diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64183-0.txt | 3640 | ||||
| -rw-r--r-- | old/64183-0.zip | bin | 69407 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3640 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..eac799b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #64183 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64183) diff --git a/old/64183-0.txt b/old/64183-0.txt deleted file mode 100644 index b7d8475..0000000 --- a/old/64183-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3640 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Pieni novellikirjasto VIII, by Various - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Pieni novellikirjasto VIII - -Author: Various - -Release Date: December 31, 2020 [eBook #64183] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI NOVELLIKIRJASTO VIII *** - - - - -PIENI NOVELLIKIRJASTO VIII - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus, -1897. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Ihmis-syöjiä, J.O. Hansen -Pieni Mea. Suomennos -Seikkailu Missisippi-virralla, Felix Lilla -Uskollinen naissydän, W. Heimburg -Myrskyssä, Max Bernstein - - - - -IHMIS-SYÖJIÄ. - -Kertonut J.O. Hansen. - - -1. - -Vuonna 1860 olin minä toisena perämiehenä eräällä hyvällä -purjelaivalla, joka kulki Honolulusta Sydneyhin. Olimme jotenkin -hyvällä onnella suorittaneet kappaleen matkaa Austraalian monilukuisten -saariryhmien välitse, kunnes saavuimme Louisiadein pitkälle ulottuvan -saariston lähelle. Ne ovat kaakkoon päin Uudesta-Guineasta. Siellä -tapasi meidät useampia viikkoja kestävä tyven, ja seurauksena oli, että -juomavetemme loppui. Meidän oli joltakin noista saarista saatava -juoma-astiamme täytetyiksi. - -Se tehtävä oli näillä tienoilla jotenkin arveluttava yritys, sillä -merimiesten kesken tunnetaan Louisiadi-saariston villit alku-asukkaat -verenhimoisimmiksi kaikista Etelämeren ihmis-syöjistä. - -Nuo saaret ovat muuten luonnostaan erittäin ihanat. Yksi niistä oli -aivan lähellämme. Koralliriutta oli sen ympärillä, mutta riutassa oli, -kuten tavallisesti on laita, aukko sillä kohtaa, jossa puro saaren -rannalla laskee mereen, joten oli helppo tuon aukon kautta soutaa -saarelle. Solakoita kokos-palmuja kasvoi rannalla, ja niiden takana -viheriämetsäisiä ylängöitä. Vieno länsituuli toi saarelta sieramiimme -suloista kukkaistuoksua. Kun nyt kerrankin pitkän ajan päästä alkoi -tuulla, jos kohta hiljaisestikin, olisimme sen avulla mieluummin -jatkaneet matkaamme, jos meillä vaan olisi ollut tuota niin -välttämätöntä juomavettä. - -Emme nähneet ainoatakaan villiä saarella, emme mitään ruokomajaa tai -venettä. - -"Oikea paratiisi!" sanoi kapteeni kiikarilla tähtäillessään rannalle. - -"Mutta ilkeä käärme voipi siellä olla jo väjymässä", sanoi ensimmäinen -perämies. "Se on oikea ihmis-syöjäin saari. Eihän tunnettu Rossel-saari -ole siitä etäällä." - -Tämä huomautus, joka muistutti erästä erittäin surkeata tapahtumaa, oli -kyllä oikeutettu tällä hetkellä ja tällä paikalla. "St. Paul" niminen -laiva, joka kulki Hongkongista Sydneyhin, mukanaan 20 merimiestä ja 317 -kiinalaista työmiestä, jotka aikoivat Austraaliaan työnetsintään, oli -Heinäkuussa 1858 -- siis ainoastaan kaksi vuotta tätä ennen -- joutunut -haaksirikkoon Rossel-saaren rannalla. Ainoastaan harvat laivamiehistä -onnistuivat veneillä pelastumaan. Muut heistä sekä kaikki Kiinalaiset -tahtoivat etsiä pelastusta saarelta, mutta joutuivat siellä toinen -toisensa perästä villien alku-asukasten käsiin, jotka surmasivat ja -söivät heidät. Ainoastaan neljä heistä pelastui tästä kohtalosta. - -Meillä oli nyt siis silmäimme edessä kirkas puro, ja sitä -katsellessamme tunsimme mitä tuiminta tuskaa. "Vettä, vettä!" kirkuivat -merimiehet. - -"Tuolla rannalla sitä kyllä on oikein viljalta!" huusi kapteeni. "Kuka -tahtoo mennä veneellä sinne?" - -Kaikki tarjoutuivat alttiisti. - -"Minä en luota siihen rauhallisuuteen, mikä saarella näköjään -vallitsee", sanoi ensimmäinen perämies. "Olen jo niin monesti tällä -merellä ollut pahoissa tekemisissä ihmis-syöjäin kanssa. Minä luulen, -että ne roistot ovat jo aikoja sitten meidät huomanneet ja kätkeytyneet -pensaiden taakse odottamaan sopivaa tilaisuutta." - -"Mutta meidän on joka tapauksessa saatava raitista vettä", lausuin -minä. "Sameat, mädänneet vedenjäännökset astioissamme eivät kelpaa enää -nautittaviksi. Annatteko, kapteeni, minulle luvan kuuden matruusin -kanssa soutaa tuonne?" - -"Tietysti", vastasi kapteeni. "Olkaa kuitenkin varoillanne! Me -puolestamme koetamme täällä pitää tarkkaa vahtia. Jos huomaamme -rannalla mitään epäilyttävää, on pyssynlaukaus oleva varoitusmerkkinä." - -"Hyvä on, kapteeni." - -Laskimme suuren veneen mereen ja lastasimme siihen viisi tyhjää -vesiastiaa. Minä asetuin perää pitämään, ja kuusi matruusia souti -veneen tuon pyöreän koralli-riutan aukon kautta saaren rannalle, puron -suuhun. - -Tämä puro oli niin matala, ett'emme voineet venettämme sitä myöten -kuljettaa. Ja puron suussa taas oli vesi niin sameata, että siitä ei -ollut meidän tarpeeseemme. Siitä syystä vieritimme astiat puron rantaa -pitkin noin sata askelta ylemmäksi, voidaksemme sopivalla kohdalla -täyttää ne puhtaalla vedellä. - -Minä olin ottanut mukaani lasiputelia. Tämän täytin minä vedellä ja -join sen heti erinomaisella nautinnolla, sillä minun himoni tätä -viileätä ja kirkasta virvoitusnestettä kohtaan oli pitkän puutteen -aikana kasvanut aivan rajattomaksi. Nuo kuusi seuralaistani virkistivät -myös itseänsä raittiilla vedellä parhaansa mukaan. - -Sitten täytimme me kaikki viisi astiaa. Kolme niistä saimme jo -onnellisesti, jos kohta suurella vaivallakin, kuljetetuiksi rannalle ja -nostetuiksi veneeseen. Olimme palanneet vedennostopaikalle -kuljettaaksemme neljännenkin astian samalla tavalla. - -Silloin kuului laivasta äkisti varoitusmerkki: pyssynlaukaus. - -Hämmästyneenä katsahdin minä ympärilleni, nostaen samalla ylös -lasiputelin, jonka olin jättänyt maahan puron rannalle. Mistäpäin -oikeastaan siis vaara uhkasi? - -Kuului luita ja ytimiä järkyttävä ulvonta. Noin kahdeksankymmenen -askeleen päässä meistä rupesi pensasto elämään. Lukuisa lauma saaren -alkuasukkaita tuli näkyviin. Ne olivat melkein alastomia, mustanvärisiä -villejä, Papuas-heimoa; heillä oli litteät nenät, kiharat tukat, -inhottava ulkonäkö, mutta erittäin jäntevä ruumiinrakennus. - -Aseinaan heiluttivat he uhkaavasti kivikirveitä, puunuijia, pitkiä -pistinkeihäitä ja lyhyitä heittokeihäitä. Jousia ja nuolia ei heillä -ollut. - -"Veneeseen!" huusin minä. "Jättäkäämme jäljellä olevat astiat! -Eteenpäin, miehet! Tässä on henki kysymyksessä!" - -Me juoksimme, minkä jalat kantoivat, venettämme kohden. Velvollisuuteni -mukaisesti olin minä viimeisenä. - -Mutta meidän hätyyttäjämme olivat reippaampia ja nopeampia juoksemaan -kuin me. He lähestyivät meitä pitkillä hypyillä ja hirveätä sotahuutoa -ulvoen. Etummaisena oli tavattoman kookas ja hirveän-näköinen mies. -Toisessa kädessä heilutti hän puunuijaa, toisessa oli heittokeihäs. - -Minulla oli juostessani vasemmassa kädessäni yhä edelleen lasiputeli. -Äkisti, päästyään noin viidentoista askeleen päähän minua lähelle, -heitti tuo raivoava villi keihäänsä minua kohden ja lävisti sillä -vasemman käsivarteni. Luonnollisesti putosi puteli nyt minun kädestäni. -Se särkyi palasiksi erääseen kiveen. Se oli erittäin onnellinen -sattuma. Tuo villi jättiläinen päästi kimakan voittohuudon ja heilutti -nuijaansa iskeäksensä sillä minut kuoliaaksi. Kolme askelta vielä, ja -hän olisi minut saavuttanut. - -Mutta silloin sattui hän astumaan minun särkyneen lasiputelini -terävälaitaista reunaa vasten. - -Tuskan huuto pääsi hänen suustaan ja hän rupesi hyppelemään kuin hullu -toisella jalallaan, pitäen tuota verta vuotavaa jalkaa ylhäällä -ilmassa. - -Tätä tapausta saimme kiittää pelastuksestamme. Sillä muut -hätyyttäjämme, jotka jonkun silmänräpäyksen päästä ennättivät -haavoitetun luokse, jäivät hämillään seisomaan hänen ympärilleen, kun -hänen hassunnäköinen menettelynsä tuntui heistä merkilliseltä eivätkä -he voineet tajuta, mitä hänelle oikeastaan oli tapahtunut. - -Nuo pari kolme sekuntia, jotka tähän kuluivat, riittivät meille. Me -pääsimme rannalle, syöksyimme veneeseen ja soudimme kaikin voimin pois -tuolta vaaralliselta saarelta. Nyt kyllä nuo toiset villit hyökkäsivät -meidän jälkeemme ja heittelivät keihäitään meitä kohden, mutta -tapaamatta. - -Veneillä eivät he lähteneet meitä takaa-ajamaan. Luultavasti eivät -heidän aluksensa silloin sattuneet olemaan tällä puolen saarta. - -Että me olimme häiritsemättä saaneet täyttää ja kuljettaa veneeseen -muutamat vesiastioistamme, riippui kaiketikin siitä, että ensi-aluksi -vaan yksi villeistä oli meidät huomannut ja sitten käynyt itselleen -tovereita hakemassa. Siten ennätti joku aika kulua, ja me saimme -rauhassa suorittaa tärkeän tehtävämme. - -Me pääsimme laivalle. Nuo kolme täyttä vesiastiaa nostettiin myös -sinne. Siten kuitenkin pääsimme pahimmasta hädästä. Ikävä vaan, että -kaksi vesiastioista jäi villien saaliiksi. Keihään haava minun -käsivarressani oli vaan lihashaava ja parani pian. - -"Sanoinhan minä sen!" huomautti ensimmäinen perämies. "Aivan niin -tapahtui, kuin minä ennustin." - -"Mutta olihan meidän välttämättömästi saatava vettä", intin minä. "Ja -sen tarkoituksenhan me saavutimme, emmekä siis tehneet tyhjää matkaa." - -"Se oli rohkea teko ja hyvin onnistui", lausui kapteeni. "Lähettäisin -mielelläni noille mustille roistoille muutamia kartessi-laukauksia, -mutta meillä ei ole siihen varusteita." - -"Ainakin on päälurjus, joka polki jalkoihinsa minun putelini -lasisirpaleet, saanut rangaistuksensa", sanoin minä naurahtaen. Tuuli -kiihtyi. Levitimme kaikki purjeet ja suuntasimme matkamme etelään. -Ihmis-syöjäin saari jäi pian näkyvistämme. Onnellisesti saavuimme -jonkun ajan päästä määräpaikkaamme Sydneyhin. - - -2. - -Kolme vuotta myöhemmin oleskelin minä Tahiti-saarella, sen -pääkaupungissa Papeetessa. Olin eronnut entisestä kapteenistani ja -laivastani. Olin myös ollut arveluttavasti sairaana ja tahdoin nyt -saada virkistystä Tahitia ihmeen ihanassa ilmastossa. Rahaa oli minulla -runsaasti, sillä säästöni nousivat lähes 4,000 markkaan. - -Mutta oltuani siellä neljänneksen vuotta ja saavutettuani jälleen -voimia ja terveyttä, alkoi minua siellä vähitellen ikävystyttää. Kun on -toimintaan tottunut, niin ei jouten-oloa voi kauvan kestää, vaikkapa -olisi paratiisin ihanuudessa. Ikävöin jälleen siniselle ulapalle ja -pirteään laivaelämään ja aloin kuulustella sopivaa paikkaa. - -Tahitilla oleskelee useinkin merimiehiä, jotka ovat jääneet sinne -nauttimaan suloista jouten-oloa, kunnes rahanpuute pakottaa heitä taas -etsimään ansiota. Opin siellä tuntemaan erään Yves-nimisen miehen, joka -oli ollut ensimmäisenä perämiehenä jollakin englantilaisella laivalla -ja nyt piti samallaista tyhjäntoimittajan virkaa kuin minäkin. Hänelle -lausuin minä kerran ravintolassa, jossa tapasimme, että minun -mielestäni laiskuus on kaikkien paheiden alku ja että minä halusin -jälleen mitä pikemmin päästä merelle. - -"Minä olen aivan samaa mieltä", sanoi Yves. "Minäkin halajan laineille, -mutta tällä kertaa omaksi hyväkseni sekä niiden hyväksi, jotka tahtovat -liittyä minuun." - -"Mikä on Teidän tuumanne?" kysyin minä vähän ihmeissäni. - -Hän otti kaulahuivistaan kultaisen kantaneulan, joka oli taidokkaasti -koristettu hyvin kauniilla helmillä, ja näytti sitä minulle. Sitten -veti hän taskustaan tupakkarasian, joka oli silattu kiiltävällä -simpukankuorella. - -"Nämä helmet ja simpukankuoret ovat viimeinen jäännös sievästä -aarteesta, joka kerran oli minun omani", selitti hän. "Mutta minä -tiedän, mistä tätä tavaraa on vielä enemmän saatavissa, minä nimittäin -tunnen rikkaan simpukkakarin eräällä tienoolla Austraalian saaristoa, -jonne laivat vaan aniharvoin joutuvat." - -"Ja sinne aivotte?" - -"Sinne." - -"Vie sun turkanen -- se on hyvin viettelevä tuuma!" - -"Olisiko Teillä halua päästä osalliseksi? Minä rupean kapteeniksi, Te -perämieheksi." - -"Tunnustan, että minussa on syntynyt tuntuva halu." - -"Voitteko panna 500 dollaria etukäteen tähän toivottavasti hyvin -tuottavaan yritykseen?" - -"Sen voin, niille paikoille juuri on minulla vielä säästöä. Mutta -pitäisi minun toki saada vähän tarkempia tietoja." - -"Se on tiettyä. Onhan se oikein ja kohtuullista. Mutta sen minä vaan -panen ehdoksi, että Te, otatte yritykseen osaa tai ette, pidätte asian -aivan salassa. Lyökää kättä sen päälle!" - -Löin lujasti kättä hänen kanssansa vakuuttaakseni, että ansaitsin hänen -luottamuksensa. - -"Tässä on kysymyksessä matka Laughlan-saarille", sanoi hän. - -"En ole milloinkaan edes kuullut niistä puhuttavan", huomautin minä. - -"Sen luulen! Nuo kahdeksan pientä saarta, jotka muodostavat ympyrän -muotoisen ryhmän, ovat hyvin vähän tunnetut, sillä laivat karttavat -sitä tienoota merestä, siinä kun on vaarallisia koralliriuttoja. -Nimensä ovat ne saaneet kapteeni Laughlanista, joka v. 1815 ensiksi -löysi ne. Monilla kartoilla ei niitä ollenkaan näy; mutta Rienzin -kartalle ovat ne aivan oikein pienillä pisteillä merkityt." - -"Missä päin on se saariryhmä?" - -"Eteläänpäin Salomonin-saarista, pohjoiseen Louisiadeista." - -"Peijakas, siellä on vaarallista! Kolme vuotta takaperin satuin minä -yhteen ihmis-syöjäin kanssa eräällä Louisiadein saarista ja olin -vähällä menettää henkiriepuni." - -"Olkaa huoleti! Laughlan-saaret ovat noin 150 meripenikulman päässä -Louisiadeista, ja ihmissyöjät eivät sinne veneillään tule; tuskinpa he -tuntevat noiden kahdeksan saaren olemassa-oloakaan. Niillä ei asu -Papuas-lurjuksia.. Ylimalkaan on vaan kahdella niistä asukkaita, -yhteensä noin 300 Polynesialaista, jotka kuuluvat vaaleavärisempään -rotuun ja ovat yhtä lempeitä ja iloisia kuin Tahitin asukkaat." - -"Sielläkö siis on tuo simpukka-kari?" - -"Siellä, noin neljän ja kuuden sylen syvyydessä." - -"Onko siellä paljon hai-kaloja?" - -"Niitä kyllä on." - -"Sitten emme siellä mitenkään itse uskalla sukeltaa." - -"Emme suinkaan! Sen työn suorittavat minun reippaat saarelais-ystäväni, -jotka ovat yhtä tottuneita uimaria ja sukeltajia kuin Tahitilaisetkin, -eivätkä juuri ollenkaan pelkää hai-kaloja, sillä he osaavat oikealla -ajalla väistyä näiden petojen tieltä tai tappaa niitä. Helmiä ja -simpukankuoria lienee heillä muuten varastossakin. Kaikenmoisilla -pikkukapineilla ja hyödyllisillä esineillä, joita viemme sinne -muassamme, saamme niitä ostaa asukkailta yltä kyllin." - -"Osaattekos puhella heidän kanssaan?" - -"Aivan hyvästi, sillä ollessani heidän luonaan, opin jossakin määrässä -heidän kieltänsä. Minähän olen kymmenen kuukautta elänyt heidän -luonansa vanhan Jaakko Coolin kanssa, joka oli meidän kokkinamme ja nyt -täällä Papeetessa harjoittaa pientä liikettä, joka ei kuitenkaan oikein -kannata. Sen vuoksi on hänellä aikomus tehdä minulle seuraa." - -Sitten kertoi hän minulle historian siitä haaksirikosta, joka oli -saattanut hänet tuntemaan nuo kaukaiset saaret niin hyvästi. Laiva oli -myrskyssä ajautunut koralliriutalle ja särkynyt. Miehistö oli koettanut -veneillä pelastaa itseänsä, mutta oli kiireessä ottanut ainoastaan -vähäsen juomavettä ja ruoka-aineita mukaansa. Kaksi venettä katosi -aivan tietymättömiin. Kolmas harhaili kauan ja ajautui viimein -Laughlan-saarille. Sen miehistöstä olivat ainoastaan Yves ja Cool enää -elossa; toiset olivat kuolleet nälän ja janon tuskiin. Hyväsydämiset -saarelaiset olivat avuliaasti pelastaneet nuo kaksi ja hoitaneet heitä -kymmenen kuukautta, kunnes eräs ranskalainen laiva kulki ohitse. Yves -ja Cool olivat silloin veneellään soutaneet sen läheisyyteen ja -onnellisesti päässeet laivaan, jossa saivat luvan matkustaa. Kumpikin -heistä oli saanut muutamia kauniita helmiä ja jonkun määrän -simpukankuoria lahjaksi saarelaisilta. - -Minä en enää kau'an siekaillut, ehdotus tuntui minusta niin -erinomaiselta, että minä heti tarjouduin ottamaan osaa tuohon -merkilliseen retkeen. - -Sitten menimme siihen taloon, jossa Jaakko Cool'illa oli asunto -vuokrattuna. Tämä harmaapäinen, pian kuuskymmen-vuotias mies oli vähän -hassunkurinen ilmiö. Hän harjoitti nyt hedelmänesteiden valmistamista. -Eräästä huutokaupasta oli hän saanut ostaa hyvin halvalla 1,500 tyhjää -putelia, jotka hän sitten täytti oransi-, sitruuna- ja muilla -nesteillä. Mutta ikävintä oli, että hän ei saanut tavaroillensa -riittävästi ostajoita. Jos hän olisi rommia myynyt, olisi kauppa kyllä -paremmin käynyt, tuumi hän itse alakuloisesti. Siten oli hän päättänyt -jättää tämän kiusallisen liikkeen ja lähteä mukaan Laughlan-saarille, -pannen pienet roponsa likoon tähän voittoa lupaavaan yritykseen. Hänen -piti taas tulla meidän kokiksemme. - -Yves sai sitten ilman suurempia vaikeuksia palkatuksi kuusi voimakasta -matruusia, jotka kuluttivat aikaansa Tahitilla, ottamaan tähän retkeen -osaa sopivata voitto-osuutta vastaan. Yves tunsi heidät luotettaviksi -miehesi. - -Sopivan laivankin saimme pian. Papeeten satamassa oli puolihylkynä -pieni lähetyskuunari. Muutamia vuosia takaperin olivat nimittäin -lähetyssaarnaajat ruvenneet käyttämään pieniä höyryaluksia -matkoillaan. Tuo vanha, noin 120 tönin kuunari oli ennen ollut mainio -pikapurjehtija; kun se oli kuparilla vuorattu, oli se vielä ehjä ja -merikuntoinen. Yves ja minä saimme sen aivan polkuhinnasta ja annoimme -sille nimen "Helmi", ajatellen tietysti aikomaamme yritystä. - -Ostimme myös tarpeelliset koneet, kompassit ja merikortit. Kaksi hyvin -kaunista kultakronometriä meillä jo oli, toinen Yves'illä, toinen -minulla. - -Sitten ostimme vaihtokauppaa varten kaikellaista pikkutavaraa, -lasihelmiä, peilejä y.m., sekä hyödyllisiäkin kapineita, niinkuin -kirveitä, vasaroita, nauloja, köysiä, kalastusverkkoja j.n.e. - -Kuunarin varustimme ruokatavaroilla ja kaikella muulla, mitä -tarvittiin. Siinä oli Jaakko Cool apunamme. Hämmästykseksemme toi tämä -vanhus laivaan myöskin hedelmämehuvarastonsa, heinillä täytettyihin -koreihin pakattuna. Sitä oli noin 1400 putelia. Me nauroimme. Mutta -salaperäisesti myhäillen arveli Cool, että hänen tavaransa, -jota Papeeten asukkaat eivät halunneet ostaa, ehkä maistuisi -Laughlan-saarten ystävällisille villeille. Eikäpä siihen tuumaan ollut -mitään sanomista. Tulimmehan kulkemaan seuduilla, jotka olivat lähellä -päiväntasaajaa. Kuumuudessa ehkä saattaisi meillä itselläkin olla -noista nesteistä paljon virkistystä. - - -3. - -Hyvällä tuulella purjehdimme eteenpäin. - -Vaikka aluksemme olikin erinomaisen nopeakulkuinen, kesti matkamme -kuitenkin jotenkin kau'an -- runsaasti yhdeksän viikkoa, ja sillä -ajalla sivuutimme suuren osan Polynesian ääretöntä saarimaailmaa. -Myrskyt ahdistelivat meitä usein. Ikävämpiä meille tosin olisivat -tyvenet olleet. - -Onnellisesti risteiltyämme useiden vaarallisten koralliriuttain ohi -pääsimme viimein vahingoittumattomina Laughlan-saarille. - -Ne ovat pieniä, miellyttäviä saaria. Niissä on kokospalmuja ja -leipäpuita; oranseja ja muita ihania hedelmiä saapi niillä myös poimia -suuret määrät. Ympäröivä meri vilisee kaloista, simpukoista ja muista -kuorieläimistä, kilpikonnia ryömii kaikkialla rannoilla, ja -lukemattomat linnut pesivät ja parveilevat läheisillä kallioilla. - -Yves ja Jaakko Cool saivat polynesilaisilta