diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 10:10:08 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 10:10:08 -0800 |
| commit | a999b20993a816d36470f9f9c98c24f00157f658 (patch) | |
| tree | f2e83d1226d48882ea6512aa61b1585f976b27d1 | |
| parent | 01b847c506c54c4ce80dee4ffd7ec5cf175756f7 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63626-0.txt | 8709 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63626-0.zip | bin | 152601 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8709 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7cb557f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63626 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63626) diff --git a/old/63626-0.txt b/old/63626-0.txt deleted file mode 100644 index 0d887e9..0000000 --- a/old/63626-0.txt +++ /dev/null @@ -1,8709 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Saaren seikkailija, by Emil Elenius - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this ebook. - -Title: Saaren seikkailija - -Subtitle: Romaani - -Author: Emil Elenius - -Release Date: November 04, 2020 [EBook #63626] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAAREN SEIKKAILIJA *** - - - - -SAAREN SEIKKAILIJA - -Romaani - - -Kirj. - -EMIL ELENIUS - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1924. - - - - -SISÄLTÖ: - - I. Yö Uustalossa. - II. Tullimies haluaa liittolaista. - III. Jumala antaa saarelaisille viljaa. - IV. Matsedän Jyri. - V. Lumipyryssä. - VI. Santra. - VII. Esivalta ja salakuljetus. -VIII. Euppe. - IX. Laivaosakkeet. - X. Onnen pojalla käy korkeita vieraita. - - - - -I luku. - -YÖ UUSTALOSSA. - - -Korttipeli ja ryypiskely on Uustalossa jatkunut pitkin aamuyötä, jo -viisi tuntia, kello kahdestatoista asti ja nyt lähenee kello jo viittä -aamulla. - -Kolme merimiestä ja talon isäntä istuvat ison pyöreän pöydän ääressä -Uustalon isossa kammarissa. - -Pöydällä palaa kolme kynttilää. - -Siinä on myös iso, vaalean ruskea ruusi Riian palssamia ja pari -isoa putelia hyvää Saksan viinaa, vasta Memelistä tuotua, ja kolme -ryyppylasia. - -Miehet pelaavat korttia, ryypiskelevät ja puhuvat kovaäänisesti. - -Talo on mantereella, erään sokkeloisen merenlahden pohjukassa. Lahden -edessä on laaja saaristo. Lahti itse muistuttaa enemmän järveä -kaislistoineen, pilliheinikköineen, kiiskeineen ja salakoineen, sillä -varsinaisesta saaristomerestä eroittaa sen kapea ja matala salmi, -jonka yli helposti voi kivellä heittää. Salmi on matala ja kivinen. -Vain jaalat ja kuutot ja sitä pienemmät alukset voivat uida siitä -läpi täysin kuormattuina -- kuutotkin vain nousumeren aikana. Lahden -rannalla, lähellä Uusitaloa on laivaveistämö, jossa on rakennettu -muutamia prikejä ja kuunareita, mutta ne on uitettava lahdesta ulos -tyhjinä tai korkeintaan pohjakivikuormassa. - -Salmen suuta on vaikea mereltä tullessa löytää pimeällä, eivätkä -siihen muut öisin pyrikään kuin Eskon Mikko, Hinterikin Juuso ja Sepän -Jere, juuri ne samat miehet, jotka Uustalon isännän luona pitävät -iloa, viettävät hauskaa yötä kolmiviikkoisen merimatkan jälkeen -syysmyrskyissä, sateissa ja lumipyryissä. Silloin näyttää tulta -Uustalon isäntä salmen länsirannalla olevalla matalalla kalliolla. Jos -tulijat ovat oikeita, näyttävät he aluksestaan merkkitulta, kaksi tai -kolme leimausta peräkkäin kerran minuutissa, tai tulta, joka kerran -minuutissa peittyy -- aina kutakin retkeä varten erikseen tehdyn -sopimuksen mukaan. Tätä sopimusta ei tunne kukaan muu kuin "Uustalon -pappa", niinkuin mainitut saarelaiset Uustalon isäntää kutsuvat, -ja tietysti myös nuo saarelaiset, Eskon Mikko, Hinterikin Juuso ja -Sepän Jere. Jos tulijat ovat vääriä ja vilpillisiä, kuten esimerkiksi -tullimiehiä ja näyttävät väärää tulta tai eivät osaa näyttää mitään -tulta, sammuttaa Uustalon Pappa oman tulensa ja virittää hetken perästä -uuden tulen paljo lännempänä, tai ei viritä ensinkään, riippuen siitä -tunteeko hän pimeältä mereltä häämöittävän aluksen tullijaalaksi vai -rauhalliseksi saaristolaiseksi tai rannikkolaiseksi. Tullimiehille, -koska he ovat ruunun miehiä, ei Uustalon Pappa voi olla tulta -näyttämättä, mutta juuri sen verran lännemmäksi, että tullijaala iskee -keulapuunsa mainittuun kallioon, joka on jyrkkä ja jonka luo jaala -ui kuivaan maahan, vaikka olisi täydessä kuormassa. Mainittu salmi -on nimittäin pimeässä aivan näkymätön, koska lahti tekee levetessään -jyrkän mutkan länteenpäin heti kun on salmesta päästy sisään. Mereltä -katsoja näkee siis vain pelkkää metsää, eikä edes taivasta vasten -nouse ainoatakaan korkeampaa puuta tai mäkeä, jonka mukaan voisi -paikan suunnilleenkaan arvioida. Salmen länsirannalla oleva kalliokin -on niin matala, ettei siitä ole yhtään apua. Molemmin puolin salmea -ja sen takana kasvava metsä on paljon korkeampaa, kuin tuo kallio, ja -metsän raja taivasta vasten on aivan suora. Päivälläkään, kirkkaalla -auringon paisteella, ei salmensuuta näe matkan päähän, sillä kallio -salmen länsirannalla punertaa aivan samanlaisena ja yhtä korkeana -kuin kivikko pitkin rantaa länteen ja itään. Ranta on täynnä suuria, -parin sylenkin korkuisia ja pienempiä, punertavia kiviä ja niitä on -vedessäkin, joka on kauas matalaa. Jotkut kivistä pistävät päänsä ylös -vedestä vielä kaukana rannasta. Lahteen sisään pääsy on siis sangen -vaikeaa päivällä, mutta vielä vaikeampaa yöllä ja etelämyrskyillä taas -jokainen mielellään tahtoisi päästä tuon salmen takana olevaan tyyneen -ja ihanaan satamaan. Tämä on Eskon Mikolle, Hinterikin Juusolle ja -Sepän Jerelle ei ainoastaan mieluista, vaan aivan välttämätöntä, sillä -milloin he mereltä salmea lähestyvät, eivät he sitä lähesty hätäsatamaa -etsiäkseen, vaan jättääkseen ennen aamua viina-ankkurinsa uustalon -Papan hoitoon. Lahden rannalla, lähellä salmen suuta, länteenpäin, -synkän metsän takana, on savipohjaisia soita. Niihin kaivetaan puolen -sylen syvyisiä, saveen asti ulottuvia kuoppia ja viina-ankkurit -peitetään turpeilla kauniisti niihin kuoppiin ja kaivetaan esille vasta -talvella, rekikelin alettua, ja viedään vähittäismyyjille sisämaahan. - -Milloin mereltä tulija näyttää oikeita merkkitulia, sytyttää Uustalon -Pappa niin sanotut sihtitulet. Hänellä on mukanaan sitä varten kaksi -tuulta sietävää lyhtyä, jotka hän asettaa salmen takana olevalle -metsärannalle ja ohjaa niillä aluksen salmesta sisään, kunhan alus -vain asettaa kulkusuuntansa siten, että lyhtyjen tulet näkyvät -tarkasti päällekkäin. Jos taas asiat ovat niin hullusti, että salmen -sisäpuolella on vilppi, se on, että siellä makaa ankkurissa tullijaala -vaanimassa, asettaa Uustalon Pappa lyhtynsä rinnakkain salmen -länsirannalle, eikä liikuta niitä, tai jos tullijaala on liian lähellä -tai jos on pelkoa siitä, että lähistöllä, metsän suojassa hiiviskelee -vilpillisiä olentoja, sammuttaa Uustalon Pappa molemmat lyhtynsä, -hiipii äänettömästi jollaansa ja soutaa tiehensä. Silloin alkaa -tulijoille ikävä ja vaikea luoviminen takaisin merelle ja uusi yritys -tehdään vasta seuraavana iltapimeänä tai valitaan kokonaan toinen -maihinnousupaikka Haminan tai Koiviston puolella. Uustalon Papan maat -ja salmet ja talo on nimittäin Loviisan tullimiesten vaikutuspiirissä. - -Jaala oli ankkurissa lahdella, lähellä Uustalon rantaa. - -Kaikki purjeet olivat käärityt. - -Tullin ilmaantumisesta lahdelle ei ollut mitään lukua, sillä aluksessa -ei ollut tällä kertaa kieltotavaraa pisaraakaan. - -Joskus sattui niin, että tulli nousi jaalaan sittenkin tarkastukselle. -Ei löytänyt muuta kuin viinan hajua. Jaalan koko sisus haisi viinalle. -Tullimiehet nuuskivat sieraimiaan ja sanovat Eskon Mikolle, joka on -ilmoitettu laivan omistajaksi ja kuljettajaksi -- vaikka hän onkin -vain jonkinjoutava niin kutsuttu linnakippari, mies, joka tarvittaessa -menee talvikuukausiksi istumaan ja vettäleipää syömään isäntänsä ja -päämiehensä puolesta -- että: "Täällä haisee joka paikka viinalle", ja -nuuskivat ja nuuskivat että sieraimet sihisevät. Nuuskii ilmaa myös -Mikko, joka on tullimiesten kanssa laskeutunut alas ruomaan: "No ihme -ja kumma! Ei ainakaan minun sieraimiini ota muuta hajua, kuin minkä -täällä tervalle ja silakansuolavedelle haisee!" -- "Haisee haisee! -Viinalle haisee joka paikka!" -- "Jaa, sille en minä mahda mitään, -jos herrojen sieraimissa viinalle haisee. Herrat ovat luultavasti -ahkerasti ryypänneet ja oma henki vain se taitaa haista. En minä mitään -viinan hajua tunne. Mutta minähän en olekaan kunnon ryyppyä saanut kun -Matiksen Hemman häissä! -- Ja tässähän tämä on jaala! Etsikää etsikää!" - -Ja tullimiehet soutavat tiehensä. - -Niin. Usein kävi sillä tavalla. - -Nyt ei ollut ainakaan ankkuroimiseen saakka tullijaalaa näkynyt ei -kuulunut missään, eikä Uustalon Pappakaan sanonut nähneensä niitä -viikkokauteen niillä vesillä. "Paha merkki", sanoi siihen Hinterikin -Juuso. "Sitä pikemmin nyt voivat tähän ilmaantua." Eivät ne kuitenkaan -ilmaantuneet koko ajalla. Rauhassa saatiin iltayöstä purkaa jaala -tyhjäksi ja korjata tavara talteen. Työ kävi nopeaan, sillä kaikki -kolme jaalamiestä ja Uustalon Pappa poikineen panivat parastaan. -Jaala ankkuroitiin Uustalon rantaan, purjeet käärittiin, kajuutasta -otettiin pari tuopin vetävää viinaputelia ja palssamiruusi, kajuutan -ovi kierrettiin lukkoon, loikittiin jollaan ja soudettiin maalle, -Uustaloon, jossa ensin syötiin vahva ateria ja sitten alettiin kemut, -jotka ovat nyt jatkuneet, kuten sanottu, kello viiden korville asti. - -Huolimatta varhaisesta aamuhetkestä, on Hinterikin Juuson mieliala -korkeimmillaan. Uustalon Pappa jo torkkuu ja Eskon Mikko, linnakippari, -mukalaivuri, kiroilee tylsänä ja Sepän Jere hankkii riitaa Hinterikin -Juuson kanssa hokemalla lakkaamatta: "Minä voitin sinut korttipelissä -ja sinä jäit minulle sata markkaa velkaa." - -Juuso luovii yli lattian takalle, jossa päretikulla penkoo hiillosta, -jonka emäntä maata lähteissään illalla peitti tuhalla, ja kuulee kuin -pilvistä ja hyvin kaukaa: - --- Kuule Hinterikin Juuso! Sinä olet hävinnyt pelissä! Kuule Hinterikin -Juuso! Sinä olet minulle sata markkaa velkaa. Kuuletko sinä vai et!? -Näithän sinäkin Uustalon Pappa, että se hävisi ja jäi minulle sata -markkaa velkaa? - --- Näin, näin. - --- Se ei meinaa maksaa minulle! Se on kelmi mies, vaikka on rikas! - --- Kyllä se maksaa. Maksaahan se. Odota nyt, että se saa ensin -piippuunsa tulen. - --- Minä hakkaan sen tuhannen ruumeneksi, jos ei se maksa. Luulek'sä, -etten minä jaksa, hä! - -Jere ravistelee Uustalon Pappaa, jonka vieressä hän on istunut koko -ajan, mutta on nyt tuppautunut yhä lähemmäksi, että muka Pappa paremmin -hänen huutonsa kuulisi. - --- Luulek'sä etten minä jaksa -- hä!? - --- Jaksat, jaksat, vaan anna miesraiska olla hakkaamatta! Hyvä mies -se on Hinterikin Juuso. Kyllä,se maksaa kunhan ennättää saada tulen -piippuunsa. - -Hinterikin Juuso on löytänyt hehkuvan hiilen, jonka on nostanut -hyppysissään piippunsa suulle, tupakan päälle ja imee parhaillaan ja -saa tupakan palamaan, horjahtelee ja rääpästelee milloin vasemmalle -jalalle, milloin oikealle, milloin eteenpäin milloin taapäin. Sitten -viskaa hän hiilen takkaan ja kääntyy toisiin päin ja alkaa hoiperrellen -palata. Keskilattialla hän pysähtyy ja kysyy Uustalon Papalta: - --- Kuules Pappa! Minä kysyn sinulta yhtä asiaa. - --- No -- kysy vaan. - --- Sinä olet ollut aina hyvä mies minua kohtaan... - --- Entä sitte? - --- Ja olet ollut minulle kuin oma veli, parempi kuin oma isä. Kuule -mitä minä sanon sinulle! - --- No? - --- Minä luotan sinuun enemmän kuin tähän piippuuni ja kun sinusta -aika jättää, niin sitte en minä yhtään tiedä, kuka minua auttaa -tullisyökäreistä. - --- Onhan minulla kaksi poikaa... - --- Kaksi poikaa?! -- - --- Niin. -- - --- Ne ei ole mitään, sanon minä! Kuulek'sä nyt, mitä minä kysyn -sinulta, Uustalon Pappa? - --- Kuulen kuulen. Sitähän minä tässä odotankin, että mitä sinä kysyt. - -Hinterikin Juuso hoipertelee, koettaen hoitaa tasapainoaan käsillään --- vasemmassa kiikkuu savuava piippu -- ja tulee aivan ukon eteen ja -supattelee kovaäänisesti ukon korvaan. - --- Mitäs tämä Sepän Jere sinulle sanoi taannoin? - --- Että hänellä on sata markkaa saamista sinulta. - --- Sanoikos se mitään muuta? - --- Sanoi, että sinä hävisit korttipelissä ja jäit sata markkaa Jerelle -velkaa. - --- Sanoikos se, että minä olen hänelle sata markkaa velkaa? - --- Sanoi. - -Hinterikin Juuso peräytyi pari askelta, kolmekin, koetti pyörähtää -ympäri kantapäällään, niinkuin hänellä tapana oli, ja onnistuikin ja -hihkaisi: - --- Sata markkaa velkaa tai saamista! Sata markkaa velkaa tai saamista! -Se ei meinaa meikäläisen kukkarossa yhtään mitään. Poltti tämän nyt -satamarkkasen tupakassa tai haistoi nuuskassa, se ei meinaa minun -kukkarossani mitään! Eikä Uustalon Papankaan kukkarossa! Toista se -olisi sinun kukkarossasi, Sepän Jere! Sinä olet köyhä mies! - -Hinterikin Juuso pani piipun hampaisiinsa, kävi pöydän ääreen istumaan, -kaivoi liivinsä povitaskusta kukkaronsa, josta otti esille setelitukon, -jonka levitti pöydälle, löysi satamarkkasen ja viskasi sen Sepän Jeren -eteen ja sanoi: - --- Tämä yksi satamarkkanen ei tunnu minun kukkarossani yhtään mitään, -oli se tuloa tai menoa! Siin' on! Kääri se nyt kauniisti ja vie -nannallesi! -- Mutta tiedätkö sinä, Sepän Jere, minkä tähden minä -hävisin korttipelissä? - --- Kun olet huonompi pelaaja... - --- Niin niin. Niin sinä luulet ja niin luuli Eskon Mikko ja niin -taitaa luulla Uustalon Pappakin, mutta minä itse luulen, että asia ei -ole sillä tavalla kuin luullaan. Minä surin sinun köyhyyttäsi, Sepän -Jere, ja olen aina surrut ja annoin sinun tahallani voittaa itseni, -etten tarvitsisi rahaa sinulle lahjoittaa, sillä lahja on kuin almu ja -tekee mielen alakuloiseksi. Toista se on, kun itse rahansa ansaitsee, -kaupalla, työllä, taikka korttipelillä! Niinhän! Hi hi hi! - -Hinterikin Juusoa sanottiin välistä väkäleuaksi ja toisinaan -jäkkäniskaksi. "Sellain jäkkäniska! Just kun Hinterikin Juuso!", -sanoivat vaimot Juuson kotisaarella pojistaan joskus, ylpeillen ja -kuvitellen, että niistä tulee Hinterikin Juuson kaltaisia onnellisia -merenkulkijoita, onnen poikia, rahan tuojia. Eikä Hinterikin Juuson -leuka muulloin niin vahvalta näyttänytkään kuin nyt, julistaessaan -Sepän Jerelle tuon musertavan sukkeluutensa. - -Eikä Hinterikin Juuso ollut mikään huono mies ruumiiltaankaan. Hän oli -päin vastoin voimakas, norja ja sukkela, vikkelä kuin kissa. Kovin -teki mieli Sepän Jeren viskata satamarkkainen takaisin, mutta pelkäsi, -humalissaankin, että siitä tulee tappelu ja hän saa selkäänsä. - --- Mutta eiköhän käydä maata, yksi niinkuin toinenkin, sanoi viimein -isäntä. -- Tästä taitaa tulla aamu käsiin ja työt eteen. Työt minulle -ja matka teille. - -Vasta nyt havaitsivat miehet, että aika oli kulunut jo kello viiteen -aamulla, että oli jo heräämisen aika tavallisina päivinä. Siitä -huolimatta kävivät miehet maata, sillä he olivat sangen väsyneitä. - -Oli jo aamiaisen aika, kello kahdeksan, kun Hinterikin Juuso -tovereineen heräsi, tai oikeastaan herätettiin. Isäntä tuli nimittäin -tuvan puolelta isoon kammariin, jossa yöllä oli ryypitty ja korttia -pelattu ja jossa saarelaiset nukkuivat, heitä herättämään ja sanoi: - --- No miehet! Käypääpäs tupaan vähän haukkaamaan leipää. - -Miehet ottivat ruokaryypyt, jotka olivat samalla kohmeloryypytkin ja -alkoivat syödä emännän keittämää hyvää ohrajauhopuuroa voisilmän ja -vastalypsetyn maidon kanssa. - -Syödessä sanoi isäntä: - --- Lahdelle näyttää yön aikana ilmaantuneen toinenkin alus. - --- Niin pakana on kuin onkin, sanoi Hinterikin Juuso, vilkaistuaan ulos -ikkunasta, joka olikin siinä hänen vasemmalla puolellaan. Eikä tämä -kukaan muu ole kuin Loviisan tullijaala. Tunteehan tämän nyt, vaikkei -olisi silmiä päässä. Maltas, maltas Petterssonni! Kyllä minä sinut -vielä opetan! - -Syödessä juteltiin vielä yhtä ja toista. Muun muassa sanoi niille -maamiehille Hinterikin Juuso: "Jokaisella ihmisellä on omat -vastuksensa, niinkuin teilläkin maamiehillä hallat ja muut ja meillä -saarelaisilla tullimiehet. Jokaisen kannettavaksi on Herra pannut oman -ristinsä!" -- Siitä oltiin yksimielisiä, vieläpä isäntä lisäsi, että -ovat ne ristinä tullimiehet muutamille maamiehillekin, sillä: "Ei ole -sanottu, etteivätkö tullimiehet mene ennenaikojaan penkomaan suota -pahalta paikalta ja sitte olisi piru merrassa! Enemmän pahaa tuottaisi -kuin halla halmeessa! Mutta toivotaan nyt, että niin ei ole sallittu -tapahtuvan!" - -Syötyä juotiin vielä kahvit, jota maustettiin viinalla ja tupakoitiin -ja juteltiin hetken ja sitte saarelaiset läksivät rantaan, lykkäsivät -jollansa mereen ja sousivat jaalalleen. - - - - -II luku. - -TULLIMIES HALUAA LIITTOLAISTA. - - -Tullijaala oli ankkuroinut aivan Hinterikin Juuson jaalan viereen. - -Jaalan nimi oli "VESA", sillä Juuson isä, rakentaessaan sen, toivoi -"Vesan" kasvavan puuksi, se on, enentävän hänen varallisuuttaan, -kunnes hän voi hankkia suuria laivoja. Ensin oli "Vesalla" purjehtinut -isä itse, mutta huomattuaan pojallaan olevan paremman onnen, oli hän -jättänyt aluksen kokonaan poikansa Juuson huostaan. - -Ja se oli viisaasti tehty se! - -Juuson vanhempi veli Anterus, Hinterikin Anterus, oli isän poika ja -hän Juuso oli äidin poika. Isä oli nimittäin oikeastaan suosinut -Anterusta, mutta kun hän nyt oli ulkomerillä -- mennyt jo alaikäisenä, -saanut avustusta kotoa ja käynyt merikoulua ja purjehti nyt kaukaisilla -vesillä purjelaivan päämiehenä -- osoitti isä suosiotaan Juusolle, -kun tämän suuret kyvyt olivat tulleet näkyviin niillä retkillä, joita -Juuso oli tehnyt isänsä kanssa, ja joilla aina voitettiin, jos tehtiin -Juuson ohjeiden mukaan ja menetettiin, jos tehtiin Juuson ohjeita -vastaan. Isää tämä ensin harmitti ja suututti, mutta sitten hän antoi -meriasioissa kokonaan vallan Juusolle ja jäi itse kotimieheksi, -puolustaen itseään ja kotiinjäämistään vanhuudellaan -- ja se olikin -pätevä syy! -- ja leinisillä säärillään. Kylä ihmetteli sitä, että alus -annettiin kokonaan Juuson huostaan, kun hän muka niin paljon juo, mutta -ukko Hinterikki itse rantakäräjillä, kun joku siitä ystävällisesti ja -suoraan huomautti, sanoi "Kyllä Juuso viinaa paljon juo, mutta vielä -enemmän se taloon rahaa tuo." - - * * * * * - -Hinterikin Juuso tovereineen nousi jaalaan. - -Viereisen tullijaalan kajuutan savutorosta tuprusi tervassavu. Siellä -myös lietänee aamiaisella. - -"Vesassa" alettiin päästää purjeita auki kääreistään. Juuri silloin -nousi kolme miestä tullijaalan kajuutasta, päällysmies ja kaksi -tullivartijaa. - -Tullijaalan perällä oli jolla. Sen veti yksi tullivartijoista jaalan -kupeelle. Päällysmies, ja tullivartijat astuivat siihen ja sousivat -"Vesan" kupeelle, jossa pysähtyivät. Molemmat tullivartijat nousivat -jollassa seisomaan ja pitelivät kiinni "Vesan" laidoista. Päällysmies -istui jollan perällä ja tupakoi -- poltti sikaria. Hän katseli ylös -jaalaan ja kun jaalamiehet ilmaantuivat partaalle, kysyi: - --- Mikä on tämän jaalan nimi? - --- No ek'sä itse osaa lukea? Siinähän tuo on nimilauta nokkasi edessä -jaalan peräkasassa ja toinen peräpeilissä! Lue, jos osaat! sanoi -irvistäen Hinterikin Juuso. - --- Ja kuka on tämän jaalan kippari? - --- Tämähän se on Eskon Mikko meidän saarelta. - --- Kuka siellä teistä on sitte Eskon Mikko? - --- Minähän se olen ollut. - --- No mikset sinä sitte heti sano? - --- Hetihän minä sanoin kun kysyttiin. - --- Älä pidä leukojasi liian leveinä, mies hoi! Mitä sinulla on siellä -jaalassasi? - --- Jaa että mitä on? - --- Niin. Mitä sinulla on siellä? - --- Pohjalla kiviä ja vähän vettä. - --- En minä sitä tarkoita, vaan kontrapanttia. - --- Se taas on salatavaraa! Sopii tulla etsimään! - --- Mistä sinä tulet? - --- Tultiin kotoa. - --- Entä sitä ennen. - --- Virosta. - --- Mitä varten nyt täällä? - --- Tultiin heinänostoon, mutta pyytävät niin korkeaa hintaa, ettei -kaupoista tullut mitään. - --- Mihinkä nyt menet? - --- Kotiin. - --- Vai niin. Ja sitte? - --- Jumala hänen tietää! Voi olla, että vedetään jaala maalle talveksi. - --- Minä tulen pitämään tarkastusta sinun jaalassasi. Sinä et nosta -purjeita etkä ankkuria sillä aikaa. Ymmärrätkö sinä? - --- No mikäs tuota selvää asiaa on ymmärtäessä. - --- Sinä pilkkaat virkamiestä, mutta katso itseäsi, irvistelijä! Minä -ammun kinttusi poikki, jos et pidä siistimpää suuta! Pane se mieleesi! - -Tullimiehet nousivat jaalan, sitoivat jollansa pestin kiinni -keulavanttiin ja tarkastus alkoi. - -Se alkoi aivan tavallisella tavalla: Tullimiehet laskeutuivat ruomaan -ja alkoivat vetää vahvasti ilmaa sieraimiinsa ja päällysmies ärjäisi -viinan ja syysmyrskyjen tärvelemällä käheällä kurkullaan: - --- Täällä -- täällä haisee viinalle! - --- Vielä mitä! Silakan suolavedelle ja tervalle siellä haisee, eikä -viinalle. - --- Minun nenässäni haisee viinalle! - --- Jaa no -- se onkin taas eri asia, millekä herra tullipäällysmiehen -nenässä haisee ja mille ruomassa haisee! - --- Minä en kysynyt sinulta mitään, sinä tervakourainen mies! -Tullivartijat! Tehkää tehtävänne! Tarkastakaa joka loukko ja joka -merimiesarkku ja joka kaappi ja koijat, ottakaa auki karneeri ja -kajuutan permanto, penkokaa pohjapainokivet ja ketjukasat ja purjeet ja -kaikki ja vetäkää köysinuotta ympäri jaalan! - -Kun tarkastus oli näin perinpohjainen, vei se aikaa aina puoleen -päivään asti. Enimmän vaivaa toi tullivartijoille niin sanotun -köysinuotan veto jaalan ympäristöllä ja alla. - -Oli nimittäin joskus sattunut, että isojen kivipainojen avulla -painettiin lähelle pohjaa viina- tai viini-astioita, piiloon sinne, ja -siltä varalta oli tullimiehillä nykyään niin sanottu köysinuotta, joka -pikemminkin oli naara kuin nuotta. Sitä soutelivat tullivartijat hiki -hatussa jaalan lähivesissä löytämättä mitään. Viimein antoi päällysmies -vartioilleen käskyn lopettaa. Koko ajan oli hän itse seisonut tai -kävellyt jaalan kannella ja polttanut sikarin toisensa jälkeen, -sytyttäen uuden sikarin entisen pätkällä. - -Tullivartijain palattua sanoi päällysmies Hinterikin Juusolle: - --- Sinä Joosef Henrikinpoika, tule sinä tänne kajuuttaan. Minä tahdon -puhua sinun kanssasi pari sanaa ja tarkastaa paperit. - -Tarkastus oli tavallaan loppunut. Se oli käynyt kuin nuottien mukaan --- ihan loppuun asti. "Paperien tarkastus" jaalan kajuutassa oli -sikäli omituinen, ettei sitä tehty heti ja ettei sitä varten kutsuttu -kajuuttaan Kuuton päämieheksi ilmoitettua Eskon Mikkoa, vaan Hinterikin -Juuso. - -Heti kajuuttaan tultua, ymmärtäen mitä "paperien tarkastus" merkitsi, -otti Juuso kaapistaan esille kaksi ryyppylasia, konjakkipullon ja -hienoimpia sikareja, mitä tällä puolen maailmaa saatavilla oli ja -tarkastus alkoi. - -Ensin otettiin konjakkiryypyt ja pantiin tupakaksi ja juteltiin syksyn -omituisista ilmoista -- pelkkiä länsimyrskyjä, sumuja ja sateita. - --- Ei suinkaan sinulla mihinkään kiire ole?, sanoi kerran muun asian -väliin Juuso. - --- Mihinkäpä minulla, ellei itselläsi! Minulle on sama, missä aika -kuluu ja paras siellä missä se hyvin kuluu. Sinulla tässä pikemminkin -kiire lienee. - --- Mitäs minulla. -- Vielä tässä päivänvaloa riittää muutama tunti, -että pääsee tästä lahdesta ja maista ulos mereen. Siellä taas on sama, -oli yö tai päivä. -- Kun sinulla kerran ei ole kiire, niin pannaan -kamiinaan tuli ja laitetaan vähän lämmintä. Kylmä siellä ulkona olikin -seisoa. - --- Kylmä on ilma jo. Vilun se tahtoo tehdä. Päällysmies hieroi -kämmeniään, osaksi siitä syystä, että niitä vielä paleli, mutta vielä -enemmän siitä syystä, että näki Juuson rupeavan laittamaan tulta -kamiinaan ja panevan vesikattilan tulelle. - --- Mihinkäs sinä panit ne viina-ankkurit, jotka toit eilen illalla -tällä jaalalla? - --- Jaa että mihinkäkö panin? - --- Niin. - -Päällysmies karisti tuhkaa sikaristaan kamiinaan. Juuso hommaili -tulensa kanssa. Lisäsi tervaksia kattilan alle ja vastasi harvakseen: - --- No kaikkea sitä pälkähtää sinunkin päähäsi kysyä! - --- Sano pois vain. Kyllä minä tiedän, että sinulla on tähän tullessasi -ollut tavallista parempi viinakuorma jaalasi vatsassa. Siellä on niin -jumalattoman kova viinan lemu vieläkin. Sano pois vain. Saat luottaa -minuun kuin kompassiisi. Minä en sinun tavaroihisi koske, oli ne mitä -hyvänsä! Minä vain haluaisin tietää, mitä keinoja salakuljettajat -nykyään viljelevät. -- Voitaisiin tehdä liitto. Minä en antaisi sinua -oikeuden käsiin ja sinä antaisit minulle jonkun palkkion vaitiolostani -ja sokeudestani. -- Kyllä minä sinuun luotan. - --- Paljoko sinä sitte tahtoisit? - --- Voitaisiinhan siitä sitte sopia, kun nyt ensin sovittaisiin tästä -pääasiasta. - --- Mistä helvetin pääasiasta? - --- Siitä, rupeatko sinä liittoon vai et. - --- En. Liittoon tullimiehen kanssa! Mieluumminkin sitte pirun kanssa! - --- Minä luotan sinuun... - --- Mutta minä en luota sinuun! - --- Kyllä sinä saat minuun luottaa kuin itseesi! Älä yhtään pelkää! - --- Ei puhuta siitä asiasta mitään. - --- Sinulle olisi siitä paljon etua. Minä vakuutan kunniasanallani, että -en ainakaan minä nostaisi kannetta sinua vastaan... - --- Mutta kielisit muille -- toisille tullimiehille asiat ja pesisit -itse kätesi. Ja enhän minä itse ole istumaan mennyt tähänkään asti. -Tiedäthän sinä, että tämän jaalan omistaja ja kippari on Eskon Mikko. -Hööö! Vai niin tuhmaksi sinä minua luulit! Ei! -- Halvemmaksi minulle -tulee se, että ollaan niinkuin ennenkin. - --- Minulla on pieni palkka ja iso perhe... - --- Jaa -- se asia ei liikuta minua. Tuolla kannella on Eskon Mikko. -Hänellä on äiti ja sairas sisar. Siellä on Sepän Jere, jonka isä on -puujalka, tullimiesten ampuma raajarikko, joka ei kykene kalastamaan -eikä purjehtimaan. Voi voi mitenkä paljon on maailmassa niitä, joilla -on pieni palkka ja iso perhe! - --- Sinulla on vallattoman hyvää konjakkia... - --- Ota vaan itse lisään, jos maistuu! Minulla on tässä vähän vielä -kiireitä tämän keittämisen kanssa. - -Tullimies laittoi itselleen ryypyn ja toisenkin ja sitten olikin jo -Juusolla kiehuvaa vettä kattilassa ja hän kaatoi sitä laseihin. Juotiin -monta lasillista kuumaa teetä, johon sulatettiin paljon sokeria ja -kaadettiin konjakkia mausteeksi. - -Kun paperien selvitys päättyi, oli tullipäällysmies nostamalla -autettava jollaansa, jossa hän retkahti perälle istumaan osaksi -nojaten jollan peräpeiliin, osaksi partaaseen. Oikea kyynärpää riippui -jollanpartaan ulkopuolella, vedessä. Molemmat tullivartijat olivat -päämiehelleen niin suuttuneita, etteivät kohentaneet häntä paremmin -istumaan, eivät edes nostaneet hänen kyynärpäätään ylös vedestä. He -olivat sinisiä vilusta, eivätkä olleet saaneet ainoatakaan ryyppyä. -Hoitakoon itse itsensä ja jos kyynärpäätä palelee, niin nostakoon -sen ylös vedestä. Tullipäällysmiehen pää riippui rinnalla ja hän -mongersi yhtenään epäselviä ja vihaisia lauseita joista muutamista sai -selvänkin: "Hinterikin Juuso on saatanan ylpeä mies -- ei rupea minun -kanssani puulaakiin... Minä hirtätän sen Loviisan torilla niinkuin -kapisen koiran!... Ylpeä kuin riivattu!... Minä ammun koivet poikki -siltä, kun ensi kerran tavataan viinajaalan kannella... Ammun -- -- -ammun -- Antakaa pistooli tänne! Missä minun pistoolini on?! -- -- -Kuka tuolta jaalasta töllistelee!? -- -- Oletko sinä Hinterikin Juuso --- hä!? Minä hirtän sinut oman laivasi mastoon vielä tänä syksynä! --- -- Kuuletko sinä!... Hei tullivartijat! -- Mihin te soudatte! -Mennään Hinterikin Juuson jaalaan tekemään takavarikko! Otetaan siltä -pois kaikki konjakkiputelit!" - -Päällikkönsä komennuksesta huolimatta sousivat tullimiehet omaan -jaalaansa ja nostivat humaltuneen päämiehensä yli jaalan partaan. Siinä -oli kuitenkin käydä hullusti. Miehet horjahtivat ja jolla oli mennä -nurin. Lopulta saivat he kuitenkin päällikkönsä jaalan kannelle ja -veivät hänet kajuuttaan, johon itsekin jäivät. - -Sillä välin oli "Vesan" ankkurikela alkanut kilkattaa. Ketjun tultua -lyhyeksi nostettiin ylös peräpurje ja vokka avattiin. Lyyveri oli -myös valmiina nousemaan. Kaksi miestä oli ankkurikelassa, Juuso itse -peräsimessä. Lyyveri vedettiin ylös ja sopivan tuulen vihurin tultua -vedettiin lyyverin ylihangan puoleinen jalusnuora kiini. Tuuli täytti -lyyverin, joka alkoi painaa keulaa vasemmalle. Sillä hetkellä Mikko ja -Jere neljällä viidellä nopealla ankkurikelan kankien painalluksella -nostivat ankkurin irti pohjasta ja riensivät, Mikko taakivokan valliin -ja Jere lyyverin jalusnuoriin. Tuuli painoi jo peräpurjeeseen ja -vokkaan. Lyyveri laskettiin irti yläpuolelta, missä se tähän asti -painoi vastaan, alapuolelle, jossa Jere ketteränä veti jalusnuoran -kiinni ja samalla veti Mikko ylös taakivokan. Jere tuli häntä auttamaan -vallin kiristämisessä ja kiinnittämisessä. Taakivokan kouti vedettiin -myös kiinni ja lakkasi se paukkumasta. Jaala purjehti lahdesta ulospäin -vastahankaista tuulta, joka kuitenkin vei hyvin. Tunnin perästä -oltiin meren aavoilla ulapoilla harvan ja voimakkaan länsiummikkaan -keinuttelemana. Vetämään oli avattu myös molemmat huippupurjeet. Täysin -purjein mennä pauhahteli jaala viluisen syystuulen humistessa sen -purjeissa. - --- Länsituuli taitaa loppua ennen aamua, sanoi Juuso jättäessään -Mikolle peränpidon. -- Aurinko laskee niin umeaan taivaaseen ja tuuli -vetää aina vain vastapäivää. Ennen aamua se taitaa olla jo idässä -- -kaakossa ainakin. Saa nähdä ennätetäänkö edes kotiin luovimatta. Nytkin -jo pyrkii lyyveri lyömään tyhjää, eikä anna enään ohjata kuin piirun -verran päälle suunnan ja jaala ojettuu ainakin sen verran näin keveässä -pohjakuormassa. - -Mikko oli samaa mieltä taivaan merkeistä ja lisäsi omana arvelunaan, -että loppumatkalla se taitaa antaa luoviakin. - -Turkit päällä, karvalakki päässä, paksut villakintaat ja rukkaset -kädessä istui Mikko helmarin ääreen. Hän oli kuuluisa taitavasta -peränpidostaan, mutta ei vetänyt vertoja Juusolle itselleen. - -Hinterikin Juuso itse laskeutui alas kajuuttaan, riisui päältään turkin -ja jaloistaan raskaat merisaappaat ja oikaisi itsensä koijaan peitteen -alle ja nukkui heti. - -Sepän Jere sahaili kannella tervashalon lyhyiksi pätkiksi jotka pilkkoi -veistöpölkyn päällä pieniksi ja vei kajuuttaan, jossa laittoi tulen -kamiinaan ja alkoi keittää rokkaa. - -Kullakin oli oma työnsä, eikä muuta kuulunut kuin Juuson kuorsaus, -aallon mäjähdykset jaalan leveään keulaan ja ylälaitaan, veden ja -ilmakuplien kurahtelu laitojen alla, vaahdon sihinä ja kohina alalaidan -puolella, saumojen narahtelu jaalan vääntäytyessä aallon pohjasta -pitkään liikkuvaan ylämäkeen ja kiertäytyessä taas laineen harjalta -vinosti alamäkeen, kahvelin ja pirkkelin jurnutus mastoja vasten ja -tuulen hyminä purjeissa ja köysissä. - - - - -III luku. - -JUMALA ANTAA SAARELAISILLE VILJAA. - - -I. - -"Syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella", sanoi Hinterikin Juuso -aamulla kello kolmen tienoissa, kun jälleen tuli tyyni ja niin tuumasi -Eskon Mikko ja Sepän Jere myös. Molemmat he kertasivat puoliääneen, -mitä Juuso juuri oli lausunut. -- "Niin, yhdeksällä hevosella se ajaa. -Niin se ajaa." - -Muuta ei sinä yönä oltu juteltukaan. - -Pari tuntia oli luovittu etelätuulta. Juuso itse oli pitänyt silloin -perää. Käännösten aikana oli Juuso aina sanonut: "Käännyttäsköhän -taas", jolloinka Eskon Mikko ja Sepän Jere olivat kompuroineet pimeää -kantta pitkin sanaa päästämättä paikoilleen, Mikko vokan jalustimeen -ja Sepän Jere keulaan, hoitamaan keulapurjeiden jalusnuoria käännöksen -aikana. - -Ennen käännöstä antoi Juuso aluksensa hiukan aleta, jolloin sen vauhti -lisääntyi, joka taas oli tarpeellista ja välttämätöntä kääntyessä, -etenkin nyt, kun kävi vastaan voimakas ummikas. - -Juuso itse istui kajuutan katolla jalat riippuen kannella ja piteli -kiinni helmarista, ja ohjasi ja tarkkasi hetkeä, milloin aluksella -on sopivan suuri vauhti ja milloin on sopiva aaltojen väli aluksen -kääntyä. Silloin hän taitavalla liikkeellä, ensin vähitellen ja -sitten rohkeammin, lykkäsi helmarin itsestään poispäin, jollain -alus voimakkaassa kaaressa alkoi kääntyä ja kohota kallistuneesta -luovima-asennostaan pystyyn. Silloin kuului läiskettä ja pauketta. -Purjeet paloivat ja rievinauhat ja nuorat rapisivat ja rapsahtelivat -vahvaa purjekangasta vasten, joka hulmusi tuulessa. Vokka oli vihainen -pirkkelilleen, jolle se antoi läiskyvän korvapuustin toisensa jälkeen. -Ensin vaikeni isopurje perällä. Se oli saanut tuulen uudelta puolelta, -täyttyi, pingoittui, vaikeni ja alkoi lykätä alusta ylös tuuleen. -Sillä välin olivat keulapurjeet saaneet myös tuulen uudelta suunnalta, -mutta jäivät vastaan, painamaan keulaa alas, kääntämään alusta. -Vokka oli paukkunut ja palanut koko ajan, mutta heti isonpurjeen -täytyttyä tuulesta, vei Eskon Mikko vokan jalusnuoran alapuolelle, -jossa hän Sepän Jeren avulla veti sen kireälle ja kiinnitti sen omaan -linkkoonsa kannessa. Sitten he molemmin miehin menivät keulaan, Jere -yläpuolelle päästämään harusvokan ja lyyverin jalustimet auki ja -Mikko vetämään ne kiinni alapuolelle. Yhteisvoimin he tiukkasivat -nekin kiinni. Alus kulki jälleen uutta suuntaa oikealle kupeelleen -kallistuneena ja laistojen tulet, jotka äsken näkyivät oikealta, -näkyivät nyt vasemmalta. Käännösten aikanakaan ei puhuttu enempää. -Joskus jörähti Juuso: "Anna mennä!" tai "pane kiinni!", mutta eihän -sekään mitään juttelua ollut. Vasta nyt, Juuson lauseesta: "Syksyinen -yö ajaa yhdeksällä hevosella", kehittyi keskustelu, nimittäin tuo jo -mainittu, jossa Eskon Mikko vastasi: "Niin, yhdeksällä hevosella se -ajaa syksyinen yö. Niinhän ne sanoivat ennen vanhat, edesmenneet." Ja -sanoilla: "Niin se ajaa, niin se ajaa", otti keskusteluun osaa Sepän -Jere myös. - -Tuuli oli nimittäin yön kuluessa käynyt kaikissa ilmansuunnissa ja -välillä tyyntynyt. Nyt, noin puoli tuntia sitten oli alkanut puhaltaa -etelästä, siis vastaan. Lännestä kävi myös voimakas ummikas, sillä -eilen ja sen edellisinä päivinä, lähes viikon ajan, oli puhaltanut -voimakas länsituuli. Käännöksen jälkeen pauhahteli ummikas alihangan -puolelta vastaan. - -Tuulen pyöriminen sinne tänne oli ollut kiusallista -- paitsi milloin -se puhalsi mukatuulena -- ja vaikka nuo kolme miestä "Vesan" kannella -eivät olleetkaan mitään maamiehiä, oli heidän mielensä apea ja -pitempää keskustelua ei syntynyt, ennenkuin aamuhämärissä, jolloinka -oltiin jo maan, nimittäin kotisaaren lähellä -- sen korkeat vuoret -siinsivät tummina yhä vaalenevaa taivasta vasten -- kun tuuli kääntyi -länteen ja saatiin lopettaa luoviminen. Onneksi oltiin silloin tuulen -kääntyessä niin paljo sen päällä, että voitiin jalustimia höllentäen -suunnata "Vesa" suoraan kotia kohti. Onnen kauppaa se ei kuitenkaan -ollut tällä kertaa Eskon Mikon mielestä, eikä Sepän Jeren myös, -sillä he muistivat kyllä, kuinka Juuso viimeisen luovin alkaessa oli -sanonut: "Käännetääns pojat ja pyritään nyt helkkarin kyytiä niin -ylös länteen kuin ennätetään, sillä tämä tuuli menee kohta sinne, -jos vanhat merkit paikkansa pitävät!" -- "Mistäs sä sen tiedät?" oli -kysynyt Eskon Mikko ja Juuso oli vastannut: "No ek'sä itsekin näe ja -huomaa, että laine lännestä alkaa käydä yhä virkeämmin. Siellä se -jossain kauempana jo puhaltaa lännestä ja saattepas nähdä, niin pian -se on länsituuli täälläkin." Eskon Mikko ja Sepän Jere olivat Juuson -tovereita ja tiesivät, että osa lienee onnessakin Juuson menestykseen -merimatkoilla, mutta suurin osa viisaudessa ja valppaudessa, jolla -hän otti kaikki pienimmätkin seikat huomioon ja osasi niitä käyttää -hyväkseen. Muu saarikansa luki kaikki Juuson hyvän onnen syyksi ja -siksi häntä hoettiin, puoleksi leikillä, puoleksi tosissaan, "onnen -pojaksi." -- Matsedän Jyrin Anna-Liisa, tuo vanha, jumalisuudestaan -kuuluisa vaimo, jolla oli jotain vanhaa kaunaa ja kateutta koko -hinterikkiläisten sukukuntaa kohtaan, paapatti eräänä talvipäivänä -naapurin emännille, jotka olivat puolitusinaisena joukkona kokoontuneet -verkkoineen ja verkkoharkkeineen Anna-Liisan luo verkkojaan parsimaan, -juttelemaan ja kahvia juomaan: "Hinterikin Juuso! Hö! Tuo juoppolalli! -Sitä ei mikään muu merellä onnesta, kuin itse paholainen, joka sen -ystävä on ja merehiset ja muut pahat henget, jotka sitä auttavat ja -hoivaavat niinkuin oma omaansa ainakin!" Eskon Mikko ja Sepän Jere -myös, jotka aina olivat Juuson matkatovereina, palkattuina matruuseina -tosin, mutta tovereina siitä huolimatta, tiesivät, että onnella ja -sattumalla ja vielä vähemmän pirulla ja veden väellä oli hyvin vähän -osaa Juuson onneen merimatkoilla, jos oli osaa ensinkään. Tämäkin, -että oltiin tuulen päällä lännen alkaessa puhaltaa, oli kyllä pieni -tapaus, mutta kyllin suuri näyttämään, mikä osuus pirulla tai muilla -sen maan miehillä on viisaan ihmisen teoissa. Päivän valjetessa oli -tullut näkyviin toinenkin jaala, huonompikulkuinen kuin "Vesa", joka -näytti pyrkivän samaan satamaan. Tuolla se nyt kyykkäili kaukana -idän alla, jota nouseva aurinko kultaili, vähän purjeita vain näkyi -tumman, miltei mustan meren takaa, eikä aika ajoin, jaalan vajotessa -suurempien laineiden väliin, niitäkään. Se jäi kauas tuulen alle ja -sai loppumatkan luovia ja pääsi satamaan neljä tuntia myöhemmin kuin -"Vesa", ei siksi, että sen päämiehellä olisi ollut huonompi onni, -vaan siksi, että siinä oli tuhmempi päämies. Se oli selvää Eskon -Mikosta ja Sepän Jerestä myös ja siitä asiastapa sukeutuikin vilkas -keskustelu "Vesan" kannella, sen kaataessa navakkaa länsituulta kohti -kotisatamaa, niin että sen runko ihan innosta vapisi kun se vuoroin -kiipesi viheltävin köysin jyrkkään ylämäkeen ja pauhaten läksi siitä -viilettämään pitkää loivaa alamäkeä. Keskustelussa ei kyllä mainittu -suoranaisella sanalla itse asiaa, koska Hinterikin Juuso, "onnen -poika", "Vesan" päämies, itse istui siinä varsaansa ohjaamassa ja itse -otti osaa keskusteluun, mutta ymmärsi sen Eskon Mikko sekä Sepän Jere, -mistä on kysymys. Ei Hinterikin Juuso ollut tuhmia mukaansa ottanut! - -Mikko: Sinne se jäi idän alle tuo meidän yöllinen kilpailijamme. - -Jere: Sinne se jäi. Taisi olla miehillä vilu yöllä, koska jäivät sinne -lähemmä päivän nousua lämmittelemään. - -Juuso: Ei ne lämmittelemään jääneet! - -Jere: No mitäs ne sinne olisivat jääneet. Kippari tietysti tuumasi, -miehilleen, että "Kuulkasta pojat! (Se oli matkimista ja pilkkapuhetta, -sillä Matsedän Jyri, Juuson tuleva appi, jonka jaalaksi kilpailija -tunnettiin, alkoi aina, varsinkin päissään, puheensa sillä tavalla.) -Eiköhän jäädä tänne vähän lämmittelemään, koska päivä nousee niin -kirkkaana?" -- - -Juuso: Ol' nyt! Ek'sä hölmö ymmärrä, että ne jäivät sinne siitä -syystä, kun se Matsedän Jyri on niin saita mies. Sen käsissä venyy -pennikin syltä pitkäksi ja nyt se koettaa venyttää päivää -- pelkässä -saituudessaan -- muutamia tunteja pitemmäksi sanoen: "Kuulkasta pojat! -Minkä likempää päivännousua päivän alottaa, sen pitempi on päivä!" - -"Vesan" kannella jyrisi voimakas "Hööö!"