diff options
Diffstat (limited to 'old/64379-0.txt')
| -rw-r--r-- | old/64379-0.txt | 2457 |
1 files changed, 0 insertions, 2457 deletions
diff --git a/old/64379-0.txt b/old/64379-0.txt deleted file mode 100644 index 259f6b4..0000000 --- a/old/64379-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2457 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Meren maininkeja, by Larin-Kyösti - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Meren maininkeja - -Author: Larin-Kyösti - -Release Date: January 24, 2021 [eBook #64379] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEREN MAININKEJA *** - - - - -MEREN MAININKEJA - -Kirj. - -LARIN-KYÖSTI - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1905. - - - - - - - Sensuurin hyväksymä, Helsingissä 10 p. lokak. 1905. - - - -SISÄLLYS: - -Alppilan kallioilla. -Saaristokylä. -Meren rannalla. -Saaristopolska. -Kalastajan vaimo. -Pakolainen. -Salakuljettaja. -Omenapuun alla. -Postipäivä. -Kaipaus. -Risti rannalla. -Vanha tupa. -Myrsky tulee! -Vaari. -Kalamarkkinoille. -Öiset vieraat. -Kalastajatyttö. -Vesihyttysten tanssiessa.. -Valkeat valkamat. -Meren kukka. -Teirin jäljillä. -Punaisessa purressa. -Syyshehkua. -Suomenlahden laineet. -Vihreässä hämärässä. -Rantasouvarit. -Viron Jyrki ja Inkeri. -Purjeet riippumassa. -Vanhassa kajuutassa. -Soutulaulu. -"Anna-Ulriika". -Vahva Sanna. -Yötä odottaessa. -Soi myrsky, soi! -Majakan vartija. - - - - -Alppilan kallioilla. - - - Vihreät lehdot, hilpeät linnut - lietsovat suoniini riemun kiivaan. -- - Nään yli tornin harjojen, - valkeiden talojen varjojen - siintävään meren ääriviivaan. - - Kosteilla kaduilla herpovin hermoin. - ostetun onnen öisellä tiellä, - juurella mustien muurien, - kahleissa valheiden suurien - määrää vailla ma harhasin siellä. - - Sumussa lyhdyt, himmeät katseet, - eksyvät, viettävät valkeat nilkat - turman tuoksujen lemuissa. -- - Elämän naamiokemuissa - narrien naurut ja porttojen pilkat. - - Merelle, merelle kauvas tahdon, - missä on suolainen, vallaton vahto, - miss' ei oo mittoja, määriä, - miss' ei oo sointuja vääriä, - missä vain kasvaa sydän ja tahto! - - Merelle unhoon, uhmaan ja voittoon, - siell' ei ahtaus aatosta paulaa, - kuonani meressä kylpeä - tahdon kuin lokki ylpeä, - myrskystä nousten tahdon ma laulaa! - - - - -Saaristokylä. - - - Päivä suistaa säteen tulikeihäät - välkyttämään hopeen heljään merta, - luoteisella taivaan kulmalla - pilkoittaa kuin hyytynyttä verta. - Meren rinta nousee, henkii suolaa, märkää, - luodon vanha, kyttyräinen puu - lahden piiriin kuvastuu, - missä kalastajakylä päivän alla hohtaa. - - Niinkuin kaksi hellää käsivartta - pistää kaksi kallioista nientä - suojaks veneille ja talaille, - vaalien myös niityn silmää pientä; - veneet, kuutot kelluu, purjeet, touvit, mastot, - ulompana meren vyö. - siintää niinkuin kesä-yö - tai kuin kalastajatytön neitseellinen silmä. - - Luotsin uusi pärekatto kiiltää, - purjeen punakaista niemen takaa, - nuori vaimo huiskaa huivillaan. - Vaari pukillensa suolaa jakaa, - tarraa sarviin kiinni, teuhaa kalliolla, - nyt hän katsoo yli saariston, - meren kimmel silmiss' on, - kun hän viisaan virkeänä vasten tuulta nauraa. - - Sorsat körisevät vettä pitkin, - miehet verkkoinensa soutaa teikkiin; - leijaellen valkopurjeillaan - koirastiira ajaa naaraan leikkiin - ilmaan kaarestaen kiimaa kirkuellen, - niinkuin nuoli hailin niskaan lyö, - lentää, ilmassa sen syö, - silmät kiiluvina palaa avionsa viereen. - - Rannan kala-aitat ritirinnan - täynnä kalaa, suolaa, tynnyreitä, - verkot kalliolla kuivillaan, - padan sauhu samoo aittateitä. - Päivänruskeet vaimot perkaa, suomut välkkyy, - lapset ohjaa pikkulaivojaan - mustainmaahan, Indiaan, - mistä väskynät ja helmet, luumulastit tuodaan. - - Mikä riemu, väri kaikkialla, - meren äidinrintaa vasten, - karun, harmaan luonnon sylissä - mikä raikas onni luonnon lasten! - Kehtolauluansa heille myrsky soittaa, - se myös surman, vilun viestit tuo, - siitä saarelainen juo - keuhkoon voimaa, käteen terästä ja silmään uhmaa. - - Aavaa merta aatos ailakoitsee - valtameriin, maailmoiden periin, - kolmimastot nousee, katoo taas - Rääveliin ja kauvas lännen meriin, - niinkuin satuhaahdet sinne haaveet uppoo. - Ulkoluodon mänty vartioi, - sen jo kaukaa nähdä voi - saarelainen hyräillessään koti-ikäväänsä. - - - - -Meren rannalla. - - - Pilvet ne pilviä pakenee, - ja aallot aaltoja heittää, - aatos aatosta ajelee, - ja varjot päätäni peittää. - - Istun valkeella sannalla - ja katselen kuohuista merta, - ulapan kelloja kuuntelen - ja pilvillä nään minä verta. -- - - Kerran ne pilvetkin kirkastuu, - ja aaltokin uupuu santaan, - koska mun kulkuni tasaantuu - ja poutakaaria kantaa? - - - - -Saaristopolska. - - - Jaalalla rymy rynnäten käy, - nauru ja ilo alkaa, - luotsit, ne pojat pontevat on - kannella tasajalkaa! - Saaristotytöt kirsikkasuut, - piijat ja simasiukkuset muut - pyörivät kädet puuskassa näin, - liinat ja letit lentää! - - Huiskivi hame, lanteita lyö, - neitoja pojat viskaa, - Hesseli-Heikki soittavi, hei, - "ottaman enkeliskaa", - lerpalla huuli polkevi, hui, - mastohon pari kompastui, - kippari veti neitosen pois, - heilahti pukinparta. - - Kippari ylen sukkela mies, - karhea meripekko, - tanssivi kuni karhu ja kaks, - loistavi punamekko, - korvissa pienet renkahat soi, - Tanskasta juuri jaalan hän toi, - lastinsa möi ja siit' on hän mies, - leilinsä aina vuotaa. - - Kustavi Aatolvilla on työ, - siinähän jo on miestä, - Riiassa tytöt riijaelee, - ryssiä osas piestä. - Joukossa tallimestari on, - hyrränä katos karkelohon, - luotsinpa Jukka hihkuen noin - nostavi tytöt ilmaan! - - Laidassa laine tahtia lyö, - heiluta pyhäliinaa! - Hytissä ukot naurussa suin - maistavat Viron viinaa, - kippari savipiippunsa lyö: - "nyt on kuin Liverpoolissa yö, - naisia ilohuonehet täys, - puukot kun ohi lensi!" - - Kajuuttahan jo katsovi kuu, - hopeena meri hohtaa, - ruumahan pari hiipien käy, - lemmessä käsi kohtaa... - Loistavi luodot, salmien suut, - rannalla mökit, pihlajapuut, - yölepopuilla lintuset on, - louhilla lokit nukkuu. - - Kannella kumu yltyvi vaan, - sumppuhun putos Heikki, - keulasta alas molskien, ai, - siit' tuli tuhat leikki! - Haavilla ylös saatihin taas, - kippari tuloryyppyjä kaas, - Hesseli-Heikki soitteli taas - ottaman enkeliskaa! - - - - -Kalastajan vaimo. - - - Rukki hyrrää sukkelaan, - tulellansa pata kiehuu, - nuori vaimo askaroi, - posket hohtaa, tukka liehuu, - akkunassa tuuli soi. - - Meri velloo vaahtoaan, - kumu jyskii kalliolla, - ruskaa rannan katajat, - merell' on nyt hurja olla, - kun vain loistais majakat! - - Vaimo silmää varjostaa, - milloin tuutii sylilasta, - korvissansa kohajaa, - taivaan rannan halkeemasta - hurjat harjat sukeltaa. - - Rantaan juosten tuskissaan - myrskyyn painain rintaa nuorta - laiturille ponnistaa, - niinkuin uhmais merta, vuorta - tarkastaa hän ulappaa. - - Lehmä ammuu nälissään, - lattialle poukat räiskyy, - lapsi itkee, sammuu puu, - suolakuohut silmiin läiskyy, - taas hän tupaan kumartuu. - - Ei nyt auta itku, ei, - kynsin hampain taasen työhön, - ehkä myrsky miehen lyö, - ehkä heittää yksin yöhön, - kova, karu tääll' on työ. - - Huu, kuin huutaa vimmoissaan - myrsky taas ja lyö kuin rauta, - iskee maahan, majaan, huu! - Herra, taivaan isä auta, - kaikki huutoon hautaantuu! - - - - -Pakolainen. - - - Ma elämän purressa soudan - yli vilpoisten virtojen, - sädekylvyssä keväisen poudan - ma lasketan laulellen - ohi tuuheiden yrttisaarten, - ali taivahan kirjokaarten, - pois merelle tahdon, pois! - - Ma irroitan purjeeni paulan, - ma laineilla kelluan, - ma myrskyn tuloa laulan, - ma lasken ja kohoan, - pois aatos riutoilta ryntää, - päin kuohuja keula kyntää, - ja purje on pullellaan. - - Jää rannat, ne vilisten kiitää, - siellä nuoret ne karkeloi, - siell' lemmessä hetket liitää, - ja kaihon kannel soi, - siellä kulkee ne kukkaistiellä, - ja rauha ja lepo on siellä, - mun vereni rauhaton on. - - Muut juoskoot iloon ja häihin, - siihen mulla ei aikaa ois, - ma tahdon lakkapäihin - näiltä raukoilta rannoilta pois, - ma keskellä ulapan vahdon - oman voimani tuntea tahdon - ja sieluni syvyydet. - - Nyt tarpeen on uhma ja tarmo, - en enään kääntyä voi, - ei tarpeen oo sääli, ei armo, - kun surma edessä soi, - en näe minä enään maata, - ehkä myrskyyn hukkua saatan, - ehkä kuiluhun kukistun. - - Elon entisen huntuhun peitin, - minä itseni tuulille möin, - pois pelastusrenkaat heitin - ja ankkurin murskaksi löin, - tääll' ehdolla elämän hinnan - läpi ristiaallokon rinnan - oman kulkuni mittailen. - - Ei mull' ole rantaa, rajaa, - mulle vieras on isäini maa, - se kirous, joka mua ajaa, - ei enään mua ohjata saa, - mulle kohtalo ei saa kostaa, - itse itseni tahdon ma nostaa - yli synkän syvyyden. - - "Tule ihana vapaus mulle - tai kuolema!" -- tunnus on, - oi, elämä, elämä, sulle, - sydän sykkivi rajaton, - sinä valheiden, vaivojen rohto, - sinä epäily-öitteni hohto, - minut myrskysi keskelle vie! - - Niin että ma karaistuisin - alla vihaisten salamain, - että vaaroista viisastuisin - mun hurjassa lennossain! - -- Jos haaksirikko mun kohtaa, - salamoissa suo minun hohtaa - kuin kuohujen kuningas! - - - - -Salakuljettaja. - - - Vanha Lilja, -- hän on kuollut jo -- - kuulu retkistänsä kautta rantain, - rantaryttärit hän petti monet kerrat - kahvisäkit salaa maihin kantain. - - Riianpalsamia lastinaan - jaala juoksi suoraan myrskyn suuhun - kilpaa tullijahdin kanssa karikoilta, - vaan ei lippu noussut mastopuuhun. - - Kerran toi hän viinitynnyrit, - partaa silittäin hän hiljaa sousi, - silloin tullikoira oli kimpussansa, - äkkiarvaamatta jaalaan nousi. - - Ruorimiehellensä kuiskaten - Lilja miehen saattoi kajuuttahan, - avas arkut sekä salkut, tyhjät kaapit, - Saksan renskaa pyysi maistamahan. - - Syökär' urkki renskaa juodessaan, - miksi jaalan kansi tänään ryski. - "Juuttein laivarottia vaan pojat nuijii", - virkkoi Lilja viekkaasti ja yski. - - Tultiin kannelle ja etsittiin, - Lilja huolissansa salaa huokaa, - maihin nappiniekka souti nyrpein mielin, - haistanut ei lainkaan tulliruokaa. - - Lilja nosti hiljaa ankkurin, - siinä riippui viinitynnyritkin. - Lilja tuuleen luovi, vihelsi ja nauroi, - sormet souti pitkää partaa pitkin. - - - - -Omenapuun alla. - - - Kaunis ja kopea luotsin Jukka, - jok' oli saaren neitojen hukka, - asteli illansuussa, - hopea-ankkuri lakissa loisti, - narskuvat saappaat tahtia toisti, - nähnyt ei neitoja puussa. - - Jukalla taas oli vaatteet uudet, - liivillä roikkui vitjat kuudet, - hymyssä liikkui huuli, - keikahti, vihelsi polskan parhaan, - astui jo lähellä omenatarhaa, - puusta kun tirskeen kuuli. - - Omenapuussapa kolmisin voimin - neidot ne nauroi ja helmaansa poimi, - poskilla paloi hohde. - Inkeri tahtoi katseella jäätää, - Madli ja Katri hellästi häätää, - Jukka kun asteli kohden. - - Inkeri liepeensä lehvihin peitti, - vasunsa Madli ja Katrikin heitti, - puuta kun ravisti Jukka. - Neidot ne miehen kunnian muisti, - nyrpeä Inkeri oksalta luisti, - polvilta luisui sukka. - - Inkeri juoksi ja helmoja nosti, - toiset ne mädillä omenilla kosti, - siit' tuli hilpeä hoppu: - Jukan oli viiruissa sininen takki, - savess' oli silmät, ja ojassa lakki, - siin' oli Jukan loppu. - - - - -Postipäivä. - - - Vitkaan vierii pitkät talvipuhteet, - vanha kello kukkuu, säistää unta, - niinkuin villaan verhotut on puut, - saaret, riutat, aitat, salmen suut, - kaikkialla siintää heljää lunta, - mutta ulkoluotoon meri vapahana vyörii. - - Vanhaa purjettansa vaari paikkaa, - karheet kädet silmunpäitä kutoo, - öljytakit, kintaat naulallaan, - mummo keinuu karmituolissaan, - tuli loimuu, päreen karsta putoo, - nuori poika valaa hyljepyssyyn luotejansa. - - Mutta katsos, katsos lahden jäälle! - Potkukelkkojansa eukot lykkii, - luotsit suksillansa suihkailee, - koirat haukkuu, hameet kahisee, - silmät palaa, joka sydän sykkii, - niinkuin marjat pihlajassa nenän nuput hohtaa. - - Musta pilkku liikkuu mantereelta, - mikä kirkas postipäivä sentään! - Posti-Vikki vetää venettään, - vuoroin hiihtää, rikkoo heikon jään, - kohta viikon viestit tupaan lentää, - hylkeennahkareppu niinkuin siipi selkää hyppii. - - Tupa kalastajakansaa kiehuu, - kun hän mustan laukun vihdoin avaa, - pojat tunkee, vaari "silmät" tuo, - tytöt tirskuu, hiipii salaa luo, - vanha vaimo lehdistänsä tavaa: - rakas poika matkalla on taasen San Fransiskoon. - - Lakan, musteen haju, poukkain räiske, - märän vaatteen höyry kiertää pöytää, - mutta kuistiss' yksin itkee neitonen, - kosteen kirjeen painaa silmillen. -- - Ulos talvi-ilmaan pojat töytää, - nuori nauru kaikuu taasen, sauvat suihkii! -- - - - - -Kaipaus. - - - Meren rannalla istun ja itken, - päivä se lännessä ruskottaa, - heleä on pilvi, ja harmaa on huoli, - ystävä tais mua uskottaa. - - Kultani seilaa punasin purjein - lännen vieraita meriä, - lupasi mun ottaa omaksensa, - lupasi kullanperiä. - - Lahden toisella rannall' on talo, - ja siellä on isäntä katala, - minä olen köyhä kuin rannalla raakku, - ja äitini mökki on matala. - - Pilvet ne kulkee pilvien teitä, - vuodet ne vierivät nopeaan, - kuutamon kullassa meri välkkyy, - lahti se hohtavi hopeaan. - - Niinkuin pienet hopeamarkat - kuplaset kierivät lahdella, - rikkaus onneni ovella seisoo, - ei ole käskyä kahdella. - - Eikä se kestä hopeinen silta, - vaikka se valossa heloittaa, - mereltä vaeltava varjo sen rikkoo, - sydäntä pimeä peloittaa. - - Pohjantähti se taivaalla loistaa, - suruiset viestini saattelee, - ystävä kaukana taivasta katsoo, - ehkä nyt armasta aattelee. -- - - Tähdet