo nyt on
-pakahtumaisillaan?"
-
-Taran sydän jo nyt pakahtumaisillaan! Alku oli kaikkea muuta kuin
-lupaava, ja nuori padwar toivoi, että hän olisi kuollut, ennen kuin
-hänen olisi ollut lausuttava ne sanat, jotka hänen nyt tuli lausua.
-
-"Heliumin Tara", hän jatkoi, "me kaikki pidimme sinua kuolleena. Olet
-ollut poissa Heliumista runsaan vuoden. Murehdin sinua uskollisesti,
-mutta sitten, vähemmän kuin kuukausi takaperin, menin avioliittoon
-Olvia Marthisin kanssa." Hän lopetti puheensa ja katseli tyttöä; hänen
-silmänsä olisivat saattaneet sanoa: "Nyt iske minut kuoliaaksi!"
-
-"Oi, sinä mies-hupakko!" huudahti Tara. "Ei mikään, mitä olisit
-saattanut tehdä, olisi ollut minusta mieluisempaa. Djor Kantos, voisin
-suudella sinua!"
-
-"En usko, että Olvia Marthis siitä pahastuisi", virkkoi Djor Kantos,
-jonka kasvoja nyt kirkasti hymy. Heidän puhuessaan oli valtaistuinsaliin
-tullut joukko miehiä, jotka lähestyivät koroketta. He olivat kookkaita
-sotureita, yllään yksinkertaiset, tyyten koruttomat hihnoitukset.
-Heidän johtajansa saapuessa korokkeelle oli Tara juuri kääntynyt
-Gahanin puoleen, viitaten häntä luokseen.
-
-"Djor Kantos", hän sanoi, "esitän sinulle Turanin, panthanin, jonka
-vilpitön uskollisuus ja uljuus ovat voittaneet rakkauteni."
-
-John Carter ja äsken tulleiden soturien johtaja, jotka seisoivat
-lähellä, vilkaisivat pieneen ryhmään. Ensinmainitun huulilla väikkyi
-tutkimaton hymy, viimemainittu puhutteli Heliumin prinsessaa. "Turan,
-panthan!" hän huudahti. "Etkö tiedä, Heliumin ihana tytär, että tämä
-mies, jota nimität panthaniksi, on Gahan, Gatholin jed?"
-
-Vain silmänräpäykseksi kävi Tara ällistyneen näköiseksi, sitten hän
-kohautti somia olkapäitään, käänsi päätään ja katsahti olkansa ylitse
-Gatholin Gahaniin.
-
-"Jed tahi panthan", hän virkkoi; "mitäpä väliä sillä, kumpi ihmisen
-orja on ollut?" Ja hän nauroi veitikkamaisesti, katsellen rakastajansa
-hymyileviä kasvoja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lopetettuaan tarinansa John Carter nousi tuoliltaan ja oikaisi
-jättimäistä vartaloaan kuin metsäleijona.
-
-"Pitääkö sinun lähteä?" valitin, sillä en olisi suonut hänen poistuvan
-ja minusta tuntui, että hän oli ollut seurassani vain lyhyen hetkisen.
-
-"Taivas jo punertaa tuolla teidän kauniiden kukkuloittenne takana",
-vastasi hän, "ja pian on täysi päivä."
-
-"Vielä yksi kysymys, ennen kuin menet", pyysin.
-
-"No?" myöntyi hän suopeasti.
-
-"Miten saattoi Gahan tulla valtaistuinsaliin O-Tarin asussa?"
-tiedustelin.
