diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64201-0.txt | 10365 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64201-0.zip | bin | 182702 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10365 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..63d42c9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64201 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64201) diff --git a/old/64201-0.txt b/old/64201-0.txt deleted file mode 100644 index b8d534a..0000000 --- a/old/64201-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10365 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Saarelaisvallesmanni, by Emil Elenius - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Saarelaisvallesmanni - Romaani - -Author: Emil Elenius - -Release Date: January 02, 2021 [eBook #64201] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARELAISVALLESMANNI *** - - - - -SAARELAISVALLESMANNI - -Romaani - - -Kirj. - -EMIL ELENIUS - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1925. - - - - -SISÄLTÖ: - - I. Markus Aleksander Markulin saa ylennyksen. - II. Saarelaisvallesmannin ensi päivä. - III. Pelto-Kallu. - IV. Merimiehen hauta. - V. Laivarikko ja ruoska. - VI. Koulumestari. - VII. Tanssiaiset. -VIII. Martta. - IX. Sarlakanpunainen pelakuuna. - - - - -I LUKU. - -MARKUS ALEKSANDER MARKULIN SAA YLENNYKSEN. - - -Komea sukunimi, Markulin, oli suvussa ollut vasta muutaman -vuosikymmenen. Hänen isoisänsä nimi oli Markus Markkula. Hän -oli varakas maanviljelijä ja lähetti poikansa, Markus Viktorin, -lähellä olevaan Viipurin kaupunkiin kouluun. Siellä annettiin -pojalle uusi nimi, Marcus Victor Markulin ja hänestä tuli tämän -kertomuksen sankarin, saarelaisvallesmannin isä, joka kohosi entisen -koulukaupunkinsa yläalkeiskoulun lehtoriksi, ja kuoli nuorena ja -jätti jälkeensä nuoren lesken, kaksi alaikäistä tytärtä ja pojan, -Markus Aleksander Leopoldin, pienen eläkkeen, niin pienen, ettei se -riittänyt kuin yhdeksi kuukaudeksi, vaikka vuodeksi oli tarkoitus -riittää. Vanhimman lapsista, Markus Aleksander Leopoldin, oli siitä -syystä keskeytettävä koulunkäyntinsä -- toisethan eivät sitä olleet -ennättäneet alkaakaan -- ja etsiä työtä ja niin joutui hän moniksi -vuosiksi palvelemaan erään vaatetavarakauppiaan puodissa myyjänä. -Sisaret ja äiti, sekä vapaa-aikoinaan Markus Aleksanderkin, tekivät -koruompeluksia erääseen muotipuotiin ja näin kerääntyi eläkkeen lisäksi -rahaa niin paljon, että se säästäen riitti vuoden kaikiksi kuukausiksi. - -Hän oli siis vasta toisessa polvessa Markulin, mutta jo kolmannessa -polvessa Markus. Ilmankos hänen esi-isiensä kylässä laulettiinkin: - - Isä Markus - poika Markus - pojan poika Markus Aleksanteri. - -Isän eläessä oli perhe viettänyt monta onnellista kesää huvilassa, -Vuoksen rannalla. Siellä oli Markus Markulin nuoremmalla parhaana -muistonaan eräs purjehdusretki. Hän oli löytänyt rannalta, saunan -luota ison kaukalon, joka oli tuotu turpoamaan tai pestäväksi. Se oli -matalassa vedessä, valkealla hiekalla, vettä puolillaan ja muutama kivi -sisässä. Hän itse lienee ollut silloin nelivuotias. Hän nosteli kivet -pois, ajoi viskaimella veden kaukalosta ja lykkäsi sitten laivansa -lainehille. Itse istui hän sen pohjalle ja alkoi paremman puutteessa -soutaa käsillään. Tuuli puhalsi maalta virralle päin. Kun hän ensi -kerran vilkaisi taakseen, näytti maa olevan kaukana ja ihmiset, jotka -siellä juoksentelivat ja huutelivat, hyvin pieniä, kuin nukkeja. -Perästä päin, täysi-ikäisenä, hän kyllä kuuli, ettei hän ollut vielä -rannasta silloin kuin kivenheiton päässä, mutta ei päästy heti hänen -jälkeensä, kun veneessä ei ollut airoja ja hätääntyneet naiset, äiti, -pappilan täti ja palvelijatar, eivät niitä heti löytäneet, eikä -isä ollut kotona. Virta ja tuuli kuljettivat häntä ja hän lakkasi -soutamasta. Hänen laivansa kääntyili hitaasti milloin vasta- milloin -myötäpäivää. Hänestä tuntui ihanalta. Se häntä vain suretti, ettei -tullut sanottua äidille hyvästi -- no, hän kirjoittaa pitkän kirjeen, -kun pääsee perille! Täysi-ikäisten laskujen mukaan lienee koko -hänen retkensä kestänyt korkeintaan viisi minuuttia, mutta omasta -mielestään hän oli tehnyt kokonaisen valtamerimatkan. Jokaiseen laineen -heilahdukseen, virran pyörteeseen, tuulen henkäisyyn, ohitse pörräävään -paarmaan tai ääneti lentävään perhoseen sisältyi kokonainen elämä. -Tämä retki syöpyi hänen mieleensä siinä määrin, että hän läpi elämänsä -näki sen unessaan, kerran vuodessa tai useammin. Hän oli jo elänyt -toistakymmentä vuotta saarelaisvallesmannina, kun hän yhä vielä joskus -unessa kävi läpi tuon purjehdusretkensä jokaisen elämyksen -- äidin -piiskauksenkin heti maihin päästyä. Joskus hänestä tuntui, että koko -retki lienee ollut alunperinkin vain uni. Saarelaisvallesmannina hän -heräsi tuon unen jälkeen onnellisena ja tyytyväisenä. Koko aamupäivän -hän sitä muisteli: Meni rantaan katselemaan kalanruokkijoita, -joilla oli samanlaiset kaukalot, mollit, edessään, joihin kalojen -sisälmykset viskattiin. Onnellinen se, joka sellaisena päivänä sattui -menemään hänen luokseen asioilleen! Kaikki järjestyi hyvin! -- Kukapa -sen tietää -- voihan olla, että kaikki oli alunperinkin unta! Ei! -Piiskauksen hän muisti! Hänellä oli ankara äiti. Häneltä sai Markus -Aleksander Leopold sangen usein piiskaa, mutta ei koskaan isältään. -Äiti se oli, joka piiskan uhalla pani hänet vielä suurena poikana, -isän kuoleman jälkeen, koruompelukseen, ja toimitti hänelle paikan -puotiin, vaikka hän itse olisi halunnut -- teatteriin. Eräänä talvena -vieraili nimittäin teatteri kaupungissa. Markus oli usein jo sitä -ennen esiintynyt kotikaupungissaan seuranäyttämöllä, sillä hänellä -oli hyvä ja kaunis lauluääni ja lahjoja, jotka viittasivat suureen -tulevaisuuteen näyttelijänä. Kaikki pitivät hänestä. Hän oli iloinen -ja vilpitön, osasi huvittaa kaikkia eikä loukannut ketään. Äiti salli -hänen esiintyä seuranäyttämöllä ja tilapäisenä avustajana teatterissa, -mutta kun teatterin johtaja oli kutsunut hänet puheilleen ja pyytänyt -häntä teatterinsa vakinaiseksi näyttelijäksi, täytyi hänen, äitinsä -määräyksestä, antaa kieltävä vastaus. Äiti ei sallinut, että hänen -pojastaan tulisi joutava komeljantti, kuotoilija, sirkuslainen, -ilvehtijä, joka teeskenteli väkijoukkojen iloksi. Sellainen oli hänen -äitikultansa käsitys näyttelijästä ja siihen oli taivuttava. Siitä -hetkestä kieltäytyi Markus seuranäytännöistä ja laulukuoroista -- -kotonaan vietti hän vapaa-aikojaan viulua soitellen. Kolme kuukautta -eli hän vapaaehtoisessa kotiarestissa. Viimeinenkin into ja halu -kauppimiseen meni. Hän piti itseään onnettomimpana ihmisenä maan päällä -ja sopimattomana myyjän ammattiin. Hän oli saapunut siihen nuoruuden -kohtaan, jolloinka ajatellaan kuolemaa. Hän uskoi varmasti, ettei -eläisi vanhemmaksi kuin kaksikymmentävuotiaaksi ja siihen ei ollut enää -pitkää matkaa. - -Hänen äitinsä ajatteli toisin. - -Hän ajatteli elää kauan ja lastensa hän toivoi ja uskoi elävän vielä -kauemmin -- hän tahtoi niin. - -Kun hänen mielilauseensa oli: "Hyvää tilaisuutta ei saa odottaa, se -pitää itse ottaa", ja kun hän kuuli, että maakunnanhallituksessa on -konttoristin paikka joutunut avoimeksi, lähti hän kiertomatkalle -miesvainajansa entisten hyvien tuttavien ja toverien, nykyään samassa -hallituksessa toimivien, vaikutusvaltaisten, korkeiden virkamiesten -pakinoille -- ensin alempien ja sitten itsensä maakuntasihteerin -luokse, joka otti hänet omassa asunnossaan vastaan ja kuultuaan asian -puheli: - --- Voi hyvä Markulinemäntä! Teidän miesvainajanne oli minulle parempi -kuin oma veli! Minä moitin teitä -- suokaa anteeksi. -- Miks'ei minulle -ole kerrottu, että Markus-Viktor-vainajan puoliso ja lapset elävät -kurjuudessa ja että hänen poikansa seisoo aamusta iltaan puodissa, -vaikka Luoja on tarkoittanut hänestä muuta! Tämä asia on korjattava -paikalla! Että antaisinko minä viran nuorelle Markukselle -- ei! Ei -totisesti. Nyt ei kysytä, annetaanko virka hänelle, otetaanko hänet -meille maakuntahallitukseen konttoristiksi. Ei! Sallikaa, arvoisa -emäntä, minun käskeä! Minä käsken: Jo huomisaamuna on nuoren Markuksen -istuttava konttoripöydän takana. -- Keskenjääneet opinnot! Mitä vielä! -Veljeni Markus-Viktor-vainajan pojalle minä alan huomisaamuna itse -opettaa konttoritöitä. Eikö niin, emäntä? No niin! Ja mitä tulee -maakuntavanhimpaan itseensä, niin siitä ei ole pelkoa. Olisi häneltäkin -synti ja häpeä jättää entisen hyvän toverinsa perhe tuuliajolle ja -vanhan kouluutetun suvun jäsen painumaan puotien pölyyn! Taiteen -kukkuloille tai loistava virkamiesura! Se olkoon Markus Aleksander -Leopold Markulinin osana! Asia päätetään vielä tänään. -- No niin, -rakas emäntä. Kiitos siitä, että tulitte luottavaisena puheilleni, -olisi pitänyt tulla vain jo aikaisemmin! - -Puhetta siitä, että Markuksen olisi uuteen virkaansa astuttava -heti seuraavana aamuna, ei sopinut ottaa aivan kirjaimen mukaan -ymmärrettäväksi, eikä liioin sitä, että pääsihteeri itse ottaisi -Markusta ohjatakseen ja yhtä ja toista muuta, sillä ensiksikin -Markuksen oli palveltava kauppiaalla irtisanomisajan loppuun asti ja -toiseksi maakunnan hallituksen konttoriin pääsemiseksi vaadittiin, -paitsi määrättyjä opintoja ja tutkintoja, vähintään vuoden harjoittelua -kuuntelijana kihlakunnan käräjillä. Muu osa pääsihteerin puheesta -piti paikkansa. Markukselle hankittiin erikoisvapautus opinnoista ja -tutkinnoista -- katsottiin riittäväksi ne neljä lukion luokkaa, jotka -hän oli ennättänyt suorittaa ennen isänsä kuolemaa -- ja lähetettiin -seuraamaan kihlakunnan käräjäin pitäjää, sekä kihlakunnan vanhinta -- -onneksi siinä kihlakunnassa, johonka hänen tuleva saarivaltakuntansa -kuuluu -- sattumaltako vai korkeiden määrääjien harkinnasta, sitä -ei hän koskaan itse saanut tietää, mutta luultavasti harkinnasta, -sillä kauas meren taa oli vaikea saada virkamiehiä. Markuksen -korkea-arvoisilla suosijoilla lienee alun pitäen ollut kavala aikomus -uhrata hänet, viattoman ihmisen, paikkaan, josta Markus itse kerran, -saaren ollessa kaukana näkyvissä, sanoi purjehdustovereilleen -- -pari vuotta ennen sinne joutumistaan: "Jumala olkoon armollinen ja -laupias sille, joka on tuonne joutunut kokonaan asumaan, alituisena -seuranaan hailinhirttäjät ja hylkeenampujat, tai mantereelta hylkyinä -ja merenajoina sinne potkitut papit ja papittaret, lensmannit ja -lensmannittaret, tullikapteenit ja kapteenittaret!" - -Kuinka lienee ollut asia! - -Tälle kertomukselle on yhdentekevää, näyttelivätkö hänen korkeat -esimiehensä maakunnan hallituksessa kohtalon osaa ja valmistivatko -he alunpitäen hänet, kasvattaakseen hänestä saarelaisvallesmannin, -vai vastako heille se pälkähti päähän vuonna kahdeksantoistasataa ja -kahdeksan yhdeksättä, jolloinka Markus Aleksander Leopold Markulin -oli neljänkolmatta vuotias, jalomuotoinen, (toverinsa nimittivät -häntä Bismarkiksi) isokokoinen, tervehermoinen ja terveruumiinen, -voimakas, iloinen ja sukkelasanainen poikamies. Pääasia on, että -mainittuna vuonna maakunnan hallituksen virkamiehet oli kutsuttu -kokoukseen, maakuntavanhimman luo neuvottelemaan, kenestä saataisiin -uusi saarelaisvallesmanni, sillä tieto oli juuri saapunut, että -entinen oli tuotu mielisairaana mantereelle ja kuollut edellisenä -yönä sairaalassa huudettuaan toista vuorokautta apua syystalvisessa, -kuusviikkoisessa lumimyrskyssä raivoavaa merta vastaan, joka muka -kuristaa häntä kurkusta ja uhkaa ottaa häneltä hengen. Miesparka! -Hän oli elänyt aikanaan onnellisen nuorenmiehen päiviä maakunnan -pääkaupungissa Viipurissa, maakuntahallituksen konttoristina, hänkin, -ja saanut ylennyksen! Hän oli juopotellut ja tehnyt rötöksen: -nostanut väärennetyllä valtakirjalla rahaa maakunnan rahastosta. Hän -olisi joutunut siitä syytteeseen ja saanut vankeutta ja menettänyt -tulevaisuutensa, mutta hänellä oli niin ikään vanha suku ja isävainajan -hyvät ystävät suojelijoinaan korkeimmissa viroissa ja nämä eivät -sallineet, että vanhalle suvulle ja sen maineelle tapahtuu häväistys. -Kun häntä ei voitu rankaisemattakaan jättää, tuomittiin hänet vuodeksi -saarelaisvallesmanniksi uhalla, ettei hän saa vuoden ja päivän kuluessa -poistua ulkopuolelle piirinsä rajoja. Tämä oli nuoren miehen hengelle, -joka oli tottunut iloiseen seuraan toverien ja vertaisten parissa, -teatteriin, konsertteihin, iltalaulajaisiin ynnä muihin lukemattomiin -juhliin ja kemuihin, joita vanha satama- ja maakuntakaupunki tarjosi -ympäri vuoden, liikaa ja niinpä, kärsittyään muutamia kuukausia, -antamatta mitään arvoa virkamääräyksille, poistui vankilastaan ja -samalla nuoresta saarelaisvallesmannista, jättäen tämän elävänä -ruumiina raivoamaan virkapaikkaansa ja itse etsien vapautta ja entisiä -iloja kumpaakaan -- enemmän kuin paluutietäkään -- enää löytämättä. - -Neuvotteluun maakuntavanhimman virkahuoneeseen oli kutsuttu maakunnan -pää-kirjoittaja sekä asianomainen kihlakunnan vanhin. - -Kokous oli hiljainen. - -Vain silloin tällöin sanoi joku sanan. - -Tupakoitiin ja istuttiin nahkaisissa, mukavissa nojatuoleissa. - --- Vaikea asia, sanoi itse maakuntavanhin taas? erään vaitiolon jälkeen. - --- Vaikea on asia, tunnustivat toisetkin. - --- Täällä on sangen usein saatu näin kokoontua saman asian ympärille, -jatkoi maakuntavanhin. -- Toisinaan parikin kertaa vuodessa. Viittä -vuotta emme ole päässeet yhtä mittaa koskaan. - -Syntyi taas pitkä vaitiolo. Sen lopetti jälleen maakuntavanhin: - --- Sanohan sinä, Karpelanus, jonka kihlakuntaan tuo -saarelaisvallesmannipiiri kuuluu ja joka tunnet oloja ja ihmisiä -siellä, mitä ominaisuuksia pitäisi olla sillä miehellä, joka kestäisi -tuolla saarella ja kykenisi edes välttävästi suorittamaan virkatehtävät -siellä? - --- Se on pian sanottu. Kertaan vain sen, mitä minulla on ollut -kunnia jo monta kertaa aikaisemmin esittää isännälleni ja -maakuntavanhimmalleni: ensiksi hyvä terveys -- niin ruumiin kuin hengen -puolesta -- sitä pidän ensimmäisenä ja pääasiana -- toiseksi iloinen -mieli -- tämä on oleva yhteydessä viimeisen eli viidennen kohdan -kanssa -- kolmanneksi halu ja into voimisteluun ja urheiluun, etenkin -kaikenlaiseen ampuma- ja pyydyshommailuun ja purjehdukseen ja mieltymys -mereen, ehdottomasti: lapsesta asti kasvanut halu ja mieltymys mereen -ja sen elämään, neljänneksi mahdottomuus tai haluttomuus mietiskelyyn, -opintoihin, tutkintoihin ja niiden yhteyteen kuuluvaan haluun -saada virkaylennyksiä, tai muu loistava tulevaisuus ja viidenneksi -ja viimeiseksi, joka herättänee täällä naurua, mutta jonka minä -asettaisin numero ensimmäiseksi: mies ei saa olla mikään naisvihaaja, -eikä ihmisten ja seuran karttaja, kuten useat valitettavasti ovat. -Mieluummin mies, joka pitää naisista -- jos saan sanoa -- mies, josta -naiset pitävät. - -Esittäjän ennustama nauru seurasi. - -Viides kohta sen aiheutti. - -Esittäjä itse, suoraryhtinen, laiha, valkohapsinen, komea-asentoinen -vanha virkamies, ei nauranut. Hän jatkoi: - --- Niin naurakaa vain! Asia tuntuu kummalliselta, mutta ajatelkaahan, -mitä minä oikeastaan tarkoitan: Ainoa mies, joka tähän asti on siellä -kyennyt elämään, ja eli parikymmentä vuotta, täytti nämä ehdot ja -että häneen soveltuu myös tuo viides pykälä, nähdään siitä, mikäli -olemme tähän vanhaan tapaukseen asiakirjoista tutustuneet, että hän -heti saareen päästyään ihastui erääseen saarelaiskaunottareen, meni -hänen kanssaan vuoden kuluessa naimisiin -- unohtaen täydellisesti -kaikki manterelaissuhteensa -- sai lapsia ja eli rauhallisesti -siellä perheensä piirissä hamaan vanhuuteen ja kuolemaan asti. Minun -mielipidettäni on kysytty ja olen sen nyt lausunut. - --- Sinä tunnet kihlakuntasi! -- Mutta leikki sikseen... Vakavasti -puhuen: onko meillä nykyään miestä, jonka voisimme sinne lähettää. - -Tätä sanoessaan kääntyi maakuntavanhin pääkirjoittajansa puoleen. - --- Sinähän ne tunnet miehet... - --- On meillä kyllä yksi mies, Markus A. L. Markulin, lehtori -Markulin-vainajan poika, ikä neljäkolmatta vuotta, seurannut vuoden -kihlakunnan käräjiä ja kihlakunnan vanhinta ja palvellut kolme vuotta -täällä maakuntahallituksessa ylimääräisenä konttoristina. Täällä -emme ole hänelle mitään vakinaista tointa löytäneet, mutta luulisin -hänestä tulevan mainion saarelaisvallesmannin: Urheilija, purjehtija, -rehellinen, rehti mies ja lisäksi iloinen lauluveikko. Eikö siinä ole -kylliksi ominaisuuksia! - -Asia päätettiin ja niin tuli Markulinista saarelaisvallesmanni. Hänestä -katsoen kuin jumalten piirissä ratkaistiin hänen kohtalonsa kevyesti ja -leikiten. Vasta seuraavana päivänä annettiin hänelle tapauksesta tieto -ja määräys lähteä matkalle. - -Sinä päivänä alkoi aurinko äkkiä noin kello neljältä aamulla iloisesti -paistaa pieneen huoneeseen, joka oli toisessa kerroksessa vanhassa -valkeassa talossa kapean Vesiportinkadun varrella hänen äitinsä -vanhassa asunnossa. Kesäinen aurinko oli kyllä jo noussut aikaisemmin, -mutta oli piileskellyt ensin toisten, korkeampien talojen takana. -Mainitulla kellonlyönnillä lankesi leveä punakeltainen päivänsäde -hänen silmäluomilleen ja hän heräsi valoon. Noustuaan istualleen -vuoteelleen hän näki läpi ikkunan, joka oli auki ja jossa lenteli -kärpäsiä, vastakkaisen rakennuksen valkean seinän, joka nyt varjossa -hohti siniseltä, hiukan punertavalta. Vasemman päädyn ohi, yli portin, -näkyi osa ikivanhaa pihaa ja siinä kukkiva omenapuu. Ylempänä näkyi -päivänpaisteinen punainen tiilikatto, jolla väreili poutaisen aamun -kimmeltävä lämmin ja jonka yli parhaillaan lensi kolme pulua. Kauempana -oli taivas aivan valkoinen, vain siellä täällä vivahtaen hyvin -kauniiseen siniseen ja vaaleanpunaiseen. Ikkunat kadun toisella puolen, -vastakkaisessa talossa, olivat miltei kaikki suljettuja ja niissä oli -yhteenvedetyt valkeat uutimet. -- Viereisessä huoneessa nukkui hänen -äitinsä. Sisaret olivat maalla. - -Vaikka olikin vielä varhainen, oli uni hänen silmistään karissut, sillä -hänelle muistui mieleen eileniltainen ja iltaöinen ukkosilma ja sade ja -satamassa oleva jahtinsa, jonka purjeet tarvitsivat kuivausta. - --- Kuinka sikeästi äiti rakas mahtaakaan vielä nukkua! ajatteli hän -hiipiessään pois vuoteestaan ja alkaessaan pukeutua. - -Hän avasi hiljaa huoneensa oven. - -Ulos päästäkseen oli hänen kuljettava äitinsä huoneen läpi. - -Varpaisillaan hän hiipi mattoja pitkin peljäten, että hänen suurten -kenkiensä narahtelu herättäisi äidin, joka nukkui vielä, kasvot hymyssä. - -Tornin kello löi juuri neljää. - -Hän pysähtyi keskelle permantoa ja kuunteli ja seurasi äitinsä kasvoja --- hän pelkäsi, että kellon kumeat lyönnit -- aivan lähellä olevasta -vanhasta tornista -- herättäisivät äidin. - -Sitten hän taas jatkoi hiipimistään. - -Riemu, jonka syitä hän ei tuntenut, eikä kysellyt, sykähdytti hänen -rintaansa ja hän oli huutaa: - --- Nouse ylös, äiti! Menkäämme yhdessä kävelemään satamaan, katsomaan -laivoja ja merimiehiä, jotka availevat purjeita aamutuuleen kuivamaan! -Raitis aamuilma varmasti sinua virkistää ja saatpa nähdä, minkälaisen -ruokahalun me saamme aamiaiseksi, mutta hän hillitsi itsensä ja hiipi -edelleen. Vielä kerran hän pysähtyi katselemaan äitinsä kasvoja, -jotka elämän ankaruus oli kovettanut, mutta jotka unessa näyttivät -käyneen lempeämmiksi. Liikutettuna muisteli hän tätä läpi elämänsä, -sillä tämähän jäikin viimeiseksi kerraksi, jolloin hän äitiään ihaili -sellaisena. Niin oli kohtalo määrännyt, mutta silloin hän ei sitä vielä -tietänyt. Hän kohotti kätensä ja kuiskasi: - --- Ole huoletta, äiti! Minä teen sinut vielä niin onnelliseksi, että -hymyilet valveillakin! -- ja hiipi ovelle, jonka avasi taitavasti --- Oh! -- kyllä hän oli sen konstin oppinut palatessaan niin usein -myöhäisiltä retkiltään! - -Pitkin Vesiportinkatua hän käveli alas Salakkalahden rantaan, jossa -hänen jahtinsa "ANNA" oli ankkurissa. - -Satamassa näkyi paljon kuivaamaan avattuja purjeita laivoissa ja -veneissä. - -Kalastajia souti rantaan ja maalaisia hevosineen ja rattaineen alkoi -kerääntyä torille. Kaupunki heräsi aamu-unestaan päivän touhuun. - -Hän istui jollaansa ja alkoi huovata jahtiaan kohti. Hän tahtoi koko -ajan nähdä jahtinsa, siksi hän sinne mennessään aina huopasi ja sieltä -palatessaan aina souti -- hiljakseen ja pysähtyen joskus pitkäksi aikaa -ihailemaan jahtinsa kauniita viivoja ja sen kuvastelemista veteen. -Nytkin hän pysähtyi puolimatkaan, antoi airojen levätä ja ihaili -venettään kuin morsiantaan. Veden pinta oli miltei tyyni. Se väreili -hiukan ja rikkoi moniksi kiemuraisiksi kuviksi jahdin valkean rungon -sekä sen maston kuvastukset, ja leimahtelivat jahdin kupeet aamun -kiiltävässä valossa. - -Päästyään jahtiin avasi hän purjeet, jotka heti alkoivat hulmuta -poutaisessa aamutuulessa, joka puhalteli lounaasta. - -Hän oli jahdin ainoa omistaja nykyjään. Se oli hänellä jo kolmatta -kesää. Aluksi heitä oli kaksi omistajaa -- olivat saaneet sen halvalla -eräästä kuolinpesän huutokaupasta. Viime syksynä hän oli lunastanut -toisenkin puolen sen hinnasta ja saatuaan veneen kokonaan omakseen, oli -hän antanut sille uuden nimen. - -Varhaisesta keväästä myöhään syksyyn vietti hän kaikki vapaa-aikansa -purjehdusretkiin, jotka ulottuivat kauas saaristoon, milloin -Säkkijärven, milloin Koiviston puolelle. Toissakesänä oli hänellä -kuukauden pitkä loma, ja silloin hän risteili ympäri Suomenlahtea kaksi -hauskaa toverusta mukanaan. - -Milloin hän ei voinut kohottaa ankkuria, vietti hän aamuvarhaiset -tunnit istuen veneessään kuivattelemassa purjeita, niinkuin nytkin, tai -huuhtomassa kantta, kirkastelemassa veneen vaskiosia, tuulettamassa -kajuuttaa ja niin pois päin. Aina hänellä oli siellä hommaamista. Hän -töin tuskin tänäkään aamuna ennätti kotiin aamiaiselle, jonka äiti -oli valmistanut kello kahdeksaksi ja sen jälkeen oli hänen jouduttava -virkapaikalleen. - --- Kuinka ihana aamu tänään, äiti! huudahti hän istuessaan -aamiaispöytään. - --- Niinkö! - --- Niin! Olisitpas ollut näkemässä, äiti! - --- Mitäs näiden vanhojen kauneudesta. - --- Kauneus kuuluu kaikille, äiti! Toivoisin eläväni satavuotiaaksi -nauttiakseni tämänlaisesta aamusta ja tämänlaisesta aamiaisesta, äiti. -Sinä olet maailman parhain emäntä, äiti! - --- Ole nyt! - --- Ihan totta. Minä olen kokenut! - --- Sinä olet kokenut vielä niin vähän, lapsi. - --- Kokonaisen vuoden kiertelin käräjillä! Enkä minä ole enää lapsi. En -totisesti! - --- Vaikka vaan... Sinähän täytit vasta neljä kolmattakymmentä -ajastaikaa tänään... Minä olen jo yli viisikymmentä... Vanhemman -sisaresi syntyessä olin kaksikymmentä. Minä olin silloin nuori. - --- Täytinkö minä tänään neljäkolmatta. - --- Tänään täytät neljäkolmatta. Jos sisaresi olisivat kotona, niin -panisimme toimeen pienen juhlan. - --- Olenko minä jo niin vanha! Ja kerran pelkäsin, tokko pääsen koskaan -edes kahteenkymmeneenkään! Voi kuinka elämä on pitkä ja rikas! - --- Toivokaamme, että elämäsi olisi -- rikas -- rikkaampi kuin isäsi ja -äitisi... - -Syötyään poikkesi hän vielä venheelleen, jossa kääri purjeet kokoon ja -peitti ne. - -Kun hän lopultakin saapui työpaikalleen, havaitsi hän pitkän eteisen -seinäkellosta, että hän oli myöhästynyt neljännestunnin, enemmänkin. - -Eteispalvelija ei ollut saapuvilla, mutta ei kulunut montaakaan -silmänräpäystä, ennenkuin hän ilmaantui. Kumaraharteisena ja kiivaan ja -tyytymättömännäköisenä hän lähestyi Markusta. - --- Koko aamu on minua juoksutettu: teidän vuoksenne ukon itsensä luona --- meurusi hän. - --- Hyvää huomenta ensin, rakas Häyrynen! - --- Hyvää päivää tämä jo on muille, säälliseen aikaan nousseille -ihmisille! No -- sassiin nyt sinne maakuntavanhimman puheille! Ihan -jalkoihin rakot saan juostessani koko aamupäivän teidän vuoksenne! Te -olette myöhästynyt ja ukko tuolla on vihainen! Te olette myöhästynyt -- -sapperment! - --- Minäkö? - --- Sinä, sinä. - --- Älä sinä senkin sarvipää jääskeläinen sano minua sinäksi! - --- No -- - --- Niin! Minä lyön teitä, jos kerran vielä kuulen sen sanan. - --- No -- konttoristi sitten. - --- Mikä hyvänsä! -- Eteispalvelija, menkää ilmoittamaan -maakuntavanhimmalle, että minä olen suvainnut saapua ja odotan -puheillepääsyä -- mieluimmin heti paikalla. - -Eteispalvelija oli saanut tästä juhlallisesta puhuttelusta entisen, -vanhan, jo yli nelikymmenvuotiaan virastotottumuksensa takaisin. Hän -kumarsi syvään käsivarret riipuksissa ja sanoi: - --- Teitä, maakuntahallituksen ylimääräistä konttoristia, odottaa -maakuntavanhin saapumaan puheilleen heti, ilman ilmoittautumista. --- Eteispalvelija siirtyi parilla kolmella sivuaskeleella -maakuntavanhimman virkahuoneen ovelle, avasi sen syvään kumartaen -Markukselle ja sanoi: - --- Tehkää niin hyvin -- - -Ovi hupsahti Markuksen jäljessä kiinni ja seisoi hän seuraavana hetkenä -keskellä maakuntavanhimman virkahuonetta, jonka kalusto oli vanhaa, -kiilloitettua mahonkia. - -Saapuvilla istui myös maakunnan vanha pääkirjoittaja ja sen kihlakunnan -vanhin, johon Markuksen tuleva saarelaisvallesmannipiiri kuului. - -Maakuntavanhin oli noin viidenkuudetta vanha mies, aatelismies, lihava -ja lyhyt, punakka kasvoiltaan ja hänellä oli valkea tukka, mutta -ruskeat viikset ja ruskeat kulmakarvat ja hymyilevät silmät. - --- Hyvää huomenta herra vallesmanni, sanoi maakuntavanhin vastaukseksi -Markuksen syvään kumarrukseen. -- Käykää istumaan tänne -- on täällä -vielä vapaita tuoleja. - --- Anteeksi -- tässä on kai tapahtunut jokin pieni erehdys? - --- Kuulkaa, herra vallesmanni, ja pankaa mieleenne ja tehkää niinkuin -minä teen: Minä en koskaan erehdy -- en koskaan. Se oli ensiksi! -Toiseksi -- minulla ei ole koskaan mihinkään kiire, enkä koskaan -mistään myöhästy! - -Edellisen puheensa päälle hän nauraa hohotti ja kohteliaisuudesta -nauroivat kirjoittaja ja kihlakunnan vanhinkin. Sen sijaan ei nauranut -Markus, sillä hänestä tuntui julmalta puhua tuollaisella ivalla hänen -muutamista myöhästymisistään. Tämä aamu ei nimittäin ollut ainoa, -jolloin hän oli myöhästynyt. Päinvastoin tämänaamuinen myöhästyminen -ei ollut mitään siihen nähden, mitä oli tapahtunut tuhka tiheään, -pitkin tätä kesää ja edellistä, pyhien jälkeen: Useat maanantait oli -hänen paikkansa tyhjä ja pahinta oli se, että hänen mukanaan myöhästyi -toisia. Hän käsitti, että mitta on nyt täysi, että rangaistus on tuleva -ja että se ei enää supistu pelkkiin muistutuksiin, ojennuksiin ja -neuvoihin. - --- Minä kyllä koettaisin olla täsmällisempi tästedes, jos... - --- Jaa -- siitä voitaisiin keskustella, -- mutta istukaa toki ensin. -- -Herran nimessä! Käykää istumaan! -- No niin. -- Onko vallesmanni ollut -näin keskellä viikkoakin purjehtimassa? - --- Anteeksi -- minähän en tiedä edes piiriäni ja minua kutsutaan -vallesmanniksi. - --- Teillä on tapana käydä purjehtimassa -- sanoisinko pahana tapana, -sillä se on vaarallista -- soisin, että mieluummin tekisitte vain -metsästysretkiä -- kauniita tyttöjä ja viinaahan löytää niilläkin -- hö -hö hö -- mutta kun teillä nyt kerran on tuo parantumaton halu merelle, -niin päätettiin antaa teille paikka, jossa saatte merestä ja purjeista -kerrankin tarpeeksenne. Teistä on eilen tehty saarelaisvallesmanni. - --- Elinkautinenko vai määrävuotinen? - --- Hm. Kyllä se tällä kertaa luultavasti on elinkautinen. Riippuu -itsestänne. - -Samalla ojensi maakuntavanhin Markukselle kankean, valkean -virkapaperin, jonka oikeassa yläkulmassa loisteli sininen karttamerkki -ja yläreunassa numero 11646 ja siitä jonkunverran alaspäin suurilla, -hohtavilla, varjostetuilla painokirjaimilla: - - KARJALAN MAAKUNTAVANHIN - -tekee tiettäväksi: ja sitten maakuntahallituksen parhaimman -kaunokirjoittajan kädellä piirretty teksti: - - "Että samalla kun ulkosaarien piirin vallesmanni Carl August - Ferdinand Kraepolin on nyttemmin kuollut, olen minä nähnyt - hyväksi määrätä maakuntahallituksen ylimääräisen konttoristin - Markus Aleksander Leopold Markulinin kuluvan kesäkuun 18 päivästä - lukien sanottua vallesmanninvirkaa hoitamaan viran vakinaisena - haltijana ja isäntänä, jota kaikki asianomaiset noudattakoot. - Karjalan maakuntakansliassa kesäkuun yhdeksäntenätoista päivänä - vuonna kahdeksantoista sataa ja kahdeksanyhdeksättä." - -Sitten seurasi maakuntavanhimman sotkuinen nimikirjoitus ja sen -alla maakunnan suuri ja selvä sinetti ja oikeassa alakulmassa -maakuntahallituksen pääkirjoittajan nimi. - -Paperi tuntui liukkaalta, valkealta ja kankealta. Markus oli toki -ennenkin pidellyt käsissään moisia arkkeja, mutta ei olleet ne -tuntuneet silloin jo paperiaineeltaan niin arvokkailta kuin nyt tämä, -joka tuntui sisältävän kokonaisen elämänkohtalon, eikä sitä millekään -halvemmalle paperille olisi voinut kirjoittaakaan, ajatteli hän. - -Virkamääräys oli pikainen -- ei mitään hakuaikaa tai muita -muodollisuuksia. - -Mutta olihan jo aikoja sitten tullut tavaksi lähettää saarivaltakuntaan -mies, kun sopiva löydettiin ja milloin siellä sellaista tarvittiin, -joko vuodeksi tai useammaksi, vakinaiseksi, elinkautiseksi -- aina -asianhaarojen mukaan. - -Markus silmäili paperia, joka vavahteli hänen käsissään. - -Hän ymmärsi kyllä, että on kysymyksessä vakinainen, itsenäinen virka ja -vakava toimeentulo. - -Lyhyessä ajassa, joka kului maakuntavanhimman viime sanoista -- lienee -ollut puoli minuuttia tai vähemmän -- ennätti Markus ajatella monia -asioita ja asetella vastakkain monta mahdollisuutta. - -Hän olisi niin mielellään jäänyt edelleenkin maakunnan pääkaupunkiin --- äiti, vanha koti, iloiset toverit, laulukuoro, teatteri, -metsästysseura, purjehdusseura, ja talviset juomingit ja pienet -konttoristin tulot toisaalla ja hyvätuloinen, rangaistuksen luontoinen -elinkautinen olo saarelaisvallesmannina toisaalla. - -Maakuntavanhin lienee arvannut hänen mietteensä, koska sanoi: - --- Teillä ei ole minkäänlaisia ylenemismahdollisuuksia, jos jäätte -tänne. Se on minun vakava käsitykseni. - -Isot isännät sytyttivät sikarin kukin ja maakuntavanhin tarjosi myös -Markukselle. - --- Tässä huoneessa on siitä asiasta usein neuvoteltu, jatkoi ukko itse -vakavana jälleen. -- Me olemme isävainajanne vanhoja ystäviä -- enempää -en tarvinne sanoa -- - --- Minä kiitän tästä paperista... - --- Te siis otatte viran vastaan? - --- Eihän tässä ole muutakaan valittavaa. Olen hyvin kiitollinen... - --- Niin. Saanen kai sanoa, että teistä on täällä ollut, etenkin tänä -kesänä, meille paljon harmia ja päänvaivaa. Jos olisitte joku muu, -olisitte saanut jo aikoja sitten täältä virkaeron -- elinkautisen -nimittäin. Mutta -- niinkuin ennen kuningas Salomolle sanottiin: -"Kuitenkaan en minä sitä tee sinun ajallas, sinun isäsi Davidin tähden" --- mekin täällä teidän isänne suurien ansioiden vuoksi tahdomme -armahtaa ja auttaa teitä. -- Tehän olette pitkin kesää myöhästellyt, -ei vain puolituntisia, kuten tänä aamuna, vaan päiviäkin, ja saanut -muistutuksia ja varotuksia -- - --- Purjehdusretkillähän voi sattua yllätyksiä -- sumuja, vastatuulia, -tyyntä ja niin edespäin. - --- Teidän selityksenne on aina otettu huomioon. Virkapaikaltaan saa -vapaahetkinään lähteä minne haluttaa ja olla miten haluttaa -- mutta --- senkin te tiedätte -- virkatunneilla on oltava paikallaan, ellei -ole kuollut tai vakavasti sairas. -- Täällä on, niinkuin sanottu, tätä -asiaa pohdittu puolelta ja toiselta ja tultu siihen päätökseen, että, -koska meillä ei ole halua teitä poiskaan potkia, teidät on parannettava -sillä lääkkeellä, joka tässä tapauksessa lienee tepsivin: Antaa teidän -kerrankin saada merestä tarpeeksenne -- hö hö hö -- ja saada täällä -konttorihenkilökunta jälleen järjestykseen. - --- Anteeksi. Milloin minun on lähdettävä. - --- Niinkuin siitä paperista näette, olette täysivaltainen virkamies -saarivaltakunnassanne jo eilisestä alkaen. - --- Pyydän kunnioittavimmin kolmen päivän lomaa yksityisasioiden -järjestelyä varten. - --- Teillä on sitä varten viikon loma ja kun teillä kuulemamme mukaan -on runsaanpuoleisesti velkoja täällä kaupungissa, saatte nostaa kahden -kuukauden palkan etukäteen niidenkin järjestelyä varten. -- Siis -lähdette heti juhannuksen jälkeen. - --- Minä olen hyvin kiitollinen --. - --- Isävainajanne vuoksi, joka oli tämän kaupungin jaloimpia miehiä. -Säilyttäkää hänen nimensä kunniassa! -- Toivomme, että tulette -viihtymään piirissänne hyvin. Siellä on toistaiseksi paljon työtä. -Edeltäjältänne on miltei vuoden kirjeenvaihto hoitamatta, tilitykset -tekemättä ynnä muuta, ynnä muuta. Tämä kihlakuntanne vanhin, tuomari -Karpelanus, voi teille kertoa sieltä yhtä ja toista. Hän tuntee ne -asiat paremmin kuin me muut. Asuntonne tulee olemaan hyvä -- iso -palatsi, saaren komein, kolme kamaria, iso sali ja keittiö ja ympärillä -vanha hedelmäpuutarha, oma venesatama miltei ikkunan alla -- paikka on -kuin Edenin paratiisi, ilman Eevaa! Niin, nainut mies teidän oikeastaan -pitäisi olla! -- Piirinne rajat ovat helkkarin selvät -- Jumala -paratkoon! Ette tule koskaan riitaantumaan naapurivallesmannin kanssa -siitä, kummanko piirissä joku rikos tapahtui! Sehän on etu sekin! Oma -aurinko, kuu ja tähdet -- hö hö hö -- ja villi meri ja puolivillit -kalastajat ja merimiehet -- niitähän olette aina himoinnut tulla -tuntemaan! - -Maakuntavanhin nauroi röhisevää iloisen vanhuksen naurua, puhalteli -muutamia sankkoja savuja sikaristaan ja nousi ylös. Toiset nousivat -samalla. - -Maakuntavanhin kätteli Markusta ja saneli naureskellen: - --- Niin. Onneksi olkoon! Onneksi olkoon! Ei tämä mikään tuomio ole, -eikä välttämättä elinkautinenkaan! Jos olonne siellä alkaa tuntua -sietämättömältä, niin kirjoittakaa luottavaisesti suoraan minulle. -Kyllä minä koetan järjestää -- isänne Davidin tähden -- isänne Davidin -tähden -- hö hö hö --. Älkää missään tapauksessa laskeko mieltänne -siellä lamaantumaan! Jos synkkämielisyys alkaisi teitä siellä vaivata, -niin lähtekää heti kiireen kaupalla, oli talvi tai kesä, mantereelle. -Hulluksi ette saa tulla! Ja mikäli teitä tunnen -- ja minä tunnen -miehen heti, kun hänet näen edessäni -- ette te hulluksi tulisi, vaikka -teidät komennettaisiin kuuhun! Eikö niin! Te olette iloinen veitikka --- liiankin iloinen, mutta te olette mies, jota me tällä hetkellä -tarvitsemme -- oman itsennekin tähden. Eläkää terveenä ja iloisena ja -hoitakaa virkanne hyvin! - -Markus löi kantapäänsä yhteen, kumarsi ensin maakuntavanhimmalle ja -sitten toisille ja poistui paperi kädessään. - -Eteisessä kohtasi hän jälleen palvelijan, joka kysyi: - --- No, kuinka sinulle kävi? Eropassi, vai? - --- Virkamääräys! Ylennys! - --- Ylennys? - --- Niin. - --- Miksi? - --- Saarelaisvallesmanniksi. - --- Kuinka pitkäksi aikaa? - --- Elinkautiseksi. - --- Herra Jumala! Olisi tuo riittänyt vähempikin -- muutamista nuoruuden -hairahduksista! Sinä olet mennyttä miestä! - --- Niin. Sano minua sinäksi ja miksi ikinä haluat! Minä olen nyt -vallesmanni ja sinun on oltava minulle nöyrä! Ei tämä ole rangaistus. -Tämä on ylennys. Eivät ole löytäneet toista miestä, jonka järki ja -hermot siellä kestäisivät. - --- Ylennys? - --- Niin niin. Etkö tajua? - --- Tajuan kyllä, mutta niinhän ne ovat sanoneet toisetkin. Sinne meren -taakse on moni mies mennyt, mutta harva terveenä ja täysijärkisenä -on sieltä palannut. Kyllä minä muistan! -- Minä olen tämän maakunnan -vanhin virkamies, palvellut jo yli neljäkymmentä vuotta tässä samassa -eteisessä. Täältä ne ovat lähteneet kaikki vallesmannit, kaikkiin -piireihin. Tunnen minä ne kaikki! Vanhin elossa olevista on Kettunen. -Hän läksi täältä vallesmanniksi kaksikymmentä vuotta sitten. Hän käy -toisinaan täällä ja antaa minulle tupakkaa ja sanoo: "Hyvää päivää -Häyrynen!" -- ja että: "Me vanhat virkamiehet!" he he he! -- Häyrysukko -nauroi silmät sikkurassa ja pikku kyyneleitä kihisi hänen rakosillaan -olevista kurttuisista silmäkulmistaan. -- Se on sellainen hauska mies -se Kettunen, mutta ryyppää paljo, liian paljo -- - --- No -- hyvästi Häyrynen. Minulla on kiire. Osta tällä tupakkaa ja -juo kapakassa illalla itsesi humalaan minun onnekseni! Sinä vanha -virkamies! Ota ota! Ota kun minä annan, äläkä töllistele! - --- Viisi markkaa! - --- Tuoss' on toinenkin, jos yksi on mielestäsi liian vähä! Elä -terveenä! Minulla on kiire nyt! - --- "Kiire, kiire!" Niin ne kaikki sanovat! Kun tulevat uudestaan täällä -käymään, ei niillä ole ensinkään kiire! -- Onko minun nyt otettava tämä -koko raha? - --- Koko raha! Koko raha! Tuo toinen tupakkaa ja tuo toinen olueen tai -kummapäin haluat! Tai molemmat tupakkaan, tai molemmat olueen, viinaan, -samppanjaan, konjakkiin, rommiin -- ihan mitenkä haluat! Mutta tänä -iltana sinun on se poltettava tai ryypättävä minun onnekseni! Muista -se! Ja nyt hyvästi Häyrynen, sinä ikuinen eteisten haltija täällä! - - * * * * * - -Markuksen äidin hämmästys ei ollut pieni, kun hän näki poikansa -palaavan siihen aikaan päivästä kotiin. - --- No -- kysyi hän ihmetellen -- mikäs sinut kotiin tuo tähän aikaan? -Mitä sinulle on tapahtunut? - --- Minusta on tullut vallesmanni!, julisti Markus miltei huutaen ja -pyöritti äitiään. -- Hurraa äiti! Sinun ainoasta pojastasi on tullut -vallesmanni! - --- Vallesmanni!? - --- Niin! - --- No se ei ole paljon sinun ikäisellesi miehelle! Rakas Markus, sinä -olet liian hitaasti edistynyt. Isävainajasi oli sinun ijälläsi jo -nuorempi lehtori! - --- Olisi voinut minulle hullumminkin käydä. Olivat olleet -kahden vaiheilla, potkiako minut kokonaan pois, vai lähettää -saarelaisvallesmanniksi. Valikoivat minun onnekseni kahdesta pahasta -vähemmän pahan. - --- Saarelaisvallesmanniksi! - --- Niin. - --- Mene paikalla pyytämään, että saisit jäädä entiseen toimeesi. - --- Rakas äiti! Ei se käy laatuun. Ja sitäpaitsi, minä saan suuremman -palkan nyt. - -Äiti rupesi itkemään. - --- Minulle olet sinä itse kalliimpi kuin raha, sanoi hän. -- Eläisimme -kuinka köyhänä hyvänsä, kunhan pysyisimme yhdessä. - --- Minä vien sinut mukanani, äiti! - --- Ihan tuntemattomiin oloihin! - --- Niin. Siellä on iso talo ja suuri puutarha ja hyviä ihmisiä. - --- Sinne meren taa! Ajattele toki, että minä olen kammonnut merta koko -elämän ikäni! Ei hyvä lapsi! Ei siitä tule mitään! - -Markus sai äitinsä tyyntymään, mutta siinä olikin hänellä paljon -työtä ja oikeastaan lienee äidin tyyntyminen ollut toista, kuin miksi -Markus sen ensin luuli: Äiti alistui välttämättömyyteen ja näytti -surullisemmalta kuin isän kuollessa. Hän ei puhunut enää Markuksen -lähdöstä, vaikka auttoikin häntä lähtövalmistuksissa vointinsa -mukaan. Markus hoppusi hänelle kuin vanhempi lapselleen, jota tahtoo -lohduttaa: "Minä käyn usein täällä sinun luonasi, äiti! Minä saan lomaa -milloin hyvänsä! Minä käyn täällä sinun luonasi kerran kuussa, ehkä -useamminkin!" - -Markus parka! Hän ei silloin vielä tiennyt, että hänen tuleva -saarivaltakuntansa voi joskus joutua kuukausimääriksi erilleen muusta -maailmasta, niin erilleen, ettei edes kirjettä voi lähettää eikä saada! -Äiti kuunteli hänen lupauksiaan ääneti. Hän koetti katsella asiaa yhtä -toivorikkaana kuin Markus, mutta hän ei löytänyt siinä ainoaakaan -valoisaa kohtaa. - - * * * * * - -Se loma, jonka Markus oli saanut lähtövalmistuksiaan varten, kului -hirvittävän nopeasti. Markus ei ollut koskaan eläissään viettänyt niin -nopeasti hupenevia päiviä. - -Viimeisen illan hän vietti toveriensa ympäröimänä kapakassa. - -Puolen yön tienoissa oli mieliala korkeimmillaan. - -Puheita pidettiin. - -Maljoja juotiin. - -Markus itse oli liikutettuna. - -Erään puheen jälkeen hän itse saneli: - --- Minun on vaikea erota teistä, toverit! - --- Eläköön Markus! Sinä viet ilon konttoristamme! Sinä olet siellä -pitänyt hyvää tuulta ja päivänpaistetta yllä jo neljä vuotta. Synkeys -laskeutuu nyt siellä sekaamme. Pimeys ja alakuloisuus ympäröi -työpöytiämme tästedes. Ikäviksi muuttuvat metsästysretket, joita -tulevana syksynä teemme -- jos teemme ensinkään. -- - --- Pyytäisin itsekin puhua... - --- Markus-vallesmannilla on puheenvuoro, julisti seuran vanhin. - --- Saarelaisvallesmannilla on puheenvuoro!, huusi koko seura, ja Markus -jatkoi. - --- Minun on vaikea erota teistä, toverit -- kuten jo sanoin. Hyvät -toverit... - --- Sinä olet mainio vallesmanni! - --- Hiljaa! - --- ... Minä olen hyvin murheissani, kun minä eroan teistä, mutta -vaikeampi on minun erota -- suokaa anteeksi, en minä soisi, että minua -väärin ymmärtäisitte -- vielä vaikeampi on ihmisen erota äidistänsä. --- Ihminen -- vaimosta syntynyt -- te -- te ymmärrätte. -- Minä en ole -runoilija, niinkuin tiedätte -- muu taiteilija minusta olisi varmaankin -tullut, niinkuin tiedätte -- mutta minä olen nyt virkamies ja puhun -virkakieltä. Se on: Kieltä ilman koristeita ja runoutta. -- Purjevene --- niin -- tuollainen sieluton kappale -- yksi purjevene. -- Katsokaas: -Tuntuu ehkä sopimattomalta sanoa, että siitä on sittenkin se vaikein -ero. -- No -- mitäs sanotte? Varmaankin, että Markukselle on ryyppy -kihahtanut ohimon taa! Niin! Minä soisin, että te ymmärtäisitte minua -oikein! Me kokoonnumme tästä lähin harvoin yhteen. -- Kippis! - --- Terveeks! - --- Se on vain tuollainen puusta, raudasta, vaskesta, purjekankaasta ja -köysistä rakennettu sieluton purjevene ja siihen kiintyy mies, kuin -elävään olentoon. Pari hevoskuormaa lautoja ja muuta roskaa! -- Terve!! --- Minä jätän hänet teidän hoitoonne, toverit! Suostutteko? - --- Millä ehdoilla?... - --- Että pidätte siitä huolta! Ei! Minä lahjoitan sen sille, joka -voittaa minut tänä iltana juomingeissa! Suostutteko? - -Ehdotukseen suostuttiin tietysti ilolla ja tilattiin pöytään uusia -juomia. - -Aamu oli jo pitkällä, kun Markus, joka oli juonut kaikki toiset pöydän -alle, ja siis voittanut kilpailun ja oman lahjoittamansa palkinnon, -poistui kapakasta. Hän piti itseään täysin selvänä, vaikka oli juonut -yhtä paljo kuin toisetkin, tai oikeastaan hiukan enemmän. Kulkiessaan -läpi eteisen ja ottaessaan hattuaan ja päällystakkiaan eteisvartijalta, -hän mittasi selvyyttään sillä, että osasi antaa eteisvartijalle -sopivan määrän juomarahaa, että näki ovet säännöllisinä, että voi, -tasapainoaan menettämättä, äkkiä käännähtää portaisiin päin. Ihan -tahallaan hän teki hyvin ripeitä liikkeitä näyttääkseen olevansa ihan -selvä, ja totesi mielihyvin, että hän voi sanasta sanaan seurata erästä -keskustelua, joka oli käynnissä eteisessä juuri hänen ottaessaan -hattuaan eteisvartijalta, erään niinikään lähtöhommissa olevan -iäkkään, kaljupäisen ("Minä voin tehdä verrattoman tarkkoja huomioita -ympäristöstäni kuin selvä ainakin", ajatteli Markus) humaltuneen -herrasmiehen ja tarjoilijatarneitosen välillä. Keskustelu oli -tämännäköinen ja oli se Markuksesta sangen kiintoisa: - -Humalainen: Minun rouva sano että-tä sinä et -- saa -- olla -- sivu -puoliyön. - -Neitonen: Niin -- sellaisiahan ne rouvat ovat! - -Humal.: Minkälaisia? - -Neit.: Tiedättehän, kun teillä rouva kerran on. - -Humal.: Jaa jaa -- mutta minulla on ollut morsian kans! - -Neit.: Ooo! - -Humal.: Niin. Varmast! Uskooks neiti, että minulla on ollut morsian?! - -Neit.: Miks en minä nyt tuota usko. - -Markuksen hämärtyneisiin aivoihin jäi kaikumaan keskustelusta lause: -"Minulla on ollut morsian". Hyvin hämärästi hän tajusi tuon, kuunteli -sitä kuin hyvin kaukaa ja koetteli tavoitella muistinsa komeroista -järjestykseen asioita, jotka olivat tapahtuneet jo vuosia sitten. -Ajatellessaan sanaa "morsian" tunsi hän jonkinlaisen onnen aaltoilun -väreilevän sielussaan, mutta ei jaksanut ajatella, mikä häntä niin -surettaa ja samalla riemastuttaa. Hän koetti saada selville, olisiko -sopivaa vai sopimatonta mennä sanomaan jäähyväiset eräälle tytölle, -jonka nimi oli Anna ja joka asui kokonaan toisella suunnalla, -Pantsarlahdella päin, vai olisiko viisaampi mennä kotiin. Näissä -mietteissä hän käveli ja joutui miltei vaistomaisin askelin perille, -omaan huoneeseensa ja mietti yhä samaa asiaa hiipiessään vaatteet -päällä vuoteeseensa, johon nukkui. - -Seuraavana päivänä hän keinui jo meren ulapalla matkalla kohti -kihlakuntakaupunkiaan Vehkalahtea, jonne saapui myöhään illalla. -Samana iltana hän jo sai tietää, että satamassa on iso, kymmenentonnin -täyskannellinen jahti, valtion omistama, saarelaisvallesmannin -käytettäväksi rakennettu ja nyt tullut häntä hakemaan. Hän etsi -jahdin käsiinsä ja tutustui sen kannella mieheen, josta tuli hänen -kohtalotoverinsa eräällä purjehdusmatkalla toistakymmentä vuotta -myöhemmin. Miehen nimi oli Kalle Peltola, jota saarelaisten kesken -sanottiin Pelto-Kalluksi. Hänen arvonimensä oli ruununperämies. Hän -komeili sillä nimellään. Hänen virkaansa kuului hoitaa vallesmannin -virkavenettä, olla perämiehenä ja ainoana laivamiehenä siinä ilmoilla -millä hyvänsä ja tehdä kaikkea palvelusta merellä vallesmannille, -joka oli hänen esimiehensä ja kapteeninsa. Ilman eri palkkaa oli -hänen syksyllä, talven tullen, saatettava jahti ja sen purjeet -talvikorjuuseen, keväällä raapattava ja maalattava kaikki puhtaaksi ja -pitkinkesää valvottava, että kaikki pysyy siistinä ja kunnossa. - -Pelto-Kallu oli suurikokoinen mies, samaa ikää kuin hänen uusi -esimiehensäkin. - --- Jaaha -- milloinkas sitä lähdetään saareen päin seilaamaan, kysyi -Markus Pelto-Kallulta. - --- Milloinka vallesmannille sopii. Se riippuu kokonaan vallesmannista --- ja tuulista. Nyt olisi kyllä sopiva tuuli, itätuuli, virkeä tuuli. -Veisi tämä kuudessa tunnissa. Minä olen valmis milloin vain, nyt tai -aamulla -- mitenkä vain. Valoisa nyt on yökin... - --- Jaaha. Katsotaanhan nyt. Markus oli tullut höyrylaivalla -- oman -veneensä hän möi ennen lähtöään. Matkatavarat siirrettiin paikalla -höyrylaivasta jahtiin ja Markus antoi Pelto-Kallulle määräyksen -nukkua rauhassa yönsä. "Katsotaanhan sitten aamulla, minkälainen -on ilma", sanoi hän mahdollisimman varmasti, sillä hän oli jo -heti jahdin kannelle tultuaan ja itsensä esiteltyään nähnyt, että -Pelto-Kallu katseli häntä hiukan halveksuen, että hänen puhuessaan -hänen suupielissään väreili iva ja ilkeys, joka pyrki sanoiksi: "Jaa! -Taidat olla maamies -- ja niin olet kuin oletkin!" -- Meni vuosikausia, -ennenkuin Pelto-Kallu ja muut saarelaiset antoivat mitään arvoa hänen -merimiehyydelleen ja myönsivät hänelle täysiä ihmisoikeuksia ja saaren -kansalaisoikeuksia. Kerrankin, Markuksen oltua jo saarella neljättä -kesää, erään matkan jälkeen, eräässä satamassa, hänen sepiessään -erästä nuoraa ja sitoessaan sen päätä nuoravyyhtiin kiinni, seurasi -Pelto-Kallu hymyillen hänen hommaansa ja saneli lopuksi: - --- Jaa! Noinkos ne maamiehet ohjasnuoriaan sepivät ja panevat kiinni! -Merimiehet tekevät näin -- ja Pelto-Kallu otti saman nuoravyyhdin -käteensä, avasi solmun ja teki siihen uuden. Pelto-Kallulla ja muilla -saarelaisilla oli mitä suurin halu nöyryyttää häntä ja osoittaa hänelle -kaikissa tilaisuuksissa, että hän on vain tavallinen maamies, eikä -siinä auttanut hänen vetoamisensa siihen, että hän on purjehtinut -lapsuudesta asti ja että hänellä oli oma huvijahti kotona ja että -vain rohkeimmat uskalsivat lähteä hänen mukaansa. "Höö! Mitäs tämä -nyt on -- purjehtia huvijahdilla siellä maissa ja tuhmuutta se on, -se huvipurjehtijain rohkeus! Ei se mitään muuta ole kuin tuhmuutta! -Sitähän se on, eikä mitään muuta!" -- Vähitellen hän itsekin kyllä -huomasi, että hänen taitonsa meriasioissa todellakin supistuivat -peräti vähiin ja se vähäkin tieto oli väärää ja häntä olisi haluttanut -saada opetusta monissa pienissä asioissa, mutta pelkäsi joutuvansa -samanlaisen pilkan esineeksi, kuin mainitussa ohjasjutussa. Kaikkein -vähimmän hän voi alistua Pelto-Kallun oppilaaksi -- sen hän näki yhä -selvemmin, ja säilyttääkseen edes jonkun verran arvoaan Kallun silmissä -hän ei tämän nähden tehnyt mitään, ei ainoatakaan solmua, tai auttanut -purjeiden käärimisessä eikä muussa. Sen sijaan hän katseli tarkasti ja -harjoitteli yksin. Hän aloitti kaiken alusta alkaen ja kerran koitti -aika, jolloin hän näytti, mihin hän pystyi. Tapaus ei kuulu suorastaan -tämän kertomuksen piiriin, mutta koska Markus otti silloin itselleen -täydet kansalaisoikeudet saarellaan, eikä sen jälkeen kukaan rohjennut -hänen kuullensa puhua mitään maamiehestä, tulkoon tapaus julki: - -Syysmyöhänä kerran oli Markus virkamatkalla piiriinsä kuuluvalla -toisella saarella. Pohjatuuli, joka heidät oli saareen tuonut, muuttui -myrskyksi, joka sulki heidät saareen kahdeksi vuorokaudeksi tuulen -pitoon. Markus oli toimittamassa talonkatselmusta, ja siitä syntyvät -paperit oli saatava lähimmässä postissa mantereelle. Oli enää yksi -päivä siihen ja myrsky vain kiihtyi. Markus esitteli perämiehelleen -lähtöä. - --- Kukas hullu nyt lähtee merelle! Kiittää kun saa olla maissa, sanoi -Kallu. - -Samaa mieltä olivat kaikki saarelaiset. Kerrottiin juttuja -onnettomuuksista, joita oli sattunut niille, jotka tämänlaisissa -oloissa olivat lähteneet luovimaan saarten väliä. "Syksy on jo myöhä. -Pimeä tulee aikaiseen. Yön saavuttua tuuli kiihtyy rajuilmaksi. Ei näe -palata saareen -- täytyy ajautua myrskyn mukana Viron rannikolle ja -siltä retkeltä ei ole kukaan elävänä palannut." - -Markus kuunteli juttuja ja päätti lähteä seuraavana päivänä -iltapäivällä. - -Myrsky puhalsi pohjoisesta kuten ennen. - -Markus päätti käyttää viekkautta saadakseen Pelto-Kallun liikkeelle. -Hän meni tämän puheille uudestaan ja sanoi: - --- Eikö sinustakin, perämies, käy jo pitkäksi tämä jouten olo? - --- Niin no, mitäs tämä muutakaan on kuin pitkää ja ikävää. Ikäväähän -tämä on. - --- Mitäs tuumaat, jos mentäisiin ajan kuluksi tuohon maan alle -purjehtimaan? - --- Mitenkä vallesmanni tahtoo, ja jos se on vallesmannista hauskaa, -niin mennään vain, mutta ei pimeään asti, että osataan tulla -tulettomaan satamaan takaisin. - -Saarelaisia oli kerääntynyt rantaan ja vanhimmat ja kokeneimmat -varoittivat menemästä liian kauas. - -Purjeet pienennettiin ja vedettiin ylös, venhe irroitettiin ja Markus -itse istui perälle ohjaamaan. Alkoi kymmentuntinen ankara luoviminen. -Kun Kallu näki, ettei purjehduksesta tullutkaan huvipurjehdusta maan -varjossa, vaan ankara luoviminen kotia kohti, selitti hän, että, koska -lähtö tapahtui vastoin hänen tahtoaan, ei hän ota vastuulleen mitään. - --- Ei sinun tarvitsekaan vastata mistään! - --- Enkä minä auta missään -- en peränpidossa, en kääntämisessä... - --- Ei tarvitsekaan auttaa! - --- Minä voin tulla merikipeäksi enkä voi auttaa, vaikka tahtoisinkin... - --- Ei tarvitsekaan auttaa. Mene kajuuttaan ja syö ja käy maata, -että jaksat paremmin sairastaa ja että on mitä annat haileille, jos -meritautiin tulet. - --- Vallesmanni on poikamies. Minulla on vaimo ja kaksi lasta. - --- Kyllä minulla on yhtä ja toista minullakin ja menen elävänä kotiin -ja vien elävänä sinutkin. No niin! Totteletko vai et! Nyt purjehdin -minä itse! Minä ymmärrän, että minun on oltava papereineni kotona ennen -aamua! Sinä et ymmärrä sitä! Joko sinä täytät velvollisuutesi tai menet -maata kajuuttaan! Muuta valintaa ei ole. - -Kallu kömpi alas kajuuttaan ja kävi syömään. - -Hän oli varma, että hän saa aamulla eropassit perämiehen virasta. "Saan -jos saan! Mokoman hullupäisen kanssa en toistamiseen vesille lähde!" -mutisi Kallu itsekseen alhaalla kajuutassa, söi vankasti leipää ja -läskiä ja joi vettä päälle ja kävi maata. Koko matkan oli hän takonut -aivoissaan vain näitä kahta lausetta: "Antakoon vain eropassin! Toista -kertaa en lähde sinun kanssasi, vaikka rukoilisit!" -- - -Myöhään yöllä, tunnettuaan aallokon vähenemisestä, että maa on jo -lähellä, tuli Kallu hyvälle tuulelle. Hän kohottautui ylös kajuutan -luukusta. Luoviminen oli kestänyt kahdeksan tuntia ja jatkui vielä -kaksi. Oli pimeä, mutta saarteella nousi jo kuu. Kallu tarjosi apuaan -perän pidossa. - --- Kyllä tämä menee. - --- Eikö vallesmannia väsytä! - --- Eikös mitä. Hauskaa tämä on! - -Kallu kävi hyvin puheliaaksi loppumatkalla. - -Hän tunnusti pelänneensä ihan tosissaan. - -Kallu ei koskaan lausunut julki tunnustustaan, ettei vallesmanni -ollut enää maamies, mutta Markus näki kaikesta, että se tunnustus -on annettu ja äänettömin päin julistettu ja seuraavana päivänä, -ja elämänsä loppuun saakka, hän sai nauttia kaikkien saarelaisten -puolesta toisenlaista kohtelua kuin alussa. Häntä pidettiin nyt -omana miehenä. Vaarallisella teolla oli hän silloin vihkiytynyt -saarelaiseksi saarelaisten joukkoon ja useilla seuraavilla teoillaan -tätä vihkiytymistään vahvistanut, mutta silloin astuessaan Vehkalahden -satamassa ensi kertaa Pelto-Kallun hallitseman jahdin kannelle ja -lukiessaan Pelto-Kallun joka sanasta ja kaikista eleistä sanan -"maamies", hän tunsi jonkinlaista kammoa tulevaa valtakuntaansa kohtaan. - - - - -II luku. - -SAARELAISVALLESMANNIN ENSI PÄIVÄ. - - -Oli lämmin kesäyö, juhannuspäivän jälkeistä toista arkipäivää vastaan, -kun hän ensikertaa saapui saarelleen. - -Vähän myöhemmin nousi päivä koillisesta, meren saarteelta ja sen -vaaleassa sinipunaisessa valossa läikkyi miltei tyyni meri kuin -jättiläisopaali. - -Satama oli tyhjä. - -Kaikki isommat alukset olivat Virossa kevätmarkkinoilla. - -Kalastushaapiot olivat ylös teloille vedetyt. - -Kukaan ei ollut verkoilla, sillä kevätkutukalastus oli loppunut jo -ennen juhannusta eikä syyskesän kalastus ollut vielä alkanut. - -Töin tuskin tuntuva länsituuli puhalteli. - -Loppumatka oli kuljettu miltei tyynessä. - -Satamaan luoviessa kulki jahti kuin hiljaa hiipien, ettei muka -herättäisi nukkuvaa kylää. Lähellä luotsisiltaa se kuitenkin päästi -pahan rähäkän, kuin kiusallaan ja ilkeyksissään -- Pelto-Kallu -nimittäin oli pudottanut ankkurin mereen ja ketju kolisi ja helisi -Kallun heitellessä sitä menemään ankkurin jälkeen ja korkeat vuoret -kaikuivat. - -Pian oli jälleen hiljaista. - -Jahti seisoi paikoillaan. - -Purjeet laskettiin alas ja käärittiin ja sitten souti Kallu -vallesmannin maihin. Jo jahdin kannella hän oli esitellyt: - --- Ei kait vallesmanni nyt yöllä rupea viemään tavaroitaan maihin. - --- No -- mitenkähän tekisi? - --- Minä tuon jahdin sinne vallesmannin omaan rantaan. Siitä saa -mukavasti tavarat maihin ja sisään tarvitsematta kantaa niitä läpi -kylän. - --- Sinähän nämä olot tunnet -- tee niinkuin hyvä on, oli vallesmanni -siihen sanonut. - -Rannassa oli muutamia varhaisia vanhoja miehiä seisoskelemassa erään -saraimen seinustalla ja tupakoimassa. - --- Siinähän se nyt tulee se uusi vallesmannikin, tuumittiin siellä. - --- Siinä se tulee. - -Pitkin rantakujaa opasti Kallu vallesmannia tämän uuteen kotiin, -taloon, jossa saarelaisvallesmannit silloin asuivat. Se oli erään -salakuljetuksella ja laivarikkohyötymisillä rikastuneen ja nyt -jo vuosia sitten kuolleen miehen talo -- koko perhe oli kuollut -sukupuuttoon, vain eräs kaukainen sukulainen oli elossa. Hän -asui kokonaan toisella saarella ja piti nyt taloa vuokralla, -saarelaisvallesmannien asuntona. - -Näki kaikesta, että talossa oli elänyt rikas mies. Eivät minkään -toisen talon räystäät sillä saarella olleet niin korkealla eivätkä -katot niin valtavat, eivät ikkunat niin isot, eivät seinät niin pitkät -ja kivijalka rakennuksen alla niin säännöllisistä kivistä tehty. -Rakennuksen pitkä sivu oli meren puolella. Sen mahtava ikkunarivi -välkkyi auringossa aina aamuin ja aamupäivin. Rakennuksen ja meren -välillä oli iso puutarha, jossa oli kymmeniä omena-, luumu- ja -kirsikkapuita. Ne olivat nykyään suuria ja niiden latvukset yhtyivät -ja soralla peitetyt käytävät niiden alla olivat kuin holveja, kuin -tunneleita. Siellä oli vilpoisaa kävellä tai istua käytävien varsille -sinne