ne loistaa ja tähdet ne lentää, - miksei onnikin vaihtuisi, - tule, tule ystävä, tule punapurjein, - silloin ikäväkin haihtuisi. - - - - -Risti rannalla. - - - Puuristi on kalliolla, - yöss' yksin se vaikeroi, - sen juurelle mustat aallot käy, - sen ympäri vihurit soi. - - Siellä käy kuin kuolemantanssi, - salakuilut sen ympäröi, - kuin vesihirviöt yössä ne nui, - ne nuorukaisenkin löi. - - Hän kiiti purressa laulain - häähuilut kuin soineet ois, - ja morsian rannalla ootti - ja katsoi merelle pois. - - Häntä ootti suloiset riemut, - koko elämän ihanuus, - mut kuolema ruoriin tarttui ja löi, - kuin ammuttu alli hän huus. - - Hän vaipui märkään hautaan, - sen yli ei pihlajat lyö - kuin morsian kätensä syleilyyn, - hänen hautansa peitti yö. - - Ei elämän nuoret ruusut - oo kummulle puhjenneet, - vain valkeat vaahtoliljat - ja äidin kyyneleet. - - Soi aallot hautausvirttään - kuin ijäti laulaa ne vois, - mut rannalla lahoo risti, - ja nimi kuluu pois. - - - - -Vanha tupa. - - - Siell' illoin kummittelee vanhan tuvan luona, - kun tuulen villikissat naukuilee, - ja savutorvess' öinen henki soi ja piipii, - kun meri kahleitta kohisee. - - On luukut ikkunalla, pönkkä oven eessä, - ja yököt katon yli teutaroi, - miss' soutaa tervakukat sekä sinikellot, - syö seinää sammal ja ruoste, koi. - - Ja miehen mittaan kasvaa tiellä nokkosia, - miss' ennen kalastaja lauluks' löi, - kun nuorta vaimoaan hän illoin kuistill' ootti, - kun vattupensaat jo heilimöi. - - Mut auvon ajat muuttui, miehen mieli muuttui, - löys raha-arkun, niin kuiskattiin, - ja siihen aikaan hukkui norjalainen parkki, - siit' asti tuvassa riideltiin. - - Sielt' öisin kuultiin rahain kummaa kilahdusta, - ja sinne yöpyi salaluovijat, - mies jouten joi ja horjui kalamarkkinoilla, - tuns' souvit, krouvit ja satamat. - - Pois sieltä karkuun lähti työ ja uni, onni, - yön mässäystä ne oudoksui, - ei kukaan lainaks saanut heiltä suolan jyvää, - mies vaimo kylästä vieraantui. - - Mut kerran syyskuun rajun myötämyrskyn aikaan - läks kinkerille maihin vaimo, mies, - ja sille tielle hukkui nuori vihkinainen, - lie aalto vienyt, sen lempo ties. - - Ja yksin tuvassansa kulki taukoomatta - kuin yksin puhunut aina ois - mies murtunut ja ihmisarka, salamykkä, - jo pääsiäiseks hän muutti pois. - - Kuin varas yöllä niin hän kauvas länteen lähti, - ei sieltä palanut hän milloinkaan, - siks illoin kummittelee vanhan tuvan luona, - öin siellä rahoja lasketaan. - - Siell' luona vattupensaan lapset päivin hyörii, - mut jos vaan korsikin kahajaa, - ne karkaa kuutamossa mummon helmain taakse, - kuu tupaan hymyillen kurkistaa. - - - - -Myrsky tulee! - - - Myrsky tulee, myrsky tulee! - Lokkia, tiiroja ilmassa kirkuen maihin se kantaa, - mustana viivana taivaanrantainen pinta jo pimenee, - purret ja jaalat reivatuin purjein - lahdesta etsivät suojaa, vanassa meri jo kohisee, - miehet kiskovat veneitä maihin, - vaimot huutaen juoksevat rantaa. - - Myrsky nousee, myrsky nousee! - Ylitse laiturin ryöpyt akkunaruutuja kastaa, - kilvan kimmoten aallot vyörivat riutoille rynnäten, - penkoen lahden kuin lumisen laakson, - heittäen liekoja santaan, kallion kimppuhun iskien, - jyrkissä kuiluissa tykkien pauke, - louhet kun tarraavat kupeensa vastaan. - - Myrsky kiitää, meri nousee! - Vihreät hirviöt loiskuvin purstoin keinuvat kaareen, - luisuvat ammuvin aukoin kuohuvin kyljin mereen taas, - tuhansin päin taas syöksyvät ilmaan; - kyttyrämänty se taipuu, jo puuska sen ryskeellä kallioon kaas, - kiiluvin vatsoin hirviöt hyökkää, - tanssien, painien puskee ne saareen. - - Luotovajan katto kaatuu, - sielläpä äsken kalasta tullen lientänsä keitti, - hyljettä nylkien, nauraen partaiset urhot tarinoi, - lieskat nyt nuolee pöytää ja seinää, - ylitse kivisten vallien vihaiset vaahdot kahmaloi, - tuollapa ruoritta kaljaasi harhaa, - jättiläisaalto sen karille heitti. - - Luotsit tempoo tuhdoillansa, - vene keikkuu ja katoo, kun aalto sen notkohon nakkaa, - nousee kuin ruskea kaarna vaahtisten vuorien huippuihin, - kaljaasin miehistö vietiin jo maihin, - pumput puhkuvat, riepuina purjehet, meressä lastikin, - keularaaka on poikki ja riippuu, - tyrskyssä ankkuri kivihin hakkaa. - - Vihreet pedot jatkaa matkaa, - runnellut ruumat, pirstotut puut ne nyt taaksensa jättää, - villissä vauhdissa satoja hurjia henkiä saatossaan, - ulvoen niinkuin ruoskitut koirat - kuolassa kidat huiskaen häntää himmeän taivaan taa, - lapset itkee kasvoilla kauhu, - vaimot siunaten vääntävät kättään. - - Myrsky karkaa, myrsky karkaa, - raskaasti raueten pauhaten puutuvat hirveät harjat, - mutisten moukarin tahdissa meluten mainingit käy, - airot ja tynnyrit lahdella kelluu, - rannoill' ei muuta kuin liekoja, lahoja oksia, pirstoja näy, - sorea pihlaja, lasten riemu - ruhjotuin rungoin, maassa on marjat. - - Myrsky taukoo, päivä paistaa, - repalepilvet kuin ripset verhoo sen silmäkulmaa, - merta se katsoo, mi hulluna äitinä äsken raivosi - hourun vaahtoa sylkien rantaan, - hillitty henkäys puhkee, jo vesikaarikin hohtavi - ylitse meren kuin kunniaportti - hilliten merta, äitiä julmaa. - - - - -Vaari. - - - Yhtä ykdeksättä vaari kulkee, - vielä oman ovensa hän sulkee, - eikä pitkin päivää veny vuoteellansa, - vielä valppahana kutoo verkkojansa. - - Siihen pitkään puhtiin ehti harvat, - törröttääpä tuuheet kulmakarvat - niinkuin meriheinä kotirantamalla - punaisen ja vanhan kalamökin alla. - - Pää kuin haahkan pesä, harmaa tukko, - niinkuin luodon mänty seisoo ukko, - jot' ei taivaan tuulet, myrsky maahan paina - elämänsä talven suurna sunnuntaina. - - Silmä sees kuin meri myrskyn jälkeen, - kun sen mainingit saa päivän välkkeen, - istuu hän kuin käsi käyristyisi ruoriin, - kokka pohjaa penkois, kohois vaahtovuoriin. - - Niinkuin katse tähtäis ulapoille, - merimiehen surman, vaaran vainioille, - tyyneenä kuin leikkisi hän lakkalainein - itse meren kanssa käyden sylipainein. - - Niin hän istuu, aatos hiljaa soutaa, - viettäin rikkain mielin pitkää poutaa - niinkuin merten yli mittaisi hän siltaa, - suuntais satamaan ja suureen eloniltaan. - - Ja hän näkee näkyjänsä yössä, - päänsä kohottaa; kuin sädevyössä - pyhät kalastajat näyttää synnin pohjaa, - merta kulkee Mestari ja häntä ohjaa. - - - - -Kalamarkkinoille. - - - Kaljaasi "Hagar" laineilla tanssii, - hyvästi pihlajat, kalliot, kummut! - Nythän on markkinat, kohta jo soi - suupelit, torvet ja riemujen rummut, - meillä on haileja, siikaa ja pernaa, - käännähän purjeita, tomppeli, hoi! - - Kannella pyörii pyylevä muori, - herrastuomarin miehekäs muori, - pienet haivenet poskilla näät, - selkä kuin ruuhi ja vatsa kuin vuori, - hyllyvi leuvat, ja keikkuvi myssy, - katsos kuin liehuvat viirien päät! - - Kiiltää Hagarin vihreä kylki, - keulassa lepsaa kolmikkosiipi, - kahvelipurje