ystäviltään mitä -riemuisimman vastaanoton osakseen, varsinkin kun saarelaiset saivat -tietää, että meillä oli heitä varten hyviä tavaroita laivassamme. Nämä -villit olivat hyväsydämisiä, iloisia ja miellyttäviä ihmisiä. He -asuivat ruokomajoissa. Pääelinkeinona heillä oli kalastus. - -Heillä oli varastossa suuret joukot simpukankuoria ja kauniita helmiä, -viimeksimainituita tosin enimmäkseen vaan pieniä, sillä suuret ja -kallisarvoiset helmet ovat täällä yhtä harvinaisia kuin muuallakin. - -Vaihtokauppa, jota nyt hyvin uuraasti harjoitimme, osoittautui -meille hyvin edulliseksi, Jaakko Cool ei vaan täälläkään saanut -hedelmämehuilleen menekkiä. Saarelaisilla oli oranseja ja muita makeita -hedelmiä hyvin runsaasti, joten he eivät olleet hänen tuotteistaan -tietävinäänkään. Ainoastaan noin sata putelia sai hän sukeltajille -kaupaksi. - -Sitä enemmän nautimme me itse noita nesteitä, ne kun olivat meille -kuumuuden rasittaessa todellisena virkistyksenä. - -Kaksi kuukautta olimme ankkurissa näiden saarien luona. Tällä ajalla -sukeltelivat saarelaiset ahkerasti ja toivat meille suuret määrät -simpukoita. Vaikka hai-kaloja olikin saatuvilla, ei kuitenkaan -tapahtunut mitään onnettomuutta. Sittenkun meillä mielestämme oli -kylliksi sekä simpukankuoria että helmiä, lähdimme tyytyväisinä -paluumatkalle, tehtyämme sydämelliset jäähyväiset noille kunnon -ihmisille Laughlan-saarilla. - -Jaakko Cool oli latonut muutamia satoja tyhjiä puteleita erääseen -komeroon laivan kannella; täydet pullot olivat alhaalla lastiruumassa, -sillä tilaa niille oli siellä kylliksi. - -Aikomuksemme oli päästä Sydneyhin, siellä myydäksemme arvokkaan -lastimme. Siellä arveli myös Cool mistä hinnasta tahansa pääsevänsä -eroon sekä tyhjistä että täysistä puteleistaan. - -Tällä matkallamme etelään päin täytyi meidän purjehtia -Louisiadi-saariston ohi ja aivan läheltä sen itäisintä -ihmissyöjä-saarta, Rossel-saarta, joka oli niin pahassa maineessa 300 -kiinalaisen ja muutamien europalaisten murhan johdosta, josta jo edellä -on kerrottu. - -Jo muutamien päivien päästä saavutimme me Louisiadit; -onnettomuudeksemme kohtasi meitä siellä tyven, jommoiset sillä -leveys-asteella ovat hyvin tavallisia. - -Sitä saarta, jossa minulle neljättä vuotta takaperin oli sattunut tuo -vaarallinen seikkailu vedenhankinnassa, emme saaneet näkyviimme. Mutta -minun ajatuksissani eli tuo tapahtuma alituisesti. - -Ei tuulen löyhäystäkään. Purjeet riippuivat velttoina. Päivä oli -laskeutumassa. Muutamien merkkien nojalla oli meillä syytä toivoa, että -pian saisimme vähän tuulta. Muutenpa meillä olikin mitä pahinta -peljättävänä. Olimme merenvirrassa, joka hitaasti kuljetti meitä -Rossel-saarta kohden. Yhä selvempänä ja huolestuttavampana alkoi -ihmis-syöjäin saari näkyä edessämme. - -Se on jotenkin suuri, noin kaksitoista penikulmaa läpimitaten, ja -väkirikas. Sen keskellä kohoaa eräs vuori ainakin 3,000 jalan -korkeuteen. - -Kiikareillamme tarkastelimme Yves ja minä saarta. Näimme silloin, -kuinka saaren rannalla liikkui uutterasti puuhaillen satoja -villejä. Ne olivat mustia, ilkeännäköisiä Papuas-kannibaleja, samaa -lajia, kuin nekin, jotka jo tätä ennen olin nähnyt tuolla toisella -Louisiadi-saarella, missä töin ja tuskin pääsin pakenemaan heidän -käsistään. Rannalla näimme kookkaita veneitä, joita villit suurella -kiireellä näyttivät varustelevan sotaretkeä varten. - -Ei ollut epäilemistäkään -- retki oli meitä vastaan aivottu. -Meidän pieni kuunarimme, joka talla hetkellä avuttomana ajelehti -merenvirrassa, näytti villeistä kaiketi hyvin helposti saavutettavalta -saaliilta. - -Ampuma-aseita oli meillä laivassa ainoastaan yksi revolveri ja kaksi -vanhaa pyssyä, jotka nyt huolellisesti ladattiin. Mutta niillä emme -juuri mitään sanottavaa olisi voineet saada aikaan noiden mustien -joukkojen ylivoimaa vastaan. - -"Minä pelkään, ett'emme voi muutamilla laukauksilla, vaikkapa hyvinkin -tähdätyillä, tarpeeksi säikyttää noita roistoja ja estää heitä -tulemasta kimppuumme. Nuo mustat peijakkaat pääsevät kyllä laivaan, -sillä he voivat helposti veneillään piirittää pienen kuunarimme ja -nousta kannelle. Kunpa sitä ennen tulisi tuo toivomamme iltatuuli! -Silloin meillä vielä olisi pelastuksen toivoa." - -Hyvin vakava mieliala valtasi nyt pienen miehistömme tuon uhkaavan -vaaran johdosta. - -Äkisti juolahti mieleeni eräs ajatus. Olinhan minä jo kerran ennen -pelastunut samallaisesta vaarasta suurien lasisirpaleiden avulla. -Ehkäpä nyt tälläkin kertaa, jos sirottelisimme kannelle tuhansittain -särjettyjä lasipalasia, säästyisimme joutumasta siihen hirmuiseen -kohtaloon, että vertahimoavat ihmis-syöjät saisivat meidät tappaa ja -syödä. - -"Tuokaa kiireesti Jaakko Coolin putelit esille ja särkekää ne -palasiksi!" huusin minä. "Nopeasti! Sitten sirottelemme lasisirpaleet -ympäri laivan kantta relingin ääreen. Jos nuo mustat hirviöt todella -pääsevät nousemaan relingin yli, niin astuvat he heti alastomat -jalkansa lasisirpaleissa haavoille ja tulevat siten kykenemättömiksi -taisteluun." - -"Hyvä!" huusi Yves. "Se on todellakin hyvin käytännöllinen ajatus! -Kukapa, Jaakko-veikko, olisi sitä voinut ennakolta aavistaa? Sinun -epäonnistunut marjamehuliikkeesi joutuu nyt meille pelastukseksi ja -siunaukseksi!" - -Putelit tuotiin esille, sekä tyhjät että täydet. Me särimme ne ja -sirottelimme sirpaleet molemmille puolille laivan kantta relinkiä -myöten, niin että keskelle jäi vain tilaa meidän liikkuaksemme. -Vaarallisimmilta näyttivät putelien pohjapalaset, niistä kun törrötti -teräväkärkisiä reunoja ylöspäin. - -Me teimme kaikin työtä hyvin innokkaasti tämän puolustuslaitoksemme -kuntoonsaamiseksi. Pian olikin se valmis. Sillä välin Yves ja minä aina -tuon tuostakin pidimme silmällä vihollistemme vehkeitä. - -Kuunari ajelehti hitaasti yhä lähemmäksi saarta. - -Nyt lähtivät verenhimoiset Papuas-villit yhdeksässä veneessä soutamaan -meitä kohden. Jokaisessa veneessä oli noin parikymmentä villiä, jotka -tuon tuostakin päästivät ilmoille raivokkaan sotahuudon. Venheet pian -piirittivät meidät. Lännessä teki aurinko parhaillaan laskuaan. - -"Oikein arvasin, he tahtovat vallata laivan", sanoi Yves. "Nyt -- -rohkeutta ja päättäväisyyttä! Minusta tuntui, kuin olisi tuulikin vähän -puhaltanut. Toivottavasti nouseekin se meidän avuksemme!" - -Minulla oli revolveri, kahdelle miehistöstä olivat pyssyt uskotut. Me -ammuimme lähintä venettä kohden ja tapoimme tai haavoitimme muutamia -villejä. Mutta toiset eivät siitä hämmästyneet. He tulivat yhä -lähemmäksi ja heittivät keihäillään. Me kyyristyimme relingin taakse, -joka antoi meille suojaa. - -Ennenkuin me ennätimme saada aseemme uudelleen ladatuiksi, olivat he jo -iskeneet veneensä laivaan kiinni. Noin neljäkymmentä ihmis-syöjää -ryntäsi meidän luoksemme laivaan; he astuivat sokeassa raivossaan -suorastaan lasisirpaleille, haavoittaen jalkansa niissä niin pahasti, -etteivät pystyneet enää seisomaan. Heidän sotahuutonsa muuttui tuskaa -ulvonnaksi. He juoksivat ja vyöryilivät lasipalasten päällä, kuin -hullut, ja lisäsivät siten vaan haavojaan. Kivikirveet, nuijat ja -keihäät putosivat heidän käsistään. Heidän verensä sekaantui Jaakko -Coolin marjamehun jäännöksiin, sillä kiireessä emme olleet ennättäneet -puteleja särkiessämme tyhjentää jokaisen sisällystä mereen. - -Toiset villit, jotka pyrkivät noiden ensimmäisten jälkeen, huomasivat -heti ajoissa, ennenkuin relingin yli tulivat, mitä oli tapahtunut, ja -pakenivat kauhistuneina veneisiinsä, luultavasti peljäten, että heidän -vastassaan oli noidankeinoja. Me saimme siten joitakuita minuutteja -aikaa ja heitimme muutamia noista haavoitetuista villeistä, jotka eivät -pystyneet vastarintaan, mereen. Toiset koettivat kyllä puolustautua, -mutta ilman menestystä, he kun eivät pysyneet seisaallaan, vaan tuskan -valtaamina aina kyyristyivät alas. - -"Nyt tulee tuuli!" huusi Yves. "Hurraa! Nyt on tämä hätä lopussa!" - -Niin kävikin. Ensin aivan heikosti, mutta sitten yhä tuntuvammin alkoi -tuuli paisuttaa meidän purjeitamme, ja me aloimme kiitää ensin -hitaasti, sitten yhä nopeammin etelään päin. - -Villit seurasivat meitä veneillään, mikäli jaksoivat niitä soutaa, -mutta uudistetusta hyökkäyksestä ei voinut olla puhettakaan -- siihen -ei heillä enää ollut uskallusta. He poimivat vaan merestä ylös -haavoitetut toverinsa, jotka me toisen toisensa jälkeen saimme -valtoihimme ja heitimme mereen. Heidän kivikirveensä, nuijansa ja -heittokeihäänsä, jotka olivat kannella, jäivät meidän saaliiksemme. -Ihmissyöjäin kauhua lisäämään saapuivat nyt myöskin hai-kalat paikalle. -Ainakin näimme muutamia näistä pedoista. Saivatko ne myös hampaisiinsa -ketään noista haavoitetuista ihmis-syöjistä, emme huomanneet. Pian -jäivät villit kauas meidän jälkeemme ja katosivat viimein kokonaan -näkyvistämme. - -Me saimme kiittää pelastuksestamme minun keksimääni pelastuskeinoa ja -Jaakko Cool'in puteleja. - - * * * * * - -Pääsimme onnellisesti Sydneyhin. - -Mukanamme olevat simpukankuoret, jotka olivat yhtä hyviä, kuin nekin, -joita on tavattu Torres-salmessa ja joita eräs austraalialainen yhtiö -700 polynesialaisen ja malajilaisen sukeltajan avulla pyytää, -arvosteltiin 130 punnaksi tonnilta. Helmemme myös möimme hyviin -hintoihin, mutta simpukankuoret antoivat kuitenkin päätulon. -Lopullisessa tilissä ja jaossa teki minun osuuteni puhdasta tuloa noin -80,000 markkaa. - -Tämä oli siis ollut varsin tuottelias yritys. - -Nopeasti hankkimallani omaisuudella pääsin nyt, monen pitkän vuoden -poissaolon jälkeen, jälleen kotimaahani. Kotona oli kuitenkin paras -olla. Eikä siellä onneksi ole ihmis-syöjiäkään. - - - - -PIENI MEA. - -Suomennos. - - -Niityn viheriäisessä, kukilla siroitetussa ruohikossa leikki iloinen ja -vallaton lapsijoukko, ruusut poskilla, veitikkamaisuus silmissä ja -auringonpaiste sydämmissä. - -Niitty oli ainoastaan pisteaidalla eroitettu pienestä kirkkomaasta, sen -kummuista ja risteistä. Siellä, erään hautakummun vieressä, makasi -pieni Mea yksinään pitkää pituuttaan nurmikolla. - -Ruskeat silmänsä tuijottivat välinpitämättöminä avaruuteen, huulet, -joilta ei koskaan kuulunut lapsellista, iloista Haurua, olivat yrmeästi -suljettuina ja pienet, kalpeat kasvot osoittivat kokonaisuudessaan -tyytymättömyyttä ja juroutta. - -"Etkö tahdo tulla leikkimään kanssamme?" kysyi pastori Klintin reipas -ja eloisa tytär Laura, juosten toisten lasten luota ja pilkistäen -aidanraosta, voidakseen oikein nähdä Mean. - -"En", vastasi pieni Mea lyhyesti ja tylysti. - -"Mutta minkätähden et tahdo? Olet aina niin kummallinen, Mea?" - -"En pidä leikkimistä hauskana. En pidä leikistä." - -"Et pidä leikkimistä hupaisena?" Sen oli Laura kuullut häneltä -ennenkin, mutta hän ei voinut koskaan käsittää tuollaisen -luonnottomuuden mahdollisuutta. "Haluaisinpa tietää, mitä sinä sitten -pidät hupaisena?" - -"En mitään, paitsi nukkumista", vastasi pieni Mea, ja surumielisyyden -sekä väsymyksen ilmaus, kauniimpi kuin tuo äskeinen yrmeys, loisti -hänen ruskeista silmistään. - -"Nukkumista!" Laura tuijotti hetkisen sanomattoman kummastuneena Meaan. -Vihdoin pudisti hän päätänsä ja juoksi takaisin toisten lasten luo. - -Vaan hän ei voinut unhoittaa pientä Meaa. Kuinka kummallinen tyttö hän -oli? Nukkuminenhan oli ikävintä, mitä Laura tiesi, kuinka hänen -huulensa olivat pitkällä ja kasvonsa tyytymättömät, kun hänet illalla -käskettiin levolle, ja kuinka hän odotti uutta, hupaista päivää! -Nukkuminen oli Lauran silmissä samaa, kuin kieltäytyminen, ja se ei -ollut juuri hänen mieleensä. - -Ei ollut ihmeellistä, että Laura ajatteli näin, sillä hänellä oli -onnellinen koti, hellät vanhemmat, iloisia sisaruksia, päiväpaistetta -kotona ja päiväpaistetta sydämmessä. Ja kuka haluaakaan nukkua, kun -päivä paistaa? - -Mutta pienen Mean äiti oli jo useita vuosia levännyt viheriällä -hautakummulla olevan valkean ristin alla hautausmaan pienessä, -rauhallisessa kulmassa, ja pieni Mea oli hyvin yksinään maailmassa. - -Tosin oli hänellä äitipuoli, joka tarkasti täytti velvollisuutensa -häntä kohtaan, hänellä oli kolme reipasta sisarpuolta, hänellä oli isä, -joka sydämellisesti rakasti ainoaa lastansa. - -Vaan tästä huolimatta tunsi pieni Mea itsensä hyvin yksinäiseksi. Isä -oli hiljainen, itseensäsulkeutunut pieni mies, lempeä, melkein kaino -olennoltaan, ahkera kuin muurahainen, tarkka ja luotettava. Hän oli -lääkäri, jonka vaikutus-ala oli laaja, ja sentähden hän harvoin oli -kotona omaistensa luona; jos joskus niin tapahtui, istui hän aina -hiljaa sanomalehti taikka kirja kädessä, huolimatta siitä, mitä hänen -ympäristössään tapahtui. - -Hän oli sangen lyhytnäköinen ja hajamielinen, sekä tunsi hyvin vähän -sekä lapsintimiensa että oman tyttärensä mieltä ja luonnetta. - -Mean äitipuoli vältti tarkkaan ja huolellisesti kaikkea, joka voisi -näyttää vääryydeltä Meaa kohtaan; hän koetti kohdella tytärpuoltansa -ihan samoin, kuin omia lapsiansakin, vaan juuri tämä koettaminen, jonka -selvään huomasi, poistutti pienen Mean sydämen häneltä. - -Tohtorin rouva ei rakastanut tytärpuoltaan eikä ollut koskaan antanut -hänelle rakasta, sydämellistä silmäystä, hymyilyä, sanaa tahi hyväilyä. -Rakkauden päiväpaiste ei ollut koskaan loistanut Mean tiellä, ei -koskaan sulattanut hänen sydämensä ympärille yhä lujempaan kietoutuvaa -jäätä, ei koskaan taivuttanut hänen jöröä mieltään eikä ohjannut hänen -huolimatonta luonnettaan. - -Ja sentähden tunsikin pieni Mea iloa, kun ilta lähestyi, kun tuli -hiljaisuus ja pimeys taloon, ja hän sai painaa pienen, surullisen -päänsä päänalukselle, kyyristyä vuoteelle ja unhoittaa koko ikävän, -surullisen elämän. - -Kun Mea nukkui, oli hänellä aina hauska; silloin uneksui hän lepäävänsä -äitinsä helmassa, äitinsä, jonka muistoa hän pyhitti; silloin tunsi hän -äitinsä lämpöiset huulet poskellaan, näki hänen silmissään niin lempeän -silmäyksen, niin syvää rakkautta, että hänen pieni sydämensä sykki -onnellisuudesta. Hän kuuli äitinsä puhuvan hänelle lempeitä ja -hyväileviä sanoja, sellaisia, joita hän ei koskaan kuullut -todellisuudessa, ja äidin ääni oli sointuva, kuin kaunein soitto. -Silloin oli pieni Mea onnellinen. Aina näki hän samaa uuta, joka ei -kumminkaan koskaan tullut yksitoikkoiseksi, sillä juuri rakkautta, eikä -mitään muuta kuin rakkautta, ikävöi hän. - -Kaiken sen rakkauden, joka täytti hänen sielunsa, -- ja se ei ollut -vähäinen, huolimatta hänen kylmästä ulkokuorestaan -- jakoi Mea isälle -ja äidin muistolle. - -Hänen isänsä oli joskus hyväillen silittänyt tyttärensä päätä, painanut -suudelman hänen otsalleen ja lempeällä osanottavaisuudella kysellyt -häneltä yhtä ja toista; hän oli tosin heti vaipunut samaan miettimiseen -ja hajamielisyyteen, vaan mitäpä siitä; sillä ne harvat sanat, jotka -hän lausui, sekä etenkin se ääni, millä ne lausuttiin, oli lämmittänyt -pienen Mean sydämen ja saaneet hänet sanomattomasti rakastamaan -isäänsä. - -Lemmekkäällä johdolla olisi Mea mennyt vaikka valkeaan, ystävällisesti -kehoittava silmäys olisi vaikuttanut häneen kiihoittavan kannuksen -tavoin ja saanut hänet uupumattomiin ponnistuksiin. - -Vaan sellaista ei tullut koskaan Mean osaksi, ja sentähden oli hän aina -laiska ja haluton oppitunneilla, ei osannut koskaan läksyjään, -katsottiin auttamattoman typeräksi ja sai alituisesti nuhteita. - -Hänen sisarensa Martta sitävastoin oli vilkas ja iloinen, -tiedonhaluinen, kaikkiin oppimisiin ihastunut, ja opettajatar kehui -häntä alituiseen. - -Martta oli kaunis, ja veljensä ihailivat häntä sentähden, mutta pieni -Mea oli ruma ja sai usein kuulla sen. - -Martan luonne oli tasainen ja iloinen, hän ei suuttunut koskaan -Kurtille ja Eerikille, mitä kepposia nämä hänelle tekivätkin. - -Mutta pienen Mean kanssa ei Eerikki eikä Kurt koskaan antautuneet -leikkiin, sillä Mea suuttui ja tulistui niin, että veri syöksyi hänen -kasvoihinsa, ja kun veljet silloin nauroivat hänelle, juoksi hän pois, -piilotti kasvonsa käsiinsä ja itki. - -Joka päivä meni Martta ja Mea Berghultiin, jossa paikkakunnalla oleva -kotiopettajatar opetti heitä yhdessä Laura Klintin sekä Fanny ja Nanna -Högfältin kanssa. - -Joulu-ajalla päätettiin pitää tutkinto noiden viiden tytön kanssa. -Kiihoittaakseen heidän ahkeruuttaan oli Fannyn ja Nannan isä, -ruukinpatruuna Högfält, luvannut kaksi palkintoa, toisen tiedoista ja -toisen ahkeruudesta ja hyvästä tahdosta. Tutkinto tulisi pidettäväksi -lasten vanhempien ja sisarusten läsnäollessa, jolloin kuka tahansa -läsnäolevista saisi kuulustella heitä. - -Martta alkoi työskennellä suurimmalla innolla; leikit saivat kauaksi -aikaa väistyä syrjään, sillä Marttaa ei huvittanut nyt mitkään muut -toimet kuin lukeminen. Päivät päästään istui hän n.s. lastenkamarissa, -jossa hän ja Mea asuivat yhdessä, ja koko pöytä hänen edessään oli -peitetty kirjoilla ja kartoilla. - -Martalla oli kunnianhimoinen luonne ja hän oli päättänyt, ettei kukaan -muu kuin hän tule saamaan palkintoa tiedoista, toisen palkinnon soi hän -kernaasti Fannylle tahi Nannalle, joilla oli huonompi pää ja jotka -eivät ensinkään voineet kilpailla hänen kanssaan. - -Pikku Mea ei ollut luonnollisesti ajatellutkaan, että hän saisi -palkintoa, vaan kun hän eräänä iltana istui kahden isänsä kanssa -salissa, isä poltellen tupakkaa takkavalkean valossa, Mea tehden -ahkerasti käsityötä, jonka piti tulla valmiiksi ennen iltaa, katkaisi -tohtori äänettömyyden kutsuessaan pienen tyttärensä luoksensa. - -Mea oli silmänräpäyksessä hänen vieressään. - -Isä otti piipun suustansa, puhalti muutamia aimo savupilviä, siirsi -lasisilmiänsä ja katsoi vakavasti Meaa. - -"Olen huomannut, että Martta alituisesti työskentelee -tutkintovalmistuksissa", sanoi hän. "Sinä, Mea, välität nyt yhtä vähän -lukemisesta kuin aina ennenkin. Tekisit minulle suuren ilon, Mea", -jatkoi hän laskien ystävällisesti kätensä hänen päänsä päälle ja -kääntäen hänen pienet kasvonsa ylös itseänsä kohden, "sinä tekisit -minulle suuren ilon, jos voisit saada palkinnon ahkeruudesta ja hyvästä -tahdosta!" - -Vahva puna levisi Mean poskille. Isä suuteli häntä äänetönnä ja jätti -pian huoneen. - -Hän ei puhunut enää tästä asiasta, mutta ne harvat sanat, mitkä hän oli -sanonut, olivat kylliksi saattamaan Meaa suurimpaan ahkeruuteen. - -"Sinä tekisit minulle suuren ilon, jos voittaisit tämän palkinnon", oli -isä sanonut. - -Pienen Mean sydän sykki syvästi hänen ajatellessaan mahdollisuutta, -että hän voisi tehdä isän iloiseksi. Ei mikään ponnistus ollut hänen -mielestään liian suuri tuon päämäärän saavuttamiseen. - -Vihdoin tuli tuo suuri, merkillinen, hartaasti odotettu päivä. - -Harvat vieraat kokoutuivat heti päivällisen jälkeen avaraan -kouluhuoneeseen, jossa nuot viisi tyttöä istuivat sykkivin sydämin -odottamassa. - -Martta veti huomion puoleensa selvillä ja varmoilla vastauksillaan, -mutta Laura oli yhtä perehtynyt oppiaineisiin, vaikka hänen äänensä -olikin hiljaisempi ja vapisevampi ja hänen muotonsa hämmästyneempi kuin -Märtan. - -Martta tiesi, että Laura oli hänen vaarallisin vastustajansa, jonka -tähden hän katselikin Lauraa levottomilla, kateellisilla silmäyksillä. - -Nyt teki ruukinpatruuna Högfält Lauralle äkillisen kysymyksen, johon -tämä ei heti voinut vastata; Martta katsoi häneen ja hymyili, Laura -punastui, sotkeutui ja vastasi väärin. - -Ruukinpatruuna kääntyi