NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6248 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2c2ad98
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #64429 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64429)
diff --git a/old/64429-8.txt b/old/64429-8.txt
deleted file mode 100644
index d610c16..0000000
--- a/old/64429-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6248 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tarzan ja valkoinen nainen, by Edgar Rice
-Burroughs, Translated by Alpo Kupiainen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tarzan ja valkoinen nainen
-
-
-Author: Edgar Rice Burroughs
-
-
-
-Release Date: January 31, 2021  [eBook #64429]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZAN JA VALKOINEN NAINEN***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TARZAN JA VALKOINEN NAINEN
-
-Kirj.
-
-EDGAR RICE BURROUGHS
-
-Englanninkielestä suomentanut
-
-Alpo Kupiainen
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1924.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Musta lentäjä.
-   II. Usangan palkka.
-  III. Musta leijona.
-   IV. Salaperäiset, jalanjäljet.
-    V. Yöllinen hyökkäys.
-   VI. Muureilla ympäröity kaupunki.
-  VII. Mielipuolten seassa.
- VIII. Kuningattaren tarina.
-   IX. Tulipa Tarzan.
-    X. Makuukomerossa.
-   XI. Ulos seinäsyvennyksestä.
-  XII. Pako Xujasta.
- XIII. Pelastajat.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Musta lentäjä
-
-
-Tyttö oli musertumaisillaan pelosta ja harmista. Tuntui melkein
-mahdottomalta kestää tätä julmaa kohtalonoikkua, joka oli riistänyt
-häneltä kaikki toiveet, kun pelastus oli jo niin lähellä. [Kts.
-_Talttumaton Tarzan_.] Myöskin mies oli harmissaan, mutta enemmän hän
-oli kiukuissaan. Hän pani merkille, että neekerien yllä oli
-sotilaspukujen repaleita, ja tiedusti heti, missä heidän upseerinsa
-olivat.
-
-"He eivät ymmärrä teitä", sanoi tyttö ja toisti sitten valkoisen miehen
-kysymyksen saksalaisten ja heidän siirtomaansa neekerien käyttämällä
-sekakielellä.
-
-Usanga virnisti. "Kyllä te tiedätte, missä he ovat, valkoinen nainen",
-hän vastasi. "He ovat vainajia, ja jollei tämä valkoinen mies tottele
-käskyjäni, on hänenkin kuoltava."
-
-"Mitä häneltä vaaditte?" kysyi tyttö.
-
-"Tahdon, että hän opettaa minut lentämään linnun lailla", selitti
-Usanga.
-
-Bertha Kircherin kasvoista kuvastui hämmästys, mutta hän kertasi
-vaatimuksen luutnantille.
-
-Englantilainen harkitsi hetkisen. "Hän haluaa oppia lentämään, niinkö?"
-hän vastasi. "Tiedustakaa häneltä, päästääkö hän meidät vapaiksi, jos
-opetan hänet lentämään!"
-
-Tyttö esitti kysymyksen Usangalle, joka turmeltuneena, ovelana ja
-tyyten periaatteettomana oli aina tuiki valmis lupaamaan mitä tahansa,
-aikoipa hän sitten täyttää lupauksensa tahi ei, ja heti suostui
-esitykseen.
-
-"Opettakoon valkoinen mies minut lentämään!" hän kehoitti. "Sitten
-saatan teidät takaisin lähelle oman kansanne asuinsijoja, mutta
-palkkioksi siitä pidän ison linnun omanani." Ja hän heilautti mustaa
-kättään lentokoneeseen päin.
-
-Bertha Kircherin toistettua Usangan ehdotuksen lentäjälle kohautti
-viimemainittu olkapäitään ja suostui vihdoin happamen näköisenä.
-"Millään muulla tavoin lienee meidän mahdoton selviytyä tästä
-pinteestä", hän virkkoi. "Joka tapauksessa on Englannin hallitus
-menettänyt tuon lentokoneen. Jollen suostu mustaihoisen lurjuksen
-pyyntöön, niin epäilemättä hän surmaa minut muitta mutkitta, ja silloin
-jää kone virumaan paikalleen, kunnes se lahoaa ja ruostuu. Jos taas
-hyväksyn hänen tarjouksensa, niin sillä tavoin ainakin saan taatuksi
-teille turvallisen paluun sivistyneisiin seutuihin, ja sille", hän
-lisäsi, "panen suuremman arvon kuin Englannin ilmailuvoimien kaikille
-lentokoneille."
-
-Tyttö loi häneen nopean silmäyksen. Nyt mies puhutteli häntä
-ensimmäisen kerran sellaisilla sanoilla, joista saattoi päättää, että
-hän tunsi seuralaistaan kohtaan muutakin kuin yhteisessä hädässä olevan
-kumppanin tunteita. Tyttö oli pahoillaan niistä sanoista, ja myöskin
-mies katui niitä melkein heti nähtyään toisen kasvoille lehahtaneen
-varjon ja oivallettuaan, että hän oli pahentanut tytön jo ennestäänkin
-melkein sietämättömän aseman vaikeutta.
-
-"Suokaa anteeksi!" hän ehätti korjaamaan. "Unohtakaa se, mihin äskeinen
-huomautukseni viittasi. Lupaan teille, etten loukkaa teitä uudelleen,
-jos se loukkaa teitä, ennen kuin vasta sitten, kun olemme molemmat
-vahingoittumattomina päässeet tästä pulasta."
-
-Bertha Kircher kiitti häntä hymyillen, mutta sanat oli lausuttu eikä
-niitä voitu enää saada takaisin, ja tyttö tiesi, että nuori
-englantilainen upseeri rakasti häntä, jopa vieläkin varmemmin kuin jos
-tämä olisi langennut polvilleen hänen eteensä ja vannonut rakastavansa
-häntä iäisesti.
-
-Usanga tahtoi saada ensimmäisen lentotuntinsa viipymättä.
-Englantilainen koetti estellä, mutta neekeri kävi heti uhkaavaksi ja
-hävyttömäksi, koska hän kuten kaikki tietämättömät ihmiset aina epäili
-toisten aikeita hänelle tuhoisiksi, jolleivät ne olleet täydelleen
-sopusoinnussa hänen toiveittensa kanssa.
-
-"Olkoon menneeksi, veikkonen!" jupisi englantilainen. "Annan sinulle
-opetuksen, jonka muistat elinikäsi." Kääntyen sitten tytön puoleen hän
-jatkoi: "Taivuttakaa hänet suostumaan siihen, että te tulette mukaamme!
-Minua peloittaa jättää teidät tänne näiden hornamaisten vintiöiden
-seuraan." Mutta kun tyttö ehdotti sitä Usangalle, epäili tämä heti,
-että siinä piili joku suunnitelma hänen pettämisekseen -- ehkä aiottiin
-hänet vastoin tahtoaan viedä takaisin saksalaisten isäntien luokse,
-jotka hän oli kavaltanut, karaten heidän lippujensa alta; hän silmäili
-tyttöä, mulkoillen rajusti, ja kieltäytyi jyrkästi suostumasta
-ehdotukseen.
-
-"Valkoihoinen nainen jää tänne väkeni luokse", hän virkkoi.
-"Hänelle ei tehdä mitään pahaa, jos te vain tuotte minut takaisin
-vahingoittumattomana."
-
-"Ilmoittakaa Usangalle", käski englantilainen, "että jollette te
-palatessani ole selvästi näkyvissä tällä nurmikolla, en laskeudu
-maahan, vaan vien hänet takaisin englantilaisten leiriin ja hirtätän
-hänet!"
-
-Usanga lupasi, että tyttö olisi heidän palattuaan näkyvällä paikalla,
-ja alkoi heti teroittaa sotureittensa mieliin, etteivät he
-kuolemanrangaistuksen uhalla saaneet tehdä vangille pahaa. Sitten hän
-seurueensa muiden jäsenten seuraamana meni englantilaisen mukana aukion
-poikki lentokoneen luokse. Mutta neekerin istuuduttua nyt jo
-omaisuutensa uutena lisänä pitämäänsä koneeseen, alkoi hänen
-rohkeutensa lannistua, ja kun moottori pantiin käyntiin ja iso potkuri
-alkoi pyöriä, kirkui hän englantilaiselle, komentaen tätä pysäyttämään
-vehkeen ja päästämään hänet maahan, mutta potkurin melulta ja tuulen
-huminalta ei lentäjä voinut erottaa eikä ymmärtää neekerin puhetta.
-Tällöin lentokone kiiti maata pitkin, ja Usanga oli hyppäämäisillään
-siitä pois ja olisi sen tehnytkin, jos olisi kyennyt irroittamaan
-kiinnityshihnan vyötäisiltään. Sitten kone kohosi maasta ja liiti
-hetkisen sirosti laajassa kaaressa, nousten puunlatvojen yläpuolelle.
-Mustaihoinen kersantti ol: perinpohjaisen pelon lamauttama. Hän näki
-maan vinhasti vaipuvan yhä alemmaksi. Hän näki puut, joen ja vähän
-matkan päässä pienen aukeaman, jossa Numabon kylän olkikattoiset majat
-sijaitsivat. Hän jännitti tahtoaan, voidakseen olla ajattelematta,
-miten kävisi, jos hän äkkiä suistuisi nopeasti etääntyvään maahan. Hän
-koetti keskittää aatoksensa niihin neljäänkolmatta naiseen, jotka hän
-tämän ison linnun avulla varmastikin saisi haltuunsa. Ylemmäksi, yhä
-ylemmäksi kohosi kone, kaartaen laajassa ympyrässä metsän, joen ja
-niittyjen yläpuolella, ja pian Usanga suureksi kummastuksekseen huomasi
-kauhunsa nopeasti haihtuvan, joten hänet ennen pitkää pakostakin
-valtasi äärimmäisen turvallisuuden tunne. Sitten hän alkoi tarkkailla,
-millä tavoin valkoinen mies ohjasi ja hoiti konetta.
-
-Tehtyään puoli tuntia taitavia liikkeitä englantilainen kohosi ripeästi
-melkoisen korkealle, teki sitten äkkiä ja varoittamatta kuolemanrenkaan
-ja lensi muutamia sekunteja kone ylösalaisin.
-
-"Lupasin antaa tälle retkaleelle sellaisen läksyn, että hän muistaa sen
-koko elämänsä ajan", hän mutisi kuullessaan säikähtyneen neekerin
-kirkaisun, joka kajahti vieläkin voimakkaampana kuin potkurin surina.
-Hetkistä myöhemmin oli Smith-Oldwick kääntänyt koneen jälleen oikein
-päin ja laskeutui huimaa vauhtia maata kohti. Hän kaarsi muutamia
-verkkaisia kierroksia nurmikon kohdalla, kunnes oli saanut
-varmuuden siitä, että Bertha Kircher oli siellä ja nähtävästi
-vahingoittumattomana, ja laskeutui sitten hiljaa maahan, niin että kone
-pysähtyi vähän matkan päähän tytöstä ja sotureista.
-
-Kompuroidessaan alas tähystäjän paikalta Usanga vapisi, ja hänen
-kasvonsa olivat tuhkanharmaat, sillä hänen hermonsa olivat vielä
-ärtyneet järkyttävän kuolemanrengas-kokemuksen jälkeen. Mutta saatuaan
-taaskin vankan maaperän jalkojensa alle hän sai nopeasti takaisin
-malttinsa. Tepastellen sinne tänne perin mahtailevana ja kerskuvana hän
-koetti vaikuttaa seuralaisiinsa, puhellen, kuinka jokapäiväisen mitätön
-teko oli lentää linnun lailla tuhansien metrien korkeudessa viidakon
-yläpuolella, vaikka kuluikin kauan, ennen kuin hän itseuskottelun
-avulla sai itsensä lopullisesti varmaksi siitä, että hän oli lennon
-aikana käyttänyt hyväkseen jokaisen hetken ja oli jo edistynyt pitkälle
-ilmailutaidossa.
-
-Niin epäluuloisen kiihkeästi oli neekeri kiintynyt äsken löytämäänsä
-laitteeseen, ettei hän suostunut palaamaan Numabon kylään, vaan vaati
-jyrkästi seuruetta leiriytymään lentokoneen läheisyyteen, ettei sitä
-millään arvaamattomalla tavoin voitaisi häneltä varastaa. He olivat
-vielä leirissä kaksi vuorokautta, ja päiväsaikaan Usanga yhtenään
-tiukkasi englantilaista opettamaan hänelle lentotaitoa.
-
-Smith-Oldwick muisti sen monta pitkää kuukautta kestäneen ankaran
-harjoituksen, joka hänen itsensä oli pitänyt suorittaa, ennen kuin
-häntä oli pidetty kyllin kypsyneenä täysikelpoiseksi lentäjäksi, ja
-häntä hymyilytti tietämättömän afrikkalaisen itserakkaus, kun tämä jo
-nyt vaati päästä yksin lentämään.
-
-"Jollen haluaisi säästää konetta", selitti englantilainen tytölle,
-"antaisin tuon maankiertäjän nousta ilmaan ja katkaista niskansa, kuten
-hän tekisi kahdessa minuutissa."
-
-Kuitenkin hän lopulta kehoitti Usangaa odottamaan vielä muutamia
-päiviä, joina opetusta jatkettaisiin, mutta neekerin luulevaisessa
-mielessä oli herännyt epäilys, että valkoisen miehen neuvo oli johtunut
-jostakin nurjamielisestä vaikuttimesta, että hän vain toivoi voivansa
-karata lentokoneella öiseen aikaan eikä senvuoksi myöntänyt Usangan
-varsin hyvin kykenevän käsittelemään sitä yksin tarvitsematta enää apua
-tai ohjausta. Hän päätti senvuoksi voittaa valkoisen miehen
-viekkaudessa. Neljänkolmatta viehkeän vaimon aikaansaama houkutus oli
-sellaisenaan kyllin voimakas kiihoitin, ja lisäksi häntä kannusti halu
-anastaa omakseen valkoinen tyttö, jonka hän jo kauan sitten oli
-päättänyt ottaa itselleen.
-
-Hautoen mielessään tällaisia mietteitä paneutui Usanga makuulle toisen
-päivän iltana. Vähän väliä heräsi hänessä kuitenkin ajatus Naratusta ja
-tämän kiivaudesta, katkaisten kärjen hänen hupaisilta kuvitelmiltaan.
-Kunpa hän vain voisi päästä eroon Naratusta! Sitten kun tämä haave
-kerran syntyi, pysyi se itsepintaisesti hänen päässään, mutta sille oli
-enemmän kuin riittävänä vastapainona se tosiseikka, että musta
-kersantti pelkäsi vaimoaan todenteolla; hänen pelkonsa oli niin
-voimakas, ettei hän olisi rohjennut yrittääkään toimittaa Naratua pois
-tieltä, jollei hän voinut tehdä sitä salaapäin toisen nukkuessa. Mutta
-hänen rajujen mielihalujensa manattua esille suunnitelman toisensa
-jälkeen, hän keksi vihdoin sellaisen, joka vaikutti häneen melkein kuin
-isku ja sai hänet ponnahtamaan istualleen nukkuvien kumppaniensa
-seassa.
-
-Aamun valjetessa Usanga tuskin malttoi odottaa sopivaa tilaisuutta
-toteuttaakseen suunnitelmansa, ja heti syötyään hän kutsui syrjään
-joitakuita sotureitaan ja puheli heidän kanssaan muutamia minuutteja.
-
-Englantilainen, joka tavallisesti piti silmällä mustaihoista
-vangitsijaansa, huomasi nyt viimemainitun yksityiskohtaisesti
-selittävän jotakin sotureilleen; eleistään ja käyttäytymisestään
-päättäen hän nähtävästi suostutteli heitä hyväksymään jonkun uuden
-suunnitelman ja antoi heille ohjeita siitä, mitä heidän pitäisi tehdä.
-Useita kertoja lentäjä myöskin näki neekerien silmäin kääntyvän häneen
-päin, ja kerran he samanaikaisesti vilkaisivat valkoiseen tyttöön.
-
-Tämä kohtaus, joka sellaisenaan näytti kylläkin jokapäiväiseltä,
-herätti englantilaisen mielessä selväpiirteisen aavistuksen, että oli
-tekeillä jotakin, mistä koituisi pahaa hänelle ja tytölle. Hän ei
-voinut vapautua siitä ajatuksesta ja piti senvuoksi entistäkin
-tarkemmin silmällä mustaihoisia, vaikka hänen olikin pakko itselleen
-myöntää, ettei hän kyennyt torjumaan mitään kohtaloa, jota heille
-valmisteltiin. Sekin keihäs, joka hänellä oli ollut joutuessaan
-vangiksi, oli häneltä riistetty, joten hän nyt oli aseeton ja
-ehdottomasti mustan kersantin ja tämän seuralaisten armoilla.
-
-Luutnantti Harold Percy Smith-Oldwickin ei tarvinnut odottaa kauan
-päästäkseen ainakin osittain selville Usangan suunnitelmasta, sillä
-melkein heti, kun kersantti oli antanut ohjeensa, lähestyi
-englantilaista joukko sotureita, samalla kun kolme heistä meni suoraan
-tytön luokse.
-
-Lausumatta sanaakaan selitykseksi tarttuivat soturit nuoreen upseeriin
-ja paiskasivat hänet maahan kasvot alaspäin. Hetkisen hän rimpuili
-vapautuakseen, ja hänen onnistuikin survaista ahdistajiinsa muutamia
-tuimia iskuja, mutta hänen vastassaan oli siksi suuri ylivoima, ettei
-hän voinut toivoakaan muuta kuin hidastuttaa heitä toteuttamasta
-aikomustaan, joka oli, kuten hän pian huomasi, sitoa lujasti hänen
-kätensä ja jalkansa. Saatuaan hänet vihdoin köytetyksi mielensä mukaan
-he käänsivät hänet kyljelleen, ja silloin hän näki, että Bertha Kircher
-oli sidottu samalla tavoin.
-
-Smith-Oldwick virui sellaisessa asennossa, että saattoi nähdä niityn
-koko laajuudeltaan ja vähän matkan päässä olevan lentokoneen. Usanga
-puhutteli tyttöä, joka pudisteli päätään kiivaan epäävästi. "Mitä hän
-sanoo?" huusi englantilainen. "Hän aikoo viedä minut pois
-lentokoneessa", vastasi tyttö. "Hän aikoo viedä minut kauemmaksi
-sisämaahan, erääseen toiseen maahan, jonka kuninkaaksi hän väittää
-tulevansa, ja minusta muka pitää tulla yksi hänen vaimoistaan."
-Englantilaisen hämmästykseksi tyttö sitten kääntyi katsomaan häneen
-päin kasvot hymyssä ja jatkoi: "Mutta vaaraa ei ole lainkaan, sillä
-olemme molemmat kuoleman omat muutamissa minuuteissa -- hän saa
-parhaiksi aikaa pannakseen koneen liikkeelle ja kohotakseen muutamia
-kymmeniä metrejä, jos osaa, mutta sitten ei minun enää ikinä tarvitse
-pelätä häntä."
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti mies. "Ettekö millään tavoin saa häntä
-taivutetuksi luopumaan aikeestaan? Luvatkaa hänelle mitä hyvänsä,
-kaikki, mitä hän vaatii! Minulla on rahaa, enemmän rahaa kuin tuo
-hupsu-parka osaa kuvitella olevan koko maailmassakaan. Sillä hän voi
-ostaa kaikkea, mitä rahalla suinkin saa, komeita vaatteita, ruokaa,
-naisia, kaikki haluamansa naiset. Kertokaa se ja ilmoittakaa hänelle,
-että jos hän säästää teidät, annan sanani siitä, että noudan sen kaiken
-hänelle!"
-
-Tyttö pudisti päätään. "Se on hyödytöntä. Hän ei sitä ymmärtäisi; ja
-jos hän ymmärtäisikin, niin hän ei luottaisi teihin. Neekerit ovat itse
-niin periaatteettomia, etteivät he voi kuvitellakaan toisissa olevan
-periaatteita tai kunniantuntoa, ja erikoisesti epäilevät nämä neekerit
-englantilaisia. Ei, parempi on näin. Olen pahoillani siitä, että te
-ette pääse mukaamme, sillä jos kone nousee kyllin korkealle, on
-kuolemani paljon helpompi kuin se, joka otaksuttavasti odottaa teitä."
-
-Usanga oli yhtä mittaa keskeytellyt heidän lyhyttä keskusteluaan,
-koettaen pakottaa tyttöä kääntämään sen hänelle, sillä hän pelkäsi
-heidän punovan jotakin juonta hänen suunnitelmiensa kumoamiseksi.
-Tyynnyttääkseen ja rauhoittaakseen häntä Bertha Kircher selitti
-neekerille, että englantilainen vain sanoi hänelle jäähyväisiä ja
-toivotti hänelle onnea. Äkkiä hän kääntyi kersantin puoleen ja kysyi:
-"Suostutteko tekemään hyväkseni jotakin, jos lähden vapaaehtoisesti
-mukaanne?"
-
-"Mitä tahdotte?" tiedusti mustaihoinen.
-
-"Käskekää miestenne päästää valkoihoinen vapaaksi meidän mentyämme. Hän
-ei voi koskaan saavuttaa meitä. Mitään muuta en teiltä pyydä. Jos
-takaatte hänen henkensä ja vapautensa, niin lähden mukaanne
-vapaaehtoisesti."
-
-"Lähdette mukaani joka tapauksessa", ärähti Usanga. "Minulle ei
-merkitse mitään, tuletteko vapaaehtoisesti vai ettekö. Minusta tulee
-suuri kuningas, ja te teette, mitä minä käsken."
-
-Hän aikoi alun perin tarttua tähän naiseen oikealla otteella. Hänen
-Naratusta saamiensa harmillisten kokemusten ei pitänyt toistua. Tämä
-vaimo ja neljäkolmatta muutakin vaimoa oli valittava huolellisesti ja
-harjoitettava hyvin. Tästä lähtien Usanga olisi isäntä omassa
-talossaan.
-
-Bertha Kircher oivalsi hyödyttömäksi vedota tähän raakimukseen ja pysyi
-rauhallisena, vaikkakin häntä ahdisti suru hänen ajatellessaan, mikä
-kohtalo odotti nuorta upseeria, joka tuskin oli muuta kuin poika ja
-joka niin harkitsemattoman kiihkeästi oli tunnustanut rakastavansa
-häntä.
-
-Usangan määräyksestä nosti muuan neekeri hänet maasta ja kantoi hänet
-lentokoneen luokse. Siellä hänet ojennettiin koneeseen kavunneelle
-Usangalle, joka kiskoi hänet tähystäjänpaikalle, irroittaen sitten
-hihnat hänen ranteistaan, sitoen hänet kiinni istuimeen ja senjälkeen
-itse sijoittuen hänen eteensä.
-
-Tyttö käänsi silmänsä englantilaiseen päin; hän oli hyvin kalpea, mutta
-hänen huulillaan väikkyi rohkea hymy. "Hyvästi!" hän huudahti.
-
-"Hyvästi, ja Jumala teitä siunatkoon!" huusi Smith-Oldwick vastaukseksi
-ääni hieman käheänä. "Saanko nyt, kun loppumme on näin lähellä,
-ilmaista sen, mitä halusin sanoa?"
-
-Tytön huulet liikkuivat, mutta lentäjän oli mahdoton tietää,
-lausuivatko ne myöntymyksen vaiko kiellon, sillä sanat hukkuivat
-potkurin surinaan.
-
-Neekeri oli oppinut opittavansa siksi hyvin, että sai moottorin
-käyntiin kommelluksitta, ja pian kiiti kone pitkin niittyä.
-Tuskastuneen englantilaisen huulilta pääsi ähkäisy hänen katsellessaan,
-kuinka hänen rakastamaansa naista vietiin melkein varmaan kuolemaan.
-Hän näki siipien kallistuvan ja koneen kohoavan maasta. Se oli hyvä
-nousu -- yhtä hyvä kuin jos luutnantti Harold Percy Smith-Oldwick olisi
-itse ollut ohjaamassa, mutta hän käsitti sen johtuvan pelkästään
-sattumasta. Millä hetkellä tahansa saattoi kone suistua maahan, ja
-joskin neekerin jonkun ihmeellisen sattuman oikun nojalla onnistuisi
-kohota puiden latvojen yläpuolelle ja lentää menestyksellisesti, ei hän
-edes yhdessä tapauksessa sadastatuhannesta kykenisi laskeutumaan
-jälleen maahan surmaamatta kaunista vankiaan ja itseään.
-
-Mutta mitä tuo oli? Smith-Oldwickin sydän lakkasi sykkimästä.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Usangan palkka
-
-
-Kaksi päivää oli Apinain Tarzan verkkaisesti metsästellyt pohjoisessa
-ja heilautellen itseään puita myöten laajassa kaaressa palannut vähän
-matkan päähän siitä aukeamasta, jolle hän oli jättänyt Bertha Kircherin
-ja nuoren luutnantin. Hän oli viettänyt yönsä jokseenkin lähellä
-aukeamaa joen partaalla kasvavassa isossa puussa ja kyyrötti nyt
-varhaisena aamuhetkenä vedenrajassa, odottaen tilaisuutta siepatakseen
-Pisahin, kalan, ja viedäkseen sen majalle, jossa tyttö voisi keittää
-sen itselleen ja kumppanilleen.
-
-Väijyvä apinamies oli liikkumaton kuin pronssipatsas, sillä hän tiesi
-hyvin, kuinka varovainen Pisah, kala, on. Pieninkin risahdus pelottaisi
-sen tiehensä, ja sen voisi pyydystää vain olemalla äärettömän
-kärsivällinen. Tarzanin oli turvauduttava ainoastaan omaan
-vikkelyyteensä ja hyökkäyksensä äkillisyyteen, sillä hänellä ei ollut
-syöttiä eikä koukkua. Hän tunsi veden asukkaiden tavat kyllin hyvin
-tietääkseen, missä hänen oli odotettava Pisahia. Saattoi kulua minuutti
-tai saattoi kulua tunti, ennenkuin kala uisi siihen pieneen altaaseen,
-jonka kohdalla hän kyykötti, mutta ennemmin tai myöhemmin joku kala
-tulisi. Siitä apinamies oli varma ja senvuoksi hän odotti saalistaan
-kärsivällisenä kuin petoeläin.
-
-Vihdoin näkyi välähdys välkkyvistä suomuksista. Pisah oli tulossa.
-Tuossa tuokiossa se olisi ulottuvilla, ja silloin sujahtaisi kaksi
-voimakasta, ruskeata kättä salamannopeasti altaaseen ja tarttuisi
-siihen. Mutta juuri sillä hetkellä, jolloin kala oli saapumaisillaan
-kyllin lähelle, kuului apinamiehen takaa pensaikosta kovaa ryskettä.
-Samassa oli Pisah tiessään, ja äristen pyörähti Tarzan torjumaan häntä
-mahdollisesti uhkaavaa olentoa. Hän näki heti, että melun aiheuttaja
-oli Zu-tag.
-
-"Mitä Zu-tag tahtoo?" kysyi apinamies.
-
-"Zu-tag tulee altaalle juomaan", vastasi apina.
-
-"Missä on heimo?" tiedusti Tarzan.
-
-"Etsimässä pisankeja ja scimatineja tuonnempana metsässä", oli Zu-tagin
-vastaus.
-
-"Entä tarmangani-naaras ja -uros?" jatkoi Tarzan kyselyään. "Ovatko he
-turvassa?"
-
-"He lähtivät tiehensä", vastasi Zu-tag. "Kudu on tullut pesästään
-kahdesti heidän poistuttuaan."
-
-"Ajoiko heimo heidät pois?" kysyi Tarzan.
-
-"Ei. Emme nähneet heidän lähtöään. Emme tiedä, miksi he poistuivat."
-
-Tarzan lähti nopeasti puita myöten aukeamalle. Maja ja aita olivat
-samassa kunnossa kuin hänen sieltä poistuessaan, mutta miehestä ja
-naisesta ei näkynyt merkkiäkään. Mentyään aukeaman halki hän astui
-aitaukseen ja sitten majaan. Ne olivat molemmat tyhjät, ja hänen
-harjaantuneet sieraimensa ilmaisivat hänelle asukkaiden lähteneen
-sieltä vähintään kaksi päivää sitten. Ollessaan poistumaisillaan
-majasta hän huomasi pienellä puutikulla seinään kiinnitetyn paperin,
-otti sen käteensä ja luki:
-
-"Sen jälkeen, kun kerroitte minulle ajatuksenne neiti Kircheristä ja
-kun tiedän, ettette pidä hänestä, ei minusta ole rehellistä häntä eikä
-Teitä kohtaan meidän enää kauempaa olla taakkananne. Tiedän, että
-täällä olomme estää Teitä jatkamasta matkaanne länsirannikolle, ja olen
-niin ollen päättänyt, että meidän on paras heti koettaa päästä
-valkoihoisten asutuksille vaivaamatta Teitä enempää. Me molemmat
-kiitämme Teitä hyväntahtoisuudestanne ja suojeluksestanne. Jos millään
-tavoin voisin korvata Teitä kohtaan tuntemani kiitollisuuden velan,
-olisin kovin iloinen saadessani sen tehdä."
-
-Allekirjoittaja oli luutnantti Harold Percy Smith-Oldwick.
-
-Tarzan kohautti olkapäitään, rypisti paperipalan kädessään ja heitti
-sen pois. Hänestä tuntui, ikäänkuin hän olisi vapautunut
-vastuunalaisuudesta, ja hän oli iloinen siitä, että he olivat
-päästäneet hänet huolehtimasta heistä. He olivat poissa, ja hän
-unohtaisi, mutta miten olikaan, hän ei voinut unohtaa. Hän asteli
-aitauksesta aukeamalle. Hänen oli vaikea ja rauhaton olla. Kerran hän
-lähti pohjoista kohti äkkiä päätettyään jatkaa matkaansa
-länsirannikolle. Hän noudattaisi kiemurtelevaa jokea pohjoiseen päin
-muutamien kilometrien päähän, missä se kääntyi länteen, ja sitten
-edelleen sen lähteitä kohti metsäisen ylätasangon halki juurikummuille
-ja vuoristoon. Vuorijonon toisella puolen hän etsisi jonkun
-länsirannikolle virtaavan joen, ja kun hän tällä tavoin etenisi pitkin
-jokivarsia, olisi hänellä aina runsaasti riistaa ja vettä saatavilla.
-
-Mutta hän ei mennyt kauas. Käveltyään vain toistakymmentä askelta hän
-pysähtyi äkkiä. "Mies on englantilainen", hän jupisi, "ja toinen on
-nainen. He eivät ikinä pääse asutuksille minun avuttani. Kun koetin, en
-voinut tappaa naista omin käsin, ja jos nyt sallin heidän mennä yksin,
-lähetän hänet yhtä varmasti surman suuhun kuin jos olisin iskenyt
-puukkoni hänen sydämeensä. Ei!" Hän pudisti taaskin päätään. "Apinain
-Tarzan on hupakko, heikko ämmä." Ja hän kääntyi takaisin etelään päin.
-
-Manu, marakatti, oli nähnyt molempien tarmanganien menevän ohitseen
-kaksi päivää aikaisemmin. Leperrellen ja rähisten hän kertoi Tarzanille
-kaikki, mitä tiesi. He olivat poistuneet gomanganien kylään päin, sen
-oli Manu nähnyt omin silmin. Apinamies lähti senvuoksi samoamaan
-viidakkoa eteläiseen suuntaan, ja vaikka hän ei erikoisesti
-koettanutkaan seurata vainuttaviensa jälkiä, sivuutti hän kuitenkin
-lukuisia merkkejä, jotka osoittivat heidän vaeltaneen sitä tietä.
-Heidän hajunsa tuoksahti heikosti lehvistä, oksista tahi rungoista,
-joita jompikumpi heistä oli hipaissut, tahi polusta, jota heidän
-jalkansa olivat polkeneet. Siellä taas, missä polku koukerteli synkän
-metsän ummehtuneissa syvyyksissä, näkyi silloin tällöin heidän
-jalkojensa jälkiä tietä peittävässä, kosteassa, lahoavassa
-kasvullisuuskerroksessa.
-
-Selittämätön into kannusti Tarzania kiihdyttämään vauhtiaan. Sama
-hiljainen, heikko ääni, joka oli nuhdellut häntä siitä, että hän ei
-ollut välittänyt heistä, tuntui nyt yhtenään kuiskivan, että he nyt
-tarvitsivat häntä kipeästi. Tarzanin omaatuntoa kalvoi, ja juuri
-sentähden hän vertasi itseään heikkoon, vanhaan akkaan, sillä
-kasvaneena villissä ympäristössä ja tottuneena kärsimyksiin ja
-julmuuteen ei apinamies mielellään myöntänyt, että hänen luonteessaan
-oli lainkaan lempeitä piirteitä, jotka todellisesti olivat hänen
-perintöään.
-
-Jäljet kaarsivat mutkan wamabojen kylän itäpuolitse ja palasivat sitten
-jälleen lähemmäksi jokea leveälle norsupolulle, jota myöten niitä
-jatkui useita kilometrejä etelään päin. Vihdoin kantautui apinamiehen
-korviin omituinen suriseva, värähtelevä ääni. Hän pysähtyi hetkiseksi,
-kuunnellen tarkkaavasti.
-
-"Lentokone!" hän mutisi ja kiiruhti eteenpäin, lisäten suuresti
-nopeuttaan.
-
-Saavuttuaan vihdoin sen niityn laitaan, jolle Smith-Oldwickin lentokone
-oli laskeutunut, otti Apinain Tarzan yhdellä ainoalla hätäisellä
-vilkaisulla selvän kaikesta, mitä siellä tapahtui, ja käsitti
-tilanteen, vaikka hän tuskin saattoi uskoa näkemäänsä. Köytettynä ja
-avuttomana virui englantilainen upseeri maassa niityn laidalla, ja
-hänen ympärillään seisoi joukko Saksan siirtomaa-armeijan
-neekerikarkulaisia. Tarzan oli nähnyt nämä miehet jo aikaisemmin ja
-tunsi heidät. Niityn halki kiiti häntä kohti mustaihoisen Usangan
-ohjaama lentokone, ja ohjaajan takana istui valkoihoinen tyttö, Bertha
-Kircher. Miten tietämätön villi kykeni käsittelemään konetta, sitä ei
-Tarzan voinut ymmärtää, eikä hänellä ollut aikaa sitä aprikoida. Mutta
-hän tunsi Usangan ja näki englantilaisen aseman, arvaten sen nojalla,
-että neekerikersantti aikoi viedä valkoisen tytön muassaan. Miksi hänen
-piti tehdä se, kun tyttö oli hänen vallassaan ja hän oli myöskin saanut
-vangikseen ja sidottanut sen ainoan olennon koko viidakossa, joka --
-sikäli kuin mustaihoinen voi tietää -- halusi puolustaa tyttöä, sitä ei
-Tarzan aavistanut, sillä hän ei tiennyt mitään siitä, että Usanga
-uneksi neljästäkolmatta vaimosta, mutta samalla pelkäsi silloisen
-puolisonsa Naratun kauheata luontoa. Hän ei silloin tietänyt, että
-Usanga oli päättänyt poistua ikiajoiksi ja viedä lentokoneella
-valkoisen tytön niin kauaksi Naratusta, ettei tämä voisi koskaan enää
-heitä löytää. Juuri sitä neekeri hautoi, vaikka ei edes hänen omilla
-sotureillaan ollut siitä aavistusta. Hän oli heille ilmoittanut
-vievänsä tytön eräälle pohjoispuolen sulttaanille ja palattuaan
-antavansa heille osan saaliista.
-
-Näitä seikkoja ei Tarzan tuntenut. Hän tiesi vain sen, mitä näki --
-neekeri yritti lentää tiehensä muassaan valkoihoinen tyttö. Parhaillaan
-kone jo kohosi hitaasti maasta. Vielä hetkinen, ja se nousisi nopeasti
-pois ulottuvilta. Aluksi Tarzan mietti sovittaa jouseensa nuolen ja
-ampua Usangan, mutta hylkäsi sen ajatuksen heti, sillä hän käsitti,
-että jos ohjaaja saisi surmansa, paiskaisi vinhasti kiitävä kone tytön
-kuoliaaksi puiden sekaan.
-
-Hän saattoi toivoa voivansa auttaa tyttöä vain yhdellä tavalla. Jos se
-epäonnistuisi, odottaisi häntä kuolema silmänräpäyksessä, mutta
-sittenkään hän ei empinyt yrittäessään sitä.
-
-Usanga ei häntä nähnyt; neekerin huomio oli kokonaan kiintynyt hänelle
-outoihin ohjaajan tehtäviin. Mutta niityn toisella puolen olevat
-mustaihoiset havaitsivat hänet ja syöksyivät eteenpäin katkaisemaan
-hänen tietään, päästellen äänekkäitä, rajuja huutoja ja ojennellen
-pyssyjään. He näkivät jättiläiskokoisen valkoisen miehen hyppäävän puun
-oksalta nurmikolle ja juoksevan ripeästi lentokonetta kohti, samalla
-päästäen hartioittensa ympäriltä pitkän ruohoköyden, He näkivät
-silmukan heiluvan aaltoilevissa kaarissa hänen päänsä päällä. He
-näkivät koneessa istuvan valkoisen tytön vilkaisevan alas ja huomaavan
-hänet.
-
-Iso lentokone liiti kuusi metriä apinamiehen yläpuolella. Levällään
-oleva silmukka singahti ylöspäin sitä kohtaamaan, ja tyttö, joka
-puolittain arvasi apinamiehen aikeet, ojensi kätensä, tarttui siihen ja
-tarrautui siihen lujasti molemmin käsin, jännittäen itseään. Samassa
-kiskoutui Tarzan irti maasta, ja lentokone kallistui sivulle hänen
-painostaan. Usanga käänsi rajusti ohjausvipua, ja kone kiiti jyrkästi
-ylöspäin. Köyden päässä riippuen apinamies heilahteli kuin heiluri
-avaruudessa. Maassa sidottuna viruva englantilainen oli ollut kaikkien
-näiden tapahtumien todistajana. Hänen sydämensä lakkasi sykkimästä, kun
-hän näki Tarzanin kiitävän ilmassa puiden latvoja kohti, joita vastaan
-hänen välttämättä näytti täytyvän ruhjoutua; mutta lentokone kohosi
-nopeasti, joten apinamies selviytyi ylimmistä oksista. Sitten hän
-hitaasti kiipesi konetta kohti siirrellen käsiään vuorotellen toistensa
-yläpuolelle. Tyttö piteli epätoivoisesti silmukkaa pinnistäen jokaisen
-lihaksensa kannattaakseen nuoran alapäässä riippuvaa raskasta painoa.
-
-Lainkaan aavistamatta, mitä hänen takanaan oli tekeillä, ohjasi Usanga
-konetta yhä korkeammalle ilmaan.
-
-Tarzan katsahti alaspäin. Hänen allaan siirtyivät puiden latvat ja joki
-nopeasti taaksepäin ja vain heikko ruohoköysi ja hennon tytön lihakset
-estivät häntä syöksymästä satoja metrejä hänen allaan ammottavaan
-kuoleman kitaan.
-
-Bertha Kirchneristä tuntui, että hänen sormensa olivat kuolleet.
-Puutumus siirtyi parhaillaan käsivarsia myöten kyynärpäihin. Hän ei
-kyennyt arvostelemaan, kuinka kauan hän enää jaksaisi pidellä
-tiukkaavaa köyttä. Hänestä tuntui siltä, että hänen elottomien
-sormiensa täytyi hellitä millä hetkellä hyvänsä. Mutta juuri kun hän
-oli menettämäisillään kaiken toivon, näki hän alhaalta ojentuvan,
-voimakkaan, ruskean käden tarttuvan lentokoneen laidan reunaan. Köyden
-pingoitus lakkasi heti, ja hetkistä myöhemmin veti Apinain Tarzan
-vartalonsa laidalle ja nosti jalkansa reunan ylitse. Vilkaistuaan
-Usangaan päin hän vei suunsa lähelle tytön korvaa ja huusi: "Oletteko
-milloinkaan ohjannut lentokonetta?" Tyttö nyökkäsi nopeasti
-myöntymyksen merkiksi.
-
-"Onko teillä rohkeutta kiivetä tuonne neekerin viereen ja tarttua
-ohjausvipuun, samalla kun minä otan hänet huostaani?"
-
-Tyttö katsahti Usangaan päin, ja häntä puistatti. "Kyllä", hän vastasi.
-"Mutta jalkani ovat sidotut."
-
-Tarzan tempasi metsästyspuukkonsa tupestaan, kumartui ja sivalsi poikki
-hänen nilkkojaan kahlehtivat siteet. Sitten tyttö päästi irti
-ympärillään olevan kiinnityshihnan. Toisella kädellään tarttui Tarzan
-hänen käsivarteensa ja tuki häntä, kun he molemmat ryömivät istuimien
-välisen lyhyen matkan. Lentokoneen yksikin vähäinen heilahdus olisi
-syössyt heidät molemmat ikuisuuteen. Tarzan käsitti, että he vain
-ihmeellisen sattuman avulla voisivat päästä käsiksi Usangaan ja
-suorittaa ohjaajain vaihdoksen, mutta samalla hän oli varma, että
-heidän täytyi uskaltautua sen sattuman varaan, sillä sinä lyhyenä
-aikana, joka oli kulunut hänen ensi kerran nähtyään koneen lentävän,
-hän oli oivaltanut, että mustaihoisella tuskin oli lainkaan ohjaajan
-kokemusta ja että varma kuolema uhkaisi heitä joka tapauksessa, jos
-neekerikersantti saisi jäädä ohjauslaitteiden ääreen.
-
-Ensimmäisen vihjauksen siitä, etteivät hänen asiansa olleet aivan
-oikealla kannalla, sai Usanga, kun tyttö äkkiä pujahti hänen viereensä
-ja rautaiset sormet samalla tarttuivat hänen kurkkuunsa. Terävää
-puukkoa pitelevä ruskea käsi sujahti eteenpäin ja katkaisi hihnan hänen
-vyötäisiltään, minkä jälkeen jättiläislihakset nostivat hänet ilmaan
-istuimeltaan. Usanga sätkytteli ja kirkui, mutta oli avuton kuin
-sylilapsi. Kaukana alhaalla niityllä olevat katselijat saattoivat nähdä
-lentokoneen kallistuvan, sillä ohjaajan vaihtuessa se oli äkkiä
-sukeltanut alaspäin. He näkivät sen saavan jälleen tasapainonsa ja
-kääntyvän lyhyessä kaaressa takaisin heihin päin, mutta se oli siksi
-korkealla heidän yläpuolellaan ja auringon paiste oli niin voimakas,
-etteivät he voineet eroittaa mitään siitä, mitä koneessa tapahtui.
-Mutta äkkiä luutnantti Smith-Oldwickilta pääsi kauhun huudahdus, kun
-hän näki ihmisruumiin suistuvan alas lentokoneesta. Heittäen
-kuperkeikkoja ilmassa se putosi nopeuden yhä kiihtyessä, ja
-englantilainen pidätti henkeään sen kiitäessä heitä kohti.
-
-Kumeasti jyskähtäen se litistyi nurmikkoon lähellä niityn keskustaa, ja
-kun englantilainen vihdoin sai karkaistuksi luontonsa katsoakseen sitä
-uudelleen, huoahti hän palavan kiitosrukouksen, sillä veren tahraamalla
-nurmikolla olevaa muodotonta rykelmää peitti kiiltävän musta iho.
-Usanga oli saanut palkkansa.
-
-Yhä uudelleen lentokone kiersi niityn yläpuolella. Neekerit olivat
-aluksi tyrmistyneet johtajansa kuolemasta, mutta pian heidät valtasi
-raivoisa vimma ja kostonhimo. Tyttö ja apinamies näkivät heidän
-keräytyvän yhteen ryhmään kaatuneen päällikkönsä ympärille.
-Kaarrellessaan niityn kohdalla he erottivat, kuinka heitä kohti
-pudistettiin mustia nyrkkejä ja heiluteltiin uhkaavasti kiväärejä.
-Tarzan pysytteli yhäti juuri ohjaajan istuimen takana. Hänen kasvonsa
-olivat aivan Bertha Kircherin posken vieressä, ja hän huusi tytön
-korvaan muutamia sanoja kohti kurkkuaan, niin että ne kuuluivat
-potkurin ja moottorin melusta ja tuulen suhinasta huolimatta.
-
-Käsitettyään hänen sanojensa merkityksen tyttö kalpeni, mutta hänen
-huulensa puristuivat kovaksi viivaksi ja hänen silmiinsä tuli äkkiä
-päättäväinen välke, kun hän ohjasi lentokoneen muutamien metrien
-korkeudelle maasta niityn toiseen laitaan vastapäätä neekereitä ja
-sitten täyttä vauhtia villejä kohti. Lentokone syöksyi eteenpäin niin
-nopeasti, etteivät Usangan miehet ennättäneet väistää sitä
-oivallettuaan sen uhkaavan heitä. Se kosketti maata juuri samalla
-hetkellä, kun se osui heihin, ja kulki joukon lävitse todellisena
-tuhohirviönä. Sen pysähdyttyä metsän reunaan, hypähti apinamies
-vikkelästi maahan ja riensi nuoren luutnantin luokse. Mennessään hän
-vilkaisi siihen paikkaan, jossa soturit olivat seisoneet, valmiina
-tarpeen vaatiessa puolustautumaan, mutta häntä vastustamassa ei ollut
-ketään. Neekerit viruivat kaikki kuolleina ja kuolevina nurmikolla
-viidentoista metrin laajuisella alalla.
-
-Kun Tarzan oli saanut englantilaisen vapautetuksi, liittyi tyttö heidän
-seuraansa. Hän koetti lausua kiitoksiansa apinamiehelle, mutta tämä
-vaiensi hänet torjuvalla eleellä.
-
-"Pelastitte itse itsenne", esteli Tarzan, "sillä jollette olisi kyennyt
-ohjaamaan lentokonetta, en olisi voinut auttaa teitä. Mutta nyt on
-teillä kahdella väline, jolla voitte palata asutuksille. Päivä on vasta
-alussa. Voitte helposti lentää välimatkan muutamissa tunneissa, jos
-teillä on riittävästi petroolia." Hän katsoi kysyvästi lentäjään.
-
-Smith-Oldwick nyökkäsi myöntävästi. "Minulla on sitä yllin kyllin", hän
-vastasi.
-
-"Lähtekää sitten heti!" kehoitti apinamies. "Ei kumpikaan teistä kuulu
-viidakkoon." Hänen puhuessaan kareili hänen huulillaan heikko hymyn
-väre.
-
-Tyttö ja englantilainen hymyilivät myöskin. "Tämä viidakko ei ole
-sopiva paikka ainakaan meille", myönsi Smith-Oldwick, "eikä se
-myöskään ole sopiva paikka kellekään muulle valkoihoiselle. Miksi ette
-palaa sivistyneeseen maailmaan meidän mukanamme?"
-
-Tarzan pudisti päätänsä. "Minusta on viidakko parempi", hän virkkoi.
-
-Lentäjä kaiveli maata vadillaan ja katsoen yhä alaspäin sanoa pamautti
-sellaista, minkä lausuminen hänestä ilmeisesti oli vastenmielistä.
-
-"Jos kysymys on toimeentulosta, veikkonen -- hm -- rahasta, hm --
-ymmärrättehän --"
-
-Tarzan purskahti nauruun. "Ei", hän vastasi. "Ymmärrän, mihin
-tähtäätte. Syynä ei ole se. Olen syntynyt viidakossa. Olen elänyt koko
-elämäni viidakossa ja täällä kuolenkin. En halua elää enkä kuolla
-missään muualla."
-
-Toiset pudistivat päätään. He eivät käsittäneet häntä.
-
-"Menkää!" käski apinamies. "Mitä pikemmin lähdette, sitä pikemmin
-pääsette turvaan."
-
-He astelivat lentokoneelle yhdessä. Smith-Oldwick puristi apinamiehen
-kättä ja kipusi ohjaajan istuimelle. "Hyvästi!" virkkoi tyttö
-ojentaessaan kätensä Tarzanille. "Ennen kuin poistun, ettekö tahdo
-sanoa minulle, ettette enää vihaa minua?" Tarzanin kasvot synkkenivät.
-Mitään hiiskumatta hän otti tytön maasta ja nosti hänet paikalleen
-englantilaisen taakse. Tuskainen ilme lehahti Bertha Kircherin
-kasvoille. Moottori alkoi käydä, ja hetkistä myöhemmin kiiti pari
-vinhaa vauhtia itäänpäin.
-
-Niityn keskellä seisoi apinamies, tarkkaillen heitä. "On liian paha
-asia, että hän on saksalainen ja urkkija", hän jupisi, "sillä häntä on
-kovin vaikea vihata."
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Musta leijona
-
-
-Numa, leijona, oli nälissään. Se oli tullut idässä päin sijaitsevasta
-erämaasta yltäkylläiseen seutuun. Mutta vaikka se oli nuori ja
-voimakas, oli varovaisten kasvinsyöjien onnistunut välttää sen valtavia
-kynsiä joka kerta, kun se oli mielinyt kaataa saaliin. Numa, leijona,
-oli nälissään ja hyvin kiukuissaan. Se ei ollut syönyt kahteen päivään
-ja metsästi nyt perin häijytuulisena. Enää ei Numa karjunut kiirivää
-uhkavaatimusta koko maailmalle, vaan liikkui äänettömänä ja jurona,
-astuen pehmeän varovasti, ettei vain risahtava oksa kavaltaisi sen
-läsnäoloa herkkäkuuloiselle saaliille.
-
-Tuoreet olivat ne Bara-kauriin jäljet, joille Numa osui seuraamallaan
-hyvinpoljetulla riistatiellä. Ei ollut kulunut tuntiakaan siitä, kun
-Bara oli mennyt sitä tietä. Se aika voitiin mitata minuutteina, ja
-niinpä kookas leijona eteni kahta vertaa varovammin hiipiessään
-salakähmää saaliinsa jälessä.
-
-Lievä tuulenhenki huokui viidakon lehväholveissa, ja sen mukana
-kantautui kauriin haju voimakkaana kiihkeän raatelijan sieraimiin,
-kiihottaen sen jo ennestäänkin ahnasta ruokahalua, niin että se muuttui
-jäytäväksi kivuksi. Mutta Numa ei antanut halujensa vietellä itseään
-liian aikaiseen hyökkäykseen, jollainen oli äsken riistänyt siltä
-Paccon, seepran, mehukkaan lihan. Se lisäsi nopeuttaan vain hieman ja
-seurasi jälkien kiusallisia koukeroita, kunnes se äkkiä eräässä
-kohdassa, jossa polku kaarsi tavattoman ison puun rungon ympäri, näki
-edellään verkkaisesti liikkuvan nuoren uroskauriin.
-
-Numa arvioi välimatkaa terävillä silmillään, jotka nyt hehkuivat
-kahtena peloittavana liekkitäplänä sen ryppyisissä, raivon
-vääristämissä kasvoissa. Se kykeni hyppäämään välin -- tällä kertaa se
-oli varma itsestään. Yksi ainoa kauhistava karjaisu, joka hetkeksi
-lamauttaisi sen edessä olevan eläin-paran toimintakyvyttömäksi, ja
-samanaikainen salamannopea hyökkäys hankkisivat Numalle aterian.
-Taipuisa häntä, jonka tupsuinen pää verkkaisesti heilahteli, jäykistyi
-äkkiä suoraksi. Se oli syöksyn merkki, ja äänielimet olivat jo
-mukautuneet jyrisevää karjaisua varten, kun tielle Numan ja kauriin
-väliin hypähti Sheeta, pantteri, äkkiä kuin salama kirkkaalta
-taivaalta.
-
-Sheetan hyökkäys oli umpimähkäinen, sillä kun kuului ensimmäinen
-risahdus sen täplikkään ruumiin tunkeutuessa polkua reunustavan
-Iehvistön läpi, vilkaisi Bara hätkähtäen taakseen ja oli tipotiessään.
