diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63612-0.txt | 8891 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63612-0.zip | bin | 171283 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8891 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..09a29b4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63612 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63612) diff --git a/old/63612-0.txt b/old/63612-0.txt deleted file mode 100644 index 3b9fb35..0000000 --- a/old/63612-0.txt +++ /dev/null @@ -1,8891 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Valkoinen hevonen, by Mayne Reid - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this ebook. - -Title: Valkoinen hevonen - -Subtitle: Seikkailuja Meksikossa - -Author: Mayne Reid - -Translator: Arvo Airio - -Release Date: November 03, 2020 [EBook #63612] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN HEVONEN *** - - - - -VALKOINEN HEVONEN - -Seikkailuja Meksikossa - - -Kirj. - -KAPTEENI MAYNE REID - - -Suomentanut - -Arvo Airio - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1917. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Eräässä meksikolaisessa rajakylässä. - II. Vakooja. - III. Muonan hankinta. - IV. Kummallinen kirje. - V. Villihevosen pyydystäminen. - VI. Eksyksissä aavikolla. - VII. Ateria aavikolla. Kuokkavieras. - VIII. Vanhoja tuttuja. - IX. Kulovalkea. - X. Sissijoukko ja sen lähettiläs. - XI. Pelkoa ja toivoa. - XII. Pakoon. - XIII. Kalliolla. - XIV. Ystäväkö vai vihollinen? - XV. Kosinta hevosen seljästä. - XVI. Erilaiset kohtaukset. - XVII. Poismeno ja palaaminen. - XVIII. Yöllä. - XIX. Susia. - XX. Villihevos-lauma. - XXI. Eksyksissä. - XXII. Sotajalalla. - XXIII. Tietoja. - XXIV. Intiaani. - XXV. Komanhien leiri. - XXVI. Vastavirtaa. - XXVII. Perillä. -XXVIII. Neuvottelu. - XXIX. Pako. - XXX. Viimeinen takaa-ajo. - - - - -I. - -Eräässä meksikolaisessa rajakylässä. - - -Olemme meksikolaisessa _pueblitassa_, Rio Bravo del Norte-virran -rannalla, eräässä pienessä kylässä. Kummallinen, vanhaan, -maurilais-italialaiseen tapaan rakennettu kirkko, jonka kupukatto on -kirjavaksi kiilloitettu, sekä raatihuone ja tuomarin asunto ovat ainoat -kivirakennukset tässä paikassa. Ne ympäröivät kylän jokseenkin avaraa -toria kolmelta puolelta, neljännellä on myymälöitä ja alhaisemman -kansankerroksen asuntoja. Nämä ovat isoista, polttamattomista tiilistä -rakennettuja, toiset kalkilla valkaistuja, toiset taas kirjaviksi -maalattuja, mutta useimmilla on luonnollinen, yksitoikkoinen, -likaisenruskea värinsä. Kaikissa on raskaat, vankilaa muistuttavat -portit sekä akkunat, joissa ei ole ruutuja eikä puitteita, vaan -pystysuorassa olevat rautatangot, jotka suojelevat murtovarkailta, -mutta eivät ilmalta eivätkä tuulelta. - -Torin neljästä kulmasta aukeavat ahtaat kiveämättömät kadut, joiden -jatkona huonot tiet vievät ympäröivälle maaseudulle. Kauempana, kylän -ulkoreunalla, on huonotekoisia, kirjavan näköisiä asuinhuoneita; -rakennuksia, joissa on päätykatto ja jotka ovat tehdyt erään -jättiläisliljan, puumaisen _yucca_-kasvin halkaistuista rungoista, -joiden oksat ovat orsina ja joiden sitkeät, syiset lehdet kelpaavat -kattimiksi. Näissä _ranchistoissa_ asuvat köyhät _peonit_, kukistetun -rodun jälkeläiset. - -Sekä kivi- että myöskin savirakennuksissa on tasaiset katot, jotka ovat -tiilillä ja sementillä vuoratut ja joita ympäröi joka taholta kaide. -Sellaisen tasaisen, meksikolaiselle rakennustaiteelle luonteenomaisen -katon nimi on _azotea_. - -Kun aurinko on alhaalla ja ilta on viileä, on azotea mieluinen -olinpaikka, varsinkin jos sen omistaja suosii kukkasia; se muuttuu -silloin ilmassa olevaksi yrttitarhaksi, ja siinä rehoittaa se runsas -kasvullisuus, josta luonnonihana Meksiko syystä on niin ylistetty. Tämä -on oikea paikka sikarin, _pinolé_-juoman tahi jos mieluummin haluaa, -_catalan_ nauttimiseen. Savu liitelee pois, ja ulkoilma tekee juoman -paremman makuiseksi. Sitäpaitsi on tässä silmällekin huvitusta: saa -nauttia yksityishuoneen rauhaa, mutta voi samalla kertaa vapaasti -seurata, mitä kadulla tapahtuu. Tuo ohut kaide suojelee, peittäen -ohikulkevani silmäyksiltä; tässä voi katsella, tulematta itse nähdyksi. - -Olen juuri sellaisessa, kylän tuomarin asunnossa olevassa azoteassa, -ja kun tämä on korkein koko kylässä, voin esteettä nähdä kaikki muut -rakennukset. Näen niiden kaikkien yli ympärillä olevien maisemien -pääpiirteet. Ihastuneena katselen niiden troopillista kasvullisuutta, -niiden tummaa, rehoittavaa vihannuutta, ja voinpa vielä toisistaan -erottaa cactus-, yucca- ja agavekasvitkin. Huomaan kylän aukean maan, -viljeltyjen ketojen muodostaman vyöhykkeen, jossa maissin silkiltä -kiiltävät tähkät huojuvat tuulessa, pistäen silmään tummempien pippuri- -ja papuistutusten lomasta. Tätä viljeltyä aukeamaa ympäröi metsä, -akasia-, sensitiva-, inga- ja robinipensaineen niin läheltä, että -voin erottaa siinä kasvavat, varrettomat sabapalmut ja bromeliakukat, -samalla kuin pitakasvin auringonpolttamat, vaaleanpunaiset lehdet -loistavat kaukaa kuin tulipilkut. - -Metsän läheisyys saattaisi todistaa kylän asukasten laiskuutta; -kentiesi ei näin kuitenkaan ole. On muistaminen, että nämä ihmiset -eivät ole maanviljelijöitä vaan paimenia, ja että noilla aukeilla -paikoilla mainitussa tiheässä metsässä käyvät laitumella espanjalaiset -karjalaumat ja berberirotuiset, andalusialaiset hevosparvet. Seudun -vähäpätöinen viljelys ei todista ahkeruuden ja toimeliaisuuden -puutetta. Karjanhoito, eikä maanviljelys, on kylän asujanten -pää-elinkeino, ja maata viljellään ainoastaan sen verran, että se -antaa heille maissia _tortillaan_, punaista pippuria sen höysteeksi -sekä mustia papuja aterian jälkiruoaksi. Nämä kolme maantuotetta -ynnä laajoilla laitumilla käyvien puolivillien härkäin liha ovat -pää-ravintoaineet koko Meksikossa. Mitä juomiin tulee, saavat ylängön -asujamet lempijuomansa, samppanjan kilpailijan, jättiläisaloen -ytimestä, jotavastoin kuuman ilmanalan ranta-asukkaat virvoittelevat -itseänsä akrokomiapalmun mehulla. - -Miksi asuvat paimenet ahdettuina kaupunkeihin ja kyliin? - -Ammattinsa vuoksi luulisi heidän asuvan hajallaan. Sitäpaitsi luulisi -alituisesti kirkkaan taivaan, ihanan ilmanalan sekä vaihtelevien -maisemien houkuttelevan maalaiselämään; ja kuitenkin olen ratsastanut -tuntikausia, pitkät matkat miellyttäviä maisemia silmäini edessä, -kohtaamatta sitä, joka täydentää maisemakuvan: ihmisasuntoa. - -Kaupunkeja on, ja pitkien välimatkojen päässä tilanomistajien suuria -_haciendoja_, jotka ovat ikäänkuin linnoitukset muurien ympäröimät; -mutta missä ovat _rachos_-rakennukset, alhaisemman väen asumukset? -Totta puhuen olen nähnyt niitäkin, mutta raunioina, ja tämäpä -selittääkin asian. Nyt muistan olevani rajalla, ja että Rio Bravon -rantamat ovat olleet useita vuosia, aina sen lähteistä suuhun asti, -vihollisen alueena, tuhannen viidensadan virstan pituisena sotarajana! -Monta veristä taistelua on ollut näiden amerikalaisen erämaan -beduinien, ratsastaja-intiaanein, ja kalpeakasvoisten espanjalaisten -jälkeläisten välillä. Tämä on syynä siihen, että ranchos-rakennukset -ovat raunioina ja että maatilat ovat ampumaluukuilla varustetut sekä -asujamet muurien suojissa. - -Kun katselen länteenpäin, huomaan lähes peninkulman päässä välkkyvän -vedenpinnan: siellä on iso virta, joka kimaltelee auringon laskiessa. -Virta tekee tällä kohdalla polven; loivarinteisen kukkulan huippua, -lähellä virran polveketta, koristavat erään maatilan valkoiset -muurit. Vaikka ainoastansa yksikerroksinen, näyttää talo kuitenkin -avaruudestaan ja rakennustavastaan päättäen olevan komea asunto. -Samoinkuin kaikissa tämänlaatuisissa rakennuksissa on tässäkin tasainen -katto; mutta tuo reunuksilla varustettu kaide ja nuo pienet tornit -kulmissa sekä ison porttikäytävän päällä vähentävät sen ulkopiirteiden -yksitoikkoisuutta. Yksi isompi, kappelikirkon tapulintorni, näkyy -taampaa, sillä meksikolainen maatila on tavallisesti talonväen -jumalanpalvelusta varten varustettu pienellä _capellalla_. Miten -uskonnon laita muutoin lieneekin, ainakin on maassa runsaasti silmille -näkyvää kirkollisuutta. Akkunaruutujen kimalteleminen rautaristikkojen -takaa lieventää johonkin määrään sitä vankilankaltaista näköä, -joka muuten on luonteenomaista meksikolaisille maataloille. -Yksitoikkoisuutta lieventävät tässä vielä nuo vihreät lehtikasvit, -jotka kaiteen yli kohoavat. Kuuman ilmanalan kasveja näkyy muurin -takaa; epäilemättä on azoteassa kaunis puutarha, ja kentiesi näiden -kukkain keskellä myöskin joku kaunis olento! Minussa herää mieluisia -ajatuksia ja aavistuksia, ja ne synnyttävät halua nousta kukkulalle, ja -päästä tähän komeaan asumukseen. - -Torven toitotus herättää minut näistä suloisista unelmista. Se on vain -merkki tallista, mutta se on karkoittanut nuo ihanat mietteeni, ja -silmäni kääntyvät pois tuosta kauniista herrastalosta sekä kiintyvät -kylän toriin, jolloin on edessä toisellainen kuva. - -Torin keskellä on kaivo, joka suurine rattaineen, mahdottomine -nahkahihnoineen, ämpäreineen ja muurattuine vesialtaineen tarjoaa -itämaalaisen näyn. Silmäni eivät kuitenkaan viivy siinä kauan, vaan -kääntyvät seuraamaan edessäni olevaa näytelmää. - -Hiipien hiljaisin askelin ja levottomin silmäyksin kävelee siellä -_poblano_, tiilirakennuksen asukas. Hänen avarat _calzoneronsa_ -lompsavat nilkoissa, ja hänen käsivartensa sekä olkapäänsä ovat -peitetyt kirjavaan _sempéhen_; musta leveäreunainen hattunsa tummentaa -hänen muutenkin tummia kasvojansa. Hän karttaa torin keskustaa ja -kulkee pitkin huoneiden seinämiä; väliin vilkaisee hän kaivolle -puoleksi raivoisella, puoleksi pelkäävällä ilmeellä. Hän pääsee eräälle -portille, jonka joku sisäpuolella oleva hiljaa avaa. Hän pujahtaa äkkiä -sisään ikäänkuin iloisena siitä, että on päässyt pois näkyvistä, ja -hetken perästä huomaan hänen synkät kasvonsa akkunaristikon takaa. - -Siellä täällä syrjäpaikoissa on pieniä joukkoja, joilla kaikilla on -samallainen puku, ja kaikki samoinkuin hänkin levottomia. He ovat -hiljaa ja juttelevat kuiskaten tahi matalasti supisten. Jotakin outoa -näkyy tapahtuneen. - -Useimmat naiset ovat huoneissaan; ainoastaan muutamat köyhempään -luokkaan kuuluvat puhdasrotuiset intiaaninaiset istuvat torilla. -He ovat kaupustelijattaria, ja heidän tavaransa on levitetty -palmulehti-matolle, samalla kuin toinen samallainen, joka on pönkitetty -kepillä ylös, ikäänkuin sateenvarjo suojelee heitä ja heidän -tavaroitansa auringon paisteelta. Heidän villapukunsa, paljaat päänsä, -karheat, mustat, vaaleanpunaisilla villanauhoilla koristetut hiuksensa -tekevät heidät mustalaisen näköisiksi. He näyttävät yhtä huolettomilta -kuin mustalaisetkin; he nauravat, lavertelevat ja näyttelevät valkoisia -hampaitansa päiväkaudet sekä tarjoavat jokaiselle ohikulkevalle -hedelmiänsä ja vihanneksiansa, _pinolétansa, atolétansa ja agua -dulceansa_. Heidän sointuva äänensä tuntuu korviin mieluiselta. - -Silloin tällöin tipsuttaa joku nuori tyttö kepeästi torin poikki -kaivolle päin, kantaen punaista kiviastiaa päälaellansa. Kentiesi -hän on joku _poblana_, kentiesi joku kylän kaunotar. Hän on puettu -lyhyeen, heleänkirjavaan hameeseen, jossa on kirjailtu, hihaton liivi, -ja pieniin silkkisyylinkiin; hänen päätänsä, rintaansa ja olkapäitänsä -peittää sininen _reboso_; käsivarret ja nilkat ovat paljaat. Nuo -nuoret tytöt näyttävät vähemmän levottomilta kuin miehet; he jopa -väliin hymyilevätkin ja vastaavat karkeanlaisiin pilapuheisiin, joita -joukko oudon näköisiä muukalaisia vieraalla kielellä heille lausuu. -Meksikolaiset naiset ovat yhtä rivakoita kuin ihanoitakin, ja heidän -kauneutensa on yleensä tunnustettu. - -Mutta keitä nämä muukalaiset ovat? Että he eivät ole tämän seudun -asukkaita on selvää, ja yhtä selvää on, että heitä juuri asukkaat -pelkäävät. Tätä nykyä he ovatkin täällä herroja. Heidän lukumääränsä, -heidän ylpeä, välinpitämätön ynseytensä ja rohkea, korkeaääninen -puhelemisensa todistavat sen. Keitä he ovat? - -Olen sanonut heitä oudonnäköisiksi; ja tämä sana on otettava sen -täydessä merkityksessä. Kummallisempaa joukkoa ei oltu vielä -nähty meksikolaisella torilla eikä muuallakaan. Siinä oli noin -kahdeksankymmentä miestä, ja, lukuunottamatta tuliluikkua kädessä, -puukkoa vyöllä ja revolveria kupeella, ei olisi voinut huomata -pienintäkään yhtäläisyyttä kenenkään näiden välillä. Siinä näkyi -supin-, kissan- ja oravannahkaisia lakkeja, kastor-, huopa-, -vahakangas-, villa- ja palmulustohattuja, kaikennäköisiä. Onpa siinä -joitakuita nykyaikaisia, korkeita silkkihattujakin, vaikka pahoin -litistettyinä. Siinä on muutamia jokseenkin kuluneita verkanuttuja, -pukuja harmaansinisestä karsinetti-, vaskipunaisesta neekeri- ja -taivaansinisestä puuvillakankaasta. Moniaat nutut ovat tehdyt -vihreäisestä, toiset sinisestä, ja vieläkin toiset punaisesta huovasta. -Siinä on parkitusta hirvennahasta tehtyjä, ripseillä varustettuja -metsästyspaitoja, reunusteet poimutettuja ja kaulukset alaspäin -taivutettuja, kirjavasti koristettuja helmillä ja kirjailuilla, kuten -Yhdysvaltain metsästäjien lempikuosi vaati, mutta oli siinä myöskin -toisia, todellista intiaanimallia, s.o. avonaisia, etupuolelta -ainoastaan kaulasta kiinni, roikkuen löysällään tahi kiristettyinä -uumilta vyöllä, samalla, jossa on puukko ja revolverikin. Siinä oli -villaröijyjä, sellaisia, joita merimiehet pitävät, ja muunlaisiakin -sinisestä puuvillakankaasta; tuossa oli louisianalaisen kreolin puku, -tuossa punaisenruskeasta nahasta tehty espanjalais-amerikalainen -_jaqueta_; onpa tuossa vielä meksikolaisen rancheron ruumista myöten -istuva, kirjaeltu nuttukin. Muutamilla on serapét olkapäillä ja -toisilla somemmannäköinen, viitankaltainen vaippa. Jos katsoo vieläkin -etäämmälle, huomaa sarka-, villa- ja karvakangas-vaatteita, väriltään -sinisiä, punaisia ja viheriäisiä. Siellä näkyy parkitsemattomasta -nahasta ja pukintaljoista tehtyjä sääryksiä, hevosennahkaisia, -reisiin asti ulottuvia saappaanvarsia, vieläkin rumatekoisempia -neekerisaappaita, värjäämättömästä vasikannahasta tehtyjä _broganeja_ -ja erimuotoisia lapikkaita, jotka olivat useamman kuin yhden -intiaaniheimon kuosia. - -Kaikkein jaloissa oli kantapäissä asekannus, vaikka tämä varustus oli -yhtä vaihteleva kuin pukukin. Toisten kannukset olivat hopeasta ja -teräksestä, toisten hopeoidut, toisista taasen oli hopea kulunut pois; -toiset olivat kiinnitetyt hihnoilla, toiset ruuvattu korkoihin; toiset -olivat keveitä, kun toiset taas painoivat monta naulaa; niiden pyörät -olivat neljä tuumaa läpimitaten sekä hampaat sellaiset, että ne voivat -lävistää hevosen kylkiluut; julmia aseita meksikolaisen ratsastajan -käytettäväksi! - -Mutta näitä kannuksia, vaippoja ja serapéita eivät pidä meksikolaiset. -Niiden omistajat olivat muunrotuisia miehiä. Useimpia näistä rotevista, -voimakkaista ihmisistä oli Kentuckyn ja Tennesseen maissi tahi tattari -ja Ohion, Indianan sekä Illinoisin hedelmällisillä kedoilla kasvatettu -sianliha ravinnut. He olivat uutisasukkaita ja metsästäjiä Yhdysvaltain -länsipuolella olevista rajametsistä, maanviljelijöitä Alleghanyvuorien -laajoilta läntisiltä vierteiltä, venhemiehiä Mississippivirralta, -tienraivaajia Arkansasista ja Missourista, turkiseläimen pyydystäjiä -aavikoilta, kuorma-ajureita Kanadasta, nuoria maanomistajia -etelävaltioista, ranskalaisia kreoleja Louisianasta, seikkailunhaluisia -uutisasukkaita Teksasista sekä joku lystikäs keikailija "suuren lännen" -isommista kaupungeista. Vieläpä muistakin paikoista oli jäseniä tässä -kirjavassa joukossa. Tuossa näen teutonilaisetkin kasvonpiirteet, -saksalaisen vaalean tukan sekä vaaleankeltaiset viikset, verevän -englantilaisen, vakavan skottilaisen ja hänen vastakohtansa, tuon -meluavan irlantilaisen, molemmat yhtä urhoollisia. Näen tuon ovelan -ja vilkkaan ranskalaisen, täynnä naurua ja lavertelua, rohkean ja -luotettavan sveitsiläisen, viiksikkään synkän ja vaitonaisen Puolan -pakolaisen. Mikä tutkimusala tämä kummallinen miesten joukko olisi -kansatieteilijälle! Keitä he ovat? - -Kolme kertaa olen tehnyt tämän kysymyksen. Vastaan siihen nyt: he ovat -"rangerseja", amerikalaisen sotajoukon sissejä. - -Ja kuka minä olen? Olen heidän kapteeninsa, johtajansa. - -Niin, minä olen tämän kummallisen joukon päällikkö, ja vaikka se -näyttääkin raa'alta sekä kirjavalta, rohkenen väittää, ettei missään -Europassa eikä Amerikassa, eipä koko maan piirissä, ole joukkoa, joka -voisi vetää tälle vertoja voimassa, rohkeudessa ja sotataidossa. -Useimmat sen jäsenistä ovat viettäneet puolen ihmisikää intiaanien -ja meksikolaisten rajakahakoiden mellakassa. Jotkut ovat olleet -herrasmiehiä, joille onni on ollut epäsuopea; jotkut harvat ovat -olleet yltiöpäitä sivistyneen elämän rajain sisäpuolella ja kentiesi -vieläkin harvemmat henkipattoja, -- huonoja ihmisiä uutisasutusta -perustettaessa, vaan ei niinkään kehnoja valloituksia tehdessä. - -Niin metsittyneeltä kuin tämä joukko näyttääkin ensi silmäykseltä, -tunnen kuitenkin ylpeyttä, voidessani sanoa, että sitä elähyttää suuri -kunnianhimo, suurempi kuin keisarien valittuja henkivartiajoukkoja. -Monen raa'an muodon alla sykkii jalo, rehellinen ja ihmisystävällinen -sydän. Tässä joukossa on sydämiä, jotka sykkivät isänmaanrakkauden -vaikutuksesta; toisia johtaa vieläkin jalompi periaate: vapauden piirin -laajentamisen halu; toiset taasen, se on tosi, etsivät ainoastansa -kostoa. Nämä viimeksi mainitut ovat parhaastansa teksaslaisia, jotka -surevat jotakin meksikolaisten petollisuuden uhriksi joutunutta -ystävätä tahi veljeä. - -Minulla ainoastaan koko joukosta ei ole mitään syytä siellä olooni; -jos minulla joku sellainen on, niin se on varsin vähäpätöinen, tuskin -niinkään jalo kuin kosto. Pelkkä sattuma, halu mielenkiihoitukseen ja -seikkailuihin, kentiesi myöskin hiukkanen vallan- ja kunnianhimoa, ovat -ainoat puolustukset, joita voin mainita sen selitykseksi, että olen -ollut osallisena tähän asiaan. Köyhää seikkailijaa kuten minuakin, -ystävittä, koditta, isänmaatta, sillä syntymämaani ei ole enää minkään -kansakunnan, ei isänmaanrakkaus voi elähdyttää. - - * * * * * - -Mieheni ovat saaneet hevosensa liekaan kirkkopihan reunaan; toiset -ovat sidotut puihin, toiset akkunanristikkoihin. Samoinkuin heidän -omistajiansa on näitäkin kirjava joukko, erilaisia kooltaan, karvaltaan -ja rodultaan. Kentuckyn ja Tennesseen vankkoja tulisia orheja, -Lousianan virmoja varsoja, ponyja, berberialaisia tammoja sekä näiden -jälkeläisiä, mustangeja, jotka vielä pari viikkoa sitten juoksentelivat -kesyttöminä aavikoilla, kaikkia näitä oli tuossa joukossa. Muulejakin -siinä oli kahta eri rotua: Pohjois-Amerikan iso, laiha muuliaasi sekä -pienempi ja vilkkaampi kotimainen sivulaji. Oma musta juoksijani, -kauniine hopeankarvaisine kuonoineen, seisoi suihkukaivolla torin -keskellä. Silmäni kiintyivät vanhasta tottumuksesta mieltymyksellä sen -jäntevään ruhoon. Kuinka ylpeästi sen kaula kaareili ja miten vihaisen -näköisenä se kuopi maata etujaloillaan. Se tiesi minun sitä katselevan. - - * * * * * - -Olimme olleet tuskin tuntiakaan kylässä ja siis siellä kokonansa -outoja; me olimme ensimäinen amerikalainen joukko, minkä sen asujamet -vielä olivat nähneet, vaikka sotaa oli alempana virran varrella -kestänyt muutamia kuukausia. Meidät oli lähetetty vakoilemaan ja -käsketty samoilemaan ympäristössä olevilla seuduilla niin pitkälle -kuin turvallisuus salli. Täällä olomme ei tarkoittanut niin paljon -meksikolaista vihollistamme, kuin meidän molempain yhteistä vihollista, -komanheja. Nämä intiaani-ismaelilaiset olivat kulkupuheitten mukaan -sotaretkellä, ja luvultaan kuin kokonainen sotajoukko. Heidän -kerrottiin hävittäneen maata ylempänä virran varrella, missä he voivat -menetellä mielensä mukaan, ja ryöstäneen aivan nykyään erään sielläpäin -olevan uutisasumuksen sekä tappaneen miehet ja vieneen mukaansa -naiset, lapset, karjan ja tavaran. Olimme tulleet tänne meksikolaisia -kukistamaan, mutta meidän oli heitä samalla kertaa sekä suojeleminen -että masentaminen. - - - - -II. - -Vakooja. - - -Ajatellessani tämän sodan omituista laatua, häiritsi minun mietintöjäni -erään täyttä laukkaa juoksevan hevosen kavionkopse. Ääni tuli kylästä -päin. Menin kiireesti azotean toiseen laitaan, toivoen saavani nähdä -tuon nopean ratsastajan. Enpä ollutkaan erehtynyt, sillä muuria -lähestyessäni olivat tie ja ratsastaja aivan silmieni edessä. - -Ajaja näytti aivan nuorelta mieheltä, pelkältä parrattomalta -ja viiksettömältä nuorukaiselta, jolla oli erinomaisen kauniit -kasvonpiirteet. Hänen hipiänsä oli tumma, milt'ei ruskea; -mutta kahdensadan askeleenkin matkalta huomasin hänen jalon -silmänvälähdyksensä ja heleän punan hänen poskillansa. Hänen -olkapäitänsä peitti vaaleanpunainen vaippa, joka runsaina poimuina -laskeutui hevosen lautasille, ja päässänsä oli hänellä kepeä, -kultanauhoilla ja pauloilla sekä puhtaasta kullasta tehdyillä tupsuilla -koristettu _sombrero_. Hänen hevosensa oli pieni, mutta kauniisti -kasvanut mustangi, täplikäs kuin jaguaari ja puhdasverinen kuin -andalusialainen. - -Ratsastaja lähestyi ajaen laukkaa, pelkäämättä edessänsä olevaa -aluetta; sattumalta katsahti hän katolle, jossa minä seisoin. -Virkapukuni ja aseeni kimalteleminen herätti hänen huomiotansa. -Nopeasti kuin ajatus ja ikäänkuin vaistomaisesti liikahtaen pidätti hän -mustanginsa niin tarmokkaasti, että tämän häntä lakaisi maata. Samalla -hetkellä juoksi sille puolen kylää sijoitettu vahti piilostansa sekä -käski ratsastajaa pysähtymään. Tämä ei häntä totellut. - -Uusi tempaus ohjaksista pani mustangin kääntymään, ja seuraavassa -silmänräpäyksessä jatkoi eläin kannusten kiihoittamana laukkaansa. -Se ei palannut samaa suoraa tietä, vaan lensi pois edelliseen nähden -milt'ei kohtisuoraan suuntaan. Pyssyn luoti olisi lentänyt hänen -jälkeensä ja varsin luultavasti pysähdyttänyt joko hevosen tahi -ratsastajan, ellen hyvissä ajoin olisi huutanut vahdille olemaan -ampumatta. Eräs ajatus oli lentänyt mieleeni: tuo otus oli liian -jalo ja kaunis, tullaksensa luodin lävistämäksi; maksoipa sen -takaa-ajaminenkin vaivan. - -Hevoseni seisoi vesialtaalla; se ei vielä ollut riisuttu. Se oli -tullut lämpöiseksi aamullisesta ratsastuksesta, jonka tähden olin -käskenyt tallirenkiäni kävelyttämään sitä edestakaisin noin tunnin -ajan, ennenkuin antoi sen juoda. En malttanut mennä alas katolta -johtavia portaita myöten, vaan hyppäsin kaiteelle ja siitä alas -torille. Tallirenki, joka oli arvannut aikeeni, toi vastaani hevosen -puolitiessä. Tempasin ohjakset ja hyppäsin satulaan. Muutamat -vikkelämmät miehet noudattivat minun esimerkkiäni, ja nelistäen -kylästä johtavaa katua, kuulin kavioiden kopseesta, että heitä oli -noin puolitusinaa perässäni. Siitä en pitänyt suuresti lukua, sillä -epäilemättä saavuttaisin yksinänikin tuon pojan, jota aijoimme ajaa -takaa. Sitäpaitsi tiesin nopeuden merkitsevän enemmän kuin voiman, ja -että jos tuo täplikäs hevonen olisi yhtä kestävä, kuin se nähtävästi -oli nopeakin, tulisimme me, sen ratsastaja ja minä, kahdenkesken -ratkaisemaan asian. - -Hyppäykseni katolta sekä nousu satulaan ei ollut vienyt kahden -minuutinkaan aikaa ja toisten kahden minuutin kuluttua olin jo jättänyt -kylän taakseni sekä nelistin kentän poikki tuon punaisen ratsastajan -jälkeen. Tämä aikoi silminnähtävästi kiertää kylän sekä jatkaa meidän -läsnäolomme niin arvaamatta keskeyttämää matkaansa. - -Takaa-ajo tapahtui _milpas_-kedon poikki. Hevoseni vaipui syvään -pehmeään maahan, samalla kuin tuo keveämpi mustangi hyppeli siinä -kuten jänis. Se eteni yhä enemmän ja aloinpa jo peljätä sen pääsevän -käsistäni, kun äkkiä huomasin sen tiellä erään kedon poikki kasvavan -_maqaeyer_-rivin. Näitä meksikolaisia agave-kasveja rehoitti runsaasti -kahdeksan, jopa kymmenen jalan korkuisina, siten, että niiden -mahdottoman suuret, käyrät lehdet tarttuivat toisiinsa ja muodostivat -niin luonnollisen aidan. - -Tämä näytti ensi silmäyksellä ylitsepääsemättömältä sekä hevoselle -että ratsastajalle. Se pakotti meksikolaisen pysähtymään. Hän aikoi -juuri kääntää hevostansa, ratsastaakseen pitkin aitaa, kun huomasi -samalla minun ottaneen oikosuunnan, niin että pian olisin hänen -vastassansa. Temmaten äkkiä ohjaksista käänsi hän jälleen hevosensa, -painoi kannukset sen kupeisiin ja syöksyi agave-kasvien keskelle. -Silmänräpäyksessä oli sekä hevonen että ratsastaja kadonnut näkyvistä; -mutta nelistettyäni paikalle voin kuulla paksujen lehtien rapinan ja -kahinan mustangin kavioista. Tässä ei ollut laisinkaan miettimisen -aikaa. Joko oli minun pysyminen perässä tahi peräti luopuminen koko -takaa-ajosta. En silmänräpäystäkään miettinyt. Kunnianhimoni ja -kilpailu kiihoitti minua, ja pysähtymättä syöksimme agave-aitauksen -läpi. - -Naarmuissa ja verisinä pääsimme läpi, ja nyt huomasin riemukseni, -että olin tullut tuota punaista ratsastajaa lähemmäksi: hänen eteensä -sattunut este oli vähentänyt meidän välimatkaamme, Mutta vielä oli yksi -milpas-kenttä ratsastettavana, ja tämä päästi hänet jälleen melkoisesti -edelle. - -Kun olimme päässeet miltei kentän poikki, huomasin jotakin välkkyvää -edessämme: se oli vettä, siinä oli leveä kaivanto eli viemäri. -Samoinkuin agave-metsäkin oli kaivanto poikkipäin tiellämme. - --- Tämä hänet pysähdyttää, ajattelin; hänen täytyy poiketa oikealle -taikka vasemmalle ja silloin... - -Mietteeni keskeytyivät. Sen sijaan että olisi kääntynyt -jommallekummalle puolelle, ohjasi meksikolainen hevosensa kaivantoa -kohti; syöksyen eteenpäin, kohosi tuo jalo eläin ikäänkuin siivilleen -ja hyppäsi kaivannon yli. - -Minulla ei ollut aikaa tuon urhotyön ihmettelemiseen, vaan riensin -tekemään samoin ja, nelistäen eteenpäin, valmistauduin tuohon -hyppäykseen. Rohkea ratsuni ei tarvinnut ruoskaa eikä kannusta; se -oli nähnyt mustangin hyppäävän kaivannon yli ja tiesi mitä minä siltä -odotin. Yhdellä hyppäyksellä pääsi se kaivannon toiselle puolelle, -monta jalkaa sen laidasta; sitten, ikäänkuin lujasti päättäen tehdä -asiasta lopun, painoi se päänsä ja alotti mitä nopeimman juoksun. - -Laaja nurmikenttä, _savanna_, oli nyt edessämme; takaa-ajo tuli -siis olemaan pelkkää kilpajuoksua. Olin jo varma, että saavuttaisin -mustangin ennenkuin se ehtisi kentän toiselle puolelle, mutta samassa -ilmestyi uusi este. Mahdoton sarvikarja- ja hevoslauma oli syömässä -kentällä. Pelästyneinä meidän hirveästä vauhdistamme, pudistelivat -elukat päätänsä sekä juoksivat säikähdyksissään joka haaralle, -tavallisimmin meidän tiellemme. Useammin kuin kerran täytyi minun -poiketa suunnastani. Mikä minua enin tässä kilparatsastuksessa -suututti, oli se, että mustangilla kentiesi oli tottumuksen etu -puolellansa; taasen lisääntyi matka meidän välillämme. - -Vihdoin päästiin lauman läpi, mutta mielikarvaudekseni näin nyt, -että pääsisimme pian kentän poikki, jolloin metsän reuna olisi heti -vastassamme. Vähän ylempänä näin erään kukkulan, jonka huipulla olivat -nuo valkoiset muurit. - -Se oli tuo jo äsken mainitsemani maatila; ratsastimme suoraan sitä -kohden. - -Aloin tulla levottomaksi, miten kävisi. Jos ratsastaja pääsisi -metsän reunaan, olin miltei varma, että hän pääsisi käsistäni. Mutta -en uskaltanut laskea häntä karkuun. Mitähän mieheni sanoisivat. -Olin estänyt vahdin häntä ampumasta ja antanut vakoojan, kentiesi -mahtavankin henkilön, päästä pakoon. Hänen innokkaat ponnistuksensa -puoltivat sitä otaksumista, että hän oli tällaisilla asioilla. Hänet -täytyi saada kiinni. - -Näiden mietteiden kehoittamana painoin kannukset syvempään kuin koskaan -ennen hevoseni kupeeseen. "Muro" näytti arvaavan ajatukseni ja nelisti, -minkä voi. Sen suurempi nopeus lyhensi pian välillä olevan matkan. -Kymmenen minuutin aika oli tarpeen. Ne kuluivat. Olin ampumamatkalla; -vedin revolverin kotelosta. - --- _Alto, o yo tiro!_ (Pysähdy tahi ammun!) huusin. - -Ei mitään vastausta. Mustangi jatkoi juoksuansa. - --- Pysähdy! huusin taasen. - -Ei vieläkään vastausta. - -Eipä ollut kuutta askeltakaan minun ja tuon meksikolaisen ratsastajan -välillä. Koska ratsastin aivan hänen takanansa, olisin voinut -lävistää hänet takaapäin luodilla. Salainen vaisto ja osaksi myöskin -ihmettelemisen tunne esti minut. Sormeni oli liipasimella, mutta en -voinut ampua. - -Hän ei saa päästä pakoon! Hän lähestyy metsänreunaa! Hän ei saa päästä -viidakkoon! Minun on pysäytettävä hevonen. - -Etsin paikkaa, johon tähtäisin. Jos ampuisin lautasiin, voisi se -mahdollisesti päästä käsistäni. Mihinkähän tähtäisin? - -Tässä silmänräpäyksessä eläin joko omasta vaistostaan tahi ratsastajan -polvien vaikutuksesta kääntyi ja nelisti pois toiseen suuntaan. -Tarkoitus oli meidän välimatkamme pidentäminen. Se onnistuikin; mutta -samalla se antoi minulle halutun ampumisen tilaisuuden, kun mustangin -kylki kääntyi minua kohti; laukaisin ja lähetin luodin eläimen arimpaan -paikkaan. Se hypähti ainoan ja viimeisen kerran ja syöksyi maahan. - -Silmänräpäyksessä oli ratsastaja irtautunut ratsustansa ja seisoi -suorana sen vierellä. Peljäten hänen kentiesi vielä koettavan paeta -viidakkoon, ryntäsin esiin revolveri kädessäni ja tähtäsin hänen -päähänsä. Mutta hän ei koettanutkaan paeta eikä tehdä vastarintaa. -Päinvastoin hän seisoi käsivarret ristissä, välinpitämättömänä häneen -tähdätystä ampuma-aseesta, ja sanoi, katsoen minua suoraan silmiin, -mitä kylmimmällä äänellä: -- _No matame, amigo! Soy muger!_ (Älkää -minua tappako, ystäväni! Olen nainen!) - -Tämä selitys minua tuskin hämmästytti; olinpa puoleksi siihen -valmistautunutkin. Hurjasti ratsastaessamme olin huomannut pari -seikkaa, jotka saivat minut epäilemään, että takaa-ajamani vakooja oli -nainen. Mustangin hypätessä kaivannon yli oli tuuli tarttunut hänen -vaippansa laajaan liepeeseen ja pitänyt sitä jonkun silmänräpäyksen -ilmassa liehumassa. Hänen samettinen liivinsä, levätinkaltainen -hameensa, vartalon muoto, kaikki näytti minusta liian omituiselta -miehiselle, vaikka kuinkakin nuorelle ratsastajalle. Hänen silkinhieno -ja vaaleanruskea tukkansa oli myöskin noista kiivaista liikkeistä -valunut alas ja riippui kahtena paksuna palmikkona hevosen lautaselle. -Sitäpaitsi oli minun onnistunut mustangin viimeisessä hyppäyksessä -nähdä ratsastajan kasvot läheltä syrjästä. Ei kenenkään miehen, ei -troijalaisen paimenen, ei Adoniksen eikä Endymionin kasvot olleet -niin ihanasti luodut kuin nämä. Varmaankin hän oli nainen. Tuo äsken -mainittu tunnustus lopetti minun arvailuni, mutta se ei, kuten sanottu, -herättänyt minun kummastustani. - -Ääni ja tapa, jolla tuo tunnustus tehtiin, minua kuitenkin kummastutti. -Se ei ilmaissut pelkoa, vaan se lausuttiin yhtä kylmäverisesti kuin jos -kaikki olisi ollut leikkiä. Surullisena, vaan ei rukoilevana, kaikui -hänen äänensä, kun hän laskeutui maahan polvillensa ja painoi huulensa -mustangin kuonoon sekä lausui: - --- _Ay-de-mi! muerte! muerte!_ (Oi minua! Kuollut! Kuollut!) - --- Nainenko olette? kysyin, ollen hämmästyvinäni. - -Kysymykseeni en saanut vastausta; hän ei edes katsahtanutkaan ylös. - --- Oi minua! Lola-parkani! lausui hän yhtä tyynesti, ikäänkuin tuo -kuollut mustangi olisi ollut hänen ajatustensa ainoana esineenä, ja -minä, tuo aseilla varustettu murhaaja, viidenkymmenen peninkulman -päässä. - --- Nainen! lausuin vielä kerran hämilläni, tuskin tietäen, mitä -sanoinkaan. - --- Niin, sennor! En mitään muuta... Mitä te tahdotte? - -Näin sanoen hän nousi ja seisoi sitte edessäni, näyttämättä vähintäkään -pelkoa. Hänen vastauksensa oli niin odottamaton sekä ääneltä että -sisällöltä, etten voinut pidättää nauruani. - --- Teillä on hauskaa, sennor. Te olette saanut minut suuttumaan; olette -tappanut lemmikkini. - -En unohda sitä silmäystä, joka näitä sanoja seurasi: siinä oli -yhtyneenä murhe, viha, ylenkatse ja ylpeys. Nauruni tukahtui heti; -tunsi itseni nöyryytetyksi tämän uljaan olennon edessä. - --- Sennorita, vastasin minä, -- kadun kovin mutta pahemminkin olisi -voinut käydä... revolverini olisi kentiesi voinut kohdistua teihin -itseenne, jos ei eräs epäluulo... - --- _Carrambo!_ huudahti hän, minut keskeyttäen, se ei olisi ollut -pahempaa! Minä pidin paljon tästä eläimestä... pidin kuin omasta -hengestäni... kuin isäni hengestä... Lola-parka!... - -Ja samalla kiersi hän käsivartensa mustangin kaulalle ja painoi -jälleen huulensa sen sametin pehmeään kuonoon. Ummistaen sitte hiljaa -sen silmät, nousi hän jälleen seisoalleen, ollen siinä käsivarret -ristissä ja katsellen katkeran näköisenä tuota hengetöntä hevosta. -Tuskinpa tiesin, miten minun tuli käyttäytyä. Olin hämilläni. Olisinpa -antanut kuukauden palkkani, jos sillä olisin voinut herättää tuon -täplikkään mustangin henkiin; mutta koska tämä ei ollut mahdollista, -mietin jotakin keinoa sen omistajan hyvittämiseksi. Eräs ajatus johtui -mieleeni, joka lupasi päästää minut pulastani. Rikkaiden meksikolaisten -halu saada meidän isoja amerikkalaisia hevosiamme oli tunnettu koko -joukossamme. Nämä rikkaat, joilla oli halu loistaa ajelupaikoilla, -maksoivat niistä usein mahdottomia hintoja. Meillä oli monia -puhdasveristä hevosta, ja yhden niistä arvelin olevan tervetulleen -naisellekin, joka oli kadottanut lemmikkihevosensa. Esitin tarjoukseni -niin hienotunteisesti kuin suinkin voin. - --- Kuinka, sennor! huudahti hän, polkien jalkaansa, että kannuksensa -helisivät. -- Hevostako minulle? Katsokaa tuonne, jatkoi hän, osoittaen -kentälle -- katsokaa tuonne, sennor! Siellä on tuhansia hevosia; ne -ovat minun. Punnitkaa nyt tarjouksenne arvo. Puuttuuko minulta hevosia? - --- Mutta sennorita, änkytin puolustautuen -- nämä hevoset ovat -kotimaista rotua; se, jota minä tarjoaisin... - --- Oh! huudahti hän, keskeyttäen sanani ja osoittaen mustangia; -- en -olisi tahtonut vaihtaa tätä kaikkiinkaan teidän sotajoukossanne oleviin -hevosiin. Ei yksikään niistä ole sen vertainen. - -Suorastaan minuun kohdistettu halveksuminen ei olisi aiheuttanut -puoleltani vastalausetta, mutta tämä loukkaus sen teki. Hän oli -herättänyt turhamielisyyteni, voisinpa milt'ei sanoa itserakkauteni. -Jokseenkin närkästyneenä vastasin: - --- Yksi kuitenkin on, sennorita. - -Näin puhuessani vilkasin "Muroon". Hänen katseensa seurasi, ja muutaman -silmänräpäyksen seisoi hän vaiti. Tutkistelin hänen silmiänsä: ne -loistivat ihastuksesta, tähystellessään jalon ratsuni miellyttävästi -kaarevaa vartaloa. Se näyttikin tällä hetkellä uljaalta. Tuon ankaran -ratsastuksen kestäessä oli vaahtoa irtautunut sen huulilta ja räiskynyt -kaulalle sekä rinnalle, kauniiksi vastakohdaksi sen kiiltävänmustalle -karvalle. Sen kupeet paisuivat ja laskivat aaltomaisesti tasaisin -liikkein ja höyry tuprusi sen veripunaisista sieramista. Sen silmät -hehkuivat vielä ja sen kaula kaarehti uljaasti, ikäänkuin se itsekin -olisi tietänyt viime voitostansa ja siitä huomiosta, jota se nyt -herätti. - --- Te olette oikeassa, cavallero, lausui hän vihdoin ajatuksiinsa -vaipuneena, -- hevosenne on todellakin omani vertainen. - -Samassa kaduin, että näin suoraan olin kiinnittänyt hänen huomionsa -hevoseeni. Entä jos hän pyytäisi _sitä?_ Olisin luvannut hänelle minkä -hevosen tahansa joukostani, mutta "Muroa" en olisi tahtonut antaa -koko hänen hevoslaumastansa. Mutta jos hän, luottaen lupaukseeni, -valitsisi sen? Asianhaarat tekivät kiellon vaikeaksi; ja kaikissa -tapauksissa olisi kieltäminen ollut minusta vastenmielistä. Aloin -tuntea, etten voisi kieltää häneltä mitään. Tämä uljas, kaunis nainen -kilpaili jo "Muron" kanssa mieltymyksestäni. Asemani oli arveluttava; -kaikeksi onneksi pelasti minut siitä eräs tapaus, joka antoi meidän -ajatuksillemme uuden suunnan; minun jäljessäni ratsastavat miehet -ehtivät tässä silmänräpäyksessä luoksemme. - -Hän näytti levottomalta miesteni tulosta, mikä ei ollut ihmeteltävää -heidän kummallisen pukunsa ja villin olentonsa tähden. He katsoivat -kummastelevin silmäyksin tuohon kaatuneeseen mustangiin, sen komeaan, -veriseen loimeen, sen selästä laskeutuneeseen ratsastajaan ja hänen -omituiseen pukuunsa, höpisivät muutamia sanoja keskenänsä sekä -tottelivat poislähtökäskyäni. Olin taasen vankini kanssa kahden. - --- Teksaslaisiako? kysyi tämä, niin pian kuin miehet olivat -kuulumattomissa. - --- Muutamat... eivät kaikki. - --- Tekö olette heidän päällikkönsä... heidän _capitanonsa?_ - --- Niin. - --- Ja nyt, herra kapteeni, olen kai teidän vankinne? - -Tuo kysymys pani minut hämille, enkä siinä silmänräpäyksessä -tiennyt, mitä vastaisin. Kiihoitus häntä takaa-ajaessa sekä siinä -tehdyt omituiset huomiot, ja kentiesi ennen kaikkea vankini lumoava -kauneus, olivat saattaneet minut kokonansa unohtamaan takaa-ajamisen -tarkoituksen. Hänen kysymyksensä muistutti minulle, että minulla oli -arkaluontoinen velvollisuus täytettävänä. Oliko tämä nainen vakooja? -Sellainen otaksuma ei suinkaan ollut mahdoton. Kauniit naiset ovat -monta kertaa palvelleet isänmaatansa tällä tavalla. Mahdollisesti oli -hänellä joku tärkeä tiedonanto viholliselle, ja jos minä päästäisin -hänet pakoon, voisi siitä olla ikäviä seurauksia itsellenikin. Toiselta -puolen pelkäsin hänen epäsuosiotansa, jos veisin hänet vankina -luokseni. Tahdoin olla hänen kanssaan ystävällisissä suhteissa. Tunsin -tuon salaperäisen voiman vaikutusta, joka voittaa kaiken miehuuden: -kauneuden voiman. Olin ollut ainoastansa kymmenen minuuttia tuon -ruskeaihoisen tytön seurassa, kun hän jo vallitsi sydäntäni, ikäänkuin -olisi koko ikänsä ollut sen haltiatar. - -Hän huomasi epäilykseni ja kertasi kysymyksensä: - --- Olenko teidän vankinne? - --- Pelkään, sennorita, että päinvastoin minä olen teidän. - -Tämän selityksen annoin osaksi välttääkseni suoraa vastausta, osaksi -ilmaistakseni sen kiihkon, joka jo oli sydämeni vallannut. Levottomana -odotin sanojeni vaikutusta. Hänen suuret, loistavat silmänsä kiintyivät -minuun hämmästyneinä; sitte näytti hän silmänräpäykseksi luopuvan -välinpitämättömyydestänsä ja katselevan minua tarkkaavaisesti. Luulin -hänen silmäyksestänsä voivani lukea tyytyväisyyttä vastaukseeni. - -Kuitenkin oli hänen kauniiden huuliensa kaaressa ynseyttä ja -voitonylpeyttä ja hän vastasi jälleen tuolla ylpeällä tavallansa: - --- Kas niin cavallero; tämä on vain tyhjää kohteliaisuutta. Saanko minä -vapaasti mennä? - -Minä horjuin velvollisuuteni ja liiallisen kohteliaisuuteni välillä; -tässä tarjoutui nyt keskitie. - --- Sennorita, lausuin, lähestyessäni häntä ja katsoen niin totisena -kuin voin hänen kauniisiin silmiinsä, -- jos vakuutatte minulle -kunniasanallanne, ettette ole vakooja, on teillä vapaus mennä, mihin -haluatte. Teidän sananne... enempää en pyydä. - -Tämän ehdon esitin pikemmin rukouksen kuin käskyn tavalla. Teeskentelin -ankaruutta, mutta sen lienevät kasvoni tehneet tyhjäksi. Vankini -purskahti hillitsemättömään nauruun ja huudahti: - --- Minäkö vakooja... vakooja! Ha, ha, ha! Herra kapteeni, te laskette -leikkiä. - --- Toivon, sennorita, teidän rakastavan totuutta. Ette olekaan -vakooja... teillä ei siis ole minkäänlaisia tietoja meidän -vihollisillemme? - --- Ei mitään sinnepäinkään, hyvä kapteeni, vastasi hän, jatkaen heleätä -nauruansa. - --- Miksi koetitte siis paeta? - --- Oh, cavallero; ettekö olekaan teksaslaisia? Älkää loukkaantuko, kun -sanon teille, että teidän väkenne maine ei ole meidän meksikolaisten -keskuudessa aivan parhain. - --- Mutta teidän pakenemis-yrityksenne oli, lievimmin sanoen, hätäinen -ja ajattelematon; te panitte siten henkenne vaaraan! - --- Carrambo, niin! Sen huomaan, vastasi hän, heittäen tarkoittavan -silmäyksen mustangiin, samalla kuin katkera hymy ilkkui hänen -huulillansa; -- sen huomaan nyt, vaikk'en sitä silloin tehnyt. En -luullut koko teidän joukossanne olevan sellaista ratsastajaa, joka -voisi saada minut kiinni. Kaikeksi onnettomuudeksi oli siellä kuitenkin -yksi. Te olette minut yllättäneet; te yksin sen voittekin tehdä. - -Näitä sanoja lausuessaan loi hän isot, ruskeat silmänsä jälleen -minuun, ei levottomina vaan tutkivina. Hän tarkasti minua päässäni -olevasta lakista saappaitteni koroissa oleviin kannuksiin saakka. Minä -katselin häntä vilkkaalla osanotolla; minusta näytti iva kadonneen -hänen katseestaan ja luulin huomaavani hellyyden säteen hänen -silmäyksessänsä. Olisinpa antanut vaikka koko maailman, jos olisin -tällä hetkellä voinut arvata hänen ajatuksensa. - -Katseemme kohtasivat toisensa ja kääntyivät taasen pois, kumpaisenkin -ollessa hämillään, kuten ainakin minusta tuntui; sillä kun jälleen -häneen katsahdin, piti hän päätänsä kumarruksissa ja silmiänsä maahan -luotuina, ikäänkuin joku uusi ajatus olisi hänessä herännyt. - -Muutaman silmänräpäyksen seisoimme kumpikin vaiti. Mahdollisesti -olisimme voineet pysyä kauankin siinä asemassa, ellen olisi muistanut -olevani hänelle epäkohtelias. Nainen oli vielä vankinani. En ollut -vielä antanut hänelle lupaa poistua, ja kiiruhdin nyt sen tekemään. - --- Lienette vakooja tahi ette, sennorita, en tule teitä kauemmin -estämään. Te olette vapaa. - --- Kiitoksia, cavallero! Ja nyt, kun olette käyttäytynyt näin -kauniisti, tulen rauhoittamaan teitä siihen vaaraan nähden, johon täten -antaudutte. Lukekaa! - -Hän ojensi minulle kokoontaitetun paperin; ensi silmäyksellä tunsin -sen pääkomentajan antamaksi suojeluskirjeeksi, joka velvoitti kaikkia -kunnioittamaan sen omistajaa, Donna Isolina de Vargasta. - --- Näette kapteeni-hyvä, etten, kun oikein puhutaan, ollutkaan teidän -vankinne. Ha, ha, ha! - --- Mutta, sennorita, mikä saattoi teidät pakenemaan, vaikka teillä oli -tämä kirjekin? - --- Oh, sepä juuri minun pakenemiseni vaikuttikin. - --- Tuo kirjekö, sennorita? Selittäkää, minä pyydän. - --- Voinko luottaa teidän älykkäisyyteenne? - --- Minä vakuutan... - --- No, siis tietäkää, etten ollut varma, olitteko te amerikalaisia. -Kaikesta päättäen, mitä näin, olisitte yhtä hyvin voineet olla joku -minun kansalaisistani kokoonpantu sissijoukko. Miten olisi minun -käynyt, jos tämä ja jotkut muut paperit, joita minulla on mukanani, -olisivat joutuneet Canalen käsiin? Te näette kapteeni, että me -pelkäämme enemmän ystäviämme kuin vihollisiamme. - -Nyt käsitin täydellisesti hänen pakenemisensa syyt. - --- Te puhutte varsin hyvästi espanjan kieltä, kapteeni, jatkoi hän; jos -te olisitte äidinkielellänne käskenyt minua pysähtymään, olisin tehnyt -sen heti ja kentiesi pelastanut lemmikkini. Ah!... Lola-parka! - -Tätä sanoessaan joutui hän taas tunteensa valtaan ja laskien maahan -polvillensa, kietoi hän käsivartensa tuon jo kangistuneen ja kylmän -mustangin kaulaan. Hänen kasvonsa peittyivät tämän pitkään, sakeaan -harjaan, ja minä näin kyynelten kuin kastehelmien kimaltelevan sen -välkkyvissä jouhissa. - -Hänen murheensa oli katkera, ja minä... minä, joka niin suuresti -rakastin rohkeata ratsuani, osasin pitää arvossa hänen tunteitansa. -Toivoen tuottavani hänelle vähänkin lohdutusta uudistin tarjoukseni. - --- Sennorita, sanoin, minulla on nopeita hevosia... muutamia -jalorotuisia... - --- Teillä ei ole ainoatakaan, jota minä pitäisin arvossa... paitsi -_yhtä_. - -Vapisin nämä sanat kuultuani. - --- Se on tämä, lisäsi hän, osoittaen "Muroa". - -Tuntui ikäänkuin olisin vajonnut maan alle. Hämmästykseni esti minua -hetkeen aikaan puhumasta. Hän huomasi epäilykseni, mutta oli vaiti, -odottaen vastaustani. - --- Sennorita, änkytin vihdoin -- tämä hevonen on suuri suosikkini... -vanha ja koeteltu ystävä. _Jos_ te todellakin haluatte... sen ottaa, on -se... on se teidän. - -Pannen painoa tuolle jos-sanalle, vetosin turhaan hänen -jalomielisyyteensä. - --- Kiitoksia, vastasi hän aivan tyynesti; -- se tulee hyvin hoidetuksi. -Minkälainen se on suustaan? - -Olin tukehtumaisillani mielikarvaudesta enkä voinut puhua sanaakaan. -Aloin häntä vihata. - --- Antakaa minun koetella sitä, jatkoi hän. - Ah! te käytätte -pakkokuolaimia... ne ovat hyvät, vaan eivät yhtä hyvät kuin meidän -"mamelukkimme". Olkaa hyvä ja antakaa minulle tuo lasso. - -Hän osoitti tätä sanoessaan valkoisista hevosenkarvoista kauniisti -punottua lassoa, joka riippui vyyhdellä mustangin satulassa. - -Irroitin koneellisesti tuon nuoran ja kiinnitin sen omaan satulaani, -sekä lyhensin jalustimien hihnoja parahultaisen pitkiksi. - --- Kas niin, kapteeni! huudahti hän, kaapaten ohjakset pieniin, -hansikoituihin käsiinsä, -- nyt minä katson, kelpaako se mihinkään. - -Samassa hyppäsi hän satulaan, tuskin koskettaenkaan pienellä jalallaan -jalustinta. Hän oli heittänyt yltään viittansa, ja hänen vartalonsa -näkyi kaikessa kauniissa notkeudessaan. Silkkihame valui poimuina hänen -nilkkoihinsa, ja sen alta näkyi soma, punainen saapas ja kultainen -kannus. Heleänpunainen vyö oli hänen uumillansa, ja sen ripsuilla -koristetut päät riippuivat satulalle. Hänen ruumiinmukainen, nyörillä -kiinnipantu liivinsä salli hänen rintansa täytelyyden esiintyä -kauniisti, samalla kuin rinta nousi ja laski täydellisesti säännöllisin -hengenvedoin, sillä hän ei näyttänyt laisinkaan levottomalta eikä -heikkohermoiselta. Hänen isot, avonaiset silmänsä osoittivat -ainoastansa tyyneyttä ja rohkeutta. - -Olin ihailusta ymmällä. Ajattelin amatsooneja: olivatkohan nekin yhtä -kauniita kuin tämä? Sellaisella sotajoukolla voisi valloittaa maailman. - -Eräs villinnäköinen sonni oli uteliaisuudesta tahi jostakin muusta -syystä eronnut laumasta ja näkyi nyt yhä enemmän lähestyvän paikkaa, -jossa olimme. Juuri sitä tuo kaunis ratsastajatar toivoikin. Kannuksen -kosketuksesta hypähti hevonen eteenpäin ja laukkasi suoraan sonnia -kohden. Tämä kääntyi säikähtyneenä tästä äkillisestä hyökkäyksestä -takaisin ja juoksi pois, mutta sen nopea takaa-ajaja pääsi pian -lassonheiton matkalle. Vyyhti kieppui ilmassa, lensi ja pysähtyi elukan -sarviin. Hevonen kiepautettiin nyt takaisin ja ohjattiin päinvastaiseen -suuntaan. Nuora tuli kireälle kiivaasta nykäyksestä, joka paiskasi -sonnin maahan, johon se jäi makaamaan huumautuneena ja näennäisesti -hengetönnä. Ennenkuin se vielä oli ennättänyt tointua, käänsi -ratsastajatar hevosensa, ratsasti kaatuneen elukan luokse, kumartui ja -irroitti lasson, kietoi nuoran vyyhdelle ja tuli nelistäen takaisin. - --- Erinomainen!... Oivallinen! huudahti hän, hypähtäen satulasta -ja ruveten katselemaan hevosta. -- Uljas!... Ah, Lola, Lola-parka; -pelkäänpä tulevani pian sinut unohtamaan. - -Kääntyen minun puoleeni lisäsi hän: - --- Ja tämä hevonen on nyt minun? - --- Niin, sennorita, jos te niin tahdotte, vastasin hiukan alakuloisena, -sillä tuntuipa, ikäänkuin olisin ollut menettämäisilläni parhaan -ystäväni. - --- Mutta enpä tahdo, lausui hän päättävällä äänellä; sitte hän -purskahti nauramaan ja huudahti: -- Herra kapteeni, minä tiedän teidän -ajatuksenne. Ettekö luule minun voivan pitää arvossa sitä uhrausta, -jonka aijoitte tehdä? Pitäkää tuo rohkea ratsunne, kun osaatte sillä -niin hyvin ratsastaakin. Jos se olisi minun, ei kukaan ihminen saisi -minua siitä luopumaan. - --- On ainoastansa _yksi_, joka voi saada minut sen tekemään. - -Tämän lausuttuani odotin levottomuudella hänen vastaustansa. En -odottanut sitä sanoin, vaan silmäyksin. Varmaankaan ei hänen otsansa -rypistynyt; luulinpa huomaavani voitonriemun ja tyytyväisyyden sekaisen -hymyilynkin. Se kesti vain lyhyen ajan, ja minun rohkeuteni vajosi -jälleen hänen heleästi nauraessansa. - --- Tämä _yksi_ on tietysti teidän sydänkäpysenne. No niin, jalo -kapteeni, jos olette yhtä uskollinen hänelle kuin rohkealle -hevosellenne, ei hänellä ole minkäänmoista syytä teidän -uskollisuuttanne epäillä. Mutta nyt minun täytyy teidät jättää. _Adios!