Marttaan, joka loistavin silmin ja -itsetyytyväisyyden hymy huulilla antoi kuuluvalla äänellä ja valituilla -sanoilla oikean ja selvän vastauksen. - -Pastori Klint nousi ja ilmoitti kuulustelemisen loppuneeksi. Senjälkeen -seurasi lyhyt neuvottelu hänen, opettajattaren ja ruukinpatruunan -kesken. Sitten piti pastori lyhyen, tilaisuuteen sopivan puheen, ja sen -loputtua vallitsi haudan hiljaisuus huoneessa. Molemmat palkinnot -olivat nyt jaettavat. - -Pieni Mea oli tutkinnon kestäessä ollut hyvin sekava-ajatuksinen ja -vastannut kaikkea hullutusta, mutta tästä hän ei välittänyt, sillä isä -ei ollut joutanut tutkintoon ja hänestä oli yhdentekevä, mitä muut -hänestä arvelivat. Hän tiesi, että sitä palkintoa, jota hän halusi, ja -jonka saavuttamiseen koko hänen sielunsa, jokainen hänen ajatuksensa ja -halunsa olivat kiintyneet, ei annettu tutkinnossa osoitetuista -tiedoista, vaan lukukauden lopussa osoitetusta ahkeruudesta, ja koska -pieni Mea oli ollut sanomattoman ahkera viime ajoilla, rohkeni hän -toivoa tätä palkintoa. - -Hän ajatteli lakkaamatta sitä riemua, jota hän tuntisi, kun hän -palkinto kädessä saisi syöksyä isän luokse, lukea hyväksyvän hymyn -hänen kasvoillaan ja kuulla hänen sanovan, että hän on tyytyväinen -pieneen tyttöönsä. - -"Ruukinpatruuna Högfält, opettajattarenne ja minä", alkoi pastori -Klint, "olemme kaikki siinä luulossa, että Laura ja Martta seisovat -ihan samalla tiedon asteella, vaikka Lauran pelko vaikutti sen, että -hän ei tänään vastannut täydellisesti samalla varmuudella, kuin Martta. -Vaan koska ne palkinnot, jotka ruukinpatruuna Högfält on luvannut, -eivät olleet aiotut kiihoittamaan väärää kunnianhimoa, eikä turhaa -tiedoilla loistamisen halua, olemme me katsoneet oikeimmaksi antaa -Lauralle, joka on osoittanut suurinta kainoutta, palkinnon tiedoista." - -Synkkä vihan pusa peitti Martan kasvot; tämä oli kova isku hänen -ylpeydelleen. - -"Samasta syystä", jatkoi pastori, "emme ole katsoneet oikeaksi jakaa -toista palkintoa sille teistä, joka viimeisien viikkojen kuluessa -kieltämättä on osoittanut suurinta ahkeruutta, koska luulemme olevan -syytä peljätä, että häntäkin on väärät perusteet kehoittaneet tähän -ahkeruuteen, vaan tulee palkinnon saamaan Nanna Högfält, joka koko -lukukauden on osoittanut tasaisempaa ahkeruutta ja kestäväisyyttä." - -Nyt seurasi tytöille varoitus työskentelemään itse työn tähden, -ilahduttaakseen vanhempiansa ja opettajatartansa, sekä tullakseen -kerran hyödyllisiksi ja kunnollisiksi jäseniksi yhteiskunnassa; vaan ei -kunnianhimosta ja turhamielisyydestä. Voimme aavistaa, että tuo hyvän -pastorin puhe tuli suureksi ylösrakennukseksi molemmille palkinnon -saaneille, Fannylle, joka ei ollut mitään toivonut eikä siis mitään -kadottanutkaan, ja vanhemmille sekä sisaruksille, vaan oli jotenkin -helppo huomata, että Martta ja Mea, joille puhe oikeastaan olikin -aiottu, eivät käsittäneet siitä sanaakaan. - -Pieni Mea painoi päänsä käsiinsä ja itki katkerasti; Martta seisoi -suorana hehkuvin poskin ja pää uhoittelevasti taakse käännettynä. - -Tästä päivästä tuli pieni Mea laiskemmaksi ja huolimattomammaksi, -kuin koskaan ennen, ja antoi opettajalle alituisesti syytä -tyytymättömyyteen. Kaikki tämä vahvisti luuloa, että turhuus ja -kunnianhimo olivat olleet ainoat syyt, jotka olivat kiihoittaneet häntä -niin suureen ahkeruuteen viime viikoilla ennen tutkintoa. - -Martta sitävastoin teki nyt työtä kaksinkertaisella innolla, joten -hänen onnistuikin pian päästä koko joukon edelle Lauraa. Tämä seikka -hankki hänelle paljon kiitospuhetta sekä opettajattarelta että -pastorilta ja ruukinpatruunilta. - -Vaan ei kukaan tiennyt, kuinka todellisesti jaloa se kunnianhimo itse -teossa oli ollut, joka oli syynä Mean käytöstapaan. Ei kukaan -ymmärtänyt, että jos tämä aina omaan kykyynsä niin luottamaton lapsi -olisi saanut toivotun palkinnon, niin olisi tämä menestys kiihoittanut -vastustamattomasti häntä jatkuvaan ja suurempaan ahkeruuteen, kun -sitävastoin pettyneet toiveet ainoastaan vakuuttivat yhä häntä -vakuutuksessaan omasta kelpaamattomuudestaan ja kykenemättömyydestään. - - * * * * * - -Eräänä iltana joulunpyhinä -- se oli Martan syntymäpäivä -- oli -sisaruksilla lapsikestit. Siellä tanssittiin, kurtiseerattiin, -oltiin koketteja ja kritikoitiin melkein samoin kuin suurissa, -täysikasvaneitten, ymmärtäväisten ihmisten kesteissä, ja koska pieni -Mea ei ollut kavaljeerien suosiossa, ei häntä juuri usein pyydettykään -tanssiin. Mutta tämä ei loukannut Meaa, sillä hän ei ymmärtänyt, että -siinä olisikaan mitään loukkaavaa; hän ei suuresti välittänyt -tanssista, se ei ollut hänestä hupaisempaa kuin mikään muukaan. - -Erästä valssia tanssiessa seisoi kaksi poikaa, ottamatta osaa tanssiin. - -"Miksi ette tanssi?" lausui Eerik, joka samassa kiiti ohitse Fanny -Högfältin kanssa, joka loisti tanssitaidossa yhtäpaljon kuin koulussa -taitamattomuudessa. - -"Meillä ei ole tyttöjä", vastasivat nuoret kavaljeerit. - -"Toinen teistä voipi tanssia pienen Mean kanssa", sanoi Eerik, "minä -näin hänet juuri vasta hyvin tyytymättömän näköisenä, kun ei kukaan ole -pyytänyt häntä tanssiin." - -"Mean kanssa!" sanoi toinen keikareista, kääntyen toveriinsa. "Kuka -viitsii tanssia tuon jörön, ruman pennun kanssa!" - -Mutta tuskin oli hän lausunut tämän, kun hän jo sydämestään katui -varomattomuuttaan; sillä lähellä häntä seisoi Mea erään kamarin ovella, -ja hänen surulliset, ruskeat silmänsä olivat kiinnitetyt puhujaan -tavalla, joka koski sydämeen saakka. Poika tahtoi rientää esiin ja -lausua jotakin ystävällistä, mutta pieni Mea oli kadonnut, eikä häntä -enään näkynyt koko iltana. - -Hän oli rientänyt lapsikamariin, jossa hän kätki kasvonsa käsiinsä ja -itki sekä nyyhkytti hillitsemättömällä kiivaudella. - -Tohtorin rouva huomasi pian Mean poissaolon ja lähetti heti Kurtin -etsimään häntä sekä käskemään häntä alas muiden luokse saliin; -näyttäisi sopimattomalta, jos Mea yksinään olisi poissa iloisesta -lapsijoukosta. - -"Miksi ihmeellä sinä itket, Mea?" kysyi Kurt, pysähtyen kamarin -kynnykselle. "Onko joku suututtanut sinua?" - -Ei vastausta. Ainoastaan nyyhkytyksiä. - -"Äiti lähettää terveisiä, että tulet heti alas tanssimaan." - -"Tanssimaan!" sanoi pieni Mea melkein karjumalla. "Mitä varten tekisin -sen? Kuka kehtaa tanssia minua kanssani, joka olen niin ruma!" - -Kurt katsoi häneen säälivästi. - -"Minä tanssin kanssasi", sanoi hän jalomielisesti. "Jos tulet muassani -alas, tanssin valssia kanssasi." - -Ei! Ei! Mea ei tahtonut. Hän oli kuullut, kun Kurt äsken pyysi tuota -kaikkien lempimää Lauraa tanssiin. Se ääni soi toiselta se. - -Vaan pieni Mea ei saanutkaan tänään heittäytyä rauhassa synkeihin -ajatuksiin. Pian seisoi itse hänen äitipuolensa kamarissa ja käski -hänen ankaralla äänellä heittämään juonittelut ja tulemaan alas muiden -seuraan. - -Mutta pieni Mea seisoi uhoittelevan äänetönnä vastaamatta tai -tottelematta. - -Sangen suuttuneena jätti äitipuoli huoneen. - -Myöhemmin illalla, kun tohtori tuli erään sairaan luota, asettui hän -hetkiseksi salin ovelle ja katseli lapsia. - -"En näe pientä Meaa?" sanoi hän vaimolleen. - -"Hän on päättänyt tanssin ja huvittelemisen asemesta istua -lastenkamarissa ja itkeä." - -"Pieni raukka, joku on varmaan saattanut hänet pahoilleen", sanoi -tohtori nopeasti. "Menen ylös puhelemaan hänelle, niin hän kyllä seuraa -minua alas." - -"Ei maksa vaivaa", vastasi rouva kylmästi. "Mea uhoitteli minulle, -kun käskin häntä alas, ja nyt olen sanonut hänelle, että hän -rangaistukseksi saa olla siellä koko illan, vaikka hän oikutellessaan -tahtoisikin ottaa osaa tanssiin, eikä hän myöskään saa huomenna tulla -Ekhultiia." - -Tohtori ei vastannut. Synkkä pilvi kiiti hänen muutoin lempeiden ja -tyventen kasvojensa yli ja hän jätti pian salin, näyttäytymättä enään -koko iltana. Mitä huoli hän tanssista, kun pieni Mea ei ottanut osaa -siihen. - -Muutamia päiviä lastenkestien jälkeen sairastui Martta ja Mea yht'aikaa -tuhkarokkoon. Veljet olivat sairastaneet sitä ennen ja saivat sentähden -käydä katsomassa sisariaan. - -"Äiti, eikö Martta enään koskaan saa takaisin kaunista, valkeaa -ihoaan?" kysyi Eerik säikähtyneenä. "Ovatko hänen kasvonsa aina -tuonlaiset?" - -Ei kukaan kysynyt, näyttäisikö Mea aina tuonlaiselta, vaikka hänen -paiseensa olivat paljon suurempia ja punaisempia, kuin Martan. Mea veti -peitteen korvilleen, käänsi kasvonsa seinään päin ja oli nukkuvinaan. - -Pojat olivat alituiseen Martan luona. He pelasivat hänen kanssansa -shakkia, he kertoivat hänelle satuja ja osoittivat kaikenlaisia pieniä -ystävyyden-osoituksia. Vaan ei kukaan huolinut Measta eikä tuo ollut -kummakaan, sillä hän oli aina tyytymättömän ja synkän näköinen, kun -Martta sitävastoin makasi tuossa niin lempeänä, iloisena ja -hymyilevänä. Mean äitipuoli jakoi hoitonsa kummallekin lapselle; olipa -hän Mean vuoteen ääressä useamminkin ja toimi hänen hoidossaan enempi, -sillä Mea oli kipeämpi kuin Martta. - -Mutta tämä huoli ei synnyttänyt Mean sydämessä kiitollisuutta; sillä -hän huomasi, että kun äitipuolensa tuli Martan vuoteen ääreen, sai -hänen äänensä toisen soinnun, hänen kasvonsa ihan toiset juonteet. - -Mutta ken voi sanoa muuta, kuin että tohtorin rouva oli esimerkiksi -kelpaava äitipuoli! Jos hän olisi kuullut jonkun epäilevän sitä, ei hän -olisi tullut ainoastaan loukatuksi, vaan olisi suuresti hämmästynytkin. - -"En ole ikinä nähnyt niin kylmää ja kovasydämistä lasta kuin Mea", -sanoi rouva kerran miehelleen. "Kun tulen Martan vuoteen ääreen, kietoo -hän kätensä kaulaani, suutelee ja kiittää minua hoidostani. Vaan kun -tulen Mean luokse, kääntyy hän tavallisesti pois ja on nukkuvinaan, -jottei hänen tarvitseisi puhua, ja kun kysyn kuinka hän voipi ja -haluaako hän mitään, vastaa hän aina niin lyhyesti ja tylysti kuin -mahdollista. Ja Jumala tietää, että olen hoitanut häntä suurimmalla -hellyydellä ja huolella, olenpa valvonutkin pari yötä hänen vuoteensa -vieressä, enkä ole kammonut mitään ponnistuksia hänen tähtensä. On -sangen kovaa saada ainoastaan kiittämättömyyttä vaivoistaan, on sangen -ikävää, ett'en voi voittaa tämän lapsen sydäntä." Ja rouva tahtoikin -todella olla hyvässä suhteessa tytärpuoleensa, vaan hän ei käsittänyt -oikeaa keinoa tämän päämäärän saavuttamiseen. Hän _vaati_ rakkautta, -kun hänen olisi pitänyt _antaa_ sitä. - -"Se on todella sangen ikävää", sanoi tohtori miettien, "sangen ikävää -ja ihan käsittämätöntä, vieläpä ihmeellistäkin, sillä pieni Mea ei ole -luonteeltaan kylmä, kaukana siitä." Ja tämän harvinaisen puheen -jälkeen, joka pikemmin oli ehdoton ajatuksien ilmaus, kuin rouvalle -aiottu, vaipui tohtori uudelleen hiljaiseen miettimiseen, ja hänen -vaimonsa jätti hänet, loukattuna sentähden, että tapasi niin vähää -yksimielisyyttä asiassa, joka, kuten hän luuli, tuotti hänelle paljon -surua, mutta joka oikeastaan harmitti ja suututti häntä. - - * * * * * - -Pari vuotta oli kulunut. - -Martta oli kasvanut ja oli tullut pitkäksi, siroksi ja kukoistavaksi 18 -vuotiaaksi ruusuksi, iloisilla, kirkkaan sinisillä silmillä. Hänen -päänsä oli ylpeästi kallellaan ja itseensätyytyväisyyden kopeutta -ilmautui koko hänen olennossaan. - -Pieni Mea oli vielä sama hiljainen ja itseensäsulkeutunut lapsi, -sirokasvuinen, kalpeaposkinen, huulet totisesti sulkeuneet, tummien -silmien luonti synkkä. - -Kurt ja Eerik olivat jo pari vuotta sitten tulleet lukioon ja jättäneet -kodin. Martta ja Mea jatkoivat yhä lukujaan Berghultissa olevan -kotiopettajattaren kanssa. - -Kun Mea eräänä aamuna tuli eineelle, oli isän sija pöydässä tyhjä. Hän -katsoi ympäri huonetta nopealla, pelokkaalla silmäyksellä ja kysyi -nopeasti: "Missä isä on?" - -"Huoneessaan", vastasi hänen äitipuolensa. "Hän on yöllä äkkiä -sairastunut." - -"Voi, sen minä tiesin, minä tiesin sen!" huudahti pieni Mea. "Näin -unta, että seisoin yksinäni kirkkomaalla äitini haudalla. Oli hyvin -pimeä, vaan juuri pääni päällä taivaalla näin yksinäisen kirkkaan -tähden, joka nyökkäsi ja loisti niin ystävällisesti minulle, ja minä -tiesin, että tuossa tähdessä oli äitini sielu. - -"Silloin kuulin hiljaisen suhinan äidin haudalla kasvavissa haavoissa, -näin viheriän kunnaan aukenevan ja ruumissaatto tuli hiljaa ja -juhlallisesti kulkien kirkkomaata pitkin. Kannettiin eräitä paareja, ja -kun loin silmäni niihin, lepäsi niillä isäni. En voinut muutaman -minuutin aikaan nähdä mitään, vaan kun sitten taasen katsoin ylös, oli -kaikki hiljaista ja rauhallista, kuten ennenkin; ainoa muutos oli -siinä, että nyt kaksi tähteä yhden asemesta viittasivat minulle." - -"Haaveita vaan", lausui äitipuoli lyhyesti, mutta hän kalpeni kumminkin -silminnähtävästi. Hän oli juuri menemässä miehensä luokse, kädessään -lasi väkevää teetä, jota sairas oli pyytänyt, vaan hän laski nopeasti -tarjottimen ja kiiruhti ulos lähettämään sanaa kaupunkiin lääkärille, -että tämä heti tulisi sairaan luo, vaikka tohtori oli kieltänyt -kutsumasta häntä. - -Pieni Mea otti tarjottimen ja hiipi hiljaa ja varovasti, kuten aina, -isänsä huoneeseen. - -Kuinka kalpealta ja kipeältä hän näytti! Pieni Mea kummasteli suuresti -sitä, ettei hän ennen ollut huomannut, kuinka laiha ja surkastunut isä -oli. - -Tämä otti teelasin Mean kädestä, tyhjensi sen ja jätti sen takaisia -sanomatta sanaakaan. - -Mea seisoi hetkisen hiljaa hänen vieressään; lopuksi kysyi hän hiljaa: -"Oletko, isäni, hyvin kipeä?" - -"Ah, oletko Mea?" Isä käänsi nopeasti päänsä, tarttui Meaa kädestä ja -veti hänet lähemmäksi. - -"Olen, Measeni, olen hyvin kipeä. Pelkään, taikka oikeammin toivon, -että minut pian kutsutaan täältä ja saan yhdistyä äitisi kanssa. - -"Kun tuntee itsensä hyvin kipeäksi, pieni Mea, niin ei enää haluta -elää. Kun lapsellinen rakkaus taivaalliseen isään lämmittää sydämen, ja -vielä lisäksi se, joka maan päällä on ollut kallein kaikista, odottaa -tuolla ylhäällä silloin ei kuolema peloita. - -"Ainoa, joka minua huolettaa, ajatellessani lähellä olevaa loppuani, on -se, kun tiedän, että sinä, Measeni, vuodatat monta katkeraa kyyneltä -haudallani. Vaan koeta, lapseni armas, olla levollisena. Elä itke niin -kovasti, sillä silloin et saa olla luonani. Olen sangen heikko ja -tarvitsen hiljaisuutta ja lepoa." - -Mea nieli kyyneleensä ja istui eräälle jakkaralle isän viereen. - -"Äitipuolesihan on aina ollut hyvä sinulle, Mea", lausui tohtori -taasen, "hän on kohdellut sinua, kuten omaa lastaan. Tekikö isäsi -sinulle vääryyttä, antaessaan sinulle äidin sen sijaan, jonka olit -kadottanut?" - -Mea painoi äänetönnä päänsä alas. - -"Mea, lapsoseni, et saa jättää kysymystäni vastaamatta. Eikö -äitipuolesi ole vaalinut ja hoitanut sinua, kun olet ollut kipeä, -opettanut ja ohjannut sinua, kun olit nuorempana, oikaissut virheitäsi -ja eikö hän sanalla sanoen ole täyttänyt kaikkia äidin velvollisuuksia -kohtaasi?" - -"On", vastasi Mea hiljaa, vaan hyvin katkerasti, "kaikki muut, vaan hän -ei ole rakastanut minua." - -Suru ja huoli kuvautui isän kasvoissa. Hän huokasi syvään ja vaipui -mietteisiin. - -Mean kädet olivat hänen käsissään. Tytön silmät, ei enään kylmät ja -tylyt, vaan sanomattoman sydämellistä lempeä ja hellyyttä osoittavat, -olivat kääntymättä kiinnitetyt isän kasvoihin. - -Hetken kuluttua alkoi tohtori jälleen puhua. "Mea, tahdotko täyttää -kuolevan isäsi viime tahdon? Tahdotko muistaa sen koko elämäsi aikana -ja koetatko toimia sen mukaan." - -"Lupaa minulle, lapseni, tulla äitipuoltasi kohtaan yhtä hyväksi -tytöksi, kuin olet ollut minua kohtaan. Lupaa minulle, että aina koetat -hillitä kapinoitsevaa mieltäsi ja taipua äitisi tahtoon. Lupaa, että et -enään tylyydellä ja kylmyydellä peräytä jokaista ystävällisyyden -osoitusta hänen puoleltaan. Minä en voi olla levollinen ennenkuin sinä, -Measeni, lupaat minulle tämän." - -"En uskalla", sammalti Mea. "En todellakaan uskalla luvata, isä. Vaan -tahdon koettaa, tahdon tehdä kaikki, mitä voin." - -"Mea!" huusi Martta salissa. "Kello on 9, meidän täytyy lähteä -Berghultiin." - -Mea nousi ylös, painoi hellän suutelon isänsä laihalle kädelle, ja oli -pian senjälkeen Martan kanssa matkalla Berghultiin. - -Tänään kävi läksyjen kanssa hullummasti kuin tavallisesti. Tuo uusi, -suuri huoli oli karkoittanut Mean mielestä kaikki, mitä hän eilen niin -suurella vaivalla oli oppinut. Sitäpaitse oli hän nyt ihan -tarkkaamaton, vaipui usein omiin mietteisiinsä, eikä kuullut edes mitä -hänelle sanottiin. - -Opettajatar oli hyvin pikainen, etenkin Mealle, joka, useammasti kuin -yhden kerran oli lopettanut hänen muutoinkin niukan kärsivällisyytensä. -Hän puhutteli Meaa ankarasti; Mea vastasi tylysti. Opettajatar -raivostui. Hän nosti kätensä ja silmänräpäystäkään miettimättä löi Meaa -vihasta ja nöyryytyksestä hehkuvalle poskelle. - -Mea hypähti ylös leimuavin silmin. Hän jätti huoneen, otti hattunsa ja -sadetakin, sekä riensi hillitsemättömästi itkien kotiinsa. Huomaamatta -hiipi hän täällä omaan huoneeseensa. - -Noin tunti sen jälkeen koputettiin ovelle. Martta astui sisään ja toi -äidiltään sen käskyn, että Mean tuli viipymättä tulla saliin. - -Opettajatar, neiti Ros, oli seurannut Meaa kotiin, valittamaan -tohtorinnalle hänen sopimattomasta käytöksestään. Ensin oli Mea ollut -sangen tarkkaamaton, sitten näsäkäs, ja lopuksi oli hän lähtenyt -kotiinsa keskellä tuntia, huolimatta siitä, että opettajatar oli useita -kertoja kutsunut häntä takaisin. -- Noin kuului valitus. - -Martta koetti puolustaa Meaa, vaan hän sai ankaran käskyn olla hiljaa -ja poistua huoneesta. - -Mea oli itkenyt kovasti. Astuessaan sisään, oli hän hyvin kalpea, vaan -huomattuaan neiti Ros'in, ojentautui hän suoraksi ja heitti -uhkaylpeästi päänsä taaksepäin, samassa kuin suuttumuksen puna -uudelleen nousi hänen kasvoillensa. - -"Sinä olet kohdellut opettajatartasi hyvin pahasti, pyydä häneltä heti -anteeksi!" - -Mea ei liikahtanutkaan. - -Kerta toisensa perästä uudistettiin käsky yhä ankarammalla äänellä, -vaan turhaan. - -Kylmänä, uhkamielisenä ja taipumattomana seisoi Mea. Hän ei näyttänyt -kuulevankaan äitipuolensa sanoja. - -"Vaikka minua suuresti pahoittaa, että olen pakoitettu katkeroittamaan -isäsi viime hetkiä", sanoi tohtorinna lopuksi, "en kumminkaan tiedä -muuta keinoa, kuin antaa 'hänelle tiedoksi sinun tämänpäiväisen -käytöksesi, jotta hän käyttäisi sitä valtaansa, mikä hänellä on -ylitsesi, saadakseen sinut nöyrtymään ja tunnustamaan vikasi. Mea, olen -luullut, että sinä rakastat isääsi. Olen luullut, että olet valmis -mieluisammin tekemään mitä tahansa, kuin saattamaan huonolla -käytökselläsi surua hänelle, joka elää kentiesi ainoastaan muutamia -päiviä. Olen pahoillani, että olen erehtynyt sinun suhteesi." - -Ylpeä, taipumaton uhkamielisyys katosi äkkiä Mean kasvoilta. Hän -kumartui alas ja itki. - -"Oi! Olkaa armollinen, älkää sanoko hänelle mitään", rukoili hän -nöyrästi ja tuskallisesti. - -"Tahdotko heti pyytää anteeksi neiti Ros'ilta?" - -Mea heitti uudelleen päänsä taaksepäin. Suunsa vetäytyi yhtä -uhkamieliseksi. Hänelle oli todella vaikeata nöyrtyminen, yhtä vaikeaa, -melkeinpä mahdotonta vanhan loukkauksen unhoittaminen. - -Tohtorinna kääntyi kylmästi hänestä. - -"Olkaa varma, neiti Ros, että te ennemmin tahi myöhemmin saatte -hyvitystä", sanoi hän ojentaessaan opettajattarelle kätensä -jäähyväiseksi. "Katsotaan, kuinka kauan tuo lapsi rohkenee uhoitella -meille." - -Sen sanottuaan astui hän suoraan miehensä sairashuoneeseen. - -Pieni Mea ei nähnyt sinä päivänä isäänsä. Hän ei voinut kohdata tämän -surullista, nuhtelevaa silmäystä. Yöllä oli hänen mahdotonta nukkua. -Hänen käytöksensä, joka täydellisesti soti sitä lupausta vastaan, minkä -hän aamulla oli antanut isälleen, oli katkerana hänen mielessään. Se -vääryys, jonka hän itse oli kärsinyt, pieneni pienenemistään, kun hän -yksinäisyydessä tarkasteli itseään, ja hänen omat virheensä, suru, jota -hän oli saattanut sairaalle isälleen, kuvautui yhä selvemmässä valossa. -Äkkiä leimahti Mean mieleen tuskallisena pistoksena ajatus: "kentiesi -ei hän enään näekään huomispäivää elävin silmin. Kentiesi en tapaakaan -häntä enään tässä maailmassa!" Mea nousi vuoteeltaan, puki nopeasti -vaatteet päälleen ja riensi alas portaita isänsä huoneeseen, jossa hän -syöksyi polvilleen vuoteen viereen ja puhkesi katkeraan itkuun. - -"No, no, rakas lapseni, tyynny nyt toki", sanoi isä levottomana ja -huolissaan. - -"Ah, isä, rakas isä, onko mahdollista, että voit antaa minulle -anteeksi", nyyhki Mea. - -"Rakas lapseni, voin kaikesta sydämestäni. Olin hyvin pahoillani, -Meani, hyvin pahoillani, kun olet ollut niin tottelematon, vaikka -lupasit, että koetat olla hyvä tyttö. Olin hyvin pahoillani, vaan -vihassa en ole ollut sinulle, Measeni, ainoa lapseni. Eikö totta, että -nyt et vastustele äitisi tahtoa, vaan pyydät huomenna neiti Ros'ilta -anteeksi?" - -"Pyydän, sinun tähtesi, isäni, pyydän, vaan en sentähden, että olen -ollut väärässä." - -Isä pudisti suruisena päätään, vaan ei sanonut mitään. - -"Koska vielä olet valveilla", sanoi hän lopuksi, "voit lukea minulle -jotakin, mitä itse haluat, Raamatusta. Tarvitsen jotakin tyynnyttävää, -johon voin kiinnittää ajatukseni, kun olen valveilla yökaudet. Mieleni -tulee muuten hyvin suruiseksi ja toivottomaksi." - -Mea otti isänsä kirjoituspöydältä suuren raamatun, avasi mielipaikkansa -27 Psalmin ja luki lempeällä, miellyttävällä, syvää kunnioitusta -ilmaisevalla äänellä: "Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä -minä pelkään? Herra on minun henkeni väkevyys, ketä minä vapisen?" Kun -hän tuli kymmenenteen värssyyn, pysähtyi hän silmänräpäykseksi, huokasi -syvään ja luki hiljaisella, vapisevalla äänellä: "Sillä minun isäni ja -äitini hyljäsivät minut; mutta Herra korjasi minut." - -Isä huomasi hänen liikutuksensa ja ymmärsi hänen tunteensa. - -"Me emme hyljää sinua, rakas lapsi", sanoi hän. "Muista, Measeni, että -et koskaan anna päästä sen ajatuksen valloilleen, että olet yksinäsi ja -hyljättynä, ett'ei sinulla ole ketään, joka sinusta pitää. Löytyy -harvoja seikkoja, jotka voisivat repiä rikki vanhempien ja lasten -väliset siteet, ja minä olen varma, että kuolema ei kuulu näihin. Kuolo -on ainoastaan ulkonaiselta, ruumiilliselta kannalta katsoen eroaminen, -sillä vapautettu henki on riippumaton ajasta ja paikasta. Ole aivan -vakuutettu, Mea lapseni, että äitisi ja minä voimme nähdä sinut, surra -sinun vikojasi ja iloita jokaisesta voitosta, jonka saat itsestäsi." - -Täyteliäällä ja lämpöisellä sydämellä, vakavia aikeita mielessään, -palasi Mea vihdoin huoneeseensa ja nukkui tyyneesti suloisten unelmien -keskellä. - -Seuraavana aamuna esitti hän anteeksipyyntönsä neiti Ros'ille, vaan -ääni ja käytös olivat kaukana nöyrästä, ja opettajan ynnä oppilaan väli -tuli tämän tapauksen jälkeen paljo pahemmaksi kuin ennen. -- Mean -suuttumus katosi tosin vähitellen, vaan kärsimäänsä häväistystä ei hän -voinut unhoittaa, ja hänen käytöstapansa ei ollut tästä lähtien -opettajaa kohtaan koskaan oikein kunnioittavaa. - -Neiti Ros taasen oli tosin, kun hänen tulisin vihansa oli lauhtunut, -huomannut erehdyksensä, vaan liian ylpeänä tunnustamaan sitä, otti hän -kylmänä ja tylynä vastaan Mean anteeksipyynnön, ja koko se suuttumus, -jota hänen olisi pitänyt tuntea omaa tulisuuttaan kohtaan, kohtasi -Mean, joka oli tuon tulistumisen syynä. Lukutunnit tulivat Mealle yhä -tuskallisemmiksi. Hänen välinpitämättömyytensä eneni, vaikka hän koetti -sitä ehkäistä. - -Päiviä, viikkoja, kuukausia kului sillävälin ilman että sairaan tilassa -huomattiin mitään muutosta. Ajatus hänen kuolemastaan poistui yhä -enemmän Measta. Hän oli nyt tottunut näkemään hänet heikkona ja -kipeänä, ja kun sairas ei huononnut, elähdytti Meaa toivo, että hän -rupeaa paranemaan. - -Eräänä päivänä Toukokuun alussa, kun Martta ja Mea palasivat -Berghultista, kohtasi heitä näkö, joka sai Martan huudahtamaan, kun Mea -seisahtui kuin kivettynyt ja tuli kalman kalpeaksi. Sitten kääntyi hän -hiljaa pois ja katosi pian puistoon. - -Tohtorin ikkunaan oli levitetty valkea lakana. - -Mea jatkoi harhailevaa kulkuaan puistossa. Hän ei voinut palata tuohon -kotiin, jossa hän nyt piti itseään aivan yksinäisenä. Nyt ei löytynyt -ketään koko avarassa maailmassa, joka välittäisi hänestä. Nyt voisi hän -mielellään kuolla, sillä hänellä ei ollut mitään, jota varten hän -eläisi, eikä kukaan kaipaisi häntä! - -"Oi, jospa kuolo olisi samaa kuin tyhjäksiteko!" huokasi hän katkeran -tuskan sokaisemana. "Silloin en epäilisi itse ryöstää elämää -itseltäni." - -Mea oli usein synkässä mielessään käyskennellessään miettinyt -itsemurhan ajatuksia, kuitenkin ainoastaan silloin, kun hän oli pieni, -ja tämä oli ensi kerta moneen vuoteen, kuin tuollainen ajatus heräsi -hänen mielessään. Hän häpesi omien ajatuksiensa syntisyyttä ja -ymmärtämättömyyttä, ja kukistaakseen rajua tunteittensa kuohua kiiruhti -hän yhä kulkuaan. - -Väsyneellä ruumiilla, vaan tyvenemmällä mielellä tuli hän vihdoin -kotiin. Kalpeana ja äänetönnä, kuten hahmo, astui hän äiti- ja -sisar-puoliensa luokse saliin. - -Hän lähestyi tohtorinnaa ja vapisevalla äänellä rukoili häntä kertomaan -isän viime hetkistä, oliko kuolonkamppaus pitkällinen, ja ennen -kaikkia, oliko isä jättänyt minkäänmoisia tervehdyksiä hänelle. - -Ensi kerran elämässään näki Mea kyyneleitä kasvatusäitinsä ankaroissa -silmissä, liikutusta hänen kylmissä kasvoissaan. Ensi kerran kuuli hän -lempeyden vivahdusta hänen äänessään, kun hän vastasi tytärpuolensa -kysymyksiin. - -"Hänellä ei ollut ollenkaan tuskia. Pari tuntia nukkui hän tyynesti, -enkä minä aavistanut mitään vaaraa. Vaan kun hän heräsi, näyttivät -hänen silmänsä jo sammuneen, eikä viipynyt monta minuuttia, ennenkuin -hän veti viime henkäyksen. Viimeinen selvä sana, minkä hän lausui, oli -'pieni Mea', jota hän uudisti kaksi kertaa." - -Mean rusennettu sydän etsi huojennusta viljavissa, äänettömissä -kyynelissä. - -Tohtorinna kietoi kätensä hänen vyötäisilleen ja tahtoi sulkea hänet -syliinsä, vaan Mea ei ollut koskaan tottunut löytämään hänessä -osanottavaisuutta ilossa eikä surussa, eikä voinut sentähden itkeä tätä -katkerinta itkuaan hänen rinnoillaan. Hän vetäysi kylmästi äitipuolensa -syleilystä ja juoksi omaan huoneeseensa. Tohtorinnan kasvot -synkistyivät. - -"Aina sama tylyys", sanoi hän katkerasti. "Aina sama itsepintainen -kieltäytyminen vastaanottamasta pienintäkään ystävyyden-osoitusta!" - -Muutamia viikkoja tohtorin kuoleman jälkeen sai hänen vaimonsa kirjeen -Mean äidinäidiltä, joka halusi saada ainoan enään elossa olevan -sukulaisensa luoksensa. Hänellä oli pieni maatila, johonka hän oli -perustanut pienen lapsikodon, missä hän antoi vuosittain vapaan hoidon -ja opetuksen 10:lle turvattomalle tytölle. Hänen ainoa, naimaton -tyttärensä oli ollut hänellä apuna lasten kasvatuksessa ja samassa -hyvin tarpeellisena seurakumppalina vanhukselle yksinäisyydessä, vaan -tämäkin oli nykyään kuollut, ja äidinäiti kaipasi suuresti pientä -tyttärensä tytärtä, jotta tämä voimiensa mukaan koettaisi korvata -poismennyttä. - -Nämät olivat ne syyt, joita äidinäiti ilmoitti kirjeessään -tohtorinnalle, vaan varsinainen syy, jonka tähden hän halusi saada Mean -luoksensa, oli se, että hän aavisti, että pieni Mea nyt isänsä kuoleman -jälkeen tuntisi itsensä sangen yksinäiseksi isänsä kodissa, ja hän -halusi saada jakaa Mealle osan siitä rakkaudesta, joka tulvaili hänen -sydämessään. - -Tohtorinna antoi kirjeen Mealle ja kysyi, mitä hän arveli, mutta tämä -tapahtui sellaisella tavalla, joka osoitti, että äitipuoli jo, -huolimatta Mean vastauksesta, oli tehnyt päätöksensä. Hän ei suinkaan -voinut suostua lähettämään tytärpuoltansa luotansa heti isän kuoltua; -naapurit ja tutut olisivat voineet selittää sen tapauksen tohtorinnalle -hyvin epäsuosiollisella tavalla. - -Sentähden tekikin Mea sangen viisaasti, pyytäessään äitipuoltaan -määräämään hänen kohtalonsa, sillä ei olisi ollut mitään hyötyä, jos -hän olisikin ilmoittanut tohtorinnaa tahtoa vastaan sotivan halunsa. - -Mea oli aniharvoin kuullut puhuttavan äidinäidistään, eikä kukaan ollut -opettanut häntä rakastamaan ja arvossa pitämään tätä nimeä. Hän oli -Mealle vieras, ja kun Mea osoitti orjallista pelkoa kaikkiin vieraisiin -oloihin, oli hän heti valmis taipumaan äitipuolensa tahtoon ja -luopumaan tästä matkasta. - -Velvollisuudentunto tosin vastusti tätä päätöstä ja sanoi, että oli -hyvin itsekästä kieltäytyä, kun hän voisi olla iloksi ja avuksi -vanhalle äidinäidilleen; mutta silloin sanoi toinen ääni hänen -rinnassaan, että äidinäidille olisi oikeastaan vähän hyötyä siitä, että -Mea tulisi hänen luoksensa, sillä koska oli Mean läsnäolo levittänyt -ympärilleen iloa ja hupaisuutta? - -Mealla oli hänen ikäisilleen aivan tavaton taipumus vanhoihin tuttuihin -esineisiin ja oloihin, ja kaikki uusi, mikä tavallisesti ilahduttaa -muita nuoria, oli hänen mielestään samaa, kuin kieltäytyminen jostakin -vanhasta, joka jo oli tullut hänelle rakkaaksi. - -Hän rakasti hautausmaata, jossa nyt molemmat vanhemmat lepäsivät; -siellä oli niin tyventä, niin hiljaista, niin rauhallista, ja siellä -tuntui hänestä vanhemmat olevan niin lähellä. - -Hän rakasti vanhaa harmajaa rakennusta metsänrinteessä viheriöine -luukkuineen, korkeine, jyrkkine kattoineen, johon hänen isänsä oli -ensikerran tuonut nuoren, rakastetun morsiamensa, jossa he olivat -eläneet yhdessä yhden ainoan sekoittamattomalla, taivaallisella -autuudella täytetyn vuoden; jossa Mean kehto oli seisonut, ja jossa -lopuksi isä ja äiti, ainoat olennot, jotka olivat hänelle kalliit, -olivat vetäneet viimeisen henkäyksensä. - -Olisi ollut hänelle suuri uhraus jättää nämät rakkaat tutut seudut ja -käydä tuntemattomia kohtaloita kohden. Hän tyynnytti omaatuntoansa -sillä, että äidinäiti kyllä helposti löytää jonkun toisen, sopivamman -ja paremman, kuin hän. - -Niin pieni kuin Mea olikin, eli hän sulkeutuneena menneisiin, ja hänen -kovasti kiihoitettu kuvitusvoimansa sai tulla avuksi silloin, kun ei -muisti riittänyt. - -Hän koetti lakkaamatta muodostaa itselleen kuvaa siitä elämästä, jota -hänen vanhempansa nauttivat lyhyellä yhdessäolo-ajallaan, hän kutsui -sielussaan esiin äitinsä kuvan, ympäröittynä runollisella -ruusuloisteella, ja hän uudisti yhä muistossaan jokaisen hyväilyn, -jokaisen lempeän sanan eli silmäyksen, joilla isänsä eläessään oli -kohdellut häntä. - -Nämät muistot ja kuvitukset tekivät hänet onnelliseksi, eikä hän -tuntenut ensinkään tarvitsevansa solmia uusia ystävyyden liittoja. - -Nyt oli koko hänen elämänsä ainoa päämaali elää niin, että hän voi -ilahuttaa vanhempiansa taivaassa, taistella vikojansa vastaan ja saada -kerran kohdata rakkaimpansa. Tähän tarkoitusperään kiinnitti hän kaiken -halunsa, toivonsa ja unelmansa. - -Tohtorinna kirjoitti äidinäidille, että, koska jo isän eläessä oli -päätetty, että pastori Klint valmistaa ensi talvena Marttaa ja Meaa -ynnä kolmea muuta koulutoveria Herran ehtoolliselle, ja koska tämä -päätös oli saavuttanut isän suostumuksen, niin ei hän nyt tahtonut -muuttaa sitä, vaan hän toivoi sydämellisesti, että Mea jonakin muuna -vuotena voisi käyttää hyväkseen äidinäidin kutsua j.n.e. - -Mea täytti viisitoista vuotta samana syksynä, kun rippikoulu alkoi, -Martta tuli 17 vuotiaaksi talven kuluessa. - -Martalla oli vilkkaampi ja nopeampi käsityskyky kuin useilla hänen -ikäisillään, vaan pienen Mean ymmärrys oli kypsyneempi, hänen -luonteensa oli syvempi ja itsetietoisempi, kuin tämänikäisillä tytöillä -tavallisesti on. - -Mea veti rippikoulussa huomiota puoleensa taidollaan yhtä vähän, kuin -kouluajallakin. Hän ei vastannut koskaan kysymystä, jos ei sitä suoraan -oltu aivottu hänelle, ja näitäkin jätti hän usein vastaamatta, sillä -hänen suuri kainoutensa ja itseensä luottamattomuus oli syynä siihen, -että hän ei uskaltanut koskaan vastata, jos hän ei ollut ihan varma -vastauksen oikeudesta, ja jos hän ei voinut sitä lausua selvillä -sanoilla. Ei kukaan kuullut hänen milloinkaan vastaavan väärin, vaan -siitä huolimatta olivat toverit yhä samaa mielipidettä, joka heillä -kouluajallakin oli hänestä, että hän oli sangen yksinkertainen. Mea oli -ajatustapansa, koko henkisen suuntansa suhteen niin eroava heistä, että -ei ollut ihmeellistä, jos he eivät tunteneetkaan taipuvaisuutta ja -myötätuntoisuutta häneen, samoin kuin Meakaan ei tuntenut taipumusta -ajatusten vaihtoon heidän kanssansa. - -Hän oli niin suuresti eroava tavallisista tytöistä, että pastori Klint, -jolla ei ensinkään ollut rakkautta nuorisoon, eikä siis myöskään -todellista kykyä tutkimaan heidän luonnettaan, erehtyi samoin kuin -kaikki muutkin, ja luuli hänen umpimielisyyttään ja itseensä -sulkeutumista kylmyydeksi, hänen hiljaisuuttaan ja kainouttaan -henkisten lahjojen puutteeksi. - -Ehtoolliselle valmistus-aika ei ollut ensinkään hauskaa Mealle; se oli -täynnä levottomuutta ja hiljaista taistelua. Kuta lähemmäksi -kasteenliiton vahvistuspäivä läheni, sitä alakuloisemmaksi ja -levottomammaksi tuli hänen mielensä. Hänen luottamattomuutensa -aikeittensa puhtauteen, hänen epävakavuutensa päätöksissä tuli yhä -suuremmaksi, ja hän vartosi suurella tuskalla ja pelolla päivää, -jolloin hänen alttarin edessä pitäisi antaa lupaus, jota hän ei luullut -voivansa täyttää. Lisäksi nuhteli omatuntonsa häntä ankarasti siitä, -että hän oli hyljännyt mummon kutsumuksen. Eikö olisi ollut suuri ilo -kalliille äitivainajalle, jos hän olisi omistanut elämänsä hänen -äitinsä hoitamiseen tämän vanhoilla päivillä? Tuleeko mikään uhraus -edes kysymykseenkään tuonlaisen tarkoitusperän saavuttamiseksi? Kuinka -itsekäs hän oli ollut, kuinka vastoin parhaita aikeitaan hän oli -toiminut? Ja kumminkin, vaikka hän oli niin kurja, niin itsekäs, niin -rakkaudeton ja niin horjuva uskossaan, kumminkin rohkeneisi hän astua -Herran alttarin eteen! Mahdotointa. - -Kumminkaan ei hän tiennyt mitään keinoa, jolla hän voisi välttää tämän. -Mitä sanoisi äitipuoli, mitä pastori, mitä sisarukset ja toverit, jos -hän kieltäytyisi ottamasta osaa Herran ehtoolliseen? - -Mutta kuinka hän toiselta puolen taasen, kuinka rohkenisi hän astua -Kaikkitietävän silmien eteen jaetulla sydämellä, horjuvalla uskolla? - -Hän oli kauheassa tuskassa, eikä hänellä ollut ketään, jonka kanssa hän -olisi voinut jakaa huolensa, ei ketään, joka olisi neuvonut ja ohjannut -häntä. Turhaan haki hän tukipaikkaa horjuvalle mielelleen, -harhaileville aatteilleen. Rukous ei tuottanut hänelle lohdutusta, -sillä hän ei uskonut, että se oli kykeneväkään tuottamaan sitä. - -Herran ehtoolliselle laskemispäivän aamulla koputettiin hiljaa -tohtorinnan ovelle. Mea astui sisään kalpeana, arat silmäykset maahan -luotuna. Martta istui äitinsä jalkojen juuressa eräällä jakkaralla käsi -kädessä hänen kanssansa, niin kauniina valkeassa puvussaan, pelokas ja -kumminkin onnellinen mielen-ilmaus kasvoilla. - -Tohtorinna nousi ylös Mean tultua, sulki hänet ystävällisesti syliinsä, -suuteli häntä ja sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, Mea, tänä -juhlallisena päivänä!" - -Mea irtausi nopeasti hänen syleilystään. "Tahdoin ainoastaan sanoa -äidille", sanoi hän nopeasti, "että olen ajatellut -- että olen -aikonut, se tahtoo sanoa, olen päättänyt etten ota osaa ehtoolliseen -tänään." - -Lausuttuaan suurella ponnistuksella tämän, riensi hän syvään huoaten -ulos, ennenkuin tohtorinna tahi Martta edes ehtivät tointua -hämmästyksestään. - -Mea oli mennyt ulos, ei kukaan tiennyt mihin, ja vasta kirkon-ajan -loputtua palasi hän kotiin. - -Kurt ja Eerik, jotka olivat tulleet kotiin katsomaan sisarien ripille -laskemista, ryntäsivät päivällispöydässä hänen kimppuunsa -lukemattomilla kysymyksillä, eikä Mea parka tiennyt, kumpi häntä -enemmän vaivasi, veljestenkö pilkalliset sanat, vai tohtorinnan jäätävä -kylmyys. - -Ei kukaan lausunut ystävällistä sanaa hänelle, ei kukaan koettanut -saada häntä avaamaan sydäntään. Heti päivällisen jälkeen riensi hän -vanhempiensa haudalle, saadakseen siellä edes kyyneleillä lieventää -pakahtuvaa sydäntään. - -Päätös, jonka hän oli tehnyt, oli tulos kahden yön valvomisesta -rukouksessa ja sisällisissä taisteluissa. Hän oli toiminut omantuntonsa -mukaan ja luullut, että kun hän teki sen, mitä hän katsoi -velvollisuudekseen, palaisi tyyneys ja rauha hänen mieleensä. Mutta nyt -huomasi hän erehtyneensä. Levottomuus, suru ja katkeruus olivat -suuremmat kuin koskaan ennen. - -Illempana tuli kotoa sana tohtorinnalta, että hänen piti heti tulla -kotiin; pastori oli siellä ja tahtoi puhella hänen kanssansa. Mea -tiesi, että kova myrsky odotti häntä, ja hän varustautui kohtaamaan -sitä jäätävällä kylmyydellä sekä välinpitämättömyydellä. - -Kalman kalpeana, vaan suorana ja uhkamielisenä koko olennoltaan astui -hän isänsä entiseen kamariin, jossa pastori ja äitipuolensa odottivat -häntä. - -Pastori Klint nuhteli häntä terävästi ja pikaisesti siitä, että hän oli -tehnyt niin tärkeän päätöksen ominpäinsä, kysymättä neuvoa -opettajaltaan tahi äidiltään, selitti tämän hänen salamielisen -käytöksensä solvaukseksi niitä kohtaan, joilla oli oikeus vaatia hänen -luottamustaan, ja selitti kuinka syvästi se loukkasi niin hellää äitiä, -kuin tohtorinnaa, kun hän palkitsi kaiken tämän hyvyyden ja -sydämellisen rakkauden kylmyydellä, itsepäisyydellä sekä avonaisuuden -ja totuuden puutteella. - -Mea vastasi tavalla, jota hän silmänräpäystä ennen olisi katsonut ihan -mahdottomaksi uskaltaa, ja jota hän silmänräpäystä myöhemmin katkerasti -katui. Hänen tunteensa olivat kovassa kuohussa ja hän tunsi -vastustamattoman halun laskea esiin kaiken sen vastahakoisuuden ja -katkeruuden, joka vuosikausia oli asunut hänen sielunsa syvyydessä. Hän -unhoitti sen kunnioituksen, jota hän oli velvollinen osoittamaan -äitipuolelleen, hän unhoitti kaikki hyvät aikeensa, sana syntyi -toisesta, kunnes hän oli mennyt niin pitkälle, että näytti ihan -mahdottomalta, että tohtorinna koskaan voisi antaa anteeksi sitä, mitä -hän oli lausunut. Heikko side, joka oli olemassa heidän välillään, oli -katkaistu ja mahdottomalta näytti sen uudelleen solmiminen. - -Ei pastori Klint, eikä tohtorinna olleet keskeyttäneet Meaa -ajattelemattomassa, kärsineestä sydämestä kumpuavassa puheessa; hän sai -puhua, kunnes hänen tulisuutensa raukeni itsestänsä; silloin hän peitti -kasvonsa käsillään, puhkesi kiihkeään itkuun ja syöksyi ulos huoneesta. - -Samana iltana sai hän Martan kautta käskyn heti panna tavaransa kokoon -ja olla huomen-aamuna valmis jättämään lapsuuden-kotinsa; sen jälkeen, -mitä oli tapahtunut, ei hän enään saanut jäädä äitipuolensa luokse. - -Mea ei kysynyt, mihinkä hänet aiottiin lähettää, tahi mitä hänelle -aiottiin tehdä, se oli hänelle aivan yhdentekevää siinä