diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 09:21:36 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 09:21:36 -0800 |
| commit | 11abebb8d991b6d89ead0aa0141a3713d30b8438 (patch) | |
| tree | 76bd74d790ff5ae435ca811a18491d781bad0d43 | |
| parent | df72e048b1c0e1adc89fa91d76a25c32f6e9c9a9 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63539-8.txt | 4491 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63539-8.zip | bin | 50408 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4491 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f1cc35a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63539 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63539) diff --git a/old/63539-8.txt b/old/63539-8.txt deleted file mode 100644 index d23abcd..0000000 --- a/old/63539-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4491 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pirun miekka, by Emil Elenius - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States -and most other parts of the world at no cost and with almost no -restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it -under the terms of the Project Gutenberg License included with this -eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not -located in the United States, you'll have to check the laws of the -country where you are located before using this ebook. - - -Title: Pirun miekka - Runonäytelmä - -Author: Emil Elenius - -Release Date: October 24, 2020 [EBook #63539] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRUN MIEKKA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -PIRUN MIEKKA - -Runonäytelmä - - -Kirj. - -EMIL ELENIUS - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Oy, -1922 - - - - -HENKILÖT: - -HENNEKIN -KAARINA -INKOINEN -JACOBUS HORDINCH -OLAUS HORDINCH -KIRSTI -KERTTU -SIRKKA -ERÄS ROUVA -TOHTORI KARPALANUS -PAAVALI -MUNKKI -RITARI MAX -VANHA NEITI -RITARI SUOMELA -LIHAVA ROUVA -ANNIKKI -MUSTALAISTYTTÖ -PALVELIJA -PALVELIJATAR I -PALVELIJATAR II -MUUTA PALVELUSVÄKEÄ -MIEHIÄ JA NAISIA -VANHA MERIMIES -NAHKAPEITTURI -NUORANPUNOJA -LINNAN LÄHETTI -HALLIN UKKO Y.M. TIETÄJIÄ -PIRU -AATELISROUVIA, -NEITOJA JA -HERROJA - -Aika: Kesällä V. 1421. - -Paikka: Turku ja Ruissalo. - -Neljä Näytöstä. - - - - -PROLOGI. - - - Viisi vuosisataa verkallensa, - vierinyt on unhoituksinensa - ajasta tuon Henni Kuokkinaisen, - suuren, jalon, ylvään turkulaisen. - Jäänyt miehen nimi ainoastaan - kertomahan kelpo kantajastaan. - - Ihmislapsi, muistonmaita karta, - ellei oppaanas' oo Runotarta, - joka ajan menneen pimentoihin, - muistin sammuneihin komeroihin - johtaa selvittävän valaistuksen, - avaa Muistottaren mustan uksen - kuolemattomien silmäis eteen, - johtain sinut _Ajan_ merten veteen, - jossa kangastukset unten mailla - nousee kuvain kirkkahien lailla - hävitäkseen jälleen tomun alle, - jota Ajatar tuo kylvää teille - muistin mantuoiden kamaralle, - sankartöille, ammoin kalvenneille, -- - Hennekin, jos missä vielä olet, - missä Manan maita tänään polet, - tiedä, että etsintäsi suuren, - elämäsi vankan perusjuuren, - uskollisen viranvaalintasi, - hansakaupat hyvin hoitamasi, - niin myös horoskooppein kunnioinnin, - pyhäin palvomisen, ihannoinnin, - myös nuo _Kiusaajasi_ tuomat erheet, - rikkilyödyt elon siteet, perheet, - elämäsi pyhän sekä aren - kultakirjasissa Muistottaren - Runotar on meille säilyttänyt. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - -Hennekinin talo Turussa. - -Turun pormestarin Hennekin Kuokkinaisen työhuone. Sisustettu ajan -ylimysten hienoon, rikkaaseen tapaan. Aamu. Aurinko paistaa. - -HENNEKIN (istuu pöytänsä ääressä, jolla on kasoittain virallisia -pergamentteja.) - - Niin, ja tämän vienet Turun kaniikille, - sukulaiselleni Jacob Hordinchille. - -INKOINEN - - Kiitän nöyrimmästi. - -HENNEKIN - - Matkallasi poikkee mestar' Hirvon luokse. - Aninkaisten kadun salpaa kohta törky, - jonka synnyinsijana lie Hirvon paja. - Tämän nokinaaman päähän tieto aja, - että kadulle hän ei saa ajaa kuonaa - tunkioihin, joihin maalaisrattaat kaatuu - tuodessansa aamuin kaupungille muonaa. - Moni Raision ja Rengon mies jo eilen - maitokuorminensa katuojaan vieri. - Tänään taaskin kuormaltansa alas kieri, - taittain sääriluunsa sekä päänsä puhkoin - aamunkoittaessa muuan eurajokelainen. - Kaupungille tämä tuottaa häpeätä, - joka korjattakoon ennen huomispäivää. - -INKOINEN - - Kiitän nöyrimmästi. - -HENNEKIN - - Niin, ja tässä tää on Turun raadin päätös - nokikolareista. -- - Kesäpoutain tullen saimme tulipalot. - Niihin syyllisille määrännyt on raati - Hirspuunvuoren kaakinpuussa selkään raipat. - -INKOINEN - - Kiitän nöyrimmästi. - -HENNEKIN - - Muut' ei enää! Mennä voit. -- Ei, ootas vielä! - Tiedät tuon: Kaniikki Turun, Jakob Hordinch, - kirkkoherra Voionmaalla, jossa asuu, - sukulainen, serkku, mikä lienee mulle. -- - Tällä kaniikilla veli Olaus Hordinch, - kauppamies, tai merirosvo, taikka ehkä - molempia. - Veljekset nuo eilen merituuli Turkuun - molemmat toi, kaupantekoon innokkaaseen, - toisen synneillä ja aneilla ja toisen - Saksan tavaroilla. - Kirjeen viet siis mainituille Hordincheille - taikka heidän sijaisilleen. - Se on kauppakirja, jolla luovutetaan - heille Ruissalosta vanha linna - tavaroiden säilöpaikaks. - Kauppakirjan viet ja tietonasi pidät. - -INKOINEN - - Kiitän nöyrimmästi. - -HENNEKIN - - Niin, ja paluumatkallasi poikkee rantaan, - katso, onko kaikki, niinkuin olla pitää - -PALVELIJA (saapuu odottamaan vuoroaan.) - -HENNEKIN - - Huvijahdillani. -- - Mitä vielä pitikään mun sanomani? -- - -(Innostuen) - - Niin, ja mestarkokin Ruissaloon sa kutsut, - sekä viisitoista muuta: leipureita - keittäjiä, soittajia, konstitaitureita... - Juhlan kunniaksi, -- ymmärräthän? - Tässä lisäksi on lista - kutsuvierahista, - jotka minä toivon näkeväin jo tänään - Ruissalossa, - päivän korkeimmilleen joutuessa. - -INKOINEN - - Kiitän nöyrimmästi. - -(Menee) - -PALVELIJA - - Kaksi valittajaa pyrkii puheillesi, - nuoranpunoja ja nahkapeittur'. - -HENNEKIN - - Käskinhän jo ajamaan ne matkoihinsa! - Ketään en ma ota vastaan enää tänään. - -PALVELIJA - - Sanoin sen jo näille riitapukareille, - mutta kumpikin he muka asiaansa - väittävät niin tärkeäksi, että siitä - riippuu koko Turun kunnia ja maine. - -(Ulkoa kuuluu jytinää ja riitaa. Hetkisen perästä syöksyvät riitaveljet -tapellen sisään.) - -NAHKAPEITTURI (nuoranpunojalle:) - - Maltas lurjus! Yhtä totta kuin ma lienen - kunnon porvari ja Turun kansalainen, - yhtä totta hirtän sinut ensi puuhun. - -NUORANPUNOJA (Hennekinille:) - - Kuule jalo herra minun asiani! - Tämä nahkapeitturi on suuri konna, - ilkivallan harjoittaja, tappelija, - renttu, Turun porvarien mätäpaise. - -PALVELIJA (poistuu.) - -NAHKAPEITTURI (Hennekinille:) - - Armollinen, jalo herra Kuokkinainen, - kuule kärsivällisenä valitustain: - Toissa lauantaina, katsos, kikassansa - nahkapeittureitten kunta kelpo, vakaa - juomass' oli pyhän Nikolaon maljaa. - Nuoranpunojat nuo sitten sinne saapui - kesken juhlaa, heti tappeluksen aikain. - Konnat, ilkein haukkusanoin, nuorapampuin - kimppuun aseettoman rauhanjoukon. - Tyytyneet ei roistot vielä edes siihen: - Ilkesivät, sieluttomat, kiinni ottaa - itse nahkapeitturien esimiehen. - Hänet riisuivat he melkein ilkoisilleen - sekä viskasivat akkunasta ulos - koko Kupittaisten torin nähtäväksi, - pukunaan vain pelkkä aivinainen paita. - -NUORANPUNOJA (nahkapeitturille:) - - Housut myöskin miehell' oli, Jumal' auta! - -NAHKAPEITTURI (Hennekinille:) - - Kuule, täällä sinun luonas, arvon herra, - kiroilee tuo oinas, sanoo: "Jumal'auta." - -NUORANPUNOJA - - Mitä sitten valehtelet, puhu totta! - -NAHKAPEITTURI (Hennekinille:) - - Ulos viskasivat esimiehen, konnat. - Tuomitse nyt jalo oikeuden herra, - määrää pakkovero nuoranpunojille -- - Taikka neuvo, mitä me nyt tekisimme -- - anna meidän täyttää esivallan tahto -- - -HENNEKIN - - Muuta neuvoa en totisesti tiedä - kuin sen, että esimiehenne on jälleen - kahta kiivahammin sisään heitettävä - pukeutumaan. -- Teille kummallekin neuvon: - Luunne korjatkaatte täältä hyvään aikaan, - muutoin tyrmän vahti teille tietä näyttää. - -(Riitaveljet poistuvat pelästyneinä.) - -NUORANPUNOJA (nahkapeitturille ovessa:) - - Maltas, vekkuli, sun vielä nahkas peittoon! - -PALVELIJA (tulee sisään.) - - Linnast' tuli lähetti ja pyrkii sisään. - -LÄHETTI (seuraten palvelijan jäljessä; Hennekinille:) - - Linnan isäntä, tuo Knuutti herra, - pyytää terveisensä tuoda sekä - kutsuu sua rouvinesi juhlaan - linnaansa ens' maanantaista viikko. - -HENNEKIN - - Sano terveiseni herrallesi, - että mielihyvin perheineni - saavun juhlaan, jos suo ikää Luoja. - -(Palvelija ja lähetti poistuvat.) - -HENNEKIN (syventyy papereihinsa.) - -KAARINA (ovella.) - - Henni! -- - Ei kuule hän, - ei näe myös. - Näin viikot hukkaan vierii. - Yöt pitkät, päivät harmaat. - Elo kallis katoo. - -(Lähempänä Hennekiniä:) - - Hennekin! - Herra Hennekin Kuokkinainen! - -HENNEKIN - - Kaarinako, tulit hiukan pahaan aikaan, - tulit hiukan pahaan aikaan Kaarinainen. -- - Taikka eipä niinkään, istu... istu tänne. - -KAARINA - - Tulin milloin vainen, - aina tulen pahaan aikaan. - Rupeemittain riittää sulla - aikaa kaniikeille, - rippi-isille ja pyöveleille, - kauppiaille, nokikolareille, - hansalaisille ja meren kulkijoille. - Koko aamun riitti sulla aikaa - Juho Inkoiselle, joka äsken lähti. - Mutta vaimollesi, - jonka nuoruus tyhjiin kuluu, - sull' ei riitä ajan rahtuakaan. -- - Tulin päivällä tai yöllä, - aina sama virsi: - "Kaarinainen, tulit hiukan pahaan aikaan." - -HENNEKIN - - Mutta kuinka voisit vaatiakaan multa, - että jättäisin sun tähtes hoitamatta - kauppani ja kaikki virkatehtäväni. - -KAARINA - - Herra Kuokkinainen, kuinka lienee - kauppojen ja virkatehtävien! -- - Kuulin juuri loppupuhees - Juho Inkoiselle. - Hennekin, käs' sydämelle! - Ken tuo "serkku" Hordinch lienee, - jolle Inkoinen nyt kirjettäsi - parhaillansa vienee? -- - Turun kaniikin tuon nimellisen tunnen, - mut tuo toinen, Olaus Hordinch? -- - Ja, tuo kumma kauppakirja - merirosvon kanssa. -- - Tämä kaikki mua ihmetyttää, - varsinkin kun tässä vielä puhut - virkatehtävistä, kunniasta... - -HENNEKIN - - Vaimo, kyselet mit' ei sun sovi tietää. -- - Aikonetko moittia mua tässä siitä, - ett' ois virka, kaupat saaneet huonon hoidon! - Maalla Hordinchit on kauppiaita, - toinen kirkon mies sen lisäks' vielä. - Mitä merell' ovat, sit' en kysy. - Kukin hoitaa omat asiansa. - -KAARINA - - Sinäpä sen sanoit. Sinä sanoit: - "Kukin hoitaa omat asiansa". -- - Mut ei kysymys nyt ole siitä, - mitä miehiään nuo ovat herrat. -- - Tahdoin huomauttaa sulle vainen, - että kiirees' keskellä sa mulle, - rakas Henni, suot niin vähän huomiota. - Olet rikas, - sull' on tavaraa ja rahaa yllin kyllin - elääksemme toinen toisillemme, - huvitellaksemme. -- - Tuskin yhtään olet ollut kanssain, - aviomme kahteen pitkään vuoteen. -- - Ellei milloin sulla muita esteit' oisi, - silloin pyhäinpäivät, paaston ajat. -- - Tuskin päivää kesin taikka talvin, - jolloin niin ois puhdas arki ollut, - että oisit edes yöksi luoksein jäänyt. - Siitä huolimatta yöt ja päivät vaanit, - ettei kukaan muu sais kanssain seurustella. -- - Henni, miksi toit mun tänne? - Eihän elo kauppaa, virkaa varten luotu, - eikä kiertotähtien ja kuiden mukaan - veretönnä kulkevaksi. -- - Pyhimykset, jotka ikiuntaan - arkuissansa makaa, hekin kerran - eläissänsä rakastivat, iloitsivat. - Pitäisikö tämän vuoks' siis meidän - suruun kuolla? - Ja jos joku pyhä mies tai nainen - koko elämänsä hukkas paastoon, - rukouksiin, itsekidutuksiin -- - eikö juuri sitä varten, että - meillä, jälkeen jäänehillä oisi - elonmalja sitä runsahampi? - -HENNEKIN - - Nainen! Asiasi ei oo arvostella - pyhäin miesten elon tarkoitusta. - Vaimo! Sulle usein neuvoskellen - olen opettanut pyhäin tarkoitusta: - Joka viikon torstai kiirastorstai, - pitkäperjantai myös joka viikko - eikä kerran vuodess' ainoastaan. - Joka sunnuntai on Herran pyhä. -- - Kaikki nämä viikonpäivät halki vuoden - rukouksin, paastoin pitää viettää - maallisuutta, hekkumata karttain. - -(Ajatusta muuttaen:) - - Mutta kuules, mitä tehdä aioin: - Viime Valpurina kuudennen jo kerran - pormestariksi sun miehes tehtiin. - Tämän vaalin kunniaksi otan lomaa - kolme päivää. - Nämä kauniit kolme kesäpäivää -- - niin on päätökseni -- viettäkäämme - ilojuhlin, soitoin, lauluin, kalaretkin - Jumalan ja kaupunkimme kunniaksi. - -KAARINA - - Mitä tarkoitatkaan! - -HENNEKIN - - Niin on päätökseni. - -KAARINA - - Henni! Onko totta mitä puhut! - Henni, voi kun olet hyvä tänään! - Heti lähdemmekö? -- - Kutsun paljon nuorta kansaa: - Karpalaiset, Hirvot, Kurjet, - Rankoiset ja Karvataskut. -- - Pelkkää nuorta kansaa, Henni! - Lisäks soittajia, laulajia! -- - Ota sinä mukaan omiasi: - Paavali ja Hordinch, tuo kaniikki, - ehkä merirosvokin, jos tahdot, - tohtor' Karpalanus, shakki-veikko, - kaikki kumppanisi, joiden kanssa - voit sa mielitöitäs tehdä: vetää nuottaa, - taikka verkot apajalle viritellä. -- - Purjehdimme, laulelemme, - nauramme, -- niin että vatsaan koskee. - Ja kun alkuun pääsemme, sa