-nauru kilvan suuren -kertalaineen kanssa, joka mennä meurusi juuri sillä hetkellä "Vesan" -peräntakaa, suuri kuin kallio ja voimakas kuin sata sonnia ja olisi -kyennyt silmänräpäyksessä musertamaan sirpaleiksi koko "Vesan", -jos olisi sattunut yli pääsemään, mutta sehän ei ollutkaan mitään -sattuman tai onnenkauppaa sekään, että se meni ohi perän takaa, vaan -seurauksena Juuson taitavasta ohjauksesta. Toinen, vähemmän taitava -olisi peljästynyt ja kääntänyt aluksensa päin tuulta jo hyvissä ajoin -ja jäänyt odottamaan, milloin kaatuva kertalaine ennättää mennä ohi -keulan editse. Toisinaan oli Juusonkin pakko tehdä niin, mutta tällä -kertaa hän oli laskenut, että jouduttamalla "Vesan" vauhtia ennättää -sen tieltä alitsekin ja säästää kokonaan sen ajan, mikä menee aluksen -päinkääntämiseen, aallon ohimenon odottamiseen ja vauhdin ja suunnan -saamiseen jälleen ennalleen. Juuso oli laskenut, että jos niin tekee, -menettää vähintään yhden minuutin jokaista kertalainetta väistäessään -ja että kuudenkymmen laineen perästä on tunti menetetty. Niin -naljailtiin "Vesan" kannella naapurin huonosta onnesta sinä aamuna ja -monissa muissa tiloissa. - -Sepän Jere istui Juuson kanssa kajuutan katolla, sen etureunalla -- -Juuso siitä syystä, että hän itse piti perää ja peränpitäjän paikkahan -jaaloissa oli siinä ja Jere siitä syystä, ettei hänellä nyt ollut -mitään muuta tehtävää. - -Molemmat tupakoivat. - -Jerellä oli lyhytvartinen puinen piippu ja Juusolla valkea liitupiippu, -jonka Mikko oli alhaalla kajuutassa täyttänyt ja sytyttänyt ja -ojentanut valmiina isännälleen. - -Mikolla oli "Vesassa" kokin virka yhdistettynä matruusin virkaan ja -kajuutassa hän parhaillaan puuhaili aamuteen keittohommissa, samalla -vedellen makeita savuja omasta piipustaan -- ylpeydestään, sillä -se oli vanha hopeahelainen kannellinen perintöpiippu. Väliin pisti -Mikko päänsä kajuutan luukusta ulos ottaakseen osaa keskusteluun ja -silmäilläkseen, missä ollaan ja missä naapuri, nimittäin Matsedän Jyrin -jaala on ja mitä se milloinkin tekee. Se oli äskettäin kääntänyt ja -puski nyt luodetta kohti ja näkyi vinosti perän takaa tuulen alla. -"Vesa" sen sijaan meni kuuden solmun nopeudella kohti omaa saarta, -jonka loistojen tulet sammuivat samalla, kun aurinko nousi. Joka hetki -tuli saari lähemmäksi ja sen piirteet selvenivät selvenemistään. Erotti -jo metsää ja kalliota ja valkeiksi kalkitut rakennukset ja loistotornin -Pohjoiskorkealla. Saari kohosi kohoamistaan merestä ja laineiden -harjulle noustessa näkyivät jo Pohjoisrivin loisto ja rakennukset, -vaikka taas laineiden väliin laskeutuessa ne ja välistä koko saarikin -jäi keulan kautta ohi vyöryvien aaltojen taa. - - -II. - -"Vesan" kannella vallitsi hilpeä mieliala. - -Kaikki kolme miestä olivat nuoria: Juuso itse täytti vasta tulevassa -joulukuussa, siis muutaman viikon perästä kaksikymmentä, Jere oli -kolmenkolmatta ja Mikko, kokkipoika, täytti vasta viime nimipäivänään -yksikolmatta. Juuso, päämies, oli jaalan siis iältään nuorin, vaikka -ymmärrykseltään ja kokemuksiltaan vanhin. - -Mikäli saari läheni, sikäli puheliaisuuskin lisääntyi jaalassa. Hyvää -tuulta lisäsi myös kuuma, väkevä tee, jota Mikko kaatoi mustasta -kattilasta mukeihin ja ojensi kajuutan luukusta mukin ja sokeripalan -Juusolle ja Sepän Jerelle niinikään ja sitten nousi itsekin, oma -mukinsa kädessään, kajuutan luukulle, johon jäikin, kajuutan portailla -seisten, juomaan omaa teetään ja juttelemaan toisten kanssa. - -Pojat olivat olleet neljä viikkoa matkalla. - -Nyt oli lokakuun viimeisen päivän kolea aamu kahdeksantoista sataa ja -kolme seitsemättä. - -Matkalle olivat pojat lähteneet lokakuun neljännen päivän iltana -kauniin itätuulen puhaltaessa ja kuun paistaessa kiitävien pilvien -raoista. Koko alkumatkan oli tuuli puhaltanut navakkana, mutta -tasaisena ja jaalan vauhti pysynyt kuutena solmuna ja ilma kirkkaana, -mutta seuraavana yönä, yhdenkolmatta tunnin purjehduksen perästä, -muuttui tuuli äkkiä myrskyksi, pillamukseksi ja jo iltahämärissä -idän saarteelta nousseet pilvet toivat lumipyryn, niin sakean, -etteivät mitkään loistot näkyneet. Kaikki muut purjeet oli täytynyt -kääriä, paitsi vokka, joka jätettiin vetämään. Siitä huolimatta ei -aluksen vauhti ollut vähentynyt ja se heittelehti hurjassa aallokossa -rajusti ja alkoi ajettua Suomenlahden suulta, jossa jo oltiin, kohti -länttä, kun olisi pitänyt pyrkiä eteläänpäin. Vauhdin vähentämiseksi -käärittiin vokkakin kokonaan ja vedettiin harusvokka päälle, joka -veti vain sen verran, että alus totteli peräsintä ja se ohjattiin -päin tuulta ja annettiin maata vastahangassa, eli piissä. Se ajautui -kuitenkin hyvää kyytiä länteen päin. Aamuun päästessä ei oltu saatu -selvää missä ollaan. Luoti osoitti koko ajan kuitenkin syvää vettä. -Seuraavana yönä oli myrsky kiihtynyt ja muuttunut koilliseksi. Kun -oltiin varmoja siitä, että Viron läntisestä saaristosta ei enää ole -haittaa, oli jaala jälleen käännetty myötäiseen, jolloinka se pelkän -harusvokan, joka jaaloissa oli peräti pieni, vetämänä sai kolmen -solmun vauhdin. Seuraavana iltayönä, kello kymmenen tienoissa, oli -lumipyry puoleksi tunniksi lakannut ja silloin oli saatu seisova -punainen tuli näkyviin. Avattiin hiukan vokkaakin vetämään. Vauhti -muuttui kuudeksi solmuksi ja puolentoista tunnin perästä, kello puoli -kaksitoista yöllä tuli luoteesta vilkkuva valkea tuli näkyviin. -Selvä on! Ollaan Voionmaan eteläpuolella! Otetaan pohjaan reivattu -isopurjekin päälle ja luovitaan varovasti, vähän väliä luotia mereen -viskaamalla, pohjoista kohti, lähemmä rannikkoa, joka jo häämöittää -yön läpi. Saavutettua kolmen sylen laineeton vesi heitettiin molemmat -ankkurit ja niiden ketjut ajettiin päätään myöden mereen, purjeet -käärittiin, syötiin ja käytiin maata. -- Aamuun mennessä oli myrsky -muuttunut pohjoiseksi. Sitä menoa kesti neljä päivää. Joka ilta olivat -pojat soutaneet maihin lähellä olevaan Hoborgin kalastajakylään, -jonka korkean loistotornin vilkkuva valkea valo heidät oli hyvään -hätäsatamaan opastanut, ja panivat toimeen tanssit. Juuso oli tapansa -mukaan kustantanut joka ilta soittajat ja tanssittanut joka ilta -Hoborgin ruotsalaisia kalastajatyttöjä. Juusolla oli ollut maihin -mennessä aina konjakkiputeli mukanaan ja siitä hän oli illan kuluessa -maistellut ja tarjoillut muillekin ja varsinkin itse myöhemmin illalla -ollut tuntuvasti humalassa. Silloin hän, niinkuin hänen tapansa oli, -oli pyörähtänyt kantapäällään, lyönyt kämmeniään yhteen ja kiljaissut: -"Häärvaarit! Tulkaa tappelemaan jos uskallatte!" -- Hän nimittäin -kutsui ruotsalaisia aina "häärvaareiksi", kohtasi hän niitä sitten -Suomen tai Viron saaristossa tai muualla. Koskaan ei hän niitä sanonut -ruotsalaisiksi. -- Joskus hänen toverinsa kysyivät, miksi hän niitä -kutsuu häärvaareiksi, mutta saivat vastaukseksi: "Mitäs sä hölmö sitä -kysyt! Sehän pitää ymmärtää ilmankin!" -- Neljäntenä iltana oli tappelu -syntyäkin Hoborgin kauneimmasta tytöstä, mutta saivat Eskon Mikko ja -Sepän Jere Juuson viime hetkellä jollaan ja sillä soudettua jaalaan -makaamaan ja selviämään. Eskon Mikko ja Sepän Jere eivät saaneet -koskaan maissa ryypätä itseään humalaan. Niin oli Juuso säätänyt ja -häntä oli toteltava ja huonosti sinä iltana olisi luultavasti käynyt -heille jokaiselle, jos he kaikki olisivat olleet yhtä humalassa. Sinä -yönä tyyntyi tuuli kokonaan. Aamulla läikkyi heidän edessään koko -Valtiasmeri rasvatyynenä. Illalla myöhään alkoi puhaltaa lämmin, mutta -navakka länsituuli. Silloin pojat avasivat kaikki purjeensa, mitä ikinä -heillä oli, nostivat ankkurinsa, suuntasivat jaalansa kaakkoon, kohti -Memeliä, matkan varsinaista päämäärää. Tuuli oli hyvältä puolelta ja -sopi kaikkiin purjeisiin yhtä voimakkaasti ja vauhti oli paras, mitä -jaalalla koskaan voi olla. Koko matkan osoitti loki yhdeksän solmun -vauhtia. Hoborgin edustalta lähdettiin kello kymmenen illalla. Kello -yksitoista seuraavana aamuna kohosi näkyviin Saksan rannikko: Ensin -Memelin pohjoispuolella oleva mäki, Hollanninmyssy ja Memelin kirkkojen -tornit. Kello kaksitoista päivällä laskettiin täyttä myötäistä Memelin -Kattiin, kapeaan salmeen, joka johtaa matalaan Curische haffiin, ja -jossa laine loppui täydellisesti. Jaala mennä kohisti laineetonta -vettä, joka oli tuulen vihureista mustana. Purjeita vähennettiin -ja ohjattiin ensin kaakkoon ja sitten koilliseen, jokeen, jonka -suun kahden puolen kaupunki on rakennettu. Kello yksi lepäsi "Vesa" -Memelin möljässä lähellä joen yli johtavaa ensimmäistä siltaa, joen -kaakkoisrannalla. Vielä samana päivänä sai "Vesa" sisäänsä kaksitoista -aamia viinaa, jotka nyt oli saatu Uustalon papan varmaan hoitoon. - - -III. - -Pojat ovat vilkkaalla tuulella. Pitkän, vaivaloisen ja vaarallisen -retken jälkeen tuntuu kotisaaren ja kodin lähestyminen sykähdyttävän -jokaisen mieltä ja ryyppien teetään juttelevat pojat hypellen asiasta -toiseen. - -Juuso: Olivat ne Voionmaan tytöt koko eläviä! - -Jere: Oli ne! Mutta oman saaren tytöt ovat vielä parempia! - -Juuso: Matsedän Jyri taas kääntää tuolla. - -Mikko: On se tämä "Vesa" koko lintu menijäksi. - -Juuso: Hyvä se on ja muuttuu tällaisilla reisuilla kuin omahiseksi. -Olisi hänellekin annettava osansa ryypyistä. Niin se lentää nytkin -kotiin päin, että parta viuhkaa. - -Jere: Illalla on luultavasti tanssit. Eihän nyt kukaan pääse verkoille. -Tuulta lisää vain yhä! - -Juttelujensa aikana olivat pojat ennättäneet jo maan varjoon, -laineettomaan veteen. - -Juuso ja Jere seisoivat keulakannella kädet taskuihin työnnettyinä ja -tähystelevät. - -Mikko pitää perää. - -Juuso: Mutta täältähän purjehtii haapio toisensa perään meitä vastaan. -Toisenkylän haapioita. Kaikki täydessä kuormassa, minkä suinkin -sietävät. Mikko hoi! Ohjaapas vähän ylemmä, noita haapioita kohti, -mennään katsomaan mitä niillä on. - -Lähelle päästyä nähtiin, että haapiot ovat täynnä, minkä kantavat, -säkkejä. - --- Mitä teillä on säkeissä? huusi Juuso eräälle ja sai vastaukseksi: - --- Mitä se sinuun kuuluu! Enhän minäkään kysy, mitä sinulla on jaalassa! - --- Kitas kiinni! huusi Juuso vastaan, mutta kun molemmilla aluksilla -oli hyvä vauhti viheltävissä maanalusvihureissa, olivat alukset -jo silloin kaukana toisistaan, eikä haapion perämies kuullut -kohteliaisuutta. - -Haapioita tuli toinen toisensa perästä. - -Pian selveni myös mistä ne tulivat. - -Niemen takaa tuli näkyviin Ruokolahden kylä, poikien kotikylä, ja -siellä, Koiran kallion takaa, siis Juuson kotitalon edestä tuli -näkyviin ison purjelaivan mastot. - --- Siellä on laivarikko! huudahtivat pojat melkein yhteen ääneen. - -Neljännestunnin perästä oli "Vesakin" paikalla. Se ankkuroi aivan -laivan perään taa. Laiva oli ajanut kovalla itätuulella sumussa -pieneen kallioiden väliseen lahdenpoukamaan Juuson kotirantaan, miltei -valkamaan ja niin lähelle kuivaa maata, että sen keulapuomista voi -miltei kuivalle maalle hypätä. Kun ranta oli jyrkkä, oli laivan perä -vajonnut veden alle, mutta keula oli korkealla. Meri huuhtoi sen kantta -keulamastoa myöten. - -Senkös ympärillä oli häärinää! - -Siinä oli kaikki Ruokolahden kylän haapiot ja kirkonkylän haapioita -lisäksi. Viimemainitut olivat paljo epäedullisemmassa asemassa, sillä -heillä oli kuuden kilometrin soutu kotiinsa ja taas sieltä takaisin, -mutta Ruoholahden kyläläisillä oli omat valkamansa lahden poukamissa -laivasta etelään ja pohjoiseen, etäisimmillä viiden minuutin soutu. -Juuson kotiväellä oli kaikkein mukavinta: muutama syli laivan keulasta -omaan rantaan. Siellä häärivätkin Juuson isä, vanha Heikin Hinterikki -ja hänen vaimonsa Hinterikin Anna-Sovia ja palvelustyttö Santra. -Juusolla ja hänen tovereillaan ei ollut aikaa edes purjeita kääriä -"Vesassa". -- Ankkuri mereen ja kymmenkunta syltä kettiä perään -ja purjeet alas ja sitten suurella läiskäyksellä jolla veteen ja -jollaan loikkivat peräkkäin Juuso, Eskon Mikko ja Sepän Jere myös ja -lieruttivat laivan kupeelle ja sanaa sanomatta hajaantuivat joukkoon, -kukin oman väkensä avuksi. Ei siinä ollut aikaa sanoa hyvää päivää, -ei terveisiä Memelistä, ei kysellä mitään, eikä liioin heiltä kukaan -mitään kysynyt -- heidän tuloaan tuskin huomattiin. Sanaa sanomatta -tarttui Juuso isänsä kädessä olevan haavin varteen ja alkoi nostaa -veden alta, laivan ruomasta, isostaluukusta, viljaa, ruista. Isäukko -säpsähti hiukan ja mulautti pahasti silmiään ja yritti kirota, mutta -kun tunsi ryöstäjän omaksi mieheksi, muutti ilmettään ja sanoi, -käännellen mälliä suussaan: "No aja sinä sitten nuoremmaksesi! Jo tässä -väsyttääkin, kun tätä menoa on jo jatkunut kolmatta vuorokautta. Minä -pitelen säkin suuta, että mamma saa mennä maalle. Mene tuolla jollalla. -Kyllä me nyt tullaan toimeen ilman sinuakin." - -Juuso nosti viljaa. Sitä tuntui olevan laivan ruomassa vielä kosolti. -Haavissa oli pitkä varsi, sen alapäässä vahva rautarengas ja siinä -harvasta kankaasta tehty pussi. Ahnaammilla näkyi olevan haavipussina -kokonainen puolentynnyrin säkki. Se toi kyllä paljo kerrallaan, mutta -sillä haaviaminen oli hankalaa ja hidasta ja väsyttävää. - -Vanha Hinterikki itse piti säkin suuta, kun Juuso haavisi. Säkki -toisensa perään täyttyi ja ne viskattiin haapioon, jota Santra hoiteli -laivankupeella, jossa hän oli joka silmänräpäys loukata sormensa, sillä -tungos oli suuri eikä kellään ollut aikaa katsoa toistaan. - -Ja siinäkös oli huutoa ja mähinää, kolinaa, läiskettä, riitaa ja -tappeluakin. - -Tyhjiä haapioita tuli maalta ja kirkonkylästä. Niitä seisoi vuoroaan -odottamassa uloimpana, laivan kupeella olevien takana ja ne -tungeskelivat ja koettivat päästä lähelle, ennenkuin täysinäiset edes -pääsivät lähtemäänkään. Airon lapoja taittui paukkeella ja räiskeellä -ja sen perästä sinkoili kokonaisina sadekuuroina sadatuksia ja -kiroiluja. - -Enimmän huusivat kirkonkyläläiset. - -He syyttivät, että heille tehdään vääryyttä. - --- Tässä olisi saatava sellainen järjestys, että vuoro kun vuoro kylien -mukaan, eikä niinkuin nyt, että laivan kupeella on kymmenkuntakin -Ruokolahden kyläläistä ja vain pari meikäläistä. Se ei ole oikein! - --- Se ei ole oikein, se ei ole oikein! huusivat yhtä kurkkua kaikki -kirkonkyläläiset. - --- Tämähän on silkkaa merenryövärin työtä tämä tällainen. Juur -justihins merenryövärin työtä! huusi kirkonkylän kylänvanhin. - --- Se on oikein! Merenryövärin työtä tämä on eikä mitään muuta! -huusivat siihen toiset. - --- Tehkää valitus maaherralle! huusivat Ruokolahden kyläläiset ja sitä -seurasi sellainen ivanaurun ryöppy, että kaikki muu hukkui siihen kuin -maalle vyöryvään suureen kertalaineeseen. - -Kuului äkkiä sen seasta laivan kannelta kova veden pauhaus ja valittava -ähkäisy. - -Vanha Moosan Juttaparka putosi haavineen isosta luukusta ruomaan, jossa -oli upota. - -Eräs kirkonkyläläinen hänet sinne tyrkkäsi, sillä Moosan Juttahan se -juuri olikin huutanut että "Tehkää valitus maaherralle!" joka sana, -ja sitä seurannut ivanauru, oli karvas nieltävä kirkonkyläläiselle. -Tyrkkääjä lisäksi osoitti haavillaan Juttaa ja huusi: "Katsokaas tuota, -joka on niin ahnas, ettei enää malta haavita viljaa ihmisiksi, vaan -menee sulin kourin sitä kokoamaan ja syömään raakana ja märkänä!" -mutta silloin tarttui kahden Ruokolahden kyläläisen nuoren merimiehen --- ja toinen niistä oli Hinterikin Juuso itse -- kädet tyrkkääjään -ja sinkosivat sen suuressa lentokaaressa ulos laivasta ja putosi hän -haapioiden väliin mereen. Pudotessaan hän repäisi erään haapion tulliin -housunsa takapuolen halki ja sai pahan kuhmun otsaansa. - -Huudettiin sieltä ja täältä: - --- Eikö täällä ole yhtään ruunun miestä, tullisyökäriä, tai muuta? -mutta siihen kysymykseen ei vastausta tullut. - -Olihan toki tullimies Ruokolahden kylässä, niinkuin muissakin kylissä, -mutta hän makasi tukkihumalassa Hinterikin kammarissa. - -Siellä hänellä oli vakinainen asumus. Hinterikki oli vuokrannut yhden -monista kammareistaan tullimiehelle, vanhalle yksinäiselle rapajuopolle -merimiehelle, asunnoksi ja heti kun laiva oli käynyt kiinni ja -tavaran ja kuorman pelastus alkoi, toimitti Hinterikki tullimiehelle -ryypättävää, ensin parempaa, nimittäin rommia, ja sitten kun hän oli -humaltunut, huonompaa, nimittäin tavallista viinaa. Koko ajan kun -laivassa pelastustyö jatkui, asusti tullimies kammarissaan ryyppäämässä, -syömässä ja makaamassa. Laivan miehistö oli otettu erääseen toiseen -taloon saman hoidon alaiseksi ja vietiin jo eilen jaalalla lähimpään -kaupunkiin, Haminaan, tekemään meriselitystä. - - * * * * * - -Kun äskeinen kirkonkyläläinen oli päässyt ylös haapioiden välistä, -sieppasi hän lähimmästä haapiosta joutilaan airon ja -- airon tyvi -koholla -- juoksi haapion partaalta partaalle hyppien äskeiselle -tapahtumapaikalle ja yritti iskeä Juusoa takaapäin päähän, mutta -onneksi hän, kuultuaan airon tyven suhinan ilmassa, ennätti väistää ja -airo sattui luukun karveliin ja tärähti lyöjän käsistä pois. - -Näin jatkui pelastustyö pienien tappelunjähinäin, riitojen ja -kiroilujen ja pilkkapuheiden ja haukkumisten säestämänä pitkin sitä -päivää ja lyhtyjen valossa vielä osan yötäkin, kunnes laiva oli tyhjä. - -Laivan arvokkaimman irtaimiston, ketjut, ankkurit, purjeet, köydet, -lokit, kajuutoista ovet, lukot, sarannot, kaapit, sohvat, peilit, -kartat, kompassit, astiat, pöydät, tuolit ja muun korjasivat -Ruokolahden kylän miehet saraimiinsa ja aittoihinsa rantaoikeuteensa -nojaten ja parhain osa siitä joutui Hinterikin huostaan, sillä olihan -laiva hänen rannassaan. - -Rantaan, Hinterikin saraimen seinustalle koottiin sellainen huonompi -tavara, joka ei oikein tahtonut kenellekään kelvata, tullille -ilmoitettavaksi. - -Seuraavana aamuna, päivän jo valjettua, menikin Hinterikki -herättelemään tullimiestä ja pyysi tarkastamaan tavaraa, joka on -pelastettu meren ahnaasta kidasta ja ilmoitetaan nyt tullille. - --- Nous ylös, nous ylös ja tule tekemään takavarikko. Siellä olisi nyt -saraimen seinustalla mikä suurella vaivalla ja hiellä ja hengen uhalla -saatiin maalle. Paljo sitä ei ole, eikä niin hyvääkään, mutta muun -vei kaiken meri, haasteli Hinterikki rauhallisena ja nyki tullimiestä -olkapäästä. - -Tullimies avasi lopulta silmänsä, nousi vuoteensa laidalle istumaan ja -kysyi huonolla kielellään: - --- No -- Heikin Hinterikki! Mikä olla hätänä? - --- Että tule tekemään takavarikko. Siellä olisi rannassa nyt se tavara -mikä saatiin pelastetuksi laivarikosta. - --- Mikä laivarikko?! Ei minä ymmärtä mikä laivarikko nyt on. Kaunis -ilma! Kaunis ilma on nyt. Ei mikä laivarikko, ei mikä laivarikko. - --- On on! Se mikä tuli tuohon omaan rantaan! Eksä muista? - --- Jaa nyt minä muista. Se on kuunar "Messina", mut ei minä nyt tulla -laivarikko. Minä olla kipuna. Mut antahan sinä minu yks hyvä romryyppy! -Minä usko, mitä sinä vanha Hinterikki sano. Korja sinä tavara sinu -saraime ja minä teke takavarikko yks toinen kerta. Nyt minä ei tulla -- -minä olla kipuna. No antahan sinä ryyppy, vai ei? - -Rommiryypyn hän sai ja lisäksi uuden nimen: Kipuna Syökäri, jolla -nimellä hän tunnettiin koko loppuelämänsä, lähes kaksikymmentä vuotta, -sekä sillä saarella että koko Suomenlahdella. - - -IV. - -Laivasta nostettu vilja vietiin saunoihin ja levitettiin niiden -parville kuivamaan. Tätä tarkoitusta varten lämmitettiin yötä päivää -kunnes kaikki vilja oli kuivattu -- eri taloissa eri kauan, riippuen -monista seikoista, mutta etupäässä siitä, mitenkä paljo viljaa -kuhunkin taloon ennätettiin saada ja tämä taas riippui siitä, montako -miestä sattui talossa olemaan kotona ja minkälaisia miehet olivat. -Viimemainittu seikka merkitsi enemmän kuin miesten luku. Se nähtiin -parhaiten Heikkilästä. Juuson kotiin tultua he veivät maihin useamman -säkin ruista kuin monet talot, joista oli työssä kolme, neljä paraassa -iässä olevaa miestä. -- Vanha Hinterikki auttoi rannassa säkin aina -poikansa selkään ja tämä kantoi sen keveästi saunaan, heitti sen kuin -höyhentyynyn parvelle, avasi säkin suun ja hajoitti viljan kuivamaan. -Kerralla sopi sinne vain pieni osa. Suurin osa täytyi levittää -permannoille, tupaan ja kammareihin. Kapeat käytävät vain jätettiin -välille. Puolikuiva vilja vietiin lopullisesti kuivamaan saunan -parvelle, kun kuiva vilja sieltä oli korjattu vilja-aitan hinkaloihin. - -Santra oli saanut huolekseen saunan lämmittämisen ja kuivamassa olevan -viljan hämmentämisen. - -Viljaa tuotiin laivasta maihin viimeistä iltaa. - -Paljosta valvomisesta, työstä ja rasituksesta -- ehkä vilustumisestakin --- oli Juuson äiti niin väsynyt ja luultavasti sairaskin, että hänen -oli mentävä vuoteeseen jo päivänvalkealla. Kaikki sisäaskareetkin -jäivät Santran huoleksi. - -Illalla myöhään, kun Juuso toi viimeistä ruissäkkiä saunaan, kyykki -Santra palavissaan ja punakkana saunan kiukaan edessä kohentelemassa -tulta ja lisäämässä puita. - -Juuson sisään tullessa he tuskin huomasivat toisiaan: tyttö ei ollut -tietävinäänkään Juuson tulosta ja menosta säkkeineen ohi ja Juuso yhtä -vähän oli huomaavinaan tyttöä: Marssi vain nopein askelin ohi aina -keskilattialle asti jossa nousi jakkaralle ja siitä penkille, josta -yletti heittää seljästään ruissäkin saunanparvelle, joka jysähti ja -rusahti ottaessaan vastaan märän ja raskaan taakan. - -Juuso ei heti ryhtynyt kuitenkaan avaamaan säkkiä ja levittämään -rukiita kuivamaan, vaan kääntyi parveen päin, nojasi sen reunaan ja -alkoi katsella tyttöä ja hitaasti ladata piippuaan. - -Hän katseli Santraa. - -Santra oli työntänyt punaraitaisen liinansa alas niskaan. - -Hänen vaaleat, pellavaiset hiuksensa olivat paljaina ja ne olivat -Juusosta merkillisen kauniit, varsinkin korvallisilla riippuvat -kiharat, jotka välkkyivät kiukaassa palavan tulen valossa. Kasvoista -näkyi vain vasen poski, jossa oleva hymykuoppa hiukan liikahteli, mistä -Juuso päätteli, että tyttöä pyrkii naurattamaan ja se Juusoa hiukan -harmitti, jopa lopulta suututtikin. - -Juuson teki mieli sanoa jotain viisasta, mutta ei nyt johtunut mitään -asiaa mieleen. Lopulta hän keksi sopivan sanottavan: - --- Tämä oli viimeinen säkki tästä laivarikosta. - --- Minä kuulin sen jo. - --- Kuulit! -- venytteli Juuso matkien. -- Keneltä sinä sen kuulit? - --- Kävi tässä vain eräs nuorimies äsken ja sanoi minulle, että: "Nyt -menen hakemaan viimeistä säkkiä ylös rannasta." -- No, enkös tiennyt! -Ilmankos minua sanotaan viisaaksi! Hahahahah! - -Santran naurun jälkeen seurasi hiljaisuus. - --- Tuo minulle piippuun tulta, Santra! sanoi Juuso. - --- Tule itse ottamaan. - --- Sinä olet ylpeä. -- Tule nyt. Täällä on niin lämmin ja mukava ja tuo -vilja lemuaa kuivaessaan kuin hunaja. - --- Minulla on lämmin muutenkin ja viljan lemusta olen saanut -tarpeekseni sitä pöyhötellessäni ja saan luultavasti vielä ainakin -viikon niellä sen katkua. Hyi olkoon! - --- No tuo nyt minulle kuitenkin tulta. - -Santra otti tulta päretikkuun ja vei sen Juusolle. - --- Nouse tänne minun viereeni seisomaan. - --- Hullukos sinä olet vai humalassa. - --- En kumpaakaan. - --- No jompaa kumpaa, kun tuollaista puhut! - --- No käydään sitten istumaan tähän penkille ja juttelemaan. - -Juuso laskeutui istumaan. - --- Minulla olisi paljon sanottavaa sinulle. Käy tähän istumaan. - --- Kyllä minä kuulen seisaaltanikin. -- No no -- älä nyt noin julmasti -katsele, kyllä minä voin istuakin. Sano nyt sitten asiasi. Minä -kuuntelen. -- No, eihän sinulla ole mitään sanottavaa. - --- Etkö sinäkin ole näinä päivinä ajatellut, että meillä on nyt paljo -viljaa. -- Ja on entistäkin viljaa vielä. -- Ja on paljo rahaa. -- -Kaikkea on yllinkyllin -- Ja minä toin sinulle Memelistä silkkihuivin... - --- Silkkihuivin! - --- Niin. - --- Voi voi! Sitä sinun ei olisi pitänyt tuoda! - -Juuso istui ääneti ja tupakoi. - -Santra hiipi pois penkiltä ja pois koko saunasta. - -Juuso jäi sinä yönä hoitamaan rukiiden kuivattamista. Hän vaivasi -paljon ajatuksiaan sillä, miksi Santra ei tahtonut ottaa vastaan hänen -lahjaansa. Pitkän matkan rasituksista, ryypiskelystä ja viimeisien -päivän ankarasta työstä olivat hänen aivonsa väsyksissä, eikä hän -viitsinyt, eikä halunnutkaan koko asiaa sen enempää ajatella. Päin -vastoin valahti hänen olentonsa läpi hyvän mielen tunne siitä, että -Santra, jonka kanssa hän ei ollut aikaisemminkaan mitään puhunut, läksi -ääneti pois saunasta, eikä ollut hänelle vihainen. Ei sanonut pahaa -sanaa! Santran arvo Juuson silmissä kohosi paljon tämän kohtauksen -jälkeen. - -Seuraava päivä oli sunnuntai ja isä ja poika neuvottelivat aamiaista -syödessään viljan käyttämisestä, koska kaikkea ei ennättäisi -kuivata yhdessä saunassa. Päätökseksi tuli, että mitä ei ennätetä -kuivata, keitetään viinaksi ja niin tehtiinkin. Talossa oli vaskiset -viinapannut, joita säilytettiin niin sanotussa pannuhuoneessa. Vielä -vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun jo pannut olivat pois käytännöstä ja -hävitetyt taotut keittoastioiksi, kutsuttiin sitä aittaa pannuhuoneeksi -ja kutsutaan vielä tänäkin päivänä. - -Sinä sunnuntai aamuna täytti ilo ja tyytyväisyys kaikkien mielet saaren -molemmissa kylissä. Siellä iloittiin kuin saaliin jaossa iloitaan. - -Sunnuntaiaamuina oli Juuson isällä tapana lukea Raamattua. Sinä aamuna -hän luki: - -"Sentähden ylistin minä iloa, ettei ihmisellä ole parempata auringon -alla, kuin syödä ja juoda ja olla iloinen. Ja sen hän saa työstänsä -kaikkena elinaikanansa, jonka Jumala hänelle auringon alla antaa," ja -paljon muita samanlaisia lukuja ja sitten hän otti pienen ryypyn ja -läksi rantaan. - -Sunnuntaiaamu oli kirkas ja tyyni, vaikka vähän kolea. - -Sieltä ja täältä kuului puun pilkkomista saunojen lämmittämistä varten, -tai pinosta kaatuvien puiden kolinaa. - -Saunoista nousi savut sakeina ylös kuulaaseen ilmaan. - -Siellä ja täällä kanneltiin kujilla viljasäkkejä, kuivattua viljaa -aittoihin. - -Työssä häärittiin kuin arkena. - -Aamiaisen jälkeen, siis yhdeksännellä tunnilla, kerääntyi rantaan -tavalliselle käräjäpaikalle isäntämiehiä piiput hampaissa ja -liivisillään keskustelemaan päivän tapahtumista. - -Tuli niinikään puhetta siinä tuosta viime viikon suuresta -viljansaaliista. Yleisenä mielipiteenä oli se, että viljantulo oli -Jumalan erikoinen armolahja saarikansalle tämänlaisena huonona -kalavuonna ja että olisi mentävä kirkonkylään ja pyydettävä pappia jo -tänä pyhänä pitämään kirkossa erikoinen kiitosrukous siitä, että Hän -kaikessa viisaudessaan ja armossaan antoi viljalaivan ajaa maalle ja -säilyä ehjänä niin kauan että vilja ennätettiin korjata hylystä pois. - -Tämän lisäyksen esitti Heikin Hinterikki, Juuson isävanhus, -jota kunnioitettiin saaren kuninkaana, ja jonka sunnuntaisia, -punertavia, hiukan lihavia vanhuksen kasvoja ympäröi valkea poski- ja -leuanalusparta ja korvallisilla valkea tukka ja se lisäys oli viisas, -sen huomasivat kyllä tuhmemmatkin, kun kova itäpohjamyrsky muutaman -päivän perästä teki laivasta leivin- ja kahvipuita ja viskeli sirpaleet -maalle. Silloin kuultiin sanottavan: - --- Sinne se olisi viljakin mennyt meren hyväksi, jos tämä myrsky olisi -tullut aikaisemmin. - - - - -IV luku. - -MATSEDÄN JYRI. - - -Hän oli samanikäinen kuin Heikin Hinterikki, Juuson isä, siis siinä -seitsemänkymmen korvissa. - -Jyri jäi miltei osattomaksi ruissaaliista, sillä hänen ennättäessään -paikalle, oli laiva jo miltei tyhjä. Jyrillä oli pari poikaa, mutta ne -olivat olleet hänen kanssaan purjehtimassa ja kotona oli vain Jyrin -vaimo Anna-Liisa ja tytär Euppe. - -Euppe ei ollut hänellä nimenä kirkonkirjoissa. Siellä komeili Eupfemia. -Äiti nimitti häntä pienenä Miiaksi, mutta isä, tuo lystikäs mies, -nimitti häntä Eupeksi ja niin häntä on nyt kutsuttu jo monta vuotta, -toistakymmentä vuotta, kolmivuotiaasta saakka. - -Euppe on tullut äitiinsä, joka ei vähällä naura ja jos nauraa, niin -nauraa pilkallisesti -- paitsi joskus, hyvin harvoin, Eupen kanssa -kotona oikeaa ilonauruakin. - -Ruissaaliista osattomaksi jääminen Jyriä harmitti kovasti. - -Sunnuntaiaamuna hän siitä valitteli vaimolleen ja saneli: "Ei näet -tiedä, milloin pitäisi jäädä kotiin, milloin olisi oltava seilaamassa." -Sitä sanoessaan hän istui vuoteensa reunalla. - -Puheensa päälle hän haukotteli. - -Se haukottelu olikin erikoista laatua Jyrillä. - -Hän aloitti sen työntämällä harvapartaista leukaansa eteenpäin ja -avasi sitten suunsa ammolleen, siristi kiinni silmänsä, veti henkeä -sisään kohisten, antoi leukapieltensä napsua ja ratista, kumarsi -uloshengityksen lopussa päätään ja ravisteli sitä kahdenpuolen ja -irvisti nenällään kuin koira, huokasi sitten kimakalla äänellä: -"Hohhoija", löi kämmenet polviinsa, nousi ylös, otti piippunsa, täytti -sen tupakalla ja asteli sitten lieden luo, josta otti hiilen ja sytytti -tupakan ja viskasi hiilen takaisin tuhkaan. - -Näin teki hän aina haukotellessaan ja se tapahtui kotioloissa usein, -sunnuntaisin noin kerran tunnissa. - -Hän ei haukotellut koskaan muulla tavalla. - -Pään ravistelun ja lyhyen huokaisun oli hän nuoruudessaan oppinut -ensimäiseltä hyljekoiraltaan, joka myöskään ei osannut (tai ei -tahtonut) haukotella muulla tavalla. - -Tästä seikasta kerran, Kundaan kalamarkkinoilla Virossa, eräänä syksynä -Kaera Jaanin kortsissa, jaalojen vaihdettua kuormansa silakoista -ruissäkkeihin, perunoihin, kaaleihin, lanttuihin, lihaan ja voihin -ja hyvän tuulen täyttäessä kaikkien mielet, paksussa tupakan savussa -ja viinan hajussa ja kortsineiukesten liehuessa pöydästä pöytään -ja säkkipillin soidessa, joku huomauttikin -- Jyri nimittäin oli -humaltuneena maailman leppein ja rauhallisin mies ja voi hänelle -silloin sanoa mitä hyvänsä. Jyri itse väitti ettei siinä selityksessä, -että hän koiraltaan olisi oppinut ravistelemaan päätään ja kimakasti -huokaisemaan haukotellessaan, ollut perää nimeksikään, ei totta -sitehiksikään, silkkaa valhetta ja vihapuhetta koko juttu, Raannin -Hantsun kateudesta lähtenyttä. - -Haukotellessaan huokasi Jyri "Hohhoijaa" iloisesti ja kimakasti, jos -hän oli hyvällä tuulella -- siis ajatellessaan kaikkea maallista ja -ajallista hyvyyttä, jota hänellä oli yltä kyllin, ainakin yhtä paljon -kuin Heikin Hinterikilläkin, ja vaikka jäikin osattomaksi viimeisestä -laivarikosta, oli hänellä syytä olla iloinen ja haukotella ja huokailla -iloisesti. Pahalla tuulella ollessaan Jyri haukotteli kyllä samalla -tavalla kuin muulloinkin, paitsi että huoatessaan sanoi: "Äh!" - -Jyri seisoi jo lieden ääressä ja etsi liedestä, tuhan alta, hehkuvaa -hiiltä piippunsa sytykkeeksi ja haukotteli sitä tehdessään vielä kerran. - --- Etkö sinä Jumalan luoma voisi opetella muulla tavalla -haukottelemaan! pajatti Jyrin vaimo, Anna-Liisa, -- tai olisit kokonaan -haukottelematta! Johan tuolle nauraa koko kylä ja saa tässä muut hävetä -suut silmät täyteen! - --- Haukotteliko Raannin Hantsu paremmin? kysyi Jyri ja nauraa hörähti, -mutta ei viitsinyt suuttuakaan, sillä silloin olisi hänen näin -sunnuntaisin pitänyt suuttua kerran tunnissa, mutta aivan äänetikään -hän ei tahtonut olla, ei tahtonut jättää Anna-Liisaa vastausta vaille, -ettei tämä jäisi siihen uskoon, että hän alkaa muuttaa tapojaan -ja haukotella toisella tavalla, siis osoittaa ilmeisiä heikkouden -merkkejä. Lisäksi tämä kysymys oli sangen laajakantoinen, yli koko -Jyrin ja Anna-Liisan elämäkerran ulottuva, sillä Raannin Hantsu oli -se mies, jota Anna-Liisa silloin tarkoitti, kun hän pahalla päällä -ollessaan alkoi puhua onnettomuudestaan, että oli joutunut yhteen -sellaisen nahjuksen ja haukottelijan kanssa kuin Jyri, eikä sellaisen, -joka ei ainakaan ravistele päätään haukotellessaan kuin koira ja -huokaise "Hohhoija!" - -Raannin Hantsu oli lähtenyt merille heti sen jälkeen kun oli saanut -Anna-Liisalta rukkaset ja nämä taas Hantsulle eivät kenenkään muun -vuoksi olleet tulleet, kuin Jyrin tähden. Vuosikymmenien kuluessa -olivat meriltä palanneet tuoneet hänestä tietoja, olivat tavanneet -hänet milloin milläkin puolella maapalloa ja milloin linjan tällä ja -milloin tuolla puolen. Viimeisen vuosikymmenen kuluessa ei hänestä oltu -kuultu mitään, josta pääteltiin, että häntä ei enää ole olemassa. - --- Raannin Hantsu -- veteli miehensä sanoja matkien Anna-Liisa. -- Aina -sinulla on hampaiden välissä Raannin Hantsu ja Raannin Hantsu, niinkuin -ei vanhalla miehellä olisi muuta puhetta! Aina vetelee vanhoja asioita -ja ottaa nokkaansa, kun vähänkään uskaltaa mainita miehen iänikuisesta -haukotuksesta. Eihän tässä Raannin Hantsusta ollut puhetta, vaan siitä, -että etkö sinä Jumalan luoma osaa haukotella millään muulla tavalla! -Sinullehan nauravat jo kaikki! Kuulin tässä vasta pari päivää sitten -rannassa pienten poikien osoittelevan yhtä koiraa ja sanovan: "Katsos, -kun tuo Heku haukottelee ihan kuin Matsedän Jyri!" -- Siitä tässä oli -puhe eikä mistään Raannin Hantsusta! -- Mokomakin! -- Anna kuolleiden -olla rauhassa! - --- Olkoot minun puolestani, sanoi Jyri ja läksi piippu hampaissa ja -kädet housuntaskussa rantaan ja liittyi toisiin miehiin. - -Illalla tapasi hän kujalla Hinterikin Juuson. Molemmat tulivat yhteen -kujan risteyksessä, jossa yhtyivät tiet rannasta. Molemmat olivat -olleet jaaloissaan käärimässä päivällä kuivumaan levitettyjä purjeita -ja olivat nyt menossa kumpikin kotiinsa. Puheen aloitti Jyri: - --- No hyvää iltapäivää Juuso! - --- Jumal'antakoon. - --- Mitäs sille eiliselle kilpaseilurille nyt kuuluu? - --- Mitäpäs tässä. Väsyttää vain se eilinen rukiin perjaus ja yön -valvominen saunassa rukiiden kuivattamisessa. Nukuttaa -- täytyy tässä -mennä kotiin maata, että jaksaa taas aamuyöstä lähteä matkalle. - --- Matkalle. - --- Niin niin. Matkalle, matkalle. Kun ihminen on kerran luotu vesillä -liikkumaan, niin ei auta muuta kuin matkalle vain aina matkan perästä. -Se rupeaa puhaltamaan ennen päivän koittoa idästä ja silloin on hyvä -olla kaikki rievut tuulessa ja keula kohti länsilounatta. Täytyy käydä -aikaiseen maata, että jaksaa nousta varhain ylös. - --- Sinun iälläsi ei puhuta mitään makaamisesta! Piru vie! Kun minä olin -sinun ikäisesi, niin ei silloin puhuttu mitään makaamisesta. Ei tietty, -onko mitään sellaista olemassakaan kuin joskus talvella! Tul' pois -meille, niin otetaan pieni tuikku hyvässä sovussa sen eilisen tapauksen -kunniaksi. Vaikka sinä olet nuori mies, olet sinä kova seilaamaan ja -voitit minut eilen kuin paholainen. Minä sanoin eilen meidän pojille -suoraan, että: "Teistä ei tule sellaista merimiestä kummastakaan!". --- Eikä niistä tulekaan! Se on tosi se, vaikka itse sanon ja niin isä -kuin olenkin. -- Tul' pois vain! Minä en kanna vihaa sinua vastaan, -vaikka sinua kaikessa onnestaakin paremmin kuin minua ja muita. Toisiin -suuttuisin paikalla, mutta en sinuun! Minä suutun aina sellaisiin, -jotka ovat vain hivenen parempia kuin minä itse, mutta en sellaiseen -joka on niin paljon parempi, että minä en yletä sen kantapäihinkään. -No! Älä ole ylpeä, vaan tule mukaan. Ryypyt minä annan miehelle, -joka minut on voittanut merellä! Sinulla on myötätuulta huomenna ja -ylihuomen ja saat maata jaalassasi kuinka paljon haluat! - -Päivän kuluessa oli Jyri ottanut jo useita ryyppyjä: - -Matiksen Martin kanssa jollakaupan harjakaisiksi. - -Ison Villen kanssa ilman parempaa asiaa, vain siitä syystä että Iso -Villekin oli jäänyt osattomaksi ruislaivasta, kun oli kolme viikkoa -maannut sairaana, eikä vieläkään pystynyt kovempaan työhön -- rannassa -kävi jo kuitenkin kuuntelemassa mitä maailmalle kuuluu. - -Reinon Jussin kanssa siitä syystä että olivat langoksia, eivätkä olleet -pitkään aikaan tavanneet toisiaan. - -Ja nyt halusi hän ottaa ryypyn Hinterikin Juosepin kanssa, joka oli -ajanut hänen edelleen eilen merellä. - -Se olikin pätevin ryypyn syy sinä päivänä, sillä ei sitä kuka hyvänsä -Matsedän Jyriä merellä voittanutkaan. - --- No, mitäs katselet! Minulla olisi vähän muutakin sanottavaa ja eihän -tässä kujalla voi jutella ja kylmähän tässä tulee, seisoessa. - --- No jos sinulla asiaa on, niin mennään sitten. - --- On on! Asiaa on! Ja paljon onkin! - --- No mennään sitten. - -Matsedän Jyri vei Juosepin kotiinsa, joka olikin siinä kivenheiton -päässä. Se oli pitkä keltaiseksi maalattu talo, suurin saarella niin -huoneiden luvun kuin korkeudenkin puolesta. Alkuaan siinä oli iso -nelisylinen tupa eikä mitään muuta. Useat saarelaiset saivat vieläkin -asua senlaisessa talossa, jossa oli vain tupa -- ja asuvat tänäkin -päivänä. Jo Jyrin isä, Matsetä-vainaja, rakensi tuvan jatkoksi -porstuan ja porstuan kammarin. Myöhemmällä iällään ennätti Matsetä -muuttaa porstuakammarin keittiöksi ja rakentaa kaksi kammaria lisää. -Sitten se oli yhtä suuri kuin pappila ja pysyi tässä kunnia-asemassa -vuosikymmenen, kunnes pappilaa laajennettiin, jolloinka Jyri rakensi -yhden kammarin ja niin sanotun uuden tuvan entisen jatkoksi. Näin ei -pappila päässyt edelle Matsetälää, eikä tule koskaan pääsemäänkään --- toivoi ja uskoi Jyri -- Mistä köyhä saariseurakunta saisi varoja -kilpailuun hänen kanssaan! Sitäpaitsi oli Jyri kuin perinnäinen -ruhtinas kirkkoneuvostossa jäsenenä ja piti huolta neuvostossa ja -kirkonkokouksissa, ettei seurakuntaa ja sen pieniä rakennuskassoja -rasiteta yli voimain. - -Jyri vei vieraansa keittiön viereiseen, eli niinsanottuun -mammankammariin. Sen kalustona oli laivarikoista saatuja tuoleja eri -mallisia, tiikkiä, tammea ja mahonkia -- koivuinen, kotitekoinen, -kiilloitettu, salalokeroilla varustettu kaappi, iso vuode -- emännän -ja isännän -- yksi leposohva -- kuulunut ennen johonkin laivaan, -isännän muistin mukaan olisi laivan nimi ollut "Jempo" tai jotain -sinne päin. Leposohva oli kiilloitettua mahonkia. Sen jalat olivat -runsaskoristeiset, sorvatut, käsinojat ja selkämys somisteltu -leikkauksilla. Siinä oli teräspontimet ja punainen plyysipäällys. -Siinä oli mukava istua ja oli se samalla Eupen vuode. Tämän leposohvan -yläpuolella, seinällä, riippui iso hiottu mahonkikehyksinen peili. -Kaapin yläpuolella riippui jostain laivasta löydetty iso kuva: -Väritetty kivipainos, joka esitti jotain englantilaista amiraalia. -Kirjoitus sen alla oli himmentynyt epäselväksi, mutta muisteli Jyri -kuulleensa lapsena isältään, että se esitti sitä englantilaista -amiraalia, joka löi espanjalaiset suuressa meritaistelussa. Jyri -ylpeili sillä, että hän oli "just sen näköinen", niinkuin Jyrin oli -tapana sanoa kun oli hiukan päissään. Kun hän oli ryyppinyt niin -paljon, ettei eroittanut kahta neljästä, eikä patarouvaa ruuturouvasta, -hihkaisi hän: "Sanotaan että minä olisin tuon seinälle hirtetyn -enkelismannin näköinen! Piru vie! Kuka teistä uskaltaa siliä tavalla -sanoa! Noin rumaa miestä ei maailmassa ole ollutkaan, eikä tule -olemaan! Kaitanaamainenkin -- no joutava -- kuin Vävy-Eeron ruuna!" -Totuus lienee ollut keskivaiheilla, nimittäin ettei Jyri ollut niin -ruma, mutta ei paljoa kauniimpikaan. -- Leposohvasta vasemmalle oli ovi -josta mentiin viereiseen kammariin. Oven yläosaan, silmänkorkeudelle, -oli sijoitettu iso neliskulmainen paksu, himmeä lasi, johon oli -maalattu punaisia ruusuja, jotka näyttivät kauniilta, kun päivä -paistoi oven takana olevaan kammariin ja kuulsi sen lasin ja niiden -ruusujen läpi. Lasi ruusuineen kuului "Batavia"-nimiseen kolmimastoon, -joka tuhoutui Jyrin lapsena ollessa ja josta Jyrin isä, Matsetä, oli -tuonut sen kotiin ja sijoittanut sen tuohon oveen. Laivassa se oli -ollut päämiehen hytin ovessa. Päämiehen silmät olivat sattuneet aina -herättyä noihin ruusuihin. Nyt niihin aamuin sattuivat Jyrin silmät --- hänen vaimonsa Anna-Liisa ja tyttärensä Euppe eli Eupfemia, eivät -välittäneet kukista, ei kuvissa eikä luonnossa. Sen jälkeen hän katseli -tuota amiraalinkuvaa. Sitä katsoessa ei tarvinnutkaan kääntää päätään: -Loikoili vain vuoteessaan ja katseli pitkin nenäänsä, niin heti seisoi -amiraali siinä edessä. Sitä katseli mielellään myös Anna-Liisa, milloin -hänellä aamuin siihen oli aikaa. Amiraaleja hän sekä Euppe katselivat -mielellään sekä kuvissa että luonnossa. Ah kuinka mielellään! Ja niiden -puutteessa vaikkapa tavallisia laivan pää- ja perämiehiä, niinkuin -nytkin viikolla, kun ruislaivan miehet tulivat maihin ja sen päämies -ja molemmat perämiehet majoittuivat Matsetälään. Anna-Liisa oli jo -vanha, kymmenen vuotta nuorempi miestään, siis kuusissakymmenissä, -mutta sangen mielellään hän katseli amiraaleja tai niiden puutteessa -huonompia, kuten perämiehiä ja muita, tai ainakin nautti siitä, että -huomasi Miijan -- eli Eupen -- niitä osaavan katsella ja että nekin -osasivat katsella Miijaa. Oh mikä onni, että niistä saisi yhden -vävypojakseen. Mutta eihän siihen ollut mitään mahdollisuutta, kun ei -ymmärtänyt sanaakaan niiden puheesta. -- Ovesta oikealle oli nurkassa -uuni -- kaakeliuuni, ensimäinen kaakeliuuni koko saaressa, pappilakin -siihen luettuna -- siitä oikealle ovi keittiöön, siitä oikealle, -läntisellä seinustalla, yllämainittu vuode, siitä oikealle, niinikään -läntisellä seinustalla, kammarin ainoa ikkuna, josta iltapäivisin -paistoi aurinko. Siitä oikealle, pohjoisella seinustalla, heti nurkasta -alkaen kaappi, jonka yläpuolella, siis vastapäätä vuodetta, komeili tuo -amiraalin kuva. Siitä oikealle ovi, josta mentiin seuraavaan kammariin -ja uuteen tupaan. - -Ikkunan edessä oli vähäkankaalla päällystetty pöytä ja sillä -öljylamppu. Vähäkangas oli pohjaväriltään keltainen ja ruudukas ja -joka ruudussa oli kuva: Hollantilainen kanava ja siinä hevosen vetämä -purjealus ja rannalla poika ja tyttö puukengissä ja tuulimyllyjä. - -Kaapin päällä oli kirjoja: Nahkakantinen ruskeaksi käynyt vaskihakainen -raamattu, postilla, "Huutavan ääni", "Kultala, Hyödyllinen ja Huvittava -Historia Yhteiselle Kansalle" ja pari kolme muuta. - -Isäntä itse, Jyri, luki raamattua ja "Kultalaa". Raamatun lehtien -välistä riippui muutamia purjelangan päitä. Niillä oli merkitty ne -kohdat, joita Jyri mieluimmin luki -- oikeastaan ei hän muita paikkoja -koskaan lukenutkaan -- nimittäin monta hyvää lukua Jesus Sirachin -Kirjasta (kuten: "Jos vaimo saattaa miehen rikkaxi, niin ei siitä -seuraa muuta, kuin riita, tora ylenkaze ja suuri pilkka".) ja "Historia -Susannasta" jonka hän luki aina uudestaan ja uudestaan alusta loppuun. - -"Oli yxi mies Babelisa Jojakim nimeldä. - -"Jolla oli emändä, ja sen nimi oli Susanna, Helkian tytär, joka oli -sangen ihana ja jumalinen." - -Lukiessaan muisti Jyri, että hänelläkin on emäntä, joka on kyllä -jumalinen, mutta ei ihana. - -Monta kortsineitosta Kundaassa, Rakveressa ja monessa muussa Viron -satamassa ja kaupungissa ja merimieskapakoissa Memelissä, Riiassa ja -muualla oli monta tyttöä ollut sangen ihania nähdä, mutta kuinka lienee -ollut jumalisuuden laita. Oikeaa Susannaa ei Jyri pitkän elämänsä -aikana ollut tavannut kuin raamatussaan. - -"Ja hänen miehensä Jojakim oli sangen rikas, ja hänellä oli kaunis -yrttitarha hänen huoneensa tykönä." - -Jyri muisti, että hän oli rikas kuin Jojakim, mutta ettei hänen -huoneensa tykönä ollut mitään yrttitarhaa. Olihan vain soraa ja hiekkaa -ja kiviä, hiukan nurmea ja voikukkia ja korkea kallio talon takana. -Vuosikymmenien, ehkä vuosisatojenkin kuluessa oli pihan eräälle -kulmalle kerääntynyt multaakin ja siinä kasvoi vanha omenapuu, joka -seisoi aittarivien ja asuinrakennuksen suojaamassa kulmauksessa. - -Nyt vanhoilla päivillään Jyri joskus uneksi, että hänellä olisi -huoneensa mantereella, tyynen, suojaisen meren lahden rannalla, -paksumultaisessa maassa, johon voisi yrttitarhan istuttaa. - -"Kultalaa" luki myös Jyri usein. Heti kirjan saatuaan oli hän -innostunut kirjan seitsemänteentoista lukuun, jossa puhutaan "Ukon -tulesta Pappilassa" ja siinä varsinkin sanoihin: - -"Menkäät ja pankaat kukin kattonne harjalle puolen kyynärän pituinen -rautapiikki. Liittäkäät siihen kynän paksuinen rautalanka, joka menee -alas maahan johonkuhun märkään paikkaan. Niin on ukontulelle tie -valmistettu." - -Kun Jyri oli myöskin seppä, oli hän heti tuon luettuaan mennyt -pajaansa ja valmistanut puolenkyynärän pituisen teräspiikin, jonka -asetti majansa katolle ja siitä alas maahan, kosteaan paikkaan, kynän -paksuisen rautalangan. Tästä hommastaan hän joutui naurun alaiseksi -ja siihen aikaan oli Anna-Liisa häntä siitä haukuskellut enemmän -kuin haukottelemisesta. Sinä kesänä tulikin Jyrin hartaasti odottama -tavallista ankarampi ukonilma, joka poltti Jyrin niityltä heinäladon, -heinineen päivineen. Kun kokemus oli osoittanut ettei ainakaan -siinä saaressa koskaan ukonilma ollut polttanut asuinrakennuksia, -mutta heinälatoja useinkin, ihmetteli Jyri huomaamattomuuttaan ja -rakennettuaan seuraavana kevättalvena uuden heinäladon, vei hän -teräspiikin asuinrakennuksen katolta lankoineen heinäladon katolle. -Syyskesällä, öiden käytyä pimeämmiksi, olivat muutamat koirankuriset -nuorukaiset vetäneet rautalangan alas ja vieneet sen ties minne, mutta -piikki jäi yhä edelleen seisomaan ladon katolle, malkoon kiinnitettynä, -ja seisoi siinä monet vuodet ja vuosikymmenet. - -Postillaa ja "Huutavan ääntä" luki talon emäntä, Anna-Liisa. - -Nuoret lukivat "Lasten parasta tavaraa" ja "Biblian historiaa", joita, -samoin kuin virsikirjoja säilytettiin tuvan, nimittäin vanhan tuvan, -nurkkakaapissa. - -Kamarin kaapin päällä oli vielä korkea lasikupu, tuotu ulkomailta ja -sen alla säilytettiin moniväristä välkkyvistä silkkilangoista hienoon -vaskilankakehykseen taidokkaasti kudottua kukkavihkoa. Siinä näkyi -vihreitä lehtiä, valkeita, sinisiä, orjaaninvärisiä ja ruusunpunaisia -kukkia ja kirjavia perhosia. - -Oi kuinka se oli kaunis Anna-Liisan ja Eupenkin mielestä! Monena -pyhäaamuna seisoivat äiti ja tytär sen ääressä. Kuiskaillen lausuivat -he vuosi vuodelta siitä samoja ihastuksen ilmaisujaan ja kääntelivät -sitä varovaisesti. Kohtaus loppui tavallisesti siten, että Anna-Liisa -näppäsi kammallaan Euppea hyppysille ja sähähti: "Annatkos olla sen -paikoillaan -- hä! Etkö sinä osaa kauempaa sitä katsella, hä!?" -- -"Enhän minä nyt tuota syö!" kiljahti silloin aina Euppe, sysäsi -lasikuvun ihanine katettavineen kauemmaksi kaapin päälle, kääntyi äkkiä -ja heilautti vihaisesti hameensa takahelmoja ja siirtyi ison peilin -ääreen kampaamaan hiuksiaan. Tämä uudistui aina joka pyhäaamu kesät -talvet ja jos tämä toimitus lasikuvun ääressä syystä tai toisesta jäi -tekemättä, olivat äiti ja tytär huonolla tuulella koko seuraavan viikon. - -Kamarin seiniä peittivät sinikirjaiset oikeat seinäpaperit. Kaapin -yläpuolella, amiraalinkuvan vieressä, seinällä käydä raksutteli -kuusikulmainen laivakello, jonka Jyri aina pyhäaamuin veti. - -Kaikissa kamarien ja uudentuvan ovissa oli haaksirikkoutuneiden -laivojen ovista saadut pronssiset lukot, joissa oli valkeat -posliininupit ripoina. Saranat olivat myös kaikki vaskea, entisiä -kajuuttojen ovien sarannoita. - -Jyrki toi Juosepin sisään uudentuvan kautta. Kammariin tultua toimitti -Jyri Juosepin istumaan pöydän ääreen, ikkunaa vastapäätä. Itse hän meni -keittiön ovelle jonka avasi ja huusi sinne: - --- Hoi piikaväki! Ohoi! Eikös täällä nyt ole ketään kotona! - -Keittiöstä tupaan johtava ovi avautui ja vanha Anna-Liisa sieltä kysyi: - --- Mitäs sinä sitten olet vajaa? Täyshän sinä olet jo muutenkin. - --- Ehkä se on raahannut sinne taas jonkun vieraan, jonka kanssa rupeaa -juomaan, kuului Euppe huutavan kauempaa tuvasta. - --- Laittakaas vähän sajua tänne, pyyteli Jyri, Täällä on Hinterikin -Juoseppi, joka minun edelleni seilasi eilen. No -- joutuun, joutuun! -Pitäkääpäs kiirettä! - -Sitten hän vetäytyi jälleen ovelta pois, pani sen kiinni, käveli -kaapille, josta otti esille rommipullon ja pari ryyppylasia. - -Molemmat kilistivät äänettömästä päästä ja ottivat vielä toisetkin -ryypyt. Sitten sanoi Jyrki puoliääneen: - --- Anna-Liisa ei tykkää, että minä otan ryyppyjä, kun ei ole talossa -hautajaiset, eikä ristiäiset, eikä häät eikä mitkään muutkaan, mutta -minun mielestäni on nyt sellainen päivä, että ryypyn passaa ottaa -ja kaksikin -- nimittäin sen kunniaksi, että sinä, vaikka olet -nuorempi minun nuorempaa poikaani ja vain viitisen vuotta vanhempi -minun nuorinta lastani Euppea eli niinkuin pappi sanoo Euphemiaa ja -niinkuin mamma sanoo Miiaa ja niinkuin minä itse sanon -- Euppea -- -kuuletko sinä? -- hyvä, hyvä -- että vaikka sinä olet vain viittä -vuotta vanhempi minun nuorinta lastani, olet sinä hiton varma mies -merellä. Kun sinä eilen käänsit, naurahti minun jaalani kannella -molemmat poikani sekä minä ja sanottiin me: "Kas kas Juoseppia, kun ei -käykään kotona välillä, vaan kääntää suoraan päätä kohti Memeliä!" -- -Mutta sitten kun tuuli kääntyi länteen ja sinä sieltä tuulen päältä -menemään höllin jalusnuorin kohti kotia, sanoin minä: "Kuulkasta pojat! -Meille taisi käydä hullusti!" -- Ja hullustihan meille kävi -- paljon -hullummin kuin silloin tiedettiinkään: Jäätiin kokonaan osattomiksi -laivarikosta. Mistä sinä arvasitkin, että tuuli kääntyy myötäpäivää? -Minä uskoin koko ajan, että se vetää vastapäivää aina itään asti ja -koettelin pysyä niin idässä kuin suinkin. - -Puheensa aikana oli Jyrki saanut pullon korkin kiinni ja ryyppylasit ja -pullon jälleen kaappiin. - -Sitten pysähtyi hän hetkiseksi kaapin eteen, otti Trafalgarin sankarin -asennon, oikaisi oikean käsivartensa ja naputti oikean käden etusormen -rystysellä amiraalinkuvan lasiin ja sanoi Juosepille: - --- Mitäs sanot Juoseppi? Enkö minä ole tämän amiraalin näköinen? - --- En näe oikein. - -Jyrki nosti lampun kaapin päälle. - --- Jokohan alat nähdä! - -Juoseppi nyökytteli päätään. - --- Sen näköinen minä voin olla, mutta en mitään muuta. Minusta ei olisi -tullut amiraalia. Mutta toista on sinun, Juoseppi! Sinusta olisi tullut -amiraali. Jos sinä olisit joutunut amiraalinkouluun, niin sinusta se -vasta oikea pääamiraali olisi tullutkin ja sinä olisit lyönyt sekä -espanjalaiset, että mahomettiläiset! - -Samalla aukeni keittiön ovi selkoselälleen ja sisään purjehti Euppe -isoine teetarjottimineen. - -Jyrki kiirehti toimittamaan lamppua pöydälle. - -Euppe kaarsi ohi Juosepin kuin ei olisi häntä nähnytkään ja asetti -tarjottimen pöydälle. - --- Siin' on! Lisää ei maksa toivoakaan -- se tässä koko yötä passaamaan! - -Sitten hän pyörähti selin Juoseppiin, huiskautti vihaisesti hameensa -takahelmoja, käveli kiukkuisena yli lattian, paukautti keittiön -oven jälestään kiinni ja katosi. -- "Kukahan onneton tuonkin saa -emännäkseen, ristikseen ja vaivakseen", ajatteli Juoseppi. - -Sillä aikaa oli Jyri äänettömänä laitellut teepöydän järjestykseen, -kaatanut teen ja istunut pöydän ääreen. - -Siinä istuessaan hän kyllä yletti avata kaapin oven ja ottaa esille -konjakkiputelin. - --- Pane runsaasti sokeria sekaan, sanoi hän Juosepille. - -Lasit oli hän jättänyt noin kolmatta osaa vaille ja ne täytettiin nyt -konjakilla. - --- No - terveeks! - --- Terveeks vain! - --- Näitkö sinä jo tuon kuvan? - --- Olenhan minä nähnyt sen ennenkin. Johan se on siinä riippunut yli -minun muistiaikani. Lapsena jo sitä katselin teillä käydessäni. Komea -herra. - --- Komea herra! He he! Just minun näköiseni! - --- Ei minusta. - --- Sinusta -- ethän sinä ymmärrä kuvien päälle mitään, etkä minkään -muunkaan päälle. Et edes seilauksen ja kaupanteon! - --- Ja mitäs se näkö meinaa, kun ei kuitenkaan sitä ole, mitä luulee -olevansa. - --- Vai ei se meinaa mitään. Soo soo! - --- No mitäs se meinaa? - --- Se meinaa sitä, että ryypätään, eikä väitellä joutavista. - --- Sitä minäkin. - --- Kuulehan? - --- No? - --- Paljoko sinä maksoit viinasta Meemelissa viime kerralla? - --- Aamistako vai kannusta? - --- Kummasta hyvänsä. - --- Sitähän ei ole tapana sanoa. Paljonko sinä itse maksoit? - --- Minä pelkään maksaneeni enemmän kuin sinä. No, kun et sano, niin et -sano. Se on sitten selvä sitä myöten. - --- Ja se on sitten sitä, että sinulla ei muuta asiaa ollutkaan ja minä -saan lähteä kotiin. - --- Miten itse ymmärrät. Ja mene hyvän onnen kanssa Memeliin ja sieltä -takaisin. Memeliin on pitkä matka ja nyt on jo myöhäinen syksy. -Ymmärräthän sinä mitä minä tarkoitan. -- Minä en lähde enään mihinkään. - --- Kyllä minun on vielä mentävä. - --- Minä en kiellä enkä käske. Jos hyvin käy, käärit sinä kokoon paljo -rahaa. Jos huonosti, menetät henkesi, sekä oman henkesi että toisten. --- Minun sääriäni kolottaa. -- Siitä tulee kova ja pitkä myrsky. -Parasta olisi ensin muutama päivä katsoa. Minä olen vanha mies ja paljo -kokenut. - -Juoseppi meni ensin rantaan, Koirankalliolle, katselemaan tuulta. - -Meri