kun pingoittuu. - Ohitse poikien Katri jo hiipi - kajuutasta ja silmiä hieroo, - veikeenä paistaa kirsikkasuu. - - Rattimiehenä hesseli-Heikki - laiskasti loirii ja pistävi piippuun, - ulkoiset luodot jo taakse jää, - keulassa ankkuri vitjoissa riippuu, - nuorilla kuivuu saappaat ja paidat, - hyvä on tuuli, ja kirkas on sää! - - Purjeita vilkuu saarien alta, - kaimat ja veljet, siukut ja serkut, - Tytärsaaresta miehet lie, - mieless' on markkinat, hellut ja herkut, - tuollapa eestit kiroo ja luovii, - heitäppä nuora ja mukaan ne vie! - - Kannella nuorassa vasikka seisoo, - mulkoo ja Katria kylkeen puskee, - Kustaa Aatolvi pönkkänä käy, - housut on harmaat ja mekko on ruskee, - väylingeissä hän kiipee ja nauraa, - kun ei muoria joukossa näy. - - Kajuutastapa nousevi sauhu, - laulaa Katri ja kahvia keittää, - kukkopa ruumasta kiekahtaa, - kokka kun aaltoja halkoen heittää, - sihisee vaahto kuin välkkyvä silkki, - -- katsos, tuoss' on jo mannermaa! - - Loistaa Viaporin siniset tornit, - torilla teltat, eukot ja souvit, - Nikolainkirkon kellot soi, - kiiltää kyltit, ja kiehuu krouvit, - rannassa häilyy mastojen metsä, - "mitä nyt maksaa hailit, hoi!" - - Väännä ruoria, päästähän purjeet, - kaapase vaskaa hännästä kiinni, - tuo nyt kukko ja haavi se uus!... - Onko sun päässäs jo markkinaviini, - nosta hailit ja hylkeennahka, - Kustaa Aatolvi, pyhkii suus! - - Muikeena muori kuin keisarinna - istuu ja tiuskivi tynnyreillä - puuskassa kädet, kiirettä saa. - Auki on reitti, vuoro on meillä! - Kaljaasi puskee kuin vanha härkä, - ankkuri vaipuu proomujen taa. - - Kuules kun kiljuvi kamasaksat, - Allah il Allah, tattari huutaa, - juutalainen se tinkii ja myö. - Voita ja marjoja, vaatetta, luutaa, - vaska ka te kosta! markka ja penni, - katsos, apina nauriita syö. - - Täällähän vasta on melu ja myrsky, - vaska se hyppii kuin piipari häissään, - katsos kun kukkokin hullaantui! - Hesseli-Heikki jo tanssivi päissään: - "maakravut tieltä, kun mereltä tuulee!" - hihkuu ja jätkille nyrkkiä pui! - - - - -Öiset vieraat. - - - Kattolampun sydän surajaa - kalastajatuvan hämärässä, - vanha vaimo lukee raamattua, - lattiall' on lapset leikkimässä, - kuka outo oveen kolkuttaa! - - Myrsky mylvii, oven auki lyö, - vielä hereilläänkö liikkuu vaari? - -- Pihamaalla kulkee oudot miehet, - hartioilla lepää musta paari, - tähtikukkiin puhkee ilta-yö. - - On kuin seurais heitä tuhannet - valjut varjot kaukaa merten takaa - vetten tummaa väylää oveen asti. - Kuka kylmän kelmeänä makaa, - ei ne vastaa öiset aavehet! - - Jäykkänä ja kauhu kasvoillaan - seisoo kookas, tumma, vanha nainen, - pois on tuki, turva, helosilmä, - neitten naurattaja, nuorukainen, - paras hyljekyttä saarimaan. - - Märkinä on keltakiharat, - viiksen alta hohtaa hiukan verta, - silmä raollaan kuin kivi kiiltää - tuijotellen ikuisuuden merta, -- -- - käyrät sormet yöhön viittaavat. - - Myrsky hiljaisuutta säestää, - öinen henki leijaa mustin siivin, - oven suussa vaiti vakaat miehet - pitkin saappain, öljykangasliivin, - sormi suussa lapset nurkkaan jää. - - Ovi vinkuu; vaimo yksinään, - raskaasti nyt paarin ääreen kulkee, - sydän itkee, vaikk' on ripset kuivat, - kun hän ainuisensa silmät sulkee, - ristii rinnan, nojaa paariin pään. - - Niinkuin uness' askartaa hän näin - päättäin hellät, viime lemmentyönsä. - Vanhaan tapaan vaimot tupaan hiipii - valvomahan ruumiin luona yönsä, - valoss' jouluhaarukynttiläin. - - Käärittynä omaan purjeeseen, - laivankuva näkyy kämmenellä, - tomuhiuteet tanssii valojuovaa, - valitus ja itkun tyrske hellä, - vaimot virsiänsä hyräilee. - - Yöstä myrskyn kolkot kellot soi - soittain suurta kuolinkaipaustaan. - Lamppu sammuu, lapset nurkkaan nukkuu, - vaimo tuijottavi yöhön mustaan, - pihamaalla varjot karkeloi. - - - - -Kalastajatyttö. - - - Hän kiveltä kivelle hyppi, - hän taakseen katsoi ja ilkkui - näin pienet jäljet sannalla, - ja nilkat viidasta vilkkui. - - Taas kalliolla hän seisoi, - sain suonihin tulen kiivaan, - näin hameen liittyvän lanteisiin, - näin vartalon hahmoviivan. - - Näin päivän paahtaman posken, - näin poven kuin pienen mättään, - sen luona lemmessä leväten - on ihana ojentaa kättään. -- - - Jo päivä merehen laski, - kun haassa sain hänet kiinni, - ma hiukset hajotin tuuleen, - kun meri välkkyi kuin viini. - - Ja hiukset havulle tuoksui, - kuin viileä viini huuli, - hän vaipui jo huumeeni valtaan, - kun äidin kutsun hän kuuli. -- - - - - -Vesihyttysten tanssiessa. - - - Pois vesihyttyset karkeloi, - yöperhot hämyyn hukkuu, - yön syliin valkean avaraan - mun kalastajatyttöni nukkuu. - - Hän nukkuvi aitan hämärään, - hän meren soittohon vaipuu, - on poskilla päivänruusut, - ja huulilla illan kaipuu. - - Ah, öisin keveä kesä-yö, - kun lepää luomakunta, - ma hiipisin sielusi maailmaan, - ja kaikki ois kaunista unta. - - Mut minä oon kuin syksy-yö, - sen mustia töitä mietin, - mun merityttöni peljästyis, - jos silmissä näkis hän vietin. - - - - -Valkeat valkamat. - - - Madli, mairea Madlisein, - hiivi riemuten rinnallein, - soutain soilumme kauvas niin - unen valkoisiin valkamiin? - - Ruusulinnojen, vuorten taa, - miss' on satujen saarimaa, - siellä laaksoissa lauletaan, - onnen oksia taitellaan. - - Onnen kultainen kukkanen - suossa kasvavi surujen, - laulan hopeisen porraspuun - kullass' ihanan uuden kuun. - - Sinne sylissä pois sun vien, - sotken jäljet ja paluutien, - ettei kavalaan maailmaan - enään löydetä milloinkaan. - - Siellä armahin Madli, oi, - kummat kanteleet puissa soi, - siell' on maailma kirkas, uus, - siellä hetki on ikuisuus. - - Tuoksuu yllämme lemmenpuu, - tähdet silmiimme heijastuu, - nuku Madlini ihanin, - nuku ikuisiin tähtihin! - - - - -Meren kukka. - - - Meren kukka, saaren helmi, - anna mulle janoon juomaa, - anna mulle salaa suuta, - ei sun äitis meitä huomaa. - - Käsiini kun pääsi kätken, - rakkautta taas ma kerta - tunnen, kun sun suuret silmäs - unelmoiden mittaa merta. - - Pieni, kaino, kallis Madli - isällensä kutoo nuottaa, - miksi katsot merta, Madli, - et voi koskaan mereen luottaa? - - Levoton on meri aina, - niin on juuri sydän mulla, - karsas päivä meitä väijyy, - saanko yöksi luokses tulla? - - Sua illoin ikävöitsen - niinkuin nuorta morsianta, - minä olen raju myrsky, - sinä tyyni lahden ranta. - - Hyvästiksi hyväellen - aalto rannan syliin sulkee, - ranta itkee kaihoissansa, - maailmaan taas myrsky kulkee. - - - - -Teirin jollilla. - - - Olalla pyssy, seljässä reppu - saaressa harhaan ja koirani haukkuu, - harhaan jälkiä, muualla mieli, - teirit soittaa, ja pyssyni paukkuu. - - Pyssyni laukee, ja teirit lentää, - syyttä ne kulkurin hauleja säikkyy, - puiden lomista eistyy ja väistyy, - tyttöni vartalo silmiini väikkyy. - - Eksyn soihin ja murroksihin, - tiedänpä, mistä ma riistan löydän, - hallini