-Kaurista lamauttamaan aiottu karjaisu kajahti hirvittävänä ison
-kissaeläimen syvästä kurkusta; se oli kiukkuinen raivon karjaisu
-häiritsevälle Sheetalle, joka oli riistänyt Numalta saaliin, ja Baran
-niskaan suunniteltu syöksy kohdistui pantteriin. Mutta tällöinkin oli
-Numa tuomittu pettymään, sillä Sheeta, joka osasi antaa oikean arvon
-suuremmalle rohkeudelle, hypähti läheiseen puuhun heti kuultuaan
-leijonan peloittavan ärjäisyn ensimmäisen värähdyksen.
-
-Puoli tuntia myöhemmin Numa, joka nyt oli silmittömästi vimmoissaan,
-tunsi odottamattaan ihmisen hajua. Tähän saakka oli viidakon valtias
-hyljeksinyt halveksimansa ihmisolennon huonomakuista lihaa. Se kelpasi
-vain vanhoille, hampaattomille ja raihnaisille, jotka eivät kyenneet
-pyydystämään saaliikseen nopsajalkaisia ruohonsyöjiä. Nuoria,
-voimakkaita ja vikkeliä varten olivat Bara-kauris, Horta-karju ja,
-paras ja varovaisin, Pacco-seepra, mutta nyt oli Numa nälkäinen ---
-nälkäisempi kuin koskaan ennen elämänsä viiden lyhyen vuoden aikana.
-
-Mitäpä siitä, jos se olikin nuori, väkevä, ovela ja hurjan rohkea peto?
-Kun uhkasi nälkä, suuri tasoittaja, oli sekin samanlainen kuin vanhat,
-hampaattomat ja raihnaat. Sen vatsa vaati tuskaisen äänekkäästi lihaa,
-ja leukapielissä kihisi kuola. Seepra tai kauris tahi ihminen, mitäpä
-sillä väliä, kunhan se vain oli lämmintä, kuuman elinnesteen punertamaa
-lihaa? Jopa Dango-hyeenakin olisi sillä hetkellä tuntunut Numasta
-makupalalta.
-
-Kookas leijona tunsi ihmisen tavat ja heikot puolet, vaikka hän ei sitä
-ennen ollut milloinkaan metsästänyt ihmistä ravinnokseen. Se tiesi
-halveksitun gomanganin mitä hitaimmaksi, typerimmäksi ja avuttomimmaksi
-olennoksi. Ihmistä pyydystettäessä ei tarvittu erämiehentaitoa, ei
-kavaluutta eikä varovaista hiipimistä, eikä Numaa nyt haluttanut
-vitkastella eikä pysyä hiljaa.
-
-Sen raivo oli muuttunut melkein yhtä kalvavaksi intohimoksi kuin
-nälkäkin, joten se nyt, kun sen herkät sieraimet ilmaisivat sille
-ihmisen äskettäin kävelleen polulla, laski päänsä alas, kajahdutti
-jymisevän karjaisun ja lähti tavoittamaan saalistaan, astellen nopeasti
-ja välittämättä aiheuttamastaan melusta.
-
-Majesteettisena ja peloittavana, kuninkaallisen huolettomana
-ympäristöstään eteni eläinten kuningas kovaksi poljetulla tiellä.
-Luontainen varovaisuus, joka on kaikkien villieläinten synnynnäinen
-ominaisuus, oli siltä kadonnut. Mitäpä tarvitsi pelätä Numan, viidakon
-valtiaan, ja miksi sen olisi pitänyt olla varovainen, kun pyydystettävä
-oli vain ihminen? Ja niinpä se ei nähnyt eikä haistanut vaaraa, jonka
-varovampi Numa olisi helposti havainnut, ennen kuin se oksien
-katketessa ja maan vieriessä suistui ovelasti kyhättyyn kuoppaan, jonka
-viekkaat wamabot olivat juuri siinä tarkoituksessa kaivaneet keskelle
-riistapolkua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Apinain Tarzan seisoi aukeaman keskellä, tarkkaillen lentokonetta, joka
-eteni itäiselle taivaalle, näyttäen enää vain vähäiseltä leikkikalulta.
-Hän oli huokaissut helpotuksesta nähdessään sen varmasti kohoavan,
-vieden mennessään englantilaisen lentäjän ja neiti Bertha Kircherin.
-Viikkokausia oli häntä kahlehtinut vastuunalaisuus heidän
-turvallisuudestaan tässä jylhän villissä seudussa, jossa he olivat
-tyyten avuttomia ja voivat helposti joutua hurjien raatelijain tai
-julmien wamabojen saaliiksi. Apinain Tarzan rakasti rajoittamatonta
-vapautta, ja kun hän nyt oli saanut nämä kaksi terveinä ja vammattomina
-pois käsistään, tunsi hän voivansa jatkaa matkaansa länsirannikolle ja
-isävainajansa kauan kylmillään olleelle majalle.
-
-Mutta hänen silmäillessään idän taivaalla liitävää pientä pilkkua pääsi
-hänen leveästä rinnastaan vielä toinen huokaus, eikä se johtunut
-huojennuksesta, vaan pikemminkin sellaisesta tunteesta, jota Tarzan ei
-ollut odottanut enää koskaan tuntevansa ja jonka olemassaoloa hän nyt
-ei mielellään myöntänyt itselleenkään. Eihän voinut olla mahdollista,
-että hän, viidakon lapsi, joka oli ikiajoiksi luopunut ihmisten
-yhteiskunnasta palatakseen rakkaitten villieläintensä seuraan, olisi
-tuntenut vähäisintäkään mielipahaa noiden kahden lähdön johdosta tai
-yksinäisyyttä nyt, kun he olivat poissa. Luutnantti Harold Percy
-Smith-Oldwickista Tarzan oli pitänyt, mutta naista, jonka hän oli
-tiennyt saksalaiseksi vakoilijaksi, hän oli vihannut, vaikka hänen
-sydämensä olikin aina kieltänyt häntä surmaamasta tyttöä, siitä
-huolimatta, että hän oli vannonut surmaavansa kaikki saksalaiset. Hän
-oli arvellut tämän heikkouden syyksi sen, että Bertha Kircher oli
-nainen, mutta samalla oli hänelle tuottanut aika lailla päänvaivaa se
-näennäinen ristiriita, että hän vihasi tyttöä ja kuitenkin oli useita
-kertoja suojellut häntä vaaran uhatessa.
-
-Keikauttaen ärtyneenä päätään hän pyörähti länteen päin, ikäänkuin
-olisi kääntämällä selkänsä nopeasti häipyvälle lentokoneelle voinut
-pyyhkiä sen matkustajain muiston mielestään. Aukeaman laidalla hän
-seisahtui; suoraan hänen edessään kasvoi jättiläispuu, ja ikäänkuin
-äkillisen, vastustamattoman mielijohteen kannustamana hän hypähti sen
-oksille ja kiipesi apinamaisen ketterästi niin korkealle kuin puun
-latva kesti hänen painonsa. Keveästi keinuen huojuvalla oksalla hän
-sitten etsi itäiseltä taivaanrannalta vähäistä täplää, englantilaista
-lentokonetta; se vei yhä kauemmaksi hänestä niitä henkilöitä, joiden
-jälkeen hän ei luullut enää milloinkaan tapaavansa oman rotunsa
-jäseniä, hänen kaltaisiaan olentoja.
-
-Vihdoin hänen terävä katseensa osui lentokoneeseen, joka lensi kaukana
-idässä melkoisen korkealla. Muutamia sekunteja hän tarkkaili tasaisesti
-itään päin kiitävää pilkkua, mutta äkkiä se hänen kauhukseen alkoi
-vinhasti painua. Hänestä näytti putoaminen loputtomalta, ja hän
-käsitti, kuinka korkealla lentokoneen oli täytynyt olla, ennen kuin se
-oli alkanut syöksyä alas. Juuri kun se oli katoamaisillaan näkyvistä,
-näytti sen laskeutuminen äkkiä hiljenevän, mutta se liikkui vieläkin
-huimaa vauhtia jyrkässä kulmassa alaspäin kadotessaan kaukaisten
-kukkuloiden taa.
-
-Apinamies viipyi paikallaan puoli minuuttia, pannen merkille etäisiä
-maamerkkejä, joiden hän päätteli olevan pudonneen lentokoneen
-läheisyydessä, sillä heti kun hän oli oivaltanut, että nuo ihmiset
-olivat jälleen pulassa, pakotti hänen omaa rotuaan kohtaan tuntemansa
-synnynnäinen velvollisuudentunto hänet vielä kerran luopumaan
-suunnitelmistaan ja koettamaan auttaa heitä.
-
-Mikäli apinamies saattoi arvostella lentokoneen asemaa, pelkäsi hän sen
-syöksyneen melkein ylipääsemättömien rotkojen keskelle kuivaan ja
-hedelmättömään erämaahan, joka oli idässä kohoavien kukkuloiden
-rajoittaman hedelmällisen alangon takana. Hän oli itse kulkenut tuon
-päivänpolttaman ja aution kuolemanmaan halki, ja omasta kokemuksestaan
-ja siitä, miten vähällä hän oli pelastunut menehtymästä sen
-heltymättömään karuuteen, hän tiesi, ettei yksikään heikompi ihminen
-voinut toivoakaan pelastuvansa jouduttuaan alueelle edes joltisenkin
-matkan päähän sen ääriltä. Hän muisti elävästi ammoin kuolleen soturin
-vaalenneet luut jyrkkäseinäisen rotkon pohjalla, joka oli vähällä tulla
-satimeksi hänellekin. Mielikuvituksessaan hän näki pronssista taotun
-kypärin, ruostuneen, teräksisen rintahaarniskan, pitkän, suoran miekan
-tuppineen ja vanhanaikaisen musketin -- mykät todistukset sen miehen
-valtavista ruumiinvoimista ja sotaisesta hengestä, joka näin huonosti
-varustettuna ja kehnosti aseistettuna oli kuitenkin muinoin tunkeutunut
-villin Afrikan sydämeen. Ja hän näki hoikan englantilaisnuorukaisen ja
-hennon tytön heitettyinä samaan tuhoisaan loukkoon, josta tämä
-entisajan jättiläinen ei ollut kyennyt pelastumaan -- heitettyinä sinne
-haavoittuneina ja ruhjoutuneina, jollei kuolleina.
-
-Sikäli kuin hän saattoi arvella, oli viimeksimainittu mahdollisuus
-todennäköisin, mutta olivathan he kuitenkin voineet laskeutua maahan
-saamatta hengenvaarallisia vammoja, ja tämän vähäisen mahdollisuuden
-varalta hän lähti matkalle, jonka hän tiesi käyvän työlääksi ja jolla
-häntä odottaisivat monet vaivat ja väijyisivät arvaamattomat vaarat;
-mutta hän tahtoi koettaa pelastaa heidät, jos he vielä olisivat elossa.
-
-Hänen edettyään puolisentoista kilometriä, kantautui hänen valppaaseen
-korvaansa ääni, joka ilmaisi, että hänen edellään riistapolulla
-juostiin nopeasti. Ääni kävi yhä voimakkaammaksi ja osoitti, että mikä
-eläin sen aiheuttikin, se liikkui häntä kohti ja lisäksi vinhaa
-vauhtia. Eikä kulunut kauan, ennen kuin hän harjaantuneine aisteineen
-oli selvillä siitä, että askelten töminä oli rajusti pakenevan
-Bara-kauriin. Tarzanin luonteessa olivat erottamattomasti sekaantuneina
-ihmisen ja pedon piirteet. Pitkäaikainen kokemus oli opettanut hänelle,
-että parhaiten taistelee ja nopeimmin vaeltaa se, joka on parhaiten
-ravittu, ja niinpä Tarzan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta saattoi
-siirtää tuonnemmaksi mitä kiireellisimmänkin tehtävän käyttääkseen
-hyväkseen tarjoutunutta tilaisuutta surmaamiseen ja syömiseen. Tämä
-kenties oli hänen silmäänpistävin eläimellinen piirteensä. Hänen
-muuttumisensa englantilaisesta herrasmiehestä, jota kannustivat mitä
-parhaat inhimilliset vaikutteet, villipedoksi, joka kyyrötti tiheän
-pensaan suojassa valmiina hyppäämään lähestyvän saaliinsa niskaan,
-tapahtui silmänräpäyksessä. Ja kun sitten Numan ja Sheetan kynsistä
-pelastunut Bara tuli, ei se pelkonsa ja hätäisen pakonsa johdosta
-voinut vainuta, että sitä väijyi vielä yksi yhtä kauhea vihollinen.
-Eläin saapui apinamiehen kohdalle; vaaleanruskea hahmo lennähti
-näkyviin pensaan piiloisan lehvistön takaa, voimakkaat käsivarret
-kiertyivät nuoren uroskauriin sileään kaulaan ja vankat hampaat
-upposivat pehmeään lihaan. Molemmat kierähtivät yhdessä polulle, ja
-hetkistä myöhemmin nousi apinamies, laski jalkansa tappamansa saaliin
-ruholle ja kajautti urosapinan voittohuudon.
-
-Ikäänkuin vastaushaasteena saapui apinamiehen korviin leijonan
-jymisevä, kammottava, kiukkuinen karjaisu, jossa Tarzan luuli
-erottavansa kummastuneen ja pelokkaan soinnun. Viidakon villieläinten
-samoin kuin heidän valistuneempien, ihmissukuun kuuluvien veljiensä ja
-siskojensa rinnoissa on uteliaisuus hyvin kehittynyt. Eikä Tarzan
-suinkaan ollut siinä suhteessa muita parempi. Hänen perinnöllisen
-vihamiehensä karjaisun omituinen sointu herätti hänessä halun ottaa
-selkoa asiasta, ja niinpä apinamies heitti Bara-kauriin ruhon olalleen
-ja lähti lehvistön keskitasannetta myöten siihen suuntaan, josta ääni
-oli kuulunut, pitkin polkua, jota hän oli päättänyt noudattaa.
-
-Välimatkan lyhetessä kävi ääni voimakkaammaksi, mikä osoitti hänen
-lähestyvän hyvin äkäistä leijonaa, ja eräässä paikassa, missä viidakon
-jättiläispuu varjosti leveätä riistapolkua, jonka lukemattomat tuhannet
-kaviolliset ja pehmeät jalat ehkä lukemattomien ajanjaksojen aikana
-olivat kuluttaneet ja polkeneet syväksi uraksi, hän äkkiä huomasi
-allaan wamabojen leijonankuopan ja siinä leijonan, jollaista ei edes
-Apinain Tarzan ollut milloinkaan ennen nähnyt ja joka turhaan koetti
-hyppiä saavuttaakseen vapauden. Apinamieheen tuijotti valtava peto,
-kookas, voimakas ja nuori; sen harja oli musta ja tavattoman tuuhea ja
-turkki tummempi kuin millään Tarzanin ennen näkemällä, niin että se
-kuopan pimennossa näytti melkein mustalta -- musta leijona!
-
-Tarzan, joka oli aikonut pilkata ja herjata vangiksi joutunutta
-vihollistaan, alkoikin äkkiä avoimesti ihailla komean eläimen
-kauneutta. Minkälainen otus se olikaan! Kuinka mitätön ja kääpiömäisen
-pieni tavallinen metsäleijona olikaan siihen verrattuna! Tässä oli
-tosiaan sellainen, joka ansaitsi eläinten kuninkaan nimityksen. Heti
-tämän ison kissaeläimen nähtyään apinamies ymmärsi, ettei hänen ensiksi
-kuulemassaan karjaisussa ollut pelokasta sointua; epäilemättä siitä
-kuvastui ällistystä, mutta tuon valtavan kurkun äänijänteet eivät olleet
-koskaan värähtäneet pelosta.
-
-Ihailun kasvaessa alkoi hän pian surkutella gomanganien viekkauden
-voimattomaksi ja avuttomaksi tekemän valtavan otuksen onnetonta asemaa.
-Vaikka peto olikin hänen vihollisensa, ei se kuitenkaan ollut niin
-katkera vihollinen kuin mustaihoiset, jotka olivat houkutelleet sen
-satimeen, sillä vaikka Tarzanilla olikin useita varmoja ja luotettavia
-ystäviä Afrikan erinäisten alkuasukasheimojen keskuudessa, kammosi hän
-sanomattomasti toisia luonteeltaan turmeltuneita ja tavoiltaan
-petomaisia neekereitä, ja sellaisiin kuului Numabo-päällikön
-ihmissyöjäkansa. Hetkisen Numa-leijona katseli raivokkaana sen
-yläpuolella olevalla oksalla kyyköttävää, alastonta ihmistä.
-Kellanvihreät silmät tuijottivat hievahtamatta apinamiehen kirkkaisiin
-silmiin, mutta sitten leijonan herkät sieraimet tunsivat Baran tuoreen
-veren hajun, pedon katse siirtyi ruskealla olkapäällä viruvaan ruhoon,
-ja sen kurkun avaroista syvyyksistä lähti matala uikutus.
-
-Apinain Tarzan hymyili. Yhtä selvästi kuin ihmisen sanoilla oli leijona
-ilmoittanut hänelle: "Olen nälkiintynyt, enemmänkin kuin nälkiintynyt.
-Olen kuolemaisillani nälkään." Apinamies katsoi allansa olevaa petoa ja
-hymyili miettiväistä, veitikkamaista hymyä. Sitten hän laski ruhon
-olaltaan eteensä oksalle, veti esille isä-vainajansa pitkän puukon,
-leikkasi irti takakäpälän, pyyhkäisi veristä terää Baran sileään
-karvaan ja pisti puukon takaisin tuppeensa. Leukapielet vettä valuen
-katseli Numa himottavaa lihaa ja vingahti toistamiseen, mutta apinamies
-hymyili miettiväistä hymyään, nosti vankalla, ruskettuneella kädellään
-takakäpälän suulleen ja upotti hampaansa pehmeään, mehukkaaseen lihaan.
-
-Kolmannen kerran Numa päästi kuuluville hiljaisen, vetoavan
-vingahduksen, ja silloin Apinain Tarzan pudisti tuskastuneen
-harmistuneesti päätään, tempasi Bara-kauriin ruhon tähteet ja sinkautti
-ne allansa olevalle nälkäiselle pedolle.
-
-"Vanha akka", jupisi apinamies. "Tarzanista on tullut heikko, vanha
-akka. Pian hän vuodattaa kyyneleitä sen tähden, että on tappanut Baran,
-kauriin. Hän ei jaksa nähdä vihollisensa Numan olevan nälkäisenä, koska
-Tarzanin sydän alkaa muuttua vetiseksi, kun hän on ollut ventojen,
-heikkojen sivistysolentojen parissa." Mutta sittenkin hän hymyili. Eikä
-hän ollut pahoillaan siitä, että oli antanut perään lempeälle
-mielijohteelleen.
-
-Samalla kun Tarzan repi lihaa saaliinsa siitä osasta, jonka hän oli
-pidättänyt itselleen, silmäili hän tarkoin allansa olevaa näkyä. Hän
-huomasi, kuinka ahnaasti Numa hotki ruhon, pani yhä enemmän ihaillen
-merkille pedon komeat piirteet ja myöskin satimen ovelan rakennustavan.
-Tavallisissa leijonankuopissa, joihin Tarzan oli tutustunut, oli
-pohjaan pystytetty seipäitä, joiden teroitettuihin päihin leijona
-upposi kuin vartaisiin, mutta tämä kuoppa ei ollut sellainen. Tässä oli
-kuopan seinämiin lähelle reunoja kiinnitetty noin kolmenkymmenen
-sentimetrin välimatkojen päähän toisistaan lyhyitä seipäitä, joiden
-teroitetut päät kallistuivat alaspäin, joten leijona oli pudonnut
-satimeen vahingoittumatta, mutta ei voinut hypätä pois, koska joka
-kerta, kun se sitä yritti, sen pää osui yläpuolella olevan seipään
-terävään kärkeen.
-
-Ilmeisesti oli wamabojen aikomus siis vangita leijona elävänä. Koska
-tämä heimo Tarzanin tietämän mukaan ei ollut minkäänlaisessa yhteydessä
-valkoihoisten kanssa, oli neekerien vaikuttimena epäilemättä halu
-rääkätä peto kuoliaaksi, jotta he saisivat mahdollisimman suuresti
-nauttia sen kuolintuskista.
-
-Kun Tarzan oli antanut leijonalle ruokaa, pälkähti hänen päähänsä, että
-se olisi ollut turhaa työtä, jos hän jättäisi pedon neekerien armoille,
-ja samalla hänen mieleensä juolahti, että mustaihoisten nolaaminen
-tuottaisi hänelle suuremman nautinnon kuin Numan jättäminen oman
-onnensa nojaan. Mutta miten hän sen vapauttaisi? Jos hän poistaisi
-kaksi seivästä, jäisi siihen siksi leveä aukko, että Numa varsin hyvin
-voisi hypätä kuopasta, joka ei ollut kovin syvä. Mutta mitä takeita
-olisi Tarzanilla siitä, ettei Numa hypähtäisi kuopasta heti, kun
-vapauteen vievä tie avautuisi ja ennen kuin apinamies ehtisi puihin
-turvaan? Siitä huolimatta, että Tarzan ei suinkaan pelännyt leijonaa
-yhtä paljon kuin te ja minä olisimme samanlaisissa oloissa pelänneet,
-oli hänessä kuitenkin voimakkaana varovaisuuden tunne, joka on
-välttämätön kaikille viidakon olennoille, jos niiden on mieli pysyä
-hengissä. Jos tarve vaati, saattoi Tarzan ryhtyä otteluun Numaa
-vastaan, vaikka hän ei ollutkaan niin itserakas, että olisi luullut
-kykenevänsä voittamaan täysikasvuisen leijonan muutoin kuin sattumalta
-tai turvautumalla ihmisjärkensä viekkauteen. Tarpeeton hengenvaaraan
-antautuminen olisi hänestä ollut yhtä moitittavaa kuin välttämättömäksi
-käyneen vaaran kaihtaminen. Mutta kun Tarzan tahtoi tehdä jotakin,
-keksi hän tavallisesti keinot sen suorittamiseksi.
-
-Nyt hän oli vakaasti päättänyt vapauttaa Numan ja tehtyään päätöksensä
-hän toteuttaisi sen, vaikka siitä koituisikin hänelle itselleen
-melkoinen vaara. Hän tiesi, että leijonalta kuluisi jonkun verran aikaa
-syömiseen, mutta hän tiesi myöskin, että se syödessään olisi kaksin
-verroin kärtyisämpi luulottelemilleen häiritsijöille. Senvuoksi oli
-Tarzanin meneteltävä varovasti.
-
-Laskeuduttuaan maahan kuopan reunalle hän tarkasti seipäitä; sitä
-tehdessään hän hämmästyksekseen pani merkille, ettei Numa näkynyt
-lainkaan raivostuvan hänen lähestyessään. Kerran se silmäili tutkivasti
-apinamiestä hetkisen ja kävi sitten jälleen käsiksi Baran lihaan.
-Tarzan tunnusteli seipäitä ja koetti, kestivätkö ne hänen painonsa. Hän
-kiskoi niitä voimakaslihaksisella kädellään, ja pian hänelle selvisi,
-että hän saisi ne irroitetuksi nytkyttämällä niitä edestakaisin. Sitten
-välähti hänen päähänsä uusi suunnitelma, ja hän alkoi veitsellään
-kaivaa maata yhden seipään yläpuolelta. Savi oli pehmeätä ja helposti
-poistettua; pian Tarzan oli paljastanut kuopan seinään 'upotetun osan
-seipäästä melkein pitkin pituuttaan; hän jätti maan sisään seivästä
-vain niin pitkältä, ettei se pudonnut kuoppaan. Senjälkeen hän kävi
-viereisen seipään kimppuun, ja pian se oli samalla tavoin paljastettu,
-minkä jälkeen hän heitti ruohoköytensä silmukan molempien ympärille ja
-kiipesi vikkelästi polun vieressä kasvavan puun oksalle. Siellä hän
-veti köyden tiukalle, nojautui puun runkoa vastaan ja kiskoi lujasti.
-Hitaasti seipäät kohosivat irti maasta, mutta samassa heräsi Numan
-epäluulo, ja se alkoi murista.
-
-Aiottiinko uudelleen supistaa sen oikeuksia ja vapauksia? Se oli
-ymmällä, ja koska se, kuten kaikki leijonat, oli herkkä suuttumaan,
-niin se ärtyi. Se ei ollut välittänyt mitään, kun tarmangani kyykötti
-kuopan reunalla ja katseli sinne, sillä olihan tämä tarmangani antanut
-sille ruokaa. Mutta nyt oli tekeillä jotakin muuta ja villipedon
-epäluuloisuus heräsi. Mutta tarkkaillessaan Numa näki seipäiden
-verkalleen nousevan pystyyn, kolahtavan toisiaan vasten ja sitten
-kellahtavan taaksepäin pois sen näkyvistä pitkälleen maan pinnalle.
-Heti leijona käsitti tilanteen mahdollisuudet ja ehkä myöskin
-vaistomaisesti tunsi, että tuo ihmisolento oli tahallaan valmistanut
-sille pelastumistien. Siepattuaan Baran tähteet vankkojen leukojensa
-väliin Numa-leijona hypähti ketterästi wamabojen kuopasta, ja Apinain
-Tarzan katosi viidakkoon itään päin.
-
-Maan pinnalla tai puiden huojuvilla oksilla luki apinamies ihmisten tai
-eläinten jälkiä kuin avointa kirjaa, mutta lentokoneen jäljetöntä uraa
-seurattaessa olivat hänenkin terävät aistinsa tehottomat. Mitä etua oli
-silmistä, korvista tai hajuaistista, kun oli seurattava esinettä, joka
-oli kiitänyt epävakaisessa ilmassa tuhansien metrien korkeudessa puiden
-latvojen yläpuolella? Etsiessään maahan syöksynyttä lentokonetta
-saattoi Tarzan turvautua ainoastaan suuntavaistoonsa. Hän ei voinut
-täsmällisesti arvioida edes sitä, kuinka etäällä se hänestä oli, ja
-kukkuloiden taakse kadottuaan se oli saattanut liukua melkoisen matkan
-kohtisuoraan alkuperäistä suuntaansa vastaan ennen kuin suistui maahan.
-Jos sen matkustajat olivat kuolleet tai pahasti loukkaantuneet, voi
-Tarzan saada jonkun aikaa turhaan etsiä heidän lähimmästä
-ympäristöstään, ennenkuin löytäisi heidät.
-
-Hänellä oli vain yksi keino: hänen oli edettävä mahdollisimman lähelle
-sitä kohtaa, mihin hän arveli koneen laskeutuneen, ja sitten
-kierrettävä yhä laajemmissa ympyröissä, kunnes hän haistaisi heidän
-hajunsa. Ja niin hän tekikin.
-
-Ennen kuin hän poistui runsauden laaksosta, hän surmasi useita otuksia,
-ottaen mukaansa niistä parhaat palat ja jättäen luut tarpeettomana
-taakkana jälelle. Viidakon tiheä kasvullisuus päättyi läntisellä
-rinteellä, muuttuen yhä harvemmaksi hänen lähestyessään harjaa, jonka
-takana oli niukalti kitukasvuisia pensaita ja päivän polttamaa ruohoa;
-siellä täällä oli pahkainen, sitkeä puu, joka oli jaksanut kasvaa
-melkein vedettömässä ilmastossa.
-
-Vuoren laelta Tarzanin terävä katse lipui pitkin kuivaa ja karua
-maisemaa. Kaukana hän eroitti säröiset, koukeroiset viivat, jotka
-osoittivat niitä kohtia, missä kammottavat, mutkittelevat rotkot
-halkoivat laajaa tasankoa aina jonkun matkan päässä toisistaan -- nuo
-hirvittävät rotkot, jotka olivat vähällä olleet vaatia hänen henkensä
-rangaistukseksi siitä ajattelemattomuudesta, että hän oli koettanut
-tunkeutua niiden ikivanhaan, pyhitettyyn yksinäisyyteen.
-
-Kaksi päivää Tarzan etsi turhaan jälkiä lentokoneesta ja sen
-matkustajista. Hän pani osia lihavaroistaan eri paikkoihin, kasaten
-kiviröykkiöitä merkiksi niiden sijoituspaikoista. Kavuttuaan
-ensimmäisen syvän rotkon poikki hän kierteli laajalti sen toisella
-puolen. Silloin tällöin hän pysähtyi, huusi äänekkäästi ja kuunteli
-mahdollista vastausta, mutta hänen huhuiluaan seurasi aina hiljaisuus
--- pahaenteinen hiljaisuus, joka hänen huutojensa jälkeen tuntui
-entistäkin kaameammalta.
-
-Myöhään toisen päivän iltana hän saapui unohtumattomalle rotkolle,
-jossa entisaikojen seikkailijain puhtaaksi noukitut luut viruivat, ja
-täällä ensi kerran osui Ska, korppikotka, hänen tielleen. "Ei tällä
-kertaa, Ska", huudahti apinamies ilkkuvasti, "sillä nytpä Tarzan onkin
-Tarzan. Viime kerralla leijailit tarmanganin surkean luurangon jälessä
-ja silloinkin kärsit tappion. Älä tuhlaa aikaasi Apinain Tarzaniin, kun
-hän on täysissä voimissaan!" Mutta yhtä kaikki Ska, korppikotka,
-kaarteli ja liiteli hänen yläpuolellaan, ja apinamiehen kerskailusta
-huolimatta puistattivat häntä pahat aavistukset. Hänen korvissaan
-kaikui alituisesti surullinen sävel, johon hän tahtomattaan
-sovitti kaksi sanaa, jotka toistuivat yhä uudelleen kammottavan
-yksitoikkoisesti: "Ska tietää! Ska tietää!" Vihdoin hän ravisti itseään
-suuttuneena, sieppasi kiven ja sinkautti sen inhoittavaa haaskansyöjää
-kohti.
-
-Laskeuduttuaan rotkon äkkijyrkältä reunalta Tarzan puolittain kiipesi,
-puolittain liukui sen hiekkaiselle pohjalle. Hän oli osunut melkein
-samalle kohdalle, josta hän oli lähtenyt kiipeämään ylöspäin monta
-viikkoa sitten, ja hänen edessään virui valtava luuranko valtavine
-aseineen aivan samallaisena kuin silloin, jopa epäilemättä samanlaisena
-kuin se oli virunut vuosisatoja.
-
-Katsellessaan tätä kolkkoa muistomerkkiä siitä, että toinen voimakas
-mies oli menehtynyt ponnistellessaan erämaan julmia voimia vastaan,
-hän hätkähti kuullessaan laukauksen. Se kuului rotkosta hänen
-eteläpuoleltaan, ja sen kaiku kiiri pitkin kapean kuilun jyrkkiä
-seiniä.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Salaperäiset jalanjäljet
-
-
-Kun luutnantti Harold Percy Smith-Oldwickin ohjaama englantilainen
-lentokone kohosi jylhästä viidakosta, jossa Bertha Kircherin elämä oli
-niin monesti ollut sammumaisillaan, ja lähti kiitämään itää kohti,
-tunsi tyttö äkkiä kouristusta kurkussaan. Hän ponnisti ankarasti,
-koettaen niellä jotakin, mitä kurkussa ei ollut. Hänestä tuntui
-kummalliselta, että hän tunsi kaihoa jättäessään taakseen niin, kamalat
-vaarat, mutta sittenkin hän oivalsi selvästi, että asianlaita oli niin,
-sillä hänen jälkeensä jäi häntä uhanneiden vaarojen lisäksi jotakin
-muutakin -- ainutlaatuinen olento, joka oli sekaantunut hänen elämäänsä
-ja jota kohtaan hän tunsi selittämätöntä kiintymystä.
-
-Hänen edessään ohjaajan paikalla istui englantilainen upseeri ja
-herrasmies, jonka hän tiesi rakastavan häntä, ja kuitenkin hän rohkeni
-tämän miehen seurassa olla suruissaan senvuoksi, että hän poistui
-villieläimen oleskelumailta!
-
-Luutnantti Smith-Oldwick puolestaan oli seitsemännessä taivaassa
-riemusta. Rakas lentokone oli taaskin hänen hallussaan, hän kiiti
-nopeasti toveriensa luokse ja velvollisuuttaan täyttämään, ja muassaan
-hänellä oli rakastamansa nainen. Mutta yksi ikävä kohta oli sentään --
-Tarzanin tätä naista vastaan kohdistama syytös. Apinamies oli
-väittänyt, että tyttö oli saksalainen ja urkkija, ja englantilainen
-upseeri suistui tuon tuostakin autuuden huipuilta epätoivon kuiluihin
-ajatellessaan, miten välttämättömästi kävisi, jos Tarzanin syytös
-osoittautuisi oikeaksi. Rakkaus ja kunniantunto kävivät hänen
-rinnassaan rajua taistelua. Toisaalta hän ei voinut luovuttaa
-rakastamaansa naista sen kohtalon kouriin, joka tyttöä varmasti
-odottaisi, jos hän todellakin oli vihollisten vakooja, samalla kun
-toisaalta hän itse englantilaisena ja upseerina ei voinut suoda tytölle
-apuaan eikä suojelustaan.
-
-Nuori mies tyynnytteli senvuoksi itseään yhä uudelleen toistamalla
-mielessään, että Bertha Kircher ei ollut syyllinen. Hän koetti
-vakuuttaa itselleen, että Tarzan oli erehtynyt, ja kun hän muistin
-silmillä katseli takanaan istuvaa naista, oli hän kaksin verroin
-varmempi siitä, etteivät nuo suloisen naiselliset, luonteikkaat
-piirteet ja nuo kirkkaat, vilpittömät silmät voineet kuulua vieraan,
-vihatun rodun naiselle.
-
-Ja niin he kiitivät itää kohti kumpikin vaipuneena omiin aatoksiinsa.
-Heidän allaan muuttui viidakon sankka kasvullisuus vuoriston rinteen
-niukemmaksi kasvistoksi, ja sitten levisi heidän eteensä laaja, kuiva
-erämaa, jossa oli unholaan vaipuneina aikoina virranneiden, ammoin
-kuivuneiden jokien uurtamia, syviä ja kapeita rotkoja.
-
-Kohta sen jälkeen, kun he olivat sivuuttaneet erämaan ja hedelmällisen
-seudun välisenä rajana olevan vuorijonon harjan, huomasi Ska,
-korppikotka, joka korkealla ilmassa lensi pesäänsä kohti, oudon,
-jättiläiskokoisen linnun, joka tunkeutui sen valta-alueelle. Lieneepä
-Skan kannustimena ollut halu otella häiritsijän kanssa tai uteliaisuus,
-joka tapauksessa se äkkiä kohosi ylöspäin ottamaan lentokonetta
-vastaan. Epäilemättä se arvosteli tulokkaan vauhtia väärin; mutta
-olkoonpa sen laita miten hyvänsä, potkurin siiven kärki hipaisi sitä,
-ja samassa tapahtui monta seikkaa. Skan hengetön ruumis putosi
-silvottuna ja verisenä kuin kivi maata kohti. Särkyneen kuusipuun
-sirpale sinkoutui taaksepäin, osuen ohjaajan otsaan; lentokone tärisi
-ja vapisi, ja kun luutnantti Harold Percy Smith-Oldwick vaipui
-pyörtyneenä eteenpäin, sukelsi kone päistikkaa maata kohti.
-
-Ohjaaja oli tajuttomana vain lyhyen hetkisen, mutta se hetkinen oli
-vähällä koitua heidän tuhokseen. Herätessään tajuamaan vaaran hän
-samalla havaitsi, että moottori oli pysähtynyt. Lentokone oli saanut
-hirvittävän vauhdin, ja maa näytti olevan niin lähellä, ettei hän
-voinut toivoakaan saavansa koneen vauhtia hyvissä ajoin hiljennetyksi
-niin vähäiseksi, että maahan laskeminen kävisi vaarattomasti. Suoraan
-heidän allaan oli tasangossa syvä kuilu, jonka pohja näytti verrattain
-tasaiselta ja hiekkaiselta.
-
-Hänen oli tehtävä päätös hyvin nopeasti, ja tuntui turvallisemmalta
-koettaa laskea maahan rotkon pohjalle. Niin hän tekikin, mutta kone
-kärsi tuntuvia vaurioita, ja hän ja hänen matkustajansa saivat ankaran
-tärähdyksen.
-
-Onneksi ei kumpikaan heistä loukkaantunut, mutta heidän tilansa näytti
-todella toivottomalta. Oli hyvin epävarmaa, saisiko mies koneen
-korjatuksi, jotta he voisivat jatkaa matkaansa sillä, ja yhtä
-epäiltävältä tuntui, jaksaisivatko he jalkaisin marssia rannikolle tahi
-palata sinne, mistä olivat juuri lähteneet. Mies oli varma, että heidän
-olisi toivotonta yrittää erämaan poikki itäänpäin, uhitellen nälkää ja
-janoa, kun taas heidän takanaan runsauden laaksossa heitä uhkasi
-melkein yhtä suuri vaara raatelijain ja sotaisten alkuasukkaiden
-puolelta.
-
-Lentokoneen äkillisen ja tuhoisan seisahtumisen jälkeen Smith-Oldwick
-kääntyi vikkelästi katsomaan, miten onnettomuus oli vaikuttanut
-tyttöön. Bertha Kircher oli kalpea, mutta hymyili, ja he istuivat
-paikoillaan useita sekunteja, silmäillen toisiaan äänettöminä. "Tämäkö
-on loppu?" kysyi tyttö. Englantilainen pudisti päätään. "Tähän loppui
-joka tapauksessa ensimmäinen taival", hän vastasi.
-
-"Mutta ette kai voi suorittaa korjauksia täällä", virkkoi tyttö
-epäillen.
-
-"En", myönsi mies, "en ainakaan, jos vauriot ovat vähänkään pahoja.
-Mutta ehkä saan koneen auttavaan kuntoon. Ensiksi on minun hieman sitä
-tarkastettava. Toivottavasti ei siinä ole vakavaa vikaa. On pitkä,
-hyvin pitkä matka Tanga-rautatielle."
-
-"Emme pääsisi kauaksi", sanoi tyttö äänessään epätoivoinen soinnahdus.
-"Kun olemme tyyten aseettomia, olisi suorastaan ihme, jos meidän
-onnistuisi edetä edes pientä osaa tästä välimatkasta."
-
-"Mutta me emme ole aseettomia", vastasi mies. "Minulla on täällä
-ylimääräinen pistooli, jota ne retkaleet eivät huomanneet." Ja hän
-aukaisi erään lokeron ja otti esille automaattisen pistoolin.
-
-Bertha Kircher nojautui taaksepäin istuimellaan ja purskahti
-äänekkääseen, koleaan, melkein hysteeriseen nauruun. "Tuollainen
-paukkupyssy!" hän huudahti. "Mitä ihmettä luulette voivanne tehdä
-tuolla muuta kuin raivostuttaa minkä hyvänsä pedon, johon sillä kenties
-osutte."
-
-Smith-Oldwickin ilme muuttui perin alakuloiseksi. "Mutta se on ase",
-hän puolusteli. "Se teidän on myönnettävä, ja ihmisen voisin sillä
-varmasti surmata."
-
-"Niin kyllä, jos sattuisitte tarkkaamaan", vastasi tyttö, "ja jollei
-vehkeenne koukkuile. En tosiaankaan luota suuresti automaattisiin
-pistooleihin. Olen itsekin niitä käyttänyt."
-
-"Niinpä niin", virkkoi mies ivallisesti, "tietystikin olisi pikakivääri
-parempi, sillä kukapa tietää, ettemme kohtaa vaikka norsua täällä
-erämaassa."
-
-Tyttö oivalsi, että mies oli loukkautunut, ja oli siitä pahoillaan,
-sillä hän tiesi, että Smith-Oldwick oli valmis tekemään mitä hyvänsä
-suojellakseen häntä, eikä ollut englantilaisen oma syy, että hän oli
-niin huonosti aseistettu. Lisäksi luutnantti itsekin käsitti
-epäilemättä yhtä hyvin kuin hänkin, kuinka mitätön ase oli, ja oli
-kiinnittänyt hänen huomiotaan siihen ainoastaan sen tähden, että toivoi
-siten voivansa rauhoittaa häntä ja vaimentaa hänen levottomuuttaan ja
-pelkoaan.
-
-"Suokaa anteeksi!" pyysi tyttö. "Tarkoitukseni ei ollut olla ilkeä,
-mutta tämä onnettomuus on sananlaskun viimeinen pisara. Minusta tuntuu,
-että olen kestänyt kaikki, mitä voin. Vaikka olinkin valmis uhraamaan
-henkeni palvellessani isänmaatani, en kuvitellutkaan, että
-kuolintuskani tulisivat näin pitkällisiksi, sillä nyt ymmärrän, että
-olen ollut kuoleman kielissä jo monta viikkoa."
-
-"Mitä tarkoitatte?" huudahti lentäjä. "Mitä tarkoitatte tuolla? Ette te
-ole kuoleman kielissä, ette sinnepäinkään."
-
-"Oi, ei", sanoi tyttö, "en minä tarkoittanut sitä. Tarkoitan, että
-silloin, kun neekerikersantti Usanga ja hänen Saksan lippujen alta
-karanneet alkuasukasjoukkonsa vangitsivat minut, oli kuolemantuomioni
-allekirjoitettu. Joskus on minusta tuntunut, että lykkäystä on
-myönnetty. Joskus olen toivonut, että olen kenties ollut saamaisillani
-täydellisen armahduksen, mutta sydämeni sisimmässä olen oikeastaan aina
-tietänyt, etten enää koskaan pääsisi sivistyneeseen maailmaan. Olen
-kantanut oman korteni isänmaani alttarille, ja vaikka se ei olekaan
-suuri, voin kuitenkin poistua, tietäen sen, että se oli parhain, mitä
-kykenin uhraamaan. En voi toivoa mitään muuta enkä pyydäkään mitään
-muuta kuin kuolemantuomioni pikaista täytäntöönpanoa. En halua viipyä
-enää kauempaa alituisen pelon ja kauheiden aavistusten vaivaamana.
-Ruumiillinen kidutuskin olisi parempi kuin se, mitä olen saanut kestää.
-Epäilemättä pidätte minua rohkeana naisena, mutta pelkoni on ollut
-rajaton. Petoeläinten kiljunta öisin herättää minussa niin voimakasta
-kauhua, että kärsin todellista tuskaa. Tunnen raatelevat kynnet
-lihassani ja kammottavat torahampaat kaluamassa luitani -- tunnen niin
-elävästi kuin todella saisin kestää sellaisen kuoleman kauhut. Pelkään,
-ettette ymmärrä minua -- miehet ovat niin toisenlaisia."
-
-"Kyllä", vastasi Smith-Oldwick, "luulen käsittäväni sen. Ja koska sen
-ymmärrän, osaan antaa suuremman arvon kuin uskottekaan sille
-sankaruudelle, jota olette osoittanut kaikessa, mitä olette kokenut. Ei
-voi olla rohkeutta, jollei tunneta pelkoa. Lapsi saattaa mennä leijonan
-pesään, mutta pitää olla hyvin rohkea mies lähteäkseen sitä
-pelastamaan."
-
-"Kiitos", sanoi tyttö, "mutta minä en ole lainkaan rohkea, ja nyt olen
-hyvin häpeissäni sen tähden, etten ole ollenkaan ajatellut teidän
-tunteitanne. Koetan taaskin karkaista luontoani, ja toivokaamme
-molemmat parasta. Tahdon auttaa teitä niin paljon kuin kykenen, jos
-vain ilmoitatte, mitä minun on tehtävä."
-
-"Ensiksi", virkkoi mies, "on saatava selville, kuinka pahasti lentokone
-on vioittunut, ja sitten on mietittävä, miten se voitaisiin korjata."
-
-Kaksi päivää Smith-Oldwick uurasti vahingoittuneen koneen kimpussa
-siitä huolimatta, että hän alusta alkaen tiesi puuhansa toivottomaksi.
-Ja vihdoin hän ilmaisi sen Bertha Kircherille.
-
-"Tiesin sen", vastasi tyttö. "Mutta luullakseni oli minulla hyvin
-samanlainen tunne kuin varmaan teilläkin: niin turhaa kuin meidän
-lieneekin täällä ponnistella, olisi meidän ainakin yhtä tuhoisaa
-koettaa palata takaisin viidakkoon, josta äsken lähdimme, tai jatkaa
-matkaamme rannikolle. Te tiedätte, ja minä tiedän, ettemme voisi
-jalkaisin päästä Tanga-rautatielle. Kuolisimme janoon ja nälkään, ennen
-kuin olisimme puolimatkassa, ja jos kykenisimmekin palaamaan viidakkoon
-ja tekisimme niin, odottaisi meitä siellä yhtä vääjäämätön, vaikkakin
-toisenlainen kohtalo."
-
-"Voimme siis muka yhtä hyvin istua täällä odottamassa kuolemaamme kuin
-tuhlata tarmoamme yrittäessämme pelastautua, minkä kuitenkin tiedämme
-hyödyttömäksi?" kysyi mies.
-
-"Emme", sanoi tyttö. "Sillä tavoin en ikinä alistu. Tarkoitin, että
-meidän ei kannata yrittää kumpaakaan niistä paikoista, joissa tiedämme
-olevan yllin kyllin ravintoa ja vettä, joten meidän on pyrittävä uuteen
-suuntaan. Tässäkin erämaassa lienee vettä jossakin, ja jos sitä on, on
-meillä paras mahdollisuus löytää sitä, jos seuraamme tätä rotkoa
-alaspäin. Jos olemme säästäväisiä, on meillä kylliksi ruokaa ja vettä
-kahdeksi päiväksi, ja sillä ajalla saatamme osua jollekin lähteelle
-tahi mahdollisesti jopa saapua hedelmälliseen maahan, jonka tiedän
-olevan etelässä päin. Viedessään minut rannikolta wamabojen maahan,
-käytti Usanga eteläistä tietä, jonka varrella oli tavallisesti vettä ja
-riistaa runsaasti. Vasta määräpaikkaamme lähestyessämme alkoi maassa
-vilistä raatelijoita. On siis toiveita siitä, että voimme edetä
-rannikolle, jos pääsemme etelässä sijaitsevaan hedelmälliseen maahan."
-
-Mies pudisti päätään epäilevästi. "Voimmehan sitä koettaa", hän
-virkkoi. "Omasta kohdastani ei minua huvita istua täällä odottamassa
-kuolemaa."
-
-Smith-Oldwick nojasi koneeseensa alakuloinen katse suunnattuna maahan
-jalkojen eteen. Tyttö silmäili etelään päin pitkin rotkoa, siihen
-suuntaan, jossa heillä oli ainoa vähäinen mahdollisuus pysyä hengissä.
-Äkkiä hän kosketti luutnantin käsivartta.
-
-"Katsokaas!" hän kuiskasi.
-
-Mies nosti nopeasti katseensa sinne päin, jonne tyttö tuijotti, ja näki
-rotkon lähimmästä käänteestä kallioulkoneman takaa heitä tähyävän ison
-leijonan jykevän pään.
-
-"Huh!" huudahti hän. "Noita vintiöitä on joka paikassa."
-
-"Ne eivät kai poistu kauaksi vedestä, vai mitä?" tiedusti tyttö
-toiveikkaasti.
-
-"En sitä luulisi", vastasi mies. "Leijonat eivät ole erittäin hyviä
-kestämään janoa."
-
-"Sitten se on hyvä enne", riemuitsi tyttö.
-
-Mies naurahti. "Hauska, pieni enne! Muistuttaa minusta kevättä
-ennustavaa kerttusta."
-
-Tyttö loi häneen nopean silmäyksen. "Älkää olko tyhmä; naurunne ei ole
-minusta hauska. Se herättää minussa toiveita."
-
-"Se on otaksuttavasti molemminpuolista", ivasi Smith-Oldwick, "koska
-epäilemättä me herätämme toiveita sen mielessä."
-
-Leijona oli ilmeisesti saanut varmuuden siitä, minkälaisia otuksia
-sillä oli edessään, ja lähestyi heitä verkkaisesti.
-
-"Tulkaa!" kehoitti mies. "Kiivetään koneeseen." Ja hän auttoi tytön
-lentokoneen laidan ylitse.
-
-"Eikö se pääse tänne perässämme?" kysyi Bertha Kircher.
-
-"Kyllä luultavasti", vastasi luutnantti.
-
-"Sananne ovat rauhoittavia", tokaisi tyttö.
-
-"Minusta ei siltä tunnu." Smith-Oldwick veti esille pistoolinsa.
-
-"Taivaan tähden", hätäili tyttö, "älkää ampuko sitä tuolla lelulla!
-Saattaisitte osua."
-
-"En aiokaan ampua sitä, mutta ehkä minun onnistuu peloittaa se pois,
-jos se yrittää tulla kimppuumme tänne. Ettekö ole milloinkaan nähnyt
-eläintenkesyttäjän käsittelevän leijonia? Hänellä on mitättömän pieni,
-tyhjillä panoksilla varustettu taskupaukku. Sen ja keittiötuolin avulla
-hän taltuttaa hurjimmatkin pedot."
-
-"Mutta eihän teillä ole keittiötuolia", huomautti tyttö.
-
-"Ei", myönsi Smith-Oldwick. "Hallitus sotkee aina kaikki asiat. Olen
-aina väittänyt, että lentokoneissa pitäisi olla keittiötuoleja."
-
-Bertha Kircher nauroi hieman hysteerisesti, mutta yhtä levollisesti
-kuin olisi kuunnellut pikku pakinaa iltapäiväisessä teepöydässä.
-
-Numa, leijona, asteli suoraan heitä kohti; sen olemuksesta kuvastui
-enemmän uteliaisuutta kuin taistelunhalua. Se pysähtyi vasta aivan
-lentokoneen viereen ja jäi silmäilemään heitä.
-
-"Se on suurenmoinen, eikö olekin?" huudahti mies.
-
-"En ole koskaan nähnyt komeampaa otusta", vastasi tyttö, "enkä noin
-tummaturkkista. Sehän on melkein musta."
-
-Heidän ääntensä kaiku ei näkynyt miellyttävän viidakon valtiasta, sillä
-se rypisti heti ison naamansa syviin uurteisiin, irvisti niin, että
-torahampaat paljastuivat, ja murisi äkäisesti. Melkein samassa se
-kyyristyi hyppäämään, ja Smith-Oldwick laukaisi heti pistoolinsa,
-tähdäten leijonan eteen. Pamahdus näytti vain vieläkin enemmän
-raivostuttavan Numaa, ja kauheasti karjaisten se hyppäsi tavoittamaan
-sen korvia särkeneen, oudon, levottomuutta herättävän äänen
-alkuunpanijaa.
-
-Samalla kertaa luutnantti Harold Percy Smith-Oldwick heilautti itsensä
-ketterästi ohjaajankoppilosta lentokoneensa vastaiselle puolelle,
-kehoittaen tyttöä noudattamaan hänen esimerkkiään. Tyttö oivalsi,
-kuinka hyödytöntä olisi hypätä maahan, ja valitsi toisen vaihtoehdon,
-kiiveten ylemmälle siipitasolle.
-
-Numa, joka ei ollut perehtynyt lentokoneen rakenteen omituisuuksiin,
-jäi etumaiseen koppiloon saavuttuaan tarkkailemaan, kuinka tyttö
-kiipesi pois sen ulottuvilta, koettamatta aluksi estää häntä. Kun se
-oli saanut lentokoneen vallatuksi, näytti sen raivo äkkiä asettuvan,
-eikä se heti liikahtanut seuratakseen Smith-Oldwickia. Tyttö käsitti
-olevansa verrattain hyvässä turvassa, ryömi siiven ulkoreunalle ja
-huusi miehelle, kehoittaen tätä koettamaan päästä ylemmän siipitason
-vastaiselle laidalle.
-
-Juuri tämän kohtauksen näki Apinain Tarzan käännyttyään lentokoneen
-yläpuolella olevasta rotkon käänteestä, sitten kun pistoolin laukaus
-oli kiinnittänyt hänen huomiotansa. Tyttö tarkkaili niin innokkaasti
-englantilaisen ponnistuksia tämän koettaessa päästä turvaan ja
-viimemainittu uurasti niin kiihkeästi, ettei kumpikaan heistä heti
-huomannut apinamiestä, joka lähestyi meluttomasti.
