diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63976-0.txt | 2839 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63976-0.zip | bin | 64419 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2839 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6b3e27a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63976 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63976) diff --git a/old/63976-0.txt b/old/63976-0.txt deleted file mode 100644 index 2d5ee53..0000000 --- a/old/63976-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2839 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Saloilta ja vesiltä, by Aaro A. Nuutinen - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this ebook. - -Title: Saloilta ja vesiltä - Luonnonkertomuksia - -Author: Aaro A. Nuutinen - -Release Date: December 06, 2020 [EBook #63976] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALOILTA JA VESILTÄ *** - - - - -SALOILTA JA VESILTÄ - -Luonnonkertomuksia - - -Kirj. - -AARO A. NUUTINEN - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLTÖ: - -Tuokiokuvia salolta. -Sudet. -Toisten hyväksi. -Kutumade. -Kanahaukkaperhe. -Voittaja. -Telkkä. -Syöjätär. -Lummelahden valtiaat. -Hallakorven kuningas. - - - - -TUOKIOKUVIA SALOLTA. - - -On kylmä ja kirkas talvinen kuutamoyö kaukana korvessa. Pilvettömällä -taivaalla kumottaa täysikuu ja tähdet vilkkuvat. Silloin tällöin -lennähtää tähti, sammuen äärettömään avaruuteen. - -On hiljaista. Heikkona kaikuna kuuluu vain koiran haukunta kaukaa -jostain metsämökistä. Liikkumatta odottaa luminen, suuri salo. Ei -hiirenkään hisahdusta kuulu, ei näy... Vienon alakuloinen ja -surumielinen on talviöinen tunnelma yksinäisellä, kaukaisella salolla; -samalla se kuitenkin kuin salaa riemuitsee korven vapaudesta ja -rauhasta. - -Mitä nyt? Pienelle kuun valaisemalle metsäaukeamalle ilmestyy äkkiä -valkea, pitkäkorvainen jänis. Siinä se istuu takakäpälillään, korvat -pystyssä, liikkumatta kuin lumipallo. Jollei kuun hopeankirkas valo -kuvastaisi sen sinertävää varjoa hangelle, ei sitä huomaisikaan. -Mitähän miettinee pupu-jussi? -- Se harppailee läheisen kaatuneen -haavan luo ja alkaa, ensin hetkisen vielä kuulosteltuaan, järsiä puun -jäistä, kuuraista kuorta... Mutta äkkiä se loikkaa parilla pitkällä -potkulla metsän reunaan pienen kuusen varjoon, jääden siihen hätäisenä -kuuntelemaan. - -Metsästä kuuluukin hiljaisia risahduksia. Ne lähenevät. Jänis ponnahtaa -täyteen laukkaan, syöksyen kuin kerä entistä, puoleksi umpeen -tuiskunnutta polkuaan pitkin alas loivaa, salskeapetäjikköistä -salolammen rantarinnettä -- äkkiä lentää se kuperkeikkaa, parahtaa ja -koettaa riuhtoutua irti ansasta, joka silloin yhä tiukemmin kuristaa -kaulaa. Kylmä salo ei armahda, siihen on kuoltava. - -Pian saapuu aholle komea, sarvipää hirvi, jota jänöjussi turhaan -peläten puikki pakoon. Siinä seisoo metsän kruunupää kauniina ja -juhlallisena, -- mutta vain hetkisen. Se vavahtaa, pakkashöyry -tuprahtaa sen sieraimista ja keveästi hypättyään pisteaidan yli, se -katoaa metsän kätköön. - -Lammen päässä suuren suon laidassa hiiviskelee kavala kettu -tavanmukaisella yöllisellä eväänetsintäretkellään. Suipolla kuonollaan -tarkasti nuuskien se seurailee varvikossa mutkittelevia metsäkanan -jälkiä. Sitten tarmokkaasti koppaa lumen alla luolassaan vaaraa -aavistamatta nukkuvan riekon, puraista rusauttaa sen hengettömäksi ja -alkaa ahneesti syödä saalistaan. - -Korven öistä murhenäytelmää todistamaan jää vain pari veripisaraa ja -vähän valkeita höyheniä hangelle. Korvessa on kova, lahjomaton laki: -se, joka ei jaksa pitää puoliaan, joutuu vahvemman ja ovelamman -uhriksi. - -Taas on rauhallista ja hiljaista. Pakkanen vain paukahtelee -huurteisissa puissa, kuu kumottaa ja tähdet tuikkivat. - - * * * * * - -Marraskuun aamu on raikas ja selkeä. Ruskotus taivaanrannalla ennustaa -auringon nousua. Pitkän ja pimeän yön jälestä tuntuvat elähyttäviltä -aamun ensi hetket. - -Salolla alkaa vilkas elämä ja liike. Ahon laidan koivuun lennähtää -maasta makuulta komea koirasteeri, kohta toinen, kolmas... ja ennen -pitkää on puu mustanaan urpujen kimppuun käyneitä lintuja. Ritvojen -nenistä kurkottelevat ne niitä. Hennon oksan taipuessa liiaksi -muuttautuu teeri toiselle, vahvemmalle, jossa se sitten syöntinsä -lomassa kaula pitkänä kotkotellen ja arkana kuulostellen tähyilee yli -hiljaisen salon, joka leviää kaikille tahoille viheriänä havumerenä -silmän kantamattomiin. Tämä on teerten, samoin kuin muittenkin metsän -eläinten valtakunta. Muuta maailmaa ne eivät tunne eivätkä kaipaa. - -Ahon takana herää ketterä orava suureen kuuseen tekemässään -sammalpesässä, hypähtää virkeästi viereiselle huojuvalle oksalle, -siistii jo harmaaksi käynyttä turkkiaan, oikoo takajalkojaan, sitten -tyytyväisyydestä kurahtaen kimpoo viereiseen kuuseen, nousee runkoa -myöten lähelle latvaa, kiskaisee kävyn hampaihinsa, juoksee pirteästi -häntä pystyssä oksannenälle ja istahtaa siihen, pitäen etukäpäliensä -välissä käpyä, josta syö siemenet ja silpoo suomut, karistaen ne -kanervikkoon kuusen juurelle, missä suuri kukkometso niiden lipattavaa -laskeutumista pää kallellaan hiukan kummastellen katselee, mutta -rauhoittuu huomattuaan etteivät nuo ilmassa liitelevät silput olleet -sille vaarallisia. - -Pienet, vilkkaat tiaiset, hömötiaiset, töyhtötiaiset, talitiaiset ja -näöltään harakkaa pienoiskoossa muistuttavat pyrstötiaiset, ovat kaikki -tapansa mukaan sekaisin samassa parvessa jo aikoja sitten olleet -liikkeellä. Tiristen ja sirkuttaen hyppelevät ne kuusten alaoksilla, -riippuvatpa myös kynsistään selkä maahan päin einettään etsiessään. -Vähitellen, puu puulta siirtyy parvi läheiselle nevalle päin, häipyen -sinne. - -Aina ahkerasti liikehtivä kirjava tikkakin on hereillä takomassa -terävällä nokallaan pystyyn kuivuneen hongan kylkeä, etsien toukkia ja -hyönteisiä. Se kiertää ruuvimaisesti puun runkoa tasapäiseksi -taittuneeseen latvaan, josta lennähtää tiuskaisten toisen kelon -kupeeseen. - -Jänöjussi, jäkkäniska, töpihäntä, vietettyään tyytyväisenä yön -palohalmeen ruislaihoa syöden, puikkii pitkin nokisista puista tehdyn -aidan vartta, työntäytyy viimein ahtaasta raosta, loikkaa yli jäätyneen -vesilätäkön ja kapsahtaa kahdelle käpälälle kuulostamaan... pamahdus ja -savun pelmahdus lähellä koivukossa, kuloheinät katkeilevat jäniksen -ympärillä. Pupuparka pykertyy maahan, jääden siihen hiukan viputtaen -toista takajalkaansa. Suusta tippuu tummanpunaista verta kellastuneelle -koivunlehdelle. - -Laukauksen kaiku kiirii kauas seesteisessä ilmassa ympäri hiljaisen, -rauhallisen salon. Säikähtyneenä humahtaa teeriparvi siivilleen -ahonlaitakoivusta, lentää havistaen peräkorpeen. Orava pudottaa -peloissaan kävyn käpälistään, livistää kuusen korkeimpaan kerkkään, -kääriytyen siihen pieneksi harmaaksi mytyksi. Metsokin rumahtaa -lentoon, kohoten ison hongan tukevalle oksalle puun maltoon. - -Nevalta päin kuuluu askeleiden rapse. Varovainen metso kiertää -puunrungon toisella puolella olevalle oksantyvelle. - -Pian loittonevat askeleet kuulumattomiin. Metso lentää muurahaispesään -"kylpemään" ja orava hyppää läheiseen runsaampikäpyiseen kuuseen. - -Salon rauhaa ei enää mikään häiritse. - -Auringon ensi säteet kultaavat kalliolla, nevan takana kasvavien -koivujen latvoja. Loppumaton latvameri lainehtii raikkaassa tuulessa. - -Metsän aamuinen taika on hävinnyt. - - - - -SUDET. - - -Pureva öinen pakkasviima puhalsi Laatokan lumilakeudella. -Tuhattähtinen, tummansininen taivaankansi näytti kaikilla puolin -kaukana yhtyvän lakeuteen. Punertavankeltainen sirppikuu loi himmeän -hohteensa hangelle, jota pitkin hieno vitilumi vieri sihisten tuulen -kuljettamana. Toisinaan kuului kauempaa aavalta kovaa jyminää ja -ryskettä, -- pakkanen halkoi Keski-Laatokan vielä kierää jäätä. - -Kuin jatkona jyminälle ja ryskeelle kuului sieltä päin lähempää silloin -tällöin omituisia ulvahteluja, jotka tuntuivat tulkitsevan kuin -pohjatonta kaipuuta ja ikävää: rannattoman jääkentän yksitoikkoisuutta -ja lohduttomuutta. - -Samalta suunnalta rupesi kohta erottumaan kuun kalpeassa valossa kolme -tummaa haamua, jotka keveästi liukuen verkalleen lähenivät. Sudet, -arojen asukkaat, olivat nälissään lähteneet ruuanhakuun, taivaltaen -Karjalan suuren meren länsirantaa kohti. Etumaisena juoksi joukon -johtaja, suurin, harmain ja tuuheakarvaisin peto. Tuontuostakin -pysähtyi se hetkiseksi, kohotti kuononsa avaruutta kohti ja ulvoi... -Sen kidasta tuprahteli pakkashöyry, ja silmät kiiluivat villisti kuun -hohteessa. - -Tuulen yläpuolelta päin alkoi kuulua aisakellon kodikas kalkatus. Sudet -kääntyivät kulkemaan sitä kohti: vihdoinkin syötävää tässä -loppumattomassa lumi-erämaassa. - -Hevonen laahusti hitaasti ja uupuneesti umpeen juoksettunutta -tienpohjaa pitkin. Reen perässä istui kaksi miestä suuriin turkkeihin -kääriytyneinä. Äkkiä hevonen nyhtäisi rekeä, nosti korvansa terävästi -pystyyn ja korskahtaen peloissaan kiskaisihe tieltä syrjään niin -rajusti, että reen aisa vänkäytyessään rasahti ja oli vähällä katketa. -Pelästynyt hepo lähti nelistämään kaukana kohoavaa jylhää kalliorantaa -kohti, huolimatta ajajan ohjastelusta ja kieltelemisestä. Miehet olivat -ihmeissään tästä hevosensa omituisesta käyttäytymisestä. Mutta kohta -selvisi asia. Kolme sutta ilmestyi juoksemaan jonkun matkan päähän -reestä. Ne eivät uskaltaneet käydä matkamiesten enempää kuin -hevosenkaan kimppuun, vaikka niillä näytti olevan hyvä halu siihen, -sillä toisinaan ne lähestyivät uhkaavasti milloin puolelta, milloin -toiselta. Niiden silmät välähtelivät vihertävinä, saaliinhimoisina -kuuraisen naaman keskellä, ja kielet riippuivat suusta. Hevonen oli -kuin mieletön pelosta. Se laukkasi minkä jaksoi, niin että lumi -tuprusi, mutta sudet eivät jääneet vähääkään jälkeen. Muuan susi rupesi -kiirehtimäänkin kulkuaan, kaartaen hevosen eteen, ikäänkuin -katkaistakseen matkalaisten tien. Miehet arvelivat sillä olevan -aikomuksena hyökätä hevosen kimppuun, -- paukahti pistoolin laukaus... -toinen ja kolmas. Susi ulvahti kovasti ja lysähti voimattomana -vatsalleen lumeen, mutta ponnistautui jälleen jaloilleen ja jatkoi -matkaansa. Sen haavoittuneesta säärestä roiskui verta lumelle. Toiset -sudet tunsivat veren lemun. Se kiihoitti niitä. Ne eivät voineet enää -pidättäytyä. Veri kuin veri. Ne eivät voineet vastustaa pedon vaistoja. -Suurin susi hyökkäsi heti haavoittuneen kimppuun. Nyt oli siihen hyvä -tilaisuus, sillä vioittunut ei voinut itseään puolustaa täysin voimin. -Kun se oli kelpaamaton elämän taisteluun, jouti se terveitten ja -voimakkaitten ruoaksi. Sudet olisivat syöneet nälissään vaikka omat -pentunsa, jos ne olisivat haavoittuneet. - -Syntyi vimmattu taistelu. Se oli sisukasta, katkeraa kamppailua -elämästä ja kuolemasta. Haavoittunut susi sortui viimein selälleen -hankeen, mutta vielä sittenkin koetti se itsepintaisesti puolustautua -puremalla vihollisensa rintaa ja takajalkojensa kynsillä raapimalla sen -vatsaa. Suuri ja voimakas susi ei kuitenkaan hellittänyt hampaitaan -uhrinsa niskasta, vaan puri yhä syvempään, ja toinen hukka iski terävät -hampaansa lujasti haavoittuneen kurkkuun. Samoin oli se tottunut -tekemään monesti ennenkin hyökätessään hirven, koiran tai muun -saaliinsa kimppuun. Se oli yhtäkkiä unohtanut, että saaliina tällä -kertaa oli entinen asetoveri... - -Susien temmellyksen ja rähinän lakattua kuului aisakellon kalkatus jo -kaukaa rannikolta. Se soi rauhallisen verkkaisasti. - -Aamupuoleen yötä tuuli tyyntyi, viti ei tuprunnut enää, ja kuun sirppi -laskeutui taivaanrannan taa. Aamun valjetessa ulappakarien lähettyvillä -mateenpyyntikoukkujaan kokeva suksimies huomasi kolmen suden puoleksi -umpeen menneet jäljet. Kotimatkallaan hän seurasi niitä, nähden -ihmeekseen temmellyskentällä paljon verta ja harmaankellertäviä -karvatukkoja. Siitä lähti vain kahden suden jäljet suoraan mantereelle. - - * * * * * - -Seutukunnalle oli ilmestynyt susia. Niitä oli nähty tuontuostakin -milloin milläkin puolella pitäjää. Kaikesta päättäen olivat kävijät -kaikkialla olleet samat kaksi sutta. Ne olivat kopanneet ruuakseen -monta kartanolta öisin loitonnutta koiraa ja vieneet vinkuvan -sianporsaan pahnasta, jonka ovi oli sattunut jäämään raolleen. Näiden -rohkeitten petojen saaliiksi oli muutamana iltana joutua myös -saunatiellä yksin tallusteleva pikkutyttökin. Susi tuli jo hänen -lähettyvilleen, mutta kun lapsi rupesi "suurta koiraa" pelästyen -parkumaan, säikähti hukka tätä outoa ääntä, jollaista se ei ollut ennen -kuullut, ja pakeni. Vaikka susi ryhtyy ankarasti ahdistettuna tai -äärimmilleen nälkiytyneenä taisteluun sitä voimakkaammankin vastustajan -kanssa, kammottaa sitä kaikki ennen näkemätön ja kuulematon. Uusi, outo -ja salaperäinen tekee siitä luihun ja aran. Varsinkin ihmisen ääni ja -hänen äkilliset liikkeensä, joitten tarkoitusta susi ei voi käsittää, -vaikuttavat petoon kuin herpaiseva taikavoima. Samoin on useiden -muittenkin eläinten laita. Ne tunnustavat siten vaistomaisesti ihmisen -herrakseen ja valtiaakseen. - -Susia nähtiin pimeän tullen usein maantielläkin ja monissa muissa -paikoissa kun niitä kaikista vähimmin osattiin odottaa. - -Niinpä talosta toiseen alituisesti hynttäävää hieroja-akkaa, -Paksua-Hellua vastaan äkkiarvaamatta tulla tupsahti tiellä kaksi sutta. -Sekä ne että Hellu pysähtyivät hämmästyneinä jonkun matkan päähän -toisistaan. Muutamien silmänräpäysten neuvottomuus. Sudet huomasivat -vastustajan ihmiseksi, niiden vainu sanoi sen niille pettämättömästi, -vaikkakin tuo heidän edessään pimeässä liikkumattomana ja "juhlallisen" -uhkaavana seisova lyhyt ja leveä olento ei muodoltaan muistuttanut -paljoakaan niitä ihmissuvun edustajia, joita hukat olivat ennen -nähneet. - -Selvittyään hämmästyksestään ja tajuttuaan susien seisovan edessään, -joutui paksu _homo sapiens_ yksilö hurjan pelon valtaan, alkoi huutaa -täyttä kurkkua ja huitoa vimmatusti sarvisäkillään, kun ei uskaltanut -kääntyä pakoonkaan, peläten susien pahemmin ahdistavan juoksevaa, kuten -äkäiset koirat tekevät. Hellun mieleen oli hädän hetkellä, juuri kun -hän oli kääntymäisillään pakoon, juolahtanut Yläpihan piski, joka aina -ärhenteli melkein hameen helmoissa Hellun tullessa taloon, mutta ei -hätyyttänyt niin pahasti jos hidastutti kulkuaan tai pysähtyi. - -Sudet astuivat arasti muutamia askeleita tieltä syrjään. Hellu luuli -niitten aikovan hyökätä sivulta päin hänen kimppuunsa, ja rupesi yhä -silmittömämmin hosumaan ja kauheammin huutamaan, luullen viimeisen -hetkensä tulleen. - -Mutta armon aika ei ollut vielä päättynyt. Sudet kyllästyivät moiseen -ihmisäänen tulvaan, joka vihloi kiusallisesti niiden hiljaisuuteen -tottuneita korvarumpuja. Käsivarsien vinha huiske näytti myös varsin -arveluttavalta, sillä eihän ihmiseltä ollut koskaan mitään hyvää -odotettavissa. Pedot hiipivät häpeissään metsään. Silloin Hellukin -puhalsi hartaan helpotuksen-huokauksen ja lähti pökerryksissään -- -sinne päin, mistä juuri oli tullutkin. Puoleksi juosten lyntysti hän -niin että sarvet ja muut kupparin vehkeet pussissa kalisivat ja yhä -pitäen kovaa porakkaa sadatteli itsekseen "pahanhengen hukkia" ja -"riivatun hotkaleita". - -Lähimmän talon asukkaat, jotka saivat sinä iltana kuulla Paksun-Hellun -mainion kuvauksen tästä "kauheasta tapauksesta", eivät kuulemaansa -koskaan unohda. Muutamia päiviä myöhemmin erään saman kylän miehen -ollessa metsässä latomassa halkoja pinosta rekeensä, hysähti hevonen, -tuhki sieraimiinsa eikä tahtonut pysyä paikoillaan, vaikka näkyvissä ei -ollut mitään pelättävää. - -Vähän ajan kuluttua ilmaantui kuitenkin kaksi sutta. Ne juosta -jolkuttelivat rauhallisesti peräkkäin läheisen harjun rinnettä pitkin. -Toinen susi oli harvinaisen suuri. Näytti siltä kuin ne eivät olisi -vainullaankaan huomanneet miestä ja hevosta -- ne olivatkin tuulen -yläpuolella. - -Pyssymiehet eivät, ihmeellistä kyllä, koskaan nähneet susia -vilaukseltakaan, vaikka moni metsästäjä vaaniskeli ahkerasti niitä. -Vanhat, tottuneet metsämiehet eivät tätä ihmetelleet. He sanoivat -entisistäkin kokemuksistaan tulleensa siihen vakaumukseen, että susi, -samoin kuin kettukin, tuntee jo kaukaa ruudin "hajun". - -Ei saavutettu toivottua tulosta hevosenhaaskallakaan. Milloin oltiin -vahdissa, eivät sudet tulleet haaskalle; muina aikoina ne kyllä -kävivät. - -Mutta valkenipa vihdoin kevättalvella päivä, joka tuli pienemmälle -sudelle kohtalokkaaksi. Hiihti näet Erä-Kusti ketunkierrännässä, -juoksuttaen selästään suurelta rullalta punalippuista lankaa, jonka yli -muuten -- niin viisas kettu ei uskalla mennä, ja huomasi tällöin -hämmästyksekseen suden katsovan oksain lomitse läheisen kuusen -juurelta. Peto oli nähtävästi äänen kuullessaan äkkiä herännyt -päivämakuultaan ja oli yhtä hölmistynyt kuin Kustikin. Muutamia -silmänräpäyksiä katselivat mies ja susi toisiansa. Kumpainenkin tunsi -toisessaan katkerimman ja pelättävimmän vihollisensa. Vihdoin mies -päättäväisesti tempasi pyssyn selästään. Susi säpsähti tätä -äkkiliikettä, ja aavistaen siitä seuraavan jotain ratkaisevaa ja sille -epäedullista, ponnahti pakoon. Monien muitten vaistojensa ohella onkin -metsäeläimillä selittämättömän ihmeellinen aavistus ihmisen -menettelystä ja sen merkityksestä niihin nähden, vieläpä -mielentilastakin kohtauksen jännittävinä