NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 16897 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a06df3e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63515 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63515)
diff --git a/old/63515-8.txt b/old/63515-8.txt
deleted file mode 100644
index 0c2b799..0000000
--- a/old/63515-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16897 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Tanskan prinssi Otto, by B. S. Ingemann
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Tanskan prinssi Otto
-
-Author: B. S. Ingemann
-
-Translator: Maija Halonen
-
-Release Date: October 21, 2020 [EBook #63515]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TANSKAN PRINSSI OTTO ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-TANSKAN PRINSSI OTTO
-
-Kirj.
-
-B. S. Ingemann
-
-
-Suomentanut
-
-Maija Halonen
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava
-1917.
-
-
-
-
-
-
-Edellinen osa.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Oli tyyni kesäkuun ilta, kolme päivää jälkeen pyhän Knuut marttyyrin
-ja kuninkaan suuren juhlan v. 1333. Holbekin kihlakunnan rajalla,
-erään vesimyllyn kohdalla, yhtyi kaksi sivutietä Holbekista ja
-Kallundborgista siihen leveään maantiehen, joka johti eteläiseen
-Själlantiin. Tien risteyksessä oli ränsistynyt puinen ristiinnaulitun
-kuva sekä sankarinkokoinen, kömpelösti hiekkakiveen hakattu, ja
-kuihtuneilla ruiskukkaseppeleillä koristettu, kruunupäinen pyhän
-Knuutin kuvapatsas. Lähiseudun maalaiskukkojen iltakellojen soidessa
-polvistui täällä joukko kerjäläisiä ja köyhää työväkeä, päähineet ja
-repaleiset hatut silmille vedettyinä. Monet huokasivat niin syvään,
-että olisi luullut heidän tahtovan liikuttaa kivipyhimykset liikkeelle,
-ja muutamien huulilta kajahteli rukous maan suojeluspyhimykselle niin
-äänekkäänä ja kiihkoisana kuin olisivat he uskoneet hänen olevan kuuron
-tai hyvinkin kaukana. "Pyhä Knuut kuningas! Rukoile meidän puolestamme
-taivaan Herraa ja pyhää neitsyttä!" rukoili vanha, harvinaisen komea
-talonpoika, jonka valkea tukka sileänä valahti laihtuneille poskille,
-hänen painaessaan yhteenliitettyjä käsiään rintaansa vasten. "Elä anna
-meidän joutua eksyksiin näiden monien ankarien herrojen joukossa!"
-jatkoi hän. "Elä salli meidän eläimiksi ja pedoiksi raaistua näinä
-onnettomina aikoina! Elä salli saksalaisen eroittaa sitä minkä Jumala
-kaikkitietäväisyydessään on yhteenliittänyt!"
-
-"Aikooko saksalainen eroittaa sinut vaimostasi, ukkoseni!" kysyi
-hienonnäköinen nuori herrasmies, joka oli pysäyttänyt ratsunsa
-pyhimyskuvan ääreen, osoittaakseen myöskin sille kunnioitustaan, ja
-piteli hattua kädessään.
-
-"Ei, minun vaimoni on ollut jo monta vuotta taivaallisen Isän
-huomassa", -- vastasi vanha talonpoika nousten. "Jumalalle kiitos,
-etteivät hänen silmänsä nähneet sitä mikä meidän nyt on nähtävä. Hän
-oli tullut tänne Skånesta", jatkoi hän pyyhkäisten silmiään harmaan
-sarkatakkinsa hihalla, "siellä on nyt naimisissa myöskin kaksi
-minun poikaani; mutta Herra meitä armahtakoon! Senvuoksi ovatkin he
-muuttuneet ruotsalaisiksi niinkuin muutkin skånelaiset. Minä en enää
-ikinä tahdo nähdä heitä. Katso! Sitä surua minä tässä huokailin taivaan
-Herralle ja pyhälle Knuutille; eikä se ole ainoa kurjuus, josta saamme
-saksalaista kiittää."
-
-"Se on totta, ukkoseni!" vastasi nuori herra kiihkeästi ja posket
-hehkuen. "Mutta kun susi isäntänä rehentelee ja lampaat karkaavat
-tiehensä, niin luulisinpa siihen silloin isännän syypääksi. Mutta totta
-totisesti", lisäsi hän katkerasti, "se kansa, joka ei osaa itseään
-suojella paremmin kuin lauma lampaita, ei ansaitse nykyistä herrautta
-parempaa." Lausuessaan ääneen nämä sanat, hän vilkaisi ympärilleen
-ikäänkuin nähdäkseen minkä vaikutuksen ne tekisivät läsnäoleviin.
-
-"Auta meitä lyömään heidät kaikki kuoliaiksi!" rukoili voimakkaampi
-ääni.
-
-"Katso armollisesti maamme puoleen, pyhä Knuut! Paholainen vieköön
-kreivit ja kuninkaan!" rukoili voimakas nuori mies kurjalla äänellä.
-"Hän ei kuitenkaan koskaan ole ollut meille muuta kuin häpeäksi ja
-onnettomuudeksi maalleen."
-
-"Hiljaa, hiljaa, Pentti! Sinä rukoilet jumalattomasti", moitti vanha
-talonpoika. "Tekisipä pyhä Knuut sinulle nyt ansiosi mukaan antamalla
-sinulle korvapuustin kivinyrkillään, niin etpä taitaisi enää nousta
-tuosta hartaudentoimituksestasi. Rukoile sinä pyhää Knuutia auttamaan
-kuningas Aabrahamin helmaan ja hänen sukunsa tänne hallitsemaan, se
-olisi toista -- se olisikin hurskas rukous, jota pyhä Knuut ei voi
-kieltää meidän päiviemme tanskalaiselta mieheltä. -- Mutta jos tahdotte
-säilyttää nahkanne eheänä, lapsukaiseni, niin lukekaapas Ave-Marianne
-loppuun ennenkuin saksalaiset palaavat tuolta olutkapakasta ja sanovat
-teille amenen piikkisian keihäillään!"
-
-Tämän varoituksen kuultuaan he nousivat kaikki pyhimyskuvan edestä,
-tekivät ristinmerkin ja poistuivat työkapineineen ääneti ja
-huokaellen. Nuori matkamies jäi yksin paikalle antamaan hevoselleen
-tukollisen ruohoja. Samassa ratsasti Holbekintietä leveälle maantielle
-toinenkin matkamies, yllään tallimiehen puku; hän paljasti myöskin
-päänsä ristiinnaulitun kuvan ja pyhimyspatsaan edessä, mutta loi
-tutkivan katseen nuoreen herraan. He ratsastivat yhdessä eteenpäin
-puhuttelematta toisiaan.
-
-Ilta oli ihana. Läntisellä taivaalla oli vielä laskeneen auringon
-punertava heijastus; niityillä leijaili hieno sinervä sumu, sammakot
-kurnuttelivat lammikoissa ja soissa. Tie kaartelihe kellertävien
-ruisvainioiden ja rehevien niittymaiden lomitse; läpi pyökkimetsien,
-ja ohi kaislarantaisten lampien. Rauhallisen iltakellon viimeiset
-äänet häipyivät hiljaiseen yöhön, lyöden kolme kertaa kolmen
-rukouksen merkin pyhän kolminaisuuden kunniaksi. Sieltä täältä
-ruispellosta kuului leivosen viserrystä pesästään. Heinäsuovat
-tuoksuivat maantien vieressä, ja sumuiset niityt häämöittivät
-etäältä kuin hopeaisina järvinä. Kylässä ajoi talonpoika, viimeistä
-heinäkuormaansa latoon, ja heinävaunujen takalauta oli koristettu
-pyhän neitsyen kuvalla. Joukottain heinämiehiä palasi viikatteineen
-niityiltä. Yli tummanviheriöiden pyökkimetsien suhahtelivat kottaraiset
-suurissa parvissa, laskeutuen puiden latvoihin tai lammenrannikoiden
-kaislikkoihin, lakkaamatta viserrellen ja jaaritellen. Puoleksi
-kiviaitauksen luona olevien piilipuiden peittämänä kohisi
-vesimyllynpyörä laaksossa olevan sillan ja sulkulaitoksen luona.
-Pohjolan kesäillan läpikuultava ilma loi omituisen salaperäisen
-viehätyksensä rauhalliselle maisemalle, missä etenevän päivän kajastus
-sulautui syttyvien tähtien valoon. Själlantilainen maisema oli yhtä
-ystävällisen rauhallinen kuin meidän päivinämme; mutta maamiehen
-kasvoilla ei väreillyt ilo eikä elämä. Hän palasi synkkänä ja
-tyytymättömänä kotiinsa, tai asteli välinpitämättömänä vanhaa tapaansa
-noudattaen maalaiskirkon iltamessuun, kun ei voinut rauhassa lukea
-Ave-Mariaansa maantien varrella olevan pienen kivikappelin ääressä.
-Oli toivottu kaunista ja rikasta syyssatoa; mutta monissa paikoin oli
-vilja maahan poleksittu, ja ruispelloilla näki joukottain hevosia
-laitumella; niiden korkeus ja lihavuus osoittivat, että ne eivät olleet
-själlantilaista rotua, vaan vierasta ja parempaa. Kylistä ei kuulunut
-ainoatakaan iloista ääntä. Useissa paikoin näyttivät talot olevan
-autioina, tuskin kuuli koiran haukkuvan. Talonpoikaistalot näyttivät
-rappeutuneilta ja köyhtyneiltä. Useissa paikoin näki porteissa
-väkivaltaisen hyökkäyksen jälkiä. Talonpoikien riihet ja ladot olivat
-niin kuin aina ennenkin lukoitta ja telkeittä. Vesimyllyn luona
-olevasta olutkapakasta kaikui nyt kovaäänistä melua; sieltä kuului
-rähisevien saksalaisten sotamiesten ääniä.
-
-Molemmat matkamiehet lähenivät toisiaan ja tervehtivät. He eivät
-näyttäneet tuntevan toisiaan, olivat vain sattumalta joutuneet
-näin yhteen; mutta heidän tervehdyksestään huomasi kumpaisenkin
-haluavan kernaasti tehdä lähempää tuttavuutta. Nuori herra, joka
-oli puhellut talonpoikien kanssa, oli hinterä, yhdeksäntoista- tai
-kahdenkymmenen-vuotias nuorukainen, yllään jonkinlainen aatelisen
-hovipojan puku. Lyhyt, punainen nuttunsa ja pukinnahkaisten
-puolisaappaittensa hopeakannukset osoittivat hänen olevan vielä vain
-aseenkantajan. Punaisesta verasta tehty, korea ratsastuslakia peitti
-vain puoleksi hänen vaaleakiharaisen päänsä. Hänellä oli lyhyt miekka
-vyöllään, ja hän ratsasti mustalla, vallattomalla oriilla, jota hän
-ohjaili erittäin taitavasti ja helposti. Toinen oli harmaahapsinen,
-voimakasrakenteinen mies, yllään valjennut kelta- ja sinijuovikas
-vallasperhe-palvelijan puku, joka oli kulunut ja paikkaeltu;
-käsivarteen oli kiinnitetty kruunulla koristettu vaakuna. Hänen
-suuret, vakavat kasvonsa olivat syvien ryppyjen uurtamat, ja hänen
-huomattavasti uikonevista silmistään kuvasti jonkinlainen haaveileva
-elämä, minkä huomaa ihmisellä, jonka ajatukset enemmän viihtyvät
-menneessä tai tulevassa ajassa kuin nykyisessä. "Hm! Täällä on
-sammakoita suossa", mutisi hän itsekseen ja siveli kädellään tuuheita
-kulmakarvojaan. "Onko nuorella herralla lupakirja?" kysyi hän ääneen
-ruotsiksi murtaen: "Kunpa tässä päästäisiin ehein nahoin ohitse."
-Hän viittasi vesimyllyä kohti, missä joukko ratsumiehiä laulaen,
-hohottaen ja hurjasti meluten hoiperteli ulos kapakan ovesta. He
-kantoivat sylissään höyhentyynyjä, kinkkuja ja elävää siipikarjaa.
-Hanhia ja kanoja riippui kirkuen hevoseen kupeilla, ja heti huomasi
-heidän tulevan ankarasta veropanttauksesta tai ryöstömatkalta
-maaseudulta. He näyttivät olevan humalassa, sillä he ohjailivat
-ratsujaan niin huolimattomasti, että heidän irrallaan satulasta
-riippuvat rautapiikkiset sotakeihäänsä satuttivat toisiaan ja hevoset
-pelästyivät siitä; ratsumiehet nauroivat ja kiroilivat alasaksan
-murteella; muutamat mölisivät ivalauluja tanskalaisista; toiset olivat
-paljastaneet keihään pituiset miekkansa, joita he hurjasti hoilotellen
-heiluttivat päänsä yli, tai huvittelivat he itseään katkaisemalla
-kaulat huutavilta kanoilta ja hanhilta, joita heillä oli mukanaan.
-Huomattuaan ratsastajat he sulkivat heti tien ja näyttivät aikovan
-ratsastaa heidät kumoon; mutta aseenkantaja ja vanha palvelija antoivat
-merkin toisilleen ja ratsastivat keskitietä aivan lähellä toisiaan.
-
-"Pahus vie, ettekö siirry pois tieltä, lurjukset!" huusi ratsumiesten
-johtaja alasaksan murteella paljastaen pitkän miekkansa. "Seis
-paikalla! tai survomme teidät mäsäksi. Ketä te olette? Minne aiotte?"
-
-"Me olemme väkeä, jotka aiomme eteenpäin, sen te kai näette!" vastasi
-nuori aseenkantaja tulisesti ohjaillessaan orittaan vasemmalla
-kädellään, oikean tapaillessa miekankahvaa. "Koska ette tiedä ketä me
-olemme, niin voisitte säästellä kunnianimityksiänne!"
-
-"Hahhaa! Tanskalainen kukonpoika! Ja uskaltaakin vielä kiekua?
-Hän tahtoo tulla nypityksi!" sammalteli ratsumiesten johtaja
-kankeakielisenä viitaten tovereilleen, jolloin nämä ympäröivät
-matkamiehet ja ottaen käteensä vaaralliset tapparansa he jatkoivat yhä
-pilkkalaulujaan ylimielisesti hohottaen.
-
-"Jos ei teitä täällä olisi tusina kahta vastaan, niin ette taitaisi
-huutaa typeriä häväistyslaulujanne meidän korviimme!" jatkoi
-aseenkantaja ylpeästi, katseensa tarkasti mittaillessa puoleksi
-humaltuneita miehiä. "Taidattekin uskotella olevanne herroja tässä
-maassa, senvuoksi että teidän kreivinne kirjoittelee veroja porvareille
-ja talonpojille. On kai Tanskassa vielä jonkinlainen laki ja oikeus;
-maantienrauhaa ei liene kukaan teille pantannut."
-
-"Mitä tuo tanskalainen penikka mukisee?" ärjäsi kookas holsteinilainen
-ratsumies, joka näkyi olevan joukon johtaja. "Puhuuko hän Tanskan
-laista ja oikeudesta? Tässä sinä näet sen kuningas-Valdemar-lain, jota
-nykyään totellaan, senkin keltanokka!"
-
-Näin sanoen hän heilautti julmaa miekkaansa. "Jos sinulla on lupakirja
-meidän herraltamme kreiviltä, niin näytä se heti, muuten hirtämme sekä
-sinut että tuon vanhan kyykäärmeen."
-
-Aseenkantaja oli vetäissyt kätensä miekankahvalta, mutta hän hypitteli
-yhä levotonta ratsuaan, katseensa mittaillessa uhkaavaa sotilaspiiriä,
-ja hän piti tarkasti silmällä jokaista heidän liikettään ja ilmettään;
-hän vaikeni ja näytti miettivän epätoivoista uhkayritystä.
-
-"Minulla on lupakirja meille molemmille!" huusi nyt vanha palvelija
-ja ojensi nopeasti esiin avonaisen, suurella vahasinetillä varustetun
-kirjeen -- "jos osaatte lukea kirjoitusta niin katsokaa tänne! Me
-olemme korkeasukuisen kuningatar Mereten palveluksessa ja kreivi Juhana
-Vagrienin armollisen suojeluksen alaisia."
-
-Aseenkantaja loi ihmettelevän katseen vanhukseen, joka oli ojentanut
-lupakirjansa ratsumiehelle vilkuttaen samalla salaisesti saattajalleen.
-Oluttuvan lampunvalo lankesi hänen kasvoilleen, ja aseenkantaja huomasi
-salaisen viittauksen. Muuten oli piilipuiden varjossa tiellä niin
-pimeää, että oli vaikea eroittaa mitään kirjoituksesta. Siihen näytti
-myöskin vanhus luottavan.
-
-"Helvettiin mokomatkin typerät harakanjalkanne! Minä en ole pappi enkä
-yöpöllö", karjaisi ratsujoukon johtaja ja heitti kirjeen vanhukselle
-vasten silmiä. -- "Tee selvä puolestanne kieltäsi käyttämällä! Ja puhu
-niin että saan siitä selvän! Mistä kuningattaresta sinä puhut? Eihän
-tässä maassa ole enää kuningasta eikä kuningatarta."
-
-"Kyllä täällä vielä tavallaan on kuningas", vastasi vanhus
-piilottaessaan rauhallisesti kirjeen, jonka hän oli näppärästi
-vanginnut ilmasta. "Mutta siellä missä te ja teidän herranne
-kuleksitte, ei huomaa paljoakaan laillisesta hallituksesta. Se
-kuningatar, jota minä palvelen, on muutoin Tanskan kuninkaan sisar,
-Ruotsin leskikuningatar Holbekin linnassa. Minä olen hänen halpa
-tallirenkinsä ja elinorjansa."
-
-"Pots krone sapperment! Silloin sinä olet ruotsalainen tai ainakin
-kirottu skånelainen?" huusi kookas holsteinilainen heiluttaen pitkää
-miekkaansa, "puhutpa laulamalla kuin nuo salmentakaiset korpinrähjät",
--- jatkoi hän yhä kiihtyen -- "helvettiin sinut joudutan, ja heti ilman
-pappia ja ehtoollista, sen olen luvannut pyhälle neitsyelle autuaan
-velivainajani ja sisarenpoikani sielun kautta niin pian kuin saisin
-käsiini jonkun teidän joukostanne".
-
-"Kunnia vanhurskaudelle ja pyhille lupauksille!" -- keskeytti vanhus
-hänet kohteliaasti, omituinen rauhallisuus katseessa ja kasvonilmeissä.
-"Mutta ennenkuin kiellän jumalani tai kunniakkaan isänmaani, annan
-leikata kieleni poikki; mutta vaikka olisinkin vain uusruotsalainen tai
-skånelainen" -- --
-
-"Hei! Sepä vasta olikin hyvä saalis, toverit!" jatkoi kookas,
-suuttumuksesta punoittava soturi kuuntelematta häntä sen enempää.
-"Joutukaa miehet! Ottakaa suitset hirttoköydeksi. Niinkauan kuin on
-kuivuneita piilipuita tienvieressä ei täällä ole puutetta verikoirien
-hirsipuista. Herran huoneessa, aivan pyhän neitsyen nenän edessä, he
-lahtasivat viime vuonna sadottain meidän ystäviämme ja sukulaisiamme
-niinkuin lampaita ja vasikoita; emmekö me saisi tässä halvan oluttuvan
-edustalla hirttää ominpäin yhtä näistä roistoista!"
-
-Kun ratsumiehet johtajansa kehoituksen kuultuaan hurjasti huutaen
-hyökkäsivät aseettoman aatelispalvelijan kimppuun, paljasti nuori
-aseenkantaja miekkansa, ja ennenkuin tanakasti satulassa istuva
-vanhus oli saatu tempaistuksi hevosen selästä, lennähti heilahtelevaa
-pitkää miekkaa kannattava käsivarsi kauas tielle. Ratsujoukon johtaja
-suistui karjuen hevosensa selästä, ja aseenkantajan lyhyt miekka
-suhahteli harjaantuneen asetaitoisesti useiden muiden korvissa. Uhattu
-skånelainen jätettiin ja raivostuneina käännyttiin nuoren yltiöpään
-kimppuun, joka korskuvan ratsunsa selässä lenteli heidän joukossaan
-kuin pyörretuuli ja tavattomalla asetaidollaan haavoitti jokaista, joka
-tuli häntä liian lähelle. Puoleksi humaltuneet ratsumiehet kirosivat
-kiukustuneina tavoitellessaan häntä sekä sotakeihäillä että miekoilla;
-mutta taitavasti ratsuaan ohjaamalla hän osasi ketterästi välttää
-jokaisen lyönnin ja jakeli yhä haavoja ja kuhmuja joka taholle.
-
-"Noituutta! Saatanan vehkeilyä!" huusivat muutamat ratsumiehet aikoen
-paeta; mutta toiset haukkuivat heitä, väittäen oluen vain heitä
-pyörittävän.
-
-"Hyvää tanskalaista olutta!" huusi nyt vanha palvelija -- "pyhän
-Eerikin nimessä! Lisätäänpä ruotsalaista humalaa!" Hän riisti samassa
-sotatapparan erään ratsumiehen kädestä ja alkoi kammottavalla voimalla
-iskeä ympärilleen. Muutamat huusivat ja hoippuivat haavoitettuina
-satuloistaan kadottamiensa myttyjen ja siipikarjan joukkoon. Toiset
-kiroilivat ja huitoivat kuin soaistuina osaksi omia tovereitaan
-vastaan, häpeä ja suuttumus oli taas saanut toiset melkein selviksi.
-Mutta nyt tuli joukko talonpoikia viikatteineen ja kirveineen. "Se
-oli oikein!" huusivat he. "Lyökää mäsäksi senkin kananvarkaat! Nyt
-he saavat maksaa verotuksestaan, suurisuiset verenimijät. He ovat
-jo kylliksi kauan nylkeneet ja kiduttaneet meitä!" Näin huutaen
-hyökkäsivät själlantilaiset talonpojat hurjistuneina työaseet ojoina
-ratsumiesten kimppuun. Läheisistä taloista riensi miehiä lisäksi, ja
-ratsumiesten täytyi väistyä ojan yli niitylle. Mutta samassa kuului
-etempää maantieltä torven toitotusta ja hevosen kavioiden töminää, ja
-pelon lamauttamina pakenivat kaikki talonpojat. Aseenkantaja ja vanha
-voimakas palvelija olivat saaneet hengähtää muutaman silmänräpäyksen:
-he olivat yksin maantiellä kolmen kuolleen ratsumiehen ja hukutettujen
-panttitavarakääröjen keskellä. Hajaantuneet sotilaat yhtyivät taas
-hiukan etempänä niityllä, ja tuo paljoa lukuisampi avuksirientävä
-ratsujoukko näkyi tulleen lähimmästä saksalaisesta verotuslinnasta.
-"Jos osaatte ratsastaa yhtä hyvin kuin asettanne käyttää, nuori herra!"
-sanoi vanhus, "niin on tie nyt vapaa. Tarvitaan voimakkaampi käsivarsi
-puhdistamaan maa ja valtakunta petolintujen parvista."
-
-Hetkeäkään miettimättä he kannustivat hevosiaan ja katosivat salaman
-nopeudella pimeälle tielle. Viimeinkin he antoivat hevostensa hengähtää
-ja ratsastivat hitaasti ylös erästä mäkeä. Silloin vasta he silmäsivät
-taakseen. Näytti siltä ettei oltu viitsitty lähteä heitä takaa-ajamaan.
-Mutta harmistuneina he näkivät liekkien leimahtavan korkealle taivaalle
-siltä taholta, mistä he olivat tulleet: kostaakseen talonpoikien
-osanoton tappeluun, olivat ratsumiehet sytyttäneet tuleen vesimyllyn
-luona olevat köyhien talonpoikien talot.
-
-"Mokomatkin murhapolttajat!" huudahti aseenkantaja suuttuneena. --
-"Nuo olivat siis _lempeän_ kreivin väkeä. Hm! Meillä on Jyllannissa
-_ankarampi_ herra; mutta ei ole toinen toistaan parempi. Björnholmista
-lähdettyäni näen seitsemännen kerran punaisen kukon."
-
-"Rendsborgilainen on pahin", huomautti vanhus. -- "Kreivi Juhanalla
-on kuitenkin hiukan sydäntä jälellä, vaikka vain saksalaiset kutsuvat
-häntä lempeäksi. Kun hänen miehensä näin mellastelevat täällä hänen
-omilla alusmaillaan, taitaa hänen olla vaikea estää väkivaltaisuuksia
-Falsterilla tai missä hän nykyisin lienee."
-
-"Hm! Enoni oli kuitenkin oikeassa!" jatkoi aseenkantaja puoliääneen
-omissa ajatuksissaan ja nyökäytti päätään välittämättä vanhuksesta.
-"Tuo Rendsborgin kiviherra on varmasti noitunut minun herrani. Ne
-ovat korppia kaikki. Ei ainoakaan kunnon tanskalainen voi sietää
-sitä roistojoukkoa. Mutta paholainen vieköön läänitysherran, joka ei
-paremmin suojele maata ja valtakuntaa!" Nuo viimeiset sanat hän lausui
-ääneen ja melkein vahingossa katsellessaan katkeroituneena tulipaloa
-ja läimäyttäen kiivaasti ratsupiiskallaan. Mutta hän vaikeni äkkiä
-huomatessaan samassa vanhan ratsupalvelijan synkät kasvot, jotka
-nouseva kuu kokonaan valaisi.
-
-"Jos kaikki uskolliset tanskalaiset jättävät kuninkaansa hädän hetkenä,
-niin eipä taida olot parantua tässä onnettomassa maassa," sanoi vanha
-palvelija puoleksi katkeralla, puoleksi surumielisellä äänellä.
-
-"Vai niin! Niinkö arvelet, vanhus!" vastasi aseenkantaja nopeasti ja
-käänsi hevosensa. "Ratsastakaamme edelleen! Eipä hyödytä katsella
-tulipaloa, jota ei kuitenkaan voi sammuttaa." Hän kannusti hurjan
-kiihkeästi hevostaan, ja vanhus jaksoi vaivoin seurata häntä. "Onko
-todellakin sinun mielestäsi meillä urhoollinen kuningas, oivallinen
-hallitsija, jolle alamaisten tulisi olla uskollisia?" kysyi
-aseenkantaja ivansekaisella äänellä, taltutettuaan ratsunsa taas
-rauhallisemmin astumaan ja nähdessään vanhuksen ratsastavan äänetönnä
-vieressään.
-
-"Minä olen vain halpa palvelija, nuori herra, ja minun mielipiteeni
-ovat monessa suhteessa hiukan vanhanaikaiset", vastasi ratsupalvelija.
-"Mutta minun mielestäni jokaisen rehellisen palvelijan tulee olla
-uskollisen oikealle isäntäväelleen kunnes suuri tilinteonpäivä koittaa,
-ja tuomitkoon se herrauden, joka sen on meidän ylitsemme asettanut."
-
-"Se usko on hyvä orjille ja ostetuille elukoille!" huudahti nuori
-aatelispoika ylpeästi ja kiihkeästi. -- "Sinä et ole tanskalainen,
-sen minä heti huomasin. Sinä et tiedä miltä tuntuu kun isänmaa on
-paloiteltu, ja kuninkaana on maanpetturi, kurja mies, joka pakenee
-maasta heti kun vaara on tarjona, ja joka panttaa alamaisensa ja
-valtakuntansa yhdelle paholaiselle, antaakseen toisen lyödä ja
-nöyryyttää itsensä."
-
-"Meillä oli Ruotsissa hallitsija, joka oli yhtä kelvoton ja syntinen",
-vastasi vanhus sävyisästi. "Hädässään minun maanmieheni kirosivat
-hänet ja ajoivat hänet maanpakoon. Mutta minä pysyin vanhanaikaisessa
-uskossani, koska minä en ollut orja enkä ostettu elukka: minä seurasin
-syntistä herraani ja palvelin häntä Holbekissa hänen alennuksessaan
-hänen kuolemaansa asti."
-
-"Vai niin! Sinä tulit tänne karkoitetun kuningas Birgerin mukana?"
-sanoi aseenkantaja luoden vanhukseen osanottavan katseen. "Oliko sille
-herralle kuitenkin yksi palvelija uskollinen hänen kuolemaansa asti!
-Sitä ei hän olisi ansainnut. Hän oli melkein vieläkin huonompi kuin
-meidän kurja Kristofferimme. Hm! Enpä voi käsittää mitenkä rehellinen
-mies viitsii palvella mokomiakin herroja."
-
-"Uskollisuus- ja autuudenvala ovat omantunnon asioita, nuori, ylpeä
-herrani!" mutisi vanhus katkerasti. "Jos ette sitä niin sanoakseni
-sydämellänne ymmärrä, niin elkää enää milloinkaan sillä vaivatko
-terävää päätänne!"
-
-"Olenko loukannut sinua, vanhus!" kysyi aseenkantaja nyt sävyisästi.
-"Ei se ollut tarkoitukseni. Lähinnä taivaan taattoa ja itseäni sekä
-hyvää juutilaista hevostani, saan kyllä kiittää sinua nuoren henkeni
-pelastuksesta tänä iltana."
-
-"Ei, ylpeä poika! Jos se elon kipinä, joka minussa vielä on, olisi
-minkään kiitoksen arvoinen, ja jos jompikumpi meistä sanoo kiitoksen
-avunannosta, niin olkoon se minun asiani", -- mutisi vanhus -- "Mutta
-ottakaamme kiitokset toisiltamme! Nuori herrani, eipä taida lopultakaan
-riippua meistä itsestämme eikä saksalaisesta kuolemmeko hirsipuussa
-tai teloituslavalla syntiemme tai hyvien töidemme tähden. Ratsastakaa
-te vain nopeammin, elkää enää minusta välittäkö! Ei noin hienon ja
-ylhäisen herran sovi lyöttäytyä halvan palvelijan seuraan. Matkan
-varrella me voisimme kukaties helposti joutua riitaan siitä mikä on
-oikean uskon ja rakkauden mukaista näinä epäuskon ja eripuraisuuden
-aikoina."
-
-"Ei! Pyhän Yrjänän ja Knuutin kautta! Me kulemme yhtä matkaa ja olemme
-hyviä ystäviä, sinä vanha, uskollinen palvelija!" huudahti nuori
-aatelismies tarttuen matkatoverinsa karkeaan käteen. "Yhtymisemme
-sattui sopivaan aikaan, ja hyvä tuttavuutemme alkoi kädenkäänteessä.
-Tiedämmehän nyt kumpikin mihin kykenemme, jos hätään joudumme. Kyllä
-me toimeen tulemme. Sano nyt vain suoraan minulle, saanko todenteolla
-kutsua sinua ystäväkseni! Etkö sinä todellakaan ole skånelainen,
-niinkuin nuo saksalaiset juopporontit luulivat? Sinun puheellasi on
-vain ruotsalainen sointu. Mutta soisinpa sinun kernaammin olevan aito
-ruotsalaisen miehen."
-
-"Haluaisitteko tekin ehkä hirttää ja nylkeä minut, jos minä olisin
-skånelainen?" kysyi vanhus uhkamielisesti hymyillen.
-
-"Enpä juuri, arvoisa vanhus!" vastasi aseenkantaja päästäen hänen
-kätensä kuin olisi se polttanut. "Mutta sanoisinpa sinulle silloin
-hyvästi, ja minua suututtaisi että luopioiden sukulaista sain kiittää
-hengestäni. Ne jotka viime vuonna olivat tanskalaisia ja tänä vuonna
-tahtovat olla ruotsalaisia -- ne, jotka vaihtavat isänmaata ja
-kansallisuutta kuin talvihousuja -- ne eivät ole minun miehiäni,
-katsos, vaikka me olisimme lihallisia sisaruksia alustapitäen ja vaikka
-siten erotessa osa sydäntä menisikin mukana vanhojen sukulaisten
-kesken."
-
-"Elä tuomitse liian ankarasti, ylpeä herra! Tuskallinen epätoivo
-eroitti heidät Tanskasta. Voihan sekin päivä vielä koittaa että he
-lentävät takaisin syliinne."
-
-"Jos se päivä kerran koittaa, otamme heidät avosylin vastaan. -- Mutta
-pyhän Yrjänän ja pyhän Knuutin nimessä, nyt näyttää toveruutemme
-horjuvan. Kuule vanhus!" jatkoi nuorukainen hehkuvin poskin, ja
-pysäytettyään hevosensa hän tarttui vieraan hevosen suitsiin ja katseli
-häntä uhkaavasti. "Jos sinulla on hyviä ystäviä ja sukulaisia Skånessa,
-niin saat kyllä kuulla ennenkuin eroamme mitä minä ja minun enoni
-ajattelemme tuosta viime vuotisesta kauniista teosta."
-
-"No, no! Tyyntykää vain, ja elkää toki vaivaantuko hevostani
-pitämällä!" murahti vanhus. "Jos haluatte omasta ja teidän enonne
-puolesta haukkua skånelaisia niin minä voin pysähtyä tänne kernaasti
-vaikka tunniksi, jos sillä voin palvella teitä. Puhukaa vain sydämenne
-puhtaaksi! Enhän minä vastusta teitä sanallakaan."
-
-"Heillä oli maankavaltaja kuninkaana niinkuin meillä täällä",
-jatkoi aseenkantaja kiivaasti päästämättä ratsupalvelijan suitsia.
-"Miksi he eivät peruuttaneet hänelle antamaansa uskollisuusvalaa --
-se olisi ollut oikeimmin tehty. Täytyikö heidän senvuoksi luopua
-kansallisuudestaan ja paloitella oma vanha emämaansa? Rohkeita ja
-pelottomia he olivat kun löivät verikoirat kuoliaiksi itse pyhän
-neitsyen alttarin edessä; sen kyllä pyhä neitsyt antaa heille anteeksi.
-Jos me olisimme tarmokkaita ja yksimielisiä niin olisimme ottaneet
-oppia heistä. Mutta juutilaiset, själlantilaiset, fynboelaiset,
-laalantilaiset, falsterilaiset ja möeniläiset ja minkänimellisiä muut
-lienemmekin, me jotka vielä kutsumme itseämme tanskalaisiksi, me
-tahdomme mieluummin kuolla yhdessä kuin alistua ruotsalaisiksi tai
-saksalaisiksi. -- Jos me seuraisimme sinun skånelaistesi kaunista
-esimerkkiä ja heittäytyisimme ensimäisen, parhaan vieraan herran
-syliin, saadaksemme rauhan ja hyvät päivät itsellemme -- niin eihän
-silloin enää Tanskaa olisi olemassa. -- Kuolema ja kirous! Ennemmin
-kiduttakoot minut kuoliaaksi, kuin näkisin isänmaani joutuvan niin
-häväistyksi. Katsoppas, tuota skånelaista tekoa minä en voi ikinä
-antaa anteeksi, ja jos haluat taistella kanssani tämän minun sydämeni
-käsityksen mukaan, niin tule!" näin sanoen hän päästi vieraan suitset
-ja tarttui miekkaansa, viitaten äsken anastettuun taistelunuijaan, joka
-oli kiinnitetty vanhan sotilaan satulaan.
-
-"Jos te olisitte puoleksikaan yhtä uskollinen kuninkaallenne kuin
-olette onnettomalle isänmaallenne, niin minä kiittäisin teidän
-rehellisyyttänne jopa kiivauttannekin, nuori, yltiöpäinen herrani,
-vaikka haluaisittekin kostaa skånelaisten luopumisen minun vanhalle
-kurttuiselle otsalleni", vastasi voimakas vanhus rauhallisesti,
-hymyillen samalla puoleksi uhkamielisesti ja puoleksi hyväntahtoisesti,
-eikä näyttänyt ollenkaan välittävän matkatoverinsa uhkailevasta
-asennosta. -- "Skånelaisten viimevuotiset asiat eivät muuten koske
-minuun vähääkään", lisäsi hän. "Minä olen, Jumalalle kiitos, syntynyt
-Smålannissa, ja -- Pyhälle Eerikille kiitos! -- minä olen koko
-sydämestäni ja sielustani uskollinen Ruotsin mies vieläkin, vaikka
-olenkin lainsuojaton ja ajettu maanpakoon synnyinseudultani, ja saanen
-tuskin enää milloinkaan astua jalallani ruotsalaiselle pohjalle."
-
-"Olisit sanonut tuon heti minulle, kunnon mies! Nyt me olemme
-todenteolla hyviä ystäviä!" alkoi aseenkantaja innokkaasti puhua ja
-pudisti hänen kättään, jonka jälkeen he taas ratsastivat edelleen.
-"Olisinpa todellakin narri, jos vihaisin ruotsalaista senvuoksi että
-hän on ruotsalainen; mutta tanskalaista ruotsalaista minä en voi
-sietää, ymmärräthän", jatkoi hän taas kiihkeänä. "Kehnon kuninkaan
-puolesta elköön kunnon mies ryhtykö miekkaan, -- ennemmin käsi ja pää
-mokomaltakin roistolta" -- hän vaikeni hetkeksi ja säpsähti vanhan
-seuralaisensa terävää katsetta. "Minä en tarkoittanut sinua enkä sinun
-kuningastasi vaan skånelaisia ja meidän omaa kehnoa kuningastamme",
-jatkoi hän. "Jos sinä jouduit lainsuojattomaksi ja maanpakolaiseksi
-tuon hurjan kuningas Birgerin vuoksi, niin olet saanut kalliisti
-maksaa sokean kiintymyksesi isäntäväkeesi; lienee sekin jonkinlaista
-rakkautta, mutta suoraan puhuen siinä voivat sekä kissa että koira olla
-meillä oppimestareina. Mutta onhan se kunnioitettavaa sinun käsityksesi
-mukaan", lisäsi hän säälivästi ja taputti vanhusta ystävällisesti
-olkapäälle. -- "Tiedänpä ainakin, että et tullut meidän puolellemme
-ruvetaksesi tanskalaiseksi senvuoksi ettei sinulla ollut kyllin hyvä
-kotona."
-
-"En totta totisesti!" vastasi vanhus hehkuvin katsein. -- "Kiitänpä
-Jumalaa ja pyhää Eerikkiä siitä rakkaudesta, joka minulla kissan
-ja koiran kanssa on samanlainen. Se, joka voi pettää isäntäväkensä
-hädässä, pettää myöskin isänmaan. Elkää myöskään uskoko minun
-tanskalaistuneen teidän tanskalaisesta leivästänne senvuoksi, että
-minut on ajettu pois isänmaastani. Pahus vieköön, kaikkein vähinten
-tahtoisin olla tanskalainen näinä aikoina."
-
-"Kuolema ja kirous! Sinä olet kuitenkin oikeassa: me kaksi joudumme
-helposti riitaan" huudahti aseenkantaja tulistuen; mutta hän voitti
-kiivautensa, ja he ratsastivat taasen hetken ääneti rinnatusten. "Ei,
-sieluni autuuden kautta me emme tahdo olla vihamiehiä." -- alkoi
-hän taas hetken aikaa mietittyään ystävällisesti puhella ja kääntyi
-uudelleen vaiteliaan seuralaisensa puoleen. "Jos sinä olet kunnollinen,
-ruotsalaissyntyinen mies, niin, Jumalan nimessä, onhan päivänselvää,
-että sinä tahdot olla yhtä vähän tanskalainen, kuin me tahdomme
-olla ruotsalaisia tai saksalaisia; mutta sinä et saa pilkata meitä
-senvuoksi, että me olemme onnettomia ja että kuninkaamme on herra, jota
-ei rehellinen mies voi sietää."
-
-"Sen onnettomuuden minä tunnen siksi hyvin, etten sitä rupea
-pilkkaamaan", vastasi vanhus tukahuttaen huokauksen -- "mutta oli
-helppo asia olla uskollinen ja rehellinen, nuori herrani, silloin, kun
-ei mikään houkutellut meitä luopumaan velvollisuudestamme ja rikkomaan
-valaamme."
-
-"Pahus vieköön ukkoseni, jos minä olisin ollut niin typerä että
-olisin vannonut uskollisuutta petturille ja veljenmurhaajalle, niin
-telkeisimpä mokomankin heittiön oven, ennenkuin jättäisin isänmaani ja
-rupeisin lainsuojattomana miehenä taluttamaan hänen hevosiansa. Olihan
-tuo kuningas Birger hirviö: hän antoi omien veljiensä kuolla nälkään
-Nyköpingin linnassa."
-
-"Se voi olla totta, mutta se voi myöskin olla häpeällisin valhe",
-vastasi vanhus. "Siellä missä hän nyt on, saanee hän itse vastata
-asiastaan. Jos on totta mitä kerrotaan, että hän tiesi drotsi
-Brunken heittäneen vankilatornin avaimet veteen, niin, voi armas,
-kyllä hänen sielullaan on siksi kuuma kiirastulessa, että sietäisi
-meidänkin rukoilla hänen puolestaan." Hän pysäytti hevostaan ja
-pyyhkäisi silmiään kädellään. "Jumala ja Pyhä Eerik sen minulle
-anteeksi antakoon", jatkoi hän ääni liikutuksesta väristen --
-"hänen eläessään minä en voinut rukoilla ainoallakaan sanalla hänen
-sielunsa ja autuutensa puolesta; mutta kun hän Holbekin linnassa
-itki itsensä kuoliaaksi poikansa kamalan kuoleman vuoksi, niin
-totisesti, huomasinhan minä silloin hänen olevan ihminen niinkuin
-me muutkin. Minä melkein nyt uskon heidän tuominneen väärin häntä
-noiden helvetinavainten suhteen: olihan hän kuitenkin minun pienen
-enkelikuninkaani isä, jonka kauniin kaulan minä näin katkaistavan."
-Vanhus vaikeni, surulliset muistot näyttivät hyvin tuskallisesti
-liikuttavan häntä, ja he ratsastivat edelleen täyttä ravia
-Vordingborgiin vievää tietä, jatkamatta sen enempää keskustelua.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Hevoset huohottivat väsyneinä, kun myöhään yöllä pysähdyttiin avonaisen
-heinäladon eteen, missä himmeä sarvilyhty paloi. Kaksi ritaria sekä
-muutamia asemiehiä ratsasti nopeasti ulos ladon toisesta portista
-silloin kun molemmat uudet ratsastajat taluttivat hevosensa sisään
-toisesta.
-
-"Mies hoi, tuoppas puhtaita kauroja hevosillemme!" -- huusi
-aseenkantaja taputellessaan komeata orittaan.
-
-"Herra armahtakoon meitä kauroista!" -- mörähti kömpelö, likainen
-talonpoika ja sylkäisi röyhkeästi antaessaan hevosille tukollisen
-heiniä. "Ne muutamat kaurakuhilaat, mitkä saksalaisilta eilen jäivät
-tänne, otti äsken meidän ankara herramme väkisin ja kovin sanoin
-kuninkaan nimessä."
-
-"Tuo sitten joutuin leipää!"
-
-"Leipää hevosille? Kaikkia vielä. Kun tässä edes riittäisi palanen
-omiin suihimme niin olisimme iloisia."
-
-"No, anna sitten mitä sinulla on, vastahangan kiiski! Ketä olivat ne
-kaksi herraa, jotka äsken ratsastivat täältä?"
-
-"Ne vasta miehiä oli! Kuninkaan hyviä ystäviä, sen voi pehminnyt
-selkänahkani todistaa", vastasi tallirenki. "Ne olivat vanha, ankara
-marski ja Roeskilden piispan veli, Axelhuusin läänitysherra, -- mikä
-sen roiston nimi nyt olikaan! Se samanen, joka viime vuonna antoi
-saksalaisten ottaa kauppasataman ja näytti kuninkaalle pitkän nenän."
-
-"Ritari Ingvar Hjorth? Vai niin! Hän oli aika nenäkäs viime vuonna
-kuninkaalle; joko tuuli taas on kääntynyt ja hän on ruvennut marskin
-puolelle? Eivätkö he ratsastaneet Vordingborgiin päin? He aikoivat
-luultavasti Laalannin puolelle kuninkaan luo?"
-
-"Taivas sen tietää minne he aikoivat, riitaisia ja happamia he olivat
-ja kinailivat koko ajan. He näkyivät pelkäävän saksalaisten saavan
-heidät käsiinsä ja estävän heidän salaisen matkansa. He haukkuivat
-minua kuin koiraa, ja läänitysherra läimäytti minua selkään senvuoksi
-että minä viattomuudessani panettelin kuningasta ennenkuin hoksasin,
-etteivät he enää olleetkaan epäsovussa niinkuin viime vuosina. Eilen
-sain siitä selkääni, että kirosin saksalaisia. Oi! Hirveässä ajassa me
-nyt elämme, nuori herra! Ei tässä enää saa ei yö- eikä ruokarauhaa, ja
-tarkkaan saa tunnustella sitä, jonka kanssa puheisiin joutuu. Päivät
-päästään saamme kärsiä saksalaisten vainoa, ja öisin ahdistelevat meitä
-kuninkaan väen karkulaiset. Ei paholainenkaan enää voi sanoa kuka tässä
-maassa on oikea herra. Kyllä tästä pian loppu tulee", -- lisäsi hän
-haukotellen --, "jos muuten on totta mitä marskin miehet puhuivat.
-Joko meidän kuninkaamme joutuu siipirikoksi ja ehkä hengiltä pois,
-ja koko maa joutuu saksalaisille, tai me yhdymme lyömään saksalaiset
-yhdellä kertaa kuin hiiret ja rotat, aivan niinkuin teimme viime
-vuonna. Minulle on yhdentekevää kääntykööt asiat miten tahansa, kunhan
-vain voin pysytellä leikistä kaukana ja saan hiukan särvintä leipääni.
-Kunhan vain pääsisimme rauhaan sotaväeltä ja saisimme veromme kantaa
-yhdelle herralle, niin saisivat toki lyödä kuoliaaksi kenen vain
-haluavat. Tällaista temmellystä ei paholainenkaan enää kestä."
-
-"Senkin aasi!" huudahti aseenkantaja tulistuneena ja antoi
-töllistelevälle tallirengille sellaisen sysäyksen, että hän kellahti
-hevosen alle. "Teidänlaisillenne elukoille on samantekevää oletteko
-saksalaisia tai tanskalaisia, tai onko roisto tai kunnon mies
-isäntänne, kunhan vain saatte syödä ja nukkua rauhassa. Pahus vieköön
-mokomatkin nahkasielut! Te ette ansaitsisi kauvempaa elää Jumalan
-ihanassa maailmassa. Tuossa saat, unikeko!" jatkoi hän heittäen
-ällistyneelle tallirengille äyrityisen ja hypähti samalla satulaansa --
-"On jo aika jokaisen tanskalaisen valveutua; tehtävää on yllin kyllin!"
-Sen sanottuaan hän kannusti orittaan ja ratsasti ulos ladosta.
-
-"Suurisuinen kerskailija! Hänkin oli kuin riivattu", -- mutisi
-tallirenki kömpiessään ylös likaisista oljista ja etsiessään
-kuparirahaa heinänjätteistä. "Onpa huono kauppa ostaa lyöntejä
-typerällä puheella", jatkoi hän hieroskellen selkäänsä "Riittämättömyys
-ja selkäsauna ovat täällä nyt jokapäiväistä leipää, kun vain
-suunsa aukaisee. Jos moitin saksalaista, teen hullusti; jos haukun
-kuningasta, on sekin hullua. Mutta huomaanpa vieläkin hullummaksi,
-jos manaan heidät kaikki helvettiin. Tässä kelvottomassa maailmassa
-on pahus vie, paras tukkia suunsa. Sietäisi sentään antaa sen koiran
-haukkua, jota nyletään. Kuules ukkoseni, oliko tuo sinun isäntäsi!"
-jatkoi hän röyhkeällä äänellä kääntyen vanhan aatelispalvelijan
-puoleen, jonka harmaat hapset ja kurttuiset kasvot peittivät hänen
-sankarivoimansa. "Viivyppäs hiukkasen, kyllä saan sinusta sanat
-heltiymään!" Hän sylkäisi kouriinsa aikoen ryhtyä käsiksi vanhukseen,
-mutta huomasi pian hämmästyksekseen olevansa alakynnessä. Vanhus
-heitti hänet kuin rukkasen kauvas ladonnurkkaan sanaakaan sanomatta,
-ja nousi rauhallisesti ratsunsa selkään. Vasta ladosta ulos tultuaan
-hän kannusti hevostaan ja koetti saavuttaa nuorta tulistunutta
-matkatoveriaan. Oli kirkas kuutamo, ja hän huomasi pian aseenkantajan,
-joka juuri kääntyi maantieltä Vordingborgiin vievälle oikotielle.
-Vanhus seurasi häntä ja ratsasti kohteliaasti tervehtien kahden vieraan
-ritarin ja heidän seurueensa ohi. Jokin este oli pidättänyt heitä ja
-he jatkoivat nyt kiireisesti matkaansa isoa valtamaantietä pitkin.
-Toinen heistä oli kookas, harmaahapsinen herra, jonka pitkänomaisilla,
-laihoilla kasvoilla huomasi pari suurta sota-arpea; hän oli kuningas
-Kristofferin marski ja sotapäällikkö, herra Pietari Vendelbo, joka
-myöskin oli valtakunnan drotsi. Hänen seuralaisensa, ritari Ingvar
-Hjorth, oli neljänkymmenen vaiheilla oleva voimakas, hartehikas mies;
-vähänväliä hän itserakkaasti siveli tuuheita, kellertäviä viiksiänsä,
-ellei hän asetellut kohdalleen hattuaan, joka oli liian ahdas hänen
-leveälle päälleen. Molemmat olivat hyvin totisen näköisiä, ja ne
-muutamat sanat, jotka he vaihtoivat näyttivät osoittavan etteivät he
-olleet oikein yksimielisiä matkansa tarkoituksesta.
-
-"Ratsastakaa edeltä, miehet! Tarkastakaa onko tie vapaa
-maantierosvoista!" huusi hartehikas herra käskevällä äänellä viitaten
-ankarana asemiehille. -- "Ei kai teillä liene mitään vastaansanomista?
-Herra marski!"
-
-Marski viittasi asemiehille myönteisesti ja he ratsastivat edelleen.
-"Turhaa varovaisuutta, herra läänitysmies!" sanoi vanha herra. "Jos
-tie meiltä suletaan, täytyy meidän kuitenkin murtautua läpi. Mutta te
-olette oikeassa: meidän on paras kinastella ilman todistajia."
-
-"Te olette kulettanut minut liukkaalle jäälle, herra marski!" sanoi
-läänitysherra pysäyttäen hevosensa äkkinäisellä nykäyksellä. "Mitä
-hyödyttää viedä hänet pois maasta, jos emme kuitenkaan voi saada
-häntä takaisin tänne siihen arvoon ja valtaan, mikä hänellä nyt on
-vain nimellisesti? Eihän hänellä enää ole pantattavaksi ei rahaa
-eikä maata millä uudelleen hankkisi ulkolaista sotaväkeä. Jos täällä
-kansa viimeinkin epätoivossaan nousisi kapinaan, niin tuskinpa he
-enää huolisivat siitä miehestä hävittämään maata ja valtakuntaa.
-Jos hän vielä hetkeksikin pääsisi täällä valtaan, niin kyllä hän,
-Jumala paratkoon, kykenisi saamaan pääni paikoiltaan sen kepposen
-vuoksi, jonka tein hänelle viime vuonna vasten tahtoani. Herra marski,
-olenpa istunut siksi kauvan hänen neuvostossaan, että tunnen miehen
-perinpohjin! Yhtä vähän hän tuntee kiitollisuutta kuin välittää
-laista ja oikeudesta. Kyllä me tiesimme ketä saimme kiittää huonosta
-onnestamme silloin kun minä hänen autuaan velivainajansa aikana
-allekirjoitin rauhan Ruotsin kanssa. Petturi hän on ollut koko
-elinikänsä. Jos olisimme seuranneet kuningas Menveedin viimeistä
-neuvoa, niin ei veli milloinkaan olisi päässyt hallitukseen, eikä
-maa ja kansa olisi nyt hävitetty ja pantattu kuin mikäkin tavara tai
-karjalauma."
-
-"Hän on kuitenkin vielä meidän lainmukainen kuninkaamme", -- sanoi
-vanha sotapäällikkö syvään huoaten. "Onhan hän sukunsa päämies; pojilla
-on sekä sydäntä että päätä. Tehkäämme Jumalan nimessä minkä voimme ja
-pitäköön taivaallinen Isä ja pyhä Knuut huolen lopusta! Niinkauvan kuin
-hänessä on elonkipinä, on toivomisen varaa."
-
-"Minun mielestäni olisi otettava ajasta vaari!" väitti läänitysherra
-viiksiään sivellen. "Vaikka hänen elämänsä teidän käsityksenne mukaan
-olisi vielä kahtavertaa kallisarvoisempi, voidaan se helposti ostaa
-liian kalliisti. Jättäkäämme mokoma varjokuningas satimeen ennemmin
-kuin petämme maan viimeisen toivon: yleinen kapina kiusaajiamme vastaan
-on lopultakin ainoa pelastuksemme; mutta jos he rupeavat liian aikaisin
-epäilemään" -- --
-
-"Armias Jumala! Rupeammeko me viivyttelemään siksi kunnes sekä kuningas
-että prinssi Otto ovat vangitut tai murhatut?" keskeytti marski hänet
-kiivaasti. "Kuningashuoneen mukana suistuu Tanskan valtaistuin. Minä
-olen vakuutettu siitä, ritari Hjorth! Petturit tahtovat juurtajaksain
-hävittää koko suvun; he tahtovat myödä maan ja kansan ylpeälle
-Rendsborgilaiselle tai hänen kurjalle perilliselleen Slesvigissä. Kyllä
-me tunnemme sekä hänet että kuningas Aabelin suvun."
-
-"Mutta ovathan nuo kaikki vain arveluita ja epämääräisiä huhuja!"
-väitteli varovainen ritari vastaan. "Jos minä vain tietäisin todellakin
-vaaran uhkaavan heitä niin enpä milloinkaan arvelisi" --
-
-"Jos te todellakin vakavasti tarkoitatte mitä sanotte, ritari Hjorth,
-ja jos urhoollisena tanskalaisena nyt haluatte pelastaa oman kunnianne,
-niin elkää enempää arvelko", keskeytti marski hänet kiivaasti.
-
-"Sen minä vain sanon teille, herra marski: kyllä minun kunniani on
-varmassa tallessa! Te loukkaatte minua!"
-
-"Enpä juuri sitä. Mutta jokainen, joka näkee kreivi Juhanan lipun
-liehuvan Axelhuusin tornista ja tietää ritari Ingvar Hjorthin avanneen
-hänelle sekä kaupungin että linnan portit ilman ainoata miekaniskua, ei
-kai katsone teitä kuninkaan ja isänmaan luotettavimmakai mieheksi."
-
-"Siitä teostani teen tiliä vain veljelleni piispalle, mutta en
-kuninkaalle enkä kansalle!" vastasi ritari ylpeästi. "Minä olin
-piispanistuimen läänitysmies, mutta en valtion. Huomaanpa teidän,
-herra marski, tuntevan asian vain puoleksi, ja luultavasti olette
-sen kuullut kuninkaan viekkaasta suusta. Mutta minä en tahdo että
-teidänlaisenne urhea mies ymmärtää minut väärin. Ellen halunnut
-nähdä piispankaupunkia hävitettynä, olisinko voinut toisin toimia?
-Eihän ollut ajattelemistakaan että olisi voitu kestää piiritystä; ja
-hyökkäykseen oli väki liian vähälukuinen. Minä olisin kernaimmin suonut
-kaupungin ja linnan joutuvan kuninkaan käsiin kuin kreivin. Katsokaa,
-minä annoin kuninkaalle tuon viittauksen, mutta hän ei ottanut sitä
-uskoakseen senvuoksi että kerran totta puhumalla olin loukannut häntä.
-Kun hän viimeinkin tulla löntysti, tuli hän myöhään kuten aina. Lopun
-te tiedätte. Hän sai tyytyä siihen että uhkasi minua mestauslavalla
-ja harmitella mieltään sillä, että näki velipuolensa lipun liehuvan
-porttitornista. Tällaisten olosuhteiden sattuessa ei voine kukaan
-moittia minua siitä, että senjälkeen olen koettanut pysytellä hyvissä
-väleissä lempeän kreivi Juhanan kanssa. Sitten kun suuri vapautuksen
-hetki on käsissä ja itsevaltiaiden sielukellot soivat sekä täällä että
-Skånessa, toivon minä voivani näyttää maamiehilleni mitä minulla on
-mielessäni häntä ja ulkolaisia kohtaan."
-
-"Minä uskon teidän olevan uskollisen isänmaalle, ritari Hjorth!"
-vastasi marski. "Mutta minä en toivo Jumalalta apua salaiseen
-kapinaan, enkä minä ikinä ojenna kättäni skånelaiseen verilöylyyn.
-Vain julkisesti sotajoukon etunenässä tahdon kohdata maan vihollisen.
-Jos meidän juutilaiset piispamme ja herrasmiehemme tahtovat paljastaa
-miekkansa meidän laillisen kuningashuoneemme puolesta -- Jumalan
-nimessä, -- silloin minä heti seison heidän keskellään ritari Buggen
-luona Haldissa. Mutta ensiksi täytyy kuninkaan ja herttua Oton olla
-varmassa turvapaikassa."
-
-"Elkää olko turhan arka, herra marski. Täytyyhän voida vähän luottaa
-korkeiden herrojen veljeyteen."
-
-"Kreivi Juhanaan ei voi kukaan luottaa!" jatkoi marski -- "Jumala
-auttakoon meitä veljeydestä! Ovathan he vain velipuolia. Silloin kun
-on kysymyksessä hänen valtansa ja etunsa, on tuo sukulaisveri vettäkin
-ohuempaa. Elkää miettikö enää silmänräpäystäkään kauvemmin, ritari
-Hjorth! Antakaa nyt kreivin maksaa teille kauppasatama ja hankkikaa
-hänen onnettomalle velipuolelleen vapaakirje. Laalantiin ei kuningas
-voi jäädä kolmeksi päivää; jos aiomme hänet ja pojan pelastaa, täytyy
-heidät saada pois sieltä. Ovathan he jo melkein vankeja; jokaista
-heidän askeltaan vartioidaan. Ei ainoallakaan kuninkaalle uskollisella
-miehellä ole vaikutusvaltaa kreivi Juhanaan. Te olette ainoa tänä
-vaikeana hetkenä, joka voitte jotakin saada aikaan hänen luonaan."
-
-Vanha marski oli tarttunut läänitysherran käteen ja puristi sitä
-kiihkeästi, katseessa rukoileva ilme. Ritari Ingvar Hjorth puisti
-arvelevasti päätään; se seikka näytti kuitenkin olevan hänelle
-mieleinen, että marski luuli hänellä olevan jonkinlaisen vaikutusvallan
-mahtavaan Kielin ja Vagrienin Juhana kreiviin, joka Nykjöpingin
-linnasta panttiherrana hallitsi Själlandia ja sen ympärillä olevia
-saaria. "No niin, herra marski! Saadaan nähdä voinko jotakin saada
-aikaan!" sanoi Axelhuusin vara-läänitysherra, nyökäyttäen itserakkaasti
-ylpeällä suojelija-ilmeellä, kohottaessaan paksua ylähuultaan ja
-sivellessään viiksiään. "Minä en ole samaa mieltä teidän kanssanne
-näiden jalosukuisten henkilöiden tärkeydestä maalle ja valtakunnalle;
-mutta minä tahdon kuitenkin näyttää teille, että tuo näennäinen
-suvaitsevaisuuteni panttiherraani kohtaan ei ole ollut typeryyttä
-eikä ajattelemattomuutta. Huomatkoon kuningas nyt itse, ettei minun
-tarkoitukseni ole ollut niinkään paha, vaikka hän on jotensakin vähän
-näyttänyt luottavan neuvostonsa kunnollisimpiin miehiin." Hän läimäytti
-suitsensa päillä ratsuaan, ja he ratsastivat täyttä neliä edelleen.
-
-Aseenkantaja ja vanha ruotsalainen jatkoivat yhdessä matkaa
-Vordingborgiin, antaen yöllä kulettaa itsensä Ourebyn lauttauspaikalle
-Laalannissa, puoli peninkulmaa Saxkjöpingistä. He eivät vielä edes
-tienneet toistensa nimiä mutta huolimatta heidän suuresta ikäerostaan,
-säädystään ja eroavista mielipiteistään, ja vaikkeivät he olleet tuskin
-puhuneet sanaakaan kiistelemättä, näyttivät he kuitenkin molemminpuolin
-olevan omituisesti kiintyneet toisiinsa, Kun he nyt Laalannin
-lauttauspaikalla taluttivat hevosensa maihin, kysyi vanhus heti
-lauttamiehiltä tietä Saxkjöpinkiin. "Jos sinä aijot sitä tietä, niin
-voimmehan ajaa yhtämatkaa!" virkkoi aseenkantaja. "Minulla on melkein
-sama matka. Mutta me emme ole saaneet ruokaa eikä lepoa; olemmepa
-totisesti niiden tarpeessa, ja hevosemme myöskin. Tule!" Vanhus seurasi
-häntä. Heti kun oli saatu hevoset hoidetuiksi, mentiin lauttausmajan
-vierastupaan. Paksu, kömpelö lauttausmies asetti ääneti ja melkein kuin
-unissaan heidän eteensä pöydälle kauraleipää ja kotiolutta, heittäytyen
-senjälkeen itse tuvan penkille pitkäkseen, missä hän pian kuorsasi
-ääneen. Oli vähän yli keskiyön ja koko talonväki nukkui. "Nukkuva
-navetta niinkuin koko tämä maa!" sanoi aseenkantaja puoliääneen
-istuutuessaan pöydän vieressä olevalle penkille. Matkamiehet
-vaimensivat ääneti ensi nälkänsä. Vanha ruotsalainen jäi nöyränä
-seisomaan oven suuhun; mutta niin pian kuin aseenkantaja huomasi
-tämän, haki hän hänet viereensä penkille ja kaasi hänelle tuoppiin
-voimakasta olutta. "Sinä, ukkoseni, palvelet siis kuningas Birgerin
-leskikuningatarta Holbekin linnassa!" jatkoi hän taas heidän kauan
-sitten keskeytettyä keskusteluaan -- "ja sinä olet toimittamassa hänen
-puolestaan kiireellistä asiaa."
-
-Vanhus nyökäytti päällään, mutta vaikeni.
-
-"Hän taitaa viettää siellä surullista elämää", jatkoi aseenkantaja
--- "eikä aivan syyttä: sanotaan hänen olleen osallisen kaikkiin
-onnettomuuksiin sekä täällä että Ruotsissa."
-
-"Mitä minun emäntä-parkani on rikkonut, koettaa hän nyt osaltaan
-sovittaa!" vastasi vanhus. "Hän aikoo nyt päättää päivänsä hurskaana
-nunnana Pyhän Pietarin luostarissa Nestvedissä, ja hän haluaa sopia
-veljensä, teidän onnettoman kuninkaanne kanssa, ennenkuin jompikumpi
-heistä jättää tämän maailman ja sen häilyvän onnen. Minä teen tämän
-matkan hänen sielunsa rauhan tähden. Eikä se ole mikään salaisuus,
-nuori herrani! Toivoisinpa jokaisen, joka matkustaa täällä öisin näinä
-aikoina, matkustavan yhtä luvallisissa asioissa."
-
-Aseenkantaja punastui ja rykäisi hämillään sekä tarttui nopeasti
-haarikkaansa juoden siitä. "Sinä kai tarkoitat tuota ketunmetsästäjää,
-joka oli lautalla mukanamme?" alkoi hän taas puhua -- "no niin, eipä
-hän ollut juuri luotettavan näköinen; siinä sinä olit oikeassa -- olipa
-hän hyvin salaperäinen kun kyselin hänen nimeään. Hän pilkkasi sinun
-vaakunakilpesi valjennutta kruunua; mutta pohjaltaan hän oli oikeassa:
-kun kultaus kärisee ja kruunu putoaa kurjuuteen niin hymyillään
-kaikkialla, katsos, ja iloitaan siitä, että onnettomuuskin joskus voi
-olla oikeudenmukainen."
-
-Vanhus huokasi syvään ja vaikeni katkera ilme kasvoillaan.
-Aseenkantajakin vaikeni, ja molemmat vaipuivat hyvin vakaviin
-ajatuksiin. Katosta riippui öljylamppu, joka levitti niukan valonsa
-vierastupaan. Uunin vieressä pankolla kuorsasi lauttausmies ääneen;
-mutta vähän väliä hän raotti silmiään, ja vierasten puhuessa hän ei
-kuorsannut.
-
-"Jos te olisitte nähnyt, nuori herrani, minun herrasväkeni
-kärsimykset," keskeytti vanha ruotsalainen nyt äänettömyyden
-surumielisellä äänellä, "niin ettepä taitaisi niin kovasti tuomita
-suurten ja mahtavien virheitä ja heikkouksia".
-
-"Enpä ole vielä paljoakaan kokenut maailmaa", sanoi aseenkantaja,
-kolahuttaen oluthaarikan pöytään ylpeän ja ja rohkean näköisenä,
-"mutta siitä, mitä olen kuullut ja nähnyt, olen kyllä huomannut meidän
-kaikkien onnettomuuksiemme johtuvan ylhäisistä ja mahtavista. Eipä
-ole kummaa", lisäsi hän työntäisten hattunsa pöydältä, "etteivät
-halvemmat sitten ole äyrityisenkään arvoisia. Teoissa lopultakin
-suuruus osoittautuu", jatkoi hän kohottaen kiharaista päätään, "mutta
-kun voima ja kunto puuttuvat ei maailmaan jää kuin typerää karjaa,
-eikä tarvita muuta kuin voimakas häränajaja hätyyttämään tuo maailman
-karja lahtarinpenkille. Sen on minun asemestarini Björnholmissa sanonut
-minulle monen monituisen kerran, ja siinä hän oli oikeassa."
-
-"Jos Björnholmin mahtava Stig Andersen on teidän herranne ja
-asemestarinne", alkoi vanhus hämmästyneenä puhua ja rypisti korkeata
-otsaansa, "niin silloin te ette tarvitse lupakirjaa liikkuessanne maan
-vihollisten joukossa: hänen nimelleen annetaan nykyään enemmän arvoa
-Saksassa kuin yksikään kunnon tanskalainen toivoisi. Varokaa omia
-maalaisianne, nuori herra! ja eniten niitä, joita sanotte karjaksi.
-Suoraan sanoen Själlannissa kutsutaan Stig Andersenia julkiseksi
-maankavaltajaksi. Jos hän on ruvennut Rendsborgin kreivin marskiksi,
-niin voinee hän nyt kutsua itseään marski Stig toiseksi, mutta
-suurtakaan kiitosta ei hänen tarvinne toivoa itselleen rehellisyydestä
-ja uskollisuudesta. Jos te olette täällä hänen asioillaan, niin
-tuskinpa kulette kunnon retkillä."
-
-"Vai niinkö arvelet vanhus!" mutisi aseenkantaja miettiväisesti
-tuijottaen eteensä ja nojasi otsaansa käteen. "Hyvää on monenlaista.
-On paljon hyvää Stig Andersenissa, jos on paljon pahaakin. Mutta en
-minä toki sentään voisi uskoa kaiken kunnon ja vapaudentunnon hävinneen
-maasta. Taidankin muuten viimeisen kerran toimittaa Stig Andersenin
-asioita. Enoni Riisissä on melkein saattanut minut pelkäämään häntä.
-Mutta kuitenkin", jatkoi hän poistaen käden otsaltaan, "hän on uljas ja
-rohkea herra, eikä sitä voi kukaan kieltää -- hän on toiminut enemmän
-meidän kurjan kuninkaamme hyväksi kuin mitä hän olisi ansainnut. Maan
-parasta katsoessaan hän on kuninkaasta luopunut."
-
-"Tai ehkäpä hänen mielestään on ollut viisainta kääntää purje tuulen
-mukaan!", huomautti vanhus katkeran surumielisesti. "No niin,
-sellainenhan on maailman meno. Samoin tekivät meidän suuret herramme
-Ruotsissa, niin pian kuin onni käänsi minun isäntäväelleni selkänsä.
-Mahtavilla on vain silloin ystäviä kun onni heitä seuraa. Kun vaunu
-kaatuu, pujahtavat silmänpalvelijat tiehensä."
-
-"Sinä vanhus, olet ruotsalainen mies, mutta säälit kuitenkin enemmän
-meidän kurjan kuninkaamme onnettomuutta kuin useimmat ja parhaimmat
-tanskalaiset", vastasi aseenkantaja luoden matkatoveriinsa tarkkaavan
-katseen. "Siinä teet kyllä oikein; mutta elä toki suutu, se on
-kuitenkin vain turhaan kulutettua armeliaisuutta! Elä luule minun
-kuuluvan niihin tuuliviireihin, jotka lentävät joka tuulen mukaan,
-vaikkakin palvelen Stig Andersenia, jonka sanotaan kääntäneen
-kuninkaalle selkänsä. Katsoppas, Stig Andersen on seitsemän vuotta
-ollut minulla isän sijaisena, ja hänen tyttärensä, pieni, soma Agneta
-neiti -- No niin", keskeytti hän äkkiä ja rykäisi, "se nyt ei kuulu
-tähän asiaan. Minun tietääkseni Björnholmin ritari Stig on näihin
-asti mainittu yhdeksi maan parhaaksi mieheksi, ja oli onni ja kunnia
-minun ikäiselleni pojalle oppia ritarillisia tapoja häneltä. Hän pysyi
-uskollisena kuningas Kristofferille niin kauvan kuin oli kipinäkin
-toivoa siitä, että kuningas muuttuisi ja rupeaisi siedettäväksi;
-mutta vähän kiitosta hän siitä sai. Minä ratsastin hänen rinnallaan
-Dannevirken taistelussa tuolla kirotulla Ilvesnummella. Siitä on nyt
-kaksi vuotta, mutta minä en ikinä unohda sitä päivää. Minä näin Stig
-herran taistelevan kuin karhun Rendsborgin kreiviä vastaan kuninkaan ja
-kreivi Juhanan aatelisosaston etunenässä, ja minä voin ylvästelemättä
-sanoa oppineeni silloin käyttämään miekkaani aika rohkeasti. Minun
-isäntäni jätti viimeisenä taistelukentän silloin kun saksalaiset
-palkkasoturit pettivät meidät. Prinssi Eerik haavoittui Dannevirkellä
-ja kuoli pian senjälkeen. Prinssi Otto vangittiin, eivätkä tanskalaiset
-kyenneet enempään vastarintaan. Minun isäntääni etupäässä saivat
-kuningas ja prinssi Valdemar kiittää siitä että pääsivät pakenemaan.
-Mutta palattuamme kotiin Björnholmiin tuolta retkeltä, sai Stig herra
-aivan toiset ajatukset koko asiasta. Hän kutsui Rendsborgilaista
-aikakautemme suurimmaksi mieheksi ja vastaanotti usein kirjeitä
-häneltä. Siinä hän oli väärässä, ja senvuoksi palvelinkin minä häntä
-siitä hetkestä asti vain tottumuksesta ja vanhasta rakkaudesta;
-asioiden nykyisellä kannalla ollessa ei kunnon tanskalainen totisesti
-tiedä mihin toimensa suunnata jos rakastaa kansaansa ja maatansa
-enemmän kuin tätä kuningasta, joka on saattanut maansa autioksi
-kuollakseen häpeällisesti kruunattuna kerjäläisenä." Hän vaikeni ja
-lauttamies karsinanpenkillä kuorsasi taas ääneen.
-
-"Nuori mies, jos olisitte nähnyt puoletkaan siitä mitä minä olen
-nähnyt maailmassa", alkoi vanhus taas puhua surunvoittoisella äänellä,
-koettaessaan tukahuttaa kiihkeää mielenliikutustaan, "niin ette
-taitaisi noin rohkeasti tuomita mahtavien häviötä ja onnettomuuksia,
-ja kyllä varoisitte ottamasta osaa siihen. Se joka seisoo ylinnä,
-putoaa korkeimmalta. Minä olen nähnyt parhaimpien ja suurimpien
-jakavan rohkeimpien kohtalon. Olette kai kuullut puhuttavan Torkkeli
-Knuutinpojasta, meidän suuresta, kuuluisasta valtiokansleristamme; hän
-oli minun ensimäinen isäntäni, ja häntä minä voin lähinnä Jumalaa ja
-Pyhää Eerikkiä kiittää siitä hyvästä, mikä minussa mahdollisesti voi
-olla. Hän oli mahtavampi kuin yksikään Ruotsin kuninkaista. Hän oli
-mies, jolle maailman viisaimmatkin miehet syvään kumarsivat. Salamonin
-lailla hän hallitsi maata ja valtakuntaa, ja meidän kuninkaamme
-oma veli oli hänen vävypoikansa. Luulisi hänen istuneen tukevasti
-asemassaan. Niin totisesti voittoja ja kunniaa hän oli niittänyt
-enemmän kuin kukaan; hänen ainoa virheensä oli ehkä hänen liian suuri
-rohkeutensa: hän vaati kuninkailta ja ruhtinailta itselleen samaa
-kunnioitusta kuin heidän vertaisilleen. Mutta hänen mahtavuutensa
-oli hänen onnettomuutensa; ehkäpä hänen oikeudentuntonsa oli liian
-ankara. Katsokaappas, hän tahtoi pitää kruunun kunniassa, ja auttaa
-kuningasta pitämään kapinalliset herttuat kurissa; mutta kun nämä taas
-sopivat veljensä kuninkaan kanssa, vieritettiin kaikki syy marskin
-niskoille. Jumala suokoon kuningas Birgerille anteeksi sen synnin!
-Se taisikin olla hänen kaikkein suurimpansa! Silloin juuri minä olin
-astunut hänen palvelukseensa, näettekös, enkä voinut valaani rikkomatta
-häntä jättää. Minun ensimäinen kova koettelemukseni oli sinä päivänä,
-jolloin Torkkeli Knuutinpojan suuri pää vierähti mestauslavalle, ja
-minun piti samana päivänä pidellä jalustinta kuninkaalle, antamatta
-hänen horjahtaa hevoskavioiden ruhjottavaksi. Nuori mies, minä tiedän
-mitä kiusaus on!" lisäsi hän painokkaasti. "Jumala varjelkoon teitä ja
-jokaista rehellisen miehen lasta siitä! Mutta Torkkeli Knuutinpoika
-oli ollut minulle enempi kuin Björnholmin Stig ritari on voinut olla
-teille!" Hän vaikeni hetkeksi, tarkastaen nuoren matkatoverinsa
-levotonta ilmettä terävin katsein. "Sen jalompaa verta ei Ruotsissa
-ole minun elinaikanani vuodatettu", lisäsi hän syvään huoaten, "vaikka
-korkea-arvoisempaa verta kyllä on vuotanut".
-
-Nuori aseenkantaja sävähti hehkuvan punaiseksi. "Tuon suuren miehen
-kuolemasta minä olen kyllä kuullut puhuttavan," huudahti hän nyt
-kiihkeänä. "Se oli häpeä sille kuninkaalle, jota sinä palvelit.
-Jos sinä olisit heittänyt hänet lokaan kurjimman konin kavioihin,
-niin olisit tehnyt oikein. Ei ainoakaan kunnon mies vertaa Torkkeli
-Knuutinpojan kuolemaa huonojen kuningasten surmaan; niin minäkin
-ajattelen. Siellä missä kapalusten tyhjä suuruus määrää arvon, siellä
-ei tosi suuruutta ja kuntoa kärsitä. Teidän suuri Torkkelinne teki vain
-siinä tyhmästi, että hän kannatti kurjaa kruunua kunnes se musersi
-hänet."
-
-"Oi! Nuori herrani! Kaikki suuruus on katoavaista. Ja parempi on
-uskaltaa henkensä hyvän kuin huonon asian vuoksi. Suokaa ylhäisten
-pitää loistonsa, elkää koskaan uskoko vääryyden tuottavan mitään
-hyvää! Mitenkäs kävi meidän ylpeiden herttuoittemme: heidän silmistään
-välähtelivät ylhäisyys ja kuninkaallisuus; ei kukaan voittanut heitä
-urhoollisuudessa ja ritarillisuudessa; kautta koko Ruotsin ylistettiin
-heitä pilviin asti, ja rohkeasti he tavoittelivat kruunua. Mutta
-mielellään he olisivat antaneet kaikki maailman kruunut yhdestä
-homeisesta leivänpalasta, sillä he iskivät hampaansa toistensa
-lihaan, ennenkuin heidät kannettiin hautaan Nyköpingin vankitornista.
-Nähdessäni heidän ruumiinsa, nuori herrani, tunsin syvästi sääliväni
-mahtavia ja suurisukuisia, olkoot he vaikka miten suuria syntisiä
-ylhäisyydessään --"
-
-"Kylläpä olet elämässäsi kamalia kokenut, vanhus", keskeytti hänet
-aseenkantaja. "Sano minulle kuka olet? Miten olet ollut tilaisuudessa
-näkemään niin paljon?"
-
-"Minä olen syntynyt Pyhäinmiesten päivänä, nuori herra," vastasi
-voimakas vanhus. "Jos pelkäätte kuolemaa, niin väistäkää minua, se on
-näihin asti varjon lailla seurannut minua."
-
-"Nuoren soturin täytyy tottua katsomaan kuolemaa pelkäämättä silmiin",
-vastasi aseenkantaja. "Kuolemalla lienee toki siksi paljon tekemistä,
-ettei se ehdi olla sinun seuralaisenasi. Mistä sait mokomankin
-päähänpiston?"
-
-"Kutsukaa sitä taikauskoksi, tai miksi tahdotte, herra", jatkoi vanhus,
-"mutta omituista kuitenkin on, että minun niin usein täytyy nähdä
-ruumiita ja väkivaltaisia kuolemantapauksia, enkä kuitenkaan itse ole
-antanut aihetta siihen. Näyttää siltä kuin minut olisi määrätty olemaan
-läsnä mitä suurimmissa onnettomuuksissa, voimatta kuitenkaan estää
-ainoatakaan niistä."
-
-Lauttamies, joka näytti nukkuneen takan viereisellä penkillä, nousi nyt
-äkkiä ja poistui tuvasta. Hän ei palannut; alkoi olla jo aamupuoli, ja
-talonväki näytti heräävän ja rupeavan liikkumaan. "Käynpä katsomassa
-onko hevosilla vielä ruokaa", sanoi vanhus ja poistui ulos.
-
-Aseenkantaja istui paikallaan syviin ajatuksiin vaipuneena, ja nojasi
-poskea käteensä. Hän otti pari kertaa esille sinetillä suljetun
-kirjeen, jota kantoi povellaan, ja tarkasteli sitä miettiväisesti.
-Muutaman kerran näytti hän jo aikovan murtaa sinetin, mutta
-näytti taistelevan itsensä kanssa ja piiloitti sen taas tarkasti.
-Aseenkantajan näin taistellessa yksin itsensä kanssa, pisti lauttamies
-hänen huomaamattaan pari kertaa paksun päänsä seinässä olevasta
-luukusta, vetäisten sen taas nopeasti takaisin. Lopultakin palasi
-vanha tallirenki ja istuutui pöydän päähän. "Meidän täytyy viipyä
-vielä vähän aikaa hevos-parkojen vuoksi", mutisi hän luoden tarkkaavan
-katseen nuoren miehen levottomiin kasvoihin. "Eihän sen tarvitse pelätä
-päivänvaloa, joka kulkee rehellisillä asioilla."
-
-"Sehän on selvää, vanhus", tokaisi aseenkantaja nopeasti. "Rehellisyys
-maan perii, ei se karta valoa eikä tulta. Sen minkä on luvannut ja
-vannonut, täytyy myöskin uskollisesti ja rehellisesti pitää. Senvuoksi
-kai sinäkin jäit kuningas Birgerin luo toimittamaan kaikki mitä hän
-käski."
-
-"Jumalan kiitos, ettei hän milloinkaan ole käskenyt minun tekemään
-muuta kuin minkä hyvällä omallatunnolla olen voinut tehdä. Mihinkään
-muuhun minä en olisikaan ryhtynyt, sillä meidän rakas taivaallinen
-Isämme on kuitenkin kaikkina aikoina meidän ylin herramme."
-
-"Oikein vanhus. Niin minäkin ajattelen, ja kun meidän taivaallinen
-Herramme haluaa riistää onnen ja vallan näiltä mahtavilta roistoilta,
-niin ei meidän pikkuihmisten silloin tarvitse kuvitella, että meidän
-velvollisuutemme on estää sitä."
-
-"Oi, nuori herrani, elkäämme sekoittako Jumalan tahtoa omaamme.
-Monta kertaa voi mitättömänkin käsi olla tärkeänä välikappaleena
-suurimman syntisen pelastamiseksi tai onnettomuudeksi, mutta silloin
-onkin tarkasti kuunneltava jumal'ääntä sielussamme ja eroitettava se
-omista turhista ja ylpeistä ajatuksistamme. -- Minäkin sydämessäni
-tuomitsin kuningas Birgeriä", jatkoi hän hiljaa ja tuijotti himmeään
-lampunvaloon. "Jos minä olisin pettänyt hänet ja estänyt hänen
-pakonsa sinä yönä, joka olisi ollut helppo asia minulle, niin minä
-istuisin vielä kunniapaikoilla isänmaassani, sen sijaan että nyt olen
-lainsuojaton omaisteni joukossa. Mutta minä en sittenkään kadu sitä.
-Hyvän omantunnon säilyttäminen on kuitenkin parempi kuin mikään muu.
-Silloin kun Birger kuningas vielä kantoi kruunua ja valtikkaa vihasin
-minä häntä kaikessa hänen komeudessaan; mutta sinä iltana, jona minä
-suljin hänen silmänsä Holbekin linnassa ja hänellä tuskin oli vuodetta
-missä voisi kuolla, silloin minä kiitin Jumalaani ja vapahtajaani
-siitä etten ollut syyllinen hänen onnettomuuteensa. Olihan hän sen
-hyvin ansainnut, niin ainakin sanottiin, ja uskonhan minä sen itsekin.
-Mutta Brunke, tuo kavala drotsi, oli kuitenkin eniten syyllinen sekä
-herttuoitten että meidän suuren valtakunnanhoitajamme kuolemaan. Senkin
-miehen minä olen nähnyt teilattavan. Jos joskus joudutte matkoillanne
-Brunkebergin seuduille, niin saatte kyllä kuulla hänen kirotun nimensä."
-Vanhuksen silmät välähtelivät hurjasti hänen mainitessaan tämän nimen,
-ja hänen suuri kätensä puristui nyrkkiin. Tämän alhaisen valtiomiehen
-muisto ja ne onnettomuudet, jotka hänen huono hallituksensa oli
-aikaansaanut Ruotsissa, näyttivät repivän auki kaikki vanhat haavat
-hänen sielussaan. Hänen ulkonevissa silmissään oli taas tuo outo
-uneksiva ilme, joka katseli taa päin menneisiin aikoihin. Tuo hurja,
-kostonhimoinen salama, joka drotsi Brunken mestausta muistellessa
-oli välähtänyt hänen katseessaan katosi pian, ja suuret tuijottavat
-silmät täyttyivät kyynelillä. "Elämäni surulliset muistot kohdistuvat
-nuoreen prinssi Magnukseen, kuningas Birgerin poikaan", alkoi hän taas
-puhua hiljaisella äänellä, ja hän näytti tuntevan mielensä keventyvän,
-voidessaan purkaa nuorelle matkatoverilleen asiat, jotka eniten
-hänen sydäntään painostivat. "En ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa
-ja hauskempaa lasta. Hän oli jo ihailtu kuninkaana ennen kuin hän
-tiesi mitä se merkitsi. Oi! Miten monasti olenkin kantanut häntä
-käsivarsillani, tuota pientä Jumalan enkeliä, ja olen laulanut hänelle
-siitä onnesta ja ihanuudesta, mihin hän oli syntynyt ja luotu. Näillä
-hartioillani minä kannoin hänet Tanskaan -- oi! En milloinkaan ole
-itkenyt katkerampia kyyneleitä kuin laskiessani hänet Eerik Menvedin
-syliin, silloin kun minun maanmieheni raahasivat hänen isänsä ja
-äitinsä ja sisarensa vankeuteen Nyköpingin linnaan."
-
-Aseenkantaja tuijotti ihmetellen ja tarkkaavasti vanhaan,
-vaatimattomaan mieheen, jonka hän nyt vasta huokasi olevan tunnetun ja
-aivan erikoisen omituisen henkilön. Mutta hän pidättäytyi osoittamasta
-hämmästystään ettei keskeyttäisi häntä.
-
-"Niin hurskaana ja ihanana en ole nähnyt pientä Jesus-lastakaan missään
-kirkossa", jatkoi kuningas Birgerin vanha palvelija värähtävin äänin.
-"Oi, miten mielelläni olisin tahtonut nähdä tuon enkelikuninkaan
-Ruotsin valtaistuimella, ennenkuin silmäni suljen. -- Minä olisin
-silloin lausunut Simeonin lailla: 'Herra nyt sallit palvelijasi mennä
-rauhaan.' Mutta taisinpa melkein pitää epäjumalana tätä ihmislasta,
-olihan hän kuitenkin vain pieni maallinen kuningas, ja kaiken maallinen
-ihanuus on katoavaista. Hänestä olisi varmaankin tullut toisenlainen
-kuningas kuin hänen isänsä ja teidän nykyinen kuninkaanne. Mutta Jumala
-tietää paremmin kuin me, eikä se ollut niin sallittu. Kun ensi kerran
-taas on yhden toistatuhannen neitsyen päivä, kahdeskymmenesensimäinen
-päivä lokakuuta, niin silloin on kulunut kolmetoista vuotta siitä
-kun seisoin Pyhänhengensaarella Tukholmassa ja näin tuon ihanan pään
-vierähtävän mestauslavalta. Herran rauha hänen viattomalle sielulleen
-taivaanvaltakunnassa." Tässä vaikeni vanhus ja purskahti kiihkeään
-itkuun, peittäen kasvonsa suurilla, kalkeilla käsillään.
-
-"Jumalani! Oletko sinä se urhea smålantilainen, joka kantoi prinssi
-Magnuksen Tanskaan?" huudahti aseenkantaja osanottavasti ja hypähti
-seisomaan. "Sinäkö olet se uskollinen Arvi, josta kaikki ihmiset
-puhuivat minun pienenä ollessani -- ja sinä elät täällä köyhänä,
-halpana miehenä!"
-
-"Köyhä mies minä kyllä olen", virkkoi ratsupalvelija ja poisti
-kädet kyyneleisiltä silmiltään, "mutta siitä minä kiitän Jumalaa ja
-Pyhää Eerikkiä. Minulla on ollut kylliksi surua tässä maailmassa
-mahtavien onnettomuuksien näkemisestä. Arvi Smålantilaisen nimeä
-ei tunne kukaan muu kuin meidän taivaallinen Isämme ja ne jotka
-vielä muistavat pienen prinssi Magnus Birgerinpojan. Silloin kun
-minä kannoin pienen kuninkaani Tanskaan mainittiin minun nimeni
-ensimäisen ja viimeisen kerran maailmassa. Senjälkeen minä seurasin
-isää tänne ja jouduin lainsuojattomaksi hänen kanssaan. Sillä aikaa
-kuin minun pieni kuninkaani kasvoi suureksi uljaaksi maanpaossaan,
-valahtivat minun hiukseni hopeanharmaiksi. Kun hän sankarina palasi
-kotimaahansa, oli hän juuri täyttänyt kaksikymmentä vuotta ja silloin
-se suuri onnettomuus kohtasi häntä. Oi! Minä jouduin siksi ajoissa
-Pyhänhengensaarelle, että näin hänen kellertävien suortuviensa
-loistavan auringossa kuin pyhimyskehän -- pyövelinkirveen alla."
-
-Aseenkantaja katseli vanhaa Arvi Smålantilaista kunnioittavan
-osanottavasti ja tarttui hänen käteensä. "Nyt ymmärrän miksi niin
-syvästi säälit sortuneita mahtavuuksia", sanoi hän. "Enkä minä sinua
-siitä soimaa. Mutta sinä, arvoisa vanhus, kuulut menneeseen aikaan,
-minä tulevaan. Meidän tiemme eroavat täällä. On jo tarpeeksi valoisaa
-ulkona. Minun täytyy joutua matkaan." Aseenkantaja heitti muutaman
-äyrityisen pöydälle niukan aterian maksuksi. Hän pisti hatun päähänsä
-aikoen poistua. Mutta ennenkuin hän ehti ovelle, ponnahti se auki ja
-paksu lauttausmies astui kynnyksen yli talonväkensä ja parin venemiehen
-etunenässä. "Elkää pahastuko, nuori herrani, että kysyn kuka olette",
-lauttausmiehen leveästä rinnasta kajahti ääni onttona kuin tynnyristä.
-"Mutta te ette pääse paikaltanne ennenkuin olette tehnyt meille
-selvän siitä, että kuljette luvallisilla asioilla täällä Laalannissa.
-Te näytätte rehellisen miehen pojalta, sen parempaa todistetta kuin
-teidän kasvonne ei kunnon miehellä voi olla; mutta näihin aikoihin ei
-ole takuuta koiran karvoihin katsomisesta. Puhellessanne tämän uljaan
-ruotsalaisen kanssa olette te uhmaillen kerskannut uhkaavanne kuninkaan
-henkeä, jos vain voitte. Jos te tulette Björnholmista Stig Antinpojan
-luota tai ehkä itse Rendsborgin kreivin luota, niin ehkä kulette uusia
-petoksia ja onnettomuuksia valmistamassa."
-
-"Vai niin", huudahti aseenkantaja ihmetellen, käsi miekan kahvalla,
-"eikö tässä maassa enää vapaasti saa jutella oluthaarikan ääressä
-joutumatta omien kansalaisten urkittavaksi ja ilmiannettavaksi? Millä
-oikeudella te täällä pidätätte matkustavaisia ja vaaditte minua tilille
-sanoistani ja ajatuksistani?"
-
-"Jonakin muuna aikana eivät teidänlaisen nuoren keikarin puheet ja
-ajatukset olisi häirinneet minun aamu-untani", vastasi lauttausmies
-tyynesti. "Kyllä me sen tiedämme, että mitä vanha lintu laulaa,
-sitä poikanen visertää. Mutta senjälkeen kuin kuningas uskoi meidän
-laalantilaisten suojeltavaksi henkensä, täytyy meidän pitää korvamme
-ja siliämme avoimina. Elkää te olko siinä luulossa, ettei tässä haassa
-ole muita kuin orjia ja elukoita, vaikka olisittekin kuullut petollisen
-herranne Björnsholmissa sen satakertaa latelevan. Tässä näette minun
-talonväkeni; ei ainoakaan heistä pettäisi minua tai puhuisi pahaa
-minusta vieraille, vaikka minä olisinkin heille huonompi herra kuin
-meidän kuninkaamme voinee olla meille kaikille. Senvuoksi me emme
-myöskään salli nuoren keikarin rankaisematta soimata kuningasta; ehkä
-hän vie salaviestejä maan vihollisilta jollekin roistolle tässä maassa,
-joka voisi hyötyä siitä että syöksisi meidän onnettoman herramme
-vieläkin suurempaan kurjuuteen!"
-
-Lauttausmiehen viittauksesta hypähti äkisti kaksi venemiestä esiin,
-tarttuen niin lujasti kiinni aseenkantajaan ettei hän voinut liikahtaa,
-ja kolmas sitoi hänen käsivartensa ja jalkansa. Vanha ratsupalvelija
-teki äkkinäisen liikkeen tullakseen hätyytetyn matkatoverinsa avuksi.
-Mutta lauttausmies tarttui jättiläisvoimin häntä käsivarteen pidättäen
-hänet. "Ole vain hiljaa, vanhus", kuiskasi hän, "minkä sinulle lupasin,
-sen pidän. Tiedäthän itse parhaiten tuon kukonpojan ajatukset. Minä
-tahdon näyttää hänelle, että vielä on miehiä valveilla Laalannissa,
-vaikka hän pitäisikin meitä kaikkia unikekoina ja haukkuisi koko maata
-navetaksi."
-
-"Pidelkää varoen häntä, kunnon mies", kuiskasi vanha Arvi. "On kyllä
-totta, että hän on väärillä poluilla. Mutta uskokaa minua, kyllä hän
-vielä katuu kunhan saa aikaa ajatellakseen."
-
-"Isäntä, tässä on salakirje", huusi nyt eräs venemiehistä, joka oli
-repäissyt auki aseenkantajan takin ja ottanut esille salaisen kirjeen,
-kirjeenkuljettajan maatessa sidottuna lattialla, hehkuvan punaisena
-häpeästä ja suuttumuksesta ja purren vimmastuneena hammasta.
-
-"Niin, kun nyt vain joku osaisi lukea kirjoitusta", sanoi lauttausmies
-ja katseli päällekirjoitusta.
-
-"Lauttausmies hoi, anna tänne minä luen sen", kuului voimakas ääni
-ovelta, ja samassa astui sisään pitkä, laiha mies, yllään punainen
-takki, metsästyslaukku sivulla, kaaripyssy kädessä ja vyössä suuri
-hopeoitu metsästyspuukko. Arvi Smålantilainen tunsi heti ylhäisen
-ketunmetsästäjän, joka oli seurannut heidän mukanaan Vordingborgista
-lauttauspaikan yli. Hänen kasvonsa olivat synkät ja hänen koko
-olentonsa oli käskevä ja vastenmielinen. Hän riisti kirjeen
-lauttausmieheltä, ja katseltuaan tarkasti sinettiä ja päällekirjoitusta
-hän näytti hämmästyvän, mutta tointui pian siitä. "Eikö muuta!"
-huudahti hän naurahtaen teeskennellysti ja avasi sinetin. "Te olette
-väärillä jälillä, lapset. Tässähän on vain vastaus minun naapurilleni,
-Ellemosen Juhanalle, eräästä juutilaisesta härkäkaupasta."
-
-"Kaikella kunnioituksella, herra Henneke", sanoi lauttausmies
-epäluuloisen näköisenä, "mutta luulisipa melkein kirjeen olevan teille
-itsellenne, koska sen niin halusta avaatte, näyttepä tuntevan jo
-lukemattakin sen sisällön. Lukekaa se ääneen meille kaikille! Jos siinä
-puhutaan vain härjistä, niin olemmepa silloin tehneet vääryyttä pojalle
-tuossa, ja meidän on heti päästettävä hänet vapaaksi. Eikö kirja ole
-Stig Antinpojalta Björnholmista?"
-
-"Jos lienee", vastasi metsästäjä, katseessa terävä, levoton ilme
-silmäillessään kirjettä. "Saatte itse kuulla jokikisen sanan tästä --
-se ei ole mikään salaisuus. Minunkin piti saada pari mullikkaa siitä
-karjasta. Aivan oikein, kirje on Stig Antinpojalta; mutta mitä se tähän
-kuuluu? Eihän tässä siltä voi lopettaa kaikkea kaupantekoa juutilaisen
-kanssa, vaikka yksi ja toinen olisikin saksalaisten puolella.
-Kuulkaapas nyt! Tämä vasta on oikein aito härkäkauppakirje, jommoisen
-vain juutilainen herrasmies voi kirjoittaa." Hän rykäisi ja luki
-hitaasti ja änkyttäen: "Rehellinen, jalosukuinen herra Juhana Ellemose,
-toivon teille terveyttä Jumalan ja Pyhän Knuutin kautta. -- Ne sata
-lihavaa marskimaansonnia lähetetään Teille ja teidän ystävällenne niin
-pian kuin tämä kauppa on lopullisesti päätetty teidän puoleltanne ja
-te sovitun lupauksenne mukaan olette vienyt" -- tässä hän änkytti ja
-vaikeni. "Tämä on kirotun epäselvästi kirjoitettu", mutisi hän.
-
-"Minä olen tottunut lukemaan kirjoitusta. Sallikaa minun auttaa
-teitä, herrani", virkkoi Arvi Smålantilainen lähestyen häntä viekkaan
-näköisenä.
-
-"Sitä ei tarvita. Nyt minä ymmärrän sen", jatkoi ketunmetsästäjä
-nopeasti. "Tässä on herra Ellemosen valkoisesta hevosesta -- kuulkaa
-vain!" ja hän jatkoi lukemistaan välinpitämättömällä äänellä: "ja te
-sovitun lupauksenne mukaan olette vienyt oriin ja nuoren varsan heidän
--- niin aivan oikein -- määräpaikkaansa. Vanha tanskalainen rotu",
-jatkoi hän nyt huolimattomasti, "taitaa nyt olla huonossa hinnassa, ja
-kreivi aikoo tuottaa holsteinilaisia tänne Jyllantiin; mutta hän on
-huomannut teidän tarjouksenne edulliseksi eikä teidän tarvitse kärsiä
-vahinkoa tässä kaupassa. Minun aseenkantajani Sven Tröst, joka tuo
-teille tämän kirjeen, on aimo uskalikko, mutta muuten löyhkäpäinen
-ja kokematon nulikka, jolle minä en salli uskottavaksi mitään
-arkaluontoisempaa asiaa. Härät ja" -- hän pysähtyi taas luvussaan ja
-Arvi lähestyi häntä --. "No, saatana, tahdotteko kuulla vielä lisää
-tätä jaaritusta? -- Eihän siinä ole mitään." Mutta Arvi ei väistynyt
-paikaltaan, tuijotti vain suurilla silmillään kirjeeseen. "Pois
-tieltä, moukka!" huudahti ketunmetsästäjä ja jatkoi sitten nopeaan ja
-välinpitämättömästi lukuaan. "Härjistä ja kreivin suosiosta voitte olla
-varma, kunhan pian täytätte sen mistä tämän kaupan suhteen on sovittu.
-Omakätisesti. Stig Antinpoika, marski."
-
-"Hän tarkoittaa varmasti kaljupäistä kreiviä, eikä tästä kaupasta pääse
-viisaskaan selville", sanoi lauttausmies arvelevan näköisenä. "Mutta
-antakaapas minulle takaisin kirje, herra Henneke, niin minä vien sen
-meidän papillemme. Ehkäpä hän sen selittää meille. Sillä jotakin piilee
-tämän alla, siitä uskallan vaikka kaulani pantiksi."
-
-"Oletteko mieletön? Mitä siinä voisi piillä?" huudahti ketunmetsästäjä
-tulipunaisena ja kiihtyneenä. "Ei tästä kannata näin suurta melua
-nostaa. Mutta, kunnon miehet, yhdessä suhteessa te kuitenkin olette
-oikeassa", jatkoi hän hetkisen mietittyään ja viekkaasti hymyillen,
-"Stig Antinpoika on vaarallinen mies, hänen kanssaan elköön kukaan
-rehellinen juutilainen ruvetko kaupantekoon. Hänen sananviejälleen
-voitte nyt tehdä mitä haluatte. Härkäkirje ei tuota kenellekään
-onnettomuutta." Näin sanoen hän repi kirjeen tuhansiksi paloiksi ja
-nauroi ivallisesti. "Kas niin", lisäsi hän, "näin on asiasta lyhyesti
-selvitty. Jos haluatte niin voitte suoriutua yhtä helpolla tuosta
-nulikasta, joka tuossa makaa. Paholainen vieköön sekä hänet että hänen
-isäntänsä." Näin sanoen hän poistui viheltäen, ja lauttausmies katsoi
-miettivästi hänen jälkeensä.
-
-"Sano meille totuus, nuori mies, niin pääset vapaaksi. Kenelle oli
-kirje?" kysyi hän sidotulta aseenkantajalta. "Tiedättekö lukiko herra
-Henneke sen oikein? Sillä minä en ainakaan luota viekkaaseen Henneke
-Brydeen."
-
-"Se kirje, jonka te niin häpeällisesti ryöstitte minulta", vastasi
-aseenkantaja katkeroittuneesti kohottaessaan päätään, "olisi minun
-aivan oikein pitänyt viedä eräälle Juhana Ellemoselle, mahdollisesti
-aika roistolle, jonka te varmasti tunnette paremmin kuin minä. Enhän
-minä voinut tietää mitä kirje sisälsi muuten kuin avaamalla omin lupini
-roistomaisesti toisen kirjeen, niinkuin tuo pitkä metsästäjä. Ettei
-minun herrani ole uskonut minulle mitään tärkeitä asioita sen te kaikki
-kuulitte ketunmetsästäjän lukemisesta. Hän haukkuu minua nulikaksi",
-lisäsi hän katkerasti ja suuttuneena. "Eikö teillä ole niin paljoa
-järkeä paksuissa kalloissanne ymmärtääksenne, ettei minun ole katsottu
-ansainneen olla missään enemmässä tekemisessä hänen kauppojensa ja
-kujeittensa kanssa, olkoon sitten kysymyksessä härät tai muut elukat."
-
-"Sinä näytät totisesti haluavan aimo selkäsaunan, nuori mies," vastasi
-paksu lauttausmies kylmästi. "Eipä taida meidän tarvita vaivata
-itseämme sen vuoksi, kyllä sinä muuten sen halusi saat piankin
-tyydytetyksi. Tuollaisten kukonpoikasten, jotka kiekuvat kaivonvintillä
-ennenkuin saavat heltan ja kannukset, voi antaa vapaasti lentää
-matkoihinsa ja kupsahtaa kaivoon kun niitä haluttaa, eikä siltä
-tarvitse pelätä koko maailman molskahtavan jälestä. Lapset, päästäkää
-hänet siteistä, ja antakaa hänen mennä matkoihinsa. Senkin hyttynen
-voisi muuten kuvailla olevansa elefantti."
-
-Lauttausväki irroitti nauraen aseenkantajan siteet. Mutta tuskin
-hän oli päässyt notkeille jaloilleen ja tuntenut voivansa liikuttaa
-jäseniään, niin jo helähti lyhyt aseenkantajanmiekka tupesta, ja
-silloin täytyi paksun lauttausmiehen sekä hänen koko väkensä kiirehtien
-juosta pakoon hänen terävää miekkaansa. Mutta kun ei heillä ollut
-aseita ja he väistyivät häntä, niin hän astui rauhallisesti miekka
-kädessä ulos ovesta, Arvi Smålantilaisen seuraamana. He nousivat
-molemmat hevostensa selkään ja ratsastivat joutuisasti Saxköpingiin
-johtavaa tietä. Vaihtamatta pitkään aikaan sanaakaan keskenään.
-
-"Sinäkö, minut ilmiannoit, vanhus?" kysyi viimeinkin aseenkantaja
-luoden toveriinsa terävän katseen.
-
-"Se oli vähin minkä voin tehdä teidän sielunne autuuden puolesta,
-nuori herrani", vastasi Arvi Smålantilainen, totisilla kasvoillaan
-sydämellisen ilon ilme. "Rehellinen lauttausmies oli itse ruvennut
-teitä epäilemään", jatkoi hän. "Mutta hän lupasi sitoa teidät
-taitavasti, kärventämättä hiustakaan teidän päästänne."
-
-"Kuolema ja kirous! Sepä oli aitoruotsalainen kuje, harmaahapsi!"
-
-"Olisitte ennemmin sanonut rehellinen ruotsalainen oikaisu huonoissa
-laskelmissa", vastasi Arvi tyynesti ja nyökäytti tyytyväisesti. "Teidät
-täytyi saada erilleen siitä salaisuudesta, josta ette kuitenkaan
-osannut vaieta; se painoi, Jumalalle kiitos, liian raskaasti teidän
-nuorta omaatuntoanne. Hyvällä ei ollut mahdollista tulla toimeen teidän
-kanssanne; minä olisin saanut saarnata teille aamunkoittoon asti,
-ettekä te kuitenkaan olisi tulleet järkevämmäksi."
-
-"Haa, jos olisi oikein, niin antaisin sinulle ansiosi mukaan, sinä
-vanha petollinen kettu", mutisi Sven Tröst uhaten, mutta ei voinut
-kuitenkaan muuta kuin mielihyvällä katsella vanhuksen ystävällisiä
-kasvoja.
-
-"Elkää nyt punnitko minun ansioitani", keskeytti Arvi hänet, "vaan
-olkaa rehellinen itsellenne ja muille kunnon ihmisille. Te olette
-velvollinen käyttämään nuorta elämäänne paremmin kuin olemaan
-petturien puolisokeana kätyrinä. Kyllä te itsekin tiedätte, ettei
-ollut kysymyksessä tavallinen härkien kaupittelu. Jos ei tuo pitkä
-ketunmetsästäjä olisi tullut, niin me olisimme lukematta repineet rikki
-kirjeen, ja se olisi ehkä ollut parasta. Minä en osaa, Jumalan kiitos,
-kirjaintakaan, mutta minun täytyi olla olevinani kirjanoppinut, ettei
-metsästäjä olisi tuon salaperäisen salakaupan ainoa todistaja. Hän oli
-varmasti osallisena siinä asiassa. Jumala ties, seisoiko siinä edes
-niinkuin hän luki; mutta jos ymmärsin oikein tuon härkäkaupan, voi
-siitä vielä koitua paljonkin onnettomuutta, ellette te rehellisesti
-auta minua sitä estämään."
-
-"Sinä olet oikeassa, Arvi!" huudahti aseenkantaja, joka oli sävähtänyt
-hehkuvan punaiseksi. "He ovat käyttäneet minua katalaa asiaa
-toimittamaan. Minä luulin olleen kysymyksessä rehellisen ja avoimen
-kapinan kurjaa kuningasta vastaan, ja pelastaakseni maani olisin minä
-kernaasti ottanut siihen osaa; mutta salahyökkäystä ja salamurhaa
-vastaan minä puolustaisin pahintakin vihollistani. Sinä olet arvannut
-oikein; pitkä metsästäjä oli varmasti osallisena liitossa. Häntä
-kutsuttiin äsken Henneke Brydeksi; sen nimiselle laalantilaisherralle
-piti minun uskoa tuo kirottu kirje, ellen heti tapaisi Juhana Ellemosea
-hänen kartanossaan Saxköpingin lähellä. Oliko tämä sattuma?" jatkoi hän
-mietteissään. "Vai auttoiko korkeampi tahto minua toimittamaan asiani
-ja sen paremmin kuin mitä nyt itse toivoisin, juuri sinä hetkenä,
-jolloin kaikki näytti selvinneen. -- Nyt minä siis olen vapaa", lisäsi
-hän iloisena ja tyytyväisenä. "Minun viimeinen toiselle ihmiselle
-vannomani lupaus on täytetty. Minä en enää milloinkaan anna toisen
-tahdon sitoa itseäni, vaikka se olisikin maailman mahtavimman herran."
-
-"Aivan niin, poikani, siinä voit olla oikeassa", vastasi Arvi
-vakavasti, "mutta yhtä herraa täytyy teidän kuitenkin palvella ja
-totella muuten teistä tulee julkea ja hurja perkeleenpalvelija, josta
-Jumala ja Pyhä Eerik teitä varjelkoon! -- Minä tarkoitan sitä Herraa,
-jonka hallussa on kaikkien herrojen sielut ja autuus sekä täällä että
-tuolla puolen haudan."
-
-"Sinä olet rehellinen sielu, Arvi -- kas tässä minun käteni", huudahti
-aseenkantaja liikutettuna. "Että olisin tekemättä joutavia ja typeriä
-kujeita, sitä en voi luvata sinulle; mutta, pahoissa ja katalissa
-juonissa en tahdo olla osallisena kuuluinpa sitten näinä aikoina mihin
-puolueeseen tahansa -- siihen voit luottaa. Nyt minä aluksi seuraan
-sinua Saxköpingiin. Minä tahdon kuitenkin nähdä tämän varjokuninkaan
-ennenkuin hän siirtyy pois tästä maailmasta; ja -- jos voisin vapauttaa
-hänet katalasta kuolemasta niin olisin iloinen."
-
-"Varmasti uskon taivaassa nyt vallitsevan suuren ilon, nuori herra",
-sanoi Arvi Smålantilainen liikutettuna ja kyyneleet kimmelsivät
-hänen suurissa, taivasta kohti luoduissa silmissään, kun hän puristi
-matkatoverinsa kättä niin kovasti että se natisi. "Totisesti", lisäsi
-hän puristaen sitä vieläkin kovemmin. "Kun syntinen kääntyy voi siitä
-syntyä iloa maanpäälläkin."
-
-"Olkoon sillä sentään määränsä täällä maanpäällä, Arvi, elä purista
-kättäni mäsäksi kivikourallasi", virkkoi Sven Tröst hyväntahtoisesti
-nauraen, jonka jälkeen molemmat tyytyväisen mielialan vallitessa
-ratsastivat edelleen.
-
-He olivat aivan lähellä Saxköpingiä. Tämä pieni kaupunki näkyi
-aamuauringon valossa järven eteläiseltä rannalta. Se oli enemmän kylän
-kuin kaupungin näköinen, sillä useampien talojen kattoja peittivät
-olkikatot ja niitä ympäröivät aidatut kaalimaat sekä peltoviljelykset.
-Kirkko ja Kolmiyhteysseuran kokoushuone sekä parin rikkaan kauppiaan
-talot olivat ainoat tiilikivikattoiset kivirakennukset paikalla.
-Kaupunkia lähetessä näki Sven Tröst ratsastajan kiireesti rientävän
-erästä sivutietä ja hän oli tuntevinaan pitkän ketunmetsästäjän.
-Metsästäjä ruoski hevostaan ja katosi aaltoilevien vehnäpeltojen taakse.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Saxköping oli vaurastunut kuningas Kristofferin aikana, joka oli
-antanut kaupungille vapauskirjeen, ja se oli ehkä ainoa seutu maassa,
-missä hänellä vielä oli uskollisia ja hyväntahtoisia alamaisia,
-huolimatta siitä että hän oli pantannut tämänkin kaupungin ynnä
-niemimaan velipuolelleen, holsteinilaiselle kreivi Juhanalle.
-Kreivillä oli myöskin viimeisenä viitenä vuotena ollut oikeus lyödä
-rahaa Saxköpingissä, eikä kukaan uskaltanut hylätä kreivinrahaa niin
-huonoa kuin se olikin. Vaikka kuningas Kristofferin voima ja valta
-myöskin täällä oli vähäinen, oli hän kuitenkin nyt onnettomuudessaan
-paennut tämän kaupungin hyvien asukasten turviin, joiden hän tiesi
-olevan viimeisiä hylkäämään hänet hädän hetkenä. Mukanaan pieni
-seurue ja vanhin poikansa, prinssi Otto, oli hän oleskellut täällä
-muutamia päiviä rikkaan kauppias Pietari Vitfeltin vieraana, joka oli
-luovuttanut suuren kivitalonsa ruhtinaallisille henkilöille, itse hän
-oli perheineen muuttanut pienempään sivurakennukseen.
-
-Sven Tröst ja Arvi Smålantilainen ratsastivat hitaasti kaupungin
-läpi varhaisena aamuhetkenä ihmetellen, että näin pieni ja mitätön
-seutu nyt oli Tanskan kuninkaan asuinpaikka. He katselivat
-tarkasti jokaista vähänkin huomattavampaa taloa, jonka he luulivat
-mahdollisesti soveltuvan hovinpitoon. Viimeinkin he saapuivat
-suuremman kivirakennuksen luo. Lyhtyä muistuttava kahdeksankulmainen
-parvekerakennus työntäytyi kadulle, ja talon molemmat päädyt olivat
-koristetut puusta leikatuilla pyhimyksenkuvilla. Yksi ovista johti
-avonaiseen puotiin, missä oli kaupan rautatankoja ja tervatynnyreitä.
-Toisen oven luona, joka oli suljettu, seisoi vartija keihäs olalla,
-sekä kaupungin palvelija, jonka rintaa koristi kaupungin vaakuna:
-suuret sakset; kädessä hänellä oli suuri naulavasara: he seisoivat
-jäykkinä pyhäpuvuissaan, hyvin juhlallisen näköisinä ikäänkuin
-ollen vartijoina. "Tässä se varmaan on", virkkoi Sven Tröst
-säälivästi hymyillen ja kääntyi ivasana kielellä Arvi Smålantilaisen
-puoleen, joka oli ottanut lakin päästään ja kumarsi kunnioittavasti
-parvekerakennuksen ikkunaa kohti. Aseenkantajan silmä seurasi samaa
-suuntaa ja huolimatta siitä vähäisestä kunnioituksesta, millä hän
-katseli tätä kuningasasuntoa, vetäsi hän kuitenkin heti korean
-hattunsa päästään huomatessaan pienten lyijyruutujen läpi kahdet
-kasvot, jotka kummatkin omalla tavallaan pakoittivat hänet tuntemaan
-omituista osanottoa. Toiset olivat vanhemman miehen kuolonkalpeat,
-omantunnontuskien uurtamat kasvot, joiden katkeran synkkämielinen
-ilme melkein läheni mielipuolisuutta, mutta piirteet olivat kauniit,
-tukka musta ja tuuhea, samoin viikset. Toiset olivat melkein
-tyttömäisen lempeät nuorukaisen kasvot, joita ympäröivät olkapäille
-valahtaneet keltaiset kiharat. Hän näytti tarjoavan sairaalle herralle
-virvoittavaa juomaa ja lausuvan hänelle muutamia lohduttavia sanoja;
-hänen hienoilla, surunvoittoisilla ja uneksivilla kasvoillaan oli
-niin liikuttava rakkauden ja hellyyden ilme, että aseenkantajan
-täytyi tahtomattaankin pysyä hiljaa paikoillaan kadulla ja unohtua
-katsomaan odottamatonta näkyä. Syvän tuskan valtaamana huudahti
-Arvi Smålantilainen hiljaa: "Oi Magnus, minun Magnus lapseni! Aivan
-tuon näköinen oli minun hyvä prinssi Magnukseni, kun hän lohdutti
-epätoivoista isäänsä -- ja sellaisen enkelinpään saattoivat he mestata,
-ne hirviöt!"
-
-He ratsastivat hiljaa majataloon, eikä kumpikaan heistä epäillyt
-että he nyt olivat nähneet onnettoman kuningas Kristofferin ja hänen
-poikansa, seitsemäntoistavuotiaan prinssi Oton, vaikka vielä olikin
-niin aikainen aamu että monessa paikassa ikkunaluukut olivat suljetut
-ja vain köyhiä päivätyöläisiä kulki kaduilla. Loheden taistelun jälkeen
-ei kuningas melkein koskaan nukkunut öisin. Hänen haavansa eivät
-vielä olleet paranneet, mutta häntä vaivasi enemmän sielullinen kuin
-ruumiillinen sairaus.
-
-Pietari Vitfeltin taloon Saxköpingissä kuului pieni puutarha, josta
-oli kaunis näköala merelle, ja paitsi hedelmäpuita oli siellä paljon
-harvinaisia kukkia ja ulkolaisia kasveja, jotka yritteliäs kauppias
-oli ymmärtänyt hankkia luostaripuutarhoista. Tämä puutarha olikin
-tunnettu kaupungin kauneimmaksi, ja rehellisen Pietari Vitfeltin suurin
-ilo oli itse askarrella ja hoitaa pientä maapalstaansa oman omituisen
-makunsa ja mielikuvituksensa mukaan. Nuoralla vedetyille suorille
-käytäville oli sirotettu pajankuonaa hänen omasta veitsihiomopajastaan.
-Paja oli kaupungin vanhin ja siitä hän suurimmaksi osaksi sai kiittää
-rikkauttaan. Siitä hän myöskin johti kaupungin nimen, joka kuitenkin
-hänen mielestään, sopivammin olisi voinut olla nimeltään Knivköping
-[Knivköping = Veitsikauppala] kuin Saxköping ja parempi olisi ollut
-asettaa veitsi kuin sakset vaakunaan. Joka kerta kävellessään
-vieraineen pajakuonan peittämiä käytäviä ja näytellessään heille
-kuuluisaa puutarhaansa ei hän unohtanut selittää tätä käsitystään.
-Hänen suurimpia ilojaan oli omin käsin leikellä vertauskuvallisia
-kuvia muutamiin suuriin puksipuihin, joiden joka vuosi täytyi muuttaa
-muotoa, aina hänen vaihtuvien mielijohteittensa mukaan. Niiden
-täytyi aina jonkinlaisina hieroglyfeina osoittaa maailmalle ja hänen
-kanssaihmisilleen mikä milloinkin oli hänen mielestään tärkeintä. Tänä
-aamuna hän asteli hyvin aikaisin puutarhassaan, suuret puutarhasakset
-kädessään leikellen sydämiä ja kruunuja taxuspuihin, sill'aikaa
-kuin puotipoika, jonka ei tarvinnut seisoa niin aikaisin puodissa,
-askarteli asettamalla kiviä ja kiiltäviä posliininpaloja kuningas
-Kristofferin nimeksi kukkapenkkeihin. Kauppias itse oli vastoin
-tapaansa pyhäpukimissa. Hän katseli tyytyväisenä sekä omaa että
-puotilaisensa työtä. "Niin, niin! Järkeä sitä tarvitaan kaikessa",
-sanoi hän itsekseen. "Aseta sakset kuninkaan nimen yläpuolelle, mies,
-se merkitsee meidän hyvää kaupunkiamme, johon hän on turvautunut,
-ja joka rehellisesti on suojeleva häntä. Sakset ovat oikeastaan
-räätälinkyltti, ja veitsi olisi sopivampi kaupunginvaakuna. Mutta
-Herra Jumala! Olemmehan me kaikki räätäleitä meidän Heraamme edessä.
-Saksia minä puolustan, voivathan ne merkitä maata, ja valtakuntaa;
-kun vain rivakat kädet tarttuvat niiden kahvaan niin ne aukeavat,
-sulkeutuakseen taas. Silloin tanskalaiset sakset purevat, ja voi sitä,
-joka pistää sormensa niiden väliin. Kas sen minä sanon kuninkaalle,
-kun hän kysyy mitä sakset merkitsevät. Ne voivat myöskin antaa hänelle
-viittauksen siihen, että olisi paras leikata pois ylpeät ja ylimieliset
-vesat, nämä herrasmiehet ja omavaltaiset talonpoikaiskiduttajat, jotka
-tahtovat olla herroina maassa ja ovat nenäkkäitä sekä kuninkaalle
-että porvareille. Kas niin", jatkoi hän saatuaan sydämet ja kruunut
-valmiiksi taxusaitaan. "Kukoistakoot ja kasvakoot Tanskanmaan sydämet
-kuin ikuisesti viheriät puut paratiisissa. Se on pääasia. Latva
-kohotkoon taivasta kohti, ja me iloitsemme sen valossa ja varjossa.
-Kruunatut nimet, oi niin, ne ovat katoavaisia -- maallisia. Mutta minun
-halvan kykyni mukaan ovat ne pidettävät kunniassa -- loistakoot ne
-kukkasina kukkasmaissa eikä kukaan saa niitä poleksia -- muista se,
-mies."
-
-"Enkö nyt saa laittaa prinssi Oton nimeä, isäntä", kysyi puotilainen.
-"Hänestä minä pidän, onhan hän oikeastaan meidän herttuamme, ja hänestä
-kun tulee kuningas, niin hän vapauttaa meidät saksalaisista kunhan vain
-meidän Herramme armossaan päästää meidät siitä toisesta."
-
-"Oletko sinä hullu, mies! Puhutko sinäkin sellaisista asioista? Ole
-sinä vaiti ja pidä huoli töistäsi, muuten minä opetan sinut pitämään
-suusi kiinni. On helppo asia muuttaa C kirjain O:ksi, näetkös, mutta
-sitä tekemään tarvitaan meitä väkevämmän sonni. Huomaa se visusti,
-mies."
-
-"Mutta Jumalan nimessä, isäntä", sanoi puotilainen hetken vaiettuaan,
-jolla aikaa hän omin päin muutti yhden kruunatun C:n O:ksi, "jos
-te näkisitte sen pitkän luettelon, mihin minun täytyy kirjoittaa
-mitättömimmätkin menot, niin ette te taitaisi olla kovinkaan
-hyvillänne".
-
-"Pöllöpää! Siitä ei kannata puhua!" vastasi Pietari Vitfelt
-suuttuneena. "Niin suuren kunnian arvoinen lienee hän kuitenkin
-vielä. On selvää, että tulot ja menot ovat järjestyksen vuoksi
-kirjoitettavat taululle, ja jos sinä kirjoitat puolenkaan äyrityisen
-liikaa tai yli niin ajan minä sinut ulos portista. Ja vaikka kuningas
-ja prinssi jäisivät minun luokseni niin kauaksi ettei minulla enää
-olisi äyrityistäkään, ei heidän kuitenkaan tarvitse nähdä tyytymätöntä
-ilmettä. Ymmärrätkö sen, mies?"
-
-"Elkää suuttuko, isäntä, mutta minä ajattelin vain näin: jos hän olisi
-kunnon kuningas, joka kunnioittaa lakia ja oikeutta ja puolustaa maata
-ja valtakuntaa, silloin olisi asian laita toinen; silloin olisi hauska
-ja hupaisa häntä juhlia, eikä meidän tarvitsisi antaa niin paljon
-viskunoita katupojille eläköönhuutoja varten, aina kun he näkevät
-hänet parvekeikkunassa. Mutta jos ihmisten puheet tästä kuningas
-Kristofferista ovat tosia, niin on hän uhannut veljensä henkeä ja
-tuottanut turmiota maalle ja kansalle, eikä hän koskaan ole tehnyt
-muuta kuin häpeällisiä tekoja koko elämänsä ajan ja silloin minä
-ajattelin --"
-
-"Ei sinun tarvitse mitään ajatella, ymmärrätkös sen, ja mene
-nyt matkoihisi puotiin", keskeytti Pietari Vitfelt ällistyneen
-puotilaisen antamalla hänelle aimo korvapuustin. "Kas, tuossa on hänen
-majesteettinsa pyhä persoona", lisäsi hän, oikaisten itsensä suoraksi
-ja astui sitten kuninkaallista vierastaan vastaan, tehden äärimmäisen
-syvän kumarruksen.
-
-Prinssi Oton tukemana astui sairas kuningas Kristoffer hitaasti
-ja horjuen puutarhaan. Musta samettibaretti oli painettu syvälle
-itsevaltiaan otsalle, ja hänen vasen kätensä oli siteissä. Joka askel
-näytti tuottavan hänelle tuskia; hänen kalpeat kasvonsa olivat synkät,
-ja hän tuijotti maahan, huomaamatta porvarin juhlallista tervehdystä,
-mihin nuori prinssi ystävällisesti vastasi. "Meidän hyvä isäntämme on
-täällä ja haluaa tervehtiä teitä, herra isä", sanoi prinssi. Kuningas
-heitti sivulleen terävän katseen, astuen edelleen muuttamatta ainoata
-ilmettä.
-
-"Korkeastikuninkaallinen, armollinen majesteetti", alkoi nyt porvari,
-uudistaen syvän tervehdyksensä. "Te osoitatte suuren kunnian sekä minun
-pienelle puutarhalleni että halvalle talolleni. Teidän armollinen
-käyntinne on varmasti kartuttava tämän minun omaisuuteni mitätöntä
-arvoa sekä minulle että minun jälkeentulevaisilleni. Varmasti on syntiä
-ylpeillä siitä että te alentuvassa hyvyydessänne ja armossanne olette
-suvainnut kunnioittaa läsnäolollanne minua mitätöntä saxköpingiläistä
---"
-
-"Säästä moiset puheesi narreille, jotka uskovat suunpieksämiseen",
-keskeytti kuningas hänet ja kääntyi pois, katseessa katkera,
-epäluuloinen ilme. "Oli aika, jolloin minä lempeästi kuuntelin
-tuonlaisia alamaisuudenosoituksia, mutta en milloinkaan ollut kyllin
-typerä uskoakseni niissä olleen ainoatakaan tosi-sanaa."
-
-Hämmästynyt porvari sävähti hehkuvan punaiseksi; hän katseli
-hämmentyneenä ympärilleen joka taholle, tietämättä minne kääntyisi.
-
-"Elkää pahastuko isäni epäystävällisiä sanoja, kunnon Pietari
-Vitfelt", sanoi prinssi hiljaa taputtaen porvaria olkapäälle,
-kuninkaan istuutuessa puutarhapenkille, missä hän vaipui synkkiin
-mietiskelyihinsä ja nojaten käsivartta polveensa painoi kumartuneen
-päänsä laihaa kättä vasten. "Taas on hänellä ollut uneton yö", lisäsi
-prinssi astuen pari askelta sivulle. "Onnettomuus on saanut hänet
-unohtamaan, ettei Tanskan kuninkaalta milloinkaan puutu ystäviä
-hädässä. Minä toivon raittiin ilman virkistävän hänen mielensä.
-Näyttäkää meille kukkasenne sekä muut nähtävyytenne täällä."
-
-"Suvaitseeko teidän kuninkaallinen korkeutenne", alkoi taas porvari
-rohkaistuneena ja ojensi kuninkaalle harvinaisen ruusun. "Tämän
-kuninkaallisen kukan ovat hurskaat luostariherrat tuoneet tänne
-Ranskasta."
-
-"Minä en siedä kukkia", vastasi kuningas katsomatta ylös "Antakaa ne
-naisille ja hentomielisille nuorukaisille. Minä istutin nuoruudessani
-puita; mutta ne kuolivat kaikki -- minun kädelläni ei ollut onnea."
-
-"Uskokaa, herra kuningas, kaikki voi vielä Jumalan avulla kääntyä
-hyväksi", jatkoi porvari sydämellisesti lohduttaen. "Teidän lapsistanne
-saatte varmasti sekä te että Tanska vielä iloa."
-
-"Vai niin! Minua koetetaan lohduttaa jälkeläisteni paremmalla onnella",
-huudahti kuningas katkerasti nauraen. "Te tarkoitatte, että teillä
-on ollut minusta vain surua ja onnettomuutta. Sanokaa vain suoraan!
-Mieluummin te soisitte minun olevan kuolleen ja haudassa. Kun kuulette
-minun ruumiskellojeni soivan niin silloin te taidatte sekä tanssia että
-hyppiä täällä Tanskassa."
-
-"Elkää toki noin puhuko, rakas isäni", sanoi Otto rukoilevalla äänellä
-ja suuteli hänen vapisevaa kättään. "Tahtoohan tämä kunnon mies
-meidän parastamme, eikä hän tahtoisi loukata teitä ei puheilla eikä
-ajatuksilla."
-
-"Ei, sen tietää armias Jumala!" sanoi porvari hämillään ja väänteli
-käsiään, astuen taas lähemmäksi prinssin kanssa. "Kunpa vain
-tietäisin millä voisin huvittaa teidän kuninkaallista isäänne,
-armollinen prinssi. Miellyttääkö häntä viulun tai kitaransoitto,
-tai lautapeli? Ne olen toimittanut illaksi. Tai olisiko hänellä
-halua tulla katsomaan minun veitsitakomoani? Tai vienkö hänet meidän
-pyhään Kolminaisuudenseuraamme. Minä annan kiltaveljille tänä iltana
-tynnyrillisen hyvää olutta, että saavat juoda meidän armollisen
-herrasväkemme terveydeksi. Me saxköpingiläiset olisimme kiittämättömiä
-olentoja, jos milloinkaan voisimme unohtaa mitä meidän halpa
-kaupunkimme on velkapää teidän herra isänne hallitukselle sen antamasta
-armollisesta vapauskirjeestä. Sen vuoksi olemme me Saxköpingin asukkaat
-myöskin luvanneet ja vannoneet kiltahuoneemme kynttilöiden valossa,
-että vaikka koko maa luopuisi hänestä hänen onnettomuuden päivinään,
-niin tahdomme me puolustaa hänen kuninkaallisia oikeuksiaan, niin
-kauvan kuin pisarakin rehellistä verta vuotaa suonissamme."
-
-"Sen me tiedämme sekä isäni että minä, rehti kunnon mies", sanoi
-prinssi Otto liikutettuna ja puristi porvarin kättä. "Senvuoksi
-olemmekin mieluummin tulleet asumaan tänne teidän luoksenne kuin
-jonnekin kuninkaalliseen linnaan, missä minun setäni ja hänen
-saksalaiset päällikkönsä vallitsevat. Kun minun onneton isäni vain
-saisi olla rauhassa täällä siksi kunnes hän paranee, niin ei vielä
-kaikki toivo olisi mennyttä. Me odotamme marskia tänne tänä iltana,
-ja silloin päätetään jäämmekö tänne vai lähdemmekö maasta. Pitäkää
-vain huoli siitä että kaikki on hiljaista, niinkuin ei kuningasta
-olisikaan täällä. Hänen nykyiselle mielialalleen ovat kaikki kunnian-
-ja suosionosoitukset vastenmielisiä, ne vain tuskallisesti muistuttavat
-hänelle hänen parempien päiviensä mahtavuuden aikoja."
-
-"Minä ymmärrän, herra prinssi", sanoi porvari, päätään nyökäyttäen.
-"Hänen armonsa toivoo itseään kohdeltavan kuin tavallista kristittyä
-ihmistä ilman juhlamenojen touhua. Siitä minä pidän, ja se on
-minustakin mukavinta. -- Kuulkaa nyt rakas Kristoffer", alkoi hän,
-kääntyen taas kuninkaan puoleen, puhuen sydämellisesti ja melkein
-tutunomaisesti, ollenkaan huomaamatta prinssin huolestunutta ja
-varoittavaa ilmettä. "Heittäkää nyt mielestänne kaikki oikuttelut ja
-olkaa rohkealla ja iloisella mielellä. Ei tässä mitään voiteta allapäin
-kulkien. Jos te tarvitsette rahaa, niin voittehan vielä pantata
-Skanderborgin ja Årön, ja sitten on teillä vielä nuo pienet, hyvät
-Fyenin saaret. Eiväthän ne enää ole kuningaskunnan veroisia, mutta
-säästämällä tulette kyllä vielä niilläkin toimeen. Silloin kun minun
-viimeinen laivani ajoi karille, olin minäkin vähällä menettää järkeni
-ja tulla synkkämieliseksi. Mutta silloin tuli minun hyvä Ristoni,
-meidän veitsiseppämme, ja moitti minua alakuloisuudestani sanoen, että
-minä olin jumalaton mies kun en luottanut taivaalliseen isäämme ja
-pyhään neitsyeeseen, ja sitten --"
-
-"Vaiti, pölkkypää!" huudahti kuningas ja nousi katse leimuavana.
-"Oletteko aivan mieletön? Luuletteko puhuvanne vertaisellenne? Vielä
-minä olen Tanskan kuningas. Sitä elköön kukaan unohtako niin kauvan
-kuin nämä silmät ovat avoinna."
-
-"Jumala minua armahtakoon, kaikkein armollisin herra", änkytti Pietari
-Vitfelt aivan kauhuissaan ja vetäytyi nöyrästi pois hyvin huolestuneen
-ja nolostuneen näköisenä. "Jos minä olen loukannut teidän armoanne,
-niin olen sen totta totisesti tehnyt hyvästä sydämestä. Minä luulin
-teidän majesteettinne nyt niin kyllästyneen kaikkiin tyhjiin arvonimiin
-ja koreuksiin, joista olitte saanut niin kylliksenne mahtavuutenne
-päivinä --"
-
-Kuninkaan kasvoilla vaihtui väri, ja niiden ilme muuttui äkkiä
-niin katkeran tuskalliseksi, että pelästynyt porvari kävi aivan
-sanattomaksi. Prinssin viittauksesta hän poistui nopeasti rehelliset
-silmät kyynelissä, koetettuaan kuitenkin ensin hyvittää puuttuvan
-alamaisuutensa melkein hullunkurisen syvällä kumarruksella.
-
-"Tuollainen typerä lohduttelu vie minulta hengen", huudahti kuningas.
-"Näillä poroporvareilla ei ole käsitystäkään siitä miltä tuntuu kantaa
-purppuraa säretyin sydämin ja kuolla kurjana onnenonkijana, vaikka
-kuninkaan nimellä. Kirottu olkoon se hetki, jolloin minä näin päivän
-valon. Tämän elämän kurjuuden vuoksi ei kannattaisi hengittää."
-
-"Elä joudu epätoivoon, isäni", rukoili prinssi Otto hellästi. "Onni on
-vaihteleva. Se voi vielä kääntyä teidänkin osaksenne, kun vain ette
-joudu epätoivoon."
-
-"Onni!" toisti kuningas katkerasti nauraen. "Uskotko sinä onneen
-poikani? Usko ilmaan ja tuuleen, usko merenvaahtoon, usko omiin ja
-muiden inhimillisiin hyveisiin, jos voit, usko kaikkiin vanhoihin
-taruihin rakkaudesta ja ystävyydestä ja uskollisuudesta ja
-rehellisyydestä Tanskassa. Mutta elä milloinkaan usko onneen! Onko
-milloinkaan kukaan ollut onnellinen? Tuo harhakuvitelma, jota me
-kutsumme onneksi ja iloksi, on petollisempi ja valheellisempi kuin usko
-meidän omaan ihmisjärkeemme ja vapaaseen tahtoomme."
-
-"Kun me kutsumme onnea, samoin kuin onnettomuuttakin, Jumalan
-sallimukseksi, isäni, niin täytynee meidän toki uskoa siihen", vastasi
-poika lempeällä ja lohduttavalla äänellä. "Mutta vaikka meidän parhaat
-aikeemme epäonnistuisivatkin maailmassa, niin on meidän hyvä tahtomme
-kuitenkin aina aarre, jota ei kukaan voi meiltä riistää ikuisiksi
-ajoiksi."
-
-"Ei niin!" keskeytti hänet kuningas katkerasti hymyillen. "Etkö sitten
-usko minulla milloinkaan olleen hyvää tahtoa? Poikani, tarkoitatko
-sinä, etten minä olisi koskaan ajatellut tehdä Tanskaa onnelliseksi!
-Vähät meidän hyvästä tahdostamme! Sillä me voimme yhtä vähän kuin
-pahallakaan. Se tulee ja menee tuulen lailla -- mutta se mikä tapahtuu,
-se tapahtuu siitä huolimatta." Kuningas vaikeni eikä poika tiennyt mitä
-vastaisi hänen sekavaan puheeseensa. Hän huokasi hiljaa, ja vetäsi
-irti rikkaruohon, joka oli kietoutunut sen ruusupensaan ympäri, jonka
-vieressä hän seisoi.
-
-"Mikset anna rikkaruohon olla?" kysyi isä. "Mitä se voi sille, että
-oli luotu rikkaruohoksi. Jos sillä olisi ollut oma tahto, niin se
-olisi kyllä mieluummin ollut lilja tai ruusu; mutta muuttuiko se siltä
-muuksi? Usko minua, poikani, ei ole sen parempi meidän ihmisten. Onhan
-totta, että meillä on jonkinlainen tahto. Se voi tulla meissä lujaksi
-ja voimakkaaksi ja tehdä melkein ihmeitä; mutta se ei ole Jumalasta,
-ja se on meidän onnettomuutemme. -- Eläimet ovat onnellisia; millä ei
-ole mitään valintaa. Enkelit ovat autuaita; mutta heillä ei ole muuta
-tahtoa kuin heidän Herransa ja Jumalansa tahto. Mutta minun rippi-isäni
-sanoi, että jos ikävöimme täydellisesti vapaata tahtoa oman mielemme
-mukaan, niin se ei kuitenkaan ole meidän vaan perkeleen." Hän vaikeni
-sekavasti nauraen. -- "Katsos, kuninkaaksi minä _tahdoin_ tulla",
-jatkoi hän, "ja siksi minä tulin -- kaksi kertaa yhden sijaan. Se
-maksoi paljon, poikani, liian paljon -- enemmän kuin minkä arvoisia
-koko tämä kurja elämä ja ontto kruunu ovat. -- Viisi kertaa minut
-ajettiin maanpakoon -- muistatko sinä, kun me sinun ja veljesi kanssa
-kulimme kerjäten ympäri Saksaa? Mutta minä en menettänyt rohkeuttani.
--- Kuninkaaksi pääsin kuitenkin taas; kuninkaana he saavat antaa
-minun myöskin kuolla. Mutta minkälainen kuningas minusta tulikaan?"
-kuiskasi hän käheästi ikäänkuin itsekseen ja tuijotti maahan. "Minkä
-hautakirjoituksen saanenkaan tanskalaisiltani? Miltä näyttää kruununi
-sinä päivänä?" Hän piteli kättään otsallaan ja vaipui taas synkkiin
-mietteisiin. Poika katsoi kauhuissaan onnetonta isäänsä ja liitti
-yhteen kätensä kuin rukoillen hiljaisen rukouksen hänen sielunsa
-puolesta.
-
-Nyt avautui puutarhanportti, ja yksi kuninkaan palvelijoista ilmoitti
-saapuneen kaksi vierasta, joilla oli kirjeitä ja viestejä kuninkaalle.
-
-"He voivat tulla", sanoi kuningas hiukan levottomana kun prinssi
-ilmoitti tämän hänelle. "Ilman aseita, luonnollisesti. Sinä jäät tänne."
-
-Palvelija poistui, ja heti senjälkeen astui sisään Arvi Smålantilainen
-sekä Sven Tröst, joka näytti olevan hyvin hämillään ja epävarmana.
-Aseenkantaja antoi vanhan aatelispalvelijan ensin toimittaa asiansa, ja
-itse hän katseli sill'aikaa tarkasti molempia ruhtinaallisia henkilöitä.
-
-Vanhus jätti kuninkaalle sinetillä suljetun kirjeen ja polvistui
-maahan. "Mahtavin herra kuningas", alkoi hän juhlallisesti. Mutta
-Kristoffer vetäsi vihaisen näköisenä kirjeen hänen kädestään, ja vanhus
-nousi vaieten sekä vetäytyi etemmäksi kunnioittavaan asentoon.
-
-Kuningas repäisi auki kirjeen ja heitti siihen pikaisen silmäyksen.
-"Sinun tädiltäsi Holbekista", sanoi hän Otolle. "Valitusvirsiä!
-Liikuttavia puheita sisarussovusta, -- rakkaat jäähyväiset ennenkuin
-jätämme tämän maailman. -- Tyhjiä! Nuo aavistukset, kuolemanpelon
-ja hartaustunteen me tunnemme -- ne johtuvat hermojännityksestä ja
-heikkoudesta -- sillä taudilla on vaiheensa kuin kuulla. Lue sinä
-tämä valitusvirsi, ja säilytä se minun nimessäni niin liikuttavasti
-kuin voit. Minä en siitä välitä. -- Hän aikoo luostariin katumusta
-tekemään", jatkoi hän silmäillen taas kirjettä. "Hm, sano, että hän
-tekee siinä viisaasti jos osaa pettää itsensä tuntemalla lohdutusta
-siitä, että latelee rukouksia nunnien kera." Sen sanottuaan hän antoi
-kirjeen pois ja vaipui taas entiseen mietiskelevään asentoonsa.
-
-Prinssi katseli häntä tuskallisin katsein. "Ystävällinen sana teiltä
-itseltänne, isä", alkoi hän väräjävin äänin. Mutta kuninkaan käden
-ankarasti torjuva liike sai hänet heti vaikenemaan. Prinssi luki
-nyt itse kirjeen, näyttäen syvästi liikutetulta. Hän lähestyi taas
-kuningasta; mutta uudistettu viittaus ja ehkä myöskin vieraiden
-läsnäolo esti hänet puhumasta.
-
-"Vapauta minut noista kiusanhengistä!" mutisi kuningas. "Kuuntele mitä
-heillä on sanottavaa. -- Minä haluan olla rauhassa."
-
-Prinssi Otto säilytti kirjeen ja astui lempeän arvokkaasti Arvi
-Smålantilaisen luo. "Tätini, kuningattaren, kirjeestä minä olen
-nähnyt kuka olet, rehellinen palvelija", sanoi hän sydämellisen
-hyväntahtoisesti laskien kätensä Arvin olkapäälle. "Niin kauan kuin
-Mauno Birgerinpoikaa ja hänen sukuansa mainitaan täällä Pohjolassa, ei
-ikinä unohdeta mitä sinä olet tehnyt tämän onnettoman kuningasperheen
-puolesta. Kun sinun hurskas emäntäsi nyt luopuu maailmasta eikä voi
-ottaa palvelijaa mukaansa luostarini, niin tule minun luokseni. Niin
-kauan kuin omistan jotain maailmassa, ei sinultakaan mitään puutu."
-
-"Kiitän nöyrimmästi, jalo herra", vastasi Arvi liikutettuna. "Mutta
-sallikaa minun puhua suoraan", lisäsi hän pyyhkäisten silmään
-herahtaneen kyyneleen. "Minä tahdon kiittäen ja kunnioittaen palvella
-teitä, kunhan armollinen rouvani on antanut ensin minulle eron; mutta
-se mikä tekee teidän tarjouksenne minulle niin erikoisen rakkaaksi, ei
-ole sellainen kiintymys teidän korkeuttanne kohtaan, jota palvelijan
-tulee osoittaa isännälleen; se ei syntyisi niin äkkiä, ja näenhän
-minä teidät ensi kerran tänään. Mutta te olette niin ihmeellisesti
-nuoren kuningas Mauno Birgerinpojan näköinen, hänen, joka oli minulle
-rakkaampi kuin oma sieluni. Senjälkeen kuin he mestauslavalla
-hakkasivat hänen kauniin päänsä Pyhänhengensaarella, en minä ole nähnyt
-ainoatakaan ihmissilmää, jossa olisi ollut niin paljon hänen sieluaan
-kuin teidän --"
-
-"Hyvä on, kunnon vanhus", keskeytti prinssi hänet ystävällisesti. "Minä
-olen sinun Maunosi jos voin, ja sinä tyydyt yhdennäköisyyteemme ja
-hyvään tahtooni. Se on siis päätetty. Onko sinulla muuten suullisia
-viestejä tädiltäni?"
-
-"Ei ole muuta minun armolliselta kuningattareltani kuin mitä kirjeessä
-seisoo. Mutta minulla itselläni, jalo herra, olisi pyyntö teidän
-isällenne, jota en hänen ankaran silmäyksensä vuoksi uskaltanut
-esiintuoda. Ehkä on sopimatonta näin halvan palvelijan sellaista
-uskaltaa."
-
-"Puhu vain! Mitä olisit pyytänyt isältäni?"
-
-"Elkää suuttuko, armollinen herra, en tahtoisi loukata teitä tai
-teidän herra isäänne, sillä voihan näyttää uskaliaalta ja liian
-rohkealta minun uskoa että vieraan palvelijan rukouksella voisi olla
-minkäänlaista vaikutusta hänen kuninkaalliseen korkeuteensa. Mutta
-minun emäntäni, kuningattaren, sielu on suuren murheen painama; se
-tarvitsee lohdutusta ja ennenkaikkea sydämellisiä rakkaudensanoja,
-jotka hän voisi ottaa mukaansa erotessaan tästä maailmasta ja sen
-katkerasta kylmyydestä. Elkää antako minun astua hänen silmiensä
-eteen saamatta mukaani sellaista sanaa, vaikka vain yhtä! Ja -- elkää
-suuttuko, armollinen herra! --" lisäsi hän hiljemmin. "Jos sitä sanaa
-ei löydy sieltä mistä minä etsin sitä, teidän ankaran herra isänne
-sielusta, niin ottakaa se omasta lempeästä sydämestänne. Mutta antakaa
-kuninkaan sulkea se omakätisesti sinetillään. Minun onneton emäntäni on
-katseleva sitä kuolinhetkenään, eikä hän silloin enää epäile ikuisen
-rakkauden ja sovinnon --"
-
-"Hyvä on, uskollinen vanhus, sen sanan saat viedä hänelle, sen lupaan
-sinulle, eikä siitä myöskään tule puuttumaan oikeata sinettiä."
-Prinssin viittauksesta Arvi väistyi ja Sven Tröst lähestyi. "Mikä
-on sinun asiasi, nuori mies?" kysyi prinssi ja näytti mielihyvällä
-katselevan aseenkantajan avomielisiä kasvoja.
-
-"Jos sanon totuuden, herra prinssi", vastasi Sven Tröst vältellen,
-"niin ei minulla oikeastaan ole tänne mitään asiaa, mutta matkalla
-sain halun nähdä teidät ja teidän herra isänne. Siedättekö suoraa
-puhetta, herra prinssi", jatkoi hän rohkeasti ja melkein ylimielisesti,
-"niin tunnustanpa, että teidän isäänne nähden tein sen enemmän
-uteliaisuudesta kuin kiintymyksestä. Ymmärrättehän te hyvinkin mitenkä
-tuon vanhan kuningasrakkauden on käynyt, josta meitä tanskalaisia
-kiitetään, senjälkeen kuin hän panttasi jopa melkein möi maan ja
-valtakunnan saksalaiselle. Me juutilaiset emme ainakaan ole hyvillä
-silmin katselleet hänen hallitustaan."
-
-Prinssi astui hämmästyneenä askeleen taapäin. Hän tarkasti uskaliasta
-juutilaista aseenkantajaa leimuavin kotkankatsein. Hänen hurskaan
-lempeä katsantonsa, näytti äkkiä muuttuneen ja siinä ilmeni ylevyyttä
-ja ylpeyttä, jota hänessä ei tätä ennen huomannut ja joka valtavalla
-voimalla musersi nenäkkään nuorukaisen ylimielisyyden, saattaen hänet
-hämilleen.
-
-"Suokaa anteeksi, ylhäinen prinssi", jatkoi Sven Tröst kumartaen,
-"jos minun puheeni on loukannut ja suututtanut teitä. Mutta saatte
-mieluummin suuttua minulle kuin pitää minua teeskentelijänä ja kurjana
-imartelijana. Te pitäisitte tietysti aivan hävyttömyyden huippuna,
-jos minä olisin tullut tänne vain tyydyttääkseni uteliaisuuttani ja
-sanoakseni loukkaavia sanoja teidän kuninkaallisesta herra isästänne,
-jopa hänen läsnäollessaan, erittäinkin nyt kun ei hänellä ole
-minkäänlaista valtaa. Mutta minun nähdäkseni on hän sulkenut silmänsä
-sekä vihalle että rakkaudelle, -- enkä minä kuitenkaan tullut tänne
-aivan ilman asiaa."
-
-"Puhu, kummallinen ihminen", keskeytti hänet prinssi. "Millä voitte
-puolustaa tunkeilevaisuuttanne ja kuulumatonta ylimielisyyttänne?"
-
-"Suokaa minun puhua vapaasti, armollisin herra. Minä seison tässä
-aseitta, enkä minä voi olla vaarallinen; minun henkeni onkin tänä
-hetkenä teidän palvelijoittenne vallassa. Suoraan puhuakseni: minä
-tanskalaisena vihaan koko sydämestäni teidän isäänne, ja olen tullut
-tänne mukanani kirje eräältä hänen vihamieheltään, joka ennen oli
-hänen ystävänsä. Minä luulin kirjeen sisältävän kehoituksen kapinaan
-hänen varjohallitustaan vastaan sekä valtikan luovuttamista teille tai
-teidän veljellenne, tai kelle tahansa, joka voisi vapauttaa meidät
-saksalaisista, ja siihen olisin mielelläni antanut käteni. Mutta nyt
-epäilen, että onkin kysymyksessä katala salahyökkäys tai ehkä teidän
-kurjan herra isänne ja ehkä teidänkin salamurha, ja senvuoksi olen omin
-päin tullut tänne teitä varoittamaan."
-
-"Onko se mahdollista!" huudahti prinssi. "Niinkö pitkälle on menty."
-Hän kääntyi levottomana katsomaan isäänsä, joka istui syviin ajatuksiin
-vaipuneena siksi kaukana ettei kuullut heitä. "Mieletön poika", jatkoi
-prinssi vetäytyen kauemmas hänestä, "mitä sanot! Salaliitto, siis --
-meidän henkeämme uhataan. -- Ja sinä tiedät sen -- sinä olet itse ollut
-petturien kirjeviestinä?"
-
-"Niin, jos sen siksi arvelette, armollinen herra. Minä uskoin niinkuin
-jo sanoin, että oli kysymyksessä kapina, enkä minä sitä kutsu
-petokseksi silloin kun on kysymyksessä valansa ja lupauksensa rikkonut
-herra. Mutta niin ei ollut tarkoitus; omituisen sattuman kautta minä
-sain aavistuksen oikeasta petoksesta samassa silmänräpäyksessä jona
-kirje joutui petturin käsiin --"
-
-"Mainitse hänet! Kuka oli se katala?" kysyi prinssi äärimmilleen
-jännityksessä.
-
-"Sitä tahdon ensin miettiä", vastasi aseenkantaja. "Minä en ole täällä
-syyttäjänä; minä vain otaksun, mutta en ole asiasta varma. Katalaa
-suunnitelmaa minä en tunne. Roistojen nimet eivät ole meille niin
-tärkeät ennenkuin heidät asetetaan vastaamaan todellakin suoritetuista
-teoista. Minä vain kehoittaisin teitä mitä suurimpaan varovaisuuteen.
-Tässä linnoittamattomassa kaupungissa te ette ole varmassa turvassa,
-vaikka voittekin luottaa porvareihin. Elkää luottako edes setäänne.
-Avoin hyökkäys lienee tuskin kuitenkaan pelättävissä. Jos niin olisi
-ollut, niin olisitte ehkä nähnyt minut etummaisena vihollisten
-rivissä. Jos te nyt tämän tunnustukseni jälkeen tahdotte uskoa minun
-sanaani, tarjoudun minä palvelijaksenne, niin kauan kuin tämä vaara on
-pelättävissä. Minun nimeni on Sven Tröst, Galtien sukua. Minä tahtoisin
-olla nimeni arvoinen."
-
-"Sinun avomielisyytesi on takeena rehellisyydestäsi, eksynyt
-ihmisparka", vastasi prinssi. "Jää edelleen tänne taloon, ja tule
-luokseni kun annan kutsua sinua." Senjälkeen hän viittasi heitä
-molempia poistumaan ja kääntyi itse kuninkaan puoleen, joka näytti
-levottomalta ja suuttuneelta prinssin pitkään keskusteluun vieraiden
-kanssa.
-
-"Mitä he tahtoivat?" kysyi kuningas. "Vaivaavatko minua edelleenkin
-palvelijat ja ylhäiset kerjäläiset, vaikka he hyvin tietävät ettei
-minulla ole enää lihavia luita heittää koirille?"
-
-"Eivät he olleet kerjäläisiä, herra isä", vastasi prinssi, koettaen
-salata levottomuuttaan, "Nuori aatelinen aseenkantaja oli Juutinmaalta;
-hän halusi yhtyä seurueeseemme, ilman minkäänlaisia itsekkäitä
-vaatimuksia."
-
-"En minä tarvitse enempiä vetelehtijöitä ympärilleni!" mutisi kuningas.
-"Jos nämä itserakkaat herrat haluavat auttaa minua, niin tulkoot
-tuhatlukuisina. Hanki minulle sotajoukko niin minä asetun kansani
-etunenään ja kuolen kunnialla sen nimen puolesta jota kannan. Minä
-rikon kaikki pakkosopimukset -- minä karkoitan panttiherrat maasta,
-sanottakoon sitä oikeaksi tai vääräksi. Mutta minä en tarvitse
-löyhkäpäitä avukseni ollakseni raukka omassa valtakunnassani. Jos
-minun viholliseni haluavat hyökätä minun kimppuuni, ei kourallinen
-heittiöitä kuitenkaan voi puolustaa majesteettia. -- Mutta mitä enää
-tarvitaankaan. Jos maailma on yhtä kyllästynyt minuun kuin minä siihen,
-niin olemme valmiit eroamaan. Murhatkoot vain minut milloin haluavat.
-Näin kurjan elämän vuoksi ei tarvitse kättään kurottaa."
-
-"Oi jospa hurskas äitini vielä eläisi!" huokasi prinssi. Hän koetti
-turhaan ilahduttaa sairasta kuningasta, saaden vaivoin salatuksi
-levottomuutensa Sven Tröstin varoittamasta salaliitosta, jolla hän
-ei mitenkään tahtonut huolestuttaa isäänsä, joka huolimatta elämän
-halveksumisestaan kuitenkin usein pelkäsi kuolemaa eikä missään enää
-uskonut olevansa turvassa.
-
-Luomatta ainoatakaan katsetta kauniiseen näköalaan tai rehellisen
-Pietari Vitfeltin kukkasyllätyksiin, palasi kuningas yhtä synkkänä
-kuin oli tullutkin takaisin parvekehuoneeseensa. Hän istuutui
-koneellisesti ruokapöydän ääreen, mutta ei syönyt eikä juonut; hän
-istui pelipöydän ääressä poikansa kanssa, mutta koskematta ainoaankaan
-pelinappulaan eikä hän tahtonut nähdä muita kuin poikaansa. Päivällisen
-jälkeen palvelija ilmoitti marski Vendelbon ja ritari Ingvar Hjortin
-saapuneiksi. Kuninkaan kuullessa jälkimäisen nimen, havahti hän
-synkistä mietelmistään ja huusi ankaralla äänellä: "Henkivartijat!
-viekää se petturi torniin! Hänet tuomitaan uuden lain mukaan, maailman
-sitoumuksista välittämättä! Huomenna hänen päänsä putoaa!"
-
-Prinssi muistutti hänelle niin säälivästi kuin mahdollista, ettei
-täällä ollut tornia eikä henkivartijoita, eikä hän nyt ollut
-tilaisuudessa panemaan niin ankaraa tuomiota täytäntöön.
-
-"Ja kumminkin kutsutte Te minua kuninkaaksi!" huudahti Kristoffer
-katkerasti naurahtaen. "No niin, se nimitys onkin maksanut kylliksi
-monta päätä", keskeytti hän itsensä käheällä äänellä. "Kallundborgin
-juttu oli kuitenkin pahin." Hän vaipui taas syviin mietteisiin.
-
-Marski astui nyt sisään, mutta ei voinut saada kuningasta taivutetuksi
-näkemään Ingvar Hjorthia tai antamaan hänelle anteeksi, hänen täytyi
-viipymättä lähteä talosta. Marskin kanssa pidettiin nyt vakava
-neuvottelu, mikäli kuninkaan synkkä mieliala sen salli, ja prinssi
-Otto ilmoitti sanaa vanhalle sotapäällikölle, mitä Sven Tröst oli
-kertonut kavalasta liitosta kuninkaan henkeä vastaan. Sairaan herran
-huomaamatta ympäröitiin talo vahdeilla ja neuvotteluja jatkettiin.
-Marskilla oli mukanaan turvallisuus- ja suojeluskirje kuninkaan
-velipuolelta, kreivi Juhanalta, missä kuningas Kristofferille ja
-hänen seurueelleen vakuutettiin suurinta turvallisuutta, joko hän
-sitten tahtoisi jäädä maahan tai jättää sen; ja kaikkia kreivin
-linnanpäälliköitä ja sotaöverstejä käskettiin "osoittamaan hänen
-rakkaalle veljelleen Tanskan kuninkaalle, kaikkea mahdollista
-kunnioitusta ja apua, missä ikänä hän suvaitseisi oleskella". Tämän
-tanskalaiselle kuninkaalle omassa maassaan nöyryyttävän suojeluskirjeen
-oheen oli liitetty omakätinen kirjoitus kreivi Juhana lempeältä, jossa
-hän kohteliaimmin kutsui kuningasta vieraakseen Nykjöpingin linnaan,
-missä hänet vastaanotettaisiin kaikella loistolla ja kunnioituksella.
