diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64377-0.txt | 9902 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64377-0.zip | bin | 211787 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9902 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..883706d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64377 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64377) diff --git a/old/64377-0.txt b/old/64377-0.txt deleted file mode 100644 index 733ebd9..0000000 --- a/old/64377-0.txt +++ /dev/null @@ -1,9902 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Tarzanin poika, by Edgar Rice Burroughs - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Tarzanin poika - -Author: Edgar Rice Burroughs - -Translator: Valfrid Hedman - -Release Date: January 23, 2021 [eBook #64377] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZANIN POIKA *** - - - - -TARZANIN POIKA - -Kirj. - -Edgar Rice Burroughs - - -14:sta englantilaisesta painoksesta ("The Son of Tarzan") suomentanut - -Valfrid Hedman - - - -Kariston nuorisonkirjoja 37 - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Etsivä katse - II. Opettaja oppilaan käsissä - III. Ystävykset - IV. Salaperäinen tapaus - V. Pikku Miriam - VI. Viidakon opetuksia - VII. Omaa heimoa - VIII. Apinaleirillä - IX. Kolmisin - X. Vaarallisia vieraita - XI. Neidonryöstö - XII. Neekerikylässä - XIII. Miriam myydään - XIV. Ihmisten ilmoille - XV. Taistelu mustien kanssa - XVI. Eurooppalaisia vieraita - XVII. Viettelijä -XVIII. Yöllinen ratsastus - XIX. Korak muistelee - XX. Karkaaminen - XXI. Vihaa ja rakkautta - XXII. Pako leiristä -XXIII. Neidon tähden - XIV. Tantorin kosto - XXV. Sheikin kylässä - XXVI. Polttoroviolta -XXVII. Kaikki löytävät toisensa - - - - -ENSIMMÄINEN LUKU - -Etsivä katse - - -_Marjorie W:n_ iso vene lipui leveätä Ugambi-jokea alaspäin luoteen ja -virran kuljettamana. Sen miehistö nautti joutilaana tästä lepohetkestä, -ankaralla työllä vastavirtaan soudettuansa. Vajaan viiden kilometrin -päässä oli itse _Marjorie W_. aivan valmiina lähtemään, heti kun he -olivat kiivenneet laivaan ja kiskoneet ison veneen taaveteillensa. Nyt -havahtuivat unelmiinsa vaipuneet, rupattelu taukosi, ja jokaisen huomio -kääntyi joen pohjoisrantaan. Siellä seisoi särkyneellä piipitysäänellä -kirkuva omituinen miehen kuvatus ojennellen luisevia käsivarsiaan heitä -kohti. - -"Mitä hittoa?" huudahti eräs matruusi. - -"Valkoihoinen!" jupisi perämies ja virkkoi sitten: "Airoihin, pojat! -Soudammepa katsomaan, mikä hänellä on hätänä." - -Rantaan tullessaan he näkivät laihan olennon, jonka harvat valkoiset -hapset riippuivat vanukkeisina. Kuihtuneen, kumaran ruumiin verhona oli -ainoastaan nivusvaate lanteiden ympärillä. Kyyneleitä valui -kuopikkailta, rokonarpisilta poskilta. Mies sopersi heille oudolla -kielellä. - -"Ryssä", koetti perämies arvata. "Snajuatteko englantia?" kysyi hän -muukalaiselta. - -Tämä ymmärsi ja puhuen murtamalla ja epävarmasti ikäänkuin olisi -kulunut monta vuotta siitä, kun oli sitä kieltä käyttänyt, pyysi hän -heitä viemään hänet pois tästä kauheasta maasta. Päästyään sitte -_Marjorie W:n_ kannelle kertoi mies pelastajilleen surkean tarinan -puutteista, kärsimyksistä ja kidutuksista, joita oli kokenut -toistakymmentä vuotta. Kuinka hän oli tullut Afrikkaan, sitä hän ei -heille kertonut, vaan antoi heidän otaksua, että oli unohtanut ne -elämänsä tapahtumat, jotka olivat sattuneet ennen noita hänen sieluansa -ja ruumistaan riuduttaneita koettelemuksia. Hän ei sanonut heille -oikeaa nimeänsäkään, joten he saivat tutustua häneen vain Mikael -Sabroffina. Myöskään ei ollut mitään yhtäläisyyttä tämän surkean -ihmisjäännöksen ja entisen miehekkään, vaikka periaatteettoman Aleksis -Paulvitshin välillä. - -Oli kulunut kymmenen vuotta siitä, kun venäläinen oli välttänyt -ystävänsä, suurroiston, Rokoffin saaman lopun, eikä vain kerran, vaan -monta kertaa oli hän kironnut kohtaloa, joka oli suonut Rokoffille -kuoleman ja säästänyt hänet kärsimyksistä, mutta määrännyt hänen, -Paulvitshin, osaksi sellaisen elämisen kauhut, jotka olivat -äärettömästi pahempia kuin häntä itsepintaisesti kartteleva kuolema. - -Paulvitsh oli pötkinyt metsään nähdessään Tarzanin eläinten ja niiden -villin isännän parveilevan _Kincaidin_ kannelle, ja peläten Tarzanin -ajavan häntä takaa ja tavoittavan hänet oli hän juosta hölköttänyt, -kunnes oli painunut syvälle viidakkoon, vain joutuakseen vihdoin erään -villin ihmissyöjäheimon käsiin, joka oli saanut kokea Rokoffin -pahansisuisuutta ja julmaa raakuutta. Heimopäällikön kummallinen oikku -pelasti Paulvitshin kuolemasta vain syöstäkseen hänet kurjuuteen ja -kidutukseen. Kymmenen vuotta hän oli ollut kyläläisten maalitauluna, -naiset ja lapset olivat häntä piesseet ja kivittäneet, soturit -silponeet, suomineet ja raadelleet; hän oli usein ollut mitä -pahanlaatuisimpain kuumeiden uhrina. Mutta hän ei kuollut. Rokko kävi -iljettävillä kourillaan häneen kiinni, merkiten hänet kamalilla -arvillaan. Taudin runtomana ja heimon vihamielisen huomion alaisena oli -Aleksis Paulvitsh niin muuttunut ja hänen kasvonsa niin kuihtuneet, -ettei edes hänen oma äitinsä olisi niiden surkeassa naamiossa keksinyt -ainoatakaan tuttua piirrettä. Muutamia kellervän valkoisia -hiussuortuvia törrötti jälellä tuuheasta mustasta tukasta, joka ennen -oli peittänyt hänen päätänsä. Hänen jäsenensä olivat vääntyneet ja -solmuiset, hän käveli laahustavasti ja hoippuen, ruumis etukumarassa. -Hänellä ei ollut hampaita, -- hänen julmat isäntänsä olivat iskeneet ne -hänen suustansa. Hänen hengenlahjansakin olivat vain surkea irvikuva -entisistä. - -Hänet otettiin _Marjorie W:n_ kannelle, missä häntä ruokittiin -ja vaalittiin. Hän voimistui hiukan, mutta hänen ulkomuotonsa -ei parantunut -- hän pysyi samana kolhittuna ja haaksirikkoutuneena -ihmisjäännöksenä, jollaisena he olivat hänet löytäneet; -haaksirikkoiseksi ja kolhituksi hylkykaluksi hän oli jäävä siihen asti, -kun kuolema hänet korjaisi. Vaikka vasta neljännelläkymmenellä, olisi -Aleksis Paulvitshia helposti voinut luulla kahdeksankymmenvuotiaaksi. -Tutkimaton luonto oli tuominnut kätyrin suurempaan rangaistukseen kuin -hänen päämiehensä oli kärsinyt. - -Aleksis Paulvitshin aivoissa ei enää ollut mitään kostonajatuksia -- -ainoastaan tympeää vihaa miestä kohtaan, jota hän ja Rokoff olivat -turhaan koettaneet nujertaa. Hän vihasi myöskin Rokoffin muistoa, sillä -Rokoff oli saattanut hänet näihin kärsimiinsä kauhuihin. Hän vihasi -parinkymmenen suurkaupungin poliiseja, joiden käsistä hänen oli -täytynyt paeta. Hän vihasi lakia, vihasi järjestystä, vihasi kaikkea. -Tämän miehen jokaisen valveellisen hetken täytti sairaloinen -vihantunne. Hän oli tullut sielullisesti, kuten ulkonäöltäänkin oli, -vihan tuhoa vain vavahtelujen henkilöitymäksi. Hänellä ei ollut juuri -mitään tekemistä miesten kanssa, jotka olivat hänet pelastaneet. Hän -oli liian heikko työhön ja liian ärtyisä toveriksi, ja niinpä he pian -jättivätkin hänet omiin hoteisiinsa. - -_Marjorie W:n_ oli vuokrannut varakas tehtailijain rengas. Varustettuna -laboratoriolla ja tarpeellisella määrällä tiedemiehiä se oli lähtenyt -etsimään jotakin luonnontuotetta. Tehtailijat, jotka yhteisesti -suorittivat retken kulut, olivat aikaisemmin tuottaneet sitä -äärettömillä kustannuksilla Etelä-Amerikasta. Mitä tuo tavara oli, sitä -ei _Marjone W:llä_ tiennyt kukaan muu kuin nuo oppineet, eikä sillä ole -meille mitään muuta merkitystä, kuin että laiva senvuoksi joutui -eräällä Afrikan rantavesillä sijaitsevalle saarelle senjälkeen kun -Aleksis Paulvitsh oli siihen otettu. - -Laiva oli ankkurissa rannikon lähellä useita viikkoja, ja tämä -yksitoikkoinen elämä kävi miehistölle väsyttäväksi He menivät usein -maihin, ja vihdoin Paulvitsh pyysi päästä mukaan -- häntäkin -tuskastutti laivaelämän riuduttava yksitoikkoisuus. - -Saari oli kovin metsäinen. Tiheä viidakko ulottui melkein rantaan asti. -Tiedemiehet tunkeutuivat syvälle saaren sisäosaan tuota arvoisaa -kauppatavaraa etsiäkseen, jota mannermaan alkuasukkailta kuulluista -huhuista päättäen saattoi otaksua sieltä löytyvän tuottavia määriä. -Laivan miehistö kalasti, metsästi ja tutki seutua. Paulvitsh laahusti -edestakaisin rannikolla tai Ioikoi sitä reunustavien isojen puiden -siimeksessä. Eräänä päivänä, kun miehet olivat keräytyneet lyhyen -matkan päähän hänestä tarkastamaan saaren sisäosissa metsästelleen -merimiehen luodin kaatamaa pantteria, nukkui Paulvitsh puunsa alla. -Hänet herätti kädenkosketus olkapäähän. Hän nousi säpsähtäen istualleen -ja näki ison ihmisenmuotoisen apinan kyyröttävän vieressään ja -tarkkaavan häntä kiinteästi. Venäläinen säikähtyi suunniltaan. Hän -vilkaisi merimiehiä kohti, -- ne olivat parinsadan metrin päässä. -Jälleen nykäisi apina häntä olkapäästä, mölisten valittelevasti. -Paulvitsh ei nähnyt mitään uhkaa eläimen asennossa tai kysyvässä -katseessa. Hän nousi verkalleen pystyyn. Apina hänen vieressään nousi -samoin. - -Puolikumarassa laahusti Paulvitsh varovasti merimiehiä kohti. Apina -asteli hänen rinnallaan pidellen häntä käsivarresta. He olivat jo -melkein saapuneet pienen miesryhmän luo, ennenkuin heidät huomattiin, -ja nyt oli Paulvitsh tullut varmaksi siitä, että eläin ei aikonut tehdä -hänelle mitään pahaa. Se oli nähtävästi tottunut ihmisseuraan. -Venäläisen mieleen juolahti, että apina edusti melkoista raha-arvoa, ja -ennenkuin he ehtivät merimiesten luo, oli hän päättänyt, että hän yksin -hyötyisi siitä. Nähdessään tämän omituisen parin tallustavan heitä -kohti kummastuivat miehet ja alkoivat juosta tulijoita vastaan. Apina -ei osoittanut mitään pelonmerkkiä. Päinvastoin se kouraisi jokaista -merimiestä olkapäähän ja tuijotti kauan ja vakavasti hänen kasvoihinsa. -Tarkattuaan heitä kaikkia se palasi Paulvitshin luo haikean pettymyksen -ilme kasvoilla ja pettymystä osoittavin elein. - -Elukka huvitti miehiä. He kokoontuivat sen ympärille, tehden -Paulvitshille monta kysymystä ja tarkaten hänen toveriansa. Venäläinen -sanoi heille, että apina oli hänen. Mitään enempää hän ei halunnut -kertoa, märehtihän vain yhä samaa lausetta: "Apina on minun. Apina on -minun." Väsyneenä Paulvitshiin yritti eräs miehistä pientä pilaa. -Kiepahtaen apinan taakse hän pisti ihmisenmuotoista neulalla selkään. -Kuin salama kääntyi apina kiusaajaansa kohti ja samassa tuokiossa oli -rauhallinen ystävällinen eläin muuttunut vimmatuksi raivohengeksi. -Leveä irvistys, joka oli ollut merimiehen kasvoilla hänen kepposta -tehdessään, hyytyi kauhun ilmeeksi. Hän yritti väistää kohti ojentuvia -pitkiä käsivarsia, mutta, kun ei siinä onnistunut, veti hän tupesta -vyössään riippuvan pitkän puukon. Yhdellä nykäisyllä riisti apina aseen -miehen kädestä, nakkasi sen syrjään ja upotti sitten keltaiset -torahampaansa hänen olkapäähänsä. - -Kepit ja puukot kädessä karkasivat miehen toverit elukan kimppuun, -Paulvitshin tanssiessa kiroilevan ja sähisevän joukon ympärillä ja -ulistessa pyyntöjä ja uhkauksia. Hän näki unelmansa varallisuudesta -nopeasti haihtuvan miesten aseiden edessä. - -Mutta apina ei ollutkaan mikään helppo uhri ylivoimalle, jonka kohtalo -oli määrännyt sen nujertajaksi. Päästäen kynsistään taistelun -alkuunpanijan se ravisti jättiläishartioitaan, irroittautuen kahdesta -sen selkään tarrautuneesta miehestä, ja kaatoi mahtavien kämmeniensä -iskuilla toisen toisensa perään hyökkääjistä, hypiskellen sinne tänne -ketterästi kuin pieni marakatti. Ottelun olivat huomanneet kapteeni ja -perämies, jotka juuri saapuivat rantaan _Marjorie W:stä_. Paulvitsh -näki heidän molempain juoksevan paikalle revolverit vireessä, -kintereillään kaksi merimiestä, jotka olivat soutaneet maihin. Apina -seisoi katsellen ympärilleen ja tarkastellen tekemäänsä tuhoa, mutta -odottiko se hyökkäyksen uudistumista vai miettikö, kenen vihollisistaan -ensimmäiseksi lopettaisi, sitä ei Paulvitsh voinut arvata. Sensijaan -hän käsitti, että niin pian kun tulijat saapuisivat ampumamatkan päähän -pedosta, he tekisivät siitä pikaisen lopun, jollei sen ehkäisemiseksi -yritettäisi mitään ja hyvin pian. Apina ei ollut tehnyt mitään liikettä -venäläistä hätyyttääkseen, mutta sittenkään ei tämä ollut varma, mitä -saattoi tapahtua, jos menisi hillitsemään villiä eläintä, joka nyt oli -ärtynyt petomaiseen raivoon ja jonka sieraimia kutkutti vastavuodatetun -veren haju. Hetkisen hän epäröi, ja sitten välähtivät hänen -mielikuvituksessaan jälleen kiiltävät kolikot, joiksi tämän ison -ihmisapinan epäilemättä voisi muuttaa, jos hän sen kerran saisi -turvallisesti kuletetuksi Lontooseen tai johonkin muuhun suureen -pääkaupunkiin. - -Kapteeni huusi hänelle käskien häntä väistymään, jotta voisi ampua -eläintä; mutta sensijaan laahusti Paulvitsh apinan viereen, ja vaikka -hänen haivenensa nousivat pelosta pystyyn, rohkaisihe hän kuitenkin -laskemaan kätensä apinan käsivarrelle. - -"Tule!" käski hän ja yritti kiskoa eläintä pois merimiesten keskeltä, -joista monet istuivat nyt tanterella kauhusta muljottavin silmin tai -ryömivät kontillaan pois voittajansa ulottuvilta. - -Verkalleen salli apina laahata itsensä sivulle eikä osoittanut -pienintäkään halua tehdä venäläiselle pahaa. Kapteeni pysähtyi muutaman -askeleen päähän omituisesta parista. - -"Pois tieltä, Sabroff", komensi hän. "Minä lähetän sen otuksen sinne, -missä se ei enää pureskele kelpo merimiehiä." - -"Se ei ollut apinan syy, kapteeni", puolusti Paulvitsh. "Älkäähän toki -ampuko sitä. Miehet itse aloittivat kahakan -- hyökkäsivät ensinnä sen -kimppuun. Näettehän, että se on aivan lauhkea, ja -- se on minun -- se -on minun -- se on minun! Minä en salli teidän tappaa sitä", lopetti -hän, puoliksi tärveltyneiden aivojen jälleen kuvaillessa hänelle -nautintoja, joita Lontoossa voisi ostaa rahalla -- rahalla, jota hän ei -voinut toivoa saavansa muutoin kuin jonkun tällaisen onnenpotkaisun -avulla. - -Kapteeni laski aseensa alas. "Miehetkö kahakan aloittivat?" tutkaisi -hän. "Kuinka sen asian laita on?" Ja sitten hän kääntyi merimiesten -puoleen, jotka olivat jo nousseet tanterelta. Kukaan heistä ei ollut -seikkailussa saanut pahempia vaurioita, paitsi rähinän alkuunpanija, -jonka kaiketikin täytyisi viikon päivät voidella kivistelevää -olkapäätä. - -"Simpson sen teki", selitti yksi miehistä. "Hän pisti apinaa neulalla -takaapäin ja eläin karkasi hänen kimppuunsa -- mikä oli hänelle hiton -oikein -- ja se peittosi meidät toisetkin, mistä en voi sitä moittia, -koska kaikki heti hyökkäsimme sen niskaan." - -Kapteeni vilkaisi Simpsoniin, joka nolostuneena myönsi syytöksen -todeksi. Sitten kapteeni astui apinan luo, ikäänkuin itse ottaakseen -selvän, millainen se luonteeltaan oli, mutta hänen nähtiin samalla -pitävän revolveriansa vireessä ja ojennettuna. Hän puhutteli kuitenkin -lepytellen eläintä, joka istua kökötti venäläisen vieressä katsellen -merimiehiä vuoroonsa kutakin. Kapteenin lähestyessä nousi apina -puolittain ja hoippui häntä vastaan. Sen kasvoilla oli sama omituinen -etsivä ilme, jolla se oli tutkinut jokaista merimiestä heidät ensin -tavatessaan. Se tuli jälleen aivan viereen ja laski käpälänsä miehen -toiselle olalle tarkaten kiinteästi hänen kasvojansa pitkän tuokion. -Sitten tuli elukan kasvoille äskeisen pettymyksen ilme ja sen -rinnasta kohosi melkein inhimillinen huokaus, kun se kääntyi pois, -tuijottaakseen yhtä uteliaasti perämieheen ja päällystön mukana oleviin -kahteen matruusiin. Kussakin tapauksessa se huokasi ja siirtyi -edelleen, palaten vihdoin Paulvitshin viereen ja istahtaen taas -takajaloilleen. Senjälkeen se osoitti vähän tai ei mitään mielenkiintoa -muita miehiä kohtaan ja oli kaikesta päättäen unohtanut äskeisen -ottelunsa niiden kanssa. - -Kun seurue palasi _Marjone W:n_ kannelle, oli Paulvitshilla mukanaan -apina, joka näkyi olevan kovin halukas häntä seuraamaan. Kapteeni ei -tätä järjestelyä vastustanut, ja niinpä vaitiollen hyväksyttiin -ihmisapina laivakunnan jäseneksi. Laivaan tultuaan se tarkasti -huolellisesti kaikkia uusia kasvoja, joka kerralla ilmaisten samaa -pettymystä kuin edellisiäkin tutkittuaan. Päällystö ja tiedemiehet -haastelivat usein laivalla tästä eläimestä, mutta eivät kyenneet -keksimään tyydyttävää selitysti omituiselle menettelylle, jolla se aina -tervehti uusia kasvoja. Jos se olisi tavattu mantereella tai jossakin -muussa paikassa, eikä melkein tuntemattomalla saarella, joka oli ollut -sen kotina, olisivat he päättäneet, että se oli aikaisemmin ollut -ihmisellä kesynä; mutta saaren autiuden vuoksi ei sellainen selitys -ollut mahdollinen. Se näkyi alati etsivän jotakuta, ja paluumatkan -ensimmäisinä päivinä saarelta lähtemisen jälkeen tavattiin se usein -nuuskimassa eri paikoissa laivaa; mutta sitte kun se oli nähnyt ja -tarkastanut jokaisen laivakuntaan kuuluvan kasvot ja tutkinut aluksen -kaikki loukot, ratkesi se aivan välinpitämättömäksi ympäristöstään. -Venäläistäkin kohtaan se osoitti vain satunnaista mielenkiintoa, kun -tämä toi sille ruokaa. Muulloin näkyi apina ainoastaan sietävän häntä. -Se ei milloinkaan ilmaissut kiintymystä häneen eikä kehenkään -muuhunkaan _Marjorie W:n_ matkustajista tai miehistöstä eikä enää -osoittanut merkkiäkään rajusta luonteesta, jolla oli ilmoittanut -suuttumuksensa merimiesten hyökkäyksestä silloin kun oli heidän -keskuuteensa saapunut. - -Suurimman osan aikaansa se vietti vitjareikien kohdalla tähystäen -edessä olevaa taivaanrantaa, ikäänkuin sillä olisi ollut kyllin järkeä -tietääkseen, että laiva oli matkalla johonkin satamaan, missä olisi -muita ihmisolentoja sen tutkivan katseen tarkattaviksi. Sanalla sanoen -pidettiin Ajaxia, joksi hänet oli ristitty, merkillisimpänä ja -älykkäimpänä apinana, mitä _Marjorie W:n_ miehistö ja matkustajat -koskaan olivat nähneet. Eikä sen äly ollut sen merkillisin ominaisuus. -Sen koko ja ruumiinrakenne, ollakseen apinan, herättivät pelonsekaista -ihmettelyä. Että se oli vanha, oli aivan ilmeistä, mutta ei ollut -havaittavissa, että sen ikä oli vähimmässäkään määrin heikontanut sen -ruumiin- tai sielunvoimia. - -Viimein saapui sitten _Marjorie W._ Englantiin, ja siellä päällystö ja -tiedemiehet, jotka säälivät viidakoista pelastamaansa surkeaa -ihmisjäännöstä, antoivat Paulvitshille rahaa ja sanoivat hänelle ja -hänen Ajaxilleen hyvästi. - -Satamassa ja kaiken matkaa Lontooseen oli venäläisellä täysi työ -Ajaxistansa. Jokaiset uudet kasvot niistä tuhansista, jotka joutuivat -ihmisenmuotoisen näkyville, oli huolellisesti tutkittava, mikä sen -monissa uhreissa herätti kauhua. Mutta vihdoin iso apina, jolla -kaiketikaan ei ollut etsinnässään ollut menestystä, vaipui sairaloiseen -välinpitämättömyyteen, josta jotkut ohimenevät kasvot sen vain silloin -tällöin havahduttivat. - -Lontoossa meni Paulvitsh saaliineen suoraa päätä kuuluisan -eläintenkesyttäjän luo. Ajax herätti hänessä suurta mielenkiintoa ja -niinpä hän suostuikin opettamaan sitä ehdolla, että sai suuremman osan -näyttelyn tuloista; ja hän otti sillävälin huolehtiakseen sekä apinan -että sen omistajan elatuksesta. - -Ja niin joutui Ajax Lontooseen, ja siellä taottiin uusi rengas monien -henkilöiden elämään vaikuttavien merkillisten tapausten ketjuun. - - - - -TOINEN LUKU - -Opettaja oppilaan käsissä - - -Herra Harold Moore oli kellerväkasvoinen, uuttera nuori mies. Hän otti -hyvin vakavasti elämän ja tehtävänsä, jona oli brittiläisen -aatelismiehen nuoren pojan opettaminen. Hänestä ei hänen huostaansa -uskottu nuorukainen edistynyt siinä määrin kuin vanhemmilla oli syytä -toivoa, ja nyt hän koetti tunnollisesti selittää asiaa pojan äidille. - -"Eipä niin, että nuorukainen ei olisi älykäs", sanoi hän; "jos -asianlaita olisikin siten, olisi minulla menestyksen toiveita, kun -ponnistaisin kaiken tarmoni voittaakseni hänen typeryytensä. Vaikeus on -vain siinä, että hän on ylen älykäs ja oppii niin nopeasti, etten voi -keksiä mitään vikaa hänen läksyjensä valmistuksessa. Mutta minua -huolestuttaa se, että hänellä kaikesta päättäen ei ole laisinkaan -mielenkiintoa mihinkään niistä aineista, joita opiskelemme. Hän vain -suorittaa jokaisen tehtävän välttämättömänä pahana, josta on päästävä -eroon mahdollisimman pian, ja olen varma, että mitkään läksyt eivät -sitten enää muistu hänen mieleensä ennenkuin oppi- ja lukutunnit -jälleen palaavat. Hänen ainoana harrastuksenaan näkyy olevan -ruumiilliset urotyöt, ja hän lueskelee kaikkea käsiinsä saamaansa, -missä vain kerrotaan villeistä pedoista ja sivistymättömäin kansain -elämästä ja tavoista; mutta erikoisesti näkyvät eläintarinat häntä -tenhoavan. Hän saattaa istua tuntikausia jonkun Afrikantutkijan teoksen -ääressä, ja kaksi kertaa olen yllättänyt hänet iltamyöhällä vuoteessaan -lukemassa Carl Hagenbeckin kirjaa ihmisistä ja eläimistä." - -Pojan äiti kopautteli hermostuneesti jalallaan uuninmattoa. - -"Tietenkin koetatte te saada poikaa sellaisesta luopumaan?" rohkaistui -hän kysymään. Herra Moore liikahti hämillään. - -"Minä... hm... yritin ottaa häneltä kirjan", vastasi hän huoahtaen ja -heikon punan noustessa kelmeille poskille; "mutta... hm... poikanne on -aika jäntevä niin nuoreksi." - -"Hän ei tahtonut antaa sitä?" kysyi äiti. - -"Ei", tunnusti opettaja. "Hän käyttäytyi siinä aivan hyväntuulisen -hilpeästi; mutta hän väitti itsepintaisesti olevansa gorilla ja minun -olevan simpanssin, joka tahtoi varastaa siltä ruokaa. Hän hyökkäsi -kimppuuni ulvoen niin hurjasti, etten ole moista ennen kuullut, nosti -minut ihan päänsä päälle, paiskasi vuoteelleen, ja suoritettuaan -kuoliaaksi tukehduttamista kuvailevan pantomiimin hän nousi siinä -venyessäni seisomaan ruumiilleni ja karjaisi mitä kauheimmin, -selittäen, että se oli urosapinan voittohuuto. Sitten hän kantoi minut -ovelle, tuuppasi eteiseen ja lukitsi oven jälkeeni." - -Muutamaan minuuttiin ei kumpikaan virkkanut mitään. Vihdoin keskeytti -pojan äiti äänettömyyden. - -"On hyvin tarpeellista, herra Moore", sanoi hän, "että teette kaiken -voitavanne vaimentaaksenne moisia taipumuksia Jackissa; hän..." mutta -rouva ei ehtinyt pitemmälle. Äänekäs "huup!" ikkunasta päin sai heidät -molemmat nousemaan seisaalleen. Huone sijaitsi rakennuksen toisessa -kerroksessa, ja vastapäätä ikkunaa, johon heidän huomionsa kääntyi, -kasvoi iso puu, jonka oksa ulottui muutaman jalan päähän -ikkunalaudasta. Tuolta oksalta he nyt molemmat keksivät äskeisen -keskustelunsa aiheuttajan, kookkaan, rakenteeltaan sopusuhtaisen pojan -huolettomasti keinumassa taipuvalla orrellaan ja iloisesti hoilaamassa, -kun näki kuulijansa säikähtyneet kasvonilmeet. - -Sekä äiti että opettaja ryntäsivät ikkunaa kohti, mutta ennenkuin -olivat päässeet huoneen puoliväliin, hyppäsi poika ketterästi -ikkunalaudalle ja tuli sisälle heidän luokseen. - -"'Borneon villi on juuri tullut kaupunkiin'" lauloi hän tanssien -jonkinlaista sotatanssia säikähtyneen äidin ja nolostuneen opettajan -ympärillä ja kietoi lopuksi käsivartensa edellisen kaulaan, suudellen -häntä kummallekin poskelle. - -"Oi äiti", huusi hän, "eräässä konserttisalissa näytellään ihmeellistä -opetettua apinaa. Willie Grimsby näki sen eilen illalla. Sanoo sen -osaavan tehdä kaikkea muuta, paitsi ei puhua. Se ajaa polkupyörällä, -syö veitsellä ja kahvelilla, laskee kymmeneen ja tekee jos joitakin -ihmeellisiä temppuja; ja saanko minä mennä sitä katsomaan? Oi, äiti -- -salli minun mennä!" - -Taputtaen poikaa hellästi poskelle pudisti äiti päätänsä. "Ei, Jack", -sanoi hän; "tiedäthän, että minä en pidä sellaisista näytöksistä." - -"En käsitä, mikset pidä, äiti", vastasi miehenalku. "Kaikki muut pojat -menevät, ja käyvät eläintarhassakin, etkä sinä koskaan päästä minua -sinnekään. Jokainen luulisi minua tytöksi tai... tai... sylivauvaksi. -Oi, isä", huudahti hän, kun ovi aukeni ja sisään astui kookas, -harmaasilmäinen mies. "Oi, isä, enkö minä saa mennä?" - -"Minne sitten, poikaseni?" kysyi vastatullut. - -"Jack tahtoisi mennä johonkin konserttisaliin katsomaan kesytettyä -apinaa", selitti äiti katsahtaen varoittavasti puolisoonsa. - -"Sitä Ajaxiako?" kysyi herrasmies. - -Poika nyökkäsi. - -"Ka, en siinä näe mitään moitittavaakaan, poikani", virkkoi isä; -"tekisi minunkin mieleni nähdä se. Sanovat, että se on kovin -ihmeellinen, ja ihmisenmuotoiseksi kuuluu olevan tavattoman kookas. -Menkäämme kaikin, Jane -- mitä sanot?" Ja hän kääntyi vaimoonsa päin, -mutta rouva vain pudisti mitä itsepintaisimmin päätänsä ja kysyi -kääntyen herra Mooren puoleen, eikö ollut aika, että tämä ja Jack -ryhtyisivät aamulukuihinsa. Kun nuo kaksi olivat lähteneet huoneesta, -kääntyi hän puolisoaan kohti. - -"John", virkkoi hän, "jotakin on tehtävä lannistaaksemme Jackin -taipumusta kaikkeen, mikä voi kiihoittaa villin elämän kaipuuta, jonka -pelkään hänen sinulta perineen. Tiedät omasta kokemuksestasi, kuinka -voimakas erämaan kutsu toisinaan on. Tiedät, että sinun itsesi on -monesti täytynyt lujasti ponnistella vastustaaksesi sinut joskus -valtaavaa melkein mielipuolista halua jälleen antautua viidakkoelämään, -jota olit niin monet vuodet viettänyt, ja samalla tiedät paremmin kuin -kukaan muu, kuinka kauhea Jackin kohtalo olisi, jos tie villiin -viidakkoon tehtäisiin hänelle joko vietteleväksi tai helpoksi." - -"En oikein usko olevan vaaraa, että hän perii viidakon vietin minulta", -vastasi puoliso, "sillä en voi käsittää, että sellainen vaisto -periytyisi isältä pojalle. Ja välistä tuntuu minusta siltä, Jane, että -huolenpidossasi hänen tulevaisuudestansa menet ehkäisevissä -toimenpiteissäsi hieman liian pitkälle. Hänen rakkautensa eläimiin -- -esimerkiksi hänen halunsa nähdä tuo opetettu apina -- on varsin -luonnollista hänen ikäisessään terveessä, säännöllisesti kehittyneessä -pojassa. Se, että hän haluaa nähdä Ajaxin, ei todista, että hän -haluaisi naida apinan, ja jos hän tahtoisikin, niin eihän toki sinulla, -Jane, ole oikeutta huutaa 'mikä häpeä!'" Ja John Clayton, loordi -Greystoke, kietoi käsivartensa vaimonsa vyötäisille, nauraen hilpeästi -hänen ylöspäin käännettyihin kasvoihinsa, ja kumartui häntä -suutelemaan. Sitten jatkoi hän vakavammin: "Et ole koskaan kertonut -Jackille mitään entisestä elämästäni etkä sallinut minunkaan kertoa, ja -siinä olet luullakseni tehnyt erehdyksen. Jos olisin saanut jutella -hänelle Apinain Tarzanin kokemuksista, olisin varmaan voinut riistää -viidakkoelämältä paljon sitä runohohdetta, joka siihen luonnollisesti -liittyy sitä tuntemattomien mielessä. Silloin hän olisi voinut käyttää -kokemustani hyväksensä, mutta jos viidakon vietti hänet joskus valtaa, -ei hänellä ole nyt muuta opastajaa kuin omat vaikutelmansa, ja minä -tiedän, kuinka raisuina ne joskus voivat vetää meitä väärään suuntaan." - -Mutta lady Greystoke pudisti vain päätänsä, niinkuin oli tehnyt sata -kertaa ennen, milloin tämä kysymys oli kiinnittänyt heidän huomiotansa. - -"Ei, John", väitti hän, "minä en koskaan anna suostumustani siihen, -että Jackin mieleen istutetaan mitään villielämän haaveita, me kun -molemmat haluamme häntä varjella sellaisesta." - -Oli ilta, ennenkuin jälleen puhuttiin asiasta, ja silloin sen toi -esille Jack itse. Hän oli istuskellut lukemassa isoon nojatuoliin -painuneena, kun hän äkkiä katsahti ylös ja alkoi puhutella isäänsä. - -"Miksi", kysyi hän käyden suoraan asiaan, "en saa mennä Ajaxia -katsomaan?" - -"Äitisi ei sitä hyväksy", vastasi isä. - -"Entä sinä?" - -"Siitä ei ole kysymys", vältteli loordi Greystoke. "Riittää, että -äitisi on sitä vastaan." - -"Minä menen sitä katsomaan", julisti poika parin minuutin mietiskelevän -äänettömyyden jälkeen. "En ole toisenlainen kuin Willie Grimsby tai -joku muu niistä pojista, jotka ovat käyneet sitä katsomassa. Ei siitä -ollut niille vahinkoa eikä ole minullekaan. Voisin mennä sinulle -ilmoittamatta; mutta en tahdo sitä tehdä. Niinpä sanoinkin nyt -etukäteen, että menen Ajaxia katsomaan." - -Pojan äänessä tai sävyssä ei ollut mitään kunnioitukseni puutetta tai -uhmaa. Hän vain esitti kiihkottomasti asianlaidan, Hänen isänsä saattoi -tuskin hillitä hymyä tai olla ilmaisematta ihailuaan poikansa -miehekkäästä menettelystä. - -"Ihailen sinun vilpittömyyttäsi, Jack", sanoi hän. "Salli minunkin olla -vilpitön. Jos menet luvattani katsomaan Ajaxia, niin minä rankaisen -sinua. En ole koskaan antanut sinulle ruumiillista kuritusta, mutta -minä varoitan sinua: jos olet tottelematon äitisi tahdolle, niin tällä -kertaa sitä saat." - -"Hyvä on, isä", vastasi poika. "Minä ilmoitan sinulle, kun olen käynyt -Ajaxia katsomassa", lisäsi hän sitten. - -Herra Mooren huone oli seinätysten hänen nuoren holhottinsa huoneen -kanssa, ja opettajan tapana oli kurkistaa pojan suojaan joka ilta, kun -tämä oli menossa nukkumaan. Ja tänään hän täytti sen velvollisuutensa -erikoisen huolellisesti, sillä hän oli juuri saapunut neuvottelusta -pojan isän ja äidin luota, ja siellä oli hänen mieleensä painettu, että -hänen täytyi kaikin mokomin estää Jack käymästä konserttisalissa, jossa -Ajaxia näyteltiin. Kun hän siis avasi pojan huoneen oven puoli kymmenen -tienoissa, näki hän suureksi kiihtymyksekseen, joskaan ei siitä aivan -kummastunut, vastaisen loordi Greystoken täysissä pukimissa kadulle -mennäkseen ja ryömimässä ulos makuukammionsa avonaisesta ikkunasta. -Herra Moore harppasi nopeasti lattian yli, mutta se ponnistus oli -tarpeeton, sillä kuullessaan hänen olevan huoneessa ja huomatessaan -joutuneensa ilmi kääntyi poika takaisin ikäänkuin luopuen -suunnittelemastaan seikkailusta. - -"Mihin olit menossa?" läähätti kiihtynyt herra Moore. - -"Menen Ajaxia katsomaan", vastasi poika tyynesti. - -"Minua kummastuttaa..." huudahti herra Moore. Mutta hetkistä myöhemmin -hän kummastui monin verroin enemmän, sillä astuen hänen lähelleen -tarttui poika häneen äkkiä vyötäisiltä, nosti ylös ja paiskasi -kasvoilleen vuoteelle, työntäen pään syvälle pehmeään pielukseen. - -"Olkaa hiljaa", kehoitti voittaja, "tai minä tukehdutan teidät." - -Herra Moore ponnisteli, mutta turhaan. Mitä muuta Apinain Tarzan lienee -pojalleen perinnöksi antanutkin, oli tämä ainakin saanut melkein yhtä -ihmeelliset ruumiinvoimat kuin hänellä itsellään oli sillä iällä ollut. -Opettaja oli kuin tahdasta pojan käsissä. Polvistuen hänen ruumiilleen -Jack repi suikaleita raidista ja sitoi opettajan kädet selän taakse. -Sitten hän käänsi hänet ja sulloi samasta aineesta tehdyn suuntukkeen -hänen hampaittensa väliin, lujittaen sen uhrinsa pään taitse -kierretyllä suikaleella. Kaiken aikaa hän jutteli matalalla -rupatteluäänellä. - -"Minä olen Wadsha -- wadshien päällikkö", selitti hän, "ja te olette -Mohammed Dubn, arabialaissheikki, joka tahtoisi murhata minun kansani -ja ryöstää norsunluuni", ja hän kytki herra Mooren kahlehditut nilkat -takaapäin ylös, kunnes ne kohtasivat hänen kahlehditut ranteensa. - -"Haa, konna! Nyt olet vihdoinkin käsissäni. Minä menen, mutta minä -palajan!" Ja Tarzanin poika hyppäsi huoneen lattian yli ja pujahti -vapauteen, laskeutuen räystäskourun laskutorvea pitkin alas. - -Herra Moore kiemurteli ja ponnisteli vuoteessa. Hän oli varma -tukehtumisestaan, jollei apua pian tulisi. Vauhkossa kauhussaan hänen -onnistui vierittää itsensä alas vuoteelta. Putoamisen tuottama tuska ja -järkytys palautti hänet jokseenkin terveesti miettimään tilaansa. -Sensijaan, ettei aikaisemmin ollut hysteerisen pelkonsa vallassa -kyennyt järkevästi ajattelemaan, makasi hän nyt aivan tyynenä ja koetti -keksiä jotakin keinoa päästäkseen pulasta. Vihdoin hänen mieleensä -juolahti, että huone, jossa loordi ja lady Greystoke olivat istuneet, -kun hän heidät jätti, oli suoraan sen alapuolella, jonka lattialla hän -virui. Hän tiesi, että oli kulunut melko tovi siitä, kun hän oli tullut -yläkertaan, ja että he olivat saattaneet lähteä, sillä hänestä tuntui, -että hän oli ponnistellut vuoteella iäisyyden yrittäessään vapautua. -Mutta paras, mitä hän saattoi tehdä, oli yrittää herättää alhaalla -olevien huomiota, ja niinpä hän monien turhien yritysten jälkeen -onnistui kohoamaan asentoon, jossa saattoi naputtaa saappaansa kärjellä -lattiaan. Tätä hän toisteli lyhyin väliajoin, kunnes hänen vaivansa -- -hänen mielestään kovin pitkän ajan päästä -- palkittiin ja hän kuuli -astuntaa portaita ylöspäin ja senjälkeen kolkutuksen ovelta. Herra -Moore naputti tarmokkaasti jalkaterällään -- hän ei voinut vastata -muulla tavoin. Kolkutus uudistui hetkisen äänettömyyden perästä. -Jälleen naputti herra Moore. Eivätkö ne koskaan avaisi ovea! -Vaivaloisesti kieritti hän itsensä apua kohti. Jos hän saisi selkänsä -työnnetyksi ovea vasten, voisi hän silloin naputtaa sen alaosaan, -jolloin hänet varmaan kuultaisiin. Kolkutus uudistui vähän -äänekkäämpänä ja vihdoin kuului ääni huutavan: "Nuori herra Jack!" - -Siellä oli yksi talon palvelijoista -- herra Moore tunsi miehen äänen. -Hän oli vähällä revähdyttää verisuonen, yrittäessään suuntukkeensa -lävitse huutaa: "Tulkaa sisälle!" Hetkisen perästä kolkutti mies -jälleen oikein äänekkäästi ja kutsui taaskin poikaa nimeltä. Kun ei -saanut mitään vastausta, käänsi hän ovenrivan nuppia, ja samassa -valtasi opettajan uusi jähmetyttävä kauhu, -- hän oli huoneeseen -astuessaan itse lukinnut oven jälkeensä. - -Hän kuuli palvelijan useaan kertaa yrittävän avata ovea ja lähtevän -sitten pois. Siihen herra Moore pyörtyi. - -Sillävälin nautti Jack täysin siemauksin varkain hankittuja riemujaan -konserttisalissa. Hän oli päässyt tuohon ilontemppeliin juuri kun -Ajaxin esitys alkoi ja ostettuaan aitiopaikan nojasi nyt kaidepuun yli, -henkeään pidätellen ja tarkaten, silmät suurina ihmettelystä, ison -apinan jokaista liikettä. Kesyttäjä äkkäsi pian pojan kauniit, -innostuneet kasvot, ja koska yhtenä Ajaxin loistonumeroista oli -pistäytyä esityksensä aikana yhteen tai useampaan aitioon muka kauan -kadoksissa ollutta sukulaistaan etsimään, kuten kesyttäjä selitti, -arveli mies olevan tehokasta lähettää apina kauniin pojan luo, joka -varmaan kovin säikähtyisi pörröturkkisen, voimakkaan eläimen -läheisyydestä. - -Kun siis tuli aika apinan palata sivuseinämän takaa vastaukseksi -yleisön takaisinkutsuun, kohdisti kesyttäjä sen huomion poikaan, joka -sattui istumaan yksinänsä aitiossaan. Loikaten hyppäsi iso ihmisapina -näyttämöltä pojan lähelle; mutta jos kesyttäjä oli odottanut -naurettavaa pelästyskohtausta, niin hän pettyi. Leveä hymy valaisi -pojan kasvot, kun hän laski kätensä vieraansa karvaiselle käsivarrelle. -Apina tarttui poikaan kummastakin olkapäästä ja tuijotti kauan ja -totisena hänen kasvoihinsa, jälkimäisen silitellessä sen päätä ja sitä -hiljaa puhutellessa. - -Koskaan ei Ajax ollut uhrannut niin pitkää aikaa minkään muun henkilön -tarkastamiseen. Se näytti hämmentyneeltä ja melkoisesti kiihtyneeltä, -äänteli ja mölisi pojalle ja hyväili häntä niinkuin kesyttäjä ei -koskaan ennen ollut nähnyt sen ihmisolentoa hyväilevän. Sitten se -kiipesi aitioon ja kyyristyi maahan ihan pojan viereen. Yleisö oli -riemuissaan ja riemastui vielä enemmän, kun kesyttäjä näytäntöajan -loputtua yritti viekoitella Ajaxia lähtemään aitiosta. Apina ei -tahtonut hievahtaa. Johtaja, joka tuskastui viivytyksestä, koetti -kiirehtiä kesyttäjää; mutta kun tämä astui aitioon laahatakseen -vastahakoisen Ajaxin pois, kohtasivat häntä paljastetut torahampaat ja -uhkaava murina. - -Yleisö oli riemusta revetä. Hurrattiin apinalle, hurrattiin pojalle, -huudettiin ja ilkuttiin kesyttäjälle ja johtajalle, joka onneton oli -varomattomasti saapunut paikalle ja yritti auttaa kesyttäjää. - -Vihdoin oli kesyttäjä epätoivoissaan, ja käsittäen, että tämä -kapinallisuuden näyte kallisarvoisen elätin taholta voisi -vastaisuudessa tehdä eläimen näyttelytarkoituksiin kelpaamattomaksi, -jollei sitä heti taltutettaisi, oli hän rientänyt noutamaan -pukuhuoneestaan paksun ruoskan. Sillä varustettuna hän palasi nyt -aitioon; mutta vain kerran uhattuaan sillä Ajaxia näki hän yhden -asemesta edessään kaksi raivostumitta vihollista, sillä poika oli -hypännyt pystyyn ja siepattuaan tuolin seisoi apinan vieressä valmiina -puolustamaan uutta ystäväänsä. Hänen kauniit kasvonsa eivät enää -hymyilleet. Harmaissa silmissä oli välke, joka sai kesyttäjän -pysähtymään, ja pojan vieressä seisoi iso ihmisapina muristen ja -taisteluvalmiina. - -Mitä olisi voinut tapahtua, jollei olisi ajoissa sattunut keskeytystä, -sitä saattaa vain aavistella. Mutta että kesyttäjä olisi saanut ankaran -kurituksen, ellei pahempaa, ilmeni selvästi molempain häntä katselevien -vastustajain asennosta. - -Säikähdyksestä kalpein kasvoin riensi palvelija Greystoken -kirjastohuoneeseen ilmoittamaan, että oli tavannut Jackin oven -lukittuna eikä ollut kyennyt saamaan moniin kolkutuksiinsa ja -kysymyksiinsä muuta vastausta kuin kummallisen naputtavan äänen ja -laahausta, ikäänkuin olisi ruumis liikkunut lattialla. - -Harpaten neljä askelmaa kerrallaan nousi John Clayton yläkertaan vieviä -portaita. Hänen vaimonsa ja palvelija riensivät hänen perässään. Kerran -hän huusi kovalla äänellä poikansa nimeä; mutta kun ei saanut mitään -vastausta, paiskasi hän painavan ruhonsa jättiläislihastensa kaikella -heikkenemättömällä voimalla raskasta ovea vasten. Rautasaranain -paukahdellessa poikki ja puun pirstoutuessa sortui este sisälle päin. - -Kynnyksen vieressä virui tunnotonna herra Moore, jonka päälle ovi oli -pudota mäjähtänyt. Aukosta hyppäsi Tarzan sisälle, ja hetkistä -myöhemmin hohti huoneessa puolentusinan sähköpäärynän valo. Kesti pari -minuuttia ennenkuin opettaja huomattiin, niin täydellisesti olivat -ovenpirstaleet hänet peittäneet. Mutta vihdoin hänet kiskottiin esille, -suukapula poistettiin, siteet katkottiin, ja runsas valelu kylmällä -vedellä edisti hänen tajuntansa palaamista. - -"Missä on Jack?" oli John Claytonin ensimmäinen kysymys. "Kuka tämän on -tehnyt?" tiedusti hän sitten muistaen Rokoffin ja peläten uutta -lapsenryöstöä. - -Verkalleen kompuroi herra Moore pystyyn. Hänen katseensa harhaili -huoneessa. Vähitellen hän sai kerätyksi hämärtyneet ajatuksensa. Hän -muisti äskeisen tuskallisen kokemuksensa yksityiskohdat. - -"Minä pyydän eroa toimestani, sir, ja haluan jättää sen heti kohta", -olivat hänen ensimmäiset sanansa. "Ette tarvitse pojallenne opettajaa, --- hän tarvitsee villieläinten kesyttäjän." - -"Mutta missä hän on?" huudahti lady Greystoke. - -"Meni Ajaxia katsomaan." - -Vaivoin sai Tarzan hillityksi hymyn, ja tyydytyksekseen havaittuaan, -että opettaja oli pikemmin säikähtynyt kuin loukkaantunut, hän käski -noutaa katetun autonsa ja ajoi erästä hyvin tunnettua konserttisalia -kohti. - - - - -KOLMAS LUKU - -Ystävykset - - -Kesyttäjän epäröidessä hetkisen ruoska ojossa aition ovella, missä -poika ja apina olivat häntä vastassa, tunkeutui hänen ohitseen kookas, -leveäharteinen mies ja astui sisälle. Kun pojan silmät osuivat -tulijaan, kohosi hänen poskilleen lievä puna. "Isä!" äännähti hän. - -Apina vilkaisi englantilaiseen loordiin ja hyppäsi sitten häntä kohti -riemusta mölisten. Silmät suurina kummastuksesta pysähtyi vastatullut -kuin kivettynyt. "Akut!" huudahti hän. - -Poika katsoi ihmeissään ja hämillään apinasta isäänsä ja isästänsä -apinaan. Kesyttäjän naama venähti hänen kuunnellessaan, mitä seurasi, -sillä englantilaisen huulilta tippui apinainkielen kurkkuäänteitä, -joihin häneen kiinni tarrautunut iso ihmisenmuotoinen vastasi samalla -tavalla. - -Kulissien takaa katseli tätä aitiokohtausta kamalasti käyristynyt ja -ruma vanhus, jonka rokonarpiset kasvot vavahtelivat värveentapaisesti -niillä vaihtelevista ilmeistä, osoittaen melkein kaikkia tunnelmia -mielihyvän ja kauhun välisestä asteikosta. - -"Kauan olen sinua etsinyt, Tarzan", puhui Akut. "Nyt kun olen sinut -löytänyt, tulen viidakkoosi elääkseni siellä alati." - -Mies siveli elukan päätä. Hänen aivoissaan liikkui nopea sarja -muistelmia, jotka siirsivät hänet loitolle Afrikan aarniometsäin -syvyyksiin, missä tämä iso ihmistä muistuttava eläin oli menneinä -vuosina taistellut hänen rinnallaan olka olassa. Hän näki mustan -Mugambin heiluttamassa murhaavaa ryhmysauvaansa ja heidän vieressään -kauhean Sheetan, iskuhampaat paljaina ja turpajouhet törröllään; ja -aivan lähellä pantterin takana parveilivat Akutin kamalat apinat. Mies -huoahti. Hänessä kuohahti voimakkaana viidakkovaisto, jonka jo oli -luullut kuolleeksi. Ah, kunpa hän voisi palata sinne edes yhdeksi -ainoaksi kuukaudeksi, tuntea jälleen lehväisten oksien hipaisevan -alastonta ihoaan, vetää sieraimiinsa kuolleen, mädäntyvän -kasvullisuuden ummehtunutta hajua -- joka on suitsutusta ja myrrhaa -viidakossa syntyneelle, -- havaita suurten petoeläinten äänettömän -hiivinnän jälessään, metsästää ja olla metsästettynä, tappaa! Kuva oli -kiehtova. Ja sitten esiintyi toinen kuva -- suloiset naisen kasvot, -vielä kauniit ja nuoret, ystäviä, koti, poika. Hän kohautti -jättiläisolkapäitänsä. - -"Se ei käy päinsä, Akut", sanoi hän; "mutta jos sinä tahdot palata, -niin minä järjestän sen asian. Sinä et voisi elää onnellisena täällä -- -minun ei sovi siellä." - -Kesyttäjä astui esille. Apina paljasti hampaansa muristen. - -"Mene hänen kanssaan", kehoitti Apinain Tarzan. "Minä tulen huomenna -sinua katsomaan." - -Eläin siirtyi nyrpeillään kesyttäjän viereen. John Claytonin pyynnöstä -ilmoitti tämä missä he olisivat tavattavissa. Tarzan kääntyi poikaansa -päin. - -"Tule!" sanoi hän, ja he lähtivät teatterista. Kumpikaan ei puhunut -useaan minuuttiin, sittenkun olivat nousseet autoon. Poika keskeytti -ensimmäisenä äänettömyyden. - -"Apina tunsi sinut", sanoi hän, "ja te haastoitte yhdessä apinain -kieltä. Kuinka se apina sinut tunsi, ja mistä olit oppinut hänen -kieltänsä?" - -Ja silloin Tarzan ensi kertaa selosti lyhyesti pojalleen aikaisemman -elämänsä -- syntymisensä viidakossa, vanhempainsa kuoleman ja kuinka -Kaala, iso naarasapina, oli imettänyt häntä ja kasvattanut hänet -lapsuudesta melkein miehuudenikään asti. Hän kertoi myöskin viidakon -vaaroista ja kauhuista, suurista pedoista, jotka öin päivin vaanivat -saalista, poutakausista ja rajuista syöksysateista, nälästä, kylmästä, -tavattomasta kuumuudesta, alastomuudesta, pelosta ja kärsimyksistä. Hän -kertoi kaikista niistä asioista, jotka sivistyneestä ihmisestä tuntuvat -hirvittävimmiltä, toivoen sellaisen tiedon karkoittavan pojan mielestä -kaiken ehkä synnynnäisen kaipuun viidakkoon. Mutta juuri ne tekivätkin -viidakon muiston Tarzanille siksi, mitä se hänelle oli, juuri niissä -sykki koko hänen rakastamansa viidakkoelämä. Ja kertoessaan hän unohti -yhden asian -- pääasian, -- nimittäin sen, että innokkaasti kuunteleva -nuorukainen hänen vieressään oli Apinain Tarzanin poika. - -Sittenkun poika oli toimitettu vuoteeseen -- saamatta rangaistusta, -jolla häntä oli uhattu, -- kertoi John Clayton vaimolleen illan -tapahtumasta ja mainitsi tutustuttaneensa pojan oman viidakkoelämänsä -vaiheisiin. Äiti, joka oli kauan aavistanut, että hänen poikansa täytyi -kerran saada kuulla niistä hirveistä vuosista, jotka isä oli -alastomana, villinä petoeläimenä samoillut viidakkoa, pudisti vain -päätänsä toivoen toivottomuudessakin, että kiehtova vaisto, jonka hän -tiesi elävän vielä voimakkaana isän rinnassa, ei ollut pojalle -periytynyt. - -Tarzan kävi seuraavana päivänä katsomassa Akutia, mutta vaikka Jack -anoi päästä mukaan, ei sitä sallittu. Tällä kertaa näki Tarzan apinan -vanhan rokonarpisen omistajan, jota hän ei tuntenut entisten aikojen -ovelaksi Paulvitshiksi. Akutin pyyntöjen vaikutuksesta Tarzan kyseli -ostaakseen apinaa; mutta Paulvitsh ei maininnut mitään hintaa, vaan -lupasi miettiä asiaa. - -Kun Tarzan palasi kotiin, oli Jack ylen innokas kuulemaan hänen -vierailunsa vaiheista ja ehdotti lopuksi, että isä ostaisi apinan ja -toisi sen kotiin. Lady Greystoke kauhistui sellaisesta tuumasta. Poika -ei hellittänyt. Tarzan selitti halunneensa ostaa Akutin lähettääksensä -sen takaisin viidakkokotiinsa, ja siihen äiti suostui. Jack pyysi lupaa -käydä apinaa katsomassa, mutta taaskin sai hän ehdottomasti kieltävän -vastauksen. Hän tiesi kuitenkin osoitteen, jonka kesyttäjä oli antanut -isälle, ja kahta päivää myöhemmin hän sai vältetyksi uuden opettajansa -valvonnan -- opettajan, joka oli tullut säikytetyn herra Mooren tilalle --- ja melkoisen etsinnän jälkeen sellaisessa Lontoon osassa, jossa ei -ollut koskaan ennen käynyt, löysi hän rokonarpisen vanhuksen pienen -löyhkäävän asunnon. Ukko itse vastasi koputukseen ja pojan selitettyä -tulleensa Ajaxia katsomaan avasi oven ja päästi hänet pieneen -huoneeseen, jos hän itse ja iso apina asuivat. Ennen muinoin oli -Paulvitsh ollut keikarimainen lurjus; mutta kymmenen kamalaa vuotta -Afrikan ihmissyöjäin keskuudessa oli lopen hävittänyt kaiken -hienostelun hänen tavoistansa. Hänen pukunsa oli rutistunut ja -tahrainen. Kädet olivat pesemättä, harvat tukanhaivenet kampaamatta. -Suojassa oli pelkkää likaista epäjärjestystä. Kun poika astui sisään, -näki hän ison apinan istua kököttävän vuoteella, jolla oli sotkuinen ja -lemuava vanuke likaisia ryijyjä ja sisustettuja peitteitä. Nuorukaisen -nähdessään hyppäsi apina lattialle ja tallusti eteenpäin. Mies, joka ei -edellisestä näkemästä tuntenut vierastansa ja pelkäsi apinalla olevan -pahaa mielessä, astui heidän väliinsä käskien aljun pedon mennä -takaisin vuoteelle. - -"Se ei tee minulle pahaa", huudahti poika, "me olemme ystäviä; ja ennen -se oli isäni ystävä. He tunsivat toisensa viidakossa. Isä on loordi -Greystoke. Hän ei tiedä, että minä olen tullut tänne. Äiti kielsi minua -tulemasta; mutta minä tahdoin nähdä Ajaxin, ja minä maksan teille, jos -sallitte minun usein tulla tänne sitä katsomaan." - -Hänen kuullessaan, kuka poika oli, siristyivät Paulvitshin silmät. -Siitä asti, kun hän ensi kerran oli jälleen nähnyt Tarzanin teatterin -kulissien takaa, oli hänen tylsistyneissä aivoisaan alkanut herätä -kostonhalua. Heikoille ja rikollisille luonteenomaista on syyttää muita -niistä vastoinkäymisistä, jotka ovat heidän oman häijyytensä tuloksia, -ja niinpä nyt Aleksis Paulvitsh johdatteli verkalleen mieleensä menneen -elämänsä tapauksia ja luki sen miehen syyksi, jonka tuhoa ja murhaa hän -ja Rokoff niin hartaasti olivat yrittäneet, kaikki onnettomuudet, jotka -olivat häntä kohdanneet heidän monissa tyhjiin rauenneissa juonissaan. - -Hän ei ensin keksinyt mitään keinoa, kuinka voisi oman turvallisuutensa -säilyttäen kostaa Tarzanille Tarzanin pojan, välityksellä; mutta että -poika toisi hänelle suuria kostonmahdollisuuksia, sen hän tajusi ja -siksipä hän päätti kehittää ystävyyttä nuorukaisen kanssa, toivoen että -kohtalo tuonnempana osoittaisi hänelle jonkun hyvän tuuman. Hän kertoi -pojalle kaikki, mitä tiesi hänen isänsä entisestä viidakkoelämästä; -ja kuultuaan, että nuorukaista oli pidetty niin monet vuodet -tietämättömyydessä kaikista näistä asioista, jopa kielletty käymästä -eläintieteellisessä puutarhassa, ja että tämän oli täytynyt sitoa ja -suukapulalla mykistää opettajansa saadakseen tilaisuuden tulla -konserttisaliin Ajaxia katsomaan, arvasi hän heti, kuinka suuresti -pojan vanhemmat sydämessään pelkäsivät, että poika kaipaisi viidakkoon, -kuten hänen isänsä oli sinne kaivannut. - -Niinpä Paulvitsh rohkaisi poikaa tulemaan usein häntä katsomaan ja -käytti aina hyväkseen nuorukaisen halua kuulla tarinoita siitä villistä -maailmasta, jonka Paulvitsh liiankin hyvin tunsi. Hän jätti hänet usein -Akutin kanssa kahdenkesken, eikä kestänyt kauan ennenkuin hän -kummastuksekseen huomasi pojan voivan tehdä ajatuksensa tuolle isolle -eläimelle ymmärrettäviksi -- huomasi, että poika todella oli oppinut -monta sanaa ihmisapinain alkuperäisestä kielestä. - -Tällä ajalla kävi Tarzan useita kertoja Paulvitshin luona. Hän näytti -kovin halukkaalta ostamaan Ajaxin ja vihdoin hän sanoi miehelle -suoraan, että häntä ei siihen kannustanut yksinomaan hänen oma halunsa -palauttaa eläin sen kotiviidakon vapauteen, vaan myöskin hänen vaimonsa -pelko, että heidän poikansa jollakin tavoin saisi tietoonsa apinan -olinpaikan ja hänen kiintymyksensä eläimeen synnyttäisi hänessä -seikkailuvaistoa, joka, kuten Tarzan Paulvitshille selitti, oli perin -suuresti vaikuttanut hänen omaan elämäänsä. - -Venäläinen saattoi tuskin pidättää hymyä kuunnellessaan loordi -Greystoken sanoja, koska tuleva loordi Greystoke oli tuskin puoli -tuntia sitten istunut huonosti hoidetulla vuoteella rupatellen Ajaxille -yhtä sujuvasti kuin apinana syntynyt. - -Tämän haastelun aikana juolahti Paulvitshin mieleen tuuma, ja sen -tuloksena hän suostui ottamaan vastaan satumaisen ison summan apinasta -ja rahat saatuaan luovuttamaan eläimen laivaan, joka kahta päivää -myöhemmin lähti Doverista eteläänpäin, matkalle Afrikkaan. Hänellä oli -kaksinainen tarkoitus suostuessaan Claytonin tarjoukseen. Ensiksikin -painoi rahasumma paljon hänen vaa'assaan, koska apina ei enää ollut -hänelle tulolähteenä, eläin kun johdonmukaisen itsepintaisesti -kieltäytyi esittämästä temppuja näyttämöllä senjälkeen kun oli Tarzanin -keksinyt. Tuntui siltä kuin se olisi sallinut tuoda itsensä -viidakkokodistaan ja alistunut tuhansille uteliaille katselijoille -näyteltäväksi vain siksi, että saisi tilaisuuden etsiä ammoin -menettämäänsä ystävää ja isäntää, jonka löydettyään se nyt piti enempää -kanssakäymistä kaiken maailman ihmisten kanssa tarpeettomana. Mutta -olkoon sen asian laita kuinka hyvänsä, totta oli, että apinaa ei -millään viekoittelulla voitu taivuttaa edes astumaan näyttämölle, ja -sinä ainoana kertana, jolloin kesyttäjä koetti sitä pakottaa, oli -seuraus sellainen, että mies-parka kiitti onneansa, kun suoriutui -jupakasta hengissä. Hänet pelasti vain Jack Claytonin satunnainen -läsnäolo, tämän kun oli sallittu tulla eläimen luo sille varattuun -teatterin pukuhuoneeseen, jossa oli heti rientänyt väliin, huomatessaan -että hurja eläin aikoi tosissaan tehdä tihutöitä. - -Ja rahallisen edun lisäksi tunsi venäläinen sydämessään voimakasta -kostonhimoa, joka oli kasvanut hänen alituisesti mietiskellessään -elämänsä pettymyksiä ja kärsimyksiä, jotka hän luki Tarzanin syyksi. -Viimeinen eikä suinkaan pienin näistä vastoinkäymisistä oli Ajaxin -kieltäytyminen ansaitsemasta hänelle rahaa. Apinan itsepäisyyden hän -katsoi suorastaan Tarzanin syyksi ja tuli lopulta varmaksi siitä, että -apinamies oli neuvonut isoa ihmisapinaa olemaan menemättä näyttämölle. - -Paulvitshin muutoinkin ilkeän luonteen teki entistä pahemmaksi se -sielullisten ja ruumiillisten kykyjen heikkeneminen ja riutuminen, joka -oli kidutuksen ja puutteen aikaansaama. Kylmästä, harkitsevasta, perin -nerokkaasta häijyydestä oli se rappeutunut hengenlahjoiltaan -puutteellisen miehen sokeaksi, vaaralliseksi uhaksi. Kuitenkin oli -hänen suunnitelmansa kyllin ovela tehdäkseen hieman epäluulonalaiseksi -väitteen, että hänen sielunkykynsä vähenivät. Se takasi hänelle -ensiksikin loordi Greystoken lupaaman korvauksen apinan poisviemisestä -ja sitten koston sen hyväntekijälle tämän jumaloitseman pojan kautta. -Se osa hänen suunnitelmastaan oli karkea ja raaka -- siitä puuttui -hienosti harkittu kidutus, mikä oli ollut ominaista entisen Paulvitshin -mestariotteille hänen työskennellessään rikostaiteilija Nikolas -Rokoffin kanssa; mutta se turvasi Paulvitshin ainakin vastuulta, -sälyttäen sen apinan niskoille, joka siten myöskin saisi rangaistuksen -siitä, että oli kieltäytynyt kauemmin ylläpitämästä venäläistä. - -Kaikki kortit kääntyivät Paulvitshille kuin paholaisen järjestäminä. -Sattumalta kuuli Tarzanin poika isänsä kertovan äidilleen, mihin -toimenpiteisiin oli ryhtynyt palauttaakseen Akutin turvallisesti sen -viidakkokotiin, ja sen kuultuaan pyysi poika, että apina tuotaisiin -heille, hänelle leikkitoveriksi. Tarzanilla ei olisi ollut mitään sitä -suunnitelmaa vastaan; mutta lady Greystokea kauhistutti jo pelkkä -ajatuskin. Jack rukoili äitiänsä, mutta kaikki turhaan. Rouva oli -heltymätön, ja vihdoin näkyi poika tyytyvän äitinsä päätökseen, että -apina palautettaisiin Afrikkaan ja hänet itse kouluun, josta oli ollut -poissa lomalla. - -Hän ei yrittänyt enää sinä päivänä käydä Paulvitshin luona, vaan -puuhaili muuta. Hänellä oli aina ollut runsaasti käyttövaroja, joten -hän tarpeen tullen saattoi helposti kerätä muutaman satapuntasen. Osan -näistä rahoista hän pani erilaisiin ostoksiin, jotka hän kenenkään -tietämättä kuljetti salaa taloon, palatessaan kotiin myöhään -iltapäivällä. - -Seuraavana aamuna hän, annettuaan isälleen aikaa ennättää hänen -edelleen ja päättää kaupan Paulvitshin kanssa, riensi venäläisen -asuntoon. Tietämättä mitään miehen todellisesta luonteesta ei poika -tohtinut täydellisesti luottaa häneen pelosta, että ukko ei ainoastaan -kieltäytyisi häntä auttamasta, vaan ilmoittaisi koko asian isälle. -Sensijaan hän pyysi lupaa saattaa Ajaxia Doveriin. Hän selitti, että -vanhus siten säästyisi vaivaloisesta matkasta, samalla kun saisi pistää -usean punnan kukkaroonsa, sillä poika lupasi maksaa venäläiselle hyvin. - -"Siinä ei edes ole mitään pelkoa ilmitulosta", jatkoi hän, "koska minun -otaksutaan matkustavan iltapäiväjunassa kouluun. Sensijaan pujahdankin -tänne, sittenkun ne ovat jättäneet minut junaan. Niin voin saattaa -Ajaxia Doveriin, nähkääs, ja myöhästyn koulusta vain päivän. Kukaan ei -saa siitä mitään vihiä, mitään haittaa ei siitä ole, ja minä saan -viettää vielä yhden päivän Ajaxin kanssa ennenkuin sen ainiaaksi -menetän." - -Suunnitelma soveltui mainiosti Paulvitshin omaan. Jos hän olisi -tiennyt, mitä muita tuumia pojalla oli, olisi hän epäilemättä luopunut -omasta kostohankkeestaan ja kaikesta sydämestään auttanut poikaa hänen -suunnitelmansa toimeenpanemisessa, mikä olisikin ollut Paulvitshille -parempi, jos hän olisi kyennyt lukemaan tulevaisuutta vain muutaman -lyhyen tunnin eteenpäin. - -Sinä iltapäivänä sanoivat loordi ja lady Greystoke pojalleen hyvästi ja -saattoivat hänet turvallisesti junaan ensiluokan vaunuosastoon, jossa -hän muutamassa tunnissa matkustaisi kouluun. Mutta tuskin he olivat -lähteneet hänen luotaan, kun hän keräsi matkalaukkunsa, astui junasta -ja meni ajurien odottelupaikalle aseman ulkopuolelle. Täältä hän otti -ajurin kyyditsemään hänet venäläisen asunnolle. Sinne hän saapui -hämärissä. Paulvitsh jo odotteli häntä. Mies käveli hermostuneesti -lattialla. Apina oli vahvalla köydellä kytketty sänkyyn. Ensi kertaa -näki Jack Ajaxin siten kytkettynä. Hän vilkaisi kysyvästi Paulvitshiin. -Mies mutisi vastaukseksi, että apina kaiketikin oli arvannut joutuvansa -poislähetetyksi ja että hän pelkäsi sen yrittävän karata. - -Paulvitshilla oli kädessään toinen köydenpätkä. Sen päässä oli -silmukka, jota hän alati hypisteli. Hän käveli kävelemistään -edestakaisin huoneessa. Hänen rokonarpiset piirteensä värähtelivät -hirveästi hänen mumistessaan itsekseen. Poika ei ollut koskaan nähnyt -häntä tuollaisena, ja hän kävi levottomaksi. Vihdoin Paulvitsh pysähtyi -huoneen vastakkaiselle sivulle kauaksi apinasta. - -"Tulehan", sanoi hän pojalle, "niin näytän sinulle, kuinka sinun on -köytettävä apina, jos se matkalla osoittaisi kapinan merkkejä." - -Poika nauroi. - -"Se ei ole tarpeellista", vastasi hän. "Ajax tekee mitä hyvänsä käsken -sen tehdä." - -Vanhus polki vihaisesti jalkaansa. "Tule tänne, sanon minä", toisti -hän. "Jollet tee niinkuin sinua neuvon, niin et saata apinaa Doveriin --- minä en ota itselleni vastuuta sen karkaamisesta." - -Yhä hymyillen astui poika lattian yli ja seisahtui venäläisen eteen. - -"Käänny selin minuun", käski viimemainittu, "jotta voin näyttää sinulle -kuinka voit sen nopeasti sitoa." - -Poika teki työtä käskettyä ja pani kätensä selkänsä taakse, kun -Paulvitsh niin määräsi. Heti livahdutti vanha mies juoksevan silmukan -pojan toiseen ranteeseen, kietaisi köyden pariin kertaan hänen toisen -ranteensa ympäri ja veti solmuun. - -Heti kun poika oli köytetty, muuttui miehen sävy. Vihaisesti kiroten -pyöritti hän vankiaan ympärinsä, kamppasi hänet ja paiskasi hurjasti -lattiaan, hypäten hänen rintansa päälle, kun hän oli kaatunut. -Vuoteelta mörisi apina ja tempoi kahleitansa. Poika ei huutanut -- se -piirre oli peritty villiltä isältä, jolle monivuotinen kokemus -viidakossa kasvatusemonsa Kaalan, ison apinan, kuoleman jälkeen oli -opettanut, että kukaan ei tullut sortunutta auttamaan. - -Paulvitshin sormet etsivät pojan kurkkua. Hän irvisti kamalasti vasten -uhrinsa kasvoja. - -"Isäsi saattoi minut turmioon", mutisi hän. "Tästä hän saa palkan. Hän -luulee apinan tehneen sen. Minä sanon hänelle, että apina sen teki. -Sanon jättäneeni sen yksikseen muutamiksi minuuteiksi, jolloin sinä -hiivit sisälle ja apina tappoi sinut. Minä heitän ruumiisi vuoteelle, -sitte kun olen kuristanut sinut hengiltä, ja kun tuon isäsi tänne, -näkee hän apinan istumassa päälläsi", ja tämä kiero paholainen -purskahti kaakattavaan verenhimoiseen nauruun. Hänen sormiensa puristus -pojan kaulassa tiukkeni. - -Heidän takanaan murisevan raivostuneen eläimen ääni kajahteli pienen -huoneen seiniä vasten. Poika kalpeni, mutta mitään muuta pelonmerkkiä -tai kauhunilmettä ei näkynyt hänen kasvoillaan. Hän oli Tarzanin poika. -Sormien puristus kaulassa kävi tiukemmaksi. Hän hengitti vaivaloisesti, -huohottaen. Apina riuhtoi vapautuakseen pidättävästä vahvasta köydestä. -Kääntyen kietoi se köyden käsiinsä, niinkuin mies olisi tehnyt, ja -paiskautui raskaasti taaksepäin. Vahvat lihakset pinnistyivät näkyviin -pörröisen turkin alta. Kuului pirstautuvan puun rätinää, -- köysi piti, -mutta osa sängyn jalkalaudasta lohkesi. - -Ryskeen kuullessaan Paulvitsh vilkaisi ylös. Hänen kamalat kasvonsa -kalpenivat kauhusta. Apina oli irrallaan. - -Yhdellä ainoalla loikkauksella oli eläin hänen niskassaan. Mies -kirkaisi. Apina riuhtaisi hänet irti pojasta. Isot sormet upposivat -miehen lihaan. Vahvat keltaiset hampaat ammottivat lähellä hänen -kurkkuansa -- mies rynnisteli turhaan -- ja kun pedon leuat painuivat -yhteen, liiteli Aleksis Paulvitshin sielu niiden paholaisten haltuun, -jotka jo kauan olivat sitä odotelleet. - -Poika ponnisteli Akutin avustamana jaloilleen. Kaksi tuntia puuhaili -apina pojan ohjeiden mukaan solmujen päästämisessä, joilla sen ystävän -ranteet olivat sidotut. Vihdoin laukesi niiden salaisuus ja nuorukainen -oli vapaa. Hän leikkasi poikki köyden, joka vielä riippui apinan -ruumiista. Sitten hän avasi yhden laukuistaan ja otti esille muutamia -vaatekappaleita. Hän oli laatinut suunnitelmansa hyvin. Hän ei -neuvotellut elukan kanssa, joka teki kaikki, mitä hän määräsi. Yhdessä -he hiipivät talosta, mutta kukaan ohikulkija ei olisi voinut havaita, -että toinen heistä oli apina. - - - - -NELJÄS LUKU - -Salaperäinen tapaus - - -Muutaman päivän kertoivat sanomalehdet turvattoman venäläisen, Mikael -Sabroffin, kuolemasta hänen oman suuren aljuapinansa surmaamana. Loordi -Greystoke luki siitä, ja vaikka hän erikoisen huolellisesti koetti -välttää nimensä joutumista asian yhteyteen, tarkkaili hän -poliisitutkinnon tuloksia ja apinan etsimistä. - -Samoin kuin oli suuren yleisönkin laita, keskittyi hänen -mielenkiintonsa etupäässä salaperäisen murhaajan katoamiseen. Tai -ainakin siihen asti, kunnes hän muutamia päiviä murhenäytelmän jälkeen -kuuli, että Jack ei ollut ilmoittautunut oppikouluun, jolle matkalle he -olivat hänet turvallisesti toimittaneet rautatievaunuun. Vielä -silloinkaan ei isä yhdistänyt poikansa katoamista apinan olopaikkaa -verhoavaan salaisuuteen. Vasta kuukautta myöhemmin, kun huolellinen -tutkimus oli ilmaissut sen seikan, että poika oli poistunut junasta, -ennenkuin se lähti Lontoon asemalta, ja kun oli löydetty ajuri, joka -oli kyydinnyt hänet vanhan venäläisen asunnolle, käsitti Apinain -Tarzan, että Akutilla oli jotakin osaa hänen poikansa katoamisessa. - -Siitä hetkestä aikain, jolloin ajuri oli jättänyt pojan katukäytävän -viereen talon edustalle, missä venäläisellä oli majapaikkansa, ei ollut -enää mitään johtolankaa. Siitä saakka ei kukaan ollut nähnyt poikaa -eikä apinaa -- ei ainakaan kukaan, joka vielä oli elossa. Talon -omistaja tunsi valokuvasta pojan samaksi, joka oli usein käynyt -vanhuksen huoneessa. Mitään muuta hän ei tiennyt. Ja siellä, vanhan -likaisen rakennuksen ovella Lontoon slummissa, joutuivat etsijät -ymmälle kaikkien jälkien hävitessä. - -Aleksis Paulvitshin kuoleman jälkeisenä päivänä astui Doverissa laivaan -sairasta isoäitiänsä saattava nuorukainen. Vanhalla rouvalla oli paksu -huntu kasvoilla, ja hän oli niin iän ja kivun murtama, että hänet -täytyi kärrätä laivaan pyörätuolissa. - -Poika ei sallinut kenenkään muun sysätä sairastuolia ja omin käsin -auttoi hän mummon sisälle heidän loistohyttiinsä, -- eivätkä laivassa -olijat sen koommin nähneet vanhaa rouvaa ennenkuin pari nousi maihin. -Poika tahtoi hoitaa hytinsiivoojattarenkin toimen, selittäen että -isoäidin ankara hermotauti teki jokaisen vieraan henkilön läsnäolon -hänelle kovin vastenmieliseksi. - -Hyttinsä ulkopuolella -- eikä kukaan laivassa tiennyt, mitä hän sen -sisällä puuhaili -- oli poika aivan kuin kuka muu terve englantilainen -poika tahansa. Hän seurusteli matkatoveriensa parissa, tuli päällystön -erikoiseksi suosikiksi ja joutui ystävällisiin suhteisiin monen -tavallisen merimiehen kanssa. Hän oli aulis ja koruton, mutta esiintyi -silti arvokkaasti ja osoitti sellaista luonteenlujuutta, että se hänen -monissa uusissa ystävissään herätti sekä ihailua että kiintymystä. -Matkustajain joukossa oli amerikkalainen nimeltä Condon, tunnettu -ammattipelaaja ja veijari, jota "kaivattiin" puolessatusinassa -suurkaupungissa Yhdysvalloissa. Hän oli kiinnittänyt vähän huomiota -poikaan, kunnes kerran sattumalta näki hänen ottavan esille -setelitukun. Siitä alkain lyöttäytyi hän nuoren brittiläisen ystäväksi. -Hän sai helposti tietää, että poika matkusti yksinään sairaan -isoäitinsä kanssa, ja että heidän matkansa määränä oli pieni -satamakaupunki Afrikan länsirannikolla hiukan päiväntasaajan -alapuolella, että heidän nimensä oli Billings ja ettei heillä ollut -mitään ystäviä vähäisessä siirtolassa, jonne olivat matkalla. Matkan -tarkoituksesta huomasi Condon pojan puhuvan pidättyvästi, eikä hän siis -sitä udellutkaan -- hän oli jo saanut tietää kaikki, mitä halusi. - -Useita kertoja yritti Condon viekoitella poikaa korttipeliin; mutta -hänen uhrinsa ei osoittanut siihen halua ja eräiden muiden -miesmatkustajain synkät katseet havaitessaan päätti amerikkalainen -keksiä muita keinoja siirtääkseen pojan setelitukon omaan taskuunsa. - -Vihdoin tuli päivä, jolloin höyrylaiva ankkuroitsi metsäisen niemekkeen -suojaan, missä pari-, kolmekymmentä rautalevyistä kyhättyä rakennusta -luonnonkauniilla povella vähäpätöisenä täplänä osoitti kulttuurin -koronjälkeä. Hajallaan ulkosyrjillä oli alkuasukkaiden olkikattoiset -majat, somina alkuperäisessä viileydessään, sulaen sopusuhtaisesti -troopillisen viidakon puitteisiin ja tehden valkoisen uranuurtajan -kamalan ruman rakennustyylin sitä silmäänpistävämmäksi. - -Laivan kaidepuun yli kumartuneena tähysti poika ihmiskätten rakentaman -kaupungin yli kauas Jumalan kasvattamaan viidakkoon. Heikko enteellinen -väristys vapisutti hänen selkäpiitänsä, ja sitten hän aivan -tahtomattansa huomasi katselevansa äitinsä herttaisiin silmiin ja isän -voimakkaihin kasvoihin, jotka miehekkyydessäänkin kuvastivat yhtä -hellää rakkautta kuin äidin silmissä päilyi. Hän tunsi päätöksensä -horjuvan. Siinä lähellä huuteli eräs laivan perämiehistä käskyjä -alkuasukasten venekunnalle, joka lähestyi keventämään laivaa tähän -pieneen satamaan aiotusta lastimäärästä. - -"Milloin poikkeaa tänne ensimmäinen Englantiin menevä höyrylaiva?" -kysyi poika. - -"_Emanuelin_ pitäisi olla näihin aikoihin täällä", vastasi mies. -"Ajattelin tapaavamme sen", ja hän jatkoi ohjeittensa kirkumista -tummalle laumalle, joka läheni laivan kylkeä. - -Pojan isoäidin laskeminen laivanpartaan yli alhaalla odottavaan -kanoottiin oli jokseenkin vaikeata. Poika tahtoi aina olla hänen -vieressään, ja kun mummo vihdoin oli turvallisesti saatu sijoitetuksi -veneen pohjalle, joka kuljettaisi heidät rantaan, hyppäsi pojanpoika -kissamaisesti hänen jälkeensä. Niin kovin huolehti hän vanhan rouva -mukavasta sijoituksesta, ettei huomannut pientä kääröä, joka oli -solunut esiin hänen taskustaan hänen auttaessaan vanhaa naista -kannattavan köydenmutkan suoltamisessa höyrylaivan kannelta, eikä -myöskään, kun se kokonaan luiskahti ulos ja putosi mereen. - -Tuskin oli vene, jossa poika ja vanha nainen olivat, lähtenyt rantaan, -kun Condon kutsui kanootin laivan toiselta puolelta ja tingittyään sen -omistajan kanssa vihdoin astui siihen matkatavaroineen. Maihin -päästyään hän pysytteli poissa kaksikerroksisen kauhistuksen näkyvistä, -joka "hotellin" nimellä kerskaillen viekoitteli pahaa-aavistamattomia -matkustajia nauttimaan sen monenlaisista epämukavuuksista. Oli aivan -pimeä, ennen kuin hän tohti astua sisään ja tilata yösijan ja -illallisen. - -Eräässä toisen kerroksen takahuoneista selitti poika juuri silloin -melkoisen vaivaloisesti isoäidilleen, että oli päättänyt palata -Englantiin ensimmäisellä höyrylaivalla. Hän koetti saada vanhan naisen -käsittämään, että tämä voi jäädä Afrikkaan, jos halusi, mutta että -häntä itseään pakotti omatunto palaamaan isänsä ja äitinsä luo, jotka -epäilemättä silläkin hetkellä kärsivät sanomatonta surua hänen -poissaolostaan. Siitä kaikesta saattoi päättää, että hän ei ollut -kertonut vanhemmilleen suunnitelmista, joita hän ja vanha rouvashenkilö -olivat tehneet Afrikan erämaissa seikkaillakseen. - -Ratkaisuun päästyään tunsi poika huojennusta tuskasta, joka monina -unettomina öinä oli häntä ahdistanut. Kun hän sulki silmänsä ja nukkui, -näki hän unta onnellisesta yhtymisestä kotiväkensä kanssa. Ja hänen -uinaillessaan hiipi julma ja armoton kohtalo hänen luokseen pimeän -käytävän kautta siinä rakennuksessa, jossa hän nukkui, -- kohtalo -amerikkalaisen veijarin, Condonin, hahmossa. - -Varovasti lähestyi mies vanhan naisen huonetta. Hän kyyristyi oven -taakse kuuntelemaan, kunnes hän sisällä olevain säännöllisestä -hengityksestä huomasi, että molemmat nukkuivat. Hiljaa pisti hän ohuen -tiirikan lukkoon. Näppärin sormin ja pitkäaikaisen ammattikokemuksensa -avulla toisten omaisuutta suojelevain salpojen ja telkien äänettömässä -käsittelemisessä käänsi Condon tiirikkaa ja ovenripaa samaan aikaan. -Hiljainen työkkäys oveen painoi sen hiljalleen saranoillaan liikkuvana -sisäänpäin. Mies astui huoneeseen sulkien oven jälkeensä. Sillä -hetkellä peittivät paksut pilvet kuun. Huoneen sisusta oli tummassa -verhossa. Condon hapuili vuodetta. Suojan etäisimmässä nurkassa liikkui -jotakin -- liikkui niin hiipivän hiljaa, että se vei harjaantuneen -murtovarkaankin hiivinnästä voiton. Condon ei kuullut mitään. Hänen -huomionsa oli kokonaan keskittynyt vuoteeseen, josta luuli tapaavansa -nuorukaisen ja hänen avuttoman, sairaan isoäitinsä. - -Amerikkalainen etsi vain setelitukkua. Jos hän saisi sen haltuunsa -ilmitulematta, niin hyvä oli; mutta jos kohtaisi vastustusta, oli hän -valmistunut senkin varalta. Pojan vaatteet olivat tuolin selkänojalla -vuoteen vieressä. Amerikkalaisen sormet tunnustelivat ne nopeasti -- -taskuissa ei ollut mitään tukkua uusia kahisevia seteleitä. Epäilemättä -olivat ne vuoteessa pielusten alla. Hän astahti lähemmäksi nukkujaa; -hänen kätensä oli jo puolitiessä pieluksen alle tunkeutumassa, kun -kuuta peittänyt paksu pilvi vyörähti syrjään ja huoneeseen valui kirkas -valo. Samalla avasi poika silmänsä ja katsoi suoraan Condonin silmiin. -Miehelle selvisi äkkiä, että poika oli yksinään vuoteessa. Silloin kävi -hän kiinni uhrinsa kurkusta. Kun poika nousi häntä vastustamaan, kuuli -Condon matalaa murinaa takaansa, ja sitten hän tunsi pojan tarttuvan -ranteisiinsa ja huomasi noiden hoikkien valkoisten sormien kätkevän -teräksiset lihakset. - -Hän tunsi toiset kädet kurkussaan -- karkeat, karvaiset kädet, jotka -takaa ojentuivat hänen olkapäittensä yli. Hän loi säikähtyneen katseen -taaksensa, ja hiukset hänen päässänsä kangistuivat näystä, jonka -hänen silmänsä kohtasivat, sillä häneen takaapäin tarttunut oli -ihmisenmuotoinen apina. Sen paljastetut raateluhampaat olivat lähellä -hänen kurkkuaan. Poika piti hänen ranteensa kahlittuina. Kumpikaan ei -äännähtänyt. Missä oli isoäiti? Condonin silmät etsivät pitkin huonetta -yhdellä ainoalla, kaikki tavoittelevalla katseella. Hänen silmänsä -pullistuivat kauhusta hänen käsittäessään totuuden, jonka tuo katse -paljasti. Minkä kamalan salaperäisen otuksen kynsiin hän oli -antautunutkaan! Raivoisasti taisteli hän irroittuakseen pojasta, jotta -voisi kääntyä selkänsä takana uhkaavaa peikkoa vastaan. Riuhtaisten -toisen kätensä vapaaksi hän antoi pojalle hurjan iskun kasvoihin. Tämä -teko näkyi päästävän valloilleen tuhannen paholaista hänen kurkkuaan -rutistelevassa olennossa. Condon kuuli matalan, villin murinan. Se oli -viimeinen ääni, jonka amerikkalainen tässä elämässä kuuli. Sitten hänet -riuhtaistiin takaperin lattialle, raskas ruho lankesi hänen -ruumiilleen, voimakkaat hampaat iskeytyivät hänen kaulasuoniinsa, hänen -päätänsä huumasi iäisyyttä reunustava äkillinen pimeys. Hetkistä -myöhemmin nousi apina hänen pitkäkseen paiskatulta ruumiiltansa; mutta -Condon ei sitä tiennyt, -- hän oli kuollut. - -Kauhistuneena hyppäsi poika vuoteesta kumartuakseen miehen ruumiin yli. -Hän tiesi, että Akut oli tappanut itsepuolustuksessa, niinkuin se oli -tappanut Mikael Sabroffin; mutta mitä tehtäisiin täällä villissä -Afrikassa, jossa hän oli kaukana kodista ja ystävistä, hänelle ja hänen -uskolliselle apinalleen? Poika tiesi, että murhasta rangaistiin -kuolemalla; hän tiesi myöskin, että apulainen saattoi joutua kärsimään -kuolemanrangaistuksen yhdessä päärikollisen kanssa. Ken heitä täällä -puolustaisi? Kaikki olisivat heitä vastaan. Tämä oli tuskin muuta kuin -puolisivistynyt yhteiskunta, ja mahdollista oli, että aamulla -laahattaisiin Akut ja hänet pois ja hirtettäisiin lähimpään puuhun, -- -hän oli lukenut sellaista tapahtuneen Amerikassa, ja Afrikka oli vielä -kamalampi ja villimpi kuin hänen äitinsä synnyinmaa, suuri länsi. Niin, -aamulla heidät molemmat hirtettäisiin! - -Eikö ollut mitään pelastusmahdollisuutta? Hän mietti ääneti muutamia -minuutteja, ja sitten hän riemusta huudahtaen löi kämmeniänsä yhteen ja -kääntyi tuolille asetettuja vaatteitansa kohti. Rahalla voi tehdä mitä -hyvänsä! Raha pelastaisi hänet ja Akutin! Hän tunnusteli setelitukkua -taskusta, jossa hänen tapansa oli ollut sitä pitää. Se ei ollut siellä! -Ensin verkalleen ja sitten raivokkaalla kiireellä etsi hän -vaatteittensa muut taskut. Sitten hän vaipui kontilleen ja tarkasti -lattiaa. Sytyttäen lampun hän siirsi sängyn syrjään ja tunnusteli tuuma -tuumalta koko lattian. Condonin ruumiin ääressä hän epäröitsi, mutta -rohkaistui viimein siihen koskemaan. Vierittäen sen sivummalle haki hän -rahojaan sen alta. Ne eivät olleet sielläkään. Hän arvasi, että Condon -oli tullut heidän huoneeseensa ryöstöaikeissa; mutta hän ei uskonut, -että varas vielä oli ehtinyt anastaa rahoja. Kun ei niitä kuitenkaan -muuallakaan ollut, täytyi niiden olla kuolleella miehellä. Jack penkoi -amerikkalaisen vaatteet, mutta turhaan. Yhä uudelleen ja uudelleen -penkoi hän huoneen, vain palatakseen joka kerta ruumiin luo, mutta -mistään hän ei voinut löytää rahojansa. - -Hän oli puolittain suunniltaan epätoivosta. Mitä heidän oli tehtävä? -Aamulla heidät saataisiin ilmi ja vangittaisiin. Kaikesta perimästään -ko'osta ja voimasta huolimatta oli hän sittenkin vain pieni poika -- -säikähtynyt, koti-ikävää poteva poika -- joka teki lapsuuden vähäisessä -kokemuksessa virheellisiä johtopäätöksiä. Hän ei voinut ajatella muuta -kuin yhtä ainoaa räikeää tosiasiaa: he olivat tappaneet ihmisen ja -olivat hurjien muukalaisten keskuudessa, jotka janosivat ensimmäisen, -kohtalon heidän käsiinsä heittämän uhrin verta. Niin paljon hän oli -oppinut huokeahintaisista rikosromaani-vihkosista. - -Heillä täytyi olla rahaa! Jälleen hän lähestyi ruumista, tällä kertaa -päättäväisenä. Apina kökötti nurkassa tarkaten nuoren toverinsa toimia. -Nuorukainen alkoi kappale kappaleelta riisua amerikkalaiselta -vaatteita, jotka hän kaikki huolellisesti tutki. Kenkiin asti tarkasti -hän vaivojaan säästämättä, ja kun viimeinen vaatekappale oli poistettu -ja tarkastettu, vaipui hän takaisin vuoteelle, silmät suurina. Ne eivät -nykyisyydestä nähneet mitään, vaan ainoastaan synkän kuvan -tulevaisuudesta, nimittäin kaksi ruumista ääneti riippumassa ison puun -oksalta. - -Kuinka kauan hän täten istui, sitä hän ei tiennyt; mutta vihdoin hänet -herätti mietteistänsä alikerrasta kuuluva melu. Hypäten nopeasti -pystyyn hän sammutti lampun ja mennen ovelle lukitsi sen hiljaa. Sitten -hän kääntyi päättäväisenä apinaan päin. Edellisenä iltana hänellä oli -ollut varma aikomus lähteä ensi tilassa kotimatkalle, pyytääkseen -vanhemmiltaan anteeksi tätä hupsua seikkailua. Nyt hän tiesi, ettei -voisi heidän luokseen enää koskaan palata. Hänen kätensä olivat -tahratut lähimmäisen vereen. Sairaloisissa mietteissään hän oli jo -kauan sitten lakannut pitämästä apinaa Condonin surmaajana. Hysteerinen -kauhu oli hänen mielikuvituksessaan liittänyt syyllisyyden häneen -itseensä. Rahoilla hän olisi voinut ostaa oikeutta; mutta pennitönnä -- -ah, mitäpä toivoa saattoi täällä olla rahattomilla muukalaisilla! - -Mutta mihin ne rahat sitten olivat joutuneet? Hän koetti muistella, -milloin oli ne viimeksi nähnyt. Hän ei voinut, ja jos olisikin, ei hän -silti olisi voinut selittää niiden katoamista, sillä hän ei laisinkaan -ollut huomannut käärön luisumista taskustaan ja sen putoamista mereen -hänen kiivetessään laivanpartaan yli vieressä odottavaan veneeseen, -joka oli viemässä hänet maihin. - -Nyt hän kääntyi Akutin puoleen. "Tule!" äänsi hän isojen apinain -kielellä. Unohtaen, että hänellä oli yllään vain ohuet alusvaatteet, -talutti hän apinan avoimen ikkunan luo. Työntäen päänsä ulos hän -kuunteli tarkkaavasti. Yksinäinen puu kasvoi muutaman jalan päässä -ikkunasta. Ketterästi loikkasi hän sen rungolle ja riippui siinä kissan -tavoin kiinni hetkisen, ennenkuin kapusi äänettömästi maahan. Lähellä -hänen takanaan tuli hänen iso apinansa. Kahdensadan metrin päässä -ulkoni viidakon kieleke hajalleen rakennettua kaupunkia kohti. Sen -kärkeen suuntasi poika askeleensa. Kukaan ei nähnyt heitä; hetkistä -myöhemmin oli viidakko niellyt heidät, ja Jack Clayton, tuleva loordi -Greystoke, oli hävinnyt ihmisten ilmoilta. - -Oli jo myöhä seuraavana aamuna, kun alkuasukaspalvelija kolkutti rouva -Billingsille ja hänen pojanpojalleen varatun huoneen oveen. Kun ei -saanut mitään vastausta, pisti hän pääavaimensa lukkoon, mutta huomasi, -että toinen avain oli jo pistetty sinne sisäpuolelta. Hän ilmoitti -asiasta vieraskodin omistajalle _herr_ Skopfille, joka heti riensi -toiseen kerrokseen ja kolkutti hänkin tarmokkaasti ovelle. Kun ei -hänkään saanut vastausta, kumartui hän ja yritti vilkaista -avaimenreiästä sisälle huoneeseen. Niin tehdessään hänen, koska oli -kookas mies ja menetti tasapainonsa, täytyi itseään tukeakseen -koskettaa kämmenellänsä lattiaan kynnyksen edessä. Silloin hän tunsi -sormissaan jotakin pehmeää ja tahmeaa. Hän kohotti kämmenensä silmäinsä -eteen käytävän hämärässä valossa ja katsoi siihen. Sitten hän hiukan -vavahti, sillä puolipimeässäkin hän eroitti tummanpunaisen tahran -kädellään. Karahtaen pystyyn survaisi saksalainen ovea olkapäällänsä. -Herr Skopf on raskas mies -- ainakin oli siihen aikaan, sillä minä en -ole nähnyt häntä vuosikausiin. Heikko ovi sortui hänen painostaan, ja -herr Skopf tuupertui päistikkaa sen takana olevaan huoneeseen. - -Hän näki edessään elämänsä salaperäisimmän ongelman. Hänen jalkojensa -juuressa lattialla virui oudon miehen ruumis. Niska oli taitettu ja -niskasuoni katkaistu ikäänkuin ison pedon torahampailla. Ruumis oli -aivan alasti, vaatteet heitellyt hajalleen ympärinsä. Vanha rouva -pojanpoikineen oli poissa. Ikkuna oli auki. Heidän oli täytynyt poistua -ikkunasta, sillä ovi oli sisäpuolelta lukittu. - -Mutta kuinka oli poika saanut laahatuksi isoäitinsä toisen kerroksen -ikkunasta maahan? Se oli nurinkurista ajatella. Jälleen tutki herr -Skopf kamarin. Hän huomasi, että sänky oli vedetty melkoisen kauas -seinästä, -- miksi? Hän vilkaisi sen alle vielä kolmannen tai neljännen -kerran. Molemmat olivat poissa, ja kuitenkin sanoi hänelle hänen -järkensä, että vanha rouvashenkilö ei ollut saattanut lähteä ilman -kantajia, jotka olisivat kuljettaneet hänet alas, kuten edellisenä -päivänä olivat tuoneet hänet sinnekin. - -Enempi etsintä osoitti asian yhä salaperäisemmäksi. Molempain vaatteet -olivat vielä huoneessa. Jos he olivat lähteneet, niin heidän oli -täytynyt lähteä alastomina tai yöpukimissaan. Herr Skopf pudisti -päätänsä ja raapaisi sitten korvallistansa. Hän oli aivan ymmällä. Jos -hän olisi joskus kuullut Sherlock Holmesista, olisi hän viipymättä -pyytänyt tuon kuuluisan etsiskelijän apua, sillä tässä oli jotakin -todella salaperäistä: Vanha rouvasihminen -- potilas, joka oli täytynyt -kantamalla tuoda laivasta hotelliin huoneeseensa -- ja kaunis -nuorukainen, hänen pojanpoikansa, olivat edellisenä päivänä tulleet -herr Skopfin vieraskodin toiseen kerrokseen. Sitten he olivat tilanneet -illallisen huoneeseensa, eikä heitä sen koommin oltu nähty. Kello -yhdeksältä seuraavana aamuna oli oudon miehen ruumis ollut suojan -ainoana asukkaana. Mikään laiva ei ollut sillävälin lähtenyt satamasta, -ei ollut rautatietä satojen kilometrien päässä, ei mitään muuta -valkoisten siirtolaa, jonne nuo kaksi olisivat voineet saapua useankaan -päivän uutteran taivalluksen jälkeen ja hyvin varustetun _safarin_ -saattamina. He olivat haihtuneet ihan kuin ilmaan, sillä alkuasukas, -jonka isäntä oli lähettänyt tutkimaan tannerta avoimen ikkunan edessä, -oli juuri palannut ilmoittamaan, että siellä ei näkynyt mitään jälkiä. -Mitä ihmeen otuksia ne saattoivat ollakaan, jotka olivat niin korkealta -hypänneet pehmeälle nurmelle mitään jälkeä jättämättä? Herr Skopfia -puistatti. Niin, se oli suuri salaisuus -- koko jutussa oli jotakin -kaameata. Sen ajatteleminen värisytti häntä, ja hän pelkäsi tulevaa -yötä. Se oli herr Skopfille suuri salaisuus -- ja epäilemättä on -vieläkin. - - - - -VIIDES LUKU - -Pikku Miriam - - -Muukalaislegionassa palveleva kapteeni Armand Jacot istui levitetyllä -satulavaipalla kitukasvuisen palmupuun juurella. Hänen leveät hartiansa -ja lyhyttukkaiseksi keritty päänsä nojasivat nautinnollisen mukavasti -palmun rosoista runkoa vasten. Pitkät sääret olivat ojennetut suoraan -eteenpäin, ulottuen vähäisen vaipan ylitse, ja kannukset olivat -hautautuneet pienen erämaankeitaan hiekkaperäiseen maahan. Kapteeni -lepäsi pitkän päivän ratsasteltuansa erämaan väikkyvän hietikon yli. - -Laiskasti veteli hän haikuja savukkeestaan ja katseli -palvelussotilastansa, joka valmisteli hänelle illallista. Kapteeni -Armand Jacot oli hyvin tyytyväinen itseensä ja maailmaan. Lyhyen matkan -päässä oikealla kuhisi hänen päivänpaahtamain veteraaniensa joukko, -jotka vähäksi aikaa vapautettuina sotilaskurin ärsyttävistä kahleista -lepuuttivat väsyneitä lihaksiaan, nauroivat, laskivat leikkiä ja -polttelivat, odotellessaan hekin illallistaan kaksitoistatuntisen -paaston jälkeen. Heidän keskellään istua kyyrötti hiljaa ja vaiteliaina -viisi valkoviittaista arabialaista vankasti sidottuina ja ankarasti -vartioituina. - -Juuri näiden näkeminen täytti kapteeni Armand Jacotin mielen hyvin -suoritetun velvollisuuden hauskalla tunteella. Pitkän, kuuman, -näännyttävän kuukauden ajan oli hän osastonsa kanssa samoillut ristiin -rastiin erämaan autioita seutuja etsimässä rosvojoukkoa, jonka -syntiluettelossa oli lukemattomia syytöksiä kameelien, hevosten ja -vuohien varastamisesta sekä kyllin monta murhaa, jotta koko inha lauma -olisi moneen kertaan ansainnut giljotiinin. - -Viikko sitten hän oli heidät tavoittanut. Syntyneessä kahakassa hän -oli menettänyt kaksi omaa miestänsä, mutta rosvojen rankaisu oli ollut -niin ankara, että heidät surmattiin melkein viimeiseen mieheen. -Puolisentusinaa vain oli päässyt pakoon; kaikki muut olivat, näitä -viittä vankia lukuunottamatta, rikostensa sovitukseksi kaatuneet -legionalaisten pyssyistä ammuttujen nikkelikotaisten luotien -lävistäminä. Ja parasta kaikesta: joukon johtaja Ahmet ben Hudin oli -vangittujen joukossa. - -Vangeista salli kapteeni Jacot ajatustensa liidellä jälelläolevan -hiekka-aavikon penikulmain yli pienelle sotilasasemalle, jossa häntä -huomenna innokkaasti tervehtisi hänen vaimonsa ja pieni tyttärensä. -Hänen silmiinsä tuli pehmeä kiilto, kuten aina heitä muistellessa. -Tälläkin hetkellä hän saattoi nähdä äidin kauneuden kuvastuvan pikku -Jeannen lapsellisissa piirteissä, ja nuo molemmat kasvot hymyilisivät -hänelle, kun hän myöhään seuraavana iltapäivänä hyppäisi maahan -matkasta uupuneelta ratsultaan. Jo nyt saattoi hän tuntea pehmeän -posken koskettavan omaansa -- sametin painuvan parkittua nahkaa vasten. - -Hänen unelmansa keskeytyivät eräälle aliupseerille huutavan vartijan -äänestä. Kapteeni Jacot kohotti silmänsä. Aurinko ei ollut vielä -laskenut; mutta kosteikon vesireiän ympärille ryhmittyneiden muutamien -puiden ja hänen miestensä ja niiden hevosten varjot ulottuivat kauas -itään hietikolla, joka nyt kimalteli kuin kulta. Vartija osoitti -sinnepäin ja siristäen silmiänsä tähysti korpraali etäisyyteen. -Kapteeni Jacot nousi seisaalleen. Hän ei ollut niitä miehiä, jotka -tyytyivät muiden silmillä katselemaan. Hän tahtoi itse nähdä. -Tavallisesti hän erotti esineet paljoa aikaisemmin kuin muut ja -senvuoksi hänelle olikin annettu liikanimeksi Haukka. Hän näki tusinan -verran pilkkuja nousevan ja laskevan hietikolla juuri noiden pitkien -varjojen takana. Ne hävisivät ja tulivat jälleen esille, mutta aina -kävivät ne kookkaammiksi. -- Jacot tunsi heidät heti. He olivat -ratsumiehiä -- erämaan ratsumiehiä. Eräs kersantti juoksi jo häntä -kohti. Koko leirikunta ponnisti silmiään nähdäksensä etäisyyteen. Jacot -antoi kersantille muutamia lyhyitä ja täsmällisiä määräyksiä. Kersantti -teki kunniaa, kääntyi koroillaan ja palasi sotilaittensa luo. Sieltä -hän keräsi kaksitoista miestä, jotka satuloitsivat hevosensa ja -ratsastivat muukalaisia vastaan. Jälelle jääneet sotamiehet -laittautuivat täysin taisteluvalmiiksi. Ei ollut ihan mahdotonta, että -ratsastajat, jotka näin nopeasti kiitivät leiriä kohti, olivat -vangittujen ystäviä ja aikoivat nopealla hyökkäyksellä vapauttaa -sukulaisensa. Jacot sitä kuitenkin epäili, koska muukalaiset kaikesta -päättäen eivät yrittäneetkään salata saapumistansa, vaan karauttivat -täyttä laukkaa leiriä kohti ihan näkyvissä. Tuon avonaisen esiintymisen -takana saattoi väijyä vilppi, mutta ken tunsi Haukan, ei ollut niin -hupsu, että luuli hänet voitavan siten viekoitella ansaan. - -Kersantti osastoineen kohtasi arabialaiset kahdensadan metrin päässä -leiristä. Jacot saattoi nähdä hänen juttelevan kookkaan, -valkoviittaisen olennon, arvatenkin joukon johtajan kanssa. Nyt -ratsastivat kersantti ja arabialainen vierekkäin leiriä kohti. Jacot -odotti heitä. He pysähdyttivät ratsunsa ja astuivat maahan hänen -eteensä. - -"Sheikki Amor ben Khadur", ilmoitti kersantti esittelyksi. - -Kapteeni Jacot silmäili vastatullutta. Hän tunsi melkein jokaisen -vaikutusvaltaisen arabialaisen useiden satojen kilometrien päässä joka -suunnalla. Tätä miestä hän ei ollut nähnyt. Hän oli pitkä, -ahavoittunut, jörön näköinen, kuusikymmenvuotias tai vanhempi. Silmät -olivat kapeat ja häijyt. Kapteeni Jacot ei pitänyt hänen -ulkomuodostansa. - -"Mitä haluatte?" kysyi hän tutkivasti. - -Arabialainen kävi suoraan asiaan. "Ahmet ben Hudin on sisarenpoikani", -sanoi hän. "Jos annatte hänet minun haltuuni, niin pidän huolta, ettei -hän enää riko ranskalaisten lakeja vastaan." - -Jacot pudisti päätänsä. "Se ei ole mahdollista", vastasi hän. "Minun -täytyy ottaa hänet mukaani. Hänet tutkitaan asianmukaisesti ja -puolueettomasti siviilioikeudessa. Jos hän on viaton, päästetään hänet -vapaaksi." - -"Ja ellei hän ole viaton?" kysyi arabialainen. - -"Häntä syytetään monista murhista. Jokaisesta odottaa häntä -kuolemantuomio, jos hänet todistetaan syylliseksi." - -Arabialaisen vasen käsi oli ollut kätkettynä burnuusin alle. Nyt hän -veti sen esille ja näytti ison, raskaan vuohennahkaisen pussin, joka -oli pullollaan kultarahoista. Hän avasi sen suun ja juoksutti -kourallisen sen sisällöstä oikealle kämmenelleen -- kaikki oli hyvää -ranskalaista kultaa. Pussin koosta ja pulleudesta päätteli kapteeni -Jacot sen sisältävän pikku omaisuuden. Sheikki Amor ben Khadur -pudotteli kämmenelleen kaatamansa kullan kolikko kolikolta takaisin -kukkaroon. Sitten hän veti sen nauhat tiukkaan. Kaiken aikaa hän oli -ääneti. Jacot silmäili häntä tarkkaavaisesti. He olivat kahdenkesken. -Esiteltyään vieraan oli kersantti poistunut lyhyen matkan päähän ja -seisoi nyt selin heihin. Pantuaan takaisin kaikki kultakolikot piti -sheikki pulleaa kukkaroa avoimella kämmenellään kapteeni Jacotia kohden -ojennettuna. - -"Sisarenpoikani Ahmet ben Hudin _voisi_ karata tänä yönä", sanoi hän. -"Häh?" - -Kapteeni Armand Jacot punehtui lyhyen tukkansa hiusmartoa myöten. -Sitten hän kalpeni ja astahti arabialaista kohti. Hänen kätensä olivat -nyrkkiin puristettuina, mutta äkkiä hän hillitsi aikomuksensa, mikä se -sitten lienee ollutkin. - -"Kersantti!" huusi hän. Aliupseeri riensi hänen luokseen ja teki -kunniaa, seisahtuen päällikkönsä eteen ja lyöden kantapäänsä yhteen. - -"Vie tämä musta hurtta takaisin väkensä luo", käski hän; "pidä huolta, -että he heti lähtevät. Ammuttakoon jokainen, joka tänä yönä saapuu -leirin piiriin." - -Sheikki Amor ben Khadur suoristausi täyteen mittaansa. Hänen häijyt -silmänsä kapenivat. Hän kohotti kultapussin ranskalaisen upseerin -silmien kohdalle. - -"Maksatte enemmänkin Ahmet ben Hudinin, sisarenpoikani, hengestä", -virkkoi hän, "ja saman verran herjausnimestä, jonka minulle heititte, -ja kaupanpäällisiksi saatte surua sadoin kerroin." - -"Pois täältä, ennenkuin potkaisen teidät ulos!" ärjäisi kapteeni Armand -Jacot. - -Kaikki tämä tapahtui noin kolme vuotta ennen kertomuksemme alkamista. -Ahmet ben Hudinin ja hänen toveriensa tutkinto ja tuomio on -historiallinen tosiasia -- voitte sen todeta, jos haluatte. Hän -kohtasi ansaitsemansa kuoleman ja hän kohtasi sen arabialaisen -kylmäverisyydellä. -- - -Kuukautta myöhemmin katosi pieni Jeanne Jacot, kapteeni Armand Jacotin -seitsenvuotias tytär, perin salaperäisellä tavalla. Ei hänen -vanhempainsa varallisuus eivätkä kaikki suuren tasavallan mahtavat -apuneuvot riittäneet riistämään hänen olinpaikkansa salaisuutta -tutkimattomalta erämaalta, joka oli hänet ja hänen ryöstäjänsä niellyt. - -Niin suunnaton palkkio luvattiin, että se viekoitteli monta -seikkailijaa etsintään. Tämä ei ollut mikään nykyaikainen sivistyneen -yhteiskunnan salapoliisijuttu, mutta monet sen etsivistä ryhtyivät -koettamaan onneansa -- ja usean sellaisen luut valkenevat jo Afrikan -auringon alla Saharan hiljaisilla hietikoilla. - -Kaksi ruotsalaista, Karl Jönsson ja Sven Malbin, olivat kolme vuotta -turhaan harhailtuaan vihdoin luopuneet lapsen etsinnästä etäällä -Saharan eteläpuolella, kääntääkseen huomionsa norsunluun varastamisen -tuottavampaan ammattiin. Laajalla alueella tunnettiin heidät -armottomasta julmuudestaan ja ahneudestaan. Alkuasukkaat pelkäsivät ja -vihasivat heitä. Eurooppalaiset hallitukset, joiden alueilla he -toimivat, olivat kauan heitä etsittäneet; mutta pujahdellen verkalleen -pohjoisesta etelää kohti olivat he oppineet kaikenlaista isännättömällä -alueella, Saharan eteläpuolella, missä heidän senvuoksi oli mahdollista -välttää kiinnijoutumista puikkimalla mukavia pakopolkuja pitkin, joita -heidän takaa-ajajansa eivät tunteneet. Heidän ryöstöretkensä olivat -äkillisiä ja nopeita. He anastivat norsunluuta ja kerääntyivät -pohjoisen seudun tiettömiin erämaihin, ennenkuin heidän ryöstämänsä -tienoon vartijoille ehdittiin saattaa sana heidän läsnäolostaan. -Säälittä teurastivat he elefantteja itsekin, samoin kuin riistivät -norsunluuta alkuasukkailta. Heidän seurueenansa oli runsas sataluku -arabialaisluopioita ja neekeriorjia -- hurja, hillitön, verta ja murhaa -kammoamaton joukko. Painakaa muistiinne nämä miehet -- nämä -kellerväpartaiset ruotsalaiset jättiläiset nimeltä Karl Jönsson ja Sven -Malbin, -- sillä te tapaatte heidät myöhemmin. - -Viidakon sydämessä, kätkettynä Atlanttiin laskevan ison joen pienen -tutkimattoman lisähaaran varrelle, ei kaukanakaan päiväntasaajasta, oli -vähäinen, vahvalla paaluaidalla varustettu kylä. Noin kaksikymmentä -palmunlehdillä katettua mehiläiskeon muotoista hökkeliä tarjosi suojaa -sen mustalle väestölle, kun taas puolisentusinaa aukeaman keskelle -pystytettyä vuohennahkaista telttaa oli asuntona ja turvapaikkana -parillekymmenelle arabialaiselle sillä välin kun he ostamalla ja -ryöstämällä keräsivät varastoja, kuormittaakseen ne "erämaanlaivojensa" -selkään kahdesti vuodessa Timbuktun markkinoille vietäviksi. - -Yhden tuollaisen arabialaisteltan edustalla leikitteli pieni -kymmenvuotias tyttö -- mustakutrinen ja mustasilmäinen lapsi, joka -pähkinänruskeana iholtaan ja siroryhtisenä näytti ilmetyltä erämaan -tyttäreltä. Hänen pienet sormensa hypistelivät uutterasti ruohohameen -kutomista repaleiselle nukelle, jonka ystävällinen orjatar oli hänelle -tehnyt, vuosi pari sitten. Nuken pää oli kömpelösti veistetty -norsunluusta ja runkona taas oli ruohoilla täytetty rotannahka. -Käsivarsina ja säärinä oli toisesta päästään lävistettyjä ja -rotanvartaloon kiinni ommeltuja puupuikkoja. Nukke oli kamalan -näköinen, perin huonossa kunnossa ja likainen, mutta Miriamista se oli -maailman kaunein ja ihastuttavin olento, mikä ei olekaan niin -kummallista, kun ajattelemme, että se tässä maailmassa olikin ainoa, -jolle hän saattoi suoda luottamuksensa ja rakkautensa. - -Kaikki muut, joiden kanssa Miriam joutui kosketuksiin, olivat melkein -poikkeuksetta välinpitämättömiä tai julmia, niinpä se vanha -neekeriakkakin, hampaaton, likainen ja pahansisuinen Mabunu, joka oli -hänen kaitsijanaan. Hän ei laiminlyönyt mitään tilaisuutta yrmiäkseen -tyttöstä tai hiukan kiduttaakseen häntä nipistelyillä, nyrkiniskuilla -ja muulla sellaisella; olipa kahdesti kärventänyt hentoa ihoa kuumilla -hiililläkin. Ja sitten oli sheikki, tytön isä. Häntä pelkäsi Miriam -enemmän kuin Mabunua. Hän torui tyttöä usein aivan aiheettomasti, -miltei säännöllisesti lopettaen nuhdesaarnansa julmasti pieksemällä -lasta, kunnes hänen pieni ruumiinsa oli mustelmilla ja sinelmillä. - -Mutta kun hän oli yksinään, oli hän onnellinen leikkiessään Gikan -kanssa, koristellessaan tukkaansa kedon kukkasilla tai punoessaan -ruohoköysiä. Hän oli alati touhussa ja laulaa liverteli aina -- milloin -hänet jätettiin yksikseen. Mikään ilkeyden määrä ei näkynyt riittävän -rusentamaan synnynnäistä onnea ja lempeyttä hänen pulppuilevasta pikku -sydämestään. Vain sheikin läsnäollessa hän oli hiljainen ja raukea. -Tyttö pelkäsi häntä niin, että se toisinaan läheni hysteeristä kauhua. -Hän pelkäsi myöskin synkkää viidakkoa -- pienen kylän ympärillä olevaa -julmaa viidakkoa, josta päivisin kuului mölyäväin apinain ja kirkuvain -lintujen ääniä, öisin taas petoeläinten karjuntaa, yskivää haukuntaa ja -murinaa. Niin, hän pelkäsi viidakkoa; mutta siksi paljoa enemmän hän -pelkäsi sheikkiä, että hänen lapselliseen päähänsä monesti pälkähti -ajatus karata iäksi sen hirveään helmaan mieluummin kuin kauemmin jäädä -alati pelottavan isän pateille. - -Jälleenkin, istuessaan siinä sheikin vuohennahkaisen teltan edustalla -Gikalle ruohohametta laittamassa, huomasi hän äkkiä sheikin lähestyvän. -Heti häipyi onnellisuuden ilme lapsen kasvoilta. Hän kavahti sivulle -koettaen siirtyä pois nahkakasvoisen vanhan arabialaisen tieltä. Mutta -hän ei ollut kyllin nopsa. Raa'alla potkaisulla paiskasi mies hänet -kasvoilleen maahan, missä hän virui hiljaa, itkemättä mutta vavisten. -Sitten mies astui telttaan murahdettuaan hänelle kirouksen. Vanha -neekeriakka tutisi hyväksyvästä naurusta ja paljasti yksinään -törröttävän keltaisen torahampaan. - -Kun pieni tyttö oli varma siitä, että sheikki oli lähtenyt, hiipi hän -teltan varjoiselle sivulle, missä makasi aivan hiljaa puristaen Gikaa -rintaansa vasten, samalla kun tukehduttavat nyyhkytykset pitkin -väliajoin vapisuttivat hänen pientä ruumistaan. Hän ei tohtinut itkeä -ääneen, koska sheikki silloin taas olisi hyökännyt hänen kimppuunsa. -Hänen pienen sydämensä tuska ei ollut ainoastaan ruumiillisen kivun -tuottamaa, vaan rakkautta kaipaavan ja sitä turhaan ikävöivän -lapsensydämen monin verroin haikeampaa tuskaa. - -Pieni Miriam saattoi tuskin muistaa muuta kuin sheikin ja Mabunun -julmuutta. Hänen lapsellisen muistinsa pohjukassa tosin häämötti -hämäränä sekava kuva lempeästä äidistä; mutta Miriam pelkäsi senkin -olevan vain hänen omien unelmiensa luomaa, johtuneen hyväilyjen -kaipuusta, joita hän ei koskaan saanut, mutta joita hän itse tuhlasi -hellästi rakastetulle Gikalleen. Koskaan ei ole ollut niin hemmoteltua -lasta kuin Gika. Kaukana siitä, että sen pieni äiti olisi käytöksessään -matkinut isänsä ja hoitajattarensa esimerkkiä, meni tämä sukoilevassa -hellyydessään aivan äärimmäisyyksiin. Gika sai tuhat suudelmaa -päivässä. Oli leikki, jossa Gika esiintyi häijynä; mutta sen pieni äiti -ei sitä koskaan rangaissut. Sensijaan hän silitteli ja hyväili -vauvaansa; hänen käyttäytymisensä määräsi yksinomaan hänen oma harras -rakkaudenkaipuunsa. - -Kun hän nyt puristi Gikaa rintaansa vasten, lakkasivat hänen -nyyhkytyksensä vähitellen; ja vihdoin hän kykeni hallitsemaan äänensä -ja haastelemaan kovan kohtalonsa ainoan uskottunsa norsunluiseen -korvaan. - -"Gika rakastaa Miriamia", kuiskasi hän. "Miksei isäkin, sheikki, -rakasta Miriamia? Olenko minä niin paha? Minä koetan olla kiltti; mutta -minä en koskaan tiedä, miksi hän minua lyö, enkä siis ymmärrä, millä -olen häntä pahoittanut. Äskenkin hän potkaisi minua, ja se teki niin -kipeää, Gika, mutta minähän vain istuin teltan edessä laittamassa -sinulle hametta. Se oli kai pahasti, eihän hän minua muutoin olisi -senvuoksi potkaissut. Mutta miksi se on pahasti, Gika? Voi, voi! Minä -en tiedä, en tiedä. Soisin olevani kuollut, Gika. Eilen toivat -metsästäjät tänne _el adrean_ ruumiin. _El adrea_ oli aivan kuollut. Ei -se enää salavihkaa hiivi aavistamattoman saaliinsa niskaan. Ei sen iso -pää ja hartioilla riippuva harja enää säikähdytä ruohonsyöjiä, jotka -yöllä saapuvat juomapaikalle. Ei sen jylisevä karjunta enää vapisuta -maata. _El adrea_ on kuollut. Ne pieksivät sen ruumista hirveästi, kun -se tuotiin kylään, mutta _el adrea_ ei välittänyt. Se ei tuntenut -iskuja, kun se oli kuollut. Jahka minä kuolen, Gika, niin en minäkään -tunne Mabunun lyöntejä, enkä isäni, sheikin, potkuja. Sitten minä olen -onnellinen. Oi, Gika, kuinka toivoisin olevani kuollut!" - -Jos Gika mietti vastalausetta, keskeytti sen riidanrähinä kylän -portilta. Miriam kuunteli. Lapsen uteliaisuuden kiihoittamana hän olisi -halunnut juosta sinne kuullakseen, miksi miehet niin kovaäänisesti -puhuivat. Muita kyläläisiä parveili jo melua kohti. Mutta Miriam ei -tohtinut. Varmaankin olisi sheikki siellä, ja jos hän näkisi Miriamin, -saisi hän siitä vain uuden tilaisuuden olla Miriamille paha; sentähden -Miriam vain kuunteli hiljaa. - -Pian kuuli hän joukon liikkuvan kylänraittia ylöspäin sheikin telttaa -kohti. Varovasti pisti hän pienen päänsä esille teltan kulman takaa. -Hän ei voinut vastustaa kiusausta, sillä kylän elämän samanlaisuus kävi -yksitoikkoiseksi ja hän kaipasi vaihtelua. Hän näki kaksi muukalaista --- valkoisia miehiä. He olivat yksinään, mutta kun he lähestyivät, -kuuli hän heitä ympäröiväin alkuasukasten puheesta, että heillä oli -melkoinen seurue leiriytyneenä kylän ulkopuolella. He olivat tulossa -neuvottelemaan sheikin kanssa. - -Vanha arabialainen tuli telttansa ovelle heitä vastaan. Hänen silmänsä -siristyivät häijysti, kun ne olivat tarkastaneet tulijoita. Nämä -pysähtyivät hänen eteensä vaihtaen tervehdyksiä. Sanoivat tulleensa -norsunluuta ostamaan. Sheikki murahteli. Hänellä muka ei ollut -norsunluuta. Miriamin suu lensi auki. Tyttö tiesi, että läheisessä -majassa oli mahtavia hampaita pinottuna melkein kattoon asti. Hän -työnsi pienen päänsä eteenpäin, paremmin nähdäkseen muukalaiset. Kuinka -valkoinen oli heidän ihonsa! Kuinka kellervät heidän pitkät partansa! - -Äkkiä vilkaisi toinen heistä tyttöön päin. Tämä koetti peräytyä -näkyvistä, sillä hän pelkäsi kaikkia miehiä; mutta muukalainen huomasi -hänet. Miriam havaitsi melkein säikähtyneen ihmettelyn ilmeen, joka -häilähti hänen kasvoilleen. Sheikki näki sen myös ja arvasi syyn -siihen. - -"Minulla ei ole norsunluuta", toisti hän. "En halua tehdä kauppaa. -Lähtekää täältä. Lähtekää nyt." - -Hän astui teltastaan ja melkein työnsi muukalaisia porttia kohti. Nämä -viivyttelivät, ja silloin sheikki uhkasi. Uppiniskaisuus olisi ollut -itsemurhaa, joten molemmat miehet kääntyivät pois ja lähtivät kylästä, -palaten heti omaan leiriinsä. - -Sheikki palasi teltalleen, muttei astunut sisälle. Sensijaan meni hän -sille sivulle, missä pieni Miriam kovin säikähtyneenä kyykötti -vuohennahkaista seinää vasten. Sheikki kumartui ja tarttui häneen -käsikynkästä. Häijysti tempaisi hän tytön pystyyn, raahasi hänet teltan -suulle ja työkkäsi tylysti sisälle. Tullen hänen perässään tarttui hän -jälleen poloiseen ja pieksi häntä armottomasti. - -"Pysy sisällä!" murahti hän. "Älä näytä kasvojasi muukalaisille. Jos -vielä kerran näyttäydyt muukalaisille, niin tapan sinut!" - -Lopuksi survaisi hän lapsen nyrkillään teltan etäiseen nurkkaan, jossa -tyttönen virui nyyhkytyksiänsä hilliten, sheikin kävellessä -edestakaisin ja jupistessa itsekseen. Ovella istui Mabunu höpisten ja -nauraa hytkähdellen. Muukalaisten leirissä haastoi toinen mies nopeasti -toiselle. - -"Siitä ei ole epäilystäkään, Malbin", sanoi hän. "Ei pienintäkään -epäilystä; minua vain ihmetyttää, että se vanha lurjus ei ole jo kauan -sitten vaatinut luvattua palkintoa." - -"On asioita, Jönsson, jotka ovat arabialaiselle rahaa rakkaampia", -vastasi hänelle kumppani. "Kosto on yksi niistä." - -"Kuitenkaan ei haittaa, että koetamme kullan voimaa", jatkoi Jönsson. - -Malbin kohautti olkapäitänsä. - -"Ei kannata tarjota rahaa sheikille", sanoi hän. "Jotakuta hänen -väestään voisimme yrittää ostaa, mutta sheikki ei myy kostoansa -kultaan. Sellainen ehdotus vain varmentaisi epäluuloja, joita hänessä -varmaan herätimme puhutellessamme häntä teltan edustalla. Ja silloin -saisimme kiittää onneamme, jos säilyttäisimme henkemme." - -"No, koeta sitten lahjomista", myöntyi Jönsson. - -Mutta lahjomisesta oli kamalat seuraukset. Kätyri, jonka he valitsivat -muutaman päivän viivyttyään leirissään kylän ulkopuolella, oli kookas -vanha päällysmies sheikin alkuasukasjoukosta. Hän lankesi kiiltävän -metallin viettelykseen, sillä hän oli oleskellut rannikolla ja tiesi -kullan voiman. Hän lupasi myöhään illalla tuoda heille, mitä toivoivat. - -Heti pimeän tullen alkoivat molemmat valkoihoiset tehdä valmistuksia -purkaakseen leirin. Puoliyön aikaan oli kaikki kunnossa. Kantajat -loikoivat kuormansa vieressä valmiina nostamaan ne hartioilleen millä -hetkellä tahansa. Asestetut _askarit_ kuljeskelivat _safarin_ ja -arabialaiskylän välillä valmiina asettumaan jälkijoukoksi -paluumatkalla, johon ryhdyttäisiin heti, kun päällysmies oli tuonut, -mitä valkoiset isännät odottivat. - -Jo kuuluikin askeleita kylään vievältä polulta. Askarit ja valkoihoiset -heristivät korviansa. Useampikin mies oli tulossa leiriä kohti. Jönsson -astui eteenpäin ja puhutteli tulijoita matalalla kuiskausäänellä. - -"Kuka siellä?" kysyi hän. - -"Mbida", kuului vastaus. - -Mbida oli petollisen päällysmiehen nimi. Jönsson rauhoittui, vaikkakin -ihmetteli, että Mbida oli ottanut muita mukaansa. Mutta pian hän -käsitti. Heidän tuomisensa lepäsi kahden miehen kantamilla paareilla. -Jönsson noitui partaansa. Toisiko se hölmö heille ruumiin? Elävästä -saaliistahan he olivat maksaneet! - -Kantajat pysähtyivät valkoisten miesten eteen. - -"Tämän olette kullallanne ostaneet", sanoi toinen heistä. Ja -laskettuaan paarit maahan he kääntyivät kadoten pimentoon kylää kohti. -Malbin katsahti Jönssoniin huulet vääntyneinä irvistykseen. Paareilla -makaava oli peitetty vaatekappaleella. - -"No?" kysyi viimemainittu. "Kohotahan peitettä nähdäksemme, mitä olet -ostanut. Paljonpa rahaa saamme ruumiista -- varsinkin kun olemme -kuljetuttaneet sitä polttavan auringon alla ne kuusi kuukautta, jotka -kuluvat ennenkuin olemme sen saaneet määräpaikkaansa!" - -"Olisihan sen hölmön luullut tajuavan, että halusimme tytön elävänä", -mörisi Malbin tarttuen vaatteenkulmaan ja temmaten pois peitteen -paareilta. - -Nähdessään, mitä sen alla oli, astahtivat molemmat miehet taaksepäin, -kirousten kohotessa väkisinkin heidän huulilleen, sillä heidän edessään -virui -- Mbidan, petollisen päällysmiehen, ruumis. - -Viittä minuuttia myöhemmin riensi Jönssonin ja Malbinin safari länttä -kohti, hermostuneiden askarien jälkijoukkona varjellessa sitä -hyökkäykseltä, jota joka hetki odottivat. - - - - -KUUDES LUKU - -Viidakon opetuksia - - -Tarzanin pojan ensimmäinen yö viidakossa oli se, joka kauimmin säilyi -hänen muistissaan. Mitkään villit petoeläimet eivät häntä uhanneet. Ei -ollut merkkiäkään kauheista raakalaisista. Tai jos oli, ei poika -järkkyneessä mielentilassaan sitä huomannut. Hänen omaatuntoansa -piinasi ajatus äidin kärsimyksistä. Itsesyytökset tekivät hänen tilansa -kurjaa kurjemmaksi. Amerikkalaisen tappaminen ei hänelle juuri -tunnonvaivoja tuottanut. Mies oli ansainnut kohtalonsa. Jack suri -etupäässä vain sitä, että Condonin kuolema oli särkenyt hänen omat -suunnitelmansa. Nyt hän ei voinut palata suoraan vanhempainsa luo, -kuten oli aikonut. Hän ei tohtinut tällä kohdalla palata -rannikollekaan. Sillä hän ei niin suuresti kavahtanut oman -turvallisuutensa vuoksi kuin säästääkseen isänsä ja äitinsä enemmästä -murheesta ja siitä häpeästä, että heidän kunniallinen nimensä joutuisi -ruman murhajutun yhteydessä mainittuna lokaan vedetyksi. - -Aamun valjetessa rohkaistui pojan mieli. Auringon noustessa heräsi -uutta toivoa hänen rinnassaan. Hän palaisi sivistyneeseen maailmaan -toista tietä. Kukaan ei aavistaisi, että hän oli ollut osallisena -muukalaisen murhassa syrjäisellä kaukaisen rannikon kauppa-asemalla. - -Isoa apinaa vasten painuneena oli poika värissyt ison puun haarukassa -melkein unettoman yön läpi. Hänen keveät alusvaatteensa olivat vain -vähän suojanneet viidakon kylmältä kosteudelta, ja vain sillä -kyljellään, jonka hän oli painanut toverinsa turkkipeittoista ruumista -vasten, oli hän tuntenut tilansa mukavanlaiseksi. Niinpä hän ilahtuen -tervehtikin nousevaa aurinkoa, joka lupasi lämpöä ja valoa -- siunattua -aurinkoa, ruumiillisen ja sielullisen tuskan karkoittajaa. Hän ravisti -Akutin hereille. - -"Tule", sanoi hän. "Minun on vilu ja nälkä. Etsikäämme ravintoa tuolta -päivänpaisteesta", ja hän osoitti avonaista kenttää, jolla oli siellä -täällä kitukasvuisia puita ja jota teräväsärmäiset kivimöhkäleet -peittivät. - -Poika livahti puhuessaan maahan, mutta apina vilkaisi huolellisesti -ympärilleen, haistellen aamuilmaa. Sitten se todettuaan, että vaaraa ei -ollut väijymässä, laskeutui verkalleen maahan pojan viereen. - -"Numa ja sen naaras, Sabor, syövät niitä, jotka laskeutuvat ensin -maahan ja sitten vasta katsovat; mutta ne, jotka ensin katsovat ja -sitten astuvat maahan, elävät ja saavat itse herkutella." Täten opetti -vanha apina Tarzanin pojalle hänen ensimmäisen läksynsä viidakon -viisaudessa. Vieretysten he lähtivät astumaan rosoista kenttää kohti, -sillä poika halusi ensin saada lämpöä. Apina näytti hänelle paraat -paikat, mistä kaivaa esiin nakertajia ja matoja; mutta jo ajatuskin -sellaisten ilettäväin otuksien hotkimisesta kuvotutti poikaa. He -löysivät muutamia munia, ja niiden sisällön hän imi raakana ja söi -myöskin Akutin maasta penkomia juuria ja mukuloita. Kentän takaa he -löysivät matalan kalliotörmän edestä vettä -- suolansekaista, pahalta -haisevaa nestettä matalasta kuopasta, jonka äyräitä ja pohjaa olivat -monien elukkain jalat tallanneet. Heidän lähestyessään kaikkosi -seebralauma laukaten paikalta. - -Poika oli liian janoissaan hylkiäkseen mitään, joka vähänkin muistutti -vettä, ja niin hän joi kyllikseen Akutin seisoessa pää pystyssä ja -korvat hörössä vaaran varalta. Ennen kuin itse ryhtyi juomaan, kehoitti -apina poikaa olemaan valppaana, mutta juodessaankin kohotti hän -tuontuostakin päänsä luodakseen nopean silmäyksen parinsadan metrin -päässä vesikuopan toisella puolella kasvavaan pensasryhmään. -Siemailtuaan kyllikseen hän nousi ja puhui pojalle kielellä, joka oli -heidän yhteinen perintönsä, -- isojen apinain kielellä. - -"Eikö ole vaaraa lähellä?" kysyi hän. - -"Ei ole", vastasi poika. "En nähnyt mitään liikkuvan sinun juodessasi." - -"Silmistäsi on sinulla vähän apua viidakossa", virkkoi apina. "Täällä -eläessä on luotettava korviin ja nenään, mutta ennen kaikkea nenään. -Kun tulimme alas juomaan ja näin seebrat niiden vainutessa meidät, -tiesin, ettei mikään vaara väijynyt vesikuopan tällä puolen, sillä -muutoin olisivat seebrat sen haistaneet ja paenneet ennen meidän -tuloamme; mutta toisella puolella, tuolla tuulen alla, saattoi vaara -piillä. Me emme voineet vainuta sitä, sillä tuuli puhaltaa hajun -toisaalle, ja siksipä minä heristin korviani ja jännitin silmäni -tarkatakseni tuulen suuntaan, jonne nenäni ei ulotu." - -"Etkä keksinyt -- mitään?" kysäisi poika nauraen. - -"Minä keksin Numan tuolta korkearuohoisesta pensaikosta", ja Akut -osoitti kädellään. - -"Leijonanko?" huudahti poika. "Mistä sen tiedät? Minä en näe mitään." - -"Numa on siellä sittenkin", vastasi iso apina. "Ensiksikin kuulin sen -huokauksen. Sinusta ei Numan huokaus kuulune erilaisilta kuin muut -äänet, joita tuulen suhina synnyttää ruohossa ja puissa; mutta -myöhemmin sinun täytyy oppia tuntemaan Numan huokaus. Sitten minä -tähystin ja vihdoin näin korkean ruohon liikkuvan yhdeltä kohtaa jonkun -muun voiman kuin tuulenviiman röyheltämänä. Katso, ruohon korret -hajaantuvat molemmin puolin Numan mahtavaa ruhoa, ja kun se hengittää --- näetkö? Näetkö pientä huojuntaa molemmin puolin, joka ei ole tuulen -huojutusta -- huojuntaa, jollaista ei ole muualla ruohikossa?" - -Poika jännitti silmiänsä -- ne olivat terävämmät silmät kuin mitä pojat -vanhemmiltaan ylimalkaan perivät -- ja viimein hän päästi havainnostaan -innostuneena pienen huudahduksen. - -"Niin", sanoi hän, "minä näen. Tuolla se on", ja hän osoitti -sormellaan. "Sen pää on käännettynä meitä kohti. Vaaniiko se meitä?" - -"Numa vaanii meitä", vastasi Akut, "mutta meillä ei ole suurta vaaraa, -ellemme mene liian lähelle, sillä se lepää kaatamansa saaliin päällä. -Sen maha on melkein täysi, koskapa emme kuule sen rusentelevan luita. -Se katselee meitä ääneti, vain pelkästä uteliaisuudesta. Kohta se -jatkaa ateriaansa tai nousee ja tulee alas rapakolle juomaan. Kun se ei -meitä pelkää eikä himoitsekaan, ei se viitsi salata meiltä -läsnäoloansa. Mutta nyt on oivallinen hetki tutustua Numaan, sillä -sinun täytyy oppia tuntemaan se hyvin, jos mielit kauan elää -viidakossa. Missä isoja apinoita on paljon, jättää Numa meidät rauhaan. -Torahampaamme ovat pitkät ja vahvat, ja me osaamme taistella. Mutta kun -olemme yksinämme ja se on nälissään, emme voi pitää puoliamme. Tule, -kiertäkäämme sen taakse, jotta saamme sieraimiimme sen hajun. Mitä -pikemmin nenäsi tottuu sen erottamaan, sitä parempi; mutta -kiertäessämme tulee sinun pysytellä puiden lähettyvillä, sillä usein -tekee Numa, mitä siltä vähimmin odottaa. Ja pidä korvasi, silmäsi ja -nenäsi avoinna. Muista aina, että joka pensaan, joka puun takana ja -jokaisessa viidakkoruohon tiheikössä voi väijyä vihollinen. Numaa -välttäessämme on sinun varottava joutumasta Saborin, Numan naaraan, -kitaan. Seuraa minua!" Ja Akut läksi laajassa kaaressa kiertämään -vesikuoppaa ja lyyhistynyttä leijonaa. - -Poika astui aivan sen kintereillä, joka vaisto valppaana, hermot -jännittyneinä äärimmäiseen kiihtymykseen. Tämä vasta oli elämää. -Hetkiseksi hän unohti muutama minuutti sitten tekemänsä päätöksen -rientää jollekulle toiselle kohdalle rannikkoa, jonkun matkan päähän -maihinnousupaikastaan, ja sieltä heti lähteä paluumatkalle Lontooseen. -Mutta nyt hän ajatteli vain elämisen villiä iloa ja riemuitsi -saadessaan terästää aistejaan ja koettaa uljuuttansa villin viidakon -sikiöiden viekkautta ja voimaa vastaan ison kesyttämättömän mantereen -laajoilla lakeuksilla ja synkillä metsäpoluilla, joilla ne alati -väijyivät. Hän ei tuntenut pelkoa. Hänen isällään ei ollut sellaista -ollut pojan perittäväksi; mutta kunniantunto ja omatunto hänellä oli, -ja niistä usein koitui hänelle kiusaa, kun ne hänen synnynnäisen -vapaudenrakkautensa kanssa taistelivat hänen sielunsa omistamisesta. - -He olivat ehtineet vain lyhyen matkaa Numan selkäpuolelle, kun poika -erotti petoeläimen vastenmielisen hajun. Hymy kirkasti hänen kasvonsa. -Joku vaisto sanoi hänelle, että hän olisi tuntenut tuon lemun monien -tuhansien muiden joukosta, vaikkei Akut olisikaan ilmoittanut hänelle -leijonan läsnäolosta. Siinä oli omituista tutunomaisuutta -- kaameaa -tutunomaisuutta, joka sai hänen lyhyen niskatukkansa nousemaan ja toi -ehdottoman irvistyksen hänen huulilleen, paljastaen hampaat. Hänestä -tuntui kuin olisi nahka hänen korviensa ympärillä pingoittunut, aivan -kuin nuo jäsenet olisivat litistyneet pääkalloa vasten kuolettavan -kamppailun aavistuksesta. Hänen ihoansa kutkutti. Hän hehkui -mieluisasta aistimuksesta, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut, Hän -oli silmänräpäyksessä muuttunut toiseksi olennoksi -- varovaiseksi, -valppaaksi, valmiiksi. Näin muutti Numan, leijonan, haju pojan -metsäeläimeksi. - -Hän ei ollut koskaan nähnyt leijonaa -- hänen äitinsä oli -ponnistelullaan suurin vaivoin ehkäissyt hänet siitä. Mutta hän oli -ahmimalla katsellut lukemattomia leijonankuvia ja nyt hän tunsi -kiihkeää intohimoa saada omin silmin tarkata ilmielävää eläinten -kuningasta. Akutia seuratessaan hän vilkui alati toisella silmällään -olkansa yli taakseen toivoen Numan nousevan haaskaltaan ja -näyttäytyvän. Niinpä hän jättäytyi Akutista hiukan jälkeen, eikä -aikaakaan, niin apinan kimakka varoitushuuto herätti hänet äkkiä -miettimään muita asioita kuin kätkettyä Numaa. Kääntäen silmänsä -nopeasti toveriin päin näki poika suoraan edessään polulla seisomassa -jotakin, mikä sai kiihtymyksen sävähtämään hänen ruumiinsa jokaisessa -hermossa. Ruho puolittain ulkona pensaikosta, jossa se varmaan oli -piillyt, seisoi sileä ja kaunis naarasleijona. Sen kellervänvihreät -silmät olivat pyöreät ja tuijottivat suoraan pojan silmiin, ikäänkuin -tunkeutuen niihin. Heidän väliään ei ollut kymmentäkään askelta. -Kahdenkymmenen askeleen päässä leijonasta seisoi iso apina mylvien -ohjeita pojalle ja sinkautellen ärsytyksiä valtavalle pedolle, -ilmeisesti koettaen kääntää sen huomion pojasta, samalla kun hän itse -otti turvansa läheiseen puuhun. - -Mutta Sabor ei ollut houkuteltavissa. Se tuijotti yhä poikaan. Tämä -seisoi naaraksen ja uroksen välillä, leijonaemon ja haaskan välillä. -Tuo tuntui epäilyttävältä. Kaiketikin oli pojalla jotakin suunnitelmia -sen herraa ja puolisoa vastaan tai se tahtoi riistää heidän -metsästyksensä hedelmät. Naarasleijona on äkkipikainen. Akutin mylvintä -ärsytti sitä. Se murahti kumeasti ja astahti poikaa kohti. - -"Puuhun!" huusi Akut. - -Poika kääntyi pakenemaan, ja samassa silmänräpäyksessä hyökkäsi -leijona. Puu oli vain muutaman askeleen päässä. Oksa riippui kymmenen -jalan päähän maasta, ja pojan hypätessä sitä tavoittamaan hyppäsi -leijona häntä tavoittamaan. Apinan tavoin veti hän itsensä ylös -ja siirtyi toiselle sivulle. Valtava etukäpälä hipaisi hänen -lanteitaan -- juuri ja juuri. Käyrä varvas tarttui kuin koukku hänen -pyjama-housujensa vyötäröön, reväisten ne riekaleina hänen yltään -hyökkäävän leijonan saaliiksi. Puolialastomana vetäytyi poika turvaan -pedon kääntyessä ja hypätessä uudestaan häntä kohti. - -Läheisessä puussa mölysi ja torui Akut haukkuen naarasleijonaa kaikilla -mahdollisilla herjausnimillä. Matkien opettajansa käytöstä tyhjensi -poikakin herjaussanojensa varaston viholliselleen, kunnes hän -huomattuaan sanojen tehottomuuden alkoi etsiä jotakin raskaampaa -heittoasetta. Ei ollut käsillä muuta kuin kuivuneita oksia ja -karahkoja, mutta niitä hän paiskeli Saborin ylöspäin käännettyyn -mölisevään kuonoon, aivan kuin hänen isänsä ennen häntä oli tehnyt -kaksikymmentä vuotta sitten, kun hänkin poikana oli härnäillyt ja -kiusoitellut viidakon isoja kissoja. - -Naarasleijona kiersi vähän aikaa hermostuneena puun runkoa; mutta -sitten se joko todeten valppautensa hyödyttömyyden tai nälän nipistelyn -pakottamana harppoi majesteettisesti pois ja hävisi tiheikköön herransa -luo, joka ei ollut rähinän aikana kertaakaan näyttäytynyt. Kun Akut ja -poika uskalsivat jättää pakopaikkansa, laskeutuivat he maahan -jatkaakseen keskeytynyttä matkaansa. Vanha apina nuhteli poikaa tämän -huolimattomuudesta. - -"Jollet olisi ollut niin innostunut takanasi olevaan urosleijonaan, -olisit huomannut naaraksen paljoa aikaisemmin kuin nyt", sanoi hän. - -"Mutta sinähän menit ihan sen ohitse sitä huomaamatta", vastasi poika. - -Akut näytti nolostuneelta. - -"Niin se on", sanoi hän, "sillä lailla viidakon väki kohtaa kuolemansa. -Käymme varovaisesti kautta elinkautemme ja sitten me lyhyeksi hetkeksi -unohdamme ja sitten..." Apina matki hampaillaan isojen leukojen -jyrsintää lihassa. "Tämä on läksy", jatkoi hän. "Olet oppinut, ettet -saa liian kauan tähystää silmilläsi yhtäälle, kallistaa korviasi ja -ojentaa nenääsi yhteen ja samaan suuntaan." - -Sinä yönä paleli Tarzanin poikaa enemmän kuin häntä ikänä oli palellut. -Pyjama-housut eivät tosin olleet paksut, mutta ne olivat toki tyhjää -paksummat. Ja seuraavana päivänä kärvensi häntä polttava aurinko, sillä -jälleen kävi heidän matkansa suurelta osaltaan eräiden laajojen ja -puuttomien kenttien yli. Pojan mielessä oli yhä tuuma vaeltaa etelää -kohti ja kiertää takaisin rannikolle etsimään toista sivistyksen -ulkoasemaa. Hän ei ollut siitä suunnitelmasta virkkanut mitään -Akutille, sillä hän tiesi, että apinasta tuntuisi vastenmieliseltä -jokainen eroon vivahtava ehdotus. - -Kuukauden päivät samoilivat toverukset eteenpäin, ja poika oppi -nopeasti viidakon lait; hänen lihaksensa sopeutuivat uuteen -elämäntapaan, johon olivat joutuneet. Isän jänteet olivat periytyneet -pojalle -- niitä tarvitsi vain karaista ja kehittää. Poika havaitsi, -että hänelle oli aivan luonnollinen asia heilautella itseään puiden -välitse. Hyvin korkeallakaan hän ei milloinkaan tuntenut pienintäkään -huimausta, ja kun hän oli oppinut heittäytymisen ja irroittautumisen -taidon, ponnahdutti hän itsensä ilman läpi oksalta oksalle vielä -ketterämmin kuin Akut, joka oli raskaampi. - -Ja säiden vaikutuksesta sitkistyi ja koveni hänen pehmeä, valkoinen -ihonsa, muuttuen nyt ruskeaksi päiväpaisteessa ja tuulessa. Hän oli -eräänä päivänä riisunut pyjama-röijynsä uidakseen pienessä joessa, joka -oli liian kapea krokotiilien tyyssijaksi, ja sillä välin kun hän Akutin -kera kisaili vilpoisessa vedessä, oli marakatti pudottautunut -yläpuolella riippuvalta oksalta, siepannut pojan ainoan sivistyneestä -maailmasta perityn vaatekappaleen ja kiitänyt pois sen kanssa. - -Ensimmältä Jack oli vihoissaan; mutta oltuaan vähän aikaa röijyttä hän -alkoi käsittää, että puolipukeissa käyminen on paljoa epämukavampaa -kuin alastomana oleskelu. Pian hän ei vaatteitaan enää laisinkaan -kaivannut. Ja nyt hän alkoi täysin siemauksin nauttia rajattomasta -vapaudestansa. Joskus värähti hymy hänen kasvoillaan, kun hän yritti -kuvitella koulutoveriensa hämmästystä, jos ne vain olisivat voineet -nähdä hänet nyt. Ne olisivat kadehtineet häntä. Niin, ne olisivat häntä -kovin kadehtineet. Sellaisina hetkinä hän sääli heitä; mutta kun hän -sitten ajatteli heitä englantilaisten kotiensa ylellisyyden ja -mukavuuden keskellä onnellisina vanhempainsa parissa, nousi kiusallinen -pala hänen kurkkuunsa ja hän oli näkevinään äitinsä kasvot sekavan -sumun läpi, joka ehdottomasti kohosi hänen silmiinsä. Ja silloin hän -hoputti Akutia eteenpäin; he samosivat nyt läntiseen suuntaan, -rannikkoa kohti. Apina luuli heidän etsivän hänen omaan lajiinsa -kuuluvaa parvea, eikä poika huolinut sitä uskoa häneltä riistää. -Ehtisihän Akutille ilmoittaa todelliset suunnitelmat vielä sittenkin, -kun olisivat saapuneet sivistyksen ulottuville. - -Eräänä päivänä he verkalleen vaeltaessaan joen vartta pitkin tapasivat -odottamattaan alkuasukaskylän. Muutamia lapsia leikki veden partaalla. -Pojan sydän hytkähti rinnassa hänen nähdessään heidät, sillä hän ei -ollut kuukauteen tavannut ihmisolentoa. Mitäpä siitä, vaikka ne -olivatkin alastomia villejä? Mitäpä siitä, vaikka niiden iho oli musta? -Eikö Luoja ollut heitä muotissaan muovannut, kuten hänet itsensäkin? -Olivathan he hänen veljiään ja sisariaan! Hän juoksi lapsia kohti. -Lausuen matalan varoituksen tarttui Akut häntä käsivarresta, -pidättääkseen häntä. Poika ravistautui irti ja riensi tervehdyshuudoin -mustia leikkijöitä kohti. Hänen äänensä sai jokaisen pään kohoamaan. -Silmät muljollaan tuijottivat lapset hetkisen häneen ja kääntyivät -sitten säikähdyksestä kirkuen pakenemaan kylään. Heidän kintereillään -juoksivat heidän äitinsä ja vastauksena hälytykseen tuli kyläportista -parikynmentä soturia, nopeasti sieppaamansa keihäät ja kilvet käsissä. - -Aiheuttamansa hämmingin nähdessään poika pysähtyi. Iloinen hymy haihtui -hänen kasvoiltaan, kun soturit juoksivat häntä vastaan hurjin huudoin -ja uhkaavin elein. Akut huuteli hänelle takaapäin kehoittaen häntä -kääntymään ja pakenemaan, koska neekerit tappaisivat hänet. Hetkisen -katseli poika heidän tuloaan ja kohotti sitten kämmenensä heitä kohti -merkiksi, että pysähtyisivät, samalla huutaen, että hän tuli ystävänä --- että oli vain halunnut leikkiä lasten kanssa. Tietenkään eivät ne -ymmärtäneet sanaakaan hänen puhuttelustansa, ja vastauksena oli -- -kuten mikä alaston olento tahansa, joka äkkiä olisi viidakosta -hyökännyt heidän naistensa ja lastensa kimppuun, saattoi odottaa, -- -ropsahdus suhisevia keihäitä. Heittoaseet viuhahtelivat kaikkialle -pojan ympärille, mutta ainoakaan ei osunut häneen. Jälleen tunsi hän -jotakin kutittavaa selkäpiissään, lyhyt tukka nousi niskassa ja -päälaella. Hänen silmänsä siristyivät. Niistä leimahti äkillistä vihaa, -joka karkoitti niitä äsken valaisseen ystävällisen hilpeyden. Kumeasti -murahtaen, aivan kuin hätyytetty eläin, kääntyi hän ja juoksi -viidakkoon. Siellä odotti Akut häntä puussa. Apina kehoitti häntä -rientämään pakoon, sillä vanha viisas ihmisenmuotoinen tiesi, että he -kaksin, alastomina ja aseettomina, eivät voisi pitää puoliaan jänteviä -mustia sotureita vastaan, jotka varmaan panisivat toimeen jonkinlaisen -etsinnän metsässä. - -Mutta uusi voima liikkui Tarzanin jälkeläisessä. Hän oli poikamaisen -iloisesti ja avomielisesti tarjonnut ystävyyttä näille henkilöille, -jotka olivat ihmisolentoja kuten hänkin. Hänet oli otettu vastaan -epäluulolla ja keihäillä. Häntä ei oltu edes kuunneltu. Raivo ja viha -valtasi hänet. Akutin kehoittaessa pakenemaan hän pani vastaan. Hän -halusi taistella, mutta hänen järkensä sanoi liiankin selvästi, että -hän mielettömästi uhraisi henkensä näin paljain käsin ja hampain -kohdatessaan näitä asestettuja miehiä, -- poika ajatteli jo hampaitaan, -taisteluhampaitaan, milloin ottelun mahdollisuus häämöitti lähellä. - -Liikkuen verkalleen puiden lomitse hän katseli olkansa yli taakseen, -vaikkei enää laiminlyönytkään muiden, kummallakin puolella tai edessä -väijyvien vaarojen mahdollisuutta, -- hänen kokemuksensa naarasleijonan -kanssa ei kaivannut toistamista, vaan läksy oli iäksi painunut hänen -mieleensä muutoinkin. Takaansa hän kuuli villien lähestyvän huutaen ja -kirkuen. Hän jättäysi jälemmäksi, kunnes takaa-ajajat olivat hänen -näkyvissään. He eivät huomanneet häntä, koska eivät etsineet -inhimillistä saalista puista. Poika pysyttäysi ihan heidän edellään. -Likimain kaksi kilometriä jatkoivat mustat takaa-ajoa ja kääntyivät -sitten palatakseen kylään. Nyt oli pojan vuoro, hänen odottamansa -tilaisuus, sillä kuuma kostonhimoinen veri kuohui hänen suonissaan, -kunnes hän näki takaa-ajajansa punaisen sumun läpi. - -Villien kääntyessä kääntyi poika heidän peräänsä. Akutia ei enää ollut -näkyvissä. Luullen pojan seuraavan oli tämä vaeltanut yhä kauemmaksi, -haluttomana kiusaamaan kohtaloa noiden kuolettavain keihäiden -ulottuvilla. Hiipien hiljaa puusta puuhun vaani poika palaavien -soturien askeleita. Vihdoin yksi miehistä jäi tovereistansa jälkeen -heidän seuratessaan pientä kylään vievää polkua. Julma hymy valaisi -nuorukaisen kasvot. Nopeasti riensi hän eteenpäin, kunnes liikkui -melkein neekerin pään päällä, tämän mitään aavistamatta. Hän hiipi -vaanien saaliinsa perässä kuin Sheeta, pantteri, -- olihan hän monet -kerrat nähnyt Sheetan hiivintää. - -Äkkiä ja äänettömästi hyppäsi hän etuvinoon alaspäin uhrinsa leveille -hartioille. Heti kun hän kosketti miestä, hapuilivat hänen sormensa -hänen kurkkuaan. Pojan ruumiinpaino paiskasi neekerin raskaasti maahan -ja samalla sai hän niin ankaran tölmäyksen takaapäin tämän polvista, -että hengitys rintakehän tärskähtäessä salpautui. Sitten iskeytyivät -vahvat valkoiset hampaat hänen niskaansa ja jäntevät sormet puristivat -yhä tiukemmin hänen henkitorveansa. Jonkun aikaa ponnisteli soturi -raivoisasti, paiskautuen sinne tänne, koettaessaan ravistaa -hätyyttäjäänsä erilleen; mutta alati hän kävi yhä heikommaksi ja alati -riippui hänessä tuo hirveä ja äänetön olento, jota hän ei voinut nähdä, -ja laahasi hänet verkalleen pensaikkoon tien viereen. - - - - -SEITSEMÄS LUKU - -Omaa heimoa - - -Kun Akut huomasi, että poikaa ei ollutkaan takana, kääntyi hän tätä -etsimään. Hän oli ehtinyt palata vain vähän matkaa, kun äkkiä ja -hämmästyneenä pysähtyi nähdessään kummallisen olennon lähestyvän puiden -välitse. Se oli poika, mutta oliko se mahdollista? Hänen kädessään oli -keihäs ja selässä riippui soikea kilpi, jollaisia heidän kimppuunsa -hyökänneillä mustilla sotureilla oli ollut; nilkoissa ja käsivarsissa -oli rauta- ja vaskirenkaita, ja nivusvaate oli kiedottuna hänen -vyötäisilleen. Sen laskoksiin oli pistetty veitsi. Nähdessään apinan -riensi poika näyttämään hänelle voitonmerkkejänsä. Ylpeänä osoitti hän -jokaista vastikään hankkimaansa esinettä ja kertoi kerskuen urotyönsä -yksityiskohdista. "Paljain käsin ja hampaillani minä hänet surmasin", -sanoi hän. "Olisin halunnut päästä, heidän ystäväkseen, mutta he -tahtoivat mieluummin olla vihollisiani. Ja nyt kun minulla on keihäs, -näytän Nunnallekin, mikä minä vihollisena olen! Ainoastaan valkoihoiset -ihmiset ja isot apinat, Akut, ovat ystäviämme. Niitä me etsimme; -kaikkia muita on meidän vältettävä tai tapettava ne. Sen olen -viidakossa oppinut." - -He kiersivät vihamielisen kylän sivuitse ja palasivat tolalleen rantaa -kohti. Poika oli hyvin ylpeä uusista aseistaan ja koristuksistaan. Hän -harjoitteli alituisesti keihäällänsä, heitellen sitä tuntikausia -kaikenlaisiin eteensä sattuviin esineihin heidän kiirettä pitämättä -samoillessaan, kunnes saavutti sellaisen taidon, mikä vain nuorille -lihaksille on niin lyhyen harjoituksen jälkeen mahdollinen. Kaiken -aikaa oli Akut kasvatuksessa hänen ohjaajanansa. Ei enää ollut -ainoatakaan jälkeä viidakossa, joka ei olisi pojan tarkoille silmille -ollut avoin kirja, ja nekin epämääräiset jäljet, joita sivistynyt -ihminen ei aisteillaan laisinkaan huomaa ja jotka hänen villille -serkulleen ovat vain osittain havaittavissa, tulivat innokkaalle -pojalle perin tutunomaisiksi. Hän kykeni hajusta erottamaan -lukemattomat kasvinsyöjäin lajit ja myös pelkästään sen ihosta -erittyvän huurun lisääntymisestä tai vähenemisestä ilmassa tuntemaan, -oliko elukka lähenemässä vai kulkiko se poispäin. Eikä hän kaivannut -silmiensä todistusta tietääkseen, oliko tuulen päällä kaksi tai neljä -leijonaa -- sadanko metrin vai kilometrin päässä. - -Paljon tästä oli Akut hänelle opettanut, mutta paljoa enemmän siinä oli -vaistomaista tietoa -- isältä perittyä omituista aavistusta. Hän oli -alkanut rakastaa viidakkoelämää. Alituinen älyn ja vaistojen kamppailu -varovaisten ja varomattomien polulla öin päivin vaanivia tuhoavia -vihollisia vastaan vetosi siihen seikkailuhenkeen, joka sykkii -alkuperäisen Aatamin jokaisen täysiverisen pojan sydämessä. Mutta -vaikka hän tätä elämää rakasti, ei hän ollut sallinut itsekkäiden -toivomustensa hälventää velvollisuudentunnetta, joka oli saanut hänet -käsittämään, kuinka siveellisesti rikollinen hänen seikkaileva -karkaamisensa Afrikkaan pohjaltaan oli. Isän ja äidin rakkaus eli -voimakkaana hänen sydämessään -- liian voimakkaana salliakseen hänen -täysin siemauksin nauttia onnesta, joka epäilemättä tuotti näille monta -surunpäivää. Ja siksipä hän pysyi hellittämättä päätöksessään etsiä -rannikolta satama, lähettääkseen itsestään tietoja kotiin ja saadakseen -rahoja Lontooseen palatakseen. Samalla hän tunsi itsensä varmaksi, että -nyt voisi taivuttaa vanhempansa sallimaan hänen viettää ainakin osan -ajastaan niillä afrikkalaisilla tiluksilla, jotka hän kodissaan -kuulemistansa huolimattomista, tilapäisesti virketyistä sanoista -päätellen tiesi isänsä omistavan. Se olisi jotakin -- ainakin parempaa -kuin kuluttaa elinaikansa kaavoihin puristuneen sivistyksen -kyllästyttävien nautintojen ja rajoitusten puitteissa. - -Ja niin hän oli pikemminkin tyytyväinen heidän rannikkoa kohti -samoillessaan, sillä samalla kun hän nautti saloseudun vapautta ja sen -villejä riemuja, tunsi hän omantuntonsa keveäksi, koska tiesi tekevänsä -kaiken voitavansa palatakseen vanhempainsa luo. Hän toivoikin -tapaavansa jälleen valkoihoisia -- omia heimolaisiaan, -- sillä monessa -tilaisuudessa hän oli ikävöinyt muuta seuraa kuin ison apinan. -Seikkailu mustien kanssa ärsytti yhä hänen mieltänsä. Hän oli -lähestynyt heitä niin viattoman toverillisesti ja niin lapsellisen -varmana vieraanvaraisesta vastaanotosta, että hänen kokemansa kohtelu -oli pahoin kolhinut nuoren sydämen ihanteita. Hän ei enää pitänyt -mustaa miestä veljenään, vaan pikemminkin yhtenä verenhimoisen viidakon -lukemattomista vihollisista -- petoeläimenä, joka neljän jalan asemesta -käveli kahdella. - -Ja niin kuluivat päivät, ja metsästyksestä ja kiipeilystä kehittyivät -pojan lihakset ja hänen ketteryytensä lisääntyi, niin että Akutkin, -joka olikin laiskanläntä, ihmetteli oppilaansa urheutta. Ja todetessaan -riemukseen suuren voimansa kävi poika varomattomaksi. Hän samoili -viidakkoa pää pystyssä, vaaraa uhmaten. Akutin paetessa puihin heti kun -tunsi Numan hajun, poika vain nauroi eläinten kuninkaalle vasten naamaa -ja asteli uljaasti sen ohitse. Hyvä onni suosi häntä pitkän aikaa. -Hänen tapaamansa leijonat olivat kai ruuasta kylläisiä tai ehkä ne niin -hämmästyivät alueelleen tunkeutuneen oudon olennon rohkeudestakin, että -hyökkäystuumat kaikkosivat niiden mielestä, kun ne silmät muljollaan -katselivat hänen lähestymistään ja poistumistaan. Mikä lienee syy -ollutkin, totta on, että poika monissa tilaisuuksissa sivuutti jonkun -ison leijonan muutaman askeleen päästä, sen vain hiukan murahtaessa -varoitukseksi. - -Mutta kaksi leijonaa ei silti ehdottomasti ole aivan samanlaisia -luonteeltaan ja sävyltään. Ne eroavat toisistaan yhtä paljon kuin -ihmissukuun kuuluvat olennot. Siitä, että kymmenen leijonaa menettelee -samoin samankaltaisissa olosuhteissa, ei voi päättää, että -yhdestoistakin niin tekee, -- hyvin mahdollisesti se käyttäytyy toisin. -Leijona on hermoiltaan korkealle kehittynyt eläin. Se ajattelee ja -tekee siis johtopäätöksiä. Kun sillä on hermosto ja aivot, on sillä -myöskin luonnonlaatu, johon ulkonaiset syyt vaikuttavat eri tavoin. -Eräänä päivänä poika tapasi yhdennentoista leijonansa. Se käveli pienen -tasangon yli, jolla kasvoi vähäisiä pensasryhmiä. Akut oli muutaman -askeleen päässä vasemmalla pojasta, joka ensimmäiseksi huomasi Numan -läsnäolon. - -"Juokse, Akut!" huusi poika nauraen. "Numa on kätkeytyneenä pensaisiin -oikeallani. Riennä, vilistä nyt pikaisesti puihin, Akut! Minä, Tarzanin -poika, suojelen sinua", ja poika pysyi nauraen suunnallaan, joka vei -hänet aivan läheltä pensaikkoa, jossa Numa oli piilossa. - -Apina huusi hänelle kehoittaen tulemaan pois, mutta poika vain heilutti -keihästään ja suoritti tilapäisen sotatanssin osoittaakseen -halveksumistaan eläinten kuningasta kohtaan. Hän tuli yhä lähemmäksi -pelottavaa surmaajaa, kunnes leijona äkkiä vihaisesti murahtaen kohosi -makuusijaltaan vähemmän kuin kymmenen askeleen päässä nuorukaisesta. -Isokokoinen eläin oli tämän viidakon ja erämaan valtias. Pitkä -pörröinen harja peitti sen hartioita. Leuoissa oli julmat -raateluhampaat. Sen keltaisenvihreistä silmistä leimusi vihaa ja uhmaa. - -Surkean tehoton keihäs kädessään käsitti poika pian, että tämä leijona -oli toisenlainen kuin hänen ennen kohtaamansa, mutta hän oli jo mennyt -liian pitkälle peräytyäkseen. Lähin puu oli usean metrin päässä -vasemmalla, -- leijona saattoi olla jo hänen kimpussaan ennenkuin hän -oli ehtinyt matkan puoliväliin, eikä kukaan, joka tuota eläintä nyt -katseli, voinut epäillä sen hyökkäysaikeita. Leijonan takana oli -oaspuu, vain muutaman jalan päässä siitä. Se oli läheisin turvapaikka -mutta Numa oli sen ja saaliinsa välillä. - -Pojan tuntiessa pitkän keihäänvarren kädessään ja nähdessä puun -leijonan takana, juolahti hänen mieleensä ajatus -- takaperoinen, -naurettava, epätoivon synnyttämä ajatus. Mutta nyt ei ollut aikaa -punnita mahdollisuuksia, -- oli vain yksi ainoa pelastuksen -mahdollisuus, ja sen vähäisen tilaisuuden tarjosi oaspuu. Jos leijona -hyökkäisi, olisi myöhäistä, -- pojan oli hyökättävä ensin, ja Akutin -eikä vähemmin Numan kummastukseksi loikkasi hän nopeasti petoa kohti. -Vain sekunnin ajan oli leijona hämmästyksestä hievahtamatta, ja siinä -sekunnissa pani Jack Clayton koulussa oppimansa tempun kovan koetuksen -alaiseksi. - -Hän juoksi suoraan villipetoa kohti pitäen keihästä varsipää edellä -ruumiinsa edessä. Akut kirkui kauhusta ja hämmästyksestä. Leijona -seisoi silmät muljottaen pyöreinä päässä ja odotti hyökkäystä, valmiina -nousemaan takajaloilleen ja vastaanottamaan tuon yltiöpään olennon -iskuilla, jotka olisivat voineet murskata puhvelin kallon. - -Ihan leijonan eteen työnsi poika keihäänsä varren maahan, suoritti -mahtavan hyppäyksen, ja ennenkuin hämmästynyt eläin saattoi arvata, -mikä kepponen sille oli tehty, suhahti hän leijonan pään yli oaspuun -raatelevaan syleilyyn; -- hän oli turvassa, mutta haavoitettuna. - -Akut ei ollut koskaan nähnyt seiväshyppyä. Nyt hän tanssi oman puunsa -turvassa kirkuen ärsytyksiä ja kerskumisia nolatulle Numalle, sillä -välin kun poika, raadeltuna ja verta vuotaen, koetti piikkisessä -turvapaikassaan sijoittua niin, että tuntisi mahdollisimman vähän -kipua. Hän oli pelastanut henkensä, mutta melkoisen kärsimyksen -hinnalla. Hänestä tuntui siltä, kuin ei leijona koskaan mielisi lähteä, -ja vasta ummelleen tunnin varrottuaan luopui vihainen peto väijymästä -ja asteli majesteettisesti pois kentän yli. Kun se oli turvallisen -välimatkan päässä, irroitteli poika itsensä oaspuusta, saaden kuitenkin -vielä uusia naarmuja jo muutoinkin kidutettuun lihaansa. - -Kului monta päivää, ennenkuin hänen saamansa läksyn ulkonaiset merkit -hävisivät; mutta vaikutus, jonka se hänen mieleensä jätti, oli sinne -iäksi painunut. Sen erän perästä hän ei aiheettomasti kiusannut -kohtaloa. Hän antautui myöhemmässä elämässään monesti suureenkin -uhkaan, mutta ainoastaan milloin hän siten voi edistää jonkun hartaasti -toivomansa päämäärän saavuttamista, -- ja hän harjoitteli sitten -seiväshyppyjä. - -Useita vuorokausia pysyivät apina ja poika paikoillaan puussa, -jälkimäisen toipuessa terävien okaiden tuskallisista haavoista. Iso -nelikätinen nuoli inhimillisen toverinsa haavoja, eikä niitä millään -muulla tavoin hoideltukaan; mutta pian ne paranivat, sillä -turmeltumaton iho paikkautuu helposti. Kun poika taas tunsi itsensä -reippaaksi, jatkoivat toverukset matkaansa rannikolle päin, ja -mieluisat aavistukset täyttivät jälleen nuorukaisen mielen. - -Ja vihdoin saapui kauan odotettu hetki. He samosivat sotkuisen metsän -läpi, kun pojan silmät keksivät hänen tähystellessään alemmilta -oksilta, joita pitkin he vaelsivat, vanhat, mutta hyvin selvät jäljet --- jäljet, jotka saivat hänen sydämensä pamppailemaan -- ihmisen, -valkoisten miesten jäljet, sillä paljaiden jalkain tallaamain joukossa -oli selväpiirteiset eurooppalaismallisten saappaiden jäljet. Latu, -jolla näkyi melkoinen joukko vaeltaneen, suuntausi pohjoiseen suorassa -kulmassa siitä urasta, jota pitkin poika ja apina olivat rannikolle -pyrkineet. - -Epäilemättä nuo valkoiset miehet tiesivät lähimmän rannikkosiirtolan. -Saattoivatpa juuri olla sinne matkallakin. Joka tapauksessa maksaisi -vaivan tavoittaa heidät jo pelkän sen ilonkin vuoksi, jota omaan -heimoon kuuluvien olentojen kohtaaminen tuottaisi. Poika oli aivan -haltioissaan; hänen sydämensä pamppaili innosta ja hän joudutti matkaa -sinnepäin. Akut epäröitsi. Hän ei tahtonut tietää ihmisistä. Hänelle -oli nuorukainen apinatoveri, sillä olihan tämä apinakuninkaan poika. -Akut koetti vieroittaa häntä tuumasta, selitellen hänelle, että he pian -saapuisivat oman kansansa heimon luo, missä poika kerran vanhemmaksi -tultuaan valittaisiin kuninkaaksi, kuten hänen isänsä oli ennen häntä -ollut. Mutta Jack oli itsepintainen. Hän sanoi kaikin mokomin -tahtovansa jälleen tavata valkoihoisia. Halusi lähettää sanoman -vanhemmilleen. Akut kuunteli, ja hänen kuunnellessaan vihjaisi hänelle -eläimenvaisto totuuden: poika suunnitteli paluuta omien heimolaistensa -luo. - -Se ajatus täytti vanhan apinan surulla. Akut rakasti poikaa, kuten oli -rakastanut tämän isää, hartaan uskollisesti kuin koira isäntäänsä. -Apinansydämessään ja apiananaivoissaan hän oli viljellyt toivoa, että -hän ja poika eivät koskaan eroaisi toisistansa. Hän näki kaiken rakkaan -kuvittelunsa haihtuvan, ja kuitenkin hän pysyi uskollisena pojalle ja -hänen toivomuksilleen. Lohduttomanakin hän myöntyi pojan päätökseen -seurata valkoihoisten safaria ja saattoi häntä luulonsa mukaan -viimeisellä yhteisellä matkalla. - -Jäljet olivat vain parin päivän vanhat, kun ystävykset ne löysivät, -mikä merkitsi, että hiljalleen liikkuva karavaani oli ainoastaan -muutaman tunnin matkan päässä heistä; harjaantuneet ja notkeat lihakset -pystyivät kiidättämään heitä nopeasti oksien välitse takkuisen -pensaskasvullisuuden yläpuolella, joka oli ehkäissyt valkoisten miesten -kuormitettujen kantajain vauhtia. - -Poika samosi etumaisena, innostuksen ja odotuksen kannustaessa häntä -edelle toveristaan, jolle heidän päämääränsä saavuttaminen tiesi vain -surua. Nuorukainen ensiksi näkikin karavaania suojaavan jälkijoukon ja -valkoiset miehet, joita oli ollut niin innokas tavoittamaan. - -Kömpien edellä astuvien sekavissa jäljissä laahusti tusina raskaasti -kuormitettuja neekereitä, jotka uupuneina tai sairaina olivat jääneet -jälemmäksi, ja heitä jälkijoukon mustat soturit tyrkkivät -kärkisauvoilla, potkivat kaatuvia, riuhtaisivat heidät sitten tylysti -jaloilleen ja hätyyttivät eteenpäin. Kummallakin puolella astui -valkoinen jättiläinen, jonka tuuhea kellertävä parta melkein kätki -hänen kasvonsa. Pojan huulet avautuivat iloiseen tervehdyshuutoon, kun -hänen silmänsä ensiksi keksivät valkoiset miehet -- huutoon, joka ei -sitten kajahtanut ilmoille, sillä melkein samassa muuttui hänen -onnentunteensa vihaksi, hänen nähdessään, kuinka molemmat valkoiset -miehet raskailla ruoskilla raa'asti suomivat neekerien alastomia selkiä -poloisten horjuessa eteenpäin taakkojen alla, jotka jo aamupuolella -päivää olisivat lannistaneet vahvojenkin miesten voimat ja kestävyyden. - -Silloin tällöin loi jälkijoukko ja valkoiset miehet pelokkaita katseita -taakseen, ikäänkuin joka hetki odottaen siltä taholta jonkun kauan -odotetun vaaran toteutumista. Poika oli pysähtynyt heti karavaanin -nähtyään ja seurasi nyt verkalleen tämän ruman raa'an näytelmän latua. -Nyt saapui Akut hänen luokseen. Eläimestä tuntui tämä näytelmä vähemmän -kauhealta kuin pojasta, mutta sittenkin iso apina murisi puoliääneen, -katsellessaan avuttomien orjien kärsimää hyödytöntä kidutusta. Hän -vilkaisi poikaan. Miksei tämä tavattuaan oman heimonsa olentoja -rientänyt esille niitä tervehtimään? Hän kysyi sitä toveriltaan. - -"Ne ovat paholaisia", jupisi poika. "Minä en matkustaisi mokomain -kanssa, sillä silloin minä karkaisin niiden kimppuun ja tappaisin ne, -kun ensi kerran näkisin niiden pieksevän väkeänsä, niinkuin ne nyt -tekevät. Mutta", lisäsi hän hetkisen mietittyään, "minä voin tiedustaa -niiltä lähintä satamaa, ja sitten, Akut, voimme heidät jättää." - -Apina ei vastannut mitään, ja poika hypähti maahan ja läksi ripeästi -astumaan safarin perässä. Hän oli noin sadan metrin päässä, kun toinen -valkoisista huomasi hänet. Mies päästi hälytyshuudon, ojensi heti -kiväärinsä poikaa kohti ja laukaisi. Luoti osui juuri maalinsa eteen -siroitellen turvetta ja varisseita lehtiä pojan sääriä vasten. Sekuntia -myöhemmin ampuivat toinen valkoihoinen ja jälkijoukon mustat soturit -vimmatusti poikaa kohti. - -Jack hyppäsi loukkaantumattomana puun taakse. Päiväkausien hätääntynyt -pako viidakon läpi oli ärsyttänyt Karl Jönssonin ja Sven Malbinin -hermot ja täyttänyt heidän mustat sotapoikansa tolkuttomalla pelolla. -Jokainen uusi ääni takaapäin toitotti heidän säikähtyneihin korviinsa -sheikin ja hänen verenhimoisten seuralaistensa tuloa. He olivat -hirveästi hätääntyneitä, ja alastoman valkoisen soturin äänetön -esillepujahtaminen viidakosta, jonka läpi juuri olivat tulleet, -hätkähdytti niin Malbinin, että tämä päästi valloilleen kaiken hillityn -tarmonsa; sillä Malbin oli tuon omituisen ilmestyksen ensiksi nähnyt, -ja Malbinin huuto ja laukaus hälytti toiset toimimaan. - -Kun heidän hermojännityksensä oli lauennut ja he selostivat toisilleen, -mitä vastaan olivat taistelleet, havaittiin, että ainoastaan Malbin oli -jotakin selvästi nähnyt. Jotkut neekereistäkin vakuuttivat olennon -hyvin erottaneensa, mutta heidän kuvauksensa siitä vaihtelivat niin -suuresti, että Jönsson, joka ei itse ollut mitään nähnyt, oli hiukan -taipuvainen asiaa epäilemään. Yksi mustista väitti, että olento oli -ollut yksitoista jalkaa pitkä ja että sillä oli miehen ruumis ja norsun -pää. Toinen oli nähnyt _kolme_ tavattoman isoa arabialaista suurine -mustine partoineen; mutta kun jälkijoukko hermostuksestaan toivuttuansa -läksi tarkastamaan vihollisen asemaa, ei se löytänyt mitään; sillä Akut -ja poika olivat loitonneet epäystävällisten pyssyjen kantamilta. - -Jack oli alakuloinen ja murheellinen. Hän ei ollut vielä kokonaan -toipunut neekereiltä saamansa tylyn vastaanoton masentavasta -vaikutuksesta, ja nyt oli hänen osakseen tullut vielä vihamielisempi -kohtelu miesten taholta, jotka olivat samanvärisiä kuin hänkin. - -"Pienemmät eläimet pakenevat säikähtyneinä tieltäni", jupisi hän -puolittain itsekseen, "suuremmat pedot ovat minut nähdessään valmiit -repimään minut palasiksi. Mustat miehet tappaisivat minut keihäillään -ja nuolillaan, ja nyt ovat omat valkoiset heimolaiseni ampuneet minua -ja ajaneet minut pois. Ovatko kaikki maailmaan luodut olennot minun -vihollisiani? Eikö Tarzanin pojalla ole muuta ystävää kuin Akut?" - -Vanha apina vetäysi lähemmäksi poikaa. - -"On isot apinat", virkkoi hän. "Vain ne olisivat Akutin ystävän -ystäviä. Vain isot apinat lausuvat Tarzanin pojan tervetulleeksi. Olet -nähnyt, että ihmiset eivät sinusta huoli. Lähtekäämme nyt jatkamaan -isojen apinain -- meidän kansamme etsimistä." - -Isojen apinain kieli on kokoonpantu yksitavuisista -kurkkuäännähdyksistä, joita tehostetaan eleillä ja merkeillä. -Kirjaimellisesti ei sitä voi ihmiskielelle tulkita; mutta mikäli se on -tulkittavissa, kuuluivat pojalle lausutut sanat siten. - -Toverukset vaelsivat ääneti jonkun aikaa, senjälkeen kun Akut oli -puhunut. Poika oli vaipuneena syviin ajatuksiin -- katkeriin -ajatuksiin, joissa viha ja kostonhalu olivat etualalla. Vihdoin hän -lausui: "No niin, Akut, menkäämme etsimään ystäviämme, isoja apinoita." - - - - -KAHDEKSAS LUKU - -Apinaleirillä - - -Vuosi oli kulunut siitä, kun molemmat ruotsalaiset olivat kauhun -vallassa paenneet maasta, jossa sheikki hallitsi. Pikku Miriam -leikitteli yhä Gikan kanssa, tuhlaten lapsellista rakkauttaan -nukke-rievulleen, joka ei loistopäivinäänkään omannut vähäisintäkään -herttaisuutta. Mutta Miriamille oli Gika kaikki, mikä oli suloista ja -ihailtavaa. Hän vuodatti kolhitun norsunluisen pään kuuroihin korviin -kaikki surunsa, kaikki toiveensa ja kaikki haaveensa, sillä kaikessa -toivottomuudessakin, pelätyn mahdin kynsissä, joista ei mitään -pakomahdollisuutta ollut, toivoi ja odotti pikku Miriam kumminkin. -Tosin olivat hänen pyrkimyksensä jokseenkin usvamaisia, yhtyen -pääasiallisesti haluksi paeta Gikan kanssa johonkin etäiseen, -tuntemattomaan paikkaan, jossa ei ollut sheikkejä eikä mustia -syöjättäriä -- johon ei _el adrea_ päässyt ja jossa hän voisi -leikitellä kaiken päivää ainoastaan kukkien, lintujen ja puunlatvoissa -kisailevien pienten apinain ympäröimänä. - -Tänään istua kyyhötti Miriam ison puun juurella, joka kasvoi -vaajavarustuksen sisäpuolella kylän laidassa. Hän muovaili lehvätelttaa -Gikalle. Teltan edessä oli muutamia puunpalasia, pieniä lehtiä ja -joitakuita kiviä. Ne olivat talousesineitä. Gika keitti päivällistä. -Leikkiessään rupatteli tyttönen alati toverilleen, joka parin oksan -avulla oli tuettu istuvaan asentoon. Hän oli kokonaan kiintynyt Gikan -taloushommiin -- niin täydellisesti, ettei huomannut yläpuolellaan -leviäväin oksien hiljaista huojuntaa, kun ne taipuivat olennon -painosta, joka oli sinne salavihkaa sujahtanut viidakosta. - -Onnellisen tietämättömänä jatkoi tyttönen leikkiään, sillä välin kun -ylhäällä tuijotti häneen kaksi silmää -- vilkkumatta, värähtämättä. Ei -ollut ketään muita kuin tuo pieni tyttö tässä osassa kylää, joka oli -jäänyt melkein autioksi, kun sheikki monta kuukautta sitten oli -lähtenyt matkalleen pohjoista kohti. - -Ja viidakossa, tunnin matkan päässä kylästä, johti sheikki palaavaa -karavaaniansa kotiin päin. - -Vuosi oli kulunut siitä, kun valkoiset miehet olivat koettaneet ampua -poikaa ja ajaneet hänet takaisin viidakkoon jatkamaan niiden olentojen -etsimistä, joilta hän vielä saattoi odottaa toveruutta, nimittäin -isojen apinain. Kuukausimääriä olivat nuo kaksi vaeltaneet itäänpäin -yhä syvemmälle aarniometsään. Tämä vuosi oli paljon kehittänyt poikaa --- muuttanut hänen vahvat lihaksensa teräsjänteiksi, hionut hänen -metsäntuntemuksensa miltei kaamean tarkaksi, varmentanut hänen -vaistonsa ja ketteryytensä puissa kiipeilemisessä ja harjaannuttanut -häntä sekä luonnollisten että keinotekoisten aseiden käytössä. - -Hänestä oli viimein tullut ruumiillisesti ihmeellisen voimakas ja -sielunlahjoiltaan ihmeen ovela. Vaikka hän vielä oli vain poika, oli -hän niin väkevä, että tukeva ihmisapina, jonka kanssa hän usein ryhtyi -leikkiotteluun, ei vetänyt hänelle vertoja. Akut oli opettanut hänet -taistelemaan urosapinan tavoin, eikä konsaan ollut tavattu opettajaa, -joka paremmin kykeni antamaan ohjausta alkuihmisen villissä -sodankäynnissä, tai oppilasta, joka oli nopsempi käyttämään mestarinsa -opastuksia hyväkseen. - -Toverusten etsiessä sen melkein sukupuuttoon hävinneen apinalajin -laumaa, johon Akut kuului, elelivät he viidakon parhaista herkuista. -Antilooppi ja seebra kaatuivat pojan keihäästä tai kellistyivät näiden -kahden voimakkaan petoeläimen hyökkäyksestä, jotka karkasivat niiden -niskaan joltakin riippuvalta oksalta tai väijytyspaikasta, -juomarapakolle vievän polun ääressä kasvavasta pensaikosta. - -Leopardin talja peitti pojan alastomuutta; mutta mikään kainoudentunne -ei ollut kannustanut häntä sitä käyttämään. Hänen korvissaan viuhuneet -valkoisten miesten luodit olivat herättäneet hänessä meidän kaikkienkin -povessa uinuvan pedon, mutta se villi vaisto riehui voimakkaampana -tässä pojassa, jonka isän oli petoeläin kasvattanut. Hän käytti -leopardintaljaansa aluksi halusta näytellä sitä urhoollisuutensa -merkkinä, sillä hän oli käsikähmässä tappanut pedon veitsellään. -Hän huomasi taljan kauniiksi, se soveltui hänen villiin -koristeluvaistoonsa, ja kun se jäykistyi ja myöhemmin alkoi murentua, -koska hän ei osannut sitä valmistaa tai parkita, luopui hän siitä -haikein mielin. Myöhemmin, kun hän tapasi yksinäisen, mustan soturin, -jolla oli samanlainen talja, mutta pehmeä, joustava ja kaunis, koska se -oli oikealla tavalla valmistettu, tarvitsi poika vain silmänräpäyksen -hypätäkseen ylhäältä puunoksalta mitään pahaa aavistamattoman neekerin -niskaan, upottaakseen terävän veitsensä hänen sydämeensä ja -anastaakseen hyvin valmistetun vuodan. - -Hän ei tuntenut mitään omantunnon kaivelua. Viidakossa on voima -oikeutta, eikä kestä kauan ennenkuin se perusohje syöpyy jokaisen sen -asukkaan mieleen, olkoonpa hän aikaisemmin saanut minkälaisen -kasvatuksen tahansa. Että mustanaama olisi hänet tappanut, jos olisi -saanut siihen tilaisuuden, sen nuorukainen hyvin tiesi. Ei hän eikä -neekeri olleet sen pyhempiä kuin leijona tai puhveli, seebra tai kauris -tai mikä hyvänsä niistä lukemattomista olijoista, jotka samoilivat, -hiipivät, lensivät tai luikertelivat metsän tummissa sokkeloissa. -Kullakin oli vain yksi ainoa henki, jota tuhannet väijyivät. Mitä -enemmän vihollisia sai surmansa, sitä paremmat mahdollisuudet elellä -edelleen. Niinpä poika hymyili, puki ylleen voitettunsa komeuden ja -jatkoi matkaansa Akutin kanssa, heidän etsiessään, alati etsiessään -vältteleviä ihmisapinoita, jotka ottaisivat heidät avosylin vastaan. -Vihdoin he löysivät. Syvällä viidakossa, kätkettynä kauas ihmisten -katseilta, he tapasivat sellaisen pienen luonnollisen voittelo-kentän, -jolla villi tappojuhla-rummutus oli rämissyt pojan isän ammoin ollessa -moisessa mukana. - -Ensiksi kuulivat he pitkän matkan päästä isojen apinain rummutuksen. He -nukkuivat ison puun turvissa, kun kumea ääni saapui heidän korviinsa. -Molemmat havahtuivat heti. Akut oli ensimmäinen tulkitsemaan tuon -omituisen poljennon. - -"Isot apinat!" mörähti se. "Ne tanssivat tappojuhlaa. Tule, Korak, -Tarzanin poika, menkäämme kansamme luo." - -Kuukausia sitten oli Akut antanut pojalle oman valitsemansa nimen, -koska se ei oppinut lausumaan ihmisten antamaa nimeä Jack. Korakilta se -kuulosti, sikäli kuin se oli ihmiskielen äännemerkeillä esitettävissä. -Apinain kielessä se merkitsee "tappajaa." Ja Tappaja nousi nyt pystyyn -makuupuunsa oksalle, tukien selkänsä sen runkoa vasten. Hän ojenteli -norjia nuoria lihaksiaan, kuutamon tunkeutuessa lehvien välitse ja -täplitellessä hänen ruskean ihonsa pienillä valopilkuilla. - -Apinakin nousi seisaalleen puolikyykkyyn, kuten niiden tapana on. -Matalaa murinaa kuului sen syvän rinnan pohjalta -- innostuneen -odotuksen murinaa. Poika mörisi yhteen sointuun apinan kanssa. Akut -livahti pehmeästi maahan. Aivan lähellä rummutuksen suunnalla oli iso -aukeama, jonka yli heidän oli astuttava. Kuu valeli sitä hopeisella -hohteellansa. Puolikumarassa laahusti iso apina kuutamon täyteen -kumotukseen. Sen sivulla keinui sirosti harppaillen poika -silmäänpistävänä vastakohtana kömpelölle toverilleen. Toisen musta -pörröinen turkki harjasi toisen silkoista heleää ihoa. Poika hyräili -iäksi jättämänsä englantilaisen oppikoulun luokkahuoneisiin eksynyttä -operettisäveltä. Hän oli onnellinen ja toivehikas. Hetki, jota hän niin -kauan oli odottanut, oli saapumaisillaan. Hän oli tulossa omiensa luo. -Hän oli tulossa kotiin. Kuukausien kuluessa hitaasti tai vauhdikkaasti, -ikävystyttävän pitkinä tai laukkaavan kannustettuina, sikäli kuin puute -tai seikkailut olivat etualalla, olivat -- tosin usein palaavat -- -ajatukset hänen omasta kodistaan käyneet värittömämmiksi. Entinen elämä -oli alkanut tuntua pikemmin unelta kuin todellisuudelta, ja -vastoinkäymiset hänen tiellään, kun hän yritti saavuttaa rannikon ja -palata Lontooseen, olivat vihdoin vaimentaneet hänen päätöksensä ja -siirtäneet tuuman toteutumisen niin etäiseen tulevaisuuteen, että se -nyttemmin tuskin tuntui muulta kuin hauskalta, mutta toivottomalta -haaveelta. - -Nyt olivat kaikki ajatukset Lontoosta ja sivistyksestä tungetut niin -kauas hänen aivojensa taustalle, että niitä saattoi pitää -olemattominakin. Paitsi ulkomuotoansa ja henkistä kehitystään hän oli -apina yhtä hyvin kuin iso hurja otus hänen vieressään. - -Riemunsa ylenpalttisuudessa hän sivalsi toveriaan rajusti poskelle. -Puolittain vihaisena, puolittain leikillä kääntyi apina häntä kohti -kiiltävät hampaat paljastettuina. Pitkät, karvaiset käsivarret -kurottuivat häntä tavoittamaan ja, kuten nämä kaksi olivat tehneet -tuhat kertaa ennen, he ryhtyivät leikkiotteluun, kieriskellen -nurmikolla, antaen iskuja, muristen ja purren, vaikkeivät koskaan -puristaneet hampaitaan muuta kuin kipeään nipistykseen. Se oli oivaa -harjoitusta heille molemmille. Poika käytti hyväkseen koulussa -oppimiansa painitemppuja, ja monia niistä oppi myöskin Akut käyttämään -ja väistämään. Apinalta taas poika oppi menettelytapoja, jotka Akutille -olivat periytyneet joltakulta siihen aikaan maata samoilleelta -molemmille yhteiseltä esi-isältä, jolloin sen sikiävästä elämästä -kuhisevalla kamaralla kasvoi puiden korkuisia sanajalkoja ja -krokotiilit lentelivät lintuina ilmassa. - -Pojalla oli sentään yksi keino, jota Akut ei kyennyt täydellisesti -oppimaan, vaikkakin apinaksi saavutti siinä melkoista etevyyttä, -nimittäin nyrkkeilytaito. Akutia aina kummastutti, kun sen härkämäiset -hyökkäykset pysähdytettiin ja torjuttiin kuononpäähän äkkiä isketyllä -nyrkillä tai kipeällä työkkäyksellä lyhyiden kylkiluiden väliin. Kyllä -se häntä suututtikin, ja silloin hänen mahtavat leukansa puristivat -ystävän pehmeätä lihaa syvempään kuin muulloin, sillä hän oli yhä -apina, hänellä oli apinan äkkipikaisuus ja raa'at vaistot; mutta -raivoisan riehuntansa aikana hänen oli vaikea tavoittaa kiusanhenkeään, -sillä menettäessään malttinsa ja hyökätessään hurjasti käsikähmään -pojan kanssa huomasi hän itseensä tähdättyjen kirveltäväin iskujen -rakeiden aina osuvan maaliinsa ja pysähdyttävän hänet tehokkaasti -- -tehokkaasti ja kipua tuottaen. Silloin hän tavallisesti vetäysi pois -vihaisesti möristen, käveli loitommalle, irvistelevä kita avoinna, ja -meni tunnin ajaksi murjottelemaan. - -Tänä yönä he eivät nyrkkeilleet. Tuokion he vain painivat ilakoiden, -kunnes Sheetan, pantterin, haju kavahdutti heidät pystyyn valppaina ja -varovaisina. Iso kissa harppoi viidakon läpi heidän etupuoleltaan. -Hetkiseksi he pysähtyivät kuuntelemaan. Poika ja apina mörisivät -varoittavasti yhteen ääneen, ja peto jatkoi matkaansa. Sitten -toverukset alkoivat jälleen pyrkiä tappojuhlarummutusta kohti. Yhä -äänekkäämpänä kuului rummun kumea pärrytys. Nyt he vihdoin voivat -erottaa tanssivien apinain mölyn, ja niiden erikoishaju tunki -voimakkaana heidän sieraimiinsa. Poika vapisi innostuksesta. Akutin -selkäkarvat kangistuivat, -- onnellisuuden ja suuttumuksen oireet ovat -usein samanlaisia. - -Hiljalleen he hiipivät viidakon läpi, lähestyessään apinain -kokouspaikkaa. Nyt he olivat metsässä, luikerrellen eteenpäin, -vartijoita varoen. Jopa lehväverhon raosta vilahtikin näyttämö pojan -teräviin silmiin. Akutille se oli tutunomaista, mutta Korakille oli -kaikki uutta. Hänen hermojaan kutkutti tämä villi näytelmä. Isot -urokset tanssivat kuutamossa, hyppien epäsäännöllisessä kehässä -yläpinnaltaan litteän savirummun ympärillä, jonka ääressä kolme vanhaa -naarasta kumahdutteli sitä pitkästä käytöstä sileiksi kuluneilla -palikoilla. - -Tuntien heimolaistensa luonteen ja tavat oli Akut liian viisas -ilmoittaakseen omaa ja toverinsa läsnäoloa ennenkuin tanssin hullu -huumaus oli ohitse. Sitte kun rummutus lakkaisi ja apinaveikkojen -vatsat olivat hyvin ravitut, huutaisi hän niille. Seuraisi neuvottelu, -jonka jälkeen hän ja Korak otettaisiin yhteiskunnan jäseniksi. -Saattaisi olla niitä, jotka panisivat vastaan, mutta sellaiset olisivat -taivutettavissa lihasvoimilla, joita hänellä ja pojalla oli yllin -kyllin. Viikkojen, ehkä kuukausienkin aikana heidän läsnäolonsa -mahdollisesti herättäisi alati vähenevää epäluuloa toisissa heimon -jäsenissä, mutta lopuksi heistä tulisi vieraille apinoille yhtä hyvät -ystävät kuin jos olisivat saman emon maitoa imeneet. - -Akut toivoi, että he olivat tulleet niiden pariin, jotka olivat -tunteneet Tarzanin, sillä se olisi auttanut pojan esittelyssä ja -edistänyt Akutin hartaimman toivomuksen toteutumista eli Korakin -pääsemistä apinain kuninkaaksi. Kuitenkin sai Akut pojan vain vaivoin -pidätetyksi ryntäämästä tanssivien eläinten keskelle -- mikä olisi -tiennyt heidän molempien välitöntä tuhoa, koska hysteerinen vimma, -johon isot apinat kummallisia menojansa suorittaessaan yltyvät, on -laadultaan sellaista, että julmimmatkin petoeläimet niitä silloin -kaukaa kiertävät. - -Kuun vaipuessa verkalleen amfiteatterin korkean, lehväisen -taivaanrannan taakse, vaimeni rummun räminä ja tanssivain ponnistukset -tulivat hillitymmiksi, kunnes loppusävel lyötiin ja isot eläimet -kävivät käsiksi ateriaan, jonka olivat tänne remuista juhlaansa varten -raastaneet. - -Siitä, mitä oli kuullut ja nähnyt, tiesi Akut selittää Korakille, että -näillä juhlamenoilla julistettiin uuden kuninkaan valitsemista, ja hän -näytti pojalle pörröturkkisen itsevaltiaan mahtavaa ruhoa. Kaiketi se -oli tullut kuninkaaksi kuten monet inhimillisetkin hallitsijat -- -edeltäjänsä murhaamalla. - -Kun apinat olivat ahmineet vatsansa täyteen ja monet niistä vetäytyneet -puuntyville, kiertyäkseen nukkumaan, nykäisi Akut Korakia käsivarresta. - -"Tule", kuiskasi hän. "Tule verkalleen. Seuraa minua. Tee niinkuin Akut -tekee." - -Sitten hän pujottelihe hiljaa puiden välitse, kunnes seisoi -amfiteatterin yli riippuvalla oksalla. Siihen hän äänetönnä pysähtyi. -Sitten hän mörähti. Heti hyppäsi parikymmentä apinaa jaloilleen. Niiden -villit pienet silmät kiitivät nopeasti pitkin aukeaman kehää. -Kuningasapina näki ensimmäisenä molemmat olennot puun oksalla. Se -mölähti pahaaennustavasti. Sitten se astua köntysti muutaman askeleen -tungettelijoita kohti. Sen karvat olivat pystyssä. Koivet olivat -kankeat, minkä vuoksi sen käynti näytti ontuvalta ja tempovalta. Sen -kintereillä astui joukko urosapinoita. - -Se pysähtyi hiukan ennen kuin ehti puussa olevien kohdalle -- -juuri riittävän matkan päähän, ollakseen heidän harppauksensa -ulottumattomissa. Varovainen kuningas! Siinä se seisoi keinutellen -itseään edestakaisin lyhyillä säärillään, paljastaen hampaansa kamalaan -irvistykseen, mylvien mylvimistään, yhä äänekkäämmin, kunnes se -verkalleen, mutta alati vahvistuen oli yltynyt karjunnaksi. Akut tiesi, -että ruhtinas kiihoitti itseänsä tarpeelliseen raivomäärään, jotta se -riittäisi hyökkäykseen heitä vastaan. - -Vanha apina ei halunnut taistella. Hän saapui pojan kanssa -yhdistääkseen kohtalonsa heimon kohtaloihin. - -"Olen Akut", sanoi hän. "Tämä on Korak. Korak on Tarzanin, Apinain -entisen kuninkaan poika. Minä taas olin niiden apinain kuninkaana, -jotka asuivat isojen vetten varsilla. Olemme tulleet metsästämään -teidän kanssanne. Olemme suuria metsästäjiä. Olemme mainioita -taistelijoita. Sallikaa meidän saapua rauhassa!" - -Kuningas lakkasi keinuttelemasta itseänsä. Se vilkaisi pariin synkeänä -tuuheiden kulmiensa alta. Sen silmät veristivät, niiden ilme oli villi -ja ovela. Sen kuninkuus oli perin uutta, ja se oli siitä hyvin arka. Se -pelkäsi kahden vieraan apinan anastuksia. Pojan sileä, ruskea, karvaton -iho oli ilmaissut ihmisen, ja ihmistä se kammosi ja vihasi. - -"Menkää tiehenne!" murisi se. "Menkää tiehenne, taikka minä tapan -teidät." - -Innokas poika, joka seisoen isoruhoisen Akutin takana oli hehkunut -odotuksesta ja onnesta, oli mielinyt hypätä alas noiden karvaisten -hirviöiden joukkoon ja osoittaa niille olevansa niiden ystävä ja yksi -niistä. Hän oli otaksunut niiden ottavan hänet avosylin vastaan, mutta -nyt täyttivät kuningasapinan sanat hänen sydämensä suuttumuksella ja -surulla. -- Neekerit olivat karanneet hänen kimppuunsa ja ajaneet. -hänet pois. Sitten hän oli kääntynyt valkoisten miesten, omain -heimolaistensa, puoleen, vain kuullakseen luotien vinkunaa odottamainsa -tervehdyssanojen asemesta. Isot apinat olivat olleet hänen viimeisenä -toivonaan. Niiltä hän odotti toveruutta, jonka ihmiset olivat häneltä -kieltäneet. Äkkiä valtasi hänet raivo. - -Kuningasapina oli melkein suoraan hänen alapuolellaan. Toiset olivat -asettuneet puoliympyrään muutaman metrin päähän ruhtinaansa taakse. Ne -tarkkasivat perin uteliaina tapausten kulkua. Ennenkuin Akut saattoi -arvata pojan aikomusta tai estää häntä siitä, hyppäsi tämä suoraan -kuninkaan eteen, jonka nyt oli onnistunut ärsyttää itsensä -raivokkaaseen vimmaan. - -"Minä olen Korak!" huusi poika. "Minä olen Tappaja. Minä tulin -elääkseni ystävänä joukossanne. Te mielitte ajaa minut pois. Hyvä on, -kyllä minä lähden; mutta ennen lähtöäni näytän teille, että Tarzanin -poika on herranne, kuten hänen isänsä oli ennen häntä -- että hän ei -pelkää kuningastanne enempää kuin teitä muitakaan." - -Hetkisen seisoi apinain kuningas hämmästyksestä liikkumattomana. Se ei -ollut odottanut niin ruttoa toimintaa kummaltakaan tungettelijalta. -Samaten oli Akut kummissaan. Hän huuteli nyt kiihkeästi Korakia -takaisin, tietäen, että tuolla pyhitetyllä tanterella tulisivat toiset -urokset otaksuttavasti kuninkaan avuksi sivullista vastaan, vaikka -olikin vähän luultavaa, että kuningas apua tarvitsisi. Kun nuo mahtavat -leuat kerran puristuisivat yhteen pojan kaulassa, tulisi loppu väleen. -Hypätä pojalle avuksi olisi varma kuolema Akutille itselleenkin; mutta -urhea vanha apina ei epäröinyt silmänräpäystäkään. Karvat pystyssä ja -möristen pudottausi hän nurmikolle juuri kun kuningasapina hyökkäsi. - -Eläimen kädet koukistuivat tarttuakseen kiinni sen karatessa pojan -kimppuun. Sen julmat leuat olivat ammollaan upottaakseen isot kellervät -hampaat pojan ruskeaan ihoon. Myöskin Korak loikkasi eteenpäin -ottaakseen hyökkäyksen vastaan; mutta hän loikkasi köyristyen, pedon -ojennettujen käsivarsien alitse. Kosketuksen hetkellä pyörähti poika -toisella jalallaan ja iski koko ruumiinsa painolla ja harjaantuneiden -lihaksiensa voimalla nyrkkinsä uroksen vatsaan. Parahtaen haukkasi -kuningasapina ilmaa ja tuupertui, samalla kun se turhaan tavoitti -ketterää, alastonta olentoa, joka vikkelästi livahti sen käsistä. - -Raivon ja kauhun mylvähdykset pääsivät kaatuneen kuninkaan takana -seisovilta uroksilta, kun ne murhan himo villissä pienessä sydämessään -ryntäsivät eteenpäin Korakia ja Akutia vastaan; mutta vanha apina oli -liian viisas antautuakseen sellaiseen epätasaiseen otteluun. Neuvoa -poikaa peräytymään olisi nyt ollut turhaa, ja sen Akut tiesi. -Sekunninkin tuhlaaminen kehoituksiin olisi sinetöinyt heidän kummankin -kuolemantuomionsa. Oli vain yksi ainoa keino, ja sitä Akut käytti. -Tarttuen poikaan vyötäisistä hän nosti hänet ilmaan, kääntyi ja vilisti -toista puuta kohti, jonka oksat riippuivat matalalla kentän -yläpuolella. Aivan heidän kintereillään parveili kamala joukko; mutta -vaikka Akut olikin vanha ja hänellä oli kannettavanaan rimpuileva -Korak, oli hän kuitenkin vainoojiansa nopeampi. - -Yhdellä hyppäyksellä apina tavoitti matalan oksan ja ketterästi kuin -marakatti se kiepautti itsensä ja pojan turvaan. Eikä se täälläkään -vitkastellut, vaan riensi öisen viidakon läpi kantaen kuormaansa -turvalliseen paikkaan. Jonkun aikaa ajoivat urokset heitä takaa; mutta -kun nopeammat pääsivät hitaammista edelle ja havaitsivat joutuneensa -tovereistaan erilleen, luopuivat ne ajosta ja pysähtyivät karjumaan ja -kiljumaan, kunnes viidakko värähteli niiden hirveästä mölystä. Sitten -ne kääntyivät ja palasivat amfiteatteriin. - - - - -YHDEKSÄS LUKU - -Kolmisin - - -Onnettomana samoili Korak ilman päämäärää viidakossa päivää jälkeen, -kun oli isoilta apinoilta saanut niin tylyn vastaanoton. Hänen -sydämensä oli pettymyksestä raskas. Tyydyttämätön kostonhimo kyti hänen -povessaan. Hän katseli vihantuntein viidakkomaailman asukkaita, -paljasti uhkaavasti terävät hampaansa ja murisi niille, jotka tulivat -hänen aistiensa ulottuville. Hänen isänsä varhaisen elämän vaistot -olivat hänessä voimakkaina ja niitä oli tehostanut kuukausien -seurustelu luontokappalten kanssa, joilta nuorukaisen matkimiskyky oli -omaksunut lukemattomia erämaan petoeläinten pikku ominaisuuksia. - -He liikkuivat tuulen suuntaan verkalleen ja varovasti, koska jokainen -eläin, joka mahdollisesti metsästeli heidän etupuolellaan, oli heitä -edullisemmassa asemassa, keveä viima kun löyhytteli heidän hajunsa sen -sieraimiin. Äkkiä pysähtyivät molemmat yhteen aikaan. Kaksi päätä -kuunteli kallellaan. He seisoivat siinä liikkumattomina kuin kovasta -kalliosta hakatut kuvapatsaat. Ei lihaskaan värähtänyt. Muutaman -silmänräpäyksen he pysyivät siinä asennossa, mutta sitten astui Korak -hiljaa muutaman metrin eteenpäin ja hyppäsi vikkelästi puuhun. Akut -seurasi hänen kintereillään. Kumpikaan ei ollut aiheuttanut mitään -melua tai rasahdusta, jonka ihmiskorva olisi erottanut kahdentoista -askeleen päähän. - -Pysähtyen usein kuuntelemaan he hiipivät eteenpäin puiden välitse. Että -molemmat olivat kovin ymmällä, ilmeni kysyvistä katseista, joita he -tuon tuostakin loivat toisiinsa. Vihdoin näki poika vilahduksen -satakunnan metrin päässä olevasta vaajavarustuksesta, jonka -takaa kohosi muutamain vuohennahkaisten telttojen huiput ja -alkuasukas-majojen olkikattoja. Hänen huulensa venähti julmaan -irvistykseen. Mustia! Kuinka hän niitä vihasikaan! Hän viittasi Akutia -jäämään paikoilleen siksi aikaa kun hän meni vakoilemaan. - -Onnettomia ne poloiset kyläläiset, joiden kimppuun Tappaja nyt -karkaisi! Pujotellen itsensä puiden alioksien välitse, hypäten -ketterästi toisesta viidakon jättiläisestä toiseen, missä välimatka ei -ollut liian pitkä, tai kiepauttaen itsensä toiselta kädenkannattimelta -toiselle, hiipi Korak hiljaa kylään päin. Hän kuuli ääntä -vaajavarustuksen takaa, ja sitä kohti hän suuntausi. Iso puu riiputti -oksiaan aitauksen puolelle, juuri sillä kohtaa, mistä ääni kuului. -Siihen hiipi Korak. Keihäs oli valmiina hänen kädessään. Hänen korvansa -kertoivat hänelle ihmisolennon läsnäolosta. Hänen silmänsä tarvitsivat -vain yhden ainoan vilkaisun näyttääkseen hänelle hänen maalitaulunsa, -jolloin heittoase singahtaisi kohti kuin salama. Keihäs kohotettuna hän -ryömi puun oksilla, tuijottaen alaspäin, etsiäkseen äänen omistajan. - -Vihdoin hän näki ihmisen selän. Keihästä pitelevä käsi ponnahti -asentoon, kerätäkseen voimia rautakärkisen heittoaseen syöksemiseksi -mitään aavistamattoman uhrin ruumiin lävitse. Ja sitten Tappaja -pysähtyi. Hän kumartui hiukan eteenpäin nähdäkseen maalitaulunsa -paremmin. Varmempaa tähtäystä vartenko? Vai oliko pienen ruumiin -siroissa viivoissa ja lapsekkaissa muodoissa tuolla hänen alapuolellaan -ollut jotakin hillitsemässä murhanviettiä, joka hänen suonissaan -riehui? - -Hän laski keihäänsä varovasti alemmaksi, niin että se ei kahistelisi -lehtiä tai rasahtelisi oksia vastaan. Hiljaa hän kyyristyi mukavaan -asentoon isolle puunhaaralle ja siinä hän loikoi, silmät suurina -katsellen ja ihmetellen olentoa, jota surmaamaan hän oli hiipinyt -- -pientä tyttöstä, pähkinänruskeaa pikkuneitoa. Irvistys oli hävinnyt -hänen huuliltaan. Hänen ilmeensä kuvasti vain mielenkiintoista -tarkkaavaisuutta -- hän koetti saada selville, mitä tyttönen hommaili. -Äkkiä ilmestyi leveä virnistys hänen kasvoilleen, sillä tytön -kääntäessä ruumistaan oli tullut näkyviin Gikan norsunluinen pää ja -rotannahkainen vartalo -- Gikan puupuikoista tehdyt jäsenet ja sen -kurja ulkoasu. Tyttönen kohotti kolhitut kasvot omiaan kohti ja -keinutellen itseään edestakaisin hymisi nukelleen valittavaa -arabialaista kehtolaulua. Hempeämpi valo kirkasti Tappajan silmät. -Pitkän hetken, joka hänestä kului varsin nopeasti, loikoi Korak, katse -kiinnitettynä leikkivään lapseen. Kertaakaan hän ei ollut nähnyt tyttöä -suoraan kasvoihin. Enimmäkseen hän näki vain kasan aaltoilevaa mustaa -tukkaa, pienen ruskean olkapään pilkistämässä sivulta, siltä kohtaa, -jossa hänen ainoa hameensa oli kiinnitetty kainalon alle, ja siron -polven pistämässä esiin puvun alta tytön istuessa jalat ristissä -maassa. Kun pää kallistui hänen korostaessaan jotakuta äidillistä -kehoitustaan välinpitämättömälle Gikalle, vilahti joskus näkyviin -pyöreä poski ja viehättävä pikku leuka. Milloin hän heristi -nuhtelevasti pientä sormeaan Gikalle, milloin taas puristi rintaansa -vasten tämän ainoan olennon, jolle saattoi tuhlata lapsellisen -hellyytensä mittaamatonta rikkautta. - -Hetkiseksi unohtaen verisen tehtävänsä salli Korak keihästä pitelevien -sormiensa hiukan heltyä pelottavan aseen varresta. Se luisui, melkein -putosi; mutta siitä Tappaja havahtui. Hän muisti tarkoituksensa -hiipiessään salavihkaa ääntä kohti, joka oli kiinnittänyt hänen -kostonhimoisen huomionsa. Hän vilkaisi keihääseen, sen kuluneeseen -kädensijaan ja julmaan, väkäiseen kärkeen. Sitten hän jälleen loi -silmänsä; edessään olevaan siroon olentoon. Mielikuvituksessaan hän -näki raskaan aseen viuhahtavan alaspäin. Hän näki sen lävistävän -pehmeän lihan, tunkeutuvan syvälle nuorteaan ruumiiseen. Hän näki -naurettavan nuken putoavan omistajattarensa sylistä ja viruvan -hajasäärin ja surkeana tyttösen vavahtelevan ruumiin vieressä. Tappajaa -puistatti, hän muljautti vihaisen katseen keihään elottomaan rautaan ja -puuhun, ikäänkuin ne olisivat olleet osana tajullisesta häijymielisestä -olennosta. - -Korak tuumi, mitä tyttö tekisikään, jos hän äkkiä pudottautuisi oksalta -hänen viereensä. Kaiketikin se juoksisi parkuen tiehensä. Sitten -tulisivat kylän miehet keihäineen ja pyssyineen ja hyökkäisivät hänen -kimppuunsa. Ne joko tappaisivat hänet tai ajaisivat pois. Pala nousi -pojan kurkkuun. Hän ikävöi oman lajinsa seuraa; vaikka tuskin aavisti -kuinka suuresti. Hän olisi mielellään livahtanut alas tyttösen viereen -ja puhutellut häntä, vaikka kuulemistansa sanoista käsittikin, että hän -puhui outoa kieltä. Olisivathan he voineet haastaa merkeillä. Se olisi -ollut parempi kuin ei mitään. Ja tytön kasvotkin hän olisi halunnut -nähdä. Ja noista vähäisistä vilahduksista arvasi Jack hänet kauniiksi. -Mutta voimakkaammin vaikutti häneen tytön hellä luonne, joka ilmeni -tämän niin äidillisesti vaaliessa nukenkuvatustansa. - -Vihdoin hän keksi keinon. Hän kiinnittäisi tytön huomion ja -rauhoittaisi hänet hymyilevällä tervehdyksellä pitemmän välimatkan -päästä. Ääneti pujottelihe hän takaisin etäämmälle puuhun. Hänen -aikomuksensa oli huutaa tytölle vaajavarustuksen takaa, suoden hänelle -sen turvallisuuden tunteen, jonka hän arvelisi tukevan väliaidan -tuottavan. - -Hän oli tuskin lähtenyt paikaltaan puusta, kun hänen huomiotaan herätti -äänekäs melu kylän toisella laidalla. Hiukan siirryttyään hän saattoi -nähdä portin pääkujan äärimmäisessä päässä. Joukko miehiä, naisia ja -lapsia oli juoksemassa sitä kohti. Se lensi auki ja vastakkaiselta -sivulta tuli näkyviin karavaanin alkupää. Portista sisälle tulvi -kirjava jono -- mustia orjia ja pohjoisten erämaiden tummaihoisia -arabialaisia, noituvia kameelinajajia, jotka hoputtivat oikuttelevia -juhtiansa, liiaksi kuormitettuja aaseja, jotka, korvat surkeasti -lotkossa, stoalaisen kärsivällisesti alistuivat isäntiensä julmaan -kohteluun, vuohia, lampaita ja hevosia. Kylään ne kaikki saapuivat -kookkaan, juron vanhuksen perästä, joka ratsasti, tieltään kaikkoavia -tervehtimättä, suoraan ison vuohennahkaisen kylän keskustassa -sijaitsevan teltan eteen. Siellä hän puhutteli ryppyistä ämmää. - -Mukavalta tähystyspaikaltaan näki Korak sen kaiken. Hän havaitsi vanhan -miehen tekevän kysymyksiä neekeriakalle, ja sitten hän näki -viimemainitun osoittavan kylän syrjäiseen nurkkaan sen puun suuntaan, -jonka alla tyttönen leikki. Paikan kätkivät pääraitilla seisovilta -välillä olevat arabialaisten teltat ja alkuasukkaiden hökkelit. Mies -oli varmaan tytön isä, ajatteli Korak. Ukko oli ollut poissa ja kotiin -palattuaan ajatteli hän ensimmäiseksi pientä tytärtään. Kuinka -iloiseksi tyttönen tulisikaan hänet nähdessään! Kuinka se juoksisikaan -heittäytymään isän syliin, joka puristaisi lapsen rintaansa vasten ja -peittäisi suudelmilla. Korak huokasi. Hän ajatteli omaa isäänsä ja -äitiänsä, jotka olivat kaukana Lontoossa. - -Hän palasi paikalleen puuhun tytön yläpuolelle. Jollei hänelle -itselleen ollutkaan tarjolla tämänlaatuista onnea, tahtoi hän toki -nauttia muiden onnesta. Kenties hän tutustuttamalla vanhuksen itseensä -saisi luvan silloin tällöin saapua ystävänä kylään. Maksaisi vaivan -sitä yrittää. Hän tahtoi odottaa kunnes vanha arabialainen oli -tervehtinyt tytärtään, jolloin hän rauhanmerkillä ilmaisisi -läsnäolonsa. - -Arabialainen asteli hiljaa tyttöä kohti. Tuossa tuokiossa hän olisi -tyttärensä vieressä, ja kuinka tämä siitä hämmästyisi ja -riemastuisikaan. Korakin silmät säteilivät odotuksesta -- ja siinä jo -seisoikin vanha mies pienen tytön takana. Hänen ankarat vanhat kasvonsa -olivat yhä jäykkinä. Lapsi ei vielä ollut huomannut hänen -saapumistansa. Se leperteli vain äänettömälle Gikalle. Vanha mies -yskäisi. Säpsähtäen vilkaisi tyttö nopeasti olkansa yli. Korak näki nyt -täydellisesti hänen kasvonsa. Ne olivat hyvin kauniit suloisessa ja -viattomassa lapsellisuudessaan -- kaikki piirteet pehmeitä ja -herttaisia. Poika näki hänen isot, tummat silmänsä. Hän odotti -onnellista rakkaudenvälähdystä, jonka jälleennäkeminen virittäisi; -mutta sitä ei niihin tullut. Sensijaan kuvastui silmissä, suun ilmeessä -ja ruumiin jännittyneessä, lyyhistyvässä asennossa kauhua, mykkää -jähmetyttävä kauhua. Synkkä hymy värähti arabialaisen ohuilla, tylyillä -huulilla. Tyttö yritti hiipiä pois; mutta ennenkuin hän ehti vanhuksen -ulottuvilta, potkaisi tämä häntä raa'asti, niin että lapsi lensi suin -päin ruohikkoon. Sitten mies astui luo tarttuakseen häneen ja -piestäkseen häntä tapansa mukaan. - -Puussa väijyi peto heidän yläpuolellaan, missä hetkistä aikaisemmin oli -ollut poika, -- peto, jonka sieraimet avartuivat ja hampaat -paljastuivat, -- raivosta vapiseva peto. - -Sheikin kumartuessa tavoittamaan tyttöä pudottausi Tappaja maahan hänen -viereensä. Keihäs oli vielä hänellä vasemmassa kädessään, mutta hän oli -sen unohtanut. Sensijaan oli oikea käsi puristettu nyrkkiin, ja kun -sheikki astahti taaksepäin, aivan kuin ilmasta tiivistyneen ilmestyksen -ihmetyttämänä, jymähti raskas nyrkki suoraan hänen suutansa vasten -tavattoman rotevan nuorukaisen koko painolla ja hänen enemmän kuin -inhimillisten lihastensa voimalla. - -Verta vuotaen ja tajutonna vaipui sheikki maahan. Korak katsahti -lapseen. Tämä oli päässyt jaloilleen ja seisoi silmät suurina ja -kauhistuneena, vilkaisten ensin pojan kasvoihin ja sitten sheikin -kellistyneeseen ruumiiseen. Vaistomaisin suojeluksen elein laski -Tappaja käsivartensa tytön hartioille ja seisoi odottaen arabialaisen -tointumista. Heidän seisottuaan siten tuokion puhui tyttö. - -"Kun se palaa tajuihinsa, tappaa se minut", sanoi hän arabiankielellä. - -Korak ei ymmärtänyt häntä. Poika pudisti päätänsä ja puhutteli häntä -ensin englanniksi ja sitten isojen apinain kielellä; mutta molemmat -olivat tytölle käsittämättömiä. Hän kumartui eteenpäin ja kosketti -arabialaisen vyössä riippuvan pitkän puukon kahvaa. Sitte hän kohotti -kämmenensä päänsä yli ja työnsi kuvitellun säilän rintaansa sydämen -yläpuolelle. Korak ymmärsi. Vanha mies tappaisi tytön. Tämä tuli -jälleen hänen viereensä ja seisoi siinä vavisten. Lapsi ei pelännyt -poikaa. Miksikä hän olisikaan? Nuorukainenhan oli pelastanut hänet -sheikin hirveältä pieksemiseltä. Hän ei muistanut kenenkään muun -osoittaneen hänelle sellaista ystävyyttä. Hän katsoi muukalaisen -kasvoihin. Ne olivat poikamaiset, sirot ja pähkinänruskeat kuten hänen -omansakin. Hän ihaili täplikästä leopardintaljaa, joka kiersi pojan -notkeaa ruumista toiselta olkapäältä polviin. Nuorukaista koristavat -metalliset nilkka- ja rannerenkaat herättivät hänessä kateutta. Aina -oli hän halunnut jotakin senlaatuista; mutta koskaan ei sheikki ollut -suonut hänelle muuta kuin yhden ainoan puuvillahamosen, joka töintuskin -peitti hänen alastomuutensa. Turkiksia, silkkiä tai jalokiviä ei pieni -Miriam ollut milloinkaan saanut. - -Ja Korak katseli tyttöä. Hän oli aina tuntenut tyttöjä kohtaan -jonkinlaista halveksumista. Pojat, jotka lyöttäytyivät niiden pariin, -olivat hänen mielestään lellikkejä. Hän aprikoi, mitä hänen tulisi -tehdä. Saattoiko hän jättää tytön tänne häijyn arabialaisen -kiusattavaksi, ehkä murhattavaksi? Mutta saattoiko hän ottaa hänet -mukaansa viidakkoonkaan? Mihin hän kykenisi, kun hänellä olisi -taakkanaan heikko, säikähtynyt tyttö? Se voisi pelästyä omaa varjoansa -ja parkaista, kun kuu nousisi viidakon yön yli ja isot pedot -samoilisivat ulisten ja karjuen tiheikköjen hämärässä. - -Hän oli tovin mietteisiinsä vaipuneena. Tyttö tarkkasi hänen -kasvojansa, koettaen arvata, mitä pojan mielessä liikkui. Hänkin -ajatteli tulevaisuutta. Häntä peloitti jäädä kärsimään sheikin kostoa. -Ei ollut ketään muuta maailmassa, jonka turviin hän voisi paeta, kuin -tuo puolialaston muukalainen, joka niin ihmeellisesti oli pudonnut -pilvistä, pelastaakseen hänet sheikin tavanmukaiselta kuritukselta. -Aikoiko hänen uusi ystävänsä nyt jättää hänet? Kaihoten tuijotti hän -tämän ajatusponnistusta ilmaiseviin kasvoihin. Hän siirtyi vähän -lähemmäksi poikaa, laskien hennon ruskean käden hänen käsivarrelleen. -Kosketus havahdutti Tappajan mietteistään. Hän vilkaisi tyttöön, ja -sitten hänen kätensä sujahti toistamiseen hänen kaulaansa, sillä hän -näki kyyneliä hänen silmäripsissään. - -"Tule", sanoi hän. "Viidakko on ystävällisempi kuin ihmiset. Sinä saat -asua siellä; ja Korak ja Akut suojelevat sinua." - -Tyttö ei ymmärtänyt hänen sanojaan, mutta pojan käsivarren puristus, -kun tämä veti häntä poispäin maassa viruvasta arabialaisesta ja -teltoista, oli täysin tajuttavissa. Pieni käsivarsi kietoutui hänen -vyötäisilleen, ja yhdessä he kävelivät vaajavarustusta kohti. Ison puun -alla, jossa Korak oli piillyt tytön leikkiä katsellessaan, hän otti -tämän syliinsä ja heittäen hänet keveästi olalleen hyppäsi ketterästi -alemmille oksille. Tytön käsivarret olivat hänen kaulassaan ja -toisesta pienestä kätösestä riippui Gika pojan suoralla, nuorella -selällä. - -He olivat ehtineet vain lyhyen matkan päähän kylästä, kun tyttö äkkäsi -valtavan Akutin. Puolittain tukahdetuin parahduksin puristi hän -tiukemmin Korakia ja osoitti pelokkaasti apinaa. - -Arvellen Tappajan palaavan vanki mukanaan, tuli Akut heitä vastaan, -- -pieni tyttö ei herättänyt elukan sydämessä enempää myötätuntoa kuin -täysikasvuinen apinauros olisi herättänyt. Se oli muukalainen ja siis -surmattava. Akut paljasti keltaiset hampaansa heitä lähestyessään ja -kummastuksekseen näki hän Tappajankin paljastavan omansa; mutta hän -paljasti ne Akutille ja murisi uhkaavasti. - --- Ai, -- ajatteli Akut. -- Tappaja on ottanut elämänkumppanin, -- ja -niin se totellen heimonsa perinnäislakeja jätti heidät rauhaan ja -kiinnitti äkkiä huomionsa hääräilevään toukkaan, joka näytti erikoisen -mehevältä. Sen ahmaistuaan apina vilkaisi salavihkaa Korakiin. -Nuorukainen oli laskenut taakkansa isolle oksalle, josta tyttö -epätoivoisesti piteli kiinni, peläten putoavansa. - -"Hän liittyy seuraamme", sanoi Korak Akutille nykäyttäen peukaloaan -tyttöä kohden. "Älä tee hänelle pahaa, meidän on suojattava häntä." - -Akut kohautti niskojansa. Sille ei ollut mieluista saada -ihmisenpenikoita rasituksekseen. Se saattoi nähdä tyttösen ilmeisestä -hätäännyksestä hänen oksalla istuessaan ja hänen Akutiin luomistansa -säikähtyneistä katseista, että hän oli toivottoman kykenemätön. Akutin -opitun ja perityn siveysopin mukaan olivat kykenemättömät raivattavat -pois tieltä; mutta jos Tappaja halusi pitää tämän naaraksen, niin ei -ollut muuta neuvoa kuin sitä sietää. Akut ei suinkaan mokomaa halunnut --- siitä hän oli aivan varma. Tuon ihmissikiön iho oli liian sileä ja -karvaton, ihan kuin käärmeennahkaa, ja kasvot olivat kaikkea viehätystä -vailla. Se ei ollenkaan muistuttanut muuatta ihastuttavaa naarasta, -jonka Akut oli erikoisesti pannut merkille apinain joukossa -amfiteatterissa edellisenä yönä. Ah, sillä vasta oli tosinaisellista -kauneutta! Iso lempeä suu, ihastuttavat, keltaiset hampaat ja mitä -siroimmat, pehmeimmät turpajouhet. Akutilta pääsi huokaus. Sitten se -nousi, pullisti ison rintansa laajaksi ja astella tepsutti edestakaisin -vankalla oksalla, sillä saattoihan sellainenkin hintelä olento kuin -tämä Korakin naaras ihailla hänen hienoa turkkiansa ja soreaa -ryhtiänsä. Mutta pieni Miriam-rukka vain lyyhistyi lähemmäksi Korakia -ja melkein toivoi olevansa jälleen sheikin kylässä, jossa elämän kauhut -olivat inhimillistä alkuperää ja siis enemmän tai vähemmän -tutunomaisia. Kamala apina pelotti häntä. Se oli niin iso ja hurjan -näköinen. Sen liikkeet saattoi tyttö tulkita vain uhkailuksi, sillä -kuinka saattoi hän arvata, että se pöyhisteli herättääkseen ihailua? -Eikä hän aavistanut ison elukan ja hänet sheikin käsistä pelastaneen -jumalaisen nuorukaisen välillä vallitsevaa toveruussuhdetta. - -Miriam vietti illan ja yön lieventymättömässä kauhussa. Korak ja Akut -kuljettivat häntä huimaavia teitä pitkin, ruokaa etsiessänsä. Kerran ne -kätkivät hänet puunoksille, kun vaanivat lähelle tullutta kaurista. -Hänen luontainen pelkonsa tulla jätetyksi yksikseen kammottavaan -viidakkoon vaihtui vielä suuremmaksi kauhuksi, kun hän näki ihmisen ja -petoeläimen hyökkäävän yhtä haavaa saaliin kimppuun ja raastavan sen -maahan, -- kun näki suojelijansa kasvot vääntyneinä eläimelliseen -irvistykseen, valkoisten hampaiden uppoavan kaadetun saaliin pehmeään -lihaan. - -Pojan palatessa Miriamin luo olivat hänen kasvonsa, kätensä ja rintansa -verellä tahratut; ja tyttöä hirvitti, kun hän tarjosi ison kimpaleen -lämmintä raakaa lihaa. Poika näkyi nolostuvan kovin, kun Miriam -kieltäytyi syömästä, ja kun hän hetkistä myöhemmin loikki pois metsään -palatakseen tytölle hedelmiä tuoden, täytyi tämän vielä kerran muuttaa -mielipiteensä hänestä. Tällä kertaa ei Miriam väistänyt ja epäröinyt, -vaan tunnusti kiitollisuutensa hymyllä, joka, jos hän olisi sen vain -tiennyt, oli hellyyttä ikävöivälle pojalle enemmän kuin riittävä -palkkio. - -Nukkumiskysymys tuotti Korakille päänvaivaa. Hän tiesi, ettei tyttönen -nukkuessaan voinut pysytellä tasapainossa oksanhaarukassa; ja yhtä -vähän turvallista oli sallia hänen nukkua tanterella kaikkien -rosvoilevien petoeläinten hyökkäyksille alttiina. Oli vain yksi -mahdollinen ratkaisu -- Korakin täytyi pidellä häntä sylissään kaiken -yötä. Ja niin hän tekikin. Akut lepäsi tytön toisella puolella ja Korak -toisella, niin että molempain ruumiit lämmittivät häntä. - -Miriam ei nukkunut paljoa ennenkuin yö oli puoliväliin kulunut; mutta -vihdoin luonto voitti alhaalla ammottavan mustan kuilun ja toisella -sivulla lepäävän villieläimen karvaisen ruumiin herättämän pelon, ja -hän vaipui syvään uneen, jota kesti vielä päivännousun jälkeenkin. Kun -hän avasi silmänsä, oli aurinko jo korkealla taivaalla. Aluksi hän ei -voinut uskoa asemaansa todeksi. Hänen päänsä oli kierähtänyt Korakin -olkapäältä, niin että silmät osuivat apinan karvaiseen selkään. Sen -nähdessään hän säpsähti. Sitten hän huomasi, että joku piteli häntä, ja -kääntäessään päätänsä hän havaitsi pojan katselevan häntä hymyilevillä -silmillään. Hänen hymyillessään ei tyttönen voinut häntä pelätä, ja nyt -hän lyöttäysi lähemmäksi poikaa, tuntien luonnollista inhoa vieressään -toisella puolen lepäävää pörröturkkista eläintä kohtaan. - -Korak haastoi hänelle apinain kieltä; mutta tyttö ravisti päätänsä ja -puhui vuorostaan arabialaisten kieltä, joka oli yhtä käsittämätöntä -pojalle kuin apinain kieli hänelle itselleen. Akut istui katsellen -heitä. Hän kykeni ymmärtämään mitä Korak sanoi; mutta tyttö päästeli -suustansa ainoastaan hupsuja ääniä, jotka olivat aivan käsittämättömiä -ja naurettavia. Akut ei voinut ymmärtää, mitä viehätystä Korak tuossa -lapsukaisessa näki. Se katseli tyttöä kauan ja kiinteästi, arvosteli -häntä huolellisesti ja raapaisi sitten päätänsä, nousi ja ravisti -itseänsä. - -Se liikahdus sai tyttösen säikähtämään, -- hän oli hetkiseksi unohtanut -Akutin. Jälleen häntä pöyristytti. Eläin näki, että tyttö pelkäsi sitä, -ja elukkana se nautti eläimellisyytensä herättämästä kammosta. -Kyyristyen ojensi se ison kätensä salavihkaa tyttöä kohti ikäänkuin -tarttuakseen häneen. Tämä väistyi vielä kauemmaksi. Akutin vilkkuvat -silmät nauttivat kovin tilanteen lystillisyydestä -- se ei havainnut -pojan siihen tähdättyjä kapenevia silmiä eikä lyhenevää kaulaa leveiden -olkapäiden kohotessa hyökkäysasentoon. Juuri kun apinan sormet olivat -tarttumaisillaan tytön käsivarteen, nousi nuorukainen äkkiä, vihaisesti -murahtaen. Nyrkkiin puristettu käsi vilahti Miriamin silmien ohitse -mäiskäyttämään nasevan nenäpiuvin ällistyneen Akutin kuonoon. Päästäen -ölisevän mylvähdyksen tuupertui ihmisenmuotoinen taaksepäin ja kierähti -puusta. - -Korak seisoi tuijottaen alas häneen, kun samassa äkillinen sujahdus -läheisissä pensaissa kiinnitti hänen huomionsa. Tyttökin katsoi -alaspäin, mutta hän ei nähnyt muuta kuin vihaisen apinan kompuroimassa -jaloilleen. Sitten välähti kuin jousesta ammuttu vasama vanuke -täplikästä keltaista turkkia suoraan Akutin selkää kohti. Se oli -Sheeta, leopardi. - - - - -KYMMENES LUKU - -Vaarallisia vieraita - - -Leopardin loikatessa isoa apinaa kohti huohotti Miriam hämmästyksestä -ja kauhusta -- ei Akutia uhkaavan vaaran tähden, vaan tuon nuorukaisen -menettelyn vuoksi, joka vastikään oli vihaisesti iskenyt omituista -toveriansa. Sillä tuskin oli peto tullut näkyviin, kun poika -paljastettu veitsi kädessä hyppäsi kauas aivan sen päälle, niin että -juuri kun Sheeta oli iskemäisillään hampaansa ja kyntensä Akutin -leveään selkään, putosi Tappaja leopardin hartioille. - -Kissaeläin pysähtyi ilmassa, sivuutti apinan vain hitusen verran ja -kierähti kamalasti kiljuen selälleen. Reuhtoen ja kynsien ponnisteli se -tavoittaakseen ja ravistaakseen kimpustansa vihollisen, joka -hampaillaan raateli sen niskaa ja veitsellään viilteli sen kylkeä. - -Hämärää vaistoa totellen ponnahti Akut, heti kun oli kuullut takaansa -tuon äkillisen ryntäyksen, puuhun tytön viereen niin ketterästi, että -se moisessa raskaassa eläimessä oli miltei ihmeteltävää. Mutta -kääntyessään ja nähdessään mitä alhaalla tapahtui riensi se yhtä -nopeasti jälleen maahan. Yksityiset riidat unohtuivat pian vaaran -uhatessa sen inhimillistä toveria, eikä se ollut rahtuakaan vähemmän -kerkeä panemaan omaa turvallisuuttaan alttiiksi ystävänsä puolesta, -kuin Korak oli ollut sitä auttaakseen. - -Tuloksena oli, että Sheeta pian näki kimpussaan kaksi raivokasta -olentoa repimässä sitä riekaleiksi. Ulvoen, kiljuen ja möristen -kierähtelivät kaikki kolme sinne tänne vesakossa, tämän ruhtinaallisen -kamppailun ainoan, tuijottavan katselijan vavisten kyyröttäessä puussa -heidän yläpuolellaan ja vimmatusti puristaessa Gikaa rintaansa vasten. - -Pojan puukko taistelun lopullisesti ratkaisi, ja kun hurja -kissansukuinen vavahti henkitoreissaan ja kellahti toiselle kyljelleen, -nousivat nuorukainen ja apina ja katsoivat toisiinsa maassa viruvan -raadon yli. Korak nytkäytti päätänsä puuhun päin tyttöstä kohti. "Jätä -hänet rauhaan; hän on minun", sanoi nuorukainen. Akut murahti, vilkutti -veristyneillä silmillään ja kääntyi Sheetan ruumiiseen päin. Seisoen -sen päällä hän pullisti laajan rintansa, kohotti katseensa taivasta -kohti ja kajahdutti niin kauhean parkaisun, että pientä tyttöä taaskin -puistatti. Se oli urosapinan voitonhuuto, kun se on kaatanut -vihollisen. Poika vain katseli hetkisen äänetönnä; sitten hän hyppäsi -jälleen puuhun tytön viereen. Pian saapui myöskin Akut heidän luokseen. -Muutaman minuutin puuhaili hän haavojensa nuoleskelemisessa ja lähti -sitten pyydystämään itselleen aamiaista. - -Monet kuukaudet jatkui tämä elämä kolmisin, mitään erikoisempaa -tapahtumatta. Ainakaan ei tapahtunut sellaista, mikä nuorukaisen tai -apinan mielestä olisi ollut tavallisuudesta poikkeavaa; mutta pienelle -tytölle oli tämä elämä päivä- ja viikkokausia kuin alituista kauhulla -täytettyä painajaisunta, kunnes hänkin tottui katselemaan kuoleman -terättömiin silmäkuoppiin ja karaistui ohuen mekkonsa läpi purevaa -viimaa vastaan. Hitaasti hän oppi sen ainoan yhteisen ajatustenvaihdon -välineen alkeet, joka hänen tovereillaan oli, -- hän oppi käyttämään -isojen apinain kieltä. Nopeammin hän saavutti mestaruutta viidakon -viisaudessa, niin että pian tuli aika, jolloin hän oli tärkeä tekijä -metsästyksessä, vartioiden toisten nukkuessa tai auttaen heitä -keksimään otuksen jäljet, mitä milloinkin ajoivat. Akut seurusteli -hänen kanssaan yhdenvertaisuutta lähentelevään tapaan, milloin heidän -oli välttämätöntä tulla läheisiin kosketuksiin; mutta enimmäkseen hän -karttoi tyttöä. Poika oli hänelle aina ystävällinen, ja vaikka hän -monissa tilaisuuksissa tunsi holhokkinsa hoivailun rasittavaksi -taakaksi, kätki hän sen tytöltä. - -Huomatessaan, että yön kosteus ja kylmyys tuottivat tälle epämukavuutta -ja kärsimystäkin, rakensi Korak tiiviin pienen suojuksen korkealle -jättiläispuun huojuville oksille. Siellä pieni Miriam nukkui verraten -lämpimästi ja turvallisesti, sillaikaa kun Tappaja ja apina valitsivat -yöpuukseen läheisiä oksia, edellinen aina korkealla riippuvan majan -aukon edessä, mistä paraiten voi varjella sen asukasta puissa -asustavilta vihollisilta. He olivat liian korkealla, jotta heidän juuri -olisi tarvinnut pelätä Sheetaa; mutta kaikkiallahan hiipi Histah, -käärme, herättäen kauhua mielissä, ja lähellä asustivat isot -paviaaniapinat, jotka eivät tosin koskaan hyökänneet kimppuun, mutta -aina hampaat irvissä haukkuivat, milloin vain joku kolmikosta ohimennen -sattui niin lähelle. - -Suojuksen rakentamisen jälkeen paikallistui kolmen metsäläisemme -toiminta. He samoilivat vähemmin laajalti, kun oli pakko aina yöksi -palata kotipuulle. Puro juoksi siinä lähellä. Metsänriistaa ja hedelmiä -oli yllin kyllin, samoin kuin kalaakin. Elämä oli kiteytynyt -villi-ihmisen yksitoikkoiseksi jokapäiväisyydeksi -- ruuan etsinnäksi -ja täysin vatsoin nukkumiseksi. He eivät ajatelleet päivää -pitemmälle, eivät huolehtineet huomisesta. Jos nuorukainen joskus -miettikin menneisyyttä ja muisteli niitä, jotka häntä etäisessä -maailmankaupungissa kaipailivat, tapahtui se hajanaisesti ja tuskin -omakohtaisesti, ikäänkuin tuo toinen elämä olisi ollut jonkun muun -henkilön elämää. Hän oli hylännyt toivon palata sivistyneeseen -yhteiskuntaan, sillä niin useasti koettuaan tylyyttä niiden puolelta, -joilta oli ystävyyttä odottanut, oli hän samoillut niin kauas -sisämaahan, että käsitti olevansa iäksi eksynyt aarniometsän -sokkeloihin. - -Sitäpaitsi oli hän Miriamin tulon jälkeen saanut tytöstä sen, mitä -villissä viidakkoelämässään siihen asti oli enimmin kaivannut -- -inhimillisen toverin. Hänen suhteessansa tyttöön ei ollut havaittavissa -mitään tietoista sukupuolitunnetta. He olivat ystävyksiä -- toveruksia --- siinä kaikki. Molemmat olisivat saattaneet olla poikia, paitsi että -Korakin sävyssä esiintyi puolihellä ja aina isännöivä, suojeleva -vaisto. - -Tyttönen jumaloi häntä, kuten olisi saattanut jumaloida hellää, -hemmottelevaa veljeä, jos hänellä olisi sellainen ollut. Lempi oli -kummallekin tuntematon käsite; mutta täytyihän sen tunteen -välttämättömästi herätä pojan lähestyessä miehuutta, kuten se herää -jokaisessa villissä viidakon uroksessa. Liikkumisalueellaan viidakossa -he olivat tutunomaista väkeä. Pienet apinat tunsivat heidät hyvin ja -tulivat usein lähelle, rupattelemaan ja ilakoimaan heidän ympärillään. -Kun Akut oli saapuvilla, pysyttelivät nuo pikkueläimet loitommalla, -mutta Korakia ne kaihtoivat vähemmän; ja kun molemmat urospuoliset -olivat poissa, tulivat ne ihan Miriamin luo nykien hänen koristuksiaan -tai leikkien Gikan kanssa, joka oli niille ehtymättömänä rattoisuuden -lähteenä. Tyttö leikitteli niiden kanssa ja ruokki niitä, ja hänen -ollessaan yksikseen ne tuottivat hänelle ajanviettoa pitkinä hetkinä, -kunnes Korak palasi. - -Gikan asussa oli tapahtunut muutos siitä ajasta, jolloin sen pieni äiti -poistui sheikin kylästä. Sen puku oli nyt pienoiskuva Miriamin omasta. -Pieni tilkkunen leopardintaljaa peitti sen rotannahkavartaloa -olkapäältä puusta vuoltuun polveen asti. Ruohoista punottu side -kulmilla kiinnitti otsaan muutamia heleitä pienen papukaijan sulkia, -kun taas toisista ruohonpätkistä oli mukailtu metallirenkaita -muistuttavia koristeita käsivarsiin ja sääriin. Gika oli ilmetty pieni -villitär; mutta sielultaan se oli sama kuin ennenkin, sama kaikkiahmiva -kuuntelija. Oivallinen piirre Gikassa oli, että se ei koskaan -keskeyttänyt puhetta, haastellakseen itsestänsä. Tänäänkään se ei -tehnyt poikkeusta. Puun runkoa vasten tuettuna se oli tuntikauden -tarkkaavaisesti kuunnellut Miriamin lavertelua, sillävälin kun sen -notkea nuori emäntä loikoi kissamaisen mukavasti sen edessä huojuvalla -oksalla. - -"Pikku Gika", sanoi Miriam, "meidän Korak viipyy tänään kauan poissa. -Me kaipaamme häntä, pikku Gika, kaipaammehan me. On ikävää ja -yksinäistä isossa viidakossa, kun meidän Korak on poissa. Mitähän Korak -meille tällä kertaa tuo? Uuden kiiltävän metallirenkaanko Miriamin -nilkkaan! Vai pehmeän kauriinnahkaisen nivusvaatteen mustan -naarasihmisen lanteilta? Hän sanoo, että on vaikeampi riistää naarasten -omaisuutta; sillä hän ei huoli tappaa niitä, kuten tappaa urokset, ja -ne taistelevat vimmatusti, kun hän hyökkää niiden kimppuun, -anastaakseen niiden koristukset. Sitten tulevat urokset keihäineen ja -jousineen ja Korak pakenee puihin. Joskus hän ottaa naaraan mukaansa ja -siellä korkealla oksien seassa riistää siltä ne kapineet, jotka haluaa -tuoda kotiin Miriamille. Hän sanoo, että mustat pelkäävät häntä nyt ja -että naiset ja lapset jo ensi näkemältä rientävät parkuen -hökkeleihinsä; mutta hän seuraa niitä sinne; eikä hän usein palaa -tuomatta nuolia itselleen ja lahjaa Miriamille. Korak on mahtava -viidakkolaisten joukossa, se meidän Korak -- ei, _minun_ Korakini!" - -Miriamin haastelun keskeytti pieni kiihtynyt apina, joka hypähti -naapuripuusta hänen hartioilleen. - -"Kiipeä!" huusi se. "Kiipeä! Manganit tulevat." - -Miriam vilkaisi kiihtyneeseen rauhanhäiritsijäänsä velttona olkansa -yli. - -"Kiipeä itse, pikku Manu", virkkoi hän. "Ainoat manganit viidakossamme -ovat meidän Korak ja Akut. Niiden sinä olet nähnyt palaavan -metsästykseltä. Jonakuna päivänä sinä näet oman varjosi, pikku Manu, ja -silloin säikähdyt kuoliaaksi." - -Mutta apina vain kirkui varoitustaan entistä kimakammin, ennenkuin -riensi turvallista korkeata tasannetta kohti, jonne mangani, iso apina, -ei voinut seurata. Nyt kuuli Miriam jo puiden välitse heilahtelevien -ruumiiden lähenemistä. Hän kuunteli tarkkaavaisesti. Niitä oli kaksi, -ja ne olivat isoja apinoita -- Korak ja Akut. Hänestä oli Korak apina --- mangani, -- sillä nimellä he kolme aina itseänsä mainitsivat. -Ihminen oli vihollinen, eivätkä he siis enää lukeutuneet samaan lajiin. -"Tarmangani" eli ison valkoihoisen nimitys heidän kielellään ei -soveltunut heihin kaikkiin. "Gomangani" -- iso musta apina, neekeri -- -ei ollut kuvaava nimitys kellekään heistä, ja niinpä he sanoivat -itseänsä pelkiksi manganeiksi. Miriam päätti olla nukkuvinaan, -kiusoitellakseen Korakia. Senvuoksi hän pysytteli aivan hiljaa, silmät -tiukasti suljettuina. Hän kuuli noiden kahden tulevan yhä lähemmäksi. -Ne olivat nyt naapuripuussa ja varmaankin olivat hänet huomanneet, -koskapa olivat pysähtyneet. Mutta miksi ne olivat niin hiljaa? Miksei -Korak huutanut hänelle tavallista tervehdystänsä? Tuo äänettömyys -tuntui pahaaennustavalta. Mutta nyt kuuluikin jo hyvin salavihkainen -rasahdus, -- toinen niistä hiipi häntä kohti. Suunnitteliko Korak -kepposta omasta puolestaan? No, kyllä hän nuorukaisen nolaisi! -Varovaisesti raotti hän hitusen verran silmiään, ja silloin hänen -sydämensä jähmettyi. Hiljaa hiipimässä häntä kohti oli iso urosapina, -jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Sen takana oli toinen -samanlainen. - -Vikkelästi kuin orava nousi Miriam seisomaan, ja samassa hetkessä -ryntäsi uros häntä kohti. Hyppien oksalta oksalle pakeni tyttö viidakon -läpi noiden kahden ihmisapinan seuratessa hänen kintereillään. Niiden -yläpuolella kirmasi parvi kirkuvia, rupattelevia marakatteja, jotka -ilkkuen sinkauttelivat hämäyksiä manganeille ja koettivat rohkaista ja -neuvoa tyttöä. - -Puusta puuhun sujahteli Miriam ponnistellen yhä ylöspäin, hennommille -oksille, jotka eivät kannattaisi hänen vainoojiansa. Yhä nopeammin ja -nopeammin tulivat urosapinat hänen perässään. Etumaisen käyristyvät -sormet olivat tuon tuostakin hänet tavoittaa, mutta tyttö vältti ne -äkkinäisillä vauhdinponnistuksilla ja huimilla loikkauksilla, -heitellessään itseänsä vaarallisen pitkien välimatkojen poikki -pyörryttävän korkealla ilmassa. - -Verkalleen lähestyi tyttö ylempiä oksia, missä turvallisuus odotti, -kunnes hän uhkarohkean hyppäyksen jälkeen joutui notkuvan oksan varaan, -joka taipui syvälle hänen painostansa eikä ponnahtanutkaan takaisin -ylös, niinkuin sen olisi pitänyt. Jo ennenkuin kuului risahdustakaan, -tiesi hän, että oli väärin arvioinut oksan kestävyyden. Se myötäsi -ensin verkalleen. Sitten se ryskähti, ikäänkuin olisi eronnut rungosta. -Irroittaen kätensä pudottausi Miriam alemmaksi lehvistöön tavoitellen -uutta tukea. Hän löysi sellaisen toistakymmentä jalkaa murtuneen oksan -alapuolella. Siten hän oli pudottautunut monta kertaa ennen eikä -putoaminen häntä erikoisesti säikyttänyt. Viivästyminen häntä enimmin -kauhistutti ja syystä, sillä tuskin oli hän kiivennyt turvapaikkaan, -kun apinan raskas ruho mätkähti hänen viereensä ja iso karvainen -käsivarsi kietoutui hänen vyötäisilleen. - -Melkein heti ehti toinen apina toverinsa viereen. Se hyökkäsi Miriamia -kohti; mutta tytön kaappaaja heilautti tämän sivummalle, paljasti -irvistäen isot hampaansa ja murisi pahaaennustavasti. Miriam ponnisteli -vapautuakseen. Hän iski karvaista rintaa ja parrakasta poskea. Hän puri -vahvat valkoiset hampaansa pörrökarvaiseen kyynärvarteen. Apina sivalsi -tyttöä nyrkillään häijysti kasvoihin, mutta sitten sen täytyi -kiinnittää huomionsa toveriin, joka ilmeisesti halusi saalista -omakseen. - -Kaappaaja ei voinut edukseen taistella notkuvalla oksalla, kun se oli -kuormitettu kiemurtelevalla ja sätkyttelevällä vangilla, minkä vuoksi -se nopeasti pudottausi alas maahan. Toinen seurasi sitä ja sitten ne -kamppailivat silloin tällöin luopuen rynnistelystään, tavoittaakseen -uudestaan tytön, joka käytti hyväkseen ahdistajainsa taisteluhommia -riuhtautuakseen niiden käsistä ja yrittääkseen pakoon; mutta aina ne -hänet tavoittivat, ja ensiksi omisti hänet toinen ja sitten toinen -noista kilpailevista eläimistä, jotka koettivat repiä toisensa -palasiksi. - -Monesti sai tyttö iskuja, jotka olivat aiotut karvapeitteiselle -vastustajalle, ja kerran hänet kaadettiin ja hän makasi tajutonna, -jolla välin apinat vapautuneina tyttöä väkisin pidättämästä hyökkäsivät -hurjina ja pelottavina toistensa kimppuun. - -Niiden yläpuolella parkuivat pikkuapinat kirmaten sinne tänne -puolihulluina kiihtymyksestä ja raivosta. Edestakaisin taistelukentän -yläpuolella lenteli lukemattomia loistavasulkaisia lintuja, kirkuen -käheitä vimman- ja uhmanhuutojaan. Etäällä karjui leijona. - -Isompi uros repi