-
-Ensiksi havaitsi häiritsijän Numa. Leijona ilmaisi heti harminsa
-kääntämällä häneen päin ärisevän kuonon ja päästämällä sarjan
-varoittavia murahduksia. Sen eleet kiinnittivät ylemmälle siipitasolle
-paenneiden huomion tulokkaaseen, ja tytön huulilta luiskahti
-tukahdutettu "Jumalan kiitos!", vaikka hän tuskin jaksoi uskoa omia
-silmiään, että juuri sama villi-ihminen, jonka läheisyys aina sai hänet
-varmaksi turvallisuudestaan, oli nyt kuin kohtalon lähettämänä
-saapunut ratkaisevalla hetkellä.
-
-Melkein heti saivat he molemmat kauhukseen nähdä Numan hypähtävän
-lentokoneen koppilosta ja lähtevän Tarzania vastaan. Apinamies, jolla
-oli vankka keihäänsä kädessään, asteli huolettoman näköisenä raatelijaa
-kohti, jonka hän oli tuntenut wamabojen kuopasta pelastamakseen
-leijonaksi. Numan lähestymistavasta hän näki -- mitä Bertha Kircher ja
-Smith-Oldwick eivät tietäneet -- että petoa kannusti enemmän
-uteliaisuus kuin taistelunhalu, ja hän aprikoi, eikö tuossa isossa
-päässä ehkä saattanut olla hitunen kiitollisuutta siitä hyvästä työstä,
-jonka hän oli leijonalle tehnyt.
-
-Tarzan oli ehdottoman varma siitä, että Numa tunsi hänet, sillä hän
-tunsi viidakkokumppaninsa kyllin hyvin tietääkseen, että joskin ne
-usein unohtivat eräitä vaikutelmia nopeammin kuin ihminen, toiset taas
-pysyivät niiden muistissa vuosikausia. Joku muista selvästi eroava haju
-saattaa olla lähtemättömästi painunut eläimen mieleen, jos se on
-ensiksi tuntenut sen harvinaisissa oloissa, ja siksi Tarzan luotti
-siihen, että Numan nenä oli jo muistuttanut sille kaikesta, mitä heidän
-lyhyen tuttavuutensa aikana oli tapahtunut. Urheilu-into on syvälle
-juurtunut anglosaksilaiseen rotuun, ja niinpä nyt Apinain Tarzan eli
-pikemminkin John Clayton, loordi Greystoke, tervehti hymyhuulin
-jännittävää tilaisuutta, johon hänen täytyi alistua saadakseen
-selville, kuinka kauas Numan kiitollisuus ulottui.
-
-Smith-Oldwick ja tyttö näkivät näiden kahden lähestyvän toisiaan.
-Edellinen kiroili hiljaa mielessään, samalla kun hän hermostuneesti
-hypisteli vyöllään olevaa mitätöntä asetta. Tyttö painoi kämmenillään
-poskiansa, kumartuen eteenpäin kauhun mykistämänä ja katse
-kivettyneenä. Vaikka hän luottikin sokeasti tuon jumalia muistuttavan
-olennon taistelukuntoon, joka noin vavahtamatta uskalsi katsoa silmästä
-silmään eläinten kuningasta, ei hänellä kuitenkaan ollut vääriä
-haaveita siitä, mitä varmasti täytyisi tapahtua, kun he kohtasivat
-toisensa. Hän oli nähnyt Tarzanin ottelevan Sheetan kanssa ja silloin
-oivaltanut, että vaikka mies olikin voimakas, niin vain vikkelyys,
-oveluus ja sattuma nostivat hänet lähimainkaan tasavertaiseksi hurjan
-vastustajansa kanssa ja että noista hänen puolellaan olleista kolmesta
-tekijästä suurin oli sattuma.
-
-Hän näki miehen ja leijonan seisahtuvan yhtä aikaa vajaan metrin päässä
-toisistaan. Hän näki pedon hännän heilahtelevan puolelta toiselle ja
-kuuli sen avarasta rinnasta lähtevät matalat murahdukset, mutta hän ei
-osannut tulkita oikein hännän pieksämistä eikä murahduksien sointua.
-
-Hänestä ne tuntuivat kuvastavan yksinomaan eläimellistä raivoa, kun ne
-taas Apinain Tarzanista olivat mahdollisimman leppeitä ja rauhoittavia.
-Ja sitten hän näki Numan jälleen etenevän, kunnes sen kuono kosketti
-miehen paljasta jalkaa, ja hän sulki silmänsä, peittäen ne käsillään.
-Hänestä tuntui kuluvan kokonainen iäisyys hänen odottaessaan kamalia
-ääniä taistelusta, jonka hän uskoi välttämättä alkavan, mutta hän ei
-kuullut muuta kuin Smith-Oldwickilta rajusti puhjenneen huokauksen ja
-puolittain hysteeriset sanat: "Hitto soikoon! Onko moista nähty?"
-
-Hän avasi silmänsä; kookas leijona hieroi takkuista päätään miehen
-lonkkaan, ja Tarzan oli työntänyt vapaan kätensä mustaan harjaan ja
-raaputti Numan luimussa olevan korvan taustaa.
-
-Kummallisia ystävyyssuhteita on usein solmittu eri lajeihin kuuluvien
-alempien eläinten kesken, mutta harvemmin ihmisen ja villien petojen
-välillä, koska ensinmainitut tuntevat isoja kissaeläimiä kohtaan
-synnynnäistä pelkoa. Eikä rajun leijonan ja villi-ihmisen välille niin
-äkkiä kehittynyt ystävyys niin ollen ollut suinkaan käsittämätön.
-
-Kun Tarzan lähestyi lentokonetta, asteli Numa hänen vierellään, ja kun
-Tarzan pysähtyi, katsoen tyttöön ja lentäjään, seisahtui Numa myöskin.
-
-"Olin melkein lakannut toivomasta löytäväni teidät", virkkoi apinamies,
-"ja ilmeisesti tapasin teidät juuri parhaalla hetkellä."
-
-"Mutta mistä ihmeestä tiesitte meidän olevan pulassa?" tiedusti
-englantilainen upseeri.
-
-"Näin koneenne syöksyvän alas", vastasi Tarzan. "Tarkkailin teitä
-eräästä puusta sen aukeaman laidalla, josta nousitte lentoon. En voinut
-saada selkoa juuri muusta kuin laskupaikkanne yleisestä suunnasta, ja
-te näytte lipuneen melkoisen matkan etelään päin, senjälkeen kun
-katositte näkyvistäni vuoriston taakse. Olen haeskellut teitä kauempaa
-pohjoisesta. Aioin juuri lähteä paluumatkalle, kun kuulin
-pistoolinlaukauksenne. Onko koneenne korjaamattomassa kunnossa?"
-
-"Kyllä", vastasi Smith-Oldwick, "se on toivottomassa tilassa."
-
-"Millaiset suunnitelmat teillä sitten nyt on? Mitä aiotte tehdä?"
-Tarzan osoitti kysymyksensä tytölle.
-
-"Tahdomme päästä rannikolle", sanoi Bertha Kircher, "mutta se näyttää
-nyt mahdottomalta."
-
-"Niin olisin minäkin luullut vähän aikaa sitten", tunnusti apinamies,
-"mutta koska Numa on täällä, täytyy myöskin vettä olla verrattain
-lähellä. Kohtasin tämän leijonan kaksi päivää sitten wamabojen maassa.
-Vapautin sen neekerien pyydystyskuopasta. Tänne sen on täytynyt tulla
-jotakin sellaista polkua myöten, jota en tunne -- en ainakaan nähnyt
-ainoatakaan riistapolkua enkä ainoankaan eläimen jälkiä tultuani
-vuoriston yli hedelmällisestä maasta. Miltä suunnalta se saapui
-kimppuunne?"
-
-"Etelästä päin", vastasi tyttö. "Myöskin me arvelimme, että sillä
-suunnalla täytyy olla vettä."
-
-"Lähdetään sitten etsimään sitä", esitti Tarzan.
-
-"Entä leijona?" kysyi Smith-Oldwick.
-
-"Siitä meidän on otettava selko", sanoi apinamies, "ja sen voimme tehdä
-vain siten, että tulette sieltä alas."
-
-Upseeri kohautti olkapäitänsä. Tyttö kääntyi katsomaan häneen
-nähdäkseen, minkä vaikutuksen Tarzanin ehdotus teki. Englantilainen
-kävi äkkiä hyvin kalpeaksi, mutta hänen huulillaan väikkyi hymy, kun
-hän laskeutui siipitason reunalta ja kapusi maahan Tarzanin viereen.
-
-Bertha Kircher huomasi miehen pelkäävän, mutta ei moittinut häntä
-siitä; myöskin hän käsitti, kuinka rohkeasti Smith-Oldwick oli
-käyttäytynyt uhmatessaan tuolla tavoin vaaraa, joka hänestä oli varsin
-todellinen.
-
-Numa, joka seisoi Tarzanin vieressä, nosti päätään, loi äkäisen
-silmäyksen nuoreen englantilaiseen, murahti kerran ja katsoi
-apinamieheen. Tarzan piteli edelleen pedon harjasta ja puheli sille
-isojen apinain kielellä. Tytöstä ja Smith-Oldwickista kuulostivat
-ihmisen huulilta lähtevät murahtelevat kurkkuäänet kaameilta; mutta
-ymmärsipä Numa ne tahi ei, joka tapauksessa niillä näkyi olevan
-toivottu vaikutus siihen, sillä se herkesi ärisemästä, ja kun Tarzan
-astui Smith-Oldwickin luokse, seurasi Numa häntä pyrkimättä ahdistamaan
-upseeria.
-
-"Mitä sille sanoitte?" tiedusti tyttö.
-
-Tarzan hymyili. "Kerroin sille, että olen Apinain Tarzan, valtava
-metsästäjä, petojen surmaaja, viidakon valtias, ja että te olette
-ystäviäni. En koskaan ole ollut varma siitä, että kaikki muut eläimet
-ymmärtävät manganien kieltä. Tiedän Manun, marakatin, puhuvan melkein
-samaa kieltä ja olen varma, että Tantor, norsu, ymmärtää kaikki, mitä
-sille sanon. Me viidakon asukkaat olemme suuria kerskureita. Puheemme,
-ryhtimme, käyttäytymisemme pienimpienkin yksityiskohtien täytyy tehdä
-toisiin se vaikutus, että olemme ruumiillisesti väkeviä ja hurjan
-rohkeita. Juuri sentähden murisemme vihollisillemme. Me käskemme niiden
-pitää varansa; muutoin karkaamme niiden niskaan ja revimme ne
-kappaleiksi. Kenties ei Numa ymmärrä käyttämiäni sanoja, mutta
-luultavasti ääneni sointu ja käytökseni herättävät sen mielessä
-haluamani vaikutuksen. Nyt voitte te tulla alas esiteltäväksi."
-
-Bertha Kircherin täytyi jännittää koko rohkeutensa laskeutuakseen
-maahan tuon kesyttömän metsänpedon kynsien ja hampaiden ulottuville,
-mutta hän teki sen. Eikä Numa tehnyt muuta kuin paljasti hampaansa ja
-ärisi hiukan, kun hän tuli apinamiehen likelle.
-
-"Luullakseni olette siltä turvassa, niin kauan kun minä olen
-saapuvilla", virkkoi Tarzan. "Teidän on paras yksinkertaisesti olla
-välittämättä siitä mitään. Älkää lähennelkö sitä, mutta kavahtakaa
-kaikin mokomin millään tavoin paljastamasta pelkoanne ja pitäkää aina
-minut itsenne ja sen välissä, jos suinkin mahdollista. Pian se poistuu,
-siitä olen varma, emmekä todennäköisesti sitä enää näe."
-
-Tarzanin kehoituksesta otti Smith-Oldwick lentokoneesta jälelläolevat
-muonavarat ja veden. Jaettuaan taakan keskenään he lähtivät
-taivaltamaan etelää kohti. Numa ei seurannut heitä, vaan jäi seisomaan
-koneen luokse, silmäillen heidän jälkeensä, kunnes he vihdoin katosivat
-näkyvistä rotkon mutkan taakse. Tarzan etsi Numan jäljet, aikoen
-noudattaa niitä etelään ja uskoen niiden opastavan heidät veden
-lähettyville. Kuilun pohjaa peittävässä hiekassa jäljet olivat selvät,
-ja niitä oli helppo seurata. Aluksi näkyivät vain Numan tuoreet jäljet,
-mutta myöhemmin päivällä havaitsi apinamies myöskin vanhempia, muiden
-leijonien painamia jälkiä, ja vähää ennen auringonlaskua hän äkkiä
-pysähtyi ilmeisesti kummastuneena. Hänen molemmat kumppaninsa
-katsahtivat häneen kysyvästi, ja vastaukseksi heidän lausumattomaan
-tiedustukseensa hän osoitti heidän jalkojensa edessä olevaa maata.
-
-"Katsokaahan noita!" hän huudahti.
-
-Aluksi eivät Smith-Oldwick ja tyttö nähneet hiekasta muuta kuin
-pehmeiden tassujen sekavia jälkiä, mutta pian havaitsi tyttö, mitä
-Tarzan oli nähnyt, ja hänen huuliltaan pääsi hämmästyksen huudahdus.
-
-"Ihmisjalan jälki!" hän äänsi.
-
-Tarzan nyökkäsi.
-
-"Mutta varpaita puuttuu", huomautti tyttö.
-
-"Jaloissa on ollut pehmeät anturakengät", selitti Tarzan.
-
-"Siispä täytyy jossakin täällä lähistöllä olla alkuasukaskylä", virkkoi
-Smith-Oldwick.
-
-"Niin", myönsi apinamies, "mutta siellä ei ole sellaisia alkuasukkaita,
-jollaisia odottaisimme tapaavamme Afrikan näissä osissa; täällä
-käyvät kaikki paljain jaloin paitsi joitakuita saksalaisten
-alkuasukasjoukoista karanneita Usangan seuralaisia, joilla on Saksan
-armeijan kengät. En tiedä erotatteko te sitä, mutta minusta on
-ilmeistä, että anturakengissä olleet jalat, jotka ovat painaneet nämä
-jäljet, eivät ole neekerin. Jos tarkastatte niitä huolellisesti, niin
-näette, että kantapää ja päkiäinen ovat tehneet selvät syvennykset
-kengän pohjankin lävitse. Neekerin jalassa on paino lähempänä
-keskikohtaa."
-
-"Luuletteko siis, että jäljet ovat valkoisen?"
-
-"Siltä näyttää", vastasi Tarzan, ja äkkiä hän sekä tytön että
-Smith-Oldwickin hämmästykseksi laskeutui ryömilleen ja nuuhki jälkiä --
-hän oli jälleen eläin, joka turvautui eläimen aistimiin ja
-erämaankäyntitaitoon. Useiden neliömetrien alalta hänen terävät
-sieraimensa hakivat saadakseen selville, ken jäljet oli tehnyt. Vihdoin
-hän nousi pystyyn.
-
-"Haju ei ole gomanganin", hän sanoi, "eikä myöskään oikein
-valkoihoisen. Tästä on kävellyt kolme henkilöä. He ovat miehiä, mutta
-en tiedä, mihin rotuun he kuuluvat."
-
-Rotkon ulkonäössä ei ollut tapahtunut mitään näkyviä muutoksia; se oli
-vain jatkuvasti käynyt syvemmäksi heidän edetessään alaspäin, joten sen
-äkkijyrkät kallioseinämät nyt kohosivat korkealle heidän päittensä
-yläpuolelle. Siellä täällä oli seinämissä eri korkeuksilla luonnollisia
-luolia, jotka nähtävästi virtaava vesi oli kovertanut unholaan
-vaipuneina aikoina. Lähellä heitä oli yksi sellainen maanpinnan
-tasalla; se oli kaarevalakinen onkalo, jonka pohjaa peitti valkea
-hiekka. Tarzan osoitti sitä kädellään.
-
-"Pesiydytään tuonne yöksi", hän ehdotti, jatkaen sitten harvinaisen,
-hiljaisen, hänelle ominaisen myhäilyn väikkyessä hänen huulillaan:
-"_Leiriydytään_ tänne täksi yöksi."
-
-Kun he olivat syöneet niukan illallisensa, käski Tarzan tytön mennä
-luolaan.
-
-"Te nukutte sisällä", hän määräsi. "Luutnantti ja minä lepäämme
-ulkosalla aukon edustalla."
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Yöllinen hyökkäys
-
-
-Kääntyessään toivottamaan kumppaneilleen hyvää yötä luuli tyttö
-näkevänsä hämyisen hahmon liikkuvan pimeässä heidän takanaan, ja
-melkein samalla hetkellä hän oli varmasti kuulevinaan hiipimisestä
-johtuvaa ääntä samalta suunnalta.
-
-"Mitä se on?" hän kuiskasi. "Tuolla pimeydessä on jotakin."
-
-"Niin", vastasi Tarzan. "Se on leijona. Se on ollut siellä jo jonkun
-aikaa. Ettekö ollut huomannut sitä aikaisemmin?"
-
-"Oi!" huudahti tyttö, huokaisten helpotuksesta. "Se on meidän
-leijonamme."
-
-"Ei", virkkoi Tarzan. "Se ei ole meidän leijonamme, vaan joku toinen,
-ja se etsii saalista."
-
-"Väijyykö se meitä?" kysyi tyttö.
-
-"Kyllä", myönsi apinamies. Smith-Oldwick hypisteli pistoolinsa perää.
-
-Tarzan näki toisen vaistomaisen liikahduksen ja pudisti päätään.
-
-"Antakaa sen vehkeen olla, luutnantti", hän kielsi.
-
-Upseeri naurahti hermostuneesti. "En mahtanut sille mitään,
-ymmärrättehän, veikkonen. Se johtui itsesäilytysvaistosta."
-
-"Se koituisi itsensätuhoamiseksi", sanoi Tarzan. "Tuolla on meitä
-tähyilemässä ainakin kolme metsästävää leijonaa. Jos meillä olisi tulta
-tahi jos kuu paistaisi, erottaisitte selvästi niiden silmät. Ne
-saattavat pian karata kimppuumme, mutta on myöskin mahdollista, että ne
-antavat meidän olla rauhassa. Jos välttämättä haluatte ne niskaamme,
-niin laukaiskaa pistoolinne ja osukaa johonkuhun niistä."
-
-"Entä jos ne hyökkäävät?" tiedusti tyttö. "Eikö meillä ole mitään
-pelastuskeinoa?"
-
-"Kah, meidän on oteltava niitä vastaan", vastasi Tarzan.
-
-"Mitäpä toiveita meillä kolmella olisi koettaessamme torjua niitä?"
-tuskaili tyttö.
-
-Apinamies kohautti olkapäitään. "Kerranhan on jokaisen kuoltava", hän
-virkkoi. "Teistä tuntunee sellainen kuolema epäilemättä hirveältä;
-mutta Apinain Tarzan on aina odottanut saavansa surmansa
-sellaisella tavalla. Harvat meistä viidakon asukkaista kuolevat
-vanhuudenheikkouteen, enkä minäkään sitä halua. Jonakin päivänä joudun
-Numan tai Sheetan tahi jonkun mustaihoisen soturin uhriksi. Heidän
-taikka jonkun toisen. Mitäpä väliä sillä on, keltä saan kuoliniskun ja
-tapahtuuko se tänä yönä vaiko ensi vuonna vaiko kymmenen vuoden
-perästä? Senjälkeen on kaikki samantekevää."
-
-Tyttöä puistatti. "Niin", hän kertasi kolean toivottomasti, "senjälkeen
-on kaikki samantekevää."
-
-Sitten hän meni luolaan ja laskeutui pitkäkseen hietikolle.
-Smith-Oldwick istui aukossa nojaten kallioon. Tarzan kyyrötti
-vastaisella puolella.
-
-"Saanko polttaa?" kysyi upseeri Tarzanilta. "Olen säilytellyt muutamia
-savukkeita, ja jollei se ärsytä noita petoja, haluaisin imaista vielä
-viimeiset sauhut ennen kuolemaani. Tahdotteko te?" Ja hän ojensi
-apinamiehelle savuketta.
-
-"Kiitos, en", vastasi Tarzan, "mutta teidän sopii varsin hyvin polttaa.
-Ei yksikään villieläin ole erikoisen mieltynyt tupakan savuun, joten se
-ei suinkaan houkuttele niitä lähemmäksi meitä."
-
-Smith-Oldwick sytytti savukkeensa ja istui tuprutellen sitä
-verkkaisesti. Hän oli tarjonnut savuketta myöskin tytölle, mutta tämä
-oli kieltäytynyt. He istuivat äänettöminä jonkun aikaa, jonka kestäessä
-yön hiljaisuuden silloin tällöin katkaisi rotkon hienohiekkaiselta
-pohjalta kuuluva pehmeiden käpälien keveä tassutus.
-
-Äänettömyyden katkaisi Smith-Oldwick. "Eivätkö ne ole harvinaisen
-rauhallisia leijoniksi?" hän tiedusti.
-
-"Eivät", selitti apinamies. "Jos leijona liikkuu viidakossa karjuen, ei
-se tee sitä houkutellakseen saalista luokseen. Ollessaan pyyntiretkillä
-ne ovat hyvin hiljaisia."
-
-"Toivoisinpa niiden ärjyvän", sanoi upseeri. "Toivoisin niiden tekevän
-mitä hyvänsä, vaikka karkaavan kimppuumme. Se, että tiedän niiden
-hiipivän tuolla, silloin tällöin näen varjontapaisen hahmon pimeässä ja
-kuulen heikkoja ääniä, alkaa käydä hermoilleni. Mutta toivon
-kuitenkin", hän lisäsi, "etteivät kaikki kolme hyökkää yhtä aikaa."
-
-"Kolmeko?" virkkoi Tarzan. "Ympärillämme on niitä nyt seitsemän."
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti Smith-Oldwick.
-
-"Emmekö voisi virittää tulta", kysyi tyttö, "säikyttääksemme ne pois?"
-
-"En tiedä, olisiko siitä hyötyä", vastasi Tarzan, "sillä minusta
-tuntuu, että nämä leijonat ovat hieman erilaisia kuin ne, joihin olemme
-tottuneet; ja niin ehkä arvelen samasta syystä, joka aluksi minua vähän
-kummastutti -- tarkoitan sitä, että tänään kohtaamamme leijona oli
-nähtävästi oppinut olemaan ihmisten seurassa. Nyt on noiden leijonien
-joukossa ihminen."
-
-"Se on mahdotonta!" huudahti Smith-Oldwick. "Nehän repisivät hänet
-kappaleiksi."
-
-"Mistä päätätte, että siellä on ihminen?" tiedusti tyttö.
-
-Tarzan hymyili ja pudisti päätään. "Pelkään, ettette sitä ymmärtäisi",
-hän vastasi. "Meidän on vaikea käsittää sellaista, mihin oma
-havaintokykymme ei ulotu."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte?" kysyi upseeri.
-
-"No niin", sanoi Tarzan, "jos olisitte syntyneet silmättöminä, ette
-kykenisi ymmärtämään toisten aivoihin silmien kautta siirtyneitä
-aistivaikutelmia, ja koska kumpikin olette syntynyt ilman
-hajuntajuntaa, pelkään, ettette voi käsittää, mistä tiedän, että tuolla
-on ihminen."
-
-"Tarkoitatteko, että tunnette ihmisen hajua?" kysyi tyttö.
-
-Tarzan nyökkäsi myöntävästi.
-
-"Ja samalla tavoinko tiedätte, kuinka monta leijonaa siellä on?"
-tiedusti mies.
-
-"Niin", vakuutti Tarzan; "ei ole kahta samannäköistä eikä kahta
-samanhajuista leijonaa."
-
-Nuori englantilainen pudisti päätään. "Ei", hän sanoi, "minä en jaksa
-sitä ymmärtää."
-
-"En ole varma siitä, ovatko leijonat tai mies välttämättä saapuneet
-tänne ahdistamaan meitä", virkkoi Tarzan, "koska niitä ei mikään olisi
-estänyt tekemästä sitä jo kauan sitten, jos ne olisivat halunneet.
-Minulla on otaksuma, mutta se tuntuu tuiki järjettömältä."
-
-"Mikä se on?" kysyi tyttö.
-
-"Kenties", vastasi Tarzan, "ne ovat täällä estääkseen meitä menemästä
-johonkin paikkaan, johon he eivät halua meitä päästää; toisin sanoen
-meitä vartioidaan, eikä meitä ehkä häiritä, niin kauan kun pysymme
-poissa sieltä, mihin meidän ei toivota menevän."
-
-"Mutta miten voimme tietää, minne meidän ei haluta menevän?" huomautti
-Smith-Oldwick.
-
-"Sitä emme voi tietää", vastasi Tarzan. "Ja hyvin mahdollista on, että
-pyrimme juuri sinne, mihin meidän ei suotaisi tunkeutuvan."
-
-"Tarkoitatteko vedensaantipaikkaa?" tiedusti tyttö.
-
-"Kyllä", myönsi Tarzan.
-
-Jonkun aikaa he istuivat äänettöminä; hiljaisuuden katkaisivat vain
-ulkona vallitsevasta pimeydestä silloin tällöin kuuluvat
-liikkumisäänet. Oli kulunut varmaankin tunti, kun apinamies nousi
-tyynesti pystyyn ja veti pitkän puukkonsa tupestaan. Smith-Oldwick
-torkkui nojautuneena luolan suuaukon kallioseinää vasten, kun taas
-mielenliikutuksesta ja päivän rasituksista uupunut tyttö oli vaipunut
-sikeään uneen. Hetkisen kuluttua, senjälkeen kun Tarzan oli noussut
-seisomaan, herättivät Smith-Oldwickin ja tytön jymisevä karjunta ja
-heitä kohti rientävien lukuisten otuksien pehmeiden käpälien tassutus.
-
-Apinain Tarzan seisoi onkalon suulla, valmiina puukko kädessä torjumaan
-hyökkäystä. Hän ei ollut odottanut tällaista yhteistä päällekarkausta,
-jollaiseen hän nyt oivalsi vaanijoiden ryhtyneen. Hän oli jo jonkun
-aikaa tiennyt, että leijonien mukana aikaisemmin illalla olleisiin
-miehiin oli liittynyt toisia, ja oli noussut pystyyn, koska oli
-havainnut leijonain ja miesten varovasti siirtyvän lähemmäksi häntä ja
-hänen seuruettaan. Hän olisi helposti voinut paeta heidän käsistään,
-sillä hän oli huomannut, että niin ketterä kiipeäjä kuin hän olisi
-kyennyt kapuamaan luolan suun kohdalla kohoavalle kalliolle. Kenties
-olisi hänen ollut järkevintä koettaa pelastautua, sillä hän tiesi, että
-hänkin oli voimaton niin suurta ylivoimaa vastaan, mutta hän pysyi
-paikallaan, vaikk epäiltävää on, tiesikö hän itsekään, miksi niin teki
-Hänellä ei ollut luolassa nukkuvaa tyttöä kohtaan ystävän eikä
-muitakaan velvollisuuksia, eikä hän enää voinut millään tavoin suojata
-tyttöä eikä tämän kumppania. Mutta jokin pidätti häntä siellä,
-pakottaen hänet hyödyttömästi uhraamaan itsensä.
-
-Kookas tarmangani ei saanut edes sitä tyydytystä, että olisi voinut
-lyödä ainoatakaan iskua puolustuksekseen. Hänen päällensä syöksähti
-kokonainen röykkiö villipetoja kuin lumivyöry, paiskaten hänet rajusti
-maahan. Kaatuessaan hän kolhaisi päänsä kallioseinämään ja pyörtyi.
-
-Hänen tullessaan jälleen tajuihinsa oli jo selvä päivä. Ensimmäisenä
-hämäränä vaikutelmana tunkeutui hänen herääviin aivoihinsa sekava
-kohina villejä ääniä, josta vähitellen erottui leijonien murahtelua, ja
-hitaasti hänen muistiinsa sitten palasi kaikki, mitä oli tapahtunut,
-ennen kuin hän sai nujertavan iskun.
-
-Hänen sieraimissaan tuntui voimakas Numa-leijonan haju, ja toista
-paljasta jalkaansa vasten hän tunsi jonkun eläimen turkin. Tarzan avasi
-verkkaisesti silmänsä. Hän virui kupeellaan, ja katsahtaessaan pitkin
-ruumistaan hän näki ison leijonan, joka seisoi käpälät harallaan hänen
-päällään ja ärisi kauheasti jollekin, jota Tarzan ei voinut nähdä.
-
-Kun apinamiehen tietoisuus palasi täydelleen, ilmaisi nenä hänelle,
-että hänen yläpuolellaan oleva leijona oli sama peto, jonka hän oli
-pelastanut wamabojen kuopasta.
-
-Se rauhoitti häntä, ja hän puhui leijonalle, tehden samalla liikkeen,
-ikäänkuin olisi tahtonut nousta. Heti siirtyi Numa pois hänen päältään.
-Kohottaessaan päätään Tarzan huomasi yhäti makaavansa samassa paikassa,
-johon oli kaatunut, sen luolan aukon suulla, jossa tyttö oli nukkunut;
-kallion kupeelle sijoittunut Numa nähtävästi puolusti häntä kahta muuta
-leijonaa vastaan, jotka kävelivät edestakaisin vähän matkan päässä
-aiotusta uhristaan.
-
-Sitten Tarzan käänsi katseensa onkaloon; tyttö ja Smith-Oldwick olivat
-kadonneet.
-
-Hänen ponnistuksensa ja uhrauksensa olivat olleet hyödyttömät.
-Ravistaen kiukkuisesti päätään pyörähti apinamies molempiin leijoniin
-päin, jotka edelleen astelivat sinne tänne muutaman metrin päässä
-'hänestä. Kuopasta pelastettu Numa loi Tarzaniin ystävällisen katseen,
-hankasi päätään apinamiehen kylkeen ja käänsi sitten ärisevän naamansa
-väijyjiin päin.
-
-"Luullakseni", virkkoi Tarzan Numalle, "voimme sinä ja minä yhdessä
-tehdä olon noille pedoille hyvin ikäväksi." Hän puhui englanninkieltä,
-jota Numa ei luonnollisestikaan ymmärtänyt, mutta hänen sävynsä oli
-varmaankin vakuuttava, sillä Numa vingahti rukoilevasti ja alkoi
-kärsimättömästi liikkua edestakaisin yhdensuuntaisesti heidän
-hätyyttäjiensä kanssa.
-
-"Tule!" kehoitti Tarzan äkkiä, tarttui vasemmalla kädellään leijonan
-harjaan ja lähti toisia leijonia kohti kumppaninsa astellessa hänen
-rinnallaan. Heidän lähestyessään peräytyivät toiset verkalleen ja
-lopuksi erosivat, siirtyen toinen toiselle, toinen toiselle puolelle.
-Tarzan ja Numa menivät heidän välitseen, mutta ei iso, mustaharjainen
-leijona eikä apinamies siirtänyt katsettaan lähemmästä pedosta, joten
-ryntäys ei tullut äkkiarvaamatta, kun molemmat kissaeläimet ikäänkuin
-edeltäpäin sovitusta merkistä karkasivat yhtäaikaa heidän kimppuunsa.
-
-Apinamies torjui ahdistajansa hyökkäyksen, noudattaen samaa
-taistelutapaa, johon hän oli tottunut aikaisemmissa otteluissaan Numan
-ja Sheetan kanssa. Hänellekin, jättiläiskokoiselle tarmanganille, olisi
-merkinnyt itsemurhaa koettaa suoraan torjua leijonan syöksyä. Sensijaan
-hän turvautui vikkelyyteensä ja oveluuteensa, sillä joskin isot
-kissaeläimet ovat nopeita, oli Apinain Tarzan vieläkin ketterämpi.
-
-Raatelevat kynnet harallaan ja torahampaat paljaina ponnahti Numa
-tavoittamaan apinamiehen paljasta rintaa. Heilauttaen ylöspäin vasenta
-kättään kuten nyrkkeilijä torjuessaan iskua Tarzan sysäsi leijonan
-vasenta käpälää ylöspäin, samalla taivuttaen olkapäänsä eläimen ruumiin
-alle ja survaisten puukkonsa ruskeaan turkkiin lavan taakse. Tuskasta
-karjaisten Numa pyörähti ympäri, eläimellisen raivon ruumiillistumana.
-Nyt se totisesti tuhoisi tuon röyhkeän ihmisolennon, joka saattoi edes
-ajatellakaan kykenevänsä tekemään tyhjiksi eläinten kuninkaan pyyteet.
-Mutta sen kääntyessä kääntyi myöskin sen aiottu uhri, ruskeat sormet
-puristuivat voimakkaan niskan tuuheaan harjaan, ja uudelleen upposi
-teräase syvälle leijonan kylkeen.
-
-Silloin Numa muuttui hulluksi raivosta ja kivusta, ja samalla apinamies
-ponnahti kokonaan sen selkään. Aikaisemmin oli Tarzan helposti saanut
-jalkansa kierretyksi yhteen leijonan vatsan alle, pitänyt kiinni sen
-pitkästä harjasta ja hakannut sitä veitsellään, kunnes kärki oli
-tavannut sen sydämen. Se oli aina aikaisemmin käynyt niin helposti,
-että häntä nyt kovasti harmitti, kun hän ei nyt saanutkaan sitä
-tehdyksi, sillä leijonan nopeat liikkeet estivät häntä, ja pian hän,
-leijonan hyppiessä ja kiskoessa häntä sinne tänne, säikähdyksekseen
-tajusi ehdottomasti joutuvansa peloittavien kynsien raadeltavaksi.
-
-Ponnistaen viimeisen kerran apinamies heittäytyi pois Numan selästä,
-koettaen vikkelyydellään välttää vimmastunutta petoa sekunnin
-murto-osan ajan, jolla välin hän jälleen ennättäisi pystyyn ja pääsisi
-taaskin tasavertaisempaan asemaan torjuakseen eläimen hyökkäykset.
-Mutta tällä kertaa Numa oli liian ketterä, ja Tarzan oli ehtinyt kohota
-maasta vain osittain, kun vankka käpälä osui sivultapäin hänen
-päähänsä, kellahduttaen hänet uudelleen pitkäkseen.
-
-Kaatuessaan hän näki tumman juovan singahtavan ylitseen ja toisen
-leijonan käyvän käsiksi hänen hätyyttäjäänsä. Kieritettyään itsensä
-pois kamppailevien petojen alta Tarzan nousi taaskin pystyyn, vaikka
-olikin puolittain huumaantunut ja horjui saamansa hirvittävän iskun
-vaikutuksesta. Hänen takanaan virui hietikolla silvottu ja verinen
-leijona, ja hänen edessään runteli kuopasta pelastettu Numa raivoisasti
-toista leijonaa.
-
-Mustaturkkinen leijona oli kokoon, voimiin ja hurjuuteen nähden
-tavattoman paljon etukynnessä vastustajaansa verrattuna. Tappelevat
-pedot tekivät muutamia valehyökkäyksiä ja syöksyjä toisiansa vastaan,
-ennen kuin isomman onnistui iskeä hampaansa toisen kurkkuun. Sitten
-edellinen pudisteli jälkimäistä kuten kissa hiirtä, ja kun kuoleva
-vihollinen koetti kierähtää sen alle repiäkseen sitä takakäpälillään,
-ehätti toinen ennemmin tekemään saman tempun. Ja kun vankat kynnet
-upposivat toisen rinnan alaosaan ja valtavat takakäpälät kiskaisivat ne
-taaksepäin, oli taistelu lopussa.
-
-Kun Numa nousi toisen uhrinsa kimpusta ja ravisti itseään, pistivät
-pedon harvinaiset mittasuhteet ja sopusuhtainen rakenne jälleen
-väkisinkin Tarzanin silmään. Heidän nujertamansa leijonat olivat nekin
-upeita otuksia, ja niiden turkissa Tarzan huomasi merkkejä samasta
-tummuudesta, joka oli hänen kuopasta pelastamansa Numan voimakkaasti
-esiintyvänä erikoispiirteenä. Niiden harjat olivat hitusta tummemmat
-kuin tavallisen tummaharjaisen leijonan, mutta niiden turkin muiden
-osien kellanruskea vivahdus oli vallitsevana. Mutta apinamies käsitti,
-että ne kuuluivat johonkin erikoiseen lajiin, jota hän ei ollut koskaan
-nähnyt, ikäänkuin ne olisivat ristisiitoksen kautta kehittyneet hänen
-tuntemastaan metsäleijonasta ja jostakin toisesta muunnoksesta, jonka
-tyypillinen edustaja kaiketi oli kuopan Numa.
-
-Kun välittömät esteet oli poistettu hänen tieltään, päätti Tarzan heti
-lähteä liikkeelle etsimään tytön ja Smith-Oldwickin jälkiä saadakseen
-selville, miten heille oli käynyt. Äkkiä hän huomasi olevansa kauhean
-nälkäinen, ja kierrellessään rotkon hiekkapohjalla hakien sekavien
-jälkien seasta suojattiensa jälkiä, pääsi hänen huuliltaan hänen
-tahtomattaan nälkäisen eläimen vingahdus. Kuopan Numa herkisti heti
-korviaan, silmäili apinamiestä hetkisen hievahtamatta, vastasi
-nälkäisen äännähdykseen ja kääntyi sitten ripeätä vauhtia etelään päin,
-pysähtyen silloin tällöin katsomaan, seurasiko Tarzan perässä.
-Apinamies oivalsi pedon opastavan häntä ruokaisille paikoille ja
-seurasi, samalla kun hänen terävä katseensa ja herkät sieraimensa
-etsivät vihjauksia siitä, mihin suuntaan mies ja tyttö olivat menneet.
-Pian hän erotti lukuisten leijonanjälkien seasta useiden anturakenkien
-painamia ja tunsi samaan outoon ihmisrotuun kuuluvien henkilöiden
-hajua, jonka jäseniä oli ollut leijonien joukossa edellisenä iltana.
-Sitten hän erotti heikosti tytön ja vähää myöhemmin Smith-Oldwickin
-hajun. Kohta senjälkeen jäljet kävivät harvemmiksi, ja silloin olivat
-tytön ja englantilaisen jäljet selvästi näkyvissä.
-
-He olivat kävelleet rinnakkain, ja heidän kummallakin puolellaan samoin
-kuin myöskin heidän edellään ja jälessään oli ollut ihmisiä ja
-leijonia. Kaikki se, mihin jäljet viittasivat, saattoi apinamiehen
-ymmälle, eikä hän voinut sitä selittää aikaisempien kokemustensa
-nojalla.
-
-Rotkon luonto pysyi jotakuinkin samanlaisena; yhä se koukerteli sinne
-tänne äkkijyrkkien kallioiden välitse. Paikoitellen se laajeni, käyden
-sitten jälleen hyvin ahtaaksi ja syventyen alituiseen, kuta kauemmaksi
-etelään he vaelsivat. Äkkiä alkoi rotkon pohja viettää jyrkemmin.
-Siellä ja täällä oli merkkejä muinoisista koskista ja putouksista.
-Polku muuttui vaikeakulkuisemmaksi, mutta oli selvä; siitä näki, että
-se oli hyvin vanha, ja paikka paikoin oli siinä jälkiä ihmiskätten
-työstä. Heidän edettyään noin kilometrin matkan näki Tarzan
-käännyttyään eräästä rotkon mutkasta edessään kapean, maankuoren
-peruskallioon syvälle syöpyneen laakson, jota etelässä rajoittivat
-korkeat vuorijonot. Kuinka kauaksi se ulottui itään ja länteen, sitä
-hän ei saattanut erottaa, mutta pohjoisesta etelään sen leveys ei
-näyttänyt olevan enempää kuin viisi tai kuusi kilometriä.
-
-Että laaksossa oli runsaasti vettä, sitä osoitti rehevä kasvullisuus,
-joka peitti sen pohjaa pohjoiselta kallioreunamalta alkaen eteläpuolen
-vuoristoon saakka.
-
-Siltä kallion kielekkeeltä, jolta apinamies silmäili alanteeseen, oli
-hakattu sen pohjalle vievä polku. Leijona edellään Tarzan laskeutui
-laaksoon, jonka tällä kohdalla oli isojen puiden muodostama metsä.
-Polku kiemurteli edelleen laakson keskustaa kohti. Käheä-äänisiä,
-loistavavärisiä lintuja kirkui puiden oksilla, samalla kun lukemattomia
-marakatteja lörpötteli ja räkätti Tarzanin yläpuolella.
-
-Metsässä vilisi eläimiä, mutta kuitenkin valtasi apinamiehen
-sanomattoman yksinäisyyden tunne, jollaista hän ei ollut koskaan sitä
-ennen kokenut rakkaassa viidakossaan. Kaikki hänen ympärillään teki
-epätodellisen vaikutuksen -- kuten itse laaksokin, joka piili
-unohdettuna hedelmättömäksi ja kuivaksi erämaaksi luullussa seudussa.
-Linnut ja marakatit muistuttivat tosin hänelle ennestään tuttuja
-lajeja, mutta eivät kuitenkaan olleet aivan samanlaisia, ja kummallinen
-oli kasvistokin. Tuntui siltä kuin hänet olisi äkkiä siirretty toiseen
-maailmaan, ja hänen mielensä oli omituisen rauhaton, mikä varsin hyvin
-saattoi johtua vaaran aavistuksista.
-
-Puissa oli hedelmiä, ja hän näki Manun, marakatin, syövän niistä
-joitakuita. Koska hän oli nälkäinen, heilautti hän itsensä alemmille
-oksille ja alkoi marakattien kovasti rähistessä syödä samoja hedelmiä,
-joita marakatit söivät niin halukkaasti. Tyydytettyään nälkänsä
-osittain, sillä vain liha kykeni tekemään sen täydelleen, hän etsi
-katseellaan Numaa, mutta leijona oli kadonnut.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Muureilla ympäröity kaupunki
-
-
-Laskeuduttuaan jälleen maahan hän palasi tytön ja hänen vangitsijainsa
-jäljille, joita hänen oli helppo seurata paljon poljetulta näyttävää
-polkua myöten. Ennen pitkää hän saapui pienelle joelle, josta hän
-sammutti janonsa, ja senjälkeen tie yleensä noudatti lounaista kohti
-virtaavan joen suuntaa. Siellä täällä oli poikkiteitä ja toisia
-pääväylään yhtyviä, ja jokaisella niistä näkyi isojen kissaeläinten,
-Numa-leijonan ja Sheeta-pantterin, jälkiä ja tuntui niiden hajua.
-
-Lukuunottamatta muutamia pieniä nakertajia ei laaksossa näkynyt
-lainkaan olevan maassa liikkuvia villejä eläimiä. Siellä ei ollut
-merkkiäkään Bara-kauriista tai Horta-karjusta taikka Gorgo-puhvelista,
-Butosta, Tantorista tahi Durosta. Histah-käärme siellä oli. Tarzan näki
-siellä puissa käärmeitä lukuisammin kuin oli koskaan ennen nähnyt. Ja
-kerran hän kaislaisen lammikon partaalla tunsi hajua, joka ei voinut
-kuulua millekään muulle eläimelle kuin Gimlalle, krokotiilille. Mutta
-niitä eläimiä ei tarmangani tahtonut syödä.
-
-Koska hän kaipasi lihaa, käänsi hän niin ollen huomionsa ylhäällä
-kirskuviin lintuihin. Hänen viimeöiset ahdistajansa eivät olleet
-riistäneet häneltä aseita. Joko pimeyden tai leijonien rajun
-hyökkäyksen tähden eivät ihmisviholliset olleet huomanneet häntä, tahi
-sitten he olivat pitäneet häntä kuolleena. Olkoonpa syy mikä tahansa,
-hänellä oli vieläkin tallella aseet -- keihäs ja pitkä puukko, jouset
-ja nuolet ja ruohoköysi.
-
-Sovitettuaan jouseensa vasaman Tarzan odotti tilaisuutta pudottaakseen
-jonkun isommista linnuista, ja kun se vihdoin tarjoutui, sinkautti hän
-nuolen suoraan maaliinsa. Kun räikeävärinen lintu putosi räpytellen
-maahan, virittivät sen toverit ja pienet marakatit kauhean
-valitusäläkän ja kirkuivat vastalauseitaan. Koko metsä alkoi äkkiä
-kaikua korvia huumaavista käheistä parkaisuista ja kimeistä
-kiljaisuista.
-
-Tarzania ei olisi kummastuttanut, jos yksi tahi pari lähintä lintua
-olisi paetessaan kirkunut pelkoaan, mutta häntä harmitti se, että
-kaikki viidakon eläimet nostivat noin kaamean vastalausemelun. Hän
-käänsi kiukkuiset kasvonsa marakatteihin ja lintuihin päin, ja äkkiä
-hänessä heräsi raju halu kajauttaa kuuluville suuttumuksensa ja
-vastauksensa toisten taisteluhaasteeseen, jona hän niiden huutoja piti.
-Ja niinpä tässä viidakossa ensimmäisen kerran kiiri Tarzanin kammottava
-voitto- ja haastehuuto. Se tehosi hänen yläpuolellaan meluaviin
-otuksiin silmänräpäyksessä. Äsken oli ilma vapissut niiden
-rääkymisestä, mutta nyt vallitsi haudan hiljaisuus, ja hetkistä
-myöhemmin apinamies oli yksin vähäisine saaliineen.
-
-Aikaisemman metakan jälkeen niin äkkiä seurannut hiljaisuus tuntui
-apinamiehestä uhkaavalta, mikä yhä enemmän yllytti hänen raivoaan. Hän
-sieppasi linnun maasta, veti sen ruumiista nuolensa ja pani sen
-takaisin viineensä. Sitten hän nopeasti ja kätevästi nylki linnulta
-nahan höyhenineen. Hän söi kiukkuisena ja murahteli, ikäänkuin häntä
-todella olisi uhannut joku läheinen vihollinen; mutta kenties hänen
-murahduksiinsa oli osaltaan syynä sekin, ettei hän pitänyt
-linnunlihasta. Se oli kuitenkin parempi kuin ei mitään, ja hänen
-havaintojensa mukaan ei läheisyydessä ollut lainkaan saatavissa
-sellaisia otuksia, joihin hän oli tottunut ja joista hän enimmän piti.
-Kuinka hän olisikaan nauttinut Paccon, seepran, mehevästä lavasta tahi
-Gorgon, puhvelin, reidestä! Pelkästään se ajatuskin sai veden
-herahtamaan hänen kielelleen ja lisäsi hänen harmiaan tätä luonnotonta
-metsää vastaan, jossa ei ollenkaan majaillut niin herkullista riistaa.
-
-Hän oli syönyt saaliistaan vai osan, kun hän äkkiä huomasi liikettä
-lähellä häntä tuulen alapuolella kasvavassa pensaassa, ja hetkistä
-myöhemmin kantautui hänen sieraimiinsa Numan hajua vastakkaiselta
-suunnalta. Sitten hän erotti kummaltakin puolelta pehmeiden käpälien
-tassutusta ja ruumiiden hankautumista lehväisiä oksia vastaan.
-Apinamies hymyili. Kuinka typeränä otuksena häntä pidettiinkään, kun
-luultiin noin kömpelöiden väijyjien voivan yllättää hänet! Vähitellen
-osoittivat äänet ja haju, että hänen kimppuunsa saapui leijona joka
-suunnalta ja että hän oli petojen muodostaman, yhäti supistuvan ympyrän
-keskipisteenä. Ne olivat ilmeisesti niin varmat saaliistaan, etteivät
-koettaneetkaan lähestyä hiipimällä, sillä hän kuuli, että oksia
-katkeili niiden jalkojen alla ja että niiden ruumiit kahahtelivat
-pensaikossa, jonka läpi ne tunkeutuivat.
-
-Hän aprikoi, mikä ihme ne oli voinut saada liikkeelle. Tuntui
-järjettömältä olettaa, että lintujen ja marakattien kirkuna oli
-kutsunut ne tänne, mutta muussa tapauksessa se näytti merkilliseltä
-yhteensattumalta. Järki sanoi hänelle, että yhden ainoan linnun kuolema
-tässä metsässä, jossa kuhisi lintuja, ei voinut olla riittävänä syynä
-siihen, mitä seurasi.
-
-Järkipäätelmistä ja entisistä kokemuksistaan huolimatta hänestä
-kuitenkin tuntui koko juttu ällistyttävältä.
-
-Hän seisoi keskellä tietä, odottaen leijonien saapumista ja aprikoiden,
-millä tavoin ne karkaisivat hänen kimppuunsa, jos ne sen todella
-tekisivät. Pian tuli polkua myöten näkyviin mustaharjainen leijona.
-Hänet nähdessään se pysähtyi. Peto oli samanlainen kuin ne, jotka
-olivat ahdistaneet häntä aikaisemmin samana päivänä, hieman isompi ja
-hieman tummempi kuin hänen synnyinviidakkonsa leijonat, mutta ei niin
-kookas eikä niin tumma kuin kuopan leijona.
-
-Kohta hän huomasi muiden leijonien hahmoja ympäröivissä pensaissa ja
-puiden seassa. Ne seisahtuivat tullessaan apinamiehen näkyviin ja
-jäivät äänettöminä silmäilemään häntä. Tarzan ajatteli, kuinkahan kauan
-kuluisi, ennenkuin ne hyökkäisivät, ja sitä miettiessään hän kävi
-jälleen käsiksi ateriaansa, pitäen kuitenkin kaikki aistimensa aina
-valppaina.
-
-Leijonat laskeutuivat pitkäkseen yksi toisensa jälkeen, mutta aina
-olivat niiden naamat häneen päin ja silmät häneen tähdättyinä. Ei ollut
-kuulunut murinaa eikä karjahduksia -- hiljainen piiri oli vain
-rauhallisesti kiertynyt hänen ympärilleen. Se erosi niin
-perinpohjaisesti kaikesta siitä, mitä Tarzan milloinkaan oli nähnyt
-leijonain tekevän, että se ärsytti häntä, ja pian hän lopetettuaan
-aamiaisensa alkoi syytää loukkaavia huomautuksia ensin yhdelle, sitten
-toiselle leijonista lapsuudessaan apinoilta oppimansa tavan mukaisesti.
-
-"Dango, haaskojen syöjä", hän huusi niille ja vertasi niitä perin
-hävyttömästi Histahiin, käärmeeseen, viidakon kammotuimpaan ja
-inhoittavimpaan eläimeen. Vihdoin hän heitteli niitä hiekalla ja
-katkenneiden oksien kappaleilla, ja silloin leijonat murisivat,
-paljastellen hampaitaan, mutta yksikään niistä ei tullut likemmäksi.
-"Pelkuri-raukkoja", herjasi Tarzan niitä. "Leijonia, joilla on
-Bara-kauriin sydän." Hän ilmoitti niille, kuka hän oli, ja
-viidakkolaisten tapaan kerskui, kuinka hirveästi hän niitä kohtelisi,
-mutta leijonat vain makasivat hiljaa ja silmäilivät häntä.
-
-Oli varmaankin kulunut puoli tuntia niiden saapumisesta, kun Tarzan
-erotti jonkun matkan päästä tieltä lähestyviä askelia. Ne olivat
-kahdella jalalla kävelevän olennon askelia, ja vaikka Tarzan ei vielä
-tuntenutkaan hajua, oli hän varma, että tulija oli ihminen. Eikä hänen
-tarvinnutkaan odottaa kauan, ennenkuin hänen päätelmänsä osoittautui
-oikeaksi ja näkyviin ilmestyi mies, joka pysähtyi tielle Tarzanin
-ensiksi näkemän leijonan taakse.
-
-Nähdessään tulokkaan apinamies arvasi, että tämä oli samanlainen kuin
-ne, joista hänen edellisenä iltana haistamansa haju oli lähtenyt. Ja
-hän näki, että mies erosi hänen aikaisemmin tapaamistaan ihmisistä
-muutoinkin kuin hajuun nähden.