-
-"Se oli yksinkertainen temppu -- Gatholin Gahanille", vastasi
-sotavaltias. "I-Gosin avulla hän hiipi ennen juhlallisuuksien alkua
-Päällikköjen saliin, sillä aikaa kun valtaistuinhuone ja Päällikköjen
-sali olivat tyhjinä ennen morsiamen saapumista. Hän tuli
-kellariholveista pitkin sitä käytävää, joka päättyi valtaistuimen
-takaisen verhon taakse, ja Päällikköjen saliin päästyään sijoittui
-ratsastajattoman thoatin selkään, jonka soturi oli I-Gosin
-korjattavana. O-Tarin astuttua sisään ja tultua likelle Gahania tämä
-heittäytyi hänen niskaansa ja löi häntä vankan keihään nupilla. Hän
-luuli surmanneensa jeddakin ja ällistyi, kun O-Tar ilmestyi
-paljastamaan hänet."
-
-"Entä Ghek? Miten hänelle kävi?" tiukkasin.
-
-"Opastettuaan Val Dorin ja Floranin Taran särkyneen lentokoneen luokse,
-jonka he korjasivat, hän seurasi heitä Gatholiin, josta lähetettiin
-sana minulle Heliumiin. Sitten hän ohjasi lukuisan joukkueen, jossa
-muun muassa olivat A-Kor ja U-Thor, katolta, johon heidät oli laskettu
-laivoistamme, kiertokäytävää myöten palatsin sisäosiin ja opasti heidät
-valtaistuinsaliin. Veimme hänet muassamme Heliumiin, jossa hän vielä
-elää, käyttäen ainoata rykoriaan, jonka hän tapasi melkein kuoliaaksi
-nälkiintyneenä Manatorin vankiholveista. Mutta seis! Nyt ei enää
-kysymyksiä!"
-
-Saatoin hänet itäiselle kaarikäytävälle, jonka holvien takaa rusotti
-päivänkoitto.
-
-"Hyvästi!" hän virkkoi.
-
-"Jaksan tuskin uskoa, että tuossa todellakin olet sinä", huudahdin.
-"Huomenna luulen varmasti uneksineeni kaiken tämän."
-
-Hän naurahti, vetäisi miekkansa ja raapaisi sillä karkeatekoisen ristin
-erään kaaren sementtiin.
-
-"Jos sinua huomenna epäilyttää", hän sanoi, "niin tule katsomaan, onko
-tämäkin unta!"
-
-Seuraavassa hetkessä hän oli poissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Jetan eli marsilainen shakki_.
-
-Niiden varalta, joita tällaiset asiat huvittavat ja jotka haluaisivat
-koettaa tätä peliä, selitän jetanin säännöt sellaisina kuin John Carter
-ne minulle esitti. Kun kirjoitetaan eri nappuloiden nimet ja
-siirtymätavat paperipalasille ja liimataan ne tavallisiin tammipelin
-nappuloihin, voidaan peliä pelata yhtä hyvin kuin Marsissa käytetyillä
-koristetuilla nappuloilla.
-
-_Lauta_ on nelikulmainen, ja siinä on sata vuorotellen mustaa ja
-kellanpunaista ruutua.
-
-_Nappulat_ luetellaan siinä järjestyksessä, jossa ne ovat laudalla
-kummastakin pelaajasta katsoen vasemmalta oikealle. Ensimmäisessä
-rivissä:
-
-_Sotilas_: Kaksi sulkaa; kaksi askelta suoraan mihin suuntaan hyvänsä
-tai ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan.
-
-_Padwar_: Kaksi sulkaa; kaksi askelta vinottain mihin suuntaan hyvänsä
-tahi ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan.
-
-_Dwar_: Kolme sulkaa; kolme askelta mihin suuntaan tahansa, joko
-suoraan tai mutkitellen.
-
-_Lentäjä_: Kolmisiipinen potkuri; kolme askelta vinosti mihin suuntaan
-hyvänsä, joko suoraan tahi mutkitellen; saa hypätä toisten nappulain
-ylitse.
-
-_Päällikkö_: Kymmenjalokivinen diadeemi; kolme askelta mihin suuntaan
-tahansa, suoraan, vinottain tai mutkitellen.
-
-_Prinsessa_: Yksijalokivinen diadeemi; samoin kuin päällikkö, mutta saa
-hypätä muiden nappulain yli.