juoksee tuvalle aina, - missä jo tyttöni kattaa pöydän. - - Kuulen Sioninkanteleen virren, - unhotan pyssyn ja metsästyspuukon, - hiivin niinkuin kavala kyttä, - kuistissa kuiskaan ja sieppaan suukon. - - - - -Punaisessa purressa. - - - Tule kanssani purtehen punaiseen, - jätä rakkisi äitisi huostaan, - yli kuohujen, kuilujen sinkoellaan, - yli vetten joiluen juostaan! - - Pois valheen viekkailta rannoilta pois, - miss' eksyimme väyliin vääriin, -- - tuolla päivän kullatun portin näät, - tie vapaana maailman ääriin. - - Käsi ruoriin, toinen vyöteilles, - sinun silmäsi suuntani määrää, - sydän armas sun on luotsini mun, - niin en minä eksy väärään. - - Sinitaivaan rannassa saaren näät, - siell' yksin me vietämme häämme, - luo kallio-alttarin polvistuen - kädet nostamme niin yli päämme. - - Ja päivä sun vihkivi vaimoksein, - sen kultainen kirja kun säihkyy, - veen haahkat ne untuvaharsoissaan - kuin morsiusneitoset läikkyy. - - Ja rantasiippo se piipittää - ja lukkarintointa koittaa, - hääpillejä viimat viheltää, - ja urkuja meri soittaa. - - Niin kumarramme me päivää päin, - ja vannomme valan hiljaa, - on laineita saatossa sadottain, - ne kantavat huomenliljaa. - - Me nousemme purtehen punaiseen, - kuin kukkaistuolin ne kantaa - pois saatossa vilisten vierekkäin - ain onnelan kultarantaan. - - Kas, tornit ja palmut kangastaa, - pois taaksemme tuskat jäivät, - on eessämme hyvien toiveiden maa - ja kultaiset kuherruspäivät... - - - - -Syyshehkua. - - - Mun suonissani nyt soitto soi, - koko maailma minussa loistaa, - taas hilpeät hetket karkelee, - ne armaillen ajaa toistaan. - - Nyt murheet ja vanhat valeet on - vain viimetalvista lunta, - me vietämme kevään juhlia, - oi, Madli, se ei ole unta. - - Ja uskohan, Madli marjuein, - kun mua rakastat salaa, - meiss' suvi, kauneus karkelee, - ja suuret sydämmet palaa. - - Ne sinussa, minussa palakoon - ylös liekkeinä taivasta kohden, - syyshekumaan lempemme vaipukoon - kuin kesän viimeinen hohde! - - - - -Suomenlahden laineet. - - - Me käymme suureen kamppailuun, - me emme vaaraa pelkää, - jo taivaanranta tulta lyö, - käy myrsky meren selkää. - - Kuin huutaa henget kahlitut - me syöstään syvyydestä, - veenmurtajat me murskaamme, - ei väkivalta estä. - - Yön voimat vastaan nostetaan, - yön vallat viekkaat, kurjat, - ja vavisten ja vaahdoten - käy vihan harjat hurjat. - - Kas, myrskylintu liitelee, - sen kynsissä on verta, - me rauhan rantaa etsimme - ja harhailemme merta. - - Me käymme valon valkamiin, - vaikk' kaikki surmaa pauhaa, - me vapautta vaadimme, - ei ennen koskaan rauhaa. - - - - -Vihreässä hämärässä. - - - On siellä vihertävä hämärä, - ja laajat liekometsät kauvas kuultaa, - ei sinne merihautaan päivä päily, - ei linnut visertele laulupuultaan. - - Maariankalat, simput, piikkipäät - ja miekkakalat kutee limaloviin, - kuparivuoret siell' on välkkyväiset, - ja meriheinä kiertää vuorten oviin. - - Ei sinne pisin nuora, luoti käy, - vain siintää syvyydet niin synkän tummat, - miss' suihkuu hopeekaivot, porepatsaat, - ja pulppuu kultahetteet, kuplat kummat. - - Siell' läikkyy, kiiltää suomut, simpukat, - käy köynnösjuuri niinkuin lohikäärme, - on siellä sadat suuret vesiportit, - ja hohtaa riippusiltain sinipäärme. - - On siellä vihertävä ikuisuus, - viileä, kuolontyyni valtakunta, - on vuoren kylkiin lyöty kammioita, - ja pehmeet sammalvuoteet vaalii unta. - - Siell' loistaa maston rungot, raakapuut - ja moni laivahylky, laho ruori, - kajuutan lokeroissa turskat leikkii, - ja rautakölin peittää ruostekuori. - - Päänalusina ketjut, ankkurit - vuorien kammioissa uinuu rinnan - kalpeat haaksirikot avosilmin - juurella korkeen näkinkenkälinnan. - - Siell' asuu Ahdin poika linnassaan - ja rakentavi siniköynnössiltaa, - kaukainen kumu kuuluu meren päältä, - vainajat päänsä nostaa istuimiltaan. - - Hän ajaa punaevä härkiään - ja soittaa suureen merenruokopilliin, - veen valtaan kalastaja nuotat heittää, - ja silloin meri kiihtyy tanssiin villiin. - - Käy meri sotaa, taivas tulta lyö, - soi hätähuudot, jaalat, laivat hukkuu, - kun myrsky lientyy, sulaa sihinäksi, - taas kammioissaan haaksirikot nukkuu. - - - - -Rantasouvarit. - - - Kaks jätkää hytkyvi laiturilla, - ja märät lahkeet ne lyö ja mätkää, - kas, "Maailmanharmi" hän täitään kaivaa, - mut "Nokipuntari" oottaa laivaa, - kaks mustaa, köyhää ja kurjaa jätkää. - - Ja sumu mereltä maihin kahlaa, - lyö, vihmoo, viiltää ja vettään sylkee, - jos katsoo minne, vain harmaan kohtaa, - mut kaksi nenää kuin lyhdyt hohtaa, - ja jätkät siirtävät kyljen kylkeen. - - "On koiranilma, hohoo, jaa sentään", - niin Maailmanharmi taas huokain alkaa: - "on rinta rikki, ei nälkä säästä, - ei heti linnaan voi leipään päästä, - ja vanhat synnit ne repii jalkaa!" - - Mut Nokipuntari sylki, sätti: - "sus sentään, piruko taas sua riivaa, - viel' onhan sinulla takki yllä, - ja juutalaisell' on viinaa kyllä, - hei, kunhan pääsiskin pieneen hiivaan!" - - Mut Maailmanharmi vain puisti päätään - ja puhui lämmökseen vanhaan virteen: - "kuin märkä susi saan tässä seistä, - ties hitto kuka on hulluin meistä, - mutta minä menen nyt suoraan hirteen!" - - "Hoi, älä jätä!" huus heti toinen, - "kas mull' on kaksikin nuoranpätkää, - mun ain on vilu, siis pappi siirtää - mun kuumaan paikkaan ja kirjaan piirtää: - 'däss lebää anguriss kaksi jätkää!'" - - Ja Nokipuntari kiskoo nuoraa, - jo toinen nauraa, ja housut mätkää, - kas, taskumatti on nuoran päässä, - ja hienoon hiivaan pääs syksysäässä - kaks mustaa, köyhää ja kurjaa jätkää. - - - - -Viron Jyrki ja Inkeri. - - - Hän tuli jälkeen Maarian, - yöks saaren taloon pyrki, - mut koko kesäks töihin jäi - mies outo, Viron Jyrki. - - Ei haastanut hän heimostaan, - hän karttoi aina muita, - hän kulki nuottamiehenä - tai veisti venepuita. - - Ja talon nuori Inkeri - tuns oudon onnen uuden, - kun aika syksyyn ailakoi, - ties Jyrin salaisuuden. - - Öin Jyrki hiipi luhtihin, - niin yhtyi ystäväksi, - jo pyhäinmiesten päivänä - pois jaalalla hän läksi. - - Mut varttaan vyötti Inkeri, - öin hiipi rantaa pitkin, - ja saaren naiset nauroivat, - hän saunoiss' salaa itki. - - Hän otti sen niin pahakseen, - sen laski sydämmelle, - hän salaa lapsen synnytti, - kun paistoi keväthelle. - - Taas Jyrki palas paoltaan, - mut mieli oli musta, - kuin muuttolintu levoton - läks ennen juhannusta. - - Niin kuihtui kaunis Inkeri, - öin kalliolle nousi, - hän vieraan jaalan näki taas, - hän sinne surren sousi. - - -- "Oi, heimon miehet, sanokaa, - ei Jyrki pettää saata, - hän kotoansa karkasi, - kun naittaa tahtoi taata!" - - Mut merimiehet nauroivat: - -- "ei taata tahdo naittaa, - mut Jyrki veikon häihin läks, - sen onnen tahtoi taittaa." - - -- "Kai näitte käissään sormuksen, - se maksoi onnen hinnan?" - -- "On käissä rautasormukset, - pääs