-Ritari Ingvar Hjorth oli marskin pyynnöstä samana aamuna ollut kreivi
-Juhanan luona kunniatervehdyksellä ja tuonut nämä kirjeet mukanaan. Hän
-oli vakuuttanut marskille kreivin myötätunnon ja osanoton kuningasta
-kohtaan hänen onnettoman asemansa takia olevan toden ja vilpittömän
-sekä luuli kuninkaan aikovan toistaiseksi ottaa kutsun vastaan.
-Tähän oli marskilla kuitenkin omat epäilyksensä. Hän epäili syyllä
-kuninkaan ja prinssin oleskelun kreivi Juhanan luona helposti muuttuvan
-kohteliaaksi vankeudeksi.
-
-Ilta oli jo käsissä, eikä kuningasta oltu vielä saatu tekemään
-mitään päätöstä, vaikka lopuksi oli täytynyt antaa hänen ymmärtää,
-että hänen henkeänsä uhkasi vaara. Lopulta hän keskeytti kaikki
-marskin ehdoitukset valtakunnan ja itsensä pelastamiseksi. "Kaikki on
-menetetty", huudahti hän, "minä tiedän sen. Valtakunta ja kunnia, voima
-ja mahtavuus, omaisuus ja toivo! -- Ei ole muuta jälellä kuin elämä,
-tuo viheliäinen alaston elämä, ja sen takia en ota ainoatakaan askelta.
-Mitä auttavat neuvot ja järkevät ehdoitukset! Suurin viisaus on
-kuitenkin tyhmyyttä onnen ollessa meille vastaisen, ja onnellinen härkä
-voi tulla jumalana palveltavaksi maanpäällä; sehän on vanha juttu.
-Minä olen väsynyt pakenemaan onnettomuutta. Jos maailmassa on olemassa
-korkeampi järki, joka johtaa tapausten juoksun, no niin, jätettäköön
-sitten hallitus sille, sillä muutenhan narrien tavoin turhaan vaivaamme
-tyhmiä päitämme. Mutta jos taas hulluus meitä ja kaikkia hallitsee --
-mitä hyötyä meillä silloin on viisaudestamme ja varovaisuudestamme?
-Minä olen nyt valvonut ja miettinyt itseni melkein hulluksi kansani
-ja valtakuntani tähden. Nyt tahdon nukkua ja antaa kansan huolehtia
-itsestäni, jos se siihen kykenee." Sen jälkeen hän nousi ja poistui
-makuuhuoneeseensa, lukiten oven jälkeensä.
-
-"Paha kyllä on hän oikeassa", sanoi vanha marski huolestuneen näköisenä
-vieden käden korkealle ryppyiselle otsalleen. "Kaikki on menetetty --
-myöskin melkein ymmärrys. Mutta niin kauan kuin elämä vielä on jälellä,
-en jätä toivoa", jatkoi hän päättäväisesti. "Tahdotteko seurata
-neuvoani, nuori herra Otto?"
-
-"Te olette meidän ainoa uskollinen ystävämme ja kokenut neuvonantaja
-hädässä", vastasi prinssi. "Mikä on Teidän neuvonne?"
-
-"Teihin ja veljeenne, jalo herra, on Tanskan kansan silmät nyt
-kiinnitettyinä. Teidän velvollisuutenne isänmaata kohtaan, on säilyttää
-henkenne parempia aikoja varten. Jyllannissa on puhjennut kapina.
-Själlannissa ja muualla saarissa kytee tuhkan alla. Luultavasti on
-tulossa verilöyly, samanlainen kuin Skånessa, mutta minä tiedän
-että te ette siihen tahdo ottaa osaa. On huono tapa maksaa velkansa
-saamamiehelleen murhalla --"
-
-"Sellaista ajatusta, sen toivon Jumalan nimessä, ei ole koskaan
-juolahtanut isäni mieleen", keskeytti hänet prinssi.
-
-"Ei, vaan kansan mielessä se on uhkaavana", jatkoi marski. "Hätä ei
-lakia lue. Kansaa sorretaan yli sen voimien. Pian ei ole puhetta
-oikeudesta, vaan hätäpuolustuksesta. Jos se puhkeaa, on teidän
-ja kuninkaan henki suuressa vaarassa. Ei kukaan saksalainen tule
-epäilemään, että te ette olisi kapinaan osallisia. Te tulette tapaamaan
-verivihollisia sekä heidän, että katkeroituneen rahvaan joukosta.
-Teidän täytyy niin pian kuin mahdollista jättää maa. Te tiedätte
-kapinaa valmistettavan. Minä panen kaikki järjestykseen matkaa varten;
-tämän turvakirjeen avulla se vielä voi tapahtua oikeissa, ajoin.
-Huomenna on kaikki valmiina. Teidän herra isänne _täytyy_ tahtoa. Hänen
-turvallisuudestaan tänä yönä pidämme kyllä huolen."
-
-"Yksi vanhoista ystävistä jäi kuitenkin meille uskolliseksi", sanoi
-Otto tarttuen marskin käteen. "Jumala palkitkoon teidän jaloutenne.
-Elämä ja onni ovat Jumalan kädessä."
-
-He poistuivat tehdäkseen välttämättömimpiä valmistuksia matkaa
-varten, mutta marskin neuvosta mahdollisimman hiljaa, ja osoittamatta
-vähintäkään pelkoa.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Ei varmuus-, vaan kunniavahdeiksi oli rehellinen Pietari Vitfelt
-marskin kehoituksesta kutsunut kaksitoista kansalaisistaan vahtimaan
-taloa, joka tällä hetkellä oli pidettävä kuninkaankartanona. Nämä
-miehet, joista suurin osa oli käsityöläisiä, kuuluivat kaikki
-Pyhänkolminaisuudenliittoon, ollen sellaisina luotettavia miehiä, jotka
-persoonallisista mielipiteistään huolimatta olivat velvottautuneet
-puolustamaan laillista hallitsijaansa. Yllään juhlavaatteet ja
-vanhanaikaisilla porvariaseilla varustettuina olivat nämä porvarit
-istuutuneet Pietari Vitfeltin kauppaan, jossa hyvinvoipa isäntä oli
-antanut asettaa kokonaisen tynnyrin olutta heidän eteensä tiskille.
-Kuninkaan omat aseenkantajat ja palvelijat, jotka luvultaan eivät
-olleet edes niin suuret kuin tavallisen ritarin saattue, olivat
-Sven Tröstin ja Arvi Smålantilaisen kanssa saaneet paikkansa talon
-sivurakennuksessa, missä heitä samoin kestittiin mitä parhaiten.
-
-Molemmissa paikoissa vietettiin illalla hyvin iloista elämää. Olut
-teki porvarit puheliaiksi. Kuninkaan läsnäolo talossa, sekä hänen
-huolestuttava asemansa johti mieleen kaikki vanhat jutut hänestä
-ja hänen hallituksestaan, ja koska ei ketään hänen väestään ollut
-lähettyvillä, eivät porvarit epäilleet sanoa suoraan ajatuksiansa.
-
-Pöydän päässä istui voimakas harmaapartainen mies, joka oli ollut
-sotilaana kuningas Eerik Meenvedin aikana, ja kokenut monenlaista
-aikoinaan. Hänellä oli useimmiten sananvuoro, ja hänen toverinsa
-panivat suuren arvon hänen mielipiteillensä. Häntä vastapäätä istui
-pieni hintelä kankuri, jolla oli kalpeat, sairaloiset kasvot ja pää
-riipuksissa. Seppä oli juuri lopettanut hullunkurisen jutun nuoruutensa
-ajoilta, ja alettiin laulaa iloisia lauluja ja juoda maljoja.
-
-"Ei veljet", sanoi kankuri kimakalla äänellä, kasvoillaan hurskas ilme,
-"jos aijomme laulaa ja juoda, niin muistakaamme hurskaina kiltaveljinä
-ensiksi liiton sääntöjen mukaan hyviä pyhimyksiä juomalla neitsyt
-Marian ja pyhän Kolminaisuuden maljan!"
-
-"Loruja, täällä me emme ole yhdistystahossa", vastasi seppä. "Sinä et
-koskaan voi juoda kylliksi pyhiä maljoja, kankuri Pekka, ja kumminkin
-sinä ensimäiseksi makaat pöydän alla. Pidä sinä vain huoli siitä, ettet
-taita meiltä kynttilää illaksi, niinkuin viimeksi yhdistystalolla, tai
-likaa oksennuksillasi Pietari Vitfeltin puhdasta lattiaa."
-
-"Sentähden olenkin kaikessa hurskaudessa maksanut sakkoni liiton
-säästökassaan", huokasi kankuri. "Herra Jumala! Henki on valmis, mutta
-miten lienee lihan laita, sen kai itse tiedätte", hän vaikeni nyt ja
-turvautui pikariinsa.
-
-"Juoda me tahdomme, mutta kohtuullisesti", sanoi taas seppä.
-"Pikari toisessa ja sota-ase toisessa kädessä tahdomme osoittaa
-järjestyksen vallitsevan vahtituvassa. Autuaan kuningas Meenvedin
-aikana", jatkoi hän pöyhkeillen, "olin minä myöskin monta kertaa
-vahtina kuningaskartanoissa. Niin, siinä oli herra, jolle ilolla
-voi tehdä palveluksia. Tiedättekö, minä olin mukana hänen häissään
-Helsingborgissa. Oli siellä komeutta ja iloa, uskokaa pois; sellaista
-ihanuutta emme koskaan enää saa nähdä meidän päivinämme."
-
-"Ne häät olivat kuitenkin hänen onnettomuutensa", huomautti kankuri.
-
-"Mitä! onnettomuutensako? Hiisi vieköön!" jatkoi seppä. "Hänen
-hääpäivänsä juuri oli onnellisin hänen elämässään; sen hän taisi
-itsekin sanoa, ja sen minä myöskin uskon. Onko onnettomuus viettää
-häitä kauniin prinsessan kanssa, jota sydämestään rakastaa, kun hän
-vielä lisäksi oli hyvä Herran enkeli niinkuin kuningatar Ingeborg oli."
-
-"Kankuri Pekka on kuitenkin oikeassa", sanoi kaupungin lihakauppias,
-lihava punakkakasvoinen mies, joka oli istuutunut myymäläpöydälle
-aivan oluttynnyrin viereen, josta, hän anteliaasti laski olutta sekä
-itselleen että tovereilleen. "Joutuihan hän niiden häiden kautta
-tuohon kirottuun ruotsalaiseen jupakkaan, saaden viheliäisen langon
-vaalittavakseen. Se oli kallis lankous Tanskan maalle, niin olen usein
-kuullut sanottavan; ja siksipä se myös loppuikin surkeasti."
-
-"Niin", vastasi seppä, "kaikkihan kuitenkin kerran loppuu, ja kun
-kunnon ihmiset kuolevat, on se aina tavallaan surkeata. Koska sinä
-muuten olisit ollut samaa mieltä kankuri Pekan kanssa, naapuri? Muuten
-hänestä on kaikki surkeata, olipa sitten kyseessä hautajaiset tai häät."
-
-"Minä tahdon mielelläni uskoa, että häät olivat iloiset, ja morsian
-kaunis", sanoi teurastaja, "mutta mitä se auttoi. Sinä varmaankin olet
-nähnyt kuningatar Ingeborgin, Kristern seppä? Oliko hän todellakin niin
-kaunis kuin sanotaan?"
-
-"Olenko nähnyt hänet", sanoi vanha seppä pöyhkeillen. "Olenpa kylläkin.
-Se, joka ei ole häntä nähnyt, ei ole nähnyt mitään näkemisen arvoista
-maailmassa. Te olette varmaankin kuulleet laulun hänestä? Sitä
-lauloivat nuorena ollessani sekä vanhat että nuoret, ja siitä olivat
-sekä kuningas että porvarit yhtä mieltä, ettei meillä Tanskassa sitten
-kuningatar Dagmarin aikojen jälkeen ollut nähty sellaista kuningatarta."
-
-"Laula meille se laulu, Kristern seppä, jos se on hurskas ja kaunis",
-sanoi kankuri Pekka. "Ehkä sillä voisin lyhentää aikaani kangaspuiden
-ääressä istuessani."
-
-"Minä en nyt tiedä muistanko sen aivan alusta loppuun", vastasi
-seppä. "Mutta mistä eniten pidimme sen muistan kyllä hyvin,
-nimittäin miten hän hääpäivänään rukoili kaikkien vankiparkojen ja
-varsinkin Stig marskin kauniiden tyttärien puolesta, jotka olivat
-vangittuina Vordingsborgissa. Kuningas oli ankara kaikkia niitä
-kohtaan, jotka olivat sukua hänen isänsä murhaajalle, eikä siitä
-häntä kukaan voinut moittia. Mutta kuitenkin säälitti meitä kaikkia
-nuo viattomat tyttöparat, ja kovalle otti, ennenkuin kuningatar sai
-heidät vapautetuiksi. Kuningas oli luvannut täyttää hänen ensimäisen
-pyyntönsä, ja silloin hän heti pyysi, niinkuin laulussa sanotaan:
-
-    "Ens pyyntööni nyt siis suostukaa
-    se ilo minulle suokaa!
-    vangit vapaiksi laskekaa,
-    marskin tyttäret ilmoille tuokaa.
-
-"Katsokaa! Sitä hän ei aristellut. Mutta mitä luulette kuninkaan
-sanoneen?
-
-    "Muutapa, rakkahan, pyytänet,
-    on vangeilla raskas taakka.
-    Ja marski Stigin tyttäret,
-    ovat tornissa kuoloonsa saakka."
-
-"No sepä hittoa! oliko kuninkaalla niin karkea puheenlaatu?" kysyi
-teurastaja pöydän päästä. "Hänellä oli varmaan ruosteinen ääni sinä
-päivänä, Kristern seppä."
-
-"Ei mitään tyhmyyksiä, rakas naapurini", vastasi seppä tuimasti.
-"Jokainen lintu laulaa nokkansa mukaisesti. Jos tahdotte kuulla lisää,
-niin pitäkää suunne kiinni niin kauan kuin minä puhun. Tahdotteko
-tietää, mitä kuningatar sanoi tästä vastauksesta? Hän oli, Jumala
-minua auttakoon, vähällä matkustaa sinne mistä oli tullutkin, niin
-paljon kuin hän pitikin kauniista kuninkaastamme. Herra yksin tietää
-tarkoittiko hän sen tosissaan. Voi olla, että hän vain tahtoi
-säikäyttää kuningasta; mutta kuuluu käyneen aivan niinkuin laulussa
-sanotaan:
-
-    "Se oli neitonen Ingeborg,
-    näin haastavi murheissaan:
-    'miehet, jotka mun maahan toi
-    mua pois tulkoon saattamaan!'
-
-"Ja nyt saatte kuulla kuinka kuninkaan lopulta täytyi myöntyä:
-
-    "Ei niin, ei niin, neitsyt Ingeborg:
-    'minä pyyntöä kuuntelen.
-    Mitä anottekin, mitä pyydätte,
-    minä täytän, rakkaani, sen.'
-
-    "Ja sitten kuningas Tanskanmaan
-    näin haasteli drotsilleen:
-    'Heti vangit raudoista laskekaa,
-    marskin tyttäret vapauteen!'
-
-    "Se oli neitonen Ingeborg,
-    hän ei maahan ois jäänytkään
-    ellei vangit ois laskettu raudoistaan,
-    marskin tyttäret elämään."
-
-Se on myöskin totinen tosi, että sekä naiset että miehet ylistivät
-siveätä Ingeborg neitsyttä, niinkuin laulussakin sanotaan, ja kiittivät
-moninkertaisesti Jumalaa siitä, että hän oli tullut tähän maahan ja
-minä voin todistaa todeksi sanat, joilla laulu loppuu:
-
-    Luostarissa oli riemu suuri,
-    nunnat veisasivat iloissaan.
-    Riemu kuninkaankin kartanossa
-    oli myöskin silloin valloillaan.
-    Rukoilkaa
-    puolesta heidän
-    jotka kruunua tulevat kantamaan.
-
-"Eivät kai nuo vangitut neitoset sentään niin pian voineet tulla
-Helsingborgiin", huomautti teurastaja. "Ette suinkaan itse heitä
-nähnyt, Kristern seppä?"
-
-"En, naapuri, mutta varmaa on, että urhoollinen Åke Johnson seurasi
-heitä maasta. Sanotaan hänen olleen mieltyneen toiseen heistä; mutta
-hän tuli yksinään takaisin ja kuoli kaksi vuotta ennen kuningasta.
-Minä muistan hyvin sen päivän, jolloin hänet haudattiin. Se oli
-kuusitoista vuotta sitten. Kuningas itse kulki juhlakulkueessa
-lähinnä kirstua ja oli syvästi murheellinen. Hän oli kolme vuotta
-sitten kadottanut rakkaan isäpuolensa, iloisen kreivi Gerhardin,
-hänet, jota kutsuttiin sokeaksi; hän oli ollut hänelle rehellinen ja
-uskollinen ystävä kaikkina aikoina. Kuninkaan toinen ystävä, drotsi
-Pietari Hessel, oli kuollut kolme vuotta kuninkaan häiden jälkeen, ja
-vuotta ennen oli hän kadottanut vanhan viisaan neuvonantajansa, John
-Littlen. Niin, niin, hänellä oli tosiaankin paljon surua eläessään;
-mutta paljon kunniaa ja ihanuutta hän myöskin sai osakseen, se on
-varma. Minä olin hänen mukanaan suuressa kulkueessa Rostockissa.
-Siitä on nyt yli kaksikymmentä vuotta. Se oli hauskaa, uskokaa pois.
-Siellä me olimme hänen kanssaan suurella huvittelupaikalla kaupungin
-ulkopuolella, ja kaikki kävi loistavasti makeine viinineen, simoineen,
-ritari-leikkeineen ja soittoineen. Siellä oli joka päivä koolla yli
-kuusituhatta ihmistä ainoastaan nähdäkseen meitä, ja yli kaksikymmentä
-vierasta ruhtinasta oli saapuvilla, jotka kaikki kumarsivat meidän
-kuningastamme aivan kuin keisaria."
-
-"Tuhat tulimmaista! näitkö sinä kaiken tuon komeuden, Kristern
-seppä?" keskeytti teurastaja hänet hymyillen. "Sinä kai olit mukana
-turnajaisissakin! Ei, totta tosiaan, sinähän ainoastaan taoit
-kultanaulat kuninkaan hevosen kenkiin. Tämä ei ole ensimäinen kerta,
-jolloin sinä sen meille syötät. Mutta kaikesta sinä et vielä ole
-puhunut. Näitkö sinä myöskin, miten hän silloin käyttäytyi, kun
-veljensä kuningasvainaja antoi hänelle ritarinlyönnin? Sehän tapahtui
-juuri samoissa juhlissa. Eikö pitkä Kristoffer sillä kertaa näyttänyt
-syntiseltä petturi raukalta, joka aijotaan mestata?"
-
-"Hiljaa, ei hän oli jotensakin lempeä ja kohtelias", kuiskasi seppä
-vilkuen ympärilleen. "Olihan hän sillä kertaa sopinut veljensä kanssa,
-ja hän oli kalliilla valalla vannonut itsensä vapaaksi ja viattomaksi."
-
-"Ohhoijaa", sanoi kankuri, tehden ristinmerkin. "Sen valan saa hän
-varmasti vielä kalliisti maksaa tässä maailmassa, käyköön sitten
-kiirastulessa miten hyvänsä. Sanotaan myöskin olevan totta, että hän on
-ollut liitossa ruotsalaisten herttuoitten kanssa, onpa hän luovuttanut
-meidän muonavarastojamme viholliselle ruotsalaisella sotaretkellä,
-silloin kun hän ehdoin tahdoin antautui vangiksi."
-
-"No niin, mitä kaikkia onkaan siitä miesparasta sanottu", keskeytti
-teurastaja hurskaan kankurin ivallisesti hymyillessä. "Samana
-vuonna, jona hän vietti komeat häänsä, kerrottiin hänen uhanneen
-kuningas Meenvedin sekä kruunua että henkeä, epäiltiinpä hänen olleen
-salaisessa yhteydessä lainsuojattomien kanssa. Mutta olihan kaikki
-valhetta ja tyhjää puhetta; vannoihan hän itsensä siitä vapaaksi kuin
-rehellinen mies. Sen vuoksi saikin hänen drotsinsa Anders Högberg
-menettää henkensä. Hänen kävi vieläkin huonommin kuin Kallundborgin
-linnanherran. Mutta toverit, mitä me tässä menneentalvisista lumista
-väittelemme. Ja koska hän tuolla sisällä kuitenkin tuli kuninkaaksemme,
-niin emme tahdo puhua kuin hyvää hänestä. Siihen velvoittaa meidät
-vielä hyvä vapauskirjeemme, ja olemmehan me kokoontuneet tänne
-osoittamaan hänelle kunnioitustamme sekä suojelemaan häntä." --
-
-"Tietysti", yhtyi seppä kiivaasti puheeseen, "onhan meidän
-velvollisuutemme suojella hänen henkeänsä, mutta oman kunniansa
-suojelkoon hän itse parhaansa mukaan. Siltä, joka on palvellut hänen
-autuasta veli-vainajatansa ei voi vaatia, että hän kantaisi kuningas
-Kristofferia käsillänsä. Niin, kuningas Meenvedin laista kuningasta
-me emme koskaan enää saa. Olihan hänelläkin virheensä. -- Mutta mitäs
-niistä! Eipä hän kolikoita säästellyt ja komeutta hän rakasti; taisipa
-hän välistä olla liiankin ankara. Mutta miehen lailla hän kohotti
-maansa kunniaan, ja oikeutta rakastava hän oli kuin itse pyhä-Yrjänä ja
-arkkienkeli Mikael, joka syöksi Lusiferin helvettiin."
-
-"Maltappas hiukan toveri", keskeytti hänet teurastaja, "oliko hän
-myöskin oikeudenmukainen kuningattarelleen -- hänelle jonka vuoksi te
-piditte niin suurta ääntä? Eikö hän lopulta hylännyt hänet ja sulkenut
-hänet luostariin? Häpeä sanoa, mutta niin eivät olisi pyhä Mikael eikä
-pyhä Yrjänä kohdelleet vaimojansa."
-
-"Ohhoh, akkojen loruja", alkoi seppä kiihkeästi, "tottakai siihen
-jotakin syytä oli; mutta sitä hän kyllä katui ja koetti hyvittää ennen
-kuolemaansa. Pahuksen kiivas hän oli, sitä ei kukaan voine kiertää --
-mutta sellaisiahan me olemme kaikki, eikä se niin paha asia ole. Kyllä
-hänellä olikin paljon päänvaivaa tuosta, joka on tuolla sisällä, ja
-ruotsalaisten vehkeilyistä. Jumala kyllä tietää, että kuningattarella
-oli hyvä sydän, mutta hän kuuluu olleen yhtä mieltä Ruotsissa olevien
-kapinallisten veljiensä kanssa, ja välittäneen vähä tuosta pelkurista
--- hänestä, joka oikeudenmukaisesti oli kuningas -- siihen ei meidän
-kuninkaamme koskaan voinut suostua. Sillä sitä, jolla oli oikeus
-puolellaan, auttoi hän rehellisesti huolimatta siitä, oliko tämä
-roisto tai Fenix-lintu; ja minun tietääkseni oli hän siinä oikeassa,
-hän ajatteli kuninkaallisesti. Ja sitten seurasivat nuo kaikki hänen
-lastensa onnettomuudet."
-
-"Voi armias Jumala! minkä onneton kuningatar sille taisi?" huudahti
-vakavan näköinen kirvesmies, joka tähän asti oli vaieten kuunnellut
-toisten puhetta. "Olihan hän paljon säälittävämpi kuin tuo hullu
-kuningas. Olisipa hän vain itse, auta armias, synnyttänyt lapset
-maailmaan, niin hän olisi saanut tietää, miltä tuntuu --"
-
-"Se olisi ollut liikaa vaadittua, mestari", vastasi kankuri, "siihen
-ei olisi pyhinkään mies suostunut. Mutta minä olen usein kuullut
-sanottavan lapsien onnettomuuden olleen Jumalan rangaistuksen kuninkaan
-kovuudesta arkkipiispa Grandia kohtaan, sekä siitä, että hän nai
-sukulaisensa ilman pyhän isän suostumusta --"
-
-"Pappien loruja", keskeytti seppä hartaan kankurin. "Hän teki oikein
-masentaessaan arkkipiispan. Ei kai se mies ollut niinkään pyhä, muuten
-ei meidän herramme olisi antanut panna häntä viralta. --"
-
-"Mutta mitenkä oikeastaan kävi kuningas Meenvedin lasten?" kysyi
-teurastaja vilkaisten salaa ovelle, "eikö hän tuolla sisällä ollut
-osaltaan syypää näihin onnettomuuksiin?"
-
-"Ei, toveri, roistollekin voi tehdä vääryyttä", vastasi vakava
-kirvesmies. "Syntyihän kuusi kuolleena maailmaan sen tietävät kaikki;
-ja olettehan kuulleet puhuttavan kahdesta nuoremmasta, niistä kahdesta
-kauniista kaksoisprinssistä, joiden puolesta rukoiltiin kaikissa
-kirkoissa, ja joista odotettiin niin paljon. Toisen tappoi tauti; mutta
-viimeinen ja ainoa putosi kuningattarelta vaunuista ja murskautui
-hevosten jalkoihin, kun hän aikoi kohottaa lasta näyttääkseen sitä
-kansalle. Oi, se mahtoi olla yhtä suuri onnettomuus maalle ja kansalle
-kuin itse Ingeborg kuningattarelle --" Sen vuoksi antoi kuningas viedä
-hänet luostariin, eikä tahtonut nähdä häntä.
-
-"Aivan oikein mestari, niin minäkin olen kuullut", alkoi teurastaja
-taas puhua. "Teidän täytyy kuitenkin myöntää, Kristern seppä, että
-viisas kuningas Meenved lopulta tuli hiukan sekapäiseksi, ettekä te
-voine sanoa hänen olleen oikean aviomiehen esikuvan --"
-
-"Herra varjelkoon, te puhutte kuin hullu; joka ei tiedä parempaa olioon
-vaiti, naapuri", huudahti vanha seppä kiivaasti lyöden nyrkillään
-pöytään. "Hän piti kuitenkin enemmän vaimostaan kuin yksikään teistä,
-lönkkähousut, pitää omasta tai toisen vaimosta, hän oli sitäpaitsi
-uskollinen hänelle kuin kulta. Sen minä olen kuullut Roeskilden piispa
-Olavin omalta palvelijalta, ja hän oli sen kuullut piispan omalta
-famulukselta, ja famulus oli kuullut sen piispan omasta suusta, sillä
-niin pian kuin piispa Olavi oli mennyt kuninkaan luokse ja puolustanut
-kuningattaren viattomuutta, heittäytyi kuningas hänen kaulaansa
-itkien kuin lapsi. Kuningas antoi heti tuoda hänet pois Pyhän Klaran
-luostarista ja kantoi häntä siitä päivin käsillään, kunnes hän heitti
-henkensä, siirtyen autuaiden majoihin. Kaikki se minkä kuningatar
-ennusti hänelle kuolinhetkenään, katsellessaan kuin pyhä enkeli rakkaan
-Jumalan taivaaseen, täyttyi aivan tarkalleen: kuningas ei voinut elää
-häntä kauemmin; sen hän tiesi, ja kuningas kuolikin, ennenkuin vuosi
-oli umpeen kulunut. Mitä vielä pyytäisitte? Nyt he lepäävät rauhassa
-ja rakkaudessa vierekkäin Pyhän Benktin kirkossa Ringstedissä", lisäsi
-väkevä seppä surumielisesti, "ja aina Ringstedissä käydessäni minä
-poikkean kirkkoon katsomaan heidän hautojaan ja rukoilemaan heidän
-sielujensa puolesta. Ei, miehet, elköön kukaan puhuko pahaa sanaa
-kuningas Meenvedistä: sellaista kuningasta emme pitkiin aikoihin saa.
-Vaikka kultaisitte hänet tuolla sisällä kiireestä kantapäähän, niin
-minä en antaisi ainoata karvaa kuningas Meenvedin keltaisesta parrasta
-tuon miehen vuoksi."
-
-"Kuolema ja kirous, tuossahan hän seisoo!" mutisi paksu teurastaja
-tuijottaen ovelle, ja hän oli vetää oluttynnyrin hypätessään alas
-lattialle. Kaikki hypähtivät paikoiltaan ja katsahtivat pelästyneinä
-kuninkaan huoneen ovelle. Se oli auki, ja pitkä kuolonkalpea mies
-seisoi kynnyksellä, tuijottaen hurjasti eteensä; hänellä oli
-kynttilä toisessa ja paljastettu miekka toisessa kädessä, näyttäen
-unissakulkijalta tai aaveelta. Kynttilä, jota hän kantoi kädessään
-valaisi räikeästi kamalasti vääntyneet kasvot. Kankuri ja useimmat
-porvareista polvistuivat tehden ristinmerkin. Kun he tointuivat tästä
-pelästyksestään, oli ovi suljettu, ja peloittava näky kadonnut.
-
-"Tuhat tulimmaista! Hän kuuli varmasti mitä sanoitte, Kristern seppä",
-sanoi teurastaja, joka näytti vähiten peljästyneeltä ja hymyili
-ivallisesti tyhjentäessään pikarinsa. "Kyllä hän vielä huomenna kykenee
-katkasuttamaan teidänkin kaulanne, ja kuka meille sitten kertoo
-tarinoita Eerik Meenvedistä ja Rostokin turnajaisista?"
-
-"Jos sen sallitte tapahtua, niin olette kehnoja kiltaveljiä", vastasi
-seppä tyynesti. "Enhän minä sanonut sen enempää kuin minkä sanoisin
-hänelle itselleen vasten kasvoja tai hän kysyisi minulta, olkoon hän
-sitten lempeän tai happamen näköinen. Mutta hän on nyt saanut tuntea
-töittensä seuraukset ja taitaapa antaa pääni olla rauhassa. Hänen
-lienee kohta vaikea pitää omaansa kohdallaan."
-
-"Eivät asiat sentään liene niin hullulla kannalla, toveri", sanoi
-vakava kirvesmies. "Kuka uskaltaisi kohottaa kättään häntä vastaan?
-Onhan hän kruunattu ja voideltu kuningas; jos hänen lankonsa ja keisari
-auttavat häntä niin voi hän vielä kerran päästä valtaan."
-
-"Toverit hoi, juokaamme nyt ja kallistakaamme tynnyreitä!" keskeytti
-teurastaja sopimattoman puheenaineen. "Kuulkaa miten ne elämöivät
-tuolla takakartanolla! Kuninkaan omat aseenkantajat ja palvelijat
-siellä pitävät hauskaa, ja jos he uskaltavat, niin uskallamme kai
-mekin. On pian keskiyö. Jos silmämme tahdomme pitää auki, niin
-tarvitsemme juomaa ja laulua."
-
-Nyt alettiin tyhjennellä haarikoita ahkerasti, ja laulella
-hullunkurisia rekilauluja. Voimakas olut alkoi pian vaikuttaa, ja kun
-keskiyön jälkeen ensimäinen tunti oli kulunut, nukkuivat melkein kaikki
-Pyhänkolminaisuudenveljeskunnan kiltaveljet syvässä unessa pöydän alla,
-sill'aikaa kuin vanha veitsiseppä Risto istui hiljaa mietteissään
-sen päässä käsi posken alla. Useimmat kuninkaan palvelijoista olivat
-ojentautuneet penkille ja nukkuneet. Ainoastaan Sven Tröst ja vanha
-Arvi Smålantilainen istuivat valvoen juomapöydän ääressä.
-
-"Kas tässä on kirje minun kuningattarelleni", sanoi Arvi. "Se
-on suljettu kuninkaan omalla sinetillä. Se tuo lohdutusta minun
-emäntä-paralleni. Heti aamun koittaessa minä lähden. Toivoisin jo
-olevani kunnolla poissa täältä, nuori herrani. Asiat eivät ole oikealla
-kannalla tässä talossa?"
-
-"Oletko nähnyt näkyjä, vanhus?" kysyi aseenkantaja itsetietoisesti
-hymyillen.
-
-"Teidän ulkona käydessänne minä istuin tuolla ikkunan luona", jatkoi
-vanhus hiljaa. "Kaikki täällä ympärilläni nukkuivat niinkuin nyt.
-Minä ajattelin onnetonta kuningasta tuolla sisällä, ja katselin ylös
-hiljaisiin tähtiin; silloin lensi tähti ja katosi. Samassa näin
-kuninkaan kulkevan hitaasti tuolla toisella puolella olevan salin läpi.
-Hänellä oli melkein palanut kynttilä toisessa kädessä ja suuri miekka
-toisessa, hänen käyntinsä muistutti pahantekijää, joka ajattelee suurta
-rikosta; mutta voisin vannoa, ettei se ollut elävä olento. Tiedämmehän
-kuninkaan sulkeutuneen makuuhuoneeseensa. Marskin ja prinssin huoneet
-ovat vieressä. Voitte olla varma siitä, että se oli hänen haamunsa --"
-
-"Semmoiseen en usko, ennenkuin itse näen. Ehkä hän kulkee unissaan;
-hänen synkät ajatuksensa ja muistonsa eivät varmaankaan suo hänelle
-rauhaa. Juuri samanlaisena kuin sinä näit hänet, sanotaan hänen
-hiipineen Kallundborgin linnassa sinä samana yönä, jona hänen vanha
-linnanpäällikkönsä mestattiin, ja luultiin hänen väijyneen veljensä
-henkeä. Huu, enpä saa hänen tämänpäiväistä ilmettään mielestäni! En ole
-juuri arkalasta kotoisin, ukkoseni, mutta jos näkisin hänen kulkevan
-unissaan, niin luulenpa varmasti, että juoksisin matkoihini."
-
-"En minä pelästynyt", vastasi Arvi tehden hiljaa ristinmerkin, "mutta
-näky oli kaamea. Samalla tapaa minä näin myöskin onnettoman kuningas
-Birgerin, kolmena yönä ennenkuin hän kuoli Holbekissa, vaikka minä
-samana hetkenä istuin hänen vuoteensa ääressä, hänen maatessaan
-samettiverhojen takana."
-
-"Elä saata minua hulluksi näkyinesi", keskeytti hänet aseenkantaja
-ja nousi. "Antaa hänen kummitella, näyttäytyä vaikka pää kainalossa
-jos haluaa -- mitä se minuun kuuluu? Toinen on asia jos paholainen
-tahtoo ottaa hänet haltuunsa; mutta hänen kurjaa henkeänsä ei täällä
-muuten uhkaa mikään vaara. Minä olen kokonaista kolme kertaa kulkenut
-kaupungin ympäri ja siellä oli hiljaista kuin hautausmaalla. Tuskin
-meidän olisi tarvinnut saattaa prinssiä levottomaksi. Saatpas nähdä,
-että me olemme narrien tavoin turhia hälyytelleet."
-
-"Suokoon Jumala niin olevan!" vastasi vanhus päätään puistellen. "Eipä
-siltä, että hänellä tai maalla olisi suurempi onni odotettavissa hänen
-eläessään; mutta on sentään hyvin kummallista nähdä jonkun ihmisen
-haamun ikäänkuin irtautuvan hänestä itsestään etsiäkseen jotakin
-entistä turmanajatusta tai omaa hautaansa, vaikka ihminen vielä elää ja
-hengittää."
-
-"Minä olen varma siitä että sinä petät itseäsi, vanhus", huudahti
-Sven Tröst, ja tarttui tarmokkaasti haarikkaan, joka oli täynnä
-Pietari Vitfeltin voimakasta olutta. "Jos sinun aavenäkysi ovat
-muuta kuin taikauskoa ja haaveilua -- jos kuolema todellakin seuraa
-sinua kintereillä -- no hyvä, silloin minä kunnon tanskalaisena
-nuorukaisena tahdon juoda tuon kunnon ystävän maljan ja tahdonpa sanoa
-hänet tervetulleeksi tähän taloon, siinä tapauksessa että hän tulee
-rehellisenä miehenä eikä pidä roistoja ja salamurhaajia kätyreinään.
--- Minä kuulen hevosenkavioiden töminää kadulta. -- Hiljaa!" hän
-vaikeni hetkeksi säpsähtäen. "Haa! Jos hän ratsastaisi tuonenratsullaan
-kaupunkiin ja laskeutuisi sen selästä tämän oven edessä -- jos hän
-seisoisi silmäini edessä tänä hetkenä", jatkoi tulistunut nuorukainen
-hurjasti hehkuvin katsein. "Jos kuulisin hänen luunikamoidensa
-kalahtelevan ja katsoisin hänen mustiin, syviin silmänonteloihinsa,
-niin tyhjentäisinpä kuitenkin tämän pikarin hänen tervetuliaisikseen ja
-kiittäisin häntä vanhan Tanskan nimessä käynnistä --"
-
-Kun hän näin puhui ja heilautti ylpeän ylimielisesti pikaria, katsahti
-hän ikkunasta vastapäätä olevaan kivirakennukseen, missä kuningas asui,
-silloin hän samassa huudahti kauhusta ja laski pikarin kädestään. Hän
-näki korkean liekin hulmahtavan katosta ja koko etuosan talosta olevan
-ilmitulessa. Hirvittävä huuto kuului samassa kadulta ja kaikkialta
-talosta aikoi kuulua liikettä ja ääniä. "Tulipalo, murhapoltto!"
-huusivat Sven Tröst ja Arvi yhtaikaa, herättäen nukkuvat palvelijat.
-"Pelastakaa kuninkaanne!" huusi Arvi jyrisevällä äänellä. "Prinssi
--- prinssi Otto!" huusi Sven Tröst ja syöksyi ulos ovesta. Kaikki
-syöksyivät hänen jälkeensä, ja kukin juoksi taholleen mitä suurimman
-kauhun vallassa. Useimmat ajattelivat ensiksi pelastaa itsensä ja
-tavaransa sekä laskivat irti hevoset tallista; mutta Arvi ja Sven Tröst
-syöksyivät palavaan rakennukseen. Puodissa oleva porvarivartio kömpi
-samassa hetkessä pelästyneenä ja unenpöpperössä esiin pöydän alta,
-ja vanha voimakas seppä sai vaivoin vedetyksi heidät ulos palavasta
-talosta, jonka liekit äkkiä ympäröivät joka puolelta. Pietari Vitfelt
-itse seisoi melkein alastomana kadulla lapsi kummallakin käsivarrella
-ja vaimonsa vieressään. Hän ojensi lapset äidille ja syöksyi taas
-palavaan taloonsa. "Kuningas! Prinssi! Minun ylhäiset vieraani!" huusi
-hän. "Oi, minua kurjaa miestä, miten uskallankaan näyttäytyä heidän
-ylhäisyydelleen ja pelastaa heidät näin paitasillani." Hän kiirehti
-kuninkaan ja prinssin huoneisiin. Etusali oli savua täynnä. Liekit
-leimahtivat ulos kaikista makuuhuoneista, mutta ei ketään vieraista
-näkynyt. Kuninkaan makuuhuoneen ovi oli aukimurrettu. Yksi ikkunoista
-oli rikottuna lattialla ja arveltiin jonkun pelastaneen kuninkaan
-tätä tietä. Huolestunut isäntä riistettiin väkivallalla ulos talosta
-ennenkuin katto romahti alas.
-
-Pelästys ja hämmästys olivat yleisiä. Pian olivat melkein kaikki pienen
-kaupungin asukkaat rientäneet palopaikalle tungeskellen sen ympärillä.
-Lopuksi löydettiin vanha marski Vendelbo paljaspäisenä puolipukeissa ja
-pahasti palaneena kadulta, missä hän makasi tainnoksissa. "Missä hän
-on? missä he ovat?" huusi hän käsiään vääntäen. "Hänet vietiin ikkunan
-kautta -- ratsumiehet veivät hänet. Mutta ketä he olivat? Minne he
-menivät?"
-
-"Rauhoittukaa, herra marski, hän on pelastettu", kajahti nuorekas
-ääni, ja Sven Tröst tunkeili ihmisjoukon läpi. "Ei ole ainoakaan hius
-kärventynyt hänen päässään, mutta savu oli melkein tukehduttanut hänet.
-Hän oli tainnoksissa, mutta kyllä hän pian siitä toipuu --"
-
-"Kuka? Minun onneton kuninkaaniko?" kysyi marski.
-
-"Ei, vaan prinssi Otto", vastasi Sven Tröst. "Minä olen vienyt hänet
-tuonne viereiseen taloon. Vähät siitä missä kuningas on; ei hänestä ole
-niin suurta väliä."
-
-"Vihaatteko tekin minun onnetonta kuningastani?" kysyi marski katseessa
-soimaava ilme ja hän väänteli taas laihoja käsiään. "Auta armias
-Jumala! Kunhan vain eivät murhaajat olisi vieneet häntä pois. Viekää
-minut prinssin luo! Jumala teille palkitkoon sen, että kuitenkin
-tahdoitte pelastaa hänet. -- Missä hän on?"
-
-"Täällä, jalo herra, seuratkaa minua!" sanoi Sven Tröst tarttuen vanhaa
-sotapäällikköä kainaloon taluttaakseen hänet taloon. Samassa kuului
-voimakas ääni: "Hevonen! Hevonen! Minä olen löytänyt jäljet." Ääni oli
-vanhan Arvi Smålantilaisen.
-
-"Kaksi hevosta", huusi marski tunnetulla sotapäällikönäänellään ja
-tunsi taas olevansa entisissä voimissaan. Sill'aikaa kuin kiiruhdettiin
-täyttämään hänen käskyään, kertoi Arvi, että kaksi metsästäjäksi
-pukeutunutta mykkää herraa oli ratsastanut sieltä välissään kuningas
-kolmannella hevosella, ja hän arveli voivansa löytää heidän jälkensä.
-Seuraavassa silmänräpäyksessä olivat sekä Arvi että vanha marski
-hevostensa selässä. Sven Tröst heitti vaipan vanhan sotapäällikön
-hartioille ja asetti keikarimyssynsä hänen harmaille hiuksilleen.
-"Onnea matkalle!" huusi hän. "Minä pidän huolen prinssistä. Hänen
-tähtensä toivon takaa-ajonne onnistuvan." Sven Tröst kiirehti takaisin
-vielä tainnoksissa olevan prinssi Oton luo, ja marski ratsasti Arvi
-Smålantilaisen kera kaupungista Alholmiin vievää tietä, missä ovela
-ruotsalainen koko ajan tarkkasi kolmen hevosen jäljet.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Ålholmin linna, nykyinen Kristiansholm, sijaitsi kolme penikulmaa
-Saxköpingistä, vastapäätä Nystadia, kauniissa pyökkimetsien ja
-peltojen muodostamassa puoliympyrässä, josta oli ihana näköala
-Nystadin poukamalle ja pienelle järvelle, jonka saarella linnan
-nähtiin kohoavan jonkun matkan päässä. Se oli hyvin linnoitettu,
-vahvojen muurien ja kaksinkertaisten vallihautojen ympäröimä. Linnan
-muinaisgoottilaiset rakennukset muodostivat neliön, viiden kyynärän
-paksuisine kivimuureineen, ja jokaisesta kulmasta kohosi korkea torni.
-Se oli kuninkaallinen linna, mutta velkaantunut kuningas oli jättänyt
-sen panttitiluksena velipuolelleen kreivi Juhanalle, joka sitäpaitsi
-omisti Nystadin kaupungin, sen asukkaat kuuluivat tilaan samoinkuin
-talonpojatkin. Linnoituksia pidettiin hyvässä kunnossa, ja ankara
-saksalainen päällikkö piti komentoa linnassa.
-
-Oli kulunut kolme tuntia yli puoliyön. Aamu alkoi sarastaa, ja
-itäinen taivas komeili jo kauniissa aamuruskossaan, kun puhallettiin
-metsästystorveen Ålholmin linnanportin ulkopuolella. Vartija portin
-yläpuolella vastasi heti merkkiin torvellansa. Pian senjälkeen
-laskettiin nostosilta; portti avautui, ja kaksi äänetöntä metsämiestä
-hevosten selässä, naamarit kasvoillaan, ja pitkä sidottu herra
-välissään, ratsasti sisään linnanportista.
-
-"Missä minä olen?" kysyi vangittu kuningas, katsahtaen ympärilleen,
-hurjan surullinen ilme katseessaan.
-
-"Eikö tämä ole Ålholm, minun oma kuninkaallinen linnani?"
-
-Molemmat naamioidut metsästäjät kumarsivat vaieten, auttoivat samalla
-kuninkaan alas hevosen selästä ja veivät hänet pitkin kapeita
-puurappuja linnansillalle parvekesalin eteiseen.
-
-"Puhukaa ihmiset!" huudahti vanki suurimman jännityksen vallassa.
-"Olenko velipuoleni käsissä? Onko myöskin lempeä Juhana petturi.
-Hänenkö käskystään, te murhapolttajat, uskallatte pahoinpidellä Tanskan
-kuningasta?" Ei mitään vastausta kuulunut.
-
-Hän oli enemmän kuolleen kuin elävän näköinen. Käsivarsien side riippui
-rikkirevittynä kaulassa ja oli veren tahrima. Hänen sielulliset
-kärsimyksensä ja voimakas mielenliikutuksensa näyttivät avanneen
-elämän kaikki sulut ja rikkirepineen sekä hänen ruumiinsa että
-sielunsa. Hän horjahti ja vaipui tainnoksissa rappusille. Metsästäjät
-nyökäyttivät vaieten toisilleen -- ja kantoivat hänet parvekesaliin,
-jonka ovi oli auki. Kolkossa salissa oli hiljaista. Päivän sarastus
-valaisi korkeita holveja ja monimutkaisia ovenkoristeita. Ei näkynyt
-ainoatakaan ihmistä, paitsi kahta vartijaa, jotka seisoivat täysissä
-varustuksissa, kuin rautapatsaat oven pielissä ja sulkivat oven
-sisäänastujien jälkeen. Kaikki näytti valmistetulta onnettoman vieraan
-vastaanottamiseksi. Salin vasemmalla puolella oli joukko huoneita,
-näiden läpi he kantoivat pyörtyneen kuninkaan kaikkein sisimpään
-pyöreään tornikamariin, joka sai valonsa korkealta paksuissa muureissa
-olevista ristikkoikkunoista. Täällä näkyi vuode sekä pöytä, jolla oli
-viinikannu ynnä pikari. Sidottu vanki asetettiin vuoteelle ja nyt vasta
-päästettiin auki hänen siteensä. Niin pian kuin hän aukaisi silmänsä
-tarjosi lyhyempi metsästäjistä jonkunlaisella osanotolla hänelle
-pikarin viiniä; mutta hän torjui sen inholla luotaan. "Juo ensin itse!"
-mutisi kuningas. "Kredensa, petturi!"
-
-Metsästäjä kääntyi selin, nosti naamariaan ja tyhjensi pikarin pohjaan
-saakka. Senjälkeen asetti hän jälleen naamarin kasvoilleen ja täyttäen
-pikarin uudelleen hän asetti sen ynnä pöydän ja viinikannun vuoteen
-ääreen. Hän osoitti kuninkaan vertavuotavaa käsivartta, ilmoittaen
-merkeillä, että hänelle lähetettäisiin apua. Senjälkeen kumarsivat
-he molemmat sangen kohteliaasti, ja poistuivat sanaakaan sanomatta
-vankilan ovesta, jonka he sulkivat rautakangella.
-
-"Tornivankilassa -- elinkautisvankina, -- ja omassa linnassani",
-mutisi kuningas. "Veljeni Juhanan vallassa -- hm, että minut täällä
-murhattaisiin -- hiljaa ja kohteliaasti, kaikessa rauhassa. Haa,
-kosto!" Hän riuhtaisi kiharan mustista hiuksistaan, heittäen sen
-luotaan. "Ei", jatkoi hän hurjin katsein, "kuninkaanmurhaajaa ei
-minusta kuitenkaan tullut. Hän kuoli valtaistuimellaan, kun luonnon
-järjestys hänet kutsui -- siitä ajatuksesta ei koskaan koitunut
-tekoa. Tahdolle ei kukaan voi mitään -- teko ainoastaan on jotakin.
-Ajatus on harhakuva. Sanat ovat tyhjää ääntä. Hm, mitäpä muuta olisi
-vala? Minä olen puhdas tämän petturin rinnalla --. Minä hullu, joka
-luotin velipuoleen! Tiesinhän minkä arvoinen veljeys on. Nyt ymmärrän
-minä hänet. Sentähden oli hän niin veljellinen -- haa! niinkuin
-panttijuutalainen -- kunnes puolet valtakuntaa tuli omakseen. Siksi
-liehakoitsi tuo lempeä ystävä neljätoista vuotta. Nyt voi hän repiä
-rikki kerjäläisen -- jakaa saaliin serkkunsa kanssa -- niin juuri! --
-minun ruumiillani ostaa rauhan kaljulta korpilta. Lempeä Juhana! minä
-olin hutilus sinuun verraten -- Sinä olet minun mestarini. --"
-
-Kuningas luuli olevansa yksinään. Mutta nyt astui äkkiä tornihuoneen
-pylvään takaa esiin kookas ritari, kypäri ja panssari yllä ja
-kypärinsilmikko alaslaskettuna. Kookas olento kulki hitain askelin
-kuninkaan vuoteelle tuijottaen terävästi häneen silmäaukon kautta, ja
-sanaakaan sanomatta. Kuningas huomasi hänet vasta sitten, kun äänetön
-vieras jo seisoi aivan hänen edessään. Hän kohottautui äkkiä vuoteessa,
-mutta aivan kuin salama olisi lyönyt vieraan tuijottavasta katseesta,
-hän kauhusta huudahtaen kaatui taapäin mennen uudelleen tainnoksiin.
-Kun hän taas aukaisi silmänsä, oli panssaroittu ritari kadonnut, ja
-hän huomasi ihmeekseen haavansa sidotuiksi ja tunsi niiden tuskien
-lieventyneen. Vanha ruma nainen istui nyt hänen vuoteensa ääressä ja
-voiteli laastarilappua. "Kuka oli täällä?" kysyi kuningas. Mutta nainen
-vaikeni aivan välinpitämättömän näköisenä. Hän jatkoi sairaanhoitajan
-tehtäväänsä, ja keskeytti sen vain hetkeksi, ojentaakseen hänelle
-pikarin. Kuningas joi ja tunsi voimistuvansa. "Kuka oli täällä,
-nainen?" kysyi hän uudelleen käskevällä äänellä. "Oliko se elävä
-ihminen? vai -- vai Kallundborgin vanhus?" mutisi hän epäröivällä,
-tuskin kuuluvalla äänellä -- "vai kuollut kidutettu drotsi."
-
-Nainen säilytti välinpitämättömän ilmeensä, aivan kuin hän olisi
-ollut kuuromykkä. Kuningas laskeutui uudelleen vuoteelle ja näytti
-muutamien syvien tuskallisten huokausten jälkeen vaipuneen levottomaan
-väsymyshorrokseen.
-
-Sillä välin oli linnanväki herännyt. Vahteja vaihdettiin muureilla,
-ja saksalaiseen ritarin pukuun puettu paksu herra kulki valppaana
-vallituksilla. Aurinko oli noussut. Linnanportin ulkopuolelle pysähtyi
-kaksi vierasta hevosten selässä! Vartija muurilta lähestyi ankaraa
-päällysmiestä. He puhelivat salaa keskenään ja päällikkö vavahti.
-"Hm! Salakäytävän kautta?" mutisi hän. "Kreivin drotsi, arvelen minä?
--- Hyvä; hän kulkee vapaasti sisään ja ulos, se on selvää -- Ja nyt
-jo pari vainukoiraa täällä? -- No hyvä, anna vahdin viedä heidät
-ritarisaliin."
-
-Vartija poistui. Päällysmies astui linnan saliin, mihin vanha marski
-Vendelbo saatettiin, neljän asestetun sotilaan saattamana.
-
-"Kuka te olette? Mitä te tahdotte minusta?" kysyi saksalainen
-käskynhaltija ankaralla äänellä, välttäen levottomana vanhan
-sotapäällikön tuikean katseen.
-
-"Tanskan kuninkaan drotsi ja marski", vastasi Pietari Vendelbo
-tyynen arvokkaasti, katsoen häntä lujasti silmiin. "Teidän herranne,
-kreivi Juhanan, suojeluskirjan nojalla, vaadin minä, että herrani ja
-kuninkaani loukkaamaton persoona heti paikalla saatetaan vapaalle
-jalalle." Hän ojensi nyt kreivi Juhanan onnettomalle kuninkaalle
-antaman suojeluskirjan, ja linnan isäntä tuijotti suuresti
-hämmästyneenä kirjeeseen ja suureen sinettiin "Sitäpaitsi vaadin minä
-herrani ja kuninkaani nimessä", jatkoi marski, "että te viivyttelemättä
-luovutatte meille kahleissa ja raudoissa molemmat rohkeat majesteetin
-rikkojat".
-
-"Te näette hämmästykseni, herra marski", vastasi päällysmies
-kohteliaalla äänellä, luettuaan ensin hitaasti kirjeen. "Minä en
-ymmärrä sanaakaan siitä mitä puhutte. Tästä kirjeestä näen tosin, että
-olen velvollinen osoittamaan teidän herrallenne ja kuninkaallenne
-kaikkea kunnioitusta ja avunantoa, jos hänen armonsa suvaitsisi pyytää
-täältä kyytiä tai muuta apua matkalleen. Mutta kun minulla ei ole ollut
-kunniaa ja onnea nähdä hänen kuninkaallista armoaan, en ymmärrä mitä
-tarkoitatte hänen vapauttamisellaan, ja yhtä vähän ketä majesteetin
-rikkojia vaaditte luovutettaviksi."
-
-"Verrattoman häpeällistä", mutisi marski tanskaksi polkaisten
-lattiaan. Mutta hän huomasi samalla linnanpäällikön antavan vartijalle
-merkitsevän viittauksen ja malttoi mielensä. "Sallikaa sitten, että
-ilmoitan teille asian", sanoi hän saksaksi. "Minun kuninkaani on täällä
-linnassa luultavasti jossain teidän vankitorneistanne. Tänä aamuna on
-kaksi roistoa ja murhapolttajaa raastanut hänet tänne; heidän täytyy
-myös olla täällä, olen seurannut petturien jälkiä portille asti.
-Konnantyö on tehty. Ei maksa vaivaa salata sitä."
-
-"Kuolema ja kirous, herra marski", huudahti linnanvouti astuen askeleen
-taapäin, käsi pitkällä miekallaan. "Teidän kertomuksenne kuninkaan
-ryöstämisestä, aivan kuin hän olisi ollut jokin ihana neito, tuntuu
-minusta narrimaiselta ja mahdottomalta seikkailulta. Minun täytyy uskoa
-teidän kulkevan unissanne, herra marski, sillä näin aikaisin aamulla,
-ette kai ole saanut humalaa."
-
-"Alhainen roisto!" huusi nyt vanha marski äärimmilleen tulistuneena
-ja paljasti miekkansa "Päästä silmänräpäyksessä onneton kuninkaani
-vapaaksi, taikka elävän Jumalan kautta --"
-
-"Taikka mitä?" keskeytti hänet linnanvouti kylmällä ivanaurulla,
-astuen taaksepäin paljastetuin miekoin, samalla kun hänen neljä vahvaa
-sotilastaan hänen viittauksestaan heittäytyi vanhan kiivaan marskin
-kimppuun vääntäen miekan hänen kädestään.
-
-"Jos te olette ritari", huusi marski, "niin taistelette kanssani
-ja annatte jumaluuden ratkaista välimme. Minä julistan teidät
-pelkurimaiseksi konnaksi, jos kieltäydytte."
-
-"Sellaiselle julistukselle saatan minä nauraa", vastasi päällysmies.
-"Kunniani puolesta ei minun tarvitse koetella voimia vanhan voimattoman
-mielipuolen kanssa."
-
-"Toimitteko tässä omalla vastuullanne, vai herranne käskystä, kurja
-roisto", huudahti suuttunut marski, luoden häneen halveksivan katseen,
-sillävälin kun sotilaat sitoivat hänen vapisevat kätensä.
-
-"Siitä en ole teille vastuunalainen", sanoi päällysmies
-välinpitämättömästi pistäen pitkän miekkansa tuppeen. "Minä toimin
-täällä sen arvon ja vallan nojalla, joka on minulle uskottu. Missään
-ei minua ole määrätty kuuntelemaan vanhan miehen haukkumasanoja ja
-tahdon vastata teoistani, herra marski ja drotsi, vaikkapa edustaisitte
-kuningas Kristofferin koko neuvostoa ja lisäksi sotajoukkoa. Viekää
-hänet torniin."
-
-"Oman herranne ja ruhtinaanne nimessä, ihminen, kuulkaa minua!"
-huudahti nyt marski nostaen sidottuja käsiään. "Jos ette voi, taikka
-tahdo vapauttaa onnetonta herraani omalla vastuullanne, niin vaadin
-vapaata poistumista täältä teidän herranne luo. Jos kreivi Juhanan
-lempeys ei ole vääryyden ja julmuuden teeskennelty naamio, on hän
-kuuleva minua. Jos hän on osallinen siihen, mitä on tapahtunut, niin
-ei hän ole mikään ritari eikä kunnian mies. Jos kurja valtiollinen
-suunnitelma on silmänräpäykseksi viekoitellut hänet olemaan osallinen
-niin kunniattomaan tekoon, tarvitsee minun ainoastaan mainita hänen oma
-korkea syntyperänsä, jotta hän halveksisi yritystä, joka ainaiseksi on
-häpäisevä alkuunpanijansa."
-
-"Pois! Hullujen huoneeseen tuo narri!" käski päällysmies kylmästi,
-antaen sotureilleen viittauksen, jota raa'at sotilaat näyttivät
-tahtovan täsmällisesti noudattaa.
-
-"Inhimillisyyden nimessä!" huusi marski luoden katseen, jonka edessä
-soturit väistyivät. "Te voitte murhata minut tässä yhdessä onnettoman
-herrani kanssa, mutta viekää minut hänen vankilaansa. Antakaa minun
-kuolla hänen kanssaan ja olla hänelle lohduttajana viimeisenä
-hetkenään."
-
-"Viekää pois hänet!" käski linnanpäällikkö jyrisevällä äänellä ja polki
-lattiaan.
-
-Soturit eivät vitkastelleet enempää, vaan tarttuivat sidottuun ukkoon
-ja veivät hänet ovelle. Silloin avautui äkkiä sivuovi, joka tähän asti
-oli ollut raollaan, ja pitkä ritarillinen olento astui esiin täysissä
-varusteissa ja kypärinsilmikko suljettuna. Se oli sama olento, joka
-äsken oli näyttäytynyt kuninkaalle. "Kreivi Juhana Wagrienin nimessä",
-sanoi ritari käskevällä äänellä, "päästä tämän miehen siteet. Hänen
-puheensa on tosi: Tanskan kuningas on todella täällä."
-
-Linnanpäällikkö näytti erittäin hämmästyneeltä. Hän aukaisi suunsa kuin
-aikoisi puhua, mutta vaikeni äkkiä ja kumarsi syvään panssaripukuiselle
-ritarille, sillävälin kuin marski hänen viittauksestaan vapautettiin
-siteistään.
-
-"Te tunnette minut, linnanvouti, se riittää" jatkoi, tuntematon ritari,
-"mikä täällä on tapahtunut tutkitaan mitä ankarimmin. Minä olen varma
-siitä, että olette tietämätön siitä. Antakaa heti vangita etuvartija ja
-yövahti. Itäisestä tornista löydätte vangitun kuninkaan. Hänet täytyy
-heti vapauttaa ja vahvan vartioston saattamana viedä Nyköpingiin.
-Se on kreivin järkähtämätön tahto. Hän inhoaa petosta, johon hänet
-on tahdottu kietoa. Ei minulle, herra marski!" lisäsi hän kääntyen
-Vendelbota kohti, "vaan kreiville olette kiitollisuuden velassa tästä
-inhimillisestä teosta, jonka minä hänen nimessänsä täällä suoritan.
-Minä en tahdo tulla tunnetuksi, enkä halua kuninkaanne kiitosta.
-Mutta te saatte nähdä, että kreivi Juhana lempeä ei vääryydellä kanna
-nimeään, ja että hän ei ole unohtanut ruhtinaallista ja ritarillista
-syntyperäänsä." Näin sanoen hän poistui pikaisin askelin, ottamatta
-vastaan marskin kiitoksia.
-
-Linnanvahti katseli kauan äänetönnä ja ihmeissään hänen jälkeensä.
-"Hm. Hm"! sanoi hän itsekseen. "Se on eri asia. Vai tuulee nyt siltä
-suunnalta. --? Tämä tuntuu minusta aivan kummalliselta ivanäytökseltä",
-sanoi hän ääneen. "Mutta minun täytyy kai uskoa ja tehdä, mitä herrani
-kaikkein uskotuin ystävä ja oikea käsi käskee. Miehet, laittakaa
-kuntoon kantotuoli! Kaksitoista ratsumiestä nouskoon hevosten selkään.
--- Suvaitsetteko seurata minua, herra marski? Jos tämä ei ole
-mieletöntä unta herrani parhaasta ystävästä, tuosta aivan kuin saduissa
-esiintyvästä ritarista, jota minun muutamien seikkojen vuoksi täytyy
-totella, niin täytyy teidän antaa anteeksi erehdykseni ja epäilykseni
-teidän terveen järkenne suhteen. Olen itse vähällä tulla hulluksi
-kaikesta tästä." Senjälkeen hän meni marskin seurassa kuninkaan
-vankihuoneeseen itäiseen torniin.
-
-Sillävälin oli vanha Arvi Smålantilainen piiloutunut muutamien
-pensaiden taakse Ålholmin linnankaivantojen ulkopuolella, odottamaan
-marskin ilmoitusta viedäkseen sanoman prinssille siitä mitä täällä
-tapahtui. Piilopaikastaan hän saattoi nähdä jokaisen, joka tuli tai
-meni linnaan. Eikä ollut hän kauan odottanut täällä, kun jo kaksi
-metsästäjää ajoi nelistäen linnasta, kadoten metsään järven rannalla.
-Toisen tunsi hän lauttapaikan ketunmetsästäjäksi. Hänen teki hyvin
-mieli seurata heidän jälestään; mutta tärkeämpi velvollisuus esti häntä
-siitä. Puolituntia oli jo kulunut ja hän alkoi tulla levottomaksi
-marskin puolesta, kun hän näki pitkän ritarin, kypärinsilmikko
-suljettuna ratsastavan ohi, huomaamatta kuitenkaan mistä hän tuli.
-Kiire, jolla hän ratsasti, tuntui vanhuksesta myös arveluttavalta;
-mutta hän pysyttelihe hiljaa, jääden paikalleen. Usein katsahti hän
-nousevaan aurinkoon arvatakseen ajan kulun; hän rukoili aamurukouksensa
-ja muutamia _Aveja_, mutta ei vain marskilta saapunut mitään
-ilmoitusta. Lopuksi tuntui hänestä sovittu aika kuluneen. Hän huokasi
-syvään ajatellessaan jaloa marskia, jonka hän varmasti luuli joutuneen
-vangiksi, ehkäpä murhatuksikin kuninkaansa kanssa. Arvi Smålantilainen
-nousi nyt ratsunsa selkään ja hyräili surunvoittoisella äänellä,
-vaipuneena vanhoihin synkkämielisiin muistoihinsa:
-
-    Kera kuningattaren kuningas pakeni,
-    Vieraille maille he poistui,
-    Kaula Maunukselta katkaistiin,
-    Näin kuninkaan pojan vei kuolo julma,
-    Uskottomuus on monen surma.
-
-Juuri kun hän aikoi kannustaa ratsuansa joutuakseen Saxköpingiin apua
-hakemaan, avautui linnanportti ja hän luuli näkevänsä ruumissaaton.
-Se oli sairas kuningas, jota hitaasti kannettiin kantotuolissa kahden
-hevosen välissä, kahdentoista ratsumiehen ja vanhan marski Vendelbon
-saattamana. Kun Arvi näki marskin, tuli hän hyvin iloiseksi ja ratsasti
-hänen luokseen. Marski kuiskasi pari sanaa uskolliselle palvelijalle.
-Arvi kumarsi syvään hänelle sekä suljetulle kantotuolille ja ratsasti
-sitten nopeasti tietä myöten Saxköpingiin päin, viedäkseen prinssi
-Otolle tiedon siitä minne hänen onnetonta isäänsä nyt vietiin.
-Ålholmasta ei ollut Nyköpingiin paljon kahta peninkulmaa enempää, mutta
-oli jo melkein puolipäivä, ennenkuin sairaan kuninkaan saattue joutui
-Laalannin lauttapaikalle, Guldborgin salmen rannalla, missä kaikki oli
-valmista ylimenoa varten. Vähä väliä oli heidän täytynyt pysähtyä,
-sillä kantotuolin hiljainen liikuntakin aiheutti kuninkaalle ankaria
-tuskia ja pelättiin, ett'ei hän voisi kestää tätä lyhyttä matkaa, jota
-hän nyt itse näytti toivovan, vaikk'ei kukaan varmuudella tiennyt,
-voitiinko sitä pitää pakollisena vai vapaaehtoisena.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Nyköpingissä tiedettiin jo, että kuningasta odotettiin linnaan. Tämä
-vanha goottilainen linna oli yksi Tanskan suurimpia ja kauneimpia.
-Kuningas Meenvedin aikana oli se luovutettu hänen isäpuolelleen
-Holsteinin kreivi Gerhardille, joka enimmäkseen täällä oleskeli
-puolisonsa, kuningatar Agneksen seurassa. Heidän poikansa kreivi Juhana
-lempeä, piti nyt hänelle pantiksi annettua linnaa aivan kuin omanaan
-ja oli huomattavasti parannellut sen linnoituksia. Kaupunginasukkaat
-ylistivät yksimielisesti kreivin lempeyttä ja huolenpitoa kaupungin
-vaurastumisesta; mutta heidän isänmaallisuuttaan loukkasivat kuitenkin
-saksalaiset soturit valleilla sekä pakollinen veronmaksu vieraalle
-panttiherralle.
-
-Jo edellisen päivän aamusta saakka oli kreivi Juhana ollut
-poissa. Keskipäivällä sanottiin kreivin tulleen kotiin vesilinnun
-metsästyksestä ja saaneen tärkeitä sanomia Laalannista. Hän antoi nyt
-tehdä komeita valmistuksia linnassa, kuten sanottiin, vastaanottaakseen
-suurella kunnioituksella velipuolensa kuninkaan vierailun, jonka
-kreivin väki oli pelastanut suuresta vaarasta, vapauttaen hänet
-muutamien hurjanrohkeiden kavaltajien käsistä. Moni tunsi tosin
-myötätuntoa onnetonta, vainottua kuningasta kohtaan, jonka omassa
-maassaan täytyi etsiä turvaa toisten luona. Tätä osanottoa seurasi
-kuitenkin avoimesti lausuttu paheksuminen kelvottomasta hallitsijasta,
-joka suurimmaksi osaksi oli syypää siihen kurjuuteen, mihin valtakunta
-oli vajonnut "Mitä hän nyt täältä tahtoo?" sanoi eräs vanha porvari
-joka seisoi molemmat kädet taskuissaan laivasillalla uteliaiden
-keskuudessa katsellen suuren lautan lähestymistä virtaa pitkin. "Jos
-hänellä olisi kunniantuntoa penninkään edestä kuolisi hän häpeästä
-ja harmista, kun nuo ylpeät saksalaiset ovat kunnioittavinaan häntä
-pyytämällä hänet tervetulleeksi omaan linnaansa kuin ylhäisen
-kerjäläisen."
-
-"Jos hän voisi kuolla häpeästä, olisi hän, piru minut vieköön,
-kuollut jo aikoja sitten", mutisi eräs pikinuttu. "Hänen autuaan
-veljensä aikana voimme me suomia saksalaisia Grönsundissa, ja oikein
-tuhansittain; mutta niin kauan kuin tämä mies on seisonut peräsimessä,
-on jo paljon, jos kapakassa voi kerrankaan antaa saksalaiselle selkään.
-Mutta sitten se onkin hengen asia, ja kunniasta ei maksa puhuakaan."
-
-"Hiljaa, suu tukkoon! Tuolla tulee kreivi linnasta kaikkine
-hovimiehineen. Ei, mutta katsoppas kuinka he ovat koristaneet itsensä,
-aivan kuin lempeä kreivi itse! Luuletko toveri, että hän tarkoittaa
-jotakin kaikella tällä komeudella?"
-
-"Niin, kyllä hän jotakin sillä tarkoittaa, siitä voitte olla varma",
-vastasi toinen katsellen lautalle. "Hän tarkoittaa, että on hauska
-laskea ulos rihmat ja kalasumppu, kun turska tahtoo kunnioittaa häntä
-vierailullaan. Ja jos hän syökin tuhman turskan pidoissaan, se on
-toinen asia, siihen täytyy raukan suostua. Toinen kohteliaisuus on
-toisen arvoinen."
-
-"Konnallekin voi tehdä vääryyttä, toveri", huomautti ensimäinen.
-"Ovathan he kuitenkin velipuolia, ja veri, kuten tiedätte on aina
-paksumpaa kuin --"
-
-"Seis! Varokaa sanomasta minulle pahaa vedestä", keskeytti hänet
-merimies kuivasti hymyillen, "eikä kernaasti suolaisesta. Sillä, paha
-minut periköön, eikö suolaisessa Tanskan vedessä ole enemmän rehellistä
-voimaa kuin kaikkien näiden hienojen hovimiesten veressä yhteensä.
-Kreivi näyttäköön lempeältä kuin toukokuunkissa, minä en kuitenkaan
-antaisi mädännyttä touvinpäätä hänen rehellisyydestään."
-
-"Kuolema ja kirous, toveri", kuiskasi porvari katsahtaen ympärilleen.
-"Hän on aivan takanamme ja on aivan kalpea kasvoiltaan. Kääntykäämme
-ympäri ja paljastakaamme päämme."
-
-"Lempo sen tehköön", murahti merimies poistuen taaksensa katsomatta,
-sillävälin kun porvari kääntyi ja tervehti kreiviä ja hänen
-hovimiehiään.
-
-"Te tiedätte hyvin, hyvät nyköpingiläiseni, että teidän kuninkaanne
-tulee tänne", sanoi kreivi lempeällä äänellä, hyvin alentuvasti
-vastaten vanhan porvarin tervehdykseen, jota esimerkkiä osa
-hoviseurueesta noudatti. "Toivon, että tahdotte vastaanottaa hänet
-kaikella sillä kunnioituksella, joka hänelle kuuluu."
-
-"Sitä ei ole puuttuva, herra kreivi", vastasi vanha porvari syvään
-kumartaen. "Hän kantaa toki oikeudella kuninkaamme nimeä, ja vaikka
-onni on hänelle vastainen, ei totisesti yksikään tanskalainen mies ole
-unohtava hänen nimeänsä."
-
-"Tuosta minä pidän, mies", vastasi kreivi ystävällisellä äänellä.
-"Minun kuninkaallista veljeäni ilahduttaa huomatessaan, että vielä
-rakastatte häntä ja vilpittömästi otatte osaa hänen menestykseensä.
-Olette kai kuulleet, kuinka hänen vihamiehensä ovat polttaneet talon
-hänen päänsä päältä ja raastaneet hänet vankeuteen."
-
-"Se oli todella halpamainen teko, armollinen herra, kuka sitten
-lieneekin ollut osallinen siihen. Eikö totisesti ollutkin Jumalan onni,
-että teillä oli niin tarkka selko asiasta, armollinen herra, ja että
-ennätitte hänelle avuksi ennenkuin he jo olivat tappaneet hänet. Kun
-hän tulee tänne, on hänen henkensä varmassa turvassa, sen me tiedämme!"
-
-"Niin, siihen voitte luottaa", vastasi kreivi totisesti ja melkein
-vapisevalla äänellä, samalla kuin hänen kalpeutensa vaihtui hohtavaan
-punaan. Hän vilkuili ympärilleen hypittäen hevostaan hietikolla.
-
-"Voitte olla varma siitä, että nyt hänellä ainakin on rehelliset
-aikeet, niin kauan kuin niitä kestää", kuiskasi porvari töykeälle
-merimiehelle, joka taas lähestyi häntä, sitten kun kreivi oli
-ratsastanut tiehensä. "Hän on kuitenkin luotettava ja kohtelias herra,
-sitä ei voi kukaan kieltää, ja niin kauan kuin hän puhuu jollekin,
-täytyy häntä sekä uskoa että kunnioittaa, niin vastenmielisesti kuin se
-yleensä tehdäänkin. Jos hänellä onkin ollut sormi mukana viimeisessä
-ketunjuonessa, kuten kuiskaillaan, niin häpee hän nyt ja katuu sitä,
-voisinpa melkein vannoa sen. Sanonpa teille, että tunnustelin hieman
-hänen valtimoaan." Näin sanottuaan nyökäytti vanhus päätään tyytyväisen
-näköisenä.
-
-"Uskokaa minua tai ei, mestari Ib", sanoi merimies, "mutta jos te
-tahdotte tunnustella sen miehen valtimoa, täytyy teidän nousta varhain
-ylös. Hampaita enempää, ette te, pahus vieköön, hänestä kuitenkaan näe;
-mitä lempeämmin hän liehakoi, sitä vähemmin minä luotan häneen. Kerran
-olen antanut sievän naisväenkoiran narrata itseäni, se oli keritty
-kuten leijona ja opetettu heiluttamaan häntää ja tanssimaan, mutta se
-puri minulta puolen sormea, kun minä taputin sitä. Siksi sidoinkin
-sille kiven kaulaan ja annoin sen luistaa liukkaan ankeriaan seuraan."
-
-"Katsokaa, katsokaa!" huudettiin nyt. "Tuolla nousevat he maihin
-kuninkaan kanssa."
-
-"Herra Jumalani! eikö hän osaa kävellä?" sanoi eräs vanha vaimo. "Vai
-kunnianko vuoksi he kantavat häntä häkissä?"
-
-"Niin senhän voi ymmärtää", sanoi kainalosauvoja käyttävä ryysyinen
-kerjäläinen. "Tarkoitatteko, että kuningas kulkisi maata myöten kuin
-joku meistä? Ei, silloin olisi hän varmaankin hullu. Olisinpa minä
-kuningas, saisitte luvan kantaa myös minua ja aina hautaan saakka.
-Hurraa! No miksi et huuda hurraata mukana? Ettekö ole saaneet kreiviltä
-juomarahoja sitä varten? Tämäkös on uskollisuutta ja tanskalaista
-rehellisyyttä?" Ja nyt huusi hän: "Hurraa ja eläköön kuningas!" kunnes
-hän tuli käheäksi kuin korppi. Moni muu kerjäläinen ja raajarikko huusi
-samaa, kun kuningas kannettiin linnaan, ja kreivi Juhana hovimiehineen
-tervehti häntä kunnioittavasti kullatuista satuloistaan. Kuningas
-katseli puoliavoimesta kantotuolista pahantekijän näköisenä, jota
-viedään mestauspaikalle ja jolla on ainoastaan sen verran elämää
-jäljellä, että hän tuntee syntitaakkansa ja kuolemankauhun.
-
-"Herra Jumala! voiko kuningas olla tuon näköinen?" huokasi eräs
-katselijoista tehden ristinmerkin. "Jos ei hänellä olisi kunniaa, enpä
-tahtoisi vaihtaa hänen kanssaan."
-
-"Mutta kunnia, muoriseni, sepä onkin enemmän arvoinen kuin ruoka ja
-juoma, vaatteet ja kengät", sanoi kerjäläinen. "Me kerjäläiset emme
-koskaan tiedä mitä se on. Kumartaisipa tuollainen ylhäinen kreivi ja
-kaikki hänen ritarinsa yhdelle meistä, hatut kädessään, ja me sairaalan
-asukkaat huutaisimme hurraata -- hyi hitto! eikö silloin sydän
-hyppäisi köyhän kurjan kurkkuun. Luulisinpä tulevani hulluksi ilosta
-ja ylpeydestä. Mutta siitäkään hän ei välittänyt. Eihän hän nyökännyt
-kertaakaan eikä heittänyt meille edes kuparikolikkoa. Hän on kai jo
-niin tottunut kunnianosoituksiin, että ne eivät enää vaikuta häneen."
-
-"Niin kai mahtaa olla, tai sitten oli hänellä muuta ajateltavaa",
-sanoi toinen. "Hän näytti pikemminkin siltä, joka ajattelee enemmän
-viimeistä voitelua kuin tämän maailman ihanuutta ja kunniaa. Hyvä
-Jumala! olemmehan kuitenkin kaikki ihmisiä. Kuulkaa mitä sanon, hänellä
-ei ole monta päivää jäljellä; sen saatoin minä selvästi nähdä hänen
-silmänvalkuaisistaan; nehän näyttivät melkein siltä kuin olisi niissä
-ollut kuolonkaihi."
-
-Kansanjoukko hajaantui nyt välinpitämättömänä, mutta urinassa kreivi
-Juhana lempeä vastaanotti kuninkaan suurimmalla huomaavaisuudella
-ja kohteliaisuudella. Loistavaan ateriaan, joka oli valmistettu, ei
-sairas kuningas kuitenkaan voinut ottaa osaa. Hän vastasi velipuolensa
-kohteliaisuuksia lyhyesti ja kylmästi, synkkä epäluulo katseessa ja
-pyysi heti lääkärinapua. Kreivin lääkäri saapui, havaiten kuninkaan
-avonaiset haavat vähemmän vaarallisiksi kuin hänen sisäisen kiihtyneen
-mielentilansa ja antoi siitä herrallensa viittauksen. Kreivi saattoi
-marskin kanssa heikon kuninkaan komeaan makuuhuoneeseen, missä Tanskan
-valtakunnan leijonan ja sydämien koristama vaakuna oli asetettu suuren
-kullatun vuoteen yläpuolelle.
-
-"Vai niin, minun juhlavuoteeni!" mutisi Kristoffer nähdessään komean
-vuoteen. "Oletteko jo huolehtinut osoittaaksenne minulle viimeisen
-palveluksen, herra veljeni?"
-
-"Tältä vuoteelta toivon pian näkeväni teidän nousevan reippaana ja
-terveenä sekä ruumiillisesti että sielullisesti", vastasi kreivi
-Juhana. "Heittäkää pois synkät ajatuksenne, ylhäinen sukulaiseni, ja
-olkaa kuten vieraani täällä, yhtä levollinen ja tyytyväinen kuin --"
-
-"Kuin omassa linnassani", keskeytti hänet Kristoffer katkerasti
-nauraen. "No niin, onhan tämä linna tavallaan omani niinkuin kaikki
-mitä te ja serkkunne omistatte valtakunnassani. Ha, ha, se on toki
-jalomielinen panttiherra, joka lainaa velkaantuneelle veljelleen yhden
-tämän omista vuoteista kuolinsijaksi. Minä otan sen myös huomiooni ja
-kiitän."
-
-Näin sanoen heittäytyi hän väsyneenä, vaatteet ja saappaat yllään
-vuoteelle. "Kas niin, nyt voitte tilata ruumisarkkuni", jatkoi hän
-hetken vaiettuaan. "Antakaa ostaa vahakynttilöitä ja mustaa verkaa
-hautajaisiini. Tahdotteko saada pantin etumaksusta? No niin --
-teillähän on minun korkeasti kuninkaallinen persoonani -- Haa, oikeinko
-minä olen astunut juutalaisleiriin Nyköpingin linnassa? Tahdotteko sen
-kirjallisesti. Kuulkaa drotsi, asettakaa panttikirje!"
-
-"Teidän katkera mielenne loukkaa minua, herra veljeni", vastasi kreivi
-Juhana lempeällä, säälivällä äänellä. "Jospa tietäisitte kuinka syvästi
-se minua surettaa."
-
-"Kirjoita drotsi", keskeytti hänet kuningas kalpeat kasvonsa
-suonenvedontapaisesti väännyksissä, hän viittasi Pietari Vendelbolle,
-joka huolestuneena pudisti päätään. "Kuuntele ja kirjoita sitten.
-Kirjoita: Tanskan kuningas ottaa viimeisen lainan rakkaalta
-velipuoleltansa, kreivi Juhana lempeältä: -- Kaupungin kerjäläisten
-hurraa huudoista saapuessaan hänen vieraakseen -- talonvuokrasta
-omassa linnassani -- ruuasta, juomasta ja vuoteesta kuollakseni
--- synninpäästöstä ja viimeisestä voitelusta -- vahakynttilöistä
-ja yömessuista. Kaiken tämän edestä makaan minä tässä panttina ja
-vakuutena viimeiseen hetkeeni saakka. Minä lupaan olla nousematta tästä
-vuoteesta ennenkuin kaikki on maksettu viimeiseen penniin. Kirjoita
-edelleen drotsi: Kun minä olen kuollut, saa jalo veljeni kuninkaallisen
-ruumiini pantiksi, kunnes Tanskan kansa rakkaudesta ja kiitollisuudesta
-lunastaa sen ja suo sille haudan. -- Kas niin, oletteko tyytyväinen
-tähän panttikirjaan, herra veljeni? Ettekö pyydä jotakin panttia
-lisäksi? Tahdotteko saada sieluni autuuden myöskin?" -- Rikkiraadeltu
-sääli itseänsä kohtaan näytti hänen näin puhuessaan muuttavan
-tukahduttavan hurjaa katkeruuden ja itsepilkkaamisen kalvavaksi
-tuskaksi, ja hän kätki kasvonsa vuodevaatteisiinsa huudahduksella, joka
-enemmän muistutti epätoivon naurua kuin itkua.
-
-Vanha marski polvistui hänen vuoteensa ääreen itkien katkerasti.
-
-"Onneton veljeni Kristoffer"! huudahti kreivi Juhana ankarasti
-liikutettuna, tarttuen kuninkaan kylmään käteen. "Sinun onnettomuutesi
-on suurempi kuin rikoksesi; sinä olen menettänyt enemmän kuin kaikki
-maailman kruunut; sinä olet menettänyt uskon ihmisyyteen. Katso minuun
-Kristoffer, etkö löydä ainoatakaan inhimillistä piirrettä minussa?
-Tahdotko tehdä minusta paholaisen?"
-
-"Suokoon Jumala, että niin olisi!" huudahti kuningas nousten
-nopeasti pystyyn ja luoden häneen läpitunkevan katseen. "Olitko itse
-murhapolttajien mukana, veli Juhana? Tahdoitko murhata minut salaa
-ryövärilinnassasi? Tai tahdoitko haudata minut elävältä kaikessa
-hiljaisuudessa. Oliko se ainoastaan aikomus, mutta olit liika pelkuri
-toteuttaaksesi sen? Oletko tyhmässä tylsämielisyydessä katunut sitä,
-näytelläksesi jalomielistä? Tahdotko mieluummin avoimesti murhata
-minut täällä kiusallisella loistolla ja kohteliaisuudella ja imelällä
-veljenrakkaudella. Haa, tietäisinpä vain, että olet se kurja petturi
-ja teeskentelijä, jona sinua vielä tänä hetkenä pidän, silloin olisin
-iloinen, minä tanssisin ja hyppisin itseni hengiltä, niin minä
-katsoisin sinun lempeisiin teeskentelijän silmiisi ja nauraisin itseni
-kuoliaaksi. Katso minuun veli Juhana! Missä sinä olit viime yönä? Ha,
-ha, Kristoffer on pyhimys sinun rinnallasi -- sinä olet saatana."
-
-Kreivi Juhana oli käynyt kalman kalpeaksi; hän horjahti ja vaipui
-tajuttomana tuolille. Marski kiirehti kauhuissaan hänen avukseen; mutta
-sairas kuningas puhkesi kauheaan nauruun. "Näetkös marski", huudahti
-hän, "minä en kuitenkaan ollut huonoin, -- lempeä veljeni Juhana
-on tehnyt minusta pyhimyksen. Kutsukaa tänne pappi, nyt on minulla
-rohkeutta, nyt tahdon ripittää itseni."
-
-Marskin huudoista riensi kreivin väkeä herransa avuksi, ja kreivin
-äkillinen pahoinvointi, joka kuitenkin pian meni ohitse aikaansai
-suuren levottomuuden linnassa. Kuninkaan sairaus sitävastoin
-huonontui hirvittävässä määrässä. Hurjin katsein torjui hän kaiken
-avun. Kreivin saksalaisen linnankappalaisen, joka oli heti saapunut
-kuulemaan sairaan rippiä, ajoi hän pakoon leimuavin katsein, ikäänkuin
-olisi tämä ollut kavaltaja. Ja kun prinssi Otto iltapäivällä saapui
-Nyköpingin linnaan, huomasi hän isänsä tilan erittäin arveluttavaksi.
-Kuninkaan mieli tuntui nyt rauhalliselta, mutta se oli jääkylmää,
-kivettynyttä tyyneyttä. Hän makasi korkealla komealla juhlavuoteella
-kuten kuollut avoimin liikkumattomin silmin. Hänen huulillansa
-lepäsi välinpitämättömyyden ja lohdutuksen ja ystävällisen osanoton
-halveksumisen hymy.
-
-Vanha marski ja prinssi Otto valvoivat koko yön hänen vuoteensa
-ääressä hiljaisen surun vallassa, vahakynttilöiden palaessa korkeissa
-jalustoissa. Lääkärit kulkivat onnettomuutta ennustavin katsein ulos
-ja sisään, ja eteisen täyttivät kuninkaan asemiehet ja palvelijat,
-joiden joukossa myös Sven Tröst ja Arvi Smålantilainen olivat.
-Aamupuolella olivat lääkärit menettäneet kaiken toivon kuninkaan
-henkiinjäämisestä. Suuri sairashuone oli täynnä kaupungin tanskalaisia
-pappeja ja ulkomaalaisia luostariveljiä. Useimmat olivat vaeltavia
-harmaaveljiä tai kerjääviä fransiskaanimunkkeja, jotka vasta
-jälkeenpäin saivat luostarin Nyköpingissä, mutta nyt ainoastaan silloin
-tällöin oleskelivat siellä hurskailla vaelluksillaan. He olivat,
-vanha harmaaveli etunenässä, saapuneet kulkueessa linnaan, mukanaan
-monstranssi ja pyhä öljyruukku, jakaakseen kuolevalle kirkon pyhiä
-armonvälikappaleita, ja auttaakseen häntä rukouksilla ja sielumessuilla
-viimeisessä taistelussa.
-
-Kun kuningas näki nämä valmistukset, näyttivät jäätävä kylmyys ja
-välinpitämättömyys katoavan katkeran kuolemankauhun edestä.
-
-"Luuletko, munkki, että minä vielä voin tulla autuaaksi?" kuiskasi hän
-vanhalle harmaaveljelle, joka lähestyi häntä monstranssia kantaen. "Vai
-olenko löytävä ikuisen kuoleman, sieltä minne sinä johdatat minut? Eikö
-ole tarpeeksi, että minut jo täällä on kiusattu kuoliaaksi? Tahdotteko
-myöskin murhata sieluni hurskailla teeskentelyillänne?"
-
-Isä kuiskasi kuolevalle kuninkaalle muutamia taivuttavia sanoja
-parannuksesta ja kääntymisestä, ja että hänen tulisi huolehtia
-kuolemattomasta sielustaan ja tunnustamalla syntinsä uskoa sen
-yksistään autuaaksi tekevän kirkon käsiin. Kuningas nyökäytti päätään
-ja isän viittauksesta poistuivat kaikki läsnäolijat huoneesta.
-
-Kun palattiin, vastaanotti kuningas ehtoollisen ja viimeisen voitelun.
-Hän näytti koko lailla, tyyntyneeltä. "Nyt riittää jo sitä lajia",
-keskeytti kuningas virren, joka uudelleen viritettiin. "Kiitoksia,
-munkki, viimeisestä lohdutuksesta tässä maailmassa, ja siitä mitä
-lupasit minulle toisessa. Mutta ellet pidä sanaasi, ei sinun käy
-hatuistakaan paremmin kiirastulessa kuin minun. Nyt pois!"
-
-Vanha harmaaveli ja hänen veljeskunnan jäsenensä kumarsivat aran
-näköisinä ja poistuivat.
-
-"Kas niin", mutisi kuningas kääntäen katseensa vanhaan marskiin, joka
-seisoi kädet ristissä hänen päänalusensa vieressä, "nyt olen pessyt
-käteni kuten Pilatus; nyt olen puhdas ja sovittanut kaiken menneisen;
-nyt voin kuolla yhtä autuaana kuin kuningas Valdemar suuri ja Valdemar
-Seier ja kaikki korkeasti autuaat esi-isäni, joista on pidetty niin
-paljon melua. Hurskas munkki oli oikeassa: kaikki mikä kuuluu tähän
-maailmaan on kuitenkin tyhjää ja katoavaista, olkoonpa se sitten hyvää
-tai pahaa. Oikea elämä alkaa vasta sitten kun on kuollut ja poissa. Hm.
-munkki punnitsi syntini armonvaa'alla; ne olivat kepeät kuin kyyhkysen
-untuvat. -- Kun oikein ajattelee, niin kirkko on kuitenkin ihana
-laitos!" jatkoi hän väsyneellä äänellä. "Enhän sentään liene elänyt
-paljoa huonommin kuin kaikki muutkaan. Yksi mies ei toki koskaan voine
-hävittää koko kansaa, jos se vain johonkin kelpaa. Näyttäkää nyt, että
-saatte asiat kuoltuani paremmalle tolalle. Kiitos vain, vanha narri,
-sinä pidit minun puoltani viimeiseen saakka. Ja sinä poikani", tässä
-kääntyi hän prinssi Oton puoleen, joka kyyneleet lempeissä sinisissä
-silmissään seisoi kuolinvuoteen ääressä. "Katsele nyt isäsi esimerkkiä
-ja tee parempi valinta, jos voit. Kruunu ja valtakunta ovat sinun, jos
-kaikki käy oikein; sinä olet vanhin, sinä olet hurskain mieleltäsi
-ja luulenpa, että sinulla on myöskin suurin rohkeus. Mutta veljesi
-on viekkaampi, pane se mieleesi! Hän ei ollut tylsämielinen narri
-kuten sinä; hän ei jäänyt kerjäläiskuninkaan luokse hädän ja tarpeen
-hetkellä seuratakseen minua hautaan. Maailmassa kysytään viisautta ja
-viekkautta. Rehellisyydellä ja hurskaudella voit mennä luostariin.
-Täällä tarvitaan tiikerikissaa. Mitä tekee ritarillinen haaveilija
-hurskaine kyyhkysensilmineen susien ja kettujen joukossa? Tee miten
-tahdot eli mitä sinun täytyy, sillä tahtomme on heikko, mutta pidä
-huoli siitä, että kerran voit kuolla levollisemmalla mielellä kuin
-isäsi. Kiitos osanotostasi, mutta elä kiusaa minua enää sanoillasi.
-Jos munkki on puhunut totta kuolen minä autuaana." Senjälkeen hän
-kääntyi eikä puhunut enää sanaakaan. Poika kostutti hänen jääkylmää
-kättänsä kuumilla kyynelillään ja polvistui hänen vuoteensa ääreen
-hiljaa rukoillen hänen sielunsa puolesta. Kuolon hiljaisuus vallitsi
-Nyköpingin linnassa ja kun soitettiin puolipäivämessulle oli kuningas
-heittänyt henkensä.
-
-Kun kreivi Juhana näki velipuolensa ruumiin, huuhtoi kyynelvirta
-hänen kauniita kasvojaan, ja jokainen, joka näki hänet kuninkaan
-kuolinvuoteen ääressä, ei kyllin voinut kiittää hänen osanottoansa
-sukulaisen puolesta, joka kuitenkin oli pannut niin vähän arvoa
-sille, mitä tämä oli hänen hyväksensä tehnyt, aina valtaistuimelle
-nousemisesta hänen viimeiseen hetkeensä saakka. Jokainen epäedullinen
-huhu kreivin mahdollisesta osallisuudesta Saxköpingin ja Ålholmin
-kavallukseen vaikeni. Alhainen väijytys, joka eniten oli kiiruhtanut
-kuninkaan kuolemaa, pantiin ainoastaan kahden laalantilaisen
-herrasmiehen Henneke Pryden ja Jon Ellemosen syyksi, joita pidettiin
-kreivi Gerhardin salaisina kätyreinä, mutta joita kreivi Juhana ei
-kuitenkaan asettanut vastaamaan teoistaan.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Yhdeksäntoista vuotta ennen kuolemaansa oli kuningas Kristoffer, eräänä
-katumuksen masentavana hetkenä, jolloin hän taasen lyhyeksi aikaa oli
-sopinut jalomielisen veljensä kanssa, antanut huomattavan lahjoituksen
-Sorön luostarille, tullakseen sinne haudatuksi, ja että siellä
-kerran laulettaisiin sielumessuja hänen sielunsa rauhan ja autuuden
-puolesta. Sinne oli myöskin hänen tyttärensä Agnes v. 1312 haudattu,
-luostarikirkkoon, ja samoin hänen kuningattarensa Eufemia kolme vuotta
-sitten. Sinne oli hän myös vuosi sitten antanut viedä vanhimman
-poikansa, silloin jo kuninkaaksi tunnustetun Eerikin, ruumiin.
-Onnettoman Kristofferin ruumis vietiin myöskin sinne, sitten kun kreivi
-Juhana kahdeksanatoista vuorokautena yötä ja päivää oli antanut lukea
-sielumessuja hänen autuudekseen.
-
-Myöhään illalla, toisena päivänä syyskuuta, lähestyi ruumissaatto
-Soröta soihtuineen juhlallisella komeudella. Ruumispaarien edessä
-talutettiin hevosta, jolla kuningas oli ratsastanut Loheden taistelussa
-Dannevirken luona. Rahvas kutsui sitä pilkaten "terveeksi hevoseksi",
-se oli myöskin haavoittunut ja ontui nyt viimeistä kertaa kuolleen
-herransa kunniaksi. Kuninkaan tyhjää varustusta, joka kantoi
-selviä todistuksia miekaniskuista, jotka osaksi olivat syynä hänen
-kuolemaansa, kannettiin myös ritarillisen tavan mukaan arkun edellä,
-samoinkuin suruharsolla verhottua vaakunakilpeä. Mustalla veralla
-verhottua arkkua kantoivat talonpojat, ja sitä seurasi niinhyvin
-maallisia herroja kuin rahvasta, paljon suuremmassa määrässä kuin
-kansan yleisestä epäsuosiosta kuollutta kuningasta kohtaan olisi
-voinut päättää. Mutta hänellä oli kerran kuitenkin ollut suuri puolue
-kansan joukossa. Nyt kun hän oli kuollut, surkutteli häntä moni, ja
-hyväluontoinen kansa näytti viimeisten surullisten tapahtumien vuoksi
-antaneen anteeksi hänen huonon ja kelpaamattoman hallituksensa.
-Nuori, surun painama prinssi Otto, joka yllään musta ritaripuku
-ratsasti lähinnä ruumisarkkua, kreivi Juhanan sivulla, näytti
-erityisesti vetävän yleisen huomion puoleensa. Missä ruumissaatto
-kulki, siellä osoittivat kaikki nuorta kaunista prinssiä, jota,
-huolimatta kansan vaalioikeudesta, pidettiin melkein valtaistuimen
-oikeutettuna perillisenä. Hän kantoi jo Laalannin, Själlannin ja
-Vironmaan herttuoiden nimeä, omistamatta kuitenkaan paljoa enempää
-kuin hevosen, jolla ratsasti. Kaikkien silmät olivat kiintyneet häneen
-surullisella osanotolla. Lähinnä prinssiä ja kreivi Juhanaa ratsastivat
-vanha marski Vendelbo ja ritari Ingvar Hjort ynnä melkoinen joukko
-tanskalaisia ritareja sekä kreivi Juhanan saksalaiset hovimiehet.
-Prinssin asemiesten joukossa, jotka melkein kaikki olivat herraspoikia
-Laalannista, tepastutteli Sven Tröst iloisen näköisenä juutilaista
-orittaan, suurella vaivalla pidättäen sitä hitaassa hautajaistahdissa.
-Tosin hän ei muodollisesti ollut astunut prinssin palvelukseen,
-mutta hän oli erikoisesti mieltynyt nuoreen kuninkaanpoikaan. Siksi
-hän oli lupaa kysymättä liittynyt prinssin seurueeseen siitä yöstä
-asti, jolloin hänellä oli ollut onni pelastaa prinssi palavasta
-makuuhuoneesta. Isän kuoleman jälkeen ei prinssi ollut puhunut
-sanaakaan Sven Tröstille. Kiitollisuutensa reipasta asemiestä kohtaan
-ei kuitenkaan saanut häntä unohtamaan sitä ilmeistä vihaa kuollutta
-kuningasta kohtaan, jota nuori mies oli osoittanut. Aseenkantajan
-iloisten kasvojen näkeminen kuninkaan ruumissaatossa oli prinssistä
-erittäin vastenmielistä, ne loukkasivat hänen lapsenrakkauttaan; mutta
-hän ymmärsi, että olisi ollut epäkiitollista ajaa hänet pois.
-
-Arvi Smålantilainen ei ollut tällä kertaa Sven Tröstin seuralaisena.
-Samana hetkenä, kun kuningas kuoli, oli vanha ruotsalainen noussut
-hevosensa selkään ja kiiruhtanut Holbekin linnaan, viedäkseen
-leskikuningatar Märtalle veljen viimeisen lohdutuksen, minkä hän toivoi
-kirjeen kuninkaallisine sinetteineen sisältävän.
-
-Oli jo melkein yö kun ruumissaatto saapui Soröhön. Niin monta kaupungin
-ja seudun asukasta kuin suureen luostarikirkkoon sisältyi, oli sinne
-jo kauan ennen kokoontunut, ollakseen läsnä surujuhlassa; mutta
-paljon suurempi joukko kaikensäätyisiä ihmisiä täytti luostarimetsän
-läpi johtavan tien, mistä surusaatto nyt hiljaa lähestyi. Hiljainen
-suru oli huomattavissa useimpien kasvoilla, vaikkakin kaikki kansan
-lausunnot osoittivat, että suru koski enemmän maata ja valtakuntaa
-kuin haudattavaa kuningasta. Kyyneleitä näkyi ainoastaan prinssi Oton
-ja vanhan marskin silmissä. Kreivi Juhana näytti tosin silloin tällöin
-ankarasti liikutetulta; mutta kun joku piti häntä silmällä, nähtiin
-hänen noudattavan tyyntä arvokkuutta, jota hänen kannattajansa pitivät
-niin suuressa arvossa. Luostarinmetsään johtavan metsästysportin
-ääressä olivat surusaaton ratsastavat jäsenet laskeutuneet hevosten
-selästä, jalan seuratakseen kuninkaallista ruumista. Kuu oli jo
-laskeutunut, ja soihdut loimusivat hiljaa tyynessä kesäyössä korkean,
-tummanvihreän pyökkimetsän lomassa. Sven Tröst oli uskonut hevosensa
-eräälle prinssin tallirengille. Hänen mielialansa oli aivan toinen
-kuin useimpien muiden, sillä hän piti tätä hautausta Tanskanmaan
-salaisena ilojuhlana. Hänestä tuntui, kuin surupuvut juhlallisessa
-soihtuvalossa, joka sekaantui tähtien tuikkeeseen pyökin lehvien
-välissä, olisivat ainoastaan surullinen ja tarumainen valepuku, jonka
-alla piiloutui uusi kukoistava elämä, onnellisemman ajan toiveineen.
-Prinssi Otto oli hänen aavistamansa kultaisen ajan sankari; hän,
-vanhin toivorikas kuninkaanpoika, luuli asemies, nousisi nyt isänsä
-haudalta vapauttamaan kansansa vieraasta ikeestä ja kohottaisi
-uudelleen vajonneen valtaistuimen. Hänen lippujensa alla uneksi rohkea
-asemies voitoista, onnesta ja kuolemattomasta kunniasta. Ja taistelun
-päätyttyä näki hän koko Tanskan valtakunnan voitto- ja ilojuhlan, missä
-taas soihdunvalo ja tähtienloiste kohtaisivat pyökinlehvien välissä,
-mutta surupuvut olisivat vaihdetut loistaviin juhlapukuihin, jolloin
-kaikki tanskalaiset heittäytyisivät toistensa syliin kuin löydetyt
-sisarukset ja hän itse heittäytyisi kauniin Agneta-neidon syliin, joka
-oli kirjaillut tunturikyyhkyt hänen päähineeseensä, ja vyön hänen
-kapeille vyötäröillensä. Mutta tyttö kasvoi nyt luostarikoulussa
-rikasta ja ylhäistä sulhasta varten, maan vihollisten joukosta, isän
-seuratessa ylpeätä rendsborgilaiskreiviä ja odottaessa maan pelastusta
-ulkomaalaiselta. "Uutta rohkeutta, Sven Tröst!" kuiskasi aseenkantaja
-itselleen. "Esbern Snårekin uskalsi kosia kuninkaantytärtä."
-
-Näiden ajatusten kiitäessä nuoren isänmaallisen haaveilijan mielessä,
-oltiin juuri kuljettu niinkutsutun Esbern Snåren myllypadon
-ohi, silloin oli hän vähällä virittää iloisen taistelulaulun
-Esbernin kosimamatkasta Valdemarin sisaren luo, jota hän usein
-lauloi ollessaan iloisimmalla päällään. Mutta samassa hän kuuli
-voimakkaiden, syvien bassoäänien laulaman ruumisvirren tunkeutuvan
-suuresta metsätemppelistä. Ne olivat Sorön luostarin hurskaat
-cisternciensimunkit, jotka apottinsa johdolla tulivat kuninkaallista
-ruumista vastaan, ja nyt tervehtivät sitä syvillä, hurskailla
-virrensävelillä. Elämänhaluinen nuorukainen joutui äkkiä syvän
-surumielisyyden valtaan. Hän risti kätensä aivan tahtomattaan ja
-ajatteli kuollutta kuningasta sekä maan ja valtakunnan onnea ja
-kukoistusta, mitä hänkin ehkä oli uneksinut nuoruudessaan, ennenkuin
-tuli kunnianhimoiseksi ja turmeltuneeksi, ja kuinka nyt hukkaan
-menneen kuninkaallisen elämän petetty toivo ikäänkuin sulautui kumeaan
-hautajaislauluun ja luostarikirkon kellojen hautajaissoittoon, joka
-pian kaikui seudun kaikista hautajaiskirkoista. Salainen itsemoite
-sekaantui nuorukaisen surumielisiin mietteisiin kaiken inhimillisen
-korkeuden katoavaisuudesta. "Hm, minähän ratsastin kuitenkin viestiä
-tuoden hänen jälkeensä", kuiskasi hän itsekseen. "Vanha Arvi oli
-oikeassa -- Jumalan tuomiot ovat ihmeelliset."
-
-Kulkue oli jo joutunut luostarikirkolle, ja kuninkaan ruumis kannettiin
-keskimmäistä käytävää myöten kirkkaasti valaistulle pääalttarille,
-missä pysähdyttiin luostariuijien vahakynttilöineen asettuessa ruumiin
-ympärille, laulaen matalalla äänellä "Misere Dominen", kuolleen
-kuninkaan sielulle. Apotti lausui vapisevalla äänellä tavanmukaisen
-kirkollisen hautajaisluvun, heittäen kolme lapiollista multaa
-arkunkannelle. Senjälkeen vaikeni hän hetkeksi. Kun hän lopuksi taasen
-korotti äänensä, ei hän lausunut sanaakaan kuolleen kiitokseksi; mutta
-hän rukoili sydämellisesti ja totisesti hänen sielunsa rauhan puolesta,
-kehoittaen surevaa kuninkaanpoikaa rukouksella ja voimakkailla teoilla
-täyttämään suurten Valdemarien jälkeläiseen kohdistuneen isänmaan
-hiljaisen toivon. Hän viittasi Absalonin ja Esbern Snåren hautoihin,
-muistuttaen prinssiä ja kansaa ajasta, jolloin jalo ruhtinas ja hänen
-uskolliset rohkeat miehensä yhdistivät paloitetun Tanskan maan,
-ja Jumalan avulla pelastivat kansan ja valtakunnan perikadosta.
-Senjälkeen sulettiin ruumisarkku ja asetettiin se paikalleen alttarin
-taakse, kuningatar Eufemian ja hänen lapsensa hautojen viereen. Kun
-nyt prinssi Otto näki isänsä ruumisarkun äitinsä ja pikku sisarensa
-arkkujen välissä, vastapäätä huonossa huudossa olleen veljensä hautaa,
-paisuivat hiljaiset kyyneleet hänen silmissään virroiksi. Mutta apotin
-sanat olivat täyttäneet hänen sielunsa korkeilla kuninkaallisilla
-ajatuksilla, ja katsahtaessaan alas huomasi hän seisovansa suuren
-piispa Absalonin hautakivellä. Kunnioittavasti astui hän takaisin,
-nosti silmänsä vanhempiensa hautojen yläpuolella olevaan Kristuksen
-kuvaan, painaen yhteenliitetyt kätensä rintaansa vasten liikuttaen
-huuliansa. Sven Tröst, joka oli tunkeutunut kansanjoukon läpi kirkkoon,
-seisoi tänä hetkenä, lähellä prinssiä alttarikorokkeen takana. Hän ei
-saattanut nähdä prinssin kasvoja, eikä harrasta katsetta; mutta hänestä
-tuntui, kuin olisi enkeli kuiskannut Absalonin haudan yli: "Rauha ja
-armo kuolleille! Minä lupaan sinulle, Herra, vapauttavani Tanskan maan,
-tai kuolen ristin alla kunniasi puolesta!"
-
-Että nämä sanat eivät tulleet sankarin haudalta, kuten tuntui, vaan
-nuoren kuninkaanpojan huulilta, siitä oli Sven Tröst vakuutettu; ja
-kun kulkue lähti kirkosta lupasi hän sydämessään Jumalalle ja Pyhälle
-Neitsyelle, ettei hylkäisi prinssi Ottoa, ennenkuin hänen hurskas
-toiveensa Absalonin haudalla oli täytetty.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennenkuin prinssi seuraavana aamuna oli matkustanut Sorön luostarista,
-palatakseen uusien määräystensä mukaan Saxköpingiin, ilmoitti palvelija
-aseenkantajan, joka oli pelastanut hänen henkensä murhapolttoyönä,
-haluavan puhutella häntä.
-
-"Se on minulle vastenmielistä", vastasi prinssi, "en näe häntä
-mielelläni; erittäinkin täällä, missä vielä luulen näkeväni kulkueen
-isäni haudalla. Tiedän, että sielumessu tuolla on ilolaulu nuoren
-miehen korvissa -- mutta, kiittämättömäksi ei hän saa kutsua minua.
-Anna hänen tulla."
-
-Marski meni hakemaan Sven Tröstiä. Prinssi seisoi apotin suurimmassa
-huoneessa, niinkutsutussa uudessa piispantuvassa, jonka sanottiin
-olevan samalla paikalla, missä vanha piispantupa oli sijainnut ennen
-luostarin paloa ja missä piispa Absalon oli kuollut. Lieden yläpuolella
-riippui suuren piispan ja sotapäällikön muotokuva luonnollista
-kokoa. Aseenkantaja jäi muutamiksi hetkiksi seisomaan kynnykselle
-ja oli jo pari kertaa tervehtinyt prinssiä, ilman että tämä oli
-kääntynyt häntä kohti. Lopuksi yskähti hän hieman kärsimättömästi
-uudistaen tervehdyksensä. Prinssi kääntyi nyt katsoen häneen
-vakavasti ja nyökäyttäen päätään. "Vai niin, oletko sinä täällä",
-sanoi hän astuen askeleen lähemmäksi, alakuloisilla kasvoillaan
-ystävällisyyden ja pidätetyn harmin sekainen ilme. "Minä olen sinulle
-kiitollisuudenvelassa", hän sanoi. "Tiedän sen, mutta kuinka suuri
-velkani on, sitä ei tiedä vielä kukaan meistä. Nuori mies, olet
-pelastanut henkeni, mutta minkä arvoinen se on, sen saa aika osoittaa.
--- Katso tätä miestä!" hän viittasi piispa Absalonin kuvaa. "Olisipa
-minulla tuollainen mies rinnallani, voisin kai tehdä jotakin Tanskan
-hyväksi ja sinä ehkä olisit pelastanut tärkeän elämän."
-
-"Minä toivon niin; olen siitä iloinen ja ylpeä, jalo herra prinssi",
-vastasi Sven Tröst. "Mutta minä en tullut tänne muistuttaakseni teitä
-siitä. Elkää luulko, että olen seurannut jälkiänne kuin velkoja
-saadakseni maksun velasta, josta mainitsitte. Minä olisin temmannut
-teidät tulesta, vaikka olisitte ollut veriviholliseni ja halvin
-palvelijani -- en olisi tahtonut antaa itse kuninkaankaan palaa
-elävänä."
-
-"Vai niin! Eipä olisi voinut odottaa niin paljon sinulta, mielesi ei
-ollut kovinkaan ystävällinen häntä kohtaan", keskeytti hänet prinssi,
-hienoilla haaveellisilla kasvoillaan katkeruuden ilme. "Elävältä
-poltetuksi et olisi kuitenkaan tahtonut tuomita häntä? Viemällä hänen
-verivihollisiltaan sanan kavaltajille, olet kai itse hankkinut kipinän
-paloon, mistä pelastit minut, mutta joka oli syynä onnettoman isäni
-kuolemaan."
-
-"Luulenpa itsekin samaa, herra prinssi, ja melkein kadun sitä nyt,
-kuitenkin eniten teidän itsenne ja sen vihan vuoksi, jota kannatte
-sydämessänne minua kohtaan. Mutta minä olin sokea ase toisten käsissä,
-ja pahan, mihin tietämättäni olen ehkä syyllinen, tahdon sovittaa;
-siksi tulin minä tänne. Tahdon tehdä teille tarjouksen, herra prinssi.
-Käskekää käsivarttani ja hevostani, kunnes olette voittanut Tanskan
-kruunun. Sitten voitte, jos tahdotte, tuomita minut kuolemaan,
-sanoista, jotka lausuin teidän isästänne ja viestistä, jonka vein hänen
-vihollisilleen."
-
-Prinssi hätkähti ja katseli ihmetellen aseenkantajan avomielisiä
-kasvoja "Näkisit siis mielelläsi minut Tanskan valtaistuimella. No
-niin, sitä varten olen syntynyt ja kasvatettu. En yhtäkään käsivartta
-ja hevosta tahdo halveksia, kunnes sortajamme tunnustavat minun ja
-kansan oikeuden. Sinä olet aseenkantajani Sven Tröst; mutta tästälähin
-näet minut ainoastaan silloin kun annan kutsua sinua."
-
-"En tahdo palvella teitä rahan ja leivän edestä, herra prinssi, vaan
-omasta halustani ja kunnian vuoksi", vastasi nuorukainen ylpeästi ja
-rohkeasti. "Jos kasvoni eivät teitä miellytä, täytyy minun alistua
-siihen. Mutta jos teillä on joku tehtävä minulle, niin sanokaa.
-Mieluimmin haluaisin että se olisi jotakin rohkeutta vaativaa, jotakin,
-joka voisi olla maalle ja teille hyödyksi."
-
-"Hyvä, koska tahdot palvella minua kunnian vuoksi, tahdon kuitenkin
-maksaa hieman palkastasi edeltäpäin", sanoa prinssi katsoen häneen
-lipeän päättävästi. "Jos pidät herttua Oton luottamusta kunniana, niin
-anna heti satuloida hevosesi. Muutamien laalantilaisten ratsumiesteni
-kanssa saatat sinä minun uskolliset lähettilääni veljeni ja lankona
-Brandenburgin markkreivin luo. Rovasti Gerlack ja kaniikki Gottfried
-odottavat refektoriumissa määräyksiäni. Heidän onnellisesta matkastaan
-riippuu minun ja Tanskan toivo. Tämän uskon minä nyt sinun huostaasi,
-ynnä molempien kunnianarvoisten henkilöiden hengen ja turvallisuuden.
-Te saatte suojeluskirjeen kreivi Juhanalta; mutta jos joudutte kreivi
-Gerhardin käsiin, voi se teille maksaa henkenne ja minulle kaiken avun
-toivon."
-
-"On enemmän kysymyksessä kuin te ja me, herra prinssi", vastasi Sven
-Tröst. "On kysymyksessä Tanskanmaa, kuten huomaan. Saatte nähdä minun
-ymmärtävän antaa arvoa luottamukselle ja kunnialle, jota osoitatte
-minulle. Onko teillä muuta käskettävää?"
-
-"Ei!" vastasi prinssi rypistäen otsaansa, kun sielumessu taas
-kaikui luostarieteisen läpi kirkosta. "Mene marskin luo, hän antaa
-sinulle lähempiä määräyksiä -- matkusta Jumalan nimeen!" lisäsi hän
-lempeämmin, "ja palaa onnellisesti hyvän sanoman kera". Näin sanoen
-viittasi prinssi häntä poistumaan. Sven Tröst lähestyi kuitenkin
-ensin avomielisen osanottavasti, sanoakseen nuorelle ruhtinaalle
-pari ystävällistä sanaa jäähyväisiksi ja ehkäpä saadakseen itsekin
-sydämellisemmän hyvästijätön. Prinssi vastasi hänen kylläkin
-tuttavalliseen lähentelemiseensä astumalla askelen taapäin ja uudisti
-vaieten, vaikkakin tyynesti ja lempeästi viittauksen.
-
-Sven Tröst ei viivytellyt enempää. Hän näki jälleen prinssin
-kasvoilla arvokkuuden ja majesteetin, jonka hän oli havainnut Pietari
-Vitfeltin puutarhassa, sinä aamuna, jolloin hän oli lausunut nuo
-rohkeat sanat hänen isästään. "Näitä sanoja ei hän kuitenkaan koskaan
-unohda", ajatteli hän itsekseen poistuessaan ja kunnioittavasti
-tervehtiessään. Ennenkuin sielumessu kuolleen kuninkaan kunniaksi
-oli luettu loppuun Sorön luostarikirkossa, istui Sven Tröst ratsunsa
-selässä mukanaan kuusi reipasta laalantilaista panssariin puettua
-ratsumiestä, ynnä kaksi hengellistä herraa välissään. He ratsastivat
-reippaasti luostariportista ulos, tervehtivät prinssiä, joka seisoi
-apotin seurassa avatun ikkunan ääressä, viitaten heille vakavasti
-jäähyväisiksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli lämmin päivä. Yöllä kohosi raju ukkosmyrsky; Langelannin ja
-Fennernin välillä ajautui eräs laiva kohti Holsteinin rannikkoa.
-Sven Tröst ja molemmat hengelliset herrat seisoivat kannella. Jos ei
-tahdottu hukkua aavalle merelle, täytyi täältä etsiä maata, huolimatta
-marskin ankarista kielloista. Ennen aamun valkenemista ajoi alus maalle
-Kolbergin nummen lähellä. Suurilla ponnistuksilla pelastuivat kuitenkin
-ihmiset ja hevoset. Rajuilma oli ohi. Aurinko nousi Kolbergin nummen
-takaa. Alus oli jo uponnut; mutta Sven Tröst ja hänen seurueensa olivat
-vahingoittumattomina nummella.
-
-"Erittäin huonoja ja arveluttavia enteitä, kunnioitettava herra
-præpositus", sanoi Riben kaniikki, nousten läpimärkänä hevosen selkään.
-"Suokoon Jumala, että loppu ei olisi alun kaltainen!"
-
-Rovasti vaikeni sangen arvelevan näköisenä, antaen auttaa itsensä
-konkarinsa selkään meriveden vuotaessa vaatteistaan.
-
-"Olkaa rohkealla mielellä, kunnioitettavat herrat", sanoi Sven Tröst,
-pudistaen veden itsestään kuin villisorsa. "Nyt meillä on kova maa
-hevostemme jalkojen alla, ja ainoastaan saksalaisten läpi on meidän
-murtauduttava. Se on aina kuitenkin parempi kuin taistella vasten merta
-ja myrskyä ja itse Herramme mahtavia enkeleitä -- olin vähällä sanoa --
-pyhä Neitsyt antakoon minulle anteeksi, jos se oli synti."
-
-"Olisipa Kaikkivaltias vastassamme, niin matkamme olisi totisesti
-turha, nuori mies", sanoi rovasti vakavan arvokkaasti. "Ne eivät
-ole pilkan asioita. Lähinnä Jumalaa ja pyhää neitsyttä kiitän minä
-pelastuksestani sinun kevytmielistä reippauttasi, nuori hurjimus.
-Jollet olisi heittänyt nöyryyttä syrjään, ja vetänyt minua maalle
-niistä muutamista hiuksista, joita en ole uhrannut pyhälle säädylleni,
-en voisi nyt kehoittaa sinua tulevaisuudessa suurempaan kunnioitukseen
-Herran palvelijoita ja heidän esimiestään kohtaan."
-
-"Olisitteko tahtonut, että olisin antanut teidän hukkua,
-kunnioituksesta kultaisia niskahiuksianne kohtaan, hurskas herra?"
-kysyi Sven Tröst pidätetyn ivallisesti.
-
-"Eipä niinkään, poikani; mutta ennenkuin uskalsit tuota häväisevää
-temppua, olisi sinun pitänyt pyytää anteeksi suojeluspyhältäni."
-
-"Sen rukouksen kestäessä olisitte te kunnianarvoisa isä, hukkunut kuin
-jauhosäkki. Teillä mahtaa olla kummallinen suojeluspyhimys, jos hänellä
-on jotakin sitä vastaan, että autan häntä henkenne vaalimisessa,
-erittäinkin, jollei hän halua hankkia itselleen vaivaa."
-
-"Voi, meidän turmeltuneen nuorisomme hurskaus näyttää nykyään
-hurjalta!" huokasi rovasti latinaksi oppineelle virkatoverilleen.
-"Herra kanonikus, jos voisitte pelastaa tämän nuoren miehen sielun,
-olisi se minulle mieluista. Minulla on nyt muuta ajateltavaa, ehkä
-vilustun tämän aamukylvyn jälkeen."
-
-Ratsastettiin hyvää vauhtia nummen yli että jouduttaisiin niin
-pian kuin mahdollista holstenilaisten estämättä Mecklenburgin
-rajalle. Haaksirikkoiset merimiehet Korsöristä etsivät ensimäisen
-kalastajakylän, mutisten arvelevasti, ett'ei ollut hyvä olla pappeja
-mukana myrskyssä, jolleivät he olleet niin hurskaita, että voivat pitää
-kurissa rajuilman. Matkustajat eivät olleet kaukana Lübeckin alueen
-rajalta, kun he eräänä iltana näkivät suuren joukon holsteinilaisia
-ratsumiehiä ratsastavan rajaa kohti Segebergin tietä myöten.
-
-"Katsokaa", huudahti Sven Tröst. "Varmaankin he ovat ritari Hartvigin
-väkeä."
-
-"Gerhardin verisiä kätyrejä!" huudahti kaniikki pelästyen.
-
-"Pojan murhaaja!" mutisi pastori tehden ristinmerkin. "Hänen väkensä ei
-varmasti armahda Jumalan, eikä prinssin palvelijoita."
-
-"Ne ovat jo katkaisseet tiemme rajalle", huomautti aseenkantaja. Kaikki
-pysähtyivät pelästyneinä ja neuvottelivat, mitä nyt olisi tehtävä.
-"Minä tahdon neljän reippaan palvelijan kanssa viedä heidät harhaan,
-sillä välin kun te muut kuljette rajan yli", sanoi hän. Ei ollut pitkiä
-aikoja arvelemiseen ja annettiin hänen ratsastaa neljän miehen kera
-edeltäpäin. Molemmat toiset jäivät rovastin luokse, ja ribeläinen
-kaniikki ratsasti tiedustelemaan, mutta tuli pian aivan hengästyneenä
-takaisin. "Kiiruhtakaa täältä herra rovasti", huusi hän. "Tie on vapaa,
-mutta nuorta uskalikkoa -- häntä kai emme koskaan enää näe. -- Herramme
-palkitkoon häntä hulluudestaan. Vahinko, ettemme voineet valmistaa
-häntä paremmin kuolemaan. Hän sopii totisesti paremmin tähän hurjaan
-maailmaan kuin mihinkään muuhun."
-
-Rovasti seurasi nyt ribeläistä kaniikkia, saapuen pian onnellisesti
-rajan yli. He jatkoivat matkaansa yöhön saakka Lübeckiläisen alueen
-halki. Usein he pysähtyivät katsomaan taakseen, mutta Sven Tröstiä
-ja hänen neljää seuralaistaan eivät he nähneet. Hiljaisena keskiyönä
-alkoivat molemmat hengelliset herrat laulaa hurskasta latinalaista
-pyhiinvaelluslaulua, joka sisälsi rukouksia niiden puolesta, jotka
-kuolivat matkalla, tai jotka äkkinäinen ja väkivaltainen kuolema
-tempasi syntiensä keskeltä. Mutta, ennenkuin Sven Tröstin ja hänen
-seuralaistensa sielumessu oli loppuun laulettu, kuului heidän
-takaansa kavion kapsetta ja iloista laulua. He olivat iloisesti
-yllätettyjä, nähdessään aseenkantajan palaava laalantilaisineen,
-jotka, sikäli kuin saattoi nähdä, olivat elossa ja hyvällä tuulella.
-Laalantilaiset kertoivat heti, kuinka he olivat heittäneet kuperkeikkaa
-holsteinilaisten kanssa lähellä Segebergin järveä ja väliin
-miekkailleet, väliin ratsastaneet kilpaa heidän kanssaan, kunnes
-ratsumiehet lihavine marskimaanhevosineen olivat väsyneet leikkiin.
-Sven Tröstin asetakki oli sotanuijan repimä, ja kirjailtu kyyhkyläinen
-hänen koreassa hatussaan riippui repaleisena hänen kasvoillaan. "Se,
-joka teki tämän, sai maksaa sen kalliisti", sanoi hän, "se lurjus
-tuskin avaa enää silmiänsä tässä maailmassa, ja jos edelleen saisin
-määrätä hänen kohtaloaan, en päästäisi häntä kiirastulesta ennenkuin
-hattu olisi jälleen ehjä."
-
-"Onpa onni, maanmies, ettei sinusta tule piispaa tai paavia", sanoi
-kaniikki. "Sinusta tulisi aivan liian ankara herra eläville ja
-kuolleille. Onko oikein lyödä ihminen kuoliaaksi ja sitten vielä
-lisäksi toivoa hänen sielulleen rauhattomuutta ja ainoastaan repaleisen
-hatun vuoksi."
-
-"Maatkoon hän sitten mielellään rauhassa", vastasi asemies. "Mutta
-hurskas herra, ette tiedä, minkä arvoinen se hattu on. Ette varmaankaan
-tahtoisi lukea sielumessua viholliselle, joka repii rikki pyhän
-neitsyeen kuvalla ja merkillä koristetun temppelilipun."
-
-"Ethän vain tahtone verrata halpaa maallista vaatekappaletta pyhään
-palladioon?" sanoi rovasti. "Sinä olet nuori, rakastunut narri
-ja harjoitat epäjumalanpalvelusta sydämmessäsi maallisilla ja
-omatekoisilla muistoilla lihan maailmasta."
-
-"Tämän epäjumalanpalveluksen antaa kyllä Herramme minulle anteeksi. En
-vaihtaisi tätä hattua kaikkien 11,000 neitsyen pyhiin jäännöksiin",
-jatkoi asemies rohkeasti, "Neidosta, joka sen ompeli, tulee ehkä
-kerran pyhimys -- jonka kuitenkin Jumala estäköön olin vähällä sanoa.
-Ennenkuin taas näen hänet, täytyy ihmeitä tapahtua Tanskan maassa",
-lisäsi hän puoliääneen. "Mutta ellei meillä kaikilla olisi toivoa,
-näyttäisivät asiat pahoilta."
-
-Matkan tarkoituksesta ei nuori asemies tiennyt muuta, kuin mitä
-oli saattanut arvata prinssin vakavista lausunnoista. Molemmat
-hengelliset herrat vaikenivat salaperäisesti kaikista tärkeistä
-asioista, keskustellen usein latinaksi. Rovasti Gerlack oli erittäinkin
-suljettu; hänen arvokas ilmeensä ilmoitti itseensätyytyväisen varmuuden
-tehtävänsä tärkeydestä ja omasta kelvollisuudestaan viisaudella
-suorittamaan valtiomiehen tehtävän. Hän näytti joskus katselevan nuorta
-asemiestä jonkunlaisella epäluulolla. Ribeläinen kaniikki Gottfried
-oli nuorempi mies, jolla oli vilkkaampi ja avomielisempi luonne;
-hän puheli mielellään nuorten maamiestensä kanssa heidän rakkaasta
-"Cimberlandista", noudattaen vastenmielisesti umpimielisyyttä, mihin
-rovastin valtiomiehen katse ja varovainen käytös näyttivät velvoittavan
-häntä.
-
-Kaikki toivoivat nyt hartaasti lepoa, ja rovasti mainitsi siitä, aivan
-tarpeettomasti, latinaksi virkaveljelleen.
-
-"Kunnianarvoiset herrat, koska te olette niin vahvoja latinassa,
-voisitte te auttaa minua selvittämään pari latinalaista ja lisäksi
-vääristeltyä sanaa", sanoi asemies puoleksi leikillisen, puoleksi
-vakavan näköisenä. -- "Mitä merkitsee Dei gratia?"
-
-"Jumalan armosta", vastasi rovasti. "Niin paljon latinaa ymmärtää kai
-yksinkertaisinkin maallikko."
-
-"Ja Domicel Dan?" kysyi asemies edelleen. "Se on kai tohtorilatinaa.
-Merkitseekö se Tanskan maan herraa? Vaiko ainoastaan sitä, joka odottaa
-tulevansa siksi?"
-
-"Prinssi Oton sinetti!" huudahti rovasti säikähtyneenä kopeloiden
-kädellään takkinsa taskua. "Mitä ihmettä tämä Merkitsee. Nuori mies,
-missä olet lukenut tämän kirjoitukin? Ja missä, on itse sinetti.
-Minulla ei ole sitä -- Jumala auttakoon meitä. Ilman sitä on matkamme
-turha."
-
-"Valtioviisas herrani, kun teillä on niin tärkeä kalleus mukananne
-matkalla", vastasi asemies, "ei teidän olisi pitänyt pudistaa sitä
-meriveden mukana Kolbergin nummelle. Jos tahdotte rehellisesti sanoa
-minulle, mitä latinalainen kirjoitus merkitsee ja mitä sinetillä
-tehdään, niin luulenpa kyllä että löydämme vielä aarteen."
-
-"Jos sinulla on prinssin salainen sinetti, niin taivaan tähden tuo se
-esiin!" sanoi rovasti pysähtyen ja ojentaen kätensä. "Anna se tänne!
-niin saat tyhmät kysymyksesi anteeksi. Poikani, sinä ymmärrät yhtä
-vähän valtioviisautta kuin latinaa. Jos prinssi jo olisi kutsunut
-itseänsä Tanskanmaan herraksi: ja kuninkaaksi Jumalan armosta, olisin
-minä puolustanut sitä; mutta domicellus merkitsee ainoastaan junkkeria
-eli prinssiä, joka hän todellisuudessa on. Miksi hän ei vielä ole
-tullut ulkonaisesti muuttuvassa maailmassa, sitä hän on jo Jumalan
-armosta korkean syntyperänsä kautta, ja siksi kai pitäisi hänen kutsua
-itseänsä, kun on kysymyksessä hänen ja valtakunnan paras. Missä on
-sinulla sinetti?"
-
-"Tässä, korkeasti oppinut herra", vastasi asemies ojentaen rovastille
-pyöreän metallisinetin. "Katsokaas, en olisi mielelläni tahtonut sen
-merkitsevän herraa, sillä jos hän olisi ilman laillista vaalia ja
-nimittämistä kutsunut itseänsä maan herraksi, olisin pitänyt häntä
-narrina ja lörpöttelijänä ja hävennyt suuria ajatuksia, joita minulla
-hänestä on. Sanokaa nyt minulle myös mihin sinettiä käytetään. Hän ei
-toki koskaan antane sinetillään vahvistaa muuta kuin --"
-
-"Anna sinä hänen ja meidän pitää siitä huolen!" keskeytti hänet
-rovasti ylpeän näköisenä piilottaen sinetin povelleen. "Mitä sinä
-kokematon nuorukainen ymmärtäisit valtioasioista. Juutilaisissa
-ritarilinnoissa opitaan liian aikaisin ajattelemaan kuninkaanvalaa ja
-olemaan kuninkaiden ja ruhtinaiden holhoojina." Molemmat vaikenivat
-nyt tyytymättömän näköisinä ja etsittiin yöpymispaikka, jatkaakseen
-seuraavana päivänä tärkeää matkaa.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Lähellä Brandenburgin rajaa Uckerin virran ja järven, rannalla,
-sijaitsi Prentzlovin kaupunki, monine vihreine puutarhoineen sekä
-markkreivillinen linna, joka torneineen kuvastui järveen. Eräänä
-elokuun viimeisenä päivänä ratsasti puiston läpi, lähellä Prentzlovin
-linnaa, suuri ruhtinaallinen metsästysseurue, johon prinssi Oton
-lanko, markkreivi Ludvig, otti osaa, yhdessä vieraansa saksalaisen
-ritarikunnan suurmestarin kanssa, ynnä joukko herroja ja ritareja
-keisarin hovista. Markkreivin ja saksalaisen suurmestarin välissä
-ratsasti nuori tanskalainen prinssi Valdemar, pyöritellen hevostaan
-naurun ja iloisen pilan kaikuessa. Sven Tröst oli myös ruhtinaallisten
-asemiesten seurassa. Hän oli oleskellut jo muutamia viikkoja linnassa,
-näkemättä vielä prinssiä lähempää, tai ilman että tämä olisi
-huomannut hänet. Hän ei kuitenkaan nähnyt ensi kertaa tätä prinssi
-Oton nuorempaa veljeä. Kaksi vuotta aikaisemmin oli hän nähnyt hänen
-pakenevan Loheden taistelusta Dannevirkessä haavoittuneen isänsä
-kanssa, sillävälin kuin toinen veli joutui vangiksi ja toinen makasi
-kuolettavasti haavoitettuna. Prinssi oli silloin puolikasvuinen
-poika ja pakeni kasvoillaan melkein samanlainen kevytmielinen ilme,
-joka hänellä nytkin oli ratsastaessaan metsästykseen, yllään uusi
-komeileva surupuku. Kahtena viimeisenä vuotena hän oli huomattavasti
-kehittynyt, mutta näytti täällä lankonsa hovissa mitä suruttomimmassa
-iloisuudessa kuluttavan nuoruutensa, ilman ainoatakaan vakavaa
-ajatusta. Prinssi harrasti vain jokapäiväisiä huvituksia, vähääkään
-välittämättä huomispäivästä. Se että isän kuolema ei syvemmälle
-vaikuttanut hänen sydämeensä ja, että hän niin vähä näytti ajattelevan
-Tanskan sekaista ja surkeaa tilaa, olivat herättäneet Sven Tröstissä
-niin ratkaisevan ylenkatseen nuorta prinssiä kohtaan, että hän ei
-edes kertaakaan koettanut herättää hänen huomiotaan, tai hankkia
-tilaisuutta sanoakseen hänelle pari sanaa veljensä sankarillisista ja
-vakavista aikeista. Tällä metsästysretkellä tuli hän usein prinssin
-läheisyyteen ja oli hänellä oiva tilaisuus tarkastaa hänen olentoaan
-ja käytöstään. "Ei, mutta katsoppas kuinka kohtelias!" kuiskasi Sven
-Tröst eräälle laalantilaisista ratsumiehistä, jonka kanssa hän oli
-tullut tuttavalliseksi matkalla. "Hän tulee riivatuksi kuin isänsä,
-paitsi juromaisuudessa. Katsos vain, eikö hän jo samalla lailla vilkuta
-viekkaasti vasenta silmäänsä. Ei, kylläpä pidän prinssi Ottoa paljon
-parempana. Hänen avomielisestä vakavasta katseestaan voi heti nähdä
-mitä hän tarkoittaa, olkoonpa hän sitten paha tai hyvä. Voit luottaa
-siihen, että hänellä on kymmenen kertaa parempi sydän, vaikka tämä
-prinssi onkin hieman viekkaampi."
-
-"Meidän nuori herttuamme on sekä hurskas että ymmärtäväinen", vastasi
-laalantilainen, "ja hänellä on sydän oikealla paikalla, siitä voin
-panna kaulani pantiksi. Hän kuuluu eniten muistuttavan autuasta
-kuningatarta, joka oli niin kaunis. Mutta tulkoonpa hän keneen tahansa,
-niin tahdomme me laalantilaiset nyt uskaltaa hänen puolestaan henkemme
-ja veremme viimeiseen saakka. Niin kauan kuin Jumala suo prinssi Otolle
-ikää, emme ketään muuta kuningasta tahdo maahan."
-
-"Sen sanon minäkin", sanoi Sven Tröst. "Mutta mitä apua voi hän
-luulla saavansa täältä? Mitähän nämä keisarin herrat mahtavat haluta?
-Ja hurskas suurmestari -- hän hiipii täällä ympäriinsä kuin kissa
-kuiskutellen kaikille korkeille herroille korvaan. Nuorelle prinssille
-näyttää hänellä olevan paljo uskottavaa. Prinssin pitäisi varoa
-itseään heidän tempuiltaan. Pelkäänpä, että he antautuvat liika paljon
-tekemisiin lankonsa ja keisarin kanssa, luottaen liian vähän maan omiin
-uskollisiin miehiin."
-
-"Sen ymmärtänee kai prinssimme paremmin kuin kukaan meistä", vastasi
-laalantilainen ratsumies sydämellisellä luottamuksella. "Mutta olisinpa
-iloinen, jos pian taas olisimme kotona nuoren herttuamme luona. Ylpeitä
-saksalaisia palvelijoita ymmärrän ainoastaan puoleksi; niin paljon olen
-kuitenkin ymmärtänyt: he luulevat meidän tulleen tänne ostamaan Tanskan
-maalle ja kansalle saksalaista rohkeutta ja miehuutta, kuten tapahtui
-kuningas Kristofferin aikana. Uskokaa pois, se on harmittanut minua
-sydänjuuria myöten."
-
-"Niinpä juuri", puhkesi Sven Tröst innokkaasti puhumaan. "Saatpa nähdä,
-että se on laulun loppu. Olisinpa ajatellut sitä, ennenkuin ratsastin
-Soröhön, sekä mennyt toista tietä ja heittänyt kaikki junkkarit ja
-Kristofferinpojat paholaisen valtaan."
-
-Nyt kuului metsästyshuutoja ja Sven Tröst unohti metsästysintonsa
-vuoksi siksi päiväksi isänmaalliset huolensa.
-
-Kun illalla palattiin puiston läpi, oli prinssi Valdemarin hevonen
-jollain tavoin vahingoittunut, jonka vuoksi prinssi ratsasti hitaasti
-metsästysseuran jäljessä säästääkseen kaunista eläintä. Hän tuli
-senvuoksi ratsastaneeksi lähellä Sven Tröstiä, joka laalantilaisten
-palvelijoiden seurassa kulki metsästyssaaliin mukana. Prinssi kuuli
-heidän puhuvan tanskaa ja tuli tarkkaavaksi. "Vai niin, herra veljeni
-lähetystö!" sanoi hän tanskaksi kääntyen Sven Tröstin puoleen. "Teille
-on nyt tullut kiire siellä kotona. Koska näitte veljeni viimeksi?"
-
-"Kolme viikkoa sitten Sorössä, herra junkkari", vastasi Sven Tröst.
-"Näin hänet suuren piispa Absalonin kuvan vieressä ja vakavissa
-ajatuksissa Tanskan maan pelastamiseksi. Se tapahtui pari päivää isänne
-hautajaisten ja viimeisen hetken jälkeen."
-
-Prinssin iloinen katsanto hävisi äkkiä; hän rypisti otsaansa tarkastaen
-aseenkantajaa terävällä katseella. "Sinä et tule käyttäytymisen
-koulusta, etkä keisarin hovista huomaan minä", sanoi hän hillityllä
-kiivaudella. "Jollei se olisi koulu, jonka itse aion läpikäydä,
-olisin helposti voinut antaa sinulle juutilaisen härkäkauppiaan
-vastauksen tällä älyttömällä piiskalla." Hän läimäytti samalla
-metsästysruoskallaan. "Isäni viimeisestä hetkestä en sinulta kysynyt;
-kuten kyllä huomaat koetan parhaani unohtaakseni sen. Enkö näytä
-happaman näköiseltä, maamies?" jatkoi hän iloisella äänellä. "Minä en
-pidä hyödyttömästä surusta, ymmärrätkö; ja jos minä ajattelisin kaikkia
-onnettomuuksia, joita siellä kotona tapahtuu, niin saisin harmaita
-hiuksia ennen partaa. Mikä on nimesi? Olen nähnyt sinut ennen. Missä se
-tapahtui?"
-
-"En tiedä, pidättekö kohteliaana, että muistutan teitä siitä, herra
-junkkari", vastasi aseenkantaja, katkerasti hymyillen. "Pyhän Antin
-päivänä on siitä kaksi vuotta kun minulla oli kunnia --"
-
-"-- nähdä minun lapsenselkäni, tarkoitat kai, ja se tapahtui
-toisenlaisella metsästysretkellä kuin tällä", keskeytti hänet prinssi
-kevyen leikillisellä äänellä. "Se oli ensimäinen suuri pojankujeeni;
-se on totta: kun pojat tahtovat leikkiä sankaria käy hullusti. Et kai
-tahtone, että häpeäisin sitä, ett'en antanut ottaa itseäni vangiksi
-tai lyödä itseäni kuoliaaksi, kuten vanhemmat veljeni? -- Sen tempun
-voin kyllä tehdä aikanani heidän esimerkkinsä mukaan. Sinä olit se
-reipas aseenkantaja, joka seurasi Stig Antinpojan lippua", jatkoi hän.
-"Muistan kyllä sinut. Sano terveisiä herrallesi. Siitä päivästä ehkä
-vielä kerran kiitän häntä."
-
-"Ritari Stig Björholmasta ei ole enää herrani, jalosukuinen junkkari.
-Senjälkeen, kun hän muutti väriä ja rupesi Rendsborgin kreiville
-marskiksi, olen ratsastanut vain yhdellä hänen asiallaan -- ja se oli
-viimeinen."
-
-"Se on totta, hän on muuttanut puoluetta. Katsokoon itse, mitenkä hän
-sitä tekoa puolustaa", sanoi prinssi vakavana. "Siitä voi kyllä tulla
-pulmallinen seikka hänelle, jos vain lehti kääntyy. Mutta te siellä
-kotona teette hänelle väärin. Viisas mies, kuten Stig Antinpoika,
-tietää aina mitä tekee. Hän osaa kyllä vastata puolestaan, kun aika
-joutuu."
-
-"Onpa tosiaan aika jokaisen tanskalaisen osoittaa kuka hän on ja
-vastata nimestään", huudahti aseenkantaja innoissaan. "Jollette nyt
-seuraa meitä, herra junkkari, auttamaan rohkeata veljeänne pelastamaan
-maata ja valtakuntaa?" -- --
-
-"Kenen luulet minun olevan?" kysyi prinssi nauraen. "Luuletko minun
-olevan satujättiläisen, jolla on puoli miljoonaa käsivartta? Ei, jos
-veljeni tahtoo tehdä ihmetöitä, anna sinä hänen koettaa onneansa ja
-pitää yksin kunnia. Onhan hän vanhin ja viisain, ja hänethän tahdotte
-siellä kotona kuninkaaksi. Minä tahdon nähdä hieman maailmaa ja oppia
-jotakin. Sota ja valtiotaito ovat myöskin asioita, joita täytyy oppia;
-mutta kaikki vaatii aikansa, ja huomenna on myöskin päivä. Aikanani
-voin kyllä tehdä itseni narriksi ja mitellä voimiani suuren kreivi
-Gerhardin kanssa --"
-
-"Kutsutteko tekin häntä suureksi, herra prinssi? Luulin hänen olevan
-sitä ainoastaan saksalaisen suussa."
-
-"Ellei hän ole sitä juutilaistesi suussa, on hän sen pian näyttävä
-teille", vastasi prinssi nauraen. "Mutta mikä oli kuuluisa nimesi?
-Enhän saanut kuulla sitä."
-
-"Mitä kiitokseen tulee, niin uskallan olla eri mieltä urotöistä ja
-odottaa toistaiseksi. Muuten on nimeni Sven Tröst."
-
-"Vai niin, nimi kuuluu kyllä hyvältä, mutta se on kai vain
-haukkumanimi, joka on annettu sinulle pilalla, teidän kohteliaan
-tapanne mukaan siellä kotona."
-
-"Niin antoi isäni hyvässä toivossa kastaa minut", vastasi aseenkantaja
-närkästyneenä. "Kuitenkin Herra tietäköön, että minulla on ainoastaan
-vähän lohdutusta vielä. Kun kerron maanmiehilleni, kuinka kevyeltä
-kannalta otatte maan suuren hädän ja kurjuuden, eivät he myös varmasti
-odota suurta lohdutusta teiltä, jalosyntyinen junkkeri."
-
-"Taaskin juutilaista kohteliaisuutta", vastasi prinssi ylpeästi
-hymyillen. "Tahdot varmaankin saada minut unohtamaan kuka olen,
-kurittaakseni sinua hienon kasvatuksen puutteesta. Olet kai oppinut
-ratsastamaan. Näytä minulle nyt taitoasi. Ratsasta neliä jahtikeihääni
-kantaman ulkopuolelle -- ja ole huomenna takaisin siellä, mistä olet
-tullutkin. Tietääkseni olette te valmiit täällä. Kun kerran uudelleen
-tapaamme, saamme nähdä, kuka parhaiten vastaa nimestään." Näin
-sanoen nyökäytti prinssi hänelle kokolailla lempeästi jäähyväisiksi.
-Sven Tröst tervehti häntä salaisella suuttumuksella karauttaen
-nuolennopeudella hänen ohitsensa puiston läpi.
-
-"Kuka on antanut teille tuon juutilaisen härkämullikan johtajaksi?"
-kysyi prinssi kääntyen laalantilaisen palvelijan puoleen, joka ratsasti
-lähinnä häntä, sama jonka kanssa Sven Tröstillä oli tapana jutella.
-
-"Oma herttuamme, teidän herra veljenne, ylpeä junkkari", vastasi
-laalantilainen. "Ja se täytyy meidän myöntää, ett'ei hän olisi voinut
-antaa meille reippaampaa johtajaa, niin nuori kun hän onkin. Hän ei
-ole koskaan neuvoton ja pelkää yhtä vähän tapella kuin lausua julki
-ajatuksensa."
-
-"Sepä vasta on Sven Tröst, jolla on sekä nokka että kynnet", sanoi
-prinssi pilkallisesti hymyillen. "Mutta lohdutuksella, jota tarvitsette
-siellä kotona, täytyy olla pää nokkana ja jotain muuta kynsinä kuin
-lyhyt miekka."
-
-"Meidän oikea toivorikas lohdutuksemme ei ole ilman päätä, herra
-junkkeri", vastasi laalantilainen "eikä häneltä Jumalan avulla tule
-puuttumaan myöskään aseita ja avustusta, sillä lähinnä Herraamme ja
-pyhää Knuutia, on teidän jalo herra veljenne kaikkien tanskalaisten
-toivo ja lohdutus."
-
-"Oletpa nopsa mies. Mikä on nimesi?"
-
-"Knuut Låle, jalosukuinen herra; ja toivon ettei hyvä pyhimyskaimani
-ota kättänsä pois minusta eikä maastani ja kansastani, koska hän
-kuitenkin on lähinnä peräsintä Herramme luona."
-
-"Sinäpä olet vahva uskossa, maanmies; siinä olet oikeassa", sanoi
-prinssi hymyillen samalla pilkallisella tavalla. "Jos kaikki olette
-sitä uskoa, ei maalla ja valtakunnalla ole mitään hätää. Pyhä Knuut
-oikealla sivullaan on veljeni kyllä selviytyvä kaljusta kreivistä,
-kuten häntä kutsutte."
-
-"Ah, jospa se olisi pyhän Knuutin ja Herramme tahto, nuori herra!"
-huudahti laalantilainen. "Silloin olisi yhdentekevää, vaikka te ette
-olisikaan samaa mieltä."
-
-"Ei, mutta katsoppas vain!" huudahti prinssi vakavana, katsoen
-tarkasti Knuut Lålea. "Luuletko ymmärtäväsi, koska tarkoitan totta
-tai ei? Luuletko, että pidän pilanani pyhää Knuutia? Pidätkö minua
-kerettiläisenä?"
-
-"Ei, Jumala varjelkoon, nuori herra; mutta tuskinpa uskotte pyhään
-Knuuttiin yhtä vahvasti kuin minä. Muutoin ette ajattelisi matkustaa
-keisarin kartanoon sensijaan että tulisitte kanssamme kotiin auttamaan
-rehellistä veljeänne hallitukseen."
-
-"Mutta mitäs sanot maanmies, jos juuri pyhältä Knuutilta olisin saanut
-toisen tehtävän, kuin mitä sinä ja nokkaviisas Sven Tröst minulta
-vaaditte? Voitko tietää, ettei maan suurella suojeluspyhällä ole
-jotain muuta suunnitelmaa minuun nähden, jota sinä tai ne kaikki muut
-narrit eivät voi uneksiakaan? Katso minua!" jatkoi prinssi ylpeällä
-katsannolla. "Etkö voi nähdä pyhän Knuutin sinettiä ja nimimerkkiä
-otsallani? Ne ovat taivaalliset kirjeet, joita nykyään kirjoitetaan
-sitä tietä, ymmärrätkö?" Näin sanoen kannusti hän hevostaan ratsastaen
-edelleen, antautumatta enempää laalantilaisten kanssa keskusteluun.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna jätti junkkeri Oton lähetystö Brandenburgin
-hovin Prentlovissa kulkeakseen lähimmästä satamasta laivalla
-Saxköpingiin. Laalantilaiset palvelijat kuuntelivat osanotolla Sven
-Tröstiä, joka nyt antoi suuttumuksensa purkautua. Etenkin prinssi
-Valdemarin jahtipiiskasta lausuman uhkauksen vuoksi. "Hm, tyranni
-pistää heissä kuitenkin kaikissa esiin", mutisi hän. "Sellaiset herrat
-tuovat aina pöyhkeyden mukanaan kuvitellussa sankaripaidassa. Oikea
-jalosukuinen junkkeri näpäyttää kohta maamummoa nenälle ja tavoittaa
-aurinkoa ja kuuta kehdossaan."
-
-"Mitä on tapahtunut, maanmies?" kysyi kaniikki. "Eikö linnassa ole
-osoitettu sinulle tarpeeksi kunnioitusta?"
-
-"En puhu itsestäni, vaan lapsellisesta ja ylpeästä junkkeristamme
-täällä. Mutta minä olen väärässä; olin narri kun antauduin puheisiin
-hänen kanssaan. Mitä muuta olisi voinut odottaakaan puusta, joka
-kantoi meille tämän hedelmän, hänestä tuli Tanskan vapauden ja kunnian
-häpeäpaalu."
-
-"Eikö prinssi ole vastannut toiveitasi, poikani?" kysyi rovasti
-Gerlack pilkallisella äänellä. "Se on ikävä hänelle, mutta onni hänen
-ruhtinaalliselle herra veljelleen. Ehkäpä et nyt tahdo ottaa kättäsi
-vanhimmalta kuninkaanpojaltamme, vaikka hän uskaltaisikin omata toisen
-mielipiteen valtioasioissa kuin sinä."
-
-"Olen todella ansainnut ivanne, kunnianarvoisa isä", vastasi Sven
-Tröst katkeruudella. "Voitte kernaasti pitää sitä naurettavana, että
-minä kahdenkymmenen vanhana välitän muustakin kuin hevosista ja
-koirista, ja ennenkuin olen saanut harmaita hiuksia kurjuudessamme,
-uskallan ajatella ja puhua asioista, joihin maan kunnianarvoisimmat
-harmaapäät eivät löydä vastausta. Mutta teidän tulee ajatella, että
-Ebbe Galt Norserista oli isoisäni, ja että hänen rohkea poikansa,
-ritari Niilo Brattinborgilainen, on enoni. Olen nähnyt voimakkaan
-mestari Jaakko Ribeläisen ja piispa Sven Arhuusilaisen raudassa ja
-panssarissa ritareiden joukossa Haldissa, ja olen myös itse kerran
-ollut Dannevirken luona, missä saatiin otsat verisiksi Tanskan kunnian
-ja vapauden puolesta."
-
-"Siitä urotyöstä ei sinun pitäisi koskaan puhua, poikani", keskeytti
-hänet rovasti. "Dannevirken viime urhot eivät seiso palmunoksat
-käsissään meidän aikakirjoissamme."
-
-"Silloin ovat aikakirjojemme kirjoittajat ammentaneet viisaat tietonsa
-uuninnurkasta, mutta eivät koskaan itse nähneet asioiden tapahtumaa",
-vastasi Sven Tröst kiivaasti. "Jos ainoastaan tulos määrää kunnian ja
-jälkimaailman tuomion, niin on teillä oikein, oppinut herra; mutta jos
-kunnon mies voi kuolla kunnialla, ei teidän pidä halveksia niitä, jotka
-viimeksi kaatuivat Dannevirken luona."
-
-"Niiden joukossa et sinä ollut", sanoi rovasti. "Enkä myöskään puhu
-niistä, jotka kaatuivat, vaan niistä, jotka pötkivät pakoon."
-
-"Minä en, kautta Jumalani, juossut pakoon", vastasi aseenkantaja
-erittäin katkeroituneena, lyöden vaistomaisesti miekkaansa. "Mutta minä
-seurasin asemestariani, kun hän määräsi, eikä ollut muuta tekemistä.
-Saksalaiset pakenivat ja pettivät meidät; ja jos nyt sieltä on luvattu
-suojelussotajoukko, niin voimme kyllä taas saada häpeää ja pilkkaa
-osaksemme oman tyhmyytemme ja vieraiden roistojen uskottomuuden takia."
-
-Rovasti vaikeni purren huulensa yhteen. "Elä puhu niin kiivaalla ja
-ylpeällä äänellä, nuori kansalaiseni", sanoi kaniikki, "eläkä koskaan
-unohda kenelle puhut. Minun kunnianarvoisa herra veljeni ja præpositus
-ei ole vastuunalainen siitä mihin hän korkean herransa nimessä on
-voinut ryhtyä. Eläkä ole kohtuuton urhoollisia saksalaisia ystäviämme
-kohtaan. Heidän rohkeutensa ja miehuullisuutensa on kuuluisa koko
-maailmassa; juuri he muinoin voittivat ylpeät roomalaiset legionat,
-vapauttaen Germanian ja Skandinavian roomalaisesta rautavaltikasta."
-
-"Saksalaisten urhoollisuutta kohtaan tunnen kaikkea kunnioitusta,
-niin kauan kuin he pysyvät kotonaan. Mutta heidän ostetuilla
-lahtarijoukoillaan elköön kukaan ajatelko Tanskan pelastusta; se on
-samaa kuin ostaa häpeää ja onnettomuutta kansan ytimellä ja verellä,
-etenkin kun senvuoksi täytyy pantata saaria ja maita ja myödä
-uskollisia alamaisia kuin eläimiä."
-
-"Kuka on pakoittanut ruhtinaitamme hakemaan vierasta apua, jollei
-itsepäinen ritaristomme, joka tahtoo olla sekä kuninkaan että kansan
-herrana?" puhkesi rovasti innokkaasti puhumaan. "Jos Haldin ja
-Björnsholmin ritarit ovat oppineet sellaista puhetta, tyhmänrohkea
-ihminen, niin pyydä heitä nyt varomaan itseään ja varo myös itse
-itseäsi! Sillä sen lupaan sinulle, että jokaisen sanan, jonka sinä
-tästälähtien sanot minulle sillä äänellä, olen saattava tulevan
-maanherramme kuuluviin, että hän saisi tietää minkälaista ihmistä hän
-on kunnioittanut luottamuksellaan ja armollaan."
-
-"Ilmoittakaa vain hänelle, ei ainoastaan, mitä tästälähin sanon, vaan
-joka sana, jonka jo tähän asti olen puhunut", vastasi aseenkantaja
-ylpeästi. "Olen mielelläni toistava sen hänen läsnäollessaan, ja jos
-hän sen vuoksi uskaltaa taittaa hiuskarvankaan päästäni, kieltäydyn
-minä uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta ja julistan hänet halpamaiseksi
-sieluksi, joka ei voi kuulla totuutta."
-
-"Mutta sellainen puhe voi maksaa pääsi majesteetinrikkojana, nuori
-uskalikko, tiedätkö sen?" kysyi rovasti.
-
-"Ei vielä", vastasi aseenkantaja uhmaavasti. "Sen, joka tuomitsee minua
-majesteettirikoksesta, täytyy itse olla majesteetti, ja myöskin silloin
-on laki meitä molempia varten. Teidän junkkerillanne ei ole oikeutta
-myöten vielä sanaakaan sanottavaa Tanskassa, ja jos hän haluaa ilman
-lakia ja oikeutta uhata elämääni, olisi hän laiton väkivallantekijä,
-jota vastaan minulla on aseet puolustaakseni itseäni. Sen voitte
-myöskin kernaasti kertoa prinssille, jos teitä haluttaa."
-
-Rovasti vaikeni kalveten.
-
-"Hiljaa, hiljaa nuori kansalaiseni! Sinä teet itsesi onnettomaksi",
-kuiskasi kaniikki. "Minä annan sinulle neuvon, elä tule mukanamme
-Saxköpingiin, sillä sinulle ei käy hyvin."
-
-"Olkaa vain levollinen!" vastasi aseenkantaja puoliääneen. "Luulenpa
-tuntevani junkkerin paremmin. En ole sanonut muuta, kuin mistä tahdon
-vastata kuningas Valdemarin lain mukaan tai -- jos mieluummin niin
-halutaan -- miekalla ja tapparalla jokaista ritaria ja asemiestä
-vastaan, joka tahdotaan lähettää vastaani."