-
-_Lentäjä_: Katso yllä!
-
-_Dwar_: Katso yllä!
-
-_Padwar_: Katso yllä!
-
-_Sotilas_: Katso yllä!
-
-Ja toisessa rivissä vasemmalta oikealle:
-
-_Thoat_: Ratsusotilas; kaksi sulkaa; kaksi askelta, toinen suoraan,
-toinen vinottain, mihin suuntaan tahansa.
-
-_Panthanit_ (kahdeksan kappaletta): yksi sulka; yksi askel eteenpäin,
-sivuttain tai vinottain, mutta ei taaksepäin.
-
-_Thoat_: Katso yllä!
-
-Pelissä on toisella pelurilla kaksikymmentä mustaa ja hänen
-vastapelurillaan kaksikymmentä punakeltaista nappulaa, ja alkujaan sen
-otaksutaan esittäneen etelän mustan ja pohjolan keltaisen rodun välistä
-taistelua. Marsissa lauta tavallisesti sijoitetaan niin, että mustat
-nappulat lähtevät etelästäpäin ja punakeltaiset pohjoisesta päin.
-
-Peli on voitettu, kun joku nappula siirretään samalle ruudulle, jolla
-vastapuolen prinsessa on, tai kun päällikkö lyö päällikön.
-
-Peli on tasapeli, kun päällikön lyö joku vastapuolueen muu nappula kuin
-päällikkö tahi kun kummallakin puolella on jäljellä korkeintaan kolme
-samanarvoista nappulaa eikä peliä voiteta kymmenellä siirrolla, joista
-viisi on kummallakin.
-
-Prinsessa ei saa siirtyä uhatulle ruudulle eikä lyödä vastapuolen
-nappulaa. Milloin hyvänsä pelin aikana sitä saadaan yksi kerta siirtää
-kymmenen askelta. Tätä siirtoa nimitetään _paoksi_.
-
-Kahta nappulaa ei saa sijoittaa samalle ruudulle muulloin kuin pelin
-viimeisellä siirrolla, jolloin prinsessa lyödään.
-
-Kun pelaaja sääntöjen mukaisesti siirtää nappulansa ruudulle, jolla on
-joku vastapelurin nappula, pidetään vastapuolen nappulaa lyötynä, ja se
-poistetaan pelistä.
-
-Suorat siirrot merkitsevät liikettä pohjoiseen, etelään, itään tahi
-länteen, vinottaiset liikkumista koilliseen, kaakkoon, lounaiseen tai
-luoteiseen. Dwar saa liikkua suoraan pohjoiseen kolme ruutua tahi
-pohjoiseen yhden ja itään kaksi ruutua tai jonkun samantapaisen
-suoraliikkeiden yhdistelmän, kunhan se vain ei saman siirron aikana
-joudu kahdesti samalle ruudulle. Tämä esimerkki selittää yhdistetyt
-siirrot.
-
-Siitä, kumpi siirtää ensiksi, voidaan määrätä millä tahansa kummankin
-pelaajan hyväksymällä tavalla. Ensimmäisen ottelun jälkeen saa sen
-voittaja, jos haluaa, siirtää ensiksi tai määrätä vastustajansa
-tekemään ensi siirron.
-
-Vetoja marsilaiset lyövät jetanissa monella tavoin. Pelin tulos
-tietystikin ratkaisee, kenelle pääpanos tulee; mutta myöskin sovitaan
-kunkin nappulan lyömisestä suoritettava, sen arvon mukainen palkkio, ja
-jokaisesta menettämästään nappulasta pelaaja suorittaa sen arvon
-vastustajalleen.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARSIN RITARIT***
-
-
-******* This file should be named 64956-0.txt or 64956-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/9/5/64956
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/64956-0.zip b/old/64956-0.zip
deleted file mode 100644
index 727b9db..0000000
--- a/old/64956-0.zip
+++ /dev/null