_ - --- Ettekö salli minun saattaa teitä kotiin? - --- Ei, kiitoksia, sennor! Minä olen täältä kotoisin. Tuossa on -minun isäni asunto, lausui hän, osoittaen haciendaa. -- Muistakaa, -herra kapteeni, että olette viholliseni; en voi vastaanottaa teidän -kohteliaisuuttanne; en voi myöskään tarjota teille vieraanvaraisuutta. -Ah, te ette meitä tunne, ette tunne Santa Anna-tyrannia, lausui hän, -heittäen epäluuloisen silmäyksen ympärillensä. Kentiesi ovat hänen -vakoojansa juuri nyt... Suuri Jumala! huudahti hän säpsähtäen, samalla -kuin hän huomasi erään miehen, joka lähestyi kukkulan juurelta. -- Pyhä -neitsyt! Se on Ijurra. - --- Orpanani vain; mutta, lisäsi hän ja hänen äänensä sai äkkiä -rukoilevan väreen: -- Jättäkää minut, sennor! Jumalan nimessä... -jättäkää minut! hyvästi, hyvästi! - -Vaikka halusin nähdä Ijurraa hiukan lähempää, voitti minut kuitenkin -tuon naisen hätä, ja ilman muuta vastausta kuin lyhyt "adios", hyppäsin -satulaan ja ratsastin tieheni. - -Päästyäni metsän reunaan voitti uteliaisuus ja kentiesi eräs toinenkin -tunne minun kohteliaisuuteni, ja ollen korjaavinani jalustinta käännyin -satulassa sekä vilkaisin taakseni. - -Ijurra oli saapunut paikalle. - -Näin pitkän, tummaverisen miehen, joka oli puettu meksikolaisen -tilanomistajan tavalliseen pukuun: mustaan nuttuun, sinisiin housuihin, -vyöllä punainen vyö ja päässä matala, leveäreunainen hattu. Hän näytti -olevan noin kolmikymmenvuotias; hänellä oli poskiparta sekä viikset, -ja oli hän jokseenkin kaunis mies. Minun tarkkaavaisuuteni esineenä ei -kuitenkaan tässä silmänräpäyksessä ollut hänen ikänsä eikä ulkonäkönsä. -Minä pidin vain silmällä hänen ryhtiänsä ja eleitänsä. Hän seisoi -orpanansa edessä tahi oikeammin yläpuolella, sillä tämä näytti olevan -hänen edessänsä pelkäävässä asennossa. Pitäen paperia kourassaan näin -hänen puhuessaan osoittavan siihen. Hänen kasvonsa olivat julman -näköiset ja tältäkin matkalta voin hänen äänestänsä kuulla, että hän -puhui vihaisesti. - -Miksi tuo nainen häntä pelkäsi? Miksi hän suvaitsi tuota raakaa -nuhtelemista? Orpanalla oli varmaankin suuri valta tyttöön, koska hän -voi pakottaa tämän näin nöyränä kuuntelemaan hänen moitteitansa. - -Nämä olivat minun mietteitäni. Ajattelin ratsastaa takasin. -Mahdollisesti olisinkin tehnyt sen, jos tuota kohtausta olisi kestänyt -kauemmin; mutta äkkiä näin hänen lähtevän nopein askelin haciendaan -päin. - -Pyöräytin hevoseni ympäri, syöksyin metsän siimekseen ja pääsin -pian kylään vievälle tielle. Ajatukset kiintyneinä tuohon äsken -tapahtuneeseen kohtaukseen, ratsastin katsomattani ympärilleni ja -annoin hevoseni hakea tien. - -Uneksimiseni keskeytti vahtimiehen huuto, joka muistutti minun tulleeni -kylätielle. - - - - -III. - -Muonan hankinta. - - -Herätessäni seuraavana aamuna tuntui minusta ikäänkuin koko eilispäivän -seikkailu olisi ollut pelkkää unta vain. Kuitenkin muistutti minulle -eräs vastakkaisella seinällä riippuva esine tapahtuman todellisuudesta: -se oli satulani, jonka pistoolin huotran päällä oli vyyhdellä -valkoisista hevosenkarvoista punottu lasso. - -Päästyäni oikein hereille muistelin seikkailun alusta loppuun. Koetin -tyynesti sitä ajatella. Koetin karkoittaa sen mielestäni ja vakavasti -palata velvollisuuksiini. Turha yritys! Kuta enemmän asiaa ajattelin, -sitä syvemmin pääsin ymmärtämään millä voimakkaalla tunteella sen -päähenkilöä ajattelin. Tunteella -- sano ennemmin kiihkolla, joka -yhdessä ainoassa tunnissa oli vallannut koko minun sydämeni. - -Olin lähes kolmenkymmenen vuoden vanha, ja älysin, mikä tunne se oli. -Ei tarvittu ketään lemmenjumalista sanomaan, että olin rakastunut, -rakastunut sormenpäihin asti. - -Syödessäni vaatimatonta aamiaistani mietin tulevaisuutta suloisilla -toiveilla, vaikkei ilman levottomuuden tunnettakaan. - -En ollut unohtanut tuota kylmäkiskoista eroamme -- ei mitään pyyntöä -tuttavuutemme uudistamiseen, ei mitään toivoa, ei mitään keinoa saada -koskaan enää nähdä tuota kaunista naista, ellei joku aavistamaton -sattuma minua auttaisi. - -En ole taikauskoinen ja päätin siis, etten luottaisi pelkkään -sattumaan, vaan, jos mahdollista, koettaisin hiukan itse ohjata sen -kulkua. - -Ennenkuin olin juonut kahvini, oli tusina tuumia syntynyt päässäni, -kaikki tarkoittaen yhtä ja samaa: tuttavuuteni uudistamista Isolina -de Vargasin kanssa. Jos minua ei auttaisi sattuma tahi vieläkin -paremmin sennorita itse, tiesin, ettemme enää koskaan tulisi toisiamme -kohtaamaan. Tällaisina aikoina ei ollut luultavaa, että hän paljonkaan -liikkuisi ulkona, ja parin päivän, kentiesi tunnin kuluttua voisin -mahdollisesti saada poislähtökäskyn, ainaiseksi kadotakseni tältä nyt -niin mielenkiintoiseksi käyneeltä seudulta. - -Koska seutu tietysti oli sotalakien alainen, ja minä todellisuudessa -sen käskijä, voisi kentiesi luulla, että minulla olisi ollut helppo -päästä mihin tahansa; mutta niin ei ollut. Olkoon pelkän sotamiehen -suhde valloitetun maan alempaan väestöön minkälainen hyvänsä, -upseerin asema on kuitenkin kokonansa toisellainen. Jos hän on kunnon -mies, täytyy hänen noudattaa jonkinlaista hienotunteisuutta, kun on -kysymyksessä askeleenkaan ottaminen lähemmin tutustuaksensa, ja hänen -kunniantuntonsa kieltää häneltä kaikenmoiset vapaammat vaatimukset. -Valtansa ja asemansa väärin käyttäminen olisi suorastansa konnuus, -johon ei yksikään kunnon mies voisi tehdä itseänsä vikapääksi. -Useimmiten vihaa voitettu voittajaansa, ja paitsi tätä tunnetta on -toinenkin este upseerin osanotolle seuraelämään. Olot eivät aina tule -pysymään tällaisina: vihollinen tulee siirtymään pois, ja silloin -on peljättävä alhaisemman kansan isänmaanrakkautta. Meksikolainen -tilanomistaja ei ole koskaan tuntenut itseänsä turvallisemmaksi -kuin amerikalaisen sotajoukon suojeluksessa; monet heistä olivat -ystävällisiä mielialaltaan, mutta tulevaisuudessa oli roskaväen -meteleitä odotettavissa, ja se pakotti heitä teeskenneltyyn ynseyteen. -Epoletteja ei saanut näkyä näiden vierashuoneen akkunoista. - -Tällaisissa oloissa oli minun asemani kylläkin tukala. Tuijotin tuon -kauniin maatilan ulkomuuriin, kunnes sydäntäni alkoi kirveliä, mutta -mitenpä hankkisin itselleni pääsyn niiden sisäpuolelle? - -Hyvinkin tusina tuumia oli lentänyt päähäni ja tullut hylätyksi, -kun silmäni vihdoin sattuivat tuohon pieneen, valkoiseen, satulaan -sidottuun nuoraan. Lasson huomasin pelastajakseni. Tämä sama kapine oli -vietävä jälleen omistajallensa. Itse veisin sen hänelle. Niin pitkälle -ohjaisin itse asiain menoa; sitte luottaisin sallimukseen. - -Harkitsin asiaa tarkoin sikaria polttaessani, nousin azotealle, pientä -hankettani yhäkin juurtajaksain miettimään. - -Olin tuskin päässyt katolle, ennenkuin eräs ratsastaja nelisti torille. -Hän näkyi kyselevän päällikköä, sillä yksi miehistäni osoitti minua, -jolloin ratsastaja pysähtyi tuomarin asumuksen eteen ja ilmoitti -tuovansa käskykirjaa pääkenraalilta, näyttäen samalla kokoontaitettua -paperia. Pyysin häntä ojentamaan sen minulle sapelinsa kärjellä; tämän -tehtyään sanoi hän jäähyväiset, teki täyskäännöksen ja nelisti pois -samaa tietä kuin oli tullutkin. - -Minä avasin kirjeen ja luin: - - "Valloitusarmeijan pääkortteerissa heinäkuussa 1846. - - Teidän on riittävä osasto mukananne meneminen asemapaikkanne - läheisyydessä olevaan don Ramos de Vargasin haciendaan. Sieltä - te löydätte viisituhatta nautaa, jotka teidän on ajattaminen - amerikalaisen armeijan leiriin ja jättäminen sotaylikomisariolle. - Tarpeellisia ajajia on paikalla, ja osa joukostanne olkoon - vartiaväkenä. Myötäseuraava kirje ilmoittaa teille tehtävänne - laadun." - -Kirje oli pääadjutantin allekirjoittama. - --- Varmaankin kaitselmus, ajattelin itsekseni kirjeen luettuani, meidän -kohtaloamme ohjaa. Juuri kun tässä vaivaan päätäni, keksiäkseni keinoa, -millä päästä don Ramosin kotiin, tarjoutuu tässä sellainen itsestänsä. - -En enää ajatellut lassoa. Velvollisuuden suojelevassa ja kaunistavassa -verhossa tulisin minä rohkeasti ratsastamaan haciendaan ja astumaan -sisään sen portista tervetulleen vieraan luottavaisella katsannolla. -Tervetulleenko? Niin kyllä! Hyvä kauppa tuolle don Ramosille. -Tietysti tapaisin minä hänet itsensä, juttelisin hänen kanssansa -kanariaviini-lasin ääressä, ja minua kutsuttaisiin tulemaan toistekin. -Karjan kokoaminen veisi aikaa ainakin pari tuntia; sen toimen jättäisin -luutnantilleni, itse olin lujasti päättänyt istua sisällä. Don Ramosin -täytyisi mennä ulos väkensä luo. Olisihan minun yksinäni jättäminen -epäkohteliasta. Hän tulisi esittelemään minut tyttärellensä... -meidät jätettäisiin kahdenkesken ja silloin... Haa Ijurra! Hänetpä -olinkin unohtanut. Olisikohan hänkin siellä? Tämän miehen muisto -lankesi ikäänkuin varjo niille valoisille kuville, joita olin -mielikuvituksessani haaveillut. - -Pääkortteerista tullut käsky vaati sen nopeata täyttämistä. Viipymättä -käskin noin viidenkymmenen miehen varustautua lähtöön. - -Minun piti juuri ruveta tavallista huolellisemmin pukeutumaan, kun -johtui mieleeni, että olisi parasta lukea tuo käskykirjeessä mainittu -kirjelippukin. Avasin sen ja luin: - - "Ne viisituhatta nautaa ovat kauppakirjan mukaan valmiina teidän - varaltanne, mutta en voi ruveta toimittamaan niiden lähettämistä. - Ne ovat otettavat minulta siten, että se näyttää väkivallalta; - eipä vähäinen epäkohteliaisuuskaan teidän asiamiehenne puolelta - olisi vahingoksi. Paimeneni ovat teidän palvelukseksenne, - mutta minä en voi heitä käskeä tähän. Teidän on heidät siihen - pakottaminen. - - Ramos de Vargas." - -Tämä kirjoitus oli osoitettu amerikkalaiselle yli-sotakomisariolle. -Sen tarkoitus oli minusta täydellisesti selvä, ja vaikka se -antoikin minulle edullisen käsityksen don Ramosin taloudellisesta -kekseliäisyydestä, ei se millään lailla ollut mikään tervetullut -paperi. Se teki kokonansa mitättömäksi sen kauniin ohjelman, jonka -olin suunnitellut. Sen mukaan tuli minun saapua maatilalle vaativana -ja ynseänä, jyskyttää porttia, uhata vapisevaa portinvartiaa, potkia -renkejä ja vaatia isännältä viisituhatta nautaa -- kaikki kelpo -ryövärin lailla. Kuinka nololta tulisin Isolinan silmissä näyttämään! -Hiukka miettiminen vakuutti minulle kuitenkin, että hänkin tiesi tuon -salaisuuden, ja sitäpaitsi tulisin minä esiintymään niin suopeasti kuin -asianhaarat suinkin sallisivat. Jos hän ei ollut suljettu ikäänkuin -luostariin, saisin ainakin vilaukselta hänet nähdä. Siis ratsuni -selkään! - -Torvi antoi merkin; viisikymmentä miestä ynnä luutnantti Wheatley -hyppäsi satulaan ja ratsasti seuraavassa silmänräpäyksessä -kahdenkertaisena rivinä torille, minä itse eturivissä. - -Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olimme haciendan pääportilla, johon -pysähdyimme. Tuo iso, raskas portti, samoinkuin akkunaluukutkin, olivat -suljetut ja teljetyt. Ulkopuolella ei ollut elävätä olentoa nähtävissä. -Olin antanut luutnantilleni käskyt, miten hänen tulisi menetellä, ja -hän osasi tähän tarpeeseen riittävästi espanjankieltä. - -Hän hyppäsi satulasta, meni portille ja alkoi jyskyttää sitä pistoolin -perällä. - --- Ambre la puerta! (Avatkaa portti!) huusi hän. - -Ei mitään vastausta. - --- _La puerta... la puerta!_ toisti hän lujemmalla äänellä. - -Ei vieläkään vastausta. - --- _Ambre la puerta!_ ärjyi luutnantti uudelleen, jyskyttäen porttia -pistoolin perällä. - -Jyskytyksen lakattua kuului sisäpuolelta heikko: - --- _Quien es?_ (Kuka siellä?) - --- _Ambre! Ambre!_ huusi Wheatley. - --- Heti, sennor, vastasi ääni hiukan väristen. - -Vitjojen helinää ja telkien siirtämistä alkoi nyt kuulua, ja kesti sitä -hyvinkin pari minuuttia, joiden kuluttua isot pääportit aukenivat; -näkyviin tuli tummaverinen, nahkoihin puettu portinvahti, kivitetty -holvikäytävä ja osa pihaa. - -Tuskin oli portti auennut, ennenkuin luutnantti Wheatley hyökkäsi -vapisevan portinvahdin kimppuun, tarttui hänen kaulukseensa, antoi -hänelle korvapuustin ja käski häntä kovalla äänellä hakemaan isäntäänsä. - --- Sennor, änkytti portinvahti -- is... is... isäntä on sanonut... -ettei hän tahdo... tahdo ottaa vastaan ketään. - --- Ei tahdo? kertoi Wheatley; mene sanomaan hänelle, että hänen täytyy. - --- Niin, ystäväni, lausuin hänelle rauhoittavalla äänellä, sillä -pelkäsin hänen säikähtäneen niin, ettei hän voisi toimittaa asiaansa. --- Mene sanomaan isännällesi, että eräällä amerikalaisella upseerilla -on hänelle asiaa, ja että hänen täytyy heti saada häntä puhutella. - -Mies meni, saatuaan vielä muutamia kehoituksia Wheatleyn anteliaasta -kädestä, tietysti jättäen portin auki. - -Minä en varronnut hänen palajamistansa. Piha näytti miellyttävältä, -ja käskettyäni luutnanttina jäädä ulkopuolelle miehineen, ratsastin -porttikäytävästä sisään. - -Piha oli espanjalainen, lisänä jonkinlainen amerikalainen vivahdus. -Keskellä oli suihkukaivo, muurattuine kivialtaineen; pomeranssipuiden -kultaiset hedelmät ja valkoiset, vahan kaltaiset kukat tuoksuttivat -lemua ilmaan, joka jäähtyneenä suihkuveden alituisesta haihtumisesta -tuntui raittiilta ja hyvänhajuiselta. - -Kahden puolen pihaa oli verannat, joiden kattoa patsaat kannattivat. -Näiden välillä olevat verhot olivat kuitenkin tarkasti suljetut, joten -koko niiden takana oleva kalteri oli piilossa, ja sama oli tietysti -asunnon kaikkien akkunainkin laita, jotka olivat verannoille päin. -Tähystelevät silmäni eivät huomanneet ainoitakaan ihmiskasvoja. -Takapuolella avarassa karjatarhassa voin huomata joukon paimenia, -ruskeissa nahkavaatteissa, sääret paljaina ja töppöset jalassa, sekä -loistavapukuisia palvelijoita, kuin myöskin joukon naisia ja nuoria -tyttöjä kirjavissa hameissa ja huiveissa. - -Pihaan tultuani vain vilkaisin karjatarhaan; katseeni oli kiintynyt -tutkimaan tuota suljettua verantaa, ja kun en täällä onnistunut -etsimisessäni, käännyin azoteaan, toivoen siellä näkeväni ajatuksieni -esineen. Rakennus oli, kuten jo mainitsin, ainoastaan yksikerroksinen, -ja satulastani saatoin nähdä melkein koko azotean. Yltäkyllin oli -siellä kaunistuksia, vaan ei etsimääni neitosta. Taasen liukui katseeni -akkunaverhoja pitkin, tarkasti tähystellen sisään niistä vähistäkin -raoista, joita niihin huolimattomuudesta oli jäänyt, taasen tarkasti se -kattoa ja luikui kaiteen yli; tähystelyni jäi yhä vain turhaksi. - -Sillä välin olivat palvelijat tulleet paikalle takaportista ja -seisoivat nyt aivan hämmästyneinä, tuijottaen odottamatonta vierasta. - -Kotvasen kuluttua kuului kalterista askeleita, ja heti sen jälkeen -saapui sanantuoja, joka ilmoitti isännän olevan tulossa. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä vedettiin eräs verho syrjään, ja -muuan vanha herra astui verannalle. Hän oli kookas mies, ja vaikka -hänen vartalonsa vanhuuden vuoksi näytti hiukan köyryiseltä, oli -hänen astuntansa vakava, ja koko hänen olentonsa näytti tavattoman -voimakkaalta sekä päättäväiseltä. Hänen suuria, säkenöiviä silmiänsä -varjostivat tuuheat kulmakarvat, joilla vielä oli musta värinsä, -vaikka hiukset olivat lumivalkeat. Hän oli puettu nankininuttuun ja -samasta kankaasta tehtyihin housuihin. Hänellä ei ollut liiviä eikä -kaulaliinaa. Mitä hienoimmasta liinakankaasta tehty paita verhosi hänen -rintaansa, ja vyötäisille oli kiedottu tummansininen vyö. Päässään -oli hänellä ruohosta tehty hattu, ja sormiensa välissä piti hän vielä -savuavaa sikaria. - -Ylimalkaan näytti don Ramon, sillä hän se oli, teeskennellystä -äreydestänsä huolimatta, miellyttävältä sekä älykkäältä, ja mielelläni -olisin alottanut hänen kanssansa ystävällisen juttelun hänen itsensä -takia. Koska tämä nyt ei tällä kertaa voinut tulla kysymykseenkään, -ratsastin hänen luoksensa ja kysyin: - --- Oletteko don Ramon de Vargas? - --- Olen, sennor, kuului vastaus kiukkuisella, hämmästyneellä äänellä. - --- Olen upseeri amerikalaisessa sotajoukossa, lausuin kovalla äänellä -ja tietysti espanjan kielellä palvelijoiden sekä paimenien vuoksi. --- Minut on lähetetty hankkimaan sotajoukolle naudanlihaa. Tässä on -minulla käsky pääkenraalilta... - --- Minulla ei ole karjaa myytäväksi, keskeytti don Ramon kiukkuisella -äänellä. -- En tahdo olla amerikalaisen sotajoukon kanssa missään -tekemisissä. - --- Siinä tapauksessa, herra, vastasin minä -- täytyy minun ottaa -karjanne teidän suostumuksettanne. Te tulette saamaan siitä maksun, -mutta minun täytyy se ottaa; tässä kohden ovat minulle annetut käskyt -selvät. Sitä paitsi täytyy teidän paimenienne ajaa karja amerikalaiseen -leiriin. - -Tätä lausuessani viittasin Wheatleylle, joka nyt ratsasti pihaan -miehinensä: koko joukko alkoi, kulkien takaportin kautta, ajaa koolle -säikähtyneitä paimenia ja pakottaa näitä työhönsä. - --- Panen vastalauseen tämän ryöväämisen johdosta! huudahti don Ramon. --- Se on häpeällistä... se on sivistyneiden kansojen sotalakeja -vastaan. Minä tulen valittamaan siitä hallitukselle... teidän -hallituksellenne. Minun pitää saada korvausta. - --- Te tulette saamaan maksun, don Ramon, sanoin minä, koettaen -näennäisesti häntä tyynnyttää. - --- Maksun, _carambo_... maksun ryöväreiltä. - --- Hiljaa, vanha herra-hyvä! lausuin jokseenkin vakavasti. Wheatley, -joka oli ollut kylläksi lähellä, kuullakseen nuo viimeksi mainitut -herjaussanat ja joka ei ollut saanut tietoa salaisuudesta, ärjäisi: -Pitäkää kielenne kurissa, muuten voitte menettää arvokkaampaakin kuin -karjanne. Muistakaa, kenelle te puhutte. - --- Teksaslaisia rosvoja! kähisi don Ramon, Pannen niin suuren painon -tuolle viimeiselle sanalle, että se varmaankin olisi saanut Wheatleyn -revolverin hänen vyöltänsä, ellen samalla olisi kuiskannut hänelle -muutamaa sanaa. - --- Lempo vieköön sen vanhan veijarin! mumisi hän minulle vastaukseksi; -luulin hänen puhuvan tosissansa! Kuulkaa vanha veitikka, jatkoi hän, -kääntyen don Ramoniin -- olkaa huoleti dollareistanne. Sam-setä on -aulis kauppias ja kunnon maksaja. Toivoisin teidän elukkanne olevan -omiani, ja että _hän_ olisi luvannut minulle niistä maksun. Ottakaa -siis tämä asia hiukan tyynemmältä kannalta ja älkää olko noin aulis -käyttämään tuota rosvo-sanaa; vapaana syntyneet teksaslaiset eivät ole -tottuneet sellaiseen puheeseen. - -Don Ramon keskeytti tässä yht'äkkiä hänen puheensa sulkemalla -närkästyneenä akkunaverhon sekä poistumalla näkyvistämme. - -Koko tämän kohtauksen kestäessä oli minun kovin vaikea hillitä -ilmettäni; meksikolainen taisteli nähtävästi samallaista pulmaa -vastaan, ja pari kertaa luulinkin joko hänen tahi itseni joutuvan -näyttelemisessämme häpeään. Minulle olisi varmaankin käynyt niin, -jolleivät sydämeni ja silmäni isompaa osaa ajasta olisi olleet -toisella taholla. Mitä don Ramoniin tulee, pelasi hän uhkapeliä: -pienimmänkin epäluulon herääminen siitä, että hän vilpisteli, olisi -tullut hänelle kovin kalliiksi. Useimmat läsnäolevista olivat hänen -palkollisiansa sekä alustalaisiansa, mutta eivät kaikki. Siellä oli -vapaita tilanomistajia, joista jotkut olivat tästä kylästä; muutamat -heistä äänestivät vaaleissa ja nimittivät itseänsä kansalaisiksi. Don -Ramonilla oli siis suuri syy näytellä hyvin osansa ja niin tuo vanha -herra tekikin. - -Vetäen verhon akkunan eteen kuulin hänen puoleksi kuiskaavan: -- -Hyvästi, herra kapteeni! - -Nämä sanat olivat täynnä suloisia lupauksia, ja tunsin itseni -jokseenkin tyytyväiseksi noustessani satulaan ja antaessani käskyn -hänen karjansa ryöväämiseen. - -Wheatley ratsasti nyt väen luokse, joka jo oli mennyt karjatarhaan. -Joukko ajajia pakotettiin kiireesti tulemaan avuksi, ja näiden seurassa -lähdettiin sitten tuolle suurelle, kukkulan juurella olevalle kentälle, -jossa suurin osa don Ramonin karjaa oli laitumella. Täten jäin minä -yksinäni, lukuunottamatta tusinaa linttakenkäistä neekeriakkaa, jotka -olivat keräytyneet pihan nurkkaan, mistä katselivat minua uteliaina ja -arkoina. - -Verannan akkunaverhot olivat yhä huolellisesti suljettuina. - -Liian ylpeä... kenties välinpitämätön, ajattelin itsekseni. - -Tuo viimeinen otaksuminen ei ollut laisinkaan mieluinen minun -itserakkaudelleni. Nyt, kun nuo muut olivat poissa, olisi don Ramon -hyvin voinut kutsua minut sisään. Vaan ei... voisivathan nämä mustat -naiset kieliä. Se ei käynyt siis laatuun. Voinpa yhtä hyvin jättää -kaikki toiveet siihen nähden. Ratsastanenko pois, yhtymään väkeeni? - -Kääntäessäni hevostani, huomasin suihkukaivon. Sen vesi muistutti -minulle, että olin janoinen, sillä tänään oli lämmin heinäkuun päivä. -Altaan reunalla oli vesiastia. Laskeutumatta alas satulastani sain -käsiini astian, jonka tyhjensin, täytettyäni sen ensin tuolla kylmällä, -kimaltelevalla nesteellä. Se oli erinomaisen hyvää, ei kuitenkaan -kanariaviiniä. - -Luoden vielä kerran silmäyksen verannalle, käännyin suuttuneena pois, -joudutin hevostani ja ratsastin nyreänä takaportista. - -Ehdittyäni rakennusten taakse oli minulla vapaa näköala tuolle -isolle, jo tuntemalleni kentälle, ja pidättäen hevostani jäin -katselemaan vilkasta näytelmää, joka siellä tapahtui: puolivillejä -sonneja, jotka raivoisina syöksyivät edestakaisin, paimenia, jotka -ratsastivat keveäjalkaisilla mustangeilla, vyöt liehuen sekä lassot -vyyhdellä; palvelijoita, jotka kömpelösti auttoivat noita etevämpiä -ja tottuneempia paimenia; toiset veivät pois suuria laumoja, jotka -jo olivat kokoon ajetut ja talttuneet; kaikki tämä tapahtui sonnien -raivoisasti mölistessä, iloisten sotilaiden huudellessa ja nauraessa -sekä palvelijain ja paimenten vieläkin kimakammin kiljuessa. - -Sill'aikaa kun aivan hajamielisenä seurasin tätä, johtui mieleeni, -etten ollut tarpeeksi tarkkaan tutkinut maatilan etupuolta. Sinne -tullessamme olivat akkunaluukut suljetut, mutta ne olivat sisäänpäin -avattavat, ja meidän tulomme jälkeen oli kentiesi joku niistä pantu -raollensa. Tuntien nuo meksikolaiset kodit, tiesin etupuolella olevien -akkunain olevan parhaimpien huoneiden puolella, joissa asukkaat tänä -aikana oleskelivat. - --- Pöllöpää, ajattelin, -- miten voinkaan niin kauan viipyä pihassa? -Jos olisin mennyt talon etupuolelle, olisin kentiesi... vieläkään se ei -ole myöhäistä... on mahdollista... - -Tämän uuden toivon pakottamana ratsastin takaisin pihalle ja sieltä -ison portin kautta tielle päin. - -Juuri kun olin kääntymäisilläni akkunoita tutkimaan, kuulin -kapteeni-sanaa lausuttavan äänellä, joka soinnahti kuin hopeakellosta. - -Katsahdin akkunoihin. Ääni ei tullut sieltä; ne olivat yhtä tiiviisti -suljetut kuin ennenkin. Mistä?... - -Ennenkuin ennätin suurin tätä kysyäkään, kerrattiin kapteeni-sanaa -hiukan kovemmalla äänellä, ja minä huomasin nyt sen kuuluvan katolta. -En voinut nähdä ketään, kun samassa eräs käsivarsi, joka olisi voinut -kuulua lemmenjumalattarelle, ojentui eräästä kaiteessa olevasta -aukosta. Tuossa Pienessä kädessä, jonka sormissa säkenöiden kimalteli -jalokiviä, oli joku valkoinen esine, jota en voinut erottaa, ennenkuin -se heitettiin nurmelle, jolloin näin sen olevan pienen kirjelipun. - -Laskeusin ratsultani, otin kirjelipun ja hypäten jälleen satulaan -vilkaisin ylöspäin. Olin tahallani vienyt hevoseni ulommaksi seinästä -voidakseni paremmin nähdä. Enpä ollutkaan erehtynyt: Se oli Isolina. - -Hänen suloiset kasvonsa näkyivät kaiteessa olevasta ahtaasta aukosta. -Nuo suuret, ruskeat silmät katselivat minua puoleksi vakavalla, -puoleksi ivallisella silmäyksellä, jonka jo ennenkin olin huomannut ja -joka minussa herätti sekä iloa että tuskaa. - -Juuri kun olin häntä puhuttelemaisillani, näin hänen ilmeensä -äkkiä muuttuvan; hän heitti nopean silmäyksen taaksensa, ikäänkuin -jonkun lähestyminen olisi häntä häirinnyt; hento sormi painui -silmänräpäykseksi hänen huulillensa, ja sitten katosi hän kaiteen -taakse. - -Ymmärsin tuon merkin ja olin vaiti. - -Muutaman silmänräpäyksen epäröin, pitikö minun poistua vai ei. Hän oli -nähtävästi mennyt pois katon reunanteelta, vaikka oli katolla vieläkin. -Joku oli häntä lähestynyt; voin kuulla puhetta, ja hänen oman äänensä -keskeyttävän erään miehen karkeampia sanoja. Kenties oli puhuja hänen -isänsä, kenties myöskin tuo toinen sukulainen, -- vähemmän miellyttävä -ajatus. - -Palasin varjoisaan ja autioon porttikäytävään saadakseni siellä -kenenkään huomaamatta lukea tuon pienen kirjelipun. Vaikka se oli -lyijykynällä ja mitä suurimmassa kiireessä kirjoitettu, ei siitä ollut -vaikea saada selkoa. Sydämeni sykki rajusti lukiessani: - -/# - "Kapteeni! Minä tiedän teidän suovan anteeksi meidän huonon - vieraanvaraisuutemme. Astiallinen kylmää vettä!... Muistakaa, - mitä teille eilen sanoin: me pelkäämme ystäviämme enemmän - kuin vihollisiamme, ja tätä nykyä on meidän kodissamme eräs - vieras, jota isäni pelkää enemmän kuin teitä ja teidän hirveitä - sissejänne. En ole teille suutuksissani lemmikkini takia, mutta - tehän olette vieneet minun lassonikin! Ah, kapteeni, miksi viette - minulta kaikki! -- Hyvästi! - - Isolina". -#/ - -"Me pelkäämme ystäviämme enemmän kuin vihollisiamme". Olin kylläksi -päässyt asiain perille, käsittääkseni noiden sanojen tarkoituksen. Ne -ilmaisivat suorastaan don Ramonin olevan amerikalaisten pyrintöjen -ystävän. Syytä tähän en tietänyt, enkä siitä sillä hetkellä pitänyt -väliäkään; kirjeen loppuhan se minun ajatuksiani piti jännityksessä: -heidän kodissaan oli eräs vieras, jota isäntä pelkäsi. Kukahan tämä -vieras voi olla? Kukapa muu kuin Ijurra? - -Mutta Ijurra oli hänen orpanansa, sen oli Isolina sanonut. Miksi -häntä siis pelätä? Olikohan tuossa talossa joku toinenkin vieras? -Kentiesi; mutta sittenkin palasi ajatukseni alati Ijurraan, miksi -- en -oikeastansa tiedä. - -Tuo kohtaus, joka minulla oli ollut edellisenä päivänä, siis ensimäinen -ja ainoa kerta, jolloin olin tuota miestä nähnytkään, hänen vihainen -puheensa ja asentonsa seisoessaan Isolinan edessä, tämän silminnähtävä -pelko, kaikki tuo sai minut lopulta siihen päätökseen, että Ijurra oli -vihollinen, jota don Ramon ja Isolina pelkäsivät! Suokoon Jumala, ettei -tyttö samalla häntä rakastaisi! - -Sellainen oli äänetön huudahdukseni, ruvetessani miettimään kirjelipun -viimeistä lausetta. Tässäkin oli minusta hämäryyttä: selitinkö sen -oikein, saamme vast'edes nähdä. Kentiesi minun kaipuuni liian paljon -ohjasi ajatuksiani, mutta riemu sydämessä luin loppulauseen ja -ratsastin ulos porttikäytävästä. - -Ajoin vitkallisesti ja aluksi ainoastaan muutaman askeleen, kun jo -pidätin hevoseni. Vaikka olinkin vakuutettu siitä, että oli turhaa -kauvemmin viipyä ja myöskin siitä, etten ainakaan tänä päivänä -saisi puhutella Isolinaa, en voinut kuitenkaan vastustaa haluani -viipyä vielä hetkisen sen paikan läheisyydessä, missä hänet viimeksi -olin nähnyt. Kentiesi hän jälleen näyttäytyisi, vaikkapa vain -silmänräpäykseksikin... viittaamaan minulle vain jäähyväisensä... - -Siis pysähtyessäni ja käännyttyäni ympäri näin kaiteen raosta kasvot; -mutta hyvä Jumala, mikä erotus hänen suloisten kasvojensa ja niiden -välillä, jotka nyt näin! Ei sen vuoksi, että nämä kasvot olisivat -olleet rumat tahi vialliset; niiden mielestäni inhottava ilme johtui -paljon enemmän niiden siveellisestä sisällöstä kuin ruumiillisesta -näöstä. Toisissa olosuhteissa en kentiesi olisi arvostellut näitä -kasvoja yhtä ankarasti. Yhteinen kansa ei sitä varmaankaan tehnyt; on -niitäkin, jotka voisivat pitää Ijurraa kauniina, sillä hän se oli, joka -kaiteelta katseli. - -Katseemme kohtasivat toisensa, ja tämä ensimäinen silmäys ratkaisi -meidän välimme: vihollisuus koko elämäksi. Ei sanaakaan päässyt meidän -huuliltamme, ja kuitenkin sanoi kumpaisenkin silmäys toisillensa mitä -selvimmällä kielellä: Minä olen vihollisesi. Jos olisimme sen vannoneet -hirveillä valoilla, loukkaamisen purevalla kiihkolla, ei kumpikaan -meistä olisi sitä syvemmin eikä katkerammin tuntenut. - -Ijurran kasvoista näin enemmänkin: hän tiesi salaisuuteni! Hänen -silmäinsä säihky sen minulle sanoi. Hän tiesi, miksi täällä viivyin. -Tuo hänen ivallinen hymynsä sen todisti. Hän tiesi minun koettaneen -päästä Isolinan puheille, mutta luottaen omaan asemaansa ei siitä -paljon välittänyt, vaan ainoastansa ilkkui sille. Kaiken tämän käsitin -siitä ivallisesta hymystä, johon hän kasvonsa väänsi. - -Näin tähystellen toisiamme, jolloin kumpikaan ei väistänyt katsettaan, -kävi tämä ivahymy yhä rasittavammaksi. Aijoin juuri päästää -suuttumukseni kuuluviin, kun samassa kavioiden kopse sai katseeni -kääntymään päinvastaiseen suuntaan. Muuan ratsastaja tuli kukkulaa -ylöspäin: se oli luutnantti Wheatley. - --- Kapteeni Warfield! lausui hän, ehdittyänsä perille, -- karja on nyt -koossa; joko lähdetään? - -Silmäsin katolle. Ijurraa ei enää ollut siellä. Jonkun kolmannen -henkilön tulo oli varmaankin saanut hänet luopumaan tuosta ynseästä -asemastaan ja vetäytymään pois. Koska huomasin kaikki yritykset -saada Isoliinaa puhutella turhiksi, vastasin luutnantin kysymykseen -myöntämällä. Hetken päästä olimme joukkomme etunenässä, ja tuo suuri -karjalauma menossa amerikalaisten leiriin. - - - - -IV. - -Kummallinen kirje. - - -Liike ja toimet matkalla leiristä ja sinne takaisin sekä haasteleminen -iloisien toverien kanssa oli tähän saakka pidättänyt etäällä joukon -ajatuksia, jotka palatessani seuraavana päivänä kylään, nyt vaativat -tarkkaavaisuuttani koko voimallansa. Ne koskivat seuraavaa asiaa: -Missä suhteessa ovat Isolina ja Ijurra toisiinsa? Onko heidän -välillään läheisempää sidettä kuin heimolaisuuden? Ovatko he kentiesi -kihloissa... naimisissa? - -Ijurran ivallinen, voitonriemuinen hymyily kohdatessamme maatilalla, -hänen näennäinen vaikutusvaltansa tuohon muutoin niin itsenäiseen -ja taipumattomaan Isolinaan näytti vastaavan tähän myöntäväisesti. -Kirjelippu sisältöineen, tytön silmäys ja hänen sanansa tuntuivat -minusta puhuvan toisellaista, lupaavampaa kieltä; mutta mitä enemmän -niitä ajattelin, sitä heikommalta näytti minusta se perustus, jolle -koko tuulentupani rakensin. Varmaankin oli se samoinkuin moni muukin -tuomittu raukenemaan. - -Olin mennyt katolle, voidakseni häiritsemättä antautua surullisiin -mietteisiini. Vähän väliä katsahdin tuohon loitolla olevaan maatilaan, -joka ei kuitenkaan ollut niin etäällä, ettei ihmistä olisi voinut -erottaa sen katolta, jos siellä joku olisi ollut. Vaan ketään ei -näkynyt. - -Päivällisen aikana ilmoitti vahtikersantti erään meksikolaisen haluavan -päästä puheilleni. Käskin tuoda miehen luokseni, ja pian sen jälkeen -seisoi muuan paimen edessäni, Hän antoi minulle kirjelipun. - -Siinä ei ollut minkäänmoista osoitekirjoitusta, enkä minä sitä -malttanut etsiäkään. Sormeni vapisivat sinettiä avatessani. Samassa -kun silmäni näkivät kirjoituksen ja tunsivat käsialan, sykki sydämeni -niin rajusti, että se miltei salpasi hengitykseni. Käännyin syrjään -salatakseni liikutustani ja menin azotean kaukaisimpaan päähän -kirjettäni lukemaan. Käskin miehen mennä alas vartomaan vastausta, ja -nyt, päästyäni hänen läsnäolostansa, luin seuraavaa: - - "Heinäkuussa 1846. - - Kapteeni! Minulla oli lemmikkihevonen. Miten paljon tästä - elukasta pidin, voitte ymmärtää te, jolla on samanlainen tunne - tuota jaloa 'Muroa' kohtaan. Kovan onnen hetkellä te riistitte - minulta lemmikkini, mutta tarjouduitte antamaan minulle - korvauksen ryöväämällä itsenne, sillä minä kyllä tiedän 'Muron' - olevan teistä kalleimman maailmassa. Jos minä olisin teidän - sydämenne valittu, tuskinpa todella sietäisinkään siihen määrään - jaettua rakkautta! No niin, kapteeni-hyvä, minä osaan pitää - arvossa sitä jalomielistä uhrausta, jonka te aijoitte tehdä; - minä en ota sitä vastaan; mutta minä tiedän teidän mielellänne - tahtovan maksaa velkanne. Se on teidän vallassanne. Kuulkaa! - - On olemassa eräs hevonen, joka on näillä seuduilla tullut - kuuluisaksi 'aavikon valkoisen juoksijan' nimellä. Se on tietysti - villi hevonen, lumivalkea karvaltansa, kaunis vartaloltansa - ja nopea kuin pääskynen. Mutta miksi kuvaan teille aavikon - valkoista juoksijaa? Olettehan teksaslainen, ja ette ole siis - voinut olla siitä kuulematta. No niin, kapteeni-hyvä, minä olen - kauan palavasti halunnut omistaa -- tämän hevosen. Olen luvannut - palkinnoita meidän metsämiehillemme ja omille paimenillemme, - sillä se näyttäytyy väliin meidän laitumillamme, mutta kaikki on - ollut turhaa. Ei yksikään näistä voi sitä saada kiinni, vaikka he - usein ovat nähneet sen sekä ajaneet sitä takaa. Toiset sanovat - mahdottomaksi sitä ottaa kiinni, ja että se on niin nopea, - että se silmänräpäyksessä voi laukata tahi oikeammin pujahtaa - näkyvistä vieläpä avonaisella aavikollakin! On niitäkin, jotka - sanovat sitä aaveeksi, peikoksi! Varmaankaan ei niin komea eläin - kuitenkaan voi olla paholainen! - - Mutta asiaan! Jotkut heikkouskoiset henkilöt luulevat aavikoiden - valkean juoksijan olevan pelkkää tarua, ja väittävät kiven - kovaan, ettei sitä ole olemassakaan. Carrambo! Minä tiedän sen - olevan ja, -- mikä on tärkeämpää minun nykyisiin tarkoituksiini - nähden -- se on tahi oli vielä noin pari tuntia sitten tuskin - kymmenen peninkulman päässä siitä paikasta, missä tätä kirjoitan. - Muuan meidän paimenistamme on nähnyt sen erään kauniin - virran partaalla, jossa tiedän sen mielellänsä oleskelevan. - Minulle tunnetuista syistä ei tuo paimen sitä ahdistanut eikä - säikähdyttänyt, vaan riensi niin pian kuin suinkin tuomaan - minulle tietoa asiasta. - - Ja nyt kapteeni-hyvä! On ainoastansa yksi henkilö, joka voi ottaa - kiinni tuon mainion hevosen, ja se olette juuri te itse. Ah, te - olette kahlehtinut jotakin, mikä kerran oli yhtä taipumaton ja - vapaa kuin sekin. Niin, te voitte sen tehdä -- te ja 'Muro'! - - Hankkikaa minulle aavikon valkoinen juoksija! Sitten lakkaan - kaipaamasta Lola-parkaani. Minä tulen antamaan anteeksi murheen, - jonka minulle olette saattaneet. Annan teille kaikki anteeksi. - Hankkikaa minulle tuo valkoinen hevonen -- valkoinen hevonen! - - Isolina." - -Luettuani tämän kummallisen kirjeen kävi hiljainen riemun väristys läpi -koko ruumiini. En miettinyt sen kummallista sisältöä, joka niin selvään -kuvasi sen kirjoittajan luonnetta; sen tarkoitus oli kyllin selvä. - -Olin todellakin kuullut puhuttavan aavikon valkoisesta juoksijasta; -kukapa metsämies, kauppias tahi matkustaja ei olisi kuullut siitä -kerrottavan! - -Kuinka monta hauskaa kertomusta ja taikauskoista tarinaa olin -kuullutkaan siitä leirivalkean ääressä, joissa kaikissa oli -pääosa tuolla valkoisella hevosella! Miltei vuosisadan oli se -ollut aavikkokertomusten sisältönä, vertauskohtana lentävälle -hollantilaiselle. Samoinkuin tämä taikalaiva, oli valkohepokin joka -paikassa läsnä, tänään Plattenin hietakentillä, huomenna Teksasin -laajoilla aroilla, noin tuhat peninkulmaa etelämpänä. - -Oli kyllä luultavaa, että oli olemassa valkoinen, erittäin nopea -ja uljaasti kasvanut ori, ja että niitä oli parikymmentä, kentiesi -satakin, noissa lukemattomissa, metsittyneissä hevoslaumoissa, -jotka noilla isoilla laitumilla samoilivat. Olinhan itsekin nähnyt -ja koettanut vangita useampaa kuin yhtä, jota voisi sanoa uljaaksi -elukaksi ja jota ei mikään tavallinen hevonen saavuttaisi; mutta -sillä, joka oli tunnettu aavikkojen valkoisen juoksijan nimellä, oli -omituinen tuntomerkki, joka sen erotti kaikista muista -- _sillä oli -mustat korvat_, ainoastansa korvat, mutta nämä sysimustat kuni ebenpuu. -Sen muu ruumis, harja sekä häntä olivat valkoiset kuin äsken satanut -lumi. Tätä omituista ja salaperäistä eläintä kirje tarkoitti; tätä -mustakorvaista juoksijaa minut käskettiin ottamaan kiinni. Kirjeen -sisältö oli aivan selvä. - -Ainoastansa yksi siinä oleva lause pani minut ymmälle: "Te olette -kahlehtinut jotakin, mikä kerta oli yhtä taipumaton ja vapaa kuin -sekin". Mitä? kysäsin itseltäni. Tuskin rohkenin uskoa vastausta, -joka ikäänkuin riemuitseva kaiku kuului sydämestäni. Tietysti oli -kirjeessä lisäkirjoituskin, mutta se koski ainoastansa "asioita". Se -antoi tarkempia tietoja, milloin, miten ja missä tuo valkoinen hevonen -oli nähty, sekä ilmaisi, että kirjeen tuoja, tuo paimen, joka sen oli -nähnyt, tulisi minulle tien neuvojaksi. - -Enpä kauan enää aprikoinut tätä kummallista pyyntöä. Sen täyttäminen -lupasi minulle sellaisen aseman, että silmänräpäys tätä ennen olin -pitänyt sen saavuttamista mahdottomana. Päätin heti ryhtyä yritykseen. - --- Niin, lemmitty Isolina! Jos mies ja hevonen sen voivat tehdä, olet, -ennenkuin aurinko toistamiseen laskee, aavikkojen valkoisen juoksijan -omistaja. - - - - -V. - -Villihevosen pyydystäminen. - - -Puoli tuntia myöhemmin ratsastin, paimen tienneuvojana, kaikessa -hiljaisuudessa kylästä. Tusina miehiä, useimmat vanhoja metsästäjiä, -ratsasti perässäni, ja mentyämme virran yli eräältä miltei kylää -vastapäätä olevalta matalalta kohdalta painuimme toisella puolella -olevaan metsikköön. - -Oppaamme oli sanonut, että tuo valkoinen hevonen oli, kun se viimeksi -nähtiin, suuressa tammalaumassa, ja tähän seikkaan perustuivat -menestymiseni toiveet. Sillä varsin luultavaa oli, ettei se siitä -erkanisi, ja vaikka lauma olisi poistunutkin siltä paikalta, tekisi sen -paljous helpoksi löytää jäljet. Ja kun ne kerran olin löytänyt, luotin -hevoseni nopeuteen ja omaan lassonkäyttämistaitooni. - -Seutu, jota kuljimme, oli alussa taajaa viidakkoa, mutta vähitellen -alkoi maa tulla toisen näköiseksi. Pensaat harvenivat ja alkoi ilmestyä -aukkoja, jotka kävivät yhä laajemmiksi. Olimme ratsastaneet lähes -kymmenen peninkulmaa yhtämittaa, jolloin meidän oppaamme löysi lauman -jäljet, ja vähän tämän jälkeen pääsimme todella koko lauman näkyviin. - -Näin pitkälle olimme menestyneet toivomme mukaan, mutta pääsy villin -hevoslauman näkyville ja sen nopeimman juoksijan kiinniottaminen ovat -kaksi aivan eri asiaa. Tämän seikan sanoi minulle levottomasti sykkivä -sydämeni ja nopeaan tykkivä valtimoni. Vaikeaksi tulisi kuvata niitä -levottoman epäilyksen ja iloisen toivon sekaisia tunteita, jotka -ailahtelivat mielessäni tuijottaessani kaukaa tuohon arkaan laumaan, -joka ei vielä ollut meidän läsnäoloamme huomannut. - -Aavikko, jossa lauma söi, oli toistakymmentä peninkulmaa laaja ja -matalan viidakon ympäröimä. Lauma oli miltei aavikon keskellä. Muutamat -hevoset söivät tyynesti, samalla kuin toiset kirjailivat milloin -kavahtaen pystyyn ikäänkuin tapellen, milloin nelistäen pois hurjaa -laukkaa tuuheat hännät ja harjat liehuen. - -Niitä oli kaikenkarvaisia. Oli punaisia, harmaita ja valkoisia hevosia, -viimeksi mainittuja enimmin. Oli raudikkoja ja papurikkoja, joilla oli -valkoinen häntä ja harja, oli hiirenkarvaisia ja useita laukkejakin, -sillä kirjavat mustangit eivät ole harvinaisia; ja kaikilla näillä -oli tietysti tuuhea häntä sekä harja, koska ratsastajan rumentavat -keritsimet eivät koskaan olleet leikanneet näitä liehuvia koristuksia. - -Mutta missä oli tämän uljaan lauman johtaja? Missä oli tuo valkoinen -juoksija? - -Tämä oli kaikista tärkein asia ja kysymys, joka kieppui meidän kaikkein -kielellä. Valkoisia hevosia siinä oli laumassa kosolta, mutta tarvitsi -vain vilkaista huomataksensa, että tuota aavikoiden juoksijaa siinä ei -ollut. - -Katselimme toisiamme pettyneinä. Toverinikin tunsivat nolostuvansa, -mutta paljon katkerampi tunne valtasi minut, tuijottaessani tuohon -johtajattomaan laumaan. Vaikka olisin vanginnut ja vienyt muassani koko -parven, ei tämä lahja kuitenkaan olisi tuottanut minulle Isolinalta -hymyilyäkään. Juoksijaa ei ollut niiden joukossa! - -Kentiesi se oli jossakin lähellä, vai oliko se luopunut laumasta ja -mennyt pois tuon avaran aavikon poikki uusia tuttavuuksia hakemaan? - -Paimen, joka täydellisesti tunsi villihevosen tavat, ei luullut -sen olevan kaukana. Kentiesi se nytkin makasi viidakon varjossa, -tahi kentiesi se oli jossakin lähellä olevassa metsäaukossa. Siinä -tapauksessa, näin vakuutti oppaamme, löytäisimme sen pian. - -Mutta millä tavalla? Pelkästään säikyttämällä tammoja, joiden -varoitushirnunta kuuluisi etäälle. - -Keino näytti kylläkin helpolta; mutta näytti viisaammalta kiertää lauma -ennenkuin sitä säikytimme, sillä muuten voisi se laukata tiehensä, -ennenkuin yksikään meistä pääsisi tarpeeksi lähelle. - -Viipymättä ryhdyimme lauman piirittämiseen; metsästä oli apua -liikkeidemme salaamisessa, ja puolen tunnin kuluttua olimme hajautuneet -koko aavikon ympäri. Lauma yhä vain söi ja kirmaili, tietämättä että -metsästysketju kiertyi sen ympärille; muuten olisi se jo aikoja sitten -rynnännyt pois. - -Itse ratsastin aavikon vastaiselle laidalle voidakseni varmuudella -tietää milloin piiri oli suljettu. Olin yksinäni, jätettyäni toverini -metsän laitaan. Minulla oli metsästäjän torvi mukanani, ja aijoin -parilla toitotuksella säikyttää laumaa. Olin asettunut erääseen -akasiapensastoon ja olin juuri viemäisilläni torven huulilleni, kun -takaani Kuuluva kimakka kirkuna sai minut äkkiä kääntymään ympäri. -Silmänräpäyksen olin epätietoinen, mikä ääni oli, mutta kun se kuului -toistamiseen, tunsin sen. Se oli aavikko-oriin hirnunta. - -Lähelläni oli viidakossa aukko, eräänlainen raitti, joka johti toiseen -aavikkoon. Täältä kuului nelistävän hevosen kavionkopsetta. - -Niin nopeaan kuin viidakko salli riensin eteenpäin, mutta päästyäni -aukealle huikaisi laskeva aurinko niin silmiäni, etten voinut tarpeeksi -selvään erottaa esineitä. Varjostin silmiäni kädelläni ja huomasin -nyt uljaan hevosen, joka nelistäen ryntäsi lauman luokse johtavalle -polulle. Näin aavikoiden valkoisen juoksijan edessäni. Mahdotonta -oli erehtyä tästä uljaasta eläimestä: tuo lumivalkoinen vartalo, nuo -sysimustat korvat, sinertävä kuono, punaiset, avonaiset sieramet, -leveät, pyöreät lautaset, somasti kasvaneet, väkevät raajat, kaikki -ilmaisi verratonta juoksijaa. - -Ikäänkuin nuoli lensi se minun ohitseni suoraan laumaa kohden. Tammat -vastasivat sen ensimäiseen hirnahdukseen kimakalla iukunalla ja -heittäen päänsä pystöön, lähtivät kaikki silmänräpäyksessä liikkeelle. -Muutaman sekunnin kuluttua ne jälleen kaikki seisahtuivat asettuen -hyvin harjautuneen ratsujoukon tarkkuudella riveihin ja kääntyen -johtajaansa, joka nyt tuli laukaten paikalle. - -Piilottelemisesta ja viekkaudesta ei enää ollut mitään apua: takaa-ajo -oli alkanut. Nopeuden ja lasson oli nyt ratkaiseminen, ja sitä -jouduttaakseni kannustin "Muroani" sekä ryntäsin esiin kentälle. - -Oriin hirnunta oli antanut tovereilleni tiedon asemasta, ja he -nelistivät nyt milt'ei yht'aikaa ulos metsästä laumaa kohden, -päästellen korkeaäänisiä huutoja. - -En ennättänyt nähdä muuta kuin tuon valkoisen juoksijan, ja sen mukaan -sovitin menettelyni. Kun se oli tullut milt'ei lauman kohdalle, -pysähtyi se rajusta juoksustansa, nousi kaksi kertaa takajaloilleen -ikäänkuin tutkiaksensa asemaa, antoi taasen kuulua tuollaisen kimakan -hirnunnan ja syöksyi sitten pois suorinta tietä aavikon laitaan. Leveä -polku vei täältä metsään. - -Lauma nelisti sen jälessä, alussa vielä pysyen rivissä; mutta -vähitellen rivi murtui siten, että nopeimmat hevoset pääsivät toisten -edelle, ja pian oli koko lauma levinnyt aavikolle. Takaa-ajaminen oli -jo täydessä vauhdissa. - -Kelpo hevoseni antoi pian näytteen oivallisista ominaisuuksistansa. -Minä ratsastin toisen toverini ohi toisensa jälkeen, ja kun olimme -päässeet polun päähän ja tulleet toiselle aavikolle, olin jo -jälkijoukon tammojen seassa. Muutamat niistä olivat kauniita elukoita, -ja joskus toiste olisin kentiesi tuntenut kiusausta heittää lassoni -jonkun kaulaan, mutta nyt oli ainoa ajatukseni, miten saada ne pois -tieltäni, koska ne estivät kulkuani. Ennenkuin vielä olimme ehtineet -toisen aavikon poikki, olin jo ennättänyt etummaiseen riviin, ja kun -tammat saivat nähdä minut edellänsä, ryntäsivät ne epäjärjestyksessä -pois oikeaan ja vasempaan. Kaikki olivat nyt minun takanani, kaikki, -paitsi tuo valkoinen juoksija, joka yksin ylläpiti kilpajuoksua, -kiljaisten aina väliin kimakan hirnuntansa ikäänkuin minua -pilkataksensa ja houkutellaksensa minua eteenpäin. Se oli vielä pitkän -matkan edellä eikä nähtävästi pitänyt mitään kiirettä. - -Hevonen, jolla ratsastin, ei tarvinnut kannustamista eikä -ohjaamista; se näki edessänsä takaa-ajettavan ja aavisti ratsastajan -tahdon. Tunsin sen nousevan allani kuin meren aallon. Sen kaviot -sattuivat nurmikkoon tärähtelemättä. Joka uudella hyppäyksellä se -kohosi joustavan kimmoisesti, samalla kuin sen kupeet paisuivat -voimantunnosta. Ennenkuin olimme tulleet tuon toisen aavikon poikki, -oli se jo päässyt tuota valkoista juoksijaa melkoista lähemmäksi. Mutta -mielikarvaudekseni näin nyt ajettavani ryntäävän suorastaan viidakkoon -päin. - -Huomasin erään polun ja ratsastin juoksijan perään. Korvani saivat -olla tienneuvojana, sillä oksat risahtelivat villin hevosen rynnätessä -eteenpäin. Väliin huomasin sen valkoisen ruumiin vilahtavan viheriöiden -lehvien välistä. - -Peläten menettäväni sen näkyvistäni, ratsastin mistään huolimatta -kiivaasti milloin halkaisten viidakkoa, milloin seuraten sen -kiemurtelevia polkuja. En välittänyt okaisista mimosa-kasveista; -hevoseni ei niistä myöskään piitannut; mutta isoja akasiantapaisia -puita oli taajassa tiellämme, ja niiden vaakasuorat oksat minua -haittasivat. Usein täytyi minun laskeutua aivan vatsalleni satulaan, -päästäkseni niiden alatse. Kaikki tämä edisti takaa-ajettua ja viivytti -ajajaa. - -Halusin avonaiselle aavikolle, ja helpotuksekseni se jo näkyikin, ei -vielä kuitenkaan aivan avonaisena, sillä siellä täällä oli vielä n.s. -"keitaita". Niiden lävitse luikui tuo valkoinen juoksija pois; se oli -jätättänyt minua viidakon poikki ratsastaessani, ja oli nyt hyvän -matkan päässä. Mutta se suuntasi juoksunsa tuota avonaista kenttää -kohti, joka todisti, että sillä oli tapana etsiä pelastustaan nopeasta -juoksustaan. Kentiesi olisi sen, minun ollessa takaa-ajajana, ollut -turvallisempaa olla metsikössä; tämänpä sai kuitenkin pian nähdä. - -Kymmenen minuutin kuluttua olimme jo päässeet metsäsaarien ohi, ja nyt -oli laaja, ääretön aavikko edessämme, silmänkannon matkaa avarampana. - -Eteenpäin ryntäämme tuolla tasaisella nurmisella kentällä, eteenpäin, -kunnes puita ei enää näe muuta kuin tuon viheriän ruohomeren ja sinisen -taivaankannen, eteenpäin tämän mahdottoman piirin keskitse, jota -taivaanranta rajoitti. - -Mieheni, jotka olivat eksyneet metsikön sokkeloihin, ovat aikoja -sitten kadonneet näkyvistä; mustangit ovat kääntyneet takaisin; -koko tällä aavalla kentällä näkyy ainoastansa kaksi esinettä: tuon -pakenevan juoksijan lumivalkea vartalo ja sen perässä kiitävä musta -ratsastaja. Tämä on pitkä, hurja ratsastus, hirveä koetus oivalliselle -"Murolleni." Kymmenen engl. penikulmaa olemme jo painaneet aavikkoa, -jopa enemmänkin, ja kuitenkaan en ole vielä käyttänyt ruoskaa enkä -kannuksia. Tuo rohkea eläin ei tarvitse mitään sellaista kiihoitusta, -sillä sitäkin huvittaa takaa-ajaminen -- silläkin on kunnianhimonsa, -halu voittaa kilpailijansa. Minun vaikuttimeni ovat toisellaiset: -minä ajattelen ainoastansa erään naisen hymyilyä; mutta sellaiset -vaikuttimet ovat ennenkin johtaneet joko kruunun menettämiseen tahi -maailman valloittamiseen. Eteenpäin, "Muro", eteenpäin! Sinun täytyy se -saavuttaa tahi kuolla! - -Nyt ei ole enää mitään estettä. Täällä se ei voi meiltä kätkeytyä. -Aavikko lyhyine nurmipeittoinensa on sileä ja tasainen kuni uinuva -meri. Ei ainoakaan esine kaihdi näköalaa. Täällä se ei voi päästä -mihinkään piiloon. Vielä on meillä päivää tunnin aika. Ennen pimeää -täytyy sen olla meidän vankinamme. Eteenpäin, "Muro", eteenpäin! - -Eteenpäin me lennämme. Aavikon juoksija ei kiljahda enää ivallista -hirnuntaansa; se on menettänyt luottamuksensa nopeuteensa; se juoksee -pelon valtaamana. Se ei ole ollut koskaan piin kovin ahdistettuna. Se -juoksee vaiti kuin takaa-ajajansakin. Ei mitään ääntä kuulu, paitsi -noiden nopeain kavioiden kopsetta -- merkillinen äänettömyys, joka -todistaa takaa-ajon kiivautta. Väliämme on vähemmän kuin kaksisataa -askelta. Minä tunnen voittoni varmaksi. "Muron" koskettaminen -kannuksella tulee nyt saattamaan juoksijan lassonheiton päähän; onpa -aika tehdä loppu tästä hurjasta ratsastamisesta. Nyt, "Muro", viimeinen -ponnistus, ja sitten pääset puhaltamaan! - -Tutkin lassoani; se on vyyhdellä satulassani ja on toisesta päästä -lujasti kiinni sen puusisuksessa renkaalla ja sinkilällä. Onko permi -selvä ja valmis? On. Nuora on tasaisesti vyyhdellä? On; kaikki on kuten -pitääkin. - -Nostan vyyhden ja panen sen löyhälle vasemmalle käsivarrelleni. Sitte -selvitän silmukan, jota pidän oikeassa kädessäni. Nyt olen valmis... -hyvä Jumala! Missä on hevonen? - -Ärjäsin kauhistuneena ja sitten melkein jähmetyin hämmästyksestä. -Lassoa järjestäessäni olin kääntänyt hetkeksi katseeni pois -aavikko-hevosesta; kun jälleen siihen katsahdin, oli se _kadonnut_. - -Koneellisesti pidätin hevoseni niin ankaralla tempauksella, että se -peräytyi nilkoillensa. Hevonen näytti pelästyneeltä. Mitähän tämä -merkinnee? Missä on villi hevonen? - -Käännyin kääntymistäni, tutkin aavikkoa kaikilta tahoilta, vaikka yksi -ainoakin silmäys olisi riittänyt. Kenttä oli, kuten sanottu, tasainen -kuin pöytä; taivaanranta rajoitti näköalan; näkyvissä ei ollut kalliota -eikä puuta, pensasta eikä ruohoa, eipä pitkää nurmeakaan. Kenttää -peitti n.s. "puhveliruoho", joka on lyhyttä täysin kehkeytyneenäkin, ja -oli nyt vain noin kolme tuumaa maan kamarasta. Käärmekään olisi tuskin -löytänyt sen alta suojaa, saatikka hevonen!... Laupias Jumala! Missä -oli aavikoiden juoksija? - -Selittämätön pelon tunne valtasi minut; vapisin ja tunsin hevoseni -värisevän. Minä, samoinkuin "Murokin", olin, seurauksena tuosta -ankarasta ratsastamisesta, hiessä ja vaahdossa; ja kuitenkin tunki -kylmä hiki huokosistani, ja minä vapisin ahdistuksesta. - -Olinpa ollut monessa vaarassa, mutta ne olivat olleet noita tavallisia -seikkailuja virroilla ja aroilla, ja niihin minä olin tottunut. -Olin kamppaillut niissä enemmän tahi vähemmän rohkeana, mutta en -ikänä ollut tuntenut sellaista kauhun sekaista pelkoa, kuin tässä -silmänräpäyksessä, jolloin pysäytin hevoseni aavikolla. En ole -koskaan ollut taikauskoinen, mutta tällä hetkellä en voinut häätää -uskoa yliluonnollisiin asioihin. Tässä ei ollut mitään luonnollista, -en ainakaan voinut keksiä mitään sellaista, joka olisi selittänyt -hevosen salaperäisen katoamisen. Olin usein pilkallisesti hymyillyt -herkkäuskoiselle merimiehelle ja hänen taikalaivallensa; olin nyt -saanut nähdä yhtä harvinaisen, vaan kuitenkin todellisen ilmiön -- -taikahevosenko? Niin, toisinhan ei voinut olla, hevonen oli aave. -Uskoni yliluonnollisiin kesti varsin lyhyen ajan, sillä silmäni -sattuivat aivan verekseen kavion jälkeen, joka oli suoraan edessäni -nurmikossa. Tiesin sen olevan tuon valkoisen hevosen jälkiä, ja se pani -minut miettimään. Jos hevonen olisi ollut aave, ei se olisi voinut -jättää jälkiäkään. En ollut milloinkaan kuullut puhuttavan henkien -jättämistä jäljistä. - -Miettimiseni loppui päätökseen seurata jälkiä niin pitkältä, kuin niitä -oli, tietysti sille kohdalle, missä hevonen oli joko noussut ilmaan -tahi muuten haihtunut näkymättömiin. Ratsastin siis eteenpäin. Olin jo -ratsastanut lähes kaksisataa askelta, kun hevoseni äkkiä seisahtui. -Katsahdin eteeni keksiäkseni syyn sen pysähtymiseen ja nyt katosi äsken -syntynyt taikauskoni. - -Noin kolmenkymmenen askeleen päässä kulki musta juova aavikon poikki. -Se näytti olevan kaitainen maanhalkeama, mutta tultuani lähemmäksi, -huomasin sen kuitenkin jokseenkin leveäksi repeämäksi. Se oli miltei -yhtä leveä alhaalta kuin ylhäältäkin, ja sen pohjalla oli kiviä. Sen -seinät olivat täydellisesti pystysuorat ja eri maakerrokset aina -nurmenkamaraan asti tasaiset ja säännölliset, joten repeämää ei voinut -enää huomata muutaman askeleen päästä. Länteenpäin se sitävastoin tuli -syvemmäksi ja leveämmäksi. Sillä kohdalla, jossa minä olin, oli sen -pohja lähes kaksikymmentä jalkaa aavikon pintaa syvemmällä. - -Tietysti ei tuon valkoisen hevosen katoaminen ollut enää mikään -salaisuus. Se oli tehnyt hirveän hypyn, lähes kaksikymmentä jalkaa -suoraan alas. Pengottu nurmi aukon reunalla sekä sijaltaan siirtyneet -kivet sen pohjalla sen todistivat. Se oli mennyt vasemmalle, pitkin -aukeamaa. Kallioilla näkyi merkkejä sen kavioista. Itse se jo oli -kadonnut. Aukeama teki tässä lähellä polven; hevonen oli jo sen -toisella puolella ja poissa näkyvistä. - -Selväähän oli, että se oli päässyt pakenemaan; sen takaa-ajamisesta ei -olisi ollut mitään hyötyä, ja niin heitin kaikki ajatukset vainoamisen -jatkamisesta tällä kerralla. - - - - -VI. - -Eksyksissä aavikolla. - - -Aloin nyt mietiskellä asemaa, johon olin joutunut. Se ei todellakaan -ollut ensinkään miellyttävä. Olin vähintään kolmenkymmenen engl. -peninkulman päässä kylästä, enkä tietänyt, millä suunnalla se olikaan. -Aurinko oli laskemaisillansa, ja ilmansuunnat oli minulla siis -tiedossa; mutta minulla ei ollut aavistustakaan, olimmeko ratsastaneet -itään vai länteen, jätettyämme uutisasumukset. Voisinhan ratsastaa -takaisin omia jälkiäni -- mutta se oli kylläkin epävarmaa. Takaa-ajo -ei ollut tapahtunut suoraan suuntaan. Sitävastoin olin, kiitäessämme -eteenpäin, monessa kohden huomannut nurmessa paljon hevosen jälkiä; -mustangilaumoja oli käynyt näillä paikoin laitumella. - -Yksi asia oli selvä: paluu-yrityksen tekeminen ennen huomisaamua olisi -turhaa. Aurinko ei enää tulisi olemaan ylhäällä puoltakaan tuntia ja -yöllä ei voisi jälkiä nähdä. Minulla ei siis ollut muuta neuvoa, kuin -jääminen siihen, missä olin, kunnes uusi päivä koittaisi. - -Mutta miten voisin jäädä tähän? Minulla oli nälkä ja mikä oli vieläkin -pahempi, olin menehtyä janoon. Ei veden pisarata ollut lähettyvillä; en -ollut sitä nähnyt ollenkaan ratsastaessani viimeisiä penikulmia. Tuo -pitkä, kiivas matka oli tehnyt minut sangen janoiseksi, ja hevosparkani -oli samallaisessa pulassa. Tieto siitä, että vettä ei ollut missään -saatavana, enensi tuskaa ja teki sen vielä suuremmaksi. - -Tutkin aukeaman pohjaa ja seurasin sitä silmilläni niin etäälle kuin -voin; se oli yhtä vedetön kuin aavikkokin, vaikka selvään näkyi, että -siinä ennen aikaan oli ollut vettä. Hetken mietittyäni näytti minusta, -että kentiesi voisin, jos menisin pitkin aukeamaa, sittenkin vettä -löytää. Ratsastin siis eteenpäin, ohjaten hevostani aukon reunitse. Se -tuli yhä syvemmäksi, mitä pitemmälle pääsin, kunnes se noin peninkulman -päässä lähtöpaikaltani oli täydet viisikymmentä jalkaa syvä. - -Aurinko oli laskenut; hämärä uhkasi tulla lyhyeksi. En uskaltanut -kulkea aavikolla pimeässä. Voisinhan sattua ratsastamaan aukon jyrkälle -reunalle; sitäpaitsi ei tämä ollutkaan ainoa: näin muitakin pienempiä -uria. Ne haarautuivat suorakulmaisesi ja olivat vähemmän tahi enemmän -syviä ja jyrkkiä. - -Yö saapui äkkiä aavikolle. En uskaltanut ratsastaa paljoa kauemmaksi -näiden vaarallisten rotkojen keskellä. Minun oli pysähtyminen vettä -löytämättä, ja täytyminen viettää pitkät hetket virkistyksettä. -Sellaisen yön odottaminen oli kauheata. - -Ratsastin vielä vitkallisesti eteenpäin, ohjaten hevostani -koneentapaisesti, kun silmäni sattuivat johonkin välkkyvään, joka -saattoi minut ilosta hypähtämään. Se oli vettä. Huomasin sen olevan -lännessä päin, samalla suunnalla, johon ratsastin. Se näkyi olevan -pieni lammikko, ja oli se aavikolla eikä tuossa rotkossa, josta tähän -asti olin vettä etsinyt. Sen rannoilla, ei ollut metsää eikä kaislistoa -ja veden pinta näytti olevan aavikon tasalla. - -Ratsastin sitä kohti iloisen odotuksen jännittämänä. Oliko se -kangastus? Kentiesi -- mutta ei; edessäni ei ollut tuota läpikuultavaa -ilmakerrosta, joka väikkyy kangastuksien yllä. Sen rannat olivat -jyrkästi aavikon nurmikamaran rajoittamat, ja auringon viimeiset, -loistavat säteet välkkyivät sen pinnalla. Se oli oikeata vettä. - -Tästä täysin vakuutettuna ratsastin eteenpäin rivakammalla vauhdilla. -Olin ehtinyt päästä noin kahdensadan askeleen matkalle siitä paikasta, -kun hevoseni äkkiä säpsähti: rotko ammotti taasen edessäni. - -Mielikarvaudekseni huomasin nyt aukon tehneen jyrkän polvekkeen, ja -lammin olevan sen toisella puolen. - -Ei ollut pimeässä mitään ylipääsemisen toivoa. Repeämä oli tässä -syvempi kuin missään muualla ylempänä, niin syvä, että voin ainoastansa -hämärästi nähdä sen pohjalla olevat kivilohkareet. Kentiesi voisin -päivän tullessa löytää ylimenopaikan, mutta ainoastansa vähän -lohdutusta sain tästä epätietoisesta otaksumisesta. - -Nyt oli tullut täydellisesti pimeä, eikä minulla ollut muuta keinoa -kuin olla yötä siinä, missä olin. - -Hyppäsin satulasta, talutin hevoseni kappaleen matkaa kauemmaksi -rotkosta aavikolle, riisuin satulan