häihin Narvanlinnan!" - - -- "Miks vaihtoi Jyrki sormusta, - ei Jyrki, Jyrki hylkää!" - -- "Hän tanssi puukko kädessä - ja iski rintaan ylkää. - - Niin meitä kantaa kohtalo - ja ajan aallot heittää!" - -- "Ah, kuolla tahdon täältä pois, - saa musta aalto peittää!" - - -- "Mut mikä tuolla yössä ui - ja veden vaahtoon liikkuu?" - -- "Kai sorsa siellä soutelee - tai korkkirengas liikkuu." - - -- "Ei sorsa siellä soutele - vaan liikkuu Jyrin liina, - ja siin' on pieni lapsikin, - oi, kirkastus ja piina!" - -- -- -- -- -- - - Ja Inker' yössä kiljahti, - hän tyrtyi omaan vereen, - hän nousi jaalan reunalle, - suin päin hän juoksi mereen. - - Ja kauniit kultaporeet nous, - ja kaikki käet kukkui, - nous päivän kruunu merestä, - nuor' Inkeri kun hukkui. - - - - -Purjeet riippumassa. - - - Meri maitotyynnä kimmaltaa, - sadoin safiirein se välkkyy, säkenöi. - Niinkuin sinertävä mehiläisten kupo - taivaankansi merta ympäröi, - ja sen raukehilla rantamilla - hohtaa hattaroiden hieno villa - taivaanrannan kulta-udun taa. - - Helmikirkas suuri sunnuntai, - on kuin tainnosunta nukkuis rantamaa, - paahtaa kalliot kuin kuumat alasimet, - joiden juurta aalto kaivertaa, - hopeeporein väreilevi lahti, - purjeet riippuu, seisoo tullijahti, - luotsin viiri on nyt mykkä kai. - - Missä lokit lie, ei niitä näy, - ison rysän suu se maalla törröttää - niinkuin suuri hämähäkin seitti, - auer rasvan tavoin väräjää. - Lehmä ruovikossa polvin veessä, - lapset vettä roiskii aittain eessä, - pyhäpaidassa vain vaari käy. - - Meren pedonsydän unelmoi, - ilveskyntensä se kätkee syvyyksiin, - silmät raollaan ja notkeena se lepää, - herkkä hyppyyn, töihin kavaliin, - hiljaa laikkuu kuin ois mieli muussa, - myrsky piilee vaikk' on hymy suussa - miettii vaari, saunaan kompuroi. - - Mutta mikä nauru saarelta! - Katsos, luodon takaa purjeet vilahtaa, - neljä purtta saapuu saareen vierailulle, - pojat juoksee, hameet hulmuaa, - siell' on mestareita majakoistaan, - laivain nuuskioita, napit loistaa, - tullilippu liehuu mastossa. - - Meren poukamassa yksikseen - nuori tyttö hiipii, rannan katajiin - riisuu röijyn, hameen, kauniin kirkkovyönsä, - astuu arastellen veteen niin, - poven mättähiä käsi varjoo, - kuvastintaan kirkas kalvo tarjoo, - merenneitsytkö se hymyilee! - - Armaan alasti hän vavahtaa, - puoleks rohkeena hän hiipii hämillään, - kyykistyy, ja huulet on jo huutoon valmiit, - kastaa äkkiä, jää läikkymään, - ui ja polskii, pirskuu pisaroita - kastekimpuin kohti kiharoita, - valkee ruumis kiiltää, kelluaa. - - Niinkuin merelle ne kateit' ois - säteet lantehilla hurjaan tanssiin saa, - silmäripset kiiltää, hohtaa korvain ruusut, - selin soiluu hän, ja paljastaa - neitsytihanuuden, valkolumpeen, - ripset autuaana luo hän umpeen, - taasen siniluhtiin katsoo pois. - - Mikä ryske? Niemess' suhajaa, - oksat taittuu, häijyt luotsit siellä lie... - Vesirenkaat pyörii, tyttö kirkuu, karkaa - rantaan, kädet silmillensä vie. - Huiskis! Rantaan ryntää hirviparvi, - kummat silmät... kaartuu joka sarvi, - mereen loikaten ne molskahtaa. - - - - -Vanhassa kajuutassa. - - - Pietarinmessuna piippuja polttaen - luotsi ja vaari ja kippari Lassa - paiskeli ensin pennin nakkia - kipparin vanhassa kajuutassa. - - "Nostappa valtti, herttainen kymppi, - vaari on viekas, katsos kun maltti, - tyttäres kaunis kuin ruuturouva," - -- kippari huusi: "risti on valtti!" - - "Vie sun suutari, tappasin taasen, - jaalani kestää, luotsi sen takaa, - tee nyt työ sekä nosta, vaari, - maltas, lyötynä kortti jo makaa!" - - Kolmeen pekkaan miettivät miehet. - Kipparin harmiksi voittikin vaari. - "Kuules, pannaan tupa ja hynttyyt, - aseta vastaan verkot ja saari!" - - Hävisi vaari eikä hän nähnyt - akkunanaukossa tyttären päätä, - kippari iski nyt silmää ja nauroi, - kortit ja sormet ne liikkui kuin näätä. - - "Pannaan jaalani", kippari huusi, - "leskityttäres pelaan ma sulta!" - -- "Jollet polta sormias, poika, - kun sinä lainaat naapurin tulta!" -- - - Kippari korttia hiaan pisti. - "Pistä päälle, vaari, ja mieti!" - Korttinsa pöytään paiskasi Lassa: - "nähkääs, vaarista tullut on pieti!" - - Savipiippunsa rikkoi vaari, - keksi nyt tyttären tirskumassa, - kihlausmaljat nauraen juotiin - kipparin vanhassa kajuutassa. - - - - -Soutulaulu. - - - Sou, souva luodon taa, - äidin lasta nukuttaa, - isä meni merellen, - heitti verkon vetehen. - - Isä kalat kotiin kantaa, - sou, souva luodon taa, - laskee kohti kotirantaa, - pieni piltti kasvaa saa. - - Sou, souva luodon luo, - arvaas, mitä isä tuo, - laittaa pienen purren vaan, - sillä kauvas kuljetaan. - - Sinisilkki purje hohtaa, - hopeesta on mastonpuu, - kultaruori purtta johtaa, - piltti tuuleen tuudittuu. - - Sou, souva luotoon näin, - kas kun mennään eteenpäin - unisaarten valkamaan, - sou, sou, nukkumaan. - - Ei saa viekas meri niellä - vaikka monen myrsky kaas, - piltti on niin pieni vielä, - katsos, tuoss' on isä taas! - - - - -"Anna-Ulriika." - - - Niin, oisitte nähneet "Anna-Ulriikaa", - niin, Anna-Ulriikaa, kun laineille lähti, - ei missään niin kaunista saaristopiikaa, - se kellui kuin alli, kuin morsian norja, se loisti kuin tähti. - - Ja oisitte nähneet Santtua silloin, - hän Anna-Ulriikasta oli niin ylväs, - kun matkoilta kotiin hän purjehti illoin, - hän seisoi sen kannella suorana niinkuin kirkossa pylväs. - - Kas, kullattu nimi sen perässä kiilsi, - sen tervattu kansi, sen siniset laidat, - kun puhtahin purjein hän vesiä viilsi, - ja omatuntonsa viel' oli ehjä ja ehjät paidat. - - Mut Santun tempasi naimisen tuuma. - -- "Kakskymmentätuhatta jaalast' ei liikaa, - Ruissaaress' on tyttö, se miehiä huumaa!" - hän huusi ja nauroi ja ohjasi merelle Anna-Ulriikaa. - - Ei paluuretkestä kerro hän koskaan, - kun Räävelinkiveen keulan hän murskas, - siit' asti hän alkoi penkoa roskaa, - hän nurkuu ja nylkee, on kiero ja kitsuri, huutavan hurskas. - - Ei pyhänä ees nyt muuta hän paitaa, - on noessa naamakin kurttuisin juovin, - hän paikkasi Anna-Ulriikan laitaa, - se ränstyi ja ryskyi ja kehnosti nousi se tuuleen ja luovi. - - Hän tuhannen ruplaa siit' olis saanut - mut intti ja näykki ja kihnasi kahteen, - nyt Anna-Ulriika on vuosia maannut, - se väsyi ja väistyi kuin vanhahko neito ja upposi lahteen. - - Sen kullattu nimi ei laineilla loista, - sen purjeet on harmaat kuin Santulla hapset, - sen maine on mennyt, ei saane se toista, - sen kannella leikki ja aikansa mastoissa kiipesi lapset. - - Puukengissä Santtu vain kulki ja paatui, - möi, punnitsi väärin härskiä siikaa, - kuin hävystä jaalakin kyljelle kaatui, - ja vihreä lieju nyt peittävi vanhaa Anna-Ulriikaa. - - Nyt ihmiset Santtua kiroo ja väistää, - ja toiset ne kiroo myös Anna-Ulriikaa, - mi nuorena tanssi kuin morsian häistään, - on moitteessa perää, se aikansa tanssi, mut