alakuloisuuden -ja toivottomuuden tilassa, jossa hän nyt oli. - -Kun kaikki olivat käyneet levolle, ja kaikki oli hiljaa hänen -ympärillään, viskasi hän saalin hartioillensa ja riensi nopein askelin -kalmistoon polkua myöten, joka puiden välitse johti vanhempien -haudalle. Täällä polvistui hän, painoi päänsä hautakumpuun ja kasteli -kuumilla kyyneleillään sen sammalvaipan. - -Oli vielä varhain keväällä, ja yöt olivat kylmiä. Kun Mea aamupuoleen -yötä palasi kotiinsa, oli hän ihan läpi vilustunut. Hän kääreytyi -peitteeseen ja heittäysi sohvalle, vaan hän ei voinut tulla lämpimäksi. -Useita tunteja puisti vilu häntä ankarasti ja tätä seurasi polttava -kuume. - -Kun hän aamulla heräsi, oli hänellä kovasti pää kipeä, ja tämä esti -hänet kaikesta selvästä ajattelemisesta. Martta piti hänestä -ystävällistä huolta, sai hänet juomaan kupin kahvia ja pani hänen -koskemattoman aamiaisensa koriin matkaevääksi. Sen jälkeen saattoi hän -Meaa vaunuihin, jotka odottivat ovella ja suuteli sekä syleili häntä -todellisella siskon rakkaudella. Kurt ja Eerik seisoivat portailla, ja -myöskin he sanoivat sydämelliset jäähyväiset. Heistä oli paha, kun -heidän sisarpuolensa näytti niin kalpealta ja kärsineeltä. - -Neiti Ros istui vaunuissa Mean vieressä. Hänelle oli annettu huoleksi -Mean hoito matkalla. - -Vaunut vierivät pois, ja Mea kumartui nurkkaan sulkien silmänsä. Hänen -päänsä humisi, hänen ohimonsa löivät kovasti ja ajatuksensa olivat -yhtenä ainoana sekasotkuna. Hän luuli koko matkalla näkevänsä ilkeää -unta, josta hän ennemmin tahi myöhemmin heräisi ja huomaisi elämän -kulkevan tavallista, yksitoikkoista kulkuaan harmajassa kototalossa -metsän rinteellä. - -Neiti Ros antoi Mean olla omissa mietteissään ja lausui tuskin koko -matkalla sanaakaan. Toisen päivän iltana saapuivat he Mealle -tuntemattoman matkan päähän. He ajoivat suhisevan lehmuskäytävän -läpitse hiekoitettuun ja kauniilla kukkapenkereillä koristettuun pihaan -ja pysähtyivät pienen valkeaksi kalkitun rakennuksen eteen, jota -kokonaan ympäröi viheriät köynnöskasvit. - -Neiti Ros nousi vaunuista, vaan käski Mean odottaa. Hän meni sisään, ja -Mea näki hänet kohta sen jälkeen erään valaistun huoneen ikkunassa -keskustelevan vilkkaasti hopeahiuksisen ja sanomattoman lempeän ja -rakkaan näköisen rouvan kanssa. - -Vanha nainen osoitti nopeasti vaunuihin ja katosi kohta ikkunan luota. - -Pienen Mean sydän alkoi sykkiä kovasti. Ajatteles, jos tuo olisikin -hänen mummonsa, ja jos hän täällä saisi lempeän vastaanoton. - -Nyt seisoi vanhus jo ovella, vaunun ovi temmattiin auki, ja Mean sulki -rinnoilleen syleily niin hellä, niin sydämellinen, kuin hänen vilkkaat -kuvitelmansa koskaan olivat uneksineet. - -"Tervetuloa, rakas lapsiparkani. Katso ylös, armas lapseni, minä olen -äitisi äiti." - -Tuo ääni oli yhtä lempeä ja sointuisa kuin se, mitä Mea oli kuullut -unelmissaan, -- suudelma yhtä lämpöinen, silmäys yhtä lempeä. - -Mean päätä pyörrytti; uneksiko hän, vai oliko hän todella valveilla? -Oliko hänen äitinsä noussut haudasta sulkeaksensa hyljätyn lapsensa -sydämellensä? - -Hän kietoi käsivartensa mummonsa kaulaan, kätki kasvonsa hänen -rinnoillensa, ja lempeät, virvoittavat kyyneleet huojensivat hänen -täysinäistä sydäntään. - - * * * * * - -Väsyneenä sekä sielultaan että ruumiiltaan yönvalvomisesta, matkan -vaivoista ja kovasta mielen liikutuksesta, vaipui Mea unettaren -helmoihin, ja kun hän jälleen heräsi, lepäsi hän yksinään pehmoisella -sohvalla pienessä kamarissa. Ovi ulommaiseen huoneeseen oli raollaan, -ja siellä näki hän katetun teepöydän ympärillä joukon kukoistavia ja -onnellisia lapsia, jotka loivat väliin puoleksi arkoja, puoleksi -uteliaita silmäyksiä kamariin päin. Pöydän toisessa päässä istui -isoäiti tyvenine, rauhaa ja lempeä loistavine kasvoineen, ja hänen -toisella puolellaan istui neiti Ros eikä Mea luullut koskaan nähneensä -niin suurta lempeyttä tämän naisen kasvoilla kuin nyt. - -Kaikki puhuivat hiljaisella äänellä, ja kun väliin joku lapsista -koroitti ääntänsä, esti hänet heti mummo, joka pani sormen suullensa -merkiksi, että tuli olla vaiti. - -Oli selvä, että he ajattelivat Meaa, että he hänen tähtensä käyttivät -tuonlaista varovaisuutta. - -Sanomaton, selittämätön rauhan ja onnellisuuden tunne oli niin suuri, -että sitä ei voinut tulkita muu kuin viljava kyyneltulva. Hän lepäsi -kauan hiljaa, ilmoittamatta pienimmälläkään liikkeellä, että hän oli -valveella. Hänellä oli sanomattoman hauskaa levätä ja katsella -onnellista joukkoa toisessa huoneessa ja tietää että hän nyt sai viipyä -tässä rauhallisessa piirissä ja että synkkä, iloton osa hänen -elämässään oli loppunut, ja hän sai mielinmäärin osakseen sitä, jota -hän oli kaivannut -- rakkautta. Hän tunsi, että hänen sydämmensä oli -jalostuneena ja puhdistuneena eronnut taisteluista ja suruista ja että -uusi elämä nyt avautuisi hänelle. Nyt tulisi hänelle helpoksi kulkea -hyvyyden tietä ja koettaa sovittaa, mitä hän menneisyydessä oli -rikkonut. - - - - -Seikkailu Missisippi-virralla. - -Kertomus soutualuksen kuljettajan elämästä. - -Felix Lilla. - - -Voin vielä aivan vilkkaasti muistaa sen ajan, jolloin parikymmentä -vuotta sitte ensimmäinen höyryalus näkyi Missisippillä ja Ohiolla. Me -soutualuksen kuljettajat olimme siitä hirveästi suutuksissa, sillä me -luulimme, että meidän ammattimme sen kautta sortuisi perin juurin. - -"Vieköön hitto kaikki uudet keksinnöt!" sanoi minun ystäväni ja -yhtiötoverini Jim Brewer minulle, kun Cincinnatin laiturissa näimme -ensimmäisen jokihöyryn. "Mietippäs, eikö olisi ollut parempi, jos me -tämän olisimme tienneet, ettemme ensinkään olisi koko alustamme -rakentaneet. Mitä siihen arvelet, Jack Colley?" - -"Olen kokonaan sinun mielipidettäsi, Jim", vastasin. "Luultavasti -tulevat nuo kirotut savulaivat vähitellen tekemään surkean lopun -soutualuksista, niin ettei meidän enään kannata saattaa rahtia alas -New-Orleans'iin. Toivottavasti kestää kuitenkin vielä moniaita vuosia, -kunnes höyryt tulevat niin lukuisiksi ja siksi täytyy meidän koetella, -huolimatta uudesta kilpailijasta, ansaita ne dollarit, joita -tarvitsemme." - -Meillä oli parastaikaa asioimistoimi vireillä. Satakahdeksankymmentä -liikkiötä ja kolmekymmentä kylkiäistä olimme osittain puhtaalla -rahalla, osittain velaksi meille tutuilta Ohion farmereilta ostaneet, -samoin neljäsataa säkkiä omenoita, neljäkymmentä koria sipulia ja -parituhatta kaalinkerää. Sitä paitsi vielä kaikenlaista pientä. Nämät -tavarat, jotka pohjoisessa olivat sangen halvassa hinnassa, toivoimme -me myyvämme hyvällä voitolla etelässä, Orleansissa, kuten jo ennen -useamman kerran olimme onnistuneet. Uudessa veneessämme olivat tavarat -osittain lastiruumaan, osittain keulakannelle tarkoituksenmukaisesti -sijoitetut, ja siinä meillä sipulikorien ja omenasäkkien keskellä oli -vuoteemme. - -Kokeneempana pidin minä laivurina päällikön virkaa, ystäväni ja -yhtiömieheni Jim Brewer oli perämies. Sitte oli meillä aluksellamme -pari irlantilaista ja vanha skottilainen, joka hoiti ruoanlaitosta ja -muuten joka paikassa, missä vaan tarvittiin miestä, heti kävi käsiksi -ja auttoi. - -Siihen aikaan tekivät muutamat merirosvojoukkiot Missisippin -epävarmaksi. Varovaisuuden vuoksi olimme sitä varten varustetut -pyssyillä ja pistooleilla, revolvereita ei vielä tunnettu. Suurta -ylivoimaa vastaan me viisi emme olisi suinkaan paljoa kyenneet. -Kuitenkin oli meillä tähän saakka ollut onni esteettömästi liikkua ja -sitä toivoimme nytkin. Oikean jokilaivurin luonteeseen kuului vanhaan -aikaan, että hän oli huolettoman rohkea ja halveksi jokaista vaaraa. - -Me läksimme siis eräänä kauniina päivänä matkalle, liu'uimme alas -Ohio-virtaa ja saavuimme jonkun ajan päästä "Virtojen isälle", joksi -punanahat nimittävät Missisippiä. Täällä tuli huolellisesti tarkata -lukemattomia, mutaisessa vedessä ajeiehtelevia puunrunkoja ja usein -muuttuvia matalikkoja satojen ruoko- ja mutasaarien vierillä. Eräitä -raskaita, myöskin etelään pyrkiviä virta-aluksia sivuutimme me, joka -teki meidät vallan ylpeiksi. Vaan siksipä nolaantuikin ylpeytemme sitä -enemmän, kun muudan höyrylaiva kohisi sivutsemme, jota meidän vielä -täytyi nopeasti väistää. Silloin lisäksi aivan olimme joutumaisillaan -aluksinemme erääseen uivaan ajopuu- ja törkykasaan kiinni. - -Jim ja minä ynnä muut kirosimme mitä hartaimmin hävitöntä höyrylaivaa, -pudistellen viisi nyrkkiparia heidän takanaan. "Fulton'in" -- se oli -savulaatikon nimi -- kannella olevat matkustajat kajahuttivat vielä -meidän voimattomalle raivolle raikuvan naurun, joka luonnollisesti yhä -enemmän yllytti meidän vimmaamme. Me emme vielä aavistaneet, että -meillä monias päivä myöhemmin oli syytä siunata mr Pulton'ia, kuuluisaa -höyrylaivan keksijää. - -Olimme vähitellen tulleet Missisippiä niin pitkälti alas, että olimme -lähellä sitä paikkaa, missä Walkonne Wirta laskee emävirtaan. Oikealle -meistä, länteen, levisi Arkansas-maa, idässä Missisippin valtio. -"Virtojen isä" on tällä paikkuulla mahdottoman leveä ja täynnä -mutakareja, pitkulaisia hieta- ja heinäsaaria, ja kummallakin rannalla -mustat suot ja pitkät alakuloisilta näyttävät ruoistot. Sen takana -sitte synkän aarniometsän juhlallinen hiljaisuus ja yksinäisyys. Seudun -eräät pienet kylät, jotka nyt ovat kuuluisat todellisina kuumepesinä, -olivat silloin vielä olemattomissa. - -Oli ilta myöhä, kun meitä kohtasi se onnettomuus, että vasemmalla -rannalla laskimme vasta muodostuneelle mutakarille ja puutuimme siihen -niin lujasti, ettemme voineet päästä irti oitis, emme pimeän -tullessakaan. No, onnettomuus ei nyt kuitenkaan ollut peräti suuri, -meidän täytyisi malttaa mielemme toiseen aamuun. Kyllä kirkkaalla -päivällä irti kiskomme itsemme, niin ajattelimme. Ja niin laskimme -maata omenasäkkien ja sipulikorien väliin ja nukuimme hurskaan unta, -sill'aikaa kun vuolaan veden paino, virraten pohjoisesta, pusersi meitä -yhä lujemmin mutaan. - -Kun päivä koitti ja me uurastelimme, miten saisimme veneemme -mutakarilta, näyttäytyi puuhamme valitettavasti turhaksi. Meidän -voimamme olivat liika heikot. Hyväksi onneksi tuli pian myötävirtaa -kulkeva virtavenhe näkyviin, yksi niistä, joiden ohitse edellisenä -päivänä olimme laskeneet. Siis siinä oli apu saatavissa. Yksi aluksen -kuljettaja auttaa mielellään toista hädässä. - -"Halloo!" huusin, "vene hoi!" kun vene oli kyllin lähellä meitä. - -"Halloo!" huusi sen laivuri, vanhanpuoleinen, laiha mies, laskiessaan -vieläkin lähemmäksi. "Mikä hätänä?" - -"Tulkaa avuksemme, jos teidän sopii! Me olemme tähän puuttuneet -kiinni." - -"Sen näen. Keitä te olette?" - -"Laivuri ja kauppias Jack Colley Cincinnatista. Ja te?" - -"Laivuri ja kauppias Fineas Hopkins Louisvillestä, muuten en ole -syntyperäinen Kentykkyläinen, vaan Massashusettmies, oikein vanhaa -sukuperää, sen saatte uskoa!" - -"Yankee!" murisi ystävä Jim Brewer huolestuneena. "Hänessä vaan ei ole -liioin rakkautta eikä avuliaisuutta." - -"Auttakaa meitä, hyvä herra!" huusin. - -"Lähimmäisen rakkaus on sangen kaunis ja ylistettävä hyve", sanoi -Hopkins hartaasti. "Ja Jumala suokoon meille terveyttä ja hyvää -vointia, sillä se on pääasia! Minne aiotte te?" - -"New-Orleaasiin." - -"Sinne minäkin pyrin. Mitä on teillä lastina?" - -"Liikkiöitä ja kylkiäisiä." - -"Onko siinä kaikki?" - -"Myöskin omenoita, sipulia ja kaalinkeriä." - -"Kuinka paljon omenoita?" - -"Neljäsataa säkkiä." - -"Hm, hm! Surkuttelen teitä, herra. Minulla on kuusisataa säkkiä -omenoita lastiruumassa ja toivon pääseväni ensimmäisenä New-Orleansiin. -Kaiken ikäni täytyisi minun harmitella, jos teidän nopeampi aluksenne -sinne ensin saapuisi. Siksipä onkin minulle kovin mieluista, että te -istutte kiinni ettekä voi päästä irti. Älkää panko pahaksi, Mr Colley! -Koska olette kilpailija omena-asioimisessa, en voi teitä auttaa, sillä -se olisi aivan vasten omaa etuani. Jokaisella on oma suu lähinnä!" - -Ja sitte huusi hän miehilleen: "Kääntäkää peräsin! Me olemme jo liian -kauan viipyneet täällä." - -"Kerrassaan oikea yankee-lurjus!" murisi Jim Brewer vihan vimmoissaan. - -Muutkin huusivat hänelle kilvan yhtä mieluisia koristusnimiä, sillaikaa -kun lastivene eteni meistä. Se vaan ei näyttänyt häneen ensinkään -koskevan. Hän ei pitänyt meitä sanankaan arvoisena. Pian oli hänen -aluksensa hävinnyt näkyvistämme. - -Uudestaan ponnistelimme kaikin voimin turhaan. Meidän ei onnistunut -saada irti suoperäiseltä matalikolta venettämme ja jälleen syvälle -vedelle. Sen ohessa oli, vaikka jo olimmekin lokakuussa, näillä -eteläisillä seuduin polttavan kuuma, ja lämpö lisääntyi yhä sen mukaan -kuin aurinko nousi. Myöskin moskiittoparvet ja muut läheisen suomaan -hyönteiset tekivät kanssamme ikävällä tavalla tuttavuutta. - -Brewer sanoi, osotellen itään: "Luulen että erämaan takana, -Yazoo-virran yläjuoksulla on eräitä kreoolien viljelysmaita, heidän -väkevät neekerinsä olisivat ehkä avuksi meille." - -"Siihen herrat kreoolit tuskin suostuvat", vastasin minä. "Nämä -neekerinruoskijat ovat meille pohjoisvaltiolaisille sangen -vihamieliset. Luultavasti asuvat he myöskin liika etäällä täältä; jos -heitä tahtoisimme tavata, voisimme helposti eksyä näihin suo- ja -erämaihin. Parempi on odottaa seuraavaa ohikulkevaa jokivenettä. -Uskottavasti siinä kumminkaan ei ole taas mikään konnamainen yankee." - -Ystäväni täytyi myöntyä huomautukseni todenmukaisuuteen. - -Olimme ehkä noin kaksikymmentä askelta Missisippivaltion rannasta. Vesi -jokiveneemme etukeulan puolella oli tässä niin kovaliejuista, että -melkein kuivin jaloin saattoi nousta maihin, jos vaan uskalsi reima -hypyn. - -Silloin kuulimme ruokoisesta suopensaistosta valittavan ruikutuksen ja -sen tiheiköstä hoiperteli esiin nuori neekeri, joka eriskummallisinten -viittausten ja nöyrimpäin kumarrusten kautta näkyi pyytävän -suojelustamme. - -Siinä toivossa että häneltä kuulisimme jotakin tarkempaa -paikkakunnasta, viittasimme hänelle ja huusimme, että hän vaan -rauhallisesti tulisi luoksemme alukselle. - -Niinpä hiipi hän läähättäen laivallemme ja me nostimme hänet laivalle. -Kauhean uupuneelta ja kurjalta näytti hän. Me virkistimme häntä oitis -ruoalla ja juomalla. Sitte otimme hänet lähemmän kuulustelun alaiseksi. - -"Sinä olet kai kotoisin näiltä seuduin?" kysyin. "Tietysti orja?" - -"Niin, Massa", änkytti hän neekerin murretulla englanninkielellä. - -"Kuinka kaukana sijaitsee lähin viljelys täältä?" - -"Noin parikymmentä englannin peninkulmaa." - -"Kuka on herrasi?" - -"Herra Drouot toisella puolen Yazoo'ta." - -"Mikä nimesi on?" - -"Tiberius", ähkyi musta. "Julmasti on minua kohdeltu ja pidelty -pahemmin kuin koiraa." - -"Käsitän, ja siksi olet lähtenyt karkuun." - -"Niin, Massa, kun minua on ruoskittu aivan syyttä." - -Hän alkoi huoata ja itkeä. Säälini tuli aina vilkkaammaksi. "Mitä voin -tehdä sinun hyväksesi?" kysyin minä. - -"Oi, ottakaa minut mukaanne", rukoili hän. - -"Minä purjehdin New-Orleansiin niin pian kuin pääsen kirotulta -matalikolta. Sinne en voi mitenkään ottaa mukaan karannutta orjaa, -jonka laillisesta omistamisesta minulla ei ole todistusta." - -Hän näkyi sen käsittävän ja mutisi: "jospa vaan olisin tuolla toisella -puolella!" - -"Arkansasissako?" - -"Niin, Massa, sinne voisin helpommin paeta." - -"No, sen kyllä annan sinun tehdä, kun vaan saamme laivamme irti -jälleen." - -Hänen koko ruumiinsa vavahti äkkiä ja hän oihkasi: "Oi, kuulkaa! -Vainoojani ovat lähellä." - -Me kuulimme karkean, kovan haukkumisen etäältä lähennellen. - -"Mitä tuo tietää?" kysyin. - -"Ne ovat verikoiria!" kuiskasi hän kauhistuen. "Drouot'in ystävä ja -naapuri, tilallinen ja tuomari Girard, omistaa niitä kaksi, ne hän on -tuottanut Kubasta." - -Todella olikin etelävaltioihin tullut joku aika sitten hirvittävä tapa -verikoirilla etsityttää erämaassa pakolais-orjia. Noita julmia petoja -tuotiin Kubasta. - -"No, sehän on selvää, mikä on tapahtuva", sanoi olkapäitään kohauttaen -Brewer. - -"Mitä tarkoitat, Jim?" - -"Meidän täytyy viipymättä antaa ulos onneton Tiberius, ettemme itse -joutuisi turmioon. Sillä nuo pirulliset elikot, jotka seuraavat hänen -jälkiään, vainuavat hänet varmaan täältä, kun ne lähestyvät alustamme." - -"Hyvä Massa, rukoilen, antakaa minulle veitsi!" vaikeroi musta. - -"Mihin tarpeeseen, Tiberius?" - -"Minä tahdon tappaa itseni." - -"Rohkeutta, poikaparka!" sanoin. "Jim, minä sanon sinulle: hän on -meidän turviimme paennut, me tahdomme suojella häntä." - -"Älä ole järjetön, Jack!" huusi ystäväni. "Me emme mitenkään uskalla -ottaa häntä suojelukseemme. Jos me sen teemme, on vaara tarjolla että -meitä orjuuden hävittäjinä lynkataan." - -"Lähinnä riippuu asia siitä, kuinka lukuisat takaa-ajajat ovat. Ha, -tuolla kaukana tulevat he jo näkyviin! Vaan kolme ratsumiestä; yksi -heistä on aivan nuori, keltanokka poika." - -Neekeri oli laskeunut kyykkysilleen, ettei häntä huomattaisi rannalta. -Hän tirkisteli eräästä kansilaudan raosta etukeulassa. - -"Tuo yksi, vasemmalla, on herra Drouot, isäntäni", kuiskutti hän. -"Nuori mies on hänen poikansa. Heidän seuralaisensa on herra Girard, -tuomari." - -Molemmat tilalliset näyttivät komeilta, melkeen herramaisilta, kun he -tuossa nelistivät, aivan niinkuin he yksin omistaisivat koko maailman. - -"Ehkä niitä tulee vielä useampia noita kuumaverisiä etelämaalaisia", -arveli Brewer huolissaan. "Jos olisimme puhtaalla vedellä, silloin -voisimme tehdä pilkkaa heistä, kun ei heillä ole venettä. Mutta kun me -tässä istumme kiinni, on tämä arveluttava asia. Älä tahallasi tee -mitään tyhmyyksiä, jotka saattavat katkaista meiltä kaulan, Jack! Anna -ulos musta!" - -"En, ystävä Jim!" - -"Ehkä me silloin saisimme vangitsemislunnaatkin." - -"No, mitä siitä, minä sanon vaan niinkuin tuo kirottu jankee Hopkins: -oma suu lähinnä!" - -"Älä puhu noin Jim, tahi minun täytyy halveksia sinua!" - -"Olkoon sitte, kuten tahdot! Katsokaamme, kuinka tämä asia selviää. Jos -käy hullusti, on syy sinun." - -Verikoirat syöksivät ratsumiesten edellä nuuskien pitkin rantaa. Ne -olivat suuria, mustia, rumannäköisiä eläviä. Hampaitaan kiristellen -juoksivat ne edestakaisin etsien silmänräpäykseksi hävinneitä jälkiä. - -Minä lykkäsin lähimpiä omenasäkkiä ja sipulikoria erilleen toisistaan -ja sanoin hiljaa: "Tuonne sisään, Tiberius!" - -Niinkuin käärme kömpi neekeri sinne ja katosi kasaan. Hänestä ei -näkynyt mitään sitte kun oli siirretty hiukkasen säkkiä ja koria. - -"Ei tuosta ole mitään hyötyä", arveli Jim. "Minusta näyttää siltä kuin -elävät olisivat saaneet hänestä jo vainun." - -Niinpä todella olikin asian laita, joka näkyi petojen kaikista elkeistä -ja vimmatusta haukunnasta. - -Molemmat tilanherrat laskeutuivat alas hevosten selästä, jotka he -jättivät nuoren miehen hoitoon. Sitten tulivat he vallan lähelle meitä. - -"Hoi, laivuri!" huusi Drouot. - -"Mitä tahdotte, herra?" kysyin kohteliaasti. - -"Oletteko tarttuneet kiinni tähän?" - -"Valitettavasti on asian laita niin." - -"Oletteko nähneet neekeriä?" - -"Olen ijässäni nähnyt monta neekeriä, varsinkin etelävaltioissa." - -"Koirahammas!" huusi hän. "Mitä teillä on lastina?" - -"Kaikenlaista kalua." - -"Arvelen, että teillä on laivassanne minun elävää neekerinlihaa. Nämät -koirat näkyvät selvään sen vainuavan." - -"Erehdytte, herra. Nämät koirat vainuavat silminnähtävästi sianlihaa; -meillä on nimittäin