Henni, - unhotat nää Turun turhat puuhat. -- - nuorennut ja iloon liityt, - jätät kaupat, virat, paastot, -- - virat saksoille, niin myöskin kaupat, - paastot munkeille, ne heille kuuluu. - Astrologian taas ottaa - tohtor' Karpalanus, se on hänen. - Sinä otat minut, joka sulle kuulun! - -HENNEKIN - - Niin, jo tänään lähdemmekin täältä. - Järjestää saat olos siellä kuinka mielit. - Olet näiden kolmen päivän kuningatar. - - Mutta ettet ymmärtäisi mua väärin, - sanon sulle jo näin etukäteen: - Juhlat jääkööt näihin yksiin. - Kun näät ensi torstain päivänsäteen, - tiedät, loppui arki vuosikaudeks -- - Vaimo, älä johda mua kiusauksiin! - -KAARINA - - Kiusauksiinko siis sua johdan? -- - Niin, ma unohdin jo taas tuon tutun polun -- - että niinkuin verettömät haamut - tahdostasi vaeltaneet oomme -- - sekä vaellamme, sen nyt uskon! - -HENNEKIN (yrittää puhua.) - -KAARINA - - Vaikene! Mull' on nyt puheenvuoro! - Kyllä ymmärrän; sa aiot virkkaa - vanhaan tapaas: - "Kaarinainen, paha kuun on vaihe, - jättäkäämme kaikki ilon aihe, - pitkäperjantai on joka viikko, - eikä kerran vuodess' ainoastaan. - Joka sunnuntai on Herran pyhä. -- - Kaikki nämä viikonpäivät halki vuoden - rukouksin, paastoin pitää viettää - maallisuutta, hekkumata karttain!" - - Vapiset ja nielet jotain kurkussasi, -- - luulin sinun jotain sanovasi? - Kadut, että olit tänään suostuvainen - tuohon juhlaan. Kadut ehkä tuhlaustas, - taikka pelkäät vihaa pyhimystes: - Ehkä sinun tähtes' häpeästä - kääntävät ne kylkeänsä tänään - hopeearkuissansa! - - Herra Hennekin, voit tuskin mieltää, - miltä tuntui puhees äsken - luvatessas mulle suvijuhlan, - tarjoten senjälkeen vuoden paaston: - Niinkuin erämaassa janoon nääntyneelle - joku tarjois raikkaan viinimaljan, - huulten luokse tois sen sekä jälleen - pois sen veisi. - -HENNEKIN - - Kaarinainen, kuinka noin sa haastat! - Sanoillasi rinnan rikki raastat! - Vaimo, muista asemaasi nyt ja aina! - Muista, että mies on vaimon pää ja määrää - huvihetket, huviretket, - katsoo, että pyhät kunnioidaan, - pitää huolen perheen kunniasta, - palvoo, kiittää Luojaa antamasta - kauniin elon taisteluineen. - Vaimo, muista, että aateliin sun nostin - melkein rikkatunkiosta. - Maine, rikkaus mi mulla, - myös on sulla. - Moitiskelet, että ilo maallinen - harvoin käypi talossamme -- - voisi vielä harvemminkin käydä. - Parempi on puoli munaa - kuin on tyhjät kuoret! - Riitelemme tässä, - kun ois aika kiistat heittää - juhlan vartoessa kynnyksellä. - -KAARINA - - Yksi pyyntö viel' on mulla, - toivon, että myönnyt siihen -- - -HENNEKIN - - Nämä kolme päivää sun on kokonansa. - -KAARINA - - Siispä kutsun ketä tahdon? - -HENNEKIN - - Olet kolmen päivän kuningatar, - olet valtiatar juhlan. - Kuitenkin ma huomautan, ettet kutsu - niitä, joiden tavat, sääty sit' ei myönnä. - -KAARINA - - Valtiatar juhlan, kiitän! -- - Mutta nytpä muistan, - että kutsuin tänne naiset - Karpalaisten, Hirvoin, Karvataskuin, - ratokseni, hetkeks käsitöiden ääreen. -- - Pitikin jo heidän täällä olla. - -HENNEKIN - - Oikein teet, kun seurustelet - jalosukuisien rouvain kanssa, - uskovaisten, paljon kokeneiden. - Nyt kun tulevat, niin pyydä mukaan - myös Ruissalon juhlaan heidät kaikki. - -PALVELIJA (tulee.) - - Rouvat Kirsti, Kerttu sekä Sirkku - ovat tulleet. - -KAARINA (Hennekinille:) - - Kutsun heidät tänne? - -(Palvelijalle:) - - Sano rouville, ett' ovat - tervetulleet tänne - -HENNEKIN - - Tulivat kuin kutsun mukaan! - -KAARINA - - Sanoinhan jo, että heidät kutsuin! - -HENNEKIN - - Niin, nyt muistan. Olen hajamieli tänään - Oomme kinastelleet tässä, mutta - älä heidän anna sitä nähdä. - -KAARINA - - Ellet itse sitä näytä! - Minähän jo nauran heitä aatellessain: - Täti Kirstin kummallinen puku, - kuosi Lyypekistä taikka Hollannista, - hänen paksu muotonsa ja ennen muita - lyhyt kaula, ruusunkarva iho. - Nenä pysty, joss' on loppumaton nuha. - Kautta Suomen kuulut aivastukset, - niiden jälkeen sadat siunaukset, -- - kuinka voisin niitä nauramatta - aateliakaan! - Milloin aika mulla vitkaan vierii, - silloin hänet kutsun -- että vain saan nauraa. - -HENNEKIN (poistuu sivuovelle.) - - Kuulen tulevan jo heidän. - Puhu heidän kanssaan ihmisiksi, - kaikki parhaaks kääntäin. - -(Rouvat tulevat. Tervehtimisiä.) - -KAARINA (suutelee kutakin.) - - Tervetullut, täti Kirsti! - Tervetullut, täti Kerttu! - Tervetullut, täti Sirkku! - Kuinka voitte? - Toivon, että terveet ootte. - -TÄDIT - - Terve tervehyttäjälle, - ehtoisalle emännälle! - Kuinka jaksat? - Kuinka jaksaa talon jalo herra? - -KAARINA - - Voimme varsin hyvin -- kiitos Luojan. - -KAIKKI - - Kiitos Luojan. - -KIRSTI - - Tulimme vain kolmin, - mutta aikaa varasimme - sitä runsahammin, - niinkuin pyysit, armas Kaari. - Voimme kanssas olla vaikka - koko päivän. - -KAARINA - - Kiitos siitä teille. - -KIRSTI (aivastaa.) - - Avit Jeesus! Mua vaivaa kesänuha. - -TOISET - - Avit' Jeesus! - -KIRSTI - - Luoja, taikka sitten tohtor' Karpalanus - minut siitä joskus vapauttaa! - Mikään ei niin kiusallinen ole - kuin tuo Juhanin- ja Jaakon-päivän - aikaan saatu kuiva kesänuha. - -KAARINA - - Istukaatte rakkaat vieraat! - Kutsuin teidät tänne, - koska täällä olen Hennin kanssa - neuvotellut asiasta, - joka tuottaa meille pari hauskaa päivää: - Hennin virkaanastujaisten muistopäiväks - oomme päättänehet Ruissalohon - kutsut laittaa. - Siihen iloon mukaan pyydän - myöskin teitä, rakkaat tädit. - -TÄDIT - - Niistä varmaan suurenmoiset tullee! -- - Kiitos rakas lapsi kutsustasi! - -KAARINA - - Ensimmäiset ootte kutsuvieraat! - Kotoanne nuoret neidet sekä herrat - seurannevat huviretkellemme. -- - Laulut, soitot, tanssit ovat - nuorten riemut. - Nuottaretket, shakit - vanhain herrain. - Kaikkein yhteiseksi ruokaa, juomaa, - minkä Ruissalossa riittää. - -KIRSTI - - Tämä kaikki muuten hyvä, - mutta tulee hiukan -- kuinka sanon -- - "räppänästä sisään", - kuten sananparsi oli - nuoruudessain Nousiaisten puolla. -- - Tuskin jaksan oikein päästä - selvyytehen, mist' on puhe! -- - Miellyttäisi hiukan molempia - toruskella: talon rouvaa sekä herraa. -- - Tapana on näihin asti ollut -- - älkää pahastuko -- jättää - viikon verran valmistuksiin -- - aikaa kutsutuille. -- - Neuvottelut sukulaisten kanssa - hm -- ja paljon muuta, paljon muuta. - Mutta nytpä tässä tänään saamme kutsun - tämän päivän juhlaan, heti. -- - Pelkään, että jokin erikoinen - (naurahtaa ilkeästi) - seikka oisi kiirehtänyt. -- - Esikoisen ristiäiset taikka muuta, - joka häiriön toi aivoihinne. - -KAARINA (punastuen) - - Mikään sekoita ei aivojamme. -- - Kutsu vähän myöhä lienee, - mutta, rakkaat vanhat tädit, - tunnettehan herra Kuokkinaisen, - jopa aina nuoruudesta asti: - ilon hetket suo hän itsellensä - vasta jälkeen pitkäin ponnistusten. - Yhden käden sormilla ne kaikki - laskea voi ilonhetket, - jotka aikana hän aviomme - antoi itsellensä. - Kun sen sitten joskus muistaa, - muotoja ei malta noutaa. - Siksi nytkin vasta tänään tiedon antoi. - - Työ ja uurastus on hänen osanansa, - työ tään kotikaupunkimme hyväks. - Lepo, ilo, nautinto on hälle vieras. - Töineen, lahjoineen hän kaunistus on Turun, - oiva esimerkki nuorisolle - kevyelle tämän nykyajan. - Enemmän kuin kukaan tätä ennen - Henni palvellut on yhteishyvää, - katsomatta omaa etuansa. - Valtiasmeren rantain helmi Turku -- - senhän tunnustavat ulkolaiset, -- - eikä Hennin osa Turun loistoon - ole vähin, vaikka itse sanon. -- - Niin, ken työss' on kiinni lailla Hennin, - ennätä ei valmistella viikkomäärin - juhliansa. - Työnsä äärestä hän tästä nousee, - sanoo: - "Kaarinainen, armas pulmuseni, - kuudes kerta valittihin minut - pormestariksi nyt tänne Turkuun - viime Valpurina, niinkuin tiedät. - Siinä onpi muiston syytä meille. -- - Siispä Kaarinainen tulit - luoksein oivaan aikaan, - juhla laittakaamme! - Laulut kaikumaan ja soitot soimaan, - nuoret karkeloimaan lattialle, - vanhat pulikoimaan apajalle, - saaliin hakuun, nuotin, verkoin." -- - Nyt hän itse riensi kaupungille - saamaan juhlan juonta kokoon. - -KIRSTI - - Ymmärrämme, leikkiäpä haastoin. -- - Oma vikamme, jos joku meistä - kesken pukeneena saapuu juhlaan! - -KAARINA - - Suonette kai, että hetkeks poistun, - muuttaakseni hiukan pukuani. - Sillä aikaa huvitelkaa toisianne! - Käsken palvelijan tuoda tänne - viinipikarit ja mesileivät. - -KIRSTI - - Ole hyvä, Kaarinainen! - -(Kaarinan mentyä:) - - Puku hällä Vesterlindin kankahasta! - Hinta kaksikymment' aartuata kyynär! - Siin' on väki, nämä Kuokkinaiset! - Tapoja ei enemmän kuin kauppiailla! - Aatelia ovat sentään olevinaan, - mutta käyttäytyvät niinkuin -- - kiitän sällit Ulvilassa. - Rahalla saa ostaa kaiken -- - paitsi oikeen tahdin. - -KERTTU - - Rouva Kaarinainen puhui suukkosista, - mutta minun silmissäni näytti - niinkuin oisi taistotantereella ollut - vähää ennen tuloamme. - -KIRSTI - - Oikein arvaat. Huhu tietää, että nämä - Kuokkinaiset epäsovuss' elää. - Mulle kertoi talon palvelija, -- - joka ikäns' elänyt on tässä - sekä siten tapahtumat tuntee, -- - että heti hääyön jälkeen - kiista oli ollut rouvan, herran kesken... - -KERTTU JA SIRKKU. - - Niinkö, niinkö! Kerro vielä, - mitä olet kuullut muuta! - -PALVELIJA (tulee ja asettaa tarjottimen pöydälle ja menee.) - -KIRSTI - - Hääyön jälkeen, aamusella, - kerrotahan talon herran nuorikolleen - julistaneen -- kolmikuukautisen paaston, -- - pyhäin kunniaksi. -- - Henni silloin määräs' vuode-eron, - joka tuskin keskeytynyt liekään. -- - Saisko ristiäiset tähän taloon! - Yhtä hyvin kuiva peitsen varsi tuolla - lehvän kantaa! - Voi en nauruani estää muistaessain - äsken lausumaani sanaa "esikoinen." -- - - Kerrotahan, että hääyön jälkeen - rouva harvoin mieheltänsä - kauniin sanan kuulee. - Pahat kielikellot kertoilevat, - että talon isännälle harvoin - arkipäivä sattuu, jok' ei vaatis -- - paastoomista, miehen sekä vaimon. - -KERTTU - - Oh, tää onko kaikki totta! -- - Miks'ei sentään oisi! -- - Monet muuthan kertoo samaa. -- - Onhan paljon maailmassa kummaa, - mikä näyttää uskomattomalta, - mutta hyvää tahtoa jos riittää, - uskoo lähimmäisestänsä vaikka mitä! - -SIRKKU - - Olen samaa heistä minä kuullut. -- - Täti Kirsti, emmeköhän käy jo - mesileivän sekä viinin kimppuun. -- - Meillähän jo aik' on täpärällä: - Juhlat Ruissalossa kohta alkaa. - -KIRSTI - - Aivan oikein, käymme toimeen, - mutta suonette kai anteeks, - jos sit' ennen pienen nuuskan otan. - Tohtor' Karpalanus, - jonka tunnemme me kaikki, - sanoi, apua kun hältä pyysin - näihin loppumattomihin aivastuksiin: - "_Similia similibus curantur_" - Latinaa vai kreikkaa, mitä lienee, - joka tapauksessa hyvin oppinutta. - Suomeksi viel' lisäs: - "Aivastukset parannetaan - aivastusten kautta", - sekä antoi mulle tätä nuuskaa, - omaa keittämäänsä sekä jauhamaansa - sisiliskon suolten sisällöistä, - sekä joistain muista, joit' ei voinut - mulle ilmoittaa -- ois mennyt lääkkeen voima. - Käski ottaa milloin aivastus jää kesken, -- - ennen ateriaa, viiniä ja unta. -- - Maksoin tästä kaksi aartuata. - -KERTTU - - Kaksi aartuata! Kauheata! - -SIRKKU - - Kerrassansa tavatonta! - -KIRSTI - - Kaksi aartuata nuuskarasiasta, - joka tuskin riittää syksyyn asti! -- - Säästääkseni rasiani sisällystä - kotioloissani teenkin siten, - että aivastus jos uhkaa jäädä kesken - riennän akkunahan, katson aurinkoa -- - nimittäin jos pilvinen ei ole päivä. - - Mutta ystäväiset, talon antimia - maistakaamme, terveydeksi -- "esikoisen". - -TOISET - - Sinun terveydekses juomme! - -KIRSTI (lyö pikarinsa pöytään) - - Huono viini! - Äitelä kuin hapan mesi! -- - Toivokaamme, että Ruissalossa - edes hiukan parempata tarjoavat! - Kaikki Valtiasmeren merirosvot - ovat Kuokkinaisten kauppatuttavia. - Ihme, että viinit sentään huonot. - -KERTTU - - Kuka tietää, ehkä syy on palvelijan! - -KIRSTI - - Isäntänsä mukaan rengit. -- - Mutta eiköhän jo meidänkin ois aika - valmistamaan itseämme - juhlaan Kuokkinaisten! - -TOISET - - Talon rouva valmistuksiinsa lie jäänyt, - rientäkäämme mekin, aika joutuun kuluu. - -KIRSTI - - Kun nyt tietäis, ketä ritareita - juhlaan saapuu, - että voisi arvioida, - kannattaako ottaa mukaan - tyttärensä. -- - Ritarit jos kutsuu itse herra Henni, - on kaniikki Jakob Hordinch - miesnä ensimmäisnä, - toinen ehkä isä Miltopaeus, - kolmantena Paavali on varmaan, - dominikaaniluostarin tuo päämies, - neljäntenä mestar' Hanhipelto, - viidentenä merirosvo Voionmaalta. -- - Niin ne saapuis rivi rivin jälkeen - kaikki viiniratit sinne koolle. - Kukin omaa maataan! -- Tuttu juttu. - Kaarinainen Turun jalosukuisien - kutsuu kevyimmät nuorukaiset, - sillä paastoja ei hälle ole - oma mieli määräellyt. -- - Mutta, kuten sanoin, - kunpa sen vain tietäis, - kannattaako ottaa mukaan tyttärensä. - -(Soittaa:) - - Ilmoitamme emännälle lähdöstämme, - sekä että meidät kohtaa aikanansa - laiturilla läpsinemme, -- - sekä harmaahapsinemme. - -(Sisään tulleelle palvelijattarelle:) - - Sano rouvallesi terveisemme, - että toivon mukaan hänet kohta - Ruissalossa tavannemme! - -(Palvelijatar menee) - - Kolkko, kolkko talo tämänlainen, - Joss' ei lapsen naurut koskaan raiu! - -SIRKKU - - Kaarina saa siitä kiittää Luojaa, - ett' on