vastustajaansa vähitellen kappaleiksi. Ne kierivät -maassa pureskellen ja huitoen toisiaan. Taas ne olivat pystyssä -takajaloillaan, raastoivat ja reuhtoivat kuin inhimilliset painijat; -mutta molemmat taistelijat ja maa niiden ympärillä punoitti hurmeesta. - -Kaiken aikaa virui Miriam yhä tajutonna maassa. Vihdoin sai toinen -apinoista ratkaisevasti isketyksi hampaansa toisen niskasuoneen, ja -niin ne painuivat tantereelle viimeisen kerran. Muutaman minuutin ne -makasivat siinä melkein potkiskelematta. Vain isompi uros yksinään -nousi tästä viimeisestä syleilystä. Se ravisti itseänsä. Syvä murahdus -vyöryi sen karvaisesta kurkusta. Se hoippui edestakaisin tytön ja -voitetun vihollisensa ruumiin välillä. Sitten se nousi viimemainitun -päälle ja karjaisi kauhean voitonhuutonsa. Pienet apinat hajaantuivat -kirkuen kaikille haaroille, kun tuo pelottava ulvahdus kajahti niiden -korviin. Komeasulkaiset linnut lehahtivat lentoon ja pakenivat. Taas -kuului leijonan karjunta, tällä kertaa kauempaa. - -Iso apina vaappui vielä kerran tytön viereen. Se käänsi hänet selälleen -ja kumartui nuuskimaan kasvoja ja rintaa ja kuuntelemaan hänen -hengitystään. Tyttö eli. Marakatit palasivat. Niitä tuli parvittain ja -ne syytivät ylhäältä herjauksia voittajalle. - -Ihmisapina osoitti suuttumustaan paljastamalla hampaansa ja mörisemällä -niille. Sitten se kumartui ja nostaen tytön hartioilleen hoippui pois -viidakkoon. Sen perässä seurasi äkäinen mölyjoukko. - - - - -YHDESTOISTA LUKU - -Neidonryöstö - - -Metsästämästä palatessaan kuuli Korak kiihtyneiden marakattien -pärpätyksen. Hän tiesi siitä, että jotakin varsin vakavaa oli -tapahtunut. Varmaankin oli Histah, käärme, kiertänyt niljakat -kiemuransa jonkun varomattoman manun ruumiin ympäri. Nuorukainen -kiirehti eteenpäin. Pienet apinat olivat Miriamin ystäviä. Korak -auttaisi niitä, jos voisi. Hän samosi joutuisasti keskitasanteen -lehvätietä pitkin. Puuhun, jossa Miriamin suojus sijaitsi, laski hän -riistansa ja kutsui ääneensä tyttöä. Ei kuulunut mitään vastausta. Hän -pudottausi nopeasti alemmalle lehvätasanteelle. Kenties tyttö piileili -häneltä. - -Isolla oksalla, jolla Miriam usein keinui huolettoman mukavasti, näki -hän Gikan tuettuna puun paksua runkoa vasten. Mitähän se merkitsi? -Miriam ei koskaan ennen ollut jättänyt Gikaa noin yksikseen. Korak otti -nuken ja työnsi sen vyöhönsä. Hän kutsui uudestaan ja äänekkäämmin; -mutta Miriam ei vastannut hänen huhuntaansa. Etäällä kävi kiihtyneiden -manujen mölinä vähemmän selväksi. - -Oliko niiden kiihtymyksellä ehkä jotakin yhteyttä Miriamin katoamisen -kanssa? Pelkkä ajatuskin oli kylliksi. Odottamatta Akutia, joka tuli -verkalleen jonkun matkan päässä hänen takanaan, riensi Korak nopeasti -mölyjoukkoa kohti. Muutamassa minuutissa hän ehtikin takimmaisten luo. -Hänet nähdessään ne alkoivat kirkua ja osoitella eteensä alaspäin, ja -hetkistä myöhemmin saapui Korak paikalle ja näki, mikä niiden raivon -aiheutti. - -Nuorukaisen sydän jähmettyi kauhusta hänen nähdessään tytön ruumiin -riippuvan ison apinan hartioilla. Että Miriam oli kuollut, sitä hän ei -epäillytkään, ja sillä hetkellä heräsi hänessä jotakin, mitä hän ei -yrittänyt itselleen selvittää eikä olisi voinut selvittää, vaikka olisi -yrittänytkin. Mutta yhtäkkiä tuntui koko maailma keskittyneen tuohon -pehmeään, siroon ruumiiseen, tuohon hentoon, pieneen ruumiiseen, joka -niin surkean velttona ja avuttomana riippui luontokappaleen vankoilta -olkapäiltä. - -Nyt hän tiesi, että pikku Miriam oli hänen maailmansa -- hänen -aurinkonsa, kuunsa ja tuikkivat tähtensä. Tytön menetyksessä oli -häneltä sammunut kaikki valo, kylmennyt kaikki lämpö, kadonnut kaikki -onni. Voihkaus pääsi hänen huuliltaan ja senjälkeen sarja kamalia -karjahduksia, petojen karjuntaa petomaisempina, kun hän mittausluodin -lailla laskeusi vimmatusti alas ja riensi tämän inhoittavan rikoksen -tekijää kohti. Urosapina käännähti uuden ja uhkaavan äänen kuullessaan, -ja sen kääntyessä leimahti uutta liekkiä Tappajan raivoon ja vihaan, -sillä hän näki, että eläin hänen edessään ei ollut kukaan muu kuin -kuningasapina, joka oli ajanut hänet pois isojen ihmisenmuotoisten -yhteiskunnasta, hänen sieltä etsiessään ystävyyttä ja turvapaikkaa. - -Heittäen tytön maahan kääntyi apinauros jälleen taistelemaan kalliin -saaliinsa omistuksesta; mutta tällä kertaa se odotti helppoa voittoa. -Sekin puolestaan tunsi Korakin. Eikö se ollut karkoittanut häntä -apinaleiristä hampaan iskemättä tai käpälän koskematta? Pää kumarassa -ja kaartuvin hartioin se vyöryi sileäihoista olentoa vastaan, joka -rohkeni vastustaa sen oikeutta saaliiseen. - -He kohtasivat toisensa kallo kalloa vasten, kuin kaksi hyökkäävää -härkää, tuupertuakseen tantereelle huitoen ja repien toisiansa. Korak -unohti veitsensä. Sellaista raivoa ja verenhimoa, jonka vallassa hän -oli, saattoi tyydyttää vain lämpöisen lihan tuntu raatelevissa -hampaissa, tuoreen sydänveren pirskoittuminen hänen paljaalle iholleen; -sillä sitä itse tietämättänsä taisteli Korak, Tappaja, suuremmasta -kannustuksesta kuin vihan ja koston -- hän taisteli väkevänä -urospuolena toista urosta vastaan omaan lajiinsa kuuluvan naaraan -omistamisesta. - -Niin raju oli apinaihmisen hyökkäys, että hän pääsi kiinni -vastustajaansa, ennenkuin tämä ehti ehkäistä, ja iski vahvat leukansa -pullistuneeseen kaulasuoneen; ja siinä hän riippui, ummessa silmin, -samalla kun sormet hapuilivat kiinni karvaisesta kurkusta. - -Silloin Miriam raotti silmänsä, jotka tämä näky sai avartumaan. - -"Korak!" huudahti hän. "Korak! Minun Korakini! Tiesinhän minä, että -sinä tulisit. Tapa se, Korak! Tapa se!" Ja salamoivin silmin ja -kohoavin povin nousi tyttö jaloilleen ja riensi Korakin viereen häntä -rohkaisemaan. Tappajan keihäs oli siinä lähellä, mihin hän oli sen -paiskannut hyökätessään apinaa vastaan. Tyttö näki sen ja sieppasi -käteensä. Hän ei tuntenut mitään huimaavaa heikkoutta tätä jalkojensa -juuressa taisteltua alkuaikojen kamppailua katsellessaan. Hän ei -tuntenut mitään hysteeristä jälkivaikutusta hermojännityksestä, jonka -hänen oma seikkailunsa uroksen kanssa oli aiheuttanut. Hän oli -kiihtynyt, mutta tyyni ja aivan peloton. Hänen Korakinsa taisteli -toisen manganin kanssa, joka oli mielinyt ryöstää hänet; mutta hän ei -etsinyt turvaa riippuvalta oksalta, sieltä matkan päästä tarkatakseen -ottelua, kuten joku manganinaaras olisi tehnyt. Sen sijaan hän suuntasi -Korakin keihään terävän kärjen urosapinan kylkeen ja työnsi sen syvälle -pedon sydämeen. Korak ei olisi tarvinnut hänen apuansa, sillä iso uros -oli jo henkitoreissaan ja veri pulppusi sen revitystä kaulasuonesta; -mutta Korak nousi hymyillen ja lausui tunnustuksen auttajalleen. - -Kuinka solakka ja siro tuo tyttö olikaan! Oliko hän äkkiä muuttunut -muutaman tunnin kuluessa nuorukaisen poissa ollessa vai oliko taistelu -apinan kanssa vaikuttanut hänen näköhermoihinsa? Hän katseli Miriamia -ikäänkuin uusilla silmillä, sillä niin monta hämmästyttävää ja -ihmeellistä yllätystä ilmeni hänen katseelleen. Kuinka kauan oli -kulunut siitä, kun hän oli tavannut hänet isänsä kylästä pienenä -arabialaistyttönä, sitä hän ei tiennyt, sillä aika ei viidakossa -merkitse mitään eikä hän siis ollut päiviä laskenut. Mutta -katsellessaan häntä nyt hän tajusi, että Miriam ei enää ollut sama -pikku tyttö, jonka hän oli nähnyt leikkimässä Gikan kanssa suuren puun -alla juuri vaajavarustuksen sisäpuolella. Muutoksen oli täytynyt olla -hyvin verkallinen, koska se tähän asti oli jäänyt häneltä huomaamatta. -Ja miksi hän sen nyt näin äkkiä oli tullut todenneeksi? Hänen katseensa -siirtyi tytöstä kuolleen apinauroksen ruumiiseen. Ensi kertaa välähti -hänen mielikuvitukseensa syy, miksi tyttöä oli yritetty ryöstää. -Korakin silmät lensivät suuriksi, ja sitten ne kapenivat raivoa -osoittaviksi raoiksi, kun hän kiiluvin katsein tarkkasi jalkainsa -juuressa viruvaa peikkomaista otusta. Kun hänen katseensa sitten kohosi -Miriamin kasvoihin, nousi hänen omilleen hillitty puna. Nyt hän tosiaan -katseli häntä toisilla silmillä --- neitoa tähystävän miehen silmillä. - -Akut oli saapunut juuri kun Miriam oli keihästänyt Korakin vastustajan. -Vanhan apinan riemastus oli raju. Se asteli kankeakoipisena ja hirveän -näköisenä kaatuneen vihollisen ympärillä. Se murisi ja kohotti ylöspäin -pitkän, liikkuvan huulensa. Sen niskakarvat nousivat pystyyn. Se ei -kiinnittänyt mitään huomiota Korakiin ja Miriamiin. Etäällä sen pienien -aivojen sisimmissä sopukoissa liikkui jotakin -- jotakin, minkä ison -uroksen haju oli herättänyt. Tämän itävän ajatuksen ulkonainen ilmaus -oli eläimellistä raivoa; mutta sisempi tunne oli mitä mieluisin. Ison -uroksen haju ja sen kookkaan, karvaisen ruhon näkeminen oli herättänyt -Akutin sydämessä omaan lajiinsa kuuluvan toverin kaipausta. Niinpä ei -Korak yksinään ollut muuttumassa. - -Entä Miriam? Hän oli nainen. Naisen jumalaisena oikeutena on rakastaa. -Ja hän oli aina rakastanut Korakia. Korak oli hänen iso veljensä. -Ainoastaan Miriamissa ei siis tapahtunut muutosta. Hän oli yhä -onnellinen Korakinsa toverina. Hän rakasti yhä Korakia -- niinkuin -sisar rakastaa hellää veljeä -- ja oli hänestä hyvin, hyvin ylpeä. Koko -viidakossa ei ollut toista niin voimakasta, niin komeata tai niin -uljasta. - -Korak tuli hänen lähelleen. Katsahtaessaan pojan silmiin näki tyttö -niissä uuden valon; mutta hän ei ymmärtänyt sitä. Hän ei käsittänyt, -kuinka lähellä kypsymystä he olivat, eikä mitään kaikesta siitä -muutoksesta heidän elämässään, mitä Korakin ilme saattoi merkitä. - -"Miriam", kuiskasi nuorukainen, ja hänen äänensä kuulosti käheältä, kun -hän laski ruskean käden tytön paljaalle olalle. "Miriam!" Äkkiä hän -puristi tytön rintaansa vasten. Tämä vilkaisi nauraen hänen -kasvoihinsa, ja sitten nuorukainen kumartui suutelemaan häntä suoraan -huulille. Vielä silloinkaan ei tyttö käsittänyt. Hän ei voinut muistaa, -että häntä koskaan ennen oli suudeltu. Se oli hyvin suloista. Miriam -piti siitä. Hän ajatteli, että Korak sillä tavoin tahtoi osoittaa, -kuinka iloissaan oli siitä, että ison apinan ei ollut onnistunut -raahata häntä pois. Hänkin oli iloissaan. Ja siksi hän kietoi -käsivartensa Tappajan kaulaan ja suuteli häntä yhä uudelleen. Sitte hän -huomatessaan nuken nuorukaisen vyössä siirsi sen omaan haltuunsa, -suudellen sitä, niinkuin oli suudellut Korakia. - -Korak mieli sanoa jotakin. Hän halusi sanoa tytölle, kuinka suuresti -hän häntä rakasti; mutta hänen rakkautensa kuohunta tukehdutti häntä, -ja manganien kielen sanasto oli rajoitettu. - -Tapahtui äkillinen keskeytys. Kuului matalaa mörinää -- Akut mörisi, ei -äänekkäämmin kuin äsken, kun se teikaroi kuolleen uroksen ruumiilla, ei -tosiaan puoleksikaan niin äänekkäästi; mutta sävel tehosi Korakissa -uinuvan viidakkopedon huomiokykyyn. Se oli varoitus. Korak nosti -nopeasti katseensa häntä niin lähellä olevista säteilevistä kasvoista. -Nyt heräsivät hänen muut aistinsa. Hänen korvansa, hänen sieraimensa -herkistyivät. Jotakin oli tulossa! - -Tappaja siirtyi Akutin viereen. Miriam oli ihan heidän takanaan. Nuo -kolme olivat kuin veistettyjä kuvapatsaita, jotka tuijottivat viidakon -lehväiseen sotkuiseen tiheikköön. Melu, joka oli herättänyt heidän -huomionsa, paisui, ja samassa ryntäsi esille iso apina vesakosta -muutaman askeleen päästä heidän seisomapaikaltaan. Eläin pysähtyi -heidät nähdessään. Se mörähti varoittavasti hartiainsa yli, ja hetkistä -myöhemmin tuli toinen apina arastellen esille. Sitten seurasi muita -- -uroksia ja naaraksia pentuineen, kunnes parikymmentä karvaista hirviötä -seisoi näihin kolmeen tuijottamassa. Siinä oli kaatuneen apinakuninkaan -heimo. Akut puhui ensimmäiseksi. Se osoitti kuolleen uroksen ruumista. - -"Korak, mahtava taistelija, on tappanut kuninkaanne", mörisi hän. -"Viidakossa ei ole suurempaa kuin Korak, Tarzanin poika. Nyt Korak on -kuningas. Kuka uros on Korakia mahtavampi?" - -Se oli taisteluhaaste jokaiselle urokselle, joka mielisi vastustaa -Korakin oikeutta kuninkuuteen. Apinat supattivat möristen keskenään -jonkun aikaa. Vihdoin asteli verkalleen esille nuori uros hoippuen -lyhyillä koivillaan, harjakset pystyssä ja kauheasti muristen. - -Eläin oli tavattoman kookas ja parhaissa voimissaan. Se kuului siihen -melkein sukupuuttoon kuolleeseen lajiin, jota valkoiset miehet ovat -alkuasukasten tiedonantojen mukaan, kauan etsineet viidakkojen -vaikeimmista, läpitunkemattomista sopukoista. Harvoin tapaavat -alkuasukkaatkaan näitä isoja, karvaisia "alkuaikojen ihmisiä." - -Korak astui hirviötä vastaan. Hänkin mörisi. Mielessään hän hautoi -suunnitelmaa. Antautua rynnistelyyn tuon väkevän eläimen kanssa, joka -ei ollut väsyttänyt voimiansa, kun hän itse sitävastoin juuri oli -suoriutunut kauheasta ottelusta toisen samanlaisen kanssa, olisi ollut -tappion tavoittelua. Hänen oli keksittävä helpompi keino voittoon. -Kyyristyen hän valmistausi ottamaan vastaan hyökkäyksen, jonka tiesi -pian tapahtuvan, eikä hänen tarvinnutkaan pitkälti odottaa. Hänen -vastustajansa pysähtyi vain sikäli, että ehti kuulijainsa valistukseksi -ja Korakin hämmentämiseksi mölytä lyhyen yhteenvedon entisistä -voitoistaan, uljuudestaan ja siitä, mitä tekisi mokomalle hintelälle -tarmanganille. Sitten se hyökkäsi. Sormet käyrinä ja kita ammollaan se -ryntäsi odottavaa Korakia kohti pikajunan vauhdilla. Korak ei -liikahtanut ennenkuin isot käsivarret ojentuivat häntä syleilemään, -jolloin hän kumartui niiden alitse, antoi oikealla nyrkillään kamalan -survaisun pedon leukaan, sivuuttaessaan sen maahan romahtavan ruhon, ja -kiepahtaen nopeasti ympäri kumartui taisteluvalmiina tuon tanterella -hajasäärin sätkyttelevän apinan yli. - -Perin ällistyneenä koetti ihmisenmuotoinen kompuroida pystyyn. Vaahto -valui sen inhoittavilta huulilta. Sen pienet silmät punottivat. Verta -hyydyttävää mylvinää kuului sen syvästä rinnasta. Mutta se ei päässyt -jaloilleen. Tappaja odotti sen yläpuolella, ja heti kun karvainen leuka -kohosi uuden, härkäänkin tehoavan iskun ulottuville, paiskattiin apina -nurin taaksepäin. - -Yhä uudelleen ja uudelleen yritti apina pystyyn, mutta joka kerralla -oli mahtava tarmangani odottamassa, nyrkki ojossa, navakalla iskulla -kellistääkseen sen jälleen. Yhä heikommiksi kävivät uroksen -ponnistukset. Veri tahrasi sen kasvot ja rinnan. Punainen juova virtasi -nenästä ja suusta. Joukko, joka kirkunallaan oli sitä kiihoittanut -taisteluun sen ensimmäiset hurjat karjahdukset kuullessaan, ivaili sitä -nyt, -- hyväksymishuudot kohdistuivat nyttemmin tarmanganiin. -"_Ka-go-da_?" kysyi Korak nujertaessaan uroksen vieläkin kerran. - -Taas yritti itsepintainen elukka kömpiä jaloilleen. Taas antoi Tappaja -sille kauhean iskun. Ja taas kysyi hän _ka-go-da_ -- joko riittää? - -Hetkisen virui uros liikkumatonna. Sitten se mörähti kolhittujen -huultensa välitse: "_Ka-go-da_!" - -"Nouse sitten ja mene takaisin kansasi luo", käski Korak. "Minä en -halua olla kuninkaana teillä, jotka kerran ajoitte minut pois. Pitäkää -omat tapanne, ja me pidämme omamme. Olkaamme ystäviä, toisemme -kohdatessamme, mutta yhdessä me emme elä." - -Eräs vanha uros astui verkalleen Tappajaa kohti. "Olet tappanut -kuninkaamme", sanoi hän. "Olet lyönyt hänet, joka pyrki kuninkaaksemme. -Olisit voinut hänet tappaakin, jos olisit tahtonut. Mistä me saamme -kuninkaan?" Korak kääntyi Akutiin. "Tuossa on kuninkaanne", lausui hän. - -Mutta Akut ei tahtonut erota Korakista, vaikka se oli kylläkin halukas -jäämään oman rotunsa luo. Hän tahtoi, että myös Korak olisi jäänyt. Ja -niin hän sanoikin. - -Nuorukainen ajatteli Miriamia -- mikä olisi tytölle parasta ja -turvallisinta. Jos Akut lähtisi apinain mukaan, olisi vain yksi -Miriamia vartioimassa ja suojelemassa. Mutta jos he taas liittyisivät -heimoon, niin hän ei koskaan voisi turvallisesti jättää Miriamia -leiriin, kun itse lähtisi metsästämään, sillä apinakansan halut eivät -ole helposti hillittyjä. Jossakussa naaraksessakin saattaisi herätä -hentoa valkoista tyttöä kohtaan sairaloista vihaa, joka ärsyttäisi sen -surmaamaan hänet Korakin poissaollessa. - -"Me elelemme teidän lähettyvillänne", sanoi hän vihdoin. "Kun te -vaihdatte pyydystysaluettanne, siirrymme mekin. Miriam ja minä, -pysyäksemme aina lähellänne; mutta me emme tule asumaan teidän -keskuuteenne." - -Akut vastusteli tätä suunnitelmaa. Hän ei tahtonut erota Korakista. -Ensiksi hän kieltäytyi jättämästä inhimillistä ystäväänsä oman rotunsa -seuran vuoksi; mutta kun hän näki lauman viimeiset vaeltamassa takaisin -viidakkoon ja hänen katseensa osui kuningas-vainajan nuoren vaimon -notkeaan vartaloon tämän luodessa ihailevia silmäyksiä herransa ja -puolisonsa seuraajaan, ei verenvietti enää sietänyt kieltoja. -Vilkaisten jäähyväisiksi rakkaaseen Korakiinsa hän kääntyi seuraamaan -naarasta metsän sokkeloihin. - -Kun Korak oli viime rosvoretkellään lähtenyt neekerikylästä, olivat -hänen uhrinsa ja toisten naisten ja lasten huudot keränneet soturit -koolle metsästä ja joelta. Suuri kiihtymys ja tulinen vimma valtasi -miehet, kun he kuulivat, että valkoinen paholainen oli jälleen -tunkeutunut heidän koteihinsa, säikäyttäen heidän naisensa ja -varastanut nuolia, koristuksia ja ruokaa. - -Taikauskoinen pelkokin tätä ison urosapinan kanssa metsästelevää -kaameata olentoa kohtaan väistyi heidän kostonhimonsa tieltä, ja he -tahtoivat kerta kaikkiaan vapautua tuon viidakkoeläjän uhkaavasta -läsnäolosta. - -Niinpä lähtikin parikymmentä heimon nopsajalkaisinta ja urhoollisinta -soturia tavoittamaan Korakia ja Akutia vain muutama minuutti senjälkeen -kun nämä olivat poistuneet Tappajan monien rosvouksien näyttämöltä. - -Nuorukainen ja apina olivat vaeltaneet verkalleen, laisinkaan -pelkäämättä menestyvää takaa-ajoa tai sen varalta varustautumatta. Eikä -heidän huoleton välinpitämättömyytensä neekereistä ollut mitenkään -ihmeteltävä. Niin monta samanlaista rosvoiluretkeä oli jäänyt -rankaisematta, että toverukset olivat alkaneet halveksia mustia. -Paluumatka kävi suoraan vastatuuleen, joten vainoojain haju haipui -heistä poispäin, ja he samosivat tietään vähääkään aavistamatta, että -joukko väsymättömiä väijyjiä, vain hiukan vähemmän kokeneita -salaperäisessä metsäntuntemuksessa kuin he itse, hurjan itsepintaisesti -vainusi heidän jälkiään. - -Pientä soturiosastoa johti Kovudu, kylän päällikkö, keski-ikäinen -villi, joka oli harvinaisen ovela ja urhea. Hänpä ensimmäisenä saikin -näkyviinsä saaliin, jota he olivat seuranneet tuntikausia, noudattaen -salaperäisiä menettelytapojaan ja käyttäen melkein velhomaista -havainto- ja aavistuskykyään, jopa hajuaistiaankin. - -Kovudu saavutti miehineen Korakin, Akutin ja Miriamin sitte kun -apinakuningas oli tullut surmatuksi. Taistelun melu oli lopuksi -opastanut heidät suoraan saaliinsa luo. Solakan, valkoisen tytön -nähdessään oli villipäällikkö kummastunut ja katsellut kolmikkoa kotvan -aikaa, ennenkuin komensi soturinsa hyökkäämään uhrien kimppuun. Samalla -hetkellä saapuivat isot apinat, ja taaskin jäivät neekerit keskustelun -hämmästyneinä kuulijoina paikoilleen ja katselivat pelokkaasti -ihmetellen Korakin ja nuoren urosapinan kamppailua. Mutta nyt olivat -apinat lähteneet; valkoinen nuorukainen ja valkoinen neito olivat -kahden viidakossa. Muuan Kovudun miehistä kumartui kuiskaamaan -päällikkönsä korvaan. "Katso!" sanoi hän ja osoitti tytön lanteelta -riippuvaa esinettä. "Kun veljeni ja minä olimme orjina sheikin kylässä, -teki veljeni tuon kapineen sheikin pienelle tyttärelle -- se leikki -sillä aina ja nimitti sitä veljeni mukaan Gikaksi. Juuri vähää ennen -karkaamistamme tuli joku kylään, iski sheikin tajuttomaksi ja varasti -hänen tyttärensä. Jos tämä on sama tyttö, maksaa sheikki -takaisintuomisesta runsaan palkkion." - -Korakin käsivarsi oli jälleen hiipinyt Miriamin hartioille. Rakkaus -hehkui palavana hänen nuorissa suonissaan. Sivistys oli puolittain -unohtunut olotila -- Lontoo yhtä etäällä kuin entinen Rooma. Koko -maailmassa olivat vain he kaksi -- Korak, Tappaja, ja Miriam, hänen -naisensa. Taas puristi hän tytön rintaansa vasten ja peitti hänen -halukkaat huulensa kuumilla suudelmilla. Ja silloin rähähti hänen -takaansa kamala hornankuoro villejä sotahuutoja, kun parikymmentä -neekeriä karkasi kirkuen heidän kimppuunsa. - -Korak kääntyi taistelemaan. Oma keveä keihäs kädessään seisoi Miriam -hänen vieressänsä. Lumivyöryn tavoin humahti ropsahdus väkäisiä -heittoaseita heidän ympärilleen. Yksi lävisti Korakin olkapään, toinen -hänen säärensä, ja hän vaipui maahan. - -Miriam oli vahingoittumatta, sillä mustat olivat ehdoin tahdoin häntä -säästäneet. Nyt ne ryntäsivät esille antaakseen Korakille kuoliniskun -ja siepatakseen tytön vangikseen; mutta samalla kun he tulivat, saapui -viidakosta vastapäiseltä taholta iso Akut ja hänen kintereillään uuden -kuningasvallan isot urokset. - -Möristen ja karjuen hyökkäsivät ne mustia sotureita kohti nähdessään -tuhon, jonka nämä olivat tehneet. Käsittäen kuinka vaarallista oli -joutua käsikähmään noiden voimakkaiden apinapetojen kanssa, kaappasi -päällikkö Miriamin ja kutsui sotilaansa peräytymään. Jonkun aikaa -seurasivat apinat heitä ja yksi ruhjottiin pahanpäiväisesti ja toinen -tapettiin, ennenkuin he pääsivät pakoon. Eivätkä he olisi selviytyneet -näinkään helpolla, jollei Akutia olisi enemmän huolestuttanut -haavoitetun Korakin tila kuin tytön kohtalo, hän kun aina oli katsellut -tätä pikemminkin asiattomana tungettelijana ja eittämättömänä -rasituksena. - -Korak virui verissään ja tajutonna, kun Akut ehti luo. Iso apina -riuhtaisi raskaat keihäät lihasta, nuoli haavat ja kantoi sitten -ystävänsä korkealle suojukseen, jonka Korak oli Miriamille rakentanut. -Mihinkään enempään ei eläin pystynyt. Luonnon täytyi huolehtia lopusta -tai Korakin kuolla. - -Hän ei kuitenkaan kuollut. Päiväkausia hän lepäsi avuttomana kuumeessa -Akutin ja apinain metsästellessä lähettyvillä, jotta samalla voisivat -suojella häntä raatelulinnuilta ja sellaisilta petoeläimiltä, jotka -kykenivät kiipeämään hänen korkeaan turvapaikkaansa. Vähän väliä toi -Akut hänelle mehukkaita hedelmiä, joilla hän sammutti janonsa ja jotka -lievensivät hänen kuumettaan; ja vähitellen voitti vahva ruumiinrakenne -keihäänpistojen vaikutuksen. Haavat paranivat ja voimat palasivat. -Kaikkina selvinä hetkinään hän oli Miriamin pesää sisustavilla -pehmeillä sanajaloilla viruessaan kärsinyt enemmän pelostaan Miriamin -vuoksi kuin omien haavojensa tuottamasta tuskasta. Mitä olivat neekerit -tytölle tehneet? Vieläkö hän eli vai olivatko ne uhranneet hänet -kidutusta ja ihmislihaa haluavalle himolleen? Korak melkein vapisi -kauhusta, kun tytön kohtalon kaameimmat mahdollisuudet kuvastuivat -hänen mieleensä sen mukaan, mitä hän tiesi Kovudun heimon tavoista. - -Päivät tuntuivat väsyttävän pitkiltä, mutta vihdoin hänen voimansa -olivat kylliksi palanneet, jotta hän kykeni ryömimään ulos suojamastaan -ja avustamatta laskeutumaan maahan. Nyt hän jo nautti etupäässä raakaa -lihaa, josta sai kiittää yksinomaan Akutin pyydystystaitoa ja -jalomielisyyttä. Liharuuasta hän vahvistui, voimat palasivat ja vihdoin -hän tunsi kykenevänsä lähtemään matkalle neekerikylään. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU - -Neekerikylässä - - -Kaksi pitkää parrakasta valkoista miestä liikkui varovasti viidakon -läpi leveän joen partaalla olevalta leiriltään. Ne olivat Karl Jönsson -ja Sven Malbin. Miehet olivat ulkonäöltään vain vähän muuttuneet siitä -päivästä, jolloin Korak ja Akut vuosia sitten olivat niin pahoin -säikähdyttäneet heidät ja heidän safarinsa, kun edellinen etsi seuraa -heistä. - -Joka vuosi he olivat tulleet viidakkoon tehdäkseen kauppaa -alkuasukkaiden kanssa tai rosvotakseen heitä, metsästääkseen ja -pyydystääkseen ansoilla tai opastaakseen muita valkoihoisia maassa, -jonka niin hyvin tunsivat. Siitä päivin, kun olivat joutuneet -tekemisiin sheikin kanssa, olivat he kokemuksestaan viisastuneina aina -pysytelleet turvallisen välimatkan päässä hänen alueeltansa. - -Nyt he olivat lähempänä hänen kyläänsä kuin olivat olleet vuosikausiin, -mutta välillä olevan viidakon asumattomuuden vuoksi kyllin turvassa -ilmitulolta, varsinkin kun Kovudun kansa pelkäsi ja vihasi sheikkiä, -joka entisinä aikoina oli tehnyt rosvoretkiä heimon keskuuteen ja sen -miltei kokonaan tuhonnut. - -Tänä vuonna he olivat tulleet pyytämään eläviä yksilöitä eräälle -eurooppalaiselle eläintieteelliselle puutarhalle, ja parhaillaan he -olivat menossa satimelle, jonka olivat virittäneet vangitakseen jonkun -seudulla asustavista isoista paviaaniapinoista. Sadinta lähestyessään -he käsittivät sen kohdalta kuulemistaan äänistä, että heidän -yrityksensä oli menestynyt. Satojen paviaanien haukunta ja kirkuna ei -voinut merkitä muuta kuin että yksi tai useampi niiden joukosta oli -joutunut viekoittelevan syötin uhriksi. - -Saapuessaan paikan lähettyville he näkivät, että oli käynyt aivan -heidän odotuksensa mukaan. Iso uros takoi vimmatusti vankihäkkinsä -teräslankoja. Häkin ulkopuolella oli satamäärin toisia paviaaneja -riuhtomassa ja tempomassa sen apuna, ja kaikki kiljuivat, mölysivät ja -haukkuivat täyttä kurkkua. - -Mutta eivät ruotsalaiset eivätkä paviaanitkaan huomanneet läheisen puun -lehviin kätkeytynyttä puolialastonta poikaa. Hän oli saapunut paikalle -melkein samaan aikaan kuin Jönsson ja Malbin; paviaanien hommat olivat -kaikesta päättäen herättäneet hänessä suurta mielenkiintoa. - -Korakin suhde paviaaneihin ei ollut koskaan ollut kovin ystävällinen. -Jonkinlainen aseistettu rauha oli vallinnut, kun he tilapäisesti olivat -kohdanneet toisensa. Paviaanit ja Akut olivat astelleet jäykin säärin -ja murahdellen toistensa ohitse Korakin noudattaessa paljashampaista -puolueettomuutta. Eikä tämä niiden kuninkaan tukala tila häntä siis -suuresti surettanut. Vain uteliaisuudesta hän hetkiseksi viivähti, ja -silloinpa hänen terävät silmänsä äkkäsivät molempain ruotsalaisten -puvun oudon värityksen pensaan takaa, joka ei ollut kaukana hänestä. -Nyt hän tuli perin valppaaksi. Keitä olivat nuo tungettelijat? Mitä -tekemistä niillä oli manganien viidakossa? Korak kiersi hiipien -paikalle, mistä voisi heidät vainuta ja paremmin nähdäkin, ja melkein -samassa hän tunsi heidät -- tunsi miehiksi, jotka vuosikausia sitten -olivat häntä ampuneet. Hänen silmänsä leimahtivat. Hän tunsi -hiustenjuurien pääkamarassaan jäykistyvän. Hän katseli heitä -tarkkaavasti kuin pantteri, joka aikoo hyökätä saaliinsa niskaan. - -Hän näki heidän nousevan ja häkkiä lähestyessään yrittävän huutamalla -säikyttää pois paviaaneja. Sitten toinen heistä kohotti kiväärinsä ja -laukaisi hämmästyneen ja äkäisen parven keskelle. Hetkiseksi jäi Korak -siihen luuloon, että paviaanit aikoivat hyökätä; mutta kaksi uutta -laukausta valkoisten pyssyistä sai ne hajaantumaan läheisiin puihin. -Sitten molemmat eurooppalaiset astuivat häkin luo. Korak arveli niiden -tappavan kuninkaan. Hän ei välittänyt rahtuakaan kuninkaasta, mutta -noiden valkoisten miesten henki oli hänestä vieläkin halvempi. -Paviaanikuningas ei ollut koskaan yrittänyt häntä tappaa, kuten olivat -nuo valkoiset miehet. Kuningas oli hänen oman rakkaan viidakkonsa -asukas -- valkoiset miehet muukalaisia siellä. Hänen myötätuntonsa -kallistui siis paviaanien puolelle ja ihmisiä vastaan. Hän osasi -haastaa paviaanien kieltä -- se oli samaa kuin isojen apinain. Aukeaman -yli hän näki rupattelevan parven odottamassa. - -Korottaen äänensä hän huusi heille. Valkoiset miehet kääntyivät tätä -takaansa kuuluvaa uutta ääntä kohti. He luulivat siellä taas olevan -paviaanin, joka oli kiertänyt heidän taakseen; mutta vaikka he -tähystivät puita, eivät he nähneet mitään sinne piiloutuneesta, -nyttemmin äänettömästä olennosta. Korak huusi jälleen. - -"Minä olen Tappaja", kirkaisi hän. "Nuo miehet ovat minun vihollisiani -samoin kuin teidänkin. Tahdon vapauttaa teidän kuninkaanne. Hyökätkää -muukalaisten kimppuun, kun näette minun hyökkäävän. Yhdessä ajamme -heidät tiehensä ja vapautamme kuninkaanne." - -Ja paviaanit vastasivat suuressa kuorossa: "Me teemme niinkuin käsket, -Korak." - -Pudottautuen puustansa juoksi Korak ruotsalaisia kohti ja samalla -hetkellä noudatti kolmesataa paviaania hänen esimerkkiään. Nähdessään -omituisen puolialastoman valkoisen soturin hyökkäävän keihäs ojossa -heitä kohti kohottivat Jönsson ja Malbin pyssynsä ja laukaisivat -tähdäten Korakiin; mutta kiihtyneessä mielentilassaan molemmat ampuivat -harhaan, ja silmänräpäystä myöhemmin oli paviaaniparvi heidän -kimpussaan. Heidän ainoana pelastuksentoivonaan oli nyt pako, ja -riuhtoen sinne tänne ja torjuen pois niskassaan hyppiviä isoja eläimiä -he pötkivät viidakkoon. Sittenkin he olisivat olleet kuoleman omat, -jollei heidän parinsadan metrin päähän häkistä jättämänsä väki olisi -saapunut. - -Sitte kun valkoiset miehet olivat livistäneet tiehensä, ei Korak enää -kiinnittänyt heihin huomiotansa, vaan kääntyi vangitun paviaanin luo. -Oven salvat, jotka olivat olleet liian arvoitukselliset paviaanien -älylle, paljastivat heti salaisuutensa Tappajan ihmisjärjelle, ja -hetkistä myöhemmin astui paviaanikuningas vapauteen. Se ei tuhlannut -keuhkojensa voimaa kiitossanoihin Korakille, eikä nuorukainen -kiitoslauseita odottanutkaan. Hän tiesi, että yksikään paviaaneista ei -milloinkaan unohtaisi hänen palvelustansa, joskaan hän ei todella -välittänyt, vaikka olisivat unohtaneetkin. Tekonsa hän oli tehnyt -kostaakseen valkoisille miehille. Paviaaneista ei koskaan voinut olla -hänelle mitään apua. Nyt riensivät ne taistelua kohti, jota käytiin -niiden toverien ja ruotsalaisten seurueen välillä, ja kun kahakan -melske häipyi etäisyyteen, kääntyi Korak jatkamaan matkaansa Kovudun -kylään. Tiellään hän tapasi norsulauman seisomassa metsän aukeamalla. -Täällä kasvoivat puut liian harvassa, jotta Korak olisi voinut samota -oksien kautta -- jota matkaamistapaa hän piti mukavimpana ei ainoastaan -siksi, että silloin ei tuuhea pensaikko ollut esteenä ja että siten -tarjoutui laajempi näköala, vaan myöskin puussaliikkumistaidostansa -ylpeilläkseen. Oli niin reipastuttavaa heilauttaa itsensä puusta -puuhun, koetella vahvojen lihaksien pätevyyttä, poimia vaivaloisesti -hankitun ketteryyden suloisia hedelmiä. Korak tunsi huumaavaa riemua -aarniometsän korkeilla ylätasanteilla, missä hän estämättä saattoi -mielin määrin ilvehtiä alhaalla liikkuville isoille eläimille, joiden -täytyi alati pysytellä ummehtuneen maanpinnan tummassa hämärässä. - -Mutta tällä avoimella paikalla, missä Tantor lepahdutteli -jättiläiskorviaan ja keinutti isoa ruhoaan puolelta toiselle, täytyi -apinamiehen kävellä maan pinnalla kääpiönä jättiläisten joukossa. Iso -urosnorsu kohotti kärsäänsä rätistääkseen matalan varoituksen, kun -havaitsi tungettelijan saapuvan. Sen heikot silmät tirkistelivät sinne -tänne, mutta sen terävä vainu ja tarkka kuulo ensiksi keksivät missä -apinamies oli. Lauma liikahti hermostuneesti, valmistautuen pakoon, -sillä vanha uros oli vainunnut ihmisen. - -"Hiljaa, Tantor", huusi Tappaja, "minähän täällä olen -- olen -tarmangani Korak." - -Uros laski kärsänsä alas, ja lauma jatkoi häirittyä mietiskelyään. -Korak sivuutti ison uroksen jalan matkan päästä. Mutkistuva kärsä -luikersi häntä kohti, koskettaen hänen ruskeata ihoaan, ikäänkuin -hyväillen. Korak hipaisi ohimennessään hellästi leveää olkapäätä. -Vuosikausia hän oli elänyt hyvissä väleissä Tantorin ja sen väen -kanssa. Kaikista viidakon asujamista rakasti hän enimmin mahtavaa -paksunahkaista -- rauhallisinta ja samalla pelottavinta. Lempeä gaselli -ei sitä säikähtänyt, mutta Numa, viidakon valtias, kaarsi kaukaa sen -ohi. Korak pujottelihe nuorempien härkien, naarasten ja vasikoiden -välitse. Silloin tällöin kurottui taaskin kärsä häntä koskettamaan ja -kerran tarttui leikkisä vasikka hänen sääriinsä ja keikautti hänet -kumoon. Oli tullut pimeä, kun Korak saapui Kovudun kylään. - -Pysytellen visusti majojen siimeksessä hän aloitti järjestelmällisen -etsinnän kylässä -- korvat, silmät ja nenä alati valppaina havaitsemaan -ensimmäisen merkin Miriamin läsnäolosta. Hänen täytyi välttämättömästi -liikkua hitaasti, koska villien tarkkakorvaiset koiratkaan eivät -saaneet aavistaa muukalaisen oloa kylän porttien sisäpuolella. Kuinka -lähellä ilmituloa Tappaja monestikin oli, sen hän hyvin tiesi muutamain -rakkien hermostuneesta ulinasta. Vasta leveän kylänraitin päässä -sijaitsevan mökin taustalle tultuaan keksi Korak jälleen selvästi -Miriamin tuoksun. Nenä olkiseinää vasten haisteli Korak innokkaasti -rakennusta -- jännittyneenä ja pamppailevin sydämin kuin ajokoira. Hän -kääntyi majan edustalle ovea kohti, niin pian kun hänen nenänsä oli -vakuuttanut hänelle Miriamin olevan siellä sisällä; mutta seinustaa -pitkin kierrettyään oven näkyville hän huomasi pitkällä keihäällä -varustetun rotevan neekerin kyykistyneenä tytön vankilan kynnykselle. -Mies istui selin häneen, ja hänen vartalonsa hahmoutui alempana raitin -varrella loimuavien keittonuotioiden hohteessa. Neekeri oli -yksinään. Hänen lähimmät toverinsa olivat nuotion ääressä kuusi-, -seitsemänkymmentä jalkaa kauempana. Sisälle päästäkseen täytyi Korakin -joko mykistyttää mies tai hiipiä salavihkaa hänen ohitseen. Edellisessä -vaihtoehdossa oli se vaara, että se varmaankin hälyttäisi lähimmät -soturit, jotka karkaisivat kylän muiden asukkaiden kanssa hänen -kimppuunsa. Jälkimäinen ehto taas näytti tositeossa mahdottomalta. -Teille ja minulle se olisi ollut mahdotonta; mutta Korak, Tappaja, ei -ollut meidänlaisiamme. Oli runsaasti kahdentoista tuuman rako neekerin -leveän selän ja oven välillä. Saattoiko Korak hiipiä villin sotilaan -taitse hänen huomaamattansa? Vartijan mustalle, ebenpuunkiiltoiselie -pinnalle lankeava valo osui myöskin Korakin vaaleanruskeaan ihoon. Jos -joku raitilla olevista sattumalta vilkaisi sinne päin, täytyi hänen -varmaan huomata pitkä, vaaleaverinen liikkuva olento; mutta Korak -uskoi, että he olivat niin syventyneinä omaan jutustukseensa, että se -edelleen kiinnittäisi heidän huomionsa, ja että tulen liekki heidän -lähellään estäisi heitä liian selvästi näkemästä niin pitkältä matkalta -pimentoon kylän toiseen päähän, missä hänen oli toimittava. Hökkelin -seinää vasten litistyneenä, mutta herättämättä mitään varoittavaa -kahinaa sen kuivassa olkikudoksessa hiipi Tappaja yhä lähemmäksi -vartijaa. Pian hän oli hänen olkapäänsä takana. Nyt hän oli pujotellut -hänen taitseen. Hän tunsi alastoman ruumiin lämmön löyhähtävän -polviansa vasten. Hän kuuli miehen hengityksen. Hän ihmetteli, ettei -tuo hidastajuinen olento jo kauan sitten ollut hätääntynyt; mutta siinä -mies vain istua kökötti tietämättä toisen läsnä olosta ikäänkuin toista -ei olisi ollutkaan. - -Korak liikahti tuskin tuumaa enempää kerrallaan ja seisoi sitten taas -hetkisen hievahtamatta. Näin hän oli hiipimässä neekerin taitse, kun -tämä suoristausi, avasi laajan suunsa leveään haukotukseen ja kohotti -kädet päänsä yli. Korak seisoi kuin kivettyneenä. Vielä askel, ja hän -olisi hökkelissä. Neekeri laski kätensä alas ja herpaantui. Hänen -takanaan oli ovenpieli. Usein ennenkin se oli kannattanut hänen unista -päätänsä, ja nyt hän nojasi taaksepäin nauttiakseen pienen torkahduksen -kielletystä sulosta. - -Mutta oven asemesta koskettivatkin hänen päänsä ja hartiansa elävän -sääriparin lämmintä lihaa. Hämmästyksenhuudon, joka oli pääsemäisillään -hänen huuliltaan, tukehduttivat hänen kurkkuunsa teräsjänteiset sormet, -jotka nopeasti kuin ajatus puristuivat hänen äänitorvensa ympärille. -Neekeri ponnisteli noustakseen -- kääntyäkseen häneen tarttunutta -olentoa vastaan, reuhtoakseen itsensä irti sen kynsistä; mutta kaikki -turhaan. Kuin mahtaviin rautapihteihin puristettuna hän ei kyennyt -hievahtamaan. Ei edes parkaisemaan. Kauheat sormet puristivat kurkkua -yhä vain tiukemmin. Hänen silmänsä pullistuivat ulos kuopistaan. Kasvot -kävivät tuhansinerviksi. Taaskin hän herpaantui -- tällä kertaa -viimeiseen raukenemiseen, josta ei enää elvytä. Korak sovitti ruumiin -ovea vasten. Siinä se istui hengettömänä hämärässä. Sitte apinamies -kääntyi ja livahti hökkeliin, jossa oli pimeää kuin tuonelan virran -rannalla. - -"Miriam!" kuiskasi hän. - -"Korak! Minun Korakini!" kuului tytöltä vastaus heikkona, hänen -vangitsijainsa hälyttämisen pelosta hillittynä ja riemullisen -tervetulon nyyhkytyksen puoliksi tukahduttamana kirahduksena. - -Nuorukainen polvistui leikkaamaan poikki siteet tytön ranteista ja -nilkoista. Hetkistä myöhemmin hän oli nostanut Miriamin pystyyn ja -tarttuen hänen käteensä talutti ovea kohti. Sen ulkopuolella oli tuonen -synkkä vahti kaameassa vartijatoimessaan. Ruumiin jalkoja nuuskien -ulisi kapinen alkuasukasten rakki. Nähdessään näiden kahden tulevan -hökkelistä murahti eläin vihaisesti, ja hetkistä myöhemmin se -vainutessaan valkoisen muukalaisen haukahteli ärtyneesti. Se kiinnitti -heti läheisen nuotion luona olevien soturien huomion. Ne käänsivät -päänsä hälinää kohti. Mahdotonta oli, että ne eivät eroittaisi -pakolaisten valkoista ihoa. - -Korak hiipi nopeasti majan seinustan siimekseen laahaten Miriamin -mukanaan, mutta liian myöhään. Neekerit olivat nähneet kylliksi, jotta -heidän epäluulonsa heräsi, ja tusinan verta miehiä riensi nyt ottamaan -asiasta selvää. Luskuttava rakki oli yhä Korakin kintereillä ja varmana -oppaana takaa-ajajille. Nuorukainen huitaisi eläintä kohti äkäisesti -pitkällä keihäällänsä, mutta ovela koira, jolla oli pitkä tottumus -iskujen väistämisessä, oli mitä epävarmin maalitaulu. - -Toverien juoksu ja huuto oli hälyttänyt muita neekereitä, ja nyt -parveili koko kylän väki raittia ylöspäin, avustaakseen etsinnässä. -Ensiksi he huomasivat vartijan kuolleen ruumiin, ja hetkistä myöhemmin -oli joku rohkeimmista astunut hökkeliin ja havainnut, että vanki oli -poissa. Nämä kummastuttavat tiedot saivat neekerit samalla kertaa sekä -säikähtymään että raivostumaan; mutta kun he eivät silmiensä edessä -nähneet mitään vihollista, ehti raivo päästä voitolle heidän -säikähdyksestään, ja niinpä johtajat taempien työntäminä juoksivat -nopeasti hökkelin sivulle, nalkuttavaa rakkia kohti. He keksivät yhden -ainoan valkoisen soturin rientämässä pois heidän vankinsa kanssa ja -tuntien hänet monien rosvoretkien ja kunnottomuuksien toimeenpanijaksi -ja luullen saaneensa hänet ahtaalle ja epäedulliseen asemaan -hyökkäsivät hurjasti hänen kimppuunsa. - -Nähdessään tulleensa ilmi nosti Korak Miriamin hartioilleen ja juoksi -puuta kohti, jonka kautta he voisivat paeta kylästä. Mutta häntä -ehkäisi taakkansa paino, tytön jalat kun vaivoin kykenivät häntä -kannattamaan kävelyssä, saati siten nopeassa juoksussa, sillä tiukkaan -vedetyt siteet, jotka niin kauan olivat puristaneet hänen nilkkojaan, -olivat osittain herpaannuttaneet hänen jalkansa. - -Jollei näin olisi ollut laita, olisi näiden kahden pako ollut tuokiossa -suoritettu, koska Miriam oli tuskin rahtuakaan vähemmän ketterä kuin -Korak ja yhtä tottunut puissa liikkumaan. Mutta tyttö hartioillaan ei -Korak voinut sekä juosta että taistella edukseen, ja seurauksena oli, -että ennenkuin hän oli ehtinyt puoltakaan matkaa puuta kohti oli -parikymmentä toverinsa luskutuksen ja isäntiensä huutojen havahduttamaa -koiraa tavoittanut pakenevan valkoisen miehen. Ne näykkivät hänen -sääriänsä, saaden hänet vihdoin kaatumaan. Ja silloin kävivät nuo -hyeenamaiset pedot heti häneen kiinni, ja kun hän ponnisteli -jaloilleen, saapuivat jo neekeritkin paikalle. - -Pari heistä tarttui kynsivään, pureskelevaan Miriamiin vaimentaen hänet --- isku päähän oli riittävä. Apinamiestä vastaan he havaitsivat -ankarammat toimenpiteet tarpeellisiksi. Vaikka sekä koirat että soturit -painoivat häntä alas, onnistui hänen kuitenkin päästä pystyyn. Oikealle -ja vasemmalle hän jakeli musertavia iskuja inhimillisten vastustajainsa -kasvoihin, -- koirista hän ei välittänyt rahtuakaan, tarttuen vain -itsepintaisimpiin ja taittaen niiltä niskat yhdellä ainoalla nopealla -ranteensa liikkeellä. - -Hänen riuhtaistuaan ryhmysauvan eebenpuunväriseltä Herkuleelta, joka -sivalsi sillä häntä kohti, saivat neekerit täysin määrin kokea, mitä -kuritusmahdollisuuksia oli joustavissa lihaksissa oudon valkoisen -jättiläisen ruskean, sametinpehmeän ihon alla. Hän ryntäsi heidän -keskeensä niin hurjana kuin koskaan on vimmastuneen uros-elefantin -tapana. Hän iski oikeaan ja vasempaan, kaataen ne harvat, jotka olivat -kyllin uhkarohkeita häntä vastustamaan; ja selvää oli, että jollei -keihäänheitto sattuisi häntä kaatamaan, kukistaisi hän koko kylän ja -anastaisi takaisin tyttönsä. Mutta vanha Kovudu ei antanut niin -helpolla riistää itseltään tytöstä saatavia lunnaita; nähdessään että -heidän heikkoutensa johtui heidän hyökkäyksensä huonosta kurista, josta -tähän asti oli ollut tuloksena vain sarja kaksinotteluja valkoisen -soturin kanssa, hän kutsui kylänmiehensä pois ja järjestäen heidät -tiiviiksi joukoksi tytön ja kahden tätä vartioivan soturin ympärille -käski heidän tyytyä pelkkään apinamiehen hyökkäysten torjumiseen. - -Yhä uudestaan hyökkäsi Korak tätä keihäänkärjillä vahvistettua -ihmismuuria vastaan. Yhä uudestaan työnnettiin hänet takaisin, ja usein -hän sai vakavia haavoja kehoitukseksi suurempaan varovaisuuteen. Hän -oli kiireestä kantapäähän punaisena omasta hurmeestansa, ja vihdoin hän -verenvuodosta heikontuneena katkerin mielin totesi, ettei hän yksinään -voinut tehdä enempää Miriaminsa auttamiseksi. - -Silloin juolahti hänen mieleensä muuan ajatus. Hän parkaisi kovalla -äänellä tytölle, joka nyt oli toipunut tajuihinsa. - -"Korak lähtee", huusi hän; "mutta hän palaa pelastamaan sinut -gomanganien käsistä. Hyvästi, Miriamini, Korak tulee jälleen luoksesi." - -"Hyvästi!" huusi tyttö vastaukseksi. "Miriam odottaa, kunnes tulet." - -Kuin salama ja ennenkuin he saattoivat aavistaa hänen tarkoitustansa ja -ehkäistä häntä, kääntyi Korak, kiiti kylän poikki ja hävisi yhdellä -hyppäyksellä isoon puuhun, joka oli hänen valtatienään Kovudun kylään. -Keihästuisku saattoi häntä, mutta sen ainoana tuloksena oli viidakon -pimennosta kajahtava härnäävä nauru. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU - -Miriam myydään - - -Jälleen sidottuna ja ankarasti vartioituna Kovudun omassa hökkelissä -Miriam näki yön kuluvan ja uuden päivän valkenevan, eikä hänen joka -hetki odottamansa Korak vielä palannut. Hän ei epäillytkään, että -nuorukainen tulisi takaisin, ja vielä varmempi hän oli siitä, että hän -vapauttaisi hänet vankeudesta. Miriamista Korak oli miltei kaikkivoipa. -Tyttö näki Korakissa toteutuneena kaikki, mikä hänen villissä -maailmassaan oli jalointa, väkevintä ja parasta. Hän oli ylpeä Korakin -uljuudesta ja palvoi häntä sen hellän huomaavaisuuden vuoksi, jota -poika aina oli hänelle osoittanut. - -Korakia odotellessaan Miriam uneksi hänestä ja kaikesta, mitä -nuorukainen hänelle merkitsi. Hän vertasi tätä sheikkiin, isäänsä, ja -ankaraa, harmaantunutta vanhaa arabialaista ajatellessaan hän tunsi -puistatusta. Mustat raakalaisetkin olivat olleet hänelle vähemmän -tylyjä. Ymmärtämättä heidän kieltään hän ei voinut arvata, missä -tarkoituksessa he pitivät häntä vankina. Hän tiesi ihmisten syövän -ihmisiä ja oli odottanut joutuvansa villien ruuaksi; mutta nyt hän oli -ollut heidän keskuudessaan jonkun aikaa, eikä hänelle ollut mitään -pahaa tapahtunut. Hän ei tiennyt, että oli lähetetty viestinviejä -sheikin etäiseen kylään hieromaan kauppaa lunnaista. Hän ei tiennyt, -eikä tiennyt Kovudukaan, että viestinviejä ei milloinkaan ollut päässyt -määräpaikkaansa -- että hän oli tavannut Jönssonin ja Malbinin safarin -ja alkuasukasten tapaan puheliaana paljastanut saamansa tehtävän -ruotsalaisten mustille palvelijoille. Nämä olivat ennen pitkää -kertoneet asian isännilleen, ja seurauksena oli, että melkein heti kun -viestinviejä oli lähtenyt heidän leiristään jatkamaan matkaansa ja -ehtinyt näkyvistä, kuului laukaus, ja mies kellahti hengetönnä -vesakkoon, selkä kiväärinluodin lävistämänä. - -Vähää myöhemmin asteli Malbin takaisin leiriin, jossa hän koetti -selittää tähdänneensä sievää kaurista mutta ampuneensa harhaan. -Ruotsalaiset tiesivät, että heidän miehensä vihasivat heitä ja että -julkinen vihollisuus Kovudua vastaan heti ensi tilassa kerrottaisiin -päällikön korviin. Eikä heillä ollut riittävästi tuliaseita eikä -luotettavia seuralaisia rohjetakseen suututtaa ovelaa vanhaa -päällikköä. - -Tämän välitapauksen jälkeen sattui seikkailu paviaanien ja eläimiin -ihmisiä vastaan liittyneen valkoisen villin kanssa. Vain taitavilla -manööveritempuilla ja paljon ruutia tuhlaamalla oli ruotsalaisten -onnistunut lyödä raivostuneet apinat takaisin, ja vielä tuntikausia -jälkeenpäin saartoi heidän leiriänsä monisatainen parvi murisevia, -kirkuvia paholaisia. - -Pyssyt kädessä torjuivat ruotsalaiset lukuisia rajuja hyökkäyksiä, -jotka vain pätevän johdon puutteessa koituivat vähemmän tehokkaiksi -seurauksiltaan kuin ne näköjään olivat peloittavia. Tuontuostakin -luulivat nämä kaksi miestä nähneensä sileäihoisen, hurjan apinaihmisen -liikkumassa paviaanien joukossa metsässä, ja se otaksuma, että juuri -hän saattaisi johtaa hyökkäystä heitä vastaan, teki heidät perin -levottomiksi. He olisivat antaneet paljon, jos olisivat voineet saada -hänet selvästi pyssyjensä maalitauluksi, sillä hänen syykseen he -lukivat näyte-eläimen menetyksen ja paviaanien häijyn halun heitä -ahdistaa. - -"Se on varmaan sama, jota ammuimme useita vuosia sitten", sanoi Malbin. -"Sillä kertaa hänellä oli seurassaan gorilla. Näitkö hänet selvästi, -Karl?" - -"Kyllä", vastasi Jönsson. "Hän ei ollut viittä askelta minusta, kun -häntä ammuin. Hän näkyy olevan älykäs eurooppalainen -- ja melkein -vielä poika. Hänen piirteissään ja ilmeessään ei ole mitään merkkejä -typeryydestä tai rappeutumisesta, kuten yleensä on laita tällaisissa -tapauksissa, jolloin joku mielipuoli karkaa metsään ja ruokottomana ja -alastomana eläen hankkii itselleen naapuriston talonpojilta -villi-ihmisen nimen. Ei, hän on toista maata -- ja juuri senvuoksi -monin verroin pelättävämpi. Niin mielelläni kuin hänet ampuisinkin, -soisin hänen kuitenkin pysyvän loitolla. Jos hän joskus ryhtyisi -harkitusti johtamaan hyökkäystä meitä vastaan, en uskoisi meille jäävän -suurtakaan pelastusmahdollisuutta, paitsi jos saisimme hänet kaadetuksi -jo ensi ryntäyksessä." - -Mutta valkoista jättiläistä ei enää kuulunut johtamaan paviaanien -hyökkäystä heitä vastaan, ja vihdoin nämä vihaiset luontokappaleet -itsekin kaikkosivat viidakkoon, jättäen säikähtyneen safarin rauhaan. - -Seuraavana päivänä lähtivät ruotsalaiset taivaltamaan Kovudun kylää -kohti hankkiakseen itselleen sen valkoisen tytön, jonka Kovudun -viestinviejä oli kertonut viruvan vangittuna päällikön kylässä. - -Heidän suunnitelmansa oli viisaasti valmistettu. Valkoisesta vangista -ei hiiskuttukaan, -- he eivät olleet tietävinään, että Kovudulla -sellaista olikaan. He vaihtoivat lahjoja vanhan päällikön kanssa ja -hieroivat hänen valtuutettujensa kanssa kauppaa siitä, mitä ja -minkäarvoista heidän oli antimistaan saatava, kuten on tavallista ja -luonnollista, milloin ei ole sivuvaikuttimia. Aiheeton anteliaisuus -olisi herättänyt epäluuloa. - -Tätä seuraavan keskustelun aikana he kertoivat kuulumisia ja juoruja -kylistä, joiden läpi olivat matkustaneet, Kovudun heille vastavuoroon -jutellessa sellaisia uutisia, mitä hän tiesi. Rupattelu oli -pitkällistä ja väsyttävää, kuten nämä alkuasukasten menot aina ovat -eurooppalaisille. Kovudu ei maininnut vangistaan, ja siitä päätellen, -että hän auliisti tarjosi heille oppaita ja lahjoja, näkyi hän -hartaasti toivovan, että hänen vieraansa pian lähtisivät. Keskustelun -lopulla Malbin kuin sattumalta mainitsi sheikin kuolemasta. Kovudu -ilmaisi mielenkiintoa ja kummastusta. - -"Etkö sitä tiennyt?" kysyi Malbin. "Sepä omituista. Viime kuunkierrolla -se tapahtui. Hän putosi ratsultaan, kun eläin astui koloon. Hevonen -kaatui hänen päällensä. Kun hänen miehensä saapuivat, oli sheikki jo -ihan hengetön." - -Kovudu raapaisi päätänsä. Häntä oli kohdannut suuri pettymys. Kun ei -ollut sheikkiä, ei myöskään ollut valkoisesta tytöstä saatavien -lunnaiden toivoa. Tyttö oli nyt arvoton, jollei käyttäisi häntä -juhlateuraaksi tai -- luovuttaisi jollekulle. Jälkimäinen ajatus -havahdutti hänet. Hän sylkäisi pieneen, maassa jalkojensa juuressa -ryömivään kuoriaiseen. Hän silmäili tutkivasti Malbiniin. Nämä -valkoiset miehet olivat omituisia: vaelsivat kauaksi kotikylistään -ilman naisia. Mutta hän tiesi heidän silti välittävän naisista. Oli -vain kysymys siitä, kuinka paljon he niistä välittivät, ja se kysymys -sai Kovudun ymmälle. - -"Minäpä tiedän valkoisen tytön", virkkoi hän äkkiä. "Jos haluatte hänet -ostaa, saanette hänet huokealla." - -Malbin kohautti olkapäitänsä. "Meillä on tässä ilmankin vastuksia, -Kovudu", sanoi hän, "niin ettei meidän kannata ottaa vaivoiksemme ja -kiusaksemme vanhaa naarashyeenaa, saati sitten mokomasta maks--" - -Malbin napsautti halveksivasti sormiansa. - -"Se on nuori", sanoi Kovudu, "ja kaunis katsella." - -Ruotsalaiset nauroivat. "Ei ole kauniita valkoisia naisia viidakossa, -Kovudu", selitti Jönsson. "Sinun tulisi hävetä yritystäsi tehdä pilaa -vanhoista ystävistä." - -Kovudu hypähti pystyyn. "Tulkaahan", virkkoi hän. "Näytän teille, että -hän on ihan sanojeni mukainen." - -Malbin ja Jönsson nousivat seuratakseen häntä, ja samalla heidän -katseensa yhtyivät; Malbin loi toisen luomensa hitaasti alas iskien -viekkaasti silmää. Yhdessä he seurasivat Kovudua hänen hökkeliinsä. Sen -hämäryydessä he eroittivat naisen hahmon sidottuna lepäämässä -makuumatolla. - -Malbin vilkaisi vain kerran ja kääntyi pois. "Se on varmaan -tuhatvuotias, Kovudu", sanoi hän lähtiessään majasta. - -"Tyttö on nuori", huudahti villi. "Täällä sisällä on pimeä. Ette voi -nähdä. Malttakaas, minä käsken tuoda hänet päivänvaloon", ja hän käski -kahden tyttöä vartioivan soturin katkaista siteet hänen nilkoistansa ja -taluttaa hänet esille tarkastettavaksi. - -Malbin ja Jönsson eivät ilmaisseet mitään innostusta, vaikka molemmat -olivat ihan pakahtua -- ei tytön näkemisen, vaan omistamisen halusta. -He eivät välittäneet, vaikka hänellä olisi ollut marakatin naama tai -samanlainen vartalo tynnyrimahoineen kuin Kovudulla itsellään. He eivät -halunneet tietää muuta kuin että hän oli sheikiltä useita vuosia sitten -varastettu lapsi. He arvelivat tuntevansa hänet siksi, jos hän todella -oli sama, mutta muutoinkin oli Kovudun sheikille lähettämä viesti sitä -laatua, että he saattoivat varmasti otaksua tytön samaksi, jonka jo -kerran olivat yrittäneet ryöstää. - -Kun Miriam tuotiin esille hökkelin pimeästä sisustasta, käänsivät -molemmat miehet kaikin tavoin välinpitämättömyyttä teeskennellen -katseensa häneen. Vaivoin sai Malbin hillityksi kummastelevan -huudahduksen. Tytön kauneus salpasi hänen hengityksensä; mutta samassa -hän palautti tyynen sävynsä ja kääntyi Kovuduun päin. - -"No?" sanoi hän vanhalle päällikölle. - -"Eikö hän ole nuori ja hyvännäköinen?" kysyi Kovudu. - -"Vanha hän ei ole", vastasi Malbin; "mutta sittenkin hänestä tulisi -meille vastusta. Emme saapuneet pohjoisesta tänne vaimoja etsimään, -- -siellä olisi meille ollut niitä enemmän kuin kylliksi." - -Miriam seisoi katsellen suoraan valkoisiin miehiin. Hän ei odottanut -heiltä mitään -- he olivat hänestä yhtä paljon hänen vihollisiaan kuin -mustatkin. Hän vihasi ja pelkäsi niitä kaikkia. Malbin puhutteli tyttöä -arabiaksi. - -"Me olemme ystäviä", sanoi hän. "Tahtoisitko, että veisimme sinut -täältä pois?" - -Hitaasti ja hämärästi, ikäänkuin jostakin hyvin etäältä, palasi tytölle -tämän ennen tutunomaisen kielen muisto. - -"Minä tahtoisin päästä vapaaksi", sanoi hän, "ja palata Korakin luo." - -"Etkö tahtoisi lähteä meidän mukaamme?" tiukkasi Malbin. - -"En", vastasi Miriam. - -Malbin kääntyi Kovudun puoleen. "Se ei halua lähteä meidän kanssamme", -selitti hän. - -"Olettehan miehiä", vastasi neekeri. "Ettekö voi viedä häntä väkisin?" - -"Se vain lisäisi vaivojamme", vastasi ruotsalainen. "Ei, Kovudu, me -emme halua häntä; mutta jos toivot hänestä pääseväsi, niin ystävyydestä -sinua kohtaan korjaamme hänet pois." - -Nyt Kovudu tiesi, että tästä tulisi kauppa. Miehet halusivat tyttöä. -Siksi hän alkoi hieroa sopimusta hinnasta, ja lopuksi Miriam joutui -mustan päällikön käsistä näille kahdelle ruotsalaiselle kuudesta -metristä guttaperka-kangasta, kolmesta messinkisestä patruunakotelosta -ja kiiltävästä, uudesta newjerseyläisestä linkkuveitsestä. Ja kaikki -muut, paitsi Miriam, olivat kauppaan erittäin tyytyväisiä. - -Kovudu pani vain yhden ehdon, sen nimittäin, että eurooppalaisten oli -lähdettävä kylästä ja otettava tyttö mukaansa niin aikaisin seuraavana -aamuna kuin vain pääsisivät liikkeelle. Nyt kun kauppa oli tehty, hän -ei epäröinyt selittää heille syytä vaatimukseensa. Hän kertoi tytön -hurjan toverin tekemästä tarmokkaasta yrityksestä vangitun -pelastamiseksi ja vihjaisi, että mitä pikemmin he veisivät hänet pois -siltä seudulta, sitä luultavammin he saisivat hänet pitää. - -Miriam sidottiin jälleen, ja häntä vartioittiin, mutta tällä kertaa hän -oli ruotsalaisten teltassa. Malbin puhutteli häntä, koettaen -suostutella häntä vapaaehtoisesti seuraamaan heitä. Hän kertoi tytölle, -että he veisivät hänet takaisin hänen kotikyläänsä, mutta huomattuaan, -että tämä mieluummin kuolisi kuin palaisi vanhan sheikin luo, -vakuutteli hän, etteivät he veisi häntä sinne eivätkä oikeastaan -koskaan olleet sitä aikoneetkaan. Jutellessaan tytön kanssa ahmi -ruotsalainen silmillään hänen kauniita kasvonpiirteitänsä ja vartalon -siroja muotoja. Miriam oli kasvanut pitkäksi, soreaksi ja solakaksi ja -alkanut kypsyä naiseksi siitä ajasta, kun Malbin kauan sitten oli -nähnyt hänet sheikin kylässä. Vuosikausia oli tyttö hänelle merkinnyt -jotakin satumaista palkintosummaa ja kangastanut hänen ajatuksissaan -vain niiden nautintojen ja sen ylellisyyden vertauskuvana, joita -runsaalla frangimäärällä saattoi ostaa. Nyt, kun Miriam seisoi hänen -edessään elämää uhkuvana ja herttaisena, hän herätti Malbinin mielessä -muita kiehtovia ja viekoittelevia mahdollisuuksia. Hän astui lähemmäksi -ja laski kätensä tytön hartioille. Miriam säpsähti. Silloin Malbin -tarttui häneen kiinni, ja tyttö antoi hänelle navakan suutillikan, kun -hän yritti suudella. Samassa astui Jönsson telttaan. - -"Malbin! Oletko hullu?" hän melkein huusi. - -Sven Malbin päästi tytön irti ja kääntyi toveriaan kohti. Hänen -kasvonsa olivat suuttumuksesta punaiset. - -"Mitä hittoa sinä yrittelet?" murisi Jönsson. "Tahdotko hukata kaiken -palkkiontoivon? Jos me pitelemme häntä pahoin, emme saa penniäkään, -vaan meidät lähetetään vielä vankilaan vaivojemme palkaksi. Luulin -sinua järkevämmäksi, Malbin." - -"Minä en ole puusta", jupisi Malbin. - -"Soisinpa, että olisit", vastasi Jönsson, "ainakin siihen asti, kun -olemme luovuttaneet tytön turvaan ja perineet, mitä meille kuuluu." - -"Lempo soikoon!" huudahti Malbin. "Mitä hyötyä siitä on? Ne riemastuvat -kyllä muutoinkin, saadessaan hänet takaisin, ja sinne päästyämme pitää -tyttö hyvinkin mielellään suunsa kiinni. Miksikä ei?" - -"Siksi, että minä sen kiellän", ärjäisi Jönsson. "Olen aina sallinut -sinun ärhennellä, Sven; mutta tässä tapauksessa minä pidän pääni ja -ajan tahtoni perille -- koska minä olen oikeassa ja sinä väärässä, -kuten molemmat tiedämme." - -"Sinusta on äkkiä tulemassa hiton siveellinen", jupisi Malbin. "Ehkä -luulet unohtaneeni majatalon isännän tyttären ja pikku Celellan ja sen -neekeritytön..." - -"Suu kiinni!" katkaisi Jönsson. "Ei tässä ole puhetta siveellisyydestä, -sen sinä itse tiedät yhtä hyvin kuin minäkin. En halua riidellä -kanssasi, Sven, mutta sinä et jumal'avita tee pahaa tälle tytölle, -vaikka minun sitä estääkseni täytyisi sinut tappaa. Olen kärsinyt ja -raatanut kuin orja; ainakin neljäkymmentä kertaa olen ollut joutumassa -surmansuuhun viimeksi kuluneina yhdeksänä tai kymmenenä vuonna, -yrittäessäni saavuttaa, mitä onni vihdoinkin on poimittavaksemme -heittänyt; enkä minä nyt salli riistää itseltäni voiton hedelmiä siksi, -että sinä satut olemaan pikemmin elukka kuin mies. Varoitan sinua vielä -kerran, Sven..." ja hän napautti lanteeltaan riippuvaa, tuppeen -pistettyä revolveria. - -Malbin katsoa muljautti vihaisesti toveriinsa, kohautti olkapäitänsä ja -lähti teltasta. Jönsson kääntyi Miriamin puoleen. "Jos hän vielä kiusaa -sinua, niin kutsu minua", sanoi hän. "Minä olen aina lähellä." - -Tyttö ei ollut ymmärtänyt omistajainsa keskustelua, sillä he olivat -puhuneet ruotsia; mutta sen, mitä Jönsson juuri oli sanonut hänelle -arabiankielellä, hän ymmärsi ja käsitti siitä oivallisesti, mitä näiden -kahden kesken oli haasteltu. Heidän kasvojensa ilmeet, eleet ja -Jönssonin uhkaava liike, revolverin napauttaminen ennenkuin Malbin oli -lähtenyt teltasta, olivat kaikki kaunopuheisesti todistaneet heidän -torailunsa vakavuutta. Nyt Miriam odotti Jönssonilta ystävyyttä -ja heittäytyi nuoressa viattomuudessaan hänen armoilleen, -rukoillen vapauttamaan hänet, jotta voisi palata Korakin luo ja -viidakkoelämäänsä; mutta hän oli tuomittu toiseen pettymykseen, sillä -mies vain nauroi hänelle karkeasti ja sanoi, että jos hän yritti -karata, rangaistaisiin häntä juuri sillä, mistä hänet vastikään oli -pelastettu. - -Pitkin yötä odotti tyttö maatessaan kuulevansa merkkiä Korakilta. Koko -viidakon elämä liikkui pimeässä. Hänen herkkiin korviinsa kuului ääniä, -joita muut leirissä olijat eivät voineet eroittaa ja jotka hän tulkitsi -niinkuin me osaisimme tulkita ystävän puheen, mutta ainoakaan sävel ei -kuiskannut Korakin läsnäolosta. Kuitenkin Miriam tiesi, että hän -tulisi. Mikään muu kuin kuolema ei estäisi Korakia palaamasta häntä -noutamaan. Mikä häntä sitten viivyttikään? - -Kun aamu valkeni eikä yön kuluessa ollut kuulunut mitään auttavasta -Korakista, oli Miriamin usko ja luottamus vielä horjumaton, vaikka -pahat aavistukset hänen ystävänsä turvallisuudesta alkoivat häntä -kiusata. Tuntui käsittämättömältä, että olisi sattunut mitään vakavaa -onnettomuutta hänen ihmeelliselle Korakilleen, joka päivät pääksytysten -samoili mitään onnettomuuksia kokematta viidakon kaikkien kauhujen -keskellä. Mutta aamu tuli, aamiainen syötiin, leiri purettiin ja -ruotsalaisten huonomaineinen safari oli jo liikkeellä pohjoiseen päin, -eikä vielä näkynyt merkkiäkään pelastuksesta, jota tyttö joka hetki -odotti. - -Koko sen päivän he vaelsivat ja seuraavan ja sitä seuraavan päivän, -eikä Korak edes näyttäytynyt pienelle kärsivälliselle odottajalle, joka -ääneti ja sievästi astui kovasydämisten vangitsijainsa vieressä. - -Malbin oli yhä nyrpeä ja vihainen. Jönssonin ystävällisiin -puhutteluihin hän vastasi lyhyillä, yksitavuisilla murahduksilla. -Miriamille hän ei haastellut, mutta useinkin tyttö havaitsi miehen -tuijottavan häneen ahneesti, puolittain suljettujen silmäluomien alta. -Se katse puistatti Miriamia. Hän puristi Gikaa tiukemmin poveansa -vasten ja oli kaksin verroin suruissaan, että oli otettu pois hänen -veitsensä silloin kun Kovudu hänet vangitsi. - -Neljäntenä päivänä alkoi Miriam lopullisesti menettää toivonsa. Jotakin -oli tapahtunut Korakille. Hän tiesi sen. Nuorukainen ei enää koskaan -saapuisi, ja nämä miehet kuljettaisivat hänet kauas pois. Joskus ne -hänet tappaisivat. Hän ei enää milloinkaan saisi nähdä Korakia. - -Tänä päivänä lepäsivät ruotsalaiset, sillä he olivat marssineet -nopeasti, ja heidän miehensä olivat väsyksissä. Malbin ja Jönsson -olivat poistuneet leiristä, mennäkseen metsästämään, ja kääntyneet eri -suunnille. He olivat olleet poissa noin puoli tuntia, kun Miriamin -teltan ovikaistaletta kohotettiin ja Malbin astui sisälle. Hänen -kasvoillaan oli pedon ilme. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU - -Ihmisten ilmoille - - -Tuijottaen häneen silmät suurina, kuten väijytty eläin ison käärmeen -hypnotisoivasta katseesta jähmettyneenä, vartosi kauhistunut tyttö -miehen lähestymistä. Hänen kätensä olivat vapaat, sillä ruotsalaiset -olivat kytkeneet hänet vanhan orjakahleen pätkällä, joka toisesta -päästä oli kiinnitetty tytön kaulaan pantuun rautaiseen kauluslukkoon -ja toisesta päästä pitkään, maahan lyötyyn paaluun. - -Miriam kavahti tuuma tuumalta teltan takaseinää kohti. Malbin seurasi -häntä. Hänen kätensä olivat ojennettuina ja sormet kynsien tavoin -puolittain käyristyneet -- valmiina tarttumaan kiinni. Hänen huulensa -olivat raollaan, ja hän hengitti nopeasti, läähättäen. - -Tyttö muisti Jönssonin neuvon, että piti kutsua häntä, jos Malbin -yrittäisi tehdä väkivaltaa; mutta Jönsson oli mennyt viidakkoon -metsästämään. Malbin oli hyvin valinnut aikansa. Kuitenkin parkaisi -tyttö kovaa ja kimakasti kerran, kahdesti, kolme kertaa, ennenkuin -Malbin oli ehtinyt hypätä teltan toiselle sivulle ja raaoilla -sormillaan puristaen tukehduttaa hänen hätähuutonsa. Sitten Miriam -taisteli hätyyttäjäänsä vastaan hampaillaan ja kynsillään, niinkuin kai -jokainen viidakon naaras olisi taistellut. Malbin huomasi, että hänellä -tässä ei ollutkaan mikään helppo saalis. Solakassa, nuoressa ruumiissa -oli pyöreiden muotojen ja hienon, pehmeän ihon alla naarasleijonan -lihakset. Mutta eipä ollut Malbinkaan heikko. Hän oli karkea -luonteeltansa ja ulkonäöltänsä, ja hänen lihasvoimansa olivat -senmukaiset. Hän oli jättiläinen kooltaan ja tavattoman väkevä. -Hitaasti hän painoi tytön lattiaan ja löi häntä kasvoihin, milloin hän -kovin kipeästi puraisi tai raapaisi. Miriam iski takaisin, mutta kävi -yhä heikommaksi kuristavien sormien tukehduttavasta puristuksesta. - -Ulkona viidakossa oli Jönsson kaatanut kaksi kaurista. Metsästäessään -hän ei ollut joutunut etäälle eikä ollut sitä halunnutkaan. Hän epäili -Malbinia. Se, että hänen toverinsa oli kieltäytynyt häntä seuraamasta -ja mieluummin mennyt yksin metsästämään toiselle suunnalle, ei -tavallisissa oloissa olisi hänessä herättänyt mitään kaameita -aavistuksia; mutta Jönsson tunsi Malbinin hyvin, ja siksipä hän, -hankittuaan syötävää, kääntyi heti takaisin leiriä kohti, -neekerinuorukaisten kantaessa hänen riistaansa. - -Hän oli kävellyt noin puolet paluumatkasta, kun hänen korviinsa kuului -heikko huuto leiristä päin. Hän pysähtyi kuuntelemaan. Se toistui -kahdesti, ja sitten oli kaikki hiljaa. Mutisten kirouksen lähti Jönsson -nopeasti juoksemaan. Hän pelkäsi tulevansa liian myöhään. Mikä hölmö -Malbin olikaan, kun tuolla tavoin pani kokonaisen omaisuuden vaaraan! - -Etäämpänä leiristä kuin Jönsson ja sen vastakkaisella puolella kuuli -Miriamin kirahdukset toinenkin -- muukalainen, joka ei aavistanut -keitään muita valkoisia olevankaan läheisyydessä, metsästäjä, -kourallinen kiiltävän mustia sotilaita mukanaan. Hänkin kuunteli -hetkisen tarkkaavaisesti. Hän ei voinut epäilläkään, että parkaisut -olivat hätähuutoja, ja niinpä hänkin juoksujalkaa riensi säikähtynyttä -ääntä kohti; mutta kun hän oli paljoa etäämpänä kuin Jönsson, ehti tämä -ensiksi teltalle. Se, mitä ruotsalainen siellä näki, ei herättänyt -mitään sääliä hänen paatuneessa sydämessään, vaan ainoastaan -suuttumusta lurjustoveria vastaan. - -Miriam torjui yhä hätyyttäjäänsä. Malbin yhä lyödä mäjäytteli tyttöä. -Syytäen rumia sadatuksia entistä ystäväänsä vastaan ryntäsi Jönsson -telttaan. Keskeytettynä hommastaan Malbin päästi uhrinsa ja kääntyi -ottamaan vastaan Jönssonin vimmatun hyökkäyksen. Hän tempasi revolverin -kupeeltansa. Mutta arvaten toverinsa käden salamannopean liikkeen -paljasti Jönsson melkein samaan aikaan oman aseensa, ja molemmat -laukaisivat heti. Jönsson oli vielä hyökkäämässä Malbinia kohti, mutta -'laukauksen leimahtaessa hän pysähtyi. Revolveri putosi hänen -hervottomista sormistaan. - -Hetkisen hän horjui kuin juopunut. Harkitsevan kylmäverisesti upotti -Malbin vielä kaksi luotia toverinsa ruumiiseen lyhyeltä välimatkalta. -Kiihtymyksessään ja kauhussaan ihmetteli Miriam haavoitetun miehen -sitkeähenkisyyttä. Tämän silmät olivat sulkeutuneet, pää valahti -rinnalle, kädet riippuivat velttoina edessä. Mutta kuitenkin hän yhä -seisoi pystyssä, vaikkakin kauheasti hoiperrellen. Vasta kolmannen -luodin osuttua maaliinsa hän suistui maahan kasvoilleen. Sitten Malbin -lähestyi häntä ja potkaisi raa'asti, samalla kiroten. Senjälkeen hän -kääntyi jälleen Miriamiin päin. Hän tarttui taas tyttöön, mutta samalla -hetkellä avautuivat teltan kaistaleet hiljaa, ja aukkoon ilmestyi -pitkä, valkoinen mies. Ei Miriam eikä Malbin nähnyt tulijaa. -Jälkimäinen seisoi selin häneen ja verhosi hänet ruumiillaan tytön -silmiltä. Hän harppasi nopeasti teltan toiselle sivulle, astuen -Jönssonin ruumiin yli. Ensimmäisenä tiedoituksena Malbinille, että hän -ei enemmittä häiriöittä saisi panna toimeen aiettansa, oli hänen -olkapäällensä laskeutunut raskas käsi. Hän kääntyi ja näki ventovieraat -kasvot -- kookkaan, mustatukkaisen, harmaasilmäisen, khakivaatteisiin -ja leveään hellekypäriin puetun miehen. Malbin kurotti taas -revolveriansa, mutta toisen käsi oli ollut hänen omaansa nopeampi, ja -hän näki aseensa sinkoavan maahan teltan seinustalle, pois hänen -ulottuviltaan. - -"Mitä tämä merkitsee?" Muukalainen osoitti kysymyksensä Miriamille -kielellä, jota tyttö ei ymmärtänyt. Miriam pudisti päätänsä ja puhui -arabiaa. Heti toisti mies kysymyksen sillä kielellä. - -"Nämä miehet vievät minua pois Korakilta", selitti tyttö. "Tämä tahtoi -tehdä minulle pahaa. Tuo toinen, jonka hän juuri äsken tappoi, koetti -häntä siitä estää. Molemmat olivat kovin häijyjä miehiä, mutta tämä on -häijympi. Jos Korakini olisi täällä, niin hän tappaisi hänet. Sinä olet -kaiketi niiden kaltainen etkä siis tapa häntä." - -Vieras hymyili. "Hän ansaitsisi kuoleman, siitä ei epäilystäkään", -sanoi hän. "Kerran olisin hänet tappanut; mutta nyt en tapa. Pidän -kuitenkin huolen siitä, että hän ei enää sinua hätyyttele." - -"On jo kylliksi hupsuteltu", sanoi muukalainen sitten Malbinille. "Te -ansaitsette kuoleman, mutta minä en ole laki. Minä tiedän, kuka te -olette. Olen kuullut teistä. Teillä ja tuolla toverillanne on mitä -rumin maine. Teidänlaistanne emme me siedä maassamme. Tällä kertaa -päästän teidät menemään; mutta jos kerrankin palaatte, niin panen -korpilain käytäntöön. Ymmärrättekö?" - -Malbin sähisi ja uhkaili ja antoi lopuksi perin törkeän haukkumanimen -pidättäjälleen. Siitä hän sai sellaisen rytyytyksen, että hampaat -kalisivat suussa. Asiantuntijat väittävät, että kipein kuritus, mitä -täysikasvuiselle miehelle häntä runtelematta voidaan antaa, on kelpo -vanhanaikainen selkäsauna. Ja sen Malbin nyt saikin. - -"Pois täältä nyt!" tiuskasi muukalainen. "Kun ensi kerran minut näette, -niin muistakaa, ken olen", ja hän kuiskasi ruotsalaisen korvaan erään -nimen, mutta se olikin omansa masentamaan roiston tehokkaammin kuin -monet pieksemiset olisivat voineet. Sitten hän antoi miehelle -sysäyksen, joka ilmassa lennätti hänet teltan oven aukosta ulos -nurmikolle kellelleen. - -"No", virkkoi hän kääntyen Miriamiin päin, "kellä on tämän niskaasi -kierretyn vehkeen avain?" - -Tyttö osoitti Jönssonin ruumista. "Hänellä se on aina", sanoi hän. - -Muukalainen penkoi ruumiin vaatteita, kunnes löysi avaimen. Hetkistä -myöhemmin oli Miriam vapaana. - -"Sallitko minun palata Korakini luo?" kysyi hän. - -"Minä pidän huolta, että sinut viedään takaisin omaisillesi", vastasi -mies. "Keitä ne ovat ja missä on heidän kylänsä?" - -Muukalainen oli ihmetellen katsellut hänen omituista raakalaispukuansa. -Puheestansa päättäen hän oli arabialaistyttö; mutta mies ei koskaan -ollut nähnyt arabialaistyttöä noin puettuna. - -"Keitä ovat omaisesi? Kuka on Korak?" kysyi hän jälleen. - -"Korak! Ka, Korak on apina. Ei minulla muita omaisia ole. Korak ja minä -asumme viidakossa kahden, sittenkun A'ht meni apinain kuninkaaksi." Hän -oli aina siten lausunut Akutin nimen, sillä semmoiselta se oli hänestä -kuulostanut silloin, kun hän ensin joutui Korakin ja apinain pariin. -"Korak olisi päässyt kuninkaaksi, mutta hän ei tahtonut." - -Muukalaisen silmiin tuli kysyvä ilme. Hän katseli tyttöä -tarkkaavaisesti. "Vai on Korak apina?" virkkoi hän. "Ja entä sinä, mikä -sinä olet?" - -"Minä olen Miriam. Minä olen myöskin apina." - -"Hm-m", oli muukalaisen ainoa kuuluva huomautus tähän hämmästyttävään -ilmoitukseen. Mutta hänen ajatuksensa olisi osittain saattanut tulkita -hänen silmiinsä välähtänyt säälivä ilme. Hän lähestyi tyttöä ja yritti -laskea kätensä hänen otsalleen. Miriam vetäysi taaksepäin, villisti -murahtaen. Hymy värähdytti miehen huulia. - -"Sinun ei tarvitse minua pelätä", sanoi hän. "Minä en tee sinulle -pahaa. Tahdon vain nähdä, onko sinulla kuumetta -- oletko aivan terve. -Jos olet, niin lähdemme Korakia etsimään." Miriam katsoi suoraan noihin -teräviin harmaisiin silmiin. Varmaankin hän havaitsi niissä -eittämättömän todistuksen niiden omistajan rehellisyydestä, sillä hän -salli vieraan laskea kämmenensä hänen otsalleen ja koettaa valtimoa. -Hänellä ei tuntunut olevan kuumetta. - -"Kuinka kauan olet ollut apinana?" kysyi mies. - -"Jo pienestä tytöstä, monet, monet vuodet, aina siitä asti kun Korak -tuli ja vei minut isältäni, joka pieksi minua. Siitä asti olen elänyt -puissa Korakin ja A'htin kanssa." - -"Missä päin viidakossa Korak asuu?" kysyi muukalainen. - -Miriam osoitti suuntaa kädenheilautuksella, jonka kaari kahmaisi -auliisti puolet Afrikan mantereesta. - -"Osaisitko takaisin hänen luokseen?" - -"En tiedä", vastasi tyttö; "mutta hän osaa kyllä minun luokseni." - -"Sitten on minulla suunnitelma", sanoi muukalainen. "Minä asun vain -muutaman päivämatkan päässä täältä. Vien sinut kotiini, jossa vaimoni -pitää sinusta huolta ja hoivaa sinua, kunnes löydämme Korakin tai Korak -löytää meidät. Jos hän löytäisi sinut täältä, löytäisi hän sinut -kylästänikin, eikö niin?" - -Muukalainen viipyi siksi, kunnes Malbin oli joukkoineen hävinnyt -viidakkoon pohjoista kohti. Luottavaisena seisoi nyt Miriam hänen -vieressään, ja Gika riippui hennosta, ruskeasta kätösestä. He -haastelivat keskenään, ja mies ihmetteli tytön hapuilevaa arabiaa, -mutta luki sen vihdoin hänen puutteellisten sielunkykyjensä syyksi. Jos -hän olisi tiennyt, että oli vierinyt vuosia siitä, kun tyttö oli sitä -kieltä käyttänyt, siihen asti, kun ruotsalaiset ostivat hänet, ei hän -olisi ihmetellyt, että lapsi oli sen puolittain unohtanut. Oli vielä -toinen syy, miksi sheikin kieli oli niin helposti hämärtynyt hänen -muistissaan -- mutta, sen syyn olemassaoloa ei hän itse saattanut sen -paremmin aavistaa kuin hänen pelastajansakaan. - -Tämä koetti suostutella Miriamia palaamaan kanssaan hänen kyläänsä eli -_duariinsa_, kuten sitä arabiaksi nimitetään; mutta tyttö halusi kaikin -mokomin heti ryhtyä etsimään Korakia. Viimeisenä keinona päätti -muukalainen viedä hänet väkisin mieluummin kuin uhrata hänen elämänsä -niille sairaloisille houreille, jotka häntä kiusasivat. Mutta älykkäänä -miehenä hän päätti ensin tehdä tytön mieliksi ja sitten yrittää -johdattaa häntä omalle suunnalleen. Kun he siis lähtivät liikkeelle, -samosivat he ensin etelää kohti, vaikka hänen oma uutistilansa sijaitsi -melkein suoraan idässä. - -Vähitellen hän käänsi suunnan yhä idemmäksi ja totesi suureksi -mielihyväkseen, että tyttö ei huomannut mitään poikkeamista -alkusuunnasta. Sillä välin kävi Miriam yhä luottavaisemmaksi. Ensiksi -hän oli vain vaistomaisesti taipunut uskomaan, että tämä iso tarmangani -ei mielinyt tehdä hänelle pahaa; mutta kun päivät kuluivat ja hän sai -kokea muukalaisen herkeämätöntä ystävällisyyttä ja huolenpitoa, tuli -hän verranneeksi häntä Korakiin ja kiintyi häneen hartaasti, vaikkei -hänen uskollisuutensa apinamiestä kohtaan silti laisinkaan heikentynyt. - -Viidentenä päivänä he saapuivat äkkiä isolle tasangolle, ja -metsänlaidasta näki tyttö aidattuja vainioita ja joukon rakennuksia, -jotka sijaitsivat jonkun matkan päässä. Silloin hän hätkähti -kummastuneena. - -"Missä me olemme?" kysyi hän osoittaen sinnepäin. - -"Me emme voineet löytää Korakia", vastasi mies, "ja kun tiemme kävi -duarini lähettyviltä, toin sinut tänne odottamaan ja lepäämään vaimoni -luona, kunnes mieheni voivat löytää apinasi tai se löytää sinut. Näin -on parempi, pienokaiseni. Meidän luonamme olet paremmassa turvassa ja -onnellisempi." - -"Minua peloittaa, bwana", sanoi tyttö. "Sinun duarissasi ne pieksevät -minua niinkuin pieksi sheikkikin, isäni. Päästä minut menemään takaisin -viidakkoon. Sieltä löytää Korak minut. Hänen mieleensä ei juolahtaisi -etsiä minun valkoisen miehen duarista." - -"Kukaan ei piekse sinua, lapsi", vastasi mies. "Olenko minä sinua -piessyt? Katso, täällä ovat kaikki minun väkeäni. Ne kohtelevat sinua -hyvin. Meillä ei ketään piestä. Vaimoni on sinulle varmasti hyvin -ystävällinen, ja vihdoin saapuu Korak, sillä minä lähetän miehiä häntä -etsimään." - -Tyttö pudisti päätänsä. "Ne eivät voisi tuoda häntä, sillä hän tappaisi -ne kuten kaikki ovat yrittäneet häntä tappaa. Minä pelkään. Anna minun -mennä, bwana." - -"Sinä et osaisi mennä kotiseudullesi. Sinä eksyisit. Leopardit ja -leijonat kaappaisivat sinut jo ensi yönä, etkä lopultakaan löytäisi -Korakiasi. Parempi on, että jäät meidän luoksemme. Enkö minä -pelastanut sinua häijyn miehen käsistä? Etkö siitä ole minulle hiukan -kiitollisuudenvelassa? Jää siis luoksemme ainakin muutamiksi viikoiksi, -kunnes voimme päättää, mikä on sinulle parasta. Sinä olet vain pieni -tyttönen -- olisihan väärin päästää sinua yksinäsi viidakkoon." - -Miriam nauroi. "Viidakko", sanoi hän, "on minun isäni ja äitini. Se on -ollut minulle ystävällisempi kuin ihmiset. En minä metsää pelkää. Enkä -pelkää leopardia tai leijonaakaan. Minä kuolen, kun aikani tulee. -Mahdollisesti surmaa minut leopardi tai leijona tai ehkä mitätön -itikka, joka ei ole isompi kuin pienimmän sormeni pää. Kun leijona -karkaa kimppuuni tai se pikkarainen itikka pistää minua, silloin minua -pelottaa -- voi, pelottaa niin kauheasti, sen tiedän; mutta elämä olisi -tosiaan kovin kurjaa, jos minun pitäisi alinomaa pelätä asioita, jotka -eivät vielä ole tapahtuneet. Jos leijona minut surmaa, ei kauhuani -kestä kauan; mutta jos se pikku itikka pistää minua, täytynee minun -kärsiä päiväkausia ennenkuin kuolen. Siksipä pelkäänkin leijonaa -kaikkein vähimmin. Hän on iso ja meluisa. Minä voin kuulla tai nähdä -tai vainuta hänet kyllin ajoissa ja pelastua; mutta jos milloin satun -kädelläni koskettamaan tai jalallani polkaisemaan sitä pientä itikkaa, -en aavistakaan sen läsnäoloa, ennenkuin tunnen kuolettavan pistoksen. -Ei, minä en pelkää viidakkoa. Minä rakastan sitä. Mieluummin kuolisin -kuin iäksi jättäisin sen; mutta sinun kansasi kylä on viidakon -liepeillä. Sinä olet ollut minulle ystävällinen. Minä teen niinkuin -haluat ja jään tänne vähäksi aikaa, Korakini tuloa odottamaan." - -"Hyvä on!" sanoi mies ja astui edellä kukkien verhoamaa huvilaa kohti, -jonka takana sijaitsivat hyvin hoidetun afrikkalaisen maatilan aitat ja -ulkorakennukset. - -Hennoilla sormillaan pitäen kummallakin puolellaan astelevan susikoiran -kaulahihnasta käveli Miriam asumusta kohti, jonka eteisessä -valkopukuinen nainen heilutti nenäliinaa tervetuloksi palaavalle -herralleen. Nyt osoittivat tytön silmät enemmän pelkoa kuin ennen -outojen miesten tai villien petojen läsnäollessa. Hän epäröi ja loi -vetoavan katseen mieheen. - -"Hän on vaimoni", sanoi tämä. "Hän lausun sinut ilomielin -tervetulleeksi." - -Nainen tuli polkua pitkin heitä vastaan. Mies suuteli häntä ja kääntyen -Miriamiin päin esitteli hänet puhuen arabiankieltä, niin että tyttö -ymmärsi. - -"Tämä on Miriam, _my dear_", sanoi hän ja kertoi viidakonorvon tarinan, -mikäli sen tunsi. - -Miriam näki, että nainen oli kaunis. Hän näki myös, että lempeys ja -hyvyys olivat poistamattomasti leimatut hänen kasvoihinsa. Miriam ei -enää pelännyt häntä, ja kun rouva oli kuullut tytön lyhyen tarinan ja -tuli häntä syleilemään ja suutelemaan, nimittäen häntä "pieneksi -rakkaaksi poloiseksi", värähti Miriamin pikku sydämessä. Hän kätki -kasvonsa uuden ystävänsä povelle tuntiessaan hänen äänessään sen -äidillisen säveleen, jota ei ollut kuullut niin moniin vuosiin, että -oli sen kokonaan unohtanut. Hän painoi kasvonsa ystävälliselle -povelle ja itki niinkuin ei ollut eläissään itkenyt -- hänelle -itselleen käsittämättömän huojennuksen ja ilon kyyneleitä. - -Näin saapui Miriam, villi pikku mangani, rakkaasta viidakostaan -sivistyneen ja hienostuneen kodin keskuuteen. "Bwana" ja "My Dear", -kuten hän ensin oli kuullut heitä nimitettävän ja itse yhä nimitti, -olivat hänelle jo kuin isä ja äiti. Kun hänen villi pelkonsa kerran oli -haihdutettu, meni hän luottamuksessaan ja rakkaudessaan toiseen -äärimmäisyyteen. Nyt hän oli valmis odottamaan täällä, kunnes Korak -löydettäisiin tai Korak löytäisi hänet. Hän ei luopunut siitä -ajatuksesta -- Korak, hänen Korakinsa, oli aina ensimmäisenä. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU - -Taistelu mustien kanssa - - -Ja kaukana laajassa viidakossa heilautteli Korak itseänsä puusta -puuhun, monet haavat ruumiissaan, jähmettyneestä verestä kankeana, -raivon ja surun polttaessa sydäntä, ja samosi yhä etäämmälle, -paviaaneja etsimään. Hän ei ollut tavannut niitä sieltä, missä oli ne -viimeksi nähnyt, eikä niiden lavallisilta tyyssijoilta; mutta hän -seurasi niiden jättämiä hyvin selviä jälkiä ja vihdoin ne tavoittikin. -Hänen saapuessaan niiden luo ne liikkuivat hitaasti, mutta uutterasti -etelään päin yhdellä niistä ajoittaisista vaelluksistaan, joiden syyn -paviaani itse parhaiten tietänee. Nähdessään tuulen alta saapuvan -valkoisen soturin pysähtyi lauma hänet äkänneen vartijan -varoitushuudosta. Siinä oli mölyä ja mörinää, ja kankeakoipiset urokset -reuhtoivat aika lailla. Hermostuneella, kimeällä äänellä huutelivat -emot poikasiaan vierelleen ja siirtyivät niiden kera turvaan herrojen -puolisoittensa taakse. - -Korak kutsui äänekkäästi kuningasta, joka tutun säveleen kuullessaan -lähestyi hitaasti, varovaisesti ja yhä jäykkäsäärisenä. Sen täytyi -saada varmennukseksi vielä nenänsä todistus ennenkuin se tohti ihan -empimättä luottaa korviinsa ja silmiinsä. Korak seisoi aivan -hievahtamatta. Jos hän silloin olisi lähestynyt, olisi se saattanut -johtaa välittömään hyökkäykseen tai yhtä helposti pakokauhuun. Villit -eläimet ovat herkkähermoisia. Verrattain helppoa on ärsyttää ne -jonkinlaiseen hysteeriseen vimmaan, joka voi herättää joko murhakiihkoa -tai ilmetä raukkamaisena pelkuruutena. Kuitenkin on epätietoista onko -villieläin koskaan todella pelkuri. - -Paviaanikuningas lähestyi Korakia. Se kiersi häntä yhä ahtaammassa -kaaressa, möristen, röhkien ja haistellen. Korak puhui sille. - -"Minä olen Korak", sanoi hän. "Minä avasin sinun vankihäkkisi. Pelastin -sinut tarmanganien käsistä. Minä olen Korak, Tappaja. Olen sinun -ystäväsi." - -"Öhöö!" röhkäisi kuningas. "Niin, sinä olet Korak. Korvani sanoivat -minulle, että olit Korak. Silmäni sanoivat minulle, että olit Korak. -Nyt kertoo nenänikin, että olet Korak. Minun nenäni ei milloinkaan -erehdy. Minä olen sinun ystäväsi. Tule, lähdetään yhdessä riistaa -ajamaan!" - -"Korak ei voi nyt metsästää", vastasi apinamies. "Gomanganit ovat -varastaneet Miriamin... Ne ovat sitoneet hänet kylässään. Ne eivät -mieli päästää häntä, ja Korak yksinään ei kykene häntä vapauttamaan. -Korak vapautti sinut. Tahdotko nyt kansoinesi lähteä vapauttamaan -Miriamin?" - -"Gomanganeilla on paljon teräviä sauvoja, joita ne heittelevät. Ne -lävistävät meikäläisten ruumiit. Ne tappavat meidät. Gomanganit ovat -pahaa kansaa. Ne tappavat meidät kaikki, jos menemme niiden kylään." - -"Tarmanganeilla on sauvoja, jotka synnyttävät äänekästä melua ja -surmaavat pitkän matkan päästä", vastasi Korak. "Niillä oli sellaisia -silloinkin, kun Korak vapautti sinut ansasta. Jos Korak olisi juossut -tiehensä luotanne, olisit nyt vankina tarmanganeilla." - -Paviaani raapaisi päätänsä. Säännöttömässä kaaressa sen ja apinamiehen -ympärillä istua kököttivät lauman urokset. Ne vilkuttivat silmiänsä, -töykkivät toisiansa saadakseen edullisimman aseman, tonkivat lahoavia -kasvijätteitä siltä varalta, että sattuisivat löytämään herkullisen -madon, tai silmäilivät haluttomina kuningastaan ja vierasta, joka -nimitti itseänsä manganiksi sekin, mutta pikemmin muistutti vihattuja -tarmanganeja. Kuningas katseli muutamia vanhempia alamaisiaan, -ikäänkuin odottaen ehdotuksia. - -"Meitä on liian vähän", mörähti yksi. - -"Onhan mäkiseudun paviaanit", ehdotti toinen. "Niitä on yhtä paljon -kuin lehtiä metsän puissa. Nekin vihaavat gomanganeja. Ne taistelevat -mielellään. Ne ovat aika hurjia. Pyytäkäämme ne mukaamme. Silloin -voimme surmata kaikki gomanganit viidakosta." Se nousi ja röhki -kauheasti ja nosti kankeat karvansa pystyyn. - -Korak ei voinut suostuttaa apinoita. Ne tahtoivat kernaasti auttaa -häntä, mutta niiden oli tehtävä se omalla tavallaan, mikä merkitsi, -että niiden oli hankittava mukaansa vuoristosta heimolaisensa ja -liittolaisensa. Korakin täytyi siis antaa perään. Tällä hetkellä hän ei -muuta voinut kuin hoputtaa niitä, ja hänen ehdotuksestaan suostuivat -kuningas ja kaksitoista mahtavimmista uroksista lähtemään Korakin -kanssa vuoriseudulle, jättäen muun lauman jälkeensä. - -Kun paviaanit kerran olivat yhtyneet seikkailuun, innostuivat ne siitä -melko lailla. Lähetystö lähti heti matkaile. Taivallettiin nopeasti, -mutta apinamiehen ei ollut vaikea pysyä manganien mukana. Ne pitivät -kauheaa metakkaa samotessaan puiden välitse, siten koettaen uskotella -edellään oleville vihollisille, että suuri lauma oli lähestymässä, -sillä milloin paviaanit matkustavat isoissa joukoissa, ei ole -ainoatakaan viidakon olentoa, jonka tekisi mieli niitä häiritä. Milloin -maan laatu vaati pitkää taivallusta tasaisella tantereella ja puiden -välit olivat isot, liikkuivat ne hiljalleen, tietäen, että melulla ei -voitaisi pettää leijonaa ja leopardia silloin, kun nämä saattoivat omin -silmin selvästi nähdä, että vain kourallinen paviaaneja oli matkalla. - -Kaksi päivää riensi joukko villin seudun läpi, saapuen tiheästä -viidakosta avonaiselle tasangolle ja sen yli vilistettyään hirsimetsää -kasvaville vuorenrinteille. Täällä ei Korak ollut koskaan ennen -liikkunut. Se oli hänelle uutta seutua, ja vaihtelu näköpiiriä -rajoittavan viidakon yksitoikkoisuuden jälkeen tuntui miellyttävältä. -Mutta tällä kertaa hän ei juuri välittänyt luonnon kauneudesta. Miriam, -hänen Miriaminsa, oli vaarassa. Kunnes Miriam olisi vapautettu ja -jälleen hänellä, ajatteli hän vähän mitään muuta. - -Kerran metsään päästyään, joka verhosi vuorenrinteitä, etenivät -paviaanit hitaammin. Alituisesti he ääntelivät valittelevaa -kutsumissäveltä. Sitten ne kuuntelivat hiljaa. Vihdoin kuului kaukaa -suoraan edestäpäin heikko vastaus. - -Paviaanit jatkoivat samoiluaan äänten suuntaan, jotka metsän läpi -värähtelivät niitä kohti väliaikoina, kun ne itse olivat vaiti. Näin -kutsuen ja kuunnellen ne tulivat lähemmäksi sukulaisiaan, jotka, kuten -Korakille selvisi, saapuivat monilukuisena parvena niitä vastaan; mutta -kun vuoriston paviaanit vihdoin tulivat näkyviin, hämmästyi apinamies -silmiensä eteen ilmestyvää todellisuutta. - -Tiiviiltä seinältä näyttävä paljous isoja paviaaneja ulottui -maanpinnalta puiden oksien lomitse korkeimmalle tasanteelle minkä -varaan ne uskalsivat ruumiinpainonsa jättää. Verkalleen ne lähenivät -äännellen kaameaa, valittelevaa kutsuaan ja taempaa, niin kaukaa kuin -Korakin silmät saattoivat lehvistön läpi nähdä, nousi tiiviiden seinien -tavoin yhä lisää tovereita taajoina toisiaan koskettelevina parvina. -Niitä oli tuhatmäärin. Apinamies ei voinut olla ajattelematta, mikä -tulisi hänen pienen joukkueensa kohtaloksi, jos joku kommellus -hetkeksikin ärsyttäisi vaikkapa yhden ainoan noista tuhansista -eläimistä raivoon tai säikähdyttäisi jonkun. - -Mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Molemmat kuninkaat lähestyivät -toisiaan tapansa mukaan ahkerasti nuuskien nenällään ja karvat -pystyssä. Ne totesivat kuka kumpikin oli. Sitten kumpikin raaputteli -toisensa selkää. Hetkistä myöhemmin ne haastelivat keskenään. Korakin -ystävä selitti vierailun tarkoituksen, ja vasta nyt näyttäysi Korak. -Tähän asti hän oli lymyillyt pensaan takana. Vuoripaviaanien kiihtymys -oli suuri, kun ne hänet näkivät. Hetkiseksi pelkäsi Korak, että hänet -revittäisiin palasiksi, mutta hän pelkäsi vain Miriamin tähden. Jos hän -kuolisi, ei ketään olisi tyttöä auttamassa. - -Molempain kuninkaitten onnistui kuitenkin tyynnyttää rahvas, ja Korakin -sallittiin lähestyä. Verkalleen tulivat vuoripaviaanit häntä -lähemmäksi. Ne haistelivat häntä joka puolelta. Kun hän haastoi niille -niiden omalla kielellä, kummastuivat ne ja riemastuivat. Ne puhuivat -hänelle ja kuuntelivat hänen puhettansa. Hän kertoi niille Miriamista -ja heidän elämästään viidakossa, jossa he olivat koko apinakansan -ystäviä, pienestä manusta isoon manganiin asti. - -"Gomanganit, jotka ovat vieneet minulta Miriamin, eivät ole teidän -ystäviänne", sanoi hän. "Ne tappavat teidän väkeänne. Alangon paviaanit -ovat liian harvalukuisia mennäkseen niitä vastaan. Olen kuullut näiltä -sukulaisiltanne, että teitä on hyvin paljon ja että olette hyvin -urhoollisia -- että teidän lukumääränne on kuin tasankojen -ruohonkortten tai metsän lehtien ja että norsukin, Tantor, pelkää teitä -uljuutenne vuoksi. Olen kuullut, että te hyvin mielellänne tulette -mukanamme gomanganien kylään rankaisemaan häijyä kansaa, sillä välin -kun minä, Korak, Tappaja, kannan pois Miriamini." - -Vuoripaviaanien kuningas pullisti rintaansa ja astua tepsutteli tosiaan -hyvin jäykkäkoipisesti. Samoin tekivät monet isot urokset sen -alamaisista. Niille olivat mieluisia ja imartelevia vieraan -tarmanganin sanat, joka nimitti itseään manganiksi ja puhui ihmisen -karvaisten esivanhempain kieltä. - -"Niin", sanoi yksi, "me vuorelaiset olemme mahtavia taistelijoita. -Tantor pelkää meitä. Numa pelkää meitä. Sheeta pelkää meitä. -Vuoriseudun gomanganit kiittävät onneansa, kun pääsevät rauhassa -ohitsemme. Minä yhtenä tulen kanssasi alankomaan gomanganien kylään. -Minä olen kuninkaan ensimmäinen uroslapsi. Yksinäni kykenen minä -tappamaan kaikki alhaisen maan gomanganit" ja se pullisti rintaansa ja -astella tepsutteli kopeasti edestakaisin, kunnes erään toverin syyhyvä -selkä vaati sen uutteraa huomiota. - -"Minä olen Gub", huusi toinen. "Taisteluhampaani ovat pitkät. Ja -terävät. Ja vahvat. Monen gomanganin pehmeään lihaan olen ne upottanut. -Yksinäni minä surmasin Sheetan sisaren. Gub tulee kanssasi alangoille -ja tappaa niin monta gomangania, ettei jää ruumiiden lukijaa" -- ja -sekin röyhenteli ja teikaroi naaraiden ja nuoren väen ihailevien -silmien edessä. - -Korak vilkaisi kysyvästi kuninkaaseen. - -"Teikäläiset urokset ovat hyvin uljaita", sanoi hän; "mutta uljain -kaikista on kuningas." - -Näin puhuteltuna pörrökarvainen uros, joka vielä oli parhaissa -voimissaan -- muutoin se ei enää olisikaan ollut kuninkaana --, mörisi -raivokkaasti. Metsän kaiku vastasi sen voimakkaisiin huutoihin. -Pikkupaviaanit tarrautuivat pelokkaina emojensa karvaiseen kaulaan. -Kuin sähköistettyinä hyppäsivät urokset korkealle ilmaan ja yhtyivät -kuninkaansa karjuvaan uhmanhuutoon. Meteli oli kauhea. - -Korak astui kuninkaan luo ja kirkaisi sen korvaan: "Tule!" Sitten hän -lähti pois metsän läpi tasankoa kohti, jonka yli oli kuljettava -pitkällä matkalla takaisin Kovudun, gomanganipäällikön, kylään. Yhä -karjuen ja huutaen kääntyi kuningas häntä seuraamaan. Heidän perässään -tulivat harvalukuiset alangon paviaanit ja tuhansittain vuoristoheimoa --- hurjia, sitkeitä, itsepintaisia, verenhimoisia eläimiä. - -Ja niin he saapuivat toisena päivänä Kovudun kylään. Iltapäivä oli -kulunut puoliväliin. Kylä oli vaipunut päiväntasaajan alla vallitsevan -polttavan paahteen hiljaisuuteen. Mahtava lauma matkasi nyt ääneti. -Tuhansien käpäläin poljenta ei saanut aikaan metsässä suurempaa melua -kuin olisi voinut syntyä voimakkaammaksi yltyvän tuulen suhinasta -puiden lehväisten oksien välissä. - -Korak ja molemmat kuninkaat olivat etunenässä. Lähellä kylää he -pysähtyivät, kunnes jälemmäksi jääneet olivat ehtineet kerääntyä. Nyt -vallitsi ehdoton äänettömyys. Salavihkaa hiipien nousi Korak -vaajavarustuksen yli kohoavaan puuhun. Hän vilkaisi taakseen. Lauma oli -aivan hänen kintereillään. Aika oli tullut. Hän oli pitkän matkan -varrella alituisesti varoitellut paviaaneja millään muotoa tekemästä -pahaa valkoiselle naaraalle, joka oli kylässä vankina. Kaikki muut -olivat niiden laillista saalista. Sitten hän kohottaen kasvonsa -taivasta kohti päästi yhden ainoan huudon -- merkkihuudon. Vastaukseksi -hyökkäsi kolmetuhatta karvapeittoista urosta kirkuen ja vonkuen -säikähtyneiden neekerien kylään. Sotureita tuli esille joka hökkelistä. -Äidit keräsivät pienokaisensa käsivarsilleen ja pakenivat porttia -kohti, nähdessään hirveän lauman vyöryvän kylään. Kovudu järjesti -taistelijansa ympärilleen ja rohkaisten näitä hyppimällä ja kiljumalla -asetti uhmaavan, keihäskärkisen rintaman ryntäävää parvea vastaan. - -Korak, joka oli johtanut vaellusta, johti hyökkäystäkin. Neekerit -valtasi kauhu ja hämmennys, kun he näkivät tämän valkoihoisen -nuorukaisen johtamassa kamalaa paviaanijoukkoa. Hetkisen he pitivät -puoliaan heittäen kertaalleen keihäänsä lähestyvää paljoutta vastaan; -mutta ennenkuin he olivat ehtineet sovittaa nuolet jousiinsa, alkoivat -he horjua ja peräytyä ja kääntyivät sitten säikähtyneinä sekasortoiseen -pakoon. Heidän riveihinsä, heidän selkäänsäkin hypiskelivät paviaanit, -upottaen vahvat hampaansa heidän niskalihaksiinsa. Ja ensimmäisenä, -hurjimpana, verenhimoisimpana niiden joukossa riehui Korak, Tappaja. - -Kylän portilla, jonka lävitse mustat pakokauhussa työntyivät, jätti -Korak heidät liittolaistensa armoille ja kääntyi itse intomielin -hökkeliä kohti, jossa Miriam oli ollut vankina. Se oli tyhjä. Toinen -likainen maja toisensa jälkeen paljasti saman surullisen tosiasian, -- -Miriamia ei ollut yhdessäkään niistä. Korak tiesi, että neekerit eivät -olleet ottaneet häntä kylästä paetessaan mukaansa, sillä hän oli -huolellisesti tarkannut nähdäkseen hänestä vilahduksen pakolaisten -joukossa. - -Apinamiehelle, joka hyvin tunsi villien taipumukset, jäi vain yksi -ainoa selitys: Miriam oli tapettu ja syöty. Se vakaumus, että Miriam -oli kuollut, kuohahdutti Korakin aivoissa veripunaisen raivontyrskyn -niitä vastaan, joita hän luuli tytön murhaajiksi. Etäältä hän erotti -paviaanien vihaisen ärinän, johon sekaantui uhrien parkuna, ja -sinnepäin hän nyt riensi. Hänen saapuessaan paikalle olivat paviaanit -jo alkaneet väsyä hurjaan urheiluunsa, ja pieneen ryhmään kerääntyneinä -neekerit puolustautuivat jälleen, käyttäen navakasti ryhmysauvojaan -niitä harvoja uroksia vastaan, jotka vielä itsepintaisesti niitä -ahdistivat. - -Näiden joukkoon syöksähti Korak -- nopeana, säälimättömänä, kauheana -- -yläpuolella riippuvilta puunoksilta. Sokea vimma valtasi hänet. Ja -juuri se vimma häntä raivokkuudellaan suojelikin. Haavoitetun -naarasleijonan tavoin hän oli täällä ja tuolla, joka paikassa, lyöden -kauheita iskuja kovilla nyrkeillään ja varmasti ja oikeaan aikaan, -kuten hyvin harjaantunut taistelija ainakin. Tuontuostakin hän upotti -hampaansa jonkun vihollisen lihaan. Hän siirtyi toisen luota -ahdistamaan toista, ennenkuin neekerit ehtivät antaa hänelle tehokasta -iskua. Mutta vaikka hänen saavutuksensa paljon painoivatkin taistelun -ratkaisussa, vaikutti vielä enemmän se kauhu, jota hän herätti -vihollistensa yksinkertaisissa, taikauskoisissa mielissä. Heistä tämä -valkoinen soturi, joka toimi isojen apinain ja hurjain paviaanien -toverina, joka mörisi, niuhoitti ja purra näykkäili kuin peto, ei ollut -inhimillinen olento. Hän oli metsän paholainen -- kauhea tuhonjumala, -jota he olivat loukanneet ja joka oli saapunut luolastaan syvältä -viidakosta heitä rankaisemaan. Sen uskon vuoksi monet tekivätkin vain -heikkoa vastarintaa, tajutessaan, että oli turhaa ponnistella -vähäisillä ihmisvoimilla jumaluusolentoa vastaan. - -Ne, jotka voivat, pakenivat, kunnes lopuksi ei enää ollut ketään -jälellä kärsimässä rangaistusta teosta, johon he eivät olleet syypäät, -vaikka kyllä olisivat sen tehneet. Läähättäen ja verissään pysähtyi -Korak, kun ei enää ollut useampia uhreja. Paviaanit kerääntyivät hänen -ympärilleen, nekin verestä ja taistelusta kylläisinä. Sitten ne -lojuivat väsyneinä kentällä. - -Etäällä sieltä keräsi Kovudu hajaantuneita heimolaisiaan ja tiedusteli -vaurioita ja tappioita. Hänen kansansa oli ihan kauhuissaan. Asukkaita -ei voitu millään suostuttaa enää jäämään tähän maahan, eivätkä he -tahtoneet edes palata kylään tavaroitansa noutamaan. Sensijaan he -halusivat heti jatkaa pakoansa, kunnes olisivat ehtineet monen, monen -penikulman päähän sen paholaisen liikkumisalueelta, joka oli niin -vimmatusti heidän kimppuunsa hyökännyt. Ja niin tapahtui, että Korak -karkoitti kodeistansa ne ainoat ihmiset, jotka olisivat voineet auttaa -häntä Miriamin etsinnässä, ja katkaisi ainoan yhdysrenkaan itsensä ja -tytön väliltä, jos joku olisi sattunut tulemaan ystävällisen bwanan -duarista häntä etsimään hänen pienen viidakkomorsiamensa hoivaajan -lähettämänä. - -Ja kaiken aikaa oli Miriam tuskin puolentoistasadan kilometrin päässä. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU - -Eurooppalaisia vieraita - - -Miriamin päivät kuluivat nopeasti hänen uudessa kodissaan. Ensin hän -oli kovin levoton ja pyrki viidakkoon Korakiansa etsimään. Bwana, kuten -tyttö yhä itsepintaisesti nimitti hyväntekijäänsä, sai hänet -toistaiseksi luopumaan siitä yrityksestä lähettämällä erään -päällysmiehen neekeriosaston kanssa Kovudun kylään tiedustelemaan -vanhalta villiltä, kuinka hän oli saanut valkoisen tytön haltuunsa, ja -ottamaan selvää tämän menneisyydestä, mikäli tietoja siitä oli -saatavissa mustalta heimopäälliköltä. Erittäinkin antoi Bwana -päällysmiehen toimeksi kysellä Kovudulta sitä omituista olentoa, jota -tyttö nimitti Korakiksi, ja etsiä apinamiestä, jos saisi vähäisintäkään -todistusta, jonka nojalla voisi uskoa sellaisen henkilön olevan -olemassa. Bwana oli enemmän kuin varma siitä, että Korak oli kokonaan -tytön sekavan mielikuvituksen tuote. Hän uskoi, että lapsen neekerien -vankina kärsimät kauhut ja koettelemukset ja hirveät kokemukset -ruotsalaisten parissa olivat järkyttäneet hänen tajuntansa; mutta kun -päivät kuluivat ja hän tutustui Miriamiin paremmin ja sai tilaisuutta -tarkata häntä tyynen afrikkalaisen kotinsa säännöllisessä elämässä, -täytyi hänen myöntää, että tytön omituinen tarina hämmennytti häntä -paljonkin, koska ei ollut minkäänlaista muuta todistusta, että Miriam -ei olisi ollut täysijärkinen. - -Valkoisen miehen vaimo, jonka Miriam oli ristinyt "My Deariksi", koska -ensiksi oli kuullut Bwanan häntä siksi puhuttelevan, ei ainoastaan -osoittanut harrasta huolenpitoa pienelle viidakko-orvolle hänen -hyljätyn ja avuttoman tilansa takia, vaan oppi myös rakastamaan häntä -yhtä paljon hänen päivänpaisteisen olemuksensa ja luontaisen -viehkeytensä takia. Ja Miriam, johon lempeän, sivistyneen naisen -ominaisuudet puolestaan tekivät vaikutuksensa, vastasi rouvan -kiintymykseen ja hellyyteen. - -Kuukausi kului ennenkuin päällysmies palasi, ja sillä välin oli villi, -puolialaston pikku tarmangani muuttunut sievään hamoseen puetuksi, -ainakin ulkopuolisesti sivistyksen silaamaksi tytöksi. Miriam oli -nopeasti edistynyt englanninkielen pulmien voittamisessa, sillä Bwana -ja My Dear olivat itsepintaisesti kieltäytyneet puhumasta arabiaa siitä -asti kun olivat päättäneet, että Miriamin oli opittava englantia, mikä -oli tapahtunut päivää paria myöhemmin kuin tyttö oli saapunut heidän -kotiinsa. - -Lähetin selostus sai Miriamin joksikin aikaa kovin alakuloiseksi, sillä -mies oli tavannut Kovudun kylän autiona eikä ollut, niin tarkoin kuin -olikin etsinyt, löytänyt lähiseudulta ainoatakaan alkuasukasta. -Muutamiksi päiviksi hän oli leiriytynyt kylän viereen ja sillaikaa -järjestelmällisesti haeskellut ympäristöltä jälkiä Miriamin Korakista; -mutta sekään etsintä ei ollut johtanut mihinkään tuloksiin. Hän ei -ollut nähnyt apinoita eikä apinamiestä. Ensiksi tahtoi Miriam itse -lähteä Korakia etsimään, mutta Bwana sai hänet suostutelluksi -odottamaan. Bwana vakuutti hänelle lähtevänsä itse niin pian kuin saisi -aikaa, ja vihdoin Miriam myöntyi hänen toivomuksiinsa; mutta kului -kuukausia ennenkuin hän lakkasi miltei joka hetki suremasta Korakiansa. - -Hän oli nyt kuusitoistavuotias, vaikka häntä olisi helposti voinut -pitää yhdeksäntoista vuoden ikäisenä, ja hän oli hyvin kaunismuotoinen -mustine hiuksineen ja päivänpaahtamine ihoineen, terveydestä ja -viattomuudesta raikkaana ja puhdasvärisenä. Kuitenkin kalvoi häntä -vielä hänen salainen surunsa, vaikkei hän siitä enää My Dearille -puhunut. Tuskin kului hetkeäkään, joka ei tuonut Korakia hänen -mieleensä ja samalla kipeää kaipausta nähdä hänet jälleen. - -Miriam puhui nyt sujuvasti englanninkieltä ja luki ja kirjoitti sitä -yhtä hyvin. Eräänä päivänä My Dear haastoi hänelle leikillään hiukan -ranskaa, ja hänen ihmeekseen vastasi Miriam samalla kielellä -- tosin -hitaasti ja änkyttäen, mutta silti oivallisella ranskankielellä, joskin -sellaisella kuin pienen lapsen on tapana. Senjälkeen he rupattelivat -vähän ranskaa joka päivä, ja usein ihmetteli My Dear, että tyttö oppi -sitä kieltä perin helposti, toisinaan melkein kaamean helposti. Ensiksi -oli Miriam rypistellyt pieniä, kapeita, kaartuvia kulmakarvojaan -ikäänkuin yrittäen muistella jotakin melkein unohtunutta, mistä nuo -uudet sanat toivat aavistuksen, ja sitten hän yhtä paljon omaksi kuin -opettajansakin kummastukseksi käytti toisia ranskalaisia sanoja kuin -mitä oli harjoituksissa esiintynyt -- vieläpä käytti niitä oikein ja -lausui ne paremmin kuin englantilainen rouva tiesi itse osaavansa niitä -ääntää. Mutta Miriam ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mitä hän niin -hyvin puhui, ja koska My Dear piti virheetöntä englanninkielen taitoa -tärkeimpänä, tyydyttiin ranskankielessä puhumiseen ja jätettiin sen -kirjalliset opinnot toistaiseksi. - -"Epäilemättä kuulit joskus ranskaa puhuttavan isäsi duarissa", arveli -My Dear järkevimpänä selityksenä. Miriam pudisti päätänsä. - -"Mahdollista", virkkoi hän, "mutta minä en muista koskaan nähneeni -ranskalaista isäni seurassa -- hän vihasi niitä eikä tahtonut olla -niiden kanssa missään tekemisissä; ja olen aivan varma, että koskaan -ennen en ole kuullut ainoatakaan näistä sanoista, vaikka ne tuntuvatkin -minusta niin tutuilta. En vei sitä käsittää." - -"En minäkään", myönsi My Dear. - -Jokseenkin samaan aikaan toi sanansaattaja kirjeen, joka täytti -Miriamin innostuksella, kun hän kuuli sen sisällön. Oli tulossa -vieraita! Joukko englantilaisia naisia ja herroja oli ottanut vastaan -My Dearin kutsun saapua viettämään kuukauden ajan heidän kanssaan -metsästellen ja tutkimusretkiä tehden. Miriam oli pelkkää odotusta. -Minkälaisia nuo muukalaiset olisivat? Olisivatko ne yhtä herttaisia, -kuin Bwana ja My Dear olivat olleet, vai sellaisiako kuin muut hänen -tuntemansa valkoihoiset -- julmia ja säälimättömiä? My Dear vakuutti -hänelle, että kaikki olivat sivistynyttä väkeä, ja että Miriam huomaisi -heidät ystävällisiksi, hienotunteisiksi ja rehellisiksi. My Dearia -ihmetytti, että Miriam ei vieraita odottaessaan osoittanut -minkäänlaista villieläimen vauhkoutta. - -Hän vartosi niiden tuloa uteliaana ja jonkinlaisin mieluisin -aavistuksin, kun hänelle kerran oli vakuutettu, että ne eivät häntä -purisi. Hän ei tosiaan osoittautunut toisenlaiseksi kuin olisi ollut -sievä nuori eurooppalaisneiti kuullessaan saavansa odotettua seuraa. - -Vihdoin vieraat saapuivatkin. Niitä oli kolme herrasmiestä ja kaksi -naishenkilöä -- molempien vanhempien herrojen puolisot. Seurueen nuorin -jäsen oli hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes, nuori, melkoisen -varakas mies, joka oli, käytettyään loppuun kaikki Euroopan -pääkaupunkien tarjoamat huvittelumahdollisuudet, mielellään ottanut -varteen tämän tilaisuuden käydä toiselta mantereelta etsimässä -kiihoketta ja seikkailuja. - -Hänestä oli kaikki ei-eurooppalainen enemmän tai vähemmän sietämätöntä; -mutta silti hän ei ollut laisinkaan vastahakoinen nauttimaan outojen -seutujen uutuudesta ja parhaansa mukaan huvittelemaan tutkimalla niiden -alkuasukkaitakin, niin torjuttavilta kuin ne kotona olisivatkin -saattaneet hänestä näyttää. Sävyltään hän oli säyseä ja kaikille -kohtelias -- mahdollisesti hitusen jäykempi ja jörömpi niille, joita -piti halvemmasta savesta muovattuina, kuin niille harvoille, jotka hän -mielessään tunnusti vertaisiksensa. - -Luonto oli lahjoittanut hänelle mainion ruumiinrakenteen ja kauniit -kasvot sekä riittävän määrän tervettä arvostelukykyä hänen -käsittääkseen, että vaikka hän saattoikin nauttia ylemmyytensä -tunteista joukkoja kohtaan, niin oli vähän luultavaa, että joukot -samasta syystä kovinkaan haltioituivat. Ja niin hän helposti säilytti -mitä kansanomaisimman ja miellyttävimmän miehen maineen; ja miellyttävä -hän todella olikin. Pieni itsekkyyden häivä tuli toisinaan näkyville, -mutta ei koskaan niin tuntuvana, että se olisi rasittanut hänen -tovereitaan. Tällainen oli lyhyesti sanoen tämä eurooppalaisen -sivistyksen ylellisyyteen tottunut jalosukuinen herra Morison Baynes. -Millainen olisi hänen jalosukuisuutensa keskiafrikkalainen Morison -Baynes, oli vaikea arvata. - -Miriam oli muukalaisten parissa aluksi ujo ja vähäpuheinen. Hänen -hyväntekijänsä olivat katsoneet parhaaksi olla mainitsematta hänen -omituisesta menneisyydestänsä, ja niin pidettiin häntä heidän -kasvattinaan, jonka entisyyttä ei käynyt tiedustaminen, koska siitä ei -oltu mainittu. Vieraat tapasivat hänessä herttaisen ja vaatimattoman, -nauraa helskyttelevän ja reippaan tytön, jolta eivät koskaan loppuneet -omituiset ja huvittavat viidakkotarinat. - -Hän oli ratsastellut paljon sen vuoden aikana, jonka oli viettänyt -Bwanan ja My Dearin kanssa. Hän tunsi jokaisen puhveleille mieluisan, -verhoavan kaislikon joen varrella, jonne ne saapuivat rypemään ja -sammuttamaan janoansa. Hän tunsi tusinan verran paikkoja, missä -leijonilla oli luolansa, ja kuivemmalla maalla jokaisen juomarapakon -aina kolmen neljänkymmenen kilometrin päähän virrasta. Erehtymättömän -tarkasti, niin että hänen vaistonsa tuntui melkein yliluonnolliselta, -hän osasi vainuta isoimmat kuten pienimmätkin eläimet niiden -lymypaikkoihin asti. Mutta erityisesti heitä kaikkia hämmästytti hänen -kykynsä silmänräpäyksessä tuntea petojen läsnäolo, joita muut eivät -voineet nähdä eivätkä kuulla, vaikka kuinka pinnistivät aistejansa. - -Herra Morison Baynesista oli Miriam mitä sievin ja herttaisin toveri. -Hän ihastui tyttöön heti alussa. Ehkä varsinkin senvuoksi, että hän ei -ollut odottanut tapaavansa tällaista seuraa lontoolaisten tuttaviensa -afrikkalaisella maatilalla. He olivat paljon yhdessä, koska olivat -pikku seurueen ainoat naimattomat henkilöt. Kokonaan tottumaton kun -Miriam oli senkaltaisten miesten seuratoveriksi kuin Baynesin, tenhosi -tämä häntä. Hänen kertomuksensa suurista iloisista kaupungeista, jotka -hän hyvin tunsi, herättivät neitosessa ihastusta ja ihmettelyä. Siinä, -että hänen jalosukuisuutensa Morison aina esiintyi edukseen näissä -kuvauksissa, näki Miriam vain mitä iuonnollisimman seurauksen hänen -liikkumisestaan tarinansa näyttämöllä; -- missä tahansa Morison olikin, -siellä täytyi hänen olla sankarina, niin ajatteli tyttö. - -Nuoren englantilaisen alituinen läsnäolo himmensi Korakin kuvaa. -Sensijaan, että Korak oli ennen ollut hänelle nykyisyyttä, huomasi -Miriam nyt, että hän oli pelkkä muisto. Tälle muistolle hän pysyi -uskollisena; mutta mitäpä merkitsee muisto kiehtovan todellisuuden -rinnalla? - -Vieraiden saapumisesta asti Miriam ei ollut koskaan seurannut miehiä -metsästysretkille. Hän ei koskaan ollut erikoisesti pitänyt -tappamisurheilusta. Jälkien seuraaminen oli hänestä hauskaa, mutta -tappamiseen pelkän tappamisen vuoksi hän ei voinut viehättyä, vaikka -olikin ollut pieni villitär ja jossakin määrin vieläkin oli. Bwanan -käydessä ampumassa riistaa ravinnoksi tyttö oli aina ollut hänen -innokkaana kumppaninaan; mutta lontoolaisten vieraiden saavuttua oli -metsästäminen raaistunut pelkäksi surmaamiseksi. Tuhoteurastusta isäntä -ei kylläkään sallinut; mutta eräretkillä käytiin kuitenkin vain päiden -ja taljojen vuoksi eikä muonitustarkoituksessa. Niinpä Miriam jäikin -niiltä pois, viettäen päivänsä joko My Dearin kanssa varjoisella -kuistilla tai ratsastaen mielikkiponillaan kenttien yli tai metsän -reunaan. Sinne hän jätti ratsunsa kytkemättömäksi siksi aikaa kun itse -hyppäsi puihin, hetkiseksi antautuakseen siihen eheään riemuun, jota -hänen aikaisemman lapsuutensa villiin, vapaaseen elämään palaaminen -tuotti. - -Silloin välähteli hänen mieleensä jälleen Korakin kuva, ja vihdoin hän -väsyneenä hyppimiseen ja heilauttelemaan itseään puusta puuhun -oikaisihe tavallisesti jollekin oksalle mukavaan asentoon ja uinaili. -Ja sitten, kuten tapahtui tänäänkin, hän havaitsi Korakin piirteiden -vähitellen hämärtyvän ja kuvan vaihtuvan toiseksi, ahavoittuneen, -puolialastoman tarmanganin muuttuvan pienellä metsästyshevoseila -ratsastavaksi khakipukuiseksi englantilaiseksi. - -Ja hänen uneksiessaan kuului hänen korviinsa heikosti jonkun matkan -päästä säikähtyneen vohlan määkinää. Miriam havahtui heti -tarkkaavaiseksi. Ette te tai minä, vaikkapa olisimme kyenneet niin -etäältä erottamaan tuon surkean valituksen, olisi sitä tajunneet, mutta -Miriam kuuli siinä sellaista kauhua, joka valtaa märehtijän, kun -petoeläin on lähettyvillä ja pako mahdoton. - -Korakille oli ollut huvina ja urheiluna ryöstää Numalta sen saalis, -milloin mahdollista, ja myöskin Miriam oli usein tuntenut vavahduttavaa -riemua siepatessaan jonkun herkkupalasen melkein eläinten kuninkaan -kidasta. Vohlan määintä palautti nyt hänen mieleensä muiston kaikista -entisistä riemunvärähdyksistä. Heti tunsi hän kiihkeää halua jälleen -ruveta piilosille kuoleman kanssa. - -Nopeasti hän irroitti ratsastushameensa ja heitti sen pois, -- se oli -kovin hankala, jos mieli vikkelästi pujahdella puiden oksilla. Hänen -ratsassaappaansa ja sukkansa saivat seurata hametta, sillä ihmisen -paljas jalkapohja ei luiskahtele kuivassa eikä kosteassakaan -puunkuoressa, kuten kova saappaanantura. Hän olisi kernaasti riisunut -ratsastushousunsakin, mutta My Dearin äidilliset kehoitukset olivat -saaneet Miriamin vakuutetuksi, ettei ollut säädyllistä maailmassa -vaeltaa alastomana. Hänen kupeellaan riippui metsästyspuukko. Kivääri -oli vielä tupessaan ponin häpäällä. Revolveriansa hän ei ollut ottanut -mukaansa. - -Vohla määki vielä, kun Miriam ryntäsi nopeasti sen suunnalle, jonka hän -tiesi johtavan suoraan eräälle juomakuopalle päin. Paikka oli -aikaisemmin ollut pelottavassa maineessa sinne kerääntyvien leijonain -vuoksi, mutta viimeiseltä ei ollut havaittu petoeläimiä liikuskelevan -tämän juomarapakon seutuvilla. Miriam oli kuitenkin varma siitä, että -määkimisen syynä oli joko leijonan tai pantterin läsnäolo. - -Pian hän sen saisi tietää, sillä hän läheni nopeasti tuota -säikähtynyttä eläintä. Eteenpäin rientäessään hän ihmetteli, että äänet -yhä kuuluivat samalta kohdalta. Miksei vohla juossut pois? Mutta kun -hän tuli pienen eläimen näkyville, selvisi hänelle asia. Vohla oli -kytketty paaluun allikon viereen. - -Miriam pysähtyi läheisen puun oksille ja tarkkasi ympäröivää aukeamaa -nopeilla, läpitunkevilla katseilla. Missä oli metsästäjä? Bwana -väkineen ei metsästänyt sillä tavoin. Kuka olikaan sitonut tämän pienen -eläin-paran Numan houkutteluksi? Bwana ei koskaan sallinut moisia -tekoja alueillansa, ja hänen sanansa oli lakina niille, jotka -metsästivät monenkin tunnin matkan päässä hänen maatilaltansa. - -Kaiketi joitakin vaeltelevia villejä, ajatteli Miriam; mutta missä ne -olivat? Eivät edes hänen terävät silmänsä voineet niitä keksiä. Ja -missä oli Numa? Miksei se jo aikoja sitten ollut karannut tämän -turvattoman herkkupalan niskaan? Että se oli jossakin lähellä, ilmeni -vohlan surkeasta parkumisesta. Ah! Nyt hän sen näki. Se oli vesakkoon -kyyristyneenä muutaman metrin päässä Miriamista oikealle. Vohla oli -tuulen alapuolella ja saattoi täydelleen tuntea sen pelottavan hajun, -joka ei saapunut Miriamin nenään. - -Kiertää aukeaman toiselle puolelle, missä puut ulottuivat lähemmäksi -vohlaa, hypätä nopeasti pienen eläimen viereen ja katkaista liekaköysi, -olisi ollut vain hetkisen työ. Sillä hetkellä saattaisi Numa hyökätä, -ja silloin olisi tuskin aikaa ehtiä jälleen puiden turviin. Mutta se -olisi kuitenkin mahdollista. Miriam oli selviytynyt pahemmastakin -pälkäästä monet kerrat sitä ennen. - -Mutta eräs ajatus sai hänet hetkiseksi epäröivänä pysähtymään; se -johtui pikemmin näkymättömäin metsästäjäin kuin Numan pelosta. Jos -siellä oli vieraita neekereitä, niin keihäät, jotka niillä oli valmiina -Numan varalta, voivat yhtä helposti viuhahtaa jokaista vastaan, ken -uskalsi päästää irti heidän syöttinsä, kuin saalista kohti, jota he -täten koettivat viekoitella ansaan. Taaskin ponnisteli vohla -vapautuakseen. Taaskin koski sen surkea valitus tytön sydämen helliin -kieliin. Hyljäten varovaisuuden hän alkoi kiertää aukeamaa. Numalta hän -vain koetti salata läsnäolonsa. Vihdoin hän pääsi vastakkaiselle -puolelle. Hetkiseksi hän pysähtyi tähystämään isoa leijonaa ja näki -samassa mahtavan pedon verkalleen kohoavan täyteen korkeuteensa. Kumea -karjaisu ilmaisi, että se oli valmis. - -Miriam veti veitsensä tupesta ja hyppäsi maahan. Nopeasti juosten -riensi hän vohlan luo. Numa näki hänet. Se pieksi hännällään -keltaisenruskeita kylkiänsä ja karjui kauheasti. Mutta se jäi -hetkiseksi paikoilleen, -- kaiketi oli tämä viidakosta niin odottamatta -esille juossut outo ilmestys ihmetyttänyt sen toimettomaksi. - -Toisetkin silmät katselivat Miriamia -- silmät, joissa kuvastui yhtä -paljon hämmästystä kuin petoeläimen kellervän vihreissä kehissä. -Valkoihoinen, okaisista pensaista rakennetun _boman_ suojaan -piiloutunut mies nousi puoliksi, kun tyttö hyppäsi aukeamalle ja -ryntäsi vohlaa kohti. Hän näki Numan epäröivän. Hän kohotti kiväärinsä -ja tähtäsi petoa rintaan. Tyttö pääsi vohlan luo. Hänen puukkonsa -välähti, ja pieni vanki oli vapaa. Määkäisten mennessään se vilisti -viidakkoon. Sitten tyttö kääntyi palatakseen puun turviin, josta niin -äkkiä ja odottamatta oli hypännyt näkyviin hämmästyttäen jalopeuran, -vohlan ja miehen. - -Tytön palatessa olivat hänen kasvonsa käännetyt metsästäjään päin. -Tämän silmät laajenivat, kun hän näki tytön piirteet. Häneltä pääsi -pieni kummastuksen huohotus; mutta nyt vaati leijona hänen koko -huomionsa -- ällistynyt, vihainen peto hyökkäsi. Hievahtamaton pyssy -oli vielä tähdättynä sen rintaan. Mies olisi voinut laukaista ja heti -keskeyttää sen hyökkäyksen; mutta tytön kasvot nähdessään hän jostakin -syystä epäröi. Eikö hän ehkä halunnut pelastaa neitosta? Vai tahtoiko -hän, jos mahdollista, mieluummin jäädä häneltä huomaamatta? Varmaankin -viimemainittu seikka pidätti vakavan käden ja liipaisimelle lasketun -sormen pienestä painalluksesta, joka ainakin hetkiseksi olisi -pysähdyttänyt ison petoeläimen. - -Kotkan tavoin katseli mies, kuinka tyttö juoksi henkensä edestä. Kului -parin sekunnin aika koko tähän kiihoittavaan jännitykseen siitä -hetkestä, jolloin leijona ryhtyi hyökkäämään. Tuokioksikaan eivät -kiväärin tähtäimet jättäneet maaliaan, kellervän pedon leveää rintaa, -leijonan suuntautuessa hiukan vasemmalle miehestä. Kerran, -vihoviimeisellä hetkellä, jolloin pelastus näytti mahdottomalta, -tiukkeni sormen kosketus liipaisimella juuri hitusen; mutta melkein -samassa hyppäsi tyttö yläpuolella riippuvaa oksaa kohti ja tavoitti -sen. Leijonakin hyppäsi; mutta ketterä Miriam oli kiepsahtanut sen -ulottuvilta viime silmänräpäyksessä ja viimeisen tuumanvälin -yläpuolelle. - -Mies huokaisi helpotuksesta, laskiessaan kiväärinsä alas. Hän näki -tytön irvistävän vihaiselle, alapuolellaan karjuvalle ihmissyöjälle ja -sitten nauraen kiitävän pois metsään. Tunnin ajaksi jäi leijona -allikolle. Satakin kertaa olisi metsästäjä voinut kaataa saaliinsa. -Miksi hän ei ampunut? Pelkäsikö hän, että laukaus kiinnittäisi tytön -huomion ja saisi hänet palaamaan? - -Vihdoin Numa, yhä vihaisesti karjuen, asteli majesteetillisesti -viidakkoon. Metsästäjä ryömi esille bomastansa ja saapui puoli tuntia -myöhemmin pieneen, huolellisesti metsän siimekseen kätkettyyn leiriin. -Kourallinen mustia seuralaisia tervehti jörön välinpitämättömästi hänen -palaamistansa. Hän oli iso, parrakas mies, kookas kellerväpartainen -jättiläinen telttaansa astuessaan. Puolen tunnin kuluttua hän tuli -sieltä ulos kasvot sileiksi ajeltuina. - -Hänen neekerinsä katsoivat häneen kummastuneina. - -"Olisitteko tunteneet minut?" kysyi hän. - -"Hyeenakaan, joka sinut synnytti, ei olisi sinua tuntenut, bwana", -vastasi yksi. - -Mies tähtäsi navakan nyrkiniskun neekerin naamaan; mutta hyvin -tottuneena moisia mäjähdyksiä väistämään kääntyi röyhkeä alkuasukas -ajoissa sivulle. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU - -Viettelijä - - -Miriam palasi verkalleen puulle, johon oli jättänyt hameensa, kenkänsä -ja sukkansa. Hän lauloi hilpeästi; mutta hänen laulunsa taukosi äkkiä, -kun hän tuli puun lähelle ja näki siinä joukon paviaaneja riemuiten -tempomassa ja raastamassa hänen pukimiansa. Miriamin havaitessaan ne -eivät ilmaisseet mitään pelkoa. Ne vain paljastivat hampaansa -karjahdellen ja muristen. Mitäpä pelättävää oli yhdessä ainoassa -tarmangani-naaraassa? Ei mitään, ei kerrassaan mitään! - -Avoimella kentällä metsän takana palasivat erämiehet päivän urheilusta. -He olivat kaukana toisistaan, toivoen kotimatkallaan kentän yli -yllättävänsä jonkun samoilevan leijonan. Hänen jalosukuisuutensa -Morison Baynes ratsasti lähinnä metsää. Hänen katseensa, harhaillessaan -aaltoilevan pensaantöppäitä kasvavan seudun yli, osui johonkin hahmoon, -joka liikahteli viidakon reunalla, missä tiheikkö äkkiä päättyi aukeaan -tasankoon. - -Hän ohjasi ratsunsa sinnepäin. Olento oli vielä liian kaukana hänestä, -jotta hänen tottumattomat silmänsä olisivat erottaneet, mikä se oli; -mutta ehdittyään lähemmäksi hän havaitsi sen hevoseksi ja oli jo -palaamaisillaan alkuperäiselle suunnalleen, kun samassa luuli -eroittavansa hevosen selässä satulan. Hän ratsasti vielä likemmäs. -Niin, eläin oli satuloitu. Ja sitten hänen jalosukuisuutensa Morisonin -silmät ilmaisivat iloista odotusta, sillä nyt hän tunsi ponin Miriamin -erikoiseksi suosikiksi. - -Hän karautti eläimen viereen. Miriamin täytyi olla metsässä. Miestä -hiukan pöyristytti ajatus, että turvaton tyttö oli yksinään tuossa -viidakossa, joka hänestä yhä oli kamala kauhun paikka, missä tuoni -hiiviskellen väijyi. Hän hyppäsi satulasta ja jätti hevosensa Miriamin -ratsun viereen. Jalkaisin hän painui viidakkoon. Hän tiesi, että -neitonen luultavasti oli kyllä turvassa, ja tahtoi häntä hämmästyttää -äkkiä yllättämällä hänet. - -Hän oli ehtinyt astua vain vähän matkaa metsään, kun kuuli suurta -mekastusta läheisestä puusta. Lähemmäksi tultuaan hän näki joukon -paviaaneja riitelemässä jostakin. Tarkkaan tähystäessään hän huomasi, -että yksi niistä käsitteli naisen ratsastushametta ja toiset saappaita -ja sukkia. Hänen sydämensä lakkasi melkein sykkimästä, sillä -luonnollisesti hän sovitti tähän näytelmään kaameimman selityksen. -Paviaanit olivat surmanneet Miriamin ja riistäneet nuo vaatteet hänen -ruumiiltansa. Morisonia puistatti. - -Hän oli juuri huutamaisillaan kovaa siinä toivossa, että tyttö -sittenkin vielä eläisi, kun samassa näkikin hänet puussa lähellä sitä, -jossa paviaanit olivat, ja nyt hän huomasi niiden ärisevän ja -parpattavan Miriamille. Kummastuksekseen hän näki tytön apinan tavoin -kiepsauttavan itsensä puuhun noiden isojen eläinten alapuolelle ja -sitten pysähtyvän oksalle vain muutaman jalan päähän lähimmästä -paviaanista ja oli juuri kohottamaisillaan kiväärinsä ja -lennättämäisillään luodin inhan luontokappaleen ruumiiseen, se kun -näkyi aikovan karata tytön niskaan. Mutta silloin hän kuuli Miriamin -puhuvan. Hän oli pudottaa pyssynsä hämmästyksestä, kuullessaan outoa -äännähtelyä, samanlaista kuin apinain, purkautuvan Miriamin huulilta. - -Paviaanit lopettivat ärinänsä ja kuuntelivat. Ilmeisesti ne ällistyivät -yhtä paljon kuin hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes. Verkalleen ja -yksi erältään ne lähenivät tyttöä. Tämä ei osoittanut pienintäkään -pelon merkkiä. Eläimet ihan piirittivät hänet nyt, niin että Baynes ei -olisi voinut laukaista saattamatta tytön henkeä vaaraan; eikä hän sitä -enää halunnutkaan tehdä. Hän oli kokonaan uteliaisuuden vallassa. -Useita minuutteja keskusteli tyttö paviaanien kanssa, sillä mitään -muutakaan se ei saattanut olla, ja sitten jokainen hänelle kuuluva -vaatekappale ojennettiin hänelle auliisti. Paviaanit pysyivät yhä -hartaasti hänen ympärillään, kun hän puki ne ylleen. Ne rupattelivat -tytölle, ja tyttö rupatteli vuorostaan niille. Herra Morison Baynes -istahti puun juurelle ja pyyhki hikistä otsaansa. Sitten hän nousi ja -palasi ratsulleen. - -Kun Miriam muutamaa minuuttia myöhemmin tuli esille metsästä, tapasi -hän Morisonin siellä, ja hänen jalosukuisuutensa katseli häntä suurin -silmin, joissa kuvastui sekä ihmettelyä että jonkinlaista kauhua. - -"Näin hevosenne täällä", selitti Baynes, "ja tuumin, että odottaisin -täällä ratsastaakseni teidän seurassanne kotiin. Eihän teillä liene -mitään sitä vastaan?" - -"Eipä tietenkään", vastasi tyttö. "Onhan se hauskaa." - -Heidän ratsastaessaan kedon yli vieretysten ja niin lähekkäin, että -kannukset melkein kalahtelivat toisiinsa, joutui Morison useastikin -sivultapäin tarkkaamaan tytön säännöllisiä piirteitä ja mietiskeli, -olivatko hänen silmänsä hänet pettäneet vai oliko hän todella nähnyt -tämän suloisen olennon seurustelevan rumien paviaanien kanssa ja -keskustelevan niiden kanssa yhtä sujuvasti kuin haasteli hänelle. Asia -tuntui kaamealta -- mahdottomalta. Mutta hän oli sen sittenkin omin -silmin nähnyt. - -Ja hänen katsellessaan Miriamia tunkeutui väkisinkin eräs toinen ajatus -hänen mieleensä. Tyttö oli mitä kaunein ja haluttavin; mutta mitä -Baynes hänestä tiesi? Eikö neitonen ollut ihan mahdoton? Eikö -hänen äsken näkemänsä kohtaus ollut riittävä todistus hänen -mahdottomuudestansa? Nainen, joka kiipeili puissa ja keskusteli -viidakon paviaanien kanssa! Sehän oli ihan kauheata! - -Taaskin hänen jalosukuisuutensa Morison pyyhki ohimoitansa. Miriam -vilkaisi häneen. - -"Olette kuumissanne", virkkoi hän. "Nyt, kun aurinko on menossa -mailleen, tuntuu minusta aivan viileältä. Miksi te nyt hikoilette?" - -Hän ei ollut aikonut antaa tytön tietää, että oli nähnyt hänet -paviaanien parissa. Mutta äkkiä, ennenkuin tiesi, mitä sanoikaan, hän -tuli sen lausuneeksi. - -"Minä hikoilen liikutuksesta", selitti hän. "Viidakkoon ratsastaessani -huomasin teidän poninne. Tahdoin teidät yllättää; mutta itsepä minä -ällistyinkin. Minä näin teidät puissa paviaanien kanssa." - -"Niinkö?" virkahti tyttö ihan tyynesti, ikäänkuin ei siinä olisi mitään -merkillistä, että nuori neitonen oli ystävällisissä väleissä villin -viidakon eläinten kanssa. - -"Se oli hirveää!" huudahti hänen jalosukuisuutensa Morison. - -"Hirveääkö?" toisti Miriam rypistäen hämmästyneenä kulmiaan. "Mitä -hirveää siinä oli! Ne ovat minun ystäviäni. Onko hirveää haastella -ystäviensä kanssa?" - -"Te siis todella haastelitte niiden kanssa?" ihmetteli Morison. -"Ymmärsitte niitä ja ne ymmärsivät teitä?" - -"Tietysti." - -"Mutta nehän ovat iljettäviä elukoita -- viheliäisiä olioita, alhaista -lajia. Kuinka te osasitte puhua eläinten kieltä?" - -"Ne eivät ole iljettäviä eivätkä alhaisia", vastasi Miriam. "Ystävät -eivät koskaan ole sellaisia. Minä elelin niiden joukossa vuosikausia, -ennenkuin Bwana tapasi minut ja toi minut tänne. Tuskin osasin puhua -muuta kuin manganien kieltä. Tulisiko minun nyt kieltäytyä -tuttavuudesta niiden kanssa vain siksi, että tätä nykyä satun asumaan -ihmisten parissa?" - -"Tätä nykyä!" huudahti hänen jalosukuisuutensa Morison. "Ette -tarkoittane, että aiotte palata elämään niiden joukossa? No, no, mitä -me nyt hupsuttelemmekaan! Jo pelkkä ajatuskin...! Teette minusta pilaa, -neiti Miriam. Olette ollut ystävällinen noille paviaaneille, minkä -vuoksi ne eivät hätyytä teitä. Mutta että olisitte kerran elänyt niiden -joukossa... ei, se on järjetöntä." - -"Mutta minäpä olen elänyt", väitti tyttö huomatessaan sen todellisen -kauhun, jonka sellainen ajatus sai värähtämään miehen äänensävyssä, ja -melkein huvikseen kiusoittaen häntä vielä enemmän. "Niin, minä elelin -miltei alastomana isojen apinain ja pienempien apinain joukossa. Minä -asuin puiden oksilla. Hyökkäsin pienemmän riistan niskaan ja söin sen --- raakana. Korakin ja A'htin kanssa minä pyydystin antilooppeja ja -metsäkarjuja ja istuin puunoksalla irvistellen Numalle, leijonalle, -heitellen sitä varvuilla ja ärsyttäen, kunnes se raivoissaan karjui -niin kauheasti, että maa vapisi. Ja Korak rakensi minulle pesän -mahtavan puun korkeille oksille. Hän toi minulle hedelmiä ja lihaa. Hän -taisteli minun puolestani ja oli minulle ystävällinen -- siihen asti, -kunnes tulin Bwanan ja My Dearin luo, en muista kenenkään muun kuin -Korakin koskaan olleen minulle ystävällisen." - -Tytön äänessä värähti nyt kaihoa, ja hän oli unohtanut kiusoittelevansa -herra Morisonia. Hän ajatteli Korakia. Viimeiseltä ei Miriam ollutkaan -häntä paljoa ajatellut. - -Hetken aikaa molemmat olivat ääneti, omiin mietteisiinsä vaipuneina -ratsastaessaan eteenpäin isäntänsä huvilaa kohti. Tyttö muisteli -jumalaista vartaloa, nuorukaista, jonka pehmeää, ruskeaa ihoa -puolittain verhosi leopardintalja hänen hypellessään ketterästi puiden -välitse, laskeakseen hyväonniselta eräretkeltä palattuaan antimensa -Miriamin eteen. Hänen takanaan kieppui pörröisenä ja voimakkaana iso -ihmisenmuotoinen apina, sillä välin kun Miriam nauraen ja huutaen -tervehdyksensä keinui notkuvalla oksalla metsäkammionsa edustalla. Se -oli kaunis kuva, joka tytölle täten muistui mieleen. Silloisen elämän -varjopuolet -- pitkät, synkät yöt, nuo viidakon kylmät, kamalat yöt, -sadekausien kosteus ja epämukavuus, alhaalla manalamaisessa pimennossa -hiiviskelevien petojen murahdukset, alituinen uhka Sheetan, pantterin, -ja Histan, käärmeen, taholta, pistävät hyönteiset, iljettävät itikat -- -tulivat harvoin hänen mieleensä. Sillä olihan kaiken tuon korvannut -aurinkoisten päivien onni, väljä vapaus ja ennen kaikkea Korakin -toveruus. - -Miehen ajatukset olivat jokseenkin sekaisin. Hän oli äkkiä havainnut -olleensa ihan rakastumaisillaan tähän tyttöön, josta hän ei ollut -tiennyt mitään, kunnes neitonen vastikään oli vapaaehtoisesti -paljastanut osan entistä elämäänsä. Mitä enemmän hän asiaa ajatteli, -sitä selvemmäksi hänelle kävi, että hän oli lahjoittanut Miriamille -rakkautensa -- että oli ollut tarjoamaisillaan hänelle oman -kunnioitettavan nimensä. Hän vavahti ajatellessaan, kuinka vähällä se -oli ollut. Silti hän yhä rakasti Miriamia. Sille ei herra Morison -Baynesin ja hänen laistensa siveysoppi asettanut mitään esteitä. Tyttö -oli halvempaa savea kuin hän itse. Yhtä vähän hän saattoi ottaa -vaimokseen Miriamin kuin jonkun tämän paviaaniystävistä, eikä neitonen -tietysti voinut sellaista tarjousta häneltä odottaakaan. Hänen lempensä -olisi tuollaiselle riittävä kunnianosoitus, -- nimensä hän -luonnollisesti antaisi jollekulle omaan ylhäiseen seurapiiriinsä -kuuluvalle. - -Tytöllä, joka oli elänyt apinain parissa, joka oman tunnustuksensa -mukaan oli liikkunut melkein alastomana niiden joukossa, ei suinkaan -voinut olla kovin herkkä vaisto siveellisyyden korkeimmissa -vaatimuksissa. Se rakkaus, jota Baynes hänelle tarjoisi, ei siis -arvatenkaan loukkaisi häntä, vaan pikemminkin siinä olisi kaikki, mitä -hän toivoisi tai odottaisi. - -Mitä enemmän hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes asiaa mietti, sitä -varmemmin hän uskoi suunnittelevansa perin ritarillista ja epäitsekästä -tekoa. Eurooppalaiset voivat käsittää tämän ajatussuunnan paremmin kuin -amerikkalaiset -- poloiset pimeät siirtomaalaiset, joiden ei ole suotu -täysin tajuta kastijärjestelmän arvoa ja sitä tosiasiaa, että "kuningas -ei voi tehdä väärin." Hänen ei edes tarvinnut pohtia sitä seikkaa, että -tyttö eläisi paljoa onnellisempana lontoolaisen asunnon ylellisyydessä, -hänen sekä rakkautensa että pankkitilinsä turvissa, kuin sellaisen -miehen laillisena vaimona, jonka neidon yhteiskunnallinen asema voisi -hänelle toimittaa. Kuitenkin oli yksi kysymys, johon hän halusi saada -ratkaisevan vastauksen, ennenkuin edes ryhtyisi omaa suunnitelmaansa -toteuttamaan. - -"Keitä olivat Korak ja A'ht?" tiedusti hän. - -"A'ht oli mangani", vastasi Miriam. "Ja Korak oli tarmangani." - -"Ja mitä merkitsee mangani ja mitä tarmangani, jos saan kysyä?" - -Tyttö nauroi. - -"Te olette tarmangani", vastasi hän. "Manganit ovat karvapeittoisia -- -te nimittäisitte niitä apinoiksi." - -"Oliko Korak siis valkoinen mies?" kysyi herra Baynes. - -"Oli." - -"Ja oliko hän... hm... tei... teidän...?" Morison vaikeni, sillä -hänestä tuntui varsin tukalalta jatkaa tuollaista utelemista tytön -kauniiden kirkkaiden silmien katsellessa suoraan hänen omiinsa. - -"Minun mitä?" tiukkasi Miriam, ollen tahrattomassa viattomuudessaan -liian lapsellinen arvatakseen, mihin hänen jalosukuisuutensa Morison -tähtäsi. - -"No... hm... teidän veljenne?" änkytti hän. - -"Ei, ei Korak minun veljeni ollut", vastasi neitonen. - -"Oliko hän sitten aviomiehenne?" kysyi toinen lopuksi. - -Laisinkaan suuttumatta Miriam purskahti helskyvään nauruun. - -"Aviomieheni!" huudahti hän. "Kuinka vanhaksi minua luulettekaan? Minä -olen liian nuori miehelään. Sellaista en ollut koskaan ajatellut. Korak -oli... hm..." ja nyt hänkin epäröi, sillä milloinkaan ennen hän ei -ollut yrittänyt itselleen selittää heidän välillään vallinnutta -suhdetta -- "hm, Korak oli juuri Korak", ja jälleen hän purskahti -raikkaaseen nauruun käsittäessään, kuinka valaiseva tämä hänen -kuvauksensa oli. - -Katsellessaan vieressään ratsastavaa tyttöä ja kuunnellessaan hänen -sanojansa mies ei voinut uskoa, että hänen luonteessaan oli hitustakaan -minkäänlaista turmelusta, mutta kuitenkin hän olisi mieluummin suonut, -että neitonen ei ollut elänyt ehdottoman siveästi, sillä siinä -tapauksessa hänen aikeensa ei ollut niinkään helppo; eikä hänen -jalosukuisuutensa Morison ollut kokonaan vailla omaatuntoa. - -Hän istui eräänä iltana Miriamin kanssa kuistilla toisten jo mentyä -levolle. Aikaisemmin he olivat pelanneet tennistä -- peliä, jossa hänen -jalosukuisuutensa Morison esiintyi edukseen, kuten tosiaan useimmissa -miesten urheiluissa. Nyt hän jutteli Miriamille Lontoosta ja -Pariisista, tanssiaisista ja kemuista, ihmeellisistä naisista ja heidän -ihmeellisistä puvuistaan, rikkaiden ja mahtavien iloista ja -huvituksista. Morison oli täysin oppinut mestari viekkaasti -vihjailevassa kerskumisessa. Hänen itsekkyytensä ei ollut koskaan -räikeä tai väsyttävä -- ei koskaan karkea, sillä karkeus oli alhaison -tapaista, mitä hänen jalosukuisuutensa huolellisesti vältti, mutta -hänen kuulijansa saama vaikutelma oli tarkoitettu sellaiseksi, että se -ei suinkaan vähentänyt Baynesin suvun tai sen edustajan mainetta ja -kunniaa. - -Miriam innostui. Miehen tarinat olivat kuin keijukaissatuja pienelle -viidakkoneidolle. Morison Baynes hahmoittui suureksi, ihmeelliseksi ja -uhkeaksi hänen sielunsa silmissä. Tämä hieno mies lumosi hänet, ja kun -Baynes lyhyen vaitiolon jälkeen siirrähti lähemmäksi häntä, tarttuen -hänen käteensä, tunsi hän väristystä, jollaista saattaisi tuntea -jumalaisen olennon kosketuksesta -- pelonsekaisen riemun väristystä. - -Herra Morison kuiskaili hänelle korvaan. - -"Miriam!" sanoi hän, "pikku Miriamini! Saanenko nimittää sinua pikku -Miriamikseni?" - -Tyttö käänsi kummastuneet silmänsä hänen kasvojaan kohti; mutta ne -olivat varjossa. Hän vapisi, mutta ei vetäytynyt pois. Mies laski -käsivartensa hänen kaulaansa ja veti hänet lähemmäksi. - -"Minä rakastan sinua!" kuiskasi hän. - -Miriam ei vastannut. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Hän ei tiennyt mitään -rakkaudesta. Hän ei ollut koskaan sitä ajatellut; mutta hän tiesi, että -rakastettuna oleminen tuntui hyvin suloiselta, merkitsipä rakkaus -sitten mitä tahansa. Oli hauskaa, että ihmiset olivat ystävällisiä. Hän -oli saanut osakseen niin vähän ystävällisyyttä ja hellyyttä. - -"Sano minulle", kehoitti herra Baynes, "että vastaat rakkauteeni." - -Hänen huulensa tulivat yhä lähemmäksi ja olivat melkein koskettaneet -tytön huulia, kun Korakin kuva kohosi ikäänkuin ihmeilmestyksenä -Miriamin silmien eteen. Hän näki Korakin kasvot lähellä omiansa, tunsi -hänen kuumat huulensa huulillaan, ja silloin hän ensi kertaa eläissään -arvasi, mitä rakkaus on. Hän vetäysi hiljaa poispäin. - -"En oikein tiedä", virkkoi hän, "rakastanko. Odottakaamme. Onhan tässä -aikaa. Olen vielä liian nuori naimisiin enkä ole varma, eläisinkö -onnellisena Lontoossa tai Pariisissa -- pikemminkin ne pelottavat -minua." - -Miriam nousi. Korakin kuva väikkyi yhä hänen edessänsä. - -"Hyvää yötä", sanoi hän. "On niin kaunista, ettei hentoisi lähteäkään", -ja hän huiskautti kättään kaaressa, johon sisältyi tähtitaivas, suuri -kuu, sen hopeoima laaja kenttä ja etäämpänä viidakon ääriviivoina -tummat varjot. "Oi, kuinka minä tätä rakastan!" - -"Lontoota rakastaisit vielä enemmän", sanoi herra Baynes vakavasti. "Ja -Lontoo rakastaisi sinua. Jokaisessa Euroopan pääkaupungissa tulisi -sinusta kuuluisa kaunotar. Maailma lepäilisi jalkojesi juuressa, -Miriam." - -"Hyvää yötä!" toisti tyttö ja jätti hänet. - -Hänen jalosukuisuutensa Morison otti savukkeen vaakunakilvellä -koristetusta kotelosta, sytytti sen, puhalsi ohuen sinervän savujuovan -kuuta kohti ja hymyili. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU - -Yöllinen ratsastus - - -Miriam ja Bwana istuivat seuraavana päivänä yhdessä kuistilla, kun -etäältä ilmestyi ratsastaja ohjaten tasangon yli huvilaa kohti. Bwana -varjosti kädellä silmiänsä ja tähysti tulijaa ihmetellen. Vieraita -saapui harvoin Keski-Afrikkaan. Monen tunninmatkan laajuudelta joka -suunnalle hän tunsi neekeritkin hyvin. Kukaan valkoihoinen mies ei -saapunut puolentoista sadan kilometrin päähän, ennenkuin viesti hänen -tulostaan jo aikaisemmin ehti Bwanan korviin. Hänen jokainen liikkeensä -tiedoitettiin suurelle Bwanalle -- sekin, mitä eläimiä vieras tappoi, -kuinka monta kutakin lajia, vieläpä millä tavoin hän ne tappoi, sillä -Bwana ei sallinut cyanivetyhapon eikä strykniinin käyttämistä, ja -myöskin, kuinka hän kohteli "poikiansa." - -Useakin eurooppalainen metsästäjä oli mahtavan englantilaisen käskystä -käännytetty takaisin rannikolle, kun hän oli ollut aiheettoman julma -mustille seuralaisilleen; eräs, jota oli sivistyneissä yhteiskunnissa -kauan mainittu uljaana erämiehenä, karkoitettiin Afrikasta ja lisäksi -kiellettiin koskaan tänne palaamasta, kun Bwana oli saanut tietoonsa, -että hänen runsas saaliinsa, neljätoista leijonaa, oli tulos ahkerasta -myrkkysyötin käyttämisestä. - -Senpä vuoksi kaikki kunnolliset metsämiehet ja kaikki alkuasukkaat -häntä rakastivat ja kunnioittivat. Hänen sanansa oli lakina täällä, -missä ennen ei ollut laista mitään tietty. Tuskin oli rannikolta -rannikolle ainoatakaan päämiestä, joka ei mieluummin olisi totellut -Bwanan kuin heidän palveluksiaan käyttävien erämiesten käskyjä, Ja -niinpä olikin helppo pakottaa jokainen epämieluinen muukalainen -takaisin -- Bwanan tarvitsi vain uhata, että hän käskisi hänen -neekeriensä hänet jättää. - -Mutta tuolla nyt tuli kaiketi joku, joka oli päässyt livahtamaan maahan -huhun siitä kertomatta. Bwana ei käsittänyt, kuka tuo lähestyvä -ratsastaja voisi olla. Sen vieraanvaraisuuden mukaisesti, joka kautta -maailman on rajaseuduilla yleinen, hän meni portille miestä vastaan, -lausuen hänet tervetulleeksi, ennenkuin hän oli astunut ratsultaankaan -maahan. Hän oli kookas, kolmikymmenvuotias, ehkä neljälläkymmenellä -oleva mies, sopusuhtainen ruumiiltaan, vaaleatukkainen ja sileäksi -ajeltu. Miehessä oli ärsyttävää tutunomaisuutta, joten Bwanasta oli -varmaa, että hänen pitäisi tietää vieraan nimi, mutta kuitenkaan hän ei -sitä muistanut. Tulija oli ilmeisesti skandinaavista rotua, kuten hänen -ulkomuotonsa ja ääntämisensä osoittivat. Hänen käytöstapansa oli -karkeahko, mutta avomielinen. Hän teki hyvän vaikutuksen -englantilaiseen, joka tässä villissä ja sivistymättömässä seudussa oli -tottunut vastaanottamaan muukalaisia heidän sisäisen arvonsa -perusteella, tekemättä mitään kysymyksiä ja otaksuen heistä parasta, -kunnes he mahdollisesti osoittautuivat arvottomiksi saamaan hänen -puoleltaan ystävyyttä tai vieraanvaraisuutta. - -"Varsin harvinaista on, että valkoinen mies saapuu tänne huhun -edeltäpäin kertomatta hänestä", sanoi Bwana heidän yhdessä kävellessään -kedolle päin, jolle vieras hänen tarjouksensa mukaan saisi päästää -pienen hevosensa laitumelle. "Ystäväni, alkuasukkaat, toimittavat -meille jokseenkin tarkat tiedot." - -"Luultavasti siksi, että minä tulen etelästä päin", selitti -muukalainen, "ette ole kuullut saapumisestani. Monen päivän matkalla en -ole nähnyt yhtään kylää." - -"Ei, meistä etelään ei niitä ole peninkulmain piirissä", vastasi Bwana. -"Senjälkeen kun Kovudu jätti maansa, en juuri luule voitavan tavata -alkuasukasta sillä suunnalla kymmenenkään päivämatkan päässä." - -Bwana ihmetteli, että yksinäinen valkoinen mies oli voinut etelästä -käsin matkata niin pitkän taipaleen, villin seudun halki, joka ei -tarjonnut mitään vieraanvaraisuutta. Ikäänkuin arvaten, mitä toinen -tietystikin ajatteli, ehätti vieras selittämään. - -"Minä saavuin pohjoisesta tehdäkseni vähän kauppaa ja metsästääkseni", -sanoi hän, "ja jouduin poletulta reitiltä pois. Poikieni johtaja, joka -safariini kuuluvista oli ainoa tällä seudulla ennen käynyt, sairastui -ja kuoli. Emme voineet tavata keitään alkuasukkaita oppaiksemme, ja -niin olen pyrkinyt vain suoraan pohjoista kohti. Toista kuukautta -olemme eläneet pyssyillä hankkimastamme riistasta. Emme aavistaneet -täällä asuvan valkoisia tuhannenkaan kilometrin päässä meistä, kun -viimeksi leiriydyimme vesiallikolle tasangon syrjään. Tänä aamuna -lähdin metsästämään ja nähtyäni savua nousevan uuninpiipustanne lähetin -aseenkantajani takaisin leiriin tätä hyvää uutista ilmoittamaan ja -ratsastin itse suoraan tänne. Tietysti olen teistä kuullut -- kuuleehan -teistä jokainen Keski-Afrikkaan saapuva -- ja olisin hyvin mielissäni, -jos sallisitte minun levähtää ja metsästellä tällä tienoolla muutaman -viikon." - -"Tietysti", vastasi Bwana. "Siirtäkää leirinne virran varrelle poikieni -leirin alapuolelle ja olkaa kuin kotonanne." - -He saapuivat nyt kuistille, ja Bwana esitteli vieraan Miriamille ja My -Dearille, jotka olivat juuri tulleet sisältä huoneista. - -"Tämä on herra Hanson", lausui hän, käyttäen nimeä, jonka vieras oli -hänelle maininnut. "Hän on kauppamies, joka oli eksynyt eteläisessä -viidakossa." - -My Dear ja Miriam kumarsivat vastaukseksi esittelyyn. Mies näkyi olevan -jokseenkin nolo heidän läheisyydessään. Hänen isäntänsä arveli sen -johtuvan siitä, että hänen vieraansa oli tottumaton sivistyneiden -naisten seuraan; senvuoksi hän pian keksi verukkeen vapauttaakseen -hänet tästä nähtävästi tukalasta kohtauksesta ja vei hänet pois -kirjastoonsa, tarjoten konjakkia ja soodaa, jotka ilmeisesti -hämmensivät Hansonia paljoa vähemmän. - -Molempain miesten mentyä kääntyi Miriam My Dearin päin. - -"Omituista", sanoi hän, "mutta melkeinpä voisin vannoa, että olen -joskus ennen nähnyt herra Hansonin. Se on omituista, mutta ihan -mahdotonta", eikä hän sitä sen enempää ajatellut. - -Hanson ei noudattanut Bwanan kehoitusta siirtää leiriänsä lähemmäksi -uutisasuntoa. Hän sanoi, että hänen neekerinsä olivat riidanhalusia, -joten oli parempi, että ne pysyivät jonkun matkan päässä; ja hän itse -kävi talossa vain vähän ja vältti silloin aina naisten seuraa, mikä -tietenkin aiheutti vain hiukan leikinlaskua yksinkertaisen kauppamiehen -ujoudesta. Hän seurasi miehiä useille metsästysretkille, jolloin nämä -huomasivat hänen olevan täysin perehtyneen kaikkiin suurriistan ajossa -esiintyviin hienoihin yksityisseikkoihin. Iltaisin hän usein vietti -pitkiä aikoja suuren maatilan valkoihoisen pehtoorin parissa, -kaiketikin tavaten tämän karkeamman miehen seurassa enemmän yhteisiä -harrastuksia kuin hänellä oli Bwanan sivistyneiden vieraiden kanssa. -Niinpä hän iltaisin olikin tutunomainen henkilö talossa. Hän tuli ja -meni mielensä mukaan ja käveli usein yksinään laajassa kukkatarhassa, -joka oli My Dearin ja Miriamin erikoisena ilona ja ylpeytenä. Ensi -kerralla, jolloin hänet sieltä yllätettiin, hän pyysi kömpelösti -anteeksi, selittäen aina rakastaneensa Pohjois-Euroopan kauniita -tuttuja kukkasia, joita My Dear oli niin hyvällä menestyksellä -siirtänyt Afrikan maaperälle kasvamaan. - -Mutta olivatkohan sittenkään samettihaavan ja punalatvan alati kauniit -kukat häntä viettelemässä puutarhan sulotuoksuiseen ilmaan vaiko se -äärettömän paljoa kauniimpi kukkanen, joka usein käveli kukkasarkojen -välissä suuren kuun alla -- mustatukkainen, päivettynyt Miriam? - -Hanson oli viipynyt kolme viikkoa. Tällä välin hän sanoi neekeriensä -lepäävän ja keräävän voimia etelänpuolen tiettömässä viidakossa -kärsimiensä kauheiden koettelemusten jälkeen; mutta hän ei ollut -viettänyt päiviään niin joutilaana kuin sivullisesta näytti. Hän oli -jakanut pienen joukkonsa kahteen osaan, määräten kummankin johtajaksi -miehen, johon luuli voivansa luottaa. Näille hän selitti ohjelmansa ja -lupasi runsaan palkkion, jos he auttaisivat hänen suunnitelmansa -onnelliseen päätökseen. Toisen osaston hän siirsi hyvin verkalleen -pohjoista kohti polkua pitkin, joka yhtyy Saharaan etelästä päin -tuleviin suuriin karavaaniteihin. Toisen hän lähetti suoraan -länteenpäin, käskien sen pysähtyä ja vakinaisesti leiriytyä ihan sen -suuren virran toiselle puolelle, joka oli luonnollisena rajana Bwanan -täydellä syyllä melkein omanaan pitämälle alueelle. - -Isännälleen hän selitti, että hän marssitti safariansa verkalleen -pohjoista kohti, -- länteenpäin liikkuvasta osastosta hän ei virkkanut -mitään. Sitten hän eräänä päivänä ilmoitti, että puolet pojista olivat -karanneet, sillä huvilasta oli saapunut metsästysseurue hänen -pohjoiselle leirilleen, ja hän pelkäsi sen huomanneen hänen -seuralaistensa lukumäärän supistuneen. - -Tällä kannalla olivat asiat, kun Miriam eräänä kuumana yönä, saamatta -unta silmiinsä, nousi ja meni ulos puutarhaan. Hänen jalosukuisuutensa -Morison oli illalla taaskin muistutellut kosinnastansa, ja tytön mieli -oli niin kuohuksissa, että hän ei voinut nukahtaa. - -Ison kukkivan pensaan takana loikoi Hanson katsellen tähtiä ja -odottaen. Sillä tavoin hän oli samassa paikassa loikonut monet yöt -ennen. Mitä tai ketä hän odotteli? Hän kuuli tytön lähestyvän ja kohosi -toisen kyynärpäänsä varaan. Kahdentoista askeleen päässä seisoi hänen -ponihevosensa, päitset kierrettyinä aidanseipääseen. - -Verkalleen kävellen lähestyi Miriam pensasta, jonka takana odottaja -loikoi. Hanson veti ison intialaisen silkkinenäliinan taskustaan ja -kohosi väijyen polvilleen. Alhaalta karjapihasta kuului ponin -hirnuntaa. Etäällä tasangon takana karjui leijona. Hanson muutti -asentoansa, kunnes istui kyykkysillään molemmilla jaloillaan, valmiina -nousemaan nopeasti pystyyn. - -Taaskin hirnahti poni -- tällä kertaa lähempänä. Sitten hän kuuli sen -ruumiin harjaavan pensaita. Ja Hanson ihmetteli, että eläin oli päässyt -aitauksesta, sillä selvästi se oli jo puutarhassa. Hän käänsi päänsä -hevosta kohti, ja se, mitä hän näki, sai hänet painumaan maahan -pensaiden juurelle. Tulossa oli mies taluttaen kahta ponia. - -Tyttökin erotti nyt ääntä ja pysähtyi kuuntelemaan. Hetkistä myöhemmin -hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes tuli esille, kaksi satuloittua -ratsua kintereillään. - -Miriam vilkaisi häneen kummastuneena. Hänen jalosukuisuutensa virnisti -omituisesti. - -"En voinut nukkua", selitti hän, "ja olin lähdössä hiukan ratsastamaan, -kun satuin huomaamaan teidät täällä ulkona ja arvelin, että haluaisitte -tulla mukaan. Onhan öinen ratsastus aika reipasta ja hauskaa urheilua. -Tulkaa pois!" - -Miriam nauroi. Seikkailu huvitti häntä. - -"Lähdetään vain", sanoi hän. - -Hanson noitui partaansa. Nuo kaksi taluttivat hevosensa puutarhan -portista ulos. Siellä he huomasivat Hansonin ratsun. - -"Kah, täällähän on kauppiaan poni", virkkoi Baynes. - -"Hän on kaiketi käymässä pehtoorin luona", sanoi Miriam. - -"Viipyypä hän aika myöhään, eikö totta?" huomautti jalosukuinen -Morison. "Minä en mielelläni ratsastaisi yöllä tuon viidakon läpi hänen -leiriinsä." - -Ikäänkuin korostaakseen hänen pelkoansa karjaisi etäinen leijona. -Morisonia puistatti, ja hän vilkaisi tyttöön nähdäkseen minkä -vaikutuksen tuo kaamea ääni oli häneen tehnyt. Mutta Miriam ei näkynyt -sitä huomanneen. - -Hetkistä myöhemmin he olivat nousseet ratsuilleen ja liikkuivat -verkalleen kuutamossa kylpevää tasankoa pitkin. Tyttö käänsi ratsunsa -pään suoraan viidakkoa kohti juuri sille suunnalle, josta nälkäisen -leijonan karjahdus oli kuulunut. - -"Eikö meidän olisi parasta sivuuttaa se junkkari?" ehdotti hänen -jalosukuisuutensa Morison. "Ette tainnut sitä kuulla?" - -"Kyllä minä kuulin", nauroi Miriam. "Mutta pistäytykäämme sen luo -vieraskäynnille." - -Morison nauroi levottomasti. Hän ei halunnut esiintyä tytön silmissä -epäedullisessa valossa eikä myöskään yön aikaan mennä liian lähelle -nälkäistä leijonaa. Hänellä oli kivääri satulatupessa; mutta kuutamo on -epävarmaa valoa tähtääjälle, eikä hän ollut yksinään astunut leijonaa -kohti päivälläkään. Se ajatus ihan hirmustutti hän. - -Peto lakkasi nyt karjumasta. Kun he eivät sitä enää kuulleet, kasvoi -Morisoninkin rohkeus. He ratsastivat myötätuuleen viidakkoa kohti. -Leijona oli pienessä norossa heidän oikealla puolellaan. Se oli vanha. -Kahteen yöhön se ei ollut syönyt mitään; sillä sen hyökkäys ei enää -ollut yhtä nopea eikä hyppäys yhtä voimakas kuin miehuudenpäivinä, -jolloin se levitti kauhua villillä alueellaan. Kaksi vuorokautta se oli -juosta jolkutellut tyhjin vatsoin ja jo kauan sitä ennen elänyt vain -raadoista. Se oli vanha, mutta vieläkin se oli pelottava tuhooja. - -Se vainusi vaarallisen tuoksun yöstä, mutta se oli hulluna nälästä. Se -olisi tarpeen tullen uhmaillut kahtatoista kivääriä, saadakseen täyttää -tyhjän mahansa. Se kaartoi metsään, ollakseen taas tuulen alla, sillä -jos sen uhrit olisivat haistaneet väijyjänsä, ei olisi ollut toivoa -niiden tavoittamisesta. Numa oli nälkiintynyt; mutta se oli vanha ja -viisas. - -Syvällä viidakossa erotti joku toinenkin heikosti sekä ihmisen että -Numan tuoksun, ja tämä toinen kohotti päätänsä ja haisteli, kallisti -päätänsä ja kuunteli. - -"Tulkaa", sanoi Miriam, "ratsastakaamme perätysten, -- metsä on yöllä -ihmeellisen ihana. Se on kylliksi harva voidaksemme ratsastaa sen -lävitse. -- Ei ole tarvis pelätä leijonaa", lisäsi hän sitten, -havaitessaan miehen hieman epäröivän. - -"Bwana sanoo, että näillä tienoin ei ole ollut ihmisten syöjää kahteen -vuoteen, ja riistaa on niin runsaasti, että Numan ei tarvitse turvautua -ihmislihaan. Ja sitä on niin usein metsästettykin, että se mieluummin -pysyy poissa ihmisten ulottuvilta." - -"Oh, en minä leijonia pelkää", vastasi Morison. "Ajattelinhan vain, -kuinka hiton tukalaa on ratsastaa metsässä. Kaikkine vesakkoineen, -risuineen ja mataline oksineen se ei näet juuri tunnu huviratsastusta -varten raivatulta." - -"Kävelkäämme sitten", ehdotti Miriam, aikoen hypätä satulasta. - -"Ei, ei!" huudahti hänen jalosukuisuutensa säikähtyneenä moisesta -ehdotuksesta. "Ratsastakaamme", ja hän ohjasi poninsa metsän tummaan -pimentoon. Hänen takanaan ratsasti Miriam ja edessäpäin hiiviskeli -Numa, leijona, suotuisaa tilaisuutta odotellen. - -Ulkona kentällä kirota murahteli yksinäinen ratsastaja, kun nuo kaksi -häipyivät hänen näkyvistänsä. Se oli Hanson. Hän oli seurannut heitä -maatilalta. Heidän tiensä johti leiriä kohti, joten hänellä oli -todennäköinen veruke valmiina, jos he hänet havaitsisivat; mutta he -eivät olleet vilkaisseet taaksensa. - -Nyt hän kääntyi suoraan sinne päin, missä he olivat painuneet -viidakkoon. Nyt hän ei enää välittänyt, huomattiinko hänet vai eikö. -Hänellä oli kaksikin syytä välinpitämättömyyteen. Ensimmäinen oli, että -hän Baynesin menettelyssä näki itse suunnittelemaansa tytönryöstöä -vastaavan toimenpiteen. Jollakin tavalla hän saattaisi kääntää asian -omaksi edukseen. Ainakin hän pysyttelisi heidän lähellään ja pitäisi -varansa, että Baynes ei saanut tyttöä. Hänen toinen syynsä perustui -tietoon eräästä edellisenä iltana hänen leirissään sattuneesta -tapauksesta, josta hän ei ollut maininnut huvilassa, peläten -kiinnittävänsä kiusallista huomiota liikkeisiinsä ja saattavansa Bwanan -neekerit vaaralliseen seurusteluun omien poikiensa kanssa. Hän oli -huvilassa kertonut, että puolet hänen miehistään oli karannut. Se juttu -olisi piankin voitu havaita valheeksi, jos hänen poikansa olisivat -joutuneet Bwanan väen kanssa tuttavallisiin väleihin. - -Tapaus, jonka hän oli jättänyt mainitsematta ja joka sai hänet -rientämään tytön ja hänen saattajansa perässä, oli sattunut hänen -poissaollessaan aikaisin edellisenä iltana. Hänen miehensä olivat -istuskelleet leirinuotion ääressä, okapensaista tehdyn korkean boman -ympäröiminä joka puolelta, kun äkkiarvaamatta iso leijona loikkasi -heidän keskelleen ja sieppasi yhden joukosta. Poloinen sai kiittää -yksinomaan toveriensa uskollisuutta ja rohkeutta siitä, että hänen -henkensä pelastui, ja sittenkin he olivat vain tuimasti taisteltuaan -nälästä raivostunutta petoa vastaan kyenneet ajamaan sen tiehensä -palavilla kekäleillä, keihäillä ja kivääreillä. - -Tästä tiesi Hanson, että seudulle oli saapunut ihmisten syöjä tai että -sellaiseksi oli vanhoilla päivillään kehittynyt joku niistä monista -leijonista, jotka öisin samoilivat tasangoilla ja mäillä ja päivisin -loikoivat viileässä metsässä. Hän oli tuskin puoli tuntia sitten -kuullut nälkäisen leijonan karjuntaa, eikä hänen mielestään juuri ollut -epäilystäkään, että ihmisten syöjä vaani Miriamia ja Baynesia. Hän -sadatteli englantilaista hölmöksi ja kannusti ratsuansa heidän -peräänsä. - -Miriam ja Baynes olivat pysähdyttäneet hevosensa pienelle -luonnolliselle aukeamalle. Sadan metrin päässä heistä oli Numa -kyyristyneenä pensasmetsään, kellervän vihreillä silmillään tuijottaen -saaliiseensa ja suonenvedontapaisesti huiskien mutkittelevalla -hännällään. Se mittaili matkaa itsensä ja heidän välillään. Se aprikoi, -uskaltaisiko hyökätä vai oliko viisaampaa odottaa vielä vähän kauemmin -siinä toivossa, että he ratsastaisivat suoraan sen kitaan. Sillä oli -verinen nälkä, mutta se oli myöskin hyvin ovela, eikä nyt ollut varaa -äkkipikaisella ja huonosti harkitulla hyökkäyksellä panna ateriaansa -alttiiksi. Jos se edellisenä iltana olisi odottanut, kunnes neekerit -menivät nukkumaan, ei sen olisi tarvinnut nähdä nälkää vielä -vuorokautta eteenpäin. - -Takana kohosi toinen olento, vainuttuaan sekä sen että ihmisen, -istualleen puun oksalla, johon oli paneutunut nukkumaan. Hänen -alapuolellaan häämöitti iso ruho keinuen edestakaisin pimeässä. Puussa -oleva päästi syvän kurkkuäänen ja pudottausi harmaan järkäleen selkään. -Hän kuiskasi sanan toiseen sen isoista korvista, ja Tantor, norsu, -kohotti kärsänsä korkealle, heiluttaen sitä ylös ja alas vainutakseen -hajun, josta tuo sana oli hänelle vihjaissut. Vielä toinen kuiskaus -- -oliko se käsky? -- ja valtava elukka liikahti kömpelöön, mutta -äänettömään hölkkään sitä suuntaa kohti, missä Numa, leijona, ja -ratsastajan vainuama outo tarmangani olivat. - -Niin mentiin eteenpäin, ja leijonan ja sen saaliin haju kävi yhä -voimakkaammaksi. Numa alkoi jo menettää malttinsa. Kuinka kauan -täytyisi vielä odottaa riistan saapumista? Se pieksi nyt vihaisesti -hännällään. Melkeinpä murisi. Ollenkaan aavistamatta vaaraansa -rupattelivat mies ja tyttö pienellä aukeamalla. - -Heidän hevosensa olivat ihan kyljitysten. Baynes oli tarttunut Miriamin -käteen ja puristi sitä leperrellessään lemmensanoja neidon korvaan. - -"Tule Lontooseen minun kanssani", kehoitti hänen jalosukuisuutensa -Morison. "Minä voin kerätä safarin, ja olemme jo olleet päiväkauden -matkalla rannikkoa kohti, ennenkuin ne aavistavat, että olemme -lähteneet." - -"Miksi meidän tarvitsee siihen keinoon turvautua", kysyi tyttö. -"Bwanalla ja My Dearilla ei olisi mitään avioliittoamme vastaan." - -"Emme voi vielä mennä naimisiin", selitti hänen jalosukuisuutensa -Morison. "Sitä ennen on otettava vaari eräistä muodollisuuksista -- -sinä et niitä käsitä. Kaikki käy hyvin. Me matkustamme Lontooseen. Minä -en voi odottaa. Jos rakastat minua, niin sinä tulet. Entä ne apinat, -joiden parissa elit? Välittivätkö ne vihkimisestä? Ne rakastivat -niinkuin mekin. Jos olisit jäänyt heidän luokseen, olisit mennyt -avioksi niiden lailla. Se on luonnon laki, -- mikään ihmisten säätämä -laki ei voi kumota Jumalan lakeja. Mitäpä eroa siinä on, kunhan vain -rakastamme toisiamme? Mitä välitämme kestään maailmassa, paitsi -itsestämme? Minä olisin valmis uhraamaan henkeni sinun edestäsi, -- -etkö sinä uhraa minulle mitään?" - -"Te rakastatte minua?" kysyi tyttö. "Menette kanssani naimisiin, kun -pääsemme Lontooseen?" - -"Sen vannon!" huudahti Baynes. - -"Minä lähden mukaanne", kuiskasi Miriam, "vaikken käsitä, miksi se on -välttämätöntä." Hän kumartui Morisonia kohti ja tämä syleili häntä ja -aikoi painaa huulensa hänen huulilleen. - -Samassa pistäysi ison urosnorsun pää aukeamaa reunustavien puiden -lävitse. Hänen jalosukuisuutensa Morison ja Miriam, jotka katselivat ja -kuuntelivat vain toisiansa, eivät sitä nähneet eivätkä kuulleet, mutta -kyllä Numa. Tantorin leveällä päälaella istuva mies näki tytön -rakastajansa syleilyssä. Se mies oli Korak; mutta sievästi puettua, -sirovartaloista tyttöä hän ei tuntenut Miriamikseen. Siinä oli vain -tarmangani naaraineen. - -Ja silloin Numa hyökkäsi. - -Peläten, että Tantor säikähdyttäisi saaliin karkuun, loikkasi iso peto -hirveästi karjaisten esille lymypaikastaan. Maa vapisi sen mahtavasta -äänestä. Ponit seisoivat hetkisen kauhusta jähmettyneinä. Hänen -jalosukuisuutensa Morison Baynes kalpeni ja kylmeni. Leijona hyökkäsi -heitä kohti komean kuun kirkkaassa valossa. Morisonin lihakset eivät -enää totelleet hänen tahtoansa -- ne antoivat perään suuremmalle -voimalle, tottelivat luonnon ensimmäistä lakia. Vaistomaisesti hän iski -korkojensa kannukset syvälle poninsa kylkiin ja sivalsi ohjaksilla sen -niskaan, lennättäen sen huimasti tasankoa ja turvallisuutta kohti. - -Säikähdyksestä kiljaisten kääntyi tytönkin poni ja alkoi kiitää -toverinsa perästä. Leijona oli sen lähellä. Ainoastaan tyttö pysyi -tyynenä -- tyttö ja se puolialaston villi, joka istui hajareisin -mahtavan ratsunsa kaulalla ja irvistellen katseli kiihoittavaa, -sattuman hänen huvikseen järjestämää näytelmää. - -Korakista oli tässä vain kaksi vierasta tarmangania, joita nälkäinen -Numa hätyytti. Numalla oli oikeus saalistaa; mutta toinen niistä oli -naaras. Korak tunsi sisällistä pakkoa rynnätä sen avuksi. Miksi, sitä -hän ei käsittänyt. Kaikki tarmanganit olivat nyt hänen vihollisiansa. -Hän oli liian kauan elänyt luontokappaleena tunteakseen voimakkaasti -itsessään uinuvia inhimillisiä vaistoja, mutta hän tunsi niitä -kuitenkin -- ainakin tyttöä kohtaan. - -Hän usutti Tantoria eteenpäin. Hän kohotti raskaan keihäänsä ja sinkosi -sen leijonan ruumiin liikkuvaan maalitauluun. Tytön poni oli ehtinyt -metsän reunaan aukeaman toiselle puolelle. Siellä se joutuisi -nopsajalkaisen leijonan helpoksi saaliiksi; mutta raivostunut Numa -himoitsi enemmän sen selässä ratsastavaa naista. Häntä kohti se -hyppäsi. Korakilta pääsi kummastuksen ja hyväksymisen huudahdus, kun -Numa putosi ponin lanteille ja tyttö samassa silmänräpäyksessä -kiepsahti ratsultansa yläpuolellaan riippuville puunoksille. - -Korakin keihäs iski Numan olkapäähän, suistaen pedon irti hapuilevasta -otteesta vimmatusti juoksevan hevosen selästä. Vapautuneena sekä tytön -että leijonan painosta kiiti poni eteenpäin pelastusta kohti. Numa -takoi ja kiskoi olkapäähänsä tarttunutta heittoasetta, mutta ei voinut -sitä irroittaa. Sitten se ryhtyi uudelleen ajoon. - -Korak ohjasi Tantorin viidakon eristävään verhoon. Hän ei halunnut, -että hänet nähtäisiin, eikä häntä oltukaan nähty. Hanson oli -ehtimäisillään metsään, kun hän kuuli leijonan kamalat karjaisut ja -tiesi, että se oli ryhtynyt hyökkäykseen. Hetkistä myöhemmin suhahti -Morison hänen näkyviinsä, kiitäen kuin hullu turvaa kohti. Mies oli -poninsa selkää vasten painuneena kaulaten eläintä tiukasti molemmilla -käsivarsillaan ja hakaten kannuksillaan sen kylkiä. Hetkistä myöhemmin -ilmestyi toinen poni -- ilman ratsastajaa. - -Hanson huokasi arvatessaan, mitä viidakon kätkössä oli tapahtunut. -Noituen kannusti hän ratsuansa, toivoen ehtivänsä riistää saaliin -leijonalta, -- kivääri oli hänellä valmiina kädessä. Ja sitten livahti -leijona näkyviin karaten tytön ponin jälestä. Hanson ei voinut -käsittää. Hän tiesi, että jos Numan oli onnistunut kaapata tyttö, ei se -olisi jatkanut toisten takaa-ajoa. - -Hän seisahdutti oman ratsunsa, tähtäsi nopeasti ja laukaisi. Leijona -pysähtyi reitilleen, kääntyi puraisemaan kylkeänsä ja kierähti sitten -kuolleena maahan. Hanson ratsasti eteenpäin metsään, huudellen -äänekkäästi tytölle. - -"Täällä minä olen", kuului pian vastaus oksien seasta juuri hänen -edessään olevista puista. "Osasitteko siihen?" - -"Osasin", vastasi Hanson. "Missä te olette? Olittepa aika täpärällä. Se -opettaa teitä pysyttelemään poissa viidakosta öiseen aikaan." - -Yhdessä he palasivat tasangolle, jossa tapasivat Morisonin verkalleen -ratsastamassa heitä kohti. Tämä selitti poninsa pillastuneen, niin että -oli ollut perin vaikeaa saada sitä laisinkaan pysähtymään. Hanson -irvisti, sillä hän muisti survovat kantapäät, joiden oli nähnyt takovan -teräviä kannuksia Baynesin ratsun kylkiin; mutta hän ei virkkanut -näkemästään mitään. Hän otti Miriamin taaksensa, ja kaikki kolme -ratsastivat ääneti maatilalle päin. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU - -Korak muistelee - - -Heidän takanaan sukelsi Korak esiin viidakosta ja sieppasi keihäänsä -takaisin Numan kyljestä. Hän hymyili yhä. Hän oli nauttinut näytelmästä -tavattomasti. Mutta yksi asia vaivasi hänen ajatuksiaan -- hän ei -käsittänyt, kuinka tarmanganinaaras oli niin ketterästi kiepsahtanut -poninsa selästä ylhäälle puun turviin. Se oli pikemminkin manganin -tapaista -- hänen menetetyn Miriaminsa tapaista. Hän huokasi. Hänen -menetetty Miriaminsa! Hänen pieni, kuollut Miriaminsa! Hän tuumi, -voisiko tämä outo naaras muissa suhteissa muistuttaa hänen Miriamiansa. -Korak tunsi kiihkeää halua jälleen nähdä hänet ja katseli noiden kolmen -hahmon perään, jotka tasaisesti ja pysähtymättä liikkuivat kentällä. -Hän koetti arvailla, mikä oli heidän matkansa määrä. Hänen teki mieli -seurata heitä, mutta siihen hän kuitenkin jäi seisomaan ja katselemaan, -kunnes he olivat häipyneet etäisyyteen. Sivistyneen tytön ja hienon -khakipukuisen englantilaisen näkeminen oli herättänyt Korakin mielessä -kauan uinuneita muistoja. - -Kerran hän oli haaveillut palaamista tuollaisten olentojen maailmaan; -mutta Miriamin kuoltua tuntui toivo ja kunnianhimo hänet jättäneen. Hän -halusi vain nyt viettää lopunikänsä yksinäisyydessä mahdollisimman -etäällä ihmisistä. Huokaisten hän kääntyi verkalleen takaisin -viidakkoon. - -Maatilalla oli Bwana palaavia seikkailijoita vastassa kuistilla. Heräten -yöllä unestaan hän oli kuullut Hansonin kiväärin pamauksen kaukaa -kentältä, mikä häntä ihmetytti. Samassa juolahti hänen mieleensä, että -miestä, jota hän katsoi vieraaksensa, oli saattanut kohdata tapaturma -matkalla leiriin, ja niinpä hän oli noussut ja mennyt pehtoorinsa -asuntoon, jossa kuuli, että Hanson oli käynyt siellä aikaisemmin -illalla, mutta lähtenyt jo monta tuntia sitten. Palatessaan pehtoorin -asunnolta hän oli havainnut karjatarhan portin olevan auki ja -lähemmästä tarkastuksesta selvisi, että Miriamin poni oli poissa samoin -kuin sekin, jota Baynes useimmiten käytti. Hän otaksui heti, että -laukauksen oli ampunut hänen jalosukuisuutensa Morison, ja oli jälleen -herättänyt pehtoorin ja valmistautunut lähtemään asiasta selvää -ottamaan, mutta huomasikin sitten seurueen saapuvan kentällä. - -Englantilaisen selityksiä kuunteli hänen isäntänsä jokseenkin kylmästi. -Miriam oli vaiti. Hän näki, että Bwana oli hänelle vihainen. Se oli -ensi kerta, ja tyttö tunsi sydämessään haikeaa mielipahaa. - -"Mene huoneeseesi, Miriam", sanoi hän; "ja teidän kanssanne, Baynes, -tahtoisin nyt heti jutella pari sanaa, jos viitsitte pistäytyä -työkammiooni." - -Hän astui Hansonin luo, kun toiset häntä totellen kääntyivät pois. -Bwanassa oli hänen lempeimpinäkin hetkinään jotakin, mikä vaati -silmänräpäyksessä tottelemaan. - -"Kuinka jouduitte niiden pariin, Hanson?" kysyi hän. - -"Minä olin istuskellut puutarhassa", vastasi kauppias, "senjälkeen kun -olin lähtenyt Jervisin luota. Minulla on ollut tapana niin menetellä, -kuten rouvanne luultavasti tietää. Tällä kertaa nukahdin pensaan taakse -ja heräsin siihen, että nuo kaksi tulivat keskenään kuherrellen. En -voinut kuulla, mitä he sanoivat. Mutta samassa toi Baynes kaksi ponia, -ja he ratsastivat pois. En halunnut asiaan sekaantua, kun se ei -koskenut minuun, mutta sen kyllä tiesin, ettei heidän sopisi -ratsastella siihen aikaan yöstä, ei ainakaan tytön, -- se ei kävisi -päinsä eikä ollut turvallista. Siksi minä seurasin heitä, ja hyväpä se -olikin. Baynes laukkasi pois leijonan luota täyttä lentoa, jättäen -tytön huolehtimaan itsestänsä, jolloin minun onnistui ampua petoa -lapaan, niin että se kellistyi." - -Hanson vaikeni. Molemmat miehet olivat vähän aikaa ääneti. Sitten -kauppias yskäisi ikäänkuin ymmällä ja hänellä olisi ollut jotakin -mielessä, mistä piti velvollisuutenaan puhua, olematta siihen halukas. - -"Mitä se on, Hanson?" kysyi Bwana. "Te aioitte kai vielä sanoa -jotakin?" - -"Niin, nähkääs", rohkaistui Hanson lausumaan. "Kun olen käynyt täällä -useinkin iltaisin, olen nähnyt ne kaksi yhdessä varsin, paljon, ja, -suokaa anteeksi, hyvä herra, minä en usko, että herra Baynesilla on -rehelliset aikeet tyttöä kohtaan. Olen sattumalta kuullut kylliksi -heidän keskusteluistaan, tietääkseni hänen houkuttelevan neitiä -karkaamaan kanssansa." - -Sovittaakseen asian omiin tarkoituksiinsa tuli Hanson lähemmäksi -totuutta kuin itse tiesi. Hän pelkäsi, että Baynes sotkisi hänen omat -suunnitelmansa, ja oli keksinyt suunnitelman käyttääkseen hyväksensä -nuorta englantilaista ja samalla poistaakseen hänet tieltään. - -"Ja minä ajattelin", jatkoi kauppias, "että koska minun täytynee tästä -matkustaa, te haluaisitte ehdottaa herra Baynesille, että hän lähtisi -minun mukanani. Palveluksena teille olisin valmis viemään hänet -pohjoiseen päin karavaaniteille." - -Bwana seisoi hetkisen syviin ajatuksiinsa vaipuneena. Sitten hän -vilkaisi kauppiaaseen. - -"Herra Baynes, nähkääs, Hanson, on minun vieraani", sanoi hän julma -välähdys silmissä. "Niiden todistusten perusteella, mitä meillä on, en -tosiaan voi syyttää häntä aikeista karata Miriamin kanssa, ja koska hän -on minun vieraani, en tahtoisi olla niin epäkohtelias, että pyytäisin -häntä lähtemään; mutta ellen väärin muista, lienee hän maininnutkin -kotiin palaamisesta, eikä mikään olisi kai hänelle mieluisempaa kuin -matkustaa pohjoista kohti teidän parissanne, -- sanoitteko lähtevänne -huomenna? Luulen, että herra Baynes haluaa tulla mukaanne. Pistäytykää -puheillani aamulla. Hyvää yötä nyt, ja kiitos siitä, että olette -pitänyt Miriamia silmällä." - -Hanson irvisti salavihkaa, kun hän kääntyi ja meni satulaansa -noutamaan. Bwana astui kuistilta työhuoneeseensa, jossa tapasi hänen -jalosukuisuutensa Morisonin kävelemässä lattialla, kaikesta päättäen -varsin levottomana. - -"Baynes", lausui Bwana käyden suoraan asiaan, "Hanson matkustaa -huomenna pohjoiseen. Hän on suuresti mieltynyt teihin ja pyysi minua -sanomaan teille tulevansa iloiseksi, jos matkustaisitte hänen kanssaan. -Hyvää yötä, Baynes." - -Bwanan kehoituksesta pysytteli Miriam huoneessaan seuraavana aamuna -siihen asti, kun hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes oli -matkustanut. Hanson oli aikaisin tullut: häntä noutamaan -- hän olikin -jäänyt koko yöksi pehtoori Jervisin luo, jotta ehdittäisiin varhain -matkalle. - -Hyvästely jalosukuisen Morisonin ja hänen isäntänsä välillä tapahtui -perin muodollisesti, ja kun vieras vihdoin ratsasti pois, huokasi -Bwana helpotuksesta. Tämä oli ollut vastenmielinen velvollisuus, ja hän -oli iloinen, että siitä nyt oli päästy; mutta hän ei katunut -toimenpidettänsä. Hän ei ollut itsekään ollut sokea, vaan oli pannut -merkille Baynesin hullaantumisen Miriamiin; ja tuntien nuoren -aatelismiehen sukuylpeyden hän ei ollut hetkeksikään uskonut, että -hänen vieraansa olisi valmis uhraamaan nimensä tälle nimettömälle -arabialaistytölle, sillä vaikka Miriam olikin ihonväriltään tavattoman -vaalea täysiveriseksi beduiinitytöksi, uskoi Bwana kuitenkin, että se -oli hänen sukuperänsä. - -Hän ei enää virkkanut asiasta Miriamille, mutta siinä hän -teki erehdyksen, sillä samalla kun nuori neitonen käsitti -kiitollisuudenvelkansa Bwanalle ja My Dearille, oli hän sekä ylpeä että -herkkä, joten Bwanan päätös lähettää Baynes pois antamatta Miriamille -tilaisuutta selitykseen tai puolustukseen loukkasi ja nöyryytti häntä. -Se oli myös omiaan tekemään Baynesin hänen silmissään marttyyriksi ja -herättämään hänen rinnassaan voimakasta uskollisuudentunnetta -englantilaista kohtaan. - -Hansonin ja Baynesin ratsastaessa edellisen leiriä kohti pysyi Baynes -jörösti vaiti. Toinen yritti panna alkuun keskustelua, siten -luontevasti luoviakseen siihen ehdotukseen, joka hänellä oli mielessä. -Hän ratsasti hevosen päänmitan verran kumppanistaan jälempänä ja -irvisteli huomatessaan toisella ylimysotsan olevan nyrpeydestä rypyssä. - -"Oli jokseenkin epäkohtelias teille, eikö totta?" rohkeni hän vihdoin -lausua ja keikautti päätänsä maatilaa kohti, kun Baynes tämän -huomautuksen kuullessaan vilkaisi häneen. "On aika ylpeä tytöstä", -jatkoi Hanson, "eikä sallisi kenenkään häntä naida ja viedä häntä pois; -mutta minusta näyttää, että hän teki sille enemmän pahaa kuin hyvää -lähettämällä teidät matkaanne. Pitäisihän neidin joskus joutua -naimisiin, eikä hänellä voisi olla parempaa onnea kuin saada -teidänlaisenne hieno nuori herrasmies." - -Baynes, joka ensin oli loukkaantua, kun tämä karkea kauppasaksa puuttui -hänen yksityisasioihinsa, lauhtui Hansonin loppuhuomautuksesta ja alkoi -heti pitää häntä terävä-älyisenä miehenä. - -"Hän on sellainen hiton mahtailija", jupisi jalosukuinen Baynes. "Mutta -kyllä minä kykenen pitämään puoliani. Hän saattaa olla kaikki kaikessa -Keski-Afrikassa, mutta Lontoossa minä vedän hänelle vertoja, ja sen -hän saa kokea, kun tulee kotiin." - -"Teidän sijassanne", virkkoi Hanson, "minä en sallisi kenenkään estää -itseäni ottamasta haluamaani tyttöä. Meidän keskemme sanoen, en -minäkään sitä miestä kaipaa, ja jos voin teitä jollakin tavoin auttaa, -niin kääntykäähän puoleeni." - -"Kovin ystävällistä teiltä, Hanson", sanoi Baynes, lämmeten hiukan; -"mutta mitäpä tässä jumalattomassa sopessa voi toimittaa?" - -"Minulla on keinoni", virkkoi Hanson. "Minä otan tytön mukaani. Jos hän -rakastaa teitä, tulee hän kyllä." - -"Se ei käy päinsä", sanoi Baynes. "Se mies hallitsee tässä kirotussa -maassa penikulmien laajuudelta. Hän tavoittaisi meidät varmasti." - -"Eipä tavoittaisikaan -- ei, kun minä olen ohjaksissa", vakuutti -Hanson. "Minä olen täällä tehnyt kauppaa ja metsästellyt kymmenen -vuotta ja tunnen seudut yhtä hyvin kuin hänkin. Jos haluatte ottaa -neidon mukaanne, niin minä autan teitä ja takaan, että kukaan ei meitä -kaappaa, ennen rannikolle tuloamme. Kuulkaahan: te kirjoitatte tytölle -kirjelapun, ja minä lähetän safarini ohjaajan viemään sen hänelle. -Pyytäkää häntä tulemaan, jotta saatte lausua hänelle edes jäähyväiset, --- siitä hän ei kieltäydy. Sillä välin siirtelemme leiriä hiukan -pohjoisemmaksi, ja te sovitte asiasta hänen kanssaan, jotta hän on -määrättynä yönä valmiina. Sanokaa hänelle, että minä tulen häntä -vastaan teidän odotellessanne leirissä. Niin on parempi, sillä minä -tunnen tienoon hyvin ja voin ratsastaa taipaleen nopeammin kuin te. Te -otatte huostaanne safarin ja liikutte verkalleen pohjoista kohti, -kunnes tyttö ja minä tavoitamme teidät." - -"Mutta entä jos hän ei tahdo tulla", huomautti Baynes. - -"Sopikaa sitten vielä toisesta päivästä viimeistä hyvästijättöä -varten", nauroi Hanson, "mutta teidän asemestanne menenkin minä tyttöä -tapaamaan ja tuon hänet mukanani tavalla tai toisella. Hänen on -tultava, ja sittenkun kaikki on ohi, ei hän ole siitä kovin pahoillaan --- varsinkaan kun on jo elänyt kaksi kuukautta teidän kanssanne -rannikkoa kohti matkatessamme." - -Inhon ja vihan vastalause kohosi Baynesin huulille; mutta hän ei -lausunut sitä julki, sillä melkein samalla selvisi hänelle, että hän -itse oli tositeossa suunnitellut samaa. Se oli kuulostanut raa'alta ja -rikolliselta karkean kauppiaan huulilta; mutta silti käsitti nuori -englantilainen, että Afrikassa matkustelemiseen tottuneen Hansonin -avulla menestymismahdollisuudet olisivat paljoa suuremmat kuin jos hän -yrittäisi omin neuvoin. Ja niinpä hän nyökkäsi nyreän myöntymyksen. - -Loppumatka heidän pitkällä ratsastuksellaan Hansonin leiriin kului -äänettömyydessä, sillä molemmat miehet olivat vaipuneet omiin -ajatuksiinsa, joissa he eivät olleet imartelevia eivätkä uskollisiakaan -toisilleen. Heidän ratsastaessaan metsän läpi sattui heidän -varomattoman liikkumisensa ryske kolmannenkin viidakkovaeltajan -korviin. Tappaja oli päättänyt palata paikalle, missä oli nähnyt -valkoisen tytön kiepsahtavan puihin niin ketterästi, että se osoitti -pitkää tottumusta. Häntä muistellessaan tunsi nuorukainen omituista -pakotusta, joka vastustamattomasti veti häntä neidon luo. Korak tahtoi -nähdä hänet päivänvalossa, nähdä hänen kasvojensa piirteet, silmien ja -tukan värin. Hänestä tuntui, että tuo olento varmaankin suuresti -muistutti hänen menetettyä Miriamiansa, ja kuitenkin hän tiesi, että se -oli hyvin vähän otaksuttavaa. Nopeassa vilahduksessa, jonka Korak oli -hänestä kuutamossa nähnyt, kun vimmatusti laukkaavan poninsa selästä -oli äkkiä tehty hyppäys yläpuolella olevan puun oksille, hän oli -huomannut tytön olevan jotakuinkin Miriaminsa mittaisen, mutta -pyöreämmän ja naisellisemmaksi kehittyneen. - -Nyt hän liikkui verkalleen sitä paikkaa kohti, missä oli tytön nähnyt, -mutta silloin kuului lähestyvien hevosten kavioiden kapsetta hänen -teräviin korviinsa. Hän hiipi oksien välitse, kunnes sai ratsastajat -näkyviinsä. Nuoremman miehen hän heti tunsi samaksi, jonka syleilyssä -oli tytön nähnyt kuutamoisella aukeamalla juuri hetkistä ennen kuin -Numa hyökkäsi. Toista hän ei tuntenut, vaikka hänen ryhdissään ja -muodossaan olikin tutunomaisuutta, joka hämmästytti. - -Apinamies päätteli, että löytääkseen tytön jälleen hänen tarvitsi vain -pysytellä kosketuksissa nuoren englantilaisen kanssa, ja niin hän alkoi -liikkua noiden kahden perässä, seuraten heitä Hansonin leiriin. Täällä -hänen jalosukuisuutensa Morison kyhäsi lyhyen kirjeen, ja Hanson antoi -sen eräälle neekereistään, joka lähti heti taivaltamaan etelään päin. - -Korak pysyi leirin läheisyydessä, pitäen englantilaista huolellisesti -silmällä. Hän oli puolittain odottanut tapaavansa tytön molempien -ratsastajien määräpaikassa ja tunsi pettymystä, kun ei leirissä -huomannutkaan hänestä minkäänlaista merkkiä. - -Baynes oli levoton ja käveli edestakaisin puiden alla, vaikka hänen -olisi pitänyt levätä kootakseen voimia lähestyvän pakomatkan -ponnistuksia varten. Hanson loikoi riippumatossa ja poltteli. He -haastelivat vain vähän. Korak oli oikaissut itsensä oksalle tuuhean -lehvistöön heidän yläpuolellaan. Näin kului loppu iltapäivästä. Korakin -tuli nälkä ja jano. Hän epäili, että kumpikaan miehistä enää lähtisi -leiristä ennen aamua, minkä vuoksi hän poistui, mutta etelään päin, -koska hänestä oli luultavinta, että tyttö yhä oli siellä. - -Puutarhassa rakennusten vieressä käveli Miriam miettiväisenä -kuutamossa. Hänen mieltään katkeroitti yhä se hänen käsittääkseen -ansaitsematon tylyys, jolla Bwana oli hänen jalosukuisuuttansa Morison -Baynesia kohdellut. Hänelle ei ollut mitään selitetty, sillä sekä Bwana -että My Dear tahtoivat säästää hänet nöyryytyksestä ja surusta, jota -Baynesin kosinnan todellisen tarkoituksen selittäminen olisi hänelle -tuottanut. He tiesivät, vaikka Miriam ei tiennyt, että tuo mies ei -suinkaan ollut aikonut ottaa häntä vaimokseen, sillä silloin hän olisi -tullut suoraan Bwanan puheille, varsin hyvin tietäen, että liittoa ei -olisi estetty, jos Miriam todella hänestä välitti. - -Miriam rakasti heitä molempia kaiken sen vuoksi, mitä he olivat hänen -hyväkseen tehneet; mutta syvällä hänen pienessä sydämessään hehkui -villi vapaudenrakkaus, jonka hänen monivuotinen kahlehtimaton -itsenäisyytensä viidakossa oli tehnyt hänelle luontaiseksi. Siitä -saakka, kun hän oli saapunut Bwanan ja My Dearin huvilaan, tunsi hän -nyt ensi kertaa itsensä siellä kuin vangiksi. - -Kuin häkkiin suljettu tiikeri käveli tyttö pitkin tarhaa. Kerran hän -pysähtyi ulkoaidalle ja kuunteli pää kallellaan. Mitä hän oli kuullut? -Paljaiden ihmisjalkain sipsutusta ihan puutarhan takaa. Hän kuunteli -hetkisen. Ääni ei toistunut. Sitten hän alkoi taas levottomasti -kävellä. Hän joutui puutarhan perälle, kääntyi ja palasi alkupäätä -kohti. Nurmella lähellä aitaa verhoavia pensaita, mihin kuutamon hohde -osui kirkkaana, oli valkoinen kirjekuori, jota ei ollut siinä ollut -silloin, kun hän hetkistä varemmin oli kääntynyt melkein samalla -kohdalla. - -Miriam pysähtyi äkkiä kävelyssään, kuunteli taas ja haisteli -- kuin -naarastiikeri konsaan -- valppaana, valmiina. Pensaiden taakse -kyykistyneenä tirkisteli alaston, musta viestintuoja lehvien välitse. -Hän näki tytön astahtavan lähemmäksi kirjettä, joka siis oli huomattu. -Mies nousi ääneti ja hiipien pitkin karjapihaan päin viettäviä varjoja -hävisi pian näkyvistä. - -Miriamin harjaantuneet korvat kuulivat neekerin jokaisen liikkeen. Hän -ei yrittänyt ottaa tarkemmin selvää siitä, kuka se oli. Hän oli jo -arvannut miehen herra Morison Baynesin lähettämäksi sanansaattajaksi. -Hän kumartui ottamaan kuoren maasta. Reväistyään sen auki hän luki -helposti sisällön kuun kirkkaassa valossa. Kirjelappu oli Baynesilta, -kuten hän oli aavistanutkin. - -"En voi matkustaa pois sinua enää näkemättä", sanottiin siinä. "Tule -aukeamalle aikaisin huomenaamulla lausumaan minulle jäähyväiset. Tule -yksin!" - -Siinä oli vähän enemmänkin -- sanoja, jotka saivat hänen sydämensä -sykkimään nopeammin ja nostattivat onnellisen punan hänen poskilleen. - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU - -Karkaaminen - - -Oli vielä pimeä, kun hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes lähti -kohtauspaikalle. Hän halusi saada oppaan, koska muka ei varmasti -osannut määrätylle pikku aukeamalle. Tositeossa oli yksinäinen -ratsastus pimeässä ennen auringonnousua ollut hänen rohkeudelleen -liikaa, ja senvuoksi hän kaipasi seuraa. Neekeri pantiin siis -juoksemaan jalkaisin hänen edellään. Hänen jälessään ja yläpuolellaan -liikkui Korak, joka oli herännyt leiristä kuuluvaan meluun. - -Kello oli yhdeksän, kun Baynes pysähdytti ratsunsa aukeamalle. Miriam -ei ollut vielä saapunut. Neekeri laskeusi lepäämään. Baynes nojaili -satulassaan. Korak oikaisihe mukavasti korkealle oksalle, mistä -saattoi, kenenkään häntä itseänsä näkemättä, tarkata alapuolellaan -olevia. - -Kului tunti. Baynes ilmaisi hermostumista. Korak oli jo arvannut, että -nuori englantilainen oli saapunut tänne jotakuta toista tapaamaan, eikä -hän enää ollut laisinkaan epätietoinen siitä, ken se toinen oli. -Tappaja oli oikein hyvillään, että pian jälleen saisi nähdä näppärän -tytön, joka oli niin suuresti ollut Miriamin kaltainen. - -Samassa kuului Korakin korviin lähenevää kavioiden kapsetta. Tyttö oli -tulossa! Hän oli melkein ehtinyt aukeamalle, ennenkuin Baynes havaitsi -mitään, ja kun hän sitten vilkaisi sinnepäin, puhkaisivat tytön hevosen -pää ja hartiat tuuhean lehväverhon, ja Miriam ratsasti näkyviin. Baynes -kannusti ratsuansa häntä kohti. Korak tirkisteli tutkivasti alas -tyttöön, mielessään noituen leveälieristä hattua, joka kätki hänen -piirteensä puustakurkkijan näkyvistä. Tyttö ja englantilainen olivat -nyt vastatusten. Korak näki miehen tarttuvan hänen molempiin käsiinsä -ja puristavan häntä rintaansa vasten ja sitten miehen kasvojen -hetkiseksi kätkeytyvän saman leveän lieren alle, joka peitti tytön -piirteitä. Hän aavisti heidän huultensa kohtaavan, ja suloisiin -muistoihin yhtyvä tuskanvihlaus sai hänet hetkiseksi sulkemaan silmänsä -sillä vaistomaisella lihasten liikkeellä, jolla koetamme sielustamme -sulkea pois kiusalliset mielikuvat. - -Kun hän jälleen katsahti heihin, olivat he vetäytyneet erilleen ja -keskustelivat vakavasti. Korak käsitti miehen kehoittavan johonkin. -Yhtä selvää, oli, että tyttö vastusteli. Monet hänen liikkeistään ja se -tapa, jolla hän keikautti päätänsä ylöspäin ja oikealle ja nykäytti -leukaansa, muistuttivat Korakille Miriamia vielä enemmän. Ja kun -keskustelu päättyi, otti mies tytön jälleen syliinsä painaakseen hänen -huulilleen jäähyväissuukon. Jälkimäinen kääntyi ja ratsasti takaisin -sinne päin, mistä oli tullut. Mies istui satulassaan, tarkaten häntä. -Viidakon syrjässä kääntyi tyttö huiskuttamaan hänelle vielä kerran -hyvästi. - -"Ensi yönä!" huusi tyttö keikauttaen päätänsä taaksepäin, -kirkaistessaan nuo sanat heitä erottavan pienen välimatkan yli, ja -silloin hän ensi kertaa paljasti kasvonsa ylhäällä puussa väijyvälle -Tappajalle. Tämä säpsähti ikäänkuin nuoli olisi lävistänyt hänen -sydämensä. Hän vapisi ja värisi kuin lehti. Hän sulki silmänsä, painaen -kämmenensä niiden yli, ja sitten hän avasi ne jälleen ja katsoi, mutta -tyttö oli lähtenyt -- vain huojuvat lehvät osoittivat viidakon -reunassa, mihin hän oli hävinnyt. Se oli mahdotonta! Eihän se voinut -olla totta! Ja kuitenkin hän oli omin silmin nähnyt Miriaminsa -- -hiukan vanhempana vain, vartaloltaan pyöristyneempänä ja kypsyneempänä -ja hitusen muuttuneena muutenkin, entistä kauniimpana ja kuitenkin yhä -hänen pikku Miriaminansa. Niin, hän oli nähnyt kuolleen jälleen -elävänä, nähnyt Miriaminsa ruumiillistuneena. Hän eli! Hän ei ollut -kuollut. Hän oli todella nähnyt oman Miriaminsa -- nähnyt _toisen -miehen syleilyssä!_ Ja tuo mies istui nyt hänen alapuolellaan helposti -tavoitettavissa. Korak, Tappaja, hyväili raskasta keihästänsä. Hän -leikki vyötäisiltään roikkuvalla ruohoköydellä. Hän siveli lanteeltaan -riippuvaa metsästyspuukkoa. Ja hänen alapuolellaan huusi mies torkkuvaa -opastansa, nykäisi poniansa suitsista ja lähti liikkeelle pohjoiseen -päin. Yhä istui Korak, Tappaja, yksinään puussa. Nyt riippuivat hänen -kätensä veltosti sivuilla. Hänen aseensa ja aikomuksensa olivat -hetkiseksi unohtuneet. Korak mietti. Hän oli huomannut Miriamissa -tapahtuneen omituisen muutoksen. Kun he olivat viimeksi olleet yhdessä, -oli Miriam ollut pieni puolialaston mangani -- villi, sivistymätön -raakalainen. Silloin ei Miriam ollut tuntunut hänestä raakalaiselta; -mutta nähtyään nyt hänessä tapahtuneen muutoksen Korak tajusi, -millainen hän oli ennen ollut -- tosin ei osattomampi sivistyksen -silauksesta kuin hän itse yhä edelleen raakalaiseksi jääneenä. - -Mutta hän rakasti Miriamia yhä, ja mustasukkaisuus kirvelsi hänen -sieluansa, kun hän muisteli nähneensä tytön siron englantilaisen -sylissä. Mitä aikeita tuolla miehellä oli tyttöä kohtaan? Rakastiko se -todella Miriamia? Kuinka kukaan olisi voinut olla häntä rakastamatta? -Ja että Miriam myös rakasti häntä, siitä oli Korakilla riittävät -todistukset. Jollei tyttö olisi häntä rakastanut, ei hän olisi -vastaanottanut hänen suudelmiansa. Hänen Miriaminsa rakasti toista! -Pitkän ajan hän salli tämän kamalan totuuden syöpyä sieluunsa, ja sen -mukaan hän koetti suunnitella vastaista toimintaansa. Sydämessään hän -tunsi kiivasta halua seurata miestä ja tappaa hänet; mutta aina kohosi -hänen tietoisuuteensa ajatus: "Miriam rakastaa häntä." Saattaisiko hän -tappaa Miriamin rakastaman olennon? Hän pudisti surullisesti päätänsä. -Ei, hän ei voinut. Sitten hänessä heräsi osittain päätös seurata -Miriamia ja puhutella häntä. Hän liikahti jo lähteäkseen, mutta -vilkaisi sitten alastomuuteensa ja häpesi. Hän, brittiläisen päärin -poika, oli niin hukannut elämänsä, niin alentautunut luontokappaleiden -tasalle, että häpesi mennä rakastamansa naisen luo ja tunnustaa hänelle -lempensä. Hän häpesi mennä tapaamaan pientä arabialaistyttöä, entistä -viidakkotoveriaan, jonka kanssa oli lapsena leikkinyt. Sillä mitä -hänellä oli tytölle tarjottavana? - -Vuosikausia olivat hänen elämänsä olot estäneet häntä palaamasta -vanhempiensa luo, ja vihdoin oli ylpeydentunne karkoittanut hänen -mielestään vihoviimeisenkin sensuuntaisen ajatuksen. Yrmeä kohtelu, -jota hän oli saanut osakseen ihmisten taholta, sekä mustain että -valkoisten, oli vaikuttanut hänen mieleensä silloin, kun se vielä oli -muokattavissa ja vaikutuksille herkkä. Hänessä oli vakiintunut se usko, -että ihmiset olivat sotakannalla häntä vastaan, ja niinpä hän oli -Miriamista saanut ainoan inhimillisen toverin, jota hän toivoi ja -kaipasi. Kun tyttö oli häneltä siepattu, oli hänen surunsa -ollut niin raskas, että aikomus etsiä ihmisten seuraa kävi yhä -mahdottomammaksi ja vastenmielisemmäksi. Hän tuumi, että arpa oli -lopullisesti ja ainaiseksi heitetty. Omasta tahdostaan hän oli tullut -luontokappaleeksi; sellaisena hän oli elänyt ja sellaisena hän -kuolisikin. - -Nyt kun oli liian myöhäistä, katui hän sitä. Sillä nyt oli Miriam, joka -yhä oli elossa, ilmestynyt hänelle niin kehittyneenä ja edistyneenä, -että oli joutunut kokonaan pois hänen elämänsä piiristä. Kuolemakaan ei -olisi voinut viedä häntä kauemmaksi. Omassa maailmassaan rakasti tyttö -omaa vertaistansa. Ja Korak tiesi, että se oli oikein. Miriam ei ollut -häntä varten -- alastonta, villiä apinaa varten. Ei, Miriam ei ollut -Korakia varten; mutta Korak oli yhä _hänen_. Jollei hän voinut saada -Miriamia ja onnea, tekisi hän ainakin kaiken voitavansa auttaakseen -Miriamia onneen. Hän tahtoi seurata nuorta englantilaista. Ensiksikin -hän tahtoi tietää, että mies ei aikonut tehdä Miriamille pahaa, ja -senjälkeen hän, vaikka mustasukkaisuus raastoikin hänen sydäntänsä, -vartioisi Miriamin tähden miestä, jota Miriam rakasti. Mutta, auta -armias, jos tuo mies aikoi tehdä tytölle vääryyttä! - -Hän oli seurannut Miriamia nähtyään tämän tulevan ja menevän, koska -hyvin tiesi hänen tiensä suunnasta, että missä tahansa hän oli löytänyt -turvapaikan, se oli tasangon tuolla puolen, ja kun hän ei halunnut, -että tyttö hänet näkisi, ei hän huolinut uskaltautua avoimelle kentälle -häntä tavoittamaan. Yhtä viisasta oli pysytellä kosketuksissa nuoren -miehen kanssa, ja juuri niin hän päättikin tehdä. - -Teistä ja minusta olisi mahdollisuus keksiä hänen jalosukuisuutensa -Morison viidakosta, päästettyämme hänet niin pitkän taipaleen -edellemme, saattanut näyttää perin vähäiseltä; mutta niin ei laisinkaan -ollut Korakin laita. Hän arvasi, että valkoinen mies palasi leiriinsä; -mutta vaikka hän olisi menetellyt toisinkin, oli Tappajan helppo asia -seurata ratsastajan jälkiä, jota saattamassa vielä oli toinen mies -jalkaisin. Päiväkausienkin kuluttua olisivat moiset jäljet riittävän -selvät opastaakseen Korakin erehtymättä perille, kun taas jokunen tunti -jätti ne hänelle yhtä ilmeisiksi kuin niiden polkijat olisivat itse -vielä olleet näkyvissä. - -Ja niinpä tapahtui, että muutama minuutti senjälkeen kun Hanson oli -tervehtinyt leiriin palaavaa jalosukuista Morison Baynesia, livahti -Korak rasahduksetta sen lähellä kasvavaan puuhun. Siellä hän lymysi -myöhäiseen iltapäivään, eikä nuori englantilainen vieläkään näkynyt -lähtevän leiristä liikkeelle. Olikohan Miriam tulossa sinne? tuumi -Korak. Vähää myöhemmin Hanson ja yksi hänen mustistaan ratsasti -leiristä. Korak vain totesi sen. Hän ei erikoisemmin välittänyt siitä, -mitä jotkut muut seurueen jäsenistä, paitsi nuori englantilainen, -tekivät. - -Tuli pimeä, ja yhä viipyi nuori mies leirissä. Hän söi illallista ja -poltti senjälkeen monta savuketta. Sitten hän alkoi kävellä -edestakaisin telttansa edessä. Paivelusneekerinsä hän piti luonaan -alati täyttelemässä nuotiota. Kuului leijonan yskäisy, ja hän meni -telttaansa, palaten sieltä pikakivääri kädessä. Jälleen kehoitti hän -neekeriä lisäämään risuja tuleen. Korak näki, että hän oli hermostunut -ja peloissaan, ja Korakin huuli kiertyi halveksivaan virnistykseen. - -Tuoko oli syrjäyttänyt hänet Miriamin sydämessä? Oliko tuokin mies, -joka vapisi, kun Numa yskäisi? Kuinka voisi moinen miekkonen suojella -Miriamia viidakon lukemattomilta vaaroilta? Ah, mutta hänenhän ei sitä -tarvinnutkaan tehdä. He eläisivät eurooppalaisen sivistyksen turvissa, -palkattujen, sotilaspukuisten miesten vartioimina. Mitäpä urheutta -eurooppalaiselta vaadittiin kainaloisensa kaitsemisessa? Korakin huuli -venähti jälleen virnistykseen. - -Hanson oli, mukanaan neekeripalvelija, ratsastanut suoraan aukeamalle. -Oli jo pimeä, kun he saapuivat perille. Jättäen neekerin sinne ratsasti -Hanson tasangon syrjään, pidellen suitsista hänen hevostaan. Siellä hän -odotti. Kello oli yhdeksän, ennenkuin hän näki yksinäisen olennon -ratsastavan täyttä neliä häntä kohti kartanon suunnalta. Muutamia -minuutteja myöhemmin pysähdytti Miriam hevosensa hänen viereensä. Tyttö -oli hermostunut, ja hänen poskensa hehkuivat. Hansonin tuntiessaan hän -peräytyi säpsähtäen. - -"Herra Baynesin hevonen kaatui hänen päällensä, ja hän nyrjähdytti -nilkkansa", riensi Hanson selittämään. "Hänen oli vaikea tulla, minkä -vuoksi hän lähetti minut neitiä vastaan, saattaakseni neidin leiriin." - -Tyttö ei voinut pimeässä nähdä ahnetta, voitonriemuista ilmettä puhujan -kasvoilla. - -"Meidän on parasta rientää", jatkoi Hanson, "sillä nyt pitää ajaa aika -rivakasti, jollemme tahdo, että meidät tavoitetaan." - -"Loukkautuiko hän pahasti?" kysyi Miriam. - -"Vain pieni nyrjähdys", vastasi Hanson. "Hän kykenee kyllä -ratsastamaan; mutta meistä kummastakin oli viisaampaa, että hän tämän -yön makaisi ja lepäisi, sillä lähiviikkoina tulee paljon rasittavaa -ratsastusta." - -"Niin", myönsi tyttö. - -Hanson käänsi poninsa, ja Miriam seurasi häntä. He ratsastivat viidakon -syrjää pitkin pohjoiseen lähes kaksi kilometriä ja kääntyivät sitten -suoraan länteen. Miriam seurasi kiinnittämättä suurta huomiota -suuntaan. Hän ei tarkoin tiennyt, missä Hansonin leiri oli, eikä -aavistanut, että tämä ei vienytkään häntä sinne päin. Kaiken yötä he -ratsastivat länttä kohti. Aamun tullen Hanson salli pienen pysähdyksen -heidän murkinoidakseen; sitä varten hän ennen leiristä lähtöä oli -sullonut molemmat satulapussinsa ruokavaroja täyteen. Sitten he -pyrkivät taas eteenpäin eivätkä pysähtyneet toistamiseen, ennenkuin -Hanson keskipäivän helteessä seisahdutti ratsunsa ja viittasi tyttöä -astumaan satulasta maahan. - -"Nukahdamme tässä hetkisen ja panemme ponit ruohikkoon syömään", sanoi -hän. - -"En aavistanutkaan, että leiri on niin etäällä", huomautti Miriam. - -"Minä käskin niitä lähtemään liikkeelle päivänkoitossa", selitti -kauppias, "jotta pääsemme hyvään alkuun. Tiesin, että te ja minä voimme -helposti saavuttaa kuormitetun safarin. Kenties emme tavoita niitä -ennenkuin vasta huomenna." - -Mutta vaikka he matkustivat osan yöstä ja koko seuraavan päivän, ei -näkynyt merkkiäkään heidän edellään liikkuvasta safarista. -Viidakkoelämässä kehittynyt huomiokyky teki Miriamille selväksi, että -kukaan ei ollut samonnut heidän edellään moneen päivään. Silloin -tällöin hän näki joitakin vanhoja jälkiä, hyvin vanhoja, monien jalkain -polkemia. Enimmäkseen he seurasivat tätä selvästi merkittyä uraa -norsupolkuja pitkin ja puistomaisten lehtojen läpi. Se oli -ihanteellinen reitti, kun oli ratsastettava nopeasti. - -Vihdoin kävi Miriam epäluuloiseksi. Vähitellen oli hänen vieressään -ratsastavan miehen sävy alkanut muuttua. Usein hän joutui panemaan -merkille, että Hanson ahmi häntä silmillään. Alati tunkeutui hänen -mieleensä aikaisempi epäluulo entisestä tutustumisesta. Joskus, -jossakin, hän oli tämän miehen ennen tavannut. Kauppias ei näkynyt -ajaneen partaansa moneen päivään. Vaalea sänki oli alkanut peittää -hänen kaulaansa, poskiansa ja leukaansa, ja samalla vakiintui tytössä -se tunne, että mies ei ollut hänelle outo. - -Mutta vasta seuraavana päivänä alkoi Miriam kapinoida. Hän pysähdytti -vihdoin poninsa ja ilmaisi epäilynsä. Hanson vakuutti hänelle, että -leiri oli ainoastaan muutaman kilometrin päässä. - -"Meidän olisi pitänyt saavuttaa heidät eilen", sanoi hän. "Niiden on -täytynyt marssia paljoa nopeammin kuin luulin mahdolliseksi." - -"Tästä he eivät ole ollenkaan menneet", sanoi Miriam. "Jäljet, joita -olemme seuranneet, ovat viikkoja vanhat." - -Hanson nauroi. - -"Oh, sekö on vikana, niinkö?" huudahti hän. "Miksette sitä ennen -sanonut? Olisin voinut helposti selittää. Me emme ratsasta samaa -reittiä, mutta vielä tänään pääsemme heidän jäljilleen, ellemme heitä -itseä tavoittaisikaan." - -Nyt vihdoinkin tiesi Miriam, että mies valehteli hänelle. Mikä hupsu -hänen täytyi ollakaan luullakseen, että kukaan voisi uskoa niin -naurettavaa selitystä! Kuka olisi kyllin typerä uskoakseen, että he jo -olisivat voineet odottaa tavoittavansa toisen joukon -- ja Hanson oli -tosiaan vakuutellut sitä joka hetki odottaneensa, -- kun sen reitti -yhtyisi heidän omaansa vasta penikulmain päässä? - -Miriam salasi kuitenkin mietteensä, suunnitellen karkaamista ensi -tilaisuudessa kun ehkä sattuisi olemaan riittävän välimatkan päässä -vangitsijastaan, jollaisena hän Hansonia nyt piti, jotta voisi -jotakuinkin varmasti toivoa ehtivänsä hänen ulottuvistaan. Hän tarkkasi -miehen kasvoja alati, milloin se vain huomaamatta kävi päinsä. -Ärsyttävästi ilvehtivät yhä nuo tutunomaiset piirteet hänen -muistelemisyrityksilleen. Missä hän oli tuon miehen tavannut? Missä -oloissa he olivat kohdanneet toisensa ennenkuin Miriam oli nähnyt hänet -Bwanan maatilalla? Hän ajatteli niitä harvoja valkoisia miehiä, joita -koskaan oli tuntenut. Muutamia sellaisia oli saapunut viidakkoon hänen -isänsä duariin. Harvoja kylläkin, mutta sentään joitakuita. Ah, nyt hän -tiesi! Siellä hän oli Hansonin nähnyt! Hän oli jo pääsemäisillään -selville siitä, kuka tuo mies oli, mutta hetkistä myöhemmin petti hänen -muistinsa jälleen. Oli iltapäivän puoliväli, kun he äkkiä putkahtivat -viidakosta leveän ja tyynen virran partaalle. Sen takaa vastapäiseltä -rannalta eroitti Miriam korkealla okaisista pensaista kyhätyllä -varustuksella ympäröidyn leirin. - -"Olemme vihdoinkin perillä", sanoi Hanson. Hän veti revolverin tupesta -ja laukaisi ilmaan. Heti syntyi liikettä leirissä joen toisella -puolella. Mustia miehiä juoksi alas virran partaalle. Hanson huusi -niille. Mutta ei näkynyt merkkiäkään hänen jalosukuisuudestaan Morison -Baynesista. Isäntänsä ohjeita totellen astui neekereitä kanoottiin, ja -he soutivat joen yli. Hanson sijoitti Miriamin pieneen alukseen ja -astui siihen itsekin jättäen kaksi neekeriä vartioimaan hevosia, -joita noutamaan kanootin oli määrä palata uittaakseen ne ylitse -leirin-puoliselle rannalle. Leiriin tultuansa Miriam kysyi Baynesia. -Hetkeksi oli hänen pelkonsa tyyntynyt, kun hän näki leirin, jota oli -alkanut pitää pikemminkin satuna. Hanson osoitti aitauksen keskellä -olevaa ainoata telttaa. - -"Tuolla", sanoi hän ja lähti astumaan edellä sitä kohti. Heidän -päästyään teltalle hän kohotti ovikaistaletta ja viittasi Miriamia -menemään sisälle. Miriam meni ja katseli ympärilleen. Teltta oli tyhjä. -Hän kääntyi Hansoniin päin. Miehen kasvoilla oli leveä virnistys. - -"Missä on herra Baynes?" kysyi neitonen. - -"Hän ei ole täällä", vastasi Hanson. "En ainakaan minä häntä näe; -näkeekö neiti? Mutta minä olen täällä, ja minä olen hitto soikoon -uljaampi mies kuin hän konsaan. Ette häntä enää tarvitse, kun olette -saanut minut", ja nauraa hohottaen hän tavoitti tyttöä. - -Miriam ponnisteli vapautuakseen. Hanson tarrautui hänen käsivarsiinsa -ja ruumiiseensa voimakkain, puristavin ottein ja työnsi häntä -verkalleen taemmaksi teltan perälle kasattuja huopapeitteitä kohti. -Hänen kasvonsa olivat lähellä tytön kasvoja. Hänen silmänsä kapenivat -kahdeksi kuumeiseksi, kiihkeää intohimoa hehkuvaksi raoksi. -Ponnistellessaan irti Miriam tuijotti suoraan hänen kasvoihinsa, ja -silloin muistui äkkiä hänen mieleensä samanlainen kohtaus, jossa hän -oli ollut mukana, ja nyt hän tunsi hätyyttäjänsä täydellisesti. Se oli -sama ruotsalainen Malbin, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa kerran -ennen, joka oli ampunut häntä auttamaan rientäneen toverinsa ja jonka -käsistä Bwana oli hänet pelastanut. Miehen sileiksi ajellut kasvot -olivat hänet pettäneet, mutta jälleen orastava parta ja olosuhteiden -yhtäläisyys palauttivat tuntemisen nopeasti ja varmasti. - -Tänään vain ei olisi mitään Bwanaa häntä pelastamassa. - - - - -YHDESKOLMATTA LUKU - -Vihaa ja rakkautta - - -Neekeri, jonka Malbin oli jättänyt odottamaan aukeamalle, määräten -hänet pysymään siellä, kunnes itse palaisi, istui tuntikauden puun -juurella, ja sitten hänet äkkiä säikähdytti leijonan yskäisevä murahdus -takaapäin. Kuolemanpelko pakotti hänet vikkelästi kiipeämään puun -oksille, ja hetkistä myöhemmin astui eläinten kuningas näyttämölle, -mennen antiloopin raadon luo, jota alkuasukas ei siihen asti ollut -huomannut. - -Peto aterioitsi päivännousuun asti, sillä välin kun neekeri retkotti -unettomana orrellaan ihmetellen, mihin hänen isäntänsä ja molemmat -ponit olivat joutuneet. Hän oli ollut vuosikauden Malbinin -palveluksessa ja siis jokseenkin hyvin tutustunut valkoihoisen -luonteeseen. Nyt tämä kokemus sai hänet uskomaan, että hänet oli ehdoin -tahdoin hyljätty. Kuten muutkin Malbinin seuralaisista, vihasi tämä -neekeri isäntäänsä koko sydämestänsä, -- pelko oli ainoa side, joka -piti häntä valkoisen miehen luona. Hänen nykyinen vaarallinen ja -epämukava tilansa lisäsi vain virikettä hänen vihansa liekkiin. -Auringon noustessa vetäytyi leijona takaisin viidakkoon, ja neekeri -astui alas puustansa ja lähti pitkälle matkalleen takaisin leiriin. -Alkeellisissa aivoissaan hän hautoi erilaisia hirmuisia kostontuumia, -joita kuitenkaan ei olisi tohtinut panna täytäntöön, kun koetuksen aika -tulisi ja hän seisoisi kasvoista kasvoihin hallitsevan rodun edustajan -edessä. - -Parin kilometrin päässä aukeamalta hän tapasi ponien jäljet, jotka -leikkasivat suorassa kulmassa hänen omiansa. Hänen mustiin silmiinsä -välähti viekas katse. Hän nauroi täyttä kurkkua ja lyödä läiskäytti -reisiinsä. - -Neekerit ovat väsymättömiä jaarittelijoita, mikä tietenkin kiertoteitse -sanoen merkitsee, että he ovat ihmisiä. Malbinin pojat eivät olleet -poikkeuksena tästä säännöstä, ja koska monet heistä olivat olleet hänen -palveluksessaan eri aikoina viime kymmenen vuoden kuluessa, ei hänen -teoissaan ja elämässään Afrikan erämaissa ollut paljoa sellaista, mitä -he kaikki eivät joko välittömästi tai kuulopuheista tienneet. - -Ja kun tämä neekeri siis tunsi isäntänsä ja monet hänen aikaisemmista -teoistaan ja myöskin tiesi koko joukon Malbinin ja Baynesin -suunnitelmista, joista hän tai toiset palkolliset olivat sattuneet -kuulemaan näiden keskustelevan, ja kun hän sitäpaitsi esimiesten -rupattelusta hyvin tiesi, että puolet Malbinin joukosta oli leiriytynyt -ison virran varrelle kauaksi lännen puolelle, ei hänen ollut vaikea -kiertää irrallisia lankoja keräksi, saaden päätelmiensä loppusummaksi, -että hänen isäntänsä oli aivan varmaan pettänyt toisen valkoihoisen ja -vienyt hänen naisensa läntiseen leiriinsä, jolloin englantilainen oli -jätetty kaikkein pelkäämän suuren Bwanan tavoitettavaksi ja -rangaistavaksi. Taas paljasti mies vahvat valkoiset hammasrivinsä, -nauroi ääneensä ja riensi yhä eteenpäin, juosten itsepintaisen -vinhasti, joten matka edistyi ihmeellisen nopeasti. - -Ruotsalaisen leirissä oli hänen jalosukuisuutensa Morison viettänyt -melkein unettoman yön hermostuneena, epäillen, pahaa aavistellen ja -peloissaan. Aamupuolella hän oli lopen uupuneena nukahtanut. Safarin -johtaja herätti hänet vähän jälkeen auringonnousun, muistuttaakseen -hänelle, että heidän oli heti jatkettava matkaansa pohjoista kohti. -Baynes vitkasteli. Hän halusi odottaa "Hansonia" ja Miriamia. Esimies -kannusti häntä kuvailemalla viivyttelyn vaaraa. Mies tunsi isäntänsä -suunnitelmat kyllin hyvin tietääkseen, että tämä oli tehnyt jotakin, -mikä herättäisi suuren Bwanan suuttumuksen, ja että paha heidät kaikki -perisi, jos heidät suuren Bwanan maassa tavoitettaisiin. Tämä vihjaus -hälytti Baynesin. - -Entä jos suuri Bwana, kuten esimies häntä nimitti, oli yllättänyt -"Hansonin" katalasta hommasta? Eikö hän arvaisi asian oikeaa laitaa ja -mahdollisesti jo ollut matkalla häntä kiinni ottamaan ja rankaisemaan? -Baynes oli kuullut isäntänsä siekailemattomasta menettelystä suurten ja -pienten pahantekijäin rankaisemisessa, jotka olivat rikkoneet hänen -vähäisen, villin maailmansa lakeja tai tapoja vastaan -- sen maailman, -joka sijaitsi "rajoiksi" nimitettyjen kartoitettujen linjojen tuolla -puolen. Tässä villissä maassa, jossa ei ollut lakia, oli suuri Bwana -lakina itselleen ja koko ympäristölleen. Huhuttiinpa hänen tuominneen -kuolemaan valkoisen miehen, joka oli pidellyt pahoin alkuasukastyttöä. - -Tämän jutun muistaessaan tunsi Baynes puistatusta ja koetti arvailla, -mitä hänen isäntänsä tekisi miehelle, joka oli yrittänyt varastaa hänen -nuoren valkoisen holhokkinsa. Se ajatus kavahdutti hänet pystyyn. - -"Niin", sanoi hän hermostuneesti, "meidän tulee heti lähteä täältä. -Tunnetko reitin pohjoiseen?" - -Esimies tunsi sen ja toimitti safarin viivyttelemättä matkalle, - -Oli keskipäivä, kun väsynyt ja hiestynyt juoksija saavutti eteenpäin -pyrkivän pienen jonon. Hänen toverinsa tervehtivät häntä iloisin -huudoin, ja hän kertoi heille kaikki mitä tiesi ja arvasi heidän -isäntänsä toimista, niin että asiat olivat selvillä koko safarille -ennenkuin Baynes, joka ratsasti jonon etupäässä, sai kuulla -tapahtumista ja Malbinin edellisenä iltana aukeamalle heittämän -neekerin kuvitteluista. - -Kun hänen jalosukuisuutensa Morison oli kuunnellut kaikkea, mitä -"pojalla" oli kerrottavaa, ja huomannut kauppiaan käyttäneen häntä -välikappaleena, siten saadakseen Miriamin haltuunsa, kuohahti hänen -verensä raivosta, ja hän vapisi tytön turvallisuuden puolesta. - -Että toinen ei suunnitellut pahempaa kuin mitä hän itse oli aikonut, ei -mitenkään lieventänyt toisen rikoksen kataluutta. Alussa hänen -mieleensä ei juolahtanut, että hän olisi tehnyt Miriamille vääryyttä -yhtä paljon kuin otaksui "Hansonilla" olevan mielessä. Nyt hän raivosi -pikemminkin kuin mies, joka on lyöty omassa pelissään ja jolta on -riistetty hänen jo omanaan pitämänsä saalis. - -"Tiedätkö mihin isäntäsi on mennyt?" kysyi hän neekeriltä. - -"Kyllä, herra", vastasi musta. "Hän ratsasti toiseen leiriin, jonka -vieressä iso _afi_ virtaa kauas päivänlaskua kohti." - -"Voitko opastaa minut sinne?" kysyi Baynes. - -Neekeri nyökkäsi myöntävästi. Tässä hän näki tilaisuuden kostaa -vihatulle isännälleen ja samalla välttää suuren Bwanan vihan, hänen kun -kaikki varmasti otaksuivat ryhtyvän ensiksi ajamaan takaa pohjoista -safaria. - -"Voimmeko me kahden saavuttaa hänen leirinsä?" kysyi hänen -jalosukuisuutensa Morison. - -"Kyllä, herra", vakuutti musta. - -Baynes kääntyi esimiestä puhuttelemaan. Hän oli nyt selvillä "Hansonin" -suunnitelmista. Hän käsitti, miksi tämä oli halunnut siirtää leirinsä -mahdollisimman kauaksi suuren Bwanan alueen pohjoisrajaa kohti, -- -siten hän saisi enemmän aikaa paetakseen länsirannikolle päin, sillä -välin kun suuri Bwana ajoi pohjoista joukkoa takaa. No niin, Baynes -käyttäisi miehen suunnitelmia omiin tarkoituksiinsa. Hänenkin täytyi -välttää isäntänsä kynsiin joutumista. - -"Voit marssittaa miehiä niin kauaksi pohjoiseen kuin mahdollista", -sanoi hän johtajalle. "Minä palaan ja koetan eksyttää suuren Bwanan -lähtemään länteen päin." - -Neekeri murahti myöntymykseksi. Hän ei halunnut seurata tätä outoa -valkoista miestä, joka öisin oli peloissaan; vielä vähemmän hän halusi -joutua suuren Bwanan hillittömäin soturien armoille, koska niiden ja -hänen väkensä välillä oli kauan vallinnut verivihollisuus; ja hän oli -sitäpaitsi perin riemuissaan laillisesta syystä, joka oikeutti hänet -karkaamaan suuresti vihatun ruotsalaisen isäntänsä luota. Hän tunsi -tien pohjoiseen ja omaan maahansa, vaikka valkoiset miehet eivät sitä -tunteneet -- oikopolun karun ylätasangon poikki, missä oli vesireikiä, -joista silloin tällöin tämän kuivan seudun liepeitse vaeltavat -valkoiset metsästäjät ja retkeilijät eivät olleet uneksineetkaan. Hän -saattoi eksyttää jäljiltään suuren Bwanankin, jos hän ryhtyisi -takaa-ajoon, ja nämä mietteet etualalla mielessään hän kokosi Malbinin -safarin jäännökset jonkinlaiseen järjestykseen ja lähti liikkeelle -pohjoiseen päin. Ja hänen jalosukuisuutensa Morison Baynesia opasti -musta "poika" viidakkoihin lounaista kohti. - -Korak oli odotellut leirin vieressä tarkaten jalosukuista Morisonia, -kunnes safari oli lähtenyt pohjoiseen. Sitten hän varmana siitä, että -nuori englantilainen oli menossa etsimään Miriamia väärältä suunnalta, -oli jättänyt hänet ja palannut verkalleen sille paikalle, missä oli -sydämensä kaivatun nähnyt toisen miehen syleilyssä. - -Niin suuri oli ollut hänen onnensa, kun hän näki Miriamin elossa, että -hetkiseksi eivät mustasukkaisuuden mietteet olleet häntä kiusanneet. -Myöhemmin oli hänessä herännyt sellaisia ajatuksia -- synkkiä, -verenhimoisia ajatuksia, jotka olisivat pöyristyttäneet Morisonia, jos -tämä olisi aavistanut niitä liikkuvan viilin olennon aivoissa sen salaa -hiipiessä metsän jättiläisten oksilla, vaaniessaan "Hansonia" ja tytön -tuloa. - -Murheellisena samoili Korak viidakossa tasangon syrjillä odottaen -Miriaminsa saapumista -- Miriamin, joka ei koskaan tullut. - -Mutta sensijaan tuli toinen -- kookas, leveäharteinen, khakipukuinen -mies kiiltävänmustan soturijoukon etunenässä. Miehellä oli kovat, -synkät piirteet ja hänen suupielissään ja silmissään syvän surun ilme --- niin syvän, että hänen kasvoissaan kuvastuva raivo ei voinut sitä -haihduttaa. - -Korak näki hänen kulkevan alitseen, itse piillessään puussa, pienen -kohtalokkaan aukeaman syrjässä, samassa, jonka oksilla jo aikaisemmin -oli väijynyt. Hän näki miehen tulevan ja istui jäykistyneenä, kylmänä -ja tuskaisena hänen yläpuolellaan. Mies tutki maata alinomaa hyvin -huolellisesti, ja Korak istui yhä puussansa katsellen häntä silmillä, -jotka melkein tylstyivät yhtämittaisesta ajatuksettomasta -tuijotuksesta, ja näki hänen viittaavan miehilleen merkiksi, että oli -löytänyt sen, mitä etsi, ja sitten poistuvan pohjoista kohti; ja yhä -istui Korak kuin kuvapatsas, verta vuotavin sydämin, mykkänä, -viheliäisenä. Tuntia myöhemmin hän lähti verkalleen takaisin viidakkoon -länttä kohti. Hän liikkui välinpitämättömänä, pää painuksissa ja -hartiat kumarassa kuin vanha mies, joka kantaa niskoillaan suuren surun -taakkaa. - -Seuraten mustaa opastansa ponnisteli Baynes tuuhean vesakon läpi, -ratsastaen syvään kumartuneena hevosensa kaulaa vasten, ja usein hän -astui maahankin, milloin matalat oksat riippuivat liian lähellä maata -salliakseen hänen jäädä satulaan. Neekeri opasti häntä suorinta tietä, -joka ei ratsastajalle ollut laisinkaan mikään tie, ja ensimmäisen -päivämatkan jälkeen täytyi nuoren englantilaisen jättää ratsunsa ja -seurata vikkelää opastansa yksinomaan jalkaisin. - -Vaelluksen pitkien tuntien kuluessa hänen jalosukuisuudellaan oli -runsaasti aikaa miettiä, ja hänen kuvaillessaan itselleen, mikä kohtalo -luultavasti odotti Miriamia ruotsalaisen käsissä, yltyi hänen raivonsa -miestä vastaan yhä suuremmaksi. Mutta sitten hän tuli tajunneeksi, että -juuri hänen omat halpamaiset vehkeensä olivat saattaneet tytön tähän -kauheaan asemaan ja että neitosta "Hansonin" käsistä pelastuneenakin -olisi odottanut vain vähän parempi kohtalo hänen itsensä hallussa. - -Samalla selvisi hänelle sekin, että Miriam oli hänelle äärettömän -paljoa kalliimpi kuin hän oli ennen kuvitellut. Ensi kertaa hän alkoi -verrata tätä tyttöä muihin tuttavapiirinsä naisiin -- syntyperältään ja -asemaltaan ylhäisiin naisiin -- ja melkein kummastui huomatessaan, että -nuori arabialaistyttö silloin ei joutunut huonommalle puolelle. Ja niin -hän "Hansonia" vihatessaan joutui vihaamaan ja inhoamaan itseänsäkin, -nähden itsensä ja petollisen menettelynsä kaikessa halveksittavassa -rumuudessaan. - -Niinpä intohimo, jota tämä mies oli tuntenut itseänsä -yhteiskunnallisesti alhaisempana pitämäänsä tyttöä kohtaan, muuttui -häpeän poltteessa, tosiasiain ankarassa tulessa, oikeaksi rakkaudeksi. -Ja hänen hoippuessaan eteenpäin paloi hänen rinnassaan vastaheränneen -rakkauden ohella toinenkin suuri intohimo -- vimmattu viha, joka -pakotti hänet rientämään kostontyöhön. - -Mukavuuteen ja ylellisyyteen tottuneena hänen ei koskaan ollut -tarvinnut kokea niitä vaikeuksia ja kidutuksia, jotka nyt olivat hänen -alituiset kumppaninsa. Mutta revityistä vaatteistaan ja verille -raadellusta ihostaan huolimatta hän hoputti neekeriä yhä nopeampaan -vauhtiin, vaikka hän itse joka kymmenen askeleen päästä kaatui -uupumuksesta. - -Kosto kannusti hänen voimiaan -- kosto ja se tunne, että hän -kärsimyksellään edes osittain sovitti rikoksen, jonka oli rakastamaansa -tyttöä kohtaan tehnyt; sillä toivo pelastaa Miriam kohtalosta, johon -hän itse oli tytön houkutellut, oli jo alussa häneltä haihtunut. "Liian -myöhään! Liian myöhään!" Nuo sanat säestivät synkästi vaeltajan -askeleita. "Liian myöhään! Pelastus liian myöhäinen -- mutta ei kosto!" -Se ajatus karkaisi häntä. - -Vasta kun tuli niin pimeä, ettei voinut nähdä eteensä, hän salli -pysähtyä. Toistakymmentä kertaa iltapäivän kuluessa hän oli uhannut -heti tappaa oppaansa, kun tämä uupuneena ehdotti levähdystä. Neekeri -oli kauhuissaan. Hän ei voinut käsittää valkoisessa miehessä äkkiä -tapahtunutta merkillistä muutosta, tämä kun vielä edellisenä yönä oli -ollut niin pimeänarka. Hän olisi karannut moisen peloittavan isännän -luota, jos hänellä vain olisi ollut siihen tilaisuutta; mutta Baynes -arvasi, että sellainen aie saattoi pälkähtää hänen päähänsä, eikä siis -suonut hänelle pienintäkään mahdollisuutta karkaamiseen. Hän pysytteli -päivällä neekerin lähettyvillä, ja öisin he nukkuivat kyljitysten -jonkinlaisessa kehässä, joka oli okaisista varvuista ja pensaista -kyhätty heikoksi suojaksi vaaniskelevia petoja vastaan. - -Että hänen jalosukuisuutensa Morison saattoi laisinkaan nukkua villin -viidakon keskellä, oli riittävä todistus hänessä viime vuorokauden -ajalla tapahtuneesta muutoksesta, ja että hän alentui nukkumaan -neekerin vieressä, joka ei tuoksunut kovin suloiselta, viittasi -lisäksi aavistamattomiin hänessä uinuviin kansanvaltaisiin -kehitysmahdollisuuksiin. - -Aamulla hän tunsi itsensä jäykäksi, ontuvaksi ja helläksi koko -ruumiiltaan, mutta silti hän päätti ponnistaa eteenpäin ajaakseen -"Hansonia" takaa niin ripeästi kuin mahdollista. Kiväärillään hän -kaatoi kauriin pienen joen kaalamolta hiukan myöhemmin kuin olivat -einehtimättä lähteneet liikkeelle. Nuristen hän suostui pysähtymään, -kunnes olivat paistaneet sen lihaa ja syöneet, ja sitten riennettiin -taas eteenpäin aarniometsän puiden, köynnösten ja vesakon läpi. - -Tällä välin vaelteli Korak verkalleen läntiseen suuntaan, saapuen -Tantorin, norsun, jäljille, jonka tapasi syömässä viidakon tuuheassa -varjossa. Yksinäinen ja murehtiva apinamies ilahtui ison ystävänsä -seurasta. Hellästi kiertyi mutkitteleva kärsä hänen vyötäisilleen, ja -hänet heilautettiin mahtavalle selälle, missä hän niin usein ennenkin -oli lojunut ja uinaillen kuluttanut pitkiä iltapäiviä. - -Etäällä pohjoisessa seurasi suuri Bwana mustine sotureineen -itsepintaisesti äsken keksimiään pakenevan safarin jälkiä, jotka -viekoittelivat heidät yhä kauemmaksi pelastettavastaan, sillä välin kun -rouva, joka oli rakastanut Miriamia kuin omaa lastansa, maatilalla -odotteli levottomana ja suruissaan pelastusjoukon ja tytön palaamista, -sillä hän oli varma, että hänen voittamaton herransa ja puolisonsa -toisi Miriamin tullessaan takaisin. - - - - -KAHDESKOLMATTA LUKU - -Pako leiristä - - -Miriamin ponnistellessa Malbinin kanssa, kädet kytkettyinä kylkiä -vasten miehen jäntevässä puristuksessa, sammui toivo hänen sydämestään. -Hän ei äännähtänyt sanaakaan, sillä hän käsitti, ettei ollut ketään, -joka tulisi häntä auttamaan, ja jo aikaisemman elämänsäkin kokemuksista -tiesi viidakon kasvatti, kuinka turhia avunhuudot olivat sikäläisessä -villissä maailmassa. - -Mutta kun hän näin taisteli vapautuakseen, joutui toinen käsi -koskettamaan Malbinin revolverin perää, aseen riippuessa tupessa hänen -lanteellaan. Verkalleen laahasi mies häntä huopapeitteitä kohti, ja -verkalleen kiertyivät tytön sormet halutun kapineen ympäri ja vetivät -sen kotelosta. - -Silloin, Malbinin seisoessa sekasotkuisen peitekasan syrjässä, lakkasi -Miriam -- äkkiä ja hätyyttäjän sitä odottamatta -- vetäytymästä -poispäin hänestä ja paiskautui yhtä nopeasti koko voimallaan häntä -vasten, niin että Malbin retkahti taaksepäin, kompastui vuodepahaiseen -ja lensi selälleen. Vaistomaisesti ponnahti hänen kätensä tukemaan, ja -samassa silmänräpäyksessä ojensi Miriam revolverin hänen rintaansa -vasten ja veti liipaisimesta. - -Mutta hana napsahti tuloksetta tyhjään patruunaan, ja Malbin oli -jälleen pystyssä tavoittaen tyttöä. Hetkiseksi tämä vältti hänet ja -juoksi teltan aukkoa kohti; mutta juuri ovensuussa laskeutui raskas -käsi hänen olalleen ja kiskoi häntä takaisin. Kääntyen Malbiniin päin -raivokkaana kuin haavoitettu naarasleijona Miriam tarttui revolverin -pitkään piippuun, heilautti asetta korkealla ilmassa ja mätkäisi sillä -miestä vasten naamaa. - -Tuskasta ja raivosta kiroten Malbin horjahti taaksepäin, hänen kätensä -irtautuivat tytöstä, ja hän vaipui tajutonna maahan. Katsomatta häneen -sen enempää Miriam pakeni ulkoilmaan. Muutamat neekerit näkivät hänet -ja yrittivät ehkäistä hänen pakoansa, mutta tyhjällä aseellaan uhaten -hän piti heitä loitolla. Ja niin hän pääsi ympäröivän boman toiselle -puolen ja katosi viidakkoon etelää kohti. - -Pienenä manganina oppimilleen kiipeämisvaistoille uskollisena -Miriam riensi suoraa päätä puun oksille, ja siellä hän riisui -ratsastushameensa, kenkänsä ja sukkansa, sillä hän tiesi, että hänellä -oli edessään pitkä pakoretki, jolla nämä vaatekappaleet olisivat liian -haitalliset. Lyhyet ratsastushousut ja tiukka nuttu saisivat suojata -kylmää ja okaita vastaan, eivätkä ne ehkäisisi kovin paljon hänen -liikkeitänsä; mutta hame ja kengät olivat puissa kiipeillessä -mahdottomat. - -Hän ei ollut ehtinyt pitkälle, ennenkuin alkoi käsittää, kuinka vähän -toiveita hänellä saattoi olla eloonjäämisestä ilman puolustusneuvoja -tai pyydystysasetta. Miksei hän ollut huomannut riuhtaista -patruunavyötä Malbinilta ennenkuin lähti hänen teltastaan? Jos olisi -ollut luoteja revolveriin, olisi hän kaiketi voinut ampua pieniä -riistaeläimiä ja suojella itseänsä kaikilta muilta, paitsi kaikkein -julmimmilta vihollisilta, jotka ahdistaisivat häntä matkalla Bwanan ja -My Dearin "kotilieden" ääreen. - -Tämä ajatus muuttui päätökseksi palata noutamaan halutut ammukset. Hän -käsitti antautuvansa suureen jälleenvangitsemisen vaaraan; mutta eihän -hän kykenemättömänä puolustukseen ja ruuanhankintaan voinut toivoa -koskaan pääsevänsä turvaan. Ja niinpä hän kääntyi jälleen leiriä kohti, -josta vastikään oli päässyt karkaamaan. - -Hän otaksui Malbinin kuolleen -- niin hirvittävän iskun hän oli -miehelle antanut -- ja toivoi pimeän tullen saavansa tilaisuuden hiipiä -leiriin ja etsiä hänen teltastaan patruunavyötä. Mutta tuskin hän oli -keksinyt piilopaikan isosta puusta boman vierestä, mistä voisi tarkata -tarvitsematta pelätä, että hänet huomattaisiin, kun hän näki -ruotsalaisen tulevan teltasta pyyhkien verta kasvoiltaan ja karjuen -kirouksia ja kysymyksiä säikähtyneille seuralaisilleen. - -Vähää myöhemmin lähti koko leiri etsimään Miriamia, ja kohta kun tämä -oli varma, että kaikki olivat menneet, astui hän alas piilopaikastaan -ja juoksi nopeasti aukeaman yli Malbinin telttaan. - -Kiireesti tähystäen siellä eri puolille hän ei keksinyt mitään -ampumavaroja; mutta yhdessä nurkassa oli matka-arkku, johon -ruotsalainen oli sullonut yksityistä omaisuuttansa ja jonka hän oli -safarin esimiehellä tuottanut läntiseen leiriinsä. - -Miriam kävi käsiksi arkkuun toivoen, että siinä kenties oli -vara-ammuksia. Nopeasti hän irroitti nyörit sen kanvassipäällyksestä ja -hetkistä myöhemmin nosti kannen laatikosta, ryhtyen penkomaan sinne -kasattua sekalaista pikkutavaraa. Siellä oli kirjeitä, papereita, -vanhoja sanomalehtileikkeleitä ja muun muassa pienen tytön valokuvakin, -jonka taakse oli liisteröity pariisilaisesta päivälehdestä leikattu -pätkä -- ajan ja hypistelyn kellastuttama ja himmentämä kyhäys, josta -hän ei saanut selvää. Mutta tässä valokuvassa, joka oli jäljennetty -sanomalehtileikkeleeseenkin, oli jotakin, mikä kiinnitti hänen -huomionsa. Missä hän oli tuon kuvan ennen nähnyt? Ja sitten selvisi -hänelle äkkiä, että se oli kuva hänestä itsestään sellaisena kuin hän -oli ollut monta monituista vuotta sitten. - -Missä se oli otettu? Kuinka se oli joutunut tuon miehen haltuun? Miksi -se oli jäljennetty sanomalehteen? Mitä nuo himmenneet painokirjaimet -siitä kertoivat? - -Miriam tuli ymmälle arvoituksesta, jonka ammusten etsintä oli hänen -eteensä loihtinut. Hän seisoi jonkun aikaa tuijottaen himmentyneeseen -valokuvaan ja muisti sitten ammukset, joita hakemaan oli tullut. -Kääntyen taas arkulle hän penkoi sen pohjaa, ja sieltä hän eräästä -kulmasta löysi pienen patruunalaatikon. Yksi ainoa silmäys riitti -toteamaan, että ne hyvinkin sopivat aseeseen, jonka hän oli työntänyt -ratsastushousujensa vyötärön sisäpuolelle, ja pistäen ne taskuunsa hän -kääntyi vielä kerran tarkkaamaan kädessään olevaa omaa muotokuvaansa. - -Hänen siinä seistessään ja turhaan yrittäessään tajuta tätä -selittämätöntä ongelmaa kuului ääniä. Heti hän havahtui valppaaksi. -Äänet lähenivät! Sekuntia myöhemmin kuuli hän synkästi kiroilevan -ruotsalaisen puhuvan. Malbin, hänen hätyyttäjänsä, palasi! Miriam -juoksi nopeasti teltanaukolle ja kurkisti ulos. Liian myöhään! Hänet -oli saarrettu satimeen! Valkoihoinen ja kolme hänen mustaa -henkivartijaansa tulivat suoraan aukeaman yli telttaa kohti. Mikä nyt -neuvoksi? Miriam kätki valokuvan puseronsa poveen. Nopeasti hän pisti -revolverin jokaiseen lokeroon patruunan. Sitten hän peräytyi sisemmälle -telttaan, halliten oviaukkoa aseellaan. Miehet pysähtyivät -ulkopuolelle, ja Miriam kuuli Malbinin sadatellen antavan määräyksiään. -Sitä kesti melkoisen ajan, ja hänen puhuessaan mylvivällä, -raakamaisella äänellään tyttö etsi jotakin pakotietä. Kumartuen hän -kohotti telttakankaan reunaa ja kurkisti sen alitse. Ketään ei ollut -näkyvissä sillä puolella. Heittäytyen vatsalleen hän ryömi seinän -alitse, juuri kun Malbin mörähtäen loppuohjeen miehilleen astui -telttaan. Miriam kuuli hänen harppaavan lattian poikki, nousi sitten ja -livahti kumarassa ihan teltan takana olevaan alkuasukasmajaan. Sinne -päästyään hän kääntyi vilkaisemaan taakseen. Ketään ei vieläkään -näkynyt. Kukaan ei ollut häntä huomannut. Ja nyt hän kuuli Malbinin -teltasta karkeaa kiroilemista. Ruotsalainen oli huomannut laatikkonsa -pengotuksi ja tyhjennetyksi. Hän kirkui miehilleen, ja kuullessaan -niiden vastaavan Miriam ryntäsi hökkelistä, juosten Malbinin teltasta -kauimpana olevaa boman syrjää kohti. Tällä paikalla kohosi aitauksen -yläpuolella iso puu, joka velttojen neekerien mielestä oli ollut liian -paksu kaadettavaksi. Siksi he olivat jättäneet sen suojavarustuksen -sisäpuolelle. Mikä lienee ollutkin syy juuri sen puun säilyttämiseen, -oli Miriam siitä kiitollinen, koska se tarjosi hänelle kipeästi -kaivatun pakotien, jota hänellä ehkä ei muutoin olisi ollut. - -Lymypaikastaan Miriam näki Malbinin jälleen lähtevän viidakkoon, tällä -kertaa jättäen leiriin kolmimiehisen neekerivartioston. Hän suuntautui -etelää kohti, ja kun hän oli kadonnut näkyvistä, kiersi Miriam -suojakehän ulkosyrjitse virran rannalle. Täällä oli ruuhia, joita oli -käytetty joukkoa tuotaessa ylitse toiselta rannalta. Ne olivat raskaita -kapineita yksinäisen tytön käsiteltäviksi, mutta muuta keinoa ei ollut, -ja joen yli hänen täytyi päästä. - -Maihinnousupaikka oli aivan leirivartioston näkyvissä. Jos soutaisi -heidän silmäinsä edessä virran yli, merkitsisi se varmaa -kiinnijoutumista. Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin piilossa odottaa -pimeän tuloa, jollei sitä ennen sattuisi jotakin onnellista tapausta. -Tuntikauden hän tarkkasi vartijoita, joista yksi aina näkyi olevan -sellaisella paikalla, mistä heti huomaisi hänet, jos hän yrittäisi -työntää jonkun veneistä vesille. - -Silloin tuli Malbin esille viidakosta kuumissaan ja puhkuen. Hän riensi -heti joelle veneiden luo ja laski niiden lukumäärän. Kaiketi oli -hänelle äkkiä juolahtanut mieleen, että tytön oli päästävä virran yli, -jos mieli palata suojelijainsa luo. Helpotuksen ilme hänen kasvoillaan, -kun hän havaitsi, että kaikki ruuhet olivat tallella, oli riittävänä -todistuksena hänen mietteistänsä. Hän kääntyi kiireesti puhuttelemaan -esimiestä, joka oli tullut hänen mukanaan viidakosta ja jonka seurassa -oli useita muita neekereitä. - -Malbinin ohjeita noudattaen he työnsivät vesille kaikki ruuhet, paitsi -yhtä. Malbin huusi vartijoille leiriin, ja hetkistä myöhemmin astui -koko joukkue veneisiin ja meloi vastavirtaan. - -Miriam tarkkasi heitä siihen asti, kun joenpolvi suoraan leirin -yläpuolella kätki heidät hänen näkyvistänsä. He olivat poissa! Miriam -oli yksinään, ja he olivat jättäneet ruuhen rannalle meloineen! Hän -saattoi tuskin uskoa hyvää onneansa. Viivytteleminen olisi nyt ollut -kaikkien toiveiden hukkaamista. Hän tuli esille piilopaikastaan, -hypähtäen puusta maahan. Ruuhi oli hänestä vain kymmenkunnan metrin -päässä. Ylempänä mutkan takana komensi Malbin ruuhet rantaan. Hän nousi -maihin esimiehen kanssa ja käveli niemenkärjen poikki, etsiäkseen -paikan, mistä voi pitää jätettyä ruuhta silmällä siltä varalta, että se -lähtisi liikkeelle. Hän hymyili jo edeltäkäsin, hyvillään sotajuonensa -melkein varmasta onnistumisesta, -- ennemmin tai myöhemmin saapuisi -tyttö takaisin ja yrittäisi yhdellä heidän ruuhistaan virran yli. -Mahdollisesti ei tämä ajatus heti juolahtaisi tytön mieleen. Heidän -olisi ehkä odotettava päivä tai parikin; mutta että hän tulisi, jos hän -eläisi eivätkä viidakkoon häntä etsimään lähetetyt miehet häntä -tavoittaisi, siitä oli Malbin varma. Mutta että Miriam palaisi näin -pian, sitä hän ei ollut aavistanut; ja niinpä hän päästyään niemen -korkeimmalle kohdalle ja saadessaan joen jälleen näkyviinsä, näki -jotakin, mikä pakotti vihaisen kirouksen hänen huuliltansa. Saalis oli -jo ehtinyt puoliväliin joen poikki. - -Kääntyen juoksi Malbin nopeasti takaisin veneittensä luo, esimies hänen -kintereillänsä. Heittäytyen ruuheen hän kehoitti soutajiaan -ponnistamaan kaikki voimansa. Ruuhet solahtivat jokeen ja kiitivät -myötävirtaan, pakenevaa saalista tavoittamaan. Miriam oli melkein -soutanut yli, kun ne tulivat hänen näkyviinsä. Samassa kun hän näki -takaa-ajajansa, ponnisti hän kaksin verroin, ehtiäkseen maihin, -ennenkuin hänet tavoitettaisiin. Kahden minuutin etumatka oli -Miriamille ihan riittävä. Kerran puihin päästyänsä hän kyllä jättäisi -heidät jälkeensä ja livistäisi. Hänellä oli hyvät toiveet; nyt he eivät -voisi häntä saada kiinni: niin kaukana hän jo oli. - -Malbin, joka kamalalla kiroustulvalla ja takoen nyrkeillään miestensä -naamoja pakotti heidät ponnistamaan eteenpäin, käsitti, että tyttö oli -taaskin pääsemässä hänen kynsistään. Etumainen ruuhi, jonka keulassa -hän seisoi, oli vielä satasen metriä pakenevasta Miriamista jälessä, -kun tämä jo työnsi aluksensa kokan rannalla kasvavien puiden -varjostavain oksien alle. Malbin huusi hänelle kehoittaen häntä -pysähtymään. Mies näkyi tulleen hulluksi raivosta huomatessaan, että -oli mahdotonta saada tyttöä kiinni, ja sitten hän kohotti kiväärin -olkapäätänsä vasten, tähtäsi tarkasti solakkaan, puihin hapuilevaan -olentoon ja laukaisi. - -Malbin oli oivallinen ampuja. Näin lyhyen matkan päästä hän ei todella -koskaan ampunut harhaan eikä olisi tehnyt sitä nytkään, jollei juuri -silloin, kun hänen sormensa vetäisi liipaisinta, olisi sattunut jotakin --- mitä sattumaa Miriam sai kiittää hengestään. Vedessä oli nimittäin -puunrunko, jonka toinen pää oli uponnut joenpohjan liejuun ja toinen -kellui ihan vedenpinnan alapuolella, ja Malbinin veneen keula survaisi -siihen juuri hänen laukaistessaan. Vähäinen poikkeama ruuhen suunnasta -riitti kääntämään kiväärinpiipun tähtäimen linjalta. Luoti suhahti -tehottomana Miriamin pään ohi, ja hetkistä myöhemmin oli tyttö hävinnyt -puun peittävien lehvien suojaan. - -Hänen huulillaan väreili hymy, kun hän laskeutui maahan juostakseen -pienen aukeaman poikki, jolla ennen oli ollut alkuasukaskylä -vainioittensa ympäröimänä. Raunioittuneet majat olivat vielä jälellä -ränstyneinä ja murenevina. Viidakon raisu kasvullisuus oli peittänyt -viljellyn maan. Pieniä puita oli jo versonut kylän entiselle raitille; -mutta autius ja yksinäisyys kattoi näyttämöä kuin paarivaate. -Miriamille se kuitenkin oli vain isoista puista tyhjä ala, jonka yli -hänen oli kiidettävä nopeasti, päästäkseen sen toisella puolella -alkavaan viidakkoon, ennenkuin Malbin ehtisi nousta maihin. - -Autiot hökkelit olivat hänestä sitä parempia juuri siksi, että ne -olivat autioita, -- hän ei nähnyt valppaiden silmien tarkkaavan itseään -kymmeneltäkin kohdalta, vinoon vääntyneistä oviaukoista ja kallistuvien -aittojen takaa. Aavistamatta vaaran läheisyyttä hän ryntäsi kylätanhuaa -pitkin, koska se tarjosi esteettömimmän tien viidakkoon. -- - -Parinkymmenen kivenheiton päässä idän puolella oli repeilleihin -khakivaatteisiin puettu mies -- likainen, kampaamaton ja riutunut. Hän -oli ponnistellut viidakon läpi seuraten latua, jota pitkin Malbin oli -saapunut tuodessaan Miriamin leiriinsä. Mutta nyt hän äkkiä pysähtyi, -kun Malbinin kiväärinlaukaus kajahti heikkona sotkuisen metsän läpi. -Neekeri, joka astui ihan hänen edellään, pysähtyi myöskin. - -"Olemme melkein perillä, bwana", sanoi hän. Villin ääni ja sävy -ilmaisivat pelkoa ja kunnioitusta. - -Valkoinen mies nyökkäsi ja viittasi mustaa opastansa vain jatkamaan -matkaansa. Hän oli jalosukuinen herra Morison Baynes -- nirso, hienon -hieno Morison Baynes. Hänen kasvonsa ja kätensä olivat naarmuissa ja -kuivuneella verellä tahrautuneet, jota oli tihkunut hänen -okapensaisissa tiheiköissä saamistaan haavoista. Vaatteet olivat -repaleina. Mutta veren, lian ja ryysyjen alta oli sukeutumassa uusi -Baynes, entistä keikaria ja itserakasta narria kauniimpi. - -Jokaisella naisensynnyttämällä on sielussaan miehuuden ja kunnian itu. -Katumus kurjasta teosta ja rehellinen halu sovittaa vääryytensä naista -kohtaan, jota hän nyt tiesi todella rakastavansa, oli kiihoittanut nämä -idut nopeasti versomaan Morison Baynesissa -- ja muutos oli tapahtunut. - -Molemmat kompuroivat eteenpäin sitä paikkaa kohti, josta tuo ainoa -kiväärinlaukaus oli kuulunut. Neekeri oli aseeton. Epäillen hänen -uskollisuuttansa Baynes ei ollut rohjennut antaa hänelle edes -kivääriään kannettavaksi, vaikka hän pitkällä taipaleella monesti olisi -mielellään luopunut sen raahaamisesta, mutta heidän nyt lähestyessään -matkansa päämäärää ojensi Baynes kiväärinsä kumppanilleen, sillä hän -tiesi, mikä viha Malbinia kohtaan hehkui neekerin aivoissa. Hän näet -arvasi että pian tulisi ottelu ja se oli hänen tarkoituksenakin sillä -hän oli tullut kostamaan. Oivallisena revolverinkäyttäjänä hän itse -luotti vyöstään riippuvan pienemmän aseen tehoon. - -Miesten tunkeutuessa eteenpäin päämääräänsä kohti hätkähdytti heitä -siltä suunnalta kuulunut yhteislaukaus. Sitten ammuttiin muutamia -hajalaukauksia, kuului joku hurja ulvahdus, ja kaikki oli hiljaa. -Baynes oli kiihkeä kuin mielipuoli pyrkiessään yhä nopeammin eteenpäin, -mutta tällä kohtaa näytti viidakko tuhat kertaa sotkuisemmalta ja -tiheämmältä kuin ennen. Toistakymmentä kertaa hän kompastui ja kaatui. -Kahdesti kääntyi neekeri umpiladulle, jolta heidän oli palattava -entisille jäljilleen; mutta vihdoin he saapuivat pienelle aukeamalle -leveän _afin_ lähistölle -- aukeamalle jolla kerran oli ollut -kukoistava kylä, mutta joka nyt oli synkkänä ja autiona raunioiksi -ränstymässä. Kylän entiselle pääkadulle nousseessa viidakkoruohossa -virui neekerin vielä lämmin ruumis, rinta luodin lävistämänä Baynes ja -hänen toverinsa silmäilivät kaikille suunnille; mutta he eivät -keksineet merkkiäkään elävistä olennoista. He seisoivat ääneti ja -kuuntelivat tarkkaan. - -Mitä se oli? Ääniä ja melomista virralla! Baynes juoksi kuolleen kylän -läpi joen partaalla kasvavaan pensaikkoon Neekeri oli hänen vieressään. -Yhdessä raivasivat he tiensä verhoavan kasvullisuuden läpi, kunnes -saivat joen näkyviinsä ja siellä, jo toiselle rannalle saapumassa, -kiitivät Malbinin ruuhet nopeasti leiriä kohti. Neekeri tunsi heti -toverinsa. - -"Kuinka pääsemme tästä yli?" kysyi Baynes. - -Neekeri pudisti päätänsä. Ei ollut mitään alusta, ja krokotiilien -vuoksi olisi ollut samaa kuin itsemurha, jos astuisi virtaan ja -yrittäisi uida sen poikki. Juuri silloin' sattui neekeri vilkaisemaan -alaspäin. Siellä, kiilattuna puun haarojen väliin, oli se ruuhi, jolla -Miriam juuri oli paennut. Hän tarttui Baynesin käsivarteen ja osoitti -löytöänsä. Hänen jalosukuisuutensa Morison saattoi tuskin hillitä -riemuhuudahdusta. - -Nopeasti lipuivat molemmat riippuvien oksien varassa alas veneeseen. -Neekeri tarttui melaan, ja Baynes survaisi veneen irti puun juurelta. -Sekuntia myöhemmin oli ruuhi jo menossa suuntautuen vastapäistä rantaa -ja ruotsalaisten leiriä kohti. Baynes kyyrötti keulassa ponnistaen -näköhermojansa eroittaakseen miehet, jotka paraillaan kiskoivat toisia -ruuhia vastapäiselle rannalle. Hän näki Malbinin sitten nousevan -ensimmäisen ruuhen keulasta maihin ja vielä kerran kääntyvän -vilkaisemaan taakseen virran poikki. Samassa näkyi mies säpsähtävän -kummastuksesta, kun hänen katseensa osui takaa-ajavaan ruuheen, ja -huomauttavan siitä seuralaisilleen. - -Sitten Malbin jäi odottamaan. Olihan siellä vain yksi ruuhi ja kaksi -miestä -- siis vähän vaaraa hänelle ja hänen seuralaisilleen. Mutta hän -oli ymmällä. Kuka oli tuo valkoinen mies? Hän ei tuntenut Baynesia, -vaikka ruuhi oli nyt keskivirralla ja molempien siinä istuvien piirteet -voi selvästi eroittaa rannalle asti. Muuan Malbinin neekereistä tunsi -ensiksi Baynesin kumppanin mustaksi toverikseen. Silloin Malbin arvasi, -kuka valkoisen miehen täytyi olla, vaikka hän tuskin saattoi uskoa omaa -päätelmäänsä. Vilkkaimmallekin kuvittelulle tuntui mahdottomalta se -otaksuma, että jalosukuinen herra Morison Baynes oli seurannut häntä -viidakon läpi, yksi ainoa kumppani mukanaan, -- ja sittenkin se oli -totta. Ryvettyneenä ja likaisenakin hän vihdoin selvisi Malbinille, ja -kun tämän oli pakko myöntää asia todeksi, ei hän voinut olla -käsittämättä, mikä kiihoitin oli ajanut Baynesin, tuon hemmoitellun -pelkurin, samoilemaan villin viidakon läpi hänen jäljissään. - -Mies oli tullut vaatimaan häntä tilille ja kostamaan. Se tuntui -uskomattomalta, mutta mikään muukaan selitys ei ollut mahdollinen. -Malbin kohautti olkapäitänsä. Heheh! Olivathan muutkin etsineet häntä -samanlaisissa tarkoituksissa hänen pitkän ja kirjavan uransa aikana. -Hän hypisteli kivääriänsä ja odotti. Nyt ruuhi oli ehtinyt mukavan -haastelumatkan päähän rannasta. - -"Mitä haluatte?" kirkaisi Malbin kohottaen uhkaavasti asettansa. - -Hänen jalosukuisuutensa Baynes hypähti pystyyn. - -"Te kirottu lurjus!" huusi hän siepaten revolverinsa ja laukaisten -melkein samaan aikaan kuin ruotsalainen. - -Kuului kaksi pamausta, ja Malbin pudotti kiväärinsä, kouraisi hurjasti -rintaansa, hoippui, painui ensin polvilleen ja lysähti sitten -kasvoillensa. Baynes jäykistyi. Hänen päänsä nytkähti taaksepäin. -Hetkisen hän vielä seisoi ja lyyhistyi sitten hyvin hiljaa veneen -pohjalle. - -Musta soutaja oli neuvoton. Jos Malbin todella oli kuollut, sai hän -pelotta liittyä tovereihinsa; mutta jos ruotsalainen oli vain -haavoittunut, oli hänelle turvallisempaa pysytellä toisella rannalla. -Senvuoksi hän epäröitsi, pidätellen ruuhta keskivirralla. Hän oli -alkanut melkoisesti kunnioittaa uutta isäntäänsä, minkä vuoksi tämän -kuolema koskikin häneen. Istuessaan tuijottaen rentoon ruumiiseen, joka -lojui veneen keulassa, hän näki sen liikahtavan. Hyvin heikosti yritti -Baynes kääntyä. Hän eli vielä. Neekeri siirtyi keulaan päin ja kohotti -hänet istuvaan asentoon. Hän seisoi mela kädessä Baynesin edessä -tiedustellen, mihin luoti oli osunut, kun samassa kuului rannalta -toinen laukaus ja neekeri putosi päistikkaa veneenlaidan yli, vielä -kuolleenakin puristaen melaa kourassaan. Häneltä oli ammuttu otsa -puhki. - -Baynes kääntyi heikkona rantaan päin ja näki Malbinin kyynärpäilleen -kohottautuneena ojentavan kiväärinsä häntä kohti. Englantilainen -painautui ruuhen pohjalle, ja luoti viuhahti hänen ylitseen. Vaikeasti -haavoittuneelta Malbinilta kului tähtäämiseen tavallista enemmän aikaa, -eikä hänen tähtäyksensä ollut enää yhtä varma kuin ennen. Vaivaloisesti -kierähti Baynes vatsalleen ja tarttuen oikealla kädellä revolveriinsa -kohotti itseään sen veran, että saattoi kurkistaa veneenlaidan yli. - -Malbin näki hänet heti ja laukaisi; mutta Baynes ei vavahtanut eikä -väistynyt. Erinomaisen huolellisesti hän tähtäsi maalitauluunsa -rannalle, josta virta nyt kuljetti häntä yhä kauemmaksi. Hänen sormensa -kosketti liipasinta: leimaus ja pamaus, ja Malbinin jättiläisruho -nytkähti toisen luodin sattumisesta. - -Mutta hän ei vielä ollut kuollut. Taaskin hän tähtäsi ja laukaisi, ja -luoti pirstasi veneenpartaan läheltä Baynesin kasvoja. Jälkimäinen -laukaisi jälleen, hänen ruuhensa ajautuessa edemmäksi myötävirtaan, ja -Malbin vastasi rannalta, jossa hän virui omassa veressään. Ja näin nuo -kaksi haavoitettua miestä jatkoivat itsepintaisesti kaameaa -kaksintaisteluaan, kunnes mutkikas Afrikan virta kuljetti hänen -jalosukuisuutensa Morison Baynesin pois näkyvistä metsäisen niemekkeen -taakse. - - - - -KOLMASKOLMATTA LUKU - -Neidon tähden - - -Miriam oli ehtinyt puoliväliin kylänraittia, kun parikymmentä -valkoviittaista neekeriä ja sekarotuista hyökkäsi hänen kimppuunsa -ympäröivien hökkelien pimeästä piilosta. Hän kääntyi paetakseen, mutta -raskaat kädet tarttuivat häneen, ja kun hän vihdoin aikoi puhutella -heitä, osuivat hänen silmänsä pitkään, julmannäköiseen ukkoon, joka -tuijotti häneen burnuusinsa poimuista. - -Hänet nähdessään Miriam horjahti taaksepäin hämmästyneenä ja -kauhuissaan. Se oli sheikki! - -Heti palasi hänen mieleensä kaikki lapsuusajan entinen kauhu ja pelko. -Hän seisoi vavisten tämän hirveän, vanhan miehen edessä kuin murhaaja -tuomarin edessä, joka on langettamassa kuolemantuomion. Hän tiesi, että -sheikki tunsi hänet. Vuodet ja erilainen puku eivät olleet muuttaneet -häntä niin paljoa, ettei se, joka niin hyvin oli tuntenut hänen -piirteensä lapsena, olisi häntä vieläkin muistanut. - -"Olet siis palannut kansasi luo, häh?" ärjäisi sheikki. "Tullut anomaan -ruokaa ja suojelusta, häh?" - -"Päästäkää minut menemään", huudahti tyttö. "En pyydä mitään muuta kuin -että pääsen takaisin suuren Bwanan luo." - -"Suuren Bwanan?" sanoi sheikki melkein kiljaisten, ja sitten seurasi -tulva arabialaisia kirouksia ja herjauksia valkoista miestä vastaan, -jota kaikki viidakon pahantekijät pelkäsivät ja vihasivat. "Haluaisit -palata suuren Bwanan luo, niinkö? Sielläkö olet siis ollut siitä asti, -kun minun luotani karkasit? Ja kuka tulee tuolta joen yli sinua -noutamaan -- suuri Bwanako?" - -"Ruotsalainen, jonka kerran ajoitte maastanne, kun hän ja hänen -toverinsa vehkeilivät Mbeedan kanssa varastaakseen minut teiltä", -vastasi Miriam. - -Sheikin silmät iskivät tulta, ja hän käski miehiänsä menemään rannalle -ja kätkeytymään pensaisiin väijyäkseen Malbinia ja tuhotakseen hänet -joukkoineen. Mutta Malbin oli jo astunut maihin ja ryömien -viidakkoreunuksen läpi katseli juuri sillä hetkellä, tuskin uskoen -kummastuneita silmiään, aution kylän raitilla esitettyä näytelmää. Hän -tunsi sheikin samassa silmänräpäyksessä kuin hänet huomasi. Oli kaksi -miestä maailmassa, joita Malbin pelkäsi kuin paholaista. Toinen oli -suuri Bwana, ja toinen oli sheikki. Hän vilkaisi vain kerran tuohon -laihaan, tutunomaiseen olentoon, ja sitten hän kääntyi ja riensi -takaisin ruuhelleen, komentaen väkensä seuraamaan. Ja niin tapahtui, -että joukkue oli jo hyvän matkan päässä virralla, ennenkuin sheikki -ehti rantaan; ja muutamien lähtölaukausten jälkeen, joihin veneistä -vastattiin, kutsui tämä miehensä pois ja ottaen vangitun Miriamin -mukaansa läksi etelään päin. - -Yksi Malbinin luodeista oli osunut kylän raitilla seisovaan neekeriin, -joka oli jätetty sinne toisten miesten kanssa Miriamia vaanimaan, -eivätkä hänen toverinsa olleet viitsineet korjata kaatunutta, olivat -vain ottaneet hänen pukunsa ja kapineensa. Juuri hänen ruumiinsa oli -Baynes nähnyt kylään saavuttuansa. - -Sheikki oli joukkoineen marssinut etelään päin pitkin virran vartta, -jolloin yksi heistä oli poikennut vettä noutamaan ja nähnyt Miriamin -epätoivoisesti melovan sinne päin toiselta rannalta. Mies oli -kiinnittänyt sheikin huomion ihmeelliseen näkemäänsä -- valkoihoiseen -naiseen Afrikan sydämessä, -- ja vanha arabialainen oli kätkenyt -miehensä autioon kylään ottamaan maihinnousijan kiinni; sillä sheikin -mielessä leikki aina lunnaiden toivo. Useammin kuin kerran olivat hänen -sormensa laskeneet samanlaisilla keinoilla ansaittua kultaa. Se oli -vähällä vaivalla ansaittua rahaa, eikä sheikillä ollut liian viljalti -kolikoita helposti hankittavissa, kun suuri Bwana nyttemmin oli niin -rajoittanut hänen entisen toiminta-alueensa, ettei hän edes uskaltanut -anastaa norsunluuta alkuasukkailta kolmensadankaan kilometrin päästä -suuren Bwanan duarista. Ja kun nainen sitten oli todellakin pujahtanut -hänelle viritettyyn ansaan ja sheikki oli hänet tuntenut samaksi -pieneksi tytöksi, jota hän edesmenneinä vuosina oli yrminyt ja -rääkännyt, oli hänen tyytyväisyytensä ollut suuri. Viipymättä hän -uudistikin vanhat isyyssuhteensa neitoon, selittäen hänet tyttärekseen, -kuten entiseen aikaan. Heti ensi tilaisuudessa hän sivalsi tyttöä -navakasti kasvoihin. Hän pakotti Miriamin kävelemään, vaikka sensijaan -olisi voinut käskeä jonkun miehistään astua satulasta maahan ja ottaa -hänet lautasille. Sheikki näkyi nauttivan uusien keinojen keksimisestä, -joilla sai häntä kiduttaa ja nöyryyttää, eikä Miriamilla ollut hänen -seuralaistensa joukossa ainoatakaan, joka olisi osoittaunut hänelle -myötätuntoa tai tohtinut häntä puolustaa, jos olisikin halunnut. - -Kaksipäiväisen matkan jälkeen he vihdoin saapuivat hänen lapsuutensa -tutuille seuduille, ja ensimmäiset kasvot, jotka hän näki, kun hänet -ajettiin kylän portista vahvan paalutuksen sisäpuolelle, olivat hänen -entisen hoitajattarensa, hampaattoman, inhoittavan Mabunun. Miriamista -tuntui siltä kuin olisivat kaikki tällä välin vierineet vuodet olleet -vain unta. Jollei hänen pukunsa olisi ollut toisenlainen ja hän itse -kasvanut pitemmäksi, olisi hän hyvinkin voinut niin luulla. - -Ne sheikin kylän asukkaat, jotka eivät olleet ottaneet osaa retkeen, -huvittelivat kotvan aikaa tarkastelemalla oudosti puettua valkoista -tyttöä, jonka jotkut heistä olivat lapsena tunteneet. Mabunu oli -olevinaan kovin iloissaan hänen palaamisestaan ja paljasti hampaattomat -ikenensä kamalaan irvistykseen muka riemunsa osoitukseksi. Mutta -Miriamia vain puistatti, kun hän muisti kammottavan ämmän julmuudet -entisiltä vuosilta. - -Miriamin poissaolon aikana saapuneiden arabialaisten joukossa oli -nuori, kaksikymmenvuotias, synkännäköinen mies, joka tuijotti tyttöön -peittelemättömän ihailevasti, kunnes sheikki käski hänen poistua. Ja -Abdul Kamak läksi, otsa rypyssä. - -Kun he vihdoin olivat tyydyttäneet uteliaisuutensa, jäi Miriam -yksikseen. Kuten ennenkin, hän sai vapaasti liikkua kylässä, sillä -paaluvarustus oli korkea ja vahva, ja sen ainoalla portilla seisoivat -valppaat vartijat yötä päivää; mutta hän ei välittänyt enempää kuin -ennenkään sheikin joukkueeseen kuuluvien julmien arabialaisten ja -raakamaisten neekerien seurasta, minkä vuoksi hän, niinkuin hänen -tapansa oli ollut surullisina lapsuudenpäivinäänkin, hiipi erääseen -paaluaitauksen autioon nurkkaan, jossa niin usein oli leikkinyt -talosilla rakkaan Gikansa kanssa ison puun siimeksessä suojavarustuksen -yli leviävien oksien alla. Mutta nyt oli puu poissa, ja Miriam arvasi -syyn siihen. Siitä puusta oli Korak laskeutunut sinä päivänä, kun hän -iski sheikin tantereeseen ja pelasti Miriamin kurjuudesta ja -kidutuksesta, joita hän oli saanut niin kauan kärsiä, ettei enää muuta -muistanutkaan. - -Paaluaidan sisäpuolella kasvoi kuitenkin matalia pensaita, ja niiden -siimekseen Miriam istahti miettimään. Pieni onnenvälähdys lämmitti -hänen sydäntänsä, kun hän muisti ensimmäisen kohtauksensa Korakin -kanssa ja sitten ne pitkät vuodet, joina metsäläinen oli häntä -hoivannut ja suojellut hartaasti ja puhtain tuntein kuin vanhempi veli. -Kuukausiin ei Korak ollut niin kiinnittänyt hänen ajatuksiansa kuin -tänään. Hän tuntui nyt läheisemmältä ja rakkaammalta kuin koskaan -ennen, ja Miriam ihmetteli, että hänen sydämensä oli harhaillut niin -kauas uskollisuudesta, johon tämä muisto velvoitti. Ja sitten häilähti -hänen mieleensä hienonhienon, jalosukuisen Morisonin kuva, ja Miriam -hätääntyi. Rakastiko hän todellakin tuota moitteetonta nuorta -englantilaista? Hän ajatteli Lontoon loistoa, josta Baynes oli hänelle -niin hehkuvin sanoin kertonut. Hän koetti kuvitella itseänsä ihailtuna -ja kunnioitettuna suuren pääkaupungin iloisimmissa seurapiireissä. -Kuvat, jotka hän maalasi, olivat Morisonin hänelle loihtimia kuvia. -Ne olivat kiehtovia, mutta niiden kaikkien lävitse tunkeutui -itsepintaisesti esille jäntevä, puolialaston jättiläinen, viidakon -uljas Adonis. - -Miriam painoi kädellä sydäntänsä, samalla kun hän tukahdutti -huokauksen, ja silloin hän tunsi Malbinin teltasta hiipiessään poveensa -kätkemänsä valokuvan kovat syrjät. Nyt hän veti sen esille ja alkoi -uudestaan tarkata sitä huolellisemmin kuin ennen oli ehtinyt. Hän oli -varma, että lapsukaisen kasvot olivat hänen omansa. Hän tutki kuvan -jokaista piirrettä. Puoliksi kätkettynä siron puvun pitseihin oli ketju -ja medaljonki. Miriam rypisti kulmiansa. Mitä kiusoittelevia -muistonhäiviä se herättikään! Saattoiko tämä ilmeinen kulttuurikukka -olla pieni beduiini-Miriam, sheikin tytär? Se oli mahdotonta, mutta tuo -medaljonki?... Miriam tunsi sen. Hän ei voinut kieltää muistinsa -todistusta. Hän oli nähnyt tuon medaljongin ennen, ja se oli ollut -hänen. Mikä merkillinen salaisuus olikaan hänen menneisyyteensä -kätkettynä? - -Kuvaa katsellessaan hän äkkiä huomasi, että hän ei ollut yksinään, että -joku seisoi ihan hänen takanaan, hiivittyään hiljaa häntä yllättämään. -Ikäänkuin syyllisenä hän työnsi kuvan takaisin puseronsa poveen. Käsi -laskeutui hänen olallensa. Hän oli varma, että hänen takanaan oli -sheikki, ja odotti mykkänä kauhusta iskua, jonka tiesi saavansa. - -Mitään iskua ei tullut, ja hän vilkaisi olkansa yli Abdul Kamakin, -nuoren arabialaisen, silmiin. - -"Minä näin kuvan, jonka juuri kätkit", sanoi nuorukainen. "Se kuvaa -sinua lapsena -- hyvin nuorena lapsena. Saanko sen vielä nähdä?" - -Miriam vetäysi hänestä poispäin. - -"Minä annan sen takaisin", sanoi arabialainen. "Olen kuullut sinusta ja -tiedän, että sinä et rakasta sheikkiä, isääsi. En minäkään. Minä en -petä sinua. Salli minun nähdä kuva." - -Ystävittä julmien vihollisten joukossa Miriam tarttui oljenkorteen, -jonka Abdul Kamak hänelle heitti. Ehkäpä hän tästä nuoresta miehestä -saisi ystävän, jota tarvitsi. Kuinka tahansa, mutta olihan mies nähnyt -kuvan, ja jollei hän ollut ystävä, voisi hän siitä kertoa sheikille ja -kuva riistettäisiin häneltä. Yhtä hyvin hän siis saattoi suostua -nuorukaisen pyyntöön toivoen, että hän oli puhunut rehellisesti ja -menettelisi rehellisesti. Hän otti valokuvan kätköstään ja ojensi sen -arabialaiselle. - -Abdul Kamak tarkkasi sitä huolellisesti, verraten sitä piirre -piirteeltä maassa istuvaan tyttöön, joka katseli häntä kasvoihin. Hän -nyökkäsi hitaasti. - -"Niin", sanoi hän. "Sinä se olet, mutta missä se on otettu? Miten -ihmeessä on sheikin tytär puettu uskottomien malliin?" - -"En tiedä", vastasi Miriam. "Näin kuvan ensi kertaa vasta pari päivää -sitten, jolloin löysin sen ruotsalaisen, Malbinin, teltasta." - -Abdul Kamak kohotti kulmakarvojaan. Hän käänsi kuvan nurinpäin, ja kun -hänen silmänsä osuivat vanhaan sanomalehtileikkeleeseen, laajenivat ne -kummastuksesta. Hän osasi lukea ranskaa, tosin vaivaloisesti, mutta -osasi kumminkin. Hän oli käynyt Pariisissa, viipynyt siellä kuusi -kuukautta näyttelyssä, johon oli saapunut beduiiniryhmän, -erämaantoveriensa, keralla ja ottanut ajastaan vaarin, oppien paljon -sikäläisiä tapoja, jonkun verran kieltä ja useimmat voittajainsa -paheista. Nyt hän pani taitonsa täytäntöön. Hitaasti, työläästi hän -luki kellastuneesta paperista. Hänen silmänsä eivät enää olleet suuret. -Sensijaan ne kapenivat kahdeksi rakoseksi, jotka ilmaisivat viekkautta. -Luettuaan hän vilkaisi tyttöön. - -"Oletko lukenut tämän?" kysyi hän. - -"Se on ranskaa", vastasi neitonen, "enkä minä osaa lukea ranskaa." - -Abdul Kamak seisoi kauan hiljaa, katsellen tyttöä, joka hänestä oli -hyvin kaunis. Hän himoitsi Miriamia omakseen, kuten olivat himoinneet -monet muutkin miehet, jotka olivat hänet nähneet. Vihdoin hän lankesi -toiselle polvelleen tytön eteen. - -Ihmeellinen ajatus oli juolahtanut Abdul Kamakin mieleen. Sen voisi -ehkä toteuttaa, jos tyttö jäisi tietämättömäksi sanomalehden palasen -sisällyksestä, mutta jos se hänelle selviäisi, ei menestyksestä olisi -mitään toivoa. - -"Miriam", kuiskasi mies, "vasta tänään ovat silmäni sinut nähneet, ja -kuitenkin ne lähettivät sydämeeni heti viestin, että olen iäksi -tuomittu orjaksesi. Sinä et tunne minua, mutta minä pyydän, että luotat -minuun. Minä voin auttaa sinua. Sinä vihaat sheikkiä -- niin minäkin. -Salli minun viedä sinut pois hänen luotaan. Tule mukaani, niin palaamme -aavaan erämaahan, jossa minun isäni on sinun isääsi mahtavampi sheikki. -Tahdotko tulla?" - -Miriam istui ääneti. Hän ei olisi suinkaan tahtonut loukata sitä -ainoata, joka tarjosi hänelle suojelusta ja ystävyyttä, mutta hän ei -välittänyt Abdul Kamakin rakkaudesta. Hänen äänettömyydestään -erehtyneenä tarttui mies häneen ja veti häntä luokseen; mutta Miriam -ponnisteli irroittautuakseen. - -"Minä en rakasta sinua", huudahti hän. "Älä pakota minua itseäsi -vihaamaan. Sinä olet ainoa, joka on ollut minua kohtaan ystävällinen, -ja minä tahtoisin pitää sinusta, mutta en voi sinua rakastaa." - -Abdul Kamak suoristausi täyteen mittaansa. "Sinä opit minua -rakastamaan", sanoi hän, "sillä minä otan sinut, josko tahdot tai et. -Sinä vihaat sheikkiä, etkä siis kerro hänelle, sillä jos sen teet, niin -näytän hänelle kuvan. Minä vihaan sheikkiä ja..." - -"Vai vihaat sinä sheikkiä?" ärjäisi ruma ääni heidän takaansa. - -Molemmat kääntyivät ja näkivät sheikin seisovan muutaman askeleen -päässä. Abdulilla oli vielä kuva kädessään. Nyt hän työnsi sen -burnuusinsa poveen. - -"Niin", sanoi hän, "minä vihaan sheikkiä", ja samassa hän hyökkäsi -vanhempaa miestä vastaan, iski hänet kumoon ja ryntäsi kylän läpi -vaajariville, missä hänen hevosensa oli kytkettynä ja valmiiksi -satuloituna, sillä Abdul Kamak oli ollut aikeissa ratsastaa -metsästämään, kun oli nähnyt vieraan tytön yksinään pensaiden luona. - -Hypättyään satulaan karautti Abdul Kamak kylän porttia kohti. Sheikki, -jonka isku oli hetkeksi huumannut, kompuroi nyt jaloilleen ja kirkui -täyttä kurkkua seuralaisilleen, että nämä pysähdyttäisivät -arabialaisen. Tusinan verta neekerejä riensi katkaisemaan ratsastajalta -pakotietä, mutta joutuivat vain hevosen jalkoihin, tai Abdul Kamak -pyyhkäisi heidät syrjään pitkällä musketillaan, jolla hän huimi -oikealla ja vasemmalle, kannustaessaan ratsuaan porttia kohti. Mutta -siellä olisi kaiketi pitänyt voitaman estää hänen pääsynsä. Kaksi sitä -vartioimaan määrättyä neekeriä työnsikin jo raskasta ovilevyä. Silloin -kohosi karkulaisen pyssyn piippu. Suitset höllällä ja hevonen hurjassa -laukassa, erämaan poika laukaisi kerran -- kahdesti; ja molemmat -vartijat kaatuivat paikalleen portin viereen. Riemusta kiljahtaen ja -heiluttaen muskettiansa korkealla ilmassa kääntyi Abdul Kamak -satulassaan, nauraakseen takaa-ajajilleen vasten naamaa; sitten hän -hävisi viidakon verhoon. - -Raivosta kuohuen käski sheikki heti ryhtyä takaa-ajoon ja harppasi -sitten nopeasti takaisin tytön luo, joka vielä istua kyyhötti pensaiden -luona. - -"Kuva!" tiuskasi hän. "Mistä kuvasta se koira puhui? Missä se on? Anna -se heti minulle!" - -"Hän otti sen", vastasi Miriam apeasti. - -"Mitä se esitti?" kysyi sheikki jälleen, tarttuen raa'asti tytön -hiuksiin, kiskaisi hänet pystyyn ja ravisti häntä äkäisesti. "Mitä se -esitti?" - -"Minua", sanoi Miriam, "siltä ajalta, kun olin pieni tyttö. Minä -sieppasin sen Malbinilta, siltä ruotsalaiselta, -- kuvan takana oli -vanhasta sanomalehdestä leikattu palanen." - -Sheikki kalpeni raivosta. - -"Mitä siihen oli painettu?" kysyi hän niin matalalla äänellä, että -tyttö töin tuskin erotti hänen sanansa. - -"En tiedä. Se oli ranskaa enkä minä osaa lukea ranskaa." - -Sheikki näkyi tuntevan helpotusta. Hän melkein hymyili eikä enää lyönyt -Miriamia sillä kertaa, vaan kääntyi ja harppasi pois, lähtiessään -varoittaen tyttöä tämän erän perästä puhuttelemasta ketään muita kuin -Mabunua ja häntä itseänsä. - -Ja karavaanilatua pitkin ajoi Abdul Kamak laukkaavalla hevosella -pohjoista kohti. - - * * * * * - -Kun hänen jalosukuisuutensa Morisonin ruuhi ajelehti pois haavoittuneen -ruotsalaisen näkyvistä ja tähdättävistä, vaipui hän raukeana sen -pohjalle ja makasi siinä monta tuntia puolihorroksissa. - -Oli yö, ennenkuin hän tuli täydellisesti tajuihinsa. Ja sitten hän -virui pitkän ajan katsellen tähtiä ja koettaen muistella, missä oli, -miettien, mikä kumma niin vienosti keinutteli hänen makuupaikkaansa ja -miksi tähtien asennot muuttuivat niin nopeasti ja ihmeellisesti. -Hetkisen hän arveli näkevänsä unta, mutta kun hän yritti ravistautua -valveille, palautti hänen haavansa kivistely hänen mieleensä tapaukset, -jotka olivat johtaneet hänet nykyiseen tilaan. Silloin hän käsitti -ajelehtivansa alkuasukkaiden ruuhessa isoa afrikkalaista virtaa -alaspäin -- yksinään, haavoitettuna ja turmaan tuomittuna. -- -Tuskallisesti hän ponnistausi istuvaan asentoon. Hän tunsi haavaansa -nyt kivistävän vähemmän kuin oli pelännyt. Hän tunnusteli sitä -hellävaroen, -- verenvuoto oli tyrehtynyt. Ehkä se olikin vain -lihanaarmu eikä mitään vakavampaa. Jos se muutamaksikin päiväksi teki -hänet ihan kyvyttömäksi liikkumaan, oli kuolema edessä, sillä siihen -mennessä hän olisi ehtinyt liiaksi heikontua nälästä ja kärsimyksistä, -voidakseen hankkia itselleen ravintoa. - -Omista huolista kääntyivät hänen ajatuksensa Miriamiin. Baynes oli -luonnollisesti siinä käsityksessä, että tyttö oli ollut ruotsalaisen -hallussa silloin, kun hän yritti päästä leiriin, mutta hän aprikoi, -kuinka tytön nyt kävisi. Jos Hanson menehtyisikin haavoihinsa, -paranisiko siitä Miriamin tila? Hän jäisi yhtä lurjusmaisten miesten -- -raakojen, mitä alhaisimpien villien -- käsiin. Baynes kätki kasvot -kämmeniinsä ja keinutteli itseään edestakaisin, kun neitosen kohtalon -kamala kuva syöpyi hänen tietoisuuteensa. Ja hän oli siihen kaikkeen -syypää! Pahalla kiihkollaan hän oli temmannut puhtaan ja viattoman -tytön niiden suojeluksesta, jotka häntä rakastivat, paiskatakseen hänet -petomaisen ruotsalaisen ja tämän roistomaisten seuralaisten kynsiin! Ja -vasta sitten, kun jo oli myöhäistä, hän oli tajunnut rikoksen -suuruuden, jota itse oli miettinyt ja suunnitellut. Vasta sitten, kun -oli jo myöhäistä, hän oli käsittänyt, että hänen haluansa, hänen -himoansa, kaikkea hänen entisen elämänsä tunteita voimakkaampi oli -äsken herännyt rakkaus, joka hehkui hänen povessaan tyttöä kohtaan. Ja -saman tytön hän oli tahtonut turmella! - -Hänen ainoana ajatuksenaan oli sovitus. Hän tahtoi päästä Miriamin luo -ja tarpeen tullessa uhrata henkensäkin hänen puolustuksekseen. -Silmillään hän etsi ruuhesta melaa, sillä hänessä oli vakiintunut -päätös, heikkoudesta ja haavasta huolimatta, ryhtyä välittömään -toimintaan. Mutta mela oli poissa. Hän käänsi silmänsä rantaa kohti. -Kuuttoman yön pimeyden läpi häämöitti hämärästi viidakon kaamea -tummuus, mutta se ei saanut hänen sydäntänsä pelosta vavahtamaan, kuten -ennen. Hän ei edes ihmetellyt olevansa nyt peloton, sillä hänen -ajatuksiaan askarrutti yksinomaan toisen vaara. - -Kohoten vaivaloisesti polvilleen hän kumartui veneenlaidan yli ja alkoi -tarmokkaasti meloa kämmenellään. Vaikka se väsytti ja teki kipeää, -jatkoi hän uutterasti tätä itselleen määräämäänsä urakkaa tuntikausia. -Vähitellen liikkui ajelehtiva vene yhä lähemmäksi rantaa. Hänen -jalosukuisuutensa Morison kuuli leijonan karjuvan ihan vastapäätä ja -niin lähellä, että sen täytyi olla melkein joen reunalla. Hän veti -kiväärinsä lähemmäksi; mutta melomasta hän ei lakannut. - -Lyhyen tuokion kuluttua, joka uupuneesta miehestä tuntui iäisyydeltä, -hän kuuli alasriippuvien oksien rasahtelua ruuhta vasten ja veden -roisketta niiden ympärillä. Hetkistä myöhemmin hän kurotti kätensä ja -sai kiinni tuuheasta oksasta. Taaskin karjaisi leijona -- nyt -arvatenkin ihan läheltä, ja Baynes mietti, olisiko peto seurannut häntä -rantaa pitkin odotellen hänen maihinnousuansa. - -Hän koetteli oksan vahvuutta, johon oli tarttunut. Se tuntui kyllin -tukevalta kannattaakseen montakin miestä. Sitten hän kumartui nostamaan -kiväärinsä ruuhen pohjalta ja sujautti olkahihnan hartioilleen. Taaskin -hän koetteli oksaa ja sitten, tavoittaen siitä kiinni mahdollisimman -korkealta, saadakseen varman kädensijan, laahasi itseänsä vaivaloisesti -ja hitaasti ylöspäin, kunnes hänen jalkansa heiluivat ilmassa ruuhen -yläpuolella, joka irti päässeenä lipui hiljalleen hänen altansa, iäksi -kadotakseen tummiin varjoihin myötävirran suuntaan. - -Hän oli nyt polttanut takanaan kaikki siltansa. Hänen täytyi joko -kiivetä ylöspäin tai pudottautua takaisin jokeen; mutta eihän hänelle -ollut jäänyt muuta keinoa. Hän ponnisteli nostaakseen toisen säärensä -oksalle, mutta tunsi, että hänellä tuskin oli siihen voimia, sillä hän -oli perin heikko. Jonkun aikaa hän riippui siinä, tuntien vaipuvansa -yhä alemmas. Hän tiesi, että hänen oli heti päästävä ylemmälle oksalle, -tai muutoin se olisi myöhäistä. - -Äkkiä karjaisi leijona melkein hänen korvaansa. Baynes vilkaisi sinne -päin. Hän näki kaksi liekehtivää täplää lyhyen matkan päässä edessään. -Leijona seisoi rantatöyräällä tuijottaen häneen ja odottaen. "Hm", -ajatteli aatelisherra Morison, "vartokoon vain! Leijonat eivät voi -kiivetä puihin, ja jos minä pääsen tähän, olen siltä kyllin turvassa." - -Nuoren englantilaisen riippuvat jalat ulottuivat melkein vedenkalvoon, -lähemmäksi sitä kuin hän aavisti, sillä samoin hänen ala- kuin -yläpuolellaankin oli pimeää kuin haudassa. Äkkiä hän kuuli heikkoa -liikehtimistä virralla päin, jokin tölmäsi hänen toiseen jalkaansa, ja -melkein samassa kuului napsahdus, jonka merkityksen hän luuli hyvinkin -ymmärtävänsä: valtavat leuat olivat kalskahtaneet yhteen. - -"Lempo soikoon!" noitui hänen jalosukuisuutensa ääneensä. "Se ruoja oli -vähällä kaapata minut", ja heti hän ponnisti jälleen, kiivetäkseen -korkeammalle, missä olisi verrattain turvassa; mutta tästä lopullisesta -ponnistuksesta hän käsitti, että se oli turhaa. Toivo, joka -itsepintaisesti oli elänyt tähän asti, alkoi nyt pettää. Hän tunsi -itsensä väsyneeksi, jähmettyneiden sormien ote hölleni, hän oli -putoamaisillaan takaisin virtaan -- siellä odottavan hirvittävän -kuoleman kitaan. - -Mutta silloin hän kuuli yläpuolellaan oksien rasahtelevan jonkun -olennon liikkeistä. Oksa, josta hän piti kiinni, taipui lisääntyneestä -painosta, eikä paino ollutkaan vähäinen, koska se sitä niin notkutti; -mutta yhä piti Baynes epätoivoisesti kiinni. Hän ei halunnut -vapaaehtoisesti antaa perään ylhäältä enempää kuin alhaaltakaan -uhkaavalle kuolemalle. - -Hän tunsi pehmeän, lämpimän painalluksen toisen kätensä sormiin, jotka -olivat kiertyneet oksan ympärille, sitten kurottautui jokin ylhäältä -pimennosta ja veti hänet ylös puun oksistoon. - - - - -NELJÄSKOLMATTA LUKU - -Tantorin kosto - - -Milloin loikoen Tantorin selässä, milloin samoillen viidakon -yksinäisyydessä, jatkoi Korak matkaansa verkalleen länttä ja etelää -kohti. Hän liikkui vain joitakuita kilometrejä päivässä, sillä hänellä -oli koko elinkausi aikaa eikä mitään varsinaista matkan määrää. Kenties -hän olisi liikkunut sukkelammin, mutta häntä kiusasi alituisesti se -ajatus, että jokainen taival siirsi hänet yhä kauemmaksi Miriamista -- -tosin ei enää hänen Miriamistansa, mutta hänelle yhtä rakkaasta kuin -konsaan. - -Näin hän joutui sheikin joukkueen ladulle, joka johti virran vartta -alaspäin siltä kohdalta, missä sheikin väki oli Miriamin kaapannut -hänen omaan paaluaidalla varustettuun kyläänsä. Korak tiesi varsin -hyvin kuka siitä oli matkannut, sillä suuressa viidakossa oli vähän -sellaisia, joita hän ei tuntenut, vaikka oli kulunut vuosikausia siitä, -kun hän oli saapunut näin kauas pohjoiseen. Hänellä ei kuitenkaan ollut -mitään asiaa vanhalle sheikille, joten hän ei aikonut tätä seurata. -Mitä etäämmällä ihmisistä hän voisi pysyä, sitä paremmin hän viihtyisi, -eikä hän halunnut enää koskaan nähdä ihmiskasvoja. Ihmiset tuottivat -hänelle aina surua ja kärsimystä. Joki tarjosi tilaisuutta -kalastukseen, ja niinpä hän kuljeskeli sen partaalla, pyytäen kaloja -itse suunnittelemallaan tavalla ja syöden niitä raa'altaan. Yön tullen -hän nousi suureen puuhun virran rannalle -- samaan, josta oli -iltapäivällä harjoittanut kalastustansa -- ja oli pian sikeässä unessa. -Hänen alapuolellaan karjuva Numa herätti hänet. Hän oli juuri -ärjäisemäisillään meluiselle naapurilleen, kun joku muu seikka -kiinnitti hänen huomionsa. Hän kuunteli. Oliko puussa joku muukin kuin -hän? Kyllä, hän eroitti rahinaa alapuoleltaan, kuuli jonkun yrittävän -kavuta ylöspäin. Samassa hän kuuli krokotiilin leukain raksahduksen -alhaalta vedestä ja sitten hiljaa, mutta selvästi sanat: "Lempo -soikoon! Se ruoja oli vähällä minut kaapata." Ääni oli tuttu. - -Korak vilkaisi alas puhujaa kohti. Veden heikkoa hohtoa vasten -hahmoittuneena hän näki ääriviivat miehestä, joka riippui kiinni -alemmassa oksassa. Hiljaa ja nopeasti solui apinamies alaspäin. Hän -tunsi käden jalkapohjaansa. Hän kurotti itseään, tarttui alapuolella -riippuvaan olentoon ja veti sen ylös oksille. Se vastusteli heikosti ja -löi häntä; mutta Korak ei siitä piitannut enempää kuin Tantor -muurahaisesta. Hän kiskoi taakkansa turvallisempaan ja mukavampaan -paikkaan leveän oksan tyveen ja tuki hänet siellä runkoa vasten -istumaan. Numa karjui yhä heidän alapuolellaan kaiketi vihoissaan -siitä, että siltä oli riistetty saalis. Korak kirkui sille herjaten -sitä isojen apinain kielellä "vanhaksi vihreäsilmäiseksi -raadonsyöjäksi", Dangon, hyeenan, veljeksi ja muilla valituilla -viidakkoväen haukkumanimillä. - -Tätä kuunnellessaan hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes piti -varmana, että häneen oli tarttunut gorilla. Hän tunnusteli -revolveriansa ja veti sitä juuri salavihkaa kotelosta, kun ääni kysyi -häneltä puhtaalla englanninkielellä: "Ken te olette?" - -Baynes säpsähti niin, että oli pudota puusta. - -"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Onko siellä ihminen?" - -"Miksi minua sitten luulitte?" kysyi Korak. - -"Gorillaksi", vastasi Baynes rehellisesti. - -Korak nauroi. - -"Ken te olette?" toisti hän. - -"Olen englantilainen, nimeltä Baynes; mutta kuka hiidessä olette te?" -kysyi hänen jalosukuisuutensa Morison. - -"Minua nimitetään Tappajaksi", vastasi Korak tulkiten englanninkielelle -nimen, jonka Akut oli hänelle antanut. Ja sitten hän lyhyen vaitiolon -jälkeen, jonka aikana hänen jalosukuisuutensa Morison yritti -katseillaan tunkeutua pimeyden läpi, nähdäkseen vilahduksen omituisen -olennon piirteistä, jonka käsiin oli joutunut, sanoi: "Tehän olette -sama, jonka näin suutelevan tyttöä suuren tasangon laidassa idän -puolella silloin, kun leijona karkasi kimppuunne." - -"Niin", myönsi Baynes. - -"Mitä te täällä teette?" - -"Tyttö varastettiin -- minä koetan häntä pelastaa." - -"Varastettiin!" Sana pamahti kuin luoti kanuunan suusta. "Kuka hänet -varasti?" - -"Ruotsalainen kauppias Hanson", vastasi Baynes. - -"Missä hän on?" - -Baynes kertoi Korakille kaikki, mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun hän -saapui Hansonin leiriin. Ennenkuin hän oli lopettanut, oli ensimmäinen -harmaa kajastus ohentanut pimeyttä. Korak auttoi englantilaisen -mukavaan asentoon puussa, täytti hänen matkaleilinsä joesta ja nouti -hänelle hedelmiä syötäväksi. Sitten hän sanoi hänelle hyvästi. - -"Minä menen ruotsalaisen leiriin", selitti hän. "Tuon tytön teille -takaisin tänne." - -"Minä lähden sitten myöskin", väitti Baynes. "Se on minun oikeuteni ja -velvollisuuteni, sillä hänestä piti tulla vaimoni." - -Korak kävi yrmeän näköiseksi. - -"Te olette haavoittunut ettekä jaksaisi tehdä sitä matkaa", sanoi hän. -"Yksinäni ehdin nopeammin." - -"Menkää sitten", vastasi Baynes; "mutta minä tulen perästä. Se on minun -oikeuteni ja velvollisuuteni." - -"Kuten tahdotte", vastasi Korak kohauttaen olkapäitänsä. Jos mies -halusi surmansuuhun, ei se häntä liikuttanut. Hänellä oli itselläänkin -halu tappaa englantilainen, mutta Miriamin tähden hän ei niin tehnyt. -Jos tyttö rakasti tätä miestä, täytyi hänen tehdä voitavansa -suojellakseen kilpailijaansa, mutta hän ei voinut estää toista -seuraamasta, vaan ainoastaan neuvoa olemaan sitä tekemättä, ja sen -neuvon hän antoi vakavasti. - -Niin lähti Korak ripeästi pohjoista kohti, ja liikaten hitaasti ja -vaivaloisesti eteenpäin, pian jääden paljon jälkeen, tuli uupunut ja -haavoitettu Baynes. Korak oli päässyt virran partaalle Malbinin leiriä -vastapäätä ennenkuin Baynes oli taivaltanut kolmea kilometriä. Myöhään -iltapäivällä ponnisteli englantilainen yhä väsyneesti eteenpäin, -pakostakin pysähtyen usein lepäämään, ja sitten hän kuuli nelistävän -hevosen kavioiden töminää takaansa. Vaistomaisesti hän vetäysi vesakon -suojaavaan verhoon, ja hetkistä myöhemmin ajaa karautti valkoviittainen -arabialainen ohitse. Baynes ei huutanut ratsastajalle. Hän oli kuullut -niiden arabialaisten luonteesta, jotka tunkeutuvat näin etäälle -etelään, ja kuulemastansa hän tiesi, että käärme tai pantteri olisi -pikemmin auttanut häntä kuin joku noista pohjoisten seutujen -jumalattomista, uskontonsa käskyt unohtaneista miehistä. - -Kun Abdul Kamak oli poistunut näkyvistä pohjoiseen suuntaan, alkoi -Baynesin vaivaloinen vaellus jälleen. Puolta tuntia myöhemmin hänet -taas yllätti erehtymättömän selvä nelistäväin hevosten töminä. Tällä -kertaa oli ratsastajia monta. Taaskin hän etsi piilopaikkaa, mutta kun -hän sattui olemaan menossa aukeaman poikki, ei hänellä ollut paljoa -tilaisuutta kätkeytyä. Hän pisti hitaaksi hölkäksi -- mikäli -heikontuneessa tilassaan kykeni; mutta se ei riittänyt saattamaan häntä -turvaan, ja ennenkuin hän oli ehtinyt aukeaman toiselle laidalle, -karautti joukko valkoviittaisia ratsastajia esille hänen takaansa. - -Hänet huomatessaan he huusivat arabiankielellä, jota hän ei tietenkään -ymmärtänyt, ja sitten he saartoivat hänet uhkaavina ja vihaisina. -Heidän kysymyksensä olivat hänelle käsittämättömiä, eivätkä hekään -kyenneet tulkitsemaan hänen englanninkieltänsä. Vihdoin, kun heidän -kärsivällisyytensä kaiketikin oli lopussa, käski päällikkö kahden -miehistään tarttua häneen, jonka tehtävän ne viipymättä suorittivatkin. -He ottivat häneltä aseet ja käskivät hänen kiivetä yhden hevosen -lautasille, minkä jälkeen kaksi häntä vartioimaan määrättyä miestä -kääntyi ja ratsasti takaisin etelään, toisten jatkaessa Abdul Kamakin -takaa-ajoa. - -Kun Korak pääsi joen rannalle, josta saattoi nähdä Malbinin leirin, -joutui hän ymmälle siitä, miten pääsisi ylitse. Hän erotti miehiä -kävelemässä hökkelien ympärillä boman sisäpuolella; kaiketikin oli -Hanson vielä siellä. Korak ei tiennyt, kuka Miriamin ryöstäjä oikein -oli. - -Kuinka hän pääsisi ylitse? Ei edes hän tohtinut uhmailla virran vaaroja --- melkein varmaa kuolemaa. Hän mietti hetkisen, kääntyi sitten, riensi -pois viidakkoon ja kirkaisi omituisen kimeästi ja läpitunkevasti. -Silloin tällöin hän pysähtyi kuuntelemaan, ikäänkuin odottaen vastausta -kaameaan kutsuunsa, ja tunkeutui sitten taas eteenpäin yhä kauemmaksi -metsään. - -Vihdoin palkittiin hänen kuuntelevat korvansa äänellä, jota ne -kaipasivat -- urosnorsun toitotuksella; ja vähää myöhemmin työntyi -Korak puiden välitse Tantorin näkyville, joka seisoi kärsä kohotettuna -ja vaaputellen isoja korviansa. - -"Nopeasti, Tantor!" huusi apinamies, ja eläin heilahdutti hänet -päälaellensa. "Riennä!" Ja mahtava paksunahkainen vyöryi viidakon läpi -nuorukaisen ohjatessa sitä mätkimällä sen poskia paljailla -kantapäillänsä. - -Korak ohjasi isoa ratsuaan luoteeseen päin, kunnes saapuivat joen -partaalle parin kilometrin päähän ruotsalaisen leiristä, millä kohdalla -Korak tiesi olevan norsujen kahlauspaikan. Pysähdyttämättä ratsuansa -ajoi apinamies sen heti virtaan, ja kärsä koholla porhalsi Tantor -vakaasti toista rantaa kohti. Kerran hyökkäsi varomaton krokotiili sen -kimppuun, mutta kiemurainen kärsä sukelsi vedenpinnan alle, tarttui -matelijan keskiruumiiseen, kiskoi sen päivänvaloon ja paiskasi sadan -jalan päähän alavirtaan. Ja niin pääsi Korak, istuen korkealla, -turvallisesti ja kuivana virran vyöryjen yli toiselle rannalle. - -Sitten liikkui Tantor takaisin etelää kohti varmasti ja hellittämättä, -keinuvin askelin, väistämättä mitään muita esteitä kuin viidakon isoja -puita. Toisinaan täytyi Korakin poistua sen leveältä päälaelta ja -turvautua puihin yläpuolella, kun oksat liian läheltä haravoivat -elefantin selkää. Mutta vihdoin he saapuivat sen ahon reunalle, jolla -ruotsalaisheittiön leiri sijaitsi, eivätkä vieläkään epäröineet tai -pysähtyneet. Portti oli leirin itäpuolella vastapäätä jokea. Tantor ja -Korak tulivat pohjoisesta käsin. Sillä puolella ei ollut mitään -porttia. Mutta mitäpä Tantor tai Korak porteista? - -Apinamiehen lausuttua sanasen kohotti Tantor herkän kärsänsä korkealle -orjantappuroiden yläpuolelle ja puhkaisi rinnallaan boman, astuen sen -läpi kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kymmenkunta hökkelien edessä -kyyröttävää neekeriä kohotti katseensa kuullessaan melun, jota eläin -lähestyessään aiheutti. Huudahtaen kauhusta ja hämmästyksestä ne -hypähtivät äkkiä pystyyn ja pötkivät avonaista porttia kohti. Tantor -aikoi seurata. Se vihasi ihmisiä ja luuli Korakin tulleen niitä -ahdistamaan; mutta apinamies hillitsi sen ja ohjasi aukeaman keskelle -pystytettyä isoa piikkokankaista telttaa kohti. Siellähän kaiketi -olivat tyttö ja hänen ryöstäjänsä. - -Malbin makasi riippumatossa suojakatoksen alla telttansa edustalla. -Hänen haavansa kirvelivät kovasti, ja verenvuoto oli ollut runsas. Hän -oli hyvin heikko. Hän vilkaisi kummastuneena ääntä kohti, kuullessaan -miestensä parkunan, ja näki niiden juoksevan portille. Ja sitten vyöryi -teltan nurkan takaa mahtava ruho: Tantor, iso urosnorsu, kohosi hänen -eteensä. Malbinin palvelusneekeri, joka ei tuntenut isäntäänsä kohtaan -kiintymystä eikä uskollisuutta, hätääntyi ja pötki tiehensä, heti kun -näki vilahduksenkin eläimestä, joten Malbin jäi yksikseen ja -avuttomaksi. - -Norsu pysähtyi muutaman askeleen päähän haavoitetun riippumatosta. -Malbin vapisi ja voihki... Hän oli liian heikko paetakseen. Hänen -täytyi virua siinä, kauhistuneena muljottaen verestäviin, vihaisiin, -pieniin silmiin, jotka tuijottivat häneen, ja odottaa kuolemaansa. - -Sitten solahti hänen kummastuksekseen mies norsun