-
-Tämän vakavan väittelyn jälkeen ei rovasti puhunut enää sanaakaan Sven
-Tröstille koko matkalla; mutta saattoi nähdä hänen närkästyneestä
-katseestaan, että hän aikoi pitää sanansa, eikä salata prinssiltä
-mitään, joka voisi saattaa rohkean asemiehen epäedulliseen valoon.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Saxköping näytti nyt aivan sotaiselta. Prinssi Otto oleskeli
-Pyhänhengenveljien suuressa kokoushuoneessa, joka oli mitä komeimmin
-varustettu hänen hovinpitoaan varten. Tämä pieni rauhallinen kaupunki
-näytti nyt muuttuneen linnoitukseksi ja koko seutu leiriksi. Jokainen
-tilanomistaja ja vapaa talonpoika Laalannista, joka ei tahtonut itseään
-pidettävän petturina ja osallisena kuolleen kuninkaan yölliseen
-pahoinpitelyyn, oli varustanut itsensä ja väkensä, muodostaakseen
-henkivartion nuorelle prinssille, joka puolestaan oli uskonut itsensä
-laalantilaisten uskollisuuden varaan. Prinssin luottamus heihin
-häpeällisen päällekarkauksenkin jälkeen oli herättänyt yleistä
-ihastusta saariasukkaiden keskuudessa, ja he kilpailivat suurimmalla
-innolla vartijoidakseen hänen henkeään ja turvallisuuttaan. Hän oli
-muutamien päivien perästä nähnyt ympärillään pienen sotajoukon, jonka
-voima päivittäin kasvoi ja jonka muodostivat pelkät vapaaehtoiset.
-He olivat itse pitäneet huolen tarpeistansa ja koko varustuksestaan,
-aseista hevosiin saakka. He olivat vannoneet prinssille uskollisuutta,
-ja marski sekä prinssi itse harjoittivat heitä joka päivä aseiden
-käytössä ja kaikenlaisissa sotatempuissa. Saksalaiset varusväet
-Ålholmissa ja muissa kreivi Juhanan omistamissa herraskartanoissa
-varustautuivat huolellisesti levottomia saarelaisia vastaan, eivätkä
-uskaltautuneet vahvojen linnojensa ulkopuolelle.
-
-Iltapäivällä auringon laskiessa nousi Sven Tröst matkaseurueineen
-maihin Örebyssä ja ratsasti Saxköpingin kaupungin ulkopuolella olevan
-suuren leirin läpi. Rovasti nyökkäsi voitoniloisen näköisenä nähdessään
-monien aseiden loistavan ilta-auringon valossa.
-
-"Seuraa neuvoani, maanmieheni", kuiskasi kaniikki Sven Tröstin korvaan,
-"ja käänny pois tästä. Kiiruhda enosi tai ritari Buggen luo Haldiin.
-Täällä ei koskaan käy sinulle hyvin, ellet heti lankea maahan ja
-ajoissa rukoile armoa."
-
-"Silloin olisin pelkuri aasi", vastasi aseenkantaja.
-
-"Tulet katumaan sitä huomenna", sanoi kaniikki hiljaa. "Minä tunnen
-korkeasti kunnioitettavan esimieheni ja hän saa suuria aikaan
-armollisen herrasväkemme luona."
-
-"Jollei prinssi ole parempi mies, ja jollei hän itse osaa eroittaa
-oikeaa väärästä, niin on hyvä, että saadaan tietää se, ennenkuin on
-myöhäistä. Mitä minulle tahdotaan tehdä? Minä olen vapaa ja oma
-herrani."
-
-"Sen tulet itse näkemään, nuori itsepäinen mies", kuiskasi kaniikki
-huolestuneen näköisenä "Olen pahoillani puolestasi, koska olet
-maanmieheni, ja rehellisen enosi vuoksi, ja senvuoksi, että autoit
-meitä niin ketterästi sekä maalla että merellä. Mutta sinä lennät,
-Jumal'auta, kuin hyttynen tulta kohti. -- Ah niin, nuoruus ja viisaus
-eivät seuraa toisiaan."
-
-He tulivat nyt kaupunkiin ja pysähtyivät suuren veljeskunnantalon
-pihalle, missä hengelliset herrat pian laskettiin salaiseen
-keskusteluun prinssin kanssa.
-
-Sven Tröst istui illalla juomapöydän ääressä aseenkantajien huoneessa,
-kertoen kovaäänisesti nuorille sotilaille, mitä hän luuli prinssillä
-olevan mielessä ja miten tyhmää oli hakea apua vierailta. Samassa astui
-sisään kamaripalvelija ja käski häntä prinssin nimessä heti seuraamaan
-itseään.
-
-"Minne?" kysyi Sven Tröst. "Sen tahdon kuitenkin ensin tietää."
-
-"Prinssin ja hänen neuvostonsa luo, tänne veljestön saliin."
-
-"Vai niin, onko hänellä neuvosto? Sittenpä tahdon nähdä, mihin se
-kelpaa", mutisi Sven Tröst seuraten kamaripalvelijaa. Hän ei kuitenkaan
-astunut ilman salaista levottomuutta kynnyksen yli korkeaan saliin.
-Täällä hän näki prinssin, ympärillään joukko ritareita ja herroja,
-joiden joukossa hän tunsi marskin ja ritari Ingvar Hjortin ynnä
-molemmat hengelliset herrat. Rovasti Gerlackin voitonriemuisa ilme
-ei ennustanut hyvää. Niin kaniikki kuin vanha marskikin näyttivät
-huolestuneen osanottavaisesti katsovan nuorta uskalikkoa. Levottomat
-katseet, jotka he kiinnittivät prinssiin, ilmoittivat, että täällä
-oli varmaan tapahtunut jotakin, mistä he eivät odottaneet hyviä
-seurauksia. Prinssin vakalla kasvoilla lepäsi pidätetyn harmin ilme.
-Aseenkantajan astuessa sisään, kääntyi nuori ruhtinas häntä kohti,
-tarkastaen häntä tutkivalla katseella, mutta vaikeni muutaman hetken
-ja sanoi sitten tyynesti ja varmasti: "Olen kutsunut sinut tänne,
-vapaaehtoinen aseenkantajani, kiittääkseni sinua uskollisten miesteni
-läsnäollessa osoittamastasi reippaudesta ja innosta, kun muutama
-viikko sitten pelastit minut elävänä palamasta, ja nyt viimeksi
-saattaessasi lähetystöäni yhtä vaarallisella kuin tärkeällä matkalla.
-Pidätän itselleni oikeuden, kerran vielä osoittaa sinulle täyden
-tunnustukseni. Vastaanota nyt siitä todistukseksi tämä kunniamiekka,
-jota minä itse olen tähän saakka kantanut! Herran palvelija on
-kerran antanut sen minulle isänmaan vapauttamiseksi ja oikeutetun
-kuningashuoneen puolustukseksi." Näin sanoen ojensi hän hämmästyneelle
-aseenkantajalle oman komean kullatulla kahvalla varustetun miekkansa.
-Sven Tröst näytti ankarasti liikutetulta ja näytti aikovan puhjeta
-hehkuviin kiitollisuuden sanoihin. "Mutta", keskeytti hänet prinssi
-vakavana ja melkein tylysti, "tästä hetkestä saakka täytyy meidän
-erota. Ennen keskiyötä jätät sinä Saxköpingin ja leirini. Minä en tahdo
-pitää palveluksessani ketään, en edes parastakaan, joka on epäillyt
-oikeamielisyyttäni ja hyvää tahtoani ja osoittanut olevansa kiukkuinen
-ja vihamielinen onnetonta isääni kohtaan."
-
-Sven Tröst seisoi hetkisen aivan kuin ukkosen iskemänä pitäen prinssin
-kunnialahjaa kädessään, ja hänen miehekkäiden jäähyväissanojensa
-kaikuessa vielä hänen korvissaan ja sydämessään. Hän oli punastunut ja
-kalvennut melkein samana hetkenä. Kaikkein ristiriitaisimmat tunteet
-näyttivät taistelevan hänen sydämessään; miekka putosi hänen kädestään,
-ja hän teki liikkeen kuin aikoisi hän sysätä sen syrjään jalallaan.
-Mutta silloin hän näki vanhan marski Vendelbon kyynelsilmin katsovan
-häntä puoleksi ystävällisellä, puoleksi moittivalla katseella ja hän
-nosti nopeasti miekan lattialta painaen sen kultaisen kahvan huulilleen
-ja juoksi sitten ulos ovesta kyyneltulvan virratessa pitkin poskia.
-Katsomatta oikealle tai vasemmalle kulki hän kuin unissakävijä talliin,
-missä hän löysi hevosensa jo satuloituna. Sillä oli aivan uusi satula
-loistavin hopeaheloin. Vanha Arvi Smålantilainen ojensi sen hänelle.
-
-"Sinä täällä", huudahti Sven Tröst tointuen. "Mitä tämä merkitsee?
-Missä on oma satulani?"
-
-"Vanha riippuu tuolla naulassa", vastasi Arvi. "Mutta armollinen
-herrani on käskenyt minun jättää teille tämän ynnä rahakukkaron, joka
-riippuu tuossa matkarahoineen. Te olette kyllä nuoren ruhtinaamme
-suuressa armossa ja suosiossa, huomaan minä, ja se ilahduttaa minua."
-
-"Niin, sanoppas muuta, ukkoseni", vastasi Sven Tröst heittäen
-rahakukkaron, joka riippui satulannupissa, tallin lattialle. "Hänen
-suosiotansa en ole kosiskellut, mutta se on kuitenkin hämmästyttänyt
-minua ja tehnyt minut melkein narriksi. Olin vähällä ratsastaa
-täältä itkien, mukanani prinssin kunniamiekka ja täysi palkka. No
-niin, tämä miekka on seuraava minua hautaan; mutta palkkaa ja rahoja
-en ota vastaan." Senjälkeen hän talutti itse hevosensa tallista.
--- "Hyvästi vanha Arvi", jatkoi hän hieman liikutettuna ja ojensi
-vanhukselle kätensä asettaessaan jalkansa kannukselle. "Sinun rouvasi
-on kai mennyt luostariin, koska näen sinut täällä. Mutta, jos tuot
-mukanasi ainoastaan kuolemaa ja onnettomuutta, näkisin sinut kuitenkin
-mieluummin kaljun kreivin linnassa kuin prinssi Oton luona."
-
-"Minun rippi-isäni on sanonut sen olleen vanhan höperön mieleni
-ennakkoluuloa ja taikauskoa", vastasi vanhus, "ja tahdon uskoa
-häntä. Hyvän Maunu Birgerinpojan kuvan täytyy seurata minua hautaan,
-katsokaas, ja jollen voi pitää surua ja onnettomuutta loitolla hänen
-kynnykseltään kuten kyllä voi tapahtua, niin ei siltä vanhanaikainen
-uskollisuus ja rakkaus ole sammuneet. Mutta mitä te aijotte, nuori
-herra? Miksi ylenkatsotte jalon herramme armon ja ruhtinaallisen
-lahjan."
-
-"Kaikki herrasarmo on minulle vastenmielistä", vastasi aseenkantaja.
-"Hankkikoon prinssi meille maahan vapauden ja rauhan, jos voi. Armoa
-voi hän itse tarvita; sen voi jokainen vapaa sielu vastaanottaa
-vain Herraltamme. Mutta minun mitättömästä palveluksestani annettu
-helisevä maksu ei tule kuormittamaan hevostani. Sinun ei tarvitse
-sanoa sitä hänelle juuri niillä sanoilla; hän on tarkoittanut hyvää,
-enkä minä tahdo loukata häntä. Sano, että kiitän häntä nöyrästi, tai
-mitä vain haluat. Sinä jäät siis hänen luoksensa, -- hyvä! Vartioi
-nyt uskollisesti ja rakkaudella hänen henkeään kuin olisi hän hurskas
-mestattu kuninkaanpoikasi. Kuka tietää, pääseekö hän vähemmällä?
-Minulle hän on osoittanut kunnian ajamalla ovesta ulos. En saa nyt
-uhrata henkeäni ja vertani hänen puolestaan, tai taistella kruunun ja
-maan kunniaksi hänen hurskaiden, kauniiden silmiensä alla; sen minä
-olin kuitenkin luvannut pyhälle Neitsyelle sydämessäni. Hyvästi! Jumala
-olkoon kanssamme." Sven Tröst kannusti nyt hevostaan ratsastaen ulos
-Veljeskunnantalosta Saxköpingissä, sekä suuntasi kulkunsa kaupungin
-itäisestä portista Guldborgin salmelle päin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Missä vain Saxköpingin hovista karkoitettu aseenkantaja kulki, ei
-hän kuullut puhuttavan muusta kuin prinssi Otosta, ja mitä maan ja
-kansan luultiin voivan odottaa häneltä ja hänen varustuksistaan
-Laalannissa. Själlannissa luultiin jo varmuudella tiedettävän prinssin
-tehneen salaisen liiton lankonsa Brandenburgin markkreivin ja Saksan
-keisarin kanssa, jolloin hän ilman säätyjen tietoa ja suostumusta,
-siis kerrassaan laittomasti ja kelvottomasti, olisi luovuttanut
-kruunun oikeuden Vironmaahan langollensa, osaksi sisaren puuttuvista
-myötäjäisistä, osaksi avunlupauksesta Saksasta kreivi Gerhardia
-vastaan. Muutamat luulivat senlisäksi tietävänsä hänen antaneen
-langolleen salaisen toivon siitä, että Tanskan kruunu kerran, hänen
-ja veljensä kuoltua voisi siirtyä markkreivillisen huoneen haltuun.
-Tämä tuntui kuitenkin liian mahdottomalta, eikä kukaan tahtonut
-uskoa siihen. Jyllannissa arveltiin sitävastoin prinssin olevan
-neuvotteluissa sekä kreivi Gerhardin että kreivi Juhanan kanssa,
-joiden molempien kesken hän aikoi jakaa valtakunnan. Missä vain
-näihin liikkeellä oleviin huhuihin uskottiin katosi toivo, joka oli
-kohdistunut prinssi Ottoon. Hänen nuoremmalta veljeltään odotettiin
-vielä vähemmän; hänen kevytmielisyytensä ja välinpitämättömyytensä
-olivat tunnetut. Tämä lainvastainen liitto oli muka solmittu hänen
-suostumuksellaan, sanottiin, ja usein kuultiin lausuttavan, että olisi
-paljon parempi olla ilman kuningasta, kuin valita uusi Kristoffer hänen
-pojistaan, jotka jo edeltäpäin möivät kruunun oikeudet voittaakseen sen
-vieraalla asevoimalla.
-
-Mistä nämä huhut salaisesta liitosta olivat peräisin, ei Sven Tröst
-osannut selittää, vaikka hän itse olikin auttanut niiden leviämistä
-varomattomasti lausumalla arvelunsa suunnitelmista ja liitoista, joista
-oli saanut aavistuksen. Itsellään ei hänellä ollut kuitenkaan niin
-huonoja ajatuksia prinssi Otosta, ja hän ryhtyi nyt usein puolustamaan
-häntä kovaa ja kohtuutonta panettelua vastaan.
-
-Niitä nuoren prinssin ylevyyden, jalouden ja hyvyyden piirteitä, jotka
-hän itse oli oppinut näkemään, ei hän voinut unohtaa eikä tuomita
-väärin, ja kuninkaanpoika, jonka miekkaa hän kantoi, oli yhä hänen
-nuoruudenunelmiensa sankari, joka toisi onnellisemman tulevaisuuden
-Tanskalle.
-
-Kahtena viime kuukautena nuori urotöitä janoova aseenkantaja oli
-joutunut aivan kuin tapausten pyörteistä poistemmatuksi ja siirretyksi
-elämään ja maailmaan, joka osaksi oli ollut hänelle vieras. Tästä
-osanotosta julkiseen elämään ja maailman suuriin tapahtumiin, joista
-hän lapsuudessaan oli uneksinut enonsa kotona, kun puhe oli johtunut
-Tanskan kronikkoihin ja muinaisajan suuriin urotöihin, tästä yksityisen
-ihmisen elämän virran vuotamisesta suureen kansanelämän valtamereen,
--- tästä hiljaisen, rajoitetun toveripiirin laajentumisesta kansan
-yhdistyneiden tai vastakkaisten voimien temmellyspaikaksi, -- oli hän
-kaksi vuotta sitten saanut elävän kuvan ottaessaan osaa sotaretkeen ja
-taisteluun, joka huolimatta onnettomasta lopustaan, oli hänen elämänsä
-suurin ja huomattavin tapaus. Mutta hän oli nyt nähnyt kansan hädän
-ja tarpeen, hän oli seisonut kurjan kuninkaan kuolinvuoteen ja haudan
-ääressä, ja hän oli saanut käsityksen elämän vakavuudesta, joka hänen
-yksinäisellä matkallaan yhä enemmän ja enemmän valtasi hänen mielensä,
-saattaen hänet arvostelemaan ja muistelemaan omaa elämäänsä ja oloansa.
-
-"Lörpöttelijä, hourupää"! huudahti hän muutamia kertoja ääneensä.
-"Oikein!" -- Nämä Stig Antinpojan sanat hänen kaksimielisessä,
-salaperäisessä kirjeessään kaikuivat alituisesti hänen korvissaan, ei
-kuitenkaan Stig Antinpojan, vaan ketunmetsästäjän sorahtelevalla ja
-pilkallisella äänellä. Hänessä oli syntynyt sanomaton viha tätä ihmistä
-kohtaan, jota yleensä pidettiin Saxköpingin salaliiton päämiehenä, ja
-veri nousi Sven Tröstille päähän, kuin nuorelle härälle, joka kerta
-kun se näkee punaisen mekon. "Hän on oikeassa, hänet täytyy hirttää",
-jatkoi hän. "Lörpöttelijä, hourupäinen minä olen, sietämätön narri,
-jota ei kukaan voi kärsiä. Tuomitsen ja puhun kaikkea, vaikken vielä
-ymmärrä mitään. Toisenlaiseksi täytyy muuttua tämän maan, se on totinen
-tosi, mutta itse täytyy meidän muuttua ja minun myöskin. Mitä auttaa,
-että kartanoissamme huudamme itsemme käheiksi kuninkaita ja ruhtinaita
-vastaan, kun itse olemme raukkoja. Mitä auttaisi vaikka prinssit
-olisivat enkeleitä, kun jokainen käsi ja sormi maassa tahtoo olla oma
-herransa ja päänsä?"
-
-Tuollaisten mielenpurkausten kestäessä hän ratsasti hitaasti eräänä
-kauniina syyskuunpäivänä Limvuonon lähellä olevan nummen yli,
-lähestyen Stig Antinpojan lujaa linnaa Björnholmia. Siellä hän oli
-viettänyt seitsemän nuoruutensa surutonta vuotta ja sinne veti häntä
-nyt sydämensä voimakkaasti takaisin. Hän ei enempää tahtonut palvella
-Stig Antinpoikaa -- se oli päätetty; mutta hän tahtoi kuitenkin sanoa
-sen hänelle itse ja tahtoi ehkä tavata kerran vielä hänen kauniin
-keskenkasvuisen tyttärensä. Että käynti enemmän koski tytärtä kuin
-isää, joka sillävälin oli otettu kotiin luostarikoulusta, sen tunsi
-hän salaisesti mielessään; sillä hän otti usein matkalla hatun
-päästään katsoakseen revittyä tunturikyyhkyä, joka oli taitamattomasti
-kokoonparsittu, näyttäen hänestä huonolta enteeltä. Mitä lähemmäksi
-hän tuli Björnholmia, sitä hitaammin hän ratsasti ja sitä vakavammaksi
-tulivat hänen ajatuksensa. Hänestä tuntui, kuin olisi jalon prinssi
-Oton miekka, joka kalisi hänen sivullaan, soimannut häntä siitä, että
-hän palasi takaisin kavaltajan, kreivi Gerhardin marskin ja ystävän
-luo, ikäänkuin tuomaan terveisiä ja vastauksen murhapolttajina, joille
-hän oli vienyt salaisen kirjeen. Kun hän istui näissä ajatuksissa
-ja taas oli ottanut hatun käteensä, antaakseen tunturikyyhkyjen ja
-rakkaiden lapsuusmuistojen hajoittaa epäilyksensä, näki hän kahden
-ratsumiehen tulevan vastaansa tietä myöten Björnholmista. Aurinko laski
-tulipunaisena heidän takanaan ruskean nummen ja Limvuonon taakse.
-Heidän kasvonsa olivat varjossa, mutta toinen näytti olevan pitkä
-mies, yllään ruskeanpunainen nuttu. "Ketunmetsästäjä", huudahti Sven
-Tröst varjostaen kädellään auringonloistetta vastaan. "Aivan oikein!
-se pitkä roisto! ja hän tulee Björnholmista! Hän on nyt siellä saanut
-palkan ja kiitoksen konnantyöstään." Hetkeäkään epäilemättä paljasti
-hän ensikerran tositeolla prinssin miekan, iloiten saadessaan vihkiä
-sen tuon roiston verellä, jota se näytti janoavan. "Vetäkää miekkanne
-tupesta Henneke Bryde!" huusi hän kovalla äänellä. "Puolusta henkeäsi
-kurja murhapolttaja! Prinssi Oton miekka tahtoo juoda nyt kurjaa
-sydänvertasi."
-
-"Ohoh, Stig Antinpojan kirjeenkantaja!" huudahti pitkä punatakki
-nauraen herjaavasti ja paljasti välinpitämättömästi miekkansa asettuen
-puolustusasentoon. "Oletko kääntänyt takkisi uuden hovituulen mukaan,
-lörpöttelijä, ja saanut junkkerin miekan ylvästelläksesi. Seis narri,
-ja seuraa meitä takaisin Björnholmiin. Voit todistaa, että olet tuonut
-meille kirjeen ja sanoman kaupoistamme kreivin kanssa; nyt he jättävät
-meidät, nuo suuret roistot, ja lähettävät hakemaan hornasta kiitosta
-ja palkintoa. Jos tahdot olla todistajamme, niin tahdomme jakaa
-kanssasi palkinnon ja kunnian." Pitkä ketunmetsästäjä ei saanut aikaa
-enempiin ehdotuksiin. Prinssin kultainen miekka reippaan aseenkantajan
-kädessä suhisi jo hänen korvissaan antaen hänelle iskun kasvoihin.
-"Kuolema ja helvetti", huusi hän hypähtäen satulassaan. "Paholaisen
-vehkeitä, Jonni, noiduttu ase. Pistä hänet kuoliaaksi, pelkuri Jonni!
-Onko tämä toveruutta." Hänen onnistui iskeä Sven Tröstiin haava,
-mutta sai itse vaarallisemman ja putosi satulastaan. Mutta melkein
-samassa silmänräpäyksessä tunsi Sven Tröst petollisesti hyökättävän
-päällensä takaapäin ja hän tunsi tuskallisen piston selässään. "Kurja
-roisto, miekkailetko kuten salamurhaaja?" huusi hän kääntyen toista
-metsästyspukuista herraa kohti. Mutta hänen silmissään musteni ja hän
-kaatui tajuttomana satulastaan korkeaan kanervikkoon, lyöden päänsä
-mukulakiveen.
-
-Kun Sven Tröst taasen aukaisi silmänsä, ei hän enää maannut
-kanervakankaalla, vaan suuressa sängyssä, missä hän ei voinut
-liikahtaakaan tiukkien siteidensä vuoksi. Hän tunsi päänsä raskaaksi
-kuin kivi, ja kaikki tuntui pyörivän hänen silmissään. Paikka tuntui
-hänestä tutulta. Hän oli Björnholmissa. Mahtava linnanherra Stig
-Antinpoika itse seisoi keskellä holvattua huonetta, jakaen käskyjään
-väelleen. Vastapäätä aseenkantajan vuodetta oli toinen, missä makasi
-sairas surkeasti valittaen; äänestä ja hurjista kirouksista luuli
-Sven Tröst voivansa tuntea vihatun vastustajansa, ketunmetsästäjän.
-Korkea linnanherra kääntyi viekas hymy soikeilla kasvoillaan Sven
-Tröstin vuodetta kohti, astumatta kuitenkaan askeltakaan häntä
-lähemmäksi. "Luulenpa, ettet kuole tällä kertaa mieletön", sanoi hän.
-"Rikkaruoho ei menehdy niin helposti; mutta hänelle tuolla olet sinä
-antanut kuolinhaavan ja se oli oikein. Hän oli roisto ja tyhmä koira,
-sitäpaitsi hän teki konnantyön. Viimeisessä olit hänen kaltaisensa."
-Sen jälkeen poistui hän sairashuoneesta, mistä hän heti oli ajanut pois
-osanottavan talonväen. Ainoastaan lääketaitoinen pappi, joka oli linnan
-kotikappalainen, jäi jälelle. Hän kulki hiipivillä kissanaskelilla
-vuoteelta toiselle kehoittaen sairaita kääntymykseen ja lahjoituksiin
-kirkolle, ennenkuin armon aika oli kulunut.
-
-Kun Sven Tröst avasi silmänsä, luuli hän huomanneensa läsnäolevien
-joukossa hienon naisellisen olennon, jonka hän oli nähnyt ainoastaan
-selkäpuolelta, ja hän toivoi sydämessään, että se olisi ollut kaunis
-Agneta neito, joka kaksi vuotta sitten oli lähetetty hänen tähtensä
-luostarikouluun. Kauan makasi hän puolinukuksissa mutisten epäselviä
-sanoja luullusta näöstään, samalla kuin kaikki hänen muistonsa ja
-toiveensa varjokuvien tavoin kulkivat hänen sisäisen silmänsä ohi.
-Näitä hänen haaveitaan keskeyttivät haavoitetun metsästäjän kiroukset
-ja uhkaukset ja alituisesti toistetut sanat: "Palkkani! antakaa minun
-palkkani!"
-
-"Tulkaa tajuihinne, Herra Henneke! Katukaa kehnouttanne ja rikostanne!"
-sanoi hengellinen. "Elkää koskaan pyytäkö palkkaa ja kiitosta
-pahanteoistanne tässä tai tulevassa elämässä! Kuulittehan, ettei se
-koskaan ole ollut hurskaan herrani tarkoitus. Mutta teidän elämänne on
-pian lopussa, herra Henneke. Ette elä enää tätä yötä. Ehkä voisin vielä
-pelastaa teidän sielunne --"
-
-"Sinä et pelasta kenenkään sielua, munkki. Olet kirjoittanut
-itsesi valheen esimiehen valtaan", huusi ketunmetsästäjä. "Tunnen
-korpinkyntesi yhtähyvin kuin kavalien herrojesi tarkoituksen. Palkkani,
-palkkani, te saatanat! tai" -- hän vaikeni uhaten ja hampaitaan
-kiristäen.
-
-"Nuori mies, elkää piitatko siitä hurjasta, paatuneesta syntisestä!"
-sanoi pappi välinpitämättömällä äänellä Sven Tröstille. "Hänen
-hengenvetonsa ovat lasketut, ja hän puhuu kuin riivattu hullu, jolla
-vielä on käytettävänä kokonainen elämä epäkristilliseen kostoon ja
-pahoihin töihin."
-
-Stig Antinpojan viekkaan kotikappalaisen ja kirjurin näkeminen oli
-Sven Tröstille yhtä vastenmielistä kuin haavoittuneen murhapolttajan
-läsnäolo, ja hän makasi koko yön tuskallisimmassa tilassa, voimatta
-sulkea silmiään. Sillä hän ei kuullut muuta kuin metsästäjän
-raivoisasti huutavan palkkaansa ja munkin kylmät kehoitukset
-parannukseen. Ennen aamunkoittoa vallitsi hiljaisuus sairashuoneessa.
-Lamppu paloi himmeästi hänen edessään pöydällä rukouskirjan ja
-muutamien sidetarpeiden välillä. Puolikuollut ketunmetsästäjä näytti
-olevan väsynyt ja lähellä kuolemaa. Sven Tröst makasi hiljaa silmät
-auki ja liikkumatta, pitäen tarkasti silmällä kaikkea. Nyt hän
-näki kauhukseen verisen miehen nousevan puoleksi ylös sängyssään
-ja ojentavan pitkän käsivartensa lamppua kohti. "Uutta valoa,
-pelkuri Jonni! Nyt nukkuvat kuningas ja prinssi, nyt ajamme ketun
-ulos savulla. Nahasta saamme linnoja sekä linnoituksia -- nyt
-sytytän oljet ja lastut." Sen jälkeen hän ojensi lampun suuriin
-sängynuutimiin, jotka silmänräpäyksessä leimahtivat korkeaan liekkiin.
-Raivoisasti huutaen syöksyi hän itse palavasta vuoteestaan pudoten
-kuolleena lattialle, tulen levitessä koko huoneeseen. Sven Tröst ei
-voinut liikahtaakaan paikaltaan; mutta hän kokosi kaikki voimansa
-läpitunkevaan huutoon, että tuli oli irti. Pappi heräsi, juosten
-pelästyneenä ulos sairashuoneesta. Sven Tröst näki ainoastaan savua ja
-liekkejä ympärillään, turhaan ponnistellen noustakseen ylös. "Palkkani,
-palkkani!" kuuli hän vielä metsästäjän korahtelevalla äänellä huutavan
-vieressään ja kaatui itse puolitukehtuneena vuoteelleen. Pian hän
-tunsi kahden voimakkaan käden tarttuvan itseensä ja hänet kannettiin
-ulos raittiiseen ilmaan missä tunsi kahden pienen ja lämpöisen käden
-koskettavan päätänsä. Kun hän taas oli lepäävässä asennossa luuli hän
-tajuttomassa tilassaan tuntevansa hurmaavan kosketuksen otsassaan,
-aivan kuin näkymättömän enkelin hengityksen. Tämän havainnon jälkeen
-katosivat kaikki levottomat ajatukset ja kauhunkuvat hänen sielustaan.
-
-"Agneta!" kuiskasi hän, "pikku rakas suojelusenkeli! Oletko vienyt
-minut paratiisin ihanuuteen?" Hän ei voinut heikkoudessaan avata
-silmiään, ja tajunta sekä ymmärrys näyttivät olevan kokonaan poissa.
-Mutta hän uneksi koko ajan paratiisin autuuksista, sillävälin kun
-tulet sammutettiin linnassa. Aamun koittaessa haudattiin Henneke
-Bryden palanut ruumis Björnholmin linnankappelin hautausmaahan, ilman
-kellonsoittoa ja hautajais-menoja.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Sven Tröstin mielenhäiriö kesti kauan; luultiin sen aiheutuneen hänen
-päähänsä saamastaan kolauksesta. Haavoittuneen aseenkantajan uni
-onnellisuudesta, jota hän kuvitteli mielessään salaisimpien toiveidensa
-mukaisesti, muodostui hänelle nyt kokonaiseksi maailmaksi, missä
-Agneta neidon kuva sekaantui tuhansiin ihmeellisiin seikkailuihin ja
-mitä rohkeimpiin jalon ja sankaritöistä rikkaan elämän suunnitelmiin
-isänmaan pelastukseksi ja kunniaksi. Tätä unitilaa jatkui hyvin kauan,
-sillävälin kun koko todellinen maailma tuskineen ja suruineen oli
-kadonnut hänen uinuvalta sieluelämältään.
-
-Kun hän ensikertaa täysissä tajuissaan astui ulos kuumasta
-sairashuoneesta hengittäen raitista ilmaa, oli hän uneksinut kokonaisen
-talven ja kesän. Oli taas syksy, ja lehdet olivat kellastuneet
-harvoissa lehtipuissa Björnholmin lehdossa, aivan samoin kuin silloin
-kun hän viimeksi katseli Limvuonoa ja vanhaa linnaa kohti. Mutta se
-oli nyt autio ja tyhjä. Mahtava linnanherra oli poissa Ainoastaan
-linnanvouti muutamien miesten kanssa oli jälellä linnaa vartijoimassa,
-ynnä linnankappalainen parin vanhan palkollisen kera. Pitkän unensa
-kestäessä oli Sven Tröst kuitenkin muutamia kertoja luullut kuulevansa
-Stig Antinpojan äänen, mutta vielä useimmin luullut saaneensa
-salaisia käyntejä suojelusenkeliltään, joka hellästi hengitti hänen
-otsalleen. Silloin tällöin hän oli luullut kuulevansa ihania säveliä,
-osaksi tutuista lapsuutensa aikuisista kansanlauluista ja aina
-Agnetan kiehtovan äänen laulamina. Agneta oli nyt ensimäinen, jota
-hän kysyi, mutta sanottiin hänen olevan vielä luostarikoulussa. Hän
-kysyi prinssi Ottoa ja mihin tämä oli ryhtynyt maan pelastamiseksi.
-Vastattiin olkapäiden kohotuksella ja pyydettiin, ettei hän välittäisi
-siitä; kaikki oli entisellään ja odotettiin yhtä vähän pelastusta
-prinssi Otolta kuin keltä muultakaan. Nyt vasta hän sai tietää kuinka
-kauan hän oli ollut sairaana, ja kuulemansa mukaan tuntui hänestä
-kuin koko Tanskanmaa olisi maannut hänen kerallaan haavoittuneena
-ja kuolonhorroksissa. Pian hän kuitenkin tunsi itsensä täysin
-parantuneeksi. Terveyden puna palasi hänen poskilleen ja selvyys
-hänen ajatuksiinsa ja mielikuviinsa; hän saattoi pyöritellä hevostaan
-reippaasti ja vilkkaasti kuin ennenkin. Siksipä olikin hän nyt innokas
-jättämään aution Björnholmin etsiäkseen sukulaisia ja ystäviä, jotka
-eivät vielä olisi menettäneet vapauden toivoa ja isänmaan vapautuksen
-suunnitelmia.
-
-Juuri kun hän, aikaisin eräänä aamuna näissä aikeissa, seisoi tallissa
-yllään matkapuku, ja oli jo satuloinut ja sitonut tavaransa hevosen
-selkään, astui pitkä Stig Antinpoika kypärissä ja haarniskassa tallin
-ovelle. Mahtava linnanherra oli palannut kotiin yöllä ja aikoi samana
-aamuna taas jättää linnan. "Mihinkä niin aikaisin, Sven Tröst?" sanoi
-hän ankaralla äänellä, näyttäen pitkät kapeat kasvonpa kypärin alta.
-"Oletko nyt jälleen saanut ymmärryksen ja voimasi tehdäksesi uudelleen
-hullutuksia?"
-
-"Ah, oletteko vihdoinkin täällä, herra!" huudahti aseenkantaja
-kiiruhtaen häntä kohti, mutta väistyi hänen ankaraa katsettaan. "Te
-olette vihainen minulle, mutta taidattepa vihastua yhä enemmän, kun
-sanon teille, mitä kauan olen ollut estetty lausumalta."
-
-"Se on mahdollista. Mitä se on?"
-
-"Olen teille suuressa kiitollisuuden velassa, ankara herra Stig, minua
-kohtaan osoittamastanne huolenpidosta", jatkoi Sven Tröst, "ynnä
-kaikesta mitä olette opettanut minulle jalossa asetaidossa ja kaikissa
-ritarillisissa kyvyissä. Mutta kun minä jouduin onnettomuuteen tuolla
-puiston luona, olin matkalla Björnholmiin ainoastaan kiittääkseni teitä
-kaikesta hyvästä ja antaakseni teidän tietää, etten kauempaa tahdo
-palvella teitä aseenkantajananne."
-
-"Mitä, poika!" huudahti linnanherra jäykästi, polkien jalkaansa. "Mutta
-se on totta", jatkoi hän lempeämmin, "poika sinä et enää ole. Voin
-lyödä sinut ritariksi minä hetkenä tahansa, mutta sen täytyy sinun
-ansaita muulla kuin haaveilla ja isänmaallisilla tuhmuuksilla. Mitä
-haaveita nämä nyt taas ovat? Miksi et tahdo palvella minua enempää?
-Onko enosi tehnyt sinut hulluksi. Tai unikuningas junkkeri? Juuri nyt
-kun tarvitsen sinua, tahdot sinä pettää minut, mieletön!"
-
-"Oletteko te vielä kreivi Gerhardin marski", vastasi Sven Tröst, "ja
-sanokaa mitä tahansa herra, Rendsborgin kreivi on ja pysyy tyrannina ja
-verivihollisena. Niin kauan kuin sydämessäni on pisarakaan tanskalaista
-verta, en kavalla isänmaatani, vaikka siten voisinkin tulla yhtä
-mahtavaksi kuin te itse."
-
-"Tyhmää puhetta, mies. Mitä sinä ymmärrät maan ja valtakunnan
-menestyksestä. Jätä se minun asiakseni. Minua voit seurata varmasti;
-olen aina tietänyt mitä teen."
-
-"Minä tiedän nyt myös, mitä olen tekevä tästä lähtien, ankara
-herra marski. Minä en tahdo enää sokeasti totella ketään herraa,
-olkoon hän vaikka keisari. Viimeistä asiaa, jonka ratsastin teidän
-palveluksessanne kadun koko elämän ikäni. Se ei ollut jaloa eikä
-ritarillista, sen olette itse tunnustanut kieltämällä sen ja käskemällä
-kavaltajat hakemaan hornasta palkintonsa."
-
-"Kuolema ja onnettomuus! se tehtiin kreivin toimesta. Siinä asiassa
-minä olin ainoastaan hänen marskinsa. Mitä koskee se minua ihmisenä ja
-vapaana miehenä?"
-
-"Tahdon sanoa teille suoraan mihin aijon ryhtyä herra", vastasi Sven
-Tröst. "Minä liityn nyt rehelliseen enooni tai ritari Buggeen Haldista,
-taikka jokaiseen, joka osaa ja tahtoo tehdä jotakin vapauttaakseen maan
-saksalaisista."
-
-"Mene sisään ja pane maata Sven Tröst, sinä olet järjiltäsi. Mitä
-sinä uneksit, mieletön? Luuletko, että minä olisin hyljännyt kurjan
-Kristofferin ja hänen poikansa, jos olisi ollut odotettavissa jotakin
-toivoa maan pelastukseksi heidän puoleltaan?"
-
-"Luulen kyllä teidän tarkoittavan maan ja kansan parasta, ankara herra;
-mutta kuitenkaan en voi olla teidän mieltänne asiassa, joka koskee
-saksalaista hallitusta. Jos uudelleen puhkeaa riita Rendsborgilaisen
-kanssa, on käteni taas häntä vastassa, vaikkei kävisikään paremmin
-kuin viimeksi, jolloin oma reipas käsivartenne oli häntä vastassa.
-Tapahtukoon Herran tahto, kunhan minun vain ei tarvitse elää sitä
-onnettomuuden päivää, että saan nähdä vanhan herrani ja asemestarini
-antavan reippaan käsivartensa ja viisaan päänsä valtakunnan vihollisen
-palvelukseen."
-
-"Marssi heti paikalla tiehesi, tyhmeliini, eläkä koskaan enää tule
-silmieni eteen!" huudahti roteva ritari ankarasti kiivastuen. "Minulla
-oli paremmat ajatukset viisaudestasi, Sven Tröst. Olet tarpeeksi
-kauan ollut hullu haavojen ja kuhmujen vuoksi; siihen kyllä on ollut
-neuvoja, sen on aika ja laastarit voineet parantaa. Mutta nyt huomaan
-sinun olevan tyhmän narrin kuten enosi tyhjänpuhuja Haldissa, joka
-uhmaa Jumalan rangaistuksella ja luulee voivansa tehdä ihmeitä. Jos
-tahdotte vapauttaa maan saksalaisista, kuten kerskaatte, niin toivon
-ne ensin paholaisen huomaan, jotka nyt junkkeri Oton kanssa ja hänen
-yksinkertaisten laalantilaistensa kanssa ovat saattaneet kreivin
-haarniskaani syöksemällä koko maan onnettomuuteen."
-
-"Mitä minä kuulen!" huudahti Sven Tröst hämmästyneenä. "Onko jalo
-prinssi Otto tullut tänne sotajoukon kanssa?"
-
-"Pyh, poikien kujeita!" mutisi ritari. "Jos kreivi tahtoo tehdä heille
-sen kunnian, että marssii heitä vastaan, puhalletaan se sotajoukko pois
-kuin akanat ja silput. Mutta se on kirvelevä teitä kaikkia. Mieti vielä
-asiaa, Sven Tröst. Jos seuraat omaa uhmailevaa mieltäsi, on kaikki
-onnesi tässä maailmassa mennyttä. Olin odottanut sinusta jotakin, mutta
-nyt olet varmalla tiellä hirsipuuhun."
-
-"Jumalan nimessä, ankara herra, omantuntoni aijon kuitenkin vapauttaa.
-Vielä kerran sydämelliset kiitokset kaikesta hyvästä, ritari Stig.
-Sanokaa myös jalolle tyttärellenne, että minä en koskaan elämässäni voi
-unohtaa --"
-
-"Pois se! Unohda mielelläsi uskollisuutesi ja kiitollisuutesi minua
-kohtaan, mutta unohda ennenkaikkea kaikki rakastuneet lastenhaaveet,
-eläkä koskaan kuvittele mielessäsi Agnetan ajattelevan sinua tai
-kysyvän petollista Sven Tröstiä, kun sinä riiput korpinruokana
-Rendsborgin hirsipuussa." Näin sanoen kääntyi ritari, poistuen
-kiivain askelin linnaa kohti. Aseenkantaja katseli surullisena hänen
-jälkeensä, taluttaessaan hevostaan tallista. Hän katseli vielä kerran
-vanhaa rakasta Björnholmia tarkkaan, ikäänkuin hän olisi sanonut
-hyvästit sille ikipäiviksi, jonka jälkeen hän hitaasti ratsasti
-portista ja puiston läpi. Hänestä tuntui kuin jokainen pensas ja puu
-olisi vaatinut häneltä surulliset jäähyväiset. Vihdoinkin vapautti
-hän itsensä näistä surumielisistä mietteistä ratsastaen reippaasti
-puiston uloskäytävää kohti, tullakseen Viborgiin vievälle tielle.
-Mutta samassa suhahti nuoli aivan hänen korvansa ohi; hän näki joukon
-kuljeskelevia mustalaisia leiriytyneinä erääseen kuoppaan, mistä
-pitkä tummaihoinen mies hyppäsi ylös teräsjousi olkapäillään ja
-kiiltävä metsästyspuukko kädessään. Sven Tröst tarttui miekkaansa,
-ratsasti esiin auringonpaisteeseen viidakon ulkopuolella, mutta antoi
-hämmästyneenä miekkansa vaipua, huutaen: "Volle! Musta Sven, tahdotko
-murhata minut?"
-
-Hurja, musta ihminen heittäytyi polvilleen hevosen eteen, kädet
-ristissä rinnallaan ja näytti olevan valmis sekä itkemään että
-nauramaan. "Gondulin hengille olkoon kiitos, että ammuin kuin raukka,
-rakas nuori herra", sanoi hän liikutettuna. "Tahdotteko hakata korvani
-minulta tämän kepposen vuoksi; kiiruhtakaa sitten, mutta leppykää toki
-taas! Minä luulin teitä tuoksi ketunroikaleeksi. Tahdoin antaa hänelle
-pienen kiitoksen viimeisestä itseltäni ja teidän rehelliseltä herra
-enoltanne."
-
-"Raivoatko sinä, Volle? -- Nouse ylös ihminen! Olisitko tahtonut
-murhata Stig Antinpojan ja enoni käskystä? Koska on Niilo
-Brattinborgilainen lähettänyt salamurhaajia vihollisiaan vastaan?"
-
-"Se oli ainoastaan oma hyvä mielijohteeni, nuori herra", vastasi musta
-mies nousten ylös. "Minut lähetettiin tänne kaikessa hiljaisuudessa
-tiedustelemaan teitä. Sanottiin teidän makaavan sairaana täällä ja
-että olitte menettänyt järkenne ja tajunne, mutta että ritari Stig
-oli Rendsborgissa. Silloin tapasin nämä vanhat hyvät ystävät ja sain
-tietää, että vanhaa kettua odotettiin tänä kauniina aamuhetkenä ja
-sitten --"
-
-"Silloin meni piru sinuun tänä kauniina aamuhetkenä, Volle, puuhevosen
-ja koiranruoskan vuoksi Björnholmissa. Olkoon jo tarpeeksi tästä
-kurjasta kostonlaukauksesta. Mutta jos taitat hiuskarvankaan vanhan
-herrani päästä, niin maksaa se kaulasi, sen minä lupaan. Jos sinulla on
-hevonen niin seuraa minua."
-
-"Heti, nuori herra. Kaulaani te ette muuten omista, vain korvani
-annoin teidän valtaanne. Nyt jäähyväiset vanhalle seuralleni ja
-sitten olen valmis." Sen sanottuaan kiiruhti musta mies hyppäyksellä
-mustalaisjoukon luo, ja Sven Tröst ratsasti kappaleen matkaa edelle
-maantietä myöten.
-
-Niin kutsuttu "Musta Sven" oli yleisesti tunnettu Jyllannissa
-taitavaksi salametsästäjäksi ja seikkailevaksi uskalikoksi. Hän
-kuului alkujaan kuljeskeleviin mustalaisiin, joiden kanssa hän ei
-kuitenkaan ollut kestävässä toveruudessa, ollen usein herraskartanojen
-palveluksessa metsästäjänä. Kahtena viime vuonna oli hänellä ollut
-sellainen toimi Sven Tröstin enon luona Brattinborgissa lähellä
-Viborgia, missä hän oli kunnostautunut uskollisuudella. Björnholmissa
-hän oli kolme vuotta sitten istunut vangittuna salametsästyksestä,
-mutta Sven Tröstin välityksellä hän oli päässyt vapaaksi ankarasta
-rangaistuksesta ja julmasta kohtelusta. Nyt hän tuli ratsastaen
-satulatta pienellä hevosella, jonka hän näytti varastaneen laitumelta.
-
-"Kuinka eno jaksaa?" kysyi Sven Tröst. "Hän on kai marssinut prinssin
-avuksi?"
-
-"Hän kyllä sen jättää tekemättä, nuori herra. Isäntä on saanut
-sappitaudin käräjäjutun takia tuon kavalan koiran kanssa, jolle minä
-tahdoin kostaa tänään hänen puolestaan."
-
-"Mitä, sairasko suuttumuksesta vanhan oikeusriidan vuoksi? Hänen
-pitäisi silloin mieluummin antaa harminsa purkautua ja antaa hyvän
-miekkansa olla tuomarina."
-
-"Sitä sanon minäkin, nuori herra; siinä olisi ollut järkeä. Mutta
-sellaisissa asioissa on isäntämme, meidän kesken sanoen, narri.
-Mieluummin hän olisi menettänyt tiluksensa kuin voittanut jalankaan
-verran maata väkivallalla ja vääryydellä, sanoo hän. Eikö sellainen
-ole tyhmää puhetta? Tietäähän hän kuitenkin, yhtähyvin kuin me, että
-ei enää ole muuta oikeutta maassa, kuin minkä jokainen kunnon mies
-voi ottaa kädellään ja miekallaan. Se on aivan hullu, joka meidän
-aikoinamme tahtoo jättää asiansa vihamiehensä käsiin, mutta sen teki
-isäntä kuvitellen vielä olevansa viisas ja luulotellen kreivin häpeävän
-tuomita hyvän ystävänsä hyväksi. Kaikkia vielä! Kalju verikoirahan
-olisi myöskin ollut hullu, jos hän olisi tuominnut toisin ja
-vastustanut mahtavaa ystäväänsä marskia."
-
-"Niin, sinä juuri olet oikea mies tietämään, mikä on oikein, Volle! Vai
-niin, että Stig Antinpoika on pitänyt koko tilan?"
-
-"No entä sitten? Senhän olisi kuka hyvänsä, lukuunottamatta
-herkkäuskoista enoanne, voinut vannoa edeltäpäin. Minä ratsastin
-hänen kanssaan Viborgin käräjille, kun kaljun kreivin piti tuomita
-heidän välillään. En koskaan unohda sitä päivää, nuori herrani. En
-minä ole pelkuri, sen te kyllä tiedätte; mutta kun pöyhkeä kreivi oli
-sanonut mikä oikeus oli, ja Stig Antinpoika piti tilan nyökäyttäen
-sikamaisen kavalasti, silloin kääntyi katseeni isäntääni, ja Gondulin
-henget piesköön minua! Hän oli niin kalpea kasvoiltaan kuin Viborgin
-kirkonseinä ja katsoi kreiviin sellaisilla silmillä, kuin isoäitini
-kertoi Sulla Kullan katsoneen Norjan noitiin, silloin kun ne muuttuivat
-kiviksi."
-
-"Lörpötystä, mieletön Volle, sen teki pyhä Olavi, mutta ei koskaan
-taikauskoinen noita, josta puhut", keskeytti hänet Sven Tröst. "No mitä
-sanoi sitten eno kreiville?"
-
-"Ei yhtä sanaa, nuori herra. Hän nousi hevosen selkään synkkänä kuin
-maa ja ratsasti käräjiltä. Kesti hyvän aikaa, ennenkuin uskalsin
-avata suuni. Mutta kun vihdoinkin sain tietää mitä hän mietti, mitäpä
-luulette sen olleen? Kauniista tiluksesta, jonka he olivat häneltä
-ottaneet, ei hän virkkanut sanaakaan, eikä edes, että aikoisi lyödä
-Stig Antinpoikaa otsaan. Ei: Tanska, onneton Tanska, oli kaikki, mitä
-hän sanoi. Eikö se ollut tyhmää puhetta? Mitä koski se Tanskaa, että ne
-roistot olivat vetäneet isäntää nenästä?"
-
-"Etkö voi ymmärtää sitä, Volle? Siksi pidän minä enosta. Tiluksia on
-hänellä vielä kylliksi, ja mitä välittää hän palasesta maata? Mutta,
-että maassa ei enää ole oikeutta, se on suurempi onnettomuus; se voi
-kyllä saattaa rehellisen miehen päähän harmaita hiuksia."
-
-"Niin, se on paha kyllä", vastasi Musta Sven. "Mutta ei olisi ollut
-niin väliä oikeudesta, kunhan ne vain eivät olisi vieneet tilusta.
-Mutta mikä minusta tuntui kaikkein kummallisimmalta oli, että hän
-sanoi mieluummin ratsastavansa kerjäläisenä käräjiltä, kunhan
-kukaan rehellinen mies vain ei luulisi; että hän nyt olisi kreivin
-verivihollinen ainoastaan oman asiansa vuoksi. Eikö sekin ollut aivan
-hullua puhetta, nuori herra? Kun minä vihaan jotakin roistoa, niin
-onhan luonnollista, että vihaan häntä itseni vuoksi ja siksi että
-hän on käyttäytynyt huonosti minua kohtaan. Kukapa tahtoisi vihata
-vihollistaan toisten vuoksi? Mutta sellaisia ovat isännän kummalliset
-haaveet, ja minä luulen hänen suuttuneen siitä niin, että on saanut
-itseensä sappitaudin."
-
-"Se on rehellisen enoni tapaista!" huudahti Sven Tröst iloisena, "mutta
-sano minulle, missä on prinssi Otto ja mitä hän aikoo?"
-
-"Niin, sitä ei kukaan tiedä niin varmasti. Sanotaan hänen tulleen tänne
-puolen, ja kaikki kansa on liikkeessä, mutta juostaan edestakaisin,
-eikä ole järjestystä asioissa. Luullaan hänen aikovan marssia Viborgiin
-antaakseen valita itsensä hallitsijaksi. Mutta jos hän on viisas,
-odottaa hän vielä. Näettekö kuinka paljon kansaa vaeltaa Viborgin
-tietä?"
-
-"Kiiruhtakaamme heidän jälkeensä ja saattakaamme järjestykseen
-asiat", sanoi Sven Tröst, ja he ratsastivat nyt reippaasti suuren
-talonpoikaisjoukon jälestä, joka jalan ja hevosin, asein ja ilman,
-vaelsi yhdessä kaikista kylistä Viborgiin, kovaäänisesti jutellen ja
-iloisesti mainiten prinssi Ottoa, josta nyt tulisi kuningas ja joka
-vapauttaisi maan saksalaisista.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Prinssi Otto lähestyi todellakin Viborgia Pohjois-Jyllannin
-itärannikolta, pienen sotajoukon etupäässä, jonka pääasiassa
-muodostivat laalantilaiset ja saksalaiset palkkajoukot. Hän odotti
-syystäkin, että huhu hänen tulostansa pian saattaisi uskolliset
-juutilaiset liikkeelle, ja että muutamien päivien kuluttua oli
-kokoonnuttu hänen lippujensa alle. Joukko juutilaisia oli myöskin,
-innon, ja hartauden elähdyttäminä, jo liittynyt häneen. Ilo hänen
-tulostaan ja sotaisista puuhistaan oli sitä suurempi kun jo kaksi
-kuukautta oli tiedetty, että kreivi Juhana lempeän välityksellä oli
-tehty sopimus prinssin ja vihatun kreivi Gerhardin välillä. Että
-tämä sopimus prinssi Oton puolelta oli tehty ainoastaan ajan ja
-voimien voittamiseksi, nähtiin nyt selvästi, ja iloittiin siitä,
-että hän oli ollut yhtä valtioviisas, kuin hän nyt osoitti olevansa
-rohkea ja päättäväinen. Mutta jokaisen, joka tunsi Holsteinilaisen
-kreivin viekkauden, asevoiman ja kuuluisan sotataidon, täytyi pitää
-huimapäisenä ja melkein epätoivoisena yrityksenä vastarintaan
-ryhtymisen. Useimmat vapaaehtoiset olivat viikatteilla ja raskailla
-puukengillä varustettua maalaisväkeä; toiset ratsastivat varustettuna
-varstoilla ja heinähangoilla. Laalantilaiset olivat parhaiten
-varustettuja, ja heillä oli hyvät hevoset. He pysyttelivät lähinnä
-prinssiä ja pitivät itseään hänen henkivartijoinaan. Saksalaiset
-palkkasoturit näyttivät suurine viiksineen eniten sotaisilta, kantaen
-jonkunlaista univormua, ja olivat mielellään yhdessä, näyttäen
-halveksivan huonosti varustettuja tanskalaisia sotatovereitaan.
-Muuten he kulkivat ja ratsastivat tavallisissa joukkoryhmissä, ilman
-minkäänlaista määrättyä järjestystä. Jokainen liittyi ystäviinsä ja
-tuttaviinsa, tai lähimpiin maanmiehiinsä. Juutilaiset liittyivät
-juutilaisiin ja ne harvat själlantilaiset, jotka olivat mukana,
-muodostivat oman joukkonsa. Sotajoukko oli usein hajalla, sillä
-jokainen kulki eteenpäin, tai levähti mielensä mukaan. Mutta kulkuetta
-seurasi torvenpuhaltajia, jotka silloin tällöin kokosivat hajaantuneet
-joukot, kun päälliköt katsoivat sen tarpeelliseksi, mikä aina kuitenkin
-viivytti marssia.
-
-Noudatettiin kuitenkin alituisesti varovaisuutta ja annettiin
-suljetun ratsujoukon kulkea edeltä, että voitaisiin kohdata jokainen
-odottamaton hyökkäys. Ei oltu myöskään laiminlyöty, tavallisen
-sotatavan mukaan, lähettää ratsastavia vakoojia tarkastamaan seutua
-ja antamaan ilmoituksen niin pian kuin vihollinen huomattiin. Kun
-sotaväki yöllä lepäsi kylissä, asetettiin jonkunlaisia etuvartijoita
-eli niinkutsuttuja pidättäjiä, jotka olivat varustetut torvilla ja
-seisoivat siksi lähellä toisiaan, että saattoivat kuulla toistensa
-huudot ja voivat siten pian ilmoittaa leiriin vihollisen lähestymisen.
-Muonittamisesta ei ollut ollenkaan pidetty huolta. Oli luotettu
-siihen, mikä nyt todella tapahtuikin, että missä sotajoukko vaeltaisi,
-perheenisät tulisivat avoimin käsin maan vapauttajia vastaan. Kaikki
-laarit ja varastohuoneet seisoivat avoinna, ja missä juutilaisessa
-talossa vain oli leipä tai heinätukko, annettiin se pois halukkaasti ja
-ilolla.
-
-Sotajoukossa vallitsi hyvä henki, ja marssittiin yhä reippaammin
-Viborgia kohti, iloisesti laulaen ja toivorikkaasti iloiten odotetusta
-vapautuksesta. Prinssi Oton suunnitelma oli niin pian kuin mahdollista
-vallata Viborg, missä saksalainen päällysmies vallitsi vanhaa
-Borrevoldin linnoitusta ja oltiin vakuutetut siitä, että jokainen
-viborgilainen ilolla ottaisi osaa linnan valtaamiseen. Kaikki perustui
-siihen, että tuli ylläpitää ja käyttää hyväkseen hetken onnellista
-mielialaa ja alkaa sotaretki reippaalla ja onnellisella yrityksellä,
-ennenkuin Borrevoldin saksalainen päällysmies oli ennättänyt saada apua.
-
-Oli seitsemäs päivä lokakuuta; mutta ilma oli vielä kirkas ja kaunis
-kuin syyskuussa. Oltiin lähdetty liikkeelle ennen aamunkoittoa ja
-kuljettu maantielle Randersin ja Viborgin välillä. Ennen keskipäivää
-toivottiin jouduttavan Jyllannin pääkaupunkiin. Asemansa vuoksi
-keskellä maata, katsottiin Viborgia oikeudella Pohjois-Jyllannin
-sydämeksi ja paikaksi, mistä maan yhdistyneiden voimien tulisi virrata,
-jos suurten vapautussuunnitelmien mieli onnistua. Prinssi Otto ratsasti
-marski Vendelbon ja ritari Ingvar Hjortin välissä laalantilaisten
-ratsumiestensä kanssa sotajoukkonsa etupäässä. Kaikki hänen ritarinsa,
-jotka enimmäkseen olivat hyvinvoipia maatilanomistajia Laalannista ja
-Själlannista, ynnä joukko juutilaisia herrasmiehiä, ratsastivat lähinnä
-hänen ympärillään. Kreivi Juhana Lempeätä itseään ei näkynyt prinssin
-sivulla; mutta sopimuksen mukaan, jonka nojalla Morsland oli luovutettu
-ja pantattu kreiville, seurasi prinssiä tälle retkelle viisikymmentä
-hänen ratsumiestään ja osa hänen ritarejaan. Prinssin seurueessa
-nähtiin sitäpaitsi rovasti Gerlack, uusi kansleri Ige ja ritari Boetius
-Falke, joita kolmea pidettiin viisaina ja varovaisina neuvonantajina.
-Prinssi puheli ystävällisesti kaikkien kanssa, ritarista halvimpaan
-talonpoikaan, ja hänen lempeistä sinisistä silmistään säteili elävä
-toivo ja melkein haaveellinen innostus, joka täytti jokaisen, joka
-hänet näki, luottamuksella ja varmuudella. Vielä ei oltu nähty
-vihollista, mutta huhuiltiin mahtavan kreivi Gerhardin jo jättäneen
-Rendsborgin sulkeakseen tien Viborgiin, se huhu oli aamulla levinnyt
-sotajoukkoon ja kiirehtänyt marssia. Talonpoikaisjoukolla, joka nyt
-Sven Tröstin johdolla kulki Viborgia kohti pohjoisesta, oli vielä pitkä
-taival jälellä, eikä se voinut toivoa tulevansa Viborgiin ennen iltaa.
-
-"Ennenkuin aurinko laskee täytyy Borrevoldin olla käsissämme", sanoi
-prinssi vanhalle marskille. "Antaa sitten renhdsborgilaisen tulla
-huomenna."
-
-Marski nyökäytti päätään, loi katseen takanaan kulkevaan jalkaväkeen ja
-nousevaan aurinkoon. Se oli jo korkealla itä-taivaalla. Oli ainoastaan
-pari peninkulmaa Viborgiin. Kaupunki ynnä sen kaksikymmentä kirkkoa ja
-luostaria kohosi ja auringonloisteessa riemuitsevan sotajoukon silmien
-edessä. Nyt saapui pari tiedustelijaa ankarasti nelistäen tuoden
-prinssille sanoman, että vihollisen sotajoukko marssi Tapdrupia kohti
-ja että holsteinilaisia ratsumiehiä näkyi Tapnummella.
-
-"Jumalan nimessä, silloin täytyy meidän murtautua läpitse. Marski,
-antakaa koota sotajoukko. Jos Viborgin miehet eivät nyt näe meitä
-voitonherroina -- niin eivät he näe minua koskaan."
-
-Luikkujen ja torvien raikuessa, ja marskin kootessa sotajoukkoa, tuli
-uusia tiedustelijoita kertoen vihollisen ratsuväen olevan lukuisan,
-ja että kreivi Gerhard itse johti sitä. Mutta he eivät näyttäneet
-erittäin kiirehtivän; joukko vihollisen ratsumiehiä näytti asettuneen
-asemiin rotkotielle Tapnummen luo, näyttäen haluavan siellä kohdata
-tanskalaisen armeijan ja odottaa omaa jalkaväkeään.
-
-"Ymmärrättekö hänen suunnitelmansa, marski?" sanoi prinssi. "Jos me
-viivyttelemme, hyökkää hän päällemme nummella koko voimallaan. Jos
-väistämme taistelua ja vetäydymme vasemmalle, voisimme ehkä mennä
-Haldiin ritari Buggen luo ja odottaa uskollisia ystäviämme. Mutta
-minusta meidän pitää rynnätä eteenpäin ja ryhtyä taisteluun. Meillä
-on tuuli ja aurinko selkäpuolellamme; rotkotiellä voimme kohdata
-vihollisen yhtä suurella voimalla ja suojata sivustat tienojilla."
-
-"Oikein, herra prinssi", vastasi marski. "Jos voisimme välttää
-taistelua ja miehittää Haldin, olisi se varovaisinta ja ehkä viisainta.
-Jos ryntäämme eteenpäin ja hyökkäämme heti, olisi se rohkeata, mutta
-uhkapeliä. Tie Haldiin lienee myöskin katkaistu. Tässä on valittava
-joko taistelu tai pikainen perääntyminen. Mieliala on hyvä. Teidän
-ensimäisestä urotyöstänne on kansan luottamus ja ehkäpä sodan tulos
-riippuva. Herramme määrää kaiken. Minä en kiellä mitään."
-
-"Taivaan tähden, armollinen herra prinssi", sanoi rovasti Gerlack
-erittäin levottomana. "Elkää antako liian suuren innon viedä teitä
-harhaan niin tärkeässä asiassa. Pelastakaa sotajoukko peräytymällä tai
-etsikää vahva asema ja odottakaa Herran hetkeä. Huomenna voi piispa
-Sven olla luonanne ratsujoukkonsa kanssa; joka päivä saapuu uusia
-sotilaita tuhansittain; jos mestari Jaakko saa edes kaksi päivää aikaa,
-voi hän hyökätä vihollisen selkään Riben tietä myöten. On kysymyksessä
-vain voittaa aikaa."
-
-Kansleri ja ritari Falke neuvoivat samaa. Prinssi Otto pysähtyi vähäksi
-aikaa vakavasti miettimään, marskin järjestäessä kokoontuvat joukot.
-Prinssin katse oli kohotettu hajanaisten pilvien peittämää taivasta
-kohti. Tuntui, kuin hänen hiljainen ihastunut katseensa tahtoisi tunkea
-läpi ikuisen kohtalon arvoituksellisen hunnun ja lukea jumaluuden
-tahdon päänsä yläpuolella kiitävistä pilvistä. "Se on päätetty!"
-huudahti hän korkealla äänellä kohottaen kätensä. "Tämä päivä on
-näyttävä Tanskanmaalle ja minulle, olenko minä määrätty isänmaan
-pelastajaksi ja kantamaan suurten Valdemarien kruunua. Eteenpäin,
-maanmiehet, Tapnummea kohti! Minä olen luvannut viedä teidät vihollista
-vastaan pysähtymättä; tämän lupauksen tahdon täyttää. Jos Kaikkivoipa
-tahtoo suoda meille onnen ja voiton, on joka hetki hänellä yhtä hyvä.
-Hänellä on valta tänään ja ikuisesti. -- Eteenpäin!"
-
-Tähän puheeseen vastasivat sekä laalantilaiset että juutilaiset
-ilohuudolla. Käsky lensi kulovalkean tavoin viimeisiin riveihin
-saakka, ja rynnättiin reippaasti parhaassa järjestyksessä. Prinssi
-itse ratsasti aatelisjoukossa, kaikkien ritareidensa ja uskollisten
-laalantilaistensa ympäröimänä, joista voimakkain, lipunkantajana,
-kantoi tutun Dannebrogin ristin koristamaa päälippua. Lähinnä
-heitä tulivat kaikki ne soturit, jotka olivat asestetut kirveillä,
-miekoilla ja keihäillä, tai niiden puutteessa viikatteilla ja
-heinähangoilla, pieni joukko jousi- ja linkomiehiä seurasi sotajoukon
-pääosaa, saksalaiset ratsumiehet ratsastivat osaksi sivuilla, osaksi
-varamiehinä, valmiina suojaamaan sivustoja. Tässä järjestyksessä
-saavutettiin vakoojien mainitsema pitkä rotkotie, joka kahden
-vesiperäisen niityn välissä johti Tapnummelle. Aurinko ei ollut vielä
-saavuttanut korkeinta asemaansa, kun vihollisen keveästi asestetut
-ratsumiehet tulivat näkyviin. He olivat miehittäneet solan ja näyttivät
-odottavan hyökkäystä. Heidän lukumääränsä oli jo huomattava, ja
-kaukana nummella nähtiin suuria välkkyviä peitsijoukkoja liikehtivän
-eteenpäin. Prinssi Otto hätkähti nähdessään tämän uhkaavan ylivoiman.
-Rovasti Gerlack pysytteli kuolonkalpeana hänen rinnallaan ja rukoili
-häntä kaikkien pyhimysten nimessä vetäytymään takaisin, eikä
-antautumaan täällä taisteluun. Mutta prinssi heitti häneen ankaran
-katseen. "Puhukaa mieluummin innostavia ja jumalisia sanoja sotureille
-tänä tärkeänä hetkenä. Mutta elkää lannistako arkamaisuudellanne
-luottamustamme Kaikkivoivan armoon!" Näin sanoen hän kääntyi pois
-hengellisestä neuvonantajastaan, antaen marskille määräyksen asettaa
-sotajoukko kiilan muotoiseen taistelurintamaan. "Virittäkää nyt pyhä
-paternoster, sielunpaimenemme!" käski hän hengellistä herraa, ja
-rovasti alkoi vapisevalla äänellä hurskaan laulun, jonka sotahuuto
-kuitenkin pian vaimensi. "Eteenpäin Tanskan miehet. Alas tyrannit!"
-huusi moni. "Paholainen murskatkoon kaljupäisen kreivin!" oli
-juutilaisten sotahuuto. Prinssi Oton ja vanhan marskin johtamina
-hyökkäsi aatelisjoukko rotkotielle saakka. Jalkaväki seurasi perässä
-tihein joukoin, ja saksalainen ratsuväki, joka sotajoukon sivustoina
-liittyisi jalkaväkeen, ja mahdollisuuden mukaan ahdistaisi vihollisen
-sivustoja, ratsasti niittyjä myöten molemmilla puolin ja katosi
-syviin ojiin; mutta heidän oli vaikea tunkeutua eteenpäin alavan ja
-vesiperäisen maaperän vuoksi. Suureksi ihmeekseen näkivät prinssi ja
-marski vihollisen kiireemmiten peräytyvän. He luulivat tunteneensa
-itse mahtavan kreivi Gerhardin molempien sotaisten poikiensa seurassa,
-ja nyt nähtiin ensikerran tuon voitonvarman sotaherran väistyvän.
-Tämä näky kiihoitti sotajoukon innostusta, ja kaikki ponnistelivat
-saavuttaakseen ja hajoittaakseen pakenevat joukot.
-
-Kun ojat loppuivat ja joukko nummiteitä yhtyi tiehen, tuli se
-vähitellen leveämmäksi. Tässä avautui Tapnummi heidän eteensä.
-Nyt vasta ymmärsivät he kreivin liikkeet. Hänen jalkaväkensä oli
-miehittänyt keskellä nummea suuren kanervia kasvavan kukkulan ja
-asettunut puoliympyrän muotoon, jonka taakse hän ratsuväen kanssa
-peräytyi, ottaen mukaansa huomattavan apujoukon peitsi- ja linkomiehiä,
-joille hän peräytymisellään oli antanut aikaa yhtyä itseensä. Hän antoi
-jalkaväen miehittää kukkulan, vetäytyen itse ratsuväen kanssa yhä
-kauemmas taapäin, aikoen yhtyä Tapdrupista tulevaan joukkoon.
-
-"Antakaa heti murtaa puoliympyrä", huusi prinssi, ja marski kiiruhti
-antamaan käskyn murtautua vihollisen vahvan aseman läpi.
-
-"Eteenpäin maanmiehet!" huusi prinssi korkealla äänellä. "Jollen tänään
-voita, Jumalan ja pyhän Knuutin avulla, ette te koskaan näe minun
-kantavan Tanskanmaan kruunua!"
-
-Rovasti Gerlack tahtoi vielä pidättää kuningasta levottomalla
-vastaväitteellä ja kehoittaa häntä rauhalliseen sovitteluun kreivin
-kanssa. Mutta prinssi torjui hänet vakavanmoittivalla katseella.
-"Tahtoisitteko te minut häväistyksi koko maailman edessä?" sanoi hän.
-"Jos teillä on luottamusta oikeamieliseen Jumalaan, niin näyttäkää se
-nyt. Jääkää mielellään taistelurintaman ulkopuolelle, mutta rukoilkaa
-rehellisesti puolestamme meidän taistellessamme."
-
-Rovasti ei viivytellyt pidättämään hevostaan. Sotajoukko hyökkäsi uuden
-sotahuudon kaikuessa ja taistelu alkoi. Niin pian kuin heitto-aseet
-molemmilta puolin oli ammuttu, tunkeutui prinssi Otto ritareineen
-raivokkaan kiivaasti vihollisen riveihin murtautuakseen yhä levenevien
-ja taajenevien joukkojen läpi. Mutta oli vaikea taistellen nousta
-kukkulalle, jotavastoin vihollisen keihäs- ja linkomiehillä oli
-suuri etu korkeammasta asemastaan heittäessään lukemattoman joukon
-keihäitä ja kiviä rohkeita hyökkääjiä vastaan, joiden sitäpaitsi oli
-vaikeata ylläpitää mutkikasta taistelurintamaa. Taistelu oli sitkeä
-ja verinen, ja paljon kaatui väkeä kummaltakin puolelta. Prinssin
-saksalaiset palkkasoturit istuivat vielä kaikessa rauhassa hetteiköllä
-rotkotien vieressä; sensijaan että olisivat kiertäneet vihollisen
-ja hyökänneet hänen selkäänsä, pitivät he itseään varaväkenä.
-Heidän tuli taistella maanmiehiänsä vastaan ja siksi olivat he
-hieman hitaita. Siitä huolimatta näytti onni suosivan prinssiä ja
-tanskalaista sotajoukkoa. Kreivi Gerhard oli muodostanut ritareistaan
-ja ratsuväestään kukkulan taakse toisen rintaman, jonka vieläkin peitti
-keihäs-, linko- ja jousimiesten melkein läpitunkematon ympyrä. Sillä
-aikaa kuin nämä puolustivat vahvaa asemaa, saisivat ne joukot, jotka
-vielä olivat matkalla, aikaa yhdistyä häneen. "Eteenpäin, eteenpäin!"
-huusi senvuoksi Otto huomatessaan kreivin aikeen. Hyökkäys tuli
-vastustamattomaksi, ja prinssin ynnä vanhan marskin onnistui valloittaa
-kukkula ja murtaa vihollisen rintama, mikä tapahtui hirveässä
-verilöylyssä. Tanskalaiset etenivät kohottaen, iloisen voitonhuudon.
-"Eläköön prinssi Otto! Paholainen murskatkoon kaljun kreivin!" sitten
-kajahti taasen sotahuuto ja valmistauduttiin hajoittamaan vihollisen
-ratsuväkeä. Mutta nyt osoitti kokenut Gerhard tavallista etevämmyyttään
-sotataidossa. Mahtavan sotaherran komentosauvan viittauksesta avautui
-tiheään sulkeutunut ratsujoukko molemmille puolille ja suuri määrä
-jalkaväkeä ryntäsi esiin, nopeasti leviten nummelle, kunnes se oli
-piirittänyt tanskalaisen armeijan.
-
-Kun prinssi ja vanha marski näkivät tämän arvaamattoman käänteen,
-kalpenivat he molemmat, luoden toisiinsa tuskaisan katseen. "Hän oli
-meitä viisaampi", sanoi marski, "hän tunsi kyllä ne, joiden piti
-suojella meidän sivustojamme. Taistelu on menetetty, herra prinssi."
-
-"Ei vielä", huusi Otto, "Jumala sen estäköön. Antakaa joukkojen
-vetäytyä yhteen ympyrän muotoon."
-
-Tämä taistelujärjestyksen muutos keskeytti hyökkääjien etenemisen.
-Mutta kun prinssi nyt tässä oli asettunut uuteen taisteluasemaan,
-joutui harjaantumaton maalaisväki epäjärjestykseen, ja tunkeiltiin
-kokoon ilman suunnitelmaa ja järjestystä. Prinssi ja marski koettivat
-turhaan palauttaa järjestystä, tuloksetta, kaikki voiton toive oli
-kadotettu. Ympäröityä kokoontyönnettyä sotajoukkoa ahdistettiin nyt
-joka puolelta. Tanskalaiset puolustautuivat paraansa mukaan kestäen
-pitkän ja verisen taistelun ylivoimaista vihollista vastaan. He
-kaatuivat joukottain. Aatelisjoukko, joka ympäröi prinssi Ottoa,
-harveni yhä enemmän. Juutilaiset ja laalantilaiset miekkailivat
-epätoivoisesti, innokkaasti tunkien eteenpäin suojelemaan prinssiä.
-Ei kukaan tahtonut luopua aseistaan ja antautua niin kauan kuin vielä
-nähtiin miekkojen välähtävän junkkeri Oton ja vanhan marskin käsissä.
-Nyt vaipui marski haavoittuneena hevosen selästä. Ingvar Hjortia ei
-enää näkynyt, melkein jokainen ritari oli haavoittunut -- mutta vielä
-taistelivat tanskalaiset. Veri virtasi prinssi Oton kalpeita poskia
-myöten; hän oli vasemmalla kädellään temmannut valtakunnan lipun
-kuolevalta lipunkantajalta ja heilutti sitä nyt päänsä päällä, antaen
-verisen miekkansa pudota. "Antakaa verilöylyn lakata, kreivi Gerhard",
-huusi hän kovalla äänellä, "ja tulkaa kanssani kaksintaisteluun
-elämästä ja kuolemasta Tanskanmaan vapauden puolesta!" Mutta samassa
-putosi lippu hänen haavoittuneesta kädestään. Hän loi epätoivoisen
-katseen taivasta kohti ja kaatui taapäin satulastaan. Samassa hetkessä
-hänet ympäröitiin ja otettiin vangiksi, ja nyt putosivat miekat
-väsyneiden soturien käsistä.
-
-Kova ääni kuului riemuitsevien voittajien keskuudesta huutavan:
-"Hakatkaa ne kaikki maahan -- elkää säästäkö talonpoikaisjoukkoa!
-Sitokaa jokainen ritari, joka haluaa elää!" Tämän käskyn antaja oli
-pitkä, rautapanssariin puettu ritari, jonka kypäränsilmikko oli
-suljettu, ja jonka kaulassa riippui kultavitjoista madonnan kuva.
-Siitä tunsi jokainen saksalainen soturi mahtavan Rendsborgin kreivi
-Gerhardin. Hänen käskynsä täytettiin silmänräpäyksessä. Taistelu
-muuttui nyt hurjaksi murhaamiseksi. Aurinko laski verisen nummen taa
-ennenkuin verilöyly ja epätoivoinen kuolonkamppailu oli loppunut
-Melkein jokainen laalantilainen ja juutilainen kaatui ase kädessään, ja
-ratsumiehet saavuttivat ja hakkasivat maahan useimmat niistä harvoista,
-jotka etsivät pelastusta pakenemalla. Prinssi Oton saksalaiset
-palkkasoturit antautuivat armoille ja pääsivät hengissä koska olivat
-maanmiehiä.
-
-Sillävälin kun kreivi Gerhardin hurjat soturit murhasivat ja ryöstivät
-taistelukentällä, ja hän itse ritareineen kulki Viborgiin, lähetettiin
-kreivin määräyksestä ratsujoukko vangitun ja pahasti haavoittuneen
-prinssi Oton seurassa Slesvigiin. Prinssi riippui melkein tiedotonna
-sidottuna säkkisatulaan, kahden raa'an vahvan ratsumiehen välissä,
-jotka molemmat pitivät häntä kädellään juuri sen verran pystyssä, ettei
-hän voinut taittaa selkäänsä, ja välittämättä sen enempää hänestä, he
-kiiruhtivat eteenpäin kovasti nelistäen erään kreivin kamaripalvelijan
-johtamina.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli jo yö Sven Tröstin ja Mustan Svenin saapuessa onnettomalle
-taistelupaikalle. Huhu menetetystä taistelusta oli hajoittanut koko
-talonpoikaisarmeijan. Uusikuu ja säteilevät tähdet levittivät niukkaa
-valoa suurelle tallatulle kanervakankaalle, missä lojui tuhansittain
-ryöstettyjä ruumiita kuolleiden hevosten ja rikkinäisten aseiden seassa.
-
-"Onnettomuudenpäivä Tanskalle!" huudahti Sven hyvin lannistuneena.
-"Haa, kun me nukumme tapahtuu meille aina onnettomuus; se on meidän
-vanha kohtalomme. Miksi emme saapuneet puolta päivää aikaisemmin
-rohkeiden talonpoikien kanssa? Miksi piti eno Niilon juuri nyt maata
-sairaana Brattinborgissa?"
-
-"Ei hän, emmekä mekään olisi voineet tehdä ihmeitä, nuori herra",
-vastasi Musta Sven. "Saksalainenhan oli kymmenen kertaa voimakkaampi.
-Hyvä prinssi mahtanee varmaankin olla huimapää kuten tekin, kun tahtoi
-mitellä miekkojaan vanhan kokeneen mestariketun kanssa, ennenkuin oli
-saanut oppia taitoa häneltä."
-
-He tulivat kukkulalle, jonka tanskalaiset taistelun alussa olivat
-valloittaneet saksalaisilta. Täällä nähtiin joukko vihollisen ruumiita
-ja vaikka hirveä näky herätti pakostakin sääliä, puhkesi Sven Tröst
-kuitenkin ilohuutoon. "Katso, Volle!" huusi hän. "Tässä ovat prinssi
-ja meidän miehemme hakanneet maahan sadoittain saksalaisia!" Mutta nyt
-he tulivat paikalle, jossa viimeinen verinen ottelu oli tapahtunut.
-Tosin näkivät he täällä paljon saksalaisten ruumiita, mutta myös
-suuria kasoja onnettomia tanskalaisia talonpoikia, veren ympäröiminä
-ja pudonneiden puukenkiensä ja rikkinäisten maanviljelyskalujensa
-keskessä. Täällä makasivat uskolliset laalantilaiset kuoliaaksi
-pistettyinä kaatuneiden hevostensa välissä, joista vielä muutamat
-liikkuivat. Se oli kaamea näky. Aseenkantajan kehoituksesta veti Musta
-Sven pitkän metsästyspuukkonsa ja antoi puolikuolleille hevosille
-armon iskun. Kuolonhiljaisuus vallitsi suurella taistelutantereella.
-Aseenkantaja ja hänen seuralaisensa ratsastivat hitaasti ja vaieten
-toiselta ruumiskasalta toiselle, kuulematta muuta ääntä kuin oman
-raskaan hengityksensä ja hevostensa jalkojen loiskinan soisella
-ja verisellä niityllä. Toisinaan he luulivat kuitenkin kuulevansa
-hiljaista voihkinaa, kuin makaisi joku kuoleman kielissä. Siellä
-ja täällä liikahti vielä joku käsivarsi tai jalka; mutta kun he
-kiiruhtivat auttamaan onnetonta oli kaikki jo ohi. Musta Sven mutisi,
-että yhtähyvin pitäisi antaa armonisku puolikuolleille ihmisille
-kuin heidän hevosilleen. Mutta aseenkantaja varoitti hurjaa ampujaa
-moittivin katsein ja tämä pisti verisen puukkonsa tuppeen. Oli tuskin
-luultavaa että haavoittuneiden joukossa oli enää yhtään elävää
-olentoa, siihen määrin olivat useimmat silvotut. Aseenkantaja sanoi
-sentähden: "Kumpahan rauhalliset viborgilaiset antaisivat heille
-kristillisen hautauksen, niin ei Herramme varmaankaan kiellä heiltä
-autuasta ylösnousemista. Minä olen", jatkoi hän, "nähnyt tänä yönä
-enemmän kurjuutta, kuin voin unohtaa koko elämäni kuluessa. Prinssi ei
-ole täällä, muuten olisimme kai nähneet hänen ruumiinsa uskollisten
-laalantilaistensa seassa. Hänet he ovat kyllä raastaneet mukaansa
-elävänä tai kuolleena. Mutta mitä näen, eikö tuolla ruumiiden seassa
-makaa ritari, jolla on valtakunnan lippu?"
-
-"Onko täällä vielä elävää ihmistä?" kuului syvä, heikko ääni
-kuiskaavan. Se oli vanha uskollinen sotamarski Vendelbo.
-
-"Hän elää!" huudahti aseenkantaja hypäten hevosensa selästä.
-
-"Pelastakaa prinssi, pelastakaa prinssi, maanmies!" pyysi vanha
-sotaherra. "Segebergiin -- Segebergin torniin", kuului tyrannin sana.
-Näin sanoen kaatui haavoittunut marski verilätäkköön ruumiiden sekaan,
-jättämättä kuitenkaan kädestään valtakunnanlippua ja hänet vietiin
-syvästi surkutellen pois taistelupaikalta tielle, joka johti Tapdrupin
-kylään.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Vanha uskollinen marski oli kuullut oikein. Segeberg oli määrätty
-prinssi Oton vankilaksi.
-
-Vanha, vahva Segebergin linna sijaitsi kuin kotkanpesä kalkkivuoren
-huipulla Traven ja Segebergin sisäjärven välissä, kohoten ylpeästi
-luostarin ja kaupungin yli. Linna oli yhdeksäntoista vuotta sitten
-kuulunut kreivi Adolf VI:lle, joka oli kunniata loukkaavasti solvaissut
-vanhaa ylpeätä ritari Hartvig Reventlovia. Siitä syystä ritari
-Hartvig itse kreivi Gerhardin avulla hyökkäsi yöllä hänen päällensä
-ja tappoi hänet linnassaan. Sitten oli kreivi Gerhard ymmärtänyt
-viekkaasti omistaa linnan ja tiluksen sekä tehnyt ritari Hartvigin
-linnanpäällikökseen Segebergiin.
-
-Synkkä ritari Hartvig oli, hyökätessään linnan entisen omistajan
-kimppuun, samassa tilaisuudessa työntänyt miekan oman poikansa
-rintaan, huolehtien omituisella tavalla hänen kunniastaan. Poika oli
-nimittäin aseenkantajana murhatun kreivin palveluksessa, ja isä tahtoi
-ennemmin tappaa hänet kuin antaa nuoren miehen joutua epäiltäväksi
-osallisuudesta murhaan ja että hän olisi kavaltanut herransa isänsä
-kostolle. Suoritettuaan tämän kaksinkertaisen ilkityön, jota hän itse
-kuitenkin piti välttämättömänä uhrina kunnialleen, vanha ritari oli
-synkässä raskasmielisyydessä erottautunut kaikesta inhimillisestä
-seurasta. Huolimatta kalvavista omantunnontuskista, joita hänen
-täytyi tuntea, kun hänellä jokapäivä oli kostonsa ja poikansa murhan
-tapahtumapaikka silmiensä edessä, tunsi hän kuitenkin, ikäänkuin
-näkymätön Nemesis olisi vanginnut hänet tähän paikkaan, missä hän yötä
-päivää kulki kuin kummitus näyttäytyen harvoin kenellekään ihmiselle.
-Murhattu kreivi Adolf oli häväissyt hänen tyttärensä ja sitten antanut
-mestata erään hänen veljistään, kun tämä oli uskaltanut moittia hänen
-konnamaisuuttaan. Kreivi oli sitten lähettänyt verisen pään maljassa
-veljelle. Ritari Hartvig istui juuri hevosen selässä saadessaan tämän
-kauhean lahjan. Muutamia veripisaroita putosi hänen kädelleen, jotka
-hän imi kuin raivokas, ja hän vannoi veljensä veren kautta koston,
-jonka hän vasta muutamia vuosia myöhemmin saattoi suorittaa. Tässä
-teossa tuntui hän katuvan sitä, että oli murhannut kreivin alastomana
-ja suojattomana vuoteessaan; mutta pojan murha oli aivan murtanut hänet.
-
-Toinenkin onneton ihminen asui Segebergin linnassa. Se oli kreivi
-Gerhardin ylpeä ja rohkea sisar rouva Elisabet, joka veljensä ja oman
-valtioviisauden uhrina, oli ollut naimisissa kuningas Kristofferin
-vanhimman pojan, prinssi Eerikin kanssa; prinssi Eerik kantoi jo
-kuninkaan nimeä, minkä vuoksi Elisabetilla myös oli varma toivo kerran
-todella tulla Tanskan kuningattareksi. Mutta rauhan rikkoutuessa
-kreivi Gerhardin ja Kristofferin välillä kolme vuotta sitten, hänen
-halpamainen puolisonsa oli mitä kehnoimmalla tavalla hyljännyt hänet,
-saaden pian senjälkeen kuolinhaavansa taistelussa hänen veljeään
-vastaan Krapper-nummella.
-
-Rouva Elisabet istui yksinään Segebergin linnan naisten salissa
-viidentenä iltana Tapnummen taistelun jälkeen, josta ei vielä mitään
-ilmoitusta ollut saapunut linnaan. Hän saattoi hiljaisena iltana
-kuulla ritari Hartvigin tavallisuutensa mukaan astelevan oudon kumein
-askelin autiossa ritarisalissa. Ylpeänä ja tyynenä istui Elisabet käsi
-laihalla poskellaan ja katseli Elben pohjoispuolella olevan niemimaan
-ja kaikkien Tanskan saarten pergamentista valmistettua karttaa, jonka
-hänen veljensä kappalainen Rendsborgissa oli piirtänyt. Hänen katseensa
-oli kääntynyt Pohjoisjyllantiin ja hän mittasi kultaneulalla Segebergin
-ja Viborgin välimatkan. "Neljä kertaa kymmenen tunnin matka", sanoi
-hän. "Eikö ratsumies saattaisi ratsastaa sitä viidessä päivässä?
-Oletko hyljännyt hänet, pyhä neitsyt? Minähän ripustin ihmeitätekevän
-kuvan hänen kaulaansa ja aina annoit sinä hänelle sen mukana onnen
-ja voiton." Hän nousi pöydän äärestä mennen huoneen nurkkaan, missä
-hän polvistui rukous jakkaralle ja luki Ave Marian sinne pystytetyn
-madonnankuvan ääressä. "Anna suurelle veljelleni mitä minulta kielsit,
-mahtava taivaankuningatar!" pyysi hän. "Anna minun unohtaa alennukseni
-ajatellessani hänen korkeuttaan ja valtaansa! Anna kostaa hyljätyn
-Tanskanmaan puolesta kaikille tanskalaisille ja kurjan Kristofferin
-jälkeläisille! Amen!" Senjälkeen hän nousi seisomaan ja kulki ylpein,
-miehekkäin askelin, kädet ristissä rinnalla edestakaisin lattialla.
-Nyt kuuli hän taas ritarisalista Hartvigin säännöllisten askelten
-kumean äänen. Hän pysähtyi pitäen kättänsä otsallaan. "Kosto", jatkoi
-hän matalalla äänellä, "kostoa pyysi myöskin hän tuolla sisällä -- hän
-sai tuntea sen perinpohjin -- mutta koska saa hän levon? -- Ainoastaan
-sillä tavallako, te mahtavat siellä ylhäällä, täytätte meidän ylpeät
-rukouksemme?" Hän vaikeni vaipuen takaisin nojatuoliin pöydän ääreen,
-missä paloi kaksi vahakynttilää raskaissa hopeajalustoissa. Hän nojasi
-taas pään käteensä ja tuijotti levitettyyn karttaan. Valo lankesi nyt
-hänen kasvoilleen, jotka huolimatta kalpeudesta ja syvästi loukatun
-ylpeyden eittämättömistä jäljistä, olivat säilyttäneet jonkunlaisen
-nuorekkaan kauneuden, sekä ylhäisen ja hiljaisen voiman ilmeen,
-näyttäen enemmän miehekkäältä kuin naiselliselta. Tiukasti suljettu suu
-ja hieman ulkoneva leuka ilmoittivat halveksumista, joka kohtasi koko
-sitä kansaa, jonka onnetonta isänmaata hän katseli kartalla. Nyt kääri
-hän piirustuksen kokoon ja otti sen käteensä kuin sotaherransauvan.
-"Kierrä se kokoon kuin minä tämän kankaan, suuri Gerhard!" huudahti
-hän. "Se, joka tällä lailla kierittelee taivaita, antoi tämän kansan
-ja maan sinun käsiisi. Kurita sitä rautavaltikalla! Hävitä tämä kiero
-suku maan päältä! Silloin olen minä saanut -- oi, silloin olen saanut
-kostaa!"
-
-Elisabet rouvan purkaessa puoliääneen näitä ylpeitä ja hurjia
-ajatuksia, kuuli hän ritarisalista, josta hän juuri oli kuullut
-onnettoman ritari Hartvigin askeleet, muutamia syviä valittavia
-torvensäveliä. Vanha pojanmurhaaja tahtoi näillä sävelillä lieventää
-rajatonta suruaan, ja hän osasikin mestarillisesti soitella tätä
-yksinkertaista soittokonetta. Kun öisin kulki kalkkivuoren ohi,
-jolla synkkä linna sijaitsi, tai purjehti pitkin Trave virtaa
-linnan korkeiden muurien alla, missä kaikki elämä ja ilo olivat
-pannaanjulistetut, kuului usein autiosta salista nämät syvät
-valittavat sävelet. Tuntui kuin linnassa asuisi kirottu henki, joka
-oli karkoitettu autuaitten asunnoilta, mutta joka oli tuonut sieltä
-mukanaan soittokoneen, minkä kautta itse toivottomuuden ja epätoivon
-kaikkein vihlovimmat tuskansäveleet voivat sulautua soinnukkaasti
-sulavaan surumielisyyteen, sekä rauhan ja sovinnon kaipaukseen, jonka
-täytyi löytää syvintä vastakaikua jokaisessa syntisessä, katuvassa
-ihmissielussa. Nämä sävelet eivät tehneet kuitenkaan sellaista
-vaikutusta kreivi Gerhardin ylpeään sisareen. -- "Ikuinen valittaja
-ja onnettomuuden ennustaja!" huudahti hän suuttuneena ja nousi ylös.
-"Kuinka kauan kiusataan minua sinun mielettömällä katumuksellasi?
-Se mies on kurja, joka puolen elämästään on ollut raukkamaisen
-omantuntonsa orjana."
-
-Rouva Elisabetin naistensali sijaitsi parvekekerroksessa ja oli
-likellä linnan suurta ritarisalia, josta sen eroitti laudoitettu
-seinä. Kun hän nyt suuttumuksensa vallassa lausui nämä sanat, näki
-hän kauhukseen seinän liikahtavan. Tähän asti tuntematon salaovi
-avautui laudoituksessa ja kuolonkalpea, kuihtunut olento seisoi
-hänen edessään yllään pyhiinvaeltajan puku. Hänellä oli pitkä harmaa
-parta, paljaat jalat, ja kädessään metsästystorvi. Se oli onneton
-ritari Hartvig, joka muulloin ei koskaan näyttäytynyt, sillä hän
-jakoi joka päivä käskynsä linnan komentajana lukittujen ovien takaa,
-samoinkuin hän vapaaehtoisessa vankeudessaan vastaan otti tarpeensa
-ja kaikki häntä koskevat tiedot huoneessa. Paitsi linnanvoutia ei
-kukaan päässyt hänen huoneisiinsa. Elisabeth oli asunut kolme vuotta
-linnassa, mutta näki hänet kuitenkin nyt ensikertaa. Hänen vartalonsa
-oli pitkä ja kookas, ja kasvonsa olivat ilmehikkäät ja ylpeät, ja
-syvälle painuneissa haukansilmissä paloi omituinen liekki; mutta hän
-näytti sankarihaamulta. Koko hänen olennossaan oli jotakin pelottavan
-kummitusmaista, joka sai rohkean naisen salaisesti vapisemaan.
-Hurskaasta pyhiinvaeltajan puvusta huolimatta oli hänen kivettyneessä
-ulkomuodossaan havaittavissa taipumattoman kovuuden ja ankaruuden ilme,
-joka herätti kauhua. Suorana ja liikkumattomana seisoi hän ovessa
-heittäen ylhäiseen naiseen synkän ja säkenöivän katseen.
-
-"Jumalani, mitä te tahdotte täältä?" huudahti Elisabet rouva
-epävarmalla äänellä. -- "Oletteko ritari Hartvig? Taikka --" hän
-vaikeni väistyen taapäin hurjan, peloittavan katseen kauhistamana.
-
-"Taikka hänen kadotettu varjonsa, tahdoitte kai sanoa, rouva Elisabet",
-tarttui nyt pyhiinvaeltaja syvällä soinnuttomalla äänellä puheeseen.
-"Oikein, minä se olen, vaikka vielä hengitän ja elän, kuten he sitä
-nimittävät. Oikean ritari Hartvigin hautasivat he yhdeksäntoista vuotta
-sitten nuoren kauniin poikansa kanssa tuonne linnan kappeliin." Hän
-vaikeni ja näytti syvästi liikutetulta. "Ymmärtäkää minua oikein,
-ylhäinen rouva", lisäsi hän surullisella äänellä. "Nuorukainen vei
-sieluni ja lisäksi rauhani mukanaan hautaansa; mutta kunnian annoin
-hänelle mukaan ja onhan kunnia enemmän arvoinen kuin elämä -- se on
-itsestään selvää." Hän kohotti näin sanoen päätään ja suoristautui
-ylpeästi ja voimakkaasti. "Elkää luulko, että minä olen hullu tai
-pelkuri raukka", jatkoi hän ääntään korottaen ja samassa astui hän
-kynnyksen yli melkein uhkaavan näköisenä. "Minä en ollut kenenkään orja
-paitsi kunnian -- millekään toiselle epäjumalalle en ole uhrannut --
-mutta sille olen uhrannut poikani veren." Viimeisiä sanoja lausuessaan
-piti hän kättä ryppyisellä otsallaan ja päästi kauhistuttavan äänen,
-melkein kuin villipeto. Mutta samassa asetti hän metsästystorven
-suulleen, vapauttaen senkautta tuskansa ihmeellisimpiin säveliin,
-jotka nurjimmasta raivosta muuttuivat syvimpään suruun sulautuen
-messu-koraaliksi, ja pari suurta kyyneltä vieri pitkin hänen sisään
-painuneiden poskiensa uurteita.
-
-"Säästäkää minua läsnäololtanne ja kummalliselta yösoitoltanne", sanoi
-Elisabet rouva ja astui häntä ylpeästi askeleen lähemmäksi. "Te saatte
-pian eronne täältä; huomaan, että on jo aika. Missä kreivi Gerhardin
-sisar on, siellä ei hullun miehen tarvitse vartijoida linnaa."
-
-"Tahtooko nyt tiikeri, jonka minä kasvatin, yksinään hallita
-veritilusta?" mutisi synkkä pyhiinvaeltaja.
-
-"Jatkakaa kernaasti pyhiinvaelluksianne, ritari Hartvig", sanoi
-Elisabet rouva tyynen kylmästi. "Tehkää kernaasti katumusmatkoja
-omassa huoneessanne, mutta antakaa minun olla rauhassa sairaloisilta
-uniltanne."
-
-"Se ei ole mikään uni, Elisabet rouva", kuiskasi pyhiinvaeltaja astuen
-taapäin ja viitaten hurjistuneen näköisenä. "Tulkaa niin saatte itse
-nähdä! -- Täällä makuuhuoneessa on lattia musta; mutta se on hyvä --
-siitä minä iloitsen -- siellä vuoti hirviön musta veri -- hänen, joka
-myrkytti valkoisen kyyhkyn ja antoi veljenveren valahtaa kielelleni --
-Huu siinä oli tulta -- siksi tapoin hänet alastomana vuoteessaan --
-mutta sisällä ritarisalissa, siellä on pahemman näköistä -- tahra on
-siellä punainen; siellä kaatui onneton poikani kunniansa puolesta --
-näettekö tämän käteni -- se on vähän pienempi kuin toinen -- se kuihtuu
-luulen minä. Minä olen kuitenkin tehnyt kolme Jerusalemin matkaa
-paljain jaloin tämän veritahran vuoksi -- mutta tahra on jäljellä ja
-yhtä punaisena kuin ennenkin." Hän huokasi tuskallisesti, meni pois ja
-sulki salaoven jälkeensä.
-
-Elisabet rouva soitti ja käski heti palvelijoitaan pönkittämään
-kiusallisen salaoven, josta kukaan ei ollut tietänyt mitään. Hän jätti
-hämärän naistenhuoneen ja poistui makuuhuoneeseensa.
-
-Kun hän tornivartijan huudoista lopulta kuuli, että oli keskiyö,
-niin hän nousi mennäkseen levolle, mutta nyt puhallettiin vastoin
-tavallisuutta torveen linnanportin ulkopuolella. Se avautui ja joukko
-ratsastajia soihtuineen ratsasti linnanpihalle. Elisabet rouva meni
-ikkunan ääreen ja näki soihdunvalossa, miten kalpea nuorukainen
-nostettiin säkkisatulasta ja vietiin sidottuna vankitorniin. "Prinssi
-Otto!" puhkesi hän ilohuutoon. "Riemuvoitto! Sinä olet voittanut,
-mahtava veljeni! Sinä lähetät minulle parhaan todistuksen kostostasi ja
-onnestamme." Heti senjälkeen astui sisään hänen kamarineitonsa kysyen
-haluaisiko armollinen rouva vastaanottaa viestin herra veljeltään.
-Kreivin kamaripalvelija toi tärkeitä uutisia ja erittäin ylhäisen
-sotavangin.
-
-"Tiedän sen", vastasi Elisabet rouva ylpeästi ja tyynesti. "Antakaa
-kamaripalvelijan tulla naistenhuoneeseen. Linnanvoudin täytyy kutsua
-miehet linnantupaan. Näytän nyt teille kaikille, kuka tästä lähtien
-hallitsee Segebergissä." Näin sanoen hän aukaisi seinäkaapin, ottaen
-sieltä avoimen kirjeen, josta riippui sinetti punaisessa nauhassa.
-Niin pian kuin hämmästynyt neito oli toimittanut hallitsijattarensa
-käskyn, meni Elisabet rouva kirje kädessään naistenhuoneeseen. Täällä
-seisoi herra yllään kallisarvoinen sopulinnahalla reunustettu viitta
-ja kädessään töyhdöllä koristettu hattu. Hän oli kreivi Gerhardin
-uskottu kamaripalvelija, Hans Wittinghof. Hänen tervehdyksensä ja
-olemuksensa ilmaisivat heti kohteliaan maailmanmiehen, joka oli
-tottunut hovielämään ja hienoihin tapoihin; mutta hänen lasimaisten
-silmiensä väsynyt ilme ja veltot kasvonpiirteensä todistivat samalla
-turmeltunutta nuoruutta ja aistillisten nautintojen liiallisuutta.
-Hänen röyhkeän rohkea katseensa ja alituinen liehakoitsemisensa
-tekivät hänen kohteliaan lähentelemisensä epämiellyttäväksi, etenkin
-nuorille kainoille naisille. Häntä pidettiin viekkaana ja terävänä
-hovimiehenä. Kreivi Gerhard käytti häntä usein lähettiläänä vieraissa
-hoveissa ottamaan selvän sekä ystävistä että vihamiehistä. Mahtavan
-kreivin suosikkina oli hänellä toivo tulla huomattavien maatilojen
-omistajaksi Jyllannissa ja päästä rikkaan Stig Antinpojan vävypojaksi,
-kun vielä liian nuori Agneta neiti jättäisi muutaman vuoden kuluttua
-luostarikoulun.
-
-Vaikka Wittinghofin olento ei erittäin näyttänyt Elisabet rouvaa
-miellyttävän, vastaanotti hän hänet kuitenkin erinomaisella
-kunnioituksella, mutta samalla kuitenkin kasvoillaan ylpeä hallitsijan
-ilme ja ilmeisesti koettaen olla enemmän mahtavan veljensä
-suunnitelmien ja valtioviisaiden hankkeiden perillä kuin kukaan muu.
-
-"Minä tiedän", keskeytti hän niin pian kuin oli kuullut tärkeimmän
-kertomuksen Tapnummen taistelusta. "Veljeni on tavallisuuden mukaan
-voimalla suorittanut hyvin tekemänsä suunnitelman, jonka minä tunnen.
-Prinssi on meidän vallassamme, ja sotaretki on lopussa. Riippuu
-nyt voittajasta kuka on kantava Tanskan kruunua. Nimi ei merkitse
-paljoa. Hänellä on valta; se riittää hänelle. Slesvigin yhdistäminen
-kreivikuntaan on nyt hänen sydämellään; sen mielisuunnitelmansa hyväksi
-uhraa hän ehkä liikaa -- mutta elkäämme sitä tuomitko. Onko teillä
-minulle erityinen prinssiä koskeva määräys."
-
-"Niin tärkeätä valtiollista vankia ei herrani pidä missään niin hyvin
-vartijoituna, kuin siellä missä hänen rohkea ja valtioviisas rouva
-sisarensa itse on saapuvilla", vastasi herra Wittinghof mielistelevällä
-äänellä ja kumartaen. "Mielenvikaiseen ritari Hartvigiin hän ei luota,
-vaan pyytää teidän armoanne ottamaan teille uskotun vallan täällä
-linnassa, ottaen kuitenkin huomioon kaiken mahdollisen sääliväisyyden
-sairasta päällysmiestä kohtaan hänen vanhojen palveluksiensa ja kansan
-arvostelun vuoksi. Minun miellyttäväksi velvollisuudekseni on tullut",
-jatkoi hän syvään kumartaen "alipäällikkönä totella armollisimman
-kuningattareni määräyksiä".
-
-"Kaikki on edeltäpäin sovittu, kuten tästä näette", näin sanoen hän
-näytti tuomaansa asiakirjaa, jonka kreivi Gerhard kuukausi sitten
-oli varustanut sinetillä. "Tämä astukoon nyt tänä hetkenä voimaan.
-Pyydän teitä heti, niin kohteliaasti kuin mahdollista, ilmoittamaan
-ritari Hartvigille tästä veljeni määräyksestä. En tahdo enää useimmin
-nähdä tuota vanhaa kummallista herraa. Mieluimmin näkisin hänen
-jättävän linnan ennen auringon nousua -- tietysti ei karkoitettuna
-ja epäsuosiossa eroitettuna, vaan ystävänä, jota ei enempää tahdota
-vaivata."
-
-"Minä ymmärrän, armollinen rouva", vastasi Wittinghof viekkaasti
-hymyillen ja vastaanotti asiakirjan. "Mutta eikö olisi sääliväisempää
-siirtää armollisen tahtonne ilmoitus siksi kunnes päivä koittaa?
-Sairas herra tarvinnee lepoa. Hän on mielenhäiriössään käskenyt meitä
-kohtelemaan prinssiä ruhtinaallisena vieraana. Mutta minä olen antanut
-viedä sotavangin yleiseen vankitorniin, koska se on varmin."
-
-"Olisitte ensin kysynyt siitä minulta, herra Wittinghof. Minä hyväksyn
-kuitenkin varovaisuutenne. Te vastaatte omalla vapaudellanne siitä,
-että jokainen paon ajatuskin käy mahdottomaksi. Ritari Hartvigille
-voitte heti ilmoittaa kaikki. Hän ei kuitenkaan koskaan nuku öisin
-katumusharjoitustensa ja levottomien haaveidensa tähden. Tahdon itse
-nähdä ja puhua tärkeän vangin kanssa. Antakaa tuoda prinssi tänne
-vartion saattamana."
-
-Kamaripalvelija kumarsi ja poistui. Elisabet rouva soitti ja antoi
-määräyksen, että sali valaistaisiin kirkkaasti. Senjälkeen hän kulki
-voitonylpeä ilme kasvoillaan pitkin askelin edestakaisin, vähä väliä
-katsellen ovelle, josta hän odotti nöyryytetyn kuninkaanpojan tulevan
-sisään.
-
-Vihdoin avautui ovi ja haavoittunut prinssi Otto seisoi kalpeana ja
-väsyneenä hänen edessään, paksut rautakahleet käsissä ja jaloissa.
-Linnanvouti, vanginvartija ynnä kaksi tornivahtia saattoivat häntä.
-Mutta tuskin oli ovi sulkeutunut heidän jälkeensä, kun ritari Hartvig
-myöskin astui sisään Wittinghofin seurassa, joka turhaan koetti häntä
-pidätellä. Vanha herra oli vielä pyhiinvaeltajan puvussaan; hän piti
-metsästystorvea toisessa ja pitkää vaellussauvaa toisessa kädessään.
-"Onneton prinssi!" huudahti hän kovalla äänellä, "teidät on raastettu
-ryöväriluolaan. Tulkaa niin minä näytän teille veren -- sekä mustan
-että punasen -- Ja katsokaa tänne, se on tullut tämän pään päälle --
-ja se on tehnyt minun hiukseni valkoiseksi kuin kalkki." Nyt otti
-hän pyhiinvaeltajahatun päästään, ja lumivalkoiset hiukset liehuivat
-kurjasti hänen päänsä ympärillä.
-
-"Viekää mielipuoli ihminen pois täältä!" käski Elisabet rouva. Väki
-katsahti hämillään vanhaan herraansa ja toisiinsa, mutta kukaan ei
-liikahtanut.
-
-"Veri on ainoastaan vaalentanut minun pääni", jatkoi ritari, "mutta
-se on kärventänyt mahtavammasta päästä joka ainoan karvan. -- Minä
-menen nyt Roomaan ja pyhälle haudalle, siellä tahdon katua syntiäni.
-Parempi olisi ollut teille, prinssi Otto, että olisitte joutunut tämän
-murhaajan käsiin, kuin tuon taipumattoman naisen valtaan, sillä hän on
-voittanut raukkamaisen omantuntonsa."
-
-Elisabet uudisti nyt kiivaasti käskynsä, että piti viedä ulos
-hurjistunut mies. Mutta kukaan ei totellut ja Wittinghof kohautti
-olkapäitään.
-
-"Minä olen kelpaamaton ja hullu sanotte te nyt", jatkoi ritari.
-"Minä autoin kuitenkin suurivaltaiset kunniaan ja valtaan. Minua ei
-tarvita nyt enempää murhaamaan Segebergissä -- sen osaatte itse --
-siksi heitetään minut nyt ovesta ulos. Mutta sitä ei tarvitse tehdä.
-Aukaiskaa vain portti, linnanvouti. On kaikkialla parempi kuin näiden
-muurien sisäpuolella. Ainoastaan sana vielä", lisäsi hän kääntyen nyt
-prinssin puoleen. "Varokaa itseänne, herra junkkeri. Elkää koskaan
-menkö metsästämään kohteliaan kamaripalvelijan kanssa. Teille voisi
-helposti tapahtua onnettomuus. Elkää syökö ja juoko mitään, ennenkuin
-he ovat maistelleet. Segeberg on murhaajien luola -- sitä ei kukaan
-tiedä paremmin kuin minä." Näin sanoen nyökäytti hän harmaata päätään
-prinssille ja poistui salista.
-
-"Seuratkaa häntä! Ajakaa hänet heti linnasta!" käski Elisabet rouva.
-"Te näette kaikki, että hän on mielipuoli, Hänen valtansa on lopussa.
-Tästä hetkestä saakka tottelette te ainoastaan minun määräyksiäni."
-
-Vanha linnanvouti kumarsi tuskallinen ilme kasvoillaan. "Hyvästi,
-rouva Elisabet", sanoi hän vapisevalla äänelläsi "minä seuraan
-onnetonta isäntääni pyhälle haudalle, tai omallemme, jos Jumala tahtoo.
-Segebergissä ette näe minua enää koskaan."
-
-Hän meni, ja Elisabet rouva katseli suuttuneena, vaikkakin melkein
-hämillään hänen jälkeensä. Senjälkeen kääntyi hän tyynesti prinssin
-puoleen, johonka ritari Hartvigin sanat ja käytös näyttivät tehneen
-syvän vaikutuksen. "Tanskan prinssi Otto", sanoi kreivi Gerhardin
-sisar, "te ette ole missään murhaajan luolassa, kuten mielipuoli
-uneksija tahtoi uskotella teille, vaan oikeudenmukaisessa ja
-kunnollisessa vankeudessa. Riisukaa hänen kahleensa", käski hän
-vanginvartijaa, "moista turhaa ankaruutta minä en ole määrännyt.
-Niin kauan kuin herra lankoni ei aio paeta, kohdellaan häntä
-ruhtinaallisesti", sanoi hän käskevällä äänellä Wittinghofille, joka
-kumarsi kohteliaasti ja vaikeni.
-
-Riisuttiin prinssin kahleet. Hän loi epäröivän katseen linnan
-hallitsijattareen, jonka kanssa hän ennen usein oli ystävällisesti
-keskustellut, tämän ollessa hänen veljensä puoliso. Hän näytti nyt
-surullisella osanotolla huomaavan hänen kadottaneen kauneutensa, ja
-synkkä viha rumensi hänen ennen niin kauniit kasvonsa. "Kiitän teitä
-tästä lempeydestä, jos se tulee teidän sydämestänne, veljeni onneton
-kuningatar", sanoi prinssi. "Mutta vaikka vihaisittekin minua Eerik
-veljeni tähden, tahdon minä antaa sen teille anteeksi, sillä totisesti
-tehtiin teille kovaa vääryyttä."
-
-"Onnetontako?" toisti Elisabet rouva kylmästi ja ylpeästi. "Ei, prinssi
-Otto, voitte kutsua minua loukatuksi kuningattareksi, kauheasti
-loukatuksi; mutta onnea, jonka olisin jakanut roiston kanssa, on kreivi
-Gerhardin sisar jo kauan halveksinut. Kutsukaa itseänne kurjaksi
-prinssi, mutta säästäkää minua voimattoman vangin sääliltä."
-
-"Armahtavan Jumalan kautta", huudahti Otto, "te olette onnettomampi
-kuin minä. Onnettomuus, jonka olette kärsinyt, on katkeroittanut
-sielunne ja muuttanut teidät. Mutta eikö ole kauheasti kostettu teidän
-puolestanne?"
-
-"Te näette kai nyt itse oikeudenmukaisen koston, joka kohtaa teidän
-uskotonta sukuanne, prinssi Otto?" kysyi hän ilkkuvalla äänellä.
-
-"Suurta taivaallista oikeutta, joka on meidän kaikkien yläpuolellamme,
-en voi vielä tänäkään hetkenä epäillä", vastasi prinssi, "mutta
-kylläkin vahvemman oikeuden oikeamielisyyttä täällä maailmassa. Mutta,
-sehän kestää vain jonkun aikaa."
-
-"Ettekö siis näe Jumalan tuomiota vahvemman oikeudessa, kuningas
-Kristofferin poika, ja kohtalossa joka kohtaa uskottomia?" kysyi
-Elisabet. "Te olette kulkenut heidän latujaan, prinssi Otto. Te
-tahdotte jakaa heidän kohtalonsa. Tuskin kaksi kuukautta sitten te
-teitte sovinnon veljeni kanssa ja nyt tahdotte kantaa sotakilpeä häntä
-vastaan. Tanskalaiset kutsuvat teitä kuitenkin kuningas Kristofferin
-jaloksi pojaksi. Teidän täytyy antaa meille anteeksi, jos me emme voi
-kutsua teitä siksi."
-
-"En ole koskaan pyytänyt, että minua pidettäisiin parempana kuin mitä
-olen", vastasi prinssi tyynesti. "Sopimus, jonka minä rikoin, ei
-ollut sellainen, joka päätetään sydämessä ja vahvistetaan taivaassa.
-Ei ketään petetty, sillä viisas veljenne tiesi yhtähyvin kuin
-minäkin, että se oli ainoastaan aselepo, kunnes saatoimme kohdata
-toisemme teroitetut miekat käsissämme. Hänen miekkansa oli terävin ja
-onnellisin, sen minä tunnen täydellisesti; mutta ei hän siksi saanut
-suurempaa oikeutta olla Tanskan hävittäjä."
-
-"Ne, jotka isänne panttasi ja möi meille, saavat nyt oikeuden
-mukaisesti raataa voittajan hyväksi", vastasi rouva Elisabet ankarasti.
-"Mutta en kutsunut teitä kuitenkaan tänne kiistelemään siitä, minkä
-miekka on ratkaissut. Tahdon vain sanoa teille, prinssi Otto, että
-teidän kohtelunne täällä tulee riippumaan kokonaan teistä itsestänne.
-Jokainen yritys, joka tehdään teidän vapauttamiseksi tästä vankeudesta,
-on suuressa määrin lisäävä sen ankaruutta. Ne kahleet, jotka minä nyt
-kunnioituksesta syntyperäänne kohtaan olen teiltä riisunut, voitte
-ainoastaan te itse ja ystävänne pakoittaa minut jälleen panemaan
-päällenne."
-
-"Minun kohtaloni on samassa kädessä kuin teidän voitokkaan veljenne
-onni", vastasi prinssi arvokkuudella ja tyyneydellä. "Mitä täällä
-annetaan taakakseni, sen saatte nähdä minun kantavan, kuten
-kuninkaanpojan tulee, olkoon, vaikka halvimmat kahleet."
-
-"Kylmä, eloton tanskalainen!" huudahti Elisabet suuttuneena ja polki
-jalkaansa. "Viekää hänet ritarivankilaan, Wittinghof. Asettakaa
-vartija ovelle. Te olette minulle vastuunalainen hänen hoidostaan ja
-kunnollisesta kohtelustaan. Minä vihaan teitä, prinssi Otto, ja koko
-sukuanne!" lisäsi hän kiivaasti ja kääntyi taas prinssin puoleen, joka
-oli vähällä kaatua väsymyksestä ja veren vuodosta. "Mutta minä olen
-ruhtinaallista syntyperää kuten tekin ja halveksin jokaista alhaista
-kostoa, vaikkapa verivihollistanikin kohtaan." Senjälkeen hän poistui
-salista, ja Wittinghof vei pois prinssin, jota vartijoiden täytyi
-tukea, ettei hän kaatuisi maahan.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-Kolmantena iltana prinssi Oton vangitsemisen jälkeen hiipivät Sven
-Tröst ja Musta Sven jalkaisin Segebergin järven rannalla sijaitsevan
-puiston läpi. He olivat molemmat puetut holsteinilaisiksi talonpojiksi
-ja oli heitä melkein mahdoton tuntea. He tiesivät vangitun prinssin
-olevan linnassa. He olivat myös saaneet tietää, ettei häntä säilytetty
-yleisessä vankitornissa, vaan niinkutsutussa ritarivankilassa,
-jota kyllä pidettiin kunniallisempana ja mukavampana kuin pimeätä
-vankitornia, mutta jonka asema muuratussa rakennuksessa, joka pisti
-esiin kalkkitunturista Travevirtaan ja oli vahvojen vallitusten
-ympäröimänä, näytti tekevän jokaisen lähestymisen mahdottomaksi.
-Tämä vankila oli sopiva ylhäisten ja tärkeiden valtiollisten vankien
-olopaikaksi, ja Elisabetin sääliväisyys vangittua prinssiä kohtaan
-osoitti yhtäpaljon viisautta ja varovaisuutta kuin vangin arvokkuuden
-ja korkean syntyperän kunnioitusta.
-
-Musta Sven tunsi tarkoin seudun ja linnan. Lapsuudessaan hän oli
-palvellut Segebergissä ja hoitanut kreivi Adolfin metsästyskoiria.
-Hän oli ollut linnassa sinä yönä, jona kreivi murhattiin, ja hänellä
-oli paljon kerrottavaa tästä tapauksesta. Huolimatta siitä, että
-hän oli ollut vain ankaran kreivi Adolfin halveksittu koirarenki,
-joka usein kohteli häntä ankarasti, oli kreivin murha kuitenkin
-tehnyt häviämättömän vaikutuksen raakaan ihmiseen. Hänet oli muun
-palvelusväen kanssa ajettu linnasta. Niinhyvin hän kuin koko hänen
-valtava heimonsa oli senjälkeen kärsinyt kovaa vainoa sekä Holsteinissa
-että Jyllannissa, ja hän kantoi sammumatonta vihaa sekä ritari
-Hartvigia että kreivi Gerhardia kohtaan, joka oli antanut mestata hänen
-isoäitinsä kuuluisana murhapolttajana ja noitana.
-
-Sven Tröst ja hänen tientunteva oppaansa olivat jo muutamina öinä joka
-suunnalta vakoilleet linnaa ja huomanneet sen olevan lujan ja hyvin
-vartioidun. Jokainen yllättämisen ajatus, vaikkapa huomattavallakin
-asevoimalla, olisi ollut hulluutta. He tulivat nyt puoleksi
-lannistuneina kalastajatuvasta järven rannalla, jossa Mustalla Svenillä
-oli vanha tuttavuus koiranrenki ajoiltaan. Täällä piileskelivät he
-päivisin, ja öisin jatkoivat he yrityksiään hankkia pääsyä linnaan ja
-jos mahdollista tilaisuutta viekkaudella vapauttaa tärkeä vanki.
-
-"Se on turhaa, nuori herra. Salakäytävä on kiinni muurattu, taikka
-sitten ovat minun silmäni noidutut", sanoi Musta Sven. "Minä olin
-hullu, kun antauduin tähän seikkailuun. Jos he saavat meidät kiinni,
-hirtetään meidät, tai heitetään tuonne koirantorniin. Se ei ole paljon
-hauskempi pyövelinhautaa. Minä tunnen sen paikan."
-
-"Uutta rohkeutta, Volle! Me kyllä keksimme neuvon", sanoi Sven Tröst.
-"Ennenkuin prinssin haavat ovat paranneet ei hän kuitenkaan voi seurata
-meitä, ja siinä tapauksessa he kyllä ovat häntä kohtaan siivoja tuolla
-ylhäällä."
-
-"Siivoja!" mutisi musta ampuja viheltäen. "Kun minä kuulen suurten
-metsämiesten parantelevan metsäsikaa, jonka he ovat saaneet raudoista,
-tiedän minä sen olevan aina siksi, että sitten voisivat tappaa sen
-huvinsa vuoksi."
-
-"Hyi Volle, elä ajattele niin pahaa kaikista ihmisistä. He varovat
-kyllä tappamasta häntä, kuinka huonoja muuten lienevätkin; sillä onhan
-hän sekä markkreivi että keisarin lankomies."
-
-"Kuollut sukulainen ei vaadi mitään perintöä", mutisi Volle. "Kun
-villisika on saatu kiinni, ei paljoakaan kysytä hänen lankoussuhteitaan
-metsässä."
-
-"Kreivi on liika viisas ostaakseen kruunun elämällään, Volle, ja tuskin
-hän uskaltaa holhokkinsa puolesta enempää, kuin Holsteini on arvoinen."
-
-"Me voimme ampua lintuja lennosta, nuori herra, mutta suurten herrojen
-ajatukset lentävät meille liian korkealla, vaikka ne ovatkin kaikki
-saippuakuplia gondulin hengille. Kalju kreivi tietää kyllä, millä
-hän peittää kaljun päälakensa. Hänen sisarensa tuolla ylhäällä on
-samasta hapatuksesta; mieluimmin kuin hänen kanssaan, tahdon olla
-kymmenen miehen kanssa tekemisissä. Nythän hän on saanut viekkaan
-kamaripalvelijan kätyrikseen. Se kettu on melkein, yhtä kiero kuin
-herransa."
-
-"Niin saisinpa minä käsiini sen roiston!" huudahti aseenkantaja
-kiivaasti. "Hans Wittinghofin kanssa on minulla omasta puolestani pieni
-lasku suoritettavana."
-
-"Vai niin", naurahteli Volle. "Tahtoisitte kai mielellänne hankkia Stig
-Antinpojalle kauniimman vävypojan?"
-
-"Ennenkuin se kettu tulee Agnetaa niin lähelle, että hänen ruton
-saastuttama hengityksensä saattaa koskettaa häneen, työnnän minä
-miekkani hänen ruumiinsa läpi, tapahtukoon se vaikka Herran alttarin
-edessä, sen olen luvannut ja vannonut."
-
-"Se on oikein, siitä minä pidän. Te olette minun väkeäni", sanoi Volle
-iloisesti. "Jos teitä ei nyt hirtetä prinssin vuoksi, voitte toivoa
-sen tapahtuvan tulevaisuudessa. Mutta mitä se merkitsee? Jos minä olen
-uskaltanut sata kertaa elämäni metsän otuksen vuoksi, voinette kai te
-uskaltaa sen kerran kauniin tytön tähden. Mutta eihän sillä asialla ole
-kiirettä. Onhan hän vielä lapsi, ja te voitte kernaasti vielä antaa
-hienon partanne kasvaa puolen tusinaa vuotta, että saisitte pusketuksi
-sarvet päästänne ja olisitte kyllin talttunut joutuaksenne naisten
-tohvelin alle."
-
-"Pois tieltä hullu! Tuolta tulee joku" -- keskeytti Sven Tröst
-hänet, ja he juoksivat syrjään, piiloutuen järven rantapensaikkoon.
-Hengellinen herra lähestyi hitaasti ratsastaen tietä myöten. Kuu
-valaisi hänen laihan vartalonsa, hän piteli rukousnauhaa kädessään ja
-mutisi itsekseen.
-
-"Kuolema ja kirous! Kreivin kappalainen Rendsborgista!" kuiskasi
-Musta Sven. "Minä tunnen hänet siitä pitäen kun istuin tuolla
-isoäitini kanssa. Hän on hurskas herra sen voitte uskoa; missä hänet
-näkee, siellä on kuolema ja onnettomuus kulkemassa. Hän ei usko edes
-noitiin ja mustiin paholaisiin, mutta sai kuitenkin isoäiti raukkani
-poltetuksi, syystä että hän oli hieman velho, kuten te sanotte, ja
-sen hän tunnusti rehellisesti. Hänen piti valmistaa minut kuolemaan
-Rendsborgin hirsimäellä; mutta hän teki sen niin huonosti, että
-minun täytyi juosta pois päästäkseni matkustamasta hänen kuumaan
-helvettiinsä. Saattepa nähdä, että hänellä on prinssin salainen
-kuolemantuomio taskussaan. Minä olen luvannut tehdä hänelle pienet
-kepposet isoäitini vuoksi. Odottakaa vähän!" Senjälkeen otti Musta Sven
-esille laskiaisleikeissä käytettävän naamarin, joka esitti sarvipäistä
-pirua. Sitten kun hän oli asettanut sen päähänsä, juoksi hän esiin
-kuun valaisemalle tielle ja syöksyi kauheasti mylvien hengellistä
-herraa kohti. Hevonen pillastui. "Tunnetko minut?" mylvi Musta Sven.
-"Minä olen kauan odottanut sinua ja herraasi. Minä annan joka yö
-lämmittää suurta pikipataa teitä varten, mutta miksi ette tule. Onko
-hänellä useampia ruhtinaita ja kreivejä lahdattavana? Onko sinulla
-vielä pyhimysverta pestävä hänestä. Noita, jonka sinä viimeksi lähetit
-minulle, pääsi hyvin pälkähästä; hän lensi valkoisena kyyhkysenä
-padasta. Mutta minä tarvitsen kaksi mustaa korppia sijaan. Joko
-hän on lopussa?" -- puhkesi Volle ihmeissään puhumaan ja ravisteli
-kappalaista, joka makasi mykkänä ja suljetuin silmin kuin olisi
-ollut kuollut. "Hän lienee kai vahvempi hullussa uskossaan, kuin
-tuntui hänen saarnatessaan teilin alla." "Apua! Apua! Murhaajia!"
-huusi nyt kappalainen kimakalla äänellä ja avasi silmänsä. Kuultiin
-kavion kapsetta metsästä, eikä Musta Sven pitänyt enää viisaana jäädä
-tielle. Hän tyytyi senvuoksi työntämään isoäitinsä tuomarin niin
-kovasti kalkkikalliota vastaan, että hengellinen herra taittoi pari
-kylkiluuta. Senjälkeen juoksi metsämies nopeasti pensasten läpi ja
-antoi Sven Tröstille viittauksen seurata itseään. Hän tunsi niin hyvin
-kaikki oikotiet ja salaiset polut kalkki vuoren ja Segebergin järven
-ympärillä, että hän silmänräpäyksen kuluttua oli turvassa. "Minun
-vanha pakopaikkani", sanoi hän ja heilutti iloisesti hattuaan, "täällä
-olen kerran vetänyt heitä nenästä kokonaisen viikon". He seisoivat
-pensaita kasvavan kalkkikivivuoren huipulla, luolien ja vaarallisten
-rotkojen välissä melkein sen tien yläpuolella, missä kappalainen makasi
-valittaen ja mistä he tulematta huomatuiksi saattoivat nähdä mitä
-tapahtui alhaalla, vaaratta tulla takaa-ajetuksi huonosti kuljettavilla
-salateillä, jotka, veivät tähän turvapaikkaan. Huutavaa kappalaista
-ympäröi metsästysseurue, joiden seurassa oli kamaripalvelija
-Wittinghof. Saattoi nähdä, miten he antoivat kantaa hengellisen miehen
-kalkkivuorta ylös linnaa kohti ja että osa metsästäjiä hajaantui eri
-suunnille.
-
-"Kirotun tyhmä teko, Volle!" sanoi Sven Tröst suuttuneena. "Sinä
-olet nyt turmellut koko asiamme liika aikaisella kostonhalullasi.
-He etsivät nyt koko metsän. Jokainen koetus pelastaa prinssiä käy
-mahdottomaksi. Kirottua! Olisimmepa edes saaneet käsiimme sen kirotun
-kamaripalvelijan."
-
-"Vai niin, hyveellinen nuori herrani. Teistä ei teko olisi ollut
-niinkään tyhmä, jos vain olisimme nutistaneet teidän omaa rakkaan
-kilpakosijanne. Me emme voi moittia toisiamme mistään, Sven Tröst.
-Hyvän prinssin vuoksi ei kumpikaan meistä unohda omia pikku riitojaan;
-se olisikin liiaksi vaadittua kahdelta heikolta ihmislapselta. Jos
-tahdotte seurata neuvoani, saamme kyllä kamaripalvelijan käsiimme.
-Mahdollisesti saamme myös prinssin vapaaksi."
-
-"Oletko menettänyt järkesi? Kuinka se olisi nyt mahdollista, kun sinä
-olet antanut meidät ilmi kuin raivo härkä."
-
-"Antakaa minun pitää huoli siitä asiasta, nuori herra. Jos vain
-tahdotte pysyä tässä huomisiltaan, niin saatte kuulla minusta ja ehkä
-junkkerista myös. Katsokaas, minun koiranvartija-aikoinani oli olemassa
-kaksi ketunreikää linnaan; luulen ettei toinen niistä ole tukittu,
-sitä ei koskaan ole kukaan kreivi Adolfin vihamiehistä tuntenut. Nyt
-kun seisoin tässä paikassa, muistui se vasta mieleeni. Jos tämä tie on
-vielä jäljellä, kuten minä luulen, tahdon minä pian näyttää teille,
-mihin musta Sven kelpaa!"
-
-"Minä tahdon seurata mukana", huudahti Sven Tröst hypähtäen ilosta.
-
-"Mutta minä en tahdo teitä mukaani", vastasi metsästäjä matkien hänen
-hyppäystään. "Tällä kertaa tahdon määrätä itse. Jollen minä palaa, niin
-voitte te hommata minulle sielumessun ja pitää huolen siitä, että itse
-pääsette täältä elävänä. Pysykää nyt hiljaa kuin rotta ja nakertakaa
-juuston kantaa, joka on teidän taskussanne. Paljon kärsivällisyyttä,
-Sven Tröst!" Näin sanoen juoksi hän alas jyrkkää kalkkivuoren rinnettä,
-ja aseenkantaja näki hänen hiipivän pensaiden välitse järven rannalla
-ja katoavan varjoon.
-
-Kärsimätön aseenkantaja ei voinut mukautua jäämään toimettomaksi
-kokonaiseksi vuorokaudeksi tälle autiolle paikalle. Muutamia
-silmänräpäyksiä mietittyään asiaa juoksi hänkin alas vuorta ja seurasi
-salaista polkua, jota myöten hän oli nähnyt mustan Svenin katoavan.
-
-Väkivaltainen hyökkäys puistossa kreivin kappalaisen kimppuun,
-joka tuli Segebergiin herransa tärkeällä asialla, oli herättänyt
-suurta huomiota linnassa, ja herra Wittinghof oli Elisabet rouvan
-kehoituksesta muutamien metsämiesten kera tutkinut koko kalkkivuoren
-ja kaikki salaiset polut linnan ympärillä, sillävälin kun Elisabet
-rouva itse hoiti hengellistä herraa ja otti selville hänen tulonsa
-tarkoituksen. Keskusteltuaan salaisesti sairaan kappalaisen kanssa,
-antoi hän heti kutsua vanhimman torninvartijan luokseen. Tämä oli hänen
-veljensä parhaiten maksettuja palvelijoita ja ainoa kreivi Adolfin
-väestä, joka oli jäänyt linnaan uuden herran palvelukseen.
-
-"Sinun täytyy tuntea maanalainen salakäytävä täällä linnassa", sanoi
-Elisabet rouva päättävästi, katsoen tutkivasti vanhaan palvelijaan,
-joka seisoi hänen edessään viekkaine ja ryppyisine kasvoineen ja
-vastenmielinen, kiero katse ilkeissä silmissään.
-
-"Mikä salakäytävä, armollinen rouva?" kysyi tornin vartija. "Se, jonka
-kautta ritari Hartvig ankaran herra veljenne kanssa ryömi sisään sinä
-yönä, jolloin autuas kreivi tapettiin, on aikoja sitten jo täytetty."
-
-"Eikö täällä sitten ole mitään muuta?" kysyi Elisabet ankaran
-näköisenä. "Katso minua silmiin, mies! Sano totuus, muuten menetät
-henkesi. Jos aiot pettää meidät, kuten entisen isäntäväkesi, niin
-erehdyt. Sinä olet puhunut salakäytävästä ritarivankilaan; se täytyy
-sinun heti näyttää meille, ja se on tänä yönä täytettävä ja kiinni
-muurattava."
-
-"Vai niin, sitäkö te tarkoitatte, armollinen rouva", vastasi
-torninvartija näyttäen miettivältä. "Niin se on toinen asia; sitä olen
-minäkin ajatellut näinä päivinä, vaikka en ole nähnytkään sitä moneen
-herran vuoteen. Jumala tietää, onko sitä enää edes olemassa. Mutta te
-olette oikeassa, armollinen rouva, jos jollain on vihiä siitä asiasta
-niin kelläs muulla kuin minulla, koska olen vanhin talossa. Nyt voi
-kyllä maksaa vaivan etsiä se käsiin, sillä kun me olemme saaneet
-tanskalaisen kuninkaanpojan vangiksemme, mahtaa kai löytyä sellaisia,
-jotka antaisivat kaukaloittain kultaa ja hopeaa, löytääkseen ulos ja
-sisään sellaiseen myyränreikään. Mutta minä pelkään, häpeä sanoa, että
-sitä ei löydetä, armollinen rouva."
-
-"Sitä minä en pelkää", vastasi Elisabet rouva ja veti kellonnuorasta,
-joka vei linnantupaan. "Jollet sinä ennen puoliyötä ole näyttänyt
-talonmiehille tätä salakäytävää, et sinä näe auringonnousua aamulla;
-siitä voit olla yhtä varma kuin koko vuoden palkasta, jos käytävä tulee
-tukituksi."
-
-Nyt astui uusi linnanvouti sisään. Hän sai määräyksen heti seurata
-torninvartija Kunzia, mukana lyhdyt, kuokat, ja muurausvehkeet. Vartija
-sanoi: "Minä luulen nyt varmasti muistavani paikan, armollinen rouva.
-Ettehän te toki Jumalan nimessä luule, että --"
-
-"Hyvä!" keskeytti Elisabet hänet. "Ilmoittakaa heti mitä löydetään,
-linnanvouti." Hän antoi tälle uskotulle palvelijalleen merkitsevän
-viittauksen ja lisäsi pari salaista sanaa, jonka jälkeen he lähtivät.
-
-"Mitä minä lupasin, sen hän on saava", puhui Elisabet rouva itsekseen
-ja meni rukoushuoneeseensa. "Mutta aurinkoa ja kuuta ei hän enää
-koskaan näe."
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Sillä aikaa kuin linnassa koetettiin tehdä mahdottomaksi jokainen
-vangitun prinssin pakoyritys ja mitä suurimmalla tarkkuudella etsittiin
-seikkailevia uskalikkoja, jotka jo ajattelivat hänen vapauttamistaan,
-näytti prinssi itse olevan tyynin linnan asukkaista. Toisten
-läsnäollessa ei noussut huokausta eikä valitusta hänen huulilleen;
-mutta hänen kasvoillaan oli arvokkuuden ja marttyriuden ilme, joka
-kummastutti yksin häntä vartijoivia raakoja sotilaitakin ja herätti
-ehdotonta kunnioitusta. Hän toivoi mieluimmin saada olla yksinään ja
-tässä suhteessa useimmin suostuttiin siihen. Haava hänen päässään, joka
-saattoi hänet tainnuksiin taistelupaikalla, oli vähemmän vaarallinen
-kuin alussa luultiin, eikä mikään hänen muista haavoistaan ollut
-kuolettava, vaikkakin pitkä matka oli pahentanut niitä. Hän tunsi
-voimistuneensa muutamien päivien levon ja hoidon jälkeen ja istui
-nyt yksinään vankilassaan liinakääre ohimoillaan ja oikea käsivarsi
-siteessä. Vahvistava lääkejuoma oli hänen edessään pöydällä, jolla
-paloi kaksi kynttilää. Niiden välissä oli avattu pergamenttikäärö,
-jolle oli kirjoitettu raamatunlauseita ja jumalisia mietelmiä. Hurskas
-Segebergin luostarin kaniikki, joka oli linnan lääkäri, oli hiljattain
-antanut hänelle tämän lohduttavan lukemisen.
-
-"Oliko tämä vastaus minun suureen kysymykseeni?" sanoi hän miettivästi
-tuijottaen siroon käsikirjoitukseen lukematta sitä. "Se oli
-masentavaa." Hän kohotti suuret siniset silmänsä kirjeestä tähtien
-valoa kohti, joka kimalteli häntä vastaan Travelaaksoon ja kalkkivuoren
-jyrkimpiin rinteisiin päin olevista ristikoilla varustetuista
-ikkunoista. Yksinäisessä vankihuoneessa oli hiljaista. Hän luuli
-kuulevansa Travevirran yksitoikkoisen pauhinan syvältä valkeiden
-kalkkikivihuippujen ja mustien rotkojen alta, joiden yläpuolella hänen
-vankilansa riippui kuin pääskysen pesä. Vankilan lukitun oven takaa
-saattoi hän kuulla vartijan askeleet.
-
-"Jumala palkitkoon heille!" rukoili hän kädet ristissä. "Jumala
-antakoon ilon paratiisissa kaikille niille uskollisille sieluille,
-jotka syyttä kukistuivat minun tähteni! -- Kansa parkani", huokasi hän.
-"Keneen kohdistuu nyt teidän toivonne?" Hänen silmänsä sattuivat taas
-käsikirjoitukseen ja hän luki paikan, joka juuri oli avoinna hänen
-edessään. "Elä luota ruhtinaihin", luettiin siinä, "he ovat ihmisiä, he
-eivät voi mitään auttaa. Moni etsii ruhtinaan kasvoja." --
-
-"Ah niin", huudahti hän, "tässähän se onkin" -- "mutta jokainen tuomio
-tulee Herralta." Hän vaipui syviin mietteisiin ja istui kauan silmät
-jäykästi kiinnitettyinä kirjoitukseen. Hän käänsi muutamia lehtiä ja
-luki: "Ruhtinailla täytyy olla ruhtinaalliset ajatukset ja heidän tulee
-pysyä niissä."
-
-"Hm, onko ruhtinaallista luopua pelastuksen toivosta ja oikeutetusta
-kostosta. Eikö jokaisessa vankilassa ole uloskäytävä ja jokaisella
-yöllä loppunsa?" -- Hän heitti ympärilleen ylpeän ja levottoman
-katseen; mutta heikko puna peitti hänen kalpeat poskensa, kun hän
-uudelleen katsahti jumalisen lääkärin käsikirjoitukseen ja luki
-hurskaat sanat: "Elä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita paha
-hyvällä." Samassa kuuli hän äänen kuiskaavan aivan vieressään: "Uutta
-rohkeutta, herra prinssi! Jos tahdotte olla vapaa, jos tahdotte kostaa,
-niin seuratkaa minua!"
-
-Prinssi Otto kääntyi hämmästyneenä sitä vankilan paikkaa kohti,
-mistä odottamaton ääni kuului. Hän näki lattiassa olevan luukun
-avattavan, josta likaiset mustanruskeat kasvot pistäytyivät esiin.
-Se oli Musta Sven, hänen raa'an hurjat kasvonpiirteensä saattoivat
-himmeässä valaistuksessa herättää vangin kiihoittuneessa ja sairaloisen
-jännitetyssä mielikuvituksessa demonin tai pimeästä henkimaailmasta
-olevan kiusaajan kuvan.
-
-"Mene pois, ikuinen valehtelija!" sanoi prinssi tehden ristinmerkin.
-"Vapaus, johon tahdot minut johtaa, on ikuinen orjuus. Minä halveksin
-kostoa, jonka sinä tarjoat minulle syvyydestä."
-
-"Jos minä olen noita ja paholainen, niin olen minä kuitenkin parhaita
-tässä linnassa", vastasi Sven nauraen. "Elkää olko uneksija, herra
-junkkeri, elkääkä arvelko enempää! Jollette te seuraa nyt minua, niin
-voitte saada harmaita hiuksia päähänne, ennenkuin joku muu narri
-uskaltaa panna henkensä alttiiksi pelastaakseen teidät."
-
-"Kuka sinä olet?" kysyi prinssi ja malttoi mielensä. "Etkö sinä
-tuonut minulle viime vuonna terveisiä rehelliseltä ritari Niilo
-Brattingborgilaiselta?"
-
-"Oikein herra prinssi. Jos isäntäni olisi ollut terve kahdeksan päivää
-sitten, niin olisi hän itse ollut mukanamme Tapnummella. Jos tahdotte
-nyt seurata minua hänen luokseen ja ritari Buggen luo Haldiin, niin
-olette pian seisova miesjoukon etunenässä, jotka uskaltavat taistella
-itse noitia vastaan, vaikka he olisivat Blåkullasta, ja te saatte
-yhdellä tai toisella keinolla kostetuksi kaljupäiselle." Hänen näin
-puhuessaan saivat hänen kasvonsa sellaisen viekkauden ja hurjuuden
-ilmeen, joka melkein pelästytti prinssiä.
-
-"Mitä sinä tarkoitat ihminen?" kysyi prinssi ylpeästi ja nousi ylös.
-"Puhutko sinä ryöväreistä ja murhaajista? Luuletko sinä Tanskan prinssi
-Oton haluavan ketun lailla ryömiä maan alle konnantyöllä voittaakseen
-oikeutensa ja Tanskanmaan kunnian? Sinä et tule niiden rehellisten
-miesten luota, joiden nimet mainitsit. Jos Tanskan kansa ja jalo
-ritaristo vielä luottaa minuun ja minun onneeni, vapauttavat he kyllä
-minut rehellisesti ja julkisesti sopimuksilla tai asevoimalla. Mutta
-kukaan ei voi vaatia, että minä ottaisin askeleen, joka halventaisi
-minua."
-
-"Suokaa anteeksi armollinen herra", vastasi musta Sven silmät suurina,
-ja samalla taivuttaen päätään nöyrästi ja hämillään, nousematta
-ylemmäksi salakäytävästä. "Mitä minä sanoin isännästäni ja ritari
-Buggesta oli ainoastaan omia ajatuksiani. Minusta olisi rehellinen asia
-auttaa teidät vapauteen ja hallitukseen, tapahtukoon miten tahansa.
-Ritari Kaljupää ja kreivi Hartvig eivät varmasti arvelleet, kun he
-tappoivat vanhan herrani täällä Segebergissä; jos nyt tehtäisiin
-heille samoin olisi se vain hyvin ansaittu palkka. Mutta se on totta,
-te olette kuninkaanpoika ja siksi täytyy teidän ajatella hieman
-jalommin kuin meidän pikkuväen. Minä ja Sven Tröst olemme kuitenkin
-käyttäytyneet kuin kaksi hullua. Emme koskaan uneksineetkaan, että
-mieluimmin istuisitte elinikänne vankilassa, kuin haluaisitte tulla
-autetuksi täältä pienellä kädenojennuksella niinkuin joku muukin vanki
-raukka. Elkää pahastuko, korkea herra; meillä oli hyvä ja rehellinen
-tarkoitus, ja jos pääsemme täältä elävinä, saamme kiittää onneamme."
-
-"Kiitos hyvästä tahdostanne ja siitä, mitä olette uskaltaneet minun
-tähteni", sanoi prinssi osanottavalla lempeydellä lähestyen häntä.
-"Sven Tröst on siis myöskin täällä. Sano hänelle terveisiä. Toisen
-kerran hän uskaltaa henkensä minun puolestani. Mutta -- teidän tienne
-ei ole minun tieni. Pois, kiiruhda! Tänne tulee joku. Pelasta itsesi
-nuori mies; minun tähteni ei kukaan enää saa uhrata elämäänsä. Pois!
-Jumala teitä johtakoon!"
-
-Vankilan oven ulkopuolella kalistettiin rautaketjua, ja musta Sven veti
-pian päänsä luukusta. Prinssi löi itse luukun kiinni ja meni tyynenä
-vankilanovelle. Se avautui, ja sotamies astui sisään, mutta kääntyi
-heti takaisin tervehtien mykästi, niin pian kuin hän näki että prinssi
-oli ylhäällä ja pukeutuneena. Prinssin suureksi kummastukseksi tuli
-rouva Elisabet itse aivan odottamatta hänen luokseen parin asestetun
-herran saattamana. "Anteeksi, jos me häiritsemme teidän lepoanne,
-junkkeri Otto", sanoi ylhäinen rouva kylmän kohteliaasti. "Minun täytyy
-itse nähdä mitä täällä tapahtuu. Vartija on ilmoittanut minulle, että
-täällä on joku puhellut teidän kanssanne."
-
-"Vai niin", vastasi prinssi hitaasti. "Vartija on täyttänyt
-velvollisuutensa, jos todella on kuultu sellaista."
-
-"Täällä on tapahtunut väkivallantyö", jatkoi Elisabet rouva. "Ollaan
-muutamien maankiertäjien jäljillä, jotka etsivät pääsyä teidän
-luoksenne."
-
-"Nämä ovat ilmoituksia, rouva Elisabet, jotka tuntuvat minusta enemmän
-koskevan teitä itseänne ja minun vartijoitani kuin minua. Jos minä
-voisin alentua arvottomiin suhteisiin, niin tuskinpa minä olisin niin
-yksinkertainen, että itse ilmoittaisin sen teille."
-
-"Mutta jos minä teiltä ruhtinaana ja kunnian miehenä vaadin tämän
-tiedon ja pyydän teitä sanomaan minulle, oletteko puhunut jonkun kanssa
-tänä iltana --"
-
-"Niin en luule sittenkään olevani velvollinen vastaamaan teille siihen,
-rouva Elisabet."
-
-"Te unohdatte kenellä täällä on valta", sanoi linnanrouva melkein
-peloittavalla katseella. "On olemassa keinoja --"
-
-"Vaikka minä olisinkin niin onneton, että minun täytyisi epäillä teidän
-inhimillisyyttänne, niin on teidän kunnianne ja ylpeytenne oleva
-minulle takeena siitä, ettette tahdo pakoittaa minua tunnustamaan
-kuin halvinta rikoksentekijää", sanoi prinssi aivan tyynesti. "Mutta
-olkoonpa sitten kysymyksessä ystävä tai vihollinen, minä en koskaan
-tahdo rikkoa, mitä kunnia tekee laikseni."
-
-"Minä tiedän kyllä", sanoi rouva Elisabet pilkallisesti hymyillen,
-"että teidän salaisuutenne eivät ole syvällä. Herrat suvaitkaa tutkia
-seinä ja lattia." Näin sanoen hän antoi herroille, jotka seurasivat
-häntä viittauksen, jonka jälkeen he ottivat kynttilät pöydältä ja
-näyttivät aikovan alkaa tutkimuksen.
-
-"Odottakaa hetkisen", sanoi prinssi, "minulla on teille ehdoitus,
-armollinen rouva. Teille on ainoastaan tärkeätä tietää, että minä
-olen varmassa säilössä. Jos tahdotte luvata minulle, että kaikki
-etsiminen lakkautetaan, että ei vainota ja rangaista onnettomia,
-minulle uskollisia, jotka ehkä jo ovat koettaneet lähestyä minua
-tai tulevaisuudessa vankeuteni aikana voisivat koettaa sitä? Jos
-te tahdotte jalomielisesti luvata minulle sellaista sääliväisyyttä
-niitä kohtaan, jotka ajattelemattomasti ovat uskaltaneet elämänsä
-ja vapautensa minun puolestani, niin vapautan minä ruhtinaallisella
-kunniasanallani teidät kaikesta levottomuudesta ja pelosta minun täällä
-oloni aikana. Sanokaa kyllä!" lisäsi hän liikutettuna. "Myöntykää
-inhimillisyyden nimessä, ja te voitte tästä hetkestä antaa kaikkien
-vankilaani johtavien ovien olla avoinna. Minä en silloin astu jalallani
-tämän kynnyksen yli, ennenkuin minun uskollinen kansani ase kädessä,
-tai lankoni ja keisari ovat vapauttaneet minut."
-
-Elisabet näytti hämmästyneeltä ja hän mietti muutaman silmänräpäyksen.
-"Ei", huudahti hän kiivaasti ja päättävästi. "Segebergin muurit ja
-minun varovaisuuteni voinevat vetää vertoja luotettavaisuudessa teidän
-kunniasanallenne, kuningas Kristofferin poika, ja petollisen Erik
-kuninkaan veli. Minä en luota enää kenenkään teidän sukuunne kuuluvan
-kunniasanaan. Alkakaa etsiminen, herrani."
-
-Katkera harmin ilme näyttäytyi prinssin kasvoilla. Hän horjahti ja
-piti kiinni tuolista, mutta hän kokosi voimansa ja hillitsi vihan ja
-loukatun ylpeyden purkauksen, joka väikkyi hänen huulillaan ja antoi
-hänen kirkkaalle katseelleen kiihkoisan ilmeen. "Jumala suokoon teille
-anteeksi nämä sanat, rouva Elisabet!" sanoi hän hillityllä äänellä ja
-käänsi katseensa ylpeästä rouvasta hiljaista tähtiloistetta kohti, joka
-aivan kuin lohduttaen tuikehti häntä vastaan vankilan ikkunan kautta.
-
-Luukku lattiassa oli niin taidokkaasti laadittu ja niin kivilattian
-kaltainen, että oli mahdotonta keksiä sitä, kun se oli suljettuna.
-Sitäpaitsi voitiin se avata ainoastaan salakäytävästä ja sen
-tarkoituksena näytti olleen salaa viedä vankeja, linnoitukseen, ilman
-että nämä saattoivat pelastua samaa tietä.
-
-Kun etsiminen oli päättynyt aivan tuloksetta, polkaisi Elisabet
-kiivaasti lattiaa. "Hyvä!" sanoi hän kylmästi, "koska te ette tahdo
-auttaa meitä, prinssi Otto, täytyy teidän suostua heti muuttamaan
-olopaikkaa. Saatte kiittää ainoastaan omaa itsepäisyyttänne siitä,
-ettette tulevaisuudessa saa osaksenne niin hyvää kohtelua, kuin minä
-olisin toivonut osoittaa teille. Herrani, viekää prinssi vartijoituna
-pimeään torniin!"
-
-Kuullessaan nämä sanat tuntui prinssi Otto heräävän kauniista unesta.
-Hän oli hetkeksi melkein unohtanut vankilansa, ja hänen katkera
-loukkaamisensa oli sulautunut ikuisen rauhan, äänettömän korkeuden,
-rakkauden ja tyyneyden ylevään tunteeseen, joka tähtitaivaalta säteili
-häntä kohtaan.
-
-"Kun minä olen kuollut, rouva Elisabet", sanoi hän hiljaa ja lempeällä
-äänellä, "olette te katuva, jos te nyt riistätte minulta tämän vähäisen
-näköalan Jumalan taivaaseen. Suokaa minulle toki aukeama muurissa,
-josta voin nähdä pari tähteä ja auringonsäteen, veljeni vääryyttä
-kärsinyt kuningatar. Te tunnette itse onnettomuuden mahdin ja vääryyden
-katkeran vaikutuksen mieleen. Te olette itse syntynyt korkeuteen
-ja valoon, ja te ette voi kieltää minulta yössäni korkean taivaan
-pilkahdusta."
-
-Elisabetin ankara päätös tuntui horjuvan, kun hän kuuli nämä sanat;
-tuskallinen liikutus oli havaittavissa hänen synkässä, ylpeässä
-katseessaan, ja hienot lihakset hänen laihan suunsa ympärillä
-värähtelivät. Viha ja sääli näyttivät taistelevan hänen sielussaan.
-Mutta samassa hän heitti katseen prinssin kasvoihin, jotka muistuttivat
-kaukaisesti mutta ilmeisesti hänen vanhempaa veljeään. Hän seisoi
-juuri nyt varjossa, ja hän näki ainoastaan yleisen samannäköisyyden
-pääpiirteissä, mutta ei sitä jaloa ja lempeätä ilmettä, joka aivan
-kuin kirkasti prinssi Oton kasvot. "Kuningas Erikin veli", huudahti
-hän. "Tahdotteko te lumota minut liikuttavilla puheilla tähdistä ja
-taivaasta. Viekää hänet torniin!" Näin sanoen hän poistui nopeasti
-ikäänkuin tahtoen paeta vankinsa näkyvistä. Prinssi Otto heitti
-vielä tuskallisen katseen vankilaristikkoon ja seurasi syvästi
-huoahtaen ritaria ja vartijaa ulos ritarivankilasta ankarampaan
-säilytyshuoneeseen.
-
-Kun prinssiä vietiin linnanpihan yli niinkutsuttuun mustaan torniin,
-vallitsi alhaalla suuri melu. Kamaripalvelija Wittinghof tuli muutamien
-metsämiesten ja soihdunkantajien seuraamana linnanportista sisään,
-tuoden mukanaan sidotun vangin, joka oli puettu hosteinilaisen
-talonpojan pukuun. Soihdunvalo lankesi hänen kasvoilleen, ja prinssi
-tunsi Sven Tröstin. Kun vangittu asemies näki prinssin, huusi hän
-korkealla äänellä: "Herramme auttakoon teitä ja Tanskan maata, jalo
-prinssi; minä en voi enempää."
-
-"Jumala palkitkoon sinulle, onneton!" huudahti prinssi "Tässä ei voi
-ihmismahti auttaa. Mutta Kaikkivaltias voi pelastaa Tanskan ilman
-meitäkin."
-
-Prinssin jalo vartalo katosi hiljaa ja äänettömästi pimeään torniin.
-Mutta Sven Tröst huusi vielä kovasti, kun häntä raastettiin alas syvään
-tornikellariin: "Tämän ketuntempun saatte te vielä maksaa minulle,
-Hans Wittinghof. Meidän kahden täytyy tavata toisemme ja ennen teidän
-hääpäiväänne, vaikka minun sitävarten täytyisi nousta haudastani."
-
-Hieno kamaripalvelija, joka kättään nostamatta oli kierolla tavalla
-antanut metsästäjien vangita hänet, vastasi ivanaurulla vangin
-uhkauksiin ja kiirehti nyt linnanportaita ylös, suomatta raivostuneelle
-kilpakosijalleen ainoatakaan katsetta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Miesjoukosta, joka pian senjälkeen astui linnantupaan, kantaen lyhtyjä,
-kuokkia ja muurausvehkeitä, kuului pelokasta mutinaa.
-
-"Tahdotteko uskoa minua toisen kerran", kuiskasi eräs vanha mies.
-"Missä on tapahtunut sellaisia asioita, kuin täällä Segebergissä,
-siellä ei koskaan ole asiat oikealla tolalla. Missä paholainen on
-kerran saanut asuinpaikan, sieltä on vaikea saada häntä pois."
-
-"Tyhmyyksiä", sanoi toinen. "Mitä te näitte salakäytävässä on hyvin
-saattanut olla eläin tai valepukuinen veijari. Mutta kuka hän
-lieneekään ollut, sinne hän nyt jää tuomiopäivään saakka. Me olemme
-varmasti ja hyvin muuranneet kiinni uloskäytävän, sen minä tiedän."
-
-"Mutta sillä veijarilla voi olla sata muuta uloskäytävää", vastasi
-vanha talonmies. "Minä tiedän kyllä mitä näin ja jollei minulla olisi
-ollut, Jumalalle siitä kiitos ja kunnia, hieman parempi omatunto
-kuin Kunz Torninvartijalla, olisin minä ehkä myös kaatunut kuolleena
-paikalleni."
-
-"Se oli tavallaan hänen onnensa, vanha lurjus!" kuiskasi eräs
-vanginvartijan apulaisista. "Jos hän olisi päässyt elävänä sieltä,
-olisin minä heittänyt hänet sammakkohautaan. Se olisi ollut oikein
-hänelle; mutta herramme on ollut hänelle ehkä armollisempi kuin
-rouvamme."
-
-Linnanvouti tuli nyt myöskin tupaan, mukanaan muuta väkeä, joka kantoi
-vanhan Kunz Torninvartijan ruumista. Hän oli nähnyt petetyn herransa
-haamun salakäytävässä, tai jotain vielä pahempaa, -- niin luultiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keskiyön aikaan oli kaikki hiljaista Segebergin linnassa. Ainoastaan
-parvekesalissa vastapäätä mustaa tornia paloi vielä kynttilä.