ja ohjakset sekä panin sen liekaan -päässen lasson täydelle pituudelleen. - -Kääriydyttyäni meksikolaiseen huopaani, joka kaikeksi onneksi oli -mukanani, pistin pääni mukavasti satulaan ja rupesin odottamaan unta. - -Kauan sain tätä nautintoa kaivata. Kääntelehdin kovalla vuoteellani -ja tuijottelin kuuta, joka hetkiseksi näyttäytyi pilvien välistä. Sen -valossa välkkyi tuo pieni järvi kuin hopea. Voi miten tuo välkkyvä -vesi pilkkasi minua! Saatoin käsittää Tantaluksen tuskat. Hetken -perästä lieveni janon tunne kuitenkin vähemmän polttavaksi. Kentiesi -kostea yöilma vaimensi sitä, mutta luultavampaa on, että väsymys ja -kärsimyksen pitkällisyys heikonsi sen vaikutusta. Mikä nyt syynä -lienee ollutkin, mutta kärsin vähemmän ja tunsin, miten uni sai minut -vähitellen valtaansa. - -Nukuin, mutta uneni oli raskas ja täynnä levottomia näkyjä, joissa -mielikuvittelu ja todellisuus kummallisesti sekaantui, kunnes vihdoin -tuo jälkimäinen herätti minut rankkasateella. Muissa olosuhteissa tämä -kentiesi olisi ollut vähemmin tervetullutta, mutta nyt minä tervehdin -sitä ilon huudahduksella. Ukkonen jyrisi miltei lakkaamatta, salama -säihkyi vähän väliä, ja voin kuulla rotkon pohjasta veden kohinaa. - -Janon sammuttaminen oli ensimäinen ajatukseni, ja siinä tarkoituksessa -pidin suuni seljällään, juoden itse taivahan lähteistä. Vaikka -pisarat putosivat taajaan ja raskaasti, oli tämä juomistapa kuitenkin -vitkallinen, ja mieleeni juolahti parempi keino. Huopani oli -vedenpitävä, ja levitettyäni sen painoin sen kuopalle aavikkoon. Viiden -minuutin kuluttua olin unohtanut, mitä jano olikaan. - -"Muro" joi samasta "saavista", ja rupesi sitten jälleen syömään. - -Huovan alapuoli oli vielä kuiva, samoinkuin sekin kohta maata, jota se -oli peittänyt. Tähän heittäydyin pitkäkseni, vedin huovan peitteekseni, -ja hetken kuunneltuani ukkosen kolkkoa jyrinää vaivuin syvään ja -vahvistavaan uneen. - -Herättyäni oli aurinko ehtinyt korkealle. Nälkä oli nyt ensimäinen -tunteeni. En ollut syönyt mitään sitten edellisen aamun ja silloinkin -vain hiukkasen leipää ja suklaatia. - -Nousin ja tähystelin kaikkiin suuntiin: en voinut huomata mitään -esinettä, en elävätä enkä kuollutta; hevoseni oli eläinmaailman ainoa -edustaja. - -Menin rotkon reunalle ja katsoin sen pohjaan. Se oli kauhea repeämä, -sata jalkaa syvä ja milt'ei yhtä leveä. Sen seinämät olivat kuitenkin -tässä loivemmat. Lohkareet olivat vierineet sen syrjiltä pohjalle ja -muodostaneet siten kaltevan sillan, jota myöten ihminen kentiesi voi -jalkaisin päästä sen pohjalle ja kiivetä toiselle puolelle; hevoselle -se oli mahdotonta. Reunamat olivat kuoppaisia, ja rosoiset kalliot -pistivät reunoista rotkoon, jossa kasvoi kaktuskasveja, karhunmarjoja -ja pieniä vaivais-setripuita. - -Olin yöllä kuullut virran vierivän sen pohjalla. Siinä oli kai muinoin -juossut mahdoton vedenpaljous, mutta nyt ei siitä olisi saanut -pikarillistakaan. Tuo pieni tilkka, joka vielä oli jälellä, joko upposi -hiekkaan tahi haihtui uudestaan pilviin lämpimän ilman mukana. - -Olin ottanut mukaani pyssyn toivossa nähdä joku metsänotus; mutta -käytyäni hyvän matkaa repeämän reunalla pidin ruoan etsimisen turhana -ja palasin. - -Hevoseni satuloiminen oli vain hetken työ; kun se oli tehty, aloin -täydellä todella miettiä, mihin menisin. Tietysti kylään takaisin. -Hyvä; mutta oli vielä eräs kysymys, johon oli paljon vaikeampi vastata: -miten löytäisin sinne? Eilispäivänä tehty suunnitelmani -- omien -jälkieni seuraaminen -- ei enää kelvannut. Sade oli hävittänyt jälkeni! -En ollut ennakolta ajatellut tätä, ja nyt, kun se tuli mieleeni, -herätti se uuden pelon tunteen. Huomasin joutuneeni eksyksiin. - -Pelkoni voi joistakuista näyttää kummalliselta. Voihan arvella, ettei -minun olisi tarvinnut muuta kuin lähteä rohkeasti matkalle, ja että -ratsastamalla suoraan suuntaan ennemmin tahi myöhemmin täytyisi tulla -johonkin. Kyllä, mutta sangen helposti voisi sattua, että juuri tämä -"johonkin" ei olisikaan minun lähtöpaikkani. Kymmenen peninkulman -ratsastaminen suoraan on vaikeampaa kuin luuleekaan. Taitavimmatkin -ratsastajat ovat siinä koetuksessa eksyneet. Voi kulua päiväkausia -hakiessa tietä viidenkymmenen peninkulman laajuisesta aavikosta, ja -nuo päivät voivat tuottaa nälkäkuoleman. Nälkä ja jano kiihtyvät pian -samoinkuin ahdistuskin ja sitä pikemmin, kun puuttuu keinoja sekä -edellisen tyydyttämiseen että jälkimäisen sammuttamiseen. Sitä paitsi -on jo yksinäisyydessäkin jotakin hämille saattavaa, joka on suuressa -määrin kiusallista ja josta vain tottuneet aavikolla kulkijat ovat -päässeet. Aistit menettävät puolen voimaansa, tarmo heikkenee, ja -päätökset tulevat horjuviksi sekä häilyviksi. Epäilee joka askeleella, -onko oikealla suunnalla, ja on joka silmänräpäys valmiina poikkeamaan -toisaalle. Yksinänsä eksyksissä oleminen on kauheata. - -Tämän tunsin kylläkin katkerasti. Olin ennenkin ollut noilla isoilla -aavikoilla, mutta ensi kerta sattui minulle se onnettomuus, että -eksyin, ja levottomuuteni oli paljoa suurempi, koska minua vaivasi -nälkä. - -Kuitenkin huomasin pian, että paikoillani oleminen olisi ollut turhaa. -Tiesin voivani ratsastaa kumminkin pari tuntia samaan suuntaan. -Aurinko oli korkeimmallaan, ja se tulisi ohjaamaan minua puolipäivään -saakka...Sitten oli minun pysähtyminen ja viipyminen joku hetki, sillä -tällä eteläisellä leveysasteella ja juuri tähän vuoden aikaan on -aurinko puolenpäivän kohdalla niin korkealla, ettei tottunutkaan voi -erottaa pohjoista etelästä. - -Laskin, että ennen puoltapäivää voisin ennättää metsään, vaikkei -se suinkaan minun turvallisuuttani varmistaisi. Aavikkokaan ei ole -eksyttävämpi kuin akasialehto. Siinä voi kuljeskella päiväkaudet -tulematta kahtakaan kymmentä peninkulmaa lähtöpaikasta, ja usein ovat -ne yhtä tyhjät riistasta kuin erämaakin. - - - - -VII. - -Ateria aavikolla. Kuokkavieras. - - -Katsellessani aavikolle kiintyi huomioni muutamiin esineihin. Ne -olivat eläimiä, mutta mitä, sitä en voinut päättää. On aikoja, jolloin -on aivan turhaa koettaa aavikolla määritellä esineiden muotoa ja -suuruutta: susikin näyttää silloin hevosen kokoiselta, ja aavikon -reunassa istuvaa korppia voisi pitää puhvelihärkänä. Ainoastansa -metsästäjän tottunut silmä voi saattaa nuo isonnetut esineet ja niiden -hullunkurisen muodon oikeaan suhteeseensa. - -Nuo näkemäni esineet olivat hyvinkin kahden peninkulman päässä; nekin -olivat tulossa järvelle päin ja tietysti repeämän tuolla puolen. -Siellä oli useampia olentoja, luinpa viisikin, jotka aaveentapaisesti -liikkuivat taivaanrannalla. - -Lopuksi sain selville, että putaman reunalla oli viisi kaunista -eläintä, luultavasti antilooppeja. Ne tulivat niin lähelle, että niiden -soreat ruumiit kuvastuivat putaman pintaan. - -Nähdessäni ne kiihtyi nälkäni, ja ensi ajatukseni oli, miten pääsisin -niitä lähestymään. Uteliaisuus oli tuonut ne purolle; ne olivat pitkän -matkan päästä huomanneet minut ja hevoseni sekä laukanneet meitä -tarkemmin katselemaan; mutta ne näyttivät vielä aroilta, eikä niillä -silminnähtävästi ollut laisinkaan halua tulla meitä vielä lähemmäksi. - -Miten pääsisin ampumamatkalle? Jos vain voisin houkutella ne aukeaman -toiselle reunalle, olisin varma asiastani. Panin hevoseni liekaan ja -ryhdyin toteuttamaan sotajuontani. - -Kiivettyäni rotkon reunalle, ollakseni kaikissa tapauksissa -antilooppeja niin lähellä kuin suinkin, otin kauniiksi värjätyn -huopani ja kiinnitin sen pyssyni rassiin. Sitten laskin polvilleni, -pitäen huopaa siten, että se miltei koko leveydeltään riippui maassa -ja täydellisesti minut kaihti. Tietysti tein kaiken tämän niin hiljaa -ja varovasti kuin suinkin. Tiesin, ettei ainoastaan suurukseni, vaan -kentiesi henkenikin riippuisi yritykseni menestymisestä. - -Eipä viipynyt kauan, kun ilokseni huomasin, että pyydykseni luultavasti -pian tulisi näyttäytymään tehokkaaksi. Vaikka arin kaikista eläimistä, -on antiloopilla eräs pitkälle kehkeytynyt ominaisuus: uteliaisuus. -Jonkun uuden esineen nähdessään voittaa tämä tunne sen arkuuden, ja se -lähestyy esinettä hämmästyneen näköisenä. - -Niin kävi tässäkin. Nähtyään tuon kirjavan nelikulman, tulivat nuo -viisi antilooppia juosten kiertämällä järven rantaa, pysähtyivät, -tuijottivat hetken tuohon esineeseen ja syöksyivät sitte taasen -etäämmälle. Pian ne kuitenkin palasivat, tällä kertaa silminnähtävästi -suuremmalla luottamuksella ja vilkkaammalla uteliaisuudella. Saatoin -kuulla niiden äkilliset nuuskimiset, kun ne kurottivat suipon kuononsa -sojoon ja nuuskivat ilmaa. Kaikeksi onneksi puhalsi tuuli suoraan -antiloopeista minuun päin; muuten ne olisivat saaneet minusta vainua -sekä huomanneet petokseni. - -Joukossa oli koiras ja neljä naarasta, joista edellinen oli helppo -tuntea koostaan ja haarukan tapaisista sarvistaan, jotka naaraalta -puuttuvat. Se näkyi johtavan noita toisia, jotka seisoivat rivissä sen -takana, seuraten ja matkien sen liikkeitä. Toisen kerran lähestyessään -tulivat ne noin sadan askeleen päähän. Pyssyni kantoi näin pitkälle, ja -valmistausin ampumaan. Johtaja oli lähinnä, ja sen tietysti valitsin -uhrikseni; tähtäsin ja laukaisin. - -Savun haihduttua näin ilokseni kauriin makaavan maassa kuolleena. -Ihmeekseni ei yksikään noista muista ollut pamahduksesta säikähtänyt, -vaan kaikki seisoivat paikallaan, tuijottaen kuolleeseen johtajaansa -silminnähtävästi kovin hämillänsä. - -Aijoin panna pyssyyni uuden panoksen, kun varomattomasti nousinkin -seisomaan. Tämä teki sen vaikutuksen, jota ei pyssyn pamahdus eikä -toverin kuolema saanut aikaan: nuo säikähtyneet eläimet kääntyivät sekä -riensivät nuolen nopeudella pois. Vähemmässä kuin kahdessa minuutissa -ne olivat kadonneet näkyvistä. - -Nyt tuli kysymys, miten pääsisin rotkon yli; aloin tutkia sitä -löytääkseni jonkun ylimeno-paikan. - -Onneksi löysinkin sellaisen. Kallio oli tässä kummaltakin puolelta -särkynyt ja murtunut, joten seinämiä saattoi kiivetä. - -Vielä kerran tarkastettuani, että hevoseni oli lujasti kiinni, -laskin pyssyni sille paikalle, jossa olin maannut, ja lähdin, ottaen -ainoastaan veitsen mukaani. Pyssy olisi vain estänyt minua kiivetessäni. - -Onnistuin pääsemään halkeaman pohjaan ja rupesin nousemaan vastaista, -jyrkempää seinää. Apunani olivat louhikossa kasvavien setripuiden -oksat. Vähän hämmästyen huomasin, että tietä oli ennen käytetty, -joko sitten ihmiset tahi eläimet. Rinteellä olevassa maassa oli -kuin jalkojen jälkiä, ja kallio oli muutamin paikoin riimuinen -sekä pilkullinen. Nämä merkit saattoivat minut ainoastaan hetkeksi -arvelemaan, sillä olin liiaksi nälkäinen ajatellakseni muuta kuin -syötävää. - -Vihdoinkin saavuin kallion reunalle, ja kiivettyäni ylös aavikolle olin -pian kuolleen antiloopin vieressä. - -Varmaan luullaan, että seuraava toimeni oli polttoaineiden etsiminen, -tehdäkseni tulen ja valmistaakseni aamiaisen. Ei suinkaan. Nautin -aamiaiseni valmistamatta -- raakana. - -Siten tyydytettyäni antiloopin kielellä ja parilla lihaviipaleella -nälän ensi vaatimukset, tulin herkkusuisemmaksi ja arvelin, että -paistaminen parantaisi makua. Sitä varten aijoin juuri ruveta keräämään -setrin oksia, kun samassa huomasin jotakin, joka poisti kaiken ruoan -halun mielestäni ja saattoi minut kauhusta värisemään. - -Se, joka minussa herätti tuommoisen kauhun, oli muuan eläin -- kaikkein -peljätyin kaikista aavikoiden asujamista: harmaa karhu. - -Kun ensiksi huomasin pedon, nousi se ylös rotkosta, aivan samasta -paikasta, mistä minä itse. Sen jäljet olin siis nähnyt kiivetessäni. -Kun se oli päässyt aavikolle, pysähtyi se ja nousi päristellen -takajaloillensa. Jonkun silmänräpäyksen oli se pystössä asemassansa, -hieroi päätään ja huitoi ikäänkuin apina suurilla etukäpälillänsä. -Se oli todellakin ison apinan näköinen, kuin mikä keltaisenpunainen -orang-utangi. - -Jos olisin istunut hevosen seljässä, en olisi vihollistani juuri paljon -pelännyt. Harmaa karhu on liian hidas saavuttaaksensa hevosta; mutta -minä olin jalkaisin, ja eläin olisi saanut minut helposti kiinni, niin -nopeana juoksijana kuin itseäni pidinkin. - -Olisi ollut jokseenkin ajattelematonta otaksua, ettei karhu kävisi -kimppuuni. Tiesinhän, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tekee -harmaa karhu hyökkäyksen, ja ettei yksikään Amerikan eläin rohkene -mennä taistelemaan sitä vastaan; enpä ole aivan varma siitäkään, -voittaisiko leijonakaan tätä julmaa petoa. Ihminenkin karttaa sitä -ellei istu hyvän hevosen selässä, ja jos maa ei ole avonainen ja -tasainen, jättää varova metsästäjä aina laajan tilan tuolle "vanhalle -Efraimille". - -Jos sillä olisi leijonan tahi tiikerin nopeus, olisi harmaa karhu mitä -kauhein vastustaja. Kaikeksi onneksi se ei ole mikään puuhun kiipeäjä, -eikä se rakasta metsääkään. Tunsin hyvin nämä seikat, ja voihan siis -arvata tunteeni, kun olin sen parissa paljaalla puuttomalla kentällä, -yksin, jalkaisin, miltei aseetonna. - -Kuinka kaduinkaan, ett'en ollut ottanut pyssyä mukaani. Sen hakeminen -oli nyt mahdotonta, sillä karhu oli minun ja rotkon välillä. Sellainen -yritys olisi ollut suoraan pedon syliin syöksemistä. Huomasin, että -tässä ei ollut mitään muuta keinoa kuin hirveä taistelu -- taistelu -puukolla. - -Epätoivo, joka hetkeksi oli hervaissut voimani, jännitti ne jälleen, -ja kääntyen hirveätä vihollista vastaan olin valmis sitä kohtaamaan. -Se ei myöskään antanut kauan itseänsä varrota. Lakattuaan minua -tirkistelemästä laskeusi se nelin kontin, päästi hirveän mörinän ja -syöksyi päälleni, kita auki. - -Olin päättänyt varrota sen hyökkäystä, mutta kun se tuli lähemmäksi, -ja minä näin sen suuren, laihan ruumiin, sen pitkät koukkuiset kynnet, -isot, välkkyvät hampaat ja säkenöivät silmät, muuttui päätökseni; uusi -ajatus oli äkkiä juolahtanut mieleeni; minä käännyin ja pakenin. - -Ajatukseni oli, että ottaisin vastaan viholliseni vedessä... syvässä -vedessä. Siitä olisi minulle etua. Kentiesi ottelu silloin kävisi -tasaisemmaksi, kentiesi voisin sukeltamalla päästä pakoon, ja jos en -voisi sitäkään, ei asiani tulisi entistä huonommaksikaan. - -Riensin putamalle. Sinne päästyäni syöksyin hetkeäkään epäilemättä -veteen: se ulottui polviin saakka. Kahlasin putaman keskelle: se tuli -syvemmäksi, kuta kauemmaksi pääsin; pian nousi vesi vyötäisiin saakka. -Vilkaisin levottomana taakseni; karhu seisoi rannalla. Ilokseni ja -hämmästyksekseni huomasin sen pysähtyneen ja näyttävän haluttomalta -tulemaan perässäni. Sanoin hämmästyksekseni, sillä tiesin, ettei harmaa -karhu vettä pelkää; olin nähnyt monen sen heimolaisen uivan syvien -järvien ja väkeväin virtain poikki. Mikä siis esti tätä tulemasta -perässäni? Sitä en voinut arvata, enkä sitä tässä silmänräpäyksessä -koettanutkaan tehdä; ajattelin vain, miten pääsisin ulommaksi ja -kahlasin eteenpäin, kunnes tulin putaman keskelle ja seisoin kaulaani -myöten vedessä. Uimatta en enää voinut päästä pitemmälle, ja pysähdyin -siis. Pidin silmällä vainoojani pienimpiäkin liikkeitä. Se oli jälleen -noussut takajaloillensa ja seisoi tässä asennossa minua katsellen, -vaikkei se silminnähtävästi aikonut veteen. - -Hetken minua katseltuansa, laskeusi se taasen neljälle jalalle ja alkoi -juosta pitkin putaman rantaa, ikäänkuin etsien soveliasta paikkaa, -mistä mennä veteen. - -Väliämme ei ollut kahtakaan sataa askelta. Se olisi helposti voinut -minut saavuttaa, jos olisi tahtonut, mutta jostakin syystä se näkyi -olevan haluton. Väliin se teki yrityksen aavikolle, mutta palasi yhä -minua katselemaan, ikäänkuin lujasti päättäen, ettei päästäisi minua -näkyvistä. Toivoin sen menevän putaman toiselle puolelle, että pääsisin -aukeaman yli, mutta se pysyi vain samalla puolella mihin ensiksi oli -ilmestynyt, ikäänkuin olisi arvannut aikomukseni. - -En tietänyt, kauvanko tätä piiritystä tulisi kestämään, mutta koska -hyvin tunsin harmaan karhun leppymättömän luonteen, ei minulla ollut -pikaisen pelastuksen toivoa. Jo oli, mikäli voin päättää, kulunut -tunti, ja vielä oli asema sama. Aloin joutua epätoivoon. Värisin -vilusta. Putama lienee ollut lähde, niin kylmää vettä siinä oli. -Värisin, mutta pysyin paikallani. Muuta en uskaltanut. En rohjennut -edes läikyttää vettäkään, jotten ärsyttäisi hirveätä vihollistani ja -yllyttäisi sitä karkaamaan kimppuuni. - -Vihdoinkin minun malttini tuli palkituksi. Karhu oli lopuksikin -huomannut kuolleen antiloopin. Ilokseni huomasin karhun raahaavan -eläintä rotkoon päin, ja seuraavassa silmänräpäyksessä se oli kadonnut -kallion taakse. - -Uin nyt muutaman sylen, kahlasin sitten hiljaa eteenpäin ja olin -jälleen hiekkaisella rannalla. Väristen ja vaatteet märkänä seisoin -siinä, epätietoisena, mitä tehdä. En voinut jättää hevostani enkä -pyssyäni. Lähtö jalkaisin aavikolle olisi taas ollut samaa kuin meno -airoitta vesille. Ja vaikka olisin voinut olla vakuutettu, että -hevosettanikin pelastuisin, en olisi jättänyt ratsuani. Siksi oli -"Muro" minulle liian rakas. Olisinpa ennen antanut henkeni, ennenkuin -eronnut tuosta jalosta eläimestä. Mutta mitenkähän sen luokse pääsisin? -Karhu oli ottanut haltuunsa ainoan tien, jota viidakkoon pääsi. - -Arvelin etsiä toista ylimenopaikkaa tahi kokonaan kiertää onkalon. -Sehän kentiesi olisi parhain keino! Olin juuri lähdössä, kun taas -kauhukseni näin tuon hirveän karhun, tällä kertaa kuitenkin sillä -taholla, missä "Muro" oli. - -Kun sen näin, kiipesi se juuri onkalosta, verkalleen laahustaen -lohkareiden yli. - -Käsitin hyvin, että se aikoi käydä hevoseni kimppuun. Tämä oli jo -huomannut karhun tulon ja näkyi täydellisesti ymmärtävän vaaransa. -Olin sitonut sen noin neljänsadan askeleen päähän rotkosta, noin -kuudenkymmenen jalan pituiseen lassoon. Karhun huomattuaan se oli jo -juossut köytensä kireälle, korskuen ja potkien. - -Seisahduin kauhuissani odottamaan, mitä tapahtuisi. Minulla ei ollut -pienintäkään toivoa voida auttaa hevostani vähintäkään, en ainakaan -tässä silmänräpäyksessä huomannut siihen minkäänmoista mahdollisuutta. - -Karhu meni suoraan hevosta kohti, ja sydämeni sykki haljetakseen tuota -nähdessäni. Sill'aikaa juoksi hevonen köydessänsä ympäri piirissä, -jonka säteenä köysi oli. Sen voimakkaista tempauksista tiesin, ettei -ollut vähintäkään toivoa köyden katkeamisesta, ja muistin, kuinka -syvään olin lyönyt seipään maahan. Tätä nyt kaduin. Olisin maksanut -vaikka mitä, jos olisin voinut katkaista köyden! - -Hevonen pysytteli loitolla karhusta laukkaamalla ympäri, samalla kun -karhu koetti päästä sen kimppuun mennen piirin halki tahi juoksemalla -pienemmässä piirissä. Koko kohtaus oli ikäänkuin sirkus-näytelmä, jossa -"Muro" oli juoksija ja karhu johtaja. - -Pari kertaa tarttui kireällä oleva köysi karhun jalkoihin ja heitti -sen kumoon, laahattuaan sitä ensin muassaan. Tämä näkyi lisäävän -pedon raivoa, sillä päästyään jälleen jaloillensa ahdisti se hevosta -kaksinkertaisella kiivaudella. Tuo omituinen kohtaus olisi ollut -minusta hauska, ellen olisi ollut niin kovin levoton sen päättymisestä. - -Kohtausta jatkui muutama minuutti, näyttelijöiden keskinäisen aseman -sanottavasti muuttumatta. Aloinpa jo toivoa karhun kuitenkin lopulta -joutuvan häviölle ja, huomatessaan hevosen olevan nopeamman, luopuvan -yrityksestään, varsinkin kun "Muro" oli antanut sille muutamia potkuja, -jotka olisivat masentaneet jokaisen muun päällehyökkääjän; mutta karhu -tuli tästä vain raivoisemmaksi ja kostonhimoisemmaksi. - -Tällöin muuttui asema toisenlaiseksi. Köysi oli jälleen tarttunut -karhuun, mutta sen sijaan, että se olisi koettanut sitä väistää, -tarrasi se siihen kynsin, hampain. Luulinpa sen ensin aikovan purra -köyden poikki ja juuri tätä toivoinkin, kun hämmästyksekseni näin sen -rupeavan lappamaan köyttä ja täten vähitellen mutta varmaan lähestyvän -uhriansa. Hevonen korskui kauhistuksesta. - -En kestänyt kauempaa. Muistin pyssyni jääneen repeämän lähelle, -kappaleen matkaa hevosesta; muistin myös antiloopin ammuttuani -ladanneeni sen huolellisesti. Juoksin rotkolle sekä syöksyin alas sen -reunaa, kiipesin ylös sen vastakkaiselta reunalta, sain pyssyni ja -riensin taistelupaikalle. - -Vielä oli aikaa: karhu ei ollut vielä saavuttanut uhriansa, mutta se -oli siitä tuskin kuudenkaan jalan päässä. - -Lähestyin kymmenen jalan päähän ja ammuin. Kuin leikattuna katkesi -lasso samalla, ja hevonen laukkasi hirnuen aavikolle. - -Kuten sittemmin huomasin, olin tosin osannut karhuun, mutta en -mihinkään arempaan kohtaan, eikä luotini vaikuttanut siihen enempää -kuin jos se olisi sattunut heinäsäkkiin. Epätoivo oli antanut hevoselle -voimaa köyden katkaisemiseen. Nyt tuli minun vuoroni, sillä heti kun -karhu huomasi hevosen päässeen karkuun, syöksyi se höristen kimppuuni. - -Minun ei auttanut muu kuin antautua taisteluun. Ei ollut aikaa ladata -pyssyä uudestansa. Iskin petoa pyssyn perällä, jonka tehtyäni heitin -pyssyn pois ja tartuin hiukan soveliaampaan aseeseen, puukkoon. -Hyökkäsin iskeäkseni sen terävällä, notkealla terällä -- se oli -bovie-puukko -- ja peräytyäkseni, kun seuraavassa silmänräpäyksessä -tunsin olevani kiinni. Terävät kynnet repivät lihaani; yksi kämmen -tarttui lanteeseeni, toinen painui olkapäähäni, samalla kuin valkoiset -hampaat välkkyivät silmieni edessä. Mutta se käsi, jossa pidin -puukkoani, oli vapaa, sillä tästä olin painisille ryhtyessämme pitänyt -huolta, ja epätoivon kaikella voimalla työnsin tuon terävän aseen -ahdistajani kylkiluiden väliin. Annoin piston toisensa perään ja -jokaisen tähtäsin karhun sydämeen. - -Me kierimme maassa. Punainen hurme peitti meidät molemmat. Näin sitä -valuvan pedon huulilta ja iloitsin, huomatessani puukkoni tavanneen sen -arimpia paikkoja. Epätoivo ja itsesäilytysvaistoni oli tehnyt minut -hurjaksi, mielettömäksi. Taasen tunsin nuo kauheat kynnet ja raatelevat -hampaat -- taasen sukelsi puukkoni petoon vartta myöten. - -Hyvä Jumala! Kuinka monta henkeä sillä onkaan! Eikö se milloinkaan -näänny tuon punaisen teräksen pistoista? Aavikko on hurmeinen verestä, -ja me vyörymme siinä. Minuun koskee kipeästi... Minä pyörryn. - - - - -VIII. - -Vanhoja tuttuja. - - -Luulinpa olevani toisessa maailmassa taistelemassa jonkun hornanhengen -kanssa. Ei, näkemäni olennot kuuluvat maan päälle. Olin vielä elossa. - -Haavani kirvelevät. Joku sitoo niitä. Hänen kätensä on kova, mutta -hänen ystävällinen silmäyksensä ilmaisee minulle, että hänellä on hyvä -sydän. Kuka hän on? Mistä hän on tullut? Olen yhä vielä tuolla isolla -aavikolla, sen näen selvästi. Missä on kauhea ahdistajani? Nyt muistan -hirmuisen ottelumme, kaiken, mitä on tapahtunut, mutta... luulin -kuolleeni hänen käpäliinsä. Varmaan olenkin kuollut. Mutta ei; niin se -ei voi olla. Minä olen vielä hengissä! - -Näen sinisen taivaan, ympärilläni vihreän aavikon. Vieressäni on -ihmisolentoja, ja tuolla etäämpänä on hevosiakin. - -Keiden käsiin olen joutunut? Keitä he lienevätkin, ovat he kuitenkin -ystäviä; he kai ovat pelastaneet minut tuon pedon syleilystä? Mutta -miten? Eihän silloin ketään näkynyt. Miten olivat he joutuneet avuksi -niin hyvään aikaan? Mieleni teki kysyä, mutta en jaksanut. - -Miehet seisoivat yhä kumartuneina puoleeni. Silmäni siirtyvät toisesta -toiseen; muutamia hämäriä muistoja herää mielessäni. Nämä kasvot... - -Nyt näen ne vain himmeästi... nyt en näe niitä laisinkaan. - -Pyörryin uudelleen ja tulin taas tunnottomaksi. - -Virottuani jälleen tunsin itseni voimakkaammaksi ja kykenevämmäksi -käsittämään, mitä minun lähelläni tapahtui. Näin auringon olevan -laskemaisillansa; pariin puuhun kiinnitetty puhvelinvuota varjosti -makuupaikkaani. Huopani oli allani, ja pääni lepäsi satulalla, jonka -päälle oli levitetty toinen puhvelinvuota. Lähellä paloi valkea, jonka -ääressä oli kaksi miestä. - -Nuorempi seisoi nojaten pyssyynsä ja katsellen valkeaan. Hän näytti -turkiselävien pyydystäjältä, oli kurpposissansa täysin kuusi jalkaa -pitkä, ja hänen ruumiinrakennuksensa ilmaisi voimaa sekä saksalaista -sukuperää. Hänen käsivartensa olivat pitkät ja voimakkaat, ja hänen -kätensä, jotka pitelivät pyssyä, suuret, laihat ja jäntevät. Poskensa -olivat leveät ja peitti niitä osaksi tuuhea poskiparta, joka yhtyi -leuan alla, samalla kuin yhtä tummanruskea parta reunusti hänen -huuliansa. Silmänsä olivat harmaat tahi sinisenharmaat, pienet, -somannäköiset ja vakaakatseiset. Hiuksensa olivat vaaleanruskeat ja -hipiänsä, joka ennen oli silminnähtävästi ollut valkoinen, oli nyt -milt'ei yhtä tumma kuin mestitsin. Hänen kasvonsa olivat miellyttävät, -kentiesi muinoin kauniitkin. Ne näyttivät rohkeilta, mutta suopeilta, -ja ilmaisivat sävyisää sekä jalomielistä luonnetta. - -Miehen pukuna olivat nuo hänen ammattilaisillansa tavalliset vaatteet: -parkitusta hirvennahasta valmistettu metsäpaita, reisiin asti ulottuvat -ja sivusaumasta ripsillä kaunistetut säärykset; kurpposet, jotka olivat -oikeata intiaanienmallia, pohjat puhvelinnahasta. Metsäpaita oli -vyötetty uumilta, mutta oli rinnuksesta avonainen, joten hänen kaulansa -ja osa rintaa jäivät paljaiksi. Hänen rintaansa peitti kuitenkin -jostakin hienommasta aineesta -- nuoren antiloopin tahi metsäkauriin -nahasta -- tehty aluspaita. Lyhyt, metsäpaitaan kuuluva kaulus kääntyi -somasti hänen olkapäillensä ja oli reunustettu leveällä, samasta -nahasta leikatulla reunuksella. Päässä oli hänellä supinnahkainen -lakki, jota edestä koristi osa mainitun elävän päänahkaa, samalla kuin -sen häntä ikäänkuin töyhtönä laskeusi hänen vasemmalle olallensa. -Aseena oli hänellä puukko ja pistooli vyöllä sekä pitkä tuliluikku -kädessä. - -Hänen toverinsa oli kokonaan toisennäköinen ja erilainen kuin hän -sekä muutkin ihmiset. Hän istui valkean toisella puolen, kasvot -puolittain minuun käännettyinä, ja pää vajonneena pitkien, laihojen -reisien väliin. Hän oli enemmän lianväriseen pukinnahkaan puetun -kannon kuin ihmisolennon näköinen, ja jos hänen käsivartensa eivät -olisi liikkuneet, olisi häntä voinut siksi luullakin. Mutta sekä hänen -käsivartensa että suunsa olivat liikkeessä. - -Hänen pukunsa, jos sitä siksi saa nimittää, oli yhtä yksinkertainen -kuin huonosti pidetty. Se oli lianruskea, rypistynyt, paikattu ja -rasvalla tahrittu vaate, joka muinoin oli ollut metsäpaita, mutta nyt -näytti enemmän ylhäältä ja alhaalta auki leikatulta nahkasäkiltä, jonka -laitaan hihat olivat ommellut. Siinä oli ollut kauluskin, mutta se oli -kaiketi käytetty paikoiksi ja muiksi, koska siitä oli nyt enää tuskin -merkkiäkään jäljellä. Hänen sääryksensä ja kurpposensa olivat täysin -edellisen mukaiset, ja näkyivät olleen samasta nahasta. Ne eivät enää -ulottuneet toisiinsa, vaan jättivät osan nilkasta paljaaksi ja tämäkin -oli likaisen ruskea samoinkuin pukinnahkakin. Ei mitään aluspaitaa, -liiviä tahi muuta vaatekappaletta ollut huomattavissa, paitsi ahdasta -kissannahka-lakkia, joka joskus oli ollut karvainen, vaan oli nyt -aivan kulunut ja rasvainen, soveltuen hyvin hänen muuhun pukuunsa. -Hänen kätensä, kaulansa ja kasvonsa olivat saaneet noesta ja savesta -homeisen vasken värin. Koko mies näytti vaatteineen päivineen ikäänkuin -savustetulta. - -Hänen kasvonsa ilmaisivat noin kuudenkymmenen vuoden vanhaa miestä. -Niiden juonteet olivat jyrkät, hiukan kotkan kaltaiset, ja hänen pienet -silmänsä olivat tummat, vilkkaat ja läpitunkevat. Hänen hiuksensa -olivat tummat ja lyhyeksi leikatut. - -Katsellessani miestä näin hänessä vielä lisäksi jotakin kummallista, -hänen omituista pukuansa lukuunottamatta. Hänen päänsä oli -eriskummallinen -- siitä puuttui jotakin. Mitä? Korvat! - -Korvaton ihminen näyttää hirveältä. Se panee ajattelemaan jotakin -kauheaa tapahtumaa, jotakin hirveää koston työtä. Se panee ajattelemaan -rikosta ja saatua rangaistusta. Mahdollisesti olisin minäkin tuntenut -tällaista, jos en sattumalta olisi tietänyt, miten hän oli tullut -korvansa menettäneeksi. Minä muistin tuon edessäni istuvan miehen! - -Vuosikausia tätä ennen olin nähnyt saman miehen jokseenkin -samallaisissa oloissa. Silloinkin oli hän istunut valkean ääressä -paistamassa ja syömässä. Hän oli silloinkin samannäköinen: sama -rasvaan tahrittu kissannahka-lakki, samat vajanaiset säärykset, sama -ruskea pukinnahka peittämässä laihaa ruumista. Kentiesi hän ei ollut -riisunut paitaansa eikä sääryksiänsä sitte kun hänet viimeksi näin. -Ne eivät kuitenkaan näyttäneet sen likaisemmilta, ja mahdotontahan se -olisi ollutkin. Joka kerta oli nähnyt niiden pitäjän, ei voinut ikinä -häntä unohtaa. Minä tunsin hänet heti -- hän oli Reuben Rawlings eli -"vanha Rube", joksi häntä yleiseen nimitettiin, eräs mainittavimpia -turkiseläinten pyydystäjiä. Tuo nuorempi mies oli Bill Garey, toinen -kuuluisa mies saman ammatin alalta, vanha Ruben asioimistoveri ja -alituinen seurustelija. - -Sydämeni riemuitsi, nähdessäni nämä vanhat tuttavani. En ollut tietänyt -olevani ystävien parissa. - -Juuri kun olin heitä puhuttelemaisillani, kiintyi silmäni hevoslaumaan, -ja se, mitä siellä näin, saattoi minut nousemaan. - -Siellä oli Ruben vanha, puolisokea, pystyluinen, pitkäkorvainen -mustangitamma. Sen laihan, harmaanruskean, jouhettoman hännän ja -aasiin vivahtavan haamun minä vallan hyvin muistin. Siellä oli myöskin -Gareyn iso, vankka hevonen ja oma juoksijani "Muro" lie'assa toisten -parissa. Se oli minulle iloinen ja odottamaton seikka, koska olin ollut -levoton sen takaisinsaamisesta. Mutta "Muron" näkeminen ei tässä minua -hämmästyttänyt, vaan eräs toinen, hyvintunnettu eläin. -- Erehdyinköhän -minä? Olikohan se vain kangastusta? Valehtelivatkohan taasen silmäni -tahi mielikuvitelmani? Ei! Se oli todellisuutta. Siellä se oli -- tuo -aavikoiden valkoinen juoksija! - -Hämmästys sekä se voimainponnistus, jonka olin tehnyt istumaan -noustessani, herpaisivat minua, ja menin jälleen tainnoksiin. Se oli -vain silmänräpäyksen kestävä pyörtymys, ja kun pian jälleen toinnuin, -sanoin, ojentaen käteni: - --- Rube! Garey! - --- Ahaa, joko toinnutte, nuori herra. Se on oikein; mutta -malttakaahan... maatkaa aloillanne hiukan... älkää olko levoton; te -voimistutte pian. - --- Ottakaa tästä kulahdus, sanoi toinen jörösti ja ystävällisesti, -ojentaen pienen taskumatin, jonka vein huulilleni. - -Siinä oli el Pason paloviinaa, ja tuon väkevän, mutta hyvän juoman -pikainen vaikutus oli, että hermoni vahvistuivat ja minä rupesin -kykenemään puheisille. - --- Huomaan teidän vielä meidät muistavan, kapteeni, sanoi Garey, -nähtävästi iloissaan. - --- Totta kai, vanha toveri... kai minä teidät tunnen. - --- Emme mekään ole teitä unohtaneet... olemme teistä usein puhelleet. -Olemme usein mietiskelleet, mitä teistä on mahtanut tulla. Kuulimme, -näette, teidän jälleen palanneen uutisasumuksille ja saaneen hiukan -rahaa, jopa oli täytynyt vaihtaa nimikin niitä saadaksenne... - --- Vähät nimestä! keskeytti Rube. -- Vaihtaisin omani millä hetkellä -hyvänsä tupakkahiutaleeseenkin. - --- Ei, kapteeni, jatkoi nuorempi turkiseläinten pyydystäjä, huolimatta -Ruben keskeyttämisestä, -- ei kumpikaan meistä ole teitä unohtanut. - --- Niin, emmepä olekaan! lisäsi Rube painokkaasti, -- teitäkö -unohtanut... unohtanut sitä nuorta miestä, joka luuli vanhaa Rubea -harmaaksi karhuksi! Hi! hi! hi!... Ho! ho! ho! ho! Bill vasta nauroi, -kun kerroin hänelle tuon luolassa tapahtuneen seikkailun! Bill-poikani! -Enpä ole eläissäni nähnyt sinun niin nauravan. Vanhaa Rubea harmaaksi -karhuksi! Hi! hi! hi!... Ho! ho! ho! - -Ja nyt purskahti tuo vanha turkiseläinten pyydystäjä miltei minuutin -kestävään nauruun, jonka jälkeen hän jatkoi: - --- Sepä oli kummallinen pelastus... eikö niin, nuori herra? Te -pelastitte vanhan nahkani sillä kertaa, enkä minä aijo sitä unohtaa; -ei, hirttäkää minut, jos sen teen. - --- Te olette maksaneet velkanne; te olette pelastaneet minut karhun -kynsistä. - --- Kentiesi yhdestä karhusta, mutta siitä toisesta te itse autoitte -itsenne. Kova ottelu teillä kuitenkin lienee ollut, ennenkuin se -kanalja hellitti? - --- Kuinka! Oliko täällä kaksi karhua? - --- Katsokaapas tuonne! Onhan siinä pari, vai kuinka? vastasi -turkiseläinten pyydystäjä, osoittaen tulta kohti. - -Kellettihän siinä kaksi kuollutta karhua maassa,, kumpikin nylettynä ja -osaksi lihattuna. - --- Taistelin vain yhtä vastaan. - --- Olipa siinä kylläksi kerrakseen ja vielä vähän liikaakin, arvelen. -Eipä moni liikuta huuliansa oteltuaan harmaan karhun kanssa. Oh! -Kylläpä teillä lienee ollut tappelemista, masentaessanne pedon? - --- Tapoinko minä sen siis? - --- Sen totta tosiaankin teitte. Billin ja minun tullessa ottelupaikalle -oli karhu kuollut kuin suolattu silli. Luulimme, ettei teidänkään -laitanne ollut paljoa paremmin. Makasitte siinä karhua syleillen -ikäänkuin kaikessa ystävyydessä olisitte nukkuneet, kuten lapset -metsässä; puuttui vain, ett'ette olleet lehvillä peitetyt. Mutta teidän -hurmeenne peitti sen sijaan aavikkoa monta jalkaa ympäriinsä. Teissä ei -ollut niinkään paljon punaista, että se olisi riittänyt iilimadonkaan -suurukseksi. - --- Entä se toinen karhu? - --- Se tuli rotkosta jälkeenpäin. Bill oli mennyt etsimään tuota -valkoista hevosta, ja minä istuin teidän vieressänne, kun näin sen -kanaljan pistäytyvän esiin. Tiesin sen olevan naaraan, joka tuli -katsomaan, missä vanha Efraim viipyy. Otin siis pyssyni ja ammuin petoa -silmään, jolloin sen tallustelemisesta tuli loppu. - --- Kuulkaas, nuori herra! En ole mikään lääkäri, enempää kuin Rubekaan, -mutta tunnen tarpeeksi haavoja tietääkseni, että teidän on makaaminen -hiljaa ja lörpöttelemättä. Onpa teitä kynsitty peijakkaan pahasti, sen -teille sanon; mutta tässä ei ole laisinkaan vaaraa, paitsi ettei teillä -ole yhtään verta ruumiissanne, joten teidän on vartoaminen, kunnes sitä -taasen karttuu. Ottakaa vielä kulahdus pullostani. Kas niin, tule, -Rube; jättäkäämme hänet rauhaan. Käykäämme ottamaan palanen karhunlihaa -eineeksemme. - -Tämän sanottuaan meni tuo nahkoihin puettu mies pois, seuraten -vanhempaa toveriansa. - -Vaikka olisi ollut vielä paljonkin, mistä hartaasti olisin halunnut -saada selkoa, tiesin turhaksi kysellä Rube-vanhukselta enemmän, ja -päätin siis tyytyä pakkoon ja olla vaiti. - -Pian vaivuin uneen ja nukuin tällä kertaa kauan sekä sikeään. Olipa -miltei puoliyö, kun heräsin. Ilma oli tullut kylmäksi, mutta huomasin, -ettei minua oltu unohdettu: huopani oli kiedottu kunnollisesti -ympärilleni, ja se ynnä lisäpeitteeksi pantu puhvelin talja oli -maatessani täysin suojellut minua kylmältä. - -Herätessäni tunsin itseni melkoisesti terveemmäksi ja -voimistuneemmaksi. Katselin missä toverini olivat. Tuli ei enää -palanut; varmaankin oli se sammutettu tahallansa, ettei sen valo -pilkkopimeässä herättäisi kenenkään kuljeskelevan intiaanin huomiota. -Yö oli selkeä, vaikka ei ollut kuutamoa; sen sijaan oli taivas täynnä -loistavia tähtiä, ja näiden valossa vihdoin huomasin nuo molemmat -turkiseläinten pyydystäjät. Garey makasi, ja hänen toverinsa oli -valveillaan, leiriä vartioimassa. Hän oli liikkumaton kuin patsas, -mutta tuo pieni kipene, joka ikäänkuin kiiltomato loisti hänen -piipustansa, ilmaisi hänen olevan hereillä. Olisin toivonut asian -olevan toisin. Minä halusin selitystä, ja minusta olisi ollut parempi, -jos olisin saanut puhella Gareyn kanssa; mutta en malttanut odottaa ja -käännyin sentähden Ruben puoleen, kysyen matalalla äänellä: - --- Miten saitte minusta tietoa? - --- Seurasimme jälkiänne. - --- Ah, te seurasitte minua siis uutisasumukselta asti? - --- Ei, ei niin kaukaa. Bill ja minä olimme asettuneet viidakkoon, kun -näimme teidän laskettavan tuon valkoisen hevosen perässä, ikäänkuin -kaikki hornan henget olisivat teitä ajaneet. Tunsin teidät heti, -ja niin teki Billkin. "Bill", sanoin minä; "tuo on se nuori mies, -joka luuli minua harmaaksi karhuksi tuolla vuoristossa", ja tätä -muistaessani rupesin nauramaan, että vanhoja kylkiluitani pakotti. "Hän -se on, eikä kukaan muu", vastasi Bill, ja samassa me kohtasimme erään -meksikolaisen, joka oli ollut teidän oppaananne, ympäristössä teitä -etsimässä. Hän kertoi meille jutun eräästä tytöstä, joka oli lähettänyt -teidät pyydystämään tuota valkoista hevosta; se oli joku sennora, jolla -oli kiusallisen pitkä nimi. "Lempo vieköön naisväen!" sanoin minä -Billille. "Enkö tehnyt niin, Bill?" - -Tähän hauskaan kysymykseen Bill, ollen unen horroksissa, örisi -myöntävästi. - --- No niin, jatkoi Rube, -- kun huomasin hameväkeäkin olevan asiassa -käsinä, sanoin: "Bill", sanoin minä, "tuo nuori mies ei tule -pysähtymään, ennenkuin saa kiinni hevosen, tahi hevonen pääsee pakoon". -Tiesin teillä olevan hyvän hevosen, mutta tiesin teidän myöskin -vainoavan nopeinta eläintä koko näillä aavikoilla, ja sentähden sanoin -Billille: "Bill", sanoin minä, "tuosta tulee pitkä nelistäminen", -ja sitten sanoi Bill: "Se on varmaa se". Noh, niin, Billille ja -minulle lensi päähän se ajatus, että te eksyisitte, sillä me näimme -valkoisen hevosen suuntaavan kulkunsa aavikolle. Se ei ole isoin -aavikko maailmassa, mutta se on pahin eksyttämään. Nuo kurjat, jotka -teitä seurasivat, olivat jo kääntyneet takaisin, jonkatähden Bill -ja minä otimme kiinni konimme, ja heti kun olimme ne satuloineet, -ajoimme teidän jäljessänne. Päästyämme aavikolle emme nähneet teistä -merkkiäkään, paitsi teidän jälkiänne. Näitä me seurasimme; mutta yö -tuli paljoa ennen kuin olimme ehtineet tänne puoliväliinkään, ja -meidän täytyi pysähtyä auringon nousuun saakka. Aamulla olivat jäljet -miltei kadonneet, ja veipä melkoisen ajan, ennenkuin pääsimme repeämän -lähelle. "Kas tuosta", sanoi Bill, "on hevonen hypännyt alas, ja -tässä ovat nuoren herran jäljet pitkin jyrkkäystä." Juuri kun olimme -tulemaisillamme teidän jäljessänne, saimme nähdä hevosenne hyvän matkan -päässä aavikolla, satulatta ja ohjaksitta. Ratsastimme suoraan sitä -kohti ja päästyämme lähemmäksi näimme jotain maassa, aivan hevosen -turvan alla. Siinä olitte te itse ja tuo harmaa karhu, kellertäen -yhdessä kuin makaava reppurotta-pari. Teidän hevosenne kiljui kuin -villikissa, ja alussa luulimme, Bill ja minä, teidän menneen kaiken -maailman tietä. Mutta tarkemmin tutkittuamme huomasimme teidän olevan -vain tainnoksissa, mutta karhun aivan kuolleen. Tietysti koetimme teitä -paikkailla, saadaksemme teidät jälleen voimiinne. - --- Mutta hevonen? Tuo valkoinen hevonen? - --- Bill vangitsi sen tuolla rotkossa. Se loppuu hiukan kauvempana -isoihin kallioihin. Sen me tiesimme, sillä emme ole täällä ensi -kertaa, ja Bill seurasi hevosen jälkiä sekä löysi sen eräältä kallion -kielekkeeltä, jolle se oli kiivennyt, kiertääkseen virtaa; siitä hän -sen lassolla vangitsi ja toi mukanansa tänne. Siinä on nyt koko juttu. - --- Ja tuo hevonen, lisäsi Garey nousten, -- se on teidän, herra -kapteeni. Jos te ette olisi ahdistanut sitä aukeamaan, en olisi voinut -sitä niin helposti vangitakaan. Se on teidän omanne, jos tahdotte ottaa -sen. - --- Kiitoksia, kiitoksia, ei ainoastansa lahjasta, vaan hengestänikin! -Avuttanne en ikänä olisi hengissä päässyt tältä paikalta. Kiitoksia, -vanhat toverini, kiitoksia! - -Vielä kysyttyäni sain tietää noiden molempain pyydystäjäin olevan -matkalla sotatantereelle. Raakuus, jota he olivat saaneet kokea erään -meksikolaisen rajavartiajoukon puolelta, oli tehnyt heistä Meksikon -leppymättömiä vihollisia, ja Rube selitti, ettei hän tyytyisi ennen, -kuin olisi "nutistanut parikymmentä noita keltanahkaisia ilkiöitä". -Sodan syttyminen oli antanut näille tuon toivotun tilaisuuden, ja he -tulivat nyt kaukaiselta aavikolta ottamaan osaa sotaretkeen. - --- Aikomuksenne on siis liittyä sotajoukkoon? kysyin minä. - --- Minulla siihen kyllä olisi halua, vastasi Bill, -- mutta Rube ei -tahdo kuulla siitä puhuttavankaan. - --- E... en! lausui tämä pontevasti; -- ei laisinkaan siihen suuntaan. -Aion tapella ominpäin. Näettekö kapteeni, olen koko ikäni ollut -vapaa mies, enkä osaa sotamiehen temppuja. Voisin erehtyä tahi tulla -tyytymättömäksi johonkin määräykseen, ja sentähden tahdon mieluummin -tapella omalla tavallani. Ei -- jatkoi hän, -- minä en sido itseäni -mihinkään. Voisinhan kyllästyä, jolloin karkaisin tipotieheni. - --- Mutta, väitin minä, -- sotapalvelukseen sitoutumalla saisitte palkan -ja ruo'an... - --- Lempo huolikoon palkasta tahi ruo'asta! huudahti tue vanha -turkiseläinten pyydystäjä, lyöden pyssynperän kiivaasti maahan. -- -Lempo huolikoon palkasta ja ruo'asta! Kapteeni, minä tappelen ominpäin! - -Tämän lausui hän niin voimallisella ja päättävällä tavalla, etten enää -tyrkytellyt hänelle neuvojani. - --- Kuulkaapa, kapteeni! jatkoi vanha metsästäjä jälleen lempeämmällä -äänellä. -- Vaikk'en tahdokaan tulla teidän joukkoonne, pyytäisin -teiltä kuitenkin sitä suosion osoitusta, että sallitte Billin ja minun -olla luonanne ja seurata teitä, mihin tekin menette. Meidän ei tarvitse -palvella ruo'asta; me saamme sitä kylläksi, niinkauan kuin Meksikossa -on vähänkään metsänriistaa, ja voimmehan me sitte syödä meksikolaisia. -Mitäs sanot, vanha poika? - -Garey, joka tiesi tämän olevan Ruben mielipilaa, myönsi nauraen, vaikka -lisäten, että ennenkuin hän sen tekisi, pitäisi hädän olla kovin suuri. - --- Sama se, jatkoi Rube, -- me emme tule näkemään nälkää. Siis, -kapteeni, jos te sallitte meidän seurata näillä ehdoilla, saatte -pari tuliluikkua joukkoonne, jotka eivät ammu harhaan... olkaa siitä -vakuutettu. - --- Riittää! Saatte tulla ja mennä mielenne mukaan. Seuranne on minulle -suureksi hauskuudeksi, sitomatta teitä mihinkään. - --- Hurraa! Sepä juuri soveltuu meille! Kas niin, Bill! Annapas meille -kulahdus taskumatistasi. Onnea ja menestystä Yhdysvalloille! Eläkööt -teksaslaiset. - - - - -IX. - -Kulovalkea. - - -Parantumiseni kävi nopeaan. Haavani, vaikka olivatkin syvät, eivät -olleet vaaralliset ja paranivat pian pita-kasvin mehun vaikutuksesta. -Niin sivistymättömiä kuin lääkärini olivatkin, en olisi tässä taudissa -voinut joutua parempiin käsiin. Molemmat olivat seikkailijaelämässänsä -perinpohjin harjaantuneet haavain lääkintään. Varsinkin osasi vanha -Rube aavikon lyhyen rohtokirjan kuin vettä valaen. - -Kolmen päivän kuluttua olin kylliksi voimissani noustakseni hevosen -selkään, ja, sanoen jäähyväiset leiripaikallemme, lähdimme kaikki kolme -matkalle, ottaen mukaamme uljaan vankimme. Se oli vielä kesytön kuin -hirvi, ja metsästäjät kuljettivat sitä välissänsä, sidottuna lassolla -kumpaisenkin satulaan. - -Me emme palanneet vanhoja jälkiämme; toverini tiesivät toisen, -lyhyemmän tien, jota kulkien tulisimme pikemmin löytämään vettä, mikä -onkin pääasia aavikolla matkustettaessa. Kuljimme enemmän länteen päin, -päästäksemme Rio Grandevirralle kappaleen matkaa kylän yläpuolella. - -Päästyämme onnellisesti isolta aavikolta ja kuljettuamme vaihtelevan -metsämaan läpi, tulimme päivällisen aikaan toiselle, jokseenkin -laajalle aavikolle. Se oli sellainen, jota metsästäjät nimittävät -"yrtti-aavikoksi", jossa rehoittavat kukkivat yrtit, kuten päivännouto, -katinnauris, iso ruusu ja muut pitkät, yksivuotiaat kasvit, taajassa ja -kietoutuneina villiherneen ja muiden köynnöskasvien lonkeroihin. Nyt ei -näkynyt ainoatakaan kukkaa; ne olivat kaikki kukoistaneet, vaalenneet -ja kuihtuneet, kentiesi ihmissilmän näkemättä, ja vain paahtavan -auringon polttamat, kuivuneet varret olivat jäljellä. Ne kahisivat -ja taittuivat pienimmästäkin koskettamisesta, samalla kuin niiden -siemenkopit levittivät sisältöänsä ikäänkuin sadetta kuohkeaan maahan. - -Sen sijaan, että olisimme ratsastaneet aavikon poikki, kuljimme pitkin -sen laitaa ja saavuimme vähän ajan kuluttua erään virran rannalle. - -Olimme kulkeneet ainoastaan lyhyen matkan; mutta toverini, jotka -pelkäsivät pitemmän ratsastamisen tuottavan minulle kuumetta, vaativat, -että jäisimme tähän yöksi. - -Virta juoksi ruohoisen laakson läpi; teimme leirimme ison _locus_-puun -siimekseen, riisuimme hevoset ja panimme ne liekaan. Olimme jo -sammuttaneet janomme, mutta vaikka olimme jokseenkin nälissämme, ei -kuivattu karhun liha tahtonut meistä oikein maistua. Joki näytti -meistä hyvin kalaiselta. Gareylla oli sekä onkia että siimoja ja -minä esittelin, että rupeisimme onkimaan. Nuori metsästäjä oli pian -hankkinut syötit, ja niin heitimme veteen siimamme ja istuuduimme -rannalle nykimistä odottamaan. - -Kalastaminen ei ollut Ruben mieleen, ja katseltuansa meitä hetkisen -välinpitämättömästi, hän lausui: - --- Rutto teidän kaloihinne! Haluan mieluummin palasen tuoretta -hirvenlihaa, kuin kaikkia Teksaksen kaloja. Lähdenpä katsomaan, enkö -saisi minkäänmoista otusta; seutu näyttää anteliaalta, mitä hirviin -tulee. - -Näin sanoen heitti vanha metsästäjä pyssyn olallensa ja poistui pitkin -virran vartta. - -Garey ja minä jatkoimme onkimista, vaikka huonolla menestyksellä. - -Meidän oli onnistunut saada pari kissankalaa, jotka eivät ole juuri -maukkaimpia, kun kuului Ruben pyssyn pamaus; se kuului aavikolta, ja me -kiiruhdimme ottamaan selkoa, miten ampuminen oli onnistunut. - -Rube oli aivan oikein aavikolla, hyvän matkaa leiristä. Hänen päätänsä -ja olkapäitänsä tuskin näkyi korkeiden päivänkukkien seasta. Siitä, -että hän väliin kumartui, voimme huomata hänen nylkevän jotakin -tappamaansa riistaa. Itse eläin oli välillä olevien kasvien peitossa. - --- Hän on saanut kauriin, arvelen, lausui Garey. -- Puhveleita ei -ole viime vuosina kuljeskellut näin kaukana etelässä, vaikka olenkin -ampunut niitä joitakuita ylempänä Rio Grandevirran varrella. - -Pitemmittä keskusteluitta menimme jälleen purolle, kalastustamme -jatkamaan. Olimme varmat siitä, että Rube, jos hän olisi tarvinnut -meidän apuamme, olisi antanut meille merkin. Hän kai pian palaisi -leiriin saaliinensa. - -Olimme juuri huomanneet virrassa olevan runsaasti hopeakaloja, ja -mielemme teki pyydystää niitä muutamia päivälliseksi, sillä tiesimme -niiden olevan oivallisia ja paljon maukkaampia kuin nuo halveksitut -kissankalat. - -Vaihdettuamme syötin asetakistani reväistyihin kultanauhanpalasiin, -onnistui meidän saada niitä muutamia, ja onnittelimme toisiamme -herkullisen aterian johdosta; mutta samassapa keskeytti keskustelumme -rätisevä ääni, joka sai meidät kääntymään aavikolle päin. - -Edessämme oleva näky sai meidät molemmat yhtaikaa hyökkäämään ylös. -Hevosemme pillastuivat ja hirnuivat pelosta. Syy oli heti selvillä. -Tuuli oli kuljettanut muutamia kipinöitä kuivaan ruohoon. Aavikko oli -jo tulessa. - -Vaikka säikähdimme ensin kulon nähdessämme, ei meillä omasta -puolestamme ollut mitään peljättävää. Laakson pohjalla, jossa olimme, -kasvoi lyhyttä puhveliheinää; ei ollut luultavaa, että se syttyisi, -ja jospa niin tapahtuisikin, voisimme helposti päästä pakoon. Suurta -vaaraa ei ole palavalla aavikolla, jonka ruoho on harvassa ja lyhyttä. -Voipi hyökätä liekkien läpi ilman muuta haittaa kuin että tulee -hiukkasen kärvennetyksi tahi tuntee vähän hankaluutta savusta; mutta -aivan toinen on asia sellaisella aavikolla, jossa on sankka ja rehevä -kasvullisuus. Emme siis pelänneet omasta puolestamme mutta sitä enemmän -seuralaisemme; hänen tilansa kauhistutti meitä. - -Oliko hän vielä siellä, missä viimeksi hänet näimme. Siinä tapauksessa -oli vaara todellakin hirveä, pelastus lähes mahdoton. Olimme nähneet -hänet melkein tuhannen askeleen päässä ruohostossa ja vieläpä -jalkaisin. Hulluutta olisi koettaa pyrkiä pakoon aavikon vastaiselle -puolelle -- sinne oli kolme engl. penikulmaa. Vaikkapa hän olisi -ollut ratsainkin, olisivat liekit saavuttaneet hänet. Hänen ainoana -pelastuksen toivonansa olisi ollut palaaminen leiriin, mutta nyt hän -oli liekkien takana; ellei hän ollut lähtenyt paikalta ennenkuin -tuli syttyi, oli hänen pelastustiensä tälle suunnalle aivan selvästi -katkaistu. Ruoho oli rutikuivaa ja tuulen ajamat liekit syöksivät tuon -tuostakin punaisia tulikieliänsä, niellen kuivat varret, käärmeen -tavoin kiemurrellen niiden ympärillä ja melkein silmänräpäyksessä ne -kuluttaen. - -Kamalain aavistusten vallassa riensimme aavikkoa kohti. Tulen ensin -huomatessamme oli se levinnyt ainoastansa muutaman askeleen kummallekin -puolen puuta, jonka luona leirimme oli. Kun emme nyt olleet aivan sen -kohdalla, sillä olimme kulkeneet vähän matkaa puroa alaspäin, emme -juosseet leiriin, vaan lähimmälle ylängölle, nähdäksemme toverimme. -Päästyämme sinne, noin kahdensadan askeleen päähän leiristä, huomasimme -hämmästykseksemme, että tuli jo läheni sitä paikkaa missä seisoimme. -Ehdimme vain vilkaista aavikolle, kun tuli rätisten ja riehuen vyöryi -aivan edessämme ja liekkiseinällään sulki näköalan. Mutta tämä silmäys -oli näyttänyt meille kaikki, täyttänyt sydämemme surulla ja huolella. - -Hän oli vielä samalla paikalla, jossa viimeksi näimme hänet eikä -näyttänyt koettaneenkaan päästä pakoon. Kentiesi oli hänet estänyt sitä -tekemästä varmuus sellaisen kokeen turhuudesta. Tieto, että hän yhtä -hyvin voisi kuolla siihen, missä oli, kuin pakoon pyrkiessä joutua -liekkien nieltäväksi, oli kiinnittänyt hänet paikalle, epäröivänä ja -aristelevana! - -Eikö ollut mitään toivoa? Eikö mitään voitu tehdä hänen -pelastamiseksensa? Eikö hän itse voinut mitään? Eikö hän voinut polttaa -maata ympäriltänsä, ennenkuin tuli ehti sinne? Sellainen keino on usein -onnistunut, mutta ei milloinkaan tämänlaatuisella maalla. Kasvullisuus -oli liian rehevää ja korkeaa, Garey sanoi sen mahdottomaksi. - -Ei ollut siis mitään toivoa? Metsästäjävanhus oli auttamattomissa. - -Siellä täällä leimahtivat matalat liekit, heittäytyivät eteenpäin, -ahnaina tarttuen uhriinsa. - -Jo saavutti hänet niiden kuuma hengitys ja seuraavassa hetkessä täytyi -hänen menehtyä! - -Jonkunlaisen huumauksen vallassa seisoimme, Garey ja minä, katsellen -liekkien etenemistä. Ei kumpikaan lausunut sanaakaan: tuskan tunteet -riistivät puhelahjan. Molempien sydän tykytti kuuluvasti. Katsahdin -toveriini: hän katsoi koko ajan samalle suunnalle, ikäänkuin tahtoen -tunkeutua tulimeren läpi, joka vyöryi yhä kauemmaksi meistä ja -lähemmäksi tuota kamalaa paikkaa. Se oli kauhean kuoleman tuskan -katse. Yksi ainoa kyynel oli häneltä päässyt ja se vyöryi karkeata, -pronssinkarvaista, sellaiseen kosteuteen tottumatonta poskea alas. -Leveä rintansa aaltoili lyhyin, nopein, suonenvedon tapaisin henkäyksin. - -Kaiken aikaa kuunteli hän lakkaamatta vanhan toverinsa, uskotun -ystävänsä kuolinhuudahdusta. - -Kauan ei epävarmuus kestänyt, vaikk'ei minkään ihmisäänen kajahdus -ilmaissutkaan ratkaisevaa hetkeä. Jospa hän olisi huutanutkin, emme -olisi sitä kuulleet. Sen olisi tukahuttanut liekkien rätinä ja onttojen -varsien paukkina, kun niihin suljetut höyryt tulen vapauttamina -pamahtelivat ikäänkuin kiväärin laukaukset. Jo olivat liekit ehtineet -sen paikan ohi, jossa hänet viimeksi näimme, polttaen maan mustaksi. -Vaikka savu esti näkemästä kentälle, tiesimme pahimman olevan ohi; -onneton uhri oli menehtynyt ja meillä oli vain tehtävänä hänen -luittensa etsiminen hehkuvasta tuhkasta. - -Tähän asti oli Garey seisonut vaiti ja liikkumattomana kuin kuvapatsas. -Nyt kun kaikki oli ohi ja hän varmaan tiesi toverinsa kuolleen, -hervahtivat äkkiä hänen jännittyneet lihaksensa, käsivarret valahtivat -veltoiksi, kyynel toisensa perästä vierähti poskelle, pää vaipui alas, -ja käheällä äänellä huudahti hän: - --- Oi, Jumala! Hän on kuollut! Olemme nähneet viimeisen kerran vanhan -Rube-raukan. - -En vastannut mitään. Mitä olisin voinutkaan sanoa? Ei minulla ollut -mitään lohduttavaa sanottavana. Surin yhtä katkerasti kuin hänkin; -vaitioloni oli ainoastaan yhtymistä hänen surulliseen puheeseensa. - -Hetken kuluttua lisäsi hän, vieläkin värisevällä äänellä: - --- Kas niin, toveri! Ei hyödytä itkeä kuin nainen. - -Hän pyyhkäsi pois pari kyyneltä, ikäänkuin olisi niitä hävennyt ja -jatkoi: - --- Kaikki on mennyttä. Etsikäämme hänen luunsa... jos niistä enää on -yhtään jäljellä... ja haudatkaamme ne kristillisesti. - -Otimme kiinni hevosemme, hyppäsimme satulaan ja ratsastimme aavikolle. - -Hevoset tupruuttivat hehkuvaa ja suitsuvaa tuhkaa, ja kuumat, tuliset -hiilet saivat ne hyppäämään pystyyn. Savu vaivasi silmiämme ja esti -meitä näkemästä, pyrkiessämme paikalle, missä viimeksi olimme nähneet -metsästäjän ja josta meidän tulisi löytää