säästynyt ja nähtävästi säästyy, - vaaroista mi synnyttäjän kohtaa. -- - -KERTTU - - Sitä myöskin minä! - Kaarina saa kiittää Luojaa! - "Onnelliset ovat nisät, -- - jotka eivät imettäneet". - Niinhän sanoo isä Miltopaeus. - -KIRSTI - - Heinää koirillesi! -- - Olettepa aika hassut! -- - Ennen minä pyöräytän lapsen, - kuin on keitän -- jauhopuuron - seitsenhenkiselle perehelle. - -(Menevät). - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Juhlat Ruissalossa. - -Pitkä kapea sali. Etualalla, vasemmalla ja oikealla seinustalla -goottilaistyylinen jykevä penkki ja sen edessä vahva, katettu pöytä. -Juhlavieraat istuvat arvojärjestyksessä. Oikean pöydän takana -arvokkaimmat ja vasemman takana vähemmän arvokkaat vieraat. Isännän -kohdalla seinällä sotisopa ja vaakuna. Pöytien edessä ei ole istuimia. -Siinä liikkuvat antilaat, jotka kuljettavat isoja, hopeisia -paistinlautasia, antaen kunkin vieraista aikanaan leikata itselleen -paistista. Toiset antilaat kuljettavat hopeisia viinikannuja ja -täyttävät vieraiden pikareita. Keskilattialla kaluaa koira luita. -Oikealla puolella, penkin yläpuolella on akkuna, jossa on pyhää -Henrikkiä ja Lallia esittävä lasimaalaus. Samanpuoleisessa nurkassa on -iso kaappi. Siitä heti vasemmalla, peräseinässä on kaksoisovi, josta -näkyy seuraava huone. Sen akkunoista ja avonaisista ovista näkyy -puutarha, meri ja Turun kaupunki. Kaksoisovesta vasemmalle on -astiakaappi, ja Neitsyt Marian kuva. Vasemman nurkan ja siinä olevan -penkin välillä on ovi niinsanottuun pirunkamariin. - -Antilaita, soittajia, laulajia ja ilveilijöitä. - -HENNEKIN - - Kuin rubiini on kaunisteena kullan, - niin viinit ovat hyvän laulun kanssa. - Ja niinkuin smaragdi on sormuksessa, - niin pitoin kaunistuksena on virret. -- - Siis laulajat te virttä vetäkäätte! - -LAULAJA (säestää lauluaan kitaralla. Säestykseen ottavat osaa myöskin -soittajat.) - - Oli ennen sankar' suuri - kuulu Karjalan kuningas -- -- - -RITARI SUOMELA - - Ei tuota! Laulakaatte meille pojat: - "Marketta, korea neiti, - keträeli joutessansa" -- -- - -KAARINA - - Sen saatte, kunhan juovutahan ensin, -- - nyt lauletaan tuo vanha sotalaulu, - sen aikana on oiva keskustella. - -(Huutoja: "Oikein! Oikein!") - -Laulun aikana keskustellaan, nauretaan, syödään ja ryypätään. -Ilveilijätkin joskus innostuvat säestämään. - -LAULAJA - - Oli ennen sankar' suuri, - kuulu Karjalan kuningas, - koko Suomen valtamiesi, - isänmaan iso isäntä, - rohkea Antero Oroinen. - Laittelevi laivojansa, - tyyrin vartta valmistavi, - ruotsein maalle mennäksensä. - - Pystytti pisimmät parret, - piirat pitkät siihen pisti, - suurten haahten purjepuiksi, - nuorat nahkaiset viritti, - nosti purjehet punaiset, - kirjoraakahan rakensi, - latoi laivoja lähelle, - niinkuin sotka poikiansa. - - Oli haahet hankittuina, - laivat suuret laitettuina, - punaisilla purjehilla, - viherjäiset viirit päällä, - meni Ruotsihin sotihin, - vetten taakse tappelohon, - ryöstöhön rumien maahan, - surmaksi isojen sulhoin. - - Yli aaltojen ajeli, - läpi laski lainehien, - yli harjan, halki toisen, - leveästi laivat kulki, - kokka koskena kohisi, - tuuli mastoissa tohisi, - köydet vinkui vinttilöinä, - lauloi laidat tammipuiset. - -(Ritarien kuoro:) - - "Köydet vinkui vinttilöinä, - lauloi laidat tammipuiset." - - Itä painoi purjehesen, - tuimasti meni venehet, - yli aallon siivettivät. - Päivä laski luoteen alle, - ranta nousi lännen alta. - Laivat juoksi joutuisasti, - ohi kaikki kuohupaikat, - kiertäen kivet siniset. - - Tuo on Karjalan kuningas, - sekä Suomen Kaikkivalta, - itse Antero Oroinen, - näki maan, havaitsi rannan, - haahet rantahan rakensi, - aluksensa ankkurihin - saatuansa ruotsein maalle, - ruotsein suureksi suruksi. - - Astui maalle manterelle - ruotsein maalle mairehelle, - jalkojaan Ievähtämähän, - henkeään vedättämähän, - alle Sigtunan sinisen, - alle Birkan pikkaraisen. - Siihen leirin laitteleikse, - leirin suuren ja sorean. - - Sanan linnahan lähetti, - kirjan kultaisen kuletti - rohkea Antero Oroinen - Ruotsin Sonnien sekahan, - suurten sankarten salihin, - tottihollarin tupihin, - linnan vanhinten vajoihin, - sanan lausui, noin nimesi: - - "Onko linnassa lihoa, - onko härkiä lahattu, - onko voita Volmarissa, - maitoa Meelarin takana, - oltta Birkan kellareissa, - sekä ruokaa Ruotsin maalla, - suomalaisen iltaiseksi, - karjalaiselle veroksi?" - -(Vanhojen ritarien kuoro:) - - "Suomalaisen iltaiseksi, - karjalaiselle veroksi." - - Lausui Lauri Laurinpoika, - sanoi Sigtunan isäntä: - "Onpa linnassa lihoa, - Sigtunassa särpimiä, - maitoa Meelarin takana: - Tauti meiltä tamman tappoi, - tuoll' on raato rauniolla - miehen suuren suupalaksi." - -(Nuorten ritarien naurava kuoro:) - - "Tuoll' on raato rauniolla - miehen suuren suupalaksi." - - Tuopa Karjalan kuningas, - meijän kuulu kullan solki, - itse Antero Oroinen, - siitä suuttui ja syäntyi. - Pani jouset joikumahan, - jänteret järäjämähän, - kivileivät lentämähän, - alla Sigtunan sinisen. - - Ampui kerran, ampui toisen, - meni räystähät rämynä, - tuohet lenteli levyinä. - Ampui linnan liipinlaapin, - kastarit ylösalaisin. - Miestä otsahan osasi, - löi hevosta lautasehen, - sankaria sorvenpaikkaan. - - Savu nousi Sigtunasta, - panu Birkassa pamisi, - tomu suitsi, tukka tuoksui, - veri mullat pehmitteli, - miesten päät katuja peitti, -- - Lauri lehtohon pakeni, - Harteviikki haavistohon, - Steeni Fincke tienohe'en. - -(Ritarien kuoro:) - - "Harteviikki haavistohon, - Steeni Fincke tienohe'en." - - Oli harmo hankittuna, - satuloitu sorja orhi. - Tuopa Karjalan kuningas, - kypärikulta meijän kuulu, - itse Antero Oroinen, - hyppäsi hyvän selälle, - satulahan sorjan orhin, - antoi juosta jouhihännän. - - Neiet itki Sigtunassa, - Birkassa pyhäiset piiat, - että poiat pois tulivat, - sulhot surman alle saivat, - valittivat vaimot valjut, - itkivät ne öin ja päivin, - että miehet mistattihin, - miekoin maahan murrettihin. - -YLIANTILAS (lyöden tarjotintaan, kuuluttaa:) - - Kaniikki Turun, pater Voionmaalta, - Jakobus Hordinch, pyytää hiljaisuutta. - -KIRSTI (kuiskaa vierustoverilleen:) - - Jakobus Hordinch rupee saarnaamahan, - siis hiljaisuutta kaikin mokomin! - -(Sali rauhoittuu.) - -HORDINCH - - Tää jalo, suuri seura pitkin iltaa, - on iloinnut ja nauttinut sun pöytääs, - Hennekin Kuokkinainen, suuri sankar', - viis vuotta Turun ylimpänä ollut. -- - Sun kunniakses tahdon lausuella, - sen mitä tuntee vieraas muistellessaan - sun töitäs kotikaupunkisi hyväks. -- - Me näämme tämän jalon huvilinnan, - tään sukutalon vanhain Kuokkinaisten, - mi ruokineen ja juomineen ja noine - puutarhoineen ja jätti-tammistoineen, - on lahjoittanut meille tänään päivän, - mi muistoon piirtyy kultakirjaimilla. -- - Me näämme jalon herrasväen tässä - viel' elon parhaimmassa voimissansa. - -KIRSTI (puhuu jotain vierustoverilleen.) - -HORDINCH - - Ois onni Turun kaupungille suuri, - jos Jumalamme kanssa voisit vielä, - eespäinkin palvella sun lahjoillasi - virassa, johon kaitselmus sun määräs - ja Turun porvarien vaalipäätös. -- - Ma lienen ainoo muukalaista juurta, - ja voin siis silmäellä kauempata - ja imartelematta arvostella. - Siis kunniamme talon isännälle, - ja emännälle ehtoisalle samoin! - -(Malja.) - - Yks seikka älköön jääkö mainimatta: - On Ruissalossa isännöinyt kauan - tää jalo Kuokkinaisten vanha suku. - Sen eloss' olevista jäsenistä - on jäljellä vain jalo isäntämme. - Tään puutteen laskemme me sydämelle - niin isännän kuin emännänkin, että - viis vuotisjuhlaa kun taas toivon mukaan - me viettää saamme herra Hennekinin, - myös silloin näämme suvun uuden vesan! - -(Kaikki remuavat. Kaarina ja Hennekin kumartavat.) - - Ja lisäks' vielä mainitakseni senkin, - mi koskee katolista kirkkoamme --: - Sun rikkautes herra Kuokkinainen, - on tehnyt mahdolliseks muistaa joskus - suurlahjoituksillasi seurakuntaa. - Eik' yksin rikkautes, vaan ennen muuta - tuo jalo mielenlaatu sekä hurskaus - ei salli kaivaa kymmenystäs maahan, - se hengen oli taikka aineen lahja. - -HENNEKIN (kumartelee.) - -PRIOORI PAAVALI - - Ma yhdyn siihen mitä veli Hordinch - nyt juuri lausui, sekä vielä lisään -- - ma myös oon muukalainen niinkuin hänkin -- - niist' töistä sanan, mitkä tehnyt onpi - Hennekin Kuokkinainen luostarille - dominikaanein. -- Esirukoukset - senvuoksi veljeskunta taivaan puoleen - sun puolestasi mielin vilpittömin - ja kiitollisin uhraa aamuin, illoin. - Me rukoilemme sulle pitkää ikää. - Ja lapseton kun Abrahamin lailla - sa oot, niin kertaan, minkä Hordinch lausu - "Ei vieras Eleasar sua peri, - on Kaarinalla vuoden päästä poika!" - -KAARINA (nauraa.) - -KIRSTI - - Miks' Saara nauroi? Onko mahdotonta? - -HENNEKIN - - Ma kiitän puheistanne, hyvät herrat, - mut sentään luulen, ettei ennustukset - nuo lausumanne voine käydä toteen - senvuoksi varsinkaan, kun ennustitte - ne täällä, jossa suvun muistot elää. - -KIRSTI - - No, joko Abrahamkin epäelee? -- - On Kuokkinaisten lasten äänet täällä - jo kajahdelleet monta vuosisataa. - -PAAVALI - - Jo kajahdelleet monta vuosisataa? - -HENNEKIN (ilmeisesti jo humalassa, liikutettuna puheista:) - - Niin, oikeass' on jalo rouva Kirsti. - Isäni, kuulu Henrik Kuokkinainen, - jok' kuoli lähes satavuotiaana, - hän kuullut oli isoisältänsä - sukumme ammoisin jo valtiaina - sodan ja myöskin rauhan töissä olleen. - Ja minne sukumuistot ulottuvat, - nuo muistot muinaisihin sotavuosiin, - niin aina isäntänä Ruissalossa - on Kuokkinaisten sukuvanhin ollut. -- - Niin eräs heistä, Repo Kuokkinainen, - sai sankarkuolon Auran taistelussa, - noin kaks ja puoli vuosisataa sitten - päämiesnä, kuninkaana suomalaisten, - Kupittain lähteen luona, joka täynnä - ol' ollut silloin hyytynyttä verta. - Kun kuuma taistonpäivä vihdoin päättyi, - niin seisoi joukot vielä lyömätönnä, - molemmin puolin taistoon valmihina. -- - Päämiehet meidän kävi neuvotteluun - Koroisten luona, saaden päätökseksi: - Pääjoukot siirtyy uusiin asemihin, - ja Revon poika, Heikki Kuokkinainen, - käy uhriks' pienen jälkijoukon kanssa. - - Jo päivä nousi vanhan linnan luona, - kun Heikki, Revon poika, joukkoinensa - tuon heittyi Ruotsin kuninkahan armoon. - - Nuor' Kuokkinainen silloin Kupittailla - sai purppuralle puuntavaisen kasteen - ja lyötiin ritareiksi tovereineen. -- - Ja Ruissalossa pyhä uhrilehto, - tuo ikivanha jätti-tammimetsä, - se lyötiin kumoon uuden uskon vuoksi. - Ja isiemme pyhä uhrilähde -- - se, jonka vettä täällä vielä juomme -- - se lapioitiin umpeen manauksin. - - Näin Ruotsin mies pääs' valtiaaksi Auran. - - Ja tuosta lähtehestä taru kertoo: - Min lapioiden saivat päivin umpeen, - sen viereen aamuin ilmaantui taas uusi; - ja lähde vielä pulppuilevi tänään. - -PAAVALI - - Tuo lähdejuttu ei oo pelkkä satu. - Dominikaanein luostarissa kerran - ma arkistosta löysin pergamentin, - ja siitä luin, kutka luostarveljet, - sai tehtäväkseen lapioida umpeen - tuon pakanoiden vanhan uhrilähteen. - Kaks miestä joka aamu Ruissalossa, -- - vuos' vuoden jälkeen -- aina joka aamu. - -RITARI SUOMELA (vastakkaisessa pöydässä, humalaisena:) - - Ma halajaisin tietää, mitä kertoo - dominikaanein pergamentit noista - Ruissalon uhrilehdon tammipuista, - senjälkeen, kun ne maahan lyödyt oli. - -PAAVALI - - Ne luultavasti siihen mätänivät. -- - Ei aikakirjat niistä mitään kerro. - -SUOMELA - - Sen uskon, että pergamentit munkkein - tuon pikku seikan ovat unohtaneet. - Mut Muistotar tuo meidän kertoo, että - nää pyhäin jättitammein jylhät rungot - sai tuoduks' Ruotsin maalle. Sitten niistä - siell' laivain emäpuita vestettihin. - Ja laivat ajan tullen maihin laski - tuon Ruotsin suuren joukon Ulvilassa... - -(Naurua, melua, "hei"-huutoja.) - -KANIIKKI HORDINCH - - Ma sulle, nuori herra, huomautan: - On viininhöyry sekoittanut mieles, - kun siihen määrään ritarkunniasi - voit unhottaa ja mennä loukkauksiin, - jotk' alentavat sukus aateluutta - ja kuollehien miesten mainetöitä... - -SUOMELA - - Te pappi ootte, muuten ehkä teidät - tilille nuhteistanne pakottaisin! - (Kuokkinaiselle:) - Isäinne eestä häpeen totisesti! - -KANIIKKI HORDINCH (karkaa ylös miekka paljaana:) - - Nulikka, tahdon tapella sun kanssas'! - -SUOMELA (nauraa röhisten:) - - Kai emännöitsijäsi kanssa, niinhän? -- - Pois siianvartaas' tuppeen! Saarnaa sinä! - -HENNEKIN - - Voit olla oikeassa sinä Hordinch -- - Mut oikeammass' on tuo nuori herra. - Ne siirtyi sankarjoukot sisämaahan - ja siellä taistelevat vielä tänään. -- - Me nöyräniskat, jotka antauduimme, - me kastettiin ja lyötiin ritareiksi, - se totta on, jos mikään totta lienee! - Puut pyhäin uhrilehtoin lyötiin kumoon, - ja pyhät uhrilähteet häväistihin, - mut Jumalat nuo ylhäiset jäi eloon. -- - Te ristin miehet julistatte vihaa, - ja kostoa ain' neljänteenkin polveen. - Niin myöskin suomalaisten Jumalien - sai kostottaret hirmutehtäväkseen - meit' töistä esi-isäin kuritella. -- - On mulla Kuokkinaisten pää ja aivot, - muu tomu Auran kunniakalmistoissa. - - Tuo, tohtor' Karpalanus, iskurautas! - Oon varma, että lyöt sen vaikka mihin -- - et veren pisaraa saa minust' irti. - -(Monet, Hennekinin kalvenneita kasvoja katsellen, huokaavat: "Voi -kauheaa". Muuten vallitsee salissa kuolonhiljaisuus.) - - Hän, herra Hordinch, ja myös herra Paavali - kun mulle ja mun emännällein lausui: - "Ei vieras Eleasar sua peri, -- - on vuoden päästä Kaarinalla poika", - niin silloin ilmestyi mun taaksein haamu, - es'isäin muoto, sotakalpoinensa, - ja laskein rautakouransa hän yllein - näin lausui mulle vihaisena, vimmoin: - "Sa kurja Kuokkinaisten viime tomu, - sun kanssas loppuu Kuokkinaisten suku!" - - Kun juonut olen milloin viinimaljan - tai suonut itselleni levon, ilon, - tai käynyt yhteyteen naisen kanssa, - niin silloin aina mulle ilmaantuvi - tuo haamu kalpoineen ja silminensä, -- - ne veren viime pisarankin vievät... - On osanani työ ja kieltäymykset; - ja lähdettyäin täältä isäin luokse - jää autioksi Kuokkinaisten paikka... - -(Kuolonhiljaisuus. Kirsti heiluttelee päätään ja kuiskailee tuskin -jaksaen hillitä itseään: "Häväistys! Häväistys!"