-Täällä istui Elisabet rouva yksinään makuuhuoneessaan. Hänelle oli
-ilmoitettu paholaisen haamusta, jonka taikauskoiset talonmiehet
-luulivat nähneensä keksiessään vaarallisen salakäytävän ja Kunz
-Torninvartijan äkillisestä kuolemasta tämän näyn jälkeen. Että tämä
-kirottu kummittelu oli yhteydessä salaisen vierailun kanssa, jonka Oton
-sanottiin vastaanottaneen tornikamarissa, siitä oli hän vakuutettu ja
-oli ryhdytty toimenpiteisiin tyhmänrohkean vieraan vastaanottamiseksi,
-niin pian kuin hän näyttäytyisi. Rouva Elisabet näytti olevan
-levottomuuden ja jännityksen vallassa, jonka tämän illan tapahtumat
-olivat herättäneet hänen sielussaan. Taistelu hänen sisimmässään
-ei ollut vielä lopussa. Vangitun prinssi Oton marttyyrikatse
-tähtiloistetta kohti, jonka hän niin julmasti oli ryöstänyt prinssiltä,
-oli tunkeutunut syvemmälle hänen sieluunsa, kuin hän näytti tahtovan
-myöntää itselleen. Tyydytetty kostonhalu näytti antavan hänelle aivan
-liian vähän iloa, ja hän näytti tänä hetkenä paljon onnettomammalta
-kuin koskaan ennen. Makuuhuoneessa riippui seinällä häntä vastapäätä
-suuri metallipeili, ja nähdessään siinä oman kuvansa hän kauhistui.
-"Jos kosto ei tee onnellisemmaksi -- niin kauniimmaksi se ei ainakaan
-tee", sanoi hän ja nousi ripustamaan purppuraviittansa peilin yli,
-kasvoillaan salaisen itsensähalveksumisen ilme. Kuu paistoi hänen
-ikkunansa vastapäätä olevaan mustaan torniin. Nojaten kyynärpäätään
-leveään ikkunapieleen hän tuijotti kauan vankitorniin päin. Sen
-muodosti yksi ainoa pyöreä muuri, jossa ei ollut muuta aukkoa kuin
-raskas, lukittu rautaovi. Kun hän tahtomattaan vavisten kääntyi pois
-ikkunasta, koska hänestä tuntui, kuin vankitorni missä ikuinen yö
-vallitsi, horjuisi ja uhkaisi musertuen syöksyä hänen ylitsensä,
-sattui hänen katseensa vastapäätä ikkunaa olevalle seinälle, mihin
-oli maalattu vanha ritari luonnollisessa koossa ja hän huudahti
-pelokkaasti. Hänestä tuntui kuin maalattu ritari olisi katsonut häneen
-elävällä ankaralla katseella. Häntä pyörrytti, mutta hän hillitsi
-itsensä ja otti kynttilän pöydältä, vuoteensa vierestä, sekä tutki nyt
-sen avulla tarkemmin kuvan kasvoja. Nyt vasta hän huomasi, että kuvan
-silmät olivat ontot ja aivan kuin pois leikatut ja hän havaitsi samalla
-madonsyömällä puutaululla puoleksi kuluneen, seuraava sisältöisen
-kirjoituksen: "_Adolphus VI, Comes et Eques, Dom. Arcis Segeberg Anno
-Domini MCCC_."
-
-"Murhattu kreivi Adolf!" huudahti hän ja antoi kynttilän pudota.
-Nyt hän seisoi pimeässä ja luuli kuulevansa kummallista kähinää
-ympärillään, aivan kuin joku olisi liikkunut muurin sisässä onton
-laudoituksen takana. Samassa kuuluikin kaukaa toiselta puolen Travea,
-hiljaisen yön halki, syviä surumielisiä metsästystorvensäveliä,
-samanlaisia joita onnettomalla ritari Hartvigilla ennen oli tapana
-puhaltaa, kun hän öisin teki pyhiinvaellusmatkoja veritahrojen yli
-onnetonta poikaansa hakemaan. "Valoa, Valoa!" huusi hän ja tarttui
-kellonnuoraan, samalla kuin hän melkein tajuttomana tupertui maahan.
-Kun neidot tulivat valoa tuoden löysivät he ankaran Elisabetin
-kuumeisessa tilassa. "Jääkää luokseni!" käski hän. "Pimeä on hirveätä
--- enemmän valoa! -- Peittäkää tuon kummituksen silmät! -- Peittäkää
-ne!" Hän osoitti murhatun kreivin kuvaa. -- "Mitä osaa on minulla hänen
-kuolemaansa? -- Se on minun veljeni asia -- hän teki mitä tahtoi --
-viekää pois, tuo kamala kuva -- Mitä voikaan kuvitella synkässä yössä,
-kun on kuumetta veressä? -- Muuri täytyy tutkia -- se on ontto ja kiero
-kuin koko maailma -- se kätkee salaisia murhaajia -- niin! Segeberg on
-murhaajaluola. Enemmän valoa. Huomenna saa hän tuolla ylhäällä myös
-valoa. -- Hän saa nähdä sekä auringon että tähtiä. -- Minä tahdon uskoa
-hänen kunniasanaansa. Kuningas Eerikin kuningattaren puolesta täytyy
-kostaa. -- Minä olen suuren Gertin sisar, mutta epäinhimillinen minä en
-ole -- Enemmän valoa!"
-
-Elisabet rouvan huoneessa oli nyt valoisaa kuin juhlatilaisuudessa.
-Vähitellen katosi kuitenkin outo valaistus ja hiljaisuus vallitsi.
-Hämärä Segebergin linna, gootilaisine torneineen ja muureineen
-korkealla kalkkivuorella loisti kuitenkin kauniina merelle päin,
-heittäen koleana lokakuun yönä varjonsa Trave virtaan. Virta pauhasi
-yksitoikkoisesti. Puistossa suhisi syksytuuli lakastuneiden lehtien
-välissä. Aaveentapainen ritari Hartvig ei enää kulkenut ritarisalissa
-puhallellen torveensa, mutta toiselta puolen Travea kantoi tuuli
-kaukaisia metsätorven säveliä linnaa kohti, joka sulki sisäänsä Tanskan
-onnettoman prinssin, ja nuoren, rohkean seikkailijan.
-
-
-
-
-
-
-Jälkimäinen osa.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-    "Kreivi kokosi joukkonsa suuren,
-    marssi Slesvigin rajalle päin.
-    Ei nähty ole ennen moista,
-    niin mahtavaa joukkoa toista."
-
-Se sotajoukko, josta vanha tanskalainen kansanlaulu näin lauloi, marssi
-eräänä kauniina maaliskuun aamuna 1340, liehuvin lipuin ja meluavin
-soitoin, Slesvigin katuja pitkin, ja kaupungin asukkaat katselivat
-sitä mitä suurimmalla tarkkuudella. Suosiohuudot kaikuivat usein
-eniten suosittujen sotilaiden, etupäässä päälliköiden, kunniaksi,
-joiden joukossa oli kuulu Rendsburgin kreivi, ratsastaen joukkojensa
-etunenässä sisarenpoikansa, Slesvigin herttua Valdemarin, rinnalla.
-Herttua oli suuren seurueen saattamana tullut sotajoukkoa vastaan
-Holsteinin rajalle; mutta kerrottiin hänen matkalla riitautuneen enonsa
-kanssa. Osa sotajoukosta oli holsteinilaista väkeä, ja Gottorpin luona
-odottivat slesvigiläiset ratsumiehet herttuansa käskyä yhtyäkseen
-sotajoukkoihin. Päävoiman muodostivat palkkasoturit Westfalin ja
-Rheinin seudulta, jotka, heidän kuuluisan päällikkönsä tunnetun
-lausunnon johdosta, itse anastaisivat palkkansa ryöstämällä Tanskassa
-tai, jos he kaatuivat, vapauttaisivat päällikön heidän palkkaansa
-maksamasta. Nämä hurjuudestaan ja julmuudestaan kuuluisat sotilasryhmät
-tunnettiin heidän kepeistä aseistaan ja lyhkösistä asetakeistaan
-sekä heidän pitkistä viiksistään ja monista arvistaan. Kansa kutsui
-heitä kreivin uljaaksi joukoksi. Ne neljätuhatta ratsumiestä, jotka
-Holsteinin kreivin henkivartiona seurasivat voitonvarmaa päällikköä,
-häikäisivät komeilla varustuksillaan ja ylpeän sotilaallisella
-ryhdillään katsojia. Heidän joukossaan oli myöskin monta ritaria ja
-ylhäissukuista herraa. Ratsuväen ja jalkamiesten jälestä seurasivat
-kuormastot, joissa kuletettiin piirityskoneet, vankien kahleet ja muut
-sotatarpeet.
-
-Sotajoukko kulki tuomiokirkon ja vanhan kuningaskartanon ohitse,
-jota nyt kutsuttiin Mustaksiluostariksi. Senjälkeen kun kuningas
-Aabel, sovittaakseen kuningas- ja veljenmurhansa, oli luovuttanut sen
-hurskaille augustinolaismunkeille, ei siinä enää asunut ruhtinaita.
-Luostariportin edessä seisoi nyt luostarin esimies munkkien etunenässä,
-tervehtien sotajoukkoa ja sen päälliköitä samalla latinalaisella
-kirkkovirrellä, jota kreivi Gerhard oli laulanut Gottorpin taistelussa,
-ja jonka ihmeellisen voiman hurskaat veljet senvuoksi arvelivat
-aiheuttaneen tämän voiton.
-
-Kreivi ratsasti komealla, punaisella sotaratsulla, jota seurasi kolme
-suurta, harmaata koiraa. Hänen kasvonsa olivat melkein kokonaan kypärän
-peitossa, joka oli painettu syvälle alas otsalle, salaten siten
-hänen harvat hiuksensa, jonka vuoksi hänen vihamiehensä olivatkin
-antaneet hänelle haukkumanimen "kaljupää". Kun joukkojen uteliaisuus
-kuitenkin alkoi vaivata häntä, laski hän alas kypäränsilmikkonsa,
-ja hänen terävän katseensa tehdessä tarkkoja havainnoita kaikesta
-ympärillään, näytti hän haluavan tehdä omien kasvojensa piirteet
-luoksepääsemättömiksi. Tuo sotilaallinen rautanaamari esti
-slesvigiläiset oikein näkemästä sitä sankaria, jota he niin suuresti
-ihailivat; mutta jokainen tunsi hänen ylpeän, tyynen ryhtinsä,
-voimakkaan, leveäharteisen sankarivartalon, sekä kuulun Mariakuvan
-Itzehosta, joka oli pelastanut hänen henkensä Gottorpin taistelussa, ja
-jota hän senjälkeen taisteluissa aina kantoi kultaketjuissa kaulassaan.
-Heti kun mustanluostarin veljet näkivät hänet, heiluttivat he Pyhän
-neitsyen kuvalla kirjailtua kirkkolippua ja lauloivat kovalla äänellä:
-
-    "Nos, hac die Tibi gregatos,
-    Serva, Virgo, in lucem mundi."
-
-    ["Sinun kunniaksesi kokoonnumme tänään,
-    Varjele meitä, oi pyhä neitsyt, maailman valkeus."]
-
-"Aivan oikein, hurskaat herrat!" kaikui kreivin ääni kumeasti
-kypäränristikon takaa. "Pyhä neitsyt on kanssamme. Jokaisen
-tanskalaisen kapinoitsijan täytyy paeta tai kaatua."
-
-Luostarin esimies kumarsi syvään, ja vastaukseksi kreivin armolliseen
-tervehdykseen hän teki siunauksenmerkin virrenlaulun yhä jatkuessa.
-
-"Minun vanha voitonlauluni!" kuiskasi kreivi nuorelle Slesvigin
-herttualle, joka levottoman näköisenä ratsasti hänen vieressään,
-kääntäen hevosensa pois esi-isiensä synkästä linnasta ja laulavista
-munkeista.
-
-"Mustastaluostarista minä en odota minkäänlaista siunausta", vastasi
-herttua alakuloisesti.
-
-"Lastenloruja!" mutisi kreivi itsekseen ja hypitteli ratsuaan. Hän
-ratsasti aivan nuoren herttuan viereen ja asetti panssaroidun kätensä
-hänen satulansa laiteelle. Munkkien laulaessa ja hevoskavioiden
-tömistessä kumartui hän, niinkuin näytti, tuttavallisesti entisen
-holhottinsa puoleen ja sanoi hillityllä äänellä: "Tervehdä kansaa,
-Valdemar! Muista nimeäsi! Elä anna kenenkään huomata horjuvaisuuttasi!"
-
-Herttua kohotti, vaikkakin teennäisen vilkkaasti, hiukan kumarassa
-olevaa päätään, ja katseli ympärilleen vastatakseen kansan
-tervehdyksiin ja hyvähuutoihin, jotka kuitenkin näyttivät olevan
-enemmän tarkoitetut hänen kuuluisalle enolleen, joka jo pitemmän
-aikaa oli ollut heidän ruhtinaansa ja jonka he taas pian toivoivat
-saavansa hallitsijakseen. Kansan kesken oli levinnyt senlainen huhu,
-että herttua käydessään edellisessä kuussa Lübeckissä, olisi siellä
-ollessaan tehnyt salaisen sopimuksen enonsa kanssa ja luovuttanut
-Slesvigin hänelle, josta taas hänet kreivin avulla saatettaisiin
-oikeuksiinsa Tanskan kuninkaana.
-
-Nuori herttua Valdemar oli sen samannimisen hienon ja viekkaan
-herttuan pojanpoika, joka salaisesti oli ollut päämiehenä Stig-marskin
-liitossa kuningas Eerik silmänräpyttäjää vastaan, sekä myöhemmin Eerik
-Menvedin alaikäisyyden aikana valtionhoitajana ollessaan turhaan
-oli pyrkinyt anastamaan Tanskan kruunua. Sitä mitä vanhempi herttua
-Valdemar alituiseen uneksi ja mihin hän pyrki, mutta jota hän ei
-milloinkaan saavuttanut, sen oli hänen pojanpoikansa Rensburgin kreivin
-avulla saavuttanut jo kahdentoista ikäisenä lyhyeksi ajaksi. Kun
-Kristoffer toinen syöstiin valtaistuimelta, olivat Tanskan epäröivät
-ja riitaiset säädyt todellakin valinneet nuoren slesvigiläisen
-herttuan kuninkaakseen, vaikkei häntä oltu voideltu eikä kruunattu.
-Kansan vanha viha hänen enonsa, kuningas Aabelin sukua kohtaan, sekä
-tyytymättömyys ankaraan, holsteinilaiseen holhoukseen oli kuitenkin
-voimakkaampi kuin ylönkatse kelvotonta kuningas Kristofferia kohtaan.
-Eivät myöskään kreivi Gerhardin saamat voitot taisteluissa tuon
-heikon kuninkaan kanssa olleet voineet säilyttää kreivin holhotille
-tuota tyhjää kuningasnimeä, jonka hän oli maksanut herttuakunnallaan.
-Kymmenen vuotta sitten, viidentoista vuotiaana, oli nuori herttua ollut
-pakotettu luopumaan kuninkaanarvostaan palautumalla entiseen asemaansa.
-
-Sittenkun kuningas Kristoffer oli ikäänkuin ottanut takaisin saamansa
-kuninkaannimen mukaansa hautaan, oli Tanskan valtaistuin nyt seitsemän
-vuotta ollut vapaana. Prinssi Oton tappiot Tap-nummella sekä hänen
-onneton vankeutensa olivat kokonaan lamauttaneet kansan mielialan.
-Vangittu prinssi oli viety Segebergistä Rendsburgiin, missä hänet
-vielä pidettiin ankarassa vankeudessa. Valtakunta oli jaettu ja
-vieraiden panttiherrojen vallassa. Kansan sorrettu tila sekä huhut
-puheenaolevasta vaihdosta olivat vihdoinkin saaneet tanskalaiset
-ryhtymään hurjiin, melkein epätoivoisen voimakkaisiin ponnistuksiin.
-Kansa löi kuoliaaksi muukalaiset veronkantajat missä vain taisi,
-ja Jyllannissa ritarit anastivat kreivin linnat toisen toisensa
-jälkeen. Yleisen laittomuuden vallitessa, joka hajoitti Tanskan kansan
-voimat, ei ollut kuitenkaan minkäänlaista järjestettyä suunnitelmaa
-kapinassa. Ei ollut enää ainoatakaan päällikköä tai ruhtinasta, johon
-kansa luottamuksella olisi voinut liittyä. Prinssi Oton suhteen oli
-kaikki toivo menetetty. Kaikki neuvottelut hänen vapauttamisestaan
-vankeudesta olivat, huolimatta hänen lankonsa markkreivin, ja keisarin
-välityksestä, tänä kuutena vuotena olleet turhat, ja hänen nuorempi
-veljensä oleskeli pakolaisena keisarin hovissa. Slesvigin herttua,
-joka nyt oli täysi-ikäinen ja täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta,
-toivoi senvuoksi kuuluisan enonsa avulla helposti voivansa voittaa
-takaisin kruunun, jonka hän lapsena oli menettänyt. Saavuttaakseen
-tämän päämäärän hän oli taas luvannut pois herttuakuntansa; mutta
-hän alkoi epäröidä miettiessään miten uskallettua oli tämä kaikkea
-kansallisoikeutta vastaan sotiva vaihto; ei edes tuo mahtava
-sotajoukko, jonka hän nyt näki edessään varustautuneena tätä
-suunnitelmaa toteuttamaan, voinut poistaa hänen epäilyksiään.
-
-Vaikkei kreivi Gerhard enää ollutkaan herttuan laillinen holhooja, oli
-hänellä kuitenkin vielä suuri vaikutusvalta nuoren herran mieleen,
-ja hän ohjasi etevämmyydellään melkein jokaista hänen askeltaan.
-Tämä riippuvaisuuden tunne saattoi hänet jonkinlaiseen nöyryyttävään
-asemaan; hän oli kuitenkin siksi voimaton, ettei voinut kokonaan
-riistäytyä irti niistä siteistä, jotka jo varhaisimmasta lapsuudesta
-olivat kahlehtineet hänet, ja senvuoksi valtasi herttuan usein
-jonkunlainen tahdoton uhka mahtavaa sukulaistaan kohtaan, vaikkakin
-hän hyvin käsitti miten tarpeelliset sekä kreivin ystävyys että valta
-sekä sotapäällikkötaito olivat hänelle. Herttuan itsenäisyyden puute
-ilmeni selvästi hänen ulkonäössään ja epäröivissä kasvonilmeissään. Se
-arka katse, jolla hän nyt tervehti slesvigiläisiä alamaisiaan, jotka
-hän taas aikoi lahjoittaa pois kuningaskunnasta, ilmaisivat heikkoa,
-levotonta sielua, joka oli ryhtynyt suurempaan yritykseen kuin minkä
-itse tunsi voivansa toteuttaa, mutta mihin hän kuitenkin tunsi olevansa
-pakoitettu olosuhteiden painostamana, sekä voimakkaiden sisäisten
-syiden vaikutuksesta. Hänen kasvonsa olivat kauniit ja jalopiirteiset;
-mutta väsähtäneet, vaaleansiniset silmät, ja ohuet keltaiset viikset,
-samoinkuin kasvojen pehmeä vaihteleva väri eivät suinkaan tehneet
-häntä sankarin näköiseksi. Hartioillaan ruhtinaallinen purppuraviitta,
-hatussa liehuva töyhtö, satulapeitteessä Slesvigin siniset leijonat,
-tällä loistolla ja komeudella hänen olisi pitänyt häikäistä vieressään
-kulkevan yksinkertaisen sotapäällikön rinnalla, ja kuitenkaan hän ei
-voinut olla huomaamatta, kaikkien katseitten olevan suunnatut uljaaseen
-kreiviin, joka oli puettuna rautaan kiireestä kantapäähän. Häntä kansa
-ihaili voittamattomana sankarina ja Pohjolan suurimpana valtiomiehenä.
-
-"Kas, kas!" sanoi eräs slesvigiläinen porvari jotensakin ääneen
-toiselle. "Tuossa on mahtava Rendsburgin kreivi. Tuhat tulimmaista!
-Sepä vasta mies on! Mutta Jumala auttakoon meitä tuosta hänen
-holhokkinahjuksestaan. Hän ei tule täysi-ikäiseksi vaikka eläisi sadan
-vuoden vanhaksi."
-
-"Pyhän Andreaksen nimessä, te olette oikeassa!" vastasi toinen. "Jos
-saisimme vaihtaa tämän poikalapsen suureen rendsburgilaiseen ja vielä
-kaupanpäälliseksi saisimme Holsteinin, niin tekisimmepä hyvän kaupan.
-Silloin voisimme antaa Valdemarimme ja kaikki Tanskan kuninkaat
-paholaisen hoivaan."
-
-"Jos poika on lapsenkruunusta myönyt meidät nahkoinemme päivinemme,
-niin olisipa paras viheltää hänet kaupungista", huomautti ensimäinen.
-
-Nuoren herttuan kiukustunut katse sai porvarit hetkeksi vaikenemaan,
-sillä se ilmaisi hänen kuulleen osan heidän puheestaan. Hän vaikeni
-huulta purren ja väri vaihtui hänen poskillaan.
-
-"Ei, mutta katsokaapas meidän kaunista, nuorta herraamme!" sanoi jokin
-irvihammas väkijoukosta. "Hän on aivan hienon neitosen näköinen, joka
-on valmis pyörtymään tanssista."
-
-"Taitaapa siitä tulla hänelle liiankin kuuma tanssi", huomautti toinen.
-
-"Pahus vieköön", murahti kolmas. "Hän jää rauhassa tänne kotiin häitä
-viettämään."
-
-"Siinä hän tekee viisaasti", jatkoi ensimäinen. "Voihan hänen enonsa
-sitten asettaa hänet kunniapaikalle Tanskassa, kun tanssi on loppunut.
-Se mies kyllä pitää hänet lujasti kuninkaan istuimella, vaikka se
-alkaisikin horjahdella."
-
-"Ketä ovat nuo ylhäiset herrat, jotka ratsastavat Alvesstorpen ja
-ritari Gotschakin edessä?" kysyi eräs renki alasaksan murteella
-sysästen naapuriinsa, joka näytti olevan holsteinilainen hevoskauppias.
-
-"Etkö sinä tunne Rendsburgin herroja?" vastasi toinen. "Tuo
-viheriäpukuinen on ritari Hals, se samanen, joka viime vuonna osti
-meidän ruskean oriimme. Raudikon selässä istuva sinipukuinen on kreivin
-kamaripalvelija; hän juuri saa omakseen Jyllannin kauneimman ja
-rikkaimman neitosen. Jumala häntä varjelkoon siitä miehestä! Konkarin
-selässä istuu kappalainen, jolta paholainen taittoi kylkiluun. He
-seuraavat aina meidän kreiviämme yhtä uskollisesti kuin hänen kolme
-harmaata koiraansa."
-
-"Entä tuo kalpea ritari, joka tuijottaa niin oudosti eteensä -- tuo
-jolla on musta haarniska?"
-
-"Se on vanha Hartvig Reventlo. Hänen ansiostaan on kreivi, se mikä hän
-nyt on. Ilman häntä olisi kreivi kerjäläismunkki tai olisi kuollut
-nälkään riihenylisille koirineen, sen olet toki kuullut. -- Hm! Eipä
-ole ihme että vanha herra on noin kalpea", alkoi taas hevoskauppias.
-"Hän on hiljattain tehnyt vaivaloisen pyhiinvaellusmatkan paljasjaloin.
-Mutta siitä saakka kun hän löi kreiviä ja nuorta aseenkantajaa
-Segebergissä, ei hän ole ollut aivan selväpäinen."
-
-"Jeesus Maria? Hänkö löi kuoliaaksi oman poikansa", kuiskasi toinen.
-"Ei suinkaan hän milloinkaan ole ollut oikein selväpäinen?" Pitkään
-aikaan ei mies tahtonut saada katsettaan pois mustapukuisesta
-ritarista, jonka kauheat rikokset ja syvä katumus olivat hänelle
-hyvinkin tuttuja. Toisten komeasti puettujen ritarien näky poisti
-kuitenkin sen vaikutuksen, minkä Hartvigin synkkä olento oli tehnyt.
-"Kas, tuolla tulee ritari Krummendink", huudahti hän. "Ja kas, ritari
-Lembek ja Struven Rangov ovat myöskin mukana."
-
-Tarkkaavat katselijat, jotka kaikki tunsivat Rendsburgin kreivin
-ja herttuan merkittävimmät ritarit ja vasallit, mainitsivat monta
-kuuluisaa nimeä, jotka kuitenkin myöhemmin ovat joutuneet unohduksiin.
-
-Ensimäiset joukko-osastot astuivat jo Pitkänkadun sillan yli korkeata
-torniporttia kohti, silloin kuin toinen ja kolmas osasto eivät vielä
-olleet ehtineet tuomiokirkolle ja vanhalle kuninkaan kartanolle Täällä
-seisoi vielä luostarin esimies munkkiensa ympäröimänä tervehtien
-ylimyksiä ja antaen sotajoukolle siunauksen retkelle. Kreivi Gerhardin
-molemmat pojat, kreivi Henrik ja Klaus, johtivat joukon kahta viimeistä
-osastoa. He olivat molemmat nuoria sotaisia herroja, uljaan ja rohkean
-näköisiä; mutta voimakas kreivi Henrik, jota myöhemmin kutsuttiin
-Rauta-Henrikiksi, veti etupäässä yleisen huomion puoleensa. Hän
-ratsasti pikimustalla ratsulla ja oli samaten kuin isänsä rautapukeissa
-kiireestä kantapäähän; mutta hänen kypäränsilmikkonsa oli auki, ja
-hänen ruskettuneet, voimakkaat kasvonsa ilmaisivat nuorekasta rohkeutta
-ja leimuavaa sotaintoa. Hän oli vieläkin pitempi ja kookkaampi kuin
-isänsä. Useimpia miellytti hänen ankaran rohkea ilmeensä; mutta
-katsoen siihen että häneltä vielä puuttui rohkeat urotyöt, oli hänen
-ylpeytensä jonkinlaista kerskailuhalua ja isänsä käytöksen turhamaista
-jäljittelyä, mikä ei jäänyt kansanjoukolta huomaamatta. Latinalainen
-kirkkovirsi, jota hän kuunteli sitä ymmärtämättä, kaikui hänen
-korvissaan liian vakavalta ja surulliselta. "Me emme ole lähteneet
-ruumista saattamaan, vaan voittoja ja kunniaa niittämään", sanoi hän
-ääneen ylimielisesti sille ritarille, joka ratsasti häntä lähinnä, ja
-käski torvensoittajiensa vaimentamaan munkkien laulun. "Hurskaat herrat
-saisivat kernaimmin laulaa meille muutamia iloisia juomalauluja",
-lisäsi hän suuttuneena. "Mutta ne he säästävät refektorioonsa ja
-salaisiin hartausharjoituksiinsa."
-
-Luostarin esimies viittasi heti munkkeja vaikenemaan. "Te voitte joutua
-ruumissaattueeseen ennenkuin aavistattekaan, korkea herra", sanoi
-loukkaantunut esimies kuuluvalla äänellä. "Mutta elämän ja kuoleman
-Herran tahdosta riippuu miten usein te saatte kuulla isänne kuulun
-voittolaulun."
-
-Kreivi Henrik tuli äkkiä totiseksi nämä sanat kuultuaan, ja
-levottomasta kansanjoukosta alkoi kuulua tyytymätöntä mutinaa. Mutta
-ylinnä kaikuivat käyrätorvien äänet, ja jälkijoukko kulki ilman
-luostarin vanhimman siunausta Mustanluostarin ohitse.
-
-           *       *       *       *       *
-
-Tie Slesvigistä Pohjois-Jyllantiin kulkee Hevosvuoren ja Gottorpin
-linnan ohi. Oli kaunista katsella tuon pitkän, loistavan sotilasrivin
-astuvan ulos torniportista ja täyttävän kiemurtelevan tien. Ilma oli
-leuto, mutta yöllä oli jäätynyt. Puut ja pensaat tienvarsilla loistivat
-kuuraisina kuin timantit auringonpaisteessa, ja iloiset leivoset
-ennustivat kevään tuloa. Kreivi Gerhard oli herttuan kera ratsastanut
-hiukan muun seurueen edeltä.
-
-"Katsoppas, Valdemar, tuossa minä räjähytin kuningas Kristofferin
-vaunut viisitoista vuotta sitten", sanoi kreivi, ylpeän
-itsetietoisesti. "Sinä päivänä minä puhdistin sinulle tien
-kuningasvihkiäisiisi Viborgin keräjille. Luuletko sinä minun nyt liian
-vanhaksi asettamaan teräshansikkaalla kruunua päähäsi?"
-
-"Ei kukaan epäile teidän voimaanne ja onneanne, uljas enoni", vastasi
-herttua hehkuvin poskin häneen katsomatta. "Mutta minä en ole enää
-kahdentoistavuotias poika, jonka holhoojansa nostaa valtaistuimelle.
-Minä sanon teille jo edeltäkäsin, kreivi Gerhard", jatkoi hän kiivaasti
-ja kiihoittuneen käskevästi. "Vaikka ostaisinkin epävarman kruunun
-herttuakunnallani, niin ei minulla kuitenkaan ole halua tulla enää
-toista kertaa varjokuninkaaksi."
-
-"Aivan oikein, se on minunkin mieleeni!" sanoi kreivi kuitenkin
-säpsähäen ja loi entiseen holhokkiinsa tutkivan katseen. Hän oli
-työntäissyt auki kypäränsilmikon, ja hänen ankarilla, terävillä
-kasvoillaan ei voinut huomata minkäänlaista liikutusta, kaikki
-hänen tarmonsa ja sielunvoimansa oli ikäänkuin keskittynyt syviin
-silmänkoloihin, josta viisas läpitunkeva valtijaskatse näytti
-ylenkatseella silmäilevän koko maailmaa, ja samalla siinä ilmeni
-terävä viekkauden piirre, mihin yhdistyi varma ylevymmyyden tunne.
-"Sano minulle suoraan, sisarenpoikani", jatkoi hän välinpitämättömällä
-äänellä, "mitä olet ruvennut epäröimään? Minun täytyy nauraa sinulle
-vastustaessasi meidän kulkuamme maasi kautta, vaikka asia oli jo
-ennakolta sovittu. Ne ovat tuulihatun päähänpistoja, jotka eivät
-ole minkään arvoisia. Minä suon sinulle anteeksi epäluottamuksesi
-aikeisiini. Sinunlaiselta nuorukaiselta minä en vaadi syvempää
-ihmistuntemusta. Katsoppas, laajakantoinen valtioviisas ajatus on
-minulle enemmän arvoinen kuin kruunu. Holstein ja Slesvig ovat
-yhdistettävät; siihen uhraan elämäni; mutta -- ennenkuin sinä
-olet kruunattu Tanskassa, en minä vaadi jalanvertaa maata sinun
-herttuakunnastasi. Sinusta itsestäsi muuten riippuu haluatko tulla
-mukaan tai ei."
-
-"Minä _en_ tule mukaan", vastasi herttua varmasti. "Tanskassa ei nähdä
-minua ensi kertaa vihollisjoukon etunenässä. Eno, koko teidän aikeenne
-tuntuu minusta, uskaliaalta ja epävarmalta. Jos minut nostetaan teidän
-keihäillänne valtaistuimelle, niin en minä koskaan voita Tanskan kansan
-sydäntä."
-
-"Kansan sydäntä!" toisti kreivi ja hymyili katkerasti, kasvonilmeensä
-muuttumatta vähääkään. "Hullutuksia, Valdemar! Toivoisit kai
-neidonkäsien kantavan itsesi valtaistuimelle? -- Jos haluat hallita,
-niin et saa toivoa mitään muuta. Jos tahdot saavuttaa päämaalisi, et
-saa milloinkaan epäillä siihen tarvittavien keinojen välttämättömyyttä."
-
-"Entä keisari, saksalaiset ruhtinaat", intti herttua melkein
-levottomana.
-
-"Antaa heidän neuvotella, minä toimin sillä aikaa, niin saamme nähdä
-kuka pikemmin tekee päätöksen."
-
-"Eivätkö teistä siis kansan tahto ja rakkaus ole minkään arvoisia?"
-
-"Sotajoukkoni etunenässä minä olen heidän tahtonsa. Kosiskele sinä
-kapinallisten rakkautta, kunhan minä ensin olen opettanut heidät
-tottelemaan. -- Tiedän kyllä, että hääilot ovat pääsi samentaneet",
-jatkoi kreivi välinpitämättömästi. "Kunnes se kuume on ohi, en odota
-sinulta mitään. Mutta eikö prinsessankaan syleily sinulle riitä?
-Täytyykö kokonaisen kansan heittäytyä kaulaasi senvuoksi, että sinä
-minun avullani hyväntahtoisesti haluat pidellä valtikkaa heidän
-ylitsensä?"
-
-"Elkää ivailko, herra eno! Olemmehan jo nähneet mikä seuraa vihan ja
-väkivallan töitä. Te olette tehnyt miekasta valtikan; mutta juuri tätä
-rautavaltikkaa vastaan tanskalaiset kapinoivat."
-
-"Senvuoksi heidät rangaistaankin skorpioninhampailla", tiuskasi kreivi
-katse hurjana. "Tahdotko sinä opettaa minua tätä kansaa tuntemaan. Minä
-tunsin sen jo ennenkuin sinä synnyit. Heidät voi vain pakottamalla saada
-kunnioittamaan sitä valtaa, jota he vihaavat. He eivät ole lammaslauman
-kaltaisia, joita voidaan hallita paimensauvalla. He ovat susia; heidät
-on teräksellä kesytettävä. Sitten kun minä olen taittanut heiltä
-hampaat, voit sinä heitä taputella."
-
-"Te aijotte kovakouraisesti tarttua asiaan, herra eno! Mutta oletteko
-ajatellut --"
-
-"Minä olen ajatellut mitä Tanskan kuningasten olisi pitänyt ajatella
-jo satavuotta sitten. Jäykkäniskaiset tanskalaiset ovat nujerrettavat.
-Koko heidän rappiolle joutunut aatelistonsa on juurta jaksain
-hävitettävä, heidän ryövärilinnansa ovat maan tasalle tasoitettavat.
-Ennenkuin taas astun jalallani yli Eiderin tahdon nähdä hirsipuussa
-viimeisenkin kapinapäällikön Jyllannissa, olkoon hän sitten piispa
-tai ritari. Sen olen luvannut ja vannonut. Näetkö kuormavankkurit
-tuolla etempänä? Ne ovat täynnä kahleita ja rautoja roskaväkeä varten.
-Punaiset ajajat ovat oikeuden palvelijoita; heillä on mukanaan kirveet
-ja nuorat jäykkäniskaisille." Nuo sanat lausuessaan säkenöivät hänen
-tummat silmänsä; mutta ei ainoakaan piirre hänen oudosti jääkylmillä
-kasvoillaan värähdellyt. Hän kohotti vain pitkää leukaansa katkeran
-ylpeästi ja ylenkatseellisesti, mutta vaikeni huulet tiukasti
-yhteenpuristettuna, ja rautapeitteinen käsi miekankahvalla.
-
-Herttua loi häneen aran ja levottoman katseen. He ratsastivat molemmat
-vaieten edelleen, pysähtyen vasta niinkutsutun Paalumetsän luona, missä
-sotapäällikkö aikoi järjestää joukkonsa.
-
-Pensaikossa tien vieressä, suuren suon varrella, minne kuningas Aabelin
-ruumis luulotellun kummittelun vuoksi oli upotettu, ja missä suuri
-musta paalu vielä näytti hänen kuuluisan hautauspaikkansa, istui
-kannolla pari henkilöä, näöltään metsästäjiä, jousipyssyt kädessä ja
-katselivat jännitetyn tarkkaavasti lähenevää sotajoukkoa. Ne olivat
-Sven Tröst ja Musta Sven. Molemmat olivat laihtuneet ja näyttivät
-saaneen kärsiä paljonkin kurjuutta. Vasta kaksi kuukautta sitten
-olivat he, uskomattoman suurin ponnistuksin, kaivautuneet Segebergin
-vankitornin alla olevan kalkkivuoren läpi, tehtyään kuuden vuoden ajan
-joka yö salaa tätä työtä, ja siten he olivat kalliisti saaneet maksaa
-uskaliaan yrityksensä vapauttaa vangittu prinssi Otto. Mutta tuskin he
-olivat palanneet Pohjois-Jyllantiin ja ehtineet koota uusia voimia,
-niin he jo kiihkeällä innolla ottivat osaa kapinaan. Nyt he olivat
-uskaltautuneet vaaralliselle tiedusteluretkelle melkein Slesvigin
-portille asti. Sven Tröst oli kasvattanut itselleen pitkät, sotaisat
-viikset, ja hänen vilkkaille uskalikonkasvoilleen oli ilmestynyt
-miehekäs piirre, joka sopi hänelle oivallisesti. Hänen silmänsä
-liekehtivät niinkuin ennenkin ylimielistä rohkeutta ja halua potkia
-tutkainta vastaan; kuitenkin hän näytti oppineen paremmin hillitsemään
-itseään, vaikka hän tapansa mukaan enemmin seurasi seikkailuhaluista
-mieltään ja hetkellisiä mielen johteitaan kuin jotakin varmaa
-määrättyä elämänsuunnitelmaa. Musta Sven oli kamalan ja pitkäaikaisen
-vankeutensa kuluessa tullut vielä entistäänkin hurjemmaksi. Silloin
-tällöin hänellä oli jonkinlaisia mielenvikaisuuden kohtauksia, jolloin
-hän itse luuli olevansa noita ja kuvitteli oppineensa noitatemppunsa
-isoäiti-vainaalta, joka taas oli saanut viisautensa kuuluisalta
-norjalaiselta noidalta Sulla Sukilta. Koko vankeudessa olo-aikansa hän
-oli antanut mustan tukkansa ja partansa kasvaa, ja hän oli vannonut
-ettei ajaisi partaansa eikä pesisi kasvojansa ennenkuin oli kostanut
-vanhan herransa, itsensä ja isoäitinsä puolesta. Hän oli kamalan
-näköinen repaleisessa metsästäjäpuvussaan, mustat kasvot likaisina
-ja parta takkuisena, ja hän väitti itse ylpeästi voivansa erikoisten
-olosuhteiden vallitessa vain itseänsä näyttämällä pelottaa vihollisensa
-kuoliaaksi. Hän istui nyt nuolipyssy kädessään tuijottaen hurjin
-katsein lähestyvää suurta sotajoukkoa, mutisten hiljaa Sulla Sukin ja
-isoäitinsä loihturunoja. "Minä sinkautan itsestäni Gondulin henget",
-kuiskasi hän puhaltaen. "Yksi purkoon teitä selkään! Toinen rintaan!
-Kolmas tarttukoon teihin koko maailman kiukku- ja vihakourilla!"
-Senjälkeen hän sylkäisi kolme kertaa sotajoukkoihin päin. "Kas tuolla
-tulee kreivi Kaljupää poikakuninkaansa kera, jonka hän tahtoo meille
-pakottaa", huusi hän ja hypähti ylös. "Jos saisimme hänet näkyviimme
-ja ampuisimme nuolen hänen kalloonsa, niin säästyisipä monen hyvän
-juutilaisen omaisuus ja henki."
-
-"Hyi, Volle, ei mitään salamurhaa!" sanoi Sven Tröst ankaralla ja
-uhkaavalla äänellä. "Sitä ei salli meidän taivaallinen Isämme eikä
-Niilo-enokaan siihen suostu."
-
-"Mutta Kaljupää ei kysynyt lupaa taivaan Herralta eikä Niilo-enolta,
-auttaessaan ritari Hartvigia Segebergissä, ja kuka on nyt luvannut
-hänen ryöstää ja tappaa Jyllannissa?" mutisi Musta Sven. "Teidän
-hienojen ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on niin nurinkurinen.
-Rakas, nuori herani, minkävuoksi luulette minun teidän kanssanne
-kaivaneen kuin myyrän koko tuon pitkän ajan, ellen olisi etsinyt
-vapauttani voidakseni ulospäästyäni sydämen pohjasta lyödä kuoliaaksi
-viholliseni? Kas, tuolla ratsastaa ritari Hartvig", jatkoi hän viitaten
-tielle. "Häntä minä melkein säälin -- hänen elämänsä on hiuskarvan
-varassa; sen voi melkein puhaltamalla sammuttaa. Hänellä on mato
-sydämessä; se jäytää sen viimeistä juurta, välittämättä hänen pitkästä
-katumusmatkastaan. Mutta tuo katala koira hänen vieressään, hänet minä
-tahdon nähdä sinisenä ja verisenä ennenkuin tulen iloiseksi."
-
-"Elä koske sormillasi pyssyyn, Volle, ja pidä silmäsi auki!" keskeytti
-aseenkantaja hänet laskien kätensä hänen nuolipyssylleen. "Miten
-suurilukuisen luulet heidän olevan?"
-
-"Heitä tulvehtii sieltä kuin Hornan linnanportti olisi aukaistu",
-mutisi Volle, "eikä siitä milloinkaan tule loppua. Heitä on
-ainakin kolmekymmentätuhatta roistoa, hevosväki ja jousimiehet
-yhteenlaskettuina; mutta olkoot heitä vaikka satatuhatta, niin heitä
-ei kuitenkaan palaa kuin puolet elävinä takaisin, siitä minä uskallan
-vaikka kaulani. -- Kuulkaa, nuori herra, johtuipa oiva tuuma mieleeni,
-ja siitä olen varma, ettei se ole syntiä. Minä juoksen tielle ja
-haukun kaljupää kreivin pataluhaksi omassa ja kaikkien rehellisten
-juutilaisten nimessä."
-
-"No, olipa sekin hyvä tuuma", vastasi aseenkantaja hymyillen.
-"Voit saada siitä sen ilon, että hän hirttää sinut tähän paikkaan
-sotajoukkojaan tarkastaessaan. Hän ei kauvan mieti, sen sinä tiedät, ja
-pyöveleitä hänellä on mukanaan tusinoittain."
-
-"Hm, ei minua tässä maailmassa ainakaan hirtetä, sen luki minun
-isoäitini kädestäni. Sitokoot ja heittäkööt minut vain uudelleen
-koiranruokansa, jos haluavat. Minä irroitan yltäni heidän kahleensa ja
-renkaansa kuin villalapaset, eikä täällä ole edes kalkkivuoren läpi
-murtauduttava. Minä olen murtautunut jo useammasta tornista, kuin
-kreivi omistaa linnoja koko Jyllannissa ja Fyenillä."
-
-"Mutta mitä hyötyä on ritari Niilolle ja meille tanskalaisille siitä,
-että sinä häpäiset kreiviä ja joudut taas hänen valtaansa?"
-
-"Ehkä vähän enemmän kuin luulette, nuori herrani. Jos he panevat
-minut tänne Gottorpiin tänä päivänä, niin minä livahdan sieltä ulos
-huomenna, eikä sen enempää. Mutta jos minut raahataan sotajoukon mukana
-että saataisiin nähdä josko olen ennustanut oikein, ja jos he antavat
-hirttää minut valheestani -- niin voin murtautua ulos tarvittaessa
-auttamaan hyviä ystäviä. Hyvä toveri vihollisten leirissä on usein
-parempi kuin sata uhkarohkeaa meidän omassamme."
-
-"No niin, ainakin siinä olisi jonkinlaista järkeä. Mutta jos tuo
-päähänpistosi vie sinut hirsipuuhun, niin taidatpa katua kujeesi, hurja
-Volle."
-
-"Anna minun pitää siitä huoli, nuori herra. Nyt saatte nähdä miten minä
-härnään heitä ja pakoitan heidät antamaan minulle vapaan matkan. Olkaa
-varuillanne." Tämän sanottuaan hän hyppäsi alas Paalumetsän pensaikosta
-ja oli parilla hyppäyksellä keskellä maantietä, missä hän asettui kädet
-puuskassa aivan kreivin ja herttuan hevosten eteen.
-
-"Mitä tuo ilkeä mies tahtoo?" kysyi herttua säpsähtäen.
-
-"Minä tahdon vain näyttää sinulle kuuluisan esi-isäsi hautapaikan, hyvä
-herttua", huusi Musta Sven. "Katso, tuolla se on loassa. Ennen hän saa
-rauhan lätäkössään, kuin juutilaiset alistuvat tottelemaan kuningas
-Aabelin sukua."
-
-Herttua Valdemar valahti kuolemankalpeaksi nämä sanat kuullessaan ja
-tarttui miekkaansa. Nyt vasta huomasi kreivi likaisen miehen, joka
-kookkaana kuin jättiläinen seisoi tiellä näyttäen aikovan sulkea sen
-häneltä ja koko hänen sotajoukoltaan.
-
-"Mistä hullujenhuoneesta on tuo mies karannut?" sanoi kreivi
-välinpitämättömästi ja viittasi kamaripalvelijaansa toimittamaan hänet
-sidotuksi. Kreivi ei senjälkeen hänestä sen enempää välittänyt, vaan
-jatkoi lippujensa laskemista ja käskyjen jakelemista päälliköille.
-
-"Tuo mies on Segebergin kummitus, herra kreivi", sanoi kamaripalvelija
-kiihkeänä. "Hän juuri aikoi vapauttaa prinssin vankeudesta ja oli
-vähällä peloittaa kuoliaaksi teidän rohkean sisarenne."
-
-"Hei, sinä mahtava lahtari", huusi nyt Musta Sven, antaessaan
-vastustelematta sitoa itsensä. "Lasketko sinä karjasi ennenkuin viet
-sen lahtauspenkille? Taidat ne helpommin laskea silloin kun sieltä
-poisjuoksevat."
-
-"Tukkikaa tuon kirotun suu!" käski kamaripalvelija. Mutta vanki jatkoi
-yhä kovaäänisemmin rohkeasti puhua kreivi Aadolfin salamurhasta
-Segebergissä sekä kreivi Gerhardin osallisuudesta tähän konnantyöhön.
-
-"Kapula, kapula miehen suuhun!" keskeytti kamaripalvelija hänet. Mutta
-ei ollut minkäänlaista kapulaa saatavissa, ja Sven alkoi taas puhua.
-"Kas, kas!" huusi hän viitaten ritari Hartvigiin. "Kaljupään vanha
-kätyri on loppunsa lähellä; hänen kätensä on kuihtunut; se leikkasi
-poikki elämänlankansa." Ritari Hartvig putosi siinä samassa tiedotonna
-satulastaan, ja hänen aseenkantajansa kantoivat hänet nopeasti
-talonpoikaistupaan, jossa kaikilla tavallisilla keinoilla koetettiin
-herättää häntä henkiin. Tiedettiin hänen olevan sairaaloisen ja usein
-kaatumataudin kouristaman; senvuoksi ei tätä sen enemmin ihmetelty.
-Mutta kaikki, jotka olivat kuulleet vangin sanat ihmettelivät hänen
-erikoista rohkeuttaan. Kreivi itse ei ollut kuulevinaan mitään, eikä
-antanut häiritä päälliköntoimiansa. Musta Sven oli jo kahleissa,
-mutta ei näkynyt siitä välittävän, nauroi vain ääneen. "Katsokaa vain
-että kahleet kestävät", mutisi hän, "muutoin minä juoksen Haldin
-ritarien luokse kertomaan miten monta roistoa on joukossanne". "Hän on
-kapinallisten urkkija, herra kreivi!" ilmoitti Hans Vittinghof. "Meidän
-ei kai tarvitse laahata häntä mukanamme? Hän tunnustaa sen itse."
-
-"No hirttäkää hänet sitten!" vastasi kreivi välinpitämättömästi,
-kääntämättä katsettaan sotajoukostaan tai antamatta häiritä itseään
-laskelmissaan.
-
-"Minä tunnen tuon hullun maankuljeksijan", sanoi ritari Ove Hals,
-pidellen viheriää vaippaansa aurinkoa vasten. "Hän ei ole aviosta
-syntynyt eikä kastettu."
-
-"Siis minulla ei ole mitään tekemistä hänen sielunsa autuuden kanssa",
-sanoi kreivin vino kappalainen, konkarin selässä istuva musta herra
-"Voitte hirttää hänet ilman muuta."
-
-Wittinghofin viittauksesta oli kaksi punaisista ajajista hypähtänyt
-alas kärryiltä. Hyvin sukkelasti olivat nämät pyövelit kiinnittäneet
-nuoran erääseen puuhun maantien vieressä, joka näytti heistä
-erikoisesti sopivalta hirsipuuksi. Kun kappalainen uudelleen
-vakuutti, ettei tämä syntinen, joka itse kerran oli hätyyttänyt hänen
-pyhää persoonaansa, kuulunut senlaisiin rikoksentekijöihin, joiden
-sielun autuudesta tarvitsisi huolehtia, niin juoksivat pyövelit
-esiin ja tarttuivat saaliiseensa. Nyökäyttäessään kappalaiselle ja
-Wittinghoffille hymyili Musta Sven ivallisesti ja loi merkitsevän
-katseen ritari Ove Halsiin. "Ajatelkaa vain omia sielujanne, jos teillä
-on sellaista. Te kolme jalosukuista lahtarirenkiä!" huusi hän kovalla
-äänellä. "Niin paljon minä kuitenkin olen oppinut isoäidiltäni, että
-voin sanoa teille miten kauan saatte ilmaa ahmia. Kun tarkasti katson
-soikeita kasvojanne, niin sanonpa ettei yksikään teistä kolmesta näe
-metsän vihertävän tänä vuonna. Kun se puu viheriöitsee, jonka te olette
-aikoneet minun hirsipuukseni, mätänevät teidän kuivettuneet ruumiinne
-ruskean kanervikon alla."
-
-Nämä onnettomuutta uhkaavat sanat kuultuaan kävi kreivi Gerhard äkkiä
-tarkkaavaiseksi. Hän ratsasti aivan vangin viereen, jonka kaulaan jo
-nuoraa kiinnitettiin. "Odottakaa hiukan!" sanoi hän pyöveleille ja
-silmäili Mustaa Sveniä terävin katsein. "Häntä ei hirtetä ennenkuin
-metsä on vihreä; mutta tuo puu ei milloinkaan viheriöitse. Miehet,
-hakatkaa se maahan."
-
-Niinpian kun Musta Sven huomasi vapautuneensa nuorasta ja kuuli
-hakattavan sitä puuta, johon hänet piti hirtettämän, hymyili hän
-riemuitsevan näköisenä ja mutisi: "Hohoh, silloin kun juutilaiset
-korpit illastavat teidän ruumiillanne työntää se kuitenkin vielä
-vesoja."
-
-Kreivi ei kuullut näitä sanoja, mutta kappalaisen ja kamaripalvelijan
-kalpeilla kasvoilla oli huolestunut ilme. "Jos olet minun uskollisille
-miehilleni ennustanut sellaisen äkkikuoleman, niin et kai luvanne
-minulle paljoakaan parempaa kohtaloa?" kysyi hän näennäisen
-välinpitämättömästi, mutta katsellen tarkkaavasti ennustajaa.
-
-"Muistakaa kelloja, tiedätte mitä tarkoitan, ja mitä isoäitini lupasi
-teille roviollaan!" huusi uhmaileva mies kostosta säihkyvin silmin.
-"Minä lupaan teille juuri yhtä monta päivää murhataksenne, kuin ritari
-Hartvigilla on hengenvetoja jälellä ja teillä itsellänne on hiuksia
-päälaellanne, jalosukuinen herra. Voittehan aina olla varma siitä, että
-_teidän_ hiuskarvanne ovat lasketut."
-
-Tuo kulunut pilapuhe kreivin tunnetusta kaljupäisyydestä sai yhden
-ja toisen salaa hymyilemään, mutta Mustalle Svenille antoi väkevä
-ritari Ove Hals siitä aimo miekan iskun selkään, toisten silmäillessä
-levottomina herraansa. Kreivi itse rähähti kamalaan ivanauruun.
-"Joutuun järjestykseen!" käski hän. "Sitokaa tuo typerä maankiertäjä
-pyövelikärryihin kiinni. -- Kappalainen, pitäkää huoli Hartvigistä, --
-me tunnemme hänen heikkoutensa."
-
-"Kuulkaa, nyt hän kutsuu poikaansa ja vetää viimeisen henkäyksensä",
-huusi Musta Sven pyövelien raahatessa häntä kärryjen luo. Ennenkuin
-vielä oltiin järjestäydytty jatkamaan matkaa, hyökkäsi yksi ritari
-Hartvigin aseenkantajista talonpoikaistuvasta ilmoittamaan kreiville
-ritarin vetäneen viimeisen henkäyksen. Kreivi Gerhard kohotti käden
-kasvoilleen peittääkseen valtavan mielenliikutuksen. "Eteenpäin!" huusi
-hän kovalla äänellä ja sulki nopeasti kypäränsilmikkonsa. "Kuolkoon se,
-jolla ei ole voimia minua seurata."
-
-Ennenkuin sotajoukko ehti Gottorpin linnaan, nelisti nopea ratsumies
-irtohevonen jälessään kuningas Aabelin haudan viereisestä pensaikosta
-ulos ja katosi eräälle sivutielle.
-
-"Taaskin uhkarohkea urkkija, herra kreivi!" huudahti kamaripalvelija.
-"Lähetänkö häntä takaa-ajamaan?"
-
-Kreivi ei kuunnellut häntä. Hän katseli mietteissään talonpoikaistaloon
-päin, mistä kannettiin ritari Hartvigin ruumista, ja pyövelinkärryjä,
-missä Musta Sven riemuiten nauroi kahleissaan. "Ensimäinen
-viheriä lehti metsässä on hänen kuolemantuomionsa", mutisi synkeä
-sotapäällikkö. "Vaikka hän yhdellä sanallaan puhalsikin tuon
-haaveilijan hengen sammuksiin, niin ei kuitenkaan kukaan minun kulkuani
-pysäytä. Niitä kelloja minä tahdon kuunnella ilveilijän puheista
-välittämättä."
-
-Kamaripalvelija uudisti kysymyksensä oliko pakolaista ajettava takaa,
-viitaten tomupilveen, joka kaukana peitti hänet.
-
-"Ei!" vastasi kreivi. "Olkoon hän kuolon enkeli, joka minun tuloani
-ilmoittaa. Se pelko, joka antoi hänelle siivet, seuratkoon hänen
-kintereillään."
-
-Kun kreivi ja Slesvigin herttua nyt lähestyivät Gottorpin linnaa,
-näkivät he avoimesta linnanportista joukon komeasti satuloituja
-hevosia, muukalaisia palvelijoita, puvuissa vaakunamerkit.
-
-"He ovat siellä", huudahti nuori herttua sydämellisen iloisena. "Minun
-lankoni herttua on jo saapunut sisarensa kanssa. En voi seurata teitä
-edemmäksi, kreivi Gerhard. Ettekö halua itse tulla heitä tervehtimään?"
-
-"Moisen ritarikohteliaisuuden vuoksi en voi pysäyttää kokonaista
-sotajoukkoa", vastasi kreivi kylmästi. -- "Anteeksi, herttua.
-Sillaikaa kun sinä, Valdemar, vietät häitäsi, raivaan minä tien
-valtaistuimellesi", lisäsi hän hiljempaa. "Elä unohda lupaamiasi
-ratsumiehiä ja meidän sopimustamme. Kuukauden kuluttua kohtaamme
-Viborgissa sinun juhlassasi. Sinä saat pian kuulla uutisia minusta."
-
-"Voitollista onnea!" sanoi herttua ääneen teeskennellyn ylhäisesti ja
-heilutti hattuaan. "Minä olen jättänyt menestymiseni teidän rohkeisiin
-käsiinne, kreivi. Te olette minun marskini ja sotapäällikköni
-kaikkialla missä minun kuningasoikeuteni tunnustetaan." Näin sanoen
-hän hypitteli uljasta ratsuaan, ja tervehdittyään vielä kerran kreiviä
-ja hänen ritareitaan hän ratsasti seurueineen Gottorpin linnanporttia
-kohti, ollenkaan huomaamatta niitä mielipahan ilmauksia, joita yksi ja
-toinen Holsteinin kreivin sotilaista, lausui.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Sillävälin kun sotajoukko kulki Gottorpin linnan ohi, kiirehti nuori
-herttua iloisena linnaansa, ja hän tunsi nyt vasta itsensä vapaaksi
-ruhtinaaksi ja omaksi herrakseen jätettyänsä ankaran enonsa, jonka
-holhouksen alaisuudesta hän kansan nähdessä oli turhaan koettanut
-ilmeillä ja eleillä näyttää vapautuneensa. Linnan etusalissa
-tervehti häntä kunnioittavasti joukko vieraita herroja sekä hänen
-omat kamaripalvelijansa, jotka avasivat hänelle oven parvekesaliin,
-missä hänen sisarensa, prinsessa Helvig ja hänen nuori, iloinen
-lankonsa, Saksen-Lauenburgin herttua Erik, tulivat häntä vastaan hänen
-morsiamensa seurassa, jonka kanssa hän edustajansa kautta oli mennyt
-naimisiin, ennenkuin tämä oli matkustanut kotoaan. He olivat saapuneet
-päivää aikaisemmin, kuin heitä oli odotettu ja että tällä yllätyksellä
-oli tärkeä syynsä, sen antoi saksilainen herttua heti ymmärtää
-sanoessaan, että hän oli kiirehtinyt antaakseen rakkaalle herra
-langolleen hartaan kehoituksen onnelliseen ja rauhalliseen elämään,
-niinkauan kuin levottomat ajat vielä sen sallivat.
-
-Saksen-Lauenburgin prinsessa Regitsa, jonka herttua Valdemar otti nyt
-vastaan ritarillisella kohteliaisuudella ja teeskentelemättömällä
-hellyydellä puolisonaan ja Slesvigin herttuattarena, oli nuori,
-erinomaisen kaunis nainen, jolla oli lempeä ja vaatimaton olento.
-Niin pian kun juhlalliset menot vihkiäisten vahvistamiseksi olivat
-päättyneet, oli herttua Eerikillä salainen keskustelu lankonsa kanssa,
-jolla aikaa hänen sisarensa kävi prinsessan seurassa katsomassa linnaa.
-
-Prinsessa Helvigin jäykkä ja ylpeä luonne oli monessa kohden nuoren
-herttuattaren luonteen vastakohta. Helvigillä oli kasvojenpiirteissään
-paljon yhtäläisyyttä veljensä kanssa, mutta hänen syvistä
-tummansinisistä silmistään loisti tulta ja elämää, ja hänen jotenkin
-terävässä katseessaan oli järkähtämättömyyttä ja voimaa, joka kokonaan
-puuttui hänen veljeltään. Häntä ei pidetty minään kaunottarena, mutta
-hän piti vallassaan ja kiehtoi kenen vain halusi vastustamattomalla
-tunteen ilmeellä, jonka hän kuitenkin äkkiä osasi peittää oudon
-tylyllä ylpeydellä. Jotenkin mitättömän vartalonsa vaikutusta osasi
-hän kohottaa suoralla ryhdillä. Kallisarvoisilla sormuksilla ja
-rannerenkailla johti hän huomion kauniiseen ihoonsa ja kaunismuotoisiin
-käsiinsä. Hänen pitkillä hiuspalmikoillaan, joiden loistavan ruskea
-väri ilmaisi tarkkaa hoitoa ja kaunistavien voiteiden runsasta käyttöä,
-kantoi hän useimmin kallisarvoista hiuskoristetta. Mutta niinhyvin
-hänen jotenkin jäykässä puvussaan, kuin koko hänen olennossaan oli
-erehtymättömästi samaa vallan ja loiston himoa, jota oli havaittavissa
-koko Abelin ruhtinassuvussa. Hänen komeassa huoneessaan, missä
-herttuatar Regitsa nyt ihaili hänen kalleuksiaan ja arvoesineitään,
-oli muiden koristeiden joukossa jalokivillä runsaasti koristettu
-kuningatardiademi, jonka yli hän kuitenkin nopeasti heitti hunnun,
-kuten näytti, piilottaakseen sen teeskentelemättömältä kälyltään.
-
-"Minä olen tullut tänne levottomaan aikaan, jalo prinsessa", sanoi
-Regitsa. "Tiedän että enonne on suuri mies, mutta liian ankara;
-tuskinpa hän kulkee säälien Tanskassa. Suoraan sanoen olen minä
-iloinen, että herra veljenne ei enää ole hänen holhouksensa alaisena
-ja että hänellä ei enää ole niin vaarallista ja kapinanhaluista kansaa
-hallittavanaan kuin pohjoistanskalaiset."
-
-"Mitä", huudahti Helvig kummastuneena ja katsoi kälyänsä terävästi.
-"Ettekö te siis toivo enoni asevoimien ja veljeni korotuksen avulla
-tulevanne Tanskan kuningattareksi?"
-
-"En, sen tietävät Jumala ja pyhä Neitsyt", vastasi Regitsa. "Mitä
-onnea ja iloa on sellaisesta pakoitetusta arvosta. Sitäpaitsi entisen
-kuninkaan pojilla on oikeudenmukaiset vaatimukset ja onhan kansalla
-itsellään vaalioikeus."
-
-"Ainoastaan vanhentunut tapa, eikä mikään laki, jalo sukulaiseni",
-sanoi Helvig. "Serkku Oton vaatimukset ovat lopussa, ja veli on
-varmasti liika viisas tahtoakseen mahdottomia. Ajatteleehan hän vain
-metsästystä ja iloisia seikkailuja keisarin hovissa."
-
-"Eipä aina, prinsessa. Onhan hän jo ottanut osaa yhteen sotaretkeen. --"
-
-"Niin, että joutuisi vangiksi ja että saatiin maksaa hänestä lunnaat",
-keskeytti Helvig hänet halveksivasti hymyillen. "Serkku Valdemarilla on
-isänsä ja veljensä sotaonni, hän ymmärtää vain hieman paremmin auttaa
-itseään kynällään ja päällään."
-
-"Niillä voidaankin usein saada enemmän aikaan kuin sotajoukoilla ja
-kaikilla noilla väkivaltaisilla keinoilla, jotka ovat häpeäpilkkuna
-kristikunnalle", vastasi herttuatar. "Minulle on sanottu, että prinssi
-Valdemar ei olisi teidän epäsuosiossanne", jatkoi hän katsoen Helvigiin
-tutkivasti, "ja on myöskin rakennettu suunnitelmia sille perustalle,
-jotka te hyvin tunnette. Kuten huomaan, on hän kadottanut teidän
-suosionne. Hän pitää itseään Tanskan vallan perijänä ja on keisarin
-suuressa suosiossa. Minun veljeni on hänen hartain ystävänsä. Minä olen
-nähnyt hänet. Hänen iloinen rohkeutensa on hyvin viehättävä ja hänellä
-on hyvä menestys ruhtinaallisten naisten seurassa keisarin hovissa."
-
-"Vai niin", sanoi Helvig säpsähtäen. "Saatanee kai siis pian taas
-kuulla valtioviisaista vihkiäisistä. Hänen uskollisuuttaan ja
-rehellisyyttään ei vain juuri kehuta. Mutta te olette oikeassa. Minulla
-on kerran ollut paremmat ajatukset hänestä. Minua kohtaan on hän aina
-ollut kohtelias ja huomaavainen; hän lähetti minulle viime vuonna tämän
-käärmesormuksen kuningatar Berengarian perintönä."
-
-"Ai ai!" sanoi nuori herttuatar veitikkamaisen näköisenä. "Sitä
-lahjaa te pidätte ainakin kunniassa, prinsessa. Jopa te kannatte
-sitä pyhimmässä sormessa, jossa minä vasta nyt uskallan kantaa
-vihkimäsormustani."
-
-Ohimenevä puna peitti Helvigin posket, ja hän seisoi vaiti. Sormuksen
-hän muutti äkkiä toiseen sormeen ja meni ikkunan luo, mistä hän
-miellyttävällä lempeydellä ja melkein polttavalla katseella tervehti
-kamaripalvelijaansa, nuorta, kaunista ritari Folgvardia, joka
-hypitteli metsästysratsuaan linnanpihalla. "Minä kannan harvoin tätä
-sormusta", sanoi hän välinpitämättömällä äänellä. "Se on kömpelö
-ja mauton, kuten kaikki sellaiset vanhanaikaiset koristukset eikä
-turmiollinen käärmeenmuoto minua sitäpaitsi miellytä. Muistona suuresta
-esi-isästäni Valdemar Seieristä ja hänen ylpeästä väärin tuomitusta
-kuningattarestaan, on sillä kuitenkin arvonsa minulle."
-
-Keskustelu katkesi, sillä nuoret naiset kuulivat veljiensä äänet oven
-ulkopuolella.
-
-"Veljeni ei varmaankaan voi kauempaa olla poissa kauniin puolisonsa
-luota", sanoi Helvig. "Hän etsii kyllä koko linnan löytääkseen meidät".
-Hän aukaisi samassa oven ja pyysi herttuoita astumaan sisään. Regitsan
-veli oli erityisen tyytyväinen, mutta herttua Valdemarin otsa oli
-rypyssä, jota hän turhaan koetti salata. Salaisen keskustelun jälkeen
-lankonsa kanssa oli hän antanut määräyksen, joka suuresti kummastutti
-hänen tavallisia neuvonantajiaan. Hänen marskinsa, joka oli valmiina
-seuraamaan kreivi Gerhardia slesvigiläisten ratsumiesten kanssa, oli,
-ilman mitään ilmoitettua syytä, saanut käskyn olla lähtemättä ja antaa
-ratsumiesten palata kotiin.
-
-Herttua Eerikin katsellessa sisarensa kanssa kaunista näköalaa
-Gottorpin linnasta, otti herttua Valdemar sisartaan Helvigiä kädestä ja
-sanoi kuiskaavalla äänellä: "Minä olen ottanut tärkeän askeleen, sisar.
-Meidän enomme on petturi. Hän tahtoo olla itsevaltias, sekä Tanskassa
-että täällä. Minä en tahdo olla osallisena hänen pyövelinretkeensä.
-Mikä on tapahtuva, se saa riippua ajasta ja onnesta. Minä menetän
-ehkä kruunun; mutta loistava onni voi tulla sinun osaksesi. Kaikki on
-pidettävä salassa. Siitä enemmän salahuoneessa. Nyt vallitkoon täällä
-vain hääjuhla ja iloisuus."
-
-Prinsessa Helvig oli kalvennut. Ylpeä salainen ilo näytti loistavan
-hänen tummista, tulisista silmistään. Samalla näytti hän kuitenkin
-pelästyneeltä ja hän katseli pelokkaasti kuningatar Beringarian
-kultaista käärmesormusta sormessaan.
-
-Sillävälin, kun kreivi Gerhard mahtavan sotajoukkonsa kanssa lähestyi
-Pohjois-Jyllannin rajaa, näytti Slesvigin herttua, jonka nimessä
-Tanskaa uhattiin alistumisella ja orjuudella, unohtaneen kaikki
-valtiolliset asiat ja kunnianhimoiset suunnitelmat, viettääkseen mitä
-loistavimmalla tavalla häitään Gottorpin linnassa Saksen-Lauenburgin
-prinsessan kanssa.
-
-           *       *       *       *       *
-
-Sven Tröst, joka kuningas Abelin haudalta oli ottanut selville kreivi
-Gerhardin asevoimat, jatkoi paluumatkaansa huimaavaa vauhtia kreivin
-reippaan sotajoukon edellä ja saavutti Pohjois-Jyllannin rajan paljon
-ennen vihollista.
-
-Lähestyessään Koldingin jokea ja pitkää paalusiltaa, joka kehnoine
-lankkuineen yhdisti Pohjois-Jyllannin Slesvigiin, huomasi hän
-hämmästyksekseen ja ilokseen sillan olevan juutilaisten ratsumiesten
-miehittämä, jotka parhaillaan pystyttivät leiriä joen molemmille
-rannoille. Mutta hänen ilonsa vaihtui pelästykseen, nähdessään
-kuka oli ratsumiesten johtaja. Päällikön teltan edustalla, sillan
-Slesvigin puoleisessa päässä, pidätteli ritari hevostaan ja näytti
-ohjaavan työtä. Se oli kreivi Gerhardin marski, mahtava Stig
-Antinpoika Björnholmasta, joka tällä tavoin tahtoi varata herralleen
-ylimenopaikan, jossa hyvää tietä myöten voitiin kuljettaa heitto- ja
-piirityskoneita.
-
-"Petturi!" huudahti Sven Tröst pysähtyen -- "Minun enoni oli siis
-sittenkin oikeassa." Hieman epäröityään painoi hän hattunsa syvemmälle
-otsalleen ja ratsasti tasaista ravia teeskennellyn välinpitämättömän
-näköisenä siltaa kohti, toivoen, ettei häntä tunnettaisi ja että
-esteettä pääsisi yli. Mutta siinä hän pettyi. Vaikkei Stig Antinpoika
-ollutkaan nähnyt häntä hänen pitkän vankeutensa jälkeen, tunsi hän
-kuitenkin jo matkan päästä entisen asemiehensä hevosesta, jonka itse
-oli antanut hänelle, ja Sven Tröst ei saavuttanut edes siltaa, kun jo
-marskin viittauksesta neljä ratsumiestä ympäröi hänet vaatien hänet
-antamaan pois aseensa.
-
-"Odottakaa vähän, maanmiehet", sanoi hän ratsumiehille ja hyppäsi
-alas hevosensa selästä, "sitten minä tahdon puhua herranne kanssa,
-mutta ensin pari sanaa teille", lisäsi hän matalalla äänellä ja iskien
-tuttavallisesti silmää. "Tiedättekö, mitä teidän herrallanne on
-mielessä teitä vastaan? Hän tahtoo pettää teidät ja koko maan. Huomenna
-tulee Kaljukreivi sotajoukkoineen; silloin täytyy teidän auttaa
-saksalaista joen yli ja muuten mennä hänen puolelleen tai -- teidät
-hirtetään."
-
-Juutilaisten ratsumiesten silmät suurenivat ja he katselivat
-hämmästyneinä toisiaan. "Se on toinen asia", mutisivat he. "Ei isäntä
-ole sanonut sen olevan tarkoituksena."
-
-"Mutta sen puolesta uskallan minä kaulani", jatkoi Sven Tröst
-innokkaasti. "Jos te olette uskollisia juutilaisia, niin te murratte
-sillan Stig Antinpojan nenän edessä. Minä olen hänen kanssaan
-juttusilla sillävälin, kun te irrotatte lautoja.
-
-"Antakaa minulle ainoastaan pieni merkki, kun olette valmiit. Minä vien
-teidät Haldiin ja hankin teille hyvän paikan Bruggen luona. Jos te
-olette kunnon tanskalaisia, niin te ette epäröi hetkeäkään."
-
-Ratsumiehet jäivät melkein sanattomiksi hämmästyksestä. He antoivat
-rohkean asemiehen pitää miekkansa, ja sillävälin kun yksi heistä vei
-hänet marskin luo, pysähtyen jonkun matkan päähän hevosia pitelemään,
-syntyi salainen keskustelu kolmen muun välillä, jotka pian ratsastivat
-muiden toveriensa luo kertoakseen mitä olivat kuulleet ja saadakseen
-tietää heidän ajatuksensa siitä.
-
-Mahtava Stig Antinpoika, täysissä sotavarustuksissa, pidätteli
-sotaratsuaan joen rannalla. Hänen soikeat, laihat kasvonsa antoivat
-tarkan kuvan hänen viekkaasta ja levottomasta, mutta kuitenkin
-voimakkaasta sielustaan, ja hän näytti tahtovan rakentaa omansa ja
-maansa onnen viisaasti laskemalla tapahtumien kulun ja käyttämällä
-viekkaasti hyväkseen onnen ja asianhaarojen voimaa. Suhteillaan
-Holsteinin kreiveihin oli hän saanut omakseen huomattavia kruunun
-tiluksia, ottamatta silti osaa vihollisuuksiin maata vastaan.
-Kapinan aikana hän oli tähän saakka pysynyt hiljaa linnoitetuissa
-kartanoissaan, ja moni toivoi vielä, että hän oli ainoastaan tekeytynyt
-hirmuhallitsijalle uskolliseksi, saadakseen hänet rauhalliseksi ja
-lopuksi pettääkseen hänet; tai ehkäpä huojentaakseen kansan sortoa
-vaikutuksellaan, jos kapina päättyisi onnettomasti. Kun nyt kreivi
-Gerhard uhkasi Jyllantia niin mahtavalla sotajoukolla, ei Stig
-Antinpoika peitellyt ihailevansa kreivin suuria ominaisuuksia. Hän
-selitti Jyllannin kapinan voimattomaksi uhmaksi vastustamatonta
-kohtaloa vastaan ja hän oli äskettäin herättänyt suurta suuttumusta
-Haldin ritarien keskuudessa sanoessaan, että jokainen viisas Tanskan
-mies näinä aikoina voi parhaiten hyödyttää isänmaataan tukiessaan
-kreivin suuria suunnitelmia ja jouduttamalla kuningasvaalia, jolla
-oli niin valtioviisas ja mahtava suojelija. Kun hän asettui leiriin
-Pohjois-Jyllannin rajalle, oli hänellä ehkä mahdollinen sovinto
-mielessä; mutta että hän yhtä vähän aikoi repiä siltaa kuin puolustaa
-sitä vihollista vastaan, oli silminnähtävää. Siinä silmänräpäyksenä,
-kun hän nyt näki ja tunsi entisen asemiehensä, jonka hän itse oli
-kasvattanut ja jota hän oli rakastanut melkein kuin omaa poikaa, mutta
-jonka hän nyt tiesi olevan vihollistensa palveluksessa, tunsi hän
-mieliharminsa kasvavan salaisten omantunnon tuskien vuoksi. Sven Tröst
-lähestyi häntä avomielisellä rohkeudella, ja tuntui siltä kuin hänen
-entinen isäntänsä olisi saattanut lukea hänen silmistään, sen mitä
-kreivi Gerhardin tanskalainen marski turhaan koetti salata itseltään,
-seisoessaan petturina sillan ääressä isänmaan ystävien ja vihollisten
-välissä.
-
-"Hoho, Sven Tröst!" sanoi marski otsaansa rypistäen. "Täälläkö me siis
-tavattiin. Mitä hyviä uutisia Slesvigistä?"
-
-"Jos te odotatte hyviä uutisia siltä kulmalta herra marski", vastasi
-Sven Tröst katkerasti, "niin elkää ainakaan odottako niitä minun
-suustani. Tuorein uutinen ei ole hyvä eikä myöskään Slesvigistä: yksi
-Tanskan viisaimpia ja suurimpia miehiä on nyt pystyttänyt leirinsä
-Koldingin sillan ääreen, auttaakseen vihollista rajan yli."
-
-"Kuka on sanonut sinulle, mitä minä ajattelen, hulttio?" keskeytti
-hänet marski kiivaasti, vaikkakin lempeämmällä äänellä. "Jos sinä pidät
-minua viisaana miehenä, pitäisi sinun tietää, että minä tahdon yhtä
-paljon maan parasta kuin sinä ja narrit Haldissa. Sano suoraan: missä
-sinä olet ollut?"
-
-"Vihollisen läheisyydessä, kuten näette, herra, mutta, ikävä kyllä,
-teidän hyvien ystävienne parissa. Minä olisin mieluimmin tavannut
-pahimman vihamieheni tässä paikassa, kuin sen henkilön, jolle minä olen
-kiitollisuuden ja kunnioituksen velassa."
-
-"Ikuinen hullu!" huudahti marski. "Kutka ovat tällä hetkellä Tanskan
-ystäviä tai vihollisia, tiedät sinä yhtä vähän kuin ne narrit, joiden
-puolesta sinä olet tiedustelumatkalla."
-
-"Sen kai tiennee jokainen, joka vielä on tanskalainen sydämessään, että
-eivät ole ne meidän parhaita ystäviämme, jotka tahtovat tehdä meidät
-saksalaisten orjiksi."
-
-"Palttua tanskalaisuudelle ja vapausloruille! Siitä minä en maksa
-äyriäkään. Te tahdotte itse olla herroja, se on koko tarkoitus. Mutta
-meidän ritaristomme haluaa lain ja oikeuden vapautta. Haa, sokeita
-ja hulluja olette te kaikki. Ettekö te siis näe kenellä on oikeus
-ja valta antaa teloittaa teidät kapinallisina pettureina, kaikesta
-tanskalaisuudestanne huolimatta? -- Näitkö sinä kreivin sotajoukkoa?
-Kuinka suuri se oli? Tuleeko herttua mukaan. Tunnusta kaikki mitä sinä
-tiedät, tai kautta pyhän Andreaan käy sinulle huonosti."
-
-"Jos te tahdotte tietää mitä minä tiedän, niin sanokaa ensin minulle,
-mitä te itse tiedätte, herra", vastasi aseenkantaja uhmaavasti.
-"Missä panttilinnassa säilytetään Agnete Stigintytärtä tyrannin
-suosikille? Minä olen hautaluolassani Segebergin tornin alla luvannut
-hänelle vapauden ja Hans Wittinghofille kuoleman." Sven Tröst oli
-kääntynyt niin, että marskia paistoi aurinko silmiin, kun hän kääntyi
-aseenkantajaan päin. Juutilaiset ratsumiehet kokoontuivat nyt
-sillalle. Toiset hakkasivat ja takoivat, ja toiset asettuivat heidän
-eteensä ja olivat pystyttävinään telttapaaluja. "Mutta antakaa minun
-vain ratsastaa, ankara herra", jatkoi Sven Tröst iloisella äänellä
-huomatessaan, että hänen sanansa ratsumiehille olivat vaikuttaneet. "On
-pian kerrottu, mitä minä tiedän. Kreivistä ja hänen pyövelijoukostaan
-ei kukaan Slesvigissä tiennyt enempää, kuin minä nyt; se on silkkaa
-totta. Mutta minä voitan ritari Frostilta vedon, jos minä hankin
-hänelle hevosen Slesvigin markkinoilta kolmen vuorokauden kuluessa."
-
-"Vetoko?" huudahti marski katsoen häntä tarkasti. "Ajatteletteko te
-vain sellaisia poikamaisuuksia Haldissa? Tahdotko sokaista minun
-silmäni. Varo itseäsi Sven Tröst. Minä en anna leikitellä itseni
-kanssa. -- Minä olen kerran odottanut paljoa sinusta", jatkoi hän
-luoden häneen tutkivan katseen ja lempeällä äänellä, joka ei vastannut
-hänen uhkaavaa asentoaan. "Sinun reippaudestasi ja viisaudestasi
-olen minä kyllä nähnyt näytteitä. Nyt sinä olet koettanut miltä
-tuntuu potkia tutkainta vastaan. Jos sinä taas tahdot astua minun
-palvelukseeni, niin on kaikki unohdettu ja anteeksi annettu. Minä
-lupaan sinulle ritarilyönnin vuoden perästä ja vielä lisäksi kartanon
-ja linnan. Niin, jotakin vielä enemmänkin, Sven Tröst", jatkoi hän
-melkein kuiskaten viekkaan näköisenä, "jos sinä tahdot vannoa tässä
-heti, käsi minun miekkani kahvalla, että sinä tahdot palvella minua
-uskollisesti ja salaisesti vihamiesteni joukossa, ja ainoastaan annat
-minulle ajoissa vihjauksen, kun heillä on jotain tärkeää minua ja
-ystäviäni vastaan tekeillä -- niin -- eivät enää sinun rohkeimmatkaan
-lapsen houreesi ole hulluutta ja sulaa mahdottomuutta."
-
-Sven Tröstin kasvot olivat muuttuneet tulipunaisiksi; hän näytti kuin
-pilvistä pudonneelta ja tuijotti marskiin, kuin tunkisivat hänen
-silmänsä ulos päästä. Tuntui siltä kuin hänen ajatuksensa olisivat
-yht'äkkiä pysähtyneet ja niinkuin hänen elämänsä ja autuutensa
-riippuisi yhdestä sanasta.
-
-"Vanno heti, ja onnesi on taattu!" jatkoi marski ja ojensi suuren
-ristinmuotoisen miekankahvansa häntä kohti. Sven Tröst kohotti kättään,
-mutta ei sanaakaan tullut hänen huulilleen. Juuri silloin päästivät
-juutilaiset ratsumiehet hurjan huudon ja samalla ratsastivat he
-suurimmalla kiireellä sillan yli ja muutamat alkoivat repiä lankkuja.
-Sven Tröst löi marskin miekan sivulle. Salaman nopeudella hän juoksi
-hevosensa luo, ja Stig Antinpojan ihmetellen katsoessa väkensä
-liikkeitä, vieläkään niiden merkitystä ymmärtämättä, ratsasti Sven
-Tröst viimeisten ratsumiesten kanssa Koldingin sillan yli, jonka
-irroitetut lankut jo syöksyivät jokeen ja joutuivat virran vietäviksi.
-Hirmuisen suuttumuksen vallassa oli marski heittänyt tikarinsa
-pakolaisen jälkeen, mutta hänen oma sotaratsunsa, äkillisen melun
-pelästyttämänä, hypähti arkana sivulle nousten takajaloilleen. Tikari
-oli lentänyt suhisten asemiehen korvan ohi, taittamatta hiustakaan
-hänen päästään ja ennenkuin marski saavutti revityn sillan, näki hän
-koko ratsujoukon hyljänneen itsensä. Toiselle joen rannalle päästyään
-kohottivat he ilmoille raikuvan ilohuudun ja ratsastivat pois rohkeaa
-aseenkantajaa seuraten.
-
-"Vai niin!" mutisi Stig Antinpoika hammasta purren. "No niin, voihan
-näinkin olla hyvin. Haa, siitä asemiehestä on minulla kunniaa. Lopussa
-kiitos seisoo." Hän läimäytti miekallaan ratsuaan ja ratsasti yksin
-Slesvigiin johtavaa tietä.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Pitkällä korkealla niemellä Haldinjärvessä, noin peninkulman verran
-Viborgista lounaaseen ja vastapäätä vanhan Haldin raunioita, sijaitsi
-samanniminen linna, jonka ritari Bugge oli antanut rakentaa. Täällä oli
-Pohjois-Jyllannin kapinanjohtajien kokouspaikka. Linnanherra, ritari
-Niilo Bugge, oli lähinnä Stig Antinpoikaa Björnholmista, maan rikkain
-ja mahtavin ritari. Hän omisti huomattavia kartanoita ja tiluksia
-Pohjois-Jyllannissa, mutta hän oli vahvimmin linnoittanut Haldin, jossa
-hän ylläpiti komeaa melkein ruhtinaallista hovia. Toiset kutsuivat
-häntä urhoolliseksi, toiset taas suurisuiseksi ritari Haldiksi, ja
-hän oli vanhan marski Vendelbon vävypoika. Moni nuori ritari kilpaili
-hänen tyttäristään ja otti osaa hänen rohkeisiin yrityksiinsä. Hänen
-vaikutuksensa yläluokkaan oli suuri, mutta hän ei ollut mikään
-kansan mies. Hänen tuhlaileva ylellisyytensä ja ylpeä luonteensa
-eivät miellyttäneet vakavaa Juutilaista talonpoikaa, ja rahvas
-halusi mieluimmin taistella yksinään hajanaisin joukoin saksalaisia
-veronkantajia vastaan kuin liittyä ritari Buggeen ja hänen ystäviinsä.
-Ylimysmielisenä ylpeydessään oli Haldin linnanherra usein lausunut
-sanoja, jotka eivät olleet saattaneet häntä vähäisimpien suosioon, ja
-hänen uhkauksiinsa yhteistä vihollista vastaan ei paljoakaan luotettu.
-Ritari Pål Globin, veljesten Eskil ja Antti Frostin ja monen ystävänsä
-kanssa hän oli Viborgin käräjillä julkisesti uskaltanut uhata itseään
-mahtavaa kreivi Gerhardia. Hän oli sillä kuitenkin suututtanut kreivin
-siinä määrin, että tämä päätti tukahduttaa kapinan, ennen kuin siitä
-oli ennättänyt tulla muuta kuin sekasortoinen kamppailu. Mutta että
-ritari Bugge ei ainoastaan ollut suurisuinen, sen hän oli osoittanut.
-Kolmensadan juutilaisen ratsumiehen kera oli hän jo vallannut toisen
-kreivin panttitiluksista toisensa jälkeen, kooten alituisesti uusia
-ritareita lippujensa alle.
-
-Huhu suuresta sotajoukosta, joka marssi maata kohti, ei ollut vielä
-saapunut Haldiin. Linnan parvekesalista tuikkivat valot eräänä iltana
-iloisesti järvelle. Laulua ja pikarinkilinää kuului korkeista saleista,
-sekä lukuisan soturijoukon seasta linnan tuvasta. Iloittiin yleisesti
-ja meluavasti uuden voiton johdosta, jonka ritari Bugge oli saavuttanut
-käskynhaltia Niilo Lembekistä, jonka linnan hän oli valloittanut ja
-sytyttänyt palamaan. Käskynhaltia itse oli kyllä päässyt pakenemaan;
-mutta moni hänen ystävistään ja sukulaisistaan oli joutunut vangiksi.
-Vankien joukossa oli nuori, erittäin kaunis nainen, joka ei ollut
-saksalainen, ja joka näytti olevan tyytyväinen miellyttävään
-vankeuteensa Haldissa ja ystävälliseen kohteluun, jota hän oli saanut
-osakseen Ingeborg rouvalta ja hänen vilkkailta tyttäriltään. Mutta
-hän ei millään ehdolla tahtonut ilmaista nimeään, huolimatta nuorten
-ritarien kaikista ponnistuksista. Yleisen pilan ja naurun vallitessa
-istui hän iltapöydän ääressä ritari salissa kuin ylhäinen vieras
-Ingeborg-rouvan ja vanhan marski Vendelbon välissä, osaten kohteliaalla
-tavalla torjua jokaisen liika lähentelevän kysymyksen. Huolimatta hänen
-leikkipuheistaan ja teeskennellystä iloisuudestaan, huomasi kuitenkin
-usein hänen suurissa tummansinisissä silmissään syvän, pidätetyn
-surumielisyyden ja joskus pelokkaan levottomuuden.
-
-Ritari Buggen lukuisien ja meluavien ystävien joukossa istui hiljainen
-ja vakava ritari, jolla oli suora ruskea, jakaukselle kammattu tukka.
-Hän ei ottanut osaa keskusteluun, vaan tuijotti ikäänkuin uneksien
-eteensä, katse ankaran miettivänä, josta ilmeni tavaton voima ja
-tahdonlujuus. Se oli Sven Tröstin eno, ritari Niilo, Ebbe Galtin poika,
-Brattinborgin ja Norrerisin herra. Hän istui arvokkaan Aarhuusin
-piispa Svenin vieressä, joka hiljattain oli saapunut Haldiin tärkeän
-isänmaallisen asian tähden, ja hiljaisella miettivällä ritarilla oli
-samana päivänä ollut salainen keskustelu hänen kanssaan, jolloin oli
-tapahtunut väittely, joka näytti saattaneen molemmat huonolle tuulelle.
-Luultiin myös, että piispa oli kieltänyt vakavalta herralta sakramentin.
-
-Voitonylpeä ritari Bugge tarttui nyt hopeamaljakkoon ja ehdotti
-tavanmukaisen maljan: "Eläköön jokainen vapauden uskollinen ystävä!
-Kuolema ja kirous kohdatkoon tyrannit ja hänen ystävänsä!"
-
-"Kuolema ja kirous heidät kohdatkoon!" huudahti tähän asti vaiennut
-ritari ja nousi ylös. "Minä juon tämän pikarin sen asian puolesta
-niinkuin sillä olisi sama voima ja vaikutus sieluuni kuin kaikkein
-pyhimmällä juomalla." Sen sanottuaan hän siunasi pikarinsa
-ristinmerkillä ja tyhjensi sen pohjaan saakka. Kaikki katsoivat
-ihmeissään häneen; mutta hän ei näyttänyt huomaavan sitä, vaan istuutui
-jälleen ääneti paikalleen samaan asentoon kuin ennenkin.
-
-"Ajatelkaa mitä minä olen sanonut teille ja muistakaa omaa
-kuolematonta sieluanne!" kuiskasi piispa hänelle korvaan kehoittavalla
-äänellä. "Elkää antako kurjien ja jumalattomien ajatusten voittaa
-oikeudentuntoanne ja jumalanpelkoanne!"
-
-"Te ette ymmärtänyt minua kunnianarvoisa herra; täällä ei kukaan
-ymmärrä minua", vastasi ritari hiljaa ja vaikeni.
-
-"Kuinka täytyy minun selittää teidän kummallinen intonne tänä iltana,
-herra ystäväni ja naapurini?" sanoi ylpeä linnanherra jonkun verran
-ylimielisesti, vaikkakin kohteliaalla äänellä. "Te olette ainoa minun
-rohkeista ystävistäni, joka on kieltänyt minulta apunsa tänä aikana. Te
-ette ole vielä nostanut kättäkään tyrannejamme ja kiusaajiamme vastaan,
-vaikka me jo olemme valloittaneet joukon linnoja. Te ette näytä suovan
-viholliselle paljoa parempaa, kuin mekään; mutta te tyydytte ainoastaan
-juomaan jonkunlaisella juhlallisuudella hänen häviönsä puolesta. Jos te
-tahtoisitte, ritari Niilo, voisitte te kuitenkin minä hetkenä tahansa
-asettaa avuksemme sata teräspukuista ratsumiestä."
-
-"Minun hetkeni ei ole vielä tullut", vastasi ritari Niilo
-Brattinborgilainen ja nousi. "Minä olen saapunut tänään tänne
-sanoakseni teille ja ystävillenne pari vakavaa, sanaa, ritari
-Bugge, ja sekä teidän että Tanskanmaan ystävänä. Te ette pystytä
-Tanskan valtaistuinta vaikka hajoittaisitte kaikki kuninkaalliset
-läänityslinnat. On vielä liika aikaista viettää voitonjuhlia
-linnoissamme, niinkauan kuin talonpojat ja porvarit turhaan raastavat
-kahleitaan. Meidän ritaristomme hukkaa vain voimia ja verta
-hyödyttömiin pikkutappeluihin. Vaikka te voittaisitte sata sellaista
-voittoa kuin tänä päivänä, ei Tanska ole sittenkään pelastettu."
-
-"Jos te puhutte pilkallisesti meidän pikkutappeluistamme, ritari
-Niilo", sanoi Bugge ylpeällä, suuttuneella äänellä, "niin olette
-varmasti tullut tänne korvaamaan viisailla neuvoilla sen, minkä te
-annatte puuttua teoissa ja uskollisessa avussa. Sanokaa suoraan: mitä
-suurta olette te suunnitellut hiljaisuudessa Brattinborgissa maan ja
-valtakunnan pelastamiseksi, sillä välin kun minä ja nuoret ystäväni
-olemme kysyneet neuvoa ainoastaan teräviltä miekoiltamme ja kurittaneet
-vihollista, missä ikinä vaan olemme hänet tavanneet?"
-
-"Jos maa on pelastettava omalla voimallaan, eikä ainoastaan onnen
-kaupalla tai yksityisen miehen toiminnalla, täytyy meidän voida asettaa
-avoimella kentällä vihollista vastaan kunnollinen sotajoukko", vastasi
-vakava ritari. "Emme saa halveksia yhtäkään asekuntoista miestä, ei
-porvaria eikä talonpoikaa, tai työntää heitä luotamme ylpeästi luottaen
-ritarimiekkoihimme. Kansa itse on maan ydin, ritari Bugge, mutta joukko
-omavaltaisia ritareja ja herroja eivät ole koko kansa."
-
-"Nämä puheet me kyllä tunnemme", vastasi ritari Bugge tulistuen. "Te
-tahdotte näyttää kansanystävältä, talonpoikien puolustajalta, sen minä
-olen jo kauan huomannut. Te, kuten minun vanha rakas appiukkoni tuolla,
-tahdotte vielä kannattaa kurjaa kuningashuonetta; mutta molemmat ovat
-vain pötyä. Jokaisen vapaasyntyisen Tanskan ritarin täytyy sydämessään
-halveksia tuota tyhmää, epävakaata joukkoa, joka tänään tahtoo yhtä
-ja huomina jo toista? Kerätkääpä raa'asta ja sivistymättömästä
-talonpoikaisväestä sadantuhannen miehen sotajoukko ja viekää heidät
-viikatteineen ja puukenkineen ja puolivilline hevosineen, ilman
-kuria ja järjestystä, säännöllistä sotajoukkoa vastaan, ja te saatte
-nähdä mihinkä ne kelpaavat. Jolleivät he juokse kotiin puuropadan
-ääreen, kun he näkevät tapeltavan terävillä miekoilla, niin antavat
-he kuitenkin teurastaa itsensä raavaiden tavoin ymmärtämättä enempää
-sotataidosta kuin härkä tai hullu koira. Niinhän kävi Tapnummenkin
-taistelussa ja niin on edelleenkin käyvä vapaaehtoisille tolvanoille,
-joita te kutsutte maan sydämeksi, vaikka heillä olisikin etunenässään
-yksi armollisista junkkareista, jotka kutsuvat itseään meidän vapaan
-vaalivaltakuntamme perijäksi."
-
-Vanha marski Vendelbo oli vävypoikansa kiivaan ja häikäilemättömän
-puheen kestäessä huomaamatta noussut pöydästä ja jättänyt ritarisalin.
-Ingeborg rouva vilkutti levottomana silmää miehelleen.
-
-"Se on huono lintu, joka likaa oman pesänsä", sanoi nyt ritari Niilo ja
-koroitti äänensä suuttuneena. "Jos te halveksitte halvintakaan Tanskan
-miestä, joka vapaaehtoisesti menee kuolemaan isänmaansa puolesta, niin
-halveksitte te mitä maassa on parasta ja jalointa enkä voi enää kutsua
-teitä itseni ja Tanskanmaan ystäväksi, vaikka pitäisinkin arvossa
-teidän voimaanne ja rohkeuttanne."
-
-"Te olette minun vieraani ja vanha ystäväni, ritari Niilo", vastasi
-Bugge herra, koettaen hillitä vihaansa ja ylpeyttään. "Minusta tuntuu
-ikävältä, että meidän tänä iltana täytyy erota vihaisina, mehän olemme
-jo monta vuotta tunteneet ja pitäneet arvossa toisiamme. Jos minulla
-ehkä on liika vähäiset ajatukset teidän kömpelöistä ja kankeista
-puukenkämiehistänne ja meidän kelvottomista junkkareistamme, niin
-kunnioitatte tekin liika vähän vapaata, jaloa Tanskan aatelistoa, johon
-te kuitenkin itsekin kuulutte. Elkäämme näin tärkeänä aikana hajoittako
-voimiamme mielettömien riitojen ja ennakkoluulojen vuoksi. Kootkaa te
-sotajoukko talonpojistanne, koska heillä on enemmän luottamusta teihin
-kuin minuun; minä kokoan kaikki ritarit ja asemiehet, jotka tahtovat
-seurata minun lippuani."
-
-"Minä pelkään, että se on liika myöhäistä", sanoi ritari Niilo.
-"Vihollinen voi hyökätä rajan yli tänään tai huomenna, mutta
-talonpoikaisjoukkoa ei koota ja harjoiteta vähemmässä kuin kuukaudessa.
-Minä olisin jo aikoja sitten tehnyt sen, johon te nyt minua kehoitatte,
-ritari Bugge, jollette te itse olisi tehnyt sitä mahdottomaksi,
-herättämällä ylpeydellänne ja ajattelemattomalla käytöksellänne
-kansan vihan jokaista Tanskan ritaria kohtaan maassa ja saattanut
-kansan miestä epäilemään meitä kaikkia. He melkein pitävät teitä
-rohkeana onnenonkijana, joka itse tavoittelee kruunua. Koko meidän
-ritaristoamme pitävät he pikkutyranneina, jotka ainoastaan tahtovat
-astua saksalaisten sijalle kiusaamaan ja ryöstämään kansaa. Nyt he
-ovat lisäksi nähneet, että joukossamme on kavaltajia. Petollinen Stig
-Antinpoikahan on mennyt vihollista vastaan kavaltaakseen meidät ja koko
-maamme."
-
-Ritari Buggen kasvot olivat muuttuneet punaisiksi, kun hän kuuli
-puhuttavan kunnianhimoisista toiveista, joita rahvas luuli hänellä
-olevan. Hän tahtoi vastata; mutta miesten kiivaan keskustelun keskeytti
-levoton hyörinä läsnäolevien naisten puolella. Vieras tyttö, joka ei
-tahtonut mainita nimeään, oli, kuullessaan vakavan ritarin viimeiset
-sanat, kalvennut ja mennyt tainnoksiin. Kun Ingeborg rouva tuli
-tyttärineen hänen avuksensa ja tämän sekasorron vallitessa oli noustu
-pöydästä, puhallettiin ritaritornissa torveen. Miesten mielenkiinto
-suuntautui siten pois kauniista tuntemattomasta sekä osanottavasta
-ryhmästä, joka ympäröi häntä. Ritari Buggelle ilmoitettiin että
-joukko ratsumiehiä pyrki päästä linnaan. Niinpian kun kuultiin,
-että ne olivat juutilaisia, sotureita, jotka tahtoivat astua
-linnanherran palvelukseen, avattiin heti portti, ja Sven Tröst ratsasti
-linnanpihalle Stig Antinpojan karkurien kanssa. Pian seisoi rohkea
-asemies keskellä ritarisalia ja kertoi ritari Buggelle ja enolleen mitä
-hän tiesi vihollisen etenemisestä ja määrästä, sekä kreivin ja herttuan
-luulluista kireistä väleistä, ja mitä oli tapahtunut Paalumetsässä ja
-Koldingin sillalla.
-
-Tieto vihollisen lähestymisestä ja suuruudesta oli pelästyttänyt
-kaikkia ritareita, ja heidän joukostaan kuului levotonta puheen sorinaa
-siitä mitä näin uhkaavassa vaarassa pitäisi päättää.
-
-"Ylös, kaikki minun ystäväni! Pukeutukaa panssariin ja haarniskaan",
-huusi ritari Bugge. "Nyt ei ole aikaa epäröimiseen. Meidän täytyy
-kohdata vihollinen miekka kädessä -- hänen täytyy ostaa sydänverellään
-jokainen askeleensa Pohjois-Jyllannin maalla."
-
-"Rohkeasti ja helposti puhuttu, herra Bugge", sanoi ritari Niilo synkän
-levollisesti. "Jos te voitte kourallisella ritareja ja kolmella sadalla
-ratsumiehellä pidättää sotajoukon, jossa on yhtä monta tuhatta miestä,
-niin osaatte varmasti sotataidon kuin noitamestari. Yksi käsi voi tosin
-saada enemmän aikaan kuin tuhat, mutta sellaisen käden täytyy tulla
-taivaasta tai" -- Hän vaikeni äkkiä ja näytti itsekin kauhistuvan mitä
-oli aikonut sanoa -- "Jos te tahdotte seurata minun neuvoani", jatkoi
-hän kooten ajatuksensa, "niin pysytte te aloillanne täällä Haldissa,
-kunnes saamme tietää minne päin vihollinen kääntyy. Olisi hulluutta
-koettaa pysähdyttää yhtynyttä soturitulvaa. Jos vihollinen hajoittaa
-voimansa, niin saamme nähdä mitä me voimme tehdä. Minä ratsastan
-yöllä Brattingborgiin. Huomenna on siellä sata rautapukuista ratsua
-taisteluun varustettuna. Seuraa minua sisarenpoika. Missä sinä olet?"
-
-Huolimatta mielenkiinnostaan tärkeään asiaan, josta keskusteltiin,
-oli Sven Tröstin huomio kuitenkin äkkiä kääntynyt aivan toisaalle,
-joka kokonaan valtasi hänen mielensä ja sydämensä. Hän oli polvillaan
-tuntemattoman kaunottaren edessä, joka aukaisi kauniit silmänsä ja
-katsoi häneen. "Agneta! rakkahin Agneta! Sinäkö olet?" huudahti hän.
-"Neiti Agneta!" jatkoi hän ujommin, "ettekö enää tunne Sven Tröstiä,
-teidän leikkitoverianne Björnholmasta? Katsokaa, minulla on vielä
-hattu uskollisine tunturikyyhkysineen ja vyö joka on kirjailtu teidän
-nimellänne. Minä olen ajatellut teitä kuutena pitkänä vuonna eikä
-minulla ole ollut muuta aurinkoa kuin muisto teidän taivaallisista
-silmistänne. Te olette vaiti, te ette tunne minua -- ettekö te olekkaan
-Agneta? Ettekö te olekkaan Stig Antinpojan pikku tytär, josta nyt on
-tullut niin iso ja kaunis, ja äärettömän rakastettava."
-
-Nuori tyttö tuijotti häneen aivan kuin sanattomana ankaran sisäisen
-mielenliikutuksen johdosta. Hänen hienot, läpikuultavat poskensa olivat
-useampia kertoja kalvenneet ja punastuneet, eikä hän vielä ollut
-liikkunut eikä päästänyt ääntäkään huuliltaan. Ingeborg rouva ja hänen
-tyttärensä katsoivat ihmeissään häntä ja polvistuvaa asemiestä. Tämä
-kohtaus oli saanut muutamat nuoret ritarit hetkeksi unohtamaan tärkeät
-asiat, joita pohdittiin.
-
-"Petturi Stig Antinpojan kaunis tytär!" kuiskasivat he puoliääneen
-keskenään.
-
-Sven Tröst yhä vain toisti nimeä, joka oli hänelle rakkain kaikista ja
-muistutti häntä Björnholmista ja kaikista lapsuuden muistoista.
-
-"Ei, ei!" huudahti tyttö äkkiä aivan epätoivoissaan ja peitti
-molemmilla käsillä silmänsä. "Minä en ole -- minä en ole petturin
-lapsi. Pelastakaa minut tuon mielipuolen ihmisen käsistä!" Näin sanoen
-hypähti hän ylös ja heittäytyi itkien Ingeborg rouvan syliin, joka
-tyttärineen vei hänet pois ritarisalista ja nuorten uteliaiden ritarien
-piiristä.
-
-Sven Tröst oli vielä polvillaan samassa asennossa, ristiin pannut kädet
-otsallaan ja pää syvälle painuneena.
-
-"Mitä tämä on? Oletko mieletön, Sven Tröst?" kaikui syvä ääni hänen
-korvissaan ja hän tunsi enonsa voimakkaan käden olkapäällään. "Mitä
-sinä uneksit? Unohda se petturi suku! Vieras neitohan ei tuntenut
-sinua."
-
-"Hän ei tuntenut minua eikä itseäänkään", sanoi Sven Tröst
-hämmentyneenä ja nousi ylös horjuen. "Te olette oikeassa, minä
-varmaankin uneksin tai olen hullu", jatkoi hän päätään pudistaen.
-"Ei ole mitään totuutta -- rakkaus on unta tai hullutusta. Viha on
-ainoastaan totta ja katoamatonta. Lähdemmekö pian vihollista vastaan,
-eno? Minun täytyy saada jotakin todellista ajateltavaa."
-
-"Sen sinä saat", vastasi ritari Niilo. "Kiiruhda edeltäpäin
-Brattingborgiin ja lähetä heti vakoojat liikkeelle. Neuvo heille
-tie. Meidän täytyy niin pian kuin mahdollista saada tieto vihollisen
-liikkeistä."
-
-"Hyvä, eno, ratsastaa minä vielä osaan, vaikka itse olen ilman toivoa
-ja ilman innostusta. Kukaan ei ole tuova teille nopeampaa sanaa kuin
-minä itse." Tämän sanottuaan oli Sven Tröst jo oven ulkopuolella ja
-pian kiisi hän hurjasti korskuvalla orhilla pois Haldin linnasta pitkin
-kumisevaa nostosiltaa, joka kahdentoista kyynärän levyisen vallihaudan
-yli yhdisti niemellä sijaitsevan linnan mannermaahan. Puoli tuntia
-myöhemmin ratsasti ritari Niilo samaa tietä lukuisten asemiesten
-saattamana. Hurskas piispa Sven ratsasti hiljaa ja ajatuksissaan hänen
-rinnallaan.
-
-           *       *       *       *       *
-
-Hyvinvarustettu Brattingborgin linna, joka sittemmin kutsuttiin
-Kleitrupin kartanoksi, sijaitsi Kleitrupin järven rannalla noin
-kolme ja puoli peninkulmaa pohjoiseen Haldista. Linna ei ollut tosin
-yhtä suuri ja komea kuin Haldin, mutta järvi oli luonnollisena
-puolustusvälineenä, ja linna oli varustettu vahvoilla valleilla,
-muureilla ja torneilla. Oli jo puoliyö, kun ritari Niilo hengellisen
-vieraansa seurassa ratsasti Brattinborgin linnanportista sisään.
-Sven Tröst oli saapunut tuntia aikaisemmin ja saattanut koko
-talon liikkeeseen. Linnan varusväki ja aseenkantajat odottivat
-asestettuina sotaratsuillaan kärsimättöminä herransa määräystä. Joukko
-tiedustelijoita ja ratsastajia oli seurannut Sven Tröstiä ottamaan
-selvää ja heti tuomaan sana vihollisen liikkeistä ja etenemisestä.
-Viittauksella ja parilla sanalla lopetti totinen linnanherra kaiken
-turhan melun ja kiireen. Hän käski vartijoida linnaa tavallisella
-tavalla ja antoi useimpien sotilaiden mennä levolle. Tuntui kuin hänen
-läsnäolonsa olisi poistanut kaikkien levottomuuden ja vaaran ajatukset.
-Hän meni nyt ylös parvekesaliin hengellisen herran seurassa, joka
-siunasi kädellään vastaukseksi linnanrouvan hiljaiseen tervehdykseen.
-Hänen käyttäytymisensä oli harvinaisen tyyntä. Hänen miehensä vakuutti
-nyt todeksi sen, minkä hän jo oli kuullut miehensä kiihtyneeltä
-sisarenpojalta, että tänä yönä ei tarvinnut vielä mitään pelätä. Hän
-oli, tänä iltana kuten tavallisesti, vienyt pienet lapset levolle ja
-laulanut heidät nukuksiin; osoittamatta pienintäkään levottomuutta
-hän näytti rajattomalla luottamuksella tarkastavan vakavan miehensä
-ulkomuotoa ja kasvonilmeitä. Ainoastaan muutaman silmänräpäyksen
-hän katsoi mieheensä tiukasti ja ponnistaen kaikki sielunvoimansa,
-sillä hän toivoi voivansa lukea hänen silmistään asioiden tilan.
-Mutta sen jälkeen hän oli ainoastaan vierasvarainen, huolellinen
-talonemäntä, joka toimitti itse pesuveden ja tavanmukaisen iltajuoman
-ynnä kaiken muun, joka näihin aikoihin kuului kunnioitetun vieraan
-vastaanottamiseen. Yllään kunniallinen arkipuku, avainkimppu sivullaan
-ja pieni myssy hiuksillaan, oli suurikasvuinen Jutta-rouva melkein
-neitseellisen näköinen. Kaikessa mihin hän ryhtyi oli lempeää tyyneyttä
-ja varmuutta, joka heti teki hyvän vaikutuksen vieraaseen. Hän huomasi
-nyt herroilla olevan tärkeitä asioita puhuttavana, jonka vuoksi hän
-toivotti heille rauhallista lepoa, kasvoillaan sama tyyni ilme kuin
-onnellisimman ja parhaimman rauhan vallitessa. Ritari Niilo pyysi
-vieraaltaan anteeksi, että hän jätti hänet hetkeksi ja seurasi vaimoaan
-lasten makuuhuoneeseen, missä hän suuteli korisängyissään nukkuvia
-pienokaisia. Kun hän palasi takaisin, valaisi hänen vakavia kasvojaan
-hiljainen, lempeä ilo, jonka sijalle kuitenkin pian palasi ankara,
-melkein synkkä totisuus.
-
-"Te olette onnellinen perheenisä, jalo ritari", sanoi piispa tarttuen
-hänen käteensä, kun he olivat yksinään suuressa, heikosti valaistussa
-vierastuvassa ja olivat istuutuneet juomapöydän ääreen.
-
-"Siitä kiitän minä Jumalaa ja pyhimyksiäni joka aamu ja ilta, hurskas
-herra", vastasi ritari. "Mutta kaikki sellainen onni ja siunaus on
-katoavaista. Se aika on kai pian tuleva, jolloin kukaan rehellinen
-ritari Tanskassa ei uskalla ajatella vaimoa ja lapsia taikka onnea
-omistaa kotia ja kontua tässä maailmassa. Mutta tapahtukoon niin",
-sanoi hän nojaten korkeaa otsaansa kättänsä vastaan, ja hänen suuret
-ilmehikkäät silmänsä tuijottivat liuskakivilattiaan. "Sortukoon
-mielellään kaikki ja hautautukoon maahan, kunhan vain tietäisimme, että
-Tanskanmaa säilyy ja että onnellisempi sukupolvi nousisi kukoistamaan
-linnojemme ja poljettujen hautojemme soraläjistä."
-
-"Siihen tahdomme me Jumalan avulla uskoa ja siitä saamme itse kerran
-iloita autuaiden joukossa", vastasi piispa. Hän istui korkeassa
-nojatuolissa nojaten kyynärpäillään kirjailtuun pöytäliinaan, jolle
-talonemäntä ali asettanut kaksi kirkasta pikaria ja hopeakannun kahden
-vanhanaikuisiin kynttilänjalkoihin pistetyn vahakynttilän väliin. Valo
-lankesi nyt voimakkaasti hengellisen herran kasvoille. Hän ei ollut
-sotaisan näköinen, vaikka hänellä oli viikset ja partaa, ja vaikka hän
-vastoin aikansa piispojen ja kirkkoruhtinaiden tapaa oli seurannut
-piispojen Absalonin ja Antero Sunenpojan esimerkkiä tarttumalla
-maallisiin aseisiin isänmaan ja kuninkaan puolesta. Hän oli pitkä,
-mutta laiha ja hentovartaloinen. Opinnot ja syvämietteiset yövalvonnat
-lampun ääressä, ynnä vaikea sisäinen kamppailu maailmaa ja sen
-viettelyksiä vastaan, mutta vielä enemmän hänen palava intonsa lain ja
-evankeliumin hengellisenä julistajana näyttivät muovailleen pääpiirteet
-hänen ankarassa melkein profeettaa muistuttavassa ulkomuodossaan.
-Enemmän kuin puolen vuosisadan ajatukset ja vastukset olivat jättäneet
-syviä jälkiä hänen sisäänpainuneille poskilleen ja korkealle
-ryppyiselle otsalleen, jonka eroitti tonsuurista ainoastaan kapea
-reunus harmaita hiuksia. "Minä olen toivonut saada puhua pari sanaa
-kahden kesken teidän kanssanne tärkeästä ja erittäin vakavasta asiasta,
-jonka te olette uskonut minulle", jatkoi hän rippi-isän tuttavallisella
-ja kehoittavalla äänellä. "Minä kunnioitan teidän suruanne isänmaan
-puolesta; minä olen vakuutettu siitä, että etupäässä juuri tämä suru,
-eikä mikään alhainen kostonhimo, tai henkilökohtaisista loukkauksista
-johtunut viha, on saanut mieleenne tämän epätoivoisen ja syntisen
-ajatuksen. Tämä mato on liian kauan järsinyt teidän sielunrauhaanne
-ja hävittänyt rauhan ja totisen luottamuksenne Jumalaan teidän
-sydämessänne. Mutta muistakaa, jalo ritari: mikä ei ole Jumalan
-tahto, se tulee maailmasta tai paholaisesta. Siitä, mikä on pahaa, ei
-voi koskaan syntyä kestävästi hyvää. Vääryydellä ei auteta Jumalan
-valtakuntaa tai jonkun kansan tai ihmisen totista onnea, ei tässä eikä
-tulevassakaan elämässä."
-
-"Minä tiedän kaikki mitä te voitte ja tahdotte sanoa minun aikomustani
-vastaan, kunnianarvoisa herra", keskeytti hänet ritari nousten ylös.
-"Minä olen ajatellut sitä useimpina öinä kuin minulla on enää päiviä
-elettävänä. Tuomitkaa sitä tai ei, minä en voi muuta, vaikka minut
-karkoitettaisiin pahantekijänä Tanskasta, sitten kun maa on pelastettu
-ja muut iloitsevat."
-
-"Jalo, uskollinen, mutta hyvin sokaistu mies, onko teidän itsenne
-mielestä siis sellainen aikomus kristillinen ja ritarillinen?" sanoi
-piispa ja katseli häntä surumielisen moittivalla katseella. "Eikö
-teidän sielussanne siis ole Jumalan ääntä, joka tuomitsee sellaisen
-ajatuksen jumalattomaksi ja kristitylle ritarille sopimattomaksi."
-
-"Ei, kautta oikeudenmukaisen Jumalan, ei", vastasi ritari kohottaen
-kättään kuin aikoisi hän vannoa. "Niin kuin minä olen ajatellut sitä,
-niin tahdon minä puolustaa sitä kaikkien kristikunnan jalosyntyisten
-ritarien edessä ja korkeimman oikeuden edessä, joka on meidän kaikkien
-yläpuolellamme. Minä en enää epäröi; mitä minä tahdon on oikein ja
-puolustettavissa. Olkoon seuraus täällä ja tulevassa elämässä mikä
-tahansa. Mutta -- tulevaisuuden määrää Kaikkiarmahtava; mutta, vaikka
-koko maailman suuret herrat tahtoisivat tuhota minut, ja vaikka te
-itse hurskas ja kunnianarvoisa herra, jota minä Jumalan ja pyhän
-sanan palvelijoista enimmin kunnioitan maan päällä -- te, jonka
-lempeä tuomio ja suostumus tässä asiassa olisi minulle rakkaampi kuin
-pyhän isän -- niin, vaikka hylkäisitte minut ja työntäisitte minut
-kirottujen joukkoon, niin täytyisi minun sittenkin tahtoa mitä tällä
-hetkellä ajattelen, ja minkä minä kaikkivoivan Jumalan avulla myös olen
-täyttävä."
-
-"Armollinen Jumala valaiskoon sielunne, jalo ritari, ennenkuin
-te sokeudessanne syöksette itsenne ajalliseen ja ehkäpä ikuiseen
-kadotukseen." Näin sanoen nousi piispa kiivaasti ja astui melkein
-uhkaavan näköisenä hänen eteensä. "Pakene hänen sielustansa, petollinen
-viettelijä!" jatkoi hän ikäänkuin manaten ja luoden innostuksen
-katseen ritarin tulisiin silmiin. "Pakene hänen sielustaan, ikuinen
-valehtelija, joka koristat rikoksen totuuden ja oikeuden kauniilla
-verholla." -- Näin sanoen hän teki ristinmerkin hämmästyneen ritarin
-edessä ja risti kätensä hiljaiseen rukoukseen sekä kohotti laihat
-pyhimyskasvonsa, kyyneleet hurskaissa silmissään.
-
-Ritari vaikeni, kunnes piispa oli lopettanut hiljaisen, palavan
-rukouksensa ja taas seisoi tyynenä hänen edessään, aivan kuin olisi hän
-tahtonut lukea ritarin kasvoista jumalallisen manauksensa vaikutuksen.
-
-"Hurskas herra, jos minua olisi paha henki riivannut, kuten te
-luulette", sanoi nyt ritari Niilo lempeästi ja tyynesti, "niin olisi
-se varmasti jo paennut puhtautta ja rakkautta, joka säteilee teidän
-kasvoistanne ja teidän ylevästä katseestanne, sekä sitä rukousta,
-jonka te autuuteni puolesta lähetitte kaikkien vangittujen sielujen
-Vapahtajalle. Kiitos jalosta hellyydestä sieluani kohtaan; mutta
-olkaa levollinen, hurskas herra. Minä olen nyt saavuttanut rauhan; ei
-epäilystä eikä levottomuutta ole enää sielussani."
-
-"Olkoon armollinen Jumala kiitetty! Oletteko siis jättänyt epätoivoisen
-ja moitittavan aikeenne?"
-
-"En, kaikkein rakkahin jumalanmies, en", vastasi ritari sydämellisesti,
-mutta kiivaasti. "Sitä minä en jätä vaikka te voisitte kutsua tänne
-ympärilleni kaikki taivaan anteeksi antavat enkelit -- minä en voi --."
-
-"Kuulkaa sitten viimeinen sanani, paatunut!" huudahti nyt piispa
-hurskaan vihan vallassa ja astui askeleen taapäin. "Minä puhdistan
-tomun jaloistani ja jätän tämän linnan, ennenkuin se sortuu
-jumalattoman yli, joka ei tahdo tietää mikä kuuluu hänen sielunsa
-pelastukseen --"
-
-"Te ette tiedä vielä kaikkea, herra piispa", keskeytti hänet ritari.
-"Te ette tiedä --"
-
-"Minä tiedän tarpeeksi", jatkoi piispa. "Se mitä tiedän painaa täällä
-kuin polttava lyijy." Näin sanoessaan hän vei kätensä laihalle
-rinnalleen ja jatkoi lisääntyvällä innolla. "Onneton tuuma, jonka te
-olette uskonut minulle, ja jota te ette Jumalan ja minun hartaista
-rukouksista huolimatta ole tahtonut hyljätä -- sen olemassa-olo
-on piilotettu rintaani -- kirkon ja salaripin järkähtämättömällä
-sinetillä. Mutta tietäkää", lisäsi hän kohottaen papillisella
-juhlallisuudella kättään, "jos te annatte sen toteutua, niin on minun
-ja kirkon käsi nouseva yhdessä maallisen oikeuden tuomarikäden kanssa
-teitä vastaan, niin totta kuin --"
-
-"Uhkaukset eivät peloita minua", keskeytti hänet ritari tyynenä.
-"Jollette tahdo ymmärtää minua väärin, niin kuulkaa, miten minä aion
-menetellä."
-
-"Kuinka synti tehtäneekään, syntiä se sittenkin on; millä tavalla
-tahtonettekin uhmata Jumalan käskyjä, on se sittenkin moitittavaa",
-sanoi piispa kiivaasti. "Minä en tahdo enää luottamustanne. Ainoastaan
-missä voin olla sielunhoitaja, siellä tahdon olla rippi-isänä. Minä
-jätän tämän kurjuuden ja laittomuuden maan, missä asioissa, sen te
-tiedätte itse. Laki ja oikeus ovat kerran Jumalan avulla palaavat
-tänne minun mukanani. Mutta teidän tieltänne ja teidän talostanne
-käännyn minä pois surullisena ja pettyneenä. Jumala parantakoon
-mielenne, ritari Niilo", lisäsi hän surullisena ja samalla tarttui hän
-matkahattuunsa ja heitti viitan kulmikkaille hartioilleen. "Pakanain
-joukossa voisitte te loistaa teoillanne, jotka vaativat rautaista
-mieltä, ja voittavat kuolematonta kunniaa kuten Brutus ja Scævola.
-Mutta se, joka oli hyvettä ja suuruutta rohkeiden pakanoiden kesken,
-on synti Jumalan ja ikuisen totuuden valtakunnassa. Ajatelkaa sitä
-niinkauan kun teillä vielä on aikaa ja muistakaa minun sanani, kun ette
-enää minua näe!" näin sanoen hän kääntyi pois, aikoen mennä.
-
-"Elkää jättäkö minua sillä tavalla hurskas herra", sanoi ritari
-sydämellisesti ja tarttui hänen käteensä. "Minä en tahdo raskauttaa
-teidän aivan liian arkaa ja harrasta mieltänne sillä minkä itsekin,
-Jumalan kiitos, jaksan kantaa. Mutta te saatte itse nähdä ja myöntää,
-että minä tahdon menetellä suorasti ja ritarillisesti."
-
-"Ehkä, jos olisitte pakanallinen ritari, mutta ei koskaan ritarina,
-joka kantaa pyhää ristiä miekassaan, jollette te luovu teosta, jonka
-paljas ajatteleminenkin on jumalatonta", jatkoi innokas piispa.
-"Kaunistelkaa sitä kuten tahdotte. Sokaiskaa maailman silmät, jos te
-voitte. Ehkäpä tanskalaiset pakanat kerran senvuoksi tahtovat pystyttää
-kunniapatsaita teille, jos turmatyönne onnistuu ja loistaa kuten
-muinaisajan sankarien urotyöt, ja mielettömät ihmiset luulevat, että
-Jumala ei voisi pelastaa Tanskaa ilman sokaistun ihmisen tihutyötä.
-Mutta tietäkää se --"
-
-"Minä tiedän mitä minä tahdon ja mitä minä uskallan, mutta te ette
-tiedä, mitä te sokeassa pyhässä innostuksessanne tuomitsette, herra
-piispa", sanoi ritari voimakkaalla äänellä ja iski miekkansa lattiaan.
-"Minun sydämessäni on ikuinen laki, joka vapauttaa minut, tuomariääni
-on sielussani, joka antaa suostumuksensa minun tekooni ja sen ihmisen
-minun valtaani vaikka kuolemaan saakka." Hän nojasi pitkää miekkaansa
-vasten ja tuijotti vakavana ja synkkänä lattiaan.
-
-"Se ääni tulee helvetin syvyyksistä, eikä oikeudenmukaisesta
-taivaasta", huusi piispa melkein pelottavalla äänellä. "Niinkauan
-kun Jumalan sormi ei ole pyyhkinyt viidettä käskyä ikuisista
-lakitauluistaan, ei kukaan lainjulistaja ole sanova niin ja amen
-siihen, mikä teillä on mielessä, eikä yksikään evankeliumin opettaja
-tule siunaamaan sitä tietä, mitä te aiotte seurata." Näin sanoen hän
-kääntyi kiivaasti ja astui nopein askelin ovea kohti.
-
-"Kiroatteko minua hyvästiksi, piispa Sven?" kysyi ritari hillityllä
-äänellä ja ojensi kätensä ikäänkuin pidättääkseen suuttunutta vierasta,
-ja hänen jalkansa olivat kuin kiinni naulatut kivilattiaan.
-
-"Varokaa te kirousta!" vastasi piispa ja kääntyi vielä kerran
-uhkaavasti häntä kohti. "Varokaa häntä, joka alusta saakka oli murhaaja
-eikä pysynyt totuudessa." Näin sanoen teki hän ristinmerkin ja jätti
-salin.
-
-Ritari Niilo jäi seisomaan keskelle lattiaa nojaten pitkään miekkaansa
-ja tuijotti kauan oveen, josta se mies oli juuri kadonnut, jonka
-oikeamielisyyttä ja jumalanpelkoa kohtaan hän tunsi melkein pojan
-kunnioitusta. Hän heittäytyi vakavana ja synkkänä suureen nojatuoliin,
-missä piispa äsken oli istunut. Vierasvaraisesti täytetty pikari oli
-vielä koskemattomana pöydällä, ja pian kuuli ritari Niilo intomielisen
-piispan ratsastavan palvelijoineen ulos linnanpihasta, jättäen
-Brattingborgin.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Kun aurinko aamulla paistoi Kleitrupin järvelle ja parvekesalin
-ikkunasta Brattingborgiin, istui ritari Niilo vielä vierastuvassa
-käsi leuan alla ja piispan koskematon pikari edessään. Hänen
-hiljainen vaimonsa astui nyt sisään lapsi rinnoillaan ja taluttaen
-toista kädellään, mutta hän ei huomannut heitä. Jutta-rouvan häntä
-osanottavasti puhutellessa, osui hänen harhaileva katseensa vaimoon
-ja lapsiin ja hän nousi ylös. "Jumala siunatkoon sinua, rakkahin
-ystävä!" huudahti hän syvästi hengähtäen, kuin olisi raskas kivi
-vierähtänyt hänen sydämeltään, ja hänen kasvonsa loistivat lempeinä
-ja ystävällisinä aamuauringossa. "Sinä tuot minuun jälleen elämän ja
-voiman yhdessä Jumalan rakkaan auringon kanssa." Hän tarttui vaimonsa
-käteen ja katseli mieltymyksellä hänen kirkkaita, tyyniä kasvojaan.
-"Sen jälkeen, kun meidän hurskas vieraamme suuttuneena käänsi minulle
-selkänsä ja pudisti tomut jaloistaan kynnykselläni, olen minä ollut
-perin outojen tunteiden vallassa. Minusta tuntui, kuin olisi hän
-ottanut siunauksen talostani ja ryöstänyt minulta kaiken elinvoimani.
-Minä luulin olevani toinen Holger Tanskalainen, joka on tuomittu tänne
-istumaan ja ajattelemaan Tanskanmaan pelastusta, kunnes partani on
-kasvanut pöydän läpi ja vuosisadat vyöryneet pääni yli. Nyt, kun minä
-näen sinut ja siunatut pienokaiset, on kaikki jälleen hyvin. Mutta vie
-lapset pois, minulla on jotakin sanottavaa sinulle kahdenkesken." Hän
-suuteli pienokaisia ja heidän äitiään, jonka jälkeen tämä meni hiljaa
-heidän kanssaan ulos ja palasi takaisin kalpeana, mutta tyynenä.
-
-"Sinähän tiedät, että minä en ole alhainen ja jumalaton ihminen?"
-jatkoi ritari Niilo tarttuen hellästi hänen käteensä. "Katso minua
-suoraan silmiini ja sieluuni ja sano, tiedätkö sinä varmasti, etten
-minä ole tahtonut noudattaa paholaisen vaan jumalan tahtoa tässä
-maailmassa, jos vain minulle suodaan tilaisuutta ryhtyä johonkin
-tärkeään sorretun isänmaamme puolesta?"
-
-"Minä tiedän sen paremmin kuin kaikki maailman piispat, olkootpa he
-vaikka kuinka viisaita tai hurskaita", vastasi uljas talon rouva
-luottavaisella tyyneydellä. "Vaikkapa arkkienkeli astuisi alas
-taivaasta ja tahtoisi horjuttaa uskoni salaisimpienkin ajatustesi
-oikeudenmukaisuudesta, niin ajaisin hänet pois valehtelijana ja
-petturina."
-
-"Mutta, jospa minä ajattelisin tekoa, joka ei olisi suurten ja
-ylhäisten mieleen ja jota meidän hurskainkaan sielunpaimenemme ei
-hyväksyisi, tekoa jota minä itse pitäisin oikeutettuna, ja joka ehkä
-voisi pelastaa maan ja valtakunnan, mutta joka voisi syöstä minut
-itseni perikatoon ja tehdä minusta lainsuojattoman ja ahdistetun
-miehen --"
-
-"Tahdoitko sinä kysyä minulta sen oikeudenmukaisuutta", kysyi kalpea
-rouva selvyys ja kirkkaus äänessä, joka ilmaisi syvintä levollisuutta
-ja vakaumusta.
-
-"Niin, sitä minä tahdoin", vastasi hän hetken epäröityään ja katsoen
-häneen tarkasti. "Luulen, että se oli unta, mutta minä näin sinut
-viime yönä kummallisessa horrostilassani. Minä näin sinun seisovan
-edessäni sellaisessa loistossa ja ihanuudessa, joka ympäröi totuuden
-ikuisia todistajia Jumalan valtaistuimen edessä ja minusta tuntui
-kuin olisi sinut lähetetty luokseni, jotta minä puhtailta, hurskailta
-huuliltasi saisin kuulla parhaimman ja suurimman ajatukseni todeksi
-vahvistettavan. Sinä olet minun hyvä enkelini -- sano minulle, luuletko
-sinä, että se, jota minä ajattelen, on vanhurskaan Jumalan tahto?"
-
-"Varmasti minä uskon sen!" vastasi Jutta rouva varmalla ja kovalla
-äänellä. "Niin totta kuin minä iloitsen siitä, että minua kerran
-nimitetään Tanskanmaan suurimman ritarin puolisoksi."
-
-"Hyvä vaimoni, silloin minä en epäile. Jumala sinua varjelkoon!"
-
-Näin sanoen totinen linnanherra jätti nopeasti vaimonsa. Kun Jutta
-nyt oli jäänyt yksin ilmestyi suuria kyyneleitä hänen poskilleen.
-Pian sen jälkeen hän meni parvekesalin eteiseen ja sanoi lempeästi
-hyvästit miehelleen, joka lukuisten asemiesten seurassa ratsasti
-Haldiin. Ennenkuin aurinko oli laskenut palasi hän takaisin vielä
-suuremman asestetun joukon mukana. Illalla hän istui kotona vaimoansa
-vastapäätä. Lapset oli viety nukkumaan ja kaikki oli hiljaista
-linnassa. Kuului ainoastaan torninvartijan laulu ja vahtisotilaiden
-huudot vartijota vaihdettaessa. Ei mitään muutosta saattanut huomata
-talon tavallisissa tavoissa ja järjestyksessä. Lamppu paloi pöydällä
-rukin ja aikakirjan vieressä. Linnanherran sotavarustus ja pitkä
-miekka seisoivat kiillotettuina ja puhdistettuina nurkassa tiimalasin
-vieressä. Kuu paistoi sisään pienten ruutujen läpi ja saattoi kuulla
-veden yksitoikkoisen loiskinan rantavallia vastaan. Ritari ja hänen
-rouvansa istuivat hiljaisina heikosti valaistussa huoneessa, kumpikin
-omissa ajatuksissaan, eivätkä he näyttäneet haluavan häiritä toistensa
-mietteitä. Äkkiä törähdytti vartija porttitornissa torveensa ja
-kuultiin tavanmukaiset merkit linnanportin avautuessa asemiehelle
-tai tiedustelijalle. Pian sen jälkeen astui Sven Tröst sisään. Hänen
-ulkonäkönsä ja ilmeensä ilmaisivat ankarimpia ponnistuksia ja hillittyä
-intohimoista sieluntuskaa.
-
-"Vihollinen on hajoittanut voimansa", sanoi hän. "Kreivi itse etenee
-Randersiin reippaine ratsumiehineen. Lähes neljätuhatta miestä seuraa
-häntä."
-
-"Randersiinko", tarttui ritari Niilo puheeseen ilosta huudahtaen ja
-nousten pystyyn. "Onko hän unohtanut? Hm, vai niin!" lisäsi hän. "Jos
-hän tahtoo olla meidän kohtalomme herra, niin täytyy kai hänen osoittaa
-meille, että hän saattaa uhmata omaansa. Hyvä! Koska saatan minä olla
-Randersissa?"
-
-"Ennenkuin aurinko nousee, herra eno. Missä hän kulkee, siellä palavat
-kylät hänen takanaan. Minä näin kaikkialla vain hävitystä ja ryöstöä."
-
-"Ja missä on muu pyövelijoukko?"
-
-"Se ryöstää ja polttaa Koldingin ja Riiben välillä. Jos se jatkaa sillä
-lailla kolme päivää, niin on puolet maata autiona. Ettekö siis tiedä
-mitään pelastusta?"
-
-"Kyllä, Jumalan avulla yhden. Mutta mene nyt levolle sisarenpoikani,
-sen sinä tarvitset. Huomenna saatan minä sanoa sinulle ehkä enemmän."
-
-Sven Tröst katsoi vakavaa enoansa tutkivasti, ja hänen silmistään
-loisti hurja, kuluttava tuli. "Ainoastaan sana, ennenkuin eroamme
-tänä iltana, jalo eno. Jos te voitte käyttää minun vähäistä henkeäni
-yritykseenne, niin säästäkää omanne. Teillä on vaimo ja lapset ja
-onnellinen elämä kadotettavana. Minulla ei ole mitään voitettavaa eikä
-kadotettavaa tässä maailmassa."
-
-"Hm, nuori ystäväni", vastasi ritari Niilo, luoden häneen ankaran
-tarkkaavaisen katseen, "oletko sinä sellainen mies? Sellaisesta
-epätoivoisesta sankarillisuudesta minä en paljoakaan välitä. Kiitos
-muuten tarjouksestasi, poikani! Mutta mene nyt ja pane maata. Eläkä
-koskaan kuvittele mielessäsi, että saa suuriakaan aikaan elämällä, jota
-ei enää itse kunnioita."
-
-Sen sanottuaan hän kääntyi pois, mutta Sven Tröst tarttui melkein
-suonenvedontapaisella kiivaudella hänen käteensä. "Niilo eno,
-halveksitteko te minua kiivaan mieleni ja sen hullutuksen vuoksi, jonka
-te kyllä olette huomannut?" kysyi hän melkein tukahtuneella äänellä.
-
-"Jos sinä annat arvoa minun kunnioitukselleni", vastasi hänen totinen
-sukulaisensa ankarasti, mutta tyynesti, "niin näytä minulle, että
-sinussa on voimakkaampi elämä, jota ei vaihteleva lapsen mieli saata
-puhaltaa sammuksiin, ja että sinä et ole kurja myyrän sielu, joka on
-onneton oman maahanpoljetun tunturikyyhkyn tähden, sillä aikaa kun koko
-maa on menehtymäisillään."
-
-Sven Tröst oli nämä sanat kuullessaan hetken aikaa aivan kuin murtunut;
-mutta nöyryyttävä tunne katkeroitti häntä ja herätti koko hänen
-ylpeytensä. "En edes teiltäkään, eno Niilo, minä tahdo kärsiä sellaista
-ylimielisyyttä." huudahti hän kiivaasti. "Te olette ollut minun
-epäjumalani lapsuudestani saakka, ja minä olen vieläkin kyllin mieletön
-antaakseni kovan sanan teidän huuliltanne raadella mieltäni. Mutta ei
-teidän tarvitse hyljätä minua senvuoksi, että minä olen onneton ja että
-minulla on halu uskaltaa elämäni epätoivoisen yrityksen puolesta. Sehän
-teillä on itsellännekin. Jos on halveksittavaa olla toivoton täällä
-maailmassa, niin Jumalan nimessä halveksikaa minua, jos te voitte ja
-tahdotte; mutta kukaan keisari tai ritari ei ole nöyryyttävä minua.
-Sen tiedän, että minulla ei ole myyrän sielua; sillä teidän sisarenne,
-ritari Ebben ylpeä tytär, synnytti Sven Tröstin maailmaan. Hyvää yötä."
-Näin sanoen hän poistui nopeasti ja astui niin kovasti kivilattialla,
-että parvekesalissa kaikui.
-
-"Sepä auttoi: nyt nousi Galtien veri liikkeelle", sanoi ritari Niilo.
-"Se saattoi olla tarpeen." Hän vajosi jälleen syviin ajatuksiin.
-
-Tiedot, jotka Sven Tröst oli tuonut enollensa, herättivät hänen
-sielussaan eriskummallisen, melkein taikauskoisen toivon. "Randersiin",
-toisti hän muutamia kertoja, "aivan niin! Randersin kirkonkelloilla
-on minusta aina ollut ihana kaiku." Senjälkeen sanoi hän hyvää yötä
-vaimolleen ja ojensi hänelle kätensä. Tämä oli tarkkaavasti seurannut
-miehensä sanoja ja ilmeitä, tavallisuuden mukaan järjestäessään
-huonetta ennen levolle menoa. Hän katsoi nyt mieheensä kirkkailla,
-tyynillä silmillään. "Hetki lähestyy", sanoi hän ääneen painokkaasti.
-"Jumalan nimessä! Se ei ole mitään uutta minulle. Sinä olet sanonut sen
-minulle jo vuosi sitten unessa."
-
-Ritari Niilo katsoi häneen ihmeissään. Hän painoi vaieten, mutta
-kiivaasti vaimonsa kättä sydäntään vasten ja poistui salakammioonsa.
-
-           *       *       *       *       *
-
-Keskiyön aikaan näki vartiosotilas Brattingborgin linnantornista
-kookkaan vaaleapukuisen olennon astuvan ulos linnankellarista ja pitkin
-aavemaisin askelin astuvan pihan yli. Hän luuli sitä yliluonnolliseksi
-olennoksi ja teki ristinmerkin, samalla lukien isämeidän ja antoi
-olennon kulkea ohitsensa. Se kulki pitkin parvekesalin siltaa ja katosi
-siihen rakennuksen osaan, missä linnanherran salakammio sijaitsi ja
-mistä yksinäinen valo loisti järvelle. Puoli tuntia senjälkeen tuli
-sama olento takaisin ja kulki aivan vartijan ohi, joka ei uskaltanut
-liikkua paikaltaan eikä hätyyttää. Sotamies näki nyt kauhukseen
-mustat kauhistuttavat kasvot, joita peitti äärettömän pitkä parta.
-Salaperäinen vieras asetti sormen suulleen ja katosi tornihuoneeseen.
-Aamulla ilmoitti pelästynyt vartija herralleen, mitä hän oli nähnyt.
-
-"Minä tiedän sen", vastasi ritari, "sinä olet vartijoinut kuin akka! Se
-oli hyvä ystävä, mutta sinä olet ansainnut kolmen päivän torniarestin."
-Vartija katsoi ihmetellen herraansa ja aikoi mennä rangaistustaan
-suorittamaan.
-
-"Minä tiedän, että sinä et muuten pelkää ketään ihmistä", lisäsi
-linnanherra lempeämmin. "Mutta se, joka tästälähin tahtoo seurata
-minua, ei saa pelätä paholaista. Sinua on vedetty nenästä. Mene pois
-nukkumaan. Jääköön se asia siihen."
-
-Kun aurinko oli noussut, syntyi äkkiä melua Brattingborgissa. Suuri
-joukko holsteinilaisia ratsumiehiä pysähtyi portin eteen ja heidän
-johtajansa pyysi päästä sisään täysin turvassa. Hän toi mukanaan
-sinetillä varustetun kirjeen, johon hän vaati pikaista vastausta.
-Ritari Niilo seisoi yksin salakammiossa kirje kädessään. Hän oli
-antanut käskeä linnankappalaisen lukemista auttamaan. Hän katseli
-suurta sinettiä, johon oli kuvattu suljettu kypärä ja kaksi sarvea,
-joista kohosi seitsemäntoista lippua. Kirjoituksesta Sig. Gerhardi
-Comitis Holsatise ac lausas, näki hän, että se oli kreivi Gerhardin.
-Ennenkuin kappalainen saapui, oli kreivi itse kuitenkin ottanut siitä
-selon. Sitä ei oltu kirjoitettu kuten tavallisia ruhtinaskirjeitä
-latinaksi, vaan saksaksi, ja se oli kirjoitettu taitavan kreivin
-omalla käsialalla. "Gerhardilta, Holstein-Rendsburgin kreiviltä,
-pohjois-Jyllannin herralta ritari Niilolle Ebbe Galtin pojalle
-Brattingborgissa. Tervehdys Jumalan ja pyhän neitsyen nimessä" -- niin
-alkoi se. Hän kutsui ritari Niiloa uskolliseksi alamaiseksi, joka
-ei ollut ottanut osaa kapinaan, jota hän nyt oli tullut ankarasti
-rankaisemaan. Sen hän tiesi, että he eivät olleet persoonallisia
-ystäviä -- kirjoitti hän edelleen -- mutta hän piti ritari Niiloa
-kunnian miehenä, joka saattoi unhoittaa kiusallisen vääryyden ja
-pikkumaisen käräjänkäynnin isänmaansa parhaan vuoksi. Kreivi pyysi
-häntä siksi saapumaan varman turvakirjan suojassa luoksensa leiriin
-Randersiin, jos mahdollista sovittamaan oikeudenmukaisen panttiherran
-ja kirottujen kapinallisten välejä, siinämäärin kun hän vielä saattoi
-neuvotella syyllisten kanssa. Kirje oli kirjoitettu mahtavalla
-käskijäsävyllä ja kreivi kutsui siinä monta kertaa Tanskaa omaksi
-valtakunnakseen.
-
-Ritari Niilo rytisti kirjeen vihoissaan ja heitti sen lattialle. "Hänen
-valtakuntansako?" jatkoi hän nyrkkiään puiden. "Se häpeämätön. Tahtooko
-hän nyt kutsua itseään kuninkaaksemme? Tällä hetkellä hän on, sitä
-pahempi, väkivallan tekijän oikeudella Jyllannin herra. Mutta ompa
-olemassa kaikkien herrojen Herra."
-
-Kappalainen oli seisonut hetken aikaa odottamassa linnan herran käskyä.
-"Katso tässä, hurskas isä!" sanoi nyt ritari Niilo ottaen kirjeen ylös.
-"Minä olen itse ottanut siitä selvän. Mutta anna minun kerta vielä
-kuulla suuria sanoja; ne ovat suuremmoisia."
-
-Kappalainen luki kirjeen, ja ritari Niilo polkaisi lattiaa joka kerta,
-kun ylimieliset sanat toistettiin, jotka niin suuressa määrin olivat
-häntä suututtaneet.
-
-"Ette suinkaan usko hänen turvakirjaansa, jalo herra?" kysyi
-kappalainen. "Se on varmaankin petollinen ansa, jotta hän saisi teidät
-käsiinsä."
-
-"Hän ei saa luulla minua pelkuriksi", sanoi ritari Niilo ylpeästi.
-"Hm, mielellään tahtoisin minä nähdä hänet kuitenkin tänään ja vielä
-kaikkien nähden. Hänen turvakirjansa ei olisi koskaan saattanut tulla
-sopivampaan aikaan, vaikka hän ei pitäisikään lupaustaan. Minä en
-matkusta turvattomana."
-
-Linnanherran käskystä satuloitiin hänen hevosensa, ja hänen
-tavanmukainen saattueensa odotteli pian asestettuna linnan pihalla.
-Sven Tröst tuli nyt tuoden hänen haarniskansa. Aseenkantaja tervehti ja
-puki panssarin hänen päälleen sanaakaan sanomatta.
-
-"Oletko vihainen vielä eilisestä, huimapää?" kysyi eno häneltä
-ystävällisesti, tarkkaavasti katsahtaen sisarenpoikansa totisia kasvoja.
-
-"Saanko minä seurata teitä tänään verivihollistenne luo?" kysyi
-aseenkantaja. "Vai pidättekö minua sopivana ainoastaan naisten hommiin,
-teidän varustustanne kiinnittämään. Se on ehkä viimeinen kerta."
-
-"Sinä jäät tänne linnaa vartioimaan, jos tahdot palvella minua
-kauemmin. Minulla on kylliksi palvelijoita mukanani tämän päivän
-vieraskäyntiä varten. Jollen minä ole huomenna ennen auringon laskua
-kotona, tahdon sinulle uskoa sen miehuudentyön, jota minä seitsemänä
-vuonna olen ajatellut. Ymmärrätkö minua? Se on minun paras perintöni."
-
-"Hyvä, Niilo eno, minä ymmärrän teidät", vastasi aseenkantaja ylpeästi,
-"mutta te ette ymmärrä minua. Tahdotteko siirtää ankaran tuomionne
-toistaiseksi, vaikka ette hyväksyisikään minun menettelyäni?"
-
-"Se kai minun täytynee tehdä, koska sinä niin tahdot, huimapää. Et
-sinä minua kuitenkaan petä, miten vihainen lienetkään -- mutta elä tee
-tyhmyyksiä, Sven Tröst!"
-
-Nyt avautui naistuvan ovi, ja vakava talonrouva seisoi ovessa pienine
-lapsineen.
-
-"Jumala siunatkoon teitä", huudahti ritari Niilo mennen avosylin heitä
-vastaan. Mutta hän antoi käsiensä vaipua alas ja viittasi vaimoansa
-lempeästi poistumaan. "Jos Jumala tahtoo, näen minä teidät pian. Mutta
-ei mitään hyvästijättöjä nyt. Tänään on tuskin elämä kysymyksessä --
-mutta kunnia!"
-
-Hänen vaimonsa oli kalpea, mutta hän nyökäytti ystävällisesti
-päätään ja poistui hiljaa lasten kanssa lukiten oven perässään.
-Vähän sen jälkeen ratsasti ritari Niilo kolmenkymmenen palvelijan
-seurassa vieraan johtajan sivulla, jonka kolme kertaa lukuisampi
-ratsujoukko ympäröi ritarin ja hänen seurueensa, aivan kuin he
-olisivat olleet vankeja. Saattojoukko ei vienyt heitä Randersin
-kaupunkiin, vaan Randersin vuonon pohjoispuolelle, minne oli pystytetty
-useimpia telttoja ja missä kreivi Gerhard sinä päivänä harjoitteli
-ratsujoukkoaan.
-
-"Vai niin", mutisi ritari Niilo. "Täälläkö me siis tapaamme toisemme
-tänään? Hänen hetkensä ei ole vielä tullut, -- ja toivonpa, ettei
-minunkaan hetkeni vielä ole lyönyt."
-
-Niinpian kun kreivi näki Brattingborgin totisen ritarin saapuvan,
-ratsasti hän vastaan. Huomattava keskustelu, joka heidän välillään
-sukeusi ja sitä seuraava teko, ovat usein kaikuneet kansanlauluna
-tanskalaisten miesten ja naisten huulilta. Ritari Niilo
-Brattingborgilaista kutsuttiin kansanlaulussa aina Niilo Ebbeseniksi
-Norrerista, ja mahtavaa Rendsburgin kreivi Gerhardia nimitti
-tanskalainen rahvas aina kreivi Geertiksi, tai pilkkanimellä "kaljupää
-kreiviksi". Heidän tärkeässä kohtauksessaan ei puuttunut innokkaita
-todistajia Randersin tarkkaavaisten asukasten joukosta, jotka olivat
-saapuneet katsomaan sotajoukon katsastusta.
-
-    Nils-herra ja kreivi käteltyään
-    he sitten keskusteli
-
-sanotaan kansanlaulussa --
-
-    vaan tuskin laski he leikkiäkään,
-    hymy tuskin huulilla oli.
-
-Huolimatta heidän personallisesta vihollisuudestaan, näytti kreivi
-kuitenkin alussa olevan sovinnollisella mielellä; hän toivotti ritarin
-tervetulleeksi ja kohteli häntä kuten maan vaikutusvaltaisinta miestä,
-joka ei vielä ollut ottanut osaa kapinaan ja jonka saattoi luulla
-haluavan mahtavan valtiaan sopua ja ystävyyttä. Kreivi kyseli kansan
-toiveita ja mielenlaatua. Sangen alentuvasti hän tiedusteli Ebbesenin
-sukulaisten ja vaimon vointia, sekä kysyi tältä vihdoin tahtoisiko hän
-nyt sotia hänen puolellaan, vai halusiko hän rauhaa.
-
-Ritari Niilo ei laskeutunut hevosensa selästä ja vastasi tyynesti,
-mutta hillityn kiivaasti: "Herra, mieliala Pohjois-Jyllannissa
-on sellainen, että jokainen mies on rohkealla mielellä. Kiitos
-armollisesta tiedustelusta, ystävieni ja sukulaisteni voinnista",
-lisäsi hän kylmän kohteliaalla äänellä, mutta kaksimielinen ilme
-kasvoillaan. "He seisovat teidän armonne palveluksessa miekka kädessä,
-minä hetkenä te vain itse haluatte."
-
-"Te olette kummallinen mies, ritari Niilo, ja hurskas sen lisäksi",
-vastasi kreivi samalla äänellä. "Voisi sanoa, että missä ette voi
-tavata vihollista oikealla tiellä, siellä te ratsastatte kaukaa ympäri.
-Mutta kuinka monta miestä voitte asettaa palvelukseeni?"
-
-"Niiden lukua minä en niin tarkkaan tiedä, herra kreivi. Mutta he ovat
-kaikki uskollisia juutilaisia ja he seuraavat minua aina halukkaasti,
-kun minä vien heidät -- heidän vihollistaan vastaan. Ainoastaan
-kolmekymmentä on minulla tänään mukanani; mutta eivät he, enkä minäkään
-katso lukumäärään."
-
-"Niin harvoihin minä en joka päivä tyydykään", huomautti kreivi
-tuimasti katsoen. "Eilenhän olitte ritari Buggen luona mukananne sata
-panssaroitua ratsumiestä?"
-
-"Se asemies tai ritari, joka kertoi tuon teille, on valehdellut. Yli
-puolta sataa ei niitä ollut, siitä voin minä vastata vakoilijallenne
-hyvällä miekallani, jos häntä haluttaa."
-
-"Elkäämme puhuko siitä", keskeytti hänet kreivi kylmästi. "Tahdotteko
-nyt ratsastaa hyvän ystävänne herra Buggen luo Haldiin ja kysyä,
-tahtooko hän pysyä uskollisuudenvalassaan?"
-
-"Kyllä, herra kreivi, kunhan ensin tunnemme teidän mielipiteenne
-täydellisesti."
-
-"Herra Buggen mielipiteen te kai kuitenkin tunnette?" kysyi kreivi
-katsoen häneen ivallisesti. "Se suuripuheinen narri ja hänen ystävänsä
-ovat aikoja sitten rikkoneet välinsä minun kanssani -- sen te tiesitte
-kai jo ennen eilistä päivää? Yhden heistä näen minä etumaisena teidän
-joukossanne. Minä näen useampia asemiehiä teidän joukossanne, jotka
-ovat ilman lupaa karanneet minun palveluksestani. Jos te nyt aiotte
-seurata Bugge herran neuvoa, niin saattepa täydellisesti oppia
-tuntemaan, mikä on minun mielipiteeni ja kuinka teille kaikille on
-käyvä."
-
-"Herra Bugge hoitaa itsensä", vastasi ritari Niilo peittelemätön harmi
-katseessaan ja ilmeissään, "mutta asemiehistäni vastaan minä. Ne
-juutilaiset, joilta te olette kieltänyt eron, ovat ottaneet sen itse.
-Vanha tapa Tanskassa on, että vapaa tanskalainen asemies, joka ei tahdo
-palvella enempää, ottaa eron minä hetkenä vain haluaa. Ei kukaan ole
-sidottu toiseen, lukuunottamatta aviosäätyä ja munkkia."
-
-"Mutta meillä on toinen tapa", vastasi kreivi ratsastaen ylpeänä
-lähemmäksi, kuitenkaan muuttamatta ilmettäkään kivikylmillä
-kasvoillaan. "Sen palvelijan, joka pettää herransa, me hirtämme,
-emmekä kauan etsikään hirsipuuta. Minä olen nyt tarpeeksi kuullut
-teidän mieltänne, ritari Niilo. Nyt täytyy teidän kursailematta kuulla
-minun mielipiteeni. Jollette te kolmen vuorokauden kuluessa pakene
-Tanskasta, annan minä hirttää teidät kapinoitsijana." Hän vaikeni ja
-katsoi hirvittävää muutosta, joka tapahtui hänen verivihollisensa
-päättäväisissä piirteissä. "Olette tulleet tänne tänään turvakirjan
-nojalla", jatkoi hän ja vetäytyi askeleen taapäin; "kaikessa
-turvallisuudessa voitte siis ratsastaa täältä. Mutta jollen minä olisi
-antanut ruhtinaallista sanaani, saisitte totisesti tietää muuta."
-
-"Jos te tahdotte rikkoa sananne, niin se on oma asianne", vastasi
-ritari Niilo käsi miekankahvallaan, ja hänen katseensa olisi saattanut
-pelästyttää kaikkein rohkeimmankin. "Mutta te tulette katumaan
-sitä. Härkiä te voitte hirtättää korpeille ja kotkille, mutta ette
-vapaasyntyistä tanskalaista ritaria", jatkoi hän. "Ennenkuin minä
-karkaan Tanskasta ja jätän vaimoni ja lapseni, vääntelette te
-rautakätenne veriin, siksi että kreivi Gerhardin silmät koskaan näkivät
-Niilo Ebbesenin."
-
-"Ratsastakaa nyt vain pois! ritari Niilo", huudahti kreivi korkealla
-äänellä, ja hänen viittauksestaan ympäröivät kaikki henkivartijat
-hänet. "Minä en tahdo sanaakaan enää kuulla suuripuheisesta suustanne.
-Jos tahdotte elävänä päästä täältä, niin kiiruhtakaa, muuten annan minä
-pyövelin musertaa teidän selkärankanne, niin totta kuin minulla on
-siihen oikeus ja valta."
-
-"Ei kukaan ole nähnyt minua niin pelkurina, että minä vapisisin
-väkivallan tekijän pyöveleitä", vastasi ritari Niilo katsoen tyynesti
-kreiviä ja hänen uhkaavaa vartiojoukkoansa. "Minä olen yhtä vähän
-teidän alamaisenne, kuin Tanska on teidän valtakuntanne. Kuulkaa nyt
-sana hyvästiksi, kreivi Gerhard. Katsokaa, että varotte itseänne, sillä
-tästä hetkestä saakka on elämä ja kuolema kysymyksessä, missä vaan
-tapaamme toisemme, vaikkapa Herran alttarin edessä."
-
-"Hyvä!" sanoi kreivi ja nyökkäsi. "Siksi kunnes aurinko laskee
-huomenna, saatte te olla turvassa ja rauhassa, niinkuin minä olen
-luvannut, mutta ei hetkeäkään enempää. Koska sitten kohtaamme, jää
-minun asiakseni; mutta te ette tule siitä iloitsemaan. Tervehtikää
-ystäviänne ja sukulaisianne! Minä tulen pian vieraaksenne
-Brattingborgiin ja Haldiin. Ja hirsipuusta voitte olla yhtä varma, kuin
-Tanskanmaa on kreivi Geertin valtakunta."
-
-Siihen loppui tämä keskustelu, jota rohkean ritarin palvelijat ja useat
-tanskalaiset ihmetellen kuuntelivat keskellä vihollisen leiriä, ja jota
-sitten melkein samoilla sanoilla toistettiin kansanlaulussa. Ritari
-Niilolle oli tärkeintä mahtavan vihollisensa kohtaamisessa tilaisuus
-julkisesti haastaa kreivi taisteluun, vapauttaakseen itsensä omissa
-ja aikalaistensa silmissä syytökseltä, että oli tahrannut kunniansa,
-sillä hän tahtoi rehellisenä, kristillisenä ritarina esiintyä omaa
-ja isänmaansa kuolinvihollista vastaan, tulematta aikalaisiltaan
-ja jälkimaailmalta leimatuksi salamurhaajaksi, vaikkakin aikomansa
-hyökkäyksen täytyisi tapahtua yllätyksenä. Ollakseen varma, että kaikki
-läsnäolijat ymmärtäisivät hänen tarkoituksensa, uudisti hän vielä
-kerran ennenkuin jätti vihollisen leirin kovalla äänellä tuon hänelle
-niin tärkeän haasteen, minkävuoksi kansanlaulussa myös lauletaan:
-
-    Pois ratsasti herra Nils Ebbesen,
-    ylös kättään ojentaen:
-    Geert-kreivi! Te kaiken muistatte,
-    mun jälleen palattuain.
-
-Että Niilo Ebbesen piti sanansa, sen tietävät kaikki tanskalaiset.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä ei tuo suuri päätös enää ollut salaisuus
-Brattingborgissa. Linnanherra oli tullut kotiin yöllä; hän oli
-antanut päivän sarastaessa koota kaikki aseenkantajat ja sotilaansa.
-Niiden lukumäärä oli ainoastaan kuusikymmentäkuusi, lukuunottamatta
-Sven Tröstiä, joka oli ainoa, jonka käytökseen ritari Niilo ei ollut
-tyytyväinen. Kun hän oli ilmaissut heille rohkean aikeensa vielä samana
-yönä yllättää kreivi Randersissa, keskellä hänen henkivartijoitaan ja
-ratsujoukkoaan, pyysi hän pientä joukkoa kestitsemään itseään parhaansa
-mukaan. "Kun ensi yö on ohitse, täytyy Tanskalle koittaa kirkas päivä",
-huudahti hän varmalla äänellä. "Päivä ei nouse, ennenkuin aurinko
-valaisee monia ruumiita, ja ehkä omiammekin; mutta tärkeä viesti
-leviää yli maan, vaikka emme itse saisikaan kuulla sitä. Se palvelija,
-joka tahtoo olla herrallensa uskollinen", jatkoi hän juhlallisesti ja
-tarttui raamattuun, "vannokoon korkeimman Jumalan ja sielunsa autuuden
-kautta, että hän ei tahdo paeta eikä väistyä."