oli pimeä ja taivas tähdessä. - -Kuu ei ollut vielä noussut, mutta koillisessa, meren saarteella, näkyi -jo sen kellertävä ruskoitus. - -Tuuli puhalsi koleana ja virkeänä kaakosta. - -Aalto kohahteli vihaisena rantaan. - -Jaala keinui ankkurissaan tuolla haaksirikkoutuneen luona. - -Kaakosta näytti kohoavan tummia pilviä. Yksityisiä hattaroita lenti jo -yli taivaan siellä ja täällä. - -Meri näytti viime tuntien aikana paljo paenneen. Kaikki merkit -ennustivat kovan itätuulen tuloa. - -Aamua ei kannattanut enää odottaa, sillä siihen mennessä voi tulla niin -kova vastaranta, että jaala on vaarassa ajautua maalle. - -Juoseppi päätti lähteä matkalle heti. - - - - -V luku. - -LUMIPYRYSSÄ. - - -I. - -Koirankalliolla seisoessa oli Juuson silmät ennättäneet täydellisesti -tottua pimeään. Ensi töikseen hän päätti lähteä herättelemään -apulaisiaan. - -Sunnuntai-iltoina, milloin ilma oli sellainen kuin nyt, ettei päässyt -verkoille, saaren molemmissa kylissä tanssittiin aamuyöhön asti, -ja arki-iltoinakin, joka ilta, milloin vain ei verkoille päässyt. -Nyt ei tanssittu, kun miltei joka talossa kuivattiin viljaa. Nyt -pidettiin muuta iloa. Nuoret kulkivat saunalta saunalle pitämässä -iloa ja juomassa kahvia, jota tytöt keittivät ja kestitsivät poikia. -Pojat olivat ostaneet päivällä kaupasta vesirinkeleitä ja hauska oli. -Monella pojalla oli myös taskussaan viinaputeli, josta kaatelivat -kahvikuppeihinsa ja laittoivat puolikupposia. Muutamissa saunoissa -poltettiin lekkoa. Sitä joivat tytötkin. Koko viljankuivaus oli -muuttunut talkoiksi. Kuljettiin saunalta saunalle auttamassa toisia. -Muutamia hoilaavia pareja tuli Juusoa vastaan heti kun hän pääsi -kalliolta kylän kujalle. -- "Kukas siinä tulee? Hei Juuso! Se on -Hinterikin Juuso! Se ei välitä tytöistä! Se on ylpeä!" -- Joku nykäisi -ohimennessään Juusoa takin hihasta. - -Juuso todellakaan ei ollut välittänyt tytöistä. Varhaisesta lapsuudesta -oli hän purjehtinut merellä, eikä välittänyt muusta kuin jaaloista, -laivoista ja hyvistä rahanansioista. Toinen, joka ei tytöistä mitään -tiennyt, oli Juuson apulainen Eskon Mikko. Hänet löysi Juuso kotoaan -makaamasta. Hän oli käynyt levolle jo illan hämärässä, koska tiesi -pitkän matkan olevan edessä ennen päivän nousua. Juusolla oli koko -työ saada hänet hereille. Lopulta hän vääntäytyi istumaan vuoteensa -reunalle, haukotteli ja hieroi silmiään ja otti sitten tulen -rasvalamppuun. - --- No Juuso, mikäs on hätänä? - --- Ei mitään hätää. Tulin vain sanomaan, että nyt lähdetään. - --- Jaaha. Lähdetään vain. Siellä taitaa ruveta tuulemaan. - --- Niin rupeaa, ja kun on vastaranta, täytyy päästä lähtemään, ennenkun -ennättää nousta kova laine. - --- Niin on. Lähdetään vain. Minulla on kaikki valmiina. Panen vain -päälleni ja tulen rantaan heti. - -Juuson toinen apulainen, Sepän Jere, välitti tytöistä, ja paljon -välittikin ja häntä ei Juuso siis löytänyt kotoaan. Kotiväki ei edes -tiennyt, missä hän on. -- "Eiköhän tuo liene siellä, missä muutkin -nuoret. Se nyt pysyisi kotona!" toimitti vuoteestaan Jeren vanha äiti. -Juuso ei viitsinyt ruveta vanhuksilta lähemmin tiedustelemaan, mistä -talosta päin Jereä olisi mentävä etsimään. Jeren kotona ei viljaa -kuivattu, koska sitä heillä ei ollut. Jere oli talon ainoa pyyntiin -pystyvä mies -- rampa isä teki vain sepän töitä ja Jere taas itse oli -ollut Juuson kanssa purjehtimassa ja ennätti kyllä laivarikkoon sen -minkä Juusokin, mutta oli ollut auttamassa setäänsä. Ääneti päätteli -Juuso, että jos Jere nytkin olisi setäänsä auttamassa, tietäisi sen -kotiväki, mutta että kun kotiväki ei tiedä, missä Jere on, on hän -jossain muualla, siellä missä on tyttöjä. Tyttöjä taas oli monessa -talossa ja kenen kanssa Jere nykyään seurusteli, sitäpä ei Juuso -tiennytkään. - -Juuso oli niissä asioissa tuhma, niinkuin sanottiin. - -Juusoa hiukan harmitti, mutta enempää kyselemättä hän poistui pimeästä -talosta. - -Jere oli hyvä laulumies ja kujalle jouduttuaan koetti Juuso korvillaan -tarkata, mistä päin Jeren laulu alkaisi kuulua. - -Ennenkuin lähtisi kylää enemmän kiertämään, otti Juuso suunnan kotiansa -kohti, toimittaakseen siellä ensin Santran kantamaan eväät ja muut -matkatavarat rantaan. Sen perästä vasta aikoi hän ruveta etsimään -Jereä. -- "Kun tuo joutava vain ei olisi juonut itseään siaksi", -päivitteli itsekseen Juuso. -- "Se vielä puuttuisi! No -- oli humalassa -tai selvänä, jaalaan minä hänet vien!" - -Ollessaan noin sadan askeleen päässä kotoaan, kuulikin Juuso Jeren -hoilauksen. - -Se kuului Juuson kotisaunasta. - -Humaltuneena oli Jerellä tapana laulaa omia sepittämiään lauluja. - -Hän oli mestari sepittämään varsinkin pilkkalauluja, milloin Kenkä-Apin -jaalasta: - - "Joka tuhkanauloilla tehtiin", - -milloin naapurikyläläisistä yleisesti, milloin lukkarista, milloin -vallesmannista, milloin tullisyökäreistä, siitä Kipuna-Syökäristä -erittäinkin, ja väliin itsestään. Tällä kertaa hoilasi Jere Santralle: - - Älä sinä Santrani sitä sure, - vaikka minä meriä seilaan! - -Jeren laulu ei miellyttänyt Juusoa. - -Siihen asti oli Juusosta kylläkin ollut yhdentekevää, kenen kanssa Jere -seurusteli ja kenelle hän lauloi, mutta nyt ei. - -Samoin oli hänelle ollut tähän asti yhdentekevää mitenkä Santra -huvittelee, kunhan kotona tekee tehtävänsä, mutta nyt ei. - -Juuso oli sinä iltana monta kertaa ajatellut Santraa -- hänen oli -vaikea ajatella muuta. - -Matsedän Jyrin luona istuessaan oli hän vain pintapuolisesti kuunnellut -vanhan Jyrin juttuja ja kaiken aikaa ajatellut Santraa, jonka oli -kohdannut viimeistä viljasäkkiä saunaan tuodessaan ensi kertaa -eläessään, niinkuin hänestä tuntui, ja ensi kertaa eläessään nähnyt -tytön yleensä. Kun Matsedän Jyri haastoi amiraaleista ja muista, katsoi -Juuso kyllä vanhaa Jyriä koko ajan silmiin ja jotain vastailikin -Jyrille, mutta koko ajan oli ajatellut, mitä hän oli sanonut saunassa -Santralle ja mitä Santra hänelle ja kun Euppe oli tuonut teetarjottimen -pöytään ja vihaisesti heilauttanut hameitaan kiepsahtaessaan ympäri -ylpeänä takaisin keittiöön lähtiessään, oli Juuso paikalla verrannut -Euppea Santraan ja surkutellut itsekseen: "Kukahan onneton tuonkin saa -ristikseen!" -- tarkoittaen ristillä Euppea. - -Juuson saappaat iskivät vihaisena rasahtelevaan kujan soraan hänen -ajatellessaan: "Tästä lähin älköön kukaan laulako Santralle ja -naurattako Santraa ja kaikkein vähimmin Sepän Jere, tuo tuollainen, -kuin mikäkin lentokala!" - -Askel askeleelta lujeni hänessä ajatus: "Kuules poika, sinä Sepän Jere, -meistä taitaa tulla vihamiehiä!" - -Saunassa oli kolme tyttöä, nimittäin Santra ja pari muuta ja kaksi -poikaa, Sepän Jere ja Suuren Hantsun Juhani. - -Juuson sisään astuessa hihkaisi Jere: - --- Siinä paha, missä mainitaan! Tässä juuri sanottiin, että olisi Juuso -kotona, niin olisi täydet parit. -- Kenen saunassa sinä poika olet -ollut? Santra tässä on itkenyt sinua koko illan, eikä keitä kahvia, -vaikka pyydetään! - --- Oho! Enpäs ole itkenyt! Erehdyit kerrankin! - -Juuson muoto oli synkkä ja vihaisella äänellä hän puhutteli Jereä: - --- Hyvä oli että sinut löysin näin pian. - --- Minuakos sinä sitte etsit? - --- Sinua, sinua. - --- No? - --- Sinä olet humalassa. - --- Mitäs se sinulle kuuluu?! - --- Kuuluu hiukan. - --- No ei hiukan hiukkaakaan! - --- Mene kotiisi ja laita itsesi lähtökuntoon -- ja heti. Eskon Mikko -tulee rantaan, ellei jo ole tullutkin. - --- No mikäs hätä siellä rannassa on? Onko jaala ajautunut maalle? - --- Jaalalla ei ole hätää, mutta meillä on hätä joutua matkalle, -ennenkuin laine ennättää kasvaa. Nyt on hyvä tuuli lähteä. - --- Anna olla. Lähdetään vasta aamulla, niinkuin oli puhe. -Sunnuntai-ilta ja muuta... - --- Nyt ei odoteta aamua. Kuulithan! Aamulla ollaan matkojen päässä. - --- En minä lähde. Ota joku muu -- vaikka tämä Juhani. - --- Minä otan mukaani sinut. Älä puhu turhaa. - --- Eskon Mikko ja minä, me vain kelvataan Hinterikin Juuson jaalan -kannelle! Ei koko saaressa ole sellaisia poikia muita kuin Eskon Mikko, -Hinterikin Juuso ja Sepän Jere! - --- Älä hoilaa! Mene laittamaan itseäsi kuntoon ja pian rantaan -- -niinkuin olisit jo! - --- Mennään mennään! kertaili Jere ovessa ja vielä ulkonakin matki hän -mennessään: "Ja pian rannassa -- niinkuin oisit jo!" - -Suuren Hantsun Juhani ja vieraat tytöt menivät myös pois, miltei heti -Sepän Jeren jälessä. - -Juuso alkoi myös kävellä pihan yli tupaan päin ja Santra hänen -jälessään. - --- On varmaankin eväät laitettu kuntoon, sanoi Juuso taakseen -kääntymättä ja kävellen kädet housun taskuihin työnnettyinä. - --- On on. Eväät ja vaatteet ja kaikki on katsottu ja laitettu kuntoon, -vastasi Santra. -- Ei muuta kun vie rantaan. - -Santra meni tupaan, jossa kaikki Juuson matkatavarat olivat: Maihin -rasvattaviksi tuodut merisaappaat, mustaksi öljytetty merimiessäkki, -jossa oli vaatteita ja sukkia, säkki, jossa oli turkit ja nahkapeite --- syksy oli jo myöhä ja oli odotettavissa pakkasia --, säkki, jossa -oli leipää, silakkapytty, voipytty ja pytty, jossa oli läskiä ja pussi, -jossa oli herneitä ja toinen, jossa oli ryynejä. Santra sytytti lyhtyyn -tulen ja alkoi kantaa tavaroita rantaan. - -Juuso itse meni kammariin, jossa hänen isänsä ja äitinsä nukkuivat ja -jossa oli kaappi, jossa muun muassa rahoja säilytettiin. - -Juuso hiipi hiljaa kaapille, avasi varovaisesti sen yläosan ja otti -esille kukkaron, jossa oli isän jo päivällä lukemat rahat tavarain -ostoa varten Memelistä: Syksyn viimeinen ja kallein jaalankuorma -oli haettavana, kymmenen aamia viinaa, kymmenkunta laatikkoa -konjakkiputeleita ja muita parempia juomia ja lisäksi silkkiä. Paras ja -kallein kuorma jätettiin aina syksyn viimeisimmäksi, koska tullimiehet -myrskyjen ja lumipyryjen aljettua mieluummin pysyvät lämpöisissä -kamareissaan maissa, tai jaaloineen satamissa, kuin risteilevät merellä -henkensä kaupalla. - -Saahan sen palkkansa helpommallakin! - -Kun kaikki oli jo päivällä puhuttu ja laitettu kuntoon, ei Juuso -olisi tahtonut herättää enää isäänsä, vielä vähemmin äitiänsä, joka -ei ottanut osaa koskaan mihinkään neuvotteluun. Ei hän ollut puhelias -muutenkaan. Kului päiviä Juuson kotonakin ollessa, ettei hän vaihtanut -sanaakaan äitinsä kanssa. Äiti ei vihannut poikaansa -- päin vastoin -hän häntä rakasti, mutta hän oli muuten niin vaitelias, oli sellainen -luonnoltaan, oli ollut sellainen koko ikänsä: Harvapuheinen ja -hiljainen. Ääneti vain aamusta iltaan kulki askareillaan, ensimäisenä -aamulla ja viimeisenä illalla. - -Kynttilän valossa Juuso hommaili ja luuli heidän nukkuvan sikeässä -unessa, kun ukko itse alkoikin sanella: - --- Jokos sinä nyt lähdet, Juuso? - --- Jo. Tuuli on kaakossa ja meri pakenee. Taitaa tulla kova itätuuli. -Täytyy joutua sitä pakoon, ennenkuin laine ennättää kasvaa. - --- Meri näytti olevan paennut, kun minäkin kävin illalla rannassa. -Parastahan se on, että lähdet. Olette aamulla jo matkojen päässä ja -joudutte hyvissä ajoin Meemeliin tällä tuulella -- varsinkin jos se -vetää tuulen itään ja koilliseen, ehkä pohjoiseenkin. - --- Sinne se vetää ja sitten tulee lounat- ja länsituulia, joilla on -hyvä tulla kotiinpäin. - --- Mene nyt hyvällä onnella ja pidä Jumala silmäis edessä ja katso asun -ja nuorien ja purjeiden ja muun kalun perään, ettet mitään seilaa rikki. - --- Ole huoleta! - --- Minäkin tulen tästä rantaan katsomaan ja ehkä minusta on apuakin. - --- Makaa sinä vain. Kyllä me päästään muutenkin! - --- Noo -- ennättäähän tässä nyt vielä maatakin. - - -II. - -Juuso, saatuaan rahakukkaron liivinsä povitaskuun, kiiruhti tupaan. - -Siellä oli Santrakin. Hän oli ennättänyt kantaa rantaan jo kaikki -ruokatavarat. Vaatesäkit ja saappaat olivat vielä tuvassa. - -Juuso otti kainaloihinsa molemmat säkit ja Santra sai toiseen käteensä -saappaat ja toiseen lyhdyn ja alkoi, lyhdyllä tietä valaisten, kävellä -Juuson edellä. - -Sepän Jere ja Eskon Mikko eivät vielä olleet rannassa. - -Santran näyttäessä lyhtyä käänsi Juuso jollan teloilla -keula-mereen-päin ja veti sen niin alas, että isoimmat kertalaineet -kuohuivat jollan keulaan asti telojen alla. Sitten alkoi hän järjestää -tavaroita jollaan. Pian oli se tehty, mutta ei vielä kuulunut toisia. - --- Missähän nuo viipyvät, sanoi Juuso. - --- Ei tiedä! -- Kuulehan Juuso! - --- No? - --- Älä lähde nyt merelle. - --- Miksi niin? - --- Kun kaikki sanovat, että siitä tulee kova ilma ja sinä voit seilata -hukkaan. - --- Jeren puolestako sinä pelkäät. Hahhahh! - --- Älä naura! -- Minä pelkään sinun puolestasi! -- Minä en tahtoisi -että sinä nyt hukkuisit. - --- Nyt?! - --- Niin. Nyt, nyt. -- Jää maalle. Ennätäthän sinä perästäkin ja onhan -sinulla ja isälläsi rahaa ja viljaa ja vaatetta ja lämpöä ja muuta -hyvyyttä ilmankin niin paljon, että riittäisi jo se entinenkin, eikä -tarvitsisi henkeään panna alttiiksi, hakeakseen aina vaan lisään -rikkautta. Tarvitseehan ihminen muutakin kuin rikkautta! - -Juuso istui jollan piitalla ja Santra seisoi lyhty kädessä nojaten -keulaan. He katselivat toisiaan. - --- Pidätkö sinä niin paljon minusta huolta? - --- Pidän. - --- Etkä tahtoisi, että minä nyt lähtisin. - --- En. Minä en tahtoisi, että sinulle tapahtuu mitään onnettomuutta. - --- Sinä olet ainoa, joka pidät minusta huolta. Kukaan muu ei ole -minulle tänä iltana niin sanonut: Ei isä, eikä äiti -- eikä kukaan. - --- Siitähän näet, etteivät muut pidä sinusta lukua! - --- Onko se niin! - --- On se. Isäsi ja äitisi tahtovat vain rikastua, eivätkä välitä -sinusta itsestäsi, tai luottavat sinun hyvään onneesi. - --- Kuulehan Santra! - --- No? - --- Minä narrasin sinua siellä saunassa silloin kun toin sitä viimeistä -ruissäkkiä. - --- Narrasit!? - --- Niin. En minä ole tuonut sinulle mitään silkkihuivia! - --- Et tuonut?! -- Voi! Sehän on hauskaa! Minä kun jo niin pelkäsin, -että sinä olet tuonut. - --- Miksi sinä sitä niin pelkäsit. Odotatko sinä muilta? - --- Keltä minä odottaisin! - --- No -- keltä hyvänsä. Arvaa itse. - --- En keltään minä odottanut, en sinulta enkä muilta. - --- Miksi sinä sitä niin pelkäät sitten, että minä toisin? - --- Enhän minä sitä olisi voinut kuitenkaan käyttää. Johan siitä -olisivat nauraneet ja pilkanneet minua kaikki. Minusta on nyt niin -hyvä, kun tiedän ettet sinä tuonutkaan. - --- Mutta tällä kerralla minä tuon. - --- Niin, no -- jos tahdot minulle pahaa mieltä niin tuo ja jos tuot -niin ihan julkisesti minä sen annan takaisin ja sehän on samaa kuin -rukkaset -- ettäs tiedät, jos et ennestään tiedä. - --- Rukkaset!? - --- Niin niin. Oikeat silkkirukkaset! - --- Mutta eihän minun kosia tarvitsisi -- - --- Silkkihuivin antaminen on kosimista ja jo siitä puhuminen on -kosimista. Silkkihuivilla kaikki on kihlattu, maailman alusta niin -tähän asti ja tästä eteenpäin niin maailman loppuun asti. - --- Sinä olet ollut meillä niin kauan, eikä me ole koskaan haasteltu -tällä tavalla! - -Juuso nousi ylös piitalta ja meni Santran eteen, jota otti käsistä -kiinni. Santra sanoi: - --- Sitä minäkin ihmettelen. Jää nyt maalle. Älä mene merelle. - --- Nyt en totisesti haluaisi mennä, mutta minun täytyy. -- Minä olen -ajatellut sinua koko päivän -- - --- Koko päivän! - --- Niin. - --- Mitä tuo nyt on -- yksi päivä! - --- Minä ajattelen nyt muinakin päivinä -- aina. - --- Ajattele vain, mutta älä ajattele silkkihuivia ja muita hullutuksia. -Se on kerralla sanottu! - -Santra ravisti Juuson käsiä ja jatkoi: - --- Mene vain merelle, kun et halua totella minua ja mene minun -onnellani -- tai uppoa meren pohjaan! - -Sitten hän riistäytyi kokonaan irti ja juoksi lyhtyineen sisään Juuson -ennättämättä enää sanoa hänelle mitään. - -Vähän ajan perästä tulla kompuroi rantaan lyhty kädessä vanha -Hinterikki itsekin katsomaan poikansa lähtöä ja olemaan apuna, minkä -voi. - -Myös Eskon Mikko ja Sepän Jere tulivat miltei Hinterikin kintereillä. - -Mikko ja Jere viskasivat tavaransa jollaan. - -Vanhaa Hinterikkiä käteltiin jäähyväisiksi. Sitten odotettiin sopivaa -laineiden väliaikaa ja kun se tuli, lykkäsivät nuoret miehet jollan -luisumaan alas teloilta, hyppäsivät ketterästi itse samalla jollaan -ja keinuivat jo monen sylen päässä aalloilla ja alkoivat soutaa kohti -jaalaa. - -Kuu nousi juuri silloin koillisesta ja peittyi vähän ajan perästä -pilviin. - -Jaalan ankkurikela alkoi kilkattaa ja purje toisensa perästä avautui ja -jaala käänsi keulansa etelään, kiertääkseen ensin maan eteläkärjen ja -ottaakseen sitten suunnan etelälounatta kohti. - - -III. - -Eskon Mikko, joka oli levännein, istui helmarissa. Hänellä oli turkit -päällä ja karvalakki päässä, sillä yö oli kolea. - -Juuso ja Sepän-Jere valmistautuivat makuulle. Kajuutan pöydällä paloi -rasvalamppu. Kamiinassa paloi tuli kajuutan lämmittämiseksi. - --- Kylmää on jo tuuli, sanoi Juuso vetäessään saapasta jalastaan. - --- Johan tuo on se aikakin, sanoi Jere. - --- Kyllä siitä tulee vielä lämmintäkin. Maltahan kun tuuli menee -lounaaseen. - -Sepän Jerelle johtui mieleen saaren lämpöiset saunat, jotka hänen -oli niin äkkiä ja parhaalla hetkellä täytynyt hyljätä ja niitä -muistellessaan hän hymyili omalla tavallaan, joka muistutti enemmän -irvistystä -- hampaat, varsinkin ylähampaat näkyivät ensimmäisiin -poskihampaisiin asti ja huulet painuivat kiinni ikeniin. Samalla hän -nauraa sihisti hampaittensa välistä pahaa naurua, joka oli tarkoitettu -Juusolle. - --- Käy maata, äläkä naura tuolla tavalla, tai saat tästä saappaasta -korvillesi!, ärähti Juuso hänelle. - --- Minä taas meinaan, kuulehan Juuso, minä meinaan että meillä olisi -vähän haastettavaa. - --- Sitten kun selviät. Nyt ei mitään. - --- Sinä et taida tietääkään mikä mies minä olen! - --- Höö! - --- Mitä höö!? Sanopas minulle vielä kerran sillä tavalla! - --- Älä huuda! - -Hän vääntäytyi kuitenkin koijaansa vasemmalle puolelle ja kääriytyi -peitteeseen niin hyvin kuin voi ja se voiminen oli humalaiselle -miehelle niin ja näin, sillä jaala heilui rajusti, kahden puolen ja -nousi väliin ikäänkuin jyrkkään ylämäkeen, jolloinka jaalan runko -narisi ja köydet viheltivät ja meri pauhasi kahden puolen ja heittäytyi -jälleen rajusti vieläkin jyrkempään alamäkeen, sillä jaala purjehti -täysin purjein kovaa sivumyötäistä. Hän torisi vielä peitteensä sisällä -epäselvää puhetta, josta eroitti selvänä muutamia kiljahduksia -- -"Minä olenkin sellainen mies!", "Hinterikin Juuso luulee olevansa -parempi kuin onkaan, vaikka on sika, eikä parempi kuin kapinen koira!", -"Tulehan tänne, niin heitän sinut yli partaan kuin tunkion!" ja muuta, -mutta vähitellen puhe hiljeni ja lopulta muuttui kuorsaukseksi. -Juuso nukkui miltei heti koijaansa ojentauduttuaan, nimittäin siihen -tapaan kuin merimies nukkuu: on sikeässä unessa ja samalla kaiken -aikaa kuulee, mitenkä alus purjehtii. Näkipä hän untakin, sen unen, -joka hänelle tuli silloin tällöin, kerran vuodessa tai harvemmin, -mutta aina samalla tavalla. Uni oli alkupuoleltaan miellyttävä, mutta -loppupuolella muuttui epämiellyttäväksi. Heti unen alkaessa oli Juuso -unissaan selvillä, että "Ahaa, nyt se tulee taas!": - -Hän oli olevinaan kotonaan. - -Hän kulki huoneesta huoneeseen, jotka kaikki olivat tuttuja ja joissa -oli paljon ihmisiä viettämässä jotain juhlaa, häitäkö, hautajaisia, -vai ristiäisiä, se ei koskaan selvennyt. Ihmisiä oli paljon, ja -huoneet täynnä tupakansavua ja pöydillä pulloja ja ryyppylaseja ja -kaikki ryyppäsivät ja kaikki puhuivat yhteen ääneen ja nauroivat ja -itkivät, niin naiset kuin miehetkin ja lapset ja alaikäiset myös. -Viulun soittaja nousi seisomaan ja soitti, mutta kukaan ei tanssinut -eikä kukaan kuunnellut soittajaa, joka soitti ja itki ja väliin nauroi. -Juuso itse kulki ääneti läpi väkijoukkojen ja läpi huoneiden ja joutui -aina ja joka kerta tyhjään huoneeseen, johon ei kuulunut mitään ja -jossa oli peräseinällä iso kaappi. Siihen huoneeseen tullessaan Juuso -aina pysähtyi keskelle lattiaa ihmettelemään, että "Se on merkillistä, -etten minä tätä huonetta koskaan löydä valveilla ollessani!". Hänestä -unessakin tuntui nimittäin siltä, että hän aina herättyään menee -etsimään sitä huonetta, eikä koskaan löydä ja nytkin hän päätti heti -herättyään ottaa selvän missä se huone on ja siltä varalta painaa -visusti mieleensä, minkä ovien kautta siihen huoneeseen tullaan ja -ettei taas kävisi niin hullusti, kuin edellisellä kerralla, hän -varovasti raottaa ovea, josta juuri oli tullut, ottaa tupesta puukon ja -leikkaa oven pihtipieleen merkkinsä: "J. Hp. H." joka luetaan: "Juuso -Hinterikinpoika Heikkilä" ja heti häntä naurattaa sydämen pohjasta -keksintö, jonka hän juuri sillä kertaa on tekevinään -- keksintökin -uusiintuu kirjaimelleen aina ja joka kerta samalla tavalla: Hän päättää -vetää Unetarta nenästä, eikä käytä kirkonkirjojen mukaista merkkiään -vaan leikkaakin: "J. Op. H." joka luetaan: "Juoseppi Onnenpoika -Heikkilä" ja leikatessaan hän nauraa hihittää ihan sydämen pohjasta -Unettarelle, joka tulee ainakin tällä kertaa narratuksi. On nimittäin -peräti tärkeää, että hän löytäisi huoneen valveilla, ollessaan, sillä -kaappi on täynnä pelkkiä kahdenkymmenen markan kultarahoja, joka -laatikko ja lokero kukkurallaan, niin täpö täyteen ahdettu koottuja -kultapyörylöitä, että sen kupeet, ovet, pohja ja päällyskin ovat -vuosien kuluessa painuneet pullolleen ja sen huoneen permannossa, -aivan keskellä huonetta, on luukku, jonka alla on kellari, täynnä -viini-, samppanja- ja konjakkipulloja ihan loppumattomiin. Saatuaan -merkkinsä kuntoon oven pihtipieleen ja juuri sillä hetkellä, kun hän on -pistämäisillään puukkonsa takaisin tuppeen alkaa unen epämiellyttävä -osa: - -Hän oli seisovinaan jaalan keulakannella. Meri on musta ja yö pimeä ja -tuuli kova. Isopurje on kokonaan kääritty. Päällä on ainoastaan vokka, -harusvokka ja lyyveri. Yksi hänen apulaisistaan istuu perää pitämässä -ja hän itse seisoo keulassa tähystämässä loistoa, jonka piti tulla -näkyviin, mutta ei tullutkaan. Hän oli kuin yhtenä silmänä, mutta näki -vain pimeyttä. Hän epäili peränpitäjän torkkuvan ja ohjaavan väärin -ja siitä syystä hän vilkaisi perälle päin ja kysyi: "Mitä kohti se -menee?" -- "Länsi-itään", vastasi perämies, jonka partaisia kasvoja -kompassilamppu valaisi. -- "Eihän sen nimistä tuulta olekaan!", sanoi -Juuso ja alkoi tuntea värisemistä, joko vilusta tai kuumasta. Hetken -tähysteltyään keulaan päin hän toistamiseen vilkaisi perälle ja näki -nyt noin sylen korkuisen lieskan nousevan kajuutan torosta. Hän ensin -säpsähti ja aikoi huutaa perämiehelle, että: "Hei mies! Tuli on irti!", -mutta viittasikin kädellään veltosti -- kuin jotain vähäpätöistä -halveksien -- ja hymähti itsekseen: "Nokivalkea -- kyllähän sammuu -niinkuin on syttynytkin", ja jatkoi tähystämistään. Kun hän tähystyksen -lomassa kolmannen kerran vilkaisi hätäisesti perälle, ei siellä -näkynyt enään kompassilampun valossa istuvaa perämiestä, eikä lieska -noussut enää taivaalle kajuutan torosta, vaan laiska, karpalonpunainen -raskas savu, joka ei viitsinyt nousta ylöspäin, tai leijailla tuulen -mukana, kuin muut savut, vaan tuprahteli ja tupsahteli toron suusta ja -valui yli toron reunojen alas päin. Kiireesti juoksi Juuso perälle ja -havaitsi, ettei se mitään oikeaa savua ollutkaan, niinkuin hän jo oli -epäillytkin, vaan oli se karpalonpunaista sakeaa verta, jota virtasi -toron täydeltä ja valui yli toron reunojen alas kajuutan katolle ja -siitä kannelle ja kannelta lotisi se alas mereen, joka oli verestä -punaisena jaalan peräntakaa ja vanavesi muodosti karpalonpunaisen -hohtavan juovan aina meren saarteelle, johon se päättyi. -- Jaala -tuntui kulkevan ohjaamattomana pakoon punaista vanavettään kuin hullu -hevonen varjoaan. Juuso laskeutui alas kajuuttaan, jossa kompassia -valaiseva lamppu paloi ritisten, mutta ei siellä ainoatakaan ihmistä -ollut, ei niin ristin sielua. Kajuutassa oli lämmin, mutta kamiinassa, -johon Juuson silmät iskeytyivät jo portaissa alas laskeutuessaan ei -palanut tuli. Kamiinan liesirenkaiden ja toron raoista vuoti ja tuprusi -jotain karpalonpunaista niinkuin savua toisinaan, kun kamiinaan tehdään -tulta ja veto on huono jostain syystä. Juuso havaitsi heti, että tuo -karpalonpunainen on samaa verta, mitä vuotaa torosta ulos kajuutan -katolle, jaalan kannelle ja mereen, mutta ei saanut selville, mistä -sitä tulee, sillä vilkaistuaan kamiinan luukusta, havaitsi hän, että se -oli typö tyhjä ja kylmä. Silloin tunsi Juuso kammon valtaavan mielensä -ja hän olisi suonut, että jaalassa olisi ollut toisiakin ihmisiä. -Hän ajatteli, että ehkä ne toiset kuitenkin olivat kannella, vaikkei -hän sitä äsken huomannut ja kiireesti hän riensi jälleen kajuutan -portaille, mutta kun hän sai päänsä ylös luukusta, näki hän, että jaala -purjehtii veden alla, ohjaamattomana, hurjaa vauhtia, hiukan kallellaan -ja keula vähän alempana. Päällä olivat samat purjeet, mitkä ennenkin. -Hän katseli ympärilleen. - -Taivasta ei näkynyt. - -Aaltoja ei näkynyt. - -Merivesi kuulsi harmaanviheriänä kaikkialla ja siinä ui kilpaa jaalan -kanssa erilaisia kaloja: haileja loppumattomiin, simppuja, merihärkiä, -turskia, lohia, siikoja ja kampeloita, jotka uivat lappeellaan ja -vilkuttelivat molempia silmiään veitikkamaisesti Juusolle, samoin -räpyttelivät ja vilkuttelivat silmiään kaikki muut kalat ja hylkeet ja -pyöriäiset, joita suurin parvin pyllyili siinä mukana. - -Yhtäkkiä kumahti läpi meren ja läpi maailman huuto kuin sadan pasuunan -voimalla: - --- Hoo! Johan sieltä Hinterikin Juusokin tulee!! Missä sinä olet -viipynyt näin kauan?!, ja samassa huomaakin Juuso olevansa jaaloineen -meren pohjassa, savensekaisella ruskean viheriällä hiekalla ja näkee -ympärillään uponneita laivoja, joiden kansilta muinaismaailman -merisankarit häntä toivottavat tervetulleeksi. - -Tällä kohtaa Juuso aina herää puolivalveilleen ja käsittää uneksi vain -tuon epämiellyttävän jälkiosan ja on hyvillään että se olikin vain -unta. Mutta unen miellyttävä alkuosa ei tunnu unelta, vaan kaukaa -kangastelevalta muistolta, että hänen kotonaan todellakin olisi -tuntematon huone aarteineen ja että hän joskus olisi yrittänyt sitä -etsiä. - -Tälläkin kertaa Juuso on puolihereillä ollen noussut koijansa laidalle -istumaan, ottanut tupakkavehkeensä esille, täyttää nyt piippuaan ja -on tyytyväinen siitä, että Mikko istuu perää pitämässä ja että Jaala -purjehtii oikeaa suuntaa ja että Ruuskerin tuli alkaa jäädä yhä enemmän -peräntaa ja että isoimpien laineiden harjalle noustessa alkaa näkyä jo -Vailuodon tuli ja että kaikki on oikein ja niinkuin pitääkin, eikä hän -purjehdi missään meren pohjassa, eikä kajuutan torosta tuprua verta, -vaan että kaikki tuo oli vain pahaa unta, samaa, joka hänet on niin -usein peljästyttänyt hereille. - -Juuso tunki tupakkaa piippuunsa ja ihmetteli samalla, mistä hänen -päähänsä pälkähti taas tuo vanha hämärä muisto kotitalossa olevasta -kammarista, jota hän ei ole vielä löytänyt. "Mistäs tuon piti taas -juolahtaakin mieleeni?! Täytyypäs ottaa kerrankin selvä siitä -huoneesta, kun pääsee tästä kotiin," tuumi Juuso, mutta kun hän oli -vetänyt pari savua, heräsi hän täydellisesti ja kävi muistissaan -läpi koko kotinsa, ulkoseiniä myöten ja läpi joka huoneen ja komeron -ja havaitsi harmikseen, ettei hänen kotonaan vai olla ainoaakaan -tuntematonta huonetta ja että kaikki oli vain unta. - -Tämä unisarja seurasi häntä läpi elämän. Hän ei muistanut milloin hän -sen näki ensi kerran -- luultavasti jo lapsena tai hyvin nuorena. - -Usein vielä vanhanakin miehenä hän oli siinä määrässä sen vallassa, -että puolivalveille herättyään oli varma tuon aarrehuoneen -löytämisestä, vieläpä joskus lähti unissaan sitä etsimään, kävelemään -huoneesta huoneeseen, jolloinka lapset heräsivät ja nuorempi tytär -kysyi peloissaan: "Kuka meillä kävelee yöllä?", johon Euppe vastasi: -"Kukas se nyt muu olisi, kuin tuo papan tohros, joka unissaan kävelee." --- "Mitäs isä unissaan kävelee?" -- "Kukas sen tietää. Nuku sinä vain -rauhassa!" - -Vasta palattuaan vuoteensa reunalle ja vedettyään muutaman tupakan -suuhun, heräsi Juuso täydellisesti, ja harmitteli, että tuo aarrekammio -taitaakin olla sekin vain unta. -- "Harmi ties!" -- huokasi hän silloin -aina itsekseen. - -Niin tapahtui joka kerta. - -Juuso pisti päänsä kajuutan luukusta ja kysyi Mikolta: - --- No -- missäs ollaan? - --- Missäs tässä nyt vielä oltaisiin. Ruuskeri näkyy hyvin. - --- No mutta johan Vailuodonkin pitäisi olla näkyvissä. - --- Millä helkutin ajalla?! - --- Jaalahan kulkee hyvää kyytiä. - --- Vaikka kulkisi vieläkin parempaa, mutta mikä on mahdoton se on -mahdoton. Vastahan tuota juuri alas menit, sen että makaamaan pääsit. - --- Minä olen tainnut nähdä unta. - --- No se on taas sinun asiasi. Taidatte olla humalassa molemmat, niin -sinä kuin Jerekin. - -Juuso ei välittänyt ryhtyä Mikon kanssa väittelemään humalaisuudestaan, -vaikka tiesikin itsensä selväksi. - -Jo heti luukulle noustuaan hän oli silmäillyt ylös purjeisiin ja tehnyt -huomiota tuulen suhteen. - --- Taitaa lisätä tuulta, sanoi hän. - --- Tuulta lisää, tuulta lisää, vastasi Mikko. - --- Se taitaa vetää itäänpäin. - --- Niin tekee. - --- Taitaa olla jo itäkaakossa? - --- Piirun verran yli siitäkin. Kohta se on täydessä idässä. Puomi -täytyisi saada toiselle puolelle. Pyrkii menemään yli omin valloin, kun -alus laineessa kiirailee. - --- Missä on Ruuskerin tuli. - --- Tuossahan se näkyy vokan alitse. - --- Jaaha. Tilaa on kyllä. Anna mennä vain lähemmä tulta niin pysyy -puomi asemillaan. - -Purjehdittiin nimittäin täyttä myötäistä ja purjeet olivat kahden -puolen, vokka vasemmalla ja isopurje oikealla. Keulapurjeet eivät -saaneet tuulta mistään ja löivät tyhjää kaiken aikaa, heilahtaen -milloin vasemmalle, milloin oikealle kolistellen jolusnuoralokkejaan. - -Mikko otti uuden suunnan ohjaten siten, että Ruuskerin tuli näkyi -miltei keulasta, ohi keulamaston, vasemmalta puolelta. - --- No niin, ei hän tässä mitään hätää ole, ja jos tuuli kääntyy ennen -Ruuskeria enemmänkin, niin anna mennä eteläpuolelta tulta. Onhan siellä -vettä ja tuulta meille kyllä. - --- Viskoi jo tässä äsken muutamia lumihiutaleita. Minä luulen, että -siitä tulee pian lumipyry ja sitten meille taitaa tulla tässä vielä -huono yö. Siltä varalta olisi pysyttävä keskellä merta, eikä painuttava -liian lähelle Viron rantaa, varsinkin jos lumipyry tuo mukanaan -koillismyrskyn, niinkuin minä luulen. - --- No se on taas sen ajan murhe. Anna painaa vain! - --- Sen ajan murhehan se on, vaan minä olen sitä mieltä, että meidän -olisi otettava isopurje kokonaan pois ja mentävä hiljemmin ja -katseltava, mitä tulee. Saahan tuota päivän valjettua jälleen lisätä -purjetta, jos niiksi näkee. - --- Antaa olla purjeet kaikki työssä. Sitä vartenhan ne purjeet ovatkin: -antamassa kyytiä alukselle. Sitä parempi, minkä pikemmin matka -joutuu. Eihän me ole tultu tänne tuulien kääntymisiä ja lumipyryjä -odottelemaan, vaan matkaa tekemään. - --- Olkoon se nyt sinun mielipiteesi sellainen kuin on, mutta ainakin -meidän pitäisi rievata isopurje, ottaa sisään rievi tai kaksi. - --- Anna painaa vain täydellä. - --- Niinhän sinä sanot siihen asti kun rojahtaa koko perämasto alas. - --- Ei Heikkilän jaaloissa ole koskaan mastot rojahdelleet. - --- Ja jos rojahtaisi, niin ei ne muissa kuin Heikkilän jaalassa -rojahtaisi. Muut katsovat, minkä kalu kestää ja vähentävät purjeita -ajoissa. - --- Mastoissa ja muissa purjepuissa ei ole missään mätää. Vantit ovat -vahvat. Keväällä pantiin kaikki juoksevat köydet uudet. Purjeet ovat -kaikki vasta toista kesää. Pitäisihän niiden kestää! - --- Annetaan olla niinkuin tahdot. Minä vain sanoin, mitä kaikki muut -tekisivät: Ottaisivat isonpurjeen pohjareiviin, tai kokonaan pois. -Useimmat ottaisivat kokonaan pois. -- Annas tupakkaa! - -Juuso toi tupakkakukkaronsa Mikolle, joka oli jo kaivanut piippunsa -esille ja rupesi sitä täyttämään, hoitaen helmaria sillä aikaa -kainalossaan. Täytettyään piippunsa, antoi hän kukkaron takaisin ja -sanoi: "Suurkiitos!" ja sytytti piippunsa ja virkkoi sitten: - --- Saamarin kylmä yö! - --- Eipähän tämä enään mikään heinäkuun yö ole. - --- Ei ole. - --- Vilu tässä tulee. Täytyy mennä jälleen koijaan. - --- Mene vain, kyllä täällä toimeen tullaan. - - -IV. - -Täsmälleen kello puoli yksitoista oli lähdetty. Kello yksitoista oli -sivuutettu Lounatrivi, joka ei vielä ollut kaukana. Vauhti on sen -jälkeen parantunut parantumistaan. - -"Vesa" ei ollutkaan mikään huono kulkija. Päinvastoin se oli saaren -paras ja Juuson kokemusten mukaan paras koko Suomenlahdella, sillä -hän ei ollut tavannut vielä alusta, joka olisi "Vesan" jättänyt. -Se oli rakennettu miltei pelkästään nopeutta silmällä pitäen. Sen -kantavuus oli sen ajan mittojen mukaan seitsemän lästiä. Se voi -kuljettaa kantamuksenaan kaksituhatta yhdeksänsataa tiiltä, tai sata -kuusikymmentä tynnyriä rukiita. Niitä tavaroita siinä kuitenkin hyvin -harvoin kuljetettiin. Keskikesinä, valoisten öiden aikana, se joskus -sai silakkakantamuksen Viroon, ja tiilikantamuksen Virosta, Loksalta, -Suomeen, tai myös ruiskantamuksen Virosta Suomeen. - -Tällä kertaa sillä oli vain pohjapainokivet, seitsemän jollankantamusta -kiviä, jotka olivat tiiviisti ladotut pohjalle. Se oli hiukan liian -kevyt pohjapaino kovassa aallokossa luoviessa, mutta näin myötäisessä -eduksi. Viinaa ei juuri otettu koskaan koko jaalankantamusta, sillä -silloinhan se olisi ollut peräti kömpelö luovimaan ja hätätilassa olisi -täytynyt vierittää monta kallista astiaa viinaa yli partaan meren -iloksi. Niin usein olikin täytynyt tehdä, mutta Hinterikin Juuson ei -koskaan -- eikä hänen isänsäkään. - -Viinaa otettiin vain puoli kantamusta. Silloin oli jaala parhaassa -luovimiskunnossa myrskyllä ja sehän oli pääasia, että suoriutui -ahdistajistaan vastatuulessa ja ennätti tehdä useamman matkan. - -"Vesaa" pidettiin Juuson itsensä näköisenä, vaikka jaala olikin hänen -isänsä rakentama. - -Oltiin nimittäin huomaavinaan, että molemmilla, niin Juusolla kuin -"Vesallakin" olisi ollut samanlainen, tai ainakin samannäköinen nenä. -Oli kummallista, kuinka ihmisten silmissä kaksi niin erinäköistä nenää -voivat näyttää samannäköisiltä! "Vesan" nenähän taipui sisäänpäin ja -Juuson oli suora. -- Silmien sanottiin näillä veljeksillä, kuten heitä -väliin pilkalla mainittiin, olleen samaa maata: molemmilla rautaa. -Molemmat nämä katselivat myrskyävää merta ja pahintakin kaatuvaa -kertalainetta yhtä kylmänä ja rauhallisena. Monet jaalat, saatuaan -vihaisen kertalaineen silmilleen, tulivat pitkäksi aikaa sokaistuiksi, -jäivät miltei paikoilleen ja räpyttelivät onnettomina siipiään ja -vasta vähitellen, suolaisen veden tippuessa silmistä, niin jaalan kuin -jaalamiehenkin, selvenivät ja alkoivat hitaasti kääntää kuvettaan -mereen ja ottaa jälleen tuulta purjeisiinsa. - -Toista oli "Vesan". - -Sen silmät olivat aniharvoin liian lähellä merenpintaa. - -Se katseli ylväänä korkealta kuin merenvaltiatar ainakin, valikoi -uhrinsa nopeaan, syöksyi hurjaa vauhtia sen kimppuun vinkuvin köysin -ja humisevin siivin, leikkasi sen poikki harjalta kuin partaveitsellä -ja kiisi jo tuolla kaukana laaksossa, aaltojen välillä, uuteen -hyökkäykseen yhtä päättävänä ja häikäilemättömänä. Ilmankos uskottiin, -että Juuso jaaloineen oli Vetehisten suosiossa, vaikka lieneekin ollut -päin vastoin, että Vetehiset etsivät Juuson ja hänen jaalansa suosiota. - -Kajuuttaan alas tultuaan istui Juuso koijansa reunalle tupakoimaan ja -miettimään. - -Mikko oli esittänyt purjeiden vähentämistä. - -Juuso mietiskeli, että se oli oikea esitys. Tuuli alkaa olla liian -kova täysille purjeille, sen myönsi Juuso, vaikka olikin ollut toista -mieltä Mikon kanssa, sillä Juuso ei kärsinyt sitä, että hänelle -annettiin neuvoja purjehtimisessa ja että sen tekivät omat miehet. -Hänen olisi tehnyt mieli antaa korvalle Mikkoa puheistaan, vaikka itse -olikin noussut äsken kajuutan portaille, paitsi unensa hätyyttämänä, -tarkastamaan tuulta, koska oli huomannut aluksen vapisevan ja värisevän -liiasta kulusta. - -Mikko tuntui olevan sitä mieltä, ajatteli Juuso, että tästä vielä -saadaan oikea myrsky ja huono yö. - -Voi olla niin. - -Mutta voi se olla muutenkin. - -Jos kaikki pelvot otettaisiin lukuun, ei koskaan lähdettäisi mihinkään. - -Kajuutan katossa, sitä varten kiinnitetyn kahden nauhan varassa, -oli merikarttoja rullille käärittyinä. Niistä otti Juuso esille -Suomenlahden kartan jota tutki ja suunnitteli, mitä tekisi, jos myrsky -alkaisi. - -Jos lumipyry tulisi, olisi hyvä päästä johonkin hätäsatamaan. - -Lähin sopivalta näyttävä saari tuntui olevan Mohni. Siellä on loisto ja -sumukello ja hyvä varjo miltei kaikille tuulille. - -Jos taas lumipyry alkaisi aivan lähituntien aikana olisi parasta luovia -takaisin oman saaren varjoon, tai pienennettävä purjeet ja jäätävä -mereen makaamaan piissä. - -Juuso levitti kartan pöydälle, veti saappaat jalkaansa, turkkitakin -päälleen ja karvalakin päähänsä ja nousi jälleen kannelle. - --- No?, kysyi Mikko. - --- Miltä täällä ilma näyttää. Hyvältä vain? Vai mitä? Tuuli puhaltaa -niinkuin pitääkin. - --- Tuuli puhaltaa, tuuli puhaltaa. - --- Minä tässä olen tuuminut, että jos otettaisiin isopurje kuitenkin -pohjarieviin. - --- Se on sinun asiasi. Tee kuinka haluat. Kyllä tämä vielä menisi -näinkin. - --- Rievataan vain isopurje. Saahan sen auki jälleen, milloin haluttaa. - --- Niin -- saahan sen. Rievataan vain. Keveämpi on seilata. - --- Jere! Nousehan ylös!, huusi Juuso alas. - -Jere ei kuullut, eikä huudosta herännyt. Juuson täytyi mennä alas ja -sai hän riuhtoa Jereä kauan, ennenkuin hän heräsi ja sammalsi: "No -- -mikäs on hätänä?!" - --- Ei mitään -- tule ylös niin pienennetään purjeita. - --- Tullaan tullaan. Taitaa olla tormi. - --- No ei mitään pahempaa. Nouse vikkelään ylös! - -Kun Juuso käytti sanaa "vikkelään", merkitsi se, että on tosi -kysymyksessä. Kukaan ei vähennä purjeita liian aikaiseen, Juuso -kaikkein vähimmin. - -Pian olivat kaikki kolme miestä kannella. - -Jere tirkkasi puomin, höllitteli isonpurjeen piikki- ja juurivalleja, -Juuso itse veteli reivinnuorasta renkaan toisensa perään kiinni -puomiin, Mikko hoiti edelleen ohjausta ja veti kiinni isonjalusnuoran, -että puomi tuli aluksen kohdalle ja Jere ja Juuso voivat solmeta reivin -toisensa perään, aina pohjareiviin asti. Työ pimeässä ja ankarassa -aallokossa oli hankalan puoleista, mutta suoriuduttiin siitä muutamassa -minuutissa. Jalusnuora höllennettiin ja isonpurjeen annettiin mennä -jälleen oikealle, entiselle puolelleen, ja alus kulki sen perästä -entistä tasaisemmin, mutta miltei entistä vauhtia. - --- Lämmin tuli, sanoi Juuso käsiään hieroen. -- Kylläpäs osasi lykätä -äkkiä aikamoisen vihurin! Peloitti jo, että purje repeää. - --- No -- olisi se vielä mennyt jonkun aikaa niinkin, mörähti Mikko, -sylkäisi yli laidan ja istui entiselle ohjauspaikalleen. -- Äkkiä se -lisäsi tuulta tosiaankin. - --- Tämä oli vain pieni varoitus, jutteli harvakseen Jere ja pani myös -tupakaksi, mutta ei ollut saada tulta piippuunsa. - --- Varoitus! -- Mitä sinä sillä meinaat?, kysyi Juuso. - --- Sitä vain, että tämä itätuuli on kaiken aikaa katsellut ja odotellut -ja ihmetellyt, että "Tuossa laivassapas on saita kippari, kun ei anna -miehilleen purjeryyppyjä, purjeisiin päästyä!", ja että "Annas olla --- pitäisi miestä vähäisen muistuttaa ja ravistaa tyttöajatuksistaan -hereille." He he he! - --- Tyttöajatuksista! Suus kiinni, tai joudut yli partaan! - --- Tyttöajatuksista tai muista -- itsehän ajatuksesi tiedät. Tottahan -sinä nyt sen verran leikkiä ymmärrät, ettet tuosta minua yli partaan -lykkää! Meri ja tuuli vaatii pitämään muistissa kaikki lain pykälät ja -yksi tärkeä pykälä on se purjeryyppy, joka on saamatta vielä. - --- Saathan tuon nyt vähemmälläkin melulla. Humalassa olit alukseen -tullessasi ja menit heti maata purjeisiin päästyä. - -Juuso haki kaapistaan rommipullon ja tarjosi sen ensin Mikolle. - --- Perämies ensin. - -Mikko ryyppäsi pullon suusta pari hyvää siemausta, ja pyyhki suutaan. - --- Tattis! Hyvää se tekeekin näin kylmällä. -- Liikaa hätäilyä -tämä rievaus oli! Ei tämä ole kuin ohimenevä kuuro. Alkaa jo tuuli -helpottaa, jutteli Mikko ja sillä aikaa ryyppäsi Jere ja Juuso itse, -joka pani pullon korkin kiinni ja vei pullon jälleen kaappiin. Hän -oli äsken aikonut ottaa viinapullon, mutta uhallakin -- kun häntä -saituudesta syytettiin -- otti hän rommipullon ja olisi ottanut -vieläkin parempaa jos olisi sattunut olemaan. - --- Seuraava ryyppy otetaan keskiviikkona Memelissä, sanoi hän jälleen -kannelle noustuaan. - --- Jokos meinaat olla keskiviikkona Memelissä? kysyi Mikko. - --- No jos tätä tuulta riittää ja pysyy tältä suunnalta -- tai vielä -parempi, jos kääntyy koilliseen, niinkuin on luultavaa -- saadaan -ylihuomenillalla myöhään Memelin tuli näkyviin ja ankkuroidaan -puolen yön tienoissa Memelkattiin, kuin aika pojat. Keskiviikkona -otetaan tavara jaalaan sisään ja illalla otetaan ryypyt Memelissä ja -lauantaiksi saunaan kotiin. Niin olen minä sen asian reknannut. - --- Niin no -- jos tuulien veivi olisi sinun käsissäsi, niin miks' ei se -niinkin menisi, uskon minä, vastaili varovaisesti Mikko. Miksei sitä -sitten ennätettäisi kotiin vaikka lauantaiksikin. - --- Tunnetaanhan nämä Memelin matkat. On se tämäkin jaala toisenkin -kerran tätä väliä juossut. Osaisi jo yksin sinne mennä. Ei muuta -kuin Lounatpäästä kääntäisi keulan länsilounatta kohti ja sanoisi -sille, että "Alapas laputtaa Memeliä kohti!" ja ihme olisi, ellei -sitä kolmen päivän perästä löydettäisi Memelkatista. Siellä tuttavat -miehet täyttäisivät jaalan hyvällä, kääntäisivät keulan kotiinpäin ja -sanoisivat: "Mars kotiisi lauantaisaunaan!" ja niin tapahtuisi. Olisi -se mukavaa! - --- Olisihan se -- puuttui puheeseen Jere, nauraa rähähdellen -ivallisesti. Hän seisoi kajuutan luukusta tulevassa valossa, jossa -Juuson oli hyvä tarkata hänen ilkeää nauruaan ja pahaa hymyään. -- -Sinä istuisit vain kotonasi ja silloin tällöin vääntäisit kellon -mukaan tuuliveivilläsi sopivaa tuulta jaalalle ja muun ajan vahtisit -Santraa silmiin ja harjoittaisit aikamoista peliä hänen kanssaan. -- -So so! Pidä kätesi kauempana. En minä pure! -- Santra on hyvä tyttö ja -ihananmuotoinen. Köyhä, mutta se ei ole vika. -- Vanhemmat köyhtyneet --- sehän ei ole Santran syy. -- Tänään rikas, huomena köyhä, kenelle -mitäkin on sallittu. - --- Monettakohan kertaa tänä yönä sinä Sepän Jere alat puhua Santrasta? - --- Minä puhun tästä alkaen hyvin usein sinulle Santrasta, koska tiedän -sen sinua miellyttävän. Tänä iltana ovat avautuneet silmäni näkemään, -että sinä olet ruvennut ahdistelemaan Santraa. En minä saunassa niin -humalassa ollut, etten olisi mitään nähnyt -- älä luulekaan -- ja -ranta-aittojen takana illalla ennen lähtöä minä salaa tarkastelin -mitenkä sinä rannassa, jollan luona, häärit Santran ympärillä ja -odottelin, milloinka sinä lasket sen tytön rauhaan. Rykäisin vähän ja -Santra taisi sen kuulla, koska otti lyhdyn ja läksi juoksemaan ylös. -Niin, niin! Kyllä täällä tiedetään! Ja enemmänkin tiedettäisiin! - --- Mitäs tämä sinuun kuuluu! - --- Ei kuulukaan mitään! Eihän Santra ole meillä palvelijana, vaan -teillä. Sinuunhan tämä kuuluu. Sinuun totta vie kuuluukin! Kerrankos se -on tapahtunut, että isäntä, tai isännän poika, on nainut piikansa! - --- Lopeta jo, vähämielinen! - --- Matruusi tekee mitenkä päämies käskee. -- Mutta sen minä vielä -sanon ja sen saat pitää tästä eteenpäin mielessäsi, vaikka en siitä -uudestaan sinulle muistuttaisikaan, että Santran asioissa on muillakin -sanottavaa, eikä vain sinulla! - --- Santran asioissa?! - --- Nii'in! Santran asioissa! Hyvä, että kuulit oikean sanan! - --- Missä helvetin Santran asioissa?!, -- huusi Juuso ja katseli Jereä -vihaisena ylös ja alas, pitkin hänen koko pituuttaan. - --- Jos sinä olet niin helkkarin tuhma mies, ettet itse loppua ymmärrä, -niin sille en minä mahda mitään. Toisen ihmisen tuhmuudelle ei toinen -ihminen mahda mitään! - --- Taitaisi olla viisainta, että veisin sinut takaisin kotiin -- -valvomaan etujasi, nauroi Juuso. - --- Ennätän minä valvoa niitä sittenkin, kun palataan Memelistä kotiin. - --- Sinä näytät heiluvan enemmän, kuin mitä aallot ja jaala selvää -miestä kannella heiluttavat -- tuskin pysyt tolpillasi. Taitaa olla -parasta, että menet maata koijaasi, että kykenet pitämään vahtia Mikon -jälkeen. - --- Tehdään vain mitenkä kapteeni käskee, mutta pidetään oma päämme myös. - -Mikolla oli ajatus, jota hän oli hautonut jo kauan, mutta ei mielestään -ollut vielä saanut sopivaa tilaisuutta sen julkilausumiseen. Milloin -näytti Juuso olevan pahalla päällä, milloin mitäkin ja nyt taas oli -ollut esteenä tuo joutava väittely Juuson ja Jeren välillä. Hetki ei -nytkään tuntunut sopivalta, mutta koska parempaa hetkeä tuskin tulee -ja tunnin perästä jo paraskin hetki on liian myöhäinen, päätti hän -nyt lausua, kautta rantain, ettei menettäisi kunniaansa, ajatuksensa -Juusolle, Jeren kuullessa, ennenkuin Jere ennättää makuulle. Mikko -nimittäin toivoi Jerestä voimakasta tukea sille, mitä hän aikoo -esittää. Tuntui siltä, ettei asiaa voi ottaa puheeksi Juuson kanssa -kahden. Jere oli jo portaissa, kun Mikko, Jereen päin kääntyneenä ja -ikäänkuin Jerelle haastellen alkoi puhua, vedettyään ensin piipustaan -kolme hätäistä ja ahnasta tupakan savua, jolla aikaa hänen suunsa -maiskahteli äänellä, joka voitti meren pauhun ja vinkumisen ja huminan -takilassa: - --- O-o-o-olis sillä miehellä ko-kohtalaisen märkä reisu, joka nyt -lähtisi luovimaan tällä tuulella takaisin kotiinsa. - --- No olis se piru vie kohtalaisen märkä, sanon minäkin, kuului Jeren -ääni kajuutasta, -- enkä siihen työhön hevillä suostuisi, paitsi jos -vietäisiin kajuutalla kotiin. Sitten kyllä! Ohhoijaa! Täällä näin -loikoisin herroiksi koijassani ja pyytäisin ilmoittamaan, milloin -jolla on jaalan kupeella, soudattaisin itseni maihin ja köntisin omaan -mökkiini ja sanoisin Santralle näin ikään: "Santra hoi! Tule vetämään -saappaat jalastani!" -- He he! On se tämä elämä mukavaa!! - -Juuso otti piipun pois suustaan, katsoi tiukasti Mikkoon ja sanoi: - --- Sinä tarkoitat siis sitä, että meidän olisi mentävä takaisin! - --- No en nyt ihan sitä. Sanoin vain että -- jos menisi -- niin märkä -matka siitä tulisi. -- Mutta -- tuota noin -- että jos senkin tekisi, -niin ei tästä tarvitsisi pitkältä purjehtia koilliseen päin, ja miltei -sinne se veisi, jos keulan ylös tuuleen kääntäisi, kun maa alkaisi -värjöttää ja loppumatka menisi aivan kuivin käsin. Alussa se vähän -kastelisi, noin puolen tunnin ajan. - --- Mitä hyötyä meille siitä olisi?... - --- Hyötyä! Aina sinä puhut siitä hyödystä. - --- No mistäs sitten! Hyötyä kai ajattelee jokainen, joka jotain tekee! -Vai lähtisitkö sinä luovimaan hyödyttömästi? Ja leikinvuoksikos sinä -teet kaiken, mitä teet?! - --- Mitä hyötyä siitä olisi, selviäisi kyllä aikanaan. - --- Jos tuuli äkkiä kääntyisi vastaan, niin paikalla mekin -käännyttäisiin ja mentäisiin kotiin odottamaan sopivampaa tuulta ja sen -hyödyn minäkin ymmärtäisin, mikä siitä olisi. Mutta jättää käyttämättä -hyvä myötätuuli! Sen tuottamaa hyötyä en totisesti ymmärrä! Niin kauan -kuin tuuli puhaltaa samaan suuntaan, mihin mekin mennään, seurataan -me tuulen mukana. Jos tuulta lisää, vähennetään purjeita ja ajetaan -lopulta vaikka mastisillaan, mutta takaisin ei käännytä! "Joka tuulen -makaa, se tyynen seilaa." Tiedäthän sen! - --- Tiedän tiedän. Miksei tuota nyt tietäisi. - --- No -- mitäs haastat sitten. Minäkin hiukan ajattelin, että -mentäisiin Mohninsaareen tuulenpitoon, mutta sitten johtui heti -mieleeni, että johan ne nauraisivat Mohninsaaren virolaiset koko lopun -elämänsä ja vielä kolmanteen ja neljänteen polveen asti saarelaisille, -jotka tulivat myötätuulen pitoon heidän satamaansa. Myötätuulen -pitoon! Ajatteles! Pilkkalauluja tekisivät meistä ja joutuisimme -kaikennäköisten mätäleukaisten mohnilaiseukkojen sananlaskuissa -ivattaviksi aikojen loppuun asti! Mikä hätä meillä on! Kiitä, että on -myötätuuli! - --- Kyllähän se sellaista on, että Mohnissa meille naurettaisiin ja -kotona vielä pahemmin. - --- Siitähän näet, että meillä ei ole muuta neuvoa, kuin pysyä meressä, -tuli mitä tuli. Kovahan tämä on ilma ja hukassa oltaisiin, jos mikään -paikka aluksessa tai takilassa perään antaisi, mutta toivotaan että -kestää ja katsotaan perään, ettei pääse mitään repimään. Tekisi mieli -ottaa isopurje kokonaan pois, mutta antaahan nyt olla vielä vähän -aikaa. Ehkä tuo kestää. -- Sen parempi minkä nopeammin pääsemme -eteenpäin. Jos Jumala antaa lumipyryn tulla vasta ensi yönä, niin on -hyvä. -- Silloin me pojat ollaan jo matkojen päässä. Jos tämä vauhti -pysyy meillä, saamme huomenillalla yön hämärtyessä Osmussaaren tulen -näkyviimme ja voimme kääntää keulan Hiiunmaan ja Saarenmaan Suursalmen -kautta kohti Riianlahtea. Suursalmessa on paljo hyviä ankkuripaikkoja, -joissa voimme pitää lumipyryä, jos niikseen on. - --- Niin on, niin on. - --- Ja kun sinne pääsemme, ei siellä hätäsatamaan jääminen ole meille -miksikään häpeäksi -- kunniaksi päin vastoin. - --- Niin on, niin on. - --- Ja kääntyi sitten tuuli pohjoiseen tai länteen, niin sieltä aina -voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Täällä meillä ei saa olla kuin yksi -mieli: päästä myrskyn alta pakoon niin vikkelään kuin suinkin. Virta -käy länteen ja sekin auttaa paljo. Luulen että meillä nyt on ainakin -seitsemän solmun vauhti, vaikka isopurje onkin pohjarievissä. Teki -mieleni pitää se päällä täytenä vieläkin. Olisimme kai voittaneet ennen -Suursalmeen pääsyä pari tuntia, tai kolmekin. Ja tiedäthän sinä, että -usein asia riippuu muutamista minuuteista. - --- Niin se riippuu. Miten kävi yks'kerta Eeron Jussille... - --- Ja siitä syystä sinä istu siinä ja pidä perää ja anna kaataa vain! -Sinulle sattuivat nyt nämä koiranvahdit menomatkalla, mutta jonkunhan -nekin on pidettävä. - --- Noo! Meneehän tämä. Eihän tässä ensikertaa istuta, helmarissa. - --- Kello neljä sitten herätät Jeren vahtiin, jos minä en satu olemaan -valveilla. Minua et tarvitse herättää, jos ei mitään erinäistä satu, -niinkuin nurin purjehtimista, tai muuta sellaista. Jos lumipimeä -sattuisi piankin tulemaan ja loistot lakkaavat näkymästä, niin herätä -sitten minutkin ja pane tarkoin merkille, mistä tuulesta mikäkin loisto -näkyi sillä hetkellä, kun pimeä tuli ja paljonko silloin oli kello. - --- Hyvä on, hyvä on. Mene vain alas, kyllä täällä toimeen tullaan. Jos -tupakkaa vielä annat, niin hyvä on. - --- Tässä on pussi. Polta minkä haluat. Onko sinulla tulineuvoja? - --- On on! Tattis vain! - -Juuso laskeutui alas kajuuttaan, istui koijansa laidalle, pöydän ääreen -ja poltti piippuaan. Vasen kyynäspää nojasi pöydänreunaan ja hän -hoiteli piippuaan saman käden sormilla. - -Hän poltti piippuaan ja mietiskeli, eikä uni tuntunut maittavan. - -Hän ajatteli apulaistensa erilaista luonnetta, oli ajatellut sitä usein -ennenkin. - -Jereä hän tunsi tästä yöstä vihaavansa. - -Sekä Juuso että Jere olivat molemmat pikavihaisia -- tämä nyt noussut -viha tuntui, ainakin Juusosta, sovittamattomalta. - -Juuson näköpiiriin oli purjehtinut Santra kauniine silmineen, -pellavaisine hiuksineen ja notkeine vartaloineen ja laulavine -nauruineen. - -Hän ei tiennyt, ei voinut edes kuvitella, kuinka kauan Santra oli ollut -Jeren näköpiirissä, mutta levoton mies oli, sen tunsi Juuso. - -Tuo raa'asti naurava Jere! - -Santra on pelastettava sinun kynsistäsi! - -Juuso ei ollut ennen huomannut Jeressä niin paljon huonoja -ominaisuuksia kuin nyt. - -Sinä Mikko olet hyvä mies! - -Et sekaannu toisten asioihin ja taivut mihin hyvänsä! - -Mikä toikaan päähäsi typerän ajatuksen palata takaisin. - -Jeren sanatko. - -Pelkäsit ehkä, että Jere nostaa tappelun ja ajaa minut mereen! - -Turha pelko! - -Ennen minä ajan Jeren mereen, kuin Jere minut! - -Ja niin hänelle saisi käydäkin! - -Saisi yön pimeydessä puomi tai aalto pyyhkäistä hänet kannelta, niin ei -olisi hänen menoonsa kukaan syypää. - -Toista maata on tuo Mikko, jatkoi Juuso mietteitään. - -Hän ei sekaannu toisen asioihin ja taipuu kaikkeen ja on peränpitäjä -sellainen, ettei monta hänen vertaistaan. - -Jos minä sanoisin Mikolle -- jos minun milloin tarvitsisi niin hullusti -hänelle sanoa: "Pysy erillään Santrasta!", niin Mikko tottelisi -paikalla. - -Mikkokaan ei oikeastaan ole arka, mutta mistä lienee saanut päähänsä -halun lähteä takaisin kotiin, sitä minä en käsitä. Jättää hyvä -myötätuuli käyttämättä ja mennä oman saaren alle ankkuriin -- tuulen -pitoon! - -Juuso ei tiennyt -- ja mistä hän sen olisi voinut tietää -- että Mikko -oli nähnyt ennen lähtöä unen, joka ennusti lumipyryn tuloa. Mikolla -oli sellainen lumipyryä ennustava uni ja se ei pettänyt koskaan. Jo -lapsesta saakka oli hänelle näytetty lumipyryn tulo hylkeillä. Minkä -enemmän Mikko näki hylkeitä unissaan, sitä ankarampi ja kestävämpi -lumipyry tuli seuraavana päivänä, tai viimeistään kolmen päivän -perästä. Jos hän näki sen unen aamulla herätessään alkoi lumipyry heti -samana aamuna, ellei jo ollut alkanut ennen hänen heräämistään. Jos hän -näki unensa tuntia tai paria ennen heräämistä, tai vielä aikaisemmin, -alkoi pyrykin seuraavan päivän illalla, seuraavana yönä, tai vasta -päivän parin perästä. - -Illalla, ennen lähtöä, oli Mikko nähnyt unta suunnattomista -hyljeparvista, mutta herättyään ei hänellä ollutkaan tietoa siitä, -oliko hän nähnyt unensa jo illalla, heti nukuttuaan, vai juuri silloin, -kun häntä lähtöön herättämässä käytiin, vai jolloinkin sillä välillä. -Mikko ei voinut siis sanoa, alkaako lumipyry nyt jo koiranvahdin -aikana, vai aamulla, vai huomenna, vai huomenillalla, vai vielä -myöhemmin, mutta että se alkaa, siitä oli Mikko, unennäkijä, selvillä -ja tästä kaikesta ei Juusolla ollut tietoa, ja hän ihmetteli. - -Joka tapauksessa tuntui Juusosta, että Mikko, tuo hiljainen nahjus, -oli hänen oikea ystävänsä, mutta tuo rajupäinen Sepän Jere, joka -pyrkii kilpailemaan hänen kanssaan kaikessa ja on olevinaan viisaampi -kaikessa, ei tule olemaan hänen oikea ystävänsä. - -Vihamies pikemminkin! - -Juuson piippu oli loppuun palanut. - -Kajuutan katossa riippuva lamppu, joka himmeästi valaisi kajuuttaa, -heilui kovasti. - -Välistä kuului ankaroita mäjähdyksiä, kun joku isompi aalto löi jaalaa -perän takaa. - -Kaiken aikaa tuntui kajuutassa istuenkin jaalan kiivas kulku: Sen nopea -luisuminen yli veden tuntui laidoissa, joiden alla kuului keulasta -perälle kulkevien ilmakuplien kurahtelua. - -Laivan runko ja kajuutta narahteli silloin tällöin, noustessa aallolle -ja laskeutuessa siltä. - -Takilasta kuului alituinen, vuoroin vaimeneva, vuoroin koveneva, -vihellys ja humina. - -Joskus kohahti vettä yli kannen. Sen huomasi hyvin, miten se huljui -kannella ja lotisi jälleen alas mereen. Jere näyttää makaavan sikeässä -unessa. Se on terveellistä pojalle, sillä ei ole enään pitkää aikaa -hänen vahtinsa alkuun. - -Juuso riisui saappaat jalastaan, veti taskukellonsa ja asetti sen -kajuutan seinälle, siinä naksuttavan kahdeksankulmaisen seinäkellon -viereen, naulaan riippumaan ja heittäytyi koijaansa ja nukkui. - - -V. - -Paksussa villakintaassa ei ollut niinkään helppo hoitaa piippua kuin -luulisi, mutta kävi se laatuun Mikolta jotenkuten. Ei häneltä piippu -kannelle ole pudonnut vielä kertaakaan, mutta äsken kyllä yritti. - -Pitkät ajat sai piippu hoitaa itse asiansa, sillä oikein isojen -laineiden ja pahojen vihurien aikana tarvitsi Mikko molemmat kätensä -peränpitoon. - -Lujille se otti toisinaan sittenkin. - -Välillä oli rauhallisempaa, kertalaineiden ohi mentyä ja silloin oli -aikaa siepata piippu vasempaan käteen ja sylkäistä yli jaalanpartaan. - -Ruuskerin vilkkuva tuli paistoi jo suoraan sivulta, etelästä. Vaikkei -ollut kaukana, jäi se toisinaan vesivuorten taa. Toisinaan taas, -jaalan noustessa korkealle aallolle näkyi tuli ja oli silmä pimeätä -taivasta vasten eroittavinaan itse tornin ja luodon, jota vastaan meren -vaahtoavat hyrskyt näyttivät sinkoilevan. Ainakin korva oli selvästi -eroittavinaan aaltojen pauhinan sen kivikkorannoille. - -Kello oli silloin puoli yksi. - -Kello yksi alkoi kohota saarteen takaa lounaasta näkyviin Vailuodon -vakaasilmäinen seisova tuli. - -Sillä hetkellä muutti Mikko suunnan yhden piirun lännestä -länsilounaaseen ja alkoi pitää sitä. - -Niin kuluivat yön hetket hiljaisesti ja rauhallisesti. - -Voimakkaan merenkäynnin ja kovan tuulen vuoksi oli peränpidosta niin -paljon työtä, että siinä pysyi lämpöisenä. - -Yö ei tuntunut enään ensinkään niin kylmältä, kuin alussa. - -Jos Mikolta nyt olisi joku tullut kysymään, miltä yö tuntuu, olisi hän -tunnustanut, että on lämmin ja herttainen yö. - -Vähän vaille kaksi näkyi Vailuodon tuli suoraan etelästä. - -Mikko tiesi leikkaavansa Vailuodon loiston valopiiriä sen -pohjoisreunalta. - -Vähän yli kello kolme heräsi Juuso ja rupesi laittamaan tulta kamiinaan. - -Hän tahtoi keittää teen valmiiksi vahdinvaihtoon kello neljään, että -uusi vahti saa kuumaa vatsaansa ennenkuin lähtee kannelle ja vanha -vahti maata käydessään. - -Juuso koetti hommailla hiljaa, ettei herättäisi Jereä ennen aikojaan. - -Kello oli jo puoli neljä, kun tee oli valmis. - -Juuso ryypiskeli sitä itse ensin pari mukillista, pani sitten -tupakaksi, veti saappaat jalkaansa, puki ylleen turkkitakkinsa ja pani -karvalakin päähänsä ja avasi luukun auki, kohottautui siihen, portailla -seisoen, katselemaan tuulta ja taivasta ja purjeita. - -Kello oli silloin vähän vaille neljä. - -Pimeää oli kuin ennenkin. - -Tuuli puhalsi kuten ennenkin ja jaala teki matkaa oikeaan suuntaan. - --- No -- mitäs kuuluu perämiehelle? - --- Mitäpäs tässä. Hyvinhän tässä on menty. Ruuskeri on saatu hyvälle -puolelle. Hävisi jo tunti takaperin näkyvistä tuonne itään, Mohnin -tulikin on vilkutellut silmäänsä tuolla etelälounaassa jo hyvän aikaa. --- Tästä ei taitaisi olla Mohniin kuin parin tunnin seilaus. - --- No, pari tuntia. Ehkä joku minuutti ylikin. - --- Niin varmaankin. - -Juuso herätti Jeren, joka pukeutui vahtiin menoa varten ja rupesi -juomaan kuumaa teetä. Sitten hän nousi kannelle ja vapautti Mikon -vahdista. Mikko nousi seisoalleen, hakkasi käsiä harteisiinsa ja sanoi: -"Kyllä se uni nyt maistuu!" ja laskeutui alas kajuuttaan, heitti -rukkaset käsistään, lakin päästään ja turkit päältään ja ryhtyi juomaan -teetä. - -Juuso laskeutui myös alas, koeteltuaan ensin pumppua ja havaittuaan, -että jaalassa ei ole vettä, ja istui Mikon kanssa teetä juomaan. - -Oikeanpuolinen yläkoija oli Mikon ja sinne hän ryömi, heti teen -juotuaan ja nukkui heti. - -Juuso lisäsi vielä puita kamiinaan ja kävi sitten itsekin maata omaan -koijaansa, vasemman puoleiseen alakoijaan. - -Jere istui perää pitämässä, haukotteli parikin kertaa ja rupesi sitten -haastelemaan jaalalle: - -No "Vesa"-poika! Mitäs torkut! - -Ravaappas nyt toista kyytiä. - -Täällä on toinen mies helmarissa! - -Älä helkutissa kaavi ja pengo joka kuoppaa meressä! - -Onhan sinulla siivet ja osaathan sinä lentää! - -Lennä! - -Noin! - -So so! Äläpäs potki ja riuhdo sillä tavalla. - -Ei se kelpaa! - -Aallon harjalta toiselle -- lentäen vain ja kevyesti! - -Sillä tavalla! - -Ja näetkös kuinka Mohni vilkuttaa ainoaa silmäänsä? - -Katsele vain -- rautasilmälläsi sitä, vaikket voikaan vilkuttaa vastaan! - -Isäntäsikin niin mielellään katselee, kuinka Santra vilkuttaa silmiään! - -Se on paha se. - -Sinun isäntäsi on sama kuin Santran isäntä ja minun isäntäni. - -Se on paha se! - -Niin ei pitäisi olla! - -Tehkäämme liitto häntä vastaan. - -Hutaise sinä leveällä kämmenelläsi hänet kannelta mereen -- yön -pimeydessä, sumussa ja sateessa ja lumipyryssä, jolloinka ei näe merta -ulkopuolelta laivan partaan, jolloinka on niin sankka pimeys, että -näkee merivettä vain sen, minkä sitä huljuu kannella kompassilampun -valossa. - -Huu -- ei se taitaisi lyödä leiville -- se peli! - -Hei! - -Hauko vain vettä kitasi täydeltä, mutta älä niele sitä vatsaasi, sillä -silloin olisimme tuhon omia niin sinä rautasilmä lentäjä kuin kukin -meistä muista! - -Tulia nousee ja laskee! - -Tämäpä on menoa! - -Yö synkkä kumajaa ja humajaa ja Tuulettaret viheltävät! - -Tulia nousee edestä ja laskee takana. - -Nousevat lännestä ja laskevat itään -- toisin kuin taivaan tulet. - -Sinun isäntäsi tahtoo tietää, kun kannelle tulee, milloin mikäkin tuli -etelästä paistoi! - -Hiis hänestä! - -Antaa tulien tulla ja mennä! - -Niinkuin tuo Mohnikin, joka vähitellen alkaa paistaa etelästä kuin -puolipäivä ja kohta painua kaakon alle ja sammuu aaltoihin. - -Tulet nousevat ja syttyvät aalloista ja laskevat ja sammuvat aaltoihin. - -Mutta maltashan!! - -Maltashan poika! - -Annahan ajan kulua, tunnin mennä ja tunnin tulla, niin nousee aalloista -kirkas Osmussaari. - -Yövartija Suomenlahden ja Suursalmen välillä. - -Osmussaaren silmäniskuja saat sitten seurata vasemmalla rautasilmälläsi -kauan, kun suuressa kaaressa sitä pohjoisen ja lännen kautta kierrämme -ja otamme suunnan etelään. - -Jere istui ohjauspaikallaan, vihelteli polkkia ja marsseja ja koputteli -jaalan kanteen saappaankannoillaan tahtia. - -Häntä riemastutti tämänlainen kulku. - -Toisinaan vihellys taittui, kun hänen äkkiä täytyi kumartua, -väistääkseen suurimpia hyökyjä, jotka huuhtoivat jaalaa perältä -keulaan ja suuret vesikarpalot rapisivat silloin kuuroina hänen -öljyvaatteilleen ja kajuutan seiniin ja kattoon. - -Kello seitsemän pisti päätään ulos kajuutan luukusta Juuso. - --- Tuulta on lisännyt? - --- Tuulta lisännyt ja lainetta myös. Pöllyttää vettä yli melkein -lakkaamatta. Tämä on jo melkein pillamus. - --- Missä on Mohni? - --- Mohni! Mitäs sinä nyt höpiset! Mohni jäi näkymättömiin jo ennen -kuutta. - --- No tuo on sitten Kokskerin tuli tuolla lounaassa? - --- Eiköhän tuo se liene. - --- Taitaisi olla parasta ottaa isopurje kokonaan pois? - --- Tee kuinka haluat. Omasipahan ovat purjeet. Seilaa ne säpäleiksi, -tai korjaa pois ajoissa. Mitenkä itse tahdot. Jos tämä olisi minun -alukseni, niin sitten minä tietäisin, mitä tekisin isollepurjeelle, -mutta nyt minä en tiedä mitään. - --- Antaa olla, niinkuin nyt on vielä vähän aikaa. Kohtahan tästä rupeaa -päivä valkenemaan -- sittenpähän nähdään mitä tehdään. Tuolla itäisen -saarteen päällä taitaa jo tuntua vähän päivänharmaata. Kun päivä on -noussut, niin sittenhän se nähdään, mitä se tekee: Lisääkö tuulta vai -vähentää. Jos tuuli jää entiselleen, niin purjeet saavat myös jäädä -niin, niinkuin nyt ovat. Näkyvät nuo kestävän ja liika vauhti ei tee -meille pahaa. - --- Niinkuin jo sanoin: Tee mitenkä itse haluat. - -Juuson pää painui jälleen alas kajuuttaan ja siellä hän rupesi tekemään -tulta ja keittämään aamiaista. Se olisi oikeastaan ollut Mikon tehtävä, -mutta kun tällä oli ollut tavallista pitempi ja vaikeampi vahti, ei -hän tahtonut hänen untaan keskeyttää. Hän itse oli nukkunut jo kahden -vahdin aikana ja käsitti velvollisuudekseen toimia kokkina. - -Hän keitti perunoita. Isohko pata oli niitä täynnä. Perunoitten -päälle hän levitti kerroksen silakoita sillä hetkellä, jolloinka -kiehuminen oli parhaimmillaan ja perunat jo puoli kypsiä. Siinä -perunain päällä kiehuivat silakat kypsiksi ja niiden suolavesi levisi -perunain keittoveteen ja antoi niille hyvän sivumaun. Vielä paistoi -hän pannullisen sianläskiä. Senkin valmistuttua asetti hän tulelle -teekattilan. - -Teen tulelle saatuaan kävi Juuso syömään. Söi vahvasti perunoita, -joita kastoi sulaan sianrasvaan ja silakoita, joita uitettiin myös -rasvassa -- ah, kuinka hyvältä ne maistuivat! -- käristynyttä läskiä -ja leipää. Teetä joi hän päälle ja puki sitten ylleen lyhyen turkkinsa -ja öljyvaatteet, jalkoihinsa hyvät merisaappaat ja päähänsä vahvalla -villavuorilla varustetun lämpöisen öljyhatun, sydvestin. - -Ennen kannelle menoaan hän herätti Mikon, "Nous' syömään Mikko!", -pani tupakkaa piippuun, sytytti sen ja otti käsiinsä villakintaat ja -rukkaset ja nousi kannelle vapauttamaan Jeren aamuvahdistaan. - -Kello oli silloin kahdeksan. - -Päivä oli jo valjennut. - -Harmaat myrskypilvet ajoivat taivaalla samaan suuntaan kuin jaalakin -merellä. - -Meri itse myllersi mustanharmaana ja vihertävänä, valtavine valkeine -aaltovyöryineen, joista tuuli tuiskuna lennätti vaahtoa ilmaan. - -Tuuli oli kääntynyt pitkin aamua ja puhalsi nyt itäkoillisesta. Sillä -näytti olevan halu kääntyä yhä vain vastapäivää. - -Entistä suuntaa pitäen pyrki isopuomi heittämään omin valloin yli -oikealta vasemmalle. Kun suuntaa ei voinut enää muuttaa lounaisemmaksi, -oli isopurje otettava kokonaan pois tai laskettava yli perän vasemmalle. - -Juuso päätti laskea puomin menemään yli ja kutsui kannelle sitä varten -avukseen Jeren. Jere nousi kesken syöntinsä kannelle. - --- Täytyy laskea menemään isopurje toiselle puolelle. - --- Lasketaan vain. - -Jere höllitti piikkivallia. Kalvelin nokka laskeutui alaspäin ja purje -painui isolle pussille. - -Juuso itse veti nopein liikkein sisään jalusnuoraa ja isopuomi -läheni lähenemistään, aina keskijaalan kohdalle, josta se lykättiin -yli käsivoimilla ja samalla retkahti isolla läiskäyksellä isopurje -kalveleinen yli, jalusnuoran lokki lensi kytkinraudassaan perällä -paukahtaen toiselle puolelle ja samalla päästeli Juuso oikealla -kädellään jalusnuoraa menemään. Jere veti jälleen piikkivallilla -kahvelin nokan ylös, purje kiristyi sileäksi pinnaksi ja kaikki oli -taas kunnossa, ja Jere laskeutui alas syömään ja juomaan teetä ja sen -perästä, vähän aikaa juteltuaan ja tupakoituaan kävivät he molemmat, -sekä Jere että Mikko maata. - -Päivälliseksi syötiin hernerokkaa, jossa oli isoja sianlihakimpaleita -ja joka pantiin kiehumaan heti aamiaisen jälkeen. - -Päivällinen syötiin kello kaksi iltapäivällä ja silloin oli jo -kulumassa Mikon iltapäivävahti. Sillä aikaa, kuin Mikko söi, piti perää -Juuso. - -Juuson juuri tullessa ylös ja silmäillessä ympärilleen, nousi tuulen -päältä, itäkoillisesta, tavallista mustempi taivas. - -Mikko ei ollut sitä huomannut, koska hänellä ei ollut juuri aikaa -silmäillä perälle päin. - --- Jokohan antaa lunta tuo pilvi. Minä pelkään vähän sitä. - -Mikko kääntyi myös katselemaan taivasta tuulen päällä. - --- Nyt tässä on nopeasti päätettävä, mitä tehdään, sanoi Juuso. -- Tuon -pilven mukana tulee tuulta, usko pois Mikko. - --- Ja lunta. Vettä ei se näin kylmällä ilmalla anna. - --- Sen pahempi. Paltiski olisi paras ankkuripaikka ja hätäsatama -meille. Muuta ei voida nyt tehdä ja sinne on päästävä mitä pikimmin. -Sinne on tästä puolentoista tunnin matka, ja kun sinne päästään, sitten -saa tuulla ja tuiskuta miten paljon hyvänsä. - -Pilvi tuulen päällä likeni kummallisen nopeaan. - -Se ei merkinnyt hyvää. - -Tottunein ja kokenein silmin he huomasivat, että sitä ei voi ottaa -vastaan kuin mastosillaan. - -Jerekin kutsuttiin kannelle kesken syöntinsä ja nopea purjeiden korjaus -alkoi. - -Ensin otettiin pois isopurje ja käärittiin. - -Sitten lyyveri. - -Sitten vokka joka jiikattiin ja käärittiin. - -Päälle jätettiin pieni ja vahva harusvokka, sillä sen poistaminen tässä -hirvittävässä merenkäynnissä olisi ollut arveluttavaa: Alus ei sen -perästä olisi ensinkään totellut peräsintä, se olisi kääntynyt syrjin -aallokkoa ja koko aluksen tuho olisi ollut minuutin parin kysymys. -Harusvokka kuljetti alusta niin paljon, että sitä voitiin ohjata ja -käännettiin keula kohti etelää, jossa suunnassa lähin hätäsatama, johon -oli päätetty pyrkiä, oli. Aluksella oli kuitenkin huono vauhti, lokaus -osoitti sen kulkevan eteenpäin vain kolmen solmun vauhdilla ja sen -mukaan saavuttaisiin hätäsatamaan vasta viiden tunnin perästä, siis -seitsemän tienoissa illalla, jolloinka jo on pimeä. Miehet tiesivät -myös, että virta ja aluksen sortuminen vie heitä länteen ainakin kolmen -solmun nopeudella. Etelään ohjaamalla ei siis vastaan tule Paltiski, -vaan asumaton ja satamaton matala rannikko, johon ei voi ankkuroida. - -Juuso kävi alhaalla kajuutassa tutkimassa merikarttaa, ja laski, että -jos voitaisiin ohjata kaakkoa kohti, saavuttaisiin oikeaan paikkaan. -Harusvokan varassa taas ei voitu alusta saada nousemaan niin ylös. -Hädin tuskin se kykeni nousemaan etelään, joskus, vihurien aikana, -painui keula aina etelälounaaseen asti. Olisi välttämättä saatava auki -vokka ja isopurje vaikka kolmikulmaisena ennenkuin voitaisiin alus -saada nousemaan tuuleen ja ohjata kaakkoon. Sitä taas ei uskallettu -tehdä, ennenkuin nähdään, kuinka paljon tuulta tuo tuo lähestyvä kuuro -antaa ja se saatiinkin pian tietää. - -Tuskin olivat he ennättäneet pariakymmentä kertaa vetää henkeään, kun -hirmumyrsky, joka pilveä ajoi, sieppasi heidät kynsiinsä sellaisella -voimalla, että pieni harusvokkakin tuntui liialta purjemäärältä, eikä -alusta voitu sen jälkeen ohjata edes etelään, vaan täytyi heittäytyä -kokonaan tuulen armoille ja mennä sinne, minne se halusi heitä viedä -ja se määräsi heidän suunnakseen länsilounaan, siis ulos Valtiasmeren -ulapoita kohti. Vaikka heillä oli tyhjät mastot ja köydet ja vaivainen -harusvokka keulassa, vei myrsky heitä mukanaan neljän solmun vauhdilla -eteenpäin. - -Juuso itse jäi vahtiin, ja toiset laskeutuivat alas kajuuttaan -jatkamaan syöntiään. - -Hetken perästä peittyi kaikki tiheään lumipyryyn. Näköala supistui -jaalan kanteen ja läheisimpiin aaltoihin. Näin jatkui iltahämärään -asti, jolla aikaa miesten mielessä kyti toivo ainakin pyryn -lakkaamisesta, että edes loistojen tulet näkyisi. - -Syötyään oli Mikko noussut ylös jatkamaan vahtivuoroaan, mutta -pysytteli Juuso itsekin kannella melkein koko ajan lausuen joskus: "Ei -tämä pyry voi olla pitkäikäinen. Tämähän on vasta ensimmäinen pyry tänä -syksynä. Ei se voi kestää kuin tunnin pari. Illan pimetessä se voi -lakata. Tuuli voi kääntyä pohjoiseen ja selvittää ilman ja sittenhän -saadaan loistot näkyviin ja päästään selville, missä ollaan." -- -"Niin, ei tämä pyry voi kestää kauan", vastasi aina Mikko. Kumpikaan -eivät uskoneet toisiaan, eivätkä itseään. Puhuivathan vain itseään -rauhoittaakseen. Neljältä alkoi Jeren vahti, mutta Juuso ja Mikko -senkin jälkeen pistäytyivät vähän väliä kannella -- Juuso tuskin -malttoi alas mennäkään. - -Ennen iltapimeää avattiin varovaisesti kansiluukkua ja otettiin jaalan -ruomasta ylös tavallista runsaammin polttopuita kajuuttaan. Kylmä -lisääntyi ja tulta alettiin pitää kamiinassa useammin kuin ennen. - -Iltavahdin aikana muuttui ilma niin kylmäksi, että kannelle räiskynyt -vesi alkoi jäätyä. Kaikki köydet jäätyivät, samoin purjeet, sillä vettä -ja lunta ajoi niiden päälle. Myös kasvoi kasvamistaan jääkerros aluksen -ulkolaitoihin, vesirajan yläpuolelle. - -Tämä oli pahin asia, sillä korkea jaala ei kestä suurta ylipainoa, vaan -kaatuu. - -Jo ennen puolta yötä helpoitti tuuli, mutta lumipyry tiheni sitäkin -sakeammaksi. - -Koiranvahdin aikana, kello kolmen tienoissa aamulla, arvostelivat -miehet sovussa ja ystävyydessä voitavan ottaa jo vokka auki, että -voitaisiin ryhtyä pyrkimään ylös tuuleen, mutta vokka ja alaosa -keulamastoa oli paksun jään sisässä. - -Samoin oli jäätynyt kiinni isopurje. Varsinkin isonpuomin uloimpaan -päähän oli kasvanut paksu jäämöhkäle, jonka peljättiin taittavan puomin -poikki ja repivän purjeen. - -Kannella liikkuminen oli vaikeaa ja vaarallista. - -Juuso ja Jere olivat leppyneet toisiinsa. - -Kun Jere meni keulakannelle yrittääkseen avata vokkaa auki, pelkäsi -Juuso joka hetki, että Jere liukastuu ja kaatuu ja joutuu yli partaan. - -Juuso oli kieltänyt Jereä lähtemästä keulaan, mutta hän läksi -kuitenkin. "Helvettiinhän me muuten mennään, ellei saada purjeita -auki!", oli Jere sanonut ja lähtenyt. - -Juuso itse meni Jerelle avuksi, mutta kahden miehen voimillakaan, -heidän ei onnistunut avata vokkaa. Se oli jäätynyt täydellisesti kiinni. - -Kaikki oli jäässä: Köydet, purjeet, mastot, kansi ja kansiluukut. - -Lähtiessään keulamaston luota paluumatkalle, valikoivat Juuso ja Jere -sellaisen hetken, jolloinka jaala kiipesi ylöspäin aallon harjalle, -jolloinka keula oli korkealla ja perä alhaalla. Silloin he miltei -luisumalla luisuivat kajuutan turviin. Juusoa miltei värisytti -se retki. -- Toistamiseen en sinne ainakaan pimeällä lähde, enkä -käske toisia, sanoi hän. Niin meni tiistai ja sen jälkeinen yö. -Keskiviikkoaamuna, päivän sarastaessa, jolloinka heidän olisi pitänyt -olla Memelissä jatkui lumipyry yhtä tiheänä kuin ennenkin ja koillinen -raivosi entisellä voimallaan. - -Kaikki kolme miestä istuivat kajuutassa. - -Helmari oli köytetty kiinni ja aluksen annettiin mennä omia menojaan. - -Jää oli kasvanut kasvamistaan ja muistutti jaala tällä hetkellä -jäälauttaa, jossa on pari mastoa. - -Nurinmenoa ei enää tarvittu peljätä sillä aluksen kupeisiin oli -kasvanut leveät ja paksut jäälevyt, jotka estivät alusta varsin pahasti -kallistelemasta aallokossakaan. Oli nykyään yhdentekevää, kulkiko -alus keula, perä, vai kuve edeltäpäin. Harusvokka, keskiviikko aamun -hämärissä katsellessa, oli enään ylöspäin suippeneva jääpatsas -- -vain sen ylin osa koetti vielä parhaansa mukaan oleilla purjeenakin: -läpätti ja paukkui aluksen kääntyessä päin tuulta ja täyttyi taas -tuulesta vähitellen, vakavana ja tärkeänä, unohtamatta viimeiseen asti -velvollisuuttaan. Muu osa harusvokkaa pysyi paikallaan ja jäykkänä, -puhalsi tuuli sieltä tai täältä. Milloin alus kääntyi päin tuulta ja -sai ryöpyn yli nokkansa, sai siitä osansa myös harusvokka ja jäätyi -aina yhä paksummaksi. - -Miesten mielen täytti turvallisuuden tunne huomattuaan aluksensa vahvat -jäävarusteet. - -Vahdissa oleva istui valveilla ja katsoi silloin tällöin luukusta ulos -ja piti kajuutan lämpimänä ja tupakoi. Vapaana olevat miehet makasivat -turvallisina lämpöisissä koijissaan, kylläisinä vahvasta ruoasta ja -teestä. - -Jerellä oli aamuvahti. - -Hänen oli kello kuudeksi keitettävä aamutee ja kello kahdeksaksi -aamiainen. - -Keskiviikkoaamu oli siis valjennut. - -Miehet olivat kokoontuneet pöydän ympärille aamiaiselle ja syntyi -heidän keskensä seuraava keskustelu: - -Mikko: Tämä taitaa sitten oikeastaan olla keskiviikkoaamu. - -Juuso: Eiköhän tämä se liene. Kolmas aamu siitä kun kotoa lähdettiin. - -Jere: Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä. - -Mikko: Nämä ovat kurjia päiviä, eikä näistä taida loppua tullakaan. - -Jere: Kyllä näistä loppu tulee ja sitten on koko maailmasta loppu. -- -Ja Jumala sanoi: Hajaantukoot vedet jälleen niin, ettei kuivaa näy ja -yhtykööt vedet maan päällä niihin, jotka taivaassa ja maan alla ovat, -ja tapahtui niin ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä. -- Nyt on se -päivä tullut. - -Keskiviikon kuluessa kääntyi tuuli pohjoiseen, lumipyry lakkasi ja -taivas alkoi selvetä. Pohjatuuli puhalsi navakkana vielä torstain -ja perjantain, aina lauantaiaamuun. Silloin tyyntyi ja ilma alkoi -lämmetä. Lauantai-iltana alkoi puhaltaa leuto ja hiljainen lounattuuli. -Silloin ryhtyivät miehet toden teolla vapauttamaan purjeitaan jäistä. -Se kävikin nyt verrattain helposti. Sulava jää irtaantui isoina -kimpaleina märistä purjeista ja köysistä. Tunnin kuluessa oli pimennyt -täydellisesti, mutta silloin olivat kaikki purjeetkin tuulessa. -Kirveillä ja kangilla oli saatu rungon ulko-osistakin jää irtautumaan -ja alus oli valmis tekemään matkaa. - -Ei tiedetty missä ollaan, eikä siis myöskään, mihin suuntaan olisi -lähdettävä. - -Meressä kävi vielä harva ja voimakas ummikas pohjoisesta. - -Jerellä oli vahtivuoro, mutta kaikki kolme miestä viipyivät kannella ja -tähystelivät joka suuntaan. - -Suunta otettiin itään. Vaikka ei tiedettykään, mikä maanpaikka vastaan -sieltä tulisi, niin oltiin joka tapauksessa varmoja, että sieltä päin -on etsittävä kiinnekohta. - -Juuso luuli, ja niin luulivat hänen toverinsakin, että he lienevät -jossain Voionmaan ja Memelin välipaikoilla. - -He odottivat tuulen yön kuluessa virkistyvän ja toivoivat ennen aamua -saavansa näkyviin joko Memelin tai Libaun loiston. - -Juuso itse seisoi kajuutan katolla ja tähysteli sieltä joka suuntaan. - -Hän oli tarkkasilmäisin mies siinä jaalassa ja koko saaressakin. - -Jännittäessään silmiään luulee pimeässä yössä usein näkevänsä tulen -sielläkin, missä sitä ei ole, etenkin jos silmät ovat väsyneet. - -Niinpä Mikko ilmoitti näkevänsä tulen keulasta oikealla, mutta kun -toiset siellä eivät mitään nähneet, julistettiin huomio mitättömäksi. - -Sekä Jere että Mikko tähystelivät vain keulaan päin. - -Ilma oli mitä suotuisin tähystykselle: Sumua ei ollut nimeksikään ja -taivas aivan kirkas. - -Taivas oli tähdessä ja näkyivät tähdet saarteelle asti kirkkaina. -Usein idänsaarteella nouseva tähti toi turhaa iloa jaalan miehistölle. -"Tuli!" huudahtivat he kerrankin miltei yhteen ääneen, kunnes tuli -irtaantui meren saarteelta ja kohosi toisten tähtien parveen taivaalle. - -Yö oli kaunis ja lämmin. - -Täyskuu nousi itäkoillisesta, kultaili läikkyviä ummikkaita, joiden -pinnalla väreili jo uusi lounattuulen nostama virkeä aallokko. - -Jaala kulki yhä nopeammin. - -Ketään muuta purjehtijaa ei näkynyt missään koko laajalla meren selällä. - --- Mutta jos tuo ei ole loiston tuli, niin sitten ei mikään, sanoi -lopulta Juuso ja viittasi piipullaan suoraan etelään. - --- Mikäs helkkarin tuli siellä voisi olla!?, sanoi Jere. -- Korkeintaan -laivan tuli. - --- No tunnenhan minä nyt toki mitkä ovat laivojen tulia ja mitkä -loistojen. Katsokaa itse. Odottakaa, milloin jaala kohoaa ummikkaalle -ja tarkatkaa silloin kaarien suuntaan. - -Sekä Jere että Mikkokin nousivat kajuutan katolle seisomaan ja -tähystelemään etelään. Helmaria hoiteli Jere sillä aikaa jaloillaan. - --- No! Nyt se taas näkyy! Vai eikö teidän silmänne sitä tapaa? Kyllä -minä näen aivan selvästi. Pannaanpas suunta vähäksi aikaa sinne päin. -Täytyyhän meidän ottaa selvä mikä se on. - -Jaala käännettiin niin ylös tuuleen, kuin minkä se ikinä nousi, -jalusnuorat vedettiin kiinni ja jaala otti suunnaksi eteläkaakon, siis -koko joukon vasemmalle Juuson löytämästä tulesta, joita toiset eivät -vieläkään saaneet silmiinsä. - -Jaalan vauhti oli silloin viisi solmua. - -Tunnin purjehduksen perästä tuli näkyi aivan selvästi jokaisen silmään, -mutta nyt lännestä. - -Se oli seisova valkea tuli. - -Samaan aikaan tuli näkyviin keulan edestä, aivan suoraan keulan edestä -vilkkuloisto. Maa oli lähellä. Se oli varma. - --- Mikähän paikka tämä on?, tuumi Juuso. - --- Entä jos nämä ovat Voionmaan tulia, tuumi Jere. - --- Voionmaan tulia ne eivät voi olla. Siitä minä olen varma. Tunnenhan -minä nyt Voionmaan tulet. Eihän Voionmaa pohjoisesta katsoen ole niin -leveä maa, että sen tulet voisivat olla noin kaukana toisistaan. -Eikä Voionmaan pohjoispäässä, tai paremmin sanoen sen Hietasaaressa -ensinkään ole tämänlaisia tulia. Näistä on toinen seisova, toinen -vilkkuva. Siitä minä olen varma, että me olemme Saksan rannikolla, -mutta missä kohti, sitä minä en ymmärrä paraikaa. Täällä päin ei ole -tullut liikuttua. - -Juuso ja Mikko laskeutuivat kajuuttaan tutkimaan asiaa kartalta. - -Avattiin kajuutan pöydälle Valtiasmeren eteläosan kartta. - -Siitä pian selvisi, että seisova tuli on Rixföftin loiston ja vilkkuva -tuli kuuluu Helan loistolle, joka on Heisternestin niemen kärjessä, -ulkopuolella Danzigia. - -Juuso raapi korvallistaan tämän huomattuaan. - --- Lähellä oli, ettei ajettu maalle myrskyn aikana ja se olisi ollut -viimeinen retki sekä jaalalle että miehille. Neljä tuntia jos olisi se -myrsky jatkunut niin sitte olisi ollut loppu käsissä ihan armotta. - -Kannelle huusi Juuso: - --- Kuulehan Jere! Mehän ollaan lähellä Danzigia! - --- Lähellä Danzigia! Älä helkkarissa! - -Juuso ja Mikko nousivat kannelle. Juuso sanoi: - --- Niin niin. Meillä on aivan oikea kurssi! Nuo tulet johtavat -Danzigiin. - --- Tarkoitatko sinä, että Memeliin meno jää sikseen. - --- Niin se näyttää olevan sallittu. Samahan tuo on missä minä teen -ostokseni ja sittenhän näemme tuonkin paikan. - --- Samahan tuo on minullekin mihin sinä menet, mutta saakurin lähellä -tässä taisi olla hengen meno. - --- Sitä minäkin jo sanoin Mikolle tuolla kajuutassa. Ja nyt otetaan -hyvät ryypyt! Tämänlaista ei tapahdu joka pojalle edes kerran -eläessään!! Ryypyt tämä totisesti ansaitsee! - -Ja Juuso haki kajuutasta rommipullon, joka kiersi miehestä mieheen, -tekipä vielä toisenkin kierron ja vasta sitten löi kämmenellään Juuso -korkin kiinni. - --- Kotiväellä ei taida olla aavistustakaan, missä "Vesa" tällä hetkellä -purjehtii!, sanoi hän. - -Ilta kului hauskasti jutellen. - -Ei ollutkaan lähes viikon ajalla "Vesassa" kuultu montakaan sanaa. - -Nyt tuli puhetta virtanaan. Juteltiin kaiken maailman asioista ja -lopulta kotisaaren tytöistä. Niistä puhuminen tuntuikin ihanimmalta. - -Santrasta ei vain maininnut koko iltana kukaan yhtä sanaa. - -Puhuessaan esimerkiksi Eupesta, ajatteli Juuso koko ajan Santraa ja -Jerekin puhui mielellään kenestä muusta tytöstä hyvänsä kuin Santrasta. - -Mikko sensijaan ei puhunut kenestäkään. Mikko ei välittänyt tytöistä. -Häntä torkutti, ja näyttääkseen kuuntelevansa toisten puhetta, -hän toisinaan törähti ihmettelevällä äänellä: "Jaa! Vai niin!" ja -nauroi kun toisetkin nauroivat. Vahvan illallisen ja teen jälkeen -vääntäytyikin Mikko koijaansa ja sanoi: "Maata minä menen, seilatkaa -sitten Memeliin tai Danzigiin ja mihin hyvänsä, kunhan ei vain pohjaan -seilata ja kunhan ei tule ainakaan tällä matkalla sellaista lumipyryä -ja pillamusta kuin mikä oli. -- Herättäkää minut kun koiranvahti alkaa! --- Haastakaa te tytöistä siellä kannella, kyllä minä vielä kuuntelen, -kun jätätte luukun auki." - -Mitään ei hän kuitenkaan enää kuunnellut, sillä kuorsaus tuli miltei -hänen viimeisten sanojensa mukana ja herätettiin hänet vasta täsmälleen -kello 12 yöllä, Danzigin satamassa, möljässä, johon aivan hiljaa ja -ääneti oltiin saavuttu ja ennätetty jo purjeetkin kääriä. - -Juuso huuti kajuutan luukusta alas Mikolle: - --- Hei Mikko! Koiranvahti alkaa! Nousepas kannelle! - -Mikko kapsahti äkkiä ylös mutta huomattuaan voimakkaiden valojen -paistavan kajuutan luukusta, arvasi oltavan jo perillä. - -Hetkistä myöhemmin kuorsasivat kaikki kolme miestä koijissaan, eivätkä -he niin makeita unia olleet saaneetkaan jo viikkokauteen. - -Seuraavana päivänä Juuso osti kymmenen aamia väkiviinaa, yhteensä -neljäkymmentä laatikkoa konjakkia, samppanjaa, likööriä ja erilaisia -saksalaisia viinejä ja suuren joukon silkkitavaraa: naisten myssyjä ja -huiveja. - -Hän sai kaiken halvemmalla täältä Danzigista kuin Memelistä. Onneton -matka oli muuttunut hänen elämänsä onnellisimmaksi. - -Hänellä oli aina loppujen lopuksi Onni mukanaan. Ilmankos häntä joskus -mainittiinkin lisänimellä "Onnen poika". - -Jere ja Mikko risteilivät myös kaupunkia koko päivän ja ostelivat -tuomisia kotiin: erilaisia posliinikoruja ja värikkäitä silkkejä. - - - - -VI luku. - -SANTRA. - - -On tyyni kesäinen sunnuntaiaamu. - -Tuvassa istuu Juuson äiti ja kampaa peilin ääressä hiuksiaan. - -Hänellä on kädessään iso puukko. - -Sillä on hän jo monien vuosikymmenien ajat avannut jakauksen päähänsä. - -Sitä sanotaan "mammanpuukoksi" ja siihen ei saa kukaan muu koskea. - -Sitä säilytetään seinänraossa lähellä itäistä ikkunan pieltä, samalla -puolella missä riippui peilikin. - -Kerran poikasena Juuso oli ottanut mammanpuukon vuollakseen -kaarnalaivaa. - -Mutta siitäkös tuli melu ja etsiminen. - -Koko talo oli mennä nurin ja kuuli puoli kylää sen, että Heikkilässä -etsitään mammanpuukkoa. Lopulta löydettiin Juuso rannimmaisessa -Koirankallion pykälässä sillä vuoleskelemassa. - -Mamma itse hänet sieltä löysi ja oli miltei itkuun asti liikutettu: - --- No täälläkös sinä Juuso istut ja kun äiti on etsinyt sinua joka -paikasta. Arvasinhan minä, ettei sitä puukkoa kukaan muu vienyt kuin -sinä. Anna pois paikalla se puukko -- leikkaat vielä sormeesi! Ja -muista, ettet ota enää koskaan toisen kerran tätä! Muistaakos Juuso nyt -sen? - --- Muistaa. - -Juuson olikin helppo luopua puukosta, sillä laiva oli jo valmis, jopa -niin valmis, että purjehti jo vesillä, kohti kaukaisia maita. - -Juuson äiti kampaa kiireellä hiuksiaan, sillä kirkkoon lähtö on edessä. - -Kirkko on naapurikylässä, tunnin soutumatkan päässä, ja siellä käy -Juuson äiti joka pyhä, milloin on kaunis ilma, varsinkin nyt vanhana, -kun talvella kirkonkäynti on hankalaa. - -Juuson isä istuu kammarissaan ja lukee rahojaan. - -Syksyinen Juuson Danzigin matka oli tuottanut paljon rahaa ja talvella -oli oltu ajossa joka viikko ja nytkin, pitkin kevätkesää on Juuso ollut -matkoilla, joilta jokaiselta on tuonut rahaa. Vanha Hinterikki on -mielistynyt poikaansa Juusoon, joka tuo kotiin rahaa, huolimatta siitä, -että isä huomasi poikansa juovan yhä enemmän ja enemmän. -- Kerran -mamman kanssa siitä jo puhelivatkin: - --- Eikös sinustakin, pappa, tunnu liialta tuo Juuson juominen? -Järkensähän se menettää. - --- Sehän sitä viinaa viljelee, joka sitä kuljettaakin. - --- Niin, mutta pitäisihän sitä katsoa terveytensäkin perään. - --- Kyllä Juuson terveys ja järki kestää. Ei hän liikaa juo. "Riihtä -tappavan härjän suuta ei sinun pidä kiinni sitoman." - --- Minä uskon, että Juuson pää ja terveys ei kestä loppumattomiin ja -onhan se hiukan minusta sellaista, kuin sinä kävisit kauppaa Juuson -päästä ja terveydestä. Rajansa kullakin! - --- Ole huoleta, mamma. Minä olen tyytyväinen Juusoon. Katsohan mamma, -kuinka paljon rahaa! -- Sen sijaan en ole minä tyytyväinen vanhempaan -poikaamme Anterukseen, joka kulkee kaikenmaailman teitä ja vain vie -rahaa. - --- Mutta onhan Anteruksen rahat langenneet hyvään maahan: Merikoulussa -kolme talvea -- millä rahoilla hän ne olisi läpäissyt, ellei isänsä. - --- Omillaan -- niinkuin muutkin! Minä en välitä Anteruksesta, joka -juo merimiessaaliinsa ja pyytää koulurahat kotoaan. Katsohan, mamma, -esimerkiksi Markun Aapea: Hän läksi merille tyhjin taskuin, mutta -säästi palkkansa ja suoriutui merimieskoulusta, samoina talvina kuin -Anteruskin, omilla rahoillaan. Sellainen on oikea mies! - --- Mutta onhan Anterus nyt ison laivan päämies ja ansaitsee hyvin -ja maksaa takaisin velkansa sinulle minä päivänä hyvänsä! Älä moiti -Anterusta! Onhan hänellä omat vastoinkäymisensä! - --- Juuso on mies! Ja minä olen aina Juusolle sanonut: "Juo -- omiashan -juot, mutta katso eteesi, ettet pilaa itseäsi!" -- Mennään kirkkoon! - --- Mennään vain! Santra kävikin sanomassa, että toiset odottavat jo -rannassa. - -Hinterikki kokosi huolellisesti rahat, kultarahat erääseen isoon -sikarilaatikkoon, hopearahat toiseen ja setelit isoon ruskeanahkaiseen -kukkaroon, Ja pani ne jälleen kaappiin, varmaan salalokeroon ja -heläytti oven lukkoon ja pisti avaimet taskuunsa. - -Juuso itse oli jaalassa, joka viime matkan jälkeen makasi ankkurissa -lähellä omaa valkamaa. - -Meri oli peilikirkas ja poimuili hiukan vanhoissa, jo vuorokausi sitten -lakanneen itätuulen ummikkaissa, jotka hiljaa kohahtelivat rannoille. - -Päivä paistoi kirkkaana. - -Kirkkaassa päivänpaisteessa ja tyynessä meressä näkyi pohja aina jaalan -ankkuripaikalle asti ja sitäkin kauemmaksi. - -Pohjassa näkyi isoja kiviä, joita peitti ruskea ja ruskean keltainen -hatru, joka huojuili veden mukana, ummikasvirran käydessä maalle ja -maalta pois. - -Isoimmat kivet olivat kuin makaavia karhuja, pehmeine turkkeineen. - -Lapsuudestaan asti muisti Juuso niitä ihailleensa. - -Äsken, soutaessaan maalta jaalaan, oli Juuso koko ajan katsellut meren -pohjaa. - -Hän oli pysähtynyt pitkäksi aikaa katselemaan jaalansa ankkuria, joka -maata retkotti joutilaana ja velttona parin kiven välissä täydessä -sunnuntailevossa. - -Hän seurasi jaalansa ruosteenväristä ketjua, joka suurissa laiskoissa -mutkissa loikoili pohjassa, nauttien sekin vapaudestaan. - -Joukko pieniä kaloja, kivinilkkoja, hääri ketjun, niinkuin ankkurinkin -ympärillä: uivat varovaisesti sitä kohti, nuuskivat sitä ja taas -yht'äkkiä ravistelivat pyrstöään ja uivat siitä vähän matkan päähän -kuin olisi se polttanut niiden kuonoa ja heti sen jälkeen, rintaevät -väristen, ne hiljaa ja varovaisesti lähestyivät ruosteista rautaa. -- -Se homma huvitti Juusoa niin, että häntä ääneen nauratti. - - * * * * * - -Jaalassa olivat kaikki purjeet auki. Edellisenä yönä oli satanut ja -nyt täytyi kuivata purjeita. Lahdella oli ankkurissa kaikkiaan kuusi -jaalaa ja jokainen niistä kuivaili purjeitaan tyynessä paahtavassa -päivänpaisteessa. - -Ranta hohti valkeanaan kalastusveneiden purjeita, jotka myös olivat -avatut kuivaamaan. - -Oli niin tyyni, että jaalojen keulat olivat kääntyneinä mikä minnekin -päin. - -Juuso on noussut jaalansa kannelle. - -Hän ihailee jaalaansa. - -Hän on kiintynyt siihen kuin oikeaan käteensä -- molemmat tottelevat -hänen aivojensa käskyjä yhtä uskollisesti. - -Jaala on kuin hänen ruumiinsa jäsen, joka ajattelee hänen aivoillaan ja -tottelee häntä kaikessa. - -Juuso hyväilee käsillään purjeita. Ne ovat kuumat, kun kesäaurinko -niitä täydellä voimalla paahtaa. - -Juuso ravistelee tervalle tuoksuvia vantteja, jotka ovat ranteen -paksuista liinaköyttä. Monien kesien terva kiiltää mustanruskeana -niiden lämpöisellä pinnalla. - -Kaikki kansiluukut ovat avatut ruuman tuulettamista ja kuivausta -varten. Sieltä tulvii ilmoille voimakas tervan ja pohjaveden tuoksu. - -Juuso käärii kokoon purjeet, ensin isonpurjeen, sitten vokan ja -keulapurjeet ja peittää ne kaikki tervatuilla ressuilla. Sen jälkeen -hän vielä kerran silmäilee jaalaansa keulasta perään, kannesta -mastojen nuppeihin saakka ja huomattuaan kaiken olevan järjestyksessä, -laskeutuu hän jollaan, joka on koko ajan ollut jaalan kupeella, pesti -keulavantissa kiinni, ja soutaa sitten maihin. - -Ranta-aittojen ja sarainten harmaat seinät hohtivat lämpöä, ja -seinähirsien halkeamat olivat tavallista enemmän ammollaan, nekin -näyttäen ikäänkuin koirat huohottavan kuumuudessa. Tuntui melkein siltä -kuin olisivat seinät hiljakseen ritisseet, kun niiden raot kuumuudessa -laajenivat ja uusia rakoja aukeili. - -Juuso oli seisahtanut hetkiseksi ranta-aitan päivänpuoleiselle -seinustalle ja katseli merelle, jossa ei näkynyt mitään, ja taivaalle, -jossa ei ollut ainoatakaan pilveä, eikä muutakaan kuin aurinko yksin, -johon ei voinut katsoa. - -Ranta oli myös tyhjä. - -Missä lienevät kaikki olleetkin? Suurin osa kai kirkossa -naapurikylässä, toisten luultavasti makaillessa jossain vilpoisessa -katveessa. - -Lähimmästä talosta kuului avonaisten ovien kautta saarnamaista, -laulavaa lukemista. - -Markun Taati siellä luki postillaa. Se oli hänen tapansa niinä pyhinä, -jolloin hän ei mennyt kirkkoon. Hänen lukiessaan täytyi kaikkien -tuvassa istua hiljaa, ja hiljaa he istuivatkin, taistellen torkutusta -vastaan. - -Siinä istuivat muiden muassa hänen poikansa tyttäret Marketta ja -Joosefiina, joiden silmät vähän väliä painuivat umpeen ja päät -retkahtivat alas, miltei polville asti. Silloin he heräsivät, katsoivat -toisiinsa ja hymyilivät. Marketella oli parsinneula kädessä. Sillä hän -raapi kämmentään tai pisteli polveaan pysyäkseen paremmin valveilla, -mutta ei siitä paljon apua ollut: ihan huomaamatta menivät silmät -kiinni ja ajatukset muuttuivat paikalla uniksi ennenkuin hän sitä -ennätti huomatakaan. Siinä samassa pääkin nyykähti lähes polviin -asti, jolloin hän äkkiä kohottautui ja katsoi Joosefiinaan, jonka pää -niinikään pienin nyykäyksin parhaillaan painui alaspäin, aina alemma -ja alemma, tehden lopulta sekin pitkän nyykähdyksen, miltei polviin -saakka. Silloin hänkin katsoi sisareensa, ja taas he hymyilivät. - -Marketta kuiskasi kämmeniensä takaa Joosefiinalle: - --- Katsos, Joosefiina, kun Taatin nenälle pyrkii kärpänen eikä saa olla -siinä rauhassa, kun Taati hutii sitä kämmenellään. - --- Niin tekee. - --- On tuo kärpänenkin sentään viisas! - -Tämän Taati kuuli, mulautti silmävalkuaisiaan yli vaskisankojen ja -ärähti: - --- Olettekos meluamatta siellä -- hä! -- Jumalan sanan aikana -- hä! --- "-- -- ja helvetin tuli pitää heidät perimän, niin monta kuin heitä -onkin..." - -Juuso ei tiennyt, että Markun Taatin tuvassa näin oli -- hän vain -kuvitteli tämmöistä, kuultuaan tänne rantaan asti Taatin saarnaavan ja -laulavan lukuäänen. - -Entisiin kokemuksiinsa perustaen Juuso niin ajatteli. - -Hän oli kerran itsekin joutunut koko saarna-ajaksi Markun Taatin tupaan --- kerran viime kesänä. - -Hän oli jaaloineen silloinkin taas kotona ja joutilas sunnuntaiaamu -kun oli, hän oli mennyt haastattelemaan ja katselemaan kaunista -Markettaa ja Joosefiinaa. Päästyään juuri parhaiksi tyttöjen kanssa -puheen alkuun, Markun Taati itse äkkiä lopetti tupakoimisen, otti -esille nurkkakaapistaan ruskettuneen postillansa, asetti vaskisangat -nenälleen, avasi kirjan auki siltä kohdalta missä kolme oikeanpuolista -lehden kasaa oli yhdessä nipussa kulmalle käännetty, alkaen kovalla -äänellä yskiä ja sitten vielä kovemmalla äänellä lukea. Silloin ei -vielä ollut mikään kirkkoaika alkanutkaan, koska pohjoiseen päin -soutavat kirkkohaapiotkin vielä näkyivät Koirankalliolle, josta Juuso -vast'ikään oli tullut. Ei se mitään muuta ollut kuin kiusantekoa koko -lukuhomma sillä kertaa, ja tuon tapauksen muisteleminen harmitti Juusoa -vieläkin. - -Kyllä hän muisti! - -Hän voi hyvin kuvitella, miten Markun Taatin tuvassa taaskin Marketta -ja Joosefiina haukottelevat ja torkkuvat, kissa loikoo jalat suorana -permannolla päivänpaisteessa, ja Taati lukee pöydän päässä postillaa, -itsekin toisinaan haukotellen ääneensä kiljahtaen. Lopulta hän saa -saarnansa viimeisen lauseen luetuksi, panee kirjan kiinni ja takaisin -kaappiin, pistää tupakaksi ja heittäytyy vuoteeseen loikomaan, sanoen -sitä ennen: "No tytöt! Pankaas kirkkokahvi tulelle!" - -Markun Taati teki kaiken aina samalla tavalla, siksipä Juuso voikin -kuvitella mitä silläkin kertaa Markkulassa tapahtuu. - -Juuson pitäisi lähteä jaalallaan matkalle heti kun rupeaa tuulemaan, -mutta toistaiseksi ei tuulen tulosta näkynyt merkkiäkään. Aamulla -varhain meri hiukan nousi, mikä seikka ennusti länsituulen -lähestymistä, mutta päivän päästyä ylemmä rupesi meri jälleen alenemaan. - -Juuso mietiskeli, mitenkä saisi keskipäivän kulumaan, ja hän katui, -ettei ollut lähtenyt kirkkoon muiden kanssa. Mutta siihen, miksi -hän ei mennyt, oli pari hänen mielestään pätevää syytä: hänen oli -kuivattava purjeita, ja erään huhun mukaan pitäisi hänen ainoa -veljensä Anterus olla kotimatkalla ulkomeriltä; kerrottiinpa hänen -jo luotsien mukana saapuneen kirkonkylään, josta hän luultavasti -kirkkomiesten mukana tulisi kotiin. Hänestä tuntui vastenmieliseltä -tavata veljeään, sillä he olivat joutuneet epäsopuun keskenään silloin, -kun Anterus viimeksi, jo neljä vuotta sitten, syksyllä myöhään, -merikouluun mennessään, oli käväissyt kotona ottamassa rahaa. Hän -halveksi veljeään kahdesta syystä: ensiksi siitä, että tämä oli herra -ja laivan päällikkö sekä toiseksi siitä syystä, ettei tämä ollut -näinä neljänä vuotena lähettänyt rahaa kotiin penniäkään, vaikka oli -kotoa ottanut opintorahansa lainan nimellä. Juuso ei kunnioittanut -miestä, joka kulutti hänen ansaitsemiaan rahoja, eikä ainoallakaan -kirjelappusella ollut näiden neljän vuoden aikana muistanut edes -selittää syitä maksujensa viipymiseen. Juuso toivoi, että alkaisi -puhaltaa tuuli, mitä pikemmin sitä parempi ja mistä suunnasta hyvänsä, -päästäkseen kohtaamasta veljeään. -- Lisäksi häntä suututti se ilo, -millä hän huomasi isänsä ja äitinsä ottaneen vastaan tiedon Anteruksen -kotiinpaluusta. -- Isäkin, jonka oikeastaan pitäisi varata kelpo -hevosruoska ovenpieleen mokoman oinaan kotiinpaluuta varten, antaakseen -siitä "Mitä kuuluu?"