...) - -KAARINA (kauhuissaan ja kalpeana:) - - Mä varmaan pyörryn, saanko kylmää vettä! - -ANNIKKI (tuo vettä.) - -HENNEKIN - - Tuo on sen vanhan uhrilähteen vettä. - -KAARINA - - Se virkistää! Sun puhees kauhistuttaa! - Oi sano näille, että olet juonut - pääs sekaisin ja puhut joutavia! - -HENNEKIN - - On selvä pää, en ole humalassa. - -KIRSTI - - No tääkös nyt on vasta roskajuttu! - -KAARINA (Hennekinille:) - - Miks' ennen kertonut et mulle tuota? - -HENNEKIN - - Ma luulin viisaammaksi vaiti olla. - Ja kun ei kukaan sanonut näinikään: - "Ei vieras Eleasar sua peri, - on Kaarinalla vuoden päästä poika". -- - Sun otin vaimokseni, koska tahdoin - ma suoraan uhmaella Sallimusta, - ja toivoin suvulleni pelastusta. -- - En selvittänyt edes itselleni - tuot' ole vielä kummaa kysymystä. - - No, mitä sanot, tohtor' Karpalanus, - sa mestar' horoskooppein, salaoppein? - -KARPALANUS - - Ma sanon, että koska pikarit - on tyhjenneet ja päivä kohta laskee, - niin vaietkohon riidat mennehistä. -- - Nyt nuoret kaikki ulos karkeloimaan, - siell' laulut, soitot iloisina soimaan, - ja vaarit apajoilleen pulikoimaan - Ruissalon vanhain herrain tuttuun tapaan. - -(Kuuluu huutoja: "Hyvä, hyvä." Käsien taputusta. Yleisen hilpeyden -vallitessa hajautuu seura. Useat nuoret poistuvat tanssien. Näyttämölle -jäävät Kaarina ja Annikki. Ulkoa kuuluu tanssi ja laulu. Osa -tanssikenttää näkyy akkunain ja ovien kautta.) - -ANNIKKI - - Kuin palvella voin teitä, hyvä rouva? - Te näytätte niin kovin uupuneelta. - -KAARINA - - En käskenyt sua avukseni jäämään. - -ANNIKKI - - Se totta on ja pyydän anteheksi. - Ma jäin, kun kukaan muu ei jäänyt tänne. - Ma tahdoin jäädä teitä lohduttamaan. -- - Mun asiani kysellä ei ole, -- - sen kyllä ymmärrän ja hyvin tiedän, - mi aiheutti surun, pahoinvoinnin. - Mut viaks' laskettane sit' ei mulle, - jos hyvää tarkoittaen jään ma tänne - ja poistun ensi viittauksestanne. -- - Jos sallitte tään orjattaren haastaa, - niin lausuisin ma vielä pari sanaa -- - En vaieta voi minä, eikä kukaan, - ken havainnut on tämän hurskauden, - tuon tekopyhän, viisaan vaivaisuuden, - mi herra Hennekinin olinmailla - kuin kuuma poutatuuli polttaa kaiken, - mi kukoistaa kuin kevään vehryt nurmi. - -KAARINA - - On sanas ehkä liian ankaroita. - -ANNIKKI (innostuen:) - - Jos mull' ois mies noin vanha, ikäloppu, - mi ajast'aikaan luostarveljen lailla - vain kidutuksin, paastoin päivät viettäis - ja kaikin sielun voimin ahmis kultaa, - ja pappein kanssa sielunautuudestaan - kävisi kauppaa kultapyörylöillä, - sill'aikaa kun mun nuoruuteni ruusut, - lakastuis elon hukkaan vieriessä -- - ah, Luoja varjelkoon, mit' aattelenkaan... - -KAARINA - - Ei käy, ett' isäntiäs tuolla tapaa - sa arvostelet heitä moitiskellen. - -ANNIKKI - - On totta tuo, mut totta myöskin tämä: - Jos minä rouva oisin ja te orja, - niin kysyisin ma teiltä: "Miltä näyttää? - Ehk' onko joku kohta rempallansa?" - -(Ulkona tanssitaan. Kuuluu laulua.) - - Ja jos tuo orja mulle sitten vastais, - näinikään, vanhan runolaulun lailla: - Ei pitäisi neien nuoren, - miestä vanhoa valita. - Vilu kämmen, jäinen jalka, - kylmät kylkensä molemmat. - Ei älyä neiti nuori - vanhan miehen miettehiä, - eikä vanha varsinkana - tunne nuoren tarpehia. - Yksin saapi vanhan vaimo, - käyä päivänsä pätöiset, - yksin lähteä levolle, - ei ketänä kumppalina, - joka suuta suikkajaisi, - syyhyttelisi sivuja, - kupehia kutkuttaisi, - lantehia laitteleisi. - Vanha on leikkinsä pitänyt - viettänyt iloisen illan - kanssa toisen morsiamen, - niin vastaisin ma orjattarelleni: - "Suur' kiitos sulle vastauksestasi! - Oot viisaampi kuin miksi sinut luulin!" - -KAARINA - - Mut rakas lapsi mene, jätä minut! - -ANNIKKI (menee.) - -KAARINA (yksin) - - Lie kiusaaja se, joka mieleheni, - täll' oudoll' iltahetkellä tuo kuvan - Olaus Hordinchin, ritarin uljaan. - On pääni sekava ja pelkään jotain. -- - Ma pelkään jotain Hennekinin suhteen. - Luvaton kuva! Mene matkaas' sinä! - -(Polvistuu Neitsyt Marian kuvan eteen:) - - Oi äiti Jumalan, sa neitsyt pyhä, - sa taivaan valtiatar, puhdas yhä, - sun etees polvistun mä synnin orja - ja rukoilen, pois aja kuva sorja - tuon vieraan, kauniin, uljaan Olaus herran - jonk' katseen kohtasin ma täällä kerran. - En pois saa mielestäni sorjaa kuvaa - ma omin voimin, yhä kirkastuvaa. -- - Sa taivaan Valtiatar, neitsyt pyhä, - oi äiti Jumalan, sa puhdas yhä, - mun auta, hoivaa sydäntäni arkaa! - Suo rakastaa mun yksin Henni-parkaa! - - Oi pyhä neitsyt, äiti Jumalani, - mun rukoile sa kurjan puolestani - nyt tänään, sekä kuolinhetkelläni! - Niin, amen, -- ota haltuus elämäni. - -KIRSTI (tulee täydessä humalassa. Kaarinalle:) - - Jo heitä, lapsi, rukoukses hiiteen! - Sa etkö kuule, kuinka laulu raikuu? - Jos oisin nuori, kaunis niinkuin sinä, - en täällä istuis näkymättömissä. - -KAARINA (On noussut ylös. Istuutuu.) - - On pääni kipeä ja mieli raskas, - en voi ma huvitella niinkuin toiset. -- - Täss' aattelinkin juuri asioita, - jo lienen joutunutkin jonnekunne, - kun palvelijat mua pilkkailevat! - Näit Annikin. Hän tässä mulle saarnas, - kuin pappi paras, erheist' elämäni. - -KIRSTI - - Kyll' ootkin saarnaa vailla, ripitystä! - -KAARINA - - Ma saarnoihin jo olen kyllästynyt, - nyt jätä minut hetkiseksi rauhaan. - -KIRSTI (istuu Kaarinan viereen.) - - Nyt rauhaan! Eipä niinkään. Istun tähän. - Sa yhtä saarnaa vielä olet vailla. - Sen tässä pidän, sano mitä sanot! - Sen tässä pidän, -- ripitän myös sinut. -- - He, tuossa pikarisi, tässä minun! - Ma armokalkin ryyppään ensin kanssas - kuin pater Paavali tai Miltopaeus. - -(Juo.) - - Sen vannon, tästä tuli tilin päivä! - Siis ensin: Mitä hyödyt sinä siitä, - ett' aviossas olet uskollinen? - Ken kiitoksen tai kunnian sulle antaa - siit', että kaljupäisen hyväks' uhraat, - sa parhaat elon vuotes, nuoruutesi? -- - Oot kohta vanha, lahot haudassasi, - sun katoo sinne silmäs, ruusuposkes, - pois hyväilyittä, -- -- ah! ja suuteluitta. - Ken kunnian koskaan siitä sulle suopi? -- - Ken kiitoksen tai edes hyvän sanan? -- - Sa tiedät, olet kuullut, saarnaveljet - ett' ihailevan kirkonarmon suovat - vain Maria Magdaleenain kaltaisille. -- - Jos oisin nuori, kaunis, niinkuin sinä, - niin parin tanssijoista valitseisin - täks illaks taikka eliniäkseni, - niin totta kuin ma olen Kirsti Hirvo! -- - Ain' ilo lyhyt voittaa pitkän vaivan! - -KAARINA - - Sa etkö muista: olen naimisissa? - -KIRSTI - - Oot naimisissa! Tuonhan toki tiedän! -- - Oot naimisissa! Kuinka lapsellista! - Sa itse valitsitko puolisosi? -- - Kai tiedät, että isä, äiti antaa - voi tyttärensä miehelle, jot' tämä - ei vapaaehtoisesti tahtois' ottaa. - Näin kävi sinun. Siksipä et ole - sa omast' tahdostasi naimisissa. - Ja mit' ei omast' tahdostaan oo tehnyt - siit' ei oo myöskään vastuuss' sieluinensa. -- - Tään luulis ymmärtävän tuhmemmankin. - -KAARINA - - Mua suoraan sanoin kauhistuttaa kuulla - puhetta mointa vanhan naisen suusta! - -KIRSTI - - Kenties ois totuus suloisempi kuulla, - jos julistaja nuor' ois, kokematon? - -KAARINA - - Mut aatelkaahan, tehän ootte äiti? - -KIRSTI - - Ja sinä siks' et tule täällä koskaan! -- - Jos tyttäreni ikälopun viereen - vain haluais, niin varma voit sa olla, - sit' että kaikin voimin vastustaisin! - Ja jos se jotenkuten tapahtuisi, - ma häpeästä varmaan läkähtyisin! -- - Tuo orja viinin tarjottimin pöytään; -- - mut onnen laita niin ei oo, mua usko! - Sen ottaa kukin itse, kysymättä. - Tienviittoina on silmät, tunto, sydän. -- - Sa varmaan ruokapöydässä et nähnyt, - kuin usein Olaus Hordinch sinuun katsoi, - ja moni nuori, kaunis Turun herra? - -KAARINA (katselee kauhistuneen näköisenä eteensä.) - -KIRSTI (tuppautuu Kaarinaa lähemmä.) - - Mies meestä tehty on tuo Olaus Hordinch, - tuo sorein sokerista sorvaeltu, - somasti suu sen luotu laulamahan, - ja jalot jalat taiten tanssimahan - käsvarret halauksiin, nauratuksiin. -- - Jos viisas oot, teet niinkuin minä neuvon: - Sua Olaus Hordinch oottaa ruusustossa; - ma hänet juuri äsken sinne jätin, - ja sinusta me siellä juttelimme. -- - Jos häneen liityt ilman viivytystä, - saat ensi yösi paastotonna viettää, - tuon hurjan merirosvon hyväilyissä. - -KAARINA - - Ma pelkään: täti ryypännyt on liikaa -- - -KIRSTI - - Sen verran vain, ett' olen iloisempi. - -(Nousee:) - - Nyt maata lähden, olen väsyksissä. - -(Mennessään Kaarinalle:) - - Viel' olis puhumista, -- kieli syhyy, - mut tästäkin jo näytät punastuvan. - -KAARINA (yksin) - - On ihmeellistä, kuinka tarkoin lausui - tuo naittaja mun omat aatokseni, - mun salaisimmat sydäntoiveheni! -- - Tään illan tapaista en toista saane - ma vuosikausiin, totta totisesti! -- - Se tyhmä ois, ken moisen onnen kiertäisi - Siis Olaus Hordinchin ma luokse riennän, - oon sieluineni hänen etukäteen! - -(Uloshyökätessään hän kohtaa Hennekinin, joka on juuri tullut sisään -perältä, oikealta.) - -HENNEKIN (katsoo tutkivasti Kaarinaan.) - - Sun vakavuutes mua ilahduttaa, -- - on kaunist' täällä nähdä sinut yksin. - Ei tanssin humu sovi arvollesi, - kun oma miehes sitä kerran karttaa. -- - Ma pikimmältäin tulin luokses tänne - viel' antaakseni pari ohje-sanaa: - Tuon tanssin jälkeen vie yöpuilleen kaikki - ja sulje ikkunat ja ovet tyystin. -- - Yö nukkukaatte kristittyjen tapaan! -- - Ens' yön ja huomispäivän viivyn poissa - ma vanhain kanssa siika-apajalla. -- - Sill'aikaa hoida sinä isännyyttä - ja katso, että talon maine säilyy - niin viinin kuin myös ruokienkin suhteen. -- - Ma toivon Herran hyvää yötä sulle! - -(Suutelee vaimoansa kädelle. Menevät katsomatta toisiinsa. Erkanevat -kaksoisovella, perällä toisistaan, Kaarina vasemmalle, Hennekin -oikealle. Hetken perästä saapuvat palvelijat ja alkavat sytytellä -kynttilöitä.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ruissalossa. - -Sama näyttämö kuin edellisessä. Toisen juhlapäivän ilta. Pari -palvelijatarta siistimispuuhissa. Taustalla, pienen pöydän ääressä -mustalaistyttö, yksin povaamassa. Hän laulaa veltosti ja epäselvästi, -muuta ajatellen, venyttäen viimeisiä säveleitä kummallisen pitkiksi. -Hänellä on matala, kaunis altto. Toiset huoneessa olijat eivät kiinnitä -häneen huomiotaan, ennenkuin sitten, kun hän rupeaa puhumaan. Kynttilät -vedon vuoksi palavat rauhattomasti. - -MUSTALAISTYTÖN LAULU. - - Iäisyys on siitä mennyt, - kun sa luotain läksit pois. - Ratsullesi viheltelit, - että juoksis nopsemmin. -- - Mieleeni jäi tyhjyys, kaiho vaan. - Yksin kaikkialla olla saan. - - Rakkaudesta sinuun riudun -- - sinä minut unhotit! - Ratsulles' sa viheltelet, - jotta juoksis nopsemmin! - Mielessäin on tyhjyys, kaiho vaan, - Yksin kaikkialla olla saan. - - Liiton kanssas tein ma kerran - uskollinen ollaksein. -- - Ratsuas' sa hoputtelit, - jotta juoksis nopsemmin! - Mailla kaihon minä kuljen vaan, - Yksin kaikkialla olla saan. - - Kohta suruun kuolen, armas! -- - Kukkia tuo haudallein! - Ratsulles' sa viheltele, - jotta juoksis nopsemmin - sinne, missä hautakummullain - tuuli muistovirttä laulaa vain. - -PALVELIJATAR I - - Nepä vasta oli kemut eilen, - vertaa vailla nykypolven aikaan! - Puoli härkää meni menojansa, - viini virtas, virtas tynnyrittäin! - Kaikki mestarkokit -- Turun parhaat, - tusina vai pari heitä oli, - kaiken viisautensa saivat panna - liemiin, soppiin, leivoksihin, simaan, - sekä häränpaistiin lemuavaan. - Ja tuo melu, kisat, leikit laulut, - sekä tappelutkin tuimanlaiset! - Tuonpa ilon kaiken kuka näki, - kiittää äitiänsä syntymästään! - Mekin orjaraukat, onnipuolet - saimme osan iloist' isoisien. - Ilonpidot kyökin pihatolla, - puolyönaikaan, voi sun voi ykskerta! - Renkipojat naurattivat meitä! - -PALVELIJATAR II - - Saskaa säälittelen minä sentään. - -PALV. I. - - Oma syynsä! Miksi riitaa haastoi - turhan tähden kiivaan Mikon kanssa! - Voi voi voi, kun naurattaa nyt vielä! -- - Muistan kuinka Saskan silmät pyöri, - kun hän karkas Mikon kurkkuun kiinni - huutain: "Maksa heti aartuaiset, - jotka viisi vuotta sitten annoin!" - Nauroin siihen paikkaan katketaksein, - kun hän kertas: "Maksa aartuaiset!" - Tuppiveitsen iskuun Saska kaatui, - tuskin lauseens' saaden loppuun asti. - "Siin' on sulle vanhat aartuaiset!" - Mikko huus ja nurmeen ruumiin paiskas. - -PALV. II - - Saska-parkaa käypi sentään