tänne asetetuilla penkeillä. Puutarhan merenpuoleisella reunalla, -josta maa alkoi viettää loivasti alas rantaan, jossa oli valkama, -kasvoi neljä vänkkyräistä vanhaa petäjää. Niiden varaan, männystä -mäntyyn, säännöttömään neliskulmaiseen muotoon, oli kiinnitetty -mukavat, selkänojalla varustetut vihreiksi maalatut penkit. Keskelle -jää aukeama ja siihen oli sijoitettu valkeaksi maalattu pöytä. -Puutarhaa ympäröi vihreäksi maalattu säleaita. Säleiden ja pylväiden -yläpäät olivat maalatut valkeiksi. Pöydän kohdalta johti portti -alas rantaan, valkamaan. Rakennuksen toisella puolella oli piha, -ulkorakennukset, marjapensaita, kaivo, sauna, iso kivikellari, sen -takana kiviaita, joka ympäröi pihaa kaikkialta, ja kiviaidan takana -oikealla niitty ja sen takana metsää. Osa hedelmäpuutarhaa oli myös -rakennuksen eteläisen päädyn puolella, sillä suunnalla, missä muu osa -kylää oli. Puutarha ja eräät aitat estivät näköalan kylään päin. Näin -oli piha ja koko talo täysin eroitettu ja rauhoitettu muusta kylästä, -ja kun kylä loppuikin tähän ja pohjoiseen päin oli vain metsää, elivät -vallesmannit kuin omassa satulinnassaan. Oh -- ei se niinkään satulinna -sentään ollut ainakaan lähinnä edellisille vallesmanneille! Markus -Leopold Aleksander Markulin sitä katseli satulinnana, ainakin tänä -ensiaamunaan, ja myöhemmin, lukemattomina muina aamuina ja iltoina, -etenkin keväästä syksyyn ja myös talvisin, kun hän pakkasaamuina, -aamukahvia juodessaan katseli makuuhuoneensa ikkunasta puutarhaan, -joka oli huurteessa ja jonka värit alhaalla varjossa olivat sinistä -ja sinipunaista, vaaleaa, ja latvukset, joihin juuri äsken noussut -päivä paistoi, oranssinpunaista. Pelto-Kallu näytteli vallesmannille -kaikkea ja kertoi talon koko entisen historian -- mikäli hän sitä -tunsi. Jahdista oli otettu mukaan pari tyynyä ja peitto. Kun aamu -oli jo pitkällä ja ilma oli poutainen ja lämmin ja kun vallesmannia -armottomasti nukutti, oikaisi hän itsensä nurmelle omenapuiden varjoon, -asetti tyynyt päänsä alle ja kääriytyi peittoonsa, kuunteli meren -lotinaa rantakiviin ja kottaraisten vihellystä, kunnes nukkui. Sitä -ennen oli Kallu, perämies, ennättänyt hänelle kehaista, että: "Käy -maata vain vallesmanni! Sinua väsyttää ja nukuttaa ja kun heräät, -on aamiainen pöydässä ja jahti tuossa omassa rannassasi ja kaikki -muuttotavarat kaikessa hiljaisuudessa kannetut sisään ja järjestetyt -kukin paikalleen", ja niin kävikin. Noin kello kymmenen tienoissa -aamulla tuli nuori nainen herättämään vallesmannia syömään. Pelto-Kallu -oli käynyt kutsumassa entisen vallesmannin palvelijattaren entiseen -virkaansa. Tähän, ja aamiaiseen, oli vallesmanni sangen tyytyväinen, -mutta huoneiden järjestelyssä tehtiin muutoksia. Entisen vallesmannin -tapaa noudattaen olivat Pelto-Kallu ja palvelijatar, jonka nimi -oli Miina, asettaneet vuoteen ja pesulaitteet virkahuoneeseen. Ne -muutettiin viereiseen kamariin, jonka nurkkaan Markulin kymmenkunta -vuotta myöhemmin antoi laittaa täydellisen, kaupunkilaismallisen -kylpyhuoneen -- omalla kustannuksellaan, luonnollisesti! Nämä molemmat -kamarit olivat talon pohjoispäässä, virkahuone lännen puolella ja -makuukamari idän. Seuraava huonepari oli keittiö ja ruokailuhuone --- keittiö tietysti pihan puolella, lännessä, ja ruokailuhuone -itään, puutarhaan ja merelle päin, kuten makuuhuonekin. Keittiöön ja -virkahuoneeseen mentiin pihalta samasta eteisestä. Keittiöstä vei ovi -ruokailuhuoneeseen, josta päästiin vasemmalle makuuhuoneeseen ja siitä -vasemmalle virkahuoneeseen. Ruokailuhuoneesta oikealle johtava ovi vei -niin sanottuun saliin, jossa paalit pidettiin ja joka oli talon suurin -huone, otti puolet koko rakennuksesta, oli siis yhtä suuri kuin kaikki -muut huoneet yhteensä. Heti aamiaisen jälkeen mittaili vallesmanni -tämän mahtavan huoneen suuruutta ja havaitsi, että se oli neljä syltä -pitkä ja neljä syltä leveä. Siinä oli kolme ikkunaa itään, kaksi -etelään ja yksi länteen, pihaan päin. Viimemainitun ikkunan oikealla -puolella, lähellä viereistä seinää, oli ovi, joka vei eteiseen ja siitä -isolle lasiverannalle. Kaikki alemmat lasit siinä olivat tavallista -laatua, värittömiä, mutta ylhäällä, lähellä katon rajaa kiersi kaksi -riviä laseja, jotka olivat punertavia, vihreitä, punakeltaisia ja -sinisiä ja joidenka kehykset olivat kaarevat. Tämän lasiverannan alla -oli koirankoppi. - -Sali jäi toistaiseksi kalustamatta. Jo samana syksynä sinne ilmaantui -mustaksi kiilloitettu punaisella plyysillä päällystetty kalusto. -Vuosia myöhemmin siihen ilmaantui myös piano surullisine tarinoineen. -Eräänä syksynä, neljäntenä hänen tulostaan saareen, oli hän nimittäin -saanut ensimmäisen pahemman synkkämielisyyspuuskan -- oli ollut -lähes kuukauden pitkät myrskyt, jolla aikaa ei posti ollut päässyt -kulkemaan ja kun se lopulta tuli, toi se hänelle kotoa kirjeen, -jossa ilmoitettiin äidin kuolemasta ja toisen kirjeen, viikon -verran myöhemmin kirjoitetun, jossa kerrottiin äidin hautajaisista -ja ihmeteltiin hänen poissaoloaan. Arvaahan sen, että mieli alkoi -masentua. Pimeys lisääntyi päivä päivältä. Sade ja myrsky pieksi -itäseinää ja ikkunoita ja puistossa lenteli lehtiä ja oksia ja meri -pauhasi yötä päivää että aivot oli mennä sekaisin. Silloin hän -kirjoitti vanhemmalle, iloisemmalle sisarelleen kirjeen, jossa pyysi -tätä tulemaan ratokseen saareen. Kirjeenvaihto asiasta jatkui talveen -asti, jolloinka sisar ilmoitti suostuvansa tulemaan vain yhdellä -ehdolla: että veli hankkii hänelle sinne hyvän pianon. Talvi oli -silloin vasta alulla. Sekä pianon hankkiminen, että sisaren saapuminen -täytyi lykätä myöhemmäksi, maaliskuun loppupuoleen, jolloinka jäät -meressä ovat paikoillaan. Silloin tuotiin toisella hevosella piano ja -toisella sisar, joka viipyi talossa kokonaista seitsemän päivää. Sitten -suuttui hän veljeensä ja koko saareen ja palasi kaupunkiin. -- Niin -tuli ja jäi piano taloon. - -Markus soitti viulua. Hän ei siinäkään ollut saanut säännöllistä -opetusta. Hän ei tuntenut nuotteja. Vain korvakuulosta oli hän oppinut, -niinkuin maalaispelimannit. Hän soitteli sisarensa kanssa yhdessä -- -sisar pianolla ja hän itse viululla. Toisinaan hän soitteli sellaista, -jota sisar ei kyennyt säestämään, mutta kuunteli mielellään, sellaista, -joka syntyi juuri soiton aikana ja hävisi viulun vaiettua. Kun sisar -oli mennyt pois, jäi piano tietysti taloon ja oli siellä Markuksen -kuolemaan asti. Talvisin sillä harvoin kukaan soitti, mutta sitä -enemmän soi se kesäisin ja syksyin. Niinakin iltoina, joina talossa -ei ollut pianonsoittajaa, soi viulu. Miten tapahtuikaan eräänäkin -syysiltana, iltahämärissä: - -Markus oli yksin kotona. - -Ilma oli tyyni ja lämmin. - -Ikkunat puistoon ja merelle päin olivat avoinna. - -Kuu valaisi merta ja taivasta. - -Heikko länsituuli puhalsi silloin tällöin. - -Puutarhassa värähteli sen henkäyksissä lehti siellä ja täällä ja kuun -valo leimahteli lehden pinnalta. - -Markus seisoi ikkunan pielessä ja soitti viululla sellaista, joka -syntyy soitettaessa ja katoaa samalla. - -Oli jo myöhä ilta. - -Ketään vierasta ei talossa ollut, eikä ketään odotettu. - -Äkkiä ilmaantui Miina salin ovelle. -- "Siellä olisi keittiön portaissa -vieras mies, joka pyrkii sisään." -- "Kuka vieras?" -- "Tuntematon." -- -"Vie minun virkahuoneeseeni. Minä tulen sinne heti." - -Virkahuoneessaan löysi Markus tuntemattoman vallashenkilön. - -Tapahtui hiljainen esittely. Senjälkeen pyysi Markus vierastaan -istumaan. - -Sitten syntyi pitkä vaitiolo -- tai oikeastaan lienee vaitiolo -kestänyt vain korkeintaan kymmenen sekunttia, mutta tuntui se -pitkältä Markuksesta, joka odotti, että vieras rupeaisi selvittämään -syitä outoon ilmaantumiseensa ja ennätti Markus sillä aikaa tehdä -monta huomiota ja sepittää monta arvelua. Hän näki, että vieras -on väsyneen näköinen, että hänen hiuksensa ovat pitkänpuoliset ja -epäjärjestyksessä. -- "Lienee joku karkulainen", ajatteli hän, mutta -silloin jo alkoi vieras puhua: - --- Tuntunee oudolta, että näin myöhään tänne ilmaannun. -Pyydän anteeksi, jos olen jollain tavalla haitaksi ja poistun -jälleen matkoihini, jos niin tahdotte. Tulin illan suussa -saarelaispurjealuksella mantereelta ja neuvoivat kyytimieheni minut -vallesmanninsa luo -- täällä sanoivat parhaiten saatavan ruokaa ja -yösijan -- - --- No -- eihän tämä mikään majatalo ole -- kylläkään -- - -Markus tarjosi sikarin ja he tupakoivat molemmat. - --- Viipyisittekö täällä kauankin? - --- Palaan ensi tilaisuudessa. - --- Lienette ehkä tiedemies -- tutkinette lintuja -- vuoria -- tai -jäkälöitä -- tai muuta -- - --- En ole tiedemies. - --- Ettekä virka-asioissa... - --- En. - --- Jaaha. Jaaha. No -- -- -- - --- Minä olen oikeastaan soittomies ja kuulin juuri tullessani, että -tekin soittelette viulua. Mitä te soititte? Minä en tunne sitä -kappaletta. Se oli hyvin kaunis. - --- Seee -- mitä lienee ollut -- omia ajatuksia. - --- Omia! Soittakaa minulle se uudestaan! Minä tahdon sen kirjoittaa -muistiin! - --- Se on mahdotonta! Sellaista ei soiteta koskaan, uudestaan. Mutta -koska tekin sanotte olevanne soittomies, niin pyydän kysyä, soitatteko -pianoa? - --- Soitan kyllä -- sekä pianoa, että viulua. - --- Jos minä lupaan teille yösijan ja iltaisen, niin toivottavasti siitä -hyvästä soitatte minulle tänä iltana. - --- Hyvin mielelläni. - --- No -- sillä aikaa kun Miina laittaa iltaista, voimme me mennä -saliin, siellä on piano. Soittelemme siellä. - -Keittiön oven ohi kulkiessaan antoi Markus Miinalle määräyksen pöydän -kattamiseen. - -Sitten opasti hän kynttilän valossa vieraansa saliin, avasi pianon ja -sanoi: "Olkaa hyvä." - -Vieras istui ja alkoi soittaa. - -Hänkin soitti sellaista, joka syntyy soitettaessa ja häviää soiton -loputtua ainaisiksi ajoiksi kuin puhuttu sana, kuin kuun hohteen -välähtely puiden lehdillä puutarhassa tai meren aaltosilla. Markus -huomasi heti, ettei hänen huoneeseensa ollut saapunut mikään -karkulainen hullujen huoneesta, tai mikään rikollinen, joka koettaa -saaren kautta mitä julkeimmalla tavalla paeta yli meren vieraille -maille, vaan että pikemminkin hänelle on käynyt kuin ennen isä -Aaprahamille, joka kerran sai jumalaisia vieraita majaansa -- niin -hänestä ainakin tuntui. - -Kun soitto oli vaiennut, lähestyi Markus kohteliaasti kumarrellen -soittajaa ja kysyi: - --- Anteeksi. -- Minä olen täällä saaressa muuttunut hiukan hitaaksi -huomiokyvyltäni. Minulta jäi äsken esitellessä huomaamatta, kuka -kunnioittaa käynnillään minun matalaista majaani? - -Soittajan vieressä oli toinen tuoli, jolla oli paksu pinkka nuotteja, -Markuksen sisarelta jääneitä. Vastaukseksi Markuksen kysymykseen -alleviivasi vieras etusormellaan päällimmäisen vihon kannella olevaa -säveltäjän nimeä. - -Markus kertasi ääneen nimen ja esitti tuhannet anteeksipyynnöt. - --- Te olette siis tuo suuri säveltäjä?! - --- Suureksi en uskalla itseäni sanoa -- tuskin säveltäjäksikään. Jos -tuo, mitä äsken soititte viululla ja jota minä paljastetuin päin -kuuntelin tuolla ulkona, oli teidän omaanne -- ja minä uskon niin -olevan -- niin olette te itse suuri säveltäjä. Olemme esitelleet -itsemme toisillemme! - -Molemmat nauroivat. - --- Ja minä kun luulin teitä maantien rosvoksi tai hullujenhuoneen -karkulaiseksi! - --- Itse olen siihen syypää ja velvollinen anteeksipyyntöihin. - -Myöhäinen iltainen syötiin ja sen jälkeen katettiin salin pyöreälle -pöydälle tee ja konjakki. - -Idän saarteella alkoi jo tuntua päivän sarastus, kun vasta -kynttilät sammutettiin ja juomaveikot, jotka molemmat olivat suuria -taiteilijoita, vaikka kohtalo olikin toisen vienyt syrjäisen -saaripiirin vallesmannin istuimelle, menivät levolle ja nukkuivat -myöhään seuraavaan aamupäivään -- lähelle puolta päivää. - -Voi, voi! - -Mutta nythän emme ole vielä siellä asti! - -Nythän ei salissa vielä ole säveltäjiä, eikä liioin muitakaan -vieraita, ei sisaria, ei plyysipäällyksistä kalustoa, eikä kalustoa -minkäänlaista, ei muuta kuin tyhjä, kumahteleva huone, jota ei ole -tuuletettu eikä siivottu, joka on täynnä hämähäkin verkkoja ja jonka -ilma on ummehtunut ja ovi kaksinkertaisessa lukossa ja vielä vähemmän -siellä on vielä mitään pianoa. Markus yksin siellä vain on, itse vielä -vieraana, ja harppoo ensimmäisen aamiaisensa jälkeen ensin salin poikki -idästä länteen ja sitten pohjoisesta etelään, mittailee salin avaruutta -ensin askelissa ja sitten sylissä ja havaitsee, että se on, kuten -sanottu, neljä syltä eli kahdeksan askelta idästä länteen ja saman -pohjoisesta etelään. - -Markus saa sieltä ja täältä hämähäkinkinoa silmilleen ja pyyhkii sitä -pois ja pysähtelee eri puolille huonetta ja suunnittelee, minkälaiset -ovat ikkunaverhot olevat, minkälaisia huonekaluja on hankittava ja -mihin mikin huonekalu on asetettava. Pianon paikkaa ei hän silloin -osannut ajatella. Ei johtunut edes hänen mieleensäkään, että piano -joskus tulisi hankittavaksi. - -Miina pesi astioita keittiössä. Sieltä kuului niitten helähtelyä ja -myös puhetta. - -Pelto-Kallu istui siellä, poltti piippua ja jutteli Miinan kanssa. -Kuului väliin naurua, Miinan kimakkaa ja Kallun römähtelevää. - -Ääneen puhuivat ja nauroivat, toisinaan liiankin ääneen. - -Siitä päätteli Markus, etteivät mitään hänestä puhuneet. Mitä lienevät -puhuneet saaren vanhoista asioista, hänelle vielä tuntemattomista -tapauksista ja tuntemattomista ihmisistä. - -Pelto-Kallu oli nainut mies, mutta häntä huvitti jutella Miinan kanssa. - -Pelto-Kallu soitti harmonikkaa. - -Hän toi joskus harmonikan mukanaan ja pyysi soittaa vallesmannille. -Pian tämä kuitenkin huomasi, että se oli vain tekosyy. Eräänä iltana -nimittäin, samana kesänä kuin Markus oli tullut -- elokuuta mitä lienee -ollut -- -- oli Kallu soitellut ensin vallesmannin virkahuoneessa -ja saanut palkakseen sikarin ja pari ryyppyä, mutta sitten jäänyt -istumaan eteiseen, sisäportaille, ja soitteli hiljakseen. Kun Markus -myöhemmin illalla kulki eteisen läpi ulos, näki hän puolipimeässä -sisäportailla istuvassa asennossa kaksi haamua: tummempi oli Kallun -haamu ja vaaleampi Miinan haamu. Miina, jolla oli vaalea karttuunihame, -istui Kallun sylissä, kädet kaulan ympäri ristissä ja pää nojaten -Kallun vasempaan olkapäähän. Kallun pitkät käsivarret ulottuivat Miinan -ympärikin pitelemään harmonikkaa, jota hän hiljaa soitteli. - -Vallesmannin ohimenoa he eivät olleet huomaavinaankaan. Kun Markus -palasi kävelyltään rannasta, olivat sekä Miina että Kallu kadonneet. - -Näin tapahtui usein sen kesän ja syksyn kuluessa. - -Kerran istui Kallu vallesmannin kamarissa niinikään taaskin -soittamassa. - -Seuran puutteessa oli Markus kutsunut hänet juomatoverikseen. - -Toiset lasit olivat menossa ja toiset sikarit. Kallu oli jo tuntuvasti -humalassa. - --- Kuulehan perämies. - --- Aina kuullaan, mitä vain vallesmanni käskee! - --- Sinä seurustelet liian paljon tämän minun piikani kanssa. - --- Se on minun asiani. Miina ja minä ollaan oltu tässä talossa jo ennen -vallesmannia. - --- Olkoon vain se asia sinun asiasi, mutta tiedätkö sinä, mikä on minun -asiani? - --- Kyllä minä tiedän -- ei ole mitään asiaa mitä en minä tietäisi. - --- No hyvä on. Tiedä sitten, että ellet jätä minun piikaani rauhaan, -niin minä annan sinulle eropassin perämiehen virasta. Sinä nainut mies -ja kahden lapsen isä, ilkeät kulkea piikojen jälessä! - --- Vallesmannin on helppo sanoa sillä tavalla, vaikka ei tiedä mitään. - --- No no! - --- No no -- sanon minäkin! Minä olen ollut tässä saaressa moniaan -päivän kauemmin kuin vallesmanni -- sillähän minä enemmän tiedänkin! -Vallesmanni ei tiedä mitään: On hyvä, jos pitää suunsa kiinni! - -Perämies jutteli toisesta suupielestään ja sikari oli toisessa -suupielessä ja heilahteli puheen mukana. Harmonikka alkoi soida -kiivaammin ja kiivaammin ja sen palkeet vääntelehtivät ankarasti ja -sen kielet pauhasivat. Pahalla parkaisulla painoi Kallu harmonikkansa -kokoon, asetti sen oikealle polvelleen, nojasi siihen oikeaa -kyynärpäätään ja hoidellen sikariaan oikealla kädellään jatkoi -juttuaan, virnistellen ilkeästi naamallaan -- se oli olevinaan hymyilyä. - --- Vallesmanni sanoi, että minä olen nainut mies ja että minulla on -lapsia ja niinhän minulla onkin. Sen vallesmanni tietää ja se on -oikein. -- Mutta vallesmanni ei taida vielä tietääkään -- ja mistäs -vallesmanni sen voisikaan tietää -- etten minä ole yhtään tyytyväinen -muijaani. Se on minulle paha. Se haukkuu minua -- sanoo eläimeksi ja -pahaksi hengeksi, ja sulttaaniksi, lastenikin kuullessa. Vallesmannin -on helppo sanoa: "Kallu hoi, perämies hoi! Anna piika-Miinan olla -rauhassa!" mutta vallesmannin suu taitaa mennä tukkeeseen, jos -kysyttäisiin, että tietääkö vallesmanni, minkätähden minä -- tuota noin --- tykkään tästä Miinasta. - --- Ei minun sitä tarvitsekaan tietää. Hyvä kun itse tiedät. Minä vain -tiedän sen, että nämä ovat niinkuin erojaisryyppyjä. Eropassi on jo -sinua varten valmiiksi kirjoitettuna täällä pöydän laatikossa. - --- Ei suinkaan vallesmanni totta tarkoita? - --- Totta, totta! No -- ryypätään nyt tämä ilta. Kippis! Ja sitten sinä -soitat taas! Sinun on soitettava aamuun asti! Tänä yönä et mene Miinan -luo. Minä olen lähettänyt Miinan hakemaan sinun muijaasi tänne. Pannaan -ennen aamua asiat kaikki selviksi ja sitten saat laputtaa. -- No! -Soita! Soita!! - --- Kyllä minä soitan, kun käsketään ja kun saan palkan, mutta ensin -minä tahtoisin kysyä yhtä asiaa. - --- Kysy, kysy! - --- Että ei suinkaan tästä nyt eropassit tule -- eihän tämä kuulu -virka-asioihin eikä mihinkään? Kun vallesmanni on mies ja ymmärtää, -mitä on mikä, niin minä tahtoisin vain kysyä, että ei kai vallesmanni -ole niin tuhma, että ajaa minut pois tuon asian vuoksi, mistä oli puhe --- sehän olisi häpeäksi vallesmannille itselleen enemmän kuin minulle. -Koko kylä nauraisi, että vallesmanni tahtoo pitää yksin piikansa -- - --- Suus kiinni ja soita! - --- Soitetaan, soitetaan. Vallesmanni ei tykkää pahaa, vaikka minä -tuhmuudessani haastan sitä, minkä tietää koko saari -- että jos minä -rajaankin Miinaa, niin ei se ole mitään, ei kerrassa mitään siihen -surkeuteen verraten, että minulla on kotona ruma ja häijy akka, joka on -lisäksi minua vanhempi! Aatella! Miestään vanhempi. - -Kallu rupesi itkemään ja soitteli jotain surkeaa. - --- Mutta, hyvä mies, eihän sinulle kukaan ole voinut väkisin akkaa -antaa! Sinullahan on silmät päässäsi! Olisit katsonut eteesi! - --- Miten sitä pimeässä katsoo! Mistä sitä pimeässä tietää kuka ja -minkälainen eteen sattuu, kun pyhäiltana tanssin jälkeen ottaa tytön -kiinni! Kun kiinni on niin kiinni on -- elämänsä loppuun asti. Ei sille -mitään voi! Kuka pimeässä eteen sattuu, niin niin -- kuka eteen sattuu. - -Markus luuli jo ensi päivänä ja pitkin ensi kesää koonneensa yhteen -sellaisia huomioita ja tietoja, jotka valaisivat Kallun koko olennon, -mutta siinä hän erehtyi. Kului vuosia, ennenkuin hän pääsi miehestä -perille -- tai ainakin luuli päässeensä. - -Tällä kertaa kuitenkin Markuksella oli halu päästä perille siitä -asunnosta, joka kenties vuosikausia tulisi olemaan hänen kotinsa. - -Jo aamiaiselle tullessaan oli hän poikennut virkahuoneeseensa. -Sen oli hän silmäillyt kaikkein ensiksi ja nyt hän palasi sinne -perinpohjaiselle tarkastukselle. - -Kun vallesmannien vaihdokset sattuivat näin odottamattomissa -olosuhteissa, ei mitään virallista lähtöjä tulokatselmusta ollut -tapahtunut. Kihlakunnan vanhimman piti kyllä seurata Markusta -toimittamaan tarkastusta ja pitämään tarkastuspöytäkirjaa arkiston ja -viraston luovuttamisesta uudelle vallesmannille, mutta se jäi tekemättä -kahdesta syystä: - -Ensiksi -- koska kihlakunnan vanhin pelkäsi merta. Hän ei ollut -tehnyt vielä ainoaakaan virkamatkaa kihlakuntansa uloimpiin osiin, -selkäsaariin. Se oli pätevä syy se! Minkä sille luonnolleen voi! Eikä -laki määrännyt virkapätevyyksiä luetellessaan, että kihlakunnanvanhin -ei saa pelätä merta, eikä tulla merikipeäksi. - -Toiseksi -- koska ei ollut viran- ja arkiston luovuttajaa. Niin, minkä -sille voi, että mies tuli hulluksi! Eihän minkäänlainen tarkastus olisi -voinut kumminkaan auttaa tässä mitään. Markuksen tehtäväksi ne joka -tapauksessa jäivät -- kaikki se mikä ei ollut kunnossa. - -Virkahuoneen kalusto oli valtion. Siihen kuului kirjoituspöytä, -kirjoitustuoli, pyöreä pöytä -- jolla usein myöhemmin pelattiin -korttia -- ja sen takana nahalla päällystetty sohva -- sen yläpuolelle -kiinnitti Markus monihaaraiset poronsarvet ja ripusti niihin kaikki -metsästystarpeensa, ja niitä oli paljon -- iso, miltei koko seinän -täyttävä arkistokaappi ja kolme tuolia. - -Virkahuoneessa oli vain yksi ikkuna, pihalle päin. Ikkunan vierestä, -vasemmalta, miltei nurkasta, vei ovi tuohon keittiön kanssa yhteiseen -eteiseen. Sohva oli keittiön puoleisella seinustalla. Sohvalta katsoen -oli lähimmässä oikeassa nurkassa uuni, samanpuoleisessa seinässä ovi -makuukammariin ja vastakkaisella seinustalla seisoi arkistokaappi -isoine lasiovineen. Pöytä oli ikkunan alla. Pöydän ovenpuoleisessa -päässä oli tuoli. Siihen käskettiin istumaan ne, joilla oli asiaa. -Siihen ensin istutettiin muun muassa silloin tuo säveltäjä. Paremmat -vieraat istutettiin sohvalle. - -Markus istui virkatuoliinsa. - -Siitä oli näköala pihalle. - -Siitä ei nähnyt muuta kuin kappaleen pihaa, jossa parhaillaan huojui -tuulessa keltaisia voikukkia. Kauempana oli kiviaita ja eräitä -taloon kuuluvia rakennuksia ja niiden takana metsä ja sitten taivas. -Aamulla varhain paistoi tähän ikkunaan aurinko, mutta vain kesällä. -Ilta-aurinko sen sijaan ei päässyt milloinkaan tähän ikkunaan, sillä -eteinen varjosti. - -Rakennuksista, jotka tähän näkyivät, ei Markus vielä tietänyt mitään. -Likimmät näyttivät aitoilta. Vasta myöhemmin hän sai tietää, että -niiden jatkona, samassa rivissä, oli navetta ja sitten sikopahna. -Myöhemmin hänellä oli lehmä ja väliin kolmekin sikaa. Sikopahnasta tuli -aikojen kuluessa se paikka, johon hän enimmän kiinnitti huomiotaan. -Usein, vuosia tämän jälkeen, hän sanoi koulumestarille, josta tuli -hänen paras ystävänsä ja joka toimi hänen sihteerinään: "Mennääs -katsoon kun sika syö." Tämä tapahtui usein varsinkin syyspuoleen, kun -sikoja lihotettiin. Kun hän sattui näkemään kuinka palvelijatar vei -yli pihan sioille ruokaa, keskeytettiin heti tärkeä työ, noustiin ylös -ja mentiin hatuttomin päin katsomaan, kun siat syövät, ja kolmantena -sitä katseli palvelustyttö. Lehmät eivät tulleet Markukselle koskaan -niin rakkaiksi kuin siat. -- Nyt hänellä ei vielä ollut lehmiä eikä -sikoja, mutta palvelustyttö, oma, oli ja sen ääni kuului parhaillaan -keittiöstä. Hänen edessään pöydällä oli kaksi isoa kirjaa. Hän avasi -päällimmäisen. Se oli tilikirja. Sen välissä oli irtonaisina, ja -epäjärjestyksessä, paperilappuja, joihin oli merkitty rahamenoja ja -tuloja. Useasta puuttui päivämäärä. Merkinnät oli tehty lyijykynällä. -Myös oli siellä raha-asioita koskevia virkakirjeitä, viimeisessä -maakunnan hallitus vaatii vallesmannilta tilitystä maalis-, huhti- ja -toukokuulta. Ne näkyivät olevan vieläkin tekemättä. - -Alempi kirja oli virkakirjeiden päiväkirja, diario. Siihen oli viimeksi -tehty merkintä helmikuun lopulla ja reunaan merkitty lyijykynällä: -"Tänään, helmikuun viidentenäkolmatta päivänä, Matin päivänä, -hyljemiesten päivänä, jolloin ei ollut kuitenkaan niin kutsuttua -matinpyryä, vaan tyyni ja kaunis auringonpaiste, tuli posti, jota -olimme tänne meren luotoon odottaneet kuusi viikkoa ja kolme päivää. -Voi minä poloinen poikarukka! Milloin päättyy minun vankeuteni!" - -Saman kirjan välistä löytyi myös irtonainen paperilappu, johon oli -kirjoitettu seuraava runon tapainen pätkä, jota oli moneen kertaan -korjailtu ja korjailtunakin esiintyi se kolmessa eri muodossa. Alin oli -vähimmin korjailtu. Se näytti olleen kirjoittajasta itsestäänkin siis -paras. Se kuului: - - Hiukseni olivat tummat kuin yö - minun nuoruudessani - niin kauan kuin päivä oli. - Kun elon ilta saapui ja yö läheni - muuttuivat ne valkeiksi - kuin päivä. - -Markus luki sen moneen kertaan ja jäi sen johdosta mietiskelemään: -"Edeltäjäni lienee ollut täällä ollessaan vanha mies, sellainen, jolle -ilta oli saapunut." - -Lapun toisella puolen oli myös runoa, kokonaan toisenlaista ja -loppusoinnullista. Se tuntui mielenvikaisen työltä ja lienee ollut -entisen virkaveljen viimeinen kynäntuote. Hulluutta osoitti siinä -paitsi omituinen ajatuksen juoksu, myös runon kuvitus. Jokaisen -säeparin päällä oli kuva: Vesillä liitäviä purjeveneitä, maata ja -metsää kiitäviä piruja, menninkäisiä ja muita ja lopuksi mielenvikainen -sumukellon soittaja. Piirtäjä ei ollut saanut soittajaa mielipuolen -näköiseksi, siitä syystä, oli kuvan sivuun täytynyt kirjoittaa: -"Mielipuoli soittaa väärää sumukelloa ja ajaa laivakarjansa susien -kitaan". - -Runo oli tämännäköinen: - - Venhot vettä pitkin liitää - pirut vuoritietä kiitää. - Menninkäiset maata metsää mataa, - kummitukset leijaa linnun rataa, - Vetehiset meren vettä velloo - - loistonvartijako soittaa väärää kelloo? - -"Jaa-a! Edeltäjäni on siis ollut runoilija!" -- tuumiskeli Markus. Sanan -"jaa-a" hän lausui ääneen pariin kolmeen kertaan. Tämä lienee kuulunut -keittiöön asti ja palvelustyttö lienee luullut sen kutsuksi, koska hän -hetken perästä ilmaantui ovelle ja sanoi: - --- Kutsuiko vallesmanni? - --- En kutsunut. - --- No -- minulla muutenkin olisi ollut asiaa. Sinne keittiöön on tullut -Jyrin Annastiina. Sillä olisi asiaa vallesmannille. - --- Käske hänet tänne. - --- Ja kun vallesmannilla on minulle mitä asiaa hyvänsä, niin sopii -painaa yhteen pieneen tappiin siellä virkapöydän reunassa -- tässä näin -se on. -- Niin teki aina entinen vallesmanni. Samanlainen tappi on joka -huoneessa. - --- Hyvä on, hyvä on. Saat mennä nyt. Käske se emäntä tänne. - --- Kyllä käsken, mutta vallesmannin ei tarvitse uskoa puoltakaan, mitä -se haastaa. - --- No -- antaa tulla vaan -- kyllä minä osaan kuunnella. - -Vallesmanni otti virallisen asennon, asetti eteensä paperiarkin, -sytytti uuden sikaarin ja oli kirjoittavinaan, kun Jyrin Annastiina -astui sisään. - --- Hyvää päivää vallesmanni. - --- Päivää. Istukaa. - --- No -- jaksanhan minä seisoakin. Toin pari tuoretta kampelaa -vallesmannille tuonne kyökkiin. Sisareni pojat käyvät pyytämässä -nääthän kampeloita ja minä ajattelin, että kun vallesmannilla ei taida -olla mitään tuoretta kalaa paistaa päivälliseksi, niin vienpähän vähän -saareentulijaisiksi. Jätin ne tuonne Miinalle. Kyllä se tyttö laittaa -osaa. On se ollut kaupungissakin piikana. - --- Kiitoksia paljon vain kaloista. Paljonko ne maksavat? - --- Mitäs nämä nyt maksavat, pari kalaa! Eihän niistä ole tarvinnut -itsenkään mitään maksaa! Ja saahan niitä milloin vain vallesmanni -muulloinkin haluaa, vaikka joka aamu. Antaa tämän Miinan tulla -hakemaan, se on viksu tyttö ja osaa mitä hyvänsä laittaa, mutta on -vähän pilaantunut kaupungissa ollessaan. Ei vallesmannin tarvitse pahaa -tykätä, vaikka minä vähän haastankin. Hyvähän se on päin vastoin, että -vallesmanni tulee näkemään, minkälaisia kutkakin täällä ovat. Tämähän -se Miina on ollut piikana jo ennenkin tässä talossa ja sitä ennen -kaupungissa, kolme vuotta kaupungissa ja tuli sieltä niin tellättynä -kun mikäkin pappilan ryökynä -- viijet rimpsutkin hamehiis... - --- Jaa-a! - --- Niin -- viiet rimpsut sil on hamehiis ja hatut! Jyrin Annastiina -pyörittää päätään ja maiskuttaa suutaan. - --- Ne siit pitää oleen sitä ja ne pitää oleen tätä, että voi voi -voi! Kyllä sitä on sitten saatu siitä elävästä kuulla vaikka mitä! -Eihän nämä nyt vanhat kaikkea ole itse katsomassa ja näkemässä, mutta -kuuleehan ne aina -- Vaikkeivat kaikkea näe, niin kuuleehan nämä -vanhat paljonkin! Että ei sitä osaa kaikkea haastaakaan, mitä tästä -Miinastakin on kuultu! En minä mitään pahaa sano, enkä minä ole mitään -nähnyt. Minä vain sanon sen, mitä olen kuullut ja totuus pitää tulla -ilmi, eihän sitä muuten päästä taivaaseenkaan, jos ei totuutta anna -ilmi ja totuutta puolusta. Että on se elävä, tää Miina! Ja Selmalla on -näät kaks lasta... - --- Kellä Selmalla? - --- No tämän Miinan sisarella. Eikös vallesmanni vielä sitä olekaan -kuullut? Kapteeni Horstilallehan se -- - --- Kukas hän on? - --- No -- sehän on se tään tyykkärpaatin kippar -- tään jota ne -"Katriinaks" kuttuuvat. Kapteen Horstila, niin, "Katriinan" kapteeni, -tää joka aina syksyin ja keväin täällä laivarikkoja vahtaa. Sillehän se -Selma teki kaks lasta -- toinen elää, mut toinen on jo kuollut. - --- Vai niin! - --- Niin. Sellain elävähän se on, Selma nimittäin. Tämä Miina taitaa -olla vähän tasasemman luonnon kanssa, mutta kun katselee sen rimpsuja -ja rampsuja -- hattuja ja muita hepeneitä ja höyheniä, niin panee -ajattelemaan että ei se mitään hyvää meinaa. Näkeehän nää vanhat -paljonkin ja vielä enemmän kuulee. -- Että se nyt vasta elävä on -- -kaks lasta! Ja liekkö tää Miina käynny rippikouluakaan -- ei ainakaan -täällä omassa saaressa, minkä minä olen kuullut ja nähnyt. Ehkä muualla -sitten on käynyt, siel manteres, palvelukses ollessaan. Kukas näiden -nyt nykyaikaisten nuorten asioita tietää! Toistahan se oli minun -nuoruuteni aikana! Ei silloin pojat kulkeneet aittojen ovilla, niinkuin -nyt -- joka jumalainen yö tekevät -- milloin eivät ole verkoilla. - --- Käyvätkö täälläkin pojat tyttöjen luona aitoissa?! - --- No mitäs ne tekevät!! Eihän ne muuta teekään! Ja jos tyytyisivät -vain siihen, että kävisivät tyttöjen aitassa, mutta kun nuuhaavat -kaikki läpi maitohuoneet ja muut ja juovat maidot ja kermat, ettei -oikeilla ihmisillä ole mitä kirnuta lauantaina! - --- Se on paha se! - --- Niin no mitäs se muuta sellainen on! -- Vallesmanni ottaa nyt selvän -asiasta ja panee linnaan ne joka ikisen! Topsun Jere ja Mattilan -Niilo ja Juhon Ville -- nehän ne ovat ne kaikkein pahimmat. Nehän ne -olisivat ensin rautoihin pantavat ja sitten ne kaikki muut -- kyllä -minä tulen vallesmannille näyttämään ne kaikki ja saattamaan ilmi, -mitä pakanallista elämää ne pitävät, kuin mahomettilaiset, kuin musta -kansa siel kuumis mais! Niin! Ihan kuin luojukset! Ei niillä ole enää -mitään ihmisen tapoja! Pappi tääll on, mut minkäs se niille ruojaa! -Vallesmannillahan se laki ja miekka on! Kyllä minä autan! Linnaan vaan -niin monta kuin niitä onkin, eikä edes vettä ja leipää annettava kuin -kaks kertaa viikossa! Saahan sitten säälliset ihmiset maata rauhassa -yönsä ja nauttia itse maitonsa ja kermansa! -- Vallesmanni ei nyt pahaa -tykkää -- - --- Eihän toki! - --- Eikä sano Miinalle, niitä minä olen hänestä sanonut. Enhän minä, -vanha ihminen, nuorten asioista mitään tiedä! Minä vain haastan -mitä koko kylä hokee ja siitä minä menen vaikka valalle, että kylä -tietää paljon enemmänkin kuin minä -- sellaista, ettei sitä viitti -vallesmannille haastaakaan -- - --- Vai niin! No antaa tulla vaan! - --- No -- jätetään nyt ne asiat toiseen kertaan ja näkeehän vallesmanni -itsekin, kun täällä muutaman ajan asuu, että minkälaisia ne itsekukin -ovat. -- Olishan minulla ollut vähän asiaakin -- jos vallesmannille -passaa -- jos vallesmannilla ei ole kiire -- - --- Puhukaa vain. Puhukaa vain. - --- Nimittäin että onkohan ne tilapaperit jo tulleet? - --- Jaaha -- tilapaperit? -- käykäähän istumaan, olkaa hyvä! - --- Jaksanhan minä seisoakin. Onhan tätä aikaa kotonakin, istumiseen. - -Annastiina käy kumminkin istumaan ja jatkaa selostustaan varsinaisesta -asiastaan: - --- Niin, imisionit. Meillä oli nääthän viime talvena huussyyni. Se -entinen vallesmanni, joka hulluks tuli, sen piti jo maaliskuussa. -Meillä on ruunun tila ja kun se ukkovainaja kuoli toissasyksynä, -silloin turskalaivasyksynä -- - --- Turskalaivasyksynä?! - --- Niin, silloin kun se turskalaiva kävi Maalettoon, tuonne maan -taakse. Sinä syksynähän se kuoli, niin nyt täytyi pitää huussyyni. -Minun nimeni on Annastiina ja ukkovainaja oli Jyri, Mattilan numerosta, -se on kymmenettä numeroa. Kyllä se pitää täällä papereista ja kirjoista -löytyä. - --- Kukas on lähin perillinen, joka asukasoikeutta hakee? -- Te itse -ensinkin ja luultavasti -- - --- Kyllä minä, vallesmanni kulta, olen ihan yksinäinen ja turvatoin -ihminen ja vallesmanni ottaa ja selvittää nyt tämän asian minun -puolestani, kyllä minä sitten palkitsen. - --- Jaaha. -- Asukasoikeutta ei siis ole hakenut muut kuin te itse? Eikö -teillä oli lapsia, poikia tai tyttäriä? - --- Onhan minulla poika, mutta se on ollut jo kaksikymmentä ajastaikaa -merillä, eikä kukaan tiedä, onko se enää elossakaan. Setä väittää, -ettei se ole elossa ja että minulla ei ole mitään asukasoikeutta koko -talossa sen jälkeen kuin Jyrivainaja kuoli. Tahtoo omille pojilleen -tätä minun taloani se setä, miesvainajani veikka. - --- Tämä taitaa olla vähän sekava asia -- - --- Selvähän asia on! Mutta kun vääryydellä tahdotaan anastaa toisen -omaisuutta, vaikka Raamatussa sanotaan, että "älä himoitse lähimmäises -huonetta." -- Lähimmäises -- niin! mutta sitähän ne himoitsevatkin, -eikä vieraanpien! Välittävätkö nämä Raamatusta ja Jumalan sanasta! - --- Minä en voi teille sanoa nyt vielä mitään. - --- Et mitään!? Herra hoija varjel! - --- En. Minähän tulin vasta viime yönä. Olen ollut valveilla vasta pari -tuntia. Syönyt vasta aamiaisen ja katsellut hiukan ympärilleni täällä -sisässä ja tuossa puistossa, mutta en edes kylää ja vuoria ja satamaa -ole nähnyt päivän valossa, enkä tiedä saaren asioista -- enkä teidän -asioistannekaan -- mitään. Katsellaanhan nyt ensin. Kun minä ennätän -tutustua näihin paperikasoihin ja kirjoihin, niin kyllä minä sitten -hoidan teidänkin asianne. Olkaa huoletta vain! Kyllä minä lähetän -teille sitten sanan. - --- No sitten tuot noin -- jos vallesmanni hoitais nyt tämän minun -asiani, niin kyllä minä muistan. - -Kun Jyrin Annastiina oli mennyt -- ennen lähtöään hän vielä jutteli -puolisen tuntia oman perheensä vaiheista -- syventyi Markus jälleen -pöytänsä tarkasteluun, mutta sitä ennen hän heitti runouden -paperikoriin. - -Hän päätti käydä heti ankarasti työhön. - -Hän tiesi, että ellei aloita ensi päivästä, voi alkaminen siirtyä -huomisesta huomiseen. - -Hän rupesi tarmokkaasti availemaan kirjeitä, järjesti ne ensin ajan -mukaan ja alkoi viedä niitä päiväkirjaan. - -Työtä tehdessään hän teki kauniita päätöksiä: Jokainen asia on -selvitettävä heti eikä mitään ole jätettävä huomiseen. - -Hänellä on käsissään viimeinen kirjelmä, maakuntahallituksen ankara -muistutus edelliselle vallesmannille: - - "-- Ja on Teidän kolmen päivän kuluessa, virasta pidätyksen - uhalla, kysymyksessä oleva tilankatselmuskirja kaikkine - liitteineen tänne toimitettava --" - -Tämä kirjelmä koski Anna-Stiina Tuomaan tytär Mattilan tila-asiaa. - -Markus luki kirjeen rauhallisesti. Syy hänen rauhaansa oli luonnollinen --- eihän uhka koskenut häntä itseään ja toiseksi, sen koki hän monesti -myöhemmin, tänne saareen meren taakse päästyään oli vihaisinkin -virkakirjelmä menettänyt suurimman osan kiukkuaan. Se oli laimentunut! -Siitähän ei ollut kulunut pitkää aikaa jolloinka Markus itse vielä -istui maakuntahallituksen konttorissa ja muisti, kuinka voimakkaana -konttoripöytienkin ääressä tunnettiin se ukonilman painostus, joka -korkeiden isäntien puolella hallintovirastossa vallitsi, milloin -tuontapaisia muistutus- ja varoituskirjelmiä saneltiin joillekin -vallesmanneille. Ilma oli silloin täynnä ukkospaahdetta ja se -tuntui kaikkialla, yksin eteispalvelijankin, vanhan ukko Häyrysen -alueilla. Kaikki, ylimmästä alimpaan, tunsivat pelkoa ja epäilivät -asemansa varmuutta. Ainoa, joka otti asian vastaan rauhallisesti, -oli asianomainen saarelaisvallesmanni. Joko hän oli niin tottunut, -tai jo lähtiessään tähän virkaan niin erikoinen lahjoiltaan ja -taipumuksiltaan -- Jumala hänen tietää. Saarelaisvallesmannit eivät -vain tuollaisia uhkakirjeitä pelänneet. He -- milloin vielä olivat -mieleltään terveitä -- viilsivät rauhallisesti kuoren auki, vetivät -paperin esille, vihelsivät hiukan, kun olivat silmäilleet paperin läpi, -vetivät pari sankkaa savua sikaristaan, kumartuivat päiväkirjansa -puoleen ja merkitsivät siihen kirjeen numeron, tulopäivän, kirjelmän -sisällön -- "Moititaan vallesmannia sen ja sen asian viipymisestä" -- -väliaikaisen toimenpiteen kirjelmän suhteen -- "Asiaan kiinnitetty -huomiota. Luonnonesteet." -- ja asian lopullisen käsittelyn, joksi -tavallisesti merkittiin viittaus toiseen asiaan, siihen, jota -muistutus koski. Sitäkin helpompi oli Markuksen tehdä merkinnät -tästä varoituskirjelmästä, koska varoitus ei koskenut häntä, vaan -jo kuollutta miestä, mutta helpolta ei näyttänyt itse pääasian, -tilankatselmuspöytäkirjan toimittaminen perille. Pari tuntia hän -penkoi pöydällä olevia paperipinkkoja, mutta sitä mitä hän etsi, -ei hän löytänyt. Sen sijaan hän löysi erään paperilapun, johon oli -lyijykynällä kirjoitettu: - - "Leski Annastiina Tuomaantytär Mattila. - - Tilankatselmus. - - Toimitusmiehen apulaisina, vieraina miehinä: perämies Kalle - Peltola ja kalastaja Herman Sipilä. - - Talossa oli: - - Asuinrakennus (korjattu), arvo 2 000 markkaa. Peltoa puolen - hehdon kylvöala, jota voisi laajentaa hehdon kylvöalan - suuruiseksi. Niittyä on kahdentoista heinätaakan ala ja voisi - niittyä lisätä uudismaan raivauksella. -- Viljelykseen kelpaavaa - suota -- katso edellistä kohtaa. -- Metsä -- yhden kilometrin - pitkä ja 35 metrin leveä palsta. Kasvaa havupuita. Riittää - talon tarpeiksi niukalti. -- Karjanlaidun yhteinen, huono. -- - Humalistoa ei ole." - -Sitten seurasi muutamia epäselviä, kuluneita rivejä. Niissä näkyi -olleen luettelo aitoista, saraimista, verkoista, elinkeinosta ynnä -muista. Sitten seurasi seitsemän selvempää riviä: - - "Saapuvilla asianomainen itse, joka käskettiin ulos ja sillä - aikaa tekivät toimitusmiehet seuraavan päätöksen joka jälleen - sisään kutsutulle asianomaiselle luettiin: Toimitusmiehet - puoltavat asukasoikeuden myönnettäväksi hakijalle." - -Että näin hatarain muistiinpanojen varassa tilankatselmuskirjan -laatiminen oli vaikea tehtävä, sen hän ymmärsi. - -Työn suorittaminen tuntui suorastaan mahdottomalta. Hän päättikin -sen lykätä huomiseksi. Hän nimittäin katsoi kaiken, mitä oli tehnyt, -riittävän ensi päivän työksi -- kokonainen pitkä neuvottelu erään -asiakkaan kanssa, monen postin virkakirjeiden vienti päiväkirjaan -ja lisäksi "alkutyöt", niinkuin hän niitä nimitti, erääseen suureen -toimituskirjaan. Tilankatselmukset kuuluivat kihlakunnan vanhimman -virkatehtäviin, mutta niistä syistä, jotka jo on mainittu, ei hän -voinut tehdä virkamatkoja kihlakuntaansa kuuluville uloimmille -meren saarille, vaan jätettiin sellaiset toimitukset vallesmannien -tehtäviksi, jotka kukin suoriutuivat niistä niinkuin voivat. - -Työn keskeytyksen aiheutti myös eräs toinenkin syy -- oikeastaan -pääsyy, vaikka se täytyykin mainita nyt vasta. - -Vallesmanni näki nimittäin ikkunastaan, juuri kun hän oli syventynyt -tutkimaan tilankatselmusmuistiinpanoja ja koetti päästä selville -kuluneista kirjaimista ja hajanaisista ajatuksista, että Miina käveli -yli auringonpaisteisen pihan kaivolle, joka näkyi myös ikkunaan, -ammensi kaivosta vettä sankoon ja kantoi sitä sitten keittiöön päin. -Aurinko valaisi kauniisti Miinan sitä käsivartta ja kättä, joka kantoi -sankoa, ja myös sitä, joka heilui ilmassa ja hänen paljaita jalkojaan -ja tuulessa hulmuavaa sinistä, valkokukkaista hamettaan ja kellertävää -puseroaan ja hänen ruskeita hiuksiaan ja auringon valossa läikkyvää -vettä ja helmeileviä pisaroita, joita sangon uurteilta tippui maahan, -nurmelle ja voikukille. - -Vallesmanni seurasi silmillään Miinaa niin pitkälle kuin voi, nimittäin -eteisen nurkkaan asti. Sen taakse Miina katosi. Sitten kuului eteisen -oven käynti, sitten Miinan paljaiden jalkojen pehmeät, läpsävät -askeleet eteisen portaissa ja permannolla, keittiön oven käynti ja -kolahdus, kun sanko laskettiin keittiössä telineelleen. - -Markus sysäsi kaikki paperit syrjään, etsi kirjoituspöydän reunasta sen -"pienen tapin", johon painamalla saa Miinan näkyviinsä milloin ja mihin -aikaan hyvänsä. - -Hän painoi tappiin. Miina ilmaantui ovelle. - --- Jaaha. -- Olisko sinulla Miina siellä kahvia? - --- Minun pitikin tulla kysymään, mihin aikaan vallesmanni tahtoo -kahvia. -- Nyt ei ole, mutta minä panen kiehumaan. - --- Tule sanomaan sitten. - --- Kyllä. - --- Kuulehan -- minä menen siksi aikaa ulos -- rantaan -- - --- Vallesmanni menee vain mihin tykkää -- - --- Kuulehan -- kauanko sinä olit sen entisen vallesmannin -emännöitsijänä? - --- Koko ajan. - --- Sinä et taida olla vanha? - --- Kaksi kolmatta -- - --- Kohta vanhapiika! - --- Minkä sille voi. - --- Eikä sulhasia ole ilmaantunut? - --- On kyllä, mutta ei huolita! - --- Ha-ha-ha! Sinä taidat olla ylpeä! -- Se entinen vallesmanni taisi -miellyttää sinua enemmän kuin saaren pojat? - --- Pyh! Sehän oli hullu, mielipuoli, jo tänne tullessaan! Täytyihän -sitä säälistä palvella! Eikä se loppuaikoina muita kärsinytkään kuin -minua. - --- No-no! Sitä minäkin! - --- Ei siinä mitään nonattamista ole! Jonkunhan sille täytyi ruokaa -laittaa! Eikä se ainakaan minun vuokseni hulluksi tullut! - -Miina pyörähti ympäri, että hameenhelmat heilahtivat ja meni pois -ylpeäryhtisenä. Ovella hän vielä kääntyi ja lisäsi painokkaasti: - --- Ja jos sinäkin tässä hulluksi tulet, niin en minä ainakaan syytä -päälleni ota! - -Markusta nauratti ääneen tytön mentyä. Hän sanoi itsekseen: -"Sinuttelee, pakana, minua!" Mutta se tuntui hänestä hauskalta ja -miellyttävältä. - -Markus käveli rantaan. - -Meri oli tyyni. - -Värikäs ja valoisa pilvistö, jossa siellä ja täällä näkyi isoina ja -pieninä läiskinä vanha sininen taivas, kuvasteli meren sileään pintaan. - -Rannassa kohahteli ummikas. - -Pilvet kulkivat hitaasti lännestä itään. Ylhäällä oli siis länsituuli. - -Jahti oli ankkurissa vielä ja Pelto-Kallu näytti hommailevan siellä. - -Venevalkaman muodosti pieni lammikko, jonka erotti merestä pohjoisessa -kallioniemeke, Venekallio, niinkuin Markus myöhemmin kuuli sitä -kutsuttavan, ja muilta puolilta kaartava särkkä, jota oli vahvistettu -raivaamalla kiviä pois lammikosta ja sen suulta ja nostelemalla niitä -särkälle, joka nykyään ulottui hyvän joukon, noin jalan verran, -yläpuolelle tavallisen veden pinnan. Suurenmeren ja itämyrskyn ajalla -se oli veden vallassa, mutta suojeli jollia ja haapioita. Portti oli -raivattu niin syväksi että kuormatulla jollalla ja haapiolla voi tulla -siitä sisään ja ui siitä jahtikin tyhjänä ja suuren veden aikana. -Portin toisella syrjällä oli venekallion jyrkkä kärki ja toisella iso -kivi, molemmat vanhan vasken värisiä ja näyttivät sataman suuta. - -Venekalliolta näkyi osa kylää, kirkontorni, aallonmurtaja, jonka takaa -nousi auringon silloin tällöin valaisemia mastoja kuin kultapuikkoja. -Aallonmurtajan päässä kohosi kymmenkunta metriä korkea rautainen -loistotorni, sataman johtoloisto. Satamansuun toisella puolella -näkyi kallioinen ja metsäinen Kappeliniemi ja sen ohi oikealta -valkeahiekkainen hautuumaa, valkeaksi maalattuine ruumishuoneineen, -valkeine ja mustine hautaristeilleen ja mustakiviaitoineen. Taustana -kohosivat metsäiset vuoret, joiden yli pilvistö hitaasti vaelsi niin -alhaalla, että vuorten huiput toisinaan jäivät pilven sisään. - -Markusta raukaisi ja nukutti. - -Hän oikaisikin lämpöiselle kalliolle nukkumaan. - -Mitään muuta ääntä ei kuulunut kuin ummikkaan kohahtelu rannoilta ja -joku kolahtelu tai koiran haukahtelu kylältä. - -Markus nukkui pian. - -Noin tunnin kuluttua hän heräsi hälinään ja paukkeeseen, joka kuului -mereltä. - -Oli ruvennut tuulemaan. - -Kallu oli vetänyt purjeet ylös ja ne siellä nyt paukkuivat. - -Parhaillaan Kallu veti ankkuriketjua, joka helisi. Hetken perästä hän -alkoi luovia satamaa kohti, johon oli matkaa runsas puoli kilometriä. - -Pihalla tapasi Markus Miinan. - --- No -- jokos Miinan kahvi on valmista? - --- Jo se on ollut aikaa valmiina. - --- No tuohan tuonne puutarhan pöytään. - --- Siellä on myös sellainen sähkötappi, jota sopii painaa, kun siellä -olet mitä vajaa. - --- No niitähän on joka paikassa. - --- On niitä! Minä jo kerran sanoinkin, että panis nyt sellaisen -sähkötapin vielä sikopahnaankin ja läävään. En minä sitä sille -itselleen sanonut, vaan tälle Pelto-Kallulle. Sillähän se vainaja taisi -tulla hulluksikin, kun se yhtenään laitteli niitä sähkönappuloita. -Saunassakin on. Ja keittiössä on pitkä luettelo minkälainen pirinä -tulee tuolta kansliasta, minkälainen puutarhasta, minkälainen -ruokahuoneesta ja minkälainen mistäkin. Minä osaan ne jo ulkoa, mutta -sinulle siitä on päänvaivaa, ennenkuin opit -- ellet sitä ennen tule -hulluksi! Hi-hi-hi! - --- Kuulehan Miina. - --- No. - --- Minä en tykkää siitä, että sinä sanot minua sinäksi. - --- Ei se tykännyt rouvakaan kaupungissa, torui aina, mutta kun se -entinen vallesmanni tykkäsi, niin menee entiseen tapaan. Koetetaan -karttaa, koetetaan karttaa. - --- Niin koeta karttaa, varsinkin jos milloin on vieraita. Minun pitäisi -hankkia joku, joka osaisi opettaa sinulle, Miina, hyviä tapoja. - --- Onko vallesmannilla jo morsian? - --- Noo -- mitäpäs siitä. - --- Ajattelin vain, että sen tuloa vartenkos niitä hienoja kiepahduksia -ja kyykkäisyjä tarvittaisiin. Hi-hi-hi! - --- Voihan tänne tulla korkeita vieraita: maakuntavanhin, maakunnan itse -iso isäntä, tai vielä korkeampia ja niiden mukana korkea seurue. - --- Niin se ennusteli entinenkin vallesmanni -- - --- Kuulehan Miina. Tuo nyt se kahvi sinne puutarhaan ja tuo jotain -ruokaa mukana, voita, leipää, mitä on. Minulla on kova nälkä. - --- Ja vasta söit! - --- Vaikka vaan! -- Minua nukuttaa ja minulla on nälkä. - --- Niin ne kaikki sanovat, jotka tulevat mantereelta. Pariin kolmeen -vuorokauteen ne eivät muuta tee kuin syövät ja makaavat. Toiselta menee -niin koko viikko, toisilta koko aika, minkä täällä ovat. Varo itseäs! -Täällä on petolliset voimat sinua vaanimassa joka puolellasi! - --- "Petolliset voimat"! -- Kuka sinulle sellaisia sanoja on opettanut? - --- Se entinen vallesmanni sitä hoki -- varsinkin loppuaikoinaan. Ei se -selvän ihmisen puhetta olekaan, se on hullun puhetta! Voi, voi! Kyllä -täällä sitten näki ja kuuli viime talvena vaikka mitä! - --- Vai niin! - --- Vaikka mitä! -- Kauhein oli eräs syysaamu, viime marraskuussa. -Se reistas ja joi aina aamuyöhön yksinään kammarissaan, käveli -edestakaisin, kiljui ja takoi nyrkkejään seiniin. Kello kahden aikana -se tavallisesti väsyi ja nukkui ja heräsi neljältä. Sellainen tapa -sillä oli, vainaalla. -- Sanotaan, ettei kuolleista saa puhua mitään -pahaa, mutta minä meinaan, että elävistä vielä vähemmän, vai mitä? - --- No -- olkoon nyt niinkin. - --- Niin se onkin! Ja eikä tämä mitään pahaa olekaan. -- Eräänä yönä -se taas meiskasi kello kahteen ja heräsi kello neljä ja alkoi huutaa, -huutaa vain ilman sanoja ja kävellä pitkin permantoa. Minä heräsin -kanssa ja hiivin sen ovelle ja koetin avaimen reiästä tirkistellä, -mutta eihän siitä paljon nähnyt. Minä meninkin ulos ja kiipesin yhteen -puuhun, joka on sen makuukammarin ikkunan kohdalla ja näin kaiken ja -kuulin kaiken ja se oli kamalaa! - --- No?! - --- Se oli käynyt polvilleen ja rukoili kädet ristissä ja ojennettuina -kammarin lakea kohti. Se huusi niin kovalla äänellä, että minä kuulin -joka sanan, joka sanan, liiankin hyvin, niin hyvin, että vielä -seuraavana päivänäkin ne kaikuivat korvissani ja jos milloin joudun -nytkin vielä yksin hiljaa istumaan eikä kuulu mitään muuta, niin -alkavat kaikua korvissani hänen rukouksensa sanat. Se oli kamala -rukous, kun muistaa ne itkevät, partaiset kasvot ja huutavan äänen -- -niin -- parkuvan äänen: "Herra Jumala!" se huusi, "Rakas taivasten -Jumala! Armahda minua ja lähetä enkelisi minua lohduttamaan, ennenkuin -järkeni valo sammuu! -- Rakas taivaallinen isä! Anna minulle uusi sydän -ja uusi henki ja opeta minut oikein hallitsemaan tätä villiä kansaa, -jonka keskuuteen minä olen heitetty. Armahda minua niiden juonelta ja -kavaluudelta, jotka täällä merenluodolla asuvat! Ja anna, oo taivahan -Herra, minulle oikea aviopuoliso, joka minua rakastaa ja laittaa -minulle ruokaa ja suojelee minua niiltä, joilla on kavalia aikomuksia -minun suhteeni!" -- Niin se huusi ja paljon muuta. Sitten se vaipui -lattialle ja jäi siihen paitasilleen makaamaan ja minä luulin, että -se kuoli. Minä tulin alas puusta, hiivin sisään, koputin ensin hiljaa -sen ovelle ja sitten kovemmin, jolloin se huusi: "Kuka siellä?!" johon -minä vastasin: "Minähän täällä olen, Miina. -- Tulin kysymään, joko -kahvin saa tuoda sisälle." -- "Tuo viiden minuutin perästä", se sanoi -ja minä vein. -- Voi voi -- ei vallesmanni tiedä yhtään mitään siitä, -mitenkä tässä talossa on ennen eletty! -- Se pelkäsi muita ihmisiä, -niin miehiä kuin naisiakin! Minä sain aina kyökissä pitää tutkinnon -niiden kanssa, jotka tulivat asialle ja käydä sitten selittämässä asian -vallesmannille. Pelto-Kalluakin se lopulta pelkäsi, eikä uskaltanut sen -kanssa mennä mihinkään! - --- Minkätähden? - --- No! -- pelkäsi henkeään -- tietysti! Mistäs sitten muusta syystä! -Pelkäsi henkeään, ja ellei olisi niin kovasti pelännyt, niin ehkä olisi -vielä saanut pitää henkensä ja elää kauankin ja saanut pyytämänsä -aviopuolisonkin. Kuka sen tietää! Jokaisen on elettävä oma elämänsä, -eikä toisen. Hänen oli elettävä oma elämänsä, eikä ole tämän taivaan -kannen alla kahta ihmistä, joilla olisi samanlainen elämä. - --- Sinä olet viisas tyttö -- - --- Enkä ole -- sen viisaampi kuin olen. - -Markus läksi kävelemään, sikaria poltellen, puutarhaa kohti ja sanoi -mennessään: "No tuo se kahvi ja tuo ruokaa myös", ja katosi rakennuksen -pään taakse. - --- Kahvia ja ruokaa, ruokaa ja kahvia ja unta välillä -- se se on virsi -teillä kaikilla. Tulette tänne syömään ja makaamaan, haasteli Miina -mennessään päinvastaiseen suuntaan keittiötä kohti. - -Markus istui pöytään puiden juurelle. - -Siinä oli varjoisaa ja vilpoisaa. - -Omena- ja kirsikkapuissa, samoin luumupuissa oli vielä paljon -kukkia, vaikka paras kukkimisaika näytti olevan jo ohi. Maata peitti -puutarhassa valkeat varisseet kukkien terälehdet kuin uusi lumi. - -Hetken perästä ilmaantui kahvia, leipää ja voita pöytään. - -Markus tunsi itsensä tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Hänellä oli kyky -nopeasti mukaantua uusiin oloihin, varsinkin kun ne olivat niin -mieluisia kuin tällä kertaa. Hänestä tuntui, hän sitä parhaillaan -ihmetteli itsekin, kuin olisi hän elämänsä iän elänytkin täällä. Hän -ajatteli: "Missä ihmisellä on hyvä ruoka ja juoma, hyvä asunto ja vuode -ja oma itsenäinen työ, siellä on hänen kotinsa ja siellä ei hän mitään -muuta kaipaa." -- - -Kahvin ja voileipien jälkeen hän kävi maata riippuverkkoon, jonka hän -oli antanut virittää siihen lähelle ja nukkui heti. Ennen nukkumistaan -oli hän antanut määräyksen Miinalle, että perämies on käskettävä -olemaan saapuvilla kun hän herää. - -Herättyään hän etsi sähkönappulan pöydän reunasta ja painoi siihen. -Miina ilmaantui paikalla. - --- Kolme lyhyttä pirausta täältä, sanoi hän. - --- Hyvä on. Minä kyllä tarkastan sen Miinan merkkijärjestelmän, kun -tulee sopivaa aikaa. Käske perämies tänne. - --- Paikalla, vallesmanni-isäntä. - --- Kuulehan -- kutsu poliisikonstaapeli myös tänne. En muistanut sitä -äsken. Mene nyt kiireesti! - --- Poliisikonstaapeli! - --- Niin-niin. - --- Ei ole koko saaressa sellaista taapelia! - --- No entä onko poliisia? - --- Eikä ole -- - --- Ei ole poliisia. - --- No ei ole -- en minä ainakaan ole kuullut. Pelto-Kallu oli jo -saapunut paikalle, kuuli mistä on kysymys ja käyden istumaan penkin -uloimpaan päähän, alkoi jutella: - --- Vallesmanni ei taida tietääkään, että täällä ei ole tämän parempaa -poliisia kuin minä. Mantereella on missä susivouti, missä jahtivouti, -missä siltavouti -- mistä tämä yksinkertainen saarelainen tietää miksi -niitä missäkin sanotaan, mutta sen tiedän, että täällä saaressa on aina -sanottu ja aina tullaan sanomaan poliiskonstaapelia ruununperämieheksi -ja kyllähän vallesmanni sen taitaa jo tietää, että paperit siihen -virkaan on minulla, että jos milloin tarvitsee apua missä asiassa -hyvänsä muissakin kuin seilausasiassa, niin vallesmanni kääntyy vaan -minun puoleeni. - --- Sinulla taitaa olla monta virkaa sitten? - --- No ei muuta kuin nämä kaksi -- tai oikeastaan -- onhan se -kalastajanvirka kolmas ja talvella hylkeenpyytäjän virka neljäs -- ja --- jos milloin laivarikko sattuu, olisi minun päästävä sinne niinkuin -muutkin saarelaiset. - --- Katsotaanhan nyt ensin -- - --- Minun pitikin tulla vallesmannilta kysymään, että kun tässä taas -viikon, parin, kolmen päästä ruvetaan käymään verkoilla, niin kyllä kai -vallesmanni laskee minut kalastamaan. - --- Jaaha -- jassoo. Mitenkähän sen asian laita oikein on? -- Kun sinä -olet ruununperämies ja poliisi, on sinun oltava yöt päivät valmiina -virkatoimeen -- - --- Ei täällä niitä virkatoimia ole -- eikä tarvita -- paitsi milloin -vallesmanni tahtoo lähteä huvikseen purjehtimaan. - --- Sinulla on virastasi palkka ja jokaisen on elettävä toimellaan -- - --- Jaa jaa, mutta sillä ei elä. - --- No niin, harkitaanhan nyt sitten aina kutakin asiaa aikanaan. Ethän -sinä ensi yöksi lähde verkoille, ja sanoit, että et viikkokausiin. -No niin. Kun kalastus alkaa, niin minä myönnän aina kerrakseen, -vuorokaudeksi kerrallaan, kullakin kerralla tapahtuneen harkinnan -mukaan, sinulle lomaa yksityisasioiden hoitoa varten -- ole silloin -verkoilla tai muualla -- ja kuten sanottu, siitä jutellaan aikanaan. -Mutta mitä tulee laivarikkoihin, niin niitä varten, ymmärräthän sinä -itsekin, en minä voi sinulle lomaa myöntää. Mikäli minä voin näin -etukäteen ymmärtää, on sinun laivarikoissa oltava saapuvilla viran -puolesta valvomassa, ettei mitään lainvastaista tapahdu. - --- Sehän on tullimiesten asia. Vallesmanni -- - --- Tullimiesten tai minun. Siitä asiasta ei nyt keskustella! Ja yleensä -en minä aio näistä asioista sinun kanssasi keskustella -- kukin asia -harkitaan aikanaan ja sinun asiasi on totella. -- No Miina! -- Sinähän -jäit tänne kuuntelemaan -- vai onko sinullakin muita virkoja, kuin -palvelijattaren? - --- E-män-nöit-si-jät-tä-ren! -- ha-ha-ha! Entinen vallesmanni sanoi -minua aina emännöitsijättäreksi -- ha-ha-ha! -- nauroi Miina, pyörähti -ympäri ja juoksi pois. - -Vallesmannin ja perämiehen välille syntyi pitkä vaitiolo. Molemmat -tupakoivat, silmäilivät väliin toisiaan ja arvioivat ja mittailivat -toistensa voimia, niin ruumiillisia kuin henkisiäkin -- etenkin -ruumiillisia. Perämies nojasi kyynärpäillään polviinsa, veteli -savuja piippunysästään ja ajatteli: "Kyllähän sinä voit olla viisas -olevinas, mutta voit sinä olla tuhmakin. Herra sinä olet, niinkuin -muutkin herrat, etkä mikään kansan mies. Voimaa sulla taitaa olla kuin -härjällä ja voit olla vikkelä ja sinun kanssasi ei taida olla hyvä -joutua vihoihin. Äkäisä taidat olla myös, koska kulmakarvasi nousevat -noin pystyyn kahden puolen. Viisas luulet olevasi, ja etkä ihan tyhmä -lienekään, ja tuosta laivarikkolomasta arvaan, että sinua olisi kansan -täällä opetettava! Vai minun olisi oltava laivarikoissa vahtimassa! -Milläs sinä luulet minun elävän ja elättävän perheeni! Luultavasti -sillä kuudella sadalla, jonka saan vuodessa palkkaa perämiehen virasta -ja lopun vuotta nuolemalla kämmeniäni. Ei! Kyllä sillä ei eletä, ellei -siinä sivussa ansaita niinkuin muutkin saarelaiset. Vai luuleksä voivas -antaa seilauksista niin paljon juomarahaa, että se riittää? No niin! -Saadaanpas nähdä mitenkä käy!" -- Ääneen hän sanoi vallesmannille: - --- Se on sillä tavalla, vallesmanni, että se kuusi sataa markkaa, joka -minulla on palkkana vuodessa, ei tahdo oikein riittää. Siinä viran -sivussa on ansaittava vähintään toinen mokoma muulla tavalla -- - --- Tai jätettävä virka! Selvähän se on! - --- Niin. Vallesmanni saa tehdä pilkkaa asiasta jos tahtoo. -- -Vallesmannilla on valta sanoa mitä tahtoo. - --- Niin onkin! Ja nyt minä sanon, että tästä asiasta ei tällä kertaa -jutella tämän enempää, eikä vastakaan, ennenkuin minä olen ennättänyt -perehtyä piirini asioihin kaikin puolin. Minä olen piirissäni vasta -ensimmäistä päivää ja voin häpeämättä sanoa, etten tiedä vielä mitään. -Minä otan ensin selvän kaikesta ja aion jutella asioista muidenkin -kanssa kuin -- - -Vallesmanni aikoi sanoa: "kuin alaisteni kanssa", mutta vetäisi välillä -pari sikarin savua ja ennätti sillä välin parantaa lausettaan, jotenka -se julkilausuttuna kuului: - --- Kuin -- kuin sinun kanssasi ja yleensä sellaisten kanssa, jotka ovat -jäävit antamaan todistusta itsestään. Minä luulen, että tänään en sinua -tarvitse, mutta tule illalla varmuuden vuoksi kuulemaan. Aamuisin, -jo varhain, on sinun joka tapauksessa aina käytävä kutsumattakin -katsomassa, tarvitaanko sinua. -- Nyt minä aion kuluttaa iltapäivät -vieraskäynneillä pappilassa, kauppiaalla, tullipäällysmiehellä ja -- -muitahan täällä ei taida ollakaan. - --- Onhan se lukkari ja koulumestari ja yli kahdeksansataa muuta -asukasta -- tällä saarella -- ja naapurisaarella, joka kuuluu tähän -samaan piiriin, niinikään pappi, lukkari ja tullipäällysmies ja -viitisensataa muuta ihmistä -- - -Perämies pelkäsi puhuvansa liiankin rohkeasti. Viekkaasti hän vilkuili -kulmiensa alta, mitä hänen puheensa vaikuttaa. - --- Noiden kahdeksansadan ja viidensadan, pane se mieleesi, luokse -meillä kylläkin voi joskus olla asiaa, sinulla ja minulla, mutta -silloin meillä on pamppu tai käsiraudat mukana! - --- No-no! Ei niin kova saa olla, ei niin kova saa olla! He-he-he! - --- Kyllä minä olen nähnyt, mihin lempeys vie! -- Niin. Minä olen -päättänyt käväistä tänään tervetuliaisilla pappilassa, mutta lähden -vasta kello seitsemän aikoihin illalla. -- Nyt on puoli kolme. Käy -siellä ilmoittamassa ja kysymässä, voivatko ottaa vastaan. - --- Kyllä sopii käydä. Onhan tässä aikaa. Kyllä minä käyn. - --- Menisin nyt jo vaikka päivällä, mutta minua raukaisee ja rämpii yli -koko ruumiin niin mukavasti. Minua nukuttaa ja haukotuttaa -- hohhoi -- -aa -- Nukuttaa unesta päästyä ja on nälkä ruualta noustua! Tämähän on -omituinen saari! - --- Onhan se vieraille -- näin kesällä -- niille, jotka eivät ole -tottuneet. -- No, minä menen sitten pappilaan ilmoittamaan. Kello -seitsemältähän se oli -- - --- Seitsemältä -- tai miten heille sopii. Sano sitten siitä Miinalle -- -älä tule minua häiritsemään. Minä käyn tänne ulos maata. Ohhoi-aa -- -Kyllä tulikin tyyni ja kuuma iltapäivä! Pilvetkin ovat kaikki hävinneet -ja päivä paistaa, niinkuin sillä ei muuta työtä olisikaan! - --- Niin, no -- mitäs hänellä sitten muutakaan työtä olisi, kuin -paistaminen, saneli perämies, Pelto-Kallu, ja nauraa hörähti -mennessään. -- Vallesmanni heittäytyi keveästi verkkoonsa. Se kävikin -häneltä vielä ketterästi ja notkeasti kuin kissalta tai kärpältä. -Toista oli vuosikymmen ja puoli myöhemmin, jolloinka hän painoi lähes -puolitoistasataa kiloa ja muistutti ruumiiltaan pikemmin norsua kuin -ihmistä. - -Hän oli heti sikeässä unessa ja heräsi vasta Miinan nykiessä häntä -käsivarresta ja kutsuessa päivälliselle, kello oli silloin täsmälleen -kuusi illalla -- sen lyönti kuului parhaillaan avonaisesta ikkunasta. -Miina ylpeili usein täsmällisyydestään. Kyllä kannattikin! - --- Pelto-Kallu kävi sanomassa, että vallesmannia on kutsuttu pappilaan -iltateelle kello seitsemän. - --- Hyvä on, mutta sano sinä perämies äläkä Pelto-Kallu. - --- No -- perämies sitten. - --- Niin. Sano vain perämieheksi minulle -- muille miten hyvänsä. - --- No Pelto-Kallu se on tässä kylässä ollut ainakin minun muistiaikani --- ehkä jo lapsesta asti ja onkin lapsesta asti. Muistanhan minä! - -Kun vallesmanni illalla kello seitsemän saapui pappilan pihaan, istui -pappi riippuverkossa ja luki jotakin kirjaa. Markus kuvitteli, että se -on jokin jumaluusopillinen teos, tai hartauskirja, mutta ihmeekseen hän -näki, että se oli fysiikan oppikirja. - --- Näen, että ihmettelette mitä luen -- öhöm! - --- Suoraan sanoen: se ihmetyttää minua. - --- Olen alkanut ikämiehenä harrastaa sellaisia aineita, joita ei minun -nuoruudessani luettu koulussa. Täällä saaressa on niin hyvää aikaa. -Kyllä sen tulette näkemään. - --- Mutta fysiikkaa! Sitä en olisi uskonut! - --- Niin. Minä olenkin väärällä uralla. Koneiden rakentaja minusta olisi -pitänyt tulla, eikä pappi. Mutta siirtyäkseni pääasiaan: tahtoisin -tehdä teille kolme esitystä -- ensiksi: koska kohtalo on meidät -molemmat heittänyt tälle samalle yksinäiselle meren luodolle, ainoina -sivistyksen edustajina, rohkenen ilman muodollisuuksia esittää lähempää -tuttavuutta -- se on parasta tehdä heti, ettei ennätä tottua kankeaan -teitittelyyn. Sopiiko? - --- Kyllä. - --- Minun nimeni on Johannes. - --- Markus. - -Ja sitten toinen asia: käymme istumaan! Tämä verkko on oma kutomani, ja -minä takaan, että se kestää ainakin kaksi miestä. Ole hyvä ja istu! - --- Kiitos. - --- Ja sitten kolmas asia... Kolmas asia veikin koko illan. - -Sillä välillä ennätettiin Markukselle esitellä pappilan emäntä ja -lapset. Esittely, niinkuin kaikki muukin sinä iltana, tapahtui pihalla, -tuuheiden, ikivanhojen, parikymmentä metriä korkeiden saarnien ja -vaahterain varjossa. Niiden alla pieni pappilakin oli pimennossa kuin -pelosta kyyristyneenä ja sai auringon paistetta vain päivän noususta -noin kello kahdeksaan aamulla. - -Sillä välillä juotiin myös tee noiden samojen puiden varjossa olevan -pöydän ympärillä. - -Pappi oli anteliaalla tuulella. - -Hän kävi hakemassa omakätisesti kammaristaan sikarilaatikon teepöytään. -Markus ei voinut kuitenkaan aivan mielinmäärin käyttää laatikon -sisällystä, sillä heti alussa pappi asettui sen suhteen suojelevalle -kannalle ja käytöksensäkö puolustukseksi vai vaistomaiseksi -valaistukseksi selitti kovaäänisesti, kuten kaiken muunkin, että nämä -sikarit ovat ylen kalliita ja ehdottomasti parhaita, mitä Suomessa on -saatavissa -- "tuskin lienet koskaan oikeaa havannaa polttanutkaan, -apostoliveljeni!" -- ja että hän oli saanut sikarilaatikon -seurakuntalaisiltaan, tai oikeastaan kirkkoneuvostolta -- mutta -loppujen lopuksi luultavasti kirkonisännältä, kauppiaalta, joka ne toi -suoraan Pietarista, vapunpäivälahjaksi. - -Niin, niin! - -Saarelaispapilla on harvoin saarelaisvallesmanni luonaan iltaa -istumassa ja teetä juomassa! Onko siis ihme, jos hän on antelias ja -vieraanvarainen. Ilmaantui kuin ilmaantuikin pöytään samaan aikaan kuin -sikarilaatikko, myös konjakkipullo! - -Kuten sanottu, ei vieras saanut sikarilaatikon suhteen mitään laajempia -oikeuksia. Pappi otti omin sormin siitä yhden vaalean, hiukan vanhalle -pronssille vivahtelevan herkullisen sikarin ja ojensi sen Markukselle. -Itselleen hän otti myös sikarin ja sitten painoi kannen kiinni. -Konjakkipullon suhteen olivat Markuksen käyttöoikeudet laajemmat. -Hän sai itse, oman makunsa mukaan -- ja voimme vakuuttaa, että se -maku perustui laajempaan kokemukseen, kuin pappi vielä arvasikaan -- -vahvistaa sokeroitua teetään konjakilla, joka ei liene ollut parhainta -laatua, mutta hyvää kuitenkin. - -Sillä välillä ennätti myös papin emäntä viedä lapsensa nukkumaan ja jo -itsekin sanoa hyvää yötä ja poistua huoneisiin ja aurinko laskea ja -alkukesän yöhämäryys laskeutua yli meren ja saaren ja yökehrääjä alkaa -sekä lopettaa laulunsa Kotokallion liepeillä ja koillinen ruveta jo -punoittamaan, kun pappi yhä vain Markukselle selvitteli laajaa ja ylen -tärkeää kolmatta pykälää, joka jakaantui seuraaviin alapykäliin: - - Ensiksi: Kun meidät on Kohtalo viskannut (se lausuttiin sinä - iltana useammin kuin kymmenen kertaa -- luultavasti pappiparkakin - oli saanut tuntea, että papiksi saareen joutuminen ei ollutkaan - mikään tavallinen tapaus) tänne meren luodolle sivistymättömän - kalastajarahvaan keskuuteen, on meidän vedettävä yhtä nuottaa - kaikessa, kaikessa, omaksi ja toinen toisemme hyväksi. Kumpikin - molempien ja molemmat kummankin puolesta; - - Toiseksi: On sovittava aina yhteisestä ohjelmasta - menettelytavoissa saarelaiskansan suhteen. Ei mitään tinkimisiä - ja helpoituksia kansan velvollisuuksista! Jos kansalle antaa - yhdessä asiassa myönnytyksiä ja helpotuksia, on kuri ja - virkamiehen kunnioitus poissa ja sinä saat tehdä vuosikausia - työtä ja tuhlata hevosvoimittain tarmoasi, ennenkuin pääset - takaisin siihen, missä jo olit. - --- Maltas kun kerron sinulle miten käy tavallisesti naapurisaaressa, -joka kappelina kuuluu minun pitäjääni ja osana sinun piiriisi. Sen -asujanten velvollisuuksiin kuuluu kustantaa minulle virkamatkoillani -vapaa matka mennen tullen ja ruoka perillä. Se kuuluu minun palkkaani. -Kaikki on tarkoin määritelty ja jo ammoisista ajoista perintätapoina -säilynyt ja niihin kuuluu muun muassa, että saaren taloista nämä -laittavat tänään minulle aamiaisen, nämä päivällisen ja nämä -illallisen, kahvit ja teet siihen luettuina. No. Viisi taloa laittaa -minulle tänään päivällisen. He tietävät velvollisuutensa: minä määrään -sianläskirokkaa -- palvatusta läskistä ja valkeista herneistä -- ja -jälkiruuaksi pannukakkua -- minun herkkuani. -- Paljon voita ja paljon -munia! -- Minä syön rokkaa ja läskiä ja emännät kantavat viidestä -talosta pannukakkuja, toinen toistaan herkullisempia, sillä siinä -saaressa on lehmiä enemmän kuin täällä, ja kanoja -- niin, kanoja!! -Emännät kantavat kilvan pannukakkuja ja minä nauran emännille ja sanon -että: "Niin-niin, emännät! Kantakaa vain pannukakkuja! Luuletteko -te, että minä jaksan niitä kaikkia syödä?! En minä jaksakaan, mutta -teidän asianne ei ole siihen katsoa, jaksanko minä syödä kaiken mitä -te tuotte vai enkö! Teidän asianne on valmistaa vuorollanne minulle -sianläskirokkaa ja pannukakkuja ja huomena taas toiset talot", sillä -jos minä antaisin niiden valmistaa vain sen verran ruokaa, minkä sillä -kertaa syön, veltostuisi kansa ja löisi laimin velvollisuuksiaan ensin -tässä ja sitten tuossa ja lopulta kaikessa. -- Mukana minulla on -tynnyri, johon kaadetaan liika rokka, iso pytty, johon pannaan läskit -ja kori, johon pannaan pannukakut. Minä tuon kotiin kaiken, mitä en -jaksa syödä. Niin! Öhömm! Se kuuluu minun palkkaani! Kunhan menen ensi -kerran sinne virkamatkalle, niin saat tulla mukaan. Minä totutan sinut -piiriisi ja piirisi sinuun. No-no -- ellet voi mukaan tulla, niin -ainakin voit tulla tänne meille rokka- ja pannukakkukestiin, kun minä -palaan. Täällä kotona niitä lämmitetään ja nautitaan ja hyvältä ne -maistuvat -- usko se! -- - -Kansaa ei saa laskea ajattelemaan, että tämä ja tuo ei ole pakollista. -Ei! Ei, se kelpaa! Kuri kaikessa oppimattoman kansan yllä! Se oli -kolmannen kohdan toinen pykälä. - -Kolmanneksi: Minun on joka vuosi suuri osa palkkasaatavistani haettava -lain kautta ja siinä sinä olet oleva minun oikea käteni. Ei sääliä! -Sääli veltostuttaa sen, jota säälitään. Sen tulet kuin tuletkin -kokemaan, kunhan olet muutaman vuoden ollut tässä nykyisessä virassasi. -Kyllä minä olen kokenut! Ei sääliä! Ennenkaikkea: ei sääliä! -- Ja -neljänneksi... - -Niin. Neljäs kohta ei venynyt varsin pitkäksi, mutta se hämmästytti -Markusta enimmän. Siinä hänelle nimittäin lueteltiin, missä perheissä -hän saa saarella käydä ja missä ei -- muun muassa kauppiaalla ja -lukkarilla saa käydä, mutta ei tullipäällysmiehellä -- - --- Hän on minun vihamieheni ja minä olen sitä mieltä, että joka käy -minun vihamieheni luona, ei ole minun ystäväni. - --- Suo anteeksi -- minullahan ei tällä saarella ole vielä vihamiehiä -- -eikä ystäviä... - --- Jassoo -- jaaha -- mutta minulla on ja mitä on minulla, sitä on -minun ystävällänikin. - - * * * * * - -Päivän kultainen pyörä jo yleni vipajavista aamuaallokoista meren -koillisella saarteella, kun Markus vasta palasi kotiinsa, kylän -pohjoisimpaan, reunimmaisimpaan taloon. - -Hän hiipi makuuhuoneeseensa hiljaa -- niin hiljaa kuin voi, sillä -useat konjakkilasit olivat saaneet esineet hiukan horjahtelemaan -hänen edessään -- ja koetti nukkua. Uni ei kuitenkaan tahtonut tulla. -Silmissä pyöri erilaisia pitkän päivän kuvia ja kuului erilaisia -ääniä, kaikki uusia ja outoja: perämies laajoine leukoineen ja -isoine kämmenineen ja puheineen, joka tuli suusta väliin viekkaana -ja imartelevana ja väliin aranmahtailevana, mutta aina äänellä, joka -tuntui muodostuvan jossakin leukaperissä ja aataminpalassa, ja ennen -kaikkea tuo pappi loppumattomme puheineen ja jo pitkällekehittyneine -lihomisineen, tuuheine viiksineen ja "ö-höm!!"-yskäisyineen ja -häntä paljon nuorempi, hiljainen ja vaatimaton papin emäntä ja -loppujen lopuksi Miina, hänen oma palvelijattarensa -- eli niinkuin -tämä itse itseänsä ennätti jo esitellä: "e-män-nöit-si-jä-tär". -- -Markuksen korvissa kaikui yhä selvänä äänenä tuon sanan taitteleminen -korostettuihin tavuihin ja Miinan iloinen nauru! - -Kuinka selvänä se raikuikaan -- ja samalla muuttui kaikki uniksi. - -Niin päättyi Markuksen ensimmäinen päivä hänen saarivaltakunnassaan -- -ensimmäinen niistä yli viidestä tuhannesta, jotka olivat vielä hänen -edessään. - - - - -III luku. - -PELTO-KALLU. - - -Usean saarelaisen nimi, kuten Kenkä-Apin, Palosuon-Eetin ynnä monen -muun, peittyi täydelliseen hämärään -- nimittäin siinä suhteessa, -mistä nimi oli sen kantajalle tullut, mutta Pelto-Kallu oli siinä -onnellisessa asemassa, että tiesi nimensä alkuperän. - -Sen hän kyllä jo lapsena aavisteli ilmankin, mistä syystä hänen -isällään oli Pelto-Rikon nimi, mutta varmuuden sai hän asiaan -erään kerran lapsena, kun hän oli tullut rantaan ja pysähtynyt -Rakin ranta-aitan luo, jonka vieressä, aurinkoisella, Rantakujalle -viettävällä, voikukkia kasvavalla nurmikolla, joukko sinisiin -villapaitoihin pukeutuneita miehiä istui tupakoimassa ja pitämässä -rantakäräjiä, ja juuri hänen seisahtuessaan miesjoukon taakse yksi, -taisi olla Kiis-Ale-vainaja, parhaillaan puhui hänen isästään jotenkin -tähän tapaan: - --- Niin -- että mistähän sitä on ruvettu kutsumaan Pelto-Rikoksi! -Muistaahan tämän nyt jokainen vanhempi mies tällä saarella, että ties -jo kuinka mones polvi takaperin oli Rikon yhdellä esivanhemmalla -kapanala perunamaata pihassaan. Ylpeyksissäänkö vai missä lienee -vainaja ruvennut perunamaataan kutsumaan pelloksi, vaikka ei kukaan -oikea saarelainen tynnyrinalankaan maataan pelloksi kutsuisi. Siitä -se sai talo Peltolan nimen -- siitä juur justihins -- ja sieltä se on -lähtöisin Pelto-Rikon nimi. Se on sellaista ylpiää sukua ja lisäksi -Rikon suuräiti oli kotoisin mantereelta, ja sehän se lieneekin sen -pelto-nimen sille perunamaatilkulle ja koko suvulle antanut. Kuka häntä -niin varmaan tietää! Ihmiset niin vaan haastavat! - -Joku joukosta, sen muistaa Kallu kuin oikean kätensä, vaikka asia -olikin mitätön, oli silloin sattumalta arkana vilkaissut taakseen ja -nyhkäissyt kertojaa käsivarteen ja kuuluvasti kuiskannut: - --- Ol hiljaa! Tääll' on Pelto-Rikon poika kuuntelemassa! - --- No mitäs sitten! -- Eihän tässä ole Rikosta mitään sellaista -kerrottu, jota pitäisi salata! Eihän tässä mitään pahaa ole juteltu -- -kuulkoon vain. Sen minä olen sanonut, minkä koko saari tietää, enkä -yhtään mitään sen enempää. -- - -Sellainen oli Pelto-Rikon nimen historia. Tavallisten sääntöjen mukaan -olisi Kallua pitänyt ruveta kutsumaan Rikon Kalluksi, mutta kyläläisiä, -ja saaren koko kansaa huvitti niin tuo peltojuttu, että eivät millään -olisi taipuneet Kallua nimittämään muuksi kuin Pelto-Kalluksi -- paitsi -lapsena, niin, nelivuotiaaksi asti, kutsuttiin häntä kotikylässä -Pelto-Rikon-Kalluksi, mutta siihen ikään päästessään hän sai rannassa, -isänsä valkamassa, nimeensä sen lyhennyksen, jota kantoi kuolemaansa -asti. - -Asia oli näin: - -Eräänä aamuna, noin kello kahdeksan tienoissa -- helteisenä heinäkuun -aamuna -- oli hän tullut rantaan, joka on ulkopuolella varsinaista -satamaa, Kylänlahtea, meren puolella matalaa nientä, joka erottaa -sataman merestä, ja jonka nimenä on Nahkarivi. Nykyään on sen jatkona -aallonmurtaja. Satamaa ympäröi vaalea hiekkaranta. Nahkarivistä -ulospäin oli kivikkoranta silloin, niinkuin nytkin ja on aina, -ikuisista ajoista ollut. Miltei puolet kylän valkamia on siellä, -Nahkarivin ulkopuolella. Siellä itämyrsky ajaa hatrua maalle ja paaroja -ja pieniä valkeita simpukankuoria. Siellä oli ja on tänäkin päivänä -Peltolan valkama ja kutsuttiin sitä kohtaa rannasta Pellonalukseksi, -koska tuo kuuluisa pelto oli juuri sillä kohtaa, vähän ylempänä, -kivenheiton päässä rannasta. Peltolaiset näkivät omiin ikkunoihinsa -oman ranta-aittansa, saraimensa ja valkamansa. Mainittuna heinäkuun -aamuna, kun meri oli aivan tyyni ja kajaat torkkuivat kivillä -tai vedessä, katseli Kallu kotinsa ikkunasta rantaan ja merelle. -Hän oli ikkunaseinustan järyllä polvillaan, nojasi kyynärpäitään -ikkunankynnykseen ja likaisia pieniä käsiään pulleisiin poskiinsa. Hän -oli juuri syönyt muun perheen mukana aamiaista ja tuijotti nyt ulos -merelle tyytyväisenä ja tylsänä, ajattelematta mitään sen enempää kuin -nuo kajaatkaan. - -Pian hän sai kuitenkin muutakin katseltavaa, kuin meren ja kajaat. - -Heidän valkamaansa tuli pari tyttöä, toinen Kallua vanhempi toinen -nuorempi. Nämä ensin pysähtyivät pitkäksi aikaa teloille ja näyttivät -keskustelevan ja viittoivat käsillään. Kallu ei kuullut ääntä, hän -vain näki liikkuvat suut ja kasvojen ilmeet ja viittomiset ja arvasi, -että tytöt haastavat. Lopulta tytöt käärivät hameensa ylös, kahlasivat -veteen ja näyttivät ottavan oikealla kädellään jotakin merestä, -vasemman hoitaessa hameita. Kallu vilkastui. "Mitähän ne sieltä oikein -onkivat -- kuolleita paaroja varmaan", arveli Kallu, eikä malttanut -enää olla paikoillaan, vaan hyppäsi alas järyltä ja juosta kipitti -pihan läpi portille, jonka pielessä näki tavallista suuremman voikukan, -potkaisi sitä, sai portin auki ja käveli kädet housuntaskuissa -- -arvokkaana ja mahtavana kuin Peltolan isännät ainakin -- ja jäi -ylimmälle telalle katselemaan tyttöjen hommaa. Kuolleita paaroja -näyttivät viskovan maalle. -- "Arvasinhan sen!" - --- Menkää poit meijän valkamatta! huusi Kallu tytöille. - -Tytöt eivät olleet ensin kuulevinansakaan. - --- Menkää taamalin kiileetti poit meijän lannatta, tenkin timput! - -Silloin vasta toinen tytöistä käänsi kasvonsa Kalluun päin ja huusi: - --- Ei taa kattoo minun pyllyäin! - --- En mä katto tun kunniaat! - --- Kattothan! - --- Ei taa ottaa meijän paaloja! - --- Ei nää teijän ole! - --- Onpat ne meijän! - --- Tinä olet Pelto-Kallu -- Pelto-Kallu, Pelto-Kallu, Pelto-Kallu, ole -hiljaa Pelto-Kallu, huusivat molemmat tytöt yhteen ääneen ja laulaen. - -Se oli haukkumista. - -Sen tajusi Kallu heti, mutta ei keksinyt vastahaukkumista. - -Nopeasti hän ajatteli ympäri päänsä ja etsi sopivaa haukkumasanaa, -mutta ei löytänyt. - -Olisipa Martin-Esan-Eeti, hänen paras poikaystävänsä, ollut tässä, niin -kyllä olisi haukkumasana löytynyt ja äkkiä olisikin, mutta nyt oli -tyttöjä kaksi ja hän oli yksin. - -Minkäs niille voi! - -Yhä vain ne huutavat: "Pelto-Kallu, Pelto-Kallu..." - -Kallun teki mieli itkeä. - -Hänen leukansa meni kurttuihin, mutta hän puri hammastaan ja nieli -itkunsa. - -Hän onkin poikien kesken kuuluisa siitä, ettei koskaan itke. - -Hän on poikien sankari! - -Kerran hänkin itki, kun äiti kuoli -- hän silloin ei ollut täyttänyt -kymmentäkään -- ja tieto tästä levisi yli koko kylän. Poikien kesken -sanottiin vielä pitkät ajat sen jälkeen kuin puolustukseksi: "Itkihän -Pelto-Kallukin, kun äiti kuoli" -- - -Kallu ottaa kädet taskustaan ja lähenee telalta telalle tyttöjä. - --- Etpät utkalla tänne tulla -- Pelto-Kallu, Pelto-Kallu... lauloivat -tytöt ja roiskivat käsillään vettä Kallun vaatteille ja kasvoille. -Silloin Kallu kiivastui, kokosi käsiinsä hatrua telojen välistä ja -heitti sen suoraa päätä pahemman huutajan kasvoille. Tämä horjahti -siitä liukkailla pohjakivillä ja kaatui ja vei mukaan toverinsakin ja -parin silmänräpäyksen ajan ei näkynyt veden pinnalla kuin neljä pientä -kättä ja neljä paljasta jalkaa. - -Kallu heitteli yhä hatrua. - -Tytöt nousivat ylös hiuksiaan myöten märkinä ja vettä valuvina ja -päästivät heti parkuvan, ulvovan itkun, niin kovan, että sataman takana -olevat vuoret kaikuivat, ja kahlasivat toisen valkaman kautta maalle ja -alkoivat juosta pois ja toinen tytöistä huusi vielä mennessään Kallulle: - --- Minä menen tanoon tinun mammalleit -- ähä! Kallu tähysteli saraimen -nurkan taitse, uskaltavatko tytöt mennä kaipaamaan hänen äidilleen. - -Eivät uskaltaneet! - -Siitä olisi Kallu saanutkin selkäsaunan, se oli varma se, mutta nyt -hän ei selkäsaunaa saanut, vaan sai uuden, lyhennetyn nimen, joka -säilyi hänellä läpi elämän. Pelto-Kalluksi häntä kutsuttiin aina -siitä eteenpäin -- paitsi kylänluvuilla, käräjillä, vihillä ja muissa -sellaisissa paikoissa. Hänen oikea nimensähän olisi pitänyt olla -Rikon-Kallu tai Pelto-Rikon-Kallu. Moninaiset ovat vaiheet ihmisen -elämässä! - -Myöhemmin, samana kesänä, kostivat tytöt Kallulle veteen kaatumisensa -seuraavalla tavalla: - -Se tytöistä, joka oli saanut Kallun heittämää märkää hatrua -kasvoilleen, ja joka oli silloin Kallua kieltänyt katsomasta, oli -nimeltään Antsun Sanna. Hän oli kiivas ja ylpeä luonnoltaan. "Sen -äitihän jo oli sellainen päistäre", sanottiin kylän vaimojen kesken, -kun katseltiin Sannan kiivautta ja kiukkua. - -Sanna oli koonnut kerran, muutama päivä siitä, kun Kallu oli häntä -heittänyt hatrulla, tyttöjä liivalle ja sanonut niille: "Jos Kallu, se -Pelto-Kallu, tulee tänne ja jos sen kanssa ei ole muita poikia, niin -tehkää sille mitä näette minun tekevän." - -Kallu tuli. - -Tytöt istuivat liivalla, miltei veden rajassa, eivätkä olleet ensin -näkevinäänkään Kallua. - -Kallu koetti kaartaa ylempää ohi, mutta silloin karkasi Sanna ja ne -toiset tytöt ylös, ottivat Kallua käsistä kiinni ja alkoivat vetää -veteen. - -Kallu huusi ja potki, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tytöt voittivat -ja Sanna painoi hänet useaan kertaan veden alle ja potki. - -Sannaa kiukutti se, ettei Kallu ruvennut itkemään. Hän potki Kallua ja -huusi: "Vieläkö tina tulet vitkomaan meitä hatlulla ja tanomaan meitä -timpuikti!" - -Toiset tytöt nauroivat ja lopulta nauroi Sannakin ja heitti Kallun -rauhaan, mutta vielä kerran, Kallun päästyä jo miltei kuivalle, tytöt -ottivat hänet kiinni ja suolasivat hänet, ajoivat nimittäin kuivaa -hiekkaa hänen märkiin kasvoihinsa ja niskasta alas, vaatteiden ja ihon -väliin, selkään. Sitten he laskivat Kallun menemään. Toiset pojat, -Kallun ikäiset, olivat nähneet tapauksen kauempaa ja tulivat nyt, -vaikka myöhään, Kallun avuksi. He esittivät, että mentäisiin kostamaan, -mutta Kallu selitti: "Ei viittitä tapella piikaväjen kantta!" ja käveli -kädet housuntaskuihin työnnettyinä pois liivalta ja läksi poikien -kanssa soutelemaan. - -Koskaan myöhemminkään ei Sanna voinut sivuuttaa Kallua, sanomatta -hänelle jotain, jonka piti olla toiselle hyvin ilkeää ja loukata -toista ja Kallu mittasi samalla mitalla. Ei siis voinut saarikunta -kyllin ihmetellä, kun, vuosia kerrotun jälkeen, Kallun ollessa -jo noin kahdenkolmatta vuotias, Sanna ja Kallu eräänä hämäränä, -sateisena ja sumuisena syyssunnuntaina kuulutettiin saaren kirkossa -kristilliseen avioliittoon. Pitkin syksyä oli sinä vuonna -- niinkuin -tapa oli -- joka iltayö, milloin ei satanut ja myrskyn vuoksi ei voitu -mennä verkoille, nuori väki kokoontunut vanhalle tanssikentälle, -Niityntöyrylle. Viimeisen tanssin päätyttyä oli Kallu tarttunut -tanssittamaansa tyttöä, johonka tunsi olevansa mieltynyt, vaikkei -ollutkaan sanaakaan hänen kanssaan koko ajassa vaihtanut -- ehkä juuri -tuon suuren mieltymyksensä vuoksi -- kädestä kiinni ja taluttanut häntä -läpi humisevan hongikon Majakalliota kohti, jonka juurella oli istunut -eräälle sammaleiselle kivelle ja ottanut tytön syliinsä ja hyväillyt -häntä. Kallu oli sivellyt tytön käsivarsia, olkapäitä, harteita, poskia -ja koko tyttöä ja heidän oli ihana istua ja tunnit kuluivat. - -Lienee ollut jo ohi puoliyön, kun vasta heidän välillään oli syntynyt -lyhyt keskustelu: - -Kallu: Kukas sinä lintuseni oikein olet? Enhän minä taida sinua -tunteakaan, kun on niin pimeä ja kun minä olen niin tottumaton muuten -tuntemaan. - -Sanna: Kallu sinä olet, sen minä olen koko ajan tiennyt arvaamattakin! -Pitäähän tuo nyt ihminen tuntea muutenkin kuin näkemällä!! Et arvaa! - -Kallu: Täällä on pimeä kuin säkissä -- en minä näe! - -Sanna: Et uskalla arvata! Sinua pelottaa, että eiköhän tämä vain liene -se Antsun-Sanna! Sitä sinä pelkäät! Hi-hi-hi! - -Kallu: Sanna taidat olla -- ja niin oletkin -- ei kukaan muu naura noin! - -Sanna: Niin! Näin se nyt kävi! - -Kallu: Näin se kävi -- - -Sanna: Niinkuin sallimuksesta!! - -Kallu: Mehän on riidelty ja haukuttu toisiamme läpi koko elämämme! - -Sanna: Ei se mitään! -- Paremmin osataan, kun ollaan opeteltu jo -lapsesta. -- Haukutaan eteenkin päin! - -Kallu: Sitähän minä pelkäänkin! Mutta sovitaan nyt pois kaikki vanhat -vihat ja aletaan uusi elämä. - --- Sovitaan vain! Ainahan sitä sopia voi! Ei se maksa penniäkään! - --- Kyllä se maksaa! Tämä on kallis sopimus -- ei rakas ja kallis, vaan -katkera ja kallis. - --- Oletko sinä joka tanssin jälkeen raahannut tällä tavalla tytön -metsään?! - --- En -- Jumalan kiitos! Nyt sen piti käydä näin ja totta vissiin se on -Jumalan tahto, että minun on naitava sinut. - -Sanna kuiskasi niin hiljaa sisään päin hengittäessään, että Kallu -sen töin tuskin kuuli ja niin suloisesti kuin se suinkin oli hänelle -mahdollista: -- Totta vissiin, ja niin oli heidän naimakauppansa -päätetty. - -Jo seuraavana pyhänä heidät kuulutettiin. - -Vanha Pelto-Riko itse oli viemässä poikaansa ja tämän morsianta -pappilaan ottamaan kuulutusta. Mukana oli myös puhemies, koulumestari. --- Riko oli ottanut puhemiehen kanssa kotonaan, ennen lähtöä, kovan -rohkeusryypyn -- montakin -- vanhasta rommipullostaan ja oli nyt ylen -puheliaalla tuulella. Töin tuskin oli viralliset asiat saatu kunnialla -selviksi, kun Riko alkoi puhua nuorelle papille, joka vastikään oli -saareen tullut, että vielä hänkin, Riko, uuden muijan saisi, vaan ei -ole tullut otettua. - --- Kaikki tytöt ja nuoret leskivaimot ovat ahistelleet Pelto-Ristiaania --- hän nimitti itse itseään Ristiaaniksi, kylä häntä vain Rikoksi hoki --- mut mitens Ristiaan ne kaikki vois ottaa? Elättää ne kyllä kaikki -jaksais -- ei sen puolesta, mutta eikös se ole Jumalan lakia vastaan, -vai mitä pastoor tuumaa, jos ottaa monta vaimoa? - --- Onhan se, onhan se. Ei sitä laki salli sellaista -- ei maallinen -laki, eikä Jumalan laki. - --- Niin, ei se salli! Mut jos nyt Ristiaankin vanhoilla päivillään -tässä vielä hullaantuisi ja ottaisi emännän, niin ei siltä leipä eikä -vaate tulisi puuttumaan, jonka kerran Ristiaan ottaisi. Kuules pastoor! -Pastoor ei taida tietääkään, että Ristiaanilla on paljon rahaa, mutta -paljon sitä meneekin, kun täytyy pitää saaren köyhistä huolta! Kyllä -tulee kurjat ajat vielä saaren köyhille, kunhan Ristiaanista aika -jättää! On Ristiaan auttanut kauppiastakin! Niin! Kuinkas kävi yhtenä -keväänä, kun oli pitkä talvi -- se oli sen kahvilaivasyksyn jälkeen --- ja kaikilta loppui jauhot, eikä ollut enää kauppiaallakaan mistä -antaa?! Niin vain kävi, että kauppias sanoi Ristiaanille: "Kuule -Ristiaan! Anna Ristiaan niille rukiita, muutenhan ne kuolevat nälkään!" --- Ja -- kuulehan pastoor -- kyllä olisi ollutkin sinä keväänä -suntiolla paljon lapiotyötä, jos ei Ristiaan olisi avannut saaren -köyhille vilja-aittansa ovea! Nälkään tämä olisi kuollut koko saaren -kansa ilman Ristiaanin apua! Ja paljon Ristiaan on antanut puhdasta -rahaakin! Tulevat Ristiaanin luo ja sanovat: "Ristiaan, anna kolme -markkaa", sanoo yksi, "Anna viisi markkaa", sanoo toinen. "Ristiaan, -anna yhden jauhosäkin hinta", sanoo kolmas -- ja niin edespäin. -- -"Ei Pelto-Riku anna! Saita on saatana kuin juutalainen!" haukkuvat, -jos et anna! Sellaisiahan ne ovat! He-he-he! Naurattamaan rupiaa ihan -kun niitä aattelee! Ja pitäähän niitä auttaa, etteivät siinä ihan -silmien alla henkeään heitä! Minkäs niille voi! Haukkukoot tai olkoot -haukkumatta! Eihän ihmistä auta kuolemaan jättää! Eihän se mikään -luontokappale ole! - -Niin se Riko, Pelto-Kallun isävainaja, kuvaili rikkauttaan poikansa -kuulutusta hommatessaan! Samalla tavalla ja samalla äänellä ja -miltei samoilla sanoilla hän kuvaili saman asian jokaiselle uudelle -papille tai vallesmannille, varsinkin uusille vallesmanneille, koska -Pelto-Riko oli ruununperämies siihen aikaan. Jos hän oli selvä, jäi -tämä puhe pitämättä -- tai oikeastaan siirtyi vain parempaan aikaan, -ryyppypäivään. - -Tällä kertaa, nimittäin kuulutusta otettaessa pappilassa, oli Rikon -kehumiseen lisäksi toinenkin syy, paitsi rommiryypyt. - -Ja se toinen syy oli painava ja lienee ollut syynä rommiryyppyihinkin, -ja se oli se, että Riko tunsi häpeän olevan laskeutumaisillaan vanhan, -kunniallisen huoneensa yli. - -Hän ei lyhyesti sanoen hyväksynyt poikansa valintaa. "Ek'sä nyt -huonompaa ja riitaisempaa hepsankeikkaa ja päistärettä mistään -löytänyt?!", oli hän vihoissaan ärjäissyt pojalleen Kallulle jo samana -aamuna, jolloin tämä viimeinkin rohkeni isälleen tunnustaa, että "Nyt -tässä ei muu auta kuin mennä pappilaan kuulutusta ottamaan!" -- Kallu -oli tahallaan sovittanut lauseensa tuohon muotoon, mahdollisimman -rohkeaan ja reiluun tapaan. Sen piti kuulua samanlaiselta kuin: -"Nyt tässä ei muu auta kuin mennä antamaan sille joutavalle aika -selkäsauna", tai jotakin muuta sellaista. Kallu pelkäsi isäänsä, eikä -olisi rohjennut julkaista hänelle asiaansa ollenkaan, mutta Sanna oli -vaatinut, että kuulutuksille on mentävä heti ja häät samaa kyytiä. -- -"Oleks'sä tullut ihan hölmöksi!" oli isäukon ääni jylissyt tuvassa. "En -minä ole hölmömpi kuin sinäkään", oli Kallu vastannut rauhallisesti. -- -"Olenpahan vain se mikä olen!", ja oli keskustelu jatkunut näin: - -Isä: No jos sinä olet se, mikä olet, niin naima-asia Antsun-Sannan -kanssa saa jäädä sikseen. - -Kallu: Eikä voi jäädä. Se on pakko. - -Isä: Mikä pakko!? Mikä on pakko?! Puhu selvemmin, että minä ymmärrän! - -Kallu: Se vain, mistä on kysymys: Tämä naiminen -- se on pakko. - -Isä: Eikös sitä nyt voisi edes siirtää tuonnemmaksi, lähemmäksi joulua? -Johan tuolle tuollaiselle hopulle nauravat naapurin siatkin! - -Kallu: Ei voi. - -Isä: No pelkäätkö sinä, että ristiäiset tulisivat ennen häitä? - -Kallu: Miksi ei sitäkin voisi pelätä. - -Isä: Ja tätä minun pitää kuunnella vanhoilla päivilläni, omassa -tuvassani ja oman poikani suusta! -- Mistä sinä oikein olet joutunut -tuon luntun seuraan? En paremmin sano! - -Kallu: Paremmin! Niin, paremmin kyllä voisit sanoa! -- Saisit totisesti -vähän paremmin sanoa! Minähän otan vaimon itselleni -- enkä -- muille! -Minä olen tyytyväinen Sannaan ja Sanna minuun. Anna nyt järjellesi -valta, äläkä kiukullesi! - -Isä: Samapa tuo minusta on, kenenkä tähän tuot, kunhan pidät huolen, -ettei hypi silmilleni! Minä tahdon elää rauhassa, minä. - - * * * * * - -Niin olivat isä ja poika kinastelleet ja lopulta päässeet sen verran -yksimielisyyteen, että pappilaan lähdöstä tuli tosi. Riko otaksui, että -pappi jo tuntee kylän asiat ja hänen asiansa ja hänen poikansa asiat ja -minkälainen Antsun Sanna oikeastaan on. Vasta vuosia myöhemmin pappi -oppi tuntemaan, kuinka nopeaan pienimmätkin asiat saarelaisten kesken -leviävät. Nyt hän ei tiennyt eikä ymmärtänyt mitään muuta kuin että -eräs isä on tuonut poikansa morsiamineen ja puhemiehineen kuulutukseen -panoa varten ja on hiukan humalassa, ehkä liikaakin, ja puhuu -humalaisen tavalla. Pappi odottelikin hartaasti, että Rikon puhetulva -ehtyisi ja sitten hän nousi, ojensi kätensä kullekin, ja selitti -itsellään olevan kiireen. - -Rikon sanat olivat siis langenneet väärään maahan, tien oheen, sillä -eihän papilla ollut pienintäkään tietoa, että tulevan apen kunnia -tästä naimakaupasta olisi vaarassa, mutta koska Rikolla ei ollut -aavistustakaan siitä, että hänen sanansa olisivat tienoheen langenneet, -oli hänkin saavuttanut tarkoituksensa. Hän oli pappilasta palattua -sangen rauhallinen ja pojalleen ystävällinen -- vieläpä tulevalle -miniälleenkin, Sannalle. Pappilasta ulos tultua, heti pappilan pihalla, -alkoi Riko puhella sangen iloisesti ja puhutteli Sannaa tyttärekseen ja -miniäkseen. Riko nauroi jo täyttä kurkkua: "No olit sä Sannakin hullu, -kun otit tuon meidän Kallun ristikses! Hahhahhah! Ek'sä nyt parempaa -löytänyt!? -- No -- leikki sikseen! Nuorenahan sitä on naitava ja kukin -ottaa sen, jonka Sallimus on määrännyt." - --- Niin -- sallittunahan tämä näin lienee käynyt, sanoi hiljaa Sanna. - --- Ö' -- ei Sallimusta olekaan! -- mörähti puhemies. - --- No tuota minä en taas ensinkään usko, sanoi Pelto-Riku. -- Minä olen -samaa mieltä Sannan kanssa, että kaikki mikä tapahtuu, se tapahtuu -siitä syystä, että se oli niin, eikä muulla tavalla sallittua. -Sallittua se on, että Sannasta ja Kallusta tulee yksi, sillä muuten -sitä ei voi ymmärtää! Tämä on ihmisen ymmärrykseltä salattu tapaus. -Niin korkealla kuin taivas on maasta kulkevat Sallimuksen ajatukset -sinun ajatuksistasi, kuulehan puhemies! -- Ja sinulle, Sanna, tahtoisin -vielä sanoa pari sanaa, nimittäin että kun Sallimus tuo sinut, Sanna, -miniäksi minun talooni, niin mikä olisin minä -- minä, joka olen tomu -ja tuhka -- estämään sinun tuloasi! Pois se minusta. Kallu saa sinulle -haastaa tai olla haastamatta, mitä mieltä minä olin vielä tänä aamuna, -mutta nyt olen minä toista mieltä ja jätän kaikki Taivaallisen Isännän -hoitoon ja huostaan. - -Riko tiesi puhuneensa hyvin kauniisti, eikä hän tiettävästi ollut ennen -niin kauniisti puhunutkaan ja kätki Sanna joka sanan mieleensä. - -Sanna tulikin kuin ripiltä. - -Koko viikon -- tai oikeastaan vain viikon ne päivät, jotka olivat -kuluneet siitä tanssi-illasta, jolloin hän ja Kallu olivat päättäneet -sopia, eli toisin sanoen, jolloin Kallu oli Sannaa pimeässä metsässä, -kivellä istuttaessa, kosinut, oli ollut kuin puhdistavaa rippikoulua. -Kaikki elämän kuona tuntui hänestä irtaantuvan. Hän tunsi kirkastuvansa -ja puhdistuvansa ja hän päätti olla hyvä kaikille, niillekin, jotka -häntä yhä vielä sattuvat kiroilemaan ja sadattelemaan. -- Hän ei, ei, -ei tule enää sadattelemaan ja kiroilemaan vastaan -- se on totinen -tosi! Kiroilkoot yksinään, kunnes suunsa kuluvat! - -Sanna tunsi sisäisesti päivä päivältä muuttuvansa, ja voima, joka -lapsuudesta asti oli asunut hänen laihoissa, jäntevissä jäsenissään, -tuntui pikemminkin lisääntyvän kuin vähentyvän. - -Yhtenäkin aamuna, toisen kuulutussunnuntain jälkeisenä aamuna, kun hän -oli veljineen pohjaverkoilla kylän edessä haudoilla, meren syvänteillä, -joista on työläs vetää kalaisia verkkoja ylös mustanvihreästä -syvyydestä, ja kun hänen molemmat veljensä olivat nääntyneet, sanoi hän -viimeksi väsyneelle: "Annas kun minä...!" ja veti verkot hengästymättä -ja uupumatta kuin parhain mies. - -Hänen luisevassa lyhyessä ruumiissaan oli voimaa kuin villieläimessä -ja villieläinhän hän tähän asti oli ollutkin, mutta nyt hän parantuu -ja puhdistuu! Hän iloitsi siitä ja oli riemuissaan ja päätti olla hyvä -iankaikkisesti -- jos tarvitaan. - -Voima ja vikkelyys jäivät pysyväisestikin asumaan hänessä -kuolemantautiin asti. Hän ennätti sitä ennen synnyttää Kallulle kaksi -tytärtä, jotka ainakin nuoruudessaan olivat yhtä "päistärisiä" kuin -äitinsäkin ja kaksi poikaa, jotka perivät isänsä luonteen. - - * * * * * - -Pappilan pihalla, silloin kuulutuksilta tultaessa, oli Riko, Kallun -isä, puhunut kauniita sanoja Sallimuksesta. Hän ei koskaan siitä -laajemmin puhunut, uskoiko hän oman elämänsä juoksussakin näkevänsä -Sallimuksen johtoa. Ainoan pojan kihlajaisilta oli niin juhlallinen -ja mieltä ylentävä, että unohti kaiken pahan, senkin, että oli vielä -saman päivän aamuna riidellyt poikansa kanssa, ja joutui puhumaan -sellaista, yhtä ja toista kaunista ja itkettävää Sallimuksesta ynnä -muusta, joka ei olisi sopinut miehelle. Usein perästä päin hän muisteli -tuota iltapäivää ja vielä enemmän kihlajaisillanviettoa kotonaan -samana päivänä ja selitti, että "se oli niin kaunista ja surullista, -että ihan itkuksi tuppasi vanhan miehen", ja että "olisi kelvannut -muijavainajankin olla sitä katsomassa ja kuulemassa." - -Miten lienee ollut Sallimuksen! - -Joka tapauksessa ei hän kyennyt itse ohjaamaan ainakaan oman elämänsä -loppujuoksun kulkua! - -Järkevän miehen olisi luullut ohjaavan sen toiseen suuntaan, varsinkin -kun kaikki asiaan vaikuttavat seikat olivat täysin omassa vallassa! - -Hän oli ruunun perämies. - -Totta oli, että hänellä oli omaisuutta, että hän oli miltei niin -varakas, kuin miksi hän humalapuheissaan itsensä kuvaili, mutta -hän ei ollut rikastunut niistä palkkatuloista, mitä hänellä oli -perämiehenammatista. Siitähän hän sai vain kuusisataa markkaa vuodessa. -"Syökö sen, vai juo, vai polttaako tupakassa, vai haistaako nuuskassa!" -huudahti hän kerran vallesmannille, sille jo ennen Markusta olleelle, -pyytäessään tätä hommaamaan itselleen palkankorotusta. - -Omaisuus, jota hänellä oli, oli tullut toista tietä. - -Hän oli ollut perämiehenä jo nuoresta asti. - -Koko ajan, vuosi vuodelta, oli hän rikastunut ja hänellä oli -- -aivan turhaa hän ei kehunutkaan -- omaisuutta runsaasti, multa -se oli karttunut hänen kaappeihinsa ja aittoihinsa hämärillä -keinoilla. Huhuiltiin hänen juottaneen loiston hoitajat myrskyisinä -syysöinä humalaan, sammuttaneen oikeat tulet, virittäneen milloin -Purjekalliolle, milloin muualle vääriä tulia ja ohjanneen laivoja -maalle ja ryöstäneen niitä, vaikka itse olikin niinsanottu -ruununperämies, vallesmannin apulainen, jonka olisi pitänyt päin -vastoin estää muita rikoksen töistä. Kostoksi ilmiantoi hänet eräs -hänen vihamiehensä, yksi hänen entisiä rikoskumppaneitaan, joka -todistajien läsnäollessa vakoili Rikon tekosia ja toivoi saavansa -Rikon pois viralta ja saavansa perämiehen viran itselleen. Edellinen -puoli asiasta onnistuikin: Riko sai käydä useilla käräjillä ja -tuomittiinkin hänet lopulta kymmeneksi vuodeksi linnaan, ja sen -jälkeen elinijäkseen kelvottomaksi valtion palvelukseen, mutta hän, -ylpeä, kuusissakymmenissä oleva saarelainen, tunsi tuomion liian -nöyryyttäväksi, kuolemaan asti kunniaa loukkaavaksi ja hän sitä ennen -hirtti itsensä satamassa olevan jaalansa mastoon. Asian toinen puoli -ei taas toteutunut ilmiantajan toivon mukaan, sillä Rikon jälkeen ei -nimitetty perämieheksi ilmiantajaa, vaan Rikon poika, Pelto-Kallu, -jonka elämän vaiheita jo olemme pitkältä seuranneet ja joka isänsä ja -äitinsä haudalle oli pystyttänyt kiven ja siihen hakannut raamatusta -löytämänsä lauseen: - - "Kaikki menevät yhtä sijaa - kohden: Kaikki he ovat - mullasta tehdyt ja kaikki - he multaan palajavat." - -Raamatussa oli siltä kohdalta lehden kasa käännetty -- oliko sen tehnyt -hänen isänsä vai äitinsä, sitä ei hän tietänyt, mutta sen mukaan oli -hänen helppo se löytää. - -Niihin aikoihin kun kylässä levisi huhu, että Pelto-Kallusta tulisi -isänsä viran perijä, tuli vallesmannin luo eräänä iltana Simin Pokko, -se sama mies, joka oli ilmiannoillaan aiheuttanut Rikolle virkaeron ja -tavallaan kuolemankin. - -Pokko oli entinen luotsi. Siihen aikaan kun Pokko vielä oli virassa, ei -saaren ja mantereen välillä ollut säännöllistä postinkulkua. Kerran, -kun Pokko läksi luotsaamaan laivaa Vehkalahteen, antoi luotsivanhin -hänen vietäväkseen postiin piirikonttoriin menevän virkakirjeen, -joka sisälsi viisisataa markkaa rahaa. Pokko hävitti kirjeen ja -korjasi rahat omaan kukkaroonsa. Näin meni monta viikkoa, kunnes asia -tuli odottamatta ilmi. -- Pokko oli aluksi selittänyt asian niin, -että kun hän nousi laivaan, oli kova aallokko ja hän pudotti mereen -merimiessäkkinsä, jossa muun muassa kirjekin oli. Se luotsioppilas, -joka hänen mukanaan oli, todisti niin käyneen ja että vähällä oli, -ettei miehetkin menneet ja että Pokon luotsiveneen löi laine laivan -kylkeä vastaan murskaksi, ennenkuin se ennätettiin nostaa kannelle. -Lisäksi oli yö, eikä etsiskelyihin voitu ryhtyä. Mutta Pokon musta -merimiessäkki oli vettäpitävä niinkuin kaikki muutkin merimiessäkit ja -kun sen suukin oli vedetty tiukasti kiinni ja kun se sisälsi kevyttä -tavaraa, vaatteita pääasiassa, ja ilmaa, ei se uponnutkaan. Seuraavana -päivänä oli meri tyyni -- suuret, loivat ummikkaat vain vyöryivät -vastavirtaa länsilounaasta itäkoilliseen. Öisen myrskyn aikana oli -ollut virta länsilounaasta ja nyt myrskyn jälkeen itäkoillisesta, -niinkuin tavallisesti. Pokon merimiespussi purjehti ensin yöllä -itäkoilliseen, mutta nyt oli matkalla pakovesivirran mukana takaisin -länsilounatta, lähtöpaikkaansa kohti. Aamulla, kun tyynen vuoksi ei -voinut purjehtia, vietiin luotsia soutamalla laivaan ja näkivät luotsit -jo kaukaa jotakin mustaa kelluvan merellä, kohoavan näkyviin ummikkaan -harjalla ja katoavan jälleen. Kun merellä ei jätetä mitään löytöä -tarkastamatta, soutivat luotsit tuon mustan esineen luo ja tunsivat sen -Pokon kadonneeksi merimiessäkiksi. Avaamatta sitä auki toivat luotsit -sen vanhimmalleen tarkastettavaksi -- koska tuo kadonnut rahakirje -piti olla säkissä. Luotsivanhin vei säkin avaamattomana ja todistajien -läsnäollessa vallesmannille ja tämä taas vasta Pokon ja perämiehen -sekä luotsivanhimman läsnäollessa sen avasi, eikä mitään kirjettä -löytänyt. Pokko hätääntyi eikä kyennyt itseään puolustamaan -- ei -edes arvannut väittää, että olihan säkki ajelehtinut jo kauan merellä -ja joku ohikulkija on voinut ottaa siitä rahakirjeen ja viskannut -säkin jälleen mereen -- vaan tunnusti ottaneensa rahat kirjeestä ja -hävittäneensä kirjeen. Tästä kaikesta oli seurauksena, että Pokko -sai lakata luotsaamasta laivoja ja ruveta elättämään itseään muulla -tavalla, kalastamalla, pyytämällä hylkeitä ja korjaamalla talteen -laivarikkotavaraa. Se oli Pokon tarina! - -Pokko ei ollut katsellut mielihyvällä sitä, että Pelto-Riko, joka hänen -mielestään oli vieläkin suurempi syntinen, ei ollut muka kelvollinen -vallesmannin apuna nuuskimaan hänen merimiespussinsa sisältöä. Vielä -samana iltana olikin hän rannassa sanonut Pelto-Rikolle: "Tämä päivä -tulee -- kuulehan -- kalliiksi sinulle Riko!" Siitä päivästä alkaen hän -vaani tilaisuutta kostaakseen Rikolle. - -Kun siis levisi huhu, että Kallusta tulee uusi perämies, hiipi Pokko -illan suussa vallesmannille. - --- Onkos vallesmanni kotona?, kysyi hän keittiön portaissa -palvelijattarelta. - --- On -- kotona on vallesmanni. - --- Onko sillä vieraita. - --- Ei ole. Yksinään istuu konttorissaan. - --- Vai yksinään. Pokko astui sisään. - --- Hyvää iltapäivää. - --- Iltaa iltaa. Mitäs kuuluu Pokolle. Käyhän istumaan! - -Pokko istuutui. - --- Mitäpäs tässä. Tietäähän vallesmanni nämä kuulumiset, niin minun -kuin muidenkin. Huonoa kuuluu! Huonot ovat ajat -- että mikähän tästä -viho viimeinkin tulee. Tuo Pelto-Rikokin kun näät otti ja hirtti -itsensä. - --- Sinä olet sitten niinkuin rippimatkalla. Taisi käydä tunnollesi. -Osuit kuitenkin väärään paikkaan! - --- Mitäs vallesmanni nyt -- leikkiä -- tuota noin -- eihän tämä ole -leikin asia. - --- Eipä ole, eipä ole. Sinähän se oikeastaan Rikon hirtit! Vai eikö -asia niin ole!? - --- No -- jos asiaa katsotaan siltä puolelta miltä sitä pitää katsoa, -nimittäin oikeuden ja totuuden puolelta, niin ei kai minua voi syyttää -niin raskaasta asiasta kuin murhasta -- miesmurhasta -- hyvän naapurin -murhasta. Eiköhän tuo liene itse vapaasta tahdostaan hirteen mennyt. -Se on kunkin oma asia ja syrjäisillä ei sen asian kanssa ole mitään -tekemistä. Ja vallesmannihan siinä jutussa oli päältäkantajana enkä -minä. Mitäs minä -- viraton mies -- tuhma saarelainen. -- Hyvä naapuri -se oli, Pelto-Riko! -- Ja vallesmannin taas oli viran puolesta ajettava -asia, ja kun meidät todistajat oli haastettu oikeuteen ja vannotettu, -ei meidän auttanut salata mitään. - --- Teidät!? Ethän sinä ollut valalla! Ethän sinä edes kelpaa valalle! - --- Niin no -- vaikken minä, mutta ne muut. Syyttömiähän ne olivat! --- Nythän se kuuluu tulevan Pelto-Rikon poika, se Kallu, perämieheks -vallesmannille? - --- Niin tulee. - --- Jokos se on sitten päätetty -- se asia? - --- Kyllä se on melkein kuin päätetty. Viran saa se, jolle minä sen -annan. - -Pokko latasi piippuaan, katseli permantoon ja oli kauan vaiti. Viimein -hän taas alkoi puhua, hiljaa ja harvakseen: - --- Ei tiedä, ei tiedä, onko se Kallu siihen virkaan sopiva. Sanotaan, -ettei omena putoa kauas puusta... Eikös vallesmanni ole jo huomannut, -että sillähän on silmätkin kolmenkanttiset, ihan kuin isävainajallaan -- - --- Kolmenkanttiset! - --- Niin niin! Kolmenkanttiset. - --- Mitäs ne silmät tähän kuuluvat? - --- No -- tässä meidän saarelaisten kesken vain sanotaan, että varkaalla -ja valehtelijalla on kolmenkanttiset silmät. - -Pokon omat silmät olivatkin pyöreät kuin napit. "Kattokast meijän -Pokkoa! Sillä on silmät kuin tinanapit", oli hänen isävainajansakin jo -sanonut Pokon pienenä ollessa. - --- Kallu on hyvä purjehtija, lisäsi vallesmanni, välittämättä sen -enempää silmäjutusta. - --- On kyllä, on kyllä -- mutta -- - --- Tällä saarella ei ole toista, joka hänet voittaa. - --- No -- eiköhän sentään -- - --- Ei kuulu olevan! -- Ja tunnen minä miehen itsekin. On hän jo isänsä -eläessä usein hoitanut isänsä virkaa. -- Vai olisiko sinun tiedossasi -ollut joku parempi? Sano pois vain! Ei se ihan myöhästä ole vieläkään. -Ei ole Kallulla vielä virkapapereita käsissään. - --- No en minä sitä varten tänne tullut, mutta kun asia kerran joutui -näin puheeksi, niin -- ja kun minulta kerran kysytään -- niin täytynee -minun sanoa suuni puhtaaksi. On niitä muitakin -- kuulehan vallesmanni --- muitakin miehiä, eikä vain tämä Pelto-Kallu. -- Olisinhan tässä -minäkin ollut -- joutilas mies -- joutilas mies -- tuot noin -- ja -siihen ammattiin kuin luotu -- tunnen kaikki saaren asiat ja osaan -purjehtia yöllä tai päivällä mihin hyvänsä -- yöllä tai päivällä, -kesällä tai syksyllä -- millä ilmalla hyvänsä -- enkä -- tuot noin -- -kulkisikaan varkaiden kanssa samassa koplokissa -- - --- Sinäkö!? - --- Niin, niin. En minä itseäni tyrkytä -- minä vain sanoin, kun -kysyttiin -- - --- Sinä, joka et kelpaa todistajaksi! Johan sinä olet ihan hullu! - --- En kelpaakaan, ja jos oikein tarkkaan ruvetaan katselemaan kunkin -miehen papinkirjoja, niin vallesmanni ei perämiestä tältä saarelta -saakaan. Kellä on variksen varvas kirjassaan luntreijauksesta, kellä -mistäkin. Varkautta se on laivarikkovarkauskin. Ei se ole sen parempaa -kuin muukaan varkaus! Joka mies sitä on tehnyt! - --- Pelto-Kallun paperi on selvä. - --- No -- voipi olla. Enhän minä sitä väitäkään. Voihan se olla hyvä -mies ja rehellinen mies, en minä väitä, enkä minä mitään tiedä, enkä -sano mitään. Ilmanhan minä -- he he he -- tuota noin -- pilan päin --- sanoin että "Ota minut perämiehekses". En hyvä vallesmanni, jos -totta puhutaan, minä sitä virkaa ottaisi vaikka tarjottaisiin! Eläähän -tämä ihminen paremmallakin viralla kuin mokomalla! Naapurisovun siinä -menettää! Koiran virka se on ja sopii hyvin sellaiselle miehelle kuin -Pelto-Kallulle. Pitäköön vain virkansa, vaan katsokoon myös, ettei -joudu kunniallisten ihmisten jalkoihin! Hyvä mieshän Pelto-Kallu on! Ei -miehessä moitetta ole ja sanotaanhan sitä niinkin, että pojasta polvi -muuttuu. Me saarelaiset olemme aina harrastaneet näitä laivarikkoja, -niin kauan kuin niitä on ollut ja niin kauan kuin saarelaisia on -ollut -- se on toisin sanoen aikojen alusta -- enkä ainakaan minä ole -nähnyt saarelaista, jolle ei olisi laivarikkotavara kelvannut, yhdelle -niinkuin toisellekin. Ei sitä ole tässä meidän omassa keskuudessamme -viaksi katsottu vaan ansioksi, mutta jos lain eteen joutuu, niin sakkoa -tuli ja linnaa tuli ja jos virka oli, niin virka meni -- hehhehhehheh! -Niin se on! Maailma olisi paljon parempi, jos ei olisi riitaa ja -meteliä. Nyt on ollut riitaa ja meteliä. Nyt on monella ollut paha aika --- koko saarelle rauhatonta ja levotonta aikaa se on ollut -- tämä -viimeaikainen aika. Liika on aina liikaa. Antaa kunkin olla olollaan -- -sitä minä meinaan. -- Vai mitä arvelee vallesmanni? - --- Minä en ymmärrä mitä te tarkoitatte -- - --- No sitä vain, että rauha ja sopu -- - --- Niin niin -- se se paras on. - --- Se se on. Se se on. -- Ja vielä parempi rauha ja sopu olisi tullut -saaren kansan kesken, jos uusi perämies olisi tuotu mantereelta. - --- Täytyyhän perämiehen tuntea paikkakunta! - --- Parempi olisi, että tuntee vähemmän ja antaa saarelaisten tehdä -tehtävänsä. Laivarikko on laivarikko! Luntreijaus on luntreijaus! -Ne ovat enemmän tullin asioita, eikä perämiehen ja vallesmannin. -Tullimiehet ovat mantereelta ja ne ovat hyviä miehiä. Eivät sekaannu -nokkineen toisten asioihin -- etenkin jos saavat hyvät ryypyt ja -rosentit. Ei nämä ole mitään vallesmannin ja perämiehen asioita! Eikä -minulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan. Kylällä vain hokivat, että -Pelto-Kallusta tulee perämies, niin ajattelin, kun tästä muutenkin ohi -kuljin, että maltas kun pistäydyn kysymässä itseltään vallesmannilta, -sehän sen parhaiten tietää -- ei minkään muun puolesta -- - --- Niin, varma se nyt on, että en minä ketään muuta ota kuin Kalle -Peltolan siihen virkaan. - --- Se on sitten päätetty asia. - --- Päätetty se on. Ja niinkuin jo sanoin, on Pelto-Kallun paperit -selvät. - --- No -- voipi olla -- voipi olla. Enhän minä sitä väitäkään ja -selväthän ne -- tuot noin -- ovat ne ristitkin Viirin rannalla... - --- Ristit! Mitkä ristit? - --- Tuolla vain -- Viirin rannalla -- kaksi ristiä. Niistä on -saarelaisten kesken omituisia juttuja. Kukaan ei kysy eikä sano -- -eikä suoraan sanoen tiedäkään, mitä ne ristit ovat. Seinissä on rakoja --- seinähirsissä nimittäin -- joka talon tuvan seinähirsissä täällä -saaressa -- ja niistä raoista menee ja tulee ulos ja sisään erilaisia -juttuja niistä risteistä. Vallesmannin asia on ottaa niistä selvä... - --- Risteistä? - --- Niin -- ja jutuista -- että minkä verran niissä on perää ja -minkäverran ei. Se on vallesmannin asia. Minä en puutu asiaan, enkä -tiedä mitään, eikä kenenkään tarvitse tietää, että minä tämänkään -verran tiedän. -- Tässä oli kerran joku vuosi sitten, sellainen -väliaika, ettei ollut vallesmannia, niinkuin oli nyt tänäkin kesänä, -ja sattui sinä aikana suuri laiva käymään Viiriin kovan myrskyn ja -sumun vallitessa. Pelto-Kallu, jonka isä silloin oli jo perämies, -seilaili merta myrskyn jälkeen tällä ruunun jahdilla ja joutui ensiksi -laivarikkopaikalle ja toi sieltä jahdin kuorman tavaraa ja piilotti -aittoihinsa ja kun muut ihmiset ennättivät Viiriin, oli rannalla kaksi -ristiä, joita siellä ei ennen ollut. Näistä risteistä jutellaan yhtä ja -toista, vaikka minun uskoni on se, ettei siinä mitään pahaa ole. Minä -luulen, että Pelto-Kallu löysi pari ruumista -- ainahan sitä sattuu -- -ja hautasi ne hiekkaan rannalle ja pystytti molemmille ristin. -- Mutta -kansa kohee toista... - --- No? - --- No -- no sitä, että ne miehet olisivat muka eläneet, kun Pelto-Kallu -saapui Viiriin ja muuta sellaista, mutta en minä sitä usko! En -totta jumalaut uskokaan! Minä sanon vain mitä seinänrakojen kautta -kylällä suhisee ja vallesmannin asiana on katsoa, onko Pelto-Kallulla -muutkin asiat selvinä, eikä ainoastaan nämä hänen papinkirjansa. -Mistä se kaikki papinkirjoihin joutuisi, mitä syyspimeällä -tapahtuu asumattomalla luodolla -- laivarikossa. -- Liha on heikko -Pelto-Kallulla kuin muillakin -- ja tämän maallisen mammonan himo. -- -Ehkä siellä oli Viirissä pari laivaan kuulunutta miestä elossa, jotka -olivat Pelto-Kallun tiellä? Ehkä oli, sanon minä! -- Ehkä joku muu -olisi tehnyt samalla tavalla kuin Pelto-Kallu! Jokainen katsoo etehensä -ja vieraan ja tuntemattoman ihmisen elämä ei ole niin kallis kuin se -tavara ja raha, jota koi syö ja ruoste raiskaa ja varkaat kaivavat ja -varastavat ja mitä suuresta laivasta purkautuu sen miehen jahtiin, -joka yksinään pääsee kokonaiseksi syksyiseksi illaksi ja iltayöksi -isännöimään kaukaa valtamerien takaa tulevan laivan tuhopaikalla. -- -Se vain on varma asia, että Pelto-Kallun aitoissa on paljo tavaraa. -Rikas mies se on, vaikka aina marisee köyhyyttään! Ehkä lienee jo -käynyt vallesmannilta pyytämässä palkankorotusta? Älä anna! Älä anna -pakanalle, ennenkuin sydän pehmenee ja katuu ja tunnustaa! Älä anna! - -Pokko läksi ja rehenteli muutaman minuutin perästä rannassa, -luotsisillan juuressa, miesjoukossa, rantakäräjillä, että: - --- Pelto-Kallu se luulee nyt seisovansa, mutta kavahtakoon, ettei kaadu! - --- Mitäs sä mies nyt haastat!?, kysyi joku liitupiippunsa takaa. - --- No sitä vain, mitä jo sanoin!... - - * * * * * - -Niin! Monien vaiheiden takana oli Pelto-Kallun joutuminen perämiehen -virkaan ja saatuaan kerran viran haltuunsa pitikin hän sitä kuolemaansa -asti. - -Hän oli varovainen ja viekas -- viekkaampi itseään Pokkoakin. - -Kerrankin, kun uusi vallesmanni -- Markus Markulin nimittäin, -kyseli häneltä saaren asioita, vastaili hän näinikään: "Ennättäähän -vallesmanni itse nähdä ja tuntea, mikä kukin on. Minä en sano sitä -enkä tätä. Kyllähän aikanaan näet, kuka ja mikä mikin on!", ja kun -vallesmanni suoraan kysyi esimerkiksi Pokosta, vastasi Pelto-Kallu: -"Mikäs Pokolla on hätänä! Pieni pere ja -- ja mies itse ahkera -käymään pyynnissä! Mikäs Pokon on eläessä!" -- "No entä tämä nykyinen -kirkkoherra?" -- "Jaa -- siitä en mene sanomaan sitä enkä tätä! Eiköhän -tuo hyvä mies liene ja onhan vallesmannilla aikaa katsella ympärilleen -ja oppia tuntemaan kirkkoherra niinkuin muutkin! -- Sen minä vain -sanon, että katso etehes ja ole varovainen yhden niinkuin toisenkin -kanssa! Enempää en minä sano!" - - - - -IV luku. - -MERIMIEHEN HAUTA. - - -Markuksen ensi kesä kului huvimatkoihin tai virkamatkoihin piiriin -kuuluville toisille saarille, joista kaksi oli asuttua -- toisessa -suuri kylä ja toisessa loisto ja asunnot sen hoitajille, muuta siihen -ei sopinutkaan -- ja muut asumattomia luotoja ja kareja, joissa -kussakin oli vain saunat, hylkeen pyytäjien ja kalastajien tilapäiset -asunnot. - -Aika kului nopeaan. - -Maanantai oli se päivä, jonka hän heti alussa määräsi itselleen siksi -päiväksi, jolloinka hän ryhtyy tositoimin työhön. - -Ensin hän siirsi työpäivän huomisesta huomiseen, kunnes viikko alkoi -olla lopussa. "Ei vielä tänään. Nyt on liian kaunis päivä! Tänään vielä -lepään ja huomen aamuna nousen varhain ylös ja käyn työhön!" -- niin -hän ajatteli joka päivä. - -Eräänäkin iltana, ensi viikon puolivälissä, hän asetti herätyskellon -soimaan viideltä aamulla. Hän ei edes kuullut sitä, niin sikeästi hän -nukkui, ja heräsi vasta kello yhdeksän, päivän ollessa jo korkealla, -joi aamukahvit, kävi uimassa, kuunteli kalliolla loikoessa kajaiden ja -tiirojen huutoa ja kirkunaa ja laineen lotinaa kallioon ja rantakiviin, -katseli meneviä ja tulevia laivoja ja muita aluksia ja sinistä -taivasta ja nautti olemassaolostaan. Vielä aamiaista syödessään hän -vakuutteli itselleen: "Kuules Markus! Syötyä työhön!!", mutta sitten -syötyä pitikin ottaa puutarhassa pieni ruokalepo riippumatossa lukien -ja sitten tapahtui yhtä ja toista odottamatonta, jota hän ei osannut -ottaa huomioon päivän ohjelmaa laatiessaan -- tavallisimmin tuli hänen -luokseen pappi -- - --- Hyvää huomenta kuningas! - -Vanhan tavan mukaan nimitettiin häntä kuninkaaksi. Aina oli -saarelaisvallesmanneja nimitetty kuninkaiksi ja Markusta, joka oli -ylhäisen näköinen, olisi varmasti sillä nimellä alettu kutsua, vaikkei -aikaisempia olisikaan. - --- Huomenta, huomenta, vastasi Markus ja nousi tervehtimään tulijaa. - --- Joko sinä olet syönyt aamiaisesi? - --- Johan toki. - --- No se on hyvä, öhöm. En minä sitä varten kysy, että tarvitsisin -aamiaista tai tahtoisin sitä tarjota, vaan siksi, että esittäisin -pientä kävelyretkeä, naureskeli pappi. -- Täytyyhän sinun tutustua -saaren luontoon ja kansaan. - --- Luontoon kyllä, mutta kansa saa luvan itse tutustua minuun! - --- No, se on kyllä kuninkaallista puhetta, mutta olkoon. Minä olen -toista mieltä, mutta jutellaan siitä toisella kertaa. - -Asiasta juteltiin päin vastoin heti, kiivetessä Pohjoiskorkealle ja -sieltä Pohjoisrivien kautta takaisin kylään, noin viiden kilometrin -kierros, johon kulutettiin neljä tuntia, sillä jutut Pohjoiskorkean -Matin kanssa veivät tunnin, käynti Pohjoisrivin loistonpäällikön luona -toisen, kävelyyn meni kolmas tunti ja istuskeluun Rivintien varrella, -meren rannalla, ja keskusteluun siellä kului neljäs tunti. - -Näitä kävelyretkiä tehtiin milloin millekin vuorelle. Lisäksi tulivat -purjehdusretket huvin vuoksi vallesmannin jahdilla. - -Näin meni päivä päivältä ja kun ensi viikko lähestyi loppuaan, siirsi -Markus, kuten sanottu, työn alkamisen lähimpään maanantaiaamuun, -mutta kun sunnuntai-ilta tuli vietettyä tullipäämiehen luona, johon -oli kokoontunut saaren koko vallasväki: pappilaiset, koulumestari -ja kauppias ja kun siellä tarjoiltiin konjakkia ja valvotuksi tuli -oikeastaan päivännousuun asti, oli hän maanantaina peräti uupunut. -- -Illalla oli käyty ensin miehissä Pohjoiskorkealla katsomassa auringon -painumista aaltoihin luoteessa ja palattiin sieltä alas tullipäämiehen -luo jatkamaan pitoja päivän nousuun asti, katseltiin viinilasit käsissä -päivän kohoamista merestä pilvettömälle taivaalle ja laulettiin -ummikkaiden kohinan säestämänä kuorossa: - - Valkeat aallot - vaahtoavaiset - satujen saari - saartavat sun, - -jossa Markus lauloi ensi tenoria, ensi kertaa saarellaan, ja naiset -lausuivat ihailunsa Markuksen kauniin äänen johdosta ja pyysivät hänen -laulamaan heille usein, oikein paljon. - --- Oi! Laulakaa meille vielä jotakin! - -Ja Markus lauloi! - -Totta puhuen: kello lähenteli jo neljää, kun hän vasta pääsi kotiinsa. -Hän mietti, panisiko herätyskellon soimaan, mutta päätti sitten: -"Menköön nyt vielä tämä maanantai!" - -Sanaa "tämä" korosti hän erikoisesti. - -Seuraavana aamuna hän heräsi vasta kello yksitoista ja päivä oli -piloilla. - -Tiistaiaamuna piti kellon herättää viideltä ja kun se oli tapahtunut, -muutti Markus herätyksen seitsemään, mutta ei viitsinyt nousta -vieläkään. Loikoili tunnin ja joi välillä aamukahviaan. - -Torstaita vasten yöllä oli tullut posti. - -Aamulla varhain oli Miina sen hakenut postitoimistosta ja toi -Markukselle aamukahvia tarjotessaan. Virkapostin lähetti hän heti -pois kirjoituspöydälleen ja loikoillen vuoteessaan alkoi lukea -yksityiskirjeitä ja sanomalehtiä juoden välillä kahvia. - -Hänellä oli tapana mennä suoraa päätä vuoteestaan, kylpyviittaan -kääriytyneenä, uimaan. Niin hän teki joka aamu ja niin nytkin ja siirsi -varsinaisen työn alkamisen seuraavaan maanantaiaamuun. Piloillahan -viikko nyt oli jo kuitenkin! - -Häntä pelotti se virkakirjeitten kasa, joka posti postilta ja -viikko viikolta kasaantui hänen virkapöydälleen. Hän pelkäsi sitä -kasaa. Pelkkä pelko piti häntä siitä kaukana. Hän luulotteli, että -siellä on jo kuinkakin ankaroita sanoja laiminlyönneistä -- ehkäpä -jo virkaeromääräys, tai muuta kauheaa! Tämä pelko lisäsi hänen -haluaan siirtää ratkaiseva kamppailu tuon kasan kanssa tuonnemmas, -kunnes tuntee itsensä kyllin voimakkaaksi ja rohkeaksi sen kimppuun -hyökätäkseen. Meri, kaunis kesä, uusi ympäristö ja korkeat vuoret -olivat hänet lumonneet ja uuvuttaneet. - -Oli päästy jo syyskesään, kun perämies, Pelto-Kallu, oli kerran -vallesmannin asioilla kihlakunnan pääkaupungissa Vehkalahdella, -ostamassa ruoka- ja juomatavaraa niitä pitoja varten, jotka Markus -oli päättänyt järjestää saaren hienostolle ennen elokuun loppua, -jonain kauniina kuutamoyönä. Perämies oli tavannut kaupungilla -kihlakunnanvanhimman, joka oli kutsunut Kallun virkahuoneeseensa ja -antanut pienen kirjeen vietäväksi Markukselle. Saadessaan kirjeen -hyppysiinsä, tunsi Markus ailovan tunteen rinnassaan ja polton koko -olennossaan. Hän hengitti kiivaasti ja hänen ajatuksensa kuohuivat. -Kirje värisi hänen kädessään ja hänen teki mieli hävittää se, mutta -kun sen kuoreen oli piirretty punaisilla kirjaimilla sanat: "Hyvin -tärkeää", ei hän voinut olla kirjettä avaamatta ja lukematta. Sen -sisältö oli kuitenkin paljon vaarattomampi, kuin hän oli kuvitellut. -Kohteliaassa muodossa siinä kehoitettiin Markusta hetimiten vastaamaan -niihin ja niihin virkakirjeisiin -- numeroita oli parikymmentä -- ja -kahden viikon kuluessa kaikkiin, sekä itse saamiinsa, että niihin, -jotka olivat jo ennen häntä tulleet. -- "Sinä olet enkeli!", huudahteli -Markus kirjeen luettuaan innoissaan, ajatuksissaan, ja kerran pari -ääneenkin, -- "kun et tämän pahemmin minua haukkunut -- sinä vanha -virkakotka!" - -Kaikkein tärkeimmäksi mainittiin toimittamattomien asiain joukossa jo -edellisen toukokuun neljäntenäkolmatta kirjoitettu Kihlakunnanvanhimman -virkakirje numero tuhat kolmesataa yksi ja sen avasi Markus ensiksi, -omatunto sitäkin parempana, kun se kuului jo edellisen vallesmannin -laiminlyönteihin. Siinä sanottiin muun muassa näin: - - "Koska tänne on ilmoitettu, että kun tämän kuun ensi päivänä - täkäläinen tullivartiopursi numero kolme ankkuroi piiriinne - kuuluvan asumattoman saaren, Viirin, suojaan, sen länsirannalle - vastatuulen pitoon kello kuusi aamulla ja kun sanotun purren - miehistö hetkistä myöhemmin astui maihin tarkastaakseen saaren ja - siellä olevat kalastajasaunat, löysivät he rantahiekalta, noin - kaksikymmentä metriä vesirajasta ylöspäin ja noin puolentoista - metrin korkeudelta merenpinnasta kaksi mätänemistilassa olevaa - ruumista, kehoitetaan teitä heti ensi tilassa matkaamaan - sanotulle piiriinne kuuluvalle paikalle, toimittamaan mitä - tarkimman tutkimuksen sekä ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin - asian selvittämiseksi ja lähettämään tutkintopöytäkirjat - viivyttelemättä Maakunnan Hallitukselle." - -Vaikka olikin miltei tyyni ja sen vähän mitä tuulta oli, oli se -lounaasta, siis vastaan ja vaikka oli jo ilta ja alkoi hämärtää, -komensi Markus jahdin lähtövalmiiksi heti kirjeen luettuaan, siis -samana iltana kun Pelto-Kallu oli tullut mantereelta. Jahtiin varattiin -kolmen päivän eväs sekä kutsuttiin yksi mies mukaan apulaiseksi. Markus -oli sanonut nimittäin perämiehelle näinikään: - --- Sitten sinun on kylästä otettava yksi mies lisäksi -- siellähän voi -olla lapioimista tai muuta ja hyvä on olla mukana yksi vierasmies. - --- Kukahan tuonne pitäisi kutsua? -- kysyi perämies siristellen -kolmenkanttisia silmiään, joista oikea sillä kertaa oli miltei ummessa. -Vanhemmalla iällä Kallun oikean silmän luomi laskeutui yhä alemmaksi ja -peitti osan silmäterää, eikä enää koskaan kunnolla avautunut -- vain -nenän puolelta oli se hiukan kohollaan ja salli silmän sieltä ilkeästi -tirkistellä. Tähän aikaan laskeutui tuo oikeanpuoleinen silmäluomi -tähän asentoon vain hyvin vaikeissa tapauksissa -- kotona Sannan kanssa -jutellessa, Sannan lausuessa hyvin ilkeitä sanoja ja Kallun saadessa -pahan halun lyödä Sannaa, ja, ihme kyllä, nytkin päältäpäin katsoen -näin vähäpätöisessä asiassa kuin vierasmiehen ottamisessa Viirin -matkalle. Markus huomasi Kallun karvaan katseen ja ärjäsi: - --- Mitä sinulla on mielessä mies?! Tekisi mieleni antaa sinua korvalle! - --- Ei mitään -- ei minulla oli mielessä mitään muuta kuin se, että -ajattelin tässä sitä, että kun minä olen riittänyt vallesmannin -kanssa vierasmieheksi ja poliisiksi yksinänikin -- pahemmissakin -tarkastuksissa ja tutkinnoissa, niin mitä varten tässä nyt -tarvittaisiin vierasta apua -- enkä minä ajatellut sitäkään. Minä -vain yksinkertaisuudessa kysyin, että kuka sinne pitäisi kutsua. -Sitä minä vain kysyin. Ei vallesmannin pidä ottaa pahaksi, mitä minä -tuhmuudessani kyselen -- - --- Tuhmuudessasi!! Minä alan ihmetellä tuota sinun tuhmuuttasi! -Kuulehan perämies! Minä alan ihmetellä! Ymmärrätkö sinä?! -- Jaa -- -minusta on yhdentekevää, kenenkä sinä kutsut, kunhan on mies, joka ei -pelkää ruumiita ja kykenee lapioimaan -- jos nimittäin ruumiit ovat -siinä tilassa, ettei niitä voi kuljettaa pois. Ja lisäksi, jos asia -jostain syystä joutuisi oikeuden tutkittavaksi, olisi miehen kelvattava -valalle. -- No -- mitä töllistelet? - --- Jos siellä hautaaminen tulee kysymykseen, olisi kai mukaan otettava -pappi siunaamaan haudan ja lukkari laulamaan -- - --- Sen voivat papit tehdä perästä, jos katsovat tarpeelliseksi. Se ei -kuulu meille -- ainakaan vielä. Eihän ole varmaa, jäävätkö ruumiit -sinne, vai tuodaanko ne tänne ja mitä niille tehdään. Voi tulla -kysymykseen monet seikat, lääkärin tarkastus ynnä muuta, josta sinulla -ei näytä olevan aavistustakaan. - --- Kyllä minä ymmärrän. On täällä ennenkin ruumiita rannoilta löydetty -ja tuotu tänne hautuumaan ruumishuoneeseen odottamaan lääkärin -leikkelyä -- - --- No kun ymmärrät, niin sillä hyvä. -- Meillä täytyy nyt olla -vähintäin yksi mies apuna, kolmantena miehenä, vähintään yksi mies! Hae -Simin Pokko, hänhän on joutilain mies. - --- Kelpaakohan tuo? - --- No ainakin työhön kelpaa! - --- ... kun se on hangotellut tässä perämiehen ammatissa, jo isävainajan -aikana... kelvoton valtion palvelukseen... - --- Se ei mitään haittaa! Samanlaisia te taidatte olla kaikki! Minä en -toistaiseksi tunne täällä muita ja siinähän saat hieroa sovintoa senkin -miehen kanssa! - - * * * * * - -Puolen tunnin kuluttua luovi jahti hiljakseen lounatta kohti. - -Lounaasta oli puhaltanut viikon päivät ankara tuuli, joka nyt tunti -tunnilta tyyntyi. Voimakas ja harva ummikas vei jahtia ylös ja alas. -Taivas kirkastui kirkastumistaan ja tähtien parvet laajenivat. Maa oli -luovijoista itäänpäin korkeana ja tummana, tummempana yön taivasta. -Sen kolme loistoa loimusi kirkkaampana taivaan tähtiä ja sen mustan -harjan yli kohosi kuu, jonka kultaläiskät keinuivat ummikkailla. -Noihin seikkoihin ei kiinnittänyt huomiotaan enemmän Pelto-Kallu -kuin Simin-Pokkokaan. He hiljaa keskustelivat silloin tällöin ja -ihmettelivät itsekin, että osaavat välttää niin huolellisesti riitaa -synnyttäviä puheenaiheita -- ja kuinka paljon niitäkin olisi ollut! --- He tupakoivat ja lausuivat arvelujaan milloin siitä, lisääntyykö -tuuli ennen aamua vai tyyntyykö kokonaan, kääntyykö se päivän noustua -ja mihin kääntyy -- Pokko arveli, että se kääntyy myötäpäivää länteen, -luoteeseen ja pohjoiseen ja tuo kauniita ilmoja ja Kallu arveli, että -se kääntynee vastapäivää, ensin etelään, sitten kaakkoon, sitten -itään ja sieltä koillisen kautta pohjoiseen ja molemmat perustelivat -arvelujaan laajasti ja lopuksi myönsivät toinen toiselleen, Pokko -Kallulle, että voi se vastapäivää mennä, ja sitten tulee rumat ilmat ja -Kallu Pokolle, että voi se mennä myötäpäivääkin ja tehdä kauniin ilman -vielä näin loppusyksyksi. "Sattuuhan sitä usein", sanoi Pokko ja Kallu -kertasi: "Sattuuhan sitä -- sellainen jälkikesä", ja kun Pokko oli -vanhempi mies ja luki Jumalan sanaa, lisäsi hän: "Tuuli puhaltaa kusta -hän tahtoo niin pahoille kuin hyvillekin ja Hän antaa voimaa purjeisiin -niin vanhurskaille kuin pahantekijöillekin." Toisinaan kuului mustasta -pimeydestä, aivan jahdin laitojen läheisyydestä, raskas huokaus, pitkä, -äänekäs henkäys, kerran pari sisään ja ulos -- sillä yö oli hiljainen -ja alus kulki madellen ja hiipien kuin nukkunut eikä pienintäkään -muuta ääntä kuulunut, ei edes tavallista veden lotinaa tai kohahtelua -keulasta, sillä alus oli miltei paikallaan, kohosi ääneti milloin -korkean, ääneti vyöryvän ummikkaan harjalle, milloin taas painui yhtä -ääneti syvään laaksoon. "Kappas vain, kuinka lähellä hylje henkää!", -sanoi silloin Kallu ja Pokko vastasi: "Eiköhän liene halli, kun noin on -raskas henkäys", ja kun kuului pitkä ja veltto veden mulaus, kun otus -jälleen painui veden alle, saalistamaan haileja, sillejä tai turskia, -tai lohia -- haileja luultavasti enimmäkseen -- päättelivät molemmat: -"Halli se pakana taisikin olla!" - -Myöskin Ruuskerin vilkkuva tuli lännessä antoi paljon keskustelun -aihetta. - -Muisteltiin monia laivarikkoja, usein sinne käyneitä laivoja ja -vielä useammin jo keskusteltuja juttuja, rantakäräjillä, häissä, -ristiäisissä, kuntakokouksissa ynnä kaikkialla muissa sopivissa -tilaisuuksissa, missä kaksi tai kolme tai useampi miehistä kokoontuu, -satoja kertoja vatvottuja kaskuja Ruuskerin nahkalaivasta ja sen -johdosta Viipurin linnassa talveaan viettäneistä nahkojen varkaista, -mutta siitä paikasta, johon oltiin pyrkimässä, nimittäin Viiristä ja -sen laivarikoista ei tänä yönä puhuttu mitään, sillä kaiken aikaa -oli Pokon mielessä ajatus, että Kallulla ja niillä Viirin kahdella -vainajalla olisi jotakin välien selvittelyjä. - -Hyvänen aika! - -Kuka sen tietää! - -Ei kukaan mitään tiedä. - -Ei kukaan ole mitään ääneen arvellut ja mitä omassa sydämessään luulee -ja epäilee, se on parasta pitää salassa. - -Molemmat juttelivat vilkkaasti, ettei tarvitsisi olla ääneti ja -ajatella niitä Viirin vainajia. -- Tulevat vielä vastaan hiihtäen kuin -suksilla pitkin ummikkaiden mäkiä, tai liihoitellen kuin siivillä, -kepeinä ja äänettöminä, tähän jahdin kannelle -- ja sen ne tekevät, jos -niitä mainitaan. - -On sitä tapahtunut yhtä ja toista ennenkin! - -Pokko ennätti kyllä ajatella niitäkin -- nimittäin Viirin vainajia, -tai oikeastaan Eljaksen Matti-vainaata, joka niistä oli jotain -tietävinään ja aina humalapäissään oli sanonut Pokolle: "Tahok'sä että -Pelto-Kallusta ei tulisi perämiestä? Tahok'sä!? Hä! Minä annan sinulle -asehen käteesi, jolla kun isket, niin Pelto-Kallu ei tule tänään -eikä huomenna, eikä sinä ilmoisna ikänä istumaan ruununperämiehenä! -Tahok'sä!? Ase -- minulla on ase ja sinä saat sen minulta, saat jumalaut -sinä aseen minulta, jolla kun kamahutat, niin polvillaan rukoilee -Pelto-Kallu sinulta armoa! Viirissä makaa kaksi miestä ja ne tietävät -jotakin ja mitä ne tietävät, sen tiedän minä, ja jos sä tahdot siitä -aseen, niin sen minä totta jumal'aut sinulle annankin!", mutta niin oli -jäänyt aina Matti-vainaalta kysymättä, mikä se ase oli. - -Pelto-Kallu ennätti myös, muun puheen ohella, ajatella tällä tavalla: -"Kuulehan Simin-Pokko! Sinä olet tietävinäsi jotain! Annahan kun sysään -sinut mereen -- 'Puomi hutaisi!' -- sanon minä vallesmannille, kun se -tulee kannelle ja kaipaa kolmatta miestä." - -Vallesmanni nimittäin makasi alhaalla kajuutassa. - -Hän oli mennyt maata jo aikoja sitten. - -Aluksi hän seurasi auki jääneen luukun kautta -- yö oli nimittäin -lauhkea ja lämmin -- miesten juttua, vähän aikaa ajatuksenkin juoksua, -mutta sitten vain ääntä, keskustelun ääntä ja väliin, hyvin harvoin, -tapahtuvaa rytinää ja pauketta, kun isonpurjeen puomi löi yli puoleen -ja toiseen ja kolisteli jalusnuoran lokkia kanteen. Alus kiertyi -silloin tavallista jyrkemmin ummikkaanharjan yli ja sen jälkeen sai -heikkokin tuuli taas isonpurjeen puomineen rauhoittumaan ja entinen -äänettömyys seurasi ja alkoi jälleen miesten pakina kuulua, mutta se -häipyi yhä kauemma ja kauemma hänen korvistaan ja lakkasi lopulta -kokonaan kuulumasta ja samalla vallesmannin omat ajatukset muuttuivat -uniksi ja hän alkoi kuorsata. - --- Siin' on huoleton poika, tämä vallesmanni! Kuorsaa vain!, sanoi -Kallu nauraen. - --- Höö -- mikäs hänen on kuorsatessa!, sanoi Pokko ja lisäsi erittäin -painokkaasti: Mikäpäs hänen on kuorsatessa! - -Kallun ja Pokon olisi pitänyt oikeastaan jakaa yön vahtivuorot -keskenään, mutta ilman mitään ääneen lausuttua sopimusta he jäivät -valveille molemmat. Perää piti Kallu ja käännöksien aikana autteli -Pokko. - -Tämä väli purjehdittiin tavallisesti hyvällä tuulella yhdessä tunnissa, -mutta nyt heiltä meni luovimiseen kuusi tuntia. Vasta kello kaksitoista -yöllä pudotettiin ankkuri Länsi-Viirin koillisrannikon edustalle, -tuulensuojaan. - -Vallesmanni heräsi, pilkisti kajuutan luukusta ja kysyi: - --- Jokos ollaan perillä? - --- Perillä ollaan, vastasi Kallu ja vallesmanni painui jälleen -kajuuttaan, jatkamaan hyvää untaan. - -Miehet käärivät purjeet, laskeutuivat myös kajuuttaan ja kävivät maata. - -Heidän askeltensa kolina kantta vastaan oli lakannut kuulumasta. - -Vain ummikas, joka mereltä vyöryi kohisten saaren kaikille puolille, -möyrysi yksin yön pimeydessä. - - * * * * * - -Aamulla varhain heräsi Kallu ja keitti teen. Sitten heräsi Pokko. - -Vallesmanni herätettiin vasta kun tee ja aamusuurus oli jo pöydällä. - -Pukeutuessaan hän katseli ulos kajuutan ikkunoista sekä vasemmalle että -oikealle. - --- Siellä taitaa olla kaunis ilma?, kysyi hän. - --- Kaunis on ilma ja tuulta on lisännyt. Saadaan hyvä kyyti kotiin päin. - -Tätä sanoessa kaiverteli Kallussa hyvin kaukainen ajatus ja tunne, kuin -jossakin takaraivossa, kurkussa tai yläosassa rintakehää, eikä sitä -voinut muuttaa sanoiksi. Se vain itsekseen vaelteli siellä mielialojen -takakammareissa tämäntapaisina mielikuvina: - -Jos voisi ottaa asuinpaikakseen tämänlaisen yksinäisen saaren. - -Siellä olisi hyvä yksin olla ja elää! - -Eivät saisi vallesmannit kulkea siellä nuuskimassa -- sen ei pitäisi -kuulua minkään vallesmannin tai tullisökärin piiriin. - -Ihmiset ajavat toisiaan, kuin mitkäkin pedot -- kuin kotkat ja haukat -keväisin ja syksyin ajavat muuttolintuja. - -Vallesmannit ja tullimiehet ovat kuin kotkia ja haukkoja, jotka -vaanivat, missä voisi purra köyhempäänsä. - -Tuon Pokon tekisi mieli purra myös, vaikkei ole mikään vallesmanni, -eikä edes perämies. - -Yksinäisellä saarella kelpaisi asua! - -Sinne ei saisi muut tulla kuin laivarikkoiset -- tuomaan muonaa ja -vaatetta. - -Niiden kieltä ei ymmärtäisi. Onko niillä koti ja omaisia, sitä ei -kukaan tietäisi. - -Niistä kyllä pian selviäisi. - -Ne tulisivat maalle kuoleman uupuneina uiden ja yksitellen. - -Kyllä niistä suoriaisi! - -Niistä ei kukaan tietäisi sen jälkeen mitään. - -Ne tulisivat tuntemattomina ja häviäisivät tietymättömiin ja minulla -olisi vaatetta ja muonaa vuosiksi ja merestä saisin kalaa ja hyljettä -lisäksi. - -Vilu ja helle, kesä ja talvi, työ ja lepo, yö ja päivä eivät lakkaisi, -ennenkuin itsekin häviäisin. - -Siihen kuluisi kuitenkin pitkä aika! - -Monta kymmentä kertaa ennättäisi saari vaihtaa vihreää ja valkeaa -turkkiaan, ennenkuin sinne joutuisin! - -Kukaties miten kauan eläisin, kun ei olisi ketään karttamassa henkeäni -ja nuuskimassa vikojani! - -Nehän ne miehestä lopun tekevätkin, eikä mikään muu -- tunnetut -ihmiset, kateelliset naapurit, vallesmannit ja tullimiehet! - -Ilman niitä ei olisi kuolemaa. - -Yksinäinen mies ei kuolisi milloinkaan, koska kukaan ei häntä -vainoaisi, eikä pyrkisi penkomaan hänen asioitaan. - -Hän eläisi kuin onnen poika! - -Hänellä ei olisi velkaa kenellekään -- ei synnin eikä rahan. - -Hän asuisi saunassaan ja keväisin ja kevätkesin hän peittoaisi ja -parkitsisi kuutin ja hylkeennahkoja. - -Laivat toisivat hänelle syysöisin pyssyjä, ruutia, luoteja, kirveitä, -polttopuuta, vaatetta ja muonaa ja viiniäkin ja kultarahoja. - -Niitä en minä tarvitseisi, kultarahoja. - -Ne minä hautaisin maahan saaren keskelle, niin paljo kuin niitä -saisinkin, sekä vasken että hopean ja kullan. - -Mutta viinin, muonan, vaatteet ja kaiken muun minä tarvitsisin! - -Rahaa en!! - - * * * * * - -Ääneen lausui Kallu -- ja silloin istuivat nuo kolme miestä jo pöydän -ympärillä syömässä: - --- Olis se mukavaa -- asua yksinään tällaisessakin luodossa... - --- Jaa, että sinun mielestäsi olisi se mukavaa?, kysyi Pokko. - --- Miks'ei olisi! - --- Etköhän pelkäisi, että rupeaisivat nuo kaksi merimiehen jäännöstä -kummittelemaan -- tai koko laivanväki? Siinähän ne maannevat kaikki, -mikä lähempänä, mikä kauempana rannasta. - --- Kummittelemaan!, venytteli matkien Kallu. - --- Niin niin. -- Ja monien muiden laivojen miehet -- kaikki -- -ammoisista ajoista tähän tiensä päättäneet. - --- Tutut ja omaisethan vain kummittelevat. Oman saaren hautuumaata -ihminen pelkää vaan ei vierasta. Ja kummittelevat ne kyllä sellaiset -rannatkin, joihin on omansaarelaisia joutunut laivarikkoon ja hukkunut. -Nämä täällä on vieraita. Ja jos yksin asuisin jollakin tämänlaisella -saarella, soutaisin aina kaikki luut ja ruumiit kauas merelle ja -upottaisin sinne. - --- Kyllä, kyllä sinulta taitaisi jäädä asuminen, ainakin tällä -saarella, tekemättä. Tekemättä, sanon minä, se työ sinulta jäisi. - --- Tällä saarella!? Täällä Viirissäkö? - --- Niin niin. - --- No sehän on helkkari, että en! - --- Ei se ole niinkään helkkari. Muistahan niitä kahta vainajaa. Niitä -vartenhan tänne taittiin oikeastaan tullakin, vaikkei minulle sitä ole -vielä sanottu. Minä en muuta sano, kuin että sinä Kallu kyllä tiedät -enemmän kuin minä ja vallesmanni yhteensä -- ja se on hyvin vähän mitä -me tiedämme -- se on sama kuin ei mitään. - -Vallesmanni puuttui myös puheeseen: - --- Niin. Mitäs miehet tästä asiasta tietävät? - --- Minä tiedän vain sen, sanoi Pokko, että tässä toissa syksynä -kävi tähän kaukaa tuleva iso laiva sumuisena ja myrskyisenä yönä. -Siihen laivaan kuuluvia ovat olleet ne miehet, jotka makaavat tuolla -luoteisrannalla ja joiden päältä jäät ja meri on hiekan huuhtonut pois. -Niin tietävät ne, jotka täällä ovat käyneet. Kukaan ei tiedä miten asia -kävi. Kaksi miestä laivasta pääsi maihin. Sääliksi käy raukkoja! - --- Sääliksi!, kivahti Kallu ja katsoi karsaasti Pokkoa oikealla -silmällään, jonka luomi oli taas tupsahtanut alas. - --- No -- eikös sinun sääliksesi kävisi? - --- Mitäs näistä on lukua -- vieraista ihmisistä: Ei niillä ole nimeä -- -ei puhetta -- ei mitään. - --- Kunhan oma poikasi tulee siihen ikään, että lähtee merille ja joutuu -laivarikkoon johonkin mustien saarelle -- - --- No jaa. -- Musta kansa on taas erikseen. Ne eivät saa tehdä pahaa -oikeille ihmisille. - --- Ei se niinkään erikseen ole! Ihmisiä nekin ovat! Samoja Aatamin -lapsia. Yhtä kauan maan päällä olleita kuin mekin -- eivätkä kumminkaan -ole sen parempia kuin mekään: Kivellä kamahuttaa siellä musta mies -poikaasi päähän kun tämä viimeisillä voimillaan uiden yrittää päästä -ihmisten turviin. - --- Mitäs sä haastat, mies!? - --- Sitä vain, että kelpaa se raha mustalle neekerillekin, jos sattuu -sitä pojallasi olemaan! -- Kamahuttaa kivellä uijaa päähän, vetää -ruumiin maalle, tyhjentää taskut, ryöstää vaatteet ja kaivaa ruumiin -hiekkaan, tai soutaa ulos merelle, miten vain. -- Mitäs tästä on lukua: -Tuntematon ja nimetön mies! Ei sen henki neekerinkään silmissä mitään -maksa! - -Pelto-Kallun nyrkki kumahti kajuutan pöytään. - --- Oleksä -- saatana -- sitä mieltä -- huusi Kallu ja vasemmankin -silmän luomi laskeutui hyvin alas -- että minä, totta jumalaut! -- -olisin kamahuttanut kivellä päähän näitä kahta pähkinälaivan miestä!? -Tappanut ne!? Peruuta sanas, tai saat tästä puukosta! - --- Hoida sinä vain luontoasi, äläkä anna käsille valtaa. -- Enhän -minä ole mitään sanonut! Hyvä mies kuitenkin! Ihan kun mielipuoli -rupeaa huutamaan -- huutamaan ja uhkaamaan puukolla ihan syyttä ja -ilman asiaa! Kuulihan sen tässä vallesmannikin, että minä puhuin sinun -pojastasi! Ymmärräksä! Sinun pojastasi, että jos musta mies, neekeri -nimittäin, kamahuttaisi sinun poikaasi päähän. Jokaisella matruusilla -on isä, niinkuin sinunkin pojallasi. Enhän minä ole sanonut, että sinä -tällä saarella olet ketään kamahuttanut päähän, ei enemmän kivellä kuin -kirveelläkään. Herra Jumala siunatkoon, kun ihan peljästyin, kun rupeaa -siinä huutamaan kuin hullupää ja huitomaan puukollaan ja ilman syytä. -Enhän minä tiennyt että tämä niin arka paikka on sinulla, ja että sinä -täällä olet miehiä päihin kivillä tai kirveillä kamahutellut! - --- Tästä saat vastata käräjillä! Näytä toteen sanasi siellä! Sinä -kurja ruunun hylky ja kelmi!, huusi Kallu ja rummutti molemmin nyrkein -kajuutan pöytään. Molempien nyrkkien rystyset olivat hänellä valkeat -ja oikeassa nyrkissä oli puukko, terä pystyssä ylöspäin -- Kallu oli -puukolla juuri leikannut läskiä suuhunsa. - --- Mistäs sinä minut käräjille saisit?! Et mistään! Ei niin tuhmaa -lautamiestä olekaan, he he he, että manaisi minut käräjille ilman -syytä. Ilman syytä!! Johan nyt jotakin pitää kuulla! Ei sitä -miestä niin vain ilman asiaa käräjiin viedä! Vai mitä meinaa -vallesmanni! Toistahan se olisi, jos minä veisin sinut, Kallu, näistä -uhkauksistasi... Mutta minä en olekaan mikään Pelto-Kallu, minä. Se -älähtää, johon kalikka sattuu. Minä olen rauhan mies. En minä tahdo -kenellekään pahaa. Minä annan toisen elää, jos toinen antaa minun. Ja -mieluummin minä itse kuolen, kuin tapan toisen. Minä sanon, kuin ennen -Hinun Aapramvainaa, että "parempi on ateria kaalia rakkaudessa ja -sovussa, kuin paistettu härkä vihassa ja kateudessa." -- Niin se on! - -Kallu alkoi vähitellen tyyntyä, etenkin, kun pitkään aikaan ei kukaan -puhunut mitään. - -Hän katui, että oli itse alkanut puhua yksinäisestä saaresta ja olosta -siellä. - -Siitähän tämä puhe pääsi menemään niihin vainajiin! - -Olisi minun pitänyt älytä ja pysyä vaiti! - -Kallu epäili, että Pokko tietää enemmän kuin on luvallista ja siitä -syystä hän vielä uhkaili: - --- Nämä puheet tulevat sinulle vielä kalleiksi, kuulehan Simin Pokko! -Niin niin! Pidä vaari sanoistasi! - --- Kyllä minäkin olen sitä mieltä, sanoi vallesmannikin, että turhaa -sinä Kallu kiivailet tälle Pokolle. Eihän Pokko sinusta ole sanonut -yhtä ainoaa pahaa sanaa! Sinähän itse itseäsi härnäät ja suututat -omilla puheillasi, kuin paha akka, tai kohmeloinen mies. - --- Siinä nyt kuulet, sanoi Pokko. - --- Mitäs sinä vallesmanni tiedät? Et mitään!, saneli Kallu ja täytti -piippuaan. - --- Koska nyt taidetaan jo olla joka mies syönyt ja valmis, niin -lähdetään maihin katselemaan miltä siellä näyttää, sanoi vallesmanni -käskevästi. - -Pelto-Kallu ja Simin Pokko nousivat ylös kannelle, panivat jollan -vesille ja jäivät äänettöminä odottamaan vallesmannia. Tämä viipyi -vielä kajuutassa. Hänellä oli mukanaan tuo kirjelmä, jossa hänet -tälle retkelle on määrätty. Hän haluaa vielä kerran tarkastaa, onko -ruumiiden löytöpaikkaa kirjeessä tarkemmin määritelty. Ei ole. Siinä -vain sanotaan: "Rantahiekalta." -- Jahdista käsin oli vallesmanni jo -aikaisemmin katsellut maalle ja havainnut itärannan olevan kivikkoa ja -sai kuulla miehiltään, että hiekkarantaa on vain saaren luoteisrannalla -ja vähän sielläkin. "Sieltäpähän löytyvät", ajatteli Markus, pisti -paperin povitaskuunsa ja nousi kannelle. - --- Onko lapiot jo jollassa? - --- On. Kaikki on kunnossa. - --- No sitten ei muuta kuin mennään maihin. Kallu ja Pokko olivat -lapsesta asti käyneet täällä kalastamassa ja tunsivat kaikki -maihinnousupaikat. Se olikin tarpeellista, sillä ummikas kävi ympäri -saarta ja vaikea oli lähestyä sitä täältä suojanpuoleltakin. - -Markus istui perällä. - -Keskipiitalla istui Kallu ja souti. - -Hän oli hiukan levoton ja hermostunut, mutta katsoi kuitenkin oikean -paikan ja oikean hetken maihinnousuun. - -Pokko istui keulassa. - -Pokon olisi tehnyt mieli esittää toista maihinnousupaikkaa, mutta ei -uskaltanut, sillä Kallu näytti niin levottomalta. - -Eikä Kallunkaan valikoima paikka huono ollut. Siinä oli iso kivi, -joka suojasi pientä raivattua valkamaa, jossa oli muutama telakin -- -kevätkalastajain jäljiltä -- ja samalla kivi oli hyvä maamerkki, näkyi -kauas. Se oli Kallun satama. Siinä valkamassa oli aina aikojen alusta -Kallun koko suku käynyt kalassa ollessaan ja siitä aina soutanut maihin. - -Kallu valikoi sopivan laineiden väliajan ja souti sitten kaikin voimin -kunnes jolla jysähti teloille. Silloin hyppäsi ensin Simin Pokko, ja -Kallu heti perästä, maalle ja vetivät jollan ylös teloille ennenkuin -vallesmanni, niin merimiehenä kuin itseään pitikin, ennätti edes mitään -huomatakaan. - --- No sehän kävi nätisti, huudahti Markus. - --- Näin meillä aina tehdään!, kehaisi Pokko. - -Kallu oli päättänyt olla aivan vaiti. -- "Se joka ei mitään puhu, ei -puhu tuhmuuksiakaan", selitteli hän itselleen. - -Miehet katselivat hetkisen jahtia, joka keinui ankkuripaikallaan ja -läksivät sitten kävelemään saaren luoteiskärkeen, jossa on hiekkaranta. -Siellä saari kapenee ja jatkuu ensin pohjoiseen ja sitten kaartaen -luoteeseen, hiekkasärkkänä, joka loivasti painuu veden alle ja on -vaarana purjehtijoille. Tähän särkkään on usea laiva tuhoutunut, -viimeksi se kookospähkinöillä kuormattu, josta Pokko jo Kallulle puhui, -ja josta olivat kotoisin ne kaksi vainajata, jotka olivat haudatut -vähän ylemmäksi hiekkaan. Tarkastus koskee aivan varmasti niitä -vainajia, siitä ovat sekä Kallu että Pokko varmoja. - -Varsinkin Kallu. - -Hänhän ei ole koskaan kieltänyt sitä, että hän tuli ensimmäisenä -Viiriin kookospähkinälaivan ajauduttua tuohon särkälle. - -Hän ei ole koskaan sitä salannut, että hän oli löytänyt kaksi kuollutta -rannalta ja haudannut ne hiekkaan ja asettanut laudoista tekemänsä -ristin kummankin haudalle. - -"Niinhän olisi tehnyt jokahinen!", sanoo hän aina puheen johtuessa -tapaukseen ja kuulijat myöntävät sen niin olevan ja Kallun tehneen -aivan oikein, jos ovat Kallun ystäviä, mutta jos ovat vihamiehiä, -uusia tai vanhoja, tai vielä pahempi, jos ovat kadehtijoita, silloin -ne alkavat, kuten nyt tuokin Simin Pokko, puhua kivellä tai kirveellä -päähän kamahuttamisesta, rahan ja tavaran ryöstämisestä, ynnä muista -kauheuksista. - -Niin oli Reinon Hantsunkin laita! - -Niin kauan kuin tämä sai Kallulta apua, pysyi hän ystävänä ja sanoi, -kun Kallu selitteli Viirin tapausta: "Niin. Sinä teit oikein. Ihan -kuin laupias samarialainen sinä teit. Niin olisi jokainen kunnon mies -tehnyt!", mutta kun Kallu lakkasi antamasta rukiita ja rahaa velaksi -(kun Hantsu jätti kaiken maksamatta) suuttui Hantsu ja alkoi viittailla -kaikennäköisiin kamahuttamisiin -- aivan samalla tavalla kuin Pokkokin --- ja suoraan Kallulle itselleen. - -Niin niin. - -Maailma on pahempi kuin luullaankaan! - -Kerran oli Kallu ollut saraimessaan. Tuuli oli lyönyt ovet kiinni, -mutta näki hän hommailla siellä sittenkin -- järjestellä tyhjiä -silakka-astioita, airoja, köysiä ynnä muuta. Rantaan tuli miehiä. -Aavistamatta, että Kallu on saraimessaan, alkoivat ne avoimesti jutella -siitä, että eiköhän Kallu sittenkin liene Viirissä ottanut hengiltä -niitä kahta merimiestä. "Koko kylähän sitä jo hokee! Mistäs ne jutut -oikein läksivät liikkeelle, ellei olisi mitään alkua. Ei savua ilman -tulta!" -- - -Niin ne puhuivat selän takana kaikki, mutta kun tulivat apua pyytämään -oli kellossa toinen ääni: "Kallu, anna kolme markkaa", sanoo yksi, -"Kallu, anna yhden jauhosäkin hinta!", sanoo toinen -- ihan kuin ennen -hänen isälleen. Ei auta muu kuin anna ja auta. Tuki rahalla mokomien -väärämielisten suut, sillä muutoin alkaa kuulua seuraavanlaisia -vertauksia: "Se on kamala paikka, jos joutuu kuka merellä laivarikkoon, -purjehtii sumupimeässä tai lumipyryssä maalle ja laiva hajoaa ja satut -itse Jumalan avulla joutumaan jonkun puukappaleen turviin ja uit maalle -ja siellä on sinua vastassa mies, joka kamahuttaa sinua kivellä tai -kirveellä päähän ja hautaa sinut siihen hiekkaan. Auta armias Jumala -sellaiseen paikkaan joutumasta -- vai mitä Kallu?" -- Niin ne sitten -puhuvat ja levittävät vertauksiaan ympäri kylää ja ympäri maailmaa. - -Ei auta! - -Rahalla niiltä on suu tukittava, vaikka nurkkakivet menisivät! Vaikka -multapenkit ja nurkkakivet! Saamari! - -Ja kuka sen tietää, minkä verran Kallulla on enää jaettavaa! - -Hänen on täytynyt viimeaikoina lähettää ilman apua luotaan pois yhä -useampia anojia. - -Ja nurkkakivet olisivat aivan varmaan jo menneet, ellei hänellä olisi -perämiehen virkaa. - -Ja menossa tuntui toisinaan olevan paljo tärkeämpääkin, nimittäin järki. - -Kallua vaivasivat nuo Viirin kaksi vainajaa siinä määrin, että hän -pelkäsi pimeässä. - -Hän usein pelkäsi uneen vaipumista, sillä toisinaan tulivat Viirin -miehet heti ilmi elävinä hänen silmäinsä eteen juuri kun hän oli uneen -vaipumaisillaan -- -- -- - -Hän näki aina saman unen, ja se oli kammottava uni: - -Laivarikko Viirissä. - -Pimeä yö. - -Sattumalta hän siellä. - -Kaksi miestä ui maalle. - -Toinen tulee ensin, sitten toinen. - -Ne ovat miltei kuoliaaksi uupuneita. - -Kuuluu lusaus ja toinen -- samanlainen kuin lihakaupassa, kun -lihanmyyjä lyö kirveellä palasen raavasta ja kirves sattuu luuhun... - -Niihin ääniin hän aina herää, nousee vuoteensa laidalle istumaan, panee -tupakaksi ja istuu tunnin ja toisen, eikä uskalla käydä maata, sillä -Viirin miehet häntä vainoavat. - -Hän ei voi katsoa sitä unta, eikä kuulla niitä ääniä. - -Kuu paistaa tupaan. - -Hän pyytää apua ja armoa kuulta, jonka hän näkee, mutta olo tulee vielä -kammottavammaksi. - -Sannasta, hänen vaimostaan, ei ole apua, sillä hän on alkanut -vähitellen, yhä äänekkäämmin ja äänekkäämmin, puhua samalla tavalla -kuin Siiriin Pokko ja ne muut. - --- Nääthän tuota hounaa ja hullupäistä! Mitä lienee ensin tehnytkään ja -nyt on pirujen vallassa, niiden ystäviensä, joita yöt päivät avukseen -manaa, eikä saa yön rauhaa! - -Joskus on häntä nuo hirmu-unet vaivanneet päivälläkin -- nytkin -kävellessä yli saaren maihinnousupaikalta tänne hiekkasärkälle. - -Hän pelkäsi, ettei hänelle sellaisessa mielentilassa paljon tarvitse -sanoa, kun häneltä jo voi kaikki mennä aivoissa nurin narin, ja hän -itse voi silloin joutua vasten tahtoaan ja aikomuksiaan puhumaan -sopimatonta, nimittäin sitä, joka ei ole tarkoitettu kenenkään -kuultavaksi. Ääneti kestää kaiken, ajatteli hän ja päätti siitä syystä -ei ainoastaan hillitä puhettaan, kuten oli aamusuuruksen aikana -kehoitettu, vaan vaieta täydellisesti, kaikesta, vaikka kysyttäisiin -mitä hyvänsä. - -Kävellessään toisten edellä hautoja kohti, hän pelkäsi mielikuviaan, -oikeastaan uniaan, mutta paikalle saavuttuaan hän tuli miltei iloiseksi. - -Edellisen talven jäät olivat korkean nousuveden aikana tähän -ahtautuessaan kyntäneet koko rantahietikon paljon ylemmäksi tavallista -ja hävittäneet Pelto-Kallun tekemät haudat ja kaatanut ristit. Meri oli -nytkin, kuten aina pitkien lounastuulten aikana, hyvin korkealla ja -huuhteli paljaalla hiekalla olevia, osaksi hajonneita luurankoja. - -Kesän pitkin oli merivesi ja hiekka huuhtonut ne aivan puhtaiksi ja -päivänpaiste ne valaissut. - -Kuinka kauniit ja puhtaat ne olivatkaan! - -Valkoiselle ja vihreälle hohtava merenvaahto pauhasi ja sihisten -kiipesi ylös punertavalle hiekalle, korkealle, yli valkeiden luiden, ja -riensi taas samaa kyytiä takaisin tummaan mereen, josta sai aalloilta -uutta vauhtia uusiin hyökkäyksiin. Päivä paistoi jo korkealla ja -välkkyivät vaahtokuplat sen valossa monen värisinä. Meri ja valo -näyttivät leikittelevän ja ilakoivan valkeiden luiden ympärillä ja -pikemmin iloa kuin muuta tunnetta oli se mielihyvän tunne, joka valahti -läpi Pelto-Kallunkin. - -Kuinka vaarattomilta nuo luut nyt näyttivätkään, kun niitä katseli näin -läheltä! - -Kaikki muu tuntui olevan pois pyyhitty ja unohdettu! - -Ei mitään merkkiä missään enää. - -Kukaan ei tiedä enää mitään heistä! - -Heidän vaatteensa on meri kuluttanut ja vienyt -- samoin heidän ihonsa -ja lihansa. - -Ei mitään ole enää. - -Kaikki on mennyt ohi. - -Niin katoaa elämä. - - * * * * * - -Kaikki kolme miestä seisovat siinä hiekkapengermällä ja katselevat -valkeita, kauniita luita. - -Kukaan ei puhu mitään. - -Lopulta sanoo vallesmanni: - --- No niin. Ei täällä kai muita "mätänemistilassa olevia ruumiita" ole? - --- Ei pitäisi olla, vastaavat sekä Kallu että Simin Pokko. - --- Mutta nämähän ovat pelkkiä puhtaita luurankoja, kahden ihmisen -kylläkin... - --- Jaa -- Tullimiesten silmissä ne ovat voineet näyttää ruumiilta, -sanoi Pokko. -- Niin, ja tottapuhuen, onhan tässä välillä ennättänyt -kulua jo kokonainen pitkä kesä. Merivesi, laine, hiekka ja päivänpaiste -voivat saada paljo aikaan pitkän kesän kuluessa. - --- No miehet, mitäs me näille tehdään?, kysyi taas vallesmanni ja -vastasi itse: Mitäs tässä muuta voidaan tehdä kuin kaivetaan kuoppa -tuonne ylemmäksi, niin kauas, ettei meri niihin enää ulotu, ja -haudataan luut ja pannaan ristit pystyyn haudoille, kummallekin omansa -jälleen. - -Sillä aikaa, kun Kallu ja Pokko kaivoivat hautaa, katseli Markus -luurankoja. - -Kepillään veti hän kuivalle hiekalle asti irtonaiset pääkallot. - -Hän tarkasteli niitä molempia käsissään. - -Ne olivat puhtaat ja kauniit. - -Hänelle muistui mieleen kaupungissa eräs tuttavansa, jolla oli pääkallo -koristeena kirjoituspöydällään. - -Se oli asetettu kirjojen päälle. - -Se oli Markuksesta aina näyttänyt hyvin viisaalta. - -Hän päätti ottaa talteen nämä molemmat pääkallot -- lahjoittaa niistä -toisen, joskus tulevaisuudessa, jollekin tuttavalleen ja pitää toisen -itse. - -Molemmista kalloista oli alaleuka poissa, mutta ne löytyivät hiekasta. - -Molemmilla oli ollut hyvät, terveet, valkeat hampaat suussa. Vuosia -myöhemmin näytti Markus näitä kalloja eräälle asiantuntijalle, joka -päätteli, että kallojen omistajat ovat olleet miehiä, toinen noin -kaksikymmen vuotias ja toinen ei päälle neljänkolmatta. Sen sijaan -ei ilmaantunut asiantuntijaa, joka olisi selvittänyt millä tavalla -olivat syntyneet reiät, jotka olivat molemmissa kalloissa vasemman -silmän ja korvan välillä. Niihin kiintyi Markuksenkin huomio heti. -Reiät eivät olleet ampumareikiä, sillä nämä eivät olleet pyöreitä, vaan -neliskulmaisia, lyöty jollain neliskulmaisella, vahvalla piikillä. -Siinä näytti piilevän selitys miesten kuoleman syyhyn, mutta kuka osaa -sitä selitystä lukea! Markus huusi miehiä luokseen ja näytti heille -löytöään: - --- Ymmärtääkö teistä kumpikaan, mistä näihin molempiin kalloihin on -tullut samanlainen neliskulmainen reikä silmän ja korvan välimaille, -läpi pääluun ulottuva. Tämä ei ole luodin reikä. - --- Ei ole, ei ole, sanoivat Kallu ja Pokko. - --- Eikä tähän ole lyöty kirveellä, ei kivellä, ei vasaralla -- Minä -en ymmärrä, mistä nämä vainajat ovat saaneet tämän iskun, mutta ihan -varmaan ne ovat tähän iskuun kuolleet. - --- Jaa. Laiva oli silloin jo osaksi hajoamistilassa, selitteli Kallu -rauhallisesti. -- Laivan kappaleita ajelehti laineilla, lankkuja, -osia kajuutoista, ynnä muuta ja niissä tietysti oli paksuja nauloja -ja vaarnoja, eikä mitään ihmettä ole siinä, että nämä vainajat olivat -laineen heittäminä iskeytyneet yhteen tuollaisen paksun naulan- tai -vaarnan kärjen kanssa ja saaneet siten surmansa. Silloin kun minä nämä -löysin, oli pimeä, enkä minä nähnyt mitään haavoja niissä, enkä verta, -sillä meri oli tietysti veren huuhtonut pois ja minä pidin niitä vain -hukkuneina ja peitin ne tähän hiekkaan. - --- Sinä olit silloin yksin? - --- Ihan yksin. - --- Etkä mitään muuta tiedä? - --- En näistä. - --- Sinä arvelet, että nämä olisivat siis naulan reikiä? - --- Niin arvelen. En minä muuta voi arvella. - --- Nämä kallot minä otan mukaani. Muut luut saatte haudata kaikki sinne -uuteen hautaan. Näitä kalloja minä tarvitsen. -- Voihan olla, että ne -ovat naulan reikiä, eikä ne muuta voi ollakaan. - -Kallu oli hyvin hyvällä tuulella. Hänestä näytti siltä, ettei näistä -luista ja kalloista enää ole hänelle mitään vaaraa. Mistä lienee hän -lisäksi saanut sellaisen omituisen ripityshalupuuskan. Hän tunsi -tarvetta tunnustaa mitä hyvänsä ja jos vallesmanni sillä kertaa olisi -huomannut häneltä kysellä enemmän, olisi hän saanut tietää kaiken. -Suoraa päätä ei Kallu taas tahtonut kajota itse pääasioihin. Hän tahtoi -johtaa vallesmannin asiaan kautta rantain, toisia asioita pitkin ja -sitä varten hän sanoi näin: - --- On minulla pari rahaa, jotka ovat kuuluneet näille vainajille. Annan -minä ne vallesmannille hyvin mielelläni, jos käy laatuun. - -Puhuessaan oli Kallu kaivanut kukkarostaan esille kaksi vaskirahaa ja -ojensi molemmat vallesmannille, joka niitä tarkasteli. - -Toinen rahoista oli italialainen, toinen oli espanjalainen. Molemmissa -oli kuninkaan kuva ja kirjoitus kuvan ympärillä, toisessa: _Vittorio -Emanuele II Re d'Italia_ ja toisessa: _Alfonso XII por la gracia de -Dios -- Rey ... de España_. -- Rey ja de sanojen väliltä oli kulunut -pois kirjaimia. - -Espanjalaisessa rahassa ihmetytti Markusta se seikka, että kuninkaan -päähän oli lyöty miltei rahan läpi reikä -- silmän ja korvan väliin. - --- Mikähän sattuma tämä lienee, arveli Markus. Italialainen raha -taas oli merkillinen sikäli, että siinä oleva vuosiluku, tuhat -kahdeksansataa ja yksi seitsemättä oli Markuksen syntymävuosi. - -Vuosien perästä, toistakymmentä vuotta myöhemmin, hän usein ihmetteli, -kuinka pieniin asioihin hän kiinnitti huomionsa: kirjoituksiin -rahoissa, erääseen ehkä, ja varmastikin, satunnaisesti tulleeseen -pykälään rahan pinnassa -- omituisessa paikassa tosin -- kuninkaan -ohimossa -- ja vuosilukuun, kun se rahassa sattui olemaan sama kuin -hänen oma syntymävuotensa -- ja antoi näin johtaa itsensä pois -pääasiasta, kaikkien niiden asiain uurimisesta, mitkä olisivat olleet -yhteydessä vainajien kuoleman kanssa. -- Hän ihmetteli, miksi hän -silloin tavaili rahoissa olleita kirjoituksia ja vuosilukuja, mutta ei -ottanut selvää, mitenkä rahat olivat Pelto-Kallun huostaan joutuneet! - -Niin se kävi. - -Tuo tärkeä kysymys jäi tekemättä ja kuin lumottuna ja loihdittuna hän -tarkasteli vain rahoja ja alkoi himoita niistä toista itselleen. Hän -sanoi Kallulle: - --- Totta kai sinä myyt minulle tämän rahan, jossa on minun -syntymävuoteni? - --- Ota molemmat! Minä ne lahjoitan, jos et pahaa tykkää ja jos ne sinua -huvittavat! - - * * * * * - -Luut ovat haudatut uudestaan. - -Molemmille vainajille on pystytetty lautaristi, jossa on kirjoitus, -samanlainen molemmissa: - - PURJELAIVA "BATAVIAN" - MIES - Menetti henkensä laivan tuhoutuessa - v. 1884 - ja lepää tämän patsaan - alla - -Työn päätyttyä seisoivat miehet hetkisen ääneti ja läksivät sitten, -vallesmanni edeltä ja Simin Pokko jälkimmäisenä, kävelemään poispäin, -saaren itärannalle, jossa heidän jahtinsa oli ankkurissa. - -Saaren korkein kohta oli pieni ylätasanko, jossa oli kuoppia siellä -ja täällä ja jossa kasvoi tiheä ja korkea heinä ja joku vaivainen -kataja. Paikoin oli se harmaantunutta, sammaloitunutta kivikkoa. Sieltä -ylhäältä, tasangon reunoilta, vietti maa joka taholle alas rantaan -pengermittäin, ikäänkuin jättiläisportain. - -Kaikkialla penkereillä näki vain kiviä. Ne olivat niillä harmaiksi -sammaltuneita, niinkuin ylätasangollakin, saaren päällä. Alhaalla -rannassa ne olivat puhtaita ja värikkäitä: Kirkkaita kuin suuria -helmiä: Valkeita, harmaita, punaisia ja vihertäviä. Kaikki ne olivat -pyöreiksi sorvautuneita. Ne olivat eri suuria, päänkokoisista -nyrkinkokoisiin ja pienempiinkin. Saaren rantoihin vyöryi aina laine -tai ummikas. Siitä syystä ei rantakiviin voinut kasvaa sammalta, ei -jäkälää, eikä limaa. Ne olivat aina aivan puhtaita. Päivä lämmitti -niitä täällä suojan puolella, vaikka oli jo myöhä syksy. Niiden -värit olivat kirkkaammat vedessä kuin maalla. Pohja näkyi kauas. -Kivet välkkyivät päivän paisteessa veden alla, jossa ne painuivat -yhä alemmaksi ja alemmaksi ja näyttivät keinuvan ummikkaan mukana -ja katosivat lopulta kokonaan näkyvistä. Siitä eteenpäin näkyi vain -sininen, vihertävä, aaltoileva, uponneita laivoja ja miehiä pimentoonsa -kätkevä syvyys. - -Markus istuutui alimmalle pengermälle pitkäksi aikaa katselemaan. - -Tuuli puhalteli lounaasta. - -Se soi kuin urkupilleissä tai viulunkielissä, väliin koveten ja väliin -vaimeten, puhaltaessaan noihin valtaviin kiviraunioihin, -- koko -saarihan oli yksi ainoa valtava, soiva kiviraunio. - -Tuuliaispäät puhaltelivat leveitä tummia juovia meren pintaan -lentäessään kohti suurta saarta, Markuksen nykyistä asuinpaikkaa, joka -siintää tuolla koillisessa. - -Siellä on joukottain riiteleviä ihmisiä! - -Täällä on rauha! - -Markuksen sielun täytti suuri onnen ja levon tunne. Hän päätti usein -tulla täällä käymään, milloin elämä ihmisten saarella alkaisi käydä -sietämättömäksi. Myöhempinä vuosinaan hän sai tulla tänne usein kuin -korpeen rukoilemaan. Täältä lienee ollut kotoisin ne useat hänen -vapaista sävellyksistään, joita hän usein yksin soitteli viulullaan, -muun muassa silloin kerran eräälle oikealle säveltäjälle. Siitä olikin -Markus heti ensi käynnillään varma, että Viiri on kaunis, mutta ettei -siitä saisi maalari mitään kuvattavaa, ei kertoja, ei runoilija -- -ainoastaan sävelillä voi sen kuvata ja sen hän teki usein -- niillekin, -jotka eivät ymmärtäneet, mitä hänen soittonsa sisälsi -- ja tahtoivat, -nuo typerät ja tomppelit, tietää hänen vapaan sävelteoksensa nimen. - -Nimen! - -Tuskin hän itse aina oli selvillä mitä hän soitti, mutta -tietämättäänkin hän vaistomaisesti kuvaili tuuliaispäiden laulua Viirin -raunioissa, soivaa Viiriä, laineen kohinaa sen helmirannoilla, mustia -vihurien juovia merellä ja purjelaivaa niiden kiidätettävänä, sillä -ei mikään muu koko hänen elämässään ollut tehnyt häneen niin syvää ja -lähtemätöntä vaikutusta. - - - - -V luku. - -LAIVARIKKO JA RUOSKA. - - -Markus oli ollut vallesmannina jo monta vuotta, ennenkuin hän oppi -käyttämään ruoskaa virka-apulaisenaan. - -Sattuma toi hänelle ruoskan käteen ja sattuma opetti hänet sitä -viljelemään ja viljelemään ahkerasti ja ankarasti. - -Hän koki jo alkuvuosinaan, että saarelaisvallesmannin vaikeimmat -tehtävät ovat käräjämatkat mantereelle. Varsinkin syys- ja -talvikäräjämatkat olivat vaikeita jo senkin vuoksi, että hän oli, -niinkuin huhuiltiin ja naurettiin -- sekä käräjäpaikalla että saarella --- huono lakimies, tai paremminkin huono asianajaja, huono yleinen -syyttäjä -- vastapuolen asianajaja solmi hänet helposti sanoissa -- -mutta varsinkin sen vuoksi, että matka saaren ja mantereen välillä -muodostui usein ei vain vaikeaksi ja rasittavaksi, vaan joskus -vaaralliseksikin, sillä käräjät harvoin sattuivat suotuisten säiden -ja tuulien ajaksi vaan päin vastoin syysmyrskyjen kohdalle tai vielä -pahempien talvi-ilmojen ja jäiden kanssa kamppailuksi. Joskus sattui, -että pitkien syysmyrskyjen aikana meni häneltä käräjämatkaan kuusikin -viikkoa. Usein oli perämies siihen syypää -- tai ainakin hän voi -syyttää perämiestä, kun kotiinlähtö siirtyi päivästä päivään perämiehen -verukkeiden vuoksi. - -Kerrankin oli niinikään kuudes viikko menossa. - -Käräjät olivat päättyneet jo kolmisen viikkoa sitten. - -Ensin olivat syyt totiset -- kovat etelämyrskyt ja mahdoton lähteä -luovimalla kotiin. Mutta sitten oli jo välillä ollut hyviäkin tuulia. -Markus oli huomannut, että kaupungissa oli yhteen aikaan paljon -luotseja, vastatuulen vuoksi jääneet kaupunkiin nekin, mutta sitten -eräänä aamuna kadonneet. "Mihin luotsit ovat hävinneet?", oli Markus -kysynyt rantaan tullessaan Pelto-Kallulta. "Läksivät purjehtimaan -veneillään kotiin", oli selittänyt Kallu, luotsien juomatoveri ja oli -keskustelu jatkunut näin: - -Markus: Jaaha. Vai ovat menneet kotiin. Tuuli taitaa olla siis -kääntynyt. Eiköhän olisi aika meidänkin lähteä! - -Kallu: Ei lähdetä vielä. - -Markus: Ja miksei? -- Saankohan kysyä... - -Kallu: Saa saa! Miksei tätä nyt kysyä saa. Saahan sitä. - -Markus: No miksei me lähdetä! - -Kallu: Me ei lähdetä siksi, että me olemme molemmat vielä humalassa. -Luotseilta loppuivat luotsausrahat ja kun niille ei kukaan anna täällä -velkaa, oli niiden lähdettävä. Meillä on vielä rahaa ja kun raha -loppuu niin lainataan. Selvähän asia on! Ja on siihen muitakin syitä, -ettei me vielä lähdetä. Me ollaan näes viisaita ihmisiä, eikä tuhmia. -Luotsit ovat tuhmia ja niiltä menee helposti virka jos eivät lähde -hyvän sään aikana. Meiltä ei mene virka, eikä maine. Me ollaan itse -herroja eikä meidän alapuolellamme tässä kaupungissa ole muita herroja. -Toisissa kaupungeissa on! -- Missä kaupungeissa?! -- On muka toisissa -kaupungeissa! No! Tässä kaupungissa ei ole. Jos on niin sano! Tiedätkös -sinä vallesmanni, mitenkä virolaiset sanovat, kun ne makaavat satamassa -ja kun tuuli kääntyy hyväksi? Niin. -- Ne panevat tulen kamiinaan ja -sanovat: "Itatuul, kaku laine! -- Kuhu ma sellega purjetan! Kietame -estiks!" -- Minä panen myös tulen kamiinaan ja keitän ensin aamiaisen -ja syön sen ja poen pois pohmeloni. Sitten vasta jaksaa mies katsella, -mikä tuuli se oikeen on. -- Kuulehan vallesmanni: Eihän me olla -tuhmia miehiä! Me ollaan viisaita, vai mitä? Antaa tuulen vanheta! -Sittenhän viisas näkee, mikä se on tavoiltaan. Tänään alkanut tuuli! --- Liian nuori -- liian nuori sanon minä! Se on hullu mies joka lähtee -seilaamaan niin tuoreen tuulen varassa! Ei siihen ole luottamista! -Tuulen pitää olla viikon vanha, vähintään, sanon minä, vähintään viikon -vanha, ennenkuin siihen viisas mies luottaa ja uskoo sen huostaan -aluksensa, tavaransa ja henkensä ja jos sellainen tuuli pettää, niin -syy ei ole miehen joka katsoi, pitääkö tuuli kutinsa vai ei, eikä syy -ole Jumalan, joka tuulen antoi, eikä siis kukaan silloin voi syyttää -miestä Jumalan kiusaamisesta! Niitä luotseja sanon minä Jumalan -kiusaajiksi, jotka tänä aamuna läksivät, katsomatta ensin, mikä tämä -tuuli on miehiään. Onko se loppujen lopuksi etelätuuli vai pohjatuuli, -länsituuli vai itätuuli. Niin!! Siinä se niksi onkin! Joka mies ei osaa -katsoa etehensä! Kuules vallesmanni. -- Annas rahaa vähän ens kuun -palkkaa vastaan. Täytyy ostaa muijalle hiukan yhtä ja toista, ennenkuin -lähdetään. - --- Paljonko sinä vielä tarvitset? - --- Anna kymmenen markkaa. - --- En minä anna sinulle enää rahaa. - --- No anna tupakkaa sitten. -- Kiitos! Ja eik' sinulla ole antaa yhtä -kohmeloryyppyä. Onhan sinulla puteli taskussasi? - --- Milloin sinä olet nähnyt minut puteli taskussa kulkevan?! - --- No anna viismarkkaa! - --- Sen saat, mutta sillä ehdolla, ettet juo itseäsi siaksi ja että -lähtö tapahtuu tänään. - -Molemmat nousivat jahdin kajuutasta laiturille ja alkoivat kävellä -lähellä olevaa seurahuonetta kohti, vallesmanni edellä ja perämies -jälessä. Seurahuoneen kellarikerroksessa oli "Härjänsilmä"-niminen -merimieskapakka. Sinne painui perämies, ja vallesmanni nousi -punamattoisia portaita yläkertaan, seurahuoneelle. Molemmat tilasivat -itselleen juotavaa. - -Päivät olivat pitkät, mutta sitä hauskempia illat, jolloin -seurahuoneelle kokoontui Markuksen tuttavia: Virkamiehiä, kauppiaita ja -merikapteeneja ynnä muita korkeampia isäntiä. - -Silloin oli hauskaa! - -Toisinaan kyllä Markus rupesi soimaamaan itseään siitä, ettei -osaa lähteä kotiinsa, jossa monet työt odottavat -- jo moni posti -on avaamatta, ties kuinka tärkeitä kirjeitä seisoo odottamassa -vastaustaan, koti palvelijan huostassa -- -- -- - -Silloin tavallisesti rupesivat toiset yksissä tuumin häntä lohduttamaan --- - --- Ennätät sinä tuonne puoliautioon meren saareesi vähemmälläkin! Vai -lienetkö rakastunut kauniiseen piikaasi! - -Sen päälle juotiin maljat ja naurettiin ja Markus lauloi, tuli -tunteelliseksi ja kutsui kaikki läsnäolijat koko kesäksi luokseen -saareen. "Kyllä minä lähetän jahdin teitä hakemaan!" -- Sitten hän -yhtyi edelliseen puhujaan, mikäli tämä oli puhunut saaren autiudesta. -- - --- Te, rakkaat, veljet, ette osaa aavistaakaan, miten autio se on -talvella. Ei niin ristin sielua, kenen kanssa seurustelisi! - --- No -- onhan siellä pappi -- tullipäämies, loistonpäälliköt -- kaunis -piika -- Do you want anything else?, hihkaisi joukosta eräs vanha -merikapteeni. - --- Menehän koettamaan! Sinä olet laivanpäämies ja sinun pitäisi tietää, -mitenkä riitaiseksi tulee laivaväki, kun miehet saavat neljä viisi -kuukautta katsella vain toisiaan ja kuunnella vain toistensa puhetta, -vastasi Markus laivanpäämiehelle. - -Sitten kääntyi Markus jälleen sen puoleen, joka oli äsken puhunut -"puoliautiosta merensaaresta", ja alkoi kuvailla yksinäisiä joulujaan, -pitkiä syys- ja talvi-iltojaan. Ei paikkaa mihin menisi -- ei edes -työtä ajan kuluna, sillä sitäkään vähää, mikä olisi tehtävä, ei voi, -kun yksinäisyys ympäröi sinua illat ja aamut, syksystä kevääseen, -yhdeksän kuukautta, lähes kolmesataa päivää! - --- Markulin on oikeassa!, kaikui yli huoneen, jossa he juhlivat -Markuksen lähtöä "talvikortteeriinsa" ja taas kohosivat maljat ja -kaikki puhuivat yht'aikaa. - -Lähimmille, jotka häntä kuuntelivat, alkoi Markus jo ainakin neljättä -kertaa sinäkin iltana, kertoa kovasta elämästä, joka hänen on -kestettävä -- kunnon sikarien puutteesta kevättalvella, konjakin ja -muiden juomien puutteesta jo joulusta alkaen, huonosta ruuasta, yksinpä -tuoreen kalankin puutteesta -- ja talvesta ylimalkain, autiosta, -autiosta talvesta -- - --- Sinä olet ainoa mies tästä seurasta, ja mistä seurasta hyvänsä, joka -kestät sellaisia talvia jääerämaiden ympäröimänä!! - --- Jos lienenkin ainoa mies siihen, sitä en tiedä, mutta onko teissä -miestä edes ymmärtämään, mitä on yksinäisyys! Tässä on tänä iltana -jo viisikin kertaa huudettu minun "kauniista piiastani" ja vihjailtu -rakkaussuhteisiin. Minä kysyn, kykeneekö -- kykeneekö teistä yksikään -edes ymmärtämään, mitä on rakastuminen suunnattoman jää-erämaan -keskellä olevalla lumisella luodolla ankaran tähtikuvun alla ainoaan -asuintoveriinsa, lietensä vartijaan, taloutensa hoitajaan, pöytänsä -kattajaan, vuoteensa pöyhijään, ainoaan, jonka ihmisääntä pitkiin -päiviin kuulee! Sanokaa: "Markulin on humalassa!" Sanokaa: "Markulin -puhuu tuhmuuksia!" Hyvät isännät! Hevosen häntää te ymmärrätte mistään! -No -- malja pohjaan! - --- Markulin ei tule humalaan, ennenkuin meistä joka mies on penkin -alla! Eläköön Markulin! Meistä ei kukaan ymmärrä mitään! Me olemme -simppuja ja sontiaisia Markulinin rinnalla! Markulinin malja! - --- Kuninkaan malja! - --- Jää-erämaan kuninkaan ja kuningattaren malja! - --- Kesällä tavataan -- terve! - - * * * * * - -Tavattiin vielä seuraavana iltana ja monena iltana, kunnes Markuksen -niinkuin Kallunkin rahat olivat lopussa. - -Silloin he tavallisesti läksivät, oli ilma mikä hyvänsä -- ja -useimmiten se oli vastamyrsky. - -Pää pakottavana, ruumis väsyneenä, raihnaisena ja kylmän meriveden -huuhtelemana, hampaiden lyödessä vilusta yhteen ja suolaisen veden -vuotaessa silmien kulmakarvoista, nenänpäästä, viiksistä, poskista ja -leuasta ja toisinaan, suuren aallon vyöryessä yli jahdin, suolaveden -täyttäessä suunkin, jos sattui auki olemaan, purjehtivat miehet, -saarelaisvallesmanni Markus Markulin ja hänen perämiehensä Pelto-Kallu, -köyhtyneinä, kukkarot tyhjinä, pää apeana, sielu sairaana, mieli -katuvaisena, ettei, ettei, ettei koskaan, ei koskaan enää tämänlaista -reisua! - -Ei kukaan tiennyt minkämoisin voimakeinoin oli Markus saanut säästymään -rahaa kokonaisen konjakkiputelin ostoon, joka nyt oli mukana -avaamattomana ja pysyi avaamattomana aina jouluun asti! - -Talvikäräjämatkat olivat vielä vaikeammat. Oli kuljettava