-
-Koko sotilasjoukossa ei ollut ainoatakaan joka hetkeäkään olisi
-epäillyt seurata herraansa. He tekivät kaikki hänen pyytämänsä valan
-ja vannoivat seuraavansa häntä kuolemaan. Mutta kun tuli Sven Tröstin
-vuoro, peräytyi hän askeleen ja sanoi ylpeästi: "Minä tahdon matkalla
-ajatella, kuinka pitkälle minä haluan seurata teitä matkalla, herra
-eno. Minä en aio pettää teitä; mutta minä en vanno enää palvelevani
-ketään herraa maailmassa, olkoon hän sitten enkeli tai paholainen.
-Jollette te tahdo luottaa minuun ilman valaa, niin olkaa uskomatta,
-mutta minä en seuraa askeltakaan pitemmälle, kuin minua itseäni
-haluttaa."
-
-Ritari Niilo katsoi närkästyneenä ja ihmetellen sisarenpoikaansa.
-"Hyvä, sinulla on vapautesi!" hän sanoi hillityllä äänellä. "Seuraa
-minua niin kauan kuin haluat, tai jää kotiin!" Ritari tarttui kiivaasti
-hänen käsivarteensa ja vei hänet syrjään kummastuneiden ja suuttuneiden
-asepalvelijoiden luota, jotka kaikki pitivät häntä petturina.
-"Tahdotko sinä Stig Antinpojan ja hänen kauniin tyttärensä vuoksi
-pettää minut ja isänmaasi?" kuiskasi hän. "Vastaa minulle! Minä uskon
-sinua vielä. Jollen minä tuntisi Galtien verta sydämessäni, istuisit
-sinä Brattingborgin linnassa sillävälin, kun minä pelastan maan ja
-valtakunnan."
-
-"Sitä te katuisitte ehkä huomenna, herra eno", vastasi Sven Tröst.
-"Sillävälin, kun te pelastatte maata ja valtakuntaa, tahdon minä
-ajatella pientä kyyhkysen poikaa."
-
-Ritari Niilo katseli häntä silmät suurina ja pudisti päätään. "Sinä
-olet valinnut onnettoman hetken järkesi kadottamiseen", mutisi hän ja
-käänsi aseenkantajalle selkänsä, "Elkää välittäkö sisarenpojastani!"
-hän sanoi sotureilleen. "Hän on saanut hullutuksia päähänsä, mutta
-kyllä kai hän antaa niiden haihtua, ennenkuin saavumme Randersiin."
-Kun muutama tunti senjälkeen lähdettiin Brattingborgista, seurasi
-Sven Tröst jonkun matkan päässä valantehnyttä joukkoa, joka kaiutteli
-koko päivän iloisia lauluja, mutta vaikeni hämärän koittaessa, kun he
-lähestyivät Randersia, vakava herransa etummaisena.
-
-Oli jo keskiyö, kun saavuttiin lehtoon erään herraskartanon luona
-Hornbekin pitäjässä lähellä Randersia. Täällä antoi ritari Niilo
-väkensä kaikessa hiljaisuudessa astua ratsujensa selästä ja sitoa
-hevosensa puihin. Senjälkeen kävelivät he hiljaa jalkaisin peltojen
-välitse Randersin länsipuolitse Noran sillan yli, joka sijaitsee
-neljännespeninkulman päässä Randelborgin vanhasta sillasta. Kreivi
-oli miehittänyt tämän linnan ratsujoukollaan, ja jokainen sola näytti
-luoksepääsemättömältä. Kuitenkin oli ritari varma asiastaan. Hänen
-uskolliset valantehneet miehensä seurasivat häntä sokeasti luottaen
-hänen viisauteensa ja onneensa. Kenenkään ei nyt ollut lupa puhua
-ääneen; mutta he kuiskailivat keskenään. He luulivat, että ellei
-heidän herrallaan ollut ystäviä ja auttajia linnassa, oli pyhä Knuut
-varmaankin antanut hänelle tämän rohkean teon ajatuksen, sillä he
-tiesivät hänen aina kantavan rinnallaan Tanskan suojeluspyhimyksen
-kuvaa. Heidän keskuuteensa oli myöskin levinnyt huhu, että hän oli
-liitossa korkeampien voimien kanssa, ja he pitivät sentähden aivan
-kohtuullisena, että pyhä Knuut tahtoisi auttaa heidän yritystään.
-
-Saavuttuaan sillan luo kääntyi ritari Niilo sotilaidensa puoleen ja
-puhutteli heitä. He olivat siellä kaikki kuusikymmentäkuusi ynnä Sven
-Tröst, joka seisoi lähinnä siltaa. Jokainen sotilas oli varustettu
-miekalla ja keihäällä. Neljä heistä oli käskystä tuonut mukanaan suuret
-hälyytysrummut, joiden käyttö näin salaisessa hyökkäyksessä näytti
-heistä käsittämättömältä.
-
-"Se asemies, joka ei enää tahdo seurata enempää, voi nyt ottaa eronsa",
-sanoi ritari Niilo tiukasti katsoen sisarenpoikaansa, ja Sven Tröst,
-jota hän vielä tuskin saattoi epäillä, astui nyt hänen hämmästyksekseen
-esiin todella vastaanottaakseen tarjouksen. "Tänne saakka tahdoin
-minä seurata teitä, mutta en myöskään askeltakaan edemmäksi", sanoi
-aseenkantaja päättävästi. "Urotyöstänne, jota te ette tahtonut uskoa
-sisarenpojallenne ennemmin kuin halvimmalle asemiehellenne, en minä nyt
-myöskään tahdo jakaa kunniaa teidän ja teidän sokeiden apulaistenne
-kanssa. Yksi käsi enemmän tai vähemmän ei kai merkitse mitään Tanskan
-pelastukseksi", lisäsi hän, "jos tämä yöllinen matka muuten saattaa
-tuottaa pelastuksen tai on tanskalaiselle ritaristolle kunniaksi".
-
-Hämmästyneen ritari Niilon silmät olivat tunkeutua ulos hänen päästään,
-kun hän kuuli nämät sanat omalta sisarenpojaltaan. Miekka lensi hänen
-tupestaan, ja hän oli vähällä halkaista nuoren miehen otsan. Mutta
-silloin huomasi hän Sven Tröstin kasvoilla ilmeen, joka teki hänet
-aseettomaksi. "Pakene, kurja!" hän huudahti. "Kätke kaikelta maailmalta
-ne kasvot, jotka kierosti muistuttavat Ebbe Galtia ja minun ylpeätä
-sisartani! Elä koskaan enää tule silmieni eteen. Minä tahdon tänä yönä
-pestä omalla verelläni sen häpeätahran, jolla sinä olet merkinnyt
-Galtien rohkean suvun. Onko minun työni tänä yönä ritariston ja Tanskan
-kunnian arvoinen, sitä et sinä ole tuomitseva, vaan vuosisatojen
-tanskalaiset miehet. Seuratkaa minua nyt, minun uskolliseni. Antaa
-petturin pitää kehno elämänsä hävetäkseen."
-
-Näin sanoen ja luoden suuttuneen katseen sisarenpoikaansa, Ebbesen
-meni sillan yli ja kaikki seurasivat mukana, paitsi Sven Tröst,
-joka kädet ristissä jäi jälelle. Mutta tuskin olivat he kadonneet,
-ennenkuin hän otti viittansa alta kirveen, sorkkaraudan ja hohtimet,
-jonka jälkeen hän heti alkoi vääntää irti sillan lankkuja ja irroittaa
-nauloja. Tämä oli vaivaloista työtä. Hiki nousi hänen otsalleen ja
-nahka irtautui hänen käsistään, mutta hän työskenteli keskeytymättä,
-kunnes viimeinenkin lankku oli irroitettu. Senjälkeen hän lepäsi
-hetkisen ja tutki vielä kerran kaikki lankut; ja kun hän nyt huomasi ne
-irtonaisiksi, niin että; ne silmänräpäyksessä saattoi työntää syrjään,
-nyökkäsi hän tyytyväisenä ja katsahti tarkkaavaisesti linnaan ja
-kaupunkiin. Kaikki oli vielä hiljaista. Sitten hän tarttui prinssi Oton
-kultaiseen miekkaan ja kiiruhti salaman nopeudella linnaa kohti, samaa
-tietä, jota myöten enonsa oli johtanut pientä valantehnyttä joukkoa.
-Kun hän oli saapunut parinsadan askeleen päähän linnasta ja lähestyi
-kaupungin läntistä porttia, kuuli hän hämmästyksekseen hätäkellon
-soivan linnan tornissa ja rumpujen pärisevän joka taholla. Huutoja
-ja aseiden kalinaa kuului nyt joka haaralta, ja korkea tulipatsas
-näytti kohoavan Randersborgin parvekerakennuksesta. Asemelske tuli yhä
-lähemmäksi ja Sven Tröst pysähtyi hetkeksi, ja vetäytyi sitten sillan
-luo. Ollessaan noin sadan askeleen päässä sillasta hän näki enonsa
-pienen sotilasjoukkonsa kanssa peräytyvän taistellen, yhä kasvavan
-vihollisjoukon seuraamana, joka suurimman epäjärjestyksen ja sekasorron
-vallitessa liikehti edes takaisin. Vihollinen ajoi takaa ainoastaan
-hitaasti, peläten suuremman sotajoukon voivan olla väijyksissä, ja että
-tuo pieni joukko sotilaita ainoastaan aikoi vietellä heitä ansaan.
-Kuitenkin kehittyi tappelu joka hetki kiivaammaksi ja Niilo Ebbesenin
-tila yhä vaarallisemmaksi. Hän ei kuitenkaan menettänyt rohkeuttaan,
-vaan kaatoi omalla kädellään ritari Ove Halsin. "Se olin minä", huusi
-hän kaikuvalla äänellä. "Niilo Ebbesen Norrerista, joka tappoi ylpeän
-kreivi Gerhardin." Hän pysähtyi uudelleen kaatuvan ritarin viereen,
-kun uusi joukko vihollisia hyökkäsi häntä kohti. "Kuulkaa", huusi hän,
-"nyt soivat Randersin kellot tyrannin sielulle, kuten aikoja sitten on
-ennustettu. Niilo Ebbesen antoi soittaa hätäkelloja -- koko maailma on
-tietävä, että minä olen pitänyt sanani ja teistä kaikista huolimatta
-kostanut Tanskan vapauden puolesta."
-
-"Takaisin, rohkea eno", huusi nyt Sven Tröst, joka paljastettu miekka
-kädessään kiiruhti maanmiestensä ohi. "Sillan yli ja te olette
-pelastetut. Saattepa nähdä, että minä olin teille uskollinen --.
-Peräytykää!"
-
-Ebbesenin hämmästys oli suuri, mutta hän seurasi kuitenkin
-sisarenpoikansa viittausta. Hän kaatoi taas huomattavan vihollisten
-ritarin ja vetäytyi mukanaan suurin osa väkeään sillan yli. Musta Sven
-tuli viimeiseksi ja murtautui vihollisjoukkojen läpi kuten villieläin
-levittäen kauhua taikauskoiseen joukkoon, jotka luulivat häntä
-irtipäässeeksi paholaiseksi. Hän heitti keihään kärjellään vihollisten
-joukkoon verisen, papinkalottiin puetun pään, ja pysähtyi Sven Tröstin
-viereen juuri kun tämä työnsi miekkansa vihollisten päällikön läpi,
-joka oli kreivin kamariherra Hans Wittinghof ja jonka Sven Tröst
-tunsi vasta hänen maatessa verissään. "Sillalle Volle!" huusi hän
-nyt vihollisen ylivoimaisten joukkojen rynnätessä siltaa valtaamaan.
-"Auta minua heittämään alas lankkuja, ne ovat irtonaisia!" Parilla
-hyppäyksellä olivat he sillalla. Silmänräpäyksessä olivat lankut
-heitetyt virtaan ja Niilo Ebbesen rohkean joukkonsa kanssa pelastettu.
-
-Petetyt viholliset päästivät raivon huudon, kun he kolmen tuhannen
-miehen vahvuisina, äkkiä huomasivat olevansa estetyt ajamasta
-takaa vähäpätöistä soturijoukkoa, jonka he ylivoimallaan olisivat
-täydellisesti tuhonneet. Niilo Ebbesen ja hänen uskolliset palvelijansa
-saapuivat pian lehtoon ja nousivat ratsujensa selkään. Ennenkuin
-aurinko valaisi Randersin kaupunkia ja palavaa linnaa, jossa kreivi
-Geert makasi lyötynä, pysähtyi Ebbesen kukkulalle ja katseli taakseen
-vihollisen neuvottomia liikkeitä. Täällä odottivat heitä musta ampuja
-ja Sven Tröst, jotka Brattingborgin palvelijat nyt ottivat vastaan
-kaikuvilla hurraa-huudoilla.
-
-Kun ritari Niilo nyt näki jälleen sisarenpoikansa, hyppäsi hän
-hevosensa selästä ja sulki hänet voimakkaaseen syliinsä. "Minä olen
-tehnyt sinulle suurta vääryyttä, huimapää", sanoi hän liikutettuna.
-"Mutta kautta korkeimman Jumalan, minä tahdon tällä hetkellä sovittaa
-sen jälleen. Sitä minä en tiedä, mikä minun palkakseni on tuleva
-Tanskassa; mutta sinä olet varmasti ansainnut ritarilyönnin Niilo
-Ebbesenin kädestä ja aivan tässä paikassa. Ilman sinua me emme olisi
-nähneet sen auringon nousevan, joka Jumalan avulla ennustaa Tanskan
-vapautusta."
-
-Nyt nousi aurinko Randersin vuonon takaa heittäen säteitään kaupungin
-ja linnasta kohoavan savupatsaan yli. Sven Tröst oli hypännyt hevosensa
-selästä heittäytyäkseen rakkaan enonsa syliin. Hän polvistui nyt
-kukkulalle, komea näköala silmiensä edessä, ja vastaanotti äärettömän
-iloisena ritarilyönnin kädestä, jota hän aina oli kunnioittanut
-kaikkein enemmän.
-
-"Teidän on kunnia lähinnä Jumalaa ja pyhää Knuutia, Niilo eno", sanoi
-vasta ritariksi lyöty nousten ylös. "Antakaa anteeksi minulle rohkeat
-sanani viime yönä. Nyt minä näen, että se on suurin uroteko, minkä
-kukaan tanskalainen mies on tehnyt, mutta minä tulin silloin vasta
-vakuutetuksi siitä, kun minä kuulin hälyytysrummun ja tiesin, että
-te annoitte rummuttaa rehellisen sotatavan mukaan. Sanokaa minulle
-ainoastaan", lisäsi hän käheällä äänellä ja heittäytyi uudelleen
-satulaan, "kaatuiko kreivi Geert miekka kädessä? Annoitteko te hänelle
-aikaa ritarilliseen puolustautumiseen."
-
-"Ei, hän kaatui kuten rikoksentekijä mestauspaikalla", vastasi ritari
-Niilo kolkosti. "Mutta siitä minä vastaan viimeisellä tuomiolla. Se,
-joka on myynyt Tanskan valtakunnan ja uhannut kaikkia tanskalaisia
-ritareita hirsipuulla, ei ansainnut parempaa kuolemaa."
-
-Sven Tröstillä näytti hetken aikaa olevan aivan paha olla. "Kyllä minä
-olisin toivonut kernaimmin sen tapahtuneen toisin, rakas eno", hän
-sanoi matalalla äänellä, "mutta te ymmärrätte kyllä paremmin sellaiset
-asiat. Te olette toimittanut Jumalan tuomion kansamme ja Herramme
-nimessä, kuoli tyranni miten tahansa. Tanska on siitä velkaa teille
-kunniankruunun --"
-
-"Eteenpäin!" keskeytti hänet Ebbesen katsoen taaksensa raunioiksi
-suistuvaan Randelsborgiin, mistä joukko vihollisia hurjasti kostoa
-huutaen kantoi kreivin ruumista. "Ainoastaan ensimäinen taistelu on
-suoritettu; mutta sen täytyy herättää koko kansa. Ennenkuin vihollinen
-on ajettu maasta, ei kukaan Tanskassa saa ajatella voiton seppelettä."
-
-Senjälkeen lähdettiin kovaa ravia paluumatkalle Brattingborgiin.
-Kaikkialla, minne huhu kreivin kuolemasta oli ennättänyt, vallitsi ilo
-ja hämmästys, ja mistä ritari Ebbesen kulki ohitse, siellä ei köyhä
-talonpoika tiennyt, mitenkä olisi ritarille kunnioitustaan osoittanut.
-Ennenkuin he saapuivat Brattingborgiin, tuli ritari Niilolle ja hänen
-palvelijoilleen nälkä, ja juuri tällä matkalla poiketessaan köyhän
-vaimon luo, hän sai vastaanottaa liikuttavan todistuksen rahvaan ilosta
-ja kiitollisuudesta, josta niin kauniisti ja yksinkertaisesti lauletaan
-kansanlaulussa:
-
-    Kaks kaakkua eukolla oli vain,
-    sai toisen ritari Nils Ebbesen,
-    hän, joka kreivin kaljupään
-    löi tasaksi tantereen.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Paluumatkalla Brattingborgiin oli Musta Sven aivan hilpeällä tuulella.
-"Näittekö te nyt, minun ihka uusi herra ritarini", sanoi hän Sven
-Tröstille, "että minä en ollutkaan mikään tyhmä koira, joka annoin
-raastaa itseni Randelsborgiin hirtettäväksi, kun metsä muuttuu
-vihreäksi. Vielä se ei ole vihreä, mutta kaljupää kreivi ynnä Ove
-Hals makaavat nenä pystyssä. Ja musta kappalainen, hänet minä otin
-omalletunnolleni, vaikkei hänellä ollutkaan aseita ja puolustajia.
-Minun täytyi teurastaa hänet kuten nautaeläimen; se raukka ei ollut
-paremman kuoleman arvoinen. Siitä teosta ei minulle kyllä anneta
-ritarilyöntiä. Paljon paremmin me emme kohdelleet kreivi Kaljupäätä,
-mutta sanokaa sitä ritarilliseksi tai lahtarilliseksi, niin hän
-sai kuitenkin isoäitini ennustaman lopun, eikä sitä vastaan, joka
-luetaan kohtalojen kirjassa, koko maailman ritaristolla ole sanaakaan
-sanottavaa."
-
-Sven Tröst soimasi hänen hurjuuttaan ja julmuuttaan jolla hän oli
-kostanut vihamiehilleen, mutta enemmän itsensä ja isoäitinsä, kuin
-isänmaan vapauden ja pelastuksen vuoksi.
-
-"Teidän pitäisi vaieta eikä puhua niin suurisuisesti, nuori herra",
-Musta Sven vastasi. "Ettekö te itse iskenyt Hans Wittinghofia otsaan,
-ja olitte senvuoksi vähällä unohtaa sillan? Tuskinpa te teitte
-sitä Herramme tai isänmaamme takia, vaan kauniin Agnetan tähden
-Björnholmasta."
-
-"Minä voin korkeimman Jumalan nimessä vakuuttaa, että minä en tuntenut
-häntä ennenkuin hän oli kaatunut", sanoi Sven Tröst innokkaasti. "Mutta
-vielä vähemmin minä olisin säästänyt häntä, jos olisin tuntenut hänet.
-Silloin olisi kyllä voinut tapahtua, että minä olisin unohtanut sillan
-ja teidät kaikki sanoakseni viimeisen sanani Hans Wittinghofille --"
-
-"Hoho, katsokaas vain!" Musta Sven keskeytti hänet nauraen, "siinä
-kohdassa kyllä olemme kaikki toistemme kaltaisia. Luuletteko te, että
-viisas enonne olisi pannut henkeänsä alttiiksi niin toivottomaan
-yritykseen, jollei kalju kreivi olisi tuominnut Stig Antinpojan asiaa
-oikeaksi Viborgin käräjillä. Silloin hän päätti kreivin kuoleman, sen
-minä näin hänen silmänvalkuaisistaan. Antakaa te sille vain niin kaunis
-väri kuin haluatte, niin se oli kuitenkin itse asiassa tarkoitus."
-
-"Ei, kautta elävän Jumalan, ei, sinä teet hänelle vääryyttä", Sven
-Tröst huudahti vilkkaasti. "Sinähän olet itse kertonut minulle, että
-hän tuli suuttumuksesta kipeäksi ajatellessaan, että luultaisiin
-hänellä olevan näin alhaisia vaikutteita."
-
-"Viis alhaisuudesta. Sen synnin tahdon minä syödä särpimen kanssa. Minä
-näin kyllä, miten iloiseksi hän tuli, kun minä viime yönä tulin hänen
-luokseen Brattingborgiin ja lupasin auttaa häntä varmasti kostamaan
-kreiville."
-
-Sven Tröstin vastaväitteet eivät auttaneet. Musta Sven piti kiinni
-mielipiteestään eikä tahtonut uskoa kellään ihmisellä olevan enemmän
-jalomielisyyttä ja itsensä kieltäytymistä kuin hänellä itsellään.
-Ritari Niilo ei itse kuullut näitä eri mielipiteitä Niilo Ebbesenin
-urotyön totisista vaikuttimista. Hän ratsasti vaiteliaana ja vakavana
-ratsujoukkonsa etunenässä ajatellen mitä vastaisuudessa voisi tehdä
-isänmaan pelastamiseksi. Kun he olivat saapuneet Brattingborgiin piti
-hän hyvää huolta linnan vartioimisesta ja sulkeutui vaimonsa kanssa
-salakammioon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Illalla pidettiin hauskaa Brattingborgin linnantuvassa. Musta Sven
-istui juomapöydän päässä ja johti puhetta. Sven Tröst oli myös läsnä
-kuullakseen miten kaikki oli tapahtunut. Siitä, mitä Musta Sven
-itse oli nähnyt ja mihin hän oli ollut osallisena Randelsborgin
-yllätyksessä, tuli nyt täällä juomapöydän ääressä alku kansanlauluun,
-joka sitten muitten silminnäkijäin lisäämänä ja muuttelemana, kaikui
-yli maan.
-
-Itsestään hän kertoi myös, mitä kansanlaulu ei myöskään unohtanut
-kertoessaan Ebbesenin keskustelusta Geertin kanssa, joka hädässään
-tahtoi säästää henkensä ja antautua vangiksi:
-
-    Ja tummapintainen Musta Sven
-    huus silloin kiivastuin:
-    puhe pitkä pois, nyt miekat vain
-    saa puhua purevin suin.
-
-"Te teitte meille kuitenkin parhaan palveluksen, nuori herra ritari",
-sanoi Musta Sven lopuksi kääntyen Sven Tröstin puoleen, joka seisoi
-hämmästyksen ja kauhun valtaamana, raa'an miehen kertoessa kreivin
-kuolemasta ja suoranaisesta mestauksesta sängynlaidalla. "Jollette te
-olisi ollut meitä kaikkia viekkaampi, niin ei kukaan meistä istuisi nyt
-täällä."
-
-"Minä sepitin eilen pilkkalaulun teistä, nuori herra", sanoi eräs
-Niilo Ebbesenin sotamiehistä, "ja sitä kuiskailimme salassa matkalla
-Randersiin, kun te ratsastitte meidän perässämme. Sanat, jotka
-isäntämme oli lausunut meille, tuntuivat meistä laulamisen arvoisilta,
-nähkääs, ja sitten sopi mainiosti, että te samalla saisitte pienen
-piikin, koska me kaikki luulimme teitä roistoksi, nuori herra. Jumala
-antakoon meille sen synnin anteeksi. Nyt minä kadun sitä."
-
-"Laulakaa pilkkalaulunne minulle", Sven Tröst sanoi. "Minä olen saanut
-tänään tarpeeksi kunniaa osakseni, voidakseni hyvin kuulla, mitä te
-minusta ajattelitte."
-
-"No, koska te ette suutu, nuori herra ritari, niin johtui se siitä
-katsokaas mitä me olimme nähneet ja kuulleet:
-
-    "Vast' aamun koitto tietoja
-    se uusia meille tuo:
-    kukin, ken on mies ja uskollinen,
-    hän jääköön herransa luo!
-
-    Niin yhtenä miesnä me nousten taas
-    valan vannoimme vakaina,
-    paits' siskonpoika Nils-herran,
-    hän pois halusi paeta."
-
-"Hitto vieköön! Eihän se ollut minun tarkoitukseni, te narrit!" Sven
-Tröst huudahti suuttuneena. "Teidän ei koskaan pitäisi laulaa lauluja
-urotöistä, eikä varsinkaan silloin kun ne ovat puoleksi suoritettu.
-Minun mielestäni siinä letkauksessa ei ollut paljoakaan järkeä."
-
-"Saatoin kyllä uskoa, että te suuttuisitte, rakas herra", sanoi
-hyväsydäminen asemies. "Senhän piti olla vain silkkaa totta; mutta
-Jumalan kiitos, että siitä tuli valetta. Minä lyön nyt sangen
-mielelläni suulleni ja nielasen tyhmät sanani, olkoonpa ne sitten
-raakoja tai keitettyjä."
-
-"Antakaa te laulun olla sellaisena, joksi olette sen tehnyt, mutta
-kuulkaa mitä minä olen sepittänyt tänään", Musta Sven sanoi. "Se on
-paras laulu, jonka minä koskaan olen tehnyt, ja kaikki Tanskan tytöt
-tulevat laulamaan sitä jälkeeni. Pitäkää varanne miehet, niin te voitte
-oppia sen myös ja täyttäkää ruukut! Eläköön Randersin sillan ritari!"
-
-Pian kaikui linnantuvassa hurraa huudot Sven Tröstille, eikä väsytty
-toistamaan mitä Musta Sven lauloi hänen kunniakseen:
-
-    Nils-herra Randersin sillan luo
-    tuli taistelun tuoksinahan.
-    Hän pienen Sven Tröstin sieltä löys,
-    eron saaneen palvelijan.
-
-    Yli Randersin sillan Nils-herra käy
-    väki Holsteinin vainoo häntä
-    Nils-herran kanssa on pieni Sven Tröst,
-    tien noilta hän pystyyn kääntää.
-
-    Hän kiitoksen saakoon, kun uskollinen
-    niin oli hän enolleen:
-    repi sillan vainoojan eestä,
-    sen jokeen heittäen hajalleen.
-
-"Antakaa minun kiittämiseni pysyä kohtuuden rajoissa, hyvä väki",
-Sven Tröst sanoi hieman hämillään. "Se minkä minä pelastin tänään oli
-ainoastaan muurahaispesä siihen verrattuna, mitä etkä te ja eno Niilo
-olette pelastaneet, niin totta kuin paraskin Tanskan ritari ja, hänen
-palvelijansa ovat vain pieni osa kansasta ja valtakunnasta -- Haa,
-lopuksi välittää jokainen tanskalainen enemmän omasta kuin kaiken
-pelastuksesta, ja siinä onkin maan turmio ja onnettomuus", hän lisäsi
-kiivaasti, kun puolijuopuneet sotilaat jatkoivat hänen hurraamistaan
-ja uudestaan lauloivat laulun sillasta. "Jos te pidätte enempää melua
-mitättömästä sillasta, toivoisin minä, että te ette koskaan olisi
-elävänä tulleet sen yli. Täällä on muuta ajateltavaa kuin oma ja
-ystävienne nahka."
-
-Näin sanoen hän poistui linnantuvasta, jonka jälkeen liioiteltu ilo
-hänen urotyönsä johdosta loppui.
-
-Sven Tröst oli jättänyt kuuman linnantuvan oudossa mielentilassa ja
-tähtikirkkaana yönä mennyt parvekkeelle. Oli ilta "Judica" sunnuntain
-jälkeen, 1 päivä maaliskuuta, joka kreivi Geertin kuolinpäivänä on
-tullut niin huomattavaksi Tanskan aikakauskirjoissa. Ei yksikään
-Brattingborgin sotamiehistä ollut koko päivänä ajatellut Avea tai
-messua, eivätkä kreivin surmaajat olleet vielä pesseet verta aseistaan
-ja vaatteistaan. Niilo Ebbesenin hämmästyttävä teko ja mahtavan kreivi
-Geerhardin kuolema olivat tehneet syvän vaikutuksen nuoren ritarin
-mieleen; mutta hän oli saanut sellaisen käsityksen tyrannintaposta,
-joka kesken hänen ylpeää iloaan saattoi hänet murheelliseksi. Kuinka
-tärkeä tämä teko olikaan Tanskan vapaudelle ja onnelle, ei se nyt
-kuitenkaan tuntunut hänestä, Mustan Svenin raa'an ja kostonhimoisen
-kertomuksen jälkeen, niin jalolta eikä niin ritarilliselta kuin hänen
-vanhan enonsa ylevämielisyyden ihailu vaati. Mahtavan Geertin kuoleman
-kuva, kuten alhaisen rikoksellisen mestaus, oli hänelle vastenmielinen.
-Se viha, jota hän ennen oli kantanut Tanskan sortajaa kohtaan,
-näytti melkein kadonneen ja jättäneen muiston kaatuneen vihollisen
-kuuluisuudesta sankarina ja sotaherrana. "Nyt on siis maailmassa yksi
-huomattava mies vähemmän", sanoi hän itsekseen. "Mutta onko Tanska
-silti pelastettu?" Hän kohotti katseensa tuikkivia tähtiä kohti. "Miksi
-minä en ymmärrä, mitä tuonne ylös on kirjoitettu Jumalan sormella?"
-jatkoi hän. "Mitä on lopuksi tapahtuva? Kuinka käy suuren Geertin
-tappajalle. Hm, minun onneni pieni vihollinen on myöskin kaatunut",
-jatkoi hän melkein tyytymättömästi ja katkerasti. "Tyrannin kätyri ei
-nyt koskaan voi viettää häitään Agnetan kanssa. -- Mutta -- eihän hän
-tunne enää Sven Tröstiä, vaikka minä olenkin Randersin sillan ritari
-ja olen jokseenkin ansiotta saanut palkinnon viime yön sankarilta."
-Ritarinimi oli kunnia, jota Sven Tröst oli monena vuonna tavoitellut.
-Nyt, kun tämä onni oli saavutettu, tuntui se hänestä lapselliselta
-ja vähän ansaitulta. Liioiteltu suosionhuuto linnantuvassa kaikui
-hänen korvissaan melkein herjaukselta, koska hänellä oli pienin osa
-yöllisessä sankariretkessä.
-
-Nyt kuuli hän linnanherran salakamarista parvekesaliin johtavan oven
-avautuvan. Hän meni senvuoksi saliin, missä tapasi ritari Niilon, joka
-kynttilä kädessään aikoi mennä makuukamariinsa.
-
-"Aijotteko te nukkua tänä yönä, rakas eno?" Sven Tröst kysyi katsoen
-ihmetellen Ebbesenin tyyntä ja toivorikasta ilmettä, jossa kuitenkin
-huomasi jälkeä voimakkaasta, mutta nyt jo lakanneesta kiihtymyksestä.
-
-"Miksi ei, sisarenpoika?" vastasi ritari Niilo pysähtyen. "Minä aion
-nyt nukkua tyynesti ensi kertaa kuuteen vuoteen. Tästä päivästä alkaen
-koittaa uusi päivä Tanskalle. Mutta sitä varten tarvitaan yhtä paljon
-lepoa kuin toimintaa." Hän asetti kynttilän pöydälle ja istuutui
-suureen nojatuoliin. "Onko sinulla vielä epäilyksiä tekoni johdosta
-Sven Tröst?" hän lisäsi. "Minä luulin kuitenkin, että sinä olisit
-saanut paremmat ajatukset minusta ja retkestäni kuullessasi rummun ja
-hälyytyskellon äänen Randersissa."
-
-"Eno Niilo, te olette antanut minulle ritarilyönnin tänään", Sven
-Tröst sanoi tarttuen hänen käteensä. "Lahjoittakaa minulle nyt myös se
-kunnioitus ja luottamus, jonka te tähän asti olette minulta evännyt.
-Sanokaa minulle vain yksi asia, ja minä tahdon olla teidän ritarinne ja
-uskollinen seuralaisenne kuolinhetkeeni saakka. Tuhositteko te ylpeän
-kreivi Geertin vain Tanskanmaan vapauden puolesta?"
-
-"Sitä tahdon toivoa poikaseni", Ebbesen vastasi ja pyyhkäisi
-kädellään korkeata otsaansa. "Jos minä olisin epäillyt sitä viime
-yönä, niin eläisi vielä suurin tyranni maailmassa. Mutta kuka tuntee
-sielunsa salaisimmat ajatukset? Kuka voi nähdä jokaisen hiukkasen
-ajatussyvyyksien kuilun pohjalta? Kuka uskaltaa sanoa parhaasta
-teostaan, että se oli puhdas Jumalan silmissä?"
-
-"Jumala siunatkoon teitä, jalo eno", huudahti Sven Tröst kiihkeästi ja
-painoi hänen kätensä huulilleen. "Minä olen kunnioittava teitä niin
-kauan kuin minä elän, enkä koskaan ole kysyvä teidän ajatuksianne.
-Sillä nyt minä tiedän, että ne ovat niin puhtaat kuin kukaan enkeli
-voi vaatia syntiseltä ihmiseltä. Mutta sanokaa minulle myöskin nyt,
-mihin te nyt tästä hetkestä lähtien aijotte ryhtyä isänmaan ja itsenne
-pelastamiseksi."
-
-"Ensin vihollinen pois maasta ja lainmukainen kuningas Tanskan
-valtaistuimelle!" sanoi Niilo Ebbesen avomielisesti ja nousi ylös.
-"Sitten voimme me ehkä ajatella rauhaa maan vapauttajille ja ystäville
-hädässä. Nyt täytyy kaikkien rohkeiden miesten pysyä yhdessä, ja koko
-kansan auttaa meitä innolla ja rohkeudella. Huhu kreivin kuolemasta
-on lentävä edellämme kuin kauhistuksen viesti, ja kuolleen tyrannin
-sotajoukko on hajoava kuin mehiläisparvi ilman kuningatarta."
-
-"Hyvä, rakas eno. Mutta kuka johtaa sitten kansaa ja valtakuntaa? Onko
-joku ajatellut kuningasvaalia?"
-
-"Minä tahdon uskoa sinulle jotakin, joka vielä on salaisuus. Piispa
-Sven on matkustanut Brandenburgiin mukanaan valitsemiskirje junkkari
-Valdemarille. Maan huomattavimmat miehet ovat allekirjoittaneet sen;
-minun nimeni on ensimäisenä sen alla. Mutta ritari Buggella ja hänen
-ystävillään on muita aikomuksia."
-
-"Ja Otto -- jalo prinssi Otto -- täytyykö hänen sitten istua
-unohdettuna ja syrjäytettynä vankilassaan", huudahti Sven Tröst
-tuskallisen innokkaasti. "Kuinka te saatoitte auttaa sellaista vaalia,
-eno?"
-
-"Se on surettanut minua yhtä syvästi kuin sinuakin, mutta se on
-ehdottomasti -- ainoa mahdollisuus. Prinssi Oton vankeus on tehnyt
-hänen vaalinsa mahdottomaksi, ja vaikka me voisimmekin vapauttaa
-hänet asevoimalla, niin hän on jo kadottanut kansan luottamuksen.
-Veljellä on enimmät äänet puolellaan; hänessä on meidän toivomme. Oton
-täytyy luopua vaatimuksistaan ja koko maan tavoin odottaa vapauttaan
-veljeltään. Se ei ole syrjäyttämistä. Kansan tahto on tässä laki.
-Tanska on toistaiseksi vielä vapaa vaalivaltakunta."
-
-Sven Tröst seisoi syvästi murheellisena nämä sanat kuullessaan, ja
-hän katseli haikeasti prinssi Oton kultaista miekkaa, jota hän piti
-kädessään. "Siis oli sekin ainoastaan kaunis pettävä uni, niinkuin
-kaikki muukin kaunis ja ihana", hän sanoi syvästi huoahtaen. "Minä
-näin hänet suuren Absalonin haudalla sinä iltana, kun hänen isänsä
-haudattiin Soröhön. Minä olin kuitenkin sinä hetkenä täysin vakuutettu
-siitä, että hän oli kerran tuova uudelleen onnen ja siunauksen
-Tanskaan."
-
-"Kuusi vuotta sitten hän oli minun ja koko Tanskanmaan toivo", Ebbesen
-vastasi surullisena, "mutta Tapnummen verilöyly on sammuttanut sen
-toivon. Hän tuo onnettomuutta mukanaan ja valtiomieshän hän ei ole:
-mutta sitä pitäisi veljen olla. Hänen valtioviisaudestaan koituu kai
-minun onnettomuuteni", Ebbesen lisäsi ottaen kynttilän pöydältä.
-"Mutta -- me emme nyt tahdo ajatella muuta kuin Tanskan onnea. Jumalan
-nimessä, antaa Valdemarin neuvotella piispan ja ruhtinaiden kanssa,
-kuten hän tahtoo ja on pakoitettu. Minä olen raivannut hänelle tien
-valtaistuimelle, vaikka se kulkisikin Brattingborgin raunioiden yli, ja
-mikä on vieläkin pahempi: minun täytyy toivottaa hänelle onnea matkalle
-vanhan Tanskan takia."
-
-Ritari Niilo puristi sisarenpoikansa kättä ja meni varmoin tyynin
-askelin makuuhuoneeseensa.
-
-Sven Tröst katsoi kauan enonsa jälkeen ja kyyneleet nousivat hänen
-silmiinsä. "Hän ja Otto", sanoi hän, "kaksi ylevintä sielua, jotka
-minä olen tuntenut tanskalaisten miesten joukossa -- täytyykö heidän
-molempien kärsiä kylmän valtioviisauden takia. -- Ja hän, tuo
-ylimielinen nuori herra, joka uhkasi minua metsästyspiiskalla -- hän
-meidän kuninkaamme -- hänkö on se suuri valtiomies, jota on lähetetty
-hakemaan. Jumala auttakoon meitä, he ovat sokeita! Mitä tekee Tanska
-päällä ilman sydäntä. Ei hänellä ole edes rohkeutta, sen puolesta minä
-uskallan vaikka henkeni."
-
-Hän antoi suuttumuksensa purkautua ja puheli niin kovalla äänellä
-itsekseen, että kaikui salissa: "Haa, pyyhkikäämme kaikki leijonat ja
-sydämet Tanskan vaakunasta ja asettakaamme sijaan pieniä käärmeenpäitä.
-Silloin voi siitä tulla sen pakanavaakunan kaltainen, joka sai sielut
-ja sydämet kivettymään. Mutta elämää se ei koskaan saata antaa -- ei
-koskaan!"
-
-Kun Sven Tröst innoissaan huusi nämä sanat, seisoi Musta Sven hänen
-edessään pimeässä parvekesalissa. Hän ei ollut vielä pessyt likaisia
-kasvojaan, eikä kammannut suunnatonta partaansa, ja hänen vaatteensa
-olivat vielä veressä viime yön jälkeen.
-
-"Ai, ai, nuori herra ritari", huudahti hurja mies iloisesti naurahtaen.
-"Hutiloitteko te minun ja autuaan isoäitini ammattia tahtomalla
-esiintyä ennustajana? Antakaa sen olla. Sen asian minä ymmärrän
-paremmin. Niin totta kuin minä ennustin kaljun kreivin ja hänen
-kätyriensä varman kuoleman, niin totta minä voin luvata teille, että
-me saamme paremmat ajat maahan, kuinka teille ja enollenne käyneekin.
-Niin paljon minä voin lukea niistä tähdistä, jotka ovat korkeimmillaan
-näinä öinä, että aika on koittanut jonkun suuren alkamiseen, sillä
-nyt Gondulin ensimäisen henki [aurinko] vaeltaa Vaa'an ja Härän
-välillä. Niin paljo minä tiedän, että emme ole tänä vuorokautena turhia
-temmeltäneet, vaikka nyt onkin kaikkien narrien päivä."
-
-"Minä en paljoa maksa sinun ennustuksistasi, hullu Volle", sanoi Sven
-Tröst, joka oli melkein peräytynyt kauhean olennon edessä. "On helppo
-ennustaa niiden ihmisten kuolemaa, joita itse auttaa tappamaan. Mutta
-minkä näköinen sinä olet, mene pois ja pese veri itsestäsi eläkä näytä
-itseäsi, sinä olet kuin peto. Nythän sinä olet kostanut täydellisesti
-vanhan herrasi ja isoäitisi. Kuinka kauan sinä aiot käydä tässä
-jätkänä? Sinähän näytät aivan ilmi elävältä saatanalta."
-
-"Jos te pelkäätte verta ja muuta likaa, joka on tarttunut meihin tässä
-maailmassa, nuori herra ritari, niin kelpaatte te hitto vie yhtä vähän
-tulevaan aikaan kuin siihen, missä me nyt elämme. Niin puhtaaksi ja
-nuolluksi kuin te tahdotte jokaisen ritarin ja palvelijan, ja lisäksi
-sielua ja ruumista myöten, niin hienoksi ei onneksi kukaan saa itseään
-näinä rauhattomina aikoina. Jos minä voin teitä sillä huvittaa,
-voitte te nähdä minut pestynä huomenna, vaikka minä kuitenkin jään
-Mustaksi Sveniksi kuolemaani saakka. Tiedättekö te muuten uutisia
-Haldista? Vangittu neito, te tiedätte kyllä, meidän pikku Agnetamme
-Björnholmasta, on lentänyt pois villihanhien kanssa eilen."
-
-"Mitä! Paennutko -- Jumalani, minne?" Sven Tröst huudahti kiivaasti.
-
-"Niin minne, sen hän on unohtanut meille ilmoittaa. Mutta minä nuuskin
-kyllä hänet selville", jatkoi Volle hurjasti hymyillen. "Kun te nyt jo
-kaksi kertaa olette pelastanut minun henkeni, on se aivan kohtuullista,
-että minä tilaisuuden sattuessa autan teidät iloiseen elämään jälleen
--- ja millä minä saatan suututtaa Stig Antinpoikaa, sen minä teen
-oikein mielelläni."
-
-"Säästä palvelusintosi Volle", keskeytti nuori ritari hänet kääntyen
-häneen selin. "Anna hänen lentää minne hän haluaa, eläkä koskaan
-uskalla astua velhon kasvoinesi hänen silmiensä eteen."
-
-"No no, eipä hän niiden näkemisestä kuole, kun minä vien hänet sen
-ritarin syliin, jonka luona koko hänen mielensä on."
-
-"Mitä, oletko sinä hullu, Volle? -- Kuka ritari?"
-
-"Niin, hän kuuluu olevan mieltynyt johonkin, joka tuli hulluksi
-rakkaudesta häneen. Ehkäpä lintu onkin lentänyt Haldista, antaakseen
-vastaleivotun Randersin sillan ritarin vangita itsensä, ja tämähän on
-velkaa hänelle sulhasen sensijaan, jonka otti häneltä kuluneena yönä."
-
-"Mene tiehesi, Volle", vastasi Sven Tröst syvään huoahtaen. "Siltoja
-minä osaan repiä ja iskeä roistoja otsaan; mutta sitä lintua, josta
-sinä puhut, minä en koskaan pyydystä. Pikku Agneeta Björnholmasta
-oli uni; hänen sielussaan ei ole enää muistoa minusta, ja minulla on
-jäljellä vain kuva hänestä ilman elämää ja rakkautta."
-
-"Ah, tyhjää, rakkaudessa on aina vähän valetta, sen te hyvin tiedätte,
-ja hän pitää teistä pikemminkin liian paljon kuin liian vähän",
-mutisi Musta Sven. Mutta nuori ritari käänsi hänelle selkänsä ja meni
-toivonsäde levottomassa katseessaan makuuhuoneeseensa ritariparvelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana aamuna Sven Tröst seurasi enoansa Haldiin mukanaan suurin
-osa linnan miehistöä. Hän oli hajamielinen ja vastasi kaikkiin
-kysymyksiin väärin. Musta Sven oli nyt pessyt ja siistinyt itsensä; hän
-seurasi joukkoa leikkiä laskien ja iloisesti laulaen.
-
-"Mitä sinä mietit rakas uskollinen sisarenpoikani?" kysyi Niilo Ebbesen
-ystävällisellä äänellä laskien kätensä nuoren ritarin olkapäälle.
-"Tanskanmaan kohtaloako vai minun ja prinssi Oton tulevaisuuttako sinä
-niin syvämietteisesti mietit?"
-
-Sven Tröst punastui, mutta Musta Sven hymyili salassa ja kohautti
-olkapäitään.
-
-"Jumala suojelkoon Tanskaa ja teitä myös, rakkahin eno!" huudahti
-hämillään oleva haaveksija ja riuhtautui irti mielikuvista, jotka
-näyttivät pitävän häntä vallassaan. "Mutta vaikka minä en tänä hetkenä
-ajatellut isänmaan enkä teidän ja jalon prinssi Oton palvelemista,
-luulen minä ettei minulla ole parempaa asiaa maailmassa, jonka puolesta
-minä uhraisin elämäni ja ajatukseni. Senmukaan, mitä minä olen kuullut,
-olette te jo antanut jalat saksalaisten alle."
-
-Minne vain tultiin, siellä kulki huhu vihollisen peräytymisestä. Tieto
-kreivin kuolemasta oli hajoittanut koko hänen suuren, saksalaisista
-palkkajoukoista muodostetun, sotajoukkonsa. Haldissa vallitsi ilo
-ja riemu. Ritari Bugge ja hänen kolmesataa ratsumiestä odottivat
-linnanpihalla puettuna panssariin ja haarniskaan heti lähteäkseen
-ajamaan takaa pakenevaa vihollista. Niilo Ebbesen yhdisti nyt joukkonsa
-herra Buggen väkeen, ja tämä ynnä Haldin ritarit vastaanottivat hänet
-monilla kunnianosoituksilla.
-
-"Nyt ei voi kukaan sanoa teidän istuneen toimettomana, sillä aikaa kun
-me muut tappelimme, jalo ystävä ja naapuri!" huusi isoääninen ritari
-Bugge pudistaen hänen kättään. "Siitä yhdestä urotyöstä minä tahtoisin
-antaa kaikki voittoni ja puolet niistä, mitä minä vielä aion voittaa.
-Jos te tahdotte johtaa minun sotamiehiäni, niin minä astun syrjään. Te
-olette osoittanut olevanne maan viekkain ja samalla rohkein ritari."
-
-"Kiitos teidän edullisista ajatuksistanne minusta, ritari Bugge,
-vaikka minä mieluummin tahtoisin olla rehellinen kuin viekas",
-vastasi Ebbesen. "Olkaa te päällikkö, se sopii parhaiten, koska te
-itse kustannatte melkein kaiken väen. Suokaa minulle ainoastaan sana
-neuvotellessanne tämän retken johdosta. Minun mielestäni pitäisi meidän
-soittaa hälyytyskelloja koko maassa täältä Riibeen saakka, että kansa
-pääsisi jaloilleen, ja jokainen juutilainen, jolla on terve käsivarsi,
-voisi auttaa meitä ajamaan saksalaista portille."
-
-"Kuten tahdotte! Tällä kertaa täytyy Ebbesenin käskeä", vastasi
-herra Bugge. "Vaikka minä luotankin enemmän meihin ritareihin ja
-asekuntoiseen väkeemme kuin kaikkeen siihen roskaväkeen, jonka te
-annatte soittaa kokoon kirkonkelloilla." Ritari Buggen käskystä
-ratsasti heti joukko asemiehiä edeltäpäin käskemään kansaa Viborgin
-ja Slesvigin välillä maata puolustamaan. Ritari Bugge ja Niilo
-Ebbesen lähtivät itse samana hetkenä Haldista yhä kasvavan sotajoukon
-etunenässä. Kylästä kylään soivat kellot heidän edellään, ja kansa
-virtasi suurella riemulla yhtyäkseen pieneen valikoituun ratsujoukkoon,
-jonka etupäässä he näkivät maan vapauttajan. "Katsokaa, tuolla hän
-ratsastaa miehineen! Hän se tappoi kaljupää-kreivin", kuului suusta
-suuhun. Ebbesenin nimi tunnuksenaan seurasivat talonpojat joukkoa
-suurissa laumoissa, ratsastaen ja jalkaisin, varustettuina kirveillä
-ja viikatteilla. Ritari Bugge vaikeni, mutta rypisti otsaansa
-tälle puuhalle ja katsoi halveksivasti epäsäännöllistä ja huonosti
-varustettua kansanjoukkoa.
-
-Matkalla Riibeen yhtyi heihin huomattava ja hyvinvarustettu ratsujoukko
-paksu hengellinen herra etupäässään, maisteri Jaakko Split, vahva
-Jaakko mestari, joksi kansa häntä yleisesti kutsui. Hän istui korkean
-sotaorhin selässä, rintahaarniska mustan pappiskaapun päällä, ja
-sotaherran arvokkuus suurilla, lihavilla kasvoillaan. Vaikka hän oli
-korkeaa aatelissukua, ei hänessä ollut vähääkään sen ajan yläluokan
-ylpeyttä, vaan käyttäytyi hän koruttomasti ja suorasti kuin talonpoika.
-Häntä kunnioitettiin suuresti kuten piispa Sveniä oppinsa vuoksi, jonka
-hän maisterinarvonsa kanssa oli hankkinut ulkomaan yliopistoissa.
-Piispana suojeli hän voimalla ja mahtavuudella alaisiaan hengellisiä
-maallisten mahtavien vierailuja ja sortoa vastaan. Hän oli ollut
-Holsteinin kreivejä vastaan tehdyn liiton päämies, johon liittoon
-piispa Sven oli myös ottanut osaa kuningas Kristofferin aikana.
-Muutaman tuhannen miehen etupäässä hän oli etenkin Haderslevin
-taistelussa niittänyt paljon kunniaa. Kun ritari Bugge ja Niilo Ebbesen
-näkivät tämän miehen huomattavan ratsujoukon tulevan heidän avukseen,
-tervehtivät he häntä nöyrästi ja ystävällisesti. Piispan sivulla
-ratsasti neljä vahvaa sotilasta, jotka tarkkasivat jokaista hänen
-viittaustaan; ne olivat hänen ystäviään ja sukulaisiaan, jotka aina
-seurasivat häntä asemiehinä, ja joista eräs pituudesta ja voimassa oli
-hyvin hänen näköisensä, ja se olikin hänen voimakas veljensä Hans Split.
-
-"Kiitos ja kunnia Randersin urotyöstä, rohkea ritari Niilo
-Brattingborgilainen", sanoi piispa ja ojensi Niilo Ebbesenille kätensä.
-"Te olette antanut kelpo tuomiopäivälyönnin Tanskanmaan ja Meidän
-Herramme nimessä, vaikka minä en uskallakaan sanoa, että se oli aivan
-sen _Ethican_ mukainen, jota me kuuntelimme korkeakoulussa. Mutta
-se teko puolustaa itseänsä. Minkä kiitoksen te saanettekin siitä
-maan suurilta ja mahtavilta, niin ajattelen minä kuitenkin, että me
-hankimme teille anteeksi annon P. Knuutilta ja Meidän Herraltamme, joka
-parhaiten tunsi hätämme ja teidän ajatuksenne."
-
-"Se on myöskin minun toivoni, herra piispa", vastasi Ebbesen, "vaikka
-teidän hurskas virkaveljenne, piispa Sven ankarasti tuomitsi minun
-aikomustani ja uhkasi minua kovasti, jos minä toteuttaisin sen."
-
-"Siinä hän on käyttäytynyt hurskaana ja innokkaana Jumalan miehenä",
-vastasi piispa. "Niin minäkin olisin tehnyt, jos minä olisin ollut
-hänen sijassaan. Mutta nyt kun työ on tehty, on se toinen asia.
-Nyt minä sanon: Jumalalle siitä kiitos, minkä hän antoi tapahtua
-meidän pelastukseksemme. Ja nyt tahdon minä auttaa teitä vapaasti
-ja julkisesti keskellä valoisaa päivää sen puolesta, minkä te oman
-henkenne uhalla alotitte pilvisenä yönä. Kiitos myöskin teille ritari
-Bugge", jatkoi hän kääntyen Haldin ylpeän linnanherran puoleen, joka
-näytti odottaneen, että piispa olisi tervehtinyt ja puhutellut häntä
-ensimäiseksi. "Te olette ensimäiseksi haastanut tyrannin sotaan
-ja alkanut avonaisen taistelun. Jos se on tapahtunut hurskaassa
-ja jumalisessa tarkoituksessa, kansan ja kruunun nimessä, eikä
-vapaasyntyisen säätymme omapäisyydestä, kuten minä tahdon toivoa,
-niin ansaitsette te todella kaikkien uskollisten tanskalaisten
-kiitoksen. -- Täällä on jokseenkin puhdasta kaikkialla", jatkoi hän
-odottamatta ritarin vastausta. "Minä olen myöskin parhaani mukaan
-auttanut vihollista ovelle ja lähettänyt yhden ja toisen päätä pahkaa
-kiirastuleen. Mutta se on rehellinen asia, jota hyvästi saattaa
-puolustaa tänä laittomuuden ja kuninkaattomuuden aikana. Jos te aiotte
-kuten minä, niin lähdemme kaikki Veileen ja Koldingiin ja osoitamme
-viholliselle talvitien, missä hänet vain tapaamme."
-
-Suostuttiin piispan ehdotukseen ja ajettiin vihollista takaa hänen
-osoittamaansa suuntaan.
-
-Joukko Holsteinilaisia ratsumiehiä oli varustautunut kirkkomaalle
-päivämatkan päähän Koldingista, jottei heitä yöllä yllätettäisi,
-sillävälin kun he lepäsivät aukimurretussa kirkossa. Aamun sarastaessa
-huomattiin tämä varustus ja rynnättiin sitä vastaan. Ihmeekseen nähtiin
-muutamien tanskalaisten sotamiesten jättävän varustuksen ja tulevan
-juutilaisten maanmiestensä puolelle antautuakseen armoille. Mutta
-katkeruus näitä luopioita kohtaan oli melkein suurempi kuin vihollista
-itseänsä vastaan. "Maanmiehet pettureita", huudahtivat Niilo Ebbesen ja
-ritari Bugge hätkähtäen. Buggen määräyksestä luopiot heti sidottiin, ja
-hän uhkasi ääneensä antaa hirttää heidät, niinpian kuin varustus oli
-valloitettu.
-
-"Jos te tahdotte hirttää maanmiehenne, niin käykää ensiksi käsiksi
-isäntäämme. Hän on sitonut meidät valalla", sanoi eräs luopioista, ja
-Sven Tröst luuli tuntevansa hänet erääksi Stig Antinpojan ampujaksi
-Björnholmasta. Hän kertoi heti enolleen tämän huomion, ja Niilo Ebbesen
-kalpeni. Aamun sarastus valaisi kiivasta taistelua, joka Ebbesenin
-innon vuoksi tuli ratkaisevaksi. Pieni holsteinilainen joukko puolusti
-itseään epätoivoisesti, mutta koko kirkkomaa oli saarrettu, ja pian
-seisoivat Ebbesen ritari Buggen ja sotaisen piispan kanssa ynnä
-Sven Tröst ja pari sataa sotamiestä kirkonmuurin edustalla. Aseet
-putosivat voitetuilta käsistä, ja juutilaiset odottivat tavanmukaista
-ankaraa käskyä: "Hakatkaa maahan ne!" Mutta nyt astui pitkä mies
-esiin kirkon asehuoneesta, ja hänet tunnettiin Stig Antinpojaksi
-Björnholmasta. "Odottakaa maanmiehet!" huusi hän kovalla äänellä. "Jos
-te tahdotte menetellä rehellisesti Tanskaa kohtaan, niin te annatte
-minun ja väkeni poistua täältä vapaana. Minä en ole kantanut aseita
-isänmaatani vastaan, vaan minä olen ainoastaan odottanut taistelun
-päätöstä, joka tapauksessa ollakseni hyödyksi sekä juutilaisille,
-että holsteinilaisille. Jos suuri kreivi Geert olisi voittanut,
-olisi minun sanani lieventänyt kansan kohtaloa. Nyt on minun toivoni
-olla rauhanvälittäjänä kaatuneen kreivin poikien ja syrjäytetyn
-kuningassukumme välillä. -- Minä näen vihamieheni Niilo Ebbesenin
-teidän joukossanne", jatkoi hän. "Jos isänmaa on hänelle rakkaampi kuin
-oma kostonsa, on hän ensimäiseksi selittävä minut syyttömäksi."
-
-"Ei, Stig Antinpoika", vastasi Ebbesen hillityn suuttuneesti,
-"syyttömäksi minä en tahdo teitä sanoa. Te olette ja pysytte tyrannin
-ystävänä, johon kukaan ei saata luottaa. Mutta jos minun sanani mitään
-tässä merkitsevät, niin saatte te mennä täältä ja puolustaa itseänne
-Tanskan kansan ja hallituksen edessä, kun aika on tullut. Täyttäkää
-tämä pyyntöni, ritari Bugge. Jos Stig Antinpoika olisi minun ystäväni
-tai veljeni, sensijaan, että hän on minun vihamieheni, häpeäisin minä
-rukoilla hänen henkensä puolesta."
-
-"Ritari Antinpoika, tämän miehen pyynnöstä voitte te vapaasti lähteä
-täältä", huusi Bugge päällikön ylpeällä mahtiponnella. "Tällä retkellä
-minä annan Ebbesenin määrätä, koska hän tappoi teidän herra tyranninne.
-Mutta varokaa itseänne, kun me taas kohtaamme, herra Stig. Vaikka te
-saisitte ketuntempuillanne kaikki maailman ruhtinaat ystäviksenne, minä
-jään kuitenkin kuolemaani saakka teidän vihamieheksenne, niin totta
-kuin minä vihaan kaikkia tyranneja ja heidän kätyreitään."
-
-Sanaakaan vastaamatta nousi Stig Antinpoika hevosen selkään ja ratsasti
-ylpeän ja viekkaan näköisenä sotilaidensa etupäässä valloitetusta
-varustuksesta. Päällikön määräyksestä antoivat juutilaiset hänelle
-tilaa; mutta kaikki mutisivat kovaa ritarin sääliväisyydestä petturia
-kohtaan, joka oli hänen omaa säätyänsä, ja moni toisti vanhan
-sananlaskun: "Suuret roistot saavat mennä, mutta pienet hirtetään."
-Armoa, jota oli osoitettu Stig Antinpojalle, ei myöskään kielletty
-hänen juutilaisilta asemiehiltään. Ebbesenin pyynnöstä irroitettiin
-heti vankien siteet ja he saivat mennä minne halusivat.
-
-Stig Antinpojan ja hänen seurueensa kadotessa Slesvigiin johtavalle
-tielle jatkettiin hajanaisten sotilasjoukkojen takaa ajamista aina
-Koldingiin asti. Sinne mennessä saavutettiin monta joukkoa, jotka
-olivat pakomatkallaan ruvenneet ryöstämään. Mutta se osa kreivin
-sotajoukkoa, joka Geertin molempien poikien johdolla vei kaatuneen
-sotaherran ruumista maasta, pääsi onnellisesti pakoon.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Ei mikään ollut näinä päivinä tavallisempaa Slesvigissä ja Holsteinissa
-kuin pakenevat "Grunzhovit" tai keveästi asestetut westfalilaiset
-ja reiniläiset palkkasoturit, jotka olivat olleet kreivi Geertin
-palveluksessa, ja jotka nyt suurempina tai pienempinä joukkoina
-vaelsivat näiden seutujen kautta ja todensivat huhut kreivin kuolemasta
-ja hänen sotajoukkojensa hajaannuksesta. Eräässä majatalossa Eiderin
-Holsteinin puoleisella rannalla, jossa tiet Rendsburgista, Izehoesta
-ja Segebergistä yhtyivät, istui kuudentoista miehen joukko sellaisia
-palkkasotureita juomapöydän ääressä tuvassa, joka samalla kertaa
-oli kyökkinä, tallina ja asuinhuoneena. Heidän hevosensa söivät
-apetta samassa suuressa tuvassa yhdessä kotieläinten kanssa, ja savu
-löysi tiensä ulos avonaisesta parresta ja katosta. Lieden loimu ja
-öljylamppu pöydällä valaisivat suurta ihmisten ja eläinten seuraa.
-Monet kirkkaat kupariastiat todistivat omistajan rikkautta, ja
-nautaeläinten edessä taipuivat heinäparret rehujen painosta. Paksu
-kapakanisäntä kaatoi ahkerasti vieraille ja kuunteli osaanottavasti
-ja uteliaasti keskustelua. He olivat irroittaneet keihäänpituiset
-miekkansa ja asettaneet sotanuijansa juomapöydälle oluthaarikkojen
-väliin ja ojensivat itsensä penkeille, veltosti lepäillen suurten
-nyyttiensä päällä, jotka sisälsivät Juutilaisista herraskartanoista
-ja osaksi kirkoista ja luostareista varastettua tavaraa. Eräs heistä
-oli ottanut esiin kullatun alttarikalkin, josta hän röyhkeästi ja
-ylimielisen voitonylpeästi joi oluttaan ja samalla kovaäänisesti johti
-puhetta. Se oli westfalilainen veteraani, jolla oli äärettömän pitkä
-parta, joka pitkinä palmikkoina riippui hänen rintahaarniskalleen; hän
-näytti siltä, kuin saattaisi hän olla koko joukon isä, ja hänen hurjat
-kulkurinkasvonsa olivat niin täynnä arpia ja raamuja ettei niihin
-enempää olisi sopinut.
-
-"Nyt me olemme peloittaneet senkin kansan", murisi westfalilainen
-käheällä äänellä ja asetti tyhjennetyn alttarikalkin pöydälle niin että
-helisi. "Ne ovat kuitenkin halpaa kerjäläisjoukkoa nämä tanskalaiset ja
-ahneita he ovat kuin sudet. Minä en koskaan enää anna värvätä itseäni
-näitä verikoiria vastaan. Jos minä en toisinaan olisi kuunnellut messua
-ja ottanut palkkaamme Jumalan lahjana hurskailta papeilta, olisimme
-me Herra paratkoon, tulleet maasta veijareina ja heittiöinä. Lihavan
-saaliin, jonka kreivi lupasi meille rantamaasta, saatamme me helposti
-laskea."
-
-"Jollemme olisi ottaneet omin lupimme palveluksesta eroa, niin
-olisi täällä ehkä ollut lisää kalastettavaa," huomautti eräs pitkä
-kierosilmäinen mies, jonka asetakin poimuista pisti esiin hopearisti.
-"Sanotaanhan, että nuoret kreivit heti tahtovat värvätä uuden
-sotajoukon tanskalaisia vastaan."
-
-"Viis niistä kukonpojista", veteraani mutisi. "Mistäpä he saisivat
-palkan? Jollei vanha sotakukko kerran voinut haalia kokoon meidän
-palkkaamme tanskalaisilta lantakasoilta, vaan sai mennä hautaan meidän
-velallisenamme, mitä voisivat pojat saada aikaan. Narri se on, joka
-tästä lähtien aikoo palvella sanoista ja tyhjistä lupauksista. Ei,
-palkka ensin, toverit -- taskussa tai kaulassa -- ja sitten tapellaan
-sen puolesta kuin kunnon miehet, kas siinä on meininkiä. Mitä muuten
-saisi elämästään, kun herrainpalveluksessa pääsee helvettiin?
-Isomahtiset herrat lupaavat aina kultaa ja vihreitä metsiä, kun he
-tarvitsevat meitä. Mutta ennenkuin he maksavat sotanuijat, joilla
-täytyy voittaa maita ja valtakuntia heille, voi heidän mahtinsa ja
-suuruutensa aivan äkkiä olla lopussa, ja mitä muuta jää meille vapaille
-sotamiehille silloin kuin naarmuja ja pitkä nenä? Suuri kreivi oli
-helvetillinen mies, se on totta, eikä ollut koskaan hyvä nyhtää hiuksia
-hänen päästään, mutta kuinka korkealla hän päätään kantoikin, se oli
-kuitenkin liika löyhällä Randersissa."
-
-"Se ei ole koskaan voinut tapahtua oikealla tavalla, toverit",
-huomautti eräs reiniläinen palkkasoturi, joka oli koristanut
-aselakkinsa turbaanin tapaiseksi punaisella alttariliinasta reväistyllä
-samettipalasella. "Koska on ennen kuultu, että niin suuri ja
-mahtava sotaherra on tapettu keskellä leiriään, niin monen tuhannen
-sotamiehen keskellä, ja sen teki yksi ainoa ritari apunaan kourallinen
-uskalikkoja. Siinä oli noituutta mukana, sen puolesta uskallan minä
-vaikka kaulani. -- Muistatteko te sitä mustaa pitkää miestä, joka
-ennusti meille kaikille kuolemaa ja onnettomuutta. Paalumetsässä? Hän,
-jonka kreivi tahtoi hirtättää, kun metsä muuttuisi vihreäksi. Sanotaan
-hänen noituneen vihollisen sekä sisään että ulos Randersista. Mutta
-sinä kai sen parhaiten tietänet Joachim Westfalilainen. Sinullahan oli
-yövartiovuoro kreivin makuuhuoneen edessä."
-
-"Aivan oikein, toveri, siitähän minun täytyy olla selvillä," veteraani
-vastasi pöyhistellen. "Noituutta siellä oli aivan varmasti. Mutta mitäs
-minä välitän yhdestä noitaparvesta! Sen mustan noitamestarin tuhosin
-minä itse ja vielä kaupanpäälle puoli tusinaa heittiöitä samalla
-kertaa. Vaikka hän auttoikin vihollisen sisään pirunvehkeillään ei hän
-ole, musta itse minut periköön, auttanut itseään eikä ketään muutakaan
-ulos, sillä minä halkaisin hänen otsansa kolmeen palaseen ja työnsin
-miekkani hänen ruumiinsa läpi jo samassa hetkessä."
-
-"Sepä oli hitonmoinen lyönti, Joachim Westfalilainen", huomautti
-reiniläinen. "Sinä otat aina suun hyvästi täyteen. Mutta minne joutui
-se reipas uskalikko, joka jäi viimeiseksi ja repi sillan aivan nenämme
-edestä?"
-
-"Minnekö hän joutui?" mutisi Westfalilainen. "Niin sitä saat sinä kysyä
-Randersin lohilta. Sillä minä viskasin heittokeihääni hänen vatsansa
-läpi, niin että se meni kokonaan selästä puhki, samassa hetkessä kun
-hän aikoi juosta tiehensä -- ja viimeisen lankun mukana hän syöksyi
-hurjana mereen."
-
-"Sepä oli helkkaria, toveri!" huudahti reiniläinen. "Saatoitko sinä
-nähdä keihään tunkeutuvan hänen selästään ulos, vaikka oli yö? Sinä
-sait sen kuitenkin takaisin, minä näen. -- Mutta putosiko hän mereen?
-Minä luulin vain, että silta johti ainoastaan pienen joen yli."
-
-"Piru vieköön! Tanskalaisillahan ei ole mitään jokia, kuten muilla
-kristityillä kansoilla, mutta vuoria ja järviä on heillä kyllä, niillä
-koirilla. Mutta sinähän et tiedä paljoakaan siitä; sinähän et tullut
-pitkälle rajan yli."
-
-Heidän näin puhuessaan oli pari uutta vierasta tullut tupaan
-hevosineen. He olivat puetut kuten holsteinilaiset ratsumiehet; ne
-olivat Sven Tröst ja Musta Sven. He huomasivat sitten vasta, mitä
-seuraa täällä oli, kun he jo olivat tuvassa, eivätkä enää voineet
-peräytyä ilmaisematta itseään. He istuutuivat vaieten toisen pöydän
-viereen oluthaarikan ääreen, antautumatta keskusteluun palkkasoturien
-kanssa.
-
-"Minnekähän meidän kreivimme aikovat viedä meidän herramme ruumiin?"
-kysyi nyt kapakoitsija. "Ettekö te ole nähnyt kulkuetta matkalla, hyvä
-väki?"
-
-"Me kuljimme sen ohi Flensburgin ja Slesvigin välillä" vastasi
-reiniläinen. "Ne aikovat varmasti Izehoeen. Mutta nyt kai he eivät pidä
-kiirettä, kun ovat saaneet hänet onnellisesti Pohjois-Jyllannista."
-
-"Sanotteko sitä onnelliseksi", mutisi kapakan isäntä luoden heihin
-synkän katseen. "Te tiedätte vähän, miltä tuntuu kadottaa sellainen
-herra. Mutta sen saa tanskalainen maksaa, jos minä tunnen suuren
-kreivimme pojat oikein. Nyt ei tanskalainen prinssi koskaan pääse
-elävänä Rendsburgista."
-
-Sven Tröst huokaisi tahtomattaan ja nousi puoleksi penkiltään. Mutta
-Musta Sven nipisti häntä käsivarteen, jonka jälkeen hän vaieten
-istuutui jälleen paikalleen. "Kaksi noista miehistä oli mukana
-murhaamassa vanhaa herraani Segebergissä", Volle kuiskasi. "Antakaa
-vain minun huolehtia olostamme täällä."
-
-"Ai, ai, pari uutta sotatoveria!" sanoi suurisuinen westfalilainen,
-joka nyt vasta huomasi vieraat. "Jos minä näen oikein, niin olivat ne
-myöskin aprillinarrina Randersissa. Hei miehet! Ettekö te nähneet,
-kuinka minä halkaisin sen mustan paholaisen otsan ja pistin kuoliaaksi
-sen kirotun koiran, hänet, joka repi sillan."
-
-"Aivan varmasti", vastasi Musta Sven murteellisella saksan kielellä ja
-ääntäen kauheasti. "Se on varma ja tosiasia kaikilla tavoin; sen voimme
-minä ja toverini todistaa. Mutta kuulitteko te mitä musta mestarinoita
-lupasi teille asetettuaan päänsä jälleen yhteen kuten nuuskarasian?
-Hän tahtoi lentää teidän jälkeenne kaikkien Gondulin henkien kanssa ja
-tukkia kaikkien lörpöttelijöiden ja suurpelkurien suun."
-
-Palkkasoturit hämmästyivät ja muutamat tekivät ristinmerkin.
-
-"Mistä sinä olet toveri?" kysyi westfalilainen tarttuen sotanuijaansa.
-
-"Niin arvaappas, isä pieni", vastasi Musta Sven kääntäen nurin
-silmänsä. "Että minä olen ollut mukana Randersissa, saatatte kai
-kuulla, koska minä olen niin hyvin teidän urotöidenne perillä. Se
-asemies, jonka te pistitte kuoliaaksi sillan luona, osasi myöskin
-noitua. Hän ratsasti maihin lohen selässä, mutta hän veti ensin teidän
-heittokeihäänne selästään, koska hän oli syönyt aamiaista samana aamuna
-ja tahtoi kaivaa hampaitaan."
-
-"Nythän sinä ilmiannat meidät hurjilla puheillasi, Volle", kuiskasi
-Sven Tröst.
-
-Palkkasoturit katselivat ihmetellen toisiaan ja rohkeata
-pilkkakirvestä, jonka tummat kasvot olivat puoleksi kypärän peitossa.
-Sillävälin kun kuusitoista sotilasta juomapöydän ääressä alkoi
-levottomasti jutella, asettui holsteinilainen kapakoitsija heidän ja
-kahden uuden vieraan välille katsellen heitä tarkasti. Musta Sven
-vilkutti hänelle salaa silmäänsä ja nyökäytti tuttavallisesti päätään.
-"Ne ovat aivan oikein samoja, maanmies", kuiskasi hän hyvällä alasaksan
-murteella. "Jos te annatte miesten päästä elävänä täältä niin te olette
-huono holsteinilainen. He olivat kaikki kuusitoista mukana salaliitossa
-kreiviä vastaan Randersissa."
-
-Paksu holsteinilainen nyökkäsi ja antoi kahdelle valekansalaiselle
-merkitsevän viittauksen. Hetken kuluttua olivat he kaikki kolme ulkona
-tuvasta ja nyt alkoi kiivas sanasota ratsumiesten kesken juomapöydän
-ääressä. Muutamat arvelivat, että vieras oli juutilainen eikä kukaan
-muu kuin musta noita itse; mutta muutamat vannoivat, että sen täytyi
-olla itse saatanan ilmielävänä, joka nyt tuli ottamaan heidät, koska
-he olivat ryöstäneet kirkkoja ja pettäneet suuren kreivin hänen
-vihollisilleen. Jaakko Westfalilainen ei pitänyt tästä puheesta;
-hän pisti äkkiä kalkin taskuunsa ja otti hyvän vahvistusryypyn
-tinakannusta. Mies, jolla oli hopearisti ja hän, jolla oli alttarivaate
-hatussa, näyttivät aivan pelokkailta ja nousivat levottomina ylös.
-
-"Jos te luulette, että täällä on piru merrassa, toverit, niin
-lähtekäämme täältä heti matkaan", sanoi westfalilainen jotenkin
-hiljaisesti. "Paksuun isäntään ei voi luottaa. Nämä holsteinilaiset
-katsovat kierosti meihin, kun me emme ole paremmin osanneet vartijoida
-heidän epäjumalaansa. Jos täällä jotakin tapahtuu, täytyy meidän
-rehellisesti pysyä yhdessä. Se oli kyllä totta, mitä minä sanoin teille
-siitä mustasta. Jos minä näin oikein, niin oli se juuri hän, joka istui
-täällä. Jollen minä ole halkaissut ennen hänen otsaansa, niin voi se
-tapahtua vieläkin. Mutta meidän pitää varoa sitä miestä. -- Kaikki
-miehet ratsuille!"
-
-Ratsumiehet hoipertelivat juomapöydän äärestä ja etsivät hevosiaan.
-Jokainen oli tarttunut nyyttiinsä ja aseisiinsa, ja he lähestyivät nyt
-lukittua tuvanovea. Mutta kaikki katselivat levottomina toisiinsa,
-eikä kellään ollut halua ensimäiseksi viedä ulos hevostaan.
-Vihdoinkin astui westfalilainen esiin ja potkaisi ensimäiseksi oven
-auki; hän tahtoi itse vetäytyä takaisin, mutta kärsimättömät toverit
-työnsivät hänet ovesta ulos. Tiellä ulkopuolella oli pilkkosen
-pimeää; kuului tukahdutettu huuto, eikä kukaan uskaltanut seurata
-hänen jälestään. Mutta nyt syöksyi kapakanisäntä ja Musta Sven, ynnä
-joukko holsteinilaisia talonpoikaisrenkejä, kirveillä ja miekoilla
-varustettuina sisään, ja tuvassa syntyi hirveä murhaaminen.
-
-"Tule Volle!" huusi Sven Tröst tanskaksi ja talutti hevosensa ulos
-tuvasta. "Tässä asiassa minä en tahdo tahrata miekkaani. Sinä olet
-hurja verenhimoinen saatana."
-
-"Antakaa te minun ja Gondulin henkien pitää huolta tästä asiasta, nuori
-herra", vastasi musta Sven ja jatkoi kauhistuneiden palkkasotureiden
-päiden halkomista, jotka hänessä luulivat näkevänsä todellisen
-paholaisen. Takan tuli ja heikko öljylamppu valaisivat kamalaa, veristä
-meteliä. Kapakan isäntä ja hänen väkensä iskivät hurjasti epätoivoisia
-sotamiehiä, jotka puolijuopuneessa tilassaan ja taikauskoisessa
-pelästyksessään puolustivat itseään koko lailla kehnosti. Ratsumies,
-jolla oli alttarivaate ja kypärä, makasi jo pää ruhjottuna lattialla
-useimpien haavoittuneiden ja kuolleiden joukossa, ja irtipäässeet
-hevoset juoksivat ruumiiden yli. Nautaeläimet pelästyivät ja riuhtoivat
-itsensä irti; talon sisäosista kuului naisten ja lasten huutoa. Pitkä
-ratsumies, jolla oli ryöstetty hopearisti, oli hädässään turvautunut
-tähän pyhänjäännökseen ja ryöminyt juomapöydän alle, missä hän makasi
-polvillaan risti painettuna huuliaan vastaan, ja hänen kiero katseensa
-harhaili hurjana joka suunnalle. Mutta Musta Sven veti hänet hiuksista
-esiin ja suorastaan mestasi hänet kyökinkynnyksellä hurjasti nauraen.
-Sillävälin kun isäntä ja hänen väkensä ajoi takaa heitä ulkopuolella,
-kiiruhti Musta Sven hevosensa luo ja talutti sen ulos. Kun hän meni
-uunin ohi, tarttui hän kekäleeseen ja heitti sen heinäparvelle. "Lietso
-nyt isoäiti! Lietsokaa Gondulin lentävät henget!" mutisi hän ja
-ratsasti tuvasta Sven Tröstin jälkeen, jonka hän pian saavutti pimeällä
-tiellä, jonne vielä pitkän aikaa kuului huutoja ja murhameteliä
-kapakasta.
-
-"Kas niin! Tällä kertaa auttoivat voimakkaat vanhat" sanoi Musta Sven
-iloisesti ja pyyhki veren miekastaan tyytyväisesti nyökättyään katsoen
-jälkeensä taloon, joka jo oli täydessä liekissä. "Niin pitää käydä
-heille kaikille."
-
-"Volle, sinä olet raivoava villipeto," huudahti Sven Tröst ankarasti
-kiivastuneena. "Mitä sinä tarkoitit tällä hyödyttömällä verilöylyillä?
-Ja -- mitä minä näen -- talo liekkien vallassa! -- Onko sekin sinun
-työtäsi murhapolttaja?"
-
-"No entä sitten, rakas herra? Sehän on aivan paikallaan. Mitä
-parempaa tarkoitusta on sillä teurastamisella ja polttamisella,
-jota suuret kutsuvat sodaksi ja taisteluksi. Missä minä vain tapaan
-viholliseni, lyön minä heidät kuoliaaksi siinä paikassa, jos voin,
-ja teen heille täydestä sydämestäni niin paljon pahaa kuin saatan.
-Sehän on luonnollista; viattomat eläimetkin tekevät samalla lailla. Ja
-se tuntuu minusta paljon jalommalta ja paremmalta kuin tappaa rahan
-edestä ihmisiä taiteen sääntöjen mukaan tai palkata vieraita roistoja
-voittamaan kruunuja ja herrasoikeuksia ja sitten kiusata kansaa
-kuolemaan saakka veroilla ja maksuilla. Jos on väärin tappaa tusina
-heittiöitä kapakassa, niin on varmasti vielä enemmän väärin tappaa
-tuhansia kunnon miehiä taistelukentällä ja polttaa kyliä tyhjän vuoksi.
-Mutta sitä sanotaan suureksi ja ruhtinaalliseksi, ja ei yksikään
-kristitty ritari häpeä ottaa osaa siihen. Ei ollut aivan hyödytöntä,
-että minä hankin valoa kapakkaan", hän jatkoi. "Sillä jollen minä
-olisi antanut heille muuta ajattelemista, olisimme molemmat tulleet
-hirtetyksi ja kuka silloin olisi huolehtinut junkkarista Rendsburgissa.
-Vanhan laskun sain minä myös maksetuksi samalla kertaa."
-
-"Onko tämä Rendsburgin tie?" kysyi Sven Tröst nopeasti, "Näytä minulle
-tie ja jätä minut sitten. Me kaksi emme sovi enempää yhteen."
-
-"Mitä maailman nurkkaa kohti me ratsastamme, sen minä saatan sitten
-vasta sanoa kun tähdet tulevat esiin", vastasi Volle katsoen
-ympärilleen. "Te ette saa olla vihanen minulle, rakas herra", lisäsi
-hän pyytävällä, ystävällisellä äänellä. "Jos te ajatte minut luotanne,
-niin ratsastan minä takaisin palopaikalle ja annan heidän seivästää
-minut, tai heittää minut liekkeihin. Minä olen nyt kerran kiintynyt
-teihin Björnholmin ajoilta ja niiltä ajoilta saakka kun me jaoimme
-vaikeudet Segebergissä. Te olette kaksi kertaa pelastanut minun henkeni
-kuten kunnon mies, ja minä olen päättänyt uskollisesti palvella teitä
-kuolinpäivääni saakka, vaikka te joka päivä tahtoisittekin potkaista
-pois minut kuin syyhyisen koiran."
-
-"Sinä olet kummallinen, Volle", vastasi Sven Tröst. "Sinä vihaat ja
-rakastat yhtä kummallisesti. Mikä on hyvää tai pahaa sen sinä tuomitset
-omalla tavallasi, ja monta kertaa tuntuu kuin menisi paholainen
-sinuun. Sano minulle totisesti: onko sinut kastettu kristillisesti,
-Björnholmissa oli monta, joka epäili sitä?"
-
-"Kuka voisi muistaa sitä niin tarkalleen, nuori herra. Joka tapauksessa
-ei se ole tarttunut minuun, koska minä olen tullut niin mustaksi.
-Lapsuudestani en minä tiedä muuta, kuin mitä isoäitini on kertonut,
-ennen kun hänet poltettiin, ja mitä muistan koiranrengin ajoiltani
-Segebergissä. Mutta elkää antako sen huolestuttaa itseänne. Minä tahdon
-tyytyä siihen lapsenälyyn. Sille ainoalle papille, joka on kysynyt
-minun uskoani, olen minä halvan kykyni mukaan antanut vastaukseni, ja
-se oli -- kreivin kappalainen. Enpä paljoakaan piittaa siitä, mitä te
-kutsutte kirkoksi ja papistoksi; sen minä tahdon mielelläni myöntää
-teille; sillä te ette kuitenkaan tahdo ilmiantaa minua kristillisessä
-rakkaudessa, taikka miksi kutsui kappalainen huolenpitoa sielustani, ja
-antaa polttaa minut sentakia."
-
-"Mutta eikö sinulla siis suorastaan ole minkäänlaista uskoa tai jotakin
-mihinkä sinä sielusi ja autuutesi puolesta turvautuisit?" kysyi Sven
-Tröst osanottavalla äänellä.
-
-"Varmasti minulla on", sanoi Volle. "Minä uskon maahan ja tähtiin,
-tuleen, veteen ja teräkseen -- lisäksi vielä kultaan ja hopeaan sekä
-Gondulin suuriin henkiin, jotka ohjaavat ilmaa, tulta ja merta. Minä
-uskon myöskin siihen mitä minun isoäitini on opettanut Sulla Sukin
-mahtavista sanoista; niissä on suurempi voima kuin kaikessa mitä teidän
-pappinne ja piispanne saarnaavat. Sen lisäksi uskon minä itseeni
-ja kunnon nyrkkeihini", lisäsi hän, "ja siihen mikä eniten johtuu
-mieleeni, kun minä ajattelen isoäitini silmiä taikka katselen vanhoja
-tähtiä. Mutta antakaa kaiken taas olla hyvin, rakas herra. Hyveistäni
-ei teidän koskaan tarvitse huolehtia. Ystävilleni minä teen mitä hyvää
-vaan voin ja vihollisilleni mitä pahaa vaan voin; se on rehellistä
-ja luonnollista ja samoin teette te toisetkin kun tosi tulee eteen.
-Minä otan ravintoni, mistä sen löydän, kuten taivaan linnut. Mihinkä
-minä tunnen halua ja kaipausta, sitä ei kukaan voi kuvitella minulle
-synniksi ja vääryydeksi; minä en koskaan voi paremmin kuin silloin
-kun minä täydestä sydämestäni olen saanut käyttää vapauttani, vaikka
-minua sentähden hyväiltäisiin tai tahdottaisiin hirttää. Mitä sieluuni
-ja autuuteeni tulee saatatte te olla tyyni, miten sitten lieneekin
-sen pesemisen laita, josta te kysyitte. Onhan maailmassa elänyt ja
-kuollut monta tuhatta ihmistä ennenkuin vihkivettä ja kastemaljakkoa
-oli olemassakaan; ja pahemmin kuin heille ei kai Mustalle Svenillekään
-voi käydä, olkoon hän sitten pesty tai ei. Minä olen tappanut monta
-roistoa, jotka oli kastettu ja jotka kantoivat pyhimyksenkuvia ja
-ristiä rinnallaan, ja minä olen sitä mieltä, että minä tulen yhtä
-autuaaksi kuin kreivin kappalainen, kalju kreivi itse, ja useimmat
-suuret ruhtinaat ja ritarit meidän aikanamme. Minä olen sitäpaitsi
-tyytyväinen ja tottunut halpaan osaani, nuori herra. Minä en pyydä
-niin paljon autuutta kuin te hieno ja ylhäinen väki. Jos minulla vain
-on raitista ilmaa ja vapauteni ynnä palanen kuivaa leipää taskussani,
-en minä paljoakaan välitä kaikista elämän kruunuista, joita te niin
-tavoittelette. Minä pyydän yhtä vähän laulaa kilpaa enkeleidenne kanssa
-kuin teidän jälkeläisenne palvelevat minua keitettyjen ja paistettujen
-pyhimystenne joukossa."
-
-"Mikä hurja pakanuus asuukaan sinun sielussasi, Volle parka", huudahti
-Sven Tröst sydämellisesti huolestuneena. "Ei kai ole minun vallassani
-pelastaa ja valistaa sinun raakaa eksynyttä sieluasi, mutta me emme
-aluksi eroa. Henget, joita sinä aina huudat, ovat varmasti jotakin
-paholaisjoukkoa", jatkoi hän. "Niitä et sinä koskaan saa rukoilla minun
-avukseni, vaikka sillä voisit pelastaa henkenikin -- se sinun täytyy
-luvata minulle."
-
-"Se on vaikea lupaus, herra. Teidän täytyy ensin antaa minulle aikaa
-ajattelemiseen. Olisi aivan sama asia, jos minä pyytäisin teiltä,
-että te ette koskaan rukoilisi kaikkein pyhintä neitsyttä ja hänen
-perhettään tai lankoaan, johonka minä kyllä tiedän teidän olevan
-jokseenkin innokkaan."
-
-"Vaikene pakana! Elä herjaa uskottomalla puheellasi sitä, mistä sinulla
-ei ole aavistustakaan."
-
-"Siinä nyt näette rakas herra, kuinka kohtuuton te olette. Minä
-en saa edes puhua kohteliaasti jumalista tai hengistä, joita te
-rukoilette, ja te luulette saavanne kutsua minun näkymättömiä ystäviäni
-paholaisjoukoksi. Ei, pitäkäämme molemmat uskomme rauhassa, nuori
-herra, niin kerran kyllä näyttäytyy, kummalla on paremmat auttajat
-täällä maailmassa."
-
-Sven Tröst katsoi melkein pelokkaasti mustaa seuralaistaan, joka tänä
-hetkenä oli huomannut muutamia tuikkivia tähtiä ja taas mutisi Sulla
-Sukin salaperäisiä manauksia, väliin katsoen tähtiä, väliin tien
-varrella kasvavia pensaita. "Anna hänen maata ilman lepoa haudassa, vie
-hänet pahojen henkien kynsiin!" mutisi hän ja sylkäisi. --
-
-"Täältä tulee ruumissaattue huomenna, herra", huusi hän äänekkäästi ja
-voitonriemuisen iloisesti. "Sitä komeutta kannattaa katsella. Me olemme
-Izehoen tiellä."
-
-"Vai niin! mutta se ei vie Rendsburgiin", vastasi Sven Tröst.
-
-"Kreivien vankitorniin me kyllä löydämme ajoissa tien, herra, mutta
-myöhään ehkä pääsemme pois sieltä. Koska meidän kuitenkin täytyy
-vaeltaa vihollisen maassa ja saattaa kaulamme vaaranalaiseksi
-vakoilijaseikkailuissa, niin tarkatkaamme sitten kuinka nuoret sudet
-ulvovat ja kuinka vanha nyt vaikenee ikuisiksi ajoiksi."
-
-"Hm, sinä saatat olla oikeassa!" vastasi Sven Tröst. "Sen kulkueen
-tahdon minä nähdä; siitä tulee kyllä iloisempi surusaatto Tanskalle,
-kuin se, jonka minä näin Soröössä." Nyt ratsastettiin reipasta ravia.
-Musta Sven lauloi sotilaslaulua alasaksan murteella, samassa jotenkin
-hyvin matkien sotamiehiä, joilta hän oli riistänyt heidän aseensa,
-vaatteensa ja elämänsä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun seuraavana päivänä soitettiin jumalanpalvelukseen Izehoessa, ei
-kellonsoitto koskaan tahtonut näyttävän loppua, ja se levisi kirkosta
-kirkkoon yli koko Holsteinin. Ne olivat ruumiskellot, jotka soivat
-mahtavalle kreivi Gerhardille. Sven Tröst ja Musta Sven olivat jo
-odottaneet muutamia tuntia tienristeyksessä kaupungin ulkopuolella
-lukuisan kansanjoukon keskessä, joka odotti nähdä jotakin, josta kukaan
-ei iloinnut täällä, lukuunottamatta kahta valepukuista tanskalaista.
-Sven Tröst oli kuitenkin vakava, ja melkein surullisessa mielentilassa.
-Osanotto, jonka hän näki kaikkien kasvoilla ja ylistys, jonka hän kuuli
-holsteinilaisten lausuvan kaatuneesta herrastaan, vähensivät hänen
-iloaan tanskalaisena, siitä mitä hän henkensä uhalla tahtoi nähdä.
-Mustan Svenin, raa'an kerskuvilla kasvonpiirteillä oli sitävastoin
-jo saavutetusta kostosta jotenkin huomattava. Hän painoi varovasti
-holsteinilaisen kypäriinsä syvälle otsalleen ja mustaihoisille
-kasvoilleen, jotta hän ei joutuisi ilmi lukemattomien vihollisten
-joukossa, jotka usein puhkesivat hurjiin uhkauksiin ja kirouksiin
-kaikkia tanskalaisia kohtaan.
-
-Paksun tomupilven läpi Rensburgiin johtavalla tiellä kimalteli nyt
-auringonpaisteessa eteenpäin kulkeva peitsimetsä, ja pian nähtiin
-huomattava sotilasjoukko, joka Geertin pojat etunenässään vei
-kaatuneen kreivin ruumista Izehoeen. Nuorten kreivien kasvoilla
-saattoi huomata syvimmän surun ja hirvittävimmän suuttumuksen. Kreivi
-Klaus näytti eniten liikutetulta ja kyyneleet nousivat lakkaamatta
-hänen silmiinsä. Ylpeä kreivi Henrik oli kyllä kalpea, mutta hänen
-synkillä, voimakkailla nuorukaiskasvoillaan oli jääkylmä tyyneys.
-Hänen terävissä haukansilmissään ei näkynyt kyyneleitä, mutta joka
-kerta, kun hän katsoi taakseen kirstua, jossa hänen isänsä ruumis
-lepäsi ja jota kuljetettiin suuressa avonaisessa kuormavaunussa
-hänen suuren henkivartionsa ympäröimänä, leimahti hänen silmissään
-synkän kauhistuttava koston salama, ja hänen kalpeutensa vaihtui
-hehkuvaksi punaksi. Ennenkuin kulkue saapui Izehoen kaupunginportin
-luo, kohtasi sen suuri surujoukko Segebergin tiellä. Vanhojen
-holsteinilaisten ritarien joukossa, jotka ikänsä vuoksi eivät olleet
-ottaneet osaa sotaretkeen, nähtiin kaksi pitkää mustapukuista naista
-hevosten selässä. Toinen oli iäkäs nainen, jolla oli soikeat kasvot
-ja levottomasti harhaileva katse, joista suru ja katkera suuttumus
-näyttivät pilkistävän esiin alituisten, melkein suonenvedontapaisten
-silmänvilkutusten ohella ja samalla hän nosti ylpeästi päätään,
-noudattaen muuten surevan kuningattaren majesteettia ja arvokkuutta.
-Tämä oli kuolleen kreivi Geertin puoliso, Sofia, syntyään Verlen
-ruhtinatar ja murhatun Tanskan kuninkaan Eerikin tyttären tytär, jota
-hänen luultiin erittäin suuressa määrässä muistuttavan olentonsa ja
-kasvojenpiirteidensä puolesta. Toinen surevista naisista oli kreivi
-Geertin sisar, ylpeä Elisabet rouva Segebergistä, jota vielä usein
-kutsuttiin kuningattareksi, mutta jonka rohkeus ja ylpeys näyttivät
-melkein lamaantuneilta siitä kovasta, odottamattomasta iskusta, jonka
-veljen kuolema oli hänelle antanut. Ruumissaattue ja sotajoukko
-pysähtyivät kreivien noustessa hevosten selästä vastaanottamaan äitiään
-ja tätiään voimakkaalla surun ja katkeran tuskan purkauksella, joka
-nyt pusersi esiin kyyneleet raudankovan kreivi Henrikinkin silmiin.
-Suudeltuaan äitinsä ja tätinsä kättä, vei hän vaieten heidän hevosensa
-kuormavaunun luo, jolle hän itse nousi. Hän antoi aukaista ruumisarkun
-kannen.
-
-"Onko teillä voimaa ja rohkeutta, korkeasti ruhtinaallinen äitini --
-onko teillä vielä tavalliset sielunvoimanne, korkea tätini?" huusi
-hän lujalla ja voimakkaalla äänellä, "niin katsokaa tänne, kuinka
-tanskalainen salamurhaaja on runnellut teidän puolisonne ja veljenne,
-minun kuuluisan herra isäni, pohjolan suurimman sotasankarin ja
-voitonherran. Katsokaa tänne, mitä maailmalla on jäljellä suuresta
-Holsteinin kreivi Gerhardista. Mutta elävän Jumalan ja mahtavan
-taivaan kuningattaren kautta, joka on itse kuvansa avulla tuonut
-hänelle voittoja ja kuolematonta kunniaa!" tässä otti hän kuuluisan
-Maariankuvan Izehoesta suurine kultaketjuineen ruumiskirstusta ja
-ripusti sen juhlallisesti kaulaansa -- "niin totta kuin tämä meidän
-sukumme kalleus, meidän ikuisen suuruutemme ja voittojemme pantti, on
-nyt tullut minun isänperinnökseni -- ei mahtavan henki ole hävinnyt,
-se elää hänen veressään ja jälkeläisessään. Kuulkaa minua, jalot
-sukulaiset ja ystävät", jatkoi hän vielä voimakkaammalla äänellä,
-"kuulkaa minua rehelliset holsteinilaiset, te urhoolliset ritarit
-ja vapaasukuiset miehet, mitä minä Holsteinin kreivi Henrik tässä
-lupaan Jumalan ja koko maailman nähden. Minun sielussani ei saa olla
-muuta kuin koston oikeutettu ajatus, siksi kunnes minä olen työntänyt
-suuren isäni miekan hänen murhaajansa rintaan ja Tanskan kansalle
-ovat tuhannet murskatut päät kostaneet sen veren, joka tässä huutaa
-taivasta." Näin sanoen hän otti isänsä suuren lyömämiekan kirstun
-kannelta ja asetti omansa sijalle. "Minä lupaan sinulle isäni henki,
-verisen uhrin, joka on suitsuava taivaaseen asti", huudahti hän jälleen
-kauhealla äänellä, "niin totta kuin Jumala ja hänen pyhä sanansa minua
-auttakoon. Tämän päälle tahdon minä ottaa pyhän sakramentin." Hän
-oli asettanut vasemman kätensä kuolleen isänsä rinnalle ja oikealla
-käänsi hän isänsä miekan kärjen taivasta kohti ja samalla suuteli hän
-ristinmuotoista kahvaa polvistuen kuormavaunuille kirstun ääreen. Nyt
-syntyi muutamiksi silmänräpäyksiksi kuolemanhiljaisuus tuhatlukuisassa
-ihmisjoukossa, joka seisoi hänen ympärillään, jonka jälkeen hän vaieten
-nousi ylös. Hänen viittauksestaan sulettiin ruumisarkku, ja hän nousi
-uudelleen ratsunsa selkään. Surevat naiset peittivät kasvonsa pitkiin
-suruharsoihin ja itkivät. Kreivitär Sofia oli vähällä pyörtyä, ja häntä
-täytyi tukea jonkun aikaa; hän ei kuitenkaan ollut nähnyt ruumista,
-mutta Elisabet rouva oli sitävastoin kauan ja tarkkaan katsonut
-veljensä veristä ruumista, joka makasi kirstussa kuin pahantekijä,
-jolta on katkaistu kaula. Surusaatto kulki nyt hiljaa ja juhlallisesti
-eteenpäin, ja lukuisa joukko luostari veljiä ja kuorolaulajia
-virittivät latinalaisen ruumisvirren. He olivat Holsteinin kaikkien
-pappien kanssa tulleet ruumista vastaan Izehoeen ja asettuivat nyt
-vahakynttilät käsissään ja Pyhän neitsyen kirkkolippu välissään
-surusaattueen etupäähän.
-
-Suuri joukko rahvasta seurasi myöskin saattuetta, suruaan ja
-kaipaustaan ilmaisten. Mutta Sven Tröst jäi yksinään seuralaisensa
-kanssa tienristeykseen.
-
-Hän istui vakavissa mietteissä hiljaisena hevosensa selässä, niin kauan
-kuin virren säveleet ja kellonsoitto kuuluivat kansan hälinään ja
-valituksiin sekaantuneina.
-
-"Pois", huudahti hän kääntäen hevosensa. "Ei ollut jaloa katsella
-heidän valitustaan. Minä melkein iloitsin siitä, mutta se oli alhaista
-iloa."
-
-"Katso, nyt joutuu se konna kuitenkin hautaan kuin suuri mies", sanoi
-Musta Sven pistäen salaa kielensä ulos ruumissaatolle. "Kokonainen
-kansa suree sitä petoa, aivan kuin hän olisi ollut heidän epäjumalansa.
-Jos minulla tänään olisi valta, niinkuin minulla on tahto", jatkoi
-hän hurjan näköisenä, "niin varastaisin minä sen kaljun koiran hänen
-ruumiskirstustaan ja heittäisin hänet rakkariluolaan", jatkoi hän
-mutisemistaan kostonhimoisen näköisenä.
-
-"Hyi Volle! Joko sinua taas pahat ajatuksesi riivaavat!" keskeytti
-hänet Sven Tröst ankaralla ja uhkaavalla äänellä. "Anna meidän
-urhoollisen vihollisemme rauhassa astua alas hautaansa; hän ei tee enää
-pahaa maailmassa. Laupias Jumala olkoon hänelle ja kaikille syntisille
-armollinen tuomari!"
-
-"Gondulin henget raadelkoot hänen sielunsa!" mutisi Musta Sven,
-kuitenkin niin hiljaa, että Sven Tröst ei kuullut sitä. "Te
-olette oikeassa, nuori herra", jatkoi hän ääneensä. "Eipä hänen
-hautajaisissaan ollut mitään erityisen hauskaa. Olkootpa suuret herrat
-ja ruhtinaat kuinka suuria roistoja tahansa, tulevat he kuitenkin
-kunnialla ja komeudella haudatuiksi. Sellaisia hautajaisia ei teidän
-rehellinen enonne saa koskaan eläessään -- tai kuoltuaan, pitikin minun
-sanoa -- ja hän on kuitenkin miehekkäästi pelastanut sen kansan ja
-valtakunnan, jonka tämä ihmissusi tahtoi nielaista."
-
-"Ilman komeuttakin voivat kuolleet olla. Jumala antakoon heille sitä,
-joka on parempaa! Kun minä kerran jaan sielutiluksia kuolleiden rauhan
-parannukseksi ja rukoilemiseksi", jatkoi Sven Tröst vakavasti ja
-katsahti vielä kerran taakseen suurta surusaattoa, "niin tahdon minä
-myöskin ajatella sinun sieluasi, Volle; mutta ensiksi kuitenkin meidän
-suurta Niilo Ebbeseniämme ja myöskin kuollutta kreivi Geertiä. Niitä
-kahta nimeä ei kuitenkaan koskaan unohdeta, niinkauan kuin Tanska ja
-Holsteini ovat olemassa", näin sanoen kannusti hän ratsuaan ja ratsasti
-eteenpäin tietämättä itsekään minne, kuolinkellojen yhä valtavammin
-soidessa, ja hän ajatteli levottomuudella raudankovaa kreivi Henrikiä
-ja kohotettua verikostajan miekkaa ruumisvaunussa.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Myöskin Rendsburgissa julistivat kirkonkellot maan yleistä surua
-Holsteinin kuuluisimman ruhtinaan kuoleman johdosta. Kaikkein
-lujimmassa linnan vankitornissa istui täällä Tanskan prinssi Otto
-synkässä, holvatussa huoneessa muuriin kiinninaulatun pöydän ääressä,
-jolle lankesi ainoastaan muutamia valonsäteitä ristikon läpi muurin
-syvennyksessä. Vastapäätä häntä seisoi iäkäs herra, jolla oli
-saksalaisen veljeskunnan risti mustalla takillaan ja hartioilla valkea
-viitta, jossa oli sama veljeskunnan merkki. Hän oli veljeskunnan
-suurmestari, veli Henrik Thurseneläinen, ensimäinen vieras, joka
-seitsemään vuoteen oli päässyt prinssin luokse. Takan ääressä
-oli polvillaan vanha, harmaapartainen palvelija, joka puhalteli
-hiilustaan lämmittääkseen kosteata tornihuonetta. Se oli vanha Arvi
-Smålantilainen, joka oli etsinyt herransa ja saanut luvan jakaa hänen
-vankeutensa pitääkseen huolta hänen persoonallisesta palvelemisestaan.
-
-Prinssin kasvot olivat kalpeat, mutta lempeät ja tyynet. Pöydällä oli
-suljettu evankeliumi mustissa samettikansissa, ja joka oli merkitty
-saksalaisen veljeskunnan sinetillä, sekä avattu käsikirjoitus, joka
-sisälsi hengellisen ritarikunnan sääntöjä ja muutamia historiallisia
-kertomuksia veljeskunnan urotöistä pakanallisissa maissa, ynnä
-innostuneita kuvauksia sen ansioista ja ylevistä suunnitelmista.
-Prinssi piti käsivarttaan avatulla käsikirjoituksella ja kuunteli
-hyväntahtoisen tarkkaavasti suurmestarin puhetta. Tämä oli pitkä herra,
-jossa kirkonmiehen hengelliseen arvokkuuteen oli yhtynyt ritarin
-kohteliaisuus ja hienon hovimiehen valtioviisas varovaisuus. "Minusta
-on hauskaa, korkeasyntyinen herra", sanoi hän kohteliaasti kumartaen,
-"huomata teidät niin suosiolliseksi meidän pyhää veljestöämme ja
-sen suuria suunnitelmia kohtaan, jotka te nyt tästä minun halvasta
-kirjoituksestani tarpeeksi tunnette".
-
-"Istukaa, kunnioitettava isä ja herra", keskeytti hänet prinssi. "Minä
-en jaksa itse seisoa. Raittiin ilman puute alkaa riistää minulta
-nuoruudenvoimani".
-
-"Sallikaa minun jäädä seisomaan kuten sopii minun ruhtinaallisen
-herrani läsnäollessa", vastasi suurmestari kunnioittavasti. "Jumala
-suokoon, että minä aikaisemmin olisin päässyt teidän armoanne
-tapaamaan. Tiedoillani teidän kristillisestä mielialastanne ja
-hurskaasta alistuvaisuudestanne, jota minä teidän ajatustavassanne
-kunnioitan, olisin minä ehkä voinut auttaa keisaria ja teidän
-sukulaisianne teidän vapautenne saavuttamiseksi. Minun pieni
-vaikutukseni olisi kai saattanut hankkia voimakkaan sanan pyhältä
-isältä ja se olisi tuskin ollut ilman vaikutusta. Huolimatta
-taipumattomuudestaan maallisissa asioissa, oli teidän mahtava
-vihollisenne kuitenkin aina yhtä kuuliainen kirkon poika, kuin hän
-oli harras taivaallisen armon ja kirkkauden kuningattaren palvelija.
-Kuulkaa, nyt soivat kuolinkellot hänen sielulleen, jalosukuinen
-herra. Jos te vielä kannatte kaunaa häntä kohtaan, senvuoksi että hän
-oli niin kova teille, niin varmasti nämä säveleet muuttavat vihanne
-hurskaiksi rukouksiksi hänen sielunsa puolesta. Ainoastaan sellaisessa
-anteeksi antavassa mielialassa te voitte täysin tunnustaa meidän
-itsensä kieltävän seuramme hengen, joka itse ei vaadi maailman mahtia,
-rikkautta ja ihanuutta, vaan, jolla on ainoastaan Jumalan valtakunta ja
-harhaanjohdettujen ihmisten autuus päämääränään."
-
-"Herramme ja tuomarimme olkoon lempeämpi kuollutta vihollistani
-vastaan, kuin Geert oli Tanskaa ja minua kohtaan", sanoi prinssi
-huoahtaen ja risti kätensä. "Hänen kauhea loppunsa on järkyttänyt
-minua", jatkoi hän kovemmalla äänellä, "mutta hänen nopea kuolemansa on
-osoittanut, että Hän, joka ikuisesti hallitsee kansakuntien kohtaloja,
-ei tarvitse ruhtinaiden ja suurten herrojen apua täyttääkseen
-vanhurskaat tuomionsa. Näettekö, kunnioitettava isä, tämä Jumalan
-tuomio, joka niin selvästi tuli ilmi mahtavan tyrannin kuolemassa,
-sillä aikaa kun minä istuin voimattomana hänen vankitornissaan, on
-antanut suurinta tukea kauan minussa eläneelle ajatukselle, jota
-teidän ilmoituksenne ja hurskas intonne myöskin vahvistavat. Maailma
-ei tarvitse minua, sen minä olen nähnyt. Jos Tanskan kansa, kuten
-te sanotte, nyt tahtoo antaa kruunun nuoremmalle veljelleni, ja jos
-hänellä on voimaa ja kutsumusta kantaa sitä Jumalalle ja maailmalle
-kunniaksi -- niin kuulun minä Jumalan nimessä teille."
-
-Prinssin näin puhuessa kohosi Arvi Smålantilainen levottoman näköisenä
-takan vierestä, kasvoillaan surullisen pyytävä ilme, ja hän väänteli
-suuria käsiään ja pudisteli päätään. Mutta prinssi ei huomannut
-häntä. Suurmestari huomasi kuitenkin vanhuksen omituiset liikkeet ja
-asettui hänen ja prinssi Oton väliin. "Lausukaa lupaus, jalosukuinen
-herra", sanoi hän nopeasti. "Tuossa on evankeliumi. Elkää antako
-jumalisen aikeenne raueta. Vahvistakaa se isänmaanne menestyksen ja
-sielunrauhanne tähden valalla, joka tosin minuun ja veljeskuntaani
-nähden on turha. Miten sanomattoman rakasta meille olisikin kerran
-voida syleillä niin jaloa ruhtinasta vapaana veljestön jäsenenä ja
-taistelutoverina Jumalan ja totuuden valtakunnan puolesta."
-
-Prinssi kavahti ylös innolla ja kiivaudella, joka todisti vangin
-rasittuneita ja kiihtyneitä hermoja. Hän nosti päätään ja kohotti
-hurskaan katseensa vankilan kattoon, vanhan Arvin turhaan uudistaessa
-varoittavat ja levottomat ilmeensä. "Kaikkitietävä Jumala on minun
-todistajani", sanoi Otto käsi rinnallaan, "että se, mitä minä tänä
-hetkenä päätän, ei tapahdu minkään ajallisen edun toivossa, ei edes
-vapauteni toivossa, vaan Jumalan ja ikuisen autuuden tähden Tanskanmaan
-ja rakkaan veljeni onneksi. Minä lupaan ja lausun teille siis, arvoisa
-isä ja herra, että minä tahdon, vaatimatta mitään ajallisia tiluksia
-ja hallitusalueita, kerran astua teidän pyhään veljeskuntaanne
-taistelemaan teidän kanssanne ristin alla Jumalan kunnian puolesta, jos
-minä vain saan elää ja taas hengittää Jumalan raitista ilmaa näiden
-vankilanmuurien ulkopuolella. Ottakaa vastaan tämä minun vapaaehtoinen
-lupaukseni. Minä säilytän sen teidän käsiinne ja sieluunne, sormeni
-pyhän evankeliumin päällä. Minä olen teidän ja veljeskunnan palvelija,
-koska näen Tanskanmaan onnellisesti vapautetuksi ilman minuakin".
-
-"Amen! Niin totta kuin Jumala ja hänen pyhä sanansa teitä auttakoon!"
-lisäsi suurmestari juhlallisella äänellä ja hänen silmänsä loistivat
-ilosta, kun hän asetti lujasti kätensä prinssin kädelle raamatun
-päälle. "Minä vastaanotan teidän peruuttamattoman lupauksenne
-kaikkivoivan Jumalan ja pyhän veljeskuntamme nimessä. Kas niin,
-nyt vasta voin minä istua teidän kanssanne kuin tuleva veli ja
-palvelustoveri ristin ja minulle uskotun lipun alla", jatkoi hän
-tuttavallisella äänellä ja istuutui. "Nyt minä tahdon myöskin selittää
-teille sen, jota olette pitänyt melkein ihmetyönä, nimittäin kuinka
-minulle oli mahdollista päästä teidän luoksenne tänne, ja kuinka minä
-tässä halvassa kirjoituksessani ja todenmukaisessa todistuksessani
-pyhästä veljeskunnastamme saatoin antaa teille viittauksen korkeammalta
-lähettiläältä, jota te näytitte odottavan. Ilman ajattelua ja tietoa
-ovat kaikki mielijohteemme haaveilua, herrani ja veljeni; myöskin
-kaikkein pyhin ja korkein ilmestyy meille ainoastaan luonnollisissa
-olosuhteissa. Teidän hurskas mielenlaatunne on kauan ollut minulle
-tuttu, ja se minkä te nyt niin olette päättänyt, on kauan ollut
-keisarin ja teidän sukulaistenne hartain toivo."
-
-"Mitä?" kysyi prinssi hätkähtäen. "Ettekö te olekaan tullut tänne
-omasta halustanne, Hengen hurskaan mielijohteen takia, josta te niin
-ylevämielisesti puhuitte, vaan keisarin, tai jopa lankoni ja veljeni
-maallisena lähettiläänä?"
-
-"Vaikka ei aivan suoraan, niin ainakin epäsuorasti, tuleva herra ja
-veljeni ja ystäväni", vastasi suurmestari hieman hämillään ja hän
-näytti pelkäävän sanoneensa liian paljon. "Kaikkein hurskaimmat ja
-jumalisimmatkin aikomukset", jatkoi hän ja rykäisi, "ovat määrätyssä
-suhteessa maailmaan ja usein riippuvaiset ulkonaisen elämän
-tapauksista. Meidän pyhän veljeskuntamme velvollisuus on myöskin
-yhdistää maailmallinen viisaus hurskauteen, eikä unohtaa sitä, mikä
-edistää kansojen ja valtakuntien ajallista etua, vaikka meillä
-pääasiallisesti onkin niiden ikuinen pelastus ja autuus päämääränämme.
-Elkää siis ymmärtäkö minua väärin, jalo herra, kun minä avomielisesti
-tunnustan, että maalliset sivutarkoitukset ovat osaksi aiheuttaneet
-tämän käyntini. Mutta on kysymyksessä niinhyvin teidän omanne kuin
-muiden ajallinen etu. Teidän ylevään ajatustapaanne ovat sukulaisenne
-ja ystävänne aina perustaneet rakkaan isänmaanne pelastuksen ja teidän
-oman vapautuksenne tästä vankilasta. Sentähden annettiin minulle
-tavallaan tehtäväksi vakuuttaa, ystävänne ja vihollisenne teidän
-itsensäkieltävästä mielialastanne, mitä tulee arvoituksentapaiseen
-vallanperimysoikeuteen, josta teidän luopumisenne on korkeiden
-herrojen neuvostossa tullut rauhanneuvottelujen ehdoksi. Ilman niin
-valtioviisasta tarkoitusta ei ankara kreivi Gerhard olisi koskaan
-suostunut minun jumaliseen aikeeseeni tavata teitä täällä. Mutta
-kiihtynyt mieliala, johonka hänen poikansa ovat hänen kuolemansa
-johdosta joutuneet, tekee nyt tyhjäksi kaikki edellisten neuvottelujen
-hedelmät ja ehkä vielä lisää teidän tilanne tukaluutta, jollen minä voi
-väistää vaaraa ilmoittamalla teidän hurskaan lupauksenne."
-
-"Minun vapauteni ehkä elämänikin on syntisten ihmisten vallassa",
-huudahti prinssi erittäin kiihtyneenä ja nousi ylös kiivaasti, "sen
-minä tiedän; mutta minä en luullut ystäviäni ja vihollisiani niin
-julkeiksi, että he tahtoisivat hallita sieluani ja vapaata tahtoani.
-Sen mukaan, mitä minä nyt kuulen, herra suurmestari, on teidän
-hurskaalla käynnillänne ollut valtioviisas tarkoitus, jonka te tähän
-saakka olette epärehellisesti minulta salannut. Se oli siis keisarin ja
-minun lankoni, niin jopa rakkaan veljenikin toivo, että te ottaisitte
-minusta selvän ja houkuttelisitte minulta sen luopumisen lupauksen,
-jolla vapaasta tahdostani tehdyllä uhrauksella minä aioin hämmästyttää
-heitä ja jota minä pidin sieluni puhtaimpana ajatuksena, enkä suinkaan
-uhkausten pelosta ja vierasten vaikutteiden tai ystävien ja vihollisten
-valtioviisauden johdosta tehtynä päätöksenä."
-
-"Teidän tyytymättömyytenne surettaa minua, prinssini", vastasi
-suurmestari, joka myöskin oli noussut seisomaan. "Se osoittaa minulle
-teidän sielussanne heikkoudenvarjon, josta minä luulin teidät vapaaksi.
-Totinen itsensä kieltäytyminen ei vaadi mitään maailmalta, ei edes
-itsenäisen olemassaolon kunniaa. Etten minä ennemmin ole maininnut
-yhteyttä minun ja teidän ystävienne toivomuksen ja sen välillä mitä
-te itse hiljaisessa, jumalisessa mielessänne olette päättänyt ja
-jonka te nyt olette pyhällä lupauksella vahvistanut, se ei ole, kuten
-te luulette, tapahtunut vilpistä, vaan juuri nöyryydestä teidän
-kristillistä ja siveellistä vapauttanne kohtaan ja kunnioituksesta
-meidän pyhään asiaamme, joka on kaikkien maallisten tarkoitusperien
-yläpuolella. Jumalan kirkon ja pyhän veljeskuntamme asioiden tähden
-täytyy jokaisen maallisen tarkoituksen väistyä; siis nyt vasta, kun
-minä olen vastaanottanut teidän hurskaan, peruuttamattoman lupauksenne,
-voin minä kertoa sen yhtäpitäväisyyden viisaan valtiotaidon ja
-teidän ystävienne ja sukulaistenne suunnitelmien kanssa, jotta te
-itse julkisen asiakirjan avulla voisitte tehdä päätöksenne hedelmää
-kantavaksi."
-
-"Te olette kuullut minun lupaukseni", vastasi prinssi kylmästi.
-"Käyttäkää sitä sillä lailla, kuin luulette voivanne vastata siitä
-Jumalalle ja omalletunnollenne; mutta elkää odottako minulta
-askeltakaan teidän suunnitelmienne hyväksi. Minä en lupaudu ihmisille
-enkä paholaisille. Siitä heikkoudesta, jonka te luulette keksineenne
-minun sielussani, olen minä ylpeä. Minä olisin totisesti kurja vanki,
-jos minä voisin tuntea itseni henkisesti sidotuksi, tuntematta
-surkuttelua ja halveksumista niitä keinoja kohtaan, joilla minut on
-tahdottu kietoa. Sanokaa minulle kuitenkin, ennenkuin te jätätte
-minut", lisäsi hän katkeran surumielisesti, "eikö teillä ole minulle
-yhtään ystävällistä sanaa niiltä ystäviltä ja sukulaisilta, jotka
-antoivat teille tehtäväksi vaikuttaa minun mieleeni ja vapaaseen
-tahtooni? Minä en ole nyt seitsemään pitkään vuoteen kuullut sanaakaan
-veljeltäsi ja langoltani. Että minun rakas sisareni, markkreivitär, on
-kuollut suruun isäni ja minun onnettomuuden johdosta, on ainoa tieto,
-joka minulle on annettu."
-
-"Minulla on rakkaimmat terveiset teidän langoltanne markkreiviltä
-ynnä teidän korkeasti ruhtinaalliselta herra veljeltänne", vastasi
-suurmestari kohteliaasti kumartaen. "Kaikki, mitä voidaan tehdä
-vapautenne puolesta, on oleva heille erittäin tärkeätä, ja minä voisin
-antaa teille parhaita toiveita siinä suhteessa, jos te ette ainoastaan
-sallisi minun ilmoittaa sekä vihollisillenne, että ystävillenne,
-mitä te niin hurskaasti olette päättänyt ja luvannut, vaan myöskin
-saattaisitte antaa siitä epäluuloiselle ja varovaiselle maailmalle
-näkyväisen todistuksen. Teidän tarvitsee ainoastaan allekirjoittaa ja
-sinetillä varustaa nämä sanat." Näin sanoen otti hän esiin kirjoitetun
-pergamenttilehden.
-
-"Ei koskaan!" keskeytti hänet prinssi kiivaasti. "Minä en vaadi
-mitään salattavan, en edes heikkouttanikaan, josta te minua moititte.
-Päätöstäni minä en kadu; se tuli minun sieluni sisimmästä ja on
-seitsemänä vuonna ollut minun paras ajatukseni. Te ette ole sitä
-herättänyt, ainoastaan pukenut sen sanoihin ja muotoon itseni ja
-Jumalan edessä. Se, mikä minua suututtaa, on sen saastan ajatteleminen,
-joka tahraa kaiken inhimillisen, niin että minun parhaimman ja
-puhtaimman aikeeni piti tulla maailmaan teidän valtioviisautenne
-likaisten salakäytävien kautta. Se ajatus on minulle tuskallinen, että
-oma lihallinen veljeni, jolle minä vapaaehtoisesti olisin uhrannut
-jokaisen maallisen mahdin ja arvon ajatuksen, on tehnyt tämän uhrin,
-veljesrakkautensa ja mahdollisen vapautumiseni ehdoksi, samalla itse
-tahtoen nousta valtaistuimelle, johon minulla olisi suurempi oikeus."
-
-"Nuo sanat, jotka te nyt lausutte, eivät ole koskaan tulleet minun
-huuliltani, ylhäinen herra", vastasi suurmestari hämillään. "Niin
-ei myöskään lueta asiakirjassa, joka on minun mukanani. Te olette
-tehnyt väärän johtopäätöksen minun sanoistani. Niinpaljon kuin minä
-tunnen teidän korkeasti ruhtinaallisen veljenne ajatustapaa, tuntee
-hän hellintä veljesrakkautta teitä kohtaan, vaikka hän onkin liian
-valtioviisas ollakseen näkemättä, että teidän muodollisen luopumisenne
-täytyy olla niinhyvin teidän oman vapautenne kuin hänen turvallisen
-valtaistuimelle nousunsa ehto."
-
-"Hyvä!" keskeytti hänet prinssi kiivaasti katseessaan ylpeän päättävä
-ilme. "Te olette kuullut minun sanani ja ehdonalaisen lupaukseni. Mutta
-ennemmin haluan minä kuolla tähän vankilaan, kuin koskaan antaisin
-ainoatakaan kirjoitettua sanaa siitä, mitä minä näiden muurien sisällä
-olen luvannut Jumalalle ja itselleni. Antakaa heidän murhata minut
-tänne, jos tahtovat ja uskaltavat. Tanskan prinssi Otto ei koskaan
-alennu neuvottelemaan itsekkäiden ystävien tahi vihollisten kanssa
-omasta vapaudestaan, elämästään tai kunniastaan. Sanokaa se heille,
-jotka ovat lähettäneet teidät!"
-
-Näin sanoen käänsi hän suurmestarille selkänsä ja soitti kelloa.
-Vankilan ovi avattiin ulkoapäin ja vartija astui sisään. Saksalaisen
-ritarikunnan suurmestari piilotti nopeasti esilleotetun asiakirjan ynnä
-raamatun valkean viittansa alle ja jätti vangitun prinssin kumartaen
-äänettömästi ja kunnioittavasti, jonka jälkeen vankilan ovi jälleen
-sulettiin hänen jälkeensä.
-
-"Arvi, vanha Arvi!" huudahti prinssi syvästi järkytettynä ja heittäytyi
-vanhan palvelijan syliin. "Nyt sinä olet ainoaa ihmissielu maailmassa,
-johon minä voin luottaa. Tästä hetkestä lähtien täytyy sinun olla minun
-viimeinen ystäväni ja veljeni, näiden vankilanmuurien ulkopuolella ei
-minulla ole ketään -- ei ketään. Se mies, joka nyt lähti minun luotani,
-vastaanotti ainoastaan minun kieltäytymiseni kruunusta ja kaikesta
-maallisesta onnesta; mutta jollei minulla olisi sinua silmieni edessä,
-olisi hän vienyt mukanaan minun uskoni kaikkeen rehellisyyteen ja
-rakkauteen maailmassa."
-
-"Ah, jalo nuori herra!" huokasi vanhus suudellen hänen kättään.
-"Miksi en minä uskaltanut puhua kovaa ja varoittaa teitä? Miksi te
-ette huomannut minun sieluntuskaani ja sydämeni nöyrää pyyntöä, kun
-te annoitte houkutella itseltänne tuon surkuteltavan lupauksen?
-Sellainen veljeskunnanritari ei saa edes mennä naimisiin ja lisätä
-ihmissukua. Sanokaa nyt minulle vaan yksi asia herra", jatkoi hän ja
-rypisti leveätä otsaansa, "aiotteko te pitää tämän lupauksen kun kerran
-pääsette vapaaksi? Ettekö tahdo antaa pyhän isän vapauttaa itseänne
-siitä ja tehdä sitä tehottomaksi?"
-
-"Kuinka sinä saatat kysyä niin, Arvi?" kysyi prinssi ja otti askeleen
-taapäin. "Luuletko sinä, että maan päällä ei ole yhtä ainoata
-ruhtinasta, joka pysyisi uskossaan ja lupauksessaan ja pitäisi sitä
-valaa, pyhänä, jonka hän vannoi sydämessään".
-
-"Suokaa anteeksi minun epäilykseni, herra prinssi", huudahti Arvi
-ankarasti liikutettuna ja syleili hänen polviaan. "Minä olen monta
-kertaa nähnyt suuret hädässä ja onnettomuudessa; mutta, lukuunottamatta
-teitä ja pientä kuningastani Maunu Birgerinpoikaa, en minä ole ketään
-heistä nähnyt niin hurskaana ja suurena onnettomuudessaan. Hän rukoili
-vihollistensa puolesta, kun heidän piti hakata hänen kaunis päänsä
-Pyhänhengen saarella."
-
-"Minä en uskalla luvata, että sinä saat nähdä minut niin hurskaana,
-Arvi," vastasi prinssi. "Sillä minulle on usein ollut vaikeata
-tukahduttaa mielessäni katkeruus vihollisiani kohtaan, ja tänään olen
-minä ollut vähällä vihata ja halveksia ystäviäni."
-
-"Kuuteen vuoteen en minä ole kuullut teidän lausuvan, kovaa ja
-kohtuutonta sanaa vihollisistanne, ja nyt olette te kadottanut uskonne
-ystävienne ja sukulaistenne uskollisuuteen ja rakkauteen ja kuitenkin
---"
-
-"Kuitenkaan en minä tahdo rikkoa valaani", keskeytti prinssi hänet
-hymyillen. "Pidätkö sinä sitä niin suurena ja ihailtavana? -- Ehkä minä
-teen kuitenkin veljelleni vääryyttä", jatkoi hän tyynemmin. "Minähän en
-lukenut sitä onnettomuutta tuovaa asiakirjaa. Hän tietää kyllä, miten
-suuresti minä olen rakastanut häntä ja Tanskaa. Saattoiko veli Valdemar
-pelätä, että minä tultuani vapaaksi koskaan voisin herättää sisällisen
-sodan, ja taistella oman äitini pojan kanssa verisestä kruunusta."
-
-"Sellainen ei ole uutta meidän aikanamme, herra prinssi", sanoi
-vanha Arvi syvästi huoahtaen. "Ruhtinasten veljesrakkaus on monta
-kertaa julmuutta, sen minä olen nähnyt. Mutta mitä veljenne teistä
-mahtaneekaan ajatella, niin uskokaa te vain hyvää hänestä niin kauan
-kuin te voitte, jalo herra. Hänhän on itsekin vielä maanpakolainen
-ja avuton. Hänen vikansa ei varmastikaan saata olla, että te olette
-istunut täällä niin kauan, ja nyt kai täytyy hänen noudattaa mahtavien
-neuvoa, jotka tahtovat auttaa häntä valtaistuimelle. Katsokaa, nyt
-ratsastavat vieraat täältä", jatkoi hän katsellen vankilanristikon
-läpi. "Tuolla on kaksi ylhäistä herraa saksalaisen suurmestarin
-seurana. Jos minä näen oikein, niin on toinen teidän setänne, lempeä
-kreivi Juhana."
-
-"Hänen lempeytensä on siis myöskin mukana neuvostossa pohtimassa
-minun kohtaloani", sanoi prinssi syvään huoahtaen. "Minun isäni
-kertoi hänestä aivan eriskummallisia juttuja kuolinvuoteellaan."
-Prinssi heittäytyi syvissä mietteissä sängylleen; mutta Arvi jäi
-seisomaan ristikon ääreen ikkunan syvennyksessä ja katseli kauan mitä
-linnanpihalla tapahtui.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Kreivi Geertin kuolinkellot olivat vaienneet. Tuli ilta ja aamu, ja
-jälleen ilta. Vanha, uskollinen Arvi tuijotti taas hänen herransa
-nukkuessa ristikon läpi prinssi Oton vankitornissa. Oli pimeä. Täysikuu
-oli paksujen sadepilvien peitossa ja ukko ei täydellisesti saattanut
-erottaa kaikkia esineitä. Mutta hän huomasi levottomana äänekästä
-hevosten ja sotaväen melua pihalla ja nyt eroitti hän valtavan,
-käskevän äänen: "Me emme ota ketään vangiksi. Henki hengestä! Tuhansien
-veri vuotakoon suuren kreivi Gerhardin tähden! Hänen murhaajainsa
-täytyy astua mestauslavalle!"
-
-Monien sotaisten äänien hurja suostumushuuto keskeytti ankaran
-sotapäällikön puheen, ja niiden soihtujen valossa, jotka nyt
-sytytettiin, näki Arvi pitkän, mustaan ja loistavaan varustukseen
-puetun ritarin nousevan hevosen selkään. Vakava linnanvouti itse
-piteli jalustinta. "Vartioi minun kalleimman verikostoni panttia,
-linnanvouti!" kaikui taas hänen korviinsa rautapukuisen sotilaan
-metallinsointuinen ääni. "Jollei sitä siihen mennessä ole lunastettu,
-kun täysi kuu jälleen paistaa tälle tornille, niin sinä tiedät kenenkä
-päät sen tulee valaista."
-
-Arvi näki säkenöivässä soihdunvalossa synkän linnanvoudin nyökkäävän
-ja viittaavan linnan korkeinta vallitöyrästä kohti, jolle oli
-pystytetty korkeaan, mustaan paaluun kiinnitetty pyörä. Ritari nyökkäsi
-myöntävästi, ja linnanvouti peräytyi, hänen korskuvan sotaoriinsa
-tieltä. Päällikkö ja hänen sotilasjoukkonsa ratsastivat nopeasti
-linnanportin kautta ulos, ja jälleen oli pimeää ja hiljaista kuin
-haudassa. Mutta nyt ilmestyi täysikuu raskaiden huhtikuunpilvien
-lomasta. Arvi katsoi taaksensa onnetonta herraansa, joka vielä nukkui
-tyynesti. Kuunvalo lankesi torniin ja valaisi vangin kalpeat kasvot, ja
-hän hymyili lempeästi unissaan. Arvi polvistui hänen sänkynsä viereen
-kädet ristissä ja huokasi tukahtuneella äänellä: "Armollinen Jumala,
-kuukauden päästä --. Ei, sen Kaikkivaltias estäköön! Eihän tämä ole
-Pyhänhengensaari. -- Sellaista näkyä en minä tahdo nähdä toista kertaa
---"
-
-"Kiinnittäkää risti minun rinnalleni, arvoisa isä", kuiskasi nyt Otto
-hiljaisella äänellä unissaan. "Katsokaa kuinka kauniisti kuu valaa
-loistettaan haudoille! Tanskan valtaistuin on kuitenkin vielä pystyssä
--- parempi sukupolvi kukoistaa sen ympärillä -- Menkäämme taisteluun
-Jumalan valtakunnan puolesta!"
-
-"Anna hänen hurskaiden uniensa toteutua, Herra minun Jumalani!" rukoili
-Arvi. "Anna minun seurata häntä ristin alla sinun istuimesi juureen!"
-Senjälkeen nojasi hän harmaan päänsä vuodetta vastaan ja nukahti hiljaa
-kivilattialle, herransa jalkojen juureen. Mitä Arvi Smålantilainen
-oli nähnyt ja kuullut illalla ristikon läpi prinssin vankitornissa,
-säilytti hän synkkänä salaisuutena sielussaan. Aamulla ei hän ollut
-aivan varma siitä, oliko hän kuullut oikein, ehkä verinen pää jota ensi
-täysikuun täytyisi valaista, olikin vain hänen oman mielikuvituksensa
-tuote, joihin synkkien ja veristen muinaismuistojen kanssa usein
-sekaantui hänen raskasmielisiä tulevaisuuden näkyjään.
-
-Pian levisi kuitenkin huhu yli Tanskanmaan Holsteinin kreivi Henrikin
-kostoretkestä hänen isänsä murhaajia ja kaikkia tanskalaisia vastaan.
-Mitään suurta sotajoukkoa eivät nuoret kreivit saattaneet heti haalia
-kokoon; siihen luotettiin Tanskassa. Tätä sotaista yritystä pidettiin
-ainoastaan kreivi Henrikin synkän mielialan hurjana ja tavattomana
-purkauksena. Ja sotaa kreivi Geertin poikia vastaan pidettiin
-enemmänkin pienenä henkilökohtaisena kostoretkenä, joita siihen aikaan
-niin usein tapahtui yksityisten linnanherrojen ja ritarien välillä,
-kuin maalle ja valtakunnalle vaarallisena ja merkittävänä yrityksenä.
-Jyllannissa kerrottiin hautajaisten jälkeen Izehoessa, että kreivi
-Juhana oli heti noussut maihin Själlannissa mukanaan kourallinen
-hurjia holsteinilaisia. Mutta itse Holsteinissa kerrottiin ylvästellen
-suuresta voitosta, jonka katkeroitunut verikostaja olisi saavuttanut
-Marienburgin luona, mutta josta kellään ei ollut lähempää tietoa, ja
-missä kolmesataa holsteinilaista olisi hakannut maahan yli kaksituhatta
-tanskalaista. Ei kukaan tiennyt mitä pitäisi luulla näistä huhuista,
-jotka joka päivä kasvoivat ja vaihtuivat. Muutamana päivänä puhuttiin
-myös koko Holsteinissa, että kreivi Henrik oli vanginnut itse Niilo
-Ebbesenin ja antanut elävänä kiduttaa ja teilata hänet. Mutta nämä
-huhut kumottiin pian, ja olivat ainoastaan vallitsevan katkeruuden ja
-kostonhimon ilmauksia, jotka tunteet kaikki holsteinilaiset jakoivat
-Geertin poikien kanssa. Se oli kuitenkin varmaa, että juutilaisten ja
-holsteinilaisten välillä oli tapahtunut verisiä taisteluja ja että
-kreivi Henrik jo oli osoittanut sitä kestävyyttä ja järkähtämätöntä
-rohkeutta, jotka hankkivat hänelle lisänimen "raudankova". Ensimäisinä
-neljänä viikkona kreivi Geertin kuoleman jälkeen ja koko ajan
-pääsiäisen ja helluntain välillä, maiden ja metsien vihertäessä ja
-kevään levittäessä ihanuuttaan Tanskaan ja Holsteiniin, vallitsi synkkä
-ja vihamielinen mieliala molempien kansojen välillä. Väliin puhuttiin
-uudesta kauheasta sodasta, jossa keisari ja monet saksalaiset ruhtinaat
-tahtoivat auttaa Tanskan prinssiä Valdemaria ja hänen maamiehiään
-Holsteinin kreivejä ja Slesvigin herttua Valdemaria vastaan, joka
-nyt jälleen alkoi vaatia Tanskan kruunua; väliin kerrottiin taas,
-että rauha oli solmittu kreivi Juhana lempeän, Stig Antinpojan ja
-piispa Svenin välityksellä ja että Spandaussa oli tehty sopimus, joka
-toukokuun kuluessa vahvistettaisiin tärkeässä ruhtinaskokouksessa
-Lübeckissä. Vihdoin kuultiin ihmetellen, että sovinto todella
-oli solmittu Lübeckissä sotivien herrojen ja ruhtinaiden välillä
-sunnuntaina ennen helatorstaita, ja että tämä sopimus oli yhtä
-kunniakas Tanskalle, kuin Holsteinin kreivejä ja Slesvigin herttuoita
-tyydyttävä.
-
-Kaiken tämän kestäessä istui prinssi Otto vielä vankilana Rendsburgin
-linnassa. Täysikuu paistoi jälleen hänen vankitorniinsa, ja vanha
-Arvi vapisi nuoren ruhtinaansa hengen puolesta. Mutta kaikki jäi
-entiselleen. Ei nähty vihollisia eikä ystäviä. Ankara linnanvouti piti
-tornin ja linnan vahvasti vartioituna. Prinssi ja hänen palvelijansa
-vastaanottivat ruokavaransa tavalliseen aikaan seinässä olevasta
-luukusta, ja pyhäpäivinä he voivat kuulla tornikamariin kuorolaulun
-linnankappelista.
-
-Eräänä aamuna prinssi havahtui surullisesti huoaten. Kevätaurinko
-paistoi ystävällisesti hänen vankilaansa, ja kappelin kello soi
-juhlallisesti. "Eikö tänään ole helatuorstai, Arvi?" kysyi hän. "Minä
-uneksin olevani vapaa ja kirkossa, ja pienten kuoripoikien laulu
-Kristuksen taivaaseen astumisesta kaikui niin ihanalta. Suotaneeko
-minulle vielä sitä iloa, että saisin polvistua kristillisessä kirkossa.
--- Kuuletko, nyt soitetaan aamujumalanpalvelukseen!"
-
-"Varmasti on pyhäpäivä", vastasi Arvi hajamielisesti katsellessaan
-ulos ikkunasta. "Mutta kas, nyt tänne tulee vieraita, herra prinssi.
-Musta, rautapukuinen herra ratsastaa sisään linnanportista. Taitaapa
-olla itse Rauta-Henrik, niinkuin ne häntä kutsuvat. Teidän setänne on
-myöskin siellä ja monta ylhäistä herraa. Jumala suokoon heidän tuovan
-kilvessään hyviä sanomia."
-
-"Sitä minä en odota. Kuitenkin, tapahtukoon Jumalan kaikkivaltias
-tahto!"
-
-Prinssi nousi ja päätti tyynesti pukeutumisensa.
-
-"Reipas Tröst on mukana", jatkoi Arvi. "Mutta hän on miettivän
-näköinen. Hänellä ei ole enää teidän kullattua miekkaanne, ja hän
-ratsastaa sidottuna kahden ratsumiehen välissä."
-
-"Siis vangittu", sanoi prinssi osanottavasti. "Ehkä taas minun tähteni.
-Jos hän on Ebbesenin sukulainen, niin ei hänen matkansa Rendsburgiin
-ole hänelle onneksi."
-
-"Jumala ja Pyhä Eerik häntä suojelkoot! Hän oli seitsemän vuotta sitten
-itsepäinen houkkio, mutta pohjaltaan hän on puhtainta kultaa --. Hän
-tahtoi teille sovittaa sen, minkä rikkoi onnetonta isäänne kohtaan.
-Kas, nyt hän nostaa päätään kuin olisi suuri Torkkeli Knuutin poika
-lyönyt hänet ritariksi. Oi, armias Jumala", huokasi hän. "Ei koko
-maailmasta enää löydy marski Torkkelin ritarimiekan veroista? Ja sen
-meidän pyövelimme taittoivat mestauslavalla."
-
-"Ovatko ajatuksesi taas verisessä menneisyydessä, vanha, uskollinen
-ystäväni?" sanoi Otto. "Sinä elät vain menneissä ja tulevissa asioissa.
-Mitä arvelet tämän päivän tuovan mukanansa meille?"
-
-"Sen saamme pian nähdä, herra prinssi. Minä kuulen tornin oven tuolla
-alhaalla avattavan. Joka kerran kun sen ruosteiset rautasaranat
-narisevat, muistan minä sitä sunnuntaiaamua, jolloin meidän
-herttuoidemme nälkätornin ovi Nyköpingissä avattiin. Näiden vanhojen
-vankitornien ovisaranat olisivat voideltavat --"
-
-Tornin rappusista kuului askeleita, ja vähän aikaa senjälkeen
-avattiin prinssin vankilan ovi. Sisään astui hänen isänsä velipuoli,
-kreivi Juhana lempeä, seurassaan Stig Antinpoika Björnholmista. Stig
-Antinpoika käänsi terävät kasvonsa ovessa viitaten vartijaa sulkemaan
-oven heidän jälestään. Mutta se avattiin taas puoleksi. "Minä pyydän
-teitä, rakas herra, vanhan rakkautenne kautta", kuiskasi ääni
-ulkopuolelta, ja jalka esti oven sulkeutumasta, "sallikaa minun tulla
-vain hetkeksi sisään nähdäkseni hänet. Vain senvuoksi minä luotin
-teidän jalomielisyyteenne, antamalla henkeni teidän ja vasta leivotun
-kuninkaanne käsiin."
-
-"Hurja uskalikko! Sekö oli tarkoituksesi?" mutisi Stig Antinpoika.
-"Kiitä sitten pyhimyksiä, jos minä sinut saan elävänä täältä pois.
-Kyllä sinä sillä vielä joudut kreivi Henrikin vankitorniin. Tule siis,
-houkkio, niin saat kuulla tuomiosi", lisäsi hän uhkaavasti, vaikka
-lempeämmällä äänellä. "Mutta vaikene kuin muuri, muuten olet kuoleman
-oma."
-
-"Jumala teitä siunatkoon, herra Stig", kuiskasi Sven Tröst, ja
-astuttuaan kokonaan ovesta hän asettui hiljaa ja ääneti seisomaan
-kynnyksen eteen, ja tervehti sitten sydämellisellä osanotolla prinssiä
-ja nyökäytti ystävällisesti Arvi Smålantilaiselle.
-
-Prinssi oli tyynen arvokkaasti puoleksi väistänyt kohteliaan setänsä
-syleilyä, tarkaten samalla omituista sananvaihtoa vankilanovella,
-josta hän oli odottanut kreivi Henrikin itsensä astuvan sisään. Kun
-hän nyt huomasi tulijan vain Sven Tröstiksi, joka tunkeutui sisään
-ainoastaan saadakseen olla uteliaana katseliana, levisi hänen kalpeille
-kasvoilleen suuttumuksenpuna. Mutta nuoren ritarin osanottava katse ja
-arka tervehdys poistivat silmänräpäyksessä kaiken vastenmielisyyden
-tunteen. Prinssi Otto vastasi lempeästi hänen tervehdykseensä, mutta
-Stig Antinpoikaa hän tervehti vain kylmästi ja muodollisen kohteliaasti.
-
-Tulvivin kohteliaisuussanoin vakuutti lempeä kreivi Juhana "rakkaalle
-ruhtinaalliselle veljenpojalleen", osanottoaan hänen surulliseen
-tilaansa, selittäen hänen vapauttamisensa jo monta vuotta olleen
-hänen ystäviensä ja sukulaistensa sydämellisimpänä toiveena ja
-vakavimpana pyrkimyksenä. Lopultakin hän esitti pääasian jättämällä
-prinssille yhdellätoista sinetillä varustetun asiakirjan, jonka hän
-pyysi hänen lukemaan läpi. "Minä uskoin teille olevan mieluisampaa
-vastaanottaa tämä tärkeä asiakirja ystävältä ja sukulaiselta kuin
-kreivi Henrikiltä", sanoi hän. "Senvuoksi olen yksin ottanut
-osakseni sen mikä muuten kuuluu kreivi Henrikin ja hänen veljensä
-velvollisuuksiin. Samaten kuin minä äskettäin onnistuin ritari
-Stigin ja piispa Svenin välityksenä saamaan aikaan sovinnon teidän
-herra veljenne ja holsteinilaisten kreivien välillä, niin toivon
-minä välitykselläni täällä myöskin olevan hyvät ja siunaukselliset
-seuraukset. Te näette tässä sen sopimuksen, jolla teidän veljellenne
-on luovutettu Tanskan valtaistuin ja jonka kautta kaikki vihollisuudet
-sekä Holstein-Rendsburgin että herttuallisen Slesvigsuvun välillä ovat
-loppuneet. Niitä ehtoja siinä, jotka koskevat teidän oikeuksianne
-Tanskan vanhimpana prinssinä sekä myöskin teidän persoonallista
-vapauttanne, toivoakseni te ette epäröi täyttämästä, varsinkin koska
-teidän hurskas lupauksenne astua pyhään saksalaiseen veljeskuntaan,
-veljeskunnan arvoisan suurmestarin kertomuksen mukaan, jo sisältää
-kaiken mitä tässä vaaditaan."
-
-Prinssi otti asiakirjan käteensä, mutta katsomatta siihen. Tieto
-sovinnosta ja hänen veljensä onnesta teki syvän vaikka sekavan
-vaikutuksen häneen. Kaikkien muiden katseet, paitsi vanhan Arvin,
-olivat suunnatut häneen. Ukko oli asettunut uunin vieressä olevaan
-nurkkaan, missä hän vain näytti askartelevan taloustoimissaan,
-vaikka hän kuitenkin tarkkaavasti kuunteli jokaista sanaa ja aina
-väliin hiljaa sopertaen liitti yhteen kätensä. Stig Antinpoika
-katseli prinssiä viekkaan tutkivasti. Lempeä kreivi Juhana hymyili
-ystävällisesti totuttuun tapaansa. Hän odotti nyt vaieten prinssin
-vastausta.
-
-"Minä kiitän teitä, herra setäni, teidän minulle vakuuttamastanne
-osanotosta, mutta jota minulla näinä seitsemänä vuotena ei ole
-ollut onni tuntea", sanoi prinssi hiljaisella äänellä, mutta hänen
-huultensa väreilyssä ilmeni kuitenkin katkeruuden tunne. "Minä
-kiitän teitä myöskin siitä säälivästä hyväntahtoisuudesta, jota
-olette osoittanut minulle, vapauttaessanne minut mieltäjärkyttävästä
-neuvottelusta minun julkisten ja julmien vihollisieni kanssa. Tuo
-tieto jonka toitte minulle veljeni korottamisesta on tehnyt tämän
-päivän minulle ilopäiväksi, myöskin maailmallisessa merkityksessä,
-vaikkakaan se ei ole suonut minulle vapautta, jonka minä uskoin olevan
-ehdottoman seurauksen hänen onnestaan. Pyydän teidän antamaan lukea
-minulle sovintoasiakirjat. Tähän asti on suurimpana ilonani ollut
-lukea lohdutuksen sanoja; mutta himmeä vankilanvalo on himmentänyt
-muutenkin heikon näköni. Minun käsitykseni mukaan", jatkoi hän, "ei
-tämä asiakirja kuitenkaan voine sisältää mitään, joka vaatisi minun
-vahvistustani, koska se jo ilman minua on laadittu ja sinetillä
-varustettu".
-
-Kreivi Juhana vastaanotti kohteliaasti asiakirjan ja ojensi sen Stig
-Antinpojalle, joka tästä joutui hyvin hämilleen. "Minä luen huonosti,
-jalosukuinen hera kreivi", sanoi hän vältellen. "Niin, suoraan sanoen
-tuskin ollenkaan. Mutta tuossa seisoo minun entinen aseenkantajani,
-nuori ritari Tröst; hänen minä olen antanut sellaistakin opetella Ei
-hänellä ole täällä muuta tekemistä. Sallitteko te hänen lukea sen?
-Juuri senvuoksi annoin hänen tulla sisään."
-
-Kreivi Juhanan myöntyvästä ilmeestä ja Stig Antinpojan viittauksesta
-astui Sven Tröst esiin ja vastaanotti asiakirjan. Hän loi kuitenkin
-ensin prinssiin kunnioittavan kysyvän katseen, ja hänen viittauksestaan
-alkoi hän yhä enemmän ihmetellen ja värähtelevin äänin lukea:
-
-"Ensiksikin", seisoi siinä, "täytyy prinssi Oton, herra Valdemarin
-veljen, päästä vankeudesta vapaaksi, kun tämä sovintokirjelmä
-on vahvistettu, ja jätetty Lübeckiin markkreiville tai kuningas
-Valdemarille. Kuitenkin on kreivi Henrikin ja hänen veljensä Klaun,
-tai kreivi Juhanan, sitä ennen saatava häneltä vakuus siitä, että hän
-luopuu kaikista vaatimuksista Tanskaan. Siinä valtakunnassa ei ole enää
-muita hallitseva Jumalan armosta kuin kuningas Valdemar."
-
-Tässä Sven Tröst keskeytti prinssin viittauksesta. Veri oli väistynyt
-prinssi Oton poskilta; hän piteli kiinni pöydästä ja horjahti.
-"Ymmärsinkö oikein nämät sanat", sanoi hän tuskallisen katkerasti,
-tuntien asemansa ja ihmisarvonsa syvästi loukatun. "Siis ei se, vapaus,
-mikä minulle täällä luvataan, ole paljoakaan parempi kuin uusi ja
-vieläkin masentavampi vankeus. Onko vapautta, että minut annetaan
-kuin mikäkin elukka tai tavara toisten ihmisten valtaan? Ja tämä
-minun personani uusi hirmuvaltias on minun oma lankoni tai minun oma
-veljeni? Suuri Jumala! Ovatko minun viholliseni minut myöneet. Minä en
-olekaan vapautettu, vaan minun oma sukuni on minut ostanut. Oletteko te
-mielettömiä vai minäkö olen hullu? Antakaa minun itse katsoa mitä siinä
-seisoo!"
-
-Sven Tröst jätti prinssille asiakirjan. Otto tuijotti äsken luettuihin
-sanoihin; mutta hänen silmissään musteni, eikä hän voinut eroittaa
-yhtään sanaa.
-
-"Te erehdytte suuresti, jalo veljenpoikani", vastasi kreivi Juhana
-nopeasti. "Kuinka te voitte noin väärinymmärtää nämä sanat ja uskoa
-teidän ylevän lankonne ja veljenne käyttäytyvän niin alhaisesti ja
-arvottomasti? Teidän luovuttamisenne heille tuossa asiakirjassa on
-ehkä vain vähemmän sopiva, huonosti valittu ilmaisumuoto osoittamaan
-teidän vapautustanne vihollisen kädestä, teidän ystävienne suojelemana
-ja saattamana. Mitä hyödyttäisi antaa teidän vaihtaa yhtä vankeutta
-toiseen?"
-
-"Jumala suokoon minulle anteeksi jos tuomitsin teidät väärin!"
-vastasi prinssi, joka nyt itse kuitenkin oli lukenut nuo sanat. "Minä
-uhraisin mielelläni jälellä olevan hukkaankulutetun nuoruuteni, jos
-tietäisin tänä hetkenä erehtyneeni. Mutta onhan tarkoitus selvä --
-minä olen heidän mielestään vaarallinen kilpailija valtaistuimesta --
-kohtelevathan he jo tässä minua kuin heidän omaa vankiaan, häärätessään
-mitä minun pitää luvata heille ennenkuin tämä epäilyttävä vapaus
-minulle suodaan."
-
-"Myönnän kyllä tuon kuulostavan loukkaavalta, jalo veljenpoikani",
-jatkoi lempeä kreivi. "Mutta se on vain muotoasia, joka katsottiin
-välttämättömäksi. Teidän herra veljenne pelkäsi itsekin näiden
-ehtojen loukkaavan teitä sekä saattavan teidät epäilemään hänen
-veljellistä luottamushan ja rakkauttaan; mutta hänen voimassaan ei
-ollut toimia toisin. Minä olen, kuten näette, itse sinetillä sulkenut
-sopimuskirjelmän, ja jos minulle olisi ollut mahdollista --"
-
-"Lue nyt edelleen", kehoitti prinssi taas tyyntyneenä ja ojensi
-asiakirjan Sven Tröstille.
-
-"Edelleen", luki Sven Tröst, "antakoon Slesvigin herttua Valdemar
-Tanskan prinssi Valdemarille sisarensa, prinsessa Helvigin, puolisoksi,
-ja myötäjäiset olkoot kaksikymmentäneljätuhatta markkaa sulaa hopeaa --"
-
-"Täällä ei siis kaupitella vain minua ja minun oikeuttani ruhtinaana ja
-ihmisenä", huudahti prinssi Otto katkerasti, "vaan myöskin turvattoman
-naisen onnea ja pyhää sakramenttia".
-
-"Tämän sopimuksen kautta yhdistyy molempien ruhtinaallisten henkilöiden
-vapaa kiintymys valtioiden ja valtakunnan onneen", vakuutti kreivi
-Juhana. "Mikä aiheuttaa teidän, minun muuten niin jalosti ja oikein
-ajattelevan sukulaiseni, katsomaan tätä askelta joukkojen tavallisella,
-epäluuloisella katseella, joka näkee vain itsekkäitä ja pikkumaisia
-tarkoituksia meidän säätyistemme henkilöiden jokaisessa liitossa."
-
-"Te olette oikeassa, herra setä! Tämä on heidän molempien asia", sanoi
-prinssi. "Niin valtioviisaan rakkauden en usko suovan paljoakaan onnea!
-Suokoon Jumala että minä tässäkin olen erehtynyt. Kuulkaamme edelleen!"
-
-Sittenkun Sven Tröst oli lukenut, että myötäjäiset osaksi olivat
-käytettävät Jyllannin ja Fyenin lunastamiseksi vieraiden panttiherrojen
-käsistä, ja mitenkä Valdemar sekä Holsteinin kreivit sitoutuivat
-molemminpuolin auttamaan sotaväellään, tuli hän erääseen kohtaan
-sopimuksessa, joka teki sellaisen vaikutuksen häneen itseensäkin, että
-hän valahti kalmankalpeaksi lukiessaan: Myöskään ei prinssi Valdemar
-saa puolustaa niitä, jotka murhasivat kreivi Geertin, vaan tulee hänen
-olla heidän vihollisensa ja kaikkien niiden, jotka tahtovat heitä
-puolustaa --
-
-Sven Tröst päästi nyt asiakirjan kädestään: "Niilo eno hyljätty ja
-petetty!" huudahti hän. "Vanhurskas Jumala! Siinäkö suurten herrojen
-kiitollisuus! Senkö palkan saa mies, joka pelasti Tanskan vapauden ja
-kruunun!"
-
-"Vaiti, houkkio!" kuiskasi ritari Stig hänen korvaansa ja tarttui
-kovasti hänen käsivarteensa. "Jos kreivi Henrik saa kuulla kuka sinä
-olet, niin sinut hirtetään huomenna sen mustalaisvarkaan kanssa." Hän
-kumartui nostamaan asiakirjan. "Suokaa minunkin sanoa vielä pari sanaa,
-herra prinssi", sanoi hän kovaa ja mahtavasti. "Sallikaa minun mainita
-teille niiden miesten nimet, jotka ovat sineteillään vahvistaneet
-tämän sopimuksen, niin ehkä te pidätätte vääränä epäsuosiollisen
-tuomionne siitä mitä ette hyväksy. Paitsi teidän jalosukuista herra
-veljeänne, meidän laillisesti valittua kuningastamme, ja teidän
-lankoanne Brandenburgin markkreivi Ludvigia, sekä teidän arvoisaa
-herra setäänne, joka on täällä läsnä, sekä Saksin herttua Albertia ja
-Schwarzburgin kreivi Güntheriä, on Aarhuusin hurskas ja kunnioitettu
-piispa Sven pannut sen alle sinettinsä, eikä varmaankaan koko Tanskassa
-ole ainoatakaan ritaria tai pappia, joka epäilisi sen hurskautta ja
-oikeutta, minkä alle tämä rehellinen Jumalan mies on voinut panna
-nimensä ja sinettinsä."
-
-"Vaikka yksi pyhistä pääenkeleistä olisi sinetillä varustanut tämän
-sopimuksen," huudahti prinssi varmalla ja lujalla äänellä, "niin
-tahdon minä Jumalan kasvojen edessä todistaa sen vääräksi, ja minä
-häpeän sitä veljeni ja Tanskan puolesta. Mitä viimeiseen pykälään
-tuleen, niin on se kurja ja häpeällinen petos tanskalaista henkeä,
-uskollisuutta ja isänmaallisuutta vastaan. Minä en kirjoita sen alle.
-Mitä te epäilyttävällä ja epäjalolla tavalla vaaditte minulta, sen
-minä olen jo kauan tätä ennen päättänyt ja luvannut kaikkitietävän
-Jumalan edessä Tanskan ja harhaanjohdetun veljeni onneksi. Mutta se on
-vapaaehtoisesti annettu lupaus ja vapaa omantunnon asia -- minä en anna
-pakoittaa itseäni mihinkään. Minä tahdon uskoa veljeni tarkoituksen
-olleen paremman kuin miltä näyttää, ehkä hän myöskin vasten tahtoaan
-on myöntynyt sydämettömien neuvonantajiensa valtioviisauteen. Mutta
-minun päätökseni on tehty: vain vapaana miehenä tahdon päättää mitä
-tahdon uhrata. Jos ei viimeistä kamalaa pykälää sovintokirjassa
-poisteta -- jos ei rehellistä Niilo Ebbeseniä julisteta vapaaksi ja
-turvatuksi Tanskan alamaiseksi sen kruunun suojeluksen alaisena,
-jonka hän rohkealla teollaan maalleen säilytti -- en myöskään minä
-luovu oikeudestani sanoa sanottavaani siitä, mikä on laillista ja
-oikeudenmukaista Tanskassa -- vaikken enää milloinkaan saisikaan nähdä
-päivänvaloa ja jättää näitä vankilanmuureja."
-
-Näin sanoen hän kumarsi hämmästyneelle kreivi Juhanalle ja Stig
-Antinpojalle eikä tahtonut enää kuulla sanaakaan enempää.