sääliks, -- - sinäkään kun apuhun et mennyt, - vaikka kolmantena siinä seisoit! - -PALV. I - - Apuun mennyt! Kuka siinä ehti! -- - Muistan, kuinka Mikko ensin huusi: - "Päälle käy tai korjaa täältä luusi!" - Väliin aioin mennä, mut kuin nuoli - Saska silloin lensi Mikon kurkkuun, - huutain, hurja: "Maksa aartuaiset!" - Voi voi voi, kun sitä sitten nauroin. -- - Väliin oisin mennyt erottamaan, - kun jo Mikko sanaa päästämättä, - niinkuin kiitishaukka, Saskan iski - kuoliaaksi tuppiveitsellänsä. - -PALV. II - - Rahast' oli riita tulevinaan; - Annikistahan se riita tuli. - -PALV. I - - Kaikki sanovat, ett' tuli riita - Annikista. -- Se on sula valhe! -- - Minustahan siinä riita tuli -- - minua juur' muiskaeli Mikko. -- - Annikki ol' luona rouvan silloin. - -PALV. II - - Mitä Saskalla ois siihen ollut? - -PALV. I - - Mitä oisi ollut, kysys muuta! - Saska osans' oli saanut vasta, - olis tyytynyt ja vaiti ollut! - Oli pohjaton kuin kaikki miehet! -- - Mikko vietiin täältä tänään Turkuun, - riippuu luultavasti kaakinpuussa. - "Rikas maksaa rahallansa, - köyhä selkänahallansa!" -- - Saapas nähdä, kuka heilinäni - ensi yönä -- Tarhur-Jaakko ehkä. - -PALV. II - - Älä hirmu naura tuollaiselle! -- - Saskan tunsimmehan lapsuudesta! - -PALV. I - - Mitä nauramista vieraass' oisi? -- - Aartuoitaan, kisojaan en tunne! - Hölmö! Mitä nauramista siinä? - Toista on, kun vanha tuttu poika - karkaa toisen kurkkuhun ja velkoo - aartuoitaan, vaikka vatsassansa - palaa viinin, rakkauden kaski. - "Maksa aartuaiset"; -- voi miesparkaa! - -PALV. II - - Täst' ei hyvä seuraa, usko mua! - Saamme vielä tänne Pirun pihan, - niinkuin kamari sen on jo täällä. - Siellä liikkua ei kukaan tohdi - öiseen aikaan, tuskin päivälläkään. - Melujainen siellä elämöipi, - soittaa kitaraansa kuudanöinä, - mutta muulloin itkee, voivottelee, - niinkuin ulkoluotoin harmaat hallit. - Kaikki päättyy meluun, töminähän, - tulet sammuu, aukee akkunaiset, - tuulen pyörtäessä lattialla. -- - Kerran tuotiin ukko Simanainen, - suurin noita Karjalasta, tänne - loitsuinensa Pirun häätäjäksi. - Puol'yön aikaan noita sisään astui - Melujaisen juuri itkiessä. -- - Tuskin keskilattialle pääsi, - tuulispää kun hänet siitä hotkas. - Silmänräpäys töintuskin kului, - kun tuo noita nähtiin kotonansa - loveen langenneena permannolla. -- - Melujainen pirunkamarista - samaan aikaan ulos viskoi kaikki - huonekalut talon pihamaalle. -- - Ennen juhlaa siivoomassa olin - pirunkamaria, ihan tyhjää. -- - Vaikka ikkunasta päivä paistoi, - ääneen luin Pater nosteria - koko ajan, etten muuta kuulis. -- - Selkä eellä sieltä ulos tulin. - -PALV. I. - - Sa oot ollut pirunkamarissa! - Kerro, miltä siellä oikein näytti! - -PALV. II - - Eihän miltään. Huone niinkuin huone! - Luulen kuitenkin mä nähneheni - peräseinäss' siellä kammottavan - verikouran jäljen, kauas kuulun, - vaikk'en katsoa sit' uskaltanut. - Niin, ja eihän tästä Saksaan asti - tarvitse sun mennä nähdäksesi - pirunkamaria. Tuoss' on ovi! -- - Kukaan sit' ei estä avaamasta! - Mene katsomaan, niin näet itse! - -PALV. I - - Totisesti, se mun täytyy tehdä! - -(Lähestyy pirunkamarin ovea.) - -MUSTALAISTYTTÖ (keskeyttää laulunsa Palv. I:n koskettaessa pirunkamarin -ovea. Puhuu valittavalla, kovalla äänellä.) - - Kolme kertaa perätysten tuli - huonot kortit. Mitähän tuo tiennee... - -PALV. I (kirkaisee.) - - Hui kun pelästyinkin, melkein pyörryin! - Mikä tuonkin joikumaan toi tänne! - -PALV. II (menee mustalaistytön luo.) - - Kuules, mitä kortit sitten sanoo? - -MUST.-T. - - Ristiverinen tuo miesi käypi - veden yli, mutta mitä aikoo, - missä, kenen kanssa? Sit' en näe -- - Tulossa on jotain kaameata! - -PALV. II - - Ole höpsimättä, tyttöparka! - -(Nauraa ja ottaa kortit sekä istuu vastapäätä mustalaista.) - - Jotain ihanaa tuo ens' yö meille! - Anna, kun ma itse povaan teille! - -KAARINA (tulee perältä.) - -PALVELIJAT I & II (asettuvat kunnioittaviin asentoihin.) - -MUST.-T. (samoin.) - -KAARINA (palvelijoille:) - - Huone näyttää siistitylle. Menkää - -PALVELIJAT I & II (menevät.) - -KAARINA (mustalaistytölle:) - - Tule toisten laulajien kanssa. - -MUST.-T. (menee.) - -KAARINA (soittaa.) - -PALV. (tulee.) - -KAARINA - - Kutsu mestarkokki puheilleni. - -PALV. (tuo mestarkokin. Menee.) - -KAARINA - - Peura, joka tänään metsästettiin, - tuodaan ryytein kanssa paistettuna - puol'yön aikaan vierahille pöytään. - -MEST.-KOKKI. - - Puol'yön aikaan! Eikö ole hiukan -- - sopimaton paistin syönnin hetki? - -KAARINA - - Joka hetki, jonka siihen määrään, - sopiva on sulle, vanha paisti! - -(Nauraa.) - -MEST.-KOKKI - - Pyydän anteeks'! Armollisen rouvan - tahdon mukaan tulee tapahtumaan! - -(Menee.) - -KAARINA (yksin.) - - Kuink' on elo ihana ja kaunis! - Kaikki muuttanut on väriänsä: - Talot valkeet nuo ja tiilikatot, - kirkot torneineen ja linnoitukset, - saaret, salmet, männiköt, niin myöskin - vehreet tammet nuo. -- Maa on niin kaunis! -- - Ihmisetkin muuttuneet on kaikki, - katselevat minuun hymyellen. - Onnetar mua seuraa kaikkialla, - kuljen ruusuin, kukkasien päällä. - Jotkin suomukset on silmistäni - pudonnehet eilispäivän jälkeen. - Eilen tuskin nimeltänsä tunsin - miestä, joka nyt on mulle kaikki! -- - Kirsti-rouva, oi kun oisit tässä! - Suudella sun nuuskanaamaas voisin - riemusta -- kun autoit meidät yhteen. - Voisin antaa yhden tuhansista - hänen antamistaan sulle näytteeks'. -- - Eilisaamuna viel' olin köyhä, - kurja niinkuin alli aaltoloilla, - murheinen kuin syysyö pitkä, synkkä. -- - Nyt kuin onnenaatos autuaitten, - tai kuin päivännousu kevätaikaan! -- - Ihme! Turun ritarit mun vasta - löysivät, kun minut ensin löysi - Olaus Hordinch, meren vapaa kotka. -- - Jokainen nyt kehuu silmiäni. -- - Jäljessäni juoksevat nyt kaikki: - vanhat, nuoret, naineet, naimattomat - etsimässä tilaisuutta antaa - suuta manttelini liepehelle. -- - Runoutta pursuu suusta kaikkein, - täynnä rakkautta, lemmen tuskaa. -- - Runottomin heist' on Olaus Hordinch, -- - tulee, syliin ottaa, muiskun antaa -- - kysyy: "Kuinka jaksat pulmuseni?" -- - Näkisitpä herra Kuokkinainen! - Siin' ois sulle oivaa koulutusta. -- - Surkein on tuo ritar' Kovasydän - sairaan rakkautensa hommailuissa. -- - Kokoo taskuhunsa tieltä hiekan, - johon kengälläni jäljen poljin. - Vedet silmistä häll' aina virtaa, - milloin hälle hyvän taikka pahan - sanan lausun, yhteen sattuissamme, - jolloin änkyttää hän: "Nöö, nöö, -- öö", - Siihen vastaan: "Niin, niin, aivan oikein. - Kaunis ilma tänään, linnut laulaa." - -(Nauraa:) - - Runoutta laadultaan on tuokin, - pelkkää riimiä, ei mitään muuta. - Melkein sanatonta, tunteellista. -- - Säälittävä on tuo ritarparka! - - Ah voi! Rinnan alle koskee aatos, - mieli kurkkuun nousee huomatessain, - että huomenna jo tääll' on tyhjää, - että ensi yönä pois jo lähtee - Olaus, sydämeni ilo, turva. -- - Torstai-aamun aurinko kun nousee, - Ruissalon se typötyhjän kultaa. -- - Sitten minä alan paastoajan, - kuinka pitkän, -- Jumala sen tietää. - Pilkkasin sua, ritar' Kovasydän, - mutta saanen huomeneltain käydä - autioissa lehtokäytävissä - sinun laillas' yksin, hyljättynä, - etsimässä jälkee saksansaappaan, - jolla Olaus Hordinch hiekkaa polki. - Kokoon helmoihini joka jyvän - säilyttääksein kultarasiassa... - -OLAUS HORDINCH (tulee varovasti sisään perältä vasemmalta.) - -KAARINA (huomaa hänet.) - - Joku tulee! -- Se on Olaus Hordinch! - Kuinka ihanaa! Hän tulee yksin! -- - Tästäpä voi soma juttu nousta! - Hiipisinkö pakoon, -- vaiko jäisin? - Jalat käskee pakoon juoksemahan, - sydänparka kapsahtamaan kaulaan! -- - -OLAUS H. - - Sielläpä sa olet, karkulainen! - -(Sulkee syliinsä Kaarinan. Suutelevat.) - - Kuinka jaksat lintuseni tänään? - "Hyvin!" vastaa silmät, posket, suukko. - -(Katselee Kaarinaa:) - - Mistä on tuo ryppy otsaan tullut? - -KAARINA - - Lupaa kysymättä siihen tuli -- - tuli ammoin jo, ei äsken tullut. -- - -OLAUS H. - - Sekä rypyn alut silmäkulmiin? - -KAARINA - - Samaa tietä nekin siihen tuli. - -OLAUS H. - - Ihme kumma! Niinkuin ensi kertaa - vasta tarkastaisin ihmislasta! - -KAARINA - - Etkö kellään ennen nähnyt näitä! - -OLAUS H. - - Ryppyjäkö? Näin -- tai enhän nähnyt. - Ja jos näin, en ajatellut mitään. - -KAARINA - - Mitä nyt siis ajattelet, kulta? - -OLAUS H. - - Ajattelen? En niin mitään -- Mutta - sanos mulle, miksi ihmiseltä - ainoastaan kasvot rypistyvät! - -KAARINA - - Etkö tunne vanhaa sananpartta: - "Kasvot kantavat suruja, - hartiat eväsmuruja." -- - Ensin sortuu suuritaakkaisempi. - -OLAUS H. - - Soisin aina luonas' olevani, - suruilta sua armas suojaamassa. -- - Soisin, että oisit Voionmaalla! -- - Aamuin veisin sinut korkealle - kesäaamuamme ihailemaan. - Näin me siellä myöskin seisoisimme. - Sinä armas silloin haasteleisit: - "Päivä paistaa, näätkö Olaus sitä? -- - Nousee merestä ja laskee sinne, -- - kulkee yli taivaan jättikuvun, - paistaa meille, meille ainoastaan!" -- - Sanos, mikä tääll' on kaunehinta? - -KAARINA - - Miksi sitä kysyt, sano, miksi? - -OLAUS H. - - Tietääkseni, onko kaunis sama - sinun silmissäsi, niinkuin minun. - -KAARINA - - Päivän nousun aikaan talviaamu, - kullatessaan akkunani alla - pakkashuurtehisen koivun latvaa. -- - Sitäpä et ole sinä nähnyt! -- - Mutta kuules, sinun täytyy heti - täältä mennä tuonne toisten joukkoon. - Tulin tänne kohtausta varten - miehein, herra Hennekinin kanssa, - tuumiaksein juhlan asioita. - Voisi ruma juttu tästä tulla, - jos hän näkis meidät täällä kahden. - -(Pelästyen:) - - Ah, jo kuulen hänen askelensa! - Mene Luojan tähden edes piiloon! - -OLAUS H. - - Miksi piiloon, sano, miksi piiloon? - Kuulut mulle, etkä suinkaan tuolle. - Tottunut oon julkihyökkäyksiin. -- - Tapa ei oo meikäläisten kesken - kauan mietiskellä, mitä aikoo: - Tuoss' on vieras laiva, kallis lasti: - Hyökkäyssillat alas! Kiinni koukut! - Miehet valtauskirveinensä hyökkää. - Hetken taistelu: Jo kansi selvä, - ruumiit mereen! Laiva, lasti, oma! - -KAARINA - - Älä sekoita nyt asioita. - Vieraan laivan kimppuun asein käydä - yksinkertaisempaa on kuin tämä! -- - Hillitse nyt itses, mene piiloon! - Muista, että jos teet tyhmyyksiä, - minä kärsin niistä. Sinä menet - ehkä ikipäiviksesi täältä. -- - Minä tänne jään ja kärsin kaiken. -- - Minun tähtein tee, kuin minä toivon! - -OLAUS H. - - Myöhäistä on, hän jo siinä tulee. - -(Osoittaa Hennekiniä, jonka on huomannut.) - -HENNEKIN (tulee. Olaus H:lle:) - - Suokaa anteeks. Turunmaall' on tapa - perhejuhliin pyytää paljon kansaa -- - Kaikkia ei tunne huono muisti. -- - Ootko sinä kuulu Olaus Hordinch, - herra Voionmaan ja Valtiasmeren? - -OLAUS H. - - Taivaan ystävä ma olen sekä - kaikkein vihamies. -- Lie nimi tuttu? - -HENNEKIN - - Jos sa lienet itse Olaus Hordinch, - virka mulle: Onko Voionmaalla - tapa jalosukuin ritarien -- - isänniltään vaimo viekoitella? - -OLAUS H. - - Herra Hennekin jos lienet, virka: - Onko tapa jaloin ritarien - täällä Turunmaalla jättää rouvat - juhlavierahien viekoitella? - -HENNEKIN (paljastaa miekkansa.) - - Tapa tääll' on antaa miekan laulaa, - antaa säilän maistaa roiston kaulaa! - -OLAUS H. (on paljastanut miekkansa.) - - Roisto itse lienet! -- Siitä syystä - säilärautain häpee paljastustaan, - pelkää moisen miehen nahkaa, luita! -- - Koira lienet, taikka koiran ruoka! - Valmis olen miekkas laulajaisiin! - -HENNEKIN - - Tuonpa viime sanoiksesi lausuit, - haukuit, niin myös kuole koiran lailla! - -(Hyökkää hurjasti. Juhlayleisöä alkaa keräytyä saliin.) - -(Olaus lyö Hennekinin kädestä miekan, joka rämisten lentää lattialle. -Hennekin ottaa jälleen joutuisasti miekan vasempaan käteensä.) - -TOHTORI KARPALANUS - - Mitä hittoa ma täällä näen! - Herrat mittelevät miekkojansa! - -PAAVALI - - Miekka ylös, herra Kuokkinainen! -- - Ottakaapa kiista uudestansa! - -KARPALANUS (nauraa) - - Leikki tuo nyt jääköön teiltä siihen, - laastarit on kaupungissa asti. - Kuullaan ensin, mik' on asiana, - sitten miehiss' arvostellaan vasta, - sanatko vai miekat tässä auttaa. - Taistelkaa senjälkeen tapain mukaan. - -(Miekat tuppeen.) - -OLAUS H. - - Kuinka haluatte! Mull' ei ole - syytä keskusteluun hänen kanssaan. - Näitte, miten keskustelu päättyi! - -(Nauraa.) - -(Juhlavieraat alkavat keräytyä saliin. Kaarina ja muut naiset -istuutuvat paikoilleen. Osa miehistä keräytyy Hennekinin ja Olaus -Hordinchin ympärille. Hälinää.) - -RITARI SUOMELA (tulee viimeisenä. Huutaa.) - - Miehet hoi, tuo oli huono alku! - Onko siellä ehkä korpin raato, - vaiko vanhat korpit raadon luona? - -OLAUS (Suomelalle:) - - Raato on, ja sieltä korppi lisää! - -(Melu taukoaa yht'äkkiä. Kaikki odottavat taistelua Olaus Hordinchin ja -ritari Suomelan välillä, jotka jäävät yksinään permannolle.) - -ERÄS VANHA ROUVA (vierusnaapurilleen määkivällä äänellä:) - - Tekeekin taas hyvää istuminen, -- - promenaadi väsytti jo mua. - -HENNEKIN (ovensuussa seisoville antilaille:) - - Viini kantakaatte heti sisään! - -(Vieraille:) - - Miten sanookaan se sananlasku: - "Sinun sikoja, minun sikoja, - syötetyitä, laihtuneita. - Syötetyt minun sikani, - laihtuneet sinun sikasi." - Istukaa siis pöytään, syökää, juokaa, - ettei tarvis sanoaksein teistä - lähteissämme täältä Ruissalosta: - "Laihtuneet minun sikani!" - -(Naurua. Kättentaputuksia. Piiparit puhaltavat hurjan toitotuksen. -Kaikki asettuvat sen ajalla paikoilleen. Tarjoilu alkaa.) - -KIRSTI - - Ritar' Suomela, oi laula meille, - jalon kieles anna kukkuella! - -SUOMELA - - Laulaisinko? Ja myös taitaisinko? -- - Kosk' ei täällä nuoremmat mua pyydä, - laulan teidän pyynnöstänne, rouva! - -(Ottaa kitaran, jolla säestää.) - - Kääpönen, kääpönen - käpälällä kukkuu. - Neitonen neitonen - illalla itkee. - Toivonen, toivonen - toisessa talossa. - -(Kirstille imelästi:) - - Maammonen, maammonen - mansikoilta maistuvainen - heinillä herskuu, - nurmella nurskuu, - tinasolkiloissa, - sulkkukauhtanoissa, - kultarenkahissa, - punasormuksissa. - - Tämä laulu oli tarkoitettu - rouva Kirstin sulo tyttärelle, - neiti Sinikalle ihanalle. - -KIRSTI - - Tyttäreni eestä teitä kiitän. -- - Naisen kainoudelleni ei sovi - siitä kiittää, että laulussanne - maammo mainittiin myös ohimennen. - -(Nauraa.) - -SUOMELA (Kirstille imelästi:) - - Kiittäkää, oi älkää kainostelko! - -(Ritari Kovasydämelle:) - - Nyt on vuoro teidän laulaa runo - rakkaudesta, herra Kovasydän. - -KOVASYDÄN (laulaa katsellen haikeana Kaarinaa:) - - Kuu merta hopeoipi, - yökehrääjä vain soipi - Ruissalon lehvikoissa, - kun yksin unelmoissa - käyn armaan akkunalle - ja laulan rakkaimmalle. - - Tuon lauluiss' uhrin sulle, - mun syömein valitulle. -- - Kuin pyhiinvaeltaja, - reliikkein kokoaja - sun varjossas' ma valvon - ja muistoasi palvon. - -HENNEKIN (kuuntelematta laulua loppuun, tohtori Karpalanukselle:) - - Kalaan lähdetä ei ensi yönä, - pohjatuuli yltyy, myrskyks muuttuu, - apajat on tyhjät, kalattomat. - Eikä myrskyllä oo hauska olla - nuotiolla yötä viettämässä. -- - Sadekin voi siitä vielä tulla. - -KARPALANUS - - Tulossa lie siitä rajuilma. -- - Kaiken päivää ukonilmaa hautoi, - tuuli pyörinyt on sinne tänne, - asettuen viimein pohjoiseksi. - -SUOMELA (laulun jälkeen.) - - Tämä malja talon emännälle, - rouva Kaarinalle, niinhän, proosit! - -(Huutoja: "Hei, hei!") - -KAARINA - - Malja neiti Sinikalle, proosit! - -(Vielä suurempi melu.) - -KIRSTI - - Tämä on jo hävytöntä, tämä! - Tyttäreni kunnia ei siedä - juoda mointa maljaa salaviittein! - Onpa liian julkinen tää paikka - sanoaksein, mitä ajattelen! - -(Vihasta punaisena:) - - Olkoon nyt jo sanottu sen verran, - että kiellän kaikki viittaukset - mokomainkin maljan juontein kautta! - -KAARINA - - Onpa liian julkinen tää paikka - katsoaksein, onko luonnontukka - sulla, vaiko peru vainajilta! - -(Hurjaa melua. Huuto: "Rouvat miekkasille!") - - Maljani ei mitään tarkoittanut. - Leikin ymmärtänet niinkuin muutkin. - -KIRSTI (viskaa peruukkinsa Kaarinaa kohti.) - - Saathan tämän, jos sun mieles tekee! - Saat sen sovinnolla, saatpa niinkin! - -(Poistuu kiukkuisena taluttaen tytärtään. Naurua ja melua. Peruukki jää -lattialle. Jotkut rouvat lohduttavat loukkaantunutta Kaarinaa. Herrat -kiistelevät ritari Suomelan kanssa. Viinipikarien uudestaan täyttyessä -kaikki rauhoittuvat.) - -ERÄS VANHA ROUVA. - - Luulin kuulleheni minä tuolla - vanhain herrain juttelevan siitä, - ettei ensi yönä nuotanveto - maittaisikaan, niinkuin aina ennen. - Oisinkohan liian utelias - kysyessäin, mikä tuohon mahtais - olla perimmäinen syy ja este? -- - Kulkee täällä siitä kummat huhut. - - -OLAUS H. - - Pohjatuuli, myrsky, kuulettehan, - se se kalamiehet jätti maihin. - Ja se sama tuuli meidät viepi, - meren virmain ratsuin ajelohon. - -ROUVA - - Eikö peloita tuo meri teitä? - -OLAUS H. - - Eihän toki, maalla ehkä joskus. -- - Maissa meidän merenkyntäjien - koskaan ei oo hyvä kauan olla. - Tapa voijolaisten tuo on vanha: - purjehtia, milloin vain on tuulta. - oisin mieluummin -- ja mieluisimmin, - yön kun mustan halki myrsky vyöryy. - -RITARI MAX (eräs vöiolainen, innostuen edellisestä:) - - Yli senkin, milloin päälliköllä - laivassansa maalta saatu heila. - Silloin laivat jumalaisin siivin - lentävät kuin hurjat myrskyn henget. - Ilotulet syttyy, räiskyy, sammuu. - Huuto, laulut kaikuu yli laivain. - Aaltoin mellastuksen takaa viimein - punaisena aamukylvystänsä - nousee päivä, vanha Ikitaatto, - hymyellen poikasilleen meille, - purppuroiden maan, mi pilven lailla - aalloist' ylenevi: Voionmaamme. - -OLAUS (nauraa.) - - Runoilijaks Max käy aina päissään! - -ROUVA - - Toiset taas on runoilustaan päissään! - Mutta meidäthän jo toistamiseen - kysymyksestämme harhaan vietiin! - Syy siis lienee jokin erikoinen - eikä, niinkuin sanottihin, myrsky, - koska vastaus on kiertelevä -- - nimittäin tuon kalaretken suhteen. - -RITARI SUOMELA - - Aamun koitoss' siellä kävi -- Piru! - -NAISET KUOROSSA - - Piru! - -SUOMELA - - Niin. Sen kanss' ei ole lysti olla; - siksi nuottareissut loppui siihen. - -KANIIKKI HORDINCH - - Jutussa on perää vain sen verran, - herra Hennekin ett' unta näki - jotain Pirusta, tai siihen suuntaan. - -NAISET - - Kertokaa, se oisi mieliks' meille! - -KAN. HORDINCH - - Muutahan siin' ei oo kertomista. - -NAISET - - Ihan varmaan jotain muuta oli, - koska miehet miekalliset pelkää! - -ROUVA - - Sikäli kuin muistan eivät ennen - nuottaretket jääneet -- myrskyn vuoksi. - -KAARINA - - Hennekin on vaalea par'aikaa; - jotain kummallista tässä onpi. - -OLAUS - - Ettei turhan vuoksi pelattaisi, - toivon, että nuottamiehet tässä, - meille heti kaiken selvittävät. - -KAN. HORDINCH - - Minä parhaan osan yötä nukuin. -- - Sitä ennen nautin rypäleistä. -- - Heräsin vain jonkinlaiseen meluun - jonkun herättäissä isäntäämme, - joka oli saanut kohtauksen -- - pahan unen taikka painajaisen. -- - Niinhän sattua voi jokaiselle! - -HENNEKIN - - Oli siinä vielä jotain muuta. - -NAISET - - Senhän arvasimme, kerro, kerro! - -KARPALANUS - - Ole joutavia kertomatta! - -HENNEKIN - - Mikä estää mua kertomasta! -- - Pysyväthän edes huonehissa! - Välttyväthän synnin askelista - pelätessään öistä lehtokujaa - kauempana ihmisasunnoista. - -SUOMELA - - Kerro pois vain illan kunniaksi! -- - Kaikki opiks' on min saamme tietää - elkeistä tuon vanhan sarvipäisen! - -KAARINA - - Älä kerro, muutenkin jo meitä - peloittaa niin että vapisemme. - -SUOMELA (asettuen Kaarinan viereen:) - - Sallikaa mun turvaa tarjotaksein. - -KAARINA - - Kiitos! -- Kuinka usein tätä ennen - naiset teiltä saivat turvaa tuota - sarvipäätä sorkkajalkaa vastaan! -- - Jos nyt tuohon paikkaan ilmestyisi, - eiköhän vain kävis teille niinkuin - ennen Aninkaisten suutarille, - joka sitä viskas' lestillänsä. - -NAISET - - Miten sille sitten kävi, kerro! - -KAARINA - - Miten kävi! Lesti lensi vatsaan - sekä siitä selän kautta ulos. - lentäin läpi sen kuin ilman läpi. - Irvistäen oli suutarille - nauranut se kädet vatsallansa - lausuellen: "Heitäs toinen lesti!" - -(Nauraa.) - -LIHAVA ROUVA (nauraa tukehtuakseen.) - - "Heitäs toinen lesti", voi, voi sentään! - "Heitäs toinen lesti", voi, voi sentään! - -VANHA NEITI (piipittävällä äänellä.) - - Tänään meill' on täysikuu, ma luulen. -- - Toivon, että hetkeks' hiljenemme - kuullaksemme, pirunkamarissa - kummitus jos soittaa kitaralla. -- - -(Kaikki vaikenevat ja kuuntelevat suut auki. Usealta jää pikari -puolitiehen, viemättä huulille. Kuuluu hyvin kaukainen kitaran soitto -ja vielä kaukaisempi koiran ulvonta.) - -YLIANTILAS (tulee hiljaisuuden vallitessa äänettömin askelin Hennekinin -luo, jolle puhuu.) - - Dominikaanien on munkki siellä, - pyytää tänne saarnalupaa sula. - -HENNEKIN - - Munkki? Mik' on hänet tänne tuonut? - -(Vierailleen.) - - Annan teille täyden päätösvallan, - saako munkki tulla, vaiko mennä. - -KAARINA - - Anna saarnaamaan tuon munkin tulla, - maksutonhan tuo on lysti meille! - -(Ääniä: "Antaa munkin tulla." "Ei saarnaa!" "Ulos tanssimaan!") - -HENNEKIN - - Minun luullakseni melkein kaikki - tahtoo munkin saarnaa kuulla, niinkö? - -(Ääniä: "Hyvä, hyvä.") - - Isäntä on "hyvä", jos hän antaa, - mistä vieraat huvitusta saavat. - -(Ääniä: "Oikein, oikein.") - -(Yliantilaalle:) - - Käske saarnaaja siis sisään heti! - -(Yliantilas tuo sisään munkin. Kaikki silmäilevät häntä uteliaina. -Samoin munkki tarkastelee tyhmällä ylpeydellä kuulijakuntaansa. -Yliantilas poistuu. Munkki, vanha laiha dominikaani, vanhassa -kuluneessa kaavussa. Tukka ja eteenpäin törröttävä parta valkoiset. -Parta leikattu tasapäiseksi. Asettuu keskelle, taustalle. Hän esittää -saarnansa laulavalla äänellä, vilkkaiden ruumiinliikkeiden säestämänä. -Etenkin hänen oikea etusormensa liikkuu vilkkaasti ja näyttää -pitemmältä kuin se onkaan. Kantapäät kohoilevat lakkaamata; näyttää -toisinaan kuin hän hyppisi. Polvet notkuvat saarnan tahdissa. Toisinaan -hän kyyristyy hyvin syvään. Kiihkeimmissä kohdissa ääni muuttuu veisuun -tapaiseksi. Alussa hänen silmänsä kiiluvat avoimina, mutta sitten hän -haltioituu ja saarnaa silmät ummessa. Saarnan aikana kuuluu ulkoa -laulua ja soittoa, sillä osa juhlaväkeä on mennyt heti munkin tultua -ulos.) - -MUNKKI - - Tässäkin Turun kaupungissa, - ylpeillen turkiskauluksissa - kulkevat vanhat, kulkevat nuoret, - sisältä saastaa ja kuolleiden luita. -- - Baabelin porttoja riivatuita! -- - Sokeat silmänsä kiinni sulkein, - helvetin portteja kohti kulkein - menevät tuomarit, menevät raadit, - menevät muorit, menevät vaarit, - menevät piispat, menevät papit, - menevät anopit, menevät apit, - herrat hihkuen edellä, - narrit nauraen perässä. -- - Juopuen viinillä, medellä, - kaikki yhdessä kerässä - niinkuin ennen Sodomassa, - taikka tuolla Gomorrassa, - saman ne halun täältä saivat; - juhlivat, juovat, syövät ja naivat. -- - Niinkuin ennen Noan aikaa, - varoitusääni nytkin kaikaa: - _Quia nminor dminicani_ - siispä kuulkaa haukuntaani, - Turun rikkaat ja Turun köyhät, - tavoilta kaikki yhtä löyhät. -- - Ennen isät kuritti lastaan, - hornanhenkiä tapellen vastaan, - nyt on isät ennen muita - saatanan hengeltä riivatuita. - Ennen Herran kansan nähtiin - kääntävän silmänsä taivaan tähtiin, - tuonne Herran Zebaothin puoleen, - sielunsa jättäen taivaan huoleen, - taivaan pyhille itsensä antain, - Jesu-Herralle kaikkensa kantain, - kirkolle oikeat kymmenykset, - sekä synnistä kääntymykset, - lihan himosta itsensä kieltäin. -- - Nainen, luoduista kauhein naaras, - tähtes' on monikin pyhimys vaarass' - Kuinka monta on tässäkin joukoss', - jok' ei olisi helvetin loukoss'! - Rutto, paiseet, sota ja pauhu, - riita ja meteli, kuoleman kauhu, - kaikki seurasi teille siitä! - Mitä sa kylvät, sitä sa niitä! - Oi sinä suloinen Suomen kansa, - syntisi saakohon Gomorransa! - Oisko kymmenen vanhurskasta, - ketkä ei laanneet uskomasta - keralla miesten pyhien - sovitusuhria Kiesuksen! -- - Katseli tänne tai katseli sinne, - katseli tuonne ja katseli minne, - lopun merkit on huomattavissa - maassa, kuussa ja taivahissa. - Lopun merkit on tähtikunnassa, - lopun merkit on kivikunnassa, - lopun merkit on kasvikunnassa, - lopun merkit on eläinkunnassa, - lopun merkit on ihmiskunnassa, - lopun merkit on enkelikunnassa, - lopun merkit on kristikunnassa, - lopun merkit on juudakunnassa, - lopun merkit on mahomettikunnassa, - lopun merkit on pakanakunnassa. -- - Kuorma tää on Moabin! - Kuorma tää on Naphtalin! - Kuorma tää on Babylonin! - Vitsaus Egyptin faraonin! - Erämaan kuorma tykönä meren, - hinta syyttömän karitsanveren! - Herra, paaduta tämä kansa, - ettei se kuulis korvillansa, - että sen silmät valotta jäisi, - ettei sen sydän ymmärtäisi, - ettei se kääntäis itseänsä, - ettei se parantais elämätänsä! - - Herra, oo kuinka kauan! - - Siihen asti, kun kaupungin huoneet - kaiken väkens' on hautaan luoneet! - Siihen asti, kun kaikki maa - elottomuutta vain kuuluttaa: - Ilman väettä linnat on herrain, - ilman väettä töllit narrein, - lopussa porttoin huvi-illat, - lopussa pappein, kreivein pillat. - -(Hennekin puhuttelee nuottatovereitaan, joiden kanssa poistuu hiipien -perälle ja oikealle. Yksi ja toinen seuraa näiden esimerkkiä. Useimmat -menevät puutarhaan ja hajaantuvat eri suunnille. Munkki jatkaa -keskeymättä saarnaansa huomaamatta ulosmenijöitä.) - - Silloin Herramme Zebaoth laittaa - pidot, mi kaikille pyhille maittaa, - pidot rasvasta, ytimestä, - pidot viinasta selkehestä, - -(Useita pareja hiipii ulos yht'aikaa.) - - Verestä Herran miehen oman, - verestä karitsan viattoman, - hääpidot Herran kansan! - -(Sali on melkein tyhjentynyt. Soittajat ja laulajat ovat yiantilaan -vittauksesta poistuneet.) - - _Quia nominor dominicani_ - kuulkaa siis minun haukuntaani - -(Olaus Hordinch ja muutamia naisia ja herroja hiipii ulos. Jää vain -Kaarina ja ritari Suomela, jotka ovat alkaneet kuiskailla toisilleen.) - - maistellen herkkua taivahaista, - kosk' ette palvelleet Pirua, naista! - Paastosin, kidutin ruumistani, - kuoletin lihaani, himojani. - -KAARINA (on mennyt munkin luo ja ravistanut häntä kahden viimeisen -säkeen aikana käsivarresta.) - - Isä, herätkäähän nyt jo toki! - Isä, herätkäähän nyt jo toki! - -MUNKKI (avaa silmänsä ja iskee ne Kaarinaan.) - -KAARINA (tarjoaa pikaria kädestään.) - - Ehkä viinipikari vois teitä - virvoittaa tuon suuren tuskan jälkeen? - -MUNKKI - - Kuka olet, narttu, joka tarjoot - synninmaljaa minun juodakseni? - Kestän niinkuin pyhä Antonius. - -KAARINA - - Tahdoin virvoittaa vain sua, isä, - olen talon rouva, tunnet minut. - -MUNKKI (tuntee Kaarinan.) - - Miehes suuren hurskauden vuoksi - annan anteeksi sun tarjoukses. -- - Näen sinut vieraan miehen kanssa! - Joko Herodiaan tavat sull? -- - Haluaisin puhutella miestäs', - herra Kuokkinaista, missä lienee? - -KAARINA - - Shakin peluuseen lie tästä mennyt - toisten herrain kanssa huoneeseensa. -- - Menkää, menkää! Löydättehän sinne. - Siell' on Paavalikin sekä vielä - Jacob Hordinch ynnä Karpalanus... - -MUNKKI (menee.) - -KAARINA (kävelee etualalle.) - -SUOMELA (seuraa häntä, pitäen kädestä.) - -OLAUS (Kaarinan ja Suomelan huomaamatta ilmaantuu perälle.) - -SUOMELA (Kaarinalle.) - - Kätenne on mulle kallein aarre! - -(Sutelee Kaarinan kättä.) - - Köyhyyteni suuruutta vain suren, - koska yhden elämän vain voisin - antaa suuteloista käsillenne! - -(Suutelee Kaarinan molempia käsiä.) - - Yö jo saapuu, oomme kahden kesken. - Suojeluksen lupasin ma teille. -- - Kätkeykäämme toisten näkyvistä. -- - Sairas sieluin kaipaa balsamia - sinun huuliesi, syleilysi. - Turmioon ma joudun ilman sua, - samoin turmioon myös joudut sinä, - ellet suostu rukouksihini. -- - Moni ritar' vaanii kunniaasi. -- - -(Polvistuu.) - - Vannon, rakastan sua! Jumalani! - -KAARINA - - Naimisiinhan emme voisi mennä! - -SUOMELA - - Sitähän en minä tarkoitakaan! - -KAARINA - - Meitä sitoo täällä monet suhteet. -- - Neiti Sinikan te unhoitatte? - -SUOMELA - - Kaikki suhteet sitoo minut sinuun! - -KAARINA - - Täällä emme voisi yhdess' elää. -- - Kotianne ette voisi jättää, -- - ettekä myös viedä mua täältä. - -SUOMELA - - Ymmärtäkää toki minut oikein! -- - Vietätte -- tään yön -- te jonkun kanssa. -- - -KAARINA - - Nähtävästi Hennekinin kanssa. -- - Kiitos suojeluksen tarjonnasta! - Nouskaa, kutsun palvelijan tänne! - -(Soittaa.) - -SUOMELA (nousee.) - -PALVELIJA (tulee.) - -KAARINA (palvelijalle.) - - Pyydä vieraat tulemahan sisään. - Paisti pöytään, kynttilöitä lisään! - -PALVELIJA (menee.) - -OLAUS (tulee.) - -SUOMELA (Olaus Hordinchille, jonka huomaa noustessaan permannolta.) - - Tuopa aito merirosvon tapa: - vaaniskella piilopaikastansa! - -OLAUS - - Vaaniskellut teit' en enkä ketään. - -SUOMELA - - Vaaniskelit mua, sinä konna! - -(Paljastaa miekkansa.) - -OLAUS (tekee samoin.) - -KAARINA (väliin) - - Pyydän, ettei verta vuodateta! - -SUOMELA - - Mua loukannut on tämä lurjus! - -KAARINA - - Loukannut ei sua eikä ketään! - Herra Olaus Hordinch mua lempii - ja myös minä häntä -- ikuisesti. -- - Käsi Hennekinin -- sydän tämän. - -SUOMELA - - Syy sen suurempi on taistellaksein! - -OLAUS (päättävästi,) - - Kun on suuri syy, niin taistelkaamme! - Väistynyt en koskaan ennen. -- Valmis! - -SUOMELA - - Tuohan kaulas tänne likemmäksi! - Listin poikki sen kuin nauriin naatin! - -(Taistelevat, Suomela hyökkää silmittömästi. Olaus lävistää Suomelan, -joka kuolee. Ruumis jää lattialle.) - -OLAUS (Kaarinalle, jota ottaa kädestä.) - - Tule, tääll' ei oo nyt sinun paikkas -- - eikä enää koskaan tästä lähtein. - Mennään, laiva purjeiss' oottaa meitä! - -KAARINA (seuraa ääneti, pelästyneenä, estelemättä Hordinchia. Menevät. -Häviävät taustalle.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ruissalossa. Yö. - -(Sama huone, kuin edellisessä. Kynttilät palavat lekuttaen. Ovet ja -ikkunat suljetut.) - -HENNEKIN (Yksin.) - - Olen nähtävästi vanhentunut. -- - Ennen kädestäin ei miekkaa Iyöty -- - Onneksi ei sitä nähnyt kukaan. -- - Kun ma tässä oikein ajattelen, - huomaan hänen olleen kunnon miehen, - kosk' ei yhtään työstään kerskuellut. -- - Mutta mikä piru riivas miehen, - kun vei toisen vaimon -- se on ihme? -- - Se on häväistys, jot' en voi sietää! - Vannon, etten Turkuun yksin palaa! - Kaarina sit' ennen kotiin tulee, - tulee maassa ryömien ja itkein, - muuten en oo minä Kuokkinainen! - Eräät merkit viittailevat siihen, - että Kaarina ois' mennyt itse, - vapaaehtoisesti, karanneena. - Rouva Kirsti näkyi jotain tienneen, -- - jos vain juoruihin on luottamista. - Lienenkin jo kauan aikaa sitten - Kaarinani hylkäämäksi jäänyt, - koska kilpakosijoita hääri - ympärillä niinkuin nuoren neitseen. -- - Leikiksi tuon kaiken kuvittelin, - semminkin kun ritarit nuo kaikki - sukulaisiakin vielä oli, - joskin kohta kaukaisia kaikki. -- - Ritar' Suomela sai hengellänsä - näyttää, ett' ol' kysehessä tosi. - Itsekin ma olin juonut liikaa, - tuskin muistan, miten kaikki kävi: - Olaus Hordinch mua käteen sipas -- - kehno, kun nyt vielä kivistelee! -- - Laulut, sanaleikit, munkin saarna, - kaksintaistelu ja ruumis -- pako, - kädenkääntehessä kaikki kävi, - niinkuin korkeamman johdon mukaan. - Mikä pakana mun sekoittikin - kaksintaisteluun tuon rosvon kanssa? -- - Jos tuon toisen häpeen jaksan kantaa, - niin en tätä toista! -- Luoja auta! - - Talo täynnä ihmisiä oli, - tanhualla kisailivat nuoret, - vanhat kävelivät siellä täällä - lehtokäytävillä, nurmikoilla, - itse shakin peluussa ma olin. - Mikä noita munkinkin lie tuonut - sekaantumaan asioiden kulkuun! -- - Polttoroviolle mokomakin! - - Käsitysten, niinkuin pariskunta, - niinkuin kuningas ja kuningatar, - oli Kaarina ja Olaus Hordinch - vakavina ohi kaikkein käyneet, - tervehtien vastaantulijoita, - toivottaen ilon jatkumista. - Kukaan epäillyt ei siinä mitään, - oltiin totuttu jo vähitellen - heidän kulkuhunsa käsi käissä. -- - - Hyvin suunniteltu, piru vieköön! - Kuka epäellä osasikaan - talon vanhaa kauppatuttavata! -- - Sinä ritar' Suomela liet ollut - viisain meistä, jaloin, ruvetessas - minun kunniaani puolustamaan! - -(Lyö nyrkillään otsaansa.) - - Hyi on noidanraato, sika sinä! -- - Annoit lyödä itses kaikkein nähden! - - Huomattua heti jälkeen juostiin, - mutta hyvän pohjatuulen viemät - voiolaiset Airistolla kiisi - Valtiasmeren ulapoita kohti. - Pelkään, että joku noidan juoni - sotkenut on tässä kaikki langat, - ellei sitten itse pirulainen. -- - Noita karkoittakoon toisen noidan! - Piru karkoittakoon toisen Pirun! - - Isävainajani kertoi kerran - vanhan jutun Pirun apajasta, - jossa nuottaa vetämässä käydään. - - Siinä lähistöllä oli Piru - ennen asustanut, kertoi isä. - (Piru sekä Kuokkinaiset aina - Ruissalon on yhdess' omistaneet.) - -(Nauraa.) - - Ontto tammi siellä ylempänä - Pirun asuntona oli ollut. - Siitä rantaan polku vei, se näkyy - vielä nytkin. Sitä pitkin Piru - kävi aina vettä noutamassa. - - Sattui: nuottamiehet nuotiolla - siinä kalasoppaa kerran keitti. - Metsän pimennosta tuli Piru, - tulen ääreen kyykkysilleen kävi, - katsoi miesten poreilevaan pataan. - Kysyi: "Kerinkö ma?" - Miehet vastanneet ei ensin mitään. - Kysyi toisen kerran, kolmannenkin. - - Vastas miehet: "Keri!" - Kohta piru ketterästi juoksi - rantaan, miesten nuottavenehille. - Miehet söivät soppansa ja sitten - nuotionsa ääreen nukahtivat. - - Syksykesän pitkä, musta yöhyt - päättyi viimein, sitten päivä nousi. - Miehet nuottavenheillensä riensi - vetääksensä aamuapajansa. -- - Mutta mitä venheestään he löysi? - Nuottaa ei; sen sijaan kolme kerää. - - Piru, jos sa vielä täällä asut, - ja jos ystävyytes Kuokkinaisiin - vielä säilynyt on puolestasi, - kuule tämä iltarukouksein: - Aivoni ja aivoituksenikin - on kuin märkä nuotta tyhjin perin - vedettynä viime apajastaan. - Tule, Piru, kysy multa: - "Kerinkö ma?" - - Vastaan heti ensi kysymyksees': - "Keri, keri, kolmeen silkkikerään - kauneiks', alkuosihinsa keri - aivoitukseni ja mietteheni! - Vie ne sitten _kutojalle_ jälleen, - sano: tässä Kuokkinaisten rihmat. - Kudo uudestaan ne, mutta älä - kudo entisellä kalvaimella!" - - Olen luottanut vain pyhimyksiin, - heille uhrannut jok' ainoon hetken! - Olen luottanut vain Pyhään Kirkkoon - sille suonut paastot, kymmenykset, - itsekidutukset aamust' aamuun. - Nuoruudesta asti Sua palvoin. -- - Sinäkö mun johdit kiroukseen - vai tuo vanha nuottarannan herra? -- - Kumman liittolaisekseni otan - tuomaan jälleen kotiin emäntäni? - Noita katkokohon noidan vihat! - Piru korjatkoon, min Piru teki! -- - Kaikki keinot täällä ovat hyvät, - jos ne tarkoituksensa vain täyttää! - -PALVELIJA (tulee äänettömin askelin.) - - Siellä on nuo seitsenkunta noitaa, - jotka tulleet ovat Pirkkalasta. - -HENNEKIN - - Onko Hallin Ukko myöskin siellä? - -PALVELIJA - - On - -HENNEKIN - - Kutsu hänet tänne, toiset johda - pirunkamarihin odottamaan, - kunnes sinne tulen Ukon kanssa. - -PALVELIJA (vie noidat pirunkamariin.) - -HENNEKIN (yksin, julman näköisenä.) - - Kaikki voimat asettuivat vastaan, - siitä tunsin, tajusin ma selvään, - että esi-isieni henget - rangaista mua oli päättänehet. -- - Mikä oli heidän tiedossansa - väärää, mikä uskossansa harhaa? - Sit' en tiedä. -- Jalouteen kaikkeen - kehoittivat, rankaisivat pahan. -- - Synnin ajatusko lienee tämä, - joka aivoissani pyörii tänään? - Jumala, mun jätit häpeähän, - oikeuden puolest' taistellessain! - Vastoin uskoani varmaa annoit - vihollisen katalan tuon voittaa! - Miksi sua yhä palveleisin, - miksen saisi muuta voimaa koettaa? - Pirun julma miekka riippuu tuossa! - Oispa vihamieheni nyt täällä, - heti hänen päänsä halkaiseisin - riemulla, kuin sodan pauhinassa! -- - Päätös tehty, sit' en enää muuta! - Hallin Ukon puheille siis heti! - -HALLIN UKKO (tulee) - -HENNEKIN (menee häntä vastaan, johdattaa hänet etualalle.) - - Seikka semmoinen täss' syntyi täällä, - että emäntä on katehissa. - Tietäjät jo tämän paikkakunnan - kaiken taitons' ovat tuhlannehet - aikaansaamatta tuon taivaallista. - Tee siis parhaas', palkasta en tingi. - -HALLIN UKKO - - Liekö talossasi täällä jotain, - pientä nelijalkaa, jok' ois' ennen - kuulunut sun vihamiehellesi? - -HENNEKIN - - Oisko? Annas kun ma ensin mietin. -- - Onpa niinkin, musta, vanha kani. - -HALLIN UKKO - - Siinä asuu kiroojasi henki. - Musta kani tuo on tapettava - heti aamutähden koittaessa. - Siihen asti pidettävä tarkoin - vaari hänen kaikist' askeleistaan. - -HENNEKIN - - Uskallanko tuohon huomauttaa, - että kanit yönsä viettää maaten. - -HALLIN UKKO - - Tyhmyyksiä! Heti tultuani - aloittaa tuo kani retkeilynsä -- - jos on oikea -- siit' olet vastuuss'. - -HENNEKIN - - (Herra ymmärtäköön lauseitasi!) - Kaikki tapahtukoon niinkuin määräät! - -HALLIN UKKO - - Puol'yö saapuu. Toimeen heti käymme - Yksi miehistäsi kanin vahtiin. - Toiset täällä olkoot hiljaisesti! - -(Menee pirunkamariin.) - -HENNEKIN (soittaa) - -PALVELIJA (saapuu.) - -HENNEKIN - - Vanha Kyyry-Pekka, jok' ei pelkää, - menköön kanin vahtiin täksi yöksi, - mustaa kaniinia -- ymmärrätkö --. - -PALVELIJA (on peloissaan. Yrittää jotain sanoa, mutta ei saa ääntä -kurkustaan.) - -HENNEKIN - - Kaikki palvelijat kokoontukoot - tänne saliin. Ovet suljettakoon. - Täällä istukaatte kaikki hiljaa. - -PALVELIJA - - Mu-mu-mutta melkein kaikki -- ovat - kaupunkiin jo menneet, niinkuin käskit. - -HENNEKIN - - Ketkä kaupungissa, ne on siellä; - ketkä Ruissalossa, ne tuo tänne. - Pane mielees, jos on henkes kallis: - Kuulua ei hiiren hiiskausta - täältä saa, ei ääntä minkäänlaista! - -PALVELIJA (mennessään.) - - Herra ties, jos käsittää voin tätä! - -HENNEKIN (menee pirunkamariin. Palvelijat kokoontuvat saliin ääneti, -pelon vallassa ja niin kauas pirunkamarin ovesta, kuin suinkin. Myrsky -vingahtelee. Tuuli on lyönyt yhden ikkunan luukut auki. Sieltä pääsee -tuuli sisään. Kynttilän liekit lepattavat tuulessa.) - -PALVELIJATAR (voimatta pidättää itkuaan.) - - Toisivat ees jonkun papin tänne! -- -- - Pääsis täältä maata vuoteeseensa! - -PALVELIJA - - Sielunautuutenne tähden! Hiljaa! - Menen sulkemaan tuon luukun tuolta. - -(Menee. Sulkee ikkunan luukun.) - -ANNIKKI - - Tätä menoa jo kolmas viikko! - Noitajoukko noitajoukon jälkeen! - Kissa tätä enää jaksaa sietää! - -PALVELIJATAR II - - Ole hiljaa, hyvä tästä tulee! -- - Edelliset noidat näihin nähden - lasten leikkiä vain turhaa oli. - Nytpä tuli itse valtanoidat - Pirkkalasta sekä Lapinmaalta. -- - Kuulkaas sopotusta loitsulukuin! - - Tuntuu ihan niinkuin huone huojuis, - katto kaatuis, seinät siirrähtelis! - - Siell' on miehet, joilt' ei sanat puutu, - "Sain salat sanoilla ilmi, - salat piilohon sanoilla." - Miten milloinkin vain seikat vaatii. - -ANNIKKI - - Minusta ei täällä mikään huoju. -- - Näkikö ken teistä Hallin Ukon? -- - Oli suuttunut hän kuullessansa, - että Inkoinen on asevoimin - lähetetty voiolaisten perään. -- - "Jos jo Inkoinen on toimeen pantu - rouvaa hakemahan Voionmaalta - laivoin, miekoin taikka kultarahoin, - tuokoon rouvan kotiin avuttani." - Huutaneen niin kuului lähetille, - jonka kodastansa ulos ajoi. - Inkoinen jo muka sotki jäljet, - asettui jo noidan silmäin eteen - purjeinensa, jalojousinensa. -- - Kuului käyneen ukon kunnialle, - että laivat lähetettiin perään. -- - Rouvan piti tulla ilman halki - käden koskematta, loitsun siivin. - "Inkoinen jos rouvan tuopi", sanoi, - "muisteta ei minun mahtiani". -- - Herra itse rukouksin nöyrin - kävi sitten ukon hakemassa. - Saanut oli ukon lähtemähän - annettuaan pisaraisen vertaan, -- - Hennekinin nimi jolla pantiin - käärmeen nahkaan, Pirun nimikirjaan. - -(Hälinää.) - -PALVELIJA (tulee) - - Sss. --! Vait olkaa sielujenne tähden! - -ANNIKKI (entistä kovemmin) - - Itse vaikene, se on