moitteess' on liikaa. - - - - -Vahva Sanna. - - - On Sanna vahva, sen moni myöntää, - kuin hepo aurassa käy ja raataa, - on karski luonto ja tuittupää, - hän näsäviisahat luotaan työntää - ja saattaa painissa miehen kaataa, - lie tuuman neljättä kyynärää. - - Ja tuonoin kolme kun Viron miestä - yöks pyrki pyytäen pieneen aittaan, - miss' yksin makasi Sanna vaan, - ne alkoi hellästi suutaan piestä - ja kujein uhkas ne oven taittaa, - mut Sanna neuvoi ne karsinaan. - - Nyt rautakangin ja seipäin väänsi - ne vanhaa aittaa ja kumoon saivat, - ja Sannan saivat ne vihalle, - hän kohta asiat toisin käänsi: - "hoi, Viruputsitko silleen naivat!" - ja ryömi hameissa pihalle. - - Hän koppoi yötyrit yrmekkäästi - ja hetken heilutti niinkuin vaa'alla, - ja telkes aittaansa pönkkäin taa. - Kun väki heräs, hän putsit päästi: - "Vai Viron sulhaset soutaa maalla, - ne kosii kummasti, hahhahhaa!" - - - - -Yötä odottaessa. - - - Päivä laskee kuin veripallo, - nokiset pilvet kuin pitkät jouhet, - sinimustat aallot raskaasti vyörivat, vaipuvat, - tulee yö. -- -- - Mutkaisin viivoin hämystä hohtaa rantojen hiekkavyö, - niinkuin kummitushaamut mykät ja harmajat - seisovat louhet. - - On kuin hämöttäis Tuonelan rannat, - maata ei tuntisi elämän maaksi, - toivoton, ääretön tyhjyys, äänetön kaipaus rinnassa - kohajaa. - Mustia meriä syvyyden henki aatosta opastaa, - tulipunaisin purjein kuin läikkyisi pimeessä pinnassa - kuoleman haaksi. -- -- - - - - -Soi myrsky, soi! - - - Soi myrsky, soi, - ja kiehuta maata ja merta, - tuli taivaan lyö, - jo puhkase yö, - luo, lietso villiä verta! - - Käy myrsky, käy! - Ja piekse vaahtohon pinta! - Nouse kallio, paas, - ja uhmaa taas - kuin jättien rautainen rinta! - - Pois vaarat, pois, - meri huuhdo pelkoa, huoltain, - vihat vainojen lyö - ja puhkase yö - mun maatani, maatani puoltain! - - Soi myrsky, soi! - Ja murskaa ryövärihaaksi - päin luotoja! - Ei vainooja - lyö maatamme orjien maaksi! - - Lyö, mereen lyö, - ken maatamme tohtii sortaa, - lyö laivat pois - kuin lastuja ois - kivirintaan graniittiportaan! - - Lyö, salamoi! - Vedä miehet ja miekat tuhkaan! - Uus Thermopylai! - Se surman sai, - ken meidän rantoja uhkaa! - - - - -Majakan vartija. - - - I. - - Läksiäisten polska tanssittiin, - huomenmaljan isä pohjaan maistoi - alla heiluvien hurstien, - morsian kuin päivänkukka kuulti, - pyhäinmiesten kaunis päivä paistoi. - - Niin hän jätti kodin rannan rakkaan - kuin ois kaikki kummaa varjo-unta. - Sulho kookas, keski-ikäinen - Martti vahti itse ruoriin tarttui, - ulapalle laski venekunta. - - Pyssyt paukkui, kiljui jouhikäynät, - pitkä varjo lankes majakasta, - vastapäiseen saareen vene nous. - Vaimo kyynelsilmin taakseen katsoi - kuin ois eron tehnyt maailmasta. - - Aavaa, ääretöntä vettä välkkyi, - kaiho nousi, vaipui taivaan rajaan, - kun hän kuuli meren kohinan - kuin se mumissut ois vihoissansa, - kun hän arastellen astui majaan. - - Mutta äänet seuras sähinällä - huutain ontelosti oveen asti, - kun hän peräpenkkiin lyyhistyi, - itkien hän kiertyi äidin kaulaan, - katsoi ympärilleen raukeasti. - - - II. - - Majakka kuin linna kalliolla, - niinkuin pipolakki kohos torninpää, - hartioilla pyöree rauta-aita, - rautarenkain kiinni veneet teloillaan, - luoto kupera kuin valas kaita. - - Tornin ympärystää Martti kiersi - paksun lasiseinän luona kiillottain, - hakasiltaan vaateverhon poisti, - öljyn säiliöön hän kaatoi, tulen otti, - kauvas valokuula iltaan loisti. - - Koko luoto hohti valkoisena, - meren tumma pinta välkkyi hopeissaan, - kaukaa höyrylaivan sauhu nousi, - yli pienen salmen ruskeen majan alta - majakalle nuori vaimo sousi. - - Kiertoportaita hän torniin juoksi, - kantoi kahvit pöytään, vehnät vasustaan, - katsoi kaihoissansa mantereelle. - Martti söi ja mietti, äkkiä hän nousi, - hellään katsoi, silmät välkkyi veelle. - - "Rakas Anni, mull' on vakaa luonto, - en voi nuorten lailla naista naurattaa, - pieni sydämmes on ikävissään, - mutta turvan löydät aina, hellän huolen, - muuten onnea ei mulia missään. - - Iloviestin sulle sentään saatan, - katsos, poikani hän mulle kirjoittaa, - kuumeess' ollut maalla vierahalla, - kotiin kaipaa, tahtoo nähdä äidin haudan, - purjehtii nyt päiväntasaajalla." - - Sanoi niin ja painoi Annin kättä, - vaimo kiitollisin katsein hymyili, - alas hiljaa hiipi hämärissä. - Hengessään hän näki laivan -- maston alla - kalpeen miehen kultasätehissä. -- - - Viikot vieri yksitoikkoisesti, - meri soitti samaa vanhaa säveltään, - aamut askarsi hän kalatöillä, - illat majakassa; miehen hyväilyihin - niinkuin pakosta hän vastas öillä. - - Mutta suru suli, tuli kumman tyyni, - outo onnen jano vaimon valtasi, - kun hän aamuin meren rantaa tutki, - majakkaan hän sousi, juoksi hilpeämmin, - kättä vapisutti kaukoputki. - - Purjeet hohti, purjeet varjoon vaipui, - pois hän putken laski kuin ois pettynyt, - sitte nauroi hän taas uteluilleen, - ilkkui miehelleen ja puhui "pojastansa", - souti illan tullen lepopuilleen. - - Mutta kerran harmaan aamun suussa - outo parkkilaiva luovi luodolle, - pieni kuutto lähti rantaa kohden, - vieras torniin nousi, Anni hiljaa seisoi, - suonet sykki, poskill' oli hohde. - - Ja hän piili kauvan tuvassansa - eikä syytä tiennyt, vältti akkunaa, - hetken päästä astui vieras sisään, - tumma katsannoltaan, tuima tulennaltaan, - Anni katsoi poikaan vuoroin isään. - - Kylmästi hän sanoi hyvänpäivän, - kylmästi hän puhui niinkuin vieraalle, - isälleen vain kertoi seikkailuistaan, - aamulla hän lähti maihin kirkkotarhaan - kuin vain äitiään hän tahtois muistaa. - - Saaristossa niin hän kesän kulki - veikastellen kanssa saarten neitosten - aittain luona, illoin keinumailla, - taikka haahkaa väijyi aamuin luotikollaan, - purjein laski kauvas lakkapäillä. - - Äitipuoltansa hän karsasteli, - Anni syyttä itki salaa kuistissaan, - silloin Martti isä poikaa moitti: - "etkö näe, kuinka hän on hennon hellä, - miksi sydämmessäs viha voitti?" - - Risto maahan katsoi, kahden ollen - Anni käden laski hänen olalleen: - "raskaat ovat mulle nämä rannat, - isäs hyvä oli, korjas köyhyydestä, - äiti tahtoi... miksi kaunaa kannat?" - - "En ma vihaa kanna, vaaraa vältin... - nyt ma tiedän, ken on äidin haudalle - kauniin muurivihreänsä tuonut, - tät' en kestä... olkoon rikos, synti... - onnen pikarist' en koskaan juonut..." - - Kuiskas niin ja veti Annin luokseen, - taakse painoi pään ja huulet silmihin, - ulos lähti, syöksyi veden valtaan, - Anni heräsi kuin unen kahmailusta, - niinkuin vankka maa ois vierryt altaan. - - Torniss' seisoi kookas Martti vahti, - katsoi tähtitarhain ikuisuuksihin - ja hän iloitsi kuin ennen häissä, - Riston, vaimon väli suli sointuvaksi, - onni, sopu kulki käsikäissä. - - Risto Annin nosti punapurteen - uhitellen nuorta, hurjaa onneaan - saariin