veneellä -vuoroin sulaa ja vuoroin jäätä -- sulat soutaen ja jäät vetäen -venettä kuuden miehen voimalla, tai toisinaan kuudentoistakin, jonka -muodosti tavallisesti koko käräjäväki: Yleinen syyttäjä -- joka istui -veneessä silloinkin kun sitä vedettiin jäällä -- lautamies, syyttäjä, -syytetty, syyttäjän todistajat, syytetyn todistajat ja perämies, jonka -oli seurattava isäntänsä, vallesmannin palvelijana. Tavallisesti -oli yövyttävä uloimman rannikkosaariston ja meren vaiheella olevaan -luotoon, jossa oli kalastajain sauna -- koko roikka samaan pieneen -saunaan, jonka pian täytti mahorkan katku ja kuivamaan ripustetuista -kalastajatossuista lähtevä hylkeenrasvan haju ja liiallinen kuumuus -iltayöstä ja liiallinen kylmyys aamuyöstä. - -Herra Jumala! - -Hän olisi antanut mitä hyvänsä, päästäkseen viettämästä talviöitä -kalastajasaunassa! - -Kerran hän teki anomuksen, että valtion kustannuksella rakennettaisiin -luotoon suurempi maja, jossa olisi eri osasto mahorkan polttajille ja -pieni, lämpöä pitävä, kamiinalla varustettu kamari hänelle itselleen. --- "Eihän ollut sopivaa, että hän, yleinen syyttäjä, asuu samassa -huoneessa rikoksellisten kanssa!" -- mutta Maakunnan Hallituksessa -naurettiin hänen anomukselleen ja jätettiin se huomioonottamatta -ja vielä enemmän naurettiin asialle saaressa, kun asia siellä tuli -tunnetuksi. - -Ja hän vaivasi päätään pitkät illat, teki tunteja kestäviä -kävelyretkiä Riville, Hirskalliolle tai Somerikonniityille, pohtien -aivojensa koko voimalla kysymystä, miten pääsisi vapaaksi syys- ja -talvikäräjämatkoista. - -Kerran hän, eräänä talvi-iltana, otti asian puheeksi perämiehen kanssa, -muutamaa päivää ennen uutta käräjämatkaa. - --- No perämies! Kohtahan sinne käräjille taas olisi meidän lähdettävä --- vai mitä! - --- Ensi maanantaina -- viimeistään ensi maanantaina. - --- Niin niin. Ensi maanantaina. Sinusta taitaa olla ne matkat -hauskojakin -- hahaha! Panes tästä tupakaksi. Et ole kunnon sikaria -tainnut polttaakaan sitten kun jouluna täällä! - --- Kiitos vain sikarista! -- Jaa että olisivatko ne häämatkat minusta -kuinkakin hauskoja? No niinkuin sateessa ja myrskyssä räystään alla -seisominen! Kaikkea sitä on Jumala viisaudessaan ihmiselle säätänytkin, -kuin nuo käräjämatkatkin! - --- Etkö sinä osaisi keksiä keinoa, mitenkä pääsisi niistä rauhaan -- -ainakin talvikäräjistä? - --- Tee niinkuin Linkreen vainaja, joka täällä oli aikoja ennen sinua -vallesmannina! - --- No miten hän sitten teki? - --- Jaa, miten teki? Passanneeko sitä sanoakaan... - --- Sano pois vain. Kahdenhan tässä ollaan! - --- No se -- tuot noin -- jos sattui olemaan joku luntreijari tai -joku, joka oli varastanut laivarikosta ja jota odotti varma linnassa -istuminen, niin -- tuot noin -- se Linkreen-vallesmannivainaja kutsui -sen miehen etehensä tähän näin, tähän pöytänsä ääreen ja luki sille -lakia, että: "Valitse nyt mitä teet ja paikalla! Mene linnaan tai -nai minun piikani!" -- Niin se sanoi. Se pelkäs nääthän, että piika -tekee sille lapsen ja peljättävä olikin -- montakin kertaa -- ja -piika saatava miehelle. Niin se vainaja löi kaksi kärpästä samalla -iskulla: Ei tarvinnut ruveta maksamaan lapsen eläkettä, eikä mennä -talvikäräjille ajamaan juttuja! - --- Hyvä oli keino, mutta eikö asia olisi ollut selvä ilman muuta, kun -ei olisi nostanut ketään vastaan syytettä? - --- Ei se niin selvä ollut! Kuulehan vallesmanni -- joko sinä et itse -ymmärrä, tai pidät minua tuhmana: Täytyyhän syyllistä rangaista, -muuten pahantekijät lisääntyvät, eikä kunnon ihmisillä ole enää tilaa -maan päällä eikä merellä. Syyllinen täytyy rangaista ja Linkreen -antoi kunkin itsensä valita. Sitä tietä on tässä saaressa monessa -talossa emännät ja hyvät ovatkin ja ensimmäiset lapset tulivat niihin -taloihin emännän mukana. Niitä Linkreenin poikiahan se pitäisi olla -tämä Simin-Pokkokin -- mitä kansa hokee. Ja näkeehän sen jo Pokosta -päältäpäinkin, että herraskaistahan se on veren juoksu Pokossa. Enemmän -se on olevinaan kuin me muut tuhmat talonpojat. Keppi kädessä kävellä -teiskailee kujilla ja rannassa kuin herra ainakin, etenkin pyhinä. -Linkreen itsehän sen oli ristinyt Pokoksi. Oli kerran ollut Hantsun -Simin luona kahvilla -- Pokko oli ollut silloin parin vuoden ikäinen --- oli Linkreen taputtanut poikaa tukalle ja sanonut että: "Aika pokko -sinusta tulikin!" -- Keinonsa ne olivat Linkreen-vainajalla, etkä -sinäkään niistä käräjämatkoista rauhaan pääse, ellet käytä keinoja. - --- Linkreenin keinoja! Hahaha! - --- Jaa -- minulta on kysytty ja minä olen vastannut ja saanut sikarin -palkakseni jo etukäteen. Hyvät ne olivat ne Linkreenin keinot! Niin -ne sen aikaiset ihmiset kertovat, että äkkiä oli elämä tällä saarella -muuttunut siivoksi ja hiljaiseksi. "Ei esivalta miekkaa hukkaan kanna", -sanotaan sanassakin! Käräjämatkat olivat loppuneet miltei kokonaan -koko Linkreenin ajaksi. -- Niin se teki ja jos et halua tehdä samalla -tavalla, niin keksi itse paremmat keinot! - - * * * * * - -Keino tulikin ja vielä sattuman kautta, nimittäin ei miettimisen -tuloksena, sillä Markuksen koko talvisesta pään vaivaamisesta ja -neuvojen kyselyistä Pelto-Kallulta ei ollut mitään hyötyä. - -Sattuma toi hänen kouraansa ruoskan. - -Oli jäidenlähdön aika keväällä. - -Silloin on aina sakeat ja pitkälliset sumut. - -Suolakuormassa Espanjasta tulevia purjelaivoja risteili jäiden seassa -Suomenlahdella odotellen pääsyä rannikkosatamiin. - -Eräänä iltana, lieneekö ollut huhtikuun loppua vai toukokuun alkua, -kolea oli vain vielä ilma merellä ja sitäkin koleammaksi teki sen sakea -sumu, jota oli hienon länsituulen mukana tullut pitkin edellistä yötä -ja pitkin päivää. - -Sumutorvet olivat huutaneet lakkaamatta sekä saarella että laivoissa. - -Kello kolmen tienoissa iltapäivällä ohjasi eräs suolalaiva liian -lähelle maata, Mustankallion kohdalla. - -Maa nähtiin laivassa liian myöhään. Huonon vauhdin ja merivirran vuoksi -ei ennätetty laivaa enää kääntää ja se kävi pohjaan kiinni kölistään -ja jäi paikalleen. Laivan irtoköli, rai, pullahti pinnalle, kaariakin -lienee katkeillut ja pohja repeillyt, koska laiva sai heti ankaran -vuodon. Se täyttyi muutamissa minuuteissa vedellä -- mikäli nimittäin -suolan vuoksi sen sisään vettä sopi, eikä pumppuamisesta ollut mitään -apua. - -Tieto tapauksesta levisi kylään nopeasti ja vajaan tunnin kuluttua -oli laivan ympärillä kuusi- tai seitsemänkymmentä haapiota, jaalaa ja -jahtia ja suuri kansanpaljous naisia, lapsia, miehiä ja tullisökärit -rantakalliolla katselemassa. Haapiot pysyttelivät aivan laivan -kupeella ja lähistöllä soudellen ja huopaillen, milloin mitenkin asia -vaati. Isommat alukset olivat käyneet ankkuriin laivan taakse, mikä -minnekin. Kaikki odottelivat mitä tuleman pitää. Kaikilla oli alusta -alkaen selvää, että tästä laivarikosta ei kukaan paljonkaan hyödy, -koska sen kuorma oli sitä lajia tavaraa, jota ei koi syö eikä ruoste -raiskaa, mutta jota vesi, suolainen merivesikin, syö sangen mielellään. -Jokainen tiesi, että aina laivarikosta sentään jotain hyötyy, kun -vain on kärsivällisyyttä odottaa. Tuulihan näytti kiihtyvän tunti -tunnilta ja yö läheni. -- "Kyllä se rupeaa vielä ennen puolta yötä sitä -hajottamaan, saattepa nähdä", sanoi vanha kokenut Kiismatin-Matti, joka -oli hyvä ilmojen ennustaja. - -Laiva oli tammesta rakennettu. - -Se tiedettiin jo kummassakin leirissä, sekä siinä, joka istui -haapioissa ja muissa aluksissa ja tupakoi, sekä siinä leirissä joka -istui tai seisoi Mustallakalliolla. - -Tammilaivassa on vaskea! - -Ja kun sieltä tulemaan rupeaa, tulee sieltä muutakin kuin tammea ja -vaskea -- tulee sieltä myös köyttä, purjetta, lokkeja ynnä muuta. - -Ilta alkoi hämärtää. - -Sumu oli hälventynyt ja tuuli kiihtyi -- oli jo pieni kevätmyrsky, -hyrsky löi jo yli laivan ja repi sen varpetta. - -Enteet olivat peräti hyvät! - -Maalla olevassa leirissä puheltiin, pieniin ryhmiin kerääntyneinä, -puoliääneen, kussakin ryhmässä omista asioistaan -- eräässä -naisryhmässä niinkin maallisesta asiasta, kuin Matiksen Julin -Ievastiinan vasikan katoamisesta. Se oli laskettu jaloittelemaan eräänä -kauniina aamuna ja hävinnyt niille teilleen ja nyt ei kukaan voinut -varmuudella sanoa, oliko se pudonnut johonkin kallionrotkoon, vai -olivatko sen syöneet koirat vai venäläiset sotilaat. Useimmat arvelivat -että koirat, mutta kun Ievastiina itsekin oli saapuvilla, eikä -tahdottu sitä itkettää näin juhlallisena iltana, selitettiin lopuksi -yksimielisesti, että ehkä on elossa vielä koko vasikka -- niinkuin -myöhemmin, seuraavana päivänä, selvisikin. - -Eräässä miesryhmässä oli keskustelu ajanhenkeen sopivampaa. - -Siellä johti puhetta saaren vanhin tullivartija Sika-Hemma -- -kirkonkirjoissa: Herman Martinpoika Sicander, muuttanut saareen sieltä -ja sieltä, hyvämaineinen, rokotettu, asevelvollisuudesta merkitty: arpa -numero kolme, kaartin alikersantti, ynnä muuta -- joka alkoi puheensa -aina sotilasmuistoistaan ja päätti viimeisiin sankaritekoihinsa tullin -palveluksessa. Nyt oltiin jo parhaillaan viimemainitussa kohdassa. - -Sika-Hemma hymyili aina. - -Se oli hänen taitonsa. - -Ei hänellä paljon muita taitoja ollutkaan! - -Hänen silmäluomensa olivat hyvin alaspainuneet -- hänen näytti olevan -vaikea pitää silmiään auki. - -Sanottiin hänellä kuitenkin olleen hyvät yösilmät, eli pimeänsilmät, -sillä laivarikoista hänen onnistui aina takavarikoida yhtä ja toista -tarpeellista suuren perheensä elatukseksi -- palkkahan oli pieni. - -Miehet hänen ympärillään nauroivat kovaäänisesti, kuorossa, aina -silloin tällöin, väliin niinkin kovasti, että hetkeksi lakkasi -kuulumasta meren pauhina ja tuulen humina onnettoman laivan köysistössä -ja purjeissa. Tämänlaisena iltana tahdottiin olla tullisökärille niin -mieliksi kuin suinkin -- ainakin näin ensialuksi -- vaikka hän olisi -kertonut kuinka typerää hyvänsä, tai sanonut kuinka tylsän sukkeluuden -hyvänsä, esimerkiksi: "Kaksi kertaa kaksi ei ole neljä -- jaa jaa!" -- -jota sukkeluutta hän usein käyttikin ja nauroi itse makeasti päälle. - -Nämä laivarikkopäivät, illat ja yöt olivat hänen elämänsä loistokohtia, -nimittäin se aika, jolloinka näinikään odoteltiin laivan hajoamista ja -oli aikaa huvittaa toisia hauskoilla kaskuilla. Kun sitten työ alkoi, -ei kukaan häntä kuunnellut. Hän sai silloin vain yrmeitä silmäyksiä ja -mörähdyksiä, jotka merkitsivät jotain tämän tapaista: "Oleksä hiljaa, -hölmö"! -- - -Hemma takoi silloin kun rauta oli kuuma. Hän pakinoi mielellään -hauskoja, kun oli vielä kuulijakunta hyvällä tuulella, tai ainakin oli -olevinaan -- Hemman mieliksi. - -Palkkana oli kansan suosio, lyhytaikainen tosin, ja sen naurukuorot. - -Hemman kertomuksissa oli aina pääpaino sanalla "minä". Minä oli hänen -kertomustensa sankari. Minä teki aina jotain ihailtavaa joko ennen -muinoin kaartissa tai sittemmin tullilaivassa tai nykyisessä virassaan, -tullitarkastuksissa ja laivarikoissa, tai ellei Minä mitään suorastaan -tehdyt, niin ainakin joku korkea-arvoinen henkilö hänet huomasi ja -antoi kunnian sille jolle se kunnia kuuluu. - -Tämän päivän tapaus kuuluu viimemainittuun luokkaan. - -Se oli tämänlainen, kerrottuna Sika-Hemman omilla sanoilla: - --- Tänään, nääthän, kun tämä suolalaiva kävi tähän kiinni, soudatti -vallesmanni itsensä perämiehellään laivankupeelle. Itse vallesmanni, -tämä Markulin, istui paraativormussaan jollan perällä ja perämies -souti. No -- soutavat siihen laivan kupeelle, niin kysyy laivan päämies -vihaisena: "Mikäs mies sinä olet?!", niin vastaa Markulin nöyrästi: -"Minä olen tämän saaren vallesmanni", johon kapteeni vastaa: "Ei -minun laivassani ole kapinaa, enkä minä ole pyytänyt poliisin apua! -Menkää helvettiin!" -- Samaan aikaan seilaa laivan toiselle puolelle -luotsijahti ja itse luotsivanhin on kannella myöskin paraatipuvussa. -Tämä suolalaivan päämies kävelee kajuutan katolla kädet housuntaskuissa -ja kun näkee luotsijahdin ja luotsivanhimman, niin viittaa hän -peukalollaan laivansa keulamaston kärkeen ja huutaa: "Eksä näe hölmö, -että minulla ei ole luotsilippua keulamastossa!? Mene tiehesi! En minä -tarvitse luotsia!" Kääntyy sitten taas maihin päin se kapteeni ja näkee -minun tullilakkini ja huutaa heti: "Väistäkää kalastajat ja poliisit, -että tulli pääsee laivaan! Minä olen vieraan valtakunnan satamassa ja -tarvitsen tullin, mutta en poliisia, enkä luotsia! Enhän minä pääse -miehineni maihin, ellei tulli pääse tarkastamaan laivaa! Merilain -kaikkien pykälien nimessä: Väistäkää, että tulli pääsee laivaan -- -muutenhan minä jään väkineni hajoavaan laivaan ja uppoan!" -- Heh heh -heh! Osasi se kapteeni sanoa sanansa ja nolona siinä sai vallesmanni -minun ohitseni huovata kauemmaksi laivasta ja luotsivanhin seilata -jälleen satamaan. - -Miten lienee ollut Hemman puheiden muiden osien totuuden kanssa, mutta -ainakin siinä kohdassa hän erehtyi, mikä koski nykyistä laivarikkoista -ja vallesmannia, sillä Markus istui parhaillaan laivan kajuutassa -juomassa laivan päämiehen kanssa rommia. - -Hän on istunut siellä jo koko iltapäivän, syönyt laivassa -päivällisenkin. - -Hänestä on tullut laivan päämiehen kanssa hyvä tuttava, jopa velikin, -ja jotenkin niihin aikoihin illasta, jolloinka maalla Hemma kertoilee -satujaan, nousee laivan päämies, noin kuusikymmenvuotias merenkulkija, -ylös tuoliltaan ja ottaa kajuutan seinältä tervasäikeistä taidokkaasti -punotun vanhanaikaisen laivaruoskan. Se on kuusisiimainen ja joka -siiman päässä on solmu. Se on erään hänen perämiehensä työtä kerran, -pari vuosikymmentä sitten, pasaadissa, ja on sitä laivassa käytetty -usein ja hyvällä menestyksellä. - -Juhlallisena asettuu päämies jälleen paikalleen pöydän päähän, ja -asettaa ruoskan pöydälle, kohottaa ryyppylasinsa ja sanoo aluksi: - --- Terveeks sitten taas! - --- Terveeks terveeksi, sanoo siihen vallesmanni, Markus nimittäin, -jonka jälkeen kilistetään, ryypätään ja sitten pitää päämies näin -kuuluvan puheen, ruoska jälleen oikeassa kourassaan: - --- Minä jätän veljelle tämän valtikkani muistoksi tästä illasta -- jos -passaa. Tuo parvi kuhisee ja kolisee tuolla ulkona laivan ympärillä -niin epäilyttävällä tavalla. Se on huonosti kasvatettua joukkoa! Veli -ottaa tämän ruoskan ja viljelee sitä ahkerasti piirissään ja minä -toivon, että jos Jumala suo minun joutua jälleen tämän maan rantojen -kanssa tekemisiin, tuo väki tuolla ulkona osaisi käyttäytyä vähemmän -epämiellyttävällä tavalla. Ruoskan malja! Eläköön! - - * * * * * - -Ilta kävi pitkäksi odottajille rannassa, niinkuin haapioissa ja -muissakin aluksissa ja kun ilma oli kylmä, sytyttivät rannalla olijat -nuotioita, lämmittelivät ja keittivät teetä ja pikkupojat paistoivat -nuotioissa perunoita ja silakoita. - -Haapiot sousivat myös maihin ja laittoivat itselleen nuotioita -iltateetä varten. - -Jaalojen ja jahtien kajuutoissa tehtiin samoin. Sankka savu nousi -jokaisen jaalan ja jahdin kajuutan torosta. Tulia näkyi siellä ja -täällä. Ainoa pimeänä olija oli laiva. Sen väki oli soutanut omilla -veneillään pimeän tultua pois laivasta kylään, jossa päämies ja -molemmat perämiehet majoitettiin vallesmannille ja muu miehistö muihin -taloihin. Tulli sai ottaa laivan vartioinnin huostaansa. Hemma joutui -vahtiin. - -Hän siis todellakin pääsi laivaan, johon hän oli pyrkinyt jo heti -laivan kiinni käytyä, mutta oli silloin laivan perämies osoittanut -laivansa perämaston kärkeä, jossa ei ollut lippua, ja sanonut: "Emme -ole pyytäneet tullia! Menkää tiehenne!" -- Mutta illan hämärtyessä oli -todellakin laivan perämaston kärkeen kohonnut lippu ja Hemma sousi -harmaalla haapiollaan mahtavan laivan kupeelle ja nousi kannelle. -Samaan aikaan poistui laivasta miehistö päämiehineen ja vallesmanni. - -Ylpeänä käveli Hemma kädet housuntaskuissa laivan kajuutan katolla ja -komenteli haapioille: "Pysykääpäs loitommalla! Ettekös te ole laivaa -ennen nähneet!" - -Iltayöstä, vastoin kaikkein parhaimpiakin ennustuksia, tuuli heikkeni, -miltei tyyntyi ja haapio toisensa jälkeen ja jahti toisensa jälkeen, -souti tai purjehti satamaan, nuotiot sammuivat rannalta ja väki -sieltäkin käveli läpi metsän, pitkin pimeää vuoripolkua, lyhdyt ja -kirveet käsissä, nuorasepeet ja keksit olkapäillä, kylään. - -Hemma yksin valvoi laivalla, valvoi omia etujaan ja laivan etuja. - -Laivan etuja hän valvoi siten, että silloin tällöin katsahti, -ettei kukaan syrjäinen päässyt laivaa lähestymään, vielä vähemmän -kannelle nousemaan, ja omia etujaan siten, että tarkasteli laivan -muonavarastoja, jotka olivatkin sangen hyvät. - -Kerrotaan -- kukaan ei sitä kylläkään ottanut valalleen -- että Hemman -suuri perhe söi pitkin seuraavaa talvea useamman kerran viikossa -rusina- ja luumusoppaa, kuin köyhän tullimiehen perheessä sopii, ja -leivottiin liian usein vehnästä! - -Auta armias kuinka se karvastelikaan monen osattomaksi jääneen mieltä! - -Toisen kertomuksen mukaan olisi Hemman pitänyt laivassa joutua, -ei ruokavarastojen kimppuun -- ennen merellä, varsinkin kokkeina -olleet, pätevillä syillä väittivät sen tuiki mahdottomaksikin -- vaan -kaapille, joka sisälsi viskipulloja, joista Hemma muka olisi ottanut -virkistysryyppyjä yön pitkinä tunteina siinä määrässä, että olisi -jo noin kello yhdentoista tienoissa iltayöstä horjahtanut kajuutan -topatulle sohvalle syvään uneen, josta pelastui kuin ihmeen kautta vain -siitä syystä, että yö pysyi tyynenä, eikä laiva hajonnutkaan ennenkuin -vasta seuraavana iltapäivänä, jolloinka ilma muuttui pillamukseksi, -meri palttinaksi ja laiva Mustaakalliota vasten leivin- ja kahvipuiksi -ja sen vasket luisuivat pitkin sileää, kaltevaa pohjakalliota kauas ja -syvälle Ahtolan vanhan vaarin saaliiksi. - -Jo yöllä, Hemman nukkuessa, niin kerrottiin, oli aina valpas -Pelto-Kallu soutanut vaimoineen isolla haapiolla laivan kupeelle, -hiipinyt yön hiljaisuudessa kannelle, nähnyt kajuutan ikkunoista ja -kailetista tuikkivan tulen, kurkistellut muijineen kajuutan ikkunasta -sisään, nähnyt Hemman makaavan sohvalla sikahumalassa, havainnut -viskipullon ja tyhjän lasin pöydällä ja arvannut lopun, hiipinyt -kajuuttaan, sammuttanut tulet, salvannut kajuutan oven ulkoapäin -visusti kiinni ja alkanut pelastaa haapioonsa laivan irtaimistoa: -lokkeja, nuoria ja purjeita. - -Oli soutanut haapion kuorman toisensa perään kotiinsa ja kätkenyt -tavaran aittoihinsa ja näin tehnyt yön kuluessa useamman kuin yhden -hyödyllisen retken laivalle ja ennen aamuhämärää, viimeistä kertaa -lähtiessään, avannut kajuutan oven auki, jotta Hemma herättyään pääsisi -jatkamaan sangen tärkeää velvollisuuttaan, täyttämään korkealle -valtion viranomaiselle ja entiselle kaartin aliupseerille ja entiselle -merimieshylylle kuuluvaa kunniakasta tehtävää, valvoa, etteivät varkaat -pääse laivaan kaivamaan ja varastamaan. Aamuhämärissä olikin Hemma -vääntäytynyt ylös kajuutasta, paljain päin, sillä hän oli unohtanut -virkalakkinsa kajuutan pöydän alle, jossa hän viimeksi itsekin oli -loikoillut, ja havainnut laivan ympärillä sankan parven haapioita, -neljä viisi miestä kussakin, Pelto-Kallukin joukossa, ja nähnyt laivan -mastot ja huomannut, että ne yön kuluessa olivat muuttuneet sangen -alastomiksi, joku ylin raakapurje siellä vielä huojui jiikattuna ja -köysineen. Silloin oli Hemma parkaissut pahalla äänellä: - --- Kukas saatana teistä on käynyt täällä laivassa varkaissa!, johon -Kallu oli vastannut piippunysäänsä imien ja oikean silmäluomensa antaen -valua tavallista alemmaksi: - --- Tule tänne paljaspää, että nähdään, mikä mies sinä oikeen olet -ja mitä sinä tahdot!, jolloinka Hemma oli havannut, että virkamahti -makaa maan raossa, kajuutan permannolla, ja kiireesti hän oli käynyt -hakemassa lakkinsa, asettanut sen nokan miltei nenälleen, että alhaalla -haapiossaolijat paremmin näkisivät hänen virkamerkkinsä ja huutanut -nojaten molemmin käsin kaiteeseen: - --- Te korpit ja kaarneet! Kuka teistä on varastanut purjeet?! Minä -tahdon tarkastaa teidän haapionne, jokahisen, niin monta kuin teitä on! -Soutakaa ohi tästä! Ihan laivan vieritse! Vuorotellen, yksitellen! - -Päivän kultapyörä oli jo maan itäpuolella kohonnut, kevätkylmästä -merestä ja sen sinisessä varjossa maan länsipuolella tapahtui -laivarikkoisen peräntaitse komea aamuparaati: Yksitellen siitä lipui -hitaasti ja tahdissa soutaen saaren koko kalastajahaapiolaivasto -ja ylhäisenä, kuin ennen kaartin kenraali, kuin amiraali Nelson, -otti Hemma karvain mielin vastaan tämän paraatin ja havaitsi, ettei -ainoassakaan haapiossa ollut mitään, joka ennen olisi kuulunut tähän -laivarikkoiseen. Hemma loi terävät kotkansilmänsä jokaisen haapion -pohjalle erikseen. Korkealta paikaltaan hän hyvin näki jokaisen -haapion ja havaitsi, ettei niissä ainoassakaan ollut mitään, joka -olisi peittänyt niiden kaaret. Ihan selvästi hän eroitti jokaisen ohi -lipuvan ja aallokossa keinuvan haapion kaaret. Pelkkiä kaaria hän vain -näki, eikä hän jaksanut muuta tarkatakaan. Hän kykeni kuitenkin niin -paljon ajattelemaan, tai ainakin tajuamaan, että jos haapion kaaret -näkyvät, ei haapiossa ole mitään varastettua tavaraa, purjeita, köysiä, -lokkeja, tai mitä hyvänsä, mikä yön kuluessa on laivasta kadonnut. -- -"Kaaria vain! Hyvä on!! Kaaria vain!" -- Ne kyllä vääristelivät ja -kiemurtelivat hänen silmissään kuin käärmeet, kuin aaltojen harjat, -peijakas, kuinka nuo kaaret elämöivät ja tanssivat hänen silmissään! -Lyökööt nyt joutavat mitä häränpyllyä hyvänsä, kunhan näkyvät, kunhan -niitä ei mikään peitä! Hyvä on! Hemma viittasi hyväksyvästi kädellään -viimeisen haapion jälkeen ja huusi: "Hyvä on! Tarkastus on päättynyt! -Menkää kotiinne!" Yhdestä ja toisesta haapiosta huutelivat kuitenkin -peränpitäjät Hemmalle: "Hyvää huomenta tullisökäri! Miten yö on -kulunut? Hyvin luultavasti, koska laivan rikiin on tullut noin puhdasta -jälkeä! Niin -- kova tuuli! Myrsky repinyt ja vienyt sen tiensä -purjeet, niinkuin köydet ja lokitkin! Hahahaha!" ja koko haapiolaivasto -yhtyi nauruun: "Ha ha ha ha!", ja rannikon vuoret, vai vuorten -peikotko, matkivat naurua: "Ha ha ha ha!", ja se oli Hemmasta ilkeää -kuunnella, peräti ilkeää. - -Mutta vielä ilkeämpää tapahtui vähäistä myöhemmin, nelisen viikkoa -tästä paraatista lukien. - -Silloin alkoi ruoska vallesmannin työkammiossa vaikutuksensa saaren -kansan keskuudessa ja jatkui sen vaikutus koko Markus Markulinin -valta-ajan, hänen kuolemaansa asti. - -Perämies, tuo kelmi, tuo ilkeämielinen Pelto-Kallu, joilla nimityksillä -häntä Hemma oli kutsunut jo ennen näitä tapauksia, oli tiennyt heti -ensi päivästä alkaen tuon ruoskan olemassaolosta ja että siinä on -nyt se "keino", jota tullaan käyttämään Linkreenin keinon asemesta, -ja pelkässä ilkeämielisyydessään, vakain tuumin ja virkamiestä -harhaanjohtaakseen, koetti hän saada Hemmaa epäilyksenalaiseksi -ja ensimmäiseksi ruoskituksi. Hän jos kukaan päivästä päivään, -rantakäräjillä ja muualla, puhui aina samasta asiasta, siitä nimittäin, -että Hemma emäntineen muka harmaalla tullihaapiolla oli soudellut -pitkin yötä laivasta kotiinsa ruokatavaraa. -- Niihin aikoihin kävi -Hemman emännällä paljon muita kylän emäntiä vieraisilla, niillä -tunneilla päivästä, jolloinka päivällistä keitetään -- etenkin -sunnuntaisin -- katastamassa, onko siinä mitään perää, mitä kylä -hokee, että Hemmalassa muka keitetään yhtenään ja yhtenään rusina- -ja luumusoppia, syödään laivakeksiä ja makaroonilaatikoita ja -leivotaan vehnäsiä enemmän kuin talonpoikaisten ihmisten on tapana -ja enemmän kuin kenenkään tavallisen tullisökärin tuloilla kannattaa -ja havaittiin, että niin se on, että siellä eletään kuin pappilassa -piispankestien aikana. Että ilkeävätkin! Salaisivat edes saaliinsa! - -Pelto-Kallu kulki talosta taloon kyselemässä, että "Onkohan siinä -mitään perää?... -- Vielä mitä, valehtelevat joutavat!" -- "On, -itse olen nähnyt!", vakuutettiin kaikkialla. "Mistä lienevät muista -laivarikoista saaneet?", epäili Kallu taas tahallaan. "Muista tai -tästä! Muuttaakos se asiaa!" - -"Selvä on, selvä on!", tuumi Pelto-Kallu ja hiipi eräänä kesäiltana, -yllämainittuna aikana, vallesmannin luo. - --- Kylässä hokevat... - --- No?! Sinulla on vähän väliä hokemisia, mutta ei koskaan todistajia! - --- Kyllä minä hankin todistajatkin... - --- Hanki, ja älä tule ennen minun silmieni eteen! - -Kun Pelto-Kallu alkoi sitten tositoessa hakea kylästä todistajia, -levisi huhu tästä Sika-Hemman ja hänen emäntänsä korviin, jotka -alkoivat tutkia, mikä into Pelto-Kallulla on niin paljon nähdä -vaivaa sen suolalaivavainaan vuoksi. Heille selvisi pian asia ja -Hemma oli joskus eläissään oppinut sen elämänviisauden, että "Epäile -enin sitä, joka enin intoilee toisten syyttelyssä" ja rupesi Hemma -ahkerasti liikuskelemaan Kallun aittojen tienoilla ja kun Kallu, pahaa -aavistamatta, tuli ranta-aitastaan tai saraimestaan ulos ja avasi -sitä varten oven auki, sattui Hemma kuin muulla asialla juuri silloin -sivuuttamaan aitan tai saraimen miltei kynnyksen editse ja loi sangen -pikaisen mutta tarkan silmäyksen aittaan tai saraimeen aivan nurkkia -myöten, ja onnistui huomata usean kerran ja varmasti, että Kallun -aitoissa ja saraimissa on liikoja purjeita, lokkeja ja nuoria. - -Tapahtui omituinen kaksintaistelu -- tai oikeammin kilpajuoksu. - -Kylä jakaantui kahteen leiriin, kallulaisiin ja hemmalaisiin. - -Hemmalaiset ryhmittyivät eri kohtaan rantakäräjilläkin ja kallulaiset -taas eri kohtaan. - -Kallu epäonnistui alun pitäen todistajien hankinnassa. Kaikki ne, jotka -aikaisemmin olivat varmana asiana kertoneet kylällä, että Hemmalassa -muka syödään ja juodaan suolalaivasta saatua tavaraa, viittasivat nyt -kädellään halveksivasti Kallulle ja sanoivat: "Oleksä ihan hullu! Kuka -nyt sitä menee valalleen ottamaan, mistä Hemma on rusinansa ja muut -tavaransa saanut! Enhän minä tuhma ole! Älä luulekaan!" Toiset olivat -sävyisämpiä ja sanoivat: "Jaa! Se on sillä tavalla, että siihen asiaan -en minä osaa sanoa sitä enkä tätä ja jos minut valalle viedään niin -minä sanon totuuden, etten ole nähnyt mitään enkä tiedä asiaan mitään. -Minulla on sellainen tapa, etten pistä päätäni reikään, johon se uhkaa -jäädä kiinni! Mene pyytämään vain muita!" - -Hemma myöskin tahtoi hankkia todistajia ja sitä varten joskus koetti -sivuuttaa vierasmiesten kanssa ohi Kallun avonaisten ranta-aittojen -ovien, mutta vieraat miehet väittivät, etteivät nähneet kerrassa mitään --- eivät suorastaan ennättäneet nähdä muuta kuin puoli hämärän aitan -tai saraimen. - -Kallu huomasi Hemman kavalat aikeet ja päätti muuttaa seuraavana -yönä salatavarat parempaan talteen, mutta Hemma luki Kallun silmästä -kysymyksen: "Mitäs sä mies oikeen täällä minun aittojeni ympärillä -hääräät?", josta Hemma havaitsi, että aurinko ei saa laskea enää tämän -asian yli ja meni vallesmannin puheille. - -Hän tapasi Markuksen istumassa kirjoituspöydällään ja soittamassa -viulua. - --- Hyvää päivää vallesmanni! - --- Päivää päivää! Olkaa hyvä -- istukaa. - --- Kiitos, onhan tässä tänään saanut istuakin. Minähän se tulin vain -vallesmannille ilmoittamaan, että -- kun ne kylässä hokevat... - --- Niin niin. Kylässä hokevat nykyään yhtä ja toista. Perämies kävi -äskettäin myös täällä... Onko teillä todistajia? - --- Ei ole todistajia... Todistajia ei ole. Minä itse olen todistaja. - --- No?! - --- Asia on sillä tavalla, että -- että, että -- minun kai olisi tämä -asia pitänytkin ensin ilmoittaa tullivanhimmalle, vaan kun tämä -perämies, jota asia oikeastaan koskee, on vallesmannin alainen, niin -ajattelin, että on parasta ilmoittaa asia vallesmannille. - -Hemma seisoi vallesmannin edessä hiukan kumarassa ja hymyilevänä ja -luoden silmänsä milloin vallesmannin olkapäähän, milloin korvaan, -milloin leukaan, milloin mihinkin, mutta ei koskaan silmiin. Se oli -Hemman tapa. Hän jatkoi puhettaan, hiljentäen ääntään ja pitäen pitkiä -äänettömiä välejä. - --- En minä sitä epäile, että perämies olisi mitään varastanut siitä -suolalaivasta, mikä hajosi keväällä Mustaankallioon. -- Kylä vain hokee --- olisi saatava selvyys. -- Eihän se passaa, että valtion virassa -olevaa miestä syytetään -- tai epäillään -- varkaudesta -- vieläpä -laivarikkovarkaudesta -- joka on pahempaa kuin tavallinen varkaus -- -johan sitä voi sanoa merirosvoukseksi. - --- Onko teillä vierasmiehiä, kysyn minä vielä kerran! Mitä kylä huhuaa, -sille en anna mitään arvoa. Näyttäkää toteen! - --- Ei tätä voi näyttää toteen vierasmiehillä -- tämä on sellainen asia. -Minä sattumoiltaan, vastoin tahtoani, jouduin vilkaisemaan Pelto-Kallun -ranta-aitan ovesta sisään tässä yhtenä päivänä ja enhän minä voinut -estää itseäni näkemästä, että aitassa oli sen suolalaivan purjeita, -lokkeja ja köysiä. Minkäs minä sille voin! Kun äkkiä avaantuu ovi -auki kenenkä edessä hyvänsä niin eihän kukaan silloin käännä silmiään -muualle vaikka tahtoisi ja vaikka joutuisi näkemästään käräjiin -todistamaan. -- Niin se minulle kävi ja vallesmannin pitäisi nyt heti -lähteä tarkastamaan mitä sillä perämiehellä aitoissaan on. - --- Jaaha. Käykäähän istumaan. Minulla on myös vähän sanottavaa ja se -käy paremmin laatuun kun molemmat istutaan. - -Hemma istuutui. - -Markus sytytti sikarin palamaan ja jatkoi puhettaan Hemmalle. - --- Tiedättekö te -- oletteko te itsekään selvillä, millä asioilla te -oikeen nyt kuljette? - --- Tämähän on puolittain -- niinkuin virkamatka... - --- Virkamatka! Hahahaha! Virkamatka! En totisesti osannut odottaa -teiltä sellaista vastausta! -- Ilmiantajana te kuljette! Pahanilkisenä -nuuskijana! - --- Mutta se on totinen tosi, mitä minä sanoin. - --- Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä. Mutta ajatellaanpas, että -se ei olisikaan totta. -- Minä kysyn teiltä nyt paria kolmea asiaa -ja toivoisin, että saisin selvät vastaukset. -- Ensiksi: Tiedättekö -te, mitä se merkitsee, että kannellaan valtion virkamiestä vastaan, -nimittäin tätä minun perämiestäni vastaan, ja kantelija itse myös on -valtion palveluksessa? Onko teillä tietoa, oletteko edes ajatellut, -mikä tästä olisi seurauksena? -- Jaaha, no, ette ole ajatellut ettekä -pysty ajattelemaan nytkään. Minä sanon siis teille, että se merkitsee -linnaa teille itsellenne ja leivättömyyttä teidän perheellenne! Sitä se -merkitsee! Ja toiseksi: Teistä itsestänne kuuluu myös rumia juttuja. -Oletteko kuullut, mitä kylällä teistä itsestänne jutellaan? - --- Haastetaanhan sitä kylällä paljonkin. Kyllä se on totinen tosi, -etten minä siitä suolalaivasta vehnäjauhosäkkiä tuonut, enkä -rusinalaatikkoa, enkä mitään muutakaan. Se on valetta ja vihapuhetta! - --- No -- annetaan nyt rusinain, vehnäjauhojen -- keksien ynnä muiden -olla sinänsä, mutta lisäksi väitetään, että te olisitte maannut -humalassa koko yön siellä laivassa. Miten on sen asian laita? - --- Humalassa! - --- Niin. - --- En, herra vallesmanni -- siitä minä menen vaikka valalle! Kaula -poikki, jos niin on asia!! Mistä minä olisin humalaan joutunut!? - --- Siitähän tässä kysymys olisikin! Minulla on monta todistajaa, että -te aamulla vielä olitte humalassa. Aijon nostaa teitä vastaan syytteen -väkijuomaan varkaudesta ja niiden nauttimisesta ja humaltumisesta -virantoimituksen aikana laivarikkoisessa aluksessa raskauttavain -asianhaarain vallitessa. - -Syntyi pitkä vaitiolo. - -Markus veteli sankkoja savuja sikaristaan ja puhalteli niitä Hemmaa -kohti, joka vaikeni, nojasi kyynäspäitään polviinsa ja pyöritteli -sinertävää virkalakkia hyppysissään, niisti välillä nenäänsä ja näytti -surkealta, vaikka koettikin yhä vielä hymyillä. Viimein sanoi Hemma, -katsomatta vallesmanniin: - --- Ei nyt oteta tätä asiaa niin raskaalta kannalta... - --- Kuulehan! Jos sinä tässä kahden kesken avoimesti ja rehellisesti -tunnustat ryypänneesi silloin siellä laivassa, maanneesi lopun yön -humalaisena kajuutassa, jolla aikaa varkaat pääsivät riisumaan laivaa -purjeista ja köysistä ynnä muusta, niin minä en nosta sinua vastaan -kannetta, kun olet noin vanha mies, vaan annan tämän kerran anteeksi. -Sinä olet vanha mies, enkä minä haluaisi raahata sinua linnaan... - -Hemma vaikeni vielä. Lopulta hän änkytti: - --- Ei -- tuot noin -- vallesmannin pidä luulla, että minä siellä -laivassa mitään -- tuot noin -- varastin... - --- Minä en luule mitään. Minä tiedän. - --- No se oli sillä tavalla, jos nyt asia sanotaan halki ja ihan -niinkuin se oli... - --- Niin niin! Niin se on sanottava! - --- että kun minä menin alas kajuuttaan -- kun oli niin kylmä yö ja kun -huomasin, ettei kajuutan ovi ollut lukossa -- että kajuutan pöydällä -oli viskipullo ja ryyppylasi -- - --- Ei totta jumalaut siihen pöydälle mitään jäänyt, kun minä sieltä -läksin! - --- No kaapissa sitten -- enhän minä sitä niin muista. Ja kun kaapin -ovikaan ei ollut lukossa -- ihan auki taisi olla -- niin minä ajattelin --- tuot noin -- että se oli jätetty, se pullo ja lasi, minua varten -siihen. Useinhan sattuu, että laivan päämies tarjoaa vahdissa olevalle -tullimiehelle ryypyn vilussa. - --- Niin niin. Se on eri asia, jos tarjotaan, mutta kuka teille siellä -tarjosi!? - --- No -- minä ajattelin, niinkuin jo sanoin, että se on jätetty -minua varten, että voin ottaa ryypyn lämpimikseni. Mistäs tämä tuhma -talonpoika sitä niin vissiin ymmärtää... - --- Te siis nyt tunnustatte asian?... - --- Se riippuu siitä, minkä asian. - --- No sen, hyvänen aika, että omin lupinne otitte kaapista viskipullon! - --- No -- jos sitten otin... - --- Varastitte! Jumaliste! Minä suutun ja ammun teidät siihen seinää -vasten, ellette tunnusta! - --- No -- va-varastin sitten... - --- Ja ryyppäsitte itsenne humalaan! - --- Humalaan en ryypännyt! Humalaan en ryypännyt -- herra vallesmanni! - -Hemma ravisteli päätään ja puhui kovalla äänellä ja punaisena. -Vallesmanni sieppasi ruoskan seinältä, hirvensarvinaulakolta, jossa -kaikki metsästystarpeet riippuivat. - --- Joko tunnustatte, vai ette!? - --- Tunnustan tunnustan. Eihän tässä nyt tarvitse ruoskaa ruveta -heiluttamaan! -- Ihminen tässä olen minäkin! - --- Ihminen! Elukka sinä olet! Joit siaksi itsesi laivalla! Humalassa -olit! Sikahumalassa olit! - --- No, -- no -- älä helvetissä lyömään rupia! Taisinhan minä olla -humalassa. - --- Sinä olit humalassa! - --- Olin olin. - --- No -- ja makasit koko yön kajuutassa ja annoit ryöstää laivan! -Niin! Mitäs se maksaa! Se olet sinä, joka maksat kaiken sen, mitä sinä -yönä laivasta varastettiin! No! Mitäs sinulla on siihen sanottavaa! --- Makasit kajuutassa koko yön humalassa ja annoit rosvota laivan! -Tunnusta! - --- No -- jos lienen maannut -- En minä mitään muista. - -Hemman ääni vapisi jo itkussa ja Markuksen kävi häntä sääliksi. - --- Sinä makasit humalassa kuin sika ja annoit rosvojen ryöstää laivaa! -No -- - --- Minä en muista mitään. Se on ihan totinen tosi. Minä en muista -mitään, mitä sinä yönä tapahtui. - --- Sinä olit siis niin humalassa, ettet muista mitään! - --- Kerrankos tämä syntinen ihminen lankeaa... - --- Sinä olet nyt tunnustanut rikoksesi ja minä olen antanut sanani -ja pidän myös, vaikka olisin sen antanut rosvolle tai murhamiehelle, -ja mitään juttua tästä sinulle ei tule, mutta selkääsi sinä tästä -ruoskasta saat ja saat vielä tänään, mutta sitä ennen täytyy meidän -jutella myös perämiehen kanssa. -- Miina hoi! Tulehan tänne! - -Miina oli kuunnellut kaiken aikaa eteisen oven takana ja oli saanut -selvän joka sanasta. Hän oli kiljahtanut peljästyksestä silloin, kun -vallesmanni huusi Hemmalle: "Jumaliste! Minä ammun sinut!" -- Miina -ei ollut tällä kertaa kutsuttaessa kaukana. Hän oli heti sisällä ja -katseli kysyvänä ja veikeänä vallesmannia. - --- Mene ja kutsu perämies heti tänne! - --- Pelto-Kalluko? - --- Niin niin! - --- Heti paikalla! - -Pelto-Kallu seisoi vallesmannin edessä noin viiden minuutin kuluttua. - -Hän mörähti hyvän päivänsä vain vallesmannille, eikä ollut tullimiestä -näkevinäänkään. - -Hänen nenänsä tuhisi pahasti. Hänen oli vaikea hillitä itseään. Hän -muistutti petoa, joka on joutunut pyydykseen. - --- Sinulla luultavasti on jo vieraatmiehet tiedossasi?, sanoi -vallesmanni, katsomatta Kallua, koputellen ruoskan kovaa nuppia pöytään. - --- Mitäs vieraitamiehiä minulla olisi!, tuhisi Kallu nenässään. --- Eihän minulla mitä vierasmiehiä ole. Mitäs vallesmanni sitten -tarkoittaa? - --- Tällä tullimiehellä on vieraita miehiä sinua vastaan. - --- Minua! - --- Niin. - -Kallu kääntyi tullimieheen päin, kävi istumaan käskemättä ja puheli -tullimiehelle, tekeytyen ystävälliseksi: - --- Eikös se olisi ollut sinullekin Hemma parempi, että olisit tullut -ensin minun puheilleni. Kahden kesken olisi juteltu asiat selväksi ja -sovittu keskenään, jätetty kaikki niin ikään. Tuhmahan sinä olit, kun -tänne tulit! Eksä ymmärrä, että omaan kaulaasihan sinä nyt hirttonuoraa -panet -- höhöhöhö. - --- Enhän minä sinua mistään syytä! Minä tulin vain tänne vallesmannin -luo pyytämään yhtä asiaa. Kun kylä hokee, että sinulla on aitoissasi -niitä keväisen suolalaivan tavaroita, purjeita ynnä muuta, niin minä -meinaan, että mentäisiin tarkastamaan. Sitä varten minä olen täällä. -Tulin ensin vallesmannin luokse, koska hän sen asian parhaiten -ymmärtää. Tullivanhimman luo jos olisin mennyt, olisi tarkastus jo -pidetty ja sinä luultavasti istuisit raudoissa. Minä en tahdo sinulle -mitään pahaa, sitä varten minä tulin tänne vallesmannin puheille ensin --- ajattelin, että eiköhän vallesmanni keksi jotain keinoa, miten asia -saataisiin menemään niin, ettei sinulle tulisi mitään pahaa. Sinun -hyvääsi minä katson. Minä en tahdo kenellekään mitään pahaa. Koetetaan -nyt kolmin miehin neuvotella, miten tämä asia saataisiin menemään -niin, ettei tule mitään melua. Eiköhän ole parasta, että käydään -katsomassa sinun ranta-aittasi ja saraimessasi, että mitä siellä on ja -annetaan muidenkin nähdä, että lakkaavat puhumasta siitä, että sinulla -on salattua laivarikkotavaraa. Onhan suuri häpeä koko saarelle, että -ruunun miehestä kulkee niin rumia juttuja! - --- Entäs sinusta itsestäsi!, sanoi Kallu mahdollisimman hiljaa. - --- Jaa -- kyllä minä olen valmis näyttämään kaiken ja saan todistukset -kauppiailta minä päivänä hyvänsä, mitä keltäkin olen ostanut. Toistahan -se on sinun! -- Ja mitäs tässä turhaa puhutaan. Jos vallesmanni ei -halua ryhtyä mihinkään, niin minä menen tullivanhimman puheille. -Kyllä se mies tietää mitä tekee. Lakihan se on siinä kohdassa selvä, -nimittäin merilaki, että jos tullimies pyytää virka-apua vallesmannilta -ja vallesmanni ei anna -- - --- Minä annan kyllä virka-apuani teille molemmille, sanoi vallesmanni -korkealla äänellä. -- Lurjukset! - -Hemma nousi seisomaan. Näytti siltä, että hän aikoisi lähteä. - --- Istukaa paikallanne, tullimies!, komensi Markus. -- Jaa, ehkä on -parempi, että puhuttelen perämiestä kahden kesken ja panen teidät siksi -aikaa talteen. Minä tarvitsen vielä teitä molempia. - -Näin sanoen nousi Markus tuolistaan ylös, ohjasi Hemman keittiöön, -lukitsi kamariin vievän oven, otti avaimen taskuunsa, sanoi Miinalle: -"Pidähän silmällä tätä tullimiestä, ettei pääse karkaamaan", lukitsi -myös eteiseen vievän keittiön oven, pani avaimen taskuunsa ja tuli -takaisin virkakammariinsa, istuutui jälleen tuoliinsa ja sanoi Kallulle: - --- Sanohan nyt ihan suoraan, paljonko ja mitä lajia sen suolalaivan -tavaraa sinulla on? Minä kirjoitan tässä luettelon. Tullimiehen kanssa -tässä jo luettelo tehtiin. - -Seurasi parinkymmenen sekunnin äänetön hetki, jolla aikaa Pelto-Kallu -ennätti kuvitella jos jonkinlaisia mahdollisuuksia. Hänhän ei -oikeastaan tietänyt mitään siitä, mitä tässä oli aikaisemmin tapahtunut -tullimiehen ja vallesmannin välillä. Kallu ajatteli, kuultuaan -vallesmannin puhuvan luettelosta, joka on tehty tullimiehen kanssa, -että se voi olla luettelo siitä, mitä tullimies itse on varastanut. -Onkohan tuo tunnustanut ja tehnyt luettelon ilman tarkastusta? Ei! -Sitä se ei ole tehnyt. Sillä pejuonilla taitaa olla -- ja onkin -- -jotain tietoja siitä, mitä minulla on ja on luetellut, mitä luulee -tietävänsä, tai mitkä määrät mitäkin tavaraa on minulla nähnyt ja nyt -minun muka olisi täydennettävä luetteloa. Sitä se on! Mitään muuta se -ei luultavasti ole. -- - --- No! Antaapas tulla vain!, kehoitteli vallesmanni, kynä valmiina -kirjoittamaan. - -Kallu siristeli oikeaa silmäänsä, istui kumarassa, käsivarret polvilla -ja sormet vuoroin ristissä ja vuoroin sormenpäät vastakkain ja väliin -hän naksutteli sormiensa niveliä ja koetti vanhaa keinoaan, ymmärtää -tahallaan väärin kysymyksen. Kieräilevään tapaansa hän siis vastasi: - --- Jaa -- että Hemma on jo tunnustanut ja tehnyt luettelon? Minun -olisi kuultava se luettelo -- enhän minä muuten voi sitä oikoa, tai -lisäellä -- enkä minä totta puhuen -- mitään hänen asiaansa tiedäkään! -Vallesmanni lukee nyt sen luettelon, niin sittenpähän näen, tiedänkö -minä mitään siihen lisätä vai en. - -Silmänräpäyksessä oli Markus pystyssä ja komensi Kallua hampaittensa -välistä sihisten ja kaapaten ruoskan oikeaan kouraansa: - --- Takki päältäsi pois! Paikalla! -- Niin! -- Istu istu! -- Niin -- -tässä on minulla luettelo ja luen siitä lakipykäliä sinun harteihisi! -Sinä luontokappale! - -Hän tarttui vasemmalla kädellään Kallua niskasta kiinni, painoi -pään entistäkin kumarampaan ja löi Kallua solmuruoskalla harteihin -kymmenkunta kertaa ja kysyi: "Joko riittää luettelon lukeminen?! Vai ei -vielä!" ja iski taas kymmenkunta kertaa ja kysyi uudestaan: - --- Jokohan alat puhua!? Sanohan nyt omasta suustasi, minkälaista -tavaraa sinä varastit suolalaivasta sillä aikaa, kun tullimies, tämä -Hemma, makasi humalassa kajuutassa?! Minä olen nyt kahteen kertaan -lukenut sinun selkääsi tämän luettelon. Pitääkö minun vielä jatkaa? No! - --- Hemma on vikapää kaikkeen! - --- Mihin kaikkeen?! - --- Jos ei Hemma olisi maannut humalassa, en minäkään olisi joutunut -menemään sinne laivaan. Hemmassa kaikki syy on! - --- Minä en nyt kysele, kuka on syyllinen, vaan mitä suolalaivan tavaraa -sinulla on? - -Vallesmanni istui jälleen tuolillaan, kynä paperilla, valmiina -kirjoittamaan. Ruoska oli valmiina pöydän kulmalla. - -Kallu istui myös jälleen entisessä asennossaan, liivisillään. Hän -katseli vallesmannin kynänvarren yläpäähän molemmat silmänsä karsaina -ja alkoi: - --- Saraimessa on vokkaraakapurje ja molemmat vokkamärssypurjeet. -Ranta-aitassa on isoraakapurje ja isot märssyt. Ei minulla muita -purjeita ole, vaikka kuoliaaksi ruoskisit! Saatana!! - --- Älä kiroile! - --- No mitä tässä muutakaan osaa tehdä! - --- Eikö muita purjeita ole!? - --- Ei ole -- johan sen sanoin! - --- Laivastahan puuttui sinä aamuna myös perämaston purjeet! - --- Jaa -- ne minä unehutin. -- Perämaston purjeet ovat saraimessa. - --- Entä köydet ja lokit? - --- Ne ovat kaikki hyvässä järjestyksessä siellä missä purjeetkin. - --- Kuka oli sinulla apuna? - --- Muija oli mukana molemmilla kerroilla. - --- Minä en vie sinua enkä muijaasi käräjille, usko se, mutta jos -vielä mitä hyvänsä sinua vastaan ilmaantuu kannetta ja ilmiantoja tai -valituksia, niin ruoskaa saat! Minä en tutki tästä lähin -- ruoskaa -annan. Minä en lähde kenenkään kanssa tästä lähin käräjöimään! Ruoskaa -annan! Lautamies ei tule tästä puoleen tässä piirissä hyötymään. Tämä -ruoska on nyt lautamiehenä sekä lakina! Pane mieleesi se -- jos sinua -enää perämiehenä tarvitsen. Taitaa olla parasta, että annan sinulle -eropassin samalla. - --- Älä hyvä vallesmanni tee sitä! Ruoski vaikka joka päivä, mutta -anna olla perämiehenä, johan minulle nauraisi koko maailma, jos minä -mistaisin ammattini! Älä hyvä vallesmanni erota minua! - --- "Hyvä vallesmanni!" -- Kyllähän sinä nyt osaat puhua, mutta kunhan -olisin kulkemassa perässäsi näkymättömänä tuolla kylällä, niin -taitaisin kuulla toisenlaista virttä laulettavan! - --- Ei hyvä vallesmanni! En koskaan ole vallesmannista puhunut -ainoaakaan pahaa sanaa, enkä puhu! - --- Saadaanpas nähdä! Saadaanpas nähdä. Minulla on hyvät korvat! Minä -kuulen kaikki! Kyllä minun korviini tulee, mitä sinä missäkin haastat. -Sinun puheesi ne nopeimmin tänne tulevatkin! On tuota kuultu! -- No -- -jääköön nyt tämä sikseen. Minä annan tämän kerran anteeksi, mutta sillä -ehdolla, että tulet ottamaan yhden viikon ajalla joka aamu selkäsaunan. -Niin, jos siihen suostut, saat jäädä virkaasi. - --- Suostun vaikka kuukauden ruoskiin, kunhan saan jäädä. - -Vallesmanni laski tullimiehen keittiöstä ja Kallun sinne ja sanoi: - --- Sinä Kallu olet nyt täällä keittiössä niin kauan kuin minä sinua -kutsun. - -Sitten meni Markus tullimiehen jälessä virkahuoneeseensa. - --- Teitä, vanhaa miestä, on minun sääli ruoskia, mutta se minun nyt on -tehtävä. Muuten tällä saarella menevät kaikki asiat päin helvettiä. -Mutta sitä ennen pari kysymystä: Onko teidän mielestänne tämän -perämiehen, Kalle Peltolan saraimessa tai ranta-aitassa, tai missä -kätkössä hyvänsä, jotain suolalaivasta varastettua, tai mistä laivasta -hyvänsä? Vastatkaa heti! - --- Ei. - --- Oletteko te ihan varma siitä? - --- Ihan varma. - --- Voisitte vannoa sen? - --- Milloin hyvänsä! - --- Vannoa sen? - --- Vaikka vannoakin! Vaikka vannoakin! - --- Teidän valallenne en minä anna mitään arvoa! Kuuletteko! Enkä teidän -puheillenne! Ennen maailma synnyttää märehtivän kärpäsen, kuin totuuden -puheen teidän suuhunne! Vaikka nyt -- luultavasti sinne keittiöön -kuului, mitä täällä äsken tapahtui perämiehelle -- vaikka te nyt -olettekin valallanne peruuttanut kaikki ilmiantonne perämiehen suhteen, -ette te sillä ole pelastanut nahkaanne. Riisukaapa takkinne! No niin. -Tuonne noin sohvalle voitte sen asettaa siksi aikaa, perämiehen takin -viereen. -- No niin. Seisokaapa nyt hiljaa vähän aikaa! - -Ruoskan siimat vingahtelivat taas ilmassa. Hemma sai iskuja -harteisiinsa ja myös käsilleen, joilla hän koetteli estää iskuja. Erään -sivalluksen hän sai poskelleen, koettaessaan väistää iskua kumartamalla -äkkiä alas. Täsmälleen kymmenen ruoskan iskua sai Hemma. Sitten -istuutui Markus jälleen, asetti ruoskan pöydän kulmalle ja sytytti -sammuneen sikarinsa ja veti monta savua, ennenkuin alkoi jutella -Hemmalle. - --- No niin. Ehkä käytte taas istumaan. -- Perämiestä vastaan ei nosteta -mitään juttua -- vai mitä? - --- Niin -- no -- mitäs jutun nostamista siinä on, kun ei hän kerran ole -tehnyt mitään rikostakaan. - --- Sitähän minäkin. Ja nyt toinen kysymys: Te taidatte nyt jo ymmärtää, -että tästä lähin nostetaan käräjäjuttuja tässä piirissä vähemmän kuin -ennen. - --- Se on vallesmannin asia se. - --- Niin on. Ja jos te tulette tänne minun luokseni ilmiantajana, niin -keskustellaan tämän ruoskan nimessä. Ja jos te rupeatte jotakin toista -tietä, mitä hyvänsä, juonittelemaan minua vastaan, käy teille huonosti. -Sen te taidatte ymmärtää? - --- Ei minulla ole mitään vallesmannia vastaan... - --- Saadaanhan nyt nähdä! -- Niinkuin sanottu, harvenevat tästä lähin -käräjämatkat, mutta jos teidät, tai kuka muu tullimies tai kuka -hyvänsä, tavataan tästä lähin virkatoimessaan humalassa ja makaamassa, -tuli ruoskat ja virka meni -- mutta käräjämatkaa ei tullut. -- Perämies -hoi! Tulkaahan tänne! - -Perämies ilmaantui heti. - --- Käy istumaan, perämies. - -Sitten painoi vallesmanni sitä sähkönappulaa, joka soitti Miinan -saapuville. - --- Tuohan Miina tänne kolme ryyppylasia! - -Itse Markus haki rommipullon, kaatoi ryypyt ja sanoi: - --- No -- terveeks miehet! ja ryypyn jälkeen: -- Nämä olivat nyt oikeat -piiskaryypyt, ruoskan vihkiäisryypyt -- hehehehe! - -Jo nauroi Hemmakin, ei siitä syystä, että hänellä olisi ollut jotakin -mielihyvää, vaan vanhasta tottumuksesta. Niin kauan nimittäin, kun -hän valtiota oli palvellut, oli hän osannut aina hymyillä ja nauraa, -jos esimies, tai se, joka milloinkin esimiehen sijainen oli -- tällä -kertaa vallesmanni -- nauroi, tai sanoi jotakin mukavaa. Perämies ei -sitä hyödyllistä luonteenominaisuutta ollut ennättänyt vielä hankkia --- hänhän oli palvellut valtiota -- se on vallesmanniaan -- vasta niin -lyhyen ajan ja jostakin syystä ei hän sitä taitoa oppinut koskaan. - -Ryyppyjen jälkeen sanoi vallesmanni: - --- No -- kuinkas sitten tehdään niiden suolalaivan tavaroiden kanssa. - -Silloin vilkastui perämieskin ja sanoi: - --- Niin kuinkahan niiden kanssa tehdään, ja Hemma lisäsi: - --- Eihän ne voi tämän Kallunkaan huostaan jäädä? - --- Eipä tietenkään, sanoi vallesmanni. -- Minä olen tässä asiaa -miettinyt ja tullut siihen päätökseen, että tämä perämies lähtee ensi -yönä purjehtimaan maan taa ja ottaa lähtiessään kaiken sen varastetun -tavaran minun jahtiini -- purjehtii yön Mustankallion tienoilla -länsirannikolla ja on löytävinään meressä ajelehtimassa jotakin sen -suolalaivan jäännöksiä, mastoja, ynnä muuta, ja löytävinään nämä -purjeet, köydet ja lokit, tuo ne aamulla märkinä satamaan ja kutsuu -teidät, tullimiehet, tarkastamaan ja takavarikoimaan tavaran. Tehkööt -tullimiehet sitten lain mukaan. - --- Mutta eipä tämä taida niin mennä, arveli perämies. - --- No miksei? - --- Näkihän sen koko saaren kansa silloin seuraavana aamuna, että osa -purjeista oli pois. Kuka sitä uskoo, että ne nyt enään ovat meressä -ajelehtimassa laivan kappaleiden seassa? - --- Ensiksikin. Onko välttämätöntä, että te ilmoitatte -takavarikoitavaksi sen suolalaivan irtaimistoa? Sinähän löydät merestä -sen tavaran! Toiseksi: Tämä tässä oleva tullimies menee takuuseen -siitä, että takavarikoiminen tapahtuu lain ja sääntöjen mukaan, ilman -mitään kieroja sivutarkoituksia. - --- Se taataan kyllä, sanoi Hemma. - -Miehet, Hemma ja Pelto-Kallu, saivat lähteä ja monina vuosina, -kesäisinä päivinä rantakäräjillä, talvisin hylkeenpyyntiretkillä, -teltissä illalla, missä milloinkin, kertoiltiin saarelaisten kesken -tästä tapauksesta, Sika-Hemman ja Pelto-Kallun selkäänsaannista ja -suolalaivan hämäräperäisistä, kadonneista purjeista, köysistä ja -lokeista, mutta kukaan ei niistä, enemmän kuin selkäänsaannistakaan -osannut sanoa mitään varmaa. - - * * * * * - -Vallesmanni siirtyi syömään myöhästynyttä päivällistään. - -Miina toi tarjottimella soppavadin pöytään. - -Sitten hän jäi seisomaan, ikäänkuin hänellä olisi ollut asiaa. - --- No -- mitäs Miina -- - -Miina riiputti tarjotinta molemmissa käsissään esiliinansa päällä, -pyöritteli kahtaapäin yläruumistaan ja pää kallellaan alkoi jutella: - --- Sitä vain, että mitenkäs vallesmanni uskalsi löydä Pelto-Kallua, -joka on saaren vahvin mies? Sinä taidat olla vielä vahvempi! - --- Totta varmaan! - --- Se oli hyvä, että Pelto-Kallu sai selkäänsä! - --- Oliko se sinusta hyvä!? Sinunhan pitäisi itkeä siitä, olla -suruissasi Kallun puolesta! - --- Minä en pidä Kallun puolta! Kallu sai, mitä pitikin. Minä olen ollut -Kallulle paha jo monta päivää. Se tahtoo aina tulla minun kanssani, -niin minä sanoin yhtenäkin yönä, viime viikolla, että rankaisisi -sinuakin joku, vaikka Jumala, jos ei muut pysty, niin se ilkkui, ettei -sitä miestä olekaan, joka hänen nokalleen hyppää. Tuolla tavalla se -sanoi! -- Minua nauratti, niin että olin haljeta, kun kuulin, miten -sinä ruoskit Pelto-Kallua! Se oli oikein sille mokomallekin! Ja tuo -tullisökäri! Olisitpas nähnyt, miten se raukka vapisi, kun kuuli -ruoskan läiskäykset! Se oli väärin, että sinä löit vanhaa miestä. Niin -oli! - --- Vai niin! Mitä minun olisi pitänyt tehdä? - --- Jättää lain käteen! - --- Ruoska oli hänellekin huokeampi! Tästä lähin käydään lain edessä -harvemmin -- saat sitä ruoskaa sinäkin, jos jotakin vilppiä ilmaantuu. - --- Herra Jumala kuitenkin! Taitaa tulla hulluksi, niinkuin se -entinenkin, sanoi Miina ja meni keittiöön Markuksen makeasti nauraessa. - - * * * * * - -Seuraavan yön ohjelman näytteli Kallu hyvin ja tuli aamulla saamaan -ensi osan viikon kestävästä rangaistuksestaan -- tuli ruoskittavaksi -kuin koira. Vielä seuraavanakin aamuna tuli hän ruoskittavaksi, mutta -Markus jätti hänet ja sanoi: - --- Saat mennä, joutava! -- En ilkeä sinua joka päivä ruoskia! - -Niin vähällä ei Markus kuitenkaan päässyt. - -Vielä samana kesänä ilmaantui uusi tapaus, joka aiheutti ruoskimisen, -Kallun rikos, joka siinä määrässä kuohutti Markuksen mieltä, että hän -nautti ruoskimisesta ja siitä, että sai viskata Kallun eteen pöydälle -erokirjan perämiehen virasta. - -Tapaus oli tämänlainen: - -Oli jo elokuun loppupuoli. - -Markus oli päättänyt järjestää luonaan juomingit tullivanhimmalle, -luotsivanhimmalle ja molemmille loistonpäälliköille. Kaikki nämä olivat -entisiä merikapteeneja, vallasväkeen kuuluvia ja siis miehiä, joiden -kanssa Markus katsoi voivansa seurustella tarvitsematta peljätä varsin -pahaa alentumista. - -Kallun oli hän lähettänyt hakemaan juomatavaroita mantereelta, -kaupungista. - -Kallu oli lähtenyt aamulla varhain hyvän länsituulen puhaltaessa. - -Oli laskettu, että hän ennättää samaa tuulta takaisin ennen iltaa. - -Saapui ilta, vaan ei saapunut Pelto-Kallu. - -Kului yö ja oli jo toinen päivä, helteinen ja miltei tyyni, heikko -läntinen puhalteli. - -Markus istuu Venekalliolla. - -On saapunut jo toinen iltapäivä. - -Meri on yhä tyyntynyt. - -Venekalliolla on Markuksen rakennuttama uimahuone. Sen luona hän istuu -ja katselee merelle. - -Meri on harvinaisen tyhjä. - -Ensi aluksi hän ei näe mitään, mutta lopulta keksii hänen silmänsä -kaukana idässä valkean purjeen. Hän nousee seisaalleen paremmin -nähdäkseen. - -Todellakin! - -Jahti purjehtii siellä kuin ohjaamattomana. - -Se on nyt kulkenut sivutuulta, jolloinka länteen painuvan päivän -säteet heijastuivat purjeista ja tekivät ne hohtavan valkeiksi ja -juuri sillä hetkellä hän sen älysi. Yhä vielä hohtavat purjeet -valkeina, mutta nyt alkavat tummeta, muuttua sinisen harmaiksi. Jahti -näyttää nyt purjehtivan myötäistä, Hetken perästä alkaa taas purje -paistaa valkealta. Äsken kulki jahti oikealle, etelään, nyt se kulkee -vasemmalle, pohjoiseen, kääntyy päin tuulta ja alkaa taas mennä etelään. - -Merkillistä! - -Jahti näyttää kulkevan ohjaamattomana. - -Luotsipaikalta on nähtävästi jo ennen häntä huomattu tuo harhailija, -koska parhaillaan luotsivene purjehtii ulos satamasta ja ohjaa kohti -harhailijaa, joka on kaukana, monien kilometrien päässä idän alla. -Kuluu tunnin verran, ennenkuin luotsivene on sen luona. Sen jälkeen -alkaa hiljainen luoviminen satamaa kohti. Sekä luotsivene että -jahti luovivat hyvin heikossa tuulessa. Ne pääsevät satamaan vasta -aamupuolella yötä. Aamukahvia tuodessaan on Miinalla täydet tiedot -asiasta: - -Lähelle tultuaan olivat luotsit tunteneet jahdin: "Tämähän on meidän -saaren vallesmannin jahti, mutta missäs perämies on?", olivat kysyneet, -mutta kun pääsivät jahdin luo ja menivät siihen sisään, niin löysivät -Kallunkin: Hän makasi humalassa ohjauspaikan pohjalla. Kallu oli -purjehtinut toista vuorokautta ja juonut paluumatkallaan kaikki -pullot tyhjiksi. Luotsit olivat tuoneet jahdin satamaan, panneet sen -ankkuriin, käärineet purjeet ja saaneet Kallun sen verran hereille, -että hän kykeni astumaan jollaan, mutta ei kyennyt mitään selvittämään -eikä edes kävelemään kotiinsa makaamaan -- sinne oli oman saraimensa -seinustalle, varjopuolelle, pilvekseen, tupertunut ja makaa kuulema -siellä vieläkin, vaikka päivä on jo korkealla. - -Niin oli Miina kertonut ja synkkänä oli Markus kuunnellut ja heti -kahvin juotuaan oli hän kirjoittanut perämiehelle erokirjan. Sitten -oli käynyt tavanmukaisella uinnillaan, syönyt aamiaista ja lähtenyt -kävelemään pitkin Rantakujaa, joka kulkee ohi perämiehen saraimen. Omin -silmin oli Markus nähnyt, kuinka Kallu veteli unta saraimen seinustalla -kellon käydessä jo yhtätoista. Siinä oli paljon