-
-Kreivi Juhana alkoi pari kertaa selitellä prinssille asian tärkeyttä,
-ja mitenkä hän, olematta miksikään hyödyksi Niilo Ebbenpojalle ja hänen
-puoluelaisilleen, tekisi itsensä onnettomaksi, ja mitenkä sellainen
-tehoton uhka saattaisi hänelle koitua elinkautisvankeudeksi. Mutta
-prinssi keskeytti hänet joka kerta totisen kieltävällä viittauksella,
-sekä varmassa katseessaan että kasvojen ilmeessä tyyni ylevyys, joka
-melkein hämmensi hänet.
-
-"No niin, rakas ystäväni ja sukulaiseni", sanoi lopultakin lempeä
-kreivi Juhana, yhä hymyillen tavallista hymyään. "Jos te siis
-tahdotte joutua oman hienostuneen kunniantuntonne ja harvinaisen
-jalomielisyyshaaveilunne marttyyriksi, jotka eivät sovellu tämän
-maailman vaatimuksiin eikä siihen viisauteen, jota meidän aikamme
-meiltä kaikilta vaatii, -- niin jätän minä teidät sillä toivomuksella,
-että te ette liian tuskallisesti tarvitsisi tuntea sen vapauden ja
-onnen kaipausta, jonka te itse olette luotanne työntänyt. Kunpa ne
-ylevät unelmat, joissa te näytätte elävän, voisivat korvata teille
-sen maailman ilon, jonka ylenkatsominen näyttää teille tuottavan
-tyydytyksen".
-
-"Miettikää tarkasti, herra prinssi", sanoi Stig Antinpoika. "Minä en
-kehoittaisi teitä eikä ketään muutakaan Niilo Ebbenpojan ystävistä
-viipymään tuntiakaan kauvempaa kreivi Henrikin vallassa. Hän on
-vannonut kuoleman ja kadotuksen jokaiselle, joka puolustaa hänen isänsä
-murhaajia. Huomenna hän antaa hirttää yhden Ebbenpojan kätyreistä --
-ehkä kaksikin". Hän loi katseensa Sven Tröstiin.
-
-"Pelastakaa tämä nuori mies, jos voitte, herra setä", pyysi prinssi
-kääntyen kreivi Juhanaan, ja luoden osanottavan katseen Sven Tröstiin.
-"Teidän ei tarvitse huolehtia vaikka henkeni olisi kysymyksessä.
-Kertokaa veljelleni mitä olen sanonut. Tanskan ja hänen oman autuutensa
-vuoksi, pyytäkää ettei hän pettäisi isänmaansa ylevämielistä
-vapauttajaa. Minä toistan viimeisen kerran epäämättömän päätökseni:
-minä en allekirjoita muodollista luopumista oikeudestani Tanskan
-valtakuntaan enkä siihen valtikkaan, jonka minun nuorempi veljeni
-on minulta anastanut, ennenkuin se suojelevana ojentautuu Tanskan
-parhaimman ritarin yli. -- Jumalan haltuun."
-
-Stig Antinpoika aukaisi vankilanoven ja huusi vartijaa, jonka jälkeen
-hän ja kreivi Juhana kylmästi tervehtivät prinssiä ja poistuivat
-tornihuoneesta.
-
-Sven Tröst oli seisonut kauan kuin kuvapatsas ja katsellut sitä
-hiljaista ylevyyttä ja itsensäkieltämystä, joka ilmeni Oton kirkkaassa
-katseessa. Ihailun ja palavan rakkauden valtaamana hän polvistui hänen
-jalkoihinsa ja painoi hänen kätensä huulilleen. "Kiitos! Kiitos! Vaikka
-se olisikin hyödytöntä, jalo ylevämielinen herra!" huudahti hän.
-"Te pelastatte kuitenkin vankeudessanne Tanskan ja kuningashuoneen
-kunnian. Vaikka uskollinen Niilo Ebbenpoika nyt tulisikin onnettomaksi,
-samoinkuin te itse ja Tanskan suurimmat ja parhaimmat miehet, niin ei
-kuitenkaan kukaan voi sanoa uskollisuuden ja kiitollisuuden kuolleen
-tanskalaisista sydämistä."
-
-Stig Antinpoika kutsui ulkopuolelta ankaralla äänellä Sven Tröstiä,
-ja tämä kiirehti sieltä, saatuaan ensin ystävällisen kädenpuristuksen
-prinssi Otolta ja ystävällisen päännyökäyksen vanhalta Arvilta, joka
-seisoi hiljaa uuninnurkassa, mutta kasvot säteillen ylpeyttä ja iloa
-rakkaan herransa vankilateosta, vaikka huolet sen seurauksista olivat
-väistäneet jokaisen veripisaran hänen kurttuisilta poskiltaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Nyt hänellä on tilaisuus päästä marttyyriksi ja saada aikaa uneksimaan
-neljän seinän sisällä", sanoi kreivi Juhana säälivällä äänellä, kun
-hän jälestäpäin seisoi Stig Antinpojan kanssa Rendsburgin linnan
-parvekesalissa, jonne he odottivat kreivi Henrikkiä.
-
-"Se on ikävä uutinen hänen veljelleen", sanoi Stig Antinpoika
-miettiväisenä. "Sillä hän tahtoo vastenmielisesti näyttäytyä niin
-ankaralta kuin välttämättömyys ja maan rauha vaativat."
-
-"Te olette kuitenkin taidolla heittänyt arpanappulanne ja päässyt
-helpolla asiasta, ritari Stig", huomautti kreivi Juhana, ja katseli
-ovelaa, valtiomiestä viekkaasti hymyillen. "Te olitte suuren kreivi
-Gerhardin ystävä ja olette pian uuden kuningas Valdemarin oikea käsi."
-
-"Se on raukka, joka ei ui pinnalla ja pelasta mitä voi tässä
-haaksirikossa!" kuiskasi ritari Stig itserakkaan näköisenä. "Mutta
-tekin sen taidon ymmärrätte, herra kreivi. Te olette säilyttänyt vanhan
-panttikirjeen, mihin olette ripustanut Femernin varmana sinettinä. Se
-ei korvaa kuitenkaan teidän ansiotanne kruunuista ja valtakunnasta",
-lisäsi hän mielistellen. "Niiden, jotka katsovat karsaasti meidän
-välittäjätointamme, pitäisi ajatella, että oikeastaan juuri te olette
-pelastanut Tanskan, eikä Ebbesen tai Bugge yhtä vähän kuin kukaan muu
-noista moukista."
-
-"Minä olen parhaan mukaan tukenut valtaistuinta", huomautti lempeä
-kreivi. "Minun toivoakseni ei minun veljenpojillani yhtä vähän kuin
-minun velipuolellani pitäisi olla minkäänlaista todellista syytä
-moittia minua. Minä olisin onnellinen jos Otto vielä voitaisiin
-pelastaa. Hänen haaveellisuutensa tuottaa hänelle kyllä ihailijoita.
-Ehkä kuitenkin olisi viisainta, jos Niilo Ebbenpoika voitaisiin
-pelastaa. Viisas hallitus ei milloinkaan ylenkatso kansan suosikkeja ja
-typeriä ennakkoluuloja."
-
-"Herra kreivi, olkoon lempeydelläkin määränsä. Jos ei Rauta-Henrik saa
-tätä otusta väsyksiin asti ajettavakseen, niin millä luulette meidän
-muuten saavan hänet kesytetyksi?" kuiskasi Stig Antinpoika ja katseli
-ovelle. "Puolustakoon Niilo Ebbenpoika omin päin, mitä hän omin päin
-uhkarohkeasti alkoi. Se ruhtinas, joka haluaa istua turvallisesti
-valtaistuimella, ei ala juhlaa julistamalla ruhtinasmurhaajalle rauhaa."
-
-"Sama oli myöskin piispa Svenin mielipide, vaikka hän sydämestään sääli
-tuota uhkarohkeaa. Te ette taida sitä kovinkaan surra. Teillä on vanhaa
-kaunaa tuota raakaa Bruutusta kohtaan."
-
-"Sitä en tahdo kieltää. Mutta ei senvuoksi, vaan koska se minun täyden
-vakaumukseni mukaan on maalle hyödyllisintä, niin äänestän minä hänen
-häviötään --"
-
-"Kas tuolla", huudahti kreivi Juhana katsoen alas linnanpihalle,
-"tuolla kulkee Ebbesenin sisarenpoika kreivi Henrikin ohi eikä edes
-tervehdi häntä. Oletteko miettinyt mitä uskallatte suojellessanne
-täällä tuota ihmistä? Huomasitteko miten terävän katseen kreivi loi
-sekä teihin että häneen, join hän tunsi hänen mustan seuralaisensa ja
-antoi vangita hänet yhtenä murhaajista?"
-
-"Jos hänet hirtetään, on se hänen asiansa; sen hän on jo kauan
-ansainnut, senkin heittiö", murisi Stig Antinpoika, luoden nopean
-katseen ikkunasta pihalle. "Mitä sillä narrilla on täällä tekemistä?
-Katsokaamme kuitenkin, voimmeko hänet pelastaa."
-
-He poistuivat molemmat nopeasti parvekesalista.
-
-Keskellä linnanpihaa seisoi synkkä kreivi Henrik käsi isänsä miekalla
-ja kuuluisa madonnankuva riippuen mustalla rintahaarniskalla. Hän
-jakoi käskyjä linnanvoudille ja hänen väelleen. Hänen sotaratsunsa
-odotti satuloituna linnanportilla, ja joukko rautapukuisia ratsumiehiä
-odotteli vaieten ja vakavina tallin edessä. Sven Tröst astui kuin
-uneksien pihan poikki, hän näytti aivan vaipuneen omiin ajatuksiinsa.
-Mutta kreivi Henrikin katse osui häneen ankaran epäluuloisena. Nyt
-astui kreivi Juhana hänen luokseen ja koetti vetää kreivin huomion
-puoleensa puhumalla hänelle vangitusta prinssistä. Hän kuvasi prinssin
-kieltäytymisen vapautus-ehtojen täyttämisestä mitä kauniimmassa
-valossa, jonkinlaisena haaveellisena mielijohteena, joka pian
-voitettaisiin. Kreivi Henrik kuunteli häntä mitään vastaamatta, hänen
-katseensa oli yhä kiintynyt Sven Tröstiin.
-
-"Minun kuninkaani nimessä", huusi nyt Stig Antinpoika kovalla ja
-ankaralla äänellä miehilleen, viitaten Sven Tröstiin. "Sitokaa minun
-karannut aseenkantajani tuolla! Vartioikaa häntä tarkasti! Hän oli
-osallinen salaliitossa kuningas Kristofferia vastaan. Senvuoksi
-joutukoon hän meidän kuninkaamme tuomittavaksi. Nyt kai aikonee hän
-etsiä täältä suojaa."
-
-Ritari Stigin miehet täyttivät herransa käskyn, ja Sven Tröst katseli
-ihmetellen Stig Antinpoikaa, mutta huomasi hänen tarkoituksensa ja
-antoi tyynesti sitoa itsensä.
-
-"Anteeksi ankaruus, jota olen pakoitettu käyttämään teidän linnassanne
-minun kuninkaani vihollista kohtaan, herra kreivi", sanoi Stig
-Antinpoika kääntyen kohteliaasti kreivi Henrikin puoleen. "Samaa
-takaa-ajo-oikeutta, jonka Lübeckin liitto on suonut teille teidän
-isänne kataliin murhaajiin nähden, olisi minun kuninkaani sallittava
-käyttää niitä kohtaan, jotka ovat pettäneet ja ahdistaneet hänen
-onnetonta isäänsä."
-
-"Hm! Ettekö itse olleet yksi heistä?" mutisi kreivi Henrik säpsähtäen.
-"Eiköhän teidän aseenkantajanne silloin toiminut teidän käskystänne.
--- Mutta olettehan te valtiomies, herra marski. Tietänette kai mitä
-teette. Teidän tuomio-oikeutenne ei kuulu minuun. Ei ainoakaan petturi
-löydä turvaa minun luonani." Kreivi Henrikin epäluulo Sven Tröstiä
-kohtaan näytti häipyneen, eikä hän sen enempää välittänyt hänestä,
-"Hirttäkää se musta koira tuonne ikkunan alle, ennenkuin huomisaamun
-messuun soitetaan!" ärjäsi hän linnanvoudille, noustessaan ratsunsa
-selkään. "Ei hän tarvitse pappia eikä sakramenttia."
-
-Kreivi Juhana ja Stig Antinpoika nousivat nyt ratsujensa selkään
-jättäen Rendsburgin seurueineen, jonka joukossa myöskin Sven Tröst
-oli. Heti kaupungin ulkopuolella erosi kreivi Henrik ja hänen synkkä
-sotilasjoukkonsa vaieten ja salaperäisesti heistä, eikä kukaan tiennyt
-minne he menivät. "Hänellä on varmasti uusi kostontuuma mielessä",
-kuiskasi kreivi Juhana. "Ja me saamme nähdä, että hän rikkoo liiton
-niin pian kun se on hänelle eduksi."
-
-"Niin kauan kuin Niilo Ebbenpoika on kostamatta, hänellä tuskin on
-tärkeämpiä asioita mielessä," vastasi ritari Stig. "Meidän pitää
-itse voida pitää hänet aisoissa ennenkuin hän on lopettanut sen
-verikoirametsästyksen, mihin annoimme hänelle apua." Stig Antinpojan
-viittauksesta irroitettiin Sven Tröst kahleistaan, ja hän seurasi
-molempia Slesvigiin, Gottorpin linnaan.
-
-Seuraavana aamuna, ennenkuin vielä soitettiin messuun Rendsburgissa,
-kuuli vanha Arvi Smålantilainen, prinssin vielä nukkuessa, omituista
-liikettä vankilan rautaristikon takaa. Hän kuuli myöskin ankaran
-linnanvoudin äänen: "Hinatkaa ylemmäs, senkin elukka, olkoon vaikka
-itse paholainen!" senjälkeen kuului melua ja miesten raakaa naurun
-rähmää. Arvi arveli hirttämisen olevan tekeillä eikä halunnut katsoa
-ulos ikkunasta. Kamalaa naurua jatkui yhä linnanvoudin uudistaessa
-käskyänsä. "Elkää puhelko, miehet! Meidän armollista herraamme on
-toteltava täsmällisesti, ja hän on oikeassa; musta peto ei ole papin
-eikä ehtoollisen tarpeessa."
-
-"Se puree!" huusivat jotkut. -- "Joutukaa!" huusivat toiset.
-"Paholainen se on -- noitaukko. Sen me kyllä tiedämme -- se on hänen
-vanhoja keinojaan --. Vetäkää!"
-
-Arvid oli nyt kuulevinaan kamalan äänen, niin kuin hirtetty ihminen
-korisisi ja potkisi torninseinään. Lopultakin hän katsoi ulos ja näki
-ikkunan alla riippuvan suuren koiran. Se oli kreivi Gerhardin vanha
-koira, joka oli löydetty Mustan Svenin kaularaudasta koiravankilasta
-viekkaan uskalikon asemasta, jota ei löydetty mistään koko linnasta.
-Sensijaan oli kreivi Henrikin paras hevonen kadonnut, eikä kukaan ollut
-lähtenyt uskaliasta karkuria takaa-ajamaan. Karkeasti sadatellen ja
-taikauskoisen pelon valtaamana pani linnanvouti täytäntöön ankaran
-linnanherran hirttämiskäskyn.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Helluntaiviikolla vietettiin suuria juhlallisuuksia Als-saarella.
-Slesvigin herttua Valdemar vietti nuoren vaimonsa kera kevätkuukaudet
-Sönderborgin linnassa; mutta näinä päivinä oli hänen sisarensa Helvig
-juhlien kuningatar.
-
-Täällä oli vastaanotettu se tärkeä vieras, johon koko Pohjoismaiden
-huomio oli kiinnitetty, ja joka nyt tulisi muuttamaan asioiden kulun
-Tanskassa. Prinssi Oton nuorempi veli, prinssi Valdemar, jota nyt jo
-yleisesti kutsuttiin Tanskan kuninkaaksi, oli saapunut Sönderborgiin
-28:tena päivänä toukokuuta, mukanaan komea, seurue tanskalaisia,
-baijerilaisia, schwabilaisia ja brandenburgilaisia ritareita. Samana
-päivänä julkaistiin hänen ja prinsessa Helvigin kihlaus, ja kesäkuun 4
-päivänä olivat jo heidän häänsä.
-
-Jokainen, joka oli nähnyt Tanskan nuoren kuninkaan, oli täynnä
-ihastusta, eikä voinut kyllin ihailla hänen komeaa ulkomuotoaan ja
-hänen kohteliasta, ritarillista käytöstään. Prinsessa oli myöskin
-hyvin miellyttävä, niin ainakin vakuuttivat linnan toimeliaat
-neitoset. Hänen veljensä herttua oli hyvin lempeä ja armollinen.
-Jalomielisesti alistuen hän aikoi nyt luopua vaatimuksistaan Tanskaan
--- kertoivat hovimiehet. Tämä oli valtioviisas suunnitelma, jota
-hän jo kauan oli valmistellut: hänen sisarensa tullessa korotetuksi
-Tanskan kuningattareksi loppuisivat nyt kaikki riitaisuudet molempien
-ruhtinashuoneiden välillä kunniakkaimmalla tavalla slesvigiläiselle
-ruhtinashuoneelle, joka kuningas Aabelin kautta polveutui Valdemar
-Seieristä voiden vaatia sekin osallisuutta kruunun loistosta.
-
-Niiden lukemattomien uteliaiden ihmisten joukossa, jotka tuona kesäkuun
-4:tenä päivänä täyttivät Sönderborgin linnan pihan eivätkä puhuneet
-mistään muusta kuin linnassa vierailevista suurista herroista, nähtiin
-outo, nuori ritari, joka ei yhtynyt muihin, ei vallasväkeen eikä
-toisien ritarien seuraan, vaan astui ääneti katsellen juhlallisuuksia,
-kasvoilla katkeran synkkämielinen ilme. Ritari oli nuori Sven
-Tröst, joka nyt oli saanut takaisin kultaisen miekkansa. Häntä ei
-enää kohdeltu vankina, mutta kuitenkin hän näytti alakuloisena
-ja välinpitämättömänä katselevan häntä ympäröivää komeutta ja
-juhlahälinää. Ritari Stig oli sopivassa tilaisuudessa luvannut esittää
-hänet kuninkaalle, sekä, jos suinkin mahdollista, hankkia hänelle
-vapautuskirjeen, koska hän ei henkilökohtaisesti ollut ottanut osaa
-kreivi Gerhardin murhaan, vaikka tiedettiin hänen olleen mukana enonsa
-yöllisellä retkellä Randersiin. Tällaisesta suosionosoituksesta ei Sven
-Tröst itse ollut virkkanut sanaakaan entiselle asemestarilleen, joka
-nyt oli niin mahtava mies; mutta hän oli vastaanottanut tämän suotuisan
-tarjouksen vain saadakseen tilaisuuden puhua kuninkaalle toisesta,
-hänen mielestään paljoa tärkeämmästä asiasta. Heidän ratsastaessaan
-Rendsorgista Sönderborgiin oli Stig Antinpoika koko matkan torunut
-entistä aseenkantajaansa, aivan niinkuin hänen tapansa oli ollut
-Björnsholmissa. Hän oli haukkunut häntä hulluksi seikkailijaritariksi,
-joka ei kelvannut mihinkään, ja joka ei saanut maailmassa mitään muuta
-aikaan kuin keksi typeriä koirankuria. Kuitenkaan hän ei kokonaan
-voinut salata ystävällisempiä tunteitaan häntä kohtaan, sillä hän
-lupasi huolehtia hänen kohtalostaan, lisäämällä uhkailevasti, ettei se
-tulisi paljoakaan huonommaksi siitä, minkä hän kyllä tiesi ansainneensa
-Koldingin sillalla. Koko matkan Sven Tröst oli ollut niin syventynyt
-omiin ajatuksiinsa, että hän oli hyvin vähän huomannut mitä hänen
-ympärillään puhuttiin. Näin hän nytkin asteli kuin synkkämielinen
-uneksija, kenenkään hänestä välittämättä, eikä hän myöskään vielä ollut
-saanut tilaisuutta lähestyä kuningasta, jota hän alakuloisuudessaan
-yhtäpaljon näkyi välttävän kuin etsivän. Stig Antinpoika itse oli
-aina kuninkaan läheisyydessä, ja hänellä oli niin paljon tärkeitä
-valtiollisia asioita mielessä, että Sönderborgiin saavuttua hän näytti
-kokonaan unohtaneen entisen aseenkantajansa, joka ei milloinkaan ollut
-tuntenut itseään niin mitättömäksi ja hylätyksi kuin täällä. Hän seisoi
-nyt linnanpihalla paikalla, jonka ohi hääsaattue kappelista palatessa
-kulkisi. Ihmisjoukon liikehtiessä ja huutaessa: "Kas! Kas! Tuolla he
-ovat!" huomasi hän vasta mitä tapahtui.
-
-Hääsaattue astui parvekesillalle, ja hän näki nyt aivan selvästi
-nuoren kuningas Valdemarin. Tämä ei ollut enää sama puolikasvuinen,
-naurusuinen herra, joka Prenzlowin metsässä oli uhannut häntä
-ratsupiiskalla. Viimevuosina oli prinssi Valdemar kehittynyt kookkaaksi
-ja rotevaksi. Kaikki hänen liikkeensä, ja koko hänen vapaa, ryhdikäs
-olentonsa osoittivat hänen käyneen kohteliaisuuden ja ritarillisuuden
-koulua hienossa, säteilevässä keisarihovissa. Hänen iloisilla
-kasvoillaan ja vilkkaasti tähystävässä katseessaan oli nyt samalla
-maailmanmiehen varmuus ja etevämmyyden tunne, joka kuitenkin Sven
-Tröstin mielestä oli kylmästi laskevaa, melkein julmaa itsekkäisyyttä.
-Nuoren ruhtinaan harvinaisen hienoista kasvonpiirteistä välähti
-selvästi esiin useita isän piirteistä, vaikkakin paljoa kauniimpina
-ja täydellisemmin kehittyneinä muotoina. Kaikkialla ympärillään Sven
-Tröst kuuli ylistettävän sulhasen uljasta, viisasta ja majesteetillista
-ulkomuotoa; mutta sydämensä sisimmässä hän vihasi tätä ylisteltyä
-päivän sankaria ajatellessaan, että tämä voi antaa ylevämielisen
-veljensä jäädä istumaan Rendsborgin vankitorniin sillävälin kun hän
-itse antoi kutsua itsensä Tanskan kuninkaaksi, astuen nyt täällä
-sulhasena hääsaatossa, kaikkien ihailemana onnellisena ruhtinaana. Sven
-Tröst seisoi paljastetuin päin riemuitsevan kansanjoukon keskellä;
-mutta hän ei voinut alistua kumartumaan eikä yhtyä tervehdyshuutoihin
-ruhtinaalle, joka tänä hetkenä näytti hänestä niin vähän veljelliseltä
-ja sydämettömältä. Kuningas katsoi terävästi synkkään, nuoreen ritariin
-ja näytti tuntevan hänet; hän hymyili kohteliaasti ja pakoitti
-uhmailevan katselijan tervehtimään. Mutta Sven Tröst sävähti hehkuvan
-punaiseksi suuttumuksesta sekä itseensä, että siihen voimaan, jolla tuo
-vihattu nuorukaismajesteetti vastoin hänen tahtoaan vaikutti häneen.
-
-Prinsessa Helvigin oli Sven Tröst vain kerran sivumennen nähnyt
-Gottorpin linnanpihalla. Nyt hän kulki aivan Sven Tröstin ohitse ja
-osoittautui paljoa kauniimmaksi, kuin mitä hän oli kuvaillut hänen
-olevan. Korkea, kimalteleva otsakoriste, ja hänen suora, hiukan
-jäykkä ryhtinsä, olivat omiaan antamaan hänelle ulkonaisesti sen,
-mitä tavallisesti kuningattarelta vaaditaan. Siihen majesteettiuden
-tuntoon, josta hän näytti olevan liiankin itsetietoinen, oli kuitenkin
-yhdistynyt huomaavaisuus toisia kohtaan, joka poisti hänen kasvoiltaan
-sen tavallisen itsekkäisyyden ja ylpeyden ilmeen. Hän ei oikeastaan
-kiinnittänyt katsettaan kauvempaa keneenkään erityiseen katselijaan,
-mutta se oli suunnattu sen useampaan, ja hänen vastatessaan kansan
-tervehdyksiin, luuli melkein jokainen saaneensa vastatervehdyksen.
-Jos häneltä puuttuikin säännöllinen kauneus, niin korvasi sen hänen
-häikäisevän komea ulkoasunsa, mutta sitäkin enemmän hänen tyytyväiset
-kasvonilmeensä, jotka vilkastuivat varsinkin hänen vaihtaessaan
-kohteliaita sanoja kuninkaallisen ylkänsä kanssa. Silloin hän aina
-somasti taivuttaen liikutti jalokivisormusten koristamaa kättään,
-joiden joukossa kömpelö vanhanaikainen käärmesormus herätti huomiota.
-Mutta kun nuori, komea ritari Folgvard Lovmandson näyttäytyi hänen
-läheisyydessään, huomattiin hänen ylpeässä katseessaan salatun
-levottomuuden ilme; ja muutamat kuiskailivat ritari Folgvardin olleen
-hänen salaisen, mutta nyt hylätyn lemmittynsä.
-
-Muista ruhtinaallisista henkilöistä herätti Sven Tröstin erikoista
-huomiota kaunis, vilkas herttuatar Regitza ja hänen puolisonsa,
-naisellinen, mutta siro Sleswigin herttua Valdemar, jonka koko
-olennossa ja käytöksessä ilmeni itsenäisen varmuuden puute, huolimatta
-siitä ettei hänellä enää ollut vieressään peloittavaa enoansa, eikä
-pelättävissä ankaran Geertin holhousta.
-
-Sven Tröst tunsi katkeraa pettymystä nähdessään Aarhuusin
-kunnianarvoisen piispa Svenin hääsaattueen hengellisten herrojen
-joukossa. Kaikki tanskalaiset olivat aina ylistäneet hänen hurskauttaan
-ja oikeamielisyyttään, itse Niilo Ebbesen kunnioitti häntä eniten
-kaikista maansa papeista, vaikka hän olikin sinetillä vahvistanut sen
-sopimuksen, joka pidätti prinssi Oton vankeudessa ja julisti Ebbesenin
-lainsuojattomaksi, jättämällä hänet alttiiksi vihamiestensä kostolle.
-Nyt, kun piispa astui Sven Tröstin ohi, ja hänen hurskaasti kohotettu
-katseensa osui ritarin levottomiin kasvoihin, näytti piispa lukevan
-nuoren miehen kasvoista hänen ajatuksensa. Hän tunsi Niilo Ebbesenin
-sisarenpojan ja laski vasemman kätensä rinnalleen syvään huoaten,
-oikealla hän viittasi siunauksenmerkin, joka kuitenkin enemmän näytti
-merkitsevältä varoitukselta.
-
-Sven Tröst säpsähti ja käänsi katseensa piispasta ritareihin ja
-kuninkaan tärkeimpiin miehiin. Kuningas Kristofferin entinen marski ja
-drotsi, vanha, rehellinen Pietari Vendelbo, nyökkäsi ystävällisesti
-hänelle. Marskin arvokkaan juhlailmeen alla hän oli lukevinaan salattua
-huolestuneisuutta. Rehentelevä Stig Antinpoika asteli sitävastoin
-riemuitsevan näköisenä ylhäisimpien maallisten herrojen joukossa,
-jotka melkein kaikki olivat muukalaisia. Katsellessaan isänmaallisella
-suuttumuksella näitä herroja, kuuli hän mainittavan huomattavana ja
-tärkeänä miehenä uuden marskin, ritari Fredrik Loken, sekä tähän
-asti tuntemattomat ritarit, herra Reimer Skarpenbergin ja Jens
-Plessen. Mutta kukaan ei näyttänyt yhtä suuressa määrin nauttivan
-nuoren kuninkaan suosiota ja luottamusta kuin eräs ritari Henning
-Podebusch Rügenistä, nuori, kaunis mutta kevytmielisen näköinen
-herra, jonka arvailtiin tulevan drotsiksi. Hän oli kuninkaan tuttava
-keisarinhovista, josta oli saapunut hänen häihinsä, seuratakseen häitä
-Tanskaan, mukanaan koko perheensä, johon muuten kuuluikin vain hänen
-äitinsä ja sisarensa, pieni, soma Tove-neito. Tämä vieras neito oli
-ihanin kuningattaren morsiusneidoista, ja iloinen sulhanen loi häneen
-useinkin hyvin rakastuneen katseen.
-
-"Jumala meitä varjelkoon uudesta hoviväestä!" mutisi Sven Tröst
-kääntäen hääjoukolle selkänsä, viitsimättä enää katsella ylellistä
-komeutta, jota kuuli kansan ympärillään kantelevan. Sensijaan,
-että olisi yhtynyt nuorempien ritarien joukkoon, mihin hänellä oli
-vapaa pääsy niinhyvin kirkolliseen vihkimisjuhlaan kuin kaikkiin
-muihin päivän juhlallisuuksiin, hän haki ratsunsa ja nelisti ulos
-linnanportista, hengittääkseen vapaasti puistossa ja saadakseen
-ajatuksilleen toisen suunnan.
-
-Oli jo ilta hänen sieltä palatessaan. Vanha linna oli komeasti
-valaistu, ja hän kuuli korkeista saleista tanssinsäveleitä ja
-juhlahumua. Hän astui yläkerran suureen ritarisaliin tanssia katsomaan.
-Nuori kuningas tanssi morsiamensa kera, ja kaikkien katseet olivat
-kiintyneet ruhtinaallisen morsiusparin hillityn siroihin liikkeisiin,
-mutta melkein vieläkin enemmän toiseen pariin, joka samaan aikaan
-liikkui kiilloitetulla lattialla ja usein vaihtoi katseita morsiusparin
-kanssa tanssiessaan sen ympäri; tämä pari oli rügeniläinen ritari
-Podebusch ja hänen sisarensa, pieni, soma morsiusneito Tove. Kun
-nämä molemmat kauniit rügeniläiset sisarukset ikäänkuin taikapiiriin
-kiehtoivat kuninkaan ja usein vetivät hänen huomionsa morsiamesta,
-seisoi ritari Folgvard Lovmandson nojautuneena seinäpilariin ja katseli
-nuorta, nyt jo laiminlyötyä kuningatarta polttavin katsein.
-
-Sven Tröst seurasi katkerasti hymyillen tanssivien parien
-kasvojenilmeitä ja liikkeitä. Samassa hän tunsi käden laskeutuvan
-olkapäälleen. "Olkaa puolentunnin kuluttua puutarhaparvekkeella!" kuuli
-hän korvassaan Stig Antinpojan äänen. "Ehkä hetki on teille suotuisa.
-Mutta mikä, pahus vie, teitä vaivaa?" lisäsi hän hämmästyneenä.
-"Seisottehan kuin unissanne. Teettekö korkean herrasväkemme
-naurettavaksi? Vaikka olisittekin saaneet jonkin päähänpiston, hyvä
-herra ritarini, niin elkää toki käyttäytykö niin hullusti, että teidät
-suljetaan telkien taakse!" Tämän sanottuaan Stig Antinpoika kääntyi
-hänestä sanoakseen kohteliaisuuden kuninkaan suosikille, ritari
-Podebuschille, joka nyt astui tanssivien joukosta sisarensa kanssa.
-
-Molemmat hovimiehet puhelivat salaa keskenään ja Sven Tröst luuli
-kuulevansa heidän keskustellessaan mainitsevan Agnetan nimeä. Hänestä
-tuntui kuin pyörisi koko maailma hänen ympärillään, ja joukko
-aavistuksia välähti hänen sieluunsa, joita hän ei voinut selittää
-itselleen. Hän tunkeili lukemattomien häävieraiden joukossa ja katseli
-nyt vasta tarkkaavasti nuoria neitosia. Mutta hän ei huomannut
-ainoatakaan tuttua tai ketään, joka olisi huomannut häntä monien
-ylhäisten ja komeammin puettujen ritarien joukosta.
-
-Puoli tuntia myöhemmin hän seisoi puistonparvekkeella hattu kädessään,
-antaen kesäillan viileyden jäähdyttää polttavaa päätänsä. Siellä täällä
-linnanpuistossa paloi vihertävien lehtipuiden lomissa tulisoihtuja, ja
-leveillä käytävillä käyskenteli komeita ritareita. Aivan ritarisalin
-vastapäätä, keskimäisen puistokäytävän päästä, klmaltelivat lehtien
-lomitse Valdemarin ja prinsessa Helvigin nimikirjaimet, kruunut
-yläpuolella, taitehikkaan lyhtyseppelen ympäröimänä. Siellä liikuskeli
-myöskin useita hienopukuisia naisia. Silmänräpäykseksi Sven Tröst
-unohti melkein kaiken muun ja hän näytti heissä kaikissa näkevän
-kauniin Agneta-neidon; mutta hän karkoitti nämä unelmat mielestään
-katkerasti nauraen. Ritarisalista kaikuivat tanssin- ja laulunsävelet.
-Heikosti valaistussa puistosalissa, jonka parvekkeella hän seisoi,
-oli komea juomapöytä katettu ruhtinaallisille herroille. Sven Tröst
-seisoi kauan aikaa täällä odotellen; mutta ei kuulunut ketään. Hän
-koetti koota ajatuksiaan ja valmistautua tärkeään keskusteluun, jota
-hän odotti kuninkaan kanssa. "Jos hänellä on vähänkään sydäntä,
-niin hän kuuntelee minua!" sanoi hän itsekseen. "Kunpa voisin ilman
-katkeruutta sanoa hänelle totuuden! Ehkä hänet on vain johdettu
-harhaan. -- Mistä minä saan maailmanviisauden ja järkevyyden? --
-Teeskennellä minä en voi. Hänen liukas, petollinen olentonsa saattaa
-minut raivoamaan. Leikin ja soiton ohella tehdään täällä salakauppoja
-toisten sydämillä ja sieluilla. Ei keneenkään heistä voi luottaa --
-ja Agneta -- Agnetasta oli myöskin puhe." Allapäin ollen levottomassa
-jännityksessään, hän ei koko päivänä ollut muistanut ravintoa, ja häntä
-vaivasi polttava jano. Synkässä kiihoittuneessa mielentilassaan hän
-astui puistosaliin ja heittäytyi juomapöydän ääressä olevaan tuoliin.
-Hän täytti ja tyhjensi edessään olevan pikarin. Asettaessaan sen
-välinpitämättömästi takaisin pöydälle, näki hän siinä mitalin, jota
-hän katseli tarkkaavasti. Hän huomasi siinä saman vaakunamerkin, jonka
-hän oli nähnyt yhdessä sen sopimuskirjeen sineteistä, jonka hän oli
-lukenut prinssi Otolle vankilassa; se riippui siellä prinssi Valdemarin
-nimen alla. Yhdelle puolen oli kuvattu kolme leijonaa eli leopardia
-ja kahdella torvella koristettu kypärä; mutta toisella puolen, jossa
-olisi pitänyt olla valtakunnan vaakuna, ei ollutkaan mitään. "Haa,
-aivan oikein!" mutisi Sven Tröst. "Sydämet puuttuvat --. Valtakunta ei
-ole vielä hänen." Senjälkeen hän työnsi pikarin kiivaasti luotansa,
-niinkuin se olisi polttanut häntä, ja nousi ylös. Samassa hän kuuli
-iloista naurua ja näki nuoren kuningas Valdemarin seisovan keskellä
-salia Stig Antinpojan kanssa.
-
-"Kas, kas, minun kohtelias herra ritarini!" sanoi kuningas vähän
-murtaen saksaksi ja hymyili. "Elkää hämmästykö! Jääkää istumaan
-minä pyydän! Te olette erinomaisen näköinen istuessanne minun
-sulhaspaikallani. No, no!" lisäsi hän, nähdessään nuoren ritarin
-sävähtäneen hehkuvan punaiseksi -- "ei ole mitään onnettomuutta
-tapahtunut. Te ette tahdo olla viimeisenä tänä iltana juomassa teidän
-kuninkaanne maljaa. Te tahdotte kai heti näyttää minulle hyvällä
-leveällä tanskalla, että rehellisesti tahdotte minulle hyvää, ettekä
-häpeä tyhjentää pikaria kanssani".
-
-"Se ei ollut minun tarkoitukseni, teidän armonne!" vastasi Sven Tröst
-vakavana, Stig Antinpojan rykiessä ja koettaessa löytää älykästä
-puolustusta suosikkinsa sopimattomalle käytökselle; mutta hän ei
-keksinyt mitään. "Armollinen herrani, se ei suinkaan ollut tämän nuoren
-miehen tarkoitus!" sai hän soperrellen sanotuksi. Kuningas nauroi yhä
-äänekkäämmin.
-
-"Eikö hänen tarkoituksensa ollut suoda minulle hyvää?" kysyi hän
-ivallisesti.
-
-"Minulla on vakava rukous teille, ylhäinen herra!" alkoi nyt Sven Tröst
-täydellisesti tointuneena, koettaen hillitä itseään, ettei ilmaisisi
-sitä katkeruutta, joka taas kuohahti hänen mielessään nähdessään
-kuninkaan ivallisen ilmeen. "Tämä päivä, on teille ilonpävä; sellaisen
-sen tulisi olla jokaiselle tanskalaiselle, joka teissä odottaa
-rakastetun, laillisen kuninkaansa. Minä en rukoile omasta puolestani:
-tämä on Tanskan ensimäinen vaatimus sydämeltänne ja tanskalaiselta
-mieleltänne: -- Vapaus teidän veljellenne! Oikeutta Ebbesenille,
-Herra"! -- -- --
-
-Kuningas katsoi hämmästyneenä rohkeaan ritariin, ja Stig Antinpoika
-iski levottomana silmää Sven Tröstille; mutta hän jatkoi uhkamielisesti
-yhä innokkaammin: "Jumala suokoon anteeksi niille, joiden neuvoja te
-olette seurannut, sulkiessanne sinetillänne Lübeckin sopimuksen, herra
-prinssi! Jos te minun kanssani olisitte nähnyt teidän hurskaan veljenne
-vankilassa ja Niilo Ebbesenin kasvot yönä Geertin murhan jälkeen --
-niin te ette koskaan haluaisi kantaa Tanskan kruunua ennenkuin ne kaksi
-miestä, jotka kohottivat miekan Tanskan vapauden puolesta, seisovat
-vapaina ja kunniapaikalla teidän sivullanne".
-
-"Taidatte ihmetellä minun kärsivällisyyttäni, ritari Stig!" sanoi
-nyt Valdemar kääntyen välinpitämättömästi seuralaisensa puoleen.
-"Minua ilahduttaa kuitenkin kuulla miten pitkälle meidän juutilaiset
-ritarimme ovat kehittyneet mielenkiintoisessa puhetaidossa. He voivat
-saattaa minut tukalaan asemaan ikävillä Danehoven valtiopäivillä,
-ellen saa heitä opetetuksi ajattelemaan ennenkuin puhuvat. Ettekö
-usko minun hyvinkin hyvästi tietävän kaikki ne kauniit asiat, jotka
-teillä on minulle sanottavana tästä ikävästä jutusta, ritari Toivo
-ja Lohdutus -- tai mikä teidän nimenne olikaan", -- jatkoi hän ja
-kääntyi taas Sven Tröstiin. -- "Jos minun veljeni ja tämä Ebbesen
-ovat viisaita, niin he tekevät niinkuin minä ja tyytyvät hurskaina
-kristittyinä välttämättömyyden pakkoon. Kyllä aika neuvot keksii. Ei
-voi yhtaikaa kuunnella messua ja ampua jäniksiä. Nyt ei sanaakaan
-enää siitä asiasta! Teidän tarkoituksenne on ollut hyvä, ja minä
-suon teille anteeksi sopimattoman sekaantumisenne minun asioihini.
-Minä uskoin teidän pyytävän jotain suosionosoitusta itsellenne
-viisaasti käyttämällä hyväksenne teidän kuninkaanne hyvää tuulta hänen
-hääpäivänään, sensijaan että nyt pilasitte sen".
-
-"Ei, herra prinssi!" -- vastasi Sven Tröst, voimatta enää kauemmin
-salata suuttumustaan. "Me luotamme totuuteen ja oikeuteen, emmekä
-jonkun herran hyvään tuuleen. Jos teidän sydämenne on suljettu teidän
-ylevämieliselle veljellenne ja Tanskan suurimmalle ritarille, niin
-on minulla yhtä vähän odotettavaa Valdemar Kristofferinpojalta kuin
-Tanskan kansallakaan; mutta vielä te ette ole minun ettekä Tanskan
-kuningas".
-
-"Hoh, hoh, -- minun kohtelias herra ritarini. Sekö oli teidän
-tarkoituksenne?" sanoi Valdemar ja astui säpsähtäen askeleen taapäin.
-"Te olette oikeassa!" jatkoi hän iloisella äänellä, "puuttuu vielä
-hiukan juhlimista. Te olette nähnyt että minun vaakunamerkissäni on
-tyhjä paikka. Mutta vielä koittaa päivä tämänkin jälkeen".
-
-"Niin varmasti! Suuri päivä, herra junkkari!" sanoi Sven Tröst
-painokkaasti viitaten tähtitaivaalle. "Se on tänä iltana myöskin
-veljenne lohdutus Rendsborgin linnantornissa ja Niilo Ebbesenin
-Brattingborgin muurien takana".
-
-"Kuolema ja kirous!" huudahti Valdemar suuttuneena ja polki jalkaa --.
-"Tämäkö on se katuva ritari, josta te tahdoitte mennä takuuseen, ritari
-Stig? Hän näyttää ennemmin tulleen solvaisemaan minua hääpäivänäni kuin
-rukoilemasi suojaa ja armoa typerien tekojensa vuoksi". --
-
-"Hän taitaa olla päästään vialla, teidän armonne!" -- änkytti Stig
-Antinpoika hämillään ja uhkasi salaa Sven Tröstiä -- "totta totisesti,
-poika on tainnut juoda itsensä humalaan teidän kuninkaallisesta
-pikaristanne". --
-
-"Hahaa!" nauroi Valdemar. "Te haluaisitte pelastaa hänen kunniansa. No
-hyvä, olkoon menneeksi." Sen sanottuaan hän kääntyi välinpitämättömänä
-ja aikoi poistua.
-
-"Oletteko te ollut niin kauan keisarin talossa, herra prinssi", alkoi
-Sven Tröst taas puhua, "että olette unohtanut tanskalaisten miesten
-uskaltavan puhua vapaasti ja rohkeasti olematta siltä juovuspäissä tai
-hulluja? Minä pyydän yhtävähän teidän suojelustanne kuin milloinkaan
-aijon kerjätä teidän armoanne."
-
-"Olkaa varuillanne! Tuo sana voi tulla teille kalliiksi!" sanoi
-Valdemar ja kääntyi nopeasti häntä kohti. "Te olette kapinallinen ja
-Ebbesenin kätyri. Minä muistan teidät Prenzlovista. Nyt on se aika
-käsissä, jota minä odotin. Nyt on laittomuuksien ja omavaltaisuuksien
-aika Tanskassa pian lopussa."
-
-"Tarkoitatte rehellisyyttä ja oikeutta, herra prinssi!" vastasi
-katkeroitunut ritari uhmaillen. "Niin paljon on vielä tanskalaisessa
-ritaristossa jälellä uskollisuutta ja rohkeutta että me uskallamme
-katsoa vääryydentekijää silmiin ja pelotta lausua julki hänen
-vääryytensä."
-
-"Hävytön! Kuka sinut löi ritariksi!" kysyi Valdemar kiivastuneena, käsi
-miekan kahvalla.
-
-"Se mies, joka pelasti Tanskan silloin kun te tanssitte keisarin
-hovissa, mutta jonka te olette hyljännyt ja pettänyt", vastasi Sven
-Tröst katkerasti. "Tahdotteko tietää, kuka antoi minulle tämän miekan?"
-lisäsi hän lyöden reippaasti kätensä miekan kahvaan --. "Se ruhtinas,
-joka oli lähinnä ja arvokkain valtaistuimelle nousemaan, -- hän, joka
-miehekkäästi kohotti käsivartensa Tanskan vihollista vastaan, silloin
-kun te petollisessa keisarihovissa opettelitte pelaamaan schakkia ja
-leikkimään sekä sydämillä että uskollisuuslupauksilla."
-
-"Nyt minä näen, herra Stig, että ollaan aivan oikeassa, kun väitetään
-hillittömyyden ja yltiöpäisyyden menneen yli rajojen Tanskassa!" sanoi
-Valdemar ja kääntyi rohkeasta ritarista katseessa uhkaava, melkein
-peloittava ilme. "Jos minun veljelläni on tällaisia liittolaisia,
-niin ei hänen hurskauteensa ole paljoakaan luottamista. -- Jos kreivi
-Gerhardin murhaaja löi teidät ritariksi", lisäsi hän kääntyen taas
-Sven Tröstiin -- "niin pysykää vain hänen luonaan ja jakakaa hänen
-kohtalonsa! Tästä hetkestä te olette lainsuojaton minun hallittavallani
-alueella! Te arvelette kai kaikkien maailman ruhtinasten pelkäävän
-juutilaista ritaristoa sukulaisenne tyhmänrohkan teon vuoksi. Mutta
-antaa ajan kulua, vielä eivät ole kaikki päivät loppuun kuluneet!"
-
-Tämän sanottuaan kuningas poistui nopeasti puistosalista Stig
-Antinpojan kanssa. Sven Tröst jäi yksin seisomaan, käsi miekan
-kahvalla ja mitä kamalimmassa jännityksessä. "Lainsuojaton, missä
-hän hallitsee!" toisti hän --, "siis myöskin täällä? -- Haa, mitä
-muuta odotinkaan? Totuuden sai hän kuitenkin kuulla. -- Mutta nyt
-pois täältä! -- Jos Tanskassa on jälellä kipinäkään uskollisuutta
-ja rehellisyyttä, niin ei ainakaan tätä prinssiä juhlita Viborgin
-käräjillä!" Hän astui nopein askelin puistosalista, poistuakseen
-silmänräpäyksessä Sönderborgista; mutta muissa saleissa oli niin suuri
-häävieraiden tungos, että hänen täytyi pysäyttää kiirehtämisensä.
-Päästäkseen ulos täytyi hänen kulkea ritarisalin läpi, missä nuori
-kuningas jo seisoi iloisesti puhellen morsiamensa, kanssa, naisten
-ja muutamien vieraiden ritarien ympäröimänä. Sven Tröst aikoi
-astua heidän ohitseen; mutta kuningas oli nähnyt hänet ja astui
-omituisesti hymyillen hänen tielleen. "Suokaa minun esittää teidät
-tulevalle kuningattarellenne, uljas, rohkea ritari Tröst!" sanoi hän
-ivallisesti hymyillen ja vei hänet prinsessan luo. "Tässä näette oikein
-valionuorukaisen meidän nuoresta juutilaisesta ritaristamme, jalo
-prinsessa!" jatkoi hän kaksimielisen pilkallisesti, "Tämä nuori mies
-on jo ehtinyt antaa minulle hämmästyttävän näytteen siitä suuruudesta
-ja jalosta avomielisyydestä, joka on niin ominainen meidän tuleville
-alamaisillemme. Hän on ensiluokkainen vapauden ja jalomielisyyden
-ritari".
-
-Sven Tröst näytti hetken aikaa olevan hämillään eikä prinsessa
-tiennyt, mitenkä hän ymmärtäisi tämän esittelyn. Hän vastasi ritarin
-äänettömään tervehdykseen tavallisella hymyllään, jonka kukin voi
-selittää mielensä mukaan. Mutta nyt oli Sven Tröst tointunut; hän
-osoittautui äkkiä yhtä vapaaksi ja kohtelijaaksi kuin iloinen
-kuningas ja hienot hovimiehet, peittäessään sydämensä katkeruuden sen
-onnellisuuden ivallisella ylistämisellä, jonka onnellisena todistajana
-hän täällä sai olla, ja joka nyt kuningas Valdemarin ja kuningatar
-Helvigin häistä levittäisi yli koko Tanskan "uskollista veljesrakkautta
-ja suurimpien isänmaallisten tekojen oikeamielistä ja rehellistä
-tunnustusta." Tuntui siltä kuin koston henki olisi asettanut hänen
-kielelleen nuo sanat, jotka sisälsivät mitä räikeimmän vastakohdan
-siihen, mitä hän näki tässä hääjuhlassa, ja minkä hän tiesi kuninkaan
-itsensä tuntevan kalliisti ostetussa onnessaan. Hänen ei ollut vaikea
-säilyttää jonkinlaista huolettomuutta äänessään ja kohteliaisuutta
-ylistävässä ivassa, joka petti sivulliset. Naiset ja hienot hoviherrat
-näyttivät vastaanottavan kaiken tavanmukaisena hyvänä hovitapana; mutta
-prinsessa punastui, ja jokainen pisto Sven Tröstin kohteliaisuuksissa
-sattui tuntuvasti nuoreen kuninkaaseen, vaikka hän koettikin hymyillä
-välinpitämättömästi. Hän keskeytti äkkiä sopimattoman keskustelun
-teeskennellyn leikillisesti, ja ojensi morsiamellensa käsivartensa,
-viedäkseen hänet tanssiin. Naisten ja hovimiesten ihaileva joukko
-seurasi kuninkaallista morsiusparia; mutta Sven Tröst jatkoi,
-näennäisesti tyynenä, kulkuaan ritarisalin läpi.
-
-"Riivatun houkkio!" kuiskasi Stig Antinpoika ohikulkiessaan hänen
-korvaansa. "Korjaa nyt oma kylvösi! -- Minä en enää voi pelastaa sinua."
-
-Sven Tröst ei välittänyt siitä. Hän oli huomannut onnittelupuheensa
-uskalletun ivan saaneen kuninkaan kalpenemaan, ja hän tunsi salaisen
-ilon siitä, että ehkä hän sillä oli saanut Nemesiksen heräämään hänen
-sielussaan. Nyt hän taas näki Valdemarin mitä iloisimman näköisenä
-tanssittavan ylpeää prinsessaa, vaikka sulhasen huomio usein kuitenkin
-näytti kiintyneen somaan rügeniläiseen morsiusneitoon, ja ritari
-Folgvard Lovmandsonin polttava katse taas salaa seurasi morsianta.
-Sven Tröst poistui ritarisalista hymyillen katkerasti. Hän ei tiennyt
-itse minnepäin kulkisi, ja Stig Antinpojan varoitus kaikui nyt vasta
-selvästi hänen sielussaan nähdessään joukon asestettuja sotilaita
-edessään, ja häneltä kysyttiin korskealla äänellä minne hän aikoi.
-
-"Ulos -- vapauteen!" huudahti hän ja näki nyt vasta seisovansa
-sisemmällä linnanpihalla raudoitetun oven edessä, joka johti linnan
-vankilarakennuksiin.
-
-Vartija katseli epäluuloisesti outoa ritaria ja huomautti hänelle,
-että hän vielä oli vapaudessa, mutta matkalla vankitorniin. Sven Tröst
-kääntyi nopeasti ja eteni pimeälle takapihalle, etsien senkautta pääsyä
-suurelle linnanpihalle ja talleihin, välttäen joutumasta vihaamaansa
-linnaan. Hän löysi lopultakin uloskäytävän ja seisoi nyt uloimmalla
-linnanpihalla naisparvekkeen edustalla. Pysähdyttyään sinne hetkeksi
-miettimään kuuli hän ihanan naisäänen laulavan:
-
-    "Niin synkän tahdon nyt asunnon,
-    ett tulikin siellä on valoton."
-
-Se oli laulu kuningas Valdemar Suuresta ja hänen onnettomasta
-sisarestaan, joka kuoli tanssiessaan ankaran veljensä kanssa. Tuo
-laulu oli saanut hänet usein itkemään pikku Agnetan kanssa lapsuutensa
-aikoina Björnsholmissa ja nyt hänestä tuntui kuin Agnetan suloinen
-ääni olisi laulanut. "Agnete huudahti!" hän. "Agneta neito, oletteko
-siellä?" Ikkuna narahti hänen päänsä yläpuolella naisparvekkeella, ja
-hän näki linnanpihan soihtujen valossa saman lumoavan olennon, jonka
-hän viimeksi oli nähnyt Haldissa, mutta joka silloin ei tahtonut tuntea
-häntä eikä antanut kutsua itseään Stig Antinpojan tyttäreksi.
-
-"Pakene! Pakene! Sven Tröst!" kuiskasi hänelle rakas tuttu ääni. -- "Te
-olette suuressa vaarassa."
-
-"Agneta neito!" toisti hän. "Tekö täällä? Ja te tunnette minut ja
-tahdotte pelastaa minut näiden irvistävien susien joukosta?"
-
-"Paetkaa! Joutukaa!" jatkoi ystävällinen ääni hätääntyneenä. -- "Teidät
-heitetään torniin. -- Minä olen kuullut isän antavan ankaran käskyn
-portinvahdille."
-
-"Teidän isänne? Tahdotteko kuitenkin olla hänen tyttärensä? -- nyt, kun
-hän taas on itsevaltiaan kätyri --"
-
-"Minulla ei ole isää eikä ainoaakaan ystävää maailmassa". -- lausui
-taas lempeä neitonen ikkunasta -- "mutta elkää välittäkö minusta! --
-Taivaan nimessä! Paetkaa!" --
-
-"Minä en liikahda paikaltani, maksakoon sitten vaikka henkeni,
-ennenkuin sanotte minulle rakastatteko minua vielä niinkuin meidän
-lapsuudessamme -- tai olenko minä mielettömästi uneksinut teistä kaiken
-ikäni."
-
-"Oi, elkää milloinkaan ajatelko minua, herra ritari!" kaikui nyt neidon
-ääni hiukan vieraammin, mutta ikäänkuin värähdellen. -- "Minun täytyy
-mennä naimisiin ritari Podebuschin kanssa tai mennä luostariin."
-
-"Kuninkaan suosikin, mokoman Eugenin parittajan vaimoksi!" huudahti
-Sven Tröst kauhistuneena --. "Tahdotteko itse?"
-
-"En ikinä! Senvuoksi minut on teljetty tänne. -- Minä tahdon kuolla
-luostarissa!"
-
-"Sanokaa edes minulle -- rakastatteko minua, ihana, siunattu Agneta! --
-ja niin totta kuin elän ei teistä tule herra Podebuschin vaimoa, ettekä
-kuole luostarissa!"
-
-"Paetkaa, paetkaa! -- Joku tulee!" kuiskasi hän väräjävin äänin. Ikkuna
-suljettiin nopeasti, ja kauniit kasvot olivat kadonneet. Sven Tröst jäi
-seisomaan ja tuijottamaan suljettuun ikkunaan. Hän luuli kuulevansa sen
-takaa Stig Antinpojan äänen. Mutta nyt kuului sotilasjoukon astuntaa
-ja aseiden helinää läheltä. Hän huokasi syvään ja poistui epävarmalta
-paikalta. Hän hiipi pitkin linnanmuurin pimeintä varjoa tallia kohti.
-Täältä hän löysi hevosensa ja vei sen ulos takaovesta, jonka hän sulki
-jälkeensä. Hevonen oli vielä satuloitu hänen edellisen ratsastuksensa
-jälkeen. Ensi kerran hän näin oli jättänyt hevosensa hoitamatta. Hän
-hypähti heti satulaan ja ratsasti ulos avoinna olevasta takaportista.
-Tuskin hän oli ehtinyt sataa askelta linnasta, niin hän huomasi
-ratsujoukon, joka kiirehti yleisestä linnanportista, näyttäen ajavan
-jotakin takaa. Hän käytti hyväkseen ennätystään ja katosi kuin nuoli
-yön pimeyteen.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Sönderborgin hääjuhlat eivät olleet vielä loppuun vietetyt. Piispa Sven
-oli aikaisin vetäytynyt pois maailmallisesta hälinästä lukukammioonsa,
-syrjäiseen puutarhahuoneeseen, missä asuttiin vain kesäisin, linnan
-ollessa täynnä vieraita. Hänen edessään pöydällä oli lamppu ja joukko
-kirjoituksia, mistä huomasi hänen aikovan viettää lopun juhlayöstä
-tärkeän ja vakavan työn ääressä. Tämä hänen työnsä keskeytettiin,
-kun nuori ritari astui sisään hänen luokseen, katse sekavana, ja
-kauneilla, mutta hyvin kalpeilla kasvoilla melkein epätoivoisen
-intohimoinen ilme. Se oli ritari Folgvard Lovmandson, drotsi Lovmandin
-eli Lainsäätäjän ainoa poika, niinkuin hänen isävainajaansa, drotsi
-Pietari Hesseliä, usein kutsuttiin. Nuori ritari oli koko päivän
-ollut mitä jännittävimmässä mielentilassa, joka ei ollut jäänyt
-ankaralta piispalta huomaamatta. Myöskin hengellinen herra oli kuullut
-huhuiltavan ritari Folgvardin luulotellusta rakkaussuhteesta prinsessa
-Helvigiin, ja itse puolestaan hän uskoi tulleensa vakuutetuksi siitä,
-ettei nuoren ritarin puolesta kohonnut savu, vaan ilmi tuli siitä
-palosta. Piispa oli ollut ritari Folgvardin rippi-isä ja opettaja.
-Hän oli nuoruudessaan ollut hänen isävainajansa hyvä ystävä ja oli
-siitä asti aina pitänyt isällistä huolta pojasta. Ennen poistumistaan
-hääsalista hän oli viitannut hajamielisen ritarin luokseen, ja
-pyytänyt hänen saapumaan tänne tällä hetkellä. Nyt seisoi kiihoittunut
-nuorukainen piispan edessä, mutta sanaakaan sanomatta. Piispa ojensi
-hänelle kätensä, ja hän painoi sen kiihkeästi huuliaan vasten.
-
-"Minä en ole nähnyt sinua tuskin ollenkaan täällä näinä päivinä, rakas
-poikani!" sanoi piispa. "Sinä olet nyt jo yli vuoden mellastellut
-täällä vaarallisilla ja liukkailla holvikäytävillä antamatta
-minkäänlaisia kuulumisia itsestäsi. Et kai liene laiminlyönyt lukujasi?
-Etkö voisi kertoa minulle harjoituksistasi jalossa _Ethicassa_ tai
-_Logicassa_? Sellaiset harjoittelut rauhoittavat ja jalostuttavat
-mieltä ja säilyttävät sen tämän katoavaisen maailman eksytyksiltä ja
-kiusauksilta."
-
-"Oi, en, minä olen runoillut vain yhden laulun, hurskas isä!" --
-vastasi nuorukainen, "mutta sitä ei ymmärrä kukaan muu koko maailmassa
-kuin vain minä."
-
-"Silloin, poikani, ei siinä liene tervettä logicaa eikä järkeä."
-
-"Mahdollista, etteivät sitä muut ymmärrä", -- vastasi nuori ritari
-kohottaen kaunista päätään. "Mutta sen minä teidän, että siihen minä
-olen sulkenut sieluni elämän ja ajatukset, ja kun minä viimeisenä
-tuomiopäivänä nousen haudastani tekemään Kaikkitietävälle tiliä
-kaikista salatuista synneistäni ja kaikista tuskistani ja toiveistani
-tässä ihmeellisessä maailmassa, niin ei minulla ole muuta ääntä kuin
-tämä minun lauluni, joka nyt yötä päivää kaikuu sielussani, mutta jota
-ei yksikään ihminen maailmassa voi eikä saa ymmärtää."
-
-Piispa pudisti päätään. "Se mikä meissä on puhdasta ja selvää, ei
-kammoa valoa eikä ole arvoituksellista lähimmäisillemme!" sanoi
-hän miettivästi. -- "Minä pelkään sinun pettävän itseäsi, poikani,
-tekemällä itse pimeyden sielussasi epäjumalaksesi. Annappas kuulla,
-mitä tarkoitat sillä, että niin suuri viisaus tarvitaan sen
-ymmärtämiseen!"
-
-"Eikö jokaisen ihmisen sielu ole hänelle itselleen arvoitus, hurskas
-isä. Mitenkä voisi muutamilla sanoilla tyhjentää kuolemattoman sielunsa
-äärettömät rikkaudet. Jos minulla olisi soittimeni mukanani, niin
-voisin ehkä teille viitata mitä tarkoitan, ihmiskielellä ei siihen ole
-riittävästi sanoja. Mutta -- jos tyydytte säveliin, jotka minulla ovat
-rinnassani, ja kuuntelette enemmän säveleitä kuin köyhiä sanoja, niin
-tahdon mielelläni laskea salarippini teidän sieluunne!"
-
-Piispa nyökäytti myöntävästi, ja nuorukainen alkoi hiljaisella äänellä
-ihmeellisen salaperäisen rakkauslaulun, joka vielä kaksisataa vuotta
-senjälkeen on ollut kaikkien salaisesti ja onnettomasti rakastaneiden
-lempilaulu. Tämän uuden laulun ovat kuudennentoistavuosisadan naiset
-kirjoittaneet muistiin. Hänen surumielinen äänensä sai vähitellen yhä
-enemmän eloa, ja hämärimmät sanat muuttuivat mitä ihanimmiksi säveliksi
-hänen huulillaan, hänen silmiensä väliin täyttyessä kyynelillä,
-väliin hehkuen intohimoista voimaa ja epätoivoista rohkeutta, joka
-uhmaa tuskaa ja kuolemaa. Hänen sielunsa oli kuin kuoleva kotka, joka
-kärventynein siivin kiitää kohti aurinkoa, joka sen polttaa.
-
-Aluksi katseli piispa osanottavan surumielisesti häneen, kun nuori
-ritari väräjävin äänin puoleksi kuiskasi, puoleksi lauloi:
-
-    "Jätä sieluni korkehin kaipauksesi
-    Suo unhoon pyyteesi mennä!
-    Jätä hedelmä, niit'et saa omakses,
-    Päin pilviä turhaan äl' lennä!
-
-    Miks kannat sä puuta roviohon,
-    joll' itsesi polttaa voisit!
-    Kun kerran se oikein syttynyt on,
-    sit'et sammuta, kuten soisit.
-
-    Oi poloista! Kurjaa toivoa, oi!
-    Vähän mieles sai lohtua maistaa!
-    Vähän aurinko armahti, lämpöä soi,
-    vähän jaksoi ylitse paistaa!"
-
-Mutta nyt muuttui hänen äänensä varmemmaksi; hänen katseestaan uhkui
-hurjan uskalias toivo, ja hän jatkoi vilkkaammin:
-
-    "Miks' sanoit sa mahdottomaksi sen,
-    mitä sentään todeks' voi saada?
-    Luja mieli mahti on totinen,
-    sit'ei mahdottomuudet kaada.
-
-    Ylös päivään päin miten oksassaan
-    kesähedelmä kohoaakin,
-    -- kun Jumala suo, se aikanaan
-    alas putoo kuin putoaakin.
-
-    Ja haukka kuink' ylhäällä lentelee,
-    pedot alla kuink' ärjyneekin.
-    He peljätä saa: pian kahleihin
-    erämies ne vangitseekin
-
-    Et nää, miten suuri mun voimani on,
-    sen salaan mä, sisään suljen;
-    en yksin ole missään, en turvaton,
-    kera varman saaton ma kuljen.
-
-    Mitä vankilan vaivoista, pakosta sen!
-    Kevyt kantaa on mieluinen taakka.
-    Ilolaulu on loppuna itkujen,
-    yö kestää vain aamuhun saakka!"
-
-"Vaikene, kurja! Nuo ovat hullun mielettömiä ajatuksia!" keskeytti
-piispa hänet huolestuneena. "Tuota ilolaulua, jonka uneksit seuraavan
-itkuasi, minä kammoan -- sitä iloista päivää, joka häämöittää sinulle
-synnin ja eksytyksen yöstä, minä kauhistun, sinun tulevaisuuttasi
-ajatellessani."
-
-Mutta nuori ihminen ei kuullut hänen sanojaan; hän jatkoi yhä
-innokkaammin ja kovemmalla äänellä:
-
-    "Miks' kortta en kantaisi rovioon
-    mi polttain voi vapaaksi päästää!
-    Sen aamunkaste parantakoon
-    tuli auringon mit' ei säästä!
-
-    Miks elämän tuskaa mä pelkäisiu,
-    mi elossa pitävi mua?
-    Lyhyt vankeus, tuskaton kuolokin
-    voi eloksi vaihettua!"
-
-"Vaikene, vaikene! Minä tiedän kaikki, onneton!" huudahti nyt piispa ja
-tarttui hänen käteensä. -- "Sinun laulusi samoinkuin silmäsi peittävät
-vain huonosti sen minkä jokainen näkee sinun sydämessäsi tapahtuvan?
-Jos autuutesi on sinulle rakas, nuori ystäväni, niin sammuta se tuli,
-joka sinua salaisesti kalvaa! Jos nuori elämäsi on sinulle pyhä, niin
-poistu Tanskan hovista. Elä ikänä enää tapaa tuota ylhäistä naista,
-tiedät, ketä tarkoitan!"
-
-"Elämäni vuoksi minä en pakene!" vastasi Folgvard kiivaasti, "minä
-en ole tehnyt mitään rikosta. -- Niinkuin nyt teille, ilmaiskoon
-lauluni ja katseeni koko maailmalle korkeimman iloni ja tuskani: mutta
-minun kieleni ei vielä ole maininnut siitä sanaakaan ainoallekaan
-ihmissielulle!"
-
-"Eikö hänellekään?" kysyi piispa.
-
-"Ei, elävän Jumalan nimessä, hurskas isä! Miten olisin sen uskaltanut?
-Enhän ole milloinkaan ollut hänen kanssaan kahden kesken."
-
-"Hyvä on, rakas poikani!" sanoi piispa rauhoittavasti. "Silloin on
-onnettomuus, Jumalan kiitos, pienempi, kuin minä uskoinkaan. Mutta
--- sinun täytyy poistua täältä! Ei vain sinun henkesi -- vaan sinun
-sielusi on vaarassa."
-
-"Mitä on elämä minulle ilman häntä!" jatkoi intohimoinen nuorukainen.
--- "Sieluni autuuden vuoksi on minun turha paeta: vain hänen
-läheisyydessään, hänen lumoavan katseensa loisteessa, tunnen olevani
-autuas."
-
-"Epäjumalan palvelusta, poikani! Kamalaa pakanallista sokaisua! --
-Silmienpyyteitä, lihanhalua." -- --
-
-"Elkää tehkö syntiä, hurskas isä!" keskeytti nuori ritari hänet
-ylpeän kiivaasti. "Silloin on myöskin syntiä ja jumalatonta, kun te
-polvistutte pyhälle neitsyelle ja rukoilette puhdasta autuuden äitiä."
--- --
-
-"Näitä nuorten sydänten Casuistikoja [Tiede, joka tutkii arkoja
-omantunnonasioita] ei voi välttää", jatkoi piispa. "Minä tunnen nuo
-mielettömyydet; mutta minä tiedän myöskin neuvot niille. Jos sinun
-tunteesi on niin hurskas ja puhdas, kuin sinä uskot, niin osoita se
-minulle! Ellet sinä rakasta ainoastaan itseäsi ja omia mielitekojasi
-vaan sitä sielua, jota näyt jumaloivan, niin et kai tahtone tehdä omaa
-epäjumalaasi onnettomaksi?"
-
-"Armias Jumala! Mitä tarkoitatte, kunnianarvoisa isä?"
-
-"Oletko sinä niin soaistu, ettet näe mihin sellainen intohimo
-johtaa? Niin vähänkö sinä tunnet maailman ylhäisiä ja mahtavia?
-Luuletko sinä, ettei mustasukkaisuus, epäluuloisuus ja loukattu
-ylpeys saa oikeamielisyyden maljakkoa horjahtamaan tasapainostaan
-parhaimmassakin kädessä, jonka haltuun kansa ja valtakunta on uskonut
-kohtalonsa. Toivoisitko sinä elää päivänä, jolloin kuulisit riidan ja
-erimielisyyden vallitsevan tanskalaisessa kuningashuoneessa -- ja sinun
-tähtesi? Tahdotko sinä, saadaksesi kylliksesi katsella kaunista kuvaa,
-joka kuitenkin täyttää sinun sielusi levottomuudella ja epätoivolla
--- tai, mikä on pahempi, synnillisellä ja jumalattomalla halulla --
-tahdotko sinä sellaisen kurjan, itsekkään, sairaloisen mieliteon vuoksi
-rikkoa ehkä muuten tyydyttävän perhe-elämän, etkä vain itse uskaltaa
-elämää ja kunniaa, vaan ehkä saattaa häpeään ja hengenvaaraan sen
-henkilön, jonka puolesta sinä haaveilevalla ilolla voisit kuolla?"
-
-"Suuri Jumala!" huudahti Folgvard valahtaen kuolonkalpeaksi. "Mitenkä
-voitte ajatella sellaista mahdolliseksi? Kuinka hän olisi voinut
-ylpeässä sokaistuksessaan antautua sellaiselle hirviölle?"
-
-"Elä tuomitse väärin sitä ruhtinasta, jonka haltuun Tanska tahtoo uskoa
-onnensa, mutta jonka sinä nyt olet vähällä pettää! -- Jos hän tulisi
-kovaksi ja julmaksi vihassaan, niin olisihan se inhimillistä." --
-
-"Te olette oikeassa!" alkoi Folgvard puhua. "Minä olisin Tanskan
-kurjin ritari, enkä suuren drotsi Pietarin poika, jos saattaisin hänet
-sellaiseen onnettomuuteen. Te olette peloittanut minua, hurskas isä!
-Minä lähden täältä heti. Minä tahdon vain kerran vielä nähdä hänen
-ihanat silmänsä näiden kirkkaiden hääkynttilöiden valossa -- ja sitten
--- hyvästi tämän maailman elämä ja ilot! -- Hyvää yötä!" Hän aikoi
-syöksyä pois, mutta piispa tarttui hellästi hänen käsivarteensa.
-
-"Ota mukaasi hartain siunaukseni, ystäväni Pietari Hesselin poika!"
-sanoi piispa Sven iloisesti ja nousi, laskettuaan kätensä Folgvardin
-polttavalle päälle. "Nyt minä näen, ettei sinua kalva mikään alhainen,
-epäjalo intohimo, vaan onneton erehdys. Ole miehekäs, poikani! Opi
-oikein käyttämään sitä elämää, jota nyt ylönkatsot. Käytä se isänmaasi
-ja sen Herran palvelukseen, joka sen sinulle antoi! Kristitty ritari ei
-vain tunteellisesti uneksi -- hän myös toimii!" --
-
-"Oikein, herra piispa, niin minäkin tahdon", huudahti Folgvard ylpeästi
-ja innokkaasti -- "vaikka tämä kuningas, jonka olette tuonut tänne,
-tulisikin minun vihollisekseni. Tositoimintaa on nyt vain Ebbesenin
-lipun alla, vaikka hän onkin tuomittu mahtavien päätöksestä, teidänkin
---"
-
-"Varo astumasta sille tielle, poikani!" huudahti piispa ja peräytyi
-säpsähtäen. -- "Elä anna petollisen loiston itseäsi häikäistä! Elä
-myöskään tuomitse sitä, mikä sinulle vielä on hämärää minun ja
-kuninkaan menettelyssä Ebbesenin suhteen! Minulla olisi sinulle tehtävä
-laillisen kuninkaamme palveluksessa; minä voisin osoittaa sinulle
-kunniakkaan tien onneen ja menestykseen". -- --
-
-"Hurskas isä!" keskeytti Folgvard valtioviisaan piispan, katsoen häneen
-terävästi ja tarttuen häntä käteen. -- "Te olette näyttänyt minulle
-sen kuilun, jonka vieressä seisoin, ja johon minä olin vähällä syöstä
-sen sielun, jota rakastan; mutta -- anteeksi epäilykseni! -- ettekö
-itse seiso täällä liukuvalla pinnalla. Johdatteko oikeamielisesti tätä
-peloittavaa kuningasta?"
-
-"Jumalan avulla, poikani!" vastasi piispa vakavasti, kätensä
-yhteenliittäen. "Tämän onnettoman ajan petollisuus tarvitsee neuvoja,
-joita ei jokainen hurskas ja rehellinen sydän heti voi hyväksyä; mutta
--- armonvalon ja pyhän hengen avulla meidän nuori viisas kuninkaamme
-tulee toimimaan oikein senkin silmien edessä, jolta ei mikään ole
-salattu. Cras nobis respondebit pietitia nostra -- koittaa vielä päivä
-tämänkin jälkeen, ja se on ilmituova tekojemme oikeamielisyyden." --
-
-"Totta totisesti, herra piispa. Saarnaatteko te minun
-nuoruudenihanteitani tälle nuorelle ihmiselle!" kuului nyt kuninkaan
-iloinen ääni avonaisesta ovesta, ja sekä piispa että nuori ritari
-Folgvard peräytyivät säpsähtäen. "Mitä täällä oikeastaan on tekeillä?"
-jatkoi kuningas. "Mistä salaperäisistä asioissa te täällä keskustelette
-tämän ujon herran kanssa, joka koko päivän on seurannut osanottavilla
-katseilla minua ja morsiantani, silti meitä onnittelematta?"
-
-"Sallikaa minun esittää teille kuuluisan miehen poika, herra kuningas!"
-alkoi piispa nopeasti puhua, nyt kuitenkin aivan rauhoittuneena.
-"Teidän autuaan setänne ystävä drotsi Pietari Hessel, oli tämän nuoren
-miehen isä, ja minä toivon ritari Folgvardin seuraavan jalon isänsä
-jälkiä. Toivon että hänestä ajankuluessa tulee teille yhtä uskollinen
-mies kuin minun Herrassa autuaasti nukkunut ystäväni oli ennen kuningas
-Meenvedille ja Tanskan kuningashuoneelle."
-
-"Vai niin! Senkö drotsi Hesselin poika, joka nuoruudessaan oli
-kuningatar Agneksen ritarillinen ihailija?" sanoi kuningas
-kaksimielisesti hymyillen "No niin, olihan hän muuten rohkea mies.
-Minua ilahduttaa, jos hänen poikansa seuraa hänen kiitettäviä jälkiään."
-
-"Minä olen määrännyt hänelle tehtävän, johon hän tarvitsee teidän
-armollisen suostumuksenne", jatkoi piispa luoden alas katseensa. "Minä
-arvelen että hän voisi osoittaa intonsa ja kykynsä teidän tulevana
-uskollisena palvelijananne, antamalla aatelille ja kansalle viittauksen
-teidän itsensäkieltävästä lempeydestänne, jota olette osoittanut
-hallitukseen astuessanne -- vaikuttaakseen siten heidän päätökseensä ja
-valmistaakseen heitä antamaan teille yksimielisen kuuliaisuuslupauksen
-Viborgin käräjillä."
-
-"Vai niin!" keskeytti kuningas hänet säpsähtäen. "Siihen olisi
-kuitenkin vanhempi ja kokeneempi valtiomies ollut soveliaampi. Tämä
-nuori mies osaa vaieta, ja se voi olla hyvä aikanaan; mutta osaako hän
-myöskin puhua sanomatta liikaa, se on ominaisuus, jota minä en voi
-kehua vielä tuntevani hänessä. Kuitenkin -- koska jo olette vihkinyt
-hänet tähän asiaan, herra piispa, saa hän matkustaa heti. Teillä on
-suostumukseni, ritari Folgvard! Mutta katsokaa, ettette väärinkäsitä
-tai väärinkäytä sitä!"
-
-Ritari Folgvard katsahti hämmästyneenä sekä kuninkaaseen että piispaan,
-joka salaa iski hänelle silmää.
-
-"Minun olisi helpompi suorittaa tämä tehtävä teidän mieliksenne, jos
-teidän armonne suvaitsisi itse ilmaista minulle teidän tahtonne!" alkoi
-hän nyt puhua, koettaessaan vaivoin salata epätietoisuuttaan siitä,
-mistä puhuttiin, sekä äärimmilleen jännittyneen mielentilansa. -- "Se
-maailmankokemus ja ymmärrys, jonka luulette minulta puuttuvan, ylhäinen
-herra, tekee minulle tämän tehtävän hyvin arveluttavaksi." --
-
-"Sen itse parhaiten tiedätte! Minulla ei nyt ole aikaa sellaiseen!"
-keskeytti kuningas hänet terävästi. "Seuratkaa tämän arvoisan herran
-määräyksiä! Te saatte hänen kanssaan vastata siitä. -- Jumalan
-haltuun!" Sen sanottuaan hän kääntyi ritari Folgvardista, joka
-hätäisesti kumartaen, kasvot punottavina syöksyi ulos ovesta.
-
-"Mikä teidän nuorta ystäväänne vaivasi?" -- kysyi kuningas jäätyään
-kahden piispan kanssa, "Hän on jo toinen tanskalainen ritari, joka
-minulle tänä iltana esitetään. Jos heidän mukaansa teen jälellä
-olevista johtopäätöksen, niin taitaa Tanskan nuori ritaristo potea
-kuumetta tai aivotulehdusta."
-
-"Ainakin sopii se tällä kertaa ritari Folgvardiin, herra kuningas!"
-vastasi piispa. "Hänen nuori verensä on todellakin kuumeisen levotonta,
-enkä minä tiedä sille mitään parempaa neuvoa kuin kiireellistä
-toimintaa, ja erityisesti sellaisia tehtäviä, jotka vaativat
-järkevyyttä ja viisautta. Saatte nähdä ettei valintani ole huono. Tämä
-nuori mies ei tule saattamaan luottamustani häpeään."
-
-"Sen tulee aika osoittamaan!" vastasi kuningas epävarmoin katsein. --
-"Nyt toisiin asioihin. Minä olen väsynyt tämän päivän teeskentelyyn.
-Minua halutti puhua teidän kanssanne pari sanaa kahden kesken. Minä
-olen nyt tehnyt sen uhrauksen, jonka valtioviisaus ja Tanskan onni
-vaativat. Se oli minun oma suunnitelmani samoin kuin teidän. Minä en
-tahdo valittaa. Minä olen nyt sidottu puolisoon, joka ojensi minulle
-kätensä vain tullakseen kutsutuksi Tanskan kuningattareksi. Sen minä
-tiesin. Ehkä hän kuitenkin kätkee sydämeensä toisen nuorukaisen kuvan.
-Sitä minä en tiennyt. Mutta, olkoon menneeksi! Ehkäpä minulla olisi
-omasta sydämestänikin yhtä ja toista ripitettävää. -- Kuitenkin, se on
-kaikki tyhjää narripeliä. Te, hengen miehet, ette kuitenkaan ymmärrä
-sydänsuruja. Kaikki sujuu nyt vielä hyvin, kuten sanoin. Minun veljeni
-itsepäisyys painaa kuitenkin mieltäni. Se huoli on tehnyt minulle
-näiden päivien onnennaamarin hiukan tukalaksi kantaa. Te tiedätte,
-että minun aikomukseni oli vapauttaa heti hänet kreivin vankeudesta,
-ilman minkäänlaisia ehtoja. Mutta nyt minä huomaan hänellä olevan
-puoluelaisia, ja ne ovat uskaliaita, vaarallisia haaveilijoita."
-
-Kuningas kertoi nyt piispalle keskustelunsa Sven Tröstin kanssa, ja
-miten hän oli nähnyt tarpeenvaatimaksi käskeä vangitsemaan uhmailevan
-ritarin, ettei tämä pääsisi levittämään vihamielistä mielialaansa
-kansaan ja yllyttämään Oton liittolaisia vastustamaan hänen kuninkaaksi
-julistamistaan Viborgissa.
-
-"Tämä surettaa minua!" vastasi piispa miettivästi. "Tämänlainen
-ankaruus lienee kuitenkin välttämätön joksikin aikaa. Teidän
-herra veljenne vapautus on näissä olosuhteissa jätettävä siksi,
-kunnes kuninkaaksi julistaminen on ohitse, ja teidän tärkeä
-valtaistuimellenousunne vahvistettu. Nyt meidän on kaikkien uhrattava
-valtakunnan ja maan hyväksi se, minkä välttämättömyys vaatii -- ja
-herra kuningas! Teidän uhrinne ei ole vähin; kuitenkin -- Jumalan
-avulla se on koituva sekä teidän että Tanskan onneksi!"
-
-"Sen aika myöskin opettaa!" keskeytti kuningas hänen puheensa. --
-"Kaikessa tapauksessa, teidän ei ainakaan koskaan tarvitse kuulla minun
-valittavan. -- Te kehoitatte siis minua siihen?" jatkoi hän. "Te ette
-pidä minua sydämettömänä veljenä, kun nyt annan Oton jäädä sinne, missä
-hän on, kunnes minä vaaratta maalle ja valtakunnalle voin vapauttaa
-hänet ja antaa luopumisen riippua hänestä itsestään?"
-
-"Herra kuningas, minun käsittääkseni se on surullinen välttämättömyys!"
-vastasi piispa tuskallisesti huoaten. -- "Te ette toimi täällä
-omassa asiassanne, ettekä voi sydämessänne seurata omaa haluanne ja
-veljentunnettanne. Nyt on kysymyksessä valtaistuimen turvallisuus ja
-Tanskan onni sekä nykyisille että tuleville sukupolville, tahrattakoon
-täällä yksityisen parhaat ja kauneimmat toiveet isänmaan ja yhteisen
-hyväksi."
-
-"Hyvä! Olkoon niin. Nyt ei siitä enempiä epäilyksiä!" sanoi kuningas
-kiivaasti. "Oletteko laatinut armahduskirjeen?"
-
-"Tässä se on, armollisin kuningas! Se on kunniaksi sekä teidän
-sydämellenne että viisaudellenne. Sillä te voitatte heti koko
-kansan sydämen. Minä olen teidän suostumuksellanne itse ulottanut
-teidän ylevämielisen anteeksiantonne niihin, jotka nyt pelkäävät
-entisten laittomuuden aikojen ja teidän onnetonta isäänne vastaan
-tekemiensä rikkomusten seurauksia. Tässä kohden te olette viisaampi ja
-varovaisempi kuin teidän autuas setävainajanne, muuten niin ylistetty
-kuningas Meenved, ja -- totisesti! Ihanampi on anteeksi antaa kuin
-rangaista ja kostaa!"
-
-"Hyvä on!" vastasi kuningas päätään nyökäyttäen -- "minkä voin
-kynänvedolla voittaa, siihen en tarvitse verenvuodatusta." Hän luki
-nopeasti sen asiakirjan, jonka piispa ojensi hänelle. "Hyvä on!
-Armahdusjulistus ulottuu kaikille -- paitsi Ebbesenille ja hänen
-ystävilleen. He ovat ja pysyvät minun vihollisinani. Sen olette itse
-sinetillä vahvistanut. Elleivät Geertin pojat häntä surmaa, on häntä
-ahdistettava. Mutta -- sillä ei ole kiirettä!"
-
-"On kuitenkin surullista, herra kuningas!" alkoi piispa taas
-huolestuneen näköisenä puhua, "ja se painaa raskaasti mieltäni, että
-meidän onnettomana aikanamme suurimmistakin yrityksistä puuttuu
-se puhtaus ja selvyys, joka voi poistaa jumalaapelkäävän sielusta
-kaikki epäilykset ja vahvistaa kansojen onnen korkeimman totuuden ja
-vanhurskauden sinetillä. Minä voin Jumalan edessä kutsua synnittömäksi
-yhtävähän Ebbesenin tärkeää tekoa kuin sitä valtioviisasta suunnitelmaa
-Tanskan pelastukseksi, johon minun itseni on teidän kanssanne täytynyt
-suostua ja se vahvistaa. Meidän syntisen aikamme kirous on siinä että
-se heittää varjonsa kaikkeen, niin ettei yksikään sielu, joka tahtoo
-ottaa osaa aikansa tapahtumiin, voi pysyä puhtaana sen tartunnasta."
-
-"Muuttakaa aika, hurskas herra piispa!" sanoi kuningas kärsimättömän
-reippaasti. "Muuttakaa maa taivaaksi, jos voitte! Tehkää sitten meidät
-pyhimyksiksi, jotka aikojen kirjassa seisovat pyhimyskehän ympäröimänä,
-palmunoksat kädessä niinkuin pyhät marttyyrit kuvaraamatussanne! Jos
-tahdotte edelleen seurata minua mutkikkaalla tielläni, hurskas herra,
-niin elkää milloinkaan kiusatko minua epäilyksillänne siitä, mikä
-kerran on tapahtunut tai päätetty! Esittäkää niin paljon kuin vain
-haluatte vastaväitteitä sitä vastaan, mitä minä en vielä ole päättänyt!
-Mutta ei sanaakaan sitä vastaan, joka jo on päätetty, -- kuinka muutoin
-voin saada nämä sekavat asiat selvitetyiksi?"
-
-"Suokaa minun kuitenkin lausua eräs toivomus, herra kuningas!" jatkoi
-piispa. "Se koskee teidän omaa onneanne, eikä se minun tietääkseni ole
-mitenkään esteenä teidän entisille päätöksillenne -- --"
-
-"Mitä se on? Puhukaa suoraan, herra piispa, mutta lyhyesti, sillä minua
-kaivataan. Ritari Podebusch odottaa minua ulkona katselemaan ihanaa
-jumalatar-kulkuetta."
-
-"Oi! Varokaa petollisia jumalia ja jumalattaria, armollinen herra!"
-huudahti piispa kiihkeästi, "varsinkin näitä Rügenin sisaruksia! Minä
-aijoin juuri pyytää teidän lähettämään heidät pois eikä viedä heitä
-Tanskaan mukananne." --
-
-"Minkävuoksi, Herra piispa?" kysyi Valdemar punastuen. "Mitä teillä on
-näitä kauniita, hauskoja ihmisiä vastaan?"
-
-"Yksinkertaisen kansan ajatukset noituudesta ja loihtimisesta lienevät
-vain taikauskoa ja pakanuuden jätteitä" -- jatkoi piispa, "mutta jos
-uskoisin ihmisillä olevan tällaisen yliluonnollisen ja helvetillisen
-noituusvoiman, niin luulisinpa silloin tämän rügeniläisen herran ja
-hänen lumoavan sisarensa omaavan sen. Uskokaa minua, herra kuningas. He
-laskevat ansoja teidän nuorelle sydämellenne; he eivät tuo onnea eikä
-siunausta mukanaan Tanskalle."
-
-"Jättäkää se minun yksityisasiakseni, hyvä piispani", keskeytti
-piispa Valdemar hänet nopeasti ja nauroi. "Jos joskus tuntisin
-noiden pelkäämienne noitatemppujen vaivaavan sieluani, niin ehkä
-silloin käännyn teidän puoleenne rippituolissa. Mutta minä en jaksa
-selvitellä tätä sekavata vyyhtiä enkä koota levottomia tanskalaisia
-päitä yhden hatun alle, ellei minulla ole hauskaa seuraa, ja ainakin
-jotakin kaunista katseltavaa." Tämän jälkeen kuningas poistui
-nopeasti yksinäisestä huvihuoneesta, ja piispa kuuli, miten hänet
-linnanpuistossa vastaanotettiin juhlalaululla, josta erottautui
-kuuluvasti harvinaisen kaunis, hopeansointuinen ja tenhoava naisääni,
-vaikuttaen omituisen lumoavasti sieluun ja mieleen.
-
-Myöskin piispaan nämä sävelet vaikuttivat voimakkaasti. Hän kuunteli
-kauan levottomalla mielenkiinnolla ja jännitetyn tarkkaavasti tätä
-lumoavaa sirenilaulua, joka vähitellen häipyi edetessään, sulautuen
-lopulta yksinäisen satakielen rakkauslauluun hiljaisessa kesäyössä,
-yöhuuhkajan linnantornista samaan aikaan huutaessa soinnuttomalla ja
-surullisella äänellään.
-
-Oli myöhä. Tulet sammutettiin linnanpuistossa, ja vähitellen vaikenivat
-soitonsävelet, ja taukosi hälinä linnasta. Piispa Sven jäi istumaan
-syviin ajatuksiin lamppunsa, ääreen, eikä hänellä näyttänyt olevan
-halua työhön eikä lepoon. Hän liitti usein kätensä yhteen ja rukoili
-ikäänkuin epäillen ja taistellen itsensä kanssa, ja syvä huokaus
-tunkeutui hänen huolestuneesta sydämestään mainitessaan vuoroon
-kuninkaan, Ebbesenin ja prinssi Oton nimeä. Myöskin Sven Tröstistä,
-jonka hän luuli istuvan vankina linnassa, ja ritari Folgvardin
-onnettomuudesta hän oli hyvin levoton. Päivä alkoi jo valeta,
-kun hän sammutti lamppunsa ja läksi makuuhuoneeseensa, joka oli
-ulommaisen linnanhaudan ja maantien puolella. Hän aukaisi ikkunan
-voidakseen hengittää raikasta aamuilmaa, ennenkuin pani maata.
-Ritari Folgvard ratsasti nyt hitaasti pois Sönderborgista, mutta
-ei silmäillyt huvihuoneenikkunaan, missä piispa seisoi vilkuttaen
-hänelle jäähyväistervehdystä. Nuoren ritarin kasvot olivat käännetyt
-päivänsarastusta kohti, ja hän lauloi nyt hiljaa:
-
-    "Tules' kirkkahin päivä, sen päälle suo
-    jo se sytä, ken syttyä halaa!
-    Kuin lumen sa sulata toivo tuo.
-    mi syliisi aina palaa.
-
-    Mutt' ihmisistä ei kukaan, ei
-    voi vangita sydäntäsi:
-    paits' ehkä yksi -- ken tahtosi vei,
-    muill' on kovin voimaton käsi."
-
-"Jumala meitä varjelkoon rakastuneiden logicasta!" huokasi piispa ja
-puisti päätään. "Taivaan isä suojelkoon hänen järkeään ja vapahtakoon
-hänen erehtyneen sielunsa!" Näin sydämestään huoaten piispa sulki
-ikkunan ja meni levolle, ritari Folgvardin ratsastaessa uneksien tietä
-edelleen lempilauluaan laulellen.
-
-Ennenkuin hän vielä oli lopettanut tämän laulunsa, joka kylliksi
-osoitti häntä kalvavan tuskan, saavutti hänet kaksi nuorta ritaria,
-jotka samoinkuin hänkin tulivat Sönderborgista ja matkustivat
-Jyllantiin. Toinen oli Stig Antinpojan poika, huikentelevainen
-ritari Offe Stiginpoika, josta isä olisi toivonut hienoa, viisasta
-valtiomiestä, vaikka se ei oikein tahtonut hänelle onnistua. Sekä tämä
-iloinen herra, että hänen eroittamaton ystävänsä ja juomatoverinsa
-Pietari Antinpoika kuuluivat niihin itsevaltaisiin ylimyksiin, jotka
-tänä laittomuuden ja kuninkaattomuuden aikana olivat lyöttäytyneet
-Niilo Buggen seuraan Haldissa, sillä he olivat erityisesti mieltyneet
-siellä vallitsevaan vapaaseen elintapaan, missä miekka oli lakina ja
-oma tahto valtakunnan oikeuden sijassa. Stig Antinpojan vaatimuksesta
-olivat kuitenkin nämä molemmat vapaudenritarit saapuneet tarjoamaan
-nuorelle kuninkaalle palvelustaan. Ollessaan häävieraina Sönderborgissa
-oli heille osoitettu ovelaa huomiota, ja olivat he niin ihastuneet
-prinssi Valdemarin reippaaseen, iloiseen olentoon, että he nyt
-hänen innokkaimpina puoluelaisinaan lähtivät valmistamaan hänen
-kuninkaaksihuudattamistaan, sekä levittämään hänen kiitostaan
-levottomien ystäviensä keskeen. He luulivat jo olevansa vihittyjä
-uuden hallituksen suunnitelmiin erään heille uskotun tehtävän kautta,
-ja heillä oli tärkeitä terveisiä sekä puolinaisia lupauksia ritari
-Buggelle Haldissa ynnä monelle muulle tunnetulle ritarille Jyllannissa
-sekä mahtavalta Stig Antinpojalta, että osaksi kuninkaalta itseltään.
-Vielä osaksi hääviinien humalassa ja heihin osoitetun kunnian
-huumaamina, pyörittelivät he hevosiaan vallattoman iloisesti, ja
-rakastuneen Folgvardin uneksiessa salaisesta rakkaudestaan, lauloi
-Offe Stiginpoika iloisesti ja vallattomasti hänen takanaan tunnettua
-ivalaulua ritarillisuudesta ja romantisesta sankarihengestä:
-
-    "Ramund se asteli, teikaroi,
-    Läks' räätälin parhaan luokse.
-    'Tee puku, räätäli hieno, mulle,
-    Ja hieno, kaunis, jos sopii sulle?'
-
-    'Miks en?' tuo vastasi räätäli vain
-    Ja mieli nyt hyvä oli Ramundin näin."
-
-Hänen matkatoverinsa nauroi täyttä kurkkua ja yhtyi lauluun. Nyt
-huusivat molemmat elostelijat raa'alla äänellä:
-
-    "Kolmekymmentä housuihin kyynärää.
-    Viisitoista housujenvyöhön!
-    Lujaks' ikuiseks' tee vaatteus tää,
-    Jos pystynet ompelutyöhön".
-
-    "Kovin ahdan on mulle puvuksi tuo", sanoi Ramund.
-    "En liikkumaan mahdu", näin jutteli nuori Ramund.
-    Meren suolaisen äärtä nyt astuvi Ramund.
-
-"Tuhannet neitsyet minua syleilkööt!" huudahti ritari Stiginpoika,
-ja laulu vaikeni. "Eikö ratsastakin tuolla meidän rakkaudesta sokea
-ritarimme Folgvard? Hei, Folger pelimanni!" jatkoi hän leikkiä
-laskien ja löi häntä olkapäälle. "Lehahdatteko te sokean satakielen
-lailla häätalosta ja laulatte Miserereä, sillaikaa kun kaikkien
-isänmaanystävien aivoissa messutaan Gloriaa?"
-
-"Taidatte nähdä auringon kaksinkertaisena taivaalla, minun herrani",
-vastasi Folgvard luodessaan katseen molempien humalaisten herrojen
-punoittaviin kasvoihin ja himmeisiin katseisiin.
-
-"Entä sitten, Folgvard? Kolminkertaisena, jos tahdotte?" vastasi
-Stiginpoika hattuaan heilautellen. "Nyt ei ole aikaa huokailla kuulle
-petollisten neitosten vuoksi. Nyt on nuori kuningas Atterdagilainen
-taas tuonut valoisan päivän ja kesän vihreyden Tanskaan."
-
-"Suokoon Jumala hänen tuoneen myöskin ilon ja rakkauden tullessaan",
-huokasi Folgvard, "ennenkaikkea tanskalaisen rehellisyyden ja
-uskollisuuden".
-
-"Rist'varjele, mitä tarkoitatte?" alkoi herra Stiginpoika taas puhua
-veitikkamaisen näköisenä. "Voiko kukaan tuoda mukanaan enemmän iloa ja
-ritarillista rakkautta kuin reipas, iloinen sulhanen, joka on oppinut
-taidon keisarillisessa hovissa? Pysyykö hän uskollisena sulhasena,
-ei muuten kuulu teihin eikä meihin. Mutta sen uskollisuuden, jonka
-hän on luvannut meille, maan aatelisille herroille, sen opettaa
-Tanskan ritaristo hänen pitämään, samoinkuin hänen vakuutuksensa ja
-kädenlyöntinsä."
-
-"Silloin on meidän ensiksi paras oppia pitämään kiinni ankeriasta
-pyrstöstä", mutisi Folgvard. "Varokaa taittamasta itsellenne
-laskiaisvitsaa! Kyllä me ritarit olemme ensimäisiä, joita hän kurittaa.
-Kuitenkin, siitä emme puhu ennenkuin näiden päivien humala on kokonaan
-jäähtynyt teidän polttavilta otsiltanne."
-
-"Hoh, mitä kerettiläisjuttuja nuo ovat, Folgvard!" huudahti pyöreä,
-punakka Pietari Antinpoika. "Eikö edes meidän valtioviisas piispamme
-ole voinut kääntää teitä? Onko tuo huokaustenne käsittämätön
-kauneusloiste tehnyt teidät umpisokeaksi? Antakaa sen Fenixlinnun
-lentää, ja vangitkaa itsellenne toinen. Niin minä olen tehnyt monta
-kertaa, eikä siitä ole minulle ollut haittaa. Pitäkää nyt vaari
-päästänne ja sydämestänne, ja auttakaa meitä pitämään iloa uudelle
-Salomon kuninkaallemme!"
-
-"Totta totisesti, te vasta tuuliviirejä olette", sanoi Folgvard.
-"Kuukausi siteen tahdoitte te murtaa auki prinssi Oton vankilanovet ja
-viedä hänet Viborgin käräjille kuninkaaksi huudettavaksi. Mutta nyt te
-puhallatte torveen hänen ovelan veljensä hyväksi. Se herra ymmärtää
-onkia kruunuja ihmissydämillä."
-
-"Muuta mielesi, harhaan johdettu nuori mies!" vastasi herra Stiginpoika
-naurettavalla saarnaäänellä. "Me olemme kaikki olleet syntisiä
-ja väärillä teillä. Mutta nyt minä ja minun hyvä ystäväni olemme
-muuttuneet järkeviksi miehiksi, jotka kykenemme valtiollisiin toimiin,
-ja vielä kerran voimme istua kuningas Valdemarin viisaassa neuvostossa
-niinkuin piispa Sven ja minun hyvin mahtava herra isäni. Tulkaa tekin
-järkiinne, ritari Folgvard. Ei kannata potkia tutkainta vastaan,
-eivätkä happamet kasvot tee maailmaa hiuksenvertaakaan paremmiksi.
-Iloinen kuningas saa nyt tulta ja eloa meihin kaikkiin. Jos se
-Herran enkeli, jonka vuoksi te huokailette, istuu herrojen linnassa
-tai luostarissa, niin sanokaa minulle suoraan, ja me autamme teitä
-vapauttamaan hänet uljaiden ritarien lailla. Ehkäpä meidän iloinen
-kuninkaamme itsekin sanoo amenensa mokomaan hauskaan juoneen."
-
-Ritari Folgvard sävähti hehkuvan punaiseksi, mutta pyylevä Pietari
-Antinpoika purskahti äänekkääseen nauruun. "Ei, toveri, siihen ei
-kuningas Valdemar ikinä anna suostumustaan, sen varmuudeksi saatte
-pyytää noiden tuhannen neitosenne syleilemään teidät kuoliaaksi. Missä
-teidän silmänne ovat olleet, Offe Stiginpoika? Ettekö te kauniilta
-morsiusneidoilta ole nähnyt sitä minkä jokainen raitis mies puolella
-silmällä voi nähdä ritari Folgvardista? Minä en ikinä kehoittaisi
-rakastunutta ystävääni astumaan jalallaan siihen herraslinnaan, missä
-hänen sydämensä valittu kuningatar tulee vallitsemaan; ellei hän tahdo
-saattaa päätänsä vaaraan, -- Vakavasti puhuen, ystäväni Folgvard",
-lisäsi hän, "katsokaa, ettette tule liian lähelle sitä aurinkoa, josta
-jo olette liiankin ääneen ja hellästi laulanut! Se polttaa, Jumala
-paratkoon, teidät poroksi. Meidän nuorella herrallamme on haukansilmät
-eikä hän välitä muista kruunuista kuin näkyvistä."
-
-"Hohoh!" huudahti Stiginpoika silmät suurina.
-
-"Sen auringon läheisyydestä, josta minua varoitatte, poistun minä
-nyt", vastasi Folgvard säihkyvin katsein. "Samoin haukasta, joka
-pian hakkaa teiltä sokeat silmät päästänne. Tehkää, jos voitte,
-Valdemarin kruunausmatka riemukuluksi. Mutta minä menen nyt auttamaan
-maan uskollisia ystäviä voittamaan omin päin sen voiton, jota ennen
-ei Tanskassa huudeta 'victoria' huutoja." Tämän sanottuaan ritari
-Folgvard kannusti ratsuaan ja ratsasti nelistäen heidän näkyvistään.
-Molemmat iloiset veljekset nauroivat, mutta säälittelivät typerää
-kuningatarrakastajaa, joka ei paremmin osannut salata pettyneitä
-toiveitaan tai etsiä oikeaa tietä kunniaan ja onneen, jonka he nyt itse
-varmasti luulivat löytäneensä.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Helluntain ja juhannuksen välisenä aikana oli koko Tanskan
-huomio kiintynyt Valdemarin suunniteltuun kruunaukseen ja siihen
-valtioviisaaseen naimiskauppaan, jolla hän oli varmentanut kruunun
-itselleen. Jokainen, joka luuli omaavana arvostelukykyä valtiollisissa
-asioissa, toivoi maalle ja valtakunnalle koittavan onnellisia aikoja
-sellaisen ruhtinaan hallitessa, joka näytti voivan uhrata oman
-sydämensä tunteet valtioviisauden ja valtakunnan parhaaksi. Prinssi
-Oton ystävät olivat kadottaneet kaiken toivonsa; heidän puolueensa oli
-myöskin liian heikko voidakseen olla vaikuttavana. Se Niilo Ebbesenin
-urhean teon suuri ihailu, joka kuukausi sitten oli ollut yleinen niin
-ylhäisten kuin alhaisten joukossa, laimeni nyt huomattavasti, ja tämän
-kansan urhoon huomion täytyi väistyä tärkeämmältä näyttävien asioiden
-tieltä. Kansan kesken oli Ebbesenin nimi vielä kuitenkin rakastetumpi
-kuin kenenkään muun ruhtinaan. Se ritari, jonka käsi kaatoi kaljun
-kreivin, oli talonpojan mielestä maan merkittävin mies, ja niinpian
-kun kuultiin ruhtinaiden ja ylhäisten jättäneen hänet yksin, Geertin
-poikien uhatessa häntä kostonsodalla, virtasi suurin joukoin
-juutilaista talonpoikaisjoukkoa Brattingborgiin uhraamaan verensä ja
-henkensä Geertin murhaajan ja Tanskan vapauttajan puolustukseksi. Mutta
-ei ainoakaan ylempisäätyisistä yhtynyt häntä puolustamaan. Geertin
-murhaa sanottiin urhotyöksi ja uskaliaaksi aikeeksi, josta olisi maalle
-hyötyä; mutta nuoren kuninkaan puoluelaisten mielestä oli edullisinta
-maalle ja valtakunnalle, että tämä teko ja sen seuraukset katsottaisiin
-juutilaisen herrasmiehen ja Holstein-Rendsburgin kreivien väliseksi
-yksityiseksi riidaksi. Heidän mielestään tämä oli asia, jonka tuli
-kulkea omaa kulkuaan, ja jonka puolesta ei voinut saattaa kruunun eikä
-maan parasta vaaranalaiseksi.
-
-Vaikka Lübeckin sopimuksen mukaan olikin tavallaan rauha maassa,
-nähtiin kuitenkin usein saksalaisia sotilasjoukkoja kulkevan
-edestakaisin Juutilaisten linnojen väliä, jotka osaksi olivat
-panttiherrojen käsissä, ja pian olikin taas Ebbesenin nimi kaikkien
-huulilla, kun kuultiin huhuiltavan hänen ominpäin taistelussa
-voittaneen Geertin pojat.
-
-Juhannuspäivänä 24 päivänä kesäkuuta oli suuri kansanjoukko kokoontunut
-Viborgiin ja sen ympäristöön, kaikkialla vallitsi mitä iloisin ja
-rauhallisin mieliala. Kuningas Valdemar oli vastaanottanut säätyjen
-vahvistuksen Viborgin linnassa. Hän oli ilman vähintäkään vastaväitettä
-iloisesti hymyillen sinetillään vahvistanut lupauksensa ja luvannut
-säätyjen valtuutetuille kaiken minkä he vaativat. Ritari Bugge Haldista
-ynnä huomatuimmat juutilaiset ritarit ja papit olivat läsnä. He olivat
-kaikki vastaanottaneet mielisteleviä osoitteita uuden kuninkaan
-armollisuudesta sekä olivat ihastuneet hänen nerokkaihin lausuntoihinsa
-ja miellyttävään kohteliaisuuteensa. Hän oli samana päivänä julistanut
-lempeän armahdusjulistuksensa, ja suuri kruunausjuhla loppui
-juhlallisella Te Deumilla Viborgin tuomiokirkossa.
-
-Kruunausjuhlallisuuksissa kuului kuitenkin etempänä seisovien
-talonpoikien joukosta usein tyytymättömiä ääniä, jotka olivat huutaneet
-prinssi Oton nimeä ja vaatineet häntä kuninkaaksi. Mutta suosiohuudot
-Valdemarille vaimensivat nämä äänet. Sieltä täältä talonpoikien
-joukosta oli myöskin kuultu huudettavan Ebbesenin nimeä, vaikkei
-kuitenkaan kukaan selvästi ilmaissut, mitä sillä tarkoitettiin. Kun
-nyt kuningas, piispa Svenin ja Stig Antinpojan välissä ja lukuisien
-tanskalaisten ja saksalaisten ritarien seuraamana, astui tuomiokirkosta
-nousten sen ulkopuolella ratsunsa selkään lähteäkseen heti tervehtimään
-kansaansa ympäri maan, tervehtivät lukuisat kansanjoukot häntä meluavin
-suosiohuudoin. Kuningas vastasi näihin tervehdyshuutoihin miellyttävän
-lempeästi, ja kaikkia näytti hurmaavan nuoren kauniin kuninkaan reipas
-olento. Mutta etäällä, kaupunginportin ulkopuolella, missä ei enää
-ollut tunkeilevia kansanjoukkoja, seisoi joukko vakavia talonpoikia,
-jotka enimmäkseen olivat asestettuja ja kahtavertaa lukuisampia
-kuin koko kuninkaan seurue. He ottivat myöskin lakit päästään
-kuninkaan ratsastaessa heidän ohitseen; mutta he eivät kajahuttaneet
-tervehdyshuutoja. He huusivat kaikki sitävastoin yhdellä äänellä:
-"Vapautta prinssi Otolle! Kuninkaallinen suoja Ebbesenille!"
-
-Kuningas säpsähti, mutta tointui silmänräpäyksessä. Hän viittasi
-ystävällisesti talonpojille. Muutamat lähinnä seisovista heiluttivat
-silloin ilmassa hattujaan ja huusivat: "Eläköön kuningas!" mihin
-pian useimmat yhtyivät. Näiden tyytymättömien joukossa, jotka nyt
-tyynesti hajaantuivat, nähtiin kaksi ritaria täysissä varustuksissa,
-kypäränsilmikko avoinna. Ne olivat Sven Tröst ja ritari Folgvard
-Lagmanson. Kumpikaan heistä ei jäänyt kuninkaalta huomaamatta. Hän loi
-heihin terävän katseen ja pakoitti heidät omalla vastustamattomalla
-tavallaan hiljaiseen ja kylmään tervehdykseen. He olivat molemmat
-ratsain muutamien nuorukaisten seuraamina; mutta tuskin oli kuningas
-seurueineen ratsastanut heidän ohitseen, niin olivat nämä uskaliaat
-ritarit melkein yksin tiellä ja ratsastivat pois vastakkaiseen suuntaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Brattingborgissa sitävastoin vallitsi vakava mieliala. Voitettuaan
-useissa taisteluissa nuoret holsteinilaiset kreivit, oli Ebbesen
-palannut hyvin varustettuun linnaansa, mihin hän nyt oli ollut kolme
-viikkoa suljettuna raivoavan kreivi Henrikin piirittämänä. Piiritetyt
-olivat tehneet taajoja hyökkäyksiä, ja monta veristä ottelua oli
-taisteltu linnan ulkopuolella. Mutta näissä taisteluissa oli Ebbesen
-menettänyt paljon väkeä, ja hänen pieni, uskollinen joukkonsa oli
-supistunut niin vähäksi, että hänen täytyi tyytyä vain linnan
-puolustamiseen ja katkeroituneen vihollisen alituisten hyökkäysten
-torjumiseen. Kreivi Henrik oli kaikissa hyökkäyksissään osoittanut mitä
-hurjinta rohkeutta, mutta hänen nuorekas kiivautensa oli tehnyt vain
-taistelun hurjemmaksi, voimatta silti sotataidossa ja maltillisuudessa
-vetää vertoja tyynelle Ebbesenille. Geertin ylpeä poika kuohui
-suuttumuksesta, kärsittyään niin monta huomattavaa tappiota. Hänen
-veljensä Klaus oli nyt tullut hänen avukseen, mukanaan pari sataa
-miestä sekä useita piirityskoneita, joita Henrik hillittömässä
-kiihkossaan tähän asti oli ylenkatsonut. Linnaa piiritettiin nyt
-sotataidon sääntöjen mukaan, ja Brattingborgia uhkasi tuhoisa hävitys.
-Sillaikaa Sven Tröst ja Folgvard ratsastivat tyytymättöminä Viborgin
-kruunausjuhlilta, missä vain uuden kuninkaan paljas näkeminen näytti
-saaneen kansan unohtamaan kaiken muun.
-
-Eräänä iltana, kun Ebbesen syvään huoaten astui alas piiritetyn
-linnansa valleilta ja vakavissa mietteissä astui salakammioonsa,
-huomasi hän kaksi avointa kirjettä pöydällään. Toinen oli jäljennös
-siitä kirjeestä, jossa piispa Sven oli tarjonnut Tanskan kruunua
-prinssi Valdemarille, ja missä Ebbesenin nimi oli ensimäisenä
-uskollisten tanskalaisten joukossa. Toinen oli Spandaussa ja Lübeckissä
-tehtyjen sopimusten jäljennös, missä kuningas oli sitoutunut olemaan
-kaikkien niitten vihollinen, jotka, olivat ottaneet osaa Geertin
-murhaan. Tämän viimeisen asiapaperin ynnä intohimoisen uhkakirjeen
-oli kreivi Henrik lähettänyt hänelle. "Hm!" mutisi Ebbesen katkerasti
-hymyillen ja kääri kokoon nämä huomattavat kirjeet. "Tämä todiste
-meidän aikakautemme hengestä on säilytettävä jälkimaailmalle. Tämä
-aarre kaivetaan kerran Brattingborgin raunioista." Hän piiloitti
-paperin erään suuren pilarin sala-aukkoon. Nyt hän kuuli vaimonsa
-laulavan lapsille tavallisella, tyynellä tavallaan, ja hänen
-järkkymätön uskonsa oikeuden ja hyvän asian voittoon antoi hänelle
-takaisin sen mielenrauhan; jonka hän hetkeksi oli kadottanut. Kun hän
-nyt kääntyi, näki hän oven linnan maanalaiseen käytävään olevan auki,
-ja hänen edessään hämärässä huoneessa seisoi pitkä naisolento, jonka
-likaisen päähineen alta näkyivät hurjasti säkenöivät silmät ja musta,
-tuuhea parta.
-
-"Gondulin henget tahtovat pelastaa teidät, herra!" kuului Mustan Svenin
-ääni, ja valepukuisen metsästäjän hypähtäessä ilosta lehahtivat hameet
-hänelle korviin asti.
-
-"Hm, hullu Volle!" huudahti totinen linnanherra hämmästyneenä ja astui
-askeleen taapäin. "Väisty minusta pakanallisine henkinesi! Minä uskon
-heihin yhtä vähän kuin ilmaan ja tuuleen -- ja ihmisapuun."
-
-"Silloin te olette minuakin taikauskoisempi", keskeytti Volle hänet.
-"Kuka muu voisikaan ihmisiä auttaa kuin elämän voimakkaat henget
-lihassa ja veressä sekä mahtava teräs?"
-
-"Jumalan ovat henki ja voima", sanoi Ebbesen, "mutta minä en luota
-siihen kansaan, jonka Vanhurskauden henki on hylännyt. Jos Tanskan
-kansa, sen piispat ja kuningas, sekä kaikki maailman mahtavat ovat
-hylänneet minut lainsuojattomana pahantekijänä, silloin tahdon
-jättäytyä Jumalan käsiin ja kuolla. Huomenna minä tahdon miekka kädessä
-kaatua linnani viimeiselle kivelle vapaana kristittynä ritarina. Mutta
-sinun henkiesi ja paholaistesi pelastuksesta minä en välitä."
-
-"Eikö silloinkaan, ankara herra, jos he tulevat rehellisinä,
-tanskalaisina miehinä teidän oman reippaan sisarenpoikanne johdolla?"
-
-"Se on toinen asia, Volle. Elä vain käytä omituista puhetapaasi. Sillä
-sinä saat minun epäilemään rehellisintäkin apuasi. Mitä aikomuksia on
-minun rehellisellä Sven Tröstilläni?"
-
-"Hän on ritari Folgvardin kanssa koonnut joukon uljaita poikia, jotka
-haluavat mennä kuolemaan teidän puolestanne, he ovat täältä puolen
-peninkulman päässä metsässä. Jos te keskiyöllä uskallatte tehdä
-hyökkäyksen, niin he ryntäävät vihollisen kimppuun selkäpuolelta ja
-antavat teille hyvän juutilaisen avustuksen."
-
-"Hyvä! Se on rehellinen asia", huudahti Ebbesen. "Jos voit saada heille
-sanan takaisin, niin kiitä heitä siitä. Keskiyön aikana kreivi Henrik
-vastaanottaa vieraskäynnin, jota hän vähiten odottaa. Huomenna olisi
-Brattingborg muutoin ollut raunioina."
-
-"Tällä kertaa pidätte vielä sekä te että Brattingborg puolianne, rakas
-herra", sanoi Volle ja nyökäytti merkitsevästi. "Jos olen lukenut
-oikein isoäitini kirjasta, ei kukaan voi voittaa Geertin surmaajaa
-muuta kuin se, joka heiluttaa kaljupään miekkaa -- ja katsokaa, herra,
-se on nyt teidän, samoinkuin noitakojeet, joilla hän aina noitui voiton
-meidän käsistämme." Näin puheltuaan valepukuinen Sven otti sotamiekan,
-jonka hän oli piiloittanut hameisiinsa, sekä Izehoen neitsyt Marian
-kuvan, joka oli Holstein-rendsburgilaisten kreivien voitonpalladiumi
-[palladiumi: merkki], ne oli kreivi Henrik isänsä hautauspäivänä
-ottanut kuolleen rinnalta ja ripustanut omalle rinnalleen.
-
-"Mikä tämä on?" huudahti Ebbesen ihmeissään. "Geertin miekka ja
-kuuluisa aarre! Mistä olet saanut tämän saaliin, Volle?"
-
-"Rauta-Henrikin leiristä -- hänen omasta teltastaan, herra, sillaikaa
-kun hän itse makasi paria sylen päässä teltastaan ja nukkui. Katsokaa,
-herra, nyt ovat nämä asiat teidän vallassanne. Minä toivon, ettette
-halveksu niitä, vaan koetatte tarkasti vartijoida niitä, varsinkin
-koska nyt tiedätte, että teillä niiden ohella on kallis elämänne omissa
-käsissänne. Vain senvuoksi minä näin tämän vaivan, ja olin saada sen
-kalliisti maksaa. Olisinpa mielelläni tuonut mukaani myöskin kreivi
-Henrikin kiharaisen pään; se oli aivan otettavissani. Mutta silloin hän
-nousi unissaan vuoteessaan ja katsoi minuun silmillä, joita minä en
-halua nähdä toiste kertaa, sillä ne tuijottivat niin elävästi minuun,
-aivankuin kaljupää kreivin, kun hänen päänsä oli meidän jaloissamme ja
-tuijotti meihin kuutamossa."
-
-"Hyi, Volle! Sinä olet pyövelisielu ja hävytön ryöstäjä. Luuletko sinä
-minun haluavan olla sinun varastettujen tavaroittesi säilyttäjän?"
-
-"Tehkää miten haluatte, herra. On teidän yksityisasianne, jos tahdotte
-elää tai kuolla", vastasi Volle kiukkuisesti. "Mutta minä luulin
-kuitenkin ansainneeni tästä uhkateosteni ennemmin kiitosta kuin
-paljasta haukkumista."
-
-"Sinä olet oikeassa -- tarkoituksesi on ollut hyvä, Volle", vastasi
-Ebbesen ja taputti häntä olkapäälle. "Sinä olet oman henkesi uhalla
-tahtonut pelastaa minut, vaikkakin sinä teit sen typerästä taikauskosta
-ja tavalla, jota minä ylönkatson. Mutta sen minä sanon sinulle", lisäsi
-hän ankaran vakavasti, "jos sinä olisit salaa murhannut minun rohkean
-veriviholliseni hänen nukkuessaan ja kantanut minulle hänen ylpeän
-päänsä niinkuin ajattelit, niin, totisen Jumalan nimessä, minä olisin
-antanut viedä sinun mustan pääsi vihollisen leiriin ynnä varastetun
-tavarasi."
-
-"Hm! Sen minä kyllä aavistin, ankara herra", vastasi Volle. "Sillä
-minä pelästyin nähdessäni kreivi Henrikin pään ja jäykät silmät, niin
-etten kuoleman uhallakaan olisi ottanut niitä mukaani. Senvuoksi minä
-jätinkin sen paikalleen ja hiivin pois, otettuani mukaani mitä anastin,
-ennenkuin hän taas tointui ja tuli eläväksi. Sillä niissä silmissä,
-jotka hän avasi tuijottaessaan minuun, ei ollut jälkeäkään tämän
-maailman elämästä ja järjestä, mutta sitä enemmän kuolleista. Hänen
-sotamiehensä minä olin nukuttanut Sulla Sukin voimakkailla sanoilla, ja
-minua halutti kovasti tehdä heidät kaikki päättömiksi ennen aamiaista.
-Mutta niinkuin jo sanoin, minua oli alkanut hiukan pelottaa, ja minä
-aavistin kyllä etteivät toimeni olleet aivan teidän ritarillisen
-keittokirjanne mukaisia, vaikka pohjaltaan se olisi ollut yhtä puhdas
-ja rehellinen teko kuin meidän reipas, yöllinen käyntimme Randersissa
---"
-
-"Saatana!" huudahti Ebbesen kiivaasti. "Tahdotko saastuttaa minun
-ritarikunniani minun omassa sielussani, senvuoksi että sinä olit
-tienneuvoja sinä suurena yönä? -- Mutta kuule, Volle", lisäsi hän
-tyynemmin, "sinä et ole mikään paholainen tai noitamestari. Mutta
-sinä olet pakanasielu; sinä et tunne elävää Jumalaa, etkä sitä mitä
-kristityt ritarit kutsuvat kunniaksi. Palaa heti sitä tietä, jota olet
-tullutkin. Kiitä minun uskollisia maanmiehiäni. Keskiyön aikana saavat
-viholliset ja ystävät kuulla Ebbesenin rumpujen soivan, ennenkuin
-tapaamme."
-
-"Oikein, ankara herra", vastasi Volle kohauttaen veitikkamaisesti
-hymyillen olkapäitään. "En minä oikein ymmärrä teidän hyveitänne
-ja avujanne, ja se minun täytyy tunnustaa, ettei minunlaisten
-yksinkertaisten ihmisten päähän ikinä pälkähtäisi rummuttaa puolestaan,
-silloin kun aikoo hämmästyttää vihollista. Mutta se on nyt kerran
-teidän tapanne, ja olettehan te osoittanut sen käyvän päinsä.
-Hengestänne ja onnestanne te saatte itse vastata. Mutta uskokaa minua,
-herra, saalis, jonka minä olen hankkinut teille, voi tuottaa teille
-elämän ja kuoleman, aivan niinkuin haluatte. Kaikella kunnialla se
-on teidän. Kaatuneen ritaria aseet kuuluvat aina voitonsaajalle.
-Heti kun kuulemme teidän kuuluisat rummutuksenne, joihin perustatte
-hyveenne ja kunnianne, niin saatte te meidän käyräsauvoistamme ja
-kirveeniskuistamme kuulla Gondulin henkien olevan valmiina apuun." Sen
-sanottuaan musta Sven juoksi salakäytävään ja katosi.
-
-Ebbesen seisoi kauan ääneti ja mietteissään, kreivi Geertin suuri
-miekka ja madonnankuva kädessään. Hän kohotti tuon kuuluisan
-sotapäällikön miekan, jota vielä hiljan koko Tanska oli vapissut. "Hm!"
-sanoi hän itsekseen. "Mitä tekemistä on valloittajan rautavaltikalla
-sen kädessä, joka taistelee vapauden puolesta?" Hän heitti Geertin
-miekan pöydälle ja asetti Mariankuvan sen päälle. Sanottuaan pari
-sanaa linnanvoudille poistui hän vaimonsa luo lastenkamariin. Jos
-joku olisi nähnyt Ebbesenin täällä, pari tuntia ennen uutta, veristä
-yötaistelua, joka häntä odotti, niin hän olisi luullut hänen linnaansa
-rauhan hiljaiseksi asunnoksi, sillaikaa kun Brattingborgin sotilaat
-teroittivat tylsistyneitä miekkojansa, ja linnanherran käskystä tehtiin
-mitä vakavimpia valmistuksia vaarallista öistä retkeä varten.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kreivi Henrikin leirissä Brattingborgin muurien ulkopuolella oli nyt
-aivan hiljaista. Kaikki oli valmiina ratkaisevaan rynnäkköön, joka
-alettaisiin aamun sarastaessa. Piirityskoneita johtavat uupuneet
-sotilaat lepäsivät nyt sikeässä unessa, saadakseen voimia siihen
-taisteluun, joka tekisi seuraavan päivän merkkipäiväksi. Kreivi
-Henrik oli itse paneutunut maata telttaansa; mutta hänen levoton
-mielensä esti hänen saamasta unesta kiinni. Hänen verikostomiekkansa
-ja ruhtinassukunsa palladiumin rohkea ryöstö, joka oli tehty viime
-yönä, oli koko päivän täyttänyt hänen mielensä suuttumuksella ja
-levottomuudella. Hän makasi nyt telttavuoteellaan, avoimin silmin
-hiljaisessa kesäyössä, palavasti ikävöiden aamua ja koston hetkeä.
-Vahtituli paloi teltan ulkopuolella, ja kaksi vartiosotilasta kuiskaili
-huolestuneesti kirotusta noituudesta, joka viime yönä oli noitunut
-uneen heidän toverinsa ja vienyt heidät onnettomuuteen.
-
-"Se oli paholainen itse", kuiskasi toinen. "Ilman saatanan apua
-eivät tanskalaiset ikinä olisi voineet saada valtaansa meidän suurta
-kreiviämme."
-
-"Siitä ei ole epäilystäkään", vastasi hänen toverinsa. "Tietäähän
-jokainen Ebbesenin lupautuneen paholaiselle. Onhan moni nähnyt hänet
-ilmielävänä hänen vieressään. Niinkauvan kuin tuota sopimusta kestää,
-emme saa hänestä selvää. Meillä ei ole muuta odotettavaa kuin verisiä
-otsia joka kerralla."
-
-"Mutta, jos sopimus loppuisi huomenna", huomautti ensimäinen. "Ja,
-koska hän nyt kerran on satimessa, niin eipä hän taida päästä siitä
-edes paholaisen voimalla."
-
-"Saatpas nähdä, niin lyhyemmälle korrelle tässä vielä jäädään",
-kuiskasi toinen. "Kaakottakoot meidän nuoret kreivimme miten uljaasti
-tahansa, niin saavat he kuitenkin syödä monta mitallista suolaa,
-ennenkuin he tulevat yhtä viisaiksi ja voimakkaiksi kuin heidän isänsä
-oli. Ja nyt on meidän pyhän neitsyen kuvamme Izehoesta paholaisen
-hallussa, ja ilman sitä ei meidän vanha Geertimme saanut ainoatakaan
-voittoa tanskalaisista. Olisipa hänellä vain ollut kuva mukanaan tuona
-kirottuna huhtikuun yönä Randersissa, niin ei tuo juutilainen saatana
-olisi saanut ainoatakaan hiusta kärvennetyksi hänen päästään."
-
-"No niin, mitäpä siitä, ei ainakaan hänen päässään olisi ollut paljon
-kärventämistä", sanoi ensimäinen sotilas puoleksi ivaten. "Mutta
-elkäämme puhuko liian ääneen, toveri. Jos Rauta-Henrik kuulee meidän
-puheemme, voi hän pian antaa meidänkin päämme tirkistellä tähtiin
-noiden viimeöisten unikekojen kanssa."
-
-Kreivi Henrik oli kuullut muutaman sanan vartijoiden keskustelusta
-teltan ulkopuolella ja oli hypähtänyt katkeroituneena ylös vuoteeltaan.
-Hän näytti olevan aikeessa antaa ajattelemattoman käskyn, mutta tyyntyi
-ja antoi polttavan päänsä vaipua takaisin telttavuoteelle. "Hm, raudan,
-jota ei kukaan taivuta, täytyy olla kylmän", mutisi hän keskiyön aikaan
-hän vaipui uneen. Mutta tuskin hän oli ehtinyt sulkea terävät silmänsä,
-kun jo etäinen rummunpärinä ja vartijain huudot herättivät hänet:
-"Vihollinen, herra kreivi, vihollinen! -- Randersin rummut!"
-
-Kreivi Henrik hypähti täysissä varustuksissa vuoteeltaan ja kiirehti
-ulos päällikönteltastaan. Katkeroituneena hän komensi sotilaansa
-aseisiin, rummunpärinän ja etuvartijoiden huutojen alati kasvaessa.
-Ennenkuin tiedettiin, missä vihollinen oli, ja ennenkuin kreivi Henrik
-ja hänen veljensä olivat ehtineet koota uniset sotilaansa, nähtiin
-järvenrannalla olevat piirityskoneet ilmitulessa, ja niitä vartioiva
-miehistö, pakeni pelon lamauttamana leiriin. Kreivi Henrik heittäytyi
-sotaratsunsa selkään ja oli juuri jakanut tärkeitä käskyjä leirin
-puolustamiseksi, kun samassa pakeneva etuvartija hänen suureksi
-hämmästyksekseen toi hänelle hänen isänsä pitkän miekan sekä kuuluisan
-madonnankuvan.
-
-"Ritari Ebbeseniltä, herra kreivi!" sanoi vapiseva sotilas. "Minä
-jouduin ensimäisenä hänen käsiinsä järven rannalla. Mutta hän päästi
-minut vapaaksi ja käski minun viemään nämä teille. Hän käski minun
-sanomaan teille ottavansa tänään teräshansikalla teidän valveilla
-ollessanne sen, minkä hänen palvelijansa otti varastamalla teiltä
-teidän nukkuessanne. Mutta paetkaa, herra, paetkaa! Täällä on
-paholaisella sormensa pelissä. Täällä on vihollisia sekä edessä että
-takana ja jokapuolella! -- Kuulkaa, kuulkaa!"
-
-Kreivi Henrik oli ripustanut kultakäädyn kaulaansa ja miekan vyölleen
-sanaakaan sanomatta, hänen silmäillessään kotkankatseellaan pimeää
-leiriä, minne vihollisen rummut ja torvet kuuluivat jokapuolelta
-aseiden helistessä ja eläköön huutojen kaikuessa. Nyt hänen
-kostoasäihkyvät silmänsä osuivat sotilaaseen, joka oli tuonut hänelle
-kalliit aarteet, ja joka nyt uhkaavasta vaarasta huolimatta näytti
-odottavan palkintoa. "Se, joka ensimäisenä pakenee ja antautuu vangiksi
-minun leirissäni, on kuoleman oma!" huusi nyt raudankova Henrik, ja
-hän paljasti huotrasta isänsä taistelumiekan. "Sinä pelkuri, oletko
-pelästyksessäsi unohtanut tämän minun käskyni?" Näin sanoen hän
-halkaisi pelästyneen pakolaisen otsan ja ratsasti eteenpäin hänen
-ruumiinsa yli. "Asettukaa kaareen, miehet!" käski hän ankarasti ja
-korotti malminkirkkaan äänensä. "Se joka minun luvattani väistää
-askeleenkaan, kuolkoon heti paikalla."
-
-"Kaaririntamaan!" kaikui päälliköltä päällikölle. Mutta ennenkuin
-komennettu rintama oli ehditty muodostella, murtautui vihollinen
-sisään molemmilta puolin pelästyneiden sotilasjoukkojen kimppuun, ja
-heidän ympärillään oli leiri tulessa. Kreivi Henrik itse ja hänen
-veljensä olivat muutamassa silmänräpäyksessä niin omien sotilaidensa
-saartamina, etteivät he pillastuneine ratsuineen päässeet eteen eikä
-taaksepäin. He koettivat turhaan huutaen ja uhaten saada meluavia
-joukkoja järjestymään, jotka tunkeutuivat epäjärjestyneinä toisiaan
-vasten, estäen toisiaan puolustautumasta. Pikainen peräytyminen
-oli ainoa pelastus. Mutta he olivat jo ehtineet kärsiä suuren
-tappion, ennenkuin kreivi Klaus sai taivutetuksi hurjistuneen
-veljensä pelastamaan itsensä ja sotajoukkonsa antamalla hänelle
-niin tuskallisen käskyn: "Takaisin!" Viimeinkin kuultiin nämä sanat
-kreivi Henrikin vaahtoavilta huulilta; mutta palaaminen oli nyt
-melkein mahdoton. Ebbesen tunkeutui järvenpuolelta päättäväisesti ja
-voimakkaasti suljetussa taistelurintamassa, sillaikaa kun Sven Tröst
-ja ritari Folgvard juutilaisine talonpoikaisjoukkoineen piirittivät
-palavan leirin, levittäen kauhua ja kuolemaa taapäintungettuihin
-sotilasjoukkoihin. Oli melkein aamu, kun viimeinkin nuorten kreivien ja
-heidän aatelisten seuralaistensa onnistui pelastautua lyöttäytymällä
-heikoimman talonpoikaisjoukon läpi, ja nyt seurasi heidän joukkonsa
-jäännös herrojansa.
-
-Auringon noustessa Brattingborgjärven takaa, kohtasivat Ebbesen ja
-Sven Tröst voitettujen leiripaikalla ja syleilivät iloisina toisiansa.
-Ei näkynyt enää ainoaakaan elävää vihollista, ja Brattingborg oli
-pelastettu. Myöskin ritari Folgvard ojensi Ebbesenille kätensä,
-ja toivottaessaan onnea loisti hänen kalpeilta, synkkämielisiltä
-kasvoiltaan hiljainen ilo. Mutta Musta Sven juoksi iloisesti palavien
-telttojen välissä ryöstäen rikkaitten holsteinilaisten ritarien
-ruumiita ja lauloi hurjaa kiitoslaulua Gondulin hengille.
-
-"Sammuttakaa tuli! Huolehtikaa haavoitetuista!" käski Ebbesen. "Saalis
-otetaan talteen ja jaetaan. Puolet on sotaväen, puolet maan herran."
-
-"Kuninkaanko?" huudahti Sven Tröst. "Mitä ajattelette, eno? Onhan hän
-sovussa meidän vihollistemme kanssa, mutta uhkaa teitä perikadolla!"
-
-"Siitä huolimatta hän on kuitenkin meidän hallitsijamme", vastasi
-Ebbesen. "Vain kruunun ja Tanskan nimessä olen tarttunut miekkaan."
-
-Heti kun tärkeimmät tehtävät oli suoritettu, ja joukko ratsumiehiä
-oli lähetetty pakenevan vihollisen jälkeen, ratsasti Ebbesen miehestä
-mieheen talonpoikaisjoukkojen! rintamalla, ja ojensi kaikille
-sotamiehille kätensä kiitokseksi heidän uljuudestaan ja rakkaudestaan.
-Minne hän vain tuli, heilutettiin hattuja ja myssyjä ilmassa
-kovaäänisesti eläköötä huutaen.
-
-"Kuule, isä Ebbesen", huusi reipas talonpoikaisrenki, joka ratsasti
-esiin ikäänkuin koko joukon puheenjohtajana, "me kulemme nyt koko
-kesän teidän mukananne, minne te vain tahdotte meidät viedä. Niinkauan
-kuin on yksikään vihollinen maassa, emme me tottele ketään muuta kuin
-teitä, vaikka meidät kaikki hirtettäisiinkin senvuoksi. Sen me olemme
-kaikki luvanneet ja vannoneet yhtenä miehenä pyhän Knuutin ja kaikkien
-pyhimysten kautta."
-
-Tätä puhetta seurasi vapaaehtoisen talonpoikaisjoukon äänekäs ja
-yksimielinen suostumushuuto.
-
-"Kiitos, lapset, kiitos maan ja kruunun nimessä!" vastasi Ebbesen.
-"Minä vien teidät rehellisesti Tanskaan vihollisia vastaan, niinkauvan
-kuin Jumala suo minulle siihen voimia ja terveyttä, minkä kiitoksen
-sitten siitä saanemmekin."
-
-Nyt pidettiin runsaskätisesti huolta sotilasten ravitsemisesta,
-ja Brattingborgin linnaan päästettiin niin monta, kuin sinne vain
-mahtui. Muut leiriytyivät niihin vihollisten telttoihin, jotka olivat
-pelastuneet, ja koko päivän kaikui ilmassa laulua ja ilohuutoja.
-
-Sven Tröstiltä ja ritari Folgvardilta sai Ebbesen nyt
-kuulla kaiken mitä he tiesivät uudesta kuninkaasta ja hänen
-luonteenominaisuuksistaan. Sven Tröstin kertomus oli vähiten
-toivorikas, ja Ebbesen tuli aivan alakuloiseksi. "Uljaat, rehelliset
-ystäväni", sanoi hän kuitenkin tyynesti. "Jumalan ja pyhän Knuutin
-nimessä tahdomme me kuitenkin tehdä minkä voimme maan vapauttamiseksi
-ja Tanskan valtaistuimen turvaamiseksi, välittämättä siitä mitä
-ruhtinaat ja ylhäiset herrat voisivat kutsua oikeaksi tai vääräksi.
-Minä en ole milloinkaan ymmärtänyt hienoa valtioviisautta; mutta minä
-tiedän olevan rehellistä uhrata henkensä ja verensä isänmaan puolesta,
-ja siitä minä puolustaudun Jumalan ja Tanskan kansan edessä nyt ja
-ijankaikkisesti. Ne, jotka kantavat aseita maan vihollisia vastaan,
-ovat varmasti sen poikia, nauttikoot sitten lainsuojaa ja hallitsijansa
-suosiota tai ei."
-
-Tämä päivä oli Brattingborgin linnassa rauhan päivä, ja siellä
-vietettiin voitonjuhla, jossa Ebbesen oli niin iloinen ja tyytyväinen,
-ettei kukaan ollut nähnyt häntä sellaisena sitten Geertin kukistumisen.
-Hänen lempeä, hiljainen vaimonsa täytti hänelle ja hänen ystävilleen
-juhlapikarin, ja vapautetun Brattingborgin ympäriltä kaikuivat
-juutilaisten talonpoikien riemu- ja eläköönhuudot Ebbesenille heidän
-ja Tanskan parhaana ystävänä ja isänä. Sven Tröst unohti sinä päivänä
-raskaan sydänsurunsa, ja ilon kipinä kimmelsi myöskin ritari Folgvardin
-tummissa, tulisissa silmissä. Tämä oli Brattingborgin ihanimpia ja
-onnellisimpia päiviä.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Sillaikaa kun kuningas piispa Svenin ja ritariensa kanssa kulki koko
-Jyllannin läpi Ålborgiin asti ja sieltä aina Själlantiin, missä hän
-Roeskildessä vastaanotti kuningastervehdyksen själlantilaisilta
-ja muilta Tanskan saarelaisilta, jatkoi Niilo Ebbesen urhean
-talonpoikaisjoukkonsa etunenässä omin päin taistelua holsteinilaisia
-herroja vastaan Jyllannissa. Uuden hallituksen silmissä hän oli
-kapinallinen, koska hän hankki itselleen enemmän kansan suosiota, kuin
-yhdelläkään yksityisellä miehellä Tanskassa milloinkaan oli ollut. Sekä
-Brattingborgissa että Norrerisissä vallitsi koko kesän ja vielä myöhään
-talvellakin sotaisa elämä ja mitä suurin toimeliaisuus. Joka kerran kun
-vihatut maansortajat uskalsivat näyttäytyä kiristääkseen väkivallalla
-veroja kansalta, tehtiin alituiseen näistä molemmista Ebbesenin
-linnoista retkiä muukalaisia sotilasjoukkoja vastaan vielä pantatuissa
-kruununlinnoissa. Näitä taisteluja käytiin katkeruudella ja vimmalla,
-jotka alituiseen tekivät ne yhä verisemmiksi. Sven Tröstiä terästi
-tulinen into, mutta häneltä puuttui enonsa viisaus. Ritari Folgvard
-ikävöi kärsimättömästi vaarallisia seikkailuja ja yrityksiä; hän näytti
-olevan alituisessa kuumeessa, ja näytti usein hurjan kiivaasti etsivän
-kuolemaa. Mutta Ebbesen ratsasti useimmiten hänen rinnallaan ja pelasti
-monta kertaa hänen henkensä. Kreivi Henrikiä ei näkynyt ollenkaan. Hän
-oli vetäytynyt takaisin Rendsburgiin, mutta varustautui siellä nyt
-tarmokkaasti. Ja tällä kertaa kerrottiin hänen uhkaavan ei ainoastaan
-Ebbeseniä, vaan itse kuningasta ja koko Tanskaa, ja prinssi Ottoa
-vartijoitiin sillä aikaa niin ankarasti kuin olisi hän ollut tuomittu
-elinkautisvankeuteen.
-
-Haldissa oli sotilaallinen elämä lakannut kuninkaan kruunauksen
-jälkeen. Ritari Bugge ja enimmät hänen ylimysystävistään olivat
-astuneet kuninkaan palvelukseen ja pysyttäytyneet hiljaa. Mutta he
-olivat tyytymättömiä kaikkiin yrityksiin, ja heidän pidoissaan ja
-metsästysretkillään puhuttiin usein ääneen ja rohkeasti kuningasta
-ja hänen neuvostoaan vastaan, jotavastoin kiitettiin sitä aikaa,
-jolloin valtaistuin oli avoin, ja vapaa, ja uskalias ritari voi
-vaaratta toimia ominpäin. Nyt sitävastoin katsottiin viisaimmaksi
-pysyttäytyä erillään Ebbesenistä, lainsuojattomasta miehestä, joka
-lisäksi häpäisi aateliskilpensä olemalla talonpoikien päällikkönä.
-Silloin kun Ebbesen harmaapukuisine talonpoikaisjoukkoineen lähti
-sotaretkelle, varustautuivat Haldin ritarit usein suurella komeudella
-metsästysretkelle. Suurisuinen ritari Bugge kohautti olkapäitään
-talonpoikaissankarille, joksi hän kutsui Ebbeseniä, ja hymyili
-ylimielisesti köyhälle puukenkäjoukolle, joka seurasi häntä, laulaen
-kansanlaulua Randersin retkestä ja kaljun kreivin kuolemasta.
-
-Talvipakkanen oli lopultakin pakottanut Ebbesenin antamaan miekkansa
-levätä, ja hän oli vetäytynyt varustettuun linnaansa, Brattingborgiin.
-Talonpoikaisjoukko oli hajaantunut, mutta kokoontuisi taas keväällä
-ollen valmiina taisteluun heti kun verilippu nähtäisiin liehuvan
-Ebbesenin linnasta.
-
-Sillä aikaa elettiin Brattingborgin muurien sisällä kuin parhaana
-sota-aikana. Nostosilta oli aina ylhäällä, ja vartijat seisoivat
-yötä päivää muureilla. Joukko tiedustelijaratsumiehiä oli alituiseen
-liikkeellä. Musta Sven oli viekas ja toimelias vakoilija, eikä
-tapahtunut mitään tärkeää maassa, josta ei heti olisi saatu tietoja
-Brattingborgiin.
-
-Yhdellä viimeisistä sotaretkistä olivat Sven Tröst ja ritari
-Folgvard tulleet haavoitetuiksi, mutta olivat pian parantuneet jalon
-talonrouvan huolellisessa hoidossa. Jouluiltana istuivat molemmat
-nuoret ritarit naistuvassa lääkitsijättärensä luona. Folgvard oli
-istuutunut takan ääreen harppuineen, ja tuijottaessaan tuleen hän
-lauloi osanottavalle emännälleen salaperäisen rakkauslaulunsa, jonka
-hän lauloi niin tunteellisesti, ettei yksikään nainen voinut kuunnella
-sitä kyyneltymättä. Hänen tummat silmänsä säihkyivät hänen laulaessaan;
-mutta ei milloinkaan hänen huultensa yli tullut sanaakaan hänen
-laulunsa ja salaisen rakkautensa esineestä.
-
-Sven Tröst luki Folgvardin katseesta sen kärsimyksen, joka häntä
-kalvoi, ja syvästi liikutettuna hän puristi ritarin kättä. Hän oli tänä
-iltana itse samanlaisessa mielentilassa. Musta Sven oli paria tuntia
-aikaisemmin tuonut Brattingborgiin monenlaisia uutisia. Björnsholmin
-Stig Antinpoika oli kohonnut niin korkealle kuninkaan suosioon, että
-hänet oli nimitetty kuninkaalliseksi maaherraksi Virossa, ja häntä
-odotettiin joulun ja uudenvuoden välillä Björnsholmiin, mukanaan
-suuri joukko vieraita ylimyksiä. Silloin tuotaisiin sinne myöskin
-hänen tyttärensä Saarenluostarista, minne hän oli ollut suljettu
-noviisina kolme kuukautta. Kuninkaan ja hänen mahtavan isänsä tahdosta
-ei Agneta-neito saisi haudata kauneuttaan ja nuoruuttaan luostariin,
-vaan naitettaisiin hänet Podebuschille Rügenistä, jolle hänen kyllä
-yleisesti tiedettiin antaneen rukkaset, mutta jonka rakastettavaa
-ja miellyttävää olentoa hän ei nyt enää muka voinut vastustaa.
-Uudenvuodeniltana vietettäisiin heidän häänsä Björnsholmissa. Tämä
-yleisesti tunnettu huhu oli saattanut Sven Tröstin sellaiseen
-mielialaan, että jokainen sana ritari Folgvardin rakkauslaulussa oli
-ilmaisu hänen omasta tuskastaan ja epätoivostaan. Mutta samassa laulu
-elähytti hänen rohkeuttaan ja hänen sielunsa salaista toivoa siitä,
-että ihana Agneta ehkä kuitenkin rakasti lapsuudenystäväänsä, vaikkei
-hän sitä koskaan ollut ilmaissut, vielä vähemmin antanut hänelle
-minkäänlaista toivoa tai lupausta. "Niin totisesti!" huudahti hän
-hypähtäen paikaltaan.
-
-    "Ylös päiväänpäin, kuink' oksassaan --"
-
-"Mitenkä se olikaan taas, Folgvard? -- Oi, laula se säe uudelleen!"
-
-Ritari Folgvard nousi ylös ja alkoi taas katse hurjasti loistaen ja
-takkatulen valojen leikkiessä hänen kalpeilla poskillaan:
-
-    "Ylös päiväänpäin kuink' oksassaan
-    kesähedelmä kohoaakin,
-    -- kun Jumala suo, se aikanaan
-    alas putoo kuin putoaakin."
-
-"Aivan niin!" huudahti Sven Tröst. "Se putoaa, -- sen täytyy pudota --
-muuten on koko elämä katalaa, inhottavaa valhetta --"
-
-    "Ja haukka kuin ylhäällä istuukin, --"
-
-Eikö ollut niin, uljas Folgvard?
-
-    "Pedot kuinka ärjyneekin,"
-
-jatkoi Folgvard katseella, joka melkein peloitti tarkkaavaa
-talonemäntää --
-
-    "he peljätä saa: pian kahleihin
-    erämies ne vangitseekin."
-
-"Jumalan ja pyhän neitsyen nimessä, hyvät nuoret herrani", keskeytti
-Jutta rouva tuntehikkaan laulajan. "Elkää antako noin hurjien ajatusten
-asua sielussanne. Voitte pian laulaa itsenne kuumetautiseksi.
-Seisottehan siinä molemmat sennäköisinä, kuin haluaisitte vetää hyvän
-Jumalan tähdet alas taivaalta."
-
-"Aivan oikein, jalo rouva, juuri sen tahdonkin", jatkoi Sven Tröst.
-"Minä tahdon riistää taivaan kauneimman tähden rinnalleni, välittämättä
-koko maailman ylimyksistä ja kuninkaista. Nyt minä ymmärrän teidän
-laulunne Folgvard:
-
-    "Et nää miten suuri mun voimani on,
-    sen salaan ma, sisääni suljen:
-    en yksin ole missään, en turvaton."
-
-"Mitä täällä on tekeillä?" kysyi Ebbesen tyytyväisesti hymyillen,
-astuessaan naistupaan ja taluttaen molempia pieniä poikiaan kädestä.
-Tomen ratsasti hänen keihäällään, toinen leikki sokkosta isän suuri
-kypärä päässä. "Harjoitatteko te täällä laskiaisnäytelmää iloiseksi
-jouluksi, nuoret ystäväni?"
-
-Ritari Folgvard vaikeni hämillään ja istuutui taas takan ääreen,
-missä Ebbesenin molemmat reippaat pojat pian istuivat ratsastamassa
-hänen polvillaan, mihin he näyttivät olevan tottuneet. Mutta Sven
-Tröst tarttui kiihkeästi enonsa käteen. "Ei, rakas enoni, en minä nyt
-ajattele laskiaisleikkejä enkä jouluiloja", alkoi hän kiivaasti. "Minä
-en kestä tätä hiljaisuutta. Lainaatteko minulle mustan Svenin ja puolen
-tusinaa ratsumiehiä muutamiksi päiviksi?"
-
-"Mitä sinä aijot, sisarenpoikani?" kysyi Ebbesen vakavasti. "Et kai
-aikone kuokkavieraaksi Björnsholmin hääjuhliin?"
-
-"Niistä häistä ei tule mitään", keskeytti Sven Tröst hänet kiivaasti,
-"tai minä en näe uudenvuoden auringon nousevan".
-
-"Mutta on vielä kahdeksan päivää uuteen vuoteen," vastasi Ebbesen
-tyynesti, "ja sillä aikaa voi paljon tapahtua. Kuitenkin muista, nuori
-ystäväni, ettei niistä häistä riipu maan ja valtakunnan onni, ja tässä
-maassa on nyt puute rehellisistä ja uskollisista sydämistä. Istu,
-Sven Tröst; onhan nyt iloinen jouluilta", lisäsi hän ystävällisellä
-äänellä ja istuutui isännänpaikalle takan ääreen. "Senvuoksi sukulaiset
-ja ystävät pysyvät yhdessä ja tyhjentävät joulupikarin rauhassa ja
-sovinnossa. Kuka tietää, istummeko enää toista jouluiltaa yhdessä!"
-
-Vakava, puoleksi surunvoittoinen ääni, millä Ebbesen lausui nämä
-viimeiset sanat, teki omituisen vaikutuksen tulistuneeseen, nuoreen
-ritariin. "Te olette oikeassa, rakas enoni", sanoi hän hiljaa, "olisipa
-suuri synti, jos minä häiritsisin joulurauhanne. Jos joku mies
-Tanskassa on tänä vuonna ansainnut iloisen jouluillan, niin olette te.
--- Mutta sanokaa minulle, rakkahin enoni", jatkoi hän taas lämpimästi,
-"olisitteko te epäröinyt rynnäköllä valtaamasta Björnsholmin tai
-murtamasta Saarenluostarin portit, jos teidän lemmittynne olisi istunut
-siellä vangittuna ja avuttomana pakoitettuna menemään naimisiin roiston
-kanssa?"
-
-"Siihen ei kukaan olisi voinut pakoittaa minun armasta vaimoani,
-vaikkei hän olisikaan antanut minulle lupaustaan", vastasi
-Ebbesen luoden hellän katseen tyyneen vaimoonsa. "Mutta oletko
-tarkkaan punninnut asian, Svea Tröst? Kuka on sanonut sinulle,
-että häät vietetään pakosta? Onko sinulla takeita siitä, että
-olet Stig Antinpojan tyttärelle enemmän arvoinen kuin tuo kaunis,
-vieras hovimies, joka nyt petturin kera kilpailee onnesta ja
-kuningassuosiosta?"
-
-"Siitä minulla on varmuus omassa sielussani, eno. Joko ei ole olemassa
-totuutta eikä rakkautta, tai täytyy Agnetan salaa rakastaa minua,
-niinkuin minäkin olen rakastanut häntä siitä asti, kun hän oli aivan
-pieni."
-
-"Mutta eihän hän ollut tuntevinaan sinua silloin kun hän Haldissa
-kielsi petollisen isänsä? Siitä minä muuten pidin hänessä, ellei hän
-olisi sivuuttanut totuutta ja kääntänyt viittaansa tuulen mukana."
-
-"Jumala yksin tietää, miten sen asian laita oli", huokasi Sven Tröst.
-"Mutta hän ei ole milloinkaan valehdellut -- siitä uskallan vaikka
-mennä kuolemaan."
-
-"Ole sitten rauhallinen! Sittenhän voit luottaa tyttöön", lisäsi
-Ebbesen iloisesti. "Jos vain olet varma asiastasi, niin pääset siitä
-pälkähästä yhtä hyvin kuin reipas herra Anfind Ruotsissa."
-
-"Jumala teitä siunatkoon siitä sanasta!" huudahti Sven Tröst
-innokkaasti. "Ei pelkää Ebbesenin sisarenpoikakaan; ryhtyä siihen,
-mihin ruotsalainen ritari uskalsi, olkoon Agneta vaikka prinsessa, ja
-Stig Antinpoika yhtä voimakas kuin oli petollinen kuningas Birger --"
-
-"Mieti kuitenkin sitä asiaa tarkasti, sisarenpoikani", keskeytti
-Ebbesen hänet vakavasti. "Minä en pidä aina suurena ja tärkeänä sitä
-asiaa, mihin rehellinen ritari ei uskaltaisi päätään; mutta siltä ei
-ole suurta ja jaloa kaikki minkä puolesta nuori tunteellinen ritari
-haluaa uhrata henkensä. Sinä, Sven Tröst, olet monta kertaa saattanut
-kiharaisen pääsi vaaraan, vain saadaksesi sanoa mahtaville rohkean
-ja uhmailevan sanan silloin, kun vaiteliaisuus olisi ollut sekä
-järkevämpää että hyödyllisempää. Meidän laittomina aikoinamme on
-henkemme hiuksen varassa, ja suurin oikeus on usein suurin vääryys.
-Mutta niin häälyväinen kuin kielemme oikeuden vaakakupissa nykyään
-onkin, tulee kuitenkin vielä aika, jolloin jokainen tekomme, jokainen
-sydän ja pää punnitaan oikein. Elkäämme unohtako sitä, poikani, ja
-elkäämme heittäkö palloa sydämillä ja päällämme vain oman huvimme ja
-onnemme vuoksi, josta ei kukaan iloitse silloin, kun meidän silmämme
-ovat suljetut."
-
-Sven Tröst sävähti hehkuvan punaiseksi, mutta vaikeni ja vaipui syviin
-ajatuksiin. Hänen katseensa osui prinssi Oton kullattuiin miekkaan,
-joka nyt sai toimetonna lojua uuninloukossa, sillaikaa kun koko Tanska
-näytti unohtaneen vangitun kuninkaanpojan. Mutta nyt hypähti ritari
-Folgvard ylös paikaltaan takan äärestä, pidellen Ebbesenin poikia
-kädestä. "Sitä aikaa, josta te puhutte, isä Ebbesen, en minä odota
-nähdä", huudahti hän leimuavin katsein. "Mutta niinkauan kuin Ebbesenin
-suku ja nimi elää Tanskassa, ei täältä, jos Jumala ja Pyhä Knuut sen
-sallivat, ole milloinkaan puuttuva sitä miekkaa, joka voisi olla
-kielenä oikeuden vaakakupissa." Hän päästi irti pienet pojat, jotka
-jatkoivat leikkiään välittämättä suuren leikkitoverinsa kiihkeästä
-puheesta. "Olkoot päämme täällä vaikka kuinka vaarassa", jatkoi
-Folgvard, "sydäntä heidän kuitenkin täytyy seurata, iloitkoot siitä
-jälkeentulevaiset tai ei".
-
-"Rakas, kunnon Folgvard", sanoi Ebbesen ja nousi laskien kätensä
-intohimoisen ritarin olkapäälle. "Näinä taistelujen ja vaarojen aikana
-olette te tullut meidän kaikkien rakkaaksi ystäväksi; mutta teidän
-sielussanne palaa tuli, joka teidän täytyy tukehduttaa, muutoin te
-menehdytte. Me tiedämme kaikki, mistä te laulatte ja uneksitte, vaikka
-itse luulette sen olevan salaisuuden," lisäsi hän hiljempaa. "Mutta
-uskokaa minua, se on itsennepettämistä ja myöskin sydämenne pettämistä.
-Se unelma voi maksaa päänne ja kerran riistää Tanskalta yhden sen
-jaloimmista sydämistä."
-
-"Me tunnemme sen kaikki, rakas Folgvard", kuiskasi osanottava
-linnanrouva ja ojensi hänelle ystävällisesti kätensä. "Ehkä minä olen
-tehnyt teidän kärsimyksenne vaikeammaksi kuunnellessani kaunista
-lauluanne; mutta minä ajattelin, että te tarvitsitte avata sydämenne
-jollekin, ehkä tuskanne saisi siitä lievennystä. Nyt emme enää koskaan
-puhu siitä. Mieluimmin minä otan osaa neuvotteluihin teidän ja Sven
-Tröstin kanssa Rendsburgin retkestä, ja toivosta saada paremman
-kuninkaan Tanskaan, kun vain unohdatte omat surunne prinssi Oton
-vapauttamiseksi."
-
-"Mitä ihmeessä te ajattelette?" huudahti Ebbesen ihmeissään ja
-säpsähti. "Sellaisia tuulentupiako te olette rakentaneet täällä
-naistuvassa? Ja tässäkö mielettömyydessä sinä olet vahvistanut näitä
-ajattelemattomia nuoria miehiä, minun vaimoni?"
-
-"Eihän se olisi mahdottomampi kuin Randersin retki", vastasi
-Ebbesenin vaimo, "varsinkin silloin, jos Tanskan vapauttaja
-seisoisi sen eturivissä. Mitä meitä nyt auttaa Geertin tappio? Se
-sydämetön itsevaltias, jolle sinä raivasit tien valtaistuimelle,
-jättää sekä sinut että prinssi Oton surman suuhun. Elä anna meidän
-naissuunnitelmiemme tehdä; sinua levottomaksi", jatkoi hän lempeästi
-ja tyynesti. "Lähinnä Jumalaa tiedät itse parhaiten mitä on tehtävä.
-Olkaamme tänä iltana kaikki iloisia ja reippaita."
-
-Senjälkeen rouva Jutta poistui seurasta valmistamaan juhla-ateriaa.
-Lapset seurasivat häntä, uteliaina odotellen pieniä joululahjojaan,
-joilla heitä yllätettäisiin. Mutta Ebbesen katseli hämmästyneenä hänen
-jälkeensä samoinkuin nuoriin ritareihin, jotka puoleksi hämillään
-näyttivät välttävän hänen ankaraa katsettaan. "Hm! Ompa minulla nyt
-vaikeampi tehtävä kuin milloinkaan ennen", sanoi hän raskasmielisesti
-hymyillen ja puisti päätään. "Huomaanpa nuorison ja naissydämen täällä
-liittoutuneen keskenään. On ehkä helpompi voittaa pahin vihollisensa
-kuin saada hyvät ystävät järkiinsä. Minä pidän prinssi Otosta yhtä
-paljon kuin te; mutta hänen ja hänen oikeuksiensa puolesta ei yksikään
-tanskalainen mies paljasta miekkaansa pettämättä kruunua ja isänmaata.
-Huomatkaa tämä, minun nuoret ystäväni: siitä mielettömyydestä minä
-en halua kuulla sanaakaan. Siitä kai ei liene suurtakaan vaaraa
-pelättävissä, niinkauan kuin teillä on omat rautanne tulessa. Sinun
-sydänsurusi, rakas veljenpoikani, on kyllä autettavissa, niinkauan kun
-sinulla on toivoa, ja tyttö on vapaa. Mutta, rakas Folgvard", jatkoi
-hän totisena ja puristi tulisen ritarin kättä. "Teille ei ole muuta
-neuvoa olemassa kuin jättää nuo hurjat ajatukset, jotka vain johtavat
-onnettomuuteen, mutta eivät milloinkaan tässä elämässä tuota rauhaa
-eikä iloa kenellekään ihmiselle. Tulkaa nyt, minun rakkaat nuoret
-ystäväni, ja juokaamme yhdessä pikari Tanskan onneksi ja menestykseksi.
-Nähkäämme ensin maa ja valtakunta pelastettuina ennenkuin alamme
-huolehtia itsestämme ja omasta onnestamme tässä lyhyessä elämässä.
-Hän, joka tänä siunattuna yönä syntyi matalassa majassa maailmaa
-pelastamaan, hän ei ajatellut onnellista eikä pitkää elämää itselleen
-tässä katoavaisessa maailmassa."
-
-Senjälkeen Ebbesen astui tyynenä ja lempeänä käsivarret molempien
-rakkaiden ystävien olkapäillä parvekesaliin, joka perheenäidin toimesta
-jo kimmelsi kynttilöiden valossa. Juhlapöytä oli katettu keskelle
-lattiaa, ja lapset juoksentelivat riemusta huutaen takan vieressä
-olevan pienen pöydän ääressä, jonka peiton äiti nyt poisti, paljastaen
-sinne asettamansa joululahjat.
-
-"Katsokaa, katsokaa!" huudahti vanhempi pojista saadessaan pienen,
-kullatun miekan. "Tämän minä otan mukaani ja ratsastan Randersiin
-lyömään kuoliaaksi kaljupään kreivin."
-
-"Ja kuulkaa!" huudahti nuorin rummuttaen lapsenrumpua. "Tällä minä
-herätän kaikki hänen miehensä, niin että he kuulevat meidän olevan
-rehellisiä ritareita, jotka emme pelkää heitä."
-
-"Kuka on teille opettanut tuon leikin?" kysyi Ebbesen taputtaen poikia
-poskelle.
-
-Se ilo ja ylpeys, joka loisti isän katseesta, katosi kuitenkin äkkiä,
-kun vanhempi pojista laski miekan kädestään ja otti pöydältä pienen
-kirveen. -- "Ja tällä me lyömme hänen päänsä poikki", sanoi poika,
-"niin että se vierähtää lattialle ja sanoo: pomelum! Silloin Gondulin
-henget iloitsevat ja auttavat meidät voittoihin joka päivä: Sen leikin
-me olemme oppineet mustalta Vollelta, isä. Niinhän tekin teitte
-Randersissa, isä!"
-
-"Leikkikää toista leikkiä, lapset!" sanoi Ebbesen syvästi liikutettuna
-ja kalpeni. Poissa oli hänen iloisuutensa ja leikillisyytensä. Kaikki
-istuutuivat ääneti ja alakuloisina pöytään. Pian osasi kuitenkin viisas
-emäntä hälventää lasten leikkien ja puheiden ikävän vaikutuksen, ja
-pian senjälkeen ilmoitti vartijatorvi portilta saapuneen vieraita,
-jotka halusivat päästä sisään. Eräs sotilas ilmoitti Riiben piispan
-Jakob Spliten saapuneeksi, ja Ebbesen nousi vastaanottamaan
-kunnianarvoisaa vierastaan.
-
-"Jumalan rauhaa ja onnellista joulua myöskin Brattingborgiin, ritari
-Niilo!" kaikui ovelta mestari Jaakopin voimakas ääni. "Minä en
-voinut kulkea linnanne ohitse poikkeamatta teitä tervehtimään. No,
-minä iloitsen koko sydämestäni", jatkoi hän ja katseli tyytyväisenä
-ympärilleen, "että näen teidän istuvan täällä kaikessa rauhassa mustien
-muurienne sisällä, antamatta onnettomuuden lannistaa mieltänne. Siitä
-minä pidän. Tu non cede malis, sed contra andentior ito! Siinä oli hyvä
-Virgilio oikeassa, niin pakana kuin olikin."
-
-"Vielä olemme, Jumalan kiitos, hyvään juutilaiseen tapaan pitäneet
-onnettomuuden aisoissa, herra piispa," sanoi Ebbesen. "Minä olisin
-pahoillani, jos te pitäisitte minua onnettomana miehenä, niinkauan kuin
-meidän Herramme ja, pyhä Knuut, kuten toivon, sekä rehellinen Tanskan
-kansa, eivät vielä ole ottaneet kättään pois minusta."
-
-"Sen sanon minäkin", vastasi piispa. "Lienee kyllä hyvä omata
-kuningas ja tämän maailman herrat ystävikseen, mutta turvallisempaa
-on luottaa taivaalliseen Herraamme ja pyhään Knuutiin sekä puhtaaseen
-omaantuntoomme, jos se johonkin kelpaa. Ei suinkaan kansankaan ääni
-aina ole Jumalan ääni -- niinkuin pakanallisesti soaistu maailma
-väittää -- mutta jotakin perää siinäkin lienee, ja sitä miestä, jonka
-ystävä on rehellinen ja jumalaapelkäävä kansa, ei taivaan Herra hylkää,
-vaikkei hän olisikaan tämän maailman jumalien ja vartijoiden suosiossa."
-
-"Istukaa pöytäämme, hurskas herra, ja siunatkaa vaatimaton
-iltaruokamme", sanoi Ebbesen iloisesti vieden piispan kunniasijalle
-pöydän päähän. "Juuri kun taivaan Isä teidät lähetti tänne, olin
-teidänlaisen hurskaan ja rehellisen vieraan tarpeessa ja kaipasin
-lohduttavan Jumalan sanaa joulupöytäämme."
-
-"Sen te saatte, isä Ebbesen", vastasi piispa ja otti tonsuurikalotin
-sankaripäästään. Kädet yhteenliitettyinä hän luki nyt latinalaisen
-pöytärukouksen, jonka hän kuitenkin lopetti tanskalaisella
-siunauksella. Sitten hän otti puurolusikan suureen käteensä ja piti
-vahvasti puoliansa.
-
-"Voitteko uskoa, herra piispa, että meidän maassamme on vielä
-pakanoita", sanoi Ebbesen, sittenkun hänen miehekäs ystävänsä oli
-tyhjentänyt puoli vadillista puuroa ja tarttui nyt edessään olevaan
-isoon hopeaiseen olutpikariin. "Minulla on itselläni pakana täällä
-talossa miesteni joukossa. Hän luulottelee olevansa noita, ja nyt
-minä huomaan hänen puhuvan minun pojilleni noitakeinoistaan ja
-pakanallisista hengistään."
-
-"Tuo ei Luojan nimessä ole leikin asia, ystävä rakas", huudahti piispa
-innokkaasti ja laski nopeasti pikarin kädestään. "Anna se mies minun
-käsiini. Minä käännän hänet yhdessä kädenkäänteessä, niin että hänen
-kylkiluunsa natajavat."
-
-"Mitä, hurskas herra?" kysyi Ebbesen säpsähtäen. "Ette suinkaan te
-sentään ai jo käyttää kouraantuntuvia keinoja?"
-
-"Ne ovat joskus kaikkein voimakkaimmat, isä," vastasi piispa puiden
-suurta nyrkkiään. "Oikea paatunut pakana ei anna milloinkaan muuta
-kuin sellaisen rehellisen Jumalanmiehen kääntää itseään, joka on häntä
-ylivoimaisempi sekä henkisesti että ruumiillisesti. Siellä, missä
-sanan tulee olla voimana, täytyy käden olla valmiina sitä auttamaan.
-Jumalanpelko on painolla päntättävä koviin ja heikkouskoisiin
-sieluihin. Sellainen on nyt kerta kaikkiaan minun tapani, isä, ja
-senkautta minä olen vetänyt monta eksynyttä sielua leveältä tieltä ja
-ajanut heidät sille kapealle taivaanportille johtavalle."
-
-"Sen kait te ymmärtänette parhaiten, herra piispa", sanoi Ebbesen
-ystävällisesti hymyillen. "Luulenpa ettei mustaan Sveniin pystyisikään
-minkään muunlainen käännyttäminen. Minä lähetän hänet teidän luoksenne.
--- Sallikaa minun nyt kysyä, hurskas herra, tuletteko te Själlannista
-ja meidän nuoren kuninkaamme luota? Uhkaako hän todenteolla minun
-henkeäni? Sanooko hän vielä, että huomenna on taas päivä, ja antaa ajan
-mennä menoaan?"
-
-"Minä olen käynyt hänen luonaan toivottamassa hänelle siunauksellista
-hallitusta, ja katsomassa mitä me Jumalan avulla voimme hänestä
-odottaa. Te ette tietysti voi odottaa muuta, kuin mitä hän on luvannut
-ja vahvistanut sekä Jumalan että maan ja valtakunnan edessä. Muuten
-saatte olla varuillanne, isä! Jos hän kerran saapuu Brattingsborgiin,
-niin hän ei totisesti jätä täällä kiveä kiven päälle. Voitte muuten
-olla varma siitä, että hänen päätöksensä ovat yhtä hurskaita ja
-kristillisiä kuin järkeviä, niinkauan kuin minun hurskas ja viisas
-virkaveljeni piispa Sven istuu hänen neuvostossaan."
-
-"Kerran on minunkin mielestäni sädekehä ympäröinyt piispa Sveniä",
-vastasi Ebbesen hiljaa. "Hän tuomitsi minun tekoni ja uhkasi minua
-pyhällä pannansäteellä; mutta hän, seisoi puhtaana kuin pyhimys
-sieluni silmissä, vaikka minä en voinut seurata hänen hurskasta
-tietään. Mutta kun hän sinetillään vahvisti Lübeckin sopimuskirjan,
-jonka johdosta prinssi Otto vielä on vankilassa, silloin haihtui minun
-unelmani vaivaisen ihmisen pyhyydestä. Tiedättekö te, että se rauha
-ja turvallisuus, joka kiellettiin Ebbeseniltä, joutui piispa Svenin
-osaksi, vaikka hän olikin sekä Geertin että hänen poikiensa vihollinen,
-ja että tämä oli yksi sopimuksen pääkohtia? Katsokaa, sitä minä
-kutsun oman nahkansa suojelemiseksi ja lähimäisensä tuomitsemiseksi.
-Taistelittehan tekin yhtä uljaasti Haderslevissä, ja olitte kreivin
-vihollinen samoin kuin Sven; mutta teidän rauhaanne ei kukaan
-ajatellut. Minä en enää ikinä voi ihailla sellaista rauhanvälittäjää,
-vaikka hän istuisi pyhän Pietarin istuimella tai seisoisi pyhien
-patriarkkojen joukossa Jumalan valtaistuimen edessä."
-
-"Minä en usko teidän laskettelevan valheita, ritari Niilo, mutta
-minä toivoisin niin olevan, ellei se olisi syntiä", sanoi mestari
-Jaakko sävähtäen hehkuvan punaiseksi. "Minä en tunne sopimuskirjan
-kaikkia kohtia; mutta piispa Svenin täytyy vastata siitä, minkä hän on
-sinetillään vahvistanut. Oikeastaan tahdon minä puolustaa häntä hänen
-puolestaan", jatkoi hän innokkaammin.
-
-"Elkää milloinkaan vaivatko itseänne sillä, rehellinen herra",
-keskeytti hänet Ebbesen. "Te ette kuitenkaan milloinkaan voi saada
-minua ihailemaan häntä. Olkoon hän miten hurskas, viisas ja rohkea
-Jumalan mies hyvänsä, niin hovi-ilmaa hän ei kuitenkaan siedä. Oman
-onnensa ja maallisen asemansa vuoksi hän sinetillään vahvistaa kaiken,
-mitä suuret ja mahtavat pyytävät."
-
-"Jumalan nimessä! Siinä te tuomitsette hänet väärin", huusi voimakas
-mestari Jaakko ja löi pöytään niin, että kannut ja pikarit hypähtivät.
-"Piispa Svenin ajatukset ovat puhtaat, hänen puheensa totuuden
-sanoja, ja hänen tekonsa rehellisiä; minä uskon niihin yhtä varmasti
-kuin pyhiin uskonkappaleihin, ja jos te tai joku muu toivotte vielä
-lisätodisteita siitä, niin minä olen mies antamaan siitä todisteen joko
-jalan tai ratsain, keihäällä ja miekalla tai sotanuijalla -- minusta on
-yhdentekevä miten."
-
-"Suokaa anteeksi, jos olen loukannut teitä, hurskas, kunnon vieraani",
-vastasi Ebbesen lempeästi ja tyynesti. "Minä uskon ennemmin teidän
-sanaanne kuin vaatisin vielä tarjoamanne lisätodisteen, vaikka
-se onkin käsitettävä maallikolle ja ritarille. -- Nyt vasta minä
-ymmärrän mitenkä te käännytätte paatuneita pakanoita", lisäsi hän
-ystävällisesti hymyillen ja tarttui piispan voimakkaaseen käteen. "Sitä
-lujaa järkkymätöntä uskoa, jota tämä teidän voimakas kätenne on niin
-valmis meihin juurruttamaan, ja jonka puolesta te itse olette valmis
-minä hetkenä hyvänsä uhraamaan henkenne ja verenne, ei voi epäillä
-olematta paatunut pakana, olkoon sitten kysymys jumalallisista tai
-maallisista asioista. Tästä lähtien minä en enää tuomitse niin kovasti
-ja rakkaudettomasti teidän valtioviisasta virkatoverianne -- sen lupaan
-teille. Jos minä en aina voi yhdistää valtiomiestä ihmiseen ja uutteraa
-jumalanmiestä piispa Sveniin, niin minä eroitan ne. Oletteko siihen
-tyytyväinen?"
-
-"Enempää minä en pyydä, isä", vastasi mestari Jaakko sydämellisesti ja
-puisti hänen kättään. "Sillä tapaa, minun hyvä ystäväni, Sven kuitenkin
-aina pysyy rehellisenä Jumalan miehenä, sehän oli tarkoituksenne --
-_quod erat demonstrandmum_." Sen sanottuaan hän tyhjensi olutpikarin
-ja oli taas tyyni ja ystävällinen. "Mitä kuninkaaseen tulee, uljas
-ritari Niilo", alkoi hän taas puhua, "niin tahdonpa vain senverran
-sanoa teille, että hän on viisas herra, joka ajattelee kansan ja maan
-parasta, vaikka hän kutsuukin teitä puoluejohtajaksi, jonka vihollisena
-hänen täytyy olla valansa ja velvollisuutensa pakosta".
-
-"Sen kaiken minä ymmärrän", sanoi Ebbesen tyynesti. "Jumala suokoon
-hänelle anteeksi tuon valansa ja velvollisuutensa. Mutta mitä
-tehdään jalon prinssi Oton hyväksi ja valtakunnan turvallisuuden
-puolustamiseksi?"
-
-"Kaikenlaista, isä, mutta ei kovinkaan paljon, ja kaikki hitaasti.
-Nervus rerum, etupäässä on puute tuosta kirotusta mammonasta.
-Panttiherrojen kanssa neuvoteltaessa täytyy, vähitellen koettaa haalia
-kokoon sotajoukko sanojen ponneksi. Se on välttämätöntä."
-
-"Minkä minä olen kuullut aijotaan taas puolustaa maata vierailla
-palkkasotureilla, sensijaan että varustettaisiin; maan omat miehet
-aseilla ja luotettaisiin heihin. -- Onko se teidän mielestänne viisasta
-ja kiitettävää?"
-
-"Siihen ovat syypäät teidän linnaritarinne, teidän herrat
-kanssaveljenne. -- Kuningas uskoo teihin vain puoleksi, ja te tiedätte
-itse --. Mutta siinä en kuitenkaan tahdo olla tuomarina. Kaikkea ei voi
-korjata yhdellä kertaa, eikä Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä.
-Meidän nuoren kuninkaamme viisas tunnuslause ei kuulosta hyvälle
-itsevaltiaiden herrojen ja kärsimättömän nuorison korvissa. He kutsuvat
-häntä leikillä Atterdagiksi, mutta siitä nimestä voi vielä Jumalan
-avulla tulla hänen kunnianimensä, kun meidän yömme on kulunut, ja päivä
-sekä oikea Valdemar-aika taas koittaa Tanskalle."
-
-"Mutta, rakas herra piispa", yhtyi nyt Sven Tröst puhumaan, "te ette
-ole sanonut mitä on tehty prinssi Oton hyväksi. Kuninkaan petollisuutta
-veljeään kohtaan ette te yhtävähän kuin piispa Sven voi puolustaa,
-vaikka hän itse olikin neuvostossa tämän asian ollessa esillä!"
-
-"Mitä minä en tiedä tai mistä en uskalla lausua tuomiotani, nuori
-herrani", vastasi mestari Jaakko suuttuneen näköisenä, "siitä ei teidän
-pitäisi uskaltaa puhua niin rohkeasti." "Ihmisten sydämet ovat Jumalan
-kädessä; hän voi tehdä ne niin koviksi kuin kivi ja niin pehmeiksi
-kuin vaha, aina tahtonsa mukaan ja sen mukaan, mikä on hyödyllistä
-maalle ja valtakunnalle. Niin kohtelias voisitte kuitenkin olla, että
-jättäisitte kyselemättä sen, mitä ei kukaan tiedä, muuta kuin se,
-joka koettelee sydämet ja munaskut. Minä tunnen teidät kyllä, meidän
-urhea kuumaverinen siltaritarimme", lisäsi hän lempeämmin ja katseli
-häntä tarkkaavasti, "ja minä tiedän teidän ansainneen ritarilyönnin
-siitä voimakkaasta kädestä, joka sen teille antoi. Mutta minä tahdon
-vain sanoa teille ystävällisenä ja tarpeellisena viittauksena:
-myöskin teidät tuntee kuningas. Hän tietää teidän seisoneen niiden
-kapinallisten talonpoikien etunenässä, jotka tahtoivat estää hänen
-kuninkaaksi julistamistaan Viborgin käräjillä."
-
-"Se oli rehellinen asia eikä mikään kapina, herra piispa", vastusti
-Sven Tröst avomielisesti. "Olivathan kaikkien äänet vapaita käräjillä,
-ja se, joka joutui tappiolle ja ratsasti ääneti pois kruunauksesta
-nostamatta sormeaankaan uutta herraa vastaan, voi mielellään katsoa
-häntä tiukasti silmiin sekä vaatia häneltä oikeutta, tarvitsematta
-siltä pelätä tulevansa tunnetuksi."
-
-"Oikein ja rehellisesti, poikani!" sanoi mestari Jaakko päätään
-nyökäyttäen. "Siinä minä myönnän teidän olevan oikeassa, sanokoot
-kuningas ja hyvä piispa Sven mitä hyvänsä. Mutta, nuori ystäväni, te
-vaaditte oikeutta paljastettu miekka kädessä, ja se oli paha asia. Sen
-minä vain sanon teille, että teidän nimenne on yhtä ylhäällä mustalla
-taululla kuin liian rohkean enonnekin, joka istuu tuossa; ja mitä
-teidän ajalliseen onneenne tulee, niin näyttää se synkältä teille
-kuin drotsi Hesselin pojalle, joka varmasti oli retkellä mukananne.
-Kuitenkin Luojalla lykyn avaimet, ylähällä onnen ohjat, mutta
-uskollisen ja rehellisen sydämen ohjaa kunnon mies itse."
-
-"Ritari Folgvard, drotsi Pietari Hesselin poika, istuu tuossa aivan
-teidän edessänne, arvoisa herra", sanoi Ebbesen nopeasti. "Missä
-maineesta minä ja minun ystäväni lienemmekään hovissa, tahdon minä
-kuitenkin esittää hänet teille ei ainoastaan yhtenä minun parhaista
-ystävistäni, vaan yhtenä maan uskaliaimmista puolustajista tänä
-laittomuudenaikana."
-
-"Sallikaa minun siis kiittää teitä kansan ja maan puolesta, herra
-Folgvard", sanoi mestari Jaakko ystävällisesti ja ojensi hiljaiselle
-ritarille kätensä pöydän ylitse. "Se hovisuosio, jota vaille olette
-jäänyt, on sellaista, jota ilman hyvinkin tulee toimeen, ja joka täällä
-Brattingborgissa onkin melkein ylellisyystavaraa. Etten minä anna
-suurempaa arvoa sellaiselle loistolle, kuin mikä sopii kristilliselle
-piispalle ja rehelliselle tanskalaiselle, sen luulen nyt osoittavani
-teille, kun vietän joulua ritari Niilon luona Brattingborgissa.
-Pidättekö minut vieraananne pari päivää, isä?" jatkoi hän kääntyen
-Ebbesenin puoleen. "Minulla on paljon puhumista teidän kanssanne.
-Nykyisissä oloissanne tarvitsette tekin kuulla rauhallista Jumalan
-sanaa ja kunnollisen joulumessun, ettehän siltä tarvitse saada
-viimeistä voitelua, jota ilman toivon teidän vielä jonkun aikaa saavan
-olla."
-
-"Siitä minä ja vaimoni olemme teille sydämestämme kiitollisia, hurskas
-herra", sanoi Ebbesen iloisesti ja puisti hänen kättään. "Kun te
-astuitte minun kynnykseni yli, tuntui minusta jouluilo täydellisesti
-saapuneen tänne."
-
-Huolehtiva perheenäiti, joka sillävälin oli täyttänyt juhlapikarin
-viinillä, kääntyi nyt ystävällisesti piispan puoleen ja antoi
-keskustelulle lempeän ja miellyttävän käänteen. Ei puhuttu enää
-vakavista valtiollisista asioista, ja kohta vietettiin Brattingborgissa
-jouluiltaa mitä suurimmassa rauhassa ja ilman vähintäkään huolta
-tulevaisuudesta, vaikka miekka riippuikin uhkaavana, kuin hiuskarvasta,
-linnanherran ja hänen ystäviensä pään yläpuolella. Lapset leikkivät
-iloiten uusilla leikkikaluillaan vanhempien nauraessa ja laskiessa
-leikkiä pöydän ympärillä. Myöskin Sven Tröst oli tullut iloiseksi
-piispan ystävällisestä puhuttelusta; hän loi katseen hiekkakelloon,
-ja hänen uskaliaasta katseestaan kuvastui päättäväisyyden ja lujan
-toivon ilme, jota pari pikarillista viiniä vielä elähytti. Juotiin
-innostuksella isänmaan tulevaisuuden ja onnen malja, jonka jälkeen
-piispa nousi huudahtaen: "Eläköön meidän nuori kuningas Valdemarimme!
-Jumala suokoon hänelle suurien Valdemarien onnen ja voiton!"
-
-Ebbesenin ystävät katsahtivat ihmetellen toisiinsa, jääden
-istumaan; mutta Ebbesen itse nousi ylös ja kohotti pikarinsa:
-"Valdemar Kristofferin poika on kutsunut minua ja minun ystäviäni
-vihollisikseen", sanoi hän vakuuttavasti, ja hänen vakavat kasvonsa
-kirkastuivat. "Kuitenkin, niin varmasti kuin tämä käsi on ojentanut
-hänelle sen valtikan, jolla hän uhkaa minua, tunnustan minä hänet maan
-lailliseksi kuninkaaksi. Jos hän kutsuu minut tuomioistuimensa eteen,
-niin minä saavun sinne, vaikka henkeni olisi kysymyksessä. Eläköön
-Tanskan kuningas!"
-
-"Kelpo mies!" mutisi piispa itsekseen. "Eläköön myöskin hänen
-kuningattarensa!" jatkoi hän ääneen, ja hänen äänensä vapisi
-liikutuksesta, jonka hän koetti salata. "Tulkoon jalosta kuningatar
-Helvigistä meille ja Tanskalle sovittava Dagmar!" Nämä sanat kuultuaan
-ritari Folgvard nousi paikaltaan hehkuvin poskin ja kohotettuaan
-pikarinsa hän tyhjensi sen pohjaan asti, jonka jälkeen hän taas
-leimuavin katsein istuutui paikalleen.
-
-Kun oli noustu pöydästä, puisti piispa lämmöllä Ebbesenin kättä ja
-myhähteli iloisesti liikutettuna. Sven Tröst vei nyt enonsa syrjään.
-"Lupaatteko minulle Vollen ja kymmenen miestä?" kuiskasi hän. "Minun
-korkein onneni on kysymyksessä. -- Ei suinkaan teillä ole mitään sitä
-vastaan, että tuon teille jouluvieraan lisää?"
-
-"Niin monta kuin haluat", vastasi Ebbesen. "Mene Jumalan nimeen, ja
-ota mukaasi ketä haluat! Mutta mitä aikonetkin, niin elä menetä liikaa
-verta -- ja vielä vähemmin sielunrauhaasi ja kunniaasi!"
-
-"Jos uhraan jonkun elämän, niin uhrannen kai omani, ja se on rehellinen
-teko." Tämän sanottuaan Sven Tröst poistui ovesta, eikä häntä nähty
-enää sinä iltana muualla kuin keittiössä, missä hän palvelijattarien
-ihmeeksi keitteli mustan Svenin kanssa. He sanoivat keittävänsä
-lääkkeitä sairaalle. Musta Sven mutisi salaperäisesti täyttäessään
-pienen pullon yrteistä keitetyllä mehulla. Mutta samassa kuului
-linnantuvasta piispan voimakas ääni, ja Sven Tröst kiirehti talliin
-satuloimaan hevostaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun maatapanon aikaan kaikki oli hiljaista Brattingborgissa, ratsasti
-Sven Tröst Mustan Svenin ja kymmenen ratsumiehen seurassa, ilman
-hälinää ja kaikkien huomaamatta ulos linnanportista. He ratsastivat
-Bleitrupin kautta Sundstrupiin, missä he keskiyön aikaan antoivat
-kulettaa itsensä yhden Limvuonon pohjukan yli, jonka jälkeen he
-jatkoivat matkaansa. Vastoin tavallisuutta oli Musta Sven hiljainen ja
-nyrpeä. Sven Tröst oli puhutellut häntä pari kertaa saamatta tuskin
-vastausta. Lopuksi hän suuttui ja kysyi kiivaasti: "Mikä sinua vaivaa,
-Volle? Oletko tullut mykäksi Brattingborgissa? Vai etkö haluakaan
-auttaa minua onneen, nyt kun eniten sinua tarvitsen?"
-
-"Oi, rakas nuori herrani", vastasi Volle, huoaten puoleksi suuttuneena,
-puoleksi allapäin. "Jos väkevä mestari Jaakko olisi mukiloinut ja
-kääntänyt teitä niinkuin minua illallisen jälkeen, niin olisittepa
-tainnut tekin jäädä tuppisuuksi joksikin aikaa. Sen minä aina sanon,
-että kyllä se piispa osaa kansalle puhua. Oli niissä sanoissa sekä
-nokkaa että kynsiä ja hän pudisteli minua niin kovasti sekä sanoillaan
-että nyrkeillään, etten minä ikinä taida sitä unhoittaa."
-
-"Vai niin!" sanoi Sven Tröst, ja hänen täytyi vakavasta mielialastaan
-huolimatta hymyillä. "Se oli kyllä sinulle tarpeen, Volle! Mutta sinä
-lasket taas leikkiä? Ottiko hän todellakin sankarivoimansa avuksi?"
-
-"Hyvä herra, ei minulla enää ole halua leikinlaskuun", mutisi Musta
-Sven ja nykäisi suuttuneena suitsia. "Ei se ollut narripeliä, uskokaa
-kun sanon. -- Naurakaa vain, mutta saisittepa itse maistaa, miltä
-tuntuu tulla noin vain käännetyksi."
-
-"Jos olet tullut käännetyksi, niin tuskinpa juuri parempaan päin.
-Enpä havaitse sinussa vielä suurtakaan hurskautta, mutta toivoisinpa
-sinun kuitenkin olevan oikeassa. Ei kukaan muu kuin mestari Jaakko voi
-sinusta puristaa pois pakanuutta ja Gondulin henkiä."
-
-"Synti olisi sanoa, ettei hän tehnyt parastaan", mutisi Volle. "Minä
-seisoin hänen edessään mykkänä ja jäykkänä kuin muuri, enkä aikonut
-välittää hiuksenvertaa hänen kristillisyydestään, mutta kun hän otti
-nyrkkinsä avuksi, olin minä vähällä livistää tapani mukaan. Mutta enpä
-ole ennen tuntenut moista miestä -- yhdellä kertaa hän taivutti minut
-maahan, niin että hän oli vähällä musertaa kaikki minun luuni, ja
-sitten hän puisteli minua pyhässä innossaan niin, että kaikki jäseneni
-tutisivat. Tuo kamala piispa vannotti minut matamaan ristin juurelle,
-muuten hän puristaisi sielun ulos minun ruumisparastani ja lähettäisi
-minut suoraapäätä helvettiin -- ja niin minun täytyi kirota Gondulin
-henget ja kaikki pakanallisuus sana sanalta, niinkuin väkevä mestari
-Jaakko sen vaati."
-
-"Mutta milloinka tämä kaikki ehti tapahtua, Volle? Ethän sinä ollut
-piispan luona linnantuvassa pitempää aikaa, kuin minkä minä tarvitsin
-hevoseni satuloimiseen."
-
-"Enempää aikaa ei hän tarvinnutkaan minun käännyttämiseeni ja
-kastamiseeni", murisi Volle. "Nopeaan se kävi, ja oli kai hurskaaksi
-opetukseksi kaikille linnan rengeille. Mutta hätätyö on hätikön työ",
-lisäsi hän puoliääneen. "Tahdon ensin itse nähdä, miten hyvin se
-tehtiin, ennenkuin uskon."
-
-"Mutta eikö sinua todellakaan tätä ennen ole kastettu kristityksi,
-Volle?" kysyi Sven Tröst. "Sinä olet kuitenkin kerran kertonut minulle
-niin uskovasi."
-
-"Sillä kertaa, herra, valehtelin kuin pakana. Koska nyt olen tullut
-kristityksi, tahdon sanoa teille totuuden Minun suvustani ei ole
-ketään kannettu kastettavaksi, emmekä me ole koskaan uskoneet muihin
-jumaliin eikä pyhimyksiin kuin Gondulin suuriin henkiin, jotka minä
-nyt häpeällisesti olen kironnut ja tehnyt vihollisikseni. Nyt minä
-tahdon nähdä, mitä teidän rouvanne ja pyhimyksenne voivat, ja onko
-tuollaisella hienolla neidolla piispan kehumaa voimaa. Jos ei hän nyt
-auta minua kunnialla maailman läpi, niin saanen auttaa itseäni, ja
-se on kyllä laulun loppu. Taitaapa tuo pyhä neitsyt itse paremminkin
-olla miesavun tarpeessa, vielä nyt rupeaisi, minun laistani roistoa
-suojaansa ottamaan. Siihen minä olen myöskin liian musta, enkä minä
-milloinkaan ole ollut naissuvun suosiossa."
-
-"Kyllä minä yhä selvemmin huomaan, Volle, ettei piispa sinua ole
-kääntänyt, vaikka hän kuinka olisi ruumistasi mukiloinut", sanoi Sven
-Tröst. "Mutta osottaudu nyt teossa hyväksi kristityksi ja urki, miltä
-luostarissa näyttää, huomispäivä ratkaisee minun kohtaloni."
-
-"Varmasti teillä on hurskas tehtävä mielessänne, nuori herrani",
-mutisi Volle olkapäitään kohauttaen. "Jos väkevä Jaakko mestari
-saa teidät käsiinsä, niin kyllä hän sen teille opettaa. Kuitenkin
-itsepähän siitäkin vastannette. Isoäitini yrteistä minä kyllä vastaan.
-Tuossa ne saatte." Sitten hän mutisi jotakin itsekseen ja ojensi Sven
-Tröstille pienen, viheriän pullon. "Jos minä en vain olisi sitonut
-Gondulin henkiä niin olisi kyllä kaikki onnistunut. Rukoilkaa nyt
-te pyhää neitsyttä avuksemme. Minä olen vielä hiukan outo hänen
-palveluksessaan." Sen sanottuaan hän kannusti hevostaan ja ratsasti
-edeltä.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-Saarenluostari, nykyinen Otholmin herraskartano, sijaitsi oikeastaan
-Limvuonossa olevalla pienellä saarella jota kutsuttiin Saarenmaaksi,
-mutta joka nyt on patolaitoksilla ja suluilla yhdistetty mantereeseen.
-Se oli siihen aikaan rikas ja huomattava benediktinolainen
-nunnaluostari, ollen kruunun erikoisen suojeluksen alainen. Sitä
-johti vanha, ankara abbedissa, jolla oli mahtava priori Andreas Petri
-avustajanaan. Priori kävi vain silloin tällöin hurskasten sisarten
-luona heidän rippi-isänään. Mutta kun Geertin laittomina aikoina
-hillitön sotaväki oli ryöstänyt ja osaksi polttanut luostarin,
-vartioi sitä nyt kruunun kustannuksella luostarivartio, joka asui
-vuonon rannalla olevissa kalastajataloissa, missä se samalla palveli
-kalastajana ja huolehti luostarin rikkaista ankeriaskirstuista.
-
-Jouluaamuna nähtiin Musta Sven Limvuonon juhlapukuisten asukasten
-joukossa, jotka monissa veneissä olivat saapuneet Saarenmaahan
-kuulemaan priori Andreaan aamusaarnaa luostarikirkossa, jota nunnat,
-näkymättöminä seurakunnalle, kuuntelivat lehteriltään, ja jonka he
-tekivät juhlalliseksi ihanalla laulullaan. Heti kun messu oli loppunut,
-poistui Musta Sven kirkosta ja rupesi puheisiin luostarivahdin kanssa,
-jonka jälkeen hän taas purjehti saarelta muun kirkkoväen mukana.
-
-Luostarikirkon päivämessuun kokoontui taas kuten tavallista seudun
-ylhäinen vallasväki, ja kun iltamessun kellot soivat, souti Sven Tröst
-Saarenmaalle, astuen maihin komeimmassa ritaripuvussaan kahdeksan
-miestä mukanaan, sillaikaa kun Musta Sven ja kaksi miestä jäivät
-venheeseen. Luostarivartio, joka kahdentoista miehen vahvuisena
-seisoi kirkonportailla, teki nöyrästi tietä ylhäiselle herralle ja
-hänen seurueelleen. Asehuoneessa asetti Sven Tröst salaa pienen
-viheriän pullon suulleen ja tyhjensi sen äkkiä yhteen vetoon. Sven
-Tröstin saapuessa kirkkoon kuuluivat nunnien kauniit äänet suletulta
-lehteriltä. Kauneimman niistä hän tunsi Agneta neidon ihanaksi
-ääneksi, sellaisena kun se vielä kaikui hänen sielussaan ihanilta
-jouluajoilta Björnsholmissa, kun Agnetan kirkas lapsenääni lauloi
-kappelissa vapahtajan syntymästä, ja Sven itse yhtyi puhtaisiin
-lastenääniin ja luuli näkevänsä taivaan avoinna, josta Jumalan enkelit
-toivat ilosanoman paimenille. Muisto noista hurskaista, viattomista
-lapsuusajanmuistelmista tunkeutui noiden sävelten ohella moittivan
-surumielisinä hänen sisimpäänsä ja syy, miksi hän nyt polvistui
-kristillisessä kirkossa pyhänä joulujuhlana, tuntui tänä hetkenä niin
-jumalattomalta, että häntä puistatti, ja hän luuli olevansa pahojen
-henkien riivaama. Hurskasta laulua jatkui, mutta ne olivat nyt kuoleman
-ja kadotuksen varoitusääniä hänen ahdistetulle sielulleen. Hän kalpeni
-kalpenemistaan. Kirkko alkoi häälyä hänen hämärtyvässä katseessaan,
-ja hänestä tuntui kuin alttaritaulu ja sen pyhät kuvat olisivat
-liikahtaneet. Hän oli mielestään julkea merivelho, joka aikoi ryöstää
-viattoman Agnetan, ja oli muuttunut kristitystä ritarista pedoksi.
-Kylmä hiki kohosi hänen otsalleen, hän hypähti ylös ja aikoi syöksyä
-ulos kirkosta. Mutta se oli liian myöhäistä. Se unijuoma, jonka hän
-petollisen suunnitelmansa toteuttamiseksi oli tyhjentänyt, tullakseen
-valekuolleena kannetuksi luostariin, ei vaikuttanut, hänen ollessaan
-näin kiihtyneessä mielentilassa, kyllin nukuttavasti, vaan kalvoi häntä
-kuin kuolettavin myrkky. "Minä kuolen!" huusi hän ja pyörtyi. "Kutsukaa
-priori! Minä tahdon ripittää itseni ja tunnustaa suuren syntini." Mutta
-hänen miehensä, jotka tunsivat hänen suunnitelmansa, luulivat hänen
-vain teeskentelevän, ja nauroivat salaa nahkaviittoihinsa, tullen
-näennäisesti levottoman näköisinä herransa avuksi. Vieraan ritarin
-huudahdus ja arveluttava tila herätti suurta huomiota luostarikirkossa.
-Laulu lehteriltä taukosi, ja nunnat tirkistivät uteliaina ristikon
-läpi. Heidän joukostaan kuului tukahutettu huudahdus, sekä abbedissan
-ankara ääni, joka kehoitti heitä poistumaan huoneisiinsa. Priori astui
-alas alttarilta kirkonkäytävälle vieraan ritarin luo, joka todellakin
-näytti kuolevalta.
-
-"Minä sain palkkani", änkytti Sven Tröst yhä heikommalla äänellä,
-liittäen kätensä yhteen rinnalle ja vaipuen polvilleen priorin
-syliin. "Se on vanhurskaan Jumalan tuomio -- minun oma julkeuteni
-ja jumalattomuuteni ovat syynä kuolemaani. -- Kuulkaa, kuulkaa! --
-Enkeli kutsuu minua kuolemaan ja tuomiolle. Minä annan kaiken tavarani
-Saarenluostarille -- tänne haluan tulla haudatuksi. Rukoilkaa minun
-sieluni puolesta!" Näin katkonaisesti huudahtaen hän vaipui kuin
-kuolleena priorin jalkoihin, ja nyt vasta alkoivat hänen miehensä
-pitää hänen tilaansa arveluttavana ja epäillä, ettei se ollutkaan
-teeskentelyä. He rakastivat kaikki häntä sydämellisesti, ja heidän
-osanottava surunsa oli nyt todellinen ja luonnollinen.
-
-Nuoressa kalpeassa ritarissa ei ollut elon merkkiäkään. Hän makasi
-äkkiä kuin ruumis pitkällään kirkonlattialla, ja kaikki yritykset
-herättää häntä eloon olivat turhat. Priori otti selvän hänen nimestään
-ja säädystään, ja kuultuaan hänen olevan varakkaan ja suurten
-tiluksien omistajan, otti hän juhlallisesti vieraat sotilaat sekä
-kaikki läsnäolevat vainajan viimeisten sanojen todistajiksi, joiden
-mukaan hänet haudattaisiin tänne, minne oli kuollutkin, ja hänen
-omaisuutensa lankeaisi luostarille. Priorin käskystä kannettiin
-ruumispaarit asehuoneesta ja niille asetettiin kuollut ritari keskelle
-kirkonkäytävää. Hengellinen herra lupasi pitää huolen lakanoista,
-vahakynttilöistä, sielumessusta. Kun ei kukaan enää epäillyt nuoren
-kauniin herran todellakin heittäneen henkensä, käski priori kaikkien
-poistumaan luostarikirkosta. Sen jälkeen hän antoi sulkea kirkonovet ja
-poistui lopuksi itse autiossa kirkosta luostarikäytävän kautta, jonka
-hän itse lukitsi jälkeensä.
-
-Tämä harvinainen tapahtuma oli herättänyt sellaisen hämmennyksen
-nuorten osanottavien nunnien mielessä, että ankara abbedissa sai
-vaivoin rauhan ja järjestyksen palautetuksi heidän joukossaan. Kaikki
-tahtoivat nähdä nuoren ritarin ruumiin ja sytyttää vahakynttilät hänen
-ruumispaariensa ympärillä. He olivat hyvin uteliaita tiedustelemaan
-kuka hän oli, ja mistä suuresta synnistä ja jumalattomuudesta hän oli
-syyttänyt itseään kuolemanhetkenään. Kun priori tuntia myöhemmin astui
-refektorioon, mihin kaikki olivat kokoontuneet, kiusasivat hurskaat
-nunnat häntä tuhansilla kysymyksillä, joihin hän lopulta totisen
-ankarasti kieltäytyi vastaamasta. Sensijaan hän keskusteli abbedissan
-kanssa siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että tuo
-huomattavan suuri lahja saataisiin luostarin omaksi, sekä miten tässä
-harvinaisessa tapauksessa olisi meneteltävä.
-
-Vihityt nunnat istuivat pöydässä yllään mustat nunnakuntapukunsa ja
-kunnialliset mustat liinapäähineet päässä, kuunnellen uteliaina priorin
-ja abbedissan keskustelua. Heidän joukossaan nähtiin noviisi, yllään
-valkoinen maallikkopuku; hän oli harvinaisen kaunis, mutta kuoleman
-kalpea, istuen kuin marmorikuva pöydän ääressä, tummansinisissä
-silmissä pidätetty kyynelvirta. Se oli Agneta neito Björnsholmista,
-josta kahdeksan päivän kuluttua tulisi ritari Podebuschin morsian, ja
-joka nyt oli nähnyt ja tuntenut onnettoman lapsuudenystävänsä kuolevana
-luostarinkirkossa. Hän ei kuullut mitään siitä, mitä hänen ympärillään
-puhuttiin, ennenkuin vihityt nunnat olivat poistuneet refektoriosta,
-ja abbedissan ankaran käskevä ääni kaikui terävänä hänen korvissaan:
-"Agneta neito, tuokaa ruumislakanat meidän kuolleelle vieraallemme!
-Ehkäpä saatte enemmän halua täyttää velvollisuutenne ja totella isänne
-tahtoa, kun näette kuoleman silmienne edessä. Minä olen kyllästynyt
-teidän oikkuihinne ja itsepäisyyteenne. Ettehän te kuitenkaan Jumalan
-vuoksi vihaa pyhää aviosäätyä, vaan ainoastaan senvuoksi, että olette
-itsepäinen maailman lapsi. Teille on hyödyllistä ottaa mukaanne
-täältä vakava memento mori, kun nyt pian vaihdatte tämän hurskauden
-ja viattomuuden olinsijan turhamaiseen maailmaan. Te saatte sytyttää
-kynttilät kuolleen ritarin paarien ääressä."
-
-"Kuolemaa en pelkää, hurskas abbedissa", vastasi Agneta ja nousi
-nopeasti, kasvoilla tuskaisen ilon ilme, kauan pidätetyn kyynelvirran
-huuhtoessa hänen kalpeita poskiaan. "Jos riippuisi minusta, tahtoisin
-itse tulla haudatuksi Saarenluostarin hautausmaalle ja yhtä pian kuin
-tuo vieras ritari."
-
-"Sitä et tarkoita tosissasi, lapsi", vastasi abbedissa. "Sinun
-kyyneleesi eivät petä minua. Minä tunnen kyllä nuorison vaihtelevan
-mielen: nuoret tytöt tahtovat kuolla heti, jos he eivät saa sitä
-sulhasta, jonka he mieluummin haluaisivat; mutta kuitenkin he
-mieluummin koristavat itsensä morsiuskruunulla kuin kuolonseppeleellä
-tai mustalla päähineellä. Isäsi kertomusten mukaan sinä olet
-lapsuudessasi puoleksi leikkinyt morsianta nuoren, hurjapäisen
-aseenkantajan kanssa, jonka nimeä hän ei edes halunnut mainita.
-Mutta hän on pyytänyt minun sanomaan sinulle, että tuo yltiöpää,
-joka nuo oikut istutti päähäsi, on nyt lainsuojaton, ja voi tulla
-kuolemaantuomituksi puoluekiihkoilijana ja kapinanyllyttäjänä. Jos sinä
-tottelet kuninkaan ja isäsi tahtoa, vain silloin voi ehkä tuon nuoren
-miehen kohtalo tulla lempeämmäksi."
-
-"Ei hänen kohtalonsa ole maallisten kuninkaiden käsissä", sanoi Agneta
-varmasti. "Eikä minun tahtoani yksikään ihminen taivuta. Jos tahdotaan
-käyttää väkivaltaa, saa minut laahata kuolleena morsiustuoliin. Minä
-en ikinä mene naimisiin. Minä tahdon mieluummin kuolla luostarissa,
-mieluummin täällä, jos se sallitaan. Olkaa niin ankara kuin
-haluatte, hurskas rouva -- Sallikaa minun tehdä kaikki mahdolliset
-katumusharjoitukset -- Sallikaa minun paastota ja kulkea paljasjaloin
-pakkasessa ja lumessa -- Suokaa minun valvoa ruumiiden ääressä. --
-Mutta elkää karkoittako minua näiden pyhien muurien sisältä! Koko
-äidinperintöni minä annan luostarille -- suokaa minulle vain hauta
-täällä!"
-
-"Ihmeellinen itsepäisyys, isä priori, hyvin omituinen hurskaus!" sanoi
-abbedissa hiljaa hengelliselle neuvonantajalleen vieden hänet syrjään.
-"Noin varmasti hän ei vielä tähän asti ole ilmaissut haluaan jäädä
-tänne. Luostarin paras vaatii meidän nyt tukemaan hänen hurskasta
-pyyntöään ja riistämään hänen sielunsa maailman turhuudesta, minne
-maailman mahtavat tahtovat hänet vetää. Haluaisitteko te puhua tämän
-hurskaan nunnan puolesta kuninkaalle ja hänen sukulaisilleen sekä
-selittää heille, että he tappavat ihmisen tai riistävät taivaalta
-sielun, jos he asettuvat hänen hurskasta toivomustaan vastaan?"
-
-"Se on minun velvollisuuteni sekä sorrettua viattomuutta että teitä
-kohtaan, rouva abbedissa, ynnä tätä pyhää laitosta kohtaan", kuiskasi
-priori viekkaasti hymyillen. "Minä matkustan heti toimittamaan
-kaksinkertaista asiaa Saarenluostarin hyväksi. Pitäkää sillaikaa
-huoli vieraan ritarin hautaamisesta sopimuksen mukaan. Tiedämme hänen
-olevan rohkean ritari Ebbesenin sukulaisen, ja kruunu voisi pian
-ottaa haltuunsa hänen tiluksensa. Nyt minä toivon voivani pelastaa ne
-jumalallisiin tarkoituksiin ja meidän hoidettaviksemme. Rauha olkoon
-teille!"
-
-Senjälkeen priori poistui refektoriosta, ja abbedissa kääntyi nyt
-ystävällisen osanottavasti onnettoman Agnetan puoleen, joka seisoi
-syventyneenä rajattomaan suruunsa ja katseli uunin yläpuolella olevaa
-pyhän Benedikton kuvaa, koko maailman mustetessa hänen silmissään.
-
-"Ole turvassa, hurskas lapseni", sanoi abbedissa taputtaen häntä
-poskelle kuivalla kädellään. "Minä huomaan meidän pyhän sisaruskuntamme
-suojeluspyhän ihmeellisesti vetäneen sinun mielesi ja sydämesi
-puoleensa. Hänen esirukouksillaan taivaallisilta voimilta ja arvoisan
-priorin välityksellä tämän maailman herroilta, toivon minä että me
-onnistumme pitämään sinut täällä luonamme ja pelastamaan sinut siitä
-maallisesta ja lihallisesta liitosta, joka on sinun jumaliselle
-mielellesi niin vihattava. Sinua ei kohdella ankarasti. Minä vapautan
-sinut myöskin tämänöisestä ruumiin vartioimisesta. Kun oikein
-ajattelen, ei se edes ole soveliasta meidän pyhän sisaruskuntamme
-tulevalle jäsenelle. Kuolleella, nuorella ritarillakin voi olla
-jonkinlainen petollinen kauneus, joka voi olla vaarallinen nuorelle,
-kokemattomalle sydämelle. Minä annan luostarivartion valvoa ruumiin
-luona."
-
-"Ei, ei, rouva abbedissa!" huudahti Agneta kiihkeästi "Minä tahdon
-nähdä kuolleen, -- minä tahdon sytyttää kynttilät hänen paariensa
-ympärillä, minä tahdon valvoa hänen ruumiinsa ääressä. Kuoleman, vain
-kuoleman haluan nähdä silmieni edessä", lisäsi hän miettivästi. "Jos
-minä jään teidän luoksenne, ette te saa kieltää minulta tätä minun
-ainoaa toivoani."
-
-"Se enentää vain synkkämielisyyttäsi, rakas lapseni, ja voi olla
-terveydellesi vahingollista. Yö ei ole ihmisen ystävä, enkä minä
-todenteolla antaisi suurimman syntisenkään kylmänä jouluyönä valvoa
-ruumiin ääressä autiossa kirkossa. Minä tahdoin tällä uhkauksella
-vain taivuttaa sinut tottelemaan maallisia esimiehiäsi. Mutta nyt
-kun sinä niin hartaasti olen heittäytynyt pyhän Benedikton ja meidän
-vapahtajamme syliin, ei sinulla enää ole lihallisia esimiehiä tässä
-maailmassa. Sinun tottelemattomuutesi kuningasta ja sinun isääsi
-vastaan on hurskas sekä hyvin kiitettävä kuuliaisuus tulevaiselle
-taivaalliselle sulhasellesi, jonka vuoksi minä en voi siitä määrätä
-sinulle minkäänlaista rangaistusta tai katumusharjoitusta."
-
-"Mutta minä pyydän tätä valvomisyötä armonosoituksena, jalo rouva
-abbedissa -- armeliaisuutena onnetonta kohtaan, jolla ei maailmassa ole
-mitään muuta toivoa kuin hauta eikä rakkaampaa kuvaa, mihin silmänsä
-kiinnittää, kuin kuollut."
-
-"No niin, minä suostun sinun itsepäiseen pyyntöösi", sanoi abbedissa
-myöntyen. "Saat nähdä, etten minä voi kieltää sinulta mitään toivetta,
-en edes mahdottomintakaan, kun sinä vain pysyt uskollisena hurskaassa
-päätöksessäsi ja jäät sisareksi meidän hiljaiseen lohdunmajaamme. Mene
-Jumalan nimeen -- levitä vahalakana ruumiin yli -- ja sytytä kynttilät
-vieraan ruumispaarien ympärille, mutta tule sitten takaisin ja mene
-levolle! Anna vain kuoleman näkemisen ja kaiken maallisen voiman
-katoavaisuuden vahvistaa sinun jumalallista päätöstäsi." Senjälkeen
-abbedissa otti häntä kädestä, ja he poistuivat molemmat refektoriosta.
-
-Se myrkynkaltainen juoma, joka oli saattanut Sven Tröstin tähän
-tilaan, missä hän nyt oli, ei ollut mikään tavallinen unijuoma, vaan
-hyvin vaarallinen, kaikkia elinvoimia jäytävä uuvutusaine, joka
-kiihkeän mielenliikutuksen yhteydessä helposti voi tuottaa kuoleman.
-Tavallisissa olosuhteissa sen vaikutus oli kuitenkin yhtä lyhyt kuin
-voimakas. Tunti senjälkeen, kun priori oli jättänyt ritari Tröstin
-kuolleena suljettuun kirkkoon, alkoi veri valekuolleen sydämessä taas
-sykkiä. Hänen silmänsä aukenivat, ja hän tuijotti autioon kirkkoon,
-jonka kuu heikosti valaisi, mutta hän ei vielä voinut liikahtaa
-paareilla. Hän oli jäykkä ja kankea kylmästä, ja vain vähitellen hän
-tuli hämärään tietoisuuteen siitä, missä oli, ja mitä oli tapahtunut.
-Vielä hän makasi liikkumattomana ruumispaareilla ja tuijotti pimeään
-luostarikirkkoon. Entisyys ja nykyisyys häämöitti epäselvinä utukuvina
-hänen sielunsa silmissä. Hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi kuollut,
-mutta niinkuin hänen sielunsa olisi ollut vielä sidottu kuolleeseen
-ruumiiseen eikä voinut jättää sitä, ennenkuin hän saisi tietää, oliko
-ihana Agneta rakastanut häntä tässä maailmassa ja yhdistettäisiinkö
-heidät henkien maailmassa. Hänen maatessaan tässä puolinaisessa
-tajuttomuuden tilassa, häälyen elämän ja kuoleman välissä, kuuli hän
-ääneen nyyhkyttämistä ja tunsi kuuman kyynelvirran kostuttavan kylmiä
-kasvojaan. "Minun tähteni sinä olet kuollut, ijäisesti rakastettu!"
-kaikui Agnetan valittava ääni hänen korvassaan. "Sinä rakkahin
-ystäväni, tulit minua vapauttamaan! Etkä kuitenkaan, tietänyt miten
-suuresti sinua rakastin. -- Oi, julmasti kielsin sinun viimeiseen
-pyyntöösi vastaamasta -- sitä ainoaa sanaa, joka olisi voinut antaa
-sinulle lohdullisen toivon meidän erotessamme! Nyt vasta minä uskallan
-sen sanoa, mutta nyt sinä et sitä kuule, rakas Sven Tröst! Ei ole
-koko maailmassa minulla ketään sinua rakkaampaa -- sinun minä olen
-enkä kenenkään muun tässä maailmassa -- sinä olit minun ajatukseni ja
-unelmani siitä asti, kuin minä olin pieni. Oi, rakkahin, kallis Sven
-Tröst! Nyt tahdon kihlautua sinulle ruumispaarillasi. Salli minun
-sieluni lentää sinun kanssasi autuaitten paratiisiin."
-
-Huokausten ja kyynelten keskeyttäessä hänen kiihkeitä
-lemmenpurkauksiaan hän tarttui ritarin kylmään käteen ja asetti
-sormuksen hänen sormeensa. Silloin tunsi Sven Tröst autuaimman tunteen
-virtaavan jähmettyneisiin jäseniinsä. Hän oli kuullut jokaisen
-sanan. Veri palasi hänen poskilleen ja sielu hänen jäykistyneeseen
-katseeseensa. Hän nousi puoleksi istumaan paareille ja levitti
-käsivartensa hämmästynyttä tyttöä kohti, joka silmänräpäykseksi väistyi
-kauhistuneena taapäin. Ruumislakana putosi hänen käsistään, ja hän oli
-vähällä mennä tainnoksiin. Kuun ja vahakynttilöiden kaksinkertaisessa
-valossa, jotka hän oli sytyttänyt hänen ruumispaariensa ympärille,
-näytti hänestä siltä, kuin kuollut olisi kohonnut kirkastuneessa
-loistossa hänen edessään, mutta kuitenkin sen henkimaailman
-käsittämättömän kauhun ympäröimänä, joka, ilmestyin vaikka rakkaimman
-olennon muodossa, vaikuttaa valtavasti heikkoon ihmisluontoon.
-
-"Elä pelkää, Agneta, minä elän!" huudahti Sven Tröst ja nousi kokonaan.
-"Sinun rakkautesi on antanut minulle takaisin elämäni, ja nyt sinä olet
-minun morsiameni Jumalan kasvojen edessä. Oi, tämän autuaan hetken
-vuoksi voisin kuolla vielä tuhannen kertaa! Nyt minä tiedän, mitä aina
-toivoin -- Agneta rakastaa minua -- totuus ja rakkaus ovat olemassa --.
-Vain senvuoksi minä tulin tänne -- vain senvuoksi tahdoin läpikäydä
-kuolonkamppailun tässä kirkossa."
-
-"Sinä elät! Suuri Jumala, onko se mahdollista?" huudahti Agneta
-hurmaantuneena ja heittäytyi hänen syliinsä. Pian hän tiesi kaikki,
-ja onnelliset rakastuneet unohtivat hetkeksi kaiken muun paitsi
-molemminpuolisen rakkautensa ja onnensa.
-
-Hautakynttilöiden valossa seisoivat molemmat rakastuneet käsitysten
-ja kuiskailivat tuttavallisesti elämästään ja onnestaan. Nyt
-tunnusti myöskin Sven Tröst pelastetun syntisen avomielisyydellä,
-mikä häntä pyhän iltamessun aikana oli painanut suurena syntinä ja
-jumalattomuutena. Hänen suunnitelmanaan ei ollut ainoastaan saada
-varmuus Agnetan rakkaudesta, saatuaan nähdä minkä vaikutuksen hänen
-luuloteltu kuolemansa tekisi häneen, vaan kaikessa tapauksessa,
-joskin väkivaltaisesti viedä hänet pois luostarista ja pelastaa hänet
-joutumasta vihatun kilpakosijan omaksi. Sven Tröst ei nyt tarvinnut
-käyttää kovinkaan suurta puhuttelutaitoa, saadakseen Agnetan suostumaan
-hänen suunnitelmiinsa, jonka toteuttamisessa hän oli vähällä menettää
-henkensä. Agneta oli jo mielestänsä hänen kihlattunsa ja oli varmasti
-päättänyt jakaa hänen kohtalonsa. Sven Tröst kuuli nyt vasta Agnetalta
-todellakin olevansa lainsuojattomaksi julistettu, ja kuninkaan uhkaavan
-häntä kuolemalla. Mutta tämä vaaran uhka yhdisti heitä vieläkin
-sydämellisemmin. Hän sammutti ruumispaarien ympäriltä vahakynttilät ja
-tunsi itsensä täydellisesti toipuneeksi. Hän kietoi vaippansa rakkaan
-morsiamensa ympäri, joka neuvoi hänelle oven, mistä voivat paeta,
-minkä hän innossaan oli unohtanut ajatella. Sakariston ovesta molemmat
-rakastavaiset astuivat kirkkomaalle, ja vartion huomaamatta he pääsivät
-Limvuonon autiolle rannalle, missä musta Sven, varmana unijuomansa
-vaarattomuudesta, odotti heitä veneiden luona Ebbesenin sotilaiden kera.
-
-Ennenkuin luostarissa huomattiin, mitä oli tapahtunut, istuivat Sven
-Tröst ja Agneta hevosten selässä toisella puolen Limvuonoa, ja ennen
-toisen joulupäivän aamua olivat onnelliset rakastuneet turvassa
-Brattingborgissa.
-
-Ebbesen vastaanotti heidät isällisellä lempeydellä, ja hänen vaimonsa
-sulki kauniin Agnetan hellästi syliinsä. Mutta voimakas mestari Jaakko
-piti ankaran nuhdesaarnan rohkealle nuorelle ritarille. "Jumalan
-nimessä, tämä ei pääty hyvästi", sanoi hän lopuksi ähkien. "Se on
-hurjinta uhkarohkeutta. Mutta jos te olette toiminut oman päänne
-mukaan, nuori ystäväni, niin saatte myöskin pitää hyvänänne seuraukset.
-Tarkemmin ajateltuna", jatkoi hän lempeämmin, "olivat asiamme jo sillä
-kannalla, ettette olisi voinut niitä pahemmiksikaan tehdä. Nyt, kun
-onnettomuus on tapahtunut, en minä tiedä muuta keinoa, isä Ebbesen,
-kuin liittää näiden molempien eksyneiden nuorten kädet yhteen, ja
-pyytää heille taivaallisen isän suojelusta siellä, missä ihmiset
-eivät voi auttaa. Jakakoot he nyt sen onnettomuuden, jonka Jumala on
-säätänyt. Kun näen, miten rakkaita he ovat toisilleen, niin uskonpa
-heille koettavan hyviäkin päiviä tässä maailmassa: minä tahdon omalla
-edesvastuullani lukea heille kirkon siunauksen ja julistaa heidät
-aviopariksi."
-
-Sven Tröst painoi rohkean ja rehellisen piispan käden huulilleen,
-ja kun mestari Jaakko illalla matkusti Brattingborgista, saattoivat
-Sven Tröst ja hänen vihitty vaimonsa hänet mitä sydämellisimmästi
-hyvästellen nostosillalle. Linnanväki tanssi linnantuvassa, ja
-riemullinen hääilo kaikui Brattingborgin mustien muurien sisäpuolelta.
-Sillaikaa luostarin abbedissa lähetti pikaviestin kuninkaalle ja
-voimakkaalle Stig Antinpojalle kuolleen ritarin katoamisesta ritari
-Podebuschin morsiamen kera, sekä siitä uhkarohkeasta teosta, joka oli
-tehty Saarenluostarissa, huolimatta kruunun mahtavasta suojeluksesta.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Uusi onnellinen perhe-elämä kukoisti näinä kylminä talvikuukausina
-Brattingborgin jäätyneiden vallihautojen ja lumenpeittämien muurien
-takana, rajuilman yhä kasvaessa Ebbesenin ja hänen ystäviensä
-pään yläpuolella. Tiedettiin kuninkaan kiivaasti suuttuneen. Hän
-oli 22 päivänä helmikuuta Roskildesta antanut julkaista avoimen
-kirjeen, missä hän käski ankarasti rangaista kaikkia luostareja ja
-hengenmiehiä kohtaan suunnattuja laittomia tekoja. Sen huomattavan
-suuren sotajoukon, jonka hän oli koonnut, sanottiin määrätyn
-rynnäköllä valloittamaan kaikki ne valtakunnan ritarilinnat, jotka
-omavaltaiset puoluepäälliköt pitivät asestettuina, tai joihin
-kruunulla vähimmälläkin syyllä oli omistusoikeus. Näiden joukossa
-mainittiin mahtava Hald; mutta Ebbesenin molemmat linnat, Brattingborg
-ja Norreris, sanottiin olevan ensimäisinä alasrepimislistalla.
-Huolestuttavia, joskin vastakkaisia huhuja kuului myöskin kreivi
-Geertin poikien varustuksista. Kevät tuli; ei vielä näkynyt vihollisia
-Brattingborgin edustalla. Ebbesen varustautui uudelle kesäretkelle
-Pohjois-Jyllannin muukalaisia itsevaltiaita vastaan, ja Sven
-Tröst luovutti hänelle vapaaehtoisesti koko isänperintönsä köyhän
-talonpoikaisväestön varustamiseksi. Eno ei vastustanut näitä hänen
-uhrauksiaan, joilla hänen sisarenpoikansa innokkaasti maan parasta
-ajatellen, riisti itseltään sen riippumattomuuden ja itsenäisyyden,
-joka hänelle nyt tulevana perheen isänä olisi ollut tarpeen enemmän
-kuin koskaan. Ihana Agneta istui jo naistuvassa rouva Jutan luona
-ommellen lapsenmyssyjä ja ristiäispukua pienelle perilliselle, jolla
-hän syksyllä toivoi voivansa ilahduttaa rakasta miestään. Eräänä aamuna
-astui Ebbesen iloisen ja tyynen näköisenä nuoren onnellisen parin
-luokse linnan siipirakennuksen eristettyyn vieraskertaan, joka oli
-heidän pienen taloutensa hallussa.
-
-"Minä onnittelen sinua, rakas sisarenpoikani, sinä olet nyt
-Brattingborgin kartanon herra, sen niittyjen, metsien, metsästyksen
-ja kalastuksen yksinoikeutettu omistaja", sanoi ritari Ebbesen
-ystävällisesti hymyillen, jättäen nuoren ritarin käteen sinetillä
-suletun asiakirjan. "Se on sinulle laillisesti annettu Viborgin
-käräjillä", jatkoi hän. "Ei se ole mikään lahja, vaan ainoastaan
-korvaus siitä mitä sinä olet pannut minun yrityksiini. Kaikki on
-lopullisesti päätetty ja järjestyksessä. Minä olen nyt sinun vieraasi
-Brattingborgissa siksi kunnes itse voin muuttaa Norreriisiin."
-
-"Jumalani, mitä ajattelette, rakkahin enoni!" huudahti Sven Tröst kovin
-hämmästyneenä. "Olettehan te itse uhrannut paljon enemmän. Jos olette
-unohtanut itsenne, niin ajatelkaa toki vaimoanne ja poikianne."
-
-"Heillä on vielä Norreriisin linna ja kylliksi omaisuutta, jos vain
-kuningas ja hänen neuvostonsa suovat heille rauhan ja maanlain
-suojeluksen minun kuolemani jälkeen. Ei heidän kuitenkaan tarvitse
-elää väärinanastetusta tavarasta. Sinä olet, sitä ajattelematta,
-ostanut ja maksanut tämän linnan, jonka laillinen omistaja sinä nyt
-olet. Se oli välttämätöntä sinun vapautesi ja itsenäisyytesi, sekä
-vaimosi turvallisuuden vuoksi", lisäsi Ebbesen ystävällisesti, luoden
-surumielisen katseen hämmästyneeseen Agnetaan. "Sinä et ollut enää
-linnan omistaja, ja minä en voinut, linnanherrana, kauemmin suojella
-teitä täällä. Jos kuningas, lain mukaan, vaatisi linnanporttien
-avaamista, niin täytyisi minun oman vakaumukseni mukaan totella
-empimättä. Meillä ovat eroavat mielipiteet meidän oikeasta suhteestamme
-kuninkaaseen ja laillisuuteen; mutta nyt sinä olet oma herrasi, Sven
-Tröst. -- Sinä olet itsenäinen ritari. Sinä olet myöskin naimisissa
-ja, jos Jumala suo, ennen kun vuosi umpeen kuluu isä. Sinun ajallinen
-onnesi tai onnettomuutesi on nyt lähinnä Jumalan tahtoa osaksi
-sinun omissa käsissäsi. Jokaisen meistä täytyy voida toimia aivan
-itsenäisesti omantuntonsa mukaan."
-
-Eivät mitkään vastaväittelyt auttaneet. Asia oli päätetty; ja Ebbesen
-poistui hämmästyneiden vastanaineiden luota, tahtomatta vastaanottaa
-kiitosta teostaan. Mutta siitä päivästä alkaen täytyi Sven Tröstin ja
-Agneta rouvan ottaa hoitoonsa linnan sekä ulkonaiset että sisäiset
-asiat. Ebbesen ja hänen perheensä muuttivat aluksi vieraskerrokseen,
-ja heistä oli sydämellisen hauskaa olla nuoren isäntäväen rakkaina ja
-kunnioitettuina vieraina.
-
-Ritari Folgvard ei ollut voinut viihtyä Brattingsborgin hiljaisessa
-kodikkaassa talvielämässä, mihin hän oli luonut niin paljon
-runollisuutta harpunsoitollaan ja ihanalla äänellään, Agnetan ja
-Jutta-rouvan laulaessa rakkaita, vanhoja kansanlauluja heidän
-tuttavallisesti istuessaan takkavalkean ääressä. Nuorikkojen onni
-kyllä ilahdutti häntä, mutta enensi samassa sitä tulista intohimoa,
-joka salaisesti kalvoi häntä. Hän kierteli ympäri maata Ebbesenin
-vakoilijoiden ja Mustan Svenin kera, voidakseen antaa ystävilleen
-Brattingborgissa varmat tiedot kaikesta, mikä koski heitä ja isänmaan
-tärkeimpiä asioita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräänä iltana huhtikuun loppupuolella istui Sven Tröst kodikkaasti
-perheensä piirissä Brattingsborgin parvekesalissa nuoren vaimonsa
-vieressä. Nuorella linnanherralla oli ollut rasittava päivä ja Ebbesen
-oli väsynyt sotilaittensa harjoittamisesta.
-
-"Pane muistiin sanani, arvoisa herra isäntäni", sanoi Ebbesen
-iloisesti. "Kuningas jättää meidät rauhaan tänä kesänä. Hänellä on
-muutakin tekemistä kuin ahdistaa niitä, jotka rehellisesti tahtovat
-auttaa häntä maan vihollisia vastustamaan. Hänelle täytyy olla
-tärkeämpi asia yhdistää valtakunta kuin yhtyä rankaisemaan kahta
-itsepäistä ritaria, jotka kuitenkin pohjaltaan tahtovat maan ja
-valtakunnan parasta."
-
-"Kyllä hän minun mielestäni pitää hyvinkin huonosti huolta Tanskasta,
-eno", vastasi Sven Tröst. "Jos hän nyt on myönyt Ruotsille oikeuden
-Skåneen ja heittänyt koko Fyenin saaren Geertin poikien ammottavaan
-kitaan, niin kulkeehan hän kurjan isänsä jälkiä mitä surkuteltavimmassa
-määrin. Minä en voi käsittää, mitenkä te voitte odottaa mitään suurta
-Tanskalle tuollaiselta kauppias- ja kynäsankarikuninkaalta. Ei, kyllä
-prinssi Otosta olisi tullut toisenlainen hallitsija."
-
-"Anna sen unelman jäädä, hyvä ystäväni; se voi maksaa sinulle pääsi",
-sanoi Ebbesen vakavasti. "Me emme tahdo olla sokeita Atterdagin
-valolle, vaikka se polttaisi meitä. Valdemarin toiminnassa vallitsee
-järkevyys, joka ihmetyttää minua. Hän uhraa vain silmänräpäykseksi
-ja näön vuoksi sen mitä ei vielä voida lunastaa tai ottaa voimalla,
-sillaikaa hän kokoaa kruunulle sen, mikä milloinkin on tärkeintä.
-Katsokaa vain mitenkä hän sai hengelliset herrat jättämään Köpenhaminan
-hänelle! Opettakoot nyt Jumalan avulla Axelhuusista Absalonin ja suuren
-Valdemarin henki häntä kokoamaan sekä sydämen että järjen."
-
-"Elkää vain puhuko hänen sydämestään, rakas eno", vastasi Sven
-Tröst katkerasti. "Jos hän pitää Köpenhaminan ja Axelhuusin niin
-hän tekee vääryyttä ja petosta, eikä sitä milloinkaan voi kutsua
-oikeaksi, olkoon se vaikka kuinka viisasta. Senjälkeen kun minä luin
-heidän lübeckiläisen kauppakirjansa teistä ja Otosta, ei minulla
-ole ollut mitään luottamusta siihen minkä Valdemar ja piispa Sven
-ovat sinetillään vahvistaneet. Hovi-ilma lienee vaarallinen ja
-valtaistuimenloisto häikäisevä sekä maallisille että hengellisille
-herroille."
-
-"Tuomitkoon Jumala heidän sydämensä", sanoi Ebbesen tyynen vakavasti.
-"Se minkä nuo valtioviisaat herrat sinetillään vahvistivat, oli
-kuitenkin maan parhaaksi; mutta totta on, että se oli kovaa meille ja
-prinssi Otolle."
-
-Tämän vakavan keskustelun, jota Agneta rouva ja Ebbesenin vaimo
-hiljaisella huolella kuuntelivat, keskeytti nyt vartijan torvi
-porttitornista. Sen iloinen sointu ilmaisi talon ystävän saapuneen.
-Tulija oli ritari Folgvard. Hän astui kohta senjälkeen parvekesaliin
-kiivaudella, joka ilmaisi hänen tuovan joitakin tärkeitä uutisia.
-"Prinssi Otto on vapautettu", huudahti hän. "Hän on matkustanut setänsä
-luo Kieliin -- Minä olen itse nähnyt hänet."
-
-"Jumalan kiitos! Sepä oli kerrankin hyvä uutinen", sanoi Ebbesen ja
-puisti hänen kättään. "Tervetuloa, kunnon Folgvard!"
-
-Sven Tröst tuli niin iloiseksi tästä uutisesta, että hän syleili
-Folgvardia ja kaikkia läsnäolevia sekä juoksi ympäri lattiaa kuin
-juopunut. "Meidän rakas Ottomme vapaa", huudahti hän. "Ja silti
-luopumatta vaatimuksistaan kruunuun. Huomatkaa, ystävät! Nyt hän tulee
-hallitukseen, ja me saamme lopultakin kuninkaan, jota kannattaa auttaa
-valtaan ja oikeuksiinsa."
-
-"Oletko mieletön?" keskeytti hänet Ebbesen. "Etkö sinä tunne jaloa
-prinssi Ottoa? Hän kunnioittaa valtakunnan lakia ja kansan tahtoa sekä
-vapaudessa että vankilassa. Se tanskalainen, joka ajattelee toisin, on
-maankavaltaja."
-
-Sven Tröst kalpeni nämä sanat kuullessaan, mutta vaikeni. Ikäänkuin
-muistuttaakseen itselleen, että rakas, ankara eno nyt oli hänen
-vieraansa, istuutui hän isännän paikalleen. Agneta puristi
-huolestuneena ja hellästi hänen kättään; eikä sanaakaan kuulunut hänen
-huuliltaan, ennenkuin kuohahtava suuttumus oli asettunut.
-
-"Kerro, kerro, rakas Folgvard!" sanoi Ebbesenin vaimo
-kiihkeästi, koettaen viisaasti poistaa huomion tästä vaarallisesta
-erimielisyydestä, missä hänen ankaralla miehellään oli vastassa
-molemmat nuoret ritarit ja hänen oma sydämensä.
-
-"Minä olin viime viikolla Plönissä", sanoi Folgvard, "ja minä näin
-siellä kreivi Juhana lempeän tyttären ja Verien kreivin suuren
-hääsaattueen. Jos minä en olisi tietänyt teidän istuvan täällä kotona,
-Agneta rouva, niin olisinpa luullut erehtyneeni teistä ja toisesta
-kaunottaresta." Sven Tröst sävähti taas punaiseksi tämän huomautuksen
-kuullessaan, mihin ei Agneta eivätkä muut kiinnittäneet sen enempää
-huomiota. "Minä näin Geertin molemmat pojat hääsaattueessa", jatkoi
-Folgvard. "He käyttävät vielä syvää surupukua isänsä kuoleman jälkeen.
-Kreivi Henrik näytti siltä kuin hän olisi vannoutunut pimeyden
-hengille. Mutta hänen katseessaan oli ylevyys, jota minun täytyi
-kunnioittaa. Teillä on verivihollinen, isä Ebbesen, jota voisin
-kadehtia teiltä. Sillä haukalla on kotkan katse -- kun hän pakenee
-teidän voimakasta käsivarttanne, tähystää hän kuin ukkospilveen,
-riistääkseen salaman jymisyttäjän kädestä ja sinkauttaakseen sen
-vihollistaan kohti. Olkaa varuillanne, rakas, rohkea Ebbesen. Se
-miekka, jonka te niin jalomielisesti palautitte isänkostajalle,
-ei varmastikaan lepää, ennenkuin se on juonut sen jaloimman veren
-minkä Tanska omistaa." Folgvard vaikeni, ja kaikkien katseet olivat
-osanottavina kohdistuneet Ebbeseniin. Mutta hän nyökäytti tyynesti
-hymyillen: "Te olette hiukan runollinen, rakas Folgvard ystäväni --
-teillä on taipumuksia pakanallisiin vertailemisiin ja liioitteluihin.
-Kuitenkin, tuokoon kotkanpoika salamansa! Minä olen odottanut häntä
-kauan. Minä olen kaatanut vanhan kuningaskotkan, tiedänhän hyvin
-mitä minulla on odotettavissa nuorilta. Te olette oikeassa; hän on
-verivihollinen, jota kannattaa katsoa silmiin. Mutta antaa nyt linnun
-lentää! -- Missä näitte prinssi Oton? Miten hänet vapautettiin?"
-
-"Minä näin hänet Rendsburgin ja Kielin välisellä tiellä, kolme
-päivää häitten jälkeen Plönissä", jatkoi Folgvard. "Väitetään hänen
-lempeän enonsa toimittaneen hänet vapautetuksi hääjuhliksi, ja ilman
-minkäänlaisia ehtoja."
-
-"Miltä hän näytti?" kysyi Sven Tröst hypähtäen paikaltaan. "Ei suinkaan
-hän poistunut vankeudestaan lannistetun haukan tavoin, jota on opetettu
-alistumaan, vaan niinkuin yksi niistä kuninkaallisista leijonista, jota
-Tanska nyt kaipaa sydänkilvessään."
-
-"Ei kumpaiseltakaan, ystävä", vastasi Folgvard. "Hän näytti minun
-silmissäni martyyrilta, jota kuletetaan vankilasta roviolle,
-leijaillakseen taivaaseen tulisiivillä. Hän näytti katselevan maailman
-ihanuutta ja kurjuutta katseella, joka tunki ijäisyyden halki. Hänen
-kasvoillaan oli tyyneyden ja kirkkauden ilme, ikäänkuin kaikki maailman
-kruunut lentäisivät hänen ohitsensa hevoskavioiden nostattamassa
-tomussa, ja ikäänkuin hän olisi löytänyt tämän maailman suuruuden ja
-kurjuuden mittapuun korkeammassa maailmassa kuin tässä, johon aurinko
-paistaa kulkiessaan avaruuden halki."
-
-"Katsoppas Sven Tröst", sanoi Ebbesen hymyillen. "Sellaiseksi minäkin
-ajattelin hänet, sen mukaan mitä olin kuullut hänen hurskaasta
-mielenlaadustaan, vaikken minä voinut sanoa sitä yhtä kaunopuheisesti
-kuin Folgvard. Hänen laisensa uneksiva sankari voisi ehkä valloittaa
-pyhän haudan pakanoilta, mutta hän ei milloinkaan voisi pystyttää
-luhistunutta valtaistuinta meidän tasaisen litteälle maallemme."
-
-"Se, joka voi suurimman, voinee kai myöskin pienemmän", vastasi
-Sven Tröst. "Elkäämme kuitenkaan enää milloinkaan väitelkö siitä,
-rakas eno", jatkoi hän sydämellisesti. "Sellainen kuuluu tavallaan
-uskonasioihin, ja niissä seurannee kai lopullisesti kukin omaa päätään
-tai sydäntään. Teidän päänne uskoo Valdemariin, mutta minun sydämeni
-Ottoon. Sietäkäämme näissä asioissa toistemme mahdollisia erhetyksiä,
-mutta kaikessa muussa olkaamme yksimielisiä kuin isä ja poika."
-
-"Usko Jumalan nimessä mitä tahdot, mutta jätä se vain uskomiseen,
-rehellinen, kunnon ystäväni", vastasi Ebbesen puistaen hänen kättään
-"Sinun tarkoituksesi on uskollinen ja rehellinen, mutta sinä olet
-vaarallisella sivutiellä."
-
-Ei puhuttu enää sen enempää näistä asioista. Kun Folgvard oli kertonut
-mitä tiesi, otti hän harppunsa, ja vietettiin vielä kerran ilta yhdessä
-Brattingsborgissa tuttavallisesti ja ystävällisesti seurustellen.
-Kuitenkin sekaantui hiljainen alakuloisuus seurusteluiloon; sillä
-seuraavana aamuna, niin kuin jo aikaisemmin oli päätetty ja siihen
-valmistettu, muuttaisi Ebbesen vanhaan sukulinnaansa Norreriisiin
-Aarhuusin läheisyyteen.
-
-Aikaisin aamulla oli suuri matkajoukkue liikkeessä, jotensakin
-suuren sotilasjoukon saattamana. Sven Tröst ja hänen nuori vaimonsa
-seurasivat mukana. Heidän oli vaikea erota rakkaista ystävistä, ja he
-aikoivat viivähtää pari kaunista toukokuun päivää Ebbesenin vanhassa
-metsälinnassa. Folgvard otti vartijoidakseen sillaikaa Brattingsborgia.
-Kesätaistelujen suunnitelmien mukaan johtaisi Ebbesen itse
-Norreriisista vapautustaistelua Randersin, Aarhuusin ja Skanderborgin
-ympärillä, sillaikaa kun Sven Tröst ja hänen nuoret ystävänsä
-Brattingsborgista ahdistelisivat vihollista Viborgin seuduilla, ollen
-vakoojiensa kautta alituisessa yhteydessä talonpoikaisjoukkojen ja
-sotapäällikkönsä kanssa Norreriisissä.
-
-Ebbesen omisti kaksi tämän nimistä kartanoa. Toinen oli linnoittamaton
-Halejärven rannalla Viborgin seuduilla, puolen peninkulman päässä
-Brattingsborgista eli Kleitrupin talosta, josta hän oli tehnyt tunnetun
-retkensä Randersiin. Mutta hänen vanha, linnoitettu sukulinnansa
-Norreriis, joka Ebbesen-nimen yhteydessä on tullut kuolemattomaksi,
-oli Aarhuusin ja Randersin välillä, ja on vielä näihin päiviin
-asti säilynyt kansan muistossa, vaikka tuskin enää on jälellä
-mitään linnanvallituksista ja siitä mäestä, millä linna oli. Vanhaa
-kunnioitettavaa tammea, joka siellä on seisonut viisisataa vuotta,
-pitää kiitollinen kansa vieläkin kunniassa, sillä se on aina rakastanut
-tätä kansallissankaria, niinkuin schweiziläiset Telliänsä, nähden
-hänessä Tanskan unohtumattoman vapauttajan itsevaltiaan ikeestä.
-
-Ebbesenin sukulinnassa ei oltu nähty tätä kansan ystävää Geertin
-kukistamisesta asti, eikä siitä asti kun hänen nimensä oli tullut
-Tanskan kuuluisimmaksi. Hänen matkansa Norreriisiin olikin senvuoksi
-riemukulkua, ja hänet vastaanotettiin synnyinseudullaan sillä
-innostuksella ja lämmöllä, joka vakuutti hänelle, että hänen
-kiitollisen kansansa rakkaus oli hänelle turvallisempi puolustaja kuin
-parhaiten varustettu linna. Norreriis oli vain pieni herraskartano
-eikä läheskään niin lujasti linnoitettu kuin Brattingsborg. Suurin osa
-kartanon rakennuksista oli linnoitusten ulkopuolella. Muurit eivät
-olleet korkeat, linnanhauta jotenkin kapea, ja muurit rappeutuneet,
-mutta vanha torni oli mahtava. Niinkuin Brattingsborgilla ja Haldilla,
-ei tällä linnalla ollut sisäjärven luonnollista suojaa, vaan ympäröivät
-sitä pohjoisesta ja lännestä hedelmälliset maat sekä ihana pyökkimetsä,
-joka ulottui puolikaaressa etelää ja itää kohti. Linna sijaitsi
-ihanalla paikalla, ja Randersin, Aarhuusin ja Skanderborgin teiden
-yhtyessä siellä vallitsi vilkas liikenne sen ympäristöllä. Vallien
-kaakkoisella kulmalla kasvoi se ihmeellinen tammi, jonka Ebbesenin isä,
-ritari Ebbe Galt oli sinne istuttanut poikansa syntymisen päivänä,
-ja joka vielä meidän päivinämme seisoo terveenä ja vihreänä vanhan
-linnanmäen jätteillä. Tämä puu oli kasvanut korkeaksi ja tuuheaksi ja
-oli nyt niinkuin herransakin lähes neljänkymmenenvuotias. Sen alla
-oli Ebbesen lapsena leikkinyt sotilasta; sen varjossa hän oli istunut
-monta onnellista kesäiltaa nuoren vaimonsa kanssa heidän avioliittonsa
-ensimäisinä viitenä vuotena, ennenkuin vielä Geertiä vastaan suunnattu
-suuri sotaretkensä oli uurtanut vaot hänen korkeaan otsaansa. Kun
-hän nyt vaimonsa rinnalla, nuorempi poikansa edessään satulassa,
-ratsasti linnanpihalle, vanhemman ratsastaessa edellä omalla pienellä
-hevosellaan, osui Ebbesenin katse ensiksi tammeen. Sen lehdet eivät
-vielä olleet puhjenneet, mutta hänen ystävänsä ja talonväkensä olivat
-juhlallisesti koristaneet sen tuoreilla pyökkipuunseppeleillä. Pieni
-linnanpiha kaikui riemuhuudoista, sinne olivat kokoontuneet Ebbesenin
-lukuisat ystävät, jotka kuultuaan huhut hänen saapumisestaan seudulle,
-olivat rientänet Norreriisiin häntä vastaanottamaan.
-
-Kaiken tämän humun ja ilon valitessa huomasi Sven Tröst monien
-vierasten joukossa hyvin vastenmieliset kasvot, jotka näyttivät hänestä
-tutuilta, vaikkei hän voinut muistaa missä ne oli nähnyt sitä ennen.
-Henkilö katosi suureen ihmisjoukkoon, jota virtaili linnanpihalta
-sisään ja ulos. Myöhemmin illalla hän muisti miehen Juhana Ellemoseksi,
-samaksi laalantilaiseksi petturiksi, joka oli ollut viemässä kuningas
-Kristofferia Saxköpingistä ja sitten niin petollisesti auttanut
-Henneke Brydeä nummella. Hän tiesi tämän pahantekijän olevan liitossa
-Stig Antinpojan kanssa. Kuninkaan armahduskirjeen nojalla oli tämä
-kuuluisa Ellemose nyt suojattu kaikilta ahdistamiltaan, ja väitettiinpä
-ritari Stigin sekä uuden hallituksen käyttävän häntä nyt urkkijanaan.
-Tuskin oli tämä hänelle selvinnyt, kun hän äkillistä tuskaa tuntien
-kaipasi rakasta nuorta vaimoaan, jonka hän oli jättänyt vihreälle
-nurmikolle linnan edustalle, missä hän Ebbesenin lasten kera ilokseen
-katseli talonpoikien tanssia sekä seudun nuorten miesten ja neitosten
-kulkuetta, jotka juhlallisesti laulaen ja viheriät toukokuunlehvät
-käsissä ratsastivat "Kevään kuningatarta", yhdistäen tämän maalaisen
-kansanjuhlan Ebbesenin kotiintulon ilojuhlaan. Sven Tröst juoksi kuin
-raivostunut tanssivien keskellä, mutta ei löytänyt mistään Agneetaa.
-Viimeinkin hän löysi Ebbesenin pojat aivan Rissmetsän laidasta, ja he
-kertoivat hänelle, mitään onnettomuutta aavistamatta, herttaisen Agneta
-rouvan nyt myöskin ratsastavan "kevään kuningattarena". Hän oli ollut
-seppeleillä koristettu ja istunut kauniisti kirjaillun hevosen selässä
-komean herran rinnalla, suuren, kevätkuningatar joukkueen saattamana,
-ja he olivat ratsastaneet hänen kanssaan metsään. Lapset taputtelivat
-iloisesti käsiään muistellessaan kaikkea näkemäänsä ihanuutta; mutta
-Sven Tröst joutui epätoivon valtaan. Hän kiirehti takaisin linnaan ja
-heittäytyi ratsunsa selkään, jonka jälkeen hänet nähtiin ratsastavan
-kuin mielettömän metsään, eikä kukaan voinut ymmärtää mitä se merkitsi.
-Illalla juhlapöydässä kaivattiin Agnetaa ja Sven Tröstiä, ja heitä
-etsittiin turhaan kaikkialta.
-
-Nuori rouva uskoi todellakin täyttävänsä hyvien talonpoikien toiveen
-kun hän heidän ja Ebbesenin ystävien kera otti osaa ilojuhlaan astuen
-keväänkuningattarena mukavaksi laadittuun satulaan ja antaessaan
-juhlakulussa viedä itsensä linnan pihalta, tietämättä mihin. Vasta
-huomattuaan olevansa syvällä metsässä, ja kevätjuhlalaulujen
-vaiettua hänen ympärillään, ja kun hämärän tullen ratsastettiin yhä
-joutuummin pitkin epätasaisia, melkein raivaamattomia teitä, katsoi
-hän levottomana ympärillään olevia outoja ihmisiä kysyi eikö jo
-käännyttäisi linnaan. Komea herra, joka oli nostanut hänet satulaan,
-vakuutti heidän nyt pian olevan siellä Oli vain ratsastettu sivuteitä
-ihanasta kesästä nauttien; kansanjuhlan tapoihin kuului kaunotarten
-kiusotteleminen, ja sai senvuoksi tyytyä siihen, mikä tämmöisessä
-tapauksessa kuului tapoihin.
-
-Viimeinkin he pääsivät ulos metsästä ja olivat nyt maantiellä.
-
-"Kiirehtikäämme, hyvä väki, ettei kaivattaisi liian kauan meidän
-kaunista kevätkuningatartamme", sanoi vieras herra, ja joutuun mentiin
-eteenpäin tasaista maantietä, jonka Agneta uskoi johtavan Norreriisiin.
-He olivat näin ratsastaneet jo yli tunnin, eikä vielä näkynyt linnaa.
-Lopultakin Agneta huomasi heidän olevan meren rannalla, ja pian he
-ratsastivat pienemmän merikaupungin läpi. Hän oli Aarhuusissa, ja hänen
-tuskansa kohosi ylimmilleen. Hän huusi äkkiä kovaa apua ja aikoi hypätä
-hevosen selästä, mutta samassa silmänräpäyksessä hän tunsi kahden
-voimakkaan käsivarren tarttuvan kiinni häneen, ja sidottiin huivi hänen
-suulleen. Melkein tajuttomana vietiin hänet edelleen, ja toinnuttuaan
-hän huomasi olevansa laivan kannella, jossa yöllä täysin purjein kiiti
-aaltoja. Hän koetti liittää kätensä yhteen pelastusta rukoillakseen,
-mutta ne olivat sidotut, ja onneton vaipui vaikeroiden laivankannelle,
-luoden epätoivoisen katseen ylös kirkkaalle tähtitaivaalle. Laiva
-ohjattiin Samsön alitse, ison Beltin kautta ja saapui seuraavana iltana
-Vordingborgin satamaan. Täällä sulettiin vangittu rouva kaikessa
-hiljaisuudessa niinkutsuttuun Neitsyttorniin, missä Stig marskin
-tyttäret olivat istuneet vangittuina kuningas Eerik Meenvedin aikoina.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vordingborgin linnassa oli näinä kevätpäivinä hyvin vilkasta. Kuningas
-Valdemar oli äskettäin vastaanottanut tämän linnan, joka oli ollut
-pantattu hänen sedälleen, ja hän oli valinnut sen oleskelupaikakseen.
-Hän lunasti nyt vähitellen sekä rahalla ja lupauksilla, että
-uhkauksilla monta pantattua linnaa ja lääniä, kooten sen ohella
-ympärilleen sotajoukon saksalaisista palkkasotureista, voidakseen
-myöskin miekalla antaa painoa neuvotteluilleen. Aarhuusin piispa
-Sven sekä Stig Antinpoika olivat hänen tärkeimpiä neuvonantajiaan,
-samoinkuin marski, ritari Loken, ja rügeniläinen ritari Podebusch,
-josta oli tullut Vordingborgin lähellä olevan pienen Gurren päällikkö,
-missä hän oleskeli äitinsä ja kauniin sisarensa kera.
-
-Samana iltana, jona Agneta rouva vietiin neitsyttorniin, oli uusi
-joukko-osasto saksalaisia palkkasotureita saapunut kaupunkiin, ja
-porvarit näkivät suuttumuksella ja mielipahalla näiden kuninkaan
-sotamiesten saavan palkkansa maksuksi kirkollisia kalleuksia, jotka
-kuningas suuressa rahapulassaan oli antanut tuoda maan kirkoista.
-Nyt nähtiin näiden vieraiden palkkasoturien, niinkuin ennen Geertin
-ryövärijoukkojen, raa'asti ja hurjasti elostellen juovan olutta
-pyhistä ehtoollispikareista ja häväisten niitä laulamalla häpeällisiä
-ja jumalattomia lauluja. Tämä häväistys oli synnyttänyt melkein
-kapinallisen mellakan kaupungissa, ja piispa Sven astui kiihtyneenä
-siitä kuninkaan luo hänen salakammioonsa, sillaikaa kun Stig Antinpoika
-ja ritari Podebusch keskustelivat salaa parvekesalissa.
-
-"Pyhä into on vallannut tuon hurskaan jumalanmiehen", vakuutti Stig
-Antinpoika olkapäitään kohautellen. "Hän kiivastuu ja menee yli
-rajojen, saattepa nähdä; mutta siitä ei ole vahinkoa. Emme me tarvitse
-tuota pyhää miestä neuvostoomme. Nyt ei ole aikaa saivarrella pikku
-asioissa. Aikoipa hän panna vastalauseensa myöskin minun isänoikeuksien
-käyttööni; mutta minä en anna itseäni käskeä. Nyt hän on täällä,
-Podebusch!"
-
-"Kuka? Kaunis karkuriko? Onko se mahdollista?"
-
-"Hän istuu neitsyttornissa, Ellemose piti sanansa. Mutta kuten arvasin,
-ei siitä ollut teille paljoakaan apua. Hän on viettänyt häitä neljä
-kuukautta sitten, ja -- suoraan puhuen, jos teidän tulinen rakkautenne
-ei siitäkään kylmene, niin saamme odottaa vielä. Te olette auttanut
-minut valtakunnan hoitajaksi, ja minä tahdon mielelläni pitää
-lupaukseni. Onko avioliitto purettavissa, sitä en kuitenkaan tiedä.
-Kaikessa tapauksessa, ennen vuoden loppua hän on leski. Minun on sääli
-miestä, senkin paholaista; mutta hän on tehnyt meille aika kepposet.
-Hän joutuu pian satimeen. Hänen uhmaileva päänsä on vaarassa."
-
-"Tyttärenne minä tahdon omakseni, maksakoon mitä hyvänsä, ja
-millä keinoin tahansa," kuiskasi Podebusch kiihkeästi. "Hänen
-laistaan kaunotarta ei ole koko maailmassa. Mutta te lupaatte
-niin epämääräisesti. Sanokaa minulle kuitenkin yksi asia, herra
-valtakunnanhoitaja! Te olette antanut minun ymmärtää, että voisi
-olla epäilyksen alaista onko teillä laillista oikeutta isänä täyttää
-lupaustanne. Kenellä siihen olisi suurempi oikeus kuin teillä?"
-
-"Sen minä uskon teille, kun aika on käsissä -- mutta hiljaa!"
-
-Salainen keskustelu tuli nyt keskeytetyksi, kun piispa Sven hehkuvin
-poskin astui kuninkaan salakammiosta ja astui etusalin läpi mitä
-kiivaimman mielenliikutuksen vallassa. "Minä pudistan tomun jaloistani
-tällä häväistyllä kynnyksellä", huudahti piispa, kääntyen ovella
-molempien kuninkaan maallisten neuvonantajien puoleen, jotka painoivat
-päänsä yhteen ja hymyilivät.
-
-"Minä jätän jumalanpilkkaajien ja jumalattomien neuvoston", jatkoi
-piispa, "ennenkuin koston hetki on käsissä, ja meidän häväistyt
-Herranhuoneemme luhistuvat syntisten päiden yli. Ne ovat teidän
-neuvojanne ja ehdoituksianne, herra valtakunnanhoitaja, ja teidän,
-vieras herrani. Muistakaa minun sanani: te saatte korjata minkä
-kylvitte. Ne jotka häpäisevät pyhyyden -- ja jotka myivät sieluja",
-kuiskasi hän Podebuschille, "ne saavat ostaa kirouksen".
-
-"Mikä suuri onnettomuus on nyt sitten täällä tapahtunut, herra piispa?"
-keskeytti Stig Antinpoika kiivaan hengenmiehen, Podebuschin katsellessa
-ulos ikkunasta ja koettaessa peittää salaista levottomuutta.
-"Eikö Herran ehtoollinen ole yhtä pyhä, jos se jaetaan tina- tai
-hopea-astioista? Voisiko kirkon rikkauksia käyttää pyhempään
-tarkoitukseen kuin kansan ja valtakunnan pelastamiseen perikadosta sekä
-majesteetin valtaistuimen vahvistamiseen?"
-
-"Saattepa nähdä mikä on moisen jumalattomuuden seurauksena", sanoi
-piispa. "Saatte nähdä, minkä voiton saavutatte näillä muukalaisilla
-jumalanpilkkaajilla, joiden veren te ostatte kirotulla kirkonryöstöllä.
-Te saatte nähdä, mihin se elämä johtaa, jolla te saastutatte tämän
-kuningashuoneen. Kuoleman ja kirouksen, ruton ja hävityksen täytyy
-tuollaisen hallituksen saattaa maalleen ja valtakunnalleen. Siitä
-myrkynsiemenestä, joka täällä nyt kylvetään, kasvaa myrkyllisiä
-hedelmiä. Minä pesen käteni. Minä en tahdo olla siinä osallisena."
-
-"Teidän, herra piispa, on jo liian myöhäistä pestä kätenne puhtaiksi,"
-sanoi Stig Antinpoika ärsyttävästi. "Itse te olette opettanut meille
-sen hyvin järkevän säännön, jota me olemme seuranneet. Meidän hyvä
-kristillinen, tarkoitusperämme antakoon meille anteeksi sen mistä meitä
-voidaan moittia tärkeiden keinojen valinnassa. Se, joka tahtoo toimia
-voimakkaasti ja pontevasti, ei voine kokonaan pelastua tämän aikakauden
-huonoudesta ja tartunnasta. Sen olette jo useammin kuin yhden kerran
-sanonut ja sitä valitellut. Se on teidän -- samoin kun se oli Ebbesenin
-ja koko kansan -- lohdutus hädässä: vika on aikakauden eikä meidän. Jos
-se hallitus, jonka te itse olette perustanut ja vahvistanut, johtaa
-maan surkuteltavaan perikatoon, niin ei onnettomuus teitäkään sivuuta,
-jos se on oikeudenmukainen."
-
-"Stig Antinpoika, te sanotte totuuden", alkoi piispa taas puhua,
-kunnianarvoisilla kasvoillaan syvän tuskan ilme. "Minä en uskalla
-kohottaa päätäni vanhurskaan tuomioistuinta kohti ja sanoa: Elä anna
-kätesi koskettaa minua; minulla ei ole osaa hävityksessä. Nyt minä näen
-selvästi mihin tuo onneton ajatus johtaa, jolla suurinkin teko meidän
-joukossamme on saastuttanut kansan. Minä olen tuominnut sen Ebbesenin
-teossa, silloin kun taitoin sauvani hänen päänsä ylitse, mutta se on
-hädän hetkenä saastuttanut minutkin. Ei edes korkein, pyhin avustus
-voi muuttaa pahaa hyväksi eikä saastaista pyhäksi. Minä kiroon nyt
-tuon ajatuksen, minä karkoitan sen omasta sielustani; se oli perkeleen
-ajatus, joka ei milloinkaan voi synnyttää muuta kuin onnettomuutta,
-eikä kantaa muuta kuin kirouksen hedelmiä."
-
-Tämän sanottuaan piispa poistui huoneesta. Molemmat hovimiehet
-katsoivat toisiinsa ja kohottivat säälivästi olkapäitään. Mutta
-Podebusch näytti kuitenkin olevan alakuloinen ja levoton. Nyt avautui
-kuninkaan salakammion ovi, ja hallitsija astui sisään. "Olette kai
-tekin osaltanne saaneet kuulla saarnan", sanoi hän hiukan moittivalla
-äänellä, "mutta sen te olettekin rehellisesti ansainneet. Mitä hyötyä
-olikaan teidän raha-asiasuunnitelmistanne? Ei edes niin paljoa, että
-minä kuukaudeksi voisin sulkea näiden ahmarien suut."
-
-"Armollisin herra", sanoi Stig Antinpoika syvään kumartaen. "Teidän
-mielestänne se oli kuitenkin hyvä suupala, jonka tuli oli sitä
-runsaampi, mitä enemmän pyhyyttä ja siunausta oli niiden mukana."
-
-"Kaikkea voi käyttää, sen ymmärrän", vastasi kuningas, "mutta
-järkevästi. Miksi ette antaneet sulattaa tai halaista kappaleiksi näitä
-pikareita ja astioita? Tiedättehän te, että maailmaa on petettävä.
-Minä voin pyhän Knuutin pyhällä kaulaimilla pudotella päärynöitä,
-kun vain sen viisaasti piiloitan keppiini; mutta jos avoimesti astun
-saappaallani palaselle hänen paitaansa, niin voi tyhmä joukko kivittää
-minut Nyt kuitenkin voi tapahtua, että kaupungissa syntyy kapina teidän
-varomattomuutenne vuoksi. Menkää Stig Antinpoika ja lunastakaa heti tuo
-pyhä romu. Sanokaa, että se annetaan kirkoille kullattuna takaisin --
-että koko asia oli mitä ikävin erehdys. Antakaa sitten heti sulattaa ne
--- niin on se vaara ohi."
-
-"Kunpa meillä vain olisi puhdasta rahaa millä lunastaa ne!" mutisi Stig
-Antinpoika miettivästi olkapäitään kohauttaen. "Niinkuin käskette,
-armollisin herra; se on yksinkertaisin asia maailmassa", sanoi hän
-nopeasti, kun kuningas veitikkamaisesti hymyillen mainitsi yhden
-niistä kruunun tiluksista, jota Stig Antinpoika vielä laittomasti piti
-hallussaan Geertin ajoista asti. "Sana teidän suustanne on kylliksi
-herra kuningas. Jos minun neuvoni kelpaavat, täytyy niiden kuitenkin
-aina kulkea teidän päänne kautta." Senjälkeen hän kumarsi ja poistui.
-
-"Terävä mies, Podebusch", sanoi kuningas katsoen hymyillen hänen
-jälkeensä. "Kun hän vain saa kuulla oikean sanan, niin ei mikään
-ole hänelle mahdotonta. No, rakas Podebusch, onko meidän ankara
-rippi-isämme karkoittanut sinun hyvän tuulesi? Hänen pyhä vihansa
-sattui oikeaan aikaan. Minä olen kyllästynyt hänen ainaiseen
-epäröimiseensä ja neuvoihinsa. Kyllä me tulemme toimeen ilman häntä.
-Antaa hänen saarnata Aarhuusin hurskaille sieluille näiden syntisten
-aikojen surkeudesta. Kyllä me voimme huolehtia sieluistamme ilman
-häntä. Miten voi teidän ihana sisarenne? Me näemme hänet niin harvoin.
-Pelkääkö hän saattavansa kuningattaren mustasukkaiseksi?"
-
-"Teidän juutilainen profeettanne on saattanut minut levottomaksi,
-armollisin herra", vastasi muukalainen ritari. "Hän on sanonut minulle
-rippituolissa sanoja, jotka ovat saaneet hiukset nousemaan päässäni,
-vaikka minä en ole uskonut hänelle sanaakaan siitä mitä te tiedätte.
-Jos hän on viisas ja ennustustaitoinen mies, niin näyttää tulevaisuus
-synkältä. Silloin minä toivoisin, etten milloinkaan olisi tullut teidän
-kanssanne Tanskaan, ja että te ette milloinkaan olisi nähnyt minun
-sisarparkaani."
-
-"Miten narrimaista on puheenne viisaista miehistä ja profeetoista",
-keskeytti kuningas hänet nauraen. "Te Rügenin asukkaat olette kaikki
-taikauskoa täynnä. Kuka meidän typeränä aikanamme uskoo viisaisiin
-miehiin, kun jokaista vapaampaa ajatusta pidetään kerettiläisenä ja
-jumalattomana? Ei, minun rakas ystäväni", jatkoi Valdemar vakavana,
-"osoita minulle edes yksi oppinut mies, joka ei olisi pähkähullu.
-Osoita minulle joku nykyajan profeetoista, joka omin päin voi tunkeutua
-ajatusten kuilun syvyyksiin ja sukeltautua sieltä taas elävänä kuin
-Joonas valaskalan vatsasta, syvyyden aarteet sielussaan, -- silloin
-minä tahdon kuulla mitä hän sanoo ja ehkä uskoa hänen sanoihinsa.
-Mutta nämät pyhät intoilijat, kaiken tuhat vuotta sitten sanotun
-ja ajatellun märehtijät, jyriskööt ja mellastelkoot miten paljon
-haluavat kirkkoisineen ja vanhoine hapatuksineen -- minä annan
-sen hanhenkaakatuksena kulkea yhdestä korvasta sisään ja toisesta
-ulos. Tietysti -- minä liitän yhteen käteni ja vaikenen kuin kirkon
-tottelevainen poika, kunnes narri on poistunut. Nyt olkaamme iloisia,
-Podebusch! Huomenna menemme metsästysretkelle, ja silloin minä käyn
-luonanne Gurressa. Heti kun sotaväki on koolla, lähdemme koettamaan
-onneamme miekka kädessä."
-
-Senjälkeen kuningas poistui huoneesta tavallisesti niin iloisen
-seuratoverinsa luota, joka kuitenkin tänä iltana oli harvinaisen
-hiljainen ja vakava.
-
-Seuraavana aamuna kuningas ratsasti iloisesti metsästämään
-Vordingborgin kaupungin läpi, mukanaan ritari Podebusch, Stig
-Antinpoika ja hänen lukuisat, iloiset ritarinsa. Kaikki levottomuus
-ja tyytymättömyys kaupungista oli kadonnut. Piispa Sven oli kyllä
-kiihtyneenä ja vihaisena poistunut hovista palatakseen Aarhuusiin,
-eikä hänen lausuntonsa kuninkaan maallisista neuvonantajista olleet
-juuri lievimpiä. Mutta Stig Antinpojan kautta olivat asukkaat taas
-saaneet mitä parhaat ajatukset heidän nuoren kuninkaansa hurskaudesta,
-ja samalla hän oli vahvistanut sotarahastoa kaupungin rikkaimmilta
-miehiltä hankitulla lainalla, joilla kirkonaarteet lunastettiin
-häpäisevistä sotilaskäsistä ja säilytettiin varovaisempaan käyttöön.
-Hän hymyili riemuitsevasti tälle petolliselle keksinnölle. Kuningas
-nyökäytti hänelle nauraen. Ritari Podebusch heitti hellän katseen:
-neitsyttorniin, missä hän luuli nähneensä vilahdukselta kauniin
-Agneta rouvan ristikkojen takana, ja illalla hän vastaani otti
-metsästysseurueen pienellä Gurrella, missä hänen sisarensa elävöitti
-vapaan, kevytmielisen seurustelun iloisella mielellään ja hurmaavilla
-lauluillaan.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-
-Sven Tröst oli sillaikaa hurjalla innolla seurannut ryöstetyn vaimonsa
-jälkiä ja oli ennen iltaa Vordingborgissa. Kun metsästysseurue torvien
-soidessa ja iloisesti leikkiä laskien palasi linnaan, seisoi Sven
-Tröst mitä suurimman levottomuuden vallassa neitsyttornin edustalla,
-ja piiloutui erään pilarin taakse, Agnetan laulaessa surullista laulua
-Stig-marskin tyttäristä, joista hän vankilassaan löysi niin monta
-muistoa. Ilmaistessaan näin suruaan hän oli kuulevinaan ulkopuolelta
-jonkun mainitsevan nimeään. Mutta hän oli aamupäivällä nähnyt ritari
-Podebuschin julkeasti luovan katseita hänen ristikkoikkunaansa; hän
-ei senvuoksi uskaltautunut enää sinne. Nyt kuului linnanpihalta
-metsästystorvia ja hevoskavioiden kapsetta, ja hän piilottautui
-vankilansa etäisimpään soppeen. Tuskin oli kotiinpalanneen
-metsästysseurueen hälinä tauonnut, niin hän kuuli taas nimeään
-mainittavan äänellä, jonka hän luuli tuntevansa; mutta samassa kuului
-aseiden helinää tornin ulkopuolelta hiljaisena kevätiltana. Tuskallisen
-aavistuksen valtaamana hän juoksi ristikolle, ja näki sotilasjoukon
-vievän haavoitettua ritaria, niin kutsuttuun vesitorniin, joka oli
-vastapäätä hänen vankilaansa. "Suuri Jumala, se oli hän!" huudahti
-Agneta ja vaipui vaikeroiden kovalle vankilanlattialle.
-
-Kun hänen vankilanovensa avattiin ja taasen sulettiin makasi hän
-vielä polvillaan, pää muuria vasten ja kädet itkettyneillä silmillä.
-Epätoivossaan Agneta ei huomannut, että joku oli saapuvilla, ennenkuin
-kynttilän valo pisti hänen silmiinsä, ja hän kuuli naisäänen, puoleksi
-käskevällä, puoleksi säälivällä äänellä sanovan: "Nouse ylös, kurja!
-Kuka sinä olet?"
-
-Agneta nousi ja poisti kädet kauneilta, itkettyneiltä silmiltä,
-pyyhkäisten pitkän, märän tukan otsaltaan. Vielä surussaankin ja
-raskaudessaan hän oli niin häikäisevän kaunis seisoessaan vieraan
-naisen edessä, joka kuitenkin katseli häntä hunnun takaa, että tämä
-hämmästyneenä astui askeleen taapäin huudahtaen: "Haa, miten kaunis!
--- Ja nyt jo uskottomuuden uhri", lisäsi hän hiljemmin ja polkaisi
-kovaa lattiaan. "Kuka sinä olet, petetty olento?" jatkoi vieras
-ylpeällä ja käskevällä äänellä. "Tunnetko sinä itse huonoutesi ja
-alhaisen tilasi häpeällisyyden? Elä salaa mitään -- minä tiedän kaikki.
-Tämä salaperäinen vankeus tarkoittaa aivan toista rikosta kuin mitä
-tahdotaan olettaa -- täällä ei salata vain sinun, vaan myös erään
-korkeamman henkilön häpeää. Puhu kurja! Sinä näet, että minulla on
-tarkat tiedot."
-
-"Kuka lienettekin, joka näin minua puhuttelette, niin olette
-saanut väärät tiedot", vastasi Agneta, ja tunne hänen loukatusta
-kunniastaan ja arvostaan antoi hänelle rohkeutta. "Minä en tiedä mistä
-rikoksesta ja häpeästä te puhutte. Minä olen vihitty vaimo. Minut on
-väkivaltaisesti ja petoksella eroitettu minun miehestäni ja viety tähän
-vankilaan, missä tarkoituksessa, sitä en tiedä. Mutta onneton minä
-olen. Täytyykö vielä lisäksi ensimäisen elävän olennon, joka puhuttelee
-minua täällä, loukata minua alhaisella epäluulolla."
-
-"Onko puheenne totta?" kysyi vieras kiihkeästi ja heitti hunnun
-syrjään. "Elkää uskaltako pettää Tanskan kuningatarta!"
-
-Nuori Helvig kuningatar seisoi hänen edessään; mutta Agneta tuskin
-tunsi hänet. Loukattu ylpeys ja kalvava mustasukkaisuus, ehkä lisäksi
-salaiset kärsimykset, olivat nuoren kuningattaren poskilta riistäneet
-sen punan, joka hänen hääpäivänään viime kesänä monen silmissä oli
-tehnyt hänet niin kauniiksi. Nyt oli hänen terävissä piirteissään
-katkeruuden ja intohimon ilme, joka teki hänet kymmentä vuotta
-vanhemman näköiseksi.
-
-"Minun kuningattareni!" huudahti Agneta hämmästyneenä. "Onko se
-mahdollista? Tuleeko kuningatar Helvig minun luokseni vankilaan?
-Silloin olkoon itse panettelija kiitetty, jonka väärä ilmianto toi
-teidät tänne! Te ette anna heidän riistää onnetonta vaimoa mieheltään
--- te hankitte minulle oikeuden ja vapauden -- te puolustatte
-jalomielisesti minua ritari Podebuschia vastaan ja myöskin sitä
-sydämetöntä miestä vastaan; joka kutsuu itseään minun isäkseni. Te
-pyydätte mahtavan puolisonne vapauttamaan minun rakkaan Sven Tröstini.
-Oi, kunpa he vain eivät olisi murhanneet häntä! Meidän takaa-ajajamme
-ovat hyökänneet hänen päälleen täällä minun vankilani ulkopuolella --
-he ovat raastaneet hänet tuohon vastapäätä olevaan torniin. Auttakaa
-minua, armollisin kuningatar!" Hän purskahti taas itkuun ja vaipui
-kuningattaren jalkoihin.
-
-"Sven Tröst, sanot sinä, Ebbesenin uhkarohkea sisarenpoika? -- Sinäkö
-hänen vaimonsa? Siis se kunniallinen noviisi, joka tahtoi kuolla
-luostarissa ja karkasi tämän seikkailijaritarin kanssa?"
-
-"Niin, jalo kuningatar, minun tähteni hän meni kuolemaan! Minä olin
-noviisi, joka piti naitettaman ilettävälle Podebuschille, mutta
-meninkin kihloihin kuolleen lapsuuden ystäväni kanssa ja minä seurasin
-häntä iloisena ja onnellisena elämään, jäädäkseni ainiaaksi hänen
-luokseen. Jos te nyt ette tahdo pelastaa meitä, on meidän onnemme
-mennyttä."
-
-"Oikein, nyt minä tunnen sinut", sanoi kuningatar luoden häneen terävän
-katseen. "Näinhän teidät _häissäni_ viime vuonna Sönderborgissa."
-Näytti siltä kuin kuningatar olisi saanut piston rintaansa nuo sanat
-sanoessaan. "Te ette ollut morsiusneitojen joukossa. Teidät unohdettiin
-samoinkuin minut tuon kevytmielisen rügeniläisen vuoksi. Mutta hänen
-veljensä, tuo kauneuden kohtelias tuntija, ei ole siitä päivin puhunut
-muusta kuin teidän kauneudestanne. Hm, rouva Agneta, teidät toi siis
-tänne ritari Podebusch ja teidän oma herra isänne?" jatkoi kuningatar
-katseessa epäröivä, epäluuloinen ilme. "Ja te ette ole vielä nähnyt
-ketään täällä? Ei ketään? Olenko minä ensimäinen, jonka kanssa te
-puhutte tässä vankilassa?"
-
-"Olette varmasti, jalo kuningatar. Minä en ole puhunut sanaakaan
-vaiteliaan vanginvartijattareni kanssa, enkä minä ole tavannut ketään
-muuta. Oi, armollisin kuningatar! Te katsotte minuun niin terävästi ja
-kylmästi. -- Olenko minä vieläkin teidän silmissänne tuo ylenkatsottu
-olento, jonka te luulitte löytävänne täältä? Voisitteko te uskoa, että
-se ylevä henkilö, jonka te epäilitte minun --"
-
-"Vaietkaa siitä mitä minä voin uskoa ja ajatella? muuten olette
-onneton", keskeytti kuningatar hänet uhkaavin katsein. "Nouskaa! --
-Ehkä minä kuitenkin erehdyin, rouva Agneta", lisäsi hän vapisevin
-äänin. "En minäkään ole onnellinen -- ehkä olen teitä onnettomampi.
-On olosuhteita, jolloin ei voi uskoa ketään ihmistä. Teidän
-salainen vankeutenne näytti hyvin epäilyttävältä, ja petoksella ja
-uskottomuudella on täällä tyyssijansa. Minä en vieläkään tiedä mitä
-uskoa. Kuitenkin, teistä en usko mitään pahaa. Mutta minä en tiedä mitä
-voin tehdä teidän ja uhkarohkean miehenne hyväksi. Hän on kapinallinen
--- hän on rikkonut kruunua vastaan -- ja", lisäsi hän katkerasti,
-"teidän isällänne ja tällä Podebuschilla on täällä enemmän sanomista
-kuin Tanskan kuningattarella".
-
-Agneta oli noussut ylös. Hän painoi kuningattaren kylmän käden
-huulilleen. "Ettehän te enää epäile minua, jalo kuningatar? Tiedättehän
-te itse mitä onnettomuus on -- te ette tahdo sulkea sydäntänne
-onnettomilta -- te tahdotte pelastaa minun uskollisen Sven Tröstini ja
-minut ahdistajiemme käsistä --"
-
-"Vaietkaa siitä mitä tiedätte. Uskokaa minulle kaikki mikä täällä
-tapahtuu, niin minä tahdon katsoa mitä voin tehdä. Joka ilta näihin
-aikoihin voitte odottaa minua tänne. -- Mutta siitä elköön kukaan
-tietäkö -- olkaa vaiti kuin hauta -- muuten on henkenne vaarassa."
-
-Tämän sanottuaan kuningatar poistui vankilasta. Kamarineitsyt astui
-sisään ja otti pois kynttilän. Vankilanovi lukittiin taas, ja
-Agneta seisoi yksinään pimeässä. Hän polvistui ja vaipui hartaaseen
-rukoukseen. Noustessaan hän tunsi itsensä tyynemmäksi, vaikka
-kuningattaren viimeiset sanat vielä kaikuivat kylminä ja vihlovina
-hänen korvissaan. Vähäinen toivon kipinä antoi hänelle rohkeutta
-ja voimia. Oli jo myöhäinen. Kaikkialla linnassa oli hiljaista.
-Hän lähestyi ristikkoikkunaa ja katseli vastapäätä olevaan pimeään
-Vesitorniin, minne hän oli nähnyt sotilaiden vievän hänen uskollisen,
-rakkaan Sven Tröstinsä. Linnanpihalla oli autiota ja hiljaista; mutta
-äkkiä hän oli kuulevinaan matalaäänistä, surumielistä laulua, se
-kuului ikäänkuin syvältä maanalaisesta holvista, ei kuitenkaan kovin
-etäältä. Hän kuunteli tarkkaavasti. Se oli laulu Axel Thordsenista ja
-kauniista Walborgista, jota hän niin usein oli laulanut lapsuutensa
-onnellisina aikoina Sven Tröstin kanssa Björnsholmissa. Hän tunsi
-äänen; se kuului Vesitornin syvästä kellarista. Hänen vangittu miehensä
-koetti tällä rakkaalla lapsuusajan laululla ilmoittaa hänelle elävänsä
-ja onnettomuudessaankin ajattelevansa vain häntä. Hän lauloi Axelin
-jäähyväissanat Walborgille, silloin kun hän taistelussa kuninkaansa
-puolesta oli kuolettavasti haavoittunut:
-
-    "Sulo Walpurin Herramme hoivatkoon!
-    Tuhat hälle hyvää yötä!
-    Hänet taivaan talossa tapaava oon,
-    ja meill' autuus siellä on myötä!"
-
-"Oi, Jumala auttakoon minua!" huokaili Agneta käsiään väännellen.
-"Hän laulaa kuin kuoleva. Armias Jumala, elä eroita meitä! Anna minun
-kuolla hänen kanssaan." Laulu Vesitornissa vaikeni. "Oi, nyt hän jo
-ehkä kuolee", huudahti hän vaikeroiden, "enkä minä saa olla hänen
-luonaan sanomassa hänelle miten suuresti häntä rakastan! Kuitenkin, jos
-hänen äänensä kuuluu minulle, niin täytynee minunkin lauluni kuulua
-sinne. Onhan minun lauluni ennenkin herättänyt hänet eloon." Hän
-lauloi nyt ääneen ja surumielisesti, kyynelten puoleksi tukahuttamalla
-äänellä, ne kauniit sanat, jotka Walborg laulussa lausuu, ja jotka
-niin usein olivat saaneet tuon nuoren parin itkemään heidän viattomina
-lapsuudenpäivinään Björnsholmissa:
-
-    -- -- Tuhat vuottakin täällä jos elää saan,
-    En unhoita teitä koskaan.
-
-    Yläluhdissa istun ja lakkia vain
-    mä kullalla kirjailen.
-    Kuin tuntur-kyyhky mä murhettain
-    iät päivät tuudittelen.
-
-    Ei vihreäll' oksalla levätä suo
-    se koskaan hennon jalan;
-    ei vettä se koskaan selvänä juo,
-    jaloin sekoittaa se sen salaa.
-
-Hän vaikeni ja jäi kuuntelemaan, "Hän elää -- hän elää vielä!" sanoi
-hän iloisesti. "Hän ei voi kuolla, jos hän kuulee Agnetan äänen."
-
-Sven Tröst lauloi nyt todellakin pimeästä kellarista voimakkaammalla
-äänellä, ja surun sekä ilon sekaisella tunteella siitä, että oli
-kuitenkin keksinyt keinon millä vaihtaa ajatuksia, vaikka he
-olivat eroitetut. Hän lauloi viimeisen tunnetun säkeistön samasta
-rakkauslaulusta, jonka niin moni rakastava hänen aikansa jälkeen on
-toistanut:
-
-    "Hänt, armahda, Herra, ken eroittaa
-    kaks' sydäntä rakastavaa,
-    kenen vuoks' ei onneaan he saa,
-    sinä, Herra, silmänsä avaa."
-
-Hän oli tuskin laulanut säkeistön loppuun, kun Agneta jo syöksyi
-pelästyneenä pois ristikkoikkunasta kuullessaan läheltä oudon miesäänen
-laulavan:
-
-    "Miks' yksin nyt lintunen valittaa?
-    Jos muutun mä kärpäseksi
-    läpi avaimenreiästä lennän ja saan
-    polon kyyhkyisen iloiseksi."
-
-"Ihanin Agneta! Minun toivottu morsiameni! Eikö teillä ole korvaa
-nöyrälle ihailijallenne'?" kuului Podebuschin ääni kiihkeänä
-vankilanoven avaimenreijästä. "Minä en voi päästä teitä lähemmäksi
-voidakseni vakuuttaa teille tulista rakkauttani; mutta teidän
-uskottomuutenne ja pieni kevytmielinen seikkailunne ovat vuodattaneet
-öljyä minun puhtaaseen sulhotuleeni. Nyt minä tiedän, että te ette
-ole kylmä kivineitsyt. Tuo helläsydäminen noviisi, joka osasi
-juosta luostarista kuolleen ritarin kanssa, voinee kyllä armahtaa
-minunkinlaistani elämänhaluista rakastajaa. Ja sen minä vakuutan
-teille, että minun elämäni on paljon varmempi ja jää pitemmäksi kuin
-tuon syntisparan, joka teidät vietteli."
-
-"Minä inhoon teitä, minä ylenkatson teitä, herra Podebusch", vastasi
-Agneta rohkeudella ja varmuudella, joka muuten oli vierasta hänen
-luonteelleen. "Jos vielä joskus uskaltaisitte tulla minua askeltakaan
-lähemmäksi, niin olen minä oman elämäni herra ja ehkä teidänkin."
-Vaikka vankilan ovi eroitti hänet tuosta vihatusta rakastajasta, oli
-hän kuitenkin vaistomaisesti asestanut itsensä sillä todellisuudessa
-heikolla neulalla, joka piteli koossa hänen letitetyt kiharansa.
-
-"Kuolema ja kirous! Hyveet ovat vielä lujassa tässä maassa. Mutta
-siihen kyllä keinot keksitään", mutisi neitsyt Toven veli ja juoksi
-ilkeästi nauraen alas tornin rappusia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana iltana vallitsi äänekäs ilo Vordingborgin linnassa.
-Eteläisen Själlannin talonpojat ratsastivat nyt myöskin "Kevät-juhlaa",
-ja iloinen kuningas oli antanut avata linnanportit juhlapukuisille
-talonpoikaisjoukoille, jotka lippuineen kulkivat läpi kaupungin
-laulellen vanhoja kansanomaisia kevätlauluja, sekä tanssivat
-viulunsoiton mukaan talojen pihoilla. Kuningas itse ritareilleen otti
-osaa tähän kansanjuhlaan. Myöskin kuningatar ja hänen hovinaisensa
-ottivat osaa juhlaan. Lopuksi tanssittiin sekä parvekehuoneissa että
-linnanpihalla. Viimeksi mainitulla paikalla oli hyvinkin vapaata
-ja vilkasta hyörinää etenkin senjälkeen kun oli jaettu virvokkeita
-vieraille, ja kuningas itse nuorine ritareineen oli palannut
-juomapöydästä. Sekä Agneta että Sven Tröst voivat vankilastaan
-nähdä tanssijat linnanpihalla, mutta ulkoneva torninpilari esti
-heitä näkemästä toisiaan. Kuningatar oli hyvin komeasti puettu
-kullalla kirjailtuun silkkiin, ja hänet nähtiin tanssivan kuninkaan
-kanssa linnanpihalla loimuavien soihtujen valossa. Huolimatta hänen
-jäykkyydestään liekehti synkkä tuli hänen katseestaan, ja hänen
-liikkeissään oli hurjuutta, joka teki hänet peloittavan raivottaren
-näköiseksi; lisäksi olivat hänen lettinsä auenneet, niin että pitkä,
-musta tukka liehui hajallaan hänen laihojen, hehkuvien poskiensa
-ympärillä.
-
-Niinpian kuin kuningatar oli poistunut tanssista, juoksi herra
-Podebusch esiin vieressään pieni, hyvin kaunis ja melkein yhtä
-komeasti puettu neitonen, joka oli koristettu seppeleillä ja valittu
-kevätkuningattareksi tai, niinkuin talonpoikaisrengit täällä nimittivät
-"vappukuningattareksi". Hän riistäytyi irti saattajastaan, niiasi
-syvään kuninkaalle ja heilautti seppeltään, jonka jälkeen kaikki
-talonpoikaistytöt heittivät seppeleensä kuninkaan päälle ja valitsivat
-hänet vappukuninkaaksi. Hän tervehti iloisesti tyttöjä ja kiitti tästä
-kunniasta. Senjälkeen hän ojensi kätensä kauniille vappukuningattarelle
-ja alkoi hänen kanssaan vilkkaan tanssin seppelöityjen lehmusten
-alla. Kuningatar seisoi parvekesillalla; hän katsahti olkainsa yli
-ja kalpeni. Juhlan pieni, kaunis kuningatar, joka hänen jälkeensä
-oli tullut kuninkaan tanssitoveriksi, oli Podebuschin sisar, neitsyt
-Tove Gurresta, ja hän vastaanotti niinkuin jo kuiskailtiin, kuninkaan
-luokseen hänen metsästysretkillään. Hänet oli vappukuningattarena
-koristeltu kirjavilla nauhoilla ja silkkihuiveilla, joiden hän
-tulisesti tanssiessaan antoi huolimattomasti leijailla ympärillään,
-kunnes ne putosivat linnanpihalle muodostaen silkkipeitteen hänen
-kepeäin jalkainsa alle. Hänen kierrellessään kevytmielisissä, mutta
-kauniissa kaarroksissa, ikäänkuin taikapiirissä nuoren, kohteliaan
-kuninkaan ympärillä, koskettivat hänen varpaankärkensä tuskin maata.
-Kun hän lopuksi veitikkamaisesti ja tuttavallisesti hymyillen jätti
-kuninkaallisen tanssitoverinsa, astui kuningatar parvekesillalta
-hehkuvin poskin häntä vastaan.
-
-"Kuulkaapas, hieno neiti Tove", sanoi kuningatar leikillisellä äänellä,
-koettaen salata suuttumustaan, "ei teidän sentään pitäisi heittää
-silkkiä jalkoihinne. Vain kuningattaret hovissa astuvat silkillä."
-
-"Mutta olenhan minäkin tänä iltana kuningatar, teidän armonne",
-vastasi neiti Tove ja kohotti ylpeästi päätään, jäljitellen rohkeasti
-kuningattaren ylpeää ja jotenkin jäykkää ryhtiä. "Minuakin haluttaa
-tuntea sen kunnian ihanuutta, ja kuka tietää mikä minusta vielä voi
-tulla?"
-
-"Kuninkaan rakastajatar voi sinusta tulla, hävytön, mutta ei koskaan
-kunniallista kuningatarta", kuiskasi kuningatar ylpeän ja kiihkeän
-suuttumuksen valtaamana ja kääntyi ylenkatseellisesti pienestä,
-kevytmielisestä neidosta, joka taas nauraen ja ilakoiden kiirehti
-tanssiin missä hän näytti lumoavan kaikki herrat kiehtovilla
-liikkeillään.
-
-Sitten seisoi kuningas hänen kanssaan parvekesillan alla, ja he
-kuiskuttelivat tuttavallisesti keskenään. "Minä toivoisin hänen istuvan
-Blockvuorella muiden noitien parissa", kuiskasi kuningas, "silloin
-saisit kantaa hänen kruununsa kunnialla, pikku Tove".
-
-"Vaiti, herra kuningas, se on vaarallista leikinlaskua", kuiskasi
-ihana Tove. "Te ette tiedä kuka voi seisoa meidän yläpuolellamme
-parvekesillalla kuuntelemassa."
-
-"Kuunnelkoon kuka hyvänsä", vastasi kuningas ylpeästi. "Niin minä
-kuitenkin uskon käyvän sillä sinä olet kuolleenakin kauniimpi kuin tuo
-jäykkä, hapan kuningatar kaikessa kultakomeilussaan."
-
-He kuulivat äkkiä liikettä parvekkeelta päänsä päältä; mutta he
-eivät nähneet että hovineidot veivät sieltä pois melkein pyörtyneen
-kuningattaren.
-
-"Katso tässä, pikku Tove", jatkoi kuningas sitoen kultakäädyn kauniin
-vappukuningattaren kaulaan. "Kuningatar ei ole milloinkaan kantanut
-kauniimpaa koristetta. Mutta nyt minä olen taas kietonut sinut
-kahleillani, sinä hurmanhengetär. Nyt sinä et pääse vankeudestasi
-ennenkuin ostat itsesi vapaaksi."
-
-"Jos ei vain lunnasraha ole liian suuri", kuiskasi pieni viehkeä
-lumoojatar veitikkamaisesti hymyillen, "niin lienee minulla varaa
-siihen. Mutta toisen kerran, täällä se on aivan mahdotonta." Hän käänsi
-nopeasti kauniin päänsä katsoakseen oliko ketään lähellä; sitten hän
-antoi ryöstää suudelman ja tahtoi irtautua hänen syleilystään.
-
-"Ei, viivy vielä hetken, veitikka!" sanoi kuningas pitäen kiinni
-hänestä. "Sano minulle nyt kun olemme kahdenkesken: mikä noituus oli
-siinä lahjassa, jonka sinä annoit minulle viimeksi? Siitä asti kuin
-kannan tuota kiharaa sydämelläni, en saa sinua ajatuksistani, en yöllä
-enkä päivällä. Minä olen vähällä unohtaa sekä kansan että valtakunnan
-sen mielettömyyden vuoksi."
-
-"Antakaa, taivaan, nimessä se minulle takaisin!" sanoi Tove
-veitikkamaisesti. "Olisipa suuri synti, jos minun lahjani saisi aikaan
-niin suuren onnettomuuden, ja pikku Tove tekisi kuningas Valdemarin
-huonoksi maanisäksi --"
-
-"Se on totta", sanoi kuningas äkkiä vakavana. "Tämä hulluus menee liian
-pitkälle. Nyt on muuta ajateltavaa. Tässä lapsi, ota se takaisin. Se on
-kuitenkin väärin Helvigiä kohtaan; se oli leikkiä, mitä äsken sanoin
-sinulle. Me emme saa tavata toisiamme niin usein kuin ennen --"
-
-"Se oli oikein, se oli järkevästi, ankara herra", kuiskasi Tove
-lumoavasti hymyillen. "Mitäpä tekisivätkään neidon hiukset miehekkäällä
-sydämellänne? Näyttäkää nyt minulle, että huomenna ratsastatte
-kauniisti Gurren ohitse. Nyt ette enää koskaan tapaa kotona muita kuin
-vanhan äitini".
-
-"Pikku velho veitikka", huudahti kuningas ja tahtoi jälleen syleillä
-häntä. Mutta nyt kiisi neito pois kuin vapautettu lintu hänen käsistään
-ja heittäytyi veljensä kanssa tanssivien joukkoon. Lukuisista
-katselijoista, jotka laulaen ja leikkiä laskien tarkastelivat tanssia
-linnanpihalla tahi kokoontuivat juomapöydän ympärille suurten lehmusten
-alle, ei kukaan kuitenkaan näyttänyt huomanneen kuninkaan salaista
-keskustelua kauniin vappukuningattaren kanssa. Mutta kuningattaren
-uskotuin kamarineitsyt oli pysähtynyt parvekekatokseen, ja ennenkuin
-kuningas jälleen näyttäytyi, oli hän kiiruhtanut pahoinvoivan
-hallitsijattarensa luo.
-
-Henkilö, joka parhaiten oli saattanut nähdä tuon aivan liian hellän
-kohtauksen parvekkeen alla, oli Agneta. Hän seisoi samana hetkenä
-vankilansa ristikkoikkunan ääressä, aivan vastapäätä parvekkeen alaista
-puolihämärää paikkaa; mutta hän ajatteli vangittua Sven Tröstiään
-ja pani vain vähän huomiota siihen, mitä linnanpihalla tapahtui.
-Hän katseli surullisena tanssia ja toivoi vain juhlan linnassa
-pian loppuvan, voidakseen jälleen hiljaisena kesäyönä viattomissa
-kansanlauluissa kuiskailla salaisia rakkauden sanoja vangitun ritarinsa
-kanssa. Mutta tuskin oli melu tauonnut linnanpihalla, ennenkuin häntä
-toiveissaan häirittiin. Hänen vankilansa ovi aukeni, ja kuningatar
-Helvig tuli hänen luokseen.
-
-Kuningatar ei ollut yksin tällä kertaa. Hänen uskotuin kamarineitsyensä
-oli hänen mukanaan, tämä pani kynttilän pöydälle ja asettui oven
-pieleen. Kuningatar heitti heti hunnun silmiltään. Hän oli kalpea ja
-näytti olevan kiihkeässä mielentilassa.
-
-"Teidän on täytynyt nähdä, Agneta rouva, mitä hän on vain kuullut",
-sanoi kuningatar neitsyttä osoittaen. "Olkaa suora minua kohtaan ja
-tunnustakaa kaikki, niin minä olen miettivä teidän pelastustanne ja
-onneanne. Mutta jos salaatte minulta sen, mitä teidän välttämättä
-pitäisi voida todistaa, ette koskaan pääse näiden muurien sisältä."
-
-"Minä en tiedä, mitä te tarkoitatte, armollinen kuningatar", vastasi
-Agneta kauhistuen. "Minä olen nähnyt talonpoikien tanssivan ja pitävän
-vappujuhlaa täällä linnanpihalla. Näin myös, että siellä väliin oli
-ylhäisiä herroja ja naisia; mutta en tuntenut ainoatakaan, paitsi tuota
-vihattua herra Podebuschia, ja hänen tähtensä en oikein uskaltanut
-katsoa ympärillenikään."
-
-"Ettekö nähnyt hänen kaunista sisartaan?" kuningatar kysyi läpitunkevin
-katsein.
-
-"Kyllä, se on totta, hänethän juuri oli puettu vappukuningattareksi!
-Ah, niin minäkin olin koristettu pari päivää sitten. En saattanut
-nähdä tuota viatonta leikkiä kauhistumatta. Minusta tuntui, kuin
-kätkettäisiin tässä maassa jokaiseen leikkiin ja iloon petosta ja
-uskottomuutta. Pieni seppelöity tanssijatar kauniine muukalaisille
-kasvoineen tuntui minusta myöskin uhrilta, joka oli koristettu vain
-kurjuuteen saatettavaksi."
-
-"Siinä olette oikeassa, Agneta rouva", kuningatar sanoi kylmästi
-ja katkerasti. "Mutta viaton uhrilammas hän ei ole. Hän on viekas
-noita-akka. Hän kuolee noitana. Sanokaa suoraan: mitä pirullisia
-vehkeitä näitte hänellä olevan parvekkeen alla?"
-
-"Minä näin hänen tanssivan linnantorilla iloisena ja viattomana,
-armollinen kuningatar. Mutta muuta en ole huomannut."
-
-"Te valehtelette, te petätte minua!" huudahti kuningatar kiihkeästi.
-"Kaikki te olette samanlaisia. Te olette kaikki liittoutuneet
-minun rauhaani ja kunniaani vastaan. Mutta odottakaa -- minä olen
-opettava näille ylhäisille rouville ja neideille, mitä maksaa Tanskan
-kuningattaren kiusaaminen. Tietäkää, että kuningas Abelin veri kiehuu
-minun suonissani -- Helvig kuningatar ei pelkää naisten valituksia".
-Hänen kasvoilleen tuli tällöin uhkaava ja tiikerimäinen ilme, ja hän
-jätti Agnetan luoden häneen jäätävän katseen.
-
-Kuningatar neitsyeineen oli kadonnut, kynttilä viety pois, vankilan ovi
-suljettu. Agnetasta tuntui siltä, kuin olisi hän vilkaissut sieluun,
-joka tunsi olevansa sukua pimeyden hengille ja ylpeänä iloitsi tästä
-kauheasta perinnöstä. Vangittu, onneton ritarin rouva tuli tietoihinsa
-ja rauhoittui vasta sitten, kun linnanpihalla taas oli hiljaista, ja
-hän jälleen oli kuullut rakkaan Sven Tröstinsä laulun tämän vankilasta.
-Hän vastasi siihen kuten edellisenäkin yönä, ja nuo kaksi rakastavaista
-osasivat sopivasti valikoimalla yleisesti tunnettuja kansanlauluja
-monin tavoin lempeästi vakuuttaa toisilleen rakkauttaan ja ainoata
-ylläpitävää toivoaan jälleenyhtymisestä. Sven Tröst ymmärsi myös
-ilmoittaa huolestuneelle vaimolleen, ettei hän ollut vaarallisesti
-haavoitettu; ja ettei tuleva äiti heittäytyisi epätoivoon, vaan
-tyynesti ja toivehikkaasti katsoi tulevaisuuteen, sitä osoitti Agneta
-puolestaan lauluissa, mitkä nyt joka yö kaikuivat Neitsyttornin ja
-Vesitornin välillä, ja mitkä kuuli vain vahtitornin vartija, joka usein
-vahtitornillaan yhtyi noihin hänelle niin tuttuihin sankarilauluihin.
-
-Samalla kun uskottomuus ja mustasukkaisuus, turhamaisuus ja ylpeys,
-kunnianhimo ja itsekkäisyys hallitsivat niin monia sydämiä tuossa
-suuressa meluavassa kuninkaanlinnassa, ei hiljaiselta rakkaudelta
-ja uskollisuudeltakaan puuttunut ilmaisumuotoa, vaan se sai lohtua
-ja toivoa lauluista, jotka vuosisatojen aikana ovat osoittaneet,
-ettei tanskalaisen sydän koskaan kokonaan kadota toivoa, ei edes
-vaikeimpinakaan aikoina. Huomattava on myöskin, että suuri osa
-kauneimpia kansanlaulujamme on juuri näiltä ajoilta, jolloin puute
-vielä oli niin suuri ja toiveet kansan ja valtakunnan yhdistämisestä
-niin epävarmat.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-
-Kolmeen ensimäiseen päivään, Vordingborgissa vietetyn vappujuhlan
-jälkeen, ei kuningas, vastoin tapaa, mennyt metsästämään. Hän
-työskenteli ahkerasti salakammiossa valtioviisaitten neuvonantajiensa
-kanssa, ja alituiset viestit kulkivat Kallundborgiin ja sieltä
-takaisin. Kuningas oli vaatinut tätä linnaa kruunulle tulevana
-ruotsalaisen Erik herttuan kuoltua; mutta se oli vielä Ruotsin
-herttuattaren Ingeborgin hallussa, ja tämä antoi päällikkönsä puolustaa
-sitä, koska se kuului hänen suosikkinsa, kuuluisan Knut Possen lääniin.
-
-Näiden tärkeitten valtiokeskustelujen aikana ei kukaan näyttänyt
-huolehtivan onnettomista erotetuista puolisoista, jotka istuivat
-linnan vankitornissa, Stig Antinpoika ei tahtonut nähdä karannutta
-tytärtään, kuten hän nimitti häntä, ja Sven Tröstin, kapinoitsijan
-kuulustelua ja tuomiota ei näytty myöskään kiirehdittävän. Neljännen
-päivän aamuna oli linnassa paljon liikettä. Kuningas ratsasti
-palkattujen saksalaisten jousimiestensä etunenässä, marskeineen ja
-kaikkine ritareineen, täysissä varustuksissa ulos kaupungista, mukanaan
-piirityskoneet, teltat ja muut sotatarpeet. Yleisesti huhuiltiin
-Kallundborgin olevan kysymyksessä. Agneta oli nähnyt Podebuschin
-ja Stig Antinpojan marssivien soturien joukossa, ja hän tunsi
-sydämensä keveämmäksi, vaikka hän kuitenkin oli levoton ajatellessaan
-kuningattaren kiivautta ja kiihkeitä uhkauksia. Iltapuolella hän näki
-vieraan ritarin ratsastavan linnanpihaan ja tunsi ihmeekseen Folgvard
-Lagmanssonin, jonka hän tiesi olevan kuninkaan epäsuosiossa, koska
-hän oli Otto prinssin puoluelaisia ja Ebbesenin ystävä, Agneta näki
-miten hänet otettiin vastaan linnassa, ja muisti nyt, vaikka melkein
-kauhistuksella, sen, mitä hän ei koskaan ollut uskonut, mutta mistä
-niin monet puhuivat, että tämä salassa rakasti kuningatarta ja oli
-ollut hänen suosikkinsa aina hänen hääpäiväänsä saakka.
-
-Ritari Folgvard ei ollut tullut pitemmälle kuin linnan yleiseen
-etusaliin, missä hän mitä kiihkeimmässä mielentilassa joutui
-keskusteluun vanhan jäykän hovimiehen kanssa, joka kuningattaren
-hovimestarina oli seurannut hänen mukanaan Sönderborgista ja nyt piti
-hänen hoviaan Vordingborgissa.
-
-"Vahinko ettette tullut yhtätoista ja puolta tuntia aikaisemmin", sanoi
-hovimestari ja kohautti olkapäitään. "Ei, yksitoista ja kolmeneljäsosaa
-tuntia ennemmin teidän olisi pitänyt olla täällä", jatkoi hän ja katsoi
-tiimalasiin, "silloin olisitte tavannut hänen armonsa kuninkaan täällä
-vielä ja olisitte voinut hänelle itselleen esittää tärkeän asianne.
-Vaikka, oikein ajatellen, teidän olisi pitänyt olla täällä täysi
-kaksitoista tuntia aikaisemmin. Minä en nyt tosiaankaan tiedä, mitä
-minä tässä tukalassa asiassa uskallan tehdä tahi sallia -- tai -- --"
-Vanha herra näytti äärimmilleen hämmentyneeltä.
-
-"Ei ole kolmatta mahdollisuutta", sanoi Folgvard kärsimättömänä.
-"Teillä on vain yksi asia tehtävänä, ja se on että viipymättä
-ilmoitatte minut kuningattarelle. Juuri hänen kanssaan minä tahdon
-puhua. Kuningas Valdemarin poissaolo ei vaikuta mitään asiaan."
-
-"Ah, sinä rauhan Jumala! ei vaikuta mitään asiaan?" sanoi hovimestari
-kauhistuneena ja katsoi arasti ympärilleen. "Te puhutte aivan
-julkeasti, herra Folgvard -- On onni että olemme kahden. Asiahan
-koskee, kuten sanotte, niitä kahta omituista valtiovankia, joista
-kukaan täällä ei tiedä mitään", jatkoi hän kuiskaten. "Heihin nähden
-täällä ei ole käskyvaltaa kellään paitsi kuninkaalla itsellään ja
-mahtavalla linnanpäälliköllä; ja juuri mitä näihin vankeihin tulee ovat
-sekä linnanpäällikkö että herra Podebusch velvoittaneet minua mitä
-suurimpaan varovaisuuteen -- ja sitäpaitsi --"
-
-"Teillä ei voi olla mitään edesvastuuta", keskeytti hänet, Folgvard.
-"Kuinka pitkälle kuningattaren valta tässä voidaan ulottaa kuninkaan
-poissa ollessa, täytyy hänen itsensä parhaiten tietää, samoinkuin
-tahtooko hän ottaa minut vastaan. Minä pyydän teitä vain ilmoittamaan
-hänelle nimen ja pyyntöni päästä hänen puheilleen."
-
-"Tuntiin ja viiteen minuuttiin on se aivan mahdotonta", vastasi
-hovimestari ja katsoi jälleen tiimalasiin. "Hänen armonsa on ollut
-huononvointinen. Juuri tähän aikaan hän on viimeisten yhdeksän
-päivän kuluessa suvainnut mennä kylpyhuoneeseensa. Sitäpaitsi on
-muuan vieras naishenkilö hänen luonaan ja hänellä itsellään on ollut
-armo erikoisesti määrätä minulle, etten minä tänään saa laskea ketään
-ihmistä tahi elävää olentoa naissaliin, ennenkuin soi rukoukseen ja hän
-ehkä armollisimmin käskee pitämään jumalanpalvelusta kappelissa."
-
-Kärsimättömän ritari Folgvardin täytyi rauhoittua. Hän kulki äänetönnä
-edestakaisin etusalissa; mutta hänen rauhattomat kasvonilmeensä
-paljastivat salaisen taistelun hänen sisimmässään.
-
-"Oikein ajateltuna, herra Folgvard", sanoi jälleen vanha hovimestari,
-"niin sallikaa minun vanhana tuttuna ja ystävänä -- (vaikka minä
-pyydän teitä täällä, erikoisista syistä, olemaan mainitsematta tätä
-ystävyyttä) -- sallikaa minun kaikessa varovaisuudessa, tahtoisin
-sanoa, ollakseni suora -- kahdenkesken puhuen -- etenkin kun se
-koskee teidän omaa parastanne -- Oikein ajateltuna -- arvelen
-minä -- eikö olisi sekä viisaampaa että varmempaa, jos te ensin
-hakisitte käsiinne meidän mahtavan herramme, nuoren kuninkaan
-itsensä, ja vakuuttautuisitte hänen armonsa korkeasta armosta omaan
-kunnioitettavaan persoonaanne nähden, ennenkuin ryhdytte rukoilemaan
-toisten edestä? Ettehän te voine olla tietämätön niistä monista
-kummallisista huhuista, jotka ovat levinneet ja koskettelevat teidän
-entistä, varmasti aivan puhdasta ja moitteetonta suhdettanne meidän
-kaikkien korkean hallitsijattaremme persoonaan sekä teidän salaista
-osanottoanne määrättyihin vaarallisiin valtioasioihin. Mutta hiljaa!
-se on vaarallinen asia, jota ei saa mainita eikä ajatella hovissa.
-Ja sellaisten olosuhteitten vallitessa te uskallatte tulla tänne --
-juuri kuninkaan poissaollessa! Vakuutan, että koko ruumiini vapisee
-ajatellessani mitä tullaan uskomaan ja päättelemään tästä teidän
-täälläolostanne, ja mitä juoruilijat tulevat kuiskaamaan kuninkaan
-korvaan, niin minun kuin teidänkin käytöksestä, jos minä sallin teidän
-puhua silmänräpäyksenkään kuningattaren kanssa."
-
-"Mitä koko maailman alhaiset ja heikot sielut arvelevat minusta,
-ei huoleta minua", vastasi Folgvard ylpeästi. "Mitä minun sieluni
-sisimpään kätkeytyy, siitä olen velvollinen tekemään tiliä vain
-Kaikkitietävälle. Mutta siitä, mitä olen elämässäni tähän päivään
-saakka tehnyt, voin, Jumalan kiitos, vastata jokaisen oikeudentuntoisen
-ja laillisen tuomioistuimen edessä koko maailmassa. En ole tullut tänne
-ryömiäkseni valtaistuinten edessä ja pyytääkseni mahtavien suosiota.
-Etsin vain totuudelle ja oikeudelle aulista sydäntä; mutta etsin sitä
-vain sieltä, mistä tiedän sen löytyvän."
-
-"Hiljaa, hiljaa! Elkää puhuko niin äänekkäästi, ja muistakaa missä
-olette!" kuiskasi hovimestari ja kuivasi tuskanhien otsaltaan,
-tipsutellen ympäri kuin neuloilla ja näpähytellen pitkillä sormillaan.
-"Elkää Jumalan tähden tehkö kapinaa täällä linnassa! Jos te vihdoinkin
-tahdotte heittäytyä onnettomuuteen, niin saanhan Jumalan nimessä
-ilmoittaa teidät, kun aika tulee. Te olette omassa vallassanne, herra
-ritari, mutta minä en tunne teitä. En ole nähnyt teitä koskaan ennen.
-Se täytyy minun vakuuttaa teille. Te rehentelette niin rohkeasti,
-herra Folgvard, aivankuin täällä ei olisi minkäänlaista vaaraa, ja
-aivankuin olisitte te herra täällä linnassa. Mutta tahdon kuitenkin
-antaa teille hyvän neuvon vanhan tuttavuuden nimessä -- (kuitenkin
-pyydän teitä olemaan puhumatta siitä kenellekään) -- vain sen kautta
-olen itse saanut elää harmaapäiseksi: Jos tahtoo päästä sisään
-mahtavien korkeista ovista ja olla samalla varma vapaasta ulospääsystä
-eheänahkaisena niin saa noudattaa hanhen nöyrää tapaa ja kumartaa päätä
-varovaisesti, olkoon katto miten korkealla tahansa; sillä kynnys on
-väliin vähän liukas ja niljakka, saan kunnian sanoa teille."
-
-"Siitä viisaudesta ei hanhelle ole paljokaan hyötyä Martinmessun
-aikoina", sanoi Folgvard ja nauroi katkerasti. "Minä en halua
-hanhen onnea hovissa; mutta sen tiedän, että missä Helvig rouva on
-hallitsijattarena, merkitsee joutsen enemmän kuin hanhi ja kotka
-enemmän kuin luikerteleva tarhakäärme."
-
-"Sallikaa minun vain muistuttaa teitä siitä, ettemme nimitä
-kuningatarta vain ilman muuta rouvaksi", huomautti tuskastunut
-hovimestari ja silmäsi rauhattomasti kaikkiin oviin.
-
-Folgvard vaikeni ja kääntyi hänestä. Hän huomasi säihkyvin silmin
-vanhan harpun, joka riippui lieden luona. Se oli sama, jolla hän
-niin usein oli soittanut prinsessa Helvigille ja hänen neitsyeilleen
-Sönderborgin naissalissa; mutta nyt se oli unohdettu ja epävireessä.
-Hän viritti sen tottuneella kädellä, ja pian kuultiin nuo kauniit
-ja sydämeenkäyvät säveleet, joilla hän naissalissa taisi tenhota ja
-ihastuttaa kaikki naissielut, ja joissa hän oli löytänyt salaisille
-tunteilleen kielen, josta mikään maallinen tuomari ei voinut häntä
-tuomita, mutta joka tunki syvemmälle sieluun ja sydämeen kuin
-hehkuvimmat sanat.
-
-"Tahdon hankkia tiedon siitä, eikö ole loukkaavaa hyviä hovitapoja
-vastaan soittaa niin liikuttavasti hovissa", mumisi hovimestari
-ja selaili kirjaa, jonka hän oli ottanut esiin, ja joka sisälsi
-kuningattaren hovinpidon säännöt.
-
-Salakammiossa, kolmannessa siitä lukien, istui sillävälin kuningatar
-Helvig kullatussa nojatuolissa ompelupöytänsä ääressä. Hänen edessään
-seisoi hänen vihattu kilpailijattarensa, pieni rügeniläinen Tove
-neitsyt. Heti kuninkaan lähdettyä oli tämä kahden aseenkantajan
-kautta saanut käskyn silmänräpäyksessä seurata heitä kuningattaren
-luo. Hän oli kuitenkin viipynyt muutamia tunteja ja käyttänyt pitkän
-ajan pukeutumiseensa. Mutta sentähden hän olikin saanut seistä kuin
-neuloilla kolminkertaisesti niin monta tuntia ulommaisessa naissalissa.
-Pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen oli hänet vasta nyt päästetty
-tähän kuningattaren sisimpään parvekekammioon, joka salakäytävällä oli
-yhdistetty varsinaiseen niin sanottuun naissaliin eli linnarakennuksen
-alempaan sivustaan, jossa naispalvelijakunta oleskeli, ja jossa
-leipomo, oluenpanohuone sekä kuningattaren kylpyhuone sijaitsivat.
-
-Helvig kuningatar oli muutamia päiviä ollut todella sairas. Hän ei
-ollut nähnyt kuningasta eikä ollut ottanut osaa hovin tavallisiin
-seurusteluiltoihin yöllisen kevätjuhlan jälkeen, jolloin hänen tanssin
-aikana linnanpihassa luultiin vilustuneen. Täällä hän nyt istui
-valkeaan kylpypukuun puettuna ilman mitään koristuksia. Hänen pitkät
-palmikkonsa olivat huolimattomasti sidotut. Mutta kuitenkin oli jotain
-tarkoin harkittua tässä puolittain huolimattomassa vaatetuksessa, missä
-hän näytti paljon paremmalta kuin jäykässä kultakankaisessa puvussa,
-missä hän tavallisesti esiintyi. Hänen himmeä, hehkuva katseensa
-ja kuumeiset poskensa ilmaisivat unettomuutta ja salaista kalvavaa
-levottomuutta; mutta jääkylmin katsein hän tarkasteli arasti sisään
-astuvaa Tove neitsyttä.
-
-Tuo pieni kaunis tyttönen niiasi syvään ja oli aivan hätääntyneen
-näköinen. Veitikkamainen ja uhmaava ilme oli kadonnut. Hän oli
-kuten tavallisesti puettuna turhamaisen komeasti ja kauniit muodot
-kevytmielisesti paljastettuina. Yllään vihreäsilkkinen avonainen
-sindaliröijy ja lyhyt hame seisoi hän pikkuisissa kultasolkisissa
-puolikengissään kuin tanssiin koristettuna. Mutta pelko oli
-karkoittanut ruusut hänen poskiltaan sekä veitikkamaisen hymyn,
-eikä hän tänään ollut läheskään niin viehättävä kuin vappujuhlan
-iltana. Kuningatar tarkasteli häntä kauvan vaijeten terävällä
-palavalla katseellaan ja näytti mittaavan hänen kasvuaan ja vertaavan
-hänen kauneuttaan omaansa heittämällä nopean syrjäkatseen suureen
-metallipeiliin kamiinin yläpuolella.
-
-"Mitä käskette, kuningatar, koska olette kutsunut minut?" kysyi vihdoin
-Tove pelokkaalla äänellä. "Pelkään teidän armonne suuttuneen minuun."
-
-"Siinä tapauksessa tiedätte kai itse syyn, Tove neito", vastasi
-kuningatar pakoitetun rauhallisesti. "Mitä kuiskailitte te salaa
-iltamyöhällä parvekkeella minun kuninkaallisen herra puolisoni kanssa?"
-
-"Sen te olisitte kernaasti voinut kuulla", vastasi Tove sävähtäen
-tulipunaiseksi, "jos muuten olisi sopinut teidän armollenne kuunnella.
-Puhuimme siitä ritarista, joka on kosinut minua -- hänen suhteensa
-kysyin neuvoa teidän herraltanne."
-
-"Jaha, minun herraltani?" toisti jälleen kuningatar tukahutetulla
-katkeruudella. "Ja sinun uskottusi? Ja minkä neuvon antoi minun herrani
-silloin sinulle? Väitetään hänen pyytäneen sinua odottamaan kunnes
-saisit kuningatarkruunun keltaisille hiuksillesi. Tule, tahdon nähdä
-miten se koru sinua vaatettaa!" Näin sanoen nousi kuningatar kiivaasti
-ja otti pöydältä kruununmuotoisen kultaisen otsakoristeen, joka kuului
-hänen jokapäiväiseen vaatetukseensa. "Tule!" toisti hän käskevästi
-viitaten, otti otsakoristeen ja painoi sen niin kovasti säikähtyneen
-tytön päähän, että häneen koski ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä.
-"Voi, miten surkea kuningatar!" puhkesi Helvig sanomaan katkerasti
-nauraen. "Käänny ympäri -- peilaile itseäsi, sinä turhamainen hölmö, ja
-katso ihanuutta, josta tahdot myydä sielusi!"
-
-Tove oli jäänyt seisomaan katse alasluotuna, ja kyyneleet vuosivat
-hänen poskiaan pitkin. Mutta Helvig tarttui häntä käsivarresta ja
-heilautti ympäri peiliä kohti. Tuskastaan ja levottomuudestaan
-huolimatta ei Tove voinut olla heittämättä uteliasta ja itsetyytyväistä
-katsetta kauniiseen peilikuvaansa. "Ah niin!" huudahti hän tahtomattaan
-ja hän näytti silmänräpäykseksi unohtaneen koko hirmuisen asemansa,
-"se sopii oikein hyvin! Mutta sehän ei ole oikea -- se jota kannetaan
-kruunajaisissa."
-
-"Sitä sinä varmaan tahtoisit kantaa minun sijassani, häpeämätön!"
-kuului vastaus halveksivalla äänellä kuningattaren sinipunaisilta
-huulilta samalla kun hän tempaisi korun neidon hiuksilta ja heitti
-sen lattialle. "Ei, siitä ei koskaan tule mitään, sen voin sinulle
-vakuuttaa. Mutta vaatteita ja koruja on sinulla yllin kyllin
-senjälkeen, kun neitsyytesi ja autuutesi ei ole merkinnyt sinulle
-enempää kuin uusi kaulanauha."
-
-"Kyllä, varmastikin paljon enemmän, teidän armonne", vastasi Tove
-rohkeammin ja näytti saavan uskallusta arvokkuuden puutteesta, joka
-osoittautui kuningattaren kiihkeässä esiintymisessä. "Tosin olen herkkä
-koreilemaan ja komeilemaan, mutta sen voin vakuuttaa teille, etten
-koskaan tahtoisi kantaa kruunua ja ojentaa kättäni kuninkaalle, jollei
-sydän kokonaan seuraisi mukana. Minulle olisi neitsyyteni ja sydämeni
-autuus liian rakas voidakseni myydä itseni sellaisesta kultakorusta
-vain tullakseni kutsutuksi kuningattareksi -- vaikkapa koko maailman."
-
-Pureva syytös, joka piili näissä sanoissa, sattui kiusatun Helvigin
-sydämeen kuin tikarin pisto. Hän vääntelihe tuolillaan ja piti kättään
-kalpealla otsalla. "Sinusta on ehkä jalompaa ja kauniimpaa omistaa
-kuninkaan sydän ilman kruunuakin ja kunniattomasti maailman silmissä?"
-kysyi hän tuskallisin katsein, jossa katkera kyynel näytti piilevän,
-antaen samalla käden vaipua syliinsä ja ylpeän pään painua rinnalle.
-
-"Se on omantunnonkysymys, teidän armonne", vastasi Tove hymyillen
-vahingoniloisesti ja veikeästi ja näytti silmänräpäyksen ajan
-tuntevan asemansa paremmuuden. "Vastauksen siihen tahdon pidättää
-rippi-isälleni."
-
-"Halveksitava! Se on kylläkin varmaa", mutisi kuningatar itsekseen
-ja nousi jälleen ylpeänä ja teennäisen rauhallisena. "Emme enää
-tahdo puhua tuosta turhanpäiväisestä puhelusta parvekkeen alla, Tove
-neitsyt", sanoi hän välinpitämättömällä äänellä. "Jos minun iloinen
-herra puolisoni on laskenut leikkiä kanssasi ja pitänyt sinua kauniina,
-saan minä tyytyä siihen. Hyvin soma sinä todellakin olet, myöskin
-jos laskee pois pienet taidekeinot koristelussa ja vaatetuksessa,
-millä miesten silmät niin helposti petetään. Minua haluttaisi nähdä
-sinut yksinkertaisessa, siveässä vaipassa, kuten tämä on." Hän
-osoitti tällöin valkeata, pitkähihaista kylpyvaippaa, joka riippui
-tuolilla ja näytti melkein nunnankaavulta, samallainen kuin se, joka
-kuningattarella itsellään oli.
-
-"Jos teidän armonne käskee, niin luulen varmaan sen sopivan minulle",
-vastasi Tove salaisen voitokkaasti hymyillen, vakuutettuna esiintyvänsä
-siinä enemmän edukseen kuin hänen ruhtinaallinen kilpailijattarensa,
-joka kuitenkin näytti epäilevän tätä.
-
-"No niin", vastasi Helvig kääntyen pois omituisesti nyökäten. "Sinä
-olet minun kylvettäjättäreni tänään."
-
-"Se sopii erinomaisesti", sanoi Tove melkein ylpeästi heittäessään
-vaipan ylleen ja voimatta vastustaa kiusausta näyttää kuningattarelle,
-ettei hänen kauneutensa suinkaan johtunut vain vaatteista. "Mutta te
-ette saa vihastua", lisäsi hän ja niiasi, samalla kiireesti järjestäen
-vaipan poimuja, "vaikka minä tässä nunnankaavussakin pysyn samana
-maailman lapsena mikä olen -- Herra Jumala! sen olen perinyt äidiltäni
-ja äidinäidiltäni, emmekä me kaikki voi olla pyhimyksiä."
-
-Helvig ei kuunnellut häntä; hän istui poispäin kääntyneenä, hehkuva
-poski käteen nojautuneena, syvissä ajatuksissa, ja hänen rintansa
-aaltoili levottomasti hänen tarkastaessaan salakäytävän ovea.
-Kääntyessään kuningatar näki Tove neidon rohkeasti koristeleivan
-peilin edessä, itsetyytyväisesti hymyillen. Väljä kylpyvaippa ulottui
-korkealle kaulaan, ja vihreä vyö, jonka hän kiinnitti vyötäisille,
-veti sen tiukasti kiinni ruumiiseen. Mutta runsaat poimut lankesivat
-sulavasti hänen kauniille vartalolleen, ja tuo pikkuinen soma olento
-oli melkein vielä entistään kauniimpi. Kun Tove nyt kääntyi pois
-peilin edestä, pitkät irroitetut silkkikiharat riippuen rinnalle
-ja olkapäille, näytti hän teeskennellyltä katumukseen valmiilta
-Magdaleenalta, joka vielä ei ollut luopunut maailmasta sen turhamaisine
-huveineen, vaan ainoastaan veitikkamaisesti leikki pyhimystä
-hurmatakseen itseään tahi muita.
-
-"Todellakin", puhkesi Helvig puhumaan, "nunnan puku sopii hyvin
-sinulle, pikku Tove! Mutta istuudu, lapsi; tästä puuttuu muuan tärkeä
-seikka." Hän painoi imarrellun neidon hiljaa tuoliin ja järjesteli
-hänen runsaita hiuksiaan. Mutta samassa kuuli Tove kauhistuksella
-viiltävän äänen ja näki epätoivoisesti kirkaisten koko kauniin
-pitkän tukkansa poikkileikattuna kuningattaren kädessä. "Kas niin!"
-sanoi Helvig ja heitti nauraen kauniit hiussuortuvat sekä sakset
-ompelupöydälle, "se ei kuulunut nunnankaapuun -- Peilaa nyt itseäsi,
-pikku Tove!"
-
-Rumennettu kaunotar vilkaisi peiliin, mutta vaipui takaisin tuoliin
-peittäen silmät kädellään ja itkien katkerasti.
-
-"Elä ole mieletön lapsi", sanoi Helvig. "Sehän oli vain leikkiä.
-Muutaman kuukauden kuluttuahan sinulla jälleen on pitkä kaunis tukka,
-ja eihän täällä nyt ole ketään kelle koristeleida, niin kauan kun
-nuoret herramme ovat sotatantereella."
-
-"Te olette oikeassa, kuningatar Helvig!" huudahti Tove hurjan koston
-leimutessa hänen katseestaan ja hypähti ylös. "Se on tuleva kahta
-vertaa kauniimmaksi, sen lupaan teille -- se on tuleva vielä niin
-keltaiseksi, että Helvig kuningatar saa harmaat hiukset katsoessaan
-niihin."
-
-"Jaha, arveletko niin?" sanoi Helvig ja kiristi hampaitaan. "No niin,
-sen tahdomme nähdä! -- Kuitenkin, ole järkevä, turhamainen lapsi",
-jatkoi hän jääkylmästi. "Koska nyt olet kylpyyn puettu, saat seurata
-minua kylpyyn tänään."
-
-Tove katsoi kauhulla kuningattareen. "Ettehän vain tahtone hukuttaa
-minua kylvyssä?" hän kysyi valahtaen kuolonkalpeaksi. "Te vihaatte
-minua, Helvig kuningatar, näen sen kyllä -- enkä tosin ole ansainnut,
-että huolehtisitte minun kauneudestani ja omin käsin pukisitte minut.
--- Mutta jos haudotte mielessänne pahempaa minua vastaan, niin
-muistakaa, että kaikki olemme syntisiä Jumalan edessä, ja että tämän
-jälkeen tulee vielä päivä, kuten teidän jalo herranne, kuningas,
-sanoo. Hän ei varmaan koskaan anna teille anteeksi, kuullessaan teidän
-kohdelleen pahoin sitä, josta hän pitää, sillaikaa kun täällä ei ollut
-ketään, joka olisi voinut suojella hänen pikku Toveaan."
-
-"Sinua hän siis rakastaa, ja minua kohtaan hän on tuleva ankaraksi
-herraksi?" kysyi Helvig katkeran kylmästi. "Mutta sinä uneksit,
-mieletön lapsi! Sinä syytät itseäsi turhassa vihassasi. Mutta minä en
-usko sinua, vaikkakin tunnustaisit minulle pahimman. Voitko todella
-kuvitella mielessäsi, että voisit olla jonkun kuninkaan mieltymyksen
-ja kuningattaren vihan esine? Ei, siihen sinä olet liian mitätön. --
-Tule, seuraa minua kylpyyn nyt. Et enää koskaan ole syyttävä kuningatar
-Helvigiä." Sitten hän otti pelokasta kaunotarta kädestä ja meni
-hänen kanssaan pois salakäytävän kautta. Tove seurasi kuningatarta
-horjuvin askelin eikä tiennyt, mitä hänen piti uskoa tästä äkillisestä
-armonosoituksesta.
-
-Pian senjälkeen kuningatar palasi kiireisin askelin ja hehkuvan kuumana
-yksinään takaisin salakammioonsa. Hän viskasi avaimen pöydälle ja
-vaipui nojatuoliinsa. "Hikoilkoon nyt ulos kuningatar-haaveensa!"
-mumisi hän. "Kuolla hän ei voi, ja tämän pikkuisen kuolemantuskan
-esimaun hän oli hyvin ansainnut -- Siellä oli lämmintä", jatkoi hän ja
-nousi läähättäen, "melkein liian kuumaa -- mutta niin hänellä pitää
-ollakin, tuolla noidalla! Mutta mitä on lämmin kylpyhuone rovion
-rinnalla? -- Oi, mitä kuulen?" huudahti hän nyt hämmästyneenä ja
-kuunteli Folgvardin harpunsoittoa! -- "Suuri Jumala -- hän täällä? Ja
-millaiselta minä näytän!" Hän juoksi peilin luo ja sieltä vesikannulle
-valellakseen polttavia kasvojaan. Hän aikoi soittaa neitsyettään,
-mutta malttoi mielensä ja järjesti itse tukkansa ja pukunsa. Ulommasta
-huoneesta kuuluivat mitä ihanimmat sävelet, sillaikaa kun hän kiireesti
-pukeutui jäykkään, välkkyilevään pukuunsa ja pukeutumisestaan
-innoissaan ja huolissaan näytti unohtaneen kaiken muun.
-
-Folgvard istui vielä soitin kädessään parvekesalissa. Hovimestari kulki
-tuskaantuneena edes takaisin ja pudisteli päätään. Suuren naissalin
-ovi avattiin nyt ja kuningatar astui sisään. Kaikki hänen neitsyensä
-ja naisensa, jopa palvelijattaretkin, olivat kuulleet Folgvardin
-harpunsoiton ja seisoivat kuunnellen etusalin ovella. Folgvard huomasi
-kuningattaren ja hypähti ylös.
-
-"Jatkakaa, jatkakaa!" sanoi Helvig kiihkeässä mielenliikutuksessa. "Se
-voi olla täällä tarpeen -- niin hyvin ette ymmärtänyt tuota taitoa
-Sönderborgissa, ritari Folgvard. Teidän soittonne on saanut tunteen,
-tulen, kuten uskollisesta ja lämpimästä sydämestä -- sellainen on
-harvinaista meidän päivinämme. Jatkakaa!"
-
-"Sallikaa minun ensin, armollisin kuningatar, sanoa teille syy
-rohkeaan tulooni tänne, tietäessäni olevani kuninkaallisen puolisonne
-epäsuosiossa. Teidän sydämeenne ja ylevään mieleenne vedoten rukoilen
-teitä, jalointa kaikista naisista!" näin sanoen hän polvistui
-kuningattaren eteen ja painoi hänen kätensä polttaville huulilleen.
-"Minä en nouse kadehdittavalta paikaltani jalkojenne juuresta",
-jatkoi hän, "ennenkuin vapautatte uskollisen ystäväni, ritari Sven
-Tröstin Brattingsborgista, ja hänen onnettoman puolisonsa, joiden
-tiedän istuvan, vaikka eroitettuina, linnan vankitorneissa. Elämäni ja
-kunniani kautta tahdon vastata siitä, etteivät he ole syypäät mihinkään
-rikokseen, jonka tähden heidät olisi oikeudenmukaisesti voitu vangita
-tai maanlakien mukaan tuomita."
-
-"Tuollaiseen lailliseen tekoon ei minulla oikeastaan tosin ole
-oikeutta", vastasi kuningatar, "mutta tahdon ottaa sen itselleni. Minun
-vastuullani hovimestari, antakaa heti avata vangitun ritarin ja hänen
-puolisonsa vankila. Tunnin kuluttua heidän on oltava kuninkaallisen
-laivan kannella ja ulkona satamasta."
-
-Hovimestari ällistyi. Hän näytti äärimmilleen hämmästyneeltä ja aikoi
-sanoa jotakin vastaan; mutta kuningattaren ankaran katseen edessä
-kumarsi hän syvään ja poistui silmäiltyään ensin tarkoin tiimalasiin.
-
-Folgvard hypähti ylös, äärettömän iloisena. Hän huomasi tällä hetkellä
-olevansa yksin kuningattaren kanssa, vaikka naissalin ovi oli
-puoliavoinna ja kuului naisäänien uteliasta kuiskailua. Mutta Folgvard
-näki ja kuuli vain kuningatar Helvigin, joka seisoi hänen edessään
-hehkuvin poskin, kasvoilla miltei hurja ilon ilme, väristen kuitenkin
-melkein tahtomattaan. "Jalo, ylevä sielu!" huudahti Folgvard ja painoi
-kuningattaren käden sydämelleen. Tuli leimusi hänen katseestaan ja
-vastustamattoman voiman ajamana kohotti hän kätensä uhkarohkeaan ja
-uskaliaaseen syleilyyn.
-
-"Oletteko aivan hurja?" kuiskasi kuningatar ja peräytyi askeleen.
--- "Toivoakseni minun korkea puolisoni ei paheksune tätä minun
-armahdustani", jatkoi hän ääneen ylevään sävyyn, Folgvardin kumartuessa
-hehkuvin poskin. "Kuulemani mukaan eivät ystävänne ole vangitut
-kuninkaallisesta käskystä, vaan yksityisten vihamiesten kostonhalusta."
-
-"Minä jään tänne vapautettujen ystävieni viattomuuden pantiksi", sanoi
-Folgvard. "Mikä tuomio ja rangaistus laillisesti voitanee heille
-langettaa, sen tahdon mielelläni kärsiä heidän puolestaan."
-
-"Hyvä, te jäätte tänne, ritari Folgvard, panttivangiksi ja ystävienne
-puolustajaksi", puhkesi kuningatar puhumaan kiihkeästi ja innoissaan.
-"Myös minua suojelette. Nimitän teidät ritarikseni ja drotsikseni!"
-Hän antoi hovinaisilleen merkin astua sisään. "Teidän tulee minun
-kädestäni ottaa vastaan pantti siitä näiden rouvien ja jalosukuisten
-naisten läsnäollessa." Näin sanoen hän veti hansikkaan kädestään niin
-kiivaasti, että se repeytyi, ja sisäänastuvien naisten ympäröimänä hän
-ojensi ritari Folgvardille rikkirevityn hansikkaan.
-
-Kohtelias ritari notkisti heti taitavasti polveaan ja otti tässä
-asennossa vastaan kuningattaren kunnioitettavan pantin painaen samalla
-hänen kädelleen kunnioittavan suudelman, joka kuitenkin kesti hieman
-kauemmin kuin hovitapa salli.
-
-"Olette yllättänyt meidät kaikki tuntehikkaalla harpunsoitollanne,
-ritari Folgvard", sanoi kuningatar kiireesti, antaen hänelle samalla
-salaisen viittauksen nousta. "Nyt odotamme saavamme kuulla laulun,
-johon olette valmistanut meidät niin viehättävillä sävelillä. --
-Laulakaa, laulakaa!" jatkoi hän nopeasti yhä levottomammin. "Minun
-täytyy kuulla laulua -- Vordingborgissa pitää nyt olla iloa ja riemua."
-
-"Ainoan laulun, minkä osaan laulaa antaumuksella ja elävyydellä, saatte
-kuulla, armollisin kuningatar", vastasi Folgvard ja hypähti ihastuneena
-ylös soitin kädessään. "Jokaisella ajatuksella, joka sävelinä voi
-tulvia sielustani on vain yksi päämäärä maailmassa." Hän tarttui nyt
-kieliin ja lauloi intohimoisen hurmautuneella äänellä:
-
-    Yks' kaipuu sieluni säilytä ain'!
-    Älä pyyteistäs ylväintä hukkaa!
-    Sun on hedelmät kaikki, jos polje et pois
-    jalon aatoksen, kunnian kukkaa.
-
-    Ja jos korteni kannankin rovioon
-    mill' itse, mä kerran palan,
-    mieli uljaan kotkan on aurinkoon,
-    yli maailman ahtaan alan.
-
-Hän lauloi vielä muutamia säkeitä, joissa oli hämäriä viittauksia
-hänen salaiseen rakkauteensa ja mitä palavinta rakastetun ylevän ja
-puhtaan sielun ihailua. Mutta hänen laulaessaan kalpeni kuningatar
-kalpenemistaan. Kaikkien huomion ollessa kiintyneenä Folgvardin
-lauluun ja lumoavaan soittoon, jota kaikki kuuntelivat, kuului äkkiä
-toiselta puolen linnanpihaa etäisiä tukahutettuja valitusääniä ja
-hätähuutoja, aivankuin lapsen surkeaa voivotusta. Tämä vaikerrus
-sekaantui eriskummaisesti ja häiritsevästi suloisiin lemmensäveliin
-ja kuningattaren ylevyyden ja sielunpuhtauden ylistelyyn. Oli
-kuin olisi hän itse helvetintuskia kokien kuullut kuolevan sielun
-soimaavan häntä. Jumalan tuomioistuimen edessä, syntisen rakkauden
-kaiuttaessa valhelaulujaan hänen kunniakseen. "Pelastakaa hänet!
-hän tukehtuu!" kirkaisi kuningatar äkkiä käheällä äänellä ja kaatui
-kouristuskohtaukseen.
-
-Kukaan ei ymmärtänyt, mitä tämä merkitsi. Kauhistuneena
-kiirehdittiin kuningattaren avuksi. Mutta nyt kuului äänekästä
-melua ja monia vaikeroivia ääniä linnanpihalta. Juostiin alas
-parvekesillalta ja nähtiin vieraan ritarin syöksyvän ulos eräästä
-linnan keittiörakennuksen ovesta palvelusväen meluavaan joukkoon,
-valkopukuinen naisolento sylissään. Äsken vapautettu Sven Tröst oli
-tässä silmänräpäyksessä särkenyt kuningattaren kylpyhuoneen oven ja
-kantoi onnettoman Tove neitsyen linnanpihalle. Hän ei enää kuitenkaan
-valitellut; hän näytti kuolleelta. Verta virtasi hänen nenästään ja
-suustaan, ja koko näky oli mitä surullisin.
-
-Tuota onnetonta ympäröivien myötätuntoisten ihmisten joukossa oli
-myöskin Agneta, joka tätä surkeutta nähdessään oli unohtanut oman
-onnensa. Hän makasi itkien, pitäen kädestä Sven Tröstiä, onnettoman
-tytön vieressä, joka oli asetettu kaivon äärelle, missä mitä kiireimmin
-valeltiin häntä kylmällä vedellä. Kaikki luulivat häntä kuolleeksi ja
-kuiskailtiin kauhulla ja katkeruudella julmasta kuningattaresta, jonka
-väitettiin tarkoituksella sulkeneen Tove neitsyen kylpyhuoneeseen ja
-itse antaneen lisätä kuumuutta.
-
-Agneta ensimäiseksi luuli huomaavansa jonkun elonmerkin kauniissa
-pahoinpidellyssä tytössä, ja nyt tuli sinne myös ritari Folgvard
-lääkäritaitoisen linnanpapin kanssa. Tove neitsyt, jota oli miltei
-mahdoton tuntea, kannettiin linnaan, jotta saataisiin koettaa
-kaikki lääkäritaidon keinot hänen pelastuksekseen. Kauemmaksi kuin
-parvekesaliin ritari Tröst ja Agneta eivät voineet häntä seurata.
-Vanha hovimestari, joka oli ollut tämän surkean kohtauksen ainoa
-välinpitämätön katselija, kumarsi jäykästi ja nöyrästi ritari Tröstille
-ja hänen rouvalleen ja pyysi heitä kuningattaren nimessä jättämään
-linnan ja astumaan laivaan, joka veisi heidät, minne he käskisivät.
-Mutta tunti oli melkein loppuun kulunut, vakuutti hän, ja hänen
-virkavelvollisuutensa oli nähdä heidät laivalla määrätyn tunnin
-kuluessa.
-
-Sven Tröst ja Agneta vilkaisivat vielä kerran säälivästi rikoksen
-onnettomaan uhriin, rikoksen, josta he kuitenkaan eivät varmuudella
-vielä uskaltaneet syyttää korkeata henkilöä, jota siitä syytettiin.
-Käsi kädessä jättivät nuo jälleen yhdistetyt puolisot Vordingborgin
-linnan, jäykän, säntillisen hovimestarin saattamina, joka katseli
-Tove neitsyen onnettomuutta kuten asiaa, joka ei ensinkään koskenut
-häntä, vaan ainoastaan linnanvoutia, koska se oli tapahtunut linnan
-sivurakennuksissa.
-
-Noustuaan laivaan satamassa näkivät Sven Tröst ja hänen puolisonsa
-jälleen Folgvardin, joka oli kiiruhtanut heidän jälessään sanoakseen
-heille hyvästi.
-
-"Kiitos, uskollinen ystävä", sanoi Sven Tröst ja pudisti hänen kättään.
-"Teitähän meidän on kiittäminen vapaudestamme. Huolehtikaa tuosta
-onnettomasta ja tulkaa pian jälestä. Paetkaa!" kuiskasi hän hänen
-korvaansa. "Taivaan tähden paetkaa kuningatarta ja tätä kauhistuttavaa
-hovia!"
-
-Folgvard seisoi kuin kivettyneenä hirvittävästä ajatuksesta, jota
-hän kuitenkaan ystävänsä puheesta ja yleisestä huhusta huolimatta
-ei saattanut käsittää todeksi. "Jumala siunatkoon teitä, rakkaat
-ystävät; hyvästi!" hän sanoi liikutuksesta väräjävin äänin "Tervehtikää
-Ebbeseniä -- auttakaa häntä viimeiseen saakka, älkääkä hyljätkö prinssi
-Oton asiaa! Minä jään tänne. Tämä on onnettomuuden linna -- mutta
-uskokaa minua, tiedän sen -- uskallan elämäni siitä -- hän -- hän on
-syytön."
-
-Agneta puristi sydämellisen osanottavasti sokaistun ritarin kättä ja
-astui laivaan. Sven Tröst kietoi kätensä rakkaan Agnetansa vyötärölle,
-ja alus purjehti pois vieden heidät mukanaan lempeänä kevätiltana,
-jolloin iltakellot kaikuivat maalaiskirkoista, ja Vordingborgin kylässä
-soitettiin rauhallisesti iltarukoukseen.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Kolme kuukautta tämän onnettomuuspäivän jälkeen Vordingborgissa istui
-ritari Folgvard eräänä koleana syyspäivänä soittokoneineen linnan
-parvekesalissa. Kuninkaan linnassa ja autiolla linnanpihalla oli
-hiljaista, kaikki olivat menneet levolle. Vain porttivahdin kuultiin
-silloin tällöin puhaltavan torvellaan joitakin sankarilauluja. Folgvard
-katsahti ylös säteileviin tähtiin ja antoi iltatuulen suhista soittimen
-kielissä, lyöden itse silloin tällöin jonkun soinnun hälventääkseen
-omia synkkiä aavistuksiaan. Mutta turhaan hän koetti karkoittaa
-kalvavia epäilyksiään ja raskaita ajatuksia, jotka tuon merkillisen
-päivän jälkeen olivat ahdistaneet häntä. Vain tunnin päivässä hän
-näytti onnelliselta, silloin kun hän iltarukouksen jälkeen auringon
-laskiessa sai astua suureen naissaliin huvittamaan kuningatar Helvigiä
-ja hänen hovinaisiaan laululla. Kuningatar istui mielellään silloin
-avonaisella parvekkeella, josta aukeni silmien eteen kaunis näköala
-merelle ja Tanskan saarille. Kun Folgvard silloin näki nuo hänen
-mielestään niin kauniit silmät ja tuon vartalon, joka huolimatta
-siitä, että se jo ilmeisesti oli kukoistuskautensa sivuuttanut,
-syntyi ihmeellinen loisto hänen silmiinsä, hänestä tuntui kuin olisi
-korkeampi ja kauniimpi maailma kehittynyt hänen sielussaan, ja hän
-hurmautui autuaista mielikuvista ja sävelistä, jotka aivankuin
-huuhtoivat pois kaiken likaisuuden ja tartunnan syntisestä maailmasta
-ja nostattivat uuden taivaan ja uuden maan ajatusten syvyydestä ja
-ikuisen elämän lähteestä hänen sisimmässään. Hän piti velvollisuutenaan
-välttää jokaista kohtaamista kuningattaren kanssa, mikä olisi voinut
-antaa juorupuheille vähintäkään aihetta ja vahingoittaa vielä lisää
-kuningattaren mainetta. Hän tuntui aivan pelkäävän, että joskus joku
-sana tämän omasta suusta särkisi hänen kauniin unelmansa kuningattaren
-sielun ylevyydestä ja puhtaudesta, joihin hän haaveilevassa
-rakkaudenhuumeessaan oli pannut koko elämänsä.
-
-Sekä linnassa että kaupungissa oli päivä ollut rauhaton. Huhu kertoi
-suuresta tappiosta, jonka kuningas muka oli kärsinyt Kallundborgissa
-siten että kreivi Henrik, joka oli tullut linnan ruotsalaiselle
-päällikölle avuksi, oli hyökännyt hänen leiriinsä ja lyönyt hänet.
-Kukaan ei tiennyt mitä uskoa tästä. Kansa kasautui ryhmiin ja puhui
-kaikkialla tappiosta, vasta illalla alettiin rauhoittua toivoen
-huhun olevan väärän. Mutta nyt kuuli Folgvard äkkiä kovaa melua
-linnanpihalta. Portti avattiin melkoisen suurelle soturijoukolle,
-joka oli puettu ritarillisiin varustuksiin. Siinä oli kuningas itse
-kaikkine hovimiehineen ja vähäinen määrä saksalaisia palkkasotureita.
-Sotajoukko oli todella lyöty ja hajoitettu. Kallundborgin piiritys
-oli lakkautettu, ja Valdemar oli kadottanut kaksi tuhatta miestä.
-Hänen paluunsa Vordingborgiin ei ollut erikoisen imartelevaa tämän
-hänen ensimäisen ja epäonnistuneen sotaretkensä jälkeen. Hän tuli
-sentähden edeltäkäsin ilmoittamatta ja myöhään kaupunkiin kiiruhtaen
-linnaan kaikessa hiljaisuudessa, odottamatta tai toivomatta mitään
-tuliaistervehdystä kaupungin tyytymättömiltä asukkailta.
-
-Menetetty taistelu ei kuitenkaan ollut vähentänyt kuninkaan rohkeutta
-eikä mitenkään erikoisesti vaikuttanut hänen iloiseen mieleensä;
-ainakin näytti hän tyytyväiseltä eikä antanut kenenkään huomata
-epämieluista tunnettaan palatessaan nyt lyötynä pakolaisena takaisin
-linnansa pihalle.
-
-"Meidän juutilainen profeettamme oli oikeassa sillä kertaa", mutisi
-hän välinpitämättömällä äänellä Stig Antinpojalle, viskautuessaan
-alas hevosensa selästä linnanpihalla. "Nuo ostetut sielut toivat
-kirouksen mukanaan -- ne eivät olleet ainoankaan kalkin arvoisia --
-olisimme voineet säästää tämän lainan Herraltamme. Piispa oli oikeassa.
-Heitimme helmiä sioille ja autuuksia koirille. -- Vahinko ei kuitenkaan
-ollut suuri", lisäni hän ja nauroi, lähestyessään parvekesiltaa.
-"Tuo tyhmä sota maksaa enemmän kuin voidaan, ostaa maita ja linnoja.
-Kreivi teki minulle paremman palveluksen kuin hän aavistikaan: kolmen
-kuukauden palkalla vapaudumme me nyt saksalaisista velkojistamme aina
-kiirastuleen saakka. -- Ah, minun pikku Toveni!" huudahti hän äkkiä
-synkän totisesti, hänen katseensa sattuessa siihen hämärään paikkaan
-parvekekatoksen alla, missä hän viimeksi vappujuhlassa oli nähnyt
-ja syleillyt kaunista Rügenitärtä. "Täällä on tapahtunut suurempi
-onnettomuus kuin kaikille noille ostetuille sankareille yhteensä."
-
-Podebusch oli nyt myös laskeutunut hevosensa selästä ja astui ääneti
-ja synkkänä parvekesiltaa kuninkaan jälessä. Ritari Folgvard oli
-vetäytynyt parvekekatoksesta lyhdyillä valaistuun etusaliin, jossa hän
-kuningattaren hovimiesten kanssa tahtoi ottaa vastaan kuninkaan ja
-todistaa sekä oman että ystäviensä syyttömyyden. Nyt oli tullut tuo
-tärkeä hetki, jota hän kolme kuukautta oli odottanut; mutta kuningas
-ei näyttänyt olevan nyt erikoisen myöntyvällä ja lempeällä tuulella.
-Vanha hovimestari vapisi kovin hämillään esittäessään hänelle ritari
-Folgvardin kuningattaren uutena drotsina, joka oli täällä samalla
-panttivankina Brattingsborgin Sven Tröstin ja hänen puolisonsa
-puolesta, jotka hänen armonsa oli vapauttanut.
-
-Pitämättä Folgvardia edes katseen arvoisena kuningas kysyi ankaralla,
-melkeinpä peloittavalla äänellä: "Missä on Tove neitsyt, herra
-Podebuschin sisar? Täällähän on piru riehunut sillaikaa kun minä olen
-ollut poissa. Minulle on sanottu, että hänet on keitetty tai paistettu.
-Elääkö hän? Vastaa minulle ihminen?"
-
-"Tavallaan, teidän korkeasti kuninkaallinen, suurivaltaisin armonne!"
-änkytti hovimestari väräjävin äänin. "Hänen elämästään on toivoa,
-sanoo linnanpappi. Mutta voi kestää kauvan, ennenkuin hän jälleen
-täydellisesti saa entisen ulkonäkönsä. Muuten onnettomuus on tapahtunut
-linnan sivurakennuksessa ja kuuluu linnan voudin --"
-
-"Voi niitä katalia ihmisiä, joilla on osansa tässä rikoksessa!"
-keskeytti kuningas hänet kauheassa vihassa ja polki lattiaan,
-tarttuen samalla miekkansa kahvaan. "He eivät vältä oikeuden mukaista
-rangaistusta niin varmasti kuin minä olen Tanskan kuningas. Minä tiedän
-teidän olleen täällä tuona onnettomuuspäivänä, Folgvard Lagmanson!"
-jatkoi hän kiivaasti ja kääntyi vaikenevaan synkkään ritariin.
-"Minä tiedän että te olette johtanut kuningattaren puuttumaan minun
-tuomio-oikeuteeni -- minä tiedän teistä enemmän kuin tämän. Teidän
-kohtelias palveluksenne on nyt lopussa. Te matkustatte tällä hetkellä
-Nyborgiin valtiovankina. Siellä odotatte tuomiotanne."
-
-Folgvard laski miekkansa kuninkaan jalkojen juureen ja kumarsi. "En
-pelkää laillista ja oikeudenmukaista tuomiota, kuningas Valdemar",
-sanoi hän rauhallisesti. "Mutta varokaa vuodattamasta viatonta
-verta, älkää unohtako, mitä te olette velkaa maanlaille ja Tanskan
-ritaristolle!"
-
-"Minä en unohda mitä olen velkaa teille. Ylimielisen tanskalaisen
-ritariston olen kyllä opettava", vastasi kuningas suuttuneena. "Te
-voitte olla yhtä varma mestauslavasta kuin minä olen varma siitä, että
-te olette tyhmänylpeä petturi ja syypää majesteettirikokseen."
-
-"Ellei laki tuomitse drotsi Pietari Hesselin poikaa, ei teidän väärä
-tuomionne voi taittaa hiustakaan hänen päästään", sanoi Folgvard
-rohkean ylpeästi. "Tanskan kansa ei ole valinnut teitä hallitsijakseen
-palauttaakseen taas Geertin aikuisen laittoman verihallituksen. Herra,
-muistakaa Tanskan viimeisen itsevaltiaan kuolemaa ja mihin tanskalainen
-rohkeus ja ritarillinen miehuus pystyvät! Kuningassuvulla on vanhempi
-ja jalompi haara -- eikä Ebbesenin poikia milloinkaan tule puuttumaan
-Tanskasta."
-
-"Hahaa!" huudahti kuningas ääneen nauraa hohottaen. "Nyt te säästätte
-meiltä kaikki turhat oikeusrettelöt, ritari Folgvard! Ei mikään laki
-voi paremmin tuomita teiltä tuota päätä, jota niin korkealle kohotatte
-kuin teidän omat julkeat, kapinalliset sananne."
-
-"Sekä sanoistani että töistäni minä vastaan vapaana tanskalaisena
-miehenä", jatkoi Folgvard pelottomasti. "Kukaan ei voi estää
-minua mainitsemasta sitä minkä joka mies tietää, mutta jonka te
-ylimielisyydessänne näytte unohtavan, kuningas Valdemar, sillä
-mahtavalla voitonnimellänne te ette ole tuoneet vielä meille ei
-suuruutta eikä kunniaa."
-
-"Pankaa hänet kahleisiin!" käski Valdemar, äärimmilleen suuttuneena.
-"Viekää hänet Nyborgiin vankitorniin! Kolmen päivän kuluttua on tuo
-kukko lakannut kiekumasta."
-
-"Pankaa orjat kahleisiin!" huusi Folgvard. "Heittäkää laintuomitsemat
-pahantekijät vankiloihinne! Mutta jos te olette ritari ja kunnian mies,
-kuningas Valdemar, niin elkää häväiskö itseänne ja Tanskan ritaristoa.
-Jos ette tahdo tahrata Tanskan kruunua, niin muistakaa lupaustanne ja
-kädenlyöntiänne."
-
-"Minun tahtoni on voimakkaampi kädenlyöntiäni", vastasi kuningas
-ylpeästi hymyillen. "Kuitenkin -- säätynne mukaisesti pääsette täältä
-Nyborgiin, oikukas herra Folgvard pelimanni. Minä en unohda teidän
-olleen kuningattaren drotsin ja ritarin. Minä tiedän teidän oleskelleen
-naistuvassa, kauniiden neitosten ja rouvien ilona."
-
-"Niin totta kuin Jumala minua auttakoon viimeisenä hetkenäni", sanoi
-Folgvard juhlallisesti ja kohotti oikean kätensä kuin pyhimpään valaan,
-"minä en tullut sinne missään alhaisessa tarkoituksessa! Sen voin
-kuolemallani vannoa todeksi."
-
-Kuningas loi häneen läpitunkevan katseen, joka lopuksi osui ritarin
-rintaan, mistä näkyi palanen kuningattaren rikkirevittyä hansikasta.
-"Vai niin", mutisi Valdemar katkerasti nauraen ja poistui huoneesta.
-
-Vähän senjälkeen nähtiin ritari Folgvard Lagmanson kahleitta ja
-vapaana, mutta lukuisan ratsumiesvartion ympäröimänä, ratsastavan
-ulos Vordingborgin linnanportista, monen osanottavan katseen
-seuraamana. Linnassa valitettiin hänen onnettomuuttaan, varsinkin
-naistuvassa, sillä linnan naisväki piti paljon nuoresta, rohkeasta
-ritari Folgvardista. Kuningatar oli sairastunut, kerrottiin, ja hänen
-huoneissaan näyttiin levottomasti liikuttavan kynttilöiden valossa.
-
-Keskiyön aikaan käveli kuningas kiivain askelin edestakaisin
-salakammiossaan. Ritari Podebusch seisoi palavin poskin kiihtyneenä
-hänen työpöytänsä ääressä ja piteli asiakirjaa kädessään. Kuningas
-seisattui pari kertaa ja polkaisi lattiaan. "Mikä surkea näky!"
-huudahti hän. "Ne pedot! Kohdella turvatonta naista tuolla lailla vain
-senvuoksi ettei hänellä ole kivisydäntä, vaan voi rakastaa ruhtinaassa
-muutakin kuin hänen arvoaan ja asemaansa! -- Ja kuitenkaan he eivät
-ole hituistakaan parempia, senkin tekopyhät hyveiden esikuvat! Haa,
-Podebusch, minä tunsin morsiushansikkaani! Juuri sinä hetkenä, jolloin
-olin uskoa hänen petolliseen valaansa ja aijoin vapauttaa hänet,
-huomasin hansikkaan pistävän esiin hänen takkinsa rintamuksesta."
-
-"Tunsitteko enää minun onnetonta sisartani, herra?" kysyi Podebusch.
-"Hänellä ei ole ollut onnea Tanskassa. Jos hän jäisikin eloon, niin
-hän on menettänyt kauniin ulkomuotonsa, ja luonnollisesti myöskin
-teidän ystävällisen osanottonne, armollisin kuninkaani!" Hän huokasi
-syvään, katseessa puoleksi surumielinen, puoleksi viekkaan tutkiva
-ilme, kuninkaan astellessa yhä kiivaammin edestakaisin. "Me sisarukset
-jätimme onnettomana hetkenä metsiemme yksinäisyyden ja onnellisen
-Rügenimme seurataksemme kohteliasta kuningas Valdemaria Tanskaan."
-
-"Mikä minä olen mielestäsi, Podebusch?" kysyi kuningas seisahtuen hänen
-eteensä, ja hänen katseestaan välähti hetkellinen surumielisyyden
-tunne. "Arveletko Valdemarin katsovan aina vain ulkonaiseen
-kuoreen? Etkö luule minun panevan mitään arvoa todellisiin luonteen
-ominaisuuksiin, lempeyteen ja miellyttävään olemukseen? Ehkä minä olen
-vaihtelevainen ja kevytmielinen, mutta marmorisydäntä ei minulla ole;
-enkä minä myöskään ole kiittämätön tuuliviiri. Jos hän vain paranee ja
-saa jälleen entisen eloisuutensa, ei hän milloinkaan ole ruma minun
-silmissäni. Hän on nyt minulle tuhatkertaa rakkaampi kuin ennen. Nyt on
-minun sydämeni jakamattomasti hänen. Minä en milloinkaan unohda miten
-hän ja sinä olette kärsineet minun tähteni, tuossa käteni." Hän puristi
-pikaisesti Podebuschin kättä ja jatkoi kiivasta käyntiään.
-
-"Kiitos hyvistä aikeistanne, suurvaltaisin herra!" jatkoi Podebusch
-alakuloisesti. "Mutta tuskinpa edes teidän mahtava suojeluksenne voi
-tehdä minua ja minun sisarparkaani onnellisiksi. Asia on nyt yleisesti
-tunnettu, ja meidän niin kutsuttu kunniamme tahrattu. Yleisö on ankara
-siveellisyystuomari -- suuri maailma varsinkin -- mitä enemmän hyveitä
-sitä enemmän kunniaa. Tällä hetkellä on sääli meidän puolellamme ja
-hyvänsuopaisuudesta tällä kertaa saamme olla rauhassa. Mutta jos
-teidän osanottonne kautta onni kääntyy meille suotuisaksi, niin alkaa
-kateellisuus versoa ja myrkylliset kielet vapaasti toimia. Yötä
-päivää he toitottavat teidän korviinne miten vieraat suosikit ovat
-tuottaneet onnettomuutta maalle ja valtakunnalle. Te ette saa lepoa ei
-makuuhuoneessanne eikä rippituolissa, ei neuvostossa eikä salakammiossa
-ennenkuin suostutte hyveellisten kirkujoiden vaatimuksiin ja ajatte
-meidät maasta. Jättäkää meidät kokonaan oman onnemme nojaan, herra
-kuningas!"
-
-"Ei, ei!" huudahti kuningas kärsimättömästi ja polkaisi jalkaa.
-"Te jäätte minun luokseni. Te olette minun uskollisimmat ystäväni
-kuolinpäivääni saakka -- huolimatta ihmisten puheista -- huolimatta
-maallisista ja hengellisistä korvaankuiskuttajista! Tästä lähtien sinä
-olet minun drotsini, Podebusch, ensimäinen mies neuvostossani. Ei
-kestä kiittää! Sinä olet sopiva siihen virkaan! Sinä saat sinetillä
-varustetun valtakirjani virkaasi; heidät pakoitetaan kunnioittamaan
-sinua. Nyt ei enää sanaakaan siitä asiasta. Onko Folgvardin tuomio
-valmis?"
-
-Uusi drotsi polvistui, ja ilo loisti hänen ovelasta katseestaan, ja
-hän painoi kuninkaan käden huulilleen. "Tässä, armollisin herrani ja
-kuninkaani", sanoi hän nyt kiireisesti ja ojensi noustuaan kuninkaalle
-kirjoitetun pergamenttilehden. "Mutta ettekö halua siirtää sen
-vahvistamista huomiseen? Eipä siltä, että tässä tarvitsisi epäröidä;
-mutta se voisi häiritä yöuntanne. Sanotaan olevan epäterveellistä
-maatapannessa vahvistaa kuolemantuomioita, enkä minä mitenkään tahdo
-kiirehtiä tekoa, joka voisi näyttää harkitsemattomalta, sekä olisi
-ristiriidassa teidän antamienne vakuutusten ja lupausten kanssa."
-
-"Hm, yörauhaa -- vakuutuksia!" toisti kuningas otsa rypyssä. "Parhaiten
-nukkuu työnsä tehtyä. Olethan laittanut sinettivahan järjestykseen.
-Ei mitään arveluita! Jos hän olisikin vain nöyrän rakastuneen narrin
-tavoin laulanut lauluja naistavassa; mutta onhan hän Ebbesenin
-uskaliaimpia ystäviä, kuuluen Oton kapinalliseen puolueeseen. Hän
-menettää päänsä, huolimatta Tanskan uhmailevasta ritaristosta ja
-maailman kaikista sopimuksista."
-
-"Entä kuningatar, teidän armonne! Hän varmasti rukoilee ritarinsa ja
-neuvonantajansa puolesta", sanoi Podebusch viekkaan näköisenä. Hän oli
-nopeasti tarttunut kuninkaan sinettiin ja leikki nyt sillä. "Hän on
-varmasti pian täällä, ja panee maan ja taivaan liikkeelle pelastaakseen
-kauniin suosikkinsa elämän."
-
-"Silloin hän saa kiitoksen Tovesta, ja silloin sinä jo olet matkalla
-Nyborgiin, mukanasi Folgvardin kuolemantuomio", vastasi kuningas
-kiivaasti ja riisti sinetin Podebuschin kädestä. "Kas niin!" jatkoi
-hän ja painoi sinetin valmiiseen vahaan. "Pois nyt! Tuomio pannaan
-viipymättä täytäntöön."
-
-"Kun te käskette, herra kuningas, täytyy minun totella", sanoi
-Podebusch nöyrällä äänellä ja pisti talteen sinetöidyn valtakirjan.
-"Puolen tunnin kuluttua te kuulette minun nopeimman ratsuni kavioiden
-kapseen linnanpihalta." Sen sanottuaan hän kumarsi syvään ja poistui.
-
-Kuningas astui edestakaisin salakammiossaan ja seisoi pari kertaa
-hiljaa, käsi otsalla, ikäänkuin levottomiin ajatuksiin vaipuneena.
-"Podebusch!" huudahti hän hiljaa astuen päättäväisesti ovelle, mistä
-uusi drotsi äsken oli kadonnut. Mutta samassa aukeni kuningattaren
-huoneen sala-ovi. Helvig seisoi ovella kalman kalpeana, lepattava,
-kynttilä kädessä. Kuningas oli kääntynyt häneen päin; mutta
-ehdottomasti vavahtaen hän peräytyi askeleen. Hän ei ollut milloinkaan
-nähnyt naista näin suurissa sieluntuskissa. Hänen kasvonsa ja jäsenensä
-näkyivät olevan kivettyneet tuskasta ja kärsimyksistä. Hän koetti
-liikahtaa, mutta jäi seisomaan; hän koetti puhua, mutta ei voinut.
-Lopulta putosi kynttilä hänen kädestään; hänen, kätensä liittyivät
-yhteen; hän taivutti puoleksi polviaan, ikäänkuin aikoen polvistua.
-"Armoa!" änkytti hän. "Ei, oikeutta, julma kuningas!" huudahti hän
-kovemmalla äänellä astuen ylpeästi kynnyksen yli. "Hän ei ole missään
-rikkonut lakia -- hän oli minun suojelukseni alainen -- hän on Tanskan
-puhtain ja jaloin ritari" --
-
-Kuninkaan kasvot sävähtivät suuttumuksesta punaisiksi, mutta hänen
-silmissään oli katkera kylmyys. "Puhutteko te siitä jalosta ritarista,
-joka lauloi lumouslauluja kuningatar Helvigille, sillaikaa kun Tove
-neitsyt paistui saunassa?"
-
-"Elävän Jumalan nimessä, hän on syytön!" vastasi Helvig, ja veri palasi
-taas hänen poskilleen. "Minä olin syyllinen koko onnettomuuteen. Minä
-unohdin, missä tuo kurja olento oli, kunnes --"
-
-"Kunnes te uskoitte hänen tukehtuneen ja paistuneen", keskeytti
-kuningas hänet. "Kunnes kivetkin heltyivät hänen tuskistaan, ja vangit
-mursivat auki hänen paistinuuninsa."
-
-"Oi, elkää enää puhuko tästä onnettomuudesta! Se oli melkein viedä
-minut hautaan", sanoi Helvig, kohottaen kätensä polttavalle otsalleen
-"Kuitenkin, hän elää vielä", jatkoi hän ja kohotti taas ylpeästi
-päänsä. "Hän voi vielä tulla kauniiksi ollakseen taas kuningas
-Valdemarin rakastajattarena, mutta hänen oikea kuningattarensa saa
-sillaikaa kuolla suuttumuksesta ja häpeästä. Niin, minä myönnän sen:
-minä vihasin häntä -- minä alennuin nöyryyttämään häntä -- minä tahdoin
-peloittaa häntä, -- mutta hänen kuolemaansa minä en tahtonut. Jos hän
-tuli rangaistuksi kovemmin kuin minä toivoin, niin oli se vanhurskaan
-Jumalan, tuomio."
-
-"Ei, vanhurskaan Jumalan tuomio tulee vasta nyt", huudahti Valdemar
-katseessa hirvittävä ilme -- "se kohtaa ensiksi teidän puhdasta
-ystäväänne".
-
-"Tahdotteko te murhata hänet!" huusi kuningatar ja horjahti. "Haa! Te
-olette siis yhtä julma ja vääryyttä rakastava kuningas kuin olette
-petollinen ja uskoton puoliso. Minä odotan teidän vapauttavan hänet
-niin totta kuin toivotte armahdusta syntiselle elämällenne viimeisenä
-hetken anne."
-
-"Kolme kuukautta sitten minä tuskin olin niin hyveellinen kuin te,
-rouva Helvig", vastasi kuningas, kylmästi ivaten, "sen kyllä myönnän
--- mutta eipä loista pyhimyskehä teidänkään päänne ympärillä. Pyhä
-rippi-isänpuhe ei teitä erityisesti kaunista. Taivaallisen Isämme
-edessä ei taida olla niinkään suuri synti syleillä salaa kaunista
-synnintekijätärtä kuin paistaa hänet elävältä, varsinkin jos ei itse
-ole paljoakaan parempi. Jos te omin päin olette minun linnassani
-sytyttänyt rovion Tove neidolle niinkuin noita-akalle, niin saa nyt
-pyöveli laillisen tuomion mukaan viedä kuningatar Helvigin rakastajan
-mestauslavalle."
-
-Kuningatar huudahti ja vaipui tuolille. "Ei!" huudahti hän ja kooten
-ylpeän itsetietoisesti kaikki voimansa hän taas nousi ja piteli
-kiinni tuolinselkämyksestä. "Te ette saa hänen kuolemantuomiollaan
-minua maahan masennetuksi, ei edes sillä häpeän sanalla, jonka
-vain teidän oma syyllinen omatuntonne voi keksiä. Minä rakastan
-nyt Folgvard Lagmansonia vapaasti -- koko sydämestäni, minä olen
-rakastanut häntä ennenkuin sen itsekään tiesin -- mutta me emme ole
-keskenämme vaihtaneet sanaakaan, jota ei koko maailma olisi voinut
-kuulla -- sen voin valalla vahvistaa." Hän loi kuninkaaseen ylpeän
-halveksivan katseen. "Minä poistun nyt heti teidän luotanne ja teidän
-kuningaslinnastanne", lisäsi hän päättävästi. "Minä matkustan takaisin
-Sönderborgiin. Minä en tahdo enää ikinä nähdä Folgvardin ja minun
-kunniani murhaajaa --"
-
-"Aivan niin, rouva Helvig! Teillä on vapautenne, kunnes sauna-asia on
-tutkittu lopullisesti," vastasi Valdemar jääkylmästi. "Matkustakaa
-Nyborgin kautta, niin saatte ehkä vielä kerran nähdä puhtaan,
-uskollisen ritarinne. Jos hän ei kuole teidän tähtenne, niin hän kuolee
-kruunun vuoksi, minun ja Tanskan vihollisena. Kuitenkin", lisäsi hän,
-hetken vaiettuaan ja kuullessaan ratsun nelistävän linnanpihan yli,
-"Jos te tapaatte hänet elävänä huomenna, niin minä tahdon antaa teille
-vallan ja valtuuden minun nimessäni vapauttaa hänet mestauslavalta.
-Vain puhtaan naisensa huulilta hän vastaanottakoon elämän. Mutta elkää
-siinä tapauksessa viipykö liian kauan. Sillä hevosella, jonka kavioiden
-kapseen te äsken kuulitte, vei minun drotsini ja Toven veli, äsken
-Nyborgiin teidän rakastajanne kuolemantuomion."
-
-"Sinä julma. Vai tällä lailla armahdat sinä syyttömän!" huudahti
-kuningatar silmissään katse, missä äkkinäisen ilon kipinä ja mitä
-tuskallisin levottomuus yhtyivät melkein mielettömäksi jännitykseksi.
-Hän juoksi nuolen nopeudella kuninkaan salakammiosta, ja pian
-senjälkeen näki portinvartija sairaan kuningattaren yhden ainoan
-hovinaisen ja vanhan hovimestarinsa seurassa, kuolonkalpeana ajavan
-Vordingborgin linnanportista, kepeimmissä vaunuissaan varahevoset
-mukana vaihtamista varten ja sellaisella kiireellä kuin olisi elämä
-kysymyksessä.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU.
-
-
-Seuraavana iltapäivänä, kun messu oli laulettu Nyborgin kirkossa ja
-kansa tulvi ulos kirkosta, risteili eräs alus ankarassa pohjatuulessa
-aivan sataman edustalla. Kannella seisoi Helvig kuningatar hovinaisensa
-ja vanhan hovimestarinsa rinnalla. Hän seisoi kuin kuvapatsas katsellen
-Nyborgin linnantornia ja suurta kansanvilinää, jonka saattoi eroittaa
-kaupungissa. Yöllä hän oli kaksi kertaa matkustanut herra Podebuschin
-ohi, mutta tämä oli nopeammalla veneellä tullut tuntia aikaisemmin
-Baltin yli. Kuningatar oli pitkän aikaa risteillyt vastatuulessa
-Knuutinsaaren kohdalla. Merimiehet mutisivat tyytymättöminä huonoon
-tuuleen ja tuumivat sopimattoman lastin olevan siihen syynä. Väärä
-huhu, mikä kuningattaresta oli levinnyt neitsyt Toven jutun jälkeen,
-oli tehnyt hänet yleisesti vihatuksi. Huhu kertoi, että Tove oli
-kannettu kuolleena saunasta sillä aikaa kun kuningatar kuunteli
-rakastajansa laulua parvekesalissa. Kansanlaulu tästä tapahtumasta oli
-jo levinnyt kansan keskuuteen. Kun nyt kuningatar yhä yltyvän tuskan
-valtaamana huomasi tavattoman kansanpaljouden Nyborgissa, nähden aina
-välillä aluksen lähestyvän laivasiltaa, mutta heti taas etenevän
-siitä, alkoi peräsimen ääressä istuva merimies hyräillä kansanlaulua
-Tove-neitsyestä, jota kuningatar ei kuitenkaan huomannut hirvittävässä
-tuskassaan.
-
-    "Tuoll' linnan pihalla tanssitaan,
-    kera kuningatar Hm -- hm on, hapset hajallaan."
-
-hyräili perämies, mutta katsoi kuitenkin liian rohkeaksi mainita
-kuningatarta nimeltä, kuten laulussa laulettiin. Heti kun laivamiehet
-huomasivat mistä oli kysymys, alkoivat hekin laulaa:
-
-    "vaan Valdemar kuningas hän kumpaakin lupaa."
-
-Ja nyt jatkoi perämies kovalla äänellä:
-
-    "Ensin kuningatar tanssi, ja Tove sitten,
-    senjälkeen sarja pitkä impein ylpehitten."
-
-Perämies oli laulanut kauan, mutta kuningatar ei ajatellut muuta kuin
-mitä tapahtui Nyborgissa. Suuri kansanpaljous virtasi ulos kaupungista
-kuin kansanjuhlaan; mutta kukkulalla lähellä rantaa, oli hän kauhukseen
-näkevinään hirvittävät valmistukset mestausta varten. Hän kohotti
-hurjasti tuijottavat silmänsä taivasta kohti. Mutta nyt hän kuuli
-mitä perämies lauloi. Yhteenliitetyt kädet vaipuivat alas ja hänen
-katseensa suuntautui märkää syvyyttä kohti hänen jalkojensa juuressa.
-Alus ajelehti yhä kauemmaksi rannasta, ja perämies lauloi taas ääneen,
-luoden halveksivan katseen ylhäiseen matkustajaan:
-
-    "Kuningatar Hm-hm hän saunan kuumennuttaa.
-    Hän ensin käskee neitsyen kylpyä ottaa.
-
-    Pyys neitsyt heitä ovea avaamaan,
-    kuningatar tulta käski lisätä vaan.
-
-    Ulos kuultiin se kyllä teitä pitkin
-    kun saunassa yksin Toveparka itki."
-
-"Vanhurskas taivas!" vaikeroi Helvig horjahtaen reilinkiä vasten. "Tämä
-synti on asettanut kuilun hänen puhtaan sielunsa ja minun sieluni
-välille. Mutta täytyykö hänen senvuoksi kuolla silmieni edessä!"
-
-    "Ja kuningatar kuuli yli linnanpihan sen
-    miten Tove paran kuolo peri hirmuinen."
-
-jatkoi säälimätön perämies. Mutta tämä valhe kansanlaulussa antoi
-epätoivoiselle kuningattarelle hetkeksi rohkeutta ja aivan kuin pienen
-toivon kipinän. "Ei, ei hän elää, se raukka", huudahti hän ääneensä.
-
-"Tuomitkaa vain minua -- Folgvard on syytön -- hän ei saa kuolla
-kuningatar Helvigin syntien tähden! Toimittakaa minut maihin, te
-tanskalaiset miehet. Jaloimman ritarin henki on kysymyksessä. Armeliaan
-Jumalan nimessä toimittakaa minut maihin. Minä annan teille kaikki mitä
-omistan".
-
-"Kiirehtikää, kiirehtikää, hyvät merimiehet ja olkaa laulamatta
-sellaista rivoa laulua tällaisena hetkenä" huusi vanha hovimestari
-pyyhkien tuskanhien otsaltaan kuullessaan solvaisevan laulun, jonka
-tarkoituksen hän nyt vasta ymmärsi: "Ettekö te kuule mitä meidän
-armollisin kuningattaremme käskee. Hän tahtoo heti astua maihin --"
-
-"Se riippuu Herramme tahdosta eikä vain kuningattaren toiveesta",
-murisi merimies. "Me teemme parhaamme, herra hovimies, mutta tuuli ja
-virrat eivät vielä ole oppineet hovitapoja."
-
-"Nuo säädyttömät ihmiset!" sammalti hovimestari. "Ehkä teidän armonne
-suvaitsee tosin kyllä sopimattoman hätähuudon? Ehkä teidän armollinen
-käskynne voi vielä joutua uskollisten alamaisten korviin."
-
-"Huuda! huuda! niin että se kuuluu aina taivaaseen saakka ja herättää
-ikuisen oikeuden!" keskeytti Helvig hänet. "Folgvardin kuolintuomio ei
-saa täyttyä -- käske heitä odottamaan kuninkaan nimessä -- vanhurskaan
-Jumalan nimessä! Hän on syytön."
-
-Vanha hovimestari huusi nyt voimiensa takaa maata kohti: "Armahdus,
-armahdus kuninkaan, kuningattaren ja Herramme nimessä!" mutta hänen
-heikko äänensä ei kuulunut vinkuvassa tuulessa, eikä kukaan välittänyt
-pienestä aluksesta, joka risteili rannikon lähellä. Kaikkien silmät
-olivat suunnatut vain teloituspaikkaan.
-
-"Voi, voi! tuolla hän seisoo!" kaikui kuningattaren tuskallinen huuto
-tuntiessaan Folgvardin, kun tämä seisoi kukkulan laella hengelliseen
-pukuun puetun henkilön rinnalla, joka näytti puhuvan hänelle ja antavan
-hänelle pyhän ehtoollisen. Kolme punaisiinpuettua pyöveliä vieritti
-nyt mäen päälle kauhean mestauskoneen, jota vielä joskus käytettiin
-pahimmille rikoksentekijöille.
-
-"Piikkitynnyri!" mutisi perämies. "Mies parka! Odottakaa koirat!
-Odottakaa paholaisen ja kuningattaren nimessä!" huusi hän syvällä
-merimiesäänellään asettaen kätensä huutotorven tapaiseksi. Helvig
-repi mielettömän lailla valkoisen päähineensä hiuksiltaan ja antoi
-sen liehua laivan kannelta ja itse hän toisti läpitunkevalla äänellä
-armahdushuudon. Mutta yksityisen äänen oli mahdotonta kuulua, myrskyn
-ja aaltojen voimakkaassa pauhussa, vaikka he olivatkin niin lähellä
-rantaa ja mestauspaikkaa, että he saattoivat eroittaa jokaisen esineen,
-jopa luulivat voivansa eroittaa säälivän ilmeen useiden kasvoillakin.
-
-Teloitusmäellä kohotti ritari käsivartensa taivasta kohti ja
-näytti puhuvan kansalle. Esine, jota hän piti kädessään, välkkyili
-auringonvalossa -- ja nyt kuului hämmästyksen huuto lukuisasta
-kansanjoukosta. Kukkulan juurella syntyi kova tungos ja hälinä.
-Pyövelit koettivat tarttua saaliiseensa. Mutta kuolemaantuomitun
-ritarin kohotettu käsi iskeytyi voimakkaasti hänen omaan rintaansa; hän
-oli pistänyt tikarin syvälle sydämeensä. Kookas ritariolento kaatui
-äkkiä hengellisen miehen syliin, ja äänekäs osanoton huuto kaikui
-lainehtivasta ihmisvilinästä.
-
-"Rohkea mies!" mutisi perämies. "Piikkitynnöriin hän ei halunnut. Se ei
-myöskään olisi ollut kuolema kauniille jalosukuiselle herralle, joka
-oli uskaltanut ottaa kuningattaren syliinsä."
-
-Kuningatar Helvig makasi nyt melkein tajuttomana kannella, ja
-hänen huolestunut hovinaisensa sekä vanha hovimestari koettivat
-kaikilla tavoin saada häntä virkoomaan. Mutta äkkiä törmäsi alus
-niin voimakkaasti rantalaituria vasten, että useimmat merimiehistä
-kadottivat tasapainonsa ja hovimestari kaatui kannelle.
-
-Kesti kotvan aikaa, ennenkuin kuningatar oli saanut niin paljon voimia,
-että hän saattoi jättää laivan. Nojaten hovinaisensa käsivarteen hän
-kulki horjuvin askelin pitkin Nyborgin katua, hovimestarin jäädessä
-vielä laivaan pitämään huolta vaunuista ja hevosista sekä pelastamaan
-kuningattaren poislentänyttä päähinettä. Helvig kulki vaieten ja
-kalpeana kuin unissakävijä aution kaupungin läpi, missä tuskin näkyi
-ainoatakaan ihmistä. Mutta kun hän lähestyi itäistä kaupunginporttia
-virtasi portista sisään suuri joukko ihmisiä hurjasti huutaen ja
-meluten. Vetäydyttiin levottoman joukon edestä, joka nyt kuitenkin
-itsekin väistyi suuren ruumissaattoa muistuttavan juhlakulkueen
-tieltä. Sen muodosti joukko Folgvardin ja Sven Tröstin ystäviä,
-nuoria ritareita, jotka kaikkien suostumuksella olivat karkoittaneet
-teloituspaikalta sekä vartijat että kaupunginpalvelijat. He olisivat
-väkivaltaisesti riistäneet Folgvardin pyövelien käsistä, ellei hän
-samassa silmänräpäyksessä olisi surmannut itseään. Nämä rohkeat,
-nuoret ritarit olivat anastaneet hänen ruumiinsa. He tahtoivat näin
-julkisesti osoittaa kunnioitustaan drotsi Hesselin jalolle pojalle,
-ilmaisten tälle pitävänsä hänen kuolemantuomiotaan vääränä, sekä
-kantoivat osanottavina kunnioitetun ystävänsä ruumiin mestauspaikalta.
-Katkeroituneina he mutisivat rohkeita moittivia sanoja "uudesta
-verihallituksesta". Tyytymättömät mainitsivat kuninkaan nimen
-uhkauksin, mutta prinssi Oton nimen riemuhuudoin.
-
-Jalo Folgvard ritari makasi paareilla kädet ristissä rinnalla.
-Hänen rohkeilla kalpeilla kasvoillaan oli pyhän innostuksen kaunis
-ilme. Hänen viimeiset sanansa olivat olleet: Rakkaus ja vapaus!
-Hän oli juhlallisesti valalla vakuuttanut kuningatar Helvigin
-ja oman viattomuutensa ja lopuksi hän oli kehoittanut kansaa ja
-uskollisia ystäviään tarttumaan aseisiin isänmaan vapauden ja Tanskan
-ritariston kunnian puolesta Ebbesenin lippujen alla, jalo prinssi
-Otto johtajanaan. Kullattu tikari, jolla hän oli vapauttanut itsensä
-häpeällisestä kuolemasta, oli vielä kuin kiinnikasvaneena hänen
-sydämessään ja siihen oli kiinnitetty verinen rikkirevitty palanen
-naisen hansikkaasta.
-
-Kuningattaren viittauksesta pysähtyi ruumissaattue kadulle. Hänet oli
-jo tunnettu. Huhu hänen tulostaan oli kulovalkean tavoin levinnyt
-kaupunkiin ja katseltiin kummeksien kalpeata, outoa naista, jota
-kaikki kuiskaten kutsuivat kuningattareksi ja joka oli tullut tänne
-pelastamaan rakastettuaan kuolemasta. Horjuvin askelin lähestyi hän
-ritarin ruumista ja vaipui surun murtamana maahan paarien viereen. Hän
-oli kaunis sanattomassa tuskassaan kumartaessaan päätään Folgvardin
-veristä rintaa kohti. Nähdessään nyt morsiushansikkaansa hänen
-lävistetyn sydämensä kohdalla, tulvahti kyynelvirta hänen poskilleen,
-ja hänen päänsä painui yhä syvemmälle ritarin rintaa vasten. Ei
-kukaan saattanut nähdä tätä surullista kohtausta unohtamatta hetkeksi
-kaikki vihamieliset huhut kuningatar Helvigistä ja tuntematta
-vilpitöntä sääliä onnetonta kohtaan, joka nyt näytti unohtaneen kaiken
-säätyeroituksen ja ihmisten tuomion pelon. Voimakkaasti ja arvokkaasti
-kohottautui hänkin jälleen paarien äärestä ja antoi saattueelle merkin
-kulkea eteenpäin ja itse hän jatkoi horjuvin askelin ja osanottavan
-hovinaisensa käsivarteen nojaten kävelyään kaupunginportin läpi,
-josta hovimestari, ollen aivan suunniltaan tämän kaikkia hovitapoja
-vastaan sotivan katukohtauksen johdosta, nopeasti nouti valtiattarensa
-matkavaunuilla ja piilotti hänet uteliaan kansanjoukon katseilta.
-
-Folgvard Lagmansonin kohtalo sekä Helvig kuningattaren äänetön suru
-hänen paariensa ääressä olivat tehneet syvän vaikutuksen kaikkiin,
-jotka olivat olleet sen todistajina. Kun kuningatar lopultakin pitkien
-neuvottelujen jälkeen oli päättänyt palata kuninkaan luo, ja epäsopu
-heidän välillään näytti tasaantuneen, kävi hän seuraavana syksynä
-Sönderborgista palatessaan Folgvardin haudalla Nyborgissa, tehden
-siellä lahjoituksia kirkolle ritarin sielun puolesta. Kuningattaren
-syvää surua ja sitä kunnioitusta, jota hän osoitti rakastetulleen
-tämän ruumispaarien ääressä sekä hänen haudallaan kuvaa kansanlaulu
-seuraavissa säkeissä:
-
-    "Nuori ritari konsaan kunniaa
-    ei suurempata saa:
-    hänen paareinsa ääreen polvensa
-    itse kuningatar notkistaa.
-
-    Tuo Tanskan kuningatar Helvig
-    hänen istuvi haudalleen,
-    tuhat-markoin keltaista kultaa hän
-    hänen jakavi muistolleen.
-
-    Tuo Tanskan kuningatar Helvig
-    pois ratsasti orhillaan,
-    pois ratsasti hän -- vaan murhe
-    on hällä saattonaan."
-
-Tämä kansanlaulu Folgvardin kunniaksi oli sitten vuosisatoja suosittu
-laulu Tanskassa. Se osanotto, millä kuningatar Helvigiä tässä laulussa
-mainitaan, todistaa hänen surunsa Folgvardin kuolemasta sekä hänen
-moitteettoman suhteensa tähän hänen ritarilliseen suosikkiinsa jossain
-määrin sovittaneen kansan mielessä onnettoman kuningattaren rikoksen
-ja saaden sen unohtamaan hänen julmuutensa kuuluisaa Tove Podebuschia
-kohtaan.
-
-Koleana syysiltana lokakuun loppupuolella, oltuaan vuoden
-Sönderborgissa, lähestyi kuningatar Helvig ääneti ja surumielisenä
-Vordingborgia, ympärillään taaja joukko herroja ja naisia, joiden
-ruhtinaallisen loiston tuli korvata tästä juhlakulkueesta puuttuvan
-ilon ja rakkauden. Kuningas joka hovimiehineen ja ritareineen oli
-astunut häntä vastaan linnan ulkopuolelle seisoi huolimattomasti
-nojaten puiston aitaan kuningattaren seurueineen lähetessä.
-Drotsi Podebusoh sekä vieras marski seisoivat häntä lähinnä, ja
-he jatkoivat iloista keskusteluaan, kunnes kuningatar seurueineen
-oli linnan edustalla. Nyt avasi Podebusch puistoaitauksen portin,
-jääden kohteliaasti seisomaan hattu kädessään kuninkaan lähestyessä
-kuningattaren hevosta ja auttaessa häntä satulasta. He tervehtivät
-toisiaan ääneti ja kylmästi ja astuivat muutaman askeleen eteenpäin,
-kumpaisenkaan tahtomatta keskeyttää hiljaisuutta. Toven komeasti puetun
-veljen näkeminen näytti koskevan kuningattareen, ja hän astui ylpeästi
-hänen ohitseen tervehtimättä häntä.
-
-"Tervetuloa, kuningatar Helvig", sanoi vihdoinkin kuningas katkeran
-ivallisesti mitä välinpitämättömimmällä äänellä, nöyrien hovimiesten
-vetäytyessä hiukan syrjään. "Ovatko silmänne tulleet vetisiksi kovasta
-tuulesta? Tai onko teillä taas ollut liikuttava kohtaus Nyborgissa?"
-
-"Minä olen nähnyt ritari Folgvardin haudan ja olen huolehtinut hänen
-sielustaan", vastasi kuningatar. "Luettaneeko sekin minulle viaksi?"
-
-"Tunteellinen nainen lienee oikeutettu tekemään sen uskollisen
-rakastajansa muistoksi", sanoi kuningas katkerasti. "Olihan hän minun
-edeltäjäni teidän suosiossanne ja teidän onnellinen ihailijanne."
-
-Helvig kalpeni ja vaikeni, ja kuningas kääntyi leikkiä laskien
-Podebuschin puoleen, joka ei ollut kuulevinaan jälleen yhdistyneiden
-puolisojen lyhyttä sananvaihtoa.
-
-Sitten vasta kun oli tultu linnaan, ja kuningattaren jäykät
-vastaanotto-juhlallisuudet olivat ohitse, lähestyi kuningas taas häntä
-ja heillä oli lyhyt kahdenkeskinen keskustelu.
-
-"Eikö edes Folgvardin veri ole hälventänyt teidän alhaisia ajatuksianne
-meidän suhteestamme ja minun kunniastani?" kysyi Helvig tuskallisen
-moittivasti. "En ikinä olisi jälleen astunut jalallani teidän
-valtakuntaanne, jos olisin odottanut sellaisen vastaanoton."
-
-"Elkäämme alottako siitä mihin viimeksi lopetimme," vastasi Valdemar.
-"Olkoot ajatukset tullivapaita, Helvig, olkoot ne sitten yleviä
-tai alhaisia -- kaikessa tapauksessa -- me voimme minun mielestäni
-olla kuitatut keskenämme, vaikka Folgvard olisikin ollut enkeli.
-Kuolihan hän oman ylpeän kätensä kautta, tahtomatta edes odottaa
-meidän armahdustamme. Hänen tähtensä kansa nyt laulaa teistä.
-Huolimatta kuulusta saunajupakasta voitte te vielä tulla katulaulujen
-liikuttavaksi sankarittareksi. Te olette tänä vuonna ajatellut enemmän
-Folgvard Lagmansonia kuin minä Tove neitiä. Sen osoittaa kunnianarvoisa
-ulkomuotonne. Minä käytän myöskin vapauttani, mutta päästäkää minut
-kuulemasta hänen nimeään."
-
-"Sanokaa minulle vain yksi asia, ankara herra puolisoni", sanoi
-Helvig syvästi loukkaantuneena, "silloin olen tuomiopäivään saakka
-puhumatta siitä minkä vuoksi vuodessa olen vanhentunut, niinkuin hyvin
-kohteliaasti huomautitte. -- Sanokaa: kuoliko Folgvard sillä tavoin
-vain Helvigin tahrien?"
-
-"Parantaisiko se asiaa -- muuten, vastatkoon siihen laki ja minun
-drotsini. Se on valtioasia, sillä en tahdo vaivata muuta kuin
-neuvostoani. Ajat ovat tarpeeksi vakavat, Helvig kuningatar. Elkäämme
-tehkö niitä vaikeimmiksi kuin mitä tarpeellista on. Monta huimaa
-päätä täytyy vielä pudota, ennenkuin Valdemarien vanha valtaistuin
-on turvattu. Mutta neuvoston, leirin sekä mestauspaikan ulkopuolella
-täytyy täällä olla iloista elämää. Jollemme voi olla iloisia, niin
-olkaamme ainakin viisaita ja elkäämme ainakaan kiusatko toisiamme
-kuoliaaksi ikävällä surulla. Tavatkaamme ainoastaan silloin, kun
-voimme katsoa toisiimme -- ystävällisesti." Näin sanoen jätti kuningas
-vaikenevan, syvästi loukatun kuningattaren, joka astui jälleen
-vanhoihin, synkkiin huoneisiinsa Vordingborgin linnassa vaipuneena
-hiljaiseen, kyyneleettömään suruunsa.
-
-    Ei itkenyt hän, ei hymyillyt,
-    niin vaikea häll' oli vaiva.
-
-laulettiin hänestä kansanlaulussa, ja Helvigin suru Folgvardin kuoleman
-johdosta oli niin suuri että kun hän ensi kertaa näki kuninkaan
-rakastajansa kuoleman jälkeen, hänet seuraavana aamuna löydettiin
-melkein elottomassa tilassa vuoteessaan ja häntä pidettiin muutamia
-tuntia todella kuolleena. Huhusta, että hän olisi kuollut suruun
-ritarillisen rakastajansa kuoleman johdosta, ovat myötätuntoiset kansan
-laulut muodostaneet romantillis-traagillisen lopun kuningatar Helvigin
-ja drotsi Pietari Hesselin pojan väliselle onnettomalle rakkausjutulle.
-Hänen elämänsä ja vähemmän onnellinen avioliittonsa tulivat sittemmin,
-kuten tunnettua, tärkeiksi Tanskalle ja koko pohjois-maille. Mutta
-Folgvardin kohtalo lyhensi epäilemättä hänen päiviään, eikä Helvig
-koskaan saattanut unohtaa purjehdusta Nyborgiin ja uskollisen ritarin
-näkemistä ruumispaareilla.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Ritari Folgvardin kuoleman ja hautauksen aikana lausutut kapinalliset
-sanat olivat kuninkaalle tuttuja. Vaaranalaisten henkilöiden joukkoon,
-jotka saattoivat odottaa samanlaista kohtaloa kuin Folgvard, laskettiin
-etupäässä hänen huimapäiset kantajansa. He kuuluivat tyytymättömään
-juutilaiseen aatelistoon, joille kuninkaan omavaltainen sekaantuminen
-ritariston oikeuksiin, jokaisessa sopimuksen rikkomisessa, oli
-laillinen syy kapinaan.
-
-Senjälkeen, kun Sven Tröst nuoren vaimonsa kanssa oli päässyt
-Vordingborgin vankitornista ja palannut Brattingborgiin, oli hänen luja
-linnansa usein tyytymättömien kokouspaikkana. Agneta oli lahjoittanut
-rakastetulle miehelleen pojan; mutta hänen rakkautensa ja isänonnensa
-eivät voineet estää häntä innokkaasti ottamasta osaa tyytymättömien
-suunnitelmiin. Huhujen saavuttua kuninkaan tappiosta Kallundborgin
-luona, ja tämän linnan piirityksen rauettua tyhjiin oli kärsimätön
-nuoriso menettänyt kaiken toivonsa maan vapautumisesta Valdemarin
-avulla, huolimatta siitä, että kuningas pian senjälkeen valtioviisailla
-neuvotteluilla sai takaisin Kallundborgin ja yhtä hyvällä onnella otti
-takaisin useita muita linnoja ja kruunun alueita. Folgvardin kuolema
-mestauspaikalla oli saattanut Sven Tröstin täyteen raivoon ja suuressa
-määrin lisännyt nuorten aatelismiesten vihaa uutta hallitusta vastaan.
-He liittyivät Haldin herra Buggeen ja hänen omapäisiin ystäviinsä. He
-eivät oikeastaan olleet itsekään selvillä siitä mitä he tahtoivat,
-mutta Sven Tröstillä ja niillä, jotka tarkoittivat isänmaansa parasta,
-oli prinssi Otto mielessä, eivätkä he olleet vielä jättäneet toivoa
-nähdä tämä jalo prinssi Tanskan valtaistuimella. Mutta Otto pysyi aivan
-tyynenä enonsa linnassa Kielissä, eikä vastaanottanut minkäänlaisia
-lähettiläitä tai ehdotuksia tyytymättömiltä, vaikka hänen ja veljensä
-välit näyttivät olevan kireät, eikä hän vieläkään näyttänyt haluavan
-kirjoittaa muodollista luopumiskirjaa.
-
-Viisas Ebbesen vaikutti kuitenkin hyödyllisimmin isänmaan hyväksi.
-Valtavalla vaikutuksellaan hillitsi hän kuohunnan levottomissa mielissä
-ja sydämissä sekä päämääränsä herkeämättä silmiensä edessä koetti hän
-koota sankaritöitä haluavan nuorison lippujensa alle valtion ja kansan
-puolustukseksi maan vieraita tyranneja vastaan, joita hallitus ei vielä
-kyllin voimakkaasti saattanut vastustaa.
-
-Eräänä myrskyisenä aamuna seisoi Sven Tröst täysissä varustuksissa
-Brattingborgin linnanpihalla ystäviensä ja pienen valitun sotilasjoukon
-keskessä, joka oli valmis lähtemään sotaiselle retkelle. Sven Tröst oli
-sanonut hyvästi vaimolle ja lapselle ja aikoi juuri nousta satulaan,
-kun odottamatta saapui rohkea piispa Jaakko Split, joka jälleen oli
-matkalla Riibeen ja oli poikennut Brattingborgiin tärkeälle salaiselle
-asialle. Piispa vavahti nähdessään sotaiset valmistukset ja pyysi saada
-puhutella nuorta linnan herraa kahden kesken.
-
-"Varokaa itseänne liika reipas ystäväni," sanoi mestari Jaakko, kun
-he seisoivat kahden salakamarissa. "Varokaa tuomarinmiekkaa voidellun
-kädessä ja taipukaa Kaikkivaltiaan tahtoon! Minä olen saapunut tänne
-tänään varoittaakseni teitä viimeisen kerran. Jollette te tahdo langeta
-sen jalkoihin, joka kuitenkin kantaa miekkaa ja valtikkaa oikeudella,
-ei teille käy hituistakaan paremmin kuin teidän erehtyneelle
-ystävällenne Nyborgin hirsimäellä."
-
-"Siitä pitäköön Herramme huolen", vastasi Sven Tröst tyynesti. "Minä
-en koskaan ole saattanut seurata muuta päätä ja sydäntä kuin omaani ja
-niillä aion minä tulla toimeen kuolemaani saakka. Minä tahdon ennemmin
-kuolla hirsipuunmäellä ritari Folgvardin lailla enkä juhlavuoteessa
-kuten kuningas Valdemarin isä."
-
-"Te olette ja jäätte yhtä itsepäiseksi, hyvä ystäväni, kuinka ankarasti
-teitä rangaistaneekin", sanoi mestari Jaakko päätään pudistaen. "Eikä
-teiltä ole kuitenkaan puuttunut Herran kuria ja ojennusta. Me olemme
-itsevaltiuden paaduttamia, niin ettei se pysty paljoakaan meihin
-juutilaisiin. Ettekö te siis näe sen olevan Kaikkivaltiaan tahdon,
-että meidän tulee kumartaa kankeat niskamme kuningas Valdemarin edessä
-ja vastaanottaa Tanskan pelastus hänen kädestään, huolimatta siitä
-miellyttääkö tämä vitsaus meitä vai ei. Meidän täytyy myöntää hänen
-olevan kunnollisen herran. Hän saattaa pidellä porvareita rautakäsin,
-sen hän on näyttänyt Korsörin ja Pedersborgin luona; ja onhan hän nyt
-hurjan metsästäjän tavoin yllättänyt frisiläiset. Hän on saattanut
-kapinoitsijat pelkäämään; hän kantaa täydellä oikeudella Tanskan
-leijonaa kilvessään ja sinetissään."
-
-"Ne eivät ole jaloja leijonia, vaan petollisia leopardeja" vastasi Sven
-Tröst kiivaasti. "Kuinka te voitte puolustaa sellaista kuningasta,
-joka hylkäsi meidän suuren Ebbesenimme ja petti jalon veljensä? Eikö
-jokainen tehokas keino ole hänelle yhtä jalo? Eikö hän joka päivä
-tallaa jalkoihinsa vakuutuksiaan ja sitoumuksiaan. Mitä saattavat
-Tanskan ritarit odottaa itsevaltiaalta, joka tuomitsi Folgvardin
-piikkitynnöriin? -- Ja kuinka kohtelee hän omaisiansa. Eikö Otto istu
-Kielin linnassa jonkunlaisena valtionvankina? Eikö onneton kuningatar
-huokaile nyt Sjöborgin linnan tornissa senvuoksi että hän itki
-Folgvardin ruumiin ääressä, sillävälin kun kuningas itse seurustelee
-rügeniläisen noidan kanssa?"
-
-"Synneistään hän tahtoo vapautua pyhällä haudalla", sanoi piispa
-kohauttaen olkapäitään. "Sanotaanhan hänen käyneen kuningattaren
-luona ja sopineen hänen kanssaan. Hän ei anna edes Toven ja tämän
-veljen johtaa itseään tärkeissä asioissa. Hän tietää itse mitä hän
-tahtoo. Mutta hänen hurskauttaan minä en tahdo taata, ja milloin
-hän ei itse ole ollut kelvollinen, saa hän siitä vastata Jumalalle.
-Minä en puolusta hänen rehellisyyttään ja uskollisuuttaan, vaan
-hänen oikeuttaan kruunuun laillisen vaalin perusteella, ynnä hänen
-viisauttaan ja kykeneväisyyttään yhdistämään ja koossapitämään kansaa
-ja valtakuntaa. Sitä tarkoitusta varten ei pyhä Knuut ole voinut
-lähettää meille sopivampaa auttajaa hädässä."
-
-"Niin kyllä", vastasi Sven Tröst katkerasti, "hän ymmärtää sangen hyvin
-tehdä kauppaa sieluilla, sen saattavat myydyt virolaiset todistaa. Hän
-möi prinssi Oton perinnön ja herttuakunnan. Mutta mitä se merkitsee
-asiassa? Saksalainen ritaristo maksaa käteisellä ja valtakunnan
-takaisinostamiseen tarvitaan rahaa!"
-
-"Kovaa, kovaa se on, rehellinen ystäväni. Ne ovat verirahoja", huokasi
-mestari Jaakko. "On todellakin raskasta, että Tanskan onni on ostettava
-sellaisilla rahoilla. Minä en pidä sellaisesta kaupittelemisesta vaikka
-piispa Sven onkin kannattanut sitä. Sanotaan sen tapahtuvan Oton
-suostumuksella, ynnä hänen ja kuninkaan sielujen autuuden puolesta,
-sekä hänen esi-isiensä ja jälkeläistensä syntien anteeksisaamiseksi,
-jos he nyt tulevat osallisiksi saksalaisen veljeskunnan toimista. Se
-kaikuu kyllä hurskaalta, mutta Jumala varjelkoon meitä valtioviisaalta
-hurskaudelta! Mutta ei ole meidän asiamme epäillä keinoja, joita
-Herramme sallii. Se käy yli meidän ymmärryksemme, poikani. Jos pyhä
-ja vanhurskas Jumala tahtoo vetää meidät tulesta leopardin kynnellä,
-täytyy meidän kiittää häntä senvuoksi eikä mukista, vaikka tämä kynsi
-raapaisisikin pienen palan meidän omapäisestä otsastamme. Ajat ovat
-huonot, nuori ystäväni. Minä en maksaisi paljoa edes puolestakaan siitä
-sukupolvesta, joka nykyään elää; mutta jos jälelle jääneiden suonissa
-virtaa rehellistä ja kristillistä tanskalaista verta koittaa vielä
-paremmat ajat meidän jälkeläisillemme."
-
-Sven Tröstin mieltä kiinnitti tänä hetkenä elävä taulu, jota
-aamuaurinko valaisi ja jonka hän saattoi nähdä pienestä naishuoneeseen
-päin olevasta ikkunasta. Ne olivat Agnetan kauniit kasvot. Hän
-oli polvistunut rukoustuolin ääreen pienen poikansa viereen ja
-opetti lasta ristimään käsiään vapahtajan kuvaa kohti. Huolimatta
-tämän-aamuisesta surumielisestä hyvästijättö-tunnelmasta, antoivat
-hänen äidinrakkautensa ja avio-onnensa hänelle lumoavan kauneuden.
-Hän näytti tänä hetkenä haltioituneimman maalarin kuvaamalta pyhältä
-Neitsyeltä, joka opettaa Jeesuslasta rukoilemaan ja samalla aavistus
-tämän tulevista kärsimyksistä kuvastuu hänen silmissään.
-
-"Ei mutta katsokaapas, hurskas isä piispa", kuiskasi Sven Tröst.
-"Kauniimmalle alttaritaululle ette voisi koskaan toivoa laulavanne
-ylistystä Riiben tuomiokirkossa."
-
-"Jumala varjelkoon teitä ja teidän rakkaitanne!" vastasi piispa
-matalalla äänellä ja katseessaan huolestunut ilme. "Suokoon Jumala,
-ettei tämä ihana äidinkuva pian muuttuisi surevaksi leskeksi, jolla
-on isätön lapsi! Minä tiedän mitä te ja ystävänne aiotte", jatkoi hän
-tarttuen Sven Tröstin käteen. "Mutta luopukaa siitä, rakas poikani! Se
-on väärin ja mieletöntä. Nöyrtykää kuninkaan edessä ja vannokaa hänelle
-uskollisuutta. Jos hän saa tietää mitä puhutaan, tulee hän ylitsenne
-kuin rajuilma ja muuttaa Brattingborgin soraläjäksi. Te voitte itse
-joutua teilille ja pyörälle. Ajatelkaa vaimoanne ja lastanne jollette
-te tahdo ajatella Herraamme ja onnettomuutta, jonka te voitte tuottaa
-maalle ja valtakunnalle sellaisella hulluudella."
-
-"Kuka on sanonut teille, mitä minä ja uskolliset ystäväni ajattelemme,
-herra piispa?" kysyi Sven Tröst ihmeissään. "Joukossamme ei ole
-pettureita, sen minä tiedän."
-
-"Stig Antinpoika on palannut Virosta. Hänen huikenteleva poikansa on
-teidän ystävänne ja uskottunne."
-
-"Vai niin, nyt tiedän minä petturin!" huudahti Sven Tröst harmissaan
-ja löi otsaansa. "Minä hullu, joka uskoin poikaan, vaikka minä tunsin
-isän!"
-
-"Te ette tunne isää oikein", jatkoi piispa ottaen esille sinetillä
-suljetun kirjeen. "Hän tahtoo pelastaa sekä teidät, että poikanne,
-jos se on mahdollista. Tämän salaisen kirjeen teille on hän uskonut
-minulle. Minä en tiedä mitä se sisältää, mutta se saattaa pelastaa
-teidän henkenne, jos te vain itse tahdotte. Ne olivat hänen sanansa
-minulle kolme päivää sitten."
-
-Sven Tröst avasi kirjeen. Se oli vihatun Björnholmin kappalaisen
-käsialalla kirjoitettu. Hän luki sen kalveten.
-
-"Jos siinä on asioita, jotka te saatatte uskoa minulle ja jos minä voin
-auttaa tai antaa hyvän neuvon, niin puhukaa suunne puhtaaksi," sanoi
-mestari Jaakko asettaen kätensä hänen olkapäälleen.
-
-"Se on salaisuus, jota minä mieluimmin en olisi tahtonut saada
-selville. Ainoastaan teille voin minä sen uskoa, lukekaa!" Piispa luki
-lyhyen kirjeen ja vavahti. Se sisälsi myös asiakirjan, jonka hän vielä
-luki ja loi sitten erittäin huolestuneen katseen nuoreen totiseen
-ritariin ja kysyi melkein vapisevalla äänellä häneltä. "Mitä te aiotte
-tehdä. Mitä te ajattelette tästä?"
-
-"Olkoon Agneta kuka tahansa", vastasi Sven Tröst, "minä rakastan häntä
-siitä huolimatta yhtä paljon. Hän on yhtä jalo ja puhdas, saakoon hän
-kiittää elämästään kerjäläistä tai ruhtinasta, mutta jos maailman
-silmissä hänen syntyperänsä heittää varjon hänen ylitsensä, niin ei
-maailma eikä hän saa sitä tietää. Sekä hän että minä tiesimme, että
-Stig Antinpoika ei ollut hänen isänsä. Hän luuli olevansa köyhä isätön
-lapsi Stig Antinpojan suvusta, jota ovela hovimies viekkaista syistä
-piti omanaan. Ennemmin kuin hän nöyryyttää itsensä kuninkaan edessä,
-hänen lempeän enonsa äpärälapsena -- ennemmin saa hän nähdä minun
-kuolevan. Tuossa on sen häväistyksen todistus, joka olisi pelastanut
-minut hirsipuusta." Näin sanoen hän heitti merkillisen asiakirjeen
-loimuavaan takkatuleen.
-
-"Oikein, rakas poikani! Sitä minä melkein odotinkin sinulta", sanoi
-vahva mestari Jaakko iloisena ja puristi hänen kättään. "Kunnia
-on liika kallis hinta elämästä. Mutta -- Herramme johtaa kaikki
-parhaaksemme. Teidän prinssinne asia on vielä vain tuulentupa --
-ja ritari Buggen neuvostossa ette te varmaankaan istu ylhäisten
-maankavaltajien joukossa."
-
-"Ei, suurisuinen Haldin ritari saattaa vielä varmasti meidät
-perikatoon. Hän haluaa ystävineen vain muuttaa oman tahtonsa laiksi
-sekä oman etunsa muiden ohjeeksi."
-
-"Mutta minnekä te itse luulette sen oikeuden johtavan, jonka tukena nuo
-keihäänne ovat?"
-
-"Ebbesenin luo -- Skanderborgia vapauttamaan -- kansan ja valtakunnan
-nimessä, herra piispa, sitä ette te varmaankaan kutsu ylhäiseksi
-maankavallukseksi. --"
-
-"En, poikani! Se on rehellinen asia, ja sen aion minä näyttää sekä
-Ebbesenille että sinulle", vastasi vahva mestari Jaakko reippaan ja
-iloisen näköisenä nyökäten samalla päätään ja lyöden miekkaansa, jota
-hän kantoi matkaavittansa alla. "Minäkin tarvitsen vähän liikuntoa.
-Kautta Jumalan, te saatte vielä kuulla minusta. Sitä joka seuraa
-Ebbeseniä, tahdon minä puolustaa Herramme edessä, sanokoon sitten
-kuningas ja koko maailman valtioviisaus siitä mitä tahansa. Jumala ja
-pyhä Knuut olkoon teidän kanssanne!"
-
-Tämän jälkeen jätti sotainen piispa nopeasti Brattingborgin, ja Sven
-Tröst lähti rauhallisesti ystävineen ja sotilailleen linnasta, Agneta
-rouvan seisoessa parvekesalin eteisessä lapsensa käsivarrellaan
-huiskuttaen päähineellään heille hyvästiksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli kolmas syksy mahtavan kreivi Geerhardin kuolemasta. Kahtena talvena
-ja kolmena kesänä oli Ebbesen kestänyt taistelussa hänen poikiaan
-vastaan. Joka vuosi hän oli lähtenyt retkelle pienen vapaaehtoisen
-talonpoikaisjoukon kanssa, joka liikuttavalla rakkaudella oli
-kiinnittänyt kohtalonsa häneen, tahtomatta tunnustaa suurempaa herraa
-maassa kuin sen, joka tappoi Kaljupää-kreivin. Tässä kansalaissodassa
-oli Ebbesen vapauttanut osan Pohjois-Jyllantia aina Skanderborgiin
-saakka, mutta ei kuningas Valdemarin vaan "kansan ja valtakunnan
-nimessä", mikä oli lainsuojattoman ritarin ja hänen ystäviensä
-tunnussana.
-
-Juutilaisen talonpoikaisjoukon ja niiden nuorten ja reippaiden ritarien
-avulla, jotka olivat liittyneet häneen, pelasti Ebbesen siis Tanskan
-itsenäisyyden ja vapauden omin neuvoin, sillävälin kun kuningas
-Valdemar ja hänen neuvostonsa viisaasti sulkivat silmänsä tältä
-hyödylliseltä omavaltaisuudelta ja itse toimivat enemmän kynällä kuin
-miekalla kootakseen hajonnutta valtakuntaa.
-
-Pyhäinmiesten päivänä, tämän vuoden (1342) ensimäisenä
-kylmänä marraskuun aamuna, pitivät Ebbesen ja hänen ystävänsä
-jumalanpalveluksen paljaan taivaan alla linnoitetussa leirissään,
-holsteinilaisten miehittämän Skanderborgin linnan edustalla, jota he
-muutamia viikkoja olivat piirittäneet. Mieliala piirittäjien joukossa
-oli kuohuksissa. Myös tänä kesänä oli Ebbesen lisännyt sotapäällikön
-mainettaan ja sitä luottamusta, jota juutilaiset tunsivat häntä
-kohtaan. Erittäinkin oli hänen 2 päivänä toukokuuta Skjernån luona
-Ringköpingin seuduilla saavuttamansa voitto ollut tärkeä, koska hän
-sen avulla oli estänyt Geertin pojat miehittämästä Lundenäsin, joka
-kuten Skanderborgkin oli kruunun tärkeimpiä läänityslinnoja. Kreivi
-Henrik oli vastustaja, joka ei peräytynyt askeltakaan, ostamatta
-sitä verellä, ja jokainen voitto, jonka Ebbesen oli saavuttanut oli
-maksanut hänelle monen uskollisen juutilaisen elämän. Katkeruus
-vierasta sortajaa vastaan oli pitkäaikaisen, verisen taistelun aikana
-saavuttanut huippunsa. Saksalainen varusväki Skanderborgissa oli
-vahva. Kreivi Henrik ei itse ollut siellä, mutta häntä odotettiin joka
-hetki tulevan linnanpäällikön avuksi. Ebbesenin joukko ei sitävastoin
-ollut suuri, mutta taisteluhalu ja innostus näyttivät korvaavan sen,
-mikä puuttui sotataidossa ja säännöllisessä asestuksessa. Seuraavana
-päivänä oli määrätty tehtäväksi väkirynnäkkö Skanderborgia vastaan,
-ja piirittäjien jumalanpalveluksessa ilmeni peloittava vakavuus. Koko
-sotajoukko oli nauttinut sakramentin, ja suuri osa sotilaista oli
-sitä vastaanottaessaan salaa vannonut iskevänsä kuoliaaksi jokaisen
-vihollisen. Tämä vaitelias lupaus ei koskenut ainoastaan Skanderborgin
-saksalaista varusväkeä vaan kaikkia saksalaisia Skanderborgin seuduilla
-ja koko maassa.
-
-Ebbesen itse ei kuitenkaan tiennyt mitään tästä hänen nuorten
-sotilaidensa päätöksestä. Hän seisoi ulkomuodoltaan levollisena, mutta
-päivän paahtamilla kasvoillaan tavaton puna, Sven Tröstin sivulla,
-lähinnä kentälle pystytettyä turve-alttaria ja piti tavallisen
-ritaritavan mukaan kätensä ristittynä ylöspäin käännetyn miekkansa
-kahvalla, sillä aikaa kun evankeliumia luettiin vihreältä alttarilta ja
-sotilaiden syvän amenen kaikuessa Skanderborgin järvelle. Pappi, joka
-toimitti tämän harvinaisen jumalanpalveluksen, oli innokas Aarhuusin
-piispa Sven. Hän oli samana aamuna saapunut leiriin ja hänellä oli
-ollut pitkä ja totinen keskustelu Ebbesenin kanssa, jota hän kiivaalla
-tavallaan oli kehoittanut sopimaan kuninkaan ja Jumalansa kanssa. Hän
-oli kiittänyt sitä ylpeyttä ja uskollisuutta, jolla lainsuojaton ritari
-ja hyljätty alamainen niin väsymättä jatkoi taistelua maan vapauden ja
-kruunun oikeuksien puolesta: mutta hän ei kuitenkaan ollut peruuttanut
-aikaisempaa ankaraa tuomiotaan Ebbesenin itsevaltiasmurhan johdosta.
-Olipa hän kieltänyt Ebbeseniltä kirkon synninpäästönkin, siksi kunnes
-hän nöyrtyisi ja katuvaisena tunnustaisi tämän loistavan urotyönsä
-rikokseksi. Ebbesen oli kuunnellut häntä ylpeästi hymyillen, ja he
-olivat vaiti seuranneet toisiaan jumalanpalvelukseen, missä piispa itse
-oli ottanut kenttäpapin tehtävät toimekseen.
-
-Piispa Sven oli innokkaasti saarnannut katumusta ja parannusta. Hän oli
-jakanut koko sotajoukolle sakramentin, aavistamatta veristä päätöstä,
-jonka nuoret sotilaat mutisivat vastaanottaessaan kalkin hänen
-kädestään aivan kuin lupauksensa pyhäksi vahvistukseksi. Ebbesen oli
-ainoa, jonka ohi piispa oli mennyt jakaessaan sakramenttia. Joukkonsa
-etupäässä oli Ebbesen sakramentin jakamisen aikana polvistunut
-tilapäisen alttarin eteen; mutta piispa ei ollut häntä näkevinään.
-
-Jumalanpalvelus oli lopussa. Ebbesen astui piispan seurassa
-päälliköntelttaansa. Tumma pilvi lepäsi rohkean sotapäällikön
-kasvoilla, ja levottomuus ja suuttumus vallitsivat hänen sielussaan.
-
-"Jo toisen kerran te kiellätte minulta kaikkein pyhimmän, herra
-piispa", sanoi hän hiljaisella, mutta kiihtyneellä äänellä.
-
-"Ja minä polvistuin kuitenkin nöyränä ja hartaana. Nils Ebbesen ei
-odottanut olevansa arvottomampi saamaan pyhää armolahjaa kuin halvin
-palvelija hänen leirissään. Miksi te olette tehnyt tämän?" jatkoi hän
-äänessään syvä nöyrtymyksen ja tuskan sointu. "Kunpa minun sotilaani
-vain eivät pitäisi minua jumalattomana ja paatuneena syntisenä ja
-kadottaisi kaikkea luottamusta Jumalan apuun minun lippuni alla, ja
-sitä me tällä hetkellä eniten tarvitsemme."
-
-"Sille, joka ei voi katua suurinta syntiään", vastasi piispa, "en minä
-koskaan voi pyhän virkani nojalla jakaa pyhää armon lahjaa, en edes in
-articulo mortis -- en edes kuolinhetkenäkään."
-
-"Se on kovaa", sanoi Ebbesen synkästi. "Se on melkein julmaa
-herra piispa. Kuka sanoo teille sitten, että minun sotilaani ovat
-tunnustaneet teille ja katuneet sen, jota te kutsutte rikokseksi, ennen
-kuin te jaoitte heille heidän syntiensä armollisen anteeksi annon ja
-kaikkein pyhimmän sakramentin?"
-
-"Mitä kukaan ei saata sanoa minulle, sen tietää Kaikkivaltias", vastasi
-piispa ankaran vakavasti. "Ja Kaikkivaltiaan käsi ei jätä rankaisematta
-sitä syntiä, jota ei ole kaduttu. Se, joka arvottomana on omistanut
-pyhän armolahjan, on omistanut kuoleman ja kirouksen."
-
-Nyt kuultiin meluavaa riemua leiristä ja Sven Tröst astui nopeasti
-telttaan. "Tiedättekö mitä, isä Ebbesen?" huusi hän iloisena. "Nyt
-saavat he selkäänsä. Jos emme nyt saa saksalaista kiipeliin niin sitten
-ei koskaan."
-
-"Jumalan avulla sen kyllä vielä teemme, sisarenpoikani", vastasi
-Ebbesen. "Mutta päivä ja hetki ovat Herran kädessä Mitä on tapahtunut?"
-
-"Te tulitte hyvään aikaan piispa Sven", jatkoi innokas ritari. "Nyt
-te olette kuitenkin tehnyt meille jotakin hyvää kaiken sen pahan
-jälkeen, mitä te olette tehnyt meille suurten neuvostossa. Te olette
-tehnyt meille hyvän palveluksen, jota te tuskin ajattelitte. Teidän
-siunauksenne on saanut koko leirin innostumaan. Nyt ei yksikään
-saksalainen pääse elävänä Skandenborgista huomenna, niin totta kuin
-jokainen meistä tahtoo pitää lupauksensa Herrallemme ja pyhälle
-Knuutille, joiden kunniaksi te jaoitte meille sakramentin ynnä kaikkien
-pyhimysten siunauksen."
-
-"Armollinen Jumala, mitä tämä merkitsee?" huudahti piispa erittäin
-kiihtyneenä, ja Sven Tröst kertoi nyt hänelle ja Ebbesenille mitä hän
-itse ja hänen nuoret ystävänsä olivat salaa luvanneet Jumalalle ja
-pyhälle Knuutille jumalanpalveluksen aikana nauttiessaan pyhän kalkin,
-ja kuinka tänä hetkenä koko sotajoukko oli innokkaasti luvannut ja
-vannonut saman asian.
-
-Piispa kalpeni, mutta Ebbesenin kasvoille nousi puna.
-
-"No hyvä, vanhurskaan Jumalan nimessä", sanoi sotapäällikkö ja
-nyökäytti peloittavan tyynesti ja päättäväisesti, "jos se kerran on
-kansan peruuttamaton tahto, on se myöskin minun tahtoni, niin totta
-kuin minä toivon tulevani autuaaksi ilman synninpäästöä ja sakramenttia
-piispa Svenin kädestä. Se on ja jää kuitenkin meidän lopulliseksi
-pelastukseksemme -- meidän tai tyrannien täytyy kuolla -- -- me emme
-enää aio pelätä verenvuodatusta -- tämä on hävityssotaa."
-
-"Kauheita ihmisiä!" huusi piispa. "Oletteko te kristityitä? Onko se
-sitä hellyyttä ja vihollisten armahtamista, jonka pitäisi eroittaa
-ritarillisen sankarin kurjista pakanoista ja barbaareista. Se ei ole
-enää urhoollisuutta -- se on julmuutta. Se ei ole jaloa isänmaan
-rakkautta, vaan halpaa kostonhalua ja verenhimoa. Jos te nyt olette
-väärinkäyttäneet kaikkein pyhintä niin syntiseen ja jumalattomaan
-tarkoitukseen, niin varmasti siunaus, jonka minä tänään teille annoin,
-on koituva teille --"
-
-"Vaietkaa, oman autuutenne vuoksi, herra piispa!" keskeytti Ebbesen
-kiukustuneen prelatin ja tarttui kiivaasti hänen käteensä. "Minä en
-itse tiennyt, mitä minun maanmieheni innostuksessaan olivat päättäneet
-ja niin juhlallisesti vahvistaneet! Minä olisin estänyt sen, jos minä
-olisin siitä tiennyt mutta nyt kun se on tapahtunut, ei sitä enää voi
-muuttaa. On pitkälti Roomaan, mutta lyhyt aika huomen aamuun. Minun
-velvollisuuteni sotapäällikkönä on nyt käyttää hyväksi tätä mielialaa
-ja sotaista henkeä, tehdäkseni lopun tästä sodasta, joka jo kyllin
-kauan on kalvanut maan ydintä."
-
-"Epäkristillistä ja jumalatonta valaa ei kenenkään jumalaa pelkäävän
-ihmisen tarvitse pitää, eikä kenenkään rehellisen ihmisen käyttää
-hyväkseen, vaikka hän sillä saattaisikin pelastaa kaikki maailman
-ihmiset kahleista ja siteistä", jatkoi innokas piispa.
-
-"Ruumiin vapauden vuoksi ei teidän pidä myydä sielun kallista rauhaa ja
-autuutta tai tehdä itseänne koston orjiksi. Myös pahimpia vihollisiamme
-tulee meidän kohdella inhimillisesti. On tarpeeksi onnetonta, että me
-emme ole päässeet pitemmälle kristillisyydessä: meidän evankeliumin
-ja suuren rakkauden julistajien, täytyy suvaita sotia ja veren
-vuodatusta Jumalan vanhurskauden tähden, ja myöskin piispat tarttuvat
-aseisiin pyhän asian puolesta, sen olen minä itsekin tehnyt tänä
-vaikeana aikana. Mutta minä kiroaisin oman sieluni -- minä pyytäisin
-Herran lyömään piispallisen kieleni halvauksella, jollen minä nyt
-tässä koroittasi ääntäni kiroamaan teidän kauheata ja epäkristillistä
-aikomustanne."
-
-"Nämä sanat sattuvat teihin itseenne, piispa Sven", tarttui nyt Ebbesen
-voimallisella äänellä puheeseen, purkaen pitkäaikaisen mutta kauan
-pidätetyn suuttumuksensa. "Oliko teidän kristillinen rakkautenne
-suurempi kuin minun sinä hetkenä jolloin te vahvistaessanne Lübeckin
-sopimuksen taitoitte sauvanne tämän lainsuojattoman pään yli ja siten
-hankitte itsellenne rauhan?"
-
-Nämä sanat Ebbesenin suusta saivat piispan kauhistumaan. Hän
-seisoi hetken kuin murtuneena ja nöyryytettynä lainsuojattoman
-isänmaanpelastajan edessä. "Jos minä olen tehnyt syntiä teitä ja
-isänmaata kohtaan mahtavien neuvostossa", sanoi hän matalalla äänellä.
-"Jos minä kerran olen antanut viettelijän johtaa itseni harhaan, sen
-joka sanoo pahan olevan hyvää, kun se tapahtuu hyvän tähden, niin olen
-minä myös Jumalan edessä tämän ajan spitalin saastuttama senvuoksi,
-että minä tahdoin tarttua saastaan syntisillä käsillä poistaakseni sen.
-Jumala on minun tuomarini -- minä nöyrryn hänen rankaisevan kätensä
-edessä, kun se minut kohtaa. Mutta", jatkoi hän kohottaen päätänsä
-ja ääntänsä, "senvuoksi, että minä itse olen tehnyt syntiä ei minun
-tarvitse ylistää sitä. Minä en voi vaeltaa verenhimoisten leirin kautta
-ja sanoa: teidän intonne on kristillinen ja oikea -- iskekää voitetut
-maahan! Minä en saata sanoa kuulioilleni tänään: teidän jumalanpelkonne
-oli totinen ja autuaaksitekevä; te olette rehellisesti vastaan ottaneet
-anteeksiannon pantin -- olkaa vain säälimättömiä ja vihatkaa jokaista
-vihollistanne kuolemaan saakka!"
-
-"Mitä te sitten tahdotte hurskas mies?" vastasi Ebbesen harmissaan ja
-löi kärsimättömänä miekkansa maahan. "Pitääkö meidän antaa tyrannien
-sortaa itseämme ja armahtaa heitä? Pitääkö meidän antaa murhata
-itsemme ja kuitenkin säästää heidän henkensä. Mitä tahtovat he
-täältä, nämä kutsumattomat kiusaajat? Antaa heidän paeta, jolleivät
-he tahdo tulla haudatuiksi tänne. On väärää hurskautta antaa nylkeä
-itseänsä tekemättä vastarintaa. Se on kehno kansa, joka ei tahdo
-tuhota sortajiaan. Itsepuolustus ei ole mitään säälimättömyyttä eikä
-taistelu verivihollistaan vastaan ole verenhimoista julmuutta. Me emme
-vihaa, heidän sielujansa senvuoksi, että me lyömme kuoliaaksi heidän
-ruumiinsa. Antaa heidän tulla niin autuaiksi, kuin voivat toisessa
-mailmassa -- täällä me toivomme heille rauhaa ja hautaamme heidät
-siunattuun maahan. Enempää he eivät voi pyytää. Me emme myöskään pyydä
-heiltä hituistakaan enempää. Henki hengestä -- se on sekä rehellistä
-että ritarillista! Rukoilkaa te niiden sielujen puolesta, jotka
-jättävät huomen aamuna Skanderborgin, herra piispa, olkootpa he sitten
-saksalaisia tai tanskalaisia, mutta jättäkää tänä hetkenä minun leirini
-ja elkää sopimattomassa hurskausinnossanne uskaltako sanallakaan
-horjuttaa minun väkeni rohkeutta ja taistelunhalua."
-
-"Ajatteko te pois Herran palvelijan leiristänne kuin spitalitautisen,
-sen vuoksi että hän lausuu totuuden ja Jumalan tahdon, missä te
-mieluummin kuulisitte valhetta ja paholaisen puheita?" huudahti jälleen
-loukkaantunut piispa leimuavin katsein. "Hyvä, minä lähden täältä,
-ja te ette enää koskaan näe minua tässä maailmassa. Minä en tiedä,
-kumpi meistä ensin joutuu Jumalan tuomioistuimen eteen", jatkoi hän
-katseessaan outo tuli. "Mutta sen minä tiedän, teidän hetkenne ei
-saata olla kaukana, ruhtinaanmurhaaja ja verituomari. Se, joka ei
-tahdo vastaanottaa Herran kuritusta, temmataan pois synteineen ilman
-parannusta ja anteeksiantoa. Veri, jota syyttömästi vuodatetaan,
-on huutava teitä vastaan taivaassa, harhaanviety mies. Te olette
-sekaantunut Kaikkivaltiaan tuomio-oikeuteen ja vääntänyt koston miekan
-tuomioenkelin kädestä! Verinen hanke, jonka te nyt hyväksytte, on
-polttavana verivirtana vuotava teidän sielunne ylitse. Tämä pyhyyden
-saastutus, johon minun piispallinen käteni on saatettu osalliseksi,
-seisoessani täällä ikuisen anteeksiannon sanansaattajana -- tämä synti
-pyhää henkeä vastaan, ei ole tuottava teille onnea, siunausta, eikä
-voittoa. Minä menen. Mutta sen minkä minä olen sanonut teille Herran
-Zebaotin nimessä, tahdon minä julistaa teidän leirissänne sen Mahtavan
-äänellä, joka lähetti minut näiden kastetukien pakanoiden joukkoon,
-vaikka te senvuoksi tahtoisitte kivittää minut, kuten ne totuuden
-julistajat, jotka häväistyksen kautta saivat marttyyrikruunun."
-
-Näin sanoen jätti suuttunut piispa sotapäällikönteltan. Ebbesen jäi
-seisomaan synkkänä ja ajatuksiinsa vaipuneena, kädet ristissä ja maahan
-tuijottaen. Sven Tröst katsoi ihmetellen häntä ja odotti ankaraa
-määräystä. Mutta Ebbesen nosti kasvonsa auringon valoon omituinen
-tyyneys päättäväisessä katseessaan. "Seuraa häntä!" sanoi Ebbesen.
-"Saata hänet leiristä. Hän saa mennä rauhassa täältä sen suuren Herran
-lähettiläänä, jota hän ei ymmärrä, mutta jonka tahtoa hänen täytyy
-sokeana välikappaleena täyttää. Julistakoon tämä piispa vapaasti meille
-kuolemaa ja onnettomuutta? Elämä ja voitto ovat Vanhurskaan kädessä."
-
-Sven Tröst loi enoonsa ylpeän ja rakkautta uhkuvan katseen ja poistui
-nopeasti piispan jälkeen. Virkaintoinen piispa piti sanansa; hän
-ratsasti pian sen jälkeen pienen seurueensa saattamana leirin läpi
-kuin onnettomuutta ennustava profeetta ja piti jylisevän puheen
-ihmetteleville sotamiehille, jotka eivät voineet käsittää, mitä syntiä
-siinä oli, että tahtoi tappaa saksalaisia, kun kerran oli sodassa
-heidän kanssaan.
-
-"Elkää välittäkö siitä, rehelliset maanmiehet", sanoi Sven Tröst
-niin pian kun piispa oli ennättänyt ulos leiristä. "Aarhuusin piispa
-on hurskas mies, se on totta; mutta Herramme neuvostossa ei hän
-vielä kuitenkaan istu. Pysykäämme nyt vain uskollisena rehelliselle
-lupauksellemme ja näyttäkäämme huomenna piispalle ja koko maailmalle
-mihinkä me juutilaiset kelpaamme."
-
-"Hän on oikeassa. Tuossa puheessa on perää", mutisivat juutilaiset,
-mutta näyttivät kuitenkin vielä epäröivän piispan sanojen johdosta.
-
-Nyt astui Ebbesen päällikönteltasta, katseessaan ja ulkomuodossaan
-hiljainen juhlallinen vakavuus ja kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen
-kuulemaan mitä hänellä olisi sanottavaa.
-
-"Maanmiehet", sanoi hän kovalla ja ankaralla äänellä. "Sen mitä
-olette luvanneet Jumalalle ja Pyhälle Knuutille pyhää ehtoollista
-nauttiessanne, tulee teidän pitää, jos teille on sielunne autuus
-rakas, vaikka koko maailman piispat teidät tuomitseisivat. Ennen kun
-aurinko huomenna nousee, täytyy Skanderborgin olla meidän vallassamme
-ja joko me tai meidän vihollisemme juurrutetut maasta. Huomenna on
-vainajien päivä; sinä päivänä muistavat kaikki kristityt kuolleita.
-Ehkä tanskalaiset miehet ja naiset sadan vuoden kuluttua tuona päivänä
-muistavat meidän kuolemaamme ja rukoilevat meidän sielujemme puolesta
-Tanskan ollessa vapaana, eikä vihollisten hallitsija enää uskalla
-pystyttää lippuaan tähän torniin tai juottaa hevosiaan Skanderborgin
-järvessä. Elämä ja kuolema, onni ja voitto ovat Kaikkivaltiaan kädessä.
-Mutta jos me voitamme tai sorrumme ja vuotakoon täällä meidän tai
-vihollisen veri, niin Tanskan vapaudenpuu on kasvava tästä verestä
-ja kunnian kaunis puu on kasvava sen rinnalla. Te olette luvanneet
-huomenna voittaa tai kaatua, ketään säästämättä -- saman minäkin
-lupaan teille kaikkivaltiaan Jumalan edessä; mutta se on tapahtuva
-rehellisesti ja avoimesti, niinkuin tanskalaiselle miehelle sopii.
-Anna torvensoittajien lähestyä linnanporttia, uljas sisarenpoikani.
-Ilmoita linnan päällikölle ja sen varusväelle että me vaadimme heidät
-taisteluun elämästä ja kuolemasta, ja sano että huomenna on meidän tai
-heidän viimeinen päivä."
-
-Sotajoukko vastasi päällikkönsä puheeseen meluavin myöntymyshuudoin,
-ja Sven Tröst ratsasti heti airueena linnan edustalle julistamaan sen
-päällikölle ja väelle suuren ja vakavan taisteluvaatimuksen. Senjälkeen
-Ebbesen järjesti kaikki linnan valloittamiseksi.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU.
-
-
-Illemmalla vallitsi juhlallinen hiljaisuus leirissä. Jokainen sotilas
-näytti valmistautuvan kuolemaan, vaikkei heidän toivonsa onnesta ja
-voitosta vielä ollutkaan sammunut. Kylmänä marraskuun yönä paloivat
-vartiotulet kirkkaina telttojen välissä, heitellen hohteen sinne tänne
-Skanderborgin järvelle, linnan korkeine tornineen seisoessa synkkänä ja
-levitellen suurta varjoaan yli järven salaperäisessä uudenkuun valossa.
-
-Keskiyön aikaan asteli Sven Tröst hiljaa halki leirin ja tarkasti
-vartijat. Hän tähysteli usein luoteisen tähtitaivaan kuvioita, jotka
-kaukana etäisyydessä kulkivat Brattingborgin ja hänen rakkaan Agnetansa
-yli. Hän uneksi olevansa hetkisen kotona, hiljaisessa, tutussa
-lepohuoneessa, jossa Agneta ehkä levottomana uinaili ensisyntyneensä
-kehdon ääressä, nähden unta miehestään. Hän oli näkevinään Riisin
-metsän reunan häämöittävän mustana taivaanrantana pohjoispuolella
-Skanderborgin järveä ja hän ajatteli mitä tietoja Ebbesenin ja hänen
-vaimonsa saisivat ennen seuraavaa keskiyötä. "Suuri Jumala, säästä
-hänen henkensä Tanskalle ja meille kaikille!" rukoili hän liittäen
-kätensä ristiin, kun hänen katseensa sattui sotapäällikön telttaan,
-missä paloi yksinäinen kynttilä, ja jonka ulkopuolella vahti käveli
-kuin varjo.
-
-Ebbesen oli täydessä tamineissaan heittäytynyt telttavuoteelleen.
-Hän tahtoi muutaman tunnin unella vahvistaa itseään seuraavan
-päivän tärkeisiin tehtäviin. Mutta hyökkäyssuunnitelma piti häntä
-valveilla. Kohtaus innokkaan piispan kanssa oli myös jättänyt hänen
-mieleensä levottomuuden, jota hän ei voinut poistaa, ja hän liitti
-kätensä muutaman kerran kiihkeästi yhteen, luoden tuskallisen katseen
-tähtivaloa kohti, joka loisti hänen luokseen sarkateltan aukosta.
-Hän jätti kynttilän palamaan, maaten hiljaa avosilmin, ikäänkuin
-haluten lukea omansa ja Tanskanmaan kohtalon salaperäisistä tähdistä
-päänsä päällä. Aamun sarastaessa hän oli vielä valveilla ja näki
-pitkän, tumman hahmon punaisessa kauhtanassa hiipivän vahtisotilaan
-ohi ja astuvan sisään telttaan. Tumma vieras muistutti yhtä niistä
-pyöveleistä, jotka kreivi Geert oli vienyt muassaan Jyllantiin; mutta
-tämä nakkasi lakin päästään ja Ebbesen tunsi rohkeimman vakoilijansa.
-
-"Gondulin henget auttakoon teitä, herra -- pyhä Neitsyt piti sanomani",
-huusi musta Sven ja heitti kauhtanan yltään. "Kreivi Rauta-Henrik tulee
-Skanderborgin avuksi kuudensadan ratsumiehen kanssa -- he voivat olla
-täällä ennen auringon nousua -- ja kaikki saksalaiset koko seudulla
-ovat liikkeessä."
-
-Ebbesen oli rynnännyt ylös vuoteeltaan. "Hyvä", sanoi hän, "Geertin
-poika on löytävä minut valveilla. Oletko varma asiastasi, Volle? Oletko
-itse nähnyt hänet? Eikö hänen mahtinsa ole suurempi?"
-
-"Sata konnaa enemmän tai vähemmän ei voi merkitä paljoa tällaisena
-teurastusaikana, herra. Jos heitä ei ole enemmän kuin kuusisataa,
-vähemmän heitä ei ole, mikäli minulla on silmät päässäni. Näin
-heidän levähtävän Horsenin portilla. He olivat tuossa tuokiossa
-tulleet Fyenistä. Rauta-Henrik oli näöltään kuin olisi hän nielaissut
-själlantilaiset ja aikoisi nyt tehdä juutilaisistakin lopun. Varokaa
-itseänne häneltä, herra! Hän kantaa noidan kuvaa rinnallaan -- noitaa
-Itzehoesta, tiedättehän -- ja hänellä on isänsä pitkä pamppu sivullaan.
-Muistatte kyllä, mitä siitä verenkosto-veitsestä on ennustettu. Jos te
-olisitte pitänyt sen silloin kun sen teille annoin, olisitte nyt ollut
-varma --"
-
-"Pidä suusi kiinni! En välitä taikauskoisista ja pakanallisista
-puheistasi, Volle!" keskeytti hänet Ebbesen ja tarttui nopeasti
-kypärään ja miekkaan. "Olet muuten vikkelä mies", lisäsi hän ja laski
-kätensä hänen olalleen, "sinä olet ollut minulle uskollinen palvelija.
-Jos kaadun tänään, on sotaorhini oleva sinun. Aseisiin joka mies",
-huusi hän nyt mahtavalla ylipäällikön äänellä ja astui paljastetuin
-miekoin teltasta.
-
-Pian oli koko leiri liikkeellä, ja kun aurinko nousi, välkkyivät
-huononlaisesti varustetun talonpoikaisjoukon kolmetuhatta miekkaa ja
-sotakirvestä auringonvalossa, joukon, jonka etunenässä Ebbesen ja
-Sven Tröst rinnatusten pikamarssissa matkasivat Skanderborgin muureja
-kohti. Ennenkuin he kuitenkaan olivat ehtineet ulkovarustuksien luo ja
-panneet ryntäyskoneet liikkeelle, laskettiin nostosilta vallihaudan
-yli. Piiritetyn linnan portti avautui ja koko linnan varusväki
-hyökkäsi rynnäkköön, korkea päällikkönsä etunenässä. Ebbesen hätkähti
-tästä odottamattomasta näystä. Miehistö oli paljoa suurempi kuin oli
-aavistettu. Hyvin varustettu sotajoukko ryntäsi ulos Skanderborgin
-linnanportista, ja heidän torventoitottajansa soitti kreivi Geertin
-kuuluisaa voittovirttä. Aikeessa oleva, vakava kuolonkamppailu
-mikä paraillaan jatkui, näkyi olevan viholliselle tuttu niinkuin
-tanskalaisillekin ja he panivat näytteille asevoiman, joka avonaisella
-kentällä veti vertoja piirittäjille.
-
-"Nunnavuorelle!" komensi nyt Ebbesen ja muutti silmänräpäyksessä
-suunnitelmansa. Hän osoitti miekallaan melkoista kukkulaa, joka
-vanhoista ajoista kantoi sitä nimeä, mutta, jota Geertin väkivaltaisena
-hallitusaikana oli käytetty kapinoitsijain mestauspaikkana ja kutsuttu
-Voivuoreksi. Se kohosi punaruskeille kanervakankaineen korkealle yli
-metsän, siitä oli tenhoava näköala ja se hallitsi koko paikkakunnan.
-Kahakassa avonaisella kentällä tarjosi kukkula edullisimman aseman.
-
-Vastoin tapaa ei päällikön käskyä heti noudatettu joko ei oltu
-ymmärtävinään hänen tarkoitustansa, taikka ehkä paikkaa pidettiin liian
-turmiota tietävänä.
-
-"Nunnavuorelle!" uudisti Ebbesen käskynsä ankaralla äänellä.
-"Verivuorelle! Sieltä huutaa monen uskollisen kansalaisen veri
-taivaaseen, sieltä tulee meidän tänään suorittaa Jumalan sallimuksena
-kuolema tuomittujen ylitse!"
-
-Nyt hänet ymmärrettiin ja käskyänsä noudatettiin riemuhuudoilla
-ja hurjalla ilolla. Jonkunlainen hämmennys oli kai syntynyt
-talonpoikaisjoukossa äkillisesti muutetusta liikkeestä ja uuden
-taisteluasennon muodostamisesta. Mutta heidän onnistui kuitenkin saada
-edullinen asema, ja he miehittivät Nunnavuoren ennenkuin Skanderborgin
-lukuisa varustusväki oli ennättänyt järjestää itsensä hyökkäyskuntoon.
-
-"Tästä tulee lämmin vainajien päivä, kunnolliset kansalaiset", sanoi
-Ebbesen ja ratsasti rintaman -- tiheän kuin muurin -- etunenässä
-kukkulanpartaalla. "Aloittakaamme se hiljaisella rukouksella niiden
-sielujen puolesta, jotka tänään lähtevät manalaan ja varmasti toivoen
-vapaudenhengen pelastavan Tanskanmaan tyranneista ja orjuudesta, niin
-kauvan kuin täällä vielä on eläviä sieluja jäljellä." Senjälkeen
-hän astui alas ratsailta ja polvistui kukkulalle lyhyeen hiljaiseen
-rukoukseen. Koko sotajoukko seurasi hänen esimerkkiään ja hetkisen oli
-niin hiljaista että tuskin hengähdystä kuului. "Jumala ja Pyhä Knuut on
-ikuisesti oleva meidän ja Tanskan kanssa," puhkesi nyt Ebbesen puhumaan
-rohkaisevalla äänellä ja heilautti itsensä hevosen selkään. "Se kansa,
-joka tahtoo itsevaltiaansa hävittää ja kuolla vapautensa edestä, on
-voittamaton. Elkää antako eksyttää tai järkyttää itseänne", jatkoi
-hän heittäen varman katseen taistelupaikan yli, "vaikka näkisittekin
-hetken päästä mustan Rauta Henrikin tulevan vastaanne Horsenin tietä
-kaikkien niiden kanssa, joille olette luvanneet kuolemaa ja tappiota.
-Tiedän, että hän on tuleva kuin rajuilma hajoittaakseen meidät. Mutta
-seisokaa vain vankkana kuin muuri, kunnes voimme yhtyä rinta rintaa ja
-miekka miekkaa vasten. Olemme jakaneet päivän ja tuulen vihollistemme
-kesken; voimamme on melkein sama. Kuitenkin, jos vihollinen olisi
-kaksinkerroin voimakkaampi, ei hän tule näkemään kenenkään juutilaisen
-selkää, ja lähinnä Jumalan apua ei hän tule kukistamaan meitä eikä
-Tanskan valtakuntaa. Muistakaa lupauksenne, rohkeat kansalaiset, ja
-Tanskanmaa ei ole meitä unohtava niinkauvan kuin Nunnavuori seisoo.
-Tässä saamme joko me tai vihollisemme pureksia ruohoa." Senjälkeen hän
-nosti kätensä. Kolmetuhatäänisen eläköön huudon kaikuessa pärähyttivät
-Ebbesenin rummut Verivuorelta. Torvet törähtivat yht'aikaa molemmissa
-sotajoukoissa. Sotahuuto kajahti ennen kuulumattomalla katkeruudella ja
-merkillinen Nunnavuoren tappelu alkoi, jota ei vielä tanskalaiset eikä
-holsteinilaiset viisisataavuotta jälkeenpäin ole unohtaneet.
-
-Tämä oli yksi kaikkein verisimpiä taisteluita Tanskan vapauden puolesta.
-
-Tuskinpa kohtasivat toisensa heittokeihäät ja linkokivet, jotka pilvenä
-taivaalla sinkoilivat, iskien alas sotajoukkojen kilpiin, ennenkuin
-kreivi Rauta-Henrik mustassa varustuksessaan hurjan ratsuparvensa
-etunenässä karautti täyttä laukkaa Horsenin tieltä Skanderborgin
-hyökkäysväen avuksi, halki välkkyvien peitsien ja tomupilvien.
-Kansalaisensa ottivat hänet riemuhuudoin vastaan. Sotahuuto kuului
-taasen; taistelevat joukot iskivät yhteen ukkosen ryskeellä -- ja nyt
-muodostui verilöyly julmaksi molemmin puolin. Kukaan ei peräytynyt
-rahtustakaan. Kukaan ei ottanut eikä antanut armoa. Aurinko kohosi
-korkealle; tuli keskipäivä, eikä kukaan vielä voinut nähdä kummalle
-puolelle voitto kallistuisi. Ebbesen ja hänen vannoitettu joukkonsa
-puolusti tukevaa asemaansa ja heitti vihollisen monta kertaa takaisin,
-alin-omaa ottaen uudestaan edullisen asemansa, vaikka se taistelun
-ankaruudessa usein näytti menetetyltä. Nunnavuori oli peitetty
-ruumiilla; mutta yhtä monta vihollista makasi kukkulan juurella.
-Taistelua jatkettiin väsymättömällä innolla, ja aurinko teki jo
-laskuaan, ennenkuin kreivi Henrik ja Ebbesen olivat päässeet toisiaan
-niin lähelle, että heidän vimmastuneet katseensa ja miekkansa olisivat
-voineet yhtyä, sillä mieskohtaista ottelua tärkeitten päällikköjen
-välillä koittivat sekä saksalaiset että tanskalaiset soturit estää.
-
-Kesken kuuminta tappelua, kun tanskalaisia kovimmin ahdistettiin,
-kuului riemuhuuto juutilaisten joukosta: "Katsokaa! katsokaa! vahva
-Jaakko Mestari! -- Eläköön! Skanderborg on valloitettu!"
-
-Ebbesen käänsi kasvonsa linnaan päin; Tanskan valtionlippu liehui
-torninharjalta, ja sotaisa piispa Riibestä pidätteli suuren sotaorhinsa
-selässä nostosillalla, voitetun linnan luona hän näkyi järjestävän
-sotajoukkonsa voidakseen ottaa osaa teurastukseen. Kreivi Henrik oli
-kuitenkin huomannut tämän vastoinkäymisen; hän oli jättänyt linnan
-oman onnensa nojaan, mutta katkaissut piispalta tien linnasta ja
-siten piirittänyt sekä linnan että Nunnavuoren, niin että piispa sai
-tyytyä voittoonsa, voimatta tulla Ebbesenin avuksi tai katkaista
-paluumatkaa kreivi Henrikiltä. Geertin urhein poika ei ajatellut
-muuta kuin saavuttaa isänsä surmaaja. Hän taisteli verrattomalla
-urhoollisuudella, ja nyt hän näytti ansainneen Rauta-Henrik-nimen,
-jolla häntä sekä viholliset että ystävät kunnioittivat hänen voittonsa
-jälkeen Kallundborgin luona, jolloin hän taisteli kuningas Valdemaria
-vastaan. Miekan iskut eivät näyttäneet osuvan häneen; hän istui
-mustissa varustuksissaan kuin rautaan valettu korkealla panssariin
-puetulla sotaorhillaan; jokainen vihollinen, joka koitti häntä lähestyä
-oli kuoleman oma. "Tehkää tilaa, te mielettömät!" huusi hän Sven
-Tröst'ille, ja niille nuorille kuolemaan vihityille ritareille, jotka
-vielä eroittivat hänet hänen verikostonsa päämäärästä.
-
-"Ettekö tunne tätä miekkaa? Suuren Geertin henki asuu sen kärjessä --
-se ei lepää ennenkuin se on maistanut isäntänsä murhaajan sydänverta --
-tilaa!" Oli kuin miekkaa tosiaankin olisi ohjannut voittamaton mahti;
-jokaiselta iskulta virtasi veri. Mutta musta rautamies istui itse
-järkähtämättömänä ja kuin kiinnikasvaneena satulaan. Kypärän silmikko
-alaslaskettuna ja suuri madonnakuva rinnallaan oli hän ihmeteltävästi
-mahtavan isänsä näköinen. Se, joka oli nähnyt tuon kunnioitetun
-sotaherran Gottorpin ja Dannevirken otteluissa eli Tophedenissä,
-eikä tietänyt hänen kuolleen ja haudatun, olisi luullut hänen siinä
-itse taasen heilauttavan suurta miekkaansa, jonka kärkeen hän tahtoi
-ripustaa Tanskan kruunun.
-
-Sven Tröst ja ne nuoret ritarit, jotka olivat ottaneet sakramentin
-verisellä valallaan, pysyttäytyivät taajasti yhdessä, luoden ruumiista
-vallin Ebbesenin ja hurjan Henrikin välille. Vihdoinkin oli koko
-vihitty joukko kaatunut, paitsi Sven Tröst, joka vielä uupunein käsin
-ryntäsi kreivi Henrikkiä vastaan. Mutta saatuaan iskun kypäräänsä
-Geertin raskaasta miekasta, keikahti hänkin satulasta ruumisläjään, ja
-kreivi Henrikin hevonen juoksi korskuen yli hänen ja verisen vallin.
-
-Tästä lähtien ei Sven Tröst tietänyt mitä ympärillään tapahtui, sillä
-hän makasi melkein tiedotonna.
-
-Miekan isku oli ikäänkuin lyönyt hänet hervottomaksi. Tuntematta
-kipua mistään melkoisemmasta haavasta, oli hän kuitenkin samassa
-tilassa kuin maatessaan Björnsholmissa koko vuoden voimattomana ja
-melkein mielenhäiriössä. Hän tunsi ainoastaan kummallisen kosketuksen
-kypäräkuhmusta, joka oli painunut ohimoon, mutta hänen oli mahdoton
-nostaa kättänsä ja vapautua painavasta rautapäähineestä. Hän
-makasi melkein haudattuna suureen ruumisläjään. Aseitten kalske ja
-sodan melske kohisi vimmatusti hänen korvissaan, kuolemankirkunain
-ja voittohuutojen seassa; mitään yksinäistä ääntä ei hän voinut
-eroittaa. Kuitenkin hän oli kauhistuneena kuulevinaan Ebbesenin
-nimen riemuhuudoin kaikuvan vihollisten ja valituksin tanskalaisten
-talonpoikaisjoukosta. Mutta hetken päästä luuli hän kuulevansa
-tuhatäänisen huudon: "Vahva Jaakko Mestari! Voitto -- kostoa
-Ebbesenille!" Nämä sanat sielussaan hän vaipui melkein tiedottomaan
-tilaan, jonka hän niin hyvin tunsi tainnostilastaan Björnsholmista.
-Kiusallinen aivojen jännitys muuttui kuolemankaltaiseksi rauhaksi, ja
-hän olisi voinut nähdä koko maailman menehtyvän ympärillään voimatta
-hituistakaan liikahtaa. Hänestä tuntui kuin kohiseva Länsimeri kuohuisi
-hänen ylitsensä aseitten kalskeessa, mutta alituisesti hiljenevällä
-kohinalla, siksi kunnes se viimein muuttui haudanhiljaisuudeksi hänen
-ympärillään, ja hänellä ei enään ollut tietoa mistään.
-
-Kuinka kauvan hän tässä horrostilassa oli maannut ei hän tiennyt,
-mutta ensimäinen mitä hän kuuli saatuaan takaisin tajuntansa, oli
-juhlallisen vigilian tai rukousvirren surullinen ääni, jota kaikille
-sieluille laulettiin. Hän avasi silmänsä. Oli yö. Avara tähtitaivas
-kaareutui upeana hänen ylitsensä; mutta hän makasi vielä samalla
-paikalla ruumisläjässä. Taistelu oli lopetettu. Ei näkynyt ystäviä ei
-vihollisia, mutta Nunnavuori oli ruumiiden ja katkenneiden aseiden
-peittämä. Siellä täällä voihki vielä joku kuolevainen. Hänen vieressään
-nousi ruumiitten keskeltä ristiinliittyneet kädet ja puoleksi luettu
-"Isä meidän" keskeytyi kuolon huokaukseen. Se oli yksi hänen ja
-Ebbesenin hyvistä ystävistä nuori ritari Frost, joka oli ollut mukana
-matkalla Randersiin. Sven Tröst olisi tahtonut puhua ja sanoa hänelle
-jäähyväiset, mutta ei voinut; hän koetti nostaa päätään, mutta se
-oli raskas kuin kivi, ja kaikki hänen jäsenensä olivat puutuneet.
-Nyt hän taas kuuli hartaan vigilian äänet. Ne olivat tulleet häntä
-lähemmäksi, ja hän huomasi hengellisen kulkueen, joka harvinaisen
-hiljaisessa marraskuun yössä, tulisoihtuja ja Corpus-domini verhoa
-kantaen kulki hitaasti yli tappotantereen. Kookas mies piispan
-puvussa kulki helakan-punaisen katoksen alla monstranssi yhteen
-liitetyissä käsissään, virittäen syvällä äänellä vigilian kuolleille
-sieluille. Piispa oli vahva Jaakko Mestari. Joskus pysähtyi kulkue
-jonkun kuolevaisen luo, jolle piispa sanoi lohduttavia sanoja ja
-virkisti häntä vihityllä rippileivällä. Senjälkeen hän kulki eteenpäin
-jättäen kuolevaisen soturijoukolle ja muutamille hengellisille,
-jotka seurasivat piispaa ja hänen kuoropoikiaan lääkkeitä ja paareja
-kantaen. Vihdoin tuli kulkue lähelle sitä paikkaa, missä Sven Tröst
-makasi; mutta se meni ohitse häntä huomaamatta, sillä hän makasi alas
-painuneena ruumiitten joukossa voimatta puhua saatikka liikuttaa
-itseään.
-
-"Rehellinen herra piispa, auttakaa minua, ja minä en milloinkaan
-enää usko Gondulin henkiin", rukoili heikko, vaikeroiva ääni hänen
-jalkojensa juuressa. Se oli Musta Sven, joka oli pahoin haavoittunut
-ja suurella vaivalla oli kaivautunut esiin ruumiitten keskeltä. Kulkue
-pysähtyi ja piispa lähestyi monstransi kädessä.
-
-"Ei, ei, hurskas herra!" rukoili haavoittunut kuolevaisella äänellä.
-"Elkää välittäkö minun poloisesta sielustani. Mutta katsokaa, tuossa
-makaa rakas, nuori herrani, Sven Tröst, jos voitte kutsua hänen
-sielunsa takaisin, saatte mielellään antaa omani mennä."
-
-"Sinäkö siellä olet?" sanoi Jaakko Mestari ja nyökäytti osanottavasti
-päätään. "Pakanassakin voi löytyä rehellisyyttä. Pidä hänestä hyvää
-huolta, veli Thoger! Hänen sielunsa ei ole yhtä musta kuin kasvonsa."
-
-Sillä aikaa kuin hengellinen lääkäri otti huostaansa Vollen, joka jo
-kuitenkin oli heittänyt henkensä, katseli piispa ruumiista ja valaisi
-heidän kasvojaan soihdulla. "Herra minun Jumalani, täältäkö minun piti
-löytää reipas Sven Tröstini!" sanoi hän. "Ah, nyt hän on vaijennut,
-niin äänekäs kuin ennen olikin. Mutta enhän tunne ketään näistä ja
-heidän sielunsa ovat jo kaikki edesmenneitä."
-
-Sven Tröst kuuli piispan äänen, mutta kaikista ponnistuksista
-huolimatta hän ei voinut puhua eikä liikahtaakaan.
-
-"Oi, täältä on kai minun myöskin haettava kunnon Ebbesenimme ruumista",
-jatkoi piispa liikutettuna. "Hän on kaatunut, senhän tiedämme,
-valitettavasti, ja tätä päivää tullaan kauvan Tanskanmaalla muistamaan.
-Mutta voiton sai hän kuitenkin kuolemassaan: kunnia ja ottelupaikka
-jäivät hänelle. Hakekaa joka taholta, ystäväni. Jos kerran Ebbesenin
-sisarenpoika makaa ruumiitten joukossa, ei Ebbesen itse voi olla
-kaukana täältä, sillä emme antaneet heille aikaa vetää häntä muassaan
-pakomatkalle rääkätäkseen häntä kuolemassaan."
-
-"Emme löydä häntä, herra piispa", sanoi eräs piispan palvelijoista.
-"Mutta kuulkaahan, mikä se oli?"
-
-"Ebbesen! Voitto!" kuului ääni kuolevaisten joukosta. Se oli Sven
-Tröst, joka ajatellessaan isällisen enonsa viimeistä urotyötä, oli
-saanut tarpeeksi voimia huutaakseen nämät sanat, jonka jälkeen hän
-vaipui takaisin mykkään ja tiedottomaan tilaansa.
-
-"Sven Tröst!" huusi piispa keksien hänet. Musta Sven oli vielä
-kuollessaan kietonut käsivartensa rakkaan herransa polven ympärille,
-mutta samalla painanut hänet syvemmälle ruumiitten joukkoon.
-
-"Auttakaa, auttakaa häntä hurskaat veljet! Jos näen oikein, on hänessä
-elon merkkejä", jatkoi vahva piispa nostaen hänet yhdellä kädellä
-pappien käsivarsille.
-
-"Katsokaa, katsokaa, herra piispa", huusi eräs kuoropoika "Eikö tämä
-ole ritari Ebbesenin kypärä kotkansiipineen, joka tässä makaa?"
-
-"Herra minun Jumalani! niin, tämä on hänen kypäräkoristeensa, hänen,
-joka oli jaloin kotkasielu Tanskan ritareista!" sanoi piispa jättäen
-Sven Tröstin. "Ehkä hän itse, makaa tuolla hevosen alla."
-
-Vedettiin esille kookas ritari, täysissä sotavarustuksissa, mutta
-ilman kypärää; pitkä, verinen tukka liimaantuneena kasvoihin. Piispa
-polvistui ruumiin ääreen ja siveli veriset hiukset sen kasvoilta -- se
-oli Ebbesen. Hänen haarniskansa oli lävistetty ja hänen korkea otsansa
-särkyneen kypärän haavoittama. Mutta miekka oli vielä kuin kiinni
-kasvaneena hänen kouristetussa kädessään. Jalkojen kohdalla makasi
-isompi, mutta taitettu miekka; se oli Geertin kuuluisa tyrannikalpa.
-Sen katkennut kärki, joka oli antanut Ebbesenille kuoliniskun oli
-jäänyt hänen päähänsä kiinni. Ei mitään elonmerkkejä näkynyt. Näytti
-siltä kuin vihollinen olisi poistunut suurella kiireellä, koska ei edes
-näyttänyt olleen aikaa anastaa hänen aseitaan tai kultakapselia, missä
-säilyi pyhäin jäännös ja jota hän kantoi rinnallaan.
-
-Vahva Jaakko-Mestari itki. Hän kumartui urhon ruumiin ylitse hiljaa
-rukoillen. Kuoropojat ja hengelliset veljet olivat myös syvästi
-liikutettuja. He asettuivat tulisoihtuineen ruumiin ääreen ja
-virittivät Nunnavuoren juurella, hiljaisen, kirkkaan tähtitaivaan
-alla, juhlallisen vigilian hänen sielulleen. Hartaitten, pyhien
-äänien kaikuessa valaisivat tulisoihdut Ebbesenin rohkeat, kalpeat
-kasvot, joilta piispa hellivällä huolella oli pyyhkäissyt veren. Vielä
-kuolemassakin, kuvastivat hänen piirteensä jaloutta ja urhoollisuutta:
-kuitenkin oli hänen kasvoillaan jokin harmin ja levottomuuden ilme,
-ikäänkuin hän olisi viimeisellä hetkellään hautonut salaista epäilyä,
-jota tässä elämässä ei voitu ratkaista, tai tuntenut kaipuuta, jota
-ei täällä voitu täyttää. Mutta nyt näytti siltä, kuin olisivat hänen
-kasvonsa syvän vigiliamessun kaikuessa, muuttuneet kauniimmiksi ja
-lempeämmiksi; jokainen epäilyn ja tuskan ilme katosi ja piispa huomasi
-ihmettelyllä tämän muutoksen. "Hän elää!" sanoi hän. -- "Oi, ei!" lisäsi
-hän samassa, syvällä huokauksella. Mutta näytti kuitenkin siltä kuin
-olisi kajastus sielun valosta heijastunut jaloille kasvoille.
-
-"Rauha olkoon kanssasi, uskollinen Ebbesen! se rauha, joka käy yli
-kaiken ymmärryksen!" sanoi piispa innoitetulla äänellä, kohottaen
-monstranssin kirkkaasti valaistuja urhon kasvoja kohti. "Jos koskaan
-olet epäillyt Jumalan armeliaisuutta, niin mene nyt pois hänen ikuisen
-rakkautensa rauhassa ja elä epäröi enään. Uskallan pyhän, virkani
-kautta vielä kuolemassa julistaa sinun syntisi anteeksi annetuiksi
-pyhän kolmiyhteyden nimessä." Näin puhuen hän otti esille vihityn
-rippileivän monstranssista pannen sen kuolevaisen puoleksi avoimeen
-suuhun. Ja nyt näytti piispasta kuin katoava elämän hohde, joka vielä
-viipyi urhon kasvoilla, olisi saanut kirkastetun ilmeen ja hänen
-huulensa sulkeutuivat autuaalla hymyllä.
-
-"Hän on kuollut kuin pyhimys -- kuin marttyyri Tanskan vapauden
-puolesta", sanoi piispa Jaakko, "ja jos ei pyhä isä tahdo häntä
-julistaa pyhäksi, niin tulee Tanskan kansa sen tekemään, se tulee
-olemaan kunnioitettava pyhimyskehä. Nostakaa hänet varovasti, rakkaat
-ystävät! Viekäämme rukouksin, lauluin ja sillä kunnialla, mikä
-hänelle tulee, hänen ruumiinsa linnan kappeliin! Hän tulee saamaan
-rehellisemmät maahanpanijaiset kuin yksikään kuningas."
-
-Piispan käsky pantiin heti täytäntöön, ja tähtikirkkaana yönä loittoni
-Ebbesenin ruumissaattue verkalleen Nunnavuorelta, tulisoihtujen
-valaistessa ja hartaan yömessun kaikuessa. Sillä aikaa pitivät muut
-hengelliset ja piispan lukuisat palvelijat huolta niistä, jotka
-mahdollisesti vielä olivat elossa taistelukentällä, olivatpa he sitten
-ystäviä tai vihollisia.
-
-Laskettiin kaksituhattakaksisataa kaatunutta tanskalaista, ei
-palkattuja tai lainpakoittamia sotilaita, vaan isänmaan vapauden
-vapaaehtoisia uhreja. Muutamien nuorten ritarien johtamana oli
-talonpoikaisjoukko seurannut hajaantunutta ja pakenevaa vihollista.
-Kaatuneitten holsteinilaisten ja saksalaisten palkkasoturien luku oli
-suuri; mutta heidät haudattiin heidän lukuaan laskematta Verivuoren
-juurelle, jota senjälkeen nimitettiin ainoastaan Nunnavuoreksi. Sen
-juurella olevaa laaksoa kutsuttiin Voitonlaaksoksi.
-
-Huhu Nunnavuoren taistelusta ja liittoutuneiden voitosta levisi yli
-koko Tanskan herättäen ihmettelyä ja ylpeyttä.
-
-Ei vain Brattingsborgissa ja Norreriisissä vallinnut suru:
-Ebbesenin kuolinsanoma täytti jokaisen uskollisen tanskalaisen
-sydämen haikeudella ja lisäsi kansan kaihoa rauhan ja rakkauden
-palauttamiseksi, jonka edestä Ebbesen oli elänyt ja kunnialla kuollut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli lempeä toukokuun aamu, kahdeksan vuotta Nunnavuorentaistelusta
-Skanderborgin luona. Ebbesenin tammen alla Norreriisin valleilla,
-siellä missä totinen sotapäällikkö niin usein oli istunut Tanskan
-vapautusta ajatellen, nähtiin nyt vähemmin hartehikkaan, mutta
-voimakasrakenteisen ritarin täysissä varustuksissa, kasvot olivat
-rohkeat joskin hiukan uhkamieliset, suuntaavan tarkkaavana katseensa
-lakeuksille. Ritari oli Sven Tröst. Ebbesenin tammi ei ollut vielä
-puhjennut, mutta sen ympäri oli kierretty pyökinlehväseppeleitä ja
-linnanvalleilta poimittuja kukkasia, joilla Agneta rouva ja Ebbesenin
-leski sekä heidän lapsensa olivat sen koristaneet. Linnan ulkopuolella
-välkkyili kokonainen keihäsmetsä monien satojen sotilaiden keskellä.
-Joukko sotakoneita oli pystytetty linnanvallihautojen viereen.
-Norreriis oli piiritetty. Nunnavuoren taistelun jälkeen olivat
-vapaaehtoiset talonpoikaisjoukot jatkaneet muukalaisten sotajoukkojen
-ahdistamista, jatkaen Sven Tröstin ja hänen urhean enonsa alkamaa
-hyökkäyssotaa. Kuningas ei ollut sekaantunut siihen, vaan oli seurannut
-tyynesti viisasta, suunnitelmaansa yhdistää jälleen valtakunta ja
-saattaa itsevaltaiset alamaiset tottelemaan. Sven Tröstin puolustaessa
-Norreriisia hän oli anastanut Brattingsborgin. Hald oli poltettu
-tuhaksi. Ylimysmielinen ritari Bugge ja kaikki hänen kapinalliset
-aatelismiehensä olivat saaneet ankaran tuomarin yhä mahtavammassa
-kuningas Valdemarissa. Myöskin Ebbesenin sukulaisia ja ystäviä sekä
-prinssi Oton puoluelaisia vainottiin ankarasti. Heillä oli paljon
-puoluelaisia kansan joukossa, ja Sven Tröst oli päättänyt viimeiseen
-asti puolustaa sekä Ebbesenin isienlinnaa ja perhettä että itseään,
-vaimoaan ja lapsiaan. Yleinen maanvaiva oli ehkäissyt kuitenkin
-kaikki yritykset. Mustasurma, joka oli kulkenut kautta koko Europan,
-oli kahtena viimeisenä vuotena raivonnut myöskin Tanskassa, ja hätä
-oli ollut suuri maassa. Rutto ei ollut vielä päässyt Norreriisin
-muurien sisälle, vaikka piirittäjät sen ympärillä jo olivat joutuneet
-lukuisasti sen uhriksi. Linnassa ei oltu pitkään aikaan kuultu uutisia
-muualta Tanskasta. Sven Tröst katseli levottomana kuninkaallisten
-sotilaiden puuhia ja heitti alakuloisen katseen lakeuksille.
-Kevätauringon lempeiden säteiden valaisemana lähestyi ritarisaattue,
-lipussa kullattu risti ja pyhän neitsyen kuva. Mustiin puettujen
-ritarien etunenässä ratsasti solakka mustapukuinen hengellinen
-ritari, pitkä viitta hennoilla hartioilla. Viitan vasemmalla
-sivulla nähtiin Saksan ritarikunnan hopeainen risti. Se oli prinssi
-Otto, joka Tanskan kuninkaan nimessä tuli peruuttamaan Norreriisin
-piirityksen sekä julistamaan ritari Sven Tröstille Brattingsborgista
-ja Ebbesenin jalolle suvulle rauhan ja turvallisuuden Tanskan kruunun
-suojaamana. Vain tällä ehdolla prinssi Otto oli vapaasta tahdosta
-ja ilomielin allekirjoittanut sen luopumiskirjelmän, johon häntä ei
-vankeus eikä uhkaukset voineet pakoittaa. Hän oli nyt muodollisesti
-luopunut kaikista oikeuksistaan Tanskan kruunuun, ja oli nyt
-matkalla ulkomaille, kauan suunnitellulle ritariretkelle uskottomia
-vastaan ristin pyhän lipun alla. Hänen miestensä joukossa ratsasti
-harmaahapsinen sotilas, ratsastusviitassaan halpa risti. Se oli vanha
-uskollinen Arvi Smålantilainen, joka tahtoi seurata herraansa tälle
-pyhälle retkelle.
-
-Hiljainen ruhtinaallinen hengenritari toi samalla Ebbesenin
-isienlinnaan sen ilahduttavan tiedon, että rutto oli loppunut
-ja vihollinen kokonaan karkoitettu Tanskasta. Ebbesenin,
-Nunnavuoren-sankarien, henki, joka oli elähyttänyt själlantilaiset ja
-kaikki tanskalaiset, oli viimeinkin saanut kuninkaan yhdistämään oman
-kansansa voimat. Suuri vapautustyö oli siis loppuunsuoritettu. Tanskan
-valtakunta oli jälleen yhdistetty, ja skånelaiset heittäytyivät iloiten
-leppyneiden maamiestensä syliin. Ilo oli suuri Norreriisissa. Sven
-Tröst syleili jalon ristiritarin polvia ja vei hänet linnaan missä
-Agneta-rouva ja Ebbesenin leski sekä heidän lapsensa vastaanottivat
-hänet lohdutuksen ja siunauksen enkelinä. Erityisen syvästi näytti
-ylhäistä vierasta liikuttavan Ebbesenin totisten poikien ja heidän
-hiljaisen äitinsä näkeminen, joka esiintoi hänelle liikuttavan
-juhlallisen kiitoksen Ebbesenin ja kaikkien niiden tanskalaisten
-nimessä, joiden toivo hän oli ollut hädässä, ja jotka aina tulisivat
-säilyttämään hänen nimensä rakkaassa muistossa.
-
-Tanskan prinssi Otto katoaa tästä hetkestä kauniina ohikiitävänä kuvana
-tämän valtakunnan historiasta. Tuntematonta on mikä osa hänellä oli
-hengellisen veljeskunnan toiminnassa tai maailman tapahtumissa.
-
-Se, jota kaikki tanskalaiset olivat huokailleet, ja josta Sven Tröst
-oli uneksinut hiljaisena syysyönä seuratessaan onnettoman kuningas
-Kristofferin ruumista soihtujen loimutessa ja tähtien loistaessa Sorön
-metsän läpi, se oli nyt mennyt täytäntöön, joskin toisella tavalla kuin
-uskalias nuori sydän oli toivonut, mutta Tanskalle paljon onnellisemmin
-kuin järkevinkään tanskalainen siihen aikaan olisi voinut odottaa.
-
-Piispa Sven oli kuollut ruttoon, samoin monta rehellistä tanskalaista.
-Mutta paljon pahaa oli aika vienyt mukanaan: monta hillitöntä
-hurjapäätä oli saanut surmansa tai poistunut maasta seikkailijoiden
-hurjissa parvissa. Ilma oli Tanskassa puhdistunut sitten onnettomien
-Kristofferin aikojen. Pohjolaan oli koittanut onnellisempi aika, joka
-seuraavien polvien aikaa loisti häikäisevän kirkkaana, heijastaen
-valonsa kolminkertaiselle kruunulle.
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Tanskan prinssi Otto, by B. S. Ingemann
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TANSKAN PRINSSI OTTO ***
-
-***** This file should be named 63515-8.txt or 63515-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/3/5/1/63515/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/63515-8.zip b/old/63515-8.zip
deleted file mode 100644
index 81bdc27..0000000
--- a/old/63515-8.zip
+++ /dev/null