hänen jäännöksensä. - -Paikkaa lähestyessämme huomasimme maassa mustan kasan, joka näytti -paljoa isommalta ihmisruumista, ja päästyämme lähemmäksi näimme että se -oli kuollut puhveli, luultavasti otus, jonka metsästäjä oli ampunut. -Eläin oli samassa asennossa, mihin se oli kaatunutkin, rinnallansa, -sääret sojossa ja kyttyrä ylöspäin. Tuo onneton mies oli sen jo milt'ei -kokonaan nylkenyt, sillä nahka, joka oli viilletty selkärangasta auki, -oli irrallaan selästä ja kupeilta, ja riippui, lihapuoli ulospäin, -maassa, peittäen ruumiin ala-osan. Koko nahka oli palannut sysimustaksi. - -Mutta missä olivat metsästäjän jäännökset? Niitä ei näkynyt missään. -Savu oli jo haihtunut, joten voimme tutkia maanpintaa monta sataa -askelta ympäriltämme. Pienemmänkin esineen olisi voinut nyt huomata, -mutta mitään ei näkynyt. Aivan puhvelin vieressä oli tosin jotakin, -mutta huomasimme ne puhvelin sisälmyksiksi, jotka olivat mustat ja -puoleksi kärventyneet. - -Missä olivat Ruben luut? Olisikohan hän poistunut paikalta ja kuollut -muualla? - -Ei; luultavaa ei ollut, että hän oli poistunut. Viimeksi hänet -nähdessämme ei hän suinkaan ollut pakenemisen aikeissa, ja hän olisi -tuskin ehtinyt sataakaan askelta, ennenkuin liekit olisivat hänet -nielleet. - -Miten oli siis tämä seikka selitettävä? Olivatkohan hänen luunsa -kokonaan palaneet, muuttuneet tuhkaksi? - -Hetkisen istuimme ääneti satulassa outojen tunteiden vallassa. Voimme -nyt selvään nähdä yli tuon mustan kentän, mutta ei näkynyt mitään, joka -olisi ollut ihmisruumiin jäännösten näköistä. - --- Ei, lausui Garey, pitkään huoaten. -- Vanha Rube-parka! Tuo kirottu -tuli on polttanut hänet tuhkaksi, luut ja kaikki. Hänestä ei ole -jälellä piipunkopallistakaan. - -Suokaa anteeksi! vastasi muuan ääni, joka pani meidät molemmat -säpsähtämään, ikäänkuin Ruben henki olisi meitä puhutellut. -- -Kurkistetaanpas ulos! jatkoi ääni, ikäänkuin se olisi tullut maasta -meidän jalkojemme alta. -- Rube-vanhuksesta on vielä kylliksi jälellä -täyttämään tämän puhvelin vatsan, niin että on suorastaan ahdastakin! -Uh! Olenpa milt'ei tukehtumaisillani! Tänne kämmenesi, Bill, ja vedä -minut ulos tästä loukusta. - -Ihmeeksemme nosti näkymätön käsi puhvelin riippuvaa nahkaa ja sen alta -sukelsi ilmoille korvattoman metsästäjän tuttu naama. - -Tilanteessa oli jotakin niin hassua, että Garey ja minä purskahdimme -kiihkeään nauruun. Nuori metsästäjä makasi selällään satulassaan, -antaakseen keuhkonsa vapaasti toimia, ja hänen korkeaääniset -naurunpuuskansa panivat hevosemme hyppimään, ikäänkuin ne olisivat -odottaneet intiaanien hyökkäystä. - -Alussa huomasin Ruben hymyilevän; mutta se loppui pian, kun nauruamme -kesti liian kauan. - --- Älähän naura liiaksi! huudahti hän. -- Kas niin, Bill-poikani! -Otapas ja auta minua, muuten täytyy minun itse kaivautua täältä ulos. -Tämä kirottu aukko ei ole nyt yhtä suuri kuin sisään hiipiessäni. Tule -tänne, poikani, joudu jo! Olenpa puoleksi paistunut. - -Garey hyppäsi hevosen selästä, kävi käsiksi toveriinsa ja veti hänet -kummallisesta piilopaikastansa. Mutta tuo kunnon metsästäjä oli niin -erinomaisen naurettava seistessään siinä punaisena, höyryävänä ja -rasvaisena, että Garey ja minä rupesimme uudelleen nauraa hohottamaan. - -Kun Rube oli päässyt epämukavasta asennostaan? ei hän piitannut meidän -naurustamme vähääkään, vaan veti esiin pitkän tuliluikkunsa, jonka hän -oli piilottanut tuon riippuvan nahan alle, katsoi, oliko siihen tullut -mitään vikaa ja asetti sen varovasti härän sarville, jonka tehtyään -hän alkoi tyynesti nylkeä puhvelia, ikäänkuin sitä ei mikään olisi -keskeyttänytkään. - -Sillävälin olimme Garey ja minä nauraneet äänemme sorruksiin, ja olimme -uteliaat kuulemaan Ruben seikkailujen yksityiskohtia; hetkisen hän oli -olevinaan suutuksissaan siitä, että näin olimme toivottaneet hänet -tervetulleeksi jälleen elämään. Mutta kun Garey ojensi toverilleen -taskumattinsa, jossa oli vielä hiukan paloviinaa, oli ukko pian -leppynyt ja suvaitsi nyt kertoa meille tarkemmin kummallisesta -pelastuksestansa. - --- Te olette molemmat jokseenkin lapsellisia, alkoi hän, -- kun voitte -luulla, että minä, joka lähes neljäkymmentä vuotta olen tapellut -näillä aavikoilla harmaitten karhujen ja intiaanein kanssa, antaisin -tuollaisen nuotion surmakseni koitua. Kentiesi se oli kylläkin -luonnollista tälle nuorelle herralle, koska hän kerran luuli minua -harmaaksi karhuksikin. Hi, hi, hi!... ho, ho, ho! Sanon sen olleen -luonnollista hänelle, mutta sinun, Bill, olisi pitänyt tuntea minut -paremmin. -- Näettekö, jatkoi hän, ottaen vielä pisaran taskumatista, --- kun huomasin ruohon palavan, älysin, ettei maksanut vaivaa koettaa -paeta. Jos olisin huomannut vaaran ajoissa, olisin kenties juossut -tulen edellä ja mahdollisesti ennättänyt pakoon. Mutta minulla oli -kiire tämän ruhjaleen nylkemisessä, enkä nähnyt kumarruksissani mitään, -ennenkuin rätinä minua varoitti, ja silloin ei ollut enää pakoon -pääsemisestä rahtuistakaan toivoa. En tahdo sanoa, etten peljännyt, -sillä pelkäsinhän minä ja vielä aikalailla. Luulinpa erään tovin -olevani mennyttä miestä. Juuri silloin sattuivat silmäni puhveliin. -Olin nylkenyt eläimen puoleksi, kuten näette, ja juolahti mieleeni, -että voisin tavalla tai toisella hiipiä sen alle ja vetää nahkan -peitokseni. Koetin sitä keinoa ensin, mutta en päässyt mielestäni -tarpeeksi peittoon, jolloin siis sen keinon hylkäsin. Sitten keksin -paremman tuuman. Enpä viivytellyt leikatessani pois palaa puhvelin -rinnasta ja ottaessani ulos sisälmyksiä, enkä myöskään kuhnustellut -tunkeutuessani jalat edelläpäin lävestä sisään. Ei minulla myös olisi -ollut aikaakaan nuhjustelemiseen, sillä juuri kun olin saanut pääni -puoliväliin sisään, tuli valkea loimuten ympärilleni ja kärvensi miltei -korvani. Hi, hi, hi! Ho, ho, ho! - -Garey ja minä yhdyimme nauruun. - --- Uh, jatkoi vanha metsästäjä naurettuaan kylläksensä, -- kyllä se oli -rytinää. Tuli karjui ja kiljui, ulvoi ja suhisi, ja ruohot paukkuivat -kuin miljoonat pyssyt! Luultavasti olisi savu minut tukehuttanut, ellen -olisi onnistunut vetämään nahkaa peitokseni -- olin tukehtumaisillani, -ennenkuin sain kiinni siitä pahuuksesta. Ja sitten makasin siksi, -kunnes kuulin teidän puhuvan tupakkapiipusta, jolloin huomasin kaiken -jo olevan ohi. Uh! - -Näin huudahtaen päätti Rube kertomuksensa ja ryhtyi taasen puoleksi -kärventyneen puhvelin nylkemiseen. Garey ja minä rupesimme häntä -auttamaan, ja leikattuamme irti kyttyrän kohdalla olevat kylkipaikat ja -muut herkkupalat, palasimme leiriin. Syöden paistettuja hopeakaloja, -paistettua härän rintaa, kieltä ja ydintä, ei meillä ollut laisinkaan -syytä moittia aavikkojen anteliaisuutta. - - - - -X. - -Sissijoukko ja sen lähettiläs. - - -Syötyämme aamiaiseksi mainiolla ruokahalulla puhvelinlihaa ja -huuhdottuamme sen menemään raittiilla vedellä, nousimme ratsuillemme -ja suuntasimme matkamme erästä kukkulaa kohti, joka hätimiten näkyi -aavikon takaa. - -Toverini tunsivat hyvin tämän rajamerkin. Se oli suoraan meidän -edessämme. Meidän tuli kulkea sen juuritse, jonka jälkeen olisi vielä -kymmenen peninkulman matka päämääräämme. - -Kukkula oli äärettömän suuren laatikon näköinen. Sen laidat näyttivät -etäältä aivan pystysuorilta, ja päältäpäin se oli yhtä vaakasuora, -kuin se kenttä, jossa se ali. Lähemmäksi päästyämme huomasimme siitä -tummasta juovasta, joka ikäänkuin rintavarustuksena kulki pitkin -kukkulan harjaa, siellä kasvavan metsää. - -Omituisinta oli kalliossa sen säännöllinen muoto; se oli kaikilta -tahoilta noin viisikymmentä jalkaa korkea. Ei kukaan ollut milloinkaan -sille noussut, niin ainakin vakuuttivat toverini, jotka seudun hyvin -tunsivat. - -Olimme lähestyneet sitä noin peninkulman päähän; puhelumme oli -lakannut, ainakin mitä minuun tulee, sillä mietiskelin tuota kalliota, -ja tutkin sen piirteitä. Äkkiä herätti minut unelmistani Garey -seuraavalla vakavalla tiedonannolla: - --- Intiaaneja! - --- Intiaaneja... Missä? - -Kysymykseni ei tarvinnut vastausta. Gareyn katsetta seuratessani -huomasin ratsastajarivit, jotka juuri ryntäsivät kentälle kallion takaa. - -Toverini olivat hillinneet hevosensa ja pysähtyneet. Noudatin heidän -esimerkkiänsä, ja niin istuimme kaikki kolme hiljaa satulassa, -katsellen noita äkkiä ilmestyneitä ratsastajia. Tusina oli heitä jo -ennättänyt näkyviin ja ratsastivat he nyt meitä kohti. - -Olimme vielä lähes peninkulman päässä heistä, ja tältä matkalta on -vaikeata, jopa mahdotontakin erottaa valkoista intiaanista. Näiden -puku ei usein ole paljonkaan erilainen, ja päivettyminen sekä pöly -tekevät, että heistä helposti erehtyy. Vaikka Garey oli sanonut heitä -intiaaneiksi, joka olikin otaksuttavalta näissä oloissa, oli se -kuitenkin vain arvelua. - --- Jos he ovat komanheja, ovat he sotaretkellä, ja heillä on paha -mielessä. - -Tämä sotaisa heimo, joka asui koko läntisessä Teksasissa ja samoili -ympäri erämaata alkaen Rio Grandesta etelässä Arkansas-virtaan -pohjoisessa, on vanhimmista ajoista asti ollut teksaslaisen -uutisasukkaan vihollinen, ja seikkaperäinen kertomus niiden -ryöstöretkistä täyttäisi parikymmentä kirjaa. Mutta retkistään ne eivät -ole ehjällä nahalla päässeet. Kostoa ei ole laiminlyöty, ja rajalla -asuvien maanviljelijöiden tuliluikut eivät ole olleet tehottomia. - -Meksikossa he kohtasivat veltompia kodin ja lieden puolustajia, ja -viime vuosisadan edellisellä puoliskolla oli komanheilla vuosittain -tapana tehdä sota- ja ryöstöretkiä tämän onnettoman maan luoteisiin -seutuihin. Ryövääminen oli tullut heidän pääelinkeinoksensa, sillä -tavallisesti palasivat rosvojoukot kotiinsa mukanansa isoja hevos- -sekä muulilaumoja, sarvikarjaa ja vangiksi otettuja naisia. Jos nuo -lähestyvät ratsastajat siis todellakin olivat komanheja, oli Rube -oikeassa: meidän täytyi tapella. - -Varmoina tästä emme menettäneet vähääkään aikaa, vaan laskeusimme -nopeasti satulasta ja odotimme hevostemme suojassa joukon lähestymistä. -Tämä liike vei vain pari silmänräpäystä; ratsastajat olivat vielä -etäällä. He ratsastivat rivissä kaksittain. Tämä menettely meitä -kummastutti, sillä sellainen ei ollut intiaanein tapa: komanhit eivät -milloinkaan kulje kahdessa rivissä. Ratsastajat eivät voineet olla -intiaaneja; mutta keitä he sitten olivat? - -Äkillinen toivo lennähti mieleeni. Voisivatkohan he olla minun väkeäni, -miehiäni, jotka olivat lähteneet minua etsimään? Pitkät keihäät -ja liehuvat liput haihduttivat kuitenkin pian tämän luulon: koko -amerikalaisessa armeijassa ei ollut yhtään keihästä. He eivät voineet -olla uutisasukkaita. - --- Uh! huudahti Rube, tarkkaan heitä katseltuaan. -- Jos he olisivat -intiaaneja, ei heillä olisi partaa eikä olkihattuja. Ei, lisäsi hän -lujemmalla äänellä -- he ovat keltanahkaisia meksikolaisia! - -Kaikki kolme olimme yht'aikaa tulleet samaan vakuutukseen. Ratsastajat -olivat meksikolaisia. - -Tämä tieto ei tuottanut suurtakaan lohdutusta, eikä aiheuttanut -minkäänmoisia muutoksia meidän puolustuspuuhiimme. Meksikolaiset -olivat, kuten hyvin tiesimme, meidän verivihollisiamme. - -Lähestyvä joukko oli sillävälin jatkanut ratsastamistaan suoraan meitä -kohti ja oli nyt milt'ei suorassa linjassa meidän ja kallion välillä. -Mutta päästyään noin tuhannen askeleen päähän teki se jyrkän käännöksen -vasempaan, ikäänkuin aikoisi käydä kimppuumme takaapäin. - -Tämä liike saattoi meidät tietysti joukon kylkeen, ja me voimme nyt -selvästi erottaa ratsastajain puvut ja aseet. Milt'ei kaikilla oli -leveäreunaiset hatut, nuttu, vyöhine ja säärykset. Paitsi keihäitä, -lassoja ja tuliluikkuja voimme myöskin huomata sapeleja ja puukkoja, -- -meksikolaisen uutisasukkaan tavallinen ase. Heidän pukunsa samoinkuin -jonkinlainen säännöttömyys heidän liikkeissänsä ei sallinut pitää -heitä vakinaisena väkenä. He olivat varmaankin sissejä tahi suorastaan -rosvoja. - -Ratsastettuansa milt'ei puoliympyrän ja pysyen yhä saman matkan päässä, -kääntyi joukko äkkiä meihin päin ja pysähtyi. - -Tähän asti olimme olleet epätietoisia näiden kiertävien liikkeiden -tarkoituksesta. Nyt selveni kaikki: he olivat pysähtyneet meidän ja -auringon välille! Tämä osoitti, ettemme olleet tekemisissä tavallisen -vihollisen kanssa. Tältä taholta hyökkäämällä tulisi sillä olemaan -suurta etua, sillä meille kävisi tähtääminen vaikeaksi, kun aurinko, -joka oli alhaalla taivaanrannalla, paistoi meitä suoraan silmiin. - -Toverini olivat nureissaan taitavasti tehdystä kepposesta, vaikk'emme, -jos olisimme aavistaneetkin tuon liikkeen tarkoituksen, olisi voineet -sitä estää. - -Meille jäi kuitenkin sangen vähän miettimisen aikaa; näimme -ratsastajien liikkeistä, että he valmistausivat hyökkäykseen. Me -tiesimme, ettei meillä ollut muuta keinoa kuin tapella, tahi antautua -vangiksi, vaikk'ei yksikään meistä ajatellut tuota viimeksimainittua. -Omasta puolestani olisin yhtä mielelläni ampunut luodin otsaani. -Virkapukuni oli ilmaissut minut vihollisilleni, ja tiesin että jos -joutuisin vangiksi, minut hirtettäisiin, tai hirttopuun puutteessa -ammuttaisiin. Tovereillani oli myös syytä uskoa, että heitä odottaisi -sama mutkaton menettely; kumpikaan heistä ei ajatellutkaan antautua -vapaaehtoisesti. - -Vaikka vihollisia olikin enemmän, tiesimme, ettei taistelu tulisi -kovinkaan epätasaiseksi. Jokainen meidän tulitikuistamme osui varmaan -mieheensä, ja ennenkuin vihollinen pääsisi pistoolin kantomatkalle, -olisi noista kahdestatoista hyökkääjästä jäljellä ainoastaan yhdeksän. -Näidenkin varalta olimme hyvin varustetut. Gareyllä ja minulla oli -kummallakin kuusipiippuinen revolveri, ja Rubella oli niitä kaksi. - --- Seitsemäntoista laukausta ja sitten puukkomme hätävarana! huudahti -Rube riemuiten, tehtyämme tämän pikaisen laskun ampumavaroistamme. - -Vihollinen ei vielä näyttänyt mitään lähestymisen aikeita. Huudoistansa -huolimatta näkyivät ratsastajat epäilevän hyökätä meidän kimppuumme. -Väliaika ei jäänyt käyttämättä: me muodostimme nelikulmion. - -Kentiesi tälle naurettaneen; mutta niin teimme. Hevosiamme oli neljä, -villihevonen lukuunotettuna. Garey, joka ratsasti kuin intiaani, oli -kesyttänyt sen äskeisessä leiripaikassamme, ja nyt se oli aivan nöyrä -ja alamainen. - -Nuo neljä eläintä sidottiin lujasti pää päähän, lautanen lautaseen, -joten kukin niistä oli nelikulman yhtenä sivuna. Tämän sisässä me -olemme itse, joten ainoastansa päämme ja jalkamme näkyivät ulospäin. - -Tuskin oli kaikki järjestyksessä, ennenkuin käsky: "eteenpäin" kuului. -Torvea toitotettiin hurjasti ja käheä ääni huusi: - --- Käykää kimppuun! Silmänräpäyksessä oli ratsujoukko liikkeessä. - -Ei viipynyt kauan, ennenkuin heidän rivinsä taittui siten, että -parhaimmalla hevosella varustetut ja rohkeimmat ryntäsivät toisten -edelle. - --- Noita kolmea ensimäistä! huudahti Rube jyrkällä äänellä -- noita -kolmea ensimäistä! Se heidät pysähdyttää, ellen erehdy. Kas niin, -pojat! Silmät auki! Kieli keskelle suuta! - -Äkkiä muuttuivat Ruben kehoitukset hämmästyksen huudahduksiksi, joita -seurasi pitkäveteinen vihellys. Lähin ratsastajista oli pysähtynyt, -ennenkuin hän vielä oli ehtinyt pyssyn kantomatkallekaan, ja toiset -noudattivat mielellään hänen esimerkkiänsä. Oli selvää, ettei tämä -kaikki ollut heille mieluista nyt, kun olivat kylläksi lähellä näkemään -heitä kohti tähdättyjen tuliluikkujemme mustat ontot reijät. - --- Kurjat pelkurit! huusi Rube nauraen ivallisesti. -- Halloo! jatkoi -hän vieläkin kovemmalla äänellä ja kääntyen sisseihin päin: -- Mitä te -täältä tahdotte? Miksi ette ryntää päällemme? - -En tiedä ymmärsivätkö he Ruben kysymyksen, mutta siihen vastattiin: - --- _Amigos! Somos amigos!_ (Me olemme ystäviä!) huudahti yksi -ratsastajista, nähtävästi joukon päällikkö. - --- Ystäviä! huudahti vanha turkiseläinten pyydystäjä, joka osasi -kylliksi espanjan kieltä ymmärtääksensä amigos-sanan merkityksen. -Kauniita ystäviä todellakin! Uh! Luuletteko meitä sillä tavoin -pettävänne? Pysykää vain etäällä, tahi ijankaikkisen maanjäristyksen -nimessä minä kellistän ensimäisen, joka tulee pyssynkanto-matkalle. - -Päällikkö näkyi nyt matalalla äänellä puhelevan erään ratsastajan -kanssa, joka kentiesi oli hänen luutnanttinsa. He näyttivät -keskustelevan jostakin uudesta hankkeesta. Hetken perästä puhutteli -päällikkö meitä jälleen, kuten ennenkin, espanjan kielellä. - --- Me olemme ystäviä! hän lausui; -- me emme aio mitään pahaa. -Todistaakseni sen käsken miesteni peräytyä, samalla kuin luutnanttini -tulee tapaamaan teitä puolueettomalle alueelle. Teillä ei varmaankaan -voi olla mitään sitä vastaan? - --- Ja mitä tämä hyödyttää? kysyi Garey, joka puhui sujuvasti -espanjankieltä. -- Meillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne. -Mitä kaikki tämä merkitsee? - --- Minulla on teille hiukka sanomista, vastasi meksikolainen -- ja -teille, herra, varsinkin. Mutta en soisi toisten sitä kuulevan. - -Tämä odottamaton puhe hämmästytti meitä kaikkia. Mitähän tuo mies -Gareysta tahtoi? Tämä ei häntä tuntenut eikä ollut koskaan ennen, kuten -hän sanoi, nähnyt "tuota neekeriä." Kentiesi Garey kuitenkin erehtyi; -aurinko paistoi hänen silmiinsä, ja meksikolaisen syvään otsalle -painettu hattu teki hänet kentiesi tuntemattomaksi. - -Lyhyen neuvottelun jälkeen päätimme, että Garey suostuu esitykseen. -Siinä ei ollut mitään vaaraa. Voisihan Garey helposti palata, ennenkuin -he ennättäisivät tehdä hyökkäystä hänen kimppuunsa, ja Rube sekä minä -suojelisimme häntä pyssyillämme. - -Keskusteluihin päätettiin siis ryhtyä, ja ehdot määrättiin meidän -puoleltamme tarpeellisella varovaisuudella. Ratsastajain, paitsi -päällikköä ja hänen luutnanttiansa, piti peräytyä tuhannen askeleen -päähän. Päällikön piti pysähtyä siihen, missä hän oli, ja puolitiessä -hänen ja meidän välillämme piti Gareyn ja luutnantin kohdata toisensa, -molemmat jalkaisin sekä aseettomina. - -Päällikkönsä käskystä sissijoukko poistui. Luutnantti hyppäsi hevosen -selästä, laski aseensa maahan ja lähestyi tuota sovittua paikkaa, jossa -Garey, samoin aseetonna, häntä jo odotti. - -Keskustelu alkoi. Se ei tullut pitkäksi. Neuvottelu, jota meksikolainen -pääasiallisesti näkyi hoitavan, pidettiin matalalla äänellä. Rube ja -minä näimme hänen usein osoittavan meitä, ikäänkuin olisimme olleet -hänen puheensa esineinä. Äkkiä keskeytti hänen puheensa Garey, joka -kääntyi ympäri ja huusi englannin kielellä: - --- Halloo, Rube! Mitähän luulet tuon konnan tahtovan? - --- Mistäpä minä sen tietäisin? vastasi Rube. -- Mitä hän tahtoo? - --- Hän, vastasi Garey suuttumuksesta värisevällä äänellä, -- hän -tahtoo, että me jättäisimme heidän käsiinsä kapteenin, ja sanoo, että -siinä tapauksessa sinä ja minä saisimme vapaasti mennä. - -Nuoren metsästäjän nauraessa kuulin Ruben heikosti viheltävän. - --- Onko asia niin? -- jupisi hän, jonka jälkeen hän huusi: -- No, mitä -olet vastannut hänelle, Bill? - --- En vielä mitään, vastasi tämä rivakkaasti, mutta -- puukkoako -tapailet, lurjus! - -Näin Gareyn käsivarren nousevan, tuo mahdoton nyrkki puristuksissa, -ja putoavan kuten rautamoukarin meksikolaisen naamaan; lyönnistä -hermottomana kaatui mies maahan. - -Tämä odottamaton keskustelujen päättyminen sai meksikolaiset -ratsastajat päästämään äreän huudahduksen ja odottamatta käskyä -ryntäsivät he päällikkönsä luokse sekä laukaisivat pyssynsä, kuitenkaan -osumatta meihin. - -Luutnantti pääsi taas pian jaloillensa, mutta tasapaino hänen -sielussansa ei ollut yhtä helposti saavutettu. Viha voitti hänen -viisautensa, sillä muuten olisi hän niin pian kuin suinkin palannut -hevosensa ja toveriensa luokse. Sen sijaan kääntyi hän suoraan meihin -päin, nosti käsivartensa ilmaan ja pudisti nyrkkiänsä uhkaavalla -tavalla, jota liikettä seurasi röyhkeä sanatulva. Hänen sanoistansa -erotimme ainoastansa lopun, tuon katkeran ja loukkaavan carajo-sanan, -joka raivoisesti sähähti hänen huuliensa välistä. - -Tämä kirous oli hänen viimeinen sanansa; hänen pian sammuva -henkensä oli tuskin saanut sen hänen huuliltansa, ennenkuin kuulin -pyssyn paukahduksen aivan korvani juuresta. Näin tomun pölähtävän -meksikolaisen kirjaillusta vyöstä, aivan sydämen kohdalta: näin hänen -äkkiä vievän kätensä sille kohdalle ja seuraavassa silmänräpäyksessä -kaatuvan suin päin maahan, johon jäi liikkumatta makaamaan. - --- Tuossa on sinulle carajostasi! huusi ääni vierestäni; -- sinun ei -tarvitse enää rukoilla minun edestäni, konna... ei, se ei käy päinsä! - -Puhuja oli tietysti Rube. Hänen pyssynsä piipusta tuli savua, ja hän -panosti asettansa uudestaan. - --- Ihoo... ihoo... jatkoi hän, kohottaen julman sotahuutonsa; -- tuo -vähentää heidän lukuansa, luulen. Onkohan toista tällaista kivääriä! -Uh! Olipa se pitkä matka vanhalle aseelle... ja auringon kimallus -silmissäni sitä paitsi! Tuo neekeri ärsytti minua, muuten en olisi -uskaltanut. Pidelkää hevosianne, pojat, jatkoi hän vakavammalla -äänellä; -- älkää ampuko, ennenkuin minä olen ladannut... henkenne -kaupalla, älkää ampuko, ennenkuin minä olen ladannut... henkenne -kaupalla, älkää! - --- Kaikki valmiina, Rube! huudahti Garey, joka äkkiä oli ryöminyt -hevosensa vatsan alitse nelikulmioon ja jälleen tarttunut kivääriinsä. --- Kaikki valmiina, vanha veikko! Älä pelkää! Me odotamme. - -Rube sai riittävästi aikaa uudestaan lataamiseen, ja meidän kolme -tuliluikkuamme pistäysi vielä kerran esiin Gareyn hevosen selän poikki. -Tämä loma-aika meitä hämmästytti: olimme odottaneet sissijoukon -päällekarkausta kuin tuuliaista. Heidän toverinsa kuoleman olisi -pitänyt antaa heille siihen tarpeeksi rohkeutta, niin ajattelimme, -mutta erehdyimme: heidän vihansa ilmautui ainoastansa hirmuisena -ulvontana, kiivaina eleinä ja huudahduksina. Muutamilla oli kuitenkin -nähtävästi halua hyökkäyksen tekemiseen, mutta heiltä puuttui -järjestystä; he tarvitsivat johtajaa, ja se, jolle tämä kunnia kuului, -näkyi olevan enemmän varovainen kuin urhoollinen. - -Sillä väliajalla, joka nyt seurasi, mietin sissipäällikön vaatimusta, -että minut luovutettaisiin heidän käsiinsä. Miksi juuri minut? Olimme -kaikki yhtä vaarallisia vihollisia, kaikki kolme amerikalaisia tahi -teksaslaisia. Senköhän vuoksi, että minä olin arvoasteelta ylempi kuin -toverini? Mutta kuinka he voivat tuntea minut? Heidän on täytynyt -tietää se jo ennen; he olivat kentiesi tulleetkin juuri minua etsimään! - -Äkkiä juolahti ajatus mieleeni -- epäluulo, joka oli miltei varmuuden -veroinen. - -Jos ei aurinko olisi sokaissut silmiäni, olisin jo aikaisemmin saanut -selityksen. - -Vedin lakinlippuni alemmas, varjostin silmiäni ja tarkastin päällikköä. -Hänen keskustellessaan Gareyn kanssa oli hänen äänensäkin jo herättänyt -minussa himmeän muiston. Epäluuloni vaikutuksesta katselin yhä -suuremmalla tarkkuudella tuon miehen kasvoja. Ne olivat minuun päin -käännetyt, ja huolimatta häikäisevistä auringonsäteistä ja hänen -syvään painetusta hatustaan tunsin Rafael Ijurran tummat kasvot. -Silmänräpäyksessä käsitin asian. Hänpä se tahtoikin minua valtaansa. - -Tästä ei enää ollut epäilemistäkään. Epäluuloni oli muuttunut -varmuudeksi; mutta sydämeni kiivas sykintä toi mieleeni toisen, tuhatta -vertaa kiusallisemman epäluulon, olikohan... - -Tukahdutin tunteeni. Liikettä näkyi sissijoukossa, toiminnan hetki oli -tullut. - - - - -XI. - -Pelkoa ja toivoa. - - -Vaikka vihollisemme taas lähtivätkin liikkeelle, emme enää odottaneet -mitään suurenmoista päällehyökkäystä; sopiva aika sen tekemiseen oli -mennyt. - --- Pelkurit, konnat! jupisi Rube -- heillä ei ole rohkeutta karata -kimppuun. Kuka on koskaan kuullut puhuttavan rehellisestä taistelusta -meksikolaisen kanssa? Huomaan heillä olevan joitakin juonia tekeillä, -jatkoi hän vakavammalla äänellä. -- Mitä luulet, Bill, heidän hankkivan? - --- Luulen, vanha veikko, vastasi Garey, joka hetkisen oli terävästi -tarkastellut joukon liikkeitä, -- luulen heidän aikovan nelistäen -kiertää meitä ja koettavan ampua meitä intiaanein tavalla. - --- Olet oikeassa, myönsi Rube, -- niin se on. Saat päänahkani, ellei -asia ole niin. Katsos! Tuolla he menevät! - -Ruben lausuessa viimeisiä sanojansa näimme ratsastajan eroavan -pääjoukosta ja nelistävän aavikolle. Olisi voinut luulla hänen -aikovan ratsastaa tiehensä, mutta se ei ollut hänen tarkoituksensa. -Hevosen tehtyä viisi tahi kuusi hyppäystä, antoi hän sen juosta -kaaressa, silminnähtävästi meitä kiertääksensä. Hänen ehdittyään noin -kaksikymmentä jalkaa, seurasi toinen ratsastaja perässä; sitten kolmas -ja niin edespäin, kunnes viisi ratsua nelisti meidän ympärillämme -kaaressa. Muut kuusi jäivät paikallensa. - -Huomasimme noiden viiden jättäneen pois keihäänsä ja ottaneen mukaansa -ainoastaan tuliluikkunsa. Tämä ei meitä kummastuttanut; arvasimme -vihollistemme tarkoituksen. He aikoivat tehdä vanhan aavikkotempun, -turvautua intiaanein vanhaan sotavehkeeseen, jonka me kaikki kolme -tunsimme. - -Silmänräpäyksessä olimme muuttaneet keskinäisen asentomme. Emme enää -olleet rintamassa yhtäänne päin, vaan seisoimme seljittäin, kukin -vartioiden kolmannestansa tuosta yhteisestä kaaresta. Näin seisoimme, -tuliluikku kädessä, odottaen mitä tuleman piti. - -Nuo viisi ratsastajaa olivat pari kertaa nelistäneet ympäritsemme -laajassa kaaressa, ja lähenivät nyt meitä kulkien kiertolinjassa. -Päästyään pyssynkanto-matkalle, laukaisi kukin aseensa, peräysi sitten -takaisin pääjoukkoon, vaihtoi tyhjäksi ammutun pyssynsä ladattuun ja -nelisti uudelleen esille. - -Kuulimme heidän umpimähkään tähdättyjen luotiensa vinkuvan korkealla -päämme päällä. Yksi, joka oli paremmin tähdätty, sattui kuitenkin Ruben -tamman reiteen ja sai hevosen ankarasti hirnumaan sekä potkimaan. -Vahinko oli itsessään vähäpätöinen, mutta se osoitti mitä meillä oli -odotettavana; mitä suurimmalla levottomuudella näimme ratsastajain -taasen alkavan kiertokulkunsa. - -Kentiesi joku ihmettelee, miksi emme vastanneet heidän ampumiseensa. -Kantoivathan meidän pyssymme yhtä kauas kuin heidänkin. Miksi emme -niitä käyttäneet, ratsastajien ollessa pyssynkantomatkalla? Tämä -toimettomuus voi näyttää kummalliselta, mutta se on helppo selittää. - -Nuo viisi, jotka ympärillämme karkuuttivat, olivat maailman parhaita -ratsastajia ja epäilemättä joukon etevimpiä. Ei Arabiassa eikä Parisin -ja Lontoon parhaimmillakaan kilpa-radoilla olisi voinut tavata heitä -etevämpiä, tuskinpa heidän vertaisiansakaan, sillä nämä miehet -suorastaan elävät satulassa. Niinpian kuin joku heistä lähestyi -tuota vaarallista ympyrää, jota meidän tuliluikkumme puolustivat, -katosi hän hevosensa taakse. Silmänräpäyksen sattuivat jonkun kasvot -näkymään, peittyäksensä seuraavassa hetkessä tuliluikusta lähteneeseen -savupilveen. Saattoipa nähdä kiväärin piipun välkkyvän hevosen rinnan -alta samalla kuin tulivirta syöksyi pyssystä ja osoitti ratsastajan -tähdänneen ratsunsa kaulan alatse, sen ollessa täydessä laukassa. - -Niin hyviä ampujia kuin minä ja toverini olimmekin, ei näiden -liikkeiden aikana ollut yhtään silmänräpäystä, jolloin olisimme saaneet -sattumaan kehenkään noista viidestä ratsastajasta. Linnun ampuminen -lennosta olisi ollut helpompaa. Heidän hevosensa olisimme kentiesi -voineet ampua, mutta tämä ei olisi vastannut sitä vaaraa, joka olisi -syntynyt, jos yksikin kivääri olisi ollut lataamatta. Emme uskaltaneet -tuhlata ainoatakaan luotia hevosiin. Tiesimme, että vihollisemme juuri -halusi meidän ampuvan kiväärimme tyhjiksi, vaikkapa joka laukaus -olisi sattunutkin hevoseen. Vielä tiesimme, että niin pian kuin he -olisivat tämän tarkoituksensa saavuttaneet, nuo toiset kuusi, jotka -jo olivat lähestyneet niin pitkälle kuin heidän turvallisuutensa -salli, ryntäisivät meidän kimppuumme edestäpäin, laukaisisivat -pyssynsä ja käyttäisivät sitten menestyksellä lassoansa, asetta, joka -kantaa pitemmälle kuin pistooli ja jota nuo miehet käyttävät paljon -suuremmalla varmuudella kuin kivääriä tahi revolveria. Tämän kaiken -tiesimme, ja siksi laiminlöimme ampumisen, niin kiusallista kuin tämä -Pakollinen toimettomuus olikin. - -Jälleen tulivat nuo viisi ratsastajaa nelistäen ja laukaisivat taasen -kiväärinsä, mutta tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Luoti sattui -Gareyn olkapäähän, jotta palanen hänen metsästysmekostaan irtautui ja -verta purskahti näkyviin, samalla kuin toinen luoti vinkuen meni vanhan -Ruben poskitse, tehden repeämän hänen kissannahkalakkiinsa. - --- Hurraa! huusi vanha metsästäjä, painaen kädellänsä sille kohdalle, -mistä luoti oli häntä raapaissut. -- Tuopa piti koko läheltä! Eipä -paljoa puuttunut, ettei se vienyt minulta toista korvaani. Hi, hi, -hi!... Ho, ho, ho! - -Hän huomasi samassa Gareyn olkapäästä vuotavan veren, ja hänen ilmeensä -muuttui äkkiä hänen lausuessaan: - --- Taivaan nimessä! Oletko haavoitettu, Bill? Sano, poika! - --- Ei se mitään, vastasi Garey rivakasti -- ei mitään, paljas naarmu -vain. - --- Onko se varma? - --- Aivan. - --- Elävän villikissan nimessä! huudahti Rube totisella äänellä, -- emme -voi olla tässä kauempaa. Mitä meidän on tekeminen, Bill? Mietippäs -poika! - -Samassa juolahti päähäni muuan ajatus. - --- Miksi emme mene tuon kallion juurelle? Siellä he eivät voi meitä -kiertää. Selkä vuoreen päin ja hevoset edessämme voimme olla huoleti -tuosta roistojoukosta. Voimme rynnätä sinne helposti. - --- Päänahkani uhalla, kapteeni on oikeassa! -- lausui Rube. Se neuvo -sattui juuri naulankantaan! - --- Sattui, sattui se! vakuutti Garey -- kantaanhan se sattui! Älkäämme -menettäkö hetkeäkään! He tulevat taas tuossa tuokiossa. Kas tuolla! - -Tämä sananvaihto oli kestänyt ainoastaan muutaman sekunnin, ja -ennenkuin ratsastajat, jotka olivat menneet hakemaan uusia kiväärejä, -olivat ennättäneet kolmannen kerran palata, olimme me tehneet -päätöksemme, irroittaneet hevosemme ja olimme valmiit nousemaan -satulaan. - -Meidän valmistuksemme tehtiin niin hiljaa, että vihollinen -silminnähtävästi ei aavistanut mitään pahaa, vaan jätti meille tien -kalliolle aivan auki. Seuraavana minuuttina olisivat nuo viisi -ratsastajaa meidät kuitenkin kiertäneet, joka tietysti olisi tehnyt -asemamme toisellaiseksi. - --- Joudu, Rube, huudahti Garey, -- jouduhan, mies, jotta pääsemme -matkaan. - --- Rauhoitu, Bill, vastasi Rube, joka järjesteli Gareyn hevosen -ohjaksia. -- Meillä on hyvää aikaa, eivät ne vielä tule. -- Kas niin, -vanha piika, jatkoi hän kääntyen tammaan päin -- me jätämme sinut -kappaleen matkaa jälkeenpäin, mutta luulenpa vielä saavani sinut nähdä. -He eivät sinua syö, älä sitä pelkää, vanha piika! No niin, Bill, nyt -olen valmis. - -Aika oli jo täpärällä, sillä ratsastajat laukkaavat esille, meitä -jälleen kiertämään. - -Silmänräpäyksessä hyppäsimme kaikki kolme satulaan, painoimme -kannuksemme hevostemme kupeisiin ja syöksyimme suoraan kalliota -kohti. Silmätessämme taakse näimme koko sissijoukon täydellä -vauhdilla ajavan meitä takaa, samalla kuin heidän kirkunansa kaikui -korvissamme. Iloksemme huomasimme päässeemme heidän edellensä, sillä -meidän äkkinäinen lähtömme oli heitä hämmästyttänyt ja pannut heidät -silmänräpäykseksi epäröimään. Emme laisinkaan pelänneet, ettemme ehtisi -kallion luokse, ennenkuin he saisivat meidät kiinni. - -Ratsastimme, kuten sanottu, suoraan kalliota kohti, joka mahdottomana -seinänä kohosi tasaiselta kentältä. Näytti siltä kuin aikoisimme -ratsastaa suoraan kallion sisään! - -Hämmästyksen ja sitten voitonriemun huutoja kuului sekaantuvan -kavionkopseeseen. - --- Mihin he menevät?... Vaya! Aikovatko he ratsastaa ylös kalliolle... -Carrambo! Hyvä! He rientävät satimeen! kuului vuorotellen. - -He olivat meidän ensiksi lähtiessä liikkeelle pelänneet että meillä -olisi nopeat hevoset ja että me koettaisimme pelastua pakenemalla; -mutta nyt kun he huomasivat, ettei tämä ollut aikomuksemme, päästivät -he riemuhuutoja, ja lähestyessämme kalliota näimme heidän taas -hajautuvan meidät saartaaksensa. Juuri tätä me olimme aavistaneet ja -toivoneetkin. - -Nelistimme kallion juurelle, ennenkuin pysähdyimme, laskeusimme äkkiä -satulasta, asettausimme selkä kalliota vastaan, nykäisimme hevoset -eteemme, ja, pitäen ohjakset hampaittemme välissä, olimme taasen -valmiit ampumaan. - -Tämä teki nopean vaikutuksen. Takaa-ajajamme pysähtyivät kuin yksi -mies, ja muutamat, jotka olivat etummaisina sekä arvelivat tulleensa -liian lähelle, kääntyivät ympäri ja nelistivät takaisin. - -Uusi asemamme oli meille suuresti edullinen. Voimme nyt kaikki kolme -asettua rintamaan, mistä vain vihollinen uhkasi. Ei ollut enää mitään -vaaraa meidän saartamisestamme. Sissijoukon voitonhuudot muuttuivatkin -pian pettymystä ilmaiseviksi kirouksiksi. Äkkiä heidän äänensä taas -kuitenkin muuttui, ja riemuhuutoja kaikui uudelleen. - -Pian saimme tietää syyn tuohon muutokseen. Levottomina huomasimme, -että neljättäkymmentä uutta ratsastajaa ilmestyi kallion takaa, yhtyen -entiseen joukkoon. - -Huolimatta tästä lisäyksestä, ei sissijoukon rohkeus kuitenkaan näkynyt -vähenevän, sillä he eivät yrittäneet mitään päällekarkausta. - -Heti noiden uusien liittolaisten tultua, kulki joukko meidän ohitsemme -kaksinkertaisessa rivissä Ja hajaantui eteemme puoliympyrään. Tämä -liike oli pian tehty, ja ratsastajat olivat nyt parittain heidän -vastassamme; kolme, Ijurra ja kaksi muuta, olivat juuri meitä -vastapäätä. - -Vihollisen hankkeet olivat selvät: he eivät aikoneet suoranaista -päällekarkausta; he tiesivät, ettemme voineet päästä heiltä pakoon, ja -olivat päättäneet piirittää meitä vaikkapa siksi, kunnes nälkä ja jano -pakottaisi meidät antautumaan. Heidän laskuillansa oli onnistumisen -mahdollisuus. Vaikka heillä olikin vähän rohkeutta, oli heillä sitä -enemmän oveluutta. Rube tuli sangen huonolle tuulelle nähdessään -sissijoukon meidät piirittävän sekä näytti katuvan, että olimme -tulleetkaan kallion luokse. - --- Tässä me nyt olemme, huudahti hän suuttuneena. -- Mitenkähän -pääsemme täältä pois? Päänahkani uhalla, Bill, eikö olisi ollut -parempi, että olisimme tapelleet heitä vastaan aavikolla, ennenkuin -olemme nälästä heikontuneet? Uh! Annappa minulle hiukkanen tupakkata, -Bill! Kentiesi se tekee minut vähemmän nälkäiseksi. Uh! tunnenpa -vatsani yhtä tyhjäksi kuin vanha tammaluuskani... Mutta katsokaapas -sitä tyttöä! - -Kohtaus, jonka nyt näimme, saattoi meidät molemmat huolimatta meidän -alakuloisuudestamme, purskahtamaan heleään nauruun. Sankari tässä -näytelmässä oli Ruben vanha tammaluuska. Meidän oli äsken täytynyt -jättää se oman onnensa nojaan ja tietysti luulimme sen tulevan joko -ammutuksi tahi otetuksi kiinni, mutta niin ei näyttänyt kuitenkaan -käyvän. Päättäen, ettei niinkään helposti herrastansa erkanisi, oli -se nelistänyt meidän perässämme. Koska se kuitenkin oli hidas, oli se -pian jäänyt meistä jälelle, ja hetkisen oli se sissijoukon keskellä, -kenenkään kuitenkaan viitsimättä sitä vangita, se kun oli niin kurjan -näköinen. - -Vihdoin joutui se koko joukon jälkeen, mutta eipä tämäkään näkynyt -muuttavan sen alkuperäistä aikomusta, ja samassa silmänräpäyksessä, -kun Rube meille huudahti, mursi se juuri itsellensä tien vihollisen -rivien läpi isäntänsä luokse. Siitä päättäen, miten se juostessaan piti -turpaansa, näytti se tuntevan hänet hajusta! - -Eräs sisseistä, joka näki sen laukkaavan ohitsensa, ratsasti sen -jälkeen vangitaksensa sen ja kentiesi anastaaksensa Ruben vanhan -satulan, johon oli kiinnitetty muutamia ansoja eläintenpyyntiä varten. - -Hevonen, satula, kaikkityyni tuskin maksoivat lassonheittoa, ja -samaa näkyi mieskin arvelevan sillä sen sijaan, että olisi käyttänyt -lassoansa, ratsasti hän esiin tarttuaksensa elukan suitsiin. - -Tämä ei näkynyt kuitenkaan olevan aivan helppo tehtävä. Miehen -kumartuessa eteenpäin tarttuaksensa ohjaksiin, päästi vanha koni -kimakan hirnunnan, heitti häneen päin takapuoltansa, iskien kavioilla -suoraan meksikolaista rintaan. - -Tuon pahan "kumahduksen" me kuulimme kaikki; mies horjui satulassa sekä -putosi maahan, nähtävästi pahoin loukkaantuneena ja aivan varmaan pari -kylkiluuta poikki. - -Hevosen hirnuntaan vastasi sen ihastunut isäntä kimeällä naurulla, -ja vasta kun tamma oli nelistänyt hänen luoksensa, lakkasi kalliokin -kaikumasta hänen ylellisistä riemuhuudoistansa. - --- Kas niin... kas niin! Siinäkö olet, vanha piika! huudahti hän, -kun elukka pysähtyi hänen eteensä. -- Annoitpa sinä hänelle koko -paukauksen... sen teit. Hopp, vanha kimo! Terve tultuasi jälleen! Ja -minun satulanikin! Hurraa! Eikö tuo elukka ole kaunis! Sen arvo on -painonsa majavannahkoja. Niin, sen se on, vanha kuhnustelija. Tätä -tietä... kas niin... - -Näin sanoen talutti metsästäjä elukan lähemmäksi kalliota ja teki sen -ruumiista itsellensä toisen linnoituksen. - -Meidän riemumme ei tullut pitkäaikaiseksi; sen keskeytti muuan esine, -jonka näkeminen sai meidät uudelleen pelkäämään. - -Tämä esine oli iso tuliluikku, jonka eräs noista viimeksi tulleista -ratsastajista oli tuonut muassansa. Se näkyi olevan pitkä kivääri -eli norsupyssy, jollaista Etelä-Afrikan metsästäjät käyttävät. Ja -olipahan lajiaan mikä ase hyvänsä, huomasimme pian suruksemme sen -heittävän pari lyijyunssia miltei kahta vertaa pitemmän matkan päähän -kuin yksikään meidän pyssyistämme ja riittävällä tarkkuudella, joten -luultavasti meidän hevosemme, vieläpä kentiesi me itse olisimme ennen -auringonlaskua samaksi ammuttuina. - -Olimme ilmeisessä vaarassa. Ensimäisen laukauksen ampuivat he käden -varalta; tämä oli kentiesi meille onneksi, mutta ei meitä pitemmältä -auttanut, sillä me näimme nyt Ijurran pistävän kaksi keihästä vinoon -maahan, joten ne muodostivat ristin soveliaan korkealla ja siten niin -varman nojan, kuin ampuja vain voi haluta. - -Niin pian kuin kivääri jälleen tuli ladatuksi, asetti Ijurra sen -risteykseen ja tähtäsi. Olin vakuutettu hänen tarkoittavan minua tahi -hevostani. Jo tuon pitkän mustan pyssyn suunta sen minulle ilmaisi, ja -sitä varmisti se, että Ijurra oli ampuja. - -Omasta puolestani en mitään pelännyt, olin tarpeeksi suojassa; mutta -pelkäsin virkun ratsuni puolesta, joka minua suojasi. - -Odotin vapisevin sydämin. Näin sytytysruudin leimahtavan sekä punaisen -kielekkeen tunkeutuvan ulos pyssynsuusta ja samalla tunsin raskaan -luodin iskun, kun se sattui hevoseeni. - -Puun pirstoja lenteli kasvoilleni: ne olivat satulan sirpaleita. -Luoti oli mennyt satulanpuun läpi, mutta jalo juoksijani oli -vahingoittumaton. Luoti oli kuitenkin sattunut liian likelle, että -olisimme voineet olla iloissamme, niin kauan kuin toisia samanlaisia -tervehdyksiä oli odotettavissa. - -Äkkiä huomioni poistui Ijurrasta ja hänen kivääristänsä, sillä tuo -vanha turkiseläinten pyydystäjä oli huomannut jotakin. - -Hän oli minun oikealla puolellani, ja näin hänen osoittavan pitkin -kallion juurta jotakin sielläpäin olevaa esinettä, vaikk'en voinut -nähdä mitä se oli, koska hänen hevosensa seisoivat tiellä; mutta -seuraavassa silmänräpäyksessä näin hänen rientävän pitkin kallion -seinää, samalla huutaen Gareylle ja minulle seuraamaan. - -En hukannut aikaa vähääkään, pannessani hevostani liikkeelle, ja Garey -riensi yhtä nopeaan perässä omallansa. Emme olleet ehtineet monta -askelta, ennenkuin käsitimme toverimme käytöksen. - -Tuskin kahtakymmentä jalkaa siitä paikasta, johon ensiksi olimme -pysähtyneet, oli iso kallionlohkare. Se oli vuoresta irtautunut -möhkäle, joka nyt oli useamman jalan päässä sen juuresta; sen koko ja -asema oli sellainen, että sen takana oli hyvää tilaa sekä ihmisten että -eläinten suojaksi: siellä oli tilaa meille kaikille. - -Me kummastelimme, ettemme olleet sitä ennen huomanneet, mutta tätä ei -ollut ihmetteleminen, sillä lohkare oli aivan kallion karvainen eikä -sitä voinut tästä lyhemmältäkään matkalta aivan selvästi erottaa. Sitä -paitsi oli huomiomme ollut siitä asti kun tähän pysähdyimme kokonaan -toisaalla. - -Emme pysähtyneet kauaksi ihmettelemään, vaan jouduttaen hevosiamme, -riensimme viipymättä ja ilohuudoin lohkareen taakse. - -Pettymyksen ja raivon kirkuna kuului sissijoukon rivistä. He huomasivat -heti, ettei heillä enää olisi mitään hyötyä pitkästä pyssystään. - -Turvallisempaa pakopaikkaa ei olisi voinut löytyä koko aavikolta. Se -oli pieni linnoitus, jossa me voimme vastustaa kahta vertaa lukuisampaa -vihollista. Äkillinen katoamisemme oli synnyttänyt uutta häiriötä. - -Heidän huudoistansa me voimme ymmärtää toisten mietiskelevän asiaa -kummastellen, kentiesi oudomminkin tuntein. Heidän paikaltansa -mahtoikin todella näyttää, ikäänkuin olisimme kadonneet vuoreen, sillä -lohkaretta ei voinut aavikolta erottaa sen takana olevasta kallion -seinästä; muutoinhan olisimme mekin huomanneet sen kallion luokse -ratsastaessamme. - -Jos meidän vihollisemme tiesivät tästä yksinäisestä lohkareesta, -oli ihmeellistä, että he jättivät tien näin varmaan pakopaikkaan -avonaiseksi; ja kummallistahan olisi ollut, ellei yksikään heistä olisi -siitä tietänyt, varsinkin kun kallio oli eräs seudun merkillisyyksiä. -Kentiesi voisi tämän kuitenkin selittää siten, että seutu oli komanhien -mieluinen leiripaikka, ja että käynti siellä siis useina vuosina -oli ollut vaarallista. Kentiesi ei yksikään niistä urhoista, joita -oli edessämme, ollut vuosikausiin uskaltanut liikkua niin pitkälle -aavikolla. - - - - -XII. - -Pakoon. - - -Jos vihollisemme olivat peljästyneet meidän äkillisestä ja omituisesta -katoamisestamme, haihtui pian kaikki salaperäisyys. Päämme sekä -pyssyjemme mustat piiput, jotka näkyivät valkoisen kallion yli, olivat -pian karkoittaneet heistä kaiken ajatuksen jostakin yliluonnollisesta. -Olimme asettautuneet hyökkäystä odottamaan, vaikk'emme sitä enää paljoa -peljänneet. - -Pari silmää riitti pitämään vaaria piirittäjäin liikkeistä. Garey -otti tämän velvollisuudeksensa, jättäen Rubelle ja minulle tehtäväksi -miettiä jotakin pakosuunnitelmaa. - -Ettei meidän kimppuumme nyt hyökättäisi, oli varmaa. Meillä oli siis -kaksi keinoa, joko pysyä siellä, missä olimme, kunnes jano pakottaisi -meidät antautumaan, tahi myöskin hyökätä heidän päällensä ja rohkealla -ryntäyksellä murtaa heidän rivinsä. - -Edellisessä tapauksessa tiesimme janon kohta pakottavan meidät -antautumaan. Nälkää emme peljänneet, niin kauan kuin meillä oli -hevosemme, mutta janon sammuttamiseksi ei meillä ollut mitään keinoa. -Taskumattimme olivat olleet tyhjät jo ennen piiritystä ja olimme -oikeastaan olleet menossa eräälle vuoren läheisyydessä olevalle -lähteelle, kun vihollinen ensiksi tuli näkyviin. Meillä oli jo silloin -jano, ja nyt oli kahakan kiukku ja äsken herännyt ärtymys kiihoittanut -tätä tunnetta äärimmilleen. Jano pelotti meitä enemmän kuin vihollinen. - -Tuo jälkimäinen keino oli uhkarohkea, ja nyt enemmän kuin ennen, koska -vihollistemme luku oli lisääntynyt. Tien raivaaminen näiden rivien -läpi ei merkinnyt enempää eikä vähempää kuin antautumista taisteluun -koko joukon kanssa, ja kaduimme, ettemme olleet sitä tehneet silloin, -kun vihollisia oli vain yksitoista. Hiukka ajatteleminen sanoi -meille kuitenkin, että asemamme oli tullut paremmaksi. Voimme tehdä -pakoyrityksen pimeässä. Yö jonkun verran meitä auttaisi. Jos meidän -onnistuisi rohkealla ryntäyksellä murtaa vihollisen rivi, voisimme -päästä pakoon yön ystävällisessä suojassa siinä sekamelskassa, joka -kahakassa syntyisi! - -Tällä aikeella oli onnistumisen mahdollisuus. Rohkein keino oli -selvästi viisainkin, jota voimme käyttää. Se näytti kuitenkin -epätoivoiselta. Yksi tahi pari meistä voisi kaatua, mutta ainakin joku -meistä pääsisi pakoon, ja olihan sekin parempi kuin epäröidä ja tulla -ammutuksi, kentiesi rääsyksikin. - -Meillä oli ainoastansa heikkoja avunsaannin toiveita. Tiesin soturieni -minua etsivän; mutta he etsivät minua toiselta suunnalta, siltä, josta -olin lähtenyt ja joka oli monta penikulmaa syrjään tästä kalliosta. Ja -jos he todella olisivat tulleet tätä puolta ajatelleeksi, olisivat he -jo käyneet täällä ja palanneet pois. Avun toivo siltä taholta ei siis -ollut mikään luotettava. - -Mitä minuun tulee, oli minulla tässä silmänräpäyksessä paljon -tuskallisempia ajatuksia kuin ne, joita asemamme herätti. Olen jo -maininnut, että heti kun tunsin sissien päällikön, minussa heräsi -vastenmielinen epäluulo. Sittemmin ei minulla ollut aikaa sitä -mietiskellä; itsesäilyttämis-vaisto oli kokonaan vallannut ajatukseni. -Nyt palasi tuo kauhea epäluulo täydellä voimallaan. - -Mikä oli johtanut Ijurraa minun jäljilleni? Olisikohan se ollut -hänen orpanansa, Isolina? Oi, katkera ajatus! Olikohan villihevosen -takaa-ajaminen ansa, aijottu erottamaan minut väestäni ja siten -saattamaan minut helpoksi saaliiksi sisseille? Kentiesi oli miesteni -kimppuun rynnännyt iso vihollisjoukko ja ottanut ne vangiksi! Minä en -menettäisi ainoastaan henkeäni, vaan vieläpä kunniani! - -Miksi toivoisi hän minun perikatoani? Varmaankaan ei rakkaudesta -maahansa ja vihasta vihollisiinsa. Kaikesta päättääkseni, mitä hänestä -olin huomannut, ei hänen mielessänsä ollut sellaista ajatustakaan, vaan -pikemmin päinvastainen, todellinen isänmaanrakkaus. Voisinkohan minä -yksin olla hänen vihansa esineenä? Olisinkohan sanonut tahi tehnyt -jotakin, joka olisi herättänyt hänen vihaansa ja aiheuttanut niin -julman koston? Mitään tällaista en tiennyt tapahtuneen. Ei, hän ei -ollut minua Ijurralle pettänyt! Tämä oli Isolinattakin helposti voinut -saada paimenilta tiedon villihevosen takaa-ajamisesta. Hänellä oli -ollut kylläksi aikaa joukkonsa kokoamiseen ja minun takaa-ajamiseen. -Että hän väijyi henkeäni, siitä olin vakuutettu, sillä aavistin hänen -tietäneen minun rakkaudestani Isolinaan, ja tämä sekä se seikka, että -olin hänen maansa vihollinen, riitti herättämään hänen leppymätöntä -vihaansa. Luin uudestaan Isolinan kirjeen, tarkoin punniten jokaisen -sanan. Kummallinen kirje! Mutta kuinka luonnollinen sen kirjoittajalle! -Näistä riveistä en voinut löytää rahtustakaan petosta. Ei, Isolina oli -syytön! - -Näitä miettiessäni seisoin selin kallion lohkareeseen, kasvoni -käännettyinä kallioseinään. Suoraan edessäni oli vuoressa ylhäältä alas -ulottuva halkeama. Se oli kapea, silminnähtävästi veden kulutuksen -muodostama uurros, luultavasti ylängölle keräytyvän sadeveden viemäri. - -Vaikka kallio sen kumpaisellakin puolella oli täydellisesti pystysuora, -johtui mieleeni, että kukkulalle voisi päästä tältä kohdalta. Tähän -asti ei minulla ollut ollut ajatustakaan sinne päin, sillä siitä -päättäen, mitä toverini olivat kertoneet, olin ollut täydellisesti -vakuutettu, ettei vuoren kukkulalle voinut päästä. - -Tutkiessani nyt tarkemmin kallion seinää, varmistuin uskossani, että -taitava kiipeäjä suuretta vaikeudetta voisi saada tukea askelillensa -ja että pienet, suikertelevat seetripensaat, jotka siellä täällä -riippuivat kallion halkeamista, helpottaisivat suuresti kiipeämistä. - -En viivytellyt huomioni ilmaisemista tovereilleni. Molemmat näkyivät -olevan siitä iloissansa, ja selittivät tarkastettuaan uomaa, ettei -yritys olisi mahdoton. Mutta mitä oli meillä tuolla ylhäällä tekemistä? -Emme pääsisi pakoon sitä tietä. Ei ollut mitään toivoa voida -laskeutua alas toiselta puolen. Vähäistä ennen oli Ijurra ynnä eräs -toinen ratsastaja mennyt kukkulan taakse, nähtävästi sitä tutkimaan, -voidakseen hyökätä meidän kimppuumme takaapäin. Mutta he olivat -palanneet, ja heidän eleensä ilmoitti heidän erehtyneen. - -Tosin olisimme me kukkulalla täydellisesti turvassa sissien -hyökkäyksiltä, vaan ei janolta, ja tätä vihollista me nyt enin -pelkäsimme. Vettä ei ylhäällä voinut olla. Sitäpaitsi olivat hevosemme -täällä alhaalla, yksi liikaa syötäväksi, kun tarvis tulisi, ja toiset -auttamaan meitä pakoyrityksessämme. Jos kiipeisimme vuoren kukkulalle, -piti meidän jättää hevoset. Ei, kiipeäminen tuonne ylös ei olisi -meille miksikään hyödyksi; päinvastoin me siten joutuisimme vieläkin -suurempaan ahdinkoon. - -Tämä oli se masentava loppupäätös, johon Garey ja minä yht'aikaa -tulimme. Rube ei ollut vielä lausunut mielipidettänsä. Hän seisoi -puoleksi pyssynsä nojassa, jonka perä oli painettu maahan; hänen -kätensä piteli pyssyä suun läheltä ja hänen katseensa tähtäsi -lakkaamatta sen piippuun. Tämä asema oli hänelle erikoinen, milloin -hän tahtoi selvittää jotakin pulmallista asiaa. Garey ja minä tiesimme -vanhan miehen tavat ja soimme hänen olla rauhassa. - -Useamman minuutin pysyi Rube miettivässä asennossaan virkkamatta -sanaakaan tahi vähintäkään liikahtamatta. Lopulta pääsi häneltä -hiljainen, mutta iloinen vihellys, samalla kuin hän oikaisi vartalonsa -suoraksi. - --- Mitä sanot! Mitä nyt, vanha veikko? kysyi Garey, joka tajusi merkin -ja tiesi, että vihellys ilmaisi jotakin keksintöä. - --- Pitkäkö sinun lassosi on? kysyi Rube. - --- Kuusikymmentä jalkaa... runsaasti mitattuna, vastasi Garey. - --- Entä teidän, kapteeni? - --- Jokseenkin yhtä pitkä... kentiesi muutamaa jalkaa pitempi. - --- Hyvä! lausui vanha metsästäjä tyytyväisenä. - --- Me petämme sittenkin nuo neekerit... sen me teemme. - --- Hurraa sinulle, vanha veikko! Oletko keksinyt jonkun keinon; eikö -niin? kysyi Garey. - --- Olen maar keksinytkin. - --- Anna siis kuulua, toveri, sanoi Garey, huomattuaan Ruben jälleen -vaipuneen äänettömyyteensä -- tässä ei ole paljon aikaa miettimisiin... - --- Aikaa on runsaasti, Bill! Älä ole niin hirveän maltiton. Panen -vanhan luuskani kapteenin mustaa vastaan, että me ennen auringon nousua -pääsemme pulasta. Lempo mitä melua he tulevat pitämään, huomatessaan -loukun tyhjäksi! Hi, hi, hi!... Ho, ho, ho! - -Ja tuo vanha syntisäkki jatkoi nauruaan hyvän aikaa yhtä tyynesti ja -iloisesti, kuin jos ei vihollista olisi ollutkaan lähimmän tuhannen -penikulman alalla. Garey oli menehtyä maltittomuudesta, mutta me -tiesimme turhaksi vaivaksi toverimme kiiruhtamisen. - -Kun hän vihdoinkin oli lakannut nauramasta, tuli hän totisemmaksi ja -näkyi uudestaan pohtivan jotakin suunnitelmaa. Hän puhui itsekseen: - --- Billin kuusikymmentä jalkaa, höpisi hän, -- ja kapteenin -kuusikymmentä on satakaksikymmentä; ja minun... viisikymmentä -jalkaani on kaikkiansa sataseitsemänkymmentä, jaha, määrältänsä -sataseitsemänkymmentä. Siitä menee kuitenkin osa solmuihin, mutta onhan -meillä ohjakset jatkoksi. Uh! Köyttä on liiaksikin, ja sitä jääkin -vielä sen verran, että voi hirttää puolikymmentä noita keltanaamoja, -jos heitä vain joskus saan käsiini. Ja tahdonpa nähdä, enkö heitä saa. -Uh! - -Tämän laskutoimituksen aikana oli Rube, sensijaan että olisi -tirkistellyt pyssyn piippuun, katsellut vuoriseinää ylhäältä ja -alhaalta. Ennenkuin hän oli lopettanut puheensa, aavistimme me, Garey -ja minä, hänen aikomuksensa, mutta emme huolineet sanoa mitään, sillä -tuon vanhan metsästäjän ehättäminen olisi ollut anteeksiantamatonta -loukkaamista. - --- Kas niin, pojat! sanoi hän vihdoin, -- näin me tämän asian -järjestämme: Ensiksi kiipeämme tuonne ylös, niin pian kuin tulee -riittävän pimeä, jotta pysymme salassa. Toiseksi otamme lassot mukaamme -tuonne ylös. Kolmanneksi sidomme ne yhteen, ja jos ne eivät riitä, -jatkamme niitä parilla ohjaksella. Neljänneksi sidomme köyden pään -tuolla ylhäällä puun ympärille ja laskeudumme sitten kallion toiselle -puolelle, ymmärrättekö? Viidenneksi, kun kerran olemme aavikolla, -menemme suoraan uutisasumuksille. Kuudenneksi ja viimeiseksi keräämme -sieltä joukon kapteenin sotureja, palaamme suoraan tänne ja annamme -neekereille sellaisen löylyn, etteivät ole ennen mokomassa olleet. -Noh?... - -Tämä "noh" merkitsi samaa kuin: mitä pidätte ehdotuksestani? Sekä Garey -että minä olimme Sen jo itseksemme hyväksyneet, ja ilmaisimme heti -kiihkeän myöntymyksemme. - -Pikaisen pelastuksen toivo antoi meille uusia voimia, ja ryhdyimme -viipymättä panemaan toimeen tuumiamme. Sidoimme yhteen lassomme; nuo -neljä hevosta sidottiin päästänsä ohjaksilla toisiinsa sekä siten, että -seisoivat kallion lohkareen takana. Sitten vartosimme levottomina yön -tuloa. - -Tulisikohan edes pimeä? - -Rube, joka kerskasi voivansa ennustaa ilmoja yhtä hyvin kuin joku -merimieskin, vakuutti yöstä tulevan niin mustan kuin puhvelihärän vatsa -palaneella aavikolla. - -Ennustus toteutui. Yö tuli synkkänä ja myrskyisenä. Lyijynharmaa -pilvipeitto, joka varjosti taivaan, hajosi mustiksi, paksuiksi -hattaroiksi, jotka kiitivät pois. Myrsky oli nousemaisillansa, ja jo -voi kuulla isojen, raskaiden pisaroiden ropsahtelevan satuloihimme. -Kaikki tämä ennusti hyvää, kun samassa salama valaisi koko taivaslaen -ja levitti aavikolle loiston ikäänkuin tuhansista soihduista. Tämä -ei ollut noita kalvakoita, sinisiä salamoita, joita pohjoisissa -ilmanaloissa näkee, vaan huikaiseva leimaus, joka näytti lävistävän -koko avaruuden ja kilpailevan päivän kanssa kirkkaudesta. - -Sen äkkinäinen ja odottamaton välähdys teki meidät levottomiksi. - --- Päänahkani uhalla, eikö tuo nyt pilaa kaikkea! Se valaisee pahemmin -kuin kaunis kuutamo! - --- Tulevatkohan salamat olemaan lyhyitä vai pitkiä? kysyi Garey, -tarkoittaen niitä kahta eri muotoa, joina sähköaine näissä seuduin -purkautuu. - -Ensinmainitussa tapauksessa seuraavat lyhyet salamat taajaan toisiansa, -ja näitä taas ankaria, säännöttömiä jyrähdyksiä sekä rankkoja, -katkonaisia sateenkuuroja. Viimeksimainitussa taasen täyttyy koko -avaruus liehuvilla, kauan kestävillä leimuilla, joita seuraa pitkät -väliajat synkkää pimeyttä. Tätä salamaa seuraa aniharvoin jyrähdys, -mutta väliin sadetta. - --- Lyhyitä! kertasi Rube vastaukseksi toverinsa kysymykseen; -- ei... -niin huonosti ei asia ole. Eihän nyt yhtään jyrähtele, tiedän mä. Kas -niin, meidän täytyy kiivetä ylös salamoiden väliajoilla. - -Tuskin oli hän puhunut loppuun, ennenkuin taivaalla leimahti -taas, ja aavikko tuli valaistuksi kuten teatteri jonkun näytelmän -loistokohtauksessa. Voimme nähdä sissijoukon hevosineen rivissä kentän -poikki; voimme erottaa heidän aseensa, pukunsa, jopa napitkin heidän -nutuistansa. - -Salama teki heidän kasvonsa kalmankalpeiksi, julman, aavemaisen -näköisiksi. - --- Kaikki valmiiksi! jupisi Rube, nähdessään piirittäjien pysyvän -paikallansa. Meidän täytyy kiivetä ylös salamoiden väliajalla; mutta -ensin on meidän näytettävä, että vielä olemme täällä. - -Pistimme näkyviin päämme ja kiväärimme kallionlohkareen yli ja odotimme -tässä asennossa uutta salamaa. - -Se tuli kirkkaana kuten ennenkin: vihollinen ei voinut olla meitä -huomaamatta. Kun näin olimme tehneet piirittäjämme varmoiksi, odotimme -nyt levottomasti seuraavaa salamaa. - -Sen sammuminen oli merkkinä, että kiipeäminen sai alkaa. - - - - -XIII. - -Kalliolla. - - -Olimme päättäneet, että Gareyn tuli kiivetä ylös ensiksi, ja hän -seisoi jo valmiina, lasson toinen pää sidottuna vyötäisillensä, köyden -riippuessa hänen takanansa. - -Vihdoin tuli pimeä uudestansa. - -Niin pian kuin tämä silmänräpäys tuli, alkoi nuori metsästäjä -kiipeämisensä. - -Oi, jospa pimeyttä kestäisi kauan! - -Sydämemme sykki levottomasti, ainakin omani. Rube piti sissejä -silmällä, kohottautuen heidän nähtäväksensä. Katselin kallion seinämää, -mutta tuossa synkässä pimeydessä tähystelin turhaan toveriamme. -Kuuntelin, miten kiipeäminen onnistuisi; voinpa kuullakin hiljaista -kapuamista, joka silmänräpäys yhä korkeammalta; onneksi oli Gareylla -kurpposet jalassa, joten kopse oli liian heikko kuuluaksensa vihollisen -korviin. - -Oi jospa pimeyttä kestäisi kauan! - -Kentiesi ei ollut kulunut viittakaan minuuttia, -- minusta ne tuntuivat -kaksinkertaisilta, -- ennenkuin salama jälleen välähti. - -Samassa silmäsin pystysuoralle kallionseinälle. Oi, Jumala! Garey oli -tuskin puolivälissä! Hän seisoi eräällä kielekkeellä, ruumis kiinni -kalliossa ja kädet vaakasuoraan levitettyinä -- vuoreen ristiinnaulitun -miehen kuvana. - -Niin kauan kuin salama leimusi, pysyi hän tässä asennossa, -liikkumattomana kuin kallio itse. - -Katselin säikähtyneenä sisseihin. En kuullut mitään ääntä, en nähnyt -liikettä. He eivät olleet häntä huomanneet. - -Taasen pitkä väliaika pimeyttä, ja sitte jälleen salamaa. Tutkin -kallion uurrosta. Siinä ei näkynyt yhtään ihmisolentoa. Näin vain -mustan juovan, joka ikäänkuin rakona leikkasi vuoren ylhäältä alas: se -oli Gareyn köysi. Hän oli päässyt kukkulalle. - -Nyt oli minun vuoroni, sillä Rube tahtoi välttämättömästi jäädä -vartioimaan; kivääri seljässä olin valmiina. Tuon sähköisen loiston -viimeisessä hämyssä tartuin lassoon ja hinasin itseäni ylöspäin. Köyden -avulla, jonka tiesin olevan lujasti kiinni tuolla ylhäällä, kiipesin -rivakasti ja ennen ensi salamaa olin jo Gareyn luona. - -Piiloutuneina kallion reunalla kasvavien pensaiden taakse odotimme -Rubea, ja pian ilmaisivat tempomiset köydessä, joka oli erääseen -puuhun kiinnitettynä, toverimme alkavan matkansa. Pian tämän jälkeen -nousi korvattoman turkiseläinten pyydystäjän laiha, musta vartalo -kallionreunasta, ja hengästyneenä horjui hän luoksemme pensaisiin. - -Odotimme uutta salamaa. Sissit olivat yhä paikallansa selvästi -tietämättöminä hankkeistamme. Ruben kissannahka-lakki, joka oli -asetettu kallionlohkareelle, piti heitä siinä luulossa että olimme -vielä paikallamme. - -Sill'aikaa oli Rube ennättänyt hengähtää ja vedettyämme köyden ylös, -hiivimme vastaiselle reunalle etsimään alaspääsy-paikkaa. - -Pian löysimme mitä etsimme, nimittäin erään puun läheltä kallionreunaa; -tämän ympärille kiedoimme nyt köyden lujasti kiinni. - -Vielä oli kuitenkin paljon tehtävää, ennenkuin alas laskeutumisemme voi -alkaa. Kallio oli tässä sataa jalkaa korkeampi, ja laskeutuminen näin -korkealta köydellä voi olla uhkayritys jopa jollekin "pikihousulle", -saati sitten meille. Tämän vaikeuden helpottamiseksi leikkelivät Rube -ja Garey palikoita, jotka sidottiin köyteen soveliaille välimatkoille, -ja pian olivat tikapuut valmiina. - -Ensi toimenamme oli tutkia, oliko köytemme riittävän pitkä. Sidoimme -kiven sen irtonaiseen päähän, joka sitten sai pudota pitkin kallion -kuvetta. - -Kuulimme kumean kopsahduksen aavikon nurmelta. Köysi ulottui siis -maahan. Se vedettiin jälleen ylös, kivi otettiin pois, ja silmu pantiin -Ruben kainaloihin. Hänet, ollen meistä kevein, oli määrätty tekemään -ensimäinen yritys, sillä köyden kestävyys, jota oli tarvittu ylöspäin -kiivetessä aivan vähän, oli vielä epätietoinen. Jos Rube pääsisi -onnellisesti maahan, piti hänen sitten koetella köyttä sitomalla siihen -iso kivi oman painonsa lisäksi; näiden yhteinen paino ainakin tulisi -yhtä suureksi kuin Gareyn, joka oli meistä raskain. - -Kun kaikki oli valmiina, luikui vanha metsästäjä äänetönnä syvyyteen, -samalla kuin Garey ja minä päästimme köyttä verkalleen, jottei -toverimme löisi liian ankarasti kalliota vastaan. - -Täten oli köydestä juossut jo enemmän kuin kolme neljännestä ja me -onnittelimme juuri toisiamme, että yritys olisi pian onnellisesti -ohi, kun säikähdykseksemme köyden jännitys herpousi niin äkkiä, että -molemmat kupsahdimme seljällemme. Samassa silmänräpäyksessä kuulimme -alhaalta kimakan parahduksen. - -Syöksyimme pystöön ja aloimme lappaa köyttä; Se oli kevyt kuin lanka. - -Keskeytimme lappamisen ja katselimme toisiamme, ei kuitenkaan selitystä -saadaksemme. Kumpikaan meistä ei sellaista tarvinnut; kumpikaan ei -lausunut sanaakaan. Asia oli selvä: köysi oli katkennut, ja toverimme -oli pudonnut maahan. - -Saman tunteen valtaamina laskeusimme polvillemme, ryömimme kallion -reunalle ja katselimme alas. Emme voineet nähdä mitään meitä vastaan -ammottavassa mustassa alhossa. Meidän piti odottaa ensi salamaa. - -Kuuntelimme kuitenkin jännityksellä. - -Ei ihmisääntä! Ei, valitettavasti! Tuskankin huudahdus olisi ollut -meille tervetullut, todistamaan toverimme vielä olevan elossa. Vaan ei, -hän oli vaiti... kuollut... kentiesi musertunut. - -Ennenkuin pimeä oli hälvennyt, kuulimme puhetta suoraan kohdaltamme; -mutta ääniä oli kaksi, eikä kumpikaan Ruben. - -Salaman jälleen iskiessä näimme kaksi sissiä ratsain alhaalla -aavikolla, aivan kallion lähellä. Heidät me näimme selvään, mutta emme -sitä, mitä olimme odottaneet, toverimme runneltua ruumista. - -Olisimme erottaneet kissankin kokoisen esineen. Rubea, joko hän oli -elävä tahi kuollut, ei siellä varmaankaan ollut. - -Olivatkohan nuo kaksi ratsastajaa hänet surmanneet? Tähän he itse -antoivat vastauksen. - --- Carrambo! huudahti toinen heistä maltittomasti; -- te kait -erehdyitte. Kuulitte vuorikissan äänen? - --- Olen varma, että se oli ihmisääni. - --- Sitten se kai tuli joltakin tuolla kallion takana olevalta konnalta. -Täällä ei ole ketään. Tule! Palatkaamme kallion toiselle puolelle... -eteenpäin! - -Kavionkopse ilmaisi meille heidän ratsastavan pois, täyttääkseen -Ijurran käskyä, sillä viimeinen puhuja ei ollut kukaan muu kuin hän. - -Olipa lohdullista tietää, ettei toverimme vielä ollut joutunut heidän -kynsiinsä. Kuinka pahasti hän oli vahingoittunut, siitä ei meillä ollut -aavistustakaan. Hämmästyneinä hänen putoamisestansa olimme kiireesti -vetäneet köyden ylös, ja nyt voimme vain arviolta tietää, korkealtako -hän oli pudonnut. - -Nähdessämme hänen olevan poissa, rupesimme toivomaan, ettei hän ollut -saanut ainakaan aivan suurta vammaa. - -Mutta mihinkä hän oli joutunut? Olikohan hän ryöminyt pois ja siis -vielä kallion lähellä? Siinä tapauksessa voisivat sissit hänet vielä -huomata. Piilopaikkaa ei ollut lähettyvillä missään. - -Garey ja minä olimme levottomia, miten kävisi sitä enemmän kun olimme -kuulleet hänen huutonsa ja häntä etsineet. Päätimme heti mennä vuoren -toiselle reunalle, pitämään silmällä noita kahta ratsastajaa. - -Heidän äänensä johtamina laskeusimme jälleen polvillemme kallion -kaukaisimpaan nurkkaan. He olivat pysähtyneet tutkiaksensa maata ja -vartosivat vain salamaa. - --- Voimme ampua heidät, kuiskasi Garey. - -Epäilin antaa tähän suostumustani; olin ruvennut toivomaan varmempaa -pelastusta. - -Tässä silmänräpäyksessä salama jälleen leimahti; miehet eivät olleet -viittäkymmentä askelta pyssynpiipuistamme; olisimme voineet tähdätä -tarkkaan ja, kovasti ahdistettuina kuin olimme, olin antamaisillani -perään toverini maltittomuudelle. Olimme jo puoleksi tähdänneet, kun -samassa huomasimme erään esineen, joka saattoi kiväärimme jälleen -vaipumaan -- se esine oli Ruben ruumis. - -Hän makasi litteänä maassa, kädet ja jalat ojennettuina täyteen -pituuteensa ja kasvot syvällä nurmessa. Siitä korkeudesta, josta me -häntä katselimme, oli hän kuivamaan levitetyn, nuoren puhvelin nahan -näköinen. - -Tämä rauhoitti meitä vähän, mitä toverimme kohtaloon tuli. Niin ei -mikään kuollut voinut maata. Asento oli selvään tarkoitettu, ja syy -siihen oli myös selvä. Ruumis oli tuskin viidensadan askeleen päässä -kentällä, mutta vaikka täydellisesti näkyvissä meidän paikaltamme, -oli hän varmaankin näkymätön noille alhaalla oleville ratsastajille, -sillä niin pian kuin pimeni, kuulimme heidän suureksi helpotukseksemme -ratsastavan takaisin kukkulan etupuolelle. - -Onnellista oli hänelle ja hänen toverillensa, etteivät huomanneet tätä -suullaan kellettävää olentoa, onnellista Rubelle -- ja meille kaikille. - -Garey ja minä makasimme hiljaa, odottaen uutta salamaa. - -Kun se tuli, ei tuo ruskea puhvelin nahka enää ollut näkyvissä. -Kaukana, milt'ei peninkulman päässä, luulimme näkevämme saman olennon -kellellään, kuten ennenkin, mutta aavikon ruohon varjo teki näyn jo -epäselväksi. - -Yhdestä asiasta me kuitenkin olimme varmat: meidän toverimme oli -päässyt pakoon. Ensi kerta sissijoukon tavattuamme hengitin vapaammasti -ja tunsin itseni vakuutetuksi pelastumisestamme. Toverillani oli sama -luottamus, eikä tarvitse sanoakaan, että palasimme kukkulan poikki -iloisemmalla sydämellä sekä keveämmillä askeleilla. - -Tietysti emme enää ajatelleetkaan alaslaskeutumista. Sillä köydellä, -joka enää oli jäljellä, olisi se ollut mahdotonta. Palasimme jälleen -vuoren etupuolelle, pitämään sissejä silmällä, ja jos mahdollista, -estämään heitä lähestymästä hevosiamme, jos he sattumalta huomaisivat -meidän jättäneen varustuksemme kallionlohkareen takana. - - - - -XIV - -Ystäväkö vai vihollinen? - - -Oli sivu puolen yön. Salamat, jotka vähitellen olivat ruvenneet -leimahtamaan yhä pitempien väliaikojen kuluttua, lakkasivat nyt -kokonansa. Niiden oikullista, huumaavaa valoa oli seurannut miedompi -ja vakavampi, sillä kuu oli noussut idän taivaalle. Se oli jo -alakuuta, mutta niin kirkasta oli sen valo, että olisi voinut nähdä -jonkun esineen kaukana aavikolla, jonka hopeankarvainen pinta ulottui -joka haaralla sivu näköpiirin. Paksut, synkät pilvet peittivät tuon -tuostakin kuun, jolloin aavikko katosi synkkään pimeyteen. Tähän asti -olimme, Garey ja minä, seisoneet sen aukon lähellä, jota myöten olimme -ylöskin kiivenneet. Meillä oli kuu takanamme, sillä sissit olivat -kukkulan länsipuolella. Tämän varjo ulottui kauaksi kentälle, ja aivan -sen jyrkän reunan edustalla näkyi vartioiden taaja rivi. Kyyristyneinä -matalien pensaiden suojaan olimme heiltä näkymättömissä, mutta voimme -samalla pitää täydellisesti silmällä koko joukkoa, jossa tupakoitiin, -juteltiin, meluttiin ja laulettiin. - -Katseltuamme heitä hiljaisuudessa hetkisen, erkani Garey minusta -kävelläksensä kertaansa kukkulan ympäri ja tarkastaaksensa vastakkaista -eli itäistä puolta. Tällä suunnalla oli uutisasutus ja sieltä -luultavasti apukin tulisi. - -Toverini ei ollut poissa minuuttiakaan kauemmin, kun kentältä näkyvä -musta esine herätti huomiotani. Minusta se näytti mieheltä, vaikka -olikin pitkällään ja maahan litistyneenä, aivan kuin Rube paetessansa. - -Samassa peitti pilvi kuun, ja musta esine katosi. Kun kuu jälleen -loisti, ei esine enää ollut sillä paikalla, missä sen ensiksi olin -huomannut; mutta nyt huomasinkin sen lähempänä ratsastajia ja samassa -asennossa kuin ennenkin. Se oli nyt kahtasataa askelta lähempänä -meksikolaisten riviä, mutta taaja ruohopensas näkyi peittävän sen -sisseiltä; yksikään näistä ei näyttänyt mitään merkkiä siitä, että -olisivat sen huomanneet. - -Olin varma, että se oli mies, ja vieläpä päälliseksi alaston, sillä hän -kiilsi kuun valossa, niinkuin ainoastaan alaston mies voi kiiltää. - -Tähän asti olin luullut, tahi oikeammin peljännyt sen olevan Ruben. -Sanoin peljännyt, sillä en laisinkaan olisi suonut Ruben palaavan tällä -tavoin. Varmaankaan hän ei palaisi yksinänsä, ja miksi hän esiintyisi -vakoojana, koska jo täydellisesti tunsi vihollisen aseman? - -Olin ymmällä enkä hetkeen aikaan tietänyt, mitä minun piti ajatella. -Mutta ruumiin alastomuus rauhoitti minua. Se ei voinut olla Rube. Tämä -ei milloinkaan riisunut pukinnahkapukuansa, ja sitäpaitsi ei Rube olisi -kuuvalossa näin välkkynyt. Ei, tuo salaperäinen hiipijä ei ollut hän. - -Tuli uusi pilvi, heittäen uusia varjoja, ja niinkauan kuin nämä -kestivät, en nähnyt tuota ryömivää olentoa. - -Kuun jälleen kumottaessa huomasin hänen jättäneen piilopaikkansa. Häntä -ei näkynyt lähistölläkään, mutta kauemmaksi silmättyäni huomasin erään -miehen, joka eteenpäin kumarruksissaan nopein askelin hiipi pois. - -Seurasin häntä kunnes hän katosi kauas, ikäänkuin haihtuen pois -kuunvalossa. - -Näin tuijottaessani tuon etäisen kentän yli sinne päin, mihin mies oli -kadonnut, säpsähdin nähdessäni äkkiä joukon olentoja hämärässä aavikon -reunalla. - --- Se oli sittenkin Rube, ajattelin -- ja tuolla on uutisasukkaita. - -Jännitin katsettani äärimmäiseen asti. Epäilemättä ne olivat -ratsuväkeä, mutta sen sijaan, että olisivat pysyneet taajassa koolla, -seurasi toinen toistansa yksinkertaisessa rivissä, kunnes pitkä jono -ikäänkuin renkaat jättiläisketjussa kuvastui taivasta kohden. - -Minun mieheni eivät koskaan paitsi ahtaissa solissa tahi metsäpoluilla -ratsastaneet tuolla tavalla. Niitä nämä eivät voineet olla. - -Mutta samassa silmänräpäyksessä juolahti mieleeni uusi ajatus. Useammin -kuin kerran olin nähnyt samallaisen näyn ja useammin kuin kerran sitä -pelolla katsellut. Tämä taaja ratsujoukko oli vanha tuttu: siinä oli -intiaanisotureja puoliyön-retkellänsä -- sotajalalla! - -Vakoojan liikkeet olivat nyt selvillä: hän oli intiaani-nuuskija. -Joukko, johon hän kuului, lähestyi kukkulaa, kentiesi aikoen leiriytyä -sinne. Hänet oli lähetetty edeltäpäin seutua tarkastelemaan. - -Minkä vaikutuksen hänen tuomansa tiedot tekisivät, sitä en voinut -arvata. Voin nähdä ratsastajain pysähtyneen, kentiesi vakoojaa -odottamaan. He olivat liian kaukana, jotta meksikolaiset olisivat -heidät nähneet; silmänräpäys tämän jälkeen katosivat he minunkin -silmistäni pimeisiin varjoihin peittyvälle aavikolle. - -Viipyipä milt'ei neljännestunti, ennenkuin pilvi oli mennyt, ja silloin -näin ihmeekseni hevosjoukon -- ei ratsastajia -- aavikolla, tuskin -tuhatta askelta kalliosta! Yhdelläkään niistä ei ollut ratsastajaa, ja -kaikesta päättäen se oli villihevoslauma, joka pimeässä oli nelistänyt -paikalle ja seisoi nyt hiljaa sekä liikkumatonna. - -Tutkin aavikon ulkolaitaa, mutta tuo sumumainen ratsastajarivi oli -kadonnut. He olivat kai ratsastaneet pois. - -Olin menemäisilläni toverini luokse katsomaan mitä oli tapahtunut, -kun seisomaan noustessani huomasin hänet vieressäni. Hän oli kulkenut -ympäri koko vuorenkukkulan näkemättä mitään, ja oli palannut katsomaan, -vieläkö sissit pysyivät alallansa. - --- Mitä! huudahti hän lauman nähdessään. -- Mitäs nuo ovat? Sangen -merkillistä, etteivät neekerit heitä huomaa! Taivaan ni... - -Sanat tukahtuivat siihen kauheaan ulvontaan, joka äkkiä kuului -meksikolaisten rivistä, ja seuraavassa silmänräpäyksessä näkyi koko -joukko hyppäävän satulaan ja lähtevän liikkeelle. Tietysti otaksuimme -heidän huomanneen villihevoslauman, ja että tämä oli syynä heidän -äkilliseen meluunsa. Mutta suuripa oli kummastuksemme huomattuamme, -että itse olimme sen aikaan saaneet; sillä sen sijaan, että olisivat -kääntyneet kentälle päin, ratsastivat sissit lähemmäksi kalliota ja -laukaisivat hirmuisesti kirkuen pyssynsä meitä kohden. - -Alussa emme voineet käsittää, miten ne olivat meidät huomanneet; mutta -yksi ainoa silmäys selitti kaiken... kuu oli noussut korkeammalle ja -vuoren heittämä varjo oli vähitellen tullut lyhemmäksi. Tähystäessämme -hevoslaumaa olimme, varomattomasti kyllä, jääneet seisoallemme, ja -meidän jättiläismäiset varjomme olivat kuvastuneet kentälle, aivan -vihollistemme silmäin eteen. Heidän tarvitsi vain katsahtaa ylös, -nähdäksensä, missä olimme. - -Silmänräpäyksessä heittäysimme polvillemme pensaisiin ja tartuimme -pyssyihimme. - -Hämmästys meidän odottamattomasta näkemisestämme näkyi saattaneen -vihollisemme unohtamaan tavallisen varovaisuutensa, ja moniaat heistä -ratsastivat aivan rohkeasti pyssynkantomatkalle. Pimeässä varjossa emme -voineet heitä erottaa, mutta yhdellä heistä sattui kovaksi onnekseen -olemaan valkoinen hevonen, ja tämä opasti metsästäjän silmää. - -Näin hänen silmäävän pitkin pyssynsä piippua sekä kuulin aika -pamahduksen. Luulinpa alhaalta kuulevani tukahdutettua valitusta, ja -seuraavassa silmänräpäyksessä näkyi tuo valkoinen hevonen nelistävän -kuunvalossa, mutta ratsastajaa ei sen selässä enää ollut. - -Uusi pilvi liiti nyt kuun eteen, ja kenttä peittyi taasen silmistämme. -Garey latasi juuri pyssyänsä, kun pimeästä kuuluva kirkuminen hänet -keskeytti ja pani hänet kuuntelemaan. Huuto uudistui, ja sitä -kerrattiin sitten tuolla hurjalla äänellä, joka voi lähteä ainoastaan -villin kurkusta. -- Komanhi-intiaanein sotahuuto! lausui Garey, -- -komanhein sotahuuto! Taivaan nimessä! Hurraa! - -Intiaanit ovat heidän kimpussansa! - -Huudon ohessa voimme kuulla hevosten nopeata juoksua; maa tuntui -tärisevän noiden raskaiden, yhä enemmän lähestyvien kavioiden alla. -Villit aikoivat karata sissien päälle! - -Kuu pistäysi esiin. Ei ollut enää epäilemistäkään. Villihevosten -seljässä oli ratsastajia, kullakin vyötäisiin saakka alaston intiaani. -Heidän hirveän näköiset maalatut ruumiinsa kiilsivät kuunvalossa. - -Sill'aikaa olivat kaikki meksikolaiset nousseet ratsuillensa ja tehneet -rintaman tuota odottamatonta vihollista vastaan, mutta epäröimistä -näkyi selvään heidän rivissänsä. He eivät ikinä kestäisi hyökkäystä, ei -ikinä. Niin sanoi Garey, ja hän oli oikeassa. - -Villit olivat tulleet noin sadan askeleen päähän meksikolaisten -rivistä, kun he äkkiä pysähtyivät. Mutta vain silmänräpäykseksi, -juuri parahiksi saadakseen nähdä vihollisen aseman ja lähettääksensä -heidän keskellensä nuolisateen. Sitten he hyökkäsivät eteenpäin, -antaen kuulua kauhean sotahuutonsa sekä heiluttaen pitkiä keihäitänsä. -Sissit laukaisivat pitkät pyssynsä, mutta eivät ajatelleetkaan niiden -uudestansa lataamista. - -Useimmat heistä heittivät ammuttuaan aseensa pois, ja nyt alkoi -peräytyminen. Koko joukko käänsi viholliselle selkänsä, kannusti -hevosiansa ja lennätti sitten pitkin vuoren juurta hurjassa paossa. - -Intiaanit tulivat yhtä nopeaan jäljessä, ulvoen kauheasti. He -raivostuivat yhä enemmän, huomattuaan vihaamansa vihollisen kentiesi -pian pääsevän heidän käsistänsä. - -Samassa silmänräpäyksessä kun näimme mihin suuntaan takaa-ajo alkaisi, -hyökkäsimme Gareyn kanssa vuoren vastakkaiselle puolelle. Sen reunalle -ehdittyämme näimme kuinka molemmat sotajoukot laukkasivat pitkin vuoren -juurta. Kumpainenkin joukko ratsasti hajanaisissa ryhmissä, ja tuskin -oli kahtasataa askelta viimeisten takaa-ajettujen ja ensimäisten -takaa-ajajien välillä. Viimeksimainitut päästivät vielä sotahuutonsa, -mutta ensiksimainitut ratsastivat vaiti henkeä pidättäen ja mykkinä -pelosta. - -Äkkiä nousi sissijoukosta huuto -- lyhyt, äkillinen, epätoivoinen: se -oli jonkun uuden hämmästyksen ilmaus; samassa näkyikin koko joukko -pysähtyvän. - -Vastakkaiselta suunnalta, tuskin kolmensadan askeleen päästä, -näkyi ratsastajajoukko nelistävän. Amerikkalaisten hevosten raskas -kavionkopse kuului jytisevän aavikolla, mutta vieläkin tutummalta -tuntui tuo voimakas "hurraa", jota eivät intiaanit eivätkä -meksikolaiset käytä. - --- Huraa!... sotureja! kiljahti Garey, uudistaen huudon kovimmalla -äänellänsä. - -Hämmästyneinä tämän uuden vihollisen ilmestymisestä olivat sissit -silmänräpäykseksi pysähtyneet, epäilemättä luullen tulijoita uudeksi -intiaanijoukoksi. Heidän pysähdyksensä oli lyhyt; Pimeyden suojassa -tekivät he käännöksen, pyssyt heilahtivat ja äkkiä käännähtäen -vasemmalle laukkasivat he avonaiselle kentälle. Kun intiaanit näkivät -tämän, kääntyivät he viistoon katkaistaksensa heiltä tien; mutta -soturit, jotka jo olivat läsnä, olivat samaan aikaan tehneet samoin, -joten villit ja amerikalaiset ryntäsivät nyt tylsässä kulmassa -toisiansa vastaan. - -Garey ja minä emme nähneet enää mitään, sillä kuu peittyi äkkiä pilven -taakse; mutta me kuulimme noiden kahden joukon yhteentörmäyksen, -kuulimme villien sotahuudon sekaantuvan soturien kostonkirouksiin, -kuulimme pyssyjen sekä revolverien nopeata pauketta, sapeliniskuja -keihäsvarsiin, katkeavan teräksen helinää, hevosten hirnuntaa, -voittajain riemuhuutoja ja voitettujen tukahdutettua, tuskallista -valitusta. - -Vapisevin sydämin ja kiihoittunein hermoin seisoimme kalliolla, -kuunnellen noita kauheita, paljon merkitseviä ääniä. Kauan ne eivät -kestäneet. Tuima taistelu oli pian ohi. Kuu kun pilkisti esiin, oli -ottelu loppunut. Sekä ihmisiä että hevosia makasi kentällä. - -Kaukana etelässä näkyi musta joukko katoavan aavikon laitaan: ne -olivat nuo sissipelkurit. Länteen laukkasi ratsastajia yksittäin -tahi hajanaisina joukkoina, mutta se voitonhuuto, joka kuului -taistelukentältä, ilmoitti, kutka siellä nyt olivat herroina. Soturit -olivat voittaneet. - --- Missä olet, Bill? huusi eräs meille kummallekin hyvin tuttu ääni -vuoren juurelta. - --- Täällä, vastasi Garey. - --- Olemme antaneet intiaaneille selkään, luulen, jatkoi Rube, -- mutta -kova onni oli, että keltanahat pääsivät pakoon. Uh! - -Garey ja minä olimme pian kentällä, ja hetimiten sen jälkeen, -haudattuamme pari kaatunutta toveria, jätimme paikan, jossa kolmea -meistä oli uhannut varma kuolema; iloisella mielellä lähdimme -uutisasumusta kohti. - -Wheatley ratsasti rinnallani. Häneltä sain tiellä tietää Ruben, -kuten olimme aavistaneetkin, ehjin nahoin saapuneen kylään, ja että -kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun hän oli kertomuksensa lopettanut, -viisikymmentä uutisasukasta oli matkalla kalliolle päin. - -Rube oli johtanut heitä tavallisella taidollansa. Samoinkuin intiaanit -olivat hekin ratsastaneet eteenpäin pimeillä väliajoilla; ja koska he -tulivat vastakkaiselta taholta, olivat he pitäneet kukkulan itsensä ja -vihollisen välillä, toivoen täten pääsevänsä salaa sissein kimppuun. - -He olivat jo lähestyneet miltei hyökkäysmatkalle, kun villien sotahuuto -kajahti ja pakenevat sissit tulivat heitä vastaan. Muu, mikä oli -tapahtunut, ei kaivannut selitystä, sillä sen kaiken olimme Garey ja -minä omin silmimme nähneet. - --- Mitäs minusta sanotaan? kysyin Wheatleyn vaijettua. - --- Teistäkö, kapteeni? Oh, ei mitään. Mitä luulette teistä voitavan -sanoa? - --- Varmaankin on puhuttu minun poissaolostani? - --- Ah, siitäkö! Ei, ei sanaakaan, ainakaan ei pääkortteerissa, siitä -yksinkertaisesta syystä, ettei teitä ole kadonneeksi ilmoitettu. -Hollingworth ja minä luulimme tehneemme teille palveluksen salaamalla -asian... ainakin kunnes saisimme varmuuden teidän kuolemastanne. Emme -olleet menettäneet kaikkea toivoamme. Se paimen, joka oli teillä -oppaana, tiesi kertoa kahden metsästäjän kulkeneen perässänne. Hänen -selityksistään tunsin vanhan Ruben ja olin vakuutettu, että jos teistä -olisi mitään jälellä, olisi hänessä miestä se löytämään. - --- Kiitos, ystäväni, te olette menetelleet viisaasti ja säästäneet -minulta monet nöyryytykset. Eikö mitään muita uutisia? kysyin hetken -vaijettuani. - --- Ei, vastasi hän. -- Ei mitään tärkeätä. - -Muutaman minuutin ratsastimme vaiti eteenpäin. Kaksikinkymmentä kertaa -oli eräs kysymys huulillani, mutta pidätin sen, toivoen Wheatleyllä -olevan vielä jotakin kerrottavaa -- jotakin hauskempaa, kuin mitä hän -tähän saakka oli kertonut. Mutta hän oli kiusaksenikin vaiti. - -Aikoen "ammentaa" häneltä tietoja, heittäydyin välinpitämättömän -näköiseksi ja kysyin: - --- Eikö teillä ole käynyt ketään? Eikö ketään leiristä? - --- Ei elävätä sielua, vastasi hän, ja vaipui jälleen mietiskelyihinsä. - --- Eikö kukaan ole minua kysynyt? tutkasin, päättäen suoraan ryhtyä -asiaan. - --- Ei, kuului masentava vastaus. Mutta malttakaahan... ahaa... -tosiaankin, lisäsi hän oikaisten sanojansa ja puhuen omituisella -äänellä. Teitä on todellakin kysytty. - --- Kuka? kysyin vitkallisella, välinpitämättömällä äänellä. - --- Sitä en oikeastaan osaa sanoa, vastasi luutnantti, selvästi -leikillisellä äänellä; -- mutta näyttää, ikäänkuin joku olisi ollut -hirveästi levoton vuoksenne. Muuan meksikolainen poika on siellä -juossut edestakaisin ainakin miljoonan kertaa. Selvästi on joku pojan -sinne lähettänyt, mutta hän on vaitelias veitikka... hän ei tahdo -ilmaista, kuka hänet lähettää tahi mitä hän tahtoo; hän vain kysyy, -oletteko jo palanneet ja näyttää hirveän alakuloiselta saadessaan -kieltävän vastauksen. Olen huomannut hänen tulevan maatilalle vievää -tietä. - -Viimeiset sanat lausui hän erityisellä äänenpainolla. - --- Olisimme ottaneet kiinni sen pikku veitikan vakoojana, jatkoi -Wheatley, äänessään tyyntä ivaa, -- ellemme olisi luulleet häntä jonkun -teidän ystävänne lähettämäksi. - -Luutnantti lopetti puheensa vieläkin suuremmalla äänenpainolla, ja -kuunvalossa voin huomata hymyn hänen huulillansa. Useammin kuin kerran -olin pistellyt luutnanttia hänen ihastuksestaan Conchitaan, tuomarin -tyttäreen; nyt hän kosti. - -En ollut suuttumatuulella; toverini olisi voinut tällä hetkellä -kohdella minua kuinka vapaasti tahansa; hänen kertomuksensa oli -helähdellyt ihanana soittona korvissani, ja minä ratsastin eteenpäin -ylpeänä tiedostani, etten ollut unohdettu. Isolina oli uskollinen. - -Pian tämän jälkeen kiintyivät silmäni loistavaan esineeseen: tuohon -pienen rukoushuoneen kullattuun viiriin; sen alla kiilsivät maatilan -muurit, välkkyen kuun kumottavassa valossa. Sydämeni sykki omituisista -tunteista katsellessani tuota tunnettua asuntoa ja muistellessani -helmeä, jonka tämä jalokivilipas sisälsi. - -Nukkuiko hän? Uneksiko hän? Mitä?... Kenestä? Aamun himmeä, sinervä -valo oli ilmestynyt idän rannalle, kun ratsastimme kylään. En tuntenut -enää nälkää enkä janoa. Jotkut sotureista olivat ottaneet mukaansa -hyvin varustetut matkalaukut ja taskumatit, sekä auliisti tarjonneet -niiden sisällön käytettäväkseni. - -Päästyäni siitä pitkällisestä jännityksestä, jonka haavat, pelkoja -valvominen olivat aiheuttaneet, tunsin itseni äärettömän väsyneeksi; -tuskin olin riisuutunut ja heittäytynyt nahalla päällystetylle -sohvalle, kun jo nukuin. - - - - -XV. - -Kosinta hevosen seljästä. - - -Muutaman tunnin lepo tuotti toivotun vaikutuksen ja virvoitti sekä -ruumiin- että sielunvoimani. Heräsin terveenä ja toivorikkaana. -Kokonainen maailma suloisia toiveita oli mielessäni. - -Pukeusin jokseenkin huolellisesti, mutta en pitänyt yhtä suurta lukua -suuruksestani, sytytin sikaarini ja menin lempipaikkaani katokselle. - -Aavikkojen valkoinen juoksija oli torilla ihmisjoukon keskellä, -uljaasti nostellen kaulaansa, ikäänkuin tietäen minkä ihmettelyn -herätti. Uutisasukkaita, joutolaisia ja torimummoja seisoi sen vieressä -ja tuijotti siihen silmät selällään. - --- Uljas lahja! ajattelin. -- Kelpaisipa vaikka ruhtinattarelle. - -Aikomukseni oli, että itse antaisin hevosen Isolinalle, -- ja tämä -oli syynä, miksi olin niin huolellisesti pukeutunut. Tarkemmin -mietittyäni hylkäsin kuitenkin päätöksen. Tähän minut taas pakottivat -monet arvelut, joiden joukossa myöskin pelko, että käyntini maatilalla -mahdollisesti voisi matkaansaattaa rettelöitä Isolinan perheelle. -Isänmaallinen tunne kiihtyi päivä päivältä. Lahjankin vastaanottaminen -oli vaarallista; ja vaikk'ei tuo hevonen oikeastansa lahja ollutkaan, -ainoastansa korvaus siitä lemmikistä, jonka olin kaatanut, ei minun -silti pitäisi esiintyä lahjoittajana. - -Näiden mietteiden tuloksena oli, että käskin mustan tallirenkini viedä -uljaan vangin maatilalle. Katolta näin lähettilään menevän mäkeä ylös, -taluttaen tuota uljasta juoksijaa valkoisesta lassosta; hän meni sisään -maatilan isosta portista. Heti tämän jälkeen tuli hän jälleen ulos, -mutta hevosetta. Lahja oli otettu vastaan. Niin pitkälle oli kaikki -hyvin. - -Laskin sekunnit, kunnes portaista kuului raskaita askeleita, ja -kiiluvat, mustat kasvot pilkistivät katolle. - -Hänellä ei ollut kirjettä, ei tervehdystä paitsi "mil gracias", -("tuhannet kiitokset"). Minä tunsin pistävän pettymyksen tuskaa. -Olinpa odottanut juhlallisempaa suurkiitosta, kuin tuo tyhjä -kohteliaisuuslause. - -Palvelijani näytti tyytyväisemmältä. Kultaraha kiilsi hänen mustassa -kädessänsä. Kelpo juomaraha! - --- Keltä tuon olet saanut? kysyin. - --- Kultaa, massa katteini, sen sain eräältä tytöltä, kauniimmalta -kvarteronitytöltä, mitä koskaan olen nähnyt. - -Epäilemättä oli Isolina itse sen antanut! - -Olisinpa musertanut tuon konnan paksun pääkallon, ellei runsas lahja -olisi ollut todistuksena siitä suuresta mielihyvästä, jolla lahjani oli -otettu vastaan. Tämäkin vähäpätöinen seikka lisäsi toiveitani saada -kokea vielä suuremmassa määrässä vastaanottajan kiitollisuutta. - -Näissä toiveissa jatkoin yksinäistä astuskelemistani katoksella. -Kylässä oli sinä päivänä juhla. Kellot olivat jo alkaneet soida, ja -muita riemuääniä sattui korviini. Kylän nuoret tytöt esiintyivät -kaikista kirjavimmissa puvuissansa, intiaaninaiset värjätyissä hameissa -sekä punaiset nauhat punottuina mustaan tukkaansa; palmumajojen -asujamet tulvailivat torille ja ihmisjonoja muodostui kirkon luo; -soittajat näppäilivät kitaroitansa, ja ilotulitus-telineitä oli -asetettu kadunkulmiin. Maalatuilla naamareilla varustetut miehet -kantoivat olkapäillänsä helyillä koristettuja pyhimysten kuvia; siellä -oli Pilatus, sotamiehet sekä Vapahtaja -- outo ja luonnoton näytelmä, -ja kuitenkin näytelmä, jota joka viikko sai nähdä meksikolaisessa -kylässä ja jota ainoastansa hiukan vaihdellen on esitetty joka viikko -kolmen vuosisadan aikana. - -Minulla ei ollut halua katsella tuon häpeällisen taikauskoisuuden -vastenmielistä loistoa. Kyllästyneenä sen katselemiseen ja noihin -riemunääniin tuskastuneena käskin tuomaan hevoseni, Mennäkseni -ratsastamaan sekä etsiäkseni viihtymystä mielelleni hiljaisesta -viidakosta. Ratsuani odotellessani näin jotakin, joka pani sydämeni -nopeammin sykkimään: näin don Ramos de Vargasin maatilan ja jotakin -muuta... - -Näin ratsastajan tulevan sen portista ja nopealla vauhdilla ajavan -mäkeä alas. Hevosen lumivalkea karva ja ratsastajan heleänpunainen -levätti, jotka jyrkästi pistivät silmiin ympärillä olevan maiseman -vihannuudesta, ei voinut jäädä huomaamatta siltäkään matkalta. En -epäröinyt. Se oli valkoinen juoksija, -- ja ratsastaja -- tunsinhan -tuon levätin siitä asti, kun silmäni ensi kerran huomasi sen ihanan -omistajattaren -- ratsastaja oli Isolina. - -Hän ratsasti maatilasta virtaan ulottuvaa rinnettä, ja pian peittivät -platanipuiden tuuheat lehvät loistavan ilmiön. Huomasin hänen -silmänräpäykseksi pysähtyvän metsän laitaan, ja minusta näytti, -että hän katseli kylään päin; tie, jonka hän valitsi, vei kuitenkin -päinvastaiseen suuntaan. En tahtonut malttaa odottaa hevostani. -Päätökseni oli seurata tuota valkoista hevosta ja sen punaista -ratsastajaa. - -Satulaan päästyäni ratsastin nopeasti torilta ja tultuani aukealle -kentälle annoin hevoseni nelistää. Tieni vei pitkin virtaa ylöspäin; -maa oli tasaista; seudulla kasvoi taajassa gummi- ja puuvillapuita, -löyhästi kiertäen tuota ihmeellistä tillandsiapuuta, jonka -hopeanhohtoiset lehväkimput, ulottuen oksalta oksalle, sulkevat pois -auringon ja muodostavat puiden juurille illan hämäryyttä. - -Eräällä näistä syrjäpoluista kohtasin tahi ratsastin jonkun ohi; -näin sen olevan erään meksikolaisen pojan, mutta tuo hämärä valo ja -nopeus, jolla ratsastin, estivät minua huomaamasta enempää. Poika huusi -minulle, mutta hevoseni kavionkopse tukahdutti hänen äänensä. Otaksuin -tämän olevan jonkinlaista poikamaista ilveilemistä ja ratsastin -eteenpäin, pitämättä lukua hänen huudoistansa. Vasta, kun olin tullut -kauas näkemä- ja kuulomatkalta, pälkähti mieleeni, että tunsin tuon -äänen ja pojan. Muistin erään juoksupojan, joka palveli maatilalla -ja jonka monta kertaa olin nähnyt kylässä. Muistin myöskin Wheatleyn -ivan ja olisin palannut puhutellakseni tuota nuorukaista, ellen olisi -jo jättänyt häntä niin kauas jälkeeni. Silmänräpäyksen mietittyäni -kannustin jälleen hevostani. - -Pian pääsin sen kukkulan juurelle, jolla maatila oli, ja poikettuani -tässä isolta tieltä, noudatin erästä sivutietä, joka kulki alas pitkin -kukkuloita. Muutama harppaus vei minut siihen paikkaan, jossa viimeksi -olin nähnyt takaa-ajettavani. Valkoisen hevosen jäljet johtivat minua -nyt, ja niitä noudattaen ratsastin metsään. - -Kappaleen matkaa johtivat jäljet tallattua polkua, kunnes ne äkkiä -siitä poikkesivat ja veivät metsikköön, jossa ei ollut polun -näköistäkään. Ratsastin eteenpäin, mutta jota syvemmälle tulin, -sitä taajemmaksi tuli metsä ja sitä vaikeammaksi ratsastaminen. -Kummastuksella tämän huomasin. Miksi oli hän valinnut tämmöisen tien? -Olikohan hän todellakin Isolina? Valkoinen hevonen ja punainen levätti -eivät laisinkaan ole harvinaisia Meksikossa. - -Laskeusin satulastani ja tutkin tarkasti jälkiä. Ne olivat aavikoiden -juoksijan, eikä sillä ratsastajakaan voinut olla muu kuin Isolina. - -Enempää empimättä, vaikka yhä kummastellen, seurasin jälkiä. Hetken -kiemurtelivat ne paksun metsän läpi, tuolla kiertäen jotakin paksua -puunrunkoa, täällä kiemurrellen milloin vasempaan milloin oikeaan, -väistääksensä läpipääsemättömiä, bambu-kasvien, viiniköynnöksien ja -pensaskasvien muodostamia tiheikköjä. Vähitellen kääntyi tie ylöspäin. -Metsä harveni mitä pitemmälle tulin, ja siellä täällä oli avonaisia -paikkoja; puut tulivat yhä hienommiksi ja lehdikko ohuemmaksi sekä -valoisammaksi. Olinpa jo milt'ei ehtinyt kummun huipulle; jäljet olivat -aivan tuoreet; oksat, joita hevosen kyljet olivat kosketelleet, eivät -vielä olleet lakanneet väräjämästä; ratsastaja ei kai ollut kaukana. -Luulinpa kuulevani kavionkopsetta. - -Ääneti kiirehdin hevostani odottaen joka silmänräpäys näkeväni -vilahduksenkaan tuosta punaisesta levätistä tahi valkoisesta hevosesta. -Vielä muutama askel, ja molemmat olivat loistavina edessäni, -sensitiva-kasvien kiiltävien lehtien joukossa. Enpä ollut erehtynyt: -Isolinahan se oli. - -Hän oli pysähtynyt kukkulan huipulle, missä metsä loppui. Tässä oli -jokseenkin aukea paikka, jota joka haaralta kukkasia kasvavat metsät -ympäröivät. Kukkulalta oli vapaa näköala ympärillä oleville seutuville, -samalla kuin tuo viehättävä paikka itse oli täydellisesti rauhassa sekä -syrjässä. - -Tälle paikalle hän oli pysähtynyt ja istui nyt vaiti satulassa -ikäänkuin iloiten lintujen liverryksestä, mehiläisten hyrinästä ja -kukkien tuoksusta. - -Minäkin olin pysähdyttänyt hevoseni ja epäröin muutaman -silmänräpäyksen, ratsastaisinko esille, vai kääntyisinkö takasin. -Häpeän tunne heräsi minussa, ja luulenpa, että olisin kääntänyt -hevoseni ja hiljalleen hiipinyt tieheni, ellen samassa olisi nähnyt -kauniin ratsastajattaren ottavan povestansa jotakin, joka välkkyi -auringossa. Se oli kello, ja hän näkyi vartovan. Näin hänen levottomana -katselevan noiden matalien, sillä puolen aavikkoa olevien puiden -latvojen ylitse. - -Niin vähäpätöisiltä kuin nämä seikat näyttänevätkin, tuottivat ne -minulle ankaran tuskan tunteen. Oli ikäänkuin olisi terävä rauta -lävistänyt sydämeni. Olinpa ratsastanut onnettomuuteeni -- olin tullut -olemaan läsnä kohtauksessa hänen ja jonkun toisen välillä! Ainoastaan -täten selitin itselleni, miksi hän ratsasti yksinään näillä koleisilla, -raivaamattomilla poluilla sekä miksi hän kuunteli ja katseli niin -levottomana. Tietysti kuunteli hän rakastajansa askelia. - -Ohjakset putosivat kädestäni. Istuin epäröiden, tuskinpa hengitinkään, -sydämeni tuntui kylmältä ja masentuneelta, linnut pilkkasivat minua, -papukaijat kirkuivat hänen nimeänsä ja kakadulinnut huusivat käheällä -äänellä: Ijurra. - -Tämän nimen ajatteleminen antoi minulle voimaa, samoinkuin veren -näkeminen jännittää tiikerin jäntereitä. Jälleen tarttui käteni -ohjaksiin, jalkani asettui jalustimissa, ja sydän sekä käsivarsi paisui -täydessä voimassaan. - -Minua eivät pidättäneet mitkään epäröimiset. Ei, tuo ihminen oli velkaa -minulle korvausta, vieläpä hengenkin. Hän oli vainonnut minun henkeäni, -mutta nyt voisi hänen henkensä olla alttiina minun kostolleni. Tällä -paikalla, tuon sulottaren läsnäollessa, täytyy hänen kuolla tahi minun -itseni kaatua. Molemmat emme tulisi elävänä tästä paikasta lähtemään. - -Ajatukseni kiihoittivat luultavasti hevostani, sillä samassa -silmänräpäyksessä se kohotti päätänsä ja hirnahti rajusti. Vastaus -tuli ikäänkuin kaikuna tuolta aukealta paikalta, sillä seuraavassa -silmänräpäyksessä huudahti eräs ääni: -- Halloo! Kuka siellä? -Piilotteleminen oli enää mahdotonta. Huomasin että minut oli nähty, -ja kannustaen hevostani ratsastin esiin ja pysähdyin Isolinan eteen. -Hänen silmänsä välähtivät, kunhan loi ne minun. Tunsin nolostuvani -tästä; käytökseni ei ollut sellainen, kuin sen olisi pitänyt. Ajattelin -jotakin anteeksipyyntöä epäkohteliaalle tunkeilevaisuudelleni. -Syyttäisinköhän sattumaa? Hän ei minua uskoisi; aika ja paikka -puhuivat sellaista otaksumista vastaan. Ei, ei mitään teeskentelyä: -minä tunnustan rohkeasti totuuden. Mustasukkaisuus oli tehnyt minut -seurauksista välinpitämättömäksi. - --- Hyvää päivää, cavallero! sanoi hän, keskeyttäen minun kiireelliset -mietiskelyni. -- Missä teidän oppaanne on? Miten olette löytäneet tämän -paikan? - --- Varsin helposti, sennorita; seurasin teidän hevosenne jälkiä. - --- Mutta niin pian... minä en teitä odottanut... - --- Ei, te odotitte toista. - --- Niin kyllä. Luulin Cyprion tulevan ennen teitä... - --- Cyprion! - --- Niin, Cyprion. - --- Sennorita, jos tämä on teidän orpananne toinen nimi, niin saan -sanoa, että olisi viisainta häneltä, ettei hän lainkaan tulisi. - --- Orpanani... Viisainta, ettei tulisi! Pyhä kolminaisuus, kapteeni! En -käsitä teitä. - --- Siinä tapauksessa, sennorita de Vargas, Puhun selvemmin. Jos Rafael -Ijurra tulee tänne, niin joko hän tahi minä jää tälle paikalle. Hän on -väijynyt henkeäni, ja minä olen vannonut surmaavani hänet milloin ja -missä hänet vain tapaankin. - --- Suokoon Jumala, että voisitte pitää valanne! - --- Teidän orpananne? - --- Orpanani... Rafael Ijurra... minun... perheeni katkerin vihollinen. - --- Ja häntäkö olette täällä varronneet? - --- Häntäkö? Ha, ha, haa! En! Niin vähän pelkuri kuin olenkin, en -tahtoisi olla täällä kahdenkesken Rafael Ijurran kanssa. - --- Sennorita, te hämmästytätte minua! Tehkää hyvin ja selittäkää... - --- Per dios! Urhoollinen kapteeni, teidänhän tulee selittää minulle. -Minä pyysin tätä kohtausta kiittääkseni teitä oivallisesta lahjasta. Te -tulette vihaisin silmin ja katkerat sanat kielellänne. - --- Te pyysitte tätä kohtausta?... Ja sen sanotte te, sennorita? - --- Niin kyllä. Syistä, jotka jo tiedätte, en uskaltanut kutsua -teitä kotiimme ja olen sentähden valinnut tämän kauniin paikan -vastaanottohuoneekseni. Miltä se teistä näyttää? - --- Teidän seurassanne, sennorita, näyttäisi minusta rumakin paikka -paratiisilta. - --- Älkää imarrelko, pyydän. Olkaamme täydellisesti avosydämisiä -toisillemme. - --- Kaikesta sydämestäni myönnyn ehdotukseenne. Avosydämisyyttä juuri -toivon, sillä, totta puhuakseni, olen tullut tänne juuri sitä varten. - --- Avosydämisyyttä? - --- Aivan niin; mutta koska puhutte avosydämisyyden puolesta, haluaisin -ensin tehdä teille kysymyksen. - --- Hyvä kapteeni! Sanokaa pois! Vastaan teille aivan vilpittömästi. - --- Noh, sennorita, sittenpä tahdon teiltä ensiksi kysyä, kuka on tuo -Cyprio, jota odotatte? - --- Cyprioko! Ha, ha haa! Kukapa Cyprio olisi muu kuin minun -palvelijani, hän joka toi teille minulta sanan. Mutta tuossapa hän -itsekin on. Halloo, Cyprio! Sinä saat palata kotiin. Carrambo, -kapteeni! Sekä hän että te olette olleet kovin joutuisia. En odottanut -teitä vielä puoleen tuntiin, mutta te soturit olette pian satulassa. -Sitä parempi, sillä rupeaa tulemaan myöhä, ja minulla on teille koko -joukko sanomista. - -Ajatukseni selkenivät. Cyprionhan olin kohdannut metsän siimeksessä; -pojalla oli asiaa minulle, ja sentähden hän minua huusi. Minua -odotettiin tänne, minun takiani katsottiin kelloa ja oltiin -huolestuneena. - -Nuo katkerat hetket olivat ohi, ja sydämeni paisui jälleen ylpeistä, -iloisista tunteista. - -Vielä hän ei tietänyt minun tulleen kutsumatta. Cyprio läksi pois -mitään vastaamatta. Hetkisen aijoin pyytää anteeksi epäkohteliasta -käytöstäni, mutta tämä ajatus sai poistua sen tärkeän päätöksen -tieltä, jonka olin tehnyt. Siihen pakotti minua kiihko, joka oli minut -kokonansa vallannut; ja sitä paitsi, kuka tietäisi, milloin niin sopiva -tilaisuus tulisi! - -Ajoin hänen viereensä ja kumartuen hänen puoleensa katsoin hänen -kirkkaisiin, kysyviin silmiinsä ja kuiskasin: - --- Minä lemmin sinua! - -Huuleni vapisivat, mutta ääni ilmaisi sanojeni tulleen sydämestä. - -Tuo hänen tavallinen hymynsä oli kadonnut hänen huuliltansa. Hieno -punastus tuli heleämmäksi ja nousi yhä enemmän hänen poskillensa: -mustat silmäripsit vajosivat ja peittivät puoleksi niiden alla -välkkyvät silmäterät; nuo iloiset tytön kasvot saivat äkkiä naisen -vakavan ilmeen. - -Syntyi pitkä äänettömyys; minusta se tuntui ijankaikkisuudelta. - --- Sennor, sanoi hän vihdoin, ja ensi kerran kuulin hänen äänensä -väräjävän, -- sennor, te lupasitte olla avosydäminen; se te olettekin -olleet. Oletteko myös totuutta rakastava? - --- Olen puhunut sydämeni pohjasta. - -Nuo pitkät silmäripsit nousivat, ja lempeä valo heijasti hänen -kirkkaista silmistänsä; hetken se paloi vakavasti, valaen lievitystä -sydämeeni. - -Äkkiä ilmestyi hänen huulillensa hymy, jossa näin, tahi luulin -näkeväni, välinpitämättömyyden iloisen huolettomuuden. Minulle tämä oli -uusi tuskan hetki. Hän jatkoi: - --- Ja nyt, kapteeni, mitä tahdotte minun tekevän? - -Hämmästyin, enkä vastannut mitään. - --- Tahdotte sanomaan, että teitä lemmin? - --- En, sennorita, pelkään liian paljon vastaustanne. - --- Te, urhoollinen kapteeni, joka rohkeasti menette pariakymmentä -vihollista vastaan, ette rohkene kysyä naiselta, rakastaako hän teitä! - -Surullinen hymy oli ainoa vastaukseni tähän katkeraan ivaan. - --- Ah, kapteeni, hän jatkoi, -- sitä en voi uskoa. Tämän peljätyn -kysymyksen olette usein ennenkin tehneet... usein, pelkäänpä liiankin -usein. - -Katselin häntä kummastellen. Hänen äänessään oli hieman katkeruutta. -Tuo iloinen hymy oli kadonnut; hänen silmäluomensa olivat vaipuneet ja -hän silmäili maahan. - -Oliko tämä todellisuutta vai pelkkää luuloa? Kentiesi jonkun -odottamattoman pilan alku? Joku uusi ivan purkaus? - --- Sennora, sanoin; olkoon tuo edellytys totta tahi ei, mitäpä te siitä? - -Hän vastasi minulle kummallisella hymyllä. Minusta siinä näytti olevan -surumielisyyttä. - --- Entistä emme voi muuttaa, sanoi hän, keskeyttäen ajatukseni, emme! -Mutta nykyisyys... sanokaa uudestaan... sanokaa minulle uudestaan että -lemmitte minua. - --- Lemmin!... Niin, sennorita. - --- Ja minulla on teidän sydämenne... koko sydämenne? - --- En milloinkaan... voi toista rakastaa. - --- Kiitos, kiitos! - --- Eikö muuta kuin kiitos, Isolina? Hetkisen oli hän vaiti, silmät pois -käännettyinä; hän näytti taistelevan kiivaiden tunteiden kanssa. - --- Enemmän kuin sen, vastasi hän viimein -- kiitollisuuteni! Vielä -kolme seikkaa... jos ne riittävät näyttämään kiitollisuuttani. - --- Mainitse ne! - --- Miksi väärä kainous sitoisi kieleni! Lupasinhan olla avosydäminen. -Minäkin tulin tänne tunnustukselle. Kuule! Kolme seikkaa, olen sanonut. -Katsokaa ympärillenne... pohjoiseen, etelään, itään, länteen... maa, -jonka näette, on minun, olkoon se teidän, jos tahdotte. - --- Isolina! - --- Tämänkin minä voin antaa, hän sanoi, pistäen esille pienen -kätösensä, jota minä puristin kuumeentapaisella maltittomuudella. - --- Lisää! Lisää! Kolmas? - --- Kolmatta en tarkemmin mietittyäni voikaan antaa teille, sillä se on -jo teidän. - --- Ja se on...? - --- Sydämeni. - - - - -XVI. - -Erilaiset kohtaukset. - - -Me erosimme mäen kukkulalla. Olisi ollut varomatonta näyttää että -olimme olleet yhdessä, ja siksi menimme eri haaroille, Isolina ensiksi. - -Olimme hyvästelleet näillä suloisilla, paljon lupaavilla sanoilla: -"huomiseen vain!" Huomenna jälleen tavattaisiin. Huomenna ja taasen -seuraavana huomenna tulisimme tähän kauniiseen paikkaan, kertoisimme -tunteistamme, uudistaisimme suloiset uskollisuudenvalamme. - -Valitettavasti ei tämä jokapäiväinen autuus tullut pitkälliseksi. Tuli -eron hetki. Meidän täytyi erota, ei tuolla kauniilla lupauksella: -"huomenna", "tänä iltana", vaan pitkiksi viikoiksi, kuukausiksi, -kentiesi vuosiksi... epämääräiseksi ajaksi... kunnes sota oli loppunut. -Oi, julma sota! Ei ikinä ollut miekkani tuntunut minusta niin raskaalta! - -Syntyi riita lemmen ja velvollisuuden välillä. Ei, ei velvollisuuden: -olisinhan voinut pistää miekkani tuppeen kenellekään vääryyttä -tekemättä. Minä olin, kuten jo olen maininnut, pelkkä seikkailija. -Sillä maalla, jonka edestä sodin, ei ollut mitään oikeuksia minuun. -Syy, miksi en lippuani jättänyt, oli tykkänänsä toinen. Minä, köyhä -seikkailija, en voinut enkä tahtonut pyytää tämän runsaslahjaisen tytön -kättä, muuten kuin tasa-arvoisena. Rikkaudessa en luultavasti koskaan -vetäisi hänelle vertoja, mutta maine on rikkauden vertainen, ja kunnian -voi asettaa kauneuden rinnalle. Kentiesi joskus palajaisin arvolla sekä -maineella koristettuna, ja silloin... Mutta kaikista näistä toiveista -huolimatta oli ero kuitenkin katkera. Raskaalta tuntui vastustaa niitä -kuumia silmäyksiä, jotka rukoilivat minua jäämään, kauhealta lausua -viimeiset jäähyvästit. - -Lupasimme toisillemme ikuista uskollisuutta samalla kukkulalla, -joka oli ollut meidän ensimäisten valojemme todistajana. Olimme -antaneet samat lupaukset sadat kerrat ennenkin, mutta emme koskaan -niin surullisella mielellä kuin nyt, nyyhkien ja itkien. Kun tuo -valkoisiin puettu olento katosi näkyvistä lehdon peittoon, tuntui -minusta ikäänkuin aurinko olisi äkkiä pimennyt. Mutta en viipynyt -enää kauemmin, vaikka mieli olisi tehnyt unelmoida tuntikausia tällä -pyhällä paikalla. Velvollisuus, tämä ankara herra, kutsui minua pois. -Aurinko oli jo laskemaisillaan, ja seuraavan päivän hämärässä piti -minun olla joukkoineni matkalla. Olin juuri palaamaisillani ja aijoin -tavallisen varovaisuuteni mukaan ratsastaa kukkulalta päinvastaiseen -suuntaan kuin Isolina, kun minulla samassa rupesi tekemään mieli saada -vielä kerran nähdä lemmittyäni. Nyt olisi hänen jo pitänyt ennättää -kotiinsa. Aijoin ratsastaa aivan maatilan läheltä; kentiesi saisin -nähdä hänet katoksella, nähdä silmäyksen... käden viittauksen... -kentiesi kuulla tuulen tuovan tuon suloisen rukouksen: Jumala -kanssasi!... jotakin sellaista odotin. - -Hevoseni näkyi aavistavan ajatukseni; tuskin odottaen ohjaustani läksi -se liikkeelle samaa polkua, jota Isolina oli mennyt. - -En ollut ehtinyt viittäsataa askelta, kun kuulin ääniä taajasta -metsästä suoraan edestäni, selvästi sangen läheltä. Rajalla vietetyt -monet vuodet olivat minussa herättäneet vaistomaista varovaisuutta, ja -miltei koneellisesti pysähdytin hevoseni sekä kuuntelin. - -Eräs nainen puhui, ja minä tunsin heti hänen äänensä. Ei ollut muita -kuin yksi, jonka ääni voi soida noin heleästi. Mutta kenen kanssa -hän puhui? Kenen oli hän sattunut kohtaamaan tällä paikalla, metsän -keskellä? Hän vaikeni. Jännitettynä minä kuuntelin vastausta. Se -tulikin. Hyvä Jumala! Se oli Rafael Ijurran ääni. - -Selittämätön tunne valtasi minut; se ei ollut mustasukkaisuutta, -sillä siksi minä olin kylläksi luottava, mutta kuitenkin, häpeän -sitä tunnustaa, tunsin jotakin sen laatuista. Niinkö pian... näiden -kalliiden valojen, näiden kyynelten ja tulisten suudelmain jälkeen... -oi, häpeä! - -Laskeusin satulasta ja lähestyin puhuvia hiipien ja äänettömin askelin -kuin jaguari. Hyvin opetettu hevoseni seisoi itsestään paikallansa, -missä olin astunut satulasta; ei ollut pelkoa, että sen kavionkopse -olisi minua ilmaissut. - -Askel askeleelta lähestyin, erottaen käsilläni varovasti puiden oksat. -Erään palmun lehdet minua kaihtivat; ne kasvoivat pystysuorassa -ikäänkuin isot viuhkat, eikä tarkinkaan silmä olisi voinut huomata -rauhanhäiritsijän tuloa niiden muodostaman suojuksen takaa. Muutaman -silmänräpäyksen kuluttua seisoin erään pienen aukean laidassa ja näin -lehtien välitse morsiameni ja hänen orpanansa. - -Isolina istui vielä satulassa. Ijurra oli jalkaisin ja seisoi hänen -jalustimensa vieressä, nojaten toisella kädellänsä satulaan ja pitäen -ohjaksia toisella. - -Tähän saakka oli sydämeni sykkinyt ankarasti; mutta Ijurran asento, -hänen liikutusta osoittava, vihainen silmäyksensä ynnä ne sanat, jotka -korviini tunkivat, vaikuttivat heti muutoksen tunteissani. - --- Te siis hylkäätte minut? kysyi Ijurra. - --- Niinkuin ennenkin, Rafael; teidän käytöksenne ei ole antanut minulle -syytä mielipiteeni muuttamiseen. - --- Minun käytökselläni ei ole mitään yhteyttä tämän asian kanssa; -teillä on muita syitä. Isolina, älkää luulko minua tyhmäksi. Minä -tiedän salaisuutenne: te rakastatte tuota kapteenia. - --- Ja jos sen teen, on se oma asiani. Niin, enpä aijo sitä laisinkaan -salata. Minä rakastan häntä... sen teen... niin teen. - -Ijurran silmät kiilsivät ilkeästi; hänen huulensa vaalenivat sekä -puristuivat yhteen, ja hän näkyi ponnistelevan saadakseen vihansa -hillityksi. - --- Ja te menette hänen kanssansa naimisiin? kysyi hän käheästi. - --- Niin teen. - --- Kaikkien pyhimysten nimessä! Se ei tule koskaan tapahtumaan. - --- Ja kukapa sen estäisi? - --- Minä. - --- Ha, ha, haa! Te olette raivostunut, Rafael Ijurra. - --- Carrai! huudahti Ijurra rajusti, ikäänkuin olisi hän -menettämäisillään malttinsa. -- Kuulkaa minua, Isolina de Vargas! -Minulla on teille jotakin sanomista, joka ei liene teille niin -mieluista. - --- Te ette voikaan sanoa mitään mieluista; mutta minä kuulen teitä -silti. - -Näin miehen kädessä muutamia kokoonkäärittyjä papereita, jotka hän oli -kaivanut nuttunsa alta. Hän aukaisi ne, jatkaen: - --- Tämä on amerikalaisen ylipäällikön antama lupakirja donna Isolina de -Vargasille. Kentiesi olette tämän ennenkin nähneet? Ja tässä on kirje -don Ramos de Vargasilta amerikalaisen sotajoukon pääkomisariolle, joka -kirje on suljettu samaan koteloon kuin eräs toinenkin saman virkamiehen -teidän rosvolemmikillenne lähettämä... onpa tämä oivallinen kavallus! - --- Hyvä on, herra! Jatkakaa! - --- Eipä kovinkaan hyvä teille, sennorita. Unohdattepa Santa Annan -nyt olevan tämän tasavallan päällikkönä. Luuletteko hänen jättävän -tuollaisen petollisen kirjevaihdon rankaisematta! Carrambo! Jos vain -näyttäisin näitä hänen ylhäisyydellensä, saisin heti käskyn vangita -sekä teidät että isänne. Niin, teidän omaisuutenne otettaisiin -takavarikkoon... se tulisi minun omakseni... minun! - -Hän vaikeni ikäänkuin odottaaksensa vastausta. - -Isolina oli vaiti. Hänen kasvoistansa en voinut nähdä enkä huomata -Ijurran sanain tekemää vaikutusta. Luulin uhkauksen säikyttäneen häntä. -Ijurra jatkoi: - --- Nyt, sennorita, huomaatte paremmin, missä suhteessa olemme -toisiimme. Myöntykää rupeamaan vaimokseni, niin hävitän heti nämä -paperit. - --- En ikinä! kuului luja vastaus. - --- En ikinä! kertasi Ijurra. Peljätkää siis seurauksia. Hankin käskyn -teidän vangitsemiseksenne, ja niin pian kun nämä amerikalaiset rosvot -ovat maasta karkoitetut, tulee tilus minun omakseni. - --- Ha, ha, haa! kuului ivallinen vastaus. Te erehdytte, Rafael Ijurra! -Ettepä olekaan niin älykäs, kuin luulette! Te unohdatte, että isäni -tilus on teksaslaisella puolella Rio Grandevirtaa, ja ennenkuin nuo -amerikalaisrosvot, joiksi heitä nimitätte, karkoitetaan, tulevat -he määräämään tämän virran rajaksi. Kuka ottaa silloin tiluksen -takavarikkoon? Ette te, eikä teidän pelkurimainen herranne. - -Tämä vastaus kiihoitti Ijurran kiukkua, sillä hän tajusi näiden sanain -totuuden. Hänen kasvonsa muuttuivat lyijynharmaiksi, ja hän näytti -menettäneen kaiken hillitsemiskykynsä. - --- Silloinkaan, huudahti hän rajusti, silloinkaan ette ikinä tule tätä -omaisuutta perimään. Kuulkaa, Isolina de Vargas, kuulkaapa toinenkin -salaisuus! Tiedättekö, sennorita, että te ette ole don Ramonin -laillinen tytär! - -Näin tuon uljaan tytön säpsähtävän ikäänkuin nuolen satuttamana. - --- Minulla on todistuksia, jatkoi Ijurra; -- ja jos Yhdysvallat -voittaisivatkin, ei heidän lakinsa kuitenkaan tee teitä lailliseksi -perijäksi. Te ette ole Vargasin maatilan perillinen! - -Vieläkään ei Isolina vastannut sanaakaan. Hän istui vaiti ja -liikkumattomana, mutta hänen olkainsa noususta ja laskusta voin nähdä -hänen mielensä rajun myrskyn. Hänen kiusaajansa jatkoi: - --- Nyt, sennorita, huomannette, kuinka omaa voittoani pyytämättä -tarjosin teille avioliittoa... teille, viheliäisen intiaaninaisen -tyttärelle... margaritalle! - -Häväistys oli mennyt yli rajojen. Isolinan paisuva povi ei voinut enää -vaieta. Loukkaus oli sietämätön. - --- Kurja konna! huudahti hän mitä ankarimman tuskan äänellä. -- Pois -näkyvistäni! - --- Ei vielä, vastasi Ijurra, tarttuen yhä lujemmin ohjaksiin. -- Onpa -minulla teille vieläkin sanomista... - --- Konna! Päästä ohjakset! - --- Sitä ennen on teidän luvattava...vannottava... - --- Vielä kerran! Päästä tahi ammun. Juuri kun olin ryntäämäisilläni -viidakosta ja rientämäisilläni hätään, näin hänen oikean kätensä -koholla ja siinä jotakin kiiltävää. Se oli pistooli. Se oli tähdätty -Ijurraan. Luultavasti tunsi tämä hyvin pistoolin pitäjän luonteen, -sillä uhkauksella oli pikainen vaikutus. Tuo pelkuri konna päästi -ohjakset irti, ja kiukkuisen sekä pelkäävän näköisenä peräytyi hän -askeleen. Samalta hetkellä kun tuo valkoinen juoksija tunsi olevansa -irti, hypähti se kannuksien kiihoittamana eteenpäin, ja vilahduksessa -olivat hevonen ja ratsastaja kadonneet palmujen varjoon. - -Tulin liian myöhään näyttelemään kuljeksivan ritarin osaa. "Kaunotar" -ei enää tarvinnut apuani. Hän ei minua enää nähnyt eikä kuullut, ja -tultuani paikalle oli Ijurra yksinänsä. - -Hän seisoi selkä minuun ja kasvot sinne päin, mihin Isolina oli -ratsastanut. Pettymyksen sekä raivon kirkuna pääsi häneltä, ilkeän -koston uhkauksen ohella. Hänen oma äänensä esti häntä minua kuulemasta, -eikä hän minua huomannut, kun pysähdyin tuskin kolme jalkaa hänen -taaksensa. - -Olisin voinut hänet lävistää, ennenkuin hän olisi ennättänyt ruveta -vastarintaan; mutta niin kurja ja kehno kuin hän olikin, oli minusta -semmoisen työn tekeminen vastenmielistä. Löin siis häntä olkapäähän, -lausuen hänen nimensä. - -Säpsähtäen ikäänkuin luodin lävistämänä kääntyi hän minua vastaan. -Hänen poskillansa olevaa kiukun punaa seurasi äkkiä kalman kalpeus, ja -hänen silmänsä rupesivat omituisesti tuijottamaan, ikäänkuin vaaran -lähestyessä. Hänen huulensa värisivät. Näin hänen pelkäävän ja tunsin, -että hän oli vallassani. - --- Te olette Rafael Ijurra? toistin, kun hän ei vastannut ensi -kysymykseeni. - --- Olen, sennor, vastasi hän epäillen; -- mitä tahdotte? - --- Teillä on muutamia asiakirjoja. Osa niistä kuuluu minulle. Saanko -vaivata teitä jättämään ne minulle. - -Hänellä oli näet paperit vielä kädessään. - --- Oletteko kapteeni Warfield? kysyi hän hetken vaiti oltuaan, samalla -ollen tarkastavinaan päällekirjoitusta minulle osoitetussa komisarion -kirjeessä. - -Näin hänen sormiensa vapisevan. - --- Niin, minä olen kapteeni Warfield... teidän pitäisi minut jo -tunteman. - -Ottamatta huomioonsa viittausta, vastasi hän: - --- Aivan oikein... tässä on kirje teidän osoitteellanne. Löysin sen -tieltä. Olkaa niin hyvä, sennor. - -Näin sanoen ojensi hän minulle komisarion käskyn, mutta piti vielä -toiset asiakirjat. - --- Sen sisällä oli toinen kirjoitus. Se näkyy olevan kädessänne. -Jatkakaa suopeuttanne, antamalla sekin minulle. - --- Niin, eräs Ramos de Vargasin allekirjoittama kirje. Oliko se siellä? - --- Oli, ja tietysti se seuraa kirjettä. - --- Tietysti; tässä sennor. - --- Teillä on vielä toinenkin asiakirja huostassanne... amerikalaisen -päällikön eräälle naiselle antama passi. Se ei ole teidän, sennor -Ijurra. Olkaa hyvä, ja antakaa se minulle. Haluan jättää sen -omistajattarelle takaisin. - -Se oli katkerin pala, minkä tähän asti olin hänelle tarjonnut. Hän loi -nopean silmäyksen ensin oikealle, sitten vasemmalle, ikäänkuin olisi -tahtonut paeta. Hän olisi halusta sen tehnytkin, mutta vartioin häntä -valppaasti, käteni valmiina. - --- Tässä on todellakin eräs passi, sanoi hän väkinäisesti naurahtaen. --- Se on aivan mitätön paperi minulle, ja on teidän käytettävänänne, -herra kapteeni; ja ojentaessaan paperia minulle nauroi hän vieläkin -epäonnistuneemmin kuin äsken. - -Käärien kokoon nämä kalliit asiakirjat pistin kaikki kolme -povitaskuuni, asetuin sitten miekkailuasentoon ja huusin -vastustajalleni vetämään miekkansa ja puolustautumaan. - -Olin nähnyt, että sapeli näkyi olevan hänen ainoa aseensa. En voinut -huomata mitään pistoolia. Itselläni oli ainoastaan heikko pistomiekka, -paljoa huonompi ja pienempi ase kuin vastustajallani, mutta ase, jota -käteni oli käyttänyt ja jonka täydellisesti tunsin. - -Kummastuksekseni epäröi hän. -- Teidän täytyy taistella! huusin -kiukkuisesta. -- Teidän tahi minun täytyy kuolla. Jollette puolustaudu, -pistän miekan lävitsenne. Pelkuri roisto! Tahdotteko, että tapan -teidät, teidän vetämättä säiläänne huotrasta! -- Eipä uhkauksenikaan -kiihoittanut häntä. En ole milloinkaan nähnyt niin kurjaa pelkuria. -Hänen vaaleat huulensa vapisivat, hänen silmänsä mulkoilivat hurjasti, -ikäänkuin etsien tilaisuutta pakoon päästäksensä. Jos hänellä olisi -ollut mahdollisuutta paeta, olen varma, että hän ratkaisevana hetkenä -olisi kääntänyt selkänsä ja juossut tiehensä. - -Äkkiä näytti hän hämmästyksekseni saavan rohkeutta, ja tarttuen -sapelinsa hankkilukseen, tempasi hän päättävän miehen koko voimalla -säilän huotrasta, niin että se helähti. Hänen haluttomuutensa -taisteluun tuntui kadonneen. Olinko erehtynyt miehestä vai epätoivoko -varusti hänen kätensä sellaisella voimalla! Hänen pelkuri ilmeensä oli -kadonnut; hänen silmistänsä leimusi raivo ja kostonhimo, hän kiristeli -hampaitansa ja raivokas carajo sähähti hänen huuliltansa. Säilämme -kohtasivat toisensa, säkenet leimahtivat toisiinsa sattuvista teristä, -ja taistelu alkoi. - -Minulle oli onneksi, että välttääkseni vastustajani ensi iskua käännyin -puoleksi; onneksi, että sen tein heti, muutoin en olisi milloinkaan -päässyt hengissä tältä paikalta. - -Kääntäessäni nimittäin kasvojani toiselle suunnalle, näin kaksi miestä -tulevan miekka kädessä juosten meitä kohti. Huomasin heti, että he -olivat sissejä. He olivat aivan lähellä, mutta Ijurran oli täytynyt -nähdä heidät jo aikoja ennen. Tässä oli selitys hänen muuttuneeseen -käytökseensä. Heidän lähestymisensä oli antanut hänelle rohkeutta, -sillä hän laski, minkä ajan he tarvitsisivat ehtiäksensä paikalle ja -hyökätäksensä päälleni takaapäin. - --- Halloo! huusi hän, nähtyään, että olin heidät huomannut. -- Halloo, -Zorro... Jafél Tappakaa yankee, pistäkää hänet kuoliaaksi! - -Nyt huomasin olevani vakavassa vaarassa. Kolme säilää yhtä vastaan on -liian epätasainen taistelu, ja ehkäpä olisin peräytynyt, jos olisin -luullut sellaisen kokeen menestyvän, mutta vastatulleet sulkivat tien -hevoseni luo, joten ei ollut toivoakaan päästä pakoon. Tiesin aivan -hyvin, että nämä miehet juoksevat nopeasti kuin intiaanit, sillä -usein olimme koetelleet heidän kykyänsä tässä suhteessa. Minut olisi -saavutettu ja lyöty maahan, selkä viholliseen päin. - -Minulla ei ollut miettimisaikaa. Tuskin ennätin hypätä pari askelta -taaksepäin, jotta kaikki kolme olisivat edessäni, kun miekkani jo -kilahteli heidän säiläänsä, torjuen heidän iskujansa. - -Muuta en voi tästä epätasaisesta taistelusta kertoa. Se oli -selittämätöntä iskujen ja pistojen sekasotkua, jonka kuluessa sekä sain -että annoin haavoja. Verta vuoti vaatteilleni ja kasvoilleni. - -Tunsin väsyväni ja tulevani joka hetki yhä heikommaksi ja -voimattomammaksi. - -Näin toisen miehistä, punasukkaisen jättiläisen, edessäni, käsi -korkealla ilmassa. Hänen säilänsä oli jo juonut vertani, ja sen kärki -oli siitä punainen. Hän aikoi hyökätä päälleni antaakseen viimeisen -päättävän iskun. Olisin ollut kykenemätön sitä torjumaan, sillä olin -juuri käyttänyt viimeiset voimani ehkäistäkseni yhden Ijurran iskuista. -Toivottomuuteni puristi minulta epätoivon huudahduksen. - -Sekö saattoi säilän putoamaan vastustajani edestä ja nostetun käden -hervottomana vaipumaan? Huudahdukseniko synnytti tuon hämmingin, joka -äkkiä näkyi vihollisten kasvoilla? Olisin uskonut niin, ellen olisi -kuullut kimeätä pamausta takaanipäin ja nähnyt punatukan kättä luodin -runtelemana. - -Tuntui ikäänkuin olisin herännyt kamalasta unesta. Hetken olin -taistellut epätoivoisesti kolmen miehen kanssa silmä silmää vasten, -ja sitten olin nähnyt heidän kääntävän selkänsä ja juoksevan henkensä -edestä pakoon. Jo kahdenkymmenen askeleen päässä katosivat he -pensaistoon. Käännyin vastaiselle suunnalle. Avonaisen paikan poikki -tuli mies juosten, pyssy kädessä. En tarvinnut pitkää aikaa tunteakseni -Elijah Zuackenbossin pitkät kädet ja väärät, epäsuhtaiset sääret. - -Niistä monista kummallisista luonteista siinä kirjavassa joukossa, -joka oli minun johdettavanani, oli Elijah Zuackenboss merkillisimpiä. -Hän oli ollut ennen koulumestarina jossakin Pensylvaniassa, ja hänellä -olikin jonkun verran tietoja, mutta se mikä varsinkin herätti toisten -huomiota, oli hänen kiihkonsa kasvitieteellisiin tutkimuksiin. -Enpä ikänäni ole nähnyt innokkaampaa kasvien tutkijaa. Mitkään -vaivat eivät siinä häntä pidättäneet. Vaikka hän olisi ollut kuinka -väsyksissä sotaharjoituksien tahi muiden toimien jälkeen, meni hän -heti joutilaaksi päästyänsä etsimään harvinaisia kasveja; usein hän -silloin kulkeutui kauaksi leiristä ja joutui väliin sangen vaarallisiin -seikkailuihin. - -Pikainen silmäys riitti vakuuttamaan, että minun oli pelastuksestani -kiittäminen Elijahin rakkautta kasvitieteeseen. Mahdottoman iso, -pallomainen kaktuskasvi, piikkinen kuin siili, kellui hänen pyssynsä -liipasimesta, samalla kuin lehtiä ja oksia, hedelmiä ja kukkasia, -kokonainen varasto ihmeellisiä ja tuntemattomia kasveja näkyi -jokaisesta hänen taskustansa tahi napinlävestänsä. - -Hän oli tutkinut kasveja metsässä ja tultuansa sattumalta taistelumme -kuulomatkalle, oli pujotellut pensaiden läpi juuri paraaseen aikaan -torjuaksensa minusta aijotun iskun. - --- Kiitoksia, Zuackenboss! Kiitoksia, urhoollinen ystävä! Tulitte -hyvään aikaan; olette pelastanut minut. - --- Mutta huononpa laukauksen laskin, kapteeni. Minun olisi pitänyt -murskata tuon punatukkaisen kanaljan pääkallo, tahi antaa hänelle luoti -vatsaan, mutta nyt pääsi hän hyvällä kaupalla... Miten on laitanne, -kapteeni, oletteko haavoitettu? - --- Olen, vaan en luullakseni vaarallisesti. Tunnen olevani hiukan -väsynyt verenvuodon takia. Hevoseni... sen löydätte tuolta... puiden -takaa... Menkää, Zuackenboss; tuokaa tänne hevoseni... hevoseni. - -Muutamaksi minuutiksi menin tainnoksiin. Jälleen toinnuttuani huomasin -hevoseni seisovan vieressäni. Kasvientutkija sitoi haavojani omasta -paidastansa revityillä kaistaleilla. Hänellä oli ainoastansa yksi kenkä -jalassaan; toinen oli hänen vieressään täynnä vettä, josta hän jo oli -kaatanut osan minun kurkkuuni; lopulla alkoi hän nyt hautoa ohimoitani -sekä pestä verta kasvoistani. - -Kun tämä oli tehty, tunsin virkistyväni; kiivettyäni satulaan ohjattiin -suunta kylään, kumppanini taluttaessa hevostani. - -Tie, jota kuljimme, johti varsin läheltä maatilaa, mutta yö oli -tullut, ja pimeys esti kenenkään meitä näkemästä. Tätä toivoin, vaikka -olinkin alkujaan lähtenyt kohtaamispaikaltamme kokonaan toisenlaisilla -toiveilla ja mieliteoilla. Syvä, punainen uurto otsassani, rikkirevitty -sekä verinen virkanuttuni, kaiken sen vuoksi pelkäsin tulla nähdyksi, -jottei minun surkea tilani suotta herättäisi säikähdystä. Pääsimmekin -maatilan ohi kohtaamatta ketään kukkulalla tahi suurella maantiellä, ja -puoli tuntia myöhemmin olin turvassa tuomarin huoneessa. - - - - -XVII. - -Poismeno ja palaaminen. - - -Varhain seuraavana aamuna antoi sotatorvemme kuulua raikkaan -äänensä. Se herätti soturini heidän unestansa sekä kiihoitti -heidän hevosiansa, ja vähän sen jälkeen alkoivat mieheni kokoontua -torille sekä valmistautua lähtemään. Minulla oli kova taistelu -kestettävänä, ja epäröimisen tunne vaivasi minua. Syynä tähän oli -ajatus tulevaisuudestani. Tiesin morsiameni olevan minulle uskollisen -kuolemaan asti. Mikään tällainen epäilys ei minua huolestuttanut, -mutta sitä enemmän ajatus hänen persoonallisesta turvallisuudestansa. -Hänen orpanansa, joka oli lausunut niin katkeria uhkauksia sekä -käyttäytynyt niin raa'asti, tuskin karttaisi mitään keinoja, jotka -hänen hankkeitansa edistäisivät. Tosin olin riistänyt häneltä tärkeän -aseen ottamalla häneltä pois nuo vaaralliset paperit, mutta ajan tapa -ei ollut pysyä laillisuuden hienoissa rajoissa, varsinkaan silloin kun -mustasukkaisuus ja intohimot olivat toiminnan vaikuttimina. Ijurra oli -jonkunlainen päällikkö, joka johti erästä ei niin paljon isänmaallista -kuin ryöväämiseen taipuvaa sissijoukkoa, ja vaikeata oli sanoa, mitä -hänenlaisensa peto ei uskaltaisi tehdä. Meidän poissa ollessamme tulisi -tuo konna olemaan kokonansa seudun hallitsijana. Rankaisematta voisi -hän tehdä minkä pahan työn tahansa, koska hän oli saanut valtansa -tuolta kehnolta diktaattorilta, jota hän oli oppinut matkimaan ja joka -hyväksyi jokaisen konnantyön, minkä vain hänen omat seuralaisensa -tekivät. - -Minua karmi tätä ajatellessani. Koko yön olin ajatellut samaa, -sitä vaaraa, joka minun morsiantani uhkasi, koko yön olin tehnyt -suunnitelmia sen torjumiseksi, mutta onnistumatta keksiä yhtään -järjellistä ehdotusta. - -Mitä tuli minun tehdä? Luopuako virastani ja jäädä tänne; mutta sepä -olisi mitä mielettömintä. En olisi voinut suojella itseänikään, vielä -vähemmin toisia. Kun sotamiehet olisivat poissa, ei henkeni olisi -hetkeäkään turvattuna. - -Ainoa tarjolla oleva keino oli Isolinan, tahi mahdollisesti hänen -isänsä tapaaminen uudestaan ja pyyntö, että he heti lähtisivät tältä -vaaralliselta seudulta. Voisivathan he matkustaa Sant Audoria de -Bejariin, jossa he, kaukana sodan jaloista, olisivat turvassa, kunnes -sota loppuisi. - -Vasta viime silmänräpäyksessä johtui tämä onnellinen ajatus mieleeni, -ja minä nuhtelin itseäni, etten ennen ollut tullut ajatelleeksi tätä. -Suurimpana vaikeutena olisi don Ramonin vastustus. Minä tiesin hänen -saaneen selkoa siitä ystävyydestä, joka vallitsi hänen tyttärensä -ja minun välillä, ja myöskin ettei hän ollut sitä millään tavalla -estellyt; mutta miten saisin hänet vakuutetuksi näin äkillisen -poislähdön tarpeellisuudesta? Miten saisin hänet vakuutetuksi -pelkäämästäni vaarasta sekä miltä taholta se oli odotettavissa? - -Aikakin oli epäsuotuisa. Meidän tuli olla matkalla auringon noustessa, -niin kuuluivat meille annetut käskyt, ja päivä koitti jo. Tämä ei -kuitenkaan minua pahoin huolestuttanut, sillä helpostihan saavuttaisin -joukkoni, mutta arkaluontoinen asia oli herättää tähän aikaan päivästä -herrasmiehen perhe, vaikkapa vain tarkoituksella varoittaa sen jäseniä. -Sitäpaitsi ajattelin, että jos neuvoni näyttäytyisi tarpeettomaksi, -minun varhainen siellä käyntini, joka ei voisi huomaamatta tapahtua, -voisi kentiesi juuri aiheuttaa sen vaaran, jota pelkäsin. Kaikeksi -onneksi oli eräs keskitie: vaikka en voisikaan suullisesti puhutella -maatilan asujamia, voisin sen tehdä kirjeellisesti. - -Suurimmassa kiireessä, jota pelkoni vieläkin lisäsi, kirjoitin siis -tuon varoittavan kirjoituksen. - -Luotettavaksi sananviejäksi sain erään yhdysvaltalaisia suosivan -miehen, joka lupasi, niin pian kuin perhe oli noussut, viedä kirjeen -määräpaikkaansa. - -Keventyneemmällä mielellä annoin lähtökäskyn. - -Kauan ei tätä mielialaa kuitenkaan kestänyt; vaikka kuinka olisin -taistellut, en voinut kumminkaan poistaa tunnoltani taakkaa, ja vaikka -kuinka olisin miettinyt, en osannut selittää sen syytä. Kerran tahi -pari, kun huolestumiseni tuntui mitä raskaimmalta, annoin hevoseni -pysähtyä, päättäen nelistää takaisin; mutta sitten ratsastin taas -epäröiden eteenpäin. Joku varovaisuudentunne esti sitäpaitsi minua -kääntymästä takaisin; torilta lähteissämme olimme etäältä kuulleet -herjaussanoja sekä huutoja: Mueran los tejanos! Töin tuskin voin -pidättää väkeäni heille kostamasta. - -Tiellä näimme jälkiä. Meitä ammuttiin eräältä kukkulalta; mutta kun -lähetin sinne miehiäni, ei sieltä tavattu ketään. Hevosen jälkiä -huomattiin, ja kerran nähtiin ratsujoukon nelistävän pois pitkin -eteläistä vierua. Se oli varmaankin Ijurran joukkoa, mutta me luulimme -Canalen todellakin olevan läheisyydessä, ja koska ottelu hänen hyvin -järjestettyä joukkoaan vastaan oli kokonaan toista kuin kahakka Ijurran -kanssa, kuljimme varovasti. Kuitenkin jatkoimme matkaamme, näkemättä -vilahdustakaan tuosta kuuluisasta sissijoukosta. - -Kaupunkiin päästyämme huomasimme ihmeeksemme, ettei sinne majoitettu -sotajoukon osasto vielä ollut marssinut pois. Heidän olisi pitänyt -lähteä samana aamuna kuin mekin, mutta pääkortteerista oli saapunut -vastakäsky, joka lykkäsi lähdön muutamaa päivää tuonnemmaksi. - -Tämä oli hyvä uutinen; heti sen kuultuani aloin hautoa epämääräisiä -aikeita. Toivoin, että meidät lähetettäisiin takaisin maakylään, mutta -valitettavasti ei näin käynyt; meidän oli jääminen tähän osastoon. - -Koska jokainen asuttava rakennus oli sotamiesten hallussa, osoitettiin -meille leiripaikka kappaleen matkaa kaupungin ulkopuolella, erään -kauniin virran rannalla; pantuamme hevoset liekaan sekä pystytettyämme -telttamme, aloimme kotiutua. - -Kauan en viipynyt leirissä. Niin pian kuin tarpeelliset toimet -olivat tehdyt, menin jälleen kaupunkiin. Täällä sain tietää, ettemme -varmaankaan vielä viikkoon tulisi täältä lähtemään. Rauhoittuneena ja -virkistyneenä keskusteluista entisien toverieni kanssa, palasin leiriin -toivorikkaammalla mielellä. - -Mutta jäätyäni jälleen yksikseni, tunsin tuskallisten aavistuksieni -palaavan uudella voimalla. Maaten huovallani annoin mielikuvitukselleni -vapaan vallan. - -Olin tehnyt erään suunnitelman, ja sen toimeenpanemisen harkinta -lievitti johonkin määrään tähän asti tuntemaani alakuloisuutta. - -Suunnitelmani oli ratsastaa kolmenkymmenen parhaan mieheni kanssa -samaa tietä takaisin, jota olimme tulleetkin, ja piiloutua maatilan -läheisyyteen; itse menisin kartanoon puhumaan niiden neuvojen puolesta, -jotka olin kirjeeseen uskonut. Jos huomaisin niitä jo noudatetun, sitä -parempi; silloin rauhoittuisin ja palaisin tyytyväisenä jälleen; mutta -minä olin milt'ei varma, että don Ramos oli ne hyljännyt. Kaikissa -tapauksissa olin päättänyt ottaa selkoa asiasta ja tyydyttää haluni -saada vielä kerran tavata lemmittyäni. - -Olin jo sanonut asiasta miehilleni sekä määrännyt lähtö-ajan; -lähtisimme vuorokauden pimeimmällä hetkellä voidaksemme pysyä salassa. - -Syy, miksi en tahtonut lähteä varemmin, oli seuraava: en uskaltanut -ottaa koko joukkoani mukaani, saamatta lupaa pääkortteerista, ja -sitä en voinut pyytää, sillä en millään ehdolla tahtonut, että tämä -retki tulisi muiden tietoon. Olin siis pakotettu tyytymään pienempään -joukkoon, mutta silloin oli varovaisuus paikallansa. Jos kulkisimme -maantietä, ennenkuin väenliike oli lakannut, voisi kentiesi joku nopea -lähetti edeltäpäin viedä sanan meidän lähestymisestämme ja saattaa -meidät onnettomuuteen. - -Aikomukseni kuitenkin oli lähteä niin pian kuin tulisi pimeä, jotten -lähtemällä vielä myöhemmin säikähdyttäisi maatilan asujamia öisellä -käynnilläni. Puolentoista tunnin yhtämittainen ratsastaminen veisi -minut sen portille. - - * * * * * - -Hämärän hetki oli tuskin mennyt, kun nousimme ratsuillemme ja kaikessa -hiljaisuudessa ratsastimme leiriä ympäröivään metsään. Seurattuamme -kappaleen matkaa ahdasta polkua tulimme isolle tielle, joka johti -maatilalle. Rube ja Garey olivat vakoojina. He olivat laskeutuneet -ratsuiltansa ja kulkivat nyt jalkaisin. Täten he voivat paremmin -välttää ilmituloa, samalla kuin mikään ei estänyt heitä itseä -huomaamasta mahdollisesti läsnäolevaa vihollista. - -Täydellisesti luottaen niihin miehiin, jotka olivat lähetetyt -edeltäpäin, ratsastimme eteenpäin, sovitellen kulkumme siten, ett'emme -tulisi perille ennen heitä. Väliin huomasimme heistä vilahduksen erään -pitkän, suoran tien toisessa päässä, jossa he olivat pensaston peitossa -tahi kyykistyneinä jonkun suojan taakse tutkimaan edessänsä olevaa -tietä. Vihollista ei kuitenkaan näkynyt. Jo olimme sillä kohdalla, -missä maantie haarautui: oikealle kädelle kylään, vasemmalle suoraan -maatilalle. Kuljimme viimeksimainittua. Vielä penikulma, niin olisimme -paikalla; neljännesosa tästä matkasta, niin saisimme sen muurit -näkyviimme. Eteenpäin! - -Mitä tämä valo merkitsi? Nouseeko aurinko lännestä? Onko metsä tulessa? -Mistä tulee tämä keltainen kimallus, jonka puunrungot puoleksi -hämärtävät. Onko se kuu? - -Maatila on tulessa! - --- Ei... se on mahdotonta. Kivirakennus, jossa on tuskin puuta -uunivalkeaksikaan! Se on mahdotonta. - -Ei olekaan. Me nelistämme esiin metsästä, maatila on edessämme ja sen -valkoiset muurit loistavat tulen keltaisessa valossa. Mutta rakennus -on paikallansa. Ankara nuotio palaa portin edustalla; se se levittää -loisteensa metsään. - -Pysäytämme hevosemme sekä tuijotamme ihmetellen tuohon ilmiöön. -Näemme aimo rovion, johon on otettu poltinaineksia talon kuivasta -lehväsvarastosta -- mahdoton tulimeri, joka vaimentaa valjun kuutamon. -Voimme nähdä maatilan rakennukset yhtä selvään kuin päivänvalossakin. - -Miksi tämä rätisevistä akasiakimpuista rakennettu polttouhri? - -Nuotion ympärillä näkyy joukko olentoja. Siellä on miehiä, naisia, -koiria ja satuloituja hevosia. Isoja hopeakaloja paistetaan hiilillä, -ja jo valmiiksi paistettuja niellään ahmimalla. Ovatko nuo villejä -loimuavan nuotion ympärillä? - -Ei, voimme aivan selvään erottaa heidän kasvonsa, miesten valkean ihon -ja mustan parran sekä naisten puuvillavaatteet; voimme nähdä sombreroja -sekä serapeita, villalevättejä ja alushousuja, vyöhineitä, sapeleja; -voimme kuulla heidän äänensä, kun he kirkuvat, rääkyvät ja laulavat; -näemme heidän rohkeat eleensä heidän tanssiessaan fandango-tanssiaan. -Ei, nämä eivät ole intiaaneja; se on sissijoukon leirivalkea. - -Ah, jospa olisin kuunnellut järjen ääntä ja antanut miesteni piirittää -nuo konnat! Mutta vereni kiehui, ja minä pelkäsin tuhlata ainoatakaan -silmänräpäystä, etten tulisi liian myöhään, sillä aavistin pahinta. - -Annettiin hyökkäyskäsky, ja ikäänkuin kahleistansa päässeet koirat -ryntäsimme esiin, kohottaen sotahuutomme. - -Tämä oli hullun yritys. Vihollisemme tunsi täydellisesti tuon -käheän teksaslaisen "hurraa"-huudon. Se oli suotta huudettu heidän -säikähdyttämiseksensä. He eivät koskaan olisi meitä varronneet. - -Huuto varoitti heitä ja saattoi heidät hajoamaan kuin akanat. -Maatilalle vievä, jyrkkä tie oli hevosillemme liian vaivaloinen, -ja ennenkuin pääsimme kukkulalle, oli sissien pääjoukko jo noussut -ratsuillensa ja paennut kiireesti pois näkyvistä. Kuusi joutui elävänä -käsiimme, mutta tavallisuuden mukaan oli tuon ovelan päällikön -onnistunut paeta. - -Takaa-ajon yrittäminen olisi ollut mielettömyyttä; he pakenivat -kukkulan takana oleviin synkkiin metsiin, ja minunkin mielessäni oli -kokonaan toista. Ratsastin pihaan. Tätä valaisi nuotiosta tuleva leimu. -Siellä vallitsi hävityksen kauhistus. Kalliita huonekaluja, rikottuja -tahi kumoonheitettyjä, oli sikinsokin verannalla ja kivikerrassa. -Huusin Isolinan ja don Ramonin nimeä -- vain kaiku vastasi huutooni. - -Hyppäsin hevosen seljästä, hyökkäsin verannalle yhä huutaen ja yhä -saamatta vastausta. - -Riensin huoneesta huoneeseen, katolle, kaikkialle, jopa rukoushuoneen -sisimpäänkin. Kuun säteet loistivat alttarille, mutta ketään ihmistä ei -siellä ollut. Koko huone oli tyhjä; palkolliset, jopa keittiöväetkin -olivat kadonneet. Hevoseni ja minä olimme ainoat elävät olennot näiden -muurien sisällä, sillä seuralaiseni olivat vankinensa pysähtyneet -ulkopuolelle. - -Toivon pilkahdus lensi sydämeeni. Kentiesi he olivat totelleet neuvoani -ja lähteneet pois ennen rosvojoukon tuloa? Jospa taivas soisi sen niin -olevan! - -Ah, tämä toivo petti pian. Kääntyessäni pois, palatakseni pihalle ja -koettaakseni vangeilta saada tietoa perheen kohtalosta, sattuivat -silmäni erääseen muurin varjossa hiipivään henkilöön. Ilon huudahdus -pääsi minulta tuntiessani Cyprio-pojan, joka samassa astui esiin -piilostansa. - --- Cyprio! huusin minä. - --- Niin, sennor, vastasi hän ja lähestyi paikkaa, jossa olin. - --- Sano minulle, Cyprio, missä he ovat... missä? - --- Carrai, sennor! Nuo pahat miehet ovat vieneet emäntäni pois, en -tiedä mihin. - --- Sennoranko, sennoran? - --- Oi, herra, tämä on hirmuista! - --- Sano minulle kaikki pian! Pian, Cyprio! - --- Sennor, tänne tuli miehiä, joilla oli musta naamari kasvoilla ja -jotka murtautuivat huoneisiin sekä veivät isännän pois; sitten he -laahasivat donna Isolinan pihalle. Toiset menivät talliin ja toivat -sieltä sen valkoisen hevosen... sen, joka tuotiin aavikolta tänne. Sen -selkään he sitoivat donna Isolinan. Neitsy Maria, mikä näky! - --- Sitten? - --- Sitten he veivät hevosen virran poikki sen toisella puolella -olevalle kedolle. Kaikki menivät katsomaan tuota "pilaa", joksi he sitä -sanoivat... Taivas, mikä pila! Minä en mennyt, sillä he löivät minua ja -uhkasivat tappaa minut, mutta minä näin kaikki kukkulalta, jossa olin -piiloutunut pensastoon. Oi, pyhä Maria! - --- Sitten? - --- Sitten ne pistivät raketteja hevosen kupeeseen ja sytyttivät ne, -nykäisivät ohjaksista, ja hevonen läksi laukkaamaan, raketit perässänsä -sekä donna Isolina sidottuna pitkäkseen sen selkään... sennoritaparka! -Voin nähdä hevosen, kunnes se oli kaukana, kaukana aavikolla, Jumala -minua varjelkoon! Sennorita on hukassa! - --- Vettä! Rube! Garey! Ystävät... vettä! Vettä! Koetin päästä kaivolle, -mutta hoippueltuani pyörryksissä pari askelta tunsin voimaini pettävän -ja kaaduin hervotonna maahan. - - - - -XVIII. - -Yöllä. - - -Olin ainoastansa pyörtynyt. Hermoni ja ruumiini olivat vielä heikot -eilispäivän ottelussa kärsimästäni verenvuodosta. En voinut kestää tuon -kauhean uutisen vaikutusta. - -Tuntooni tultuani huomasin olevani suihkukaivon lähellä, aitauksen -reunaan nojautuneena. Rube, Garey y.m. seisoivat ympärilläni. Märistä -vaatteistani käsitin, että minua oli valeltu, ja joku oli juuri -kaatamassa väkevää viinaa kurkkuuni. - -Ensimäinen ajatukseni toinnuttuani oli kosto, ja ankara halu päästä -ajamaan takaa tuota Ijurra-saatanaa yötä päivää, vaikka tämä -vainoaminen veisikin minut vihollisen maan sydämeen. Tämä oli kuitenkin -vain silmänräpäyksen tunne; kosto oli tällä kertaa jätettävä. Minun -piti lähteä aivan toiselle haaralle kuin tuo pakeneva sissijoukko -- -valkoisen hevosen jälkeen. - -Valitsin kuusi parhainta jälkientuntijaa seuralaisikseni ja käskin -luutnantti Wheatleytä, joka oli minua seurannut, palaamaan muiden -kanssa leiriin. Mitä vähemmän miehiä oli poissa, sitä vähemmän meitä -kaivattaisiin, ja niitä, jotka olin valinnut, pidin tarkoitukseeni -riittävinä. Onnistui hankkeemme tahi ei, piti meidän kuitenkin pian -palata. Sitten olisi kyllä aikaa keksiä keinoja tämän hirveän näytelmän -johtajan sekä päänäyttelijöiden vangitsemiseksi. - -Hevosen hankkiminen Cypriolle ja satulaan nouseminen oli -silmänräpäyksen työ. Seuraavassa hetkessä me ratsastimme kukkulalta, -syöksyimme virtaan, nelistimme läheisen metsän läpi ja pääsimme sitten -aukealle aavikolle. - -Cyprion johdolla löysimme pian paikan, jonka tuo julma näytelmä oli -saastuttanut. Maa oli monen hevoskavion tallaama; ruudin mustaamia -paperipalasia, katkenneita rakettikeppejä ja puoleksi palaneita -sytytyskoteloja oli huiskin haiskin nurmella -- tuon pirullisen -näytelmän tuliset jäännökset! Me emme tässä pysähtyneet. Oppaamme ja -kuunvalon avulla löysimme helposti valkoisen hevosen jäljet, ja niitä -seuraten olimme pian kaukana aavikolla. - -Enemmän kuin penikulman ratsastimme nelistämällä. Silmänräpäykset -olivat kalliit! Luottaen meksikolaiseen poikaan me tuskin tutkimmekaan -jälkiä, vaan ratsastimme suoraan sille paikalle, jossa valkoinen -hevonen viimeksi oli nähty. Cyprion sanat eivät pettäneetkään. Hän oli -pannut merkille erään viidakon, jonka laitaa hevonen oli laukannut. -Pitemmältä ei poika ollut sitä nähnyt, ja koska hänestä ei nyt enää -ollut mitään hyötyä, lähetettiin hänet kotiin. - -Viidakon toisella puolen löysimme jäljet, jotka Rube ja minä helposti -tunsimme. Hevosen tehdessä tuonoin kauhean hyppäyksensä tasangon -rotkon kallioiselle pohjalle oli näet oikeasta etukaviosta irtaantunut -kappale, joka jätti pienen loven kavion miltei täysiympyräiseen jälkeen. - -Niitä seuraten kuljimme eteenpäin, nyt kumminkin vitkallisemmin ja -varovammin. Äsken oli satanut, ja pehmeässä nurmikossa voimme nähdä -jäljet satulasta laskeutumatta. - -Väliin tuli kuivempaa maata, johon kaviot olivat jättäneet tuskin -mitään merkkiä. Tällaisilla paikoilla hyppäsi joku meistä satulasta -ja kävi oppaana edellä. Rube ja Garey tekivät tavallisesti tämän -palveluksen, ja he kulkivat niin nopeaan, että hevosemme harvoin -tarvitsivat kulkea käyden. Ruumis puoleksi kumarassa ja silmät terävinä -riensivät he eteenpäin ikäänkuin otusta vainuavat koirat; mutta -turkiseläinten pyydystäjät eivät pitäneet mitään melua, niinkuin ne. -Ei yksikään meistä virkkanut sanaakaan. Minulla ei ollut halua puhua --- ahdistukseni oli liian suuri. Jätin jälkien etsimisen tovereilleni -ja annoin hevoseni kulkea heidän perässänsä. Ohjasten annoin olla -höllällä, ja pääni painui; tuskinpa huomasinkaan, mitä ympärilläni -tapahtui. Sydämeni oli milt'ei muserrettu. - -Emme olleet ehtineet pitkälle, ennenkuin joku tuli luokseni ja -lausui hiljaa muutaman lohdutuksen sanan. Tunsin nuoren metsästäjän -ystävällisen äänen. - --- Älkää peljätkö, hän lausui; älkää peljätkö! Rube ja minä tulemme -heidät löytämään, ennenkuin minkäänmoista vahinkoa on tapahtunut. -En luule tuon valkoisen hevosen nelistävän pitkälle, kun se tuntee -jonkun olevan selässänsä. Raketit sen laukkaamaan panivat. Kun ne ovat -palaneet, pysähtyy hevonenkin ja silloin... - --- Ja silloin? kysyin koneellisesti. - --- Silloin saamme sen kiinni, teidän hevosenne saavuttaa sen muutamalla -laukalla. - -Aloin jo toivoa. Se sammui kuitenkin jo seuraavassa silmänräpäyksessä. - --- Jos kuu vain pysyy ylhäällä, jatkoi Garey epäilystä ilmaisevalla -äänellä. - --- Kuu, niin, keskeytti häntä eräs ääni; -- sehän on katoamaisillansa. - -Rube lausui tämän vastenmielisen ennustuksen harmistuneella mutta -varmalla äänellä. - -Kaikkein silmät kääntyivät ylöspäin. Kuu liiteli pyöreänä ja valkoisena -pilvettömällä taivaalla ja oli miltei korkeimmillaan. Kuinka se sitten -voisi "kadota"? Mitähän Rube tällä tarkoitti. Kysyin sitä häneltä. - --- Katsokaa tuonne! vastasi hän. -- Näettekö tuota mustaa juovaa? - --- Tuota mustaa juovaa pitkin taivaanrantaa... niin, sen me kyllä -näemme. - --- Hyvä, jatkoi Rube -- siellä ei ole metsää... ei kapulatakaan... -eikä myöskään maassa mitään töyrästä: sentähden se on pilvi, ja olenpa -nähnyt sellaisen ennenkin. Odottakaapa hiukan. Uh! Määrältänsä kymmenen -minuutin kuluttua peittää tuo musta pilvi kuun sekä tekee kauniin -sinisen taivaan yhtä mustaksi kuin neekerin... se on varma, se. - -Eipä viipynyt kauan, ennenkuin vanhan pyydystäjän ennustus kävi toteen. -Paksuja pilviä nousi taivaalle, ja niiden mustat seinät peittivät kuun. - -Me emme voineet kauemmin seurata jälkiä. Maatakaan ei näkynyt, -vielä vähemmän kavion jälkiä, jotka meitä opastivat, ja pysähdyimme -siis neuvottelemaan, mitä olisi parhain tehdä. Neuvottelua ei -kestänyt kauan. Jos taivas yhä jäisi pilveen, täytyisi meidän lykätä -takaa-ajaminen huomiseen tahi seurata jälkiä soihdun valossa. - -Tietysti päätimme tehdä tuon viimeksimainitun. Oli vielä keski-yö, -ja monta tuntia tulisi kulumaan ennenkuin päivä valkenisi. En voinut -elää näitä pitkiä tunteja toimetonna; vaikka meidän kulkumme kävisi -vitkallisestikin, menisimme kuitenkin eteenpäin. - --- Soihtu! Soihtu! - -Mistäpä sellainen saataisiin? Meillä ei ollut mukanamme mitään, josta -sen voisi tehdä, eikä metsääkään ollut lähistössä. Olimme alastoman -avonaisen aavikon keskellä. Rubenkaan kekseliäisyys ei voinut luoda -soihtua tyhjästä. - --- Kuulkaahan, kapteeni! lausui Le Blanc, vanha kanadalainen -kuorma-ajuri, -- kuulkaahan. Miksi en voisi ratsastaa takaisin -hankkimaan soihtuja kylästä? - -Niin, miksi ei? Olimme vasta muutaman peninkulman päässä kylästä. -Kanadalaisen esitys oli hyvä. - --- Tiedän erään paikan, jatkoi hän, -- jossa on oivallisia -kynttilöitä... vahakynttilöitä, käsivarren paksuisia... kirkkoon -piilotettuja. - --- Kirkkoonko? - --- Niin, onhan se kauhea synti, tietysti, mutta minkä sille voi? -Sallikaa nyt, kapteeni... Zuackenboss ja minä hankimme kyllä -kynttilöitä. - -En ollut sillä päällä, että olisin pitänyt lukua tuosta pyhyyden -ryöväämisestä, ja toverini olivat vieläkin vähemmän arkatuntoisia. -Hanke päätettiin panna täytäntöön, ja Le Blanc sekä Zuackenboss -lähtivät viipymättä meidän omia jälkiämme takaisin kylään. - -Me muut panimme hevosemme liekaan ja laskeuduimme nurmelle pitkäksemme, -odottamaan heidän takaisintuloansa. - -Harvoin on kaksi tuntia tuntunut minusta niin pitkältä kuin nyt -kulumassa olleet, ennenkuin taasen kuulimme kavionkopseen. - -Vihdoinkin kuului tuo odotettu ääni, ja pian sen jälkeen olivat -molemmat miehet luonamme. Le Blancin kädessä voimme nähdä kolme -valkoista esinettä, jotka pituudeltaan ja paksuudeltaan olivat kelpo -kangin näköisiä. - --- Kapteeni, kapteeni! huudahti kanadalainen, -- tässä on -kynttilöitä!... - -Miehet toivat uutisia kylästä. Täälläkin olivat sissit tehneet paljon -väkivaltaa niille, joita pitivät yhdysvaltalaisten ystävinä. Useita -henkilöitä oli mitä julmimmalla tavalla rääkätty sekä silvottu. Miesten -saapuessa sinne oli rangaistus kuitenkin jo kohdannut pahantekijöitä; -sen olivat toimeenpanneet meidän leirissä olevat toverimme, jotka -olivat saaneet tiedon tapahtumasta pakolaisjoukoilta. Kirkon ympärillä -olevissa puissa riippui sinä iltana hirmuisia hedelmiä. - -Tuskin malttaen kuulla kertomusta, sytytimme kynttilät ja lähdimme -jälleen liikkeelle. - -Valo oli erinomainen, ja me voimme seurata jälkiä täydellisesti yhtä -nopeaan kuin kuutamollakin. - -Niin pimeä kuin yö olikin, huomasimme pian suuntamme johtavan erääseen -meille hyvin tuttuun paikkaan -- tuon aavikolla olevan kallion luokse! -Heikosti toivoen, että hevonen olisi pysähtynyt sinne, kiiruhdimme -kulkuamme. - -Tunnin kuljettuamme huomasimme nuo valkoiset kalliot. Kiiltävä -katinkulta-kivi heijasti kynttilöistämme lähtevää valoa ikäänkuin -hohtokivillä koristettu seinä. Lähestyimme varovasti, yhä noudattaen -jälkiä, samalla kuin tarkkaan katselimme eteemme toivoen saada nähdä -etsimämme esineen. Mutta ei kallion luona eikä sitä verhoavassa -pimeydessäkään ollut elävätä olentoa nähtävissä, vaikka hevonen -aivan selvään oli siinä pysähtynyt tahi ainakin lakannut hurjasta -nelistämisestänsä. Se oli lähestynyt vuorta vitkalleen, kuten jäljistä -näkyi; mutta miten ja mihin oli se sieltä mennyt? Sen jälkiä ei enää -näkynyt. Se oli kulkenut liuskakivi-kerroksen yli, joka peitti monta -syltä ympäriinsä vuoren juurella olevan kentän; mutta sen laidassa ei -voinut nähdä ainoatakaan jälkeä. - -Usean kerran ratsastimme kukkulan ympäri edestakaisin, -liuskakivikerroksen poikki ja pitkin sen ulommaista laitaa, mutta yhä -jälkeä näkemättä. Mihinkähän oli hevonen voinut joutua? - -Kentiesi olisimme löytäneet jäljet paremmalla valolla; mutta kuten asia -nyt oli, etsimme pitkän aikaa ilman vähintäkään menestystä. Kentiesi -olisimme ne nytkin löytäneet, ellei olisi sattunut muuatta tapausta, -joka ei ainoastansa keskeyttänyt meidän etsimistämme, vaan säikähdytti -meidät jälleen ja teki miltei kokonaan tyhjäksi kaikki meidän toiveemme. - -Keskeytys ei tullut odottamatta. Isot silloin tällöin putoavat -vesipisarat olivat jo ennustaneet tuollaista aavikolla sattuvaa -sateenkuuroa, jolloin vesi syöksyy kuin kaataen. Tiesimme rajuilman -olevan tulossa, ja nyt, jälkiä etsiessämme, nousi se kaikessa -tuimuudessansa. Seuraavassa silmänräpäyksessä olivat kynttilämme -sammuneet ja turha etsimisemme ehkäisty. - -Menimme kallion suojaan ja seisoimme siinä vaiti kylki kyljessä. -Luonnonvoimatkin näkyivät olevan minua vastaan. Sydämeni katkeruudessa -niitäkin sadattelin. - - - - -XIX. - -Susia. - - -Hevoset kärsivät kylmästä sateesta, kaikki väsyneinä ja nälkäisinä. -Aamullinen lämmössä ja pölyssä kulkeminen sekä yön pitkä, ankara -nelistäminen oli vienyt niiden voimat, ja ne seisoivat siinä nyt pää -nuokkuvana ja korvat luimussa puolinukuksissa ja liikkumattomina. - -Miehetkin olivat väsyksissä, ja ainoastansa pari heistä pysyi vielä -jaloillansa, ohjakset kädessä, ulkonevan kallion suojassa; toiset -olivat vaipuneet maahan, selkä kalliota vastaan, ja nukkuneet. - -Minun varalleni ei ollut unta eikä lepoa; enpä etsinyt edes -myrskyltäkään suojaa, vaan annoin rankkasateen iskeä suoraan -hartioihini. Se oli pohjatuulen tuomaa, kylmää sadetta, mutta nyt -ei olisi hyinen pohjatuuli eikä polttava sirokko tehnyt minuun -minkäänlaista tuskan vaikutusta. Ruumiillisille tuskille olin tunnoton. -Olisinpa lausunut ne tervetulleiksikin sieluntuskiani haihduttamaan; -mutta tämä kylmä sateenkuuro ei tuonut minulle mitään lohdutusta, vaan -lisäsi päinvastoin levottomuuttani. Sade ei ollut keskeyttänyt meidän -etsimistämme, vaan se tulisi myöskin, jos sitä vain vielä muutama -tuntikin kestäisi, kokonansa hävittämään jäljet. - -Synkkiin ajatuksiin vaipuneena en pitänyt lukua, mitä minun -ympärilläni tapahtui ja epämääräiseksi ajaksi jäin tähän äänettömään -tunnottomuuteen. Yht'äkkiä minä kuitenkin heräsin horroksistani. Jotkut -äänet, jotka sattuivat korviini, sanoivat minulle, että ainakin kaksi -tovereistani oli vielä kestänyt väsymyksen ja epätoivon. Kaksi heistä -jutteli keskenänsä, ja tunsin puhujat helposti molemmiksi metsästäjiksi. - --- Luulenpa sinun olevan oikeassa, Rube, sanoi Garey toverillensa -hillityllä äänellä. -- Hevosen on täytynyt mennä sinne juomaan, ja -silloin löydämme sen varmasti. Maa järven ympärillä on nevaista, jos -oikein muistan; voimmehan pitää kynttilää hatun alla. - --- Noh, niin, vastasi Rube matalalla, pitkäveteisellä äänellä; -- ja -ellen erehdy, emme kohta tarvitse emme hattua emmekä kynttilää. Katso -tuonne! sanoi hän, osoittaen erästä pilvenrakoa. -- Uskallanpa panna -vetoa, ettei tämä sadekuuro enää kestä kauan. Uh! Saamme nähdä kuun -jälleen neljännestunnin kuluttua... - --- Sitä parempi; mutta emmekö tee parhaiten, jos ensin etsimme jäljet? -Aika on kallista, Rube... - --- Tietysti, tietysti; tuohan tänne kynttilä ja hattu, niin lähdemme. - -Leveäreunaisella hatulla, jonka olivat saaneet lainaksi eräältä -toverilta, ja yhdellä isolla kynttilällä varustettuina lähtivät nuo -molemmat miehet heti tämän jälkeen menemään, lausumatta sanaakaan -enempää. He eivät sytyttäneet kynttilää, ja käytyänsä viisi, kuusi -askelta, katosivat he pimeään ja rankkasateeseen. - -Varroten heidän palajamistansa katselin tuota kirkasta paikkaa -taivaalla, jota Rube oli osoittanut, ja sydämeni riemuitsi huomatessani -sen tulevan joka silmänräpäys suuremmaksi. - -Väliin katselin järvenpuoliselle aavikolle ja kuuntelin, saadakseni -kuulla jotakin -- joko pyydystäjäin ääntä tahi heidän palaavien -hevosiensa kavionkopsetta. En voinut kuitenkaan kuulla mitään. - -Aloin tulla maltittomaksi, kun samassa äkkiä huomasin valon -leimahduksen kaukaa aavikolta. Se sammui heti, mutta samalla paikalla -näkyi silmänräpäys jälestäpäin pieni, mutta vakava liekki, joka -ikäänkuin yksinäinen tähti loisti sateen sinertävässä usvassa. Muutaman -silmänräpäyksen se pysyi paikallansa, mutta alkoi sitten liikkua, -milloin eteenpäin, milloin taaksepäin, milloin ympyrässä, milloin sikin -sokin moniin suuntiin, yhä pysyen lähellä maanpintaa. Hetken perästä -pysähtyi valo taasen, ja kuului kimakka huuto: tunsimme kaikki Ruben -äänen. - -Taasen alkoi valo liikkua, mutta nyt se kulki nopeammin eteenpäin -suoraan suuntaan aavikon yli. - -Minä seurasin sitä tarkoin. Se eteni yhä kauemmaksi, ja seuralaiseni, -jotka olivat heränneet pyydystäjäin lähtiessä, arvelivat näiden jälleen -päässeen jäljille. - -Tämän vahvisti itse Garey, jonka pitkä vartalo lähestyi usvan läpi. - --- Rube on löytänyt jäljet, kapteeni, sanoi hän tyynellä äänellä; -- -hevonen on kulkenut pitkin kallion juurta ja mennyt sitten erästä -kuivaa harjannetta myöten, ja koska se tänne päästyään oli ruvennut -kulkemaan käyden, ei kivikkoon jäänyt selviä jälkiä, mutta tuon järven -luona, jossa maa on pehmeämpää, olemme jälleen ne löytäneet. Rube -on lähtenyt niitä seuraamaan. Hän katoaa pian näkyvistämme, ellemme -kiirehdi hänen peräänsä. - -Sanaakaan sanomatta hyppäsimme satulaan ja ratsastimme tuota tuikkivaa -tähteä kohden, joka viittaili meille aavikon toiselta puolen. - -Pian saavutimme Ruben ja huomasimme hänen käyvän eteenpäin rajuilmasta -huolimatta hyvin nopeasti, suojaten kynttilää leveäreunaisella hatulla. - -Kuten pyydystäjät olivat arvanneetkin, oli hevonen pysähtynyt järven -rannalle juomaan; mutta heti sen jälkeen oli se taasen lähtenyt hurjaa -laukkaa. - -Miksi se oli ruvennut nelistämään? - -Kysyin sitä Gareyltä. Huomasin hänen tietävän syyn, vaikk'ei hän -tahtonut sitä ilmaista. - -Vihdoin ja huomattavan vastahakoisesti hän vastasi: - --- Hevosen jälkien joukossa on sudenkin jälkiä. - -Metsästäjät olivat nähneet niiden jäljet liejussa järven rannalla. -Niitä oli kokonainen lauma. - -Sudet käyvät harvoin täysikasvaneen, voimallisen aavikkohevosen -kimppuun, mutta niiden vaisto oli niille sanonut, ettei tuon valkoisen -hevosen laita ollut oikein, ja niin ne olivat lähteneet ajamaan -sitä takaa, toivoen sen väsyttävänsä. Varsin luultavaa oli, että ne -tulisivat yrityksessä onnistumaan, koska hevosella oli kuorma. Ennemmin -tahi myöhemmin ne sen saavuttaisivat. Ne hyökkäisivät sen kupeisiin, -iskisivät kiinni sen väsyneihin raajoihin -- ja häneen, tuohon -turvattomaan uhriin sen seljässä! Sekä hevonen että ratsastajatar -temmattaisiin maahan... molemmat tulisivat rikkirevityiksi... - -Ajatus kauhistutti minua. - -Sillävälin oli, kuten Rube oli ennustanut, taivas kirkastunut, ja -yön kuningatar valaisi taasen polkuamme. Kynttilät sammutettiin, ja -kuunvalossa seurasimme jälkiä mitä suurimmalla nopeudella. - -Tässä oli villihevonen nelistänyt ja tehnyt sitä vielä monta -peninkulmaa eteenkinpäin, juosten yhä nopeinta vauhtiansa. Perässä -ja aivan sen kintereillä olivat olleet myöskin nuo verenhimoiset, -väsymättömät sudet. - -Tässä oli hevonen liukastunut märällä nurmella, ja iso susi tehnyt -huonosti onnistuneen hyppäyksen sen kimppuun; niin ainakin selitti -Garey joitakuita mättäässä olevia merkkejä, ja epäilemättä hän oli -oikeassa. - -Veden kohinaa kuului ja pian näimme veden sileän pinnan, joka loisti -kuun valossa. Suoraan tänne johtivat jäljet. - -Se oli muuan virta; läheisyydessä oli koski, joka viime sateitten -paisuttamana pauhasi valkeana vaahtona. Kuunvalossa se oli lumivyöryn -näköinen. - -Riensimme rantaan, vastapäätä kosken kuohuja. Jäljet johtivat meidät -tälle paikalle, juuri tuon kuohuvan veden reunalle. Virtaan päin oli -kavion jälkiä, vaan ei sieltä poispäin. Hevonen oli syössyt virtaan! - -Olikohan sen onnistunut päästä yli? Se oli ensimäinen ajatuksemme. -Näyttipä se uskomattomalta, milt'ei mahdottomalta. Varmaankin oli virta -liian syvä. Vaikka kallioita näkyikin sieltä täältä, olivat ne vain -lohkareiden huippuja, joiden välissä vesi virtasi syvänä ja raivoisana. -Olikohan hevonen kadottanut jalansijansa? Olikohan sen täytynyt uida? -Siinä tapauksessa oli virta varmaankin vienyt sen muassansa... sen oli -kai täytynyt vajota kaulaansa myöten... sen turvaton seljässä olija... - -Loppu oli kaikille selvä. Ei kaikille. Tuossa lausui vanhin ja viisain -meistä lohdutuksen sanan, joka kohensi vaipunutta rohkeuttani. - --- Oh, hevonen ei ole uinut rahtuistakaan... ei, sitä se ei ole -tehnyt. Näettekö, minkä väristä vesi on?... Se on ruskeaa kuin puhveli -syksyllä. Ennen sateenkuuroa ei virran uomassa ollut puoleksikaan -sen vertaa vettä. Silloin olisi hevonen voinut mennä virran yli kuin -tanssien, ja silloin se sen tekikin. - --- Se siis kahlasi virran yli ennen sadetta? - --- Varmaan, luottakaa siihen. Katsokaapa jälkiä. Ne ovat syntyneet, -ennenkuin oli pudonnut pisaratakaan. Jos ei niin olisi ollut, olisivat -ne painuneet nurmikkoon paljoa syvempään. Uh! Hevonen on mennyt yli, -kastelematta kupeiltansa karvaakaan. Mitä siis uppoamiseen tulee, ette -tarvitse olla siitä peloissanne, kapteeni! Tyttö on vielä hyvässä -säilössä. - --- Entä sudet? Ovatko nekin menneet virran yli? - --- Ei yksikään... eihän toki! Niillä lurjuksilla on enempi järkeä. -Ne tiesivät, ett'ei heidän koipensa riittäisi, ja että virta olisi -vienyt heitä mukanansa peninkulman, ennenkuin olisivat ennättäneet uida -puoliväliin. Sudet jäivät luullakseni tälle puolelle. Kas tässä... -tässä on niiden jäljet. Mikä paholaisjoukko! Rannalla on tepasteltu -kuin lammaskarsinassa. - -Kyykistyimme tutkimaan maata. Aivan oikein, se oli suden jälkiä täynnä. -Suuri lauma oli keräytynyt tälle paikalle, ja koska niiden jäljet -veivät joka haaralle, oli selvää, ett'eivät ne olleet jatkaneet matkaa, -vaan virran estämänä luopuneet takaa-ajamisestansa ja hajaantuneet. - -Suokoon Jumala, ettei tämä ollut pelkkää arvelua! - -Keveämmällä sydämellä hyppäsin jälleen satulaan. Toverini tekivät -samoin, ja tutkien virtaa ratsastimme sitä pitkin etsiäksemme -ylimenopaikkaa. - -Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. - -Ei ollut aikaa etsiä enempää, ainakaan ei minun maltittomuuteni -sallinut pitempää viivytystä. Eipä ollut ensikertaa, kun hevoseni -ja minä menimme virran poikki, matalikkoa etsimättä; useimmat -seuralaisistani olivat myöskin tottuneet rajumpaankin ylimenoon. - -Koskien alapuolella virtasi vesi tyynenä, vaikka rantojen välimatka -tässä oli suurempi. Kuunvalossa näin vastakkaisen rannan olevan loivan. -Siitä pääsisi hevonen helposti ylös. - -Enpä epäillyt kauempaa; ohjasin "Muron" rantaan, painoin kannukset sen -kupeisiin ja syöksyin virtaan. Loiskis... loiskis... loiskis! kuului -takaani, kunnes viimeinen seuralaisistani oli päässyt veteen, ja me -kaikki äänettöminä olimme tulleet virran poikki. - -Joudutin hevostani ja pian saavuimme koskelle, jossa toivoin löytäväni -jäljet. - -Ilokseni näkyi kavion jälkiä vastapäätä sitä paikkaa, jossa hevonen -oli hypännyt virtaan. Rube oli oikeassa: hevonen oli päässyt hengissä -virran yli ja oli päässyt susistakin; näiden jälkiä ei enää näkynyt. - -Taivaan kiitos! Ainakin näistä vaaroista oli hän pelastunut! - - - - -XX. - -Villihevos-lauma. - - -Iloani valkoisen hevosen ja sen seljässä olijan pelastuksesta enensi -vielä se, että huomasimme juoksijan rantaan päästyänsä hiljentäneen -vauhtiansa. Kentiesi oli se päästyään julmista vainoojistaan jo vähän -matkan päässä pysähtynytkin. Sen väsyneet raajat lienevät kehoittaneet -lepoon, ja silloin... - -Mutta äskensyntynyt iloni sammui äkkiä. Olimme ehtineet ainoastansa -muutaman sata askelta virrasta, kun meitä jo kohtasi este, joka teki -miltei lopun koko etsimisestämme. - -Tämä este oli tammimetsä, ei jättiläistammia, vaan päinvastoin -vaivaistammia (quercus nana). Niin pitkältä kuin silmä kantoi, kasvoi -tätä merkillistä metsää, jossa ei yksikään puu ollut kolmeakymmentä -tuumaa korkeampi. Ne eivät kuitenkaan olleet pensaita, vaan kullakin -oli oma runkonsa, täynnä oksia, liuskaisia lehtiä ja ruskeita -terhokimppuja. - --- Uh! huudahti Rube maltittomalla äänellä, -- tässä tulee raskas -työ. Saamme kaikki laskeutua satulasta ja hiukan keventää hevostemme -kuormaa: tässä täytyy ihan ryömiä. - -Ja niin tapahtuikin. Pitkät, väittävät hetket me seurasimme jälkiä, -pääsemättä eteenpäin nopeammin kuin jos olisimme ryömineet nelinkontin. -Hevosen jäljet olivat kyllä selvät, ja päivän valolla olisimme voineet -niitä seurata; mutta nuo pienet tammet kasvoivat taajassa sekä -säännöllisesti, ikäänkuin olisivat olleet ihmiskäden istuttamia, ja -niiden sakeiden lehvien välistä kuun valo tuskin pääsi tunkeutumaan. -Niiden oksat miltei koskivat toisiinsa, joten koko maa oli synkän -varjon peittämä, mikä teki kavion jäljen tuntemisen sangen vaikeaksi. -Siellä ja täällä voi katkennut oksa, joukko varisseita lehtiä, -joiden alapuoli loisti sinisenä kuun valossa, auttaa meitä nopeammin -eteenpäin; mutta koska hevonen oli astunut tällä kohdalla hiljaa, oli -näitä merkkejä harvassa ja kaukana toisistansa. - -Jäljet veivät metsän halki, ja ennenkuin vielä olimme ennättäneet -sen toiseen laitaan, sekaantui jo kuun säteihin aamuruskon -purppuraloistetta. Vähän matkaa tästä alkoi metsäkin harventua; nuo -pienet vaivaistammet olivat milloin harvassa, milloin ryhmittäin tahi -pieninä lehtoina, kunnes taasen alkoi aavikon nurmikko. - -Jälkien etsijäin vaivat olivat nyt lopussa. Auringon tervetulleessa -valossa voi jäljet helposti tuntea, ja nopealla vauhdilla ratsastimme -nyt aavikon poikki. Valkoinen hevonen oli samoin tässä jouduttanut -juoksuansa. Päästyänsä pois vaivaismetsästä, oli se kulkenut kappaleen -matkaa käyden, mutta ruvennut äkkiä kuten jäljet osoittivat, jälleen -huimasti laukkaamaan. - -Mikähän siihen oli syynä? Emme voineet sitä käsittää. Aavikkomiehetkin -olivat hämillänsä. - -Samalla kuului kuitenkin edellämme ratsastavien pyydystäjäin huutoja. -Molemmat olivat pysähtyneet ja