katselijoita, lapsia, -naisia, miehiä. Toisia tuli, toisia meni. Ei viitsinyt Markus kauan -siinä seisoa, vaan läksi kotiinsa. Miinan mukana lähetti Markus Kallun -vaimolle sanan, että Kallun on tultava vallesmannin puheille heti kun -kotiinsa ilmaantuu. - -Kello kolme iltapäivällä seisoi Kallu vallesmannin edessä kurjan -näköisenä, silmät pöhöttyneinä ja pää kipeänä. - --- Sinulla on ollut pitkä matka, Kallu?, sanoi vallesmanni. - --- Hullustihan sen kävi -- tämän matkan kanssa. - --- Ja tästä saat sinä tervetuliaisia! - -Markus sieppasi ruoskan ja alkoi sillä suomia Kallua. - --- Käyhän istumaan! -- ärjäisi Markus sitten. Kallu totteli nöyränä. - -Markus veti auki pöytälaatikkonsa ja otti sieltä jo valmiiksi -kirjoittamansa paperin, joka oli pantu vaaleanruskeaan isoon -kirjekuoreen ja ojensi sen Kalulle. - --- Lue. - -Kallu otti kuoresta ison virallisen arkin. Hän ei itse osannut -kirjoittaa kuin nimensä, mutta lukea hän osasi toisen kirjoitusta. -Paperiin oli kirjoitettu muun muassa: - - "-- -- -- ja on perämies Kalle Peltola näistä usein mainituista - syistä vapaa virastaan tästä päivästä alkaen. Saarelaispiirin - vallesmannin konttorissa elokuun yhdeksäntenäkolmatta päivänä - vuonna kahdeksantoistasataa ja yhdeksänkymmentä. - - M.A.L. MARKULIN." - -Kun Kallu oli paljon juonut, purjehtinut humalaisena merellä ja oli nyt -pahassa kohmelossa, sekä saanut lisäksi selkäänsä ja kaiken päälle, tai -oikeammin kaikesta tuosta seurauksena oli hermoiltaan uupunut, alkoi -hän itkeä nyyhkytellä saatuaan viimeinkin, kirjain kirjaimelta ja sana -sanalta kirjeen luetuksi ja sen hirveän sisällön sekavassa päässään -tajutuksi. Jos hän olisi ollut selvä, olisi hän ruvennut pyytämään -anteeksi -- "Hyvä vallesmanni, anna vielä tämä kerta anteeksi!" -- ja -olisi tämä vanha, jo usein tavaksi tullut rukoilu vain paaduttanut -toisen sydäntä ja erotuomio olisi jäänyt varmasti voimaan, ja sille -olisi haettu maakuntavanhimman vahvistus, oikea, laillinen erokirja, -eikä vain peloke, niinkuin tämä erokirja todellisuudessa vain olikin. -Mutta kun Kallu nyt vain itki, täysikäinen mies, itki niin, että -hartiat tärisivät, otti Markus paperin pois hänen hyppysistään, repi -sen kappaleiksi ja viskasi paperikoriin. Kallu tuskin tajusi mitä -tapahtui. Hän niisteli nenäänsä ja itki saamatta sanaa suustaan. Se oli -hänen tapansa oikeen pahan humalan jälkeen, varsinkin jos lisäksi tuli -jotakin, jonka hän vielä jaksoi tajuta onnettomuudeksi, niinkuin nyt -tuon paperin. - --- Mene kotiisi makaamaan, Kallu! -- sanoi Markus hänelle. Tämän sai -Markus toistaa useaan kertaan, ennenkuin Kallu ymmärsi, mitä hänelle -sanotaan ja meni -- ei kuitenkaan kotiinsa, sillä sinne hän ei siinä -tilassa tohtinut mennä, vaan metsään, ja nukkui siellä seuraavaan -aamuun asti ja ilmaantui noin kello viiden tienoissa vallesmannin -keittiöön pyytämään Miinalta aamukahvia ja ruokaa. - - - - -VI luku. - -KOULUMESTARI. - - -Markuksen saarelaiskesät olivat hauskoja, mutta levottomia. Hän -nimittäin pelkäsi tarkastusta, sillä hänen arkistonsa ja kansliansa -ei ollut koskaan niin järjestyksessä, että olisi hyvällä mielellä -voinut ottaa vastaan tarkastajan. Kun syksy saapui, poistui häneltä -tämä pelko, sillä hän tiesi, että mitä pimeämmäksi ja myrskyisemmäksi -aika muuttuu, sitä vähemmän on pelkoa, että maakunnan hallituksesta -kukaan voi lähteä hänen piiriinsä tarkastusmatkalle. Niitä tehtiin -vain kesällä. Eräänäkin kesänä, Markuksen odottamatta, oli jo aamulla -varhain satamaan ankkuroinut valtion laiva ja maihin oli kaloja -ostamassa käyneen kokin mukana tullut tieto, että laivassa on korkeita -isäntiä, itse maakuntavanhin seurueineen tarkastusmatkalla, mutta että -isännät nukkuvat vielä. Rannassa oli sattumalta myös Kallu ja hän läksi -heti viemään tätä tietoa vallesmannille. - -Vallesmannilassakos kiire alkoi. - -Kallu harjasi vallesmannin paraatipukua pihalla ja kiilloitti sitten -hänen kenkänsä. - -Markus itse ajoi partaansa ja välillä sydän kurkussa avasi milloin -tilikirjansa, milloin päiväkirjansa ja havaitsi, ettei kumpikaan ole -kunnossa. - -Hän sekoitti partasaippuaa, saippuoi osan partaansa ja taas tarkasteli -papereitaan. - -Ei mitään ennätä enää korjata! - -Menisi vähintään kaksi päivää ennenkuin kirjat olisivat edes -välttävässä kunnossa -- ja nyt ovat tarkastajat täällä viimeistään -puolen tunnin perästä! - -Markus kiroili laiminlyötyjä pitkiä kesäpäiviä ja pitkiä talvikuukausia! - -Hän päätti tästedes tehdä joka päivä työtä! - -Joka päivä -- säännöllisesti! - -Parranajosta ei tahtonut tulla mitään. Hän tuiski Miinalle, että -tämä muka oli tuonut hänelle kylmää partavettä, vaikka hän itse oli -kirjojensa ääressä vavistessaan jäähdyttänyt partaveden. - -Parta oli vielä ajamatta, kun Miina toi aamukahvia. - --- Vie pois kahvi! Johan minä sanoin, etten huoli kahvia! Minähän -sanoin, että tuo kuumaa partavettä! Etkö sinä enää kuule puhetta, vai -mikä sinuun on mennyt! Tuo kuumaa partavettä! Kuumaa partavettä! Herra -Jumala! Kuinka sinä olet hidas. - -Lopulta oli parta kuitenkin ajettu ja pukeutuminen alkoi. - -Kallu auttoi pitkää virkatakkia päälle ja pitkää kultakahvaista miekkaa -takin vasemmasta taskusta takin alle riippumaan. Komea kahva jäi -näkymään taskun suun yläpuolelle ja kullattu tupen kärki jäi riippumaan -takin liepeestä alaspäin. Kengät kiilsivät moitteettomasti. Ison peilin -edessä Markus vielä korjaili kaulustaan ja kaulanauhaansa ja asetteli -sopivaan asentoon komean paraatikypärinsä. Sitä sanoivat toiset -saarelaiset kiikkutuolihatuksi, toiset enkelismannin amiraalinhatuksi. -Kummatko lienevät olleet oikeassa, sen ratkaisuun ei nyt ollut aikaa. - -Markus pukeutui paraatipukuunsa harvoin -- oikeastaan ensikertaa -eläissään ja hän liikkui siinä kankeasti. Vielä kerran hän meni peilin -eteen. "Komea mies! Tässä on sitten saakurin komea mies!", saneli hän -peilissä olevalle kuvalleen. Hän kohenteli vielä kerran kypäriään ja -havaitsi sen sopivan sangen hyvin leveän otsansa, lihavien kasvojensa, -vaaleiden hiustensa, tummien, ohimoilta vinosti ylös kohoavien -kulmakarvojensa ja tummanruskeiden ylöspäin väännettyjen vankkojen -viiksiensä ja harmaansinisten silmiensä väreihin. - -Peilin edessä hän veti käsiinsä valkeat sormikkaansa ja samalla -harjoitteli kumarrusta ja oikean sormikkaan riisumista tervehtimistä -varten -- tyhjä sormikas vasempaan käteen, joka nojaa miekan -kahvaan -- kantapäät kop! -- ja sitten kumarrus -- mutta onko komea -kiikkutuolihattu silloin kainalossa, kädessä vai päässä? Siinä kysymys! -Auta armias Jumala! Maakuntahallituksessa oli hän usein nähnyt tähän -verrattavia tapauksia -- vallesmannien käyntejä ynnä muita -- mutta -ei ollut osannut silloin ajatella, että itse joskus tarvitsisi niissä -tilaisuuksissa tehtäviä liikkeitä osata, eikä ollut katsellut ja pannut -mieleensä. - -Hän hikoili ja puhkui. - -Hän meni kaapilleen ja otti rohkaisuksi hyvän konjakkiryypyn, sytytti -sikarin ja sitten läksi. - -Kävellessään läpi kylän satamaa kohti tunsi hän kateutta kalastajia -ja kaikkia niitä saarelaisia kohtaan, joiden luona ei käy -virkatarkastajia. -- "Voi te onnelliset ihmiset!", huokasi hän. -- "No --- huomenna on tämä kaikki ohi! Kestä nyt tämä päivä, kestä nyt tämä -hirmuinen päivä!", hoputteli hän itseään. Hän tunsi ihan tukehtuvansa -kuumuuteen ja ahdas ja outo virkatakki esti hengitystä eikä siitä -voinut avata nappiakaan -- päinvastoin oli vielä kerran tarkastettava, -ovatko ne kaikki kiinni. Kiinni ovat. - -Rantaan olivat kokoontuneet saaren kaikki arvohenkilöt: Pappi, -kirkkoneuvosto, kunnan esimies, kunnallislautakunta, koulun esimies, -lautamies, tullimiehet, arvokkaimmat perheenmiehet ynnä muita -- -puhumattakaan naisista ja lapsista, joita seisoi siellä ja täällä -lähimmillä porteilla ja ranta-aittojen seinustoilla, siellä missä -miehet, tavallisesti rantakäräjiä istuivat. Myöskin oli rantaan -kokoontunut -- tavallisuuden mukaan, -- parvi koiria, jotka jo olivat -alkaneet juhlatappelunsa. - -Arvomiehet olivat kokoontuneet luotsisillalle -- luotsit ja tullimiehet -juhlapuvuissaan. - -Vallesmanni käveli läpi miesjoukon arvokkaana ja siellä ja täällä -kohoili lakkeja ja kuului: "Hyvää huomenta", mutta hän ei vastannut. -Perämies käveli hänen jäljessään. Luotsisillan portaiden juuressa oli -vallesmannin jahdin jolla. Siihen nyt laskeutui vallesmanni ylhäisenä -kuin amiraali konsanaan. Jolla nousi miltei pystyyn, eikä tasapainoon -asettunut sittenkään, vaikka perämies istui keulapiitalle ja vaikkei -perämieskään mikään pieni mies ollut -- päinvastoin saaren isoimpia, -mutta mihin hän piisasi vallesmannille, joka niihin aikoihin painoi -satakymmenen kiloa. - -Istuessaan jollansa perällä ja vedellessään savuja sikaristaan -katseli Markus surullisena perämiestään, joka souteli levollisena. -Perämies ei aavistanut, mistä tuo surullinen ilme oli kotoisin. Hän ei -tiennyt, että vallesmanni parhaillaan toivotteli itselleen: "Olisinpa -korkeintaan vallesmannin perämies tällä saarella! Tai mikä hyvänsä, -jolla ei ole kansliaa ja arkistoa hoidettavanaan." - -Tällä välin olivat korkeat vieraat ennättäneet laivalla jo jalkeille. - -Itse maakuntavanhin istui tilavassa korituolissa laivan peräkannella ja -pari virkamiestä hänen läheisyydessään. - -Nykyinen maakuntavanhin oli vasta äskettäin virkaansa kohonnut. -Hän oli parhaassa iässä, Markuksen ikäinen, vieläpä hänen entisiä -hyviä ystäviään, ollut Markuksen mukana monilla purjehdusretkillä -entisaikoina. He olivat juoneet kerran Markuksen jahdin kajuutassa -veljenmaljatkin. - -Hän otti Markuksen vastaan ystävällisesti ja esitteli läsnäolevat -virkamiehet -- maakunnan rahastonhoitajan ja sihteerin. - --- Mitä saarelaispiiriin kuuluu -- hyvää varmaankin? - --- Täällä on hyvin rauhallista... - --- Käräjämatkoja luultavasti hyvin harvoin? - --- Hyvin harvoin, viimeaikoina, ja muulloinkin. Joitakin mitättömiä -tilariitoja. - --- Ja vanhana purjehdusihmisenä viihdytte te vallesmannina täällä hyvin? - --- Kiitos -- oikein hyvin. - - * * * * * - -Laivaan soutivat myös kunnan viralliset edustajat, kunnan esimies -ja kunnallislautakunnan esimies. Vallesmanni esitteli heidät -maakuntavanhimmalle. - --- Jaaha, jaaha. Onko kunnan virkamiehillä mitään valittamista tai -mitään toivottavaa? - --- Olisihan sitä valittamista paljonkin ja siitähän täällä on usein -miesten kesken ollut puhetta, että eiköhän tänne saataisi tullivapautta -kaikelle ruokatavaralle, mitä tuodaan Virosta? - --- Kirjoittakaa anomus! Kirjoittakaa senaattiin anomus, muuta en voi -nyt tällä kertaa neuvoa. Teidän vallesmanninne varmasti liittää siihen -puoltolauseensa ja minä koetan tutustua asiaan myös ja luultavasti -tulen puoltamaan anomusta. -- No miten on köyhäinhoidon kanssa? Taitaa -tuottaa paljo rasituksia näin pienelle kunnalle? - --- Köyhäinhoitoa ei ole. Ei se rasita kuntaa -- - --- No!? - --- Kunnan vaivaisia ei ole. - --- Entä onko velkaa kunnalla? - --- Ei ole velkaakaan. Omilla on tultu toimeen -- ja valtion avulla. - --- Harvinainen kunta! - - * * * * * - -Soudettiin maihin. - -Luotsisillalla tervehti maakuntavanhin kädestä pitäen paitsi pappia -ja lukkaria, myös saapuvilla olevia isäntämiehiä. Vuosikausia kulki -tästä tapauksesta maine saarella ja usein sitä mainitaan vielä -tänäkin päivänä: "Siinä se oli oikea maakuntavanhin! Niin alhainen! -Oikea kansan mies! Tervehti kaikkia kädestä, ketä oli sillä kertaa -luotsisillalla ja kyseli vointia -- yksin Juonaan Lutviltakin!" -- - -Maissa tarkastettiin koulu, kirkko ja kunnantuvalla pidettiin kokous, -jossa oli saapuvilla kunnallislautakunta, lautamies ja joukko kunnan -arvokkaimpia miehiä. - -Sen päätyttyä oli laivalla aamiainen, johon vallesmanni oli kutsuttu -osaa ottamaan. - -Sen aikana sanoi maakuntavanhin, Markukseen kääntyen: - --- Vallesmannilla kai on kanslia ja arkisto järjestyksessä? - --- Ilmoitan kunnioittavimmin, että muutamat viimeisimmät virkakirjeet -- - --- Niin niin -- mutta yleispiirtein... - --- Yleispiirtein -- tyydyttävässä kunnossa -- rohkenen sanoa, että olen -tehnyt parhaani. - --- No -- ennätämmehän vielä nähdä. -- Oikeastaanhan tämä oli puolittain -huvimatka. Meidän olisi käytävä heti tämän jälkeen tarkastamassa -tätä saarta noilta korkeilta vuorilta, sitten uinti tuolla ihanalla -hiekkarannalla, sitten päivällinen, sitten parin tunnin lepo ja -toivottavasti sen jälkeen meille jää hetkinen teidänkin osallenne, -vallesmanni. - - * * * * * - -Olikin jo ilta käsissä, kun kokoonnuttiin vallesmannin pieneen -kansliaan. - --- Tämä on pieni soma huone!, lausui maakuntavanhin heti ja kun Markus -alkoi levitellä kirjojaan ja papereitaan pöydälle tarkastettaviksi, -lisäsi hän: Niitä me olemme nähneet kylliksemme kotona! Antakaa niiden -olla! Me uskomme, että ne ovat kunnossa! - --- Pyytäisin kuitenkin, että tuo tunnustus merkittäisiin tänne -päiväkirjaan -- jos rohkenen -- muistoksi tästä käynnistä. - --- Se käy kyllä laatuun! - -Kirjoitettuaan päivämäärän ja nimensä kirjaan, kääntyi maakuntavanhin -Markuksen puoleen ja sanoi: - --- No niin. Se on tapahtunut ja kun virallinen ohjelma on nyt lopussa, -tahtoisin lausua sinulle, vanha veikko, että sinä olet ollut koko -päivän liian juhlallinen ja hikoillut kovasti, varsinkin vuorilla -kiipeillessämme! Mitä hittoa sinä olet tämänlaiseen helteeseen -pukeutunut tuonlaiseen pukuun! Salli minun komentaa itseäsi: Vie -nyt kiireesti tuo virkatakkisi, silakanvartaasi ja amiraalilakkisi -vaatekaappiin ja pane kevyempää yllesi! - - * * * * * - -Vallesmannin luona syötiin illallinen. - -Sen jälkeen siirryttiin puutarhapöydän ympärille. - -Kesäillan hämärä oli jo laskeutunut yli meren ja saaren. -Pelto-Kallu oli saanut tehtäväkseen koristaa puutarhapöydän lähin -ympäristö värillisillä paperilyhdyillä, joita Markus oli hankkinut -juhlatilaisuuksien varalta. - -Kun vallasväki saapui pöytään, olivat lyhdyt jo sytytetyt. - -Vaalean harmaana, kuulakkaan vihertävänä, vilkkui meri puiden välitse. -Ummikas kohahteli rantaan. - -Punertavan siniselle idän yötaivaalle oli kohonnut kuu, joka valoi -kultiaan mereen. - -Pöydällä paloi muutamia kynttilöitä -- olihan yö aivan tyyni -- ja -miesten istuuduttua pöytään ilmaantui Miina isoine tarjottimineen. -Hän asetteli pöydälle teelaseja, sokeriastian, konjakkiputelin ja -sikarilaatikon, kaatoi laseihin kuumaa teetä ja poistui. - - * * * * * - -Pari tuntia on kulunut. - -Toiset lasit ja toiset sikarit ovat menossa. - -Mieliala on korkealla. - -Kaikki, Markus ylinnä, ovat laulumiehiä. - -On juotu veljenmaljoja ja laulettu laulu toisensa jälkeen, viimeksi -"Läksin minä kesäyönä käymään", josta Markus innostuu näin puhumaan: - --- Kuulkaa veljet! Minä en voi koskaan kuunnella tuota laulua tulematta -liikutetuksi. Minä sanon teille erään salaisuuden. Se koskee minun -testamenttiani ja tätä laulua. Kun minä kuolen, niin löydetään minun -pöydältäni suljettu kirjekuori, jossa on minun testamenttini. Kuulkaa -veljet! Tämä on vakava asia! Minä olen täällä saaressa paljon miettinyt -elämän kysymyksiä! Täällä on niin paljon aikaa! Kerran, eräänä -kesäiltana, kun minä tässä istuin yksin ja soitin viululla tuota samaa -laulua, välähti yhtäkkiä mieleeni, että tämä on minun hautauslauluni. -Torvisoittokunnan on sitä hiljaa soitettava surumarssina, kun minua -viedään hautaan! Tämän ainoan määräyksen tulee sisältämään minun -testamenttini, minun viimeinen tahtoni, täydellä ymmärryksellä harkittu -päätökseni. - - * * * * * - -Niin se meni sillä kertaa! - -Onneksi eivät lähemmin tarkastaneet hänen papereitaan ja tilejään. - -Niin! - -Tileissähän jo silloinkin pilkisteli pienoinen epäselvyyden paholainen, -vajaukseksi vai miksi häntä nimitettänee! - -Epäselvyydet lisääntyivät vuosi vuodelta ja tuli kesiä, jotka -muuttuivat hänelle suoranaisen kauhun ajoiksi. - -Hän pakeni saaresta merelle ja asumattomiin saariin viikkomääriksi -milloin hylkeenpyynnin milloin muulla nimellä ja varjolla. Usein hän -pelkäsi pakoilemistaan alkavaksi mielisairaudeksi ja sitä se lienee -ollutkin. - -Minkä enemmän syysmyrskyt lähenivät, sen turvallisemmaksi hän itsensä -tunsi. - -Talvi oli sittenkin ja lopultakin ihanin aika! Marraskuun lopulta -huhtikuun loppuun sai olla ihan varmasti rauhassa tarkastuspelolta. - -Viisi levon ja rauhan kuukautta! - -Markuksen talvet olivat todellakin levollisia ja rauhallisia, mutta -eivät hauskoja. - -Varsinkin marraskuu oli pitkä ja ikävä. - -Silloin olisi ollut kyllin aikaa tehdä työtä, mutta hän ei voinut. - -Viikkomääriä kestäneet myrskyt tekivät hänet kuin sairaaksi ja milloin -sattui kauniita syyspäiviä, kuluivat ne toipumiseen. - -Useat illat tuntuivat loppumattomilta. - -Kello löi. - -Mitä se löikään -- vasta kuusi ja pimeän tulosta on kulunut kuin -kokonainen ihmisikä. - --- Miina hoi! - --- No -- mikäs on hätänä? - --- Minulla on niin peiakkaan ikävä. - --- Vai niin. Minulla ei ole. - --- Miina -- onko kello vasta kuusi? - --- On, kuusi on jo. - --- Mene kutsumaan perämies tänne. - --- Heti paikalla! - -Perämies sai semmoisina iltoina istua vallesmannin luona puoleenyöhön. - -Eräänä sellaisena iltana, kello yhdentoista ja kahdentoista välillä, -molempien ollessa monien lasien jälkeen kohtalaisessa humalassa, sanoi -perämies, osoittaen sormellaan lasioviseen arkistokaappiin, jonka -eräällä laudalla näkyi kaksi kalloa. - --- Ovatko nuo kaksi kalloa sieltä Viiristä? - --- Sieltä ovat. - --- Mitkä silloin yks kerta tuotiin... - --- Niin. - --- Kuulehan! Minä sanon sinulle yhden asian. - --- Sano pois vain. - --- Sinä et saa suuttua, vaikka minä mitä sanonkin! - --- En suutu! - --- Minä en tykkää, että sinä pidät niitä kalloja täällä, eikä se -taida olla laillistakaan -- ihmisen luita pitää kaapissaan. Ei se ole -laillista! - --- Missä laissa se on kielletty? - --- Kirkkolaissa tai laivarikkolaissa -- merilaissa -- en minä sitä... -Sinunhan se tietää pitää, joka olet vallesmanni! - --- Niin minä tiedänkin. - --- Jaa -- sinä tiedät?! - --- Niin -- ettei missään laissa. - --- Mutta -- "maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen -tuleman" -- eikös se laki olekaan! Mitäs sinä siihen sanot! - --- Ei se tähän kuulu. - --- Vai ei kuulu. Mutta minä sanon, että kuuluu! Minä en pelkää noita -kalloja -- älä sitä luule! -- mutta minä sanon sinulle, että minä en -tykkää, että ne ovat tuolla kaapin laudalla... Luulek sä etten minä -uskaltaisi olla täällä yksin -- hä? - --- Ehkä... - --- Mutta Simin Pokko ei uskaltaisi, eikä Sika-Hemma, siitä minä olen -varma. - -Kallu oli nyt rohkea, mutta selvänä ollessaan, niinpä samana iltanakin -alussa, hän kauhulla kuvitteli, että hänen olisi vähäksikään aikaa -jäätävä yksin tähän huoneeseen. - --- Sanopas, Kallu, mitä varten sinä aina rupeat puhumaan noista -kalloista? - --- Mitä sinä oikeen tarkoitat? Luuleksä jotain tietäväs? - --- Minähän sinulta juuri siitä syystä kysyin, kun en mitään tiedä. - --- Asianlaita on sillä tavalla, vallesmanni, ettet sinä tiedä mitään. -Minä olen nyt humalassa -- vai enkös ole? - --- Taidat olla. - --- Mutta älä sinä luule, vallesmanni, että minä niin humalassa olen, -että minä rupeaisin haastamaan mitä hyvänsä! Mutta yhden asian minä -sinulle sanon -- tahoksä kuulla? Niin. Minä näen välistä pahoja unia. - --- Pahoja unia! Ole nyt! Miehinen mies ja haastaa unista! - --- Niin, usko tai ole uskomatta! Ja nyt kun minä näen nuo kallot -tuolla ja sinä sanot, että ne ovat niiden viirinmiesten kallot, niin -minä pelkään, että ne tulevat yöllä unessa minun kimppuuni. Katsohan -vallesmanni, kuinka ne jo katselevat tänne! Sinä et ymmärrä mitään! -Sinä olet lapsi minuun nähden! Tiedätkö sinä mitä se on, kun on pakko --- kamahuttaa -- No -- ei puhuta mitään! Kallu! Oleksä hölmö!! No! -Mitäs sä tuijotat!? Ryypätään! En minä humalassa ole... - --- Et ole, mutta minua nukuttaa. Minä menen maata, istu sinä tässä ja -ryyppää, tai mene kotiisi. Tee kuinka tahdot. Minä menen maata! - --- Minä en jää tähän huoneeseen vaikka hirtettäisiin! Minä menen -kotiin. Annaksä lyhdyn -- siellä on pimeä -- en minä pelkää pimeää, -mutta anna minulle lyhty. - --- Ota keittiöstä lyhty. Hyvää yötä. - - * * * * * - -Niin kului useat illat. - -Alkutalven hauskimmat päivät olivat joulujen välipyhät. Silloin saaren -vallasväki kokoontui yhteisiin joulukesteihin, milloin pappilaan, -milloin kauppiaalle, milloin tullivanhimmalle tai luotsivanhimmalle, -milloin vallesmannille, milloin mihinkin, vuoronsa kussakin paikassa. -Ne olivat kuuluneet jouluajan ohjelmaan jo monta vuotta, jo ennen -Markuksen saareen tuloa. - -Kerran oltiin niinikään joulukesteissä tullivanhimmalla. - -Ilta oli kulunut hauskasti. - -Parikymmentä henkeä oli vieraita. - -Ylimääräisiä palvelijoita liehui keittiössä. - -Salissa oli katettu pitkä pöytä. - -Kymmenistä kynttilöistä ja kattokruunusta virtasi häikäisevä valo. - -Istuttiin ruokapöydässä. - -Paisti kannettiin sisään. - -Ilo oli ylimmillään ja se johtui osaksi hyvästä ruoasta, osaksi -yhdessäolosta ylimalkain ja sukkeloista jutuista, mutta pääasiassa -kuitenkin viinistä, jota oli tarjoiltu naisillekin ja hyvistä -ruokaryypyistä, joka oli viinaa. - -Puhetta johti pastori, sillä talon isännällä oli hidas puhe ja kankea -kieli. - -Pastori oli koko ajan, tapansa mukaan, jakanut sanan rieskaa milloin -vakavassa, milloin leikillisessä muodossa. Toisinaan se loukkasi -jotakin läsnäolijaa, kuten äsken lukkaria, kun hän, pastori, kääntyi -paistin aikana koulumestarin puoleen, joka oli vanhapoika ja asui -lukkarin täyshoitolaisena, lausuen tälle: - --- Niin niin koulumestari! Syö nyt kerrankin tarpeeksesi!, jonka -lukkari otti itseensä, loukkaantui ja sanoi: - --- Luuleksä pastoor, ettei meillä ruokavieras saa tarpeekseen syödä?! -Ooho! Se on vale se!, ja siitä oli syntyä ilmiriita, mutta toiset -riensivät välittämään rauhaa ja alkoivat puhua muusta, eri puolilla -pöytää eri asioista. - -Mieliala oli taas parhaimmillaan. Kaikki olivat unohtaneet äskeisen -kahakan, joka lienee osaltaan oikeastaan ollutkin vain merkki yhä -suuremmasta kotoisesta tunnelmasta ja siitä, että kemujen alkua -vaivannut kylmyys oli lopullisesti pois häipynyt. - -Joku lausuikin, että: "Oi! Jospa voitaisiin näin kokoontua useammin, -muulloinkin kuin jouluina -- pitkin talvea -- ja kesälläkin!", johon -pastori lisäsi: - --- Hm! "Tehkäämme tähän kolme majaa!" Eikö niin! -- Aina yhdessä -oloissa saavutaan siihen pisteeseen, jolloinka tuo toivomus lausutaan --- johon äsken mainitsemamme koulumestari röhisevällä äänellään lisäsi: - --- Niin. Perustakaamme sivistäväinen kerho, johon kokoonnumme -keskustelemaan kirjallisuudesta ja taiteesta, ettei meidän talvemme -hukkaan kuluisi. - --- Hm. -- Hm, tuumi puheenjohtaja. - -Sieltä ja täältä, nimittäin naisten puolelta, kuului naurun -pyrskähdyksiä ja lopulta yhtyi koko seurue yleiseen nauruun, -tarkoituksettomaan ja viattomaan, mutta jonka otti itseensä -koulumestari, kuten lukkari äsken otti aiheettomasti itseensä, kun -pastori oli kehoittanut koulumestaria syömään. - - * * * * * - -Syötyä hajaannuttiin eri huoneisiin, pienempiin ja suurempiin ryhmiin, -vallat tupakoimaan isännän huoneeseen ja vallattaret erääseen kammariin -emännän ympäri. - -Emäntä oli puhelias ihminen, mutta hänellä oli yksi vika: Hän pelkäsi -koiria ja se teki hänen olonsa saaressa vaikeaksi. Kullakin on oma -kirouksensa, tai paremmin vitsauksensa, niin myönnettiin emännälle -kaikilta puolilta ja häntä säälittiin -- ja mikä lieneekin satuttanut, -että koirat, parvi oikeita hyljekoiria, joita oli talon oman koiran -mukana juuri tullut ulkoa, hyökkäsi naisten huoneeseen muristen ja -näytellen hampaitaan. Silloin kirkaisi talon emäntä. - --- Huntana! Laakate port huntana!, ja huitoi käsillään ja huusi -miestään avuksi. Tuli niitä sitten muitakin miehiä ja ajoivat -vieraat koirat ulos. Vähän ajan perästä istuivat vallattaret jälleen -levollisina sohvillaan ja tuoleillaan ja emäntä selitteli. - --- Kun tiukka paikka tulee, niin ruotsi se tuppaa tulemaan silloin -minulta, niinkuin kuulitte. Totuin siihen kieleen silloin, kun olin -laivassa. Silloin sitä minä opin monia kieliä: "Ihjupliis", se on -enkeliskaa, "silhuplee" -- se on ranskaa. Niin. - -Ei hän turhaa puhunutkaan! - -Kyllä hän oli paljo maailmaa nähnytkin nuoruudessaan ja kieliä -oppinut kuin merimies konsanaan. Hän oli palvellut monta vuotta -isossa matkustajahöyrylaivassa tarjoilijattarena. Samassa laivassa -oli siihen aikaan hänen nykyinen miehensä perämiehenä. Heidät kohtasi -kerran merellä todellinen rakkaus ja heidän oli mentävä naimisiin ja -asetuttava maihin. Niin joutui hänen miehensä tänne saareen valtion -virkamieheksi, tullivanhimmaksi. - -Puhe vallattarien puolella jatkui siitä aiheesta, mihin se näin -äkkiyllättäen ja väkipakolla ja ryminällä oli joutunut, nimittäin -koirista. Niistä kertoi kukin kokemuksiaan ja talon emäntä muun muassa -tämänkin tapauksen: - --- Minä olen usein sanonut meidän papalle, että "Älä sinä suosi kylän -koiria!", mutta ei siitä näy mitään apua olevan! Ja aatelkaas, mikä -kiusa niistä on syksyllä ja keväällä, kun ne ajavat karvojaan! -- Jo -pelkästä omasta koirasta olisi tarpeeksi! -- Niistä sitten lähtee -karvoja! -- Kaikki hienot plyyssimööplemangit koirankarvoissa ja -harjaa ja pöllytä sitten niitä! -- Ja enkös nytkin saanut mustalle -silkkileningilleni koiran karvoja! Voi surkeus sentään! - - * * * * * - -Isännän puolella oli puhelu muuttunut lasi lasilta yhä äänekkäämmäksi. -Olisi luullut siellä jo tapeltavan tai vähintäin riideltävän. Erään -pahimman rähäkän ajalla kävikin talon emäntä jo vilkaisemassa ovelta, -että mitä ne oikeen riitelevät, mutta hänen pelkonsa oli turha. -Kammarissa vallitsi mitä parhain sopu ja riemu remahteli yli reunojen. -Muikeasti hymyili emäntä palatessaan toisten vallatarten joukkoon ja -sanoi ylpeänä ja kehaisten: - --- Aijai sitä meijän pappaa! - -Sitten hän kertoi uteliaille kanssasisarilleen, mitä hän oli nähnyt ja -kuullut miesten puolella. - -Pappa oli istunut nenätysten koulumestarin kanssa ja lausunut korkealla -äänellä, juuri sillä hetkellä kun mamma seisoi ovella, näinikään: -"Uskaltaako -- uskaltaako tämän jälkeen olla teosofi!?", ja ruvennut -itkemään. Vallesmanni oli siihen sanonut, että: "Veli tarkoittaa -kait että filosofi", johon pappa taas oli sanonut vielä korkeammalla -äänellä: "Minä kysyn Sinulta veli koulumestari vielä kerran: Uskaltaako -tämän jälkeen olla teosofi? Mutta sinulta, vallesmanni, minä en kysy -mitään!" - -Toiset vallattaret olivat uteliaita tietämään, "että minkä jälkeen?", -mutta sitä ei emäntä tietänyt, sillä hän oli kuullut vain kysymyksen: -"Uskaltaako tämän jälkeen olla teosofi?" -- - -Asia oli yksinkertaisesti sillä tavalla, että kun tullivanhimman humala -oli sivuuttanut korkeimman nousukohtansa ja alkoi aleta tylsyyttä -kohti, tuli hän synkkämieliseksi, alkoi lähinnä istuvalle poikamiehelle -lausua varoittavia ääniä ajattelemattomasta avioliitosta oppimattoman -ihmisen kanssa ja kuvaili sitten muutamin lausein omaa onnettomuuttaan, -ratkesi itkuun ja huusi: "Uskaltaako, uskaltaako tämän jälkeen olla -teosofi?" -- Niin hänelle aina tapahtui. Hän ei edes itse tajunnut, -mitä hän kysyi ja jos joku häneltä asiaa tiedusteli, kertasi hän -kysymyksensä teosofina olosta yhä useammin ja useammin ja nukkui -lopulta. Niin kävi nytkin. Hänen kielensä totteli yhä vastahakoisemmin -järjen vaatimuksia, se teki asiaan kuulumattomia kommelluksia ja -sekoitti järkevän puheen. Kuului vielä pari kertaa: "Uskaltaako --- uskaltaako" ja sitten alkoi hän torkkua ja vieraat vähitellen -poistuivat. - - * * * * * - -Näin kuluivat joulut ainakin ensivuosina, mutta vuosi vuodelta pieneni -hänen seurapiirinsä. Ensin riitautui hän papin kanssa. Siihen oli -oikeastaan perämies syypää. Kerran nimittäin tämä jätti papille -maksamatta kalasaatavat. Jo vuosikymmenen ajan oli papille maksettu -ylimääräisenä papinsaatavana nelikko silakoita jokaiselta verkoilla tai -nuotalla käyvältä täysi-ikäiseltä hengeltä, mieheltä sekä naiselta. -Hyvinä kalavuosina maksoivat saarelaiset tämän veron mielellään, mutta -kun jonakin keväänä kutukalastus tuotti huonosti, kuului rantakäräjillä -nurinaa ja uhkauksia jättää koko vero maksamatta. Se maksettiin -nimittäin keväällä, heti kutuajan loputtua, vähää ennen juhannusta, -Viroon lähdön aikoina. Lihavista ja rasvaisista syyshaileista ei toki -veroa tarvinnut papille maksaa. - -Eräänäkin keväänä oli kutuaika ollut huono. Kalaa oli saatu vähän. -Rantakäräjillä vallitsi synkkä mieliala. Kuului nurinaa sieltä ja -täältä. Silloin sanoi Pelto-Kallu: - --- Mitäs te joka kevät, milloin on huono kalantulo, nurisette ja -napisette! Jättäkää maksamatta, sillähän se on tehty! - --- Ei tässä muukaan auta, kuului joka puolelta. Tehtiin yhteinen päätös -olla sinä keväänä maksamatta papinsilakoita. - -Seuraavaksi aamuksi oli kuulutettu papinsilakan maksu alkavaksi -rannassa kello kahdeksalta. - -Suntio oli siellä papin kanssa järjestelemässä tyhjiä tynnyreitä jo -kello kuudelta. - -Aamu oli kaunis. - -Kello kävi jo yhdeksää, eikä vielä kuulunut ketään. - -Lopulta sanoi lukkari suntiolle: - --- Mitäs tässä -- mennään hakemaan silakkamme. Sittenhän näkevät -muutkin ja seuraavat esimerkkiä. - -Suntiota ja lukkaria seurasivat kirkkoneuvoston jäsenet ja heitä, -vanhaa totuttua rataa, kaikki muut saarelaiset. Ainoastaan Pelto-Kallu -pysyi yhteisessä päätöksessä eikä hän sinä keväänä maksanut -papinsilakoita. - -Pappi pani silakkasaatavansa hakemukseen kihlakunnan vanhimman kautta. - -Paperit tulivat muutaman viikon perästä vallesmannille. - --- Mitäs helkkarin tuhmuuksia sinä nyt olet tehnyt!?, sanoi vallesmanni -Pelto-Kallulle, jonka oli kutsuttanut luokseen. -- Sinä, ruunun -mies, jonka pitäisi olla hyvänä esimerkkinä muille ja apuna, milloin -joltakin on lain kautta haettava jotakin ja nyt sinä olet itse joutunut -tämänlaiseen rumaan juttuun. Selitä edes! - --- Se oli saarikunnan miesten yhteinen päätös. - --- Jättää maksamatta papin saatavat! - --- Niin. - --- Jaaha, vai sellaista väkeä! No -- toiset maksoivat kuitenkin? - --- Siltä näyttää. Mutta minä aion valittaa. - --- Valita, valita. - --- Minulla on jo paperit valmiina, jos vallesmanni viitsisi katsoa. - -Pelto-Kallu oli saanut postimieheltä tietää heti ajoissa, että hänen -kalaveronsa on pantu lainhakuun. Silloin oli Pelto-Kallu turvautunut -koulumestariin. - -Saaren nykyinen koulumestari, Esaias Hendolin nimeltään, antoi itseään -nimittää maisteriksi ja tästä syystä ei saaren kansa rohjennut -häntä nimittää opettajaksi, vaan koulumestariksi. Hänestä kulki -monenlaisia huhuja, mutta mitään varmaa ei kukaan tietänyt. Sen verran -oli kuitenkin onnistuttu saada hänen entisyydestään selvää, ettei -hän ole mikään oikea maisteri, tuskin ylioppilaskaan, ja että hän -oli ennen saareen tuloaan toiminut erilaisissa viroissa, viimeksi -käräjäkirjurina, mutta juonut kaikki entiset virkansa ja sortunut tänne -saareen lasten kasvattajaksi. Entisenä kirjurina hän sai tehdäkseen -kaikki saarelaisten asiakirjat ja kirjeet -- tyttöjen rakkauskirjeistä -alkaen. Yhteen aikaan hän oli avustanut kunnanmiehiä vallesmannia -vastaan ja kunta oli voittanut. Tästä asti oli Markus katsellut häntä -karsaasti, lakannut tervehtimästäkin. - -Nyt oli taas Markuksella kädessään tuon miehen sepittämä paperi, -Pelto-Kallun valitus "laittomasti kannetuista papinsaatavista". - -Markus luki ja ihastui paperiin ja koulumestarin taitoon, sillä tämä -oli uurinut asian perin juurin ja tullut seuraaviin tuloksiin: - - Mainittu silakkasaatava ei kuulu papin lailliseen palkkaan. Vain - neljäkolmatta saarelaisisäntää oli allekirjoittanut sitoumuksen, - jonka mukaan jokaisen verkoilla tai nuotalla käyvän naisen tai - miehen puolesta on maksettava papille nelikko kevätsilakoita. - Noiden neljänkolmatta miehen kokousta ei ole katsottava - lailliseksi kirkonkokoukseksi, koska sitä ei ole laillisella - tavalla kuulutettu ja koska siinä on saaren oma pappi -- - omassa asiassaan -- johtanut puhetta ja koska pöytäkirjalle ja - sopimukselle ei ollut haettu lainmukaista vahvistusta. - -Se oli valituskirjelmän sisältö ja se päättyi seuraavalla tavalla: - - "Näillä perusteilla rohkenen Maakuntavanhimmalta kunnioittaen - anoa, että minut vapautettaisiin mainitun, laittoman - papinsaatavan suorittamisesta ja että nyt vireillä ollut lainhaku - minua vastaan peruutettaisiin ja että hakija velvoitettaisiin - kohtuullisesti korvaamaan minun kuluni tässä asiassa." - -Markus oli ihastunut kirjelmän sisältöön ja muotoon. "Ollapa minulla -tuo taito!", huokasi hän itsekseen. Perämiehelle hän sanoi: - --- Tämän mukaan sinä näytät olevan oikeassa. - --- Niin olenkin. Ja mitäs vallesmanni tuumaa, jos siihen valitukseen -vielä lisättäisiin, että "minä en olekaan mikään varsinainen kalastaja, -vaan ruununperämies, joka ei ole velvollinen maksamaan papin -kalasaatavia, joita vain ammatikseenkalastajilta voidaan vaatia." -Eiköhän olisi hyvä lisätä se vielä tähän? - --- Ei herran nimessä! Se pilaisi asian kokonaan! Tämä paperi on nyt -näin hyvä -- siitä ei voi mitään pois ottaa, eikä siihen voi mitään -lisätä. Mene ja kutsu se koulumestari paikalla tänne! Minulla on sille -vähän sanottavaa. - -Markus oli päättänyt käyttää hyväkseen maisteri Hendolinin apua -virka- ja muiden asiakirjain laatimisessa ja siitä syystä hän kutsui -Hendolinin luoksensa. - --- Asia on, nähkääs maisteri, sillä tavalla, että minä osaan huonosti -suomea ja kun kaikki asiakirjat ja kirjeet on kirjoitettava suomeksi, -joudun minä usein pulaan. Minun kotonani puhuttiin ruotsia, saksaa ja -venättä. Minä kävin ruotsalaisen koulun. Arvaattehan, että minulle -tuottaa suurta vaikeutta suomeksi kirjoittaminen. Kun minä luin -tämän paperin, tulin minä ajatelleeksi, että etteköhän te, maisteri, -suostuisi minua auttamaan kaikissa kansliatöissä ja asiakirjojen -laatimisessa. Kyllä minä maksan. - -Koulumestarilla oli huono palkka. Saarelaiset, saatuaan häneltä -asiakirjoja, lupasivat maksaa, jos asia voittaa, mutta unohtivat -lupauksensa. Paljon oli naisia, jotka lupailivat: "Kunhan tulee kesä, -tuon minä marjoja maisterille tästä kirjoittamisesta", mutta kun -marja-aika saapui, jäivät marjat tulematta. -- Vallesmanni lupasi -hänelle hyvää palkkaa ja sen lupauksensa hän täyttikin. Hän maksoi -eräistä asiakirjoista markan mukaan riviltä, jotenka maisteri oikein -hyvinä päivinä ansaitsi vallesmannin kirjurina illassa sen, minkä -virassaan viikossa. - -Ensimmäinen asia, jonka he yhteisvoimin ajoivat, oli tuo papin -ja perämiehen keskeinen riita. Pappi piti sitkeästi puoliaan ja -vetosi aina korkeimman oikeusasteen apuun saakka; mutta turhaan. -Perämies voitti asian ja kaikki saarelaiset lakkasivat maksamasta -papinsilakoita. Ainoastaan lukkari, suntio ja kirkkoneuvoston jäsenet -koettelivat kauan kestää kahden tulen välissä -- he eivät olisi -raatsineet uhrata hyvää sopuaan papin kanssa, eikä liioin hyvää -naapurirauhaa toisten saarelaisten kanssa. Lopulta heidänkin oli -tehtävä ratkaisu. He lakkasivat maksamasta -- sillä hyvän naapurisovun -katsottiin niin vaativan. - -Näin menetti Markus papin ystävyyden. Heistä tuli vihamiehet. Kerran -jutun alkuaikoina oli pappi käynyt Markuksen luona ja sanonut näin: - --- Sinun ei pitäisi puoltaa perämiestä tässä asiassa. Meidän -virkamiesten on vedettävä yhtä köyttä kansaa vastaan -- muutoin kuri -katoaa. - --- Minun on vedettävä yhtä köyttä lain kanssa ketä hyvänsä vastaan. - --- Vaikka veljeäsi vastaan? - --- Vaikka veljeäni vastaan! - --- Siinä tapauksessa minä pyydän huomauttaa, että läheisempi puhuttelu -minun puoleltani peruutetaan -- mikäli meillä mitään sananvaihtoa -tästedes tulee olemaan. - --- Se ei ole minulle uhri! Te olette minua vanhempi ja teillä on oikeus -näissä asioissa aloitteen tekoon. - -Koulumestari oli myös saapuvilla. Pastori sanoi nyt vasta tuntevansa -koulumestarinkin ja pyysi peruuttaa hänenkin suhteensa lähemmän -tuttavuuden. - -Näin alkoi seurapiiri hajota. - -Tullivanhimman hän menetti kerran juomingeissa kotonaan. - -Läsnä oli vain tullivanhin, koulumestari, luotsivanhin ja vallesmanni -itse. - -Puolenyön tienoissa, humalan ylimmillään huimuillessa, oli Markus liian -varomattomasti ruvennut laskemaan leikkiä tullivanhimman ymmärryksen -kanssa, oli kertonut eräitä laivarikko- ja tullitarkastustilaisuuksia, -joissa muka tullivanhimman viisaus oli joutunut huononlaiseen -valaistukseen. Tästä oli tullivanhin suuttunut, heittänyt kynttilän -jalalla vallesmannia, mutta ei osunut ja alkanut huutaa niin, että -keittiöönkin kuului: - --- Voipi olla, että minä olen tuhmempi kuin sinä! Voipi olla! Mutta -itse minä elätän lapseni, muijani niin tuhma kuin olenkin! Mutta -kuinkas on sinun laitasi, veliseni? Sietäisiköhän ne sinun perheasiasi -nostella päivän valoon! No! Jokos kalpenet! Sieltä tulee Viipurista -vähän väliä laivoja, jotka tietävät kertoa, että siellä satamatöissä -kulkee eräs iso pojan kölkki, joka kuuluu olevan sinun näköisesi. -Mitäs siihen sanot? Poika kuuluu juttelevan kenelle hyvänsä, että -hänen isänsä nimi on Markus Aleksanteri Leopold Markulin, joka on nyt -saarelaisvallesmannina ja että hänen äitinsä nimi on Anna. -- No, mitäs -siihen sanot? On valetta vai?! - -Markus kohosi hitaasti ylös tullivanhimman kertomuksen aikana, -lähestyi häntä äänettömänä, otti kiinni kaksin kourin, ravisteli häntä -ilmassa ja sanoi pari kertaa: "Olet sinäkin mainio toveri! Olet totta -jumalaut!", kantoi sitten ulko-ovelle, jossa heitti hänet, humalaisen -miehen, pihamaalle, pimeään syysyöhön. Sitten viskoi jälkeen samaa -tietä tullivanhimman hatun ja päällystakin ja löi oven kiinni. - -Näin pienentyi Markuksen ympärillä seurapiiri pienentymistään. Eikä -hajaantuminen tapahtunut yksinomaan siten, että vain Markukselta -vähenivät ystävät. Hajaannus oli yleisempää laatua. Jo seuraavana -jouluna havaittiin, ettei suuria joulukestejä kutsuttu kauppiaalle, ei -pappilaan, ei tullivanhimmalle, ei vallesmannille. Jokaisessa perheessä -vietettiin joulua pienissä piireissä ja perheet kävivät toistensa luona -yksitellen lyhyillä vierailuilla. Suuret päivälliskutsut tanssiaisineen -olivat poissa, eivätkä enää sen jälkeen muotiin tulleet. Usein muisteli -Markus yksinäisinä iltoinaan näitä joulukemuja kaihoten ja ikävöiden. -Nehän olivat kestäneet vain muutaman vuoden, mutta Markukselle ne -olivat kuin kokonainen elämä. Kun hän istui yksin hämärtyvässä -kamarissaan ja antoi ajatuksensa siirtyä niihin aikoihin, kuuli hän -korvissaan puheen sorinaa, soittoa, lasin kilinää, puheita, laulua, -tanssia ja näki tupakan savua ja juhlapukuista saarelaisvallasväkeä, -etupäässä tuon lihavahkon, ketteräliikkeisen ja vilkkaan tullivanhimman -puolison, joka emäntänä ollessaan lasketteli vierailleen ranskalaisia -ja englantilaisia kohteliaisuuksia -- kukaan ei päässyt selville, minkä -mittapuun mukaan hän vieraansa jakoi, mutta erehtymättä hän määrätyille -henkilöille sanoi: "Ihjupliis" ja toisille: "Silhuplee". Vallesmannille -hän sanoi aina: "Silhuplee, masa lensman!" -- Markus luettiin -siis talon ranskalaiseen piiriin! -- "Hahahaha!" -- nauroi Markus -muistellessaan ja ihmetellessään, että "Minkähän ihmeen perusteella tuo -minut ranskalaisiinsa luki?" -- Luultavasti ei minkään perusteella. -Emännällähän oli ainoana pyrkimyksenä loistaa kielitaiturina ja -olihan hapella toki sen verran vaistoa, että ei samaa henkilöä -puhutellut sekaisin eri kielillä. Vaatihan alkeellisin kohteliaisuus -kunnioittamaan vierasta. -- - -Markus katseli siis menneitä aikoja saarelaisajastaan kuin -palaamattomia ilon aikoja, aavistamatta, että hänellä on omassa -talossaan ja puutarhassaan loistavin aika vasta edessä. Kuin merellä -saapuva myrsky lähettää edelleen aaltoja kymmenien, väliin satojen -kilometrien päähän, niin lähetti tuo tuleva aika saapuessaan erilaisia -tapauksia, ennenkuin se itse saapui ja ennenkuin se kohisten ja -riemuiten alkoi vyöryä lopputuhoa kohti. - -Nykyään oli tyyni ja hiljainen ja usein ikävä väliaika ja se kesti -usean vuoden. - -Sinä aikana tehtiin paljon työtä. Koulumestari, Esaias Hendolin, -oli hänellä aina apuna ja asiat luistivat hyvin. Meni jo muutamia -kesiä, jolloin hän ei peljännyt tarkastusta, mutta sitten taas tuli -pakoilukesiä. Muut paperit olivat kyllä kaikki reilassa, mutta ei -kassakirja. Sitä ei koskaan Markus näyttänyt Hendolinille. Siellä oli -toisinaan peloittavia epäselvyyksiä. Kevät- ja syyskaudet alkoivat -nimittäin käydä hänelle hyvin kalliiksi. Keväällä aikaiseen ja syksyllä -myöhään makaili saaren satamassa pelastuslaivoja. Ne ilmaantuivat kuin -kotkat muuttolintujen mukana. Makailivat saaren satamassa viikkomääriä -vaanimassa saalistaan, laivarikkoja. Näiden laivojen päällystölle alkoi -Markus antaa kotonaan tanssiaisia. Saaren tyttöjä ja poikia kutsuttiin -vallesmannin saliin "paaliin". Saaren vanha viulunsoittaja sai soittaa -usein koko yön. Tytöillekin tarjoiltiin viiniä ja useat niistä olivat -humalassa jo puolenyön tienoissa. Ne olivat ihania aikoja, mutta -tulivat kalliiksi. Ne veivät rahaa enemmän kuin hänen palkkansa sieti. -Silloin hän turvautui hallussaan oleviin vieraisiin rahoihin ja lähetti -perämiehen mantereelle hakemaan konjakkia, likööriä, viinejä ynnä muuta. - -Lähempänä joulua hävisivät pelastuslaivat ja loppuivat "paalit", -niinkuin saarelaiset niitä nimittivät, ja alkoi ikävät illat ja pitkät -päivät, jolloin oli säästettävä ruuassa ja juomassa pitkin talvea, -että kevääseen mennessä saa kassakirjan ja kassan siihen kuntoon, että -voi sen huoletta antaa tarkastajalle. Usein hän onnistuikin, mutta -muutamina keväinä laivarikkoajan "paalit" veivät suunnitelmat taas -sekaisin. - -Joulunalusviikoista kevääseen oli hänen ainoana seuranaan koulumestari, -toisinaan perämies ja joskus Miina -- koulumestari tavallisimmin. - - * * * * * - -On eräs joulukuun ilta. - -Posti on tullut mantereelta. - -Markus on laittanut pienessä makuukammiossaan olevan pyöreän pöydän -juhlakuntoon. - -Siinä on konjakkiputeli, sikarilaatikko, tulitikut, joulupostia, -pari lasia, sokeriastia ja punaisella samettivuorilla sisustetussa -mahonkirasiassa, joka on auki, kansi seljällään, kiiltelee iso -jalokivillä koristettu kultakello raskaine kultavitjoineen. -- - -Markus itse järjestelee huonetta. - -Pyöreälle pöydälle hän sytyttää kaksi kynttilää palamaan. - -Ikkunanaluspöydälle, idän seinustalle, meren puoleisen ikkunan eteen -pannaan niinikään pari kynttilää ja annetaan verhojen jäädä auki. - -Kaikille muille ikkunoille sytytetään myös kynttilöitä, joka huoneeseen. - -Isäntä itse on juhlapuvussa -- kultanappisessa hännystakissa, -valkeissa liiveissä, korkeassa kauluksessa, valkeassa kaulanauhassa -ja kultakahvaisessa silakanvartaassa, joka riippuu vasemmalla ja -kolahtelee tuoleihin ja pöytien kasoihin. - -Hän ei ole kyllä selvillä, pitääkö silakanvarraskin olla kupeella vai -eikö, vai onko se suorastaan kielletty tämänlaisessa iltakutsussa -kotona, mutta oli miten oli. - -Juhla kuin juhla! - -Se kuuluu juhlapukukaavaan ja saa riippua kupeella. - -Hän on ajanut partansa, lihava leuka ja vielä lihavammat posket -välkkyvät puhtautta ja viikset ovat käännetyt kohti silmiä. - -Hän katseli itseään peilistä. - -Kasvojen ilmeet olivat viekkaat, mutta niihin otti osaa vain nenän ja -suun lähin ympäristö ja silmät, sillä posket ja leuka olivat jo aikoja -sitten lihoneet siinä määrässä, ettei yksikään lihas niiden sisällä -jaksanut liikkua niin paljon, että sen väreilyt olisivat tuntuneet -pinnalle asti. Suun ilmeitä jossain määrin himmensivät kellanruskeat -tuuheat viikset. Silmät, silmäluomet ja turvonneet silmänalukset, -sieraimet, tummanruskeat kulmakarvat, jotka kohosivat nenän juuresta -molemmin puolin vinosti ylöspäin, iho nenän juuressa ja nenän seljässä, -joka voi tarvittaessa vetäytyä kymmeniin ryppyihin, pitivät miltei -villiä elämää hänen jutellessaan seikkailuistaan nuoruudessaan -- -metsästysmatkoista ja maalaistytöistä -- niin -- ne olivat juttuja ne! --- ja niille kannatti kyllä nenän ja sen lähimmän ympäristön ilveillä -ja ilkkua -- nyt, kun kaikki oli ohi, nuoruus ja sen monikirjavat -seikkailut! -- Yli kaiken kaartui leveän ja voimakkaan otsan ja kaljun -päälaen suun puoliympyrä, korvasta korvaan, kylmänä ja tunteettomana -kuin taivaan kupu joka katselee yhtä rauhallisesti niin hyvien kuin -pahojenkin, niin väärien kuin vanhurskaittenkin tekosia maan matoisen -kamaralla. - --- Täydestä käyt vielä, mies peilissä, mutta alatpa jo vanheta, sanoi -hän kuvaselleen. - - * * * * * - -Kaikki on valmista, mutta missä hitossa viipyy vieras. - -Tekisi mieli alkaa jo itse -- ottaa pieni konjakkiryyppy ja sytyttää -sikari. - -Ei siinä muuta olekaan. - -No niin, teetä myös. Kyllä Miina teetä tuo. - -Ahaa -- jopa kuuluu kolinaa ulko-ovessa. - -Vallesmanni on saavuttanut tarkoituksensa. - -Koulumestari jää ällistyneenä seisomaan kynnykselle. - --- No mutta... no mutta... Mitä sinä meinaat?!... Arki-iltana!! Minä en -ymmärrä! - --- Heitähän paltto päältäsi ja vie sinne eteiseen! -- Miina! Tule -auttamaan vieraan päältä palttoa! Sinä olet tuhma, Miina! Minun on -sinua tästä lähin kasvatettava... No no -- auta paltto pois vieraan -päältä -- no niin -- aseta se käsivarrellesi -- vasemmalle! -- noin, -nyt otat lakin -- nyt kepin -- viet ne eteiseen. Sinun on, Miina, tästä -lähin tämä tehtävä kaikille minun vierailleni jo eteisessä. Minä olen -nyt korkeampaa säätyä kuin eilen ja minulla käy nykyään korkeampia -vieraita kuin ennen ja ne on otettava vastaan korkeammalla tavalla kuin -ennen. Muista se, Miina! - --- No -- käy istumaan, Esaias! - --- Mitä helkkaria sinä oikein ilveilet!? Mitä sinulle on tapahtunut? - -Markus täytti ryypyt, näytti ääneti kultakelloa Hendolinille, joka -sitä suu auki katseli joka puolelta ja asetti sen jälleen paikalleen -ja katseli kysyvänä Markusta. Markus kohotti ryyppylasinsa, kehoitti -viittauksella Hendolinia tekemään samoin, lasin kilahdus, onnentoivotus -ja lasit tyhjiksi ja sitten sytytettiin sikarit ja siinä seisovassa -asennossa tarkasteltiin vielä kelloa. - --- Mistä hitosta sinä olet saanut tämänlaisen kellon -- jalokiviäkin jo -kokonainen omaisuus! - -Vastaukseksi ojensi Markus Hendolinille samassa postissa tulleen kelloa -koskevan paperin. - --- Venättä! - --- Niin. Ole hyvä ja lue. Siitä selviää tämän kellon salaisuus. -Jaaha, et ymmärrä! No, se musteella tehty omakätinen nimikirjoitus on -"Nikolai" ja paperissa sanotaan, että erikoisessa armossa on minulle, -osoittamastani sankarillisuudesta, nähty hyväksi lahjoittaa tämä -kultakello jalokivineen ja perineen. Siitä selviää myös, että kello -vastaa yrjönristiä, jonka olen ansainnut, mutta kun olen sivilimies, -ei minulle yrjönristiä voida antaa, vaan sitä täydellisesti ja arvossa -enemmänkin, vastaava kultakello perineen ja jalokivineen. - --- Mutta eihän tässä paperissa noin pitkiä puheita ole. - --- Ei olekaan, mutta sinulle, joka et ymmärrä, on pidettävä puhe -pitempi. - --- Jaaha. Jaaha. Vai olet sinä sankari! No, mikähän sankari sinä sitten -oikein lienet. - --- Kyllähän vielä kuulet. - -Myöhemmin illalla, oliko toisien vai kolmansien lasien aikana -- valkea -pöytäliina oli kyllä kauttaaltaan sikarintuhan peitossa, varsinkin -tuhkakupin ympäriltä, josta päättäen kädet olivat alkaneet tehdä -epävarmoja liikkeitä, myös kynttilät olivat jo pitkällä ja katsottiin -kelloa, mutta ei koskaan muistettu, paljonko se on -- puhelevat -toverukset sangen korkealla äänellä kaiken maailman asioista ja alkaa -Markus puhua myös tästä kelloasiasta, siitä, jonka vuoksi koko juhla on -pantu pystyyn. - -Jompikumpi oli taaskin sanonut sanan "sankari" ja sen johdosta -kysyi Markus Hendolinilta, koulumestarilta, jota varsinkin tällä -humaluusasteella, jolla nyt oltiin, oli nimitettävä maisteriksi. - --- Kuulehan maisteri! Sinä et taida tietääkään mitä san-ka-ri-us on, -vaikka olet paljon lukenut? - --- Sankarius? Sitä ovat eri tutkijat eri maissa selittäneet -sangen eri tavalla. Siitä on hyvin monta määritelmää, toisilleen -ristiriitaisiakin. Sankarius? Hm. Se on vaikea määritellä. - --- Sankarius -- niin. Siitä on monta mielipidettä ja tämän kellon -minulle joutuminen selvittää yhden käsityksen sankariudesta. Annahan -kun minä selitän. Muistathan sinä kun se venäläinen pantsarilaiva -toissa talvena työnsi kärsänsä lumipyryssä maahan tuolla lähempänä -Lounatriviä? - --- Muistan. Joulun tienoissahan se tuli. - --- Ja myös sen muistanet, että se oli siellä tuhon partaalla, -laivarikkoisena, koko sen talven, kolme kuukautta. Kävithän sinäkin -siellä joskus minun kanssani. Kolme kuukautta jatkuivat pelastuspuuhat -ja minä olin yksi sankari, sikäläisen käsityksen mukaan, josta nyt on -kysymys -- ymmärräthän. - --- Ymmärrän, ymmärrän. - --- Minä olin yksi niitä sankareita! - --- Mitä sinä sitten teit? - --- Minä join vähintäin kerran viikossa penkin alle kaikki venäläiset -upseerit, ylimmästä alimpaan -- itse amiraalikin kävi kerran voimiaan -koettamassa. Kaikessa vieraanvaraisuudessaan yrittivät upseerit laivan -peräsalongissa juoda minut penkin alle. Kaikennäköisillä sekoituksilla --- kuumaa viskiä, hunajakonjakkia ja mitä lienevät sotkeneetkaan -sekaisin -- koettivat saada minua itseänikin sekaisin. Itse tippuivat -he yksi toisensa perästä pöydän alle, mutta minä istuin yhä pää kylmänä -ja järki kirkkaana ja jatkoin juomistani. Kun venäläiset upseerit -panevat toimeen kilpajuomingit, julistetaan sankariksi se joka voittaa. -Minä voitin tuon laivarikkoisen venäläisen pantsarilaivan upseeriston -noin kaksitoista, tai parikymmentä kertaa uusiutuvassa kamppailussa ja -minut on julistettu sen johdosta sankariksi ja kun laiva keväällä pääsi -irti rannasta, lähetettiin keisarille luettelo sankareista ja minä -olen yksi niistä, ja keisari lähetti minulle tämän kellon, valittaen, -että olen siviilimies, ja hän on siis estetty ojentamasta minulle -yrjönristiä. -- Se on nyt siis yksi käsitys siitä, mitä on sankarius --- venäläinen käsitys. On myös vielä monta muuta käsitystä, mutta ei -yhtään sellaista, jonka mukaan sinä olisit sankari, sillä sinä humallut -vähästä, katso ettet jo tämän lasin perästä kallistu pöydän alle. -Terveydekses! - --- Terveydekses! -- - -Tunnit kuluivat ja aamu alkoi hämärtää. - -Koulumestari, joka oli koko yön istunut pyöreän pöydän toisella -puolella ja sankarillisesti koettanut pitää puoliaan Markuksen kanssa, -alkoi viiden tienoissa aamulla ensin sammaltaa puheessaan, kerrata -tylsänä aina vain samoja sanoja ja vihdoin alkanut hiljalleen ja -hitaasti solua tuoliltaan permannolle. - -Ei kukaan Aatamin pojista tässä matoisessa maailmassa voi sekoittaa -viittä, kuutta, ehkä seitsemääkin lasia konjakkia ja samppanjaa -vajoamatta siihen ihanuuksien laaksoon, josta hän luulee liitelevänsä -aina ylemmä ja ylemmä, aina ihanampiin ja ihanampiin korkeuksiin -- ja -kaikkein vähimmän Esaias Hendolin, koulumestari, entinen käräjäkirjuri, -virkansa juonut heittiö, meren ajo, niinkuin häntä nimitteli -ajatuksissaan Markus, vedellessään savuja sikaristaan ja tyhjentäen -viimeisen lasinsa ja sen jälkeen tarttuen kiinni juomaveikkoonsa, -ainoaan ystäväänsä ja auttajaansa ja alkaen häntä raahata läpi -ruokahuoneen saliin, jonka sohvalle koulumestarille oli varattu -makuupaikka. - -Koulumestari heräsi matkan varrella ja alkoi puhua mokeltaa: - --- Ne -- tullimiehet ymmärrätkö sinä... - -Viimeksi oli ollut nimittäin puhe tullimiehistä yleensä ja Hemmasta -erikoisesti, jota vastaan koulumestarilla tuntui olevan kaunaa. - --- Tullisökärit, niinkuin saarelaiset sanovat -- aloittavat -- -aloittavat -- syntisen -- ur -- uransa -- varkaina ja merirosvoina -- -ja -- päättävät sen. -- -- Älä vie minua! Mihin sinä viet minua!? Hei! -Kuuletko sinä! Laske minut irti, tai minä lyön sinua! - -Saatuaan koulumestarin makuulle palasi Markus takaisin pyöreän pöydän -luo, korjasi konjakkiputelin, joka oli vielä lähes puolillaan, -huomiseksi kohmeloryypyiksi ja piiloitti sen vaatekaappiinsa, sillä hän -entisestä kokemuksesta tiesi, että koulumestari herää ennen häntä ja -tyhjentää yksin putelin ja menee jälleen maata, eikä sitten huomenna -ole kummallakaan kohmeloryyppyjä. - -Markus sammutti kaikki tulet ja kävi maata tyytyväisenä ja iloisena -siitä, että varmat kohmeloryypyt ovat tiedossa. - -Seuraava päivä oli sunnuntai. - -Oli kirkas syysaamu. - -Päivä paistoi valjuna ja keltaisena vuorten harjujen päältä. - -Miina toi aamukahvia ja herätti Markuksen. - -Kello oli silloin kymmenen. - -Markus meni herättämään koulumestaria aamukahville. Siinä olikin -työmaa! Koulumestari makasi kuin ranka metsässä. Kauan sai Markus häntä -ravistella, ennenkuin hän heräsi. - -Miehet istuivat jälleen pyöreän pöydän ympärillä. - --- No Esaias! Sinulla +aitaa olla pää kipeänä -- hehehehe! - --- Älä muuta sano! Minä taidan kuolla. Mitä ihmettä sinä minulle viime -yönä juotit?! - --- No ei hätää! Katsotaan eikö talossa ole vielä lääkettä. - -Markus meni kaapille. - -Pulloa ei löytynyt. - -Julmistuneena hän kääntyi koulumestariin, jonka naamasta paistoi -syyllisyyden tunto. - --- Oletko sinä, saatana, käynyt varkaissa! Missä puteli on? i - --- Minä en muista mitään! - --- Et muista! Valehtelet! Kukaan muu ei ole sitä voinut viedä! - -Markus meni etsimään putelia salin puolelta ja löysi sen tyhjänä sohvan -alta, jolla koulumestari oli maannut. - --- Voi sinä kurja itseäs! Pilaat sekä oman että toisen aamun! Ja nyt -sinä lähdet tästä talosta ja vähän äkkiä! - -Markus haki ruoskansa, tarttui koulumestaria niskasta kiinni ja -kuritti häntä, löi ruoskallaan pari kymmentä kertaa. Sitten huusi hän -koulumestarille: - --- Pue ryysyt yllesi ja lähde saatanan äkkiä ja älä tule ikinä -näkyviini! - -Ruoska kädessä hän ajoi koulumestarin ulos ovesta. - -Koko toimituksen aikana ei koulumestari ollut sanonut sanaakaan. - -Kädet syvällä palton taskuissa, hartiat kumarassa, selkä kirvelevänä, -pää pakottavana, korvat humisevina, mieli maan tasalla, synkin -ajatuksin, onnettomana ja murtuneena, hän käveli läpi valoisan, -pyhäaamuisen kylän asunnolleen, kävi heti maata ja makasi -maanantaiaamuun, koulunalkamiseen asti. - -Pitkälle ei Markus kuitenkaan tullut toimeen ilman Hendolinin apua. - -Viikko oli kulunut. - -Oli taas lauantai-ilta, synkkä ja myrskyinen. Markus koetti viettää -iltaa yksin istuen, tupakoiden, soittaen välillä viulua ja välillä -lueskellen, mutta neljännestunnit olivat viikkojen pituisia. - -Hän lähetti Miinan hakemaan koulumestaria, jolla ei ollut varaa hankkia -juomatavaroita ja tuskin tupakkaakaan. Hänellä ei ollut muuta paikkaa -mihin mennä kuin vallesmannila. Hän oli viikon kuluessa huomannut, -että vallesmannin jahti oli käynyt mantereella ja tiesi kyllä millä -asioilla. Hän oli myös rahapulassa. Hän tarvitsi Markuksen seuraa, -rahoja ja viinoja. Kuin kuritettu koira hän otti siis iloisena vastaan -kutsun ja läksi paikalla vallesmannihan. - -Molemmat valittivat saaren kauheita talvia ja selittivät ensi tilassa -hakevansa paikan mantereelle. "Ei talveakaan enää tämän jälkeen -täällä!" oli heidän yhteinen päätöksensä ja se päätös vahvistettiin -ryypyllä ja uusittiin ikuinen, vilpitön veljeys. - - - - -VII luku. - -TANSSIAISET. - - -Saarelaisvallesmannin viimeinen kesä on alkanut. - -Se oli nykyisen vuosisadan neljäs kesä. - -Markus oli silloin kolmen viidettä vuotias. - -Hän oli parhaissa voimissaan. - -Alkanut kesä oli kauneimpia ja varmasti hänen parhain ja huolettomin -kesänsä, sillä hänellä ei nyt ollut rahahuolia. Tarkastus oli jo -keväällä ja silloin oli