-
-Tulija oli voimakasrakenteinen, ja hänen ihonsa oli nahkamainen,
-muistuttaen ajan kellastuttamaa pergamenttia. Hänen sysimusta, lähes
-kymmenen sentimetriä pitkä tukkansa kohosi jäykkänä pystysuoraan
-päänahasta. Silmät olivat lähellä toisiaan, silmäterät hyvin tummat ja
-hyvin pienet, joten valkuainen näkyi joka puolelta niiden ympärillä.
-Miehen kasvot olivat karvattomat lukuunottamatta leuassa ja ylähuulessa
-törröttäviä harvoja haituvia. Nenä oli komea kotkannenä, mutta hiusraja
-ulottui niin alas otsalle, että saattoi olettaa hänen olevan hyvin
-heikkoälyisen ja raa'an. Ylähuuli oli lyhyt ja kaunis, kun taas
-alahuuli oli jotensakin paksu ja pyrki riippumaan heikosti
-kehittyneelle leualle. Kokonaisuudessaan kasvot tekivät aikoinaan
-voimakkaiden ja komeiden, mutta joko ruumiillisen väkivallan tahi
-ala-arvoisten tapojen ja ajatusten tyyten muuttamien piirteiden
-vaikutuksen. Miehen kädet olivat pitkät, mutta eivät poikkeukselliset,
-kun taas jalat olivat lyhyet ja suorat.
-
-Hänen pukunaan olivat tiukasti sopivat housut ja väljä, hihaton vaippa,
-jonka liepeet yltivät juuri lanteiden alapuolelle; jaloissa oli
-pehmeäpohjaiset anturakengät, joiden siteet ulottuivat puoliväliin
-polvia, muistuttaen läheisesti nykyaikaisessa sotaväessä käytettyjä
-säärinauhoja. Miehen kädessä oli lyhyt, vankka keihäs, ja vyöllä
-riippui ase, joka aluksi hämmästytti apinamiestä siinä määrin, että hän
-tuskin saattoi uskoa silmiään -- raskas, nahkapäällyksiseen tuppeen
-pistetty sapeli. Hänen vaippansa oli nähtävästi kudottu -- ainakaan se
-ei ollut valmistettu nahoista -- kun taas housut oli yhtä ilmeisesti
-tehty jyrsijäin turkeista.
-
-Tarzan pani merkille, kuinka äärimmäisen huolettomasti mies lähestyi
-leijonia, jotka puolestaan välittivät hänestä yhtä vähän. Tulija
-seisahtui hetkiseksi ikäänkuin arvostelemaan apinamiestä ja työntyi
-sitten leijonan ohitse, hipaisten kellanruskeata nahkaa sivuuttaessaan
-sen.
-
-Mies pysähtyi noin kuuden metrin päähän Tarzanista, puhutellen häntä
-vieraalla kielellä, josta tarmangani ei ymmärtänyt tavuakaan. Eleistä
-päättäen hän useita kertoja vetosi heidän ympärillään oleviin
-leijoniin, kosketti kerran keihästään vasemman kätensä etusormella ja
-läimäytti kahdesti kupeellaan riippuvaa miekkaa.
-
-Hänen puhuessaan Tarzan silmäili häntä tarkasti, ja apinamiehen
-mielessä kiteytyi omituinen vakaumus, ettei miehestä, joka hänelle
-haasteli, voinut käyttää muuta nimitystä kuin ymmärtäväinen mielipuoli.
-Kun tämä ajatus välähti Tarzanille, ei hän saattanut olla hymyilemättä,
-sillä määritelmä tuntui niin eriskummaiselta. Mutta kun hän lähemmin
-tarkasti miehen piirteitä, käytöstä ja pään muotoa, tuli hän melkein
-ehdottoman varmaksi siitä, että puhuja oli hullu, vaikka hänen
-äänensävynsä ja eleensä muistuttivat tervejärkistä ja täysiälyistä
-kuolevaista.
-
-Pian oli mies lopettanut puheensa ja näytti kysyvänä odottavan Tarzanin
-vastausta. Apinamies puhutteli häntä ensin isojen apinoiden kielellä,
-mutta huomasi pian, että hänen sanojaan ei lainkaan tajuttu. Sitten hän
-yhtä turhaan koetti useita alkuasukasmurteita; mies ei ymmärtänyt
-ainoatakaan niistä.
-
-Tällöin alkoi Tarzan käydä kärsimättömäksi. Hän oli tuhlannut matkalla
-jo kylliksi aikaa, ja koska hän ei milloinkaan ollut kovinkaan suuresti
-turvautunut puheeseen pyrkiessään päämääräänsä, kohotti hän nytkin
-keihästään ja astui toista kohti. Tämä oli ilmeisesti sellaista kieltä,
-jota molemmat tajusivat, sillä heti nosti mieskin keihäänsä ja samalla
-pääsi hänen huuliltaan matala kutsu, joka sai siihen saakka toimettoman
-ympyrän jokaisen pedon liikkeelle. Kamala karjunta rikkoi metsän
-hiljaisuuden, ja samalla hypähti joka taholta esille leijonia, rientäen
-vinhasti apinamiestä kohti. Mies, joka oli ne kutsunut, astahti
-taaksepäin, ja kaamea virnistys paljasti hänen hampaansa.
-
-Silloin vasta Tarzan huomasi, että miehen yläleuan kulmahampaat olivat
-tavattoman pitkät ja erittäin terävät. Hän ehti nähdä ne vain
-vilahdukselta kuin salaman valossa, ennen kuin hän ketterästi hypähti
-maasta ja sekä leijonain että niiden isännän tyrmistykseksi katosi
-puiden oksien alatasanteen lehvistön sekaan, olkansa ylitse ilkkuen
-heilautellessaan itseään reippaasti eteenpäin: "Olen Apinain Tarzan,
-valtava metsästäjä, valtava taistelija! Koko viidakossa ei ole ketään
-mahtavampaa eikä taitavampaa kuin Tarzan!"
-
-Vähän matkan päässä siitä kohdasta, jossa hänet oli piiritetty, palasi
-Tarzan tielle etsimään Bertha Kircherin ja luutnantti Smith-Oldwickin
-jälkiä. Hän löysi ne pian ja jatkoi matkaansa heitä tavoittamaan.
-Jäljet veivät suoraan tietä pitkin vielä lähes kilometrin; sitten tie
-äkkiä poikkesi metsästä avoimelle seudulle, ja hämmästyneen apinamiehen
-katseiden edessä oli muurien ympäröimä kaupunki rakennuksineen ja
-torneineen.
-
-Suoraan hänen kohdallaan muurissa oli matalakaarinen portti, jolle vei
-hyvin poljettu tie hänen noudattamaltaan polulta. Metsän ja kaupungin
-muurien välisellä aukeamalla kasvoi runsaasti puutarhakasveja, ja hänen
-jalkojensa juuressa virtasi vettä ihmisten kaivamassa ojassa!
-Kasvitarha oli jaettu säännöllisten välimatkojen päässä toisistaan
-oleviin, tasasuhtaisiin lavoihin ja näytti erinomaisesti hoidetulta ja
-muokatulta. Pieniä vesiuria lirisi hänen edessään olevasta pääojasta
-lavojen välitse, ja jonkun matkan päässä hänestä oikealle uurasti väkeä
-työssä viljelyksillä.
-
-Kaupungin muuri näytti noin yhdeksän metriä korkealta, ja sen
-kalkittu pinta oli sileä lukuunottamatta sinne tänne siroiteltuja
-ampuma-aukkoja. Muurin takaa näkyi lukuisten rakennusten kupukattoja,
-ja taivaalle kohosi useita torneja. Isoin, keskellä sijaitseva
-kupukatto oli nähtävästi kullattu, mutta muut olivat punaisia, sinisiä
-tai keltaisia. Itse muurin rakennustyyli oli mahdollisimman
-yksinkertainen. Se oli kermanvärinen, ja sen kalkkilaasti oli
-nähtävästi maalattu. Sen juurella oli rivi hyvin hoidettuja pensaita,
-ja jonkin matkan päässä itäisellä reunallaan se oli harjalle saakka
-viiniköynnösten peitossa.
-
-Seisoessaan varjoisella tiellä, tarkastellen terävin silmin edessään
-olevaa näkyä ja painaen mieleensä sen kaikki yksityiskohdat, hän
-havaitsi, että hänen takaansa lähestyi seurue, ja hänen sieraimiinsa
-kantautui niiden leijonien ja sen miehen haju, joiden kynsistä hän
-äsken oli niin näppärästi luiskahtanut. Noustuaan puuhun Tarzan siirtyi
-lyhyen matkan päähän länteen päin, ja löydettyään metsän laidasta
-mukavan haarautuman, josta hän saattoi pitää silmällä kasvitarhojen
-halki kaupungin portille vievää tietä, hän jäi odottamaan ahdistajiensa
-paluuta. Ja pian he saapuivatkin -- kummallinen mies leijonalauman
-seuraamana. Pedot astelivat koirien lailla hänen perässään tietä pitkin
-viljelyksien välitse portille.
-
-Täällä mies kolkutti portin laudoitukseen keihäänsä nupilla ja sen
-auettua vastaukseksi kolkutukseen meni sisälle leijonineen. Kaukana
-portin ulkopuolella oksallaan kyyröttävä Tarzan näki kaupungissa
-vallitsevasta elämästä vain lyhyen vilahduksen. Hän ennätti vain
-huomata, että siellä oli muitakin ihmisolentoja, ja sitten portti
-sulkeutui.
-
-Tuosta portista, siitä hän oli varma, oli kaupunkiin viety tyttö ja
-mies, joita hän pyrki auttamaan. Mikä kohtalo heitä odotti ja oliko se
-heidät jo saavuttanut, sitä hän ei kyennyt edes arvaamaan; samoin oli
-hänen mahdoton tietää, missä paikassa noiden tylyjen muurien sisällä
-heitä pidettiin teljettyinä. Mutta yhdestä seikasta hän oli varma: jos
-hän mieli auttaa heitä, oli hänen päästävä noiden muurien sisäpuolelle.
-Ensinnä oli hänen tunkeuduttava kaupunkiin, eikä hän lainkaan epäillyt,
-että sitten hänen terävät aistimensa lopulta saisivat selville hänen
-etsimiensä henkilöjen olinpaikan.
-
-Alhaalle painuneen auringon luodessa pitkiä varjoja viljelyksille näki
-Tarzan työntekijäin palaavan itäisiltä vainioilta. Ensimmäisenä asteli
-mies, joka edetessään laski alas sulkuja pitkin vettä tuovan, leveän
-ojan reunaa, sulkien lavarivien välissä juosseet vesiurat. Hänen
-jälessään käveli toisia miehiä, jotka kantoivat isoissa, palmikoiduissa
-kopissa tuoreita ravintoaineita olkapäillään. Tarzan ei ollut
-aavistanut, että vainioilla oli ollut työskentelemässä niin paljon
-väkeä, mutta nyt istuessaan tarkkailemassa päivän mennessä
-mailleen hän näki idästä saapuvan ihmisjonon, joka toi työaseet ja
-maanviljelystuotteet kaupunkiin.
-
-Nähdäkseen paremmin apinamies sitten kiipesi korkean puun ylimmille
-oksille, joilta hän näki muurin lähimmän osan ylitse. Tältä edulliselta
-paikalta hän huomasi, että kaupunki oli pitkä ja kapea ja että vaikka
-ulkomuurit muodostivatkin säännöllisen suorakaiteen, kadut kuitenkin
-olivat mutkaisia. Lähellä kaupungin keskustaa oli matala, valkea
-rakennus, jonka ympärillä kaupungin isoimmat talot sijaitsivat, ja
-nopeasti himmenevässä valaistuksessa oli Tarzan siellä kahden
-rakennuksen välissä havaitsevinaan veden välkkyvän, mutta ei ollut
-siitä varma. Sivistyskeskuksissa saamainsa kokemusten nojalla oli hän
-luonnollisestikin taipuvainen uskomaan tätä keskusaukeamaa toriksi,
-jonka ympärille isoimmat rakennukset oli ryhmitetty, ja että järjen
-kannalta katsoen hänen olisi etsittävä Bertha Kircheriä ja tämän
-kumppania ensinnä juuri sieltä.
-
-Sitten aurinko laski, ja kaupungin kattoi nopeasti pimeys, jonka
-vaikutusta apinamiehestä pikemminkin korostivat kuin lievensivät
-monista hänen näkyvissään olevista ikkunoista tuikkivat valot.
-
-Tarzan oli pannut merkille, että useimpien talojen katot olivat
-tasaiset; harvoina poikkeuksina olivat vain ne, joita hän kuvitteli
-upeimmiksi julkisiksi rakennuksiksi. Miten tämä kaupunki oli syntynyt
-tähän tutkimattoman Afrikan unohdettuun osaan, sitä ei apinamies
-jaksanut käsittää. Hän tunsi paremmin kuin joku muu tuon ison mustien
-maanosan selvittämättömiä salaisuuksia, jonka tavattoman laajoille
-aloille valkoisen miehen jalka ei vielä ikinä ole astunut. Mutta
-kuitenkin hän tuskin saattoi uskoa, että näin suuri ja näin hyvin
-rakennettu kaupunki oli voinut olla täällä niin monia miespolvia, kuin
-sen oli täytynyt olla olemassa, joutumatta kosketuksiin ulkomaailman
-kanssa. Vaikka sitä ympäröikin tietön erämaa, kuten hän tiesi
-asianlaidan olevan, ei hän jaksanut ymmärtää, miten siellä oli voinut
-polvi toisensa jälkeen syntyä ja kuolla koettamatta ottaa selkoa heidän
-pienen laaksonsa ulkopuolella olevan maailman salaperäisistä
-arvoituksista.
-
-Mutta tuossa oli kaupunki kuitenkin muokattujen vainioiden ympäröimänä
-ja asukkaita täynnänsä!
-
-Yön tullen alkoi kaikkialta viidakosta kuulua isojen kissaeläinten,
-Numan ja Sheetan, toisiinsa sekaantuvia ääniä, ja urosten jymisevät
-karjahdukset kiirivät metsässä, niin että maa vapisi, samalla kun
-kaupungista kuului toisten leijonien vastausärjyntää.
-
-Tarzanin päähän oli johtunut yksinkertainen keino päästä kaupunkiin,
-ja nyt pimeän tultua hän ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaansa.
-Sen onnistuminen riippui yksinomaan siitä, kuinka vankkoja ne
-viiniköynnökset olivat, joiden hän oli nähnyt kaupungin itälaidalla
-kasvavan aina muurin harjalle saakka. Hän lähti siihen suuntaan,
-samalla kun hänen ympäriltään metsästä kajahti raatelijain ääniä
-entistä voimakkaampina ja rajumpina. Metsän ja kaupungin muurin välinen
-matka oli yli puoli kilometriä, ja se oli viljeltyä maata, jonka
-ylimenoa helpottamassa ei ollut ainoatakaan puuta. Apinain Tarzan tunsi
-rajoituksensa ja senvuoksi tiesi, että hän epäilemättä saisi surmansa,
-jos joku noista isoista, mustista metsäleijonista saavuttaisi hänet
-aukealla kentällä, siinä tapauksessa että, kuten hän oletti, kuopasta
-pelastettu Numa oli yksi laakson leijonia.
-
-Hänen täytyi senvuoksi luottaa yksinomaan taitoonsa ja nopeuteensa sekä
-siihen mahdollisuuteen, että viiniköynnökset kannattaisivat hänen
-painonsa. Hän eteni puunoksien keskitasannetta myöten, missä
-liikkuminen on aina helpointa, kunnes saapui viiniköynnösten peittämän
-muurinosan kohdalle. Sinne hän pysähtyi kuuntelemaan ja nuuhkimaan
-päästäkseen varmuuteen siitä, ettei hänen välittömässä läheisyydessään
-ollut ainoatakaan Numaa, ei ainakaan sellaista, joka väijyi häntä. Ja
-varmennuttuaan siitä, ettei lähellä metsässä eikä aukeamalla hänen ja
-muurin välissä ollut leijonaa, hän pudottautui keveästi maahan ja eteni
-hiipien kentälle.
-
-Itäisten vuorien takaa juuri kohonnut kuu loi kirkkaita säteitään
-muurien edustalla leviäville avoimille vainioille. Se myöskin paljasti
-jokaiselle siihen suuntaan sattumalta tähdätylle, uteliaalle
-silmäparille peltojen poikki rientävän jättiläiskokoisen apinamiehen
-hahmon. Oli tietystikin pelkkä sattuma, että metsän reunassa
-saalistamassa oleva kookas leijona huomasi apinamiehen, joka oli
-puolitiessä metsästä muurille. Äkkiä kantautui Tarzanin korviin uhkaava
-ääni. Se ei ollut nälkäisen, vaan raivostuneen leijonan karjaisu, ja
-vilkaistessaan taakseen siihen suuntaan, josta ääni kuului, apinamies
-näki tavattoman ison pedon, joka lähti metsän pimennosta häntä kohti.
-
-Vaikka olikin vain kuutamo ja välimatka pitkä, huomasi Tarzan, että
-leijona oli hyvin iso, että se tosiaan oli samanlaisia hirviöitä kuin
-kuopan Numa. Hetkisen hän arveli kääntyä ja ryhtyä taisteluun, mutta
-samassa välähti hänen mieleensä ajatus kaupungissa avuttomana vankina
-olevasta tytöstä, ja hetkeäkään empimättä Apinain Tarzan pyörsi ympäri
-ja lähti kiitämään muurille päin. Silloin Numa hyökkäsi.
-
-Numa-leijona jaksaa juosta vinhasti lyhyen matkan, mutta siltä puuttuu
-kestävyyttä. Tavallisen hyökkäyksen ajan se syöksyy eteenpäin kenties
-vinhemmin kuin mikään muu eläin maailmassa. Tarzan taas kykeni
-juoksemaan nopeasti pitkiä matkoja, mutta ei pientäkään väliä niin
-rajusti kuin hyökkäävä Numa. Hänen kohtalonsa riippui siis siitä,
-kykenikö hän saamansa etumatkan nojalla välttämään Numaa aluksi
-muutamia sekunteja ja sitten, jos Numalla olisi sitkeyttä jatkaakseen
-takaa-ajoa hiljaisemmalla vauhdilla, vielä loppumatkan muurille saakka.
-
-Tuskin koskaan on tapahtunut jännittävämpää kilpajuoksua, eikä sitä
-katsomassa kuitenkaan ollut ketään muita kuin kuu ja tähdet. Yksin ja
-hiljaisuuden vallitessa kiitivät nuo kaksi petoa kuutamoisella
-vainiolla. Numa saavutti pakenevaa miestä hämmästyttävän nopeasti,
-mutta jokaisella loikkauksellaan pääsi Tarzan likemmäksi
-viiniköynnösten verhoamaa muuria. Kerran apinamies katsahti taakseen.
-Numa oli niin lähellä häntä, että se ehdottomasti näytti seuraavalla
-hyppäyksellä iskevän hänet maahan. Apinamies veti esille puukkonsa
-voidakseen ainakin näyttää kuntoaan elämänsä viimeisillä hetkillä.
-
-Mutta Numa oli saavuttanut nopeutensa ja kestävyytensä rajan. Se jäi
-vähitellen jälkeen, mutta ei luopunut ajosta, ja silloin Tarzan
-käsitti, kuinka paljon oli koettamattomien viiniköynnösten lujuuden
-varassa.
-
-Joskin juoksun alkaessa vain Goro ja tähdet olivat katselleet
-kilpailijoita, ei sen loppuessa asianlaita kuitenkaan ollut enää sama,
-sillä lähellä muurin harjaa sijaitsevasta ampuma-aukosta tirkisti
-kentälle pari likekkäin toisiaan olevia, mustia silmiä. Muurille
-saapuessaan Tarzan oli vain kymmenkunta metriä Numan edellä. Hänellä ei
-ollut aikaa seisahtua etsiäkseen vankkoja runkoja ja varmoja
-kädensijoja. Hänen kohtalonsa oli sattuman kädessä, ja sen ymmärtäen
-hän ponnisti viimeisen kerran, ponnahti kissan tavoin ylöspäin muuria
-vasten viiniköynnösten sekaan ja hapuili käsillään jotakin, mikä
-kannattaisi hänen painonsa. Hänen allaan hypähti myöskin Numa.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Mielipuolten seassa
-
-
-Kun leijonalauma karkasi Bertha Kircherin suojelijoiden kimppuun,
-horjahti tyttö peremmälle luolaan hetkellisesti lamautuneena pelosta,
-jota ehkä lisäsi hänen kokemansa, päiväkausia kestänyt, kauhea
-hermojännitys.
-
-Leijonien karjuntaan oli sekaantunut ihmisääniä, ja äkkiä hän tunsi
-ihmisolennon työntyneen lähelleen taistelun temmellyksestä ja
-melskeestä, ja sitten ojentuivat esiin kädet, jotka tarttuivat häneen.
-Oli pimeä, eikä hän voinut nähdä paljoakaan; englantilaisesta
-upseerista ja apinamiehestä ei näkynyt merkkiäkään. Mies, joka oli
-tarttunut häneen, hätisteli leijonia loitolle hänestä vankalta
-keihäältä näyttävällä aseella, jonka varrella hän kolhi petoja.
-Vangitsija raahasi hänet ulos luolasta, samalla kiljuen nähtävästi
-komennuksia ja varoituksia leijonille.
-
-Jouduttuaan rotkon pohjaa peittävälle vaalealle hietikolle alkoi hän
-erottaa esineitä paremmin ja näki silloin, että seurueessa oli
-useampiakin miehiä ja että kaksi heistä puolittain talutti,
-puolittain kantoi kolmatta hoipertelevaa henkilöä, jonka hän arvasi
-Smith-Oldwickiksi.
-
-Jonkun aikaa leijonat yrittivät raivoisasti tavoitella molempia
-vankeja, mutta aina onnistui miesten iskuillaan torjua ne. Miehet eivät
-näkyneet vähääkään pelkäävän ympärillään hyppiviä ja äriseviä isoja
-petoja, vaan käsittelivät niitä, kuten tavallisesti käsitellään
-pahankurista koiralaumaa. He lähtivät marssimaan aikoinaan rotkossa
-virranneen, muinoisen joen pohjaa pitkin, ja kun ensimmäinen heikko
-kajastus itäisellä taivaanrannalla ennusti aamun sarastusta,
-seisahtuivat he hetkiseksi erään jyrkänteen reunalle, joka häipyvän yön
-omituisessa valaistuksessa näytti tytöstä äärettömän laajalta,
-pohjattomalta kuilulta. Mutta kun heidän vangitsijansa lähtivät jälleen
-liikkeelle ja uuden päivän valo kävi voimakkaammaksi, havaitsi hän
-heidän lähestyvän sakeata metsää.
-
-Puiden muodostaman lehtiholvin alla oli taaskin pimeätä kuin manalassa,
-eikä hämy hälventynyt, ennen kuin aurinko vihdoin nousi itäisten
-vuorien takaa, jolloin hän erotti, että he noudattivat nähtävästi
-leveätä ja sileäksi poljettua riistapolkua isojen puiden muodostamassa
-metsässä. Maa oli harvinaisen kuivaa afrikkalaisen metsän peittämäksi,
-ja vaikka juurikasvullisuus olikin tuuhealehväistä, ei se ollut
-läheskään niin sankkaa ja läpitunkematonta kuin hän oli tottunut
-tapaamaan samanlaisissa metsissä. Tuntui siltä kuin puut ja pensaat
-olisivat kasvaneet vedettömässä seudussa, eikä siellä ollut lahoavan
-kasviston ummehtunutta tuoksua eikä kosteissa paikoissa sikiäviä
-kymmeniätuhansia pikku hyönteisiä.
-
-Heidän edetessään ja auringon noustessa korkeammalle alkoi kuulua
-viidakon puissa asustavien eläinten ääniä, epäsointuisia säveliä ja
-äänekästä räkätystä. Lukemattomat marakatit riitelivät ja kirkuivat
-heidän yläpuolellaan olevilla oksilla, ja käheä-äänisiä,
-loistavahöyhenisiä lintuja sujahteli sinne tänne. Bertha Kircher pani
-merkille, että heidän vangitsijansa usein loivat pelokkaita silmäyksiä
-lintuihin päin ja näyttivät useita kertoja puhuttelevan näitä metsän
-siivekkäitä asukkaita.
-
-Eräs tapaus vaikutti häneen erikoisesti. Lähinnä hänen edessään
-asteleva mies oli voimakasrakenteinen ja iso, mutta kun loistavavärinen
-papukaija sujahti alaspäin häntä kohti, vaipui hän polvilleen, peitti
-kasvonsa käsillään ja taivutti vartaloaan eteenpäin, kunnes pää
-kosketti maata. Toisista muutamat katselivat häntä ja nauroivat
-hermostuneesti. Pian mies vilkaisi ylöspäin ja nähdessään, että lintu
-oli poistunut, nousi pystyyn ja lähti jatkamaan matkaansa.
-
-Tämän lyhyen pysähdyksen aikana toivat Smith-Oldwickia tukeneet miehet
-hänet tytön rinnalle. Häntä oli leijona runnellut hyvin pahasti, mutta
-nyt hän kykeni kävelemään, vaikka olikin perin heikko järkytyksestä ja
-verenvuodosta.
-
-"Kaunista siivoa, vai mitä?" hän huomautti, hymyillen surkeasti ja
-osoittaen veristä ja repaleista asuaan.
-
-"Kerrassaan kauheata", vahvisti tyttö. "Mutta toivoakseni ei teillä ole
-kipuja."
-
-"Ei niin paljoa kuin olisin odottanut", vastasi englantilainen, "mutta
-olen melkein pökerryksissäni heikkoudesta. Mutta minkälaisia otuksia
-nämä vintiöt ovat?"
-
-"En tiedä", virkkoi tyttö; "heidän ulkonäössään on jotakin hirvittävän
-kaameata."
-
-Mies silmäili hetkisen tarkasti erästä heidän vangitsijoistaan, kääntyi
-sitten tytön puoleen ja kysäisi: "Oletteko milloinkaan käynyt
-mielisairaalassa?"
-
-Bertha Kircher katsahti häneen, oivaltaen heti hänen tarkoituksensa;
-sitten tytön silmiin tuli kauhistunut ilme, ja hän huudahti: "Juuri
-niin se on!"
-
-"Heillä on kaikki tuntomerkit", sanoi luutnantti. "Valkuaiset näkyvät
-joka puolella silmäterän ympärillä; tukka kasvaa jäykän pystysuorana
-päänahasta, ja hiusraja on alhaalla otsalla; myöskin heidän jäykät
-tapansa ja käyttäytymisensä osoittavat heidät mielipuoliksi."
-
-Tyttöä puistatti.
-
-"Heissä on vielä yksi puoli", jatkoi Smith-Oldwick, "joka ei tunnu
-normaaliselta: he pelkäävät papukaijoja, mutta eivät vähääkään
-leijonia."
-
-"Niin", myönsi tyttö. "Entä oletteko pannut merkille, etteivät linnut
-näy lainkaan arastelevan heitä -- ne näyttävät heitä suorastaan
-halveksivan. Onko teillä aavistustakaan siitä, mitä kieltä he puhuvat?"
-
-"Ei ole", vastasi mies. "Olen koettanut pohtia sitä. Se ei muistuta
-ainoatakaan niistä harvoista alkuasukasmurteista, joista minulla on
-edes jonkun verran hajua."
-
-"Sen sointu ei ole samanlainen kuin alkuasukaskielien", selitti tyttö,
-"mutta se kuulostaa tutulta. Käsitättehän, silloin tällöin luulen, että
-olen ymmärtämäisilläni heidän puhettaan tai että ainakin olen jossakin
-kuullut heidän kieltään aikaisemmin, mutta aina kuitenkin jään
-ymmälle."
-
-"Epäilen, oletteko koskaan kuullut heidän kieltään puhuttavan", sanoi
-mies. "Tämän kansan on täytynyt asua tässä syrjäisessä laaksossaan
-pitkiä ajanjaksoja, ja joskin he olisivat säilyttäneet esi-isiensä
-kielen muuttumattomana, mikä on epäiltävää, ei sitä kieltä varmastikaan
-enää puhuta ulkomaailmassa."
-
-Eräässä kohdassa, jossa tien poikki juoksi joki, seurue seisahtui, ja
-leijonat ja miehet joivat. He viittasivat myöskin vankejaan juomaan;
-Bertha Kircher ja Smith-Oldwick laskeutuivat vatsalleen ja joivat puron
-kirkasta, vilpoista vettä, mutta äkkiä he hätkähtivät, kun vähän matkaa
-heidän edellään kajahti leijonan jymisevä karjaisu. Heti päästivät
-heidän mukanaan olevat leijonat kamalan vastausärjynnän, liikkuen
-rauhattomasti edestakaisin katseet aina tähdättyinä joko siihen
-suuntaan, josta karjaisu oli kuulunut, tahi isäntiinsä, joiden luokse
-nuo kellanruskeat pedot hiipivät. Miehet irroittivat tupistaan sapelit,
-samat aseet, jotka olivat herättäneet Smith-Oldwickin samoin kuin
-aikaisemmin Tarzaninkin mielenkiintoa, ja puristivat tiukemmin
-keihäitään.
-
-Ilmeisesti oli olemassa kahdenlaisia leijonia, ja vaikka he eivät
-pelänneet seurassaan olevia petoja, oli tulokkaan äänellä
-silminnähtävästi kokonaan toisenlainen vaikutus heihin; tosin miehet
-eivät näyttäneetkään olevan niin säikähdyksissään kuin leijonat. Mutta
-kummatkaan eivät kuitenkaan millään tavoin osoittaneet haluavansa
-paeta. Päinvastoin koko seurue eteni tietä pitkin uhkaavaa karjuntaa
-kohti, ja äkkiä tien keskelle ilmestyi jättiläiskokoinen musta leijona.
-Smith-Oldwick ja tyttö luulivat sitä samaksi pedoksi, joka oli
-ahdistanut heitä lentokoneessa ja jonka kynsistä Tarzan oli heidät
-pelastanut. Mutta se ei ollut pyydystyskuopan leijona, vaikka olikin
-hyvin samannäköinen.
-
-Musta peto seisoi keskellä tietä, pieksäen häntäänsä ja uhkaavasti
-muristen lähestyvälle seurueelle. Miehet usuttivat eteenpäin omia
-otuksiaan, jotka ärisivät ja vinkuivat, mutta empivät hyökätessään.
-Häiritsijä kävi ilmeisesti kärsimättömäksi; se oli täysin tietoinen
-voimistaan, nosti häntänsä jäykäksi pystyyn ja syöksyi eteenpäin. Useat
-puolustavista leijonista koettivat arkaillen vastustaa sen hyökkäystä,
-mutta ne olisivat yhtä hyvin voineet asettua pikajunan tielle, ja
-singottuaan ne syrjään kookas peto hypähti suoraan tavoittamaan yhtä
-miehistä. Toistakymmentä keihästä heitettiin sitä kohti, ja yhtä monta
-miekkaa lennähti tupesta. Ne olivat välkkyviä aseita, teräviä kuin
-partaveitsi, mutta hyökkäävän pedon nopeus teki ne sillä kertaa
-tehottomiksi.
-
-Kaksi siihen osunutta keihästä olivat vain omiaan raivostuttamaan sitä
-entistä pahemmin, ja hornamaisesti karjuen se karkasi sen onnettoman
-miehen kimppuun, jonka oli valinnut uhrikseen. Sen vauhti tuskin
-lainkaan pysähtyi, kun se iski hampaansa miehen olkapäähän, pyörähti
-sitten vikkelästi suoraan sivulle, ponnahti polkua reunustavan
-piiloisan lehvistön sekaan ja katosi, vieden saaliinsa mennessään.
-
-Se kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että pienen seurueen järjestys
-oli tuskin lainkaan muuttunut. Pakenemiseen ei olisi ollut tilaisuutta,
-vaikka sitä olisi aiottukin. Ja kun leijona nyt oli poistunut
-saaliineen, eivät miehet liikahtaneetkaan ajamaan sitä takaa. He
-viipyivät paikalla vain kyllin kauan kutsuakseen takaisin kaksi tahi
-kolme toisista erilleen joutunutta leijonaansa ja lähtivät sitten
-jälleen marssimaan tietä myöten.
-
-"Päättäen siitä, miten tämä tapaus on heihin vaikuttanut, lienee se
-heidän jokapäiväisiä kokemuksiaan", huomautti Smith-Oldwick tytölle.
-
-"Niin", virkkoi Bertha Kircher. "He eivät näytä hämmästyneiltä eikä
-masentuneilta ja ovat ilmeisesti varmoja siitä, ettei leijona enää
-häiritse heitä saatuaan saaliin, jota noutamaan se tuli."
-
-"Olin pitänyt wamabojen maan leijonia mahdollisimman rajuina petoina",
-sanoi englantilainen, "mutta ne ovat pelkkiä kissa-pahasia verrattuina
-näihin isoihin mustiin raivolaisiin. Oletteko koskaan nähnyt mitään
-niin tyyten pelotonta, niin hirvittävää ja vastustamatonta kuin
-äskeinen hyökkäys oli?"
-
-Heidän astellessaan rinnakkain keskittyivät heidän ajatuksensa ja
-keskustelunsa tähän viimeiseen elämykseen, kunnes tie poikkesi metsästä
-ja he näkivät edessään muurien ympäröivän kaupungin ja viljellyn
-maa-alueen. Kumpikaan ei voinut pidättää ihmetyksen huudahdusta.
-
-"Mutta tuo muurihan on todellinen rakennustaidon mestarinäyte",
-ihmetteli Smith-Oldwick.
-
-"Ja katsokaahan sen takana olevan kaupungin kupukattoja ja torneja!"
-lisäsi tyttö. "Tuon muurin sisällä asuvien ihmisten täytyy olla
-sivistynyttä kansaa. Ehkä saamme kiittää onneamme siitä, että olemme
-joutuneet heidän käsiinsä."
-
-Smith-Oldwick kohautti olkapäitänsä. "Toivokaamme niin", hän vastasi,
-"mutta minä puolestani en luota kovinkaan paljoa ihmisiin, jotka
-samoilevat leijonien seurassa ja aristelevat papukaijoja. Heissä täytyy
-olla jotakin vinossa."
-
-Seurue meni tietä myöten vainion poikki holvatulle portille, joka
-avautui, sitten kun muuan vangitsijoista oli kolkuttanut sen vankkaa
-laudoitusta keihäällään. Portin toisella puolen alkoi kapea katu, joka
-näytti metsästä tuovan viidakkotien jatkolta. Sen kummallakin puolen
-oli rakennuksia, jotka alkoivat heti muurista ja reunustivat ahdasta,
-koukertelevaa katua, jota ei voinut nähdä muuta kuin vähän matkaa
-eteenpäin. Talot olivat melkein kaikki kaksikerroksisia; ylemmän
-kerroksen julkisivu oli kadun reunan tasalla, kun taas alemman
-kerroksen seinä oli noin kolme metriä taempana, ja sarja yksinkertaisia
-patsaita ja kaaria kannatti toisen kerroksen julkipuolta, muodostaen
-pylväskäytävän kadun kummallekin puolelle.
-
-Kadun keskiosa oli kiveämätöntä, mutta pylväskäytävien lattiat oli
-laskettu erimuotoisilla ja erikokoisilla hakatuilla kivillä, jotka oli
-huolellisesti liitetty toisiinsa ilman muurauslaastia. Huomasi heti,
-että nämä lattiat olivat ikivanhoja, sillä niiden keskikohta oli
-silminnähtävästi alempana, ikäänkuin lukemattomat anturoiden suojaamat
-jalat olisivat kuluttaneet kiveä niinä ajanjaksoina, jotka se oli ollut
-paikallaan. Näin varhaisella aamuhetkellä oli liikkeellä vain vähän
-ihmisiä, ja he olivat samankaltaisia kuin vangitsijatkin. Aluksi vangit
-näkivät ainoastaan miehiä, mutta astellessaan syvemmälle kaupunkiin he
-tapasivat muutamia alastomia lapsia leikkimässä kadun pehmeässä
-pölyssä. Useat heidän kohtaamistaan ihmisistä katselivat vankeja
-kummastuneina ja uteliaina ja esittivät usein kysymyksiä vartijoille,
-joiden sukulaisia vangit olettivat heidän olevan. Toiset taas eivät
-kiinnittäneet heihin lainkaan huomiota.
-
-"Toivoisinpa, että ymmärtäisimme heidän kummallista kieltään!" huudahti
-Smith-Oldwick.
-
-"Niin", yhtyi Bertha Kircher. "Haluaisin tiedustaa heiltä, mitä he
-aikovat meille tehdä."
-
-"Se olisi hauska tietää", myönsi mies. "Olen itsekin aprikoinut sitä
-aika lailla."
-
-"Minä en pidä siitä, että heidän kulmahampaansa on tuolla tavoin hiottu
-teräviksi", sanoi tyttö. "Se muistuttaa liian paljon joitakuita
-näkemiäni ihmissyöjiä."
-
-"Ettehän toki uskone todella heitä ihmissyöjiksi, vai mitä?" kysyi
-mies. "Ette kai luule, että on olemassa valkoihoisia ihmissyöjiä,
-ettehän?"
-
-"Ovatko nämä sitten valkoihoisia?" tokaisi tyttö.
-
-"Neekerejä he eivät ainakaan ole", vastasi luutnantti. "Heidän ihonsa
-on keltainen, mutta se ei oikein muistuta kiinalaisen ihoa, eikä heillä
-ole ollenkaan kiinalaisen piirteitä."
-
-Juuri sillä hetkellä he näkivät ensimmäisen tämän kaupungin väestöön
-kuuluvan naisen. Useimmissa suhteissa hän oli samanlainen kuin miehet,
-vaikka hän olikin kooltaan pienempi ja sopusuhtaisempi. Mutta hänen
-kasvonsa olivat vastenmielisemmät kuin miesten, mahdollisesti siitä
-syystä, että hän oli nainen, mikä seikka korosti silmien, riippuvan
-huulen, teroitettujen hampaiden ja jäykän, alhaalle otsalle saakka
-kasvavan tukan omituisuutta. Hänen hiuksensa olivat pitemmät ja paljoa
-tuuheammat kuin miesten. Ne riippuivat hänen hartioittensa ympärille ja
-niitä piti koossa jonkunlainen värillinen pitsiside. Hänen ainoa
-vaatetuskappaleensa oli kaivomainen vaippa, joka oli tiukasti kiedottu
-hänen vartalonsa ympärille, alkaen paljaiden rintojen alapuolelta, ja
-jonka alareuna lähellä nilkkoja oli jollakin tavoin kiinnitetty yhteen.
-Sekä hänen tukkaansa että hamettansa koristamassa oli välkkyviä, kullan
-näköisiä metallipalasia. Muutoin ei naisella ollut minkäänlaisia
-koruja. Hänen paljaat käsivartensa olivat hennot ja siromuotoiset,
-kädet ja jalat sopivan kokoiset ja sopusuhtaiset.
-
-Hän lähestyi seuruetta tämän mennessä hänen ohitseen ja laverteli
-vartijoille, jotka kuitenkaan eivät olleet häntä huomaavinaankaan.
-Vangeilla oli tilaisuus tarkastaa häntä läheltä, kun hän seurasi heidän
-vierellään vähän matkaa.
-
-"Hourin vartalo", huomautti Smith-Oldwick, "mutta tylsämielisen
-kasvot."
-
-Heidän noudattamallaan kadulla oli epäsäännöllisten välimatkojen päässä
-poikkikatuja; kun he vilkaisivat niitä pitkin, osoittautuivat ne yhtä
-mutkikkaiksi kuin sekin, jota myöten heitä kuljetettiin. Rakennusten
-tyyli vaihteli vain vähän. Siellä täällä oli väriläikkä tahi joku muu
-rakennustaiteellinen koristeluyritys. Avonaisista ikkunoista ja ovista
-he saattoivat nähdä, että rakennusten seinät olivat hyvin paksut ja
-kaikki aukot perin pieniä, ikäänkuin talot olisi suunniteltu suojaksi
-äärimmäistä kuumuutta vastaan, minkä he käsittivätkin tarpeelliseksi
-tässä afrikkalaisen erämaan sydämeen kätketyssä laaksossa.
-
-Edestäpäin he silloin tällöin näkivät vilahdukselta isompia
-rakennuksia, ja niitä lähestyessään he ilmeisesti saapuivat kaupungin
-liikeosiin. Siellä oli suuri joukko pikku myymälöitä ja upeita
-kaupparakennuksia siroiteltuina asuinrakennusten väliin, ja niiden
-ovien päällä oleviin kilpiin oli maalattu kirjaimia, joiden alkuperäksi
-teki mieli luulemaan kreikkalaisia aakkosia; mutta ne eivät silti
-olleet kreikkalaisia, kuten sekä englantilainen että tyttö tunsivat.
-
-Smith-Oldwickin haavoja oli tällä välin alkanut ankarammin kivistää, ja
-hän oli käynyt niiden johdosta heikoksi, mitä suuresti oli pahentanut
-verenvuoto. Hän horjahteli nyt tuontuostakin, ja ymmärtäen
-velvollisuutensa tyttö tarjosi hänelle käsivartensa tueksi.
-
-"Ei", torjui hän. "Te olette itse saanut kestää siksi paljon, ettei
-teitä enää saa rasittaa lisäkuormalla." Mutta vaikka hän ponnisteli
-miehekkäästi pysyäkseen vangitsijain rinnalla, jäi hän kuitenkin aina
-joskus jalelle, ja eräässä tällaisessa tilaisuudessa paljastivat
-vartijat ensimmäisen kerran julman ja raa'an puolensa.
-
-Smith-Oldwickin vasemmalla puolella marssi kookas mies. Hän tarttui
-useita kertoja englantilaisen käsivarteen ja työnsi häntä varsin
-lempeästi eteenpäin. Mutta kun vanki jäi yhä uudelleen jälelle, joutui
-mies äkkiä ja ilman oikeutettua syytä todella vimmaisen raivon valtaan.
-Hän syöksähti haavoittuneen kimppuun ja iski häntä rajusti nyrkillään,
-paiskasi hänet maahan, kouraisi vasemmalla kädellä häntä kurkusta ja
-veti oikealla esille pitkän terävän säilänsä. Kammottavasti kirkuen hän
-sitten heilutti säiläänsä päänsä päällä.
-
-Toiset kääntyivät katselemaan kohtausta osoittamatta erikoista
-mielenkiintoa. Heidän suhtautumisensa oli samanlaista kuin olisi yksi
-seurueesta pysähtynyt kiinnittämään kenkäänsä ja toiset vain
-odottaneet, kunnes hän olisi taaskin valmis marssimaan.
-
-Mutta jos vangitsijat olivatkin välinpitämättömiä, niin Bertha Kircher
-ei ollut. Lähellä toisiaan olevat, kiiluvat silmät, raivosta
-vääntyneet, torahampailla varustetut kasvot ja kammottava kiljunta
-herätti hänessä kauhua, samalla kun haavoittuneeseen mieheen
-kohdistettu raaka ja aiheeton hyökkäys nostatti hänessä hereille
-kaikissa naisissa synnynnäisenä piilevän heikkojen suojelemisen
-vaiston. Unohtaen kaiken muun paitsi sitä, että heikko,
-puolustuskyvytön mies aiottiin murhata hänen silmiensä edessä, luopui
-tyttö kaikesta varovaisuudesta, syöksyi Smith-Oldwickin avuksi ja
-tarttui pitkällään viruvan englantilaisen päällä riehuvan ja kirkuvan
-olennon kohotettuun oikeaan käteen.
-
-Tarrautuen mieheen epätoivoisen rajusti hän heittäytyi taaksepäin koko
-painollaan ja voimallaan; mies menetti tasapainonsa ja kellahti
-selälleen kiveykselle sätkyttelemään. Hänen koettaessaan pysytellä
-pystyssä kirposi miekka hänen kädestään, ja tuskin se oli ennättänyt
-maahan saakka, kun tyttö sieppasi sen. Seisoen suorana maassa viruvan
-englantilaisen upseerin vieressä Bertha Kircher silmäili vastustajiaan,
-puristaen lujasti terävää asetta.
-
-Hän oli uljaan näköinen. Ei edes se, että hänen ratsastuspukunsa oli
-tahraantunut ja repaleinen, huonontanut vähääkään hänen esiintymisensä
-tehoa. Hänen kaatamansa olento kompuroi vikkelästi pystyyn, ja samassa
-koko hänen käytöksensä muuttui. Äsken hän oli ollut hornamaisen raivon
-vallassa, mutta nyt häntä puistatti hysteerinen nauru. Tytöstä
-kuitenkin oli epäiltävää, kumpi niistä oli kammottavampaa. Toiset
-vartijat seisoivat paikoillaan tylsä virnistys kasvoillaan, kun taas
-se, jolta tyttö oli riistänyt aseen, ponnahteli ilmaan, kirkui ja
-nauroi. Jos Bertha Kircher olisi tarvinnut lisätodistuksia ollakseen
-varma siitä, että he olivat sekapäisen kansan käsissä, olisi miehen
-silloinen käytös riittänyt todistamaan hänelle sen. Äkillinen, hillitön
-raivonpurkaus ja nyt yhtä hillitön ja kolkko nauru vain korostivat
-kasvojen tylsämielisiä piirteitä.
-
-Äkkiä tyttö tajusi kuinka avuton hän olisi, jos yksikään miehistä
-tahtoisi nujertaa hänet; hänen tunteissaan tapahtui muutos, joka tuotti
-melkein ruumiillista pahoinvointia, hän viskasi aseen nauravan
-mielipuolen jalkojen juureen, kääntyi englantilaiseen päin ja polvistui
-hänen viereensä.
-
-"Olitte ihailtava", kiitti Smith-Oldwick, "mutta teidän ei olisi
-pitänyt tehdä sitä. Älkää vastustako heitä! Luullakseni he kaikki ovat
-hulluja, ja sanotaanhan, kuten tiedätte, että hulluille pitää aina olla
-mielin kielin."
-
-Bertha Kircher pudisti päätään. "En voinut olla katselijana, kun teidät
-olisi murhattu."
-
-Miehen silmät välähtivät iloisesti; hän ojensi kätensä ja tarttui tytön
-sormiin. "Rakastatko minua nyt vähän?" hän kysyi. "Niinhän -- vain
-hiukan?"
-
-Tyttö ei vetänyt kättään pois, mutta pudisti päätään surumielisesti.
-"Älä puhu siitä!" hän pyysi. "Minua pahoittaa sen sanominen; pidän
-sinusta hyvin paljon, mutta muuta en voi."
-
-Ilon välke katosi Smith-Oldwickin silmistä ja hänen sormensa heltisivät
-tytön kädestä. "Anna anteeksi!" sopersi hän. "Olin aikonut odottaa
-siksi, kunnes selviytyisimme tästä pulasta, ja sinä olisit päässyt
-turvaan omaistesi luokse. Äskeisen syynä lienee ollut hermojärkytys tai
-jotakin sen tapaista ja se, että näin sinun puolustavan minua sillä
-tavoin. Joka tapauksessa en mahtanut sille mitään, eikähän ole paljoa
-väliä, mitä nyt puhelen, eikö niin?"
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi tyttö kerkeästi.
-
-Englantilainen kohautti olkapäitään ja hymyili alakuloisesti. "En ikinä
-pääse tästä kaupungista elävänä", hän vastasi. "En olisi hiiskunut
-siitä mitään, jollen olisi käsittänyt, että sinä olet siitä yhtä
-selvillä kuin minäkin. Leijona raateli minua varsin pahasti, ja tuo
-vintiö melkein lopetti minut. Saattaisi olla hiukan toivoa, jos
-olisimme sivistyneessä maailmassa, mutta mitäpä hoitoa voisimme
-saada näiden kauheiden olentojen joukossa, vaikka he olisivat
-ystävällisiäkin?"
-
-Bertha Kircher ymmärsi hänen puhuvan totta, mutta ei sittenkään voinut
-sopeutua siihen ajatukseen, että Smith-Oldwick kuolisi. Hän piti
-miehestä hyvin paljon; oikeastaan hän oli hyvin pahoillaan siitä, ettei
-voinut rakastaa Smith-Oldwickia, mutta hän ei voinut.
-
-Hänestä tuntui, että kenen tytön hyvänsä saattaisi olla kovin helppo
-rakastaa luutnantti Harold Percy Smith-Oldwickia. Olihan tämä
-englantilainen upseeri ja herrasmies, vanhan suvun vesa ja lisäksi
-varakas, nuori, hauskannäköinen ja hyväluontoinen. Mitäpä muuta voisi
-kukaan tyttö kaivatakaan kuin sellaisen miehen rakkautta? Eikä Bertha
-Kircher lainkaan epäillyt sitä, että Smith-Oldwick rakasti häntä.
-
-Hän huokasi; ja sitten hän äkkiä laski kätensä haavoittuneen otsalle ja
-kuiskasi: "Älä kuitenkaan herkeä toivomasta! Koeta elää minun tähteni!
-Minä koetan sinun tähtesi oppia rakastamaan sinua."
-
-Näytti siltä kuin miehen suoniin olisi äkkiä valettu uutta eloa. Hänen
-kasvonsa kirkastuivat heti, ja osoittaen voimaa, jota hän ei itsekään
-olisi luullut enää olevan jäleliä, hän nousi hitaasti seisomaan, joskin
-hieman epävarmasti. Tyttö auttoi häntä ja tuki häntä sitten.
-
-He olivat hetkeksi kokonaan unohtaneet ympäristönsä, ja katsahtaessaan
-nyt vangitsijoihinsa näki Bertha Kircher heidän jälleen vaipuneen
-heille melkein ominaiseen tylsään välinpitämättömyyteen. Yhden heistä
-annettua merkin lähdettiin jälleen marssimaan, ikäänkuin ei olisi
-tapahtunut mitään nurjaa.
-
-Bertha Kircher tunsi äkkiä vastavaikutusta hetkellisessä innostuksessa
-englantilaiselle äsken antamansa lupauksen johdosta. Hän tiesi
-puhuneensa enemmän miehen tähden kuin omasta sydämestään, ja nyt sen
-tapahduttua, samoin kuin hetkistä ennen niiden sanojen lausumista hän
-käsitti, ettei hän todennäköisesti koskaan pitäisi luutnantista sillä
-tavoin kuin tämä toivoi. Mutta mitä hän oli luvannut? Vain koettaa
-rakastaa Smith-Oldwickia. "Entä sitten?" hän kysyi itseltään.
-
-Hän oivalsi, että heillä oli vain vähän toiveita päästä milloinkaan
-takaisin sivistyneeseen maailmaan. Joskin nämä ihmiset osoittautuisivat
-ystävällisiksi ja suostuisivat laskemaan heidät rauhassa pois täältä,
-niin miten osaisivat he takaisin rannikolle? Kun Tarzan oli kuollut,
-kuten hän varmasti uskoi käyneen nähtyään apinamiehen elottomana
-viruvan luolan suulla vangitsijain raahatessa pois häntä itseään, ei
-heillä enää ollut ketään eikä mitään turvanaan.
-
-He kaksi eivät vangiksi jouduttuaan olleet puhuneet juuri mitään
-apinamiehestä, sillä he kumpikin ymmärsivät täysin selvästi, mitä hänen
-menetyksensä merkitsi heille.
-
-He olivat verranneet huomioitaan kaikesta, mitä oli tapahtunut
-viimeisillä jännittävillä hetkillä ennen lopullista hyökkäystä, ja ne
-olivat olleet täydelleen yhtäpitävät. Heti herättyään heidän kimppuunsa
-karkaavien leijonien karjunnasta oli Smith-Oldwick nähnyt leijonan
-syöksyvän Tarzanin päälle, ja vaikka yö olikin ollut pimeä, oli hän
-kuitenkin erottanut, ettei villi apinamies ollut liikahtanutkaan
-sorruttuaan pedon alle.