hetkinä. Näyttää siltä kuin -eläimet ratkaisevissa tilanteissa tietäisivät ihmisen ajatukset, mikäli -nämä koskevat niitä, ja määräisivät sen mukaan oman menettelynsä. - -Mutta vaikka susi nytkin loikkasi pakoon samalla hetkellä kuin mies -tempasi pyssyn, ei se kerinnyt kovinkaan kauas ennenkuin sai kylkeensä -haulipanoksen ja heti myös toisen etulavoilleen. Susi kaatui, ärähti -kiukkuisasti, koetti kohota seisomaan, mutta jalat eivät oikein -kannattaneet. Sudesta tuntui niinkuin ne eivät olisi tavanneet tukea -lumesta, vaan olisivat haparoineet tyhjyydessä. Ponnistaen viimeiset -voimansa se vieläkin yritti nousta, mutta ei enää päässyt... Muutamia -kertoja peto vielä pyöräytteli lyhyehköä häntäänsä, katsoen keltaisilla -silmillään jäykästi ja avuttomasti, kuin soimaten surmaajaansa. Sitten -karva silisi ja takajalat suoristuivat. - -Silloin vasta suuri susi, joka aina oli nähty tämän toisen toverina, -katsoi otollisimman hetken tulleen syöksähtää katajaryteikön sisästä -aivan Kustin vierestä ja kadota metsään ennenkuin mies ennättäisi -ampua. - -Kesken jäi Kustilta ketun kiertäminen. Toimitettuaan tyytyväisenä -kuolleen suden kotiin, lähti hän erään miehen kanssa jälkiä seuraten -hiihtämällä ajamaan takaa vainajan toveria, suurta sutta. - -Miehet hiihtivät sitkeästi pedon jälestä, mutta ilta tuli, eivätkä he -edes nähneetkään ajettavaansa, sillä se tiesi olla varuillaan ja -pysytteli pitkän matkaa edellä vainoojistaan, joiden oli vihdoin -yövyttävä muutamaan torppaan. Silloin susikin pysähtyi lepäämään. Sen -oli kova nälkä; se ei ollut pariin päivään saanut mitään syötävää. Tämä -lisäsi väsymystä; juoksemisesta ei se vielä ollut kovinkaan rasittunut. -Jos hukka olisi saanut _vähän_ syötävää, olisi se jaksanut juosta -lepäämättä koko yön ja siten jättää vainoojansa niin paljon jälkeensä, -että nämä olisivat pian toivottomina heittäneet sikseen takaa-ajon, -mutta kun ei saanut mitään suuhun pantavaa, täytyi tyytyä viettämään yö -kaatuneen kuusen latvuksen alla, uskaltamatta nukahtaa hetkeksikään, -saattoivathan ajajat milloin tahansa tulla. Aamun sarastaessa oli -lähdettävä taas eteenpäin, sillä susi tunsi kaukovaistollaan -vainolaistensa lähestyvän. Ne saapuivatkin kohta suden makuukselle ja -painautuivat kiireesti edelleen. Kevättalven kovakuorisella hangella, -jossa oli vain sen verran vitiä, että suden jäljet hyvin näkyivät, -liukui suksi mainiosti. Keskipäivälläkään ei aurinko kyennyt vielä -lämmittämään lunta niin paljon, että suksikeli olisi pilautunut. Mutta -kyllä se miehistä hien irtautti. - -Susi kierteli metsissä, kyliä ja aukeita maita vältellen. Metsissä oli -turvallisinta. Toisinaan juoksi se jonkun matkaa tietä pitkin, mutta -poikkesi pian taas metsään. Sitkeästi seurasivat miehet jäljessä. He -pistäytyivät vain kerran mökkiin hetkeksi haukkaamaan päivällistään. - -Ilta hämärtyi. Ajoa jatkui yhä. Sudella oli hiukaiseva nälkä. Kulku -hidastui sen takia. Toisinaan piti pysähtyä hetkeksi levähtämään. -Hämärän tultua uskalsi susi kulkea kylien kautta. Se toivoi asutuilta -seuduilta saavansa paremmin jotain syötävää. Ja onni suosikin sitä nyt. -Erään mökin pihasta hyökkäsi näet pieni piski kauas pellolle haukkua -räkyttämään sutta, jota se luuli isoksi koiraksi. Suden lähestyessä -peräytyi rakki pihaan päin, mutta kun peto ahdisti ja oli jo hyvin -lähellä, tuli koiralle hätä ja se rupesi pakkautumaan riihen kivijalan -reiästä sillan alle pakoon, mutta reikä oli ahdas ja susi sai saaliinsa -kiinni. Koira päästi hirveän huudon, pihasta lähti riihelle päin -juoksemaan mies seiväs kädessään, mutta susi nujersi nopeasti koiran -hengettömäksi ja juoksi rantatietä pitkin alas jäälle, pitäen koiraa -hampaillaan sen pääpuolesta, muun ruumiin retkottaessa hukan niskoilla. -Kantamuksesta huolimatta nousivat nyt hukan jalat entistä keveämmin, -- -olihan tiedossa kunnollisen aterian saanti. Se tieto tuntui antavan -voimia. - -Korkeitten kalliorantojen välistä avautui kapea Laatokan lahti -silmänkantamattomaksi jäälakeudeksi. Susi ohjasi kulkunsa suurinta -aukeata kohti. Se aavisti, että sinne eivät takaa-ajajat uskalla lähteä -ja siellä saa rauhassa syödä saaliinsa ja sitten jatkaa matkaansa -kaukaiselle vastaiselle rannalle, takaisin avaroille aroille, -synnyinseuduille. -- -- -- - -Erä-Kusti oli tyytyväinen, kun sai ammutuksi edes pienemmän suden. -Saihan siitä arvokkaan taljan ja valtiolta sata markkaa tapporahaa. -Kunnia ei myöskään ollut vähäinen. - -Useina päivinä kävi Kustin mökillä suuret joukot suden katsojia, sekä -nuoria että vanhoja, miehiä ja naisia. - -Mutta Paksu-Hellu ei uskaltanut pariin viikkoon liikkua sillä puolella -kylää, jossa Erä-Kustin mökki sijaitsi. - - - - -TOISTEN HYVÄKSI. - - -Talvi-illan hämärtyessä tuuli tyyntyi, taivaankansi selkeni ja pakkanen -kiihtyi. Venus-tähti palaa loimotti jo synkkenevän salon yllä, tumman -taivaan kuvun eteläisellä rannalla. - -Orava asettui yölevolle korkeassa kuusessa olevaan pesäänsä, tukkien -sen "oven" sammalilla, ja teeriparvi pudottautui urpukoivustaan -illalliseltaan hangen sisään nukkumaan. - -Silloin lähti liikkeelle Mikko Mieleväinen, viisas kettu, joka oli -yölliseltä metsästysretkeltään palattuaan aamusta asti nukkunut -puoleksi lumeen hautautuneen halkopinon päällä. Se tunsi näet -hiukaisevaa nälkää, piti saada jotain syötävää. Viime yönä oli saalis -ollut niukanpuoleinen: pyy ja muutamia hiiriä. Ei sen vertaisesta nälkä -oikein paennut; pahimmoiksi vain pääsi ruuan makuun. Mikko Mieleväinen -lipaisi kielellään suupieltään ajatellessaan makeita "lintu- ja -hiiripaisteja". Sitä harmitti, ettei ollut onnistunut saamaan sitä -lajia enemmän, vaikka viime yönä oli hyvä hiipimäkeli: upottamattomalla -karmanteella siksi paljon pehmeää vitiä, ettei astunta kuulunut. Nyt -oli paljon epäedullisempi keli; lumen pinnalla oli ohut kuori, joka -narskui kävellessä. Varsinkin näin selkeällä säällä kuului se -verrattain pitkän matkan päähän. Se huolestutti kettua. Mitenkähän -luonnistuu tämän-öinen pyynti? Hyvälläkin kelillä on "paistien" -tavoittelussa täysi työ, ne vintiöt kun ovat tarkkakuuloisia ja -varovaisia. Olet juuri pääsemäisilläsi viimeisen hyppyvälin päähän -teerestä, niin silloin tuo peijakas rupeaa kuikistelemaan kaulaansa ja -katselemaan ympärilleen, ja seuraavassa silmänräpäyksessä pelmahtaa -lentoon, kuten tapahtui viime yönäkin. - -Se harmitti Mikkoa niin, että hän oikein istahti hangelle sitä -miettimään, tuontuostakin lipaisten kielellään suupieltään. - -Metsässä oli hiljaista. Hämärä sakeni. Ketun edessä vähän matkan päässä -häämötti puunrunkojen lomitse niityn aita. Mikolle se oli tuttu: se oli -"pajukkolintuniityn" aita. Monesti oli Mikko tuolta niityltä talvisin -saanut pajupensaiden ympärillä piipertäneen valkean metsäkanan. Viime -yönä ei siellä tullut käydyksi. Nyt sinne ehkä kannattaisi mennä, kun -ei ole parempaakaan hanketta tiedossa. Eihän tuo ota jos ei annakaan. - -Mikko lähti varovasti juosta sipsuttamaan niitylle päin. Aidan luona se -pysähtyi hetkeksi nuuskimaan ilmaa sekä kuuntelemaan ja katselemaan, -arasti vilkuillen joka suunnalle. Sitten vasta se uskalsi hypätä aidan -yli niitylle, jonka vastaisella laidalla oli pajukkoa ladon -ympäristössä ja ojien varsilla. - -Mikko seisahtui taas ja veti ilmaa sieraimiinsa: niityllä _oli_ -"pajukkolintuja". Tehdäkseen itsensä niin huomaamattomaksi kuin -suinkin, lyyhistyi kettu matalaksi, lähtien hiipimään pajukkorivin -vierustaa. Mikon vatsa melkein viisti hankea, tuuhea, punertava häntä -oli jäykästi suorana niin että valkeakarvainen latva lakaisi lunta, -korvat olivat terävästi pystyssä ja silmät kiiluivat, katse tiukasti -tähdättynä eteenpäin. Varovasti, askel askeleelta metsästäjä eteni. -Joskus se pysähtyi, toinen etujalka kohotettuna askeleen ottamiseen. -Sitten se painoi käpälänsä varovasti lumikuoren läpi, koettaen siten -niin paljon kuin voi karttaa rapisuttamista, sillä Mikko tiesi -jokaisesta askeleestaan riippuvan, saisiko syömistä vai jäisikö maha -tyhjäksi. Tämä kysymys oli Mikolle tietenkin tärkeä, tärkeintä -kaikesta, mitä sillä oli elämässään ratkaistavana. Jos et osaa olla -kyllin viekas ja varovainen, saat olla syömättä, kunnes opit tarpeeksi -ovelaksi, siinä elämän totuus. Siksi Mikko oli niin jännittynyt, että -aivan vapisi: sen takajalat hiukan lepattivat, ne olivat vireessä minä -silmänräpäyksenä tahansa tarvittavaan voimakkaaseen ponnahdukseen. - -Vaikka oli jo hyvin hämärä, olivat metsäkanat vielä valveilla, nyppien -pajun nuppuja illallisekseen. Karvaisilla jaloillaan tallustellen -pensaitten ympärillä ja jättäen lumeen kolmihaaraisen jäljen -kurottelivat ne silmuja varpujen nenistä niin korkealta kuin ylettivät. -Kun pensaassa ei ollut enää mitään syömistä, kävellä taapersivat tai -juosta tipittivät ne toiselle pensaalle. Ylempänä olevat silmut jäivät -syömättä, sillä metsäkana ei koskaan lennä oksalle, enintään joskus -hypähtää matalalla olevalle pajun tyvelle. - -Kettu oli vielä siksi loitolla metsäkanoista, ettei se nähnyt niitä, -niin lumen näköisiä ne olivat, kauttaaltaan puhtaanvalkoisia -- -lukuunottamatta pientä mustaa silmää ja kapeata mustaa juovaa -pyrstössä. - -Mutta pienen ripsahduksen kuultuaan parven vartialintu huomasi lunta -vasten selvästi näkyvän hallavan revon, ja kakattaen pelmahti lentoon. -Toiset lumilinnut katselivat kaula pitkänä joka puolelle, mutta eivät -vieläkään huomanneet vihollistaan, sillä vartialinnun lähtiessä lentoon -oli kettu nopeasti kuin salaman iskun saanut lysähtänyt vatsalleen -hangelle, painautuen niin matalaksi kuin voi. Se toivoi näet edes -toisten lintujen pysyvän paikoillaan sitä huomaamatta. - -Mutta se erehtyi. Metsäkanaparvi ymmärsi johtajansa varoitushuudon ja -lentoon lähtemisen syyn. Jossain läheisyydessä piili vaara, vaikka ne -eivät sitä huomanneetkaan. Viisainta oli siis paeta. Toinen toisensa -jälkeen, mikä sieltä, mikä täältä, pelmahtelivat ne lentoon. - -Mikko Mieleväinen oli aivan masentunut. Siihen se nyt meni se homma! -Jopa meni hukkaan "hyvät humalat!" - -Kuin lohdutuksekseen nuuski Mikko lintujen jälkiä lumessa. Kuinka -suloisilta ne tuoksuivatkaan! - -Ei edes rihmapyydykseen takertunutta riekkoa ollut ketun saatavissa, -kuten muutamia päiviä sitten tässä samassa pajupensaikossa. Nyt oli -tyydyttävä vain pariin päästäiseen. Suuritöistä oli niidenkin -saalistaminen: toinen täytyi kuopia kärsivällisesti paksun lumen alta -ojan pohjasta ja toisen lähtemistä ladon alta hangelle juoksemaan piti -kauan malttaa odottaa. - -Nälkäisenä istahti Mikko hangelle miettimään elämänsä kovuutta. Minkä -takia "paisteja" on näin niukasti? Mikähän tässä nyt tulee tuumaksi? Ja -nälkä on niin, että näköä haittaa. Ei tee mieli enää mitään yrittää, -kun kaikki kuitenkin menee päin mäntyyn. - -Vallitsi jo melkein täydellinen pimeys. Salaperäisen synkässä ja -hiljaisessa metsässä humahteli heikosti tyyntyvä tuuli. Toisinaan -kuului etäältä metsäkanojen iltaääntely "_väk-kä-kä-kää, kopeuk, -kopeuk_", joka ikäänkuin ilkamoiden kiusoitteli kettua. - -Mikko päätti koettaa onneaan uudestaan; eihän tässä muukaan auttanut. -Se lähti laukkaamaan ääntä kohti. Äskeinen ankara jännitys ja nälkä -tuntuivat herpaisevan jäseniä. - -Suurella vaivaiskoivuja ja mataloita männynkäkkyröitä kasvavalla -nevalla rupesi Mikon ihmeellisen tarkkavainuisiin sieraimiin tuntumaan -omituinen käry. Se oli ketulle tuttu. Vallan hyvin tiesi Mikko -entuudestaan, mitä se merkitsi. Paljon oli tullut jo koetuksi yhtä ja -toista ja kaikesta oppia otetuksi, sillä kaikesta tiedosta saattoi olla -hyötyä vielä joskus. - -Vähän matkan päässä oli suksenlatu ja sen vieressä pyöreäpohjainen ura -lumessa, niinkuin hiihtäjä olisi hankea pitkin vetänyt jotain. - -Mikko Mieleväinen tiesi, että tämä oli taas niitä Kalkkikallion torpan -kettumiehen kujeita. Saadakseen kettuja paremmin myrkkypaloilleen -tulemaan, oli se vanha veijari tuosta jälleen vetänyt jälessään -nuorassa korvennettua kissanraatoa. - -Mikko lähti seuraamaan uraa, toivoen saavansa nyt, kuten usein -ennenkin, pyyntimiehen syöttiseudulla pistää poskeensa hangelle -heitettyjä kissanraadon kappaleita. Olihan hän ennenkin osannut erottaa -myrkyttömät lihapalat myrkytetyistä. Sillä eihän hän ollut mikään -kokematon nuori kettu, jonka saa myrkyllä surmatuksi. - -Kauan piti Mikon juosta vitvetellä ennenkuin ura vihdoinkin päättyi -eräässä lepikossa. Mutta vaikka Mikko juoksenteli ristiin rastiin sillä -seudulla, ei lihapaloja löytynytkään. Viimein se kuitenkin vaistonsa -avulla joutui hangelle heitetyn kokonaisen kissanraadon luo. Ahaa, -tämmöinenkö konnankoukku nyt! Viisas ja epäluuloinen Mikko Mieleväinen -aavisti, että tämä on ketunpyytäjän uusi kavala temppu: koko kissa on -myrkytetty. -- Minuapa et petä, pitkäparta, ajatteli Mikko, -- mutta -olisi se tuo kokemattomille ketuille vaarallinen kasinraato peitettävä -syvälle hankeen, ettei löytyisi ainakaan ennenkuin lumen sulamisen -jälkeen, jolloin se ei ole enää kovinkaan viettelevä, sillä silloin, -päinvastoin kuin nyt talvisydännä, saa helposti muuta parempaa -syömistä. - -Pontevasti Mikko ryhtyi puuhaan. Se kaivoi etukäpälillään syvän haudan -lumeen. Sitten se lähestyi raatoa ja tarttui hampain siihen... silloin -pelmahti lumi Mikon vieressä molemmin puolin, kuului naksahdus... ja -kummankin etukäpälän luut taittuneina hirmuisten hammasrautojen väliin -tuuskahti Mikko rinnalleen lumeen. Tuskissaan ja epätoivoissaan se -koetti, vaikka tiesikin tuhonsa nyt tulleen, riuhtoutua irti raudoista, -mutta huomasi pian pääsyn mahdottomaksi. Näinkö siis kävi! - -Vielä on sentään olemassa keino. - -Kettu rupesi itsepintaisesti puremaan poikki omaa jalkaansa. Monet -ketut ovatkin tällä tavatonta sisua vaativalla tavalla päässeet -pyydyksestä, jos ovat sattuneet tarttumaan rautoihin vain toisesta -käpälästään. Hirmuisia tuskia kärsittyään onnistui Mikkokin vetämään -verisen jalantynkänsä pois pihdistä, mutta toinen jalka oli yhä -puristuksessa. Hammasraudat olivat sattuneet iskeytymään aivan jalan -juureen. Sentakia kettu ei päässyt puremaan sitä, vaikka kovasti -yrittikin. Se ei näet osannut ajatella, että eihän hänestä ollut -eläjäksi molemmat etukäpälät katkenneina. Itsepintaisuudellaan luuli se -voittavansa kaikki pulat. Se tahtoi elää, se tahtoi vain saada nälkänsä -tyydytetyksi. Mitään muuta ei se kaivannut. - -Kauhea oli Mikko-paran yö. Jalkoja kirve!i kuin olisi tuli niitä -poltellut. Niistä valui veri. Se heikonsi. Mikko ei enää koettanutkaan -päästä irti. Se kierähti vain kyljelleen hangelle ja odotti -vapaaksipääsemistään, sillä Mikko ei voinut uskoa kaiken loppuvan -tähän. Ihminen oli tosin ilkeyksissään saattanut hänelle kärsimyksiä, -mutta pian on kaikki ohi. - -Kettu odotti... - -Alkoi herpaista niin omituisesti. Tuskakin väheni. Tuntui siltä kuin -jalkoja ei olisi ollut olemassakaan. Mikko päätti hiukan nukahtaa -odottaessaan. - -Vapautus tuli aamun valjettua: kova lyönti päähän suksisauvalla. - -Toisten hyväksi oli Mikko Mieleväinen uhrannut henkensä taistellessaan -ihmistä vastaan, heimolaistensa hyväksi. Tyhjäksi jäi turvallinen -makuukuoppa halkopinon päällä, ja rauhassa sai nyt olla häneltä riista -tällä salolla. Muille kaikki, muille. - - - - -KUTUMADE. - - -Suuri, kirjava made ui verkalleen pohjamudan pintaa pitkin järven -syvimmässä uulossa, uurtaen mätiä täynnä pullottavalla vatsallaan vaon -liejuun. Se oli matkalla matalammille vesille etsimään kutupaikkaa -jonkun karikon kupeelta tai kivikkoniemekkeen jyrkkäysrintauksesta, -- -muutamiin sellaisiin harvoihin paikkoihin, joka vuosi samoihin, -kutumateet kokoontuvat helmikuun alussa. - -Syvyydessä vallitsi synkkä hämäryys, melkein täydellinen pimeys. -Kirkkaasti paistavan auringon valo kykeni tunkeutumaan sinne vain -kalpeana kajastuksena. Ei made valosta välittänytkään, se ei sitä -tarvinnut. Osasihan pilkkopimeässäkin nälän tultua nielaista toisen -syvänveden kalan, suurisilmäisen kiiskin. Muita Ahtolan asukkaita ei -useinkaan saanut eineeksi, etenkin oli ravinnonsaanti hankalaa -kesäisin, jolloin ne olivat mataloilla, valoisilla vesillä, luotojen -liepeillä ja rannikoilla. Made ei viihtynyt siellä, sillä se piti -parempana asua aina hämärän syvyyden viileässä vedessä. Matalalle meni -made vain kahdesti vuodessa: helmikuussa kutemaan ja _ensimmäisenä_ -aamuna järven jäätymisen jälkeen puoleksi päiväksi mötköttämään -jollekin laakealle rannalle niin matalaan veteen kuin suinkin pääsi; -semmoinenhan oli tapa muillakin matikoilla. Vanhemmiten ei tosin tullut -enää aivan joka syksy mennyksi matalalle järven jäätymisaamuna. Mitäpä -sinne enää näin suurena vonkaleena. Siellä onkin silloin enimmäkseen -vain pieniä mateenluiruja, eikä niilläkään ole sinne mitään asiaa, -jöröttävät vain otsa jäätä vasten. Ne saapuvat siihen jo aamupimeän -aikana ja poistuvat muutamien tuntien kuluttua, eivätkä tule enää sinä -syksynä, ellei järvi pitkällisen suojailman takia sula ja jäädy -jälleen, jolloin mateet taas rientävät uutta jäätä katsomaan. Jokin -kumma vaisto vetää niitä silloin syväyksestä rannalle. Monesti ne -siellä joutuvat "kolkkamiehen" konttiin, -- napsaus kirvespohjalla -jäähän mateen pään kohdalle, ja täräyksestä pökertynyt kala pyörähtää -selälleen. Samoin oli vähällä käydä suurenkin mateen eräänä syksynä; -isku sattui kuitenkin sen verran syrjään, että made pääsi -puolipyörtyneenä pakoon. Sen perästä, vahingosta viisastuneena, ei se -mennytkään enää mokomille markkinoille. Mutta kutemassa piti käydä joka -vuosi vielä vanhanakin niillä samoilla seuduilla, jonne se nyt -parhaillaankin uida jurritti. Joutuisaa ei taipaleenteko ollut, mutta -lyhenipä tuo matka hitaammallakin menolla. Äkkiä töksähti mateen turpa -verkkoon, joka oli saatu jään alle viritetyksi pitkien salkojen avulla -avannosta toiseen ujuttamalla ja jossa rimpuili avuttomana suuri siika -ja useita isoja ahvenia. Made sotkeutuu verkkoon hyvin harvoin. Niinpä -se nytkin arasti peräytyi hiukan ja jäi torjottamaan paikoilleen, -liikutellen eviään. Näytti siltä kuin se olisi jäänyt miettimään mitä -oli tehtävä, jotta pääsisi eteenpäin. Tai ehkä se mietti, mikä tämä -laitos oikeastaan oli kun se sulki tien, -- joskus ennenkin oli made -kohdannut niitä matalammissa vesissä, etenkin syväyksien rintauksissa, -mutta harvoin syväyksissä. - -Made lähti uimaan verkon vierustaa, pysähtyi vielä miettimään ja -painautui sitten pehmeään pohjaliejuun verkon reunan alle. Kotvan ajan -kuluttua se ilmestyi liejun pinnalle toiselle puolelle verkkoa, ja -jatkoi rauhallisesti matkaansa. - -Kivikkoniemen lähistöllä veden sisässä oli paljon valoisampaa kuin -syvyydessä. Mateen oli kuljettava loivaa ylämaata, sillä pohja kohosi -pinnalle päin. Lieju koveni soraksi, jossa siellä ja täällä kasvoi aina -viheriöiviä pohjaheiniä ja veden liikunnan mukaan häilyviä lakastuneita -ahvenheiniä. Oli myös suuria, vihreän liman peittämiä kiviä ja veden -pinnalle asti ulottuvia kalliopaasia. Mateen ympärillä vilisi pieniä -sukkelaliikkeisiä särkiä ja ahvenia, joukossa joku muu suurempikin -kala, kuten hopeanhohtoinen siika ja täplikäs hauki, jota toiset kalat -karttoivat; pienempi haukikin pelkäsi sitä, sillä julma "veden tiikeri" -saattoi syödä rakkaimman sukulaisensakin. - -Made ei pelännyt vähääkään sen lähistöllä uiskentelevaa haukea; se -tiesi sen itselleen vaarattomaksi, eikä se välittänyt mistään -muustakaan matkansa varrella. Hetkeksi pysähtyi se kuitenkin uteliaana -katsomaan muutamaa koirasmadetta, joka riuhtoi rihman nenässä kuin -henkensä edestä, kuoretäkykoukku suupielessä. Koiras oli saapunut -kutupaikalle laskeakseen maitinsa mätiin, siten hedelmöittääkseen sen, -ja tuli torranneeksi syöttikuoreeseen, joka kellui kupeellaan pohjassa -kuin vanhuuttansa kuolemaa tekevä kala. Mitenkä se olisi malttanut olla -siihen kajoamatta. - -Mätimade ui kummastuneena rihmassa rimpuilevan ympäri, voimatta -käsittää mitä tuo toinen tuossa teki ja miksi se ei syönyt kuoretta -suupielestään. -- Kun ei asia selvinnyt, jätti se heimolaisensa -jatkamaan outoa peliään ja lähti itse tyynesti vaeltamaan eteenpäin. -Vähän matkan päässä näki made samanlaisen kuoreen pohjakivellä -kellottamassa, mutta ei huolinut siitä. Oli tullut olluksi syömättömänä -pitemmän aikaa, sillä vasta kudun jälkeen maistuu ruoka mätimateelle. -Nälkä olisikin tällä kertaa ollut kohtalokas tekijä. - -Made kierteli kiviä, etsien mieleistänsä mädinlaskupaikkaa. Silloin -huomasi se rysän, jossa oli muutamia matikoita. Ne näyttivät olevan -erittäin mielissään löydettyään niin sopivan kutupaikan, sillä jotain -tämäntapaista "pohjarisukkoa" tai muuta ritaa ne olivat etsineetkin. -Tyytyväisinä katselivat nuo onnelliset rihmasilmukkaseinämän takana -kiertelevää madetta, joka etsi ahkerasti pääsytietä rysään, mutta -pahaksi onneksi ei sattunut osumaan pyydyksen nieluun. Parasta on -jatkaa matkaa. -- Taaskin pelastus kuolemasta. "Vaaroja täynnä on -maailman-matka." - -Jonkun taipaleen päässä näki made häämöttävän hämärässä jotain -valkeata. Made läheni sitä... pysähtyi epäillen... uskalsi töytätä -turvallaan... -- se oli pohjaan pystytetty valkeakuorinen koivukeppi. -Uteliaana kohosi made veden pinnalle päin, tunnustellen turvallaan -tuota sen mielestä ihmeellistä esinettä. Kyynärän korkeudelle pohjasta -oli keppiin kiinnitetty vitsamerta, nielu pohjaan päin. Huomaamattaan -pujahti made mertaan, ja jäi mielellään sinne, sillä olihan tämä yhtä -hyvä kutupaikka kuin rysäkin. Tässäpä hyvä, tiheä "risukko", kelpaa -tähän laskea mätinsä. - -Jään läpi kajastava valo rupesi himmenemään; kohta yön synkeä pimeys -piiritti joka puolelta. -- -- -- - -Aamu valkeni. Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle. Jään allakin oli -taas vähän iloisemman näköistä kun oli valoisampaa. Merran ympärillä -uiskenteli kaloja. Ne vilahtelivat aivan merran vieritse ikäänkuin -ärsyttääkseen vankeudessa jurrottavaa madetta, joka jo olisi tahtonut -päästä pois merrasta ja ikävissään katseli varpujen välitse kalojen -liikehtimistä kuin vanki katuliikennettä linnan ikkunaristikon takaa. -Siinä puuhasivat ahkerasti edestakaisin ahvenet, hauenpurat, -lahnanparkit, pienet särensirrit, olipa joukossa muutamia suuria, -rauhallisesti kääntelehteviä siikojakin, jotka mielellään oleskelevat -tällaisessa karikkopohjaisessa vedessä. Samat kalat kiertelivät siinä -niin vilkkaasti kuin olisi niillä ollut erittäin tärkeätä -toimitettavaa. Jonkun ajan kuluttua ne kaikki kuitenkin hävisivät, -livistäen toinen toisensa perästä syväykseen. Pian alkoi ulapalta -lappautua matalikolle pieniä, piikkiselkäisiä rautakaloja. Niitä tulla -hurritti tuhansia suurissa, tiheissä parvissa. Ne olivat kaikki -samankokoisia, parin sentin pituisia. Tämä "kansainvaellus", samoin -kuin toisten kalojen katoaminen, tiesi sään muutosta: myrsky oli -tulossa. Kalat, varsinkin nuo pienet piikkiset rautakalat, ovat -erehtymättömiä ilman ennustajia. Rautakalat tietävät muun muassa mistä -päin rupeaa tuulemaan seuraavana päivänä: jo vuorokautta ennen -ehättävät ne sille rannalle, joka tulee olemaan vastainen, ja kuta -kovemmin sitten myrskyää, sitä enemmän on piikkiselkäisiä -vastarannalla. Vedenalaisessa maailmassa on yhtä paljon omituisuuksia -ja ihmeellisyyksiä kuin muuallakin luonnossa. Jos vähänkin tarkastaa -tätä seikkaa, huomaa sen helposti. - -Oikeassa olivat ennustajat nytkin, sillä jo samana iltana nakkautui -tuuli itään, puoliyön aikaan vetäytyi taivas paksuun pilveen ja -seuraavana aamuna oli "mainio mateenkutusää": raju lumimyrsky. Kaikki -muut kalat kutevat mieluummin hyvän sään aikana, made taas myrskyllä. -Matalikolle rupesikin kohoamaan mateita hyvin runsaasti. Nousipa niitä -muutamia mertaankin suuren mateen tovereiksi. Siellä alkoi olla jo -vähän ahdasta; suuri made ei sopinut enää oikein vapaasti -kääntelehtimään. Pienemmät mateet uiskentelivat ympäri merran -seinävieriä ja katselivat varpujen välitse tiheänä parvena kihiseviä -rautakaloja, jotka toisinaan pistäytyivät huolettomasti mertaankin ja -sieltä takaisin vapauteen, käyttäen kulkuväylänään merran nielua ja -suurimpia vitsojen välisiä rakoja. Turvallisina puikkelehtivat -rautakalat merrassa mateitten seassa, ne näet tiesivät, etteivät mateet -enempää kuin muutkaan kalat uskalla, piikkejä peläten, syödä heitä, -vaikka kyllä toisia pikkukaloja herkkupaloinaan hotkivat. - -Seuraavana päivänä häipyivät piikkikalaparvet takaisin ulapalle. Illan -pimetessä laantui lumipyry ja yöllä "tuli suoja suuresta lumesta". - -Yö levitti suuret mustat siipensä suojelevasti kaiken ylle. Peloittavan -pimeää ja salaperäisen hiljaista oli Ahtolassakin valkoisen lumen ja -paksun, vaaleansinisen jään alla, Kalat olivat asettuneet levolle -syväyksiin tai rannoille hakojen ja kivien kupeille, avoimin silmin -nukkuessaan häilytellen hiljaa eviään ja kohotellen kiduskansiaan. -Iltayöllä olivat rantamatalikoilla lepäävien kalojen päät maalle päin, -alaleuka melkein pohjassa kiinni ja pyrstöpuoli hiukan ylempänä, mutta -keskiyön aikana käänsivät kaikki "keulansa" ulappaa kohti, ikäänkuin -siten päästäkseen päivän tullen nopeammin lähtemään väljempään veteen. -Lahnat lepäsivät koko yön samassa asennossaan: lappeellaan pohjassa. - -Mateet mötköttivät merrassa kaikki yhdessä kiherrnässä, melkein toinen -toisessaan kiinni, merran pohjassa. Aamun valjettua jään yläpuolella -olevassa maailmassa huomasivat merran vangit koivukepin ja koko heidän -"vankilansa" omituisesti tärähtelevän ja huojahtelevan. Mateet -rupesivat uiskentelemaan levottomasti merran seinämiä pitkin. Ne -aavistivat jotain tavallisuudesta poikkeavaa olevan tulossa, jotain -mitä ne eivät käsittäneet eivätkä olleet ennen kokeneet, jotain -epämieluista, peloittavaa. Ja nuo nytkähtelyt olivat niistä hyvin -ilkeitä; jokainen jysähdys vaikutti niihin kuin voimakas sähkötäräys. -Mateet myllersivät ahtaassa olinpaikassaan, etsien kiihkeästi tietä, -josta pääsisi noita kiusallisia tärähdyksiä pakoon. Mutta pakotietä ei -löytynyt; täytyi siis jäädä tähän. - -Sitten tuli ympäristö hyvin valoisaksi ja äkkiä lähtivät mateet -tahtomattaan vastustamattomasti kohoamaan ylöspäin. Seuraavana hetkenä -humahti merrasta vesi pois, ja pian pudistettiin hölmistyneet mateet -lumelle kiemurtelemaan. Suurikin made kääntäytyi heti vatsalleen ja -yritti uida pehmeässä lumessa, mutta vaikka se epätoivoisen -voimakkaasti koukistamalla ja äkkiä oikaisemalla pyrstöpuoltaan koetti -hinautua eteenpäin, oli siitä yhtä vähän apua kuin evien käyttämisestä. -Ilma tuntui loppuvan kiduksista, rupesi tukehuttamaan, vaikka kuinka -aukoi suuta ja kiduskansia. Tuskissaan pyörähti made kylelleen, -ponnahti voimakkaasti ilmaan ja pudota maiskahti -- avantoon, -käännähtäen heti menemään pystysuorasti pohjaa kohti. - -Onnellista sattumaa sai siis made kiittää pelastuksestaan. Mutta -mertamies kirosi katkerasti tuota onnetonta tapausta. Toisen onni on -toisen onnettomuus... - - - - -KANAHAUKKAPERHE. - - -Kevät on se vuodenaika, jolloin luonnossa kaikki elollinen alkaa -kehittyä varttuen lämmössä ja valossa. Ilman kevättä ei uutta syntyisi; -pian loppuisi entinenkin. Kevät on elämän uudistaja, virkistäjä ja -pystyssä pitäjä. - -Keväisen yön hienotunnelmainen hämärä hälveni. Pilvettömän -taivaankannen auringon nousun puoleinen reuna valkeni yhä enemmän. -Suuri järvenselkä siinsi peilityynenä; muutamin paikoin oli ulapalla -vielä hauraita jäälauttoja. Peipposten ja muitten pikkulintujen -liverrys raikui jo metsässä. Riemuiten otettiin vastaan alkava päivä. -Kaikkialla tuntui vallitsevan sopusointuisuus ja rauha. "Paha maailma", -"elämän taistelut", surut ja ristiriidat olivat olemattomia. -- - -Kallioisen saariryhmän korkean vaaran laelle pystyyn kuivuneen, -harvaoksaisen petäjän ylimmässä huipussa nukkui vielä kanahaukka, -seisten toisella jalallaan, pää siiven alle painettuna. Samassa puussa -oli alempana toinenkin kanahaukka. - -Vähän ennen auringon nousua haukat heräsivät, pöyhistelivät höyheniään, -levittelivät siipiään ja katselivat ympärillään leviävää maisemaa. -Siinä oli lähinnä joka puolelle viettävä havumetsäinen vaaranrinne, -kauempana vehmaita lehtosaaria ja kaiken kehyksenä laaja selkävesi, -rajoittuen kaukaisiin rantoihin. Muutamalla suunnalla ei näkynyt muuta -kuin vihertävän veden ja sinisen taivaankannen epäselvä rajaviiva, joka -autereen väreillessä näytti omituisesti katkeilevan ja yhdistyvän. -Erään lahdekkeen pohjukassa oli talo viljelysmaineen. Muita -ihmisasuntoja ei näkynyt. Virkku kalamies souti etäisen saaren luona. -Airojen hankarautojen tahdikas vingunta kuului selvästi sieltä saakka. - -Terävin katsein seurasivat haukat pienintäkin liikahdusta -läheisyydessään ja kuulostivat tarkoin jokaista risahdusta. Näin ne -kiinnittivät huomiota pienimpiä yksityiskohtia myöten kaikkeen -havaittavissa olevaan, jolla saattoi olla merkitystä saalistamisen tai -turvallisuuden kannalta. - -Auringon ensi säteitten kullatessa puitten latvoja vaaran huipulla -levitti koiraskanahaukka suuret siipensä, lähtien levollisesti lentää -leyhyttelemään. Saarien välisten salmien tienoilla rupesi se verkalleen -kiertelemään liikkumattomin, levitetyin siivin. Peipposet, västäräkit -ja muut pikkulinnut huomasivat haukan ja keräytyivät sen ympärille -liitelemään ja vitisemään, siten muka häätääkseen vihollisen seudulta. -Samaan hätään tuli variskin pesästään rantapetäjästä, katsoen olevansa -velvollinen puolestaan ottamaan osaa karkoittamiseen, lentää -suhautellen kiivaasti puolelta ja toiselta niin läheltä haukkaa, että -melkein kosketti sitä, samalla kaiken aikaa vaakkuen minkä jaksoi. -Varis ja pikkulinnut uskalsivat olla näin rohkeita tietäessään -kanahaukan vain harvoin viitsivän kajota heihin, se kun sai parempaakin -syötävää. Eikä haukka välittänyt vähääkään ympärillään hälisevistä -linnuista, se tarkasteli vain levollisesti allansa olevaa seutua. - -Rantakiveltä pyrähti sorsa lentämään, koettaen siten paeta haukkaa. -Siivet supussa pudottautui haukka nopeasti kuin salama sorsan jälkeen, -liiti silmänräpäyksen ajan uhrinsa alapuolella ja keikahti sitten -ylöspäin, iskien terävät kyntensä sorsan vatsaan. Kuului hätäistä -rääkymistä, höyhentukko pölähti ilmaan ja vähällä olivat molemmat -taistelijat pudota järveen. Pian selviytyi kuitenkin haukka -kunnollisesti siivilleen, kynsissään räpistelevä sorsa, ja lensi -lähimmälle rannalle kannon nenään tyytyväisenä syömään saalistaan. -Saaliinsa päällä seisten repi haukka sorsan pala palalta kappaleiksi, -nieleksien niin suuria lihakimpaleita, että ne toisinaan juuttuivat -kurkkuun ja suljahtivat alas vasta aikamoisen kakistelun ja kuikistelun -perästä. Verenhajun vainunnut kärppä juosta hipsutteli rantakivikolla -ja pysähtyi katsomaan haukkaa, joka huomatessaan kärpän pyörähti selin -siihen ja laski siipensä riippumaan puoleksi levälleen, siten muka -suojellakseen saalistaan. Vähän ajan kuluttua oli sorsasta jäljellä -vain luut, pää ja höyhenet. - -Haukka lensi takaisin "rakkaan puolisonsa" luo vaaran laelle, asettuen -entiselle paikalleen kelon latvaan. Naarashaukkakin oli saanut -syötävää; se reposteli ahkerasti metsäkanaa mättäällä niin että ruskeat -höyhenet pölähtelivät uhrista. Koirashaukka katseli mielihyvin -"elämänsulostuttajansa" aterioimista... Mutta sitten koirashaukka -lennähti ilmaan, paiskautui nopeasti alaspäin ja tarttuen kynsillään -kelon kuivaan oksaan rusautti sen poikki painollaan ja vauhtinsa -voimalla. Sitten se oksa kynsissään lensi läheisen ison, tuuhean kuusen -latvapuolelle ja asetti oksansa siellä olevan puolivalmiin pesän -reunalle. Nämä nuoret, tänä keväänä avioituneet linnut rakensivat -pesäänsä, niillä kun ei ollut valmiina entistä, kuten vanhemmalla -kanahaukkaparilla. Lopetettuaan syöntinsä taittoi naarashaukkakin -kuivan oksan ja vei sen pesään. Sitten ryhtyivät molemmat haukat -ahkerasti katkomaan kuivia oksia kelosta ja muistakin puista. Maassa -oli runsaasti risuja, mutta haukat eivät ottaneet niitä, sillä -kanahaukka, kuten pesän rakennushommissa olevat haukat yleensä, eivät -mielellään laskeudu maahan; koukkukyntisen on näet siinä vaikea -kävellä, ja tasaiselta lähtiessä lentoon sattuvat haukan pitkät siivet -maahan, saamatta aluksi tarpeeksi paljon ilmaa alleen. Tämän takia -haukat syövät saaliinsa mieluimmin vähän korkeammalla paikalla, kuten -kivellä, kannolla, mättäällä tai kaatuneen puun rungolla, joskus myös -niittyladon katon harjalla tai kuivuneen puun oksalla. Sitäpaitsi on -ylemmältä paikalta parempi näköala kuin maasta: sekä uhkaavan vaaran, -että uuden saaliin huomaa helposti. - -Muutaman päivän kuluttua tuli pesä valmiiksi. Se oli oksantyville -rungon viereen tehty laaja risurottelo. Sen keskellä oli syvennystä -vain sen verran, että toukokuun puolivälissä siihen ilmestyneet munat -eivät vierähtäneet maahan tuulen huojutellessa pesäkuusta, naarashaukan -ollessa poissa pesästä. Harvemmin haukka olikin nyt metsästämässä -saadakseen syötävää. Se ei välittänyt omasta hyvästään. Se laihtui -paljon, mutta siitä huolimatta se melkein alinomaa hautoi muniaan, -- -kunnes vihdoin kesäkuun alkupuolella munista kuoriutui, vuorokauden -väliajoin, kolme pientä poikasta. - -Samoihin aikoihin sai poikasensa myöskin hippiäinen, Suomen pienin -lintu, joka oli tehnyt pesänsä -- kanahaukan pesäoksan nenään, katsoen -sen siinä olevan parhaassa turvassa; muuten hippiäinen aina tekeekin -pesänsä kuusen lehvään. Sitäpaitsi kääpiölintu kyllä tiesi, että niin -suuri ja mahtava eläjä kuin kanahaukka ei viitsi tehdä pahaa -vähäiselle, perhosen tavoin heinänkorsissa ja kukissa räpistelevälle -Pohjolan kolibrille. Monesti muutkin pikkulinnut laittavat pesänsä -kana- tai hiirihaukan, kalasääsken, vieläpä ilmojen hallitsijan, -kotkankin pesän välittömään läheisyyteen. - -Kolme nyrkinkokoista, vaaleanharmaauntuvaista kanahaukanpoikasta, -kaikki erisuuruisia, seisoi pesän laidalla, alinomaa ikävystyneesti -piiskuttaen ja katsellen kuin kummastellen joka puolella leviävää -avaraa maailmaa. Tutkivasti tarkastelivat ne ohi kiitäviä pikkulintuja, -puitten oksain heiluntaa ja auringon valon kimaltelua järvenselällä. - -Pienet untuvapalleroiset odottivat vanhempiaan saalistusmatkalta. -- -Tuolla tulikin jo koirashaukka, joka naaraan apuna huolehti poikasten -ruokkimisesta, -- päinvastoin kuin monet muut uroslinnut, vaikka ei -ollutkaan niin ahkera ruuan kantaja kuin naaras. Sen sijaan -koirashaukka usein vartioi poikasia toisen emon ollessa -metsästysmatkalla. - -Koirashaukka lensi pesän reunalle ja pudotti siihen kynsistään pyyn, -jonka sitten taitavasti paloitteli ja syötti poikasille. Piipittäen, -siiventyngät levällään ja varpailleen nousten kurkottelivat ne -makupaloja emon nokasta. Yhden syödessä osaansa, odottivat toiset -maltillisesti vuoroaan. Syötäväksi kelpaamattomat jätteet, kuten pää, -luut ja osa suolistoa, pudotettiin pesästä maahan tai jäivät ne -riippumaan kuusen alaoksille. Höyhenet vei tuuli. - -Syötyään pyyn tahtoivat poikaset lisää ruokaa. Kirkuen kimakasti ja -kidat ammollaan ne kurkottelivat kaulojaan emoansa kohti. Niillä oli -aina hyvä ruokahalu. Emon piti taas lähteä etsimään saalista. Vasta -sitten nuo syömärit rauhoittuivat ja siirtyivät pesän laidalle -katselemaan ympäristöänsä. Emolinnut saivat panna liikkeelle kaiken -valppautensa ja taitonsa hankkiessaan ruokaa poikasilleen. -Pienokaistensa hyväksi tekivät ne kuitenkin kaiken voitavansa, -onnistuen hyvin. - -Avaruudesta kuului kanahaukan kiljaisu. Poikaset katsahtivat sinne ja -huomasivat korkealla taivaan sineä vasten kuvastuvan, edestakaisin -leijailevan pisteen. Sieltä naaraskanahaukka saalista tähystellen -silmäili seutua. Kohta lähti haukka kaarrellen laskeutumaan alemmaksi, -samalla siirtyen vähän kerrassaan myös pituussuuntaankin. Ja sitten se -pudottautui nopeasti suoraan alaspäin, kadoten muutaman saaren -metsikköön. Pian se kuitenkin kohosi sieltä ja kääntyi lentämään -pesälle päin, puristaen tiukasti kynsissään suurta, tumman-sinistä -koirasteertä. Silloin kuului humahdus ja suurten siipien läimähdys -haukan pään yläpuolella. Iso, musta maakotka iski kyntensä haukan -hartioihin, ei kuitenkaan kovin lujasti, saadakseen teeren. Kotka oli -syrjemmällä leijaillen pitänyt silmällä kanahaukkaa, otaksuen sen -saavan saaliin, jonka sitten siltä voisi ryöstää. Se oli kotkasta -helpoin tapa hankkia elatusta itselleen tai kahdelle jyrkän ja korkean -kallion kielekkeellä pesässä kirkuvalle pojalle. Kanahaukka oli kotkan -ruuanhankkija, siksi kotka ei tarpeettoman "kovakouraisesti" pidellyt -sitä, puristeli vain sen verran kuin "tarvis vaati". - -Säikähtäen tätä äkkiarvaamatonta rynnäkköä, käännähti kanahaukka niin -rutosti, että luiskahti irti kotkan kynsistä. Ryöväri ei iskenyt -uudestaan, vaan pyörähti haukan eteen, siten estäen pakenemisen. Haukka -muutti suuntaansa, mutta kotka kiepahti taas sen tielle. Nyt näki -haukka parhaaksi päästää kynsistään teeren, jonka kotka sieppasi jo -ennenkuin se ennätti ilmassa montakaan metriä pudota, ja lähti -lentämään kaukana samean siniautereen takana häämöttävää korkeaa vuorta -kohti, ikäänkuin koko olemuksessaan tuntien voiman kaikkivaltiutta. - -Haukka lentää luuhatteli kuin häpeissään niemen nenään petäjän latvaan -ja jäi siihen huonosta onnestaan masentuneena miettimään "väkevämmän -oikeutta", tuota kaikkialla maailmassa vallitsevaa ryöstäjän -väkivaltaa, jota hän, heikompiensa sortaja, itse nyt kerran oli saanut -kokea... Ryöstäminen oli vääryyttä silloin kun siltä itseltään -ryöstettiin... - -Vasta illan hämärtyessä lensi haukka pesäänsä, vieden kuusen oksan -nenältä koppaamansa harmaan siipioravan syötäväksi poikasilleen. Sitten -se ryyhähti niiden ylle suojaksi yökylmää vastaan, koirashaukan -nukkuessa tavallisella paikallaan kuivuneen kuusen latvassa. - -Valppaana vartiana ei koirashaukka uskaltanut painaa päätään siiven -alle, vaan kevyestä unestaan tuontuostakin heräten tarkkaili -öisiä ääniä: laulurastas ja punarintasatakieli livertelivät -lehdossa, siipioravapari kitisi haavan rungon ontossa, kaakkuri -kuikutti järvellä, kaljantiputtajalintu eli "tilttaltti" istui -tuntikaudet liikahtamatta korkeimman kuusen huipussa, tuontuostakin -yksitoikkoisesti tilkuttaen heleätä "_tilttalttiaan_", ja pieni, vain -varpusta vähän kookkaampi varpuspöllö naputti nokkaansa pökkelön -nenässä siihen tapaan kuin metso soitimella. Risukosta, kanahaukkain -pesäpuun juurelta kuului hiljaista ripsettä. Siellä hiiviskeli kettu, -jolla oli pesä vaaran rinteen louhikossa. Repolaisen mieli teki -kanahaukanpoikasten pesästään nakkelemia ateriain tähteitä. Se lähestyi -varovasti, tuontuostakin pysähdellen kuuntelemaan ja katselemaan -ympärilleen... - -Aamun sarastaessa kuuli kanahaukkakoiras epäilyttävää rapinaa pesältä -päin. Se silmäsi sinne ja näki näädän, linnunpesien rosvoojan, -kiipeilevän pesäkuusessa. Nopeasti kuin nuoli syöksähti haukka kirkuen -ahdistamaan sitä, saaden naarashaukan toverikseen. Näätä asettui -ovelasti puunrungon maltoon tiheän oksakerkän alle, joten haukkain oli -vaikea päästä käsiksi siihen. Nousten korkealle ilmaan koetti -naarashaukka useita kertoja iskeä kiukkuisesti viholliseen, mutta aina -satutti itseään näädän suojana oleviin oksiin niin että oli tupertua -maahan. Ja lopuksi haukka suistuikin kanervikkoon, jääden sinne -pökertyneenä makaamaan siivet levällään ja nokka raollaan. Sen täytyi -haavottuneen sotilaan tavoin jäädä pois taistelusta. - -Mutta ei näätä sittenkään saanut olla rauhassa, sillä kauempana -pysytellyt koirashaukka hätyytti sitä nyt vuorostaan. Se astui nyt -taistelukentälle. Näätä olisi jo mielellään tätä seikkailuaan -katuen paennut pois leikistä, mutta se ei uskaltanut hievahtaa -suojapaikastaan, vaan kyyrötti siinä karvat pörröllään, ikenet irvessä -ja toinen etukäpälä iskuasentoon kohotettuna. Kerran sattuivatkin -sitten näädän terävät kynnet haukan kaulaan, ja siihen repesi pitkä, -verta vuotava haava. Samalla onnistui kuitenkin haukka sysäämään näätää -niin, että se suljahti toiselle, alemmalle oksalle, ja ennenkuin näätä -ennätti päästä jälleen turvapaikkaan, iski haukka vankalla -koukkunokallaan oksanselällä juoksevaa vastustajaansa päälakeen. Näätä -putosi kuolleena maahan. Öinen kaksintaistelu korvessa oli päättynyt. -Muutaman tunnin kuluttua naarashaukka virkosi, kävellä laahusti -läheisen kalliojyrkänteen reunalle ja heittäytyi lentoon niin virkeänä -kuin ei mitään erikoista olisi tapahtunut. - - * * * * * - -Vielä heinäkuun puolivälin tienoilla olivat kanahaukanpoikaset -pesässään. Ne eivät uskaltaneet lähteä avaraan maailmaan elättämään -henkeään. Kodin turvassa ja vanhempain hoivassa oli hyvä ja huoletonta -olla. Poikaset olivat kasvaneet jo suurenpuoleisiksi ruhjakkeiksi. -Niillä oli siro höyhenasukin, untuvia enää vain hiukan hartioissa ja -päässä. Niille oli ilmestynyt täydelliset siipi- ja pyrstösulatkin, -joten poikaset olisivat varsin hyvin voineet lentää. Ne eivät vain -uskaltaneet yrittää. Emohaukat koettivat kyllä monena päivänä -kanahaukkain kielellä houkutella poikasiaan lentämään luokseen -viereiseen puuhun, mutta nuoret haukat eivät rohjenneet heittäytyä -siipiensä varaan. Jos emot eivät olisi niitä ruokkineet, olisi niitten -ollut pakko jo aikaisemmin yrittää lentämistä. Ne luulivat saavansa -aina nauttia "vapaata ylöspitoa". - -Viimein kuitenkin eräänä päivänä sattui suurin poikanen pesän reunalla -kurkottaessaan horjahtamaan. Putoamista välttääkseen se vaistomaisesti -levitti siipensä ja lennähti emonsa luo läheisen kuusen oksalle syömään -emon kynsissä olevaa sepelkyyhkystä. Esimerkkiä seuraten lensivät sinne -kohta toisetkin poikaset, ja siitä alkaen ne kyllä uskalsivat lentää -pitempiäkin matkoja. "Putoamisen pelko" oli niiltä haihtunut kokonaan. - -Mutta jos mieli tulla toimeen elämän kovassa kamppailussa, täytyi -haukanpoikien oppia toinenkin tärkeä taito: ruuan hankkiminen. Eivät -haukanpoikaset opi sitäkään itsestään, emolintujen täytyy neuvoa -tämäkin taito. - -Niinpä eräänä aamuna, muutamia päiviä sen jälkeen kun kanahaukanpojat -olivat oppineet lentämään, nousi naarashaukka puitten latvojen tasalla -tottumattomasti lentää räpyttelevien poikahaukkojen yläpuolelle -ja pudotti kynsistään kuolleen rastaan! Nuoret haukat koettivat -kilpaa kaapata sen ilmasta, mutta eivät ennättäneet. Viimein tuo -temppu kuitenkin onnistui, ja jo jonkun päivän perästä nuoret haukat -nappasivat nokkelasti vinhastikin lentäviä lintuja. - -Näillä saalistamismatkoilla retkeillessä, toisinaan hyvinkin pitkien -taipalien takana, haihtuivat vähitellen kanahaukkaperheen jäsenet -toisistaan. Muutamat niistä siirtyivät talven kylmimmäksi ajaksi -lauhkeampaan ilmanalaan, toiset taas jäivät tuiskuun ja pakkaseen -hankkimaan niukkaa toimeentuloaan. - - - - -VOITTAJA. - - -Talvi-ilta pimeni. Hämärä hiipi kuin huomaamatta esille. Se levittäytyi -vastustamattomasti kaiken ylle. Talvinen maisema, kylä, lakeus ja -metsä, näytti vaipuvan surumielisyyteen ja kaipaukseen. Ihmisten -hälinä ja liike kylässä hiljeni ja taukosi vähitellen; valot syttyivät -ikkunoihin kodikkaasti hohtamaan. Sitten ne muutamien tuntien kuluttua -sammuivat toinen toisensa perästä. Silloin oli pimeys täydellinen eikä -hiljaisuutta mikään häirinnyt. - -Lumivalkoinen, vikkelä kärppä kurkisti talon piharehuladon kivijalan -raosta. Tuo pieni, siro eläin käänteli vilkkaasti päätään joka -puolelle. Kun mitään pelättävää ei näkynyt, lähti se tavanmukaiselle -yöretkelleen kartanolle. Siellä oli yhtä hiljaista ja rauhallista kuin -tuolla rantaladon seutuvillakin, jossa kärppä oli äskettäin asustanut. -Siellä se oli hiiriä ja päästäisiä metsästellessään laukkaillut öisin -ristiin rastiin hankia pitkin, pistäytyen välistä lumen sisäänkin, -milloin vainusi siellä saaliin. Koko rantaniitty tuli jälkiä niin -täyteen, että olisi luullut kymmenen kärpän temmeltäneen. Kun kärppä -oli syönyt kaikki hiiret ja päästäiset siltä seudulta, oli se muuttanut -tyytyväisenä asustamaan kartanolle. Täällä olikin riistaa runsaasti. -Rehuladon, navetan ja tallin siltain alukset olivat rottain, hiirien -ja päästäisten mieluisia olinpaikkoja. Talon kissa ei saanut tapetuksi -muuta kuin jonkun rotan tai pari hiirtä vuorokaudessa. Kärppä sen -sijaan surmasi niitä enemmän, vaikka se hankki saalista kunakin yönä -vain sen määrän, minkä jaksoi syödä silloin heti sekä seuraavana -päivänä. Kokoonsa nähden söi kärppä hyvin runsaasti. Päivällä se ei -juuri metsästellyt. - -Nyt olikin taas nälkä. Oli lähdettävä etsimään jotain syötävää. - -Navetan alta sai kärppä pari hiirtä. Niitten koppaamisessa ei ollut -suurtakaan vaivaa. Sitten se lähti ajamaan takaa suurta rottaa, -joka pakeni navettaan, ravaten ympäri lattiaa. Rotta tunsi kärpän -nopeuden ja sisukkuuden ja siksi se pakeni. Pimeys ei ollut haitaksi -kummallekaan, ne osasivat väistää esineitä. Pian kärppä kuitenkin -tavoitti ajettavansa. Syntyi tulinen taistelu, sillä rotan täytyi -puolustautua kun ei enää päässyt pakoon. Hyppien raivokkaasti -vastakkain koettivat eläimet purra toisiaan. Vihdoin sukkela ja notkea -kärppä sai isketyksi hampaansa rotan poskeen niin että tämä ei kyennyt -hampaillaan puolustautumaan, eikä sillä ollut muuta neuvoa kuin lähteä -surkeasti vikisten juoksemaan, laahaten mukanaan hampaistaan kiinni -kiikkuvaa sisukasta kärppää. Sen kulku oli kuitenkin työlästä ja -väsyttävää. Etsien turvapaikkaa se yritti tunkeutua navetanuunin ja -seinän väliseen kapeaan solaan, mutta ei mahtunut sinne. Siinä kärppä -salamannopeasti iski hampaansa saaliinsa niskaan. Pian oli rotta -hengettömänä. Enemmän kuin kerralla tarvitsikaan sai urhoollinen pikku -kärppä siitä syötävää. - -Tyytyväisenä ja kylläisenä laukkaili kärppä koko aamuyön -sillanalustoissa ja rakennusten ympäristöillä. Vasta sitten kun kukko -kanalan orrella rupesi hartaana kuin paras lukkari aamuvirsiään -vetelemään ja ihmiset alkoivat liikehtiä navetassa ja tallissa, palasi -kärppä rehuladon sillan alle. Siellä oli turvallinen ja rauhallinen -olinpaikka päivän aikana. Sinne eivät mitkään hätyyttäjät yltäneet. -Ihmisen ja koiran tiesi kärppä pahimmiksi vihollisikseen. - -Seuraavana yönä kartanolla liikuskellessaan osautui kärppä riihen luo. -Se tahtoi "nähdä maailmaa" vähän laajemmalta. Sitä kyllästytti entiset -aina samat paikat. Oli niin hauska juoksennella sinne tänne lumella. -Valkean turkin takia kärppää tuskin huomasikaan hangelta. - -Riihirakennus kohosi uhkaavan synkkänä ja totisena metsän laidassa. Sen -musta luukunreikä ammotti peloittavana kärppää kohti. Kärppä pysähtyi -sitä katsomaan. Se ei uskaltanut siltä puolelta lähestyä riihtä, vaan -kiersi metsän puolelle, aikoen mennä sillan alle. Silloin huomasi se -lähellään peltopyyparven lumikuopassa nukkumassa, pyrstöt yhdessä, päät -ulospäin, valmiina vaaran tullen pakoon pyrähtämään. - -Hyvillä mielin pysähtyi kärppä. Sen pienet sieraimet niiskuttivat -ilmaa kuin vainua vetäen. Se tunsi halua seikkailuun. Se päätti -ryhtyä uhkarohkeaan yritykseen, sillä sen mieli teki peltopyypaistia. -Linnunliha oli kärpän mieliruokaa, olihan se paljon makeampaa kuin -hiiret, rotat ja päästäiset. Lintuja oli kärppä saanut syödäkseen -vain toisinaan, varsinkin kookkaampia riistalintuja, vaikka se aina -tilaisuuden tullen petovaistonsa vetämänä oli koettanut niitä nujertaa. -Pikkulintuja ja niiden poikasia maassa ja pensaissa olevista pesistä -sai sen sijaan helposti keväisin. - -Kärppä lähestyi peltopyyparvea, pysähtyi, painautui viekkaasti -matalaksi hangen pintaa pitkin, ja äkkiä kuin nuoli suikahti halki -ilman rauhallisena nukkuvan peltopyyn kimppuun, tapansa mukaan -pureutuen sen niskaan. Hirveästi säikähtyneet linnut pyrähtivät -siivilleen, hajautuen mikä minnekin. Lentoon yritti kärpän uhrikin, -mutta ei päässyt: kärppä oli siksi voimakas ja painava taakka -peltopyyn kokoiselle linnulle. Pyyparka koetti kauhuissaan irtautua -vihollisestaan kovasti peppuroimalla, siipiään vinhasti räpyttämällä -ja hypähtelemällä, mutta turhaan. Sisukas kärppä puri vain linnun -niskanikamia, vaistomaisesti tietäen siten iskemällä arkaan -paikkaan herpaisevansa pian uhrin voimat. Kohta peltopyy herkesikin -temmeltämästä, lyyhistyi avuttomasti lumelle aukomaan nokkaansa ja -pyristelemään pyrstöään. Silloin tällöin peittyi jo toivottomasti -sen silmä valkeaan kalvoon -- kuolema, tuo julma vapauttaja ei ollut -etäällä. Kärppäkin tunsi uhrinsa voimien vähenevän, -- se uskalsi -silmänräpäyksen ajaksi hellittää hampaansa peltopyystä, iskeäkseen -ne linnun päälaen läpi aivoihin, kuin tietäen siten saavansa uhrinsa -nopeimmin kuolemaan. Samalla kiertäytyi se käärmemäisesti valkoiseksi -sepeliksi linnun kaulaan. Pieni, valkoinen peto tunsi voiton -tyydytystä. - -Peltopyyn jäädessä liikkumattomaksi hakkasi kärppä hampaillaan mäsäksi -saaliinsa päälaen ja söi aivot ensiksi... Mitähän jälkeä tulisi, jos -kärpän sisu ja notkeus olisi annettu kooltaan suuremmalle raatelijalle! -Aamun valjetessa loikiskeli kärppä kylläisenä riihen luota metsään. -Pieni lumikko tuli riihen alta ja otti osansa peltopyystä. Mutta -ei saanut kauan "nirkka" herkutella: metsästä hiipi varovasti -tarkkavainuinen kettu, sieppasi suuhunsa peltopyyn riekaleen, ja arasti -vilkuillen juoksi takaisin petäjikköön. -- - -Hajautuneen peltopyyparven johtajalinnun kutsuääni titirrit, tirrih -kuului kimakkana kauempaa vainiolta. Heti tuli vastauksia kuin -sopimuksesta monelta suunnalta. Lentäen tai kiireesti juosten -kokoontuivat peltopyyt johtajansa luo, asettuen tottelevaisesti riviin -nietosharjanteelle kuin "tarkastukseen". Vaikka siinä oli jo -kymmenkunta lintua, jatkoi johtaja kutsumista, ilmeisesti odottaen -lisää. Toiset linnut kääntelivät päitään joka suunnalle, ikäänkuin -katsellen, mistä päin tuo odotettu, joukosta vielä poissa oleva tulisi. -Mutta vastausvihellystä ei kuulunut, eikä tullut odotettu, -- siitä oli -jäljellä vain muutamia ruskeita sulkia hangella riihen luona. - -Peltopyyt lentää pyräyttivät alankopellolle, alkaen ahkerasti -jaloillaan kaivella lunta. Niilläkin oli oma avulias vaistonsa: ne -tiesivät laajalla lakeudellakin, missä saavat aamiaisekseen ruislaihoa -lumen peitosta. - - * * * * * - -Renkipoika oli hakemassa heiniä saloniityn ladosta. Suurina -nostannaisina keikautteli hän hangollaan heinälepeitä rekeen. -Heinistä hypähti kärppä, yritti hädissään ulos ovesta, mutta poika -asettui oviaukon eteen. Kärppä juoksi ympäri seinäin vierustoita, -etsien tuskaisesti tietä ulos, kiipeilipä seinilläkin, kun taas poika -tavoitteli sitä hangolla pistääkseen. Mutta turhaa oli pojan homma. Kun -poika keihästi kärppää kohti, oli vikkelä eläin jo toisella puolella -latoa. Viimein poika rupesi huitomaan umpimähkään hangon varrella, -mutta tulos oli yhtä huono. Toisinaan piiloutui kärppä heiniin. Poika -penkoi sen kuitenkin aina esille ennenkuin kärppä kerkesi tunkeutua -syvemmälle tiukkaan painuneeseen heinäläjään. Siinä sohikoidessaan -sattui poika huomaamattaan siirtymään vähän loitommaksi ovesta. Heti -käytti kärppä tilaisuutta hyväkseen, pujahti ulos ja lähti juoksemaan -yli niittyaukean. Musta hännännenä vain vilkkui hyvästiksi pojalle, -jonka seuralainen, pajupensaikossa metsäkanan jälkiä nuuskinut koira -lähti innokkaasti ajamaan kärppää. Niityn reunassa olisi tuho tavannut -vikkelän eläimen ellei kärppä olisi kapaissut kuuseen, -- ei sattunut -näet olemaan maassa mitään sopivaa pakopaikkaa, sentähden täytyi kärpän -turvautua temppuun, jota se vain hädän pakottamana käyttää, kun muuta -pelastuskeinoa ei ole valittavana. Kärppä menetteli aina "viisaasti" ja -harkitusti, pahimmassakaan pälkähässä ei se menettänyt malttiaan. Ja se -toimi tavattoman nopeasti. - -Kärppä nousi runkoa myöten latvapuolelle ja paneutui pitkäkseen -oksalle. Koira haukkui kiukkuisesti ja hyppi kuusen tyveä vasten, mutta -poistui kohta huomattuaan tekevänsä turhaa työtä. - -Kun kärppä pian sen jälkeen uskalsi lähteä liikkeelle turvalliselta -oksaltaan, aikoen laskeutua maahan, huomasi se viereisen oksan tyvelle -kuusen naavasta tehdyn pesän, jossa ryyhötti tavallista pikkulintua -hiukan suurempi, punaisen- ja vihreänkirjava, ristikoukkunokkainen -lintu. Se oli käpylintu, joka pesii keskitalvellakin, -- ainoa Suomessa -talvella pesivä lintulaji, jos sekä suurempi että pienempi käpylintu -lasketaan samaan lajiin kuuluviksi. - -Kärppä läheni varovasti lintua, aikoen kopata sen kiinni, mutta -ristinokka älysi uhkaavan vaaran, lennähti pois pesästä ja rupesi -hätäisellä äänellä takittamaan "tak, tak", ja rapistelemaan kärpän -ympärillä. Mutta kärppä ei välittänyt siitä vähääkään. Se oli tottunut -sellaiseen. Se kurkisti vain pesään. Siinä oli muutamia munia. Kärppä -särki yhden munan saadakseen selville, oliko munissa jo poikaset -- -juoksevassa tilassa oleva munan sisältö ei näet kelpaa kärpälle. -Aivan elävä poikanen oli munassa. Kärppä söi sen, mielissään siitä, -että omituisen sattuman kautta sai tänä vuodenaikana näin harvinaista -herkkua. Tämä oli kärpän mielestä suuri "onnenpotkaus". Hetken kuluttua -oli jäljellä vain yksi muna. Kun kärppä ei tällä kertaa jaksanut syödä -sitä, vaikka mieli teki yksintein pistää poskeen sekin, puristi se -munan kekseliäästi leukansa ja rintansa väliin, kuten kärpän tapa on -kulettaa munia, sekä alkoi laskeutua maahan, pudottautuen oksalta -toiselle. Kohta se jo juosta vilistikin hankea pitkin ladolle ja -talletti munan heinien alle, syödäkseen sen myöhemmin. - - * * * * * - -Kevätaurinko helotti kirkkaasti ja lämpimästi. Iloiselta ja -toivehikkaalta näytti metsä. Puitten oksat heiluivat vireässä tuulessa. -Aikaisin saapuvat peipposet visertelivät jo. Keltasirkut ja -pakastiaiset säestivät niitä kevätlaulullaan. Kangasharjun -päivänpuoleisella rinteellä oli jo sulapälviä. Niissä kukki kaino -vuokko, suvikasvillisuuden esikoinen. Suuri ukkometso koppelonsa -keralla rypi tyytyväisenä kaatuneen kuusen juurakon maan pinnalle -penkaisemassa hietakasassa. Ruhjottaen siinä vatsallaan pelmuuttivat -linnut hiekkaa siivillään ja jaloillaan. Ne eivät huomanneet -kanervikossa vaanivaa ovelaa kärppää. Vaikea sitä olikin huomata, sillä -lumivalkoisen talvipukunsa oli kärppä vaihtanut jo kanervan väriseen -kesäkarvaan. Ja jos metsot olisivat huomanneetkin kärpän, eivät ne -olisi osanneet pelätä tuota pientä eläintä. Niin vähäpätöiseltä ja -viattomalta se näyttää, vaikka se on oikea peto pienoiskoossa, -verenhimoinen, sisukas ja rohkea, joka ei tilaisuuden tullen häikäile -käydä sitä monin verroin suuremmankin eläimen kimppuun. Kärppä ei -pelkää pienuuttaan ryhtyessään omituisiin uhkarohkeihin yrityksiin, -jotka saattavat toisinaan koitua sille hyvin turmiollisiksi. Harvoin -sentään kärppä toisten eläinten saaliiksi joutuu. Se pelastuu -tavattoman vikkelyytensä avulla. Ei sitä muut eläimet paljon -ahdistelekaan. Kettu, kanahaukka tai huuhkaja saa sen joskus tapetuksi; -kärpän pahin vihollinen, ihminen, himoitsee tämän pikku eläimen -verrattain kallisarvoisena pidettyä talviturkkia hallitsijoittensa -viittoihin. - -Pitkällä loikkauksella hyppäsi kärppä pahaa aavistamattoman -naarasmetson selkään, iskien sisukkaasti hampaansa sen kaulanjuureen. -Kauheasti säikähtäneenä pelmahti koppelo lentoon, kärpän käpristyessä -hellittämättömästi sen kaulan ympärille. Tuntien kirpeätä tuskaa -kaulanjuuressaan, koetti metso vimmatusti lentämällä paeta sitä tai -irtautua ahdistajastaan. Silmittömänä syöksyi se puitten oksastojen -läpi, läiskäytellen siipiään oksiin niin että oli toisinaan vähällä -tupertua maahan, selviten kuitenkin jälleen lentoon. Tässä vinhassa -menossa humisi ilma kärpän korvissa. Se tunsi olonsa hiukan -epämieluisaksi, mutta siitä huolimatta osasi se tässäkin tilanteessa -turvautua erääseen "luonnonvaistoon", puremiseen. Se luuli puremisen -auttavan jokaisessa tilanteessa. Puremiskäsky, vaiston käsky oli -selvimpänä sen tajunnassa. - -Ja kärppä puri yhä kiukkuisammin, yhä syvempään, kaulanikamiin asti. -Se ei ollut tottunut hellittämään. Terävä hammas sattui selkäytimeen, --- koppelo lähti lentämään kohti avaruutta, korkeammalle ja -korkeammalle... Kärppä ei tiennyt suunnan muutoksesta, sen pää kun oli -höyhenten peitossa. Kärpän mielestä oli samantekevää minne mentiin, -- -pääasia oli mielihyvä saaliin omistamisesta. Hampaat olivat saaliissa -kiinni. Omasta hengestään se ei huolehtinut. - -Äkkiä koppelon siivet herpautuivat suppuun, voittaja ja voitettu -putosivat pyörryttävästä korkeudesta maahan, musertuen kuoliaiksi. - -Kärppä ei tiennyt olleensa koskaan olemassakaan. - - - - -TELKKÄ. - - -Elokuun ensimmäinen aamu alkoi sarastaa. Itäisellä taivaanrannalla -näkyi jo punerrusta. Oli vielä jotenkin pimeä. Synkkänä ja hiljaisena -seisoi metsä, ja tyynenä väikkyi lampi sen sylissä. Kuului vain -saaliinhimoisten yölepakkojen nirskutusta niiden liidellessä -ruohohyönteisiä pyydystelemässä lammen rannoilla. Tuntui siltä kuin -koko luonto olisi ikävöiden odottanut päivän tuloa. Aamun vähän -valjetessa hävisivät yököt piiloihinsa puiden koloihin. Päivän ensi -ennustajan, metsäkanan käkätys kuului koivukosta. Virkku aamutuulikin -oli jo hereillä. Se humahti metsässä, pani petäjän kuoren hileet -heläjämään, haavan lehdet lepattamaan ja lammen pinnan karehtimaan. -Koko yön liikkumatta pysynyt sumu luhtaniityn lahdekkeessa alkoi -hiljalleen levitä joka puolelle veden pintaa pitkin ja kauemmaksi -kasteiselle niitylle, jossa pitkänokkainen kuovi käyskenteli kahden -heinikossa piipertelevän poikasensa lähettyvillä. Hämärä oli hälvennyt. -Ei ollut pitkälti auringon nousuun. Etäältä aavalta selkävedeltä -kantautui kuuluviin yksinäisen kuikan kaihoisa huuto. Sieltäpäin, kylän -rannasta, kaikui myös venheen pohjatapin kiinnilyönti, ja lähempänä, -aivan lammen ja järven välisen petäjikkökannaksen takana, rupesi koira -äkkiä kiivaasti haukkumaan. Kohta kuului sieltä tuikea pamahdus, joka -räikeästi kertautuvana kaikuna kierteli rauhallisia ilmanrantoja. - -Sitten ei haukuntaa enää kuulunut. Säikähtynyt telkkä lentää vihkaisi -vinkuvin siivin petäjikkökannaksen yli, kiersi pari kertaa lammen -ympäri, laskeutui alemmaksi ja vielä varmuudeksi kaarron tehtyään, kun -ei mitään epäilyttävää huomannut, heittäytyi vettä viistäen lampeen -lähelle ruohikon rintausta. Hetkisen kaula ojona paikoillaan -käännähdellen epäilevästi kuulosteltuaan ja katseltuaan alkoi se -varovasti ja tuontuostakin pysähdellen hivuttautua rantaan päin, -punakukkaiseen limakkoon. Siellä se kohta rupesi ahkerasti -sukeltelemaan pohjasta aamiaisekseen kalanpoikasia, mutakuoriaisia ja -muita pieniä vesieläimiä sekä pohjaheinää. Noin minuutin ajan -kerrallaan myllersi telkkä ummessa, puikahtaen sitten pinnalle milloin -mistäkin paikasta. Rauhallisesti se levähtäessään kääntelehti vasta -nousseen auringon paisteessa. Musta selkä kiilteli himmeästi -harakansulanvärisenä. Toisinaan telkkä räpytti siipiään, kuin koetellen -ovatko ne kunnossa ja kohotti eturuumiinsa vedestä, niin että valkea -vatsapuoli näkyi. Huoletonna se siinä kelluili. Se ei enää näyttänyt -muistavan vaaraa, josta äsken pelastui: haulipanos oli mennä hurahtanut -aivan selän päällitse. Pahemminkin olisi voinut käydä, päättäen siitä -miten kävi telkän emolle viime kesänä sen uiskennellessa pesueensa -kanssa kaukaisen selkäsaaren lumpeikkopoukamassa. Telkän muistiin oli -jäänyt pelonsekainen hämärä tajunta tuosta tapauksesta: aavistamatta -räjähti laukaus, haulit katkaisivat toisen siiven. Emo yritti -pelastautua sukeltamalla, mutta taittuneena retkottavaan siipeen sattui -sotkeutumaan limatylväke, estäen veden alle pääsyn. Rannalta juoksi -mies järveen vyötäisiään myöten ja löi seipäällä... Pesue hajautui. -Toiset hätäytyneinä sukelsivat, toiset lähtivät juosta läpisyttämään -vettä myöten. - -Sellainen hirveä rymäkkä sattui jo telkän ensimmäisenä elinkesänä. - -Tähän aamuun asti oli tämä kesä ollut hyvin rauhallinen, ainakin tuolla -selän saarten rannoilla ja luotojen liepeillä, jossa telkkä oleksi -yksinään siitä lähtien kun naaras keväällä rupesi hautomaan -kymmenkuntaa vaaleansinivihreää munaa ontossa haavassa, entisessä -palokärjen pesässä. Telkkä ei koko kesänä tavannut naarasta ja sen -pesuetta. Eikä se välittänytkään perheestään. Se halusi olla yksin -myöhäiseen syksyyn, jolloin lennetään yhdessä etelään... - -Saatuaan nälkänsä sammutetuksi lipui telkkä raukallisesti hiljalleen -harvan kaislikon läpi rantaan ja nousi haolle järjestelemään höyheniään -tylpällä nokallaan. Se tunsi olevansa tyytyväinen ja onnellinen, sillä -kupu oli täysi, aurinko lämmitti eikä vaaraa näkynyt, ei kuulunut. -Läheisen kaislikkoniemekkeen kupeeseen tosin oli ilmaantunut venhe, -jossa vanha ukko istui onkien, luhtaniityltä kuului toisinaan -viikatteen hiontaa ja metsästä lehmänkellon kalahtelu, mutta telkkä -tiesi nämä ilmiöt vaarattomiksi. Eivätkä niihin näyttäneet kiinnittävän -huomiotaan muutkaan lammen linnut, koskapa aivan luhtaniityn -lähettyviltä saraheinikosta kuului sorsapoikueen ja kesäleskenä -elelevän urostavin ääntely, niiden läpisköidessä rantaliejulla. Ja -uikku, härkälintu, uiskenteli keskellä lampea. - -Äkkiä telkkä kuuli takaansa rantametsästä pari pientä risahdusta. -Vaikka siellä ei mitään näkynytkään, lykkäytyi telkkä haolta -uimasilleen, lähtien taakseen vilkuillen kiireesti melomaan -keskilammelle päin. Kokemuksistaan se oli oppinut varovaiseksi. Kun -risahdukset olivat pieniä eivätkä uudistuneet, ei telkkä viitsinyt -lähteä lentämään tahi sukeltamaan ainakaan vielä, sillä kun näin -ennakolta sai vihiä siitä, mistä päin vihollinen ehkä uhkasi, kerkiäisi -veden sisään suikahtaa vielä samassa hetkessä, jolloin pamahtaa, -- jos -rannalla pyssymies piileskeli. Pyssymies kai se olikin noin -risahuttanut, mutta kun siitä ei vielä ollut varmuutta, ei telkkä -tahtonut vaivautua menemällä kauemmaksi, vaan pysähtyi kaislikon -rintaukseen... Samassapa syöksähti savupatsas rannalta telkkää kohti, -kuului kova pamahdus, ja haulikopare paiskautui veteen, viskaten -vaahtoa ja kaislankappaleita korkealle ilmaan. Mutta vikkelä lintu -pelastui. Savun nähtyään se oli salamannopeasti käsittänyt tilanteen ja -puikahtanut veden alle. Näin ihmeellisen nopea on telkän ajatus- ja -toimintakyky. Harva muu eläin, verrattain hidasälyisestä ja kömpelöstä -ihmisestä puhumattakaan, vetää vertoja telkälle tässä suhteessa. Telkän -saa vedestä ammutuksi useimmiten vain silloin kun se ei tiedä vaaraa -aavistaakaan. - -Hetken kuluttua telkkä vahingoittumattomana pitkän matkan päässä -kaislikon takana ponnahti pinnalle kuin vieterin sysäämänä ja aikoi -tapansa mukaan samalla vauhdilla lähteä lentoon. Se ennätti jo levittää -siipensä, ojentaa kaulansa eteenpäin ja kohottaa ruumiinsa vedestä. -Silloin taas pamahti. Siipi taittuneena tipahti telkkä takaisin veteen, -mutta käsittäen taaskin nopeasti tilanteen vaatimuksen, ainoan varman -pelastuskeinon, paiskautui se heti umpeen. Pinnalle jäi vain pari -sulkaa. - -Rannalle ilmestyi kiihkeästi tähystelevä mies pyssy kädessä. Hänen -luokseen juoksi metsästä koira... Pamahduksia säikähtänyt tavi lenteli -lammen ympärillä, aikoi laskeutua saraheinikkoon takaisin samaan -paikkaan, josta oli lähtenytkin, mutta kun huomasi rannalla ihmisen, -pedoista pahimman, nousi korkeammalle ja äkkiä käännähtäen lentää -hujautti kannaksen yli järven puolelle. Sorsapoikue katsoi -turvallisimmaksi nopeasti piiloutua rantaryteikköön. Siipirikko telkkä -kiiruhti, ahdistajansa huomiota välttääkseen vuorotellen sukeltaen ja -uiden pinnalla vain pää näkyvissä, vastaista rantaa kohti. Ison -rantapetäjän juurien alle syvään luolaan päästyään se vihdoin tunsi -olevansa turvassa, vaikka sinne kuuluikin useita paukahduksia, koiran -haukuntaa ja sorsaemon hätäistä rääkymistä -- tuo sorsaemo räpisköi -vettä pitkin kuin siipirikko, saadakseen siten ahdistajat narratuiksi -lähtemään jälkeensä, jotta poikasorsat voisivat paeta toiselle -suunnalle. - - * * * * * - -Koko syksyn yksin ikävöiden uiskennellessaan lammessa oli telkkä usein -iltahämärissä kuullut muuttolintujen siipien havinaa. Telkän teki mieli -yhteen matkaan. Ensimältä se melkein aina silloin oli yrittänyt liittyä -mukaan, muistamatta oikiamattomaksi parantunutta siipeään. Nyt ei se -enää pitkään aikaan ollut koettanutkaan lähteä lentämään, kun tiesi -turhaksi yrityksensä. Lammen jäädyttyä oli telkkä siirtynyt läheisen -puronsuun sulaan, josta vielä sai syömistä edes hengen pitimiksi. - -Marraskuun ilta alkoi pimetä. Pakkanen kiihtyi. Hienoa jääriitettä -muodostui muutamiin paikkoihin sulasilmäkkeeseen. Surullisen näköisenä -kyykötti telkkä kivellä, katsellen kuin aikansa kuluksi pientä, mustaa, -valkorintaista koskikaraa, joka vikkelästi sukelsi puron pohjaan tuoden -sieltä nokassaan jään reunalle ruohonkappaleen, jonka sisästä söi -talvipiiloonsa asettuneet vesihyönteiset. Sitten se päätään nyökyttäen -iloisesti tepasteli ja kohta taas sukelsi. Tämä pirteä veitikka oli -ilmestynyt telkän toveriksi muutamia päiviä sitten. Se oli merkki -siitä, että suurimmatkin selät olivat jäätyneet, sillä vasta sitten -koskikara siirtyy Lapista etelämmäksi, palaten keväällä takaisin -pohjoisille virroille ja tunturipuroille. Koskikara ei kaipaa kesän -lämpöä. Se pitää kylmyydestä, talvesta. - --- -- -- Monta vuorokautta peräkkäin vallinnut kova pakkanen jäädytti -vihdoin puronsuusulankin. Koskikara lensi koko talven ajan sulana -pysyvän vesiputouksen suvantoon, mutta siipirikko telkkä ei voinut -seurata sitä. Jo viikon päivät oli telkän täytynyt olla ruoatta, sillä -vaikka se joka päivä epätoivoisena laahusteli pitkät matkat metsissä ja -jäillä, ei lähiseudulta löytynyt pienintäkään sulapaikkaa. Luntakin oli -maassa jo niin paksulta, että telkkä ei enää jaksanut kaivaa -heinänkorsiakaan syödäkseen. Pakkasesta se ei kärsinyt ollenkaan, mutta -sitä enemmän nälästä, joka oli vienyt linturaukan laihaksi ja heikoksi. -Itsepintaisesti se kuitenkin vielä monena päivänä kuljeskeli ristiin -rastiin suurella salolla, etsien sulaa virtaa tai koskea. Se harhaili -kuin moni ihmispoloinen maailmalla: menipä minne tahansa, aina vain -karua korpea. - -Eräänä iltana vihdoin loppuivat telkän voimat. Kohtaloonsa alistuen se -laskeutui vatsalleen hangelle, nokka painui lumeen, silmien päälle -vetäytyi valkea kalvo. Telkkä ei tuntenut sitten enää väsymystä eikä -nälkää... - - - - -SYÖJÄTÄR. - - -Kevätpäivän lämpimästi paistanut aurinko painui verkalleen metsän -taakse. Sen viimeiset säteet kimaltelivat kaukana korkealla mäellä -olevan talon ikkunaan, loimuten kuin olisi koko seinä tulessa, mutta -alavat seudut olivat jo varjossa. Heinikkoon rupesi kohoamaan kastetta -ja suoniitylle sumua. Onkimies meloi venhevalkamaan tyyneltä -järvenselältä, jossa luotomatalikolle nousseet ahvenet olivat auringon -laskettua lakanneet käymästä onkeen. Rantatalon saunasta kuului -selkeässä ilmassa kauas kylpijäin vastain läiske ja puheenporina. -Karjatarhassa kalahtelivat lehmäin kellot. Pellonpientareilla -heinäsirkat vielä soittivat, hangaten takajaloillaan siipiään. - -Illan tummetessa hämäräksi kevätyöksi lakkasivat pikkulinnut -visertelemästä metsässä; käki vain jatkoi kukkumistaan ja päivällä -ääneti olleet laulurastas ja leppälintu nyt vuorostaan rupesivat -laulamaan, kehrääjä hyrisemään ja lehtokurpat lentelemään. Auringon -valoa paossa ollut suuri, mustan ja harmaan kirjava hämähäkki kömpi -esille puun raosta. Sen ruumis oli kuin puolipyöreä pallo, jota -kannatti kahdeksan nivelikästä jalkaa ja jonka kupeessa oli pieni -pallo, pää, sekä siinä kahdeksan silmää ja suuntapainen. - -Hetkisen käännähdeltyään puolelle ja toiselle, ikäänkuin arvellen, -mihin tässä olisi ryhdyttävä tai minne päin lähdettävä, rupesi -hämähäkki ahkerasti kutomaan verkkoaan kahden lähekkäin kasvavan -katajan väliin. Se venytti takaruumiistaan yhtaikaa useita hienoja -valkeita säikeitä, joiden päät olivat kiinni katajan oksassa. Sitten se -punoi jalkojensa päissä olevilla kammoilla säikeet yhteen paksummaksi -langaksi. Parisen tuntia touhusi hämähäkki hyvin tärkeän näköisenä. -Ennen keskiyötä oli verkko valmis ja hämähäkki asettui tyytyväisenä sen -keskelle odottamaan saalista. Sitä tuli vasta aamupuolella yötä hämärän -haihduttua. Suuri vihreäruumiinen metsäkärpänen ei huomannut -lentäessään ohutta verkkoa, vaan sotkeutui joustaviin, limaisiin -lankoihin. Kärpänen riuhtoi niin että koko verkko hytkyi. Iloissaan -tästä menestyksestään hämähäkki juoksi kiireesti saaliinsa luo ja puri -sitä myrkkyisillä leuoillaan niin että kärpänen kuoli heti. Sitten -hämähäkki imi veren saaliistaan sekä palasi verkkonsa keskelle -odottamaan. Pian tulla tupsahtikin taas verkkoon kärpänen. Hämähäkki -söi senkin, vieläpä kolmannenkin, mutta enempää se ei jaksanut tällä -kerralla ahtaa itseensä. Myöhemmin verkkoon takertuneet kärpäset se -puri kuoliaiksi, kutoi niiden ympärille verkkopussin ja jätti siihen -riippumaan, syödäkseen ne sitten kun tuli nälkä, tai jonain viileänä, -pilvisenä päivänä, jolloin kärpäsiä ei lentänyt pyydykseen. - -Verkkoon takertui myös muutamia hyttysiä, mutta niistä ei lukki -välittänyt vähääkään, niissä kun sen mielestä oli varsin vähän -syömistä. Se ei viitsinyt liikahtaakaan niiden takia vahtipaikaltaan. -Hyttyset saivat epätoivoisesti rimpuilla verkossa siksi kunnes jäivät -siihen kuolleina riippumaan. Pienikin kärpänen sensijaan kelpasi -mainiosti hämähäkille. Kerran sattui tarttumaan lankoihin -siipimuurahainen. Sen ympärille hämähäkki heti kiiruhti kietomaan -lankojaan. Hämähäkki pitää muurahaista pahimpina vihollisinaan. Kerran -tuli myös suurilajinen itikka. Hämähäkki luuli sitä ensin kärpäseksi, -lähtien juoksemaan sen luo, mutta huomasi sitten erehdyksensä ja -kääntyi tyynesti takaisin odotuspaikalleen. Muutamana päivänä lensi -ampiainen verkkoon, takertuen siihen. Hämähäkki pakeni kauhuissaan -maahan. Pian ampiainen kuitenkin selviytyi irti, repien verkkoon suuren -reiän, jonka hämähäkki heti korjasi. Samoin oli tehtävä sittipörriäisen -lennettyä verkon läpi. - -Kun auringon noustua laulurastas ja leppälintu lopettivat laulamisensa -ja muut linnut rupesivat kilpaa visertämään, ja kun hämähäkin -silkkirihmainen seitti välkkyi auringon säteissä, tuli metsään -raikasta, kaunista kevätaamua ihailemaan, aikansa kuluksi kävelemään -nuori mies, jolla oli päässään valkoinen, kultalyyrainen lakki. -Ajattelemattomasti hän huitaisi kepillään hämähäkin verkon halki. -Kauhistuneena laskeutui hämähäkki nopeasti lankaansa myöten maahan ja -aikoi piiloutua sammalikkoon, mutta nuorukainen otti hämähäkin -kämmenelleen. Siinä se peloissaan kyyristäytyi niin pieneksi kuin voi, -vetl jalat allensa ja jäi liikkumattomaksi kuin kuollut, koettaen siten -"viholliselleen" vakuuttaa olevansa jo hengetön, se kun luuli siten -pikemmin saavansa jäädä rauhaan. Se näet tunsi olevansa tekemisissä -sitä paljon voimakkaamman kanssa. Hämähäkki ei tiennyt mikä tuo -häiritsijä oli, mutta peloittavan suuri ja voimakas se vaan oli, -- -sitä oli turha vastustaa tai yrittää pakoon sen käsistä. Siksi -hämähäkki ei uskaltanut purra nuorukaisen kämmentä, niin äkäinen ja -raatelunhaluinen kuin se onkin. Vasta viimeisessä hädässään, -esimerkiksi jos nuorukainen olisi sitä sormellaan painanut kämmentään -vasten, olisi hämähäkin ollut pakko puolustautua leuoillaan. Sen purema -tuntuu kipeältä ja on lievästi myrkyllinen, mutta vaaraton ihmiselle. - -Katsellessaan kämmenelle kyyristynyttä hämähäkkiä hyräili nuorukainen -mietteissään Adolf Paulin näytelmän säkeitä.: - - Taa korpien yön, jossa nurmikko on, - ikipaahde käy auringon. - Siell' varjossa vaanii ja uhriinsa lyö - hämähäkki niin musta kuin yö. - --- On sitä eläjätä jos jonkinlaista tässä maailmassa, sanoi nuorukainen -itsekseen. Mikähän lienee tämänkin olennon olemassaolon tarkoitus? - -Sitten ylioppilas heitti huolettomasti lukin maahan ja lähti kulkemaan -edelleen, jatkaen hyräilyään: - - Säde päivän sen vangiksi värjyen käy, - iki-yönä se verkkonsa taa hämärtäy, - mi murtumaton, - kevyt, keinuva on. - Sen silmihin kaikki se vangitsee, - lyö maahan ja raatelee... - -Vasta pitkän ajan kuluttua uskalsi hämähäkki kiivetä katsomaan -särjettyä verkkoaan, joka oli repeytynyt niin pahasti, ettei siitä -tullut korjaamalla kalua. Lannistumatta vastoinkäymisestä ryhtyi ahkera -lukki heti kutomaan uutta verkkoa entiseen paikkaan. Paljon oli siinä -työtä ja touhua, mutta vähitellen, järjestelmällisesti, suunnitelman -mukaisesti, liittyi lanka lankaan, ja kohta oli verkko valmis. Sitten -meni hämähäkki haon halkeamaan polttavaa auringon paistetta pakoon. - -Puolen päivän jälkeen tuli kuitenkin sade, jonka lakattua taivas jäi -pilviseksi ja ilma viileni. Hämähäkki tuli piilostaan ja asettui -vahtipaikalleen verkkonsa keskipisteeseen. Mutta tuskin se oli sen -ehtinyt tehdä kun läheisen puun oksalle lensi rastas. Sen nähtyään -hämähäkki pudottautui hirveästi säikähtäen maahan. Rastas huomasi -hämähäkin ja tavoitti sitä, viedäkseen sen nokassaan poikasilleen -pesään syötäväksi, mutta vikkelä lukki ennätti pujahtaa lahonneen -puukapulan alle. - -Rastaan poistuttua kiipesi hämähäkki entiselle paikalleen verkkoonsa, -söi muutamia siinä rimpuilevia kärpäsiä ja odotti lisää saalista, -mutta viileän sään takia eivät kärpäset olleet liikkeellä. Kun -kärsivällisesti odotti koko iltapäivän, sai sentään jonkun. Ja joutihan -hämähäkki odottamaan, eihän sillä ollut muutakaan tekemistä. - -Tuli ilta. Rupesi hämärtämään. Silloin tapahtui erikoista; katajan -oksalta laskeutui verkon reunalle lankansa päässä riippuen pieni, musta -hämähäkki, kooltaan vain noin neljännes verkon haltijasta -- -koirashämähäkit eivät ole sen suurempia. - -Tulokas lähestyi arkaillen verkkonsa keskustassa liikkumatta -murjottavaa suurta naarashämähäkkiä ja pysähtyi kunnioittavasti vähän -matkan päähän siitä kuin jotain odottamaan. - -Se odottikin -- vastausta "kosimiseensa". - -Mutta hämähäkkineito oli äreäluontoinen, kuten kaikki hämähäkkineidot -ovat. Ne vihaavat hämähäkkiherroja paljon enemmän kuin kärpäsiä, -muurahaisia y.m. Hämähäkkineidot pitävät yksinäisyydestä, -hiljaisuudesta, hämärästä... Niin omituisia "neitosia" ne ovat. - -Äkkiä syöksyi hämähäkkineito kosijansa kimppuun ja -- _söi sen_. Kuin -ei mitään erikoista olisi tapahtunut, palasi se sitten paikoilleen -- -hämähäkkien maailmassa ei tapahtuma ollutkaan mitään erikoista, -päinvastoin tavallista. - -Myöhemmin yöllä tuli toisia sulhasia, kaksi siroa hämähäkkiherraa -yhtaikaa. Ne hiipivät varovasti lähemmäksi, nähtävästi tietäen, joko -vaistomaisesti tai kokemuksestaan, "kaunottaren" äkäisyyden ja -yrityksensä vaarallisuuden. Kaikesta huolimatta tahtoivat ne koettaa -onneaan. Yrittänyttä ei laiteta; kokenut kaikki tietää; käyköön syvin -tai matalin, arvelivat ne. - -Huonosti kävi. Syöjätär syöksähti kosijoitaan kohti, sai kiinni niistä -toisen ja söi sen, toisen kavutessa kiireesti pakoon takaisin katajan -oksalle, mistä se katseli toverinsa surullista kohtaloa. - -Yö oli hämärimmillään. Oli synkkää ja hiljaista. Tuntui kuin koko -luonto olisi nukkunut. Turhaa oli odottaa kärpäsiä verkkoon ennenkuin -aamun valjettua. Sentähden kiinnitti hämähäkki lankansa verkon laitaan, -purki vähän rihmaansa ja jäi sen nenään riippumaan pää alaspäin ja -jalat tiukasti painettuina vatsan alle. Siitä tuntui turvallisemmalta -nukkua "ilmassa" kuin verkossaan tai maassa; lankansa päässä riippuen -oli se mielestään parhaassa suojassa vihollisiltaan. Siinä eivät -voineet ainakaan muurahaiset ahdistaa, kuten maassa, ja siitä pääsi -tarpeen vaatiessa sukkelasti pudottautumaan maahan piiloon tai -kiipeämään lankaa pitkin ylös. - -Seuraavana iltana saapui taas kosija Syöjättärelle. Se oli muuan pieni -mustapukuinen hämähäkkiherra, oikein sievännäköinen. Lienee ollut se, -joka edellisenä yönä oli kiivennyt pakoon katajan oksalle. Siltä -oksalta se nytkin laskeutui verkolle niin tottuneen näköisesti kuin -olisi ennenkin siitä kulkenut. Mutta se ei tullut tyhjänä, vaan laahasi -mukanaan kuollutta kärpästä, jonka se toi kihlajaislahjaksi -mielitietylleen, työntäen varovasti kärpäsen aivan hämähäkkineidon -eteen, itse peräytyen vaatimattomasti hiukan kauemmaksi ja jääden -siihen nöyrästi odottamaan tuomiotaan. Se toivoi suosiollista vastausta -kosintaansa, olipa melkein varmakin sen saannista. Eihän semmoista -lahjaa vaativaisempikaan morsian voinut vähäksyä, ei varsinkaan -tällaisena tuulisena, pilvisenä, koleana iltana, jolloin kärpäsiä lensi -verkkoon vain jokunen. Vasta pyydystetyllä, mehevällä kärpäsellä on -tällaisella säällä paljoa suurempi arvo kuin tyynellä poutailmalla, -jolloin lentelee runsaasti jos jonkinlaisia pörriäisiä, tupsahdellen -verkkoon niin tiheään ettei ennätä kunnolleen palata paikoilleen -verkkonsa keskukseen, kun jo taas on lähdettävä toista rimpuilijaa -lopettamaan ja lankapussiin käärimään. - -Mutta turha oli kosijan kuvitelma onnestaan. Hämähäkkineidon kovaa, -julmaa syöjätär-sydäntä ei lahjakaan lauhduttanut. "Kaunokainen" ei -ollut lahjaa eikä sen antajaa huomaavinaankaan. Se ei tuntenut -pienintäkään myötätuntoa hämähäkkiherraa kohtaan, rakkaudesta -puhumattakaan. Näin ollen hämähäkkineito päätti edelleenkin jäädä -odottamaan sitä, jota se voisi rakastaa. - -Hämähäkkineito katseli pienen ja vähäpätöisen näköistä kosijaansa. -Saisipa tuosta pari oivallista suupalaa, ajatteli se. Muuhun mihinkään -ei ole koko miehestä, mokomastakin kellukasta. - -Syöjätär aikoi kaapata kiinni sulhaskokelaan, pistääkseen sen -poskeensa, mutta tietäen ennestään hämähäkkineitojen oikullisuuden ja -äkkipikaisuuden, oli hämähäkkiherra varuillaan ja kiipesi vikkelästi -katajan oksalle. Verkkonsa reunalta kääntyi Syöjätär takaisin -paikoilleen. - -Jonkun ajan kuluttua se söi lahjakärpäsen. Näin niukkana -kärpäsensaantiaikana olisi anteeksiantamatonta tuhlausta jättää lihava -ja mehevä kärpänen kuivettumaan verkkoon. Eihän lahja ollut sen takia -pilalla, että sen sattui tuomaan naurettava kosija... - -Mutta kun hämähäkkineito nyt makean lahjakärpäsen syötyään tarkemmin -ajatteli äskeistä kosijaa, rupesi siitä tuntumaan siltä kuin tuo -hämähäkkiherra ei olisi ollutkaan kaikkein halveksittavimpia kosijoita. -Sehän oli oikeastaan jotenkin siro nuorukainen, arka ja kokematon tosin -kaikesta päättäen, mutta eihän se ole pahin vika tässä maailmassa. Ja -sillähän oli sentään ihmeen siistin näköinen musta puku. Sehän se -miehen juhlistaa. - -Hämähäkkiherran "puvusta" puuttui vain kiiltävät napit. Ne olisivat -hämähäkkineitoon ehdottomasti tehonneet. Se olisi tuntenut vieläkin -voimakkaammin heräävän "rakkauden" sulon. - -Tuo oikullinen Syöjätär oli näet nyt sellaisella "päällä." -Oikullisuuden ohella taisi se lahjakin sentään osaltaan vaikuttaa -hämähäkkineidon mielenmuutokseen. Syöjättärelläkin oli pienet -naiselliset heikkoutensa... - -Lieneekö katajan oksalla kyyröttävä hämähäkkiherra huomannut lahjansa -kuitenkin vihdoin kelpaavan, vai mikä lienee saanut sen laskeutumaan -jälleen verkolle ja lähestymään "rakastettuaan", ja nyt paljon -rohkeammin kuin äsken, ikäänkuin jo edeltäpäin varmana menestyksestään. -Nyt ei hämähäkkineito yrittänytkään ottaa kiinni ja syödä -hämähäkkiherraa, vaan meni verkalleen sen luo ja silitti hellästi sen -selkää jalkakammoillaan. Se merkitsi sitä, että Syöjätär otti -hämähäkkiherran miehekseen. Tämä oli niin rajattoman onnellinen eikä -enää pelännytkään Syöjätärtä. Se uskalsi jo ruveta syömään -illallisekseen samaa kärpästä "rouvansa" kanssa. Hämähäkkiherra olisi -mielellään syönyt enemmänkin, mutta hämähäkkirouva ei antanut hänelle -enää mitään, vaan söi itse kaikki verkkoon tarttuneet kärpäset. Eikä -hämähäkkiherra voinut muuta kuin vesissäsuin katsella syrjästä. - -Sitten onnellinen aviopari laskeutui maahan ja meni haon rakoon -nukkumaan... Olikin jo puoliyö. - -Seuraavana aamuna auringon ollessa jo korkealla hämähäkkirouva kömpi -unisena halkeamasta haolle ja oikoi jalkojaan. Kohta tuli -hämähäkkiherrakin, mutta tuskin oli se päässyt näkyviin kun rouva -ryntäsi raivoisasti puolisonsa kimppuun ja söi sen -- näyttäen sen -jälkeen erittäin tyytyväiseltä ja levolliselta. - -Sellainen on hämähäkkirouvien tapa. Hääyönsä jälkeisenä aamuna syövät -ne miehensä. "Hiukan" kummallisilta nuo tavat tosin ihmisistä tuntuvat, -mutta jos hämähäkit tietäisivät ihmisten tavoista, lhmetteleisivät ne -yhtä paljon. - - * * * * * - -Syöjätär eleli taas yksinään ja pyydysteli kärpäsiä. Kävi kosijoitakin, -mutta kaikki kosijat jotka eivät kyllin nopeasti kerinneet juosta -pakoon, joutuivat Syöjättären suuhun. Hämähäkki oli entistäkin -ärtyisämpi. Se ei tiennyt itsekään syytä siihen. - -Päivä tuli, toinen meni, eikä mitään erikoista tapahtunut. - -Mutta eräänä iltana ei hämähäkki enää kiivennytkään verkkoonsa, vaan -käveli maassa rauhattomana edestakaisin. Viimein se pysähtyi ja muni -kymmenen pientä munaa, kaikki yhteen kasaan. Sitten se teki vielä neljä -kymmenen munan kasaa, kääri kunkin kasan ympärille seittilankojaan ja -hautasi munat maahan, kunkin kasan eri paikkaan. Munien hautomisen -jätti hämähäkki seuraavan kevään auringon säteitten tehtäväksi. Vaikka -maa routaantuukin talvella, pysyvät hämähäkin munat vahingoittumatta. - -Tästä puuhasta päästyään kiipesi hämähäkki tyytyväisenä verkkoonsa ja -söi pari lihavaa kärpästä. - -Hämähäkki oli maassa lehden alla aurinkoa paossa. Saman lehden alle -tuli muutamia isoja punertavia muurahaisia. Hämähäkki ei suvainnut -minkäänlaisia seuralaisia, kaikkein vähimmän muurahaisia. Mutta nyt se -ei voinut paeta minnekään, sillä maa oli joka puolella täynnä -muurahaisia. Monituhantisena joukkona olivat ne lähteneet valloittamaan -naapuri-muurahaispesästä munia, koteloita ja toukkia, kasvattaakseen -niistä orjamuurahaisia. Ahkeruutensa ohella ovat muurahaiset näet hyvin -tappelun-, murhan- ja ryöstönhaluisia. Eri kekojen muurahaisten välillä -on alituisesti ankaria sotia, jotka jättävät paljon kuolleita ja -haavoittuneita. Aseina käytetään voimakkaita leukoja, piikkiä, myrkkyä -ja kirpeän nesteen ruiskuttamista. Elämä on täälläkin taistelua -olemassaolosta ja toimeentulosta. - -Tämmöinen liikekannalla oleva muurahaisarmeija tarvitsee runsaasti -syömistä. Sitä hankitaan ryöstämällä ja tappamalla kaikki mitä eteen -sattuu. Siksipä muurahaiset hyökkäsivät hämähäkinkin kimppuun. - -Syntyi vimmattu taistelu. Hämähäkki puri kuoliaaksi useita muurahaisia, -mutta siitä ei ollut suurtakaan apua, sillä kymmeniä vihollisia -keräytyi tiheäksi parveksi sen ympärille, ja pian peittyi hämähäkki -kokonaan hyökkääjien alle. Se oli Syöjättären loppu. Hämähäkin osaksi -tuli väkivaltainen kuolema, vaikka se olisi kohta kuollut itsestäänkin. - -Muurahaiset vetivät kuollutta hämähäkkiä mukanaan, mutta kun maakiitäjä -läheni, pakenivat muurahaiset, sillä ne tiesivät että ne eivät yhteisin -voiminkaan taida mitään tälle suurelle, julmaluontoiselle ja -lujapanssariselle kovakuoriaiselle. Maakiitäjä käänsi hämähäkin -selälleen, viilsi sen vatsan auki ja söi sisälmykset, kuten sen tapa -on. Se teki tämän niin itsetietoisen mahtipontisesti kuin olisi ollut -maailman luonnollisin asia, että se oli voittamaton ja että -ylivoimaisuus antoi "oikeuden" heikompien hankkiman saaliin ryöstöön ja -nautintoon. - -Sitten se asettui taas mättääseen kaivamansa käytävän suulle odottamaan -uutta saalista. - - - - -LUMMELAHDEN VALTIAAT. - - -Kevät oli kerkeimmillään, kauran kylvön aika. Mies kylvi kauraa kaskeen -metsäisten mäenselkämien ympäröimän suuren takamaanjärven rannalla, -vastapäätä ränsistynyttä mökkipahasta, joka kyyhötti lahden toisella -puolella, pienen peltotilkun keskellä. - -Päivä paistoi kuumasti, ei tuntunut tuulen värettäkään. Mies pyyhki -hikeä otsaltaan ja istuutui ojan reunalle levähtämään. - -Uudismaan viljelijä oli nuorenpuoleinen, parhaissa voimissaan. Hänen -kasvoillaan kuvastui tyytyväisyys. Ihailevin silmäyksin katsellessaan -ympäristöään näytti hän vaipuvan syviin mietelmiin. Hän olikin harras -luonnon- ja maalaiselämän ihailija. Saloseutua hän rakasti, siellä hän -muokkaili maata, kalasteli, metsästeli, tarkkaili huvikseen eläinten -elämää... nykyistä elämäänsä ei hän tahtonut vaihtaa mihinkään muuhun. -Mikään ei ollut viehättävämpää kuin tällaisina kevään herttaisimpina -hetkinä perkailla uudismaata ja sirotella siemeniä takamaan raivioon, -autereinen metsä toisella, tyyni salojärvi toisella puolella. Pienet -linnut visertävät, käki kukkua helkyttelee kauempana niin että korpi -kajahtelee, ja karjan kellot kalkattavat. Tämä kaikki on saanut hänen -rintansa paisumaan kymmenet kerrat, mutta joka kevät on takamaan -tunnelma hänestä yhtä viihdyttävä. - -Tunnelman lumoihin vaipunut mies ikäänkuin heräsi, nousi seisomaan ja -tarttui siemenvakkaansa. Mutta ennenkuin hän jatkoi työtään, jäi hän -ihaillen katsomaan vielä hetkeksi kimaltelevalle järvenselälle ja aivan -raiviomäen alle pistävälle kapealle lahdelle, joka näin keväällä tosin -näytti hieman autiorantaiselta, kaislat ja lumpeet kun eivät olleet -ennättäneet kasvaa veden pinnalle asti. Rasvatyynenä päilyi nyt -lahden ruskea vesi, laineet eivät hämmentäneet sen ventomutaista, -leväistä pohjaa. Paikoittain ulottui levä veden pinnalle asti. -Saraheinätaimistossa rannalla ja keskempänä lahtea oli se vallannut -alaa kaislikolta ja limakolta: ehkä parin sadan vuoden kuluttua on -maatuminen ehtinyt niin pitkälle, että matala lahti on muuttunut -suoksi. - -Tätä luonnon muutosta edistävän rehevän vesikasvillisuutensa takia -Lummelahti kesäisin tarjoaa suojaa ja ravintoa vesihyönteisille, -kaloille ja linnuille. Keväisen auringon paistaa helottaessa lahden -tyyneen veteen uiskentelivat siinä vikkelästi, kiurut, punaiset -"vesileppäkertut", siirat ja monenlaiset muut pikkuelävät, veden -pinnalla loikiskelivat vesihämähäkit ja -itikat, suuri hauki paistatti -päivää matalassa vedessä mutalietteen reunustalla, samalla vaanien -lähitsensä edestakaisin uiskentelevia pikkukaloja ja melkein veden -pintaa pitkin lenteleviä sudenkorentoja. Sorsa poikueineen pulikoi -aivan lahden perimmässä pohjukassa, ollakseen mahdollisimman etäällä -vaistomaisesti vihaamastaan uikkuparista, joka asusti lahden -suupuolella kortteikkoon veden pinnalle kaislankappaleista ja levistä -rakentamansa pesän seutuvilla. Uikkuja, härkälintuja, kaihtoivat jonkin -käsittämättömän syyn takia kaikki lahden linnut, joskaan eivät -tahtoneet jättää näin hyvää lahtea kokonaan uikkujen hoteille. -Olivathan sorsat ja tavit tulleet tähän lahteen paria viikkoa -aikaisemmin kuin järven selältä oli alkanut iltaisin kuulua -härkälintuparin lemmenlaulu, härän mylvinnän kaltainen "ammuminen", -joka päättyi aina katkeraa itkua muistuttaviin katkonaisiin -äännähdyksiin, samalla kuin lempivät uivat toistensa luo ja terävät -nokat näyttivät yhtyvän suudelmaan. Näytti siltä kuin ne olisivat siten -surreet ja valittaneet onnettomuuttaan tai kaipaustansa. - -Nyt olivat uikut kuitenkin kuin yksinvaltiaita Lummelahdessa. Ne eivät -suvainneet lähettyvillään toisia uikkujakaan. Kerran sattui lentämään -lahteen kaksi silkkiuikkua, mutta pian oli niiden poistuttava. - -Kahdenkesken olivatkin Lummelahden valtiaat koko kesän. Naaras oli -muninut pesään viisi sinervän valkeata, päistään suippenevaa munaa, ja -linnut olivat elelleet tyytyväisinä kaislikossa pesän seutuvilla, -sukellellen syödäkseen pieniä kaloja. Uros-uikku oli muita -uros-vesilintuja ritarillisempi. Se ei jättänyt naarasta yksin -hautoma-ajaksi. Se piti tarkasti silmällä kaikkea liikettä pesän -seutuvilla. Se ei poistunut etemmäksi kuin läheisen luodon liepeelle -sukeltelemaan tai lahden suun edustalle huvikseen kelluilemaan. Joskus -tyyninä iltoina, kun oli hyvin hiljaista ja rauhallista, tai kun moneen -päivään ei ollut näkynyt munia himoitsevia variksia, vesikkoa eikä -lumpeen lehdelle aivan pesän viereen noussutta tyhmän näköistä, -kiiltomustaa vesimyyrää, uskalsi naaras siirtyä uroksen luo. Pesältä -lähtiessään se kuitenkin aina varovaisuuden vuoksi peitti munat -levätukolla. Samoin teki naaras myös kun sen oli poistuttava pesästä -läheisen mökin miehen illoin ja aamuin soutaessa Lummelahteen laskemaan -ja nostamaan verkkojaan. Silloin uikku pesän olemassaoloa salatakseen -paiskautui heti sukeltamaan läpi leväryteikön ja kaislikon, -nousten pinnalle vasta kaukana selvällä vedellä ja teeskenteli -välinpitämättömyyttä Lummelahteen nähden, uiden verkalleen poispäin, -painautuen veden sisään niin että selkä oli veden pinnan tasalla. - -Erään kerran palattuaan pesälleen venhemiehen poistuttua huomasi uikku -ihmeekseen neljä munaa kadonneen. Onneksi oli yksi vielä jälellä. Parin -päivän perästä oli pesässä jälleen kolme munaa, -- mutta mies tuli ja -vei taas niistä kaksi kotiinsa syödäkseen. Sama temppu uudistui vielä -kolmannenkin kerran. Viimeistä munaa ei ryöstäjä koskaan ottanut, sillä -kokemuksestaan hän tiesi, ettei härkälintu muuten munisi enää samaan -pesään. - -Vasta kun mies kiireelliseltä heinänkorjuutyöltään ei joutanut tulemaan -Lummelahteen kaloja pyydystämään, sai uikku viimeinkin hautoa munat -poikasiksi, -- kolme untuvaista, tummanharmaata, valkojuovaista -piiskuttajaa. "Vesimunaksi" pesään mätänemään ei siis jäänyt yhtään -munaa. Harvoin uikku nahkamunia tekeekään. Se ei tahdo jäljitellä siinä -muita vesilintuja, esimerkiksi sorsaa ja telkkää, joilla on paremmin -varaa sellaiseen tuhlaukseen, ne kun saavat haudottavakseen -toistakymmentäkin munaa -- sitäpaitsi niiden pesät, sorsan pesä -metsässä noin sadankin metrin päässä rannasta, kuoppa pitkässä -kanervikossa pienen, tiheäoksaisen näreen tai katajan juurella, ja -telkän pesä ontossa puussa, ovat munavarkailta paremmassa turvassa kuin -härkälinnun pesä veden pinnalla. Uikku ei voikaan tehdä pesäänsä sen -parempaan piiloon, sillä sen jalat ovat niin takana ruumiissa, että -maalla liikkuminen on hyvin vaikeaa. -- - -Jo elämänsä ensi päivänä läksivät pirteät uikunpojat, vaikka eivät -olleet varpusenkaan kokoisia, uimaan emonsa mukana. Yksi poikasista, -paljon pienempi kuin toiset, se kun kuoriutui munasta monta päivää -myöhemmin, oli heikkovoimainen ja avuton. Se koetti ahkerasti potkia -eteenpäin pienillä jaloillaan, mutta matkan teko oli hyvin työlästä, -varsinkin tiheässä limakossa. Se oli paljon huonompi uimari kuin -samanikäinen ja -kokoinen sorsan tai telkänpoika, sillä uikulla on -ainoastaan räpyläntapaisiksi laajentuneet varpaat. Toisenlaista olisi -ollut meno, jos sillä olisi ollut täydellinen räpylänahka kolmen -varpaan välissä, kuten sorsalla ja telkällä. Kun pienen uikun emo -vantterampien poikastensa keralla sattui hiukankaan loittonemaan, alkoi -pienokaista yksinäisyys pelottaa ja se rupesi surkeasti piiskuttamaan. -Se lakkasi vasta kun emo tuli sen luo katsomaan, mikä oli hätänä. -Toisinaan piti "äidin" hellästi nostaa nokassaan "lapsi" selkäänsä -"ajamaan vapaalla kyydillä". Usein toisetkin poikaset, kun niitä rupesi -väsyttämään pitempien matkojen uiminen, omin apuinsa tuontuostakin -kapusivat emonsa selkään tyytyväisen näköisinä kököttämään ja päätään -kallistellen ympärilleen katselemaan. Ne näyttivät nauttivan -olemassaolostaan. Muitten vesilintujen poikain ei tarvitse ratsastaa -emonsa selässä. Joskus uikunpojat jäivät veden pinnalle räpisköimään ja -piiskuttamaan yksitoikkoista, kimeää "_piip, piip_" piiskutustaan, kun -emo ei malttanut olla sukeltaen tavoittamatta edessään uivaa kalaa, -jonka se syötti poikasilleen. Ne eivät vielä itse ymmärtäneet ottaa -pientäkään kalaa kiinni, vaikka hädän tullen paetessaan ensi -elinpäivistään saakka osasivat kyllä sukeltaa muutamien metrien päähän -kerrallaan. Tästä taidostaan eivät poikaset tienneet ennenkuin tarpeen -vaatiessa tulivat sen huomaamaan. Eräänä päivänä piti pienimmän -poikasen pistäytyä piiloon hetkeksi veden sisään, pelastuakseen -joutumasta onkimiehen venheen alle. Pinnalle noustuaan pikku tyhmeliini -piipityksellään kutsuessaan emoa avukseen, taas kuitenkin kiinnitti -ahdistajan huomion puoleensa. Pikku uikku piilottautui lumpeen lehden -alle, mutta jätti päänsä näkyviin veden pinnalle, -- voidakseen -piiskuttaa. Mies meloi tiheässä kaislikossa ääntä kohti ja nosti -typerän poikasen melan lappeella venheeseen. Poikanen oli niin -lamautunut pelosta, ettei koettanutkaan enää pelastautua, vaikka sen -olisi ollut helppo vielä melan lappeeltakin pudottautua veteen ja -sukeltaa. Se ei voinut muuta kuin piiskuttaa alinomaa, hetkeksikään -sulkematta suutaan. Se huusi äitiään, kuten pieni ihmislapsi. Venheen -pohjalla ryyhötti se vatsallaan, jalat suorina takanaan. Se ponnisteli -jaloillaan ankarasti, työntäytyen ylös venheen seinämää laidalle päin, -mutta vähän ylemmäksi päästyään vierähti se aina nurinniskoin takaisin -pohjalle, heti taas epätoivoisesti tehdäkseen uuden yrityksen. Näytti -siltä kuin se olisi ymmärtänyt, että tuon hirmuisen korkealla olevan -venheenlaidan takana oli pikku vangin vapaus ja emo. - -Mies otti uikunpojan käteensä ja katseli sitä uteliaasti vähän aikaa. -Pikku raukka tunsi olevansa suuressa vaarassa, jonkun ison "eläimen" -vallassa. Uikunpojan sydän oli pelosta pakahtumaisillaan. Se piiskutti -nyt niin sydäntä särkevän surkeasti, että loitompana toisten -poikastensa kanssa levottomasti uiskennellut emo lähti tulemaan -lähemmäksi venettä. Se tuli viimein muutaman sylen päähän. Se tahtoi -pelastaa poikansa. Oman henkensä vaarasta ei se välittänyt vähääkään: -se oli unohtanut arkuutensa kokonaan. Nopeasti uiden, toisinaan lyhyeen -äännähtäen, kierteli se venhettä. - -Se rauhoittui vasta sitten kun mies päästi uikunpojan emonsa luo. Emo -nosti sen heti selkäänsä ja ui kiireesti pakoon. Emon ilo oli rajaton -kun se sai takaisin rakkaan poikasensa. - -Muutaman kerran saivat kaikki poikaset opetella sukellustaitoa -enemmänkin kuin tarpeekseen, rohkean varpushaukan ahdistellessa niitä. -Aina kun jokin poikasista pulpahti pinnalle, lähti ilmassa räpyttelevä -haukka syöksymään sen kimppuun, mutta turhaan: vikkelä uikunpoika -ennätti paiskautua umpisukkeloon. Ja kun alituinen sukeltaminen viimein -alkoi väsyttää, tarttuivat uikunpojat varpaillaan vähän veden alla -oleviin leviin, siten pitäen itseään niin syvässä, että vain nokka ja -otsa näkyi pinnalla. Häikäilemätön havukka sai nolona poistua -paremmille metsästysmaille. - -Syksykesän kuluessa varttuivat uikunpojat nyrkin kokoisiksi vuntaleiksi -ja harjaantuivat hyviksi sukeltajiksi ja kalan kiinniottajiksi. -Pitkiäkin matkoja ne jaksoivat jo uida emonsa ja uros-uikun mukana. Ne -eivät olleetkaan enää veden pinnalla avuttomina kelluvia untuvatukkoja, -vaan pirteitä ja kauniita lintuja; selkäpuolella lyijynharmaa, -vatsapuolella valkea höyhenpeite. Punertavankeltaisia kaulahöyheniä, -kuten emälinnuilla, ei poikasilla vielä ollut. Ne tulevat syksymmällä; -nyt oli vasta elokuun loppupuoli. - -Silloin eräänä tyynenä, kauniina aamuna auringon kohottua -tuhatlatvaisen metsän takaa pilvettömälle taivaanrannalle, kastehelmien -kimallellessa puiden oksilla ja heinien helpeillä, uikkuperheen ollessa -luodon liepeellä sukeltelemassa aamiaistaan, ilmestyi läheisestä -salmesta venhe. Se läheni peloittavan uhkaavasti, sitten se muutti -suuntaansa kuin ohi mennäkseen, mutta samassa paukahti... Uikut -sukelsivat silmänräpäyksessä. Jokainen paiskautui menemään siihen -suuntaan, mihin päin nokka sattui olemaan. Suurimman poikalinnun -jälkeen jäi veteen verinen viiru kuin punainen lanka. Hauli oli -raapaissut kaulaan ison haavan. - -Haavoittunut vesilintu ei sukella etäälle vaikka jaksaisikin. Uikku -kohosi pinnalle. Se ei pureutunut pohjaan kaislan juureen kiinni -kuollakseen sinne, kuten haavoitettu sorsa tekee. Uikku pudisteli -itseään ikäänkuin tahtoen irtauttaa kaulastaan jotain... Silloin sen -ympärille veteen tipahteli muutamia hauleja, jotka eivät olleet -jaksaneet kokonaan lävistää uikun rintapuolen tiivistä ja jäykkää -höyhenpanssaria, -- tämä panssari olisi kyllin vahva luiskauttamaan -syrjään haulia paljon suuremmankin lyijyluodin, ellei se satu aivan -kohtisuoraan sitä vasten. - -Venhe läheni uikkua. Tyyneen veden pintaan kuvastuen näytti venhe -uikusta suurelta, peloittavalta hirviöltä. Hätäyksissään uikkuparka -lähti vaivaloisesti lentämään järven pintaa pitkin, siivillään veteen -läiskyttäen. Silloin taas ammuttiin sitä venheestä. Hauli lävisti uikun -nokan ja toinen osui päähän. - -Uikku ei tuntenut päässään lainkaan kipua, mutta sen sijaan omituista -huimausta. Tuntui kuin sen takia olisi ollut pakko ruveta entistä -vinhemmin hakkaamaan siivillään, ja lintu kohosi silloin suoraan ylös: -hauli oli vikuuttanut aivoja, jääden niitä painamaan. Kohta näytti -uikku vain pieneltä pisteeltä valkeata poutapilveä vasten, ja se kohosi -yhä ylemmäksi. Uikku ei ollut selvillä suunnastaan eikä mistään, se oli -unhottanut kaikki, se tunsi vain että oli pakko lentää... sitten se ei -enää tajunnut sitäkään. Kaula ojona, siivet herpautuneina lähti lintu -putoamaan. Se tulla humisti nopeasti alas... läiskähti veden pintaan, -jääden siihen kuolleena kellumaan. - -Surullisen kohtalon sai osakseen muutamaa viikkoa myöhemmin toinenkin -nuori uikku. - -Se näet eräänä aamuna sukeltaessaan pienen särjen jälessä tunsi äkkiä -pysähtyneensä johonkin käsittämättömään, näkymättömään esteeseen. Uikku -koetti ponnistella yhä lujemmin eteenpäin: este tuntui antavan hiukan -perään; uikku yritti kohota pinnalle, mutta tuo näkymätön pidätti -sinnekin pääsemästä, -- takaisinpäin ei uikku älynnyt yrittääkään. - -Uikkua rupesi tukahduttamaan, -- olisi jo pitänyt päästä pinnalle -hengittämään. Uikku alkoi kaikin voimin jaloillaan meloen ja siivillään -räpyttäen reuhtoilla puoleen ja toiseen: se käsittämätön tuntui -kietoutuvan yhä enemmän jalkojen ja siipien, vihdoin koko ruumiinkin -ympärille niin tiukalle, että hetken kuluttua uikku jäi kokonaan -liikkumattomaksi. - -Seuraavana aamuna mökin mies selvitteli verkkoaan ja viskasi uikun -rannalle mätänemään, se kun kalalle maistavan, sitkeän lihansa takia ei -kelvannut ihmisten syötäväksi, eikä sitä höyhentenkään tähden miehen -mielestä kannattanut kotiin kulettaa. -- - -Kesä muuttui vähitellen syksyksi. Lopussa oli Pohjolan lyhyt kesä, -- -surunvoittoinen siksi, että se niin pian päättyy. Se on todellakin vain -kuin "valmistus syksyyn, pimeyteen, kuolemaan..." Sää oli jo koleaa, -vain toisinaan joku lämpimämpi, paisteinen päivä, jota taas seurasi -tavallisesti pakkasyö. Ne alkoivat vähitellen kellastuttaa ja karistaa -puitten lehtiä sekä lakastuttaa muuta kasvillisuutta, joka muisteli -mennyttä onnen aikaa, lämmintä ja valoisaa kesää: jos saisi takaisin -yhdenkään noista ihanista päivistä. Tahi kun saisi takaisin koko kesän, -silloin voisi alkaa elämänsä uudestaan, kauniimmin kukkia ja parempia -hedelmiä kantaa, mutta se on mahdollista vasta mullaksi muututtua ja -uutena, kauniimpana kasvina kohottua... - -Pääskyset, kuovit, tavit, haapanat ja muut aikaisemmin lähtevät -muuttolinnut alkoivat keräytyä parviin, jättäen pian Pohjolan. -Muutamina päivinä oli Lummelahden yli etelään päin lentänyt jo -kurkiparviakin kiilajärjestyksessään, pikkulintujen "vapaamatkustajina" -matkatessa etelän maihin viserrellen kurkien selässä höyhenten sisään -painautuneina, vain päät näkyvissä. Ja muutamana tyynenä, kylmänä -iltana, hämäryyden kietoessa kaikki tummaan verhoonsa ja suuren, -punertavankeltaisen täysikuun noustessa vaaran takaa itäiselle -taivaanrannalle, rupesi pohjoisesta lyhyin väliajoin lentää huristamaan -haapana- ja taviparvia, kaikki noudattaen tarkoin samaa reittiä. Lauman -lähestyessä alkoi aina jo kaukaa kuulua satojen siipien kohina, ja -vasta lintujen häipyessä loitos synkkään avaruuteen, lakkasi se -vähitellen kuulumasta. Matkalaisilla näytti olevan kiire; ne syöksyivät -vinhasti kuin paeten. Kun parvet sivuuttivat Lummelahden, rääkyivät ja -kakattivat sorsat kaislikossa jäähyväisiksi niille, sillä sorsat -muuttivat vasta myöhemmin, puhumattakaan telkistä, jotka lähtivät -viimeiseksi, vasta järvien jäätyessä; -- nyt oli syyskuun alkupuoli. -Vielä uiskenteli uikkuparikin pesimislahtensa edustalla surmalta -säilyneen poikasensa kanssa. Uikkuemot olivat täysin tyytyväisiä -saadessaan pitää edes yhden poikasen, mutta jos tämä viimeinenkin olisi -kadonnut, olisivat ne kaivanneet sitä. Aikaisemmin hävinneet poikasensa -olivat emot unhottaneet muutaman päivän perästä, kohdistaen -huolenpitonsa jälelle jääneeseen. - -Ilta pimeni ja pakastui. Rannat alkoivat mennä riitteeseen. Uikut -nousivat siivilleen, lyöttäytyen lentämään ohi kiitävän suuren -haapanalauman jälessä. Siinä oli huolettomampi ja helpompi lentää, kun -edeltäjät määräsivät suunnan ja "aukaisivat" ilman. - -Tuulen vauhdilla mentiin halki avaruuden ja pimeyden, yli järvien ja -metsien. Yön kuluessa liittyi mukaan lisää haapanoita ja useita -uikkujakin, mutta omaksi parveksi eivät viimeksimainitut ryhmittyneet, -sillä niitä karttui vain vähäinen määrä. - -Aamun sarastaessa tulivat kesämaahan matkaajat suurelle, myrskyävälle -merelle ja laskeutuivat levähtämään ja ruokailemaan heinäiseen -lahteen muutaman saaren suojaiselle puolelle. Mutta kauan ei -joudettu viipymään. Saman päivän iltana hämärän tultua jatkettiin -matkaa. -- -- -- - -Seuraavana keväänä Lummelahden valtiaat tulivat takaisin entiselle -pesäpaikalleen. Vanhemmistaan eksynyt nuori uikku solmi lemmenliiton, -palaten myös puolisonsa kanssa Pohjolaan ja teki pesänsä kaislaiseen ja -leväiseen lahteen. Mutta maisema, jonka se nyt valitsi, ei muistuttanut -viimekesäistä lapsuudenkotia. Rannalla ei ollut pientä, ränsistynyttä -mökkiä eikä kaskiraiviota, -- korkeat kuuset vain loivat veden kalvossa -näkyviä kuvaisiaan. - - - - -HALLAKORVEN KUNINGAS. - - -Vielä on Suomessa suuriakin saloja, asumattomia, hiljaisia korpia ja -rauhallisia suoseutuja. Vielä tapaa maassamme luonnon alkuperäistä -koskemattomuutta, jylhyyttä ja kauneutta. "Luonnon herra" ei ole vielä -ennättänyt tätä kaikkea turmella ja hävittää. Kaukaisilla takamailla, -etäällä ihmisten ilmoilta, on peninkulmittain jykevää hongikkoa tai -naavaista, riippuoksaista korpikuusikkoa. Siellä tapaa myös kauniin -lummerantaisen lammen, joka silloinkin, kun muualla myrsky myllertää, -uinuu tyynenä korkeitten metsärantojensa suojassa. Sen tumman veden -sileätä pintaa rikkoo vain toisinaan vähäinen vihuri, rauhallisesti -uiskentelevan vesilinnun viri tai kalan pulahdus lumpeikossa. Samoilla -mailla kohtaa harhaileva erämies myös kirkkaan lähteensilmän, joka on -kuin yksinäisyyttään kaihoksuen puolittain vetäytynyt piiloon -sammalreunojensa suojaan. Sen reunalla näkyvä jalanjälki osoittaa, että -jokin otus on sen raikkaalla vedellä janonsa sammuttanut. - -Täällä saa Tapiolan karja rauhassa elää. Hirvi, karhu ja kotka eivät -ole vielä täältä sukupuuttoon hävinneet. Mutta ne häviävät, ellei -näiden metsiemme komeimpien eläinten pyyntiä kokonaan kielletä -- -siihen viittaa majavan surullinen tarina --, ja ellei ennen kaikkea -metsien hävitystä ehkäistä. - -Kaukana Hallakorven perukoilla, suurien soitten ja rämeitten takana, -oleskeli ylhäisessä yksinäisyydessään iso uroskarhu, vanha karilas, -korven kuningas viisas ja väkevä, sukunsa ainoa edustaja näillä -tienoilla. Pari vuotta sitten oli se Hallakorpeen kulkeutunut. Kesäisin -se oli huoletonna kelletellyt kanervikossa paistattaen päivää, -sulatellen vankkoja lehmän- ja lampaanliha-aterioitaan. Useita elukoita -olikin se mahtavan kämmenensä läimäyksellä karjasta kaatanut. -Jälkiruuaksi se oli saanut toisinaan metson tai teeren, joskus myös -muurahaisia, joita se nuoli käpälistään, ensin pistettyään sen hetkeksi -kekoon. Pari kertaa kesässä sattui sekin onni, että löysi -kimalaispesän. Silloin oli otso mielissään, vaikka saikin muutamia -pistoja pesäänsä puolustavilta kimalaisilta, joita se käpälillään -läimäytteli yksitellen lennosta maahan. Sitten se söi hunajan, toukat, -vahan ja viimeiseksi tappamansa kimalaisetkin, loksutellen leukojaan -kuin sika ruoka-altaansa ääressä. - -Syksyisin ei ollut tällaisia herkkuja. Karhun täytyi elää melkein -yksinomaan marjoilla ja juureksilla. Talvella se ei tarvinnut mitään -syötävää maatessaan kaatuneen kuusen koholle jääneen juurakon alla -metsäsaarekkeessa suuren suon keskellä. Sinne se aikoi asettua -tulevaksikin talveksi ja siihen saarekkeeseen tiheän näreryhmän -keskelle kuoppaan se oli nyt syksyn tultua taas ruvennut kourissaan -kantamaan sammalta pesän pehmikkeeksi. Milloin tahansa saattoi tulla -tupsahtaa lumi ja peittää maan valkeaan vaippaansa. Kaiken tämän -oivalsi Hallakorven kuningas ja järjesti asiansa sen mukaisesti. - -Marjankeruumatkalla ollessaan osui Hallakorven kuningas eräänä päivänä -tiuhaa kuusikkoa kasvavalle suosaarekekummulle, josta pitkän matkan -päähän oli tuulen mukana karhun sieraimiin tullut omituinen -suloisen-kitkerä lemu. Karhu haistoi myös ihmisen jäljet maassa, mutta -kun ne johtivat poispäin ja kun ne sitäpaitsi eivät olleet aivan -tuoreet, ei karvaturkki lähtenyt tiehensä, vaikka ensin aikoi paeta -tältä tienoolta, -- karhulla oli näet entuudestaan synkät muistot -ihmisestä, -- vaan jatkoi matkaansa sitä kohti mistä tuo houkutteleva -tuoksu tuulahteli; mesikämmenellä on ihmeellisen tarkka vainu, -- -kilometrinkin päästä tietää se, kuten kettukin, ihmisen lähestymisen -tuulen puolelta päin. - -Karhu tuli näreiköstä pienelle aukeamalle, jonka laidassa oli havuista -tehty maja ja keskellä tulisija, kummallisen näköisiä vehkeitä ja -puisia ja rautapeltisiä astioita. Eräässä suuressa puusaavissa oli -happamelle haisevaa, ruskeaa velliä ja pienemmässä rauta-astiassa veden -näköistä nestettä, vielä väkevämmälle katkuavaa kuin edellinen. -Nuuskittuaan uteliaana, vaikka varovaisena ja epäillen joka esinettä, -etsien jotain syötäväksi kelpaavaa, lipaisi karhu kielellään veden -väristä nestettä. Se oli väkevää, poltti suuta kuin tuli ja tupsahti -ilkeästi sieraimissa. Mutta karhun mielestä tuo tulivesi oli mainiota. -Karhut ovat, kuten monet ihmisetkin, hyvin ahneita kaikelle väkevälle -ja imelälle. Karhu rupesi latkimaan ahnaasti nestettä, huoahti välillä, -ja jatkoi taas... kunnes astia oli tyhjä. Mutta makuun päästyään olisi -karhu mielellään juonut vielä lisää samanlaista lientä vaikka kuinka -paljon. Se kävellä jolkutteli toivehikkaana astialta toiselle, työnsi -päänsä astioiden sisään ja nuuski tarkasti, mutta mielipahakseen ei -löytänyt pisaraakaan tuota kirkasta, väkevää lientä. Viimein tuli -kontio ruskeata velliä sisältävän saavin luo, kastoi käpälänsä velliin -ja rupesi nuolemaan sitä, -- samalla tavoin kuin oli tottunut syömään -muurahaisiakin. Mutta Hallakorven kuningas oli äsken saanut "parempaa" -ainetta eikä nyt välittänyt pahanmakuisesta vellistä. Semmoista sotkua -piti se halpa-arvoisena syömisenä. Majesteetti murahti tyytymättömänä -ja survaisi saavin syrjälleen: menköön tuonne koko höskä. Kyllä joutaa. -Kun ei ole tässä muutakaan mihin viskaisi vihansa. Karhun mielestä -täytyi joka tapauksessa purkaa vihansa johonkin, mihin tahansa, kun ei -saanut makeata nestettä tarpeeksi, ja se seikka, ettei sitä saanut, oli -tietysti tuon tuntemattoman "jonkun" syy. - -Karhu lähti uudestaan etsimään lientä, mutta kun ei löytänyt, suuttui -se yhä ärtyisämmäksi. Se tunsi päässään kihisevän ja korvissaan -surisevan. Vaistomaisesti sipaisi se tuontuostakin korvanlehteään -niinkuin häätääkseen surisevaa mehiläistä. Mutta kun surina ja kihinä -siitä huolimatta yhä jatkui, vimmastui kuningas ja rupesi näyttämään -valtaansa ja voimaansa. Sen huomio kiintyi lähinnä oleviin esineihin, -noihin sen mielestä niin kummallisiin tavaroihin: mikähän tuokin on -tuossa... ja tämä tässä... Muutamia astioita kiukkuinen karhu löi -laudoiksi tantereeseen, toiset saivat kyydin metsään. Sinne lennähtivät -myös muutkin rakkineet, yksinpä sammuneet kekäleetkin tulensijalta. -Karhun vihaa lisäsi se, että hän saavutti mielestään "voittonsa" liian -helposti, ettei kukaan vastustanut häntä. Karhu olisi toivonut nyt -löytävänsä jonkun, jonka kanssa olisi saanut täysin voimin kamppailla, -joka olisi jotakuinkin tasaväkinen hänen kanssaan. Silloin olisi -parempi tilaisuus purkaa vihaansa ja voittaessa olisi tyytyväisyyden -tunne suurempi. - -Kun tanner alkoi olla jotenkin "sileä", lähti kontio etsimään tuota -kaipaamaansa tasaväkisempää vastustajaa, -- makeata nestettä ei se enää -muistanut. Se nousi takajaloilleen, karjaisi niin että korpi raikui ja -aikoi tarttua sylin suureen kuuseen, mutta horjahtikin ja kaatui -havuseinän läpi majaan. Nyt karhu kohdisti vihansa siellä olevaan -ruisjauhosäkkiin, kopristi siihen etukäpäliensä koukkukynnet ja rupesi -huitomaan tällä lähes sata kiloa painavalla säkillä kuin se olisi ollut -kevyt höyhenpussi, hajoittaen koko kojun ja viimein paiskaten säkin -puun kylkeen sellaisella voimalla, että säkki halkesi ja jauhot -pelmahtivat joka puolelle, tehden mustanruskeasta Hallakorven -hallitsijasta valkean "lumiukon". - -Tätä tupsausta mellastaja hiukan hämmästyi ja jäi vähäksi aikaa -ajattelemaan, mikähän se mahtoi oikein olla. Tämä oli karhulle uutta, -sen kokemuspiiriin ei entuudestaan sisältynyt mitään tämäntapaista. -Ihmetellen katseli se karvoihinsa ilmestyneitä valkeita jauhoja ja -nuoleksi niitä käpälistään ja suupielistään. Viimein se moneen kertaan -pudisteli niitä selkäturkistaan, kuten uitettu koira maalle noustuaan -karistaa vettä karvoistaan. Joka tapauksessa tahtoi karhu päästä eroon -tuosta lumen näköisestä, epämiellyttävästä pölystä, joka kohosi -sieraimiin kutkuttamaan, pannen kiusallisesti aivastelemaan. Karhu -tajusi tuon pölyn olevan jotain Hallakorven valtakuntaan kuulumatonta, -epäilyttävää, vahingollista, ehkä vaarallistakin. Ja siksi karhu tahtoi -päästä siitä. Se vihasi sitä, samoin kuin seutua, josta se oli -kotoisin. Karhu vihasi kaikkea, mikä ei ollut korpeen kuuluvaa, kaikkea -joka oli ollut yhteydessä ihmisen kanssa. - -Ikäänkuin jotain epämiellyttävää pakoon lähti karhu mennä vuhkuroimaan -kummulta suolle, jossa se sitten äkäisen sonnin tavoin vihaisesti -ärjähdellen ja päätään puistellen laukkasi edestakaisin niin että -sammaltukot sinkoilivat. Kohta tuli kuitenkin väsymys, täytyi talttua -kävelemään, ja viimein pysähtyi karhu muutamalle mätäsryhmälle, jossa -oli vähän kuivempaa, laskeusi siihen pitkälleen ja nukahti väsyneenä -keskipäivän auringon suloisesti lämmittäessä. -- - -Seuraavana yönä, jolloin tähdet kiiluivat, revontulet loimusivat ja -sumu peitti suon, heräsi Hallakorven kuningas. Nukkuessaan se oli -selvinnyt humalastaan. "Viinatehtaalla" toimeenpanemastaan -mellastuksesta ei se muistanut mitään, oudoksuen puisteli vain -viimeisiä jauhoja turkistaan ja nuoleskeli toiseen käpäläänsä -kuivunutta rankkia. - -"Tehtaalta" päin rupesi kuulumaan kirveen kalketta ja ihmisten ääniä. -Viinankeittäjät olivat palanneet hävitetylle salapolttimolleen. - -Karhu lähti talvipesälleen. Sakeasta sumusta ja pitkästä matkasta -huolimatta osasi se sinne erehtymättä. - - * * * * * - -Syystalveen saakka, kun ei ollut paljon lunta eikä kovia, pitkiä -pakkasia, liikuskeli Hallakorven kuningas laajalti valtakunnassaan. Kun -tuli nälkä eikä sattunut saamaan muuta syötävää, palasi se puolukka- ja -karpalokasalleen. Ja kun varasto loppui, meni karhu juurakon alle ja -nukkui talviuneensa. Tuiskuyönä nietostui pesän suuaukko umpeen. Sille -kohdalle lumeen muodostui kuitenkin parin päivän perästä pieni -ruskeareunainen reikä, "ilmaventtiili". Kovakaan tuisku ei kyennyt -pitkäksi aikaa tukkimaan tätä reikää. - -Ensi lumilta lähtien koko syystalven ajan oli Hallakorven mökin -keskenkasvuinen poika, innokas eränkävijä, pitänyt silmällä karhun -liikehtimistä, seuraillen sen jälkiä. Siten pääsi hän selville, mihin -suosaarekkeeseen karhu asettui talveksi makaamaan. Tiesipä tarkalleen -makuupesänkin. - -Eräänä aamuna päivän valjettua hiihtää junnasi suolla paksussa, -upottavassa lumessa kolme miestä peräkkäin. Jokaisella oli pyssy -selässä. Kohta he pysähtyivät. Edellä hiihtänyt Hallakorven mökin poika -osoitti sauvallaan läheistä suosaareketta. Miehet puhelivat hiljaa -keskenään. Sitten molemmat aikamiehet hiihtivät eri puolille -saareketta, asettuen pyssy kädessä tukevaan asentoon suksilleen -seisomaan. Poika hiihti saarekkeeseen, asetti pyssynsä puuta vasten, -käänsi suksensa ladulle takaisinpäin, taittaa rusautti pitkän -petäjäriuvun, karsi sen ja alkoi sillä sohia kaatuneen kuusen juurakon -alle... äkkiä tuuskahti poika suulleen lumeen, seipään luiskahtaessa -syrjään hänen käsistään. Karhu tarttui näet seipääseen ja vetäisi -siitä, kaataen siten rohkean herättäjänsä, joka kuitenkin heti -tarmokkaasti tarrautui taas kiinni riukuun. - -Lumen alta kuului kuin sian röhkäisy, sitten kiukkuista ärinää, ja -pesänsä suun lumikuoren läpi töytäsi nopeasti rohkean pojan eteen -irvistelevä ja karjahteleva Hallakorven kuningas. Se nousi kahdelle -jalalle, aukoi kitaansa ja kopristeli harrottavia, mustia kynsiänsä -kuin olisi se tahtonut sanoa, että tulepas tänne, poikariepu. Silloin -sai poika jalat alleen. Viskaten seipäänsä poikkiteloin karhun rintaa -vasten, siten hämmästyksissään koettaen kiinnittää karhun huomion -siihen saadakseen ennakkomatkaa, lähti poika syvässä lumessa hätäisesti -kahlaamaan pyssynsä ja suksiensa luo. Mesikämmen sieppasi vihaisesti -seipään ja rouskautti sen etukäpälissään poikki helposti kuin -tulitikun, heitti nopeasti kappaleet kauas luotaan kuin inhoten niitä, -ja lähti nelinkontin juosta kuhnustamaan aivan pojan kintereillä. Pedon -punainen kita oli auki, sieraimet levällään ja niskakarvat pystyssä. -Karhu oli äärimmilleen vimmastunut siitä hävyttömyydestä, että sen -makeinta talviunta oli häiritty, seipäällä kylkeen kolkutettu. Ei sillä -hyvä, että valveilla ollessaan sai aina olla varuillaan ihmistä -välttääkseen, nyt ei annettu enää olla rauhassa omassa pesässäkään. -Tästä on tehtävä loppu kerta kaikkiaan, -- kun saisi kiinni tuon -kirotun ihmissikiön... Kun karhu näki pojan edessään ja tunsi -voimakkaana saman epämiellyttäviä tunteita herättävän tuoksun, jonka se -monesti oli vainunnut ihmisen jäljissä, heräsi sen tajuntaan hämärä -tietoisuus entisistä seikkailuista ihmisen kanssa ja niitten -synnyttämä, vuosi vuodelta yhä katkerammaksi käynyt viha. Nyt oli -tullut koston hetki. - -Poika sai sukset jalkoihinsa ja sauvat käsiinsä, mutta ei ennättänyt -ottaa vähän syrjemmästä pyssyään, vaan lykkäytyi liukumaan kummulta -suolle. Juuri kun hän oli sinne pääsemäisillään, töksähti suksen kärki -lumen alla olevaan kiveen ja poika kaatui syvälle lumeen aivan karhun -eteen. Poika luuli nyt viimeisen hetkensä tulleen. Silmänräpäystä -nopeampana välähdyksenä kulki hänen silmiensä editse pienoiskuva koko -hänen elämästään. Näinkö tämän piti päättyä? Ja mitä seuraa tämän -jälestä? Elämä, joka oli usein tuntunut harmaalta ja yksitoikkoiselta, -keskitti kaiken viehätysvoimansa viimeisiin hetkiin. Miten -houkuttelevaa olisi elää ja miten toisin eläisin nyt, jos saisin -jatkaa! - -Kuin tietämättään poika seuraavassa silmänräpäyksessä jännittäytyi -ponnahtamaan ylös hangesta, jatkaakseen pakenemistaan... Karhu luuli -nyt tavoittaneensa vihollisensa. Tyydytystä tuntien se nosti suuren -etukäpälänsä voimakkaaseen lyöntiin... samassa kajahti pyssynlaukaus -etempää. Kuula raapaisi haavan karhun lapaan. - -Pyssyn pamahdus oli karhulle ennestään hyvinkin tuttu ääni, peloittavin -kaikesta kauheasta, mitä se tiesi, pahempi kuin kuulan repäisyn -kirvely. Pamahduksen salaperäisyys, käsittämättömyys kauhisti karhua. -Tuollainen pamahdus edusti jotain voittamatonta, jota oli turha -yrittääkään vastustaa. Sen karhu tiesi aikaisemmistakin kokemuksistaan, -ja siitä oli karhun mielestä myös kyllin selvänä todistuksena nytkin -tuon salaperäisen, kauhean voittamattoman "puraisu" lavassa. - -Näin ollen ei karhulla ollut muuta pelastumiskeinoa kuin kiireinen -pako. Takaa-ajonsa vauhdista se ponnahti äkkiä syrjään ja lähti -laukkaamaan niin paljon kuin pääsi. - -Sen jälkeen ammuttiin useita laukauksia, mutta kun välimatka oli pitkä, -pöläyttelivät luodit vain lunta sen vierestä. - -Poika kömpi ihmeissään hangesta, jääden katsomaan kuin lumottuna jo -etäällä suota pitkin pakenevaa karhua, joka eteni verrattain -joutuisasti: tasajalkapotkaisuin laukkasi se paksussa lumessa. - -Ensimmäisen laukauksen ampunut mies riisui kiireesti turkin, takin ja -liivitkin yltään, latasi pyssynsä, heitti sen selkäänsä ja ponnistautui -hiihtämään karhun jälkeen. - -Pakolaisella oli hyvä ennakkomatka; sitä ei enää näkynytkään. Jäljet, -joihin oli tipahdellut verta, johtivat suolta kuusikkoon ja sieltä -jyrkkää rinnettä alas lammen jäälle. Suksimies painautui perässä. -Lammen rannalle jouduttuaan näki hän mielipahakseen karhun juuri -pääsevän jo toiselle rannalle ja katoavan metsään. Niin iso ja kömpelön -näköinen eläin kuin karhu onkin, juoksee se kuitenkin hämmästyttävän -nopeasti. Nyt sen kulkua tosin hidasti paljon upottava, pehmeä lumi, -joten hiihtäjä olisi piankin päässyt ampumamatkan päähän siitä, jollei -lammen jäällä olisi ollut hyyhmää, joka jäädytti suksien pohjat. Niitä -puukolla puhtaiksi raaputtaessa meni monta minuuttia hukkaan. Se -suututti miestä. Useita "sarvipäitä" tuli siinä sanotuksi. - -Selvittyään taas taipaleelle, sai mies ponnistella lujasti pitkän aikaa -ennen kuin sai karhun näkyviinsä: pienenpuoleisen nevan takana -vuovautui karhu ylös erästä jyrkkää mäentörmää. Löyhässä lumessa eivät -sen jalat oikein tehneet tehtäväänsä, vaan toisinaan soljahti vaeltaja -parikin pituuttaan alaspäin. Aina se kuitenkin yhä uudestaan ryntäsi -eteenpäin sitä itsepintaisemmin ja pääsikin vihdoin mäen päälle. -Hiihtäjää ei rinne hidastanut niin paljon, hän kun otti sukset käteensä -ja kapusi karhun tekemää polkua pitkin. Alamäessä taas oli suksikyyti -paljon joutuisampaa kuin karhun kulku. - -Mäen takana aukeni suuri, melkein puuton suo, jossa karhu mennä -kunttasi noin parin sadan metrin päässä takaa-ajajastaan. - -Mies kiristi vauhtiaan. Suolla oli lumi kantavampaa kuin metsässä. Se -helpotti ja joudutti paljon kulkua. Miehen ja karhun välimatka rupesi -lyhenemään joutuisasti. Nyt oli mies jo varma voitostaan. Se antoi -hänelle yhä enemmän intoa ja voimaa. - -Karhukin huomasi toden olevan kysymyksessä. Se laukkasi minkä kerkesi, -suu auki läähättäen, kieli pitkällä riippuen ja alinomaa hätäisesti -taakseen vilkuillen. Sitä kiukustutti se, että sen piti vasten tahtoaan -kulkea näin kovasti ja että se ei päässyt eroon ahdistajastaan. Sen -teki mieli kääntyä vastarintaan, mutta muistaen nuo äskeiset -peloittavat pamahdukset ja kivun lavassaan, ei se uskaltanut sitä -tehdä. - -Vihollinen läheni nopeasti ja varmasti. Hädissään alkoi karhu raahuilla -noustakseen pakoon erääseen pystyyn kuivuneeseen kuuseen, mutta aina -kun se tarttui oksiin, katkesivat ne ja se romahti alas. Ei auttanut -muu kuin lähteä uudestaan eteenpäin. Mutta nyt oli ahdistaja jo -jotenkin lähellä. Pamahti... luoti lävisti karhun takajalan, mutta ei -rikkonut luuta. Karhu karjaisi kivusta. Se huomasi pakoon pääsyn -mahdottomaksi. - -Haavoitettuna ja ahdinkotilaan saatettuna on kontio peloittava -vastustaja. Kun ei enää pakoonkaan pääse, syöksyy se kohti -vihollistaan. - -Niin teki Hallakorvenkin kuningas. Se tahtoi kuolla kunnialla. - -Mies latasi pyssynsä uudestaan, tähtäsi ja tempasi liipaisinta, -- -mutta pyssy vain naksahti, patruuna ei lauennut. Mies koetti ampua -toisen ja kolmannen kerran: sama tulos. Mies kiskaisi kiväärin -lukkolaitteen auki, muuttaakseen toisen panoksen, mutta ei ennättänyt -sitä täydelleen tehdä, eikä myöskään monta askelta pakoon juosta, kun -raivoisa karhu tavoitti hänet ja löi etukäpälällään selkään niin -voimakkaasti, että pakenija tupertui hankeen, jääden siihen vähissä -hengin makaamaan. - -Vihollisen kaaduttua ja jäätyä liikkumattomaksi luuli karhu miehen -kuolleen. Korven kuninkaan viha lauhtui heti. Karhu on tarvittaessa -urhoollinen, mutta samalla se on myös ritarillinen. Voitetun -vastustajansa se antaa olla rauhassa. Se nuuski miestä päästä -jalkoihin, kopaisi sitä käpälällään ja kallisti päänsä lähelle miehen -rintaa ikäänkuin kuunnellen vieläkö sydän sykki... Viimein lähti kontio -verkalleen, välinpitämättömän näköisenä tallustelemaan lähintä -metsänlaitaa kohti. - -Toverien saapuessa jälkiä myöten hangessa makaavan luo viedäkseen hänet -viroiteltavaksi ja hoitoa saamaan, taivalsi Hallakorven kuningas kauas -toisille erämaille, vaikkakin haavoittuneena kulkeminen oli hankalaa. -Etenkin luodin reikä takajalassa haittasi paljon, tuottaen tuskaa. -Siitä valui myös verta. Aina vähän päästä oli hetkeksi pysähdyttävä -nuolemaan haavaa. Sitä tehdessään karhu murisi ja ärähteli -kiukkuisasti, kun sen mieleen muistui ihminen. Se tahtoi olla rauhassa -ja yksin korven hiljaisuudessa, niin kaukana kuin suinkin kaikista -ihmisistä. - -Saadessaan olla erakkona omissa oloissaan korven synkimmillä perillä ei -karhuvanhus kaivannut mitään eikä ketään, ei toisia karhujakaan. Se -etsi uuden talvipesän ja nukkui siihen, heräten sikeästä unestaan vasta -kun kevään tullen viklan huuto kuului suolta ja teeret kuhersivat. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALOILTA JA VESILTÄ *** - -***** This file should be named 63976-0.txt or 63976-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/9/7/63976/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63976-0.zip b/old/63976-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c86dffe..0000000 --- a/old/63976-0.zip +++ /dev/null |