kaikki paperit kunnossa. - -Myöskin kassa oli kunnossa, sillä hänen oli onnistunut kevään ensi -matkallaan saada kaupungissa parin hyvän ystävänsä nimillä pankista -rahaa kuuden kuukauden vekselillä. - -Tuskin koko elämänsä aikana hän on viettänyt niin vapaata ja huoletonta -kesää -- ei edes parhaina nuoruusvuosinaan. - -Elämä saaressa on muuttanut muotoaan. Sinne on alkanut virrata -kesävieraita -- neljä, viisi, kuusi, tai kymmenenkin kesän kuluessa. -Markus on tutustunut niihin kaikkiin. Ne ovat olleet hänen -jokapäiväisiä vieraitaan. Hän on tehnyt niiden kanssa pitkiäkin -purjehdusmatkoja ja kiipeillyt vuorilla. Hänestä tuntuu, että tuskin -lienee enää neliömetriäkään saaren pinta-alasta, joka ei olisi ollut -hänen silmissään. Illoin on kokoonnuttu hänen luokseen -- juotu -teetä puutarhassa, soitettu, laulettu, kuunneltu yön hämärässä meren -kohinaa puutarhan rantaan, katseltu kesäyön kuuta ja harvoja tähtiä ja -kaukaa hiipuvia laivojen tulia ja juteltu ja naurettu. Järki-ihminen, -Hendolin, on hänelle toisinaan sanonut, että tämä tämännäköinen -elämä vie liiaksi rahaa, johon Markus oli selittänyt, että talvella -säästetään, eletään perunoilla, sianläskillä, leivällä ja silakoilla ja -juodaan viinaa ja poltetaan viidenpennin sikareja! Sitäpaitsi oli hän -tehnyt erään sopimuksen yhtiön kanssa, joka piti yllä pelastuslaivoja. -Niitä oli kaksikin kilpailevaa yhtiötä, molemmilla komeita, voimakkaita -pelastuslaivoja. Toisen asiamieheksi oli ruvennut Markus isoa palkkiota -vastaan. Jokaisesta laivarikosta, joka joutuu yhtiön huostaan, -sitoutui yhtiö maksamaan Markukselle kymmenen prosenttia, jos hän -yhtiön valtuutettuna ennättää mennä ottamaan laivan haltuunsa ennen -kilpailevaa yhtiötä. -- "Kun syksyllä saamme yhdenkään hyvänpuoleisen -laivarikon hoidettavaksemme, on meillä rahaa kuin ruhtinailla!", oli -Markus sanonut Hendolinille, joka alkoi puhua jostakin karhunnahan -myynnistä. Siihen oli Markus nauranut ja sanonut: "Pelkää sinä vain -turhia! Syksyllä on meillä rahaa ja sitten maksan velkani -- kaikki --" - -Tänään on Markuksella juhlapäivä, syntymäpäivä. - -Jo varhain aamulla oli hän herännyt lauluun. Kesävieraat olivat -käyneet häntä tervehtimässä ja esiintyneet peräti juhlallisina. -Olivat ojentaneet hänelle taiteellisen adressin -- joukossa oli -kaksi taidemaalaria -- ja pitäneet pienen puheen. Adressiin oli -piirretty sanat: "Hänen Majesteetilleen Marcus Alexanteri Suurelle, -Kohtalon armosta Saaren kuninkaalle, Tytärsaaren Ruhtinaalle, -Ruuskerin Herttualle, Vailuodon Valtiaalle, ynnä muuta, ynnä muuta, -Hänen nöyriltä ja uskollisilta alamaisiltaan kolmenviidettäkertainen -hei!" Sitten näkyi siinä nimet alla. Kauimmin viipyi Markuksen katse -nimessä Martta, eikä hän oikeastaan muita nimiä nähnytkään. Markus -käveli puolipukeissaan makuukammarissaan, veteli savuja sikaristaan, -seisoskeli kauan ikkunan ääressä ja vielä useammin pysähtyi hän pyöreän -pöydän luo. Siinä oli tuo paperi ja Markus luki sen taas nauraen läpi -ja jäi tuijottamaan Martan nimeen. Martta oli lausunut lystikkään -runon, jonka eräs kesävieraista oli sepittänyt. Kuka sepittäjä oli, -sitä ei hänelle ilmaistu. Kunhan ei vain olisi ollut koulumestari. Runo -oli niin hänen tapaistaan alusta loppuun. Se alkoi näin: - - Valtioi merta katseellas - älä kahleilla Xerxeen! - Se tie on sulle kunniakas, - mi vie läpi vihreän hyrskeen. - -Kaikki kesävieraat ovat kutsutut illalla Markuksen luo juhlimaan. - -Pelto-Kallu on jo aamusta alkaen järjestelemässä puutarhaa -- -puhdistamassa käytäviä ja ripustelemassa värillisiä lyhtyjä käytävien -varsille ja puutarhapöydän ympärille. - -Markus katselee ulos. - -Hän on avannut ikkunan molemmat puoliskot auki. - -Aamu on lämmin ja tyyni. - -Alhaalla nurmella kasvaa voikukkia. - -Päivä on jo korkealla ja sen valossa hohtavat voikukat kuin tulipallot. - -Kirsikat ja omenat kukkivat. - -Koko puutarha on yhtenä valkeana kukkamerenä, jossa pörisee kimalaisia -ja mehiläisiä, joiden ruskeankeltaiset siivet välähtelevät valkeita -kukkia vasten. Koko puisto hymisee kuin kaukaiset urut. - -On niin tyyni, ettei ainoakaan lehti liikahda. - -Merikin näyttää peilityyneltä. Rantaa vasten kohahtaa hyvin heikko -vanha ummikas, läikkyy rantakiviä ja teloja vasten nousten ja laskien -äänettömänä, mutta toisinaan tulee joku isompi ummikas, joka rähähtää -rantakiville äkäisenä ja puhaltaa suustaan vaahtoa, joka kerääntyy -isoina pehmeinä kerinä telojen väliin ja kallion lokeroihin. Päivän -paisteessa se on valkeaa, valkeampaa kuin ensi lumi ja keveää, miltei -ilmaan pyrkivää. Päivä on jo kolme, neljä tuntia sitten noussut. -Satamasta päin kuuluu silloin tällöin airojen kolinaa. Alkaa kuulua -myös rantasorassa askelten ääniä. Puiden lomitse näkee Markus -koulumestarin, joka rantakarikkoa pitkin on menossa heidän yhteiselle -uintipaikalleen, Venekalliolle. - --- Huomenta, koulumestari! huutaa Markus ikkunastaan. - --- Huomenta, huomenta kuningas! Tule uimaan! Uinnin jälkeen jäävät -toverukset kalliolle istumaan vielä pitkäksi aikaa. - --- Minä olin tulla hulluksi tänä aamuna, alkaa Markus muun jutun -jälkeen. - --- No!? - --- Aamulla varhain, laulajien mentyä, istuin pyöreän pöydän ääressä, -katselin ensin sitä komeaa adressia ja kun siitä loin äkkiä silmäni -ikkunaan, näin kummia: Näin auringon kirkkaana paistavan keskiruudusta, -mutta hyvin pienenä, isoimman tähden kokoisena. Ennenkuin ennätin -selvittää ilmiötä itselleni järkevästi, valtasi minut kuvaamaton kauhu. -Luulin, että vanha aurinkomme kiitää meistä pois päin, tai joku uusi -aurinko kiitää meitä kohti. Päivällähän eivät tähdet näy. Sen täytyi -siis olla oikea aurinko. Minä käsitin, että jos se on tuleva aurinko, -on tuhomme varma muutaman minuutin perästä, sillä äskenhän ei idässä -mitään uutta aurinkoa näkynyt ja nyt näkyy. Sen täytyy siis tulla -huimaa kyytiä. Seuraava huomioni oli, että valo ei ollut vähentynyt. -Jos vanha aurinkomme olisi pois menossa ja jo noin kaukana, olisi -jo miltei pimeä ja kylmä. Sen täytyy olla siis uusi tulokas! Lienee -kulunut monta silmänräpäystä, ennenkuin vapauduin kauhustani. - --- Ihan tosissasi!? - --- Niin, ihan tosissani! -- Lienee pääni hiukan horjahtanut ja näky -katosi. Sain kauan muutella pääni asentoa vasemmalle, oikealle, ylös, -alas, ennenkuin löysin jälleen tuon uuden pienoisauringon. Sillä -välin olin ennättänyt rauhoittua ja tein sen järkevän huomion, että -lasissa oli jokin teonvika, pieni linssi tai peili, joka taittoi valon -auringosta silmiini. Oikea aurinko nimittäin oli vielä niin paljon -vasemmalla, ettei sitä näkynyt. - --- Kuulehan veli! Sinun järkesi aurinko taitaa alkaa kiitää sinun -pääkuorestasi pois päin, tuntemattomia avaruuksia kohti. Nuohan ovat -selviä hulluuden oireita! Ei se ole oikeaa, että naimaikäinen mies -juttelee tuollaista! - --- Oli mitä oli, mutta se on antanut minulle paljon ajattelemista! -Kun ensin olin kauhukseni ajatellut, että avaruuksien lait olivat -sikäli lakanneet olemasta voimassa, että joku tuntematon aurinko -lähestyy meitä avaruuksien pimeydestä suunnatonta vauhtia, tai että -oma aurinko on saanut päähänsä jättää ikivanhan vartiopaikkansa ja -lähtenyt kiitämään karkuun, jättäen kaikki planeettansa hunningolle, -kuin lampaat paimenetta, harhailemaan ikuiseen pimeyteen, käänsin -rauhoituttuani nämä ajatukseni nurin ja ajattelin päinvastaista -laittomuutta, nimittäin että kaikki liike avaruuksissa äkkiä lakkaisi --- että maa, kuu, kiertotähdet ja maailman kaikki suuret ja pienet -tähdet lakkaisivat liikkumasta ja pyörimästä, jäisivät paikoilleen -avaruuteen siihen paikkaan ja siihen asentoon missä nyt ovat -- ei -silloin enää olisi aikaa, sillä aikahan ei muuta ole kuin kiertotähtien -liikettä. -- Ei olisi, millä mitata aikaa, koska aika ja ajan mitta -ovat samat. - --- Hm. - --- Ja jos oikein tarkkaan ajattelen, on aika sittenkin olemassa. Se on -kummallinen asia, enkä enää loppujen lopuksi ymmärrä, mitä on aika! -Ikuisuuden ymmärtää melkein paremmin. Öisin, tyynellä meren selällä, -kun tähdet paistavat kaikilta suunnilta, sekä ylhäältä että alhaalta, -tuntuu maa kadonneen olemattomiin, ja Ikuisuus tulleen aivan lähelle, -miltei kourin kosketeltavaksi. Mutta aikaa minä en ymmärrä! -- Aika -ei häviäisi, vaikka kaikki liike lakkaisi. Katsos: Vaikka kaikki -taivaankappaleet seisoisivat ikuisesti paikoillaan, eläisin minä ja -ajattelisin ja yksi ajatus olisi ajateltu loppuun, ennenkuin tulisi -seuraava. Suru ja ilo vaihtelisivat. Niiden välillä olisi aikaa. -Syöntiä seuraisi työ, työtä lepo ja uusi syöminen. -- Tapaus seuraisi -tapausta ihmisen elämässä ja niin olisi aika kuitenkin olemassa ja -aikaa mitattaisiin niiden tapausten mukaan. - --- Niin, ja tapaushan se on tämäkin -- siirtyäksemme jälleen oikeisiin -asioihin -- että sinulla on vielä maakuntahallitukselle lähettämättä -Hanskin Matin tilankatselmuspöytäkirjat. Maakuntavanhimman kirjelmä -asiasta viimetalvena oli myös tapaus ja seuraavat kaksi tapausta -oli kirjelmät keväämmällä samasta paikasta ja niiden kunkin välillä -oli aikaa -- vanhojen planeettasysteemien mukaan laskien kuu -jokaisen kirjelmän välillä. Huomenna lähtee posti ja tämä tapaus on -saatava siihen postiin. Tänä iltana, on sinulla syntymäpäiväkemut. -Me tarvitsemme vähintäin viisi tuntia Hanskin Matin tapauksen -selvittämiseen. Eiköhän olisi siis parasta, että lähdetään töihin. - --- Minähän olen tänään päättänyt juhlia! - --- Juhli, juhli! Minä vain sanoin! Minä olisin tänään hyvällä -työtuulella. Sitävarten minä asiasta puhun. Juhli sinä, kyllä minä -teen! Ei sinusta siinä apua olisi kuitenkaan! Mitähän varten ne -sinustakin tekivät vallesmannin! - --- Sitä varten, kun en minä siellä maakuntahallituksessa oikeastaan -mihinkään pystynyt ja kun sitten taas kerran korkeat isännät -maakuntavanhimman ympärillä neuvottelivat, kuka saataisiin saareen -vallesmanniksi -- joka siellä edes jonkun aikaa pysyisi -- niin sanoi -joku: "Lähetetään tämä Markulin -- päästäänhän sillä tavalla siitäkin -ja saadaan samalla saareen vallesmanni!" Siis sitävarten, kun et sinä -niihin aikoihin ollut palvelemassa maakuntahallituksen konttoristina. -Sinut ne olisivat tänne lähettäneet ja minä -- istuisin paraikaa -ihanassa maakunnanpääkaupungissa! -- Sitävartenhan se näin kävi! -Huonoin mieshän sieltä aina tänne joutuu -- jos on suurten isäntäin -suosiossa! Hahahaha! - -Vallesmanni kertoili konttoristiaikojaan ja tunti toisensa jälkeen -kului. - -Sitten he yhdessä söivät aamiaista ja sen jälkeen kävivät työhön -käsiksi. - -Kello kahdeksan illalla alkoivat juhlat. Eetin Anttu oli kutsuttu -viulunsoittajaksi. - -Kesävieraista eräs neiti osasi soittaa pianoa ja laulaa. Laulua, -soittoa ja tanssia olikin illan ohjelmassa runsaasti. - -Vaikka kesäyö oli valoisa, sytytettiin puutarhan paperilyhtyihin tulet. -Pimein aika istuttiin puutarhapöydän ympärillä. Mieliala oli sangen -hilpeä ja oli sitä kohottanut juuri äsken tarjottu viini. - -Koulumestari oli tänä iltana humaltunut sangen aikaisin. Hän oli saanut -puhekumppanikseen erään iloiselta näyttävän neitosen ja kuvaili tälle -itseään ja oloaan saaressa, kuuntelematta mitä toiset puhuvat. - -Eri puolilla juteltiin innokkaasti eri asioista, toiset miltei -kuiskaillen, toiset kovalla äänellä. - -Väliin raikui kova nauru. - -Koulumestari näytti puhuvan innokkaasti. Hänen puhekumppaninsa kuultiin -kysyvän: - --- Niin. Mitenkä tekin jouduitte tänne saareen? Te olette liian -lahjakas tänne hautautuaksenne! - --- Jaa -- se on pitkä tarina, vaikka ei surullinen. Minä olen -filosofian maisteri (Niin hän aina, varsinkin naisille, humalassa -ollessaan esitteli itsensä). Niin. Olen asettunut tänne saareen -toisista syistä, kuin luulette, neiti. -- Niin. Minä olen asettunut -tänne useaksi vuodeksi -- vuosikymmeneksi -- viideksitoista -vuodeksi -- tutkiakseni kalastaja- ja merenkulkijakansan elämää -aivan läheltä, mukana eläen niin sanoakseni ja elääkseni täällä -tuon ajan, olen ottanut toimekseni täällä koulumestarin viran. Aion -kirjoittaa tohtori-väitöskirjan hyljekoirista, hylkeenpyynnistä ja -alkuperäisen saarelaiskansan elämästä, sen moraalikäsityksistä ja -muusta. Hyljekoiran kallotutkimukset, suomalaisen saarelaiskansan -antropologia -- kas siinä aloja, joilla tiede ei ole vielä ottanut -ensi askeleitaankaan. -- Nämä ihmiset elävät täällä kivikauden -elämää, vaikka eivät käytäkään kiviaseita. Suotta on hautautua, kuten -monet tekevät, alkeellisia sivistysmuotoja tutkiakseen Afrikaan tai -Etelämeren saarille. Täällä on aineistoa yllin kyllin ja minä en ole -mennyt merta edemmä kalaan. - --- Teillähän on suuret suunnitelmat! - --- Niin. -- Käänteentekevät! -- Aluksi minä aioin lukea täällä papiksi, -mutta kun sillä alalla on niin vähän mahdollisuuksia... - --- Anteeksi! -- Oletteko huomannut, kuinka ihana yö nyt onkaan!? - -Koulumestari myönsi, että yö on kaunis ja syventyi jälleen -selostelemaan suunnitelmiaan ja tulevaisuuttaan. Sinä iltana hän oli -tavallista oppineemmalla tuulella. Niinpä hän, nähtävästi omituisen -nopeasti kehittyvän humalan vaikutuksesta, yritti Markuksen kanssa -saada aikaan väittelyä latinan kielestä ynnä muusta. Hän siirtyi -Markuksen puolelle pöytää ja alkoi kovalla äänellä hänelle toimittaa: - --- Ymmärsitkö sinä, minkälaisen miehen kanssa sinä tutustuit silloin, -kun tutustuit minun kanssani? Sinä et vastaa mitään! -- Minä kysyn siis -uudestaan selvemmin sinulta: ymmärsitkö sinä, mikä suuri kunnia sinulle -tapahtui kymmenen vuotta takaperin silloin, kun tullivanhin esitteli -minut sinulle tässä samassa, puutarhassa. Juur justihins kymmenen -vuotta takaperin! Sinä olit kymmenen vuotta nuorempi silloin ja minä -kaksikymmentä! Sinä et ymmärrä mitään! Sinä et ymmärrä, mitä minä nyt -olen sinulle haastanut, vaikka nyökytteletkin sikariasi -- päätäsi -- -päätäsi piti minun sanoa. Nyökyttelet päätäsi -- niin. -- Nyökyttele -sinä vain sikariasi ja naura, mutta sinä et osaa latinaa sanaakaan ja -latinankielen opettajan poika -- - --- Yläalkeiskoulun lehtorin... - --- Se on ihan just se sama, eikä muuta sitä, ettet sinä osaa latinaa. - -Maisteri on tuppautunut Markuksen viereen istumaan ja jatkaa, nykien -puhuteltavaansa hihasta, koska hän pelkää, ettei tämä kuule ja ymmärrä -hänen puhettaan, joka oli hyvin tärkeää: - --- Sinä et osaa latinaa, muutoin olisitkin vastannut minulle latinaksi, -kun minä sinulta kysyin, että: "Ymmärrätkö sinä?" -- Quousque tandem -abutere, Catilina, patientia nostra? qvamdiu nos etiam furor iste tuus -eludet? quem ad finem sese -- -- Quousque tandem -- tandem -- tan -- -tan -- - -Koko seurue oli vaiennut ja henkeä pitäen kuunneltiin maisterin outoa -puhetta ja kun hän takertui sanoissaan, rupesivat kaikki nauramaan ja -taputtamaan käsiään ja joku huusi: "Uudestaan, maisteri, uudestaan!" - -Maisteri, joksi häntä yleisesti tässä seurassa kutsuttiin, hymyili -jokaiselle, räpytteli silmiään, eikä kukaan aavistanut, mikä määrä -onnea ja autuutta niinä silmänräpäyksinä häntä huumasi ja pyörrytti. -Hän näki kuin ruusuisen sumun läpi itsensä koko seurueen ihailemana. -Taputukset alkoivat kuulua yhä kauempaa ja onnen kuvat alkoivat -hämärtyä ja lopulta kaikki myllersi ja kieppui ja hän vajosi tylsään -uneen, horjahtaen vasemman käsivartensa varaan, joka oli pöydän -reunalla. Pää painui alas ja hän alkoi kuorsata. - -Toiset sen sijaan olivat virkeitä. - -Markus auttoi maisterin riippumattoon nukkumaan. - -Kesäyön hämärässä ja kirjavien paperilyhtyjen välkkyessä, vaikkei -valaistessa, istuivat toiset vielä kauan pöydässä. - -He lauloivat, nauroivat ja juttelivat ja heille tuotiin viiniä pöytään. - -Seuraavana päivänä kerrottiin kylällä, että syntymäpäivätanssiaisissa -vallesmannilassa edellisenä yönä olisi tapahtunut kaksi kummaa seikkaa, -ensiksi, että vallesmanni olisi vetoa vastaan tanssinut illasta kello -yhdeksästä seuraavaan aamuun kello yhdeksään ja kantanut hampaissaan -sisään pöydän, jolla oli samppanjaputeli ja täyteen kaadetut lasit -jokaista vierasta kohti -- kaatamatta putelia ja läikyttämättä laseista -pisaraakaan pöydälle -- ja että vedon lyöjinä toisella puolella -olisivat olleet juhlan naisvieraat, jotka olivat muka luvanneet, että -jos vallesmanni voittaa vedon, saa hän suudella ketä vain heistä -haluaa ja että kun vallesmanni oli voittanut, joutuivat naiset pulaan -ja ratkaisivat asian arvalla. Kun seuraavina päivinä ja viikkoina -vallesmannin seurassa nähtiin sangen usein Martta-neiti (kukaan -saaressa ei tiennyt tarkemmin hänen nimeään), pääteltiin lähteellä, -josta kylän naiset käyvät vettä hakemassa, että arpa ei ollut -luultavasti langennut kenellekään muulle kuin Martta-neidille. Tämä ei -ollut totta. - -Sen tiesi Miinakin, vaikka hän ei kylällä käydessään ja noita juttuja -kuullessaan julistanut niitä perättömiksi. Nauroi vain! Vastoin -parempaa tietoaan hän jätti kylän siihen uskoon, että jutut olivat -totta. Kun joku häneltä suoraan kysyikin, että onko siinä mitään perää, -sanoi Miina: "Herra Jumala! Pitäiskö minun kaikki tietää?!" - -Tosiasia on, että tuo kilpatanssi ja pöydän kantaminen hampaissa -oli tapahtunut jo edellisenä syksynä, eräissä "paaleissa". Eräänä -myrskyisenä, sateisena ja pimeänä lauantai-iltana oli asettunut -satamaan, aallonmurtajaan, pelastuslaiva, ja sen päämies oli tullut -heti maihin päästyään Markuksen luo ja vielä samana iltana pantiin -toimeen koko pelastuslaivan miehistölle ja saaren pojille ja tytöille -vallesmannilassa "paalit", joista tuli remuisimmat kemut kuin koskaan -ennen. Kun väkeä oli paljon, tarjoiltiin vieraille olutta, jota -sattui olemaan hyvä varasto vallesmannilan kellarissa ja laivasta -haettiin lisää. Tanssihuoneena oli sali ja siellä joivat myös oluensa -saarelaiset ja matruusit. Laivan päämies, perämiehet ja Markus itse -joivat hienoja juomia ja polttivat hienoja sikareja kammarissa. -Siellä myös tuli puheeksi voima-asiat. Joku kertoi nimittäin -miehestä, joka oli nostanut tavallisen pyöreän pöydän hampaissaan -ylös permannosta, johon Markus kehasi, että hän ottaa kantaakseen -hampaissaan huoneesta toiseen pöydän, jolla on konjakkiputeli ja -valmiiksi sekoitetut täydet lasit, putelin kaatumatta ja pisarankaan -pöydälle läikkymättä. Sadan markan veto lyötiin vallesmannin ja -pelastuslaivan päämiehen välillä, ja vedon voitti vallesmanni. Tästä -kimmastui pelastuslaivan päämies, joka piti itseään myös voimamiehenä -ja kestävänä tanssimiehenä ja esitti kilpatanssiaiset. Ne otettiinkin -heti. Salin puolella ilmoitettiin, mistä on kysymys ja siitäkös -ilo syntyi. Kello oli kilpailun alkaessa kymmenen illalla. Kylästä -haettiin kaksi viulunsoittajaa lisää. Näistä kukin soitti yksinään -kaksi tuntia ja uusi astui tilalle. Sai soittaa valssia tai polkkaa. -Viulu ei saanut olla ääneti hetkeäkään. Soittajille annettiin ryypyt -kerran kahdessa tunnissa ja hyvä palkka. Tanssitettavaansa saivat -kilpailijat vaihtaa kuinka usein halusivat, tai tanssia yksin, -mutta pysähdystä ei saanut tulla eikä ainoaakaan väärää askelta. -Pelastuslaivan päämies väsyi kello kaksi aamuyöstä. Tanssisalista -ei kukaan malttanut lähteä pois. Jokainen tahtoi nähdä, kauanko -vallesmanni ja hänen tanssitettavansa kestävät. Pelastuslaivan päämies -oli ennättänyt vaihtaa tanssitettavaansa parikymmentä kertaa, ennenkuin -itse väsyi. Vallesmanni oli aloittanut kilpailun tanssitoverinaan -Miina, jonka hän tiesi saaren tytöistä olevan keveimmän ja kestävimmän -tanssijan. Miina oli ylpeä siitä, että hänet kutsuttiin tanssimaan. -Lähtiessään oli Miina sanonut: "Kerran eläessäänhän ihminen tekee -mistä kuoltuakin mainitaan! Koetetaas nyt vallesmanni, kumpi meistä -ensin väsyy, sinä vai minä." -- Miina oli kestänyt kello kolmeen asti. -Sitten tanssitti vallesmanni puoli tuntia eri tyttöjä, ketä viisi -minuuttia, ketä kymmenen ja sen jälkeen oli tullut jälleen Miina, -joka välillä oli käynyt syömässä ja ottamassa viiniryypyn. Toisella -kertaa hän kesti kello kuuteen, jolloin oli niin väsynyt, että töin -tuskin jaksoi pois kävellä. Hän oli mennyt keittiöön, kellahtanut -vuoteeseensa ja maannut yhteen menoon kellon ympäri. Hänen poistuessaan -salista huusivat kaikki hänen kunniakseen, että ikkunat helisivät, -mutta vallesmanni jatkoi yhä tanssiaan. Kellon lähetessä kahdeksaa -alkoi sali tyhjetä. Tyttöjä ei ollut enää ensinkään. Viimeiset niistä -läksivät neljännestä vailla kahdeksan. Miehiä oli vielä, laivamiehet -ja muutamia kylän poikia. Nämä tahtoivat nähdä, kauanko tanssi kestää. -Joku niistä sanoi: "Jaksaahan tässä nyt istua ja katsoa ainakin niin -kauan kuin toinen jaksaa tanssia." Vallesmanni tanssi yksin. Ties -kuinka kauan hän olisi vielä jatkanut, ellei äkkiä olisi viulusta -taittunut viimeinenkin kieli poikki. Mistään hinnasta ei saatu enää -pelimanneja jatkamaan soittamistaan. Täsmälleen kello kahdeksan lopetti -vallesmanni tanssinsa. Viereisestä huoneesta kuului kellon lyöminen. -Viimeiset viisi minuuttia oli hän tanssinut ilman tanssitettavaa ja -ilman soittoa. Kuultuaan kellon lyömisen oli hän lakannut tanssimasta -ja sanonut nauraen: "Jokohan riittää!" - - * * * * * - -Turhaa oli siis se puhe, että Markuksen syntymäpäivätanssiaisissa olisi -mässäilty samalla tavalla. - -Ei sinne päinkään! - -Ne juhlat olivat loppuneet päivännousun tienoissa, jolloinka -hajaannuttiin. - -Markus tarjoutui saattamaan Martta-neitiä. - -He kävelivät läpi puutarhan, nauroivat ohikulkiessaan koulumestarille, -joka nukkui riippumatossa. He saapuivat rantaan -- josta heidän piti -kääntyä oikealle, pitkin Rantakujaa, Martan asunnolle -- ja pysähtyivät -siihen. - --- Päivä nousee kohta, sanoi Martta hiljaa. - --- Niin tekee. Emmekö menisi Venekalliolle sitä katsomaan. - --- Sitä minäkin ajattelin. Mennään vain. - -He lähtivät siis pitkin rantaa takaisin päin ja olivat pian perillä. -Juuri heidän päästyään kalliolle ilmaantui auringon hohtava reuna meren -tummalle saarteelle. Martta käveli lähemmäksi rantaa. Markus seisoi -paikallaan keppiinsä nojaten. - -He olivat kauan ihan ääneti. - -Jostain kylältä päin kuului laulua. Ne olivat heidän tovereitaan, jotka -kävelivät asunnoilleen ja lauloivat mennessään. - -Päivä kohosi korkeammalle ja korkeammalle ja irtaantui lopulta merestä -ja aloitti suuren ja pitkän kaarensa kesätaivaalla. - -Meri oli miltei tyyni -- väreili hiukan. Sen pinnalla välkehti -vaaleanvihreää, sinertävää, sinipunertavaa. Se välkkyi kuin opaali. - -Martta seisoi lumottuna katselemassa merelle. - -Markus seisoi entisellä paikallaan, vähän ylempänä, keppiinsä nojaten, -ja katseli Marttaa, hänen vartalonsa kauniita viivoja merta vasten. -Tuuli rupesi hiukan puhaltelemaan mereltä maalle. Se heilutteli hiljaa -Martan vaaleita hiuksia ja hänen hameensa helmoja. - -Markus alkoi nähdä myös väriä. Aamun punertavassa valossa lankesi -Martan vartalon varjo vaalealle kalliolle ja se varjo oli vaalean -vihertävä. Samoin olivat kaikki varjot kalliolla smaragdin vihreitä, -maksaruohon, punalatvaisen rantakukan, joita kasvoi kallion raossa, ja -ison irtonaisen kiven, joka oli siinä oikealla. - -Markus ei ollut koskaan ennen nähnyt niin kaunista. - -Hän oli iloinen ja onnellinen ja omituinen väristys sykähdytti hänen -olentoansa. Se oli kuin itkun alkua, mutta se oli riemua. - --- Voi, kuinka kaunista on aamulla varhain, kun aurinko nousee! sanoi -Martta. -- Minä en ole koskaan nähnyt tämänlaista! - -Markus käveli alemmaksi, Martan luokse. He olivat molemmat hetken vaiti. - --- Näin kaunis on sinun viidennenviidettä vuotesi alku, setä! -- -Hyvänen aika! Miksi sinä tulet noin surulliseksi? - --- Kun sinä sanot minua sedäksi, vaikka minä olen pyytänyt, että -sanoisit Markukseksi, niinkuin minäkin sinua sanon Martaksi. - --- Siitäkö sinä olet suruissasi? - --- Siitä. Minä tunnen itseni niin vanhaksi silloin, kun sinä sanot -minua sedäksi. - --- Mutta sinähän olet kaksikymmentä vuotta minua vanhempi! - --- Minkä minä sille voin! Lupaa nyt minulle, ettet enää koskaan sano -minua sedäksi. Minusta on läheisempää, jos sinä sanot minua Markukseksi. - --- Niin minustakin. - --- No miksi sitten teet toisin? - --- Minä tunnen itseni niin lapselliseksi sinun rinnallasi, joka olet -niin viisas ja niin voimakas. Oletko sinä minulle vihainen -- vieläkin --- Markus? - -Martta katsoi veikeästi hymyillen Markusta silmiin leveän hatunreunan -alta. Markus tarttui Marttaa käteen ja sanoi: - --- En ole, enkä ole koskaan, jos vain puhuttelet minua aina tällä -tavalla. - --- Kuulehan Markus! - --- No? - --- Minä tahtoisin, että olisi aina keskikesä, eikä minun tarvitsisi -mennä täältä pois. Sateita ja myrskyjä saisi olla, mutta vain -kesäsateita ja kesämyrskyjä. - --- Sinä et siis haluaisi olla täällä syksyllä etkä talvella? - --- En! Minua hirvittää jo niitä ajatellessani! Enkä minä eläisi -täällä. Minunhan on talvella opiskeltava ja valmistauduttava johonkin -ammattiin, josta saan leipäni. - --- Entä jos joudut naimisiin? - --- Hui-hai! Siitä ei ole pelkoa! Minä en ole koskaan rakastunut -kehenkään. - --- Et kehenkään? Sitä en usko! - --- Kuulehan... Kun sinä olet vanhempi, niin sanos minulle -- voiko -rakastua useammin kuin kerran? - --- Useammin kuin kerran? - --- Niin. Eri ihmisiin nimittäin -- - --- Melkein kaikki ihmiset luultavasti voivat. - --- Sinä myös? - --- Minäkö? - --- Niin. Vastaa ihan rehellisesti. - --- Minä en ole ajatellut tätä asiaa. Kukaan ei ole minulta ennen sitä -kysynyt. Joskus toisen kerran minä sinulle vastaan -- ehkä sitten kun -vietämme täällä minun viiskymmenvuotispäivääni. Siihenhän ei ole pitkää -aikaa. - --- Kuusi vuotta! Voi hyvänen aika kuinka se on pitkä aika! - --- Ei velikulta se ole pitkä aika! - --- Velikulta? - --- Niin. Mitäs sitten? - --- Minähän en ole sinun veljesi! Hahahaha! -- Minua rupeaa naurattamaan -kaikki mitättömät asiat, kun olen oikein väsynyt ja kun minua paljon -valvomisen jälkeen nukuttaa. - --- Nukuttaako sinua! - --- Totta varmaan, koska minua naurattaa se, että sinä sanoit minua -velikullaksesi ja koska minä en jaksa enää ajatella. - -He läksivät Venekalliolta ja Markus saattoi Marttaa tämän kesäasunnolle -asti. Sen portilla he sanoivat hyvää yötä. - -Markus palasi kotiinsa, mutta uni tuntui pysyttelevän kaukana. - -Hän istui puutarhapenkille, pöydän ääreen ja sytytti sikarin palamaan. - -Hän istui ja muisteli illan ja lyhyen yön kaikkia tapauksia. Hänen -ympärillään oli syvä hiljaisuus, mutta hänen korvissaan soivat -eilisillan ja koko viime yön kaikki äänet: naurua, puhetta, laulua, -soittoa ja tanssia, lasin kilahtelua täällä puutarhapöydän ympärillä --- ja hänen tarvitsi vain hiukan vaivata ajatuksiaan, nähdäkseen -ilmielävänä edessään jokaisen vieraansa kaikki yhdessä tai kenenkä -hyvänsä yksitellen. Lopulta hän katselee vain Marttaa, hänen silmiään -ja kasvojaan ja hänen koko olentoaan ja kuuntelee vain Martan ääntä -- -mitä Martta hänelle milloinkin sanoi, se on hänelle kalleinta kaikesta. -Hän heräsi äkkiä mietteistään, sillä asuinrakennukselta päin alkoi -kuulua askeleita. - -Miina sieltä tuli puutarhakäytävää pitkin iso tarjotin käsissään. -Hän asettui Markusta vastapäätä pöydän taa ja alkoi latoa laseja ja -puteleita tarjottimelle. - --- Vielähän sinä Miina olet valveilla! Mikset ole mennyt maata? Päivä -on jo korkealla! - --- Ei maita uni. - --- No miksei? - --- Kullakin omat syynsä -- vallesmannilla omansa ja minulla omani. -- -On ollut hiukan ikävä yö -- - --- Ikävä! - --- Niin, niin! Ikävä, ikävä! Mitä ihmettä siinä on. -- Ja kun äsken -näytti yhteen aikaan siltä, että minä jäisin yksin autioon taloon, -jonka seinien sisällä niinkuin olisi vielä tanssin humu ja nauru -kuulunut ja kummitellut, tuntui mieli hyvin apealta -- sellaista nälän -ja janon tapaista kurnimista sydänalla, mitä lienee, syönnistä ja -juonnista se vain ei parane -- lieneekö tuo sitä rakkautta vai mitä -- -niin ajattelin, että jokuhan tässä olisi saatava yötoverikseen minunkin -ja katselinkin jo ikkunasta, että mitähän jos menisi ja herättäisi tuon -maisterin tuolta riippumatosta -- hihihihi... - --- Johan sinä naurat! - --- Mitäs tässä osaa! Täytyyhän sille surkeudellekin välistä nauraa ja -ilolle itkeä. Niin minulle tapahtuu usein. - -Miina kävi istumaan ja jatkoi: - --- Jutellaas mekin nyt sitten kerran. - --- Jutellaan vain! Mistä sinun, Miina, haluttaisi jutella? Tule tälle -puolelle, niin on mukavampi. - --- Niin. (Puhuessaan Miina nousi ylös, hypisteli rikki kukkaa, jonka -oli ottanut omenapuusta ja siirtyi hitaasti pöydän itäreunan ympäri -vallesmannin viereen ja kohentautui sitten vieläkin lähemmä.) Meillä on -niin harvoin tilaisuutta jutella. Menee kuukausiakin hukkaan. Eikä me -olla näinä kymmenenä vuonna oikeastaan yhtään kertaa tosissaan juteltu. - --- Nyt sinä muistat väärin. - --- Enkä muista! - --- Sinulla on liian suuret vaatimukset! - --- Liian suuret vaatimukset? - --- Niin. Etkö sinä sitä vaatisi, tai toivoisi, että me usein -istuttaisiin tällä tavalla juttelemassa, eikä vain kerran kymmenessä -vuodessa? - --- Sitä sitä. Minä toivoisin että hyvin usein -- kerran viikossa -- -kerran päivässä -- aina kun vain tuntuisi tarvis olevan. - --- Mikä tarvis sinulla nyt oli -- hempukka -- - --- Minä vain tahdoin toivottaa onnea -- - --- Johan sinä teit sen eilen aamulla. - --- Silloin oli koulumestari myös siinä. -- Älä sinä sano minua -hempukaksi! Se mantereen epeli -- se hento yöperhonen, joka seisoi -äsken kanssasi Venekalliolla, se on sinun hempukkasi -- kesähempukkasi --- Niin! -- Kaikennäköisiä otuksia niitä on alkanutkin tänne ajautua --- laiskottelemaan. Pysyisivät kesät kaupungeissaan, missä ovat pimeät -syksyt ja talvetkin! Mokomatkin! Teeskentelijät! - --- Älä sano Martta-neitiä teeskentelijäksi! - --- Teeskentelijä -- teeskentelijä -- vai sanonko vielä pahempaa! -- -Ei satu nyt sanaa suuhuni, muuten sen laukaisisin, että kuolleetkin -kuulisivat! - --- Sinä olet suuttunut -- kateellinen... -- Voi voi... Ota minua kiinni --- minulla on niin paha olo! -- Sillä tavalla! -- Nyt on jo parempi --- niin turvallinen... Suutele minua, niin en ole kateellinen, en -kenellekään -- en sille hempukallekaan! -- Vielä! -- Kuule! Suutelitko -sinä myös sitä Martta-neitiä?! - --- En, mutta sitten kun otan hänet vaimokseni, suutelen häntä joka -päivä. - --- Vaimoksesi! - --- Niin. - --- Vaimoksesi!! - -Miina ampautui kauas Markuksesta, nousi ylös, otti tarjottimensa ja -lähti ryhdikkäänä ja ylpeänä kävelemään pois päin. Muutaman askeleen -päässä hän kääntyi ja sanoi Markukselle: - --- Et koskaan! Muista minun sanoneeni! Markus katseli hänen menoaan -ja tunsi jossakin aivojensa takakammareissa jonkun Äänen sanovan: -"Miinassa on sinulle sopiva vaimo ja naitava sinun on kuitenkin, -sillä sinulla on kallisarvoinen kultakello, ja koko virkamiesaikasi -olet maksanut leski- ja orpokassaan. Omaisuudellesi on sinun saatava -perijä, joka on sinun omaa vertasi ja leski- ja orpokassan eläkkeille -nauttijaksi oma vaimo, muutoin menevät vuosimaksusi kuin tina tuhkaan -ja muu omaisuutesi vieraille!" -- Markus tunnusti Äänelle, että loppu -hänen lauseessaan on totta, mutta ettei hän voi hyväksyä alkua, sillä -hänen tuleva vaimonsa ei saa olla sivistymätön kalastajan tytär. -"Isieni muiston edessä saisin hävetä silloin, enkä voisi koskaan hakea -täältä pois. -- Minä olisin tuomittu tänne koko loppuelämäkseni!" - -Näin ajatellen Markus lähti sisään, riisuutui ja kävi maata ja oli -juuri nukahtamaisillaan, kun hän kuuli ulkoa puutarhasta päin omituisen -pehmeän jymähdyksen, melkein kuin joku hirsi tai pölkky olisi pudonnut. -Hän riensi ikkunalle ja näki koulumestarin vaivaloisesti yrittävän -nousta jaloilleen maasta, johon hän on pudonnut riippumatosta. Markus -nauraa koulumestarin epätoivoisille yrityksille ja menee jälleen -vuoteeseensa ja vaipuu heti sikeään uneen. - -Koulumestarille oli tullut vahinko. - -Hän oli unissaan yrittänyt kääntyä toiselle kyljelleen, kun riippumatto -kiepsahtikin hänen altaan pois ja hän itse mätkähti nurmelle. - -Hän vääntäytyi ensin istumaan, katseli ympärilleen, eikä ollut muistaa, -missä on. - -Päivä paistaa. - -Mereltä puhaltelee lauha tuulen henki. - -Mikä ihmeen paikka tämä oikein on!? - -En minä ole täällä koskaan ennen ollut! - -Onkohan tämä sitä toista maailmaa -- no ei ainakaan sitä pahempaa! - -Paratiisin omenapuita? - -Valkea talo tuolla!? - -"Kuka sinä olet, joka nauraa höhötät siellä ikkunassa minulle?" - -Hän luuli niin huutavansa, mutta hän vain niin ajatteli. - -Lopulta hän tunsi paikan ja yritti nousta jälleen riippumattoon, mutta -kaikki alkoi kieppua ja pyöriä hänen silmissään, ja hän vaipui jälleen -maahan ja loukkasi kaatuessaan nenänsä riippumaton nuoraan. Nenää -kirveli, mutta ei siitä verta tullut. "Ehk' olis!" - -Koulumestari hengitti raskaasti, huohottaen, ja kun oli jonkun aikaa -levännyt, koetti vielä kerran nousta -- omituisesta humalaisen -itsepintaisuudestako vai kunnianhimosta, vai mistä -- ja kaatui -jälleen, tällä kertaa selälleen kauas riippumatosta. - -Siihen hän jäikin ja nukkui ja löysi siitä itsensä vasta puolenpäivän -tienoissa. - -Niin oli loppuun kulunut Markuksen vaiherikas juhlayö ja viimeinenkin -sen osanottajista löytänyt vakavan makuutilansa. - - - - -VIII luku. - -MARTTA. - - -Kappelniemessä on vieläkin vanhan kivitalon raunio. Se on korkea kumpu, -jossa kasvaa nuorta mäntyä niin tiiviisti, että siellä on vaikea -liikkua ja saada selvää rakennuksen muinaisista mittasuhteista. - -Maa on osaksi sammaloitunut, mutta vieläkin näkyy siellä ja täällä -punaisia tiilen palasia ja valkeaa kalkin murskaa sekaisin. - -Kummun reunat kasvavat tiheämpää männikköä kuin keskikohta, jossa on -aukeitakin paikkoja -- seinien kohdille ei esimerkiksi ole noussut -ainoaakaan vesaa -- ja siellä saa nähdä, kun vaivautuu hiukan -raivaamaan oksia tieltään, rakennuksen alkuperäisen pohjapiirroksen. -Tänä kesänä oli Markus usein vaivautunut tähän hommaan, vieläpä -kerran oli ottanut mittapuun, paperia ja kynän mukaansa ja laatinut -rakennuksen pohjapiirroksen niin hyvin kuin taisi. - -Tänään, muutama päivä syntymäpäiväjuhlien jälkeen, istuu Markus taas -raunioilla ja mietiskelee. - -Hän luo ajatustensa eteen uudestaan kuntoon tämän talon. - -Sen jälkeen kun hän on tutustunut Marttaan, on hän muuttunut kuin -toiseksi mieheksi. - -Kymmenen vuotta ennätti hän olla jo saarelaisvallesmannina, eikä -aikaisemmin osunut tähän. - -Äskettäin -- ehkä jo kuitenkin pari viikkoa sitten -- oli hän ollut -Martan kanssa käymässä hautuumaalla. Sieltä oli menty metsän läpi -Kappelniemen itärannalle ja palatessa jouduttu tähän raunioille -näitä tutkimaan. Martta oli ihastunut heti paikkaan ja huudahtanut: -"Voi kuinka ihanaa tässä onkaan ollut asua niillä, jotka täällä ovat -asuneet!" - -Vanhan honkametsän läpi näkyy satama ja sen takana kylä. - -Rakennuksen edessä, sataman puolella on ollut pieni piha. Ohut, -vaivainen nurmi kasvaa siinä vielä, mutta polku, joka johti -rakennukselta alas rantaan, läpi pihan, on kokonaan hävinnyt. Nurmi on -yhtä tasaista kaikkialla. - -Pihan pohjoisreunalla on ollut kaivo. Sen paikka näkyy vieläkin, mutta -se on miltei kokonaan täyttynyt maalla ja sinne vievä polku myös -hävinnyt. - -Rakennuksen toisesta kerroksesta lienee ollut ihana näköala yli metsän -ainakin kahteen suuntaan, pohjoiseen ja länteen. - -Pohjoisesta on kuultanut kirkkaalla säällä Suomen rannikkosaaret, ja -osa mannertakin, hienona tummana viivana saarteella. Kuinka usein -niistä ikkunoista lieneekään ikävöiden katseltu! - -Lännen puoleisista yläkerran ikkunoista on näköala ollut sama, kuin -alakerrastakin, selvempi vain. Kaiken aikaa on sieltä voinut seurata, -keitä tulee satamaan ja keitä siitä lähtee. Se olikin tarpeellista, -sillä entisaikojen vallesmannit perämiehineen olivat samalla -tullimiehiä. - -Ellei Martta olisi sanonut tuota sanaansa: "Kuinka ihanaa tässä -onkaan ollut asua!", ei Markus olisi tullut kiinnittäneeksi -raunioihin huomiotaan. -- Aikaisemmin oli hän kulkenut paikan ohi -välinpitämättömänä. Nyt hän usein varta vasten teki matkan tänne ja hän -oli hankkinut kylän vanhimmilta asukkailta tarkat tiedot tästä talosta --- montako ja minkälaisia huoneita oli kellarissa, mitä ensi- ja mitä -toisessa kerroksessa. - -Hän oli onkinut tietoonsa kaikki vanhat tarinat, joita talosta vielä -liikkui vanhempien ihmisten kesken. Hän tiesi, että siinä talossa oli -monen sukupolven ajan vietetty sangen voimakasta elämää. Kappelniemi ei -ollut silloin niin hiljainen ja autio kuin nyt! - -Alhaalla rannassa oli ollut oma valkama. Siinä oma jolla ja haapio. -Vähän ulompana komea, nopeakulkuinen jaala, valtion oma, rakennettu -salakuljettajien takaa-ajoa varten. - -Niin on ollut. - -Koko niemen, kivitalon, valkaman ja jaalan isäntänä on ollut joku -entisajan vallesmanni -- suurkupias, kuten koulumestari sanoisi -- ja -hänellä on ollut kaunis vaimo, joka on yläkerran ikkunasta vilkuttanut -nenäliinaansa kupiaan lähtiessä virkaretkelleen -- useimmiten -vaaralliselle. - --- Täällä on eletty kuin muinaisajan ritarilinnassa!, huudahti kerran -Martta, kun he taas istuivat tässä rauniolla ja Markus kertoili -tarinoitaan talosta ja sen eläjistä. -- Tämä saari on kuin pieni -ruhtinaskunta. Täällä on asunut sen ruhtinas. Täällä on ollut kalpeita -ritarien emäntiä ja hentoja neitoja, laulajia, soittajia. Täällä on -pidetty juhlia -- juotu ja syöty. Sinäkin olet tämän saaren ruhtinas, -mutta sinä asut puisessa majassa! - - * * * * * - -Siitä asti on Markus miettinyt tämän talon uudestaan rakentamista. - -Sen pitäisi tapahtua valtion kustannuksella. - -Maan sisään, kellariin, rakennettaisiin keittiö, leivintupa, lämmin -kellari ruokatavaroille ja kylmä polttopuille. - -Ensi kerrokseen keskelle iso sali eteisineen ja päihin kammareita. - -Toiseen kerrokseen pelkkiä kammareita. - -Rakennuksen lännen puolelle, satamaan päin, rakennettaisiin iso, korkea -pengermä. Sen keskikohdalta lähtisivät kiviportaat alas rantaan, -valkamaan, jonka edessä olisi jahdin ankkuripaikka, niinkuin ennenkin. - -Jahti olisi suuri -- paljon isompi nykyistä. - -Senkin rakentaisi valtio. - -Siinä olisi keskellä iso kajuutta ja lisäksi oma hytti Martalle, sitten -erikoinen tupakkahytti, erikoinen purjehdushytti, jossa olisivat kaikki -sellaiset kuin merikartat, kompassit, loki, ynnä muut merenkulun kojeet -ja tarpeet. Keulassa olisi miehistöä varten skanssi. Keittiö pitäisi -myös olla, ja niin edespäin. Hänellä oli jo valmiit piirustukset sekä -jahdista, että talosta. Martallekaan ei hän ollut vielä niitä näyttänyt. - -Hän istui usein täällä raunioilla ja kuvitteli tulevia onnen vuosia -uudessa talossa, joka näille raunioille kohoaisi. - -Hän näki jo silmissään, miltä suuri, valkea jahti näyttää yläkerran -ikkunoista katsottuna ja miltä hän itse näyttää astellessaan reippaana -alas pengermältä valkamalle, jossa perämies piteli jo valmiina jollaa, -jonka perälle hän istuutuu ja perämies alkaa soutaa jahdille, jossa osa -purjeita on jo yllä ja joka riuhtoilee vallattomana poijussaan, kuin -nuori orivarsa, ajoon valmiina. Hän näkee senkin, miltä jahti näyttää -lähtiessään täysin purjein ulos satamasta ja miltä näyttää Martta, -heiluttaessaan nenäliinaa eräästä yläkerran ikkunasta, yli vihreiden -puiden latvain, käsivarrellaan kolmivuotias, joka myös heiluttaa -isälle, joka purjehtii ulos satamasta, virkamatkalle, vaaralliselle -retkelle. - -Hän on suunnitellut kaiken valmiiksi, maakuntavanhimmalle menevän -kirjeenkin. - -Koulumestari oli nauranut, kun oli kuullut näistä suunnitelmista. Oli -nimittänyt niitä hulluiksi. "Sinä olit vielä viime talvena viisas mies -ja nyt olet noin sekaisin!", oli koulumestari sanonut ja sylkäissyt ja -julistanut Markuksen joko viisaaksi suuruudenhulluksi tai narriksi, tai -mieheksi, jolta rakkaus on vienyt kaikki hyvät lahjat, joilla Luoja -aina siunaa oikeaa virkamiestä: arvostelukyvyn, paikallisaistin, nopean -käsityksen, tilannetajun, ja mitä lienee luetellut kaikilla sormillaan. -Siihen oli Markus sanonut: "Tämä on minun asiani, eikä sinun", johon -koulumestari oli vastannut: "Niin onkin -- Jumala paratkoon! -- ja -siitä syystä en minä tahdo olla mukana häpeässä, joka sitä asiaa -seuraa! Tämä ei ole virka-asia! Tämä on sinun yksityisasiasi!" - - * * * * * - -Pienimpiä seikkoja myöten oli Markuksen suhtautuminen piirinsä asioihin -muuttunut. Hän kiinnitti nykyään huomionsa seikkoihin, joita ei ollut -hän, eikä kukaan aikaisemmistakaan vallesmanneista katsonut miksikään. - -Eräänä aamuna kun Martta, jonka asunto oli aivan rannimmaisessa -talossa -- vain Rantakuja erotti sen saraimista ja valkamista -- -sanoi Markukselle: "Sinä et usko miten paha löyhkä nousee noista -valkamista helteisinä päivinä!", läksi Markus heti perämiehen kanssa -tutkimaan asiaa ja havaitsi, että valkamissa on suuret joukot kalojen -sisälmyksiä, suljuja, mätänemässä ja että löyhkä lähtee niistä. Vielä -samana päivänä sai perämies naulata kujien kulmiin kaiken kansan -luettavaksi vallesmannin ankarat määräykset, että "lain uhalla on -suljut soudettavat vähintäin puolen kilometrin päähän rannasta, -tai muuten hävitettävä". Sama julistus sisälsi ohjeita muidenkin -epämiellyttävien, tauteja levittävien hajujen poistamiseksi kylästä. - -Myöskin omasta ulkoasustaan alkoi Markus huolehtia enemmän kuin ennen. -Tähän asti oli hän muun muassa ajanut partansa vain pari kertaa -viikossa, talvisin joskus vain kerran viikossa. Nyt alkukesästä rupesi -hän ajamaan partaansa kolme, neljä kertaa viikossa, säännöttömästi. - -Miina oli tehnyt näiden parranajojen suhteen omia huomioitaan. - -Hän havaitsi, että jos vallesmanni ajaa partansa, tulee Martta-neiti -sinä päivänä vallesmannilaan, tai menee vallesmanni Martta-neiden -kanssa sinä päivänä jonnekin purjehtimaan, tai muualle. - -Kun siis vallesmanni taas tilasi Miinalta kuumaa parranajovettä, ei -Miina malttanut olla sanomatta: "Martta-neidenköhän vuoksi sitä taas -meillä noin putsataan -- niin varmaan!", ja se kiukutti Markusta, -etenkin kun tuo sama lausuttiin joka kerta samanlaisella ivan väreellä. -Tästä syystä hän rupesi ajamaan partaansa joka aamu, sekä päätti niin -jatkaa talvellakin. - -Perämies sen sijaan oli hyvin tyytyväinen uusiin oloihin. - -Hänen työnsä lisääntyi kyllä moninkertaisesti. - -Hän sai nykyisin pestä jahdin ulkoa ja sisältä joka päivä, kirkastaa -sen näkyvät vaskiheloitukset niinikään joka päivä ja kaksi päivää hän -sai äskettäin kuluttaa jahdin purjeiden pesuun. - -Hän oli kuitenkin tyytyväinen osaansa, sillä vallesmanni maksoi -hänelle kaiken ylimääräisen työn runsain kourin, samoin sellaiset -purjehdusmatkat, jotka eivät olleet virkamatkoja ja virkamatkoja ei, -totta puhuen, sinä kesänä jahdilla tehty ainuttakaan. - -Purjehdusretket olivat useimmiten lyhyitä, muutaman tunnin kestäviä. - -Kerran, elokuun alkupäivinä otettiin jahtiin kolmen vuorokauden -eväs koko seurueelle, jonka muodostivat silloiset kesävieraat ynnä -vallesmanni ja perämies; ja tehtiin pitempi retki. - -Matka ei ollut pitkä meripenikulmissa, mutta kyllä ajassa, sillä -aiottiin viipyä perillä niin kauan kuin ilmat sallivat, ainakin kolme -vuorokautta. - -Päämääränä ali Maaleton-lahti maan takana, siis saaren länsirannikolla. - -Siellä oli mainio satama saaren ja Maaleton, pienen kallioluodon, -välisessä kapeassa salmessa, jota suojasi lännessä itse Maaletto, -etelässä Väliniemi ja pohjoisessa Tuponnenniemi. Paitsi mainittua -salmea, sulkeutui näiden maiden väliin Maaletonlahti, josta oikeastaan -johti kaksi salmea ulos, molemmat siihen asti nimettömiä. Tästä lähin -ruvettiin, ainakin siinä seurueessa, kutsumaan luoteeseen johtavaa -pitempää ja matalampaa salmea Kuninkaansalmeksi, koska saaren kuninkaan -jahti oli siinä ollut ankkurissa kaksi päivää ja niiden välisen yön, ja -lounaaseen johtavaa salmea Martansalmeksi, koska Martta oli tiettävästi -ensimmäinen nainen, joka oli uinut sen yli. - -Tämän paikan oli Markus itse valinnut, pitäen silmällä ensi sijassa -hyvää satamaa, joista maan läntinen rannikko on köyhä, ja näköalojen -kauneutta, josta sama rannikko on ylen rikas. Siellä kohoavat rannat -korkeina vuorina ja sieltä Maaletonlahden pohjasta läksi sisämaahan -päin metsäinen laakso, jonka läpi laskee puro Lounatjärvestä. Siitä -purosta sai hyvää juomavettä. Puron varsilla kasvaa kukkia ja isoja -ruusupensaita. Vähän ylempänä se kulkee läpi niityn. Se virtaa kaiken -aikaa alamäkeä ja vain harvoissa paikoissa muodostaa sylen tai parin -laajuisia järviä. Enimmäkseen se loikkii alas jyrkiltä kallionpykäliltä -tai veikeästi tanssii ympäri suurempien ja pienempien kivien ja saapuu -lopulta laajalle laperikolle, jossa ei kasva mitään, ja solisee -sen läpi alas mereen. -- Kaakossa siintää saaren korkein kohta, -Lounatkorkia, jonka kupeet tänne päin ovat pehmeän, vaaleanvihreän -koivumetsän peittämää, muodostaen siten kauniin vastakohdan muiden -vuorien tummille, vänkkyräisille ja tervaisille männiköille. - -Leiri on tehty rannalle, tasaiselle, miltei vaakasuoralle -kalliopenkereelle, joka on vain muutaman sylen pituinen ja levyinen, -avoin etelään, lounaaseen ja länteen, mutta idässä ja pohjoisessa -nousee vuori jyrkkänä ylös. Merestä kohoaa tämä pengermä niin paljon, -että jollasta on mukava sille nousta. Maaletonlahden pohja ei näy -kunnolla, koska sille suunnalle on muodostunut louhikko monen sylen -korkuisista kivistä, jotka näyttävät joskus maailmassa lohenneen -ylemmästä vuoresta. Osa louhikkoa on vierinyt mereen, osa on jäänyt -tähän kalliopenkereelle. Noiden suurten louhien väliin ja alle jää -suuria luolia. Eräs niistä on muodostettu keittiöksi ja eräs toinen on -sisustettu asunnoksi. Louhikon yli näyttää olevan vaikea päästä. Siinä -kysytään ketterää kiipeilijää. Vielä vaikeammalta näyttää pois pääsy -tästä muun kautta. Ainoa varma tie on soutaa jollalla ja esimerkiksi -vedenhakumatkat puronsuulle on tehty vesiteitse pitkin Kuninkaansalmea -ja Maaleton lahtea. - -Miehet olivat maanneet yönsä luolassa. Siellä olikin ihana nukkua. -Louhikkohan jatkui mereen, ja kun lännestä kävi koko yön voimakas -ummikas, kumisi ja soi se koko yön ihanaa, solisevaa ja rytmillistä -lauluaan. - -Naiset, joita oli kolme, saivat yöpyä jahdin kajuutassa. Vuorotellen -valvoivat miehet rannalla, yksi kerrallaan, pitäen vahtia, ettei myrsky -pääse yllättäen alkamaan. - -Aamu oli hyvin kaunis ja aivan tyyni. - -Teeaamiainen oli valmis kello kahdeksan. - -Vasta silloin huomattiin, että lahden toiselle puolen, Väliniemen -loivalle rantakalliolle, oli yön aikana ilmaantunut kolme haapiota, -jotka oli vedetty ylös. - --- Tuntuu kuin oltaisiin jossain Etelämeren saaressa ja nuo olisivat -joitakin alkuasukkaita, polynesialaisia villejä, jotka ovat saapuneet -tuonne lahden toiselle puolelle ehkä hyvinkin vilpillisissä -aikomuksissa, vetäneet veneensä maalle ja ehkä parhaillaan vakoilevat -meitä, sanoi Martta aterian aikana. - --- Kuinka ihanaa!, lisäsi hän heti. -- Saamme olla näin erillään, ja -näin kaukana sivistyneestä maailmasta! Kaukana Etelämeren saarella! - -Perämies ei pitänyt sopivana tuollaisia puheita. - -Villien maassa ovat muka! - -Missähän he oikein luulevat olevansa! - -Polynesiassa! - -Etelämeren saarilla! - -Siellä missä mustakansa asustaa ja jossa ihmislihaa syödään! - -Menkää --! - -Perämies kyllä tiesi heti aamulla nuo haapiot nähtyään, silloin kun -vallasväki vielä nukkui, keitä nuo uudet naapurit lahden takana olivat --- oikeita ristittyjä ihmisiä, naapurisaarelaisia, joilla ei omassa -saaressaan kasva ainuttakaan vihtakoivua ja käyvät siis täällä -- -salaa kylläkin -- vihdaksessa, että saavat saunoissaan itseään vihtoa -niinkuin muutkin ihmiset. - -Ja tietää sen vallesmannikin, mutta ei virka mitään, ei tuki tuon -ryökynän suuta yhdellä ainoalla tai parilla kolmella järjensanalla. - -"Ei tuota viitti kukaan kuulla!", kipenöi Kallun aivoissa, mutta ei -uskaltanut sitä lausua julki. Hän olisi sillä kertaa suonut olevansa -astetta korkeammalla virka-arvossa, nimittäin vallesmannina, että olisi -ollut valta sanoa ryökynälle: "Ol ny vaiti! Eihän tuo toillain ol -oikiaa puhetta, eikä Jumalan mielen mukaista iloa, kuvailla mielessään -olevansa mustien saarella -- ilman pakkoa!", mutta kun hänellä ei ollut -valta niin sanoa, sanoi hän vain näin: - --- Höö! Kyllä taitaisi ryökynälle tulla kuuma aamupäivä, jos oltaisiin -mustanahkain saarella! Yhtä kuuma, kuin näille haileille, joita minä -tässä hiilillä paistan vallasväen aamiaiseksi! - --- Perämies on oikeassa, sanoi siihen vallesmanni. -- Ainakin siinä, -että on käynyt ostamassa meille tuoreita kaloja. - -Yöllä oli nimittäin nähty verkkomiesten tulia kaukana lännessä. Aamulla -varhain, kalastajien palatessa kotiin päin, oli Kallu soutanut jollalla -niiden luo ja ostanut haileja. - -Lahden pohjasta, rantakiviltä, saatiin hyviä, poutien kuivaamia -polttopuita, meren ajoa, laivojen ja veneiden kappaleita, mitä lienevät -olleet. Leiripaikalla on palanut koko ajan nuotio, siitä asti, kun -eilen tultiin, koko yön ja koko tämän aamun. Siinä on nyt hyvä hiillos -hailia paistaa. Purjehdusmatkoilla kuului kokin virka perämiehelle. -Koskaan ei merellä sitä virkaa uskota naisille! - -Perämiehellä oli täysi työ ennättää paistaa niin paljon haileja, kuin -muut niitä söivät. - -Tuskin kukaan muuta ruokaa muistikaan. - -Heti aterian alussa oli vallesmanni julistanut, ettei täällä, -Polynesiassa, saa kukaan käyttää muita kuin sormiaan hailien syönnissä, -eikä kukaan saa hailia ruotia! Ruotineen ne on syötävä tai oltava -tykkänään syömättä! - -Perämies paistoi vartaan toisensa jälkeen. - -Nauraen ajoivat toiset niitä suuhunsa -- hailin toisensa perästä. - -Kun aamiaisen jälkeen oli noustu ylös, nähtiin alkuasukashaapioiden -luona liikettä. Eräs mies siellä liikkui ketteränä ja rupesi myös -tähystelemään. Vähän ajan perästä hän katosi kallioiden taakse ja -ilmaantui metsästä laperikolle, jota pitkin näytti kävelevän tännepäin. -Sitten katosi hän taas louhikkoon ja ilmaantui kaikkien ihmeeksi -suurten kivien päälle, josta laskeutui ketterästi alas leiripaikalle, -töhnäsi hiukan oikealla peukalollaan kiiltävää lakkinsa nokkaa ja -sanoi: "Hyvää huomenta!", johon vallesmanni kaikkien puolesta vastasi: -"Jumala antakoon!" Sitten kulki hän miehestä mieheen, vallesmannista -alkaen ja naisesta naiseen, kättelemässä, sanoen kättä antaessaan -- -oikeastaan vain sormen päitään, varovaisuudestako vai mistä, ehkä vain -siksi, että se oli hänen, eikä suinkaan kaikkien polynesialaisten -tapa: "Terveeksi", ja vallesmannille sen lisäksi: "Täällähän se -on vallesmannikin itse --". Perämiehelle, jota hän piti niinkuin -vertaisenaan, hän sanoi virolaisittain -- se oli olevinaan leikkiä ja -kukaties olikin! -- "Tere tere! Kuidas käsi käib?" -- "Tuossahan tuo -menee, aina hiljakseen. Mitäs sinulle itselles kuuluu? Taidatte olla -vihtametsässä?" - --- Ei olla! -- Sammaleess' ollaan. - --- Sammaleessa?! Tähän aikaa vuotta!, ihmetteli perämies. - --- Siellä meiän saaressa kun ei kasva enemmän lehmän sammaletta kuin -vihtakoivujakaan. Täytyy, täytyy ruveta kulkemaan sammaleessa jo näin -aikaiseen, kun on pitkien matkojen takaa kaikki kokoon haalittava. -Sammaleess' ollaan tällä kertaa. Kyllä myö vihtakoivujakin etsitään. -Yksi mies menikin jo kylään pyytämään lupaa vihtojen tekoon. Saa nähä -antavatko luvan. Jos eivät anna, niin ei muuta kuin läkkä mantereeseen -vihtojen tekoon. Tätä lehmän sammaltahan saa ottaa ilman lupaa mistä -vaan -- - --- Niin saa -- niin saa. Eikös panna tupakaksi! Perämies tarjosi -tupakkakukkaroaan. Molemmat latasivat piippunsa, ensin polynesialainen -ja sitten perämies. Nuotiosta ottivat he kekäleen, jonka hehkuvalla -päällä sytyttivät nysänsä. - --- Mitä te haastatte yht'aikaa lehmistä ja sammaleista?, kysyi eräs -naisista. - --- No mitä heistä erikseenkään haastaa, kun lehmänsammaleista kerran on -puhe! -- sanoi polynesialainen nauraen. - --- Lehmänsammaleista! - --- Niin. Taallasesta harmaasta ja karkeasta sammaleesta, jota kasvaa -kallioilla ja joka on hyvänmakuista. Sitä myö saaralaiset syötetään -lehmille. Ja hyvää se onkin! Lypsättää lehmiä, kun panee vähän suurusta -sekaan. Kyllä tää perämies tietää! Kysykää vain siltä. Kyllä se tietää! - -Sitten seurasi vilkas keskustelu saarelaislehmistä ja lehmänsammaleista. - -Sen jälkeen kääntyi polynesialainen jälleen perämiehen puoleen, vei -hänet vähän syrjään ja sanoi: - --- Mitä sinulle itselles kuuluu? Taiat olla ollu terve? - --- Johan sen kuulit. Mitäs minulle... Tervehän minä -- - --- Niin niin. -- Vai ei kuulu mitään... - --- Ei kuulu, ei kuulu. - -Polynesialainen, pieni, kurttunaamainen, parraton, perunanvärinen, noin -viiskymmenvuotias ukko, läheni perämiestä, asettui selin muihin ja -hiljensi ääntään miltei kuiskaukseksi, nauraa hihitti välillä -- mitä -lienee jutellut -- sitten muuttui jälleen vakavammaksi ja sanoi: - --- Oltiin Viirissä -- verkoilla tässä äskettäin... - --- Vai niin. - --- Suuri meri on taas lievittänyt soran niiden luurankojen päältä... - --- Vai niin -- Minkäs sille mahtaa! - --- Niin. Minkäs sille mahtaa. Merell' on voimaa tenä mitä tahtoo! -- -Vähän ylemmä olisi pitänyt korjata. Mitäs sinä perämies siitä meinaat, -kun niillä oli päät molemmilla kateissa? Eihän siellä ole kettuja, eikä -muuta -- näin kesällä -- - --- Mitäs se minuun kuuluu! - -Perämies katseli hyvin vihaisesti oikean silmäluomensa alta. - --- No eipä kuulu. Eipä kuulu. -- Haastaahan se kylä paljonkin. - --- Mitä ne sitten haastavat? - --- No -- siellä meillä päin vain juttelevat, että niissä pääluissa -olisi keväällä ollut molemmissa reiät ohimoissa, ja että joku on ne -hävittänyt pelosta -- muka että ne olisivat olleet murhattuja ja että -jollakin olisi ollut paha omatunto ja hävittänyt ne päät, etteivät -joutuisi tutkittavaksi. - --- Se on tyhjää puhetta! - --- Niinhän minäkin sanoin. -- Akkojen arveluja, mitä lie -- - --- Mitä! - --- Sitä vain, että mitä lienee piikaväen puhetta -- - --- Turhaa puhetta se on!! - --- Mutta kun sinä olet vähän niinkuin ruununmiehiä, niin sinun pitäisi -ottaa asiasta selvä! - --- Mitäs se minuun kuuluu! Kerrankos sitä tuollaista tapahtuu ja ota -niistä sitten kaikista selvä! Johan minun pitäisi revetä jokaiseen -luotoon ja kariin, missä vain laivarikkoja on ollut tai tulee olemaan! -Olisi siinä olemista ja elämistä, jos pitäisi ennättää yhtaikaa joka -paikkaan ja pitää vahtia joka luurangon luona, missä niitä vain on! -Vahtikoot luurangot itse itseään! - -Polynesialainen ryki pahaa yskää ja jatkoi hyvin totisena: - --- Yhymm -- öhömm -- taitavat ne vähä kerrallaan ruveta sitäkin -tekemään! -- jos kaikessa on perää, mitä kylä tietää -- - --- Luurangotko?! - --- Niin niin! Kuuluvat kummittelevan. -- Moosan Juli, joka on vähän -sekapäinen ja kulkee yksinään, oli seilannut viime viikolla haapiollaan -muka hylkeitä ampumaan Viirin länsikiviltä, joille niitä nousee aamulla -makailemaan, ja jutellut, ettei Viirin saunassa enää tavallinen -ihminen saa yönrauhaa. Olivat koko yön kulkeneet ympäri saunan, -että kivet kolisivat niiden luisten jalkojen alla ja rystyillään -olivat koputelleet ikkunaan, ja kun Juli meni katsomaan, olivat -molemmat sormellaan osoittaneet ohimoaan. Silloin ne olivat olleet -elävän ihmisen näköisiä ja terveitä, mutta vettä oli valunut niiden -tukasta ja vaatteista ja verta ohimosta molemmilta, neliskulmaisesta -haavasta, ja olivat sanoneet Julille että: "Etsi ylös pääluut ja näytä -vallesmannille ja käske sen läheltään ottamaan kirveen ja koettamaan, -sopiiko sen terä näihin reikiin!" - -Kallu veteli ahnaasti savuja piipustaan, koetti nauraa röhöttää niin -huolettomasti kuin kykeni ja sanoi: - --- No osaa se Moosan Julikin jutella! - --- Älähän sano! Voihan se olla niin, että se näki unta, vaikka luuli -valveilla olevansa. - --- Hulluhan on hullu, näki se sitten unta, tai houri valveilla! Ja -jos kummitus oli käskenyt näyttämään kalloja vallesmannille, niin -näyttäköön ja ottakoon vallesmanni sitten "läheltään sen kirveen" ja -sovittakoon sen niihin reikiin! Mitäs se minuun kuuluu! Tuokoon Moosan -Juli vallesmannin eteen ne kummituksensa kantelemaan ja vaatimaan -syytettä murhamiehelle! Mitäs se minuun kuuluu! - -Martta oli perämiehen ja polynesialaisen huomaamatta lähestynyt näitä --- hänen aikomuksensa oli vain lähemmin puhutella "polynesialaistaan" --- ja kuuli puheen pääkalloista, joiden ohimoissa on reiät ja hän sanoi: - --- Mutta eiköhän ne pääkallot ole vallesmannin arkistokaapissa?, ja -katseli kysyvästi molempiin miehiin. - --- On on, siellä ne ovat. Ihan samat kallot ja nyt ne ovat kummitelleet -Moosan Julille, sanoi perämies. - -Vallesmanni lähestyi myös ryhmää ja hänen mukanaan koko seurue. Martta -huudahti: - --- Kamalaa! Minä en ikinä uskalla enää lähestyä sitä kaappia -- -en päivälläkään! Kuulehan Markus! Sinun olisi tutkittava asiaa. -Vähämielistenkin unet ovat usein johtaneet rikosten tekijän jäljille! -Minusta tuntuu, että tässä on kysymyksessä murha! Sinun on tutkittava -asiaa! - -Markus poltteli rauhallisesti sikariaan ja sanoi: - --- Minä tunnen jo tapauksen. Miehet saivat molemmat surmansa -laivarikkoyönä, molemmat yhtaikaa. Laiva ajoi myrskyssä ja pimeässä -Viirin särkälle ja hajosi. Laivan miehistö tuhoutui täydellisesti. Nämä -kaksi miestä, joiden pääkalloista on kysymys, olivat ainoat, joiden -onnistui uida laivanmurskan mukana lähelle rantaa, mutta siinä heitti -heidät ja laivankappaleet iso kertalaine sellaisella voimalla rantaa -vasten, että molemmat miehet saivat laivankappaleissa olleista rauta- -tai vaskivaarnoista iskun ohimoonsa -- - --- Miksi molemmat juuri ohimoonsa? -- kysyi Martta. - --- Tjaa -- sitä on vaikea sanoa. Ehkä eivät olisikaan kuolleet, jos -olisivat saaneet muualle... Sattumat ovat niin monenlaisia... Sallima -tai kohtalo -- miten kukin tahtoo sanoa. Sitäpaitsi oli perämies -silloin Viirissä. Oli ollut siellä muilla asioilla ja myrskyn vuoksi ei -päässyt sieltä pois. Hänen siellä ollessaan laivarikko sattui ja hän -auttoi miehet maalle -- mutta kuolleina. - --- Vallesmannihan sen parhaiten tietää, sanoi polynesialainen. - --- Oliko se sillä tavalla! huudahti Martta. - -Hän kääntyi perämieheen päin ja katseli tätä kauan. Perämiehen -oikeanpuoleinen, turpea ja riippuva silmäluomi värähteli. - -Martta katseli häntä inhoten ja kauhistuneena ajatteli itsekseen: "Tuon -miehen laittamaa ruokaa en ikinä enää syö! Enkä tuon miehen ohjaamaan -alukseen jalallani astu, kun täältä pois päästään!" -- Ääneen hän -sanoi, kääntyen vallesmanniin päin: - --- Lähdetään paikalla pois täältä! Viirit ovat tuossa noin lähellä! Jos -olisin eilen jo tämän tiennyt, en olisi saanut unta koko yönä silmiini! -Tuntuu nyt kirkkaassa päivänvalossakin ihan pöyristyttävältä ajatella, -mitä kaikkea täällä on tapahtunut! - --- Älä nyt turhaa... Viiriinhän on kymmenen kilometriä! - --- Se ei ole turhaa! Minä en jää! - --- Mutta sittenhän emme voi tehdä purjehdusmatkoja minnekään tämän -saaren rannoille. Jos voisit nähdä tuon tyynen, sinisenvihreän -merenpinnan läpi tämän Maaleton ympärillä... - --- Sitä pahempi! - --- Ja nythän on ihan tyyni. Tuulta voi tulla vasta illalla, tai vasta -huomenna. - --- Sitten on minun mentävä maisin. Suo anteeksi -- minä en voi jäädä -tänne hetkeksikään! - --- Sinähän voit eksyä... - --- En eksy! Kyllä minä osaan. Souda minut tuonne lahteen! - --- Siinä tapauksessa minun on saatettava sinut kotiin asti... - -Koulumestari asetti suunsa sangen omituiseen hymyyn ja sanoi: - --- Saanko minä sanoa sanasen tässä meidän kutsuvieraiden puolesta -teille, jotka tavallaan olette tämän seurueen emäntä ja isäntä. Me -muut joutuisimme täällä sillä aikaa hiukan kiusalliseen asemaan, jos -te molemmat läksisitte ja kaikkein vähemmän me soisimme että emäntämme -lähtee -- eikö niin! - --- Niin on! huusivat kaikki yhteen ääneen. - --- Niinkuin kuuluu, on kansan tahto, että Martta-neiti ei matkusta -- -ennenkuin muutkaan. Älkää toki hullutelko! Emmehän tässä ikäihmiset -kummituksia pelänne -- ainakaan näin kirkkaassa auringon paisteessa! -Heti, kun rupeaa tuulemaan, nostamme ankkurin ja purjeet ja purjehdimme -mihin haluamme! Se on kansan tahto! Me olisimme hyvin suruissamme, jos -te lähtisitte. Meidän kaikkein hyvä tuuli olisi mennyttä. Unohdetaan -koko keskustelu, ja iloitaan elämästä me, joilla se vielä on! - --- Se on oikein!, kajahti taas kuorossa. Koulumestarin puhetta -kuunnellessaan ja katsellessaan hänen leppoisaa ja surkeaa hymyään, -rupesi Marttaa naurattamaan. Hän nauroi ääneen ja sanoi: - --- Olettepa te aika mestari! - -Sen katsottiin merkitsevän, että kaikki on jälleen niinkuin pitääkin. - -Jännitys oli kadonnut mielistä ja kaikki rupesivat puhella -rupattelemaan yhteen ääneen. Jokainen kuvaili toiselleen, miten nololta -hänestä oli tuntunut ajatus, että seura olisi hajaantunut. - -Kukaan ei ollut huomannut, että polynesialainen oli kadonnut. - -Hän oli jo tuolla kaukana. - -Keveästi kuin villieläin hän pehmeissä, äänettömissä -kalastajalapikkaissaan hyppeli kiveltä kivelle ja kiiruhti -haapioilleen. Sinne olivat jo kokoontuneet toisetkin hänen -seuralaisensa, naisia ja miehiä, kullakin isot säkit selässä -- -sammaleitako niissä lienee ollut vai saunavihtoja -- kuka hänen tiesi --- eikä ollut tarviskaan tietää. Säkit aseteltiin haapioihin, haapiot -lykättiin mereen ja ketterästi loikkivat ihmiset niihin ja alkoivat -soutaa etelään päin. - -Ääneti katselivat niitä huvimatkalaiset kauan aikaa. - -Haapiot alkoivat jo kadota Maaletonniemen taa, kun Martta alkoi -keskustelun: - --- Me olemme totisesti nähneet kolme venekuntaa oikeita polynesialaisia -ja yhtä niistä puhutelleetkin! Kuinka he ovatkaan alkuperäisiä! Minä -olen varma, että oikeat polynesialaiset eivät ole tämän kummallisempia! -johon koulumestari vastasi: - --- Kuinka te Martta-neiti voisitte vaatiakaan, että oikeat -polynesialaiset olisivat kehittyneempiä kuin nämä meidänkään -saarelaisemme? Eiväthän he ole maan päällä olleet kauemmin kuin -nämäkään! Tätä seurasi yleinen raikas nauru ja varmaa on, että Martta -siinä joukossa kaikkein makeimmin ja heleimmin nauroi. - -He soutivat jollalla pitkin salmea lahteen, jonka kivikkorannalle he -nousivat ja tekivät kävelyretken Lounatkorkealle. - -Sieltä palattua olivat he nälissään ja väsyneitä. Syötyä oikaisivat -useimmat itsensä kalliolle pitkäkseen ja nukkuivat. - -Naiset joko lukivat mukaan ottamiaan kirjoja, tai tekivät käsitöitä. - -Illalla myöhään alkoi nousta lounaasta ukkospilviä. Niiden mukana tuli -ripeä tuuli, joka toi heidät tunnissa kotiin. - - * * * * * - -Elokuu on kulunut miltei loppuun. - -Sen viideskolmatta päivä on käsissä. - -Kesävieraat ovat jo aikoja sitten lähteneet. - -Martta on vielä saaressa. - -Markus ei ole häntä tavannut moneen päivään, mutta nyt hän on tänään -luvannut tulla sanomaan Markukselle jäähyväisiä. - -Meri on jo paljon viileämpi kuin parhaalla ajalla ja varjossa tuntuu jo -syyskesän vilua, mutta auringon paisteessa on vielä, ainakin tänään, -yhtä lämmin kuin parhaalla heinäkuun helteellä. - -Markus istuu Venekalliolla, jossa heidän piti tavata toisensa. Kello on -jo aikoja sitten sivuuttanut sen hetken, jolloin Martan piti tulla. - -Markus istuu Venekalliolla ja katselee merelle. Se on paikoin -peilityyni, mutta siellä ja täällä aika ajoin meri tummenee. Siellä -näyttää puhaltavan tuuli -- vähän aikaa vain ja taas kirkastuu meri -kaikkialla. - -Idässä näkyy kangastuksena Lavansaari. Se on ikäänkuin irti merestä. - -Vähän enemmän oikealla, luultavasti itäkaakossa, nousee lyhyt kangastus -ylös saarteelta -- se on kappale Inkerin rantaa. - -Pohjoiskoillisessa kangastelevat Haapasaaret. - -Kaakossa näkyy purjelaiva, joka on irti merestä, korkealla taivaalla. - -Näitä katsellessa muistuu Markuksen mieleen eräs kangastusuni, -- hän -näkee niitä usein, monta kertaa vuodessa. - -Uni on tämänlainen: - -Kaupunki -- hänen oma entinen kotikaupunkinsa -- nousee näkyviin -taivaalle koillisessa. - -Ensin pienenä, hyvin pienenä, mutta sitten se alkaa kohota korkeammalle -ja suureta ja tulla likemmäksi -- aivan lähelle ja päivänpaisteinen, -hopeanvälkkyinen ja tummansininen meri aaltoilee siinä välillä yhtä -rajattomana kuin ennenkin. - -Kaupunki on lopulta aivan kuin silmien edessä. - -Vanha linna torneineen! - -Näkyy jo aivan selvästi kaikki yksityiskohdat linnan muureissa -- kivet -ja kalkkilaasti ja nurmi valleilla. - -Huomaa hyvin, mikä osa muurista on vanhaa ja mikä uutta, paikattua. -Viimemainituissa kohdissa ovat kivet harmaita, mutta muualla -ruosteenruskeita, ajan värittämiä, sekä kivet että kalkkilaasti. - -Satamatkin näkyvät ja yhtäkkiä nousee silmiin hänen entinen rakas -jahtinsa "Anna", luonnottoman suurena, että muka hän, Markus, näkisi -jokaisen kohdan siinä. - -Lopulta alkaa kaikki väreillä ja kangastusuni häviää. - -Nuo näyt ovat aina rikastuttaneet hänen unielämäänsä. - -Sellaisten öiden jälkeen on hän aina herännyt virkeänä, onnellisena ja -iloisena. - -Niinä aamuina on hän soitellut viuluaan, tuntimääriä, koko aamun, -aamiaiseen asti. - -Kuinka ihania ovatkaan nuo unet olleet! - -Unetar on saapunut silloin hänen luokseen hyväntekijänä ja luonut -hänen eteensä kuvia, niin ihmeellisiä ja suurentanut ja kaunistanut -todellisuutta. - -Monta päivää on hän sellaisten aamujen jälkeen elänyt kuin toisena -ihmisenä. - -Markus istuu, polttaa sikariaan ja katselee kangastuksia, jotka ovat -miltei yhtä ihania kuin hänen unikangastuksensakin. - -Idässä Lavansaari on kohonnut yhä ylemmäksi merestä. - -Se on irti siitä, kuin tahtoisi nousta taivaalle, autereeseen, valoon. - -Tumma viiva Inkerin suunnalla on myös pidentynyt ja noussut -korkeammaksi. - -Likinnä lentelee valkeita kajaita. - -Ne leijailevat ja laskeutuvat jälleen alas meren pinnalle, joka -kauempaa on alkanut yhä enemmän tummeta. - -Sitten alkaa saarre koillisessa taittuilla ja väreillä, niinkuin lämmin -ilma päivänpaahteisella kesäisellä kalliolla. - -Saarteen vipajaminen ja katkeileminen siirtyy nopeammin ja nopeammin -oikealle. - -Nyt saavuttaa se Lavansaaren pohjoispään, taitellen sen palasiksi ja -upottaen palaset meren syvyyteen ja yht'äkkiä kuin siivellä pyyhkii -Ilmatar pois kaikki kangastukset -- Lavansaaren, Inkerinkin ja laivan, -josta nyt enää näkyvät vain ylimmät, sinisenharmaat raakapurjeet tumman -saarteen takaa ja hopeankirkasta taivasta vasten. - -Markus oli seurannut näkyä silmillään niin, että ne tuntuivat -väsyneiltä. Hän hieraisi molempia silmiään etusormensa rystysillä kuin -karkoittaakseen näkyjä. - -Hän heräsi mietteistään kuullessaan tutut askeleet takanaan. - -Martta sieltä tuli. - -Hän oli puettu valkokukikkaaseen hameeseen ja punaiseen, -leveäreunaiseen hattuun. - -Nuori tyttö tuli nopeasti loivaa, vaskenväristä sileää kalliota alas. - -Hänen hameensa heiluivat osaksi kävelystä ja osaksi tuulesta, joka oli -alkanut puhaltaa lännestä. - -Hän käveli huolettomana välittämättä tuulesta, joka kohotti hänen -hameensa helmaa. - -Hän tuli suoraryhtisenä ylpeässä ja onnellisessa nuoressa suloudessaan. -Markus nousi ja käveli häntä vastaan. - --- Hyvää huomenta, setä! - --- Tulithan sinä! Minä jo pelkäsin... - --- Minähän lupasin!... Mutta ajatteles, että olen kaikki vaatteeni -täällä pesettänyt ja nyt niitä tänään silittänyt ja pakannut -matkalaukkuihin. Siinä oli työtä! - -Sitten asettui hän Markuksen eteen, tarttui häntä molempiin käsiin ja -sanoi: - --- Kuule setä! Minä kiitän sinua!... Koko kesästä... Niin... -Kauneimmasta elämässäni! - -Sitten kääntyi hän merelle päin ja huudahti: - --- Oi kuinka kaunis päivä! - --- Niin on, ja luultavasti siitä syystä minäkin tänään runoilin. - --- Sinäkö?! Sinäkö runoilit! - --- Niin. Tai oikeastaan yritin. Yht'äkkiä, ajatellessani syksyn tuloa, -tuli päähäni nämä säkeet: - - Käännymme poispäin auringosta - - syys lähenee, - -mutta en löytänyt jatkoa. Rupesin etsimään loppusointua sanalle -"lähenee". "Vähenee" olisi sopinut, mutta en taas sille löytänyt muita -sanoja. Siihen se loppui. -- Viime päivinä -- kun kesävieraat yksi -toisensa perästä ovat lähteneet ja kun nyt sinäkin, viimeisin kaikista -muista, jätät saaren, olen ajatellut syksyn tuloa ja yksinäistä talvea. -Täällä vaanii minua TYLSYYS joka askeleella. Viisitoista vuotta olen -kestänyt! Edeltäjäni oli täällä kolme talvea -- niin -- kolme talvea -ja tuli mielipuoleksi -- sielu läksi paremmille maille, väkisin, -ja ruumis jäi tänne saareen remuamaan, kunnes sekin vietiin pois. -Jumala tietää, kauanko minun sieluni suostuu asumaan täällä hyvässä -sovussa ruumiillisen olemukseni kanssa. Ellei olisi näitä kesiä ja -vieraita, olisin kai menettänyt järkeni jo aikoja sitten. Edeltäjäni -oli ihmisarka ja karttoi kesävieraita. Sinä olet kesävieras. Sinä olet -kesän kukka. Kun olen sinua kesän katsellut ja kuunnellut, ja olen -saanut sinulle puhella, olen varma siitä, että elän yli pimeän syksyn -myrskyjen ja talven -- - -Markus puhui innokkaana ja kiihtyneenä. - -Martta seisoi hänen edessään, aivan lähellä. Markuksen puheen aikana -hän kääntyi selin ja katseli merelle. - -Syntyi pitkä vaitiolo. - -Suuri parvi muuttavia pääskysiä lensi ohi. - -Ne näyttivät tulevan pohjoisesta. - -Martta: Katsohan, setä, kuinka paljon pääskysiä! - -Markus: Niin on. - -Martta: Ne lentävät ikuisen kesän maille... Jättävät meidät tänne -talven kynsiin... Sinut tänne jäiden ja hyisen meren keskelle. - -Markus: Niin. - -Martta: Ajatteles! Sinähän tiedät, miten nopeaan pääskyset lentävät? - -Markus: Niin -- miten se nyt olikaan... Neljäsataa ja viisikymmentä -kilometriä tunnissa. Lähes viisisataa kilometriä tunnissa. On siinä -vauhtia! - -Martta: Ne läksivät siis Suomen mantereelta kuusi minuuttia takaperin. -Me seisoimme jo silloin tässä. Seitsemän minuutin perästä ne lentelevät -Viron lakeuksien yllä, kun me vielä yhä seisomme tässä ja juttelemme. -Ajatteles! Tänä iltana ne ovat jo ikuisen kesän mailla, Niilin -laaksoissa! Ovat nähneet tänään ennen auringon laskua Alpit, Italian, -Välimeren... Ajattelehan, setä! - -Markus: Mitäs ajattelemista siinä on! - -Martta kääntyi jälleen Markukseen päin. - --- Minua ihan itkettää, kun minä sitä ajattelen, sanoi hän surullisena. - --- Itke vain... Se helpottaa. - --- Hyi setä, kuinka sinä olet paha! -- Että sinä voit ja saatoitkaan -minulle niin sanoa! - -Martta vaikeni, otti nenäliinan ja alkoi todellakin itkeä. - -Hän kääntyi äkkiä ja alkoi kävellä pois päin hartiat kumarassa ja -ääneti itkien. - -Markus seisoi yhä kalliolla ja tupakoi ja ihmetteli Martan -käyttäytymistä. - -Hän uskoo, että Martta on väsynyt ja oikuttelee ja että hän pian -kääntyy takaisin, tulee jälleen hänen luokseen ja nauraa koko jutulle. - -Mutta niin ei käynyt. - -Martta alkoi kävellä nopeammin ja nopeammin ja taakseen katsomatta meni -pitkin Rantakujaa asuntoaan kohti. Seuraavana aamuna hän matkusti kello -neljä lähtevässä postiveneessä kotiinsa, kaupunkiin. - - * * * * * - -Markus istui vielä kauan kalliolla. - -Hän poltti sikarin toisensa jälkeen ja katseli merelle. - -Hänen teki mieli mennä Martan luo ja pyytää anteeksi, eikä vain pyytää -anteeksi, vaan myös kosia. - -Sitä hän mietti. - -Hänestä tuntui, että Martta, vaikka onkin parikymmentä vuotta nuorempi, -on se oikea. - -Markus ajatteli koko elämäänsä. - -Kuinka se on tähän kesään asti kulunut tasaisesti ja hiljaisesti, kuin -suuri virta -- kuin purjelaiva merellä hiljaisessa tuulessa ja väliin -tyynessä. Sitten tulee "sysäys". - -Suuren myrskyn ensi puuska viheltää takilassa. - -Siitä vasta vauhti alkaa! - -Kaikki siihen asti oli kuin uneksimista, kuin tarkoituksetonta, -päämäärätöntä hapuilemista. - -Hän tunsi, että tuulispää, raju myötätuuli on kaapannut hänet kynsiinsä -ja alkanut häntä kiidättää. - -Hän oli joutunut viimeisen suuren tuulensa vietäväksi. - -Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, mihin se vie. Sen hän vain -käsitti, että varsinainen ELÄMÄ on alkanut, eikä se kysy, mitä hän itse -tahtoo ja aikoo tai mitä hän on päättänyt tehdä. - - - - -IX luku. - -SARLAKANPUNAINEN PELAKUUNA. - - - Jumalall' on onnen ohjat - Luojalla lykyn avaimet - ei Katehen kainalossa - Pahansuovan sormenpäässä. - -Muutama päivä edellisen jälkeen istuu Markus virkapöytänsä ääressä, -edessään paksu asiakirjavihko, johon häneltä vaaditaan lausuntoa. - -Markus on lukenut sen läpi jo pariin kolmeen kertaan, mutta ei -vieläkään tiedä sen sisältämästä asiasta mitään, sillä lukemisen on -toimittanut hänen silmänsä, eikä hänen ajatuksensa. - -Ajatukset ovat vaeltaneet muualla -- aina siitä asti kuin Martta lähti. - -Väliin on hänen täytynyt lähteä itsekin vaeltamaan sinne, missä -ajatukset vaeltavat, nimittäin kaikille niille paikoille, joissa -hän on Martan kanssa käynyt -- vuorille, luolille, rantakallioille, -metsäpoluille, Kappelniemen raunioille -- joka paikkaan. - -Kussakin paikassa hän jää seisomaan tai istumaan, aivan niinkuin -silloinkin, samalle paikalle, missä oli istunut tai seisonut Martan -kanssa, ja hänestä tuntuu, että Martta on taas hänen mukanaan. Hän -viipyy paikalla yhtä kauan kuin Martankin kanssa ja käy läpi kaikki -keskustelut ja katselee Martan joka ainoaa kasvojen ilmettä ja -hymykuoppien värettä, hatun reunan keinumista tuulessa ja kuuntelee -hänen ääntään ja hopeanheleää nauruaan. - -Hän käy soutelemassa siellä, missä on Martan kanssa soudellut ja tekee -yhä vielä yhteisiä purjehdusmatkoja ja katsoo, ettei Pelto-Kallu, tuo -tolvana, istu siihen paikkaan jahdissa, missä Martta istuu. - - * * * * * - -Hän koettaa syventyä asiakirjavihkoon niin hyvin kuin voi, mutta jo -parin kolmen rivin perästä ajatus jättää lukemisen. - -Lukekoot silmät! - -Nuo ruumiilliset luontokappaleet, joilla ei nykyään parempaakaan -katseltavaa ole! - -Markus on sytyttänyt sikarin toisensa jälkeen ja antaa silmiensä kulkea -riviltä riville, seurata leimoja, päivämääriä, diarionumeroita, pitkän -pitkiä riitaisia selityksiä ja vastaselityksiä, allekirjoituksia, -valtakirjoja, todistajien ja muiden vierasmiesten nimiä ynnä muuta, -ja antaa ajatustensa vaellella siinä valtakunnassa, joka ei ole tästä -maailmasta. - -Koulumestari on kutsuttu auttamaan lausunnon antamisessa. - -Hän on toimettomana kävellyt sinne tänne huoneessa, istuskellut ja -odotellut, milloin neuvottelu alkaa. Markus on sanonut: "Olehan hiljaa! -Minä vähän vielä silmäilen tätä asiaa. Älä häiritse!" - -Koulumestari vetelee myös sikaristaan sankkoja savuja. - -Hän on viimeksi pysähtynyt arkistokaapin lasiovien eteen ja silmäilee -sieltä katselevaa kahta kalloa. - -Hän avaa oven varovaisesti auki, ottaa vuoroin kallon ja vuoroin toisen -ja tarkastelee niitä huolellisesti. - --- Kuulehan, kupias! Anteeksi, että häiritsen... - --- Jaaha? - --- Tässähän ne nyt siis ovat ne Maaletossa äskettäin tapahtuneen -erittäin kiintoisan keskustelun "puuttuvat renkaat"? - --- Siinähän ne ovat. - --- Sinä saaren kaikkivaltias kupias! Eiköhän todellakin olisi syytä -panna toimeen tutkimus näiden ohimoreikien suhteen. - --- On jo tutkittu. - --- Hm. -- Sinä ja minä olemme ennättäneet nähdä monta laivarikkoa. -Sinulle ja minulle, kahdelle asiantuntijalle, tahtoisin -ristikuulustelun alotteeksi tehdä muutamia kysymyksiä. Ensiksi: Kun -laiva alkaa hajota, eikö ensiksi ilmaannu veden pintaan laivan irtoköli -eli rai? - --- Totta kai. - --- Ynnä muita pohjaosia? - --- Pohjaosia? Minä luulen, että sen jälkeen tulee osia laivan -päällysrakenteesta, hyökyaaltojen irroittelemia kappaleita kaiteesta -eli varppeesta, veneitä, kajuuttaan ovia, kattoja ja seiniä. - --- No oli nyt vaikka niinkin, mutta palatkaamme asiaan! Toiseksi: -Uskotko sinä, että raissa ja peräsimessä -- joka myös on niitä -ensimmäisiä tulokkaita -- on mitään sellaista teräväkärkistä -raaspiikkiä, joka voisi iskeä tämänlaisia neliskulmaisia reikiä miesten -pääkuoriin? -- Eiköhän niissä ole noin ranteenpaksuisia vaski- tai -rautavaarnoja, jotka tekevät aivan toisenlaista jälkeä? - --- Ajateltu! Moneen kertaan ajateltu, veli hyvä! - --- Olisi pitänyt silloin heti tuoreeltaan ajatella ja tutkia Viirin -ranta ja etsiä se laivankappale, joka oli varustettu näihin kalloissa -oleviin reikiin sopivalla piikillä. - --- Silloin ei asiasta vielä tiedetty mitään. - --- Ainakin sinä tiesit, että sinun perämiehesi hautasi kaksi merimiehen -ruumista Viirin rantasoraan. Olisit kaivanut ruumiit ylös ja tutkinut. - --- Perämies on itse valtion virkamies, poliisimies, joka tekee -tutkimuksen ja jonka sanaan on luotettava. - --- Salli minun olla luottamatta tuohon sinun perämieheesi! - --- Millä perusteilla? - --- Sillä perusteella, että hän oli ainoa eloonjäänyt Viirissä tuona -laivarikkoyönä. Hän jäi eloon, toiset kuolivat. - --- Älä luule, että minä en olisi jo tuhanteenkin kertaa ajatellut noita -samoja ajatuksia! Pelkkä epäily ei riitä. - --- Jos minä olisin saaren kupias, totta vieköön, niin minä -yksinkertaisesti panisin perämiehen syytteeseen! Minä olisin hankkinut -vaikka Viirin perustuksien alta tuon nelitahkoisen piikkiaseen, jolla -nämä reiät ovat lyödyt! - --- Niin niin -- mutta kun tuota asetta ei ole löytynyt! - --- Minä ainakin vaatisin perämiehen puhdistusvalalle! - --- Hän vannoisi itsensä puhtaaksi ja miten sinulle itsellesi kävisi! --- Tämä asia julistetaan nyt loppuunkäsitellyksi ja siirrytään -seuraavaan asiaan: Tänään ei tehdä enää mitään. -- Minä en jaksa nyt -ajatella mitään. Puhutaan jotain hauskempaa. Pane kallot kaappiin -ja heitä hiiteen kyselysi niiden suhteen! Se asia on nyt kerta -kaikkiaan loppuunjauhettu ja jääköön sen asian eteenpäin kehittäminen -noille tyhjille kalloille itselleen. -- Kuulehan! Istuhan tuohon -niin jutellaan asioista, jotka ovat tärkeämpiä kuin viralliset -asiakirjavihot ja vanhat kallot. -- No istu istu! Kyllä minä maksan -sinulle istumisestakin! No -- ja kuuntele nyt! -- Minun on saatava -eräät yksityisasiat järjestykseen, ennenkuin voidaan hoitaa mitään -virallisia asioita. - --- Yksityisasiat -- järjestykseen? - --- Niin. - --- Ovatko ne raha-asioita? - --- Paljon vaikeimpia! Raha-asiat hoitavat itse itsensä tähän asiaan -nähden! - --- Siis naima-asia? - --- Niin. - --- Arvasinhan minä! Martta-neiti on liian nuori sinulle, muuta en osaa -neuvoa ja sanoa. - --- Saat mennä! Ota tämä asiakirjavihko mukaasi, tutki se kotonasi ja -kirjoita valmiiksi huomisaamuun minun lausuntoni asiasta ja tuo ajoissa -minun allekirjoitettavakseni, että ennättää postiin. No, mene herran -nimessä! Minä olen väsynyt, enkä halua kuulla mitään -- vai tarvitsetko -sinä rahaa?! Olisit sanonut sen sitten! Tuoss' on kaksikymmentä -markkaa, mutta sillä ehdolla, että teet huomisaamuun kello kahdeksaan -minun lausuntoni valmiiksi. No! Ala laputtaa -- terve, terve! - - * * * * * - -Markus raivasi pöydältään pois kaikki viralliset asiapaperit, otti -arkin puhdasta paperia eteensä ja kynän käteensä ja alkoi kirjoittaa -kirjettä Martalle. Siitä ei kuitenkaan tahtonut sillä kertaa tulla -mitään. - -Ajatukset harhailivat niin hajalla ja niin nopeasti, ettei hän voinut -niistä mitään valita kirjeen aiheeksi, ja ne katosivat kuin tuulen -teille, ennenkuin hän ennätti niistä saada kirjaintakaan paperille. - -Hän lykkäsi paperin kauemmas, pani kynän pois kädestään ja antoi -mielikuvituksensa toimia vapaasti. Niin oli helpompi. - -Ja vielä helpommalta tuntui, kun siinä istuessa hiljaa näppäili -viulunsa kieliä. - -Marttaa ajatellessaan, omituista kyllä, tuli hänen mieleensä eräs -tapaus varhaisesta nuoruudesta, siltä ajalta, jolloin hän asui vielä -äitinsä kotona Karjalanlinnassa, maakunnan pääkaupungissa. - - * * * * * - -Heinäkuun lämmin päivä paahtoi ja kello läheni kolmea iltapäivällä. - -Puiston kulmauksessa, lähellä sitä penkkiä, jolla hän istui, oli pyöreä -kukkapenkki. - -Siihen oli istutettu pelakuuneja. - -Ne olivat tummanpunaisia. - -Yksi ainoa, penkin vasemmassa reunassa, oli vaaleampi muita -- se -oli sarlakan punainen. Sillä oli vähemmän lehtiä kuin muilla ja sen -kukkavana oli ohut ja vaaleanvihreä. Sen vanan päässä oli vain kaksi -kukkaa, kun muilla oli paksun, kaislanvihreän vanansa latvassa suuri -intohimoisen punainen nyrkki -- kymmenen, kaksikymmentä ja toisilla -kolmekymmentäkin auennutta kukkaa ja nuppuja lisäksi. Ne eivät -kuitenkaan voittaneet sarlakanpunaista ihanuudessa. - -Se oli kuin maahan laskeutunut enkeli, ja kuka tietää, etteikö asia -niin olisi ollutkin, kukkaisenkeli, laskeutunut alas maan päälle. - -Päivä paistoi sen terälehdille, jotka lempeässä tuulessa värähtelivät. - -Sen terälehdet olivat pitkin keskisuonta taipuneet kulmalle. Toinen -puoli terälehteä oli varjoisa, ja toisen puolen läpi paistoi päivä. -Se oli kirkas. Varjossa oleva osa oli tummempi, mutta valoisa osa -hohti kuin sula rubiini ja hohti sen pinnalla pieniä aurinkoja, jotka -häikäisivät silmää ja vilkkuivat kuin tähdet, mutta ainoakaan taivaan -tähdistä ei voinut vetää kauneudessa vertoja näille sarlakanpunaisen -pelakuunan terälehdillä helmeileville pienoisille vesipisaroille, joita -niille oli jäänyt juuri äsken ohi kiitäneestä sadekuurosta. - -Sen terälehdiltä lähti myös alas maahan, lehtiin, heinänkorsiin ja -toisiin pelakuuniin hienon hienoja välkkyviä rihmasia, jotka ajoin -näkyivät ja ajoin katosivat. Niitä virittelivät pikkuriikkiset mustat -hämähäkit, joilla oli suuri pää, ja suhteettoman suuret raateluleuat ja -pieni takaruumis, jonka yli kulki valkeita poikittaisia viiruja, kuin -vanteita ja ja jotka liikkuivat ketterästi, juoksentelivat sinne tänne, -eteen- ja ihmeellistä kyllä, sivullekin päin ja hypähtelivät pitkiä -loikkauksia ja putosivat aina alas pää sinne kääntyneenä, mistä hyppy -oli alkanut. Kaiken aikaa ne virittelivät lankojaan, joka askeleella -ja joka hypyllä. Langat olivat niin ohuita, että vain silloin tällöin, -tuulen niitä heilutellessa, niistä heijastuva valo saattoi ne näkyviin. -Ne hulmuilivat tuulessa kuin puolittain näkymätön ja puolittain näkyvä -kukkaisenkelin morsiusharso, pelkästä auringon säteestä kudottu. -Taustana oli suurien lehtikuusten varjostama niittämätön puiston nurmi. - -Muistellessaan tätä ajatteli Markus Marttaa, hänen vaaleita hiuksiaan, -joita hän oli usein ihaillut merellä, vuorilla ja kaikkialla, missä hän -oli nähnyt niiden tuulessa hulmuilevan päivän välkyttäminä, tumma meri, -vihreä metsä, tai harmaat vuoret niiden taustana ja oli aina silloin -kuvitellut näkevänsä morsiusharson Martan hiuksilla, olkapäillä, -harteilla ja kuka voi sanoa, etteikö hän niin nähnytkin! - -Hän oli selvillä, mitä hän Martalle kirjoittaa. - -Hän otti jälleen esille kynän ja paperin ja kirjoitti -sarlakanpunaisesta pelakuunasta. - -Se oli hänestä kyllin kaunis aihe ensimmäiseen kirjeeseen Martalle. - -Siitä tuli pitkä kirje. - -Hän kirjoitti niihin aikoihin Martalle monta kirjettä. - -Kaikki ne olivat yhtä kauniita. - -Kun hän niihin aikoihin saneli koulumestarille virkakirjeitä, tulivat -ne pakostakin samantyylisiksi kuin kirjeet Martalle. Tästä voi kuka -hyvänsä päästä varmuuteen penkomalla maakunta-arkistosta esille -senaikuiset saarelaisvallesmannin virkakirjeet. Usein moitiskeli -koulumestari niiden epävirallista kieltä, mutta se ei auttanut ja jos -niihin joskus tuli oikeaa virallista makua, johtui se vain siitä, ettei -koulumestari aina noudattanut sanelua vaan karsi niistä pois liikaa -koreutta. - - * * * * * - -Saatuaan ensimmäisen kirjeensä postiin, odotti hän Martalta vastausta -varmasti seuraavassa postissa, siis viikon perästä. - -Se viikko meni häneltä kuin lentäen, mutta sitten tuli pitkiä, kolkkoja -viikkoja, sillä Martta ei vastannut hänen ainoaankaan kirjeeseensä. - -Syyskuun viimeinen viikko oli menossa. - -Kun Martalta ei ollut tullut vastausta edes hänen viime kirjeeseensä, -jossa puhuttiin jo rakkaudestakin ja vaadittiin pikaista vastausta, -päätti Markus lähteä ottamaan selvää, oliko Martta enää edes elossakaan. - -Hän pukeutui viralliseen juhlapukuunsa ja meni kaupunkiin päästyään -ensin valokuvaajaan ja otatti itsestään valokuvan, jossa hän nähdään -seisovassa asennossa, "amiraalihattu" päässään, valkeissa hansikkaissa, -paksut kultaiset kellonketjut riippumassa toisen ja kolmannen kiiltävän -virkanapin väliltä ulos, oikea käsi nojaten johonkin telineeseen, -pöytään, vai mikä lienee ollut. Vasen käsi nojasi kultaiseen -silakanvartaan kahvaan -- tai olkoon menneeksi, koska hän itse sitä -niin nimitti -- miekan kahvaan, ja asento oli komea ja ryhdikäs. - -Valokuvaajaneitonen oli esittänyt ennen kuvan ottamista, että -"amiraalihattu" pantaisiin pöydälle, ja että oikean käden hansikasta -pidettäisiin tyhjänä vasemmassa -- joka kuvassa saisi olla hansikoitu, -vaan ei oikea käsi, koska tapa vaati niin -- mutta Markus tahtoi ottaa -kuvan itsestään "koko vormussa". Samoin hylkäsi hän esityksen kuvan -ottamisesta istuvassa asennossa. - -Sitten otti Markus ajurin ja antoi kyyditä itsensä Martan asunnolle. - -Siellä otettiin hänet hyvin ystävällisesti vastaan. - -Martta ja hänen äitinsä olivat kotona. - -Hänelle tarjottiin kahvia. - -Sen ajalla sanoi Martan äiti; - --- Minä olen tyttäreltäni kuullut, että hänen osakseen teiltä on tullut -paljon ystävällisyyttä ja avuliaisuutta siellä saaressa ja minä olen -siitä hyvin kiitollinen. - -Markus oli talossa päivälliselläkin. Sen jälkeen vasta hän joutui -Martan kanssa kahden kesken. Martta sanoi: - --- Kuinka hauskaa, että sinä tulit, setä, mutta miksi sinä olet -pukeutunut noin juhlalliseksi. Minä pelkään, että äiti nauraa sinulle --- enkä minäkään muuta voi! - --- Minä olen hyvin vakavalla asialla... - --- Minä arvaan sen, mutta ei puhuta siitä, sillä se on mahdoton! - --- Mutta sinähän rakastat minua! - --- Mistä sinä, setä, siihen käsitykseen olet tullut!? Sehän on ihan -mahdotonta! Se on täydellinen väärinkäsitys! Voi setä rakas, kuinka -minua -- kuinka minä haluaisin olla sinulle mieliksi missä muussa -hyvänsä, mutta en tässä! Lisäksi minä pyytämällä pyydän, ettet sinä -kirjoittelisi minulle. Minä en voi ajanpitkään salata kotiväeltäni ja -tältä pikkukaupungilta, että sinä ahdistelet minua kirjeilläsi! -- Älä -virka mitään -- minä ymmärrän sinua! - -Martan äiti saapui samassa paikalle. - --- Minä olen kuullut tyttäreltäni, sanoi hän, että te soitatte hyvin -viulua. Meillähän on täällä viulukin. Minun mieheni soittaa viulua ja -tyttäreni pianoa. -- Minun tyttäreni on puhunut teistä niin usein ja -minä olen miltei joka päivä saanut kuulla kehumisia Teidän taidostanne -ja ettei minun tarvitsisi uskoa pelkästään tytärtäni, vaan omia -korviani, soisin minä kuulevani teidän jotain soittavan. Soita Martta -jotain vallesmannin kanssa! - -Hänen täytyi soittaa Martan kanssa ja äiti oli mielissään. - -Oli jo myöhä ilta, ennenkuin hän pääsi lähtemään. - -Äiti ja tytär saattoivat häntä eteiseen. - --- Ethän sinä vain ole minulle mistään vihainen, setä?, sanoi Martta. - --- En. En mistään. - --- Onko se ihan varma? Älä ole vihainen mistään, rakas setä! -- -Milloinka sinä lähdet takaisin saareen? - --- Luultavasti jo tänä yönä... - --- Tänä yönä!? - --- Niin. - --- Voi voi! Ja kun minä jo olin iloissani, että saan käydä katsomassa -sinun jahtiasi huomenna -- no -- se ei ole niin tärkeää... Hyvää yötä! - --- Hyvää yötä! - - * * * * * - -Hän käveli puoleen yöhön pitkin puolipimeitä katuja. - -Hänen olennossaan kirkastui vähitellen eräänlainen mielihyvän tunne -- -samanlainen, mikä valtasi hänet ensi hetkinä saatuaan käsiinsä kirjeen -äitinsä kuolemasta. - -Kaikki oli nyt ohi! - -Mitään epäselvyyttä ei ole enää olemassa! Siitä kai johtui tuo -omituinen tunne. - -Kaikki ne kauniit kuvitelmat, joiden huumeessa hän oli meren -yksinäisellä saarella viime viikkonsa elänyt -- ja koko kesän -- -alkoivat poistua hänestä kauemma ja kauemma, kuin valkea yksinäinen -pilvi, jota tuuli kuljettaa sinisellä taivaalla ja joka vähitellen -häipyy silmistä. - -Yö oli puolessa, kun hän huomasi saapuneensa satamaan. - -Hän herätti perämiehen, joka oli jo makuulla. - -Markus asui kaupungissa käydessään tavallisesti maissa, hotellissa, -ja siihen käsitykseen oli perämies jäänyt nytkin. Hänelle oli siis -odottamatonta, että vallesmanni tuli keskellä yötä rantaan. Hätäisenä -hän kysyi kajuutan luukulta: - --- No -- mikäs nyt on!? - --- Nouse ylös -- lähdetään purjehtimaan! - --- Nythän on keskiyö -- syksy -- vastatuuli... Kova vastatuuli. - --- Me lähdemme nyt! - --- Kotiinko? - --- Jumala hänen tietää! - -Noin neljännestunnin perästä he irtaantuivat kaupungin rannasta. - -Vallesmanni itse piti perää. - -Kova etelätuuli puhalteli. - -Hän luovi tulien mukaan ulos satamasta. - -Seuraavana päivänä he luovivat yhä merta. - -Siitä tulikin pitkä matka. - -Kuin kummituslaiva oli saarelaisvallesmannin jahti liikkeellä toista -kuukautta milloin milläkin puolella Suomenlahtea. - -Hän oli saanut suuren halun juoda. - -Sitä varten poikkesi hän johonkin rantakaupunkiin, joi siellä muutaman -päivän ja taas ohjasi ulos merelle. - -Eräänä yönä, oli jo marraskuuta ja kajuuttaa täytyi lämmittää, -ankkuroivat he tuulen pitoon erään saaren varjoon. - -Yö oli myrskyinen ja sateinen. - -Perämies oli jo makuulla, mutta Markukselle ei tahtonut tulla uni. Hän -istui valveilla ja joi teetä. - -Hän oli paljon vanhettunut näinä viikkoina. - -Hän ei ollut koko tällä ajalla käynyt omalla saarellaan -- samoin oli -hän karttanut sitä kaupunkia, jossa Martta asui. - -Aamupuolella yötä hän kuitenkin nukkui. - -Hän näki unta, että joukko saarelaistyttöjä ympäröi häntä, Miina oli -joukossa, otti häntä kädestä ja puhui hänelle: "Tule pois saareen -takaisin! Sinä laihdut ja vanhenet kulkiessasi kaupungista kaupunkiin -ja kapakasta kapakkaan. Tule kotiin. Täällä on sinulle ruokaa -yltäkylläisesti -- paljon sianlihaa, perunasoppaa, leipää, voita ja -mitä haluat ja ruokaryypyt joka aterialla!" - -Aamulla herättyään ihmetteli hän unensa selvyyttä. - -Miinan ääni kaikui vielä hereilläkin hänen korvissaan. Siitä oli -seurauksena, että hän ajatteli Miinaa koko aamupäivän. - -Hänelle muistui, kuinka hän silloin kerran puutarhassa oli uhannut -naida Martan ja kuinka Miina oli siihen sanonut: "Ei koskaan!" - -Häntä miltei ääneen nauratti tuo tapaus, nyt perästä päin muistellessa. -Hän päätti palata kotiin. - - * * * * * - -Iltapäivällä asettui myrsky ja kääntyi tuuli hyväksi. - -Illalla myöhään he ankkuroivat kotisaaren satamaan. - -Vallesmannilasta näkyivät tulet. - -Miina valvoi vielä. - -Hän oli ollut hyvin huolissaan koko ajan, valvonut myöhään yöhön -joka ilta, herännyt väliin yölläkin kuuntelemaan, koputtiko joku -ulko-ovelle, vai kuuliko hän väärin. - -Päivisin oli hän käynyt kalliolla tähystelemässä ilmaantuisiko -vallesmannin jahtia mistään näkyviin ja tiedustellut kaikilta, jotka -tulivat mantereelta, oliko vallesmannia nähty missään. - -Vallesmannin kotiin tultua hän miltei itki ilosta. - - * * * * * - -Teetä odotellessaan istui Markus kirjoituspöytänsä ääressä nojatuolissa -ja tupakoi. - -Pian kuuluivat tutut keveät askeleet ja Miina ilmaantui isoine -tarjottimineen, jolla oli teetä, sokeria, voita ja leipää iltaseksi. - -Miina asetteli teen ja ruuan pöytään -- hyvin hitaasti -- ja jäi senkin -jälkeen vielä katselemaan Markusta. - --- Mitä siinä töllistelet! Mene keittiöön työhösi! - --- Kuules, Markus -- - --- Älä sano minua Markukseksi! - --- Miksikäs sitten!? Aleksanteriksiko? - --- Vallesmanniksi, niinkuin ennenkin. - -Miina tuli aivan lähelle vallesmannia, hymyili, nojasi hänen -käsivarteensa ja sanoi: - --- No kuulehan, vallesmanni. -- Mitä sinä täällä oikein tuumailet? Sinä -olet niin synkän näköinen. Ja olet niin laihtunut? Ihan käy sääliksi. -Syö nyt edes! Tarvitsetko mitään lisää? - --- Onko sinulla ollut minua ikävä, Miina? - --- No ei yhtään! Vai ikävä vielä olisi! - --- Kyllä sinulla oli. Tunnusta pois. Nyt en minä lähde koskaan. Olen -aina kotona -- ihan aina. -- Kuulehan Miina? - --- No? - --- No -- ei mitään. -- Sinulla ei siis ollut yhtään minua ikävä? - --- No ei yhtään. Entä sinulla? Oliko sinulla ikävä minua? - --- Ei muuta kuin tänään. - --- Sinulla muka ikävä! - --- Niin oli -- tänään. Ei aikaisemmin. - --- Mutta minulla oli koko ajan! - --- Koko ajan?! - --- Niin. Minä pelkäsin, että sinä et tulekaan enää. - --- Kuulehan, Miina! - --- No? - --- Noo -- minä olen hyvin väsynyt. Minä en jaksa ajatella mitään. -Huomenna haastetaan. Minun on mentävä maata. -- Postia ei ole haettu -sillä aikaa? - --- Ei ole. - --- Hae nyt, Miina, aamulla posti. Minä menen maata. - - * * * * * - -Pelto-Kallu, saatuaan jahdissa purjeet käärityiksi, nukkui yönsä -kotonaan ja heräsi aamulla uneen, joka häntä kauhistutti vielä -herättyään. - -Aikaisempina aikoina olivat pahat unet häntä tiheämmin ja tiheämmin -ahdistaneet. - -Toisinaan oli öitä, jolloinka hän ei uskaltanut ummistaa ensinkään -silmiään, jos oli pimeä. - -Samasta syystä hän kajuutassa poltti lamppua koko yön. Kotona se ei -käynyt laatuun. Sanna ei sitä sallinut. "Kuluu paljo petrullia, eikä -sinusta ole miestä sen hankkijaksi!" - -Mutta sitten hän löysi keinon näitä unia vastaan ja se tapahtui näin: - -Silloin kun oltiin Viirissä peittämässä jälleen niitä kuolleiden -merimiesten luita, oli hän huomannut, että niitä katsellessaan oli hän -ollut kaikkein rauhallisin. - -Hän katseli luita, eikä yhtään peljännyt, niinkuin oli luullut. - -Hän katseli niitä kuin hylkeen luita, joita myös joskus näkee rannoilla. - -Katsellessaan hän sanoi ajatuksissaan: "Nuo eivät enää mitään voi." -Sitä lausetta hän oli toistanut mielessään koko ajan, minkä luut olivat -näkyvissä. - -Kun sitten perästäpäin taas pahat unet ja väliin päivällä pahat -ajatuksetkin pyrkivät saada ylivallan hänen päässään, olisi hän suonut -itsellään olevan näkyvissä ja kourin kosketeltavissa jotain, joka oli -kuulunut noihin vainajiin, vaikkapa yksi nikama selkärangasta, jota -olisi voinut pitää aina saapuvilla ja jolle olisi voinut sanoa: "Ne -eivät enää mitään voi!" - -Hän jo kerran sellaisen nikaman hankkikin kotiinsa Viiristä, piti sitä -aina illalla makuulle ruvetessaan kourissaan ja luki sille niin kauan -kuin uni tuli: "Ne eivät enää mitään voi!" Hän hoki sitä uudestaan ja -uudestaan ja pahoja unia ei tullut, mutta kerran sitten löysi sen Sanna -ja sanoi: "Mitäs ihmettä tämä on?!", ja viskasi luun uuniin. - -Kun asia sitä tietä olisi tullut julki, sillä Sanna oli kiivas ottamaan -selvän asioista, ei Kallu uskaltanut tuoda enää mitään kotiinsa. -Vallesmannilassa hän seisoi usein pitkät ajat lasikaapin edessä, -katseli kalloja ja hoki niille: "Ne eivät enää mitään voi!", moneen -kertaan, moneen kertaan, ja vietti sen jälkeen monta yötä rauhassa. -- -Joskus hän kuvitteli, että "jospa voisi hankkia kotiinsa lasikaapin -ja siihen ne molemmat Viirin miehet luurankoina seisomaan, niin ei -olisi hätää mitään. Siinä ne olisivat aina ja joka aika todistamassa -voimattomuuttaan ja kaiken loppua, kun elämä on loppunut, mutta tiesi -samalla, että tätä toivettaan ei hän voi toteuttaa." - -Mutta hätä keinon keksii! - -Hän oli huomannut, että jos illalla maata käydessään puristi lujasti -enträyskirveen vartta ja sille luki yhdeksään kertaan että: - - "Jos tällä ketä isketty on, - hän ainiaan on voimaton!" - -niin eivät Viirin miehet tulleet häntä vaivaamaan, vaan sai hän nukkua -yönsä sikeässä unessa. - -Jotain turvaa täytyi olla! - -Hän piti siitä lähtien enträyskirvestä mukanaan myös purjehdusmatkoilla. - -Se oli hänellä maata käydessä koijassa aina ja kun sille oli lukunsa -lukenut, ei edes tarvittu tulta pitää palamassa. Ihan pimeässä voi -nukkua! - -Nyt kävi kuitenkin toisin. - -Vaikka hän oli illalla lukenut lukunsa enträyskirveelle, tulivat yöllä -unessa Viirin miehet hänen näkyviinsä seuraavalla tavalla: - -Kallu näki unissaan mustan laivan, jolla oli purjeetkin mustat, tulevan -mereltä maata kohti. Unissaankin Kallu on selvillä, mitä musta laiva -tietää. - -"Kenenkähän valkamaan se tuo tulee?", kysyy Kallu itsekseen. - -Kallu on olevinaan rannassa oman saraimensa luona. - -Kallu tietää, että tuollainen laiva on kuoleman laiva -- tulee kutakin -hakemaan tämän omasta valkamasta. - -Kallu muistelee syntejään ja niitä on paljon. - -Laiva tulee kohti! - -Herra armahda! - -Anna vielä tämä kerta anteeksi! - -Kallu polvistuu soralle saraimen seinustalle ja rukoilee. Hän lukee -"Isä meitää" ja "Herran siunausta", vähän kumpaakin, sillä kokonaan hän -ei ole niitä koskaan valveillaankaan osannut. - -Kaiken aikaa hän tuijottaa laivaan, joka täysin purjein kiitää maata -kohti. - -Jo kääntää laiva Vallesmannilan valkamaa kohti. - -Kallu ilostuu siitä ja lopettaa rukoilunsa. - -Vallesmannin valkamaan pakana menee kuin meneekin! - -Sen se vie, vallesmannin, ja vieköön! - -Mutta siinä se tappelu tulee, ja varmasti tulee! - -Ei se vahva mies vähällä lähde. Iso se on mies ja vahva! - -Kallu katsoo taas merelle ja kauhukseen huomaa, että laivoja onkin -kaksi. - -Auta armias taivasten Luoja! - -Toinen tulee hänen valkamaansa kohti! - -Keulavahtina seisoo molemmissa laivoissa mies, jolla on enträyskirveen -piikin reikä ohimossa, ammottava, neliskulmainen. - -Kallu on herätessään niin kauhuissaan, että värisee ja pelkää -vuoteessaan ja pitelee vuoteen laidoista kiinni ja vapisee. Hän pelkää, -että kuolema tulee hakemaan häntä siinä paikassa, omasta vuoteesta! - -Vähitellen hän selviää ja huomaa, että se oli unta, mutta unta, jota -kukaan saarelainen ei näe suotta. - -Hän päättää olla lähiaikoina hyvin varovainen -- aikoo myös varoittaa -vallesmannia, mutta ajattelee sitten, että "Nähköön kukin itse unensa!" - - * * * * * - -Aamulla on Miina hakenut postin ja vie sen Markukselle. - -Siinä on paksu pinkka virkakirjeitä, sanomalehtiä ja muuta -yksityispostia. - -Markus avaa virkakirjeistä tuoreimman. - -Se on maakuntavanhimman virastolta ja siinä sanotaan muun muassa näin: - - "Teitä on jo useampaan otteeseen varoitettu säännöttömyydestä - tilityksissä. Kun taaskin kahden kuukauden tili Teidän - hallussanne olevista valtion varoista on tekemättä, määrätään - teidät syytteeseen panemisen uhalla tilityksenne Maakunnan - Rahastoon lähettämään kolmen päivän kuluessa." -- -- -- - -Eräässä yksityiskirjeessä, jonka hän sormet vavisten avaa, lukee hän: - - "Tänään saimme maksaa puolestasi pankkiin 500 markkaa. -- Ellet - 15 päivän kuluessa meille sitä suorita, panemme asian lainhakuun." - -Kirjeet vapisevat Markuksen käsissä. - -Hän nousee ylös ja kävelee ja taas istuu ja miettii päänsä ympäri -keinoa, miten päästä näistä selväksi. - -Hän ei tunne muuta kuin yhden keinon: Polttaa talo irtaimistoineen. Se -on rikollinen keino, mutta ainoa. Hänen irtaimistonsa vakuutussumma -riittää! - -Saapuu ilta. - -Hän rupeaa päättäväisesti järjestämään asiaa. - -Hän on epätoivon partaalla! - -Hän ei jaksa taistella enää onnettomuuksia vastaan. Ne tulevat kuin -muurinmurtimen iskut linnan seinään, toinen toistaan seuraten. Yksi -ainoa hyvä laivarikko olisi pelastanut hänet. Mutta kun nyt ei ole enää -aikaa sitä odottaa, on käytettävä muita keinoja. - -Pahinkin keino on käytettävä, jos se vain on käden ulottumissa. Sitä -lakia hän luki itselleen koko illan. - -Vai jättäisinkö kaikki hiiteen? Kärsikööt itse vahinkonsa! - -Ei! - -Hän ei tahdo häpeään sortua! - -Ei! - -Hän tahtoo pelastaa kunniansa ja alkaa uuden elämän! - -Hän tahtoo nostaa palovakuutussumman ja maksaa kaikki velkansa! - -Pimeän tultua hän ryhtyi toivottomaan tekoonsa. - -Koska hän halusi, että arkisto palaisi myös, järjesti hän niin, että -tulipalo alkaa sieltä. - -Arkistokaapin, kirjoituspöydän ja nurkan väliin hän panee ison kasan -tervattuja tuohia ja tervaksia ja niiden keskeen kynttilän, joka -palaessaan lyhenee ja lopulta sytyttää tuohet ja tervakset ja nämä taas -puolestaan talon. -- -- -- Ajateltuaan asiaa, asetti hän kynttilöitä -kaiken varmuuden varalta kolme, että jos yksi jostain syystä ei sytytä -taloa, niin sytyttäähän toinen. - -Kaikki on järjestyksessä. - -Miinalle olisi asiasta oikeastaan ilmoitettava, ettei jää ensi yönä -unissaan liekkien uhriksi, mutta suunnitelmaa ei sovi antaa sivullisten -tiedoksi -- ei osaksikaan. Sitä ei saa tuntea kukaan muu kuin hän itse! -Muutoin voi kaikki epäonnistua ja hän itse joutua linnaan. Suoriutukoon -Miina kuinka parhaiten osaa ja voi! Kullakin oma kohtalonsa! - -Sopiva sää suosi häntä -- länsituuli puhaltaa. Tuli ei pääse leviämään -muuhun osaan kylää, kun tuuli painaa liekin ja kipunat merelle. - -Jo aikaiseen iltapäivällä antaa vallesmanni Pelto-Kallulle määräyksen -olla lähtövalmiina kello yksitoista illalla. - --- Mihinkäs sitä... niin myöhään... - --- Ei se kuulu sinulle! - -Illalla peittää vallesmanni ikkunan huolellisesti, ettei hänen -poissaollessaan mikään herätä epäluuloa. Pienintäkään rakoa tai reikää -ei saa jäädä, josta valo näkyy ulos. - -Hän tiivisteli ikkunaa ja kävi välillä ulkona tarkastamassa. - -Lopulta oli kaikki kunnossa. - -Hän muutti päätöstään myös Miinan suhteen, ainakin sikäli, että antaisi -hänelle ajoissa tilaisuuden paeta tästä Sodomasta. - --- Minä lähden tänä iltana matkalle, jolla viivyn muutaman päivän. -Sinä Miina saat mennä ainakin kahdeksi päiväksi vanhempiesi luo -- jos -haluat. - --- Mihinkäs minä tästä... - --- No se on oma asiasi... Jää vain -- paremmin talo tulee vahdittua. - -Ennen lähtöään muistaa hän tuketa myöskin avaimen reiän makuukamariin -vievästä ovesta. - -Sitten hän sytytti kynttilät palamaan, otti käteensä pienen -matkalaukun, joka sisälsi konjakkiputelin ja sikarilaatikon, ja läksi, -huoaten itsekseen: "Työ tehty on!" - -Eteisen puolelta hän kiersi oven lukkoon, pani avaimen taskuunsa, tunki -paperia avaimen reikään, sanoi keittiön ovelta Miinalle "Hyvää yötä", -ja alkoi pimeää rantakujaa kävellä satamaa kohti. - --- Se on tehty, mikä tehty! - -Hän pakenee talostaan kuin rikoksentekijä ainakin ja kuvittelee joka -hetki, että juoni tulee ilmi. - -Jahdin ankkuri nostetaan ja suunta otetaan itään pitkin kuutamoista -syysyön merta. - -Hyvä myötäinen länsituuli kuljettaa alusta. - -Markus on laskenut, että jotakuinkin täsmälleen kello kaksitoista yöllä -pitäisi kynttiläin olla palanut niin lyhyiksi, että ne sytyttävät -tuohet ja tervakset. Kello puoli yhden tienoissa pitäisi tulen näkyä -siis merellekin. - -326 - -Markus ei ole eläessään ollut niin levoton. - -Hän pelkää, että asia on jo ehkä nyt tullut ilmi, ja hänet vangitaan -heti maihin päästyään. - -Levottomuuttaan salatakseen asettuu Markus kajuuttaan ja rupeaa -laittamaan kuntoon koijaansa, johon aikoo käydä pitkälleen, ja vain -välillä käydä aina katsomassa -- että joko se palaa. - -Järjestellessään koijaansa teki hän kummallisen löydön: Vanhan kirveen, -jossa oli paitsi terää, myös noin kuuden tuuman piikki tiamarapuolella. -Se oli enträyskirves ja käytettiin niitä ennen laivoissa sota-aseina. - --- Mistä tämä tänne on tullut?, kysyi hän perämieheltä -- ja mikä tämä -on? - -Markus ei nimittäin ollut ennen nähnyt enträyskirvestä. - --- Tulihan vain otetuksi kotoa mukaan kirveen asemesta. -- Minun -suurisävainajani oli sen saanut jostain laivarikosta. Siinä on hyvä -terä, vastasi Kallu, joka istui perää pitämässä. - -Erehdyksessä lienee se tällä kertaa tullut viskatuksi vallesmannin -koijaan. - -Markus ajatteli ensin salata löytönsä Kallulta, ottaa sen haltuunsa, -piilottaa omiin tavaroihinsa ja vasta kotona ottaa se esille ja asettaa -Kallu syytteeseen, mutta löytö oli niin odottamaton ja kun vuosikausien -jännitys oli lauennut, oli hän itse niin kiihkeänä, ettei hän kyennyt -itseään hillitsemään, vaan kirves kädessä nousi kannelle ja sanoi -Kallulle: - --- Onko tämä sinun? - -Kun kajuuttaan ei kukaan muu päässyt, kuin perämies ja vallesmanni, ei -auttanut muuta kuin tunnustaa. - --- Kyllä se minun on. - --- Mitä sinä tällä täällä teet? - --- Tulipahan otettua. Se on ollut täällä jo koko kesän. - -Vallesmanni nousi kirveineen kannelle ja näytti kajuutasta virtaavassa -valossa perämiehelle kirveen piikkiä. - --- Mitäs sanot mies!? Minä olen sinua koko ajan epäillyt Viirin -murhamieheksi, mutta kun ei ole ollut todistuskappaletta, niin en ole -voinut nostaa sinua vastaan juttua. Tässä on nyt todistuskappale! Mitäs -meinaat mies? Eiköhän tämä piikki sovi juuri parahiksi niiden Viiristä -tuotujen kallojen ohimoissa oleviin reikiin. Tämä kirves julistetaan -sinulta takavarikoiduksi ja ensimmäisessä satamassa annan sinut vangita. - --- Noo! Ei lauleta vielä noin koreasti! Eihän sinulla ole todistusta -siitä, että tuo kirves on minun ja minulta takavarikoitu. - --- Se riittää, että minä itse todistan. Tiedäthän sinä sen! - -Perämies kohosi seisomaan ja ohjasi levottomana vuoroin vasemmalla ja -vuoroin oikealla kädellä. - -Hän vapisi -- ei pelosta, vaan jännityksestä. - -Hän oli tehnyt nopean suunnitelman ja päätöksen: - -Kirves on saatava pois vallesmannilta ja heitettävä mereen. - -Kun vallesmanni seisoi miltei hänen edessään, kyräili perämies -tilaisuutta iskeä kyntensä kirveenvarteen ja kiskaista se -vallesmannilta ja heittää mereen. - -Siksi hän vapisi ja piti milloin oikealla, milloin vasemmalla kädellä -perää. - -Hän koetti pitää puhetta yllä, ettei vallesmanni huomaisi hänen -aikomustaan, siksi hän virkkoi vallesmannin äskeiseen sanaan: - --- Kyllä ne sitten -- tulee vallesmannilta väärät valat vannottua, -ellei ennen ole tullut sitä tehtyä! -- ja silloin hän hyökkäsi kuin -kiitishaukka kiinni vasemmalla kädellään kirveenvarren yläpäästä ja -oikealla alapäästä ja koetti äkkinäisellä vääntäisyllä riuhtaista -kirveen vallesmannin käsistä. Hän teki kuin peto joka hyökkää, kun -aavistaa tuhon olevan edessään. - -Toinen oli myös varuillaan, eikä hellittänyt otetta. - -Perämies alkoi potkia, mutta vallesmanni potki myös ja he kaatuivat -kannelle, kieriskelivät hetken siinä, lähellä vasenta varpetta. -Kummankin järki oli lakannut toimimasta. Taistelua johti molemmin -puolin alkuihmisen villi varmuus tuhota vastustaja. Mitään muuta eivät -he nähneet eivätkä kuulleet tänä nopeaan kiitävänä kohtalohetkenään. - -Jahti purjehti myötätuulta. - -Kaikki tietävät, että myötäistä purjehdittaessa pyrkii puomi kovassa -aallokossa menemään yli hyvältäkin perämieheltä. Kun nyt jahti kulki -ohjaamatta, ei tarvittu monta jahdin pituutta purjehtia, kun puomi -lensi rytinällä yli ja heitti molemmat taistelijat, jotka kiihkoissaan -eivät olleet osanneet pitää silmällä puomin aikomuksia, yli varppeen -mereen. - -Taistelu jatkui meressä ja jahti purjehti täydellisesti omiin -valtoihinsa jääneenä pois päin miehistä, kuin ratsuhevonen ratsastajan -kaaduttua. - -Vallesmanni lienee saanut pahemman iskun puomista, koska hän muutaman -silmänräpäyksen perästä irtaantui kirveenvarresta. Heti sillä hetkellä -kamahutti perämies häntä kirveellä päähän ja hän alkoi vajota ja hävisi -näkymättömiin. Kun perämies huomasi tämän, heitti hän kirveen mereen ja -alkoi uida jahdin jälkeen. - -Hän oli kuuluisa uimataidostaan jo lapsesta asti. Siinä häntä ei -voittanut kukaan. Usein kesällä hän huvikseen ui niin kauas, että -tuskin päätä näkyi tyynellä merellä. - -Kuu paistoi kirkkaasti. - -Vain silloin tällöin joku pilvi kulki sen yli. - -Kuun valossa näki Pelto-Kallu jahdin mainiosti, etenkin kohottuaan -laineen harjalle. - -Ilokseen hän huomasi, että jahti etenee hyvin huonosti, vieläpä väliin -kääntyy päin tuultakin ja tulee likemmä jonkun pituutensa. Suoraa -myötäistä se ei kule koskaan pituuttaankaan. - -Kerran sotkeutui ison purjeen jalusnuora jahdin perän ympärille ja jäi -kireälle ja jahti kulki ylös tuuleen kuin hyvän peränpitäjän ohjaamana. -Se kulki yhtä kyytiä yläpuolelle Kallun olinpaikan. - -Kallu lakkasi uimasta ja jäi katselemaan, mihin jahti rupeaa ajautumaan. - -Vesi oli jo kylmää, mutta hän luuli tarkenevansa vielä kauan. - -Jahti on nyt vain korkeintaan sadan metrin päässä Kallusta, tuulen -päällä ja vähän vasemmalla. - -Kallulla oli aikaa silmäillä saareenkin päin. Sen loistot näkyivät -hyvin, varsinkin Pohjoiskorkea. Mutta sitten kiintyi hänen huomionsa -korkeaan tulipatsaaseen, joka kohosi kylän kohdalta. - -Siellä oli tulipalo ja sen loimu kohosi korkealle taivaalle, mutta -Kallu ei voinut täältä asti päätellä, missä talossa siellä tulipalo on. - -Tällä aikaa oli jahti ruvennut taas luovailemaan myötäistä. - -Isonpurjeen jalustin oli jälleen päässyt vapaaksi ja heitti puomi -paukkeella milloin vasemmalle milloin oikealle. - -Kallu koetti tarkata itsensä jahdin luovimisen keskilinjalle. - -Hänen suunnitelmaansa kuului päästä jahdin perän luo sillä hetkellä, -kun isossapurjeessa ei ole tuulta ja sen jalusköyden pohdit riippuvat -alhaalla meressä. - -Niihin on silloin mukava tarttua kiinni ja vetää itsensä sitten niitä -pitkin kannelle. - -No nyt!! - -Kallu syöksyi uimaan jahtia kohti, joka räpyttelevin purjein seisoi -paikoillaan lähempänä kuin koskaan ennen. - -Hän ui minkä ikinä jaksoi ja sai kun saikin alhaalla riippuvasta -jalusnuorasta kiinni. - -Hän ähki itsekseen: - --- No nyt! Nyt on jahti minun ja henki minun! - -Hän koetti heti jalusnuoran avulla kiivetä kannelle, mutta havaitsi -olevansa niin väsynyt ja kohmettunut, ettei kykenekään sitä tekemään. -"No -- ei hätäillä! Onhan tässä aikaa levätä!" - -Ja Kallu lepäili, kaiken aikaa pitäen lujasti kiinni jalusnuorasta. - -Jahdin kansi ei ollut korkealla. - -Se ei totisesti ollut korkealla! - -Kuoleman syvyyksistä, jossa hän tunsi jo olevansa, ei ollut pitkä matka -elämän armaalle pohjalle, jahdin kannelle, mutta vielä uudellakaan -yrityksellä ei hän onnistunut sinne nousta. Niin oli hän kohmettunut ja -väsynyt ja yhä pahemmin kohmettui ja väsyi joka silmänräpäys, minkä hän -pysytteli kiinni jalusnuorassa, sillä laine heitteli häntä ja jahtia ja -tuuli heilautteli purjetta ja nyki hänen käsistään köyttä irti, vaikkei -vielä ollut siinä onnistunut. - -Hänen hengityksensä oli läähättävä ja hän sai vähän väliä sylkeä -suustaan vettä. - -Isopurje otti taas tuulta ja pingottui. Jahti alkoi kulkea myötäistä ja -hän laahautui mukana veden kohistessa hänen rintaansa ja käsivarsiaan -vasten. - -Siinä olivat hänen käsivartensa hervota ja kädet irrota, mutta hän -kesti. Sitten tuli äkkiä tuulenpuuska uudelta suunnalta. - -Vantit vihelsivät. - -Isopurje lensi yli ja sen jalusnuora pamahti äkkiä sointikireälle ylös -ilmaan, ja ravisti valkeana tomuna vettä itsestään kuin koira uimasta -tultuaan. - -Kallun kädet kirposivat samalla irti ja nuora vei mukanaan nahan hänen -molemmista kämmenistään. - -Jahti purjehtii poispäin täyttä vauhtia ja ennen viimeistä uppoamistaan -ja peittymistään erään suuren kertalaineen alle, josta ei enää -jaksanut uida pinnalle, ennättää Kallu kirota kämmentensä kirvelemistä -suolaisessa merivedessä ja että: "Miten saatanan lailla minä nyt voin -nahattomilla kämmenillä tarttua mihinkään!" - -Loppu - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARELAISVALLESMANNI *** - -***** This file should be named 64201-0.txt or 64201-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - https://www.gutenberg.org/6/4/2/0/64201/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's web site -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/64201-0.zip b/old/64201-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f9edb95..0000000 --- a/old/64201-0.zip +++ /dev/null |