!, ensin toiselle poskelle ja sitten toiselle sekä -niin edespäin. Sen sijaan nyt rientävät häntä vastaan kuin kuningasta! - -Ranta oli harvinaisen tyhjä. - -Ei ainoatakaan ihmistä liikkunut siellä. Missä kaikki lienevätkin! -Aamulla oli saatu verkot kotiin mereltä miltei tyhjinä. Kellään ei siis -nyt ollut työtä rannassa. Vain purjeet kuivattelivat itseään päivän -paahteessa -- ja olivatkin jo aikoja sitten kuivaneet samoin kuin -verkotkin, jotka ruskeina ja harmaina riippuivat vapeissaan ainoankaan -henkäyksen niitä heilauttamatta sinne tai tänne. Keveinä, kuivina ja -untuvamaisina ne riippuivat paikoillaan liikkumattomina ikäänkuin -olisivat teräslankaa. Voi katsoa niitä vaikka tunnin yhteen kohtaan, -huomaamatta ainoatakaan värähdystä tai liikettä. - -Missä mahtoivat olla ihmiset? - -Osa arvatenkin kirkossa. - -Osa kotonaan lukemassa postiltaa ja osa makuulla aitoissa, tuvissa, -kamareissa ja saunan lauteilla. - -Vasta kirkkoajan jälkeen heitä ilmestyy rantaan: miehiä, niin vanhoja -kuin nuoriakin, rantakäräjiin tupakoimaan ja juttelemaan ja poikasia -nappia heittämään. - -Ei näkynyt liikkeellä koiriakaan. - -Ne loikoilivat koivet suorina sarainten ja ranta-aittojen varjon -puoleisilla seinustoilla tai rakennusten alla sikeässä unessa. - -Vain yksinäinen rantavaris tuolla telojen välissä kyykkäili ja -kumarteli etsien syötävää. - -Ulompana merellä, ankkuroitujen alusten takana, pitkän matkan päässä -niistä, keinuili harvalla ja uneliaalla ummikkaalla parvi valkeita -kajaita, kuvastellen itseään peilikirkkaaseen veteen. Joku niistä -silloin tällöin longotteli pitkiä suippoja valkeita siipiään, ja veden -kuvajainen hänen allaan teki samoin. Missä taivas ja meri yhtyivät, -sitä ei näkynyt. Kaikki näytti sulautuvan samaksi taivaaksi, joka hohti -hopealle ja vihertävälle sinelle. Kajaat näyttivät sitäkin valkeammilta -ja jaalojen rungot kuvastuksineen sitäkin mustemmilta, kun taas niiden -mastot hohtivat kuin kultapuikot. - -Tämä oli Juuson mielestä kaunein sunnuntaiaamu, minkä hän muisti, -mutta siitä huolimatta hän olisi suonut, että raskaat pilvet olisivat -vyöryneet yli saaren ja yli meren ja myrsky nostanut kuohuvia aaltoja -kuin vuoria, joiden mukana hän olisi voinut purjehtia matkoihinsa, -minne hyvänsä, pakoon, tarvitsematta olla veljensä tervetuliaisilla, -kuuntelemassa tämän jaarituksia ja laverteluja suunnitelmistaan ja -tuulentuvistaan, joista ei näyttänyt ikänä totta tulevan, mutta joihin -isä myhäilevin naamoin uskoi ja joille äitimuori hymyili miltei -kyyneleet silmissä. - -Kun kalastajat tänä aamuna soutivat kotiin tyhjin verkoin, merkitsi se -sitä, että kevätkesän kalastuskausi oli lopussa ja että tyyni joka nyt -on alkanut, voi kestää monta päivää, viikonkin, niinkuin tavallisesti -tähän aikaan kesästä. - -Hän päätti lähteä kotiin, sulkeutua aittaan ja käydä sinne maata, eikä -tulla koko aikana veljensä näkyviin, ei kiusallakaan. -- Tietäköön, -etten minä lainkaan kaipaa hänen viekasta kädenlyöntiään enkä hänen -vilpillisiä "terve kunnon veli" -- toivotuksiaan! - -Pysy loitolla minusta, sillä nuoranpätkällä, vanhalla, kovaksi -pikeytyneellä taljaköyden pätkällä minä sinut tervetulleeksi toivotan, -niin totta kuin olen sinun nuorempi veljesi, ja pehmitän sinun hienot -verkavaatteesi ja kopisevan hattusi ja luusi niin että muistat -kotona käyneesi sekä viskaan viimein, hitto soikoon, vasten naamaasi -viisisatasen, jotta saat sillä lyhentää kapakoissa juomavelkojasi! -Tulehan vaan eteeni, roisto! - -Siitä oli Juuso varma, että näin hän veljeään tervehtisi ja hän vapisi -vihasta tätä kuvitellessaan. - -Siitä koituisi tapaus, josta vielä vuosikymmenien perästä puhuttaisiin -ja sananlaskuja ja ivalauluja sepitettäisiin, -- mutta: "Sitä kunniaa -älä, veli hyvä sentään luulekaan saavasi!" -- Hänen oli sen sijaan -tehtävä veljelleen sellainen kiusa, jonka hän, entisestä kokemuksesta -tiesi häneen pahimmin pistävän: olla niinkuin ei miestä olisikaan! Ei -nähdä häntä, ei kuulla häntä eikä yleensä tietää hänestä hyvää eikä -pahaa! - -Juuso läksi kävelemään kohti kotiansa. Pihamaalle päästyään hän tuumi -vielä kerran mitä tekisi: asettuisiko aittaan makaamaan vai lähtisikö -kylälle? - -Hän valikoi edellisen. - -Aitan ovi oli kuitenkin lukossa ja avain täytyi käydä noutamaan tuvasta. - -Siellä istui Santra ja ompeli. - --- Sunnuntainako sinä, syntinen, teet työtä! ärähti Juuso, koettaen -lausua sanansa mahdollisimman leikillisellä äänellä. - --- Eihän tämä työntekoa ole, vastasi Santra. - --- Mitä tuo sitten on olevinaan? - --- Ompelemista. - --- Eikö ompelu ole yhtä hyvin työtä kuin mikä työ hyvänsä. - --- Milloin on, milloin ei. Tällä kertaa on tämä vain sunnuntairattoa, -niinkuin lukeminen tai muu senlainen. - -Näin alkoi keskustelu Juuson ja Santran välillä. - -Juuso oli istunut Santran lähelle ja he juttelivat ja aika kului ja -Juuso unohti kokonaan sen asian, jota varten hän oli tupaan tullut. - -Kului tunti ja toinenkin. - -Juuso teki kiusaa Santralle, ensin puheillaan -- talossa muka ei oltu -koskaan ennen otettu pyhäpäivänä, saati vielä kirkkoaikana, neulaa -käteen, yhtä vähän kuin oli toimitettu mitään muutakaan maallista -askaretta, joten Santra nyt näin työnteollaan veisi talon onnen. -Kaiken lisäksi ryhtyi hän tekemään kiusaa Santralle varsinaisessa -ompelemisessakin: Juuso näet tahtoi näyttää osaavansa käyttää neulaa -yhtä hyvin kuin Santrakin ja ryösti työn hänen käsistään ja alkoi itse -ommella, seisoen keskipermannolla, tällä tavalla nyt melkein turmellen -koko työn. - -Santra hyökkäsi takaapäin Juuson luo ja sai siepatuksi ompeluksensa -takaisin Juuson kömpelöistä käsistä ja oli olevinaan syvästi -loukkaantunut. - --- Hyi kun olet ilkeä! - --- Niin niin. Ilkeän nimenhän sitä saa aina kun tahtoo toista auttaa.; - --- Auttaa! Ei tämä mikään purje ole, ja muuta sinä et osaakaan ommella. - --- Jaa jaa! Purjeen ompelijaksi ei kuka hyvänsä pystykään! Siinä sitä -vasta taitoa tarvitaankin! -- No mitäs siihen sanot? - --- Sitä, ettei tämä ole purje! Tätä tällaista tekee vähemmänkin taitava. - -Santra korosti lausettaan ylimielisellä äänensävyllä, heilautti päätään -taaksepäin ja kääri ompeluksensa pois. - --- Oletko sinä minulle paha?, kysyi Juuso. - --- Olen. - --- Niinkö paha, ettet enään lepykään? - --- Niin. Enkä minä hyvä sinulle ole koskaan ollutkaan. Ei tässä mitään -uutta ole tapahtunut. - --- Oletko sinä aina ollut minulle paha? - --- Olen. - --- Sitähän minäkin olen ajatellut. - --- Sinäkin! Milloin? - --- Silloin, kun minä lupasin sinulle silkkihuivin ja sinä et sitä -huolinut, vaan läksit karkuun saunasta. - --- Se olikin tuhma teko. - --- Mikä? - --- Se että rupesit puhumaan minulle silkkihuivista. Se oli hyvin paha. -Sinä alenit silloin minun silmissäni, niin paljon, ettet uskokaan -- -ihan maan tasalle, ja vielä alemma -- aivan maan sisään. Et usko, -kuinka minä sinä iltana sinua inhosin. Minua suretti ja itketti se, -että minun täytyi sinua inhota -- mutta eihän se ollut minun syyni. -- -Sinun syytäsi se oli kaikki tyyni. - --- Olikos se sitten niin paha, että minä tarjosin sinulle silkkihuivia? - --- Ajattele, että minä olen täällä sinun kotonasi palveluksessa. -Ymmärrätkö sinä? Jos sinä vähänkään kunnioitat minua tai jos vähänkään -minusta pitäisit, niin et puhuisi minulle mitään silkkihuiveista! Joko -sinä et ymmärrä mitään tai sitten vain tahallasi teet minusta pilkkaa. - --- Pilkkaa?! - --- Niin juuri. Älä yhtään pyörittele silmiäsi. Pilkkaa, selvää pilkkaa! -Vai mitä muuta sen luulet olevan? Mitä maailma olisikaan sanonut, jos -minulla olisi nähty sinun tuomasi silkki?! Vai olisinko minä ehkä -suoriutunut siitä hätävalheella? Minullahan ei ole veljeä eikä ketään -muutakaan läheistä miessukulaista, jonka lahjoittamaksi olisin sen -sanonut. Entä jos joskus joutuisin naimisiin, niin minun täytyisi -kuitenkin selittää miehelleni kaikki, ja mikä elämä siitä nousisi! - --- Minä pidän sinusta ja toivoisin ettet menisi meiltä koskaan pois. - --- Jos sinä tyrkytät minulle silkkejäsi sekä lisäksi tuollaisia -puheita, on minun lähdettävä tästä talosta vielä tänä päivänä. -- Sinä -olet hullu! - --- Minä en ymmärrä -- -- - --- Enkä minä ymmärrä! Luuletko sinä että -- että minä olisin voinut -käyttää kaikkien nähden sinun ostamaasi silkkiä? Jokaisen silkit -tiedetään kuin omat sormet, ja sinä päivänä, jolloinka minä olisin -ilmaantunut näkyviin sinun ostamasi silkki harteillani, olisi heti -ensimmäinen vastaantulija tahtonut tietää, kuka sen on minulle ostanut. -Silkki on melkein sama asia kuin kihlat -- ja onkin sama asia -- -- ja -jo sellainen puhekin, että minä ostan sinulle silkin, on ihan samaa -kuin -- kosiminen. No! Nyt sen kuulit! Mokomakin -- löylynlyömä...! - --- Mutta eihän sen tarvitse olla kosimista... - --- Tarvitse! -- Piian palkkaan kuuluu... - --- Älä haasta piian palkasta! Enhän minä sitä tarkoita. - --- No kosimistako sitten? Ha ha ha! -- Piian palkkaan ei kuulu silkkiä -ja jos vaan tahdot, niin kyllä ymmärrät, mitä minä tarkoitan. -- Voi -kuinka minulla on ollut sen jälkeen paha olla! Siitä hetkestä alkaen en -ole voinut antaa sinulle mitään arvoa. On hyvä, että vihdoinkin sain -sen sinulle sanotuksi. Jos se edes olisi ollut leikkiä, mutta kun sinä -sanoit sen niin juhlallisesti. Olen todellakin monta kertaa ajatellut, -että jos se olisi ollut leikkiä, niin siinä tapauksessa olisin voinut -kunnioittaa sinua niinkuin ennenkin. Silloin myös olisin uskaltanut -nauraa sille toisten tyttöjen kanssa ja minulla olisi ollut yhtä -hauskaa kuin ennenkin. - --- Oletko sinä sitten ottanut sen ihan todeksi?! - --- Todeksipa kai, jos sinuun yleensä on yhtään luottamista. - --- Mutta minähän vain narrasin sinua. - --- Narrasit!? Oliko se siis valetta! - --- Ei valetta, vaan narraamista. - --- Se on ihan sama asia. Molemmat ovat yhtä rumia tapoja! - --- Ei se ole ensinkään samaa... - --- No!? - --- Narraaminen on leikkiä ja valehteleminen on totta. Minäkään en -tarkoittanut totta, vaan pelkkää leikkiä. - --- Leikki on leikkiä, narraaminen narraamista ja valehteleminen -valehtelemista. Se on selvä rätinki! Ne ovat kolme eri asiaa, ja -leikinlasku on lystiä, mutta mitä siihen lisätään, se on pahasta. - --- Minäpä en tarkoittanutkaan sillä totta, sulaa leikkiä vain. - --- No, mitä tämä puhe sitten on olevinaan? - --- Totta joka sana. - --- Totta!? - --- Niin. Minä puhuin sinulle silloin silkistä vain siksi, että näkisin, -mitä sinä siitä tuumit... - --- Entäpä jos olisin myöntänyt, niin mitä sitten...? - --- Silloin minun olisi täytynyt sanoa, että tarkoitinkin vain leikkiä. - --- Sepä vasta olisi ollut surullista! - --- Sekinkö?! - --- Niin. - --- Pitäisikö minun sitten tuoda sinulle silkki? - --- Älä jumalan nimessä tuo! Älä lupaa mitään minä kiellän sen! - --- En minä sitten todellakaan ymmärrä, mikä on surullista, mikä ei. - --- Kuules, Juuso? - --- No? - --- Voitko sinä vannoa minulle erään pienen asian? - --- Riippuu siitä mikä se on. - --- No hyvä. Vanno siis minulle, että sinun puheesi silkistä oli leikkiä! - --- Sen olen valmis vannomaan vaikka lakituvassa! - --- Et siis tuonut minulle mitään? - --- En. - --- Etkä kenellekään toisellekaan? - --- Mitä? - --- Ähä, joko pelästyit? Äitisi sanoi, että sinulla oli silloin -kotiintulossasi kirstussasi hyvin kaunis silkki. Kenelle sinä sen toit? - --- Eupelle. - --- Eu-pel-le! - --- Niin. - --- Eupelle, jonka kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä! -- Joko sinä -sen annoit? - --- En, mutta annan tänään. - --- Eupelle! Voi hyvä Jumala!! - --- Mitäs kummaa siinä sitten on? - --- Ei mitään, ei mitään. - -Santran kasvojen ilme oli kokonaan muuttunut. Hän katseli nyt -elottomasti eteensä. - -Hänestä tuntui, kuin permanto olisi huojunut. Hänen oli etsittävä -istuinta, ettei kaatuisi. - -Käsi otsalla hän horjui itäikkunan viereiselle penkille, johon jäi -istumaan, kyynäspää ikkunan kynnyksellä ja käsi poskella. - -Ikkunaan näkyi rantaan vievä tie ja ranta-aittojen välitse oma valkama. - --- Tulisivat kirkkomiehet kotiin, niin olisi hauskempaa ja -turvallisempaa, sanoi Santra. -- Minua peloittaa olla nyt sinun -kanssasi. - --- Peloittaa?! - --- Niin. Tulisivat vanhukset kotiin. Tästä lähin minä en juttele -sinun kanssasi enää mistään asiasta. Haluan vain tehdä työtä ja elää -vanhusten seurassa sekä haastella heidän kanssaan enkä mene koskaan -naimisiin. - --- Niinhän sinä haastat kuin jo olisit itsekin jo vanha. - --- Minäpä vanheninkin äkkiä -- minä olen nyt monta vuosikymmentä -vanhempi kuin tunti sitten. - --- En minä ymmärrä tuollaista puhetta. - --- Siinähän se paha vika juuri onkin, ettet sinä ymmärrä. Vanhusten -kanssa juttelen vain sellaisista asioista, joita he ymmärtävät ja joita -minä ymmärrän ja joista ei aiheudu surua kummallekaan puolelle. En -ole rakastanut vanhuksia koskaan niin suuresti kuin nyt. Kun he ovat -kotona, on kaikki niin turvallista ja minua haluttaa tehdä ahkerasti -työtä. -- Haapio kääntyykin jo tuolta Koirankallion takaa näkyviin. -Tuleekohan Anterus? -- Kuinkahan kauaksi hän jäänee kotiin? - --- En tiedä. - --- Et tiedä! - --- Niin. En tiedä. Enhän olisi tiennyt koko miehen tulosta, ellen olisi -sinulta kuullut. Vanhempani eivät hänestä puhuneet minulle mitään. - -Juusokin tuli ikkunan viereen tähystelläkseen lähestyvää haapiota. Hän -huomasi pian, ettei haapiossa ollut Anterusta. Suuri riemu valtasi -hänet. Hän kosketti Santraa käsivarteen ja sanoi: - --- Katsohan! Ei Anterus tullutkaan! - --- Iloitsetko sinä siitä? - --- Mistäs sitten. Siitähän minä vasta iloitsenkin! Olen ollut pahalla -päällä koko tämän päivän senvuoksi että pelkäsin Anteruksen tulevan. -Ja usko pois, hauskempaa on sinustakin, ettei hän tule. No voi sun -pyhä Pietari, kuinka hauskaa todellakin, ettei herra veli tullutkaan! -Selkään minä hänelle olisin antanut joka tapauksessa. Ei siitä muuten -olisi selvitty! - --- Mistä hyvästä? - --- Siitä vain, että se mies on -- no, enempää pahaa hänen ei tarvitse -tehdäkään ja siinäkin on jo liikaa. Voi voi, kuinka hauskaa! Santra! -Tanssitaanpas sen lystin päälle! - -Hän sieppasi Santraa kädestä ja tempasi hänet permannolle kanssaan -pyörimään. - -Sitten hän pyöritti tyttöä pari kolme kertaa ympäri tupaa, kunnes -pysähtyi läntiselle seinustalle, ovelta katsoen ison uunin varjoon, -jääden siihen seisomaan, oikea käsi Santran vyötäisellä ja vasen -Santran oikealla käsivarrella. - -Hän katsoi Santraa silmiin ja sanoi: - --- Sinä olet kaunis, Santra! - --- Ha ha ha! - --- Naura, naura vaan. Silloin olet vieläkin kauniimpi! -- Santra! - --- No? - --- Sinä olet kokonaan kaunis! - --- Kokonaan kaunis? Mitä se on? - --- Semmoista, jota ei voi muuten sanoa. - --- Mutta se minua surettaa, että sinä olet siihen Euppeen kiintynyt. -Hyi! - --- Enhän minä ole. - --- Itsehän juuri äsken niin sanoit. - --- Minä sanoin vain, että annan Eupelle sen silkin. - --- Sehän se riittääkin. - --- Ei se merkitse vielä mitään! Minä sanon Eupelle suorat sanat, sanon -että "tämä silkki oli paremmille tarkoitettu, mutta kun paremmat eivät -sitä huolineet, niin tässä on. Pidä hyvänäsi!" -- Kuule, Santra, jos -annat suuta, niin minä en anna sitä silkkiä enemmän Eupelle kuin -sinullekaan! - --- Tulkoon mitä tulee! Anna se minulle! Anna jo tänään! Anna heti. - -Santran sanojen aikana oli vanha Hinterikki itse astunut avonaisesta -ovesta sisään. - -Hän kuuli Santran sanat ja näki Juuson peljästyneet kasvot. - -Hän ei ollut mitään näkevinään, käveli vain vakavana läpi tuvan -kaapille, jonka laudalle asetti virsikirjansa. - -Kun hän jälleen kääntyi tupaan päin, seisoi Santra itäikkunan luona ja -Juuso uunin edessä. - -Mennessään sitten uudestaan läpi tuvan, viittasi vanha Hinterikki -oikealla etusormellaan Juusolle, sanoen: - --- Tulehan tänne kammariin, -- Juuso. - -Isä ja poika poistuivat tuvasta perätysten, minkä jälkeen tuli sisään -Juuson äiti, vanha Anna-Sovia. - --- No, Santra piikaseni, onko kirkkokahvi valmis? - --- Voi hyvä emäntä, en ole muistanut sitä ensinkään keittää, mutta -keittiössä on tuli ja kuumaa vettä, pian se joutuu. - --- Mene sitten kiireesti keittämään! Kymmenen minuutin kuluttua pitää -kahvi olla pöydällä. Laita se tänne tuvan pöydälle! Pappa on niin -pahalla tuulella, marisee kaikesta. Milloin kirkosta tullessamme -haapio oli kallellaan vasemmalle, milloin oikealle, tai milloin -joku muka nosti airoaan liian korkealle ilmaan. "Eiks' sitä nyt -vielä ylemmäksikin saisi nousemaan!", hän ärjyi. Milloin taas jonkun -airo muka viipyi liian kauan meressä, milloin soudettiin liian -harvaan, milloin liian tiheään. Kaikesta hän marisi. Pappa ei ole -viiteenkymmeneen vuoteen ollut niin pahalla tuulella kuin tänään ja se -on siitä kun ei Anterus tullutkaan. Saapui ainoastaan kirje, jota ei -ole vielä avattu. Hohho-jaa! Mitä lieneekään tulossa! No no -- liiku -nyt kuin orava puussa! Jos papalla ei ole kirkkokahvi pöydässä, hänen -tullessaan tupaan, niin siitäkös vasta myrsky nousee! Juokse kuin -olisit jo! - -Emännän viimeisten sanojen aikana hulmahtivat jo Santran hameen helmat -keittiön ovella. Hän miltei juoksi keittiöön. Hänen sydämensä jyskytys -kuului korvissa humahduksina ja häntä peloitti ajatella, että mitä nyt -seuraakaan siitä, kun isäntä oli tavannut hänet kahden Juuson kanssa. -Hän kuvitteli, kuinka Juuso parhaillaan seisoo tilillä ja tuomiolla -tuosta äskeisestä. - -Santra värisi pelosta ikäänkuin viluisena, ja hän ryhtyi kovalla -kiireellä laittamaan kahvia kiehumaan sekä jäi järjestämään kahvipöytää -kuntoon. - -Juuso seurasi isäänsä porstuan läpi kammariin. Tuvan ja kammarin -väli ei ollut pitkä, kymmenkunta askelta vain, mutta astuessaan sen -ehti Juuso sinäkin aikana kuvitella suunnattoman määrän tapauksia, -jotka häntä odottivat ja jotka kaikki häntä peloittivat. Hän odotti -kammariin päästyään saavansa kuulla isältään: "Tämän jälkeen en minä -ole sinun isäsi etkä sinä minun poikani!", tai: "Et tule perimään minun -omaisuudestani penniäkään, sinä kelvoton narri!" - -Mutta kävikin aivan toisin. - -Tultuaan kammariin istui isäukko huokaisten tuolille ikkunan -edessä olevan pöydän päähän sekä viittasi Juusoa istumaan pöydän -vastakkaiselle puolelle. - -Juuso istuutui ja isä kaivoi povitaskustaan kirjeen, jonka hän ojensi -Juusolle, lausuen: - --- Otahan ja lue tämä kirje, sillä sinä olet parempi kirjamies kuin -minä. - -Kirje oli Anteruksen pehmeätä ja kiemuroivaa käsialaa ja kuului näin. - - Rakkaat vanhemmat! - - Minun piti tänä kesänä tulla pistäytymään siellä kotona, mutta - nyt se ei käykään laatuun. - - Se parkkilaiva "Regina", jolla viimeksi purjehdin ja joka - talvehti täällä Haminassa, läksi keväällä matkalle Hulliin sekä - sieltä Välimerelle, mutta minä jäin maihin ja maamies minusta nyt - tuleekin. Niinkuin tiedätte, kuoli tämän "Reginan" isäntä vuosi - takaperin halvaukseen. Nyt talven kuluessa ovat asiat kehittyneet - niin pitkälle, että minä menen naimisiin sen lesken kanssa. Häät - ovat kolmen viikon perästä. Meidät on jo kuulutettu kerran. - Pyydän tulemaan häihin. Tulkaa nyt sieltä kaikki omaiset! - - Sitten on minulla erikoista asiaa rakkaalle isälleni. Veistämöllä - on puolivalmiina kaksi kolmimastolaivaa. Leski, minun tuleva - aviovaimoni, aikoi myydä ne huutokaupalla viime keväänä, mutta - nyt kun minä olen ottanut pesän, johon ei kuulu ainoatakaan - lasta, eikä muita perillisiä kuin tuo leski, olen saanut - asian järjestymään siten, ettei niitä laivoja, jotka molemmat - rikataan parkkilaivoiksi ja niistä tulee "Reginan" sisarlaivoja, - myydäkään, sillä huutokaupassa nykyisinä huonoina aikoina ne - olisivat menneet puoli ilmaiseksi. Tästä syystä minä nyt pyydän - isäukkoa osakkaaksi kanssani toiseen tai molempiin laivoihin. - Lainaa en pyydä, vaan tarjoan tilaisuuden päästä osakkaaksi - hyvään laivayhtiöön. Ensin aluksi riittäisi viisi tai seitsemän - tuhatta markkaa. Jos isä haluaa ruveta osakkaaksi molempiin - laivoihin niin isän olisi lähetettävä tänne kymmenen tuhatta mikä - summa tekee kaksi osaa kymmenestä. Toiseen laivaan voin näin - omaisille luovuttaa yhden osuuden viidellätuhannella, joka on - siis vähin määrä, minkä isä saattaisi nyt ensi tilassa minulle - lähettää. Yritys on ehdottomasti varma ja tuottava, sillä ensi - vuonna kohoavat laivojen ansiot moninkertaisiksi. Olen laskenut, - että nämä laivat kahtena lähivuotena tuottavat koko hintansa, - joten kykenen kahden vuoden perästä maksamaan osuuden takaisin, - jos isä niin tahtoo, sekä lisäksi vielä viisituhatta voittoa. - Salakuljetuksella ei nyt tulla ansaitsemaan niin hyvin, ja - kaikki merkit muuten viittaavatkin siihen, että salakuljetus, - tuo meriemme häpeä, kokonaan lakkaa ensi syksynä. Toivon ja olen - varma, että isä ymmärtää asian sekä lähettää rahat tai voihan - tuoda minulle ensi tilassa itse vähintäin viisituhatta. Ehkä se - käy laatuun jo heti tämän kirjeen sinne saavuttua. Minä tiedän, - kuinka paljon siellä kotona makaa rahaa joutilaana. Tämä on vain - pieni osa siitä ja viisainta olisi sijoittaa kaikki liikenevät - rahat tänne pyörimään sekä kasvamaan korkoa korolle. Nyt on - taottava, kun rauta on kuuma. Rahamiehiä on tätä nykyä vähän, ja - ne, joilla on rahaa, rakennuttavat itselleen laivoja, sillä parin - vuoden perästä alkaa laivoille kulta-aika. Onnen poika on silloin - se, ken pystyy purjeita levittämään. Isän on muistettava, mitä - Jesus Sirakinpoika Raamatussa sanoo: "Laiska ihminen on niinkuin - kivi, joka loassa makaa". Laiskalla ihmisellä tarkoitetaan tässä - sellaista miestä, joka ei tee, niinkuin samassa kirjassa, vaikka - toisessa paikassa neuvotaan, että: "Anna leipäs mennä veden - ylitse, niin sinä sen pitkän ajan perästä löytävä olet", sekä: - "Niin myös se tekee, joka purjehtia tahtoo ja on aikonut vaeltaa - julmissa aalloissa: hän rukoilee puuta, joka heikompi sitä laivaa - on, jonka päällä hän vaeltaa, sillä se on sentähden tehty, - että sillä pitää ravintoa etsittämän ja tekijä on sen taidolla - valmistanut". -- Ja niin se onkin, että laivoilla, eikä suinkaan - salakuljetuksella, se ravinto on saatava ensi keväästä asti, - jolloinka luulen tämän innoittavan salakuljetuksen loppuvan. Kun - sitten lähetät leipäsi, se on rahasi, menemään veden ylitse, - niinkuin Herran sanassa sanotaan, palajaa se moninkertaisena - takaisin sinun tykösi. Se on totinen tosi. - - Herran rauhaa toivotan rakkaille vanhemmilleni ja kaikille - omaisilleni siellä yksinäisellä merenluodolla ja jään odottamaan, - ettei rakas isävanhukseni anna luisua ohitseen tällaista - ainoanlaista hyvää tilaisuutta saadessaan ostaa halpoja - laivaosuuksia. Sillä varmasti tämä tilaisuus luisuu ohi jo parin - viikon kuluttua, koska täällä Haminassa, samoinkuin kaikissa - muissakin mantereen paikoissa, rientävät rahamiehet kilvan - hankkimaan itselleen laivaosuuksia. Minä olen nyt kuitenkin - jättänyt ainakin nämä kaksi osuutta isän käytettäväksi, mutta - kahden viikon kuluttua minä ne annan luisua vieraille paljon - korkeammasta hinnasta. - - Teidän nöyrä poikanne - Anterus Heikkilä. - Merikapteeni ja laivanvarustaja. - - J.K. - - Morsiameni Ellen Margareta lähettää myös rakkaat terveisensä - tulevalle anopilleen ja apelleen sekä langolleen Juosepille, - joita ketään hän ei vielä ole nähnyt, vaan jotka hän toivoo - näkevänsä viimeistään häissämme yllämainittuna päivänä. - - Sama. - -Juuso oli lukenut kirjeen loppuun hitaasti ja selvällä äänellä ja -lykkäsi sen sitten keskelle pöytää, kääntyen istumaan syrjin isäänsä -päin. - -Isä, vanha Hinterikki, oli lukemisen aikana myhäillen täyttänyt -piippunsa ja ruvennut tupakoimaan. - -Lukemisen jälkeen kului pitkä aika, jolloin ei kumpikaan heistä -lausunut sanaakaan. - -Kuului vain hiljainen ritinä vanhan Hinterikin piipusta, joka -palaessaan piti pientä, ritisevää ääntä sekä tuprautteli savua vuoroin -hopeaisen kantensa rei'istä, vuoroin Hinterikin suusta. Piipun -hopeahelat ja pesän kellertävä merenvaha välähtelivät sinertävän -savun alla keskipäivän paisteessa, joka virtaili sisään matalasta -kuusiruutuisesta ikkunasta, valaisten pöytää ja siinä olevaa kirjettä -ja muodostaen ruutujen muotoisia valoläikkiä keltaiseksi maalatulle -permannolle ja kirjaville permantomatoille. - -Viimein virkkoi vanha Hinterikki itse. - --- Pahuksen poika, kun ei tullut kotiin, niinkuin lupasi. Olisi ollut -komeata näyttää kyläläisille oikeata merikapteenia. Olisimme menneet jo -tänään iltapäivällä rantaan kolmeen mieheen toisten miesten joukkoon -juttelemaan. - -Juuso ei siihenkään vielä sanonut mitään. - -Hetken perästä taas lausui Hinterikki, isäukko: - --- No, mitäs tuumaat Juuso? - --- Mitäpäs minä tuumaan! Enhän minä tuumaa mitään. - -Hinterikki itse nousi ylös, asetti vaskisankalasit silmilleen, avasi -kaappinsa ja otti sieltä tukun seteleitä, joista hitaasti ja moneen -kertaan peukaloon nuolaisten luki pöydälle päällekkäin kymmenen -viidensadan seteliä sekä niiden viereen niinikään päällekäin toiset -kymmenen samanlaista, sanoen sitten: - --- Minä tuumaan, että on oikein se mitä Anterus kirjoittaa, että "anna -mennä leipäs veden yli ja sieltä on se ajan kuluttua moninkertaisena -palaava takaisin." -- Kyllä se on niin, että nyt on sitä miestä -autettava, jotta tulisi tässä itsekin autetuksi. Sinä, Juuso, otat nyt -nämä rahat ja lähdet viemään niitä Haminaan Anterukselle, ennenkuin -laivaosuudet ennättävät luisua vieraille. Lähde heti kun alkaa tuulla, -tuulipa sitten mistä hyvänsä. Kaksi viikkoa on lyhyt aika ja mennä -livahtaa pian ohi, jos tässä käydään liikoja miettimään ja hyviä tuulia -odottamaan. - --- Minä sanon suoraan, että minä en lähde. - --- Et lähde!? - --- En! - --- Sanotko sinä minulle, että et lähde?! - --- Sanon. Ja sanon senkin, että on parasta antaa rahojen olla siellä -missä ovat tähänkin asti olleet, nimittäin kaapissa. Sieltähän sitten -löytyvät, jos milloin itse sattuu tarvitsemaan. - --- Vai et sinä lähde! Vai niin! Ja minä kun juuri sinun parastasi -katsoen tuumasin ostaa ne laivaosuudet sinun nimellesi, ajatellen, että -sinä rupeisit samaan yhtiöön Anteruksen kanssa, sillä niin se on kuten -Anterus kirjoittaa, että jo ensi syksynä voi salakuljetuksesta tulla -loppu. Entä millä sitten luulet eläväsi? Et suinkaan kalanpyynnillä? -Kuivaksi käy sekin helpompaan elämään tottuneelle ja vallan kamalaa -olisi jos tässä vielä ruvettaisiin entisiä saaliita syömään. Nopeasti -tyhjenee sellainen jyvälaari, johon ei koskaan mitään lisätä. Täällä -saaressa eläminen käy aina yhä ahtaammaksi ja ahtaammaksi. Kalastus -ei enää elätä, loistoja ja sumukelloja parannellaan joka vuosi ja -laivarikot vähenevät vähenemistään. Mantereelle olisi sinunkin -yritettävä mitä pikemmin sitä parempi ja naitava siellä, kuten -Anterus. Minä olen vanha mies ja päiväni lienevät luetut, samoinkuin -mammankin. Meidän ajaksemme tässä vielä leipää riittänee, mutta sinun -on katsottava eteesi ja lähdettävä mantereelle nyt kun siihen on näin -hyvä tilaisuus. - --- Oli miten oli, mutta Anteruksen kanssa yhtiömieheksi en rupea, enkä -myöskään lähde hänelle rahoja viemään. -- Se on sanottu. - --- Jaaha -- vai niin -- vai on sanottu. No, olkoon vaan, mutta älä -sitten kadu perästäpäin. No niin. Hyvä! Minä lähden sitten itse. Minä -vien itse rahat. Jaaha. -- Jaaha. -- Mitä minun pitikään sinulle vielä -sanoa. -- Tuota noin -- sitä vain, että minun isäni on elänyt tässä -talossa syntymästä kuolemaansa asti ennen minua, ja ennen häntä hänen -isänsä ja niin pois päin edesmenneisiin kantavanhempiin aina Aatamin -aikoihin asti, mutta ei tähän taloon -- tuota noin -- minun tietääkseni -ole -- ole -- tuota noin -- tuotu yhtään emäntää ensin piikana -harjoittelemaan ja perehtymään ja kokeilemaan, -- vaan suoraa päätä -emännäksi. -- Ymmärrätkö sinä? - --- Luulen ymmärtäväni. - --- Luulet ymmärtäväsi! Koiranhäntää sinä ymmärrät! - --- Kyllä minä älyän vähemmästäkin huutamisesta! - --- No, hyvä on! Mene sitten matkoihisi ja käske Santra tänne. -- Minun -on tässä vähän ruvettava ymmärtämään sinunkin puolestasi! -- Mene!! - -Kului korkeintaan viiden henkäyksen aika, kun Santra jo seisoi ukon -kammarissa oven edessä, kalpeana ja pelästyneenä. - --- Jaaha. -- Käyhän tänne pöydän päähän tuolille istumaan, Santra, niin -jutellaan vähän. - -Santran olikin jo aika päästä istumaan, sillä hänen päätään huimasi ja -hän oli vähällä kaatua. Horjuen astui hän yli permannon ja istuutui -tuolille, kädet sylissä ristissä. - -Hinterikki lipoi kielellään viiksiään sivellen niitä sekä tuuheata -partaansa oikealla kädellään, samalla kun hän keinutteli oikeata -jalkaansa, jonka oli heittänyt yli vasemman polven ja jatkoi puhettaan -Santralle seuraavasti: - --- Minua ei ensinkään ihmetytä se, mitä näin äsken tuvassa. Teidät, -sinut ja Juosepin, on viimeaikoina liian usein nähty yhdessä. -- Mitä -minä sinulle nyt puhun ja mitä tulen puhumaan, tapahtuu ystävyydestä -sinua kohtaan, Santra. -- Tarkoitan sinun parastasi. Sinun on nyt -jätettävä tämä talo - heti -- ja koko tämä kylä -- ja vielä parempi -jos lähdet koko saaresta. Kyllä sinä voit saada palveluspaikkoja -mantereeltakin, ehkäpä oikein kaupungeista. - -Hinterikki näki, ettei tytöltä ollut itku kaukana. - --- No no -- voi olla, että mieluimmin jäät kotiisi kirkonkylään. Hyvä -se on sekin, kunhan takaat, ettet joudu tästä edes yksiin Juuson -kanssa. -- Minä maksan sinulle palkan etukäteen pestiajan loppuun -saakka sekä lisäksi sata markkaa vaatteita varten. -- Tässä on rahat. - -Hinterikki luki rahat ja lykkäsi ne pöydän päähän Santran puoleiseen. - --- No, mitäs sanot? -- Puhu nyt jotakin! Minä toivoisin, että eroisimme -ystävyydessä ja sovussa. -- Vai olisiko sinulla ehkä jotain sellaista -sanottavaa, jota on vaikea ilmaista. -- Olisivatkohan asiat jo niin -pitkällä? - Olisivatkohan asiat todellakin jo niin pitkällä?! - Vai -niin, vai niin. -- - -Santra painoi kasvonsa käsiinsä, alkaen nyyhkyttää niin, jotta hartiat -kohoilivat ja hänen olkapäänsä vavahtelivat. Kyyneleitä virtasi hänen -kämmentensä alitse. - --- Sitä minäkin olen epäillyt. -- Vai on se pojan pakana päässyt niin -pitkälle! -- Älähän nyt itke! Koetetaan parantaa asiaa! Minulla on -kyllä rahaa sinun ja -- ja -- auttamiseksi -- ja minä tahdon sinua -auttaa, ettei sinun tarvitse hätään joutua. Sano paljonko minun pitää -sinulle antaa -- että lähdet -- en minä tingi. Sata markkaa siellä -tai täällä, se on pieni asia! Lähdetkö viidellä sadalla -- luuletko -sen riittävän? -- Mutta pidäkin sitten suusi kiinni -- tarkoitan, -ettet vihjaise kenellekään ainoallakaan sanalla mitään sellaista mikä -viittaisi tähän asiaan -- etkä siitäkään, että olet tästä talosta -saanut rahoja. - -Santra itki jo ääneen. Hän itki hillittömästi. Hän vei esiliinansa -kasvoilleen ja pyyhki sillä kyyneleitään. - --- Minä annan tästä tämän viissataa. Sano nyt, hyvä ihminen, riittääkö -se! Määrää mitä tahansa, kunhan vain pääsen sinusta! Seitsemän sataa! -Tuhat markkaa! No, tässä on tuhat markkaa! Ota se ja mene! Vai oletko -sinä ihan pohjaton! Lopeta itkusi, en minä sitä ymmärrä! Sano selvin -sanoin, mitä minun on sinulle maksettava! Minä maksan mitä hyvänsä, -kunhan vain olet tyytyväinen. - --- Voi hyvä isäntä, lähdenhän minä ilmankin! Voi hyvä Jumala, lähdenhän -minä! Eikä minulla ole Juuson kanssa tekemistä yhtään mitään, enemmän -kuin mitä isäntä äsken tuvassa näki. Minä vannon ja vakuutan, ettei ole -mitään enempää! Voi hyvä Jumala, en minä teiltä tahdo mitään muuta kuin -palkkani! - --- No jos niin on asia, niin sitä parempi -- sitä parempi. -- Mutta -lupaatko sinä minulle, että tästä hetkestä alkaen jätät sekä tämän -talon, että Juuson. - --- Lupaan, lupaan! Minä lupaan sen! - --- Sinä siis lupaat sen? - --- Minä lupaan sen ja lähden ilmankin. En penniäkään minä ota. Tulenhan -minä toimeen maailmassa muuallakin. -- Voi voi! -- Voi voi, hyvä -isäntä, lupaanhan minä ilmankin! - --- No no, en minä pakoita sinua ottamaan rahaa, jos et sinä itse -hyvällä mielellä ota. -- No, ota nyt kuitenkin tuo satamarkkanen! - --- Ei penniäkään enempää. -- Voi voi, onhan tämäkin jo liikaa! - --- Ota pois vaan! En minä siitä köyhdy. Sinä olisit vielä saapa kengät -ja hamekankaan sekä yhtä ja toista muuta, joten saat ottaa niistä tuon -satamarkkasen. En minä sitä lahjaksi tyrkytä, mutta ei meiltä tarvitse -kenenkään tyhjin käsinkään lähteä. -- Ymmärräthän sinä itsekin, ettei -sinun enää sovi jäädä tänne meille. - -Kului tuskin kahta tuntia, kun Santra jo käveli pitkin metsäpolkua -kotiansa kohti kirkonkylään päin. - -Kesän aikana käyttivät kylien välillä jalan astujat niin sanottua -alatietä, joka kulkee osittain pitkin rantaa ja osittain yli niemien ja -rantakallioiden. - -Kun oli sunnuntaipäivä, pelkäsi Santra, että hän alatiellä kohtaisi -vastaantulijoita. Joka sunnuntai nimittäin poikkesi osa kirkkomiehistä -kirkonkylään sukulaisiinsa kirkkokahville, jääden niinollen pois -haapioista ja palasi kotiin jalkaisin alatietä. He kulkivat yksitellen -tai pienissä joukoissa. Näitä ei Santra nyt halunnut kohdata ja valikoi -senvuoksi ylätien, joka kulki vuoriston kautta läpi keskimaan ja jota -tietä käytettiin vain talvisin. Kesän aikana voi siellä kohdata vain -marjamiehiä tai lehmänetsijöitä. Nyt ei ollut marja-aika eikä liioin -lehmänetsijäin aikakaan, sillä viimemainitut liikkuivat vasta illalla -myöhään, joten Santra siis tiesi sillä tiellä kaikkein vähimmin -tapaavansa vastaantulijoita. - -Niinä parina tuntina, joina hän kokoili tavaroitaan, hän vähitellen -rauhoittui ja kulki nyytteineen kylän läpi aivan levollisen näköisenä, -mutta päästyään metsään hän alkoi uudestaan itkeä. Hänen oli istuttava -usein kivelle lepäämään. - -Vähitellen hän kuitenkin tyyntyi ja noustuaan Havukkavuoren rinteelle, -josta on laaja näköala itäänpäin merelle, etelään Tervamäelle, -Liivalahdenjärvelle ja Lounatkorkealle sekä lounaaseen, ohi -Havukkavuoren nokan, merelle, hän hengitti jo rauhallisesti. - -Siinä hän istui lepäämään ja ihailemaan luonnon tyyntä sunnuntairauhaa -ja silmien edessä leviäviä laajoja näköaloja. Hän tunsi vähitellen -tulevansa milteipä iloiseksi. Kaikki viimeisten tuntien tapaukset ja -koko Heikkilässä oloaika tuntui häipyvän kauas menneisyyteen, ikäänkuin -siitä olisi jo kulunut monta ihmisikää. - -Hänen huomionsa kiintyi suuriin, kauniisiin, valkeisiin punatäpläisiin -apolloperhosiin, joita pari lenteli hänen läheisyydessään, ja -kiitishaukkoihin, jotka liitelivät korkealla taivaalla Havukkavuoren -nokan ympärillä ja vinkuivat. - -Haukat liitelivät niin korkealla. Ne huusivat omaa huutoaan, jota -ihminen ei ymmärtänyt. - -Ne eivät tienneet mitään ihmisten huolista ja murheista. Niillä ei ole -mitään tietoa ihmisistä, jotka ahdistavat toisiaan. - -Ne etsivät ruokaa poikasilleen. - -Santra iloitsi siitä, että on kiitishaukkoja, jotka eivät tiedä mitään -ihmisistä, ja kauniita apolloperhosia, jotka asettuivat kanervan -latvoille aivan hänen viereensä käden ulottuville, eivätkä välittäneet -mitään hänen olemassaolostaan. - -Santra tunsi mielensä kirkastuvan ja keventyvän. - -Hän hengitti jo aivan tyynesti, eikä enää nikotellut. - -Kaikki alkoi näyttää hänen silmissään kauniimmalta ja kirkkaammalta -kuin koskaan ennen. - -Apolloperhoset suurine valkeine siipineen ja punaisine täplineen, -kanervat sinipunaisine kukkineen -- ja harmaa jäkälä kalliossa -- ne -eivät koskaan ennen olleet niin kauniita kuin nyt. - -Ja kiitishaukat! - -Niiden kirkuna tuntui miltei riemunpurkaukselta. - -Lounatkorkea siinti etelässä niin kauniina ja levollisena. - -Alhaalla laaksossa lepäsi ruskeankeltaisine rämerantoineen järvi kuin -iso soikea peili. - -Tervamäen kukkula vasemmalla pyöristyneine reunoineen ja jyrkkine -länsirinteineen tuntui hymyilevän ja nauravan: "Ole rohkea tyttöseni!" - -Päivä vuodatti säteitään korkealla lounaassa ja sen alla meren -saarteella paloi tulena kirkas, väreilevä juova. Samanlaisia tulijuovia -väreili tyynen meren päällä päivän alla muuallakin. - -Santrasta tuntui kuin olisi hän vasta nyt herännyt näkemään taivaan, -maan ja meren. - -Siinä istuessaan palasivat toisinaan hänen ajatuksensa takaisin -ihmisten luo, Heikkilään, mutta ei hän enää niitä ajatuksia pelännyt -eikä koettanut niitä poiskaan karkoittaa, sillä ne tulivat hänen -luokseen lempeinä, varsin kaukaisina muistokuvina, ikäänkuin hyvin -vanha uni. Ne eivät myöskään enää häntä rasittaneet, vaan päinvastoin -virkistivät. - -Hän lienee näin istunut tunnin, ehkä enemmänkin, kunnes jälleen alkoi -jatkaa matkaansa. - -Hän tunsi nyt voimaa jäsenissään. - -Hän hypähteli kepeästi kiveltä kivelle ja hyräili. - -Loppumatkalla hän kulki ohi niityn, josta hän poimi ison kimpun -keltaisia ja valkoisia kukkia. - -Hänen vanha äitinsä oli iloinen siitä, että hänen Santransa tuli kotiin -terveenä ja reippaana ja toi muassaan paljon kukkia ja paljon rahaa. - - * * * * * - -Vielä samana iltana myöhään alkoi puhaltaa navakka länsituuli, ja sen -kiidättämänä purjehti vanha Hinterikki pitkin yötä Haminaan, jonne hän -saapui kello kolme aamulla, päivän nousun aikaan ja kävi muutamaksi -tunniksi "Vesan" kajuuttaan maata, koska ei tahtonut vielä niin varhain -mennä vaivaamaan poikaansa Anterusta. - -Kello seitsemän aamulla hän sitten seisoi poikansa edessä, jolle hän -jätti kymmenen tuhatta markkaa kymmenettä osuutta vastaan molemmissa -valmistuvissa kolmimastoissa, joita hän päivän kuluessa, aamiaisen -jälkeen, kävi poikansa kanssa tarkastamassa veistämöllä. - - - - -VII. - -ESIVALTA JA SALAKULJETUS. - - -Muutamana sunnuntaina tämän jälkeen sattui eräs tapaus, joka kuohutti -koko saaren kansan, etenkin miesväen mieliä. - -Senlainen tapaus kuin Santran lähtö Heikkilästä ei herättänyt mitään -huomiota -- tapahtuihan Heikkilässä usein palvelijattarien vaihdoksia -kesken vuotta. Pari päivää huhuiltiin asiasta sitä ja tätä, mutta -sitten se painui unohduksiin. Niin kävi aina ja niin nyt Santrankin -lähtiessä. - -Mutta se mitä nyt tapahtui, antoi puheenaihetta vuosiksi -- vielä -seuraavankin sukupolven miehet siitä juttelivat, ja se tapaus vahvisti -saarelaisten uskoa siihen, että esivalta vetää aina yhtä köyttä -talonpoikia vastaan. - -Asia oli tämänlainen: - -Eräänä sunnuntaina saarnasi saaren pappi salakuljetuksesta, että se -on rikoksellista ja häpeällistä, tuottaa kurjuutta ja pahennusta sekä -johtaa salakuljettajat perheineen helvettiin, joskin se antaa maallista -hyvää, joka on katoavaista. Hän lausui: - -"Kun nyt pari vuotta sitten (vuonna kuusikymmentä kuusi) kiellettiin -viinan kotipoltto ja viinapannut hävitettiin, lankesivat muutamat -heikkoluontoiset miehet tässäkin saariseurakunnassa entistä -runsaammassa ja yhä lisääntyvässä mitassa harjoittamaan tuota maallisen -ja jumalallisen lain kieltämää häpeällistä salakuljetusta." - -Lisäksi hän selvitti, että kun Korkea Esivalta kielsi viinan -kotipolton, tarkoitti se synninpesien hävittämistä, tapojen -parantamista ja yhteisen kansan onnea. -- "Tämä on Jumalan tahto, ja -tämä on Esivallan tahto. Mutta Perkeleen tahto on toinen; sen tahto -on, että kansa elää synnissä ja hekumassa ja menee helvettiin. Niin -tapahtui vanhan testamentin aikana Sodomassa ja Gomorassa. Siellä -vallitsi Perkeleen tahto: Ihmiset siellä söivät, joivat ja naivat -- -mutta missä he nyt ovat? Heidän sijansa ei tunne heitä. Minä kysyn: -kussa he nyt ovat? -- ja vastaan: heitä ei enää ole maan päällä, eikä -heitä ole saapunut taivaaseenkaan, vaan ovat he kaikki helvetissä. -- -Niin on käyvä tämänkin saaren, jonka kansan keskuudesta Perkele on -löytänyt muutamia heikkoluontoisia himonorjia sijaisikseen, jotka nyt -hänen kutsumustaan täyttäen eivät muuta tee kuin kokoavat itsellensä -väärää rikkautta synnintiellä -- salakuljetuksella, ja niin on synti -soaissut näiden miesten ja koko heidän perhekuntansa mielet, ettei -sellaista toimintaa enää häpeänäkään pidetä, vaan mies se, joka enimmän -lakia rikkoo ja enimmän salakuljetuksella hyötyy!" - -Kirkossa oli syntyä täydellinen hämminki ja häiriö, sillä papin -huutaessa korkealla äänellä: "vaan mies se, joka enimmän lakia rikkoo -ja enimmän salakuljetuksella hyötyy!", kiljaisi Sepän Jere, joka istui -Juuson vieressä parvella: "Niin onkin! Sen sinä kerrankin oikein -sanoit!", josta oli seurauksena seuraava sananvaihto: - -Pappi: Kuka siellä parvella huutaa ja häiritsee jumalanpalvelusta? - -Jere: Minä se olen! - -Pappi: Kuka minä? - -Jere: Sepän Jereksi minua sanotaan. - -Pappi: No mitä sinä, Sepän Jere, sitten tahdot? - -Jere: Sitä vaan, mitä tässä kaikki miehet tahtovat, että saarnaa -sinä Jumalan sanasta, äläkä salakuljetuksesta, sillä hyvää se tekee -sinullekin ja koko yhteiselle kansalle -- se salakuljetus, ja miesten -miehet siihen vain pystyvätkin. - -Pappi: Rohkenetko sinä, koira, huutaa tässä kirkossa, että salakuljetus -tekee minulle hyvää, ja sinultako minun on kysyttävä, mistä minä saan -saarnata ja mistä en. - -Jere: Ei sinun tarvitse minulta lupaa kysyä, mutta kiellon saat kun -sattuu, ja nyt se sattui, ja tekee se salakuljetus hyvää sinulle, -niinkuin muillekin juopoille! - -Miesten puolelta kirkosta kuului useampia huudahduksia: "Oikein! Se -on oikein, Jere!" -- sillä seurakunta ei ollut tyytyväinen pappiinsa, -koska hän sen mielestä liian usein kajosi ihmisten yksityiselämään: -milloin kortinpeluuseen, milloin tanssiin, milloin yökulkuun, milloin -juoppouteen, panetteluun, kateuteen ja milloin mihinkin, ja kun pappi -lisäksi itsekin oli juoppo, oli jokaisesta selvää, ettei hänellä ollut -oikeutta saarnata ainakaan juoppoutta ja siihen kuuluvia asioita -vastaan. - -Papin huutaessa: "Tästä tulee käräjäjuttu! Tästä tulee käräjäjuttu! -Oikeuden edessä saatte