lastiruumassani liikkiöitä ja kylkiäisiä." - -"Hyvä, sitä tutkimme oitis tarkemmin ja nousemme laivallenne." - -"Oho! Täällä teillä ei ole mitään tutkittavaa. Me olemme täällä -vapaalla Missisippillä, ja minä olen herra näillä minun laudoillani." - -"Minä olen Yazoo-kihlakunnan tuomari", sanoi Girard. "Te olette -tarttuneet minun piirikuntani jokirajalle. Minä, lain edustaja, vaadin -kunnioitusta, herra!" - -"No, tuomari, tulkaa te yksin laivalle." - -"Koirien kanssa." - -"Ei suinkaan, ilman petoja!" - -"Kas vaan, hyvä mieheni, näyttää varmalta, että luulette viekkaudella -voivanne kiehtoa minut. Jos teillä on karkulaisneekeri laivassanne -piilossa, niin kyllä nämät kunnon elävät hänet oitis löytävät. Siis --" - -Hän usuutti kiivaasti verikoiria kiipeemään laivan kannelle. - -"Pidä varalla, Jim!" kiljasin. - -Me kohotimme kumpikin panoksessa olevat pyssymme. Toinen koira hyppäsi -liika lyhyeeseen ja putosi veteen, toinen jäi etukäpälistään riippumaan -kannen reunaan. Minä laukasin pyssyni sen vaahtoavaan kitaan ja -musersin sen pääkallon. Samalla aikaa tähtäsi Jim varovasti ja ampui -alhaalla vedessä pulikoivaa toista koiraa. - -"Sen saatte kalliisti maksaa!" huusi uhaten tuomari. - -"Joka tapauksessa on minun neekerini Tiberius laivalla", huusi Drouot. -"Hei, te laivuriveitikka, aiotte varmaan jossakin myydä minun -omaisuuteni?" - -"En tee kauppaa ihmislihalla", sanoin minä. "Se ei kuulu ammattiini. -Pois tästä alukseltani!" - -Mutta eivät kumpikaan olleet ensinkään halukkaat poistumaan. Uhaten -kohottivat he pistoolinsa, sillä niillä olivat he varustetut ynnä -ajoruoskilla. - -Mutta meillä oli ylivoima. Meidän viisi pyssyämme ojensimme heidän -kahta vastaan ja siksipä eivät he uskaltaneetkaan lauaista. - -Tämä kummankinpuolisen uhkauksen aika kesti noin minuutin ajan ja -muuttui sitte omituisimmalla tavalla. Rannalta kaikui nuoren Drouot'in -huuto. Me katselimme kaikki sinne. Siellä oli pensastosta astunut -näkyviin tusinan verta aseellisia miehiä. Kaksi heistä toimi juuri -parhaillaan sitoakseen nuorukaisen käsiä selän taakse. - -Tämän sangen epäiltävän lauman päällikkö, noin neljäkymmenvuotias -mustapartainen mies, uhkarohkein katsein huusi minulle: "Rohkeutta, -kunnon laivuri! Tullaan teidän avuksenne!" - -Sen jälkeen ojensivat nuo kaksitoista pyssynpiippunsa meidän -vastustajiamme vastaan. - -"Antautukaa!" huusi mustaparta. - -Kumpasetkin tilalliset näkivät itsensä joko hyvällä tahi pahalla -pakoitetuksi tottelemaan vaatimusta. Pistoolit täytyi heidän luovuttaa -ja samoin orjaruoskat, jonka jälkeen hekin sidottiin. - -"Herra", sanoin johtajalle, "jalosti teette, kun noin uljaasti -riennätte avuksi virtalaivuriparalle. Siitä kiitän teitä -vilpittömästi." - -"Ei mitään syytä!" huusi hän. "Hyvä herra, minä pyydän, ei mitään -tarpeettomia kohteliaisuuksia! Me tulimme aivan sattumasta rannalle ja -huomasimme, mitä tapahtui. Silloin ajattelin: seis, tässä on pieni -asioiminen tarjolla." - -"Kenen kanssa minulla on oikeastaan kunnia keskustella?" - -"Arvoisa laivuri, kuule se: minä olen Simon Teach, Missisippin -erämaitten herra!" - -Olimme siis joutuneet yhteen sen ajan kaikkein pahamaineisimman -virtarosvon kanssa. Olimme jo ennestään kuulleet hänestä monta -ihmeellistä asiaa ja urostyötä; mutta nyt näimme hänet ensimmäisen -kerran. - -"Miksi nuo kaksi kreoolia uhkasivat?" kysyi hän. - -"Niin, he syyttivät minun ryöstäneeni heiltä neekerin", vastasin minä. - -"Ahaa!" - -Hän kääntyi tilallisten puoleen ja sanoi kohottaessaan leveälieristä -hattuaan: "No, kentlemanit, nyt joutuun! Meidän tulee nyt sopia -lunnasrahoista. Tarjotkaa!" - -"Vaatikaa!" sanoi synkästi Drouot. - -"Tuhat dollarsia miehestä." - -"Myöskin pojastani tuolla?" - -"Ei, hänet annan ilmaiseksi kaupantekijäisiksi." - -"Ja hevosemme?" - -"Niin, niistä täytyy myöskin luonnollisesti saada maksu. Nepä ovat -pulskia eläviä. Olen tuntija -- joskus harjoitan myöskin hevoskauppaa. -Sanokaamme sata dollarsia joka hevosesta. Siis kaikki yhteensä -kaksituhatta ja kolmesataa dollars'ia." - -"Meillä on vaan vähän rahaa mukanamme." - -"Teidän poikanne tulee hankkia rahat perille." - -"Camille!" sanoi Drouot, "tule tänne!" - -Nuori mies tuotiin saapuville. - -"Laskekaatte hänet irti!" käski mustaparta. "No, antakaa hänelle -määräyksenne." - -Drouot ja Girard tekivät niin. Nuorukaisen piti nousta hevosen selkään -ja nopeimman mukaan ratsastaa maatiluksille. - -"Mutta älä yritäkään mitään petosta!" sanoi Teach, "muuten saisivat -isäsi ja hänen seuralaisensa sen kauheasti maksaa, poikaseni; sinun -pitää yksin tulla rahoinesi. Kauanko saattaa viipyä?" - -"Seitsemän tuntia", vastasi tilallinen. "Camille, sinun tulee ratsastaa -täyttä laukkaa ja kotoa ottaa veres hevonen." - -Nuorukainen vakuutti, että hän pitäisi huolta kaikesta. Hän nousi -hevosen selkään ja ratsasti itäänpäin erämaahan. Rosvojoukko, -jonka nyt täytyi vartoa lunnasrahoja, piti virta-alusta omana -vesilinnoituksenaan. Molemmat vangit tuotiin laivan kannelle ja -käskettiin siihen asettumaan. Hevoset sidottiin kiinni rannalla. - -"Ensimmäinen kauppa olisi nyt hyvällä alulla; käykäämme nyt toiseen", -sanoi Teach tyytyväisenä. "Luovuttakaa aseenne pois ja esiin lantit, te -kunnon merimiehet!" - -"Kuinka, herra, tämäkö on teidän jalomielisyyttänne?" huusin -kauhistuneena. - -"Ei mitään lörpötystä, arvoisa laivuri! Totelkaa silmänräpäyksessä!" - -Jim Brewer ja minä emme siihen olleet taipuvaiset; mutta meidän -kumpaisetkin nuoret irlantilaiset ja vanha skottilainen pelkäsivät -joukkiota; he tekivät mitä vaadittiin; silloin täytyi ystäväni ja -myöskin minun myöntyä. Vastustus olisi ollut hulluutta. - -"No, herra, mitä maksatte lunnaiksi veneestänne ja miehistöstä?" sanoi -mustaparta minulle. - -"Minä olen vaan köyhä laivuri, minulla on niukalti dollarsia", -vastasin. - -"No, no! Enhän minäkään ole mikään peto ja suosin periaatetta: Elän -itse ja annan muitten elää! Mitä teillä on lastina?" - -"Omenoita, sipulia ja kaalinkeriä." - -"Tuollaisista kasviksista en paljoa välitä. Minä pitäisin enemmän -jostakin tukevammasta." - -"Onhan mulla myös liikkiöitä ja kylkiäisiä." - -"Sangen mieluista minun kuullakseni." - -"No, jos teille sitte ehkä soveltuu neljä kaunista liikkiötä ja kunnon -kylkiäinen --" - -"Voisinpa tarvita koko määrän." - -"Mutta, herraseni, ettehän te kumminkaan voi miehinenne syödä suuhunne -sataakahdeksaakymmentä liikkiötä ja kolmeakymmentä kylkiäistä!" - -"Niin valtava ruohakalumme ei olekaan, kunnon laivuri. Tässä lähellä -minulla on purjekutteri kätkettynä korkeaan ruohistoon. Siihen tahdon -siirrettäväksi liikkiöt ja kylkiäiset. Eräs kauppatuttavani, joka asuu -virran alajuoksulla, ostaa ne minulta." - -"Silloin olen minä perikatoon joutunut mies", mutisin hämmästyneenä. - -Sillä hetkellä kuului pohjoisesta päin alas virtaa tulevan höyrylaivan -koneen puuskuttava ääni. - -"Asentoon, toverit!" huusi Teach kylmäverisesti. Ja meille toisille -antoi hän käskyn: "Laskeutukaa pitkäksenne kaikki! Joka vaan äänenkään -päästää, on kuoleman oma!" - -Meidän täytyi totella. - -Höyrylaiva läheni nopeasti ja oli pian noin sadan askeleen päässä -meistä. Sen päälliköllä oli ihmisystävällinen mieli. Hän antoi -seisauttaa koneensa ja huusi meille: "Hoi, lastivene!" - -"Mitä tahdotte, katteini?" kysyi Teach, kohteliaasti tervehtien. - -"Oletteko tarttuneet kiinni siihen? Tarvitsetteko apua?" - -"En, katteini! Paljon kiitoksia! En tarvitse mitään apua! Minulla on -pieni kauppatoimi tässä rannalla ja siksi viivyn täällä." - -"No, tehkää hyvä kauppa!" Ja katteini komensi: "Eteenpäin, täyttä -vauhtia!" - -"Toivotan onnellista matkaa, katteini!" - -Silloin huusi muudan höyrylaivan matkailija: "Seis! Seiskaa vielä! -Seis! Mustaparta ei ole mikään rehellinen laivuri! Hän on Simon Teach, -virtarosvo! Tunnen hänet; hän on kerran paitaan saakka ryöstänyt minut. -Katsokaas -- minusta näyttää kuin aluksen kannella makaisi vangittuja -ihmisiä!" - -"Minusta näyttää myöskin todella siltä!" huusi katteini. "Seis!" -Höyryalus seisahtui toistamiseen. - -Nyt esiintyi Teach koko ryövärimäisessä suuruudessaan. - -"Ylös, toverit!" kiljasi hän miehillensä ja kaikki nousivat aseineen. -Sitten huusi hän höyryalukselle: "Niin, olen kyllä Simon Teach, erämaan -ja puolen Missisippin herra! Luistakaa tiehenne höyrylaivoinenne tahi -muuten annan ampua teitä!" - -"Hurraa!" räyhäsi uskalikko joukkio. - -Höyryn katteini ja sen matkustajat rämähyttivät raikuvan pilkkanaurun. - -"Tarkatkaa! Valmiit ampumaan!" kaikui sieltä syvä upseerin ääni. - -Joukko merisotilaita -- siihen vielä tarkk'ampujia -- tuli näkyviin -laivan kannelle. Tämä joukko-osasto, joka tuli pohjoisesta, oli -määrätty erästä lounaista linnoitusta varten, kuten jälestäpäin -kuulimme. - -"Kirottua, heillä on sotaväkeä laivassa!" huusi kalmankalpeana -mustaparta. - -"Lauaiskaa!" kajahti sieltä käsky. - -Yhteislaukaus pamahti; luodit vinkuivat ympärillämme; moni niistä -tunkeutui minun omenasäkkeihini ja sipulikoreihin. Teach itse -haavoitettiin; moniaita hänen miehistään tapettiin. - -"Pelastakoon itsensä, ken voi!" huusi hän ja hyppäsi järveen. - -Muut roistot, jotka siihen vielä kykenivät, seurasivat häntä. -Kuitenkaan ei ainoakaan saavuttanut hengissä suojelevaa pensastoa -rannalla. - -Höyrylaivalta sotamiesten varmat laukaukset murskasivat heidät kaikki. -Voitto oli aivan täydellinen. - -Herra Drout'ia haavoitti helposti päähän muuan puunsäle. Hänen -ystävänsä, tuomari, sitoi hänet. Molemmat olivat kovin mielissään, että -sillä tavalla olivat päässeet velvoituksesta maksaa kallis lunnasraha. -Pakolaisesta neekeristä ei ollut puhettakaan enään. Kun molemmat herrat -eivät olleet nähneet häntä näinä järkähyttävinä hetkinä, olivat he -varmaankin tulleet vakuutetuiksi, ettei hän kuitenkaan ollut -virtavenheessä. Sittenkun he olivat osoittaneet kiitollisuuttaan -upseereille ja laivanpäällikölle, jättivät he meidät ilman mitään vihaa -ammuttujen verikoirien vuoksi. - -Katteini antoi kiinnittää paksun touvin veneeseen. Höyry tempasi meidät -irti ja kuljetti meidät ulos virralle. Maksua siitä ei jalomielinen -mies tahtonut ottaa. Muuten niitti hän sen kautta, että hänen laivansa -välityksellä pahamaineinen merirosvojoukkue oli hävitetty, kaikkein -alisen Missisippin kunniallisten ihmisten kunnioituksen ja kiitoksen. - -Sittekun höyrylaiva meidät oli jättänyt, laskimme reippaasti virtaa -alaspäin. Neekeri Tiberius tuli puolikuolleena ja vavisten kauhusta -ahtaasta piilopaikastaan esiin. Minä sanoin hänelle, että vaara oli -ohitse, ja laskin hänet varustettuna eväsrahoilla tahtoansa myöten -Arkansasin rannalle, josta hänen sitten täytyi omin neuvoin pyrkiä -eteenpäin. Toivottavasti on se hänelle onnistunutkin. - -Rahtiveneemme saapui onnellisesti New-Orleans'iin, jossa meidän -asioimisemme hyvin onnistui. Sitte ostimme etelän hedelmiä ja muitakin -tavaroita ja hinautimme itsemme halvasta palkkiosta virtaa ylös -jälleen. Emme sittemmin koskaan enään sadatelleet Fultonin hyödyllistä -keksintöä; itse olimme sen siunausta kokeneet. Oikoisen ja mukavan -höyrylaivaliikkeen kautta kohosi sitten nopeasti asukasten lukuisuus -Missisippin rantamilla, niin että meidänkin oma vaatimaton -jokikuljetus- ja kauppatoimemmekin kohosi melkoiseksi lähimpinä -vuosikymmeninä. - - - - -Uskollinen naissydän. - -Kirjoittanut W. Heimburg. - -Suomennos. - - -Ei ollut aurinko moniin päiviin noussut niin kauniina; sen lämmin -suudelma kosketteli vuorten huippuja, ja laaksosta kohousi keveä usva --- pitkään, valkoiseen morsiushuntuun verrattava. - -"Mikä ihana hää-ilma jahtiinestarin Gustchenilla tänään!" huudahtivat -muutamat kyläläiset, jotka olivat olleet taittamassa lehtiä vuohilleen; -"viime yönä on vihmaillut aika lailla." Ja toden totta kimaltelikin -kaikkialla ruohistossa lukemattomia kastehelmiä, ja kuvaansa, -ihmeellisen sinertävää, katseli taivas kiemuroivien metsäpurojen -vedessä, ikäänkuin olisi se kaartanut Itaalian hymyileviä seutuja eikä -Saksan harmaata Hartzvuorta. - -Metsän rinteessä, missä avo maisema loppui, oli jahtimestarin puustelli -jotenkin suuren kasvipuiston keskellä, jonka portti oli selällään ja -jonka molemmissa pielissä tammen lehdistä tehty köynnös liehui. Tie, -joka vei asuinhuoneeseen, oli hienolla, Valkosella hiekalla siroitettu, -ja oven edustalla kasvaviin vanhoihin kastanjapuihin oli kukkavihkoja -riipustettu. Koko kylän nuoriso oli kokoontunut pihakentälle, ja muuan -urhea nuori poika oli kiivennyt toiseen kastanjapuuhun ja sitonut oven -päälle kiinnitettyyn hirvensarveen kukkakimpun. Sitten huusi -kokoontunut nuorisoparvi: "Morsian ulos!" - -Pieni tyttö, joka oli uskaltanut nousta aina huoneen kynnykselle, piti -kädessään levitettynä punaisen silkkinauhan ja lauloi: - - Morsiamen sulho voitti, - Kaunis on hän, hyvä, hurskas; - Parempat' ei maailmassa! - Kiitä, sulho, onneasi! - Tällä nauhasella tässä - Sidomme me hänet sinuun. - -Huoneesta kuului raikas nauru, ja kynnykselle astui juhlapukuun puettu -palveliatyttö, helmassaan kaikenlaisia leivoksia, joita hän hymyen -jakeli joukolle. - -"Eläköön!" huusi pieni miehen alku ja heitti ilmaan lakkinsa. "Eläköön -morsian ja sulhanen myös, eläköön!" - -Etehisessä nyykähytti lumivalkoisten uutimien takaa pari tyttöä -päätään, ja ullakkokamarissa avautui akkuna, josta kalpea, -vienonsuruisesti hymyvä nainen pari silmänräpäystä katseli -auringonpaisteisella pihalla liikkuvaa joukkoa. - -"Näittekö?" kuiskasi muuan nuori tyttö ympärillään seisoville -tovereille, "vanha Karolina-neiti kurkisti ulos. -- Huu! Näytti -haudasta nousseelta; vähemmästäkin säikähtää." Ja meluava joukko -vaikeni hetkeksi ja tirkisteli uteliaasti ullakkoakkunaa. - -Siellä -- tuolla yläällä Karoliinan pienessä kamarissa -- leikkivät -auringonsäteet lumivalkoisella lattialla ja pöydällä lepäävän, suuren -nojatuolin edessä auki olevan vanhan kirjan lehdillä, joihin kaksi -syvälle päähän vajonnutta ja pitkien päivien suruista ja huolista -kertovaa silmää oli kiinnitetty. Kalpea suu sopersi hiljaan sanat: - -"Alituisessa auringonpaisteessa ei maa saata kantaa hedelmiä, eikä -ihmissielu kypsyä alituisten hyvien päiväin kestäessä. Mutta jos joskus -tämän maallisen elämän kuorma tuntuu sinusta liian raskaalta, niin -ajattele: 'Hän ei kumminkaan pane hartioillemme suurempaa taakkaa, kuin -kantaa jaksamme.' -- Sitten kuului hiljaisena kuiskauksena: 'Amen', ja -kirja suljettiin ja heikko olento nousi nojatuolista ja kulki -- -horjuen ja pitäen kiinni huonekaluista -- pienen vaatetuspöydän luo, -jolla oli sijansa akkunain välissä peilin alla. - -"Pitänee minunkin siistiä itseäni vähäsen Gustchenin kunniaksi", sanoi -hän hiljaan itselleen; "taivas ja vuoret tuolla ulkona ovat sen jo -tehneet. -- Tosin pysyy luonto ainian nuorena, jonka tähden ei -raihnaisen ihmislapsen pitäisi koettaakaan jäljitellä sitä, mutta tämä -päivä on poikkeus, ja sentähden sallittakoon minunkin koettaa, miltä -näytän uudessa sininauhaisessa päähineessäni." -- "Mitä riemua tuolla -ulkona!" keskeytti hän ajatusjuoksuansa ja käänsi kasvonsa ovelle päin; -"minun täytyy pitää kiirettä, muuten ehkä tulee morsiuspari tänne ylös -ja näkee, ettei sisar Karoliina vielä olekaan häävaatteissaan." Ja -vapisevin käsin peitti hän uudella päähineellä hivuksensa ja kiinnitti -sinivalkosen kauluksen mustaan hameeseensa kultaisella soljella, jonka -hän varovasti otti esille pienestä kotelosta ja jota katsellessa kaksi -suurta kyyneltä valui alas hänen poskiansa myöten, jättääksensä -jälkeensä valkosiniseen nauhaan kaksi tummaa pilkkua. - -Sitten laahasi hän itsensä kainalosauvansa avulla ympäri pientä, somaa -huonetta ja pyyhki huolellisesti pois jokaisen tomuhitusen -yksinkertaisista huonekaluista. Kun se oli tehty, asetti hän pöydälle -hienon, koruompeluksilla reunustetun nenäliinan -- se oli hänen -morsiuslahjansa nuorelle sisarelle. Itse oli hän neulonut sen koristeet -niinä harvoina tunteina, joina hän tuskiltaan sai rauhaa. Viimein pani -hän lahjansa viereen vasta puhjenneen ruusun ja vaipui sitten väsyneenä -tuoliinsa takaisin. - -"Ei käy enää", huokasi hän; "tänään kaipaan minä Dooraa; mutta -- -nythän onkin häät", lohdutti hän itseään, ja hymyily, miltei iloinen, -valaisi hänen kalpeita kasvojansa. "Nyt tulee tänne kohta Gustchen, -pieni tyytyväinen morsiamemme; paraikaa pukeutuu hän kunniapukuunsa." - -Ja hän pani ristiin kätensä ja odotti. Väliin, kun joku iloinen nauru -kohousi aina hänen kamariinsa asti, käänsi hän päänsä ovea kohden ja -kuunteli. Kuului vaunujen kolinaa; tervehdyshuutoja ja onnentoivotuksia -kaikueli. "Nyt tulivat Eberstodtilaiset", kuiskasi hän; "olin -kuulevinani Mimmin äänen, -- Oikein! Nyt puhuu Heinrich lanko... No, -nyt tulee kohta Mimmi tänne." Mutta -- ei ketään tullut. Tuolla alaalla -mäikyteltiin ovia, kiireisesti kuljettiin edes takaisin; väliin kuului -talonemännän ääni, ja yht'äkkiä huudettiin: "Muistakaa lähettää vaunut -pastorin luo, mutta pian; kellohan on kohta 12. Kukkaiskimputkaan eivät -vielä ole pöydällä."' - -Ja sitten kuului: "Mummo, mummo! kuinka hieno täti Gustchen on!" - -Hälinä tuolla alaalla yltyi; ajopeliä tuli ehtimiseen: vanhan naisen -kasvojen juonteet tuolla ullakkokamarissa väräilivät liikutuksesta. - -"Naidut sisareni ovat nyt kaikki koolla", puhui hän itsekseen -surunvoittoisesti; "olisi joku niistä saattanut tulla tänne ylös tahi -ainakin lähettää jonkun lapsista. -- Lapset, niin, ne kyllä tulevat -lähettämättä ja koputtavat ovelleni." Onnellinen hymy huulillaan otti -hän ompeluvasustaan esiin nuken ja koristeli sitä pienelle -lemmitylleen, jonka raikas ääni nyt kuului läpi koko rakennuksen. -"Mummo, valjastatko sinä vanhan hiirakon Gustchen-tädin häävaunujen -eteen?" kuuli hän hänen huutavan, ja sitten: "Täti, täti! Kaarle on -pannut tahran minun hameeseeni", ja kohta sen jälkeen puol'itkien: -"Mimmin pitää pukea minua; tule, Mimmi!" - -"Tottahan ehtinee ajoissa valmiiksi", tuumaili ullakkokamarin -yksinäinen itsekseen ja heitti silmäyksen kelloon, jonka -posliinitaululla viisarit juuri osottivat 12. "Puolen tunnin perästä -lähtevät kirkkoon... Oi, minä olisin niin mielelläni nähnyt Gustchenin -vielä kerran, ennenkuin hän tulee rouvaksi." - -"Rouvaksi!" Hän hymyili. Kuinka oli se mahdollista? Pieni sisar -esiintyi hänen silmiensä edessä semmoisena kuin hän oli saanut -vastaanottaa hänet hänen syntyessään -- hoidettavakseen ja -kasvatettavakseen, äiti kun monta vuotta oli yhtä jaksoa sairastanut. -Hän muisti, kuinka hän oli opettanut pientä Gustchenia tuntemaan -kirjaimet ja kutomaan ensimäiset silmät. Ja jo tänään astui tämä -lemmitty lapsi alttarin eteen, tullaksensa onnelliseksi aviopuolisoksi! --- Niin, kyllä hän tulisi onnelliseksi -- siitä oli vanha Karoliina -vakuutettu -- sillä joutuihan hän hyviin naimisiin. Gustchen, nuorin -seitsemästä sisaresta, lähtisi nyt kodista ulos maailmaan; kaikki muut -olivat jo sieltä lähteneet, paitsi hän, ullakkokamarin asukas; hän -yksin oli enää jälellä vanhain vanhempain luona, ja hän oli itse vanha, -kuihtunut, syvä, umpeen menemätön haava sydämessä. - -Pihalta kuului taasen vaunujen kolinaa, joihin sekausi -talonpoikaisnaisien kimakkaita ääniä, ja -- nyt alkoivat kirkonkellot -soida niin ihmeen juhlallisesti. Sairas nainen oli noussut; nojaten -akkunalautaan katseli hän pihalla hyöriviä häävieraita. Hänen kasvonsa -olivat entistänsä vaaleammat. Mitä hälinää siellä alaalla oli! Emäntä -antoi vaunuistansa viimeiset käskyt niiaaville piioille, ja lapset -sullottiin suuriin perhevaunuihin. - -Vihdoin tulivat viimeiset vaunut rappusten eteen. Ullakkokamarin akkuna -avautui hiljaan, ja kalpeat, kyynelistä märät kasvot kumartuivat ulos, -juuri samassa kuin morsian uljaan ylkänsä käsivarteen nojaten astui -rappusia alas pihalle. Kauniin nuoruuden unelman kaltaisena -haamoittivat hänen kukoistavat kasvonsa viheriän myrttiseppeleen alta; -hänen sinisissä silmissään, jotka olivat kiinnitetyt sulhaseen, eli -lempeä loiste; hänen löyhyvän, valkoisen hameensa laahokset -koskettelivat hiljaan ja ikäänkuin hyväillen kukkasia ja lehtiä, joita -pienet kädet hänen tielleen sirottelivat, ja ympärillä seisovat -kyläläiset kuiskasivat toisilleen: "kuinka kaunis haa on!" - -Nyt nosti nuori mies morsiamen vaunuihin ja kääntyi sitten takanaan -seisovaan neitiin, solakkaan, kalpea-ihoiseen ja tummatukkaiseen -tyttöön. Hän ojensi hänelle kätensä, mutta tyttö ei sitä huomannut; -hänen silmänsä olivat käännetyt ylöspäin, ja samassa katosi naisen pää -ullakkokamarin akkunasta. - -"Liina-täti raukka!" huokasi tyttö hiljaan; "luulenpa melkein, ettei -kukaan ole käynyt tänään häntä katsomassa." - -Nainen ullakkohuoneessa oli taaskin istuutunut nojatuoliinsa. -Verkalleen vierivät kyynelet toinen toisensa jälkeen hänen kuihtuneita -poskiaan alas. "Onnellinen", kuiskasi hän, "onnellinen unohtaa -onnessansa koko maailman, miksi siis ei myös vanhaa, ikävää Karoliinaa -täällä yläällä? Minulle ei ole ollut suotuna niin paljon hyvää; -suojelkoon Jumala hänen onneansa!" - -Nyt kulkivat sairaan naisen ajatukset kirkkoon. Hänen huulensa -kuiskasivat hiljaa sitä virren värssyä, jonka hän oli siellä -kuulevinansa, ja sydämessänsä rukoili hän lemmittynsä puolesta. -- -Doora tuli nyt huoneeseen ja asetti aamiaisen pöydälle. "Ah, neiti! -tänään on kaikki ylösalasin", huusi hän tavattomassa kiireessä; "älkää -ottako pahaksi, vaikka olisikin teillä syytä moittimiseen -- en tiedä -miten on laitani, mutta oikein päätäni pyörryttää." -- Ja kuten -tuulispää oli hän jälleen kadonnut. - -Yksinäisen silmä kohtasi höyryävää vesivelliä -- ainoa ruoka, jota -hänen oli sallittu syödä. Hän tahtoi nopeaan aterioida, sillä kun -hääväki tuli kirkosta, niin tulisi varmaan ainakin Gustchen häntä -tervehtimään... Oi, vellihän on pohjaanpalanut ja savustunut... - -"No, eihän se kummaa -- tänäänhän on juhla..." - -Hän kantaa vaivalla lautasen uunin luo ja kuuntelee. Hänen lepotuntinsa -on tullut, mutta tänään on pysyttävä valveilla. Hän aukaisee -pöytälaatikkonsa ja ottaa sieltä esille pienen kirjan. "Karoliina -Gosslebenin muistikirja" oli kirjoitettu sen kanteen, ja nimen ympäri -oli ruususeppele piirustettu, kaksi suutelevaa kyyhkyistä keskellä. Hän -käänteli varovasti kirjan lehtiä, kunnes käsi yht'äkkiä tempovaisesti -vetäysi takaisin. Siinä oli hivuskihara sinisellä silkkilangalla -kiinnitetty lehteen, ja sen viereen oli suurilla, miltei uhkaavilla -kirjaimilla piirretty: "Kauneinta maailmassa on minusta terve ruumis ja -sielu, hyvä ja puhdas omatunto, sekä uskollinen naissydän -- kaiken -muun voin itseltäni kieltää." _Uskollinen naissydän_ oli alleviivattu -ja sen alle kirjoitettu: "Siitä, että olen semmoisen löytänyt, tulee -minun kiittää sinua, rakas Karoliina; suojelkoon Jumala sitä minulle! -Tämän olen piirtänyt kihlauksemme muistoksi. Sinun Gottlieb Dietlien. -Koulun opettaja ja kanttori Hartzissa." - -Auringon säteet kohtasivat niin kirkkaana lehteä, että vanhan neidin -täytyi ummistaa silmänsä. Pää vaipui taaksepäin tuolin selkätukea -vastaan ja surunvoittoiseen onnelliseen hymyhyn vetäysivät hänen -huulensa. Hellästi nosti hän lehden ja painoi sen poskeansa vastaan. -Olihan kuin olisi hän vielä ollut nuori ja hiljaa silitellyt hänen -poskiansa. Hän vaipui muinaisiin autuaallisiin unelmiin; hän ei kuullut -takaisin palaavien vaunujen kolinaa, ei kuinka lasit kilisivät, ei -väkijoukon eläköönhuutoja. Uni piti vartiatointa yksinäisessä -ullakkokamarissa ja peitti hunnullaan unohdetun. - -Iltarusko heitti jo valoansa akkunaan, kun hän heräsi. Hänen ensimäinen -silmäyksensä kohtasi muistikirjan lehteä, ja hieno puna, jota illan -säteet yhä enemmän kohottivat, nousi hänen kalpeisiin kasvoihinsa, kun -hän samassa näki nuoren tytön seisovan keskellä huonetta. - -"Mimmi", huudahti hän ja ojensi tyttöä kohtaan molemmat kätensä, -"kuinka hyvä olet, kun tulet; olen nukkunut kauan -- väsymyksestä tahi -mielen liikutuksesta kaiketi", lisäsi hän ikäänkuin puolustuksekseen. - -"Täti, armas täti", sanoi tyttö ja istuutui jakkaralle vanhuksen -jalkoihin, "saanko jäädä tänne luoksesi vähäksi aikaa?" Ja hänen tummat -silmänsä katsoivat rukoilevaisesti vanhaan neitiin. - -"Mutta, lapsi, tuolla alaallahan on sinun paljo hauskempi olla; eihän -sinulla täällä mitään iloa ole vanhan ikävän Karoliinan luona." - -"Oi täti, salli minun jäädä; minä olen tuolla alaalla ikävöinyt sinua -ja sinun hiljaista kamariasi." - -Sairas ei vastannut mitään. "Näyttääkö Gustchen hyvin onnelliselta, -Mimmi?" kysyi hän viimein. - -Tyttö nyökäytti päätään. - -"Ja isä ja äiti?" - -"He ovat varsin hilpeällä mielellä; en muista nähneeni heitä ennen niin -iloisina; iso-isä on pitänyt hauskoja puheita. Kuule, täti, kuule! Nyt -ovat soittajat tulleet; nyt alkaa tanssi." - -Musiikki soitti. Sävelet aaltoilivat juhlallisesti etäisiä vuoria -kohden. Ilma oli aivan tyyni; näytti kuin olisi koko luonto vaipunut -kuuntelemiseen. - -Mutta äkkiä syntyi eloa puistossa. Parittaisin astuskelivat häävieraat -käytäviä, äsken vihitty nuori pariskunta etupäässä. Naurua ja iloista -puhetta sekausi soittoon, ja kun tämä muuttui tanssiksi, pyöreilivät -parit iloisesti ruohokentällä. Valkoiset hameet liehuivat, ja ruusuja -loisti valko- ja tummatukkaisten kutrien välistä -- ruusuja kaikkialla -minne päin silmänsä loi; mutta kaunein kaikista oli nuori, onnellinen -morsian. - -Vanha, sairas sisar katseli surunvoittoisilla silmillä nuorten -hyörinää, ja hänen huulensa vetäytyivät pieneen hymyyn, kun musiikki -pitkänveteisesti soitti: "Kun ukkovanhus mummon omaks' sai", ja samalla -ijäkkäät vanhemmat iloisen seuran erinomaiseksi ratoksi valmistausivat -tanssiin. Pieni tyttärenpoika juoksi riemuten jälestä, ja nuori -aviomies otti morsiamensa syliinsä ja heitti hymyvän silmänluonnin -hänen punastuviin suloisiin kasvoihinsa. Iltarusko levitteli -kiillettään metsän vanhojen puitten yli ja heitti sitten viimeisen -purppurahohteensa puhtainta onnellisuutta kuvastavaan nuoreen -pariskuntaan. - -Ei ajatellut kukaan juhlavieraista, että tuolla yläällä kaksi -itkeentynyttä silmää katseli heidän iloaan ja hauskuuttaan, ei tiennyt -kukaan, että sairastava pusertunut sydän itselleen kuiskasi: "Minulta -kielsi elämä auringonpaistettaan; minulle piti se varalta vain -katkeruutta?" - -Ei ollut hänen muistojensa kirjassa sen monien pimeiden ja huolista -puhuvien lehtien välissä tavattavana ainoatakaan kirjavaa, joka olisi -tietänyt kertoa yhdestäkään tuollaisesta nuoruuden hämmentymättömän -ilon tunnista. Työtä ja itsensäkieltämistä oli tullut hänen osakseen, -ja vastustamattomasti kohousi nyt kysymys hänen sielussansa: -"Minkätähden, Herra? Mitä tein minä, että niin raskaan taakan panit -minun kannettavaksi?" - -Silloin tunsi hän kuumia kyyneleitä tippuvan kädellensä, ja kun hän -kohotti päänsä, kohtasivat häntä nuoren tytön kyyneleiset silmät. - -"Miksi itket sinä, Mimmi?" kysyi hän pelästyneenä. "Mene alas lapseni, -tanssi, laula ja ole iloinen; sinä tulet vain alakuloiseksi ja -suruiseksi täällä sairashuoneessa." - -"Oi, salli minun olla täällä, täti; en voi enää kärsiä tuota iloa -tuolla alaalla; siellä tuntuu, kuin pitäisi huutaa tuskasta ja -surusta." - -"Sinä, Mimmi", sanoi vanha nainen epäileväisesti ja loi silmänsä -valkoseen pukuun puettuun nuoreen tyttöön; mutta kun hän näki hänen -hymyväin kukkaisseppelten siimestämät suruiset kasvonsa, kysyi hän -hämmästyneenä: "Mikä sinun on, lapsi? Voiko täti Karoliina auttaa -sinua?" - -Mimmi pudisti päätään. "Et, täti" vastasi hän; "tuskin sitä -itsekään tiedän, mikä minun on. Elämä tuntuu niin raskaalta, niin -yksitoikkoiselta. Olen niin levoton, etten voi sitä sanoa. Tahtoisin -lentää kauas pois noitten vanhojen vuorten yli, sillä minusta on kuin -uhkaisi huone romahtaa meidän päällemme." - -"Ethän vaan ole sairas, Mimmi?" - -"En, täti; olen aivan terve; olen hyvissä voimissa", vastasi tyttö, ja -todisteeksi siirsi hän ylemmäksi harsovaatteista hihaa, näyttääkseen -hienoa, mutta lujaa käsivarttaan. "Ei, täti, terveyteni on hyvä, -mutta meillä on kaikki ainian yhtä ja samaa, ja päivät kuluvat -ijankaikkisessa yksitoikkoisuudessa. Kun minä aamulla herään, tahtoisin -mieluummin taasen sulkea silmäni ja nukkua -- aina nukkua, kunnes -tulisi jotakin parempaa. Miksi nousta alkamaan ihan samaa elämää kuin -eilen?" - -"Ja siinäkö kaikki huolesi, lapsi?" - -"Oi täti, kuinka voit niin kysyä?" mumisi nuori tyttö. "Minä -- oi, en, -en -- minä..." ja hän purskahti yht'äkkiä hillitsemättömään itkuun. - -"Usko huolesi minulle, Mimmi", sanoi Karoliina täti ja silitteli -ystävällisesti päätä, jonka tyttö oli painanut hänen rintaansa vastaan. - -"Oi täti, minä en voi, minä häpeän; ja sinä puhut sen äidille, ja sitä -minä en uskalla; isäkään ei saa siitä tietää." - -"Minä lupaan olla mitään ilmaisematta, Mimmi; puhu nyt äläkä itke, -muuten et saa mitään iloa tanssista tuolla alaalla." - -"En tahdo tanssia. En tanssi enää kenenkään kanssa. Minä, oi rakas -täti, minä pidän niin sanomattoman paljon... hänestä." - -"Ai, ai, mitä kuulen! Mimmillä on jo joku, jota hän rakastaa." - -"Oi, täti Liina, älä sano sitä kenellekään!" - -"En, Mimmi, kun sinä et sitä tahdo; mutta miksi minä en..." - -"Sentähden, että meidän täytyy odottaa", huokasi tyttö. "Vasta puolen -kolmatta vuoden kuluttua palaa hän." - -"Missä hän nyt on?" - -"Missä hän on? En tiedä, täti. Hän on Reginan perämies, ja Regina on -suuri laiva, joka kulkee Länsi-Intialla... Ja se, se juuri huoleni, -rakas täti, etten tiedä, tuleeko hän koskaan takaisin... Jokainen -tuulenpuuska, joka puhaltaa meidän vuorillamme, saa minut ajattelemaan -myrskyistä merta, joka heittelee hänen laivaansa niinkuin lastua... -Puoleen yöhön istun usein, kartta edessäni, etsien paikkaa, missä hän -saattaisi olla... Eikö ole minulla syytä surra...?" - -"Ei, Mimmi, ei. Kiitä Jumalaa, että saat olla huolissasi hänestä, että -saat rukoilla hänen puolestaan ja seurata häntä ajatuksillasi -- siinä -on armoa kyllä." - -"Mutta mikä erotus täti Gustchenin ja minun kohtaloni välillä! Kuinka -onnellinen hän!" huudahti Mimmi ja peitti käsillään punastuvat kasvonsa -ottamatta ollenkaan varteen lohduttavia sanoja. - -"Älä koskaan katsele onnellisempia, rakas lapsi", sanoi täti vakavalla -äänellä; "vertaa sen sijaan asemaasi niiden asemaan, jotka ovat saaneet -raskaamman taakan kannettavakseen. Sinä olet nuori, olet terve ja -tallennat sydämessäsi onnellisen rakkauden; mitä muuta voi sinua -ikäisesi vaatia? Kun sinä olet huolissasi lemmittysi tähden, niin on se -huolesi terveellinen; se on pieni suolakipinä ruoassa, se valmistaa -turhamaista sydäntäsi vähitellen vastaanottamaan tosi-iloa. Alituisessa -auringonpaisteessa ei kykene maa hedelmiä kantamaan, eikä ihmissielu -kypsy alinomaisessa onnessa! Armaasi kyllä palaa takaisin, ja onni, -joka on voitettu surun ja rukouksen kautta, on tuhat kertaa suloisempi -kuin se onni, joka itsestään putoaa helmaasi." - -"Onko totta, täti, että sinäkin kerran...? Anna anteeksi, rakas täti, -että teen tämän kysymyksen, mutta isä ja äiti puhuivat äskettäin, että -sinäkin olet ollut kihloissa, ja että..." - -"Sulhaseni jätti minut... Eivätkö he sitä myös sanoneet, lapsi? Niin, -luulen että se niinpäin on parempi", huokasi vanha nainen. "Hän meni, -eikä palannut..." - -"Täti parka! Kun ajattelen, että Richard tekisi samoin... en luule, -että jaksaisin sitä päivää elää", huokasi Mimmi. - -"Ei sitä niinkään helposti kuolla, lapsi; on uskomatonta, mitä kaikkea -ihmissydän jaksaa kärsiä!" - -"Mutta miksi meni hän, täti? Oi, minusta on niin sanomattoman surkeata -ajatella, että niiden täytyy erota, jotka oikein rakastavat toisiansa." - -"Miksi, Mimmi?" Vanha tyttö käänsi vaistomaisesti päänsä akkunaa kohden -ja hänen silmänsä kiintyivät nuoreen valkopukuiseen morsiameen. - -"Minä tahdon kertoa sen sinulle", sanoi hän hiljaisella äänellä, -"kentiesi tulet sinä siitä tyytyväisemmäksi onneesi. Tahdotko -mielelläsi kuulla, mitä minä olen saanut kokea, Mimmi?" - -Nuori tyttö nyykäytti päätään. - -"Mitään ihmeellistä ei ole koskaan kohdannut minua", alkoi täti -Karoliina matalalla äänellä. "Elämäni kului tasaisesti ja -jokapäiväisesti. Ajattele, lapsi, en ole koskaan ollut pienen kylämme -rajoja ulompana. Täällä, tässä rakennuksessa synnyin; olin vanhin -kaikista siskoista. Äitini, sinun mummosi, jonka äsken näit tanssivan -niin onnellisena ja iloisena, on usein kertonut, että hän itse ja -kaikki muut olivat hyvin nurpeillansa siitä, että minä olin pieni -tyttö; he olivat varmaan odottaneet poikaa. Äitisi isä ei tahtonut -pitää mitään kastepitojakaan, niin suuttunut oli hän pieneen olentoon, -joka mitään pahaa aavistamatta makasi kätkyessään. Pysyikö hän -uhkauksessaan, en sitä tiedä. En osannut välittää omaisteni -tyytymättömyydestä. Ja kun tulin viiden vuoden vanhaksi, keinui jo -toinen poika äitini käsivarrella -- se oli Albert, enosi, josta sinä -niin paljo pidät. - -"Minun täytyi jo silloin ahkeraan istua kudelma kädessä kätkyttä -liehutellen; meillä näetsen ei ollut yltäkylläisesti mitään muuta kuin -kuluneita kenkiä ja sukkia ja pieniä jalkoja, joihin ne sopivat, sillä -miltei joka vuosi kannettiin uusi, pieni maailman uutis-asukas puiston -läpi kirkkoon kastetta saamaan eikä minulle riittänyt montakaan hetkeä -leikkiin, minä kun olin vanhin tästä lapsilaumasta. Kohta kun koulusta -kotiin ehdein, täytyi minun auttaa äitiä, ja monta kertaa liekuttelin -milloin itkien milloin laulaen nuorinta siskoa uneen, mielivin silmin -katsellessani iloisia sisariani, jotka temmelsivät puistossa. Jos -joskus halusin liittyä heihin, niin nuhteli äiti: 'mutta Liina, sinun -toki tulisi olla hyvänä esimerkkinä siskoillesi, sinä kun olet vanhin.' -Hän ei tarkoittanut pahaa, minä tiedän sen, mutta hän ei ajatellut -muuta kuin parsittavia sukkia ja paikattavia housuja ja hameita, jotka -eivät tulleet korjatuiksi ilman minun avuttani. Ja kun hän kutsui minut -takaisin työhön, niin oli hän aivan oikeassa. - -"Neljätoista vuotisena kävin ensikerran Herran Ehtoollisella. Muistan -vielä tämän päivästä tapausta -- kuinka isä syleili minua ja sanoi: -'Tue äitiäsi, Liina, hänellä ei ole huokeita päiviä.' Muille tytöille -alkoi ensimäisen ripilläkäynnin jälkeen nuoruus iloinensa, huveinensa; -minua odotti työ, ja minä uskallan sanoa, etten työtä kammonut. Olin -terve, olin reipas tyttö, ja lapsia minä rakastin. Parvena ympäröivät -he minua, ja minä olin niin onnellinen, kun isä taputti poskeani ja -sanoi minua 'hyväksi lapsekseen', ja kun kuulin äidin lausuvan: 'En -voisi tulla toimeen ilman Karoliinaa.' Ja kun sunnuntaisin sain lasten -kanssa tehdä kävelyretken metsään, jossa lauloimme ja noukeimme -kukkasia, niin en mitään muuta iloa pyytänyt. - -"Niin kului aika. Veljet olivat eronneet kodista, ja nuorin oli jo -ehtinyt nulikka-ijästään. Silloin koitti herttaisin aika, jolloin -tunsin kukkien tuoksuvan ja lintujen laulavan -- minullekin. - -"En ole koskaan ollut kaunis. Mummosi sanoi usein, että näytti siltä, -kuin Liina ei olisi kuulunut sisartensa sukuun; mutta kumminkin oli -olemassa yksi, joka mieltyi minuun, joka rakasti minua. Hän tuli usein -tänne kotiini; hän viihtyi luonamme varsinkin talvi-iltoina, kun -istuimme suuren pöydän ympärillä ja söimme paistettuja omenia. -(Sisarteni täytyi nyt, kasvaneina kun olivat, itse kutoa sukkansa; äiti -ja minä kehräsimme). Siinä puheli hän isäni kanssa kaikenlaisista -asioista, mutta heitti aina väliin silmäyksen minuun, ja minä punastuin -ja ällistyin. - -"Eräänä päivänä kutsui isä minut kamariinsa ja kysyi, haluaisinko mennä -naimisiin. Hän, jota minä aina olin katsonut ujolla kunnioituksella, -oli pyytänyt minut vaimokseen. Silloin, lapseni, kohousivat onnen -laineet kaikkialta ympärilleni ja olivat tukehuttaa minut. Vanha kamari -pyöri ympäri silmissäni, ja minä heittäysin isäni ja äitini syliin, -itkien ilosta ja onnesta. - -"Äiti itki myöskin ja sanoi että hän tulisi kovin kaipaamaan minua; -mutta hän toivoi, että Ernestiine, sinun äitisi, Mimmi, astuisi minun -sijalleni. Niin olin minä siis morsian -- ylönmäärin onnellinen -morsian; ja kun kevät tuli ja minä näin koulun pihalla seisovan -lehmuspuun tekevän lehtiä, ajattelin itsessäni, ett'eivät ne ehtisi -kuihtua, ennenkuin minä jo nuorena rouvana olisin muuttanut tuohon -tuttuun kouluhuoneeseen. Ja kun sitten kuulin lasten laulavan siellä -sisällä ja viulun säestävän heidän lauluansa, ajattelin sulhaseni -uskollista mieltä ja iloitsin siitä iltaan asti, jolloin aina yhdessä -kuljimme vanhalla puistotiellä ja puhuimme toisillemme, että kun metsä -oli kadottanut lehtensä, meitä ei enää mikään maailmassa toisistamme -erottaisi. - -"Niin meni kesä, meni menoansa, ja ruusut pudottelivat kukkiansa. -Silloin seisoi toinen morsiuspari meidän vanhempaimme kodissa -- sinun -isäsi ja äitisi, Mimmi. Kaunis, vielä kasvava tyttönen oli tuskin -ehtinyt avata suuret tummat silmänsä katsellaksensa maailmaa -ympärillään, ennenkuin hän jo samalla oli vangittu, ja hänen nuori -sulhasensa piti tavatonta kiirutta saadaksensa viedä kotiinsa -morsiamensa. Hänen oli kerrassaan mahdotonta odottaa, sanoi hän, hänen -taloutensa tarvitsi emännän. Ja hän tiesi esittää asiansa niin -voittavasti, että -- kun muka matkakin Eberstodtista oli niin kovin -pitkä ja vei niin paljon aikaa -- vanhempaini täytyi antaa jälkeen, -semminkin kun äidin mielestä tämä avioliitto oli niin edullinen, ettei -sitä sopinut hylätä. Ja niin joutui nuori Ernestiine kiireimmän kautta -naimisiin. - -"Mutta minulle sanoi äiti: 'Te kyllä voitte odottaa, sinä ja sinun -sulhasesi; kahdet häät toinen toisensa jälkeen -- ei käy päinsä. -Ernestiinen morsiuslaite on jo tehnyt syvän loven isän kassaan. Sinähän -olet järkevä tyttö, Karoliina, ja sitä paitse asutte te, sinä ja sinun -sulhasesi, niin likellä toisianne, että voitte joka päivä olla -yhdessä.' - -Minä olin järkevä tyttö ja koetin kaikin tavoin rauhoittaa sulhastani, -joka oli ollut hyvin nurpeillaan aina siitä saakka kuin Ernestiine sai -etusijan. Itse itkin minä monta kertaa yksin ollessani. - -"Parastahan oli, että minä pysyin kotonani, johon monet muutkin asiat -tähän aikaan erikseen sitoivat minut... Oi, minä muistan sen niin -hyvin, Mimmi! Oli Lokakuun päivä; lapsilla oli loma -- perunalupa, -joksi sitä täällä sanotaan -- ja meidänkin pienokaiset olivat tehneet -paistikaisnuotion pellolle. Asuinhuoneessa oli niin hiljaista, samaten -puistossa, jossa minä kuljeskelin, milloin konemaisesti kooten -maahanpudonneita hedelmiä, milloin tuskallisesti kuunnellen uutimilla -peitetyn akkunan takana. Silloin tällöin panin ristiin käteni ja koetin -soperrella pienen rukouksen, jota kumminkaan en tuskiltani ja -huoliltani saanut päähän asti lausutuksi. Siinä en muistanut -lehmuspuuta, jonka puoleksi paljastuneiden oksien takaa kouluhuoneen -akkunat näkyivät; kaikki ajatukseni olivat äitini luona. - -"Viimein tuli vanha vaimo ulos ovesta luokseni. Minä tartuin kiinni -omenapuuhun, jonka vieressä seisoin, ja tirkistin häntä, lukiakseni -hänen kasvoistansa onnen tahi onnettomuuden sanomaa. -- 'Nyt voitte -tulla sisään, neiti Karoliina!' sanoi vaimo; 'olen juuri saanut -lasketuksi kätkyeen nuorimman sisarenne -- muhkean, pyöreän olennon. Se -on jo seitsemäs, neitiseni.' - -"Minä ryntäsin riemunhuudolla hänen ohitsensa ja heittäysin puoli -pimeässä huoneessa vanhan kätkyen viereen polvilleni. Siinä makasi -- -nuorin. Pari tuhmaa silmää tuijotti avaruuteen ja pari pientä kättä -pisti esiin röijyn hihasta. - -"Tuo pieni, kaikkein miellyttävin typykkä, kuinka rakkaaksi oli hän -minulle jo muutaman minuutin kuluessa tullut! Minä otin hänet syliini -ja kannoin isän luo; sitten suutelin äitiä, joka hiljaan itki. Luulen -että minä ja pienet siskoni, jotka vähän aikaa sen jälkeen seisoivat -kätkyen vieressä, olimme ainoat, jotka todellisuudessa iloitsimme -nuorimman tulosta maailmaan; suuret pojat eivät olleet kotona, ja -vanhemmat tytöt muikistelivat. - -"Sulhaseni ja minä olimme kummina pienoiselle, joka kasteessa sai nimen -Augusta. Nyt oli kodissa yltäkyllin tekemistä. Surullinen oli se aika. -Äiti sairastui, huononi yhä ja oli monta viikkoa kuoleman kynnyksellä. -Likemmä puolen vuotta makasi hän sitten vielä vuoteen omana. Koko suuri -taloutemme oli minun niskoillani, ja Augustan -- Gustchenin hoito -siihen lisäksi. Kun sulhaseni tuli pakisemaan minun kanssani ja -virkistämään itseään työnsä ja täytettyjen velvollisuuksiensa jälkeen, -tapasi hän aina minun sylissäni lapsen, jonka huuto teki mahdottomaksi -kaikkia rakkauden keskusteluja välillämme, sillä levottomampaa lasta -lienee tuskin löytynyt. Ja jos joskus ihmeeksi sattui olemaan rauhaa -huoneessa, niin ummistuivat usein silmäni väsymyksestä, jotta montakin -kertaa lienen antanut aivan nurinpäisiä vastauksia hänen kysymyksiinsä. -Usein meni hän nolona ja närkästyneenä pois, kun ei saanut tilaisuutta -ystävälliseen puheluun. Rukouksilla ja kyynelillä koetin minä silloin -lepyttää hänen tavallansa oikeutettua mieliharmiansa, mutta eihän asia -sillä parantunut, kun minun täytyi yhä edelleen asettaa äiti ja sisar -ensi sijaan ja hänet vasta toiseen. - -"Kevään tullessa oli äiti siksi parantunut, että saattoi istua ulkona -lämpösessä auringonpaisteessa. Eräänä semmoisena päivänä astuin minä, -pikku Gustchen käsivarrellani, hänen eteensä ja kysyin punastuneena ja -änköttäen, saisinko nyt ruveta valmistamaan omaa morsiuslaitettani ja -saisinko syksyllä viettää hääni. Minun oli varsin vaikea siinä tehdä -tämä kysymys, mutta ylkäni oli edellisenä päivänä niin hartahasti -vaatinut minua siihen ja sanonut, ettei hänellä ollut mitään iloa -minusta, että hän oli yksin ja että minä lopulta tulisin sairaaksi -liiallisesta työstä. Koetin kyllä vielä, kuten aina ennenkin, tehdä -tyhjäksi hänen väitteensä, mutta silloin sanoi hän, että jollen minä -ottaisi puhuakseni asiaa äidille, niin tekisi hän sen. - -"Äiti katsahti minuun, niinkuin ei hän olisi ymmärtänyt, mistä kysymys -oli; sitten purskahti hän itkuun ja alkoi puhua kiittämättömyydestä ja -järjettömyydestä -- hän oli vielä niin heikko, ja sitten lapsi, -pienonen, joka ei viihtynyt kenenkään muun sylissä, kuin minun!... - -"Tämä vastaus kouristi kuin kovin pakkanen sydäntäni, ja ikäänkuin -paremmaksi vakuudeksi alkoi Gustchen katkerasti itkeä. Ääneti kuljin -minä edestakaisin, koettaen viihdyttää häntä. Toimitin sitten tehtäväni -kuten ennenkin, mutta masentava tunne lamautti minua niin, että tuskin -tiesin, mitä tein. - -"Illalla uskalsin tuskin kohottaa silmiäni sulhaseeni. Kun hän lähti, -saatoin häntä puiston läpi. Oli kaunis kuutamo, ja syreenit huvihuoneen -vieressä tuoksuivat niin miellyttävästi. - -"'No Liina', alkoi hän ja asetti minut istumaan viereensä penkille -kukkivien pensaiden alle; 'oletko puhunut äitisi kanssa?' - -"Minä nyykäytin päätäni, sillä puhua oli minun mahdotonta. - -"'Ja saanko viimeinkin syksyllä ottaa omaisuutesi haltuuni?' kysyi hän -leikillisesti ja kääri käsivartensa minun vyötäreeni ympäri. - -"'Ei käy, Taavetti', vastasin minä; 'ei käy, äiti tarvitsee minua -välttämättömästi vielä.' - -"'Mitä nyt? Eikö käy?' kysyi hän kiivaasti, ikäänkuin olisi hän luullut -kuulleensa väärin. - -"Minä pudistin päätäni. - -"'Sinä et vastaa, Karoliina', jatkoi hän närkästyneenä. 'Sinä et pidä -minusta, muuten et olisi sanonut tuota niin tyynesti; vai oliko se vaan -sinulta pilaa?' - -"'Ei, ei; väärin tekisin, jos sen myöntäisin, Taavetti. Äiti on sairas -ja heikko, ja pienonen ...' - -"'Vaimon pitää luopuman isästä ja äidistä ja seuraaman miestään, -Karoliina!' - -"'Malta, odota', rukoilin; 'kyllä ajat vielä paranevat. Lapsen -velvollisuus on pyhä.' - -"'Mutta lapselta ei saa liikoja vaatia. -- Mari, sisaresi on nyt -viidentoista vuoden vanha; hän jo kykenee työhön.' - -"'Hän on vielä niin kovin nuori, Taavetti; äiti ei voi luottaa häneen, -ja lapsi, Gust...' - -"'Verukkeita!' huusi hän intohimoisesti; 'sinä et enää rakasta minua, -siinä koko asia.' - -"'Taavetti!' rukoilin minä. - -"'Et rakasta, et. Kuinka kauan olenkaan jo kulkenut täällä narrina? -Ernestiine sai viettää häänsä ennen meitä, minulla kun oli etu asua -täällä. Onko yksi ainoakaan sinun tunteistasi minun omani? Ei! Sinä -olet jotakin kaikille, minulle vain et mitään. Olenkin varma siitä, -että olet muuttanut mielesi', huudahti hän ja irroitti kätensä minusta. - -"Minä nojasin päätäni puun runkoa vastaan ja itkin. Miten saattoi hän -noin puhua! Jos olisin voinut antaa hänen luoda silmäys sydämeeni, niin -olisi hän nähnyt, kuinka rakas hän oli minulle, ja hän olisi uskonut -minua, sillä sydämessäni oli tuskin ainoatakaan ajatusta, joka ei ollut -hänen omansa. - -"'Karoliina', jatkoi hän sitten vapisevalla äänellä, 'minä kysyn -sinulta viime kerran, tuletko minun vaimokseni ensi syksynä?' - -"Minä kohotin pääni ja katsoin häneen. Siinä katosi hetkeksi kaikki muu -kuin hän minun sielustani; rakkaus häneen, kaikkivoipa rakkaus, levitti -siipensä, ja aavistus tulevasta onnesta valtasi minut. 'Taavetti!' -riemuitsin minä ja tahdoin heittäytyä hänen kaulaansa, mutta samalla -kajahti hiljaisessa illassa pienen, apua tarvitsevan lapsen tuskallinen -huuto, ja minä annoin käsivarteni vaipua, alas. 'Gustchen!' mumisin. -Lapsen kätkyellä oli paikkansa vuoteeni vieressä kamarissani, ja minä -tiesin, että pienonen oli yksin. - -"'Minä en voi, Taavetti; armahda minua ja odota vielä vähän aikaa!' -rukoilin ja olin jo huvimajan takana kirkkaassa kuutamossa. Oli kuin -olisi lapsen ääni väkisin vetänyt minut luokseen. - -"'Mene!' sanoi hän kovalla äänellä. 'Minä olen tähän saakka uskonut, -että rakastit minua. Antakoon Jumala sinulle anteeksi, että olet -pitänyt leikki-leluna sydäntä, joka on uskollisesti sinua rakastanut.' - -"Ja hän lähti, kulki hitain askelin puiston porttia kohden. - -"'Taavetti, Taavetti!' huusin minä sieluni tuskassa ja tahdoin juosta -hänen jälkeensä, mutta jalkani eivät kantaneet minua eikä hän katsonut -taakseen. Naristen sulkeusi puiston portti hänen takanansa. - -"En voinut uskoa, että hän oli ylenantanut minut, että olin hänet -ainiaaksi kadottanut. Pusersin molemmin käsin päätäni, ikäänkuin olisin -nähnyt kauheaa unta. Silloin tunkeusi taasen lapsen huuto korviini. -Tietämättäni riensin minä sisään, polvistuin kätkyen viereen ja lauloin -vanhan kehtolaulun. Pienoinen ummisti silmänsä ja nukkui, mutta minä -makasin yhä lattialla suruuni vaipuneena. Se näytti minusta -uskomattomalta. Toivo heitti säteitään sekaviin ajatuksiini ja -kuiskasi: 'hän kyllä palaa -- hänen täytyy palata! --' - -"Mutta hän ei palannut, lapsi, hän lähti pois Tannerodesta; hänen -sydämensä oli kovin loukkaantunut. Ja kumminkin täytyi minun mukautua -elämään -- minun, rauhattoman, ilottoman. Haava, jonka sydämeni tuona -iltana sai, ei koskaan ole umpeen mennyt... Yhä edelleen tein työtä, -kovaa työtä, kunnes minusta tuli tällainen raajarikko vaivainen, -jommoisena nyt minut näet. Lääkäri sanoi, että olin kiusannut itseäni -liiaksi, että olin ponnistanut voimiani yli määrän, kun en ollut -säästänyt itseäni milloinkaan, en kylmän enkä kuuman sään vallitessa; -mutta minä en usko tuota. Olinhan vain tehnyt velvollisuuteni ja -- -niin kai se oli sallittu... Äitini tuli, Jumalan kiitos, terveeksi, ja -koko sielullani liityin minä lapsiin, vaikka he olivat riistäneet -minulta kalliimman, mikä minulla oli -- onneni. Gustchen tuli -silmäteräkseni... Suokoon Jumala hänelle tuhatkertaisen onnen ja -antakoon minulle autuaan lopun. Tänään olen tuntenut, lapsi, että loppu -lähestyy." -- - -Vanha neiti vaikeni; hänen kertomuksensa oli päättynyt. Hänen kätensä -silittelivät vielä vanhan muistikirjan kellastuneita lehtiä. - -Oli jo pimeä hänen pienessä kamarissaan. Silloin nousi yhtäkkiä raketti -sähähdellen ilmaan hänen akkunansa edessä. Joku sisaren pojista oli -morsiamen kunniaksi pannut toimeen ilotulituksen. Sen kirkas välähdys -valaisi vanhuksen kalpeita, kyynelten huuhtomia kasvoja. Hän kohoutui -tuolissaan ja painoi silloin tällöin vanhat kätensä huuliansa vastaan. -Se puhui selvempää kieltä kuin sanat. "Sinua ehkä kaivataan, mene nyt -alas muitten luo, lapsi", sanoi hän. "Sinä -- eikö niin -- haluat -taasen kohdata iloa?" - -Mimmi suuteli häntä hellästi. Hän ei löytänyt sanoja -osanottavaisuuteensa. - -"Lapsi", lisäsi vanhus verkalleen ja ikäänkuin häveten pyyntöä, jonka -hän oli aikeessa lausua, "minä tahtoisin niin mielelläni puhutella -Gustchenia ja nähdä hänet vielä kerran morsiuspuvussansa. Jos hän voisi -uhrata minulle muutamia silmänräpäyksiä... mutta pian, sillä minä -tunnen itseni väsyneeksi, niin kovin väsyneeksi." - -Nuori tyttö lähti. Vanhus oli yksin. Puistossa sytytettiin värjättyjä -lyhtyjä, jotka heittivät omituisen valon tuohon yksinäiseen -ullakkokamariin; soittoa ja ihmisääniä tunkeusi sinne myös, mutta -vanhus ei niitä kuullut. Hän oli ikäänkuin temmattu pois nykyisyydestä, -kaikki hänen ajatuksensa olivat tuossa kieltäymystä kysyneessä -menneisyydessä. Tunti kului, sitten vielä toinen. Viimein kiiti joku -kepein askelin ylös rappusia. - -"Älä viivy kauan siellä ylhäällä, lemmitty", kuului ääni hänen -takanaan; "vaunut jo odottavat." - -"En, ystäväni; minä sanon vaan lyhyet jäähyväiset", vastasi nuori -morsian ja avasi samalla ullakkokamarin oven. - -Kuun vaaleat säteet valaisivat täydellisesti pienen huoneen. -Valkopukuinen olento hiipi vanhan nojatuolin luo. "Karoliina sisar", -kuiskasi hän, "minä tulen sanomaan sinulle jäähyväiseni; älä ole -pahoillasi, etten ole ennen ehtinyt käydä... Nukutko?" kysyi hän äkkiä -ja kosketteli ristiinasetettuja käsiä, joissa tunsi paperipalasen. - -Ei mitään vastausta. - -"Karoliina!" lausui hän nyt korkeammalla äänellä. "Ah, hän nukkuu -todella", kuiskasi hän sitten, kumartui kalpean vanhan neidin puoleen -ja painoi suudelman hänen otsalleen. Sitten hiipi hän hiljaa ulos. - -"Karoliina nukkuu", sanoi hän odottavalle nuorelle miehelle, "enkä minä -tahtonut herättää häntä." -- - -"Sano tuhatkertaiset terveiseni Karoliinalle, äiti", kuiskasi hän -sitten vähän ajan kuluttua, kun hän itkien riippui ijäkkään maammonsa -kaulassa. "Minä olisin niin mielelläni tahtonut sanoa ne hänelle -itselleen, mutta hän nukkui!" - -Niin, hän nukkui ja tuolla yläällä ullakkokamarissa valaisi kalpea kuu -tyynesti ja rauhallisesti nukkujan kalpeita kasvoja ja kellastunutta -lehteä, jota hän piti kädessään ja joka tiesi kertoa kertomuksen -uskollisesta naissydämestä. Hän nukkui, vanha Karoliina sisar, nukkui -sitä syvää unta, johon kaikkien silmät täällä maan päällä kerran -ummistuvat. - - - - -MYRSKYSSÄ. - -Kirjoittanut Max Bernstein. - - -Tyyni on korkeiden ylänköjen ympäröimä järvi. Aurinko katselee sen -syvyydessä hehkuvaa kuvaansa. Veden pinnalla kiitää vene, jossa istuu -vain kaksi henkeä: Arnold, ylioppilas, ja Seppi, kalastaja-poika. - -Arnold on asettautunut mukavaan asemaan ja kohottaa kauniit kasvonsa -taivasta kohden. Pilvetön ja kirkas kuin sen sininen laki on hänen oma -olemisensa. Hän on rikas, hän on nuori, hän osaa kauniiseen muotoon -laatia sanojansa -- kummako, että hän niin lyhyessä ajassa on voittanut -Eevan sydämen, tuon vanhan kalastajan tyttären, jonka matalassa majassa -hän viettää kesälomaansa. - -Seppi, vanhan kalastajan palkattu apumies, soutaa. Kun rikkaat -kaupunkilaiset, jotka pitivät kesä-asuntoa taloissa kauniin ja suuren -vesistön rannoilla, halusivat päästä järven toiselle puolelle kahvia -juomaan -- sillä muutahan ei heillä ollut tekemistä -- kuljetti vanha -kalastaja tahi hänen apumiehensä heidät järven poikki. -- - -Paljo ei siinä puhuttu veneessä. Ne ovat niin salamielisiä ja -harvapuheisia nuo järven ympärillä asuvat talonpojat. Harvoja ajatuksia --- vielä harvempia sanoja. Kun on aamusta iltaan yksinään järvellä, -niin unohtaa puhumisen. Mutta on olemassa toinenkin kieli; sitä puhuu -järvi, sitä ymmärtää kalastaja, ei muu. Järvi tuntee hänet, ja hän -tuntee järvensä; poika-ijässään jo tutustui hän siihen. Hän tietää, -milloin se on hyvällä tuulella, milloin sen turviin uskaltaa antautua, -mutta myös milloin se teeskentelee, paha mielessänsä. Se on kalastajain -ystävä, se on heidän vihollisensa, heidän elättäjänsä ja heidän -hävittäjänsä, heidän kehtonsa ja heidän hautansa. Samoin kuin vanha -pakanallinen jumala, on se intohimojensa vallassa, mutta vastuunalainen -teoistaan on se. Se pettää ja tulee petetyksi. Sillä on suosikkinsa, -joille se ei tee mitään; sillä on vihamiehensä, joita se ei päästä, kun -se heidät on käsiinsä saanut... - -Seppi souti niin rivakasti, että Arnold kuuli hankojen narisevan. - -"Teidän ei tarvitse noin ponnistella", sanoi hän; "minulla ei ole -kiirettä mihinkään." - -Seppi vilkasi häneen. Vielä neljännes tuntia ja he olisivat järven -keskikohdalla. Neljännes tuntia on hänellä, tuolla mahtavalla nuorella -herralla aikaa loikoa siinä mukavassa asennossaan ja ajatella Eevaa ja -kaikkia sitä, mitä hän on hänelle uskotellut; silloin, kun keskellä -järvellä ollaan, silloin mielii Seppi nousta, tarttua keikariin, -heittää hänet veteen, lyödä häntä airolla päähän, kuten kalaa tapetaan, -ja -- se asia on päättynyt. Onhan tämä matka Sepinkin viimeinen. Mytty, -joka sisältää kaikki hänen omaisuutensa, makaa siinä hänen vieressään. -Hän tahtoo matkustaa kauas pois ja tehdä työtä niinkuin ennen; hän -tahtoo olla ja pysyä säännöllisenä ihmisenä -- sittenkuin hän on saanut -panna täytäntöön Jumalan kostotuomion. - -Seppi souti hitaammin, katsahti silloin tällöin veteen ja ajatteli -itsessään: - -"Tänään näkee se minut viimeisen kerran." - -Se -- järvi. - -Vene kiiti eteenpäin. Hiljainen vilvottava tuuli pani äkkiä vedenpinnan -väräilemään. - -"Tekee hyvää tässä helteessä", sanoi Arnold; "oikein on herttainen -ilma." - -Seppi tunsi paremmin tuota vanhaa pettäjää -- järveä. - -"No, silläkö tavalla!" sanoi hän itsekseen ja katsahti rantaan päin, -joka kääriytyi omituiseen sinertävään usvaan. - -Taivaalle nousi pieniä pilviä. Tuuli kääntyi. Kaunis nuori herra loikoi -vielä tyynenä ja huoletonna. Hänellä ei ole enää pitkältä elää -- -- -- - -Kymmenen "Isämeidän" aikaa vielä -- niin saat sinä hänet! - -Sinä -- järvi. - -Kovempaa vauhtia alkoivat pilvet kiitää taivaalla. - -"Tätä jos jatkuu, niin muuttuu sää pahaksi", sanoi Arnold. - -"Siltä näyttää." - -Vihuri jyskytti venettä. - -"Soo, soo!" sanoi Seppi rauhottavasti ajurin tapaan, joka puhuu -virkeille hevosilleen. - -"Eihän vaan olla vaarassa?" kysyi Arnold. - -Seppi ei vastannut. Hän paheksui arvelua, ettei hänen järvensä voisi -olla vaarallinenkin. Ei, tietysti se ei ole vaarallinen; hienoon -herraan ei se uskalla kajota. Teki hän mitä tahansa, järvi ei ole siitä -tietävinään -- ei, vaikka hän puhuisi kalastajapoikien morsiamille -korvat täyteen rakkautta! Hieno herra saa sittenkin vapaasti jättää -petetyn neidon, jonka omistamisesta kalastajapoika antaisi sydänverensä --- -- "hohoo, hieno kaupunkilainen, saat pian tulla tietämään, onko -järvi vaarallinen!" - -Seppi ei vastannut kysymykseen; sen teki sen sijaan järvi, joka alkoi -yhä tuimemmin kuohua. - -"Sinä tahdot hänet? Kohta, kohta on hän oleva sinun..." - -Taasen jyskytti vihuri venettä ja vaahtopää laine syöksyi soutajaa -vastaan, ollen vähällä temmata hänet mukaansa. - -"Mutta minua et saa, järvi", mumisi hän. - -"Niin, olkaa varuillanne!" huusi hän hetken kuluttua kalpenevalle -ylioppilaalle ja häädetyllä äänellä lisäsi hän: "Minäkö myös? ... Siitä -nyt ei tule mitään." - -Rajuilma yltyi yltymistään. Mustat pilvet ajoivat toisiaan, ukkonen -jyrisi, salamat leimuelivat, sadetta tulvasi taivahan täydeltä ja -kuohuvat aallot heittelivät pientä venettä ylös ilmaan, alas syvyyteen. - -Neuvottomana, avuttomana ja rukoillen pelastusta kiinnitti Arnold -silmänsä Seppiin. Tämä ei enää ajatellut häntä. Hänellä oli nyt toinen -vastustaja voitettavana. Hän taisteli tuon vanhan tuttavansa, -petollisen ystävänsä järven kanssa. Se halusi häntä. Mutta "siitä nyt -ei tule mitään!" mumisi hän ja souti jättiläisen voimalla. Järvi -- -niin, sepä jostakin kävi, oikein väkevästä; mutta Seppi oli myös -väkevä. Yksi yhtä vastaan. Saas nähdä, kumpi voittaa! - -He olivat jo lähellä vastaista rantaa. Arnold kohousi siirtyäkseen -auttamaan soutajaa. Silloin kallistui vene ja vaahtopäinen aalto syöksi -hänet kuohuviin laineisiin. - -"Wellamon vetisen neidon saaliiksiko hän joutuu? Hukkuuko? -- siitä nyt -ei tule mitään!" - -Seppi hyppäsi hänen jälkeensä järveen; hän kaappasi kiinni tunnottomaan -nuorukaiseen -- laineet syytivät hänet yhä kauemmaksi veneestä. Hän ui, -laahaten toista mukaansa. Yksin olisi hän paremmin voinut pelastua -"mutta sinä et saa häntäkään!" - -Sinä -- järvi. - -Vielä muutamia pitkiä minuutteja suurinta vaaraa. Sitten laskee -kalastajapoika pelastetun rannalle, mutta vaipuu itse hänen viereensä -uupuneena. -- - -Kestikievaritalossa tointui Arnold. Kiireisesti tehdyllä vuoteella -makaa hän. Hän ojentaa väsyneesti hymyen kätensä pelastajalleen. Hän ei -vielä kykene mitään puhumaan. - -Mutta Seppi ei tartu tarjottuun käteen. Hänen silmänsä kääntyvät -järvelle päin, joka taasen on tyyni, ja hän sanoo eräälle tuttavalle: -"Tänään raivosi se!" - -Sitten pyysi hän, että pelastettu vietäisiin takaisin kotiinsa ja että -järvelle jäänyt vene otettaisiin korjuuseen: itse tahtoi hän lähteä -etsimään muualta työtä. - -"Mihin lähdet, miksi et jää?" kysyttiin; "onhan sinulla hyvä paikka! -Nyt on täällä paljo kaupunkilaisia, mutta vanhalla kalastajalla ei ole -soutumiestä, kun sinä menet. Sinussa ei ole kuntoa, jos nyt jätät -vanhan kalastajan..." - -"Niinkö luulette?" sanoi Seppi. - -Sitten kääntyi hän ja lähti. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI NOVELLIKIRJASTO VIII *** - -***** This file should be named 64183-0.txt or 64183-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - https://www.gutenberg.org/6/4/1/8/64183/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/64183-0.zip b/old/64183-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b56d964..0000000 --- a/old/64183-0.zip +++ /dev/null |