-
-Ja jos Bertha Kircher oli viime viikkojen aikana monesti tuntenut
-asemansa erittäin toivottomaksi, oli hän nyt senvuoksi valmis
-myöntämään, että toivo oli tyyten sammunut.
-
-Kadut alkoivat täyttyä tämän eriskummaisen kaupungin eriskummaisista
-miehistä ja naisista. Jotkut panivat heidät merkille ja tarkastelivat
-heitä hyvin uteliaina, toiset taas menivät heidän ohitseen tylsästi
-tuijottaen silminnähtävästi tietämättä mitään lähimmästä ympäristöstään
-ja lainkaan huomaamatta vankeja. Kerran he kuulivat kamalaa kirkumista
-eräältä poikkikadulta ja vilkaistuaan sinne näkivät siellä miehen
-samanlaisen hornamaisen raivon purkauksen vallassa kuin he olivat äsken
-nähneet vartijan käydessä Smith-Oldwickin kimppuun. Tämä otus purki
-hullua raivoaan lapseen, jota hän yhä uudelleen löi ja puri, pysähtyen
-vain vähän väliä kirkumaan. Lopuksi hän vähää ennen kuin he etenivät
-pois näkyvistä, nosti lapsen hervottoman ruumiin korkealle päänsä
-yläpuolelle ja paiskasi sen kiveykseen niin rajusti kuin jaksoi,
-pyörähti sitten ympäri ja lähti päätä pahkaa juoksemaan pitkin
-kiemurtelevaa katua, kiljuen mielipuolisesti kohti kurkkuaan.
-
-Kaksi naista ja useita miehiä seisoi katselemassa tätä julmaa
-kohtausta. He olivat siksi kaukana eurooppalaisista, etteivät nämä
-voineet erottaa, kuvastuiko heidän kasvoistaan sääliä vaiko vimmaa;
-mutta olkoonpa sen laita miten tahansa, kukaan ei pyrkinytkään
-sekaantumaan asiaan.
-
-Muutamia metrejä kauempana nojaili eräässä toisen kerroksen akkunassa
-kammottavan näköinen vanha akka, nauraen, syytäen herjauksia ja
-irvistellen peloittavasti kaikille ohikulkijoille. Toiset kävelivät
-tietään nähtävästi menossa tehtäviinsä yhtä selväpäisen rauhallisina
-kuin minkä hyvänsä sivistyneen yhteiskunnan kansalaiset.
-
-"Hyvä Jumala!" jupisi Smith-Oldwick. "Kuinka hirveä paikka!"
-
-Tyttö kääntyi äkkiä häneen päin. "Onko sinulla pistooli tallella?" hän
-tiedusti.
-
-"Kyllä", vastasi luutnantti, "pistin sen paitani povelle. Minua ei
-tarkastettu, ja oli siksi pimeä, ettei voitu huomata, oliko minulla
-aseita vai eikö. Piilotin sen senvuoksi, toivoen voivani säilyttää
-sen."
-
-Bertha Kircher siirtyi likemmäksi häntä ja tarttui hänen käteensä.
-"Säästä yksi panos minun varalleni?" hän pyysi.
-
-Smith-Oldwick katsahti häneen ja räpytteli rajusti silmiään. Ne olivat
-käyneet harvinaisen, kiusallisen kosteiksi. Hän oli tietystikin
-käsittänyt, kuinka vaikeassa asemassa he olivat, mutta hänestä oli
-tuntunut, että se koski vain häntä. Hänestä ei ollut mahdollista, että
-kukaan tekisi pahaa tälle suloiselle ja kauniille tytölle.
-
-Ja hänenkö olisi pitänyt saada surmansa -- Smith-Oldwickin kädestä! Se
-oli liian kaameata; sitä oli mahdotonta uskoa, mahdotonta ajatella! Jos
-häntä olivat pelokkaat aavistukset kalvaneet jo aikaisemmin, oli hän
-nyt kaksin kerroin huolissaan ja masentunut.
-
-"En usko voivani tehdä sitä, Bertha", hän sanoi.
-
-"Etkö edes pelastaaksesi minua vieläkin pahemmasta?" tiukkasi tyttö.
-
-Englantilainen pudisti alakuloisena päätään. "En voisi tehdä sitä
-missään tapauksessa", hän vastasi.
-
-Katu, jota myöten he olivat tulleet, yhtyi äkkiä leveään lehtokujaan,
-ja heidän silmiensä eteen levisi laaja, kaunis järvi, jonka tyynestä
-pinnasta kuvastui kirkas, sininen taivas. Koko heidän ympäristönsä
-muuttui toisen näköiseksi. Rakennukset olivat korkeampia, niiden tyyli
-ja koristeet paljoa upeampia. Itse katua peitti barbaarisiin, mutta
-viehättävän kauniisiin kuvioihin sommiteltu mosaikkikiveys.
-Rakennuksien koristuksiin oli käytetty runsaasti väriä ja hyvin paljon
-metallia, joka näytti lehtikullalta. Kaikissa koristuksissa esiintyi
-useilla tavoin papukaija ja vähemmässä määrin leijona ja marakatti.
-
-Vangitsijat veivät heitä vähän matkaa järven rantaa pitkin kulkevaa
-käytävää myöten ja sitten lehtokujan varrella olevan rakennuksen
-holvatusta ovesta sisälle. Heti oven sisäpuolella oli tilava huone; sen
-kalustona oli jykeviä penkkejä ja pöytiä, joihin moniin oli
-huolitellusti kaiverrettu välttämättömiä papukaijan, leijonan ja apinan
--- eniten aina papukaijan -- kuvia.
-
-Muutaman pöydän takana istui mies, joka ei millään tavoin, mikäli
-vangit saattoivat havaita, eronnut heidän saattajistaan. Seurue
-seisahtui tämän henkilön eteen, ja yksi vangitsijoista alkoi puhua,
-esittäen nähtävästi suullisen selostuksen. Olivatko he tuomarin,
-sotilasupseerin vaiko siviilivirkamiehen edessä, sitä oli vankien
-mahdoton arvata, mutta ilmeisesti hän oli arvovaltainen henkilö, sillä
-kuunneltuaan loppuun miehen esityksen, jonka aikana hän oli tutkivasti
-silmäillyt heitä, hän teki yhden ainoan turhan kokeen keskustella
-heidän kanssaan ja lausui sitten jonkun lyhyen määräyksen äskeiselle
-puhujalle.
-
-Melkein heti lähestyi kaksi miehistä Bertha Kircheriä, viitaten häntä
-tulemaan mukaan. Smith-Oldwick liikahti seuratakseen häntä, mutta yksi
-vartijoista esti sen. Tyttö pysähtyi, kääntyi takaisin, katsoi pöydän
-ääressä olevaan mieheen ja teki käsillään merkkejä, koettaen parhaansa
-mukaan selvittää haluavansa, että Smith-Oldwick saisi jäädä hänen
-seuraansa. Mutta mies vain pudisti epäävästi päätään ja viittasi
-vartijoita viemään hänet pois. Englantilainen yritti taaskin mennä
-jälessä, mutta häntä pidettiin kiinni. Hän oli liian heikko ja avuton
-edes koettaakseen väkisin toteuttaa tahtonsa. Hän muisti povellaan
-olevan pistoolin, mutta ajatteli sitten, kuinka toivotonta hänen olisi
-taistella koko kaupunkia vastaan muutamine panoksineen.
-
-Häneen kohdistettua pahoinpitelyä lukuunottamatta ei heillä ollut
-mitään syytä otaksua, etteivät heidän vangitsijansa kohtelisi heitä
-oikeuden ja kohtuuden mukaisesti, ja niin ollen hän arveli viisaammaksi
-olla vastustamatta heitä, kunnes hän olisi täysin varma siitä, että
-heillä oli todella vihamieliset aikeet. Hän katseli, kuinka tyttö
-vietiin rakennuksesta. Ollessaan juuri katoamaisillaan hänen
-näkyvistään Bertha Kircher kääntyi ja heilutti kättään.
-
-"Olkoon onni mukanasi!" huusi tyttö ja oli poissa.
-
-Pöydän ääressä olevan miehen toimittaman kuulustelun aikana oli
-seurueen mukana huoneeseen tulleet leijonat ajettu ulos Smith-Oldwickin
-takana olevasta ovesta. Tästä samasta ovesta vei kaksi miestä nyt
-myöskin englantilaisen. Hän huomasi saapuneensa pitkään käytävään; sen
-kahden puolen oli ovia, jotka otaksuttavasti veivät rakennuksen muihin
-huoneisiin. Käytävän toisessa päässä oli vankka ristikko, jonka takaa
-näkyi avoin piha. Vanki saatettiin sinne ja astuttuaan vartijoittensa
-seurassa pihalle hän havaitsi olevansa aukeamalla, jota rajoittivat
-rakennuksen sisäpuoliset seinät. Se oli puiston tapainen, ja siellä
-kasvoi joukko puita ja kukkivia pensaita. Useiden puiden juurella oli
-penkkejä, ja samoin oli penkki eteläisen seinän vieressä. Mutta hänen
-huomionsa kiintyi heti siihen seikkaan, että siellä olivat myöskin
-leijonat, jotka olivat olleet apuna heitä vangittaessa ja jotka olivat
-heidän mukanaan palanneet kaupunkiin, toiset pitkänään maassa, toiset
-kävellen rauhattomasti edestakaisin.
-
-Hänen vartijansa pysähtyivät portin sisäpuolelle. Puheltuaan keskenään
-muutamia sanoja he palasivat käytävään. Englantilainen joutui kauhun
-valtaan, kun hänen väsyneet aivonsa täydelleen käsittivät hänen hirveän
-asemansa. Hän tarttui ristikkoon, koettaen avata sitä päästäkseen
-turvaan käytävään, mutta se oli varmasti lukittu ja uhmaili hänen
-ponnistuksiaan. Sitten hän huusi poistuville miehille. Mutta ei
-kuulunut muuta vastausta kuin kimakka, kaamea nauru. Vartijat katosivat
-käytävän toisessa päässä olevasta ovesta, ja hän oli yksin leijonien
-seurassa.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Kuningattaren tarina
-
-
-Sillä välin saatettiin Bertha Kircher aukion toiseen päähän sen
-ympärillä olevista rakennuksista isoimpaan ja uhkeimpaan. Tämä rakennus
-ulottui yli koko aukion leveyden. Se oli useita kerroksia korkea;
-pääovelle päästiin leveitä portaita myöten, joiden juurella oli
-vahteina tavattoman kookkaita kivileijonia; ylimmällä astuimella taas
-oli sisäänkäytävän kahden puolen kaksi yhtä korkeata jalustaa, joiden
-kummankin päällä oli iso, kivinen papukaija. Lähestyessään näitä
-veistoksia huomasi tyttö, että patsaiden yläpää oli hakattu ihmiskallon
-muotoiseksi, ja niiden päällä istuivat papukaijat. Myöskin holvatun
-oven kamanaan ja rakennuksen seiniin oli kuvattu papukaijoja,
-leijonia ja apinoita. Jotkut niistä olivat kaiverrettuja, toiset
-mosaikkivalmisteita, kun taas muutamat oli nähtävästi maalattu seinän
-pintaan. Viimemainittujen värejä näytti aika paljon himmentäneen, minkä
-vuoksi yleisvaikutelma oli vienon kaunis. Koho- ja mosaikkikuvat olivat
-molemmat hienosti valmistetut ja todistivat korkealle kehittynyttä
-taiteellista näppäryyttä. Päinvastoin kuin ensimmäisessä rakennuksessa,
-johon hänet oli viety ja jonka sisäänkäytävä oli ollut oveton, sulki
-sitä aukkoa, jota hän nyt lähestyi, jykevä kaksoisovi. Oven
-kamanakaarta kannattavien patsaiden muodostamissa komeroissa, kivisiä
-papukaijoja kannattavien jalustojen juurilla ja monissa muissa kohdin
-leveillä portailla nojaili parikymmentä aseistettua miestä. Näiden
-vaipat olivat kaikki kirkkaan keltaisia, ja jokaisen rintaan ja selkään
-oli ommeltu papukaijan kuva.
-
-Kun hänet saatettiin portaiden yläpäähän, lähestyi yksi näistä
-keltavaippaisista sotureista ja pysäytti hänen vartijansa ylimmälle
-portaalle. Täällä he vaihtoivat keskenään muutamia sanoja, ja heidän
-puhuessaan pani tyttö merkille, että heidän pysäyttäjänsä samoin kuin
-ne tämän seuralaiset, jotka tyttö näki, näyttivät olevan, jos
-mahdollista, alemmalla henkisellä tasolla kuin heidän alkuperäiset
-vangitsijansa. Heidän jäykkänä törröttävä tukkansa kasvoi niin alas
-otsalle, että se melkein yhtyi kulmakarvoihin, ja heidän silmänsä
-olivat pienemmät kuin jälkimäisillä, joten silmämunan valkuaista näkyi
-enemmän.
-
-Lyhyen keskustelun jälkeen ovivahtien päällikkö, sillä sellainen hän
-tuntui olevan, kääntyi ja kolkutti keihäänsä nupilla oven
-laudoitukseen, samalla kutsuen joitakuita miehiään, jotka nousivat ja
-astuivat esiin, totellen hänen komennustaan. Pian alkoivat vankat
-ovenpuoliskot verkkaisesti ja kirskuen kääntyä auki, ja niiden erotessa
-toisistaan tyttö näki, mikä oli niiden liikkeellepaneva voima --
-kumpaakin puoliskoa työnsi puoli tusinaa alastomia neekereitä.
-
-Ovelta kääntyivät hänen vartijansa takaisin, ja heidän sijalleen tuli
-kuusi keltavaippaista soturia. Nämä veivät hänet sisälle, ja neekerit
-sulkivat oven heidän jälkeensä, kiskoen paksuista ketjuista. Heitä
-tarkkaillessaan tyttö kauhukseen huomasi, että miespoloiset oli
-kiinnitetty kaulastaan kahleilla oveen.
-
-Hänen edessään oli leveä eteiskäytävä, jonka keskellä oli pieni, kirkas
-vesilammikko. Täälläkin oli lattiaan ja seiniin kuvattu alituisesti
-vaihtelevina yhdistelminä ja sommitelmina papukaijoja, marakatteja ja
-leijonia, mutta näistä kuvista olivat useat metallista, jota tyttö
-varmasti luuli kullaksi. Käytävän seininä oli sarja avoimia
-holvikaaria, joiden läpi näkyi tilavia huoneita. Eteiskäytävässä ei
-ollut minkäänlaista kalustoa, mutta molemmin puolin olevissa huoneissa
-oli penkkejä ja pöytiä. Vilkaistessaan muutamien huoneiden seiniin
-tyttö havaitsi, että ne olivat jostakin värillisestä kudoksesta
-valmistettujen verhojen peittämät, kun taas lattioilla oli barbaariseen
-tyyliin kudottuja paksuja mattoja sekä mustien leijonien ja
-kaunistäpläisten leopardien nahkoja.
-
-Lähinnä ovea oleva oikeanpuolinen huone oli täynnä miehiä, jotka olivat
-puetut samanlaisiin keltaisiin vaippoihin kuin hänen uudet vartijansa,
-ja huoneen seinillä riippui paljon keihäitä ja sapeleja. Käytävän
-toisessa päässä veivät matalat portaat toiselle suljetulle ovelle.
-Täällä vartiosto seisahtui jälleen. Kuultuaan erään hänen saattajansa
-selostuksen meni yksi tämän oven vahdeista sisälle, jättäen heidät
-seisomaan ulkopuolelle. Kului hyvinkin viisitoista minuuttia, ennen
-kuin hän palasi. Sitten vaihdettiin vartijoita uudelleen, ja tyttö
-vietiin ovesta sisälle.
-
-Tyttöä kuljetettiin vielä kolmen muun huoneen läpi ja kolmesta
-jykevästä ovesta, joilla vartijoita vaihdettiin joka kerta, ennen kuin
-hänet opastettiin verrattain pieneen kammioon, jonka lattialla asteli
-edestakaisin tulipunaiseen vaippaan puettu mies. Hänen vaippansa
-rintaan ja selkään oli ommeltu tavattoman iso papukaija, ja hänen
-päässään oli barbaarinen päähine, jota koristi täytetty papukaija.
-
-Tämän huoneen seinät olivat tyyten verhojen peitossa, joihin oli
-kuvattu papukaijoja sadoittain, jopa tuhansittain. Lattiaan oli
-upotettu kultaisia papukaijoja, ja laipioon oli niin paksuilla väreillä
-kuin suinkin maalattu loistavahöyhenisiä papukaijoja, joiden siivet
-olivat levällään ikäänkuin lennossa.
-
-Mies oli kookkaampi kuin yksikään hänen kaupungissa näkemänsä. Hänen
-pergamenttimainen ihonsa oli iän rypistämä, ja hän oli lihavampi kuin
-kukaan muu hänen kansalaisensa, mikäli tyttö oli niitä nähnyt. Hänen
-paljaat käsivartensa kuitenkin osoittivat, että hän oli hyvin voimakas,
-eivätkä hänen askeleensa olleet vanhan miehen. Hänen kasvonilmeistään
-kuvastui äärimmäinen tylsämielisyys, ja hän oli varmasti inhoittavin
-inhimillinen olento, mitä Bertha Kircher oli ikinä nähnyt.
-
-Senjälkeen, kun Bertha Kircher oli tuotu huoneeseen, käveli mies
-edelleen rauhattomasti edestakaisin eikä näyttänyt huomaavan tytön
-läsnäoloa. Mutta ilman pienintäkään varoitusmerkkiä hän sitten,
-ollessaan huoneen toisessa päässä selin Bertha Kircheriin päin,
-pyörähti äkkiä ympäri ja syöksyi mielipuolen tavoin hänen luokseen.
-Vaistomaisesti tyttö astahti taaksepäin ja ojensi kätensä kammottavaan
-olentoon päin ikäänkuin pidättääkseen häntä loitolla, mutta hänen
-kupeillaan olevat miehet, samat, jotka olivat saattaneet hänet sinne,
-tarttuivat häneen käsiksi ja pitivät häntä kiinni.
-
-Vaikka mies olikin rajusti juossut tyttöä kohti, pysähtyi hän
-koskematta vankiin. Hetkisen hänen kaameat, valkoreunaiset silmänsä
-tuijottivat tutkivasti tytön kasvoihin, ja sitten hän purskahti
-mielipuolisesti nauramaan. Kahdeksi tai kolmeksi minuutiksi olento
-antautui riemun valtaan, lakkasi sitten nauramasta yhtä äkkiä kuin oli
-alkanutkin ja kävi tarkastamaan vankia. Hän tunnusteli tytön hiuksia,
-ihoa, puvun kangasta ja ilmaisi merkeillä, että hänen oli avattava
-suunsa. Viimemainittu näytti suuresti herättävän hänen mielenkiintoaan.
-Hän osoitti toiselle vartijoista tytön kulmahampaita ja paljasti sitten
-omat terävät torahampaansa vangin nähtäviksi.
-
-Äkkiä hän alkoi jälleen kävellä lattialla edestakaisin. Vasta hyvinkin
-viidentoista minuutin kuluttua hän uudelleen huomasi vangin, antoi
-sitten lyhyen määräyksen vartijoille, jotka heti veivät tytön pois
-huoneesta.
-
-Vartijat opastivat nyt tytön useiden käytävien ja huoneiden kautta
-toiseen kerrokseen vieville, kapeille kiviportaille ja seisahtuivat
-vihdoin pienelle ovelle, jonka edustalla seisoi alaston, keihäällä
-aseistettu neekeri. Toisen vartijan käskystä neekeri avasi oven, ja
-seurue astui matalaan huoneeseen, jonka ikkunoihin tytön huomio heti
-kiintyi sen vuoksi, että niissä oli vankat ristikot. Huone oli
-kalustettu samalla tavoin kuin muutkin hänen rakennuksessa näkemänsä
-huoneet; siellä oli samanlaiset kaiverretut pöydät ja penkit,
-samanlaiset matot lattialla, samanlaiset koristukset seinissä; mutta
-joka suhteessa se oli yksinkertaisempi kuin mitä hän oli alakerrassa
-nähnyt. Yhdessä nurkassa oli vuode, jota peitti samanlainen, mutta
-vaaleampikudoksinen matto kuin alakerran matot, ja vuoteella istui
-nainen.
-
-Kun Bertha Kircherin katse osui huoneen asukkaaseen, pääsi häneltä
-pieni hämmästyksen äännähdys, sillä hän oivalsi heti, että hänen
-edessään oli lähemmin hänen kaltaisensa olento kuin ainoakaan niistä,
-jotka hän oli nähnyt kaupungin muurien sisällä. Häneen katsoivat vanhan
-naisen kiiltonsa menettäneet, siniset silmät, jotka olivat painuneet
-syvälle ryppyisiin, hampaattomiin kasvoihin. Mutta silmät olivat
-tervejärkisen, ymmärtäväisen olennon, ja kasvot olivat valkoihoisen
-naisen.
-
-Nähdessään tytön nainen nousi pystyyn ja astui eteenpäin; hänen
-käyntinsä oli niin heikkoa ja horjuvaa, että hänen oli pakko tukea
-itseään pitkällä sauvalla, jota hän piteli molemmin käsin. Toinen
-vartijoista lausui hänelle muutamia sanoja; sitten miehet kääntyivät ja
-poistuivat huoneesta. Tyttö seisoi oven suussa, äänettömänä odottaen,
-mitä nyt tapahtuisi. Vanha nainen tuli lattian poikki, pysähtyi hänen
-eteensä, suunnaten vähänäköiset, vetistävät silmänsä tulokkaan nuoriin,
-kukoistaviin kasvoihin. Sitten hän silmäili häntä päästä jalkoihin, ja
-uudelleen kääntyivät vanhat silmät tytön kasvoihin. Bertha Kircher
-puolestaan tarkasteli vanhaa nais-käpykkää yhtä avoimesti. Ensin
-puhkesi puhumaan viimemainittu. Hän puhui heikolla, särkyneellä
-äänellä, empien, tavoitellen, ikäänkuin olisi käyttänyt harvinaisia
-sanoja, vierasta kieltä.
-
-"Oletteko ulkomaailmasta?" hän kysyi englanninkielellä. "Suokoon
-Jumala, että ymmärrätte tätä kieltä!"
-
-"Englantia?" huudahti tyttö. "Kyllä, tietysti puhun englanninkieltä."
-
-"Jumalan kiitos!" riemuitsi pieni vanhus. "En tietänyt, osaanko enää
-itsekään sitä niin, että toinen ymmärtää. Kuudenkymmenen vuoden aikana
-olen puhunut vain heidän kirottua mongerrustaan. Kuuteenkymmeneen
-vuoteen en ole kuullut sanaakaan äidinkieltäni. Tyttö-raukka!
-Tyttö-raukka!" hän mutisi. "Mikä surkea onnettomuus saattoi teidät
-heidän käsiinsä?"
-
-"Oletteko englantilainen?" kysyi Bertha Kircher. "Ymmärsinkö oikein,
-että olette englantilainen nainen ja ollut täällä kuusikymmentä
-vuotta?"
-
-Vanha nainen nyökkäsi päätään myöntävästi. "Kuuteenkymmeneen vuoteen en
-ole kertaakaan ollut tämän palatsin ulkopuolella. Tulkaa!" hän pyysi,
-ojentaen luisevaa kättään. "Olen hyvin vanha enkä jaksa seisoa kauan.
-Tulkaa istumaan viereeni vuoteelleni!"
-
-Tyttö tarttui ojennettuun käteen ja auttoi vanhuksen takaisin huoneen
-toiseen päähän ja istuutui sitten hänen viereensä.
-
-"Lapsi-rukka! Lapsi-rukka!" valitteli vanha nainen. "Teidän olisi ollut
-paljon parempi kuolla kuin antaa tuoda itsenne tänne. Alussa olisin
-tahtonut surmata itseni, mutta toivoin aina, että tulisi joku, joka
-pelastaisi minut. Mutta tänne ei tule koskaan ketään. Kertokaa, miten
-he saivat teidät valtaansa!"
-
-Tyttö selosti hyvin lyhyesti ja pääpiirteissään ne tapahtumat, joiden
-jälkeen jotkut kaupungin asukkaat hänet vangitsivat.
-
-"Onko siis kaupungissa mukananne mies?" tiedusti vanha nainen.
-
-"Kyllä", vastasi tyttö, "mutta en tiedä, missä hän on, enkä sitäkään,
-mitä hänelle aiotaan tehdä. Enhän tiedä myöskään sitä, mitkä aikeet
-heillä on minuun nähden."
-
-"Sitä ei voi kukaan arvata", sanoi vanhus. "He eivät tiedä itsekään
-edellisellä minuutilla, mitä he aikovat seuraavalla. Mutta luullakseni
-saatte olla varma, lapsi-rukka, ettette enää ikinä näe ystäväänne."
-
-"Mutta eiväthän he ole surmanneet teitä", muistutti tyttö, "ja
-mainitsitte olleenne heidän vankinaan kuusikymmentä vuotta."
-
-"Eivät", myönsi hänen puhetoverinsa, "he eivät ole surmanneet minua
-eivätkä he surmaa teitäkään. Mutta Jumala tietää, että ennen kuin
-olette elänyt kauan tässä hirveässä paikassa, rukoilette heitä
-tappamaan teidät."
-
-"Minkälaisia he ovat", kysyi Bertha Kircher, "millaista väkeä? He ovat
-erilaisia kuin kaikki ennen näkemäni. Ja kertokaahan tekin, miten
-jouduitte tänne."
-
-"Siitä on hyvin kauan", virkkoi vanha nainen, huojuen edestakaisin
-vuoteella. "Siitä on kauan. Oi, kuinka pitkä aika siitä onkaan! Olin
-silloin vain kaksikymmenvuotinen. Ajatelkaapa sitä, lapsi! Katsokaa
-minua! Minulla ei ole muuta peiliä kuin kylpyveteni; en voi nähdä,
-minkänäköinen olen, sillä silmäni ovat vanhat. Mutta sormillani tunnen,
-että kasvoni ovat ryppyiset, silmäni painuneet kuoppiinsa ja
-surkastuneet huuleni vetäytyneet sisäänpäin hampaattomia ikeniä vasten.
-Olen vanha, köykkyselkä ja ruma, mutta silloin olin nuori, ja minua
-kehuttiin kauniiksi. Niin, en tahdo teeskennellä; olin kaunis. Sen
-ilmaisi minulle peilini.
-
-"-- Isäni oli lähetyssaarnaajana sisämaassa, ja eräänä päivänä saapui
-sinne joukkue arabialaisia ryöstämään orjia. Siitä pienestä
-alkuasukaskylästä, jossa isäni työskenteli, he ottivat mukaansa miehet
-ja naiset, ja he ottivat myöskin minut. He eivät tunteneet niitä
-seutuja, joten heidän oli pakko pitää oppainaan vangitsemiaan kylämme
-miehiä. He kertoivat minulle, etteivät he koskaan aikaisemmin olleet
-käyneet niin kaukana etelässä, ja olivat muka kuulleet, että meistä
-länteen oli maa, jossa oli runsaasti norsunluuta ja orjia. He tahtoivat
-mennä sinne, ja sieltä meidät vietäisiin pohjoiseen, jossa minut
-myytäisiin jonkun mustan sulttaanin haaremiin.
-
-"-- He pohtivat usein, kuinka kallis hinta minusta saataisiin, ja ettei
-hinta vain halpenisi, vartioivat he kateellisesti minua toisiltaan,
-joten matka rasitti minua mahdollisimman vähän. Sain parasta ruokaa,
-jota heillä oli, eikä minua ahdisteltu.
-
-"-- Mutta lyhyen ajan kuluttua, kun olimme saapuneet sen maan rajoille,
-jonka kylämme miehet tunsivat, ja tunkeutuneet autioon, kuivaan
-erämaahan, käsittivät arabialaiset vihdoinkin, että olimme eksyksissä.
-Mutta itsepintaisesti he etenivät yhäti länttä kohti, kavuten
-kammottavien rotkojen yli ja marssien pitkin polttavaa aavikkoa
-hellittämättömässä auringon paahteessa. Heidän ryöstämiensä
-orja-parkojen oli tietystikin kannettava kaikki leiritarpeet ja saalis,
-ja kun he niin ollen olivat raskaasti kuormattuja ja nääntymäisillään
-nälkään ja janoon, alkoi heitä pian kuolla kuin kärpäsiä.
-
-"-- Emme olleet kulkeneet erämaassa kauan, ennen kuin arabialaisten
-täytyi tappaa hevosiansa ravinnoksi, ja tultuamme ensimmäiselle
-rotkolle, jonka yli eläimiä olisi ollut mahdoton saada, teurastettiin
-niistä loputkin ja liha sälytettiin vielä elossa olevien, horjuvien
-neekeri-raukkojen selkään.
-
-"-- Sillä tavoin jatkoimme matkaamme vielä kaksi päivää, jonka jälkeen
-neekerejä oli elossa enää vain kourallinen, ja arabialaisiakin oli
-alkanut nääntyä nälkään, janoon ja erämaan polttavaan helteeseen. Niin
-kauaksi kuin silmä kantoi siihen hedelmälliseen maahan päin, josta
-olimme tulleet, osoittivat kulkemaamme uraa taivaalla leijailevat
-korppikotkat ja vainajien ruumiit, jotka olivat viimeisen kerran
-laskeutuneet pitkäkseen tiettömälle aavikolle. Mustaihoisten sortuessa
-oli norsunluu hylätty taipaleelle hammas toisensa jälkeen, ja pitkin
-tätä kuolemanpolkua virui sinne tänne siroiteltuna leirivehkeitä,
-valjaita ja sadoittain ihmisiä.
-
-"-- Jostakin syystä koetti arabialaisten päällikkö säilyttää minua
-viimeiseen saakka. Ehkä hän arveli, että kaikista hänen aarteistaan oli
-minua helpoin kuljettaa mukana, sillä olin nuori ja vahva, ja sitten
-kun hevoset oli tapettu, olin kävellyt ja pysytellyt parhaiden miesten
-rinnalla. Me englantilaiset olemme, kuten tiedätte, varmoja
-kävelijöitä, kun taas nämä arabialaiset eivät olleet eläissään
-kävelleet tultuaan kyllin vanhoiksi pysyäkseen ratsun selässä.
-
-"-- Minun on mahdoton sanoa, kuinka kauan vielä vaelsimme, mutta
-vihdoin saapui meitä kourallinen melkein tyyten menehtyneinä syvän
-rotkon pohjalle. Emme voineet ajatellakaan kiivetä vastaiselle
-reunalle, ja jatkoimme senvuoksi matkaamme pitkin rotkon
-hietikkopohjaa, jossa varmaankin oli muinoin virrannut joki. Vihdoin
-saavuimme eräälle kohdalle, jossa eteemme avautui kaunis laakso, ja
-siellä uskoimme tapaavamme riistaa runsaasti.
-
-"-- Silloin oli meitä jälellä enää vain kaksi, päällikkö ja minä. Minun
-ei tarvitse sanoa teille, mikä laakso se oli, sillä te saavuitte sinne
-jokseenkin samalla tavoin kuin minäkin. Meidät vangittiin niin
-nopeasti, että tuntui siltä kuin täkäläiset olisivat odottaneet meitä,
-ja myöhemmin sain tietää, että asianlaita olikin niin, samoin kuin he
-odottivat teitäkin.
-
-"-- Metsän läpi tullessanne näitte varmaankin marakatit ja papukaijat
-ja palatsiin saavuttuanne lienette pannut merkille, kuinka yhtenään
-näiden eläinten ja leijonien kuvia on koristuksissa. Kotimaassa olimme
-kaikki tutustuneet puhuviin papukaijoihin, jotka hokivat niille
-opetettuja sanoja, mutta nämä papukaijat ovat siitä merkillisiä, että
-ne osaavat kaupungin väestön kieltä. Väitetään marakattien ilmoittavan
-asioita papukaijoille ja näiden sitten lentävän kaupunkiin kertomaan
-asukkaille marakattien sanomat. Ja vaikka sitä onkin vaikea uskoa, olen
-nähnyt, että se on totta, sillä olen elänyt tämän kansan keskuudessa
-kuusi vuosikymmentä kuninkaan palatsissa. -- Minut kuten teidätkin
-tuotiin suoraan palatsiin. Arabialaisten päällikkö vietiin jonnekin
-muualle. En ole koskaan saanut tietää, miten hänen kävi. Silloin oli
-kuninkaana Ago viideskolmatta. Senjälkeen olen nähnyt monta kuningasta.
-Hän oli kauhea mies; mutta hehän ovatkin kaikki kauheita."
-
-"Mikä heissä on vikana?" tiedusti tyttö.
-
-"He ovat kaikki mielipuolia", vastasi vanha nainen. "Ettekö ole sitä
-arvannut? Heidän joukossaan on mainioita käsityöläisiä ja hyviä
-maanviljelijöitä, ja jossakin määrin he noudattavat lakia ja
-järjestystä omalla tavallaan.
-
-"-- He palvovat kaikkia lintuja, mutta papukaijat ovat heidän
-pääjumaliansa. Yhtä sellaista pidetään täällä palatsissa perin upeassa
-huoneessa. Se on heidän ylijumalansa. Se on hyvin vanha lintu. Jos Ago
-puhui minulle totta silloin kun tulin tänne, täytyy sen nykyisin olla
-lähes kolmesataa vuotta vanha. Heidän uskonnolliset menonsa ovat
-äärimmäisen inhoittavia, ja luullakseni lienee juuri näiden menojen
-monia miespolvia kestänyt harjoittaminen alentanut rodun sen nykyiselle
-mielipuolisuuden tasolle.
-
-"-- Ja kuitenkin, kuten jo mainitsin, heillä on muutamia hyviäkin
-puolia. Jos heidän perinnäistaruihinsa on luottamista, tapasivat heidän
-esivanhempansa -- pieni kourallinen miehiä ja naisia, jotka olivat
-tulleet jostakin pohjoisesta päin ja eksyneet Keski-Afrikan jylhiin
-seutuihin -- täällä vain karun erämaalaakson. Omien tietojeni mukaan
-sataa täällä harvoin, jos milloinkaan, ja kuitenkin näitte tekin laajan
-metsän ja uhkuvaa kasvullisuutta sekä kaupungissa että sen
-ulkopuolella. Tämä ihme on saatu aikaan luonnollisten lähteiden avulla,
-jotka heidän esivanhempansa löysivät ja joita he ovat käyttäneet
-hyödykseen niin menestyksellisesti, että koko laakso saa aina
-riittävästi kosteutta.
-
-"-- Ago kertoi minulle, että useita miespolvia ennen hänen aikaansa
-metsää kasteltiin kääntämällä sinne ne purot, jotka toivat lähteiden
-vettä kaupunkiin, mutta että sitten, kun puut olivat työntäneet
-juurensa syvemmälle, luonnostaan kosteaan maaperään, eivätkä enää
-kaivanneet kastelua, muutettiin purojen uoma ja istutettiin uusia
-puita. Ja niin metsä laajeni, kunnes se nyt peittää melkein koko
-laakson paitsi sitä aukeata alaa, jossa kaupunki sijaitsee. En tiedä,
-onko se totta. Metsä on saattanut kasvaa täällä alusta alkaen, mutta se
-on yksi heidän muinaistaruistaan, ja sitä tukee se seikka, ettei täällä
-sada kylliksi vettä kasvullisuuden menestymiselle.
-
-"-- He ovat monessa suhteessa omituista kansaa, eivät ainoastaan
-eläinpalvontaansa ja uskonnollisiin menoihinsa, vaan myöskin siihen
-nähden, että he hoitavat leijonia samalla tavoin kuin muut ihmiset
-karjaa. Olette nähnyt, millä tavoin he käyttävät joitakuita näistä
-leijonista, mutta suurimman osan niistä he lihottavat ja syövät. Aluksi
-luulen heidän syöneen leijonan lihaa vain uskonnollisissa
-juhlamenoissa, mutta miespolvien aikana he alkoivat kaivata sitä, joten
-he nyt eivät nauti juuri mitään muuta lihaa. He tietystikin mieluummin
-kuolisivat kuin maistaisivat linnunlihaa eivätkä he myöskään suostu
-syömään marakatteja; kasveja syöviä eläimiä he taas kasvattavat
-yksinomaan saadakseen maitoa, nahkaa ja ravintoa leijonille. Kaupungin
-eteläpuolella ovat karjatarhat ja laitumet, ja siellä hoidetaan kasveja
-syöviä eläimiä. Metsäsikoja, kauriita ja antilopeja käytetään etupäässä
-leijonien ruuaksi, kun taas vuohia pidetään maidon vuoksi kaupungin
-väestön tarpeiksi."
-
-"Oletteko te ollut täällä niin monta vuotta näkemättä ainoatakaan
-omarotuistanne ihmistä?" huudahti Bertha Kircher.
-
-Vanha nainen nyökkäsi myöntävästi.
-
-"Olette elänyt täällä kuusikymmentä vuotta", jatkoi tyttö, "eikä teitä
-ole loukattu eikä ahdistettu?"
-
-"Sitä en ole sanonut", oikaisi vanhus. "Minua ei ole tapettu, siinä
-kaikki."
-
-"Mikä" -- tyttö epäröi -- "mikä asema teillä on ollut heidän
-keskuudessaan? Suokaa anteeksi", hän ehätti lisäämään. "Luulen sen
-arvaavani, mutta haluaisin kuulla sen teidän omilta huuliltanne, sillä
-mikä asemanne lieneekin ollut, sama epäilemättä odottaa minua."
-
-Vanha nainen nyökkäsi. "Niin", hän virkkoi, "epäilemättä; jos he saavat
-säilytetyiksi teidät naisilta."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi tyttö.
-
-"Näiden kuudenkymmenen vuoden aikana minua ei ole kertaakaan päästetty
-ainoankaan naisen lähettyville. Naiset tappaisivat minut vieläkin, jos
-vain saisivat minut käsiinsä. Miehet ovat hirveitä, Jumala tietää, että
-he ovat hirveitä! Mutta taivas varjelkoon teitä naisilta!"
-
-"Tarkoitatteko", tiedusti tyttö, "että miehet eivät tee minulle pahaa?"
-
-"Ago viideskolmatta teki minut kuningattarekseen", sanoi vanhus. "Mutta
-hänellä oli monta muuta kuningatarta, eivätkä ne kaikki olleet ihmisiä.
-Sitten otti minut seuraava kuningas, ja niin on aina jatkunut. Nyt olen
-vanhin kuningatar. Hyvin harvat täkäläiset naiset elävät iäkkäiksi. He
-ovat aina vaarassa joutua salamurhan uhreiksi, ja lisäksi he henkisesti
-vajavaisina joutuvat ajoittain alakuloisuuden valtaan, jolloin he
-varsin helposti saattavat tuhota itsensä."
-
-Hän kääntyi äkkiä ja osoitti ristikoilla varustettuja ikkunoita.
-"Katsokaahan tätä huonetta", hän kehoitti, "jonka oven edessä on
-mustaihoinen eunukki! Missä hyvänsä tällaisen näette, siellä on naisia,
-sillä hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta heidän ei koskaan
-sallita liikkua vapaina. Heitä pidetään raivokkaampina kuin miehiä, ja
-niin he todella ovatkin."
-
-He istuivat useita minuutteja äänettöminä, ja sitten nuorempi nainen
-kääntyi vanhemman puoleen kysyen:
-
-"Eikö täältä millään tavoin voi karata?"
-
-Vanha nainen osoitti toistamiseen ristikko-ikkunoita ja sitten ovea,
-vastaten: "Ja tuolla on aseistettu eunukki. Ja jos voisittekin pujahtaa
-hänen ohitseen, niin miten pääsisitte kadulle? Ja jos pääsisitte
-kadulle, niin miten voisitte mennä kaupungin läpi ulkomuurille? Ja
-joskin jonkun ihmeen kautta saapuisitte ulkomuurille ja teidät jonkun
-toisen ihmeen kautta laskettaisiin portista, niin voisitteko mitenkään
-toivoa selviytyvänne metsästä, jossa vilisee ihmisiä syöviä mustia
-leijonia? Ette!" hän huudahti vastaukseksi omaan kysymykseensä.
-"Karkaaminen on mahdoton, sillä jos pääsisikin palatsista, kaupungista
-ja metsästä, niin kuolema odottaisi sen takana leviävässä kammottavasta
-erämaassa.
-
-"-- Kuuden vuosikymmenen aikana ensimmäiseksi te osuitte tähän
-kätkettyyn kaupunkiin. Vuosituhanteen ei ainoakaan tämän laakson
-asukas ole poistunut täältä, eikä miesmuistiin eikä heidän
-muinaistarujensakaan mukaan tänne ole ennen minun tuloani löytänyt
-kukaan lukuunottamatta yhtä ainoata sotaista jättiläistä, josta
-kertomus on kulkenut isältä pojalle.
-
-"-- Kuvauksista päättäen luulen, että hänen on täytynyt olla
-espanjalainen, jättiläiskokoinen, kilvellä ja kypärillä varustettu
-mies. Hän oli taistellen raivannut tiensä hirvittävän metsän läpi
-kaupungin portille, karannut niiden kimppuun, jotka oli lähetetty häntä
-vangitsemaan, ja surmannut ne valtavalla miekallaan. Ja syötyään
-kasvitarhan kasviksia ja puiden hedelmiä sekä juotuaan vettä purosta
-hän oli kääntynyt ja palannut otellen metsän läpi rotkon suulle. Mutta
-vaikka hän selviytyikin kaupungista ja metsästä, niin erämaahan hän
-sortui. Sillä tarun mukaan oli kuningas, peläten hänen tuovan
-lisävoimia ahdistamaan heitä, lähettänyt joukkueen hänen jälkeensä
-surmaamaan hänet.
-
-"-- Kolmeen viikkoon eivät takaa-ajajat olleet löytäneet häntä, sillä
-he olivat menneet väärään suuntaan, mutta vihdoin he osuivat hänen
-luurankonsa luokse, jonka korppikotkat olivat nokkineet puhtaaksi; se
-oli ollut päivän matkan päässä samassa rotkossa, jota myöten te ja minä
-tulimme tähän laaksoon. En tiedä", jatkoi vanhus, "onko tämä totta. Se
-on vain yksi heidän monista taruistaan."
-
-"Kyllä se on totta", vakuutti tyttö. "Olen varma sen
-todenperäisyydestä, sillä olen nähnyt sen kookkaan jättiläisen
-luurangon ja ruostuneet aseet."
-
-Samassa sysättiin ovi muitta mutkitta auki, ja sisään astui neekeri,
-kantaen kahta leveätä astiaa, joiden sisässä oli useita pienempiä.
-Laskettuaan ne naisten lähellä olevalle pöydälle hän poistui
-virkkamatta sanaakaan. Miehen saapuessa astioineen oli huoneeseen
-lehahtanut miellyttävä keitetyn ruoan tuoksu, muistuttaen tytölle, että
-hänen oli hyvin nälkä, ja vanhemman naisen kehoituksesta hän meni
-pöydän ääreen tarkastamaan ruokalajeja. Isommat astiat, joissa
-pienemmät oli tuotu, olivat savisia, kun taas pienemmät olivat
-ilmeisesti taottua kultaa. Suureksi hämmästyksekseen hän löysi pikku
-astioiden välistä lusikan ja haarukan, jotka tosin olivat oudon
-muotoiset, mutta aivan yhtä käyttökelpoiset kuin ne, mitä hän oli
-sivistyneessä maailmassa nähnyt. Haarukan piikit olivat
-silminnähtävästi rautaa tahi terästä -- tyttö ei osannut päättää,
-kumpaa -- kun taas sen pää ja lusikka olivat samaa ainetta kuin
-pienemmät astiat.
-
-Pöydällä oli erinomaisesti valmistettu muhennos lihasta ja kasviksista,
-malja tuoreita hedelmiä, kulho maitoa ja sen vieressä pieni kuppi, joka
-sisälsi jotakin hillon tapaista ainetta. Tytön oli niin nälkä, ettei
-hän edes malttanut odottaa, kunnes kumppaninsa saapuisi pöytään, ja
-syödessään hän olisi voinut vannoa, ettei hän ollut ikänään maistanut
-niin maukasta ruokaa. Vanha nainen tuli hitaasti ja istuutui penkille
-vastapäätä häntä.
-
-Hänen nostaessaan pienempiä astioita isommasta ja järjestäessään niitä
-eteensä pöydälle väikkyi hänen huulillaan omituinen hymy, kun hän
-katseli nuoremman naisen syöntiä.
-
-"Nälkä on suuri tasoittaja", hän virkkoi naurahtaen.
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi tyttö. "Uskallan väittää, että muutamia
-viikkoja sitten olisitte tuntenut kuvotusta, jos olisitte ajatellut
-syövänne kissaa."
-
-"Kissaa?" huudahti Bertha Kircher.
-
-"Niin", vastasi vanhus. "Mitäpä niissä on eroa -- leijona on kissa."
-
-"Syönkö minä sitten nyt leijonan lihaa?"
-
-"Kyllä", myönsi vanha nainen, "ja näin valmistettuna se on varsin
-maukasta. Te opitte pitämään siitä hyvin paljon."
-
-Tyttö hymyili hieman epäilevästi. "En voi eroittaa sitä lampaan tai
-vasikan lihasta", hän virkkoi.
-
-"Ette kai", sanoi nainen, "minustakin se maistuu yhtä hyvältä. Mutta
-näitä leijonia ruokitaan ja hoidetaan perin huolellisesti, ja niiden
-liha valmistetaan ja höystetään siksi hyvin, että se makuun nähden
-voisi olla mitä hyvänsä."
-
-Ja niinpä Bertha Kircher lopetti pitkän paastonsa nauttimalla outoja
-hedelmiä, leijonan lihaa ja vuohen maitoa.
-
-Tuskin he olivat nousseet pöydästä, kun sisään astui keltavaippainen
-soturi, joka puhutteli vanhusta.
-
-"Kuningas", selitti tämä tytölle, "on käskenyt, että teidät on pantava
-kuntoon ja vietävä hänen luokseen. Teidän on asuttava minun kanssani
-näissä huoneissa. Kuningas tietää, etten ole hänen muiden vaimojensa
-kaltainen. Hän ei olisi ikinä rohjennut lähettää teitä heidän
-seuraansa. Herog kuudennellatoista on siiloni tällöin valoisia hetkiä.
-Teidät on varmaankin tuotu hänen luokseen sellaisena aikana. Hän kuten
-he kaikki muutkin luulee olevansa ainoa tervejärkinen koko tässä
-yhteiskunnassa, mutta useammin kuin kerran olen ollut huomaavinani,
-että kaikki ne miehet, joiden kanssa olen täällä joutunut kosketuksiin,
-itse kuningas muiden muassa, pitävät minua ainakin vähemmän hulluna
-kuin muita. Mutta itse en jaksa käsittää, kuinka järkeni on säilynyt
-kaikkien näiden vuosien aikana."
-
-"Mitä tarkoititte sanoessanne 'panna kuntoon'?" tiedusti Bertha
-Kircher. "Mainitsitte kuninkaan käskeneen, että minut on pantava
-kuntoon ja vietävä hänen luokseen."
-
-"Teidät on kylvetettävä ja puettava samanlaiseen pukuun kuin minulla
-on."
-
-"Enkö voi mitenkään karata?" tuskitteli tyttö. "Enkö edes voi mitenkään
-surmata itseäni?"
-
-Nainen ojensi hänelle haarukkaa. "Tässä on ainoa keino", hän vastasi,
-"ja lienette pannut merkille, että piikit ovat hyvin lyhyet ja tylsät."
-
-Tyttöä puistatti ja vanhus laski kätensä hellästi hänen olalleen. "Ehkä
-hän vain katsoo teitä ja lähettää sitten teidät pois", hän lohdutti.
-"Ago viideskolmatta kutsutti minut kerran luokseen, koetti puhella
-kanssani, huomasi, etten minä ymmärtänyt häntä eikä hän minua, määräsi,
-että minulle oli opetettava hänen kansansa kieltä, ja sitten nähtävästi
-unohti minut vuodeksi. Joskus en näe kuningasta pitkiin aikoihin. Eräs
-kuningas hallitsi viisi vuotta enkä tavannut häntä kertaakaan. Aina voi
-toivoa. Minäkin, jonka muistokin on tämän palatsin muurien ulkopuolella
-epäilemättä unohtunut, toivon vielä, vaikka kukaan ei tiedä paremmin
-kuin minä, kuinka turhaa se on."
-
-Vanhus opasti Bertha Kircherin viereiseen huoneeseen, jonka lattialla
-oli vesiallas. Siellä tyttö peseytyi, ja senjälkeen hänen kumppaninsa
-toi hänelle sikäläisten naisten käyttämän, tiukasti kietoutuvan vaipan
-ja sovitti sen hänen ylleen. Vaippa oli harsomaista kangasta, ja se oli
-omiaan lisäämään neidon vartalon täyteläisen kauneuden viehkeyttä.
-
-"Kas noin", virkkoi vanhus taputtaessaan viimeisen kerran hameen
-laskoksia, "olettepa tosiaankin kuningatar!"
-
-Tyttö silmäili kauhuissaan alastomia rintojaan ja vain puolittain
-verhottuja jäseniään. "Minut aiotaan viedä miesten seuraan näin
-puolialastomana!" hän valitti.
-
-Vanha nainen hymyili omituista hymyään. "Ei se ole mitään", hän sanoi.
-"Te totutte siihen, kuten totuin minäkin, vaikka minut kasvatettiin
-jumalansanan julistajan kodissa, jossa pidettiin melkein rikoksena, jos
-nainen paljasti sukan peittämän nilkkansa. Verrattuna siihen, mitä
-epäilemättä saatte nähdä ja mihin teidän kenties on alistuttava, on
-tämä turhanpäiväisen pieni seikka."
-
-Levottomana asteli tyttö edestakaisin lattialla kuten hänestä tuntui
-tuntikausia, odottaen lopullista kutsua hullun kuninkaan puheille. Oli
-tullut pimeä, ja palatsin öljyliekit oli sytytetty aikoja sitten ennen
-kuin ilmestyi kaksi sanansaattajaa ilmoittamaan, että Herog vaati häntä
-heti puheilleen ja että vanhan naisen, jota he nimittivät Xanilaksi,
-oli seurattava häntä. Tyttö tunsi vähäistä huojennusta saatuaan tietää,
-että hän saisi mukaansa ainakin yhden ystävän, niin kykenemätön häntä
-auttamaan kuin vanhus olikin.
-
-Sanansaattajat veivät molemmat naiset pieneen huoneeseen alakertaan.
-Xanila selitti, että tämä oli yksi valtaistuinsalin etuhuoneita;
-valtaistuinsalissa kuningas tavallisesti piti hoviaan kaikkine
-seurueineen. Joukko keltavaippaisia sotureita istui huoneen penkeillä.
-Heidän katseensa olivat enimmäkseen suunnatut lattiaan, ja koko heidän
-olemuksestaan kuvastui synkkää alakuloisuutta. Naisten astuessa sisään
-vilkaisivat jotkut heihin välinpitämättömästi, mutta useimmat eivät
-kiinnittäneet heihin lainkaan huomiota.
-
-Heidän odottaessaan etuhuoneessa saapui sinne nuori mies, joka oli
-puettu samalla tavalla kuin muutkin, poikkeuksena kuitenkin se, että
-hänen päänsä ympärillä oli kultainen vanne, jonka etuosasta kohosi yksi
-ainoa papukaijan sulka hänen otsansa yläpuolelle. Hänen astuessaan
-sisään nousivat muut soturit seisomaan.
-
-"Tuo on Metak, yksi kuninkaan pojista", kuiskasi Xanila tytölle.
-
-Prinssin mennessä huoneen läpi vastaanottosaliin osui hänen katseensa
-Bertha Kircheriin. Hän pysähtyi äkkiä ja seisoi hyvinkin minuutin ajan,
-silmäillen tyttöä mitään virkkamatta. Tyttö joutui hämilleen miehen
-julkean katseen ja niukan vaatetuksensa tähden, punehtui, laski
-katseensa lattiaan ja kääntyi toisaalle. Metak alkoi äkkiä vapista
-päästä jalkoihin saakka, päästi sitten äänekkään, käheän kiljaisun,
-syöksähti äkkiarvaamatta eteenpäin ja tempasi tytön syliinsä.