vastata kirkkorauhan rikkomisesta!", alkoi -kirkosta virrata ulos naisia ja arempia miehiäkin, päästäkseen -joutumasta oikeuteen todistamaan. - -Saarnan jatkumisesta ei enää tullut mitään ja siksi pappi heti -käräjäjulistuksensa perästä lausui: "Amen!", siirtyen senjälkeen -lukemaan rukouksia, kuulijakuntanaan vain muutamia miehiä sekä suntio -ja lukkari. - -Kirkonmenojen loputtua oli rantaan luotsisillan juureen kokoontunut -noin nelisenkymmentä miestä rantakäräjiä pitämään. - -Siinä oli nyt molempien kylien miehiä yhdessä ryhmässä. - -Tämä seikka oli harvinaista, sillä kylät olivat alinomaisessa riidassa -keskenään. - -Vielä harvinaisempaa oli se, että keskustelu oli aivan yksimielistä, ja -tämä yksimielisyys johtui siitä, että kylien välinen viha ei ollut niin -suuri kuin viha niitä ajatuksia kohtaan, jotka tämänpäiväinen saarna -oli synnyttänyt. - -Keskustelu oli järjestymätöntä jupinaa siihen asti kun saapuville tuli -saaren puujalkainen lukkari keppi kädessä ja ontuen. Hän oli menettänyt -jalkansa jo nuoruudessaan eräässä laivarikossa, ja kun hän ei -sittemmin enää kelvannut enemmän laivankannelle kuin kalahaapioonkaan, -lähetettiin hänet kunnan kustannuksella opiskelemaan lukkariksi. -- -Köyhä kun hän oli, oltiin varmat siitä, että hän joka tapauksessa -joutuisi kunnan elätiksi, jolloin, jos hän kauan eläisi, se koituisi -kalliimmaksi kuin talven kestävä opiskelu hiippakunnan pääkaupungissa. -Erikoisia laulajan lahjoja hänellä ei ollut, ja kun hänet ensikertaa -vietiin kouluuttajansa eteen ja kun tämä ensi töikseen oli koettanut -hänen laulutaitoaan ja julistanut saattomiehille että: "Eihän tämä -osaa laulaa lainkaan!", olivat saattomiehet vastanneet: "Eihän sitä -olisi tänne tuotukaan, jos se nyt jo osaisi! Siitä syystähän se -juuri tänne tuotiinkin, kun ei se laulaa osaa ja kun me tarvitsemme -lukkarin. Ja koska tältä on toinen jalka pois, eikä kykene merelle, -jäisi se kunnan elätettäväksi -- nuori mies -- eksä ymmärrä?" -- "Kyllä -ymmärrän, kyllä ymmärrän, kyllä ymmärrän", oli vastannut se päälukkari, -lukkarien kouluuttaja, "mutta minä luulen ettei tästä miehestä laulajaa -tulekaan, vielä vähemmin soittajaa." -- "No koettaa nyt vaan!" olivat -saattomiehet sanoneet, ja niin hän jäi kuin jäikin "peluukouluun", -kuten hän itse myöhemmin, etenkin humalapäissään, nimitti sitä laitosta -hiippakunnan pääkaupungissa, missä hän oli yhden talvensa viettänyt. - -Lukkaria nimittivät omaiset ja ystävät puusedäksi ja vihamiehet -kämpäksi -- johtuen molemmat nimet hänen puujalastaan -- tai oikeastaan -kahdesta puujalasta, sillä hänellä oli aina keppi välttämättömänä -toverinaan -- kun taas Kämpän nimi erikoisesti muistutti hänen -omituista, "kämppäävää", joka toisella askelella nytkähtävää kävelyään. - -Lukkari oli ollut pahoissa vihoissa papin kanssa jo toistakymmentä -vuotta. Mistä lieneekään riita alkanut, mutta ainakin pappi puolestaan -koetti pitää sitä yhä eteenkin päin vireillä, panemalla lukkarin -laulettavaksi sellaisia virsiä, joita tämä ei osannut edes laulaa, -saati sitten soittaa. - -Tähän aikaan lukkari oli vanha mies, kuudenkymmenen korvilla. Hänellä -oli iso perhe ja jonkin verran varallisuuttakin. Viimemainittu seikka -on erittäin merkittävä, sillä useammin kuin yhden kerran on sanottu, -ettei mennyt hukkaan se raha, mikä pantiin lukkarin koulutukseen: kunta -säästyi yhdestä vaivaisesta ja sai mukiinmenevän -- saarelaiskannalta -katsoen mainionkin -- lukkarin, ja lisäksi vaatesepänkin, sillä -lukkariksi opiskellessaan oli hän koko talven käynyt väliaikoinaan -erään kaupunkilaisen ompelijamestarin luona opiskelemassa ompelua -ja saavuttanutkin siinä ammatissa sellaisen kätevyyden, että kykeni -pitämään saaren sulhaset ja muun mieskansan vaatteissa. Lisäksi hän -oli teräväpäinen ja luki ahkerasti lainopillisia kirjoja ja oli -senvuoksi saarensa ainoa lakimies ja asiakirjojen kirjoittaja, sekä -vielä kaiken kukkuraksi ainoa apu tapaturmissa, milloin sattui luun -murtumisia, tai joltain meni jäsen sijoiltaan, saatiin haavoja, -tapahtui käärmeenpuremia, pyörtymistä, tarvittiin virvoittaa hukkuneita -tai mitä muuta hyvänsä. Toimipa hän myöskin jok'ainoan kuolinpesän -selvitysmiehenä ja perunkirjoittajana. Vieläpä hän sai kokoonpanna -yksityiskirjeitä, tyttöjen kirjeitä merimiehille, ja monenmoisia muita, -ja koska hän jokaisesta pienimmästäkin työstään otti palkan, kerääntyi -hänelle, ei ainoastaan iloisia ja terveitä lapsia ja lasten lapsia, -vaan myöskin maallista mammonaa: tavaraa ja rahaa. - -Hän oli keskikokoinen mies. Hänen kasvonsa olivat punakat vanhuksen -kasvot. Parta oli valkea ja poskilta ajettu. Hiukset olivat myös -valkeat -- nimittäin siellä missä niitä vielä oli: pieni seppele -korvasta korvaan takaraivon yli. - -Laulumiehenä hänen oli oltava läsnä kaikissa häissä, hautajaisissa, -ristiäisissä ja muissa juhlissa. - -Ensimmäisen totilasin juotuaan hän sekoitti puheeseensa vironkieltä. - -Toisen lasin juotuaan hän puhui pelkkää viroa ja kolmannen lasin -lopulla sekä sitä seuraavan lasin aikana ranskaa, joksi nimitettiin -hänen omituisia nenä-ääniään, joita ei kukaan ymmärtänyt. Viidennen -lasin aikana hän itki sitä mikä hänestäkin olisi tullut, ellei olisi -joutunut peluukouluun: "Kunnanvaivainen -- uu uu -- kunnanvaivainen!" - -Yöllä, häistä kotiinpalatessaan, hän hukkasi keppinsä häätalon -ulkoportaissa, ja kompastui suin päin lähimpään puroon, joka, alkaen -ylhäältä vuoristosta, virtasi läpi kylän ja jonka yli aivan lukkarin -talon lähellä johti kaiteeton kivisilta. Kompastuessaan hän pudotti -puujalkansa puroon joko kivisillan ylä- tai alapuolelle, saaden -sitten kulkea ryömimällä loppumatkan kotiinsa, jonka oven takana hän -alkoi huutaa apua. Itkukohtauksensa jälkeen hän nimittäin varustautui -lähtemään salaa yksin kotiinsa, sanomatta siitä mitään vaimolleen, -tyttärelleen, pojalleen tai muille läsnäolijoille. Näin kävi aina. -Se oli hänen tapansa. Lukkari siis tulla kamppaili pitkin rantakujaa -kotoaan päin ja lähestyi miesjoukkoa. - --- No. Mitäs tuumasitte papin saarnasta tänään? kysyi lukkari. - --- Mitäs sinä itse siitä tuumasit?, kysyi joku joukosta. - --- Mitäs minä tuumasin muuta kuin että taisi se ukkopaha sanoa vähän -liikaa. - --- No olikos mielestäs se sitten liikaa, mikä parvelta kuultiin? kysyi -Sepän Jere nauraa höröttäen, ja toiset miehet, varsinkin nuoremmat, -nauroivat samalla tavalla ja kovasti kiljahdellen kuten Jerekin. -Kohteliaisuudesta Jereä kohtaan, joka oli päivänsankari, he sen tekivät. - -Lukkari: No no! No no! Liika on aina liikaa! - -Jere: Olinkos mielestäs väärässä? - -Lukkari: Enhän minä sitä ole sanonut kumpiko oli väärässä sinä vai -pappiko. Minä vain sanoin että liika on aina liikaa ja sanon sen -vieläkin. Olkoon asian laita niin tai näin -- enkä minä sitä väitäkään, -että sinä väärässä olisit ja pappi oikeassa -- mutta se on liikaa, että -kuka hyvänsä avaa suunsa jumalanpalveluksen aikana. Minä ja pappi - se -on toinen asia, mutta sinun pitäisi tietää pitää suusi kiinni kirkossa, -paitsi virren aikana. - -Ääniä joukosta: Jere oli oikeassa! - -Lukkari: Oikeassa! Enhän minäkään sitä ole sanonut, ettei hän olisi -oikeassa. - -Matsedän Jyri: Kuulkasta pojat! Minä olen sitä mieltä, että meidän -olisi kiellettävä pappi saarnaamasta salakuljetuksesta. Eihän ne -sellaiset asiat kuulu papille eikä kirkkoon. - -Lukkari: Ei kuulukaan. Siinä sinä olet oikeassa, mutta minkäs sille -teet. Saarnaa mistä haluaa. - -Matsedän Jyri: Onhan täällä kirkkoneuvosto ja onhan sitäpaitsi -tuomiokapituli, johon voi valittaa. - -Sepän Jere: Vallasväen metkuja kaikki! Saarnuuttavat papilla omaksi -hyväkseen ja meillä maksattavat palkan! Kyllä tämä virsi jo osataan. Ja -mitäs luulet lukkari sen lain olevan, jolla viinankeitto kiellettiin? -Ei mitään muuta kuin herrojen metkuja. Koiranhäntää ne sillä kansaa -tahtovat parantaa! Omaksi hyväkseen tekivät lain, jonka turvissa saavat -laittaa olut- ja viinatehtaitaan joka kaupunkiin. Pelkkää vääryyttä! -Vai mitä arvelet, lukkari? - -Lukkari: Mitäs minä arvelen. Enhän minä mitään muuta arvele, kuin että -eivät ne viina- ja oluttehtaat menestyisi, jos kansa saisi polttaa -viinaa itse. - -"Eivät menestyisi, eivät menestyisi"! huusi koko joukko. - -Lukkari: Ja siitä syystä se on väärin, että pappi, jolle me maksamme -palkan, saarnaa ja saarnaa salakuljetusta vastaan, siis vallasväen -hyväksi. Eiköhän asia ole niin, että kun vallat yrittävät, niin -talonpojan on myöskin yritettävä! Laki hävitti talonpojilta kotipolton, -jotta sensijaan viinatehtaat eläisivät. Kun kotipoltto oli lainmukaista -ja kun se meiltä vietiin vääryydellä pois, niin ei minun ymmärtääkseni -salakuljetus ole kuin hyvä ja laillinen asia. Sillä tavalla minä sen -lain ymmärrän. - -"No, sinähän sen paremmin ymmärrät. Kukas tässä sitä paremmin -ymmärtäisi", kuului taas joukosta. - -Sepän Jere: No ja mitäs tämä pappi sitten menee saarnaamaan sillä -tavalla, että se laki tahtoo parantaa kansaa! - -Eräs ääni: Omia kukkaroitaan ne tahtovat parantaa -- on ne niin -viisaita. - -Sepän Jere: Ja siitä syystä tämä salakuljetus on kansan asia. -Tullisyökärit ja muut sellaiset ovat vain vallasväen juonia meitä -vastaan! - -"Se on oikein! Se on oikein", huusi koko miesjoukko kuin kuorossa. - -Lukkari: Ja onkos tämäkin oikein, että pappi rettelöi ja sekaantuu -asioihin, jotka eivät hänelle kuulu! Saarnatkoon mitä papin pitää -saarnata, älköönkä sekaantuko tähän meidän asiaan. Kyllä minä vielä -sanon sille kovat sanat. Maltahan, kun ensi kerran hänet tapaan, niin -kyllä minä hänelle sanelen, että muistaa. Minullekin hän on tehnyt -vääryyttä. Mitäs kun tänäänkin pani sellaiset virret, joita ei lauleta -missään kirkossa! Ja monta muuta konnankoukkua -- pelkkää kiusantekoa! -Olen jo monta kertaa aikonut sille antaa sellaisen läksytyksen, että -muistaisi ja tietäisi kenen kanssa on tekemisissä, mutta tähän asti -olen sitä vielä armahtanut. Mutta on minunkin sydämeni jo niin täynnä -kiukkua, etten enää voi sitä sietää. Minä en jätä sitä haukkumatta, -ensi kerran tavatessamme -- vaikka sitten sakastissa tai vaikka kaiken -kansan kuullen avonaisen haudan partaalla tai häissä tai missä hyvänsä. -Minä en sitä pappia enää armahda -- en totta vie armahdakaan! Mutta -mitäs tuumaat, Hinterikin Juuso, sinä itse pääluntreijari?! Sinähän -olet ollut ääneti koko ajan? - -Juuso: Minä olen tässä vain tyytyväisenä kuunnellut, että jopa alkavat -muidenkin silmät aueta näkemään, että salakuljetus on kunniavirka. -Minä olen sen tiennyt jo aikoja sitten! Jos tässä olisi puhuttu -salakuljetusta vastaan, niin kyllä sitten minäkin olisin suuni -aukaissut ja olisittepahan silloin kuulleet! Mutta mitäs minulla nyt on -sanomista? Ei mitään. Minä olen tyytyväinen, ja tyytyväinen on vaiti. -Mutta sinua, lukkari, minä vähän ihmettelen, kuinka sinä jaksat sietää -tuota pappia vuodesta vuoteen ja annat hänen menetellä kanssasi miten -hän vain ikinä haluaa. Sinä olet raukka! Kun pappi on kaukana niin -silloin sinä kyllä olet mies uhkailemaan, mutta kun hän on edessäsi, -olet sinä valmis vaikka suutelemaan hänen kengänkärkiään. Jos pappi -sakastissa sanoisi: 'Lukkari! Ryömi nelinkontin täältä urkuparvelle!' -niin sinä ryömisit. Niin, jumalaut' ryömisitkin! Sinä olet melko arka -mies. On noita sinun uhkauksiasi ennenkin kuultu! - -Lukkari: Arka mies. Arka mies! Ei se arkuutta ole, vaan -kärsivällisyyttä. Minä olen hyväluontoinen mies, enkä hanki riitaa, -mutta nyt on sydämeni niin täysi, etten enää voi vaieta. Minä menenkin -nyt suoraa päätä pappilaan, ja jos haluatte lähteä kuuntelemaan mitä -minä hänelle sanon, niin saatte kyllä tulla mukaan. - -Lukkari oli niin kiukkua täynnä, että häneltä lopulta sanat tahtoivat -salpaantua kurkkuun. Hän änkytti ja tavoitteli ja kertaili sanojaan -sekä huitoi ilmaa käsillään ja kepillään. - -Hänen viimeisten sanojensa aikana nähtiin papin tulevan pitkin -rantakujaa samalta suunnalta mistä lukkarikin oli saapunut äsken. Hän -oli tavallisella kirkkokahvin jälkeisellä virkistyskävelyllään ja -lähestyi nyt miehiä. Usein hän teki niin. Hän olisi halunnut kuulla, -mistä miehet rantakäräjillä juttelivat, mutta siinä yrityksessään hän -ei koskaan onnistunut. Kun papin tulo huomattiin, sanoi joku lukkarille: - --- No -- muista nyt uhkauksesi ja pane se kerrankin täytäntöön! - --- Kyllä mi... - -Pappi pysähtyi miesten eteen. - -Naapurikylän miehet olivat aikoja sitten hiipineet haapioihinsa ja -soutivat jo poispäin satamasta. Osa kirkonkylän miehiä oli myöskin -poistunut paikalta. He kävelivät kuka millekin suunnalle kotejaan -kohti, kädet housuntaskuissa ja piippu hampaissa. Paikalle jäi vain -lukkari ja neljä, viisi muuta vanhempaa miestä, kirkkoneuvoston -jäseniä, joten eivät siis iljenneet paeta pappiaan. - -Tämä aloitti puheen: - --- Jaaha. Hyvää päivää, hyvää päivää! Mitäs ne miehet tässä tuumivat? - --- Jumal'antakoon! - -Seurasi pitkä vaitiolo. Sitten lukkari sanoi: - --- Tässä vain katsellaan säätä, että tuleeko verkkoilma ensi yöksi. -Mitä pastori luulee, tuleekohan siitä yöksi tormi? - --- Tjaa! Minä en osaa siihen asiaan sanoa mitään. Niin tyhmä olen vielä -näissä meriasioissa. Minun täytyy todellakin tunnustaa, etten osaa -sanoa kerrassaan mitään. - --- No -- eihän se kuulu pastorin ammattiinkaan. Me tässä kyllä olemme -katselleet ja tuumineet, että kun veti tuon taivaan noin hikiseksi ja -umeaksi ja päiväkin paistaa kuin avannosta, ja kun merikin on noussut -koko aamupäivän, niin ei siitä muu voi tulla kuin tormi. Tormia ja -sadetta se nyt hakee, ei taida olla ihmisillä ensi yönä asiaa verkoille. - --- Jaaha, jaaha. Voihan se niinkin olla. -- Parhaitenhan sen ymmärrätte -te, jotka olette koko elämänne olleet meren kanssa tekemisissä. -- -Minun tässä pitää vähän vielä terveydeksi kävellä ennen päivällistä, -että ruoka maittaisi paremmin. -- No niin. Hyvästi vaan ja Herran -haltuun, Herran haltuun! - -Hän kätteli kutakin erikseen ja alkoi sitten hitaasti kävellä eteenpäin -pitkin rantatietä. - -Miehet jäivät ääneti tupakoimaan ja katselemaan merelle päin. - - * * * * * - -Juuso tovereineen souti hyvää vauhtia kotiinpäin. - -Heillä oli edessään runsas tunnin soutu. - -Oli miltei tyyni ja täytyi siis soutaa koko matka. - -He soutivat ääneti. - -Heillä ei ollut mitään keskusteltavaa. Kukin hautoi omia ajatuksiaan. -Alussa he nauroivat lukkarin kiihkoilulle ja uhkauksille. Se oli niin -hänen tapaistaan ja täysin vaaratonta. - -Sen jälkeen he luultavasti kaikki miettivät aivan samoja asioita, -nimittäin kokemuksiaan ja kuulemiaan kirkossa sekä äskeistä keskustelua -rannalla. Ne ainakin pyörivät Juuson aivoissa. - -Hän ajatteli veljeään Anterusta ja sitä mitä pappi kirkossa oli -puhunut salakuljetuksesta. Sattuivat niin hyvin yhteen se mitä pappi -oli sanonut ja mitä veli oli kirjoittanut. Olihan velikin kirjeessään -nimittänyt salakuljetusta 'meriemme häpeäksi' sekä lausunut: 'Ensi -keväänä luulen tuon inhoittavan salakuljetuksen loppuvan'. - -Helkkarin hyvin se todellakin kävi yhteen papin tämänpäiväisen saarnan -kanssa, ajatteli Juuso. -- Velimiehellä mahtaa jo olla osuuksia -viinatehtaissakin, sillä mitäpä muutakaan varten hän niin kiivailisi -salakuljetusta vastaan ja ennustelisi sen pikaista häviämistä. Hän on -herra ja hänellä on herran ajatukset. Hänen etunsa eivät ole minun -etujani, vaan ne ovat aivan samat kuin muidenkin herrojen! - -Juusosta tuntui, että hän etääntyy veljestään yhä kauemmaksi ja että he -jo nyt kuuluvat eri joukkoihin, jotka taistelevat keskenään. "Ja nytpä -sitä vasta yritetäänkin!" hän vihdoin sähähti miltei ääneen. - -Sitten sekaantui hänen ajatuksiinsa toisia kokemuksia ja mielikuvia, -jotka saattoivat hänet alakuloiseksi. - -Hän oli istunut koko kirkkoajan miesten parvella. - -Santra oli istunut alhaalla kirkossa Juusoa vastapäätä. - -He olivat katselleet toisiaan koko ajan. - -Juusosta oli tuntunut, että Santra katseli häntä lempeänä ja -surullisena ja näytti ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: "Minä ikävöin -sinua ja minulla olisi sinulle paljon sanottavaa, ja sinullakin -luultavasti on sanottavaa minulle." - -Juuso tuli yhä enemmän vakuutetuksi siitä että Santra tulisi hyvin -iloiseksi, jos saisi tilaisuuden puhella hänen kanssaan kahdenkesken. -Senvuoksi Juuso piti tarkoin silmällä milloin Santra lähti kirkosta, -ja hän riensi heti perässä, koettaen kohdata hänet kirkkotarhassa. -Siellä Santra seisoikin ulkona, naisten puoleisen oven luona eräiden -kirkonkylän tyttöjen seurassa. Juuso läheni tyttöjä ja yritti puhutella -Santraa, mutta tämä kääntyi selin Juusoon ja alkoi nauraa tyttöjen -kanssa. Sen vain ennätti Juuso kuulla, että muuan tytöistä kysyi: -"Mutta tunsitteko, tytöt, sitä naapurikylän poikaa, joka yritti ruveta -saarnaamaan kilpaa papin kanssa? Hahaha!" Ja sitten alkoivat tytöt -kävellä poispäin nauraen minkä jaksoivat. Silloin oli Juuso päättänyt, -ettei hän sinä ilmoisna ikinä enää tästä lähtien ole niin tuhma että -pyrkisi Santran puheille. Tämän päätöksensä hän nyt vielä soutaessaan -kertasi mielessään vannomalla vannoen, että niin se asia olkoon -- ja -souti jotta airot norjuivat. - - - - -VIII. - -EUPPE. - - -Neljä vuotta on kulunut. - -Tällä aikaa on Juuso menestynyt hyvin. Hän on ansainnut paljon rahaa, -mutta on myöskin sitä runsaammin menettänyt, sillä hän on yltynyt -entistä enemmän juomaan, jonka vuoksi hän on viime aikoina tuonut -kotiin paljon vähemmän kuin ennen. Hän on liikkeellä varhaisesta -keväästä myöhään syksyyn. Heinäkuun puolivälissä hän kuitenkin aina -säännöllisesti on pari viikkoa kotona. Silloin vedetään jaala maalle, -se raapataan sisältä ja ulkoa sekä tervataan ja maalataan uudestaan. -Mastot ja muut purjepuut raapataan myös huolellisesti ja sivellään -hylkeenrasvaöljyllä. - -Keväällä Juuso lähtee jaaloineen jo jäiden sekaan. Ensimmäiset retket -keväällä ovatkin tuottavampia kuin matkat keskikesän aikaan, jolloin -valoisat yöt ja kauniit ilmat ovat haittana. Kaikkein tuottavimpia -ovat kuitenkin loka- marras- ja joulukuu. Kerran, saavuttuaan jouluksi -kotiin, Juuso puheli siitä seikasta miehille rannassa ja sanoi: "Muita -kuukausia ei almanakassa tarvitsisi ollakaan!" - -Syksyisin ei Juuso koskaan tullut kotiin ennenkuin juuri päivää tai -useinkin vasta vain muutamia tunteja ennen meren jäätymistä. Monasti -oli jo merenpinta täynnä lumisohjua, joka teki aallon raskaaksi -ja voimakkaaksi. Viimeisen paluunsa kotiin hän tavallisesti teki -koillistuulella, läpi hyytävän meripöllyn. Tavallisesti meni sitten -meri jäähän jo seuraavana, tai ainakin sitä seuraavana päivänä. - -Toiset jaalat olivat useimmiten jo silloin kaikki talviteloillaan, ja -kun miehet jonain joulukuun aamuna seisoskelivat jonkin ranta-aitan -tai saraimen varjossa, jolloin kylmä koillisviima puhalsi, meripölly -liiteli sen mukana ja aaltojen hyrskyt jäädyttelivät alempia teloja, -rantakiviä ja kallioita ja jolloin näköala merellepäin supistui enää -vain muutamiin kymmeniin syliin, voi joku heistä lopettaa äänettömän -jörötyksen lausahtamalla piippunsa ohi: - --- Tämä on jo kolmas meripölly tänä syksynä. Eiköhän tuo jo ala -jäädyttää merta?, johon toinen, viitsimättä hänkään ottaa piippua -suustaan -- kädet olivat niin mukavasti lyhyen turkin taskuissa -- -vastaa: - --- Jokos Hinterikin Juuso sitten on tullut kotiin? - --- Ei kuulu vielä tulleen. - --- No, älä sitten puhu mitään jäätymisestä! Eivät ne enää tähän -maailmanaikaan sellaiset vanhojen merkit kuin meripöllyt ja muut pidä -kutiaan. Hinterikin Juosepista nyt kaikki riippuu! Sitä se nyt seuraa -jääkin, eikä suinkaan meripöllyä. Luulek'sä, että meri jäätyy ennenkuin -Hinterikin Juoseppi ennättää kotiin! Nyt ovat toiset merkit, ek'sä -sitä ymmärrä! Kun jonain kauniina päivänä näet meripöllyn katoavan ja -huomaat merellä jaalan, jota et vielä äsken meripöllyltä eroittanut, -täysin purjein, keula vaahtoavana, tulevan kotiinpäin, niin voit -arvata, että se on Hinterikin Juoseppi. Ja silloin vasta -- ei ennen -- -sanotaan: "Nyt tyyntyy ja tulee talvi." -- Eivätkä ne jäät keväälläkään -taas ota oikein meressä sulaakseen, ennenkuin Hinterikin Juoseppi -ennättää jaaloineen sinne sekaan. Mutta silloinpas heti ne alkavat -sulaa ja hävitä. Sillä on hyvä onni, tällä Hinterikin Juosepilla. -Harvoin se joutuu tullimiestenkään kanssa yhteen, ja jos sattuukin, -niin aina hän selviää niistä ilman käräjiä. - --- Se antaa rahaa tullimiehille. - --- Sitä minä en usko. - --- Usko tai ole uskomatta, ei se asiaa muuta. Minä tunnen sellaisen -miehen, joka on itse nähnyt, kun Juoseppi kerran Viron reisun aikana -antoi kaksi tuhatta Kipuna-Syökärille. - --- Sinun luullaksesi Juoseppi varmaan antaa rahaa merellekin, sanoen: -Älä hyvä meri jäädy vielä, ennenkuin saan tämän jaalankantamuksen -turvaan! Hö-hö-hö! - -Ja koko miesjoukko rannalla yhtyy nauruun. - --- Entä jos antaakin! Hänen suvussaanhan, kuulemma, on edesmenneinä -aikona ollut noitia, jotka luovuttivat merelle hopeaa tarvitessaan -tuulta tai tyyntä tai halutessaan saada meren jotenkin muuten -noudattamaan tahtoaan. En minä yhtään epäile, etteikö Juusokin jotain -konstia meren kanssa pitäisi, koska hänelle aina käy niin hyvin -sielläkin missä toisille sattuu huonosti. Jotainhan siinä täytyi olla! - - * * * * * - -Mikko purjehtii yhä edelleen Juuson kanssa yhdessä, pysyen Juuson -uskollisena seuralaisena loppuun asti -- nimittäin tämän kuolemaan -saakka. - -Sepän Jere sen sijaan on jättänyt "Vesan" -- eikä ainoastaan "Vesaa", -vaan koko saaren ja Suomen vedet. Hän purjehtii ulkomerillä ja hänet -on viimeksi nähty San Franciscon merimieskapakassa. Siellä oli hänet -tavannut puolen tusinaa suomalaista, kaikki tuttuja hänen edelliseltä -merimiesajaltaan. - --- Hoo! Täällähän on vanhoja tuttuja koko pöytäkunta! oli Jere -huudahtanut ja sitten toisten pyynnöstä kertonut: - --- Purjehdinhan minä jo siellä kotipuolessa muutamia vuosia -luntreijarina ja ansaitsin koko hyvin, mutta muuten kävi elämä -sietämättömäksi... - --- No?! - --- Täytyi asua kapteenin kanssa kajuutassa, kun siinä laivassa ei ollut -skanssia, ja niinkuin tiedätte, en minä voi sietää sellaista seuraa. - --- Hahahaha! - --- Ja pahinta oli se, että siinä virassa joutui joskus seilaamaan -jäälautalla monia vuorokausia -- ja se oli vähän ikävänpuoleista -hommaa, koska jäälauttaa ei voi ohjata. Kerrankin tehtiin -luntreijausretki Suomenlahdelta Danzigiin jäälautalla myrskyssä, -pakkasessa ja lumipyryssä. -- Minä jätin sen homman tuhmemmille -miehille. -- Sitten olin puoli vuotta eräässä yksimastoisessa, mutta -kun se kulki niin helkkarin huonosti ja kun minä en ole tottunut -seilaamaan yksimastoisessa, ja kun -- ajatelkaa! -- kuuden kuukauden -perästä oltiin siinä samassa paikassa kuin minun siihen lotjaan -tullessani, niin minä kyllästyin olooni siinä, laskin veneen vesille ja -karkasin. Nyt sitten olen tässä. -- No, kippis pojat! - -Yksimastoisella Jere tarkoitti Ruuskeria, kahdeksantoista kilometrin -päässä hänen kotisaarestaan, sen länsipuolella olevaa pientä, -soikeata karia, jossa on korkeatorninen loisto. Jere oli ollut siellä -loistonvartijana kolmen muun miehen ja päällikön kanssa, mutta -palveltuaan näin syksystä kevääseen, kuusi kuukautta, hän aikaiseen -keväällä ensi avovedellä, eräänä sumuisena yönä karkasi. Myöhemmin -elämässään ei Jere Ruuskeria koskaan maininnut muulla nimellä kuin -"Yksmastoinen". - -Eskon Mikko sen sijaan pysyi uskollisena Juusolle kesät talvet: -kesät purjehtimassa ja talvet apulaisena metsässä hakkaamassa -kotitarvehalkoja. Myöskin oli Mikko aina hänen yhtenä toverinaan -hylkeen pyyntiretkillä, joihin Juuso otti osaa joka talvi samoin kuin -Mikko auttoi häntä myöskin viinan ja silkin kuljetuksessa Heikkilän -toisella hevosella jäisin yli meren. - - * * * * * - -On myöhä syksy, joulunalusviikko, vuonna kahdeksantoistasataa ja kaksi -kahdeksatta. - -Puhaltaa kylmä koillistuuli ja keskellä merta on jouduttu niin sakeaan -meripöllyyn, että on pimeämpää kuin synkimmässä sumussa. On mahdotonta -nähdä mitään. Jaalan keularyöhä, joka nopeasti kulkevan jaalan keulassa -syntyy ja jakautuu vinosti ulospäin sen molemmille puolille, häipyy -näkymättömiin meripöllyn taakse. - -Juuso ja Mikko istuvat alhaalla kajuutassa. Juuso käy toisinaan -pilkistämässä kajuutan luukusta tuulta, purjeita ja aluksen kulkua, -jota ohjaa aluksen nuorin mies, Sepän Jeren seuraaja, Mikon -veljenpoika, Eskon Api, yhdeksäntoistavuotias nuorukainen, jolle Juuso -ennustaa loistavaa tulevaisuutta salakuljettajana, mutta joka itse -uneksii mennä ulkomerille, päästä merikouluun ja saada laivan päämiehen -lakki. - -Alhaalla kajuutassa keskustelivat Juuso ja Mikko vakavista asioista. -Juuso valitteli yksinäisyyttään ja odotettavissa olevaa ikävää talvea -sekä että "ei tämä elämä ala olla minkään arvoista". - --- Mitä tämä oikeastaan hyödyttää? Kuljetaan tällä tavalla -kylmissä säissä, myrskyissä, sateissa ja sumuissa ihan kuin tyhjää -takaa-ajamassa! Ihmisen elämä on sentään kummallista! Joudutaan tänne -maan päälle eleskelemään mikä maamiehenä peltoa kyntämään, mikä -kalastajana verkkoja vetämään, tai mikä minäkin tulemaan ja menemään. -Sitten kuluu muutama vuosikymmen, ja maan päällä on taas kokonaan uudet -kyntäjät ja uudet verkonvetäjät. On somaa pyörimistä tämä elämä! -- -Alamme jo tässä mekin vanheta, Mikko, ja se on pahinta! - --- Mitäs pahaa siinä on! Eilen vanheni isäni, tänään vanhenen minä. -Sinä ajattelet ja tuumit turhan paljo! Kuulehan! Minun mielestäni -sinulle olisi hankittava eukko, ja nyt jo tänä talvena. - --- Sehän ei ole niin yksinkertaista. - --- Ovathan tuon osanneet muut tuhmemmatkin! - -Tästä asiasta riitti sitten keskustelua koko loppumatkaksi. - -Vähän väliä tokaisi Mikko, päätään ravistellen: - --- Ei, mutta muija sinulle on etsittävä jo ensi talvena mistä hyvänsä! -Katsohan, sinä, niinkuin sanottu, et enää ole varsin nuori, vaan alat -jo vanheta. Sinä perit isäsi rikkaudet -- mutta kuka ne sinulta perii, -sitä et tiedä, ellei sinulla ole lapsia. - --- Mitä sinä puhut isän perimisestä? Muistahan, että minulla on -velikin, Anterus nimittäin. - --- No, vaikka onkin, niin eihän Anterus kaikkea saa -- osa se on -sinullakin. Sitäpaitsi, jos isäsi on oikeudenmukainen, niin hän antaa -kaiken omaisuutensa sinulle, sillä sinähän sen olet hankkinutkin. -Anterus -- mikä hän on? Hunsvotti ja lesken kapteeni! No no, älä pane -pahaksesi, vaikka sanonkin veljestäsi sen, mikä hän todellisuudessa -on! Pitäisi vaan sanoa enemmänkin. -- Jos minä olisin isäsi, niin -kirjoittaisin testamentin näin kuuluvaksi: "Koska poikani Anterus ei -ole ollut kotona sitten kuin varhaisessa lapsuudessaan, eikä ole tuonut -taloon muuta kuin harmia..." - --- Soo! Mitä harmia? - --- ... "muuta kuin harmia, määrään minä poikani Juosepin, joka on kaiken -ikänsä luonani asunut, nuhteettomasti minua palvellut ja kaiken rahan -ja omaisuuden talooni hankkinut, yksinperijäkseni". -- No niin. -- Niin -minä kirjoittaisin. -- Jaa, että mitäkö harmia? Sitä en minäkään tiedä, -mutta ne sanat pitäisi välttämättä testamentissa olla. Ja eiköhän -hän vaan harmiakin liene tuottanut! Sinun äitisi ei koskaan valita. -Ääneti hän kulkee askareillaan, keittiössä ja navetassa. Aamulla on -ensimmäisenä ylhäällä ja illalla menee viimeisenä vuoteeseen. -- -Harmia! No niin. Kirjoitetaan sitten vaikka "surua", sillä kyllä kai -äidilläsi on Anteruksesta surua ollut! - --- Kyllähän sinä testamentteja kirjoittaisit -- jos osaisit ja ne sinun -tehtäviksesi jätettäisiin. - --- Piru vie! Minä sinun sijassasi vaatisin juuri sellaisen testamentin. - --- Älkäämme nyt puhuko siitä! Sen sijaan voisit jo vihdoin ilmoittaa, -kun kerran olet minulle viimeaikoina niin kiivaasti eukkoa tyrkyttänyt, -ketä sinä oikeastaan aiot minulle eukoksi tarjota. -- No, annas kuulua! - --- Olisihan tuo teidän entinen palveluspiikanne Santra komea ihminen ja -hyvä työntekijä, ja iloiset sillä on silmätkin sekä ruumiiltaan terve -ja norja... - --- Ei kelpaa! Muita! - --- Kerrotaan muuten, että sinä jo olet kosaissutkin sitä, mutta sait -rukkaset, ja siitä syystä Santra teiltä läksi. - --- Hahahahah! Johan sinä lörpötät kuin akat! - --- Akat!? - --- Niin niin. - --- No -- minä nyt annan sen sanan sinulle anteeksi. -- Vai akat! - --- Niin niin. Anna tulla muita vaalipappeja, niin äänestetään! - --- No -- onhan siinä sitten tuo naapurin Euppe. - --- Naapurin Euppe! Olek'sä ihan hullu! - --- Jaa -- jos et sinä häntä nai, niin nain minä! - --- Ha ha ha ha -- älähän uhkaile! Ei se tässä auta mitään! - -Tämän keskustelun aikana oli Juuso loikoillut koijassaan ja Mikko -istunut lähellä kamiinaa keittämässä iltapäiväteetä. Juuso lopetti -keskustelun sanomalla Mikolle: - --- Lopeta jo nuo naimapuheesi, ja katso, eikö se tee jo ala valmistua! - --- Valmista on. Nouse vain juomaan! -- Kyllä minä puhemieheksi rupean. -Sano vain, milloin on tarvis, niin kyllä tämä poika on valmis sinulle -kosimaan vaikka omaa morsiantaan. - -Mikko otti pöytäkaapista kolme mukia ja sokeriastian ja asetti ne -pöydälle, kaataen höyryävää teetä kuhunkin mukiin. - -Vaikka kello olikin vasta kolme, alkoi meripöllyn vuoksi jo niin -hämärtää, että täytyi sytyttää rasvalamppu palamaan. Samoin sytytettiin -kompassilamppu peränpitäjää varten. - -Tuntia myöhemmin selveni meripölly niin paljon, että voitiin nähdä oman -saaren loistot ja ohjata alus niiden johdolla satamaan. - -Kosimisesta ei kuitenkaan tullut sinä talvena mitään. - -Tansseissa Juuso kuitenkin kävi tavallista useammin ja tapasi niissä -Eupen joka kerta. - -Eräänä iltana maaliskuun lopulla läksi Juuso tanssien päätyttyä -saattamaan Euppea kotiin. - -Euppe sattui kävelemään yksin, joka oli harvinaista. Tavallisesti häntä -seurasi joukko poikia ja tyttöjä. - -Kuu paistoi korkealla taivaalla. - -Juuso joudutti askeleitaan, mutta Euppe joudutti myös -- hän jo miltei -juoksi. - --- Minne sinulla on kiire!, huusi Juuso. - --- Sinua pakoon -- hihihi, nauroi Euppe ja alkoikin tosissaan juosta. - -Kilpajuoksu jatkui typö tyhjiä kujia pitkin Eupen kotiportille asti. -Siinä sai Juuso siepatuksi hänet kiinni ja he jäivät portille seisomaan -sylitysten. - -Kovan juoksun vuoksi oli molempien hengitys nopeaa. Kului pitkä aika -ennenkuin kumpikaan alkoi puhua. Lopulta sanoi Euppe: - --- No? - --- Mitä no? kysyi Juuso. - --- Miltäs tuntuu? - --- Mikä? - --- No, tämä seisominen? - --- Sei-so-minen? - --- Niin niin. Tuntuuko mieleltäsi hyvältäkin? - --- Mitäs tuntumista tässä olisi? - --- Ihan turhan vuoksiko sinä sitten juoksitkin? Minä ajattelin, että -sinä et tee mitään, josta et hyödy. - --- Tuntumisen vuoksiko sinä itse sitten asetuit tähän seisomaan? - --- En. - --- No mitäs varten? - --- Saadakseni sanoa sinulle erään asian kahden kesken. Kuulehan! Minä -olen tänä talvena usein tavannut kirkonkylässä Santran. - --- Santran! - --- Niin. Taisit vähän hätkähtää! No, ei se ole mitään vaarallista. -Olen käynyt usein tänä talvena kirkossa, saadakseni jutella Santran -kanssa. Kun viimeksi, viikko tapakerin, puhelin hänen kanssaan -- -Santra saattoi minua lähes puoli matkaa -- kerroin hänelle kuinka sinä -viikko viikolta ikävöidessäsi häntä laihdut ja kuihdut niin, ettei -sinua enää kohta tunne entisekseen. Silloin Santra, tuo pienokainen, -rupesi sen johdosta niin kovasti itkemään, että minä pelkäsin hänen -vallan taittavan niskansa. Sitten ei Santra enää jaksanut edes kävellä, -vaan jäi istumaan kivelle tien viereen. Ei kättänsäkään antanut minulle -jäähyväisiksi. Niin suuri on rakkaus -- Juuso! - --- Mutta eihän tuo voi olla totta! Minulla ja Santralla ei ole -toistemme kanssa mitään tekemistä. -- Ja minäkö ikävöisin! Oletko sinä -ihan suunniltasi? Minullehan on ollut tämä talvi iloisin kaikista -edellisistä. - --- Puhutko totta? - --- Puhun, puhun! - --- Miehiin ei ole luottamista. Minustakin näyttää kuin sinä olisit tänä -talvena muuttunut iloisemmaksi kuin ennen -- minun ansiotaniko lie -vai muiden! Kyllä minä sen näen, mutta minun täytyi narrata Santraa, -saadakseni selville hänen suhteensa sinuun. - --- Millä oikeudella? - --- Elämisen ja olemisen oikeudella! -- Hän tunnusti minulle kaikki. - --- Kaikki? - --- Niin -- kaikki. No, taaskin sinä hätkähdit, ja kuitenkin sanoit -äsken, ettei sinulla ole mitään tekemistä Santran kanssa. - --- Mitä hän tunnusti? Sano! - --- Hän itki. - --- Eihän se ole mikään tunnustus. - --- Vai ei ole! Hänellä siis sinun luullaksesi olisi kyllä ollut -puhuttavaakin -- soo'o! No, koska en saanut kuulla sitä Santralta, -haluaisin nyt kaiken -- kai-ken -- kuuletko! -- kai-ken!! -- kuulla -sinulta itseltäsi, muuten saa meidän väliltämme kaikki loppua tähän. -- -No? - -Juuso tunsi Eupen lämpöisen vartalon nojaavan itseään vasten ja kuuli -korvassaan Eupen kuiskauksen: - --- Suutelitko sinä häntä? - --- En. - --- Suuteliko hän sinua? - --- Ei. - --- Onko se ihan varma? - --- On. - --- Vannotko sinä sen? - --- Vannon. - --- Te ette siis ole suudelleet toisianne? - --- Emme. - --- Hyvä on. Enempää en haluakaan tietää! Hyvää yötä! Hyvää yötä! - -Eupen riistäytyessä äkkiä irti Juuso horjahti, ja ennenkuin Juuso -ennätti kunnolla selviytyä hämmästyksestään, hän jo kuuli oven -paukauksen ja samassa Euppe katosi Juuson näkyvistä. - -Juuso seisoi vielä hetken aikaa odottelemassa, mutta kun ei enää mitään -kuulunut eikä näkynyt läksi hän kävelemään kotiansa kohti. Siellä -hän hiljaa hiipi vuoteeseensa, ja ennen nukkumistaan hänessä alkoi -vakaantua ajatus, että juuri Euppe, eikä kukaan muu, on hänelle sopiva. - - * * * * * - -Varsinainen kosinta tapahtui vasta seuraavana kesänä, syyspuolella, -elokuun loppupäivinä, eräänä myrskyisenä lauantai-iltana myöhään, -sangen omituisissa oloissa ja omituisella tavalla. - -Juuson jaala oli ankkurissa kylän edustalla lähtövalmiina pitkälle -matkalle, Memeliin. - -Länsimyrsky raivosi. - -Vantit viheltelivät, vallit rapsuttelivat mastoa ja keulaan lotisi -maanalusvihurien räve. Jaala keinui ummikkaissa, jotka kiersivät maan -etelä- ja pohjoispään ympäri itäpuolelle. - -Kajuutassa istui rasvalampun himmeässä valossa Juuso ja Mikko. - -Kamiinassa paloi tuli, ja vettä kiehui kattilassa, josta mukit -aika-ajoin täytettiin ja veteen sekotettiin runsaasti sokeria ja -konjakkia. - -Juuson oli vallannut ryyppytuuli, ja kun hän ei voinut ryypiskellä -kotonaan, kutsui hän luotettavimman toverinsa Mikon jaalaan kanssaan -ryypiskelemään. - -Ilta oli jo kulunut kello yhteentoista. - -Miehillä oli kolmannet mukit edessään. Silloin sanoi Mikko: - --- Sinä olet siis ajatellut sitä Euppea --? - --- Niin. - --- Joko olet kosinut? - --- En. - --- Etkö vielä? - --- En. - --- Hm. Eiköhän olisi parasta, että pyytäisit minua puhemieheksesi, -sillä ei siitä muuten mitään tule. Siltä se ainakin näyttää. - --- Johan minä olen pyytänytkin. - --- Niin, talvella, ja silloin kun menimme panemaan asiaa toimeen, -sanoit sinä Matsedän Jyrin portilla: 'Kuulkasta pojat! Ei mennä vielä. -Antaa asian ensin hautua!' -- Sinä olet koko riuska poika merellä, -mutta maalla niin saamarin nolo, etenkin naima-asioissa. Sinun pitäisi -todellakin tavata sellainen tyttö, joka kosisi sinua. - --- Niin sinunkin. - --- Se on ihan toinen asia. - --- No -- joko sinä olet kosinut? - --- Kyllä minä kosisin vaikka paikalla, mutta en ole löytänyt sopivaa -tyttöä -- - --- ... joka sinua kosisi! Ha ha ha! - --- Älähän naura! Ei kosiminen ole leikin asia. Ennen minä teen mitä -muuta hyvänsä kuin kosin. - --- No -- siinähän sitä ollaan. - --- Mutta eri asia onkin kosia toisen puolesta. Ja juuri nyt tällä -hetkellä minä olen niin rohkea, että uskaltaisin kosia vaikka keisarin -tytärtä -- itsellenikin. - --- Nythän jo kaikki ovat makuulla. - --- Ei se mitään haittaa. Tyttöä voi kosia mihin vuorokauden aikaan -hyvänsä ja parhaiten juuri yöllä. Vanhuksia, tytön isää ja äitiä -nimittäin, pitäisi puhutella päivällä, mieluummin aamupäivällä, -ja katsoa, että nämä sattuvat olemaan hyvällä tuulella -- muussa -tapauksessa on asia lykättävä seuraavaan päivään. - --- Sinähän puhut aivan kuin kosiminen olisi sinulla ammattina. - --- Sehän se puhuu, joka ymmärtää. (Mikko koputti päätään sormellaan.) -Katsos, täällä näin, täällä on paljon ymmärrystä, vaikka se ei aina -kynttilän lailla loistakaan sen kansan valistamiseksi, joka sattuu -huoneessa olemaan. -- Jos tahdot että asiasta jotain kypsää koituu, -niin panen sen toimeksi heti. Euppe makaa vaateaitassaan ja siellä -voimme häntä tänä yönä puhutella niin, ettei kukaan muu siitä tiedä, ja -jos rukkasetkin saat, ei siitäkään saa kukaan vihiä. Se mikä kerran on -täällä minun päässäni, se siellä myös pysyy, tiedäthän sinä sen. Eikä -Eupella minun käsittääkseni ole mitään syytä antaa sinulle rukkasia. -Mistä hän paremmankaan saisi?, Saaren rikkain tyttö ja saaren rikkain -poika! Teistä tulisi todellakin sopiva pari. Jos Euppea kosisi joku -köyhä poika, vaikkapa nyt esimerkiksi Eskon Mikko, niin koko saari -huutaisi: 'Hööö, Eupen rahoja se kärkkyi!' Tai jos Hinterikin Juoseppi -kosisi jotain köyhää tyttöä, niin sanottaisiin: 'Hm, tyttö viekoitteli -sen pojan päästäkseen rikkaisiin naimisiin ja huolettomille päiville!' --- No, sinullahan ovat kihlatavaratkin tuolla merimiesarkussasi! - --- Niin ovat. - --- Ja olet niitä siellä kuljettanut jo keväästä asti. Kyllä minä olen -hiukan katsellut sinun hommiasi, vaikka oletkin salaa häärinyt. -- No --- mitäs siinä enää on miettimistä? Lähdetään heti! - --- Ei mennä vielä. Jätetään likemmä joulua. - --- Mitä se lykkäämisestä paranee? Miehellä on kaksi kovaa koettavaa -elämässään: kosiminen ja kuolema. Kuolemaa ei voi lykätä, kosimisen -voi, mutta molemmat ne ovat koettavat, siitä ei päästä mihinkään. Ei -se kosiminen siirtämisestä parane. Mitä aikaisemmin sen tekee, sitä -parempi. Tehtyhän se kuitenkin on ja sittenhän siitä pääsee rauhaan. - --- Ei mennä tänä iltana. - --- Mennään. Minä olen sitä mieltä, että nyt sitä vasta mennäänkin. Minä -olen tänä yönä niin saamarin hyvällä puhemiestuulella, etten taida enää -koskaan näin hyvälle tuulelle tulla. - --- No mennään sitten, mutta sinun vastuullasi ja jos pilaat asian, niin -minä kuritan sinut! - --- Kurita vaan! - --- Juodaan nyt ensin mukit tyhjiksi! - --- Juodaan vaan. -- No hei, onneksi olkoon! - --- Onnea tässä olisikin tarvis. Kippis! - -Juuso otti arkustaan kaksi eriväristä silkkihuivia ja ison villaisen -saalin, kultasormuksen ja helmet sekä kääri ne huolellisesti pakettiin. -Sitten he läksivät maihin ja menivät Eupen aitan ovelle. - -Kauan he saivat koputella ennenkuin aitasta kuului Eupen uninen ääni: - --- Kuka siellä on? - --- Me täällä -- Eskon Mikko ja minä. - --- Kuka minä. Juusoko? - --- Niin. - --- En minä laske teitä sisään. Ei teillä ole tänne mitään asiaa. - --- Olisi meillä asiaa, sanoi Juuso. -- Avaa nyt ovi! Meillä on tärkeää -asiaa. - --- Tärkeää!? - --- Niin. - --- No, tulkaa sitten huomenna. En minä nyt laske sisään, vaikka asia -olisi miten tärkeää tahansa. - --- Ei sitä voi jättää huomiseen. - --- Oletteko te humalassa? - --- Ei olla. - --- Ette ole? - --- Ei olla! Ei olla humalassa, ei olla, -- vakuutteli Mikko. - --- No odottakaa vähän aikaa, kunnes otan tulta. - --- Älä ota tulta, sanoi Mikko, näkyy kylään, kun ovi avataan. - --- Kuka nyt on näkemässä? - --- Ei sitä tiedä. - --- No, tulkaa sitten, mutta ette saa olla kauan. Toimittakaa asianne -nopeaan, minua nukuttaa. - -Miehet menivät aittaan, ja kun ovi saatiin jälleen kiinni, sytytti -Euppe talikynttilän palamaan ja istuutui vuoteensa reunalle unisena, -saali harteillaan. - -Juuso ja Mikko istuutuivat Euppea vastapäätä, eri vaatekirstulle -kumpainenkin. - -Pitkään aikaan ei kukaan lausunut sanaakaan. - -Kuului vain myrskyn tohina seinissä, nurkissa ja katossa sekä -läheisissä saarneissa ja omenapuissa, vuoroin vaimeten, vuoroin -koveten. Etäämpänä vonkui ja parahteli jokin tuuliviiri. - -Juuso vilkaisi väliin Mikkoon, iskien vihaisena hänelle silmää, mutta -Mikko vaan ei saanut sanaa suustaan. - -Lopulta alkoi Euppe puhua hiljaa ja miltei kuiskaten: - --- Mikä paketti tuolla Juusolla on kainalossaan? - --- Jaa, että mikä pakettiko? kysyi Juuso. - --- Niin. Sinullahan on siellä kainalossasi iso paketti. - --- Se on kihlapaketti. - --- Kihlapaketti! - --- Niin. - --- Kellekähän se on tarkoitettu? - --- Ei tässä ole lähdetty kulkemaan aitasta aittaan! - --- Siis minulleko? - --- Niin -- jos kelpaa. - --- No annahan kun ensin katson! - -Juuso antoi paketin Eupelle, joka alkoi sitä availla sylissään. - --- Kaksi silkkiä! Voi kuinka kauniit! Voi kuinka kauniit! - -Euppe koetteli molempia. - --- Nämä on varmaan hyvin kalliit? -- Ja saali! Niin lämmin ja kaunis! --- Ja helmet! Voi hyvänen aika! Minulla ei tähän asti olekaan ollut -kunnon helmiä. -- Mistä sinä nämä kaikki olet ostanut? - --- Memelistä. - --- Sormus! Kultaa! -- Voi kulta rakas -- Juuso! Kultasormus! -- -- -Mikko, mene sinä pois -- ja paikalla -- en minä voi kahta miestä ottaa! - -Mikko meni, odottamatta toista käskyä. Tukala, hänen olikin ollut siinä -istua. Juuso sanoi hänen jälkeensä: - --- Tule aamulla meille, Mikko, niinkuin on puhuttu, ymmärrätkö? - --- Ymmärrän, ymmärrän! Hyvästi vaan! - - * * * * * - -Kello kahdeksan seuraavana aamuna -- silloin oli sunnuntai -- saapui -Mikko Heikkilään. Juuso oli yksin tuvassa. - --- Hyvää huomenta taloon! - --- Jumal'antakoon! -- Sinä olit saamarin nolo puhemies viime yönä. Et -saanut sanaa suustasi. - --- Älähän moiti, ennenkuin kuulet! Minä olin juuri avaamaisillani suuni -alkaakseni kosimisen, kun se Euppe rupesi itse lörpöttelemään ja pilasi -koko asian. - --- No, mikä on ollut, se on ollut. Nyt mennään heti vanhusten puheille. -Siellä voit joko puhua tai olla puhumatta, se on samantekevä, kunhan -vaan olet mukana. On ratevampaa mennä kahden. - -Euppe oli aamulla varhain kertonut asian äidilleen ja vienyt hänet -aittaan, jossa näytteli kihlojaan. Äiti oli ilosta liikutettu, syleili -tytärtään ja toivotti Jumalan siunausta, rientäen sitten sisään -kammariin, missä Jyri vielä veti unia. Anna-Liisa, Eupen äiti, herätti -miehensä, joka vääntäytyi vuoteen reunalle ja haukotteli tunnetulla -tavallaan, ravistellen päätään tavallista rajummin ja kiljahtaen -haukotuksen lopulla tavallista kimakammin: "Hohhoijaa!" Sitten hän -sanoi: - --- Anna-Liisa, tuopas piippu, tupakkaa ja tulta! - -Jyrin täyttäessä hitaasti piippuaan kertoi Anna-Liisa hänelle koko -asian. Jyri nyykäytteli vain päätään ja sanoi silloin tällöin: "Jaaha, -jaaha -- vainiin, vainiin!" -- lausuen lopuksi: - --- Jaaha, jaaha. Vainiin, vainiin. Aikanaanhan sen on Eupenkin naitava. -Kukin aikanaan, kukin aikanaan! - -Juuso oli myöskin jo heti samana aamuna, ennen Mikon tuloa, kertonut -kosinnastaan vanhemmilleen. Hänenkin äitinsä oli tullut kyyneliin asti -liikutetuksi sekä sanellut: "Jo onkin aika saada miniä taloon, kun -minä olen käynyt näin vanhaksi ja olen näin heikko ja kivulloinen." -- -Hänellä nimittäin oli vakava sydänvika -- niin olivat sanoneet lääkärit -sekä Haminassa että Loviisassa, samoin kuin Viron Rakveressakin. Hän -oli lihava ja hengästyi vähästä, maaten usein sairaana, vallan vuoteen -omana. -- Juuson isä taas oli heti ruvennut laskemaan, paljonko -Euppe toisi taloon rahaa -- paitsi vaatetavaraa -- sekä havainnut, -ettei ainakaan vähempää kuin seitsemäntuhatta. "No, se on hyvä se! -Ei tämän saaren tytöistä yksikään toinen toisi sitäkään. Parhaat -ehkä tuhannen tai pari! Sinulla on hyvä silmä raha-asioissa, Juuso, --- mutta Anteruksella on vielä parempi: hän nai kokonaisen laivaston -kolmimastoja parkkilaivoja, kaupunkitalon ja maatilan! Siinä on poika, -se Anterus! -- No -- Jumalan siunausta toivotan sinullekin, poikani -Juoseppi!" -- Juhlallisemmissa tapauksissa nimitti isäukko Juusoa aina -Juosepiksi, ja siitä sai Juuso ymmärtää, että hän tällöin oli isälleen -mieliksi. - -Kellon käydessä yhdeksää saapuivat Juuso ja Mikko Eupen kotiin, ja -heidät saatettiin heti itsensä Jyrin kammariin, jossa tämä istui -raamattuaan lukien. - --- Hyvää huomenta! lausuivat molemmat, niin Juuso kuin Mikko. - --- Jumal'antakoon, vastasi Jyri, ollen olevinaan kuin ei tietäisi koko -asiasta mitään. Jumal'antakoon, Jumal'antakoon! Mitäs sitä nuorille -miehille kuuluu? - --- Mitäpäs tässä, sanoi Juuso, -- pitää vain niin kovia länsituulia, -ettei laske meitä matkalle. - --- Länsituulia pitää, länsituulia pitää. Mutta minä luulen, että vielä -se ennen keskiviikkoa vetää tuulen myötäpäivää pohjoiseen, ja sehän se -olisi teillekin sopiva tuuli, vai mitä? - --- Niin olisi. Kunhan nyt vaan kääntyisi. - -Jyrillä oli kaapissaan aina varastossa, paitsi hyviä juomia, myöskin -hyviä sikareja. Hän kaivoi laatikon esille, asetti sen avonaisena -pöydälle ja sanoi: - --- Pankaapas tupakaksi, miehet! Siinä taitaa vielä olla muutama oikea -havannalainen -- sen 'Hilda'-laivan muistoa. - --- 'Hildan!? -- Sehän kävi tähän Alttarkallioon, muisteli Juuso -sytyttäessään sikaria. - --- Siihenhän se kävi, muistanhan tuon vielä minäkin, tuumi Mikko ja -sytytti myös sikarin. - -Sitten ei puhuttu vähään aikaan mitään. - -Tupakoitiin vain. - -Lopulta Juuso aloitti epävarmasti ja tavoitellen: - --- Olishan meillä ollut asiaakin... - --- Jaaha. Sano pois vain! - --- Sellaista hyvin tärkeää -- kerran elämässä sattuvaa. -- Minä tuota -noin -- me tämän teidän Eupen kanssa olemme tuumanneet mennä yhteen -- -Euppe ja minä nimittäin. - --- Sattuu se asia joillekin kolmekin kertaa elämässä. Te olette niin -nuoria, että ette taida muistaa Moos-Kaape vainaata -- -- - -Ja sitten hän kertoi pitkän tarinan Moos-Kaape vainajan kolmesta -avioliitosta, hivellen vielä ruskeana säilynyttä partaansa ja -puhallellen savuja sikaristaan. Välillä hän kuitenkin oli huutanut -keittiön ovelta: - -"Piikaväki