osoittivat maahan. Ei lausuttu -sanaakaan, eikä se ollut tarpeenkaan. Maasta luimme selvästi uuden -kiireen syyn. Suoraan edessämme oli nurmikamara monien jalkain -tallaama. Ei neljä, vaan neljä sataa jälkeä oli poljettu maahan, kaikki -yhtä tuoreita kuin nekin, joita me seurasimme, ja jotka katosivat -niiden sekaan. - -Villihevoslauma. - -Sillä paikalla, josta ensin niiden jäljet tapasimme, olivat ne -olleet täydessä juoksussa; juoksijan jäljet lähestyivät sekä vihdoin -sekaantumatkin niiden jälkiin terävässä kulmassa. - --- Noh, niin, sanoi Rube pitkäveteisellä äänellä, -- huomaan, -miten asia on. Ne ovat säikähtäneet hevosta sen kummallisen taakan -vuoksi ja lähteneet laukkaamaan. Kas! Tuossa ovat sen jäljet muiden -jälkien päällä; se on juossut niiden perässä. Tuossa -- jatkoi ukko, -ehdittyämme hiukan eteenpäin -- on se saavuttanut niistä muutamia. -Katsokaas vaan! Ne kanaljat ovat hajautuneet oikeaan ja vasempaan! -Tässä ne taasen ovat laukanneet yhdessä, toiset sen edellä ja toiset -jäljessä. Uh! Luulenpa niiden nyt sen tuntevan, eikä enää sitä -pelkäävän. Katsokaa! Tuossa se on ollut lauman keskellä! - -Vaistomaisesti vilkasin ympärilleni siinä luulossa, että hevoset -olisivat näkyvissä, mutta ei; vanha metsästäjä ratsasti eteenpäin -kumarassa ja silmät maahan luotuina. Kaikki mitä hän oli sanonut, oli -hän lukenut aavikon kamarasta; minä en niitä ymmärtänyt, mutta hänestä -ne olivat selvemmät kuin kirjan lehdet. Tiesin hänen sanansa olevan -totta, ja tämä vakuutus täytti mieleni synkillä ajatuksilla. Huomasin -heti, mikä uusi vaara morsiantani uhkasi; se oli outo, kummallinen ja -kauhea! - -Olin näkevinäni hänet hirnuvien villihevosten, noiden tulisilmäisten -orhien keskellä, joiden punaiset sieramet höyryävät; olin näkevinäni -näiden, kentiesi vihastuneina tuohon valkoiseen juoksijaan sekä -karsastellen sen lähestymistä, sokeassa raivossa hyökkäävän sen -kimppuun, kita auki ja näyttäen keltaisia, välkkyviä hampaitansa, -hypäten pystyyn sen ympärillä ja sen päälle sekä potkien sitä -kauheilla, murhaavilla kavioillansa... Se oli hirveä ajatus. - -Ratsastin pitkin erästä harjannetta, kunnes sen kukkulalta jo näin -mielikuvitelmani kuvauksen miltei toteutuvan. - -Oliko se unta? Mielikuvitelmako silmiäni vielä petteli? Ei, tuolla -oli villihevoslauma, tuolla orhit hyppimässä pystyyn ja hirnumassa -ja tuolla valkoinen hevonen niiden keskellä... sekin pystyssä -takajaloillansa... ja sen seljässä... - --- Oi, Jumala! armahda... pelasta hänet... pelasta hänet! - -Hätäinen rukous pusertui huuliltani, nähdessäni tuon kauhean näytelmän. - -En kuullut mitään enkä tiedustellut toverieni neuvoa, vaan painoin -kannukset hevoseni kylkiin ja nelistin harjannetta alas laumaan päin. - -En noudattanut mitään määrättyä suunnitelmaa enkä koettanut laisinkaan -pysyä piilossa. Aika ei sallinut sitä eikä tätä. Toimin silmänräpäyksen -vaikutuksesta, ja minulla oli vain yksi ainoa ajatus, nimittäin syöstä -esille, hajoittaa hevoslauma ja, jos se ei ollut jo myöhäistä, pelastaa -morsiameni niiden potkivista kavioista sekä julmilta, välkkyviltä -hampailta. - -Jos juoksija olisi ollut yksin, olisin kentiesi ajatellut sen -kiinniottamista, mutta niin kuten asia nyt oli, ei sellainen voinut -tulla kysymykseenkään. Tässä oli pidettävä kiirettä. Lauma oli vielä -kaukana. Raitis tuuli puhalsi meitä vastaan. Olimme harjanteen -puolivälissä, eivätkä villit hevoset meitä vielä kuulleet eivätkä -nähneet, eikä niillä ollut meistä vainuakaan. - -Huusin kaikin voimin. Tahdoin säikähdyttää niitä ja pelottaa ne -pakenemaan. Seuralaiseni kiljuivat kovin, mutta äänemme ei kantanut -tuohon kirmailevaan laumaan. - -Oli parempi keino: tempasin revolverin kotelosta ja ammuin useita -laukauksia. - -Ensimäinenkin olisi riittänyt. Sen pamaus kuului vastatuuleenkin, ja -säikähtyneinä lakkasivat mustangit heti kirmailemasta. Toiset juoksivat -tiehensä, toiset tulivat kierrellen ympärillemme, hurjasti korskuen -ja heittäen päätänsä pystyyn. Pari niistä nelisti milt'ei pyssyjemme -kantomatkalle, kääntyen sitten, kimakasti hirnuen, takaisin, sekä -lähtien nopeasti pakoon. Juoksija ratsastajineen jäi yksin jäljelle -sinne, missä sen ensiksi olimme nähneetkin. - -Hetken seisoi se siinä ikäänkuin hämillänsä toveriensa äkillisestä -hajautumisesta, sillä kaiketi sekin oli laukauksen kuullut, vaikka ei -kuitenkaan liikahtanut paikaltansa. Aloin jo toivoa, että se odottaisi -meidän tuloamme ja antaisi tyynesti ottaa itsensä kiinni, mutta tästä -erehdyksestä minä piankin selvisin. Olin siitä vielä etäällä, kun näin -sen karkaavan pystyyn, pyörähtävän ympäri takajaloillansa ja sitten -rivakasti lähtevän pakoon. Sen kimakka hirnuminen, jonka tuuli toi -meidän korviimme, kuului minusta ikäänkuin leppymättömän vihollisen -ivalta. Se näytti olevan ivan ja koston ilmausta: ivaa turhasta -takaa-ajamisestani ja kostoa, koska olin kerran tehnyt sen vangikseni. - -Tottelin ainoastansa vaistoa, jota sellaisessa silmänräpäyksessä -voi tuntea, ja nelistin perässä niin nopeaan, kuin hevoseni pääsi. -En viivähtänyt neuvottelemaan toverienikaan kanssa. Olin jo ehtinyt -pitkälle heidän edellänsä, enkä tarvinnut heidän kokemustansa itseäni -opastamaan. Tieni oli minulla selvä: ainoastansa nopeudella oli hevonen -kiinnisaatavissa ja sen kallis taakka kuolemasta pelastettavissa... jos -hän vielä olisi hengissä. - -Oi, kauhea ajatus! Oi, hirmuinen epäilys! - -Eipä ollut aikaa turhille tuskille; tukahdutin aavistukseni ja käytin -kaiken voimani takaa-ajamiseen. Puhuttelin rohkeata ratsuani, mainitsin -sitä nimeltä. Kiihoitin sitä käsilläni ja polvillani ja ainoastansa -silloin tällein käytin julmaa terästä sen kylkiin. - -Huomasin sen väsyvän pian: se oli ollut eilispäivänä liian kauan -satuloituna, ja kostea, sateinen yö oli myös sitä väsyttänyt. Se oli -ponnistellut yli voimainsa, ja tunsin sen nelistävän yhä heikommilla -harppauksilla. Aavikkohevonen oli saanut levätä enemmän. - -Mutta elämä ja kuolema riippui takaa-ajon tuloksesta: hänen henkensä, -niin, kentiesi omanikin. Enpä huolisi elää enää hänen kuoltuansa. Hänet -täytyi pelastaa. Kannusta oli armahtamatta käytettävä: juoksija oli -saavutettava, vaikka "Muroni" kaatuisikin. - -Aavikko, jota ratsastimme, oli harjanteista, ikäänkuin aaltoileva -meri. Me nelistimme harjanteiden poikki, joita oli taajassa toinen -toisensa rinnalla. Kentiesi näytti niitä meidän nopean kulkumme vuoksi -olevan taajemmassa, kuin miten todella olikaan. Ylös ja alas mäkeä -kävi kilparatsastuksemme nopeasti, kovaksi koetukseksi satulavöille ja -hevosraukalleni. Mutta elämä ja kuolema riippui takaa-ajon tuloksesta. - -Muisto edellisestä takaa-ajostani kummitteli vielä aivoissani: -en katsonut oikeaan enkä vasempaan, vaan suoraan eteeni, suoraan -takaa-ajon esineeseen ja välillämme olevaan matkaan. Viimeksi -mainittua tutkin alituisesti, milloin rohkealla toivolla, milloin -taasen epäilyksellä. Se näkyi vaihtelevan maan laadun mukaan. Toisella -hetkellä, kun mentiin alaspäin, olin takaa-ajettavaani lähempänä, -mutta toisella esti taas jyrkkä nousu hevostani ja pitensi välimatkaa. -Riemuiten ratsastin tuon aaltoilevan aavikon viimeisen harjanteen -poikki ja näin taas tasaisen kentän edessäni. Ilolla huomasin nopeasti -pääseväni juoksijan jäljessä tällä tasaisella aavikolla. - -Ja pian pääsin niin lähelle, että tuskin kolmeasataa askelta oli -välillämme. Olimme niin lähellä toisiamme, että voin huomata -hänen vartalonsa... hänen oikoiset jäsenensä... hänen liehuvan -ja rikkirevityn hameensa... hänen pitkät mustat hiuksensa, jotka -hulmusivat hajallaan. Hänen kalpeat poskensakin voin nähdä silloin -kun hevonen heitti päätänsä taaksepäin ja antoi kuulua hirmuisen, -pilkkaavan hirnumisensa. - -Olin jo kuulon kantomatkalla. Huusin niin paljon kuin voin. Mainitsin -hänen nimensä, ja kuuntelin kovasti sykkivällä sydämellä hänen -vastaustansa. - -Minusta näytti, ikäänkuin hän olisi kohottanut päätänsä ja ikäänkuin -hän olisi minut ymmärtänyt sekä tahtonut minulle vastata. En voinut -tosin kuulla mitään, mutta kavionkopse luultavasti oli tukahduttanut -hänen heikot huutonsa. - -Taasen huusin korkealla äänellä ja taasen mainitsin hänen nimeänsä. - -Varmaankin kuulin vastauksen! Varmaankin nosti hän päätänsä hevosen -kaulasta! Niin se oli... en voinut erehtyä. - --- Taivaan kiitos, hän elää! - -Tuskin olin lausunut tämän kiitoksen, kun tunsin hevoseni vaipuvan -altani ikäänkuin maan alle. Syöksyin satulasta suin päin maahan. -Hevoseni oli astunut murmelieläimen kuoppaan, ja tämä harha-askel -heitti sen kiivaasti maahan. - -Minua ei kaatuminen huumannut eikä hämmästyttänyt; heti olin jälleen -jaloillani sekä satulassa. - -Mutta kun taas rupesin kannustamaan ratsua raviin, oli tuo valkoinen -hevonen näkymättömissä. - - - - -XXI. - -Eksyksissä. - - -Olin suutuksissani, epätoivoissani, mutta en hämmästyneenä. Tällä -kertaa ei hevosen katoaminen ollut ollenkaan salaperäistä; lähellä -oleva viidakko teki seikan luonnolliseksi. Vaikk'en enää valkoista -ratsua nähnytkään, oli se vielä kuuluvissa. Sen kavionkopse kumisi -kovalla kentällä, joku varissut oksa ritisi, taipuneet oksat kahisivat, -kaikki tämä tuli korviini ja johdatti minua. Malttamatta noudattaa -jälkiä, laukkuutin viidakkoon juuri sitä kohti, mistä kuulin äänen. En -pysähtynyt hakemaan polkua, vaan ratsastin suoraan sitä kohti, mistä -jytinä kuului. - -Joko mennen kaulaan asti ulottuvien pensaiden läpi, tahi hypäten niiden -yli, raivasi rohkea ratsuni itsellensä tietä; mutta emmepä olleet -pitkälle päässeet, ennenkuin huomasin menetteleväni ajattelemattomasta: -minun olisi ollut pysyminen jäljillä. - -Ei kuulunut enää yhtään ääntä, minkä mukaan olisin ohjannut kulkuani. -Oman hevoseni noissa ritisevissä akasia-pensaissa aikaansaama ääni -tukahdutti kaikki muut kuulokalvoon tulleet havainnot. Ainoastansa -milloin pysäytin hevoseni, voin jälleen kuulla valkoisen oriin tunkevan -viidakon läpi, mutta nyt kuului ääni heikosti sekä etäältä. - -Taasen kannustin hevostani sokeasti, mutta enpä ollut ehtinyt sataakaan -askelta, ennenkuin tuo onneton epävarmuus taasen pakotti minut -pysähtymään. - -Tällä kertaa en kuullut mitään, enpä oksien risahdustakaan. Hevonen oli -joko pysähtynyt, tahi mikä oli luultavampaa, oli päässyt niin pitkältä -edelle, etten enää voinut kuulla sen kavion kopsetta. - -Puoleksi suuttuneena itseeni ja liian kiihoittuneena tyynesti asemaani -miettiäkseni, haavoitin hevoseni kupeita ja laukkasin kuin hullu -viidakon läpi. - -Ratsastin kauan, ennenkuin pidätin hevostani jälleen epätoivoisesti -kuunnellakseni, kuuluisiko mitään takaa-ajettavastani. - -Ei ääntäkään. Äänettömyys, kuolon hiljaisuus vallitsi ympärilläni -olevassa metsässä; ei lintuakaan liikkunut puun oksalla. Tunsin -itseäni kohtaan inhoa ja syytin itseäni varomattomuudesta. Olisinhan -mielettömättä kiivaudettani vieläkin voinut olla hevosen jäljillä ja -kentiesi nähnytkin pakenijan. Olisin voinut varmasti noudattaa sen -jälkiä. Nyt se oli poissa, tietämättäni, mihin se oli joutunut... -Kadotettu... sen jäljetkin olivat kadotetut... kaikki oli hukassa. - -Löytääkseni uudelleen sen jäljet ratsastin umpimähkään moniin suuntiin -viidakon läpi milloin minnekin, vaan aina turhaan. En voinut huomata -kavion jälkiä enkä taitettuja oksiakaan. Lähin ajatukseni oli palata -avonaiselle aavikolle ja alkaa jälkien etsintä siltä kohdalta, jossa -hevonen oli mennyt viidakkoon. Tämä oli selvästi viisain, jopa parhain -keino. - -Käänsin hevoseni aavikolle -- tahi oikeammin siihen suuntaan, missä sen -luulin olevan; sillä tästäkin olin tullut epävarmaksi. - -Vasta kun olin ratsastanut puoli tuntia aukeiden paikkojen ja -pensastojen läpi... vasta kun olin ratsastanut milt'ei kaksi sen vertaa -vastakkaiseen suuntaan, milloin oikeaan, milloin vasempaan, pysäytin -läähättävän heponi, annoin ohjasten pudota sen kaulalle ja istuin -kumarassa satulassa, siinä varmassa luulossa, että olin hukassa. - -Vihdoin tempauduin irti siitä horrostilasta, joka minut oli vallannut, -ja pakotin jälleen hevostani pensaiden läpi. Minulla oli hämärä -käsitys, että päästäkseni jälleen aavikolle, oli minun ratsastettava -itäänpäin. Mutta miten saada selkoa idästä ja lännestä? Viidakossa -oli kaikki yhdennäköistä, ja sama oli taivaankin laita. Ei näkynyt -aurinkoakaan, joka olisi voinut minulle ilmansuunnat näyttää. - -En osannut miettiä parempaa menettelytapaa kuin antautua hevoseni -johdettavaksi. Useammasti kuin kerran olen eksyttyäni taajassa metsässä -tahi aavikolla luottanut sen vaistoon; monta kertaa on se päästänyt -minut pulasta. Laskin ohjakset ja annoin sen mennä menojansa. - -Olin huutanut niin paljon kuin kurkusta pääsi, toivoen voivani herättää -toverieni huomiota, mutta minkäänlainen vastaus ei keskeyttänyt -äänettömyyttä ympärilläni. Vielä voin kuitenkin toivoa niiden minua -kuulevan. Tiesin, etteivät toverini poikkeaisi suunnastansa, ja vaikka -olisikin kulunut aikaa siitä kun tulin viidakkoon, tulisivat he -varmaankin perässäni. - -Sentähden huutelin yhä uudelleen ja ammuskelin revolverillani; mutta -eivät laukaukset eivätkä huudot auttaneet. Luultavasti he olivat vielä -liian kaukana kuullaksensa pamahdusta. - -Taasen ammuin usean laukauksen, mutta, kuten ennenkin, kaiku oli ainoa -vastaajani. Ehk'eivät he olleetkaan minua seuranneet? Kentiesi he -olivat jatkaneet hevosen jälkien seuraamista, ja se oli vienyt heidät -kauaksi pois pamauksen kuuluvilta! Tahi ehk'eivät he olleet vielä -ehtineet viidakkoonkaan? - -Näitä pohtiessani herätti äkkiä huomiotani lintujen kirkuna kappaleen -matkaa minusta. Tunsin närhin pahan äänen, johon sekaantui punaisen -kardinaalilinnun mongerrusta. - -Äänestä voin huomata lintujen olevan suutuksissa jonkin vihollisen -läsnäolosta. Kentiesi ne puolustivat pesäänsä mustalta käärmeeltä tahi -kalkkarokäärmeeltä. - -Tahi voisikohan siellä olla valkoinen hevonen, samoin kuin minäkin -harhailemassa vielä viidakossa? - -Olin laskeutunut läähättävän hevoseni selästä antaakseni sen levätä, -mutta nyt minä jälleen hyppäsin satulaan voidakseni paremmin nähdä; -lintujen kirkumisen opastamana tulin paikalle pian. - -Vähän matkan päässä näin sekä närhiä että kardinaalilintuja, selvästi -rauhattomina jonkin maassa heidän allansa olevan esineen johdosta. -Samalla kertaa kuulin ihmeellisiä ääniä, jotka voittivat lintujen -kirkunan, mutta en osannut selittää niiden syytä. Rohkeuteni lannistui, -sillä ymmärsin nyt, ettei kysymyksessä voinut olla toverini eikä -valkoinen hevonenkaan. - -Päästyäni lähelle sain nähdä omituisen kohtauksen, taistelun punaisen -kuguarin ja javalijoukon välillä. - -Nuo raivoisat pienet karjut olivat saartamaisillaan kuguarin, joka -hurjasti taisteli niiden keskellä. Monta niistä makasi maassa -tainnuksissa tahi kuolleena, pedon voimallisten käpälien tappamina; -mutta toiset, jotka eivät laisinkaan olleet tästä säikähtäneet, olivat -täydellisesti saartaneet vihollisensa, syöksivät sitä vastaan kita -avoinna, ja haavoittivat sitä terävillä, kiiltävillä torahampaillansa. -Kohtaus herätti metsästäjävaistoni: silmänräpäyksessä olin ottanut -pyssyn olaltani ja vienyt sen silmälleni. Enpä epäillyt, mihin -tähtäisin: laukasin, lähetin luodin kuguarin pään läpi ja kaasin pedon -sen ahdistajain keskelle. - -Eipä ollut kulunut kolmea sekuntiakaan, ennenkuin sain katua, että olin -valinnut pedon uhrikseni. Minun olisi pitänyt jättää kuguari rauhaan ja -olla kokonansa ampumatta tahi tähdätä sitten sen piikkisian kaltaisiin -vihollisiin; sillä tuskin se oli tullut taisteluun kykenemättömäksi, -ennenkuin sen kiusanhenget rupesivat käymään minun kimppuuni ja -saarsivat minut sekä hevoseni samalla hirveällä raivolla, jota äsken -olivat kuguariakin vastaan näyttäneet. - -Minulla ei ollut mitään keinoa noiden kiittämättömien eläinten -torjumiseksi. Ne eivät antaneet minulle aikaa ladata pyssyäni -uudestaan, vaan tekivät hyökkäyksensä niin äkkiä että kumpikin -revolverini olivat pian tyhjät. Hevoseni, joka säikähti tuota äkillistä -hyökkäystä, temmelsi korskuen ja potkien tantereella; mutta mihin se -kääntyikin, aina oli sen kintereillä parikymmentä noita raivoisia -eläimiä, jotka hyppivät sen kupeille ja viilsivät sen kylkiä kauheilla -torahampaillansa. Onneksi voin pysyä satulassa; jos olisin pudonnut -siitä tällä hetkellä, olisi minut varmaankin revitty kappaleiksi. - -Ei ollut mitään muuta pelastuksen keinoa, kuin paeta, ja kannustaen -hevostani annoin sille höllät ohjat. Mutta tämän taajan pensaston läpi -saattoivat javaalit juosta yhtä nopeaan kuin hevosenikin, niin että -päästyäni noin sata askelta huomasin koko lauman yhä olevan perässäni, -käyden yhtä rajusti kuin ennenkin hevoseni kimppuun. - -Seikkailu olisi voinut loppua sangen pahasti. Mutta siinä -silmänräpäyksessä kuulin ääniä ja näin ratsastajia tunkeutuvan metsän -läpi. Ne olivat Zuackenboss, de Blanc ja muut soturit. - -Heidän revolverinsa olivat pian saaneet javalilauman harvenemaan, -jolloin jälelle jääneet kirkuen pakenivat pensastoon. - - - - -XXII. - -Sotajalalla. - - -Metsästäjä-ystäväni eivät olleet pelastajieni joukossa. Missähän he -olivat? - -Tähän kysymykseen saatu vastaus todisti, minkä jo olin arvannutkin: -Rube ja Garey olivat seuranneet juoksijan jälkiä ja jättäneet minun -etsimiseni sotamiehille. - -Kaiketi he olivat jo kaukana; enemmän kuin tunti oli kulunut siitä kun -toverini olivat heistä eronneet. Polkuni, joka kulki sikin sokin, oli -tuottanut tovereilleni monta ikävää viivytystä. - -Mutta he eivät olleet ratsastaneet päättömästi kuten minä, vaan -toivoivat löytävänsä tien takaisin. Koska oli mahdotonta tietää, mihin -suuntaan Rube ja Garey olivat menneet, palasimme aavikolle, ja sinne -päästyämme tunkeusimme viivyttelemättä jälleen viidakkoon, mutta tällä -kertaa noiden kummankin pyydystäjän jäljille. - -Jäljillä pysyminen ei ollut laisinkaan vaikeata, sillä metsästäjät -olivat viittoneet meille tien. Useimmissa tapauksissa antoivat kolmen -hevosen jäljet kylläksi selvää johtoa; mutta olipa sellaisiakin -alueita, joissa maa oli kivistä, ja tuossa kuivassa, auringon -polttamassa nurmikossa ei kengässäkään oleva jalka jättänyt -minkäänlaista jälkeä. Näillä paikoin oli taitettu, nuokkuva akasiapuun -oksa, jonkun aloen koukistunut varsi, tahi jonkun kaktuskasvin -haljenneet lehdet, selviä, eksyttämättömiä merkkejä, ja niiden johdolla -me ratsastimme eteenpäin rivakasti. - -Koska me tietysti kuljimme nopeammin kuin Rubelle ja Gareylle oli -mahdollista, toivoin jännityksellä, että saavuttaisimme heidät pian. -Varmaankin olisi heillä tiedossa jotakin uutta, koska olivat olleet -meidän edellämme niin kauvan. Varmaankin olivat he nyt saaneet -juoksijan näkyviinsä... kentiesi kiinnikin? Oi, iloinen odotus! - -Vai saisikohan heiltä tiedon, että hevonen riensi eteenpäin, --... -että se oli uinut jonkun kuohuvan virran poikki tahi syössyt johonkin -rotkoon, johonkin pimeään kuiluun. - -Vaikka kiirehdinkin oppaitteni jäljessä, oli kuitenkin sellaisiakin -silmänräpäyksiä, jolloin pelkäsin heidän kertomisiansa. - -Olimme jo kulkeneet useita peninkulmia pensaston läpi, ja kaikki -osoitti, että se loppuisi pian. Aivan varmaan eivät nuo molemmat -jälkien etsijät voineet olla meistä kaukana; huutelimme aikaväliin -lujasti ratsastaessamme eteenpäin. - --- Halloo! kuului vihdoin nuorempi pyydystäjä vastaavan karkealla -äänellään. - -Me riensimme ääntä kohden, ja huomasimme pian molemmat metsästäjät, -mutta -- ainoastansa heidät. - -He olivat pysähtyneet pienelle, avonaiselle paikalle aavikon laitaan. -Mikähän oli voinut keskeyttää heidän takaa-ajonsa? Tutkin levottomana -heidän kasvojansa. Luulin niissä näkeväni synkkää epätoivoa. Mitähän -olikaan tapahtunut? - -Vastaus oli yhtä lyhyt kuin tärkeäkin: - -Intiaaneja oli ajamassa takaa valkoista hevosta! - -Kysymykseeni, miten he sen olivat huomanneet, sain tietää, että he, -päästyänsä viidakosta kappaleen matkaa avonaiselle kentälle olivat -tavanneet intiaanein hevosten jälkiä, kuten puhvelinnahalla peitettyjen -kavioiden merkit selvään osoittivat. Jäljet ilmaisivat ratsastajien -luvun noin neljäksikymmeneksi, ja koska ne seurasivat valkoista -hevosta, olivat pyydystäjät tehneet sellaisen johtopäätöksen, että -intiaanit olivat sen huomanneet ja ajoivat nyt sitä takaa. Niin pian -kuin jälkien etsijät olivat tulleet tästä vakuutetuiksi, olivat he -kääntyneet takaisin, antamaan meille tietoa tuosta tärkeästä uutisesta -ja meidän kanssamme neuvottelemaan, mitä oli tehtävä. - -Lyhyen neuvottelun jälkeen tulimme siihen päätökseen, että viipymättä -seuraisimme intiaaneja, vaarinottaen kaiken sen varovaisuuden, jota -asianhaarat vaativat. - -Me läksimme siis jälleen ratsastamaan pyydystäjien johdolla. Pian -olimme tuolla avonaisella kentällä ja sillä paikalla, jossa Rube ja -Garey olivat huomanneet intiaanein hevosten jäljet. Ratsastettuamme -vieläkin tuhannen askelta, yhtyivät jäljet, jotka tähän asti olivat -olleet hajallaan, samaan suuntaan, ikäänkuin intiaanit olisivat -ratsastaneet järjestettynä joukkona, useampi mies rinnakkain. - -Kun pyydystäjät olivat seuranneet näitä uusia jälkiä noin sata askelta, -pidättivät he verkalleen hevosensa, laskeutuivat satulasta ja alkoivat -tarkkaan tutkia jälkiä. Me muut pysähdyimme kappaleen matkaa heidän -taaksensa ja katselimme heidän menettelyänsä, heitä häiritsemättä. - -Hetken perästä hypähti Rube pystyyn ja lausui: - --- Älä vaivaa enää itseäsi, Bill! Niinhän se on kuin luulinkin; ne ovat -saaneet sen kiinni, niin totta kuin elän! - -Ei se ollut tuo varma ääni, jolla nämä sanat lausuttiin, joka sai minut -uskomaan niiden totuuden. Olisinpa ilman niitäkin ollut tästä asiasta -vakuutettu, sillä en ollut itsekään aivan kokematon siinä taidossa, -jossa toverini pyydystäjät olivat mestareja. Olinhan huomannut hevosten -jälkien äkkiä rupeavan yhtymään; olin huomannut myöskin elukoiden -yhdyttyänsä jatkaneen matkaansa käyden. Minun tarvitsi ainoastansa -nähdä juoksijan kavion jälki muiden joukossa, tietääkseni, ettei se -enää juossut vapaana... että se oli vangittu. Tämän olivat jälkien -etsijätkin huomanneet, ja tästä ymmärsimme että intiaanit olivat sen -vanginneet. - -Tämä herätti minussa joukon uusia ajatuksia, joihin sekaantui mitä -ristiriitaisimpia tunteita. - -Ensimäinen oli ilon tunne. Juoksija oli otettu kiinni, ja sen olivat -ihmisolennot tehneet. Intiaanit olivat ihmisiä, ja heillä oli -inhimillinen sydän. Vaikkapa Isolinan kasvot muistuttaisivatkin heitä -kelta-ihoisista, heidän vihollisistansa, oli hän kuitenkin nainen ja -suuressa ahdingossa. Mitä syytä voisi heillä, asiain näin ollessa, olla -vihollisuuksiin häntä kohtaan? - -Tähän suuntaan kävivät ensimäiset mietteeni, mutta pian saivat ne -toisellaisen suunnan. En voinut olla ajattelematta näiden villien -luonnetta, joiden käsiin hän oli joutunut. Varmaankin olivat he jotakin -komanhi- tahi lipanijoukkoa, jotka usein tekivät ryöstöretkiä tähän -seutuun. Tunsin varsin hyvin näiden puna-ihoisten miesten luonteen: -muistot niistä monista seikkailuista, joita olin kokenut heidän -tähtensä, ne monet kertomukset, joita heistä olin kuullut, valaisivat -minulle kylliksi aavikkojen valtiaitten hillitöntä kevytmielisyyttä. - -Enpä viivytellyt kauan, vaan taas riensimme eteenpäin. Meidän -kiireeseemme oli toinenkin syy: me kärsimme ääretöntä janoa ja -suorastansa himoitsimme vettä. Tämä ruumiillinen kärsimys pakotti meitä -ratsastamaan eteenpäin, niin pian kuin väsyneet hevosemme suinkin -jaksoivat. Vihdoinkin huomasimme puuvillapensaston erään aavikkovirran -reunalla. - -Sekä miehet että hevoset päästivät ilon ääniä, nähdessänsä tuon -välkkyvän virran. Miehet nelistivät rannalle, laskeusivat satulasta -ja syöksyivät vaaraansa muistamatta veteen. Toiset hörppivät tuota -kristallikukasta nestettä kourillaan; toiset, ahnaammat, kastoivat -kasvonsa virtaan ja joivat hevosen tavoin. - -Huomasin pyydystäjäin olevan muita huolellisempia. Ennen juomaan -menemistänsä katsoivat he kumpikin vaistomaisen varovaisesti pitkin -rantoja ja metsään päin. - -Aivan lähellä sitä paikkaa, mihin olin pysähtynyt, huomasin -kahlauspaikan, johon monet eläimet olivat tallanneet täydellisen polun. -Ruben silmät olivat kiintyneet siihen, ja minä näin niiden kiiluvan -oudosta liikutuksesta. - --- Niinpä oli kun ajattelinkin! huudahti hän; -- nämä ovat niiden -jälkiä... sotapolku, taivaan nimessä! - -Kentiesi lukija ihmettelee, mitä pyydystäjä tarkoitti sotapolulla. -Intiaanein alueelta johtaa meksikolaisten puolelle joukko isoja -polkuja, jotka ovat satojen peninkulmain pituisia. Ne kulkevat pitkin -virtojen rantoja tahi risteilevät äärettömiä erämaita, joissa vettä -tapaa ainoastansa pitkien välimatkain päässä. Ne ovat muulien, hevosien -ja sotavankien polkemia. Siellä täällä on niillä valkoisenaan luita --- miesten, naisten ja eläinten, jotka ovat tiellä menehtyneet. -Kummallisia polkuja! Mitä ne ovat ja ketkä niitä ovat tehneet? Keitä -kulkee näillä teillä, jotka johtavat tuon aution, karsaan erämaan läpi? - -Intiaaneja. Ne ovat komanhien ja lipanein teitä, jotka heidän soturinsa -ovat polkeneet "meksikolaisten kuussa", joksi nämä rosvot pilallansa -sanovat sitä vuoden aikaa, jolloin puhvelit siirtyvät pohjoiseen, ja -jolloin heidän säännölliset retkensä Meksikoon alkavat. - -Tällaista polkua katseli metsästäjä nyt, huudahtaen samassa: - --- Sotapolku, taivaan nimessä! - -Tuskinpa maltoin sammuttaa janoani, vaan vein hevoseni virran poikki -ja aloin tutkia vastakkaisella rannalla olevia jälkiä. Uskolliset -metsästäjät olivat rinnallani: eipä ollut pelkoa niiden jäämisestä. -Se oli todellakin sotapolku. Siinä ei ollut koiran eikä laahaavan -telttaseipäänkään jälkeä. Jos siinä olisi ollut leiriä muuttava, -rauhallinen intiaanijoukko, olisivat nämä tuntomerkit olleet näkyvissä. -Sitäpaitsi olisi siinä ollut intiaaninaisten -- squawien -- jälkiä, -sillä komanhi-tyrannin orjavaimon täytyy jalkaisin kulkea aavikon -poikki, kantaen taakkoja kuin hevostenkin, jotka hänen kantapäillänsä -seuraavat. - -Mutta vaikk'ei yhtään intiaaninaisen jälkeä näkynyt, näkyi kuitenkin -kymmenittäin naisten jälkiä selvästi rannan liejuun painettuina. -Nämä pienet jäljet, jotka tuskin olivat korttelia pitempiä ja saveen -painuneita, eivät voineet olla intiaaninaisen. Niissä ei ollut tuota -leveätä kantapäiden ja sisäänpäin kääntyneiden varpaiden väliä. Ei, -nämä pienet jalat olivat sen kansan naisten, joilla on kaikkein -kauniimmat ja pienimmät jalat, Meksikon naisten. - --- Vankeja! huudahdimme, niin pian kuin ne huomasimme. - --- Ah, ihmisparkoja! lausui Rube surkutellen; ne kirotut neekerit -ovat pakottaneet heidät käymään, vaikka heillä on ollut yllin -kyllin joutilaita hevosiakin. Minun tulee sääli noita tyttöparkoja! -Minkälaiseen seuraan he ovat joutuneetkaan! Uh! - -Rube ei huomannut, miten raskailta hänen sanansa tuntuivat sydämelleni. - -Siinä näkyi useamman kuin sadan hevosen jäljet ja yhtä monen muulin. -Muutamat kumpaisistakin olivat olleet rautakengässä, mutta tästä -kaikesta tiesimme niiden olleen saalista, ja että intiaanit niillä -ratsastivat tahi niitä ohjasivat. - -Selvästi olivat intiaanit nyt paluumatkalla. Niillä oli saaliskuormat, -ja ne ajoivat edellänsä tahi pakottivat kulkemaan perässänsä joukon -vankeja, hevosia ja aaseja, naisia, jopa lapsiakin, sillä me näimme -siellä lastenkin jälkiä. - -Eräs vanha, kulunut kurpponen, jonka löysimme ja jossa oli kantapäähän -kiinnitetty nahkatupsu, osoitti sitäpaitsi, että sen omistaja oli -komanhein heimoa. - -Hevoset, joita olimme aavikon poikki seuranneet, olivat sen joukkion, -joka oli vanginnut juoksijan. Kahlauspaikassa he olivat yhtyneet -pääjoukkoon, johon olivat tuoneet saaliinsa ja vankinsa. Tästä alkaen -olivat he kulkeneet yhdessä. - -Nämä tiedot saimme sotapolusta, ja täynnä kalvavata levottomuutta -lemmittyni kohtalosta nousin viipymättä jälleen hevoseni selkään sekä -ratsastin miesteni seuraamana jälkiä eteenpäin. - - - - -XXIII. - -Tietoja. - - -Jälkienetsijäin tarkkuutta ei enää tarvittu. Sotapolkua voi nyt -seurata yhtä helposti kuin maantietä: sokeakin olisi voinut pysyä niin -oivallisesti tallatulla tiellä. - -Nopeutemme riippui hevostemme kestäväisyydestä. Mutta voi, niiden -voimat oli milt'ei tyhjennetty. Kaksi päivää ja yhden yön olivat -ne olleet satuloittuina, ja ainoastansa muutaman tunnin olivat ne -saaneet itseänsä virvoittaa ruoalla ja levolla: ne eivät voineet enää -kauan kestää. Toinen toisensa perästä alkoi hiljentää vauhtia, kunnes -useimmat jäivät horjuvin askelin pitkiä matkoja jäljelle. Luontoa -vastaan taisteleminen oli mahdotonta. Miehet olivat yhä halukkaita -seuraamaan, vaikka olivatkin hirveästi väsyksissä, mutta heidän -hevosensa olivat kokonaan mahdottomia: ei ruoska eikä kannuksetkaan -voineet niitä pakottaa eteenpäin. Ainoastaan oma, verraton ratsuni -olisi voinut matkaa jatkaa. Yksinäni olisin voinut ratsastaa eteenpäin, -mutta se olisi ollut mieletöntä. Mitäpä minä yksinäni olisin aikaan -saanut? - -Sitäpaitsi läheni yö nopeasti. Hämärä oli jo käsissä, ja tämä sekä -pienen virran näkeminen sai minut tekemään ratkaisevan päätöksen. -Vastenmielisesti laskeusin satulasta, jätin hevoseni syömään ja istuin -maahan. - -Toverini tavottivat minut, panivat vaiti hevosensa liekaan ja -sijoittuivat ympärilleni. Toinen toisensa perään oikaisihen nurmelle, -ja kymmenen minuutin kuluttua olivat kaikki nukkuneet. - -Minä yksin en voinut nukkua. Kuumeentapainen ahdistus oli vallannut -mieleni; hirveät ajatukset karkoittivat minulta unen. Vaikka silmiäni -kirveli pitkästä valvomisesta, en voinut kuitenkaan saada unta enkä -lepoa. Nousin ja aloin kuljeksia ympäri, huolimatta missä olin; -astuskelin nukkuvien toverieni yli, kävelin hevosten joukossa sekä -kiertelin edestakasin virran rannalla. - -Jälleen menin virran rannalle, otin vettä kourallani, ja join ja -valelin useamman kerran ohimottani. Tuo viileä neste virvoitti sekä -tuntui lieventävän hermojani ja mieltäni. - -Hetken kuluttua tunsin itseni tyynemmäksi, lähdin rannalle ja aloin -katsella tuota kirkasta virtaa, joka levisi keltaisella hiekalla ja -paisui kiiltävällä kissankullalla peitettyjen äyräittensä yli. Vesi -oli täydellisesti läpikuultavaa, ja vaikk'ei aurinko enää paistanut, -voin virran pohjalla nähdä pieniä hopeakaloja. Kuinka niiden viattomia -puikahduksia, niiden puhdasta ja vapaata elämää kadehdinkaan! - -Katselin niitä kauan, kunnes silmäni tuntuivat tulevan raskaiksi, -ja tunsin, että kaikesta huolimatta kuitenkin voisin nukkua. Virran -lorina lisäsi uupumusta, kun samassa satuin katsomaan ympärilleni: -silmäni kiintyivät erääseen esineeseen, joka taasen karkoitti unen -kauaksi silmistäni, ja pian olin yhtä hereilläni kuin ennenkin. Aivan -lähelläni kasvoi iso meksikolainen aloe. Huomasin yhden sen isoista -lehdistä olevan taivutetun alaspäin sekä rikotun, niin että sen latva -oli reväisty pois. Tämä ei kuitenkaan olisi huomiotani kiinnittänyt, -sillä olivathan intianit olleet meidän edellämme samalla paikalla -ja monta hävityksen jälkeä oli ympärilläni. Mutta lehdessä oli -jotakin kirjoitusta! Tartuin kysymyksessä olevaan lehteen, vedin sitä -lähemmäksi, jotta voisin sen levyä tarkastella, sekä luin: - - "Komanhein vankina... sotilasjoukko, joka on ottanut paljon - vankeja... vaimoja ja lapsia... voi, meitä raukkoja! Kuolemasta - pelastettu, mutta, ah, minä pelkään..." - -Kirjoitus loppui aivan äkkiä. Siinä ei ollut kirjoittajan nimeä, -mutta sitä ei siinä tarvittukaan. Enpä laisinkaan epäillyt, kuka tuon -kirjoittaja oli. Niin vaillinainen kuin se huonojen kirjoituskalujen -vuoksi olikin -- kirjaimet lehtilevyyn olivat piirretyt katkaistun -lehden oalla -- tunsin kuitenkin helposti käsialan. Se oli Isolina de -Vargasin. - -Hän oli siis vielä hengissä. Hän tiesi minun häntä seuraavan. Hän oli -nähnyt minut, kun nelistin hänen perässänsä. Hänenpä huutonsa kuulin, -kun tuo hevonen ryntäsi viidakkoon. Hän oli minut tuntenut ja huusi -minulle vastaukseksi. Hän tiesi minun yhä edelleenkin häntä seuraavan, -ja minua varten oli tuo kirjoituskin. Suloinen, kekseliäs tyttö! - -Vielä kerran luin nuo tervetulleet sanat; mutta sydämeni tuli -raskaaksi niitä miettiessäni. "Kuolemasta pelastettu; mutta, ah, minä -pelkään...". Oi, mitä hän pelkäsi? Kuolematakin hirveämpää... kauheata -kohtaloa... liiankin hirveätä sitä ajatellakaan? Pieninkin unen -ajatus oli mennyt ja väsymyskin katosi. Minua halutti nousta satulaan -ja rientää eteenpäin, halveksien lepoa ja unta. Välinpitämättömänä -vaarasta olisin halunnut häntä seurata; mutta mitäpä minä yksinäni -saisin aikaan... niin; ja mitä minä toverienkaan seurassa voisin tehdä? - -Sitäpä en ollut ajatellutkaan; tähän saakka en ollut vielä tehnyt -itselleni tätä kysymystä, ja välttämätöntä oli miettiä siihen -vastausta. Entä jos me yllättäisimme rosvojoukon? Saalista kuljettaen -ja vangit vastuksina kun sillä oli, se saattaisi onnistua. Entä sitten? -Mitä sitten tapahtuisi? - -Meitä oli yhdeksän ja ajoimme takaa aseellista joukkoa, jossa oli -vähintäänkin sata miestä! Sata rohkeata heimonsa valitsemaa soturia -ylvästeli viime päivien menestyksestä sekä kostonhimoisina muinaisista -kohtauksista! Jos meidät voitettaisiin, ei meillä olisi heiltä mitään -laupeutta odotettavissa. Ja mitenkä muuten se voisi käydäkään? Yhdeksän -sataa vastaan! Mitenkä voisimmekaan päästä voitolle? - -Tähän asti en ollut, kuten sanottu, ajatellut asian lopputulosta; minua -ajoi yksi ainoa vietti eteenpäin: ajatus yllättää juoksija ja pelastaa -morsiameni vaarallisesta tilastansa. Viimeisinä tunteina oli hänen -tilansa tullut toisellaiseksi; hän oli tällä lyhyellä ajalla päässyt -yhdestä vaarasta toiseen joutuaksensa! - -Ensin tunsin iloa; mutta tämä tunne oli lyhytikäinen, sillä nyt näin -hänen viime asemassansa suuremman vaaran kuin missä hän sitä ennen -oli ollut. Hän oli pelastettu kuolemasta, tullaksensa kentiesi jonkun -intiaanin vaimoksi! - -Pitkiltä, äärettömän pitkiltä tuntuivat minusta yön viime hetket, mutta -vähitellen näkyi aamusarastuksen ensimäinen oire taivaanrannalla. Äkkiä -paistettuani ja yhtä äkkiä syötyäni kalkkuna-linnun, joka oli ammuttu -eilispäivänä, nousimme jälleen satulaan ja jatkoimme matkaamme. - -Olimme ratsastaneet parin tunnin vaiheille, kun tulimme paikalle, -jossa intiaanit olivat pitäneet yöleiriänsä. Tätä me lähestyimme -verkalleen ja hiljaa, ja tarpeen se olikin. Jos yksikään edellämme -kulkeva villi pääsisi meidät näkemään, olisi se samaa kuin jos koko -joukko olisi meidät nähnyt. Jos meidät huomattaisiin sotapolulla, ei -henkemme juuri olisi paljon arvoinen. Muutamat meistä tosin voisivat -päästä pakoon; mutta vaikkapa me kaikkikin pääsisimme hengissä, olisi -pelastushankkeemme sitten aivan turha. - -Lähenimme siis leiriä mitä suurimmalla varovaisuudella. Sen leimuavista -tulista lähtevä sauhu ilmaisi paikan ja varoitti meitä jo kaukaa. - -Huomasimme sen aivan autioksi. Nälkäinen susi sekä kojootti olivat -paikan ainoat asujamet, riidellen erään hevosen nahkan ja luiden -omistamisesta, jotka olivat intiaanien aamiaisen tähteitä. Omituisten -tunteitten valtaamana ratsastin leirin läpi. Olipa siinä muitakin kuin -villien jälkiä: heidän saaliskuormainsa sekä sivistyneiden ihmisten -jälkiä. Siellä oli särjettyjen porsliniastioiden sirpaleita sekä -soittokoneiden palasia, kirjoista revittyjen lehtien liuskaleita, -silkki- ja samettipuvun repaleita, pieni silkkitohveli, tuo -meksikolaisten naisten tavallinen jalkine, kuluneen, savisen kurpposen -vieressä, jotka sattuvasti kuvasivat metsäläisen ja sivistyneen ihmisen -elämää. - -Eipä ollut pitkää aikaa tutkistella tätä kummallista sekasotkua. Etsin -jotakin jälkeä hänestä, morsiamestani. Missähän hän lienee yönsä -viettänyt? Missä? - --- Kapteeni! En ole kovinkaan oppinut, mutta tahdonpa panna -majavannahka-tukun tupakkakääryä vastaan, että tämä paperi on aijottu -teille eikä kellekään muulle. Siihen on jotakin kirjoitettu... se on -selvää, ja varsin kummallista mustettakin siinä on. Muinoin osasin -lukea kirjoitusta ja painettuakin kuin vettä valaen, sillä Dack -Breekin lähellä asui muuan englantilainen, Joka siellä piti koulua, -ja äitimummoni antoi minun lukea koko Uuden testamentin. Muistanpa -kun luin tuosta paholaisen neekeristä, jolla oli kukkaro... Judas sen -konnan nimi oli, jos oikein muistan... Olisinpa minä saanut hänet -kynsiini, niin olisin heti musertanut hänen pääkallonsa. Uh! Sen takaan! - -Koska Ruben kiukku tuota konnaa kohtaan oli noussut ylimmillensä, teki -tämä lopun hänen pitemmistä puheistansa. - -En ollut kuullut enää sen loppuakaan. Se esine, jota Rube piteli -sormiensa välissä, oli minusta paljoa hauskempi kuin kertomus hänen -lapsuutensa päivistä tahi Judaksen petoksesta. Se oli paperi, -suorastaan kokoontaitettu kirje, osoitteella "Warfieldille". Rube oli -löytänyt sen nurmelta, missä se oli erään katkaistun ruovon hangassa. -Eipä ihmekään, että vanha metsästäjä oli kiinnittänyt huomionsa -musteeseen: eihän voinut erehtyä tuosta väristä, sillä kirjoitus oli -tehty verellä! Avasin äkkiä kirjeen, ja luin: "Henrik! Vielä ei minulle -ole mitään pahaa tapahtunut, mutta minä pelkään surkeata kohtaloa -- -valkoisen vankiparan kohtaloa näiden hirveiden miesten joukossa! Viime -yönä jo sitä pelkäsin, mutta pyhä neitsyt suojeli minua. Oi, -- ennen -surmaan itseni omalla kädelläni. Omituinen sattumus on tähän saakka -pelastanut minut tästä kauheasta häväistyksestä. Ei, se ei ole mikään -sattumus, vaan taivaan väliintulo. Asia on näet sellainen, että kaksi -väittää minua omaksensa, toinen on päällikön poika ja toinen eräs -meksikolainen petturi, nimeltä Hissoo Royo. Molemmat ottivat osaa -hevosen vangitsemiseen ja vaativat siis minua omaisuudeksensa. Riita ei -ole vielä ratkaistu, ja sentähden on minua vielä tähän asti säästetty. -Mutta tänä iltana neuvoskunta kokoontuu... Minä koetan paeta. Ne ovat -jättäneet käteni vapaiksi, mutta jalkani ovat kovasti köytetyt. Olen -koettanut irroittaa siteitäni, mutta turhaan. Jospa minulla vain olisi -veitsi! Tiedän, mihin niitä on piilotettu. Kentiesi onnistun saamaan -jonkun semmoisen, mutta se on viimeinen keinoni. - -"Älä pelkää mitään, Henrik, sydämeni haltija. Minä osaan kuolla, jos -tarvitaan... - -"He tulevat viemään minua pois. Hyvästi... hyvästi!" - -Sellainen oli tämän kirjeen sisällys, kirjoitettu erään messukirjan -tyhjälle lehdelle. Sen toisella puolella oli nimilehti ja siinä -Meksikon itkevän suojeluspyhimyksen, Doloreksen kuva. Ei olisi voinut -paremmin sattua. - -Pistin tuon punaisen kirjoituksen nuttuni alle ja riensin sanaakaan -sanomatta seuralaisineni jälleen jäljille. - - - - -XXIV. - -Intiaani. - - -Olisimme helposti voineet yllättää villit ennen yön tuloa, koska ne, -kuten Rube selitti, olivat ainoastansa parin tunnin matkan edellämme, -ja varmaankin tavallisuuden mukaan pitäisivät monta tuntia kestävän -päivällisloman. Mutta suunnitelma, jonka olin tehnyt morsiameni -pelastukseksi, vaati pimeyttä, ja me sovellutimme siis kulkumme sen -mukaan, etteivät intiaanit saisi nähdä meitä ennen pimeän tuloa. - -Joukkio oli aivan oikein pysähtynyt päivällisen aikana ja sijoittunut -leiriin. Mekin annoimme hevosiemme puhaltaa samassa paikassa, -virkistimme itseämme ruoalla ja juomalla sekä läksimme sitten -uudestansa takaa-ajoa jatkamaan. - -Olimme kulkeneet noin penikulman, kun oppaamme, Rube ja Garey, jotka -tavallisuuden mukaan olivat lähteneet edeltäpäin tiedustelemaan, -näkyivät lyykistyvän, noustuansa eräälle aavikolla olevalle -harjanteelle, pensaiden taakse. - -Pysähdytimme hevosemme, saadaksemme tietää heidän tutkimuksiensa -tuloksen. Heidän asentonsa ja se silminnähtävä jännitys, millä he -aavikkoa katselivat, saattoi luulemaan heidän huomanneen jotakin -tavallista oudompaa. - -Niin olikin. Tuskin olimme pysähtyneet, ennenkuin he äkkiä jättivät -piilopaikkansa ja juoksivat mäkeä alas, samalla kertaa viittoen meille, -että meidän tulisi piilottautua. - -Onneksi oli metsä lähellä, ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua olimme -kaikki ratsastaneet sinne, vieden mukanamme pyydystäjäin hevoset. - -Metsästäjät ennättivät metsään melkein samalla kuin mekin. - --- Mitä siellä oli? kysyivät useat yhdestä suusta. - --- Intiaani tutkimassa jälkiä takaisin päin, vastasi läähöttävä -metsästäjä. - --- Intiaaneja... montako? kysyi yksi miehistäni. - --- Intiaaneja? Kuka niin sanoi? Mehän puhumme vain intiaanista, vastasi -Rube jyrkällä äänellä. -- Vaiti laverruksinenne! Nyt ei ole aikaa -lörpöttelemiseen. Laita permesi reilaan, Bill. Kas niin, te tolvanat! -Alas kiväärit... tässä ei kelpaa ampuminen... se kutsuisi tänne heti -koko lauman. Heitä sinä, Bill, permesi tuon punanahan kaulaan ja -salli kapteenin olla siinä avullisena... hän tietää miten siinä on -meneteltävä, ja jos hän pääsisi teidän kumpaisenkin käsistä, ei hän -pääse minun. Kuulkaa minua, miehet! Ei yksikään saa ampua: jos se -pitäisi tehdä, riittää luullakseni minun luotini. Henkenne kaupalla, -älkää ampuko ennen, kun näette minun ampuneen väärään... Yksikin -laukaus kuuluisi kymmenen peninkulman matkalle. Onko lassosi valmis, -Bill? Ja te kapteeni, oletteko valmis? Hyvä! Kieli keskelle suuta ja -vangitkaa tuo punanahka kuin kaniini. Kas, tuossapa hän tuleekin juuri -ansaan. - -Samalla hetkellä näin erään villin pään ja olkapäiden pistäyvän -näkyviin harjanteelta. Vielä pari sekuntia ja hänen ruumiinsa ja sitten -reitensä sekä säärensä ilmestyivät esiin. Intiaani ratsasti isolla, -harmaahkolla mustangilla. - -Hän oli yksin, kuten vakoilijamme oli sanonutkin. Mikähän oli voinut -opastaa hänet jäljille? Olikohan hän vakoilemassa? Ei, hän ratsasti -aivan huoletonna ja välinpitämättömänä. Vakooja olisi menetellyt aivan -toisin. Mitähän tämä etsi? - --- Hän tulee hakemaan kilpeänsä, lausui kuorma-ajuri Le Blanc. - --- Kilpeänsä! Mitä kilpeänsä? - --- Ah, ettekö häntä nähneet? Minä näin hänet omin silmin; hän oli -piilossa nurmikossa ja hänellä oli iso, puhvelinnahasta tehty kilpi, -joka oli koristettu tuoreilla ja verisillä päänahoilla. - -Niin, sangen luultavasti oli mies oikeassa; intiaani oli unohtanut -kilpensä ja oli nyt sitä etsimässä. Miten hyvänsä, nyt ei ollut aikaa -pitempiin puheisiin eikä arveluihin; tuo punaihoinen ratsastaja oli -tullut harjun juurelle; kymmenen sekunnin kuluttua olisi hän joko -vangittu tahi ammuttu. - -Garey ja minä asetuimme molemmille puolille tietä, kumpaisellakin -lasso valmiina kädessä. Rube lyykistyi Gareyn taakse, pyssy kädessä, -ja sotilaat olivat myöskin valmiina, jos sekä lassot että pyssy eivät -tekisi tehtäväänsä. - -Lehvien välitse katselimme ratsastajaa, kun hän lähestyi. - -Hän oli kaunis mies, epäilemättä heimonsa parhaimpia sotureja. Hänen -kasvojansa ei voinut erottaa tuon inhottavan maalin vuoksi, mutta hänen -vartalonsa oli roteva, rintansa leveä sekä korkea ja hänen säärensä -suhteelliset sekä hyvin kasvaneet varpaisiin asti. Hevosen selässä hän -istui kuin kentauri. - -Minulla ei ollut aikaa pitempiin tarkasteluihin. Hän ratsasti suoraan -meitä kohti. - -Kannustin hevoseni lähtemään, annoin lassoni heilua pääni päällä ja -linkosin sen häntä kohti. Näin sen kietoutuvan hänen olkapäittensä -ympärille ja putoavan hänen uumillensa. - -Nelistin vastaiseen suuntaan: tunsin äkkinäisen tempauksen, ja -jännitetty köysi ilmaisi, että uhrini oli kiinni. - -Vilkaisin taakseni, jolloin näin Gareyn lasson intiaanin mustangin -kaulassa, lujasti pitäen sitä kiinni; sekä hevonen että ratsastaja -olivat meidän! - -Villi ei kuitenkaan antautunut vastarinnatta sillä se on intiaanilla -vaistona, samoinkuin villieläimelläkin. Hän laskeusi hevosensa selästä, -veti puukkonsa ja katkaisi yhdellä viilloksella, nahkaremelin, joka -piteli häntä kiinni. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä hän olisi kadonnut pensastoon, mutta -ennenkuin hän oli ennättänyt liikkua paikaltakaan, oli puoli tusinaa -vahvoja käsivarsia hänen ympärillänsä. Huolimatta vastarinnasta -ja niistä vaarallisista iskuista, joita hän jakeli pitkällä -espanjalaisella puukollansa, sidottiin hänet. - -Toverini aikoivat pitää hänen kanssansa lyhyen messun. - -Useampi kuin yksi oli paljastanut miekkansa paikalla hänet -lävistääksensä, ja sen he olisivat tehneetkin, ellen minä olisi mennyt -väliin. Hänen verensä vuodattaminen oli minusta vastenmielistä, ja -säästin siis hänen henkensä. - -Jottei hän kuitenkaan tuottaisi meille enempää vaivaa, sidoimme hänet -puuhun niin lujasti, ettei hän voinut siitä irti päästä. - -Aikomuksemme oli jättää hänet tähän ja päästää hänet irti palatessamme. - -Olimme jo menossa, kun mieleeni äkkiä juolahti sukkela ajatus. Kuten -jo mainitsin, olin tehnyt suunnitelman morsiameni pelastukseksi, ja -nyt johtui mieleeni, että tuo intiaani voisi olla avullisena sen -toteuttamisessa. - -Suunnitelmani oli yksinkertainen. Aijoin yön aikana tunkeutua -intiaanileiriin, tietysti salaa, sekä pimeän suojassa etsiä, jos -mahdollista, Isolinan, ja sitten luottaa sattumukseen. - -Kun kerta olisin leirissä ja Isolinan läheisyydessä, voisin -mahdollisesti äkillisellä toiminnalla suorittaa kaiken tämän: menestys -ei ollut mahdotonta. - -Suurimpia vaikeuksia, joita yrityksessä oli, oli leiriin pääseminen. -Kunhan ensiksi pääsisin leirivalkeain ja telttarivein sisäpuolelle, -olisin suhteellisesti paremmassa turvassa. Kokemuksesta tiesin -sen, sillä enpä ollut ensi kertaa käynyt intiaanein leirissä. -Mutta ennenkuin ennättäisin niin pitkälle, täytyisi minun päästä -vartijaketjun lävitse, sitten hevosvartioiden ohi ja lopuksi hevosten -ohi. - -Kentiesi minulle nauretaan, kun vakuutan tuon viimeksimainitun -seikan olleen minulle yhtä suurena pelon syynä kuin kummankin noista -molemmista toisista. Intiaanihevonen ei ole mikään halveksittava vahti. -Se on yhtä vihamielinen valkoihoista kohtaan kuin sen isäntäkin, ja -osaksi pelosta, osaksi myöskin todellisesta vastenmielisyydestä ei se -salli valkoisen miehen itseänsä lähestyvän. - -Vahtimies voi olla huolimaton, hän voi nukkua toimessansa, mutta -hevonen ei milloinkaan. Valkoisen ihmisen haju tahi hiipivän olennon -näkeminen panevat sen korskumaan ja hirnumaan, niin että koko leiri on -parissa minuutissa jalkeilla. - -Jos intiaanileirissä olisi ollut koiria, olisi huomatuksi tulemisen -vaara ollut vieläkin suurempi. Mitä parahinkaan valhepuku ei -sellaisessa tapauksessa olisi minua paljon auttanut, sillä nämä viisaat -eläimet voivat silmänräpäyksessä erottaa valko-ihoisen punanahkaisesta. -Kaikeksi onneksi jättävät kuitenkin intiaanit sotaretkelle lähtiessään -koiransa sekä naisensa kotiin. Olipa minulla syytä olla kiitollinen -tästä heidän tavastansa. - -Tietysti oli aikomukseni pukeutua valhepukuun; muulla tavoin -menetteleminen olisi ollut mielettömyyttä. Pimeimmässäkin yössä olisi -virkapukuni ilmaissut minut, ja Isolinaa etsiessäni olisi minun -välttämättä täytynyt tulla lähelle leirivalkeita. - -Sentähden oli aikomukseni matkia intiaanein pukua, mutta miten tämä -voisi tapahtua, oli tähän asti ollut suurin huoleni. Erämaissa ei ole -pukumyymälöitä. - -Ensimäisessä mielenjännityksessä, joka seurasi villin kiinnisaamisesta, -olin ajatellut muuta, ja vasta kun olimme lähteneet liikkeelle, johtui -mieleeni, että hän voisi toimittaa mitä me tarvitsisimme, hän, eikä -kukaan muu. - -Käännyin takaisin häntä tarkastamaan. Laskeusin hevosen selästä ja -tutkin häntä kiireestä kantapäähän. Mielihyvällä katselin hänen -pukinnahka-sääryksiänsä, helmillä koristettuja kurpposiansa, hänen -riippuvaa, javalin torahampaista tehtyä kaularengastansa, hänen -punaiseksimaalattuja kotkanhöyheniänsä ja oivallista, jaguarin nahasta -tehtyä vaippaa, joka runsain poimuin riippui hänen harteillansa; kaikki -tämä oli minulle sangen mieluista. - -Pian riippui vaippa minun olallani; riisuin saappaani ja pistin sääreni -ihmisten päänahoilla reunustettuihin sääryksiin, reiteni nahkatuppiin -ja jalkani komanhin jalkineisiin, jotka sopivat niihin hyvin. - -Vielä oli kuitenkin paljon tekemättä, ennenkuin minusta tuli intiaani. -Komanhit riisuvat sotajalalla ollessansa pois tavallisen paidan ja -käyvät alastomina vyötäisiä myöten. Mitenkähän minä menettelisin, -jäljitelläkseni tuota vaskenruskeata ihoa, pronssinkarvaisia käsivarsia -ja olkapäitä, tuota kirjavata rintaa ja punaisia, mustaksi sekä -valkeiksi maalattuja kasvoja? - --- Uh! huudahti Rube, ojentaen minulle intiaanin pussin, joka oli -tehty höyhenillä ja helmillä kauniiksi koristetusta sudennahkasta. Uh! -luulenpa täältä saavamme aineksia... tässä ne ovat... - -Rube oli pistänyt kouransa pussiin ja vielä puhuessansa veti hän -sen voitonriemulla takasin. Hänen kädessänsä oli muutamia pieniä -nahkakääröjä, jotka, päättäen niiden väriin tahratusta pinnasta, -selvästi sisälsivät joitakuita väriaineksia; seassa näkyi olevan pieni, -loistava esine: peili! - -Ei kukaan meistä kuitenkaan kummastellut näiden pikkukapineiden -löytämistä. Harvoin on intiaani rauhan aikanakaan, eikä milloinkaan -sodan aikana liikkeellä, kuljettamatta värejään ja kuvastintansa -mukanaan. - -Metsästysveitsen terän edestä katosivat viikseni silmänräpäyksessä. -Hiukka rasvaa hankittiin, värit sekoitettiin, ja minut maalattiin hänen -kaltaiseksensa. Rube oli maalarina, pehmoinen pukinnahka-palanen oli -siveltimenä, ja Gareyn leveä kämmen oli maaliastiana. - -Kahdenkymmenen minuutin kuluttua oli kaikki valmista, ja tuo nuori -intiaani ja minä olimme täydellisesti toistemme kaltaiset. Juova -juovalta, täplä täplältä oli vanha pyydystäjä kopioinut tämän hirmuisen -merkkikirjoituksen, aina rinnassa olevaan punaiseen käteen ja otsassa -olevaan ristiin asti. Näön hirmuisuudessa oli jäljennös täydellisesti -alkuperäisen kuvan vertainen. Vielä puuttui yksi seikka, tärkeä muutos: -minulta puuttuivat nuo pitkät, mustat, kiemuraiset palmikot, jotka -intiaanin päälakea koristivat. Puute oli pian autettu. Taasen sai -metsästysveitsi tehdä palvelusta; Garey oli tukan leikkaajana, riistäen -intiaanin päälaelta kiemuraiset koristukset. - -Villi vääntelehti, kun leikkaava terä välkkyi hänen otsaansa -kierrellen; hän luuli varmaankin että häneltä otetaan päänahka jo -elävänä. Tilapäinen tekotukka oli pian valmiina ja pantiin minun -tukalleni. Onneksi oli sekin musta ja soveltui yhteen. - -Luulinpa huomanneeni intiaanin hymyilevän, nähdessään, miten minä -käytin hänen oivallisia suortuviansa. Se oli kuitenkin katkeraa -hymyilyä, eikä sanaakaan tai huudahdusta päässyt hänen huuliltansa. - -Höyhenlakki pantiin nyt päähäni. Onneksi oli intianilla sellainen, -sillä yleensä käytetään tätä komeata päähinettä harvoin sotaretkillä; -sanoin onneksi, sillä se edisti suuresti petostamme. Tämä päässäni -olisin voinut käydä selvällä päivälläkin, kenenkään tekotukkaa -huomaamatta. - - - - -XXV. - -Komanhien leiri. - - -Varovammin kuin milloinkaan kuljimme sotapolkua, oppaidemme ensin -perinpohjaisesti tutkittua seudun. Meillä oli hyvää aikaa. Intiaanein -tuoreet jäljet ilmaisivat heidän olevan ainoastansa vähän matkaa -edellämme: voimme odottaa näkevämme heidät joka silmänräpäys. - -Tarkoituksemme oli päästä intiaanileirin lähelle heti yön tullessa, -mahdollisesti jo hämärässä, jotta voisimme tutkia seudun, ennenkuin -pimeys peittäisi sen näkyvistämme. - -Aurinko oli jo laskemaisillansa; sen reuna oli jo lännen kaukaisen -taivaanrannan peitossa. Hetki tuntui minusta levottomalta. Oppaamme -olivat olleet hetken poissa, palaamatta tuomaan tietoja, ja me muut -olimme pysähtyneet viidakkoon, heitä vartoamaan. Edessämme oli korkea -kukkula, ja tämän poikki kulki sotapolku. Olimme nähneet oppaidemme -menevän metsään, joka sen harjalla kasvoi, ja pidimme silmällä sitä -kohtaa, jossa he olivat näkyvistämme kadonneet. - -Äkkiä ilmestyi Garey metsän laitaan. Hän viittasi meille jatkamaan -matkaamme. Ratsastimme kukkulalle ja siellä olevaan metsään. Hetken -kuluttua poikkesimme polulta ja aloimme oppaamme johdolla kulkea toista -suuntaa tuon korkean kukkulan poikki. Sen vastakkaisella puolella -oli metsää ainoastansa vähäisen matkaa. Lähellä metsän laitaa me -pysähdyimme, laskeusimme ratsuiltamme ja sidoimme ne puihin. - -Nyt ryömimme nelinkontin metsän äärimmäiseen laitaan ja kurkistelimme -lehvien välistä edessämme olevalle kentälle. Huomasimme savupatsaita -sekä tulirovioita ja niiden keskellä teltan; sen ympärillä huomasimme -epäselviä olentoja: miehiä, jotka liikkuivat kentällä, sekä hevosia, -turpa nurmessa. Komanhien leiri oli edessämme! - -Meidän asemamme oli erinomainen. Kukkula, jolle olimme kiivenneet, oli -ainoa monen peninkulman alalla. Sen joka puolella oli ääretön tasanko, -jossa oli siellä täällä muutamia suurempia tahi pienempiä puuryhmiä ja -yksinäisiä puita. Tällä aavikolla noin tuhat askelta kukkulan juurelta, -erään virran rannalla, joka kiemurteli maiseman läpi, oli leiri. - -Otaksuessamme teltan olevan leirin keskipisteessä, oli tämä erään -pienen lehdon reunassa sekä virtaa vastapäätä. Teltasta alaspäin virran -rannalle oli aavikko hieman kalteva ikäänkuin linnojen rintavarustukset. - -Tuo tasainen nurmikko lehdon ja virran välillä oli leiripaikkana. -Näkyi epäselvästi sotureja, toiset seisoen toimettomina tahi kävellen, -toiset maaten nurmella ja toiset taasen kumarruksissa rovioihin päin, -ikäänkuin illallisaterian valmistuspuuhissa. - -Kumpaisellakin puolella leiriä olivat hevoset. Ne olivat hajallaan, -sillä ne oli pantu laitumelle liekaan, ja kullekin niin avara ala, kuin -lasson pituus salli. Leiriä ympäröi siis puolipiiri, jonka asemana oli -virta. Virran toiselle puolelle leiri ei ulottunut. - -Ensi silmäyksellä huomasin, kuinka hyvin leirin paikka oli valittu, -ei niin paljon puolustukseen nähden, kuin äkkinäisen päällekarkauksen -estämiseksi. Sen erinomainen soveliaisuus oli siinä, että tuo pieni, -leirin takana oleva lehto oli ainoa metsäseutu tuhannen askeleen -piirissä. Ympäristössä, vieläpä virran toisellakin puolella, oli aivan -tasainen aavikko: siellä ei ollut pensaita eikä kallioita, jotka -voisivat vihollisen lähestymistä peittää. - -Pitemmältä leiriä katsellessani vaipui rohkeuteni. Ainoastansa pimeän, -hyvin pimeän yön peitossa voisi siihen päästä. Ja silmäys taivaalle -näytti minulle, ettei siihen nähden ollut mitään toivomista. Taivas -oli liiaksikin selkeä; aurinko oli laskeutunut länteen, mutta idästä -nousi täysikuu pyöreänä ja punaisena, melkeinpä auringon veroisena. -Taitavinkaan vakooja ei varmaankaan olisi voinut lähestyä leiriä -sellaisissa olosuhteissa. - -Sama ajatus lienee tässä silmänräpäyksessä vallannut toverinikin, sillä -näin kaikkein kasvoilla pettymyksen mielikarvautta, kun he synkkänä ja -vaitonaisina olivat polvillansa minun vierelläni. Ei kukaan lausunut -sanaakaan; he eivät olleet puhuneet siitä saakka, kun tälle paikalle -tulimme. Aikomukseni oli ollut viedä hevoseni niin lähelle leiripaikkaa -kuin suinkin, jättää se johonkin suojaan niin lähelle, että sen -ennättäisi juosten saavuttaa ja, morsiameni sylissäni, nousta sen -satulaan sekä nelistää toverieni luokse. Nämä, niin olin suunnitellut, -asettuisivat väijyksiin niin lähelle leiriä kuin suinkin. Mutta tämä -suunnitelma täytyi kokonansa hyljätä leiripaikan omituisen luonteen -vuoksi. Olin odottanut leirin läheisyydessä olevan puita, viidakkoja -tahi jylhää maata, jonka suojassa voisimme lähestyä. Mutta tässä ei -ollut sitä eikä tätä. - -Empimättä oli minun siis hyljättävä ensimäinen suunnitelmani ja -keksittävä joku toinen; mutta millainen? Puolittain epätoivoisena -katsahdin ympärilleni; näin silloin Ruben, ja toivon kipinä syttyi -jälleen. Hän ei ollut vielä lausunut mitään. Ehkäpä hän tiesi jonkun -keinon? - -Vanha metsästäjä seisoi erillään meistä toisista pyssynsä varassa, -jonka perä nojasi erääseen kantoon, ja suu omistajan nenään, samalla -kuin hän puristi molemmin käsin ylhäältä pyssynpiippua, peukalot -kummallakin puolen äsken mainittua kasvojen osaa. - -Eipä ollut ensi kertaa, kun näin hänet tällaisessa asennossa. Tiesin -sen olevan hänen tapansa, milloin joku tavattoman vaikea kysymys -vaati koko hänen älyvoimansa. Hyvinkin kymmenen minuuttia kului hänen -virkkamatta sanaakaan. - --- Tiedättekö mitään keinoa, Rube? sanoin vihdoinkin. -- Te tiedätte -miten maltiton... - --- Älkää olko maltiton, kapteeni. Se ei auta laisinkaan. Te tulette -tarvitsemaan malttia, vieläpä paljonkin, ennenkuin voitte lämmitellä -jalkojanne noiden valkeiden ääressä; mutta te voitte sinne päästä -ja hyvissä ajoinkin, jos noudatatte vanhan Ruben neuvoja ja pidätte -silmänne auki, ettekä puhu joutavia. Noh, myönnyttekö noudattamaan -minun ohjeitani? - --- Lupaan kokonansa toimia teidän neuvojenne mukaan. - --- Se oli järkevästi lausuttu... erinomaisen järkevästi. Noh, näettekö, -jatkoi hän, oltuansa hieman vaiti -- näettekö kentiesi jotakin rantaa? - -Yksikään meistä ei vastannut tähän kysymykseen. Aloimme käsittää Ruben -tarkoitusta, ja meidän silmämme sekä ajatuksemme kiintyivät äkkiä -virran rantaan, sillä tietysti hänen sanansa tarkoittivat sitä. - --- Noh, ettekö näe jotakin rantaa, mitä? Se ei tosin ole yhtä korkea -kuin Missourin tai Snake Riverin kallioäyräät... eihän sitä kukaan -ole väittänytkään; mutta vaikk'ei se niin korkea olisikaan, tulee se, -luullakseni, joka silmänräpäys yhä korkeammaksi? - --- Tuleeko korkeammaksi? - --- Tulee kyllä, eli, mikä on samaa, vesi laskeutuu yhä matalammalle. -Se vajoaa nopeasti tuuma tuumalta; tunnin kuluttua tulee leirin -edessä oleva ranta olemaan runsaasti viisitoista tuumaa vedenpintaa -korkeammalla... se on tosi, se. - --- Ja te luulette minun voivan päästä leiriin, hiipimällä sinne rannan -suojassa? - --- Totta kait! Mikäs teitä siitä voisi estää?... Se käy kuin tanssi. - --- Entä hevonen?... Miten minä saan sen mukaani? - --- Samaa tietä, jota itsekin menette. Virran uoma on kylliksi syvä -piilottamaan vaikka maailman suurimman hevosen. Virta on nyt täysi -viimeöisestä sateesta, mutta siitä ei tarvitse välittää... voihan -hevonen kahlata tahi uida, ja ranta tulee peittämään sen intiaaneilta. -Voittehan jättää sen virtaan. - --- Veteenkö? - --- Tietysti... teidän hevosenne pysähtyy sinne, ja jos se ei sitä -tee, voitte sitoa sen rantaan. Ette voi viedä sitä niin likelle, -kuin haluatte, älkääkä menkö liian pitkälle tuulen puolelle, sillä -silloin tulevat nuo mustangit sen vainuamaan, ja silloin olette sekä -hevosenne että te hukassa. Noin parisataa askelta on parhaiksi. Jos -teidän onnistuu pelastaa tyttö, voitte luullakseni helposti juostakin -tuon matkan; juoskaa suoraan hevosta kohti ja, päästyänne satulaan, -ratsastakaa suoraan metsään päin, jossa olemme lymyssä; ja saammepa -sitte nähdä, eivätkö punanahkaiset saa lämpöisiä tervehdyksiä -pyssyistämme. - -Suunnitelma näytti todellakin sangen mahdolliselta. Veden vajoaminen -oli seikka, jota en ollut tullut ajatelleeksi, vaikka Rube sen oli -huomannut. Hän muisti tuon viimeöisen ankaran sateen ja näki sen -vaikuttaman vedennousun tuossa pienessä virrassa, ja että vesi oli -ruvennut nopeasti laskemaan, kuten on aavikkovirtojen laita. - -En viivytellyt päätöstä tehdessäni. - - - - -XXVI. - -Vastavirtaa. - - -Varustukseni olivat pian valmiina, ja niin pian kuin vesi oli tarpeeksi -laskeutunut, nousin satulaan. Toverini keräytyivät ympärilleni -jäähyväisiä sanomaan, ja toinen toisensa perästä puristi kättäni, -toivottaen onnea. - -Sillä kohdalla, missä virta kosketteli kukkuloita, oli pensaita; nämä -jatkuivat kukkulalle ja yhtyivät kukkulan harjalla olevaan metsään. -Näiden suojassa astuimme rantaan. - -Siitä polvekkeesta, jossa olimme, juoksi virta miltei suoraan -intiaanileirin luokse. Pitkin rantaa ei pensaita enää ollut. Vielä -askel leiriä kohti, ja olisimme paljastaneet itsemme intiaanein -nähtäviksi. - -Tällä kohdalla oli minun siis meneminen veteen. Metsästäjät olivat -antaneet minulle viimeiset neuvonsa; he olivat kumpikin tarttuneet -käteeni, puristaen sitä tarkoituksella, joka lupasi enemmän kuin sanat. - --- Älkää olko peloissanne, kapteeni, lausui nuorempi heistä. -- Rube ja -minä emme ole kaukana. Kun saamme kuulla revolverinne äänen, ryntäämme -teitä kohti ja kohtaamme teidät puolimatkassa. Jos joku onnettomuus -sattuisi, lopetti Garey painokkaasti -- voitte luottaa siihen, että sen -verisesti kostamme. - --- No, niin! jatkoi Rube -- sen me teemme. Vaan älkää olko peloissanne! -Pitäkää silmänne auki sekä kätenne vakavana, eikä teille tule mitään -sellaista hätää, ettette siitä suoriutuisi. Kunhan vain pääsette leirin -ulkopuolelle, voitte luottaa meihin. Ratsastakaa suoraan metsää kohti -ja nelistäkää, ikäänkuin hevosella olisi tuli hännässä. - -En enää kuunnellut enempää. Olin jo laskeutunut satulasta, ja taluttaen -Muroa perässäni, menin rantaan ja virtaan. Hyvin opetettu hevoseni -seurasi empimättä, ja seuraavassa silmänräpäyksessä olimme kumpainenkin -virrassa. - -Vesi oli juuri niin syvää kuin odotinkin, ja ranta kohosi puolitoista -jalkaa pystysuoraan sen pinnasta, mikä korkeus riittikin piilottamaan -sekä minut suorana seisoessani että hevoseni. - -Jos uoma oli yhtä syvä leiriin asti, tulisi hanke varsin helpoksi. - -Koska intiaanilakissani olevat kirjavat höyhenet pistäysivät näkyviin -reunan yli, otin päähineen päästäni ja pidin sitä kädessäni. Samoin -panin vaippani olalleni, pitääkseni sen kuivana. - -Näin aloin matkani. Se ei käynyt laisinkaan nopeasti. Vesi oli milloin -syvempää, milloin matalampaa, mutta enimmästi se ulottui lantioihin -saakka, ja oli myöskin tarpeeksi syvää, tuottaaksensa minulle sekä -ajanhukkaa että vaivaa. Virta kävi sitäpaitsi minua vastaan ja, vaikka -se ei ollutkaan kovin voimakas, esti se kuitenkin melkoisesti. - -Väliin pysähdyin levähtämään, sillä ponnisteleminen kahlatessani -väsytti ja hengästytti. Näin oli varsinkin silloin, kun täytyi käydä -kumarassa, jottei näkyisi rantaäyräiden yli; levähdinkin aina niillä -kohdin, missä uoma oli syvin, jotta voin seisoa suorana. - -Koko ajan halutti kurkistaa reunan yli, silmäilläkseni leiriä. Mieleni -teki saada selkoa sen etäisyydestä ja asemasta, mutta en uskaltanut -kuitenkaan nostaa päätäni ranta-äyräitä korkeammalle: nurmikko, joka -niitä peitti, oli tasainen kuin niitetty, eikä maassakaan ollut -pienintäkään töyrästä. Jos olisin kohottanut vaikkapa kättänikin, -olisivat he voineet nähdä sen tuossa kirkkaassa, kumottavassa -kuutamossa. - -Olin tullut, en tiedä kuinka pitkälle, mutta minusta tuntui ikäänkuin -olisin ollut leirin lähellä. Pitkin matkaa pysyttelin aivan vasemman -rannan puolella, joka, kuten Rube oli ennustanut, nyt oli runsaasti -viisitoista tuumaa vedenpintaa korkeammalla. Tämä oli onnellinen -seikka, ja toinen yhtä onnellinen oli se, että kuu ei vielä ollut -kovin korkealla, joten ranta siis loi leveän, synkän varjon, joka -ulottui miltei virran puoliväliin. Tässä varjossa minä liikuin, ja sen -ystävällinen synkkyys peitti sekä minut että hevoseni. - -Minusta tuntui kuten sanoin, että luullakseni olin leirin lähellä, -ja mieleni teki sitä tutkimaan, mutta edellämainituista syistä en -sitä uskaltanut tehdä. Yhtä paljon pelkäsin mennä etemmäksi, sillä -tämä voisi olla vieläkin vaarallisempaa. Olin ottanut tuulen suunnan -huomiooni: se puhalsi virrasta leiriin päin, ja jos veisin hevoseni -mustangein kohdalle, nämä varmaankin sen vainuaisivat sekä rupeaisivat -kiivaasti korskumaan. - -Joitakuita silmänräpäyksiä seisoin siinä aivan neuvotonna, epäröiden, -jättäisinkö tähän hevoseni, vai taluttaisinko sitä vielä kappaleen -matkaa eteenpäin. Samassa näin ranta-äyrään yli jotakin, joka antoi -minulle kaikki tarpeelliset tiedot: rannalle liekaan pantujen hevosten -selät. Sen lautanen oli virtaan päin, ja sen pää oli nuokuksissa: se -söi. - -Tämä näky minua ilahdutti. Mustangi oli runsaasti kaksisataa askelta -minusta, ja tiesin sen olevan leirin äärimmäisellä laidalla. Juuri -tähän halusin jättää hevoseni. - -Silmänräpäyksessä olin pannut sen liekaan, ja kuiskaten jäähyväiset -erosin siitä sekä jatkoin yksinäni matkaani vastavirtaa. - -Nyt liikuin keveämmin ja varmemmin, mutta varovammin. Olin liian -lähellä, pitääkseni vähintäkään ääntä; ainoa molskaus olisi minut -ilmaissut. - -Aikomukseni oli pysyä virrassa, kunnes olisin päässyt sen paikan -ohitse, jossa hevoset olivat lieassa; täten pääsisin välttämään -hevosvartiaketjun ja mikä oli yhtä tärkeätä, itse hevosrivinkin. -Kunhan vain kerta pääsisin tämän piirin sisäpuolelle, ettei kukaan -minua huomaisi, niin erinomainen valhepukuni pettäisi sekä neli- että -kaksijalkaisten vartiain silmät. - -En aikonut kuitenkaan mennä liian pitkälle heidän piirinsä -sisäpuolelle; siten tulisin miltei leirin keskikohdalle ja liian -lähelle intiaanein joutilaita joukkoja. - -Olin huomannut leveän vyöhykkeen intiaanein leiripaikan ja sen alan -välillä, jossa heidän hevosensa olivat. - -Tätä välisarkaa eivät leirin laiskurit juuri kulkeneet, ja jostakin -kohdasta sen laidasta tahdoin päästä leiriin. - -Onnistuin paremmin kuin luulinkaan. Pysyen aivan ranta-äyrään vieressä -pääsin mustangien ohi; kuljin aivan niiden kuonon alatse, sillä voinpa -kuulla niiden pureskelevan ruohoa aivan pääni päällä; mutta niin hiljaa -hiivin eteenpäin, ettei mikään ilmaissut läsnäoloani. - -Muutaman minuutin kuluttua olin heistä jo kaukana. - -Nostin päätäni vitkaan ja verkalleen, kunnes silmäni olivat -ranta-äyrästä korkeammalla. - -Ei ollut ketään läheisyydessä; voin nähdä tummaveriset, valkeiden -ympärille sijoittuneet intiaanit, noin sadan askeleen päässä. He -hyppivät, puhuivat ja nauroivat, mutta ei yksikään korva ollut -jännityksessä, eikä yksikään silmä suunnattu minua kohti. Ei ketään -ollut lähistössä. - -Polvillani ryömin nurmikon yli, ja hiljaa noustuani seisoin -intiaanileirin laidassa, ollen kaikesta ulkoasustani päättäen yhtä -täydellinen villi kuin kuka hyvänsä leirissä olevista! - - - - -XXVII. - -Perillä. - - -Muutaman silmänräpäyksen seisoin kuin kuvapatsas; en liikuttanut kättä -enkä jalkaa, etteivät liikkeeni herättäisi hevosten vartiain eikä -muidenkaan intiaanein huomiota. - -Näin monta roviota, ja kaikkein näiden ympärille oli kerääntynyt -intiaaneja, toiset kumarassa, toiset seisoen. Yö oli tarpeeksi viileä, -saadakseen heidät pysymään kylliksi lähellä leimuavia rovioita, ja -tästä syystä ainoastansa joku heistä oli liikkeessä, -- minulle -onnellinen sattuma. - -Loin tutkivia silmäyksiä joka haaralle; silmäilin noita eri rovioiden -vieressä olevia ryhmiä; näin joukon naisia, joiden tiesin olevan -vankeja; mutta Isolinaa en nähnyt. - -Teltassa... teltassa! Hän oli varmaankin teltassa! - -Teltta oli, kuten jo mainittiin, erään pienen metsikön laidassa, ja -sen edustalla leimusi aimo valkea. Selvästi oli tässä heimon toiminnan -keskus. Jos mitä tärkeätä tehtäisiin, tapahtuisi se täällä. Teltassa -tahi sen läheisyydessä täytyi Isolinankin olla, ja sieltä minä häntä -päätinkin etsiä. - -Samassa kajahti kimakka ääni leirissä, ja syntyi yleistä liikettä. En -voinut kuulla, mitä mies sanoi, mutta hänen äänensä omituinen kaiku -ilmaisi hänen lausuneen jonkun varoituksen tahi kutsumuksen. Jotakin -tärkeätä oli tekeillä. - -Intiaanit alkoivat nyt kiertää tuon teltan edessä olevan leimuavan -valkean ympäri ikäänkuin jossakin juhlallisessa tanssissa. Toisia näkyi -rientävän saapuville leirin etäisimmistä kohdista, ikäänkuin katsomaan -valkean ympärillä olijoiden liikkeitä tahi itse liittymään heidän -joukkoonsa. - -En viivytellyt kauan heitä katselemalla; heidän huomionsa oli täten -kiinnitetty muuhun, ja tämä antoi minulle oivallisen tilaisuuden päästä -huomaamatta metsään, jonka suojassa voisin läheltä nähdä, mitä tulossa -oli. Sinne nyt pitemmittä mutkitta meninkin. - -Astuin vitkallisesti sekä teeskennellyllä, huolettomalla -välinpitämättömyydellä. Myöskin matkin komanhien kävelyä; se ei ole -tuota vapaata, rohkeata ryhtiä eikä komeata, matkimatonta astuntaa, -joka on erikoista chippeway- ja shavans-, huroni- ja inoquoisheimoille, -vaan englantilaisen kilparatsastajan epätasaista, laahustavaa kulkua; -siten todellakin komanhi-intiaani liikkuu jalkaisin. - -Kaiketikin esitin osani hyvin. Muuan hevosvahdista tuleva villi, joka -aikoi tuon suuren nuotion luokse, meni aivan ohitseni ja tervehti minua -nimeltä. - --- Vakono! hän huudahti. - --- Que cosa (Mitä nyt?) vastasin espanjan kielellä, matkien niin hyvin -kuin voin intiaanein ääntä ja puhetapaa. - -Tämä oli uhkarohkeata, mutta olin joutunut pulaan, enkä voinut -kernaasti olla vaiti. - -Miestä näkyi hiukan kummastuttavan, että häntä puhuteltiin -meksikolaisten kielellä; kuitenkin hän vastasi: - --- Sinä kuulet kutsun, Vakono? Miksi et tule? Neuvoskunta kokoontuu. -Hissoo Royo on jo siellä. - -Ymmärsin, mitä hän puhui, enemmän intiaanin eleistä kuin hänen -sanoistansa, ja sanat "kutsumus", "neuvoskunta" ja nimi Hissoo-Royo -auttoivat minua häntä käsittämään. Sattumalta tunsin nuo kaksi -edellistä komanhilaista sanaa, ja Isolinan kirjeestä tiesin, että -Hissoo-Royo (espanjalainen susi) oli meksikolaisen luopion intiaaninimi. - -Mutta vaikka käsitinkin, mitä sanottiin, en kuitenkaan ollut valmis -vastaamaan. En uskaltanut vastata espanjan kielellä, sillä en tiennyt, -kuinka hyvin Vakono taisi andalusialaista murretta. - -Tunsin olevani kokonansa hämilläni, ja tuo tunkeileva villi, joka -varmaankin oli joku Vakonon ystävä, näkyi päättäneen pitää minulle -seuraa. Mitenkähän hänestä pääsisin? - -Onnellinen ajatus tuli pelastuksekseni. Näyttäen erinomaisen -arvokkaalta, ikäänkuin en tahtoisi tulla häirityksi mietteissäni, -kohotin käteni ja viittasin tuolle miehelle jäähyväiset, kääntäen -samalla kertaa pois pääni ja astuen vitkaan tieheni. - -Intiaani totteli viittaustani ja poistui, vaikka silminnähtävän -vastahakoisesti. Vilkaisten olkapääni yli voin nähdä hänen menevän -hitain askelin, epäilemättä hiukan hämillään Vakono-ystävänsä -kummallisesta käytöksestä. - -En katsonut enää taakseni, ennenkuin olin päässyt puiden varjoon. -Silloin käännyin ympäri: ystäväni oli jatkanut matkaansa; näin hänen -juuri astuvan niiden joukkoon, jotka hääräsivät tuon suuren nuotion -ääressä. - -Varjon peitossa voin nyt pysähtyä miettimään. Tuo pieni seikkailu, joka -oli minua hieman peljättänyt, oli samalla antanut minulle muutamia -hyödyllisiä tietoja: ensiksikin olin saanut tietää nimeni, toiseksi, -että neuvosto tulisi koolle ja kolmanneksi, että tuolla luopiolla, -Hissoo-Royolla, oli neuvoston kanssa jotakin tekemistä. - -Nämä seikat sekä se, mitä jo tiesin, tekivät aseman täydellisesti -selväksi. Tämä neuvoston kokous ei voinut olla muuta kuin se -tuomioistuin, jonka tulisi tuomita luopion ja tuon nimeltänsä vielä -minulle tuntemattoman päällikön välillä, sama tuomioistuin, jonka -tulisi ratkaista, kenen omaksi minun morsiameni oli tuleva. Se ei ollut -vielä kokoontunut. Olin siis tullut leiriin hyvissä ajoin. - -Mitään pahaa ei Isolinalle ollut vielä tapahtunut; mutta missä hän oli? -Uudesta paikastani voin nähdä leirin vielä paremmin, sen nuotiot ja -asukkaat. Häntä ei kuitenkaan näkynyt missään. -- Teltassa siis... hän -on aivan varmaan siellä... tahi... - -Uusi ajatus johtui mieleeni: kentiesi häntä pidettiin erillään muista -vangeista... metsässä piilossa, kunnes tuomio on julistettu? - -Minä päätin etsiä läpi koko metsän. Jos voisin löytää hänet sieltä, -tulisi hankkeeni helpommaksi kuin olin luullutkaan. Vaikkapa villit -häntä vartioitsivatkin, tulisin kuitenkin hänet pelastamaan näiden -vallasta. Kuuden miehen henki, kentiesi kahta vertaa useammankin, oli -vyöni alla. Aseeton ylivoima ei voisi mitään revolverini murhaavia -luoteja vastaan, ja sitäpaitsi huomasin useampien villien heittäneen -pois aseensa, luottaen leiripaikan turvallisuuteen. Hiivin lehtoon ja -aloin etsiskellä vankia. - -Kuljin metsän polut toisen toisensa perään, hiipien niin nopeaan kuin -tie salli; tutkin jokaisen syrjäpolunkin ja avonaisen paikan; etsin -joka paikasta aina metsän äärimmäisiin rajoihin saakka. Näin useita -onnettomia vangituita naisia, mutta en häntä, jota etsin. - -Siis teltassa... hän on varmaan siellä! - -Seisoin pian sen vieressä olevien puiden takana. Hajoitin lehvät -käsilläni ja kurkistin varovasti. Enpä tarvinnut kauan etsiä, Isolina -oli edessäni. - -Niin, tuossa oli morsiameni, näkö- ja kuulomatkalla, vieläpä milt'ei -käsivarren pituuden päässä; en kuitenkaan uskaltanut häntä koskettaa -enkä puhutella, tuskinpa häneen edes katsoakaan. - -Villien tuli ei enää leimunnut; puut olivat palaneet kekäleiksi ja -antoivat heikomman, punertavamman sekä omituisemman valon. Mutta rovion -mahdoton suuruus teki sen tarpeeksi kirkkaaksi valaisemaan leiriä sen -laitoihin saakka. - -Villit istuivat kumarassa, piirissä rovion ympärillä. - -Istujia oli noin kahdenkymmenen vaiheille, heimonsa omituisessa -puvussa: sääryksissä ja vyötäisiin ulottuvissa housuissa, yläruumis -paljaana. Kaikki olivat runsaasti liidulla, keltamullalla ja -sinoberivärillä maalatut. Epäilemättä näin tässä "neuvoston". - -Muut intiaanit seisoivat pari askelta piirin takapuolella pienemmissä -ryhmissä, jutellen matalalla äänellä. Muutamat astuskelivat etäämmällä -valkeasta. - -Nuotiota ympäröivien rivissä oli noin kymmenen, kahdentoista jalan -levyinen aukko. Se oli suoraan teltan edustalla ja valkean kohdalla, -sillä maa vietti tässä hiukan virtaan päin. - -Tällä paikalla, teltan ja nuotion välillä, hiukan neuvoston -piirin ulkopuolella, oli vanki. Hän istui tahi oikeimmin makasi -sudennahkaisella levätillä. Hänen kätensä olivat vapaat, mutta jalkansa -olivat sidotut. Selkä oli käännetty telttaan ja kasvonsa neuvostoon -päin. Niitä en voinut nähdä. - -Nyt tuotiin iso rauhanpiippu ja sytytettiin nuotiosta; se kiersi piirin -ympäri, mennen suusta suuhun, ja kukin intiaani imi siitä yhden sauhun. -Piipun lakattua kiertämästä syntyi hetken äänettömyys, jonka jälkeen -julistaja kimakalla äänellä ilmoitti neuvoskunnan alkavan istuntonsa. - -Sitten huusi kuuluttuja Hissoo-Royon nimeä. Kolme kertaa huuto -uudistettiin, joka kerta edellistä korkeammalla äänellä. - -Mies olisi voinut säästää keuhkojansa; hän, jota kutsuttiin, oli -saapuvilla ja valmis vastaamaan. - -Ennenkuin kaiku vielä oli tauonnut, vastasi luopio, astuen esiin -avonaiselle paikalle, piirin sisäpuolelle; pysähtyen ja oikaisten -vartalonsa täyteen mittaansa, laski hän kätensä ristiin ja seisoi siinä -odottaen, mitä tulisi. Hirveitä olivat nuo villit soturit, hornan -hengiltä he näyttivät värjättyine kasvoineen, mutta sittekään ei kukaan -heistä näyttänyt niin julmalta kuin tuo valkoinen mies. Hänen naamansa, -joka jo osoitti luontoperäistä julmuutta, oli sotamaalaus tehnyt yhäkin -hirveämmän näköiseksi. Hänen otsallensa oli maalattu ruumiin pääkallo -sekä sen alle ristiin kaksi sääriluuta, ja hänen rinnassansa oli -verisen päänahan kuva. - - - - -XXVIII. - -Neuvottelu. - - -Vallitsi hetken hiljaisuus, tuollainen näyttämöllä tavallinen väliaika, -jota kesti runsaasti minuutin. - -Se keskeytyi siten, että eräs neuvoston jäsenistä nousi ja kädellänsä -viitaten kehoitti Hissoo Royoa puhumaan. - -Luopio alkoi: - -Punaiset soturit! Veljet! Se mitä minulla on neuvostolle sanomista, -ei vaadi pitkiä puheita. Vaadin itselleni tuon meksikolaisen tytön, -joka on minun vankini ja siis minun omaisuuttani. Kuka vastustaa minun -vaatimuksiani? Myöskin tahdon tuon valkoisen hevosen rehellisesti -ottamanani saaliina. - -Puhuja vaikeni, ikäänkuin odottaisi lisää käskyjä neuvoskunnalta. - --- Hissoo-Royo on ilmoittanut vaativansa meksikolaisen tytön sekä -valkoisen juoksijan omaksensa. Hän ei ole sanonut, mihin syihin hän -vaatimuksensa perustaa. Ilmoittakoon hän syynsä neuvoston läsnä ollessa. - -Tämän lausui sama intiaani, joka ensiksi oli kehoittanut luopiota -puhumaan ja joka näkyi keskustelua johtavan. - --- Veljet, jatkoi Hissoo-Royo, noudattaen kehoitusta. -- Minun -vaatimukseni on kohtuullinen... siitä saatte itse päättää; tunnen -teidän rehelliset sydämenne. Määräähän teidän oma lakinne, että sillä, -joka on ottanut jonkun vangiksi, on oikeus hänet pitääkin ja menetellä -hänen kanssaan mielensä mukaan. Tämä on teidän heimonne laki, samoin -kuin minunkin, sillä teidän heimonne on minun heimoni. - -Hyväksymisen sorina keskeytti puheen hetkeksi. - --- Veljet! alkoi puhuja taasen -- minun ihoni on valkoinen, mutta minun -sydämeni on samanvärinen kuin teidänkin. Te olette suoneet minulle sen -kunnian, että olette ottaneet minut kansaanne. Te kunnioititte minua -tekemällä minut ensiksi soturiksi ja sitten sotapäälliköksi. Olenko -milloinkaan antanut teille syytä katua, mitä olette minulle tehneet? -Olenko milloinkaan teidän luottamustanne pettänyt? - -Hurjat hyväksymishuudot ilmaisivat kieltävää vastausta. - --- Sentähden minä luotan teidän oikeuden- ja totuudentuntoonne, enkä -pelkää laisinkaan ihoni värin sokaisevan teidän silmiänne, sillä te -kaikki tunnette, mikä sydämeni on. - -Uusia hyväksymishuutoja seurasi tätä viekasta kaunopuheliaisuutta. - --- Veljet! Kuunnelkaa nyt asiatani, kun vaadin tuon tytön ja hevosen. -Ei tarvitse sanoa, missä ne olivat, tahi kuinka ne sain; näittehän omin -silmin niiden vangitsemisen. On epäilty sitä, kuka tytön toimitti, -sillä monta ratsastajaa oli osallisena takaa-ajossa. Minä väitän, -että tässä ei ole epäilemisen aihetta. Minun lassoni oli ensiksi -hevosen kaulassa... pakotti sen ensiksi pysähtymään. Hevosen ottaminen -oli samaa kuin tytön ottaminen. Se oli minun työni; molemmat olivat -minun ottamiani. Minä vaadin molemmat omakseni. Joka vastustaa minun -vaatimuksiani, astukoon esille! - -Lausuttuaan röyhkeällä äänellä tämän uhkauksen, pani puhuja uudestaan -kätensä ristiin ja jäi seisomaan vaiti ja liikkumattomana. Seurasi -jälleen äänettömyys, jonka taasen keskeytti tuon vanhan soturin antama -merkki. Merkki tarkoitti julistajaa, joka taasen huudahti: - --- Vakono! - -Nimi pani minut säpsähtämään ikäänkuin olisi nuoli minut tavannut. -Olihan se oma nimeni, minähän olin Vakono! - --- Vakono! Vakono! kuului uudestaan. Nyt valkeni minulle asia. Vakono -oli Hissoo-Royon kilpailija! - -Enpä voi kuvata sitä omituista tunnetta, joka valtasi minut tästä -tiedon saatuani. - -Asemani oli todellakin vaarallinen. Päästin lehvät jälleen kasvoilleni; -en rohjennut luottaa voimiini, uskaltaakseni kurkistella lehvien -välistä. Hetkisen olin hiljaa, kuunnellen korvat porhossa. Oli tullut -jännittävä hiljaisuus, kukaan ei näkynyt liikkuvan eikä puhuvan. - --- Vakono! Vakono! Vakono! kuului julistajan ääni. - -Taasen oli hetken äänettömyys. Kuulin hämmästyksen ja tyytymättömyyden -huudahduksen, kun selvisi, ettei tuo intiaani tulisikaan asiaansa -puolustamaan. - -Minä yksin tunsin hänen poissaolonsa syyn, minä yksin tiesin, että -todellinen Vakono ei voinut, ja että hänen matkijansa ei tahtonut -tulla näkyviin. Vaikka olinkin olevinani tuo julma intiaanipäällikkö, -en ollut kuitenkaan varustautunut tällaista murhenäytelmän kohtausta -varten. Katselijat varrotkoot! - -Kun taasen olin siirtänyt oksat syrjään, huomasin leirissä oltavan -hämillään. Neuvoston jäsenet pysyivät paikoillansa ja olivat -vankkumattoman tyyniä, mutta taampana olevat nuoremmat soturit -ilmaisivat tyytymättömyyttään sekä kulkivat edestakaisin tuolla -levottomalla tavalla, joka samalla ilmaisee hämille joutumista ja -pettyneitä toiveita. - -Tällä jännittävällä hetkellä astui eräs intiaani teltasta. Hän oli -näöltään kunnianarvoisa mies, tosin kuitenkin enemmän ikänsä kuin -todellista kunnioitusta herättävän ryhtinsä tähden. Hänen poskensa -olivat ijän rypistämät ja hiuksensa olivat valkeat kuin valkaistu -pellava, mikä on intiaaneilla jokseenkin harvinaista. - -Mies näytti mahtavalta, käskijältä. Vakono oli päämiehen poika... -päämies oli siis vanha mies. Ehkä ukko oli hänen isänsä. - -Tuo harmaahapsinen vanhus astui piiriin ja viittasi kaikkia olemaan -vaiti. - -Käskyä toteltiin heti. Melu vaikeni, ja kaikki jäivät liikkumatta -kuuntelemaan. - --- Veljet! alkoi päällikkö, -- se tuo vanha intiaani todellakin oli, -- -lapseni ja veljeni neuvoskunnassa! Minä vetoan teihin tuomareina tässä -asiassa. Olen teidän päällikkönne, mutta en ano hänelle minkäänmoista -suosion osoitusta; pyydän ainoastaan sitä oikeutta sekä kohtuutta, -jota osoitettaisiin halvimmallekin meidän heimossamme; tätä ainoastaan -vaadin Vakono-pojalleni. Veljet, kuulkaa minua! Poikani ei ole -leirissä; hän läksi sotapolulle eikä ole vielä palannut sieltä. Syytä -siihen en tiedä. Sydämeni epäilee... vaan ei pelkää. Vakono on kunnon -soturi ja voi hoitaa itsensä. Hän ei tule viipymään kauvan, vaan palaa -varmaankin pian. Siitä syystä pyydän teitä lykkäämään tuomionne! - -Tyytymättömyyden murinaa kuului. Saattoi huomata yleisen mielipiteen -olevan Hissoo-Royon puolella. - -Luopio kääntyi vielä kerran neuvoston puoleen lausuen: - --- Komanhi-soturit, tämähän olisi pelkkää narripeliä! Kaksi kertaa -on aurinko jo laskenut, ja asia on yhä vielä ratkaisematta! Minä -pyydän vain oikeutta. Teidän lakienne mukaan ei ratkaisua käy kauemmin -viivytteleminen. Vankien täytyy tulla jonkun omiksi. Minä vaadin -niitä itselleni, ja olen valmis todistamaan omistusoikeuteni heihin. -Vakonolla ei ole ainoatakaan kohtuullista syytä, miksi hän ei ole -täällä oikeuttaan puolustamassa? Hänellä ei ole muuta todistusta, -paitsi omaa sanaansa, ja hän häpeää tulla eteenne todistuksitta; siinä -syy, miksi hän viipyy! - --- Vakono ei ole poissa, huudahti muuan ääni katselijoiden joukosta; -- -hän on leirissä! - -Tämä ilmoitus herätti suurta huomiota, ja näin vanhan päällikön -samoinkuin kaikkien muidenkin hämmästyvän. - --- Kuka sanoo Vakonon olevan leirissä? kysyi hän lujalla äänellä. - -Eräs intiaani astui esiin neuvoston ympärillä seisovasta joukosta. Hän -oli sama mies, jonka äsken olin kohdannut. - --- Vakono on leirissä, kertoi hän, pysähtyen piirin edustalle. Näin -nuoren päällikön ja puhuin hänen kanssansa. - --- Milloin? - --- Aivan äsken. - --- Missä? - -Mies osoitti paikkaa, jossa sattumalta olimme toisemme kohdanneet. - --- Tuolla hän oli; -- hän meni metsikköön... sitten en häntä enää -nähnyt. - -Tämä tieto silminnähtävästi lisäsi hämmästystä. He eivät voineet -käsittää, miksi ei Vakono tullut oikeuksiansa puolustamaan, jos hän -kerran oli saapuvilla. Olikohan hän heittänyt koko asian? - -Vakonon isä näytti yhtä ällistyneeltä kuin kaikki muutkin; hän ei -koettanutkaan selittää poikansa poissaoloa, sillä hän ei voinut sitä -tehdä. Hän seisoi ääneti, ja selvää oli, ettei hän tietänyt, mitä hänen -oli luuleminen tahi ajatteleminen. - -Useat neuvoivat nyt, että poissa olevaa lähdettäisiin etsimään. He -esittivät, että lähetettäisiin sananviejiä leirin kaikkiin osiin ja -että koko metsä etsittäisiin. - -Vereni hyytyi kuullessani tämän ehdotuksen. Tiesin, että jos koko metsä -etsittäisiin, tulisin välttämättömästi ilmi. Minut lävistettäisiin -paikalla, kentiesi rääkättäisiinkin palkaksi siitä kohtelusta, jota tuo -todellinen Vakono oli saanut kokea. Pelkoni oli arimmillaan, kun se -taasen äkkiä hävisi muutamasta "espanjalaisen suden" lausumasta sanasta. - --- Mitäpä Vakonon etsiminen hyödyttäisi? lausui hän. -- Vakono tuntee -oman nimensä, sitä on huudettu kylliksi korkealla äänellä. Vakonolla -on korvat... varmaankin hän voi kuulla, jos hän on leirissä. Huutakaa -häntä vielä kerran, jos niin haluatte? - -Tämä esitys näytti otolliselta. Se hyväksyttiin, ja vielä kerran huusi -julistaja nuorta päällikköä nimeltä. Hänen äänensä voi kuulua kauaksi -leirin ulkopuolellekin. - -Lykkäystä myönnettiin, jonka kestäessä syvin äänettömyys vallitsi, ja -jokainen kuunteli korvat hörössä. - -Ei vastausta, mikään Vakono ei noudattanut kutsumusta. - --- Noh! lausui luopio voitonriemulla. -- Enkö sitä sanonut? Soturit! -Minä pyydän teidän tuomiotanne. - -Tähän ei kuulunut mitään suoranaista vastausta. Pitkällinen -vaitiolo syntyi, jonka kestäessä ei kukaan neuvoston piirissä eikä -katselijoistakaan puhunut. - -Vihdoin nousi neuvoston vanhin seisomaan, sytytti jälleen rauhanpiipun, -veti siitä sauhun ja tarjosi sen sitten hänen vasemmalla puolellansa -istuvalle. Tämä jätti sen samalla tavoin hänen viereisellensä, ja niin -kulki se mies mieheltä, kunnes oli kiertänyt rovion ja palannut tuolle -vanhalle soturille, joka sitä ensiksi oli polttanut. - -Tämä pani nyt piipun pois ja esitti kysymyksen sääntöjen mukaan, mutta -niin hiljaisella äänellä, että läsnäseisojat eivät hänen sanojansa -kuulleet. Äänestys tapahtui vuoroon ja samaten matalalla äänellä. -Ainoastaan tuomio julistettiin korkealla äänellä. - -Ratkaisu oli hiukan odottamaton. Neuvosto oli antanut mahtavan -kohtuullisuuden tunteen sekä ystävällisen sovittelun johtaa itseänsä, -tyydyttääkseen kumpaakin riitaveljeä. - -Hevonen tuomittiin Vakonolle, mutta tyttö julistettiin "espanjalaisen -suden" omaisuudeksi. - - - - -XXIX. - -Pako. - - -Tämä ratkaisu näytti miellyttävän kaikkia. Luopion ivallinen nauru -näytti, miten mielissään hän oli. Mitä muuta hän olisi voinut ollakaan? -Tuo harmaahapsinen päämieskin näytti tyytyväiseltä. - -Kentiesi piti tuo vanha hevoshuijari hevosta parempana kuin tyttöä? -Jos Vakono olisi ollut saapuvilla, epäilen suuresti, olisiko hän yhtä -tyynesti suostunut tähän ratkaisuun. - -Niin, luopio oli tyytyväinen; hän ei voinut salata iloansa, ja -voitonriemuisen näköisenä hän lähestyi paikkaa, jossa vanki istui. - -Heti tuomion kuultuaan nousivat istujat seisomaan. Neuvoston kokous oli -lopussa. Sen jäsenet hajaantuivat muiden seuraan, ei enää juhlallisina -tuomareina, vaan jutellen, nauraen, kirkuen ja huitoen yhtä hilpeästi -sekä iloisesti kuin ranskalainen varasjoukko. Ei kukaan välittänyt sen -enempää luopiosta eikä hänen valkoisesta naisestansa; heidät jätettiin -omaansa -- ja minun huostaani. - -Tästä silmänräpäyksestä alkaen kiintyi huomioni ja ajatukseni -ainoastansa heihin; ketään muita en nähnyt enkä muuta ajatellutkaan, -pidin vain silmällä "sutta" ja hänen uhriansa. - -Tuo vanha päällikkö oli mennyt telttaansa. Isolina oli jäänyt -yksinänsä, mutta vain silmänräpäykseksi. - -Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin hyökännyt esiin. Sormeni soluivat -koneentapaisesti puukkooni; mutta nyt ei ollut aikaa. Seuraavassa -silmänräpäyksessä seisoi Hissoo-Royo hänen vieressänsä. - --- Noh! alkoi hän ilkkuvalla äänellä. -- Noh, Isolina de Vargas! -Oletteko kuulleet? Te olette minun sieluinenne sekä ruumiinenne. - --- Sen olen kuullut, oli nöyrä vastaus. - --- Ja varmaankin olette tyytyväinen, eikö niin? Niinhän teidän pitäisi -olla. Olen valkoihoinen kuten te itsekin... olen pelastanut teidät -punanahkaisen intiaanin syleilystä. Varmaankin olette tyytyväinen -tuomioon? - --- Niin, minä olen tyytyväinen, vastasi hän samalla nöyrällä äänellä. - --- Se on valhe! huudahti tuo raaka mies; -- te vilpistelette minulle, -ihana sennorita. Eilen te puhuitte ivallisia sanoja... haluaisitteko -minua vielä ivata? - --- Minulla ei ole mitään halua teitä ivata, olenhan vankinne. - --- Carrambo! Puhutte totta. Mutta tulkaa, jatkoi luopio, viitaten häntä -seuraamaan. -- Tulkaa, ihana sennorita. Tämä paikka on liian julkinen. -Muualla tahdon kanssanne jutella. Tiedänpä, missä on kauniita, -avonaisia paikkoja ja lehtimajoja, suloisia piilopaikkoja metsän -helmassa. Sinne, lemmittyni, menkäämme. - -Huolimatta hänen inhottavasta tarkoituksestaan ehdotus minua kuitenkin -miellytti! Se pidätti käteni sekä jalkani, jotka kummatkin olivat -valmiit toimimaan. Nuo metsän helmassa olevat piilopaikat lupasivat -minullekin parempaa tilaisuutta. - --- Kuinka voisin tulla kanssanne? kysyi hän tyynesti, samalla osoittaen -sidottuja nilkkojansa. - --- Se on pieni asia, lausui mies ja veti puukon tupesta. Carrai, sitäpä -en tullut ajatelleeksikaan, mutta pian... - -Hän keskeytti puheensa ja jäi epäröivään asemaan. Sitten hän pisti -puukkonsa jälleen tuppeen sekä huudahti: - --- Pyhän neitsyen nimessä! Enhän voi teihin luottaa. Te olette -liiaksikin vapaa, ihana margarita. Voisittehan yrittää karata. Onhan -parempiakin keinoja. Kas niin, nouskaa seisomaan... vielä suorempaan... -kas noin. Nyt me menemme... menemme metsään. - -Viimeisiä sanoja lausuessansa kumartui konna tuon puoleksi makaavan -tytön puoleen, kiersi kätensä hänen vyötäisillensä ja nosti hänet -kohollensa, kunnes tämän rinta painui hänen rintaansa. - -Minä näin sen enkä pistänyt häntä kuoliaaksi; minä näin sen ja pysyin -tyynenä; tuskinpa voin sanoa syytä siihen, sillä maltti ei ole juuri -minun luonteeni mukaista. Hermoni olivat edellisten hetkien hirveästä -jännityksestä karaistuneet kuin teräs. Kentiesi juuri tämä sekä tuo -milt'ei varma odotus, että metsässä saisin paremman tilaisuuden, sen -vaikutti? - -Luopion nostettua tuon vastarintaa tekemättömän vangin käsivarrellensa, -alkoi hän kantaa häntä pois. Hän tuskin kantoikaan, sillä Isolinan -paljaat ja sidotut jalat laahasivat nurmikkoa. - -Hän meni telttansa ohi metsään päin. En enää odottanut hänestä enempää -kuulevani enkä näkeväni. - -Nopein mutta kuulumattomin askelin riensin samalle kohdalle, johon tuo -konnakin ohjasi suuntansa. - -Ennätin sinne ensiksi ja kumartuen puiden siimekseen vartosin puukko -kourassa. Luopion taakka oli häntä viivyttänyt; hän oli pysähtynyt -puolitiehen levähtämään ja oli nyt tuskin kymmenen askelta metsän -laidasta, tyttö yhä sylissänsä. - -Olin epätietoinen ryntäisinkö esiin ja antaisinko hänelle iskun. Tämä -tilaisuus näytti yhtä hyvältä kuin joku muukin. - -Olin juuri päättämäisilläni ryhtyä toimeen, kun näin samalla -Hissoo-Royon jälleen nostavan taakkansa ja lähestyvän. Hän tuli suoraan -sitä kohti, missä seisoin. Ratkaiseva hetki oli tullut! - -Se oli lähempänä kuin luulinkaan. Mies oli tullut tuskin kolmea askelta -levähdyspaikastaan, ennenkuin näin hänen kompastuvan ja kaatuvan maahan -vetäen vankinsa perässään! - -Lankeaminen näytti satunnaiselta. Olisin sen sellaisena pitänyt, ellei -tuo hurja huuto, joka siitä seurasi, olisi sanonut toista. Joku muu -kuin tavallinen kompastuminen aiheutti sen. - -Heidän välillänsä syntyi lyhyt taistelu. Toinen heistä hypähti -kiivaasti takaisin: näin hänen olevan Isolinan! Hänen kourassansa oli -jotakin, joka kuun valossa loisti veripunaiselta. - -Hän kumartui silmänräpäykseksi: puukon pureva terä katkaisi hänen -jalkojansa kahlehtivat remelit, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän -syöksi täyteen pakoon leiripaikan tasaisen nurmikon poikki! - -Empimättä hyökkäsin ulos metsästä ja juoksin hänen peräänsä. - -Juoksin luopion ohitse, joka oli noussut puoleksi seisomaan ja -näytti hiukan haavoitetulta. Hämmästys yhtä paljon kuin muukin näkyi -naulinneen hänet siihen paikkaan. Hän kirkui ja kiroili, huutaen apua -sekä uhaten kostoa. - -Olisin voinut hänet tappaa ja olin puolittain siihen halukaskin, mutta -minulla ei ollut aikaa pysähtyä. Ajattelin ainoastansa pakolaisen -saavuttamista ja hänen pakonsa edistämistä. - -Hälyytys oli tehty, leiri oli liikkeessä, ja ainakin viisikymmentä -villiä alkoi juosta karkurin perään. - -Juostessamme huomasin erään hevosen, valkoisen hevosen. Se oli tuo -juoksija, ja sitä talutti muuan mies lassosta. Se oli äsken tuotu -oikeuden istuntopaikkaan, ja nyt sitä talutettiin pois mustangein -joukkoon. - -Hevonen ja mies olivat suoraan meidän kohdallamme, kun juoksimme -pakenevan jäljessä. Isolina meni heitä kohti. Aavistin hänen -aikomuksensa. - -Muutaman sekunnin kuluttua oli hän hevosen luona ja oli tarttunut -köyteen. - -Intiaani teki vastarintaa ja koetti temmata sitä häneltä; punainen -veitsenterä välkkyi intiaanin silmäin edessä, ja hän väistyi. Hän piti -vielä kiinni köydestä, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä se oli -katkaistu, ja nuolen nopeudella hyppäsi tuo urhoollinen nainen hevosen -selkään ja nelisti tiehensä. - -Intiaani kuului vahteihin ja oli siis aseilla varustettu: hänellä oli -sekä jousi että viini. Ennenkuin hevonen oli ennättänyt ampumamatkalta, -oli hän jännittänyt jousensa ja lennättänyt siitä nuolen. - -Kuulin sen suhinan ja luulin nuolen sattuneen; mutta juoksija jatkoi -juoksuansa! - -Kentän poikki juostessani olin saanut keihään käteeni. Ennenkuin -intiaani ennätti panna uutta nuolta jouseensa, olin hänet jo lävistänyt. - -Vedin keihään hänen ruumiistansa ja riensin eteenpäin. - -Pian olin mustangein keskellä. Moni niistä oli jo säikähtänyt ja -nelisti edestakaisin. Vahdit olivat peloissansa, mutta eivät vielä -tietäneet mitään melun syystä. Juoksija pääsi ratsastajattarineen -vahingotta heidän riviensä läpi. Minä seurasin jalkaisin niin kiireesti -kuin voin. Ainakin viisikymmentä villiä oli kintereilläni, ja voin -kuulla heidän huutonsa, kun he kutsuivat Vakonoa, mutta minä olin -kaukana kaikkien edellä. Hevosvahdit huusivat Vakonoa rynnätessäni -heidän ohitsensa. - -Niin pian kun olin päässyt hevoslauman läpi, huomasin jälleen -juoksijan, mutta nyt se oli jokseenkin etäällä. Ilokseni meni se -oikeaan suuntaan, suorastansa kukkulaa kohti. Mieheni tulisivat sen -näkemään ja sulkemaan siltä tien. Juoksin pitkin virran rantaa niin -nopeasti kuin jaksoin. Pääsin paikalle, johon olin jättänyt hevoseni. -Mutta ajatelkaa hämmästystäni, huomatessani sen olevan poissa! Jalo -ratsuni oli poissa, ja sen sijassa intiaanin täplikäs mustangi! -Katselin virtaa ylös ja alas: "Muroa" ei ollut näkyvissä! Olin -hämilläni, kummastunut, raivoissani. Kuka oli sen voinut tehdä? Kuka? -Toverini! Rube kai, mutta minkätähden? Tulisessa kiireessäni en voinut -keksiä minkäänmoista syytä tuohon outoon menettelyyn. - -Ei ollut aikaa miettimisiin. Vedin hevosen vedestä ja hyppäsin sen -selkään. - -Päästyäni tasaiselle kentälle, näin kokonaisen parven ratsumiehiä -tulevan leiristä. Ne olivat takaa-ajavia villejä; yksi heistä oli -kaukana toisten edellä ja ennenkuin ennätin kääntää hevoseni pakoon, -oli hän jo aivan lähelläni. Kuutamossa tunsin hänet helposti: hän oli -Hissoo-Royo, luopio. - --- Orja! huusi hän komanhein kielellä hirmuisella äänellä, -- sinäpä -tämän oletkin pannut toimeen. Nainen! Pelkuri! Tuo valkoihoinen vanki -on minun... minun Vakono! Ja sinä... - -Hän ei ehtinyt lopettaa lausettansa. Minulla oli vielä kädessäni -tuon komanhilaisen keihäs: kuuden kuukauden palvelus eräässä -keihäsrykmentissä oli minulle nyt suureksi hyödyksi, mustangi -käyttäytyi erinomaiseni ja vei minut täyttä vauhtia vihollistani -vastaan. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä olivat luopio sekä hänen hevosensa -erotetut: edellinen makasi pitkänänsä nurmikolla keihään lävistämänä, -samalla kuin jälkimäinen ratsastajatta nelisti pois. - -Nyt näin villilauman lähestyvän, huomasin pian tulevani saarretuksi. - -Eräs sukkela ajatus tuli avukseni. Koko ajan oli minua pidetty -Vakonona. Leirissä olevat intiaanit olivat huutaneet: Vakono; -hevosvahdit huusivat heidän ohitsensa ratsastaessani: Vakono; takaa -ajajani nimittivät minua lähestyessään Vakonoksi, ja luopio oli -kaatunut sama nimi huulillansa. Tuo täplikäs hevonen, jaguarinnahkainen -vaippa, höyheninen päänkoristukseni, punaiset käteni ja valkoinen -risti, kaikki teki minut Vakonon näköiseksi. - -Pysähdytin mustangin suoraan takaa-ajajieni kohdalle. Nostin -käsivarteni ja pudistin sitä heille uhkaavasti, samalla kertaa -korkealla äänellä huutaen: - --- Minä olen Vakono! Kuolema sille, joka minua ajaa takaa! - -Puhuin; komanhein kieltä. En ollut varma, olivatko sanat ja niiden -ääntäminen oikeat, mutta ilokseni huomasin heidän minua ymmärtävän. -Kentiesi eleeni auttoivat villejä minua käsittämään. - -Mikä lieneekin syynä ollut, mutta takaa-ajajat eivät ratsastaneet -etemmäksi, vaan pysähdyttivät hevosensa sekä jäivät paikalleen. - -En jäänyt sen pitemmältä keskustelemaan, vaan käänsin äkkiä hevoseni ja -nelistin heidän luotansa niin nopeasti kuin mustangin jaloista pääsi. - - - - -XXX. - -Viimeinen takaa-ajo. - - -Kukkulaa kohti kääntyessäni huomasin juoksijan, joka ei vielä ollut -kovin kaukana. Sen valkoisen vartalon, joka loisti kuutamossa, olisi -voinut nähdä paljon pitemmältäkin matkalta. Luulin sen jo ennättäneen -paljoa kauemmaksi. - -Se juoksi vielä minun ja kukkulan välillä, pysyen joen rannalla. - -Pakotin intiaanihevosen täyteen vauhtiinsa. Puukkoni kärkeä käytin sekä -ruoskana että kannuksena. Keihäs ei enää ollut vastuksinani; sehän oli -Hissoo-Royon ruumiissa. - -Pidin silmällä juoksijaa; se lähestyi nopeaan tuota polveketta, josta -olin lähtenyt, ja tulisi pian katoamaan näkyvistäni pensaiden taakse, -jotka kasvoivat kukkulan juurella. - -Äkkiä näin sen poikkeavan vasemmalle tuon aukean kentän poikki. -Hämmästyen luulin sen ratsastajattaren aikovan etsiä suojaa viidakosta. - -Malttamatta ajatella tähän selitystä ohjasin mustangini oikotietä -ja annoin sen laukata. Toivoin pääseväni siten valkoista juoksijaa -lähemmäksi, mutta olin kovin tyytymätön tuon intiaanihevosen hitaaseen -juoksuun, jota ei voinut verrata "Muroni" tuliseen laukkaamiseen. -Missähän se nyt olikaan? - -Valkoinen juoksija oli pian ehtinyt kukkulan ohi ja meni jo toisella -puolen olevalla kentällä. Huomasin, etten päässyt yhtään sitä -lähemmäksi; päinvastoin se joka silmänräpäys lisäsi välimatkaamme. -Missä oli "Muroa"? Miksi se oli viety pois? - -Tässä silmänräpäyksessä huomasin ratsastajan haahmon, joka ohjasi -kulkunsa pitkin kukkulan juurta, ikäänkuin minua kohdataksensa. Hän -ratsasti tuimaa vauhtia viidakon läpi, joka kukkulaa ympäröi. Voin -kuulla pensaiden kahisevan hänen hevosensa kupeisiin; hän riensi, -minkä voi, samalla kun hän koetti pysyä piilossa kentällä olevilta -intiaaneilta. - -Minä tunsin hevoseni ja sen selässä tuon korvattoman turkiseläinten -pyydystäjän laihan, kuivettuneen vartalon! - -Seuraavassa silmänräpäyksessä tapasimme toisemme sillä kohdalla, missä -viidakko loppui. Sanaakaan vaihtamatta heittäysimme kumpikin hevosemme -seljästä, vaihetimme hevosia ja kiipesimme jälleen satulaan. Jumalan -kiitos, "Muro" oli jälleen allani. - --- Kas niin, kapteeni, huudahti vanha metsästäjä kun hänestä erosin, --- nelistäkää nyt ja ottakaa hänet kiinni! Me seuraamme teidän -jäljessänne. Kaikki on selvillä. Rientäkää! - -En tarvinnut Ruben kehoituksia; hänen puheensa ei vielä ollut loppunut, -ennenkuin painoin kannukset hevoseni kupeisiin ja lensin eteenpäin -tuulen nopeudella. - -Nyt vasta tajusin, miksi hevosia oli vaihdettu; se oli tuon ovelan -äijän viekkautta. Jos olisin leirin luona noussut oman ratsuni -selkään, olisivat intiaanit varmaankin ruvenneet epäilemään ja -jatkaneet takaa-ajoansa; täplikäs mustangihan teki minulle koko asian -lopullisesti mahdolliseksi! - -Nyt oli allani hevonen, johon voin luottaa, ja uudella innolla ryhdyin -takaa-ajamiseen. Kolmannen kerran sai valkoinen juoksija koettaa -nopeuttansa, kolmannen kerran tulisivat nämä jalot eläimet keskenänsä -kilpailemaan. Tulisikohan kilpailu ankaraksi ja kauankin kestäväksi? -Jäisiköhän "Muro" taasen jälelle? Sellaiset olivat ajatukseni, -nelistäessäni eteenpäin.' - -Aavikkohevonen oli kaukana edellä. Viivytykseni vuoksi olin jäänyt -siitä kauas jälelle, miltei penikulman. Ilman tuota ystävällistä -kuutamoa olisin kadottanut sen kokonansa näkyvistäni; mutta kenttä oli -aukea, ja kirkkaassa valossa johti minua tuo lumivalkea hevonen kuin -tähti. - -En ollut kauankaan nelistänyt, ennenkuin huomasin nopeasti pääseväni -valkoista juoksijaa lähemmäksi. Varmaankaan se ei juossut täydellä -nopeudellansa. Varmaankin se liikkui tavallista hitaammin. - -Ah! Jospa sen ratsastajatar vain olisi tietänyt, kuka hänen jälessänsä -tuli! Jospa hän vain olisi minua kuullut! - -Olisin huutanut, mutta välillämme oli vielä liian pitkä matka. Hän ei -olisi voinut minua edes kuullakaan, vielä vähemmän tuntea ääntäni. - -Nelistin eteenpäin. Pääsin häntä yhä lähemmäksi. Varmaankin häntä yhä -lähestyin. Vai pettivätkö silmäni kuutamossa? - -Minusta hänen hevosensa juoksi kömpelösti, hitaasti sekä raskaasti, -ja näkyi että se ponnisteli tuossa kilpajuoksussa. Minusta näytti... -ei, minä olin siitä varma! Epäilemättä se ei juossut täydellä -nopeudellansa! Mitähän se merkitsi? Olikohan se väsymyksestä -heikontunut? - -Yhä lähemmäksi pääsin, kunnes väliämme tuskin oli kolmea sataa askelta. -Nyt voisi huutoni mahdollisesti kuulua; ääneni... - -Huusin kovasti, huusin morsiameni nimeä sekä samalla omaanikin; mutta -mitään vastausta ei tullut, ei mitään tuntemisen merkkiä, joka olisi -voinut minua lohduttaa. Meidän välillämme oleva kenttä oli edullinen -juoksijalle, ja minä aijoin panna hevoseni mitä nopeimpaan lentoon, kun -samassa kummastuksekseni näin valkoisen juoksijan horjuvan sekä äkkiä -kaatuvan maahan. En pysäyttänyt vauhtiani, ja muutamassa sekunnissa -olin paikalla sekä pysähdyin hevosen ja ratsastajattaan viereen, jotka -molemmat vielä olivat maassa. - -Hyppäsin satulasta juuri kun Isolina irrotti itsensä ja nousi. Pitäen -oikeassa kädessään tuota veristä puukkoa, seisoi hän suorana edessäni. - --- Villi! Älä lähesty minua! huudahti hän komanhein kielellä, ja hänen -ryhtinsä ilmaisi hänen rohkeuttansa. - --- Isolina! Minä en ole... minä olen... - --- Henrik! - -Sanakaan ei keskeyttänyt suloista syleilyämme; ei ääntäkään kuulunut, -paitsi sydämemme tykytystä. - - * * * * * - -Äänetönnä seisoin kentällä, morsiameni rinnoillani. "Muro" oli -vierelläni, uljaasti nostaen kaulaansa ja pureksien vaahtoisia -teräskuolaimiaan. Edessämme makasi aavikkohevonen, nuolen kärki -sydämessä ja sen höyhenillä koristettu varsi ulkona kyljestä. Sen -silmät olivat liikkumattomat ja lasimaiset; veri juoksi vielä sen -laajenneista sieramista, mutta sen kauniit raajat olivat värähtämättä -kuin kuolleen ainakin. - -Ratsastajia näkyi lähestyvän. Emme koettaneet paeta: minä tunsin ne -tovereikseni. - -He pysäyttivät hevosensa ja istuivat vaiti satulassansa. - -Me vilkasimme aavikolle; siellä ei näkynyt mitään takaa-ajon hankkeita; -mutta siitä huolimatta emme viipyneet. Emmehän tietäneet, kuinka pian -intiaanit voisivat tulla perässämme. Hissoo-Royon ystävät voisivat -mahdollisesti tulla Vakonon jäljessä! - -Heitimme jäähyväissilmäyksen tuohon jaloon eläimeen, joka oli -hengetönnä jalkaimme juuressa, käytimme kannuksiamme ja ratsastimme -pois niin nopeaan kuin voimme. - -Päivä jo sarasti, kun pysähdyimme lepäämään, ja aavikko oli jo jäänyt -taaksemme. Me löysimme suojaa eräässä kauniissa akasialehdossa ja -pehmeän nurmikon maataksemme. Väsyneet toverini olivat pian nukkuneet. - -Minä en nukkunut, vaan valvoin morsiameni uinaillessa. Hänen kaunis -päänsä nojasi poveeni, ja hänen rusottavat poskensa lepäsivät -jaguarinnahka-vaipalla. Olin liian onnellinen, voidakseni nukkua. - -Tämä oli viimeinen yömme aavikolla. Ennen seuraavaa auringon laskua -olimme menneet Rio Granden yli ja saapuneet sotajoukkomme leiriin. -Amerikalaisen sotajoukon leveäin, mahtavain siipien suojassa voi -morsiameni levätä rauhallisena. - - * * * * * - -Komanheista emme koskaan enää mitään kuulleet. Ainoastaan yhden -elämäkertaa kerrottiin jälkeenpäin. Kauhea kertomus! Onneton Vakono! -Hirmuinen loppu tuli hänen osaksensa! - -Usein kerrotaan leirivalkean ääressä tarinaa eräästä intiaanisoturista, -jonka luuranko löydettiin syleilemässä erästä puunrunkoa. Vakono oli -saanut surkean kuoleman. - -Aikomuksemme ei ollut tuottaa hänelle sellaista kohtaloa; mutta kiire -meidän paetessamme ei ollut sallinut hänen irtipäästämistänsä. Vaikka -hän kentiesi olisi kuoleman ansainnutkin, emme kuitenkaan olleet -aikoneet hänelle näin kauheata kostoa. - - * * * * * - -Oikeus vaati Ijurran kuolemata, ja tämä vaatimus toteutuikin. - -Leiriin tultuani sain tietää rangaistuksen jo häntä kohdanneen. Ijurra -oli joutunut ahdinkoon ja tullut pakotetuksi taistelemaan, jolloin -useammat hänen joukostansa olivat kaatuneet. - -Samassa tilaisuudessa oli Isolinan isäkin, jonka sissijoukko oli -vienyt muassansa, tullut vapautetuksi, ja hän saapui juuri parahiksi -toivottamaan ihanaa tytärtänsä sekä tulevaa vävyänsä tervetulleeksi -heidän ennenaikaiselta "kuherrusmatkaltansa" aavikolta. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOINEN HEVONEN *** - -***** This file should be named 63612-0.txt or 63612-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/6/1/63612/ - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63612-0.zip b/old/63612-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 73cca82..0000000 --- a/old/63612-0.zip +++ /dev/null |