-
-Heti syntyi hornamainen meteli. Sanansaattajat, jotka olivat saaneet
-tehtäväkseen saattaa tytön kuninkaan puheille, kirkuivat ja hyppivät
-prinssin ympärillä, heilutellen aseitaan ja viittoillen, ikäänkuin
-olisivat tahtoneet pakottaa hänet hellittämään otteensa tytöstä,
-uskaltamatta kuitenkaan satuttaa kättään kuningasperheen jäseneen.
-Toiset vartijat hypähtivät eteenpäin, kiljuen ja huitoen miekoillaan
-ikäänkuin myötätunnosta hullua prinssiään kohtaan.
-
-Tyttö rimpuili vapautuakseen mielipuolen inhoittavasta syleilystä,
-mutta kierrettyään vasemman kätensä hänen ympärilleen tämä piteli häntä
-yhtä helposti kuin hän olisi ollut lapsi, samalla kun hän vapaalla
-kädellään veti esille miekkansa ja hosui uhkaavasti lähinnä oleviin
-miehiin päin.
-
-Metakin terävää säilää sai ensiksi maistaa toinen sanansaattajista.
-Yhdellä ainoalla rajulla iskulla prinssi katkaisi miehen solisluun,
-viiltäen hänen rintansa keskikohdalle saakka ulottuvan haavan. Päästäen
-vihlovan parkaisun, joka kuului muiden vahtien kirkunasta huolimatta,
-vaipui mies lattialle. Veren pursutessa kauheasta haavasta hän koetti
-nousta uudelleen pystyyn, mutta retkahti taaskin pitkälleen ja kuoli
-oman verensä muodostamaan laajaan lammikkoon.
-
-Sillä välin oli Metak, yhä pitäen lujasti kiinni tyttöä, peräytynyt
-vastaiselle ovelle. Veren näkeminen näytti äkkiä saattaneen kaksi
-vahtia mielipuolisen raivon valtaan; he viskasivat miekkansa lattialle
-ja karkasivat toistensa kimppuun aseinaan kynnet ja hampaat, samalla
-kun jotkut pyrkivät tavoittamaan prinssiä ja toiset taas puolustivat
-häntä. Huoneen yhdessä nurkassa istui muuan vahti nauraa hohottaen, ja
-juuri kun Metakin onnistui päästä ovelle ja vetää tyttö siitä ulos, oli
-tämä näkevinään erään toisen miehen syöksyvän kuolleen sanansaattajan
-ruumiin kimppuun ja upottavan hampaansa siihen.
-
-Tämän hullun temmellyksen aikana oli Xanila pysytellyt likellä tyttöä,
-mutta ovella Metak huomasi hänet, pyörähti ja tavoitti iskeä häntä
-aseellaan. Onneksi oli Xanila sillä hetkellä oviaukon toisella
-puolella, joten Metakin säilä vain sivalsi loven oven kamanan
-kivikaareen, ja sitten Xanila, epäilemättä kuudenkymmenen vuoden aikana
-saamiensa samanlaisten kokemusten opettamana, pakeni käytävää pitkin
-niin nopeasti kuin vanhoista, epävakaisista jaloistaan pääsi.
-
-Ehdittyään oven ulkopuolelle Metak pisti miekan jälleen tuppeen, otti
-tytön kokonaan syliinsä ja lähti kantamaan häntä päinvastaiseen
-suuntaan kuin mihin Xanila oli rientänyt.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Tulipa Tarzan
-
-
-Juuri päivän laskiessa sinä iltana astui Toisen rhodesialaisen
-rykmentin komentajan eversti Capellin päämajaan melkein nääntynyt
-lentäjä ja teki kunniaa.
-
-"No, Thompson, kuinka onnisti?" kysyi hänen esimiehensä. "Kaikki toiset
-ovat palanneet. Eivät olleet nähneet jälkeäkään Oldwickista eivätkä
-hänen koneestaan. Meidän täytynee luopua koko etsinnästä, jollei teillä
-ole ollut parempi menestys."
-
-"Minulla oli", vastasi nuori upseeri. "Löysin koneen."
-
-"Niinkö!" huudahti eversti Capell. "Missä se oli? Näkyikö merkkiäkään
-Oldwickista?"
-
-"Se on mahdollisimman ilkeässä loukossa vähän matkan päässä sisämaahan
-päin. Kapea rotko. Näin koneen selvästi, mutta en päässyt sen luokse.
-Sen läheisyydessä maleksi todellinen paholainen leijonaksi. Laskeuduin
-maahan lähelle kallion reunaa ja aioin kiivetä tarkastamaan konetta.
-Mutta se vintiö vetelehti siellä ainakin tunnin, ja minun oli lopulta
-luovuttava aikeestani."
-
-"Luuletteko Oldwickin joutuneen leijonien kynsiin?" tiedusti eversti.
-
-"Sitä epäilen", vastasi luutnantti Thompson, "sillä ei mikään
-osoittanut leijonain aterioineen lentokoneen lähistöllä. Nousin lentoon
-huomattuani, että minun oli mahdoton laskeutua koneen luokse, ja
-tarkastin rotkoa sekä ylä- että alapuolelta. Useiden kilometrien päässä
-etelässä päin on pieni, metsäinen laakso, jonka keskellä -- älkää
-luulko minun olevan sekaisin -- on oikea kaupunki -- siellä on katuja,
-taloja, keskusaukio lammikkoineen, kohtalaisen isoja rakennuksia
-kupukattoineen ja minaretteineen ja muuta sellaista."
-
-Vanhempi upseeri silmäili nuorempaa osaaottavasti.
-
-"Olette liikarasittunut, Thompson", hän sanoi. "Menkää nukkumaan oikein
-kunnollisesti! Olette ollut tässä puuhassa aimo tovin, ja se on
-varmaankin käynyt hermoillenne."
-
-Nuori mies pudisti päätään hieman ärtyneesti. "Suokaa anteeksi, sir",
-hän torjui, "mutta kertomukseni on tosi. En ole erehtynyt. Lensin
-paikan kohdalla useita kierroksia. Kenties on Oldwick osunut sinne tahi
-ehkä hän on joutunut kaupungin asukkaiden vangiksi."
-
-"Oliko kaupungissa ihmisiä?" kysyi eversti.
-
-"Kyllä; näin heitä kaduilla."
-
-"Luuletteko, että ratsuväki pääsee laaksoon?" tiedusti eversti.
-
-"En", vastasi Thompson. "Seutu on syvien rotkojen uurtama.
-Jalkaväellekin se olisi hitonmoinen urakka, ja mikäli näin, ei vettä
-ollut lainkaan ainakaan kaksi päivää kestävän marssin matkalla."
-
-Samassa pysähtyi Toisen rhodesialaisen rykmentin päämajan edustalle iso
-Vauxhall-auto, ja hetkistä myöhemmin astui autosta laskeutunut kenraali
-Smut sisään. Eversti Capell nousi tuoliltaan ja teki esimiehelleen
-kunniaa; samoin teki luutnantti, jääden seisomaan asentoon.
-
-"Olin menossa tästä ohitse", alkoi kenraali, "ja arvelin pistäytyä
-hiukan puhelemaan. Miten muuten on luutnantti Smith-Oldwickin etsintä
-edistynyt? Thompson näkyy olevan tuossa, ja muistaakseni oli hänet
-muiden muassa määrätty etsimään."
-
-"Niin", vastasi Capell, "kyllä hän oli. Hän palasi viimeisenä. Hän
-löysi luutnantin koneen." Sitten hän toisti luutnantti Thompsonin
-selostuksen. Kenraali ja eversti Capell istuutuivat pöytään, ja nämä
-kaksi upseeria lentäjän avustamina merkitsivät kartalle Thompsonin
-selostuksessaan mainitseman kaupungin likimääräisen aseman.
-
-"Se on perin epätasaista maata", huomautti Smut, "mutta meidän on
-tehtävä kaikki, mitä suinkin voimme löytääksemme sen pojan. Lähetämme
-sinne pienen osaston -- pienelle joukkueelle tehtävä todennäköisesti
-luonnistuu paremmin kuin lukuisalle. Suunnilleen yksi komppania,
-eversti, tai kaksi ja riittävästi kuorma-autoja kuljettamaan
-muonavaroja ja vettä. Määrätkää sopiva mies retkikunnan komentajaksi ja
-käskekää hänen järjestää tukikohta niin kauaksi länteen kuin autot
-voivat edetä. Yksi komppania voidaan jättää sinne ja toinen lähettää
-eteenpäin. Tekisi mieleni uskoa, että tukikohta voidaan järjestää
-päivän matkan päähän kaupungista, eikä vedenpuute siinä tapauksessa
-tuottaisi eteenpäin lähetetylle osastolle mitään hankaluutta,
-koska vettä varmastikin täytyy olla siinä laaksossa, jossa
-kaupunki sijaitsee. Määrätkää pari lentokonetta tiedustelu- ja
-sanansaattopalvelukseen, niin että tukikohta voi aina pysyä
-kosketuksissa etenevän komppanian kanssa. Milloin voi retkikunta lähteä
-liikkeelle?"
-
-"Voimme kuormata autot tänä iltana", vastasi Capell, "ja
-liikkeellelähtö tapahtuu noin kello yksi huomenaamulla."
-
-"Hyvä", sanoi kenraali. "Antakaa minulle tietoja tuloksista!"
-Vastattuaan toisten sotilaalliseen tervehdykseen hän poistui.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hypätessään viiniköynnösten sekaan Tarzan tiesi, että leijona oli
-hänen kintereillään ja että hänen henkensä oli kaupungin muuriin
-takertuneiden köynnösten vahvuuden varassa. Tavattomaksi
-huojennuksekseen hän tunsi, että köynnösten varret olivat yhtä paksuja
-kuin miehen käsivarsi, ja karhet olivat niin tiukasti kiinni muurissa,
-ettei hänen painonsa näyttänyt vaikuttavan mitään.
-
-Hän kuuli Numan pettyneen karjaisun, kun leijona lipui takaisin maahan,
-turhaan kynsien lehväisiä köynnöksiä; ja sitten Tarzan kiipesi muurin
-harjalle ketterästi kuin apinat, jotka olivat hänet kasvattaneet.
-
-Vähän alempana muurin harjaa oli viereisen talon katto, ja kun Tarzan
-pudottautui sinne, oli hänen selkänsä komeroon päin, jonka toisessa
-päässä olevasta tähystysaukosta näkyi istutuksille ja niiden takana
-olevaan metsään. Niinpä hän ei huomannut siellä synkässä varjossa
-kyyröttelevää hahmoa. Mutta jollei hän sitä nähnytkään, sai hän silti
-pian tietää, ettei hän ollut yksin, sillä tuskin hänen jalkansa olivat
-koskettaneet kattoa, kun hänen kimppuunsa takaapäin hypähti raskas
-olento ja hänen vyötäistensä ympärille kiertyivät jäntevät käsivarret.
-
-Yllätettynä epäedullisessa asemassa ja nostettuna ilmaan oli apinamies
-sillä hetkellä avuton. Hänen hätyyttäjällään, olipa se sitten mikä
-hyvänsä, oli nähtävästi selvästi suunniteltu tarkoitus, sillä se asteli
-suoraa päätä katon reunaa kohti, joten Tarzan pian oivalsi, että hänet
-aiottiin heittää alas kadulle -- mikä olisi ollut hyvin tehokas tapa
-tunkeilijan poistamiseksi. Apinamies oli varma, että hän silloin joko
-taittaisi raajansa tai saisi surmansa; mutta hän ei suinkaan aikonut
-antaa ahdistajansa toteuttaa suunnitelmaansa. Tarzanin kädet ja jalat
-olivat vapaina, mutta hän oli niin epäedullisessa asemassa, ettei hän
-voinut käyttää niitä tehokkaasti. Hänen ainoa toivonsa oli saada otus
-kaadetuksi kumoon, ja sitä varten hän ojensi vartalonsa suoraksi ja
-kallistui taaksepäin vangitsijaansa vasten niin kauas kuin mahdollista,
-heilauttaen sitten äkkiä itseään eteenpäin. Tulos oli niin tyydyttävä
-kuin hän oli suinkin saattanut toivoa. Apinamiehen raskaan ruumiin
-äkillinen heilahdus pois pystysuorasta asennosta sai toisenkin rajusti
-horjahtamaan eteenpäin, niin että hän pysytelläkseen pystyssä hellitti
-vaistomaisesti otteensa. Apinamies liikkui vikkelästi kuin kissa; ja
-tuskin hän oli pudonnut katolle, kun hän oli jälleen pystyssä ja
-pyörähti vastustajaansa päin. Tämä oli melkein yhtä kookas mies kuin
-hänkin ja lisäksi aseistettu sapelilla, jonka hän nyt tempasi tupesta.
-Mutta Tarzan ei missään nimessä aikonut sallia hänen käyttää tätä
-peloittavaa asetta ja kumartui senvuoksi, väistäen häneen sivulta päin
-suunnatun uhkaavan iskun, ja syöksähti toisen jalkoihin. Samalla tavoin
-kuin potkupallon pelaaja iskeytyy vastapuolueen hyökkääjään, kävi
-Tarzan käsiksi ahdistajaansa, sysäten hänet useita metrejä taaksepäin
-ja paiskaten hänet ankarasti selälleen.
-
-Heti kun mies oli kellahtanut katolle, oli apinamies hänen rintansa
-päällä; toinen jäntevä käsi puristui miekkaa pitelevän käden
-ranteeseen, toinen keltavaippaisen vahdin kurkkuun. Siihen saakka oli
-mies otellut äänettömänä, mutta kun Tarzanin sormet koskettivat hänen
-kurkkuaan, päästi hän yhden ainoan vihlovan kirkaisun, jonka ruskea
-käsi melkein heti tukahdutti. Mies rimpuili päästäkseen irti rinnallaan
-kyyköttävän alastoman olennon otteesta, mutta yhtä hyvin hän olisi
-voinut koettaa irtautua Numa-leijonan kynsistä.
-
-Vähitellen hänen ponnistuksensa laimenivat, pienet silmät pullistuivat
-kuopistaan, kääntyen kammottavasti ylöspäin, ja vaahtoisten huulien
-välistä tunkeutui esille turvonnut kieli. Hänen rimpuilunsa lakattua,
-nousi Tarzan pystyyn, laski toisen jalkansa uhrinsa ruholle ja oli
-kajahduttamaisillaan voittohuutonsa, mutta ajatus, että häntä odottava
-tehtävä vaati äärimmäistä varovaisuutta, sulki hänen huulensa.
-
-Hän meni katon reunalle ja silmäili alhaalla kiemurtelevaa katua. Aina
-jonkun matkan päässä toisistaan, nähtävästi jokaisessa kadunkulmassa,
-paloi himmeästi lepattavia soihtuja seinistä hiukan miehen päätä
-korkeammalla ulkonevien kannattimien varassa. Enimmäkseen olivat
-mutkaiset kujat synkän pimennon peitossa, eikä valaistus liekkien
-läheisyydessäkään ollut suinkaan kirkas. Hänen suppeassa näköpiirissään
-käveli vielä muutamia omituisia asukkaita ahtailla kaduilla.
-
-Jatkaakseen nuoren upseerin ja tytön etsintää täytyi hänen voida
-liikkua kaupungilla mahdollisimman vapaasti, mutta jos hän menisi
-jonkun kadunkulmassa tuikkivan liekin alle ollessaan lannevaatettaan
-lukuunottamatta alaston ja kaikissa muissa suhteissa silmäänpistävästi
-eroten kaupungin asukkaista, olisi hän vaarassa joutua heti ilmi.
-Näiden ajatusten risteillessä hänen mielessään ja hänen miettiessään
-keksiäkseen jonkun toteutettavan suunnitelman, osui hänen katseensa
-ruumiiseen, joka virui katolla hänen lähellään, ja heti välähti hänen
-päähänsä, että hän saattaisi ottaa valepuvukseen voitetun vihollisensa
-tamineet.
-
-Tarzan tarvitsi vain muutamia sekunteja laittaakseen ylleen kuolleen
-soturin housut, anturakengät ja papukaijan kuvilla koristetun keltaisen
-vaipan. Vyötäisilleen hän kiinnitti miekkavyön ja piilotti vaipan alle
-isävainajansa metsästyspuukon. Muistakaan aseista luopuminen ei ollut
-hänestä helppoa, ja toivoen ehkä vielä saavansa ne takaisin hän vei ne
-muurin harjalle ja pudotti ne sen juurelle lehvistön sekaan.
-Viimeisellä hetkellä kävi hänen vaikeaksi erota köydestään, sillä sen
-ja puukon käyttöön hän oli parhaiten perehtynyt ja sitä hän oli
-käyttänyt pisimmän ajan. Hän oivalsi irroitettuaan miekkavyön voivansa
-kääriä köyden vyötäisilleen ja kiinnitettyään vyön jälleen pitää sen
-täydelleen piilossa, niin ettei sitä sattumaltakaan huomattaisi.
-
-Saatuaan vihdoin tyydyttävään kuntoon valepukunsa, jonka kelvollisuutta
-edisti hänen tuuhea, musta tukkansa, tehden hänet todennäköisesti
-vieläkin enemmän kaupungin asukkaiden näköiseksi, alkoi hän miettiä,
-miten päästä kadulle. Hän olisi kyllä uskaltanut pudottautua katon
-räystäältä, mutta pelkäsi siten vetävänsä puoleensa ohikulkijain
-huomion ja otaksuttavasti joutuvansa ilmi. Talot olivat erikorkuisia,
-mutta kun ne olivat kaikki matalakattoisia, saattoi hän helposti
-liikkua niitä myöten. Niin hän etenikin jonkun matkaa, kunnes hän äkkiä
-havaitsi lähinnä edessään olevan rakennuksen katolla useita henkilöitä
-loikoilemassa.
-
-Hän oli pannut merkille, että kaikissa katoissa oli aukkoja, joista
-ilmeisesti päästiin sisälle taloihin, ja koska nyt edessä oleva seurue
-tukki häneltä tien, päätti hän uskaltaa yrittää kadulle jonkun
-rakennuksen kautta. Mentyään erään aukon reunalle hän kumartui sen
-tumman suun ylitse ja kuunteli, kuuluisiko alhaalla olevista huoneista
-liikettä. Ei hänen korvansa eikä nenänsä erottanut mitään, mikä olisi
-osoittanut jonkun elävän olennon olevan välittömässä läheisyydessä, ja
-enempää empimättä apinamies senvuoksi soluttautui aukkoon ja oli
-pudottautumaisillaan alas, kun hänen jalkansa sattui portaitten
-poikkipienaan. Niitä hän heti käytti hyväkseen ja laskeutui allaan
-olevan huoneen lattialle.
-
-Täällä oli aluksi kaikki hämyn peitossa, kunnes hänen silmänsä
-tottuivat siellä vallitsevaan pimeyteen, jota heikosti valaisi kadun
-puolisista kapeista ikkunoista suikerrellen heijastuva kaukainen
-katuliekki. Päästyään vihdoin varmaksi siitä, ettei huoneessa ollut
-ketään, Tarzan alkoi etsiä alakertaan vieviä portaita. Ne hän löysi
-pimeästä eteiskäytävästä, johon huoneesta avautui ovi -- ahtaat
-kiviportaat, jotka veivät kadulle. Onni suosi häntä ja hän saapui
-pylväskäytävän varjoon kohtaamatta ainoatakaan talon asukasta.
-
-Kadulle päästyään hän ei ollut ymmällä siitä, mihin suuntaan hänen oli
-mentävä, sillä hänhän oli vainunnut molempien eurooppalaisten jälkiä
-melkein portille saakka ja uskoi varmasti, että he olivat sen kautta
-tulleet kaupunkiin. Herkän suunta- ja paikallisvaistonsa nojalla hän
-saattoi jotakuinkin tarkalleen määrätä, miltä kohtaa kaupungista hän
-voi toivoa jälleen tapaavansa etsimäinsä henkilöiden jäljet.
-
-Ensinnä hänen kuitenkin oli löydettävä pohjoisen muurin suuntainen
-katu, jota myöten hän voisi edetä metsästä näkemälleen portille päin.
-Käsittäen voivansa parhaiten toivoa onnistuvansa toimimalla rohkeasti
-hän lähti astelemaan lähintä katuliekkiä kohti koettamattakaan
-piilotella muutoin kuin pysyttelemällä pylväskäytävän varjossa, minkä
-hän ei arvellut herättävän erikoista huomiota, koska hän näki muiden
-kävelijöiden menettelevän samalla tavoin. Harvat ohikulkijat eivät
-välittäneet hänestä mitään, ja hän oli saapumaisillaan lähimmälle
-poikkikadulle, kun hän näki useita samanlaisiin vaippoihin puettuja
-miehiä kuin se oli, jonka hän oli ottanut surmaamaltaan vahdilta.
-
-He tulivat suoraan apinamiestä kohti, ja jos hän olisi jatkanut
-matkaansa, olisi hän kohdannut heidät katujen kulmauksessa soihdun
-täydessä valossa. Aluksi hänen mielensä teki astua väistymättä
-eteenpäin, mutta äkkiä hän muisti tytön, joka kenties oli avuttomana
-vankina näiden ihmisten kynsissä, ja se sai hänet miettimään jotakin
-toista, vähemmän uhkarohkeata suunnitelmaa.
-
-Hän oli melkein tullut esille pylväskäytävän varjosta liekin
-valokehään, ja lähestyvät miehet olivat vain muutaman metrin päässä
-hänestä, kun hän äkkiä polvistui ja oli korjaavinaan kenkiensä hihnoja
--- joita hän muuten ei suinkaan varmasti uskonut kiinnittäneensä sillä
-tavoin kuin niiden valmistajat olivat aikoneet. Hän oli yhäti polvensa
-varassa soturien saapuessa hänen kohdalleen. Samoin kuin muut
-ohikulkijat eivät hekään kiinnittäneet häneen huomiota, ja heti heidän
-ehdittyään hänen taakseen lähti hän jatkamaan matkaansa kääntyen
-poikkikatua myöten oikealle.
-
-Katu, jota pitkin hän nyt asteli, oli tällä kohdalla niin mutkikas,
-ettei kummassakaan kulmauksessa palava soihtu sitä juuri lainkaan
-valaissut, joten hänen oli pakko edetä melkein haparoiden
-pylväskäytävän synkässä pimennossa. Lähellä seuraavaa liekkiä katu
-muuttui hiukan suoremmaksi, ja tullessaan sen valaistuspiiriin hän näki
-valoläikkää vasten kuvastuvan leijonan hahmon. Peto tuli verkkaisesti
-katua myöten Tarzaniin päin.
-
-Ihan otuksen editse meni kadun poikki nainen, eikä leijona ollut
-huomaavinaankaan häntä sen enempää kuin hänkään puolestaan leijonaa.
-Hetkistä myöhemmin juoksi naisen jälestä lapsi niin likeltä leijonaa,
-että pedon oli pakko väistyä askeleen verran sen tieltä välttääkseen
-yhteentörmäystä pienokaisen kanssa. Apinamies irvisti ja astui nopeasti
-kadun toiselle puolelle, sillä hänen terävät aistinsa ilmaisivat, että
-kaupungin kaduilla huokuva tuulen henki vastaisen seinän kääntämänä
-tällä kohdalla pedon sivuuttaessa hänet puhaltaisi siitä häneen päin,
-mutta hänen hajunsa olisi kantautunut raatelijan sieraimiin, jos hän
-olisi jäänyt sille puolen katua, jolla hän oli huomatessaan eläimen.
-Tarzan tunsi viidakon kylliksi hyvin käsittääkseen, että vaikka hän
-voikin harhauttaa ihmisen ja eläimen silmät, ei hänen yhtä helposti
-onnistuisi salata isojen kissaeläinten sieraimilta, että hän oli
-toisenlajinen olento kuin tämän kaupungin asukkaat, kenties ainoat
-ihmiset, joihin tuo Numa oli tutustunut. Hänet leijona tuntisi
-muukalaiseksi ja siis viholliseksi, eikä Tarzan lainkaan halunnut
-viivytellä ryhtymällä otteluun rajun pedon kanssa. Hänen juonensa
-luonnistui; leijona meni hänen ohitseen, luoden vain syrjäsilmäyksen
-häneen päin. Edettyään vähän matkaa ja saavuttuaan arvionsa mukaan
-lähelle sitä katua, joka toi portilta kaupungin sisäosiin, tuntui hänen
-sieraimissaan kahden kadun risteyksessä tytön haju. Monien muiden
-hajujen joukosta apinamies erotti tytön tutun ja sekuntia myöhemmin
-myöskin Smith-Oldwickin hajun. Sitä varten oli hänen kuitenkin täytynyt
-jokaisessa katukulmauksessa kumartua laittelemaan anturoittensa
-hihnoja, vieden nenänsä niin likelle kiveystä kuin mahdollista.
-
-Astellessaan eteenpäin pitkin samaa katua, jota myöten vankeja oli
-saatettu aikaisemmin sinä päivänä, pani hän merkille, kuten hekin
-olivat tehneet, rakennusten tyylissä ilmenevän muutoksen siirtyessään
-asuntokortteleista myymälöiden ja tavara-aittojen hallussa olevaan
-kaupunginosaan. Täällä oli katuliekkejä tiheämmässä, joten niitä ei
-ollut ainoastaan kulmauksissa, vaan myöskin poikkikatujen keskivälissä,
-ja liikkeellä oli paljon enemmän väkeä. Myymälät olivat auki ja
-valaistut, sillä auringon laskettua oli päivän kuumuus tasaantunut, ja
-ilma oli käynyt miellyttävän vilpoisaksi. Täällä myöskin leijonia
-vetelehti kaduilla lukuisammin, ja ensi kerran pisti Tarzanin silmään
-kaupungin väestön omituisuus.
-
-Kerran hänet oli vähällä kaataa kumoon alaston mies, joka juoksi vinhaa
-vauhtia pitkin katua, kirkuen kohti kurkkuaan. Toisen kerran hän oli
-kompastua naiseen, joka pylväskäytävän varjossa ryömi nelin kontin.
-Aluksi apinamies luuli naisen etsivän jotakin kadottamaansa esinettä,
-mutta siirryttyään syrjään tarkkailemaan häntä Tarzan ymmärsi, ettei
-asianlaita ollut sinnepäinkään, vaan että nainen yksinkertaisesti
-mieluummin konttasi kuin käveli pystyssä. Eräässä toisessa korttelissa
-hän näki kahden olennon painiskelevan läheisen rakennuksen katolla.
-Vihdoin kiskaisihe toinen heistä irti vastustajansa otteesta ja antoi
-toiselle voimakkaan sysäyksen, niin että tämä suistui alas kadulle,
-jääden liikkumattomana virumaan pölyyn. Hetkisen kiiri kaupungissa
-voittajan keuhkoista lähtenyt hurja kiljaisu, ja sitten mies vähääkään
-empimättä hyppäsi päistikkaa kadulle uhrinsa ruumiin viereen. Erään
-oven pimeästä varjosta ilmestyi leijona ja lähestyi maassa viruvia
-verisiä ja hengettömiä miehiä. Tarzan odotti jännittyneenä, minkä
-vaikutuksen veren tuoksu tekisi petoon, ja ällistyi nähdessään, että
-eläin vain nuuhki ruumista ja punaista, lämmintä verta, laskeutuen
-sitten pitkäkseen vainajien viereen.
-
-Hänen sivuutettuaan leijonan vain lyhyen välimatkan päästä kiintyi
-hänen huomionsa mieheen, joka vaivaloisesti kapusi alas kadun
-itälaidalla sijaitsevan rakennuksen katolta. Tarzanin uteliaisuus
-heräsi.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Makuukomerossa
-
-
-Kun Smith-Oldwick oivalsi olevansa yksin ja melkein ilman
-puolustusneuvoja rakennuksien sulkemassa pihassa, jossa vilisi isoja
-leijonia, oli hän, heikossa tilassa kun oli, joutumaisillaan
-hysteerisen kauhun valtaan. Hän tarrautui tukea etsien ristikkoon
-uskaltamatta kääntää päätään takanansa oleviin leijoniin päin. Hän
-tunsi polviensa pettävän, ja hänen päätänsä huimasi. Hänen ajatuksensa
-menivät sekaisin, häntä ellotti, ja äkkiä musteni kaikki hänen
-silmissään ja hän vaipui hervottomana ristikon juurelle, Kuinka kauan
-hän oli virunut siinä tajuttomana, sitä hän ei koskaan saanut tietää.
-Mutta kun ajatuskyky alkoi hitaasti palata ja hän oli päässyt
-puolittain tietoiseen tilaan, huomasi hän makaavansa vilpoisassa
-vuoteessa huikaisevan valkeiden lakanoiden välissä hyvin valoisassa,
-miellyttävässä huoneessa; lähellä häntä oli avoin ikkuna, jonka
-kauniita verhoja liehutteli kevyt, kesäinen tuulahdus; se puhalsi
-aurinkoisesta puutarhasta, jossa kasvavien puiden kypsät hedelmät hän
-näki ikkunasta; se oli vanha puutarha, jonka puiden välissä kasvoi
-pehmoista, vihreätä ruohoa ja jossa aurinko tuikahteli lehvien välitse;
-päivän säteiden täplittämällä nurmikolla leikki siellä pieni lapsi
-hupaisen koiranpennun keralla.
-
-"Hyvä Jumala", ajatteli mies, "kuinka kauhea painajainen minua
-vaivasi!" Sitten hän tunsi käden hyväilevän otsaansa ja poskiaan -- se
-oli viileä, hellä käsi ja pyyhki pois hänen tuskaiset muistonsa.
-Runsaasti minuutin ajan Smith-Oldwick lepäsi perin rauhallisesti ja
-tyytyväisenä, mutta vähitellen alkoi hän tuntea, että käsi oli
-muuttunut karkeaksi ja ettei se enää ollut viileä, vaan kuuma ja
-kostea. Äkkiä hän aukaisi silmänsä ja näki edessään kookkaan leijonan
-kuonon.
-
-Luutnantti Harold Percy Smith-Oldwick ei ollut ainoastaan nimellisesti
-englantilainen herrasmies ja upseeri, vaan hänellä oli myöskin ne
-ominaisuudet, jotka sisältyvät noihin nimityksiin -- hän oli rohkea
-mies. Mutta kun hän tajusi, että herttainen näky, jota hän oli äsken
-katsellut, oli vain unikuva ja että hän todellisuudessa edelleenkin
-virui ristikon juurella, johon hän oli lyyhistynyt, leijonan
-nuoleskellessa hänen kasvojaan, kihosi hänen silmiinsä kyyneleet,
-vierähtäen poskelle. Ei koskaan, hän arveli, tyly kohtalo ollut tehnyt
-niin julmaa kepposta inhimilliselle olennolle, jonkun aikaa hän virui
-paikallaan, ollen olevinaan kuollut, samalla kun leijona lakattuaan
-nuoleksimasta häntä nuuhki hänen vartaloaan. Muutamat seikat ovat
-pahempia kuin kuolema; ja vähitellen tunkeutui englantilaisen mieleen
-ajatus, että hänen olisi parempi kuolla nopeasti kuin virua
-kammottavassa tilassaan, kunnes jännitys murtaisi hänen järkensä ja hän
-tulisi hulluksi.
-
-Ja niinpä hän nousi pystyyn tyynesti ja hätäilemättä, tukien itseään
-ristikkoon. Hänen liikahtaessaan ensi kerran leijona murahti, mutta ei
-senjälkeen ollut häntä huomaavinaankaan, ja kun Smith-Oldwick oli
-vihdoin päässyt seisoalleen, siirtyi leijona välinpitämättömänä
-tiehensä. Sitten mies kääntyi tarkastamaan pihaa.
-
-Pitkänään puiden varjossa ja eteläisen seinän juurelle sijoitetulla
-pitkällä penkillä lepäili isoja petoja; vain kaksi tahi kolme liikkui
-rauhattomina sinne tänne. Juuri niitä mies pelkäsi, mutta kun vielä
-kaksi niistä oli mennyt hänen ohitseen, alkoi hän rauhoittua ja muisti,
-että ne olivat tottuneet oleskelemaan ihmisten seurassa.
-
-Sittenkään hän ei uskaltanut hievahtaa ristikon luota. Silmäillessään
-ympärilleen hän pani merkille, että vastakkaisen seinän vieressä
-kasvavan puun oksat ulottuivat lähelle avonaista ikkunaa. Jos hän
-pääsisi tuon puun luokse ja jos hänellä olisi riittävästi voimia,
-saattaisi hän helposti kiivetä oksalle ja pujahtaa pois ainakin tästä
-leijonatarhasta. Mutta puun luokse saapuakseen oli hänen mentävä pihan
-ylitse päästä päähän, ja juuri sen puun juurella uinaili kaksi petoa.
-
-Puoli tuntia mies katseli kaihoisesti tätä viekoittelevaa
-pelastustietä. Vihdoin hän jupisi kirouksen, oikaisi uhmaavasti
-selkänsä ja lähti hitaasti ja tyynesti astelemaan pihan keskustaa
-kohti. Yksi harhailevista leijonista erkani sivuseinästä ja siirtyi
-keskustaa kohti suoraan miehen tielle. Mutta Smith-Oldwickilla ei ollut
-mielestään muuta kuin tämä ainoa mahdollisuus pyrkiä turvaan edes
-väliaikaisesti, ja niinpä hän pedosta välittämättä asteli edelleen.
-Leijona tuli hänen vierelleen, nuuhki häntä, murahti ja paljasti
-hampaansa.
-
-Smith-OIdwick veti pistoolin esille paitansa povesta. "Jos se aikoo
-tappaa minut", hän mietti, "niin en ymmärrä, mitä väliä voi lopultakaan
-olla, raivostutanko sen vai enkö. Se vintiö ei saa minua sen
-hengettömämmäksi, surmatkoonpa se minut minkätuulisena tahansa."
-
-Mutta kun mies liikautti kättänsä vetääkseen aseen poveltaan, muuttui
-leijonan käytös äkkiä. Tosin vielä muristen se pyörähti ympäri ja
-juoksi tiehensä. Silloin vihdoin englantilainen oli melkein sen puun
-juurella, joka oli hänen päämääränsä, mutta hänen ja turvapaikan
-välillä makasi nukkuva leijona.
-
-Hänen kohdallaan oli oksa, johon hän tavallisissa oloissa olisi
-hyppäämällä helposti yltänyt. Mutta heikkona haavoistaan ja
-verenvuodosta hän epäili, kykenisikö hän nyt sen tekemään. Olipa
-arveluttavaa, jaksaisiko hän lainkaan nousta puuhun. Oli yksi
-mahdollisuus: alin oksa erosi puusta niin matalalla, että mies vaivatta
-ulottuisi siihen seisoessaan aivan puun juurella, mutta päästäkseen
-sellaiselle kohdalle, että oksa olisi hänen ulottuvillaan, olisi hänen
-harpattava leijonan ylitse. Hän vetäisi syvään henkeään, sijoitti
-toisen jalkansa pedon hajallaan olevien käpälien väliin ja nosti
-varovasti toista laskeakseen sen kellanruskean ruhon toiselle puolelle.
-"Entäpä", hän mietti, "jos tuo hirviö heräisi juuri nyt?" Se ajatus sai
-väristyksen kulkemaan pitkin hänen selkäpiitään, mutta hän ei epäröinyt
-eikä vetäissyt jalkaansa takaisin. Hän sijoitti sen hiljaa leijonan
-taakse, siirsi painonsa sille ja nosti varovasti toisen jalkansa sen
-viereen. Hän oli päässyt leijonan ylitse herättämättä sitä.
-Smith-OIdwick oli heikkona verenvuodosta ja kestämistään rasituksista,
-mutta hän ymmärsi asemansa vaikeuden, ja se sai hänet toimimaan niin
-vikkelästi ja tarmokkaasti, että hän tuskin olisi kyennyt suorittamaan
-samanlaisia näytteitä ollessaan tavallisissa voimissaan. Hänen
-henkensä riippui hänen ponnistuksiensa onnistumisesta, ja hän heilautti
-itsensä puun alaoksille ja kavuta kompuroi ylöspäin leijonain
-saavuttamattomiin, jos ne mahdollisesti pyrkisivät hänen kimppuunsa.
-Äkillinen liike puun oksien keskellä herätti molemmat sen juurella
-nukkuvat pedot. Eläimet kohottivat päätään, silmäilivät hetkisen
-kysyvästi ylöspäin ja laskeutuivat sitten takaisin jatkamaan
-keskeytynyttä untaan.
-
-Tähän asti oli kaikki luonnistunut englantilaiselle niin mainiosti,
-että hän alkoi kysellä itseltään, oliko hän todella ollutkaan vaarassa.
-Hän tiesi näiden leijonien tottuneen ihmisten seuraan; mutta sittenkin
-ne olivat leijonia, ja mielellään hän myönsi hengittävänsä vapaammin
-ollessaan nyt turvassa niiden kynsien ulottuvilta.
-
-Hänen edessään oli avoin ikkuna, jonka hän oli nähnyt maasta. Hän oli
-nyt sen tasalla ja saattoi katsella sen lävitse huoneeseen, joka näytti
-tyhjältä. Sitä kohti hän alkoi edetä pitkin tukevaa oksaa, joka nuokkui
-aukon alapuolella. Ei ollut ollenkaan vaikeata päästä ikkunalle, ja
-hetkisen kuluttua hän kiskoi itsensä ikkunalaudalle ja hypähti
-huoneeseen.
-
-Huone oli jokseenkin tilava; sen lattialla oli barbaristyylisiä
-mattoja; harvalukuiset huonekalut taas olivat samanmallisia kuin siinä
-alakerran huoneessa, johon hän ja Bertha Kircher oli ohjattu matkansa
-päätyttyä. Huoneen toisessa päässä oli verhojen erottama makuukomero,
-jonka paksut uutimet piilottivat sisustan tarkoin. Ikkunan vastaisella
-seinällä lähellä makuukomeroa oli suljettu ovi, nähtävästi ainoa
-pääsytie tästä huoneesta.
-
-Ulkoilman hämärtymisestä hän saattoi päättää päivän olevan
-kallistumassa iltaan ja empi miettien, olisiko järkevämpää odottaa
-pimeän tuloa vaiko koettaa heti jollakin keinoin päästä pois tästä
-rakennuksesta ja koko kaupungista. Lopuksi hän arveli, ettei pahentaisi
-asiaa, jos hän silmäilisi ympärilleen huoneen ulkopuolella saadakseen
-vihjauksen siitä, miten hänen olisi suunniteltava pimeän tultua
-tapahtuva pakonsa. Sitä varten hän lähti ovea kohti, mutta oli ehtinyt
-astua vain muutamia askelia, kun makuukomeron edessä olevat verhot
-jakautuivat ja aukkoon ilmestyi nainen.
-
-Nainen oli nuori ja kaunisvartaloinen; hänen ympärilleen rintojen
-alapuolelle kiedottu vaippa ei lainkaan piilottanut hänen ruumiinsa
-sopusuhtaista muotoa, mutta hänen kasvonsa olivat tylsämielisen kasvot.
-Hänet nähdessään Smith-Oldwick seisahtui, odottaen, että nainen hänet
-nähtyään alkaisi heti kirkua apua. Mutta nainen päinvastoin tuli häntä
-kohti hymyhuulin ja saavuttuaan likelle hypisteli hennoilla,
-siromuotoisilla sormillaan hänen repaleisen puseronsa lievettä, kuten
-utelias lapsi hypistelee uutta lelua, ja tarkasteli sitten yhä
-hymyillen häntä kiireestä kantapäähän, sormiellen lapsellisen
-ihmetyksen vallassa hänen vaatteuksensa kaikkia osia.
-
-Äkkiä hän puhkesi puhumaan pehmeällä, sointuvalla äänellä, joka oli
-jyrkässä ristiriidassa hänen kasvonilmeittensä kanssa. Ääni ja
-tyttömäinen vartalo olivat täydelleen sopusoinnussa ja tuntuivat
-kuuluvan yhteen, kun taas pää ja kasvot olivat jonkun toisen olennon.
-Smith-Oldwick ei ymmärtänyt sanaakaan hänen puheestaan, mutta vastasi
-siitä huolimatta sivistyneellä tavallaan, mikä ilmeisesti miellytti
-häntä hyvin paljon, sillä ennen kuin englantilainen aavisti hänen
-aikomustaan tahi ennätti estää häntä, oli nainen kietonut molemmat
-kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä ylenpalttisen kiihkeästi.
-
-Mies koetti vapautua näistä jokseenkin yllättävistä
-hellyydenosoituksista, mutta nainen vain painautui tiukemmin häntä
-vasten, ja äkkiä hän muisti, että mielipuolille on aina tehtävä
-mieliksi, ja arveli myöskin mahdollisesti saavansa naiselta apua
-pakoansa varten, sulki senvuoksi silmänsä ja vastasi toisen
-hyväilyihin.
-
-Samassa avautui ovi, ja sisään astui mies. Heti kun Smith-Oldwick kuuli
-ovenrivan liikahtavan, aukaisi hän silmänsä ja koetti irtautua tytöstä.
-Mutta siitä huolimatta hän käsitti, että tulokas oli tavannut heidät
-jotakuinkin paljastavassa asennossa. Tyttö oli selin oveen päin eikä
-aluksi näkynyt havaitsevan, että joku oli tullut huoneeseen; mutta
-sitten hän pyörähti äkkiä ympäri ja nähdessään miehen, jonka kasvot
-olivat kammottavasti vääntyneet raivosta, pakeni kirkuen makuukomeroon.
-Englantilainen jäi seisomaan paikalleen punehtuneena ja hämillään.
-Samalla kun hän äkkiä oivalsi, kuinka turhaa hänen olisi koettaa
-selittää, huomasi hän myöskin, että mies oli kovin uhkaavan näköinen.
-Hän tunsi nyt tulokkaan samaksi virkamieheksi, joka oli ottanut heidät
-vastaan alakerrassa. Miehen kasvot olivat lyijynharmaat kiukusta ja
-kenties myöskin mustasukkaisuudesta ja nytkähtelivät rajusti, mikä
-yhäti korosti niiden tavanmukaista mielipuolista ilmettä.
-
-Hetkiseksi näytti raivo lamauttaneen hänet. Sitten hän päästi äänekkään
-kiljaisun, joka jatkui kaameaksi ulinaksi, tempasi käyrän sapelinsa ja
-karkasi englantilaisen kimppuun. Smith-Oldwick ei saattanut millään
-tavoin toivoa voivansa välttää vimmastuneen miehen heiluttamaa terävää
-asetta, ja vaikka hän oli varma, että hänelle siten koituisi yhtä
-äkillinen ja mahdollisesti kauheampi kuolema, teki hän kuitenkin sen
-ainoan tempun, johon hän voi turvautua -- sieppasi pistoolinsa ja
-laukaisi suoraan eteenpäin syöksyvän miehen sydämeen. Ähkäisemättäkään
-mies tuupertui kasvoilleen Smith-Oldwickin jalkojen juureen; hän oli
-kuollut silmänräpäyksessä saatuaan kuulan sydämeensä. Useita sekunteja
-vallitsi huoneessa haudan hiljaisuus.
-
-Englantilainen seisoi lattialla viruvan ruumiin vieressä ja silmäili
-ase kädessä ovea, odottaen joka hetki kuulevansa jalkojen töminää,
-sillä hän oli varma, että heti ryhdyttäisiin ottamaan selkoa pistoolin
-pamahduksesta. Mutta alhaalta ei kuulunut minkäänlaista ääntä, joka
-olisi osoittanut kenenkään siellä kuulleen laukausta, ja äkkiä
-Smith-Oldwickin huomio kääntyi ovesta makuukomeroon, jonka verhojen
-väliin ilmestyi tytön pää. Hänen levällään olevat silmänsä ja alhaalle
-painunut leukansa kuvastivat hämmästystä ja pelkoa.
-
-Tytön katse oli kiintynyt lattialla lepäävään ruumiiseen, ja pian hän
-hiipi hiljaa huoneeseen ja meni varpaillaan vainajan luokse. Hän näytti
-alituisesti olevan valmis kiitämään pakoon ja saavuttuaan askeleen tai
-parin päähän kuolleesta hän pysähtyi, katsahti Smith-Oldwickiin ja
-lausui jonkun kysymyksen, jota englantilainen ei luonnollisestikaan
-ymmärtänyt. Sitten hän eteni ihan vainajan viereen, polvistui lattialle
-ja tunnusteli ruumista varovasti.
-
-Äkkiä hän pudisti vainajaa olkapäästä ja osoittaen sitten voimaa, jota
-ei olisi luullut olevan niin hennossa ja tyttömäisessä olennossa,
-käänsi ruumiin selälleen. Jos hän oli siihen asti epäillyt, sai yksi
-ainoa vilkaisu kuoleman jäykistämän, kauheisiin kasvoihin hänet
-varmaksi siitä, että henki oli sammunut, ja kun hän sen tajusi, pääsi
-hänen huuliltaan mielipuolinen naurunpurskahdus toisensa jälkeen,
-samalla kun hän pienine käsineen löi vainajan ylöspäin käännettyjä
-kasvoja ja rintaa. Se oli kammottava näky, joka sai englantilaisen
-vaistomaisesti astahtamaan taaksepäin -- hirveä, inhoittava näytelmä,
-jollaisia hän ei uskonut koskaan tapahtuvan muualla kuin
-hullujenhuoneissa ja tässä kamalassa kaupungissa.
-
-Keskellä hurjaa riemuaan miehen kuoleman johdosta -- mistään muusta
-syystä ei Smith-Oldwick voinut kuvitella hänen käyttäytymisensä
-aiheutuvan -- hän äkkiä keskeytti tunnottomaan ruumiiseen kohdistamansa
-turhan pahoinpitelyn, ponnahti pystyyn, juoksi vikkelästi ovelle ja
-työnsi puisen salvan kiinni, siten turvaten heidät ulkoapäin
-mahdollisesti saapuvilta häiritsijöiltä. Sitten hän palasi keskelle
-huonetta ja puhui englantilaiselle nopeasti, silloin tällöin osoittaen
-vainajaa. Kun toinen ei ymmärtänyt, suuttui hän pian ja syöksähti
-hullun tavoin ärtyneenä eteenpäin ikäänkuin lyödäkseen Smith-Oldwickia.
-Tämä peräytyi muutamia askelia ja ojensi pistoolinsa häntä kohti.
-Vaikka hän varmastikin oli mielipuoli, ei hän ilmeisesti kuitenkaan
-ollut niin hullu, ettei olisi osannut yhdistää toisiinsa kovaa
-pamausta, vähäpätöistä asetta ja sen miehen äkillistä kuolemaa, jonka
-kodissa hän asusti, sillä hän talttui heti, ja hänen murhavimmansa
-asettui yhtä äkkiä kuin oli herännytkin.
-
-Taaskin levisi hänen kasvoilleen tylsä, mieletön hymy; hänen äänestään
-haihtui tyly sävy, ja se kävi pehmeäksi ja sointuvaksi, jollainen se
-oli ollut hänen ensi kerran puhutellessaan Smith-Oldwickia. Nyt hän
-koetti merkeillä selittää, mitä halusi, viittasi englantilaista
-seuraamaan, meni uutimien luokse ja siirsi ne syrjään, näyttäen
-makuukomeroa. Se ei oikeastaan ollut mikään komero, vaan kohtalaisen
-tilava huone, jossa oli runsaasti mattoja, verhoja ja pehmeiden
-patjojen peittämiä leposohvia. Palattuaan aukolle hän osoitti ulomman
-huoneen lattialla viruvaa ruumista, meni sitten makuukomeron lattian
-poikki, nosti verhoja, jotka peittivät yhden leposohvista, ulottuen
-joka puolella lattiaan saakka, ja paljasti siten huonekalun alla olevan
-tyhjän tilan.
-
-Hän osoitti tätä aukkoa ja sitten taaskin ruumista, ilmaisten siten
-selvästi haluavansa, että ruumis piilotettaisiin sinne. Mutta jos
-englantilainen olisi sitä epäillyt, koetti nainen haihduttaa hänen
-epäilyksensä tarttumalla hänen liepeeseensä ja vetämällä häntä
-vainajaan päin, johon he sitten yhdessä kävivät käsiksi, siirtäen sen
-makuukomeroon puolittain kantaen, puolittain laahaten. Aluksi oli
-heidän vaikeanlaista tunkea ruumista tytön sitä varten valitsemaan
-pieneen tilaan, mutta vihdoin se heille onnistui. Uudelleen
-Smith-Oldwick hämmästyi tytön hornamaista raakuutta. Huoneen keskellä
-ollut matto oli tahrautunut vereen; tyttö otti sen nopeasti ja käänsi
-sen erään huonekalun päälle, niin että tahra ei ollut näkyvissä.
-Siirtämällä muut matot toiseen järjestykseen ja tuomalla yhden lisää
-makuukomerosta hän pani huoneen kuntoon, niin ettei siinä
-näkynyt mitään ulkonaista merkkiä niin äskettäin tapahtuneesta
-murhenäytelmästä.
-
-Kun kaikki se oli suoritettu ja verhot jälleen laskettu leposohvan
-ympärille kätkemään sen alla olevaa kamalaa esinettä, kietoi tyttö
-uudelleen kätensä englantilaisen kaulaan ja veti häntä kuolleen
-kohdalla oleville pehmeille, upeille patjoille. Smith-Oldwick tunsi
-pistävästi, kuinka kaamea hänen asemansa oli, hänet valtasi kammo ja
-inho, ja hänen sopivaisuudentunnettaan kirveli, mutta yhtä elävänä
-hänellä oli itsesäilytysvaisto. Hän tunsi, että hänellä oli oikeus
-ostaa henkensä melkein mistä hinnasta hyvänsä; mutta oli yksi kohta,
-jota vastaan hänen hienompi luonteensa nousi kapinaan.
-
-Samassa kuului ulomman huoneen ovelta kova kolkutus. Hypähtäen
-leposohvalta tyttö tarttui miehen käsivarteen ja veti hänet perässään
-seinäviereen lähelle leposohvan päätä. Sitten hän veti syrjään verhon,
-paljastaen sen takana olevan syvennyksen, työnsi englantilaisen sinne
-ja laski verhon paikoilleen hänen eteensä, siten varmasti piilottaen
-hänet kaikkien huoneissa olevien katseilta.
-
-Hän kuuli tytön menevän makuukomerosta ulomman huoneen ovelle, kuuli,
-että salpa vedettiin syrjään, ja sitten kuului miehen puhetta, johon
-sekaantui tytön ääni. Molempien sävy kuulosti täysijärkiseltä, joten
-hän siihen nähden olisi voinut olla kuuntelemassa jotakin tavallista
-vieraskielistä keskustelua. Mutta samana päivänä kestämiensä kauheiden
-kokemusten jälkeen hän ei voinut olla odottamatta, että verhojen takana
-milloin hyvänsä sattuisi mielipuolinen purkaus.
-
-Äänien lähenemisestä hän huomasi, että pari oli tullut makuukomeroon.
-Häntä kannusti halu nähdä, minkälaisen miehen kanssa hän seuraavalla
-kerralla joutuisi ottelemaan, ja senvuoksi hän hieman raotti paksuja
-verhoja, jotka kätkivät parin hänen katseiltaan, ja näki miehen ja
-naisen istuvan leposohvalla käsivarret toistensa ympärillä. Tytön
-kasvoilla oli sama ilmeetön hymy, joka aikaisemmin oli suotu hänelle.
-Hän huomasi voivansa järjestää verhot niin, että niiden väliin jäi
-hyvin kapea rako, josta hän saattoi pitää silmällä makuukomerossa
-olevia henkilöitä paljastamatta itseään ja saattamatta itseään
-suurempaan ilmitulon vaaraan.