hoi! Onkos siellä ketään? -- Euppe, toimita tänne meille -teetä -- kolmelle miehelle!" - -Tee tuotiin pöytään ja Jyri otti esille konjakkipullon, josta -kaadettiin jokaiseen lasiin vahviketta. - -Ensimmäisen lasin aikana, kun Moos-Kaape tarinan jälkeen oli syntynyt -äänettömyys, virkkoi Jyri Juusolle: - --- Niin, sinunhan se on asia ja Eupen. Tehkää kuinka haluatte. - -Poltettiin vielä toiset sikarit ja niiden sekä toisen lasin aikana -neuvoteltiin häistä. Jyri kysyi: - --- Joko sinä Juuso olet Eupen kanssa keskustellut mitään siitä, milloin -vietätte häitä? - --- Niin olemme tuumineet, että jos kuulutukselle pannaan heti, joten -ensimmäisen kerran kuulutettaisiin ensisunnuntaina, niin voidaan häät -viettää neljän viikon perästä, tämä nyt alkanut viikko mukaan luettuna. - --- Kyllä se sopii, kyllä se sopii, mutta mihinkään pitemmälle matkalle -et sitten pääsekään lähtemään. - --- Neljässä viikossa ennättää mitä hyvänsä. - --- Ennättääpä kyllä -- kyllä ennättää, mutta voisit joutua -tullisyökärien kynsiin ja linnaan istumaan ja niin edespäin. - --- Tämä Mikko taas pitää huolen siitä asiasta. - --- No, tee miten haluat. Minä vain esitin oman ajatukseni. - --- Ja voinhan minä jäädä kotiinkin. Ei tämä yksi reisu viskaa minua -sinne eikä tänne. Onhan tässä pitkä syksy vielä edessä -- paras -purjehdusaika. - --- Se on viisaampaa. Jää vaan kotiin! - - * * * * * - -Häiden valmisteluihin ryhdyttiin aivan heti, mutta viimeisellä viikolla -ne vasta oikein pääsivät täyteen vauhtiinsa suursiivouksineen, -leipomisineen ja paistamisineen. Juuso teetti itselleen myös -sulhaspuvun; lukkari sai sen ommella. Verka oli varta vasten haettu -Haminasta. - -Euppe ja Juuso nähtiin miltei aina käsitysten juttelemassa ja -supattelemassa ja käsitysten he kulkivat milloin sisään, milloin ulos. -Erään kerran, heidän lähdettyään tuvasta, syntyi leipomaan kutsuttujen -Eerolan Loviisan ja Mattilan Ievastiinan välillä seuraava keskustelu: - -Loviisa: Aina noiden nuorten on suudeltava ja halailtava. Minua alkaa -kylläännyttää jo niiden näkeminenkin. - -Ievastiina: Niill'on niin suuri halu, kun eivät ole vielä tottuneet -toisiinsa. Niin, eivät ole vielä tottuneet, eivätkä ennättäneet vielä -kyllääntyä toisiinsa. - -Loviisa: Ei se sitä ole! Ne pelkäävät kadottavansa toisensa, ja siitä -syystä ne joka hetki suutelevat ja halailevat. Pelkoa se on, pelkoa -se on! Muistanhan minä sen itsestäni! Pelkäävät, että toisen rakkaus -sammuu. Sitä se on! Ai ai ai! Kyllähän ennättävät vielä tasaantua! - -Kun morsianta tuotiin läksiäistalosta häätaloon, oli kujasten varsille -ja läheisille katoillekin kerääntynyt niin paljon ihmisiä, ettei -muistettu missään hääsaatossa niitä niin paljon olleen ja runsaasti -sitä oli hääkansaakin. - -Saaton etunenässä kulki soittaja, joka veti viulustaan "Porinmarssia". -Hänen jälessään kulki käsitysten morsiuspari. Niin kaunista -morsiusparia ei oltu nähty eikä kuultu, se oli yleinen mielipide -katselijain joukossa. - -Pyssyt ja pistoolit paukkuivat, koirat tappelivat ja varsinkin moni -vanhempi emäntä katselijain joukossa pyyhki silmiään. - -Myöhään iltaan saakka olivat häätalossa isännän kammarissa koolla -saaren parhaat isännät, pappi, lukkari ja tullimiehistä Kipuna-Syökäri, -koska hän asui talossa. - -Kammarissa tarjoiltiin parempia juomia kuin tuvassa. Samaan aikaan kuin -tuvassa tarjoiltiin viinaa ja Riian palssamia, tarjottiin kammarissa -Jamaica-rommia. - -Oli jo myöhäinen yö. - -Lukkari puhui jo ranskaa, pappi antoi näytteitä kreikan- ja -hebreankielistä, ja vanha Matsedän Jyri, Eupen isä, alkoi jorotella ja -sammaltaa humalaisen äänellä: - --- Niin, näin näitä häitä juodaan! Tänään yhden, huomenna toisen. -Ilmankos sitä raamatussakin sanotaan, että "Ei pidä suvi ja talvi -lakkaaman, eikä vilu eikä helle, eikä sade, eikä pouta, eikä -kylväminen, eikä niittäminen, eikä naiminen eikä kuoleminen". - -Pappi tahtoi oikaista tätä Matsedän Jyrin lausetta ja sanoi: - --- Sinä muistat väärin raamattuasi, Matsedän Jyri! - --- No, osaatkos sinä sitten paremmin? Sano, miten minä olen erehtynyt! -Oikaise minua, ja heti minä myönnän erehtyneeni. Oikaise minua, pastoor! - --- Sanohan uudestaan se sama raamatun kohta, niin minä oikaisen. - --- Uudestaan! Olek'sä hölmö! Ethän sinä itsekään saarnaa saarnaasi -uudestaan samana pyhänä, vaikka pyytäisin. - -Toiset miehet eivät jaksaneet seurata tätä hengellistä keskustelua -ja ryhmittyivät Kipuna-Syökärin puoleen, joka tosin puhui huonosti -suomea, mutta sitä huolimatta häntä kuunneltiin mielellään. Hän ei -tämänlaisessa seurassa koskaan kertonut mitään tullikokemuksistaan, -vaan aina muita juttuja. Hän harjoitti sivuelinkeinonaan teurastajan -ammattia. Hän sai syksyisin kulkea talosta taloon teurastamassa sikoja. -Tämän sivuammattinsa alalta hän uskalsi kertoa kokemuksiaan. Miehet -olivat juuri lausuneet arvelujaan, missä talossa tänä syksynä olisi -saaren isoin sika, johon keskusteluun tarttui nyt Kipuna-Syökärikin, -alkaen omat vilkkaat teurastajamuistelonsa viimeisten kymmenen vuoden -ajalta sanoen näinikään: - --- Suuri sika, mitä minä on nähty, on tämä pastori. Pastori olla yks -suuri sika, mitä minä on nähty! -- -- - -Seurasi ankara naurunrähäkkä, jonka päälle otettiin taas kulaus -oivallista Jamaikaa. - -Tuvasta kuului tanssin töminä ja viulujen vinkuna. - -Siellä tanssittiin polkkaa ja sen jälkeen kuudeltahampuria, jota -mentiin hiljaa hipsutellen, mutta vilkkaasti. - - * * * * * - -Santra asui äitivanhuksensa kanssa pienessä mökissä, jossa oli vain -yksi huone, tupa, ja sen edessä kylmä porstua. - -Tuvassa oli kaksi ikkunaa, toinen itäänpäin merelle antava, toinen -etelään päin. Ikkunoilla kasvoi aina kukkia, turkinpalssameja y.m. - -Santran isä oli kadonnut merimatkoillaan jo Santran pienenä ollessa. -Isää pidettiin kuolleena, koska ei hänestä ollut kukaan tuonut mitään -tietoja. Mutta kirkonkirjoissa hän kulki elävien joukossa, sillä hänen -ruumistaan ei oltu missään nähty, eikä mitään muutakaan virallista -tietoa hänen katoamisestaan elävien joukosta ollut saapunut. - -Pienestä pitäen oli Santra tottunut ankaraan työhön. - -Hän kävi verkoilla erään sukulaisen haapiossa. - -Hänellä oli vähän verkkoja ja nekin jo vanhoja sekä niin moneen kertaan -parsittuja että vanhimmissa verkoissa oli vaikea nähdä montakaan -alkuperäistä silmää. Kesät ja talvet kuluivat pelkässä verkkojen -parsimisessa. Äitikin jaksoi vielä kutoa ja parsia niin uusia verkkoja -kuin sukkia sekä kehrätä. Lämpöisenä aikana kävi myöskin äiti rannassa -auttamassa kalojen ruokkimisessa. Muun työn sai tehdä Santra: keinua -läpi kesäiset yöt merellä verkoilla, soutaa kymmenen, parikymmentä -kilometriä raskasta verkkohaapiota milloin oli tyyni tai aamuin suoria -verkkoja, ruokkia ja suolata kaloja, virittää verkkonsa vapeille, -parsia niitä kotona keskipäivisin, laittaa ruokaa, pestä vaatteita, -hoitaa lehmää ja sikaa sekä tehdä kaksi kalamarkkinamatkaa Viroon, -toisen keväällä ja toisen syksyllä. Virosta syysmarkkinoilta hän -toi kaikki talvitarpeet: rukiita, perunoita, lanttuja, kaaleja ja -vähän lampaanlihaa. Toisinaan sairasteli äiti ja silloin häntä oli -hoidettava. -- - -Talvi oli istuttava tarkoin verkkoharkin ääressä. Santraa pidettiinkin -koko saaren nopeimpana verkonkutojana. Ei kenenkään kädessä käpy -juossut niin sukkelaan kuin hänen. - -Ansaitakseen rahaa kutoi Santra vieraille neljä, viisikin verkkoa -talvessa. Joskus hän kykeni ostamaan verkkorihmoja ja kutoi silloin -uuden verkon itselleenkin. Rikkaammillaan oli Santra Heikkilästä -tullessaan. Olihan hänellä silloin lähes kaksisataa markkaa rahaa! - -Ruokana heillä oli maito, perunat, silakat ja leipä. Kahvia tai teetä -he joivat vain sunnuntaiaamuin, eikä aina silloinkaan. - -Puut oli metsästä kaadettava, itse pilkottava ja vedettävä kelkalla -kotiin. - -Se vasta oli työtä! - -Usein Santra ajattelikin mennä jälleen palvelukseen, mutta ei voinut -jättää äitiään. - -Hän ei koskaan tästä halustaan maininnut äidilleen, mutta tämä lienee -jotain aavistellut, koska kerrankin alkoi puhella Santralle näin: - --- Työtä ja tuskaahan sinulla tyttöparalla on täällä kotona enemmän -kuin jaksat tehdä, ja palkkana huono ruoka ja kuluneet vaatteet, mutta -parempi on olla oman katon alla ja itse käskeä itseään kuin palvella -toista ja olla toisen käskettävänä. - -Santra oli ollut kirkossa, kun Euppe ja Juuso ensi kerran kuulutettiin. -Vaikka hän oli tätä aavistanut ja joka pyhä niinä aikoina kirkkoon -mennessään kuvitellut kuulevansa tuon kuulutuksen ja itselleen sanonut, -ettei siinä mitään ihmettä ole sekä jo uskonutkin voivansa kuunnella -sitä niinkuin mitä muita kuulutuksia hyvänsä, niin toisin kuitenkin -kävi. Hän tuskin jaksoi kävellä kirkosta kotiin, eikä saanut rauhaa -missään. Ensin hän lähti kotiin ja lepäsi siellä vähän aikaa. Sitten -hän meni naapuriin kysymään, lähdetäänkö sinä iltana verkoille. Siellä -hän yritti istua vähän aikaa, mutta kun ei saanut rauhaa, hän palasi -jälleen kotiin. Sitten hän meni rantaan ja sieltä taas kotiinsa, -lähtien vihdoin kävelemään hautuumaalle, jonne hän ohjasi askeleensa -aina kun hänellä oli jokin hätä eikä hän muuten saanut ajatuksiaan -tyyntymään. Hän kulki ristiltä ristille, tutki puumerkkejä ja ristien -vuosilukuja sekä muisteli kutakin ennen elänyttä. - -Santra kävi vuoteeseen aikaisin illalla ja pyysi äitiänsä menemään -ilmoittamaan naapuriin, ettei hän voikaan lähteä verkoille, sillä hän -oli sairas. - --- Mikäs meidät sitten perii, jos sinäkin tulet sairaaksi!, sanoi -hätääntyneenä äiti. - -Tavallista sairasta hänestä ei kuitenkaan tullut, mutta ei tervettäkään. - -Hän oli melkein aina liikkeellä, milloin kylällä tai hautuumaalla, -milloin merenrannalla tai metsässä. Verkoille lähtijää eikä mihinkään -muuhunkaan työhön ryhtyjää hänestä ollut. - -Hän vain kulki ja ajatteli. - -Kukaan ei häneltä kysynyt, mitä hän ajatteli tai mitä hän suri. Kukaan -ei myöskään moittinut häntä. - -Kaikki antoivat hänen kulkea rauhassa. Jokainen kunnioitti häntä kuin -pyhimystä. - -Hän itse pelkäsi omia ajatuksiaan. Hänen aivoissaan pyöri vain yksi -ainoa ajatus -- tai oikeastaan se ei ollut ajatus, vaan kauhea -mielikuva, joka oli totta. Se puristi hänen päätään kuin jättiläisen -koura, ja hän pelkäsi, että hänen päänsä menee rikki, että hänen -aivoissaan jotain hajaantuu ja sekaantuu. Ja jotain siellä varmasti -lieneekin hajaantunut ja sekaantunut, koska hän Eupen ja Juuson hääyönä -hirtti itsensä oman porstuansa orteen. - -Santran vanha äiti heräsi vasta päivän valjetessa. Huomattuaan ettei -Santra ollut vuoteessaan läksi hän tätä etsimään. Äiti kävellä -köpötteli vaivalloisesti kepin varassa -- viime viikot olivat häntäkin -paljon heikentäneet -- ja päästyään porstuaan hän löysi tyttärensä -jäykistyneen ruumiin riippumassa orresta. Tämä näky sai äidin -kirkaisemaan pahasti, ja hän lyyhistyi tajuttomana permannolle. - -Naapurit, etäiset sukulaiset, kuulivat kirkaisun ja riensivät apuun. -Pari päivää he hoitivat äitiä, joka oli saanut halvauksen eikä enää -palannut tajuntaansa, ja hautasivat sitten sekä äidin että tyttären -seuraavana sunnuntaina samaan hautaan. - -Santran kotimökki jäi autioksi ja tyhjäksi ja on sellaisena seisonut -tähän päivään asti, läpi vuosikymmenien. - -Siellä eivät sen perästä ole asuneet muut kuin pääskyset. - -Polut pihalla ovat nurmettuneet. Minkäänlaista merkkiä ei enää näy -siitä, että porstuan edestä olisi yli pihanurmen käynyt polku aittaan, -kaivolle, portille ja navettaan. - -Ikkunat ovat säilyneet ehjinä. Niiden lasit käyvät yhä värikkäämmäksi. -Näyttää kuin ikkunan kynnyksellä kasvaisi ikuisia kukkia, joiden väri -kuultaa läpi lasin mutta kehyksien puu lienee jo hyvin mätää. Tuvan -malkokatto on malkojen mädäntyessä tasoittunut ja nurmettunut. Se -kasvaa heinää ja voikukkia, mutta tuohet malkojen alla lienevät vielä -vettäpitäviä. - - - - -IX. - -LAIVAOSAKKEET. - - -Tieto Santran kuolemasta saapui Heikkilään maanantaina, iltapäivällä. - -Häitä oli tarkoitus jatkaa vielä ainakin yli maanantain ja tiistain. - -Molemmissa kylissä oli tapaus tehnyt järkyttävän vaikutuksen. Kaikki -ymmärsivät, että hääilojen jatkaminen siinä mielentilassa, mikä nyt -oli vallannut kaikki, kävi kerrassaan mahdottomaksi. Sen vuoksi ne -läheisimmät sukulaiset, joita sillä kertaa oli koolla häätalossa, -valittivat onnettomuutta ja lausuivat Juusolle ja Eupelle surkuttelunsa -sen johdosta, että moisen tapauksen piti nyt häiritä heidän häitään. -Monet naisista itkivät. Erittäinkin Eupelle oltiin helliä ja -ystävällisiä. Pian oli talo aivan tyhjä vieraista. Koko saari oli surun -ja pelon vallassa. - -Euppe ja Juuso eivät vaihtaneet sanaakaan. He välttivät toisiaan. He -pelkäsivät, että yksi ainoa sana saattaisi kaiken ilmituleen ja heidän -onnensa palaisi näin heti alussa tuhkaläjäksi. - -Juuso valmistautui heti aamuyöstä lähtemään. Tuuli oli vielä -myrskyinen, mutta se oli nyt kääntynyt pohjoiseen, ollen siis mitä -sopivin Memeliin purjehtijalle. Juuso toimitti tavaroitaan jaalaan -pitkin iltapäivää. Hän hommaili enemmän kuin olisi ollut tarviskaan. -Euppe ei ottanut osaa eväiden eikä minkään muunkaan laittamiseen. -Juuson äiti teki kaiken sen. Euppe oli sulkeutunut huoneeseensa ja itki -siellä. Hän tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen. Hän oli -varma siitä, ettei Santran kuolema sattumalta osunut heidän hääyökseen, -vaikka kaikki naiset ennen lähtöään häätalosta olivatkin koettaneet -häntä lohduttaa kertomuksella, kuinka kurjissa oloissa Santra oli -viimeaikoina elänyt, ja ettei hän ollut tullut mielipuoleksi mistään -muusta kuin paljosta valvomisesta, liiasta työstä ja -- nälästä. Voi -kuinka Euppe itsekin olisi mielellään halunnut uskoa, että niin oli. -- -Ja miks'ei se niin olisi! Työ ja puute olivat kukkuroilleen täyttäneet -Santran kärsimysten maljan ja tarvittiin vain pienen pieni pisara sen -yli vuotamiseen. Euppe olisi halunnut uskoa niin. Hän olisi tahtonut -uskoa, että niin todellisuudessa oli. -- Minkä sille mahtaa, että -maailmassa on Santran tapaisia köyhiä, jotka saavat kärsiä enemmän -kuin heidän heikot voimansa jaksavat kestää. Näin ajatellessaan hän -oli rauhoittunut niin paljon, että saattoi mennä tupaan, jossa toiset, -Juusokin, parhaillaan alkoivat asettua illallispöytään. Euppe asettui -paikalleen Juuson viereen. - --- Kyllä se oli kamala tapaus, sanoi Anna-Sovia, Juuson äiti. -- -Sanotaan että tyttöparka tuli köyhyydestä ja nälästä epätoivoiseksi ja -senvuoksi lopetti itsensä. Voi surkeutta kuitenkin -- ja sen vielä piti -tapahtua juuri tällä hetkellä! - --- Hän kuului olleen sekapäinen jo koko kesän, virkkoi Juuson isä, -vanha Hinterikki. -- Eihän se meidän syymme ole, että tämä loppu -tapahtui viimeyönä, eikä vasta ensi yönä tai ensi viikolla tai viime -viikolla tai jo juhannuksena tai vaikkapa vasta ensi jouluna. Se -on hänen ja Jumalan keskeinen asia, miksi se tapahtui juuri viime -yönä. Meillä ihmisillä ei ole oikeutta mennä sanomaan siihen asiaan -mitään. Ei mitään. Meidän ihmisten on Hänen kädestään otettava kaikki -sellaisena kuin hän tahtoo ne meille antaa, oli se hyvää tai pahaa. --- No. Käykääpäs ruokaan kiinni! Me, Jumalan kiitos, vielä elämme, ja -meidän on syötävä, koska meillä kerran on mitä syödä, ja niin kauan -kuin meillä syötävää on. - -Euppe huokasi helpoituksesta ja katsoi kiitollisena appeensa, ajatellen -sydämessään: "Kunpa Juusokin osaisi haastaa noin -- ja uskoisi noin!" - -Illalla maatamenon aikana sanoi Euppe Juusolle: - --- Juuso, älä lähde nyt mihinkään! Minua niin peloittaa kun sinä viivyt -poissa ties kuinka kauan. En minä voi jäädä tänne yksin. Minä en voi -jäädä tänne yksin! Menen vaikka takaisin kotiin, ellei muu auta! - --- En minä voi olla lähtemättä. - --- Sinä voit jos vaan tahdot! Sinä et välitä minusta. - --- En voi. Ajattele, että minulta on kulunut neljä viikkoa hukkaan -- - --- Hukkaan! - --- Älä nyt tahallasi väärennä asiaa. Minulle ovat nämä neljä viikkoa -olleet yhtä kalliit kuin sinullekin, mutta ymmärräthän sinä, ettemme -me voi elää, jos minä jään kaikiksi ajoiksi kotiin sinun luoksesi. Ja -tuleehan pian pitkä talvikin. Silloin saamme olla enemmän yhdessä. -Ja jos sinua minun poissaollessani peloittaa, tai sinun on ikävä, -niin voithan muuttaa jo huomenna isän ja äidin kammariin makaamaan. -Minä käyn puhumassa siitä äidille jo heti tänä iltana. Hän on vielä -keittiössä. Tai menkäämme molemmat! - -He menivät äidin puheille ja tämä ilmoitti ajatelleensa samaa asiaa. - --- Enhän minä sinua yksin olisi jättänyt makaamaan, vaikka olisit itse -niin tahtonut. Johan nyt! Niin kauan kuin Juuso on pois kotoa, saat -sinä nukkua meidän kammarissamme. - -Juuso läksi matkalle tiistaiaamuna ja palasi kotiin vasta myöhään -syksyllä, joulukuussa, jolloin jaala vedettiin talviteloille. - - * * * * * - -Tiistai-iltana, Juuson lähtöpäivänä, tuli Eupen isä, vanha Matsedän -Jyri, Heikkilään. Voi kuinka Euppe oli iloinen! Hän vakuutteli -isälleen vakuuttamasta päästyäänkin, että hänestä tuntuu kuin ei hän -olisi nähnyt isää vuosikausiin. -- "He he he", nauroi isä ja taputti -tytärtään hartioille, -- "kyllä sinä vielä totut! Kyllä sinä vielä -totut." - -Jyrillä oli asiaa Hinterikille ja hänet johdatettiin kammariin. - -Hän oli tullut tuomaan Eupen myötäjäisrahoja, joita oli -seitsemäntuhatta markkaa. - --- Minä annan nämä rahat sinun huostaasi, Hinterikki, joka olet -talon isäntä, ja sinun vallassasi on sitten antaa ne joko Juusolle -tai Eupelle, mitenkä itse haluat. Minulla ei nyt ole näitten rahojen -suhteen enää sen enempää määräämisvaltaa. - -Anna-Sovia ja Euppe olivat myös saapuvilla. Euppe halaili isäänsä ja -sanoi: - --- Kiitos, isä rakas! Oletko sinä niin rikas? - --- Ellei sinulla olisi veljiä, olisin vieläkin rikkaampi. - --- En minä tahdo, että veljet joutuvat kärsimään minun tähteni. - --- Ole huoletta! Eivät he kärsimään joudu! - -Tähän iloon käytiin kutsumassa myös Eupen äiti, Anna-Liisa. - -Koko ilta istuttiin kammarissa. - -Juotiin kahvia ja teetä. Miehet ryyppäsivät konjakkiakin, ja naiset -maistelivat viiniä. Näitä tämän illan istujaisia nimitettiin -pikkuhäiksi, eli häiden rääpiäisiksi. Valitettiin vain, ettei sulhanen -ollut joukossa. - -Illan kuluessa tuli puhe myöskin Santran kuolemasta, ja niin Eupen isä -kuin äitikin oli asiasta samaa mieltä kuin Hinterikki. - -Euppe tunsi nyt mielensä aivan kevyeksi, ja hän nukkui yönsä rauhassa. - - * * * * * - -Kului vuosi ja kului toinen. Kului kymmenen vuotta. - -Sillä aikaa olivat kuolleet Eupen isä ja äiti -- äiti vasta viime -vuonna, isä kaksi vuotta aikaisemmin. - -Eupelle oli sen ajan kuluessa syntynyt kaksi tytärtä. Vanhemman nimi on -Vilhelmiina eli Miina. Hän on seitsemännellä. Nuoremman nimi on Selma. -Hän on viidennellä. - -Molemmat ovat isänsä näköisiä, mutta luonteeltaan lienee Miina enemmän -äitinsä kaltainen. - -Juuso on ruvennut yhä enemmän juomaan ja käy kotona vain kerran tai -pari kesässä -- menipä eräs kesä niin, ettei hän pistäytynyt kotona -kertaakaan. Juuso tuo rahaakin kotiin entistä vähemmän. Viimeisten -viiden vuoden aikana hän on tuonut vain sen verran, että se juuri -on riittänyt perheen elatukseen. Tämä seikka on tuottanut vanhalle -Hinterikille paljon huolta ja tuskaa. Hinterikki tietää, että Juuson -ansioiden vähenemiseen on kaksi syytä, joita kumpaakaan ei voi -auttaa: toinen on Juuson yhä lisääntyvä juopottelu hurjasteluineen ja -kortinpeluineen kapakoissa sekä toinen se, että salakuljetus käy päivä -päivältä yhä vaikeammaksi. - -Juuson käynnit kotona kuluvat pelkkään riitaan ja toraan Eupen kanssa. - -Nyt on jo joulukuu pitkällä. - -Viimeksi oli Juuso ollut kotona heinäkuussa yhden viikon. Koko se aika -riideltiin. Euppe valitti Juusolle, että hän on nyt kymmenen pitkää -vuotta saanut palvella kuin orja. "Piiaksi Santran tilalleko minut -tähän pesään tuotiinkin?" hän oli huutanut Juusolle. - -Santran nimen mainitseminen lietsoi ilmi liekkiin tulen, joka oli -uhannut heidän onneaan, ja siihen tuleen syydettiin nyt kaikki. -Molemmin puolin käytettiin sanoja, jotka olivat odottaneet vuoroaan -kymmenen pitkää vuotta. Molemmat tytöt kuuntelivat ja itkivät, -varsinkin Selma. - -"Lapsetkin vielä saavat nähdä ja kuulla tätä elämää ja surkeutta!" -sanoi Euppe ja rupesi itsekin itkemään. - -Silloin oli Juuso lähtenyt, eikä kukaan tiennyt, missä hän kulki. - - * * * * * - -On sunnuntaiaamu joulukuun puolivälissä. - -Euppe istuu merenpuolisen ikkunan luona Selman kanssa. - -Euppe on loruillut lapselle kaikenlaista ja rupeaa sitten opettamaan -hänelle muuatta vanhaa runoa: - --- Kuulehan, Selma! - --- Mitä, äiti? - --- Äiti opettaa sinulle kauniin luvun. Näin se kuuluu: - - 'Tule taati Tallinnasta, - nanna Narvan kaupungista, - Tuo saiat sarvelliset, - mesileivät mielelliset, - sepiköt sitäi paremmat!' - -No, osaatko jo? - --- En. Äiti opettaa! Mikä on taati? - --- Tule taati Tallinnasta... - --- Tule taati Tallinnasta. -- Mikä on taati? - --- Taati on äidin isä. Hän on jo kuollut. -- No luepas nyt! - --- Tule taati kuolemasta... - --- Tule taati Tallinnasta... - --- Tule taati Tallinnasta... - --- Niin! Tallinnasta! Ja sitten: Nanna Narvan kaupungista. - --- Nanna Narvan kaupungista. Mikä on nanna, äiti? - --- Nanna on äidin äiti. Hän on jo kuollut. Ja sitten: Tuo saiat -sarvelliset... - --- Mitä saiat sarvelliset on? - --- Sarvisaijaa se on. Eikös Selma muista? Sellaista pullaa, johon on -leivottu sarvet. Sitähän enot aina tuovat Miinalle ja Selmalle Virosta. - --- Tuokos isä Selmalle sarvisaijaa? - --- Ei. Ei isä tuo Selmalle koskaan mitään. Ei välitä Selmasta eikä -Miinasta eikä äidistä, mutta enot tuovat kun tulevat kotiin. Ne tuovat -aina lapsille tuomisia. - --- Eikös isällä ole rahaa? - --- On sillä, mutta se ei välitä. Isä on paha. - --- Anna äiti minulle sarvisaijaa! -- Ei isä ole paha. - --- Ei äidillä nyt ole sarvisaijaa. - --- Selma tahtoo! - --- Mutta äidillähän ei ole, etkö sinä kuule, hyvä lapsi! - --- Mutta Selma tahtoo ja Miina tahtoo! - --- Kun enot tulevat, niin ne tuovat Selmalle sarvisaijaa ja sepikköjä -ja mesileipiä Virosta, ehkä jo huomena tulevatkin. - --- Mutta Miina tahtoo nyt! - --- Kuulehan, äiti opettaa toisen, paremman luvun. Kuuntele nyt -tarkkaan, että opit: - - 'Niin minä kotona kasvoin, - kuin putki palolla kasvaa: - Orjat survoi, orjat jauhoi, - palkolliset verkot suori, - minä aitassa lepäsin - alla viien villavaipan, - päällä kuuen korvatyynin. - Menin aittahan mäelle: - Särjin siellä nisukakun - sivalsin sian lihoja, - siihen vielä voita päälle. - Myytiin minä Myyrilähän, - Myyrilän pojan puolisoksi. - Pani anoppi jauhamahan. - Tuli anoppi katsomahan - halko haapanen käessä, - jolla löi, ennenkuin käkesi.' - --- Ei Selma tahdo sitä oppia. - --- Voi, kunpa ei sinun, lapsi parka, koskaan tarvitsisikaan oppia sitä! - -Euppe meni Selman kanssa keittiöön. - -Siellä oli Miina kuorimassa perunoita päivälliseksi. - -Perunain kuoriminen oli Miinasta aina vaikeaa työtä. Eupen tullessa -sisään hän sanoi: - --- Äiti, voi kun kasvaisi maassa kuorittuja perunoita! - -Euppe: Niin. Täytyypä muistaa sanoa virolaiselle, että hän kylväisi -maahan ensi keväänä kuorittuja perunoita. - -Vielä samana iltana saapui Juuso kotiin. Molemmat lapset juoksivat -riemuhuudoin häntä vastaan. Selma, isän tyttö, huusi: - --- Isä, toitko sinä sarvisaijaa? - --- Toin, toin lapseni! Isä tulikin nyt Virosta ja toi paljon hyvää, -sarvisaijaa ja muuta. - -Illalla oli taas koko perhe koolla tuvassa. Euppekin on paremmalla -tuulella ja lapset ovat iloisia syöden sarvisaijaa. Miina istuu äitinsä -sylissä, Selma isänsä. - -Yht'äkkiä Selma alkaa itkeä. - --- Mitä sinä itket, Selma? - --- Kun kissa raapasi minua poskeen ja siitä tuli verta -- uhuuu...! - --- Tänäänkö? - --- Ei. Siitä on jo kauan... uu uu --. Silloin oli vielä kesä -- uu-uu... - --- Itkitkö sinä silloinkin? - --- En -- uhuu uhuu... - --- Mikset sinä silloin itkenyt? - --- Kun ei -- uhuu -- isä ollut kuulemassa. -- Oletko sinä nyt kauan -kotona, isä? - --- Olen. Koko talven. - --- Sitten en minä itke koko talvena. -- Entä ensi kesänä? - --- Silloin on isän taas mentävä. - --- Isä ei saa enää koskaan mennä pois. Selma ei tahdo. - --- Isän täytyy. - --- Mutta Selma ei tahdo. - --- Mutta nythän on pitkä talvi -- joulu -- laskiainen ja pääsiäinen. - --- Onko jouluun vielä kauan...? - --- On -- hyvin kauan. - --- Ja laskiaiseen...? - --- Vielä kauemmin. Ja pääsiäiseen vieläkin kauemmin. - -Koko talvea ei Juuso kuitenkaan voinut olla kotona. Niinkuin muinakin -talvina hän nytkin ajoi hevosella toisten salakuljettajain tavalla -Viron väliä, varsinkin maaliskuussa. - -Vuosi vuodelta salakuljetus väheni ja elämä kävi yhä ahtaammaksi. - -Tullilaitos oli saanut käytettäväkseen nopeakulkuisia höyrylaivoja ja -yksi ja toinen jaala kantamuksineen joutui niiden saaliiksi. - -Kovat ajat koittivat saaren salakuljettajille, tuolle saaren -aatelistolle. Se alkoi köyhtyä ja rappeutua. He olivat tottuneet -koko elämänsä ajan, useat jo toisessa sukupolvessa, saamaan rahaa -helpolla. Nyt kun heidän täytyi siitä luopua, eivät he tienneet, -millä rupeaisivat itseään elättämään. Kalastajiksi heistä ei ollut. -He pitivät sitä ammattia arvolleen sopimattomana. Useat alkoivat nyt -jaaloillaan kuljettaa katukiviä kaupunkeihin, jauhoja ja perunoita -Virosta Suomeen, silakoita Suomesta Viroon ja niin edespäin. Se oli -raskasta työtä, ja alennuksensa aiheuttamaa katkeraa mieltään he -koettivat ilahduttaa ryypiskelyllä. He joivat miltei kaikki ansionsa, -ja lisäksi vielä entisetkin säästönsä. Se oli heidän loistoaikansa -hurjaa paloa. Parinkymmenen vuoden kuluessa heistä suurin osa sortui, -mikä juoppohulluuteen, mikä keuhkotautiin, mikä mihinkin. Kokonaisia -perheitä kuoli sukupuuttoon, ja talot jäivät autioiksi. Sade ja -tuuli on niistä syönyt kaiken maalin. Ne ovat harmaita. Entisestä -loistoajasta on merkkinä rakennusten suuruus, huoneiden lukumäärä, -koristeelliset ikkunavuorilaudat, seinien huolellinen vuoraus ja -räystään kalliimpi rakenne sekä sisällä kammareissa kaakeliuunit. Ne -tästä aatelistosta, jotka heti sortumisen alkaessa ryhtyivät tarmolla -kalastajiksi, säilyivät sentään, pysyen parhaiten pystyssä juuri tämän -ammatin sekä kaikenlaisten laivarikkojen varassa, etenkin jos osasivat -säästää entisiä kultaisten aikojen ansioitaan. - -Juuson onnistui parhaiten välttää tullialusten ajojahtia. Puoli -vuosikymmentä hän jatkoi ammattiaan miltei yksin. - -Kun hän eräänä vuonna, yhdeksäntenätoista hänen häistään, myöhään -syksyllä saapui kotiinsa, oli hänen äitinsä vaarallisesti sairaana. -Euppe riensi häntä vastaan portaille asti, ilmoittaen hätäisenä, että -kuolema voi tulla jo ennen aamua. - --- Mene heti äitisi puheille! Hän on sinusta haastanut yhtenään ja on -sinua odottanut. Siellä on myös isäsi. - -Kun Juuso tuli kammariin makasi äiti hiljaa, silmät kiinni, mutta -kuullessaan oven käynnin hän avasi silmänsä ja käänsi katseensa suoraan -Juusoa kohti. Tuskin kuuluvasti hän sanoi: - --- Tulithan sinä, Juuso! - -Juuso meni äitinsä vuoteen viereen polvilleen, tarttui hänen käteensä -ja kysyi: - --- Mihin sinua koskee, äiti? - --- Selkään koskee välistä, mutta ei nyt. -- Minä en jaksa paljon -haastaa. Anteruksen minä myöskin tahtoisin nähdä tässä. -- Ole sinä, -Juuso, hyvä Anterukselle. Sinä olet meidän suvun Esau -- pyyntimies, -joka saa paljon saalista. Anterus on Jaakoppi. Hän ei liiku niin -paljon. Hän asuu majoissa. -- En jaksa nyt selittää sinulle kaikkea, -Juuso. Minua niin väsyttää. Ole aina hyvä Anterukselle, vaikka mitä -sattuisikin tiellesi. Vaikka mitä! - -Äiti sulki silmänsä, mutta avasi ne jälleen. - -Juuso: Äiti, mitä sinä katsot? - -Äiti: En minä mitään katso. - -Juuso: Sinä avasit silmäsi ja katsot. Tuntuuko paremmalta nyt? - -Äiti: Minä avasin silmäni, mutta en minä näe mitään. -- Rupesi taas -koskemaan selkään niin kovasti. -- En minä näe mitään muuta kuin -mustaa... - -Juuso: Etkö sinä äiti näe, että tässä on paljon ihmisiä: isä on tässä -ja Euppe ja Miina ja Selma ja minä. - -Äiti: En. -- En minä näe muuta kuin mustaa... Sitten hän hengitti -muutaman kerran ja kuoli. - - * * * * * - -Siihen aikaan kulki saaren ja mantereen välillä niin sanottu -kihlakunnan posti pari kolme kertaa talvessa, kesällä useamminkin. - -Sillä ei juuri koskaan ollut muuta kuljetettavaa kuin joku kirje. - -Syyskelirikko oli ohi. Tammikuun puolivälissä läksi ensimmäinen posti -yrittämään saaresta mantereelle. Sen mukaan toimitti vanha Hinterikki -kirjeen pojalleen Anterukselle äidin kuolemasta. - -Hinterikki oli siihen aikaan saaren vanhin mies. Hän lähenteli jo -yhdeksääkymmentä. Hän ei osannut kirjoittaa. Kirjeen kirjoitti Juuso. - -Siinä ilmoitettiin lyhyesti äidin kuolemasta. - --- Ei tähän varmaankaan muuta tulekaan? kysyi Juuso. - --- Ootahan! Älä pane sitä vielä kiinni. Jos kirjoittaisit vielä vähän -niistä laivaosuuksista, kun se Anterus ei koskaan anna niistä mitään -selviä tietoja, vaikka asia on jo parikymmentä vuotta vanha. Aina -lupailee ja lupailee maksaa korot ja että hyvät ne maksetaankin, mutta -sanoo vain: "Mitäs te siellä saaressa rahalla teette? Homehtuu vain -kaapeissanne joutilaana. Antaa sen vaan täällä pyöriä ja kasvaa!" -Lisäksi se aina puhuu että: "Mitä te täältä rahojanne pois tahdotte? -Tuottaahan salakuljetus teille rahaa enemmän kuin tarvitsette!" --- Täytyy nyt sille sanoa tosi eteen ja oikein kovat sanat, jotta -ymmärtää. Minua jo alkaa vähän suututtaa se poika! Tekisi mieleni -antaa sille korennolla selkään! Kaksikymmentä vuotta! Ja kahden vuoden -perästä viimeistään lupasi isoja osinkoja! Ei, tämä menee jo liian -pitkälle! Minä olen tätä asiaa siirtänyt vuodesta vuoteen, mutta nyt -siitä tulkoon loppu! Saatanan poika! Mammavainajan kuolinilmoitushan -tämä kirje oikeastaan on, eikä siinä tekisi mieli riitaa haastaa, mutta -minä olen paljon ajatellut sitä asiaa näinä viimeisinä päivinä sekä -tullut siihen päätökseen, että se mies vähän säpsähtää, kun kuulee -äitinsä kuolleeksi ja rupeaa vähän ajattelemaan niitä raha-asioitakin. -Kirjoita siis näin: - -"Terveenä täällä, Jumalalle kiitos, ovat olleet kaikki muut, mutta -elämä käy vaan saarelaisille yhä vaikeammaksi, kun salakuljetus on nyt -miltei lopussa -- ja onkin lopussa nyt, sillä Juusokin veti jo vanhan -jaalahaiskansa kuolinteloille. Kyllä se nyt todella on lopussa, niin -saa sanoa, ja huonoa se oli jo koko viimeisen vuosikymmenen ajan. -Kurjuutta ja köyhyyttä alkaa näkyä saaren ennen varakkaimmissakin -taloissa. Hevosiakaan ei ole koko saaressa enää muualla kuin meillä, -ja täytyypä se meiltäkin myydä, viedä mantereelle, kun vaan sattuisi -tulemaan hyvä jää. Viinanajoon ei ole enää tänäkään talvena yrittämistä --- siltä se näyttää. Kaikki täällä rappeutuu ja mätänee ja luhistuu. -Talvetkaan eivät enää ole entisten veroisia. Kunnon jäätä yli meren ei -ole nähty neljään vuoteen. Pelkkiä rikostalvia vain. Sehän se muuten -talviajon lopetti pikemminkin kuin tullimiehet. Näyttää kuin Jumalakin -olisi meitä vastaan, koska rikkoo talvet ja jäät. -- Niin, jos Jumala -tänä talvena jäätä antaa, tulen minä Juuson kanssa hevosta myymään, -mutta koska se matka voi lykkääntyä vaikka kuinka kauas, on minun nyt -tässä kirjeessä toimitettava ja selvitettävä eräitä asioita. Kun täällä -siis on tiukka elämä edessä, pyytäisin sinuakin sitä ajattelemaan -ja selvittämään ne laivojen osuudet ja kaikki muut raha-asiat aivan -paikalla. Ellet voi matkustaa tänne, niin lähetä tilitys ja rahaa -seuraavan postin mukana. -- Äiti on nyt poissa ja minäkin tästä myös -pian hävinnen, sillä onhan ikäni jo korkea, joten siis kuolema voi -tulla milloin hyvänsä. Nyt kun kuitenkin vielä olen terve ja täydellä -järjellä, annan sinulle tiedoksi, että ne minun osakkeeni ja muut -on muutettava tämän veljesi Juosepin nimiin. Minä määrään ne hänen -perinnöksensä ja sitä mieltä oli äitivainajasikin, joten niin siis -pitää tapahtua." - -Posti kulki alkumatkan sulaa vettä veneellä, sitten muutaman kilometrin -rikosjäätä, jossa oli siellä täällä suuria railoja ja sulia kohtia -kunnes vihdoin pääsi kiinteälle saaristojäälle. Vene jätettiin erääseen -uloimpaan luotoon, Tervapöllöön, ja matkaa jatkettiin hiihtäen. - -Seuraava posti saapui helmikuun alussa ja sitä seuraava maaliskuun -toisena päivänä. Mutta kummassakaan postissa ei Anterukselta tullut -mitään. Silloin Hinterikki sanoi: - --- Paholaisen oinas, mitä se poika onkaan tehnyt! Nyt ei auta enää -odottaa eikä lykätä asiaa päivääkään. Anna hevoselle kauroja ja leipää -runsaasti! Aamulla neljän aikana lähdetään. Kuulin postimiehiltä, että -nyt pääsee. Ja viis' hänestä, vaikkei päästäisi takaisin ennenkuin -kesällä ja vaikka kuolisin sille matkalle, kun vain pääsen sen joutavan -puheille. Selvän minä silloin teen asiasta, ja siitä on tehtävä selvä. -Tälle kannalle se asia ei saa jäädä minun kuollessani, sillä sen -jälkeen ei ole ketään selväntekijää. Nyt sinne täytyy päästä. - --- Minä luulen ettei päästä. - --- Jää on ehjää. - --- Minä olin kalliolla katselemassa jäätä. Olen käynyt siellä joka -päivä. Niin pitkälle kuin näköputkella pohjoiseen päin eroittaa, on -jäässä rakoja. Hevonen täytyisi panna veneeseen ja soutaa niiden yli. -Sillä tavalla ehkä päästäisiin. - --- Aina sinä viisastelet! En minä siedä tuonlaista puhetta. Pane -hevoselle tänä iltana eteen kaksi kappaa kauroja ja leipää. Syötä sitä -hyvin, sillä meidän ehkä täytyy suorittaa pitkä ja vaikea ajo. Täytynee -kiertää pahemmat sulapaikat, ja se lisää matkaa. - --- Vaikka panisimme hevosen kaurasalvoon yöksi, niin en usko päästävän -sittenkään, mutta voidaanhan koettaa, koska sinä niin välttämättä -tahdot. - --- Nyt on kysymyksessä isot rahasummat, ja minä menen nyt sen roiston -eteen, vaikka minun olisi kymmenen hevosta hukattava! Vai millä tavalla -sinä luulet tässä ruvettavan elämään? - -Illalla puhalteli kaakkoistuuli, joka tavallisesti lykkää jäät kokoon -Suomen puolelle päin. Yöllä kuitenkin oli tuuli kääntynyt. Se puhalsi -nyt jo itäkaakosta. - --- Tuuli kääntyy pahalle puolelle, sanoi Juuso, isän ja pojan aamulla -kello neljän aikaan valjastaessa hevosta. - --- Se on vielä itäkaakossa. Kyllä se pitää raot kiinni. - --- Se voi kääntyä itään. - --- Sitä ennen me jo olemme salmen toisella puolella. Joudu vain rekeen! -Meidän on nyt ajettava niin, että ennätämme salmen yli liikkuvalta -merijäältä kiinteälle maajäälle, vaikka hevonen sen jälkeen kaatuisi -ja meidän täytyisi kävellä loppumatka. Ottakaamme piiska kouraamme -kumpainenkin! Lyö sinä hevosta siltä puolen, minä lyön tältä puolen! - -Oli vielä yöpimeä kun he läksivät. - -Taivas oli tähtikirkas. - -Piiska läjähti hevosen kupeille vähän väliä, ja jos se vähänkin -hiljensi vauhtiaan, sai se taas heti piiskan sivalluksen. - -Jää oli lumetonta, ja reki kulki siinä keveästi suhisten sekä silloin -tällöin kolahdellen. - -Hevosen kavioiden terävät kengännaulat ja hokit rapsahtelivat kovaan -jäähän. - -Vähän väliä tuli vastaan rakoja, joiden yli hevonen hyppäsi keveästi ja -vauhtiaan hiljentämättä. - -Noin tunnin ajon jälkeen saavuttiin ison sulan reunalle, josta -aamuhämärissä oli vaikea eroittaa vastakkaista rantaa ja arvostella sen -pituutta länteen ja itään. - --- No, -- kumpaan suuntaan tästä nyt pitää ajaa, länteen vai itäänkö? -kysyi Hinterikki. - --- Minun mielestäni itään, sillä jos jää on liikkeellä, ja minä uskon -sen olevan liikkeellä, koska näin suurta sulaa ei näkynyt täällä päin -eilen, niin se liikkuu länteenpäin. Tuosta sulasta ovat jäät voineet -purkautua länteen päin. - --- Niin minäkin arvelen. Ajetaan vain itään päin! Eipä tuo taival -sinnepäin niin mahdottoman pitkä liene! - --- Kuka tietää, vaikka sen häntä olisi Koivistolla asti. Silloin tästä -tulee matka Haminaan Koiviston ja Viipurin kautta!. - --- Vaikka kuun kautta, se ei meinaa mitään! Kulkekaamme minkä kautta -hyvänsä, kunhan vaan Haminaan pääsemme. Soo Pekko, pidäpäs kiirettä! - -Ajettiin tunnin aika itäänpäin. - -Aamu oli jo sillä välin valjennut ja päivä noussut yli saarteen suoraan -hevosen korvien ohi. - -Hevonen höyrysi kuin sauna, mutta ei sille annettu armoa. Sen ei -annettu askeleeksikaan hiljentää vauhtiaan. - -Kello läheni seitsemää, eikä vieläkään näyttänyt avautuvan tietä -pohjoiseen päin. Sulan reuna suuntautui yhä itää kohti. Joskus sattui -eteen pieni, milloin koilliseen, milloin pohjoiseen antava mutka. Jään -reunassa oli niemiä, joiden yli oikaistiin suoraan aina vain itään. -Varemmin aamulla jouduttiin tekemään turhia mutkia: kiertämään parikin -pitkälle pohjoiseen pistävää nientä sen rantojen kautta. - -Taaskin näytti jään reuna suuntautuvan itää kohti. - -Juuso nousi reessä seisomaan nähdäkseen laajemmalle. - --- No, mitäs näkyy? kysyi isä. - --- Pahaa näkyy, vastasi poika. - --- Yhäkö itäänpäin? - --- Vielä pahemmin. Jään reuna kääntyy etelään -- ooi oi -- tuonne noin -kaakon alle, ja minun silmissäni näyttää kuin se sieltä kääntyisi -länteen. Piru vie! Me taidetaankin olla telillä, joka on tänä aamuna -lohennut itäselän jäästä ja nyt liukuu virran mukana länteen. Käännä -vain lounaaseen ja hiton pian! - --- No no! Älähän hätäile! Käydään ensin tämän telin itäpäässä. Ehkä -siellä kuitenkin sattuisi olemaan joku kohta vielä niin kapea, että -hevonen jaksaa hypätä siitä yli. - --- Turha vaiva! - --- Ja vaikka ei hevonen pääsisikään, niin voimmehan hakata ison telin -jolla soudamme yli raon, ellei se satu olemaan liian leveä. - --- Hevosineen päivineenkö? - --- No, katsotaanhan nyt. Kunhan ensin miehet pääsevät yli, niin -sittenpähän nähdään. Voisimme ehkä hakata sieltä tuulen päältä -toisenkin pitkän telin ja antaa sen tuulen mukana kääntyä raon yli -sillaksi, jota pitkin ajaisimme hevosen. Sittenpähän sen tietää, kun -ensin näkee. Miehet sieltä nyt aina yli pääsevät, ja hevonen saa -jäädä tänne telille. Jatkamme matkaa jalkaisin joko Koivistolle tai -Haminaan -- mihin päin jää ehjempää on. Luulisin olevan varminta lähteä -Koiviston suuntaan. Siellä on kaukana jäällä hevosmiehiä kalanostossa. -Loppumatkan pääsisimme heidän mukanaan. - -Juuso vihelsi pitkään. - --- Mitä sinä vihellät? - --- Sitä vain, että sinustako muka olisi kävelijäksi täältä mantereelle! - --- Luuletkos ettei ole! Minä olen kävellyt jäällä pitempiäkin matkoja -ja vetänyt vielä haapiota mukanani. - --- Olethan sinä -- kohta sata vuotta takaperin. Sinä olet kummallinen -mies, kun et ensinkään näy saavan päähäsi, että sinä vanhenet ja loput -niinkuin muutkin ihmiset. -- Korkeintaan tunnin ajan jaksaisit kävellä, -mutta sitten jo tulisi kuitti niin miehestä kuin matkanteostakin. Usko -sinä se! Ja meillä olisikin ainakin kahdentoista tunnin kävely edessä. -Tällä nykyisellä jäällä semmoinen taival vaatii miehen voimia. Ei! -Kyllä sinun on turvattava hevoseen, muuten päätät päiväsi meren jäällä. - -Juuso seisoi yhä ja tähysteli. - --- Tuolla nyt tulee vastaan niin leveä sula, että sen yli olisi -tekemistä haapiolla soutamisessakin näin kovalla vastatuulella. Käännä -vaan pois hevonen kotiinpäin, ennenkuin sekin jo on myöhäistä. - -Hinterikki pysähdytti hevosen, ensi kertaa koko matkalla. - --- Sinuun ei ole oikein luottamista, kun ei sinulla tunnu olevan -erikoista halua päästä Haminaan, kiukutteli ukko ja koetti nousta -seisomaan reessä. Se ei kuitenkaan onnistunut ilman Juuson apua. - -Hinterikin silmät näkivät vielä kauas hyvin. - --- Jaa'a! Niin totta vie onkin. Sula siellä, vetelä täällä. Saaressa -ollaan kuin ollaankin. -- No, ei tässä vielä mitään pahempaa hätää ole -niin kauan kuin ilma on kirkas. Meitä on tietysti seurattu näköputkilla -kallioilta siitä asti kuin päivä nousi. Nytkin parhaillaan sanovat -tähystäjät toisilleen: "Jo näkivät tuon itäsulan, koska eivät aja -eteenpäin. Tuumivat että mitä tehdä. Kohta kääntyvät ajamaan takaisin -päin!" -- No niin. Mitä tässä siis muukaan neuvoksi kuin tehdä niinkuin -ne toivovat. Istutaan sitten rekeen ja ajetaan kotiin! Eikä tässä nyt -ole pahempaa kiirettäkään. Saamari kuitenkin, kun nyt piti näin käydä! -Otahan eväspussi esiin, niin syödään edes välillä. - -Syönnin aikana selitteli Hinterikki, että pahimmassa tapauksessa saapuu -maalta haapio, jotta ainakin miehet pelastuvat, ellei tule lumipyry. - -Teli kulki länteenpäin tuntemattomalla nopeudella, ja miehet ajoivat -täyttä vauhtia lounaaseen, sitä telin kulmaa kohti, joka, heidän sinne -saavuttuaan, pitäisi olla saaren pohjoispäätä, Pohjoisriviä lähinnä. - -Perille tultuaan he havaitsivat, että kapein kohta oli noin sadan -sylen laajuinen. He olivat nähtävästi jo aamupimeässä ajaneet raon -yli ollenkaan sitä huomaamatta. Nyt oli rako ennättänyt kasvaa niin -leveäksi. - -Aukeaman toisella reunalla oli haapio ja kuusi miestä. Hevosen -lähestyessä miehet lykkäsivät haapion sulaan ja soutivat yli. - -Siinä hetkinen neuvoteltiin mitä tehdä. Lopulta toimittiin Juuson -neuvon mukaan: Ensin uitettiin hevonen sulan yli ja vedettiin toisella -rannalla jäälle. Sitten vietiin haapioissa reki ja valjaat. Hevonen -valjastettiin uudelleen minkä jälkeen Juuso ja Hinterikki jatkoivat -matkaansa, sanottuaan ensin suuret kiitokset auttajilleen, jotka eivät -mitään pelastuspalkkiota tahtoneet, sillä tällaisessa tapauksessa ei -järjetön palkkiontoivo koskaan kenenkään täysijärkisen saarelaisen -päähän pälkähdä. - -Lähempänä kotikylää alkoi Juuso kiukutella isälleen matkan -epäonnistumista. - --- Kun sinun aina pitääkin lykätä joka asia seuraavaan päivään! Niin -sinä olet tehnyt koko ikäsi. Siksihän meillä ei purjehduskaan paljon -tuottanut niin kauan kuin sinä olit jaalan helmarissa. Olisimmepa -nytkin lähteneet viikkoa tai paria aikaisemmin, olisimme voineet ajaa -Haminaan asti pitkin jäätä, joka oli kuin pöytä. Vaikka vielä eilen -aamulla olisimme lähteneet, niin olisimme nyt paraikaa Haminassa, ja -asiat olisivat selvät. - --- No, älä hätäile! Päivä se on huominenkin! Yritetään uudestaan -- -vaikkei ennen niin sulaa vettä ainakin. - -Seuraavan yrityksen -- niinikään hevosella -- he tekivätkin huhtikuun -kolmantena päivänä, mutta kun äkkiä tuli sumu, oli heidän käännyttävä -takaisin. - -Ei vierinyt tämän jälkeen täyttä viikkoa, niin Hinterikki kuoli. - -Hän oli syönyt muiden kanssa päivällistä ja jutellut Haminan matkasta, -lausuen, että jäät lähtevät varmasti ennen vapunpäivää ja sitten -lähdetään Haminaan haapiolla purjehtien. "Vesa" nimittäin oli tuomittu -vanhuutensa vuoksi palveluskyvyttömäksi hylyksi jo syksyllä, kun se -viimeksi vedettiin maalle. - -Päivällisen jälkeen oli Hinterikki tapansa mukaan oikaissut itsensä -kammarissa vuoteelle pienelle päivällislevolle. Mutta kun uni alkoi -tuntua liian pitkältä, meni Juuso katsomaan häntä ja löysi hänet -kuolleena. - -Muutamia päiviä myöhemmin sanoi Juuso Eupelle: - --- Meidän on pidettävä hyvin pienet hautajaiset... - --- Pienet hautajaiset! Mitä sinä tarkoitat? - --- Vähän vieraita eikä lopen ylellistä kestitystä. - --- Sinun isällesikö sellaiset hautajaiset -- kuin kerjäläiselle tai -kunnan vaivaiselle! Ettes häpeä! Lienet humalassa, mutta rumaa tuo -olisi tuollainen puhe kuulla humalaisenkin suusta. - --- Ei auta muu. -- Meillä ei ole rahaa... - --- Eikö ole rahaa? - --- Ei. Minä olen tarkastanut kaikki isävainajan kaapit ja laatikot -enkä ole löytänyt enempää kuin kolmesataa markkaa. Ehkäpä isä lienee -kuollutkin surusta ja huolesta, kun näki rahojen hupenevan käsistään, -eikä uusista ollut tietoa? - --- No, entä ne kuuluisat laivaosakkeet? - --- Ei merkkiäkään mistään! - --- Entä minun seitsemäntuhattani? Missä ne rahat ovat? Niihin minun -tietääkseni ei ole koskettu -- eikä kosketa. - --- Ne eivät olleet minun hoidossani, enkä minä siis ole niistä -vastuussa. Minä en edes tiedä, kenenkä hoidossa ne ovat olleet. Ei -niitä ainakaan löytynyt isävainajan kätköistä, ei merkkiäkään, ei -paperilappustakaan jäljellä niistä enemmän kuin muustakaan. - --- Sinä kurja mies! Sinä juoppo sika! Olet hukannut ja juonut talon -putipuhtaaksi -- olet hävittänyt minunkin rahani, joiden kanssa sinulla -ei ollut mitään tekemistä. - -Euppe huusi ja itki. - --- Johan sen saattoi aavistaakin, mihin se sellainen elämä vie! Kesä -toisensa perästä pelkkää hurjastelua. Kyllä minä todellakin jouduin -oikein rosvojen pesään! - --- Älä huuda ja manaa, talossa on vainaja. - --- Minä huudan missä tahdon! Anna minulle takaisin rahani! Anna minulle -takaisin onnellinen elämäni isäni kotona, jossa minulta ei mitään -puuttunut ja jossa minua ei kukaan komentanut! Sinä riiviö! Minä -lakkaan huutamasta heti kun annat rahani takaisin. - --- No siinä tapauksessa saat huutaa ikuisesti, mutta vaan jossain -muussa paikassa. Tässä talossa et! Ellet heti paikalla lakkaa, niin -luulen että sinua kohta lyödään hevosruoskalla jotta läiskää ja naukuu. - --- Tapa minut -- onhan sinun omallatunnollasi mitä hyvänsä ennestäänkin --- nuoruudestasi asti! - --- Tässä ei nyt auta mitään tuollainen puhe. Nyt olisi juteltava -järkevästi hautajaisista. Isä on saatava ensin kunnialla hautaan, -sitten voidaan riidellä niin paljon kuin haluat. - --- Jos sinä häpeämättä voisitkin saattaa isäsi hautaan 'pienillä -hautajaisilla', niin en voi minä. Sen verran minulla toki vielä on -hävyn tuntoa jäljellä, etten ilkeä toimittaa appeani hautaan 'pienillä -hautajaisilla'. Minulla on onneksi kaksi veljeä, joilta jo olen saanut -apua, ja joiden edessä minun taaskin lienee nöyrryttävä, kuten kai on -vastaisuudessa nöyrryttävä yhä useammin. - - * * * * * - -Kun talossa oli vielä hyvä varasto ruokatavaraa ja juomia, riittivät -nuo kolmesataa markkaa hyviinkin hautajaisiin, ja Juusolla oli vielä -toukokuun alussa sata markkaa niistä tähteenäkin. - -Silloin oli meri jo täysin vapaa jäistä, ja Juuso käytti hyväkseen -ensimmäistä avovettä. Hän avasi nopeakulkuisen haapionsa purjeet ja -ohjasi sen voimakkaan lounaistuulen kiidättämänä kohti Haminaa. - -Hän oli lähtenyt kotoa kello kolme aamulla ja saapui Haminaan kymmenen -tienoissa samana aamupäivänä. - -Sinä aikana minkä Anterus oli asunut Haminassa ei Juuso ollut siellä -käynyt, sillä hän tahtoi karttaa veljeään, jota hän vihasi. Nyt oli -hänen pakko etsiä Anterus käsiinsä. Veneessä istuessaan hän tätä pakkoa -koetti selvitellä itselleen, ja muuta selvää siitä ei tullut, kuin että -pakko se vaan on. Hänen täytyi valita kahdesta: joko vajota kotona -kurjuuteen ja puutteeseen tai kääntyä Anteruksen puoleen. Jos hän olisi -ollut yksinäinen mies, olisi edellinen mahdollisuus ollut helpompi, -mutta hänellä oli vaimo ja kaksi tytärtä -- Miina oli niihin aikoihin -seitsemäntoista vuotias ja Selma viisitoista -- ja näiden tulevaisuus -koski hänen sydäntään. Kaiken tämän rinnalla hänestä sittenkin tuntui -paremmalta kääntyä Anteruksen puoleen, etenkin kun hänen ei ollut -tarvis lähestyä veljeään velallisena eikä armonpyytäjänä, vaan oikeuden -vaatijana ja velkojana. - -Juuso ei tiennyt veljensä asuntoa, mutta hän ajatteli: "Eipä tässä -kiirettä. Onhan tässä kokonainen päivä ja monta muuta päivää sen -lisäksi. Ennättääpä tuosta ottaa selvän!" Kaikkein ensin hän päätti -tehdä muutamia ostoksia. Hän ei epäillytkään, ettei veljeltä lohkeaisi -rahoja, ja hän ajatteli ostaa itselleen vähän paremman pöytälampun -kuin mikä hänellä oli ennestään. Juuri tätä ajatellessaan hän saapui -lamppukaupan ikkunan luo, jonka takana oli näytteillä lamppuja jos -jonkinlaisia. - -Hän meni sisään katselemaan lamppuja ja kyselemään hintoja. - -Hän neuvotteli parhaillaan myyjän kanssa erään halvan, mutta -miellyttävän lampun hinnasta, kun sisään astui kaksi rouvaa, toinen -vanhahko ja ylen ylellisesti puettu, toinen nuorempi ja vaatimattomampi. - -Eräs toinen myyjä riensi palvelemaan rouvia. - -Juuson huomio kiintyi erikoisesti siihen vanhempaan rouvaan, sillä hän -ei ollut koskaan ennen nähnyt niin hienoja turkiksia, niin komeita -hatunsulkia eikä niin hienoja ruskeita nahkasormikkaita kuin tällä -rouvalla oli. Näinä muutamina silmänräpäyksinä Juuso ennätti ajatella, -että "kovin on kotitekoiset kasvot noin hienolla rouvalla!" - -Puodin katossa riippui kristallikoristeisia kattosähkölamppuja, jotka -Juuson mielestä olivat peräti ylellisiä, hänen kotisaarensa kirkkoonkin -liian hienoja -- vain kuninkaiden saleihin soveliaita. - -Näitä samoja lamppuja viittasi sormellaan tuo turkiksiin puettu rouva, -kysyen edessään kumartelevalta myyjältä: - --- Onko teälä ristaliruunuja sähkölamppujen kanssa? -- Jaa, onhan -teälä! Paljoko ne maksaisivat? - --- Tuo laji maksaa kaksituhatta neljäsataa, tuo toinen kaksituhatta -kuusisataa. - --- Eikö teälä sitten muullaisia olekaan? - --- Ei ole nyt, hyvä rouva, mutta on tilattu. Ne ovat puolta halvempia -kuin nämä. Maksavat kuudesta seitsemään sataan. - -Hienosti hansikoidulla kädellään viittasi rouva halveksivasti ja suu -suipistuneena, lausuen: - --- Ööi niin halapoja, ööi niin pieniä! Eihän nuita kehtoo panna -tampuriisakaan! Ukko mänöö kuitenkin ensi viikolla Hulliin, niin kahtoo -sieltä. - -Nuorempi rouva: Kyllä minusta tämä malli olisi hyvin sievä. - -Vanhempi rouva: Ei minusta! Ja kun kerran kannattaa ostaa yhtä sievä -kalliimpi, niin antaa tämän roikkua teälä ja kerätä lisää pölyä -niskaasa. Mikäs pakko sitä on mättää rahojasa tuollaisiin pelätyksiin, -kun on saatavissa oikeitakin ristaliruunuja! -- Mikäs tuo sitten on? - -Rouva viittasi ikkunan edessä pöydällä olevaan nikkeliseen esineeseen. -Niitä oli siinä paljon, erilaisia ja erikokoisia. - --- Se on kahvikeittimö. - --- Onko se semmoinen, joka ilmoittaa, milloin kahvi on kystä? - --- Minä en ymmärrä, mitä rouva nyt tarkoittaa. - --- No sitä, hyvänen aika, että näkeekö tästä edes sen milloinka kahvi -kiehuu? - --- Näkeehän sen: höyry alkaa nousta -- kannen raoista ja nokasta. - --- Jaa -- se ei vielä mitään ole. Sen tietää tavallinen -vaskikattilakin. Mutta minulla on sellainen, mikä viheltää silloin kun -kahvi on valmis, -- pfiuuu, panee. Käykö tämä sähköllä? - --- Ei, tämän alla palaa spriituli. Se ei nokea. -- Ehkä rouva -Heikkilälle saisi olla -- - --- Ööihän toki, öihän toki! Minä vaan muuten kyselen. -- No niin. Ei -sitten muuta kuin hyvästi! - - * * * * * - -Rouva Heikkilä! - -Juuso arveli, että eiköhän vain siinä ollut velimiehen eukko ja päätti -seurata häntä, poistuen myymälästä heti rouvien jälkeen. - -Hän seurasi naisia kadulta kadulle. - -Lopulta saavuttiin torin laidassa olevan kolmikerroksisen, -palatsimaisen kivitalon eteen. Rouvat menivät pääovesta sisään, ja -Juuso jäi ulos tutkimaan taloa lähemmin. - -Koko alakerta näytti olevan konttorihuoneistoa. Ikkunoissa luettiin: - - O/Y ETELÄSUOMEN PURJELAIVA A/B - -Sama kirjoitus oli isoilla kullatuilla kirjaimilla myöskin pääoven -yläpuolella. Sisään ja ulos virtasi kultanauhaisia laivojen päämiehiä -ja perämiehiä, hienoja herroja, juoksupoikia ynnä muuta väkeä. - -Juuso alkoi nousta portaita. Eräässä toisen kerroksen ovessa hän luki -veljensä nimen: "Anterus Heikkilä". Hän soitti ovikelloa. - -Äskeiset rouvat olivat vielä eteisessä ja vanhempi heistä virkkoi ovea -avaamassaan: - --- Teältä tulee joku kerjäläinen -- Mitäs äijällä olisi asiaa? - --- Tahtoisin päästä tämän talon isännän puheille. - --- Onkos sinulla mitä asiaa? - --- On -- ja tärkeätä onkin. - --- No, mänöö tuosta ovesta sisään. - -Juuso joutui veljensä työhuoneeseen, joka oli upeasti sisustettu. - -Anterus istui kirjoituspöytänsä ääressä tupakoiden. Nähtyään Juuson hän -heti nousi tervehtimään. - --- Ohoo! Tämäpä oli hauskaa, että sinäkin tulit kerran minua katsomaan! -Hyvää päivää, hyvää päivää! Mitä sinne kotipuoleen kuuluu? Siellähän -kuollaan oikein kilpaa -- joulun tienoissa äiti ja nyt isä. Käyhän -istumaan tänne, niin jutellaan asioista! Ei, ei sinne! Tänne vain, -pöydän viereen. Pane siitä palamaan oikea havanna! Jaaha -- Jaaha! Vai -tulit sinäkin täällä käymään! Se oli perhanan hauskaa! Sattui vain -niin saakurin paha päivä. Minulla nimittäin ei tänään olisi aikaa -edes kunnolla sivulleni vilkaista. Mutta kun kerran velimies tulee -meren takaa kaupunkiin, niin täytyyhän minun hänelle uhrata pari -saatanan kallista viisiminuuttista. -- Jaaha. Jaaha. Se isävainaja -kirjoitti, että salakuljetus on nyt lopussa. Niin -- mitäs minä sanoin -jo kaksikymmentävuotta ennen! Höyrylaivat -- uusiaika! Saarelaiset -jaaloineen -- huono kilpailla! Siellä taitaa mennä taloja nurin toinen -toisensa perästä! He he he he! Oli se aikaa se salakuljetus! -- Mutta -se oli ikävä virhe -- suo minun se sanoa sinulle suoraan -- saatanan -ikävä virhe, että sinä olet ollut minulle niin pirun ylpeä ja koppava -ja oikeastaan vihamielinenkin. Siinä olet tehnyt tuhmasti, velimies! -Sinun olisi pitänyt olla minua kohtaan höyli. Minä olisin voinut tehdä -sinusta miehen. Olisin voinut antaa sinulle jonkin laivoistani -- -kolmimastoistani. Itse olisit saanut valikoida. -- Paperitko! -- vai -mitä höpiset! -- Merikoulu! -- Rahalla niitä papereita saa! Minulla on -monta kapteenia, joille olen hankkinut paperit rahalla! Näen miehen -- -aivan kuin luotu kapteeniksi -- otan hänestä selvän -- kulkenut merellä -lapsesta asti -- tuntee tien Englantiin kuin omaan saunaansa -- vot -- -siinä oikea mies! Minä hankin hänelle Itämeren kipparin paperit, lyön -miestä olalle ja sanon: Terve "Eläköön"-laivan päällikkö! -- ja työnnän -kapteeninkirjat hänen käteensä. Palkoista en tingi. Laki? Kissan häntä! -Minä en kysy mitä koulua mies on käynyt, vaan minkälainen merimies hän -on. -- Oli totisesti paha, että en saanut tehdä sinusta miestä, sillä -kyllä sinä, totta jukulaut, olisit pärjännyt siinä missä kuka muu -hyvänsä! -- Nyt on salakuljetus lopussa -- (Anterus levitti käsiään ja -kohotti harteitaan.) -- tjaa, se on saamarin paha paikka! - -Juusokin innostui. - -Hän näki mielikuvituksessaan itsensä parkkilaivan päämiehenä. Myrsky -Pohjanmerellä! Parkkilaivojen kilpapurjehdus linjalla Hamina-Hull! -- -Hän veteli ahnaasti sikariaan ja virkkoi: - --- Kyllä minusta vieläkin jotain tulisi... - --- Ei, rakas velimies! Me olemme nyt jo liian vanhoja! Niin, liian -vanhoja jo olemme, piru vie! -- Mutta kaksikymmentä vuotta takaperin! -Tjaa! Silloin se olisi ollut toinen juttu! Sinua aikaa jo vaivata -kohtapuoleen vanhuuden höperyyskin. Ja hampaat ovat lähteneet -suusta, leuka törröttää ulkona, ja huulet ovat painuneet sisään. -Mies on silloin kuin vanhuuttaan köyristynyt laiva. Se alkaa kypsyä -valmiiksi kuolintelakalle. -- Miten sinä oikeastaan tuumaat elää nyt -kun salakuljetus on loppunut? Sinä vanha luntreijari? Eihän sinusta -enää ole kalastajaksi -- eikä kai luontosikaan siihen taipuisi -- -laivarikkoihin et enää kykene käymään käsiksi -- etkä kohtapuoleen -mihinkään. Lapsesikin ovat tyttäriä -- no, verkoillahan hekin kyllä -voivat käydä niinkuin pojatkin. Mutta asiasta toiseen: onko siellä -kotona jo vanhusten jälkeen perunkirjoitus pidetty? - --- Ei ole. - --- No niin. No niin. Hoida sinä nyt sitä pesää sillä aikaa. Ehkä minä -tässä kesällä saan tilaisuuden käväistä siellä, niin pannaan sitten -kaikki selväksi. Ei suinkaan pesässä vanhusten jälkeen huomattavampaa -summaa rahaa löytynyt? - --- Kolmesataa. - --- Jaaha. Kolmesataa. Ei ole paljon. - --- Ei ole. - --- Se kai kului hautajaiskustannuksiin? - --- No, melkein. - --- Löytyikö mitään testamenttia -- vanhuksilta molemmilta tai jommalta -kummalta heistä? Ei kai? - --- Ei ole tähän asti ilmaantunut. - --- Niin niin. Mitäpä se olisi hyödyttänytkään! No niin. Hoida sinä nyt -siis sitä pesää, niin sitten järjestetään asiat ihan pikimmittäin. -- -Entä mitenkä sinun eukkosi jaksaa? Hyvin tietysti! Lihoo lihomistaan. -Niin, niin. He he he! Ja tyttäret kai kasvavat ja pulskistuvat? Niinpä -niin. Sinä olet onnen poika, kun sinulla on niin hyvä vaimo -- taisi -tuoda mukanaan rahaakin? No niin. Jaaha, no -- hyvästi nyt sitten vain -ja kerro terveisiä näkemistäsi ja kuulemistasi! Minulla olisi tässä -helkkarin kiire alas konttoriin. Siellä parhaillaan odottaa minua -parkkilaiva "ELLEN MARGARETAN" päämies. -- Ellen Margareta -- se on -muuten minun muijanikin nimi -- höhöhö, niin että tässä minäkin olen -Ellen Margaretan päämies. - -Anterus oli noussut seisomaan ja Juuso myös. Anterus ojensi kätensä -jäähyväisiksi: - --- No niin. Hyvästi nyt ja tule jolloinkin uudestaan paremmalla ajalla --- talvella, silloin on minulla enemmän aikaa! - -Juuso keihästi kotkansilmänsä veljensä Anteruksen pälyileviin silmiin -ja julisti: - --- Luuletko sinä, saatana, että minä tulin tänne sinun luoksesi kuin -mikäkin kerjäläisäijä -- ilman asiaa -- katselemaan sinun palatsiasi ja -kuuntelemaan sinun jaarituksiasi ja lähtemään silloin kun käsketään! - --- No, no, hyvä mies, älä huuda! Jos sinulla on asiaa, niin esitä se -tasaisesti ja kiihtymättä. - --- Minä tulin vain kysymään, mitenkä on niiden isävainajan -laivaosakkeiden laita. Minä tulin ottamaan ne nyt omaan haltuuni, -sillä isäukkovainajan tahto oli niin, että ne ovat siirrettävät -minun nimelleni, ja siitähän sitäpaitsi isäukko jo talvella sinulle -kirjoittikin. Sen kirjeen kyllä näyt saaneen, vaikk'et ole siihen -vastannut. Isäukko olisi tässä keväällä -- kevättalvella -- tullut -tänne itse asiataan järjestämään, kun sinulta ei mitään vastausta -saatu, ja kaksi kertaa me jo yritimmekin, mutta emme päässeet, ja -sitten isäukko äkkiä kuoli. Sitä ennen hän kuitenkin ennätti neuvoa -minua. "Jos minä kuolen", sanoi hän, "niin mene sinä tekemään selvää -niistä osakkeista ja ota haltuusi koko minun siellä oleva omaisuuteni, -kyllä sitä niin paljon on, että se sinulle ja perheellesi riittää, -vaikka kauankin eläisitte." Ne olivat isävainajan viimeiset sanat. Ja -nyt minä olen tullut tänne ja totta jumal'aut otankin sen omaisuuden -haltuuni -- vaikka sinun silmistäsi ja nahastasi! - -Juuso värisi vihasta, ja hänen molemmat kouransa puristuivat nyrkkiin. - -Anterus horjui takaisin tuoliinsa, kalpeni, mutta koetti hymyillä. - --- Sinä puhuit joistakin laivaosakkeista. Olet siis täällä -liikeasioissa. Liikeasioista puhutaan aina sävyisästi, hillityllä -äänellä, tyynesti ja kylmäverisesti, eikä riehuen ja pauhaten. Tämä on -puhdas liikeasia, puhdas liikeasia! Istu siis rauhallisena tuolille, -sytytä toinen sikari ja juttele kauniisti ja hillitysti. Jos on kysymys -osakkeista, olisi sellainen asia käsiteltävä oikeastaan yhtiömme -konttorissa, notariaattiosastolla, mutta koska asiakas kerran on -niinkin läheinen omainen kuin velimies, niin voin ottaa hänet vastaan -täällä yksityisasunnossanikin. No niin. Sinulla on kait isävainajan -osakkeet ja niihin kuuluvat talongit mukanasi. Esitä ne! -- Sinä -vaikenet. -- Esitä joitakin muita papereita, joista käy selville -sinun oikeutesi johonkin osaan O.Y. Eteläsuomen Purjelaiva A.B:n -omaisuudesta. Esitä papereita! Päteviä, laillisia papereita! -- Sinä -vaikenet. -- Liikeasiat käsitellään kaikki papereilla. Puhuttu sana -- -phyhh! -- Tämä on puhdas liikeasia. Tällainen asia täytyy käsitellä -paperien, laillisten, alkuperäisten, väärentämättömien paperien -varassa. -- Sinä mainitsit jotain isävainajan kirjeestä. Tunnustan -sen saaneeni. Siinä ensin lyhyesti mainittiin äitiparan kuolemasta -ja sitten puhuttiin erittäin laajasanaisesti joistakin osakkeista -ja muusta sen kaltaisesta, mutta ikävä kyllä, O.Y. Eteläsuomen -Purjelaiva A.B. ei tunne ketään Hinterikki Heikkilä- tai vielä -vähemmin Juoseppi Heikkilä-nimistä osakkeenomistajaa. Kysyin tästä -asiasta heti kirjeen saatuani nimenomaan yhtiömme prokuristilta ja -hänen vastauksensa, kuten sanottu, oli kielteinen. -- Se mainitsemani -kirje oli sinun kirjoittamasi. Sellaisella paperilla ei ole mitään -juriittista arvoa, ja sitä paitsi se on hävitetty. Jos sinulla on -päteviä asiapapereita niin esitä ne, sillä sellaisten pohjalla kyllä -voitaisiin ruveta keskustelemaan. Mielellänihän minä sinua auttaisin, -jos sinä edes pyytäisit, vaikkapa esimerkiksi jollakin kuukautisella -määrärahalla, siinä tapauksessa että sattuisit sairauden kautta -joutumaan työkyvyttömäksi. Tosin sekin kävisi ajan pitkään minulle -vaikeaksi jopa mahdottomaksikin, sillä minä olen vain palkkaa nauttiva -O.Y. Eteläsuomen Purjelaiva A.B:n toimitusjohtaja, ja palkkani tuskin -riittää omiin yksityismenoihini. Sinulla, velimies, on väärä käsitys -minun omaisuudestani ja olet siellä saaren yksinäisyydessäsi -- hyvin -ymmärrettävistä joskin vähemmän hyväksyttävistä syistä -- hautonut -mielessäsi ovelasti järjestettyä kiristysyritystä, mutta ei se nyt -vedellyt tässä muodossa -- höhöhö -- ei vedellyt! Eikä vetele! - --- Väitätkö sinä siis, ettet ole saanut laivaosuuksia tai osakkeita --- nimittele heitä mitenkä haluat -- ettet niitä vastaan ole saanut -isävainajalta penniäkään? - --- Taas sinä kiihdyt! -- Minä en väitä sitä enkä tätä. Minä en kiellä, -enkä myönnä. Toisin sanoen, en keskustele siitä asiasta sinun kanssasi --- kuinka sanoisin -- juriittisessa mielessä. Jos edessäni istuisi -isäukko -- se olisi vallan toinen juttu! Tai edes hänen valtuutettunsa. --- Esitä valtakirja! - -Juuso sieppasi esille puukkonsa. - --- Tässä minä esitän sinulle valtakirjani, sinä roisto! Sinä -käärmeensikiö! Piru ihmishahmossa! - -Juuso hyökkäsi Anteruksen kimppuun ja sohi häntä veitsellään, saaden -sivalletuksi häneltä takin oikean olkapään auki sekä ison viillon -oikeaan rintamukseen. Sitäpaitsi sai Anterus ison haavan vasempaan -kämmeneensä, josta vuoti verta tulvinaan, ja veren näkeminen kiihdytti -Juuson tappeluhimon täyteen raivoonsa. - -Anteruksen onnistui painaa kirjoituspöytänsä reunassa olevaa nappia -ja siinä samassa hyökkäsi Juuson kimppuun takaapäin kaksi Anteruksen -palveluskuntaan kuuluvaa miestä, jotka väänsivät veitsen pois hänen -kädestään ja saivat hänet vaivalla hillityksi. - --- Viedäänkö tämä poliisilaitokseen? kysyi toinen miehistä. - --- Ei. Heittäkää hänet kadulle ja pitäkää huoli siitä, ettei hän -tästedes pääse sisälle tähän taloon minkään kautta, selittäköön -asiakseen mitä hyvänsä. Sanokaa myös poliisille, että hän pitää -tämännäköistä miestä silmällä, etenkin jos hän alkaisi hiiviskellä -tämän talon lähettyvillä. - -Kadulle jouduttuaan meni Juuso kapakkaan ja joi siellä kaikki rahansa. - -Illalla myöhään hän joutui tekemisiin poliisin kanssa. Juuso nimittäin -oli asettunut raatihuoneen eteen ja täydellä äänellä huutaen saarnasi -siinä ja lauleli välillä. Siitä poliisi hänet sieppasi ja vei putkaan. -Seuraavana aamuna hänet lähetettiin ulos poliisilaitoksesta lakittomin -päin. Semmoisena hän toikkaroitsi rantaan ja lähti purjehtimaan -kotisaarelleen päin -- täysin purjein, vaikka oli myrsky. Tuuli ja -merivesi piiskasivat hänen harmaita hiuksiaan, mutta kotkansilmin hän -hallitsi merta, aaltoja, tuulta ja venettään -- kaikkia yht'aikaa. Koko -maailma -- nimittäin Suomenlahden kaikkien saarien ja rantojen asukkaat -ihmettelivät tätä Juuson purjehdusta enemmän kuin kaikkia hänen -aikaisempia merisankaritekojaan yhteensä. Samaan aikaan kuin laivat -etsivät hätäsatamia luovii merellä Haminasta kotiin vastamyrskyssä -täysin purjein avonainen haapio! Se ei enää herättänyt tavallisissa -ihmisissä ihailua, vaan suorastaan kammoa. - -Kotona odotti Juusoa outo yllätys. - -Ensiksikään hän ei päässyt sisään tavallista tietä. Ovi oli lukossa. -Hän pilkisteli sisään ikkunoista ja havaitsi, ettei koko talossa ole -kotona ketään. - -Uudentuvan, rakennuksen länsipäässä olevan ison kammarin, jolla oli oma -porstua ja oma sisäänkäytävä, ovet olivat auki. - -Juuso astui sinne sisään. Huone oli hiukan oudossa asussa. Tuonne -on tuotu hänen vuoteensa. Tänne on kannettu hänen vaatteensa, -saappaansa, kenkänsä, sukkansa, piippunsa ja kirveensä, toisin sanoen -yleensä kaikki mikä kuuluu hänelle, Juusolle. Eräällä tuolilla on -kasa liinavaatteita, alushousuja ja paitoja, toisella lakanoita ja -tyynynpäällisiä. Uunin edessä on keittiötarpeita: kahvikattila, pata, -paistinpannu, vesiämpäri, yksi syvä lautanen ja yksi matala, yksi -juomalasi, yksi kuppipari, yksi lusikka ja muuta. Kammareihin johtava -ovi on suljettu, naulattu kiinni. Oven ripakin on poissa ja avaimen -reikään suudettu puutulppa. Oveen on naulattu isohko paperi, johon oli -Eupen käsialalla kirjoitettu näin: - - Minä olen ryhtynyt kalastamaan veljieni kanssa ja saan heiltä - apua, enkä rupea elättämään sinua. Työtä on itsessänikin ja - tytöissä. Sinä et tule käymään koskaan minun ja tyttöjen puolella - emmekä minä ja tytöt sinun puolellasi. Tämä on näin oleva - kuolemaan asti. - -Niin alkoi Juuso asua eroitettuna perheestään. Onneksi hän -merimatkoillaan oli oppinut keittämään! Kaakeliuunin viereen muurasi -Juuso vielä samana päivänä yksinkertaisen tiilisen lieden, jossa hän -sitten keitti ruokansa, juomansa, vaatteenpesuvetensä ja yleensä kaiken -mitä keittää tarvitsi, kuolemaansa asti. - -Ero ja perheen hajaantuminen koski pahimmin "isän tyttöön", Selmaan, -joka ennen pienenä aina isän saapuessa syksyllä kotiin itki tälle -kaikki kesämurheensa, koska isä ei kuitenkaan kesällä olisi hänen -itkujaan kuullut. - -Nyt oli hänellä, viisitoistavuotiaalla, kyllin itkettävää, vaikka isä -ei sitä kuullutkaan. - -Hän itki yöt ja päivät, eikä antanut kenenkään itseään lohduttaa. - -Hän kalpeni ja laihtui, sillä hän ei syönyt eikä nukkunut. - -Hän kuoli, mutta sitä ennen hän kirjoitti lappusen, joka löytyi hänen -tyynynsä alta. - -Se oli "Isälle", ja siinä oli vain yksi rivi: - -"Sovi rakas isä kulta äidin kanssa!" - - - - -X luku. - -ONNENPOJALLA KÄY KORKEITA VIERAITA. - - -Oli lämmin, lauhkeatuulinen syyskesän aamu. - -Heti aamulla tuli Juusolle, sille "onnen pojalle", vieraita -- vaikkei -vielä niitä korkeita -- Mikkopa vain, Eskon Mikko, Juuson vanha kaveri. - -Vaikka jo olikin aamu, oli Mikko pienessä hiprakassa, sillä hän oli -istunut vanhan hyvän virolaisen tuttavansa kajuutassa ja siellä oli -juotu muutama ryyppy entisen ja nykyisen ystävyyden vuoksi. - --- No kas, varainhan sinä olet liikkeellä! ihmetteli Juuso. - --- Tulin varoittamaan sinua. Näin viime yönä unta -- kahtena yönä -peräkkäin olen nähnyt unta, että iso musta purjelaiva täysin purjein -ajoi ylös teloille tuohon sinun valkamaasi. - --- Ol' nyt! Naisethan unia näkee! - -Ikivanhoista ajoista asti on saarelaisille laivauni merkinnyt kuolemaa. -Jos nähdään musta laiva tulevan maalle, kuolee mies siitä talosta minkä -rantaan laiva laski. Jos taas laiva on valkea, kuolee nainen. Tämä uni -ei petä koskaan. - --- Sitä luotettavampaa on, kun sen nyt näki mies, sanoi Mikko. - --- No, luulitkos sinä sitten, että minä olisin kuolematon? Ha ha -- ha -ha -- oikein minua naurattaa! Lopen korkeat ajatukset sinulla minusta -onkin! - --- Tulin sinua varoittamaan, ettet kävisi maata illalla. Kuolema ottaa -aina pikemmin sen, joka on makuulla, mutta pettyy sen suhteen, joka -ripeänä liikkuu valveilla, ja menee sen ohi. -- Kaikkein parasta olisi, -että muuttaisit asumaan minun turviini, jos se alkaa sinua etsiä. Minä -olen rohkea mies ja olen lisäksi rikas mies. Sinä olit ennen rikas mies -ja minä köyhä. Kuulehan, Juuso! Ei pidetä vihaa, vaikka minä olenkin -nyt rikkaampi kuin sinä. - --- Mitäs vihan pitämistä tässä nyt olisi! - --- Ettet sinä vain tule kateelliseksi? - --- En tule, en tule! Ole huoletta!! - --- No hyvä on. Minä menen taas. -- Kuulehan! - --- No? - --- Sinä olit ennen ukkomies? - --- Niin olin. - --- Minä en ole ollut koskaan ukkomies, ja minun on näin hyvä olla. Sinä -olit tuhma ja otit ristin vaimon hahmossa päällesi ja saat nyt katua. -Sinä et ole nyt ukkomies etkä poikamies etkä leskimies. Mikä sinä olet? -Sitä et sinä tiedä itsekään, mutta minä tiedän, mikä mies minä olen: -Poikamies. He! Eikö käy kateeksesi!? Olisin minäkin muijan saanut, vaan -en ottanut. Aina ennen kulki minulla pyhäiltoina tyttöjä kintereilläni --- ja kulkee vieläkin -- ja jokainen hoputtaa: "Mikko, ota minut! Mikko -ota minut!" Se pistää oikein vihaksi. Mihinkäs Mikko ne olisi kaikki -pannut? Ja vaikka olisinkin voinut ne kaikki elättää, niin eihän se -passaa, että miehellä ori seitsemän muijaa -- vai mitä? -- No, ja jos -olisin ottanut yhden, olisivat toiset jääneet pahoilleen, ja siksi minä -en ottanut yhtäkään. Ymmärräk'sä? No! Annak'sä tupakkaa minulle! -- -Kiitos! -- Nyt minä taas menen. - -Mikko mennä kompuroitsi puukenkineen matkoihinsa. - -Sekä Mikko että Juuso olivat tätä nykyä vanhuksia, yli -seitsemänkymmenen vuotiaita. - -He olivat saaren hylkyjä, joista ei kukaan mitään välittänyt. - -Kukaan ei huolinut heitä mukaansa verkoille -- Mikkoa siksi, että hän -jo oli vanha ja saamaton ja hänen verkkonsa olivat huonot. Samoista -syistä ei välitetty Juusostakaan sekä lisäksi siksi, ettei hän olisi -kenenkään kanssa alistunut lähtemäänkään. Juusolla oli haapio, Mikolla -ei edes sitäkään ja siitä syystä Mikko ei hellittänyt, ennenkun sai -Juuson lähtemään kanssaan verkoille. Niin ovat he jo vuosikausia -käyneet verkoilla yhdessä. Juuson verkkoja ei kukaan koskaan parsi. -Ne ovat haalistuneita, kuluneita ja rikkinäisiä räsyjä, joita tuskin -muut viitsisivät käyttää lattiariepuinakaan. Niillä tietysti ei saada -kaloja milloinkaan, ja kun Mikko sitä valittaa, sanoo Juuso: "Luulek'sä -tolvana, että minä verkoilla käyn kaloja saadakseni!" - -Millä Juuso elää, se on jokaiselle käsittämätöntä. - -Millä Mikko elää, se ymmärretään helpommin, sillä vaikkakin hän saa -vähän kaloja, kulkee hän kesät talvet talosta taloon puita pilkkomassa -ja ansaitsee siten ruokansa. - -Mikko ja Juuso riitaantuvat keskenään usein verkoilla ollessaan, -etenkin jos on kova tuuli, niinkuin esimerkiksi tässä viime -viikollakin, torstaiaamuna. Molempien kylien kaikki haapiot olivat -ajoverkoilla Itäselällä. Äkkiä, vähää ennen aamunkoittoa alkoi puhaltaa -itämyrsky täydellä voimalla. - -Kaikki rupesivat vetämään verkkojaan kiireen kaupalla pelastuakseen -myrskyn kynsistä. - -Vaikka Mikolla ja Juusolla oli vähän verkkoja ja niissä vähän kaloja, -eivät he ennättäneet sen joutuisammin lähtövalmiiksi kuin muutkaan, -sillä he olivat molemmat sangen heikkoja verkonvetäjiä, etenkin jyrkän -ja korkean aallokon heitellessä haapiota. Niinpä heidän purjeensa -avautui vasta samaan aikaan kuin toistenkin, ehkä vielä hiukan -myöhemmin. Koko Itäselkä vilkkui kuohuvia valkeita aaltoja ja valkeita -purjeita, jotka kilvan kiitivät maata kohti. - -Maan lähellä alkoi hyökyaallokko käydä vaaralliseksi. Siitä syystä -purje toisensa jälkeen höllentyi pirkkelistään, lepatti ja hulmusi -hetken ja kääriytyi sitten mastoa vasten, jolloin haapioista pistettiin -ulos airoja ja alettiin lähestyä rantaa viisaasti ja varovasti, -huovaten ja soutaen -- huovaten kaatuvien kertalaineiden, hyökyjen -kohdalla, ja soutaen hampaat irvissä ja käsivarret jännittyneinä kaikin -voimin kertalaineiden välillä. - -Muiden purjeiden tehdessä kunniaa merelle ja myrskylle, kohottautui -Mikkokin, joka istui keskipiitalla, seisaalleen ja tarttui pirkkelin -kantaan, höllentääkseen sitä ja kootakseen ja kääriäkseen purjeen. - --- Mitäs sä mies ajattelet? Pysy alallas!, huusi Juuso. - --- Olek'sä hullu! Tottahan meidän on otettava seilit pois, niinkuin -ovat tehneet toisetkin. Muuten uppoamme. - --- Uppoamme! Sinusta ja minusta ei olisi mitään vahinkoa vaikka -uppoisimmekin! Meistä ei kerrassaan olisi mitään vahinkoa. - --- Mennään airoilla maalle kuten muutkin! Minä en halua upota. - -Mikko yritti taas tarttua pirkkelin kantaan, mutta silloin Juuso -sieppasi edestään jalanpuun, kohotti sen ilmaan ja huusi: - --- Pohjalle istumaan -- koira -- tai lyön kallosi halki! - -Seisaallaan perää pitäen Juuso ohjasi vasemmalla kädellään, jalanpuu -kaiken aikaa lyömävalmiina oikeassa kädessä. Venhe kiiti natisten -ja rusahdellen ja vältellen kuohuja sekä lensi täydessä vauhdissa -enemmän kuin puoli pituuttaan teloille, pisarankaan vettä pääsemättä -yli partaan. Kuivin jaloin harppasivat miehet maalle ja alkoivat vetää -kelan ja taljojen avulla haapiota ylemmäksi. Sitä tehtäessä sanoi Juuso -nauraen: - --- Siinä oli nyt se sinun uppoamisesi! - --- No, tällä kertaa nyt päästiin maalle kuin onnen kaupalla! Mutta ehkä -jo seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla uppoaisimme, ja koska -ihminen voi kuolla helpommallakin tavalla, niin minä en halua hukkua, -joten siitä syystä tämä oli nyt viimeinen kerta kun minä läksin sinun, -hullupäisen kanssa verkoille. - -Mikko ennätti kuitenkin aina joka kerta leppyä jälleen ennen iltaa. -Nytkin hän tuli jo siinä neljättä käydessä Juuson luo ja sanoi: -"Lähtäänkös tänään verkkoja kivimään?" -- johon Juuso vastasi, joka -kerta hänkin samoilla sanoilla: "Lähtään vain, johan tuo on aikakin!" --- Paitsi leppymistä oli Mikon tuloon toinenkin syy. Näitä kahta -vanhusta nimittäin sitoi toisiinsa ankara pakko ja välttämättömyys: -heillä ei ollut muuta valittavaa kuin joko käydä kahden verkoilla, tai -olla käymättä kokonaan. - -Näiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa, jotka Juuso on asunut yksinään, -on hän koristanut tupansa omalla tavallaan. - -Permannon hän siveli ensin sinisen harmaaksi yliyltäänsä. Sitten hän -jakoi sen kahteen osaan, sivellen ovensuunpuoleisen osan permantoa -mustanharmaaksi, sinertäväksi. Tumman ja vaalean värin rajan hän -muodosti voimakkaiksi aaltoviivoiksi. Tumma oli merta ja vaalea -taivasta. Kun sitten kaikki muu oli kuivanut, hän kuvasi aalloille -toista syltä pitkän jaalan, jonka runko oli musta ja purjeet -punaisenruskeat. Se purjehti täysin purjein ja sen kahvelin alla sekä -molemmissa mastonnokissa hulmusi lippu, keulan edessä kuohui valkea -hyöky, ja peräkasassa näkyi jaalan nimi "Vesa". - -Uuni oli koristeltu mustalla ja punaisella värillä, ikkunanpielet -olivat punaiset, kehykset mustat ja seiniä peitti harmaa paperi. - -Tuvassa oli, paitsi muita huonekaluja, kaksi ehjää vanhanaikaista -keinutuolia. Ne olivat aina rinnakkain, selin merenpuoleisiin -ikkunoihin. Toisessa istui Juuso usein pitkät ajat ja tupakoi, toisessa -ei istunut kukaan koskaan. Ja jos vieras yritti kävellä sitä kohti, -kiepsahti Juuso omastaan ylös, istutti vieraansa siihen ja istuutui -itse muualle. Toisen keinutuolin piti olla tyhjänä, eli paremmin: -siihen ei saanut istua. - -Tästä salaperäisestä tyhjästä keinutuolista liikkui kylällä mitä -erilaisimpia huhuja ja selityksiä. Eräät pojat vakuuttivat tietävänsä -jotain: he olivat muka eräänä syksynä, pimeänä sunnuntai-iltana, -hiipineet Juuson ikkunan taa ja kurkistelleet salaa sisään, jolloin -olivat nähneet Juuson istuvan yksinään omassa keinutuolissaan, -tupakoivan, puhelevan, naurahtelevan ja nyykäyttelevän päätään toiseen -keinutuoliin päin, ikäänkuin hän olisi ollut jostain varsin hyvillään, -mutta toinen tuoli Juuson vieressä oikealla olikin ollut tyhjä. Siinä -ei istunut kukaan. - -Peräseinällä, merenpuoleisten ikkunain välillä, on iso, korkea peili. -Siinä on hiottu lasi ja kehykset mahonkia. - -Pysähtyessään tämän peilin eteen, huomaa katsoja, ettei siitä voinut -nähdä omia silmiään. Sille korkeudelle näet oli yli peilin naulattu -lauta. Juuso ei tahtonut nähdä silmiään, mutta ajaessaan partaa kerran -viikossa oli peili välttämätön. Hän on naulannut siihen tuon laudan -senvuoksi, ettei hän näkisi peilissä silmiään. Se on entinen "Vesan" -nimilauta. Jaalan nimen alle on siihen leikattu kirjoitus: "Jesus elää". - -Nimilaudan otti Juuso irti jaalastaan jo kauan sitten, heti erakoksi -ruvetessaan, lähes kaksikymmentä vuotta takaperin. - -Joka kerta peilin eteen tullessaan hän muistaa koko "Vesan" -elämäkerran, senkin, kuinka hän kerran meni sen kannelle kirves kädessä -alkaakseen hajottaa sitä polttopuiksi. Hän istui ensin kauan aikaa -kajuutan katolla, tupakoi ja mietti, mistä kohdalta hän hajoittamisen -alkaisi. - -No mastoista tietysti! - -Hän lähestyi perämaston oikeanpuoleista vanttia ja oli juuri -lyömäisillään vantin poikki, kun hän oli yht'äkkiä huomaavinaan että -jaala eli vielä, eikä lyönytkään. Nimilaudan hän kuitenkin irroitti, -toi sisään ja naulasi sen peilin yli. Erään kerran myöhemmin hän -kaiversi siihen tuon lisäkirjoituksen. - -Kului monta vuotta. - -Aina silloin tällöin hän kävi koputtelemassa jaalaansa. Se pehmeni -vuosi vuodelta pehmeämmäksi, ja kun hän taas eräänä syksynä, kun -sitä koputteli, oli huomaavinaan, että nyt olivat jo henki ja sielu -jättäneet jaalan niin rohkeasti hän silloin löi kirveensä ruumiiseen, -pilkkoen sen viikossa polttopuikseen. - -Se oli "Vesan" loppu. - -Juuson kesähommiin kuului perunamaan hoito. Hän oli nimittäin -itse raivannut pihamaan eteläreunalle, jyrkän kallion alle oman -perunamaan. Se oli seitsemän syltä pitkä ja kolme syltä leveä. Sen -aitana oli yhdellä sivulla tuo kallio, muilla sivuilla pylväiden -varaan pingoitettuja terästankoja, joita sai yllin kyllin purkamalla -laivarikkopaikoilta teräsköysiä. Perunamaa tuotti hänelle paljon -hommaa: keväällä se oli kuokittava ja sonnitettava, sitten kylvettävä -perunat, mullattava varsia ja niin poispäin. Siitä oli alituista huolta! - -Erikoista iloa ja monta juhlallista hetkeä on Juusolle tuottanut -sanotun perunamaan eteläpuolelta kohoavalle vuoren kukkulalle -pystytetty masto, jossa on raakapuu lähellä huippua. - -Vuorelta on hyvä näköala merelle, alas rantaan ja satamaan, joka kyllä -on itäänpäin suojaton, mutta muilla tuulilla enemmän tai vähemmän -suojattu. - -Maston on Juuso itse pystyttänyt. Teräsvanttien avulla se seisoo -vakavana missä myrskyssä hyvänsä. - -Sen raa'an nokkiin menee lippuliina, molempiin erikseen. Juusolla on -täydellinen kokoelma merkinantolippuja, jotka ovat peräisin jostain -laivarikosta ja hän on järjestänyt niin, että kun hän veitsellä -napsauttaa poikki hienon purjelangan, hulmahtavat merkkiliput molempiin -raa'an nokkiin yhtäaikaa ja silmänräpäyksessä. Lippuliinassa on -nimittäin lyijypaino, molemmissa erikseen. Nämä lyijypainot ovat -ylhäällä raa'an nokissa milloin liput ovat alhaalla, ja purjelangalla -ovat lippuliinat köytetyt alhaalla samaan kohtaan kiinni. Kun -purjelanka napsautetaan veitsellä poikki, putoavat painot alas ja -vetävät samalla liput ylös. Niin yksinkertaista se on! Jos kylän eteen -ankkuroi sota- tai huvialus -- mikä tapahtuu peräti harvoin -- silloin -leikkaa Juuso purjelangan poikki juuri sillä hetkellä, jolloin alus -pudottaa ankkurinsa. Liput hulmahtavat ylös tuuleen ja samalla kuuluu -kuusi revolverin laukausta tulijan kunniaksi. - -Tänään, jolloin Mikko kävi puhumassa Juusolle unestaan ja häntä -varoittamassa, hommailee Juuso Mikon mentyä illalla perunamaallaan, -leikellen poikki perunanvarsia, koska hän on kuullut, että jos perunan -varret leikataan, kasvaa enemmän juurta. Juuso tahtoo koettaa, onko -siinä perää. - -Oikaistessaan selkäänsä ja silmätessään merelle näkee hän ison, -kauniin huvijahdin luovivan lahteen. "Hitto ties! Oli vähällä päästä -varkain ankkuriin!" sähähtää Juuso puoliääneen, rientää tupaan ja -ottaa sieltä suuren revolverin, jonka kuula on sakarisormen paksuinen. -Tämä revolveri on hänellä säilynyt salakuljetusajoilta, ja oli hänellä -myöskin kaikkiaan neljä laatikkoa tuon revolverinsa panoksia, joista -vielä nytkin on toista laatikkoa jälellä. - -Juuso koettaa, onko puukko tupessa ja lähtee sitten kiipeämään -vuorelle, jossa kaikki muu on kunnossa. Hän asettuu maston juurelle -veitsi valmiina purjelangan päällä ja revolveri laukaisuvalmiina. - -Nyt! - -Ketju helisee alhaalla lahdella, ja samassa hulmahtavat merkkiliput -ylös raa'annokkiin kalliolla ja kuuluu kuusi revolverinlaukausta, jotka -kaiuttavat vuoria, ja kaikki kylän koirat alkavat haukkua ja ulvoa. -Niin tapahtuu aina joka kerta, milloin sotalaiva tai huvialus ankkuroi -lahdelle. - -Sen jälkeen virittää Juuso jälleen huolellisesti lipunnostolaitteensa, -ja tarkastettuaan että kaikki on kunnossa hän laskeutuu alas, vie -revolverin tupaan omaan naulaansa ja menee perunamaalle jatkamaan -työtään. - -Lieneekö Juuso tunnin vai puoli tuntia siinä aherrellut ja kyykkinyt, -kun hän on kuulevinaan pihalta vierasta puhetta. Hän kääntyy, -kohottautuu katsomaan ja näkee pihalla kaksi outoa nuorta herraa, jotka -huomaavat myös Juuson, lähestyvät häntä, kättelevät, tervehtivät ja -sanovat: - --- Me etsimme Juoseppi Heikkilää. Voisitteko neuvoa meille, missä hänet -tapaisimme. - --- Minä se tässä juuri olen se jota etsitte. - --- Niinkö! No, sepä sattui hyvin! Me olemme Haminasta teidän veljenne -poikia. -- Mitä sedälle kuuluu? - --- Mitäpäs minulle! Pois olis vaan jo aika lähteä minunkin, mutta ei -vielä oteta. Se jota olen odottanut, ei vaan kuulu. Kuolema viipyy ja -viipyy -- on muka niin paljon työtä muualla. - --- Meidän isämmekin on kuollut. On kai setä siitä kuullut? - --- Kuulinhan minä sen. Taisi saada huonon lopun? - --- Paranteli pakottavaa hammastaan karbolihapolla ja sai myrkytyksen. - --- Niin niin. Yksi otetaan yhdellä tavalla, toinen toisella. - --- Isävainaja mainitsi loppuhetkinään, että meidän olisi joskus käytävä -setää katsomassa ja ottamassa selvä, puuttuuko sedältä mitään sekä -antamassa rahaa aina määräajoin niin paljon kuin setä tarvitsee. Sitä -varten me nyt olemme tänne tulleet. - --- Turha matka se sitten oli. Älkää sitä varten tulko koskaan. En minä -ole minkään puutteessa. Minä tulen hyvin toimeen. Muilla asioilla -voitte kyllä täällä käydä, jos teitä huvittaa, mutta älkää pitäkö surua -rahasta tai muusta senkaltaisesta. Minulla on kaikkea yllin kyllin. - --- Meillä on täällä mukanamme setää varten yksi viskipullo -- -tuomisiksi. Ainakin voi setä sen meiltä ottaa. - --- No, se kyllä käy. Viskipullo ei ole mitään sellaista, mitä ei toinen -voisi ottaa toiselta. Kiitos vaan! - -Pojat katselivat pihaa eri puolilta. Nähdessään aitanovien päällä -laivojen nimilautoja, huudahti nuorempi pojista: "Kuinka jännittävää -olisi kuulla noiden kaikkien historiat!" - -Tultiin eräänkin aitan luo, jonka päätyseinään oli tervalla piirretty -noin puolen sylen korkuisilla kirjaimilla: - -_Piru_. - -Pojat kysyivät, mitä se merkitsee. - --- Mitä lienee tullut kirjoitelluksi -- ennen nuorempana. Kun vanhemmat -ihmiset kertoivat, että siinä olisi joskus asunut piru, niin minä otin -kerran ja tervasin siihen sen oman nimen, jotta osaisi mennä sinne -minne pitääkin, eikä tulisi ihmisten asuntoon. He he! Uskoivat ennen, -että on piru. -- Pyytäisinhän minä teidät sisällekin matalaiseen -majaani, mutta on jo näin myöhä, ja kun sattui vielä niin hullusti, -ettei ole teetä eikä sokeria kotona, ja puotikin on jo kiinni. - --- Ei sedän tarvitse mistään huolehtia. Ei meillä ole aikaakaan nyt -tämän enempää. Me olemme matkalla Narvaan ja sieltä Viipuriin. - -Juuso saattoi veljenpoikiaan rantaan ja meni sitten tupaansa. Siellä -hän asettui näköputkellaan tähystelemään veljenpoikiensa lähtöä ja -havaitsi ilokseen, että purjeet nousivat oikealla tavalla ylös ja -lähtö tapahtui merimiesten tapaan. Siitä hän oli iloinen. Hän katseli -niin kauan kuin purjeen kasaakaan näkyi. Silloin jo kesäillan hämärä -peitti meren. Siinä istuessaan ja katsellessaan hän muisteli poikien -käyntiä ja erikoisesti huvitti häntä se seikka, että pojat huomasivat -sen "pirun". Juusolle tuli tätä ajatellessaan halu lähteä käymään -siinä pirun aitassa. Hän kyllä tiesi, mitä siellä on, mutta meni -kuitenkin, avasi oven ja katseli sisälle. Siinä oli eräällä laatikolla -kolme kirjaa, jotka olivat kuuluneet hänen isälleen. Juuso otti niistä -esille päällimmäisen, avasi sen auki. Sen välistä hän löysi kirjeen, -Anterus-vainajan ruskettuneen kirjeen, joka kuului: - - Rakkaat vanhemmat! - - Toivotan Teille Jumalan rauhaa ja onnellista joulua sinne - kaikille omaisille. - - Täällä sitä kaupungissa on aina niin kiire, ettei jouda - kirjoittamaankaan niin usein kuin haluttaisi. - - Mitä isä meinaa niiden rahojen kanssa, joita siellä kotona - lienee taas kymmenkunta tuhatta? Eikös se ole huono pankki - se oma puinen kaappi. Palaa vielä jonain kauniina yönä tai - päivänä, ja siinä menivät vuosien säästöt. Minä tiedän paljon - viisaamman ja varmemman keinon. Minulla näet on täällä pankissa - niin sanottu juokseva tili. Sinne saa panna rahaa kuinka paljon - haluttaa ja siinähän tuota olisi tilaa isänkin rahoille. Pois saa - milloin haluttaa, vaikka samana päivänä kuin on sinne tuonut! - Isän olisi nyt viisainta heti tuoda tai lähettää tänne minun - juoksevalle tililleni pankkiin kaikki liikenevät rahansa. Saa - niistä korkoakin. Minä takaan, että kuusi prosenttia ainakin saa. - Ja mitä ne veljeni vaimon Eupenkaan rahat tekevät joutilaina - makaamassa siellä isän kaapin laatikossa. Sopisi panna vain nekin - tulemaan samalle tilille, niin pääsisi isä rauhaan niidenkin - hoitamisesta, ja Juusohan ne joskus kuitenkin juo. - - Herran rauha olkoon kanssanne! - - Anterus Heikkilä. - -Juuson sormet vapisivat niin, että kirje putosi hänen käsistään pari -kertaa peräkkäin. Hänen oikea käsivartensa nytkähteli ja heilahteli -vastoin hänen tahtoansa. - --- Siinä näet, velimiesvainaja! Vielä kuoltuasikin omat paperisi -todistavat sinua vastaan! - -Hän meni tupaan, sytytti lampun, peitti ikkunat huolellisesti, otti -ryypyn viskipullosta, kävi keinutuoliin istumaan, nousi ylös, käveli -sinne ja tänne ja huudahteli ääneen: "Voi sinä kurja petturi ja varas!" - -Sitten hän rupesi kirjoittamaan kirjettä veljensä pojille. Siitä tuli -pitkä kirje. Hän kirjoitti monta tuntia. Lainaamme tähän siitä vain -muutamia lauseita: - - "Rakkaat veljenpoikani! - - Kun te tänään illan suulla olitte täällä, teki mieleni jutella - koko sukumme historia teille, koska näytitte kelpo miehiltä - ja hyviltä ihmisiltä. Se olisi kuitenkin vienyt aikaa, aamuun - asti ainakin, eikä tullut silloin sanojakaan suuhuni, mutta - nyt alkoivat kaikki entiset asiat päässäni elää ja minä tahdon - piirtää näille paperiarkeille rehellisesti kuin Jumalan - tuomioistuimen edessä kaikki asiat täydessä valkeudessa, - salaamatta kamalimpiakaan tapauksia ja niitäkään, jotka koskevat - teidän isävainajaanne -- --? - - Näin olen parisen vuosikymmentä elänyt kuin maallisessa - helvetissä -- ulkonaisesti katsoen. Veljeni ryösti minun - osuuteni isän perinnöstä ja lisäksi vaimoni Eupen perintörahat, - niinkuin näkyy velivainajan isälleni kirjoittamasta kirjeestä. - Tämä kirje, ihme kyllä, löytyi vasta tänään, ja se on nyt tässä - minun pöydälläni ja minä panen sen tähän mukaan teidänkin - luettavaksenne. Minä en vaadi teiltä takaisin rahojani sillä - enhän minä niillä rahoilla voisi ostaa menetettyä perheonneani, - tehdä tytärtäni jälleen eläväksi, itseäni ja vaimoani nuoreksi. - Te ette siis voisi rahallanne tehdä minua onnellisemmaksi kuin - olen. Minä en ole ketään pettänyt, en keneltäkään ottanut - vääryydellä mitään, en ketään murhannut enkä onnettomaksi - saattanut, ja vaikka minulla ei ole nykyjään leipää eikä - särvintä, ei teetä, ei kahvia, ei sokeria, ei muuta öljyä - kuin mikä lampussa paraikaa vielä on, ei rahaa eikä tietoa - mistään elämisen tarpeista -- ei lapsia eikä vaimoa -- niin - tunnen minä niin syvää _Onnea_, etteivät kaiken maailman meret - kykenisi sitä peittämään, ja siitä syystä en minä tarkoita pahaa - velivainajalleni enkä teille hänen jälkeläisilleen, vaikka - olenkin tämän testamenttini kirjoittanut. Minä olen oikea onnen - poika!" - -Sitten Juuso lopetti kirjoittamisen. Hän valmistautui makuulle, mutta -muisti kirjoitukseninnossa unohtuneen viskipullonsa ja ryyppäsi siitä -kerran ja toisen. Se tuntui tekevän hyvää ja hän nosti vuoteensa -viereen tuolin, jolle asetti viskipullon niin, että se oli hänen -loikoessaan käden ulottuvilla. Hän jätti lampun palamaan. Kaikki tuntui -hyvältä. - - * * * * * - -Sinä yönä ei oltu verkoilla, ja Euppe ja Miinakin makasivat kotona. - -Aamulla varhain heräsi Euppe. Hän tunsi huoneissa lampun savun hajua -ja muisti, ettei ainakaan hänen ja Miinan lamppu ollut savunnut siinä -lyhyessä ajassa, minkä he ennen makuulle menoaan tulta tarvitsivat. - -Miina heräsi heti sen jälkeen ja tunsi niinikään lampunsavun hajua, -meni keittiöön ja kysyi äidiltään: - --- Mistähän tätä lampunsavua on tullut? - --- Luultavasti isän puolelta. - -Oli aamiaisen aika. - -Ulkona liikkuessaan oli Miina huomannut, että isän huoneen ikkunat ovat -yhä peitetyt, vaikka hän tavallisesti, vanhojen ihmisten tapaan nousi -ylös varhain. - -Miina päätteli, että isä varmaan on kovasti sairaana. - -Hän meni äitinsä luo. - --- Isä taitaa olla kipeä. Meidän on mentävä katsomaan. - --- Mene yksinäsi! - --- Äidin on tultava myös. Minua peloittaa. - -Ovet Juuson puolelle eivät olleet koskaan lukossa. Euppe ja Miina -pääsivät siis helposti sisään. - -Kun ikkunat olivat peitetyt, oli huone hämärä. Lamppu paloi vielä -pöydällä. Se savusi hiljakseen. - -Juuso nähtiin makaavan vuoteessaan kädet ristissä yli rinnan. Hänen -kasvoillaan oli autuas hymy. - -Huoneessa oli viskinhajua. - -Euppe huomasi viskipullon ja sanoi: - --- Humalassa makaa joutava, ja on jättänyt lampun palamaan koko yöksi. -Onpas sillä nyt rahaa! - -Miina oli ennättänyt sillä aikaa isänsä vuoteelle. Hän ravisteli isää, -mutta huomasi pian, ettei tämä enää elänyt. - --- Herra Jumala! Isähän on kuollut! - -Euppe tuli tarkastamaan miestään. - --- Juonut on joutava itsensä kuoliaaksi. Voi sinä kurja! - --- Älä rakas äiti sano isästä enää sillä tavalla! Isähän on kuollut. - --- Sanon minä! - -Euppe oli jo ennättänyt Juuson kaapille ja laatikoille ja tarkastanut -kaikki kukkarot ja taskut eikä ollut löytänyt penniäkään rahaa. Sen -huomion tehtyään hän alkoi valittaa kovalla äänellä: - --- Voi rakas Miina tyttöseni! Mihin me nyt joudutaan tämän kanssa! Ei -niin pennin pyöryläistä missään! Ei niin pennin pyöryläistä! Millä me -hänet hautaamme? Pitääkö meidän nyt tähänkin pyytää enoilta rahaa! -Olisi uponnut vaikka mereen, ettei olisi joutunut meidän harmiksemme! - -Miina oli polvillaan isänsä vuoteen vieressä, pää painuneena isän -liikkumattomalle rinnalle ja itki. - --- Älä rakas äiti haasta sillä tavalla, rukoili Miina, isähän on -kuollut! - --- Älä haasta! Kelpaa niin sanoa sinun, jonka ei tarvitse tietää, millä -rahoilla ruumis hautaan saadaan! - -Euppe huiski sinne ja tänne. Hän oli avannut ikkunat ja sammuttanut -lampun. Tupa oli valoisa. - -Euppe säpsähti huomatessaan, ettei liedellä oltu keitetty pitkään -aikaan. Hän muisti huomanneensakin, ettei pitkiin aikoihin ollut -noussut savua Juuson puolelta. - -Hän tarkasti kellarit ja aitat. Ei mitään missään, ei perunoita, ei -silakoita, ei leipää, ei kerrassaan mitään. - -Hän saapui hengästyneenä sisään. -- Hän oli vanhetessaan lihonut ja -hengästyi peräti vähästä, jo keittiön portaita noustessaankin, entä -sitten näin paljosta juoksusta! Hän löysi Miinan yhä äänettömänä -itkemässä ja purskahti nyt itkuun itsekin. - --- Voi hyvä Jumala! Isällä ei ole ollut mitä syödä! Voi hyvä Jumala! -Isä on kuollut nälkään! - -Hänen huomionsa kiintyi pöydällä oleviin papereihin. Hän luki ne -ahmien. Sitten hän kumartui pöytää vasten, itki ääneen ja huusi: - --- Voi hyvä Jumala! Enhän minä sitä tiennyt! Voi hyvä Jumala! Voi hyvä -Jumala! - -Vähitellen hiljeni hänen äänensä ja sammui lopulta kokonaan. - -Kun äkkiä tuli täydellinen hiljaisuus nousi Miina ja meni puhuttelemaan -äitiään. Hän kysyi: "Äiti, mikä sinun on?" -- mutta huomasi, ettei äiti -ei enää hengittänyt -- hän oli jättänyt tämän maailman. - -LOPPU. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SAAREN SEIKKAILIJA *** - -***** This file should be named 63626-0.txt or 63626-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/6/2/63626/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63626-0.zip b/old/63626-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3b5da58..0000000 --- a/old/63626-0.zip +++ /dev/null |