sun virkas! -- - Pirunkamarissa noita huutaa; - mikä estää meitä haastamasta! - -(Hiljemmin.) - - Pirun nimikirjaan, niinkuin sanoin, - piirretty on herraraukan nimi. - -PALVELIJATAR II - - Uskottavalta tuo kyllä tuntuu. - Mutta sanokaapas, miksi täytyy - meidän täällä vangittuina olla! - -ANNIKKI - - Hallin Ukko meitä tarvinnevi: - Naaraskokoiksi se loihtii meidät, - jotka sitten kaikki tänä yönä - siivetämme tuonne Voionmaalle, - josta rouvan tuomme kaunihisti - läpi ilman vinkuvaisen kotiin - aamusuurukselle herran kanssa. -- - Lennellä senjälkeen ikuisesti - saamme ahdistellen lintusia. - -(Hiljemmin:) - - Herra yksinään tääll' äsken istui - tuskissaan, kuin Ketsemaanin Kiesus; - oven takana ma vakoelin. -- - Tahdotteko tietää, mitä kuulin? - -TOISET - - Kaikin mokomin! Se meille kerro! - -ANNIKKI - - Kaikki sitten! Olkaa ihan hiljaa! -- - Saatte kummat kuulla, kun ma kerron - Ensin kirosi, kuin ennen Joopi, - kaiken hurskaan, pyhän elämänsä. - Hiuksiaan raastaen hän huusi: - "Äiti, miksi synnytit sa minut!" - Kirkon kiros, noitui sakramentit, -- - noidatkin jo sanoi jättävänsä. - -PALVELIJA - - Noidatkinko! Mihin hän siis luottaa? - -ANNIKKI (palvelijalle hiljaa:) - - Sielus rauhan tähden ole hiljaa! - -(Toisille kovemmin.) - - Niin. "Nyt noidatkaan ei enää auta", - huokas isäntämme, selvään kuulin, - "Piru, jos sä vielä täällä asut - ja jos ystävyytes Kuokkinaisiin - kotikäärmeen lailla vielä elää, - kuule tämä iltarukouksein!" - Niin tuo hurskas isäntämme lausui - sekä lisäs': "Piru, asunnostas - tule, kokoo Kuokkinaisten perhe. - Iske miekallasi vihollisiin!" - Sielunautuuteni kautta vannon, - että totta täst' on joka tavu. - -(Toiset tekevät ristinmerkkejä, toiset siunailevat. Jotkut kuuntelevat -jännittyneinä Annikkia.) - - Pirun miekka riippuu tuossa, näätte. -- - Ei nyt enää mitkään noidat auta. - Pitää saada tänne itse Piru - opettamaan isäntäämme oivaa - hirmuraudan kostohuimauksiin. - -(Annikin viimeisten sanojen aikana livahtaa sisälle Piru, kadoten -äänettömästi pirunkamariin. Kaikki kirkaisevat kauhusta. Tulet -sammuvat. Hennekin tulee pirunkamarista kädessään -palava kynttilä. -Näyttämön tultua näin valaistuksi nähdään taustalla vasta mereltä -tulleena, märkänä, Inkoinen ja hänen vierellään tuntematon merimies. -Näiden läsnäoloa ei kukaan aluksi huomaa.) - -HENNEKIN (ankarana) - - Mikä hirmunhuuto täältä kuului? - Kuka melun täällä aikaansaattoi? - -PALVELIJA - - Annikki on kaikkeen tähän syypää. - -HENNEKIN (Annikille) - - Kyllä sinut elkeistäsi tunnen, - sinä rietas nainen! Et siis voinut - edes hetkeä tääll' olla vaiti. - Sinun, joka syypää olet kaikkeen, - ennen muita vaieta ois' tullut! - -ANNIKKI - - Mihinkään en ole minä syypää! - -HENNEKIN - - Suusi kiinni, portto, kylän lautta! - Sanonpa siis sulle, mikä olet! - Sano, kuka rouvan viekoitteli - miehestänsä synnin yhteyteen? - -ANNIKKI - - Sanon sulle, herra, minkä tiedän: - Rouva Kirsti vikapää on siihen. - -HENNEKIN - - Valehtelet, kurja, tiedän kaiken! - -ANNIKKI - - Tiedätkö siis senkin, minkä minä? - Kuulin oven läpi omin korvin, - kuinka Kirsti rouva emännälle -- - -HENNEKIN - - Jätä rauhaan hurskaan rouvan nimi! - Tunnustatko tässä kaikkein kuullen - sanoneesi tässä huonehessa - häpeemättömästi rouvallesi: - "Ei pitäisi neien nuoren - miestä vanhoa valita". - Sekä paljon muuta samanlaista? - -ANNIKKI (hetken taistelun perästä, ylpeästi.) - - Rouvallenne totuuden ma lausuin. - -HENNEKIN - - Ylpeilet sa sillä vielä, konna! -- - Kaksinkertainen on rikoksesi: - Myrkyllisen kieles kautta ensin - viekoittelit rouvan synninteille, - ajain hänet siten kodistansa. - Ja nyt täällä kirkumisellasi - tietäjien mahdin lamautit, - juur' kun loveen lankes' Hallin Ukko - ja ois' saanut kaikki entiselleen. - Tuohon paikkaan sinut lävistäisin - miekallani, ellet olis nainen. - -ANNIKKI (ottaa seinältä Pirun miekan.) - - Vaikka olen nainen, taistelkaamme! -- - Käykääs, tytöt, vähän syrjemmäksi! - Ritari, mi sanoin loukkaa naista, - taistelkoon myös miekoin naisen kanssa. - -(Nauraa ivallisesti ja asettuu taisteluasentoon.) - -HENNEKIN - - Joutaisit sa palaa roviolla. -- - Pane, hurmanhenki, ase syrjään! -- - Lähde heti täältä matkoihisi! - Katso, ettei sua Ruissalossa - taikka Turussakaan koskaan nähdä! - -ANNIKKI (tehden ritarikumarruksen, suloisesti:) - - Lahjoitat siis mulle elämäni. -- - Minulle on yhdentekevätä, - olen vainaana tai elävänä -- - yhtä vaarallinen aina sulle! -- - Ole varuillasi, ukkoparka! - -(Viskaa miekan menemään ohi Hennekinin. Poistuu ylpeäryhtisenä. -Joku huudahtaa:) - - "Pirupa tais' itse siinä mennä, - miekkansa hän viskas lähteissänsä." - -(Seuratessaan silmillään Annikin menoa huomaavat kaikki oven pielessä -seisovat miehet. Kuuluu yhdessä ja yksitellen hämmästyksen -huudahduksia: "Juho Inkoinen! Juho Inkoinen!" Auki jääneestä -kaksoisovesta näkyy -päivänkoitto. Inkoisen vierellä seisoo vanha -merimies.) - -INKOINEN (muuttamatta asentoaan.) - - Palannut on retkikunta juuri, - tyhjin toimin Voionmaalta asti. - -HENNEKIN - - Sano, mikä Joopin viesti sulla? - Miks' ei Kaarina oo vierelläsi? - -INKOINEN - - Rouva Kaarina jo täältä muutti - mananmaille ikiautuaille. -- - Herra armahtakoon sielukurjaa! - -HENNEKIN - - Kuollutko, ah? Sano, onko kuollut? - -INKOINEN - - Kuollut. - -HENNEKIN - - Varo sanojasi, vanha miesi! - Lahjonut lie sinut voiolainen! - -INKOINEN - - Lahjottavanko siis matkaan laitit! -- - Suruanne pyydän hillitsemään. -- - Kerron tapauksen juurtajaksain: - Toissayönä, aamun sarastaissa, - keinuilimme pitkän matkan jälkeen - tyynen meren aavaa veltoin purjein - luona Voionmaan, sen lännen puolla. - Äkkiä, kas meitä kohti soutaa - kilpaa satakunta haapiota. - Luullen tulijoita hyökkääjiksi - annoin heti ampua ma niitä. - Kivi maalihinsa tarkkaan sattui. - Ensi venhe pirstaleiksi lensi. - Kohtas tuho rouva Kaarinata, - joka siinä ensi venheess' istui. - -HENNEKIN - - Henkes säästät, jos tuon toteen näytät. - -INKOINEN - - Kaiken! Kuinka haluat vain, herra. -- - Ensi venheen soutaja jäi eloon, - uiden pelastui hän laivahamme - sekä seisoo tässä vieressäni. -- - Hänpä tietää, miten kaikki kävi. - -HENNEKIN - - Kuka lienetkin, mies, kerro kaikki! - Jos vain taidat meidän kieltä, kerro! - -MERIMIES - - Tuskaa suurempaa ei voine olla, - kuin on mulla tässä, kertoessain - kuolemasta, itse eloon jääden. -- - Viime matkallaan toi morsiamen - jalo herramme, nuor' Olaus Hordinch. -- - Ensi päivät onnekkaina meni. - Luultiinkin jo kaiken hyvin käyneen. - Sitten alkoi rouva tuumaella, - kyynelissä nähtiin hänet usein. - Turusta kun olin, niinkuin hänkin, - uskoi rouva mulle aikehensa: - Sanoi palaavansa heti Turkuun - jonkun hansalaisen aluksessa, - johon pyysi mua soutamahan. - Sanoi palaavansa Turkuun jälleen, - vaikka tiell' ois kaikki meren kauhut. - "Säkkiin, tuhkaan pukeuneena", sanoi, - "menen polvin rukoilemaan anteeks' - polomieheltäni, jonka jätin". -- - Yötä päivää siitä asti rouva, - ootti laivaa, jolla kotiin pääsis! - Inkoisen kun sitten laiva näkyi, - lähdimme me heti sitä kohti, - luullen tulevan sen Lyypekistä - sekä Turunmaalle purjehtivan. - Salaa lähdimme me satamasta, - kohti laivaa soudin minkä jaksoin. - Luulimme jo paon onnistuvan, - aikeemme kun nähtiin Voionmaalta. - Satakunta soutajata heti - jälkehemme nuorin voimin lähti. - Vaikka vanha olen, olisimme - turvaan ennättäneet, pelastuneet, - ellei laivasta ois' kivi tullut, - joka jollapahaseni murti. - Tämän nähtyänsä ajajamme - venheet käänsi, hiljaa maihin sousi. - Uiden jatkoin matkaa, auttain häntä - Viimein väsyneenä, uupuneena - kuolonuneen nukkui turvattini, - jonka hamaan laivankylkeen autoin, - itsekin jo melkein lopuss' ollen. - Neljä vahvaa merimiehen kättä - ensin hänet, sitten minut nosti - laivan kannelle. -- -- Kuin kuollut olin. - - Viime sanoiksensa lausui vainaa: - "Herra Hennekin jos rikokseni - katsoo anteeksantamattomaksi, - älköön kuiten kurjaa ruumistani - hylätkö ja poies käännyttäkö. - Jos taas anteheksi antaa voisi, - suokoon hautakammionsa luona - mulle leposijakseni nurkan. -- - Hennin uskonvoima sekä henki - riittää pelastukseks' minullekin - edessä tuon suuren Tuomarimme!" - Lausui vainaja sen kirkkain silmin, - niinkuin Tuomarin jo nähnyt oisi, - Haudattavaksi kun toivoi Turkuun, - toimme ruumiin tänne mukanamme. - -(Munkit kantavat sisään valkeisiin puetun Kaarinan ruumista paareilla, -laulaen surullisen juhlallisella äänellä:) - - "_De profundis clamavi ad te, Domine_..." - -HENNEKIN - - Minun uskonvoimaaniko luottain! -- - -(Katsoo miekkaa lattialla.) - - Minun uskonvoimaaniko luottain! - -(Katsoo ruumiiseen.) - - Siihenkö sa huusit syvyydestä! -- - Mua kurjaa, voi mua kurjaa, kurjaa! -- - Hän ei tiennyt, että olen halpa - uskonluopio ja kirkon hylky - Pirun palvelija, sielunmyyjä. -- - Katso, tuoss' on lattialla miekka, - teräksen sen kuulu noita katsoi, - itse Piru vihki koston aseeks! -- - -(Väkijoukolle, joka tunkeilee lähellä) - - Juuri lähti teidän tultuanne. -- - Älkää lähestykö miekkaa liioin, - henkenne voi siitä saastan saada. - -(Kaikki väistävät kauhuissaan miekkaa) - - Uskonluopio ma olen, hylky, - sieluni ma olen menettänyt. - Tuolla paholainen ilmaa liitää - sielulleni sijaa valmistamaan. -- - -(Katsoen ruumiiseen.) - - Toivoit pelastusta uskostani! -- - Oisko mulla vielä pelastusta? - Uskallanko sitä mistään pyytää? - -(Ihmisjoukko seisoo ympärillä.) - -ÄÄNI JOUKOSTA - - On kaniikki Hordinch jossain täällä. - Hän vois kirvoittavan ripin antaa. - -(Jotkut rukoilevat, useat itkevät. Kuuluu ulkoa aseiden helinää ja -komentavia ääniä. Sisään astuu miesjoukko. Sen keskellä nähdään Olaus -Hordinch vangittuna. Joukon johtaja lähestyy epäröiden väen muodostamaa -piiriä ja Hennekiniä.) - -JOHTAJA - - Jalo Hennekin, on toivomukses' - vihdoin täyttynyt, ja saanut voiton - kaunis oikeuden kilvoittelus'. -- - Meidät ensin lyötiin, peräännyimme - aina Saksan rannikolle asti. - Väijyilimme, viimein hyökkäsimme - laita laitaa vasten voiolaista, - jonka kannelta tään vangitsimme - hetken tuiman tappeluksen jälkeen. - Sano, mitä vangillemme teemme! - -HENNEKIN (katsoo lattialla olevaa miekkaa.) - - Tuossa rauta säihkyy, noidan tuoma! - Kiilto sinussa on Pirun luoma. - Voima sen jo näkyy vaikuttavan, - vaikk'ei ihmiskäsi mikään ole - kamalaa sun kahvaas koskettanut. -- - Ottaisinko sinut -- sivaltaisin -- - kostokseni halki kallon tuolta. - -(Ojentaa vapisevat sormensa kohti miekkaa, mutta samalla osuvat hänen -silmänsä ruumiiseen. Ojentautuu jälleen. Miehille:) - - Mieheni, oi rakkaat ystäväni, - kuuliaiset sotasankarini, - hänet jälleen vapaaks' päästäkäätte! - -(Sotilaat siirtyvät pois Hordinchin ympäriltä ja pistävät miekkansa -tuppeen. Hennekin vaipuu maahan. Kaunis kesäaamu näkyy avoimesta -ovesta. Jakob Hordinch on saapunut joutuisana ja hätäisenä. Hän astuu -Hennekinin luokse ja jää siihen seisomaan.) - -HENNEKIN (Hordinchille, päätään kohottaen:) - - Katsot minuun, mustaa mustempahan - mitä taivaan kannen alla lienee - Mieti, voinko edes sormen saada - jälleen puhtaaks; edes yhden sormen, - pyhää ristiä ma että voisin - ennen kuolemaani kosketella? - -HORDINCH (panee siunaavasti kätensä Hennekinin ylle:) - - Hairahtunut kurja ihmisparka! -- - Usko ainoastaan, Luojaan luota! - Toivon sammuessakin sa toivo! - Puhtaaks vielä tulet kokonansa! - -HENNEKIN - - Sanoin joskus: "Voitto sille, joka - uupuneena maasta nousee, nousee - sekä iskee vielä viime iskun." - Nytpä selkenee tuo totuus mulle: - Käsitän: ken koston jättäin nousee, - iskee parahimman voiton iskun! - -HORDINCH - - Mutta mikä outo miekka siinä? - -(Lähestyy miekkaa väkijoukon hulmahtaessa.) - - Peloittava ase, mutta -- poikki. - -VÄKIJOUKKO - - Poikki? Poikki! - -ÄÄNI MIESJOUKOSTA: - - Jos on poikki, sido ei se ketään - koska antajalta putos, murtui. - -HENNEKIN (kasvot kirkastuneina:) - - Murtunutko ois tuo hirmurauta! - Sano Jakob Hordinch kerran vielä, - huojennusta tuo se sielulleni! - -HORDINCH - - Poikki, poikki, tässä näet itse. - -(Erottaa miekan osat toisistaan.) - - Sielusi jos siitä olit myydä, - ole onnellinen nähdessäsi, - että Herra soti puolestasi - hävittäen häijyn pahat elkeet - ennen tuhon silmänräpäystä! - Nouse maasta ylös, katso tuonne, - avoinna on armo sulle jälleen! - Kaarina toi sulle tervehdyksen: - "Hennin uskonvoima sekä henki - riittää pelastukseks' minullekin, - edessä tuon suuren Tuomarimme." - -HENNEKIN (nousee.) - - Ihanat, oi, sanat: Armo, armo, - pelastus, -- oi, meille molemmille! - -(Katsoo ylös autuaallisena. Aamu on täydellisesti kirkastunut. Valo -tulvii ovista ja akkunoista sisään. Kaukaa kuuluu munkkien _Te Deum -Laudamus_ ja urkujen soittoa.) - - LOPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pirun miekka, by Emil Elenius - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRUN MIEKKA *** - -***** This file should be named 63539-8.txt or 63539-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/5/3/63539/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63539-8.zip b/old/63539-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 12a4438..0000000 --- a/old/63539-8.zip +++ /dev/null |