-
-Tyttö suuteli suutelemistaan äsken tullutta, paljoa nuorempaa miestä
-kuin se, jonka Smith-Oldwick oli surmannut. Äkkiä tyttö irtaantui
-rakastajansa syleilystä, ikäänkuin hänen mieleensä olisi välähtänyt
-joku muisto. Hänen otsansa rypistyi, ikäänkuin hän olisi pinnistänyt
-ajatuksiaan, ja sitten hän säpsähtäen vilkaisi taakseen siihen
-syvennykseen päin, jossa englantilainen piili, minkä jälkeen hän alkoi
-hätäisesti kuiskuttaa kumppanilleen, heilauttaen silloin tällöin
-päätään syvennykseen päin ja useita kertoja tehden kädellään ja
-etusormellaan liikkeen, jolla hän, siitä ei Smith-Oldwick saattanut
-erehtyä, koetti kuvata pistoolia ja sen käyttöä.
-
-Silloin oli englantilaisesta ilmeistä, että tyttö tahtoi kavaltaa
-hänet, ja tuhlaamatta sen enempää aikaa hän kääntyi selin verhoon ja
-alkoi hätäisesti tarkastaa piilopaikkaansa. Makuukomerossa mies ja
-nainen supattivat keskenään; sitten mies nousi varovasti ja hyvin
-hiljaa sekä veti esille käyrän sapelinsa. Varpaillaan hän lähestyi
-uutimia tytön hiipiessä hänen rinnallaan. Nyt ei kumpikaan virkkanut
-mitään, eikä huoneesta kuulunut risahdustakaan, kun tyttö hypähti
-eteenpäin käsi ojossa ja osoitti sormellaan verhoa miehen rinnan
-korkeudella. Sitten hän astui syrjään, ja hänen kumppaninsa nosti
-säilänsä vaakasuoraan asemaan, syöksähti eteenpäin koko painollaan ja
-survaisi oikealla kädellään, työntäen terävän aseen pitkin pituuttaan
-uutimien läpi niiden takana olevaan syvennykseen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Huomattuaan rimpuilemisensa turhaksi ja käsittäen, että hänen oli
-säästettävä voimiaan sattuman tuonnempana ehkä tarjoaman
-pelastumistilaisuuden varalle, Bertha Kircher herkesi ponnistelemasta
-vapautuakseen prinssi Metakin otteesta tämän kiidättäessä häntä
-palatsin himmeästi valaistuja käytäviä pitkin. Prinssi pakeni useiden
-huoneiden läpi, kantaen vankiaan. Tytöstä oli ilmeistä, että vaikka
-hänen ryöstäjänsä olikin kuninkaan poika, saatettiin hänet silti
-vangita ja tuomita kolttosestaan, koska hän muutoin ei olisi niin
-silminnähtävän pelokkaana rientänyt pakoon viedäkseen tytön
-turvalliseen paikkaan ja välttääkseen itse tekonsa seuraukset.
-
-Siitä seikasta, että mies yhtenään loi kauhistuneita silmäyksiä
-taakseen ja vilkuili epäluuloisesti kaikkiin soppiin ja nurkkauksiin,
-joiden ohitse he menivät, hän päätteli, että prinssin rangaistus
-saattoi olla sekä nopea että hirvittävä, jos hänet saataisiin kiinni.
-
-Heidän noudattamastaan suunnasta hän päätteli, että heidän oli täytynyt
-useita kertoja pyörtää takaisin, eikä hänellä ollut aavistustakaan,
-mihin päin he olivat menossa. Mutta hän ei tietänyt, että prinssi oli
-yhtä sekaisin kuin hänkin ja juoksi umpimähkään ilman päämäärää,
-toivoen lopulta sattumoisin osuvansa johonkin turvalliseen paikkaan.
-
-Eikä ollut kummakaan, että tämän mielipuolisten vanhempien vesan oli
-vaikea pysyä selvillä ilmansuunnista palatsin mutkikkaissa sokkeloissa,
-jotka olivat mielipuolten rakentamia hullua kuningasta varten. Joskus
-käytävä kääntyi vähitellen ja melkein huomaamatta, tehden sitten
-kaarroksen ja mennen ristiin itsensä kanssa; toisinaan taas lattia
-hitaasti kohosi seuraavan kerroksen tasalle, ja jonkun matkan päässä
-saattoi olla kiertoportaat, joita myöten vähämielinen prinssi
-taakkoineen juoksi alas huimaa vauhtia. Missä kerroksessa ja missä
-osassa palatsia he olivat, siitä ei Metakallakaan ollut vähäisintäkään
-aavistusta. Äkkiä hän pysähtyi suljetun oven eteen, sysäsi sen auki ja
-astui kirkkaasti valaistuun huoneeseen, joka oli täynnä sotureita ja
-jonka toisessa päässä istui kuningas upealla valtaistuimella. Sen
-vieressä oli toinen valtaistuin, jolla kyykötti tavattoman kookas
-naarasleijona, ja silloin johtuivat tytön mieleen Xanilan sanat, jotka
-aikanaan eivät olleet tehneet häneen mitään vaikutusta: "Mutta hänellä
-oli useita muita kuningattaria, eivätkä ne kaikki olleet ihmisiä."
-
-Nähdessään Metakin ja tytön kuningas ponnahti pystyyn ja suinpäin
-syöksyi salin poikki. Hullu, hillitön vimma oli hävittänyt hänestä
-kaikki kuninkuuden jäljetkin. Ja juostessaan hän kiljui kohti kurkkuaan
-määräyksiä ja komennuksia. Heti kun Metak oli niin varomattomasti
-aukaissut oven tähän mehiläispesään, pyörsi hän myöskin ympäri ja alkoi
-paeta toiseen suuntaan. Mutta nyt hänen kintereillään oli satakunta
-nauravaa, kirkuvaa ja ehkä kiroilevaa miestä. Hän pujahteli sinne ja
-tänne, välttäen takaa-ajajia useita minuutteja, kunnes hän pitkän,
-jyrkästi alaspäin viettävän käytävän alapäässä tuoksahti useiden
-soihtujen valaisemaan, maanalaiseen kammioon.
-
-Huoneen lattian keskellä oli laajahko vesiallas, jonka pinta oli vain
-muutamia sentimetrejä lattian alapuolella. Pakenevan prinssin ja hänen
-vankinsa jälessä rientävät miehet ehtivät huoneeseen ajoissa nähdäkseen
-Metakin hyppäävän tyttö mukanaan veteen ja katoavan pinnan alle, vieden
-vankinsa mennessään. Vaikka he kiihtyneinä odottivat altaan äärellä, ei
-uponneista kumpikaan kohonnut jälleen pinnalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Smith-Oldwick kääntyi tarkastamaan piilopaikkaansa ja tunnusteli
-sen takaseinää, sattuivat hänen kätensä heti oven laudoitukseen ja
-samanlaiseen salpaan kuin se oli, jolla ulomman huoneen ovi oli
-teljetty. Vedettyään puisen salvan varovasti ja meluttomasti auki hän
-työnsi hiljaa ovea, joka helposti ja äänettömästi avautui, päästäen
-hänet sysimustaan pimeyteen. Liikkuen varovasti ja haparoiden joka
-askeleella hän poistui komerosta ja sulki oven jälkeensä.
-
-Tunnustelemalla hän huomasi joutuneensa kapeaan käytävään. Edettyään
-sitä myöten muutamia metrejä hän äkkiä kohtasi esteen, nähtävästi
-käytävään pystytetyt portaat. Hän kopeloi niitä käsillään, kunnes oli
-varma siitä, että ne todella olivat portaat ja että niiden takana oli
-vankka seinä, johon käytävä päättyi. Koska hän ei niin ollen päässyt
-eteenpäin eikä halunnut palata samaa tietä ja koska portaiden alapää
-oli käytävän lattialla, ei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin
-kavuta niitä myöten ylöspäin. Niin hän tekikin, pitäen pistoolinsa
-valmiina puseronsa sivutaskussa.
-
-Noustuaan vain kaksi tahi kolme pienaa hän äkkiä kolautti kipeästi
-päänsä yläpuolellaan olevaan kovaan pintaan. Tunnustelemalla kädellään
-hän sai selville, että tien sulki katossa oleva luukku, jota hänen
-vähäisellä ponnistuksella onnistui nostaa muutamia sentimetrejä. Raosta
-näkyi afrikkalaisen yön tähtikirkas taivas.
-
-Hän huokasi helpotuksesta, mutta oli edelleenkin hyvin varovainen,
-työnsi luukkua siksi paljon syrjään, että sai pistetyksi päänsä silmiä
-myöten ulkoilmaan. Nopea vilkaisu vakuutti hänelle, ettei ketään ollut
-kyllin likellä huomatakseen hänen liikkeitään; sikäli kuin hän saattoi
-erottaa, ei ollut ketään näkyvissä.
-
-Hän kiskoi nopeasti itsensä aukosta katolle, sijoitti luukun
-paikoilleen ja koetti ottaa selville, missä oli. Suoraan hänen
-eteläpuolellaan liittyi se matala katto, jolla hän oli, rakennuksen
-paljon korkeampaan osaan, joka kohosi useita kerroksia hänen
-yläpuolelleen. Muutamien metrien päässä lännessä päin näkyi
-kiemurtelevalla kadulla palavien soihtujen lepattavaa valoa, ja sitä
-kohti hän suuntasi askeleensa.
-
-Katon reunalta hän katseli tämän hullujen kaupungin öistä elämää. Hän
-näki miehiä, naisia, lapsia ja leijonia, ja kaiken hänen näkemänsä
-nojalla oli ilmeistä, että vain leijonat olivat tervejärkisiä.
-Tarkastamalla tähtiä hän pääsi helposti selville ilmansuunnista ja
-muisteltuaan tarkoin, mitä tietä hän oli tullut ensin kaupunkiin ja
-sitten tänne katolle, hän päätteli, että katu, jota hän nyt katseli,
-oli sama, jota myöten hänet ja Bertha Kircher oli tuotu vankeina
-aikaisemmin samana päivänä.
-
-Jos hän kykenisi laskeutumaan sinne, saattaisi hän kenenkään
-huomaamatta mennä pylväskäytävän varjossa kaupungin portille. Hän oli
-jo hylännyt mielestään toivottoman ajatuksen siitä, että etsisi ja
-koettaisi auttaa tyttöä, sillä mitäpä hän yksin muutamine panoksineen
-mahtaisi koko kaupungin asestettuja miehiä vastaan. Oli epäiltävää,
-voisiko hän hengissä selviytyä kaupungin edustalla olevasta metsästä,
-jossa vilisi leijonia, ja jos hänen jonkun ihmeen kautta onnistuisikin
-päästä sen takana leviävään erämaahan, olisi hänen kohtalonsa kuitenkin
-ratkaistu, mutta nyt häntä kannusti vain yksi halu -- poistua niin
-kauaksi kuin mahdollista tästä kamalasta hullujen kaupungista.
-
-Lähinnä pohjoisessa olevaan katujen risteykseen saakka olivat katot
-samankorkuisia kuin se, jolla hän seisoi. Suoraan hänen allaan oli
-soihtu. Voidakseen turvallisesti laskeutua kadulle, oli hänen
-löydettävä mahdollisimman pimeä kohta. Senvuoksi hän siirtyi pitkin
-kattojen reunaa, etsien paikkaa, johon voisi päästä pysyen verrattain
-hyvin piilossa.
-
-Hän sai edetä vähän matkaa kadun itään päin tekemän jyrkän polvekkeen
-toiselle puolen, ennen kuin löysi mieleisensä kohdan. Mutta sielläkin
-hänen oli odotettava hyvä aika sopivaa hetkeä alkaakseen kiivetä
-pylväskäytävän patsasta myöten alas. Joka kerta, kun hän aikoi
-soluttautua räystäältä, säikäyttivät joltakin suunnalta kuuluvat
-askeleet hänet luopumaan yrityksestään, kunnes hän vihdoin oli melkein
-alkanut uskoa, että hänen oli odotettava siihen asti, kunnes koko
-kaupunki nukkuisi, ennen kuin voisi jatkaa pakomatkaansa. Mutta
-vihdoinkin tuli suotuisa hetki, ja vaikka häntä kalvoikin sisäinen
-tuska, alkoi hän kuitenkin ulkoisesti rauhallisena laskeutua kadulle.
-
-Seisoessaan vihdoin pylväskäytävän suojassa hän kiitti onneaan siitä,
-että hänellä siihen saakka oli ollut niin hyvä menestys. Mutta äkkiä
-hän kuuli hiljaista ääntä takaansa, pyörähti ympäri ja näki edessään
-keltaiseen sotilasvaippaan puetun kookkaan miehen.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Ulos seinäsyvennyksestä
-
-
-Numa, leijona, murisi pettymyksestä ja raivosta luisuessaan takaisin
-maahan muurin juurelle tehtyään epäonnistuneen yrityksen tavoittaa
-pakenevaa apinamiestä ja kiskoa hänet alas. Se jännittäytyi
-ponnahtamaan toisen kerran pakenevan saaliinsa jälkeen, mutta samassa
-sen sieraimet tunsivat siihen saakka huomaamatta jääneen tuoksahduksen
-takaa-ajetun hajussa. Numa nuuhki maata, jota Tarzanin paljas jalka oli
-koskettanut, ja sen murina muuttui hiljaiseksi vinkunaksi, sillä se oli
-tuntenut saman ihmisen hajun, joka oli pelastanut sen wamabojen
-kuopasta.
-
-Mitä ajatuksia risteili tuossa jykevässä päässä? Kenpä voisi sen sanoa?
-Mutta nyt ei enää näkynyt jälkeäkään pettymyksestä ja raivosta, kun
-leijona kääntyi majesteettisesti astelemaan itään päin pitkin muurin
-juurta. Kaupungin itäpäässä se kääntyi etelään, jatkaen matkaansa
-ulkomuurin eteläreunalle. Siellä sijaitsivat tarhat ja aitaukset, jossa
-kasveja syöviä eläimiä lihotettiin kaupungin kesytettyjen leijonien
-ruuaksi. Metsän isot, mustat leijonat käyttivät ravinnokseen melkein
-yhtä puolueettomasti sekä näitä kasvinsyöjiä että ihmisiä. Samoin kuin
-pyydystyskuopan Numa tekivät ne silloin tällöin retkiä erämaan poikki
-wamabojen hedelmälliseen maahan, mutta useimmiten ne tyydyttääkseen
-lihantarvettaan verottivat Herogin, hullun kuninkaan, muuritetun
-kaupungin karjalaumoja tahi sieppasivat jonkun hänen kovaonnisista
-alamaisistaan.
-
-Pyydystyskuopan Numa oli eräässä suhteessa poikkeus metsätovereistaan.
-Se oli pentuna joutunut ansaan ja viety kaupunkiin, missä sitä oli
-säilytetty siitoseläimenä, mutta oli päässyt karkaamaan toisella
-ikävuodellaan. Mielipuolien kaupungissa oli sille koetettu opettaa,
-ettei se saanut syödä ihmisenlihaa, ja sen koulutuksen johdosta se ei
-ahdistanut ihmistä muulloin kuin raivostuneena tai jäytävän nälän
-pakottamana.
-
-Mielipuolten karjatarhoja suojaa ulkoseinä, pystyyn pannuista
-puunrungoista kyhätty paalutus. Runkojen alapäät on upotettu maahan, ne
-on sijoitettu mahdollisimman lähelle toisiaan ja nivottu lujasti yhteen
-pajuvitsaksilla. Sopivien välimatkojen päässä toisistaan on portteja,
-joista eläimet päivän ajaksi ajetaan kaupungin eteläpuolella oleville
-laitumille. Juuri tällöin metsän mustat leijonat aina verottavat
-karjalaumoja raskaimmin, ja hyvin harvoin yrittää leijona tarhaan
-öiseen aikaan. Mutta tunnettuaan hyväntekijänsä hajun tahtoi
-pyydystyskuopan Numa taaskin päästä muurien ympäröimään kaupunkiin, ja
-tämän ajatuksen pyöriessä sen viekkaissa aivoissa se hiipi varovasti
-paalutuksen ulkopuolella, tunnustellen pehmeällä käpälällään jokaista
-porttia, kunnes tapasi sellaisen, joka näytti olevan huonosti teljetty.
-Se laski ison päänsä alas ja painautui porttia vasten, ponnistaen
-eteenpäin koko kookkaan ruumiinsa painolla ja jättiläislihastensa
-voimalla -- vain yksi valtava rynnistys, ja Numa oli tarhassa.
-
-Aitauksessa oli lauma vuohia, jotka heti raatelijan ilmestyttyä
-lähtivät hurjasti pakoon tarhan vastaiselle, kaupungin etelämuuriin
-rajoittuvalle laidalle. Numa oli ennenkin ollut samanlaisessa tarhassa
-ja tiesi senvuoksi, että jossakin kohdassa muuria oli pieni ovi, josta
-paimen saattoi tulla kaupungista laumansa luokse. Se lähestyi sitä
-ovea; on vaikea sanoa, tekikö se sen harkitusti vaiko sattumalta, mutta
-seuraavien tapahtumien valossa näyttää edellinen mahdolliselta.
-
-Päästäkseen portille täytyi sen mennä suoraan lauman halki, joka oli
-pelokkaana sulloutunut aukon lähettyville, joten taaskin kuului rajua
-sorkkien töminää, kun Numa nopeasti asteli ovelle. Jos Numalla oli
-ollut suunnitelma, oli se suunnitellut hyvin, sillä tuskin se oli
-ehtinyt paikalleen, kun ovi avautui ja paimen pisti päänsä aitaukseen,
-ilmeisesti haluten nähdä, mikä oli laumassa sattuneen hämmingin syy.
-
-Mahdollisesti hän sai sen selville, mutta se on epäiltävää, sillä oli
-pimeä, ja vankka kynnekäs käpälä, joka kohosi ja antoi hänelle niin
-voimakkaan iskun, että hänen päänsä melkein irtaantui ruumiista,
-liikkui niin nopeasti ja äänettömästi, että mies oven avaamisen jälkeen
-kuoli sekunnin murto-osassa. Sitten Numa, joka nyt tunsi tien, pujahti
-muurin lävitse kaupungin himmeästi valaistuille kaduille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Smith-Oldwick näki soturin keltaiseen vaippaan puetun miehen
-lähellään, välähti hänen päähänsä heti ajatus, että hänen oli ammuttava
-mies kuoliaaksi ja sitten pyrittävä pakoon, luottaen jalkoihinsa ja
-mutkittelevien katujen hämärään valaistukseen, sillä hän tiesi, että
-jos häntä puhuteltaisiin, hänet myöskin jälleen vangittaisiin, koska
-tämän kummallisen kaupungin jokainen asukas varmastikin tunsi hänet
-muukalaiseksi. Olisi perin helppoa ampua mies suoraan taskusta, jossa
-pistooli oli, vetämättä asetta esille, ja siinä tarkoituksessa
-englantilainen sujautti kätensä puseronsa sivutaskuun. Mutta samassa
-hän tunsi lujan otteen ranteessaan, ja matala ääni kuiskasi
-englanninkielellä: "Luutnantti, minähän tässä olen, Apinain Tarzan."
-
-Smith-Oldwickia niin kauan painaneen hermojännityksen lauettua hän kävi
-heikoksi kuin sylilapsi, niin että hänen oli pakko tukea saadakseen
-tarttua apinamiehen käsivarteen eikä hän kyennyt saatuaan jälleen
-puhekykynsä muuta kuin hokemaan: "Te? Te? Minä luulin teitä
-kuolleeksi."
-
-"Ei; en ole kuollut", virkkoi Tarzan, "ettekä tekään näy olevan. Mutta
-miten on tytön laita?"
-
-"En ole nähnyt häntä", vastasi englantilainen, "siitä pitäen kun meidät
-tuotiin tänne. Meidät vietiin tässä lähellä olevan aukion varrella
-sijaitsevaan taloon, ja siellä meidät erotettiin toisistamme. Hänet
-lähetettiin pois vartijoiden saattamana, ja minut pistettiin
-leijonatarhaan. Senjälkeen en ole häntä nähnyt."
-
-"Miten pelastuitte?" tiedusti apinamies.
-
-"Leijonat eivät näkyneet suuresti välittävän minusta, ja pakenin sieltä
-kiipeämällä puuhun ja sitten ikkunasta erääseen toisen kerroksen
-huoneeseen. Siellä oli minulla muutaman miekkosen kanssa pieni kahakka,
-ja minut piilotti eräs heidän naisistaan seinäsyvennykseen. Sitten se
-veijari kavalsi minut eräälle toiselle huoneeseen osuneelle vintiölle,
-mutta löysin oven, josta pujahdin ulos ja nousin katolle. Siellä olin
-melkoisen pitkän ajan, odottaen tilaisuutta päästäkseni kadulle
-kenenkään huomaamatta. Siinä kaikki, mitä tiedän, eikä minulla ole
-kaukaisinta aavistusta, mistä Bertha Kircheriä olisi etsittävä."
-
-"Minne aioitte nyt lähteä?" kysyi Tarzan.
-
-Smith-Oldwick epäröi. "Minä -- enhän kyennyt tekemään täällä mitään
-yksin ja aioin koettaa livahtaa pois tästä kaupungista ja jollakin
-tavoin päästä idässä päin olevien brittiläisten joukkojen luokse
-noutamaan apua."
-
-"Se ei teille onnistuisi", sanoi Tarzan. "Joskin selviytyisitte elävänä
-metsästä, ette ikinä jaksaisi mennä erämaan halki ilman muonaa ja
-vettä."
-
-"Mitä meidän sitten on tehtävä?" tuskitteli englantilainen.
-
-"Meidän on koetettava löytää tyttö", vastasi apinamies. Sitten hän
-näytti unohtaneen englantilaisen ja järkeilevän vain lujittaakseen omaa
-päätöstään. "Olkoonpa hän saksalainen ja vakooja, mutta hän on myöskin
-nainen -- valkoinen nainen -- en voi jättää häntä tänne."
-
-"Mutta miten voimme löytää hänet?" tiedusti englantilainen.
-
-"Olen seurannut häntä tänne asti", selitti Tarzan, "ja jollen ole
-pahasti erehtynyt, osaan seurata häntä kauemmaksikin."
-
-"Mutta enhän minä voi tulla mukaanne tässä puvussa panematta meitä
-molempia alttiiksi ilmitulon ja vangitsemisen vaaralle", huomautti
-Smith-Oldwick.
-
-"Siispä meidän on hankittava teille toiset vaatteet", virkkoi Tarzan.
-
-"Miten?" kysäisi englantilainen.
-
-"Menkää kaupungin muurin vieressä olevalle katolle, jolle ensiksi
-saavuin", vastasi apinamies hymyillen tuikeasti, "ja kysykää siellä
-viruvalta alastomalta vainajalta, miten sain valepukuni!"
-
-Smith-Oldwick loi pikaisen silmäyksen kumppaniinsa. "Siinäpä se!" hän
-huudahti. "Minä tiedän miekkosen, joka ei enää tarvitse pukuaan, ja jos
-vain pääsemme takaisin tuonne katolle, löydämme luullakseni hänet ja
-saamme hänen tamineensa kohtaamatta paljoa vastarintaa. Siellä on vain
-tyttö ja nuori mies, jotka helposti yllätämme ja nujerramme."
-
-"Mitä tarkoitatte?" tiedusti Tarzan. "Mistä tiedätte, ettei mies enää
-tarvitse vaatteustaan?"
-
-"Tiedän sen siitä", ilmoitti englantilainen, "että surmasin hänet."
-
-"Ahaa!" äänsi apinamies. "Ymmärrän. Taitaapa ollakin helpompi menetellä
-niin kuin karata jonkun kimppuun täällä kadulla, jossa on suurempi
-mahdollisuus, että meitä häiritään."
-
-"Mutta miten ihmeessä pääsemme taaskin tuonne katolle?" kummasteli
-Smith-Oldwick.
-
-"Samoin kuin te sieltä tulitte", vastasi Tarzan. "Katto on matala, ja
-jokaisen pylvään yläpää muodostaa pienen ulkoneman. Panin sen merkille
-teidän laskeutuessanne. Eivät kaikki rakennukset olisi meille niin
-mukavia."
-
-Smith-Oldwick katsahti matalan katon räystääseen. "Eihän se kyllä ole
-varsin korkealla", hän sanoi, "mutta minua peloittaa, etten kykene
-kiipeämään sinne. Koetan kuitenkin -- olen ollut hyvin heikko, siitä
-pitäen kun leijona murjoi ja vartijat pieksivät minua, enkä myöskään
-ole syönyt sitten kun eilen."
-
-Tarzan mietti hetkisen. "Teidän on lähdettävä mukaani", hän virkkoi
-vihdoin. "En voi jättää teitä tänne. Te voitte pelastua vain minun
-avullani, enkä minä voi poistua kanssanne, ennen kuin olemme löytäneet
-tytön."
-
-"Minä tahdonkin tulla mukaanne", vastasi Smith-Oldwick. "Eihän minusta
-tosin ole nyt paljoakaan apua, mutta näinkin on kaksi aina parempi kuin
-yksi."
-
-"Hyvä! Ja nyt matkaan!" komensi Tarzan, ja ennen kuin englantilainen
-aavistikaan, mitä toinen aikoi, oli apinamies nostanut hänet maasta ja
-heittänyt hänet olalleen. "Pitäkää kiinni nyt!" kuiskasi Tarzan sitten
-ja kiipesi ketterästi kuin apina pylvästä myöten ylöspäin. Kaikki kävi
-niin ripeästi ja helposti, että englantilainen tuskin ehti huomatakaan,
-ennen kuin hän jo oli katolla.
-
-"Kas näin! Opastakaa minut nyt äsken mainitsemaanne paikkaan!" kehoitti
-Tarzan.
-
-Smith-Oldwickin ei ollut lainkaan vaikea löytää luukkua, josta hän oli
-tullut katolle. Nostettuaan sen syrjään kumartui apinamies kuuntelemaan
-ja haistelemaan. "Tulkaa!" hän käski hetkisen kuluttua ja laskeutui
-edellä sisälle. Smith-Oldwick seurasi häntä, ja yhdessä he sitten
-hiipivät pimeässä sen komeron takaseinässä olevalle ovelle, johon tyttö
-oli englantilaisen piilottanut. Ovi oli longallaan, ja raosta Tarzan
-näki valoa hohtavan niiden verhojen lävitse, jotka erottivat sen
-makuukomerosta.
-
-Hän tirkisti raosta ja näki tytön ja nuoren miehen, joista
-englantilainen oli puhunut, istuvan vastakkain matalan pöydän ääressä,
-jolle oli katettu ruokaa. Tarjoilemassa oli jättiläiskokoinen neekeri,
-ja häntä apinamies silmäili tarkimmin. Tarmangani tunsi laajoilla
-alueilla mustien maanosassa asuvien useiden neekeriheimojen
-erikoispiirteet ja arveli vihdoin olevansa jotakuinkin varma siitä,
-mistä osasta Afrikkaa tämä orja oli kotoisin, ja osaavansa hänen
-kansansa kieltä. Oli kuitenkin mahdollista, että mies oli joutunut
-vangiksi jo lapsena ja unohtanut äidinkielensä, jota hän ei ollut
-saanut puhua pitkiin aikoihin, mutta sattumallahan olikin ollut osansa
-melkein kaikissa Tarzanin elämänvaiheissa. Niinpä hän odotti
-kärsivällisesti, kunnes neekeri askaroidessaan lähestyi pientä, lähinnä
-sitä komeroa olevaa pöytää, jossa Tarzan ja apinamies piileksivät.
-
-Kun orja kumartui ottamaan pöydälle sijoitettua maljakkoa, ei hänen
-korvansa ollut kaukana raosta, josta Tarzan tirkisteli. Neekeri, jolla
-ei ollut aavistustakaan syvennyksen olemassaolosta, luuli kuulevansa
-suoraan tiiviistä seinästä lähteneet äidinkielellään kuiskatut sanat:
-"Jos haluat päästä takaisin vamabojen maahan, niin älä hiisku mitään,
-vaan tottele käskyjäni!"
-
-Neekeri mulkoili kauhistuneena lähellään oleviin verhoihin. Apinamies
-näki hänen vapisevan ja alkoi pelätä, että mies säikähdyksissään
-antaisi heidät ilmi. "Älä pelkää!" hän kuiskasi. "Olemme ystäviäsi."
-
-Vihdoin neekeri puhkesi puhumaan, supattaen niin hiljaa, että
-apinamiehenkään herkät korvat tuskin erottivat hänen sanojaan. "Millä
-tavoin", hän kysyi, "voi Otobu-raukka palvella jumalaa, joka puhuttelee
-häntä vankasta seinästä?"
-
-"Näin", vastasi Tarzan. "Meitä on kaksi, ja aiomme tulla sinne sisälle.
-Auta meitä estämään tuota miestä ja tuota naista pääsemästä pois täältä
-ja huutamasta toisia avukseen!"
-
-"Autan teitä kyllä pitämään heitä tässä huoneessa", lupasi neekeri.
-"Mutta älkää pelätkö, että heidän huutonsa saisivat toisia rientämään
-tänne! Seinät on rakennettu niin, ettei niiden lävitse kuule mitään, ja
-jos kuuluisikin, niin mitäpä väliä sillä olisi tässä kaupungissa, jossa
-ilma alituisesti värähtelee hullujen asukasten kirkaisuista? Älkää
-pelätkö heidän huutojaan! Kukaan ei kiinnitä niihin huomiota. Lähden
-täyttämään käskyänne."
-
-Neekeri meni huoneen poikki pöydän luokse, laskien sille uuden
-ruokalajin juhlijoiden eteen. Sitten hän siirtyi miehen taakse ja
-suuntasi katseensa siihen kohtaan seinästä, josta apinamiehen ääni oli
-lähtenyt, ikäänkuin sanoakseen: "Herra, olen valmis."
-
-Vitkastelematta enempää Tarzan sysäsi verhot syrjään ja astui
-huoneeseen. Hänet nähdessään nousi nuori mies pöydästä, mutta samassa
-tarttui musta orja häneen takaapäin. Tyttö oli selin apinamieheen ja
-tämän kumppaniin päin eikä aluksi huomannut heidän saapumistaan, nähden
-vain orjan käyvän hänen rakastajansa kimppuun. Kovasti kiljaisten hän
-syöksähti eteenpäin auttamaan viimemainittua. Tarzan hypähti hänen
-vierelleen ja kouraisi lujalti hänen käsivarrestaan, ennenkuin hän
-ennätti sekaantua Otobun ja nuoren miehen väliseen kamppailuun.
-Kun hän pyörähti apinamiehen puoleen, kuvastui hänen kasvoistaan aluksi
-vain mielipuolista vimmaa, mutta melkein heti muuttui se ilme
-tylsämieliseksi hymyksi, jonka Smith-Oldwick jo tunsi, ja hän alkoi
-hentoine sormineen lempeästi hypistellä tulokasta.
-
-Melkein samassa hän havaitsi Smith-Oldwickin, mutta hänen kasvoillaan
-ei näkynyt jälkeäkään hämmästyksestä eikä kiukusta. Ilmeisesti tuo
-järjetön olento-parka tunsi vain kaksi mielialaa ja siirtyi toisesta
-toiseen salamannopeasti.
-
-"Vartioikaa häntä hetkinen!" komensi Tarzan englantilaista. "Sillä
-aikaa minä riisun aseet tuolta miekkoselta." Mentyään nuoren miehen
-luokse, jonka hillitseminen kävi Otobulle vaikeaksi, Tarzan anasti
-hänen miekkansa. "Sano heille", hän käski neekeriä, "jos osaat puhua
-heidän kieltään, ettemme tee heille pahaa, jos he antavat meidän
-suorittaa asiamme ja poistua rauhassa!"
-
-Neekeri oli tuijottanut Tarzaniin silmät levällään ilmeisesti
-käsittämättä, kuinka tämä jumala saattoi esiintyä noin aineellisessa
-muodossa, puhuen valkoisen bwanan äänellä ja puettuna tämän kaupungin
-soturien vaippaan, vaikka hän silminnähtävästi ei ollut kaupunkilaisia.
-Mutta siitä huolimatta ei hänen alkuperäinen luottamuksensa ääneen,
-joka oli tarjonnut hänelle vapautta, lainkaan horjunut, ja hän totteli
-Tarzanin käskyjä.
-
-"He haluavat tietää, mitä tahdotte", selitti Otobu puhuttuaan miehen ja
-tytön kanssa.
-
-"Ilmoita heille, että ensiksikin tahdomme ruokaa", virkkoi Tarzan, "ja
-sitten jotakin muuta, minkä tiedämme löytävämme tästä huoneesta. Ota
-miehen keihäs, Otobu! Se näkyy olevan nojallaan seinää vasten tuolla
-nurkassa. Ja te, luutnantti, ottakaa hänen sapelinsa!" Sitten hän
-taaskin jatkoi Otobulle: "Minä vartioin miestä sillä aikaa kun sinä
-vedät esille sen, mitä on tuon seinävieressä olevan leposohvan alla."
-Ja Tarzan osoitti mainittua huonekalua.
-
-Otobu oli oppinut tottelemaan ja noudatti hänen käskyään. Mies ja tyttö
-seurasivat häntä katseillaan, ja kun hän veti syrjään verhot ja kiskoi
-esille Smith-Oldwickin surmaaman miehen ruumiin, päästi tytön rakastaja
-äänekkään kirkaisun ja koetti syöksyä vainajan luokse. Mutta Tarzan
-pidätti häntä, ja sitten mies kävi hänen kimppuunsa kynsin ja hampain.
-Tarzan sai ponnistaa melkoisesti saadakseen miehen hillityksi, ja
-Otobun riisuessa ruumiin päällysvaatteita hän käski neekerin tiedustaa
-nuorukaiselta, miksi tämä oli niin ilmeisesti kiihtynyt nähdessään
-vainajan.
-
-"Sen voin sanoa teille, bwana", vastasi Otobu. "Tämä mies oli hänen
-isänsä."
-
-"Mitä hän puhuu tytölle?" kysyi Tarzan.
-
-"Hän tiedustaa, tiesikö tyttö, että hänen isänsä ruumis oli leposohvan
-alla. Ja tyttö väittää, ettei hän tiennyt sitä."
-
-Tarzan selosti keskustelun Smith-Oldwickille, joka hymyili. "Jos tuo
-miekkonen olisi nähnyt tytön poistavan kaikki rikoksen jäljet ja
-järjestävän leposohvan peitteen, niin että ruumis jäi piiloon,
-autettuaan ensin minua raahaamaan sen huoneen poikki, ei hänen
-tarvitsisi olla epävarma siitä, mitä tyttö jutusta tietää. Tuo matto,
-joka verhoaa tuolla nurkassa olevaa penkkiä, sijoitettiin sinne
-kätkemään veritahraa -- eräissä suhteissa he eivät olekaan niin perin
-typeriä."
-
-Neekeri oli tällä välin riisunut vainajalta päällysvaatteet, ja
-Smith-Oldwick veti niitä hätäisesti ylleen oman pukunsa päälle. "Ja
-nyt", sanoi Tarzan, "istuudumme syömään. Jos vatsa on tyhjä, ei saada
-paljoakaan aikaan." Syötäessä apinamies koetti keskustella molempien
-kaupunkilaisten kanssa Otobun välityksellä. Hän sai tietää, että he
-olivat heidän vierellään lattialla viruvan vainajan palatsissa. Hän oli
-ollut jonkunlainen virkamies ja perheineen kuulunut hallitsevaan
-luokkaan, vaikkakaan ei hovin henkilökuntaan.
-
-Kun Tarzan tiedusti heiltä Bertha Kircheriä, vastasi nuori mies, että
-hänet oli viety kuninkaan palatsiin, ja kun häneltä kysyttiin sen
-syytä, selitti hän: "Kuningasta varten tietysti."
-
-Keskustelun aikana tekivät sekä mies että tyttö varsin täysijärkisen
-vaikutuksen, jopa esittivät muutamia kysymyksiä siitä maasta, mistä
-heidän kutsumattomat vieraansa olivat kotoisin. He olivat hyvin
-ällistyneitä, kun heille kerrottiin, että heidän laaksonsa ulkopuolella
-oli muutakin kuin vedettömiä aavikkoja. Kun Otobu Tarzanin
-kehoituksesta tiedusti mieheltä, tunsiko hän kuninkaan palatsin
-sisäosia, vastasi hän tuntevansa. Hän oli muka kuninkaan pojan, prinssi
-Metakin, ystäviä ja oli usein käynyt palatsissa, ja Metak oli myöskin
-monesti käynyt täällä hänen isänsä palatsissa. Syödessään Tarzan
-vaivasi aivojaan miettien, millä tavoin voisi käyttää hyväkseen
-nuorukaisen paikallistuntemusta päästäkseen palatsiin, mutta ei ollut
-mielestään keksinyt tyydyttävää suunnitelmaa, kun ulomman huoneen
-ovelta kuului kovaa kolkutusta.
-
-Hetkisen olivat kaikki vaiti. Sitten huusi nuori mies äänekkäästi
-jotakin sisään pyrkiville henkilöille. Heti juoksi Otobu hänen luokseen
-ja koetti tukahduttaa hänen sanojaan painamalla kätensä hänen suulleen.
-
-"Mitä hän puhui?" kysyi Tarzan.
-
-"Hän käski heitä murtamaan oven ja pelastamaan hänet ja tytön kahden
-tänne tunkeutuneen muukalaisen käsistä, jotka ovat vanginneet heidät.
-Jos he pääsevät sisään, surmaavat he meidät kaikki."
-
-"Käske hänen", komensi Tarzan, "pysyä hiljaa! Muutoin tapan hänet."
-
-Otobu teki työtä käskettyä, ja nuori mielipuoli muuttui jörön
-äänettömäksi. Tarzan meni makuukomerosta ulompaan huoneeseen katsomaan,
-miten jyskytys oli tehonnut oveen. Smith-Oldwick astui muutamia askelia
-hänen jälessään, jättäen Otobun vartioimaan molempia vankeja. Apinamies
-oivalsi, ettei ovi voisi kauan kestää sen laudoitukseen ulkopuolelta
-kohdistettuja ankaria iskuja. "Olisin halunnut käyttää tuota toisessa
-huoneessa olevaa vekkulia", hän virkkoi Smith-Oldwickille, "mutta
-minusta näyttää, että meidän on laittauduttava täältä pois samaa tietä,
-jota tulimme. Meidän on aivan hyödytöntä odottaa täällä noita oven
-takana meluavia miehiä ja ryhtyä heidän kanssaan kahakkaan. Äänistä
-päättäen heitä on siellä toistakymmentä. Tulkaa!" hän kehoitti. "Menkää
-te edellä! Minä tulen perässä."
-
-Kun he palasivat makuukomeroon, kohtasi heitä siellä kokonaan
-toisenlainen näky kuin se oli, jolle he hetkinen sitten olivat
-kääntäneet selkänsä. Lattialla nähtävästi hengettömänä virui
-neekeriorjan ruumis, ja molemmat vangit olivat tyyten kadonneet.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Pako Xujasta
-
-
-Kun Metak kantoi Bertha Kircheriä vesiallasta kohti, ei tytöllä aluksi
-ollut aavistustakaan siitä, mitä mies aikoi, mutta kun tämä heidän
-lähestyessään äyrästä ei hiljentänyt vauhtiaan, arvasi hän prinssin
-kauhean aikomuksen. Kun Metak hyppäsi päistikkaa veteen, vieden hänet
-mukanaan, sulki hän silmänsä ja huokaisi äänettömän rukouksen, sillä
-hän oli varma, että mielipuolen tarkoitus oli surmata itsensä ja hänet.
-Mutta luonnon ensimmäinen laki on niin voimakas, että tyttö tarrautui
-tiukasti elämään, vaikka uskoikin varmasti kuolevansa, ja rimpuili
-vapautuakseen hullun väkevästä otteesta, pidättäen samalla hengitystään
-ja koettaen siirtää tuonnemmaksi viimeistä hetkeä, jolloin tukahduttava
-vesi pakostakin tulvisi hänen keuhkoihinsa.
-
-Koko tämän hirvittävän koettelemuksen ajan hän jaksoi pitää kaikki
-aistinsa täysin vireillä; niinpä hän heti sen jälkeen, kun he
-syöksyivät veteen, tunsi, että mies ui pinnan alla eteenpäin, vieden
-häntä mukanaan. Metak vetäisi kenties alun toistakymmentä vetoa suoraan
-altaan toista päätä kohti, kohoten sitten pinnalle, ja jälleen huomasi
-tyttö päänsä olevan veden yläpuolella. Hän aukaisi silmänsä ja näki,
-että he olivat mutkittelevassa käytävässä, jota sen kattoon sijoitetut
-ristikkoluukut valaisivat himmeästi ja joka oli täynnä vettä seinästä
-seinään.
-
-Mies ui pitkin käytävää kevein, väkevin vedoin, pitäen samalla tytön
-leukaa veden pinnalla. Uituaan sillä tavoin pysähtymättä kymmenen
-minuuttia hän puhutteli tyttöä, mutta tämä ei ymmärtänyt häntä, mikä
-hänelle ilmeisesti heti selvisi, sillä hän alkoi puolittain kellua ja
-muutti asentoaan niin, että saattoi toisella kädellään koskettaa tytön
-nenää ja suuta. Bertha Kircher käsitti hänen tarkoituksensa ja veti
-heti syvän henkäyksen, minkä jälkeen mies vikkelästi sukelsi veteen,
-vetäen toisen mukaansa ja uiden taaskin toistakymmentä vetoa pinnan
-alla.
-
-Kun he nousivat jälleen pinnalle, huomasi Bertha Kircher, että he
-olivat laajassa lammikossa ja että tähdet tuikkivat kirkkaina korkealla
-heidän yläpuolellaan, kun taas heidän molemmilla puolillaan oli
-kupukattoisia ja torneilla varustettuja rakennuksia, jotka kuvastuivat
-selväpiirteisinä tähdekästä taivasta vasten. Metak ui ripeästi lammikon
-pohjoiselle äyräälle, jossa he nousivat tikapuita myöten rannalle.
-Aukiolla oli muitakin ihmisiä, jotka kuitenkin kiinnittivät vain vähän,
-jos lainkaan huomiota noihin kahteen läpimärkään henkilöön. Kun Metak
-asteli ripeästi eteenpäin tyttö sivullaan, saattoi Bertha Kircher vain
-arvailla, mitä mies aikoi. Hän ei keksinyt mitään pakokeinoa, ja
-senvuoksi hän meni nurkumatta vangitsijansa mukana, toivottomalta
-näyttävästä asemastaan huolimatta sittenkin toivoen, että joku
-onnellinen sattuma tarjoaisi hänelle kaivatun tilaisuuden pelastaa
-henkensä ja vapautensa.
-
-Metak saattoi hänet erääseen rakennukseen. Astuessaan sisälle tunsi hän
-sen samaksi, johon hän ja luutnantti Smith-Oldwick oli viety silloin,
-kun heidät tuotiin kaupunkiin. Nyt ei näkynyt miestä kaiverruksin
-koristetun pöydän takana, mutta huoneessa oli toistakymmentä soturia
-puettuina sen suvun vaippoihin, jonka palveluksessa he olivat; tässä
-tapauksessa olivat vaipat valkoiset, ja jokaisen rinnassa ja selässä
-oli vaakunamerkkinä pieni leijona.
-
-Tunnettuaan sisälle astuneen Metakin nousivat miehet pystyyn, ja
-vastaukseksi hänen lausumaansa kysymykseen hänelle osoitettiin huoneen
-peräseinässä olevaa holvattua ovea. Metak vei tytön sinne, mutta sitten
-näytti hänessä äkkiä heränneen epäluulo, hänen silmänsä soukkenivat
-ovelasti, hän kääntyi sotureihin päin ja komensi jotakin, minkä jälkeen
-he kaikki menivät hänen edellään kapeasta ovesta ja vähän matkan päässä
-sen takana kohoavia portaita ylös.
-
-Portaita ja niiden yläpäästä alkavaa käytävää valaisemassa oli pieniä
-soihtuja, joiden valossa näkyi useita ovia käytävän seinissä. Miehet
-opastivat prinssin yhdelle niistä. Bertha Kircher näki heidän
-kolkuttavan, ja paksun oven takaa kuului heikko vastaus. Hänen
-ympärillään oleviin miehiin vaikutti se kuin sähköisku. He joutuivat
-kaikki heti kiihdyksiin ja alkoivat kuninkaan pojan määräyksestä
-rajusti jyskyttää ovea, heittäytyä sitä vasten ja koettaa hakata sen
-laudoitusta rikki sapeleillaan. Tämä hänen vangitsijoittensa ilmeinen
-kiihtynys ihmetytti tyttöä.
-
-Hän näki oven horjuvan uudistetuista kolhaisuista, mutta ei nähnyt,
-että juuri kun se oli rämähtämäisillään sisälle, pujahtivat ne ainoat
-kaksi miestä koko maailmassa, jotka olisivat saattaneet pelastaa hänet,
-huoneen vieressä olevan makuukomeron seinään kiinnitettyjen, paksujen
-verhojen välitse ja katosivat pimeään käytävään.
-
-Kun ovi antoi perään ja miehet prinssin seuraamina syöksähtivät
-huoneeseen, joutui viimeksimainittu heti pettymyksen ja raivon valtaan,
-sillä huoneet olivat tyhjät; vain palatsin omistaja-vainajan ja Otobun,
-neekeriorjan, elottomat ruumiit viruivat makuukomeron lattialla.
-
-Prinssi riensi ikkunan ääreen ja katsahti ulos. Mutta kun seurue näki
-teljetyn leijonatarhan, josta prinssi ei uskonut kenenkään pääsevän
-millään tavoin pelastumaan, lisäsi se vain hänen hämminkiään. Hän tutki
-huonetta löytääkseen jonkun vihjauksen siitä, mihin siellä äskettäin
-olleet henkilöt olivat kadonneet, mutta ei havainnut verhojen takaista
-syvennystä. Sitten hänen mielensä vähäjärkiselle ominaiseen
-epävakaiseen tapaan pian muuttui; hän väsyi etsintään, kääntyi häntä
-alakerrasta seuranneiden sotilaiden puoleen ja komensi heidät pois.
-
-Sijoitettuaan murretun oven parhaansa mukaan paikoilleen miehet
-poistuivat huoneesta, ja jäätyään taaskin kahden kesken tytön kanssa
-Metak pyörähti häneen päin. Hänen lähestyessään tyttöä piirteet
-vääntyneinä inhoittavaan virnistykseen nytkähtelivät hänen kasvonsa
-suonenvedon tapaisesti. Tyttö, joka seisoi makuukomeron ovella,
-horjahti taaksepäin, ja hänen kasvoistaan kuvastui kauhu. Hän peräytyi
-askel askeleelta lattian poikki, samalla kun kyyristelevä mielipuoli
-hiipi varovasti hänen jälessään sormet harallaan kuin pedon kynnet,
-odottaen hetkeä, jolloin voisi ponnahtaa eteenpäin ja tarttua uhriinsa.
-
-Bertha Kircherin sivuuttaessa neekerin ruumiin kolahti hänen jalkansa
-johonkin esteeseen, hän vilkaisi lattiaan ja huomasi keihään, jolla
-Otobun olisi pitänyt pysyttää vankeja kurissa. Hän kumartui heti,
-sieppasi aseen ja suuntasi sen terävän kärjen hullua kohti. Sen
-vaikutus Metakiin oli salamannopea. Siihen saakka hän oli hiipinyt
-hiljaa, mutta puhkesi nyt käheään nauruun, veti miekkansa ja alkoi
-hyppiä sinne tänne tytön edessä. Mutta minnepäin hän yrittikään, oli
-keihään kärki aina häntä uhkaamassa.
-
-Tyttö pani merkille, että miehen kiljaisujen sävy asteittain muuttui,
-ja samalla kävivät myöskin hänen kammottavien kasvojensa ilmeet
-toisenlaisiksi. Hänen hysteerisen naurunsa syrjäyttivät vähitellen
-vimmaiset karjahdukset, ja hänen kasvoillaan väikkyneen omituisen
-virnistyksen sijalle tulivat julma rypistys ja irveen vääntyneet
-huulet, niin että hänen teroitetut torahampaansa näkyivät.
-
-Nyt hän syöksähti rajusti eteenpäin melkein keihään kärkeen saakka,
-ponnahti aina syrjään ja harppasi muutamia askelia sivulle päin,
-koettaen uudelleen päästä käsiksi tyttöön. Samalla hän koko ajan huitoi
-ja kolhi keihästä niin vimmatusti, että tyttö sai vain vaivoin
-pidetyksi sen tanassa ja hänen oli pakko yhtenään peräytyä. Kun hän oli
-saapunut huoneen toisessa päässä olevan leposohvan viereen, kumartui
-Metak uskomattoman nopeasti, sieppasi matalan tuolin ja sinkautti sen
-suoraan hänen päätään kohti.
-
-Hän kohotti keihästä syrjäyttääkseen raskaan heittoaseen, mutta se ei
-hänelle täysin onnistunut. Iskun tärähdys kaatoi hänet selälleen
-leposohvalle, ja Metak oli heti hänen kimpussaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tarzan ja Smith-Oldwick eivät paljoakaan välittäneet siitä, miten
-molemmille toisille huoneessa olleille henkilöille oli käynyt. He
-olivat poissa, ja apinamieheen ja tämän kumppaniin nähden he saivat
-pysyäkin tiessään. Tarzan halusi nyt ainoastaan päästä kadulle, jossa
-heidän nyt, kun heillä kummallakin oli jonkunlainen valepuku, olisi
-pitänyt voida verrattain turvallisesti mennä palatsiin etsimään tyttöä.
-
-Smith-Oldwick poistui Tarzanin edellä pitkin käytävää tikapuille ja
-sinne saavuttuaan kiipesi ylös aukaisemaan luukkua. Puuhailtuaan
-hetkisen hän kääntyi puhuttelemaan Tarzania.
-
-"Laskimmeko luukun paikoilleen tullessamme alas? Muistaakseni emme
-tehneet sitä."
-
-"Emme", vastasi Tarzan. "Se jäi auki."
-
-"Niin minäkin arvelin", virkkoi Smith-Oldwick. "Mutta nyt se on
-suljettu ja lukittu. En jaksa liikauttaakaan sitä. Ehkä te jaksatte."
-Ja hän laskeutui alas tikapuilta.
-
-Mutta Tarzaninkaan tavattomat voimat eivät kyenneet saamaan aikaan
-muuta kuin katkaisemaan tikapuiden pienan, jota vastaan hän
-ponnistautui, joten hän oli vähällä suistua päistikkaa lattialle.
-Pienan katkettua hän lepäsi vähän aikaa uudistamatta yritystään ja
-seisoessaan pää lähellä luukkua erotti selvästi ääniä katolta.
-
-Pudottauduttuaan alas Oldwickin luokse hän kertoi tälle kuulemansa.
-"Meidän on parasta etsiä joku toinen pääsytie", hän sanoi, ja he
-palasivat samaa tietä makuukomerolle. Nyt meni Tarzan edellä ja
-avattuaan seinäsyvennykseen vievän oven hän äkkiä hätkähti kuullessaan
-kauhusta värähtävän naisäänen verhojen takana parkaisevan: "Hyvä
-Jumala, ole minulle armollinen!"
-
-Nyt ei saanut tuhlata aikaa varovaiseen tarkkailuun, ja malttamatta
-edes etsiä verhojen rakoa hän tarttui niihin jäntevällä kädellään ja
-kiskaisi ne yhdellä nykäyksellä irti kannattimistaan, hypähtäen sitten
-syvennyksestä makuukomeroon.
-
-Hänen tulostaan aiheutuneen melun kuullessaan vilkaisi mielipuoli
-häneen päin ja nähdessään aluksi vain yhden isänsä väen pukuun puetun
-miehen kiljaisi kiukkuisen komentosanan. Mutta katsahdettuaan toisen
-kerran ja erotettuaan tulijan kasvot hullu ponnahti pystyyn pitkänään
-viruvan uhrinsa päältä ja karkasi paljain käsin vastustajansa kimppuun,
-nähtävästi unohtaen sapelin, jonka hän oli pudottanut lattialle
-leposohvan viereen käydessään käsiksi tyttöön, ja pyrkien iskemään
-teräviksi hiotut hampaansa apinamiehen kurkkuun.
-
-Metak, Herogin poika, ei ollut mikään heikko mies. Hän oli luonnostaan
-väkevä, ja hullun raivon puuska lisäsi vielä hänen voimiaan, joten
-hän ei suinkaan ollut mitätön vastustaja valtavalihaksiselle
-apinamiehellekään. Sen lisäksi hän sai heti kamppailun alkaessa
-huomattavan edun, sillä Tarzanin astahtaessa taaksepäin osui hänen
-kantapäänsä Smith-Oldwickin surmaaman miehen ruumiiseen ja hän kellahti
-raskaasti selälleen lattialle Metak rinnallaan.
-
-Vikkelästi kuin kissa koetti mielipuoli upottaa hampaansa Tarzanin
-henkitorveen, mutta viimemainittu liikahti nopeasti, ja hän sai
-tartutuksi vain tarmanganin olkapäähän. Siihen hän pureutui kiinni,
-yrittäen kouraista sormensa Tarzanin kurkkuun. Silloin apinamies
-oivalsi voivansa mahdollisesti joutua tappiolle ja huusi
-Smith-Oldwickille, kehoittaen tätä koettamaan pelastaa itsensä ja
-tytön.
-
-Englantilainen katsahti kysyvästi Bertha Kircheriin, joka nyt oli
-noussut leposohvalta kalpeana ja vapisevana. Hän näki miehen silmien
-kysyvän ilmeen ja ponnistaen suoristautui täyteen mittaansa. "Ei!" hän
-huudahti. "Jos hän kuolee täällä, kuolen minä myöskin. Menkää te, jos
-haluatte! Te ette kykene tekemään täällä mitään, mutta minä -- minä en
-voi lähteä."
-
-Tarzanin oli tällä välin onnistunut jälleen nousta pystyyn, mutta
-mielipuoli oli yhä iskeytyneenä häneen kiinni sitkeästi ja sisukkaasti.
-Tyttö pyörähti äkkiä Smith-Oldwickiin päin. "Pistoolinne!" hän huusi.
-"Miksi ette ammu häntä?"
-
-Mies veti aseen taskustaan ja lähestyi ottelijoita, mutta tällöin he
-liikkuivat niin nopeasti, ettei hän saanut tilaisuutta ampua toista
-pelkäämättä osuvansa toiseen. Samalla kierteli Bertha Kircher heidän
-ympärillään prinssin sapeli kädessään, mutta ei hänkään päässyt
-iskemään. Miehet kaatuivat useita kertoja lattiaan, kunnes Tarzan
-vihdoin sai otteen Metakin kurkusta, mitä viimemainittu oli koko ajan
-koettanut estää. Jättiläissormien kouristuessa pullistuivat toisen
-järjettömät silmät kuopistaan, hänen kasvonsa kävivät lyijynharmaiksi,
-leukapielet loksahtivat auki, helliten irti Tarzanin olkapäästä.
-Äkillisen inhon ja kiukun puuskassa apinamies sitten kohotti prinssin
-ruumiin korkealle päänsä yläpuolelle ja jännittäen valtavien
-käsivarsiensa voiman viskasi sen huoneen poikki ja ulos ikkunasta, niin
-että se kaameasti kumahtaen putosi leijonatarhaan.
-
-Kun Tarzan uudelleen kääntyi kumppaneittensa puoleen, seisoi tyttö yhä
-pitäen sapelia kädessään ja kasvoillaan ilme, jollaista hän ei
-aikaisemmin ollut niillä nähnyt. Hänen levällään olevat silmänsä olivat
-kosteina vuotamattomista kyynelistä, ja hänen tunteelliset huulensa
-vavahtelivat ikäänkuin olisivat olleet päästämisillään ilmoille jonkun
-tukahdutetun mielenliikutuksen, jota hän kiivaasti nousevasta ja
-laskevasta rinnastaan päättäen ankarasti koetti hillitä.
-
-"Jos meidän on mieli selviytyä täältä ulos", huomautti apinamies, "emme
-saa vitkastella hetkeäkään. Olemme vihdoinkin kaikki jälleen yhdessä,
-eikä viipymisestä voi olla meille lainkaan hyötyä. Nyt on kysymys vain
-siitä, mikä tie on turvallisin. Käsistämme pujahtanut pari on
-ilmeisesti mennyt käytävän kautta katolle ja teljennyt meiltä luukun,
-joten se tie on meiltä tukossa. Minkälaiset toiveet meillä on alhaalla?
-Tehän tulitte sitä kautta." Hän kääntyi tyttöön päin.
-
-"Portaiden alapäässä oleva huone on täynnä aseellisia miehiä. Minua
-epäilyttää, pääsemmekö sieltä ohitse."
-
-Samassa nousi Otobu istualleen.
-
-"Et siis olekaan kuollut", huudahti apinamies. "Kuinka paha on
-vammasi?"
-
-Neekeri kompuroi verkkaisesti pystyyn, ojenteli käsiään ja jalkojaan ja
-tunnusteli päätään.
-
-"Otobu ei näy saaneen minkäänlaista vammaa, bwana", hän vastasi. "Vain
-päätäni pakottaa ilkeästi."
-
-"Sepä hyvä", virkkoi apinamies. "Tahdotko palata wamabojen maahan?"
-
-"Kyllä, bwana."
-
-"Opasta sitten meidät pois kaupungista turvallisinta tietä myöten!"
-
-"Turvallista tietä ei ole", selitti mustaihoinen. "Ja jos pääsemmekin
-portille, on meidän taisteltava. Voin viedä teidät tästä rakennuksesta
-syrjäkadulle, jossa kenenkään kohtaamisesta ei ole paljoakaan vaaraa.
-Sieltä eteenpäin on meidän kestettävä kaikki ilmitulon vaarat.
-Olettehan te puetut tämän kauhean kaupungin väestön tapaan, joten
-meidän ehkä onnistuu liikkua kaduilla kenenkään huomaamatta, mutta
-portilla on asianlaita toinen, sillä kenenkään ei sallita poistua
-kaupungista öiseen aikaan."
-
-"No niin. Lähdetään liikkeelle!" kehoitti Tarzan.
-
-Otobu opasti heidät ulomman huoneen särjetystä ovesta. Asteltuaan vähän
-matkaa käytävässä hän poikkesi erääseen toiseen, oikealla puolella
-olevaan huoneeseen. He menivät sen läpi toiseen käytävään, minkä
-jälkeen hän johti heitä useiden huoneiden ja käytävien kautta ja
-lopuksi alaspäin vieviä portaita myöten ovelle, joka avautui suoraan
-palatsin takana olevalle syrjäkadulle.
-
-Kahden miehen, naisen ja neekeriorjan muodostama seurue ei ollut
-kaupungin kaduilla niin harvinainen näky, että se olisi herättänyt
-ihmettelyä. Mennessään soihtujen alitse valitsivat eurooppalaiset aina
-visusti sellaisen hetken, ettei kukaan sattumalta paikalle osunut
-kävelijä saanut vilkaistuksi heidän kasvoihinsa, mutta pylväskäytävien
-pimennoissa ei ilmitulosta tuntunut olevan paljoakaan vaaraa. He olivat
-edenneet jo hyvän matkaa portille päin ilman kommelluksia, kun heidän
-korviinsa alkoi kantautua ankaraa hälyä kaupungin keskiosista.
-
-"Mitähän tuo merkitsee?" kysyi Tarzan Otobulta, joka nyt vapisi
-kovasti.
-
-"Herra", vastasi neekeri, "nyt on huomattu, mitä kaupungin pormestarin
-Vezan palatsissa on tapahtunut. Hänen poikansa ja tyttö pääsivät
-kutsumaan sotaväkeä, ja nyt on Vezan ruumis epäilemättä löydetty."
-
-"Lienevätkö he havainneet ikkunasta heittämäni miekkosen?" tuumi
-Tarzan.
-
-Bertha Kircher, joka ymmärsi heidän käyttämäänsä kieltä kylliksi
-voidakseen seurata keskustelua, tiedusti Tarzanilta, tiesikö tämä, että
-hänen ikkunasta paiskaamansa mies oli kuninkaan poika. Apinamies
-naurahti. "En", hän myönsi, "en tiennyt. Se tekee asian vieläkin
-pahemmaksi -- ainakin siinä tapauksessa, että hänet on löydetty."
-
-Äkkiä kajahti heidän takanaan pauhaavasta melusta selvä torven
-toitotus. Otobu joudutti askeliaan. "Rientäkää, herra!" hän hoputti.
-"Asiat ovat huonommin kuin luulinkaan."
-
-"Mitä tarkoitat?" tiedusti Tarzan.
-
-"Jostakin syystä kutsutaan kuninkaan henkivartiosto ja kuninkaan
-leijonat liikkeelle. Minua peloittaa, bwana, ettemme pääse pakoon.
-Mutta en jaksa käsittää, miksi ne lähetetään meidän jälessämme."
-
-Mutta jos Otobu ei sitä tiennytkään, niin Tarzan ainakin aavisti, että
-kuninkaan pojan ruumis oli löydetty. Taaskin kiiri torven toitotus
-kimakkana ja selvänä öisessä ilmassa. "Kutsutaanko lisää leijonia?"
-kysyi Tarzan.
-
-"Ei, herra", selitti Otobu. "Nyt kutsutaan papukaijoja."
-
-He etenivät muutamia minuutteja ripeästi äänettöminä eteenpäin. Äkkiä
-kiintyi heidän huomionsa heidän yläpuoleltaan kuuluvaan siipien
-räpytykseen, He katsahtivat sinne päin ja näkivät heidän kohdallaan
-ilmassa kaartelevan papukaijan.
-
-"Nyt ovat papukaijat saapuneet, Otobu", huomautti Tarzan virnistäen.
-"Aikovatko he surmauttaa meidät papukaijoilla."
-
-Neekeri ähkäisi, kun lintu äkkiä sujahti heidän edelleen kaupungin
-muuria kohti. "Nyt olemme varmasti hukassa, herra", hän tuskaili.
-"Lintu, joka löysi meidät, on lentänyt portille varoittamaan vahteja."
-
-"Mitä ihmettä sinä höpiset, Otobu?" kivahti Tarzan. "Oletko asunut
-näiden järjettömien joukossa niin kauan, että olet itsekin tullut
-hulluksi?"
-
-"En, herra. En ole hullu", vakuutti Otobu. "Te ette tunne heitä. Nämä
-peloittavat linnut muistuttavat sydämettömiä ja sieluttomia
-ihmisolentoja. Ne puhuvat tämän Xujan kaupungin asukkaiden kieltä. Ne
-ovat pahoja henkiä, herra, ja jos niitä on riittävän paljon, saattavat
-ne käydä meidänkin kimppuumme ja surmata meidät."
-
-"Kuinka kaukana olemme portilta?" tiedusti Tarzan.
-
-"Emme enää kovin etäällä", vastasi neekeri. "Tuon lähimmän mutkan takaa
-näemme sen muutamien askelten päässä itsestämme. Mutta lintu on ehtinyt
-sinne ennen meitä, ja parhaillaan hälytetään vahtimiehistöä." Tämän
-väitteen todistivat oikeaksi edeltä päin kuuluvat useat äänet, jotka
-ilmeisesti huusivat komennuksia, samalla kun he takaa päin yhä
-selvemmin erottivat takaa-ajon melua -- äänekästä kiljuntaa ja
-leijonien karjaisuja.
-
-Jonkun matkan päässä avautui idästä päin kapea kuja sille kadulle, jota
-myöten he riensivät, ja heidän lähestyessään ilmestyi sen pimeästä
-varjosta valtavankokoinen leijona. Otobu seisahtui kuin paikalleen
-naulattuna ja horjahti Tarzaniin päin. "Katsokaa tuonne, herra!" hän
-uikutti. "Metsän iso, musta leijona!"
-
-Tarzan vetäisi sapelin, joka yhäti oli hänen vyöllään. "Me emme voi
-peräytyä", hän sanoi. "Olkoon tiellämme leijonia, papukaijoja tahi
-ihmisiä, on meidän joka tapauksessa mentävä eteenpäin." Ja hän astui
-järkkymättä edelleen porttia kohti. Kaupungin kadulla huokuva
-tuulenhenki suuntautui Tarzanista leijonaan päin, ja kun apinamies oli
-edennyt muutamien askelien päähän pedosta, joka siihen saakka oli
-seisonut paikallaan silmäillen heitä äänettömänä, kajauttamatta
-odotettua karjaisua, pääsi sen kurkusta hiljainen vingahdus.
-Apinamiehen valtasi voimakas helpotuksen tunne. "Se on pyydystyskuopan
-leijona", huusi hän seuralaisilleen ja lisäsi sitten Otobulle: "Älä
-pelkää; tämä leijona ei tee meille pahaa."
-
-Numa eteni apinamiehen luokse, kääntyi sitten ja lähti astelemaan hänen
-vierellään pitkin kapeata katua. Seuraavassa käänteessä he saivat
-näkyviinsä portin, ja siellä oli useiden soihtujen valossa ainakin
-kaksikymmenmiehinen soturiryhmä valmiina käymään heidän kimppuunsa,
-samalla kun vastaiselta taholta kuului yhä lähempää heitä takaa-ajavien
-leijonain karjuntaa sekaantuneena monien heidän yläpuolellaan
-kaartelevien papukaijojen kirkunaan. Tarzan pysähtyi ja kääntyi nuoren
-ilmailijan puoleen kysyen: "Kuinka monta panosta teillä on vielä
-jälellä?"
-
-"Pistoolissani on seitsemän", vastasi Smith-Oldwick, "ja ehkä tusinan
-verta taskussani."
-
-"Aion heti hyökätä", selitti Tarzan. "Otobu, sinä pysyttelet naisen
-vierellä. Oldwick, te ja minä menemme edellä, te vasemmalla puolellani.
-Numalle ei luultavasti tarvitse sanoa, mitä sen on tehtävä." Hänen
-puhuessaan leijona jo ärisikin hampaat irvessä vahtisotilaille, jotka
-näkyivät arkailevan huomattuaan tämän eniten pelkäämänsä otuksen.
-
-"Hyökätessämme laukaiskaa yksi panos, Oldwick!" jatkoi apinamies. "Se
-kenties säikäyttää heitä. Sitten ampukaa vain tarpeen vaatiessa!
-Oletteko valmis? Eteenpäin!" Ja hän syöksyi porttia kohti. Samassa
-Smith-Oldwick laukaisi aseensa, ja keltavaippainen soturi parahti ja
-tuupertui maahan kasvoilleen. Minuutin ajan näkyi toisissa pakokauhun
-oireita, mutta yksi, nähtävästi upseeri, rohkaisi heitä. "Nyt", komensi
-Tarzan, "kaikki yhtä aikaa!" Ja hän lähti juoksemaan portille. Samalla
-kertaa leijona, joka ilmeisesti aavisti tarmanganin aikeet, karkasi
-täyttä vauhtia vahtijoukon kimppuun.
-
-Oudon aseen pamahdus sai vahtimiehistön rivit horjumaan, ja ne
-murtuivat kookkaan pedon rajusta hyökkäyksestä. Mielettömän vimman
-vallassa syyti upseeri suustaan hillittömän tulvan komennuksia, mutta
-totellen luonnon ensimmäistä lakia ja metsän mustaa asukasta kohtaan
-tuntemansa vaistomaisen pelon kannustamina hajaantuivat vahtisotilaat
-oikealle ja vasemmalle välttääkseen hirviötä. Hurjasti muristen Numa
-pyörähti oikealle ja huitoi haralla olevin kynsin käpälillään iskuja
-pieneen, sitä pakoon pyrkivään, kauhistuneeseen sotilasjoukkoon, ja
-sitten joutuivat Tarzan ja Smith-Oldwick käsikähmään toisten kanssa.
-
-Vähän aikaa oli heidän peloittavin vastustajansa vahtiosastoa komentava
-upseeri. Hän heilutteli käyrää sapeliaan sen käyttöön tottuneen miehen
-tavoin taistellessaan Tarzania vastaan, jonka kädessä samanlainen ase
-taas oli tuiki outo. Smith-Oldwick puolestaan ei voinut ampua, peläten
-haavoittavansa apinamiestä ja äkkiä hän kauhukseen näki aseen
-lennähtävän Tarzanin kädestä, kun xujalainen soturi oli näppärästi
-riistänyt säilän ahdistajaltaan. Kiljaisten kohotti mies sapeliaan
-antaakseen viimeisen sivalluksen jonka piti lopettaa Apinain Tarzanin
-maallinen ura mutta äkkiä hän sekä Smith-Oldwickin että apinamiehen
-hämmästykseksi jäykistyi, ase kirposi kohotetun käden hervottomista
-sonnista, mielipuoliset silmät pyörähtivät ylöspäin ja vaahtoa kihosi
-hänen parrattomille huulilleen. Ähkyen kuin tukehtuva hän sitten
-kellahti eteenpäin Tarzanin jalkojen juureen.
-
-Tarzan kumartui ja otti maasta kuolleen miehen aseen. Hänen huulillaan
-väikkyi hymy, kun hän kääntyi katsomaan englantilaiseen.
-
-"Miehessä on kaatuvatauti", sanoi Smith-Oldwick. "Otaksuttavasti on se
-heissä monessakin. Heidän hermojensa tilalla on hyvätkin puolensa --
-normaalinen mies olisi surmannut teidät."
-
-Muut vahdit näkyivät lamaantuvan perinpohjaisesti menetettyään
-johtajansa. He olivat sulloutuneet kadun toiselle puolelle portista
-vasemmalle, kirkuivat kohti kurkkuaan ja tähyilivät siihen suuntaan,
-josta kuului apuvoimien lähestymisestä johtuvia ääniä, ikäänkuin
-kiirehtiäkseen miehiä ja leijonia, jotka jo silloin olivat arveluttavan
-lähellä pakolaisia. Vielä seisoi kuusi vahtisotilasta selin
-porttiin; heidän aseensa välähtelivät soihtujen valossa, ja heidän
-pergamenttimaiset kasvonsa olivat kammottavasti vääntyneet raivosta ja
-pelosta.
-
-Numa oli ajanut takaa kahta pakenevaa soturia pitkin katua, joka tällä
-kohdalla kulki jonkun matkaa muurin suuntaisena. Apinamies puhutteli
-Smith-Oldwickia: "Nyt teidän on käytettävä pistoolianne, ja meidän on
-päästävä noiden veitikoiden ohitse heti." Samalla kun nuori
-englantilainen ampui, syöksyi Tarzan käsikähmään, ikäänkuin ei
-olisikaan juuri äsken saanut nähdä, ettei hän sapelin käyttelyssä
-vetänyt vertoja noille harjaantuneille miekkamiehille. Kaksi miestä
-kaatui Smith-Oldwickin kahdesta ensimmäisestä laukauksesta, mutta
-sitten hän ampui harhaan. Samassa jakautuivat jälelläolevat neljä
-vahtia, kahden karatessa lentäjän, toisten kahden Tarzanin kimppuun.
-
-Apinamies pyrki käsiksi toiseen vastustajistaan, jolloin toisen sapeli
-olisi ollut verrattain hyödytön. Smith-Oldwick kaatoi toisen
-vastustajansa lähettämällä kuulan hänen rintaansa ja painoi
-liipaisinta, tähdäten toista, mutta hana naksahti turhaan, sillä piippu
-oli tyhjä. Hänen pistoolistaan olivat panokset loppuneet, ja soturi
-partaveitsenterävine, välkkyvine sapeleineen oli hänen kimpussaan.
-
-Tarzan nosti omaa asettaan, vain kerran torjuakseen päähänsä suunnattua
-tuhoista iskua. Sitten hän oli ahdistajainsa kimpussa, ja ennen kuin
-mies ennätti saada takaisin tasapainonsa ja hypähtää takaisin lyötyään
-sivalluksensa, oli apinamies tarttunut häneen niskasta ja lonkasta.
-Tarzanin toinen vastustaja kiersi samassa toiselle puolelle voidakseen
-käyttää asettaan, mutta kun hän valmistautui iskemään tarmangania
-takaapäin, heilautti viimemainittu toista xujalaista ylöspäin, niin
-että säilä osui täydessä vauhdissaan tämän ruumiiseen. Terä upposi
-syvälle soturiin, kuului yksi ainoa hirvittävä parkaisu, ja sitten
-Tarzan paiskasi kuolevan miehen vasten viimeisen hätyyttäjänsä kasvoja.
-
-Smith-Oldwick, joka oli tiukalla ja kokonaan puolustuskyvytön, oli
-tyyten lakannut toivomasta huomattuaan aseensa tyhjäksi, mutta äkkiä
-sujahti mustaharjainen peto kuin elävä vasama vasemmalta käsin hänen
-ohitseen häntä ahdistavan xujalaisen rintaan. Mies vaipui maahan;
-pyydystyskuopan Numa oli puraissut häneltä kasvot loksauttamalla yhden
-ainoan kerran väkeviä leukojaan.
-
-Niinä muutamina sekunteina, jotka olivat kuluneet näihin toisiaan
-nopeasti seuranneihin tapauksiin, oli Otobu raahannut Bertha Kircherin
-portille, kiskonut salvat sen edestä ja avannut sen. Viimeisen
-taistelleen vahtisotilaan kaaduttua poistui seurue mielipuolien
-kaupungista Xujasta sen ulkopuolella vallitsevaan pimeyteen. Samalla
-hetkellä ilmestyi aukiolle vievän kadun lähimmästä mutkasta
-puolikymmentä leijonaa, ja ne havaittuaan pyörsi pyydystyskuopan
-leijona niiden kimppuun. Hetkisen pysyivät kaupungin leijonat
-paikallaan, mutta vain hetkisen. Sitten ne kääntyivät pakoon, ennen
-kuin musta peto ehti niiden niskaan. Sillä välin riensi Tarzan
-seurueineen ripeätä vauhtia kasvitarhan takana alkavaa tummaa metsää
-kohti.
-
-"Seuraavatkohan he meitä kaupungin ulkopuolelle?" virkkoi Tarzan
-Otobulle.
-
-"Eivät yöllä", vakuutti neekeri. "Olen ollut orjana täällä viisi
-vuotta, mutta tietääkseni eivät kaupunkilaiset ole kertaakaan
-poistuneet portin ulkopuolelle öiseen aikaan. Jos he etääntyvät
-päiväsaikaan metsän tuolle puolelle, odottavat he tavallisesti
-seuraavan aamun sarastusta palatakseen vasta sitten, sillä heitä
-peloittaa tulla mustien leijonain metsän läpi yöllä. Luullakseni,
-herra, he eivät pyri jälessämme tänä iltana, mutta huomenna he tulevat
-ja sitten, oi bwana, he varmasti saavat kiinni meidät tahi
-jälelläolevat meistä, sillä ainakin yhden meistä täytyy joutua mustien
-leijonien uhriksi mennessämme niiden metsän läpi."
-
-Istutuksien poikki mentäessä Smith-Oldwick täytti uudelleen pistoolinsa
-panossäiliön ja veti panoksen piippuun. Tyttö asteli äänettömänä
-Tarzanin vasemmalla puolella hänen ja lentäjän välissä. Äkkiä apinamies
-seisahtui ja kääntyi kaupunkiin päin. Toiset erottivat tähtien valossa
-selvästi hänen valtavan, Herogin soturien keltaiseen vaippaan verhotun
-vartalonsa. He näkivät hänen nostavan päätään ja kuulivat hänen
-huuliltaan lähtevän tovereitaan kutsuvan leijonan valittavan huhuilun.
-Smith-Oldwickia puistatti rajusti, kun taas Otobu, jonka silmät pelosta
-ja ällistyksestä pyörivät niin, että valkuaiset välkkyivät, vaipui
-vapisten polvilleen. Mutta tyttö vavahti, hänen sydäntään sykähdytti
-outo, riemuisa ihastus, ja sitten hän siirtyi likemmäksi apinamiestä,
-kunnes hänen olkansa kosketti Tarzanin käsivartta. Liike oli
-vaistomainen, ja aluksi hän tuskin itsekään tiesi, mitä oli tehnyt,
-mutta sitten hän äänettömästi astahti takaisin, kiittäen onneaan siitä,
-ettei tähtien valo ollut kyllin kirkas paljastaakseen hänen
-kumppaneilleen punaa, jonka hän tunsi lehahtaneen poskilleen. Mutta hän
-ei hävennyt itseään ohjannutta äkillistä tunnetta, vaan pikemminkin
-itse tekoa, sillä hän tiesi, että jos Tarzan olisi huomannut sen, olisi
-se tuntunut hänestä vastenmieliseltä.
-
-Mielipuolten kaupungin avoimelta portilta kajahti leijonan
-vastaushuuto. Pieni ryhmä odotti paikoillaan, kunnes tietä myöten
-lähestyvän mustan leijonan valtava hahmo pian tuli näkyviin. Sen
-saavuttua likelle Tarzan tarttui toisen kätensä sormilla sen tummaan
-harjaan ja lähti jälleen astumaan metsää kohti. Heidän takaansa
-kaupungista kuului hullujenhuonetta muistuttava hirvittävä meteli,
-jossa leijonien karjunta sekaantui kirkuvien papukaijojen käheihin
-ääniin ja mielipuolien mielettömään kiljuntaan. Heidän jouduttuaan
-metsään, jossa vallitsi manalan pimeys, painautui tyttö taaskin
-tietämättään likemmäksi Tarzania, ja tällä kertaa apinamies tunsi
-kosketuksen. Itse hän ei koskaan tuntenut pelkoa, mutta käsitti
-vaistomaisesti, kuinka kauhuissaan tytön täytyi olla. Äkillisen lempeän
-tunnepuuskan vallassa hän hapuili tytön kättä ja otti sen omaansa, ja
-niin he jatkoivat matkaansa, haparoiden pimeällä polulla. Kahdesti
-heitä lähestyi metsän leijonia, mutta molemmilla kerroilla karkoittivat
-pyydystyskuopan Numan syvät murahdukset hätyyttäjät pakosalle. Heidän
-oli pakko levätä useita kertoja, sillä Smith-Oldwick oli koko ajan
-vaipua maahan nääntymyksestä, ja aamupuolella oli Tarzanin kannettava
-hänet jyrkkää rinnettä myöten laaksosta.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Pelastajat
-
-
-Päivän valjetessa he olivat saapuneet rotkoon, ja vaikka he kaikki
-paitsi Tarzania olivatkin väsyksissä, niin he kuitenkin oivalsivat,
-että heidän oli ponnistettava eteenpäin maksoi mitä maksoi, kunnes
-löytäisivät sellaisen kohdan, josta voisivat kavuta rotkon jyrkkää
-rinnettä myöten ylätasangolle. Sekä Tarzan että Otobu uskoivat
-varmasti, etteivät xujalaiset seuraisi heitä rotkon ulkopuolelle, mutta
-vaikka he joka askeleella tähyilivät kahden puolen kohoavia jylhiä
-kallioita, eivät he vielä puolen päivän aikana olleet tavanneet
-merkkiäkään pelastumistiestä kummallakaan puolella. Muutamin paikoin
-olisi apinamies yksin kyennyt kapuamaan rinnettä, mutta missään
-kohdassa eivät toiset voineet toivoakaan pääsevänsä ylätasangolle
-saakka eikä Tarzankaan, vaikka hän olikin väkevä ja ketterä, olisi
-jaksanut mukanaan viedä heitä seinämää ylös.
-
-Puoli päivää apinamies oli joko kantanut tai tukenut Smith-Oldwickia,
-ja nyt hän tuskakseen huomasi tytönkin hoipertelevan. Hän oli hyvin
-käsittänyt, kuinka paljon Bertha Kircher oli saanut kestää ja kuinka
-ankarasti viime viikkojen puutteet, vaarat ja rasitukset olivat käyneet
-hänen elinvoimilleen. Hän näki, kuinka uljaasti tyttö koetti pysytellä
-pystyssä ja kuinka usein hän kuitenkin kompastui tai horjahti
-tarpoessaan eteenpäin rotkon pohjaa peittävässä hiekassa ja sorassa.
-Pakostakin hänen oli ihailtava tytön rohkeutta ja nurkumatonta
-sitkeyttä, kun hän ponnisteli jatkaakseen matkaa.
-
-Varmaan oli myöskin englantilainen pannut merkille, missä tilassa
-Bertha Kircher oli, sillä vähän jälkeen puolenpäivän hän äkkiä pysähtyi
-ja istuutui maahan. "On hyödytöntä yrittää", hän virkkoi Tarzanille.
-"En jaksa enää kävellä. Neiti Kircherin voimat vähenevät nopeasti.
-Teidän on pyrittävä eteenpäin ilman minua."
-
-"Ei", sanoi tyttö. "Olemme yhdessä kestäneet siksi paljon, ja
-pelastumistoiveemme ovat vielä siksi vähäiset, että meidän on pysyttävä
-yhdessä käyköön miten tahansa, jollette te" -- hän katsahti Tarzaniin
--- "joka olette tehnyt puolestamme niin paljon, vaikka teillä ei
-olekaan mitään velvollisuuksia meitä kohtaan, tahdo lähteä ilman meitä.
-Minä puolestani toivoisin teidän tekevän niin. Teidän täytyy olla yhtä
-selvillä kuin minäkin olen siitä, ettette voi pelastaa meitä, sillä
-vaikka saisittekin laahatuksi meidät pois ahdistajiemme tieltä, ette
-edes tekään suurine, uupumattomine voiminenne jaksaisi viedä
-ainoatakaan meistä tämän paikan ja lähimmän hedelmällisen seudun
-välisen erämaa-aavikon poikki."
-
-Apinamies vastasi hänen vakavaan katseeseensa hymyllä. "Te ette ole
-kuollut", hän huomautti, "ei myöskään luutnantti eikä Otobu enkä minä.
-Ihminen on joko kuollut tai elävä, ja eteenpäin elävän mieli. Se, että
-viivähdämme täällä lepäämässä, ei suinkaan merkitse sitä, että kuolemme
-täällä. En kykene kantamaan teitä wamabojen maahan, lähimpään seutuun,
-jossa voimme toivoa saavamme riistaa ja vettä, mutta silti emme saa
-luopua yrittämästä. Olemme selviytyneet kaikesta tähän saakka. Meidän
-on otettava asiat sellaisina kuin ne tulevat. Levähdetään nyt, koska te
-ja luutnantti Smith-Oldwick kaipaatte lepoa, ja sitten kun olette
-voimistuneet, lähdemme taaskin liikkeelle."
-
-"Entä xujalaiset?" kysyi tyttö. "Eivätkö he saavu jälessämme tänne?"
-
-"Kyllä", myönsi apinamies. "Se on otaksuttavaa. Mutta meidän ei maksa
-olla huolissamme heistä, ennen kuin he tulevat."
-
-"Toivoisinpa", huokasi tyttö, "voivani olla yhtä filosofisen tyyni kuin
-tekin, mutta pelkään, etten siihen kykene."
-
-"Te ette ole syntynyt viidakossa, eivätkä teitä ole villit eläimet
-kasvattaneet täällä villien eläinten seassa. Muutoin olisi teilläkin
-viidakon fatalistinen usko."
-
-Niinpä he siirtyivät rotkon laidalle jyrkän kallion varjoon ja
-laskeutuivat lepäämään kuumalle hietikolle. Numa asteli rauhattomasti
-sinne tänne, virui sitten hetkisen pitkänään apinamiehen vieressä,
-nousi vihdoin ja poistui rotkoa ylöspäin, kadoten pian näkyvistä
-lähimmän mutkan taakse.
-
-Seurueen levättyä tunnin verran Tarzan äkkiä nousi pystyyn, viittasi
-toisia pysymään hiljaa ja kuunteli. Minuutin ajan hän seisoi
-liikkumatta herkkien korvien jännittyneinä kuunnellessa niin heikkoja
-ja kaukaisia ääniä, ettei muista kolmesta yksikään erottanut rotkossa
-vallitsevan kuolemanhiljaisuuden millään tavoin keskeytyvän. Vihdoin
-apinamiehen jännitys laukesi, ja hän kääntyi toisten puoleen.
-
-"Mitä on tekeillä?" tiedusti tyttö.
-
-"He ovat tulossa", vastasi Tarzan. "He ovat vielä jonkun matkan päässä,
-mutta eivät kaukana, sillä miesten anturakengät ja leijonien käpälät
-nostavat vain vähän melua pehmeässä hietikossa."
-
-"Mitä meidän on tehtävä? Yritämmekö eteenpäin?" kysyi Smith-Oldwick.
-"Luulisin nyt jaksavani kävellä vähän matkaa. Olen levännyt oikein
-hyvin. Entä te, neiti Kircher?"
-
-"Oi, niin, olen nyt paljoa virkeämpi", vakuutti tyttö. "Kyllä jaksan
-varmasti kävellä."
-
-Tarzan tiesi, ettei heistä kumpikaan puhunut ihan totta ja että on
-mahdoton toipua niin pian täydellisen nääntymyksen jälkeen, mutta hän
-ymmärsi, että muuta keinoa ei ollut, ja olihan aina olemassa toivo,
-että seuraavan käänteen takana heille avautuisi tie pois rotkosta.
-
-"Auta sinä luutnanttia, Otobu!" käski hän neekeriä. "Minä kannan neiti
-Kircheriä." Ja vaikka tyttö vastusteli, väittäen, ettei Tarzan saanut
-tuhlata voimiaan, nosti apinamies hänet keveästi syliinsä ja lähti
-rotkoa ylöspäin Otobun ja englantilaisen seuraamana. Heidän edettyään
-vain vähän matkaa, alkoivat toisetkin erottaa takaa-ajajien ääniä,
-sillä nyt leijonat vingahtelivat, ikäänkuin olisi niiden sieraimiin
-kantautunut vainuttavan otuksen tuore haju.
-
-"Jospa teidän Numanne palaisi!" virkkoi tyttö.
-
-"Se olisi kyllä hyvä", myönsi Tarzan, "mutta meidän on parhaamme mukaan
-tultava toimeen ilman sitä. Kunpa löytäisimme sellaisen paikan, jossa
-voisimme varustautua kaikilta suunnilta tulevia hyökkäyksiä vastaan!
-Sitten ehkä voisimme torjua hätyyttäjämme. Smith-Oldwick on hyvä
-ampuja, ja jollei miehiä ole kovin paljon, saa hän kenties kaikki
-kaadetuksi, jos he eivät pääse hänen kimppuunsa muutoin kuin yksi
-kerrallaan. Leijonat eivät huolestuta minua niin paljoa. Ne ovat joskus
-typeriä eläimiä, ja olen varma, että näitä, jotka seuraavat meitä ja
-jotka ovat niin riippuvaisia ne kasvattaneista ja harjoittaneista
-isännistään, on helppo käsitellä, sitten kun olemme selviytyneet
-sotureista."
-
-"Arveletteko siis, että meillä on jonkun verran toiveita?" kysyi tyttö.
-
-"Olemme vielä elossa", kuului lyhyt vastaus.
-
-"Kas niin!" äänsi Tarzan äkkiä. "Muistelen tuntevani tämän kohdan." Hän
-osoitti kivilohkaretta, joka ilmeisesti oli pudonnut kallion reunalta
-ja oli nyt osittain hiekkaan painuneena lähellä jyrkänteen juurta. Se
-oli rosoinen järkäle, jonka yläreuna oli noin kolmen metrin korkeudella
-hiekan pinnassa, ja sen ja kallioseinämän väliin jäi kapea aukeama.
-Sinne he suuntasivat askeleensa ja huomasivat sinne saavuttuaan, että
-kallion ja kiven välissä oli vähän yli puolen metrin levyinen ja noin
-kolmen metrin pituinen onkalo. Tosin se oli avoin molemmista päistään,
-mutta eihän heidän kimppuunsa nyt voitu käydä ainakaan kaikilta
-tahoilta yhtä aikaa.
-
-Tuskin he olivat ehtineet piiloutua, kun Tarzanin herkkään korvaan osui
-ääni kallioseinämältä heidän yläpuoleltaan. Vilkaistuaan ylöspäin hän
-näki mitättömän pienen marakatin kyyröttävän vähäisellä ulkoilemalla --
-ilkeänaamaisen marakatin, joka silmäili heitä hetkisen ja lähti sitten
-rientämään etelään päin, samaan suuntaan, josta heidän vainoojansa
-olivat tulossa. Myöskin Otobu oli huomannut marakatin. "Se kertoo
-papukaijoille, ja papukaijat vievät sanan mielipuolille", valitti
-neekeri.
-
-"Ei sillä väliä", vastasi Tarzan. "Leijonat olisivat kuitenkin
-löytäneet meidät. Emme voisi toivoakaan pysyvämme niiltä piilossa."
-
-Hän sijoitti Smith-Oldwickin pistooleineen suojapaikan pohjoiselle
-aukeamalle ja käski Otobun seisoa keihäs valmiina englantilaisen
-vierellä, valmistautuen itse suojaamaan eteläistä päätä. Tytön hän
-komensi pitkälleen heidän väliinsä. "Siellä olette turvassa siltä
-varalta, että he käyttävät keihäitään", hän selitti.
-
-Minuutit tuntuivat Bertha Kircheristä iäisyyden pituisilta, mutta
-vihdoin hän melkein huojennuksekseen havaitsi vihollisten olevan heidän
-kimpussaan. Hän kuuli leijonien kiukkuisia karjahduksia ja mielipuolten
-huutoja. Useita minuutteja tuntuivat miehet tarkastelevan uhriensa
-löytämää varustusta. Heidän ääniään kuului sekä pohjois- että
-eteläpuolelta, ja sitten näki maassa viruva tyttö leijonan karkaavan
-edessään olevaa apinamiestä kohti. Hän näki käyrää sapelia pitelevän
-jättiläiskäsivarren heilahtavan taaksepäin, sitten putoavan peloittavan
-nopeasti ja osuvan leijonaan pedon noustessa käydäkseen käsikähmään
-miehen kanssa. Säilä halkaisi eläimen kallon yhtä vaivattomasti kuin
-teurastajan veitsi lampaan vatsan.
-
-Sitten hän kuuli Smith-Oldwickia kohti juostavan ripeästi; pistooli
-pamahti, kuului parkaisu ja maahan kaatuvan ruumiin tömähdys.
-Ilmeisesti lamautuneina ensimmäisen yrityksensä raukeamisesta
-ahdistajat peräytyivät, mutta vain vähäksi aikaa. He hyökkäsivät
-uudelleen, tällä kertaa mies Tarzania vastaan ja leijona nujertamaan
-Smith-Oldwickia. Tarzan oli varoittanut nuorta englantilaista
-tuhlaamasta panoksiaan leijoniin, ja leijonan ryntäyksen ottikin
-vastaan Otobu xujalaisine keihäineen. Petoa ei kuitenkaan saatu
-kaadetuksi, ennenkuin sekä hän että Smith-Oldwick olivat saaneet
-vammoja ja viimemainitun oli onnistunut työntää tytöllä olleen sapelin
-kärki otuksen sydämeen. Tarzanin kimppuun tullut mies eteni
-varomattomuudessaan liian lähelle apinamiestä pyrkiessään sivaltamaan
-iskun tämän päähän, ja silmänräpäystä myöhemmin virui hänen ruumiinsa
-katkaistuin kauloin leijonan ruholla. Taaskin vetäytyivät viholliset
-takaisin, mutta nytkin vain hetkiseksi. Ja tällä kertaa he ryntäsivät
-kaikin voimin, sekä leijonat että miehet, ehkä puolikymmentä kumpiakin.
-Miehet heittivät keihäänsä, ja leijonat odottivat soturien takana
-ilmeisestikin hyökkäysmerkkiä.
-
-"Onko loppumme käsissä?" sanoi tyttö.
-
-"Ei", huusi apinamies, "sillä vielä elämme!"
-
-Nämä sanat olivat tuskin lähteneet hänen huuliltaan, kun jälelläolevat
-soturit syöksyivät esille ja sinkosivat keihäänsä yhtä aikaa molemmista
-päistä. Koettaessaan suojata tyttöä sai Tarzan niistä yhden
-olkapäähänsä, ja ase oli lingottu niin vinhasti, että se kellisti hänet
-selälleen maahan. Smith-Oldwick ehti laukaista pistoolinsa kahdesti,
-mutta sitten hänkin sortui; keihäs oli osunut hänen reiteensä lonkan ja
-polven keskiväliin. Vain Otobu jäi torjumaan vihollisia, sillä
-englantilainen, joka jo ennestään oli heikko haavoistaan ja leijonalta
-äsken saamistaan iskuista, meni tajuttomaksi vaipuessaan maahan
-viimeisestä vammastaan.
-
-Hänen kaatuessaan kirposi pistooli hänen kädestään. Tyttö huomasi sen
-ja sieppasi aseen. Kun Tarzan koetti nousta pystyyn, hyppäsi yksi
-sotureista suoraan häntä vastaan, painoi hänet takaisin ja
-hornamaisesti kiljuen nosti sapelinkärjen Tarzanin sydämen kohdalle.
-Ennen kuin hän kuitenkaan ennätti iskeä, ojensi tyttö Smith-Oldwickin
-pistoolin ja ampui laukauksen vasten pahuksen kasvoja.
-
-Samassa kajahti sekä hätyyttäjien että hätyytettyjen hämmästykseksi
-yhteislaukaus rotkosta. Suloisina kuin taivaan enkelin äänet saapuivat
-eurooppalaisten korviin englantilaisen aliupseerin terävät
-komentosanat. Leijonien karjunnasta ja mielipuolien kiljaisuista
-huolimatta kuulivat Tarzan ja tyttö nuo miellyttävät äänet juuri
-samalla hetkellä, kun apinamieskin oli kokonaan herjennyt toivomasta.
-
-Työnnettyään soturin ruumiin syrjään ponnistautui Tarzan pystyyn
-keihään yhä törröttäessä hänen olkapäässään. Myöskin Bertha Kircher
-nousi seisomaan, ja kun Tarzan oli kiskonut aseen irti ja astui esiin
-suojapaikkansa piilosta, seurasi tyttö hänen vierellään. Kahakka, joka
-päättyi heidän pelastumiseensa, oli pian ohi. Useimmat leijonat
-pääsivät pakoon, mutta kaikki seuruetta hätyyttäneet xujalaiset saivat
-surmansa. Kun Tarzan ja tyttö saapuivat osaston näkyviin, vei eräs
-englantilainen sotilas kiväärin poskelleen. Bertha Kircher havaitsi
-miehen liikkeen, oivalsi heti, että Tarzanin keltainen vaippa oli
-luonnollisesti erehdyttävä, ja juoksi hänen ja sotilaan välille. "Älkää
-ampuko!" hän huusi viimemainitulle. "Olemme molemmat ystäviä."
-
-"Kädet ylös sitten, te siellä takana!" komensi mies Tarzania. "En aio
-antaa ainoallekaan keltamekkoiselle vintiölle tilaisuutta tepposten
-tekoon."
-
-Samassa lähestyi etujoukkoa johtanut kersantti, ja kun Tarzan ja tyttö
-puhuivat hänelle englanninkieltä, selittäen, mistä heidän valepukunsa
-johtuivat, uskoi hän heidän sanojaan, koska he ilmeisesti eivät olleet
-samaa rotua kuin heidän ympärillään viruvat kuolleet olennot. Kymmenen
-minuutin kuluttua saapui retkikunnan pääjoukko. Smith-Oldwickin ja
-apinamiehen haavat sidottiin, ja puolta tuntia myöhemmin he olivat
-matkalla pelastajiensa leiriin.
-
-Sinä iltana sovittiin, että Smith-Oldwick ja Bertha Kircher
-kuljetettaisiin lähellä rannikkoa olevaan brittiläisten joukkojen
-päämajaan lentokoneilla. Molemmat retkikunnan mukaan määrätyt koneet
-varattiin siihen tarkoitukseen. Tarzan ja Otobu eivät suostuneet
-englantilaisen kapteenin tarjoukseen, kun tämä ehdotti, että he
-seuraisivat hänen maata myöten palaavaa osastoaan. Tarzan selitti, että
-hänen maansa samoin kuin Otobunkin oli lännessä ja että he samoaisivat
-yhdessä wamabojen maahan saakka.
-
-"Ettekö aio siis palata meidän kanssamme?" tiedusti tyttö.
-
-"En", vastasi apinamies. "Kotini on länsirannikolla. Jatkan matkaani
-sinne."
-
-Bertha Kircher loi häneen vetoavan katseen. "Aiotteko mennä takaisin
-kauheaan viidakkoon?" hän kysyi. "Emmekö enää koskaan näe teitä?"
-
-Tarzan silmäili häntä hetkisen äänettömänä. "Ette koskaan", hän virkkoi
-sitten, kääntyi sen enempää sanomatta ympäri ja poistui.
-
-Seuraavana aamuna saapui tukileiristä eversti Capell toisessa niistä
-lentokoneista, joiden oli määrä viedä Smith-Oldwick ja tyttö itään
-päin. Tarzan oli jonkun matkan päässä, kun kone laskeutui maahan ja
-upseeri kiipesi siitä alas. Hän näki everstin tervehtivän etujoukkoa
-komentanutta nuorempaa toveriaan ja kääntyvän sitten Bertha Kircherin
-puoleen, joka seisoi muutamien askelten päässä kapteenin takana. Tarzan
-aprikoi, miltä saksalaisesta vakoojasta tuntui tässä tilaisuudessa
-etenkin, kun hänen täytyi tietää, että saapuvilla oli henkilö, joka
-tunsi hänen oikean karvansa. Eversti Capell astui tyttöä kohti kädet
-ojossa ja kasvot hymyssä, ja vaikka Tarzan ei kuullutkaan sanoja, näki
-hän, että tervehdys oli ystävällinen, melkeinpä sydämellinen. Tarzan
-kääntyi synkkänä toisaalle, ja jos joku olisi ollut lähellä, olisi hän
-kuullut hiljaisen murahduksen kumahtavan apinamiehen rinnasta. Hän
-tiesi, että hänen isänmaansa oli sodassa Saksan kanssa ja että hänen
-velvollisuutensa isänmaataan kohtaan ja hänen oma katkeruutensa ja
-vihansa vihollisia vastaan vaativat häntä paljastamaan tytön kavalat
-hommat. Mutta kuitenkin hän empi, ja juuri siksi hän murisi -- ei
-saksalaiselle urkkijalle, vaan omalle heikkoudelleen.
-
-Hän ei senjälkeen nähnyt Bertha Kircheriä, ennen kuin tämä nousi
-lentokoneeseen ja lähti kiitämään itää kohti. Sanoessaan jäähyväisiä
-Smith-Oldwickille sai hän taaskin nuoren englantilaisen usein toistamat
-kiitokset. Ja sitten Tarzan näki korkealla leijailevan koneen vievän
-pois hänetkin ja tarkkaili alusta, kunnes se pieneni vähäiseksi
-pilkuksi ja vihdoin katosi korkealle ilmaan itäiselle taivaalle.
-
-Täysissä varuksissa ja reput selässä odottivat sotilaat määräystä
-lähteäkseen jatkamaan paluumarssiaan. Eversti Capell halusi
-henkilökohtaisesti tutustua etujoukon leirin ja tukikohdan väliseen
-seutuun ja oli senvuoksi päättänyt marssia takaisin joukkojensa mukana.
-Kun kaikki oli valmiina lähtöä varten, tuli hän Tarzanin puheille.
-"Toivoisin teidän palaavan kanssamme, Greystoke", hän sanoi, "ja jollei
-minun vetoomuksellani ole tehoa, niin ehkä Smith-Oldwickin ja äsken
-luotamme poistuneen nuoren naisen pyynnöt vaikuttavat paremmin. He
-käskivät minua koettamaan taivuttaa teitä tulemaan takaisin
-sivistyneeseen maailmaan."
-
-"Ei", vastasi Tarzan. "Minä noudatan omaa tietäni. Neiti Kircher ja
-luutnantti Smith-Oldwick tottelivat vain kiitollisuudentunnettaan
-ajatellessaan minun menestystäni."
-
-"Neiti Kircher?" huudahti Capell, purskahtaen sitten nauruun.
-"Tunnetteko siis hänet Bertha Kircherinä, saksalaisena vakoojana?"
-
-Tarzan silmäili toista hetkisen äänettömänä. Hän ei jaksanut
-ymmärtää, kuinka brittiläinen upseeri saattoi noin tyynesti puhua
-vihollisurkkijasta, joka oli ollut hänen vallassaan ja jonka hän oli
-sallinut pujahtaa tiehensä. "Kyllä", sanoi apinamies. "Tiedän, että hän
-on Bertha Kircher, saksalainen vakooja."
-
-"Ettekö tiedä hänestä muuta?" kysyi Capell.
-
-"En tiedä", vastasi Tarzan.
-
-"Hän on neiti Patricia Canby", ilmoitti Capell, "yksi Englannin
-itä-afrikkalaisten joukkojen tiedonhankintaosaston parhaita jäseniä.
-Hänen isänsä ja minä palvelimme Intiassa yhdessä, ja olen tuntenut
-hänet syntymästään asti.
-
-"-- Tässä, nähkääs, on paperinippu, jonka hän otti eräältä
-saksalaiselta upseerilta ja jota hän on säilyttänyt kaikissa tukalissa
-vaiheissansa -- uskollisesti ja horjumatta täyttäen velvollisuutensa.
-Katsokaahan! Minulla ei ole vielä ollut aikaa tutustua niihin, mutta
-kuten näette, on tässä sotilaallinen karttaluonnoskirja, tukku
-selostuksia ja jonkun hauptmann Fritz Schneiderin päiväkirja."
-
-"Hauptmann Fritz Schneiderin päiväkirja!" kertasi Tarzan käheästi.
-"Saanko silmäillä sitä, Capell? Hän on sama mies, joka murhasi lady
-Greystoken."
-
-Englantilainen ojensi pienen nidoksen toiselle virkkamatta mitään.
-Tarzan vilkui hätäisesti sivuja etsien määrättyä päivää -- sitä päivää,
-jolloin hirmuteko oli tehty -- ja löydettyään sen luki nopeasti. Äkkiä
-pääsi hänen huuliltaan epäilevä äännähdys. Capell katsoi häneen
-kysyvästi.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti apinamies. "Voiko tämä olla totta. Kuulkaahan!"
-Ja hän luki ääneen otteen tiheästi kirjoitetulta sivulta.
-
-"Tein engelsmannille pikku kepposen. Kotiin palattuaan hän löytää
-vaimonsa ruumiin poltettuna kammiossaan -- mutta hän vain luulee sitä
-vaimokseen. Käskin von Gossin ottaa erään kuolleen neekerinaisen
-ruumiin ja kärventää sen, ensin työnnettyään sen sormiin lady
-Greystoken sormukset -- lady G. on tärkeä, päämajan tallessa."
-
-"Hän elää!" riemuitsi Tarzan.
-
-"Jumalan kiitos!" yhtyi Capell. "Entä nyt?"
-
-"Lähden tietystikin kanssanne paluumatkalle. Kuinka hirveästi olen
-syyttänyt neiti Canbya väärin, mutta miten olisin voinut aavistaa?
-Sanoin Smith-Oldwickillekin, joka rakastaa häntä, että hän on
-saksalainen urkkija. -- Minun ei ole palattava ainoastaan löytääkseni
-vaimoni, vaan myöskin sovittaakseni tämän vääryyden."
-
-"Älkää olko siitä huolissanne!" rauhoitti Capell häntä. "Neiti Canby
-on varmastikin saanut Smith-Oldwickin uskomaan, ettei hän ole
-vihollisvakooja, sillä lähtiessään äsken luutnantti mainitsi minulle,
-että tyttö on luvannut mennä naimisiin hänen kanssaan."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZAN JA VALKOINEN NAINEN***
-
-
-******* This file should be named 64429-8.txt or 64429-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/4/2/64429
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/64429-8.zip b/old/64429-8.zip
deleted file mode 100644
index f72145b..0000000
--- a/old/64429-8.zip
+++ /dev/null