selästä. Melkein heti -tunsi Malbin tuon omituisen olennon samaksi, joka seurusteli apinain ja -paviaanien kanssa, -- viidakon valkoiseksi soturiksi, joka oli -vapauttanut paviaanien kuninkaan ja johtanut koko tuon vihaisen parven -karvaisia paholaisia häntä ja Jönssonia vastaan. - -Malbin lyyhistyi vielä alemmaksi. - -"Missä on tyttö?" kysyi Korak englanninkielellä. - -"Mikä tyttö?" sanoi Malbin. "Ei täällä ole mitään tyttöä -- ainoastaan -neekerieni naisia. Haetko jotakuta niistä?" - -"Minä tarkoitan valkoista tyttöä", vastasi Korak. "Älä valehtele -minulle, -- sinä viekoittelit hänet ystäviensä luota. Hän on sinulla. -Missä hän on?" - -"En minä häntä viekoitellut", huudahti Malbin. "Eräs englantilainen -palkkasi minut varastamaan hänet. Mies tahtoi viedä hänet mukanaan -Lontooseen. Tyttö oli halukas lähtemään. Englantilaisen nimi oli -Baynes. Mene kysymään häneltä, jos haluat tietää, missä tyttö on." - -"Tulen juuri hänen luotansa", selitti Korak. "Hän lähetti minut tänne. -Tyttö ei ole hänellä. Lopeta nyt lorusi ja kerro minulle totuus. Missä -hän on?" Korak astahti uhkaavasti lähemmäksi ruotsalaista. - -Malbin vavahti nähdessään toisen vihaiset kasvot. - -"Minä kerron sinulle!" huudahti hän. "Älä tee minulle pahaa, niin -kerron sinulle kaikki, mitä tiedän. Tyttö oli minulla täällä; mutta -Baynes suostutteli hänet lähtemään ystäviensä luota -- oli luvannut -naida hänet. Baynes ei tiedä, kuka hän on, mutta minä tiedän, ja tiedän -myöskin, että on luvattu iso palkinto sille, joka toimittaa hänet -takaisin omaisilleen. Sitä palkintoa minä vain havittelin. Mutta hänen -onnistui livistää käsistäni ja päästä toiselle rannalle yhdellä -ruuhistani. Minä seurasin häntä, mutta sheikki oli siellä, Jumala ties -miksi, ja hän tavoitti tytön, hyökkäsi minua vastaan ja ajoi minut -pois. Sitten tuli Baynes suutuksissaan neitosen menettämisestä ja ampui -minua. Jos haluat tytön saada, mene sheikin luo ja pyydä häneltä, -- -sitä on pidetty sheikin tyttärenä lapsuudestaan asti." - -"Eikö hän ole sheikin tytär?" kysyi Korak. - -"Ei ole", vastasi Malbin. - -"Kuka hän sitten on?" - -Tässä Malbin näki pelastusmahdollisuuden. Ehkä hän sittenkin saattoi -käyttää hyväkseen tietojansa -- ehkäpä maksaa niillä henkensä lunnaat. -Hän ei ollut niin herkkäuskoinen, että olisi kuvitellut tämän villin -apinamiehen siekailevan hänen tappamisessaan. - -"Kun löydät hänet, niin kerron sinulle", sanoi hän, "jos lupaat säästää -henkeni ja jakaa palkkion kanssani. Jos tapat minut, et saa sitä -koskaan tietää; sillä ainoastaan sheikki sen tietää, eikä hän suinkaan -ilmoita. Tyttö itse ei aavista alkuperäänsä." - -"Jos olet kertonut minulle totuuden, niin säästän sinut", sanoi Korak. -"Minä menen nyt sheikin kylään, ja jollei tyttö ole siellä, palaan -sinut tappamaan. Mitä taas muihin tietoihisi tulee, niin jos tyttö, -hänet löydettyämme, niitä haluaa, on meillä kyllä keinoja ne sinulta -ostaa." - -Tappajan katse ja hänen korostuksensa sanalla "ostaa" eivät olleet -Malbinista kovin rauhoittavia. Jollei hänen onnistuisi paeta, riistäisi -tuo paholainen häneltä varmaankin sekä salaisuuden että hengen, -ennenkuin hänet jättäisi. Malbin toivoi, että hän lähtisi tiehensä ja -veisi häijysilmäisen toverinsa mukanaan. Elefantin huojuva ruho, joka -kohosi korkealle hänen yläpuolelleen, ja hänen jokaista liikettänsä -tarkkaavat inhat pienet silmät saivat Malbinin levottomaksi. - -Korak astui ruotsalaisen telttaan varmistuakseen, että Miriam ei ollut -siellä. Kun hän poistui Tantorin näkyvistä, astahti eläin, yhä -Malbiniin tuijottaen, hiukan lähemmäksi miestä. Norsun näkö ei ole -tarkimpia, mutta ilmeisesti oli iso uros alusta pitäin katsellut tätä -keltapartaista valkoista miestä epäluuloisesti. Nyt se ojensi -käärmemäisen kärsänsä ruotsalaista kohti, joka hädissään painausi yhä -syvemmälle riippumattoonsa. - -Herkkätuntoisella jäsenellään se kosketteli ja nuuski säikähtyneen -Malbinin ruumista yltä yleensä. Tantor päästi matalan, möyryävän -äännähdyksen. Sen pienet silmät kiiluivat. Vihdoinkin se oli tuntenut -miehen, joka vuosikausia sitten oli surmannut siltä puolison. Tantor, -elefantti, ei koskaan unohda eikä koskaan anna anteeksi. Julmista -kasvoista yläpuolellaan luki Malbin eläimen murha-aikeet. Hän kirkaisi -huikeasti Korakille. "Apuun, apuun! Se pahus aikoo tappaa minut." - -Korak juoksi teltasta juuri ajoissa nähdäkseen raivostuneen norsun -kärsän kiertyvän uhrin ympärille, ja sitten lennähtivät riippumatto, -suojakatos ja mies korkealle Tantorin pään yli. Korak hyppäsi eläimen -eteen, käskien sitä laskemaan saaliinsa irti ehein nahoin, mutta yhtä -hyvin hän olisi voinut käskeä ikivirran kääntää juoksunsa. Tantor -pyörähti kuin kissa, paiskasi Malbinin maahan ja polvistui ketterästi -hänen ruumiilleen. Sitten hän puhkoi maassa viruvaa läjää mahtavilla -torahampaillaan, toitottaen ja mylvien raivosta, kunnes se vihdoin -varmana, ettei pienintäkään elonkipinää enää ollut raadellussa ja -survotussa lihassa, nosti muodottomaksi möykyksi käyneen Sven Malbinin -korkealle ilmaan ja sinkautti verisen röykkiön, joka yhä oli -suojakatokseen ja riippumattoon takertuneena, risuaidan yli viidakkoon. - -Korak seisoi katsellen surumielin murhenäytelmää, jonka kernaasti olisi -ehkäissyt. Hän ei rakastanut ruotsalaista -- päinvastoin vihasi, mutta -olisi tahtonut säästää miehen sen salaisuuden tähden, joka oli hänen -hallussaan. Nyt se salaisuus oli iäksi kätkössä, jollei saisi sheikkiä -sitä ilmoittamaan; mutta siihen mahdollisuuteen Korak ei paljon -luottanut. - -Kavahtamatta mahtavaa Tantoria, ikäänkuin ei olisikaan juuri ollut -pöyristyttävän miestapon todistajana, antoi apinamies sille merkin -lähestyä ja nostaa hänet päälaelleen. Tantor teki työtä käskettyä -tottelevaisena kuin kissanpoika, heilauttaen Tappajan varovaisesti -niskaansa. - -Turvallisesta piilopaikastaan viidakossa olivat Malbinin "pojat" -nähneet isäntänsä surman, ja nyt he kauhusta laajentunein silmin -katselivat, kuinka outo valkoinen soturi nousi hurjan ratsunsa -päälaelle ja hävisi viidakkoon samalle kohtaa, mistä oli heidän -säikähtyneiden silmiensä eteen ilmestynyt. - - - - -VIIDESKOLMATTA LUKU - -Sheikin kylässä - - -Sheikki mulkoili vankia, jonka kaksi hänen miehistään oli tuonut -pohjoisesta. Hän oli lähettänyt osaston ajamaan Abdul Kamakia takaa ja -oli äkeissään, että hänelle entisen apurin asemesta oli tuotu -haavoitettu ja arvoton englantilainen. Mikseivät olleet heti -löydettyään antaneet hänelle armoniskua? Hän oli tietenkin joku -pennitön kauppamies, joka oli harhaillut omalta alueeltaan ja eksynyt. -Siis arvoton. Sheikki rypisti hänelle synkästi otsaansa. - -"Kuka olet?" kysyi hän ranskaksi. - -"Olen parooni Morison Baynes Lontoosta", vastasi hänen vankinsa. - -Arvonimi kuulosti lupaavalta, ja heti välähti vanhan ovelan rosvon -mielessä lunnaat. Hänen aikeensa, ellei juuri sävynsä, vankia kohtaan -muuttui. Hän tahtoi tiedustella enemmän. - -"Miksi olette luvattomasti hiipinyt minun maahani?" murisi hän. - -"Minä en tiennyt teidän omistavan Afrikkaa", vastasi hänen -jalosukuisuutensa Morison. "Olin etsimässä nuorta neitosta, joka oli -ryöstetty erään ystäväni kodista. Ryöstäjä haavoitti minua, ja minä -ajelehdin ruuhessa virtaa alaspäin. Olin matkalla takaisin hänen -leiriinsä, kun miehenne ottivat minut kiinni." - -"Nuorta neitosta?" kysyi sheikki. "Tuotako?" ja hän viittasi -vasemmalle, vaajavarustuksen vieressä kasvavaan pensasryhmään. - -Baynes vilkaisi osoitettuun suuntaan, ja hänen silmänsä suurenivat, -sillä siellä, istuen maassa jalat ristissä ja selkä heihin käännettynä, -oli Miriam. - -"Miriam!" huusi Baynes rynnäten neitosta kohti; mutta yksi vartijoista -tarttui hänen käsivarteensa ja tuuppasi hänet takaisin. Tyttö hyppäsi -pystyyn nimensä kuullessaan ja kääntyi englantilaiseen päin. - -"Morison!" huudahti hän. - -"Ole hiljaa ja pysy paikoillasi", kivahti sheikki ja sanoi sitten -Baynesille: "Vai olette te se kristitty koira, joka varasti minulta -tyttäreni?" - -"Tyttärenne?" huudahti Baynes ihmeissään. "Onko hän teidän tyttärenne?" - -"Hän on minun tyttäreni", mörähti arabialainen, "eikä häntä anneta -kellekään uskottomalle. Olette ansainnut kuoleman, englantilainen, -mutta jos voitte maksaa henkenne lunnaat, niin saatte elää." - -Baynesin silmät olivat vielä levällään kummastuksesta, kun hän näin -odottamatta oli nähnyt Miriamin täällä arabialaisen leirissä, vaikka -luuli hänen olevan Hansonin vallassa. Mitä oli tapahtunut? Miten -neitonen oli päässyt ruotsalaisen käsistä? Oliko arabialainen riistänyt -häneltä tytön väkivallalla vai oliko tämä päässyt karkaamaan ja -vapaaehtoisesti palannut sen miehen turviin, joka nimitti häntä -"tyttärekseen"? Baynes olisi antanut paljon sanasta, jonka olisi saanut -vaihtaa tytön kanssa. Jos Miriam oli täällä turvassa, niin kenties hän -vain vahingoittaisi tyttöä suututtamalla vastustajaansa, arabialaista, -yrityksellä viedä hänet pois ja palauttaa hänet englantilaisille -ystävilleen. Hänen jalosukuisuudellaan Morisonilla ei enää ollut mitään -aikeita vietellä tyttöä Lontooseen. - -"No?" kysyi sheikki. - -"Oh", huudahti Baynes, "pyydän anteeksi -- minä ajattelin jotakin -muuta. Niin tietysti, maksanhan minä kernaasti. Paljonko arvoisena -minua pidätte?" - -Sheikki mainitsi summan, joka oli melkein kohtuullisempi kuin hänen -jalosukuisuutensa Morison oli odottanut. Jälkimäinen nyökkäsi -täydellisen myöntyväisyytensä merkiksi. Hän olisi ollut valmis yhtä -auliisti lupaamaan summan, joka olisi melkoisesti ylittänyt hänen -maksukykynsä, sillä hänellä ei ollut aikomusta suorittaa mitään; -- -ainoa syy, miksi hän näennäisesti suostui vaatimukseen, oli se, että -lunnasrahoja odotellessa hän saisi aikaa ja tilaisuutta vapauttaakseen -Miriamin, jos huomaisi tytön sitä haluavan. Sheikin selitys, että hän -oli tytön isä, teki tietysti Morisonin mielestä epävarmaksi, olisiko -Miriam oikeastaan taipuvainen koettamaan täältä karata. Tosin tuntui -nurinkuriselta, että tämä kaunis ja herttainen nuori nainen mieluummin -jäisi sivistymättömän arabialaisen likaiseen duariin kuin palaisi -vieraanvaraisen afrikkalaisen uutiskartanon mukavuuteen, ylellisyyteen -ja miellyttävään seurapiiriin, josta hänen jalosukuisuutensa -Morison oli hänet viekoitellut pois. Mies punehtui ajatellessaan -vilpillisyyttänsä, jota nämä mietteet hänelle muistuttivat. Hänellä ei -kuitenkaan ollut aikaa sen enempää muistella, sillä sheikki käski hänen -jalosukuisuutensa Morisonin kirjoittaa Britannian konsulille Algieriin. -Kirjeen sisällön hän saneli niin täsmällisesti ja sujuvasti, että hänen -vankinsa hyvin huomasi vanhan roiston jo monesti ennenkin hieroneen -kauppaa englantilaisten omaisten kanssa jonkun sukulaisen lunnaista. -Baynes epäröi nähdessään kirjeen osoitetuksi konsulille Algieriin ja -sanoi, että kuluisi lähes vuosi, ennenkuin rahat saapuisivat hänelle. -Mutta sheikki ei ottanut korviinsa Baynesin ehdotusta, että piti -lähettää sanansaattaja vain lähimpään rannikkokaupunkiin, sieltä -ilmoittaa lähimmälle kaapeliasemalle ja toimittaa Morisonin rahanpyyntö -suoraan hänen omille asianajajilleen. Ei, sheikki oli varovainen ja -viisas. Hän tiesi, että hänen oma suunnitelmansa oli ennenkin johtanut -hyviin tuloksiin. Toiseen vaihtoehtoon liittyi liian paljon sellaista, -mistä hänellä ei ollut kokemusta. Rahojen saamisella ei ollut kiirettä --- hän saattoi tarpeen tullen odottaa vuoden, parikin; mutta asia ei -vaatisikaan kuutta kuukautta pitempää aikaa. Hän kääntyi erään takanaan -seisovan arabialaisen puoleen ja antoi miehelle ohjeita, kuinka vankia -oli kohdeltava. - -Baynes ei voinut ymmärtää näitä arabiankielellä lausuttuja sanoja, -mutta häntä kohti ojennettu peukalo osoitti, että juuri hänestä oli -puhe. Sheikin puhuttelema arabialainen kumarsi herralleen ja -viittaisi Baynesia seuraamaan. Englantilainen vilkaisi sheikkiin, -varmentuakseen asiasta. Jälkimäinen nyökkäsi kärsimättömästi, ja hänen -jalosukuisuutensa Morison nousi ja seurasi opastansa alkuasukasmajalle, -joka oli lähellä erästä ulommista vuohennahkateltoista. Tähän pimeään -ja ummehtuneeseen hökkeliin vartija hänet vei, astahti sitten -oviaukolle ja kutsui pari oman hökkelinsä vieressä kyyröttävää -neekeriä. Ne tulivat viivyttelemättä ja sitoivat arabialaisen käskystä -Baynesin ranteet ja nilkat aika lujasti. Englantilainen vastusteli -kiivaasti; mutta kun neekerit tai arabialainenkaan eivät ymmärtäneet -yhtään sanaa hänen puheestansa, oli hänen turha väitellä heidän -kanssaan. Sidottuaan hänet he lähtivät majasta. Hänen jalosukuisuutensa -Morison virui pitkän aikaa miettien kamalaa kohtaloa, joka odotti häntä -pitkien kuukausien kuluessa, ennenkuin hänen ystävänsä ehtisivät kuulla -hänen tukalasta tilastaan ja toimittaa hänelle apua. Nyt hän toivoi, -että he lähettäisivät lunnaat, -- hän maksaisi kernaasti koko summan, -johon hänet oli arvioitu, kunhan vain pääsisi tästä loukosta. -Ensin hän oli aikonut sähköttää asianajajilleen, etteivät lähettäisi -mitään rahoja, vaan ilmoittaisivat brittiläisen Länsi-Afrikan -hallintoviranomaisille ja vaatisivat lähettämään retkikunnan hänen -avukseen. - -Hän nyrpisti inhosta ylimysnenäänsä, kun hänen sieraimiinsa tunkivat -hökkelin kamalat lemut. Likaisista ruohoista, joilla hän virui, erittyi -hikisten ruumiiden, mädäntyneen eläimellisen aineen ja kaikenlaisten -jätteiden hajua. Mutta pahin oli tulossa. Hän oli virunut vain muutaman -minuutin epämukavassa asennossa, johon hänet oli heitetty, kun hän -alkoi selvästi tuntea äkeää syyhymistä käsissään, kaulassaan ja -päälaellaan. Hän väänsi itsensä istuvaan asentoon kauhistuneena ja -inhoissaan. Kihelmöiminen levisi nopeasti muihin ruumiinosiin, -- se -oli kiduttavaa, ja hänen kätensä olivat lujasti köytetyt selän taakse! - -Hän kiskoi ja tempoi siteitään, kunnes uupui; mutta hänen toiveensa -eivät olleet ihan turhat, sillä hän tiesi vähitellen venyttävänsä -silmua siksi paljon, että vihdoin kykenisi vetämään toisen kätensä -vapaaksi. Sitten tuli yö. Hänelle ei tuotu ruokaa eikä juomaa. -Odotettiinko hänen elävän vuosikauden tyhjästä? Syöpäläisten puremat -kävivät vähemmän ärsyttäviksi, vaikkeivät vähälukuisemmiksi. Hänen -jalosukuisuudelleen pilkahti toivonsäde tästä turtumuksen oireesta, -joka ennusti hänen ihonsa pian käyvän tunnottomaksi. Hän tempoi vielä -heikosti siteitänsä, ja sitten tuli rottia. Jos syöpäläiset olivat -inhoittavia, olivat rotat suorastaan kauheita. Ne vilistivät hänen -ruumiinsa yli, piipittivät ja tappelivat. Vihdoin alkoi yksi nakertaa -hänen korvaansa. Noituen ponnistausi Morison istualleen. Rotat -kaikkosivat. Hän sai työnnetyksi toisen säärensä alleen ja pääsi -polvilleen ja siitä yli-inhimillisellä ponnistuksella pystyyn. Siinä -hän seisoi hoiperrellen kuin juopunut, ja kylmä hiki valui hänen -otsaltansa. "Hyvä jumala!" jupisi hän. "Mitä olen tehnyt -ansaitakseni..." Hän vaikeni. Mitäkö hän oli tehnyt? Hän ajatteli -tyttöä, joka oli toisessa teltassa samassa kirotussa kylässä. Hän, -Baynes, sai palkan ansioistaan. Sen käsittäessään hän puri leukansa -lujasti yhteen. Hän ei enää koskaan valittaisi. - -Sillä hetkellä hän erotti vihaisesti korostettuja ääniä -vuohennahkateltasta ihan läheltä sitä, jossa hän itse oli. Joukosta -kuului naisenkin ääni. Saattoiko se olla Miriamin? Kieli oli -luultavasti arabiaa, -- hän ei ymmärtänyt siitä sanaakaan, mutta -äänensävy oli Miriamin. - -Hän koetti keksiä jotakin keinoa vihjaistakseen tytölle olevansa näin -lähellä. Jos Miriam pääsisi irroittamaan hänen siteensä, voisivat he -yhdessä karata -- mikäli tyttö niin halusi. Se ajatus sai hänet -hämille. Hän ei ollut varma Miriamin asemasta kylässä. Jos hän oli -mahtavan sheikin hellitty lapsi, niin hän luultavasti ei haluaisi -karata. Siitä oli saatava varma selvyys. - -Huvilassa hän oli usein kuullut Miriamin laulavan englantilaista -kansallishymniä _God Save the King_, My Dearin säestäessä pianolla. -Korottaen ääntänsä hyräili Baynes nyt sen säveltä. Heti hän kuuli -Miriamin äänen teltasta. Tyttö puhui nopeasti. - -"Hyvästi, Morison", huusi hän. "Jos Jumala on armollinen, niin kuolen -ennen aamua; sillä jos tämän yön jälkeen vielä elän, olen kuollutta -kurjempi." - -Sitten hän kuuli miehen äänen huutavan vihaisesti, senjälkeen -temmellyksen rytinää. Baynes kalpeni kauhusta. Hän tempoi jälleen -vimmatusti kahleitansa. Ne höllenivät. Hetkistä myöhemmin oli toinen -käsi vapaa. Toisen käden irroittaminen oli vain silmänräpäyksen työ. -Kumartuen hän päästi köyden nilkoistaan, suoristausi ja hyökkäsi -hökkelin ovea kohti, ehtiäkseen Miriamin luo. Hänen astahtaessaan ulos -yöhön kohosi iso neekerinretkale sulkemaan häneltä tien. - - * * * * * - -Milloin vaadittiin vauhtia, ei Korak luottanut muihin kuin omiin -lihaksiinsa, ja niinpä hän, heti kun Tantor oli turvallisesti vienyt -hänet maihin samalle puolen virtaa, jolla sheikin kylä sijaitsi, jätti -ison toverinsa ja kiepsahtaen puihin alkoi vinhasti kiitää etelään päin -sille suunnalle, missä ruotsalainen oli arvellut Miriamin olevan. Oli -jo pimeä hänen saapuessaan vaajavarustukselle, jota oli melkoisesti -lujitettu sen jälkeen, kun hän oli pelastanut Miriamin viheliäisestä -elämästä sen julmassa kehässä. Jättiläispuu ei enää levittänyt oksiaan -puisen suojavarustuksen yli; mutta tavallisia ihmiskätten rakentamia -puolustuslaitteita Korak tuskin pitikään esteinä. Irroittaen köyden -vyötäisiltään hän heitti silmukan erääseen varustuksen teräväkärkisistä -paaluista. Hetkistä myöhemmin kohosivat hänen silmänsä esteen yli ja -tarkkasivat kaikkea näköpiirissään. Ketään ei ollut lähettyvillä, ja -hinaten itsensä harjalle pudottausi Korak keveästi maahan aitauksen -sisäpuolelle. - -Sitten hän alkoi salavihkaa etsiä kylässä. Ensiksi hän kääntyi -arabialaisteltoille nuuskien ja kuunnellen. Hän hiipi niiden taakse -vainuten jotakin merkkiä Miriamista. Eivät edes villit beduiinikoirat -kuulleet hänen käyntiänsä, niin hiljaa hän liikkui -- varjona varjojen -lomitse. Tupakanhajusta hän arvasi arabialaisten polttelevan telttainsa -edustalla. Hänen korviinsa kuului naurunremakkaa ja sitten kylän -vastapäiseltä sivulta ennen tutunomaisen hymnin sävel: _God Save the -King_. Korak pysähtyi hämmästyneenä. Kukahan siellä oli? Ääni oli -selvästi miehen. Hän muisti nuoren englantilaisen, jonka oli jättänyt -samoamaan pitkin rantaa ja joka oli hävinnyt ennen hänen palaamistansa. -Hetkistä myöhemmin kuului vastaukseksi naisen ääni -- Miriamin ääni, -- -ja toimintahalun kiihdyttämänä suhahti Korak nopeasti näitä kahta ääntä -kohden. - -Kun ilta-ateria oli syöty, oli Miriam mennyt olkivuoteelleen sheikin -teltan vaimolaosastoon, pieneen, parilla arvottomalla persialaisella -matolla eristettyyn peränurkkaan. Siellä hän oli ennen asunut yksinään -Mabunun kanssa, sillä sheikillä ei ollut vaimoja. Eivätkä olosuhteet -nytkään, hänen oltuaan vuosikausia poissa, olleet muuttuneet, -- hän -oleskeli taaskin kaksistaan Mabunun kanssa vaimojen osastossa. Sitten -saapui sheikki ja työnsi verhot sivulle. Hän tuijotti suojan hämärään -valoon. - -"Miriam!" huusi hän. "Tule tänne." - -Tyttö nousi ja tuli etutelttaan. Sen sisustaa valaisi tulen loimu. Hän -näki Ali ben Kadinin, sheikin velipuolen, istua kyyhöttävän matolla, -tupakoiden. Sheikillä ja Ali ben Kadinilla oli ollut sama isä, mutta -jälkimäisen äiti oli ollut orjatar -- neekerinainen länsirannikolta. -Ali ben Kadin oli vanha, ruma ja melkein musta. Tauti oli syönyt hänen -nenänsä ja osan toista poskea. Hän kohotti päätänsä ja irvisti, kun -Miriam astui sisälle. - -Sheikki viittasi peukalolla Ali ben Kadinia kohti ja sanoi Miriamille: - -"Alan käydä vanhaksi. Minä en elä enää kauan. Senvuoksi olen antanut -sinut veljelleni Ali ben Kadinille." - -Siinä kaikki. Ali ben Kadin nousi ja astui tyttöä kohti. Miriam kavahti -kauhistuneena. Mies tarttui häneen vyötäisiltä. - -"Tule!" käski hän ja laahasi hänet sheikin teltasta omaansa. - -Heidän mentyänsä sheikki päästi röhönaurun. "Kun lähetän tytön muutaman -kuukauden perästä pohjoiseen", jupisi hän itsekseen, "niin tietävät, -mikä on palkka Amor ben Khadurin sisarenpojan tappamisesta." - -Ali ben Kadinin teltassa Miriam uhkasi ja rukoili, mutta turhaan. -Hirveä vanha sekarotuinen puhui ensin hyväileviä sanoja, mutta kun -Miriam purki hänelle kaiken kauhunsa ja inhonsa, raivostui hän, -hyökkäsi tyttöön käsiksi ja kaappasi hänet syliinsä. Kahdesti Miriam -riuhtaisihe hänestä irti, ja yhdellä niistä väliajoista, jolloin hänen -onnistui välttää hätyyttäjäänsä, hän kuuli Baynesin hyräilevän säveltä, -jonka tiesi olevan aiotun hänen korviensa kuultavaksi. Miriamin siihen -vastatessa hyökkäsi Ali ben Kadin jälleen hänen niskaansa. Tällä kertaa -hän raahasi tytön telttansa peräsuojaan, jossa kolme neekeritärtä -tylsän välinpitämättömästi katseli heidän silmiensä edessä esitettävää -murhenäytelmää. - -Kun hänen jalosukuisuutensa Morison näki mustan jättiläisen suuren -ruhon tukkivan häneltä tien, täytti hänen pettymyksensä hänet -eläimellisellä raivolla, joka muutti hänet villipedoksi. Kiroten hän -karkasi miehen kimppuun paiskaten hänet ruumiinsa painolla tantereelle. -Siinä he kamppailivat; neekeri yritti vetää veistänsä tupesta, -valkoihoinen taas koetti kuristaa neekeriä hengiltä. - -Baynesin sormien puristus tukehdutti avunhuudon, jonka toinen olisi -kernaasti päästänyt ilmoille; mutta sitten onnistui neekerin paljastaa -aseensa, ja hetkistä myöhemmin tunsi Baynes teräksen viiltävän -olkapäätänsä. Musta mies iski iskemistänsä. Valkoihoinen irroitti -toisen kätensä neekerin kurkusta. Hän hapuili jotakin heitto- tai -lyömäasetta tanterelta vierestään, ja vihdoin hänen sormiinsa osui -kivi, jonka hän kaappasi kouraansa. Kohottaen sen vastustajansa pään -yli mäjäytti jalosukuinen Morison hirvittävän iskun. Heti herpautui -neekeri huumaantuneena. Baynes antoi sille vielä kaksi iskua. Sitten -hän hypähti pystyyn ja juoksi vuohennahkaista telttaa kohti, josta oli -kuullut hätääntyneen Miriamin äänen. - -Mutta hänen edellään oli jo toinen. Puettuna ainoastaan -leopardinnahkaansa ja nivusvaatteeseensa sujahti Korak, Tappaja, -varjoon Ali ben Kadinin teltan taustalle. Sekarotuinen oli juuri -raahannut Miriamin peräkammioon, kun Korakin terävä veitsi viilsi -kuutta jalkaa pitkän raon teltan seinään ja apinamies kookkaana ja -voimakkaana ryntäsi sisälle hämmästyneiden henkilöiden silmien eteen. - -Miriam näki ja tunsi hänet samassa silmänräpäyksessä kun hän astui -sisälle. Neidon sydän sykähti ilosta ja ylpeydestä, kun hän sai jälleen -nähdä ylvään, jaloryhtisen olennon, jota oli niin kauan kaivannut. - -"Korak!" huudahti hän. - -"Miriam!" Nuorukainen lausui tämän ainoan sanan hyökätessään -kummastuneen Ali ben Kadinin kimppuun. Kaikki kolme neekeritärtä -karkasivat parkuen yömatoiltaan. Miriam koetti estää niitä lähtemästä, -mutta ennenkuin hän siinä onnistui, olivat säikähtyneet neekerinaiset -syöksyneet Korakin teltan seinään tekemästä halkeamasta ja juosseet -kirkuen kylälle. - -Tappajan sormet puristuivat kerran inhoittavan Alin kurkkuun, kerran -upposi hänen puukkonsa miehen saastaiseen sydämeen -- ja Ali ben Kadin -virui kuolleena telttansa lattialla Korak kääntyi Miriamia kohti, ja -samalla hetkellä hyppäsi esille verinen, repaleinen ja pörröinen hahmo. - -"Morison!" huudahti tyttö. - -Korak kääntyi tulijaan päin. Hän oli juuri aikonut ottaa Miriamin -syliinsä, unohtaen kaikki, mitä oli saattanut tapahtua siitä ajasta, -kun viimeksi oli tytön nähnyt. Nyt palautti nuoren englantilaisen tulo -hänen mieleensä kohtauksen, jonka hän oli nähnyt pienellä aukeamalla, -ja haikean epätoivon hyöky kuohahti apinamiehen yli. - -Ulkoa kuului jo äskeisten kolmen neekerinaisen alkuunpaneman -hälytyksen huutoja. Miehiä juoksi Ali ben Kadinin telttaa kohti. -Silmänräpäystäkään ei saanut hukata. - -"Nopeasti!" huusi Korak kääntyen Baynesia kohti, joka vielä oli tuskin -tajunnut, seisoiko hän ystävän vai vihollisen edessä. - -"Viekää hänet telttojen taitse vaajavarustukselle. Tässä on köyteni. -Sen avulla voitte kiivetä aidan yli ja päästä pakoon." - -"Entä sinä, Korak?" kysyi Miriam. - -"Minä jään", vastasi apinamies. "Minulla on asiaa sheikille." - -Miriam olisi viipynyt, mutta Tappaja tarttui heihin kumpaankin -hartioista ja sysäsi heidät seinän halkeamasta ulos pimentoon. - -"Juoskaa nyt minkä jaksatte", kehoitti hän ja kääntyi kohtaamaan ja -pidättämään niitä, joita etupuolelta tulvi telttaan. - -Apinamies taisteli hyvin -- paremmin kuin koskaan ennen; mutta ylivoima -oli hänellekin liian suuri, vaikka hän voitti, mitä enimmin halusi -- -aikaa englantilaiselle paeta Miriamin kanssa. Sitten hän sortui -monilukuisen joukon edessä, ja muutamaa minuuttia myöhemmin vietiin -hänet sidottuna ja vartioituna sheikin telttaan. - -Vanhus silmäili häntä ääneti pitkän aikaa. Hän koetti mielessään etsiä -kyllin julmaa kidutusmuotoa, jotta se tyydyttäisi hänen raivonsa ja -vihansa miestä kohtaan, joka jo toistamiseen riisti häneltä Miriamin. -Ali ben Kadinin tappaminen ei häntä paljoa suututtanut, sillä olihan -hän aina vihannut isänsä inhoittavan orjattaren inhoittavaa poikaa. -Mutta isku, jonka hän itse oli tältä alastomalta valkoiselta soturilta -kerran saanut, lisäsi virikettä hänen raivoonsa. Hän ei voinut keksiä -mitään riittävää rangaistusta moisille rikoksille. - -Mutta hänen istuessaan siinä ja katsellessaan Korakia keskeytti -äänettömyyden viidakosta suojavarustuksen takaa kuuluvan norsun -toitotus. Hymyn häivä värähti Korakin huulille. Hän käänsi päätänsä -hiukkasen siihen suuntaan, mistä ääni oli kuulunut, ja sitten purkautui -hänen huuliltaan matala, kaamea mörinä. Yksi häntä vartioivista -neekereistä sipaisi häntä keihäänsä varrella suulle; mutta kukaan -heistä ei tiennyt hänen huutonsa merkitystä. - -Viidakossa heristi Tantor korviaan, kun Korakin kutsu niihin osui. Se -lähestyi vaajavarustusta, nosti kärsänsä sen yli ja haisteli. Sitten se -puski päällään puisia pölkkyjä, mutta varustus oli liian vahva ja -myötäsi vain hiukan. - -Sheikki nousi vihdoin teltassaan ja osoittaen sidottua vankia kääntyi -erään apurinsa puoleen. - -"Polttakaa hänet heti", komensi hän. "Polttopaalu on jo pystyssä." - -Vartija työnsi Korakia sheikin luota. Hänet laahattiin avoimelle -paikalle kylän keskelle, missä oli maahan pystytetty pitkä paalu. Se ei -ollut aiottu polttoroviota varten, mutta paaluun oli mukava sitoa -niskoittelevia orjia piestäviksi -- usein siihen asti, kunnes kuolema -lopetti heidän tuskansa. - -Siihen he sitoivat Korakin. Sitten tuotiin risuja ja kasattiin hänen -ympärilleen, ja sheikki saapui paikalle ollakseen uhrinsa kidutusta -näkemässä. Mutta Korak ei väräyttänyt lihastakaan, vaikka jo tuotiinkin -kekäle ja liekit pian leimahtivat kuivassa ruuhkassa. - -Vielä kerran hän äännähti jo sheikin teltasta lähettämänsä kumean -kutsun, ja nyt kuului vaajavarustuksen takaa jälleen elefantin -toitotus. - -Vanha Tantor oli turhaan puskenut aitaa. Korakin kutsuva ääni ja -ihmisen, vihollisen, haju yllytti suuren eläimen raivoon ja kiukkuun -pidättävää mykkää seinää vastaan. Norsu kääntyi ja peräytyi muutaman -askeleen, kääntyi sitten jälleen, kohotti kärsänsä ja päästi ilmoille -mahtavan, karjaisevan vihantoitotuksen, painoi päänsä alas ja vyöryi -kuin lihasta, luusta ja jänteistä kokoonpantu valtava muurinmurtaja -suoraan vahvaa estettä vasten. - -Vaajavarustus horjui ja pirstautui sysäyksestä, ja murroksesta hyökkäsi -sisään raivostunut uros. Korak kuuli tämän ryskeen, kuten muutkin, -mutta ainoastaan hän osasi sen myöskin tulkita, muiden ollessa ymmällä. -Liekit hiipivät häntä lähemmäksi, mutta yksi neekereistä kuuli ääntä -takaansa, kääntyi ja näki Tantorin mahtavan ruhon tulla rymistävän -heitä kohti. Mies kirkaisi ja pakeni, ja sitten urosnorsu astui heidän -keskelleen, heitellen neekereitä ja arabialaisia oikealle ja -vasemmalle, syöstessään peloittavien liekkien läpi rakastamansa toverin -avuksi. - -Huudellen määräyksiä seuralaisilleen riensi sheikki noutamaan -kivääriänsä. Tantor kiersi kärsänsä Korakin ruumiin ja paalun -ympärille, johon hänet oli sidottu, ja riuhtaisi sen maasta. Liekit -kärvensivät sen herkkätuntoista -- paksuudestaankin huolimatta -herkkätuntoista -- nahkaa, niin että se, vimmoissaan yrittäen sekä -pelastaa ystävänsä että välttää vihaamaansa valkeata, oli vähällä -rutistaa apinamiehen hengiltä. - -Nostaen taakkansa korkealle päänsä yli kääntyi metsän jättiläinen -juoksemaan vastikään tekemäänsä aitamurtoa kohti. Pyssy kädessä -hyökkäsi sheikki suoraan hurjistuneen eläimen tielle. Hän kohotti -aseensa ja laukaisi kerran. Luoti lensi harhaan; samassa ryntäsi Tantor -hänen kimppuunsa ja juostessaan hänen ylitsensä musersi hänet -jättiläisjaloillaan, niinkuin te tai minä voisimme survaista hengiltä -tiellemme sattuneen muurahaisen. - -Ja kantaen taakkaansa varovaisesti astui sitten Tantor, norsu, viidakon -pimentoon. - - - - -KUUDESKOLMATTA LUKU - -Polttoroviolta - - -Huikaistuneena jo kauan kuolleeksi luulemansa Korakin odottamattomasta -näkemisestä salli Miriam Baynesin viedä hänet pois. Telttojen välitse -opasti englantilainen hänet turvallisesti vaajavarustuksen luo ja -viskasi siellä Korakin ohjeiden mukaan silmukan siihen tarkoitukseen -valitsemansa pystyriu'un huippuun. Vaivaloisesti hän pääsi varustuksen -harjalle ja kurotti sitten taas kätensä nostaakseen Miriamin viereensä. - -"Tule!" kuiskasi hän. "Meidän täytyy rientää." Mutta silloin Miriam -ikäänkuin unesta heränneenä tuli täyteen tajuunsa. Siellä hänen -takanaan kylässä oli Korak -- hänen Korakinsa -- taistelemassa yksinään -hänen vihollisiansa vastaan. Hänen paikkansa oli Korakin rinnalla -taistelemassa hänen kanssaan ja hänen puolestaan. Hän vilkaisi -Baynesiin. - -"Menkää!" käski hän. "Palatkaa Bwanan luo ja noutakaa apua. Minun -paikkani on täällä. Teidän jäämisestänne ei olisi mitään hyötyä. -Lähtekää, kun kerran pääsette, ja tuokaa suuri Bwana tänne kanssanne." - -Ääneti solui hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes maahan aitauksen -sisäpuolelle Miriamin viereen. - -"Vain teidän tähtenne minä hänet jätin", sanoi hän nyökäten telttoihin -päin, joiden luota he juuri olivat tulleet. "Minä tiesin, että hän -kykeni pidättämään niitä kauemmin kuin minä ja antamaan teille -pakotilaisuuden, jota minä en ehkä olisi voinut tarjota. Mutta _minun_ -olisi tullut jäädä. Kuulin teidän nimittävän häntä Korakiksi, joten nyt -tiedän, kuka hän on. Hän hoivasi teitä. Minä olisin tehnyt teille -vääryyttä. Ei -- älkää keskeyttäkö! Minä tahdon nyt teille kertoa -totuuden ja antaa teidän tietää, mikä elukka olen ollut. Suunnittelin -teidän viemistänne Lontooseen, kuten tiedätte, mutta minä en aikonut -teitä naida. Niin, kavahtakaa minua -- sen minä ansaitsen. Minä -ansaitsen teidän ylenkatseenne ja inhonne; mutta silloin en tiennyt, -mitä rakkaus on. Sen opittuani olen oppinut muutakin, olen käsittänyt -kaiken ikäni olleeni kehno ja pelkuri. Katselin halveksien niitä, joita -pidin yhteiskunnallisesti itseäni alhaisempina. Siitä lähtien, kun -Hanson petkutti minua ja otti teidät itselleen, olen ollut kuin -hornassa. Mutta se kehitti minut mieheksi, vaikka liian myöhään. Nyt -voin tarjota teille rehellistä rakkautta ja pitää kunniana saada -teidänlaisenne tytön vaimokseni." - -Tuokion oli Miriam ääneti, ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen ensimmäinen -kysymyksensä koski toista asiaa. - -"Kuinka te satuitte olemaan kylässä?" sanoi hän. - -Baynes kertoi hänelle kaikki, mitä oli tapahtunut senjälkeen kun oli -neekeriltä kuullut Hansonin vilpillisyydestä. - -"Sanotte olevanne pelkuri", virkkoi Miriam, "ja kuitenkin olette tehnyt -kaiken tämän minut pelastaaksenne? Rohkeus, jota epäilemättä vaadittiin -kertoaksenne minulle sen, mitä minulle vastikään kerroitte, on myöskin -rohkeutta, vaikka toista lajia, ja osoittaa, että te ette ole -siveellisesti pelkuri, samoin kuin urheutenne todistaa, ettei teissä -ole sitä vikaa myöskään ruumiillisesti. Minä en voisi rakastaa -pelkuria." - -"Tarkoitatteko, että rakastatte minua?" huohotti Baynes hämmästyneenä, -astahtaen häntä kohti ikäänkuin ottaakseen hänet syliinsä; mutta -neitonen torjui kädellään ja työnsi häntä hellästi pois, ikäänkuin -sanoakseen: ei vielä! Mitä hän tarkoitti, tiesi hän tuskin itsekään. -Hän luuli rakastavansa Baynesia, sitä ei tarvinnut miettiä; eikä hän -luullut rakkautensa tähän nuoreen englantilaiseen olevan uskottomuutta -Korakia kohtaan, sillä hänen rakkautensa Korakiin oli muuttumatta -- -sisaren rakkautta hellää veljeä kohtaan. Heidän seisoessaan siinä -keskustelemassa vaikenivat äänet kylässä. - -"Ne ovat tappaneet hänet", kuiskasi Miriam. - -Tämä lause muistutti Baynesille, miksi he olivat palaamassa. - -"Odottakaa tässä", sanoi hän. "Minä menen katsomaan. Jos hän on -kuollut, emme voi häntä auttaa. Jos hän elää, teen parhaani -vapauttaakseni hänet." - -"Lähtekäämme yhdessä", vastasi Miriam. "Mennään!" - -Ja Miriam astui edellä sitä telttaa kohti, jossa viimeksi olivat -nähneet Korakin. Usein täytyi heidän heittäytyä maahan jonkun teltan -tai majan varjoon, sillä ihmisiä liikkui nyt kiireesti edestakaisin -- -koko kylä oli herännyt jalkeille. Ali ben Kadinin teltalle palaamiseen -kului paljoa pitempi aika kuin heidän nopeaan pakoonsa aitauksen luo. -Varovaisesti he hiipivät repeämälle, jonka Korak oli veitsellään -viiltänyt teltan takaseinään. Miriam tirkisti sisälle -- peräkammio oli -tyhjä. Hän ryömi aukosta sinne, Baynes hänen kintereillään, ja pujahti -sitten hiljaa ryijyjen luo, jotka jakoivat teltan kahteen osaan. -Työntäen verhot syrjään katsahti Miriam etumaiseen. Sielläkään ei ollut -ketään. Hän astui teltan ovelle ja vilkaisi ulos. Silloin hän äännähti -kauhusta. Baynes tirkisti hänen olkapäänsä ohi, ja nähdessään, mikä oli -säikähdyttänyt tytön, hänkin kirahti; mutta hänen suustansa pääsi -kiukkuinen kirous. - -Sadan jalan päässä he näkivät Korakin sidottuna paaluun -- hänen -ympärilleen kasatut risut jo ilmiliekissä. Englantilainen työnsi -Miriamin sivulle ja ryntäsi tuomittua miestä kohti. Mitä hän voisi -tehdä uhmatessaan monia kymmeniä vihamielisiä neekerejä ja -arabialaisia, sitä hän ei pysähtynyt miettimään. Samassa syöksyi Tantor -vaajavarustuksen läpi ja hyökkäsi ihmisliutaa vastaan. Raivostuneen -eläimen nähdessään kääntyi joukko pakosalle kuljettaen Baynesia -mukanaan takaisin. Tuokiossa oli kaikki ohi, ja elefantti oli -poistunut saaliineen, mutta kylä oli kauttaaltaan kuin paholaisen -temmellystanner. Miehiä, naisia ja lapsia juoksi hujan hajan, turvaa -etsien. Rakit pakenivat haukkua luskuttaen. Paksunahkaisen -toitotuksesta säikähtyneet hevoset, kameelit ja aasit potkivat ja -reuhtoivat liekaan sidottuina. Kymmenen, parikymmentä pääsi irti, ja -hänen ohitseen laukkaavat elukat herättivät Baynesin aivoissa nopean -tuuman. Hän kääntyi etsiäkseen Miriamia, mutta tämä olikin hänen -olkansa takana. - -"Hevosia!" huudahti hän. "Kunpa saisimme pari hevosta!" - -Yhtyen tähän ajatukseen vei Miriam hänet kylän äärimmäiselle laidalle. - -"Päästäkää niistä kaksi", sanoi hän, "ja taluttakaa ne tuonne hökkelien -suojaan. Minä tiedän, missä on satuloita. Minä käyn hakemassa satulat -ja suitset", ja ennenkuin Baynes ehti häntä pysähdyttää, oli hän -mennyt. - -Englantilainen päästi nopeasti irti kaksi äksyistä eläimistä ja vei ne -Miriamin osoittamalle paikalle. Täällä hän odotti levottomasti ajan, -joka hänestä tuntui tuntikaudelta, mutta todellisesti oli vain muutamia -minuutteja. Sitten hän näki tytön saapuvan raahustaen kahta satulaa. -Nopeasti he panivat ne hevosten selkään. Vielä palavan kidutusnuotion -valossa he näkivät, että neekerit ja arabialaiset vähitellen toipuivat -pakokauhustaan. Miehiä juoksi sinne tänne, keräten hajallaan kirmaavia -eläimiä, ja pari kolme talutti jo kiinniottamiaan takaisin kylän -toiseen päähän, missä Miriam ja Baynes juuri valjastivat ratsujansa. -Nyt hyppäsi tyttö satulaan. - -"Rientäkää!" kuiskasi hän. "Meidän on pidettävä kiirettä. Ratsastakaa -Tantorin tekemästä aukosta", ja kun hän näki Baynesin kiepauttavan -toisen säärensä hevosen selän yli, heitti hän ohjakset höllälleen -ratsunsa kaulaan. Syöksähtäen lähti hermostunut eläin kiitämään. Lyhyin -polku kulki suoraan kylän keskitse, ja sitä Miriam seurasi. Baynes oli -ihan hänen takanaan, ja heidän ratsunsa kiitivät täyttä vauhtia. - -Niin nopea ja raju oli heidän pakonsa, että he olivat ennättäneet -puoliväliin kylää, ennenkuin hämmästyneet asukkaat äkkäsivät, mitä -tapahtui. Sitten eräs arabialainen tunsi heidät ja huutaen hälytykseksi -kohotti kiväärinsä ja ampui. Pamaus oli merkkinä yhteislaukaukseen, ja -luotien vinkuessa ajoivat Miriam ja Baynes laukkaavat ratsunsa -aitamurron läpi ja hävisivät hyvin poljettua latua pitkin pohjoiseen. - -Entä Korak? - -Tantor kantoi hänet syvälle viidakkoon ja pysähtyi vasta sitten, kun -etäisestä kylästä ei enää kuulunut mitään ääntä sen tarkkoihin korviin. -Silloin se laski taakkansa hellävaroen maahan. Korak yritti vapautua -kahleistaan, mutta hänenkään suuri voimansa ei riittänyt riuhtaisemaan -poikki monisäikeistä, tiukkaan solmittua köyttä, jolla hänet oli -sidottu. Hänen maatessaan siinä, vuoroin ponnistellen, vuoroin leväten, -seisoi norsu häntä vartioimassa, eikä viidakossa ollut niin -uhkarohkeata vihollista, että olisi mielinyt uhmailla äkillistä -kuolemaa, jonka isoruhoinen elukka olisi sille tuottanut. - -Päivä sarasti, eikä Korak ollut lähempänä vapautta kuin ennen. Hän -alkoi uskoa kuolevansa sinne janoon ja nälkään, vaikka ravintoa oli -lähettyvillä yllin kyllin, sillä hän tiesi, että Tantor ei kyennyt -päästämään häntä kahlehtivan köyden solmuja. - -Ja hänen ponnistellessaan siteitään vastaan kaiken yötä ratsastivat -Baynes ja Miriam nopeasti pohjoiseen päin joen vartta pitkin. Tyttö oli -vakuuttanut Baynesille, että Korak oli turvassa viidakossa, kun Tantor -oli hänen seurassaan. Hänen mieleensä ei ollut juolahtanut, ettei -apinamies ehkä kykenisikään katkomaan siteitänsä. Jonkun arabialaisen -kiväärinluoti oli haavoittanut Baynesiä, ja tyttö halusi saattaa hänet -takaisin Bwanan kotiin, jotta hän saisi asianmukaista hoitoa. - -"Sitten", sanoi hän, "pyydän Bwanaa tulemaan kanssani Korakia etsimään. -Hänen täytyy tulla elämään meidän seuraamme." - -He ratsastivat kaiken yötä, ja aamu oli juuri valjennut kun he äkkiä -tapasivat etelään päin rientävän joukon. Siinä oli Bwana itse -kiiltävänmustine sotureineen. Baynesin nähdessään rypisti kookas -englantilainen synkästi kulmiansa, mutta hän tahtoi kuulla Miriamin -selostuksen, ennenkuin päästi sydämessään hillitsemänsä suuttumuksen -valloilleen. Kun tyttö oli lopettanut, näkyi hän unohtaneen Baynesin. -Hänen ajatuksensa askartelivat toisessa henkilössä. - -"Sanoit löytäneesi Korakin?" tutkaisi hän. "Näitkö hänet todellakin?" - -"Näin", vastasi Miriam, "yhtä selvästi kuin näen teidät ja minä pyydän -teitä tulemaan mukaani, Bwana, auttaaksenne minua löytämään hänet -jälleen." - -"Näittekö tekin hänet?" Bwana kääntyi hänen jalosukuisuutensa Morisonin -puoleen. - -"Kyllä", vastasi Baynes, "hyvin selvästi." - -"Minkälaiselta se mies näytti?" jatkoi Bwana. "Kuinka vanhaksi hänet -arvioitsitte?" - -"Sanoisin, että hän on englantilainen ja jokseenkin minun -ikäiseni", vastasi Baynes, "tai ehkä vanhempi. Hän on ihmeellisen -jäntevälihaksinen ja tavattoman ahavoitunut." - -"Hänen silmänsä ja tukkansa? Panitteko merkille?" - -Bwana puhui nopeasti, melkein kiihkeästi. Miriam ehätti vastaamaan. - -"Korakin tukka on musta ja silmät harmaat", vastasi tyttö. - -Bwana kääntyi neekeripäällikkönsä puoleen. - -"Vie neiti Miriam ja herra Baynes kotiin", käski hän. "Minä lähden -viidakkoon." - -"Sallikaa minun tulla mukaanne, Bwana", huudahti Miriam. "Te lähdette -etsimään Korakia. Sallikaa minunkin tulla!" - -Bwana kääntyi surumielisesti, mutta päättävästi tyttöön päin. - -"Sinun paikkasi", sanoi hän, "on rakastamasi miehen luona." - -Sitten hän viittasi päällikköänsä ottamaan hänen hevosensa ja lähtemään -paluumatkalle maatilalle. Miriam nousi hitaasti sen väsyneen -arabialaisen ratsun selkään, joka oli tuonut hänet sheikin kylästä. -Kyhättiin paarit Baynesille, jolla nyt oli kuumetta, ja pieni -ratsasseurue lähti verkalleen vaeltamaan mutkittelevaa latua joenvartta -pitkin. - -Bwana jäi heitä katselemaan, kunnes he olivat häipyneet näkyvistä. -Kertaakaan ei Miriam ollut vilkaissut taaksensa. Hän ratsasti pää -painuksissa ja olkapäät kumarassa. Bwana huokasi. Hän rakasti tätä -pientä arabialaistyttöä kuin omaa tytärtänsä. Hän käsitti, että -nuoresta englantilaisesta oli tullut toinen mies, eikä hän siis voinut -panna vastaan, jos Miriam todella häntä rakasti; mutta sittenkään ei -Bwana voinut olla siitä varma, että jalosukuinen Morison ansaitsi hänen -pienen Miriaminsa. Hitaasti hän kääntyi läheistä puuta kohti. Hypäten -ylös hän tarttui alempaan oksaan ja veti itsensä ylempiin. Hänen -liikkeensä olivat kissamaisen ketterät. Hän nousi korkealle puuhun ja -alkoi siellä riisua vaatteitaan. Toiselle olkapäälle heitetystä -metsästyslaukusta hän veti pitkän kaistaleen naarashirven nahkaa, -sievän köysikiemuran ja julmannäköisen puukon. Hirvennahan hän kietoi -nivusvaatteeksi, pujotti köysikiemuran olkapäälleen ja työnsi puukon -vyölleen. - -Kun hän seisoi pystyssä, pää kenossa ja valtava rintansa pullistettuna, -kohosi hänen huulilleen hetkiseksi synkkä hymy. Hänen sieraimensa -laajenivat, kun hän haisteli viidakon tuoksuja. Harmaat silmät -kapenivat. Kyyristyen hän hyppäsi matalammalle oksalle ja lähti -samoilemaan puiden välitse kaakkoa kohti, virrasta poispäin. Hän -liikkui nopeasti, vain silloin tällöin pysähtyen korottaakseen äänensä -kaameaan ja läpitunkevaan kirkaisuun ja hetkiseksi odottaakseen -vastausta. - -Hän oli täten samoillut useita tunteja, kun hän hiukan vasemmalta -edestäpäin kaukaa viidakosta kuuli heikon vastauksen -- urosapinan -vastaushuudon. Hänen hermojansa kutkutti ja hänen silmänsä hehkuivat, -kun tämä ääni tuli hänen korviinsa. Taaskin hän päästi kamalan huutonsa -ja kiiti eteenpäin muuttaen suuntaansa. -- - -Lopuksi käsittäen, että hänen täytyi kuolla, jos jäisi paikalleen ja -odottaisi apua, jota ei voinut saapua, puhutteli Korak Tantoria sillä -omituisella kielellä, jota iso eläin ymmärsi. Hän käski elefantin -nostaa hänet ylös ja viedä koilliseen päin. Siellä oli Korak äskettäin -nähnyt sekä valkoisia että mustia miehiä. Jos hän sattuisi tapaamaan -jonkun jälkimäisistä, oli helppoa käskeä Tantor kaappaamaan miekkonen, -ja sitten Korak voisi hänellä päästättää itsensä paalusta. Ainakin -maksoi vaivan sitä yrittää mieluummin kuin virua siellä viidakossa -kuolemaan asti. Tantorin kantaessa häntä eteenpäin metsän läpi huuteli -Korak vähän väliä niin kovaa kuin jaksoi, toivoen herättävänsä Akutin -ihmisenmuotoisten apinain huomion, joiden lauma vaelluksillaan usein -joutui näille tienoille. Ehkäpä Akut kykenisi käsittelemään solmuja -- -olihan se tehnyt niin silloinkin, kun venäläinen oli sitonut Korakin -vuosia sitten. Ja Akut, joka liikuskeli hänen eteläpuolellaan, kuuli -heikosti hänen kutsunsa ja saapui. Eräs toinenkin ne kuuli. - -Sitten kun Bwana oli jättänyt seuralaisensa lähettäen heidät takaisin -maatilalle, oli Miriam ratsastanut vähän matkaa pää kumarassa. Ken voi -aavistaa, mitä ajatuksia risteili hänen vilkkaissa aivoissaan. Nyt hän -näkyi päässeen ratkaisuun. Hän kutsui päällysmiehen luokseen. - -"Minä lähden takaisin Bwanan luo", ilmoitti hän. - -Neekeri pudisti päätänsä. "Ei!" selitti hän. "Bwana sanoi, että minun -on vietävä teidät kotiin. Siis minä vien teidät kotiin." - -"Kieltäydyt päästämästä minua?" kysyi tyttö. - -Neekeri nyökkäsi ja jättäytyi jälkeen, voidakseen paremmin pitää häntä -silmällä. Miriam hymyili puolittain. Pian kulki hänen hevosensa -matalalla riippuvan oksan alitse, ja musta päällysmies sai tuijottaa -tytön tyhjään satulaan. Hän juoksi eteenpäin puuta kohti, johon -neitonen oli hävinnyt, mutta ei nähnyt hänestä vilahdustakaan. Hän -kutsui; mutta mitään vastausta ei kuulunut, jollei ehkä matalaa, -ilkkuvaa naurua kaukaa oikealta. Hän lähetti miehensä viidakkoon -etsimään tyttöä, mutta he palasivat tyhjin toimin. Hetkisen perästä hän -ryhtyi jatkamaan matkaa maatilalle, sillä nyt oli Baynesilla -kuumehoureita. - -Miriam riensi heti takaisin, oikaisten sinne päin, jonne otaksui -Tantorin suuntaavan matkansa -- sille paikalle, jolle tiesi norsujen -usein kerääntyvän metsän sydämeen, suoraan itään sheikin kylästä. Hän -liikkui ääneti ja nopeasti. Hän oli karkoittanut mielestään kaikki muut -ajatukset paitsi sen, että piti löytää Korak ja tuoda hänet mukanaan. -Se oli hänen velvollisuutensa. Tähän päätökseen oli vielä liittynyt -kiusallinen pelko, että Korak ehkä ei ollut suoriutunut ilman mitään -vammaa. Hän nuhteli itseänsä, ettei ollut sitä ennemmin ajatellut, vaan -oli halutessaan saattaa haavoittunutta Morisonia takaisin kartanoon -jättänyt muistelematta Korakin mahdollisia tarpeita. Hän oli matkannut -nopeasti ja levähtämättä useita tunteja, kun vihdoin kuuli edeltänsä -ison, tovereitaan kutsuvan apinan tutunomaisen huudon. - -Hän ei vastannut, joudutti vain vauhtiaan, kunnes melkein lensi. Nyt -hän tunsi herkkiin sieraimiinsa Tantorin hajun ja tiesi olevansa -oikealla tolalla, lähellä etsittäväänsä. Mutta hän ei huutanut, koska -tahtoi yllättää nuorukaisen. Pian hän siinä onnistuikin, ilmestyen -äkkiä toverusten näkyviin, ison norsun huojuessa eteenpäin, keinuttaen -miestä ja raskasta paalua päälaellaan ja pidellen niitä siellä ylöspäin -kierretyllä kärsällään. - -"Korak!" huusi Miriam lehvistä hänen yläpuoleltaan. Heti käännähti iso -urosnorsu ääntä kohti, laski taakkansa maahan ja toitottaen hurjasti -valmistausi puolustamaan toveriansa. Kun apinamies tunsi tytön äänen, -nousi hänelle äkkiä pala kurkkuun. - -"Miriam!" huusi hän takaisin tytölle. - -Miriam kiipesi maahan ja juoksi riemuiten esille Korakia päästämään; -mutta Tantor painoi päänsä pahaenteisesti alaspäin ja toitotti -varoituksen. - -"Peräydy! Peräydy!" huusi Korak. "Se tappaa sinut." - -Miriam pysähtyi. "Tantor!" puhui hän isolle eläimelle. "Etkö muista -minua? Minä olen pikku Miriam. Ennenhän minä usein ratsastin leveällä -selälläsi." Mutta norsu vain päästeli möyryäviä ääniä kurkustaan ja -ravisteli torahampaitansa vihaisessa uhmassa. Korak yritti kyllä sitä -lauhduttaa. Hän käski sen mennä pois, jotta tyttö voisi tulla hänet -päästämään; mutta Tantor ei totellut. Kaikissa muissa ihmisolennoissa, -paitsi Korakissa, se näki vihollisen. Se luuli tytön aikovan tehdä -hänen toverilleen pahaa eikä mielinyt antaa siihen mitään tilaisuutta. -Tuntikauden koettivat tyttö ja mies keksiä jonkun keinon, millä -voisivat pettää kiusallisen, liian huolehtivan vartijan, mutta turhaan. -Tantor piti päänsä synkän tinkimättömästi eikä sallinut kenenkään -lähestyä Korakia. - -Sitten keksi mies juonen. "Ole menevinäsi takaisin", huusi hän tytölle. -"Pysyttele tuulen alla, jotta Tantor ei vainua sinua, ja seuraa meitä -sitten. Jonkun ajan perästä minä käsken sen laskea itseni alas ja -lähetän sen jollakin verukkeella pois. Kun se on mennyt, voit livahtaa -esille ja katkaista siteeni. Onko sinulla veistä?" - -"On, minulla on veitsi", vastasi tyttö. "Minä lähden nyt; tottahan -meidän onnistuu sitä puijata. Mutta älä ole liian varma -- Tantor on -oveluuden isä." - -Korak hymyili, sillä hän tiesi, että tyttö oli oikeassa. Pian oli -Miriam poistunut. Norsu kuunteli ja kohotti kärsäänsä vainutakseen -hänet. Korak käski eläimen nostaa hänet taaskin päälaelleen ja jatkaa -matkaa. Hetkisen epäröityään se teki työtä käskettyä. Juuri silloin -kuuli Korak apinan etäisen merkkihuudon. - --- Akut! -- ajatteli hän. -- Hyvä! Tantor tuntee Akutin hyvin. Kyllä -maar se antaa Akutin lähestyä. - -Korottaen äänensä vastasi Korak apinan kutsuun, mutta salli kuitenkin -Tantorin kuljettaa häntä eteenpäin viidakossa. Eihän haittaisi koettaa -toistakin suunnitelmaa. He olivat saapuneet aukealle kohdalle, ja Korak -haistoi selvästi vettä. Tässä on sopiva paikka ja sopiva veruke. Hän -käski Tantorin laskea hänet alas ja mennä noutamaan hänelle vettä -kärsässään. Iso eläin laski hänet ruohikkoon aukeaman keskelle ja -seisoi sitten hörössä korvin ja kärsä valppaasti valmiina, varoen -pienintäkin vaaran uhkaa. Kun kaikki oli rauhallista, läksi se astumaan -vähäistä puroa kohti, jonka Korak tiesi olevan parin sadan metrin -päässä. Apinamies saattoi tuskin olla hymyilemättä ajatellessaan, -kuinka taitavasti oli puijannut ystäväänsä; mutta niin hyvin kuin hän -Tantorin tunsikin, ei hän aavistanutkaan sen viekkaiden aivojen -oveluutta. Eläin asteli aukeaman yli ja katosi viidakkoon puroa kohti; -mutta tuskin oli sen iso ruho verhoutunut tuuheaan lehvistöön, kun se -kääntyi ja palasi varovasti aukeaman syrjään, missä saattoi -näkymättömänä katsella. Tantor on luonnostaan epäluuloinen. Nytkin se -vielä pelkäsi äskeisen tarmanganinaaraan palaamista, joka oli yrittänyt -ahdistaa sen ystävää. Se tahtoi pysähtyä siihen juuri hetkiseksi, -ollakseen varma, että kaikki oli hyvin, ennenkuin jatkaisi matkaansa -veden ääreen. Ah, olipa hyvä pysähtyä. Tuoltahan naaras jo pudottausi -puun oksilta aukeaman toiselta puolen ja juoksi nopeasti apinamiestä -kohti. Tantor odotti. Se tahtoi antaa sen päästä Korakin luo, ennenkuin -hyökkäisi -- silloin ei vihollisella olisi mitään pakotilaisuutta. -Norsun pienet silmät kiiluivat hurjasti. Sen häntä oli jäykästi -kohotettuna. Se saattoi tuskin hillitä haluaan toitottaa raivonsa -maailmalle. Miriam oli melkein Korakin vieressä, kun Tantor näki pitkän -veitsen välähtävän hänen kädessään, ja silloin se porhalsi esille -viidakosta kauheasti mylvien ja hyökkäsi hentoa tyttöä kohti. - - - - -SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU - -Kaikki löytävät toisensa - - -Korak kirkui käskyjä isolle suojelijalleen, yrittäen sitä pidättää; -mutta kaikki oli turhaa. Miriam juoksi reunustavia puita kohti niin -kiireesti kuin hänen nopsat, pienet jalkansa kantoivat; mutta suuresta -ruhostaan huolimatta kiiti Tantor hänen perässään pikajunan vauhdilla. - -Korak saattoi paikaltaan nähdä koko tämän kauhean murhenäytelmän. Kylmä -hiki kihosi hänen ihollensa. Hänen sydämensä näkyi lakanneen -sykkimästä. Miriam saattoi ehtiä puiden luo, ennenkuin Tantor hänet -saavutti, mutta hänen ketteryytensäkään ei auttaisi häntä armottoman -kärsän ulottuvista -- se riuhtaisisi hänet alas ja paiskaisi ilmaan. -Korak saattoi kuvitella koko hirvittävän näytelmän. Sitten Tantor -ryhtyisi puhkomaan hentoa pientä ruumista säälittömillä hampaillaan tai -survoisi sen muodottomaksi möhkäleeksi raskailla jaloillaan. - -Norsu oli melkein jo saavuttanut tytön. Korak tahtoi sulkea silmänsä, -mutta ei voinut. Hänen kurkkunsa oli kuiva ja paahtunut. Koko -metsäläiselämänsä aikana hän ei vielä ollut kärsinyt näin kuolettavaa -pelkoa -- koskaan ennen hän ei ollut tiennyt, mitä pelko olikaan. Vielä -kaksitoista harppausta, ja peto tarttuisi tyttöön. Mutta mitä se oli? -Korakin silmät olivat työntyä ulos kuopistaan. Outo olento oli hypännyt -puusta, jonka siimekseen Miriam oli jo ehtinyt, -- hypännyt suoraan -tytön yli, parhaillaan hyökkäävän elefantin tielle. Se oli alaston -valkoinen jättiläinen. Hänen olallaan oli köysikiemura ja nivusvaatteen -nauhasta riippui metsästyspuukko. Muutoin hän oli aseeton. Paljain -käsin hän astui raivostunutta Tantoria vastaan. Vieraan huulilta -kajahti tuima käsky, iso eläin pysähtyi vauhdissaan, ja Miriam -kiepsautti itsensä puuhun turvaan. Korakilta pääsi helpotuksen huokaus, -johon yhtyi ihmettelyä. Hän tuijotti Miriamin pelastajan kasvoihin, ja -kun hänelle hitaasti selvisi, kuka tuo mies oli, laajenivat hänen -silmänsä epäilystä ja ihmettelystä. - -Yhä mölyten vihaisesti keinutteli Tantor ruumistansa valkoisen miehen -edessä. Sitten jälkimäinen astahti suoraan kärsän alle, joka yhä oli -koholla, ja kuiskasi norsun korvaan käskyn. Iso paksunahkainen lakkasi -mölyämästä. Villi valo sammui sen silmistä, ja kun vieras astui Korakia -kohti, seurasi Tantor tottelevaisena hänen kintereillään. - -Miriamkin katseli ja ihmetteli. Äkkiä kääntyi mies häntä kohti -ikäänkuin muistaen hänen läsnäolonsa hetkellisen unohduksen jälkeen. -"Tule, Miriam!" huusi hän, ja sitten tyttö tunsi hänet ja äännähti -hätkähtäen: "Bwana!" Nopeasti hän pudottausi puusta ja riensi miehen -viereen. Tantor muljautti kysyvän katseen valkoiseen jättiläiseen, -mutta saatuaan varoittavan sanan salli Miriamin lähestyä. Yhdessä he -kävelivät Korakin luo, jonka silmät olivat suurina kummastuksesta ja -ilmaisivat harrasta anteeksipyyntöä; ehkä niissä oli myöskin iloista -kiitollisuutta ihmeestä, joka oli tuonut juuri nämä kaksi hänen -luokseen. - -"Jack!" huudahti valkoinen jättiläinen polvistuen metsäläisen viereen. - -"Isä!" änkytti Tappaja. "Kiitos Jumalalle, että se olit sinä. Koko -viidakossa ei ole toista, joka olisi voinut hillitä Tantoria." - -Nopeasti katkoi mies Korakin siteet, ja kun nuorukainen hyppäsi pystyyn -ja kietoi käsivartensa isänsä kaulaan, kääntyi vanhempi mies Miriamia -kohti. - -"Luulin käskeneeni sinun palata maatilalle", sanoi hän ankarasti. - -Korak katseli heitä ihmetellen. Hän tunsi sydämessään harrasta kaipuuta -kaapata tytön syliinsä, mutta muisti ajoissa toisen -- siron nuoren -englantilaisen herrasmiehen -- ja muisti myös, että hän itse oli vain -raakalaisena elävä apinaihminen. - -Miriam katsoi rukoilevasti Bwanaa silmiin. - -"Te sanoitte minulle", virkkoi hän hyvin ujolla äänellä, "että minun -paikkani oli rakastamani miehen luona", ja hän käänsi silmänsä Korakiin -täynnä ihmeellistä valoa, jota kukaan muu mies ei ollut niissä ennen -nähnyt eikä koskaan näkisikään. - -Korak ryntäsi avosylin tyttöä kohti, mutta äkkiä hän vaipuikin hänen -eteensä toiselle polvelleen ja kohottaen hänen kätensä huulilleen -suuteli sitä kunnioittavammin kuin olisi suudellut maansa kuningattaren -kättä. - -Tantorin mörinä havahdutti kaikki kolme viidakossa kasvanutta -silmänräpäyksessä valppaiksi. Norsu katseli heidän taakseen puita -kohti, ja kun he silmillään seurasivat sen katseen suuntaa, ilmestyi -lehväin joukosta ison apinan pää ja hartiat. Hetkiseksi silmäili olento -uteliaasti heitä ja sitten kohosi sen kurkusta äänekäs jälleennäkemisen -ja riemun huuto, ja tuokiota myöhemmin oli otus hypännyt maahan, -parikymmentä samanlaista urosta kintereillään, ja hoippui heitä kohti -huutaen ihmisenmuotoisten alkukielellä: - -"Tarzan on palannut! Tarzan, viidakon herra!" - -Se oli Akut, ja heti hän alkoi hyppiä ja kisata kolmikon ympärillä, -kirkuen ja irvistellen niin kamalasti, että moinen menettely olisi -kaikista muista ihmisolennoista voinut merkitä hurjinta raivoa; mutta -nämä kolme tiesivät, että apinain kuningas osoitti alamaista -kunnioitusta itseänsä suuremmalle kuninkaalle. Sen perässä harppailivat -pörröiset kumppanit, kilpaillen toistensa kanssa, kuka voisi hypätä -korkeimmalle ja päästää kurkustaan kamalimmat ulvahdukset. - -Korak laski kätensä hellästi isänsä olalle. - -"On vain yksi Tarzan", sanoi hän. "Koskaan ei voi syntyä toista!" - - * * * * * - -Kahta päivää myöhemmin pudottautuivat kaikki kolme puista tasangon -reunalle, mistä voivat nähdä huvilan ja keittiörakennuksen piipuista -nousevan savun. Apinain Tarzan oli pukeutunut jälleen sivistyneihin -vaatteisiinsa, jotka oli kätkenyt puuhun, ja koska Korak kieltäytyi -astumasta äitinsä silmien eteen villin puolipukimissa, joita oli niin -kauan käyttänyt, eikä Miriam tahtonut jättää häntä muka pelosta, että -nuori mies muuttaisi mielensä ja karkaisi takaisin viidakkoon, meni isä -edeltä maatilalle hevosia ja vaatteita hakemaan. - -My Dear oli portilla häntä vastassa, silmissä kysyvä ja surullinen -ilme, huomatessaan, että Miriam ei ollut hänen puolisonsa mukana. - -"Missä tyttö on?" kysyi hän värisevällä äänellä. "Muviri kertoi -minulle, että hän, tottelematta määräyksiäsi, juoksi viidakkoon kohta -kun olit heidät jättänyt. Oi, John, minä en voi kestää, että menetän -hänetkin!" ja lady Greystoke purskahti murtuneena itkemään ja painoi -päänsä leveää rintaa vasten, missä niin usein ennenkin oli saanut -lohdutusta elämänsä suurissa katkerissa koettelemuksissa. - -Loordi Greystoke kohotti hänen päätänsä ja katsoi alas hänen silmiinsä, -hymyilevä ja valoisan onnellisuuden ilme kasvoillaan. - -"Mitä nyt, John?" huudahti rouva. "Sinulla on hyviä uutisia -- älä pidä -minua odotuksessa." - -"Tahdon olla ihan varma, että voit kestää parhaan uutisen kuulemisen, -mitä kumpikaan meistä koskaan on saanut", sanoi hän. - -"Ilo ei ikinä tapa", vastasi puoliso. "Sinä olet löytänyt -- tytön?" -Hän ei tohtinut toivoa mahdottomia. - -"Niin olen, Jane", sanoi toinen liikutuksesta käheällä äänellä; "minä -olen löytänyt tytön ja -- _pojan_!" - -"Missä hän on? Missä he ovat?" kysyi lady Greystoke kiihkeästi. - -"Tuolla viidakon syrjässä. Hän ei tahtonut tulla luoksesi villissä -leopardintaljassaan ja alastomuudessaan, vaan lähetti minut noutamaan -säädyllisiä pukimia." - -Rouva taputti käsiään riemuissaan ja kääntyi juoksemaan rakennusta -kohti. "Odotahan!" huusi hän olkansa yli. "Minulla on kaikki hänen -pukunsa -- olen ne kaikki säilyttänyt. Tuon heti yhden sinulle." - -Tarzan nauroi ja huusi häntä pysähtymään. - -"Ainoat puvut, mitä täällä on hänelle sopivia", sanoi hän, "ovat minun -vaatteeni -- jolleivät liene hänelle liian ahtaat. Sinun pieni poikasi -on kasvanut, Jane." - -Ja niin ratsasti Korak, Tappaja, tuntia myöhemmin kotiin äitinsä luo -- -äidin, jonka kuva ei koskaan ollut haihtunut pojan sydämestä -- ja -tapasi hänen sylissään ja silmissään sen rakkauden ja anteeksiannon, -jota sielussaan janosi ja rukoili. - -Ja sitten kääntyi äiti Miriamin puoleen samalla kun säälivän surun ilme -karkoitti onnenhohteen hänen silmistään. - -"Tyttöseni", virkkoi hän. "Onnemme keskellä odottaa sinua suuri murhe. -Herra Baynes ei toipunut haavastansa." - -Suru sumensi Miriamin silmiä, mutta se puhui ainoastaan siitä, mitä hän -vilpittömästi tunsi; se ei ollut naisen murhetta silloin, kun rakkain -on häneltä riistetty. - -"Olen suruissani", sanoi hän yksinkertaisesti. "Hän aikoi tehdä minulle -suuren vääryyden; mutta hän sovitti sen runsaasti ennen kuolemaansa. -Kerran luulin häntä rakastavani. Alussa se oli vain hullaantumista -tyyppiin, joka oli minulle uusi -- sitten se oli kunnioitusta uljasta -miestä kohtaan, jolla oli kyllin siveellistä rohkeutta tunnustaakseen -vikansa ja ruumiillista rohkeutta uhmatakseen kuolemaa, yrittäessään -korjata tekemänsä pahan. Mutta se ei ollut rakkautta. Minä en tiennyt, -mitä rakkaus oli, ennenkuin tiesin Korakin olevan elossa", ja hän -kääntyi hymyillen Tappajaan päin. - -Lady Greystoke vilkaisi nopeasti poikansa silmiin, josta kerran -tulisi loordi Greystoke. Mikään ajatus tytön ja hänen poikansa -yhteiskunnallisen aseman erilaisuudesta ei juolahtanut hänen mieleensä. -Hänestä Miriam oli kuninkaan arvoinen. Hän tahtoi vain tietää, -rakastiko Jack pientä arabialaista löytölasta. Pojan katse vastasi -äidin sydämen kysymykseen, ja hän syleili molempia yhtaikaa, suudellen -kymmenkunnan kertaa kumpaakin. - -"Nyt", huudahti hän, "on minulla todella tytär!" - - * * * * * - -Oli monta päivämatkaa lähimmälle lähetysasemalle; mutta he odottivat -maatilalla vain joitakuita päiviä, levätäkseen ja valmistautuakseen -suureen tapahtumaan, ennenkuin lähtivät taipaleelle; ja sitten kun -vihkiminen oli toimitettu, viipyivät he rannikolla odottaen Englantiin -lähtevää laivaa. Ne päivät olivat ihmeellisimpiä Miriamin elämässä. Hän -ei ollut edes hämärästi aavistanut, mitä sivistyneellä yhteiskunnalla -oli hänelle varattuna. Valtameren aava ulappa ja mukava, uudenaikainen -höyrylaiva herättivät hänessä värisyttävää ihmettelyä. Englantilaisen -rautatieaseman melu, hälinä ja tungos peloittivat häntä. - -He olivat olleet kotona ainoastaan viikon verran, kun loordi Greystoke -sai tiedonannon monivuotiselta ystävältään -- D'Arnotilta. - -Se saapui suosituskirjeen muodossa, jonka toi hänelle eräs kenraali, -nimeltä Armand Jacot. Loordi Greystoke muisti nimen. Kelle Ranskan -uusimpaan historiaan perehtyneelle se olisikaan tuntematon? Olihan -Jacot oikeastaan ruhtinas de Cadrenet -- jäykkä tasavaltalainen, joka -ei edes kohteliaisuudesta suostunut käyttämään arvonimeään, vaikka se -oli kuulunut hänen suvulleen neljäsataa vuotta. - -"Tasavallassa ei ole tilaa ruhtinaille", oli hänen tapansa sanoa. - -Loordi Greystoke otti kyömynenäisen, harmaaviiksisen soturin vastaan -kirjastossaan, ja parin lauseen perästä oli näissä kahdessa miehessä -herännyt molemminpuolinen kunnioitus, joka kestäisi kautta elämän. - -"Olen tullut luoksenne", selitti kenraali Jacot, "koska kunnon -amiraalimme on kertonut minulle, ettei ole ketään maailmassa, joka -täydellisemmin tuntisi Keski-Afrikan kuin te. - -"-- Sallikaa minun kertoa tarinani alusta aikain. Monta vuotta sitten -varastettiin pieni tyttäreni -- arabialaiset kai hänet veivät, -- -palvellessani Algerian muukalaislegioonassa. Teimme kaikki, mihin -rakkaudella, rahalla ja hallituksenkin avulla kykenimme, löytääksemme -tytön; mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Hänen valokuvansa -julkaistiin maailman kaikkien suurkaupunkien johtavissa lehdissä, mutta -milloinkaan emme löytäneet miestä tai naista, joka olisi nähnyt hänet -sen päivän jälkeen, jona hän niin salaperäisesti katosi. - -"-- Viikko sitten tuli Pariisissa luokseni tummaihoinen arabialainen, -joka sanoi nimensä olevan Abdul Kamak. Hän kertoi tavanneensa tyttäreni -ja tarjoutui opastamaan minut hänen luokseen. Minä otin hänet heti -mukaani amiraali D'Arnotin luo, jonka tiesin jonkun verran -matkustelleen Keski-Afrikassa. Miehen kertomuksesta päätteli amiraali, -että se paikka, missä arabialaisen minun tyttärekseni otaksumaa -valkoista tyttöä pidettiin vangittuna, ei ollut kaukana teidän -afrikkalaisilta tiluksiltanne; ja hän neuvoi minua heti käymään -luonanne -- te kun voisitte tietää, oliko sellaista tyttöä -naapuristossanne." - -"Mitä todistuksia esitti arabialainen siitä, että hän oli teidän -tyttärenne?" kysyi loordi Greystoke. - -"Ei mitään", vastasi toinen. "Siksipä pidimmekin viisaimpana neuvotella -kanssanne, ennenkuin järjestämme retkikunnan. Miehellä oli vain vanha -valokuva tytöstä, taakse oli liisteröity sanomalehtileikkele -- siinä -kuvailtiin lasta ja tarjottiin palkinto. Pelkäsimme, että hänen -löydettyään sen jostakin oli ilmoitus herättänyt hänessä ahneutta ja -saanut hänet uskomaan, että hän jollakin tavoin pääsisi palkintoon -käsiksi mahdollisesti puijaten meille jonkun muun valkoisen tytön sillä -luulottelulla, että näin monien vuosien kuluttua emme kykenisi -eroittamaan vaihdokasta oikeasta." - -"Onko teillä valokuva mukananne?" kysyi loordi Greystoke. - -Kenraali veti kirjekuoren taskustaan, otti siitä kellastuneen kuvan ja -ojensi sen englantilaiselle. - -Kyyneleet sumensivat vanhan soturin silmät, kun hän jälleen vilkaisi -kadoksissa olevan tyttärensä siinä kuvattuihin piirteisiin. - -Loordi Greystoke tarkasti hetkisen valokuvaa. Hänen silmiinsä välähti -omituinen ilme. Hän kosketti kyynärpäänsä ääressä olevaa soittokelloa, -ja tuokiossa astui palvelija sisälle. - -"Pyydä, että miniäni olisi hyvä ja tulisi tänne", käski hän. - -Molemmat miehet istuivat ääneti. Kenraali Jacot oli liian hyvin -kasvatettu ilmaistakseen mielipahaa ja pettymystä, jota hän tunsi siitä -ylimalkaisesta tavasta, jolla loordi Greystoke oli sivuuttanut hänen -käyntinsä aiheen. Heti kun nuori rouva olisi saapunut ja tullut hänelle -esitellyksi, aikoi hän lähteä. Hetkistä myöhemmin astui Miriam sisälle. - -Loordi Greystoke ja kenraali Jacot nousivat ja katsoivat häneen. -Englantilainen ei virkkanut sanaakaan esittelyksi: hän tahtoi panna -merkille, minkä vaikutuksen tytön kasvot ensi näkemältä tekivät -ranskalaiseen, sillä hänellä oli teoria -- taivainen teoria, joka oli -juolahtanut hänen mieleensä sillä hetkellä, kun hän silmäili Jeanne -Jacotin lapsenkasvoja. - -Kenraali Jacot vilkaisi Miriamiin ja kääntyi sitten loordi Greystokeen -päin. - -"Kuinka kauan olette tämän tiennyt?" kysyi hän hiukan syyttävästi. - -"Siitä asti, kun näytitte minulle tuon valokuvan hetkinen sitten", -vastasi englantilainen. - -"Hän se on", sanoi Jacot vavisten hillitystä liikutuksesta; "mutta hän -ei tunne minua -- ei tietenkään voi tuntea." Sitten hän kääntyi -Miriamin puoleen. "Rakas lapseni", virkkoi hän, "minä olen sinun..." - -Mutta Miriam keskeytti hänet nopealla, iloisella huudahduksella ja -juoksi avosylin häntä kohti. - -"Minä tunnen, minä tunnen!" riemuitsi hän. "Oh, nyt minä muistan!" Ja -vanha soturi sieppasi hänet syliinsä. - -Jack Clayton ja hänen äitinsä kutsuttiin saapuville, ja kun tarina oli -kerrottu, olivat hekin iloissaan, että pieni Miriam oli löytänyt isän -ja äidin. - -"Etkä sinä nainutkaan arabialaista löytölasta", virkkoi Miriam. "Eikö -se ole mainiota!" - -"Sinä olet mainio", vastasi Tappaja. "Minä nain pienen Miriamini enkä -omasta puolestani välitä, onko hän arabialaistyttö vai pelkkä pieni -mangani." - -"Hän ei ole kumpikaan, poikani", sanoi kenraali Armand Jacot. "Hän on -ruhtinatar omalla oikeudellaan." - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TARZANIN POIKA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/64377-0.zip b/old/64377-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5f55210..0000000 --- a/old/64377-0.zip +++ /dev/null |