purjehtien marjaretkiin, - huimat halut paloi heidän povessaan - vaipuessaan hehkuun, hämyhetkiin. -- - - Isän valvoessa majakassa - Risto yöllä hiipi Annin kamariin, - vuoroin huume yltyi, pelko vuoroin, - milloin meri matki ilomarssejansa, - milloin vonkui valittavin kuoroin. - - - III. - - Syksymarkkinoilta palas Martti, - vajasta hän oudon melun kuuli: - "Risto, perikatoon tiemme kulkee, - synkkä syvyys meitä luokseen vetää!" - kaameet sanat kantoi rantaan tuuli. - - Martti hätkähti ja torniin nousi, - Risto, Anni katseen maahan loivat, - musta luulo kalvoi Martin mieltä, - jalat painoi, kun hän alas kulki, - kolmeen henkeen vaiti atrioivat. - - Martti talven kulki kairamoiden, - mietti elämänsä kevätpoutaa, - kuinka ilo katoo kauneimmillaan, - lämmin onni synkkään sekasortoon, - sydämmessä yötä vaan ja routaa. - - Risto hiihti taasen saarikyliin, - mustat railot välkkyi meren jäässä, - harvemmin hän kiersi hämyhetkiin. - Kerran Martti kysyi: "miksi, Anni, - öisin tuli tuikkii tuvan päässä?" - - -- "Hyvin itsekin sen tiedät, Martti, - sairastaissa otin yöllä tulta, - lasta poven alla sulle kannan..." - -- "Kaksi varjoa oon nähnyt Anni, - ethän sentään mitään salaa multa!" -- - - Anni nauroi, Martti peitti harmin, - viikon yöt hän väijyi vaimon unta. - Kului kuukaus, öiset viimat vinkui - tornikomeroissa, hylkeet ulvoi - railon luona, myrsky pieksi lunta. - - Kaikkialla tyhjää pimeyttä, - itse avaruuskin hälle ilkkui, - ja hän kammos omaa mustaa mieltään, - silloin kipenöiden hiljaa hetken - yli salmen tikun välke vilkkui. - - Ylös kimmahti hän paikaltansa, - yli salmen kahlas yössä yksin, - kuumat kasvot painoi pieneen ruutuun, - niin hän kuuli Annin kiljahduksen - ja hän näki heidät sylityksin. - - Pois hän pakeni kuin hourupäinen - eikä huutaa voinut kiroustaan. - Anni lattialla piiloon ryömi, - näyn nähneensä hän äsken luuli, - ja hän vaipui niinkuin kuiluun mustaan. - - - IV. - - Kevättalven lumi suli jäältä, - meri ryömi, pyrki majakalle, - mantereelle siinti iljanteet, - huurteessa ja jäässä välkkyi jaalat, - missä ankkuroivat saarten alle. - - Kevättä ei Martti kaipaellut, - ei hän heleään nyt voinut nauraa - ootellessaan tornin pääskyjään, - mastonpäissä vapaamatkaajoita - eikä kapisevaa kurjen auraa. - - Kolkko koston aatos mieltä jäyti, - sairaat haavat, hirmut satapäiset, - pientä lastansa hän vihasi, - kun sen sinisilmiin katse sattui, - pian tuloss' oli ristiäiset. - - "Hahhahhaa", hän nauroi kalseasti, - "poika pojanpoika yhtä kertaa, - rutsasiemen, sorja suku tosiaan, - koiran temppu, katunaisen ilve, - ei oo maassa missään tämän vertaa! - - Poika hirteen, vaimo häpypuuhun, - minä itse väen pilkkatauluks, - porton lapsi puulla päähän lyötäköön - niinkuin ennen vanhaan, hyvään aikaan, - siin' ois aihe vaikka arkkilauluks! - - Ei! Sen häpeän ma itse häädän - vaikk' ois neuvo itse saatanasta, - revin riettaan kohdun, raastan sydämmet, - tulkoon loppu, muuten menee järki, -- - kasta pappi parka... mikset kasta? -- - - Kenen lapsi? kysyy pappi. Riston? - Laps on pojan veli! oiva pisto! - Lapsen iso-isä äidin mies... - kristikuntaan tämä kaunis käärö... - helvettihin kaikki... Anni, Risto!" - - -- Martti sylki, kulki kumarassa, - venesuojass' seisoi hajasäärin. - Risto jalkaan sitoi luistimet, - Anni itki, istui potkukelkkaan, - lammasturkkiin pienen lapsen kääri. - - Martti ilkkui kädet taskuissansa: - "hehhee, nuoret... kyll' on teillä eljet, - viekää terveisiä papille, - kyllä Risto jaksaa toisen kerran... - kas, me ollaankin nyt vakoveljet! -- - - Lapsi minuun katsoo, katsoo Ristoon - niinkuin kahta heinäkuormaa aasi, - lopult' ei saa isää ollenkaan! --" - Risto juoksi, tarttui rintapieliin, - kiroten hän isän jäälle kaasi. - - Anni väliin juoksi, pyysi, itki: - "etkö huomaa, että isä houraa, - tule, Risto, luistin jäähän lyö!" - Pian kelkka luisti kauvas jäälle, - Martti rantaan tyrtyi seiväs kouraan. - - Martti torniin kulki vaahto suussa. -- - Räystäät tippui, pirske loven viilsi, - pitkin jäätä säteet hyppivät, - hylkeenpojat leikki avannoilla, - viikset välkkyi, pienet silmät kiilsi. - - Meri rautarinnoin jäitä särki, - rannan railo kasvoi monta jalkaa, - Martti itseksensä mutisi: - "sis, sis aallot, pienet, vihreet käärmeet, - juoskaa, juoskaa, kohta leikki alkaa! - - Sis, sis... sinertävää reunaa syökää, - vetehinen hopeekruunun antaa, - kuka ehtii, pääsee kuninkaaks... - illan tullen saatte prinsessankin - sekä narrin, vauvan saaliin kantaa..." - - Niin hän kuiskas, vuoroin pystyyn kimpos - punertavaa nyrkkiänsä puiden, - yhä yltyi iltahämärään, - valkeen sytytti hän, putkeen katsoi - yli jään ja mustain railonsuiden. - - Tummat pilvet yli tornin kiiti - niinkuin aavemaiset velhovuoret, - aallot kalliohon kumahti, - hurja tuli syttyi Martin silmiin, - kun hän hämärästä huomas nuoret. - - Vinhaa vauhtia lens jäällä kelkka - valon heijastaissa reunaa pitkin, - varjot vettä pitkin seurasi, - Anni vapisi ja painoi päätään, - vonkui jää ja paukkui, lapsi itki. - - Mustat vallat, hurjat himot riehui, - tuulen pasuuna kuin härkä ammui, - Martti kumartui ja karjasi, - lampun rikki löi hän, peitti kasvot, - heti majakassa valo sammui. - - Läähättäin hän seisoi kuunnellen, - kaikki elämänsä kuvat muisti - kuin ois käsi niitä siirrellyt. - Yöstä kuului kimee hätähuuto, - kuului molske, kelkka sulaan suisti. - - "Hahhahhaa! Nyt kosi surma itse, - morsian sai vuoteen täksi yöksi!" - Martti nauroi, parta tutisi, - ohimoihin tarttui hän ja huusi, - tornin aukosta hän yöhön syöksi. - - - V. - - Majakalta lähti venekunta, - vaan ei viulut soineet rantamalta - eikä ilopaukahdusten heljä kaiku, - iso musta kirstu, pieni valkoinen - näkyi pohjapuulla purjeen alta. - - Herran keträ valoi mereen kultaa, - idäss' siinti taivaan porttipieli, - iloisesti juoksi pursi maata kohden, - iloisesti seuras aamun aaltoset, - teuhas tuuli, vanha kevytmieli. - - Meri kätki, minkä meri ryösti, - ei se auki luonut syvää hautaa, - minne Riston ruumis vaipui kylmään kuiluun, - yli pään ei vihreet kuuset kumarra, - ei hän suojaa saanut, neljää lautaa. - - Mustiin puettuina vanhat vaimot, - vakaat miehet katsoi purren perään, - yli kahden kirstun katse merta harhas, - siinä nuoruus, kevät, kaikki, elämä... - armas kevät, jok' ei koskaan herää. - - Taivaan alla kiiti kurjen aura - ilopakinoineen pohjaa kohti, - vaan ei kohottanut Martti ilmaan päätään, - vaiti tylsämieli istui kokassaan, - jalka siteissä hän yötään pohti. - - Eikä kukaan tiennyt kauhun työstä, - kamppailuista, yöstä, meren jäistä, - nauru-ilmein Martti katsoi vaahtopäitä - kuin hän kuunnellut ois sala-ääniä, - kuin hän palannut ois äsken häistä. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEREN MAININKEJA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |