diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63381-8.txt | 8830 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63381-8.zip | bin | 171756 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8830 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..14901e2 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63381 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63381) diff --git a/old/63381-8.txt b/old/63381-8.txt deleted file mode 100644 index 4534f1f..0000000 --- a/old/63381-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8830 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Saarroksissa Himalajalla, by Mayne Reid - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Saarroksissa Himalajalla - Saksalaisten veljesten seikkailuja - -Author: Mayne Reid - -Translator: Aino Tuomikoski - -Release Date: October 5, 2020 [EBook #63381] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARROKSISSA HIMALAJALLA *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - - - -SAARROKSISSA HIMALAJALLA - -Saksalaisten veljesten seikkailuja - - -Kirj. - -MAYNE REID - - -Englanninkielestä suomentanut - -Aino Tuomikoski - - -Kariston nuortenkirjoja 23. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1920. - - - - -Seikkailukirjat ovat poikien lukemistossa välttämättömiä -mielikuvituksen ja reippaudenhalun elvyttäjiä, ja hyvistä -seikkailukirjoista on saatavissa paljon tarpeellista opetusta -niillekin, joita mikään sattumakaan ei toimita kokemaan vaaroja ja -vastuksia tavallisen sivistyselämän ulkopuolella. - -Mutta näitä hyviä seikkailukirjoja ei ilmesty kovinkaan runsaasti. -Parhaimpien tätä lajia täytyy olla laajakatseisten, etevälahjaisten -kelpo kansalaisten kirjoittamia, jotka itse ovat saaneet suuren määrän -kokemuksia käsittelemältänsä alalta. Heidän jäljittelijänsä johtuvat -etsimään uutta vain juuri seikkailujen keksimisessä, rakentamaan -tekeleensä pelkän jännityksen varaan, joka piankin herpoo eikä jätä -lukijalle mitään pysyväistä, se "jännitys" johdutaan sitäpaitsi -helpoimmin hankkimaan taistelukohtauksista ja muista tihutöistä, -jollaiset liiallisuudellaan pilaavat nuorison herkkää sielunelämää. - -Oikeita suositeltavia seikkailukirjoja hakiessaan joutuu ensimäiseksi -kääntämään huomionsa tämän kirjallisuudenhaaran varsinaisiin esikuviin, -sellaisiin kuin Uuden maailman moninaisissa koettelemuksissa -karaistuneihin Mayne Reidiin ja Gustave Aimardiin, joiden jälkiä -lukuisat uudemman ajan pätevätkin nuorisonkirjailijat ovat astuneet -tuotteittensa sommittelussa, sillaikaa kun tusinakynäilijäin liuta on -heikoilla mukailuillaan aiheuttanut tällaiselle luettavalle paljon -ansaittua ennakkoluuloisuutta vanhemman väen silmissä. - -Sarjassamme esitelläänkin nyt myös kapteeni Reidin kirjallisesta -tuotannosta ensimäiset lyhentämättömät käännökset suomalaiselle -yleisölle. Hän todella täyttää ensiluokkaisesti päävaatimuksen, -joka on asetettava ulkoelämää ja villiä luontoa käsittelevälle -kertojalle. Hän oli ollut intomielinen eränkävijä, tutkimusretkeilijä -ja taisteleva sivistyksen uranaukaisija ennen kuin ryhtyi käyttämään -tietojansa ja muistelmiaan nuorison viehättelyyn, ja tässä -kirjallisessa työskentelyssään hän myös osoittaa huomattavia kerronnan -lahjoja, samalla kun hän kykenee todellisesti avartamaan lukijainsa -käsityspiiriä. - -Mayne Reid oli syntynyt v. 1818, skotlantilaisesta pappissuvusta, joka -oli asettunut Irlantiin; äidin puolelta hän ilmoittaa olleensa sen -"tuliluontoisen ja pikamielisen Rutherfordin" sukua, joka esiintyy -Walter Scottin "Marmionissa". Hänen sanotaankin suuressa määrin -perineen tämän tulisen luonnonlaadun. Yhdenkolmatta vuotiaana hän -muutti kotimaastansa New Orleansiin ja vietti sitten useat vuodet -mitä kirjavimmissa vaiheissa, m.m. juuri niillä metsästysretkillä, -joita hän "Mississippin metsästäjäpojissa" kuvailee. V. 1846 hän meni -Meksikon sotaan ja kunnostautui uljuudellaan Santa Cruzin, Cerro -Gordon ja Contrerasin taisteluissa, ja Chapultepecin valloituksessa -syyskuulla v. 1847 hänen ilmoitettiin saaneen surmansa. Eräässä Ohion -valtiossa pidetyssä juhlassa lausuttiin muistorunokin tälle kaatuneelle -sankarille, joka kuitenkin pian jälkeenpäin ilmestyi elävänä esiin. - -Ensimäisen romaaninsa hän julkaisi Yhdysvalloissa v. 1850, ja nopeasti -hän pääsi melkein yhtä suureen suosioon nuorisonkirjailijana kuin Jules -Verne. Uutterana kynämiehenä hän vietti lopun ikäänsä Englannissa ja -kuoli lokak. 22 p:nä 1883. - -Osa Reidin romaaneista käsittelee valkoihoisten taistelulta intiaanien -kanssa ja Meksikon julmia oloja; nykyinen nuorisonkasvatus on löytänyt -soveliaampia seikkailukirjoja rauhallisemman retkeilyn aloilta. Mutta -jälkimäisenkin vaatimuksen täyttää miehuullisen kapteenin toinen -romaanisikermä, johon sarjamme ensimäiset suomennokset on hänen -pääteoksinaan luettava. - -Näissä seikkailukertomuksissaan Reid erityisesti osoittaa -luonnontieteellisiä harrastuksiansa, ja hän pani valmistamiseen mitä -suurinta huolta. Hän on itse huomauttanut, että koko toiminta-alue on -esitetty tarkoin omakohtaisten tutkimusten mukaan; ainoatakaan eläintä -tai kasvia ei ole siirretty vieraaseen maantieteelliseen yhteyteen, ja -tapaukset ovat koettua ja kuultua. - -Tällaiset kirjat ovat erikoisesti meidän päiviemme nuorison lukemistoa, -tarjotessaan mieluisaan muotoon sovellettuna hyvän luonnontieteellisen -kurssin ja esittäessään tervettä elämää taivasalla. Jo monelle kielelle -käännettyinä ja klassillisiksi vakautuneina ne ansaitsevat etusijan -toimintatarmoisten poikien joutohetkien virkistyksenä. - -_V. H.-A._ - - - - -1. luku. - -HIMALAJA. - - -Kukapa ei olisi kuullut Himalajasta, tuosta suunnattomasta -vuoristorykelmästä Intian kuumien tasankojen ja Tibetin kylmien -ylänköjen välissä, -- tuosta mainiosta suojamuurista maailman kahden -suurimman valtakunnan, Mogulin ja Kiinan, välillä? Kokemattomin -maantieteellinen aloittelijakin tietää mainita, että siellä ovat koko -maanpinnan korkeimmat vuoret, että niiden huiput -- ainakin puolisen -tusinaa niistä -- ovat enemmän kuin kahdeksan kilometriä merenpinnan -yläpuolella pystysuoraan mitaten, ja että yli kolmekymmentä niistä -kohoaa enemmän kuin kahdenkymmenen tuhannen jalan korkeuteen, kantaen -ikuista lumivaippaa hartioillaan! - -Taitavampi maantieteilijä tai maankuoren tutkija voisi kertoa -satoja muita mieltäkiinnittäviä asioita näistä majesteettisista -vuorista. Paksuja nidoksia voisi täyttää mitä miellyttävimmillä -erikoiskuvauksilla niistä -- niiden eläimistöstä, metsistä, -kasvistosta. Mutta tässä, hyvä lukija, meillä on tilaa puhua vain -muutamista kaikkein silmäänpistävimmistä seikoista, niin että kenties -kykenet muodostamaan jonkunlaisen käsityksen noiden valtavien -lumikruunuisten vuorijärkäleiden jättimäisestä suuruudesta, jotka -huimaavassa korkeudessa seisovat otsa rypyssä tai hymyillen -- -asianhaarain mukaan -- ison Intianmaan vartijoina. - -Kirjoittajain tapa on nimittää Himalajaa "vuorijonoksi". Espanjalaiset -maantieteilijät sanoisivat sitä "sierraksi" (saha) -- jota nimitystä -he ovat käyttäneet Amerikan Andeista. Kumpikin nimitys on sopimaton -Himalajasta puhuttaessa, sillä noiden vuorten peittämä laaja seutu -- -yli 500,000 neliökilometriä eli melkein puolitoista Suomen pinta-alaa --- ei muistuta muodoltaan ensinkään jonoa. Sen pituus on vain kuusi -tai seitsemän kertaa suurempi kuin leveys, ja edellinen on runsaasti -puolitoista tuhatta kilometriä, kun taas jälkimmäinen monin paikoin -ulottuu kahden leveysasteen yli. - -Sitäpaitsi ei Himalajan läntisestä päätekohdasta, joka on Cabulin -maassa, sen itäisimmille vuorille asti lähelle Bramaputran äyräitä -ole olemassa sellaista yhtämittaisuutta, joka oikeuttaisi nimityksen -"vuorijono". Näiden kahden päätekohdan välillä katkovat vuoristoa -monin paikoin poikittain kulkevat suunnattomat laaksot, jotka ovat -suurten virtain kulkuväyliä; nämä virrat eivät juokse idän ja lännen -suuntaa, mikä otaksuttiin itse vuortenkin suunnaksi, vaan ne virtaavat -poikkipäin, usein pohjoista tai etelää kohti. - -Totta on, että matkustajasta, joka lähestyy Himalajaa joltakin kohdalta -Intian suurta tasankoa, nämä vuoret näyttävät yhtäjaksoiselta jonolta, -joka suuntautuu jatkuvana pitkin taivaanrantaa idästä länteen. Tämä -on kuitenkin pelkkä näköharha; Himalajaa ei ole katsottava yhdeksi -harjanteeksi, vaan sitä on pidettävä vuorenkukkuloiden sarjana, joka -käsittää 500,000 neliökilometrin maa-alan ja haarautuu yhtä moneen eri -suuntaan kuin kompassi voi osoittaa. - -Tämän laajan vuoristoseudun piirissä vaihtelee ilmasto, maanlaatu ja -kasvullisuus suuresti. Matalampien kukkulain välissä -- niiden, jotka -rajoittuvat Intian tasankoihin -- samoin kuin muutamissa sisemmän -vuoriston syvemmissä laaksoissakin, on kasvullisuus kuuman tai lämpimän -vyöhykkeen luontoista. Palmu, sanajalkapuu ja bamburuoko kukoistavat -siellä täydessä rehevyydessään. Ylempänä alkaa näkyä lauhkean -vyöhykkeen kasvullisuutta, jota edustavat erilajisten jättiläistammien -muodostamat metsät, sykomoorit, havupuut, saksanpähkinät ja kastanjat. -Vielä ylempänä ovat rododendronit, koivut ja kanervat, joita seuraa -yrttikasvien alue, ynnä viettäviä pengermiä ja rehevän ruohikon -peittämiä ylätasankojakin. Vielä eteenpäin ja ylöspäin ikuisen -lumen rajaa kohti levinneinä tavataan erilaisia salasiittiöitä -- -alppikasviston jäkäliä ja sammalia -- aivan samoin kuin napapiirin -takana. Matkustaja, joka tulee Intian tasangoilta kulkien kohti -Himalajan korkeita harjanteita tai joka nousee jostakin noista -syvemmistä laaksoista kohti sitä vartioivia lumipeitteisiä huippuja, -saa kokea muutamien tuntien matkan varrella joka lajia ilmastoa ja -nähdä edustettuina kaikki kasvullisuuden lajit, mitä maan pinnalla -tunnetaan! - -Himalaja ei ole asumaton seutu. Päinvastoin. Sen rajain sisällä on -melkoinen kuningaskunta (Nepal) ja useampia vähäisiä valtioita ja -yhteiskuntia (kuten Bhotan, Sikhim, Gurwhal, Kumaon ja kuuluisa -Cashmere), joista muutamilla on jonkinlainen valtiollinen -riippumattomuus, mutta enimmät elävät isompain valtakuntain -suojeluksen alaisina, toiset Anglo-Intian, toiset Kiinan. Näiden -monien valtioiden asukkaat ovat sekalaista rotua ja eroavat suuresti -Hindustanin kansasta. Idän puolella -- Bhotanissa ja Sikhimissä --- he ovat pääasiassa mongolilaista sukua, muistuttaen tapain ja -tottumusten puolesta Tibetin väestöä ja ollen tibetiläisten tavoin -uskonnoltaankin laamalaisia. Himalajan läntisissä seuduissa asuu -sekaisin ghurka-vuoristolaisia, etelän hinduja, Lahoren sikhejä ja -vanhan Mogulin valtakunnan muhamettilaisia; täällä tavataan myös täysin -tunnustettuina Aasian kolme suurta edustavaa uskontoa muhamettilainen, -buddalainen ja braamalainen. - -Väestön lukumäärä on kuitenkin kovin vähäinen sen alueen suuruuteen -nähden, jolle se on hajautuneena, ja onpa Himalajan kukkulamailla -monia seutuja, tuhansien neliökilometrien laajuisia tienoita, joissa -ei elä ainoaakaan ihmisolentoa, missä ei savu nouse yhdestäkään -piipusta. Semmoisiakin laajoja maa-aloja siellä on, etenkin noiden -korkeiden lumipeitteisten huippujen seutuvilla, joita ei ole koskaan -tutkittu tai joille vain ani harvoin on osunut joku seikkaileva -metsämies. Toiset paikat ovat kerrassaan saavuttamattomiakin, ja -tarpeetonta on sanoakaan, että korkeimmille huipuille -- jommoisia -ovat Khumulari, Kitshinjunga, Donkia, Davalgiri ja muut -- ei ole -yrittäminen huimapäisimmänkään kiipeilijän. Tuskinpa kukaan on -milloinkaan noussut kahdeksan kilometrin korkeuteen merenpinnasta, ja -kysymyksenalaista on, tokko mikään ihmisolento voisi elääkään tuossa -korkeudessa. On luultavaa, että kaikki elollinen elämä sammuisi noin -ylhäällä joko tavattoman kylmyyden tai ilmakehän ohuuden vaikutuksesta. -[Luonnollisesti nämä asiat tunnetaan nykyjään paremmin kuin Reidin -aikana. Suom.] - -Vaikka Himalajan vuoret ovat tunnetut varhaisimmista historiallisista -ajoista asti -- ne ovat näet samat kuin muinaisten kirjailijain _Imaus_ -ja _Emodus_ -- olemme me eurooppalaiset vasta viime vuosisadan aikana -saaneet niistä jotakin varmaa tietoa. Portugalilaiset ja hollantilaiset --- ensimmäiset eurooppalaiset Intian asuttajat -- ovat kertoneet meille -niistä varsin vähän, ja kauanpa olivat englantilais-intialaisetkin -kirjoittajat puhumatta mitään tästä mielenkiintoisesta aiheesta. -Liioitellut kertomukset Himalajan vuoristolaisten -- eritotenkin -ghurkain -- vihamielisyydestä ja julmuudesta ehkäisivät yksityisiä -tutkimuksia, ja lukuunottamatta viittä kuutta kirjaa, jotka enimmäkseen -koskettelevat Himalajaa läntistä aluetta ja ovat verraten arvottomia, -niiden tekijöiltä kun puuttuu tieteellistä pätevyyttä, on tuo laaja -seutu meidän päiviimme asti pysynyt melkein _terra incognita'na_. - -Vastikään olemme sentään saaneet enemmän tietoja tuosta -mieltäkiinnittävästä maanpinnan osasta. Kasvitieteilijä, jota -on sinne houkutellut seudun uhkea kasvisto, on avannut meille -kasvullisuuden uuden maailman. Royle ja Hooker ovat suorittaneet -taitavasti tämän tehtävän. Eläintieteilijä, jota niinikään on vetänyt -puoleensa seudun vaihteleva eläimistö, on tutustuttanut meidät -uusiin ilmiöihin ja muotoihin tällä alalla. Hodgson ja Wallich ovat -tämän lajin historioitsijoita. Ja tuskinpa meidän on vähemmästä -kiittäminen urheilumiehiä ja metsästäjiäkään -- Markhamia, Dunlopia ja -"vuorelais"-Wilsonia. - -Mutta näiden nimien lisäksi, jotka ovat tulleet kuuluisiksi niiden -omistajain tutkimuksista julkaistujen selontekojen avulla, on -muitakin, jotka ovat vielä kirjoihin merkitsemättä. Kasvienkerääjä --- yritteliään tarhurin yksinkertainen mutta tarpeellinen asiamies --- on löytänyt tiensä Himalajalle, urkkinut syrjäisimmätkin solat, -kiivennyt jyrkimmätkin vierut ja samoillut pitkin ikuisen lumen -rajoja. Uusia lehti- ja kukkamuotoja etsien hän on kahlannut sameat -joet, uskaltanut kuohuville koskille ja vaarallisille lumivieremille -ja kulkenut kiiltävien vuorijäätikköjen pelottavain halkeamain yli. -Ja vaikkei mikään painettu kirja tiennekään kertoa hänen kirjavista -seikkailuistaan, ei hän ole sen vähemmin ollut mukana lisäämässä -tietojamme tuosta mahtavasta vuorimaailmasta. Hänen opetuksensa on -luettavana kukista, purppuraisen magnolian, deodarin, rododendronin -kukinnoista. Siitä kertovat kasvihuoneet, kämmekän ihmeelliset kukat, -kierreputken merkillinen muoto; puutarhoissa on siitä tarinoita, -monissa arvokkaissa juurissa ja hedelmissä, jotka ovat määrätyt ennen -pitkää joutumaan jälkiruokapöydän kaunistuksiksi. - -Meidän tehtävänämme on kertoa erään tuollaisen vaatimattoman retkeilyn -vaiheet, muutaman nuoren kasvinkerääjän seikkailut, joka oli eräällä -maailman pääkaupungissa hyvin tunnetulla "kylvömiehellä" palveluksessa. - - - - -2. luku. - -NÄKÖALA KHUMULARILTA. - - -Kertomuksemme näyttämö on ihan Himalajan sydämessä, siinä osassa -vuoristoa, jota englantilaiset matkailijat ovat vähimmin tutkineet, -mutta joka ei kumminkaan ole kauimpana Anglo-Intian pääkaupungista, -Kalkuttasta. Melkein säntilleen pohjoiseen tästä kaupungista ja -niillä tienoilla, missä Bramaputran suuri mutka kiertää Himalajan -selänteitä, on löydettävissä se piste, johon meidän on kohdistettava -huomiomme. Kirjallisessa mielessä voimme nimittää sitä pisteeksi, -verrattuna summittaisesti sitä ympäröivän erämaan autioon suuruuteen --- erämaan, jonka muodostavat paljaat, kalseat vuorenharjat, kiiltävät -jäätiköt, lumipeitteiset huiput, kohoten kerroksittain toinen toisensa -yläpuolelle tai kasattuina epäsuhtaisiksi möhkäleiksi kuin sakeat -pilvet. - -Tämän kallioiden, jään ja lumen kaaoksen keskeltä kohoaa Khumularin -majesteettinen huippu, valkein viitoin ja kruunuin puettuna, niinkuin -sen pyhyydelle sopiikin. Ympärillä on toisenmuotoisia vuoria, sen -naapureita ja seuralaisia, vähäisempiä kooltaan, mutta kuitenkin -mahtavia nekin, esiintyen samanlaisessa ikuista puhtautta säteilevässä -puvussa kuin Khumularikin. - -Jos voisit nousta Khumularin korkeimmalle huipulle, niin sinulla -olisi silmäisi edessä ja tuhansia jalkoja alapuolellasi kertomuksemme -tapahtumapaikka -- näyttämö, jolla sen eri kohtaukset on esitetty. Tämä -näyttämö muistuttaisi melkoisesti amfiteatteria, paitsi että näytelmän -henkilöitä olisi vähän ja katsojia ei ollenkaan. - -Katsellessasi Khumularin huipulta tämän majesteettisen vuoren juurella -olevia kukkuloita kohti, huomaisit siellä varsin merkillisen näköisen -laakson -- niin kummallisen, että huomiosi kääntyisi siihen heti. -Panisit merkille, että se on säännöllisen soikion muotoinen ja -että sitä eivät rajoita viettävät rinteet, vaan miltei pystysuora -kallioseinä, joka näyttää ulottuvan yhtäjaksoisesti ympäri koko -laakson. Tämän tumman graniittisen kalliojyrkänteen voit silmämäärällä -arvioida kohoavan useita satoja jalkoja äkkijyrkästi ylös laakson -pohjasta. Jos olisi kesän aika, huomaisit edelleen, että sen reunalta -poispäin alkaa vuori taas tummanvärisenä jyrkentyä ja kohota yhä -ylemmäksi, suipeten vihdoin yltympäri kohoaviksi kukkuloiksi ja -kärjiksi, ja että nämä, ollen lumirajan yläpuolella, ovat vakinaisesti -tuon puhtaan valkovaipan verhoamia, joka on putoellut niille taivaista. - -Nämä yksityiskohdat kiintyisivät huomioon ensi silmäyksellä. Sitten -siirtyisi silmäsi alhaalla olevaan laaksoon ja viipyisi siellä, -ihmetellen seudun omituisuutta ja ihastuneena sen viehkeään sulouteen, -se kun on niin jyrkkänä vastakohtana tuolle karulle ympäristölle, jota -tähän asti olit tarkastellut. - -Laakson muodon nähdessään tekisi mieli otaksua, että se onkin jonkun -sammuneen tulivuoren suuri, soikea syöksyaukko. Mutta mustain -rikkipitoisten laavanjätteiden asemesta, joita ehkä odottaisit näkeväsi -ripoteltuina sen pohjalle, huomaatkin hymyilevän kauniin, vihannan -maiseman, kenttämäisiä tasankoja puistojen, viidakkojen ja pensastojen -keskellä, siellä täällä joku kalliotöyräs ja pengermä ikäänkuin -rakennettuna taiteelliseksi koristeeksi. Pitkin kalliojyrkänteen piiriä -kasvaa metsää tummanvihantana vyönä, ja laakson keskellä on päilyvä -järvi, jonka hopeiselle pinnalle voit nähdä joinakin hetkinä päivästä -kuvastuvan osia siitä lumipeitteisestä huipusta, jolla seisot -- itse -Khumularin kartiosta. - -Hyvällä kaukoputkella voit erottaa useampaa lajia nelijalkaisia -käyskelemässä noilla viheriöillä laitumilla, monenlaisia lintuja -lentelemässä ja toisia ilakoimassa järven pinnalla. - -Sinua houkuttaisi nähdä lähistössä joku suuri kartano. Tähyilisit -kenties joka suuntaan odottaen, pilkistäisikö puiden seasta esiin -savupiippuja ja torninhuippuja. Mutta nämä toiveesi pettäisivät. - -Toisella puolen laaksoa, lähellä ympäryskallion juurta, voisit nähdä -valkoista huurua nousevan maan pinnalta. Olisi erehdys luulla sitä -savuksi. Sitä se ei ole, vaan kuumasta lähteestä kohoavaa höyryä; tämän -lähde pulppuilee kallion kyljestä ja muodostaa pienen purosen, joka -ikäänkuin hopeainen juova yhdistää sen järveen. - -Mielistyneenä tämän viehättävän laakson näkemiseen tahtoisit päästä -käymään siellä. Laskeutuisit Khumularin korkeaa viettävää rinnettä -ja ponnistellen sitä ympäröivien rosoisten juurikukkulain läpi -saavuttaisit viimein tuon kiertojyrkänteen äyrään. Mutta siihen sinun -olisi pysähdyttävä. Siitä ei mene alaspäin minkäänlaista polkua, ja -jos aikomuksesi on vielä päästä tuon hymyilevän järven rannoille, -niin sinun on laskeuduttava kalliolta köyttä tai köysirappusia myöten -useampia satoja jalkoja. - -Jos on kumppaneita apuna, niin tämä onnistuukin. Mutta laaksoon -kerran päästyäsi voit palata sieltä samoin ainoastaan köysirappusia -kiipeämällä; muuta mahdollisuutta ei ole. - -Laakson laidassa havaitset eräässä paikassa aukon kalliossa ja voit -kuvitella yrittäväsi sitä tietä päästä vuoren kupeelle. Aukon suun -voikin saavuttaa helposti lievää ylämaata kulkien, mutta vaellettuasi -sen läpi huomaatkin sen vain johtavan erääseen solaan, itse laaksoa -muistuttavaan aukeaan, jota molemmin puolin rajoittavat äkkijyrkät -kallioseinät. Tämä sola on puolittain jäätikön peittämä, jonka pintaa -sinun on laskeuduttava jonkun matkaa alaspäin. Tämän laskutaipaleen -suoritettuasi huomaat jäätikön katkeavan, ja edessäsi on suuri -halkeama, sata jalkaa syvä ja sata leveä. Etemmäksi et voi päästä -silloittamatta halkeamaa, ja jos onnistuisitkin tekemään sillan sen -yli, niin tapaisit alempana toisia vieläkin syvempiä ja leveämpiä, -joiden yli sinun olisi mahdoton päästä. - -Jos sitte pyörrät takaisin ja tarkastelet tuota omituista laaksoa, -johon olit laskeutunut, niin näet siellä monenlaisia puita, monenlaisia -nelijalkaisia, monenlaisia lintuja ja hyönteisiä -- tapaat siellä joka -lajia elollista elämää, paitsi ihmisolentoja. Mutta jos et tapaakaan -ihmistä, niin löydätpä kumminkin jälkiä hänestäkin. Likellä kuumaa -lähdettä huomaat ikäänkuin jonkinlaisena nojana kalliota vastaan -alkuperäisen kivenlohkoista rakennetun majan, joka on rapattu puron -uomasta otetusta liejusta. Astut sisään. Huomaat sen tyhjäksi ja -kylmäksi, aivan asumattomaksi. Kalustoa ei ole. Soran ja ruohon -peittämiä kivisiä alustoja, joilla nähtävästi on nukuttu tai maattu, -ja pari kolme graniittilohkoa, joilla arvatenkin on istuskeltu. Siinä -kaikki. Muutamia nahankappaleita riippumassa seinillä ja eläinten luita -hajallaan ulkopuolella maassa -- merkkejä sen ruuan laadusta, jolla -majan asukkaat ovat mahtaneet elää. Metsästäjiä ne ovat varmaankin -olleet. Se kai lienee sinun luonnollinen otaksumasi. - -Mutta miten ne joutuivat tähän laaksoon ja kuinka pääsivät sieltä pois? -Tietenkin ne laskeutuivat sinne samalla tavalla kuin sinäkin ja sitten -taas kiipesivät pois köysiportaita myöten. - -Tähän päätökseen varmaankin tulisit; ja se olisikin tyydyttävä selitys, -jollei ottaisi lukuun erästä seikkaa, johon nyt juuri kiinnitämme -huomiota. - -Tutkiessasi jyrkänteen sisäseinää kiintyy silmäsi omituiseen ilmiöön. -Havaitset kapean viirun eli pikemminkin sarjan likekkäin olevia -viiruja, jotka nousevat pystysuorasti kallion juurelta ylöspäin. -Siirtyessäsi lähemmäksi näitä merkillisiä juovia huomaatkin niiden -olevan rappusia; alimmaiset nojaavat maahan ja ulottuvat reunakkeelle, -jolle toiset on asetettu; nämä taas ulottuvat toiselle reunakkeelle, -jossa on pohja kolmansille rappusille, ja samalla tapaa jatkuu kuusi -rappukerrosta. - -Ensi katsannolla näyttäisi siltä kuin olisivat nuo majassa asuneet, -entiset luonnonkansalaiset poistuneet laaksosta näiden rappusten -avulla. Tämä olisi taaskin luonnollinen päätelmä, jollei sitä -vakuuttaisi vääräksi seuraava seikka: rappuset eivät jatku jyrkänteen -yläreunaan asti! Pitkä taipale, joka vaatisi vielä parit kolmet -samanlaiset tikkaat, on täyttämättä ylimmäisten rappusten ja jyrkänteen -äyrään välillä, ja tuota väliä ei ole voitu kiivetä ilman lisätikkaita. -Missä ne ovat? Tuskin on luultavaa, että ne oli nostettu ylös, ja jos -ne olisivat pudonneet takaisin laaksoon, olisivat ne vielä siellä. -Mutta maassa ei sellaisia ole. - -Mutta näitä arvailuja ei ole tarvis jatkaa. Pikainen kallion tarkastelu -riittää vakuuttamaan sinulle, että aikomus kiivetä ylös asti rappusia -myöten ei olisi onnistunut. Reunake, jolle ylimmäisten tikkaiden yläpää -ulottuu, olisi osoittautunut liian kapeaksi kannattamaan toisia, tai -paremmin sanoen: ylempänä olevat ja ulkonevat kalliot olisivat tehneet -mahdottomaksi sijoittaa rappusia tuolle mainitulle reunakkeelle. On -ilmeistä, että aietta oli yritetty panna toimeen, mutta että se oli -hylätty. - -Itse yrityksen laatu jo ilmaisee, että sen tekijäin on täytynyt joutua -epätoivoiseen tilanteeseen -- vangeiksi tuohon jyrkänteiden ympäröimään -laaksoon, ilman muuta pelastumisen keinoa kuin minkä ehkä itse -keksisivät. - -Ja vielä enemmänkin. Tutkittuasi paikan tarkasti voit tulla siihenkin -tulokseen, että heillä ei ole ollutkaan mahdollisuutta päästä pois -tuosta merkillisestä vankilasta, ja ajatuksesi jäävät vain harhailemaan -uusissa arvailuissa: keitä nuo ovat olleet, jotka ovat eksyneet tähän -syrjäiseen maailman kolkkaan; miten he joutuivat laaksoon ja kuinka -pääsivät sieltä pois; ja vihdoin, pääsivätkö he sieltä ensinkään. - -Arvailusi ja otaksumasi tulevat loppupäätökseen, jahka olet lukenut -_Saarroksissa Himalajalla_. - - - - -3. luku. - -KASVIENKERÄÄJÄ JA HÄNEN TOVERINSA. - - -Karl Linden, nuori saksalainen ylioppilas, joka oli ottanut osaa -vallankumouksellisiin taisteluihin 1848, oli maanpakoon ajettuna -hakenut turvapaikan Lontoosta. Niinkuin enimmät pakolaiset, oli -hänkin varaton. Mutta hän ei ollut heittäytynyt joutilaisuuteen, vaan -oli hakenut tointa ja saanutkin semmoisen eräässä noista upeista -kasvitarhoista, joita tavataan maailman pääkaupungin esikaupungeissa. -Hänen kasviopilliset tietonsa herättivät heti hänen esimiehensä, -taimitarhan omistajan, huomiota. Tämä oli noita yritteliäitä ja -reippaita miehiä, jotka, tyytymättä viljelemään yksistään niitä -puita ja kukkakasveja, jotka jo ovat löytäneet tiensä puutarhoihimme -ja kasvihuoneisiimme, kuluttavat suuria summia rahaa lähettämällä -asiamiehiä kaikkiin maan ääriin etsimään ja toimittamaan kotimaahan -uusia harvinaisia ja kauniita lajeja. - -Nämä asiamiehet -- kasvitieteelliset keräilijät eli -"kasvinmetsästäjät", kuten heitä sopinee nimittää -- ovat tehtäväänsä -suorittaessaan tutkineet ja yhä tutkivat maapallon kaikkein -kaukaisimpia ja asumattomimpia seutuja. Semmoisia ovat synkät -aarniometsät Amazonin, Orinocon ja Oregonin varrella Amerikassa, -Afrikan kuumat seudut päiväntasaajan vaiheilla, Intian troopilliset -viidakot, Itämaan saarien rehevät metsät -- lyhyesti sanoen, kaikki -seudut, mistä ikänä saattaa löytää ja hankkia uusia kasvimaailman ja -metsän kauneuksia. - -Etevän kasvitieteilijän Hookerin suorittamat Sikhimin Himalajan -tutkimukset -- niiden tulokset on kerrottu matkakirjassa, joka vetää -vertoja suuren Humboldtin vastaavalle teokselle -- olivat kiinnittäneet -huomiota tämän vuoriston runsaaseen ja monipuoliseen kasvistoon. -Tästä oli seurauksena, että tuo yritteliäs tarhuri, joka oli antanut -Karl Lindenille väliaikaista tointa puutarhassaan, siirtikin -hänet tärkeämmälle ja hauskemmalle työmaalle lähettämällä hänet -"kasvinmetsästäjänä" Tibetin Himalajalle. - -Veljensä Kasparin seuraamana matkusti nuori kasvitieteilijä Kalkuttaan -ja viivyttyään siellä vähän aikaa lähti taipaleelle kohti Himalajaa, -suunnaten kulkunsa jokseenkin suoraan pohjoiseen Gangesin kaupungista. - -Hän oli saanut itselleen oppaaksi erään kuuluisan hindu-metsästäjän eli -"shikarin", nimeltä Ossaru. Tästä miehestä tuli noiden kahden veljeksen -ainoa seuralainen ja kumppani, jollemme lue sellaiseksi suurta -pystykuonoista ajokoiraa, jonka veljekset olivat tuoneet mukanaan -Euroopasta ja joka tunsi nimen Fritz. - -Nuori kasvitieteilijä oli tullut Intiaan varustettuna suosituskirjeellä -Kalkuttan kasvitieteellisen puutarhan johtajalle, joka laitos on -maineessa ympäri maailmaa. Siellä hänet oli otettu ystävällisesti -vastaan, kun hän saapui tuohon Idän kaupunkiin, ja sinä aikana, -jonka hän siellä viipyi, hän oli pannut paljon aikaa sen kokoelmain -tutkimiseen. Olivatpa paikalliset viranomaisetkin, jotka suhtautuivat -mielenkiinnolla hänen retkeensä, panneet kaikkensa opastaaksensa häntä -tien valinnassa -- mikä kyllä ei ollut paljon, sillä se osa Himalajaa, -jota hän aikoi tutkia, oli siihen aikaan englantilaisille _terra -incognita_ -- myöskin Kalkuttan kaupungissa! - -Tässä on tarpeetonta yksityiskohtaisesti viipyä niissä monissa -seikkailuissa, joita kasvinkerääjämme ja hänen seuralaisensa -kokivat matkansa varrella kulkiessaan kohti Himalajaa ja sitten, -kun he olivat saapuneet tämän vuoriston suurten solien piiriin. -Riittää, kun mainitsemme, että he erästä kaunista pikku eläintä -- -myskihirveä -- tavoitellessaan olivat joutuneet muutamaan uomaan, -joka oli täynnä noita suuria jääröykkiöitä, jotka ovat niin yleisiä -ylempänä Himalajalla. Takaa-ajo oli vienyt heidät edemmäksi kuilua -myöten kummalliseen laaksoon, joka muistutti tulivuoren syöksyaukkoa --- samaan, jota edellä kuvattiin. Tähän laaksoon jouduttuaan he -eivät voineet löytää sieltä muuta ulospääsyä kuin minkä se kuilu -tarjosi, jota myöten he olivat tulleet. Ja kun he palasivat -takaisin käyttääksensä tuota samaa tietä, huomasivat he suureksi -hämmästyksekseen, että siihen jäätikköön, jonka yli he olivat -kulkeneet, oli tällävälin auennut suuri halkeama, niin laaja, että se -teki ylimenon aivan mahdottomaksi! - -He olivat koettaneet suunnitella ylipääsyä ja kuluttaneet paljon -aikaa puusillan rakentamiseen tarkoitusta varten. Heidän oli lopulta -onnistunutkin päästä kuilun poikki, mutta tulos ei ollut parempi kuin -että he tapasivat samassa jäätikössä alempana toisia kuiluja, joista ei -millään kekseliäisyydellä voinut päästä yli eikä ympäri. - -Heidän oli hylättävä koko ajatus ja palattava takaisin laaksoon, joka, -vaikka olikin viehättävä nähdä, oli nyt käynyt heille vastenmieliseksi, -sillä he tiesivät, että siitä oli tuleva heidän vankilansa. - -Viettäessään aikaansa laaksossa he saivat kokea monia seikkailuja -erilaisten villieläinten kanssa. Siellä sattui olemaan pieni lauma -"jakkeja" eli röhkiviä härkiä, ja näistä he saivat joksikin aikaa -vakinaisen ruokalajin. Kaspar, joka, vaikka olikin Karlia nuorempi, -oli noista kahdesta taitavampi metsästäjä, oli vähällä jäädä vanhan -jakki-sonnin saaliiksi, vaikka hänen lopulta onnistuikin ottaa hengiltä -tuo vaarallinen eläin. Ossaru taas oli joutua villin koiralauman -kynsiin, josta hänkin sai perästäpäin jokaisen tapetuksi. Vielä oli -Ossaru vaarassa joutua aivan toisenlaisenkin vihollisen nieltäväksi, -nimittäin lentohiekan, johon hänen jalkansa olivat uponneet, kun hän -oli kokemassa kalaverkkoa. - -Karl ei hänkään säästynyt huiman vaaralliselta "tepposelta" -- muuan -karhu oli ajanut häntä ahdistaen pitkin erästä kallion kielekettä, -josta hänen oli täytynyt suorittaa mitä vaarallisin alastulo. Karhu -itse pakeni muutamaan luolaan, jossa se perästäpäin tavoitettiin -ja tapettiin, missä toimessa kaikki kolme tekivät yhteistä työtä, -Fritz-koiran antaessa oleellista apuaan. Tämä karhunajo oli vienyt -heidät suureen vaaraan, sillä vaikka heidän oli onnistunutkin tuhota -tuo kamala eläin, eksyivät he itse suureen, sokkeloiseen onkaloon, -josta he kykenivät löytämään ulospääsyn ainoastaan tekemällä -tulta pyssynperillään ja valmistamalla karhuntalista kelvollista -kynttiläainesta, mikä toimenpide onneksi johti heidän vapautukseensa. - -Seikkailijaimme ajaessa karhua ja ajoa seuranneiden poispääsy-yritysten -kestäessä oli heitä hämmästyttänyt tuon onkalon tavaton laajuus, -johon eläin oli paennut. Toivoen, että joku sen avaroista käytävistä -johtaisi ulos vuoren läpi ja avaisi heille poispääsyn laaksosta, he -olivat tehneet soihtuja ja tutkineet luolan joka kulmalta. Kaikki tämä -oli turhaa, ja tultuaan vakuutetuiksi siitä, ettei tuon kautta mistään -pakotietä löytynyt, he olivat lopulta luopuneet etsiskelystään. - -Tästä kohdasta jatkamme yksityiskohtaisemmin kertomustamme heidän -yrittelyistään päästä pois vuorivankilastaan, minkä he nyt varmasti -uskoivat voivansa toteuttaa ainoastaan kiipeämällä ylös sitä ympäröivää -kalliota myöten. - - - - -4. luku. - -KOTIMAJAAN. - - -Päästyään jälleen ilmoille luolasta tuloksettoman tutkimisensa jälkeen, -istahtivat kaikki kolme -- Karl, Kaspar ja Ossaru -- jyrkänteen -edustalla oleville paasille ja olivat jonkun aikaa aivan hiljaa. -Kaikkien katseet ilmaisivat syvää ja synkkää toivottomuutta. Sama -ajatus kierteli heidän mielessään. Se oli tuskallinen ajatus -- että -he olivat kerrassaan eristettyjä kaikesta yhteydestä muuhun maailmaan -eivätkä koskaan enää saisi nähdä ihmiskasvoja, paitsi toistensa. - -Kaspar lausui ensimmäisenä julki tämän epätoivoisen aavistuksen. - -"Voi, veljeni!" voihki hän Karlille, joka istui häntä lähinnä, "voi, -tämä on kamala kohtalo. Täällä meidän täytyy elää ja täällä kuolla, -kaukana kotoa, kaukana maailmasta -- yksin -- yksin!" - -"Ei", vastasi Karl, jota veljensä hätä syvästi liikutti, "ei Kaspar, ei -yksin -- Jumala on kanssamme. Olkoon Hän meidän maailmamme." - -Vaikka Kaspar mahtoikin tunnossaan myöntää tämän muistutuksen oikeaksi, -ei se kyennyt ilahduttamaan häntä. Eipä häneltä jäänyt myöskään -huomaamatta, että Karl oli lausunut kehoituksensa puolittain epäröiden -ja ikäänkuin se olisi ollut aiottu vain lohdutukseksi. Ja enemmänkin: -Karlin yritys näyttää toivehikkaalta ja iloiselta oli ilmeisesti -ponnisteltu ja sai toverit sitäkin varmemmiksi siitä, että hänkään ei -sisimmässään toivonut eikä iloinnut. - -Karlin lohduttaviin sanoihin ei hänen veljensä mitään vastannut. Ossaru -sensijaan ilmaisi ajatuksensa pudistamalla kaksimielisesti päätään -ja lausumalla muutaman sanan, mikä ilmaisi hänen rodulleen ominaista -kohtalon-uskoa, fatalismia. - -"Ah, herrat", sanoi hän kohdistaen sanansa molemmille, "jos taivaan -suuri Herra tahtoo, että pelastuisimme täältä, niin pelastumme -- jos -Hän ei tahdo, niin se ei tapahdu -- ei milloinkaan". - -Ossarun lausunto, vaikka olikin tosiasioita vastaava, ei ollut -kovinkaan omiaan edistämään seurueen mielialan virkistymistä, ja kaikki -olivat jälleen hiljaa pitemmän aikaa. - -Kasparin ja Ossarun näytti uusi pettymys ihan masentaneen. Karl -puolestaan näytti vähemmän taipuvaiselta katselemaan asemaa -toivottomasti, ja istuessaan siinä hän oli ilmeisesti vilkkaassa -ajatustyössä. Hetken perästä huomasivat hänen toverinsa tämän, mutta -kumpikaan ei yrittänyt herättää häntä noista mietteistä. He tiesivät, -että mitä hänen mielessään liikkuikin, hän antaisi sen pian heille -tiedoksi. - -Ja oikeassa he olivatkin. Muutamien minuuttien kuluttua Karl lopetti -hiljaisuuden. - -"Kuulkaahan!" sanoi hän rohkaisevalla äänenpainolla, "me teemme väärin, -kun näin heti heittäydymme epätoivoon. Älkäämme hellittäkö, ennenkuin -olemme kulkeneet joka kolkan ristiin rastiin. Olen selittänyt teille, -mikä oli tarkoitukseni, kun ensin kiipesin tuolle reunakkeelle ja -löysin luolan ja sen äreän asukkaan, karhun. Minulla oli mielessäni, -että jos me voisimme löytää tuommoisia kielekkeitä peräkkäin toinen -toistaan ylempänä ja tarpeeksi lähellä toisiaan, niin sovittaisimme -niille tikapuita ja siten pääsisimme ylös asti. Te näettekin, että -siellä on perätysten ulkonemia -- juuri tuolla silmäinne edessä. Mutta -sitä pahempi on yksi välimatka tuolla ylhäällä -- missä jyrkänne -näyttää pimeimmältä -- niin pitkä, että se ei voi olla vähempää kuin -kuusi- tai seitsemänkymmentä jalkaa. Minä olen saanut varmuuden asiasta -vertaamalla tuota välimatkaa etäisyyteen maasta luolaan; sen olin juuri -saanut mitatuksi, kun kohtasin tuon karhun. Meidän olisi mahdotonta -tehdä niin pitkiä tikapuita -- tai edes haalia niitä ylös, jos ne -voisikin tehdä -- niin että kaikki ajatuskin kiivetä jyrkännettä tuolta -kohdalta on jätettävä sikseen." - -"Ehkäpä", huomautti Kaspar, käyden kiinni Karlin suunnitelmiin, "ehkäpä -jyrkänteessä on joku toinen kohta, jossa ulkonemat ovat likempänä -toisiaan? Oletko tutkinut sen joka puolelta?" - -"En. En ollut päässyt tuota paikkaa pitemmälle, kun kohtasin ukko -kontion, ja niinkuin tiedätte, ovat seikkailumme sen kanssa ja -tutkimuksemme luolassa vieneet kaiken aikamme siitä pitäen, vieläpä -eksyttäneet minut tykkänään tikapuusuunnitelmistani. Nyt kumminkin -palaamme niihin taas, ja ensimmäinen tehtävämme on kulkea ympärinsä -joka paikassa tarkastelemassa, eikö löytyisi mukavampia kohtia. Nyt on -liian myöhä tänä iltana. Alkaa jo tulla pimeä, ja tuohon tarkoitukseen -meille on tarpeen selvä päivä. Menkäämme nyt majaamme nauttimaan -jotakin illalliseksi ja sitten levolle, pyydettyämme ensin Jumalan -siunausta aikomuksillemme. Heräämme sitten paremmalla mielellä ja -jatkamme tutkistelujamme huomenna." - -Kasparilla ja Ossarulla ei ollut mitään huomauttamista tätä ehdotusta -vastaan. Päinvastoin sai illallisen mainitseminen -- molemmat -kun olivat hyvin nälissään -- heidät nousemaan jaloilleen varsin -vilkkaasti. Karl lähti johtamaan kulkua edellä, toiset seurasivat -perästä, Fritz jälkimmäisenä. - -Majalle saavuttua keitettiin illallinen ja syötiin niin halukkaasti -kuin nälkäiset aina syövät, olivatpa ruuat kuinka vaatimattomia -tahansa. Ja toteutettuaan jäljellä olevan osan Karlin ehdottamasta -ohjelmasta -- s.o. pitämällä rukoushetken huomispäivän puuhien -menestymiseksi -- haki kolmikko ruohopeitteiset vuoteensa uuden toivon -elähdyttämänä. - - - - -5. luku. - -KUTSUMATON YÖLLINEN VIERAS. - - -He olivat nukkuneet muutamia tunteja, kun kaikki kolme äkkiä heräsivät -Fritzin haukuntaan. Yön aikana pysytteli tuo uskollinen eläin -tavallisesti majan sisäpuolella, missä silläkin oli kuivista heinistä -tehty vuode. Kuullessaan jonkun oudon äänen ulkoa se syöksyi sinne ja -nuuskiskeli jonkun aikaa ympäristössä. Huomattuaan tyytyväisyydekseen, -ettei lähistöllä ollut mitään vihollista, se palasi rauhallisesti -pesäpaikkaansa. - -Fritz ei suinkaan ollut isoääninen koira. Se oli ollut liiaksi monessa -tappelussa ja kerännyt liiaksi viisautta tuhlatakseen voimiansa turhaan -haukkumiseen. Vain suurissa ja tärkeissä tapauksissa se suvaitsi -korottaa äänensä. Mutta silloin sen haukunta -- tai paremminkin sanoen -rähinä -- oli hirveä. - -Puheena olevassa tapauksessa -- mikä sattui juuri puoliyön aikaan -- -heräsivät nuo kolme nukkujaa äkkiä sen kauas kuuluvasta ulvonnasta, -joka täytti koko laakson ja kaikuen kallioista kuului aivan -keskeytymättömältä. Päästettyään tämän varoittavan äänen oli koira -hyökännyt ulos majasta -- jossa ei ollut lainkaan ovea -- ja sen -haukunta tuntui jatkuvan jossakin alhaalla järven luona. - -"Mitä se voi olla?" kysyivät tietenkin heti ne kolme ihmistä, jotka -Fritz oli niin äkkiä herättänyt unesta. - -"Jokin on pelästyttänyt Fritzin", sanoi Kaspar, joka tunsi koiran -luonnon paremmin kuin kumpikaan toinen. "Se ei hauku tuolla tavalla -millekään riistalle, jonka se tietää saavuttavansa. Nyt on kysymyksessä -sen vertainen eläin, sen takaan. Jos vanha jakkihärkä vielä eläisi, -väittäisin sen olevan nyt esillä." - -"Tässä laaksossa voi olla tiikereitä. En milloinkaan ennen ole sitä -ajatellut", huomautti Karl. "Kun nyt mietin sitä asiaa", jatkoi -hän koettaen muistella, mitä eläinopista oli lukenut, "on se hyvin -luultavaa. Ihmiset luulevat tiikerin olevan yksinomaan kuumien tai -lämpimien seutujen asukkaan. Se on erehdys. Tässä maanosassa (puhuja -oli Aasiassa) ulottuu kuninkaallinen bengalilainen tiikeri pohjoisessa -ainakin Lontoon leveysasteelle. Tiedän sitä tavatun Amurissa jopa -viidennelläkymmenennellä leveysasteella." - -"Varjelkoon meitä!" keskeytti hänet Kaspar, "se voi olla tiikeri, -emmekä ole ollenkaan ajatelleet oven tekemistä majaamme! Jos se -olisi..." - -Tässä katkesivat Kasparin otaksumat äkkiä omituisen äänen kuuluessa -ulkoa ja sekaantuessa Fritzin haukuntaan. - -Ääni muistutti jonkun verran torven ääntä, mutta oli vähän terävämpi ja -kimeämpi. Se vivahti tosiaankin enemmän pikku puhaltimen kuin oikean -torven ääneen, ja kuitenkin siinä samalla oli jotakin hirvittävää. - -Se oli varmasti kauhistuttanut Fritziä: silmänräpäys sen jälkeen, kun -tuo ääni oli kajahtanut, syöksyi koira takaisin majaan kuin kokonaisen -sonnilauman takaa-ajamana, ja vaikkakin se yhä haukkui vihaisesti, ei -sitä kuitenkaan näyttänyt enää haluttavan lähteä ulos. - -Silloin kuului tuo outo ääni oven ulkopuolelta -- se muistutti -sekä huutoa että vihellystä -- ja tällä kerralla oli sillä paljon -kauhistuttavampi vaikutus, koska äänen aiheuttaja -- lintu, eläin tai -ihminen -- oli ilmeisesti lähellä ja tuli joka hetki yhä lähemmä. - -Majan sisäpuolella olevista henkilöistä oli ainoastaan yksi ennen -kuullut aivan samanlaisen äänen, nimittäin Ossaru. Vanha "shikari" -tunsi sen samalla hetkellä, jolloin se tuli hänen korviinsa, ja tiesi -täysin selvästi, millaisesta soittimesta se lähti, mutta hänet estivät -ilmaisemasta ajatustaan hämmästys ja outo kauhuntunne sen johdosta, -että kuuli tuollaisen äänen sellaisessa paikassa. - -"Kautta Juggernautin vaununpyörien", läähätti hän. "Ei voi olla -- ei -voi olla, sen on mahdoton olla täällä." - -"Miksi? Minkä?" kysyivät Karl ja Kaspar yhdessä hengähdyksessä. - -"Nähkääs, sahibit! Se on se -- se on se!" sanoi hindulainen kiireesti -äänellä, joka oli samalla huutoa ja kuiskausta. "Me joudumme kaikki -tuhon omiksi -- se on se -- se on se -- jumala -- mahtava -- hirveä..." - -Majassa ei ollut muuta valoa kuin heikko kimmellys kuunvalosta, -joka oli ulkona hyvinkin kirkas. Mutta ei tarvinnut ollenkaan valoa -huomatakseen, että "shikari" oli pelästynyt melkein järjiltään. Toverit -saattoivat hänen äänestään huomata hänen äkkiä muuttaneen asemaa -ja siirtyneen taaksepäin siihen majan nurkkaan, joka oli kauimpana -oviaukosta. Samalla kuuluivat hänen sanansa kuiskauksina heidän -korviinsa varoittaen heitä makaamaan paikallaan ja pysymään hiljaa. - -Jälleen kuului heidän korviinsa sama outo ääni -- tällä kerralla -aivan kuin olisi se soitin, josta se lähti, työnnetty sisään majan -oviaukosta. Samalla ulkopuolella oleva turve, joka oli tähän asti -loistanut kirkkaassa kuunvalossa, pimeni suunnattoman olennon varjosta --- kuin olisi yön kuningatar äkkiä kadonnut synkimmän pilven taakse. -Mutta sen takana saattoi vielä nähdä valoa, ja kuu paistoi. Ei sitä -ollut peittänyt mikään pilvi, vaan jokin maan päällä liikkuva suuri -olento, joka oli tullut majan eteen ja pysähtynyt siihen. - -Karl ja Kaspar luulivat voivansa nähdä jättimäisen elävän olennon, -jolla oli suuret paksut jäsenet, seisovan ulkopuolella, mutta molemmat -olivat yhtä kauhistuneita tuosta ilmestyksestä kuin Ossaru itsekin, -vaikka ehkä eri syystä. - -Fritz oli varmaankin yhtä kauhuissaan kuin kuka tahansa noista kolmesta -toisesta, ja pelko oli tehnyt siihen aivan samanlaisen vaikutuksen kuin -Ossaruunkin. Se mykisti sen. Nurkkaan kyyristyneenä pysyi Fritz nyt -yhtä hiljaa kuin jos se olisi syntynyt mykkänä _dingona_. - -Tällä sanattomalla huumauksella näytti olevan vaikutuksensa oviaukon -ulkopuolla olevaan kauhua herättävään varjoonkin, sillä päästettyään -toisen kimeän vihellyksen se vetäytyi pois yhtä hiljaa kuin olisi se -ollutkin vain varjo! - -Kasparin uteliaisuus oli käynyt liian voimakkaaksi pysyäkseen enää -pelon lumoissa. Niin pian kuin tuo outo tungettelija näkyi loittonevan -majan luota, hiipi hän oviaukolle ja katsahti ulos. Karl seurasi häntä -heti, ja Ossarukin uskalsi tulla esiin piilostaan. - -Mustan kasan -- kuin nelijalkaisen, jättimäisen olennon -- saattoi -nähdä kulkevan järvelle päin. Se liikkui majesteetillisen äänettömänä, -mutta se ei voinut olla mikään varjo, sillä sen kulkiessa virran -poikki -- lähellä sitä paikkaa, missä joki laski järveen -- voi kuulla -jalkojen polskinan sen kahlatessa veden läpi, ja vesipyörteitä saattoi -nähdä sen tyynellä pinnalla. Pelkkä varjo ei olisi voinut saada aikaan -sellaista loisketta. - -"Sahibit", sanoi Ossaru salaperäisen vakavasti, "se on jompikumpi -kahdesta olennosta. Joko se on Brahma jumala tai..." - -"Tai mikä?" kysyi Kaspar. - -"Vanha kiertolainen." - - - - -6. luku. - -KESKUSTELU NORSUISTA. - - -"Vanha kiertolainen", sanoi Kaspar toistaen "shikarin" sanat. "Mitä te -sillä tarkoitatte, Ossi?" - -"Sitä, mitä te feringhit, sahib, sanotte kulkurinorsuksi." - -"Oh, norsu!" toistivat Karl ja Kaspar -- molemmat aikalailla -huojentuneina kuullessaan tämän luonnollisen selityksen siitä, mikä oli -näyttänyt heistä kuin yliluonnolliselta ilmestykseltä. - -"Tosiaankin se näytti sellaiselta", jatkoi Kaspar. - -"Mutta kuinka voi norsu tulla tähän laaksoon?" - -Ossaru ei osannut vastata tähän kysymykseen. Hän oli itse yhtä -hämmästynyt tuon suuren nelijalkaisen ilmestymisestä. Sitäpaitsi hän -oli vielä hyvin taipuvainen uskomaan sitä joksikin Brahma jumalan -kolminaisuuden osaksi, joka oli tällä kerralla ottanut norsun muodon. -Senvuoksi hän ei mitenkään koettanut selittää sellaisen eläimen -oleskelua laaksossa. - -"Mahdollisesti on jokin norsu tullut tänne ylös alemmilta seuduilta", -huomautti Karl miettivästi. - -"Mutta kuinka se voi päästä laaksoon?" kysyi taas Kaspar. - -"Samoin kuin me itsekin", oli Karlin vastaus, "ylös jäätikköä ja kuilun -kautta". - -"Mutta halkeama, joka estää meitä pääsemästä pois? Sinä unohdat sen, -veli. Norsu ei voi sen paremmin päästä sen poikki tänne kuin täältä -pakoonkaan, vai kuinka?" - -"Ei tosiaankaan", myönsi Karl. "En sanonut, että se olisi voinut kulkea -halkeaman poikki." - -"Oh, luuletko sinä, että se olisi voinut tulla tänne ylös ennen meitä?" - -"Aivan niin. Jos se oli norsu, minkä näimme -- ja mikä muu se voisi -olla?" jatkoi Karl, joka ei enää taipunut uskomaan heidän yöllisen -vieraansa yliluonnollisuuteen -- "niin luonnollisesti se on tullut -laaksoon ennen meitä. Sinä, Kaspar, olet kulkenut enemmän kuin -kumpikaan meistä. Oletko milloinkaan retkilläsi nähnyt norsunjälkien -tapaista?" - -"En koskaan. Ei ole milloinkaan juolahtanut mieleeni tarkastella -sellaisia asioita. Kuka olisi uskonut suuren norsun kiipeävän -ylös tänne? Luulisi sellaisten kömpelöiden olentojen olevan aivan -kykenemättömiä kapuamaan vuorelle." - -"Oh, siinä erehtyisit, sillä -- niin kummalliselta kuin se tuntuneekin --- norsu on ihmeellinen kiipeämään ja voi kulkea melkein minne tahansa, -mihin ihminenkin. Tosiasia on, että Ceylonin saarella on usein tavattu -norsuja Aatamin huipulla -- jolle kiipeäminen koskee uljaimmankin -matkailijan hermoihin. Ei olisi ihmeellistä, jos täälläkin olisi norsu. -Minä väittäisinkin, _ettei_ se ole kumma, sillä nyt olen varma siitä, -että se, minkä äsken näimme, on norsu, koska se ei voi olla mikään -muu. Se on voinut tulla tähän laaksoon ennen meitä -- harhailemalla -ylös jäätikköä niinkuin mekin ja kulkemalla kalliosillan luona olevan -halkeaman yli -- minkä tiedän sen voivan tehdä yhtä hyvin kuin mekin. -Tai sitten", jatkoi Karl innoissaan todistellakseen tuon suuren olennon -siellä oloa, "se on voinut tulla tänne kauan sitten, mahdollisesti -ennen kuin mitään halkeamaa olikaan. Mikä sotisi sitä vastaan, että se -olisi ollut täällä monta vuotta -- ehkä koko ikänsä, ja se voi olla -sata vuotta tai enemmän?" - -"Minä luulin", sanoi Kaspar, "norsuja tavattavan ainoastaan -tasangoilla, missä kasvullisuus on troopillista ja rehevää". - -"Se on toinen yleinen erehdys", vastasi Karl. "Kaukana siitä, että -suosisi troopillisia tasankoja, asustaa norsu mieluummin ylhäällä -vuorilla, ja milloin tahansa sillä on siihen tilaisuutta, kiipeää se -sinne ylös. Se pitää kohtalaisen viileästä ilmanalasta -- missä sitä -vähemmän ahdistavat kärpäset ja muut kiusalliset hyönteiset, sillä -niin voimakas ja paksunahkainen kuin se onkin, voi niinkin pieni olio -kuin kärpänen tuottaa sille mitä suurinta kiusaa. Kuten tiikerikään -ei se suinkaan ole yksinomaan kuuman vyöhykkeen asukas, vaan voi -elää, vieläpä menestyäkin viileillä, ylävillä seuduilla tai lauhkean -vyöhykkeen korkeallakin leveysasteella." - -Karl ilmaisi vielä hämmästyksensä siitä, ettei kukaan heistä -ollut aikaisemmin huomannut mitään jälkiä tuosta jättimäisestä -nelijalkaisesta, jonka oli täytynyt olla heidän naapurinaan aina -siitä asti, jolloin he vastoin tahtoaan joutuivat oleskelemaan tässä -laaksossa. Luonnollisesti oli Kaspar yhtä ihmeissään. Ossarunkin -tunteet olivat samanlaiset, vaikkakin vähemmässä määrässä. Shikari oli -vieläkin taipuvainen vajoamaan siihen taikauskoiseen käsitykseensä, -ettei heidän näkemänsä olento ollut maallinen, vaan joku Brahman tai -Vishnun ilmestys. - -Koettamatta kumota tätä mieletöntä käsitystä jatkoivat hänen toverinsa -tutkistelujaan päästäkseen selville, mikseivät he olleet aikaisemmin -kohdanneet norsua. - -"Ei siinä sittenkään ole mitään niin outoa", puheli Kaspar. "Laaksossa -on monta suurta aluetta, joita emme ole tutkineet, esimerkiksi sen -yläpäässä oleva leveä musta metsäjuova. Ei kukaan meistä ole ollut -siellä kertaakaan sen jälkeen kuin parina ensi päivänä ajoimme takaa -saksanhirveä kaikkialle ja menimme sitten tutkimaan kallioita. -Minäkään puolestani en ole milloinkaan oleskellut siellä päin -metsästysretkilläni -- koska löysin aina riistaa lähellä järveä -avoimella seudulla. Voihan norsulla olla pesäpaikkansa niillä -kohdin metsässä, mistä se tulee esiin vain yön aikana. Mitä taas -jälkiin tulee, on niitä epäilemättä paljonkin, mutta mieleeni ei -ole milloinkaan juolahtanut etsiä niitä silmilläni. Me olemme näes, -veljeni, liian innokkaasti rakennelleet puusiltaamme ja senjälkeen -tutkineet luolaa, niin ettemme ole kerinneet ajatella paljoa muuta." - -Karl myönsi nämä huomautukset oikeiksi, sillä asia oli niinkuin -Kaspar oli sen esittänyt. Koko sen ajan, jonka he olivat oleskelleet -laaksossa, oli heidän kaikkien kolmen mieli ollut täynnä levottomuutta -tulevaisuudesta ja kokonaan suunnattu keksimään poispääsyn keinoja. -Senvuoksi he olivat kiinnittäneet hyvin vähän huomiota mihinkään -sellaiseen, mikä ei jollakin lailla auttanut näitä heidän aikeitaan. -Kasparkaan ei ollut metsästysretkillään kulkenut edemmäksi kuin -laakson puoliväliin, eivätkä nuo retket olleetkaan kovin lukuisia. -Kolmessa neljässä päivässä hän oli hankkinut niin paljon lihaa kuin -tarvittiin. Ossaru oli savustanut sen huolellisesti, ja niin se oli -heidän jokapäiväisen ravintonsa raaka-aineksena. Vain aniharvoin he -olivat jälkeenpäin käyttäneet pyssyjään hankkiakseen vähän tuoreita -ruokavaroja -- kuten pari villisorsaa järvestä tai jonkun muun pikku -eläimen, joita melkein joka aamu liikkui pyssynkantaman päässä majasta. -Tämän vuoksi oli moni paikka laaksossa jäänyt tutkimatta, ja sentähden -saattoi pitää hyvinkin mahdollisena, että suuri norsu oli voinut -majailla kaiken aikaa sen alueella, kenenkään retkeilijöistä näkemättä -sitä. - -Näihin otaksumiin vaipuneina valvoivat kaikki kolme enemmän kuin -tunnin, mutta kun heidän ajatustensa esine näytti kokonaan poistuneen, -tulivat he vähitellen siihen johtopäätökseen, ettei se ainakaan sinä -yönä palaisi -- ja kun heidän turvallisuudentunteensa siten palasi, -kävivät he jälleen nukkumaan -- päättäen tästä puolin olla tarkoin -varuillaan tuon vaarallisen naapurin suhteen, joka oli niin odottamatta -ilmestynyt heidän näkyviinsä. - - - - -7. luku. - -PYSSYIHIN PANNAAN UUDET PERÄT. - - -Seuraavana aamuna olivat kaikki kolme varhain jalkeilla ja lähtivät -ulos majasta päivän heittäessä ensimmäisiä säteitään. Karl ja -Kaspar halusivat kiihkeästi saada tarkempia tietoja norsusta, -jonka olemassaoloa Ossaru oli vieläkin taipuvainen epäilemään. -Lukuunottamatta niitä kolmea tai neljää huutavaa vihellystä, jotka -eläin oli päästänyt, oli se tosiaankin tullut ja kadonnut niin hiljaa -ja salaperäisesti, että he olisivat melkein voineet luulla koko olentoa -vain unennäöksi. - -Mutta niin suuri eläin ei voi liikuskella jättämättä joitakin jälkiä -olemassaolostaan, ja koska se oli kulkenut joen tai paremminkin pienen -järvenlahden yli, johon joki laski, saattaisi sen jälkiä epäilemättä -nähdä hiekkarannalla. - -Niin pian kuin päivä koitti, lähtivät siis kaikki kolme sille kohdalle, -missä olivat nähneet norsun kulkevan veden yli. - -Sinne saapuessaan eivät he enää voineet epäillä norsun vierailleen -heidän luonaan. Suuria jalanjälkiä -- melkein yhtä suuria kuin sangon -pohja -- oli syvälle painuneina pehmeään hiekkaan, ja katsahtaessaan -"salmen" poikki (niinkuin he tavallisesti nimittivät kapeaa lahden -suuta) saattoivat he nähdä toisia samanlaisia jälkiä vastakkaisella -rannalla, mistä eläin oli kahlannut ylös. - -Ossaru ei enää epäillyt, mikä eläin oli tehnyt nuo jäljet. Hän oli -metsästänyt norsuja Bengalin viidakoissa ja tunsi kaikki tuon suuren -nelijalkaisen omituisuudet. Sellaisia jalanjälkiä, joita hän nyt -näki, ei ollut voinut jättää pelkkä mielikuvituksen luoma eläin vaan -todellinen norsu. - -"Ja kaikkein suurimpaan lajiin kuuluva", vakuutti shikari, joka nyt -puhui täysin varmasti, sekä selitti samalla, että hän voisi tuumalleen -sanoa sen korkeuden. - -"Kuinka voitte sen tehdä?" kysyi Kaspar jonkun verran hämmästyneenä. - -"Teen sen hyvin helposti, nuori sahib", vastasi Ossaru, "tarvitaan vain -mitta sen jalan koosta. Tällä lailla, sahibit." - -Näin sanoen veti shikari taskustaan esille nuoran pätkän sekä valiten -yhden selvimmän jalanjäljen sovitteli nuoran tarkoin sen ulkoreunojen -mukaan. Siten saatiin norsun jalan ympärysmitta. - -"Katsokaa nyt, sahibit", sanoi Ossaru pitäen nuoraa sormiensa välissä --- sitä osaa siitä, joka oli sovitettu jalanjäljen ympäri -- "kaksi -kertaa tämä pituus ulottuu sen hartioihin asti. Sillä lailla Ossaru -tietää, että se on suuri norsu." - -Koska näin mitattu jalan ympärys oli melkein kuusi jalkaa, olisi siis -shikarin lausuman säännön mukaan kysymyksessä oleva norsu ollut melkein -kaksitoista jalkaa korkea, ja sellaisen tiesi Karl olevan suurimman -mitä löytyy. Ei Karl myöskään kysellyt johtopäätöksen oikeutta, sillä -hän oli kuullut metsästäjiltä, joiden sanaa ei tarvinnut epäillä, että -norsun korkeus on täsmälleen kaksi kertaa niin suuri kuin sen jalan -ympärysmitta. - -Ossaru, joka oli kokonaan luopunut uskostaan -- että norsu oli hänen -joku valepukuun puettu jumalansa -- selitti täydellä vakaumuksella, -että eläin oli kiertolaisnorsu. Karl ei tarvinnut mitään selityksiä -siihen, mitä hän tällä tarkoitti. Hän tiesi kiertolaisnorsun olevan -vanhan uroon, joka jostakin syystä -- ehkä huonosta käytöksestä -- on -saanut osakseen huonon kohtelun muun joukon taholta ja ajettu pois -toisten joukosta. Niin suljettuna pois aikaisempien toveriensa seurasta -on sen pakko viettää yksinäistä elämää -- mistä taas johtuu, että sen -mielenlaatu muuttuu erittäin häijyksi ja äreäksi. Se ei ainoastaan -hyökkää minkä muun eläimen kimppuun tahansa, joka sattuu kulkemaan -sen tien poikki, vaan vielä hakeekin niitä kuin vain heittäytyäkseen -kostonhimonsa valtaan! Intian viidakoissa on paljon sellaisia samoin -kuin Afrikassakin, ja koska ei ihminenkään ole jäänyt tämän yleisen -vihamielisyyden ulkopuolelle, pidetään kiertolaisnorsua erittäin -vaarallisena siinä ympäristössä, mihin se on ottanut majapaikkansa. -On kerrottu monia esimerkkejä -- vieläpä aivan luotettaviakin -- -tapauksista, jolloin ihmisolentoja on uhrattu näiden jättiläismäisten -hirviöiden raivolle. Tunnetaanpa sellaisiakin tapauksia, että -kiertolaisnorsu on vartavasten asettunut odottamaan yleisen polun -viereen voidakseen tuhota ohikulkijan, joka ei osaa olla varuillaan. -Dheria Doon laaksossa tiedetään tähän lajiin kuuluvan norsun -- -vieläpä sellaisen, joka oli välillä ollut kesytetty, mutta sittemmin -päässyt pakoon orjuudesta -- vieneen hengen melkein kahdeltakymmeneltä -onnettomalta ihmiseltä, ennenkuin se saatiin tuhotuksi. - -Ossaru, joka hyvin tiesi kiertolaisnorsun taipumukset, neuvoi heti, -että heidän kaikkien oli tästälähin oltava varovaisia liikkeissään -- -mitä neuvoa viisas Karl ei suinkaan hylännyt. Eipä edes rohkea, reipas -Kasparkaan pitänyt sopivana olla eri mieltä. - -Päätettiin siis panna aseet taas asianmukaiseen kuntoon -- siltä -varalta, että he mahdollisesti tapaisivat odottamatta norsun, ennenkuin -ryhtyisivät suunnittelemaansa kallioiden tutkimiseen. - -Pyssyt oli varustettava uusilla perillä ja uusi varsi laitettava -kirveeseen -- samoin oli uusittava Ossarun villisianpeitsen kahva -- -sillä näiden aseiden kaikki puuaines oli rikottu tai poltettu tuhkaksi -heidän valmistaessaan karhun talista niitä kynttilöitä, jotka olivat -valaisseet heidän tietään ulos luolasta. - -Askelmien hakeminen oli välttämättä siirrettävä tuonnemmaksi, kunnes he -voisivat lähteä siihen työhön sopivasti asestettuina ja varustettuina -jokaista vihollista vastaan, joka saattaisi asettua vastarintaan heidän -etenemisensä tielle. - -Tultuaan tähän viisaaseen johtopäätökseen palasivat he majalleen, -sytyttivät tulen, keittivät aamiaisen ja nautittuaan ateriansa lähtivät -heti valitsemaan puukappaleita niihin eri tarkoituksiin, joihin niitä -tarvittiin. - -Heidän ei ollut ollenkaan vaikea hankkia juuri sitä, mitä tarvitsivat, -sillä laaksossa kasvoi monta arvokasta puulajia. Muutamia laatuja, -jotka jo oli valmiiksi hakattu muihin tarkoituksiin ja jotka olivat -kuivuneet ja hyvässä kunnossa, löysivät he aivan majan luota. - -Ryhtyen tosissaan työhön ja ahkeroiden uutterasti aamusta iltaan -- -vieläpä yöhönkin asti -- tiesivät he ennen pitkää voivansa suorittaa -sellaisen pikku työn kuin pyssyjen varustamisen perillä tai varren -laittamisen villisianpeitseen. - - - - -8. luku. - -KALLIOIDEN TUTKIMINEN. - - -Kahden päivän ahkera veistäminen riitti saamaan pyssyt, kirveen ja -peitsen täysin kuntoon. Ossaru teki itselleen myös uuden kaaripyssyn -sekä nuoliviinen. - -Kolmantena aamuna aamiaisen jälkeen lähtivät kaikki kolme liikkeelle -sekä päättivät tutkia joka ainoan kohdan kalliosta. - -Heidän majansa ja luolan välillä olevan kallion oli Karl jo -huolellisesti tarkastanut, niin että he menivät suoraa päätä sille -kohdalle, mihin hän oli lopettanut tutkistelunsa, ja alkoivat siitä -uuden tarkastelun. - -Tosin he olivat jo tarkastaneet kalliot ylt'yleensä, mutta se oli -tapahtunut niihin aikoihin, jolloin he olivat saapuneet laaksoon, ja -sen tutkistelun tarkoitus oli aivan erilainen kuin tämän. - -Silloin he vain haeskelivat paikkaa, josta voisivat kiivetä pois, eikä -portaiden tekeminen ollut vielä johtunut heidän mieleensä. - -Nyt kun se suunnitelma oli herännyt heidän aivoissaan, ryhtyivät -he toiseen tarkasteluun päästäkseen varmuuteen siitä, oliko se -käytännöllinen tai mahdollinen. He siis tutkivat nyt erilaisia -seikkoja -- nähdäkseen oliko olemassa sarja askelmia toinen toisensa -yläpuolella, jotka saattoi yhdistää toisiinsa yhtä monilla sellaisilla -tikapuilla, joita he kykenivät tekemään. - -Kaikki olivat varmoja siitä, että he voivat valmistaa suunnattoman -pitkiä tikapuita, kun vain uhrasivat siihen työhön kylliksi aikaa. He -tiesivät Tibetin mäntyjä -- samaa lajia, jota he olivat käyttäneet -rakentaessaan jäätikön halkeaman yli johtavaa siltaa -- kasvavan -runsaasti jokseenkin lähellä majaansa. Valikoimalla muutamia -hoikkavartisimpia niistä saisivat he niin monien tikapuiden reunat kuin -haluaisivat melkein valmiina, joista jokainen olisi neljä-viisikymmentä -jalkaa pitkä. - -Jos vain saattaisi löytää sarjan askelmia, joiden kunkin välimatka ei -olisi enempää kuin neljäkymmentä jalkaa, olisi heillä hyvä toivo voida -kavuta portaita myöten reunalle ja päästä pakoon sellaisesta paikasta, -joka nyt oli heidän mielestään vastenmielisempi kuin vankila, vaikkakin -se oli maailman kauneimpia seutuja. - -Pian he tosiaankin löysivät suureksi ilokseen askelmasarjan -- joka -ainakin ulkonaisesti täytti kaikki heidän vaatimuksensa. Yksikään -välimatka ei ollut suurempi kuin kolmekymmentä jalkaa, olivatpa -muutamat paljon lähempänäkin toisiaan. - -Se kallionkohta, josta nämä pengermät löydettiin, ei ollut aivan -niin matalalla kuin se, missä Karl oli tehnyt mittauksensa. Se ei -kuitenkaan näyttänyt olevan korkeampi kuin kolmesataa viisikymmentä -jalkaa -- hirveä korkeus tosin, mutta ei mitään verrattuna saman -jyrkänteen muihin kohtiin. Päästäkseen sen huipulle he tarvitsivat -enemmän kuin tusinan tikapuita, joista jokaisen piti olla pituudeltaan -kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen jalan välillä. Näiden portaiden -valmistusta sellaisilla työkaluilla kuin heillä oli saattoi pitää aivan -suunnattomana työnä. Olisi voinut luulla, että se olisi riittänyt -pelästyttämään heidät koko hommasta. Mutta on koetettava käsittää -sitä tilaa, johon he olivat joutuneet -- heillähän ei ollut mitään -muuta toivoa päästä vapauteen vuorivankilastaan. Kun tämän muistaa, -käsittää hyvin, miksi he olisivat olleet halukkaat ryhtymään paljon -suurempaankin vaivaan. Luonnollisestikaan eivät he toivoneet voivansa -suorittaa sitä yhdessä päivässä tai viikossa, ei edes kuukaudessa. -He päinvastoin tiesivät hyvin kestävän muutamia kuukausia, ennenkuin -saisivat valmiiksi niin monet tikapuut kuin tarvitsivat. Sitten olisi -vielä lisävaivana sovitella kukin paikalleen, koska kaikki muut paitsi -ensimmäinen oli kannettava kalliota ylös sille pengermälle, jota varten -se laadittaisiin. Mutta näytti mahdottomalta nostaa kolmenkymmenen -jalan portaita heidän suunnittelemallaan tavalla -- nimittäin sillä -voimalla tai koneistolla, mitä heillä oli käytettävänään. - -Ja niin olisi asianlaita ollutkin, jos he olisivat aikoneet tehdä -näistä portaista tavallisen painoiset. Mutta he aavistivat tämän -vaikeuden ja toivoivat selviytyvänsä siitä valmistamalla ne -mahdollisimman keveiksi -- sellaisiksi, jotka juuri kannattivat miehen -painon. - -Aika lailla tyytyväisinä siihen, että saattoivat tällä kohdalla -jyrkännettä kavuta kalliota ylös suunnittelemallaan tavalla, jäivät he -alas maahan aikoen tutkia sen perinpohjin. Sen tehtyään suunnittelivat -he kiertelevänsä laaksossa kaikkialla ja ottavansa selville, eikö -jossakin kohdassa olisi vielä helpompaa ylösnousupaikkaa.. - -Se paikka, mihin he olivat pysähtyneet, oli sen sankkoja puita -kasvavan metsätaipaleen takana, josta Kaspar oli puhunut ja johon -ei kukaan heistä ollut vielä tähän asti astunut jalallaan. Puiden -ja niiden kallioiden välillä, joita he nyt tarkastelivat, oli kapea -metsätön maakaistale, jota peittivät ylhäältä kalliolta vierineet -irtonaiset liuskakivet. Muutamia suurikokoisia vierinkiviä oli maassa -lyhyen välimatkan päässä toisistaan; muun muassa oli siellä yksi -pylväänmuotoinen, joka oli noin parinkymmenen jalan korkuinen, kun sen -läpimitta taas oli vain viisi kuusi jalkaa. Se muistutti jonkunverran -obeliskia, ja helposti olisi voinut kuvitella ihmiskäden viimeistelleen -sen rakennetta. Mutta se oli sittenkin pelkkä luonnon oikku ja -oli luultavasti joutunut siihen muinaisajan vuoristojäätiköiden -muodostuessa. Sen yhdellä sivulla oli monta ulkonemaa, joita myöten -ketterä mies saattoi kiivetä huipulle. Ossaru tekikin niin, osittain -leikillään, osittain -- niinkuin hän sanoi -- saadakseen paremman -yleissilmäyksen kalliosta. Shikari viipyi vain muutamia minuutteja -sen huipulla. Kun hänen uteliaisuutensa oli tyydytetty, laskeutui hän -jälleen alas. - - - - -9. luku. - -KESKEYTYNYT TUTKISTELU. - - -Vaikkakin nuo kolme olivat lähteneet sinä aamuna liikkeelle -mielessään terveellinen norsunpelko ja päättäen varovasti suorittaa -tarkastelunsa, olivat heidän mielestään nyt haihtuneet kaikki tuohon -suureen nelijalkaiseen kohdistuvat ajatukset, he kun olivat niin -iloissaan löydettyään askelmat ja innoissaan päästä kulkemaan ne ylös. -He ajattelivat vain pengermiä ja portaita ja puhelivat äänekkäästi -siitä, mitenkä parhaiten saattaisivat tehdä tikapuut sovittaakseen ne -askelmille. - -Juuri silloin ja samalla hetkellä, jolloin Ossaru laskeutui alas -kallio-obeliskilta, päästi Fritz, joka oli nuuskiskellut siellä täällä -puiden lomassa, hirveän haukunnan -- samanlaisen kuin sinä yönä, -jolloin norsu oli tehnyt vierailun majan luo. - -Koiran äänessä tuntui jonkunlaista kauhun värettä -- kuin olisi -haukunnan aiheuttajana ollut jokin pelottava olento. Kaikissa kolmessa -heräsi heti epäluulo, että norsu oli lähettyvillä. Vaistomaisesti -kääntyivät he sinne päin, mistä koiran haukunta tuntui tulevan. -Yhtä vaistomaisesti he pusersivat kukin lujemmin asettaan -- Karl -rihlapyssyään, Kaspar kaksipiippuistaan ja Ossaru kaaripyssyään, jonka -jouselle oli nuoli sovitettu. - -On tarpeetonta mainita, että kaikkien kolmen kasvoilla kuvastui -jonkun verran hämmennystä, joka paremminkin lisääntyi kuin väheni, -kun he näkivät Fritzin äkkiä syöksyvän viidakosta ja juoksevan heitä -kohti täyttä vauhtia, häntä melkoisesti alas painuneena. Sitäpaitsi -päästi koira äänen, joka hyvin suuressa määrin muistutti ulvomista. -Sen kimppuun oli ilmeisestikin hyökännyt eläin, joka oli saanut sen -pakenemaan. Sen isännät tiesivät hyvin, että vain hirvittävä olento voi -saada kelpo Fritzin käyttäytymään niin häpeällisellä tavalla. - -He eivät olleetkaan kauan epätietoisia siitä, millainen Fritzin -voittaja ja vainooja oli, sillä aivan sen takana melkein koskettaen -siihen näkyi pitkä, sylinterin tai torven muotoinen sinertävän harmaa -esine, joka työntyi esiin kahden kellahtavan puolikuun välistä, jotka -muistuttivat paria suunnatonta norsunluista sarvea. Niiden takana näkyi -pari suurta korvaa kuin pohjanahan kaistaleet, joiden lisäkkeiden -jäljestä taas ilmestyi suunnattoman norsun pyöreä, raskas hahmo. - -Rysähtäen tunkeutui tuo hirviö viidakon läpi, puhdisti ruumiistaan pian -siihen tarttuneet oksat ja syöksyi suoraa päätä avoimen paikan yli -- -käännellen kulkiessaan hirveää torveaan. Se tuli Fritzin jäljessä niin -suoraan kuin pääsi ja oli ilmeisesti raivoissaan koiralle. - -Viimeksimainittu syöksyi sotkuisesta tiheiköstä päästyään sitä paikkaa -kohti, jossa sen kolme isäntää seisoi -- ohjaten norsun siten heidän -kimppuunsa. - -Ei enää ollut kysymys Fritzin suojelemisesta sen hirvittävältä -takaa-ajajalta, sillä norsu näytti kokonaan unohtaneen tuon vähäisen -nelijalkaisen olennon, joka oli ärsyttänyt sitä, huomatessaan -arvokkaammat vastustajat torahampailleen. Se suuntasi hyökkäyksensä -kohtisuorina seisovia kaksijalkaisia vastaan -- kuin päättäen rangaista -heitä heidän käskynalaisensa huonosta käytöksestä. - -Nuo kolme vierekkäin seisovaa miestä huomasivat yhdellä katseella, -ettei Fritz enää ollut norsun katkeruuden esine, sillä tuo suunnaton -hirviö hyökkäsi suoraa päätä heitä kohti. - -Ei ollut ollenkaan aikaa neuvottelun pitämiseen -- neuvojen saamiseen -tai antamiseen. Kunkin oli toimittava oman vaistonsa opastamana, ja sen -mukaan he menettelivätkin. Karl lähetti rihlapyssystään luodin suoraan -lähestyvän vihollisen torahampaiden väliin, kun taas Kaspar laukaisi -hirviön otsaan kaksipiippuisensa molemmat panokset. Ossarun nuolen -nähtiin tarttuvan kiinni norsun kärsään, ja samalla hetkellä näki norsu -vain Ossarun kantapäiden vilahtelevan. - -Karl ja Kaspar juoksivat, sillä olisi ollut pelkkää mielettömyyttä -jäädä enää hetkeksikään tuon vaarallisen eläimen läheisyyteen. Mutta -on oikeudenmukaista shikaria kohtaan mainita, että Karl ja Kaspar -juoksivat ensin, sillä he olivat ensiksi avanneetkin tulen. Niin pian -kuin he olivat sen tehneet, livistivät he kumpikin minkä suinkin -pääsivät. He juoksivat yhdessä, ja onneksi heille kummallekin oli -lähellä suuri puu, jossa oli matalalla vaakasuoria oksia, niin että he -saattoivat nopeasti kiivetä latvaan asti. - -Oli vain puoli sekuntia heidän ja Ossarun pakoonlähdön välillä, mutta -vaikka se väliaika olikin lyhyt, ratkaisi se kuitenkin takaa-ajajan -menettelyn, ja koko sen vainonhalu kohdistui Ossaruun. - -Shikari olisi mielellään juossut samaa puuta kohti, jonka turviin -molemmat toiset olivat vetäytyneet, mutta norsu oli jo edennyt niin -pitkälle siihen suuntaan, että se olisi todennäköisesti voinut siepata -hänet kiinni, ennenkuin hän olisi päässyt pois sen ulottuvilta. -Hetkisen aikaa hän oli neuvoton ja näytti kadottaneen tavallisen -kylmäverisyytensä. - -Norsu syöksyi häntä kohti, pieni häntätupsu heiluen nopeasti -ilmassa ja kärsä, jossa yhä törrötti Ossarun oma nuoli, suunnattuna -vaakasuorasti häntä kohti. Se näytti tietävän, että shikari oli -lähettänyt tuon puikon sen rustoisen kärsän läpi -- mikä ehkä tuotti -paljon enemmän tuskaa kuin ne lyijypanokset, jotka olivat tupsahtaneet -sen paksua kalloa vastaan. Senvuoksi se oli valinnut Ossarun kostonsa -ensimmäiseksi uhriksi. - -Shikarin asema oli tosiaankin äärimmäisen vaarallinen, niin että Karl -ja Kaspar, jotka nyt huomasivat olevansa verrattain hyvässä turvassa -vainolta, huudahtivat vaistomaisesti. Molemmat luulivat uskollisen -oppaansa ja seuralaisensa joutuvan perikatoon. - -Ossarun näytti vaaran välitön läheisyys hämmentävän. Mutta sitä kesti -vain hetkisen -- ainoastaan silmänräpäyksen hän epäröi, koettaisiko -päästä puulle asti. Huomatessaan, ettei hän voinut tehdä sitä oikein -turvallisesti, kääntyi hän ja juoksi päinvastaiseen suuntaan. - -Minne? Obeliskille. Niin, se pylväs, jolta hän oli aivan äsken -laskeutunut alas, oli vain kymmenen askeleen päässä, ja Ossaru, joka -nyt palasi sen luo, suoritti sen matkan vähemmällä kuin viidellä. -Sinkauttaen pois nyt hyödyttömät aseensa hän tarttui kallionlohkareen -ulkoneviin kohtiin ja kiipesi ylös sitä kuin orava. - -Nyt oli hänellä hyvä tilaisuus käyttää koko ketteryyttään. Sekunti -- -puolikin sekuntia lisää -- ja hän olisi myöhästynyt, sillä ennenkuin -hän oli saapunut pylvään kärkeen, tunkeutui norsun kärsän kapea osa -hänen puseronsa helman alle. Jos sen kangas olisi ollut sitkeämpää -lajia, olisi Ossaru singonnut taaksepäin maahan nopeammin kuin hän oli -kiivennyt. - -Asiain näin ollen repesi puuvillakangas, joka oli haurasta pitkästä -käytöstä ja ilman vaikutuksesta, kovasti rätisten. Vaikkakin shikarilta -ryöstettiin näin hänen takkinsa takakappale ja hän paljastui jokseenkin -häpeällisesti, oli hän kuitenkin tyytyväinen tietäessään, että hänen -oli tätä seikkaa kiitettävä nahkansa pelastamisesta. - - - - -10. luku. - -OSSARU OBELISKILLA. - - -Hetkeä myöhemmin seisoi Ossaru pylvään kärjessä. Mutta sielläkään -hän ei suinkaan ollut täysin turvassa sillä takaa-ajaja ei ollut -luopunut toivosta ulottua häneen. Päinvastoin heitti raivostunut eläin, -huomatessaan shikarin puseron kehnon kankaan vetäneen sitä nenästä, -kangaskaistaleen kärsästään ja asettuen seisomaan takajaloilleen -heitti ruumiinsa pystysuoraan asentoon ja nosti etujalkansa korkealle -obeliskia vastaan. - -Olisi voinut luulla sen aikovan kiivetä ylös pylvästä myöten, ja sen se -olisi varmasti tehnytkin, jos se vain olisi ollut mahdollista. Mutta ei -Ossaru kuitenkaan ollut turvassa, sillä norsun seisoessa takajaloillaan -ja kurkoittaessa kärsäänsä täyteen pituuteen ei viimeksimainitun kärki -ollut kauempana kuin kuuden tuuman päässä hänen jalkapohjistaan. - -Shikari seisoi suorana kuin kuvapatsas jalustalla -- vaikkakaan hänen -kasvonpiirteensä eivät ollenkaan olleet kuvapatsasmaiset, ne kun -olivat kaikkea muuta kuin liikkumattomat. Päinvastoin ilmeni niissä -äärimmäistä hämmennystä. Eikä se ollutkaan ihmeellistä, sillä hän -saattoi selvästi huomata, että jos norsun onnistuisi venyttää kärsäänsä -vain kaksitoista tuumaa lisää pyyhkäisisi se hänet obeliskin huipulta -kuin kärpäsen. - -Hän seisoi siis kamalassa jännityksessä katsellen hirviötä, joka -ponnisteli kaikin voimin ulottuakseen häneen. - -Nämä ponnistukset se teki yhtä viisaasti kuin tarmokkaastikin. Tuo -nelijalkainen ei ainoastaan kohonnut täyteen pituuteensa -- seisoen, -jos niin saa sanoa, varpaillaan --, vaan huomatessaan, ettei ollut -kyllin korkea, se laskeutui jälleen neljän jalkansa varaan ja nousi -sitten jälleen takajaloilleen koettaen kurkottautua yhä korkeammalle. - -Joitakin kertoja se uudisti tämän yrityksen -- koettaen joka kerta eri -puolilta obeliskia -- kuin toivoen, että maaperä pylvään ympärillä -olisi jollakin kohdalla korkeammalla, niin että se voisi ulottua nuo -kaksitoista tuumaa ylemmäksi, jotka se tarvitsi päästäkseen käsiksi -uhriinsa. - -Onneksi Ossarulle oli norsu ensimmäisellä yrityksellään ulottunut -korkeimmalle, ja vaikkakin se yhä kiersi kalliopylvästä, ei se miltään -reunalta voinut kurkottautua korkeammalle kuin että juuri sai kärsänsä -kärjellä kosketetuksi sen pienen tasaisen paikan reunaa, jolla shikarin -jalat sijaitsivat. - -Ossaru alkoi olla tyytyväinen tähän asiain tilaan. Luultavasti hän -olisi alkanut pitää asemaansa turvallisena, jollei eräs seikka olisi -saattanut häntä levottomaksi. Se oli se, että hänen oli erittäin vaikea -säilyttää tasapainoaan, hän kun seisoi niin pienellä pinnalla -- -pylväällä, jonka läpimitta oli vain vähän enemmän kuin hänen jalkansa -pituus. Jos hän olisi ollut maassa, ei siinä olisi ollut mitään -vaikeutta, mutta asia oli aivan toinen hänen seisoessaan kahdenkymmenen -jalan korkeudessa. Hänellä oli täysi työ tasapainonsa säilyttämiseksi, -kun alhaalla uhkaava hirveä vaara oli herpauttanut hänen hermonsa. - -Vaikka Ossaru olikin vain "lempeä hindu", oli hän oikein rohkea, ja -kun hän oli viettänyt suurimman osan elämästään shikarina, oli hän -hyvin tottunut siihen vaaraan, että henki menisi. Jos hän olisi ollut -arka tai tottumaton sellaisiin vaaroihin kuin oli tämä, joka nyt -vaani häntä, olisi hän todennäköisesti sortunut pelosta ja pudonnut -avuttomana sen armottoman hirviön hartioille, joka uhkasi tuhota -hänet. Mutta niin urhoollinen kuin hän olikin, oli hänellä täysi työ -tasapainonsa säilyttämisessä. Valitettavasti oli hänen pylväälle -kavutessaan ollut pakko luopua villisianpeitsestään; muuten hän olisi -sen avulla voinut tukea itseään. Hänen pitkä veitsensä oli yhä hänen -vyössään. Sen hän veti esille -- ei aikoen käyttää sitä vihollistaan -vastaan, vaan ainoastaan paremmin säilyttääkseen tasapainonsa. Tosin -olisi hän mielellään leikannut viipaleen pari norsun rustoisesta -kärsästä, mutta hän ei uskaltanut taivuttaa ruumistaan etukumaraan -asentoon, jotta ei hänen painopisteensä joutuisi tukipinnan -ulkopuolelle ja siten aiheuttaisi hänen pelkäämäänsä seurausta. - -Ainoa mahdollinen menettelytapa hänellä oli säilyttää ruumiinsa -pystysuorassa asennossa, ja sen tietäen hän jännitti hermonsa -äärimmilleen ja pysyi pystysuorana ja jäykkänä kuin pronssipatsas. - - - - -11. luku. - -TÄYDELLINEN KEIKAUS. - - -Ossaru pysyi asennossaan muutamia minuutteja norsun kaiken aikaa -jatkaessa ponnistelujaan ulottuakseen häneen. - -Karl ja Kaspar, jotka istuivat sen puun oksilla, minne olivat -vetääntyneet, olivat koko tämän näytöksen todistajina alusta -loppuun asti. Ossarun tilanne olisi Kasparin mielestä ollut kyllin -hullunkurinen herättääkseen naurua, jollei shikari olisi ollut niin -suuressa vaarassa. Tuo vaara oli niin ilmeinen, että Kaspar katseli -häntä kovin huolestuneena sensijaan, että olisi antanut valtaa -millekään kevytmielisyyden tapaiselle tunteelle, Karlin ollessa -yhtä peloissaan lopputuloksesta. Kumpikaan ei voinut tehdä mitään -auttaakseen tai pelastaakseen Ossarua, aseettomia kun olivat, sillä -molemmat olivat pudottaneet pyssynsä puuhun kiivetessään. - -Olen sanonut Karlin olleen yhtä levottoman lopputuloksesta kuin -veljensäkin. Oikeastaan hän oli levottomampikin. Tämä ei johtunut -siitä, että hän piti Ossarusta enemmän tai olisi katkerammin surrut -hänen kohtaloaan, jos hän olisi suistunut norsun kärsän ulottuville. -Siinä ei ollut syy, vaan yksinkertaisesti siinä, että Karl selvemmin -ymmärsi sen vaaran, mihin shikari oli joutunut. - -Tarkasteltuaan norsun ponnisteluja vähän aikaa oli Kaspar tullut -vakuutetuksi siitä, ettei se voinut ulottua Ossaruun -- niin kauan -kun viimeksimainittu säilytti tasapainonsa pylvään kärjessä. Karl oli -niinikään varma siitä, ja molemmat rohkaisivat shikaria huudoillaan -kehoittaen häntä pysymään lujana. Mutta pian Karl huomasi toisen -seikan, jota ei Kaspar ollut tähän mennessä keksinyt, ja se herätti -hänen sydämessään voimakkaamman pelontunteen kuin mikä täytti hänen -veljensä mielen. Hän oli huomannut kallion vähän tutisevan joka kerta -kun norsu kohosi sitä vastaan. Ossarukin huomasi hyvin tämän seikan -ja oli huolestuneempi siitä kuin kumpikaan hänen tovereistaan, sillä -hänen oli sen vuoksi yhä vaikeampi säilyttää tasapainoaan. Kasparkin -huomasi vihdoin kalliopylvään tutisevan, mutta se ei herättänyt hänessä -erikoista levottomuutta, koska hän kaiken jälkeen, mitä oli tapahtunut, -uskoi Ossarun voivan säilyttää paikkansa. Ei shikarin putoaminen -huolettanutkaan eniten nuorta kasvintutkijaa, vaan paremminkin eräs -johtopäätös, jonka hän teki muutamasta seikasta, jota hänen vähemmän -filosofinen veljensä ei huomannut. - -Kallion tutiseminen oli herättänyt Karlin mielessä ajatuksen -vaarallisesta mahdollisuudesta. Mikä se oli? Ne sanat, jotka hän nyt -lausui Kasparille, selittävät sen. - -"Oi veljeni!" huudahti hän huomatessaan vaaran, "jos kalliopylväs -kaatuisi..." - -"Ei siitä ole vaaraa", sanoi Kaspar keskeyttäen hänet, "se seisoo kyllä -lujassa. Tosin näen sen vähän tutisevan, mutta vain peräti vähän, ja -se tapahtuu vain silloin, kun tuo peto hyppää sitä vastaan. Minun -luullakseni ei ole mitään vaaraa!" - -"Mutta minä pelkään vaaran olevan lähellä", jatkoi Karl äänellä, -josta ilmeni vähentymätön levottomuus. "Ei niin kauan", lisäsi hän, -"kun eläin menettelee samoin kuin tähän asti, mutta se ei luultavasti -kauan jatka tuota. Nuo olennot ovat ihmeellisen viisaita, ja jos se -vain huomaa pylvään liikkuvan sen painosta, voi uusi ajatus herätä sen -aivoissa, ja silloin ovat Ossarun hetket luetut." - -"Ah, nyt rupean ymmärtämään sinua", sanoi Kaspar alkaen tulla yhtä -levottomaksi kuin veljensäkin. "Se on tosiaankin paha juttu. Mitä on -tehtävä? Jos meillä vain olisi pyssymme täällä ylhäällä, voisimme -ryhtyä ampumaan petoa. Onnistuisimmepa sitten tappamaan sen tai emme, -saisimme joka tapauksessa johdetuksi sen huomion pois Ossarusta ja ehkä -voisimme estää sen ajattelemasta sinun mainitsemaasi suunnitelmaa. Jos -lähtisimmekin alas ja ottaisimme pyssymme! Mikä estää meitä? Norsulla -on liiaksi hommaa, ei se ennätä huomata meitä." - -"Se on totta! Siinäpä on erinomainen ajatus, veli Kaspar." - -"No, pankaamme se siis täytäntöön. Minä luisun alas maahan, sinä -seuraat alimmalle oksalle asti, joten minä voin ojentaa pyssyt ylös -sinulle. Pysy lujana, äläkä pelkää, Ossi!" lisäsi nuori metsästäjä -kovemmalla äänellä puhutellen shikaria. "Me toimitamme sen pian -pois sinun luotasi -- kutitamme sen paksua nahkaa unssin parin -lyijypanoksella." - -Niin sanoen alkoi Kaspar nopeasti laskeutua oksalta oksalle Karlin -seuratessa hitaammin jäljestä. - -Kaspar oli päässyt puun alimmalle oksalle ja Karl sen yläpuolella -olevalle, kun kova rysähdys, jota seurasi läpitunkeva huuto, pysähdytti -kummankin etenemisen saaden heidät äkkiä kääntämään kasvonsa obeliskiin -päin. Sen lyhyen ajan kuluessa, jonka heidän silmänsä olivat olleet -suunnatut pois siitä, oli täydellinen muutos tapahtunut tuossa -omituisessa näyssä. Korkean kivipilarin tilalla, joka oli kaksikymmentä -jalkaa kohtisuoraan huipusta juureen asti, näkyi nyt sama pylväs -maassa makaamassa melkein vaakasuorassa asennossa. Sen huipun alla oli -murskautuneena suunnaton paljous taittuneita puiden lehviä ja oksia. -Lähellä sen juurta, joka nyt oli kääntynyt ylöspäin ja törrötti melkein -kohtisuorana, oli norsu -- ei enää takajaloillaan, eikä ollenkaan -jaloillaan, vaan selällään maaten, potkien suunnattomia kavioitaan -ilmassa ja tehden tavattomia ponnistuksia päästäkseen jälleen -jaloilleen. Ossarua ei näkynyt missään! - -Karlin pelkäämä mahdollisuus oli käynyt toteen. Norsu, huomattuaan -mahdottomaksi ulottua shikariin kärsällään -- ja epäilemättä tuntien, -ettei kalliopylväs ollut horjumaton -- oli viimein pudottautunut -neljälle jalalle ja sovittanut leveät hartiansa obeliskia vastaan sekä -painaen sitä jykevän ruumiinsa suunnattomalla voimalla syössyt pylvään -jysähtäen lähellä kasvavan kastanjapuun latvaa vastaan. Puun runko -taipui painosta ja kaatui kovalla ryskeellä, niin että se kaikkine -oksineen ja lehvineen kallistui maahan! - -Norsu oli kaatunut samalla, se kun ei ollut osannut arvata obeliskin -kaatuvan niin vähällä vaivalla, joten sen kömpelö ruumis oli -kadottanut tasapainonsa siitä vauhdista, millä se oli ryhtynyt tähän -ponnistukseen. Lyhyesti sanoen ei niistä neljästä, jotka muodostivat -tuon kuvaelman kalliosta, puusta, nelijalkaisesta ja shikarista -ainoakaan enää seisonut paikallaan sillä tarpeetonta on mainita, että -Ossaru oli joutunut maahan obeliskin kaatuessa. - -Mutta missä hän oli? Se kysymys heräsi sekä Karlin että Kasparin -mielessä. - -"Oi, veljeni", voihki Kaspar, "pelkään hänen saaneen surmansa!" - -Karl ei vastannut mitään, mutta Kasparin kovalla äänellä lausuma -ajatus ei kuitenkaan jäänyt ilman vastausta. Heti kun nuo sanat olivat -päässeet hänen huuliltaan, kuulivat he kaatuneen kastanjan oksien -seasta vastauksen sellaisella äänellä ja sellaisessa muodossa, että -veljesten sydän alkoi sykkiä ilosta. - -"Ei, nuoret sahibit", puhui näkymätön Ossaru, "en ole kuollut, en ole -rahtustakaan vahingoittunut. Jos vain voin päästä vanhan kiertolaisen -ohi, olen pelastunut ja terve kuin pukki. Nyt on juostava aivan -henkensä kaupalla!" - -Samalla hetkellä syöksyi shikari näkyviin puun oksien keskeltä, joiden -alle hän oli aluksi hautautunut. Sitten hän juoksi täysin voimin sitä -puuta kohti, jossa veljekset olivat löytäneet turvapaikan. - -Paljon ennen kuin norsu oli päässyt jaloilleen, oli Ossaru saavuttanut -täysin turvallisen aseman suuren puun ylempien oksien keskellä, -minne Karl ja Kasparkin olivat jälleen kiivenneet ajattelematta enää -ampuma-aseitaan. - - - - -12. luku. - -PIIRITYS. - - -Koska se puu, johon nuo kolme miestä olivat vetäytyneet, oli hyvin -suuri, ei nyt enää ollut mitään vaaraa pelättävissä norsun taholta, -niin raivoissaan kuin se olikin. He voivat katsella alas siihen ja -seurata sen liikkeitä täydellisen turvallisuuden tunteen vallassa. -Ainoa seurueen jäsen, joka oli vaarallisen lähellä tuota peloittavaa -kärsää, oli Fritz. Mutta se oli jo saanut selvän varoituksen tuon -suuren pedon häijyistä aikeista ja oli kyllin nopeajalkainen ja viisas -pysyäkseen tarpeellisen kaukana norsusta. - -Mitä taas viimeksimainittuun tulee, seisoi se jaloilleen päästyään -jonkun aikaa läpsäytellen suuria korviaan ja ilmeisesti jonkun verran -neuvottomana -- ikäänkuin sitä kohdannut odottamaton tapaus olisi -nolannut sen. Mutta kauan se ei pysynyt tässä rauhallisessa asennossa. -Sen kärsässä yhä törröttävä nuoli muistutti sitä kostotuumista. -Vielä kerran kohottaen vihaisesti häntäänsä ja päästäen kimeän -torventörähdyksen se syöksyi kaatunutta puuta kohti ja upotti pitkän -kärsänsä sen oksien joukkoon. Yksitellen se käänteli ne ylös kuin -etsien jotakin esinettä. Se haki luonnollisesti shikaria. - -Jonkun ajan kuluttua se luopui tästä puuhasta ja katseli ympärilleen -ilmeisesti hämmästyneen näköisenä ja ihmetellen, minne mies oli -joutunut. Se ei ollut huomannut hänen syöksyvän suurta puuta kohti, -sillä Ossaru oli paennut norsun sätkytellessä selällään, juuri silloin -sattui Fritz näyttäytymään kyyristyneenä niiden oksien alapuolella, -joille sen herrat olivat paenneet, ja nähtävästi kadehtien heidän -turvallista asemaansa. - -Fritzin näkeminen oli kylliksi. Se oli ensimmäisenä ilmaissut -norsun sen lähestyessä metsän läpi ja ohjannut sen hirveään -luoti- ja nuolisateeseen. Niin pian kuin se huomasi koiran, ei -sen raivo ainoastaan virinnyt ennalleen, vaan muuttui ilmeisesti -kaksinkertaiseksi, ja nostaen häntänsä korkealle se syöksyi täyttä -vauhtia alkuperäisen vastustajansa kimppuun. - -Jos hyökkääjä olisi ollut villisika tai edes härkä, olisi Fritz -epäilemättä pysynyt paikallaan tai vetäytynyt vain vähän syrjään -väistääkseen paremmin hyökkäystä sekä tehdäkseen vastahyökkäyksen. -Mutta ei ole mitään ihmettelemistä siinä, eikä se mitenkään jätä suurta -tahraa Fritzin vaakunakilpeen, että se kääntyi selin ja pakeni, kun -vastustaja oli talon kokoinen nelijalkainen, jota Fritz, kun ei ollut -itämaista alkuperää, tunsi niin vähän, eikä se vähä edes ollut hyvää, -ja kun vielä ajatteli, että tuo olento oli varustettu hirveimmillä -aseilla: muutamia jalkoja pitkällä kielellä ja torahampailla, jotka -olivat suhteelliset sen kokoon nähden. Koira pakeni niin nopeasti, -että se oli vähemmässä ajassa kuin kahdessakymmenessä sekunnissa -poissa näkyvistä -- ei ainoastaan puussa olevien herrojensa näkyvistä, -vaan myös takaa-ajajansa, norsun. Viimeksimainittu seurasi sitä vain -muutaman kärsänpituuden matkan, mutta lakkasi siitä huomatessaan, että -takaa-ajosta todennäköisesti olisi tullut oikea villihanhien takaa-ajo. - -Puussa olijat toivoivat norsun lähtiessä koiran jälkeen, että tuo -takaa-ajo johtaisi vaarallisen eläimen jonkun matkan päähän ja antaisi -heille siten aikaa laskeutua maahan ja päästä pois niiltä paikoilta. - -Mutta tässä he kuitenkin erehtyivät, sillä luovuttuaan koiraa ajamasta -palasi tuo suuri paksunahkainen sille paikalle, mistä se oli lähtenyt, -ja heitettyään vielä kerran kaatuneen kastanjapuun taittuneet oksat -pois kärsänsä kärjellä, se alkoi astella luhistuneen obeliskin -ympäri säännöllisessä kehässä kuin harjoittaen itseään johonkin -amfiteatteri-näytäntöön. - -Enemmän kuin tunnin ajan jatkoi peto tätä säännöllistä asteluaan, -välillä pysähtyen päästämään huudon, mutta suurimman osan ajasta se -kulki äreän mykkänä. Silloin tällöin se suuntasi silmänsä ja kerran -pari kärsänsäkin maassa makaavan puun oksiin päin kuin olisi vielä -jonkun verran epäillyt siellä piileskelevän sen miehen, joka oli -lennättänyt siihen tuon kiusallisen nuolen. Sen liikkeistä päättäen -näytti tosiaankin siltä kuin se olisi pitänyt silmällä määrättyä -kohtaa, jotta ei vihollinen pääsisi pakoon. Jo kauan sitten se oli -irroittanut kärsästään nuolen, asettamalla suuren jalkansa sen varren -päälle ja vetämällä sen pois. - -Fritz oli hiipinyt takaisin tiheikön reunaan, mutta pysyi kyyristyneenä -niin matalalla, ettei norsu voinut nähdä sitä. - -Yläpuolella olevat miehet olivat kovasti huolissaan siitä, että heidän -vankeutensa pitkittyi näin, ja alkoivat ajatella mitenkä vapauttaisivat -itsensä. He suunnittelivat hyökkäystä alas saadakseen käsiinsä -pyssynsä, mutta Karlin mielestä se olisi ollut liian vaarallinen -yritys. Ei ollut kahtakaankymmentä kyynärää puusta siihen kohtaan, -missä tuo kaatunut lohkare oli kumollaan, ja norsu, jonka katse oli -edelleenkin virkeä, ei voisi olla huomaamatta heidän laskeutuvan alas -oksilta. Tuo suunnaton eläin saattoi kulkea melkein yhtä nopeasti -kuin nelistävä hevonen, vaikka se näytti etenevän hiljaisin luistavin -askelin. Jos se keksisi heidät ajoissa, olisi hyvin pieni mahdollisuus -päästä pakoon sen kärsältä. - -Sitäpaitsi -- siinäkin tapauksessa, että heidän onnistuisi jälleen -päästä puuhun sytyttäisi heidän näkemisensä jälleen sen raivon ja saisi -sen pitkittämään oleskeluaan täällä. - -Oli vielä toinenkin vaikutin, joka sai heidät kärsivällisesti jäämään -korkealle paikalleen. He tiesivät varustautuneensa vain hyvin -rajoitetulla ampumatarvevarastolla. Tuskin oli heillä sitä ollenkaan -mukanaan, ja he olivat viisaasti päättäneet säästellä sitä. Karlilla -oli vain kaksi luotia jäljellä sekä ruutia juuri sen verran, että -saattoi valmistaa kaksi panosta, eivätkä Kasparin ruutisarvi ja -patruunakotelo olleet paremmin varustetut. He saattaisivat ampua kaiken -lyijynsä norsuun onnistumatta sittenkään tappamaan eläintä, joka -voi toisinaan poistua taistelusta voitonriemuisena parikinkymmentä -patruunaa nahassaan. Näillä laukauksilla saattaisi olla vain lietsova -vaikutus, ja ehkä ne saisivat norsun jäämään puun likelle aivan -epämääräiseksi ajaksi. - -Se oli oikea kiertolainen -- Ossaru oli jo aikaisemmin sanonut sitä -sellaiseksi -- vieläpä oikein isohampainen urosnorsu. Se oli senvuoksi -mitä vaarallisin eläin, ja vaikkakin he tiesivät, etteivät voisi -hetkeäkään olla turvassa tuossa laaksossa niin kauan kuin norsu oli -tuhoamatta, olivat kaikki sitä mieltä, että oli varovaisempaa jättää se -rauhaan, kunnes tarjoutuisi sopivampi tilaisuus sen tuhoamiseen. - -Näiden eri vaikuttimien vuoksi he päättivät pysyä rauhallisesti puussa -ja odottaa kärsivällisesti sen piirityksen päättymistä, jota vanha -urosnorsu yhä pitkitti. - - - - -13. luku. - -OUTO ILMESTYS. - - -Vielä toisenkin kokonaisen tunnin oli noiden kolmen puussa -istuvan miehen kärsivällisyys koetuksella. Kaiken sen aikaa pysyi -"kiertolainen" likellä kulkien yhä kalliolohkareen ympäri, kunnes oli -tallannut polun, joka muistutti sirkuskenttää iltanäytännön loputtua. - -Ei ole tarpeellista mainita, että aika kului hitaasti katselijoiden -mielestä puhumattakaan Fritzistä, joka olisi epäilemättä ollut -tyytyväinen paljon lyhyempään ohjelmaan. - -Mitä taas tulee puussa istuviin toveruksiin, olisi aika voinut kulua -paljon ikävämminkin kuin se kului, sillä sattui eräs kaikille, mutta -etenkin luonnontutkija Karlille niin mieltäkiinnittävä tapaus, että -he unohtivat joksikin ajaksi raivostuneen piirittäjänsä läsnäolon ja -tuskin muistivatkaan olevansa saarroksissa. - -Suotuisan asemansa vuoksi he joutuivat näkemään erään kohtauksen, -jollaisia on tarjolla vain luonnon raivaamattomissa erämaissa. - -Ei kaukana siitä puusta, jossa he olivat löytäneet turvapaikan, oli -toinen yhtä suuri, mutta kokonaan eri lajia. Se oli sykomori, niinkuin -Kasparkin ilman mitään kasvitieteellistä harjaantumusta saattoi todeta. -Sen sileä kuori, joka oli kirjavanaan valkeita ja vihreitä täpliä, sen -laajalle ulottuvat oksat ja lehdet ilmaisivat sen selvästi sykomoriksi. -Se oli samaa lajia kuin sen eurooppalainen heimolainen _Platanus -orientalis_. - -Tämä hieno puu tavallisesti muuttuu ontoksi. Ei ainoastaan sen rungon -alempaan osaan ilmesty suuria onkaloita, vaan ylhäällä sen päärungossa -ja paksummissa oksissakin tavataan reikiä. - -Kysymyksessä oleva puu oli muutamien kyynäräin päässä siitä, missä -Karl, Kaspar ja Ossaru istuivat. Se oli aivan heidän silmiensä -edessä, milloin tahansa he katsoivat vaakasuorasti eteenpäin, ja -silloin tällöin vilkaisikin yksi ja toinen heistä eteensä, kun olivat -väsyneet tarkastelemaan norsun yksitoikkoisia liikkeitä. Sykomorin -harvalehtisyys vaikutti, että he näkivät sen rungon ja useimmat sen -suurista oksista ilman mitään lehtien tai oksien varjostamista. - -Kaspar ei ollut katsahtanut tähän puuhun useammin kuin pari kertaa, -kun hän huomasi siinä jotakin omituista. Hän oli tarkkasilmäinen -mies, jolla oli nopea ajatuskyky. Puun päärungossa noin kuusi jalkaa -ensimmäisen haarautuman yläpuolella hän näki esineen, joka heti -kiinnitti hänen huomiotaan. Se näytti kuin vuohensarvelta, mutta -muistutti samalla sarvikuonon tai aivan nuoren norsun käyrää kärsää. Se -pisti esiin puusta kärsä alas suunnattuna. Joka tapauksessa se poikkesi -kokonaan sykomorin oksasta ja kaikista muistakin puun osista. - -Kerran pari luuli tai kuvitteli Kaspar sen liikkuvan, katsahtaessaan -siihen, mutta kun hän ei ollut varma siitä, ei hän sanonut mitään, -jotta eivät toiset nauraisi hänelle. Se ei olisi ollut ensimmäinen -kerta, jolloin Karl tietorikkaampana olisi remahtanut nauramaan -veljensä kustannuksella. - -Kun nyt Kasparin huomio oli kiintynyt tuohon omituiseen ilmiöön, jatkoi -hän sen tutkimista. Pian hän havaitsikin tuon käyrän kasvannaisen -juuren ympärillä pyöreän kehän, jonka läpimitta oli noin kahdeksan tai -kymmenen tuumaa. Sen väri erosi sykomorin kuoresta, se kun oli muutamia -vivahdusasteita tummempi. Tämän kehän näytti muodostavan jokin muu aine -kuin puu, sillä se ei muistuttanut kasvia enemmän kuin sen keskeltä -esiintyöntyvä käyrä norsunluun tapainen esinekään. Jos Kasparilta -olisi kysytty minkäkaltainen se eniten oli, olisi hän sanonut sen -muistuttavan sitä tahmeaa mutaa, jota pääskyset käyttävät pesäänsä -rakentaessaan. Se oli niin suuressa määrin sen näköistä, että se olisi -voinut olla aivan samaa ainetta. - -Kaspar piti yhä silmällä näitä kahta omituista esinettä -- kärsän -tapaista kasvannaista ja sitä tummaa kehää, josta se pisti näkyviin. -Vasta sitten, kun hän huomasi ensinmainitun kuuluvan elävälle -olennolle, ilmaisi hän havaintonsa tovereilleen. Siitä seikasta tuli -hän vakuutetuksi nähdessään kärsän katoavan kuin se olisi vetäytynyt -puun sisälle, kun taas sen tilalla näkyi vain tumma aukko. Sitten -ilmestyi tuo kellertävä sarvimainen esine jälleen reiästä, tunkeutuen -ulos ja täyttäen sen niinkuin aikaisemminkin. - -Kaspar oli liiaksi hämmästynyt tästä näystä säilyttääkseen enää yksin -niin selittämätöntä salaisuutta. Enempää viivyttelemättä hän ilmaisi -huomionsa Karlille ja välillisesti Ossarulle. - -Molemmat suuntasivat yht'aikaa katseensa puuhun ja kohdistivat sen -osoitettuun paikkaan. Karl oli yhtä ymmällä tästä oudosta ilmestyksestä -kuin Kasparkin oli ollut. - -Mutta ei Ossaru. Samalla hetkellä, jolloin hän näki käyrän torahampaan -ja tumman kehän, lausui hän vain välinpitämättömästi ja huolettomasti: - -"Siinähän on sarvilintu pesässään." - - - - -14. luku. - -OMITUINEN PESÄ. - - -Juuri silloin näkyi käyrä kasvannainen vetäytyvän puun sisään, ja sen -paikalle ilmestyi pieni tumma reikä, joka oli ilmeisesti suuremman -onkalon aukko. Tämä huomio hämmästytti kovin Karlia samoin kuin -hetkistä aikaisemmin Kasparia. - -"Pesä!" toisti Kaspar ihmeissään shikarin selityksestä. "Linnun pesä? -Sitäkö tarkoitatte, Ossi?" - -"Aivan sitä, sahib. Se on oikein suuren linnun pesä. Feringhit sanovat -sitä sarvilinnuksi." - -"Vai niin", arveli Kaspar, joka ei ollut paljonkaan viisastunut Ossarun -selityksestä, "se on hyvin kummallista. Olemme nähneet sarven kaltaisen -esineen pistävän ulos puusta, vaikkakin se muistuttaa enemmän norsun -torahammasta kuin sarvea. Se voi olla linnun nokka, mutta sanokaahan, -missä sitten lintu itse tai sen pesä on?" - -Ossaru sanoi pesän olevan puun sisässä sekä linnun pesässään aivan -nokkansa takana, missä sen pitikin olla. - -"Mitä! Lintuko on tuossa aukossa, mistä näimme tuon valkean esineen -pistävän näkyviin. Sehän täytti reiän aivan kokonaan, ja jos siellä on -lintu, jolle meidän näkemämme nokka kuuluu, on minun vain sanottava, -että sen nokan täytyy olla yhtä iso kuin sen ruumis. Kuinka se muuten -voisi kulkea niin pienen aukon kautta? En tosiaankaan näe muuta reikää -kuin tuon yhden. Ehkä lintu onkin tukaani [eräs isonokkainen Ameriikan -kuuman vyöhykkeen lintu. Suom.]. Olen kuullut joidenkin siihen lajiin -kuuluvien voivan mennä läpi kaikista paikoista, mihin niiden nokka -sopii. Se on kai tukaani, Ossaru?" - -Ossaru ei tiennyt, mikä tukaani oli, hän kun ei ollut koskaan kuullut -sellaisesta linnusta. Hänen lintuopilliset tietonsa eivät ulottuneet -pitemmälle kuin Bengalin lintuihin, ja tukaaneja tavataan ainoastaan -Ameriikassa. Hän sanoi, että feringhit nimittävät tuota puussa -olevaa lintua "sarvilinnuksi", mutta että se myöskin tunnettiin -"sarviharakkana". Ossaru lisäsi vielä, että se oli yhtä suuri kuin -hanhi ja että sen ruumis oli monta kertaa paksumpi kuin sen nokka, niin -paksulta kuin viimeksimainittu näyttikin. - -"Ja te sanotte, että sillä on pesä tuon aukon sisäpuolella?" kysyi -Kaspar osoittaen pieneen pyöreään reikään, jonka läpimitta ei näyttänyt -olevan enemmän kuin kolme tuumaa. - -"Olen varma siitä, nuori sahib", kuului Ossarun vastaus. - -"Varmaankin on tuolla sisällä jokin elävä olento, koska me olemme -nähneet sen liikkuvan. Jos se on niin iso lintu kuin hanhi, niin kuinka -selitätte, että se on päässyt sisälle, ja kuinka se aikoo päästä ulos? -Puun toisella puolella täytyy olla suurempi tukko." - -"Ei, sahib", väitti Ossaru varmasti, "tuo, minkä näette silmienne -edessä, on ainoa kulkutie sarvilinnun pesään". - -"Jopa nyt jotakin, Ossi! Väitättekö siis että hanhea suurempi lintu -voi kulkea ulos ja sisälle tuosta reiästä. Tuskinhan voisi varpunen -tunkeutua sen läpi." - -"Sarvilintu ei kulje sisälle eikä ulos. Se pysyy siellä, kunnes sen -pienet poikaset ovat valmiit lähtemään pesästä." - -"No, no, Ossi", sanoi Kaspar härnäten, "tuo juttu on liian hyvä -ollakseen tosi. Ette suinkaan vaadi meitä uskomaan sitä kaikkea? -Sanotteko sen pysyvän pesässä, kunnes poikaset ovat valmiit lähtemään -sieltä? Ja kuinka sitten? Kuinka auttavat poikaset emänsä pois -pinteestä? Kuinka ne itse pääsevät ulos, sillä luullakseni ne viipyvät -pesässä siihen asti kuin ovat aika lailla kasvaneet? No, no, shikari; -älkää nyt enää tuoko esiin mitään verukkeita tässä asiassa, vaan -selittäkää kaikki nämä näennäisesti selittämättömät seikat." - -Shikari ryhtyi näin haastettuna antamaan pyydettyä selitystä. - -"Ennenkuin sarvilintu alkaa munia, valitsee se jostakin puusta onkalon, -joka on kyllin suuri suojatakseen sen rakentaman pesän ja myöskin sen -oman ruumiin. Niin pian kuin pesä on valmis ja munat munitut, istuutuu -naaraslintu niiden päälle, ja jää siihen, ei ainoastaan siksi kun munat -ovat haudotut, vaan pitkäksi aikaa jälkeenpäin niin, aivan siihen asti -kun poikasilla on melkein täydellinen untuvapeite ja kun ne kykenevät -huolehtimaan itsestään. Jotta se voisi suojella itseään hautomisaikana -näätiä, hillereitä, faaraorottia ja kaikkia sellaisia 'tuhoeläimiä' -vastaan, panee koiras toimeen joko ihmeellistä vaistoa tai viisautta -todistavan suunnitelman. Niin pian kuin sen naaras on kyyristynyt -munien päälle, ryhtyy se työhön salamuurarin tapaan. Käyttäen suuria -sarvellisia leukaluitaan ensin muurilaastakaukalona ja sitten -muurauslastana, se muuraa umpeen pesän sisäänkäytävän jättäen vain -sen kokoisen aukon, että naaraan nokka juuri täyttää sen. Aine, jota -se käyttää tähän tarkoitukseen, on jonkinlaista tahmeaa liejua, jota -se hankkii läheisestä purosta tai rämeestä ja joka muistuttaa jonkun -verran sitä, mitä tavallinen kotipääskynen käyttää oman omituisen -pesänsä rakentamiseen. Kuivuneena tämä lieju muuttuu erittäin kovaksi -pitäen puoliaan minkä yritteliään tungettelijan hampaita ja kynsiä -vastaan tahansa, yhtä hyvin linnun kuin nelijalkaisenkin. Ei edes -liukas puukäärmekään voi löytää kyllin tilaa luikerrellakseen pesään, -kun naaraan sarvinen nokka pistää ulos pesän aukosta. Emä, jolla ei -näin ole mitään pelkoa joutua ahdistetuksi, jatkaa rauhallisesti -hautomistaan!" - -Kun Ossaru oli päässyt näin pitkälle selityksissään, keskeytti Kaspar -hänet eräällä kysymyksellä. - -"Mitä!" sanoi hän, "istuu koko ajan -- viikkokausia, otaksun -- -tulematta milloinkaan ulos ja tuulettelematta itseään? Ja kuinka se saa -ruokansa?" - -Kasparin lausuessa nämä sanat ja ennenkuin Ossaru oli ennättänyt -vastata, kuului heidän korviinsa ääni, joka tuntui tulevan heidän -yläpuoleltaan taivaan laelta. Se oli oikein omiaan herättämään kauhua -sellaisissa, jotka eivät olleet koskaan ennen kuulleet sitä tai eivät -tienneet mikä sen aiheutti. Se oli jonkinlainen lepattava, kahiseva -ääni tai paremminkin sarja ääniä, jotka muistuttivat voimakkaan myrskyn -nopeasti toinen toistaan seuraavia puuskia. - -Samalla hetkellä kuin Ossaru kuuli sen, tiesi hän mitä se oli. -Vastaamatta suoraan Kasparin kysymykseen hän vain sanoi: - -"Odottakaahan hetkinen, sahib. Tuossa tulee uros sarvilintu. Se näyttää -teille kuinka naaras saa ruokaa." - -Tuskin olivat nuo sanat päässeet shikarin huulilta, kun tuon omituisen -äänen alkuperä selvisi hänen tovereilleen. Sen aiheuttaja ilmestyi -heidän eteensä suuren linnun muodossa, joka lensi heidän puunsa ohi -voimakkain siiveniskuin sykomoria kohti, jossa pesä oli. - -Hetkeä myöhemmin se näkyi asettuvan eräälle aukon alapuolella olevalle -varren muhkuralle. Ossarun ei tarvinnut tovereilleen sanoa, että -koirassarvilintu oli laskeutunut siihen. Suuri nokka, jonka kärki -muistutti sitä, minkä he jo olivat nähneet pistävän ulos reiästä ja -mikä jälleen näkyi liikkuvan siinä, sekä sen yläpuolella suunnaton -kypärän muotoinen kasvannainen, kohoten päälaen ylle ja ulottuen -muutamia tuumia pitkin ylemmän leukaluun kärkeä, jota olisi voinut -pitää toisena nokkana -- tämä omituinen lisäke ei voinut kuulua -millekään muulle linnulle kuin sarviharakalle. - - - - -15. luku. - -SARVILINTU. - - -Vaikka ei Karl ollut koskaan nähnyt ainoaakaan tällaista lintua -elävänä, oli hän tarkastellut täytettyjä näytekappaleita museoissa -eikä hänen ollut ollenkaan vaikea tuntea lintua. Hän saattoi todeta -sen lajinkin, sillä sarvilintuja on monta lajia, jotka tunnetaan -sukunimellä _Bucerus_. Heidän edessään oleva oli _Bucerus rhinoceros_ -tai "sarvikuonolintu", jota myöskin sanottiin "sarvilinnuksi" -ja toisinaan "sarvelliseksi Intian korpiksi" sen osittaisen -yhdennäköisyyden mukaan, mikä sillä on sekä ulkomuodossa että tavoissa -tuonnimisen hyvin tunnetun linnun kanssa. - -Ossaru ei ollut liioitellut näiden lintujen kokoa verratessaan niitä -hanheen. Päinvastoin hän melkein oli tasoittanut niiden suhdetta, sillä -tämä, josta nyt oli kysymys, näytti paljon suuremmalta kuin naaras- tai -koirashanhi. Se oli varmasti pitempi kuin kolme jalkaa -- laskettuna -pyrstön kärjestä käyrän nokan huippuun, mikä nokka jo itsessään oli -melkein jalan pituinen! Sen selkä oli musta ja vatsapuoli kellertävän -valkea, kun taas pyrstösulat olivat kirkkaan valkoiset -- vain leveä -musta juova kulki niiden poikki lähellä keskustaa. Sen nokka samoin -kuin heidän aikaisemmin näkemänsä naaraankin oli kellahtava ylemmän -leukaluun juuren kohdalta, kun taas kypärän muotoinen kasvannainen oli -mustan ja valkean kirjava. - -Ossarun oli kerrottava heille melkein kaikki, mitä hän tiesi tuosta -omituisesta linnusta, sillä vaikkakin Intiassa on muutamia kotimaisia -sarvilintulajeja, ei se suinkaan ole mikään tavallinen eläin edes -omilla syntymäsijoillaan. - -Karl olisi voinut puhella heille paljon enemmän sen eri lajeista -ja tavoista, ja epäilemättä hän olisi sen tehnytkin, jos he -olisivat olleet toisenlaisissa olosuhteissa. Mutta sellaisessa -tilanteessa, vihaisen norsun piirittäessä heitä puun alapuolella ja -heidän nyt seuratessaan mielenkiinnolla linnun liikkeitä, ei Karl -tuntenut ollenkaan halua luennoida lintu-oppia. Hän olisi voinut -kertoa lintutieteilijöiden olevan hyvin eri mieltä sarvilinnun -luokittelemisesta -- muutamat kun sijoittavat sen tukaanien joukkoon, -toisten väittäessä sen kuuluvan variksen sukuun. Sen suunnaton -nokka, joka ei ole missään suhteessa sen ruumiiseen, ei ole sen -ainoa yhtäläisyys tukaanin kanssa. Niinkuin nekin, sinkauttaa se -ruokansa ilmaan siepaten sen kiinni ja nielaisten, kun se putoaa. -Mutta toisin kuin tukaanit, ei se voi kiivetä puihin eikä siis kuulu -kiipijäin lahkoon. Sitä sanotaan kaikkiruokaiseksi, ja siinä suhteessa -se muistuttaa variksia ja korppeja. Mutta, niinkuin jo sanottu, -sarvilintuja on monta lajia, ja useimmat kirjoittajat ovat sekoittaneet -näiden lajien tapoja, jotka eivät suinkaan ole samanlaisia. Afrikalla -on omat lajinsa, Intialla ja sen saarilla omansa, ja Uusi Guinea on -tunnettu paristakin omasta erikoislajistaan. - -Nämä kaikki eroavat toisistaan ei ainoastaan koon, värin, nokan muodon -ja sen yläpuolella olevan kasvannaisen suhteen, vaan myöskin siihen -ruokaan nähden, millä ne elävät. Afrikan sarvilinnut esimerkiksi ja -joku aasialainen laji ovat lihansyöjiä, vieläpä jotkut aivan raatojen -syöjiä. Ne ovat saastaisia lintuja, joiden liha ja sulat haisevat -eltaantuneilta samoin kuin korppikotkienkin. Toiselta puolen taas -on sellaisia lajeja Intian saarilla -- etenkin Molucca-saarilla -- -joiden ainoana ruokana on muskottipähkinä, mikä antaa niiden lihalle -erinomaisen hyvän tuoksun ja maun sekä vaikuttaa sen, että Itämaan -herkkusuut haluavat sitä kovasti. Tämän lajin nokkaan ilmestyy määrätyn -ajan kuluttua muutamia kouruja ja uurteita. Koska näitä vakoja -nähdään vain vanhojen lintujen nokassa, luulevat Moluccaan asettuneet -saksalaiset siirtolaiset niiden osoittavan lintujen ikää, niin että -joka poimu merkitsee yhtä vuotta. Tästä syystä ovat siirtolaiset -antaneet sille nimen _vuosilintu_. - -Niinkuin jo sanoin, tunsi Karl kaikki nämä sarvilinnun -luonnonhistoriaan kuuluvat seikat, mutta sillä hetkellä ei hän -ajatellutkaan niiden ilmaisemista tovereilleen, koska kaikki kolme -olivat liiaksi syventyneet koiraslinnun liikkeiden tarkastelemiseen. -Ilmeisesti se ei ollut kasvissyöjä, sillä sen laskeutuessa alas -saattoivat he nähdä sen nokasta riippuvan pitkän sylinterin muotoisen -esineen, jonka he voivat todeta kuolleen tarhakäärmeen kappaleeksi, -siinä kun oli vain pää ja palanen ruumista jäljellä. Niinikään oli -ilmeistä, ettei sen toveri ollut tottunut kasvisravintoon, sillä siitä -tavasta, millä koiras puuhaili, näkivät katselijat tuon silvotun -matelijan olevan tarkoitetun sille. Epäilemättä se oli sen päivällinen, -sillä nyt oli se vuorokauden aika. - -Sitä ei tarvinnut kauan odottaakaan. Melkein samalla hetkellä, jolloin -sen ruuanhankkija istuutui puun ulkonemalle, heitti se päännykäyksellä -käärmeen kappaleen ilmaan ja sitten sieppasi sen alas pudotessa -- ei -nielaistakseen sitä, vaan ainoastaan saadakseen siitä paremmin kiinni -ja voidakseen antaa sen näppärämmin toverinsa leukaluihin, jotka -pistivät näkyviin aukosta ja avautuivat ottamaan sitä. - -Seuraavalla hetkellä siirtyi tuo maukas pala koiraan nokasta naaraan -nokkaan, ja sitten katosivat norsun torahampaan tapaiset leukapielet -onkaloon pusertaen käärmettä väliinsä. - -Uros ei viipynyt enää hetkeäkään kauemmin puussa. Se oli tarjonnut -toverilleen päivällisen, ja ehkä sen oli nyt tuotava sille jälkiruoka. -Joka tapauksessa se kohosi heti ilmaan räpytellen siipiään yhtä -kajahtelevasti kuin tullessaankin, mutta tällä kerralla liittyi tuohon -ääneen sen sarvisten leukaluidenkin kalina kuin parin kastanjetin -helinä, saaden aikaan äänen, joka ei ainoastaan ollut kummallinen, vaan -myöskin omiaan herättämään levottomuutta äkkinäisissä. - - - - -16. luku. - -NELIJALKAINEN MURTOVARAS. - - -Linnun lähdettyä, joka oli saanut opettaa meidän nuorille -seikkailijoillemme niin mieltäkiinnittävän luvun luonnonhistoriaa, -valtasi norsu jälleen heidän huomionsa. Ei sen vuoksi, että sen -liikkeissä olisi ollut mitään uutta, sillä se menetteli aivan samoin -kuin aikaisemminkin, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että he -tiesivät olevansa pakotettuja pysymään puussa niin kauan kuin se käveli -maassa. Luonnollisestikin he loivat silmänsä alas siihen nähdäkseen, -eikö se tehnyt mitään poislähtemisen merkkiä. He eivät voineet nähdä -mitään sellaista. Ei pieninkään liikahdus ilmaissut sen aikovan poistua. - -Kun he olivat vaipuneet tarkastelemaan piirittäjäänsä, eivät he -luonnollisestikaan kiinnittäneet huomiota sikomoriin. Eivät he olisi -kääntyneetkään uudestaan tuohon puuhun päin -- ei ainakaan hyvään -aikaan, jollei heidän korviinsa olisi kuulunut ääni, joka tuntui -tulevan sarvilinnun pesästä päin. Se oli pehmeä ja melkein valittava -ääni, erilainen kuin sarvilinnun päästämä, eikä se muistuttanutkaan -minkään linnun ääntä. Se oli paremminkin jonkun nelijalkaisen -äännähdyksen kaltainen, tai se olisi myöskin voinut olla ihmisääni, -joka toisti muutamia kertoja tavun "vyä". - -Ossaru saattoi heti ensi kerralla sanoa, ettei se ollut linnun eikä -ihmisolennon ääni. Melkein yhtä pian tulivat toisetkin vakuutetuiksi -siitä, ettei se ollut kumpikaan, sillä luodessaan silmänsä -sykomoriin päin he huomasivat samalla ulkonemalla, jossa äsken oli -istunut urossarvilintu, aivan erilaisen olennon -- lyhyesti sanoen -nelijalkaisen. - -Jos tämä olisi sattunut ameriikkalaisessa metsässä, olisivat he voineet -otaksua eläintä pesijäkarhuksi, vaikkakin hyvin suureksi. Tarkemmin -tutkiessa olisi saattanut huomata paljon yhdennäköisyyttä ja myöskin -eroavaisuutta. Sillä oli samoin kuin pesijäkarhullakin kämmenjalkaiset -jalat, lihava pyöreä ruumis ja hyvin paksu karvainen häntä, joka oli -kiemuralla niinkuin tuolla ameriikkalaisellakin eläimellä. Se erosi -kuitenkin viimeksimainitusta siinä, että sen turpa oli lyhyt ja pyöreä, -jonkun verran kissamainen, eikä pitkä ja hoikka, kun taas sen karvat -tai paremminkin turkin muodosti paksu tasainen, yli ruumiin, raajojen -ja hännän ulottuva peite, joka näytti sileältä, kiiltävältä pinnalta. -Sen pääväri oli hyvin tumman ruskea, jossa oli kullankeltaisia juovia -ja täpliä. Kaspar huomautti sen nähdessään, että se oli kauneimpia -eläimiä, mitä hän oli milloinkaan nähnyt. - -Luonnontutkija Cuvier oli tehnyt saman huomautuksen kauan ennen -Kasparia. Niin sanoi Karl kuullessaan veljensä huulilta livahtavan -arvostelun. - -Ossaru tiesi eläimen olevan "vyä", mikä nimi on johdettu sen -tavallisesta äänestä, sekä sanoi sitä toisinaan nimitettävän myöskin -"tshetvaksi" tai "pandaksi". - -Kuullessaan Ossarun mainitseman nimen ja etenkin kuullessaan eläimen -itsensä sen lausuvan, saattoi Karl todeta, mikä eläin se oli, ja antaa -sille toisenkin nimen, sen, jonka Frederick Cuvier oli sille pannut, -nimittäin _Ailurus_. Tämä on sukunimi, jonka se on saanut tähän asti -häiritsemättä omistaa, koska ei niitä ole keksitty mitään muita lajeja, -joten se ei ole tarvinnut mitään tarkempaa nimitystä. Mutta kaikesta -huolimatta on sille annettu yksi lisänimi. Kiiltävän turkkinsa mukaan -on sillä myöskin nimi _Ailurus fulgens_. - -Vaikkakin ankarammat luonnontutkijat noudattaen taipumustaan -turhantarkkuuteen ovat luoneet tästä eläimestä eri suvun, ei mikään -eroita sitä ulkomuodon tai tapojen suhteen mäyristä, pesijäkarhuista -tai muista sellaisista petoeläimistä. Niinkuin nekin saalistaa -se lintuja ja niiden munia sekä myöskin pienempiä nelijalkaisia. -Sitäpaitsi se kiipeää ketterästi puuhun samoinkuin pesijäkarhukin. - -Se asento, missä tämä meidän kuvattavanamme oleva "panda" oli silloin -kun Karl ja Kaspar sen huomasivat ensiksi, ilmaisi sen kykenevän -kiipeämään. Sen puuhat heti tämän jälkeen todistivat taas sen pitävän -linnun munista. Se ei ollut viipynyt minuuttiakaan heidän näkyvissään, -ennenkuin he huomasivat sen haeskelevan sarvilinnun munia. Ehkä sillä -sitäpaitsi oli aikomus maistaa niiden omistajan lihaa. - -Nojaten paksuja kämmenjalkaisia takajalkojaan puun ulkonemaan se -kohottautui kuin pieni karhu ja alkoi etujaloillaan raaputtaa sitä -turvaseinää, jonka valmistamiseen uroslintu oli uhrannut niin paljon -aikaa ja vaivaa. Mahdollisesti sen olisi onnistunut tunkeutua pesään, -jos se olisi saanut toimia rauhassa, ja luultavasti se olisi sen -tehnytkin -- muuten se tuskin olisi ryhtynyt siihen yritykseen. Mutta -se ei saanut kauan olla yksin. Sisäpuolella olija ei olisi paljon -voinut sitä estää, vaikka se ilmeisesti havaitsi vaaran vaanivan -ulkopuolella ja vihollisen ahdistavan sen linnoitusta, minkä ilmeisesti -huomasi siitä tavasta, jolla sen nokka tuon tuostakin pistäytyi ulos ja -vetäytyi takaisin aukosta, sekä myöskin sen vihaisesta sähinästä. - -Jokseenkin varmasti olisi saviseinä luhistunut, jos raapiminen olisi -saanut jatkua, mutta ennen sitä kuului puunlatvojen välistä äänekästä -siipien läimähtelyä ja räpytystä, tohinaa ja pauhinaa. Hetken kuluttua -lepattivat koiras-sarvilinnun leveät varjoisat siivet nelijalkaisen -ryövärin korvien ympärillä pitkän, lyömämiekan näköisen, reunoihinsa -asti asestetun nokan heti paikalla keskeyttäessä tungettelijan -aikomukset. - -Hämmästynyt pesijäkarhu värisi tämän ensi hyökkäyksen vaikutuksesta, -sillä samoin kuin kuka perheenisä tahansa, joka kotiin palatessaan -huomaa murtovarkaan tunkeutumassa hänen taloonsa, heittäytyi -koiraslintu kokonaan kiihkeän raivon valtaan. - -Mutta ryöväri, joka nähtävästi oli tottunut tämäntapaiseen, saavutti -pian malttinsa ja asettui vain lujemmin ulkonemalle, sensijaan että -olisi poistunut puusta. Asettuen siivekästä hyökkääjää vastaan se -valmistui taisteluun. - -Se syttyikin heti paikalla kummaltakin puolelta. Lintu iski yhä -uudestaan vastustajaansa kiinni lyöden vahvoilla siivillään ja -pistellen käyrällä nokallaan. Nelijalkainen taas antoi takaisin sekä -hampaillaan että kynsillään joitakin kertoja, nykäisten siivekkään -vastustajansa rinnasta suunsa täyteen höyheniä. - - - - -17. luku. - -FRITZ TULEE VÄLIIN. - - -On aivan epävarmaa, kuinka taistelu olisi loppunut, jos pesijäkarhu -ja sarvilintu olisivat olleet sen ainoat osanottajat. Kaiken -todennäköisyyden mukaan olisi kai sentään nelijalkainen voittanut -kaksijalkaisen, pesän seinämään olisi syntynyt aukko, naaraslintu olisi -kiskaistu sieltä ulos, ehkä tapettu ja syötykin, ja munat sen jälkeen. - -Mutta kohtalon kirjaan ei ollut kirjoitettu, että tämän pikku draaman -loppu tulisi olemaan sellainen, sillä silloin sattui tapaus, joka -muutti taistelun luonteen kokonaan, ja tätä tapausta seurasi sarja -muita tapauksia, jotka veivät asiat aivan toiseen loppuun kuin -taistelun osanottajat tai katselijat olivat odottaneet. - -Ensimmäinen näistä tapauksista ja se, joka tuli uudeksi vaiheeksi -taistelun kulussa, oli hyvin hullunkurinen, vieläpä niin suuressa -määrin, että se houkutteli puussa istuvat katselijat nauramaan. - -Pesijäkarhun istuessa pystysuorana takajaloillaan sattuivat sen silmät -olemaan suoraan pesän aukkoa vastapäätä. Uneksimattakaan mistään siltä -taholta tulevasta vaarasta ajatteli ryöväri vain silmiensä varjelemista -lennossa olevaa sarvilintua vastaan. Mutta pesässä oleva naaraslintu, -joka saattoi hyvin nähdä mitä ulkopuolella oli tekeillä, ei aikonutkaan -jäädä toimettomaksi katselijaksi. Huomatessaan hyvän tilaisuuden -tarjoutuvan, se kun oli niin lähellä, että ulottui iskemään, veti se -rauhallisesti takaisin pitkän luisen nokkansa ja heilauttaen täysin -voimin niskaansa, raskaan kypärän tapaisella lisäkkeellä varustetun -päänsä painon tukiessa iskua, se löi nokkansa suoraan pesijäkarhun -silmään kuin kärkikuokalla, niin että sen terävä huippu tunkeutui -melkein kallon puhki. - -Kauhun valtaamana, osittain hämmästyneenä tästä odottamattomasta -iskusta ja osittain sen tuottaman kivun vuoksi nelijalkainen päästi -kimeän huudon. Se kapusi paikalla alas puusta ja näytti kiihkeästi -haluavan päästä pakoon. Tämä aie olisikin epäilemättä onnistunut, -lukuunottamatta toisen silmän menettämistä, mutta siihen oli -suuntautunut vielä toisenkin vihollisen katse, sellaisen, jota vastaan -sen oli vielä käännyttävä. Fritz oli taistelun hälinän houkuttelemana -siirtynyt lähemmäksi paikaltaan puun juurelta ja ylös katsellen -tarkastellut kaiken aikaa kahakkaa. On tuskin luultavaa, että -rehellisen Fritzin myötätunto olisi ollut kenenkään muun kuin viattoman -linnun puolella rikollista nelijalkaista vastaan. Mutta mihin päin se -lieneekään kallistunut, varmaa vain on, että kun pesijäkarhu pääsi -alas, koira hyökkäsi paikalla sen kimppuun ja alkoi hätyyttää sitä kuin -olisi tuo eläin ollut sen vanhin ja katkerin vihollinen! - -Vaikka tämä uusi hyökkäys olikin niin äkillinen -- yhtä odottamaton -kuin nokkaus silmään -- ei hurjistunut pesijäkarhu näyttänyt aikovan -antaa perään tappelematta ja, vaikkakin sen vastustaja oli paljon -mahtavampi, olisi se luultavasti antanut tälle muistoksi pari -raapaisua, jotka se olisi saanut säilyttää hautaan asti. - -Mutta sillä hetkellä uhkasi Fritziä paljon suurempi vaara kuin -pesijäkarhun kynsien taholta tuleva. Jollei kohtalo olisi suosinut -sitä sen hypellessä sinne tänne tappelun kuluessa, niin että se sattui -kääntämään silmänsä määrättyyn suuntaan, olisi se huomannut olevansa -sellaisen vastustajan kynsissä, joka olisi antanut sille yhtä vähän -armoa kuin se itse pesijäkarhu-raukalle. - -Mutta sattuma suosi sitä, sillä mikään muu ei sen katsetta kääntänyt -sen vanhaa vainoojaa norsua kohti. Se sattuma näytti sille -viimemainitun, joka sillä hetkellä syöksyi sitä kohti vinhaa vauhtia -silmät säkenöiden mykkää kostonhalua ja kärsä ojossa sieppaamaan -koiran. Asian näin ollen ei Fritzin tarvinnut hetkeäkään arvella, mihin -suuntaan lähtisi. Äkkiä hyljäten pesijäkarhun kuin olisi huomannut tuon -nelijalkaisen myrkkypalaksi, se loikahti päinvastaiseen suuntaan kuin -mistä norsu lähestyi. Vähemmässä kuin parissakymmenessä sekunnissa -oli ainoa kohta, mikä siitä näkyi, sen hännänhuippu, juuri katoamassa -tiheikköön. - -Kaikista tähän kahakkaan osaaottaneista eläimistä oli pesijäkarhu -raukka ehkä surkuteltavin. Joka tapauksessa se oli onnettomin, sillä -tämän näytelmän keralla loppui sen elämäkin. Jokaisessa kohtaamassaan -eläimessä se tapasi vihollisensa ja viimeisestä sai sellaisen kauhean -vastustajan, joka pian teki siitä lopun. Tämä viimeinen oli norsu. -Kun tuo suuri eläin syöksyi Fritziä kohti ja huomasi sen päässeen -pakoon, päätti se tällä kerralla joka tapauksessa hankkia yhden uhrin. -Sen sijaan että olisi toteuttanut suunnitelmansa, jonka se oli vain -osittain pannut täytäntöön nimittäin seurannut Fritziä metsään -- -muutti se äkkiä aikeensa ja kohdisti vihamielisyytensä pesijäkarhuun. -Se huomasi viimeksimainitun olevan ulottuvilla, sillä pesijäkarhu ei -huomannut norsun lähestymistä niinkuin Fritz, puolittain sokaistunut -kun oli linnun nokan iskusta ja puolikuollut koiran hätyyttelyistä. -Mahdollisesti se huomasi vaaran, mutta vasta sitten, kun norsu oli -päässyt niin turmiollisen lähelle, ettei mikään pako voinut enää tulla -kysymykseen. - -Ennenkuin pesijäkarhu ennätti tehdä pienintäkään yritystä päästä pois -maasta, oli norsu kietaissut käyrän kärsänsä sen ympäri ja kohottanut -sen ilmaan kuin ei sen ruumis olisi ollut höyhentä painavampi. Pitäen -sitä korkealla harppasi tuo armoton hirviö muutaman pitkän askeleen -kaatunutta obeliskia kohti ja sitten se, kuin tarkoitukseensa sopivaa -paikkaa valikoiden, asetti pesijäkarhun vielä sätkyttelevän ruumiin -maahan, pani suuret etujalkansa sen päälle ja vuorotellen käyttäen -niitä tallasi pesijäkarhua, kunnes ainoa merkki, mikä oli jäljellä -murskaantuneesta eläimestä, oli muodoton turkis- ja lihakasa! - -Se oli puussa istuville tuskallinen näky, mutta sitä seurasi toinen, -joka miellytti kaikkia kolmea miestä -- nimittäin norsun takaosan -näkeminen sen kulkiessa metsään päin ilmeisesti aikoen poistua -taistelukentältä. - -Ei kukaan heistä voinut arvata, oliko se saanut kostonhalunsa -tyydytetyksi pesijäkarhun tuhoamisella vai oliko se lähtenyt hakemaan -Fritziä. Mutta mikä lieneekin asian aiheuttanut, varmaa on, että se -ohjasi kiertolaisnorsun pois sieltä ja lopetti piirityksen, joka oli -muuttumaisillaan erittäin kiusalliseksi. - - - - -18. luku. - -"KUOLEMA NORSULLE." - - -Niin pian kuin norsu oli kokonaan kadonnut näkyvistä, neuvottelivat -piiritetyt maahan laskeutumisesta. He olivat peräti väsyneet siihen -asemaan, missä heidän oli pitänyt pysytellä niin kauan, sillä totta -puhuen muuttuu kovalla puun oksalla hajasäärin istuminen aikaa myöten -niin tuskalliseksi, että se on melkein sietämätöntä, vaikka se on hyvin -mukavaa lyhyen rupeaman. Etenkin Kaspar oli tullut kärsimättömäksi -tämän väsyttävän toimettomuuden vuoksi ja oli kovin raivoissaan -kiertolaisnorsulle, joka pakotti heidät sellaiseen. Muutamia kertoja -oli hän ollut lähtemäisillään pois paikaltaan ja hiipimäisillään -hakemaan pyssyään, mutta Karl, joka oli joka kerta huomannut hänen -aikeensa, oli viisaasti kyllä suostuttanut hänet luopumaan siitä. - -Kaikki halusivat kiihkeästi päästä pois puusta ja he olisivat jättäneet -istuinpaikkansa heti pelätyn vihollisensa kadottua, jos olisivat olleet -varmat siitä, että se oli lopullisesti poistunut, mutta he epäilivät -sen lähteneen vain lyhyeksi ajaksi. Ehkä oli sen poistuminen vain jokin -juoni, jolla se koetti houkutella heitä alas, sillä tämänlaatuiset -norsut ovat tunnettuja siitä, että ne tekevät kepposia melkein yhtä -taitavasti kuin ihmisveijaritkin. - -Heidän neuvotellessaan siitä, miten olisi paras menetellä, Ossaru -katkaisi lyhyeen heidän harkitsemisensa tarjoutumalla vapaaehtoisesti -laskeutumaan ensimäisenä ja hiipimään vähän matkaa sitä polkua, -jota norsu oli kulkenut, päästäkseen varmuuteen siitä, oliko norsu -todellakin jättänyt asemansa vai makasiko se väijyksissä lähellä metsän -reunaa. - -Koska shikari osasi hiipiä metsän läpi yhtä äänettömästi kuin käärme, -ei tämä hänen tekonsa voinut olla kovinkaan vaarallinen, jos hän ei -poistuisi kovin kauas. Hänen täytyi nähdä norsu, ennenkuin tuli liian -lähelle sitä, ja siinä tapauksessa, että se kääntyisi ajamaan häntä -takaa, voisi hän taas paeta heidän puulinnoitukseensa. - -Hän tuskin odotti toveriensa suostumusta, vaan laskeutui alas oksilta -heti tämän ajatuksen juolahdettua hänen päähänsä. Maahan päästyään hän -hiipi nopeasti, mutta varovasti siihen suuntaan, mihin norsukin oli -kulkenut. - -Karl ja Kaspar viipyivät vielä viitisen minuuttia korkealla -istuinpaikallaan, mutta kun ei shikari palannut niin pian kuin he -olivat odottaneet, tulivat he kärsimättömiksi ja pudottautuivat alas -puusta. - -Heidän ensimmäinen työnsä oli ottaa jälleen pyssyt käsiinsä ja ladata -ne uudelleen. Sitten he odottivat Ossarun paluuta asettuen sellaiselle -paikalle, mistä voisivat jälleen helposti hypähtää oksien peittoon, jos -joutuisivat äkillisen hyökkäyksen esineiksi. - -Kului melkoinen aika, ennenkuin he näkivät tai kuulivat mitään -shikarista. He eivät tosiaankaan kuulleet mitään, sillä heidän -ympärillään vallitsi täydellinen hiljaisuus, jota vain silloin -tällöin katkaisivat koirassarvilinnun siipien läimähdykset. Se -nimittäin pysytteli yhä pesän läheisyydessä ilmeisesti hämmästyneenä -huomatessaan, minkä salaperäisen asiain yhteyden avulla hän oli niin -äkkiä vapautunut vastustajastaan, pesijäkarhusta. - -Linnun liikkeet eivät enää herättäneet mitään mielenkiintoa Karlissa ja -Kasparissa, jotka alkoivat tulla rauhattomiksi Ossarun viipyessä poissa -niin kauan. - -Mutta pian senjälkeen heidän mielensä keveni jännityksestä heidän -nähdessään shikarin sukeltavan esiin viidakosta ja lähestyvän nopein -askelin aukeaa kohtaa. Heillä oli vielä sekin ilo, että näkivät Fritzin -seuraavan hänen kintereillään. Koira oli liittynyt Ossaruun lähellä -metsän reunaa, missä se oli rauhallisesti piileskellyt pelottavan -norsun näkyvistä. - -Ossarun lähestyessä huomasivat sekä Karl että Kaspar hänen kasvoillaan -ilmeen, joka yhdessä hänen kiireisen kulkunsa kanssa ilmaisi hänellä -olevan jotakin tärkeää kerrottavana. - -"No, Ossaru", kysyi Kaspar, joka puhui ensimmäisenä, "mitä uutisia? -Oletteko kiertolaista nähnyt sen koommin?" - -"Kiertolaistako?" vastasi Ossaru äänellä, joka ilmaisi -salaista, pelkoa. "Puhutte totta, sahib. Uutiseni koskevat tuota -kiertolaisnorsua, jollei pahempaa." - -"No, mitä nyt? Oletteko nähnyt jotakin meidän luotamme lähdettyänne?" - -"Nähnytkö, sahibit! Minne luulette sen menneen?" - -"Minne?" - -"Se on mennyt majalle." - -"Majalle?" - -"Suoraa päätä. Ah, sahibit!" jatkoi shikari puhuen matalalla äänellä ja -kasvoillaan taikauskoisen kauhun ilme. "Tuo eläin on liian viisas tähän -maailmaan, se ymmärtää liian paljon. Minä pelkään, ettei se sittenkään -ole norsu, vaan paholainen, joka on ottanut norsun hahmon. Miksi se on -mennyt takaisin sinne? - -"Ah, nytpä ymmärrän", lausui Kaspar. "Luuletteko", lisäsi hän, "sen -toivovan löytävänsä meidät sieltä? Jos sillä oli sellainen tarkoitus", -jatkoi hän odottamatta vastausta, "ei meillä tule olemaan mitään rauhaa -niin kauan kuin se elää. Joko on meidän tapettava se, tai menettelee se -samoin meidän kanssamme." - -"Sahibit", sanoi hindu pudistaen merkitsevästi päätään, "emme kykene -tappamaan sitä. Se norsu ei kuole koskaan." - -"Oh, loruja, Ossi! Älkää huolehtiko suotta", lausui Kaspar torjuen -halveksivasti shikarin taikauskoisen käsityksen, "ei ole paljonkaan -syytä epäillä sitä, ettemme saattaisi tappaa norsua, jos vain pääsemme -sopivan ampumamatkan päähän. Ja uskokaa minua, mitä pikemmin ryhdymme -siihen, sitä parempi. Ilmeisesti on sillä jokin häijy aikomus koska se -on mennyt majallemme. Todennäköisesti se muistaa Fritzin siellä ensiksi -hätyyttäneen sitä, ja koska se ehkä luulee koiran paenneen sinne, on se -lähtenyt sitä hakemaan. Ohoi, Fritz, kelpo toveri, sinun ei tarvitse -pelätä. Sinä pääset helposti pois sen tieltä milloin tahansa haluat. -Sinun herrasi ovat suuremmassa vaarassa kuin sinä." - -"Oletteko varma siitä, Ossaru", kysyi Karl, joka oli jonkun aikaa -seisonut äänettömästi mietiskellen, "että se on mennyt majalle?" - -Vastaukseksi tähän kysymykseen ei Ossaru tahtonut ehdottomasti väittää -nähneensä norsun menneen aivan sille paikalle, missä maja sijaitsi, -mutta hän oli seurannut sen kulkua sakean metsävyöhykkeen läpi ja -sitten puuhun kiivettyään huomannut tuon suuren nelijalkaisen kulkevan -majalle päin. Hän ei epäillyt ollenkaan sen suuntaavan askeleitaan -sinne, vaikka ei voinut arvata mistä syystä, hänen taikauskoinen -pelkonsa kun oli estänyt häntä tekemästä mitään otaksumia. - -"Yksi asia on selvä", sanoi Karl mietittyään tähän asti, "meidän ei -kannata ollenkaan yrittää jatkaa alottamaamme tarkistelua, kunnes -norsu olisi poissa tieltä. On aivan totta, mitä sanot, veli Kaspar. -Nyt, kun se on huomannut meidän olevan täällä ja sen lisäksi vielä -raivostunut meidän tuottamistamme haavoista, ei se todennäköisesti -unohda tapahtunutta. Emme voi toivoa rauhaa tai turvallisuutta, -ennenkuin olemme onnistuneet tuhoamaan sen. Ei ole mitään järkisyytä, -mikä estäisi meitä ryhtymästä siihen heti paikalla, vaan kaikki seikat -kehottavat meitä siihen. Meidän henkemme suorastaan riippuu siitä, -saammeko sen lopetetuksi, eikä ole turvattu, ennenkuin suoritamme sen -työn." - -"Lähtekäämme siis paikalla sen kimppuun!" huudahti Kaspar, "ja olkoon -tunnuslauseemme 'kuolema norsulle'!" - - - - -19. luku. - -KOTI RAUNIOINA. - - -Enempää viivyttelemättä lähtivät seikkailijamme kulkemaan takaisin -majalle aivan samaa polkua kuin norsukin oli mennyt -- minkä he voivat -päättää pitkin tietä näkemistään eläimen jäljistä, jotka shikarin -kokenut silmä jo oli keksinyt ja joita hän nyt osoitti tovereilleen -heidän astellessaan. Siellä täällä näkyi sen suuria jalanjälkiä -turpeessa sellaisissa kohdin, missä maaperä oli pehmeää. Toisissa -paikoin, missä ei näkynyt mitään jälkiä, ilmaisivat Ossarulle äskettäin -maahan pudonneet lehdet ja oksat sekä verrattain suuret puista -taittuneet ja jonkin matkaa ennen putoamistaan kulkeutuneet puunhaarat -selvästi sen tien, mitä norsu oli astellut. - -Shikari oli usein seurannut villinorsujen jälkiä Bengalin -aarniometsissä ja tunsi tarkoin näiden kulkutiet. Senvuoksi hän saattoi -sanoa toisille, ettei kiertolaisnorsu ollut pureskellut puunlehviä -mennessään, sillä lehdissä ja oksissa ei ollut mitään jälkiä sen -hampaista, vaan että se päinvastoin oli kulkenut nopeasti eteenpäin -kuin jotakin erityistä tarkoitusta silmällä pitäen. Paremminkin näytti -siltä kuin olisi nuo murtuneet oksat repäisty poikki senvuoksi, että -norsu oli suutuksissa sen osaksi tulleesta huonosta kohtelusta sekä -pettynyt kostoaikeittensa epäonnistumisesta. - -Ossarun ei tarvinnut kehoittaa tovereitaan varovaisuuteen. He tiesivät -yhtä hyvin kuin hänkin, että tällainen raivostunut norsu kuin tämä -oli, olipa se sitten kiertolainen tai tavallinen rehellinen norsu, ei -suinkaan ollut turvallinen seuratoveri. Heillä olikin ollut sekä silmin -että korvin havaittavia todistuksia siitä, että erikoisesti tämä norsu -oli mitä vihaisin olento. - -He kulkivat siis eteenpäin tavattoman varovasti pitäen tarkoin silmänsä -ja korvansa varuillaan ja samalla liikkuen aivan sanattomina tai -keskustellen vain kuiskaten. - -Se polku, jota myöten he palasivat majalleen, ei ollut sama, jota -pitkin he olivat tulleet. Kallioiden tutkisteleminen oli johtanut -heidät hyvän matkaa laakson reunan ympäri. Nyt he astelivat pitkin -norsun kulkemaa polkua, joka vei melkein suoraan majalle, niinkuin -Ossaru jo oli todennut. - -Päästessään lähemmäksi alkuperäistä asumustaan he näkivät merkkejä -siitä, että vihollinen oli yhä heidän edellään. Koska he tiesivät, -ettei aivan likellä kuumaa lähdettä eikä siis majankaan vieressä -ollut suuria puita tai muuta turvapaikkaa, minne he olisivat voineet -hyökkäyksen esineiksi joutuessaan vetäytyä pakoon, alkoivat he kulkea -yhä varovammin. Siltä puolelta, josta he nyt lähestyivät majaa, ei -sitä voinut nähdä, ennenkuin he pääsisivät lähemmäksi kuin kahdensadan -kyynärän päähän siitä. Heidän oli ensin kuljettava jokseenkin korkeita -puita kasvavan viidakon läpi, jonka jälkeen maja tulisi näkyviin. - -Astuessaan tähän viidakkoon he huomasivat melkoiseksi levottomuudekseen -sielläkin vereksiä norsun jälkiä. Nyt he varmasti tiesivät sen -kulkeneen tämän kautta heidän edellään sekä suunnanneen askeleensa -suoraan majalle. - -Mitä ihmettä se saattoi sieltä tahtoa? ihmettelivät taas nuo kaikki -kolme. Tosiaankin näytti siltä kuin se olisi mennyt sinne heitä -hakemaan, kuin se olisi luullut heidän palanneen kotiin, kun ei -nähnyt heitä äskeisellä taistelupaikalla, ja halunnut jatkaa heidän -tuttavuuttaan. - -Näkemänsä perusteella täytyi heidän myöntää tuon suuren nelijalkaisen -omistavan aivan luonnottoman paljon älyä, ja tämä vaikutti sen, että -heidän mielessään heräsi hyvin tuskallinen pelon tunne, vaikka se -saattoi olla vain mieletöntä kuvittelua. Se, mitä he näkivät tullessaan -viidakon toisesta reunasta ulos, ei ainoastaan vahvistanut tätä pelon -tunnetta, vaan paisutti sen todelliseksi kauhuksi. - -Majaa, jonka olisi nyt pitänyt olla heidän silmäinsä edessä, eikä -aivan kahdensadankaan askelen päässä, ei enää ollut olemassa! Vain sen -rauniot näkyivät siellä. Ne suuret vierinkivet, joista sen seinät oli -rakennettu, samoin kuin kattona olleet hirret ja oljet, heinävuoteet, -joilla he olivat nukkuneet, karkeatekoiset talouskapineet sekä muut -esineet, joita he olivat käyttäneet, olivat kaikki hujan hajan maassa. -Ei talon, ei edes majan näköistäkään ollut osoittamassa sitä paikkaa, -missä oli ollut ihmisasunto. - -Niin -- sillä kohdalla, missä oli ollut heidän karkeatekoinen -hökkelinsä, näkivät seikkailijamme vain vieläkin karkeatekoisemmat -rauniot -- tuskin kiveä kiven päällä! - -He katselivat tätä kaikkea pelon -- jopa suorastaan kauhun tuntein. -Brahman tai Vishnun pakanallinen palvelija ei enää ollut ainoa, -jonka mielen täyttivät taikauskoiset kuvittelut. Hänen nuoret -kristityt toverinsa olivat melkein samanlaisen taikauskon valtaamat. -He käsittivät tosin hyvin, mikä oli aiheuttanut talon hävityksen. -Vaikkei tuon ilkityön tekijää missään näkynyt, tiesivät he sen aivan -hyvin norsuksi. Ei mikään muu selitys ollut mahdollinen. Itse tuo -teko ei kauhistuttanut heitä, vaan sen inhimillisen tai paremminkin -paholaisälyn tarkasteleminen, joka oli johtanut eläimen siihen ja -saanut sen ryhtymään tähän kostoon, joka ehkä oli vain alku valmistusta -vieläkin suurempaan. - -Vaikka ei hävitystyötä ollut voitukaan suorittaa monta minuuttia ennen -heidän tuloaan, näytti norsu poistuneen siltä paikalta. Ainakaan ei -sitä näkynyt missään lähistöllä, ja tarpeetonta on mainitakaan, että -asiaa tarkoin tutkittiin. Peläten sen olevan vaarallisen lähellä he -olivat pysytelleet pensaiden suojassa tarkastellessaan raunioita -kauempaa. Vasta melkoisen väliajan kuluttua he uskalsivat tulla -aukealle päästäkseen selville vahingon täydestä suuruudesta. - -Viimein he tekivät näin ja huomasivat hävityksen perinpohjaiseksi. -Mitä majaan tuli, ei jälkeäkään koko rakennuksesta ollut havaittavissa --- seinät ja katto oli hajoitettu maan tasalle. Mutta suurempi -surun lähde nyt kodittomille kasvinhakijoille oli se, että heidän -pieni ampumatarvevarastonsa -- ruuti, jota he koko vankeutensa ajan -olivat huolellisesti säilytelleet -- oli hajoitettu muun roskan -joukkoon ja luonnollisestikin auttamattomasti hukassa. Se oli ollut -sijoitettuna suureen kurpitsapallonkuoreen, joka oli valmistettu -siihen tarkoitukseen. Sen oli raivostunut nelijalkainen murskannut -jalkojensa alle samalla kuin muunkin sen tapaisen irtaimiston. Heidän -savustetut ruokavaransa oli myöskin viskelty pois säilytyspaikastaan -ja poljettu maan tomuun. Mutta vaikka sekin suretti heitä, ei se -kuitenkaan tuntunut niin katkeralta. Toisia ruokavaroja saattoi hankkia --- ei tosin niin helposti nyt, kun ruuti oli tuhoutunut -- mutta -viimeksimainittua he eivät voineet korvata. - - - - -20. luku. - -JÄLLEEN PUUHUN! - - -He olisivat ehkä kauemminkin viipyneet maassa valitellen tätä -korvaamatonta tappiota, mutta he pelkäsivät vielä norsun palaavan. -Minne se oli mennyt? Sen kysymyksen he lausuivat toinen toiselleen -jokaisen katsellessa eri suuntaan samalla kun heidän silmistään ilmeni -rauhattomuus. - -Kiertolaisnorsu ei ollut voinut olla poissa tältä paikalta enempää -kuin muutamia harvoja minuutteja. Ruoho, jonka se oli suunnattomalla -painollaan polkenut maahan, oli vielä tuoretta. Sen olisi kuitenkin -saattanut nähdä joka suunnalle melkein neljännesmailin päähän. Sitä -lähempänä ei ollut minkäänlaista metsää, joka olisi voinut suojata niin -suurta eläintä kuin norsu oli. - -Niin ajattelivat Karl ja Kaspar, mutta Ossaru oli toista mieltä. Se -metsäpala, jonka kautta he olivat kulkeneet, riittäisi hyvin kätkemään -norsun, sanoi hän. Sitäpaitsi hän kertoi lisäksi erään pikku seikan, -jonka kokemus oli opettanut hänelle hänen shikarina ollessaan, sen -nimittäin, että norsu, niin suuri kuin se onkin, saattaa kätkeytyä -vähäiseen suojaan ihmeteltävän taitavasti, että sen viisaus auttaa -sitä valikoimaan parhaan mahdollisen piilopaikan ja että sen, vaikkei -se osaa kyyristyä eikä ryömiä, onnistuu usein välttää valppaimmankin -metsästäjän silmä pysyen hiljaa ja ollen etäältä vain muodoton kasa. - -Vaikkakin Karl ja Kaspar tuskin saattoivat uskoa sitä, ilmaisi Ossaru -käsityksenään, ettei norsu ainoastaan saattanut piiloutua siihen -vähäiseen viidakkoon, josta he puhelivat, vaan että se todellakin oli -siellä. - -Heidän onnettomuudekseen tukivat Ossarun väitettä liiankin pian -tosiasiat, joiden tarkkuudessa ei ollut pienintäkään epäilyn sijaa. -Kun he seisoivat tutkistelemassa viidakkoa terävin katsein ja korvat -kovasti jännittyneinä erottaakseen joka äänen, mikä saattaisi lähteä -sieltä, huomasivat he muutamien korkeiden vesojen latvoissa liikettä, -joka lähestyi keskustaa. Seuraavalla hetkellä lehahti pari kaunista -fasaania surisevin siivin lentoon, samalla päästäen kovan hätähuudon. - -Linnut pakenivat, viidakosta lähtiessään, seikkailijoittemme päiden -yli ja saivat huudoillaan aikaan sellaisen räikynän, että Fritz rupesi -hellittämättömästi haukkumaan. - -Joko vihollinen oli vain ollut väijyksissä odottaen sopivaa -hyökkäystilaisuutta tai kiihotti sitä koiran tuttu ja vihattu ääni -uudelleen kostoon, varmaa vain on, että ennenkuin säikähtynyt kolmikko -saattoi vaihtaa lausettakaan keskenään, näkyivät pitkä keilamainen -kärsä ja leveät paksut hartiat vähäisen viidakon läpi. Kaikesta -päättäen oli selvää, että hirviö kulki heitä kohti petollisen laahaavin -askelin, mikä vie suunnatonta nelijalkaista eteenpäin meikein -nelistävän hevosen vauhdilla, vaikkakin se näyttää vain kävelyltä. - -Hetkisen pysyivät miehet paikoillaan, ei suinkaan sen vuoksi, että -olisivat aikoneet odottaa hyökkäystä tai koettaa torjua sitä, vaan -yksinkertaisesti siksi, etteivät tietäneet mihin suuntaan pakenisivat. - -Niin ymmälle he joutuivat nähdessään vihollisen lähenevän, että -kului muutamia sekunteja, ennenkuin kukaan noista kolmesta saattoi -esittää suunnitelmaa, joka olisi tarjonnut pakomahdollisuuden. Melkein -koneellisesti kohottivat Karl ja Kaspar pyssynsä vaakasuoraan asentoon -aikoen laukaista ne vihollisensa naamaan, sillä heillä ei ollut paljon -toivoa, että heidän pyssyistään lähtenyt lyijy, ne kun kumpikin olivat -pienikokoisia, saattaisi pysähdyttää sen hurjaa hyökkäystä. - -Molemmat laukaisivat samalla hetkellä, ja sitten pamautti Kaspar -toisenkin panoksensa. Mutta niinkuin he olivat odottaneetkin, norsu -jatkoi hyökkäystään eteenpäin. - -Onneksi heille ei shikari ollut ryhtynyt lennättämään nuolta -jousestaan. Kokemus oli opettanut hänelle, että nuoli oli hyödytön ase -sellaisissa olosuhteissa. Hän olisi yhtä hyvin voinut koettaa potkaista -norsua tai pistää neulan sen kärsään. Kumpikin näistä tempuista olisi -vahingoittanut eläintä melkein yhtä paljon ja ehkä ärsyttänyt sitä -vähän vähemmän kuin Ossarun nuoli. - -Tämän tietäen oli shikari sensijaan, että olisi vaivannut itseään -jousipyssyllään tai tuhlannut aikaa mihinkään ajatuksiin vastarinnasta, -käyttänyt harvat harkinnan varalle jääneet sekunnit lähistön nopeaan -tarkasteluun nähdäkseen, oliko mitään pakomahdollisuutta olemassa. - -Totta puhuen näytti ympäristö jokseenkin vähän lupaavalta. Kallioissa -ei ollut mitään askelmia, joille he olisivat voineet kiivetä pois -norsun ulottuvilta. Viidakko olisi voinut tarjota heille väliaikaisen -turvapaikan, mutta vaikkakin se oli kätkenyt norsun heidän silmiltään, -ei se olisi voinut kauaa piilottaa heitä niin viisaan eläimen näkyvistä -kuin heidän vastustajansa tuntui olevan. Sitäpaitsi oli norsu heidän ja -sen välillä, joten siihen suuntaan pakeneminen olisi ollut samaa kuin -suoraan sen kärsään heittäytyminen! - -Onneksi osuivat shikarin silmät tällä epävarmuuden ja päättämättömyyden -hetkellä erääseen turvapaikkaan: puuhun, joka oli ainoa koko sillä -paikalla. Se oli sama puu, joka oli jo aikaisemmin ollut välikappaleena -hänen henkensä pelastamisessa. Se nimittäin kasvoi niiden pikku salmien -vieressä, joihin Ossaru oli laskenut verkkonsa, ja sen avulla Kaspar -oli saattanut kiskoa hänet ylös lentohiekasta. - -Tämä puu oli hyvin suuri, ja kun se kasvoi aivan erillään muista, -olivat sen oksat saattaneet vapaasti ulottua joka suuntaan, ojentuen -melkein salmien poikki. - -Ossaru ei tuhlannut kallisarvoisia hetkiä turhaan arvelemiseen, vaan -huutaen nuorille herroille ja käskien heidän seurata hänen esimerkkiään -hän painoi puuta kohti niin nopeasti kuin hänen säärensä kantoivat. -Vasta kolmannen tai neljännen oksakerroksen päälle päästessään hän -katsahti taakseen nähdäkseen, seurattiinko hänen esimerkkiään. - -Nuorukaiset olivat ripeästi noudattaneet hänen kehoitustaan panematta -hetkeksikään sen oikeutta kysymyksenalaiseksi, ja molemmat olivat -ylhäällä puussa melkein yhtä nopeasti kuin shikarikin. - - - - -21. luku. - -LEPPYMÄTÖN PIIRITTÄJÄ. - - -Fritz oli paennut herrojensa keralla puun juurelle asti, mutta -koska sillä oli vain koiran kynnet, ei se kyennyt kiipeämään eikä -luonnollisesti voinut seurata heitä pitemmälle. Mutta jollei se -saattanut nousta puuhun, ei se myöskään aikonut jäädä sen juurelle, -koska ei nähnyt mitään mahdollisuutta välttää norsun kostoa. -Hetkeksikään pysähtymättä se syöksyi veteen ja ui salmien poikki. -Sitten se kahlasi ylös vastakkaiselle äyräälle ja livisti järven -rannalla kasvavien kaislojen suojaan sekä kätkeytyi sinne. - -Tällä kerralla ei norsu kiinnittänyt koiraan mitään huomiota. Sen -silmät olivat suunnatut vain metsästäjiin, ja heihin näyttivät sen -kostoaikeet nyt erikoisesti kohdistuneen. Se oli ollut aivan heidän -kintereillään heidän juostessaan aukean yli ja näki selvästi heidän -kiipeävän puuhun. Se oli tosiaankin niin lähellä, että Karlin ja -Kasparin täytyi taas pudottaa pyssynsä voidakseen käyttää kumpaakin -kättään kiipeämiseen. Muuten he eivät olisi ennättäneet päästä sen -ulottuvilta ja pieninkin viivytys heidän taholtaan olisi voinut olla -kohtalokas jommallekummalle tai molemmillekin. - -Karl kiipesi viimeisenä. Juuri hänen kohottaessaan jalkansa eräältä -oksalta nostaakseen ne ylemmälle, kiersi norsu kärsänsä ensinmainitun -ympärille ja taittoi sen poikki kuin se olisi ollut vain hento kaisla. - -Mutta nyt oli Karl, niinkuin toisetkin, poissa sen ulottuvilta. Kaikki -kolme onnittelivat itseään vieläkin, että olivat päässeet pakoon -vaaralta, joka ei ollut kuolemaa vähäisempi. - -Jos mahdollista, oli norsu nyt raivostuneempi kuin milloinkaan. Se -ei ollut ainoastaan toista kertaa pettynyt kostotuumissaan, vaan oli -saanut kolme uutta luodinhaavaa, jotka, vaikka ne olivatkin vain -pelkkiä raapaisuja sen suunnatonta ruumista peittävässä nahkassa, -olivat kyllin kipeitä ärsyttääkseen sitä aivan äärimmäisyyteen asti. -Päästäen kimeän, torven ääntä muistuttavan huudon se heilutteli -kärsäänsä korkealla ilmassa sekä tarttuen sillä ulottuvillaan oleviin -puunhaaroihin taitteli niitä päärungosta kuin olisivat ne olleet -hentoja oksia. - -Lyhyessä ajassa oli puu, jonka haarautumat olivat ulottuneet alas asti, -täydellisesti karsittu melkein kahdenkymmenen jalan korkeuteen saakka, -kun taas alla olevaa maata peittivät oksat, lehdet ja taittuneet -puunhaarat, jotka olivat murskautuneet aivan pehkuiksi norsun painavien -kavioiden alla sen tallatessa niitä lakkaamatta. - -Tyytymättä karsimaan oksia puusta tarttui tuo suuri torahampainen sen -runkoon kietaisten kärsänsä niin pitkälle kuin saattoi sen ympäri ja -alkoi nykiä sitä kuin olisi toivonut voivansa kiskoa sen ylös juurineen. - -Huomattuaan tuon teon olevan ylivoimaisen se hellitti otteensa -ja ryhtyi sitten toiseen yritykseen -- työntämään puuta kumoon -hartioittensa voimalla. - -Vaikka sen onnistuikin saada puu tutisemaan, käsitti se pian sen -seisovan kyllin lujassa uhmatakseen ravistajan koko voimaa, niin suuri -kuin se olikin. Tästä vakuutettuna se viimein luopui yrityksestä. - -Mutta se ei näyttänyt pienintäkään poislähdön merkkiä, vaan asettui -päinvastoin puun juurelle; aivan toiset olivat näet sen aivoitukset. - -Vaikkakin seikkailijamme olivat tyytyväisiä siihen, että olivat -turvassa, eivät he suinkaan olleet riemuissaan. He huomasivat -olevansa suojassa vain joksikin ajaksi, sillä vaikka heidän pelottava -vastustajansa vetäytyisikin pois jonkin hetken kuluttua ja antaisi -heidän vapaasti tulla alas, ei heillä olisi mitään varmuutta -turvallisuudesta tulevaisuudessa. Heillä oli nyt vähemmän toivoa voida -tuhota tuo mahtava vihollinen, koska heillä oli pyssyissään vain yksi -panos jäljellä. Se ei olisi kylliksi viemään norsulta henkeä. Se, -että tuo nelijalkainen oli tuhonnut heidän ruutinsa, näytti oikein -sotajuonelta, joka jätti heidät surkeaan pulaan. - -Minkäänlaisessa rakentamassaan majassa he eivät olisi paremmin suojatut -sitä vastaan kuin avoimella kentälläkään, sillä norsu oli osoittanut -voivansa hävittää vahvimmatkin seinät, joita he saattoivat pystyttää. -Päästäkseen pois sen ulottuvilta olisi heidän pakko pysytellä aina -puun latvoissa ja viettää apinain ja oravain elämää, mikä olisi hyvin -epämiellyttävä olotila. - -Juuri silloin johtui Kasparin mieleen ajatus, joka tarjosi heille -vaihtoehdon tätä puuhun jäämistä vastaan. Hän muisti luolan, jossa he -olivat tappaneet karhun. Sinne saattoi päästä vain portaita myöten, -joten se luonnollisesti olisi norsulle saavuttamaton paikka. Kun he -taas pääsisivät tästä pinteestä, saattaisivat he hakea siellä turvaa. - - - - -22. luku. - -JUOMAN HANKKIMINEN. - - -Ajatus luolasta oli hyvä ja soi heille vähän lohdutusta keskellä -ahdistusta. - -Mutta ei paljon, sillä vaikka he olisivatkin kyllin turvassa luolassa -ollessaan, eivät he voisi tehdä siellä mitään. Valon puute estäisi -heitä valmistamasta tikapuita, ja hankkiessaan puuainetta he olisivat -joka hetki siinä puuhassa ollessaan alttiina leppymättömän vihollisensa -hyökkäyksille. - -Tuo tulevaisuuden näky riitti saattamaan heidät alakuloisiksi -- -vaikkakin he tiesivät, että luola tarjoaisi heille luotettavan -turvapaikan, minne he voisivat vetäytyä, jos joutuisivat vainotuiksi. - -Kun norsu pysyi verrattain rauhallisena jonkin aikaa, valtasivat nämä -ajatukset tulevista puuhista heidän kaiken huomionsa. Koska he nyt -olivat varmassa turvassa, ei heitä vaivannut minkään välittömän vaaran -pelko. - -Mutta hyvin pian alkoi tämä turvallisuuden tunne hävitä. Kuinka kauan -täytyisi heidän pysyä puussa? Se kysymys heräsi nyt heidän mielessään -ja muuttui aikaa myöten levottomuuden lähteeksi. - -Vaikka ei kukaan heistä voinut vastata tähän kysymykseen, saattoivat -kuitenkin kaikki ymmärtää, että piirityksestä tulisi pitkäaikainen --- ehkä paljon pitempi kun se, joka oli äskettäin loppunut, sillä -norsu, jota kiihdytti syvä ja leppymätön viha, ilmaisi äreällä -muodollaan päätöksenään olevan pysyä paikallaan epämääräisen ajan. -Tämän huomatessaan tulivat seikkailijamme jälleen levottomiksi. Heidän -asemansa ei ainoastaan ollut väsyttävä, heidän kun oli istuttava -hajasäärin ohuilla oksilla, vaan jos piiritystä jatkuisi, joutuisivat -he vielä senkin vaaran alaisiksi, joka uhkaa kaikkia piiritykseen -joutuneita ihmisiä: nälkäkuoleman. Jo alussa kaikki kolme olivat -nälkäisiä kuin sudet. He olivat syöneet vain keveän aamiaisen -eikä mitään sen jälkeen, sillä heillä ei ollut aikaa päivällisen -keittämiseen. Nyt oli jo myöhäinen iltapäivä, ja jos vihollinen -jatkaisi piiritystään kaiken yötä, olisi heidän ryhdyttävä nukkumaan -illallisetta. Ah niin, nukkumaan! Ehkä ei heillä sinä yönä tulisi -olemaan vuodetta eikä unta, sillä kuinka he voisivat nukkua noin -kovilla oksilla? Jos he hetkeksikään kadottaisivat tietoisuutensa, -putoaisivat he ja syöksyisivät valveillaan olevan piirittäjänsä päälle! -Ja vaikkapa he sitoisivat itsensä puuhun kiinni, olisi mahdotonta -ajatella niin kapeilla alustoilla nukkumista. - -He eivät siis voineet toivoa saavansa illallista tai unta sinä yönä. -Mutta heitä vaivasi eräs toinen himo enemmän kuin nälkä tai uni. Se oli -jano. Niillä kovilla ja moninaisilla ponnistuksilla, joihin heidän oli -ollut pakko ryhtyä sitten aamun -- puihin kiipeäminen ja tiettömien -viidakkojen läpi hiipaileminen yhtyneenä yhä uudistuneen vaaran -aiheuttamiin mielenliikutuksiin -- kaikilla niillä oli ollut taipumus -herättää janoa. He tunsivatkin sitä aivan tavattomassa määrässä. Sitä -ei suinkaan vähentänyt heidän alapuolellaan välkkyvän veden näkeminen. -Päinvastoin se kiihdytti vain tuota halua melkein sietämättömässä -määrässä. - -Melkoisen ajan he tunsivat tuota tuskaa voimatta toivoa sen -lievittämistä. Järven välkkyessä heidän silmiensä edessä kirkkaassa -auringonpaisteessa ja joen hiljaa lipuessa alapuolella olevien solien -läpi he saattoivat käsittää selvemmin kuin mielikuvituksessa, millaisia -Tantalus paran hirveiden kärsimysten oli täytynyt olla. - -Heidän kärsittyään tätä tuskaa melkoisen pitkän ajan pääsi Kasparilta -huudahdus, joka kiinnitti häneen toisten huomion. - -"Tulta ja tulikiveä!" huudahti hän. "Mitä me olemme ajatelleet kaiken -aikaa? Kolme miestä istuu tässä tukehtumaisillaan janoon, ja joki -virtaa ulottuvillamme!" - -"Ulottuvillamme? Sitäpä toivoisin, Kaspar", lausui Karl jokseenkin -epätoivoisella äänellä. - -"Se on varmasti ulottuvillamme. Katsohan!" - -Puhuessaan ojensi Kaspar nyt melkein tyhjentynyttä kuparista -ruutisarveaan. Karl ei vielä nytkään oikein ymmärtänyt häntä. - -"Mikä estää meitä laskemasta tätä alas", kysyi hän, "ja vetämästä sitä -jälleen ylös täynnä vettä? Ei mikään. Onko teillä, Ossaru, köydenpätkää -mukananne?" - -"Kyllä, sahib, minulla on", vastasi shikari samalla vetäen puuvillaisen -paitansa povesta esille kimpun hamppupunosta ja ojentaen sen nuorelle -metsästäjälle. - -"Se on kyllin pitkä", sanoi Kaspar ottaen köyden, jonka hän seuraavalla -hetkellä kiinnitti ruutisarven kaulan ympäri. Kaadettuaan ruudin -patruunakoteloonsa hän antoi sarven pudota alas, kunnes se upposi -jokeen. Antaen sen olla siellä niin kauan, että se täyttyi vedellä, hän -veti sen jälleen ylös ja tarjosi sen onnitellen Karlille kehoittaen -häntä juomaan sydämensä pohjasta. Karl totteli tätä käskyä ilman -pienintäkään viivyttelyä. - -Sarvi tyhjentyi pian. Sitten se taas laskettiin alas ja täyttyi -sekä tyhjentyi. Tätä menettelyä jatkui siksi, kunnes kaikki olivat -tyydytettyjä eikä puun latvassa enää ollut yhtään janoista ihmistä. - - - - -23. luku. - -JÄTTILÄISMÄINEN RUISKU. - - -Saatuaan Kasparin kekseliään tempun avulla niin paljon vettä kuin -halusivat, tunsivat piiritetyt kykenevänsä paremmin kestämään -väsyttävässä asemassaan. He mukautuivat sietämään kiusaa vähän kauemmin -niin filosofisesti kuin saattoivat, kun suureksi hämmästyksekseen -saivat paljon runsaamman vesikestityksen kuin halusivat, vieläpä yhtä -odottamattomasta kuin omituisesta lähteestä. - -Olisi vaikea sanoa, oliko norsu saanut vihjauksen nähdessään -ruutisarven uppoavan veteen vai oliko ajatus juolahtanut sen päähän -ilman mitään erikoista aihetta. Varmaa vaan on, että heti viimeisen -sarvellisen noustua ylös ja ennenkuin vesipyörteet olivat hävinneet -järven pinnalta, syöksyi norsu veteen samalla upottaen kärsänsä syvälle -kuin juodakseen. - -Joitakin hetkiä se pysyi liikkumattomassa asennossa, ilmeisesti -täyttäen tilavan vatsansa nesteellä. - -Ei ollut olemassa mitään syytä, jonka vuoksi se ei olisi ollut yhtä -janoinen kuin katselijatkin. Ei puussa olijoilla ollutkaan muuta -aavistusta kuin että tuo suuri nelijalkainen oli kahlannut lammikkoon -vain sammuttaakseen janoaan. - -Sen liikkeissä ja siinä tavassa, millä se nyt imi vettä itseensä, oli -kuitenkin jotakin, mikä ilmaisi toisenlaista tarkoitusta. Ei kestänyt -kauan, ennenkuin tämän osoitti todeksi eräs seikka, joka toisenlaisissa -olosuhteissa olisi herättänyt naurunhalua katselijoissa. Mutta tässä -tapauksessa olivat katselijat itse pilan esineinä, jos tällaista voi -sanoa pilaksi, ja sen kestäessä ei ainoakaan näistä kolmesta tuntenut -pienintäkään halua antautua ilon valtaan. - -Norsu nimittäin menetteli seuraavalla tavalla: - -Täytettyään kärsänsä joesta vedellä se nosti sen ilmaan. Sitten se -suuntasi sen puuta kohti, tähtäsipä vielä erittäin kylmäverisesti -ja tarkisti, niinkuin tähtientutkija kaukoputkeaan sovitellessaan, -kastavan vesivirran niiden kolmen miehen kasvoihin, joita se piiritti. -Kaikki kolme, jotka sattuivat istumaan lähekkäin, joutuivat samalla -hetkellä ja samalla lailla tämän odottamattoman vedenpaisumuksen -uhreiksi ja ennenkuin kukaan heistä oli ennättänyt laskea -kahteenkymmeneen, olivat he likomärkiä kiireestä kantapäähän asti. Joka -riekale heidän selässään ja etupuolenaan kastui niinkuin he olisivat -olleet tuntikausia myrskysateen piestävinä. - -Mutta norsu ei tyytynyt siihen, että olisi antanut heille vain yhden -suihkun. Niin pian kuin sen ensimmäinen varasto oli tyhjentynyt, se -upotti jälleen veteen taipuvaisen imuputkensa, täytti sen uudelleen, -tähtäsi tarkoin ja antoi vesivirran suihkuta miesten kasvoihin. - -Tällä lailla se menetteli vetäen vettä sisäänsä joesta ja ruiskuttaen -sitä suurella lihasruiskullaan, kunnes oli liottanut heidät ainakin -kymmenen kertaa. - -Heidän asemansa oli kaikkea muuta kuin kadehdittava, sillä -vesivirta, joka suuntautui heihin yhtä voimakkaasti kuin paloruiskun -letkutorvesta, oli pyyhkäistä heidät pois heidän horjuvalta -istuinpaikaltaan, puhumattakaan siitä suuresta kiusasta, jonka suihku -aiheutti heille. - -Oli vaikeaa arvata, mikä saattoi olla norsun kummallisen menettelyn -aiheena. Ehkä se oli toivonut voivansa ajaa heidät pois puusta tai -väkivallalla pyyhkäistä heidät alas oksilta, tai ehkä se oli vain -aikonut tehdä heidän asemansa mahdollisimman epämukavaksi ja siten -jossakin määrin tyydyttää pahanilkisyyttään. - -Yhtä vaikeaa olisi ollut sanoa, kuinka kauan tätä puuhaa olisi -kestänyt. Ehkä tuntikausia kauemmin, koska vesivarasto oli -tyhjentymätön, mutta siitä tuli sellainen loppu, jota ei aavistanut tuo -suuri paksunahkainen itse eivätkä sen vesiantimien saajat. - - - - -24. luku. - -VAJONNUT MÖHKÄLE. - - -Juuri paraikaa norsun puuhaillessa ja jatkaessa täysin innoin -vesiotteluaan sekä ilmeisesti nauttiessa siitä pahansuovasti, he -näkivät sen äkkiä lakkaavan. Sitten sen suunnaton ruumis alkoi huojua -puolelta toiselle, suurten hartiain kohotessa vuorotellen, pitkän -kärsän pyyhkiessä ilmaa ympyrän muotoisesti, samalla päästäen veden -sijasta kimeitä huutoja, jotka ilmaisivat joko tuskaa tai kauhua. - -Mitä se saattoi merkitä? Nelijalkaisen oli ilmeisesti vallannut jokin -äkillinen pelko, mutta kuka tai mikä oli sitä uhkaava vihollinen? Niin -kyselivät Karl ja Kaspar itsekseen, mutta ennenkuin kumpikaan ennätti -pukea ajatuksensa sanamuotoon, oli shikari vastannut heille. - -"Hiihaa!" huudahti hän. "Hyvä! Oikein hyvä! Kiitos Suuren Gangeksen -Jumalalle! Katsokaahan, sahibit, norsu vaipuu alas, se putoaa -lentohiekkaan, mikä oli vähällä nielaista Ossarun! Hiihaa, se vajoaa, -se vajoaa!" - -Karl ja Kaspar ymmärsivät helposti Ossarun katkonaisen, mutta -riemuitsevan puheen. Kääntäen silmänsä alapuolella olevaan petoon ja -katsellen sen liikkeitä he heti käsittivät shikarin puhuneen totta. -Norsu ilmeisesti upposi lentohiekkaan! - -He olivat huomanneet sen ensi kertaa astuessa joen uomaan, ettei vesi -ulottunut paljon sen polvien yläpuolelle. Nyt se oli sen kyljissä asti -ja kohosi hitaasti ja varmasti yhä korkeammalle. Sitäpaitsi ilmaisivat -sen vimmatut ponnistelut, sen hartiain vuorotellen kohoaminen, sen -kiihkeät huudot ja kärsä, joka nopeasti kääntelehti milloin millekin -puolelle kuin etsien mihin tukikohtaan tarttuisi, -- kaikki tämä -todisti Ossarun väitteen oikeaksi; norsu vajosi paraikaa lentohiekkaan. -Ja nopeasti se vaipuikin alemmaksi. Ennenkuin katselijat olivat -tarkastelleet sitä viittä minuuttia, nuoleskeli vesi jo melkein sen -selän tasalla ja sitten tuuma tuumalta, jalka jalalta se kohosi -korkeammalle, kunnes pyöreät hartiat katosivat näkyvistä ja vedenpinnan -yläpuolella näkyi ainoastaan pää ja sen pitkä, torven tapainen -kasvannainen. - -Pian lakkasivat hartiat liikkumasta, eikä suuri ruumis antanut muuta -elonmerkkiä kuin vaipui hiljalleen maan uumeniin. - -Kärsä heilahteli vielä edestakaisin, milloin voimakkaasti pieksäen -vettä, niin että vaahto roiskui, milloin heikosti liikahdellen, kaiken -aikaa päästäen tuskanhuutoja. - -Vihdoin vaipuivat ylöspäin kääntynyt pää ja sileät ulkonevat -leukapielet pinnan alle, ja ainoastaan kärsä näkyi seisoen pystysuorana -veden yläpuolella kuin jättimäinen Bolognan makkara. Se oli lakannut -päästämästä kimeitä torventörähdyksiä, mutta vielä saattoi erottaa -kovan huokumisen, jota silloin tällöin keskeyttivät pulputtavat äänet. - -Karl ja Kaspar pysyivät paikoillaan puussa, katsellen tätä outoa näkyä -kasvoillaan kauhun ilme. Shikari menetteli toisin. Hän ei enää pysynyt -ylhäällä. Niin pian kuin hän oli nähnyt norsun täydelleen joutuvan -tuon lentohiekan syleilyyn, joka oli ollut vähällä nielaista hänenkin -kalliin olentonsa, laskeutui hän ketterästi alas oksilta. - -Muutamia hetkiä hän seisoi järven rannalla katsellen eläimen turhia -ponnistuksia vapauttaa itsensä, kaiken aikaa puhelen sille ja ilkkuen -sitä ilkein sanoin, sillä Ossaru oli erittäin suuttunut paitansa -menettämisestä. Kun lopulta ei enää ollut vedenpinnan yläpuolella muuta -näkyvissä norsun kärsästä kuin viimeiset kaksitoista turmaa, ei shikari -enää jaksanut hillitä itseään. Vetäen esille pitkän veitsensä hän -syöksyi veteen ja erotti yhdellä leikkauksella tuon lihaskappaleen sitä -kannattavasta varresta kuin olisi sirppi tasoittanut pehmeää mehevää -ruohoa. - -Katkaistu putki vaipui silmänräpäyksessä pohjaan. Muutamia punaisia -kuplia vain kohosi pinnalle ja ne olivat viimeiset merkit, jotka -ilmaisivat tuon suuren norsun katoamisen maan pinnalta. Se oli vajonnut -alas syvään hiekkaan maatuakseen siellä, ehkä monien sukupolvien -kuluttua taas joutuakseen kaivetuksi ylös jonkun ihmettelevän -kivenlouhijan lapion ja kärkikuokan avulla. - -Niin olivat seikkailijamme omituisen sattuman avulla vapautuneet -ikävästä naapurista tai paremminkin vaarallisesta vihollisesta, jopa -niin vaarallisesta, että jollei jokin sellainen sattuma olisi tullut -heidän puolelleen, on vaikea arvata kuinka he olisivat päässeet eroon -siitä. Ei enää ollut kysymys luotien lennättämisestä sen ruumiiseen ja -sen tappamisesta sillä tavalla. Heidän ruutinsa tuhoaminen oli tehnyt -sen suunnitelman tyhjäksi ja kolme panosta, jotka heillä vielä oli -jäljellä, eivät olisi riittäneet senlaatuisista pyssyistä kuin heidän -oli. - -Epäilemättä olisivat niin reippaat metsästäjät kuin Kaspar ja Ossaru ja -niin sukkela ja kekseliäs mies kuin Karl ennen pitkää huomanneet jonkin -keinon pettää norsua ja lopettaa sen. Mutta siitä huolimatta he olivat -hyvin mielissään tuosta omituisesta seikasta, joka oli vapauttanut -heidät tästä välttämättömyydestä, ja he onnittelivat itseään niin -suotuisasta lopputuloksesta. - -Kuullessaan heidän puhelevan yhdessä ja huomatessaan, etteivät he -enää olleet puussa, sukelsi Fritz, joka oli tänä aikana hiiviskellyt -vain muutamia askelia paikaltaan, esiin piilostaan ja tuli hypellen -heitä kohti. Vähän aavisti Fritz, uidessaan salmen poikki päästäkseen -herrojensa luo, että se suuri nelijalkainen, joka oli niin usein ajanut -sitä takaa, oli sillä hetkellä niin kovin lähellä sitä, ja että sen -omat kynnet vettä halkaistessaan olivat vähällä raapaista hirveää -kärsää, joka oli nyt typistynyt aikaisemman itsensä tyngäksi! - -Mutta vaikka ei Fritz tiennytkään mitään tuosta omituisesta -tapauksesta, joka oli sattunut sen poissa ollessa, ja mahdollisesti -ihmetteli mihin suuntaan vihollinen oli lähtenyt, ilmaisi sille sen -uidessa salmen poikki muutamilla kohdin näkyvä veden punainen väri -tai luultavammin veren tuoksu siinä, että jokin verinen kohtaus -oli sattunut. Se päästi muutamia kiihtyneitä haukahduksia uljaasti -halkaistessaan aaltoja. - -Fritz sai osakseen onnitteluja. Vaikkakin tuo uskollinen eläin oli -paennut joka kerta hyökkäyksen esineeksi joutuessaan, ei kukaan -ajatellut alentaa sen kelpo koiranluontoa. Se oli vain ilmaissut -viisasta arvostelukykyä, sillä kuinka sen olisi ollut mahdollista pitää -puoliaan niin hirveää vihollista vastaan? Se oli siis tehnyt parhaiten -livistäessään tiehensä, sillä jos se olisi typerästi pysynyt paikallaan -ja menettänyt henkensä ensimmäisessä kahakassa obeliskin luona, voisi -norsu vieläkin olla elossa ja piirittää heitä puussa. Sitäpaitsi oli -Fritz päästänyt ensimmäisen varoitushuudon ja siten antanut heille -aikaa varustautua ottamaan hyökkäystä vastaan. - -Kaikki seurueen jäsenet pitivät Fritziä palkinnon arvoisena, ja -Ossaru oli päättänyt, että se saisi sen päivällisekseen norsun kärsän -muodossa. Mutta kahlatessaan takaisin jokeen huomasi shikari surukseen, -että tuo kelpo koira tulisi pettymään, koska hänen niin taitavasti -katkaisemansa kappale oli joutunut saman kohtalon alaiseksi kuin ne -muut osat, joista se oli erotettu, ja oli nyt syvällä hiekkapinnan -alapuolella. - -Ossaru ei ollenkaan yrittänyt kaivaa sitä enää ylös. Hän tunsi -terveellistä pelkoa tuota petollista pohjaa kohtaan ja astellen -varovasti sillä hän ei viivytellyt ollenkaan palatessaan rannalle ja -seuratessaan tovereitaan, jotka jo olivat lähteneet veden partaalta ja -kulkivat raunioina olevaa majaa kohti. - - - - -25. luku. - -SEETRI. - - -Ajatusta, joka oli juolahtanut heidän mieleensä, nimittäin luolan -ottamista heidän asunnokseen, ei enää pidetty kannatettavana. Norsun -vaarallinen läheisyys yksin oli sen aiheuttanut, ja sitä syytä -ei enää ollut. Ei ollut todennäköistä, että laaksossa oli toista -kiertolaisnorsua. Ossaru saattoikin rauhoittaa heitä siinä suhteessa -vakuuttamalla heille, ettei kahta sellaista eläintä milloinkaan tavattu -samoilla seuduilla, koska kaksi niin sisukasta olentoa varmasti matkisi -Kilkennyn kissojen murhenäytelmää, vaikkakaan ei Ossaru valaissut -ajatustaan tekemällä tarkemmin selvää tästä vertauksesta. - -Mahdollisesti saattaisi lähistöllä olla toisia yhtä pelottavia eläimiä -kuin norsukin oli ollut. Siellä voisi olla panttereita tai leopardeja -tai tiikereitä tai vaikkapa toinen karhukin, mutta kaikkia näitä -vastaan ei luola olisi mikään varma turvapaikka ei sen varmempi kuin -heidän vanha majansa. He voisivat panna sen lujempaan kuntoon kuin -ennen ja rakentaa siihen vahvan oven turvaksi yöllisiä tungettelijoita -vastaan. Tähän työhön he ryhtyivätkin niin pian kuin olivat syöneet -päivällistä ja kuivanneet vaatteensa, jotka norsu vainajan suunnaton -ruisku oli niin perinpohjin kastanut. - -Muutamia päiviä kului majan kuntoonpanoon. Siihen tehtiin nyt -huomattavia parannuksia. Talvi-ilma oli nyt täydelleen alkanut, ja -kotilämpö oli tullut tärkeäksi asiaksi, niin että he eivät ainoastaan -täyttäneet vakoja paksulla savikerroksella, vaan kyhäsivät tulisijan ja -uuninkin sekä vielä lisäksi vahvan oven. - -He tiesivät itseltään kuluvan pitkän ajan tikapuiden valmistukseen, -niitä kun piti olla enemmän kuin kaksitoista pitkää jaksoa, joista -jokaisen piti olla kevyt kuin ruoko ja suora kuin nuoli. - -Leudompina talvipäivinä he saattaisivat työskennellä ulkoilmassa. -Tosiaankin oli heidän tehtävä suurin osa työstään majan ulkopuolella. -Välttämätöntä kuitenkin olisi saada suojaa ei ainoastaan yön aikana, -vaan myrskyn ja rajuilmankin kestäessä. - -Viisaus neuvoi heitä senvuoksi varovaisuuteen, ja ennenkuin he -ryhtyivät tarmokkaammin puuhaamaan kallion reunalle kiipeämistä, -laittoivat he kaikki kuntoon majassa. - -Heillä ei ollut pelkoa joutua kärsimään talven pakkasesta, ei -vaatteiden puutteen vuoksi päivällä eikä peitteiden puutteesta yöllä. -Joitakin jakinnahkoja oli vielä tallella sekä muutamien muiden otusten -turkkeja, jotka eläimet Kasparin kaksipiippuinen oli kaatanut. Ne -riittäisivät lämpimäksi vaatetukseksi päivällä ja peitteeksi yöllä. - -Talviravinnostaan he olivat vähän enemmän huolissaan. Norsun ei ollut -ainoastaan onnistunut hävittää heidän ruokavarojen hankkimiseen -tarvittavia apuneuvojaan, vaan se oli myöskin tuhonnut sen varaston, -joka heillä jo oli, tallaamalla sen liejuun. Ne palaset kuivattua -metsänriistaa ja jakin lihaa, joita ei norsu ollut saanut perinpohjin -tuhotuksi, koottiin jälleen ja sijoitettiin turvalliseen paikkaan. He -päättivät siltä varalta, etteivät kykenisi hankkimaan lisää, jakaa -ruokavaransa sellaisiin annoksiin, että ne riittäisivät koko sen -ajan, mikä heidän mahdollisesti pitäisi viettää kalliovankilassaan. -Tietenkään he eivät olleet toivottomia uusien ruokavarojen hankkimisen -suhteen, vaikkakin heidän ampumavaransa olivat lopussa. Ossarun -nuolia oli vielä olemassa eivätkä ne olleet riippuvaisia ruudista tai -lyijystä. Satimet ja ansat auttaisivat heitä hankkimaan monta otusta, -jotka näkyivät joutuneen vangeiksi tähän erilliseen ja yksinäiseen -laaksoon samoin kuin hekin. - -Kun kaikki toimenpiteet heidän talvioleskelunsa varalle oli suoritettu, -alkoivat he jälleen tarkastella kallioita, minkä puuhan norsu oli -keskeyttänyt. - -Niiden pengermien tarkastelua, jotka oli huomattu tuona tapausrikkaana -päivänä, jatkoivat he yhä, kunnes olivat kiertäneet koko laakson. -Ei jalkaakaan jyrkänteestä sivuutettu tutkistelematta sitä mitä -huolellisimmin. Luonnollisesti tarkasteltiin muiden muassa ne -kaksoiskalliotkin, jotka reunustivat jäätiköltä johtavaa kuilua. - -Ei löytynyt toista paikkaa, josta olisi ollut niin edullista kiivetä -portaita ylös, kuin se, jonka he jo olivat löytäneet. Vaikkakaan ei -ollut ehdottoman varmaa, että olisivat voineet suorittaa tuon hirveän -yrityksen, päättivät he koettaa ja enempää viivyttelemättä alkaa -valmistaa tikapuita. - -Ensimmäinen työ oli valita ja hakata riittävän paljon sopivan -pituisia puita. He aikoivat turvautua kauniiseen Tibetin honkaan, -samaan puulajiin, jota he olivat käyttäneet siltanaan kuilun yli -kulkiessaan. Silloin he keksivät uuden puun, joka oli kauniimpi ja -siihen tarkoitukseen sopivampi. Se oli seetri (_Pinus deodara_). Ossaru -valitteli vieläkin, ettei hänen rakasta bambuaan kasvanut siellä, -sekä väitti, että jos niitä olisi ollut kylliksi, hän olisi voinut -valmistaa kylliksi tikapuita kalliolle kiipeämisen varalle vähemmässä -kuin neljänneksessä siitä ajasta, mitä heiltä kuluisi siihen työhön -rakentaessaan niitä hongista. Tämä ei ollut mitään liioittelua, sillä -suuren bambun varsi sellaisena kuin se on hakattu viidakosta sopii -tikapuiden syrjiksi ilman muuta erikoista puuhaa kuin että uurretaan -reiät, joihin voi panna pienat. Sitäpaitsi olisi bambu, kevyttä kun -on, sopinut paremmin kuin mikään muu puulaji sellaisiin portaisiin, -joita he tarvitsivat, koska he voisivat nostaa ne vähemmällä vaivalla -ylös pengermälle, missä puuhassa he arvasivat ilmestyvän melkoisia -vaikeuksia. Mutta vaikkakin laaksossa kasvoi eräs ruokolaji, ei sen -runko ollut kyllin pitkä eikä paksu heidän tarkoituksiinsa. Ossaru oli -kaivannut troopillisten viidakoiden suurta bamburuokoa, samaa, jonka -he olivat, kulkiessaan Himalajan alempien selänteitten yli, nähneet -kasvavan suurissa viidakoissa useinkin sadan jalan korkuisena. - -Seetri kasvaa suotuisissa oloissa varsin suureksi, sen rungon läpimitta -kun saattaa usein vuoristossa olla kymmenen ja korkeus sata jalkaa. -Muutamat tähän lajiin kuuluvat puut olisivat tehneet heidän vaivansa -sekä lyhyeksi että helpoksi. - -Kun ei bambua löytynyt, valitsivat he siis seuraavan parhaan -raaka-aineen, minkä metsä heille tarjosi -- korkean seetrin. Tämä puu -on jo kauan sitten tuotu Englannin puistoihin ja huvipuutarhoihin -_deodarana_, mikä on sen kasvitieteellinen erikoisnimi. Se on oikea -honka, ja sitä tavataan Himalajan vuoriston useimmilla kukkuloilla ja -melkein kaikissa laaksoissa samoin kuin lähellä ikuisen lumen rajaa. -Mutta sen mielipaikka on matalammilla kukkuloilla, ja vaikkakaan se ei -suinkaan ole kaunis puu, on se arvokas sen suuren tervamäärän vuoksi, -jota sen pihkasta voidaan valmistaa. - -Siellä, missä on paljon seetrejä yhdessä, kasvavat ne pitkinä -suipentuvina runkoina, joissa on lyhyet oksat, ja niissä ilmenee -hongille luonteenomainen terävän keilan muoto. Aivan yksinään tai -jonkun verran toisista erossa kasvavat puut ovat taas kokonaan -toisenlaisia. Ne ojentavat silloin pitkiä tiheitä oksiaan vaakasuorassa -asennossa, ja kun pikku oksat ja lehdetkin ulkonevat vaakasuorasti, -muodostaa jokainen haara siten niin tasaisen pinnan kuin pöytä. -Tällainen deodara saavuttaa usein sadan jalan korkeuden. - -Deodarin puuainetta pidetään suuriarvoisena kaikissa maissa, missä se -kasvaa. Se on erinomaista rakennustarpeisiin, helposti valmistettavaa, -melkein ikuista kestävyydeltään ja voidaan sitä vähällä vaivalla halkoa -laudoiksi; se on siis välttämätön tarvetavara maassa, missä sahat ovat -melkein tuntemattomia. Kashmirissa rakennetaan siitä siltoja. Se pitkä -aika, jonka monet niistä ovat kestäneet, todistaa puun erinomaista -lujuutta. Jotkut näistä silloista ovat veden alla enemmän kuin puoli -vuotta ja vaikkakin niiden joukossa on melkein satavuotiaita, ovat ne -vielä säilyneet hyvin ja kestävät täysin ylikulkua. - -Kun deodaria käsitellään samoin kuin muita puita, joista juoksutetaan -tervaa, lähtee siitä paljon ohuempaa nestettä kuin terva on, -tummanpunaista ja hyvin pistävän hajuista. Tämä neste tunnetaan -seetriöljynä ja sitä käyttävät vuoristolaiset parannuksena ihotaudeissa -samoin kuin kaikissa karjan risatautitapauksissa. - -Deodar kasvaa hyvin hitaasti, ja se tekee sen sopimattomaksi Eurooppaan -kuljetettavaksi paitsi koristepuuksi puistoihin ja huvipuutarhoihin. - -Se valittiin tikapuiden syrjäpuiksi pääasiassa sen vuoksi, että se oli -sopivaa helposti halkaistavaksi laudoiksi tai kevyiksi tarvepuiksi. -Meidän kokemattomille puusepillemme olisi ollut aivan loppumaton työ -kaataa kevyiksi portaiksi sopivan paksuisia raskaita puunrunkoja -niin epätäydellisillä työkaluilla kuin heillä oli. Ossarun pikku -kirves ja veitset olivat ainoat kapineet, joita heidän sopi käyttää -siihen työhön. Koska seetriä saattoi halkoa kiilalla, oli se heidän -olosuhteissaan mahdollisimman paras puu. - -Tarkastellessaan seetrejä he havaitsivat erään toiseen lajiin kuuluvan -hongan. Se tunnettiin "tshiilin" nimellä. - -He olisivat voineet nähdä sen ilman että se olisi erikoisesti -herättänyt heidän huomiotaan, jollei Karlia olisi ollut mukana. -Hän huomasi sen lehtiä katsellessaan ja tutkiessaan niitä oikein -kasviopillisesti tshiilipuun rungossa sellaisia aineksia, jotka olivat -erittäin arvokkaita heille niissä olosuhteissa missä he olivat. Karl -tiesi sen olevan niitä honkia, joiden puusta saadaan mainioimpia -soihtuja, ne kun ovat täynnä tärpättiä. Hän oli lukenut, että sitä -käyttävät juuri tähän tarkoitukseen kaikkiin kansanluokkiin kuuluvat -ihmiset, jotka asuvat Himalajalla ja yleensä pitävät näitä soihtuja -kynttilöiden ja lamppujen päävastikkeina. Karl olisi myöskin voinut -kertoa tovereilleen, että tärpättiä, joka tihkuu elävästä puusta, -käyttävät ihmiset voiteena sierottumiin, ja että se on nopea ja tehoisa -lääke rohtuneisiin käsiin. Tämä tshiilihonka kasvaa melkein aina -rinnatusten seetrin kanssa etenkin siellä, missä viimeksimainittu on -metsän pääkasvullisuutena. - -Karl olisi myöskin voinut kertoa toisille, etteivät deodar ja tshiili -ole ainoat Himalajalle kotiutuneet hongat. Hän olisi voinut mainita -eräitä muitakin lajeja, niinkuin "morendan", suuren ja kauniin puun, -jolla on hyvin tumma lehdistö, samalla kuin se on havupuiden korkeimpia -lajeja, usein kasvaen kahdensadan jalan hämmästyttävään korkeuteen, -ja melkein yhtä korkean ja ehkä yhtä koristeellisen "ruishongan". -Niinikään hän tunsi tavallisen hongan, "kolin", joka muodostaa laajoja -metsiä noin kuudesta yhdeksääntuhanteen jalkaan meren yläpuolelle -kohoavilla vuorenselänteillä. Viimeksimainittu menestyy parhaiten -kuivalla kallioisella maaperällä, ja on aivan hämmästyttävää nähdä -millaisilla paikoilla se juurtuu ja kasvaa. Sileän graniittikallion -äkkijyrkällä rinteellä voidaan nähdä tähän lajiin kuuluvia suuria -puita. Kallioissa on pieni halkeama. Tähän joutuu siemen jollakin -tavalla, alkaa kasvaa ja muuttuu aikaa myöten suureksi puuksi, -kukoistaen ehkä vuosisatoja paikassa, missä kaiken todennäköisyyden -mukaan ei ole maan hituistakaan sen ravinnoksi, ja luultavasti imien -ravintoa itse kalliosta! - -Karl huomasi hyvin kiitollisena tshiilin kasvavan niin lähellä. Hän -tiesi, että he saisivat siitä erinomaisia soihtuja niin paljon kuin -tarvitsisivat, joten he voisivat pimeinä iltoina työskennellä majassa -myöhäiseen, valmistamalla tikapuiden pienoja sekä tekemällä muita -pieniä tilanteen vaatimia kotiaskareita sen sijaan että istuisivat -joutilaina valon puutteessa. - - - - -26. luku. - -KIIPEÄMISTIKAPUUT. - - -Puiden hakkaaminen ei vienyt heiltä kovin pitkää aikaa. He valitsivat -vain hoikkakasvuisia, mitä hoikempia sitä parempi, mikäli ne vastasivat -pituusvaatimuksia. Puut, joiden koko pituus oli noin viisikymmentä -jalkaa, olivat parhaita. Niistä jäi jäljelle kolmenkymmenen jalan -pituinen kappale tai vähän isompi, kun latvan heikoimman osan katkaisi -pois. Sellaiset, joiden läpimitta oli vain muutamia tuumia, saattoi -hyvin vähällä vaivalla muuttaa sopivan kokoisiksi tikapuiden syrjiksi, -kun vain kuori ne ja halkaisi kahtia. - -Yhtä helposti valmistuivat poikkipienat, paitsi että niihin kului aikaa -enemmän, niitä kun tarvittiin niin paljon. - -Työn vaikein kohta, ja sen he olivat aavistaneetkin, oli reikien -poraaminen, joihin voisi sovittaa pienat. Se homma osoittautui -kaikkein hitaimmaksikin, sen suorittamiseen kun kului enemmän aikaa -kuin yhteensä puiden hakkaamiseen ja niiden sopivan muotoisiksi ja -kokoisiksi muokkaamiseen. - -Jos heillä olisi ollut napakaira tai uurtamistaltta tai edes hyvä -käsipura, olisi asia ollut hyvinkin helppo. Vielä paremmin olisi -asia luonnistunut, jos heillä olisi ollut "rintakaira". Mutta -luonnollisestikaan ei mitään näistä työkapineista ollut saatavissa -eikä mitään muutakaan, jonka avulla olisi voinut porata niin suuren -reiän, että heidän pikku sormensa kärki olisi siihen sopinut. Satoja -reikiä tarvittaisiin. Mitenkä ne tehtäisiin? Pienten veitsiensä terillä -he olisivat voineet kovertaa syvennyksen -- suurella vaivalla ja -pitkän ajan kuluessa, mutta tavattoman paljon aikaa ja vaivaa kuluisi -neljänsadan reiän kaivertamiseen, ja se määrä ainakin tarvittaisiin. -Se olisi ikävä työ ja melkein loppumaton siinäkin tapauksessa, että -sen saattaisi suorittaa, mikä oli hyvin epäilyttävää. Veitsien terät -voisivat kulua tai taittua kauan ennen kuin tarpeellinen määrä reikiä -olisi valmiina. - -Tietysti he olisivat voineet tulla toimeen ilman reikiä, jos heillä -olisi ollut tarpeeksi paljon nauloja. Tikapuiden askelmat olisi -saattanut naulata syrjiin sen sijaan että olisi ne upottanut niihin. -Mutta naulat olivat heille aivan yhtä harvinaista tavaraa kuin -työkapineetkin. Lukuunottamatta heidän kengänpohjissaan ja pyssyjensä -varsissa olevia ei koko laaksossa ollut ainoaakaan naulaa. - -Kieltämättä he olivat suuressa pulassa. Mutta Karl oli aavistanut -tämän vaikeuden ja varustautunut sen varalle, ennenkuin ainoaakaan -puuta oli kaadettu. Heti kun heidän päähänsä oli juolahtanut ruveta -laittamaan tikapuita, oli hänen mielessään herännyt eräs ajatus, joka -oli selvinnyt hänen tyydytyksekseen. Tosin vain tietopuolisesti mutta -se toteutui jälkeenpäin käytännössä, ja toisin kuin monen teorian laita -on, osoittautui käytäntö vastaavan sitä. - -Karlin suunnitelma oli laittaa reiät tulella, toisin sanoen porata ne -tulikuumalla raudalla. - -Mistä tällaisen raudan saisi? Se tuntui yhtä vaikealta kuin napakairan -tai taltan hankkiminen. Mutta Karlin kekseliäisyyden avulla -selvittiin siitäkin. Hänellä sattui olemaan pieni käsipistooli. Se -oli yksipiippuinen, jonka piippu oli noin kuusi tuumaa pitkä ilman -mitään heloja, reunakoristuksia tai latasinta. Karin suunnitelmana -oli kuumentaa tämä piippu tulikuumaksi ja tehdä siitä porausrauta. -Niin hän sitten tekikin. Kuumennettuaan sitä muutamia satoja kertoja -ja painettuaan sitä yhtä usein eri tikapuiden syrjiin, onnistui hänen -vihdoin polttaa niin monta reikää kuin pienoja varten tarvittiin. - -On tarpeetonta mainita, ettei tätä ihmeellistä poraustyötä suoritettu -yhdellä rupeamalla, ei edes yhtenä päivänä. Päinvastoin meni Karlilta -monta tuntia ja monta päivää sekä lukemattomia hikipisaroita, ennenkuin -hän oli suorittanut näiden neljänsadan reiän poraamisen. Epälukuisia -kyyneleitä valui siinä kasvintutkijan silmistä, ei surusta, vaan -seetripuun savun ja hehkumisen vaikutuksesta. - -Kun Karl oli lopettanut itselleen määräämänsä erikoistyön, oli enää -vain vähän puuhaa jäljellä. Kukin pari oi asetettava vastakkain, -nappulat pistettävä paikoilleen, sidottava kiinni kummastakin päästä, -ja niin olivat tikapuut valmiit kiivettäviksi. - -Yksitellen ne siten saatiin valmiiksi ja yksitellen kannettiin sen -kallion juurelle, jota oli yritettävä kiivetä ylös. - -Surullista on sanoa, että se oli vasta yritys, ja vielä surullisempaa, -että yritys epäonnistui. - -Yksitellen nostettiin portaat määrätyille askelmilleen, kunnes kolme -neljännestä kalliosta oli onnellisesti kiivetty. Mutta voi! Siinä -päättyi heidän kohoamisensa tähän asti aavistamattoman seikan vuoksi. -Saapuessaan eräälle pengermälle, joka oli neljäs kallion huipulta -laskien, he huomasivat surukseen, että yläpuolella oleva kallio työntyi -muutamia tuumia pengermän ulkoreunan yli sensijaan että se olisi vähän -kallistunut taaksepäin niinkuin toiset. Tuota kalliota vastaan ei -voinut asettaa mitään portaita, ei mikään olisi siinä pysynyt, koska -ei niitä olisi voinut asettaa edes kohtisuoraan. Ei mitään yritystä -tehtykään tikapuiden sijoittamiseksi. Vaikka ei ulkonemaa voinut -huomata alhaalta, näki Karl heti, seisoessaan heidän sijoittamiensa -viimeisten tikapuiden ylimmällä askelmalla, insinöörin silmänä, että -se vaikeus oli ylipääsemätön. Heidän olisi yhtä helppo seisoa tuolle -onnettomalle pengermälle sijoitetuilla tikapuilla kuin lentää. Täysin -vakuutettuna siitä asiasta palasi nuori kasvintutkija hitaasti ja -surullisesti alas kertomaan tovereineen tämän epämieluisan tiedon. - -Kaikki heidän kekseliäisyytensä oli hyödytön, kaikki heidän -aherruksensa hukkaan mennytpä, heidän aikansa tuhlattu, toivonsa -tuhoutunut, heidän tulevaisuutensa kirkas taivas jälleen peittynyt mitä -pimeimpiin pilviin -- kaikki tuon aavistamattoman seikan vuoksi. - -Samoin kuin palatessaan ulos luolasta tuon kärsivällisen, mutta -hyödyttömän etsiskelyn jälkeen istuutuivat he nytkin paasille, kukin -horjahtaen itseään lähimmälle kivelle surullisena, alakuloisena, -toivottomana. - -Siinä he istuivat silmät milloin maahan luotuina, milloin suuntautuen -kalliota kohti ja tuijottaen koneellisesti tuohon tiheään jonoon, -joka oli kuin jonkin jättiläismäisen hämähäkin tie, noihin pitkiin -tikapuihin, jotka oli sijoitettu niin suurella vaivalla, joita oli vain -kerran kiivetty ja joita ei enää koskaan kiivettäisi! - - - - -27. luku. - -TYHJÄ RUOKASÄILIÖ. - - -Kauan he kaikki kolme istuivat tässä asennossa syvän hiljaisuuden -vallitessa. Ilma oli purevan kylmä, sillä nyt oli keskitalvi, mutta -ei kukaan heistä näyttänyt huomaavan pakkasta. Se syvä alakuloisuus -ja katkera suru, joka täytti heidän mielensä, esti heitä huomaamasta -ruumiillista tuskia. Jos sillä hetkellä olisi jokin lumivyöry uhannut -luistaa heidän päälleen yläpuolella olevalta lumihuipulta, ei kukaan -noista kolmesta olisi paljon välittänyt väistyä sen tieltä. - -Niin väsyneet he olivat tähän ilmavankeuteensa, niin kauhuissaan -ajatellessaan sen kestävän ikuisesti tai ainakin heidän elinikänsä, -että olisivat voineet ajatella kuolemaakin ilman suurempaa kauhua. - -Se oljenkorsi, josta he olivat niin kauan ja niin mielettömästi -pitäneet kiinni, oli temmattu heiltä. Jälleen he olivat vajoamassa. - -Melkein tunnin he istuivat näin synkkinä ja alakuloisina. - -Purppuran väriset vivahdukset, jotka alkoivat väikkyä yläpuolia olevan -ikuisen lumen pinnalla, ilmaisivat auringon olevan hyvin alhaalla -taivaanrannalla ja yön lähenevän. - -Karl huomasi tämän ensimmäiseksi ja katkaisi hiljaisuuden ensimmäisenä. - -"Oi, veljet!" sanoi hän puhutellen Ossaruakin noin läheisellä tavalla -heidän yhteisen onnettomuutensa vaikutuksesta. "Tulkaahan! On -hyödytöntä jäädä tänne kauemmaksi. Menkäämme kotiin!" - -"Kotiin!" toisti Kaspar surumielisesti hymyillen. "Oi, Karl, jospa et -olisi lausunut tuota sanaa. Niin suloinen kuin se toisella kerralla -olisikin, kaikuu se nyt korvissani maanalaisena sointuna. Tosiaankin -kotiin! Voi, rakas veli, emme milloinkaan pääse kotiin." - -Karl ei vastannut mitään tähän liikuttavaan puheeseen. Hän ei voinut -lausua mitään toivon tai lohdutuksen sanaa ja vaikeni senvuoksi. Hän -oli jo noussut seisomaan toisten seuratessa hänen esimerkkiään, ja -kaikki kolme lähtivät alakuloisina siltä paikalta suunnaten kulkunsa -suorinta tietä karkeatekoista asuntoaan kohti, jota heillä oli nyt -suurempi syy kuin koskaan ennen pitää kotinaan. - -Majalle tullessaan he saivat vielä toisenkin rauhattomuuden syyn. -He olivat huolellisesti säästelleet niitä ruokavarojaan, jotka -olivat pelastuneet norsun hävitykseltä. Mutta kun he olivat liian -innokkaasti valmistelleet tikapuitaan tuhlatakseen aikaansa mihinkään -muunlaiseen puuhaan, ei ruokavaroja ollut ollenkaan lisätty, ei kalaa, -lihaa tai lintuja. Päinvastoin ne olivat kutistamistaan kutistuneet, -kunnes heiltä oli jäänyt sinä päivänä, jolloin he olivat lähteneet -sovittelemaan tikapuitaan kalliota vastaan, ainoastaan yksi pala kuivaa -jakin lihaa suunnilleen sen verran, että he olisivat siitä saaneet -yhden aterian. - -Nälkäisiä kun olivat päivän hyödyttömän ponnistelun jälkeen, he -suunnittelivat sitä illallisekseen, jopa tuntien jonkinlaista mieluista -esimakua, sillä luonto vaatii kaikissa olosuhteissa osansa, eikä -ruokahalua voi tyydyttää kaikkein tuskallisimmillakaan henkisillä -kärsimyksillä. - -Majaa lähestyessään ja etenkin tullessaan sen näkyviin, niin että -huomasivat sen karkeatekoisen, mutta vieraanvaraisen oven olevan -avoinna heitä vastaanottamaan, kun he pakkasessa kulkiessaan -havaitsivat sen suojaavan olkikaton ja ajattelivat sen kodikasta -siistiä sisustaa, kun he selvästi tuntien sekä kylmän että nälän -pistävän tuskan näkivät mielikuvituksessaan kirkkaan risuvalkean -rätisevän liedessä ja kuulivat jakin lihan sähisevän ja kärisevän -tuessa, alkoi heidän mielentilansa jälleen tulla ennalleen. Kaikkien -käytöksessä olisi voinut huomata jollei todellista iloa, niin jotakin -läheisesti hilpeyteen vivahtavaa. - -Ihmismieli on aina sellainen, ja ehkä se onkin onni. Ihmissielu löytää -esikuvansa taivaasta: pilviä ja auringonpaistetta, auringonpaistetta ja -pilviä. - -Meidän seikkailijoiltamme olivat mustat pilvet hetkiseksi haihtuneet, -ja valonvälähdys heijastui jälleen heidän sydämiinsä. - -Sen kohtaloksi ei tullut paistaa kauan. Valo oli syttynyt ja tuli -alkanut palaa, joka pian loimusi kirkkaasti. Yhden toiveensa he ainakin -saisivat tyydytetyksi. He voisivat lämmitellä. Mutta kun he alkoivat -ajatella ruokahalunsa tyydyttämistä, mikä oli heille vielä paljon -tärkeämpää; kun he alkoivat hakea määräpaikasta jakin lihaa, josta piti -tulla heidän illallisensa, eivät he löytäneet sitä. - -Heidän poissaollessaan oli murtovaras ollut liikkeellä. Heidän -ruokasäiliönsä kimppuun oli hyökätty. Lihan kappale ei enää riippunut -paikallaan. - -Jokin villi eläin -- susi, pantteri tai muu petoeläin -- oli tullut -sisään avoimesta oviaukosta, he kun olivat jättäneet ovensa auki -toivorikkaan lähtönsä innostuksessa. Nyt he tapasivat sen samoin -avoinna, mutta sen laita oli niinkuin sadun mainitseman tallinoven, -jota ei enää kannattanut suikeakaan, kun ratsu oli sieltä varastettu. - -Ei kappalettakaan, ei suupalastakaan ollut jäljellä, ei jakin lihaa tai -mitään muutakaan, ja kaikkien kolmen, Fritzin neljäntenä, oli mentävä -illallisetta nukkumaan. - - - - -28. luku. - -AAMIAISEN HAKUUN. - - -Heidän ponnistelunsa kantaessaan tikapuita ja pystyttäessään niitä -olivat niin väsyttäneet heidät, että kaikki kolme voivat heittäytyä -nukkumaan, vaikka vatsa olikin tyhjä. Mutta heidän unensa ei ollut syvä -eikä pitkällinen. Kukin heistä heräsi siioin tällöin yön kuluessa ja -makasi valveillaan mietiskelen sitä kurjaa kohtaloa, joka oli tullut -heidän osakseen, sekä tehden tulevaisuudensuunnitelmia. - -Heillä ei ollut edes sitä tavallista lohdutusta, että olisivat tienneet -löytävänsä jotakin syötävää aamulla. Ennenkuin he saattaisivat syödä -mitään aamiaista, tiesivät he olevansa pakotetut ensin hakemaan sitä -metsästä. Heidän olisi haettava, löydettävä ja tapettava, ennenkuin -voisivat syödä. - -Mutta heillä oli nyt syytä epäillä ei ainoastaan aamiaisen, vaan -myöskin päivällisen ja illallisen hankkimista, lyhyesti sanoen koko -ravintonsa saamista tästä lähin. Olosuhteet olivat muuttuneet. -Ruokasäiliö, jonka Kasparin taitavuus oli tähän asti pitänyt runsaasti -varustettuna, oli nyt aivan tyhjä. Hän olisi voinut sen pian täyttää, -jolleivät heidän ampumavaransa olisi tuhoutuneet, mutta nyt oli laita -aivan toisin. Kasparin voima oli hävinnyt ruudin keralla. Saksanhirvet -ja muut nelijalkaiset, joita nyt tiedettiin runsaasti olevan laaksossa, -puhumattakaan mitään siellä asustavista siivellisistä olennoista, -saattoivat nyt nauraa kaikille Kasparin yrityksille häiritä niitä -enää kaksipiippuisellaan. Pyssy oli tämän jälkeen yhtä hyödytön kuin -rautatanko. - -Vain yksi tehoisa panos kutakin piippua kohti oli jäljellä, ja yksi -Karlin rihlapyssyä varten. Kun ne kolme olisi laukaistu, ei milloinkaan -enää saisi kuulla laukauksen kajahtavan tuon hiljaisen laakson läpi ja -herättävän vastakaikua ympäröivissä kallioissa. - -Mutta ei heidän mieleensä ollut vielä juolahtanut, etteivät he kykenisi -tappamaan jotakin niistä villieläimistä, joita sillä paikalla oli niin -runsaasti. Jos he olisivat ajatelleet niin, olisivat he tosiaankin -olleet onnettomia, ehkäpä niin levottomia, etteivät olisi nukkuneet -rahtustakaan sinä yönä. Mutta he eivät vielä ajatelleet tulevaisuutta -niin toivottomasti. He toivoivat ilman pyssyjäänkin voivansa vielä -hankkia kyllin metsänriistaa ravinnokseen. Maatessaan hereillään juuri -ennen päivän koittoa oli tämä heidän keskustelunsa aiheena. - -Ossaru luotti vielä täysin jousipyssyynsä ja nuoliinsa. Jos ne -pettäisivät, olisi hänellä vielä kalaverkkonsa jäljellä, ja jos -nekin nousisivat tyhjinä, tiesi kokenut shikari parikin kymmentä -muuta suunnitelmaa eläinten pettämiseksi maalla, lintujen ilmassa ja -evillä varustettujen asujainten vedessä. Karl ilmaisi päätöksensä -olevan alkaa kevään tullen viljellä joitakin syötäväksi kelpaavia -juuria ja kasveja, joita oli siellä täällä hajallaan, mutta joista -huolellisella kasvattamisella saattaisi hankkia jokseenkin riittävän -sadon. Sitäpaitsi he päättivät koota seuraavaksi vuodeksi varastoon -ruuaksi kelpaavia hedelmiä ja marjoja ja siten turvata itsensä kaikkea -mahdollista nälänhätää vastaan tuleviksi kuukausiksi. Heidän viimeisen -hommansa, tikapuiden suurtyön, epäonnistuessa oli heissä herännyt -se luja, vaikkakin kauhistuttava vakaumus, että heidän kohtalonaan -oli asua loppu-ikänsä tuossa vuorilaaksossa, koskaan enää pääsemättä -ympäröivän suunnattoman vankilaseinän toiselle puolelle. - -Kun tämä vaikutelma oli nyt uudelleen herännyt heidän mielessään, -alkoivat he mietiskellä nykyhetken ja myöskin lähemmän tulevaisuutensa -elinkeinoja. Tällä lailla he viettivät yön viimeisen tunnin, sen, jota -seurasi päivänkoitto. - -Päivän ensi säteiden ilmestyessä lumipeitteiselle kukkulalle -- -muutamia niistä näkyi heidän majansa ovestakin -- olisi noiden -kaikkien kolmen saattanut nähdä ulkopuolella varustautuvan jonkun -tärkeän tehtävän suoritukseen. Heidän tarkoituksensa saattoi helposti -huomata heidän valmistelujensa laadusta. Kaspar latasi kaksipiippuista -pyssyään, vieläpä hyvin huolellisesti, sillä nyt oli kysymyksessä hänen -ampuma-aseensa viimeinen laukaus. - -Karl puuhaili rihlapyssynsä kimpussa Ossarun varustautuessa omalla -erikoisella tavallaan tarkastellen jousipyssynsä jännettä ja täyttäen -pientä pajusta punottua viintään teräväkärkisillä nuolilla. - -Tästä saattoi päättää metsästyksen olevan heidän lähimmän tehtävänsä -ja kaikkien kolmen olevan siinä mukana. He aikoivat tosiaankin lähteä -hakemaan jotakin aamiaisekseen, ja jos kova ruokahalu saattaisi taata -menestyksen, voivat he tuskin epäonnistua ruuan hankinnassa, sillä he -olivat kaikki kolme nälkäisiä kuin sudet. - -Fritzinkin oli yhtä nälkä kuin kenen muun tahansa heistä. Se oli aivan -sen näköinen kuin olisi halunnut tehdä parhaansa auttaessaan heitä -hankkimaan aineksia ateriaksi. Minkä olennon, eläimen tai linnun -tahansa, joka onnettomuudekseen joutuisi sen nälkäisten leukapielten -ulottuville, olisi tuona aamuna perin vähän mahdollista päästä pakoon. - -He olivat päättäneet lähteä eri suuntiin, koska heillä sillä keinolla -olisi kolme mahdollisuutta yhtä vastaan löytää metsänriistaa, ja kun -jotakin tarvittiin aamiaiseksi, oli sen parempi, mitä pikemmin sitä -saataisiin. Jos Ossarun onnistuisi tappaa jotakin nuolillaan, kutsuisi -hän toiset majalle kimeällä vihellyksellä. Jos taas jompikumpi toisista -saisi otuksen, kuuluisi tietysti laukaus ja se olisi kaikille merkkinä -kotiin paluusta. - -Sovittuaan tästä ja jaariteltuaan vähän siitä, kenen kohdalle sattuisi -onni olla ruuan hankkijana, lähtivät he kaikki liikkeelle, Kaspar -oikealle, Ossaru vasemmalle ja Karl Fritzin seuraamana suoraan -eteenpäin. - - - - -29. luku. - -KASPAR VÄIJYKSISSÄ. - - -Muutamissa minuuteissa olivat nuo kolme metsästäjää kadottaneet toinen -toisensa näkyvistään, Karlin ja Kasparin kulkiessa järven ympäri eri -puolilta, mutta kummankin pysytellessä pensaiden suojassa, kun taas -Ossaru kiersi kallion juurta -- luullen sillä puolella onnistuvansa -paremmin. - -Se metsänriista, jonka Kaspar odotti ensiksi osuvan tielleen, oli -"kakur" eli haukkuva saksanhirvi. Näitä pikku eläimiä näkyi laaksossa -olevan lukuisammin kuin mitään muita eläimiä. Kaspar oli tuskin koskaan -ollut ampumaretkellä näkemättä jotakin kakuria, ja useina kertoina oli -tuo eläin ollut hänen pussinsa koko sisällyksenä. Hän oli huomannut -kekseliään tavan houkutella niitä pyssynsä kantamalle, yksinkertaisesti -asettautumalla väijyksiin ja jäljittelemällä niiden ääntä, joka on -jonkunlaista haukkumista, niinkuin eräästä niiden tavallisesta nimestä -saattaa päättää. Se muistuttaa hyvin paljon ketun haukkumista, mutta on -paljon kovempaa. Tämän äänen päästää kakur kuuluville, milloin tahansa -se epäilee jonkin vihollisen olevan lähistöllä. Tuon tuostakin se -toistaa sen, kunnes luulee vihollisen vetäytyneen pois tai väistyy itse -vaarasta. - -Tuo yksinkertainen pikku märehtijä ei näytä huomaavan, että tästä sen -äänestä, joka ehkä on tarkoitettu varoitusmerkiksi tovereille, liiankin -usein tulee sen oma kuolinmerkki, se kun ilmaisee sen olinpaikan -metsästäjälle tai muulle henkeä vaanivalle viholliselle. Ei ainoastaan -metsästäjä, vaan tiikeri, leopardi ja muutkin petoeläimet käyttävät -hyväkseen tätä saksanhirven mieletöntä tapaa ja hiipien huomaamatta sen -kimppuun tekevät siitä lopun. - -Sen haukuntaa voi hyvin helposti jäljitellä ihmisäänellä, ja Ossarun -antaman yhden ainoan oppitunnin jälkeen ei ainoastaan Kaspar osannut -taitavasti pettää sitä, vaan myöskin Karl, joka vain kuuli sattumalta -shikarin opetuksen ja kykeni saamaan esille täydellisesti samanlaisen -äänen. - -Nykyhetken nälkä kiiruhti Kasparia lähtemään kakuria hakemaan kuin -se olisi ollut kaikkein varmimmin saatavaa riistaa. Oli muita -nelijalkaisia, vieläpä joitakin lintujakin, joiden lihaa hän olisi -enemmän toivonut, koska se oli paremman makuista, sillä haukkuvan -saksanhirven liha ei suinkaan ole parhainta lajia. Syksyllä se ei ole -pahaa, ei myöskään myöhäisenä talviaikana, vaikka se ei ole minään -vuodenaikana kovin herkullista. - -Mutta tuona aamuna ei Kaspar ollut ollenkaan herkkusuu ja hän tiesi, -etteivät toisetkaan olleet, nälkä kun oli vienyt heiltä kaiken -nirsouden. Kakurinkin liha olisi kyllin maittavaa, jos hän vain saisi -sitä hankituksi. Tässä tarkoituksessa hän asteli määrättyyn suuntaan -eikä sinne tänne kuljeskellen, niinkuin metsämiehet tavallisesti -tekevät riistaa hakiessaan. Hän tiesi erään paikan, josta kakureja -melkein varmasti saattoi löytää. Se oli sievä metsäaukio, paksun -ikivihreän pensaikon ympäröimä, lähellä järvenrantaa, vastakkaisella -puolella sieltä lähtien, mihin maja oli rakennettu. - -Kaspar ei ollut milloinkaan käynyt tällä metsäaukiolla näkemättä -jonkun kakurin käyskentelevän syömässä näillä ruohoisilla turpeilla -tai makaamassa sen ympärillä kasvavien pensaiden varjossa, vaikkakin -hän oli kulkenut sen läpi monta kertaa. Oli siis aivan luonnollista -odottaa, että tuona aamuna niinkuin muinakin aukeama tarjoisi hänelle -tuonlaatuista riistaa. - -Pysähtymättä minnekään muualle hän kulki eteenpäin, kunnes oli -tullut muutaman kivenheiton päähän siitä paikasta, missä odotti -voivansa hankkia aamiaisruokaa. Sitten hän astui pensaikkoon ja kulki -eteenpäin hitaammin ja varovammin. Ollakseen varmempi menestyksestä -hän laskeutui vielä polvilleenkin ja ryömi niinkuin kissa käyttäen -käsivarsiaan etujalkoina ja käsiään kämmeninä. Tällä lailla hän kulki -eteenpäin aukeaman reunalle, kaiken aikaa pitäen tiheää lehtevää -pensasta ruumiinsa edessä kätkeäkseen itsensä jokaiselta täällä päin -kuljeskelevalta eläimeltä, kakurilta ja muilta. - -Päästyään aivan pensaan taakse hän pysähtyi, sitten hän kohotti -varovasti hartioitaan ja kurkisti lehtevien oksien läpi. - -Häneltä kului muutamia sekunteja yleissilmäyksen luomiseen -metsäaukiolle, mutta kun hän oli sen tehnyt, olisi saattanut huomata -pettymyksen varjon kulkevan hänen kasvojensa yli. Siellä ei näkynyt -mitään riistaa, ei kakuria eikä mitään muitakaan eläimiä. - -Jonkunlaista surumielisyyttä tuntien huomasi nuori metsämies aukeaman -olevan tyhjän, sillä puhumattakaan siitä huolesta, jota hän tunsi, kun -ei kyennyt hankkimaan lihaa aamiaiseksi, oli hän mairitellut itseään -sillä, että hän ensimmäiseksi löytäisi lihaa heidän aamuateriaansa -varten, koska tunsi maaperän parhaiten, ja se herätti hänessä -jonkinlaista metsästäjän ylpeyttä ja kilpailu-innostusta. - -Hän ei antanut tämän ensimmäisen pettymyksen riistää itseltään kaikkea -toivoa. Jollei metsäaukiolla ollut kauriita, saattoi sen reunalla -kasvavassa pensaikossa olla joitakin. Ehkä hän saattaisi houkutella -jonkun niistä aukeamalle matkimalla niiden ääntä, mitä keinoa hän oli -jo joitakin kertoja käyttänyt. - -Tätä ajatustaan noudattaen hän kyyristyi aivan pensaan taakse ja alkoi -haukkua niin tarkoin kakuria matkien kuin osasi. - - - - -30. luku. - -KAKSINKERTAINEN EREHDYS. - - -Kului melkoinen aika, ennenkuin hän ilokseen kuuli mitään vastausta tai -huomasi mitään merkkiä, joka olisi osoittanut jonkun eläimen olevan -sillä paikalla tai lähistöllä. - -Hän haukkui useampia kertoja vaieten välillä ja oli tulemaisillaan -siihen uskoon, että ei ainoastaan aukeama, vaan sen ympärillä olevat -pensaatkin olivat tyhjät riistasta. - -Kun hän oli haukkunut viimeisen kerran sovittaen ääneensä kaikki ne -houkuttelevat vivahteet, mitä suinkin osasi, aikoi hän nousta seisomaan -lähteäkseen muualle, kun juuri silloin kakurin todellinen ääni vastasi -hänen jäljittelyynsä. Se tuli ilmeisesti metsäaukion vastakkaisella -puolella kasvavasta tiheiköstä. - -Ääni kuului vain heikosti kuin olisi eläin ollut hyvin kaukana, mutta -Kaspar tiesi, että jos se oli vastaus hänen haukuntaansa, niinkuin -hän luuli, tulisi se pian lähemmäksi. Hän ei siis tuhlannut ollenkaan -aikaa, vaan haukkui yhä uudelleen mitä houkuttelevimmin ja jännitti -sitten taas korviaan kuullakseen vastauksen. - -Jälleen kantoi ilman henki hänen korviinsa kakurin haukunnan -sarjoittain toistuvana ja niin samanlaisena kuin hänen omansa, että -jollei Kaspar olisi tiennyt sen lähtevän saksanhirven kurkusta, -olisi hän luullut sitä vain kaiuksi. Hän ei antanut kulua montakaan -sekuntia, ennenkuin haukkui yhä uudelleen, koettaen saada äänensä yhtä -houkuttelevaksi. - -Tällä kerralla ei nuori metsämies hämmästyksekseen saanut mitään -vastausta. Hän kuunteli, mutta ei erottanut minkäänlaista ääntä, ei -edes kaikua. - -Jälleen hän haukkui ja taas kuunteli. Niinkuin ennenkin oli hiljaisuus -syvä ja häiritsemätön. - -Ei -- häiritsemätön ei se sentään ollut. Vaikkakaan ei kakurin -huutoa kuulunut, katkaisi hiljaisuuden toinen ääni, joka oli nuoren -metsämiehen korville yhtä tervetullut. Se oli lehtien kahinaa aukeaman -päinvastaisella puolella olevan viidakon keskellä. Se oli juuri -sellaista ääntä, joka ilmaisee eläimen murtautuvan pensaikon läpi. - -Suunnaten silmänsä sitä paikkaa kohti, mistä tuo ääni tuntui tulevan, -huomasi tai luuli Kaspar huomaavansa joidenkin oksien liikkuvan. Mutta -se ei ollut mielikuvitusta, sillä hetkeä myöhemmin hän ei ainoastaan -voinut nähdä oksien liikkuvan, vaan samojen pensaiden takana hän -saattoi erottaa tummahkon esineen. Se ei saattanut olla mikään muu kuin -kakurin ruumis. Vaikkakin se oli hyvin lähellä, sillä metsäaukio oli -tuskin kolmenkymmenen kyynärän levyinen, ja saksanhirvi oli suoraan sen -matalan pensasrajan takana, joka muodosti jonkinlaisen reunakkeen sen -ympärille, ei Kaspar voinut nähdä eläintä. Sen peitti hyvin lehdistö -ja ehkäpä vielä paremmin kirkkaan valon puute, sillä nyt oli vasta -harmaa aamuvalaistus. Mutta oli kuitenkin kyllin valoa, että saattoi -tähdätä, ja koska välillä olevat oksat olivat vain hentoja, ei Kaspar -pelännyt niiden tulevan esteeksi hänen luodilleen. Senvuoksi ei ollut -mitään syytä lykätä sitä tuonnemmaksi. Hänelle ei mahdollisesti tulisi -parempaa tilaisuutta, ja jos hän odottaisi kauemmin tai jälleen -haukkuisi, voisi kakur huomata petoksen ja juosta takaisin pensaikkoon. - -"Nyt siis", mutisi Kaspar itsekseen, samalla asettuen tukevasti -toiselle polvelleen, kohottaen pyssynsä ja vetäen hanan vireeseen. - -Kasparin pyssyn oikeanpuolisessa piipussa oli mainio lukko, jonka hana -täyteen vireeseen vedettynä naksahti ja siten ilmaisi pontimen olevan -täydellisessä kunnossa. - -Aamuilman täydellisessä hiljaisuudessa kajahti tue naksahdus niin -selvästi, että sen olisi saattanut kuulla metsäaukion poikki ja paljon -kauemmaksi. Pelkäsipä Kaspar, että se olisi kyllin kova pelästyttämään -saksanhirveä, ja piti silmänsä kiinnitettyinä viimeksimainittuun -vetäessään hanan taaksepäin. Eläin ei liikahtanut, mutta sen -sijaan kuului metsämiehen korviin melkein yht'aikaa hänen pyssynsä -naksahduksen kanssa ja kuin sen kaikuna toinen naksahdus, joka -ilmeisesti tuli siltä kohdalta, missä kakur seisoi. - -Onneksi Kasparille oli hänen oman pyssynsä hana naksahtanut niin -selvästi ja onneksi oli hänkin kuullut tuon näennäisen kaiun, muuten -joko hän olisi ampunut veljensä tai hänen veljensä hänet tai kumpikin -olisi voinut ampua toisensa. - -Mutta nyt sai toinen naksahdus Kasparin hypähtämään seisaalleen. -Samalla näkyi Karl äkkiä nousevan pystyyn metsäaukion toisella -puolella, kummankin seisoessa pyssy kädessä toisiinsa tuijottaen kuin -kaksi henkilöä, jotka aikovat ryhtyä kaksintaisteluun rihlapyssyillä. - -Jos joku olisi nähnyt heidät tuolla hetkellä ja tuossa asennossa, -olisi heidän hurja ulkomuotonsa vahvistanut sitä otaksumaa, että se -todellakin oli heidän aikomuksensa, ja jonkun verran aikaa olisi -kulunut, ennenkuin mikään liike kummankaan taholta olisi sotinut tätä -hirveää käsitystä vastaan, sillä kesti joitakin sekunteja, kunnes -kumpikaan sai suustaan mitään sanoja hämmästystään ilmaistakseen. - -Se olikin vielä voimakkaampaa kuin hämmästys, se oli kauhua, syvää, -rajattoman kauhun aiheuttamaa surua, joka vähitellen väistyi -sydämellisen kiitollisuuden tieltä sen onnellisen sattuman vuoksi, joka -oli saattanut heidät huomaamaan toinen toisensa läsnäolon ja pelastanut -heidät molemminpuolisesta veljenmurhasta. - -Muutamiin sekunteihin ei lausuttu mitään sanoja, ja sitten kuului -vain lyhyitä huudahduksia. Molemmat heittivät pyssynsä maahan kuin -yhteisestä vaikuttimesta toimien. Sitten he syöksyivät metsäaukion yli, -kietoivat käsivartensa toinen toisensa ympärille ja viipyivät joitakin -hetkiä veljelliseen syleilyyn suljettuina. - -Ei kummankaan taholta tarvittu mitään selityksiä. Kiertäessään järven -ympäri toiselta puolelta oli Karl sattumalta kulkenut metsäaukiolle -päin. Sitä lähestyessään hän oli kuullut kakurin haukkuvan -uneksimattakaan, että Kaspar toimi siten pettääkseen. Hän oli vastannut -tähän merkkiin ja huomattuaan kakurin yhä pysyvän paikallaan sitten -kulkenut aukeamaa kohti aikoen hiipiä sen yli. Lähemmäksi päästyään hän -lakkasi haukkumasta luullen voivansa tavata saksanhirven aukeamalta. -Juuri hänen saapuessaan sen reunaan jäljitteli Kaspar kakuria niin -ihmeteltävällä tavalla ja niin pontevasti, että Karl ei saattanut olla -pettymättä eläimen laadusta taikka pysyä tietämättömänä sen paikasta. -Ikivihreiden lehtien takana näkyvä tummahko kiekko ei voinut olla -mikään muu kuin saksanhirven ruumis. Karl oli juuri laukaisemaisillaan -rihlapyssynsä lävistääkseen sen luodillaan, kun hänen korviinsa -pahaenteisesti kuuluva Kasparin kaksipiippuisen naksahdus onneksi johti -aivan toiseen päätökseen kuin mitä se tuhoisa loppu olisi ollut, joka -niin täpärästi saatiin vältetyksi. - - - - -31. luku. - -SHIKARIN MERKINANTO. - - -Juuri silloin kuului Ossarun kimeä vihellys suhahtavan järven -poikki, kaikuen siitä kalliosta, jota kohti hän oli kulkenut, kuin -ilahduttaakseen heitä ja johtaakseen heidän mielestään pois sen kauhun -tunteen, joka yhä piti heitä vallassaan. Vähän sen jälkeen kajahti sama -merkinanto taas hiukan toiselta suunnalta osoittaen, että shikarin oli -onnistunut hankkia riistaa ja että hän palasi majalle päin. - -Sen kuullessaan katselivat Karl ja Kaspar toinen toistaan erikoisen -merkitsevästi. - -"Kas niin, veli", sanoi Kaspar hymyillen omituisesti, "näethän kuinka -Ossaru on voittanut meidät molemmat halveksitulla kaaripyssyllään -ja nuolillaan. Mutta kuinkahan olisi, jos jompikumpi meistä olisi -voittanut hänet?" - -"Tai", vastasi Karl, "mitä jos kumpikin meistä olisi voittanut hänet? -Oi, veli Kaspar", lisäsi hän väristen puhuessaan, "kuinka vähällä -olimme lopettaa toinen toisemme! Hirveää on ajatella sitä." - -"Älkäämme siis enää ajatelko sitä", lausui Kaspar, "vaan menkäämme -paikalla kotiin katsomaan, minkälaisen aamiaisen Ossaru on valmistanut -meille. Mahtaakohan se olla nelijalkaista vai lintua? - -"Epäilemättä jompaakumpaa", jatkoi hän vähän vaiettuaan. "Luullakseni -lintua, sillä järven ympäri kulkiessani kuulin jotakin omituista -kirkunaa tuolla kallion suunnalla, jonka kautta Ossaru oli kulkenut. -Se tuntui lähtevän jonkin linnun kurkusta, mutta en luule milloinkaan -ennen kuulleeni sellaista." - -"Mutta minä olen", sanoi Karl, "minäkin kuulin sen. Otaksun tuntevani -sen linnun, joka saa aikaan niin hurjia ääniä, ja jos shikari on -tappanut sellaisen, saamme aivan ruhtinaallisen aterian, jolla -Lukulluskin olisi mielikseen herkutellut. Mutta totelkaamme shikarimme -merkkiä ja menkäämme katsomaan, onko meitä kohdannut sellainen onni." - -He olivat jälleen ottaneet pyssyt käsiinsä. Nostaen ne olkapäilleen he -lähtivät liikkeelle metsäaukiolta, joka oli ollut niin vähällä joutua -surullisen kohtauksen tapahtumapaikaksi, ja kiertäen järven pään ympäri -kulkivat ripeästi takaisin majalle päin. - -Tullessaan sen näkyviin he huomasivat shikarin istumassa kivellä -juuri oviaukon luona, ja poikittain hänen polvillaan oli mitä kaunein -lintu, kaunein eläin, mikä milloinkaan lentää ilmassa, ui vedessä tai -kävelee maassa, nimittäin riikinkukko. Ei tuo puolittain kalkkunan -muotoinen olento, joka tepastelee pitkin maatalon pihaa, vaikka sekin -on kauniimpi kuin mikään muu lintu, vaan Intian villi riikinkukko, -joka on hoikka ja siromuotoinen, jonka höyhenet ovat loistavat kuin -verrattomimmat jalokivet ja, mikä meidän seikkailijoillemme oli silloin -tärkeintä, jonka liha on herkullista ja hienotuoksuista kuin parhaimman -metsänriistan. Tätä riikinkukon viimeistä ominaisuutta ihaili Ossaru -eniten. Siron muodon hän oli jo tuhonnut, loistavia höyheniä hän -par'aikaa kyni ja heitteli tuulen vietäviksi kuin olisivat ne olleet -tavallisia höyheniä, ja koko hänen puuhansa osoitti, ettei hänellä -ollut noita komeita pyrstöhöyheniä ja tuota muhkeaa purppuranpunaista -rintahaarniskaa kohtaan enemmän kunnioitusta kuin jos hänen polvillaan -olisi ollut jokin hanhi tai vanha kalkkunakukko. - -Vaikka ei Ossaru sanonutkaan mitään toisten tullessa hänen luokseen, -oli hänen katsahtaessaan salavihkaa nuoria herroja kohti ja -huomatessaan heidän kummankin tulevan tyhjin käsin hänen ilmeessään -jotakin, mikä ilmaisi jonkun verran ylpeyttä juuri kylliksi osoittamaan -hänen nauttivan voitostaan. Hänen ei ollut välttämätöntä katsahtaa ylös -huomatakseen olevansa ainoa, jonka oli onnistunut saada saalista. Jos -jommankumman toisen olisi onnistunut tappaa jokin eläin tai edes löytää -sellainen, olisi hänen täytynyt kuulla pyssyn laukaus, eikä yksikään -sellainen ollut tuona aamuna kajahtanut laaksossa! Ossaru siis tiesi, -että nuorukaisilla ei voinut tuona aamuna olla mukanaan muuta kuin pari -tyhjää metsälaukkua. - -Toisin kuin hänen tovereillaan ei hänellä ollut mitään erikoisia -seikkailuja kerrottavana. Hänen "hupailunsa" oli ollut hyvin -rauhallinen ja päättynyt niinkuin useimmat rauhalliset hiipailut jonkun -eläimen kuolemaan. Hän oli kuullut vanhan riikinkukon kirkuvan korkean -puun latvassa, hiipinyt kaaripyssyn kantamalle, lähettänyt nuolen sen -loistavien rintahöyhenien läpi ja saanut sen keikahtamaan maahan. -Sitten hän oli tarttunut kauniin linnun jalkoihin raaoilla käsillään -ja kantanut sitä laahaavin siivin aivan kuin olisi tuonut Kalkuttan -torilta tavallista kotilintua. - -Karl ja Kaspar eivät halunneet tuhlata aikaa kertomalla shikarille, -kuinka vähällä he olivat olleet jättää hänet yksinäisen asunnon ja -siihen kuuluvan maan ainoaksi ja kiistämättömäksi omistajaksi. Nälkä -kiiruhti heitä lykkäämään tuon kertomuksen toiseen aikaan ja käymään -käsiksi niihin keittopuuhiin, jotka Ossaru jo oli pannut alulle. Heidän -avullaan siis viritettiin tuli, ja riikinkukko, jota ei ollut kovin -tarkoin kynitty, joutui pian paahtumaan tulelle, Fritzin pian tehtyä -lopun sen jätteistä. - - - - -32. luku. - -IBEX. - - -Niin suuri kuin riikinkukon ruumis olikin, ei siitä ollut paljon -jäljellä tuon aamiaisen jälkeen, joka syötiin ilman veitsiä ja -haarukoita. Vain luut, ja nekin niin puhtaiksi kaluttuina, että jollei -Fritz olisi alkajaisiksi pistellyt suuhunsa yhtä ja toista, olisi se -saanut niistä vain hyvin niukan aterian. - -Tuo hyvältä tuoksuva paahtopaisti kohotti aika lailla heidän -mielialaansa, mutta he eivät voineet olla yhtä välinpitämättömiä kuin -tähän asti uusien ruokavarojen hankkimisesta; niin paljon olivat -olosuhteet muuttuneet sen kautta, että heidän ruutinsa oli tuhoutunut. - -Ossarun kaaripyssy ja nuolet olivat vielä jäljellä ja toisia -kaaripyssyjä saattoi tehdä, jos entinen särkyisi. Kaspar päätti joka -tapauksessa hankkia itselleen oman sekä harjoitella jousiammuntaa -shikarin ohjaamana, kunnes osaisi käyttää tuota vanhanaikaista ja yli -maailman tunnettua surmaamisasetta. - -Vanhanaikaiseksi sitä hyvin saattaa sanoa, koska se on ollut olemassa -jo ennen varhaisinta historiallista ajanlaskua. Yli maailman tunnetuksi -sitä myöskin saattaa sanoa, sillä minne tahansa meneekin etäisimpiin -kolkkiin, tavataan kaaripyssy keskellä yksinäisimpiä seutuja ilman -mitään mallia sommiteltuna, mistään ulkonaisesta lähteestä tulematta, -aina ilmeisesti kotimaisena kussakin maassa ja kullakin heimolla aivan -kuin saisi ihminen Luojalta tuon aseen käteensä heti synnyttyään. - -Tosiaankin on kaaripyssyjen sekä niihin välttämättä kuuluvien nuolien -esiintyminen hajallaan kaukana toisistaan elävien heimojen keskuudessa, -jotka kaiken todennäköisyyden mukaan eivät ole milloinkaan voineet -ilmoittaa tuota ajatusta kenellekään toiselle, ihmissuvun historian -omituisimpia seikkoja. Ei ole mitään muuta keinoa sen selittämiseksi -kuin otaksuma, että se potkaisuvoima, mikä on hyvin pingoitetun jousen -kimmahduksessa, on varmasti aikaisimpia ihmishengelle esiintyviä -ilmiöitä ja että sen vuoksi tämä ajatus on ollut synnynnäinen ja -alkuperäinen useimmissa maailman seuduissa. - -On jo sanottu, että seikkailijamme olivat paremmalla mielellä syötyään -riikinkukon, mutta kaikesta siitä huolimatta eivät he voineet olla -tuntematta jonkinlaista pelkoa ruuan saannin suhteen tästälähin. -Ossarun taitavuus oli hankkinut heille aamiaisen, mutta kuinka kävisi -päivällisen? Ja senjälkeen heidän illallisensa? Ja joskin jotakin -ilmestyisi seuraavaksi ateriaksi, eivät he ehkä olisi yhtä onnellisia -hankkiessaan sitä seuraavaa. Tämä epävarma elintapa, he kun elivät -aivan kädestä suuhun, panisi heidät alituiseen nälkäkuolemaan vaaraan. - -Niin pian kuin he olivat lopettaneet riikinkukon syömisen ja Ossaru, -joka söi kauemmin kuin toiset, vielä viimeisteli "rumpupalikoita", oli -heidän keskustelunsa pääaiheena ruokasäiliön täyttäminen. He päättivät -siis antautua kokonaan tähän puuhaan sekä käyttää sellaisia keinoja -kuin heidän vallassaan oli riistan hankkimiseksi ja keksiä uusia -keinoja, jos nämä osoittautuisivat riittämättömiksi. - -Mitä heidän nyt kaikkein ensiksi oli saatava päivällisekseen? Kalaa, -lihaa vai lintua? He eivät aikoneet hankkia kaikkia kolmea yht'aikaa, -sillä toistaiseksi he eivät voineet toivoa saavansa mitään säädyllistä -päivällistä. Yksi ruokalaji olisi heille kylliksi, ja he olisivat -kovasti kiitollisia saadessaan sen taatuksi itselleen. - -Ei ollut vielä päätetty, lähtisivätkö he aluksi Ossarun verkolla -pyydystämään kalaa päivällisekseen, koettaisivatko saada toisen -riikinkukon tai fasaanin tai pari bramiinihanhea vai lähtisivätkö he -metsään hakemaan suurempaa saalista, kun sattui eräs tapaus, joka -ratkaisi tuon kysymyksen, mitä heidän oli hankittava ensi ateriaksi. -Ilman minkäänlaista ponnistusta omalta taholtaan, tuhlaamatta -ainoatakaan laukausta tai nuolta, he saivat lihaa, vieläpä riittävästi -ei ainoastaan sen päivän päivälliseksi, vaan koko viikon varalle, niin -että vielä Fritzin osalle joutuivat runsaat tähteet. - -He olivat jälleen menneet ulos majasta ja istuivat niinkuin usein -aikaisemminkin muutamilla sen edessä olevilla suurilla kivillä. -Oli kaunis ja kirkas aamu, ja vaikkakin varjossa oli kylmä, teki -auringonpaiste, joka vielä heijastui yläpuolella olevien vuorten -valkeasta lumesta, olon hyvin miellyttäväksi. Siitä syystä he söivät -mieluimmin ulkoilmassa sekä myöskin senvuoksi, että oli jonkun verran -savua majan sisällä, missä he olivat keittäneet aamiaisensa. Ulkona he -nyt neuvottelivatkin vastaisista suunnitelmistaan. - -Heidän ollessaan tässä puuhassa kuului heidän korvissaan ääni, joka -muistutti jonkun verran vuohen määkimistä. Se tuntui tulevan heidän -yläpuolellaan olevista pilvistä, mutta he tiesivät, että sen varmasti -aiheutti jokin eläin ylempänä kallioilla. - -Katsahtaessaan sinne päin he näkivätkin eläimen, ja jos sen ääni jo -oli tuntunut heistä vuohen ääneltä, muistutti eläin ulkomuodoltaankin -kovasti vuohta. - -Totta puhuen se oli pukki, vaikka ei tavalliseen lajiin kuuluva. Se oli -ibex. - -Taas oli Karl tovereitaan etevämpi. Hänen tietonsa luonnonhistorian -alalta olivat niin monipuoliset, että hän heti tunsi tuon eläimen. -Ensi silmäyksellä hän selitti sen ibexiksi, vaikka ei ollut koskaan -ennen nähnyt elävää ibexiä. Mutta eläimen vuohenkaltainen ruumis, -sen karvainen turkki ja ennen kaikkea sen hartioiden yli taaksepäin -säännöllisesti käyristyneet suunnattomat renkaalliset sarvet olivat -kaikki sellaisia luonteenomaisia tunnusmerkkejä, jotka Karl kykeni -toteamaan vertaamalla niitä kirjoissa näkemiinsä kuviin sekä eräässä -museossa tutkimiinsa täytettyihin eläimiin. - -Ossaru sanoi sitä vuoheksi, jonkunlaiseksi villivuoheksi, niinkuin hän -otaksui, mutta koska ei Ossaru ollut koskaan ennen ollut niin korkealla -vuoristossa eikä siis koskaan sellaisilla seuduilla, missä ibexit -majailevat, ei hän tuntenut sitä. Hänen otaksumansa, että se oli vuohi, -perustui siihen yleiseen yhdennäköisyyteen, mikä sillä oli vuohen -kanssa. Sen oli Kasparkin huomannut samoin kuin Ossaru. - -He voivat nähdä eläimen päästä jalkoihin asti, seisomassa -majesteetillisessa asennossa kallion kielekkeellä, mutta vaikkakin se -todellisuudessa oli paljon suurempi kuin tavallinen kotivuohi, oli se -niin kaukana heistä, ettei se näyttänyt vohlaa suuremmalta. He näkivät -sen sivulta päin ja saattoivat erottaa sinistä taivasta vastaan eläimen -ulkopiirteet täysin selvästi sekä huomata sarvien komean kaarteen. - -Kasparin ensimmäinen ajatus oli tarttua pyssyynsä ja laukaista se -eläintä kohti, mutta molemmat toiset tulivat väliin ja estivät sen -osoittaen, kuinka mahdotonta oli osata niin pitkän matkan päästä. -Vaikkakin ibex näennäisesti oli paljon lähempänä, oli se runsaasti -puolentoista sadan kyynärän päässä siitä paikasta, missä he istuivat, -sillä se kohta kielekkeellä, jossa se seisoi, oli arviolta kolme sataa -jalkaa heidän tasonsa yläpuolella. - -Kun Kaspar huomasi tämän, saatiin hänet helposti luopumaan -aikomuksestaan, ja seuraavalla hetkellä hän ihmetteli, miksi hän oli -ollut niin vähällä heittäytyä hulluksi ja tuhlata laukauksen, joka -sitäpaitsi oli hänen viimeisenedellisensä, ainakin viisikymmentä -kyynärää hänen pyssynsä kantaman ulkopuolella olevaan eläimeen. - - - - -32. luku. - -VUOHET JA LAMPAAT. - - -Kun ibex pysyi paikallaan näyttämättä mitään poistumisen merkkejä, -liikahuttamatta lihastakaan ruumiissaan, katselivat toverukset sitä. -Eivät kuitenkaan ääneti, sillä eläimen seisoessa paikallaan aivan kuin -maalattavana, alkoi Karl kertoa siitä lähemmin pääasiassa opettaakseen -Kasparia, vaikkakin hän kohdisti sanansa kumpaankin toveriinsa. - -"Ibex", sanoi hän, "on sellainen eläin, jonka nimi on ollut kauan -tunnettu ja josta kamariluonnontutkijat ovat kirjoittaneet paljon -lorua, niinkuin ovat kirjoittaneet melkein kaikista muistakin maailman -eläimistä. Huolimatta kaikesta siitä, mitä siitä on sanottu, on se vain -vuohi, tosin villi vuohi, jolla on kaikki sen tavat ja hyvin paljon -sennimisen kotieläimen luonteenomaisesta ulkomuodosta. - -"Jokainen tietää, että tavallista vuohta on yhtä monta muunnosta -kuin on niitä maita, missä se asuu. Onpa tosiaankin olemassa useampia -vuohilajeja kuin maita, sillä ei ole harvinaista tavata kolme neljä -eri lajia saman maan rajojen sisäpuolella -- niinkuin esimerkiksi -Suur-Britanniassa. Nämä muunnokset eroavat toisistaan melkein yhtä -paljon kuin koirarodut. Tästä johtuu, että eläintieteilijöiden kesken -on paljon harkittu sitä asiaa, mistä villivuohen lajista ne ovat -alkuisin. - -"Niin, se on minun mielipiteeni", jatkoi kasvientutkija, "etteivät -kaikki maailman eri kansojen keskuudessa tavattavat kesyt vuohet ole -johtuneet samasta suvusta, vaan ovat useamman kuin yhden villilajin -jälkeläisiä, samoin kuin kotilampaat ovat johtuneet useammista -villilammaslajeista, vaikkakin monet eläintieteilijät kieltävät tämän -aivan selvän tosiasian." - -"On siis olemassa useita lajeja villivuohia?" kysyi Kaspar. - -"On kyllä", vastasi kasvientutkija, "vaikkakaan ne eivät ole kovin -lukuisia ehkäpä on niitä kaikkiaan noin tusinan verran. Tähän -mennessä eivät eläintieteilijät tunne niinkään monta, toisin sanoen -eivät ole todenneet ja kuvailleet kahtatoista eri lajia, mutta -epäilemättä huomataan näitä eläimiä ainakin tuo määrä, kun tieteelliset -luonnontutkijat ovat tutkineet sekä Aasian että Afrikan sisäosat -suurine vuoristoineen. - -"Spekulatiiviset systemaatikot, jotka päättävät suvuista ja -lajeista jonkin pienen hampaanmukuran nojalla, ovat jo saaneet aikaan -ihmeellisen sekasotkun vuohien suvussa. Tyytymättä siihen, että -olisivat päättäneet niiden kuuluvan samaan sukuun, he ovat jakaneet ne -viiteen eri sukuun, vaikka laskevat melkein kaikkiin näihin viiteen -kuuluvan vain yhden lajin, siten hyödyttömästi lisäten nimiä ja saaden -asian tutkimisen monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi. - -"Ei voi olla epäilystäkään siitä, että kaikki vuohet, sekä villit -että kesyt, niihin luettuna ibex, joka on todellinen villi vuohi, -muodostavat eläinten valtakunnassa yhtenäisen suvun, joka on -helposti erotettavissa lampaista, saksanhirvistä, antiloopeista ja -häristä. Villivuohilla on usein hyvin suuri yhdennäköisyys muutamien -villilampaiden lajien kanssa, eikä näitä molempia voida erottaa -toisistaan sen nojalla, että vuohia peittävät karvat ja lampaita villa, -niinkuin on tavallisesti asian laita kesyillä eläimillä. Päinvastoin -on villissä tilassa olevilla sekä vuohilla että lampailla karvainen -ruumiinpeite. Useissa tapauksissa vielä on kummankin karva aivan yhtä -lyhyttä kuin sekä antiloopilla että saksanhirvellä. Mutta silloinkin, -kun tuskin on mitään ulkonaisia seikkoja villivuohien erottamiseksi -joistakin lajeista villilampaita, tavataan luonteen tunnusmerkkejä, -joiden avulla voidaan päättää suku. Vuohi on luonteeltaan rohkeampi ja -rajumpi, ja sen muut tavat villissäkin tilassa eroavat oleellisesti -villilampaan tavoista. - -"Se ibex, jonka me näemme yläpuolellamme", jatkoi Karl katsellen -korkealla kalliolla olevaa nelijalkaista, "ei ole mitään muuta kuin -villivuohi. Se ei ole ainoa Himalajalla elävä villivuohen laji, sillä -tavataan myöskin 'tahir', joka on voimakkaampi ja suurempi eläin kuin -tämä. Luullaanpa löydettävän pari uuttakin lajia, kun nämä suuret -vuoret on perinpohjin tutkittu. - -"Eikä tämä ole edes ainoa ibexlaji, jatkoi hän, sillä Euroopan -Alpeillakin on tavattu yksi, joka tunnetaan nimellä vuorikauris, -Pyreneillä toinen, jota sanotaan _turiksi_, ja Kaukasuksella kolmas, -jolle on annettu nimeksi _zac_; sitäpaitsi vielä parisen muuta Afrikan -vuoristossa. - -"Mitä meidän edessämme tai paremminkin yläpuolellamme olevaan -eläimeen tulee, jatkoi Karl, eroaa se hyvin vähän toisista samaan -sukuun kuuluvista, ja koska sen sekä ulkomuodon että tavat on hyvin -taitavasti kuvannut etevä urheilija, joka oli myöskin täydellinen -luonnontutkija, en voi tehdä paremmin kuin esittää hänen kuvauksensa, -koska siinä on mainittuna melkein jokainen yksityiskohta, joka nyt -luotettavasti tiedetään Himalajan ibexistä. - -"'Koiras', lausuu tämä kirjoittaja, 'on melkein _tahirin_ kokoinen' -(tässä hän puhuu eräästä toisesta hyvin tunnetusta lajista Himalajan -villivuohta, joka on paljon suurempi kuin mikään kesy laji). Ibexin -tavallinen väri on likaisen kellertävän ruskea, paitsi heti nahkan -luomisen jälkeen, jolloin siinä on harmahtava vivahdus. Mutta minä -olen tappanut nuorempia eläimiä, sekä koiraita että naaraita, joiden -nahka on yhtä punainen kuin saksanhirven sen ollessa punaisena mutta -en milloinkaan nähnyt sen väristä vanhaa koirasta, luullakseni siitä -syystä, että se elää paljon korkeammalla ja luo karvansa paljon -myöhemmin. Karva on jokseenkin lyhyttä ja jonkun verran _burrellin_ -tai muiden villilampaiden karvaa muistuttavaa. Kylmänä talviaikana -on siihen sekaantunut hyvin pehmeää untuvaista villaa, joka on -samankaltaista kuin Tibetin huivivilla. Tämän samoin kuin vanhan -karvansakin luo ibex touko- ja kesäkuulla. Sellaisissa paikoissa, -missä elää vuohilaumoja, ovat pensaat ja terävät kallionkielekkeet -tuona vuodenaikana niiden riisuman talviturkin peitossa. Ibexin -silmäänpistävä ulkomuoto johtuu pääasiassa niistä komeista sarvista, -jotka luonto on suonut sille. Täysikasvuisilla eläimillä ovat sirosti -hartioiden yli kaareutuvat sarvet kolmen neljän jalan mittaisia pitkin -kaarretta laskettuna ja noin yksitoista tuumaa juuresta ympäri mitaten. -Hyvin harvat saavuttavat suuremman pituuden kuin neljä jalkaa, mutta -olen kuullut olevan sellaisiakin, joiden sarvet ovat vielä kolme tuumaa -pitempiä. Niiden kuusi tai kahdeksan tuumaa pitkä parta on karvainen ja -musta. Naaraat, jotka ovat harmahtavan ruskeita, ovat tuskin kolmatta -osaa uroksen koosta. Niiden sarvet ovat pyöreät ja suippenevat, -pituudeltaan kymmenestä tuumasta jalkaan asti. Yleisvaikutus niiden -ulkomuodosta on se, että ne ovat sirotekoisia ja ketteriä. - -"Kesällä ne aina lähtevät mahdollisimman korkeisiin paikkoihin, mistä -voi saada ruokaa, useinkin niin kauas, että sinne on joidenkin -päivämatkojen marssi niiden talvipaikoilta. Tämä siirtyminen alkaa -melkein heti lumen ruvetessa sulamaan. Se suoritetaan asteettain -eläinten siirtyessä kukkulalta kukkulalle ja viipyessä muutamia päiviä -kullakin. - -"Tänä vuodenaikana pysyttelevät koiraat yhdessä, naaraista erillään, -voidaanpa joskus nähdä satakin kappaletta samassa joukossa. Päivän -helteessä ne harvoin liikkuvat, vaan lepäävät ja nukkuvat joko -luolissaan lumivuoteilla tai kallioilla ja autioiden kukkuloiden -soraisilla rinteillä kasvullisuuden rajan yläpuolella. Toisinaan, -mutta hyvin harvoin, jäävät ne makaamaan niille ruohoisille paikoille, -missä ovat syöneetkin. Illemmalla ne alkavat liikkua ja kulkevat -laidunmailleen, jotka ovat usein penikulmien päässä. Ne alkavat -matkansa hitaasti, mutta jos niillä on melkoinen taival kuljettavanaan, -rupeavat ne pian ravaamaan. Painaapa toisinaan kokonainen lauma -eteenpäin niin nopeasti kuin suinkin voivat siirrellä jalkojaan. -Siitä, mitä alkuasukkailta kuulimme, päätimme niiden jäävän näille -korkeille paikoille lokakuun loppuun asti, jolloin ne alkavat sekaantua -naaraiden joukkoon ja laskeutuvat vähitellen talvipaikoilleen. Naaraat -eivät kulje niin paljon tai niin kauas. Monet niistä jäävät koko -vuodeksi samaan paikkaan. Ne taas, jotka käyvät etäisillä kukkuloilla, -oleskelevat tavallisesti alempana kuin koiraat, ne kun harvoin -nousevat kasvullisuusrajan yli. Ne synnyttävät poikasensa heinäkuussa, -tavallisesti kaksi erällään, vaikkakin niissä on paljon mahoja, -niinkuin muissakin laumaeläimissä. - -"Ibexit ovat varovaisia eläimiä, joilla on erittäin tarkka näkö- -ja hajuaisti. Ne pelästyvät hyvin helposti ja ovat niin arkoja, että -yksi ainoa laumaan tähdätty laukaus riittää ajamaan ne pois siltä -vuorenselänteeltä, missä ne oleskelevat. Ja vaikkei niitä ammukaan, -on usein sama seuraus ihmisolennon näkemisestä niiden asuntopaikkojen -lähistöllä. Tästä me saimme monta esimerkkiä harhaillessamme niitä -takaa ajamassa, ja ensimmäinen tapaamamme koiraslauma todisti sen -heti. Ne olivat Asrung-laakson päässä, ja me huomasimme ne juuri -niiden tullessa kukkulaa alas ruuan hakuun. Siinä oli komea meikein -sata vanhaa koirasta käsittävä lauma. Päivä oli jo pitkälle kulunut, -ja meillä oli kuljettavanamme pitkä matka leirillemme. Varovaisuus -kuiskasi: Jättäkää ne rauhaan huomiseksi, mutta kiihtymys pääsi -voitolle ja me päätimme koetella metsästysonnea. Kun päivää oli -enää vähän jäljellä, taisimme kiiruhtaa ja lähestyimme niitä siis -vähemmän varovasti kuin olisi pitänyt tehdä, jos meillä olisi ollut -aikaa. Kuinka lieneekään ollut, me epäonnistuimme, sillä kauan ennen -kuin pääsimme pyssyn kantamalle, huomasivat muutamat niistä meidät, -ja koko joukko lähti pakoon antamatta meille ampumisen tilaisuutta. -Koska emme olleet laukaisseet niihin tai muuten häirinneet niitä -paitsi vain lähestymällä joukkoa, toivoimme löytävämme ne seuraavana -päivänä. Mutta se kului samoin kuin muutamat sitä seuraavatkin turhassa -haeskelemisessa. Ne olivat kokonaan lähteneet siltä vuorenselänteeltä. - -"Kaikki luonnonhistorian lukijat tuntevat ibexin ihmeellisen -kiipeämis- ja loikkauskyvyn. Vaikkakaan ne eivät voi hyppäyksensä -jälkeen jäädä sarvistaan riippumaan, kunnes saavat jalansijan (niinkuin -kirjoissa on kuvattu), pääsevät ne kuitenkin melkein ihmeteltävällä -tavalla mitä ylipääsemättömimpien paikkojen poikki, niin painavan -näköisiä eläimiä kuin ovatkin. Ei mikään näytä niitä pidättävän eikä -pienimmässäkään määrässä ehkäisevän niiden kulkua. Helposti ei unohda -sellaista laumaa, jonka on nähnyt keskuuteensa laukauksen saaneena -lähtevän suorana viivana, niinkuin ne usein tekevät, kaikenlaisten -näennäisesti ylipääsemättömien paikkojen poikki, kulkien vuoroin -melkein äkkijyrkän kallion paljasta syrjää, vuoroin poikki hirvittävän -maanvieremän tai irtokivien ja hiekan peittämää kaltevaa pintaa pitkin, -jonka pieninkin joko ylhäältä tai alhaalta päin tuleva kosketus saa -liikkumaan. Ne kaivautuvat matkallaan kuiluihin, joista ei näytä olevan -mitään mahdollista ulospääsyä, mutta ilmestyvät tuokion päästä jälleen -päinvastaiselle puolelle, eivätkä milloinkaan poikkea vähintäkään -suunnastaan. Samalla niillä kuitenkin on vauhti, joka näyttää -viidentoista mailin nopeudelta tunnissa. On vain harvoja eläimiä, jos -ollenkaan, jotka voittavat ibexin kestävyydessä ja nopeudessa." - - - - -34. luku. - -PUKKIEN TAISTELU. - - -Tuskin oli Karl lakannut puhumasta, kun heidän tarkastamalleen -eläimelle sattui omituinen tapaus aivan kuin sitä varten, että ibexin -tavat olisivat tulleet tarkemmin valaistuiksi. - -Se ei enää ollut yksin, sillä heidän tuijottaessaan siihen ilmestyi -toinen ibex kalliolle kulkien sitä kohti, jonka he olivat ensiksi -nähneet. Uusi tulokaskin oli koiras niinkuin sen suunnattomat -koukeromiekan muotoiset sarvet todistivat. Kooltaan samoin kuin -toisissakin suhteissa se muistutti aikaisemmin kalliolla ollutta aivan -kuin olisivat ne olleet veljekset. Mutta todennäköisesti ne eivät sitä -olleet. Joka tapauksessa ilmaisi vastatulleen käytös kaikkea muuta kuin -veljellisiä tunteita. Päinvastoin se kulki eteenpäin vihamielisessä -tarkoituksessa, niinkuin sen liikkeet selvästi osoittivat. Se oli -kääntänyt kuononsa alas- ja sisäänpäin, niin että sen partainen leuka -melkein kosketti rintaa, kun taas sen sarvet olivat korkealla ilmassa -sen sijaan että ne olisivat suuntautuneet taaksepäin hartioiden -yli, mikä on niiden tavallinen asento eläimen seisoessa pystyssä. -Sitäpaitsi ilmaisi sen lyhyt, pystyssä heiluva häntä, joka teki nopeita -hermostuneita liikkeitä, eläimen suunnittelevan ilkeyttä. Niinkin -suuren välimatkan päästä saattoivat katselijat huomata sen, sillä -kummankin ibexin hahmo erottautui niin selvästi taivaanlakea vastaan, -että molempien pienimmänkin liikkeen saattoi huomata täydellisen -selvästi. - -Kun he ensiksi näkivät uuden tulokkaan, lähestyi se kuin varkain ja -aivan kuin aikoen tehdä raukkamaisen salamurhan ja sysätä toisen alas -kalliolta. Tämä oli tosiaankin sen tarkoitus, niinkuin seuraavasta -käy ilmi. Jos toinen olisi pysynyt vain kuusi sekuntia kauemmin siinä -asennossa, missä se oli ensin ollut, olisi sen vihollinen epäilemättä -heti onnistunut petollisissa aikeissaan. - -Valitettavasti on sanottava, että se onnistui siinä, vaikkakaan ei -ilman kamppailua ja joutumatta siihen vaaraan, että olisi täytynyt -tehdä tuo epätoivoinen hyppäys, jota oli suunnitellut vastustajalleen. - -Luultavasti ehkäisi Kasparin ääni tämän häijyn aikomuksen välittömän -toimeenpanon, vaikkakin se pysähdytti sen vain hetkiseksi. Huomatessaan -tuon petollisen lähestymisen oli Kaspar vaistomaisesti päästänyt -varoitushuudon. Vaikka ei vaarassa oleva ibex voinut sitä ymmärtää, -oli sillä se vaikutus, että se pelästytti sen uneksivasta asennosta -ja sai sen katsahtamaan ympärilleen. Tuo silmäys ilmaisi sille vaaran -ja nopeasti kuin ajatus se ryhtyi torjumaan sitä. Äkkiä nousten -takajaloilleen ja käyttäen niitä käännähdyslautana se pyörähti ympäri -ja laskeutui sitten kaikille neljälle jalalleen päin vastustajaansa. -Se ei osoittanut mitään halua lähteä tiehensä vaan tuntui ottavan -taisteluhaasteen vastaan luonnollisena asiana. Sen olisi tosiaankin -ollut mahdoton toivoa voivansa turvallisesti paeta. Kallio, jolla se -oli seisonut, oli jonkinlainen varsinaisesta jyrkänteestä ulkoneva -kieleke. Pakotien vuorenrinteen yli oli siltä jo katkaissut sen -vastustaja. Sen kaikilla muilla puolilla oli ulkoneva kalliosyrjä. -Sillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin taistella tai antaa toisen -keikauttaa itsensä alas. Sen oli ryhdyttävä pitämään puoliaan vähemmän -vapaasta tahdosta kuin välttämättömyyden pakottamana. - -Se ennätti juuri tehdä tämän päätöksen ja asettautua puolustusasentoon, -kun sen vihollinen hyökkäsi sitä kohti. Molemmat eläimet päästivät -yht'aikaa julman pärskynnän ja takajaloilleen kohoten seisoivat toinen -toistaan vastassa kuin pari kaksijalkaista. Tässä liikkeessä tunsivat -katselijat tavallisten vuohten yleisen taistelutavan; sillä juuri -tuolla tavalla ne osoittavat urhoollisuuttaan. - -Sen sijaan, että ne hyökkäisivät vaakasuorasti pää päätä vastaan -ja painaisivat toinen toistaan taaksepäin, niinkuin oinaat tekevät -taisteluissaan, putoavat ibexit sarvet etummaisina jälleen -alas, seistyään takajaloillaan, ja käyttävät ruumiinsa painoa -junttauskoneena, kumpikin koettaen musertaa toisensa painavan rintansa -ja maan väliin. - -Muutamia kertoja perättäin uudistivat tappelijat saman tempun kohoten -takajaloilleen ja iskien sarvensa alaspäin, mutta pian kävi selville, -että se, joka oli hyökkäyksen aloittanut, tulisi voittamaan. Sillä -oli edullisempi asema, sillä paikka, jossa sen vastustaja seisoi -ja josta se ei voinut paeta, ei ollut kyllin tilava, jotta siinä -olisi voinut tehdä mitään voimakkaita liikkeitä. Sitäpaitsi se oli -välittömässä vaarassa työntää jonkun jalkansa kallion ulkopuolelle, -ja tämä seikka ilmeisesti täytti sen pelolla ja ahdistuksella. Kun -hyökkääjällä oli kyllin liikkumistilaa, saattoi se peräytyä ja rynnätä -eteenpäin mielensä mukaan. Välillä se vetäytyi taaksepäin jalka -jalalta, sitten taas hyökkäsi eteenpäin, kohosi pystyyn ja viskautui -jälleen alas. Joka kerta se teki hyökkäyksensä uudistetulla vauhdilla, -sillä kun oli puolellaan parempi asema sekä tieto siitä, että jos sen -yritys epäonnistuisi, voisi sen heti uudistaa. Jos sen vastustajalta -taas epäonnistuisi yksi ainoakin isku tai jos se ei olisi tarkoin -varuillaan, olisi se varmasti enteenä sen tuhosta. - -Pian kävi ilmi, ettei aikaisemmin ilmestynyt ibex ollut hyökkääjänsä -vertainen, joko se nyt sitten johtui siitä, että se oli heikompi eläin -tai sen asema niin epäedullinen. Aivan alun pitäen se näytti ainoastaan -puolustautuvan, ja kaiken todennäköisyyden mukaan se olisi paikalla -kääntynyt ja lähtenyt livistämään, jos sillä olisi ollut vapaa pääsy. - -Mutta tappelun alusta asti ei sillä ollut hetkeäkään minkäänlaista -pakenemismahdollisuutta, eikä sille todennäköisesti ilmestyisikään -mitään, ennenkuin taistelu olisi ohi. Ainoa keino päästä pakoon, mikä -sillä oli tarjolla, oli tehdä suuri hyppäys ja suoriutua pois kalliolta. - -Tämä ajatus näytti viimein valtaavan sen mielen, sillä yht'äkkiä -se luopui puolustusasennostaan ja loikkasi korkealle ilmaan kuin -päästäkseen vastustajansa sarvien yli ja kätkeytyäkseen vuoren -turvallisempien lumikinosten sekaan. - -Jos sen tarkoitus oli sellainen, epäonnistui se surkeasti. Sen -liitäessä ilmassa, kaikki neljä jalkaa kohotettuina korkealle ylös -maasta, painoi toinen vuohi suunnattomat sarvensa hirveällä voimalla -sen kylkiluita vastaan, mikä isku heitti sen kuin syöstävän kallion -reunan yli. - -Isku oli ollut niin kova, että se oli suunnannut sen ruumiin kaarena -ilmaan. Kierien ympäri se putosi kovasti tärähtäen laakson pohjalle. -Siellä se kimmahti kokonaista kuusi jalkaa maasta ylös ja putosi -jälleen alas kuolleena kuin kivi. - -Kului muutamia sekunteja, ennenkuin katselijat toipuivat niin omituisen -tapauksen aiheuttamasta hämmästyksestä. Tosin saattaa sellaista joutua -usein näkemään kuljeskellessaan Himalajan yksinäisillä kalliohuipuilla, -missä usein sattuu tappeluita ibex-, tahir- ja barrell-koiraiden tai -villipässien välillä samoin kuin jättiläismäisten _Ovis ammon_ oinaiden -kesken. - -Nämä taistelut tapahtuvat usein ulkonevien kalliokielekkeiden reunalla, -sillä sekaisissa paikoissa haluavat nämä neljä eläinlajia oleskella, -ja usein on tappelun lopputulos samanlainen kuin siinä kahakassa, -jonka kertomuksemme sankarit joutuivat näkemään, nimittäin se, että -jompikumpi taistelijoista syöstään suoraa päätä alas kalliolta. - -Ei käy aina niin, että se eläin, joka työnnetään alas, menettää -henkensä. Päinvastoin nousee ibex, tahir tai oinas jälleen jaloilleen -tuollaisen hirveän putouksen jälkeen, jollei kallion syrjä ole aivan -suunnattoman korkea. Se joko juoksee tai ontuu pois siltä paikalta -ehkä toipuakseen ja koettaakseen onneaan ja voimiaan jossakin uudessa -kahakassa saman vastustajan kanssa. Mitä merkillisimmän tämänlaatuisen -tapauksen kertoo etevä metsämies eversti Markham, vieläpä sellaisen, -jonka hän väittää omaksi havaitsemakseen. Jäljennämme hänen -kertomuksensa sananmukaisesti: - -"Minä näin mitä omituisimman teon, jonka suoritti eräs vanha tahir. -Sellaista en ole minä eikä kukaan muukaan koskaan muulloin saanut -katsella. Ammuin tahiria sen ollessa runsaasti toista sataa kyynärää -yläpuolellani eräällä kalliopengermällä. Se putosi kohtisuorasti tuon -matkan, kimmahti takaisin koskettamatta maata tai kallion syrjää ja -putosi jälleen parikymmentä kyynärää kauemmaksi alas. Luulin sen -murskautuneen aivan pieniksi kappaleiksi, mutta se nousi ja poistui, ja -vaikka me seurasimme sen verisiä jälkiä melkoisen matkan päähän, emme -kuitenkaan voineet sitä löytää." - -Nuoret lukijani muistakoot, että on todettu monta samanlaista tekoa, -jotka on suorittanut Ameriikan Kalliovuorilla "suurisarvinen", eräs -villilammas, joka asustaa siellä ja muistuttaa niin läheisesti -Himalajan _Ovis ammonia_, että sitä pitävät jotkut luonnontutkijat -samaan lajiin kuuluvana. Ameriikan aarniometsäin metsästäjät väittävät -tosiaankin, että tuo suurisarvinen heittäytyy pelotta korkealta -kalliolta pudoten alas suurille sarvilleen. Sitten se kimmahtaa -ilmaan kuin pallo, pääsee loukkaantumatta jaloilleen, vieläpä aivan -pökertymättä! - -Epäilemättä on näissä metsästysjutuissa koko joukko liioittelua, mutta -siitä huolimatta on totta, että useimmat villivuohien ja -lampaiden -lajit samoin kuin muutamat vuoristoissa asustavat antiloopit, -esimerkiksi vuorivuohet, saattavat tehdä aivan ihmeellisiä hyppyjä, -vieläpä sellaisia, joita on vaikea uskoa muiden kuin niiden, jotka -ovat tottuneet näiden eläinten tapoihin. Ei ole helppoa käsittää, -kuinka eversti Markhamin mainitsema tahir voi pudota toista sataa -kyynärää, puhumattakaan sen lisäksi tulevasta runsaasti neljänkymmenen -jalan lisähyppäyksestä, musertumatta nuuskaksi. Mutta vaikka me ehkä -epäilemme uskoa niin ihmeelliseen väitteeseen, ei olisi oikein väittää -sitä vastaan nimenomaan. Kuka voi sanoa, ettei noiden eläinten luissa -ole jotakin kimmoisuusainetta tai kykyä, joka kumoaa sellaisten suurten -putousten vaikutukset? - -Elollisissa olennoissa on monia tähän asti vielä hyvin epätäydellisesti -ymmärrettyjä koneellisia puolia. Hyvin tunnettuahan on, että luonto on -ihmeellisesti soveltanut luontokappaleensa niiden oleskelupaikkojen ja -tapojen mukaan, mihin se on kunkin tarkoittanut. Mahdollista siis on, -että näillä villivuohilla ja -lampailla on määrätty hyppäystaito ja -että ne ovat varustetut sellaisella rakenteella, mikä kokonaan puuttuu -toisilta eläimiltä, jotka eivät sitä tarvitse. - -Meidän kertomuksemme sankarit eivät olleet ryhtyneet mihinkään -keskusteluun tästä asiasta, huomatessaan ibexin putoamisen. Ei mikään -tosiaankaan antanut aihetta sellaiseen puheluun, sillä eläin oli -pudonnut niin suunnattoman korkealta ja tömähtänyt kovalle maaperälle -sellaisella jysähdyksellä, ettei kenenkään mieleen tosiaankaan -juolahtanut, että sen ruumiissa olisi ollut ainoaakaan hengähdystä -jäljellä. Eikä siinä ollutkaan, sillä pudotessaan maahan ja ensin -kimmahdettuaan ylös eläin makasi jäsenet irtonaisina ja velttoina, -täysin liikkumattomana -- ilmeisesti kuolleena. - - - - -35. luku. - -KARHUKOTKAT. - - -Meidän seikkailijamme onnittelivat itseään tästä odottamattomasta -ruokasäiliönsä lisäyksestä. Se oli kuin manna ennen muinoin satanut -alas taivaasta. - -"Meidän päivällisemme!" huudahti Kaspar iloisesti, kuullessaan ibexin -pudota jysähtävän maahan "Meidän illallisemmekin", lisäsi hän. -"Vieläpä enemmän! Niin suuresta ruhosta riittää meille varmasti ruokaa -kokonaiseksi viikoksi!" - -Kaikki kolme nousivat seisomaan ja aikoivat lähteä ottamaan haltuunsa -saaliin, kun heidän korviinsa kuului kimeä ääni, joka toistui pari -kertaa. Se tuntui tulevan kallioiden tai paremminkin vuoren huipulta, -joka kaartui korkeana heidän yläpuolellaan. - -Saattoiko se olla voittaneen ibexin riemuhuuto? Ei, se ei ollut sen -ääni eikä minkäänlaisen nelijalkaisen. Kuulijatkaan eivät hetkeäkään -uskoneet sellaista. Luodessaan silmänsä ylöspäin he huomasivat eläimen -tai oikeastaan kaksi, joiden kurkusta nuo huudot olivat lähteneet. - -Voittanut ibex näkyi selvästi kalliolla. Niiden muutamien sekuntien -kuluessa, jolloin katselijoiden huomio oli ollut muualle kohdistuneena, -näytti se miettivän sitä julmaa tuhotyötä, jonka oli juuri tehnyt -ja ehkä nauttivan voitosta, jonka oli saavuttanut onnettomasta -kilpailijastaan. Joka tapauksessa se oli astunut eteenpäin ulkonevalle -kallionkielekkeelle samaan paikkaan, missä sen vastustaja äsken oli -seisonut. - -Mutta huuto, joka oli kuulunut alas laaksoon, oli saapunut sen korviin -yht'aikaa, ehkä vähän pikemminkin, sillä katselijoiden silmätessä -ylös pukki näkyi pelästyneen sitä ja katselevan ympärilleen selvästi -hätääntyneenä. Yläpuolella ilmassa muutamien kyynäröiden päässä siitä -oli kaksi tummaa esinettä, jotka helposti saattoi tuntea lennossa -oleviksi linnuiksi. Ne olivat suurikokoisia, melkein mustia, ja niiden -ääriviivoissa ja siipien kaaressa oli tuo erikoinen terävyys, joka on -tunnusmerkillinen todelliselle petolinnulle. Niiden laadusta ei voinut -erehtyä, ne olivat kotkia ja kuuluivat lajiin, jota Himalajalla ja -Tibetin ruohoaavikoilla sanotaan "karhukotkiksi". - -Ne liitelivät lyhyissä jyrkissä kaarissa, silloin tällöin päästäen -kimeitä ääniä, molemmat huutaen yhdessä. Niiden vihaisesta ulkomuodosta -ja liikkeiden laadusta voi selvästi huomata, mikä oli niiden -äänekkäiden mielenosoitusten aiheena. Ne tekivät hyökkäyksiä vihollisen -kimppuun, eikä se vihollinen ollut mikään muu kuin ibex. - -Tuo eläin näytti täysin tajuavan niiden tarkoituksen ja olevan hetkisen -neuvottomana siitä, miten oli toimittava. Sen sijaan että se olisi -ottanut rohkean ja ylenkatseellisen asennon niinkuin äsken omaan -lajiinsa kuuluvaa vastustajaa kohtaan, seisoi se kyyristyneenä ja pelon -lamaamana. Juuri tätä vaikutusta olivat kotkat koettaneetkin saada -aikaan huudoillaan, ja tosiaankin onnistuivat nuo julmat linnut mitä -täydellisimmin odotuksessaan. - -Katselijat eivät irroittaneet silmiään tämän uuden murhenäytelmän -näyttelijöistä, vaan tuijottivat kiihkeän jännittyneinä sekä lintujen -että nelijalkaisen jokaista liikettä. Kaikki toivoivat näkevänsä -viimeksi mainitun saavan rangaistuksen äsken suorittamastaan julmasta -työstä, joka heidän mielestään hajahti voimakkaasti veljenmurhalta. - -Kohtalon kirjaan oli merkitty, että heidän toiveensa tulisi -tyydytetyksi ja että ilkityön tekijä joutuisi itse tuhon omaksi. He -odottivat saavansa nähdä pitkäaikaisen taistelun, mutta siinä he -pettyivät. Taistelu oli yhtä lyhyt kuin sen alkuvalmistuksetkin ja ne -olivat mitä lyhyintä lajia, sillä tuskin oli kulunut kymmentä sekuntia -ensimmäisen huudon kuulumisesta, ennenkuin karhukotkat painuivat liki -kalliota ja aloittivat yhteisen hyökkäyksen ibexiä vastaan, iskien sitä -vuorotellen nokallaan ja kynsillään. - -Hetkiseksi pukki verhoutui, melkein kokonaan peittyi lintujen suurten -varjoisain siipien suojaan. Mutta vaikka sen ulkopiirteet saattoi -erottaa, ei se näyttänyt tekevän mitään voimakkaita puolustusyrityksiä -Niin outojen vihollisten tekemä äkillinen hyökkäys näytti saattaneen -ibexin täydellisesti ymmälle ja se oli vieläkin kuin pelon lamauttama. - -Hetken parin kuluttua näytti ibexin maltti palaavan ja se kohosi -takajaloilleen sekä iski sarvillaan. Mutta karhukotkat olivat -varuillaan, ja joka kerta nelijalkaisen yrittäessä liikahtaa eteenpäin -ne välttivät helposti iskun heittäytymällä jommallekummalle puolelle. -Sitten ne äkkiä pyörähtäen iskivät siihen takaa päin. - -Tällä lailla jatkui taistelu ibexin pysyessä samalla paikalla, missä -sen kimppuun ensiksi oli hyökätty, ja käännellessä sinne tänne molemmat -etukaviot vierekkäin ilmassa tai seisoessa pystyssä takajaloillaan ja -käyttäessä niitä kääntövipuna. - -Ibexin olisi ollut parempi pysytellä kaikilla neljällä jalallaan, sillä -sellaisessa asennossa se olisi vähän kauemmin voinut pitää puoliansa -- -ehkä siihen asti, että olisi joko voittanut siivekkäät vastustajansa -tai perinpohjin väsyttänyt ne jatkuvalla puolustautumisella. - -Mutta sen tapoihin ei nyt sattunut kuulumaan taistella sellaisessa -asennossa. Se oli vastakkaista sen suvun ja rodun tottumuksille, jonka -kaikki jäsenet olivat ikimuistoisista ajoista alkaen vihollisen kanssa -taistellessaan seisoneet pystyssä takajaloillaan. - -Niin oli siis sekin noussut pystysuoraan ja aikoi juuri iskeä rintaan -toista karhukotkaa, joka kiusasi sitä edestäpäin, kun toinen, joka -oli vetäytynyt vähän taaksepäin saadakseen paremmin vauhtia, liiti -takaapäin nuolennopeasti ja tarttuen kynsillään äkkiä ja voimakkaasti -ibexiä leuan alle iski sen pään niin kauas taaksepäin, että se kadotti -tasapainonsa ja keikahti alas kalliolta. Seuraavalla hetkellä ibex oli -tyhjässä ilmassa -- pudoten -- pudoten -- saman hirveän avaruuden läpi, -jonka kautta sen oma uhri oli juuri lentänyt. - -Katselijat odottivat saavansa nähdä sen iskevän maahan joutumatta sen -enempää kiusattavaksi siivekkäiden vastustajiensa taholta. Mutta niin -ei asia kuitenkaan päättynyt. Juuri eläimen päästyä noin puolitiehen -alas jyrkänteen rinnettä, näkyi toinen kotka syöksyvän sen perästä -salamannopeasti, ja ennenkuin ibex saapui maahan, nähtiin kotkan -iskevän siihen jälleen kerran ja saavan sen poikkeamaan kohtisuorasta -putoamisestaan. Pukin ruho tuli lopultakin maahan mutta melkoisen -matkan päähän siitä, missä toinen makasi. Kotka laskeutui sen kera, -vieläpä jäi sen päälle siivet ja raajat ojennettuina kuin yhä pitäen -sitä kiinni kynsillään. - -Ei ollut aivan selvää, miksi karhukotka näin piti ibexiä kiinni, -sillä eläin oli ilmeisesti kuollut ja oli varmasti ollut hengetön jo -ennenkuin saapui maahan. Tuossa linnun menettelytavassa oli jotakin -outoa, niinkuin sen laskeutumisessakin oli ollut viimeisten viiden-, -kuudenkymmenen kyynärän kuluessa. Siitä tavasta, millä lintu ojenteli -siipiään iskettyään saaliiseensa ja vieläkin liehutteli niitä, alkoivat -katselijat ajatella, että kotkan omituinen laskeutuminen maahan sekä -pysyminen saaliinsa päällä tuollaisessa kyyristyneessä asennossa eivät -kumpikaan olleet sen taholta vapaaehtoisia tekoja. - -Totuus selvenikin pian. Karhukotkan räpytellessä tai paremminkin -läimäytellessä siipiään voimakkain, säännöttömin liikkein, kävi -selville, että se koetti parhaimpansa mukaan päästä irti uhristaan eikä -suinkaan halunnut pysyä pudonneen ruumiin päällä. Tämän saattoi uskoa -sitäkin helpommin, kun se alkoi päästää hurjia huutoja, joista ei enää -ilmennyt raivo tai uhma, niinkuin aikaisemmin, vaan mitä suurin kauhu. - -Katselijat, jotka olivat jo nousseet seisomaan, juoksivat sitä paikkaa -kohti, aavistaen jotakin olevan nurinkurin. - -Päästessään aivan lähelle yhä huutavaa ja räpyttelevää lintua he -saattoivat ymmärtää sen, mikä oli näyttänyt niin käsittämättömältä. - -He havaitsivat karhukotkan olevan pulassa. Sen kynnet olivat -hautaantuneet ibexin ruumiiseen ja tarttuneet niin lujasti, että sen -oli mahdoton vapauttaa itseään, vaikka käyttikin koko voimaansa ja -jänteviä jalkojaan sekä niiden apuna joustavien siipiensä voimaa. - -Iskiessään ibexiin sen pudotessa, oli lintu upottanut koukkuiset -kyntensä syvälle pukin pehmeään vatsaan, mutta koettaessaan vetää niitä -taas ulos se oli huomannut epäilemättä suureksi surukseen, että se -paksu "poshmi"-peite, joka verhosi ibexin nahkaa, oli takertunut sen -säärien ympäri. Mitä enemmän se räpytteli vapautuakseen, ponnistellen -sinne tänne, sitä vahvemmaksi ja tiukemmaksi kävi se köysi, jota se -punoi kuuluisasta raaka-aineesta, nimittäin Kashmirin huivivillasta. - -Epäilemättä oli karhukotka pahassa pinteessä, ja vaikkakin se pian -vapautui "poshmi"-kammitsastaan, huomasi se olevansa vielä lujemmin -sidottu Ossarun taskusta otetulla vahvalla köydellä. - -Toinen karhukotka, joka oli seurannut aivan jäljessä, näytti päättäneen -pelastaa toverinsa sen vangitsijoiden käsistä. Päästäen kovia huutoja -se lensi ensin yhtä, sitten toista kohti uhaten kutakin heistä -vuorostaan pitkillä terävillä kynsillään. - -Koska heillä kaikilla oli aseet käsissään, onnistui heidän pitää -puoliaan vihaista lintua vastaan, mutta niin hyvin ei luultavasti olisi -käynyt Fritzin, joka vuorostaan joutui kotkan raivoisan hyökkäyksen -esineeksi ja jolla ei ollut muita aseita kuin hampaansa. - -Nämä olisivat tuskin kyenneet puolustamaan sitä linnun kynsiä vastaan, -ja Fritz olisi aivan todennäköisesti kadottanut jommankumman silmänsä -tai molemmatkin, jollei shikarin jousipyssystä olisi singahtanut nuoli, -joka työntyi suoraa päätä suuren linnun rintaan ja pani sen läjähtäen -putoamaan maan pinnalle. - -Nuoli ei tappanut sitä heti, ja koira olisi turhaan hyökännyt sen -kimppuun nähdessään sen putoavan maahan. Mutta huomatessaan vahvan -käyrän nokan ja terävien kynsien ojentuvan itseään kohti ymmärsi Fritz -helposti olevan parasta pysyä viisaan välimatkan päässä ja jättää -shikari lopettamaan karhukotka pitkällä villisianpeitsellään. - - - - -30. luku. - -KARHUKOTKAAN NOJAUTUVA TOIVO. - - -Tätä odottamatta saatua ruokavarastoa, jonka voi sanoa melkein -kirjaimellisesti pudonneen taivaasta, ei Karl voinut olla pitämättä -kohtalon käden lahjoittamana ja ilmaisematta tätä ajatustaan -tovereilleenkin. Kasparinkin vähemmän harkitsevassa mielessä ja hindun -puolipakanallisessa sydämessä heräsi ajatus, että jokin muu voima -kuin pelkkä sattuma oli heidän apunaan. He olivat hyvinkin halukkaita -liittymään Karlin rukouksessa ilmaisemaan kiitollisuuteen sitä olentoa -kohtaan, joka näkymättömänä oli heidän kerallaan tuossa yksinäisessä -laaksossa. - -Jonkun aikaa he seisoivat tarkastellen uteliaasti ei ainoastaan -molempia ibexejä, vaan myöskin kotkia. Heidän mieltään kiinnitti -se tietoisuus, että kaikki nuo neljä eläintä olivat äsken vapaasti -vaellelleet heidän vuorivankilansa rajojen toisella puolella ja -saapuneet nyt aivan kuin ulkomaailmasta, jonka kanssa he itse halusivat -niin innokkaasti päästä yhteyteen. Mitä he olisivatkaan antaneet, jos -kukin olisi ollut varustettu siipiparilla niinkuin tuo karhukotka, joka -vielä eli? Silloin he olisivat pian paenneet tästä laaksosta, joka -heille oli kyynelten laakso, ja sitä ympäröiviltä lumivuorilta. - -Karlin tätä ajatellessa heräsi hänen filosofisessa mielessään eräs -ajatus, joka sai hänen kasvonsa vähän kirkastumaan. Vain vähän, sillä -ajatus, joka oli juolahtanut hänen mieleensä, ei ollut kaikkein -valoisimpia. Siinä oli kuitenkin jotakin, ja niinkuin hukkuva mies -tarttuu oljenkorteenkin, takertui Karl tähän aatteeseensa ja hetkisen -sitä tarkasteltuaan ilmaisi sen toimillekin. - -Karhukotka oli herättänyt tämän aatteen. Lintu oli todellinen kotka, -vahvasiipinen ja -lihaksinen niinkuin kaikki sen heimoon kuuluvat, -vieläpä sukunsa vahvin. Nuolen lailla se saattoi lentää ylös sen -lumipeitteisen vuoren huipuille, joka kohosi heidän yläpuolellaan. - -"Mikä estää", kysyi Karl osoittaen lintua, "tuota kantamasta..." - -"Kantamasta mitä?" sanoi Kaspar keskeyttäen veljensä kysymyksen, joka -kuului epävarmana ja epäröivänä. "Ei suinkaan meitä, Karl?" jatkoi hän -pieni leikillisyyden väre äänessään. "Sitähän et toki tarkoittane?" - -"Ei meitä", myönsi Karl vakavasti, "vaan köyden, joka voi kantaa jonkun -meistä." - -"Hei!" huudahti Kaspar ilon hohteen levitessä hänen kasvoilleen hänen -puhuessaan. "Siinäpä on jotakin järkeä." - -Ossaru, joka oli uteliaasti kuunnellut keskustelua, päästi samalla -hetkellä riemun huudon. - -"Mitä ajattelette siitä, shikari?" kysyi Karl puhuen vakavasti. - -Ossarun vastauksesta ei ilmennyt kovinkaan herkkäuskoista toivoa. Hän -oli kuitenkin halukas neuvottelemaan tuon suunnitelman koettelemisesta. -He saattoivat yrittää sitä suuremmatta haitatta. Tarvitsisi vain punoa -vähän enemmän köyttä hampusta, jota heillä oli yllin kyllin, kiinnittää -se karhukotkan sääreen ja päästää se vapaaksi. Ei ollut epäilystäkään -siitä suunnasta, mihin lintu lähtisi. Se oli jo saanut kyllikseen -laaksosta ja yrittäisi varmasti päästä sieltä pois heti, kun saisi -siihen mahdollisuuden. - -Pintapuolisesti tarkasteltuna näytti suunnitelma oikein -hyväksyttävältä, mutta kun sen yksityiskohtia alkoi tarkemmin tutkia, -ilmestyi kaksi suurta vaikeutta, niin suurta, että ne melkein tuhosivat -sen toivon, jonka he olivat niin äkkiä ja liian helposti omaksuneet. - -Ensimmäinen näistä vaikeuksista oli, ettei karhukotka siipiensä -suuresta voimasta huolimatta jaksaisi viedä ylös asti köyttä, joka -olisi kyllin vahva kantamaan jonkun heistä. Jonkin nuoran se saattaisi -helposti kuljettaa kallion huipulle, mutta siitä ei olisi mitään -hyötyä. Tarvittaisiin hyvin vahva köysi miehen kannattamiseen, etenkin -kun kiipeejällä silloin olisi kova työ ponnistellessaan ylös kalliota. -Köyden pitäisi olla hyvin pitkä, ainakin kolmesataa kyynärää, ja joka -kyynärä lisäisi sitä painoa, joka kotkan olisi kannettava ylös. - -Ei ole luultavaa, että he aikoivat kiivetä ylös tätä köyttä käsivoimin. -Parikymmentä kyynärää tai vähän enemmän olisi kuka tahansa heistä -jaksanut kiivetä. Mutta heidän olisi kiskottava ainakin pari sataa -kyynärää ylöspäin ennenkuin voisivat asettaa jalkansa kallion reunalle. -Ketterinkään merimies, joka on koskaan kiivennyt isonmaston partuuniin, -ei olisi päässyt puoliväliin tuosta korkeudesta. He olivat heti alussa -aavistaneet tämän vaikeuden, ja Karlin kekseliäisyys oli paikalla -ryhtynyt huolehtimaan sen auttamisesta, niinkuin seuraavasta nähdään. - -Toinen kysymys, joka heräsi, oli se, voiko köyden saada kiinnitetyksi -kalliolle, jos karhukotka olisi kyllin vahva kuljettamaan sen sinne. - -Luonnollisestikaan eivät he voisi itse tehdä mitään sen asian hyväksi, -ja se seikka jäisi pelkän sattuman varaan. Yksi mahdollisuus oli -olemassa, sen kaikki myönsivät. Lintu voisi leijaillessaan pakoon -vuoren yli takerruttaa köyden jonkin kallionlohkareen tai jäätyneen -lumikokkareen ympäri. Se oli sellainen mahdollisuus, josta pääsisi -selville ainoastaan kokeilemalla. Mahdollisesti se saattaisi onnistua. - -Ensimmäinen vaikeus, joka koski köyden vahvuutta ja painoa, joutui -järkevän keskustelun ja arvioimisen alaiseksi. Oli olemassa -tosiasioita, joihin saattoi nojautua, ja joista sopi päätellä -arviolta, mutta kyllin läheltä totuutta, jotta niihin uskalsi perustaa -suunnitelmansa. He osasivat jokseenkin tarkoin määritellä, kuinka -tukeva köyden tulisi olla, jotta joku heistä voisi siinä riippua, ja -sellainen olisi kyllin vahva kantamaan heidät täältä ylös. Kotkan -voimat saattoi myöskin arvioida jokseenkin tarkoin, ja epäilemättä -tekisi lintu parhaansa päästäkseen pois laaksosta. Sen tylyn kohtelun -jälkeen, joka jo oli tullut sen osaksi, ei se tarvitsisi mitään muuta -kannustinta ryhtyäkseen äärimmäisiin ponnistuksiin. - -Heidän keskustellessaan tästä asiasta sen eri puolilta selvisi pian, -että tärkein asia olisi köyden punominen. Sen saattaisi valmistaa -kyllin hienon, niin ettei se olisi liian raskas karhukotkalle ja -kuitenkin kyllin luja kannattaakseen miehen painon, jolloin ensimmäinen -vaikeus olisi voitettu. Köysi olisi siis tehtävä mitä huolellisimmin. -Sen joka säikeen piti olla mitä parasta hamppua ja joka kuidun punottu -täydellisesti yhtä paksuksi ja joka suortuvaa piti käsitellä erittäin -täsmällisesti. - -Ossaru kykeni tekemään sellaisen köyden. Hän osasi punoa sen yhtä -tasaiseksi kuin jokin Manchesterin tehdas. Ei tarvinnut pelätä, että -Ossarun tekemässä köydessä olisi arvostelevinkaan silmä huomannut vikaa -tai virhettä. - -Päätettiin lopullisesti, että köysi oli punottava Ossarun toimiessa -johtajana ja toisten ollessa paremminkin vain katselijoina kuin -auttajina. - -Mutta ennenkuin työhön ryhdyttiin, pidettiin sopivana varustautua -nälkäpäiviä vastaan savustamalla kummankin ibexin liha. Kuollut -karhukotka päätettiin syödä tuoreena. - -Niin se sitten syötiin, joten Jupiterin lintu tuotti heille -päivällisen, kun taas Junon lintu oli ollut aamiaisruokana. - - - - -37. luku. - -PÖLKKY JALASSA. - - -Niin pian kuin he olivat ripustaneet ibexien lihat savustusrihmoille ja -pingoittaneet molemmat nahat kuivumaan, kohdistivat he kaiken huomionsa -köyden tekemiseen, jonka oli määrä vetää heidät ylös vankilasta. -Onneksi heillä oli kyllin suuri varasto hamppua, jota saattoi heti -ruveta punomaan. Sen oli Ossaru säästänyt niiltä ajoilta, jolloin hän -oli tehnyt kalaverkkonsa. Kun sitä oli säilytetty pienessä kuivassa -kallioluolassa, oli se vielä erinomaisessa kunnossa. Sitäpaitsi heillä -oli ennestään hyvin pitkä köysi, mutta valitettavasti ei kuitenkaan -kyllin pitkä heidän tarkoitukseensa. Se oli sama, jota he olivat -käyttäneet kyhätessään puusiltaa kuilun poikki ja jonka he sitten -olivat irroittaneet taljoista ja tuoneet talteen majaan. Tämä köysi oli -juuri sopivan paksuinen heidän tarkoitukseensa, sillä vähänkin hoikempi -olisi tuskin riittänyt kantamaan miehen painoa. Katsoen siihen hirveään -vaaraan, johon he joutuisivat riippuessaan siinä sellaisen kallion -syrjää vastaan, oli välttämätöntä olla varma edes köyden kestämisestä. -He olisivat voineet punoa hyvin paksun ja vahvan, niin ettei olisi -ollut pelkoa sen katkeamisesta. Mutta silloin esiintyi toiselta puolen -se vaikeus, että kotkan siivet mahdollisesti eivät kannattaisi. Jos -köysi olisi liian raskas linnun kannettavaksi kallion reunan yli, -silloin olisi kaikki heidän vaivansa turha. - -"Miksi emme hankkisi varmuutta siitä asiasta, ennenkuin teemme köyden?" -ehdotti Karl. - -"Mutta kuinka voimme kokeilla?" oli Kasparin vastaus. - -"Luullakseni voimme järjestää sen asian", sanoi kasvintutkija, -ilmeisesti pohtien jotakin vaikeata arviolaskua. - -"Minä puolestani en keksi siihen mitään keinoa", lausui Kaspar -katsahtaen kysyvästi veljeensä. - -"Minä luullakseni keksin", sanoi Karl. "Mikä estää meitä ottamasta -selville köyden painoa, ennenkuin teemme sen, ja sitä seikkaa, voiko -lintu kantaa niin paljon?" - -"Mutta kuinka voit punnita köyden, ennenkuin olet tehnyt sen? -Mehän juuri koetamme välttää sen tekovaivaa. Ajattelehan, jos se -osoittautuisikin hyödyttömäksi jälkeenpäin." - -"Mitä siihen tulee", lausui Karl, "ei ole välttämätöntä tehdä sitä -valmiiksi saadakseen selville sen painon. Me tiedämme jokseenkin -tarkoin, kuinka pitkäksi se on tehtävä, ja punnitsemalla kappaleen -tuota, mikä meillä nyt jo on, voimme arvioida minkä tahansa pituuden -painon." - -"Unohdat, veli Karl, ettei meillä ole mitään punnitsemiskeinoja, -ei edes pienintäkään kappaletta. Meillä ei ole vaakalantaa, ei -vaakakuppeja eikä punnuksia." - -"Pyh", sanoi Karl äänessään tuo luottamuksen vivahdus, jonka synnyttää -suurempi asiantuntemus. "Ei ole ollenkaan vaikeaa hankkia kaikkia -noita. Mikä luja keppi tahansa kelpaa vaa'an orreksi, kun se asetetaan -tasapainoon. Vaakakupit taas saadaan yhtä helposti kuin orsikin." - -"Mutta punnukset?" keskeytti Kaspar. "Mistä ne? Sinun vaakaortesi ja --kuppisi olisivat luullakseni hyödyttömät ilman oikeita painoja. Minun -käsitykseni mukaan me epäonnistumme siinä yrityksessä, kun ei meillä -ole painoja." - -"Minua hämmästyttää, Kaspar, että sinä olet niin ajattelematon ja annat -kekseliäisyytesi niin vähällä lamaantua. Minä luulisin voivani tehdä -sarjan painoja millaisissa olosuhteissa tahansa, joihin joudun, kun -vain saan työtarpeita, esimerkiksi kappaleen puuta ja useita kiviä." - -"Mutta kuinka, veli? Kerrohan meille!" - -"No niin, ensiksikin tiedän oman painoni." - -"Se on totta. Mutta se on vain yksi paino. Kuinka saat sitten pienemmät -painot?" - -"Sillä vaa'an orrella, jonka laatisin, punnitsisin oman ruumiini -kivikasaa vastaan. Sitten jakaisin kivet kahteen ryhmään ja punnitsisin -ne yhtä kiveä vastaan. Siten saisin punnuksen, joka vastaisi puolta -ruumiini painosta, mikä on tunnettu, kuten muistanet. Taas jakamalla -kahtia jäljellä olevat kiviläjät saisin yhä pienempiä punnuksia, kunnes -saisin pienimmän tarvitsemani painon. Siten menettelemällä saan tietää -kilon, jopa grammankin." - -"Se on totta, veljeni", vastasi Kaspar, "ja hyvin kekseliästä. -Epäilemättä onnistuisi suunnitelmasi, mutta esteenä on eräs pikku -seikka, jonka sinä näytät unohtaneen." - -"Mikä se on?" - -"Ovatko sinun perusteesi täysin oikeat?" kysyi Kaspar suorasti. - -"Minun perusteeniko!" - -"Niin -- se alkuperäinen mittakaava, josta aiot lähteä ja johon -perustat arviosi. Tarkoitan oman ruumiisi painoa. Tiedätkö sen?" - -"Varmasti", sanoi Karl, "painan täsmälleen seitsemänkymmentä kiloa". - -"Oi, veljeni", huomautti Kaspar pudistaen päätään ilmaistakseen -epäilystään, "sinä painoit seitsemänkymmentä kiloa Lontoossa, sen -minäkin tiedän. Melkeinpä painoin saman verran minäkin, mutta sinä -unohdat, että tämän kurjan elämän harmit ja vaivat ovat heikontaneet -meitä kumpaakin. Voinpa tosiaankin, veli rakas, huomata sinun olevan -paljon laihemman kuin lähtiessämme Kalkuttasta. Epäilemättä voit -huomata minussa saman muutoksen. Eikö niin?" - -Karlin oli pakko vastata myöntävästi tähän kysymykseen, hän kun -huomasi veljensä väitteen oikeaksi. Hänen perusteensa eivät olleet -totuudenmukaiset. Hänen ruumiinsa paino, mikä on kaikkina aikoina -epäluotettava mittapuu, se kun ei ole muuttumaton, ei kelpaisi tässä -tapauksessa perusteeksi. Se arviolasku, jonka he olivat aikoneet -tehdä, oli liian tärkeälaatuinen, jotta sen olisi voinut nojata niin -epäluotettavaan perustaan. Karl käsitti tämän hyvin selvästi, mutta -se ei lannistanut hänen rohkeuttaan, vaan hän päätti panna sittenkin -täytäntöön sen suunnitelman, jota oli ehdottanut. - -"Kas niin, veli", sanoi hän katsellen hymyillen Kaspariin ja ilmeisesti -tyytyväisenä hänen terävyydestään. "Tunnustan sinun johtopäätöksesi -tällä kerralla olleen omaani paremman, mutta ei siinä ole kyllin syytä -minun luopua suunnitelmastani. On monta muuta keinoa päästä selville -jonkin esineen painosta, ja epäilemättä minä keksisin jonkin, jos -vähän miettisin, mutta onneksi ei meidän tarvitse vaivata itseämme -enemmän sillä seikalla. Jollen erehdy, on meillä eräs aivan täsmällinen -normaalipainomitta hallussamme." - -"Mikä normaalimitta?" kysyi Kaspar. - -"Toinen sinun pyssysi lyijyluodeista. Olen kuullut sinun joskus sanovan -niitä viidenkolmatta gramman luodeiksi." - -"Niitä menee täsmälleen neljäkymmentä kiloon, joten ne siis painavat -viisikolmatta grammaa kukin. Olet oikeassa, Karl, siinä meillä on -normaalipainomitta. Se tosiaankin kelpaa." - -Asia ei kaivannut enempää pohtimista. Viivyttelemättä he ryhtyivät -ottamaan selville kolmensadan kyynärän pituisen köyden painoa. Vaaka -laadittiin pian, vieläpä niin tarkka kuin he olisivat aikoneet punnita -kultaa sen vaakakupissa. Ne kolmekymmentä kyynärää köyttä, jotka -heillä jo oli olemassa, pantiin toiselle puolelle, ja toiselle useita -kiviä, joiden painon he jo saattoivat määrätä kertomalla luodin painon -määrättyjä kertoja. Ottamalla tämän köydenkappaleen painon kahdeksan -kertaa he saivat tietää, minkä verran painaisi kaksisataa neljäkymmentä -kyynärää samaa köyttä, jonka määrän he arvatenkin tarvitsisivat. - -Kun se oli määrätty, oli seuraava asia ottaa selville, jaksoiko kotka -kantaa sellaisen taakan. Tietystikään ei linnun olisi heti kannettava -kaikkea sitä, koska osa köyttä olisi vielä maassa, mutta jos sen -onnistuisi päästä kallion huipulle, vaikkapa vain sen matalimmalle -kohdalle, riippuisi sen säärestä silloin ainakin puolentoista sadan -kyynärän pituinen köysi. Jos se kohoaisi vielä korkeammalle, tulisi sen -kannettava paino suhteellisesti suuremmaksi. - -Oli luonnollista otaksua, että karhukotka lähtiessään laaksosta -valitsisi jyrkänteen matalimman kohdan, etenkin kun se tuntisi -lentoaan ehkäisevän omituisen lisäkkeen sääressään. Jos tämä otaksuma -osoittautuisi oikeaksi, olisi sillä kannettavana vähin mahdollinen -paino. He saattoivat sitäpaitsi ohjata karhukotkaa köyden avulla -matalimmalle kohdalle, koska he voivat estää sitä lentämästä mihinkään -muuhun suuntaan, pitämällä köyttä käsissään. - -Kaikkia näitä seikkoja mietiskellen ja jokseenkin iloisina niistä -monista kohdista, jotka näyttivät olevan heidän puolellaan, he -ryhtyivät koettelemaan kotkan voimaa. - -Sen selville ottaminen ei kestäisi kauan, mutta tietoisina tuloksen -tärkeydestä he kävivät tähän käsiksi tarkoin harkiten. - -He hankkivat puupölkyn ja katkaisivat sen niin lyhyeksi, että se painoi -aivan saman verran kuin köysi, jonka he tarvitsivat. Tämän tukin -toiseen päähän he kiinnittivät sen kolmenkymmenen kyynärän pituisen -köydenkappaleen, jota he jo olivat käyttäneet eri tarkoituksiin, kun -taas toinen pää oli lujasti solmittu kotkan säären ympäri. - -Kun kaikki oli valmista, vapautettiin lintu muista siteistään, ja -sitten kaikki vetäytyivät jonkun matkan päähän, jotta kotka voisi -vapaasti käyttää siipiään. - -Kuvitellen nyt olevansa kahleeton hypähti karhukotka siltä kiveltä, -jolle se oli asetettu, ja levittäen siipensä kohosi melkein -kohtisuorasti ilmaan. - -Ensimmäiset kolmekymmentä kyynärää se nousi voimakkaasti ja nopeasti. -Katselijoiden toivorikas mieli pukeutui iloisiin huudahduksiin. - -Mutta voi! Se toivo oli lyhytaikainen ja loppui melkein samalla -hetkellä kuin oli syntynytkin. Köysi, joka oli nyt venynyt täyteen -pituuteensa, jännittyi äkkiä ja nykäisi kotkaa muutamia jalkoja -takaisin maahan päin. Samalla hetkellä kohosi pölkky vain muutamia -tuumia maasta. Lintu lepatteli hetkisen nolostuneena tästä -odottamattomasta keskeytyksestä. Saavutettuaan tasapainonsa se koetti -jälleen kohota ylöspäin. - -Taas pingoittui köysi kohottaen niinkuin äskenkin pölkkyä vain hyvin -vähän. Kotkan lento ei tällä kerralla häiriintynyt niin paljon kuin -edellisellä, se kun osasi nyt odottaa nykäystä. Siitä huolimatta se -painui niin paljon alas, että sen "ankkuri otti pohjaan". Sitten se -näytti tulevan siihen uskoon, ettei kyennyt nousemaan pystysuorasti -ylöspäin, ja suuntasi kulkunsa vaakasuorasti. Pölkky hyppelehti maassa -paikasta toiseen välillä heilahdellen ilmassa, mutta vain muutamia -sekunteja kerrallaan. - -Vihdoin tulivat katselijat vakuutetuiksi siitä, että karhukotka ei -jaksanut nousta kallion huipulle sääressään tuon pölkyn painoinen köysi. - -Lyhyesti sanoen, suunnitelma oli osoittautunut virheelliseksi, ja -kun ei enää ollut toivoa sen onnistumisesta, loivat seikkailijamme -pettyneen silmäyksen toinen toisiinsa, jättäen kotkan vapaasti -laahaamaan puuankkuriaan minne tahansa halusi. - - - - -38. luku. - -UUSIA KOKEITA. - - -Tuo tavallinen hiljaisuus, joka seuraa pettymystä, vallitsi jonkun -aikaa niiden kolmen henkilön kesken, jotka olivat joutuneet katselemaan -kotkan epäonnistunutta yritystä. Kaspar näytti vähemmän masentuneelta -kuin toiset, mutta miksi niin oli, ei kumpikaan toisesta viitsinyt -kysyä. - -He eivät olleet kovin kauan vaiti, eikä se suru, joka oli aiheuttanut -heidän vaikenemisensa, kestänyt paljoa kauemmin. Molemmat olivat -haihtuvia kuin kesäpilvi, joka hetkiseksi pimittää taivaanlaen ja -sitten liitää pois jättäen sen yhtä kirkkaaksi ja selkeäksi kuin se oli -ennemminkin. - -Kasparille saivat toiset olla kiitollisia tästä onnellisesta tunteen -muutoksesta. Nuoren metsämiehen mieleen oli juolahtanut eräs ajatus -tai paremminkin uusi suunnitelma, jonka hän heti ilmaisi tovereilleen. -Täsmällisesti puhuen ei Kasparin suunnitelmaa voinut sanoa uudeksi. Se -oli vain täydennys siihen, jonka Karl jo oli heille esittänyt. Samoin -kuin aikaisemminkin oli karhukotkan näyteltävä siinä pääosaa. - -Jo heidän arvioidessaan sen köyden pituutta, joka heillä pitäisi olla -päästäkseen kallion huipulle, oli Kaspar ajatellut erästä toista -keinoa, millä sitä lyhentää, toisin sanoen, kuinka voisi asiat -järjestää niin, että lyhyempi köysi riittäisi. Hän oli jonkun aikaa -pohtinut tätä ajatusta mielessään, mutta ei ollut halunnut puhua siitä -toisille, ennenkuin oli saatu selville kotkan voimakkuus. Nyt kun -karhukotka oli "punnittu ja köykäiseksi huomattu", olisi saattanut -kuvitella, ettei siitä enää olisi välitetty muuten kuin ruuan lisänä -heille. Niin arvelivat Karl ja Ossaru, mutta Kasparin käsitys oli -toinen. Hänen mielestään saattoi lintu vieläkin palvella heitä -- -vieläpä aivan samalla lailla, jolla se oli äsken yrittänyt, vaikkakaan -ei ollut onnistunut. - -Kaspar mietti ja tuli aivan oikein siihen tulokseen, että köyteen -sidottu ylimääräinen paino oli estänyt kotkaa kohoamasta. Se ei -ollutkaan niin kovin ylivoimainen sille. Ehkä sen olisi onnistunut -kuljettaa se kallion yli, jos se olisi ollut vain puoleksi niin raskas -tai vaikkapa vähän suurempikin. - -Mitähän, jos painoa vähentäisi? - -Kaspar ei suunnitellut köyden ohentamista. Hän tiesi, ettei se kävisi -päinsä, koska siitä asiasta oli jo keskusteltu ja päätetty. - -Mutta mitähän, jos köysi olisi lyhyempi kuin se, jonka he olivat -teoreettisesti arvioineet sopivaksi? Kuinka kävisi, jos se olisi vain -viisikymmentä kyynärää sen sijaan, että he olivat ajatelleet parin -sadan kyynärän pituista? Silloin voisi kotka lentää sen kera niin -korkealle kuin köyden pituus sallisi. - -Kaspar tunsi olevansa vakuutettu tästä asiasta, eikä kumpikaan toisista -epäillyt sitä seikkaa -- mutta mitä sitten? - -"Mitä hyödyttäisi", kysyi Karl, "käyttää viidenkymmenen kyynärän -pituista köyttä, vaikka kotka voisi kantaa sen kuuhun asti? Vaikka se -kuljettaisi köyden toisen pään kallion matalimmalle kohdille, olisi -toinen noin sata kyynärää meidän päämme yläpuolella." - -"Ei kyynärääkään, veljeni -- ei jalkaakaan. Toinen pää olisi meidän -käsissämme, sen takaan." - -"Niin, Kaspar", lausui Karl tyynesti, "sinä näytät olevan hyvin -luottavainen, vaikka en voi ymmärtää mihin tähtäät. Tiedäthän, ettei -tämä hirveä jyrkänne ole miltään kohdalta vähemmän kuin puolitoista -sataa kyynärää kohtisuoraan mitattuna." - -"Niin tiedän", vastasi Kaspar puhuen yhä yhtä luottavasti, "mutta me -voimme pitää käsissämme köyttä, joka on vain viisikymmentä kyynärää -pitkä, taikka vielä lyhyempääkin, toisen pään ollessa kallion huipulla." - -Karl näytti hämmentyneeltä, mutta shikari, jolla tällä kerralla oli -nopeampi käsityskyky kuin filosofilla, ymmärsi Kasparin tarkoituksen ja -huudahti: - -"Hahaa, nuori sahib tarkoittaa tikapuiden yläpäästä. Se on hänen -suunnitelmansa." - -"Aivan niin", sanoi Kaspar, "olette arvannut oikein, Ossi. Sitä juuri -tarkoitan." - -"Niin, nyt ymmärrän", sanoi Karl venyttäen ja samalla vaipuen -mietiskelevään äänettömyyteen. - -"Ehkä olet oikeassa", lisäsi hän hetken kuluttua. "Joka tapauksessa voi -sitä helposti koettaa. Jos suunnitelmasi onnistuu, ei meidän tarvitse -tehdä lisää köyttä. Meillä on nyt jo riittävästi. Koettakaamme heti!" - -"Missä on karhukotka?" kysyi Kaspar katsahtaen ympärilleen nähdäkseen -linnun. - -"Tuolla se on, nuori sahib", vastasi Ossaru osoittaen jyrkänteelle -päin, "tuolla se istuu kalliolla". - -Kotka näkyikin istuvan tai paremminkin olevan kyyristyneenä -matalalla kalliopengermällä, mihin se oli laskeutunut epäonnistuneen -lentoyrityksensä jälkeen. Se näytti masentuneelta ja väsyneeltä kuin -olisi antanut ottaa itsensä käsin kiinni. Mutta Ossarun lähestyessä -sitä siinä tarkoituksessa, se näkyi luulevan itsensä vapaaksi ja kohosi -jälleen ilmaan komein siiveniskuin. - -Mutta silloin se tunsi kahleen jälleen kiristyvän säärensä ympäri. Se -putosi taas räpytellen, sitä kun ensin veti alas pölkyn paino ja sitten -shikarin voimakas käsivarsi. - -Pölkky otettiin nyt pois ja sen tilalle sidottiin koko se köysi, joka -heillä oli, näkeinpä enemmän kuin viidenkymmenen kyynärän pituinen. - -Karhukotka vapautettiin jälleen Ossarun ryhtyessä pitämään kytkyettä -kädessään. Silloin kohosi Jupiterin kaunis lintu ilmaan kuin ei sen -lennon päämääränä olisi ollutkaan tämän kallion huippu, vaan Khumularin -juhlallinen kärki. - -Viidenkymmenen kyynärän korkeudessa sen korkealentoinen kunnianhimo -äkkiä masentui Ossarun nykäisyn muistuttaessa sille että se vielä oli -vanki. Koe oli täydellisesti onnistunut. Kasparin suunnitelma näytti -hyvältä. He ryhtyivät heti tarpeellisiin toimenpiteisiin pannakseen sen -käytännössä toimeen. - - - - -39. luku. - -KOTKAN PAKO. - - -Ensiksi oli heidän tutkittava köyden laatu ja otettava selville sen -vahvuus. Tikapuut olivat jo paikoillaan siellä, mihin ne oli jätetty. -Kun köyttä kerran oli koetettu, ei senvuoksi enää ollut mitään muuta -vaivaa kuin sitoa se kotkan sääreen; sitten oli kiivettävä korkeimmalle -kalliopengermälle, johon tikapuiden avulla pääsi, ja päästettävä lintu -lentoon. - -Jos heidän onnistuisi saada lintu lähtemään kallion yli ja köysi -jotenkin takertumaan huipulle, voisivat he pitää itseään vapaina. -Pelkkä ajatuskin sellaisesta mahdollisuudesta, joka nyt tuntuikin -varmalta, kohotti taas heidän mielentilaansa suuresti. - -He eivät kuvitelleetkaan voivansa kiivetä ohutta köydenkappaletta -myöten melkein viidenkymmenen kyynärän korkeuteen. Sellainen temppu -ei olisi onnistunut ketterimmältäkään merimieheltä, joka milloinkaan -on "apinana riippunut" prammiköydessä. Eivät he ajatelleetkaan sillä -lailla kiivetä köyttä ylös, vaan toisella tavalla, jonka he olivat -paljon aikaisemmin keksineet ja pohtineet. He aikoivat niin pian -kuin köysi olisi varmasti kiinni ylhäällä laittaa siihen portaat -sovittamalla pieniä puukappaleita säikeiden väliin. Pitkien välien -päähän toinen toisestaan asetettuina ne olisivat tukikohtia, joilla he -kiivetessään voisivat lepuuttaa jalkojaan. - -Niinkuin on jo mainittu, oli tämä kaikki sovittu etukäteen. Se ei enää -kiinnittänyt heidän huomiotaan, joka nyt oli kokonaan kohdistunut -sellaisen keinon keksimiseen, millä he saisivat selville tuon köyden -luotettavuuden, jonka nojaan heidän henkensä oli uskottava. - -Ei pidetty riittävänä sitoa köyttä puuhun ja vetää sitä heidän -yhteisillä voimillaan. Karlin ja Kasparin mielestä se kyllä oli -riittävä, mutta Ossaru oli toista mieltä. Parempi suunnitelma ja -shikarin ajatustavan mukainen oli eräs toinen, joka oli kypsynyt hänen -itämaalaisissa aivoissaan ja jolla hän ryhtyi kokeilemaan välittämättä -toisten vastaväitteistä. Tarttuen köyden toiseen päähän hän kiipesi -korkeaan puuhun ja jotenkin päästyään eräälle vaakasuoralle oksalle, -joka oli hyvinkin viisikymmentä jalkaa maanpinnan yläpuolella, hän -kiinnitti köyden lujasti. Hänen määräyksestään tarttuivat nuorukaiset -köyden alapäähän, kumpikin kohotti jalkansa maasta ja jäi muutamiksi -sekunneiksi ilmaan riippumaan. - -Kun ei köysi osoittanut mitään venymisen tai katkeamisen merkkejä -molempien painaessa, oli selvää, että sen saattoi millaisten -asianhaarojen vallitessa tahansa uskoa kannattavan yhden miehen painon. -Siitä varmana shikari laskeutui alas puusta. - -Kotka oikeassa kainalossa ja köysikimppu vasemmalla käsivarrella -riippuen Ossaru lähti nyt sinne päin, missä tikapuut nojasivat -kalliota vastaan. Karl ja Kaspar astelivat aivan hänen jäljessään -Fritzin seuratessa kintereillä. Kaikki neljä kulkivat äänettöminä, -ulkomuodossaan ja liikkeissään jonkinlainen juhlallisuuden leima kuin -heijastuksena siitä tärkeästä puuhasta, jossa he nyt olivat. - -Uusi kokeilu samoin kuin kotkan voimakkuuden selville ottaminen -ei vienyt pitkää aikaa. Jos se olisi onnistunut, olisivat meidän -seikkailijamme puuhailleet kauemman aikaa ja sen jälkeen olisi heidän -nähty seisovan voitonriemuisina kallion huipulla, Fritzin hypellessä -sen toisella puolella olevalla lumisella rinteellä kuin olisi aikonut -lähteä ajamaan takaa _Ovis ammonia_ Khumularin taivasta tapailevalla -harjalla. - -Voi, kuinka toisenlainen olikaan tuon tapausrikkaan päivän ilta! Vähää -ennen auringonlaskua palasivat kaikki kolme hitaasti ja surullisina -majalleen, tuolle halveksitulle hökkelille, jonka vaatimattoman katon -alla he eivät enää koskaan olleet luulleet joutuvansa hakemaan turvaa. - -Mutta voi, heidän oli taaskin merkittävä uusi pettymys epäonnistuneiden -yritysten pitkään luetteloon! - -Ossaru oli kiivennyt karhukotka kainalossaan tikapuita myöten -korkeimmalle kalliopengermälle, mihin saattoi päästä. Siitä hän oli -päästänyt linnun lentoon, hellittäen suoraksi kaiken hallussaan olevan -köyden. Se oli shikarille tuhoisa yritys ja vähällä muodostua hänen -elämänsä viimeiseksi teoksi. - -Ajatellen, että karhukotka kohoisi ylöspäin ilmaan, ei hän ollut -pitänyt muuta mahdollisenakaan. Koettaessaan säilyttää tasapainoaan -tuolla kapealla reunakkeella hän oli huonosti valmistunut siihen, mitä -sitten seurasi. Sensijaan että kotka olisi kohonnut ylöspäin, lähti se -kiitämään vaakasuorasti muuttamatta suuntaansa, ennenkuin sen kytkyt -jännittyi. Ei se edes silloinkaan pysähtynyt lennossaan, vaan jatkoi -kulkuaan, laahaten perässään viidenkymmenen kyynärän pituista köyttä, -jonka toisen pään Ossaru onnekseen oli päästänyt irti, laakson poikki -toisella puolella olevia kallioita kohti. Niiden huipulle se pääsi -helposti kulkemalla siihen suuntaan, johon oli odottamatta lähtenyt -shikarin käsistä. - -Harmistuneina katselivat Karl ja Kaspar karhukotkan lähtöä. Heidän -käsityksensä mukaan oli Ossaru huonosti hoitanut sen asian, joka oli -uskottu hänen haltuunsa. - -Mutta Ossarun selitykset valaisivat asian tyydyttävästi. Karl ja Kaspar -ymmärsivät, että jollei hän olisi päästänyt lintua irti ajoissa, olisi -hänen ollut pakko tehdä sellainen hyppäys, jonka jälkeen hänellä ei -olisi ollut minkäänlaista tilaisuutta selittää, millä lailla kotka oli -paennut. - - - - -40. luku. - -FRITZ JA HAUKAT. - - -Surullisen ja katkeran pettymyksen tuntein käänsivät seikkailijamme -selkänsä noille tikapuille, jotka olivat taas pettäneet heidät, ja -lähtivät kulkemaan majalle. - -Niinkuin edelliselläkin kerralla he astelivat hitaasti ja alakuloisen -näköisinä. Fritzin veltto käynti ja riippuva häntä ilmaisivat senkin -ottavan osaa yleiseen mielten masentumiseen. - -He olivat saapuneet melkein majalle, ennenkuin kukaan noista kolmesta -ajatteli puhumista. Heidän nähdessään tuon karkeatekoisen kodin, jolta -he niin usein luulivat ottaneensa viimeiset jäähyväiset ja jolle heidän -oli yhtä usein ollut pakko palata, johtui Karlin mieleen eräs ajatus, -joka sai hänet katkaisemaan hiljaisuuden juuri ovelle tullessa. - -"Meidän uskollinen ystävämme", sanoi hän osoittaen majaa, "ainoa -ystävämme, kun kaikki muu pettää meidät. Karkea se on niinkuin moni -ystävä, joka siitä huolimatta on arvokas. Minua alkaa miellyttää sen -kunniallinen ulkonäkö. Tunnen kunnioitusta sitä kohtaan niinkuin -ainakin kotia katsellessa." - -Kaspar ei vastannut mitään. Hän vain huokasi. Baijerin Alpeilta tullut -nuori vuorivuohien metsästäjä ajatteli toista kotia, joka oli kaukana -laskevan auringon puolella. Niin kauan kuin tuo asia askarrutti hänen -aivojaan, ei hän voinut suopein mielin ajatella Himalajalla sijaitsevaa -asuntoa, jossa heidän oli pakosta majailtava. - -Ossarun ajatukset olivat yhtä kaukana siltä paikalta. Hän mietiskeli -kristallinkirkkaan virran reunalle pystytettyä bambumajaa, jota -varjostivat palmut ja muut troopilliset puut. Vielä enemmän hän -ajatteli riisiä ja pähkinöitä ja ylinnä kaikkea muuta oli hänen -mielessään rakas betelinsä [kasvi, jota yleisesti pureksitaan itämaissa -Suom.], jota _Cannabis sativa_ vain huonosti korvasi. - -Kaspar ajatteli nyt erästä uutta asiaa, joka ilmaisi, ettei hän ollut -vielä hylännyt kaikkea toivoa saada palata takaisin syntymäkotiin. -Heidän syötyään illallisekseen paahdettua vuohenpaistia hän ilmaisi -mietteensä toisillekin. - -Hän ei ollut itsestään ryhtynyt katkaisemaan hiljaisuutta. Hän -vain vastasi Karlin kysymykseen, sillä tämä oli pyytänyt selitystä -veljeltään huomattuaan hänen hajamielisen ilmeensä. - -"Olen koko ajan kotkan paon jälkeen", sanoi Kaspar, "mietiskellyt -toista lintua, josta tiedän jotakin. Se saattaisi suorittaa meidän -tarvitsemamme palveluksen aivan hyvin, ehkäpä paremminkin kuin -karhukotka." - -"Toista lintuako?" kysyi Karl. "Mistä linnusta sinä puhut? Tarkoitatko -noita järvellä eleleviä bramiinihanhia? Me saattaisimme tosin ottaa -jonkun niistä kiinni elävänä, mutta minun on mainittava sinulle, -veljeni, että niiden siivet kantavat ainoastaan niiden oman painavan -ruumiin. Jos lisäisit siihen kilon tai vain puolikin sitomalla niiden -jalkaan nuoran, eivät ne voisi kohota pois tästä laaksosta paremmin -kuin mekään. Ei -- ei. Minun mielestäni voimme paikalla hylätä -sen ajatuksen. Ei millään muulla linnulla kuin kotkalla ole niin -voimakkaita siipiä, että se voisi suorittaa sinun toivomasi tempun." - -"Se lintu, jota minä ajattelin", virkkoi Kaspar, "kuuluu samaan sukuun -kuin kotkakin. Luullakseni puhun täsmällistä tieteellistä kieltä. Vai -mitä arvelet, veli houkkioni? Hahahaa! No, sanonko sen? Olet varmaankin -jo arvannut, millaista lintua tarkoitan?" - -"En tosiaankaan", vastasi Karl. "Tässä laaksossa ei ole muita -kotkan sukuun kuuluvia lintuja kuin haukkoja, eivätkä ne ankaroiden -luonnontutkijain mukaan kuulu samaan sukuun, ainoastaan samaan heimoon -Jos tarkoitat haukkaa, on niitä muutamia lajeja tällä paikalla, mutta -suurimmatkaan niistä eivät voisi kantaa kallion yli mitään raskaampaa -kuin purjelankapätkän. Katsohan, tuolla on nyt pari sellaista!" jatkoi -Karl osoittain kahta noin kolmenkymmenen kyynärän korkeudessa heidän -yläpuolellaan kaartelevaa lintua. "Niitä sanotaan 'tshork'-haukoiksi; -ne ovat suurimpia Himalajan haukoista. Noitako tarkoitat, veljeni?" - -"Eikö tuo ole sääksipari?" kysyi Kaspar suunnaten silmänsä ylöspäin -ja katsellen korkealla heidän yläpuolellaan kaartelevia siivekkäitä -olentoja, jotka risteilivät ilmassa kuin saalista etsien. - -"On", vastasi luonnontutkija, "ne kuuluvat siihen lajiin ja tarkasti -puhuen samaan sukuunkin kuin kotka. Ethän niitä tarkoittane?" - -"En, en aivan niitä", sanoi Kaspar venyttäen ääntään ja hymyillen -merkitsevästi puhuessaan, "mutta jos ne ovat _leijoja_... [Sekä sääksi -että leija ovat englanninkielellä kite; siitä Kasparin sanaleikki. -Suom.] Oho, mitä nyt?" huudahti hän, kun eräs haukkojen liike äkkiä -keskeytti hänen ajatusjuoksunsa ja puheensa. "Mitä ilkeyttä nuo linnut -puuhaavat? Niin totta kuin elän, ne näyttävät yrittävän hyökätä -Fritzin kimppuun! Luulevatkohan ne tosiaankin olevansa kyllin väkeviä -voidakseen jotenkin vahingoittaa kelpo koiraamme?" - -Kasparin puhuessa nähtiin molempien haukkojen äkkiä laskeutuvan -äskeiseltä korkealta tasoltaan ja sitten kaartelevan nopein lyhyin -kierroksin baijerilaisen mäyräkoiran pään ympärillä. Koira oli -kyyristynyt maahan lähelle pientä viidakkoa noin kolmenkymmenen -kyynärän päähän majasta. - -"Mahdollisesti niiden pesä on tuolla viidakossa", arveli Karl. -"Senvuoksi ne ehkä ovat vihaisia koiralle, sillä vihaisia ne tosiaankin -näyttävät olevan." - -Niin olisi saattanut kuka tahansa päätellä lintujen käytöksestä -niiden yhä hyökätessä koiran kimppuun, milloin kohoten joitakin -jalkoja sen yläpuolelle ja sitten taas syöksyessä alas jonkinlaisessa -vertauskuvallisessa kaaressa, joka siiveniskulla tullen yhä lähemmäksi, -kunnes ne lehauttelivat siipiään melkein sen silmille. Näitä liikkeitä -ne eivät tehneet äänettöminä, sillä lennellessään ne tuon tuostakin -päästivät kimeitä huutoja, jotka tuntuivat parin vihaisen naarasketun -ääneltä. - -"Niiden poikaset kai ovat lähellä?" arveli Karl. - -"Ei, sahib", sanoi Ossaru, "ei ole pesää eikä poikasia. Fritz syö -illallisekseen ibexin lihaa. Nuo rosvot tahtovat viedä siltä aterian." - -"Syökö Fritz siis?" kysyi Kaspar. "Sehän selittää kaikki. Kuinka tyhmiä -nuo linnut ovatkaan kuvitellessaan voivansa siepata illallisen oivan -Fritzin suusta! Sehän ei näytä väittävän niistä ollenkaan!" - -Oli aivan totta, että Fritz oli tähän mennessä tuskin huomannut noita -kahta siivekästä ahdistajaansa. Niiden vihamieliset mielenosoitukset -olivat saaneet sen puolelta osakseen vain silloin tällöin jonkun -murahduksen. Mutta niiden laskeutuessa lähemmäksi ja kun niiden siipien -kärjet pieksivät Fritzin silmiä, kävi asia kovin sietämättömäksi, ja -Fritz alkoi menettää mielenmalttiaan. Se alkoi murista yhä tiheämmin, -kohosi kerran pari kyyristyneestä asennostaan ja koetti siepata -suuhunsa lähinnä olevia sulkia. - -Tätä omituista näytelmää mäyräkoiran ja lintujen välillä kesti kauemmin -kuin viisi minuuttia. Sitten se päättyi jokseenkin omituisesti ja -Fritzin mielestä epäilemättä peräti epämiellyttävästi. - -Haukat olivat ensi hyökkäyksestään alkaen noudattaneet erilaista -menettelytapaa. Toinen teki kaikki lähentymisyrityksensä edestäpäin, -kun taas toinen suuntasi hyökkäyksensä yksinomaan takaapäin. Anastajien -menetellessä tällä lailla oli koiran pakko puolustaa itseään sekä -edestä että takaapäin ja sitä tehdessään sen täytyi katsella samalla -kertaa kahteen suuntaan. Juuri kun se ärisi ja haukkui edessään -olevalle linnulle, täytyi sen heti käännähtää ympäri ja uhata samalla -lailla arempaa ryöväriä, joka hyökkäili sen kimppuun takaapäin. Tämä -viimeksimainittu olikin vielä häiritsevämpi ja äänekkäämpi kuin sen -toveri. Lopulta se ei enää tyytynyt siilon tällöin läjäyttämään Fritziä -siivellään, vaan uskalsi julkeasti iskeä terävät kyntensä kiinni sen -takapuoleen. - -Se oli enemmän kuin koiran luonto saattoi kestää. Fritz päättikin -olla sietämättä sitä enää kauemmin. Pudottaen sen mällin, jota oli -pureskellut, se hypähti seisaalleen, pyörähti äkkiä sitä sääkseä kohti, -joka oli iskenyt siihen kyntensä, ja loikkasi ylös ilmaan aikoen -siepata sen kiinni. - -Mutta varuillaan oleva lintu oli aavistanut tämän nelijalkaisen tempun, -ja ennenkuin viimeksimainittu ehti tarttua siihen, oli se liitänyt -paljon ylemmäksi kuin mihin mikään nelijalkainen eläin saattoi koskaan -hypätä. - -Fritz kääntyi muristen pettyneenä jälleen lihapalaansa päin, mutta -vielä pettyneemmän näköinen hän oli huomatessaan, ettei se ollut enää -saavutettavissa. Toinen ryövärihaukka oli iskenyt kyntensä koiran -lonkkaan ja toinen ryöstänyt siltä illallisen! - -Viimeisen kerran näki Fritz vuohenlihan linnun nokassa korkealla -ilmassa yhä pienenevänä, kunnes se kokonaan katosi hämärään etäisyyteen. - - - - -41. luku. - -FRITZ LOUKKAANTUNEENA. - - -Tämä omituinen pieni välikohtaus mäyräkoiran ja haukkojen välillä oli -keskeyttänyt veljesten puhelun Kasparin esittämästä aiheesta. Eikä -siihen palattu edes heti kahakan päätyttyä, sillä se katse, millä -Fritz seurasi tuon linnun lähtöä, joka oli niin siekailematta napannut -siltä lihapalan, oli niin äärimmäisen hullunkurinen, että se herätti -katselijoissa pitkiä äänekkäitä naurunpuuskauksia. - -Fritzin naama ilmaisi harvinaista järkytystä. Syvää hämmästystä ja -harmia, johon oli sekaantunut voimakas keskittyneen raivon tunne, ei -näkynyt ainoastaan sen silmistä, vaan myöskin koko asennosta. Jonkun -aikaa se seisoi pää pystyssä ja kuono korkealla ilmassa, silmien -liekehtiessä sanomattomasta kostonhalusta seuratessaan haukkojen lentoa. - -Fritz ei ollut koskaan ennen elämässään, ei silloinkaan kun norsun -kärsä kurkottui aivan sen häntään asti, tuntenut niin elävästi -siipien puutetta. Ei milloinkaan ennen se ollut niin pahoitellut -sitä rakenteensa vajavaisuutta, ettei ollut saanut noita hyödyllisiä -lisäkkeitä. Jos se olisi saanut haltiattaren taikasauvan haltuunsa -sillä hetkellä, olisi se sen avulla hankkinut itselleen siivet, ei -tosin välttämättä kauniit, sillä se oli toisarvoinen kysymys, vaan -vahvat ja pitkät, joiden avulla se olisi voinut saada kiinni nuo -ryövärihaukat ja rangaista niitä ennenkuulumattomasta rohkeudesta. - -Kauemmin kuin minuutin ajan pysyi Fritz mainitsemassamme asennossa. -Sen ryhti sopi mainiosti koiralle, kun sitä on perinpohjin narrannut -ja pettänyt pari olentoa, joiden vahvuutta ja kykyä kohtaan se oli -osoittanut äärimmäistä halveksumista. Juuri tuo hämmästyksen ja raivon -sekainen ilme antoi Fritzille sen vakavanhullunkurisen näön, joka oli -saanut heidät kaikki nauramaan. Yhtä hullunkurinen oli koiran naamalla -kuvastuva ilme sen kääntyessä katsomaan kolmea ihmistoveriaan. Se -huomasi heidän laskevan leikkiä hänen kustannuksellaan, mutta sen -puolittain moittiva, puolittain apua anova ilme teki vain heidän ilonsa -kaksinkertaiseksi. Katsahtaen yhdestä toiseen se näytti pyytävän heiltä -kultakin vuorostaan myötätuntoa. - -Se oli turha pyyntö. Kaikki kolme olivat samalla lailla heittäytyneet -iloisuuden valtaan, mikä tuntui yhtä tylyltä kuin se oli -vastustamatontakin. Fritzillä ei ollut ainoaakaan ystävää. - -Kului varmaankin kymmenen minuuttia, ennenkuin kukaan heistä saattoi -hillitä äänekästä naurunhohotustaan, mutta paljon ennen sitä oli -heidän naurunsa esine lähtenyt pois näkyvistä. Se oli tahtonut poistua -sellaiselta paikalta, missä siltä oli ryöstetty illallinen, ja vetäytyi -loukkaantuneen näköisenä ystävällisemmän majan turviin. - -Kesti jonkin aikaa, ennenkuin seikkailijamme saivat takaisin vakavan -mielialansa. Kun heidän hilpeytensä esine sitten oli poissa näkyvistä, -haihtui se vähitellen heidän mielestäänkin. - -Saattaisi herättää ihmetystä, että he olivat sellaisissa olosuhteissa, -jommoisissa he olivat, antaneet valtaa iloisuuden puuskalle. Mutta -siinä ei kuitenkaan ollut mitään kummallista. Päinvastoin oli täysin -luonnollista, täysin ihmisluonnon mukaista olla näin eri mielialojen -vallassa. Ilo ja suru seuraavat toisiaan ajoittain vaihdellen yhtä -varmasti kuin päivä seuraa yötä tai kaunis ilma myrskyä. - -Vaikka emme ymmärrä miksi ja minkätähden tällaista tapahtuu, voimme -helposti uskoa kohtalon niin järjestäneen asiat. Eräs runoilija on -kauniisti laulanut: - - "kevätkin ois synkkää säätä, - jollei muuta aikaa ois", - -ja meidän oma kokemuksemme vahvistaa tässä säkeistössä lausutun -totuuden. - -Sellainen, joka on elänyt troopillisten maiden ikikestävässä keväässä, -kun ei lehti koskaan putoa eivätkä kukat koskaan kuihdu, voi hyvin -vahvistaa tuon tosiasian, että kevätkin voi aikaa myöten muuttua -väsyttäväksi. Me ikävöimme talvea, sen pakkasta ja lunta ja kylmiä, -purevia tuulenviimoja. Niin ihastuneita kuin olemmekin vihreihin -metsiin, katseemme niitä välillä mielihyvin ruosteenkarvaiseen -verhoutuneina, taivaanlaen ollessa harmaa ja synkkä, mutta silti -silmääkiehtova. Totta on, vaikka se tuntuukin omituiselta, että -ihmisluonto samoin kuin ilmakin tarvitsee välillä myrskyä. - - - - -42. luku. - -LEIJA! - - -Niin pian kuin heidän ilonpuuskansa oli kokonaan ohi, jatkoivat Karl ja -Kaspar sitä keskustelua, joka oli niin äkkiä katkennut. - -"Sanot siis, veljeni", lausui Karl, joka ensimmäisenä palasi siihen -aiheeseen, "että on olemassa kotkansukuinen lintu, joka voisi kantaa -meidän köytemme kallion yli. Mistä linnusta puhut?" - -"Kas vain, Karl, sinullahan on kovin hidas käsityskyky tänä aamuna. -Tosiaankin olisi noiden kahden sääksen näkemisen pitänyt selvittää -sinulle tarkoitukseni." - -"Ahaa, tarkoitat siis leijaa?" - -"Niin, sellaista, jolla olisi hyvin leveä rinta, hyvin ohut ruumis ja -hyvin pitkä häntä, sellaista, jollaisia sinulla ja minulla oli tapana -tehdä, eikä siitä ole kovinkaan monta vuotta." - -"Paperileija", sanoi Karl toistaen lauseen koneellisesti ja samalla -istuutuen miettivään asentoon. "Tosiaankin, veljeni", lisäsi hän -hetkisen kuluttua, "tuossa ehdotuksessasi on jonkun verran järkeä. -Jos meillä olisi paperileija, nimittäin hyvin suuri, saattaisi se -mahdollisesti kuljettaa kallion huipun yli köyden mutta voi..." - -"Ei sinun tarvitse jatkaa pitemmälle, Karl", keskeytti hänet Kaspar. -"Tiedän mitä aiot sanoa: ettei meillä ole ollenkaan paperia, mistä -voisimme tehdä leijan, ja että se luonnollisesti sotkee koko asian. -Meidän ei kannata ajatella sitä enempää, koska ei meillä ole aineksia. -Rungon eri osat me saattaisimme helposti laatia, samoin pyrstön. Mutta -sitten siivet, niin siivet! Toivoisinpa, että meillä olisi pino vanhoja -sanomalehtiä. Mutta mitä hyötyä on toivomisesta! Meillä ei niitä ole." - -Vaikka Karl istuikin vaiti, ei hän näyttänyt kuulevan tai ei ainakaan -ottavan huomioon, mitä Kaspar oli juuri lausunut. Hän tuntui vaipuneen -joko haaveiluun tai johonkin syvään mietiskelyyn. - -Pian osoitti hänen puheensa selvästi, että tuo hiljaisuus oli merkinnyt -mietiskelyä. - -"Ehkä", sanoi hän katsahtaen toivorikkaasti metsään päin, "ehkä ei -meiltä aivan kokonaan puutu sitä raaka-ainetta, josta olet puhunut". - -"Tarkoitatko paperia?" - -"Mehän olemme juuri sillä alueella maailmassa missä sitä kasvaa", -jatkoi Karl ottamatta kysymystä huomioonsa. - -"Mitä, missäkö paperia kasvaa?" - -"Ei", vastasi Karl, "en tarkoita, että täällä kasvaa paperia, vaan -sellaista ainetta, josta voi tehdä tuota hyödyllistä tavaraa". - -"Mitä se on, veljeni?" - -"Se on eräs puu tai paremminkin pensas, joka kuuluu _Thymeleaceaen_ -eli daphnein luokkaan. Tämän luokan kasveja tavataan monissa maissa, -mutta pääasiassa Intian ja Etelä-Ameriikan viileämmillä seuduilla. -Englannissakin on sen suvun edustajia, sillä metsien ja pensasaitojen -kaunis 'Britannian näsiä', joka tunnetaan lääkkeenä hammassärkyä -vastaan, on oikea daphne. Ehkä kummallisin kaikista Thymeleaceaista on -kuuluisa 'lagetta' eli Jamaikan pitsipuu; siitä osaavat tuon saaren -naiset valmistaa kalvosimia, kauluksia ja vöitä, jotka täydellisesti -muistuttavat todellisia pitsejä oikeihin muotoihinsa leikattuina ja -kokonaan valkaistuina. Maihin lasketut niskoittelevat merimiehet sekä -muut Jamaikan karanneet neekerit valmistivat usein ennen orjuuden -lakkauttamista vaatekerran lagettasta, jota he löysivät yllin kyllin -saaren vuoristossa kasvavista metsistä. Jo ennen orjuuden poistamista -käyttivät noiden samojen orjien herrat pitsipuun kuorta toiseen, -vähemmän hienoon tarkoitukseen. Noilla julmilla tyranneilla oli tapana -punoa sen sitkeistä säikeistä siimoja orjanruoskiinsa." - -"Ja sinä luulet noista puista voitavan tehdä paperia?" kysyi Kaspar -kärsimättömästi haluten tietää, oliko olemassa mitään mahdollisuutta -hankkia sellaista leijan levyksi. - -"On olemassa joitakin daphnelajeja", vastasi kasvintutkija, -"joiden kuorta voidaan muokata paperiksi. Muutamia niistä tavataan -Hyväntoivonniemellä ja toisia Madagaskarin saarilla, mutta parhaat -lajit tähän tarkoitukseen kasvavat juuri näillä vuorilla ja Kiinassa. -Nepalissa on _Daphne Bholua_, josta nepalilaiset valmistavat vahvaa, -sitkeää pakkauspaperia, ja minulla on syytä uskoa, että sellaista -kasvaa myöskin Bhotanin Himalajalla, ei kaukanakaan siltä kohdilta, -missä me nyt asumme. Sitäpaitsi on Kiinassa ja Japanissa, näiden -vuorten toisena puolella kaksi tai kolme saman kasvin eri lajia, joista -kiinalaiset tekevät sitä kellertävää paperia, mitä lienet nähnyt -heidän kirjoissaan ja heidän teerasioihinsa liimattuna. Siis", lisäsi -kasvintutkija katsellen tarkkaavasti metsiin päin, "koska paperin -valmistukseen kelpaavaa daphnea kasvaa Kiinassa meistä itäänpäin -ja Nepalissa ja Bhotanissa meistä länteen, on aivan johdonmukaista -päättää, että joitakin sen lajeja voi löytää tästä laaksosta, missä -ilmanala on juuri sellainen kuin se vaatii. Sen siemeniä ovat linnut -voineet kuljettaa tänne, koska monet lintulajit pitävät sen marjoista -ja syövät niitä saamatta mitään vahinkoa itselleen, vaikkakin ne, -omituista kyllä, ovat myrkyllisiä kaikille nelijalkaisille". - -"Luuletko tuntevasi tuon pensaan, jos näet sen, veljeni?" - -"No, totta puhuen, en luule voivani tuntea sitä sen tavallisesta -ulkomuodosta päättäen, mutta jos näkisin daphnen kukan, voisin -epäilemättä tuntea pensaan sen kasvitieteellisten tunnusmerkkien -mukaan. Paperin valmistamiseen kelpaavien lajien lehdet ovat suikeita -ja punertavia, hienopintaisia ja kiiltäviä kuin laakeripuun lehdet. Se -liittyykin läheisesti laakerin sukuun. Valitettavasti ei pensas kuki -tähän vuodenaikaan, mutta jos voimme löytää jonkin marjan ja lehden -tai pari, luulen voivani sen todeta. Sitäpaitsi auttaisi kuori joka on -hyvin sitkeää, meitä pääsemään selville asiasta. Minulla on tosiaankin -syytä luulla, että löydämme sen täältä lähistöltä. Senvuoksi puhun niin -luottavasti sanoessani, ettei meiltä ehkä kokonaan puutu raaka-ainetta -paperin valmistamiseen." - -"Minkä vuoksi. Karl? Olet ehkä nähnyt jotakin sen tapaista?" - -"Niin olenkin. Jonkin aikaa sitten kuljeskellessani siellä täällä -kuljin matalapensaisen tiheikön läpi. Pensaiden latvat ulottuivat -rintaani asti. Silloin ne kukkivat. Kukat olivat sinipunertavia -ja kasvoivat oksien kärjissä pieninä terttuina. Niillä ei ollut -minkäänlaista teriötä, ainoastaan värilliset verholehdet Nämä -tunnusmerkit vastaavat niitä, jotka daphnesta on annettu. Sitäpaitsi -olivat lehdet suikeat, sametinhienot pinnaltaan ja purppuranväriset. -Kukat tuoksuivat erittäin suloiselta aivan kuin kaikki daphnelajit. -En ajatellut niiden tutkimista silloin, mutta kun nyt muistelen noita -tunnusmerkkejä, olen melkein varma siitä, että pensaat olivat daphneja." - -"Luuletko voivasi löytää tuon tiheikön jälleen?" - -"Kyllä, helpostikin. Ei se ole kaukanakaan siitä paikasta, missä olimme -vähällä ryhtyä hirveään kaksintaisteluun." - -"Hahahaa", nauroi Kaspar vastaukseksi kasvintutkijan merkitykselliseen -huomautukseen. "Mutta, veljeni", jatkoi hän, "joskin tuo pensas -osoittautuisi daphneksi, mitä hyötyä olisi meillä sen löytämisestä niin -kauan kuin emme osaa valmistaa siitä paperia?" - -"Mistä tiedät, ettemme osaa?" sanoi Karl väittäen Kasparin liian -varmaa huomautusta vastaan. "En ole niin varma siitä, ettemme -osaa. Olen lukenut erään Kiinan olojen kuvaajan kertomuksen koko -tuosta menettelytavasta. Se on hyvin yksinkertainen, ja minä luulen -muistavani kylliksi voidakseni sitä seurata. Ehkä en kykenisi tekemään -hienoa kirjoituspaperia mutta sellaista kyllä, joka auttaisi meitä -tässä tarpeessamme. Emme tarvitse parasta 'kellertävänvalkoista'. -Valitettavasti ei meillä ole täällä postitoimistoa. Toivoisin, että -meillä olisi. Jos voimme saada aikaan jotakin niin hienoa kuin karkein -pakkauspaperi, kelpaa se luullakseni aivan hyvin leijaan." - -"Se on totta", vastasi Kaspar. "Sen parempi, mitä karkeampaa ja -vahvempaa se on. Mutta lähtekäämme heti, Karl, katsomaan voimmeko -löytää noita puita." - -"Sen me teemmekin", vastasi Karl nousten seisomaan puhuessaan ja -valmistautuen lähtemään daphnen etsintään. - -Kaikki lähtivät tietenkin yhdessä, sillä Ossaru oli yhtä innostunut -tutkimuksen tuloksesta kuin kumpi hyvänsä veljeksistä. Fritz, joka -huomasi majasta, että toiset aikoivat lähteä uudelle retkelle, sai -osittain voitetuksi pahantuulensa ja hyökäten ulos piilopaikasta asteli -ääneti heidän jäljessään. - - - - -43. luku. - -PAPERIPUU. - - -Seurueen suureksi iloksi kääntyivät asiat juuri sille tolalle kuin -Karl oli otaksunut. Sen tiheikön, josta hän oli puhunut, muodostivat -pääasiassa daphnepensaat. Sen näet Karl päätti pudonneiden lehtien -muodosta ja muutamista marjoista, joita vielä oli jäljellä oksissa. -Mutta kuorikin oli tunnusmerkillinen, se kun oli erittäin sitkeää ja -sitäpaitsi kovin katkeran makuista, vieläpä niin suuressa määrässä, -että poltti nahan Ossarun suusta hänen pureskellessaan sitä, -ajattelemattomasti kyllä, liian vapaasti. - -Tarkastettuaan asianmukaisesti lehtiä, marjoja ja kuorta kasvintutkija -tuli siihen tulokseen että pensas varmasti oli oikea daphne. Niin se -tosiaan olikin nimittäin se laji, joka Nepalissa tunnetaan _Daphne -Bholuana_ ja josta nepalilaiset valmistavat karheapintaista, mutta -pehmeää paperia. - -Niin pian kuin he olivat tyytyväisinä todenneet tämän asian, päättivät -he ryhtyä toimeenpanemaan Kasparin ehdotusta ja koettaa valmistaa -paperileijan. - -Ilman Karlin käytännöllistä taitoa, hän kun ei ainoastaan ollut -tutustunut kasvien ja puiden kasviopilliseen rakenteeseen, vaan myöskin -niiden käytäntöön, vieläpä muutamissa tapauksissa siihen tapaankin, -millä niitä valmistettiin määrättyihin tarkoituksiin, ilman tätä -taitoa ei pelkkä daphnen löytäminen olisi heitä ollenkaan auttanut. -Kasvaessaan tiheikössä se ei muistuttanut paperipuuta enemmän kuin -mikään muukaan sen vieressä kasvava puu. Päinvastoin näkyi lähistöllä -monta muuta puuta joiden kuoresta olisi saanut paljon enemmän paperin -näköistä ainetta ja leveämpinä kaistaleina kuin daphnesta, sillä -viimeksimainitun kuori, joka irtaantui kapeina kappaleina, näytti -kaikkein huonoimmalta raaka-aineelta paperileijan valmistamiseen. -Mutta Karl tunsi sen menettelytavan, jonka avulla se voitiin muuttaa -paperiksi. Enempää viivyttelemättä hän kävi työhön käsiksi, toisten -auttaessa häntä ja toimiessa tottelevasti hänen määräystensä mukaan. - -Kaikkien kolmen veitsenteriä tarvittiin nyt. Uskomattoman lyhyessä -ajassa kuorittiin joitakin kymmeniä pikku puita juuresta alempiin -oksiin asti. Puita ei hakattu kumoon, koska se ei ollut välttämätöntä. -Ne voitiin kasvavassa asennossa paremmin kuoria. Senvuoksi annettiin -niiden seisoa paikallaan. - -Auringonlaskuun asti työskentelivät nämä _cascarillerot_, keskeyttäen -työnsä vain muutamiksi minuuteiksi, kun palasivat majalleen syömään -kiireisesti puolipäiväateriakseen kappaleen pukinlihaa. Juuri auringon -laskiessa suuren Khumularin huipun taakse he astelivat kotiin päin -kukin kantaen raskasta kuoritaakkaa, Fritzin seuratessa iloisesti -heidän kintereillään. - -Siinä tiheikössä, josta he olivat lähteneet, näkyi selviä jälkiä -siitä työstä, jota he olivat siellä tehneet kaiken päivää. Noin -kahdentuhannen neliömetrin alalla oli kaikkien kasvavien puiden ohuesta -rungosta kuori kokonaan nyljetty kuin olisi kokonainen vuohilauma ollut -siellä laitumella. - -Majalle saapuessaan eivät kuorenkokoojat luopuneet työnteostaan. He -vain siirtyivät uudelle alalle rupeamalla paperin valmistajiksi. - -Tuli ilta, ja heidän oli työskenneltävä männystä valmistamiensa -soihtujen valossa. Ne paloivat kirkkaasti ja tasaisesti ja tekivät -aivan yhtä hyvän palveluksen kuin kynttilät. - -Ensimmäinen vaihe paperin valmistamisessa ei vaatinut paljon -tarkkuutta. Sitäpaitsi sen saattoi suorittaa yhtä hyvin majan sisällä -kuin suurimmassa paperitehtaan huoneessa. Heidän oli vain revittävä -kuori liuskoiksi. Tämä työ vei heiltä koko illan, jonka kuluessa -keskusteltiin iloisesti ja vilkkaasti, laskettiinpa vähän leikkiä -rohtimien kiskomisesta vankilassakin. Sitä muistuttikin heille ei -ainoastaan se, mitä he puuhailivat, vaan myöskin tilanne, jossa he -työtään suorittivat. Kun he olivat saaneet sen tehdyksi, söivät he -niukan illallisensa ja laskeutuivat levolle täynnä intoa jatkaa paperin -valmistusta aamulla. - -Aamun tullen ei heillä ollut paljon tekemistä, sillä seuraava vaihe -työssä vaati kärsivällisyyden harjoitusta enemmän kuin työtä. - -Kun daphnen kuori on perinpohjin revitty kaistaleiksi, pannaan se -suureen pataan tai kattilaan, joka on täynnä vettä. Sitten sen päälle -kaadetaan puuntuhasta valmistettua lipeää ja annetaan sen kiehua -muutamia tunteja. - -Koska ei meidän tehtailijoillamme ollut minkäänlaista pataa tai -kattilaa, olisi tässä tullut voittamaton keskeytys työhön, ellei heillä -olisi ollut yllin kyllin kiehuvaa vettä lähellä majaa olevassa kuumassa -lähteessä. - -Ensiksi olisi luullut, ettei heidän olisi tarvinnut tehdä muuta kuin -upottaa muokattu kuori lähteeseen ja jättää se sinne sopivan pitkäksi -ajaksi. Mutta niillä kohdin, missä vesi oli kuuminta, se liikkui -alituisesti kuplehtien ylös ja virraten pois, niin etteivät ainoastaan -kuoren säikeet olisi kulkeutuneet pois, vaan tuhkakin olisi irtaantunut -seoksesta eikä siis olisi voinut auttaa sen pehmittämisessä. - -Kuinka oli tämä vaikeus voitettava? Aivan helposti. He eivät olleet -ryhtyneet näin suureen puuhaan tekemättä valmista suunnitelmaa, ja se -oli: asettaa kuoret tuhan kanssa suureen jakinnahkaan, joka heillä -vielä oli hyvässä tallessa, ja tehdä siitä sitten jonkinlainen käärö -niinkuin pesutupaan vietävistä vaatteista, upottaa nahka sisältöineen -lähteeseen ja jättää se sinne, kunnes kiehuva vesi olisi tehnyt -tehtävänsä. Tämän keksinnön avulla he voittivat sen vaikeuden, jonka -kattilan puute uhkasi aiheuttaa heille. - -Kun kuori oli Karlin mielestä kyllin kiehunut, otettiin se pois vedestä -ja jakinnahkaisesta kääreestään. Sitten se pantiin kasana lähellä -olevalle sileälle kalliolle, minne se jätettiin valumaan ja kuivumaan. - -Sillä aikaa kuin se oli vedessä sekä sitten valumassa ja kuivumassa, -ei kukaan miehistä ollut joutilaana. Kaspar puuhaili suuren puuvasaran -valmistamisessa, jota työkapinetta tarvittaisiin jossakin seuraavassa -muokkausvaiheessa, kun taas Ossaru laitteli aivan toisenlaista -esinettä. Se oli jonkinlainen seula, joka tehtiin ohuista ruokosäleistä -ja pantiin samasta ruo'osta, eräästä bambulajista, valmistettuun -paksumpaan kehykseen. - -Ossaru oli ryhtynyt tähän erikoistehtävään, koska ei kumpikaan toinen -osannut niin hyvin kuin hän muokata bambua miksi hyödylliseksi -tarve-aineeksi tahansa. Vaikka hän nyt teki kapinetta, joka oli hänelle -aivan outo, joskin se tapahtui Karlin ohjauksen mukaan, onnistui -hänen saada aikaan seula, joka varmasti hyvin sopisi kasvintutkijan -tarkoitukseen. Tästä tulee kohta puhe. - -Niin pian kuin kuoren säikeet olivat melkein kuivat, tarvittiin -vasaraa. Sen avulla nuijattiin keitettyä kuorta kallion sileää pintaa -vasten, kunnes siitä tuli vanuketta. - -Tämä pantiin taas jakinnahkaan, jonka reunat oli käännetty vähän ylös, -niin että se muodosti jonkinlaisen syvennyksen tai vaatimattoman -ammeen. Sitten se upotettiin veteen, ei kiehuvaan lähteeseen, vaan -järven viileään veteen, kunnes pussi täyttyi. Sen jälkeen sekoitettiin -massaa tikulla, joka nosti huonot, likaiset osat pinnalle. Ne -kuorittiin pois ja heitettiin törkynä menemään. Siten meneteltiin -useampia kertoja ottamalla aina uutta vettä, kunnes koko aines, joka -oli limaista laadultaan, muuttui puhtaaksi ja pehmeäksi käsitellä. - -Seuraava ja viimeinen vaihe oli paperin valmistaminen, jonka Karl itse -suoritti. Se oli hyvin yksinkertaista, vaikka se vaati jonkin verran -kätevyyttä onnistuakseen hyvin. Levitettiin vanuketta aikaisemmin -mainitulle seulalle, jota heilutettiin edestakaisin koko ajan veden -alla, kunnes vanuke levisi tasaisesti ja yhtäläisesti yli koko pinnan. -Sitten otettiin seula pois vedestä hiljaa ja vaakasuorassa asennossa, -niin ettei sitä peittävän aineen tasainen pinta rikkoutunut. Kun se oli -tehty, ei ollut jäljellä muuta kuin asettaa kehys parin tangon päälle -ja jättää siihen valumaan ja vihdoin kuivumaankin. Kuivana se olisi -paperia! - -Luonnollisestikaan ei voinut yhden seulan avulla valmistaa koko -tarvittavaa määrää yhdellä valamisella, mutta niin pian kuin yksi arkki -oli kyllin kuiva, jotta se voitiin ottaa pois kehyksestä, täytettiin -seula jälleen. Niin meneteltiin, kunnes kaikki keitetyt kuoret -muuttuivat paperiksi, jolloin he huomasivat omistavansa kylliksi suuren -määrän isoja arkkeja, voidakseen tehdä vaunuvajan oven kokoisen leijan. - -Koska heidän oli odotettava joka arkin kuivumista, kesti tämä -valmistusvaihe joitakin päiviä, mutta sinä aikana he eivät olleet -laiskoja eikä toimettomia. Karl ja Kaspar työskentelivät kovasti -valmistellessaan leijan runkoa, kun taas Ossaru oli ryhtynyt tekemään -sen pyrstöä. - -Sen köyden laatiminen, jonka avulla leija oli pantava lentämään, vaati -enemmän aikaa ja huolta kuin mikään muu osa heidän työstään. Joka -säie oli punottava erinomaisen täsmällisesti ja joka kuitu kokeiltava -voimansa ja sopivaisuutensa puolesta. Jos he olisivat voineet -käyttää vahvempirakenteista köyttä, ei olisi ollut välttämätöntä -olla niin tarkka, mutta paksu köysi olisi ollut liian raskas leijan -kuljetettavaksi aivan niinkuin se oli ollut liian raskas kotkan -voimille. Ohuemman köyden, jollainen heidän oli tehtävä, piti siis olla -virheetön; muuten saattaisi joku heistä menettää henkensä koettaessaan -nousta. - -Kun he tiesivät tämän ennakolta, on tuskin tarpeellista mainita, että -Ossaru teki parhaansa köyttä valmistaessaan. Hän punoi sen joka säikeen -etusormensa ja peukalonsa välissä niin tasaiseksi ja sileäksi kuin -olisi kehrännyt sitä kalaverkkoaan varten. - -Leijan runko valmistettiin bambun halkaistuista varsista. Tämä ruoko -oli vahvuutensa, joustavuutensa ja keveytensä vuoksi paljon sopivampaa -heidän tarkoitukseensa kuin mikään puulaji. Liima, jota tarvittiin -paperin kiinnittämiseksi, saatiin erään inkivääripuun juuresta, josta -se ensin raapittiin irti ja sitten keitettiin liimatärkkelykseksi. - -Noin viikko senjälkeen kuin leija-ajatus oli syntynyt Kasparin -aivoissa, oli lintu itsekin valmiina majan oven ulkopuolella, -täysisulkaisena ja valmiina lentämään. - - - - -44. luku. - -LEIJAN LASKEMINEN LENTOON. - - -Kun leija oli näin valmistettu, odottivat he vain sopivaa tilaisuutta -päästääkseen sen lentoon, sellaista päivää, jolloin tuuli olisi kyllin -voimakas ja puhaltaisi oikealta suunnalta, siis sitä jyrkänteen osaa -kohti, jonka yli paperilintu oli lähetettävä. Se oli sama paikka, mihin -tikapuut oli sijoitettu ja mistä he olivat, vaikkakin menestyksettä, -koettaneet päästää karhukotkan lentoon. - -He olivat jo kiivenneet eräälle niistä yksinäisistä kukkuloista, joita -laaksossa oli melkein vastapäätä tätä kallionosaa. Sen huipulta he -olivat saaneet yleissilmäyksen, vaikkakaan ei kovin hyvää, eräästä -osasta yläpuolella kohoavan vuoren rinnettä. Se näytti olevan -lumipeitteinen; siellä täällä kohosi suuria möhkäleitä, joko kiviä -taikka tummia jäälohkareita. Seikkailijoittemme silmät tarkastelivat -niitä hyvin suurella mielenkiinnolla niinkuin edelliselläkin kerralla, -jolloin he olivat aikoneet päästää karhukotkan lentämään niiden -välistä. Nyt oli heidän näihin lohkareisiin perustuva toivonsa -suurempi kuin milloinkaan ennen. Jos heidän onnistuisi päästää leija -lentämään niiden keskelle ja sitten saada se putoamaan sinne, ei -ollut ainoastaan mahdollista, vaan hyvin luultavaakin, että se joko -kiertäisi köyden jonkun sellaisen ympärille tai takertuisi itse parin -väliin niin lujasti, että pysyisi siinä. Tehdäkseen leijansa vieläkin -käytännöllisemmäksi he olivat varustaneet sen siivet kannuksilla, -toisin sanoen he olivat jättäneet siihen bambuisen poikkikappaleen, -joka ulottui kummallekin puolelle noin jalan verran paperin reunan yli. -Lähelle kummankin ulokkeen päätä he olivat asettaneet poikittain toisen -kappaleen ja köyttäneet sen kovasti kiinni, niin että ne saattoivat -toimia kuin ankkurin kynsinä. - -He eivät olleet säästäneet vaivaa eikä kekseliäisyyttä ollakseen varmat -menestymisestä. He olivat tehneet kaikki, mitä ihminen saattaa tehdä -ansaitakseen sen. - -Kohtalo olikin niin suopea, että heidän ei tarvinnut kauan olla -jännityksessä. Jo parin kolmen päivän kuluttua tuli heille mieluinen -tuuli, juuri sellainen kuin he olivat halunneet. Se oli kova viima, -joka puhalsi kestävästi oikeaan suuntaan ja oli kyllin voimakas -kantaakseen ilmaan mitä suurimpiakin paperileijoja. - -He varustautuivat laskemaan leijan lentoon menemällä sille paikalle, -mihin tikapuut oli asetettu, Ossarun kantaessa tuota suunnatonta -lintua kainalossaan. Karlin oli määrä päästää leija lentoon ja pitää -silmällä sen kohoamista Kasparin ja shikarin juoksuttaessa köyttä, -sillä tarvittiin heidän kummankin voima pidättämään niin leveärintaista -lintua tuulta vastaan. He olivat varovaisuuden vuoksi hakanneet pois -pensaat pitkän matkaa taaksepäin kalliosta ja siten puhdistaneet tien, -niin ettei ollut mitään esteenä heidän suoltaessaan köyttä. - -Sovittiin niin, että Karlilla olisi asiain johto ja että hän antaisi -toisille lähtömerkin. - -Kaikki kolme olivat hyvin jännittyneitä asettuessaan määräpaikalleen, -Karl leijan viereen pidellen sen selkää toisessa ja pyrstöä toisessa -kädessään, Ossaru puristaen köyttä kädessään, Kasparin seisoessa hänen -vieressään pitelemässä suurta köysikimppua valmiina irti päästettäväksi. - -Karl piti leijaa tasapainossa sen pyrstön pään varassa. Sitten hän -nosti sitä kaikin voimin saadakseen sen kohoamaan muutamia jalkoja -maasta ja antoi merkin kaikkein kimeimmällä äänellään. - -Samalla hetkellä juoksivat Kaspar ja shikari taaksepäin kiristäen -köyttä mennessään. Kuin suuri korppikotka siivet levällään lehahti -leija äänettömästi ylös ilmaan. - -Se kohosi tasaisesti ja majesteetillisesti, pian nousten lähellä -kasvavien puiden yli ja yhä yleten kallion huippua kohti. - -Karl iloitsi nähdessään tämän nousun. Toiset puuhailivat liian -innokkaasti omassa tehtävässään, ennättääkseen mitenkään ilmaista -iloaan. Vasta sittenkun leija oli noussut korkealle pilviä kohti ja -näytti olevan monta metriä ulkonevan jyrkänteen reunan yläpuolella, -ottivat Kaspar ja Ossaru osaa Karlin riemuun. Silloin kumpikin -yht'aikaa päästi ilmoille kiihkeät tunteensa pitkänä hurraana. - -"Päästäkäähän irti, Ossaru!" huusi Karl yrittäen saada äänensä -kuuluville tuulen yli. "Pidä sinä, Kaspar, kiinni köyden toisesta -päästä." - -Ossaru totteli määräystä ja hellitti äkkiä otteensa samalla juosten -Kasparia kohti ja tarttuen hänkin kaiken varalta köyden toiseen päähän. - -Näin irroitettu leija kääntyi pää alaspäin maata kohti kuin -kuolinhaavan saanut suunnaton lintu. Sitten se teki muutamia -mutkikkaita kaarroksia ilmassa kääntäen suuren pyrstönsä ensin yhteen, -sitten toiseen suuntaan ja syöksyi vuoren takarinnettä kohti. Vihdoin -päästyään kallion huipun taakse se ei enää näkynyt niiden silmiin, -jotka olivat auttaneet sitä lentämään korkealle ja sitten antaneet sen -pudota avuttomana. - -Näin pitkälle he olivat onnistuneet rohkeimmissa odotuksissaan. Leija -oli lentänyt juuri sinne, mihin he olivat halunneetkin. - -Mutta nyt heräsi kysymys: jäisikö se sinne? Toisin sanoen: tarttuisiko -se kallionlohkareiden sekaan ja pysyisi kiinni. - -Jollei, niin heidän olisi päästettävä se lentoon yhä uudestaan, kunnes -se tarttuisi jonnekin tai kunnes yritys osoittautuisi mahdottomaksi. - -Karl astui eteenpäin ottaakseen asiasta selvän toisten seuratessa häntä -silmillään, joiden kiihkeä katse ilmaisi, kuinka suurta mielenkiintoa -he tunsivat asiaa kohtaan. - -Karlin käsi vapisi hänen tarttuessaan köyteen. Ensiksi hän veti -sitä hiljaa siirtäen kättänsä vain vähän kerrallaan eteenpäin, kuin -ainoastaan oikaistakseen löyhänä riippuvan osan köyttä. - -Viimein se alkoi kiristyä vaatien suurempaa voimaa vetämisessä, aivan -kuin olisi leija vielä ollut vapaa ja laahautunut lumen yli. - -Tämä herätti kaikkea muuta kuin mieluisan aavistuksen, ja köyden -luistaessa käteen jalka jalalta, kyynärä kyynärältä, synkkeni se varjo -tuntuvasti, joka oli levinnyt kaikkien kolmen kasvoille. - -Vain lyhyen ajan pysyi tämä varjo paikallaan. Se katosi nopeammin kuin -oli ilmestynyt heidän nähdessään köyden äkkiä pysähtyvän juoksussaan -ja sitten tiukentuvan Karlin yhä vetäessä sitä. Hän kiskoi sitä -ensin ponnistaen vain osalla voimaansa kuin peläten sen voivan taas -irtaantua. Jonkin ajan kuluttua hän tuli luottavammaksi ja veti täysin -voimin. Se pysyi yhä kiinni! - -Ossaru ja Kaspar ryhtyivät nyt auttamaan häntä, ja kaikki kolme vetivät -yhdessä. - -Hurraa, leija ei tullut! Köysi kesti, ulottuen kallion juurelle asti -yhtä jäykkänä kuin laivan touvi. - -Ilon huudahdus pääsi kaikkien kolmen huulilta yht'aikaa, ja he -seisoivat kaikki jonkin aikaa pitäen kovasti kiinni köydestä kuin -peläten jonkun vihamielisen, näkymättömän käden vetävän sen heidän -otteestaan. - -Viimein Karl arveli sopivaksi kiinnittää sen johonkin esineeseen. Suuri -korkea kivi, joka oli aivan lähellä kallion juurta, näytti sopivimmalta -siihen tarkoitukseen. Siihen he päättivätkin sen kiinnittää. - -Pitäen sitä yhä kireällä, jotta eivät hellittämällä sitä liikahuttaisi -ylhäällä olevaa ankkuria, he siirsivät kätensä vähitellen ja hiljaa, -kunnes olivat tulleet aivan jyrkänteen juurelle asti. Sitten Ossaru -kokosi kaiken löysällä olevan köyden käteensä Karlin ja Kasparin yhä -pidellessä kiinni. Hän kiersi sen joitakin kertoja kivenlohkareen -ympäri ja sitoi lujasti kiinni. Ei ollut enää mitään muuta jäljellä -kuin valmistaa portaat, jotka jo oli suunniteltu valmiiksi, sovittaa -ne määräpaikalleen, kiivetä kallion huipuille ja olla vapaa kuin -vuorituuli, joka siellä puhaltelisi heidän ympärillään. - -Niin onnellisen pelastuksen ajatus täytti heidät jälleen iloisilla -kuvitteluilla, ja he seisoivat sen kiven ympärillä, johon köysi oli -kiinnitetty, onnitellen itseään kuin olisivat jo päässeet pois. - -He tiesivät kestävän vielä jonkin aikaa, ennenkuin portaat oli tehty ja -kiinnitetty paikalleen, mutta koska he eivät enää epäilleet kykenevänsä -suorittamaan nousua, saattoi tuo väliaika kulua hyvin iloisesti. -Tässä mieluisassa toivossa he palasivat työpajaansa mitä parhaimmalla -mielellä ja keittivät itselleen huolellisemmin valmistetun aterian kuin -olivat nauttineet koko aikana daphnepensaiden löytymisen jälkeen. - - - - -45. luku. - -KÖYSIPORTAAT. - - -Toinen päivä heiltä kului niiden puikkojen valmistamiseen, joista -oli saatava nuoraportaiden pienat, vaikkakin kaikkien veitset olivat -ahkerassa työssä aamusta iltaan. Tarvittiin yli sata sellaista, -koska kallio, jonka syrjää köysi kulki, oli noin sata metriä korkea -ja askelmat oli suunniteltu yhtä kauas toisistaan noin puolentoista -kyynärän välimatkan päähän. - -Heidän tarkoituksensa oli ensin ollut sijoittaa pienat köyteen niiden -säikeiden väliin, joista se oli punottu, mutta asiaa miettiessä selvisi -heille parempi suunnitelma. Heidän avatessaan säikeitä saadakseen -puupuikot niiden väliin, saattaisi köysi heikentyä niinkin suuressa -määrin, että katkeamisen vaara olisi uhkaamassa, ja sitä ennen kaikkea -oli vältettävä. Pidettiin varovaisempana jättää köysi koskemattomaksi -ja sijoittaa nappulat ristiin sen ulkopuolelle. Ne saataisiin helposti -pysymään paikoillaan, kun niiden ympäri kierrettäisiin toista vahvaa -nuoraa, etenkin kun kiipeejän tarttuessa käsillään nuoraan ylempää -ei ainoankaan pienan tarvinnut yksin kannattaa hänen ruumiinsa koko -painoa. Jos sittenkin jokin niistä vähän luiskahtaisi paikaltaan, ei se -voisi aiheuttaa suurtakaan tapaturman vaaraa. - -Seuraava päivä heiltä kului niiden köysikappaleiden punomisessa, joita -tarvittiin pienojen sitomiseksi paikoilleen. Kolmannen päivän aamuna -he palasivat kallion luo aikeissa muuttaa leijan kuljettama köysi -nuoraportaiksi. - -Aikaisemmin kerrotusta ymmärtää helposti, millä lailla he aikoivat -suorittaa tämän suunnitelmansa. Pikku puikot oli sovitettava poikittain -köyttä vastaan ja sidottava niin lujasti paikoilleen, etteivät ne -päässeet luisumaan alas. Ensimmäinen oli kiinnitettävä noin miehen -vyötäisten korkeudelle maasta ja toinen hänen leukansa tasalle. -Sitten oli seisottava alemmalla ja tartuttava vasemmalla kädellä ylös -köyteen, joten olisi mahdollista sovittaa uusi nappula taas leuan -korkeudelle. Kiipeämällä toiselle nappulalle voisi kiinnittää neljännen -määrätyn matkan päähän ja niin edespäin, kunnes köysi olisi varustettu -nappuloilla kallion huipulle asti. - -Ei pidetty todennäköisenä, että kukaan voisi jatkaa pienojen -kiinnittämistä niin kauan, että kaikki olisivat paikoillaan, eivätkä he -luulleet kykenevänsä suorittamaan työtänsä pienessä ajassa. Päinvastoin -he arvelivat sen kestävän päiväkausia ja tiesivät sitäpaitsi, että se, -joka ryhtyisi siihen työhön, tarvitsisi pitkät lepohetket. Olisi sekä -hankalaa että väsyttävää seisoa niin epävakaisella jalustalla kovin -pitkää aikaa ja he kävivätkin käsiksi tehtäväänsä täysin tietoisina sen -vaikeuksista. - -Päästyään köyden luo he heti ryhtyivät työhön. Tai täsmällisemmin -sanoen yksi heistä ryhtyi siihen, sillä ainoastaan yksi kerrallaan -saattoi puuhailla tuossa työssä, joka oli heidän arvelunsa mukaan -heidän viimeisensä tuossa yksinäisessä laaksossa. - -Oli sovittu, että Ossaru yksin saisi kiinnittää poikkipuut köyteen, -koska ei kumpikaan toinen ymmärtänyt nuorien käsittelemistä niin hyvin -kuin hän. He saattoivat toimia ainoastaan katselijoina, ja ainoa -apu, mitä heidän läsnäolostaan voi olla, oli se, että he ilahuttivat -shikaria seurallaan ja puhelullaan. - -Onneksi ei Ossarun tarvinnut kiinnittää poikkipuita ensimmäisten -kolmenkymmenen jalan osalle tätä leijasta riippuvaa köyttä. Yhdet -heidän tekemänsä pitkät tikapuut auttoivat häntä kiipeämään niin -korkealle nappuloita käyttämättä. Kaikkiakin tikapuita olisi saattanut -niin käyttää, jos leija olisi kuljettanut köyden niiden likelle. -Valitettavasti ei asian laita ollut niin. Ainoastaan ensimmäisiä -tikapuita voi käyttää avuksi. - -Asettaen ne melkein samansuuntaisesti köyden kanssa Ossaru kiipesi ylös -ja alkoi kiinnittää poikkipuita, päästyään melkein tikapuiden kärkeen -asti. Hän oli ottanut mukaansa noin tusinan verran pikku puikkoja sekä -niihin kuuluvat nuorat eräänlaisessa pikku pussissa, jonka hän oli -sommitellut puuvillapuseronsa helmaan. - -Karl ja Kaspar, jotka istuivat alhaalla kivillä, sekä maahan -kyyristynyt Fritz katselivat shikarin liikkeitä suuren ja äänettömän -mielenkiinnon vallassa. - -Ei kestänyt kovin kauan, ennenkuin hän oli sovittanut ensimmäiset -kaksi puikkoa määräpaikkoihinsa. Sitten hän siirtyi tikapuilta ja -laski molemmat jalkansa ensimmäiselle poikkipienalle sillä lailla, -että ne pitivät toinen toistaan tasapainossa ja puikkoa vaakasuorassa -asennossa, minkä jälkeen hän ryhtyi sovittamaan kolmatta noin leukansa -tasalle. - -Siihen vaadittiin melkolailla kätevyyttä, mutta Ossarulla oli sitä -ominaisuutta suuressa määrässä. Mitä jalansijaan tuli, oli hindu yhtä -kotonaan köydellä kuin mikä tahansa apina, jota Brahman uskovaiset -pitävät pyhänä. - -Kenen muun jalat tahansa olisivat väsyneet nojatessaan niin hentoon -tukeen, mutta Ossaru oli tottunut kiipeämään hoikkiin korkeisiin -palmuihin, niin että hänen varpaansa olivat saavuttaneet määrätyn -tarttumiskyvyn. Pieninkin oksa tai ulkonema puunrungossa tai nuoran -solmukin oli hänelle riittävä jalansija monen minuutin ajaksi. Hänen -ei siis ollut ollenkaan vaikea pysyä tasapainossa niillä poikkipuilla, -joille hän oli jo päässyt, tai kiivetä toiselta toiselle, kun kukin -niistä oli solmittu paikalleen. Siten hän menetteli, kunnes oli -käyttänyt kaiken mukaan ottamansa varaston, niin että hänen puseronsa -helma riippui tyhjänä. Sitten hän laskeutui kallion juurelle kulkemalla -poikkipuulta toiselle ja siirtämällä jalkansa varovasti köydestä -tikapuille. - -Karl ja Kaspar olisivat voineet tehdä hänen alas tulemisensa -tarpeettomaksi, koska kumpikin olisi voinut viedä tikapuita myöten niin -kevyen kantamuksen, mutta Ossarulla oli täysi syy laskeutua alas, sillä -hänen oli levättävä ja saatava ravintoa. - -Hän ei viipynyt maassa kovin kauan, ainoastaan sen verran, että sai -veren kiertämään pitkin paljaita jalkapohjiaan. Sitten hän kiipesi -jälleen portaita ylös, puseron helma taas täynnä poikkipuita, -heittäytyi köyden varaan ja kapusi ylös niitä nappuloita, jotka hän jo -oli kiinnittänyt paikoilleen. - -Kun hänen toinen puikkovarastonsa loppui samoin kuin ensimmäinenkin, -tuli hän jälleen maahan. Taas hän otti pienen lepohetken ja kiipesi -sitten jälleen työhönsä. - -Ossarun puuhaillessa tällä lailla kului loppu-osa päivää. Pitempi -lepohetki pidettiin päivällisellä, jonka Karl ja Kaspar olivat -keittäneet erikoisen huolellisesti, heillä kun ei ollut mitään muuta -tekemistä. He eivät palanneet majalle suorittamaan keittopuuhiaan. -Ei siellä olisi ollut sen parempi, sillä keittiömukavuudet eivät -siellä olleet rahtustakaan suuremmat kuin heidän työpaikallaankaan. -Ruokasäiliö ei myöskään sisältänyt mitään muuta kuin mitä he olivat -tuoneet tullessaan, nimittäin kuivattua ibexin lihaa. Mutta Karl ei -ollut silti joutilaana koko aikaa. Hän oli kerännyt erilaisia juuria ja -hedelmiä, jotka paahdettuina eivät ainoastaan lisänneet ruokia, vaan -tekivät aterian riittävän herkulliseksi heidän vatsoilleen, jotka eivät -enää olleet niin turhan tarkkoja. - -Päivällisen jälkeen Ossaru nautti perinpohjin mielisavujensa -vetelemisestä ja palasi niiden virkistämänä uusin voimin työhönsä. - -Niin suurella menestyksellä hän sen suoritti, että ennen auringonlaskua -oli sijoittanut täyteen viisikymmentä porrasta paikoilleen. Niiden sekä -puutikapuiden avulla hän saattoi kiivetä melkein kolmanneksen kallion -korkeutta. - -Luonnollisesti lopetti pimeys siltä päivältä hänen puuhansa, ja -päättäen jatkaa sitä seuraavana aamuna palasivat sekä työn suorittaja -että katselijat jälleen majalle, Karlin ja Kasparin osoittaessa -Ossarulle niin suurta kunnioitusta kuin hän olisi ollut pääarkkitehti -ja he ainoastaan hänen apulaisiaan tai työmiehiään. Fritzkin näytti -pitävän shikaria seurueen tärkeimpänä henkilönä, sillä joka kerta kun -viimeksimainittu laskeutui alas kalliolta, oli koira ilmaissut hänelle -arvonantoaan hypellen hänen ympärillään ja katsellen uskollisesti -hänen kasvoihinsa kuin kiittääkseen häntä siitä, että hän oli heidän -vapauttajansa. - -Kotimatkalla jatkoi Fritz näitä mielenosoituksiaan, hypellen shikarin -sääriä vastaan aivan kuin estääkseen häntä kulkemasta eteenpäin, -ilmeisesti vakuutettuna siitä, että hindu oli päivän sankari, päättäen -sen joko oman huomiokykynsä tai toisten osoittaman suosion nojalla. - - - - -46. luku. - -OSSARU LASKEUTUU NOPEASTI. - - -Seuraavana aamuna, heti nautittuaan varhaisen aterian, he palasivat -työhönsä, toisin sanoen Ossaru työhön ja toiset katselemaan. - -Onnettomuudeksi oli ilma sinä päivänä epäsuopea työnteolle. Tuuli -oli voimakas, ei yhtenäinen, vaan se puhalsi lyhyinä äkillisinä -puuskauksina kovan myrskyn tavalla. - -Ossarun riippuessa köydessä jyrkänteen puolivälin kohdalla, heilutteli -tuuli hänen ruumistaan, heittipä hänet välillä muutamien jalkojen -päähän kalliosta ja sai hänet huojumaan pahasti puolelta toiselle, -vaikka köysi oli kiinni kummastakin päästä. - -Hirveää oli nähdä hänen näin riippuvan ja heiluvan ilmassa. Välillä -täyttyivät katselijoiden sydämet pelolla, että kelpo shikarin aivot -murskautuisivat ulkonevaa kalliota vastaan tai hänen olisi pakko -irroittaa otteensa ja singahtaa alhaalla oleville kalliolohkareille, -jolloin hän murskautuisi kappaleiksi. - -Monta kertaa aamupäivän kuluessa tuli Karlin ja Kasparin levottomuus -niin suureksi, että he huusivat Ossarua tulemaan alas, ja hänen -laskeuduttuaan he pyysivät, ettei hän kiipeäisi jälleen ylös, ennenkuin -vaara vähenisi tuulen tyyntyessä. - -Mutta heidän pyynnöistään ei ollut mitään hyötyä. Shikari, joka oli -koko elämänsä ajan tottunut luonnonvoimia uhmaamaan, ei pelännyt -niitä ollenkaan. Päinvastoin hän näytti tuntevan ylpeyttä, joskaan ei -suoranaista mielihyvää siten uskaltautumalla vaaraan. - -Singahtaessaan kauas kalliostakin ja heiluessaan pitkin sen syrjää kuin -jonkin jättiläismäisen kellon heiluri, hän sitoi nuoria ja sovitteli -puikkoja paikoilleen yhtä kylmäverisesti kuin olisi seisonut alhaalla -lujalla maalla. - -Näin jatkoi Ossaru innokkaasti työtään melkein puolipäivään asti, -tietysti pitämällä kuitenkin tavan mukaiset lepohetket, joiden -aikana Karl ja Kaspar toistivat pyyntönsä, että hän lykkäisi työnsä -suorittamisen sopivampaan aikaan. Fritzkin näytti tuhlatessaan -hyväilyjään rohkealle kiipeejälle katselevan vakuuttavasti hänen -silmiinsä kuin tietäen hindun olevan vaarallisessa työssä. - -Kaikki oli turhaa. Shikari näytti halveksivan heidän pelkäämäänsä -vaaraa ja vastustaen kaikkia heidän pidättämisyrityksiään palasi -epäröimättä vaaralliseen puuhaansa. - -Ja varmasti hänen olisi onnistunutkin suorittaa se uhraamalla siihen -riittävästi aikaa. Tuuli ei olisi voinut pudistaa häntä irti siitä -köydestä, josta hän piti kiinni itsepäisesti kuin hämähäkki. Jos tuki -olisi pitänyt paikkansa, olisi hän saattanut jatkaa työtään, vaikka -hirmumyrsky olisi puhaltanut. - -Siinä ei hänen suurin vaaransa ollutkaan eikä se johtunutkaan -sellaisesta, vaan kokonaan odottamattomasta ja aavistamattomasta -seikasta. - -Ennen puoltapäivää oli Ossarun jo onnistunut sovittaa poikkipuut -paikoilleen melkein puoliväliin kallion korkeutta. Hän oli käynyt -alhaalla ottamassa uutta puikkovarastoa, kiivennyt jälleen ylös ja -sitten heilauttanut itsensä leijasta riippuvan köyden varaan sekä aikoi -juuri ruveta kiipeämään sitä pitkin, niinkuin jo oli tehnyt melkein -parikymmentä kertaa. - -Karl ja Kaspar katselivat häntä, seuraten hänen liikkeitään niinkuin -olivat tehneet kaiken aikaa, sillä niin usein kuin hän oli kiivennyt -ylös, oli se aina vaarallinen temppu ja mieltäkiinnittävä katsella. - -Juuri hänen päästettyään irti tikapuista ja heittäydyttyään kokonaan -köyden varaan, pääsi hänen huuliltaan huuto, joka sai katselijoiden -sydämet värisemään kauhusta, sillä he käsittivät sen pelonhuudoksi. -He eivät tarvinneet mitään selityksiä tuolle äänelle, sillä samalla -hetkellä kuin se saapui heidän korviinsa, huomasivat he vaaran, joka -oli saanut Ossarun huudahtamaan. Hän laskeutui alas kallion syrjää, -ei vapaaehtoisesti luisuen alas köyttä, vaan aivan kuin köysi olisi -irtaantunut ylhäältä, antanut perään hänen ruumiinsa painolle ja -luisunut pitkin lumen pintaa. - -Aluksi hän näytti laskeutuvan vain hyvin hitaasti, eivätkä maassa -seisovat olisi saattaneet huomata mitä oli tekeillä, jollei hän olisi -tuon tuostakin huudahtanut ja köysi olisi höltynyt alhaalta. He olivat -katselleet hänen liikkeitään joitakin sekunteja, ennenkuin huomasivat -asian oikean laadun ja sen hirveän vaaran, johon heidän uskollinen -shikarinsa oli nyt joutunut. - -Epäilemättä oli leija irtaantunut ylhäältä ja antaen myöten Ossarun -painon aiheuttamalle köyden pingoitukselle solui nyt jyrkänteen reunaa -kohti. - -Olisiko vastustus ylhäällä yhtä suuri kuin miehen paino? Päästäisikö -se hänet helposti alas? Vai saapuisiko laahaava ankkuri sellaiselle -kohdille, missä pinta olisi sileä, ja sitten nopeasti luisuen sen -yli saisi laskunopeuden kiihtymään? Toisin sanoen, olisiko shikarin -syöksyttävä kolmenkymmenen jalan korkeudelta kallion juurelle? - -Katselijoille jäi vain vähän aikaa harkita eri mahdollisuuksia. -Heille ei jäänyt hetkeäkään ryhtyäkseen toimenpiteisiin toverinsa -turvallisuuden varalta. Ennenkuin he toipuivat hämmästyksestään, -jonka hänen ensimmäinen huutonsa oli aiheuttanut, näkivät he hänen -laskeutumisensa joka hetki kiihtyvän, ensin vähitellen, sitten nopeina -lyhyinä nytkähdyksinä, kunnes hän oli päässyt noin kahdenkymmenen -jalan päähän maasta. He toivoivat hänen laskeutuvan sillä lailla vielä -muutamia metrejä, jolloin vaara olisi ohi. Mutta juuri sillä hetkellä -he näkivät leijan rungon huojuvan kallion huipulla, ja aivan kuin suuri -elävä lintu se hypähti alas kalliolta ja liiti alas laaksoon. - -Ossaru, joka yhä piti kiinni köydestä, kulkeutui jonkun matkan päähän -kalliosta, mutta onneksi hänelle oli hänen ruumiinsa paino suurempi -kuin se vastustus, jota ilma teki leijan suurelle pinnalle, sillä -muuten hän olisi voinut joutua paljon korkeammalle ilmaan. Samoin oli -onnellista, että ylipaino oli erittäin pieni, sillä muuten hän olisi -murskautunut kovalla voimalla maahan. - -Näin ollen hän putosi tasaisesti kuin kyyhkynen, tullen jaloilleen ja -jääden niille seisomaan kuin Merkurius "taivaita syleilevän vuorensa" -huipulle. - -Sillä hetkellä, jolloin shikari tunsi jalkojensa koskettavan kovaa -maata, hypähti hän ketterästi syrjään päästäen samalla köyden irti kuin -se olisi ollut tulikuuma rauta. - -Suuri leija, jota ei enää mikään pitänyt tasapainossa tuulta vastaan, -alkoi heittelehtiä sinne tänne, joka käännähdyksellä laskeutuen -alemmaksi, kunnes se viimeisellä läimäyksellä, johon se näytti -kokoovan kaiken heikkenevän voimansa, laskeutui Ossarua kohti kuin -jättiläismäinen petolintu, joka heittäytyy uhrinsa kimppuun. - -Shikari pääsi hädin tuskin pois tieltä. Jollei hän olisi viime tingassa -painanut päätään alas, olisi hän varmasti saanut kalloonsa sellaisen -iskun, joka olisi murskannut sen kokonaan. - - - - -47. luku. - -LEIJAN LENTO. - - -Ilo, jota kaikki tunsivat tästä Ossarun ihmeellisestä pelastumisesta, -korvasi enemmän kuin riittävästi sen surun, jonka leijan putoaminen -oli heille aiheuttanut, etenkin koska he luulivat, ettei vahinko ollut -korjaamaton. Sen saattoi panna tuulen ansioksi, joka epäilemättä -oli kohottanut leijan paikaltaan irroittaen sen kalliosta tai siitä -esineestä, johon se silloin oli takertunut. - -He eivät epäilleet onnistuvansa jälleen päästämään leijan lentoon -ja saavansa sen tarttumaan kiinni niinkuin aikaisemminkin. Tästä -vakuutettuina he eivät ruvenneet suremaan äsken sattunutta onnetonta -tapausta, niinkuin he muussa tapauksessa olisivat tehneet. - -Koska tuuli oli sinä päivänä sellaisella suunnalla ettei leijaa voinut -saada lentämään kalliolle päin, päättivät he lykätä yrityksensä -sopivampaan tilaisuuteen. Jotta ei leija joutuisi vaaraan turmeltua -sateessa, panivat he sen taas hartioilleen ja kantoivat sen köysineen -kaikkineen majan suojaan. - -Kului melkein viikko, ennenkuin tuli heille sovelias tuuli, mutta sinä -väliaikana he eivät olleet kokonaan olleet toimettomina. Koska ei -heillä vieläkään ollut varmaa tietoa siitä, kuinka kauan heidän olisi -oltava laaksossa, olivat he käyttäneet melkein jokaisen päivän hetken -ruokavarastojensa lisäämiseksi, jotteivät kokonaan lopettaisi sitä -savustettua pukinlihaa, jota heillä vielä oli melkoinen varasto. - -He eivät enää käyttäneet pyssyjään ruuan hankkimiseen. Viimeiset -panokset olivat yhä piipuissa, eikä niitä aiottu laukaista, ennenkuin -kaikki muut keinot saada saalista pettäisivät. - -Nyt he tosiaankin uskoivat niin varmasti pääsevänsä pois vankilastaan, -että he toisinaan jo kuvittelivat astelevansa vuoren rinnettä alas -ja puhelivat pitävänsä pyssynsä ladattuina kaikkia mahdollisia -vaaroja vastaan, joita heillä voisi olla suurten eläinten taholta -kotimatkallaan. He tiesivät, etteivät ampuma-aseet olleet -välttämättömiä ruuan hankkimiseen. Ossarun kaaripyssy oli siihen -riittävä ase. Usein sen kuultiin napsahtelevan puiden välissä, ja yhtä -usein lävisti shikarin nuoli jonkun kauniin linnun rinnan, riikinkukon, -fasaanin tai jonkin ihanan Brahman hanhen, joita asusti järven vesissä. - -Ossarun verkot ja ongensiimat niinikään olivat käytännössä. Niihin -tarttui erilaisia ja erinomaisen arvokkaita kaloja. Etenkin yhtä lajia -näytti riittävän aivan loppumattomasti heidän ruokavaroikseen, jos -kaikki muu pettäisi. - -Se oli eräs suuri ankeriaslaji, jota järvessä oli niin yllin kyllin, -että tarvitsi vain heittää sinne mato koukussa, kun sai paikalla vetää -ylös melkein kuuden jalan pituisen ankeriaan. - -Koska heitä ei aina haluttanut syödä ankeriasta, uhrasivat he vain -vähän aikaa niiden hankkimiseen. Joka tapauksessa he olivat kiitollisia -huomattuaan näitä liukkaita olentoja löytyvän niin paljon ja tietäen, -että jos kaikki muut lähteet pettäisivät, he saisivat niistä -terveellisen pääravintoaineen, joka ei milloinkaan vähenisi, vaikka he -söisivät sitä kuinka paljon. - -Vihdoin alkoi puhaltaa heille sopiva tuuli. Leija nostettiin jälleen -hartioille ja kannettiin samaan paikkaan kuin ennenkin. He menettelivät -aivan samalla lailla päästäessään sitä lentoon, ja aivan samalla lailla -se taas kohosi kallion yläpuolelle, ja kun köysi äkkiä hellitettiin, -putosi leija vuoren harjalle. - -Niin pitkälle he tällä kerralla onnistuivat, mutta voi! Kävi ilmi, että -menestys loppuikin tähän. - -Vetäessään köyttä päästäkseen selville, oliko heidän ankkurinsa -tarttunut kiinni, he saivat surukseen kieltävän vastauksen. Köysi -palasi heille melkein ilman vastarintaa, lukuunottamatta sitä kitkaa, -mikä syntyi sen liukuessa kallion syrjän yli leijan laahautuessa pitkin -lumen pintaa. - -Siirtäen käsiään vähän matkaa kerrallaan eteenpäin he vetivät sen -takaisin. Jalka jalalta ja kyynärä kyynärältä se tuli vastustelematta -heitä kohti, kunnes he näkivät tekolinnun suuren käyrän rinnan -ulkonevan jyrkänteen reunan yli. - -Jälleen se päästettiin ilmaan ja hellitettiin köysi, kunnes leija oli -kohonnut niin pitkälle kuin pääsi, ja taas sen annettiin pudota. - -Sitten taas nykäistiin alas- ja sisäänpäin, köysi sujui jälleen -esteettä heidän käteensä, ja taas nähtiin leijan kaareva syrjä kallion -reunalla kuvastumassa yläpuolella olevaa sinistä taivasta vasten, ei -niinkuin kaunis sateenkaari, joka merkitsee lupausta, vaan pettymyksen -ja surun merkkinä. - -Jälleen lento, sitten epäonnistuminen, yhä uudelleen ja uudelleen, -kunnes miesten kärsivällisyys, puhumattakaan heidän voimistaan, oli -jokseenkin lopussa. - -Mutta se ei ollut pelkkää ajanvietettä. Eivät he huvikseen -päästäneet leijaa lentoon, ei myöskään missään tieteellisissä -kokeilemistarkoituksissa. He päästivät sen lentoon saadakseen takaisin -henkilökohtaisen vapautensa, ja kaikki he jännittyneinä odottivat, -onnistuisiko yritys vai ei, melkein yhtä kiihkeästi kuin jos heidän -henkensä olisi riippunut tuloksesta. - -Ei siis sopinut jättää asiaa sikseen, niin väsyneitä ja kokonaan -kärsivällisyytensä menettäneitä kuin he olivatkin. Senvuoksi he -jatkoivat ponnistuksiaan, vaikkakin heidän toivonsa yhä väheni jokaisen -epäonnistuneen yrityksen jälkeen. - -Yli parikymmentä kertaa he olivat päästäneet leijan lentoon ja yhtä -usein vetäneet sen takaisin kallion syrjälle, vaikka ei aina samaan -paikkaan, sillä he olivat itse siirtyneet eri paikkoihin ja koettaneet -päästää sitä lentoon eri kohdilta. - -Joka tapauksessa oli tulos sama. Lintu kieltäytyi tarttumasta -mihinkään kynsillään, kallioihin tai jäälohkareisiin tai jäätyneisiin -lumivalleihin, joita kaikkia oli hujan hajan vuorella. - -Seikkailijamme olivat sitä hämmästyneempiä näin monista -epäonnistumisista, kun leija heidän ensimmäisellä yrityksellään -oli heti tarttunut kiinni. Jos se ei milloinkaan olisi takertunut -sinne, ei olisi nytkään ollut mitään pettymisen syytä. Näin monen -yrityksen jälkeen he olisivat olleet sitäkin halukkaampia luopumaan -suunnitelmastaan, pitäen sitä epäkäytännöllisenä. Mutta kun heidän -ensimmäinen kokeensa oli onnistunut, pysyi heissä vireillä toivo, että -heitä saattaisi vieläkin onni suosia, ja se rohkaisi heitä yhä vain -yrittämään. - -Vieläkin he koettivat puolisenkymmentä kertaa, mutta kun onni -kieltäytyi auttamasta heitä, herkesivät he yrityksistään jättäen -paperilinnun kallion reunalle kuin istumaan siihen uutta lentoa -odottamaan. - -Nyt oli leija jo käynyt surkean näköiseksi. Sen höyhenet olivat -tärveltyneet sen alituisesti laahautuessa kallioiden ja terävien -jäälohkareiden yli. Sen ollessa ylhäällä ilmassa saattoi nähdä -päivänvalon paistavan sen läpi muutamin paikoin, eikä sen lento ollut -enää niin majesteetillista kuin se oli ollut alkujaan. Ilmeisesti se -pian tarvitsi korjausta. Keskustellen tästä kysymyksestä samoin kuin -siitä, olisiko syytä yrittää jostakin toisesta paikasta, keskeyttivät -seikkailijamme puuhansa joksikin aikaa. - -Kaikki kolme seisoivat koossa muutamien askelien päässä köyden päästä, -jonka olivat hetkeksi jättäneet käsistään, niin että se vetelehti -huolimattomasti maassa. - -He eivät olleet ryhtyneet pienimpiinkään varokeinoihin siinä kohden, -sillä heidän mieleensä ei ollut juolahtanut, että olisi olemassa mitään -vaaraa sen jättämisessä irralleen. - -Vasta liian myöhään he ymmärsivät tekemänsä erehdyksen, vasta silloin -kun huomasivat köyden äkkiä hypähtävän maasta kuin jonkin näkymättömän -käden pilviin kohottamana. - -Kaikki kolme hyökkäsivät sitä kohti samalla hetkellä, mutta liian -myöhään. Köyden pää heilui jo niin korkealla heidän yläpuolellaan, -ettei pisinkään heistä saattanut koskettaa sitä edes hyppysillään. - -Ossaru hypähti korkealle ilmaan yrittäen tarttua nuoraan, Kaspar juoksi -ottamaan lähellä olevaa salkoa, toivoen sen avulla saavansa leijan -kiinni, kun taas Karl syöksyi ylös kalliota vastaan seisovia tikapuita, -joiden lähellä köysi nyt suikersi. - -Kaikkien kolmen ponnistukset olivat yhtä turhat. Sekunnin pari -heilahteli köyden pää heidän päittensä yläpuolella juuri niin kaukana -ulottuvilta, että oikein kiusasi heitä. Sitten se kohosi nopeasti ja -kohtisuorasti ylöspäin, aivan kuin olisi ylhäällä oleva näkymätön käsi -nykäissyt sitä taas kovasti, minkä jälkeen se lopullisesti katosi -kallion syrjän yli! - - - - -48. luku. - -EI ENÄÄ PAPERIPUITA. - - -Köyden katoamisessa ei ollut mitään salaperäistä. Leijaa ei enää -näkynyt kallion huipulla. Tuuli oli kuljettanut sen pois ja tietenkin -siihen kuuluvan köyden samalla. - -Kun ensimmäinen hämmästyksen hetki oli ohi, silmäsivät seikkailijamme -toinen toistaan katseella, joka sisälsi jotakin muutakin kuin -pettymystä. Vaikka leija oli niin monta kertaa ollut tarttumatta -kiinni, oli se kuitenkin kerran tarttunut, ja hyvin järkevää oli -otaksua, että se taas tarttuisi. Sitäpaitsi oli toisia paikkoja, joissa -jyrkänne oli yhtä matala, vieläpä matalampikin kuin se kohta, missä -he olivat tehneet kokeitaan. Mahdollisesti olisi heidän yrityksensä -onnistunut paremmin jossakin niistä. Joka tapauksessa oli hyvin -luultavaa, että jolleivät he olisi menettäneet leijaansa, olisivat he -voineet jollakin sopivalla hetkellä kiivetä pois kalliovankilastaan -nuoraportaiden avulla, mutta nyt oli kaikki sellainen ikuisesti -mahdotonta. Sen mahdollisuuden oli yksi ainoa tuulenpuuska pyyhkäissyt -pois. - -Joku ehkä voisi luulla, ettei onnettomuus ollut auttamaton. Voisi -näet väittää, että olisi saattanut tehdä toisen leijan samanlaisista -aineksista kuin sekin oli ollut, jonka tuuli oli vienyt mennessään. -Mutta se väite ei olisi tosiasiain mukainen. - -Sama ajatus oli jo välähtänyt kaikkien kertomuksemme sankarienkin -mielessä heidän huomatessaan, että se leija, jota he yrittivät saada -tarttumaan kiinni ylhäällä, alkoi kulua ja muutenkin tärveltyä. - -"Voimme helposti tehdä toisen", arveli Kaspar silloin. - -"Ei, veljeni", vastasi Karl, "pelkäänpä, ettemme voi enää koskaan -tehdä. Meillä on riittävästi paperia jäljellä paikataksemme tämän, -mutta ei kylliksi uuden leijan tekoon." - -"Mutta voimmehan tehdä lisää paperia", väitti Kaspar itsepintaisesti -vastaan. - -"Sepä se, ei arkkiakaan", vastasi Karl taas pudistaen kieltävästi -päätään. - -"Mutta miksi emme? Luuletko, ettei täällä kasva enemmän daphnepensaita?" - -"Niin luulen. Muistathan meidän kuorineen kaikki ne, joita tiheikössä -kasvoi. Kun ajattelin meidän mahdollisesti tarvitsevan lisää kuorta, -olen kulkenut laakson ristiin rastiin ja tutkinut sen joka kolkan -tapaamatta enää ainoaakaan daphnepensasta. Olen melkein varma, ettei -niitä ole yhtään enää täällä." - -Tämä keskustelu veljesten välillä oli tapahtunut paljon aikaisemmin -kuin he menettivät leijansa. Sen sattuessa ei ollut enää välttämätöntä -toistaa samaa asiaa. Kun molemmat siis tiesivät sen seikan, että heidän -oli mahdoton rakentaa uutta, ymmärsivät he korvaamattoman menetyksen -nyt kohdanneen itseään. - -Mihinkähän suuntaan leija oli kulkeutunut? Olikohan mahdotonta, että -tuuli puhaltaisi sen pitkin kalliojonoa ja heittäisi takaisin laaksoon? - -Koska tuntui jonkun verran luultavalta, että niin saattaisi käydä, -juoksivat kaikki kolme ulospäin kallioista saadakseen paremman -yleissilmäyksen jyrkänteestä kummallakin puolella. - -Pitkän aikaa he katselivat toivoen saavansa nähdä suuren paperilinnun -palaavan syntymäpaikalleen. Mutta se ei tullut, ja vihdoin he -tulivat siihen uskoon, ettei se koskaan palaisikaan. Tuulen suunta, -heidän pysähtyessään sitä tarkastamaan, tekikin sen ei ainoastaan -epätodennäköiseksi, vaan aivan mahdottomaksi. Se puhalsi kallioilta -päin lumiharjannetta kohti. Epäilemättä oli leija kulkeutunut viettävää -rinnettä kohti ja joko lentänyt vuoren yli tai pysähtynyt johonkin -syvään solaan, missä tuuli ei enää ulottunut siihen. Joka tapauksessa -oli varmaa, että niin leija kuin köysikin olivat heiltä iäksi menneet. - -"Voi, kuinka surkeaa!" huudahti Kaspar harmistuneella äänellä heidän -vihdoin päästessään tästä selville. "Kuinka huono onni meillä sentään -on!" - -"Ei, veljeni", huomautti Karl moittien, "älä syytä kohtaloa siitä, mitä -nyt on tapahtunut. Myönnän sen suureksi onnettomuudeksi, mutta siitä -on meidän oikeuden mukaan syytettävä ainoastaan itseämme. Pelkästä -huolimattomuudesta olemme menettäneet leijan ja sen keralla ehkä -viimeisen mahdollisuutemme päästä vapauteen." - -"Niin, sinä puhut totta", myönsi Kaspar äänellä, josta ilmeni sekaisin -mielipahaa ja alistumista. "Se oli meidän syymme, ja meidän on -kärsittävä siitä." - -"Mutta oletko, veli Karl, aivan varma, ettei tuollaisia paperin -valmistamiseen kelpaavia puita ole enemmän", ryhtyi hän hetken -vaitiolon jälkeen puhumaan, viitaten heidän välillään aikaisemmin -tapahtuneeseen keskusteluun. - -"En tietystikään ole ehdottoman varma, ettei muita paperipuita ole, -vaikkakin pelkään asian olevan niin kuin olen sanonut", vastasi -kasvinkokooja. "Me pääsemme asiasta helposti selville tutkimalla -laaksoa tarkoin. Mahdollisesti löytyy jotakin muuta, mikä sopii yhtä -hyvin siihen tarkoitukseen. Himalajan vuorilla kasvaa eräs koivulaji, -joka tavataan myöskin Nepalissa ja Tibetissä. Sen kuorta voi nylkeä -leveinä kaistaleina ja kahdeksana tai kymmenenä eri kerroksena, joista -jokainen on melkein yhtä ohut kuin tavallinen paperi ja sopiva moneen -tarkoitukseen, joihin yleensä käytetään paperia." - -"Luulisitko sen kelpaavan leijaan?" kysyi Kaspar antamatta Karlin -lopettaa selityksiään. - -"Olen varma siitä", vastasi kasvientutkija. "Se olisi parempaakin -kuin daphnesta saatu paperi. Jos olisin pitänyt mahdollisena löytää -niitä täältä, olisin ehdottanutkin niitä meidän tarkoitukseemme -mieluummin kuin daphnea. Mutta en luule meidän löytävän niitä. En -ole huomannut täällä minkäänlaisia koivulajeja ja tiedän sen samoin -kuin useimpien koivulajien vaativan paljon kylmempää ilmanalaa kuin -mitä tässä laaksossa on. Hyvin luultavaa on, että niitä kasvaa tuolla -ylhäällä vuorilla, mutta siellä ne ovat saavuttamattomissa. Mutta jos -ulottuisimme sinne, ei meidän tarvitsisi ryöstää niiden monikertaista -verhoa. Silti älkäämme joutuko epätoivoon", lisäsi Karl koettaen -näyttää iloiselta, "ehkä niitä kasvaa täälläkin, tai jollei, voimme -ehkä löytää jonkin toisen daphnelehdon. Lähtekäämme hakemaan!" - -Karl ei suinkaan ollut herkkäuskoinen missään suhteessa, ja hyvä -oli, ettei hän ollut, sillä heidän tutkittuaan laakson tarkoin -ja huolellisesti, mihin heiltä kului melkein kolme kokonaista -päivää, eivät he vaivansa palkaksi löytäneet toivomaansa koivua -tai daphnepensasta tai mitään muuta ainetta, mistä olisi saattanut -valmistaa leijan. - -Ei siis kannattanut enää ajatella leijaa, ja he karkoittivatkin viimein -sen ajatuksen mielestään. - - - - -49. luku. - -ILMAPURJEHDUS. - - -On tuskin mahdollista puhua paperileijasta ajattelematta erästä toista -suurempaa välikappaletta ilmassa purjehtimiseen -- ilmapalloa. - -Karl oli ajatellut sitä jo paljon aikaisemmin, ja samoin Kasparkin, -sillä leija oli johtanut sen yht'aikaa heidän kummankin mieleen. - -Saattaa kysyä, mikseivät he olleet omaksuneet sitä ajatusta ja -koettaneet toteuttaa sitä käytännössä, koska ilmapallo olisi -luultavasti paljon paremmin vapauttanut heidät tästä vuorivankilasta -kuin paperileija. - -He olivat kyllä harkinneet tuota ajatusta, ainakin Karl oli tehnyt -niin, ja tutkineet sitä kaikilta puolin. Kaspar ei ollut päästänyt sitä -mielestään, vaikka arvelikin heille mahdottomaksi tehdä ilmapalloa. -Karlkin oli tullut samaan tulokseen, koska heillä hänen mielestään ei -ollut aineksia, mistä olisivat sellaisen tehneet. Jos vain aineksia -olisi ollut, tiesi Karl varmasti osaavansa tehdä ilmapallon, vaikkakin -hyvin karkeatekoisen, mutta joka tapauksessa sellaisen, joka olisi -hyvin kelvannut heidän tarkoitukseensa. - -Niinä päivinä, jolloin he olivat puuhailleet paperilinnun -valmistamisessa, hän oli ajatellut tätä asiaa aika paljon, sillä -totta puhuen hän ei ollut koskaan kovinkaan herkästi uskonut -leijayrityksen onnistuvan. Hän oli pohtinut kauan ja kärsivällisesti -pallojuttua, koettaen muistuttaa mieleensä sitä vähää, mitä oli lukenut -ilmapurjehdustaidosta. Hän oli mielessään läpikäynyt kaikki saatavissa -olevat ainekset toivoen keksivänsä jotakin, mistä sellaisen välineen -voisi laittaa. - -Valitettavasti ei hänen mieleensä ollut juolahtanut mitään, mikä -olisi soveltunut. Daphnesta saatu paperi, vaikkakin sitä olisi ollut -riittävästi, ei olisi kelvannut, sillä niin lujaa kuin paperi saattaa -ollakin, ei se ole kyllin vahvaa vastustaakseen ulkoilman painetta, -nimittäin sellaisessa pallossa, joka olisi kyllin suuri kantaakseen -vähänkään tuntuvaa painoa. Mutta ei kannattanut puhuakaan paperista, -koska ei sitä ollut kylliksi. Karl olikin lakannut ajattelemasta -ilmapalloa, koska ei heidän saatavissaan ollut minkäänlaista ainesta, -joka olisi kelvannut sen valmistamiseen. - -Hän tiesi, että tuohon ilmakokeeseen tarvittaisiin suuri pallo. Hän -oli ajatellut eri eläinten nahkoja, mutta ne, joita olisi voinut -saada riittävästi, olivat kerrassaan liian paksuja ja raskaita pallon -kuoreksi. Hamppua, jota laaksossa oli yllin kyllin, olisi voinut punoa -kankaaksi ja sitten sivellä sitä jostakin puusta otetulla kumiaineella, -sillä laaksossa oli joitakin lajeja kumia tihkuvia puita. Mutta oli -saatava selville, voisivatko he valmistaa hampusta kangasta, joka -olisi kyllin kevyttä kumilla siveltynä. Se oli hyvin epäiltävää. Joka -tapauksessa olisi heidän harjoiteltava langan punomista kauan aikaa, -ennenkuin he saavuttaisivat kyllin kokemusta suorittaakseen sellaisen -työn. Suunnitelma tuntui liian mahdottomalta toteuttaa, jotta sitä -olisi kannattanut vakavasti harkita. Karl olikin karkoittanut sen -mielestään samalla kuin koko ajatuksen ilmapallosta. - -Tämä oli tapahtunut ennenkuin leijalla oli kokeiltu ja yritys oli niin -epäonnistunut. Mutta kun nyt kaikki toivo siltä taholta oli mennyttä, -alkoi ajatus ilmapallosta jälleen pyrkiä hänen mieleensä samoin -kuin Kasparinkin, ja nyt vasta he ryhtyivät puhumaan siitä asiasta -toisilleen. - -"Köyttä meillä olisi kylliksi", huomautti Kaspar, "mutta siitä ei olisi -mitään hyötyä, kun ei meillä ole ainetta, millä verhoaisimme suuren -pallon. Sehän kai valmistetaan silkistä?" - -"Niin", vastasi Karl, "silkki on parasta siihen tarkoitukseen". - -"Ja miksi?" kysyi Kaspar. - -"Senvuoksi, että siinä yhtyy kolme ominaisuutta, keveys, vahvuus ja -kudonnan tiiviys, paljon suuremmassa määrässä kuin missään muussa -tunnetussa aineessa." - -"Eikö mikään muu kelpaisi?" - -"Kyllä, ilmapalloon voisi käyttää monta muutakin ainetta, jotka -voisivat kannattaa määrätyn painon. On mahdollista rakentaa sellainen -paperipallokin, joka voi kohottaa ilmaan joitain kiloja, kissan tai -pienen koiran. Monessa maassa ovat ihmiset olleet niin julmia, että -ovat lähettäneet ilmaan noita eläimiä välittämättä siitä, mitä niistä -sitten on tullut." - -"Kuinka julmaa", yhtyi häneen Kaspar, jolla ei suinkaan ollut kova -sydän, vaikkakin hän oli metsästäjä. "Sellaiset pitäisi itse lähettää -ilmaan paperisessa ilmapallossa." - -"Niin, jos paperinen ilmapallo kantaisi, kuten ikävä kyllä meidänkin -vuoksemme ei ole laita. Vaikkapa meillä olisi rajaton paperivarasto, ei -siitä olisi meille mitään hyötyä. Me tarvitsemme jotakin vahvempaa ja -sitkeämpää." - -"Emmekö voi keksiä mitään? Koettakaamme, Karl." - -"Oi, rakas veli, minä olen koettanut päiväkausia, mutta turhaan. Tässä -laaksossa ei ole mitään siihen tarkoitukseen sopivaa." - -"Kelpaisikohan purjekangas? Oletko ajatellut sitä?" - -"Olen. Se olisi liian karkeaa ja raskasta." - -"Mutta emmekö me suurella työllä saisi sitä kyllin kevyeksi? Voisimme -valita hienoimpia hampun säikeitä ja kehrätä ja kutoa ne äärimmäisen -huolellisesti. Ossaruhan on täydellinen mestari sillä alalla. Takaan, -että hän voittaisi Herkuleenkin värttinän ääressä." - -"Oho, veljeni!" huudahti Karl vähän hämmästyneenä. "Sinähän puhut tänä -aamuna kovin klassillisesti. Mistä olet kuullut jutun Herkuleesta, -sinä, joka et ole milloinkaan nähnyt yliopistoa sisäpuolelta?" - -"Unohdat, veljeni, että olet itse opettanut minulle noita klassillisia -asioita, kuten niitä nimität. Vaikka minun on sanottava sinulle, etten -ole saanut niistä pienintäkään hyötyä lukuunottamatta sitä vähäistä -koristeellisuutta, minkä ne silloin tällöin antavat puheelleni, enkä -luultavasti tule saamaankaan." - -"No niin, Kaspar", vastasi kasvientutkija, "en minä aio ryhtyä -puolustamaan klassillisuutta, kuten hyvin huomaat. Vaikkakin olen -opettanut sinulle vähän sen tuntemusta, tapahtui se vain siksi, ettei -minulla ollut muutakaan tekemistä ja sinä olit yhtä joutilas. Muuten -olisimme me kumpikin minun mielestäni tuhlanneet aikaa. Sinä tiedät -jo minun mielipiteeni siinä asiassa, ja se on, että niin sanotun -klassillisen tunteminen on järkevälle miehelle suunnilleen yhtä tärkeää -kuin olisi kiinalaisen muistitaidon harjoittaminen. Se aika, jonka olen -uhrannut kuolleiden kielten opiskelemiseen, on ollut pelkkää tuhlausta, -eikä mikään, mitä olen oppinut, kohota meitä jalkaakaan korkeammalle -täältä. Ei ole luultavaa, että Jupiterin ja Junon tunteminen toimittaa -meille keinon, jonka avulla pääsemme pulastamme, ei myöskään se, että -saisin siipiparin, vaikkakin tunnen Merkuriuksen. Jättäkäämme siis -klassillisuuden ajatukset ja ottakaamme selville, eikö se, mitä muuten -tunnemme tieteestä, auta meitä nyt paremmin. Sinä olet kekseliäs, -Kaspar veli. Voitko huomata mitään, tarkoitan meidän saatavissamme -olevaa, mikä kelpaisi ilmapallon pussiksi?" - -"Mutta osaisitko tehdä pallon, jos olisi raaka-ainetta?" kysyi Kaspar -yhä epäillen, osaisiko kukaan muu kuin kokenut ilmailija sen valmistaa. - -"Mitä tyhjiä", vastasi filosofi, "ilmapallon tekeminen on melkein -yhtä helppoa kuin saippuakuplan aikaansaaminen. Mistä ilmaa pitävästä -pussista tahansa, joka on täytetty kuumalla ilmalla, tulee ilmapallo. -Kysymys on vain siitä, kuinka paljon se voidaan saada kantamaan -laskemalla pois ne raaka-aineet, joista se on valmistettu." - -"Mutta kuinka aiot saada sinne kuumennettua ilmaa?" - -"Yksinkertaisesti tekemällä tulen alapuolelle jätetyn aukon kohdalle." - -"Mutta eikö se ilma pian taas jäähdy?" - -"Kyllä, ja silloin putoaa ilmapallo maahan, kun sen sisäpuolella -ilma on jäähtynyt ja tullut yhtä raskaaksi kuin sen alapuolellakin. -Luonnollisestikin", jatkoi filosofi, "tiedät, että kuumennettu ilma -on paljon kevyempää kuin tavallinen, ja sen vuoksi nousee edellisellä -täytetty pallo ilmaan ja kohoaa yhä edelleen, kunnes on saavuttanut sen -korkeuden, missä harventunut ilma on yhtä kevyttä kuin kuumennettu. -Sitten se ei enää pääse ylemmäksi, ja pallon oma paino pudottaa -sen jälleen alas. Tavallisella ilmalla täytetty rakko tai korkilla -varustettu pullo valaisee asian sinulle riittävästi." - -"Ymmärrän sen aivan hyvin", vastasi Kaspar jokseenkin loukkaantuneena, -kun hänen oppinut veljensä kohteli häntä liiaksi lapsena. "Mutta -minä luulin olevan välttämätöntä pitää alituisesti tulta palamassa -ilmapallon alla, niin että sen alapuolella riippuu jonkinlainen -ristikko tai tulisäiliö. Jos meillä siis nyt olisi silkkiäkin suuren -ilmapallon laittamiseksi, niin kuinka voisimme valmistaa tulisäiliön -ilman rautaa?" - -"Emme tarvitse sinun mainitsemaasi tulisäiliötä. Se on välttämätön -vain silloin, kun haluaa pitää palloa jonkun aikaa ilmassa. Jos -haluaa kohota vain lyhyen matkan, riittää se, että pallo kerran on -täytetty kuumalla ilmalla, emmekä me enempää tarvitsekaan. Ja vaikka -tarvitsisimme riippuvan ristikon pallon alle, olisit sinä, velimies, -varmasti niin kekseliäs, että voittaisit niin pienen vaikeuden." - -"En ole sentään niin varma siitä. Kuinka sinä siitä selviytyisit?" - -"Tekisin vain tavallisen vasun ja sisustaisin sen savella. Se kestäisi -tulta yhtä hyvin kuin joko valu- tai takoraudasta tehty. Ainakin se -tekisi tehtävänsä hyvin niin lyhyellä retkellä kuin sillä, jonka aiomme -suorittaa. Nykyään ei tulta käytetä ilmapallon pullistamiseen. On -havaittu, että palava kaasu on paljon parempaa siihen tarkoitukseen, -mutta koska meillä ei ole varastossamme mitään sellaista, olisi meidän -noudatettava vanhaa menettelytapaa, samaa, jota Montgolfier veljekset, -ilmapallon keksijät, käyttivät." - -"Sinä siis luulet, että voisimme tulla toimeen ilman tulilaitetta, jos -vain voisimme keksiä jonkin aineen, josta saisimme suuren kuumaa ilmaa -säilyttävän pallon?" - -"Niin", vastasi Karl, "keksihän vain jotakin, mikä kelpaa siihen, ja -minä lupaan tehdä pallon". - -Näin haastettuna Kaspar vaivasi aivojansa ja istui pitkän aikaa vaiti -kuin vajonneena miettimään jotakin hyvin syvällistä asiaa. Luultavasti -ei tuossa laaksossa ollut ainoaakaan ainetta, jota hän ei kutakin -vuorostaan olisi tarkastellut henkensä silmillä. - -"Sen täytyy olla kevyttä, ilmanpitävää ja vahvaa?" kysyi hän vihdoin -kuin olisi hänen ajatuksiinsa osunut jotakin, mikä täytti nuo kolme -välttämätöntä ehtoa. - -"Kevyttä, ilmanpitävää ja vahvaa", vastasi Karl toistaen vain veljensä -sanat. - -"Kahdesta viimeksimainitusta ominaisuudesta olen varma", sanoi Kaspar. -"Ainoastaan ensimmäistä epäilen." - -"Mitä se on?" kysyi Karl äänellä, josta ilmeni hänen mielenkiintonsa -sitä kohtaan, mitä Kaspar oli sanonut. - -"Ankeriaan nahka", kuului lyhytsanainen vastaus. - - - - -50. luku. - -NAHKAINEN ILMAPALLO. - - -"Ankeriaan nahka", sanoi Kaspar toistaen sanansa huomatessaan Karlin -epäröivän, ennenkuin lausui mielipiteensä. "Etkö luulisi niiden -kelpaavan?" - -Karlilla oli kielensä kärjellä vastaus "se on mainiota", mutta jokin -pidätti häntä lausumasta niin ehdotonta arvostelua. - -"Ne voisivat, mahdollisesti ne kelpaisivat", sanoi hän ilmeisesti -pohtien kysymystä itsekseen, "on hyvin mahdollista, ja kuitenkin -pelkään --" - -"Mitä pelkäät?" kysyi Kaspar. "Luuletko, etteivät ne olisi kyllin -vahvoja?" - -"Kyllin vahvojako?" sanoi Karl. "Sitä en pelkää." - -"Eihän ilma voi päästä ankeriaan nahan läpi?" - -"Ei -- ei se voi." - -"Saumoista ehkä. Me voimme liittää ne lujasti ja sitten voidella saumat -kumilla. Takaanpa, että Ossaru osaa ommella kuin suutari." - -Shikari osasi kyllä. Sen Karl tiesi. Siinä ei vaikeus ollut. - -"Painoko sitten?" jatkoi Kaspar kyselyään. - -"Juuri se", vastasi Karl. "Pelkään, että siitä tulee liian raskas. -Tuokaahan yksi, Ossaru, ja tarkastakaamme sitä." - -Shikari nousi seisomaan ja lähti majalle, josta hän pian palasi tuoden -mukanaan pitkän ryppyisen esineen, jonka kuka tahansa olisi tuntenut -ankeriaan nahaksi. Majassa oli monta samanlaista, sillä he olivat -säilyttäneet huolellisesti pyydystämiensä ankeriaiden nahat, mihin -heidät oli johtanut jokin aavistus, että he mahdollisesti jonakin -päivänä tarvitsisivat niitä. - -Karl otti nahan käteensä ja ojentaen sitä ulospäin kämmenellään näytti -arvioivan sen painoa. Kaspar tarkasteli veljensä kasvonpiirteitä -ja odotti hänen lausuntoaan, mutta Karl ilmaisi mielipiteensä vain -pudistamalla epäröiden päätään, mikä näytti merkitsevän sitä, etteivät -ankeriaannahat hänen mielestään olleet sopivia. - -"Ne voisi luullakseni valmistaa paljon kevyemmiksi", arveli Kaspar. -"Raaputtaminen parantaisi niitä paljon, ja miksei sivumennen sanoen -keittäminen keventäisi niitä kylliksi? Se poistaisi niistä kaiken -rasvan ja öljyaineksen." - -"Tuossa on perää", sanoi Karl ilmeisesti tuntien mielenkiintoa asiaan -viimeisen ehdotuksen vuoksi. "Keittämällä saisimme ne melko paljon -kevyemmiksi. Helposti voimme koettaa sitä." - -Näin sanoen Karl lähti kiehuvalle lähteelle päin ja upotti ankeriaan -nahan veden alle. Siellä se sai olla noin puoli tuntia, jonka jälkeen -se otettiin pois, ja kun sitä oli raaputettu veitsen terällä, -levitettiin se kalliolle aurinkoon, missä se pian kuivui kokonaan. - -Kaikki odottivat kärsivällisesti tämän valmistusvaiheen päättymistä. -Tulos oli niin mieltäkiinnittävä, etteivät he voineet sitä odottaessaan -puuhailla mitään muuta. - -Riittävän pitkän ajan kuluttua oli ankeriaan nahka kuiva, jolloin -sitä alettiin tutkia. Karl otti sen taas käteensä ja punnitsi sitä -kämmenellään. - -Näin epätäsmälliselläkin tavalla koeteltuna huomattiin se selvästi -paljon keventyneeksi. Se suopea katse, joka filosofi tarkasteli sitä, -ilmaisi hänen olevan paljon tyytyväisemmän sen painoon. Mutta nytkään -ei hän ollut herkkäuskoinen, niinkuin hänen sanansakin osoittivat. Ne -melkein toistivat samaa, mitä hän oli aikaisemmin sanonut. - -"Ehkä se kelpaa, mahdollisesti. Missään tapauksessa ei asia pahene, jos -koetammekin. Koettakaamme siis." - -Se merkitsi samaa kuin "tehkäämme ilmapallo". Toiset ymmärsivät sen ja -luonnollisestikin suostuivat päätökseen. - -Koska ei mikään estänyt heti aloittamasta työtä, päättivät he ryhtyä -siihen heti ilman enempiä viivyttelyjä. - -Se määrä ankeriaannahkoja, joka heillä jo oli varastossa, ei olisi -riittänyt ilmapalloa varten, vaikka niitä olikin paljon. Senvuoksi -Ossaru lähti koukkuineen ja siimoineen pyydystämään muutamia satoja -lisää. Karl saattoi määrätä, kuinka monta tarvittaisiin, tai hän -saattoi ainakin tehdä riittävän tarkan arvion sitä tarkoitusta varten. -Hän suunnitteli palloa, jonka halkaisija olisi kaksitoista jalkaa, -sillä hän tiesi, ettei pienempikokoisella olisi kylliksi voimaa nostaa -ilmaan miehen painoa. Karl luonnollisesti osasi laskea sellaisen pallon -pinta-alan, jonka halkaisija on kaksitoista jalkaa. Hänen oli vain -kerrottava halkaisija ympyrän kehällä tai halkaisijan neliö määrätyllä -luvulla 3,1416 tai laskettava rajoittavan silinterin kupera pinta tai -sitten otettava neljä kertaa mainitun pallon suuren ympyrän pinta-ala. -Mikä tahansa näistä menettelytavoista johtaisi oikeaan tulokseen. - -Arviolaskua tehdessään hän huomasi, että sellaisen pallon pinta, -jonka halkaisija olisi 12 jalkaa, olisi 452 neliöjalkaa, muutamia -mitättömiä murto-osia vaille. Niin ollen tarvittaisiin 452 neliöjalkaa -ankeriaannahkaa palloa varten. - -Koska ankeriaat sattuivat olemaan suurikokoisia, useimmat niistä -kun olivat noin metrin pituisia ja ainakin neljä tuumaa keskimäärin -ympärimitaten, tuli yhdestä nahasta levitettynä noin neliöjalan -kokoinen pinta. Ottaen huomioon sekä suuret että pienet samoin kuin -sen tappion, jonka pään ja pyrstön leikkaaminen tuottaisi, arvioi -Karl saavansa melkein neliöjalan jokaisesta ankeriaasta, niin että -tarvittaisiin noin viisi sataa nahkaa pallon valmistamiseen. Mutta -koska ne mahdollisesti oli leikattava vinoon niitä sommiteltaessa -pallon muotoon, tarvittaisiin niitä ehkä vähän enemmänkin. Senvuoksi -oli Ossarun pidettävä syöttinsä vedessä, kunnes tarpeellinen määrä -ankeriaita olisi tarttunut koukkuun. - -Ossarulle oli määrätty toinenkin tehtävä hoidettavaksi kalanpyytämisen -ohella, vieläpä sellainen, joka vaati suuremman osan hänen ajastaan, -sillä syöttien laitteleminen koukkuihin samoin kuin niiden -silmälläpitäminenkin vaati hänen huomiotaan ainoastaan silloin tällöin. -Sen langan kehrääminen, jolla nahat oli ommeltava yhteen, oli paljon -vaikeampaa työtä, koska sen ehdottomasti piti olla sekä vahvaa että -hienoa. Mutta niinkuin Kaspar oli sanonutkin, oli Ossaru mestari -värttinän käyttelemisessä, ja pian lähti hänen näppäristä sormistaan -pitkiä vyyhtejä mitä hienointa lankaa. - -Kun näin oli saatu kylliksi lankaa, alkoi Ossaru valmistaa nuoraa ja -vahvaa köyttä, jota tarvittaisiin "veneen" kiinnittämiseksi samoin kuin -pallon pitämiseksi paikallaan sen ollessa nousuvalmiina. - -Kasparin työnä oli ensiksikin ankeriaiden nylkeminen ja senjälkeen -nahkojen raaputtaminen, keittäminen ja kuivaaminen, kun taas Karl, -joka toimi yli-insinöörinä työn yleisen valvonnan ohella, puuhaili -raaka-aineen viimeistelyssä sekä nahkojen leikkelemisessä sellaisiin -muotoihin, että ne voitaisiin ommella yhteen mukavasti ja lujasti. - -Karl oli myöskin tehnyt retken metsään ja tuonut sieltä tullessaan -suuren määrän kumia, jota hän oli ottanut eräästä _Ficus_-sukuun -kuuluvasta puusta. Se oli eräänlaista kautsua, jota saadaan monesta -Ficus-sukuun kuuluvasta lajista alemman Himalajan metsissä. Karl oli -lähtenyt hakemaan tätä ainetta, koska hän tiesi sitä tarvittavan -saumojen liimaamiseksi, jotta ne olisivat ilmanpitäviä. - -Kun he olivat noin viikon ajan puuhailleet näissä askareissaan, -arveltiin olevan riittävästi raaka-ainetta koottuna ja valmiissa -kunnossa. Silloin Ossaru ryhtyi ompelemaan. Onneksi heillä oli neuloja -mukanaan, sillä ne olivat kuuluneet kasvintutkijan varustuksiin hänen -ensiksi lähtiessään retkelleen. - -Koska ei Karlilla eikä Kasparilla ollut minkäänlaista kokemusta niin -terävien aseiden käsittelyssä, oli ompeleminen jätettävä kokonaan -Ossarun haltuun. Tämän räätälityön suorittaminen vei kokonaan toisen -viikon. - -Sen ajan kuluttua oli pallo ommeltu täydellisesti kokoon ja odotti vain -kumivoitelua. Siihen työhön riitti yksi päivä, eikä jäljellä ollut -enää mitään muuta kuin kiinnittää vene, jonka oli vietävä heidät ylös -uskaliaalle lennolle "yläilmoihin". - - - - -51. luku. - -VALMISTAUTUMINEN LENTOON. - - -Karl oli noista kolmesta ainoa, joka tiesi mitään ilmapallosta tai -keinoista, millä se saatiin pullistumaan. Jos heidän aikomuksensa -olisi ollut lähteä purjehtimaan ilmassa, olisi tarvittu lämmityslaite. -Sen olisi Karl voinut helposti laatia. Pajunoksista valmistettu vasu, -joka olisi hyvin sisustettu savella, olisi tavallaan vastannut heidän -tarvettaan, oli hän sanonut, mutta koska he eivät aikoneet käyttää -ilmapalloa mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin ainoastaan lentämiseen -kallioiden yli, ei pitempiaikaista tulta tarvittaisi. Ensimmäinen -pullistaminen riittäisi aivan hyvin sellaiselle retkelle. - -Sen veneen valmistaminen, jossa matkustajat saisivat olla, oli aivan -toinen asia. Sen tekeminen olisi ottanut melkoisen ajan, jos se olisi -tarkoitettu pitempää kuin vain tilapäistä käytäntöä varten, mutta -melkein mikä tahansa kelpasi tähän heidän tarpeeseensa. He aikoivat -käyttää vain jonkinlaista pajuvasua tai muuta syvää koria, joka -pantaisiin riippumaan tukevista köysistä. Se oli jo valmistettu, eikä -tarvittu muuta kuin kiinnittää se ilmapallon pohjaan. - -Tässä tapauksessa on sanoja "ilmapallon pohja" käytetty vain -kuvaannollisessa merkityksessä. Täsmällisesti puhuen ei sillä ollut -mitään pohjaa, vaan sillä kohdalla, missä sen olisi pitänyt olla, -näkyi pyöreä reikä ja sen kehänä vahva bambuvanne, johon pallo oli -kiinnitetty, ja siihen aiottiin myöskin sitoa ne nuorat, joiden oli -määrä kannattaa aikaisemmin mainittua vasua, samoin kuin tukiköydet. - -Tämän aukon tarkoituksen ymmärtää helposti. Sen kautta oli päästettävä -sisälle se kuuma ilma, jota tarvittiin pallon pullistamiseen. - -Ja kuinka saataisiin tätä kuumaa ilmaa? Siihen kysymykseen saattoi -ainoastaan Karl vastata. Tietysti käytettäisiin tulta päätekijänä sen -aikaansaamisessa, mutta kuinka sitä saataisiin palloon? Karl saattoi -sen sanoa, eikä kukaan muu. Kun nyt oli tullut aika kokeilla sitä, -suvaitsi hän selittää apulaisilleen, miten hän aikoi menetellä. - -Iso pussi oli tuettava maahan pystytettyjen pitkien seipäiden varaan, -sen pohjaton pohja maahan päin käännettynä, niin että aukko olisi -alhaalla. Sen alapuolelle oli sytytettävä tuli, mutta vasta sitten, -kun kaikki olisi valmista. Ylöspäin kohoava kuuma ilma joutuisi siten -pallon sisälle ja paisuttaisi sen täyteen pyöreyteensä. Kun sinne -päästettäisiin lisää kuumaa ilmaa, poistuisi sisällä oleva viileämpi -ilma, pallo tulisi ympäröivää ilmakehää kevyemmäksi ja kohoaisi ilmaan -yksinkertaisesti ilmanpaineen nojalla. Sen odotettiin niin tekevän. -Ainakin toivottiin, että niin tapahtuisi. - -Totta puhuen olivat insinöörin toiveet kaikkea muuta kuin suuret, -eikä hän juuri osannut odottaa hyvää. Hän oli kaiken aikaa huomannut, -että ankeriaannahat olivat silkkiä paljon raskaammat, vaikkakin niitä -oli koetettu keventää. Ehkei yritys sittenkään onnistuisi. Eräs -toinen asia painoi Karlin mieltä yhtä paljon kuin ankeriaannahat, ja -se oli aivan yhtä tärkeä seikka ilmapallossa. Hän ei ollut jättänyt -huomioonottamatta sitä asiaa, että se kohta, mistä he aikoivat lähteä -lentoon, oli melkein kymmenen tuhatta jalkaa merenpinnan yläpuolella. -Hän tiesi, että ilmakehä niin korkealla oli erittäin harvaa ja ettei -ilmapallo, joka voisi merenpinnan tasalta lähtiessään kohota monta -tuhatta jalkaa ilmaan, liikahdakaan paikaltaan, kun se kuljetetaan -kymmenen tuhannen jalan korkuisen vuoren huipulle. Tämä seikka vaivasi -nuoren filosofin mieltä ja esti häntä toivomasta kovinkaan suurta -menestystä heidän suunnittelemalleen yritykselle. - -Tuo filosofinen totuus oli ollut hänen mielessään alusta asti ja -toisinaan hän oli ollut vähällä jättää sen vuoksi kokeen sikseen. Mutta -kun hän ei riittävästi tuntenut ilmapurjehdustaidon lakeja ollakseen -varma epäonnistumisesta, oli hän jatkanut työtään ja päättänyt koettaa -onneaan, vaikka myönnettävä onkin, että hänellä oli hyvin vähän -toiveita. - -Niin olivat asiat sinä aamuna, jolloin oli lopullisesti suunniteltu -päästää lentoon tuo suuri ilmalaiva ja ottaa selville, osasiko se -purjehtia. - -Kaikki oli kunnossa varhaisella aamuhetkellä. Ilmapallo oli asetettu -tukiseipäiden väliin, vene oli kiinnitetty siihen samoin kuin muutamia -köysiäkin pitämään palloa kiinni, jotta se ei pääsisi karkuun. Niiden -toiset päät oli sidottu tukeviin paaluihin, jotka oli isketty lujasti -maahan. Alapuolelle taas oli rakennettu kiviuuni tulta varten, josta -kohoavan lämmön oli paisutettava pallo ja nostettava se ilmaan. - -Ne polttoainekset, joista tuli tehtäisiin, oli jo koottu paikan -lähelle. Ne eivät olleet puita eikä minkäänlaisia risuja, sillä vaikka -niitä tavallaan olisi voinut käyttää, tunsi Karl paremman aineksen. -Hän muisti Montgolfierien ja muiden aikaisempien ilmailijoiden, -jotka eivät vielä olleet tunteneet palavia kaasuja, käyttäneen -silputtuja olkia ja villaa ja pitäneen näitä aineksia parhaimpina -ilmapallon pullistuttamiseksi. Karl oli omaksunut heidän aatteensa ja -kerännyt hienoksi hakattua ruohoa silputtujen olkien korvikkeeksi ja -lampaanvillan asemasta hän oli hankkinut joukon ibexin ja muiden heidän -tappamiensa eläinten karvoja -- tiheää Kashmirin huivivillaa. - -Vene, joka oli syvän korin muotoinen, niinkuin on aikaisemmin kuvattu, -ei ollut enempää kuin kolme jalkaa läpimitaten. Se ei selvästikään -voinut kannattaa kaikkia kolmea, puhumattakaan mitään suuresta -koirasta, sillä tuskin on välttämätöntä mainita, ettei Fritziä aiottu -jättää. Tuo uskollinen eläin oli niin monet kerrat ottanut osaa -isäntiensä seikkailuihin, ettei sitä nyt voitaisi hylätä. - -Mutta siitä ei ollut pienintäkään pelkoa. Veneen koko oli kyllin suuri -siihen tarkoitukseen, johon se oli suunniteltu, nimittäin kestämään -yhden henkilön. - -Karlin mielestä oli hyvin vähän toiveita, että ilmapallo jaksaisi -nostaa ylös heidät kaikki kolme, heidän yhteinen painonsa kun oli -kahdensadan kilon vaiheilla. Hän olisi erittäin tyytyväinen, jos -yksikin nousisi sinä ylös ja jos tuon yhden onnistuisi päästä kallion -huipulle; ei ollut mitään väliä siitä, minne ilmalaiva jälkeenpäin -joutuisi. Suoritettuaan tuon yhden matkan se saisi tehdä toisen oman -mielensä mukaan -- joko etelään Kalkuttaan tai itään Hongkongiin, jos -sitä Kiina miellyttäisi enemmän. - -Olisi luonnollisestikin helppoa päästä vuoren yli, jos jonkun heistä -onnistuisi kiivetä kalliolle. Koska he ylöspäin kiivetessään olivat -sivuuttaneet alkuasukaskyliä, voisi niihin päästä päivässä parissa. -Sieltä saapuisi pian muutamia miehiä kunnolliset nuoraportaat mukanaan -toisten avuksi. - -Ei olisi paljon haittaa siitäkään, vaikka ei olisi mitään toivoa -ulkoapäin. Jos vain joku heistä pääsisi kallion huipulle, voisivat he -itse rakentaa köysiportaat, joiden avulla molemmat toiset voisivat -kiivetä ylös. - -Tuskin on tarpeellista sanoa, kenen oli tehtävä yritys. Ossaru oli -määrätty ilmailijaksi. Hän oli vapaaehtoisesti tarjoutunut tähän -vaikeaan tehtävään, ja hänen tarjouksensa oli hyväksytty. - -Tämä ei tapahtunut siksi, että jompikumpi toisista olisi pelännyt -vaaraan antautumista. Eivät he olleet määränneet Ossarua tehtävän -suorittajaksi senvuoksi, että olisivat itse koettaneet välttää vaaraa, -vaan ainoastaan siksi, että shikari ylös päästyään osaisi paljon -paremmin löytää tien alas vuorelta ja voisi äidinkielellään sujuvasti -keskustella kyläläisten kanssa ja kuvailla heidän tilanteensa tarkasti. - - - - -52. luku. - -PULLISTUMINEN JA EPÄONNISTUMINEN. - - -Vihdoin koitti se tähdellinen hetki, jolloin tärkeä kokeilu oli -suoritettava ja saatava selville, pysyisikö heidän ilmalaivansa -ylhäällä. - -Kaikki kolme seisoivat sen paikan ympärillä, missä hakatut ruohot ja -villat oli sytytettävä tuleen. Nämä polttoainekset oli koottu pieneksi -kevyeksi kasaksi, ja ne odottivat vain taulan kosketusta. - -Karlilla oli kädessään palava soihtu, Kaspar piteli yhtä tukiköyttä -estääkseen ilmapalloa kohoamasta nopeasti, kun taas Ossaru kuin -matkalle varustettuna seisoi korin ääressä, valmiina oikealla ajalla -hyppäämään sisään. - -Voi ihmisen kaukokatseisuuden mitättömyyttä! Tarkimmatkin arviot -osoittautuvat usein erheellisiksi vaikka ei tosin tällä kerralla -sattunut mitään odottamatonta virhettä, sillä alusta pitäen oli Karl -epäillyt niitä seikkoja, joihin oli perustanut ilmapallon lentoon -nousemisen. Häntä ei siis nyt kohdannut mikään odottamaton pettymys. - -Kohtalo ei ollut määrännyt Ossarua koskaan nousemaan tuohon pajukoriin -tai pääsemään lentoon ilmapallolla. - -Soihtu pistettiin hienoksi hakattujen ruohojen ja villan keskelle. -Molemmat lehahtivat tuleen, alkoivat savuta ja kyteä. Sitten lisättiin -polttoainetta, joten lieska pysyi vakinaisesti vireillä. Kuumennettu -ilma kohosi aukon läpi, saaden suuren nahkapallon paisumaan täyteen -laajuuteensa. - -Se vapisi ja heilui puolelta toiselle kuin suunnaton hirviö jonkin -tuskan valtaamana. Se kohosi muutamien tuumien korkeuteen maasta, -putosi, kohosi ja putosi taas, jatkaen samaa kauan aikaa, mutta -kertaakaan nousematta niin ylös, että olisi kohottanut pajukorin edes -miesten pään tasalle. - -Karl työnsi uuniin yhä lisää hakattua ruohoa ja villaa, mutta siitä ei -ollut apua. Sisäpuolella oleva ilma oli kyllin kuumaa kohottaakseen -pallon monta kilometriä, jos he vain olisivat olleet merenpinnan -tasalla ja pallo olisi laadittu kevyemmistä aineista. - -Asiain näin ollen olivat kaikki ponnistukset turhat Jättiläismäinen -pallo ei voinut kohota maasta kuutta jalkaa korkeammalle. Se ei -jaksanut nostaa ylös kissaakaan, vielä vähemmin miestä. Lyhyesti -sanoen, tässä oli taas uusi pettymys lisää heidän synkkien -pettymystensä pitkään luetteloon. - -Toista tuntia piti Karl tulta vireillä. Koettipa hän polttaa pihkaisen -männynkin oksia toivoen onnistuvansa kohottamaan ilmapallon ylemmäksi -saamalla aikaan kiihkeämmän lämpövoiman, mutta se ei aiheuttanut mitään -huomattavaa muutosta. Pallo hyppelehti sinne tänne, niinkuin ennenkin, -mutta kieltäytyi itsepintaisesti nousemasta. - -Vihdoin insinööri kääntyi pois niin suurella vaivalla valmistamastaan -koneesta kärsivällisyytensä menettäneenä ja toiveet kokonaan -murskana. Hetkisen hän seisoi epäröiden. Sitten hän lähti pois siltä -paikalta surullisin, hitain askelin ja huoahtaen muisteli hukkaan -mennyttä vaivaansa. Kaspar seurasi häntä pian, tuntien aivan yhtä -voimakasta ja katkeraa pettymystä kuin hänkin. Ossaru erosi eri lailla -pullistuneesta hirviöstä. Mennen sen lähelle hän seisoi joitakin -sekunteja tarkastellen sitä äänettömänä kuin miettien niiden saumojen -paljoutta, jotka hän oli ommellut yhteen aivan tyhjän vuoksi. Päästäen -alkuasukkaan huudahduksen ja tuumien, että se oli "hyödytön maalla, -merellä ja ilmassa", hän kohotti jalkansa ja potkaisi pallon syrjään -sellaisella voimalla, että hänen sandaalinsa varvas puhkaisi reiän -pingottuneeseen ankeriaannahkaan. Senjälkeen hän kääntyi halveksien -pois ja jätti tuon arvottoman koneen pitämään huolta itsestään... - -Mutta sitä tehtävää se ei näyttänyt voivan suorittaa sillä pettyneet -ilmailijat eivät olleet kulkeneet montakaan minuuttia, ennenkuin pallon -sisällä oleva kuumennettu ilma, joka oli jo jonkun aikaa jäähtynyt, -tuli lopulta niin viileäksi, että tuo suuri pallo alkoi kutistua -ja laskeutua alapuolella vielä punaisena hehkuvan männynhavutuhan -päälle. Seuraus tästä oli, että kun tulenarat nahat, nuorat ja puuosat -tulivat kosketukseen tulen kanssa, alkoivat ne palaa kuin taula. -Liekit kohosivat ylös nuoleskellen öljyisiä ankeriaannahkoja kuin -tulikäärmeiden kielet. Kun äskeiset ilmailijat katsahtivat taakseen -majansa ovelta, huomasivat he ilmapallonsa olevan ilmiliekissä. - -Jos tuo tapaturma olisi sattunut kaksi tuntia aikaisemmin, olisivat -he pitäneet sitä mitä surullisimpana onnettomuutena. Mutta nyt he -tarkastelivat tuon hyljätyn pallon palamista yhtä välinpitämättömästi -kuin väitetään Neron katselleen, kuinka seitsemän kukkulan kaupunki -paloi. - - - - -53. luku. - -UUSI EPÄTOIVON KAUSI. - - -Kertomuksemme sankarit eivät kertaakaan koko aikana "Epätoivon -laaksossa" oleskellessaan olleet tunteneet suurempaa alakuloisuutta -kuin sinä iltapäivänä, joka seurasi heidän suuren ilmapallonsa loppua. -He tiesivät tähän yritykseen panneensa kaiken kekseliäisyytensä, ja -niin varmasti he olivat vakuutettuja siitä, että se olisi viimeinen, -ettei kukaan heistä ajatellut uuden kokeen tekemistä. Kaikkien kolmen -mieliala oli täydellisesti lamassa ja näytti muuttuneen viimein -epätoivoksi. - -Tietystikään se ei ollut samanlaista epätoivoa kuin tuntee se, joka -tietää pikaisen ja varman kuoleman odottavan itseään. Heidän asemansa -ei suinkaan ollut niin hirveä, mutta joka tapauksessa olivat heidän -tunteensa katkerat. He tiesivät voivansa elää edelleen ehkä yhtä kauan -siellä kuin missä tahansa muuallakin maan päällä, mutta minkä arvoista -olisi elämä, kun he olisivat eristetyt kaikesta yhteydestä maailman -kanssa? Nyt he nimittäin ehdottoman varmasti pitivät itseään iäksi -suljettuina tuohon laaksoon. - -Ei ainoallakaan heistä ollut lainkaan erakon taipumuksia. Ketä tahansa -heistä olisi värisyttänyt ajatellessaan tulevansa pylväspyhimykseksi. -Olisi voinut luulla, että Karl olisi ehkä tullut toimeen siellä, kun -hänellä olisi ollut tutkittavana kirjoja ja luontoa. Tosin hän olisi -sellaisten toverien kanssa voinut viettää vähemmän ikävää elämää -kuin kumpikaan toisista, mutta vaikka hänellä olisi ollut sellaista -ajanvietettä, on epäiltävää, olisiko hän saanut aikansa kulumaan. Ei -nimittäin ole kovinkaan varmaa, että ihminen, joka tietää olevansa -lopullisesti kokonaan yksin maailmassa, välittää paljonkaan ihmisten -tai luonnon kirjoista. - -Kun Kaspar ajatteli, että heidän yksinäisyyttään tulisi kestämään -ikuisesti, tunsi hän veren hyytyvän suonissaan. - -Hindun suru oli yhtäsuuri kuin hänen onnettomuustoveriensa. Hän kaipasi -bambumajaansa Hindostanin kuumilla aavikoilla yhtä kovasti kuin toiset -kotiaan kaukaisessa isänmaassaan Baijerissa. - -Heidän asemansa ei tosin ollut yhtä huono kuin jos kukin olisi joutunut -elämään aivan yksin. Moni hylkiöraukka autiolla saarella on tuomittu -paljon onnettomampaan kohtaloon. He tiesivät ja tunnustivat sen. -Kullakin oli kaksi toveria, mutta sitä ajatellessaan eivät he voineet -olla miettimättä sitä tulevaa aikaa, ehkä ei kovinkaan kaukaista, -jolloin joku heistä lähtisi laaksosta ilman köysiportaiden tai -ilmapallojen apua. Sitten lähtisi toinenkin jättäen viimeisen heistä -kolmesta yksin ja hyljätyksi. - -Sellaisissa surullisissa mietteissä he viettivät sen päivän illan ja -seuraavan aamusta iltaan. He eivät pitäneet mitään lukua ajasta ja -jaksoivat tuskin koota niin paljon tarmoa, että saivat vaatimattoman -ateriansa keitetyksi. Sekä suunnittelemis- että toimintahalu näytti -luopuneen heistä iäksi. - -Tällaista asianlaitaa ei voinut kauan jatkua. Niinkuin jo on sanottu, -on ihmissieluun kätketty elpymisvoima. Niin kauan kuin ihminen elää, -toivoo hän toipuvansa ankarimmastakin iskusta. Murtuneet sydämet ovat -enemmän näennäisiä kuin todellisia. Särkyneimmilläkin on sellaiset -väliajat, jolloin ne ovat täysin terveet. Orjalla kahleissaan, vangilla -pimeässä tyrmässään, hylkiöllä autiolla saarellaan on ilonhetkensä, -ehkä yhtä elävät ja pysyvät kuin kuninkaalla valtaistuimenaan tai -valloittajalla riemuvaunuissaan. - -Maan päällä ei ole sekoittamatonta iloa. Ehkä ei myöskään ole surua, -joka ei aikanaan huojentuisi. - -Toisena päivänä heidän viimeisen suuren pettymyksensä jälkeen alkoi -kaikkien kolmen mieliala jälleen elpyä, ja luonnonvaatimukset, jotka -joko tahtoen tai tahtomattamme vetävät huomiomme puoleensa, alkoivat -päästä valtaan heidän mielessään. - -Karl tunnusti ensiksi niiden välttämättömyyden. Jos heidän oli elettävä -siellä koko ikänsä, tuumi hän -- eikä se enää tuntunut pelkältä -luulolta, -- ei kannattaisi heittäytyä alakuloisuuden valtaan ja -ruveta viettämään päiviään tylsyydessä niinkuin mykät hautajaisissa. -Paljon parempi oli viettää toimeliasta elämää, vieläpä elää hyvin -hankkimalla runsaasti syötävää ja juotavaa, minkä he helposti voivatkin -ahkeruudellaan tehdä. Kaikki tämä ei pystyisi saattamaan heitä -iloisiksi, mutta he joutuisivat varmasti vähemmän surumielisyyden -valtaan puuhaillessaan jossakin todellisessa työssä kuin jos rupeisivat -yhä hautomaan kohtaloaan. - -Nämä ajatukset heräsivät, niinkuin on mainittu, toisena aamuna sen -päivän jälkeen, jolloin he olivat hylänneet ilmapallonsa. Karl lausui -ne julki koettaen ilahuttaa veljeään, joka oli vaipunut tavattomaan -alakuloisuuden tilaan. Ossarukin tarvitsi mielenvirkistystä, ja -senvuoksi johtui kasvientutkijan mieleen koettaa elvyttää toveriensa -mieltä. - -Aluksi se ei juuri menestynyt, mutta vähitellen alkoi kaikista tuntua -välttämättömältä ryhtyä toimimaan, jos ei muunkaan vuoksi, niin -ruokatarpeiden hankkimiseksi. Menettämättä enempää aikaa he rupesivat -harjoittamaan niitä eri pyydystämistapoja, joiden avulla he tähän asti -olivat estäneet ruokasäiliönsä tyhjentymästä. - -Niinkuin aikaisemminkin, tuli Kasparin osaksi metsästäminen, kun taas -Ossaru hoiti kalastusta, koska hän paremmin kuin kumpikaan toinen -ymmärsi koukkujen, siimojen ja verkkojen käsittelyä. - -Kasvientutkija puuhaili entiseen tapaansa tutkien laaksoa ja etsien -sellaisia siemeniä, kasvia ja juuria, jotka olisivat terveellisiä -ruuaksi, jättämättä huomioon ottamatta niitäkään, jotka sopisivat -lääkkeeksi mahdollisissa sairaustapauksissa. Monta sellaista oli -nuori kasvienkokoilija tavannut aikaisemmilla etsiskelyretkillään ja -merkinnyt ne muistiin siltä varalta, että niitä ehkä tarvittaisiin. - -Onneksi ei tähän mennessä ollut kenenkään seurueen jäsenistä paljon -tarvinnut koetella sitä luonnonrohtolaa, jonka laakso tarjosi, ja -toivottavaa oli, ettei heidän koskaan olisi pakko tutkia Karlin -löytämien eri kasvien tehoa. Siitä huolimatta hän keräili muutamia -lajeja ja käsiteltyään niitä määrätyllä säilytystavalla pani ne talteen -majaan. - -Ruuaksi hankituista kasviksista oli tärkein erään syötäväksi kelpaavan -männyn (_Pinus Gerardiana_) ravitseva siemen. Tämän arvokkaan puun -kävyt olivat niin suuria kuin artisokat, ja niistä jokaisesta sai -muutamia pähkinän kokoisia ja näköisiä siemeniä. - -Myöskin villi kukonheltta (_Amaranthus cruentus_) antoi heille -ruuanlisää. Niiden siemenistä saatiin kuivattuina ja kivien välissä -muserrettuina eräänlaisia jauhoja, joista Ossaru valmisti leipää. Se -oli tosin paljon huonompaa laadultaan kuin oikea kotileivottu tai edes -tavallisin leipomoissa valmistettu. Siitä huolimatta nämä leivät olivat -kyllin maukkaita sellaisten mielestä, joilla ei muuta leipää ollut. - -Järvestä he myöskin saivat kasviravintoa niiden kalojen lisäksi, joita -Ossaru sieltä veteli. Sitä tutkiessaan huomasi kasvientutkija muutamia -syötäväksi kelpaavia kasvilajeja, muiden muassa omituisen _Trapa -bicorniksen_ eli sarvellisen vesipähkinän, jonka Himalajan seutujen -alkuasukkaat tuntevat _singara_ nimisenä ja jota he paljon käyttävät -terveellisenä ravintoaineena. - -Siellä kasvoi myöskin komea vesililja, jolla on hyvin leveät lehdet ja -suuret vaaleanpunaiset ja valkeat kukat. Senkin siemenien ja varsien -tiesi Karl kelpaavan ravinnoksi, koska hän oli lukenut Kashmirin -köyhien käyttävän sitä siihen tarkoitukseen. Puheena olevaa liljaa, -joka on nimeltään _Nelumbium speciosum_, kasvaa runsaasti sennimisen -laajalti tunnetun laakson järvissä. - -Ensiksi huomatessaan tätä kaunista kasvia löytyvän niin ylenpalttisesti -heidän omassa pienessä laaksojärvessään, Karl käytti tilaisuutta -hyväkseen selittääkseen veljelleen, Ossarun samalla kuunnellessa, hänen -sanojaan, niitä eri tapoja, joilla Kashmirin asukkaat sitä käyttävät. -Kuinka pojilla purjehtiessaan veneillään silloin, kun päivä sattuu -olemaan hyvin kuuma, on tapana nykäistä jokin sen suurista kiiltävistä -lehdistä ylös vedestä ja levittää päälaelleen suojaksi polttavia -auringonsäteitä vastaan ja kuinka he käyttävät sen lehtiruotia, joka -on ontto sisäpuolelta, jonkinlaisena juoma-astiana. Monta sellaista -mieltäkiinnittävää yksityiskohtaa tämän vesikasvin käyttämisestä kertoi -nuori kasvientutkija tovereilleen, mutta mikään ei ollut sen hauskempi -kuin että sen siemenet ja varret kelpaavat ruuaksi, koska he toivoivat -näin saavansa lisää vakuutta siihen, ettei heidän kasvisravintonsa -aivan pian joutuisi loppumisen vaaraan. - - - - -54. luku. - -PYTAGORAAN PAPU. - - -Vesililjan keksiminen ei ollut mikään hiljattain sattunut tapaus. He -olivat jo aikaisemmin tienneet sen olemassaolosta ja käyneet useammin -kuin kerran siinä pienessä järvenpoukamassa, missä sitä pääasiassa -kasvoi. Se oli herättänyt heidän mielenkiintonsa jo muutamia päiviä -senjälkeen, kun he ensiksi olivat saapuneet laaksoon, ei oman -silmäänpistävyytensä vuoksi, sillä sen suuria pyöreitä lehtiä niiden -ollessa vaakasuorasti levällään veden pinnalla saattoi tuskin huomata -rannalta. Vain silloin voi sen nähdä pitemmän välimatkan päästä, kun -sen kauniit vaaleanpunaiset kukat olivat parhaimmillaan. - -Miksi he olivat ensiksi lähestyneet sitä paikkaa, jossa sitä kasvoi, ja -tutkineet sitä, johtui siitä, että he olivat huomanneet erään omituisen -sen yhteydessä olevan seikan, jota selvittäessään he kaikki kolme -olivat joutuneet ymmälle. - -Siitä paikasta, jonne he ensin olivat leiriytyneet, näkyi silloin -täydessä kukoistuksessa olevien liljojen oikea tyyssija. Joka aamu heti -päivän koitettua ja toisinaan myöskin päivällä he näkivät muutamien -lintujen huvittelevan lähellä tuota paikkaa kovin ihmeellisellä -tavalla, sillä ne näyttivät kävelevän veden päällä. - -Ne olivat suuria, pitkäjalkaisia, hoikkaruumiisia eläimiä, joiden Karl -ja Kaspar helposti tunsivat kuuluvan _Rallidaen_ eli liejukanojen -heimoon. - -Epäilemättä ne kävelivät veden päällä, välillä hitaasti, välillä -nopeasti juosten ja, mikä oli vieläkin selittämättömämpää, toisinaan -näyttivät seisovan paikallaan veden päällä. Ja kaiken ihmeellisen -päälliseksi ne vielä suorittivat tämän vesitempun vain toisella jalalla -seisoen! - -Asia olisi tuntunut vielä salaperäisemmältä, jollei Karl olisi -aavistanut syytä, minkä vuoksi ominaispainolait näyttivät olevan näin -ristiriitaisia. Hän epäili järvessä olevan joitakin kasveja, joiden -vedenpinnalle levinneet lehdet ehkä olivat kyllin vahvana jalansijana -kannattamaan noiden lintujen painoa. - -Kasvientutkija teki näitä johtopäätöksiään vain muistin nojalla. -Hän oli hiljattain lukenut vain muutamia vuosia sitten julkaistun -selonteon troopillisen Amerikan jättiläismäisen vesililjan _Victoria -regian_ löydöstä ja muisti sen keksijöiden puhuneen suurista kurjen -heimoon kuuluvista linnuista, jotka olivat ottaneet majapaikakseen sen -suunnattomat lehdet ja leikkivät niiden päällä kuin olisivat astelleet -lujalla maalla. - -Nämä seikat olivat Karlilla vielä tuoreessa muistissa, kun hän alkoi -arvella itsensä ja toveriensa näkemien liejukanojen pysyttelevän ja -ilakoivan samanlaisella jalustalla. Hänen otaksumansa osoittautuikin -oikeaksi, sillä käydessään vähän myöhemmin sillä paikalla hän huomasi -_Nelumbium speciosumin_ suuria pyöreitä lehtiä, jotka olivat melkein -yhtä isot kuin sen eteläameriikkalaisen toverin. - -Karl oli silloin tällöin kertonut tovereilleen muitakin -mieltäkiinnittäviä kohtia Himalajan järvissä kasvavasta suuresta -liljasta, sillä hän tiesi, että _Nelumbium speciosum_ oli -kreikkalaisten, etenkin Herodotoon ja Theophrasteen, kirjoituksissaan -mainitsema kuuluisa Pytagoraan papu. - -Nämä kirjoittajat sanovat sitä kasvavan runsaasti Egyptissä, ja -epäilemättä sitä viljeltiinkin tuossa maassa heidän aikoinaan, vaikka -ei sitä nykyään tunneta siellä. Sitä tavataan myöskin egyptiläisissä -kuvanveistoksissa, ja niin tarkoin ovat kreikkalaiset kirjailijat sen -kuvailleet, ettei ole epäilystäkään lajien yhtäpitäväisyydestä. - -Se on yksi niitä kasveja, joita arvellaan muinaisajan kuuluisaksi -lotukseksi. Se otaksuma onkin hyvin todennäköinen, koska kaikkina -aikoina ihmiset niissä maissa, joissa sitä kasvaa, ovat syöneet -ei ainoastaan sen mehukasta vartta, vaan myöskin sen siemeniä eli -"papuja". Sillä on vahvistava vaikutus elimistöön, ja se on myöskin -hyvin virkistävä janossa. Kiinalaiset sanovat sitä _lienhuaksi_, ja -sen siemenet sekä ohuet viipaleet sen juurta sekoitettuina aprikoosin -ja saksanpähkinän sydämin sekä sovitettuina eri jääkerrosten -väliin olivat yhtenä niistä valioruuista, joita suuret mandariinit -tarjosivat Englannin lähettiläille viimeksimainittujen käydessä Kiinan -valtakunnassa. - -Ihmiset kokoovat lienhuan juuria varastoon talven ajaksi säilyttäen -niitä suolan ja etikan sekaisessa liemessä. Japanilaisetkin käyttävät -tätä kasvia ravintoaineena. Sitäpaitsi he pitävät sitä jumalilleen -pyhitettynä, joita usein kuvataan istuvina tuon liljan suurilla -lehdillä. - -_Nelumbium speciosumin_ kukat täydessä kukoistuksessa ollessaan -tuoksuvat mitä voimakkaimmin, jonkun verran muistuttaen siinä -suhteessa aniisia, kun taas tammenterhon muotoisten siementen haju on -runsaudessaan ja hienoudessaan samanlainen kuin parhailla manteleilla. - - - - -55. luku. - -ELONKORJUU VEDESSÄ. - - -Karl ei ollut yhdellä kertaa kertonut tovereilleen kaikkia näitä -mieltäkiinnittäviä seikkoja suuresta liljasta. Monet niistä hän oli -maininnut paljon aikaisemmin, ennenkaikkea sen, että siemenet olivat -syötäviä. Kaspar ja Ossaru olivatkin usein suureksi tyydytyksekseen -todenneet, että ne olivat muutakin kuin syötäviä: ne olivat erittäin -maukkaita. - -Tietäen tämän alkoivat nyt kaikki kolme ajatella liljoja, joiden -suuret punertavat teriöt, ne kun eivät enää välkkyneet vedenpinnan -yläpuolella, ilmaisivat "papujen" olevan kypsiä ja valmiita kuorestaan -otettaviksi. - -Kaikki kolme puuhailivat lähtöä majasta korjaamaan järvestä tätä satoa, -joka vedenpinnan yläpuolella olevista siemenkoteloista päättäen tulisi -olemaan runsas. - -Kukin oli varustautunut kaislakorilla, jotka shikari oli pitkinä -talvi-iltoina punonut toisiin tarkoituksiin, mutta koska ne olivat -juuri sopivan kokoisia ja muotoisia Pytagoraan papujen säilyttämiseksi, -aiottiin niitä käyttää siihen. - -Sekä Karl että Kaspar olivat kietoneet housunsa ylös reiden puoliväliin -asti, jotteivät kastaisi niitä liljojen joukossa kahlatessaan. Ossaru -taas, jolla ei ollut olemassakaan sen nimisiä vaatekappaleita, oli -ainoastaan kohottanut puuvillamekkonsa helman kiinnittäen sen vyön alle. - -Tällä lailla puettuina lähtivät kaikki kolme kiertämään järvenrantaa -sille puolelle, missä he olisivat lähinnä liljojen kasvamispaikkaa. -Huomatessaan heidän lähestyvän nousivat liejukanat lehdiltä ja lensivät -räpytellen hakemaan parempaa turvapaikkaa sarpaheinien joukosta. - -Miehet kahlasivat heti veteen ja alkoivat poimia siemenkotia ja silpiä -niitä kaislakoreihinsa. He olivat aikaisemminkin olleet siellä ja -tiesivät, ettei veden syvyydestä ollut mitään vaaraa. - -He olivat melkein täyttäneet korinsa Pytagoraan pavulla ja aikoivat -palata kuivalle maalle, kun heidän huomiotaan kiinnitti tyynen järven -pinnan yli kulkeva tumma varjo, jota heti seurasi toinen saman kokoinen -ja muotoinen. - -Kaikki kolme huomasivat varjot samalla hetkellä ja kaikki katsahtivat -ylös yht'aikaa päästäkseen selville siitä, minkälaisista eläimistä nuo -varjot johtuivat. Yläpuolellaan taivaanlakea vasten he näkivät näyn, -joka oli omiaan herättämään heissä mitä oudointa mielenkiintoa. - -Suoraan heidän päittensä päällä kaarteli ilmassa pari suurta lintua. -Kumpaakin kannatti suunnaton siipipari, jonka pituus kärjestä kärkeen -oli neljä metriä. Niiden keskellä olevasta ruumiista taas ulkoni -vaakasuorasti suunnattoman pitkä kaula, päättyen suippokärkiseen -nokkaan, joka oli saman muotoinen kuin pelargoniumin emi. - -Niiden nokkaa saattoi hyvin verrata pelargoniumin emiin tai paremminkin -viimeksimainittua niiden nokkaan, koska tuo kukka on saanut näistä -linnuista kasviopillisen lisänimensä. - -Linnut olivat haikaroita, ei tavallisia _Ciconioita_, jotka -rakentavat pesänsä Hollantiin tai saavat vieläkin vieraanvaraisemman -vastaanoton unkarilaisten harjahirrellä pusta-aavikoilla, vaan paljon -suurempikokoisa lintuja, lyhyesti sanoen sukunsa suurimpia, ajutantteja. - -Ylös katsahtaessaan Karl heti tunsi sen lajin, samoin Kaspar -ensi silmäyksellä. Ei tarvinnut pitkää tarkastelua eikä suurta -luonnonhistorian tuntemusta eroittaakseen kuuluisan ajutanttilajin -muista. Siihen riitti hyvinkin että oli kerran nähnyt sen joko elävänä -tai kuvassa. Kumpikin veli oli nähnyt luonnossa tuollaisia lintuja -Intian aavikoilla Kalkutan seuduilla. - -Shikarin taas oli mahdoton erehtyä noiden siivekkäiden jättiläisten -laadusta, kun oli tuhansia kertoja nähdyt "saastan korjaajien" ylväästi -astelevan pyhän Gangeen hiekkarannoilla. Eikä hän tosiaan epäillytkään -sitä, mitkä linnut nyt loivat varjonsa tälle yksinäiselle järvelle -Himalajan vuoristossa. Varmuus sitä, että hänen yläpuolellaan olevat -linnut olivat jättiläismäisiä Gangeen kurkia, Brahman pyhiä lintuja, -sai hänet päästämään jonkunlaisen hurjistuneen huudon ja samalla -pudottamaan "papusäkkinsä" veteen. - -Hänen ei tarvinnut tarkastaa lintujen väriä huomatakseen niiden olevan -tummanruskeita yläpuolelta ja valkeita alta. Ensi silmäys ilmaisi -hänelle kyllin selvät tunnusmerkit: alastoman, korppikotkamaisen -kaulan pussinkaltaisine tiilikivenpunaisine lisäkkeineen ja pyrstön -alapuolella olevat sinertävänvalkeat silkkiset höyhenet, joita monien -maiden naiset tuntevat ja käyttävät marabutin sulkien nimisinä. - -Linnut lensivät hitaasti ja nähtävästi työläästikin kuin olisivat -niiden siivet olleet väsyneet. Ne näyttivät hakevan jotakin ortta, -missä saattaisivat lepuuttaa itseään. - -Muutamia minuutteja myöhemmin selvisikin, että ne olivat tulleet -laaksoon siinä tarkoituksessa, sillä tehtyään kierroksen pikku järven -ympäri lakkasi kumpikin samalla hetkellä heiluttelemasta pitkiä -siipiään ja laskeutui alas rannikolle vetäen siivet kiinni ruumiiseensa. - -Se paikka, johon he olivat katsoneet sopivaksi laskeutua, oli -pieneen niemekkeeseen liittyvä ulkonema, joka ulottui melkein -liljojen kasvamispaikalle asti ja josta nuo kolme kahlaajaakin olivat -laskeutuneet veteen. Koska miehet nyt seisoivat polviaan myöten -vesikasvien joukossa, eivät he olleet kauempana kuin kahdenkymmenen -askeleen päässä niemen kärjestä. - -Laskeuduttuaan maahan haikarat seisoivat pystyssä rannalla ilmeisesti -yhtä tietämättöminä noiden kolmen miehen olemassaolosta kuin jos he -olisivat olleet vain liiaksi kasvaneita Pytagoraan pavun varsia, täysin -kykenemättömiä tekemään mitään pahaa. - - - - -56. luku - -AJUTANTIT. - - -Ne pari jättiläismäistä lintua, jotka olivat näin laskeutuneet pikku -järven rannalle, olivat, lievimmin sanoen, eriskummaisia olentoja, -sillä saattaisi hakea läpi koko lintumaailman löytämättä omituisempia -eläjiä kuin ajutantti on. - -Ensinnäkin se on kuuden jalan korkuinen seisoessaan pitkillä suorilla -säärillään, vaikka sen todellinen pituus laskettuna nokan kärjestä -kynsien päähän asti on seitsemän ja puoli jalkaa. Nokka yksinään -on toista jalkaa pitkä ja muutamien tuumien paksuinen. Se on -keskikohdallaan laajentunut kuhmun tapaisesti, ja kumpikin leukaluu on -vähän alaspäin kaareva. - -Täysikasvuisen ajutantin siivet ovat levällään ollessaan viidentoista -jalan pituiset kärjestä kärkeen laskettuina, siis aivan yhtä isot kuin -chileläisen kondorikotkan tai kiertelevän albatrossin. - -Väriltään voi ajutantin sanoa olevan mustan yläpuolelta ja valkean -alapuolelta, vaikka ei kumpikaan niistä ole sekoittumaton väri. -Selkäpuolen höyhenet ovat likaisen tummanruskeita, kun taas vatsa ja -muut alaosat näyttävät harmaanvalkeilta, osittain senvuoksi, että -höyhenien joukossa on harmahtaviakin, mutta myöskin siksi, että lintu -on tavallisesti lian tahraama kuten liejun ja muun loan, mistä se -näyttää nauttivan. Ilman tätä epäsiisteyttä olisivat ajutantin sääret -tummat, mutta elävällä linnulla niitä ei koskaan nähdä luonnollisen -värisinä, koska ne saavat aina vaaleamman värin sen höyhenistä -putoavasta pölystä ja muista sen nahkaan tarttuvista jätteistä. - -Pyrstön yläpuoli on musta ja alapuoli valkea, etenkin alimmat -peittohöyhenet, jotka ovat puhtaan valkoiset. Nämä viimeksimainitut -ovat "marabutin höyhenien" nimellä tunnettuja kallisarvoisia sulkia. -Nimi on harhaanjohtava, se kun johtuu erehdyksestä, jonka on tehnyt -luonnontutkija Temminck verratessaan Intian ajutanttia toiseen, saman -suvun hyvin poikkeavaan lajiin: afrikalaiseen marabut-haikaraan. - -Ajutantilla eli "argalalla", jolla nimellä intialaiset sen paremmin -tuntevat, on selvimpiä ja samalla rumimpia tunnusmerkkejä sen -lihanpunainen alaston kaula, jonka nahka on ryppyinen ja suurilla -laskoksilla sekä ruskehtavan karvan peittämä. Nämä "harjakset" ovat -nuorilla linnuilla tiheämmät, mutta harvenevat iän karttuessa, kunnes -ne melkein kokonaan katoavat jättäen sekä pään että kaulan aivan -paljaiksi. - -Tämä omituisuus vaikuttaa, että ajutantti muistuttaa jonkun verran -korppikotkaa. Niillä on muitakin yhtäläisyyksiä, joten haikaraa -saattaa pitää jonkunlaisena kahlaajoihin, _Grallatores_, kuuluvana -korppikotkana. - -Alastoman kaulan lisäksi on ajutantilla tunnusmerkkinä suunnaton -pussi, joka pitkin kurkun pintaa riippuu sen rinnalle usein toista -jalkaa pitkänä ja väriltään vaihtelee vaaleasta lihan väristä kirkkaan -punaiseen. Niskassa on vielä toinen omituinen lisäke, jonka hyötyä ei -mainittu luonnontutkija ole lähemmin selittänyt. Se on jonkunlainen -rakkomainen lisäke, joka saattaa pullistua ilmasta, ja sen arvellaan -toimivan jonkinmoisena ilmakohona, joka helpottaa linnun ylhäällä -pysymistä sen lentäessä. Pullistumisen on huomattu tapahtuvan silloin, -kun lintu joutuu alttiiksi kuumalle auringonpaisteelle, ja senvuoksi -on luonnollisesti tehty se johtopäätös, että ilman harventuminen -jotenkin sen aiheuttaa. Koska ajutantti usein lentää hyvin korkealle, -on mahdollista, että pallomainen lisäke on välttämätön kannattamassa -sitä niin ylhäällä, missä ilma on jo harventunutta. Linnun vuotuinen -muutto Himalajan korkeiden vuorien yli ei olisi mahdollinen tai joka -tapauksessa se olisi vaikeampi ilman tuota kykyä vähentää ruumiin -ominaispainoa. - -Tuskin on tarpeellista sanoa, että ajutantti, niin kuin kaikki sen -sukuun kuuluvat linnut, on saastainen ja saaliinhimoinen, melkein -yksinomaan lihansyöjä, se kun pitää raatoja ja sisälmyksiä parhaimpina -herkkuinaan. Se tappaa ja nielee eläviäkin olentoja, kuten sammakoita, -käärmeitä, pieniä nelijalkaisia ja lintuja eivätkä viimeksimainitut -silti ole kovin pieniäkään, koska sen on huomattu hotkaisevan -kokonaisen kanankin yhdellä ainoalla nielaisulla. Myöskin kissa ja -jänis sopivat mukavasti kulkemaan alas sen tilavasta kurkusta. Sillä -ei ole suurta halua tappaa ketään, koska se jättiläismäisestä koostaan -huolimatta on luomakunnan suurimpia pelkureita. Lapsikin voi pikku -ruoskalla ajaa ajutantin pois milloin tahansa, ja raivostunut kana saa -sen pakenemaan koska hyvänsä nuorten poikastensa läheisyydestä. Se ei -vetäydy pois uhmailematta ensin asettumalla uhkaavaan asentoon kurkku -punaisena ja nokka ammollaan, josta lähtee yhtä kova mylvintä kuin -karhun tai tiikerin kidasta. Mutta kaikki tämä on vain pöyhkeilyä, -sillä jos vihollinen jatkaa hyökkäystään, laimenee haikaran into -paikalla ja se turvautuu häpeälliseen pakoon. - -Siinä on muutamia ajutantin tai argalan nimellä tunnetun -jättiläishaikaran tuntomerkkejä. On vain mainittava vielä, että hyvin -suuria haikaroita on ainakin kaksi, ehkä kolmekin muuta ajutanttiin -sekoitettua lajia, vaikka ne eivät ole aivan yhtä isoja kuin tämä. -Yksi niistä on marabu, joka asustaa Afrikan troopillisissa seuduissa -ja josta myös saadaan hienon maailman suosimia höyheniä kuten -ajutantistakin. Mutta afrikalaisen lajin höyhenet eivät ole niin -kauniita eivätkä arvokkaita kuin ajutantin pyrstöstä saadut, vaikkakin -juuri viimeksimainitut tunnetaan marabutin höyheninä Temminckin -erehdyksen vuoksi, jota anatoomikko Cuvier vielä on levittänyt. - -Toinen suuri haikara, joka eroaa sekä Aasian argalasta että Afrikan -marabutista, asustaa Sumatran saarella. Alkuasukkaat tuntevat sen -_boorong cambay_ nimisenä, kun taas läheisellä Jaavan saarella tavataan -joko neljäs laji tätä jättiläismäistä lintua tai samaan lajiin kuuluva -kuin sumatralainenkin. - -Jonkun verran omituista on, että sellaiset olennot ovat niin kauan -pysyneet tuntemattomina tieteelliselle maailmalle. Ei ole kulunut -paljon yli puolta vuosisataa siitä, kun matkustajat alkoivat kuvailla -näitä lintuja vähän tarkemmin. Vielä meidän päiviimme saakka on -niiden historiaa ja tapoja vain hyvin vähän valaistu. Tämä on sitäkin -hämmästyttävämpää, kun meidän mielestämme ajutantti on mitä tavallisin -lintu Gangeen rannoilla, vieläpä Kalkutassakin, se kun alituisesti -kuljeskelee edestakaisin talojen ympärillä ja käy aitausten sisällä -yhtä vapaasti kuin jos se olisi niissä aina asustava kotieläin. - -Tähteiden korjaajana suoritetut palvelukset hankkivat sille vapauden -vainoamisesta, eivätkä ihmiset ainoastaan siedä sitä, vaan vieläpä -sitä rohkaistaan lähestymään heitä toverillisesti. Näin tehdään -huolimatta siitä, että se toisinaan muuttuu jokseenkin vaivalloiseksi -sen liiallisen huomaavaisuuden vuoksi, jota se osoittaa ankan- ja -kananpoikia sekä muita karjapihan asukkaita kohtaan. - -Toisinaan ne eivät edes tyydy ulkoa löytämäänsä ravintoon, vaan niiden -tiedetään tunkeutuneen myöskin intialaisten kesämajoihin, siepanneen -pöydältä höyryävän paistinkappaleen ja nielaisseen sen, ennenkuin -isäntä tai palvelija ennätti pelastaa tuon herkkupalan sen pitkien ja -itsepintaisten leukaluiden välistä. - -Kun niiden näkee parvissa kahlaavan veden läpi siivet ulospäin -ojennettuina, niinkuin niiden tapa on, voi niitä otaksua venekunnaksi. -Toisinaan ne astelevat kopeasti hiekkaisella rannikolla ja nokkivat -pitkin pyhän virran äyräille heitettyjä muruja. Silloin ne muistuttavat -joukkoa alkuasukasnaisia, jotka puuhailevat samanlaisessa työssä. - -Usein saattaa nähdä niiden syövän saaliinhimoisesti mitä saastaisinta -eläimen raatoa, eikä ole harvinaista nähdä niiden käyvän -mädäntymistilassa olevan ihmisruumiin kimppuun, joka on joutunut -Juggernaut-taikauskon uhriksi ja heitetty niin sanottuun pyhään -virtaan, jonka aallot sittemmin ovat heittäneet ja takaisin rannalle -hylkykoirien, korppikotkien ja näiden jättiläismäisten "Gangeen -kurkien" mieliksi! - - - - -57. luku. - -SEISOALLAAN NUKKUJAT. - - -Ajutanttien saapuminen teki eloisan vaikutuksen kaikkien kolmen -mieleen, Ossaruun ehkä vieläkin voimakkaamman kuin toisiin. Hänestä ne -tuntuivat vanhoilta ystäviltä, jotka olivat tulleet häntä tervehtimään -hänen vankilassaan. Vaikkakaan ei shikarin mieleen ollenkaan -juolahtanut, että ne voivat millään lailla olla välikappaleina hänen -vapautumisekseen, oli kuitenkin lintujen aiheuttama tunne mieluista -laatua. Hän näki edessään kaksi olentoa, joiden ulkomuoto, niin -eriskummainen kuin se olikin, yhtyi hänen varhaisimman lapsuutensa -muistoihin. Hän ei voinut olla ohimennen ajattelematta, että näin -odottamatta ilmestynyt pari oli mahdollisesti sama uros ja naaras, -joiden hän oli niin usein nähnyt kyyköttävän suuren pyhän viikunapuun -oksilla hindulaisen syntymämajansa edustalla. - -Luonnollisestikin tämä oli vain Ossarun kuvittelua. Olisi ollut -pelkkä sattuma, jos niistä tuhansista haikaroista, jotka vuosittain -muuttavat Hindostanin aavikoilta Himalajan vuorten pohjoispuolelle, -nämä kaksi hänen päänsä yläpuolella liitelevää olisivat olleet samat, -jotka vuosikausia sitten olivat suorittaneet siivoojain tehtävää -hänen syntymäkylässään. Vaikka Ossaru vain ohimennen ajatteli näin -eikä silloinkaan vakavasti, oli hän kuitenkin mielissään nähtyään -nuo molemmat haikarat, sillä hän tiesi niiden varmasti tulleen oman -syntymäseutunsa aavikoilta, sen mainehikkaan joen rannoilta, jonka -vedessä hän tahtoi vielä kerran saada huuhtoa jalkojaan. - -Noiden suunnattomien lintujen näkeminen herätti Kasparissa aivan -toisenlaisen ajatuksenjuoksun. Hänen katsellessaan niiden tavattomia, -ojennettuja siipiä niiden lentäessä hitaasti, mutta kevyesti, välähti -hänen mieleensä, että jommmallakummalla näistä suurista olennoista -saattaisi olla voimaa suorittaa se tehtävä, joka oli osoittautunut -liian vaikeaksi karhukotkalle ja jonka vuoksi leijaa oli turhaan -yritetty saada lentämään heidän mielensä mukaan. - -"Hei", huudahti hän tuon ajatuksen juolahtaessa hänen mieleensä, -"etkö luulisi, Karl, jommankumman noista suurista linnuista jaksavan -kuljettaa köyttä ylös? Näyttää aivan siltä kuin ne voisivat kohottaa -kallion huipulle jonkun meistäkin." - -Karl ei vastannut mitään, vaikka hänen vaitiolonsa johtuikin vain -Kasparin kysymyksestä, jota hän ryhtyi nyt pohtimaan. - -Nuori metsästäjä jatkoi: "Jospa vain voisimme saada niistä jommankumman -kiinni elävänä. Luuletko niiden aikovan kohota lentoon? Näyttää siltä -kuin ne aikoisivat. Mitä te sanotte, Ossaru? Te tiedätte näistä -linnuista enemmän kuin me." - -"Kyllä, nuori sahib, minä tiedän, kuinka asiat ovat. Ne laskeutuvat -alas. Tiedätte niiden lentäneen pitkän matkan. Kummankin siivet ovat -väsyneet, ne eivät jaksa lentää pitemmälle. Ja sitäpaitsi tässä on -järvi, vettä. Ne tahtovat juoda ja syödä. Varmasti ne laskeutuvat alas." - -Ossarun ennustus toteutuikin melkein samalla kun hän oli sen lausunut. -Linnut nykäisivät peräkkäin kokoon suuret siipensä ja pudottautuivat -järven rannalle ainoastaan kahdenkymmenen askeleen päähän siitä -paikasta, missä nuo kolme kahlaajaa puuhailivat liljanlehtien joukossa, -niinkuin jo on mainittu. - -Kaikki kolme katselivat nyt tarkasti uusia tulokkaita, joiden -käytöksessä he huomasivat jotakin vastustamattoman hullunkurista. - -Melkein samalla hetkellä kuin noiden kummankin pitkäsäärisen -kaksijalkaisen varpaat koskettivat lujaa maata, alkoivat ne toimia -aivan toisella lailla kuin katselijat olivat odottaneet. Sen sijaan -että ne olisivat lähteneet etsiskelemään ruokaa ympäristöstä tai -astelleet alas rantaan juomaan, eivät ne näyttäneet välittävän ruuasta -eikä juomasta. Ja jos ne välittivätkin, oli niille levon tarve vieläkin -tärkeämpi, sillä tuskin oli kulunut kymmentä sekuntia niiden maahan -laskeutumisesta, kun kumpikin veti sisälle pitkän kaulansa vajottaen -sen hartioittensa väliin kuin laatikkoon, niin että näkyviin jäi -ainoastaan pään yläosa suunnattomine viikatemaisine nokkineen, jonka -leukapielet lepäsivät rintaluun ulkonemaa vastaan ja osoittivat vinosti -alaspäin. - -Yht'aikaa tämän liikkeen keralla huomasivat katselijat toisen, joka -yhtä selvästi osoitti lintujen halua asettautua levolle. Ne nimittäin -vetäisivät ylös toisen pitkän lihattoman säärensä, kunnes se kokonaan -peittyi niiden irtonaisiin vatsahöyheniin, ja sen liikkeen kumpikin -lintu suoritti niin täsmälleen samalla hetkellä, että luuli niiden -toimivan samasta vaikuttimesta jonkin niiden välillä vallitsevan -henkisen yhteyden pakotuksesta. - -Kymmenen sekunnin kuluttua näyttivät molemmat linnut nukkuvan. Joka -tapauksessa olivat niiden silmät ummessa, eikä niiden jäsenien, -siipien, ruumiin tai edes nokankaan saattanut huomata hievahtavankaan. - -Oli tosiaankin hullunkurista nähdä noiden suunnattomien lintujen -seisovan vain kuin yhden ainoan niin suoran ja hoikan tikun nojassa, -että olisi luullut niiden tarvitsevan pitää mitä tarkinta huolta -tasapainostaan, jotta eivät keikahtaisi nurin. Kumpikaan ei kuitenkaan -näyttänyt aavistavan pienintäkään sellaista vaaraa tai ainakaan pitävän -tarpeellisena pelätä. - -Hindu oli liiaksi tottunut näkemään tällaista huomatakseen siinä mitään -nauramisen arvoista. Toisin oli Kasparin laita, jonka hilpeys paikalla -kiihtyi niin, ettei hän voinut hillitä naurunhaluaan. Se välinpitämätön -tapa, jolla haikarat olivat laskeutuneet paikalleen, se maalauksellinen -asento, jossa he olivat ruvenneet nukkumaan, oli tyynelle Karlillekin -liikaa. Hän yhtyi heti veljensä aloittamaan nauruun. - -Heidän yhteiset naurunpurskahduksensa kuuluivat äänekkäästi yli järven -kaikuen yhä toistuvina räjähdyksinä läheisestä kalliosta. - -Olisi voinut luulla näiden naurunpuuskausten häiritsevän tulokkaita ja -saavan ne jälleen turvautumaan siipiinsä. - -Mutta ei mitään sellaista tapahtunut. Ainoa vaikutus, joka niillä -näytti olevan lintuihin, oli se, että ne avasivat silmänsä, työnsivät -vähän kaulaansa eteenpäin, pudistivat päätään ja kohottivat pitkää -nokkaansa kalistellen sivumennen leukaluitaan, jotka ne pian taas -sulkivat ja antoivat vaipua entiseen lepoasentoon. - -Tämä lintujen tyyni käytös lisäsi vain nuorukaisten hilpeyttä. He -pysyivät paikoillaan muutamia minuutteja nauraen äänekkäästi ja -hillittömästi. - - - - -58. luku. - -FRITZ HÖYHENTEN KESKELLÄ. - - -Heidän iloaan ei voinut jatkua ikuisesti. Kasparinkin päättyi lopulta, -mutta ei ennen kuin hänen kylkiluitaan pakotti tuo hauska ponnistus. - -Koska heidän papusäkkinsä jo olivat täynnä, päättivät he ensin lähteä -majalleen ja sitten palata haikaroiden luo ottamaan ne kiinni. Ossarun -mielestä se ei tulisi olemaan heille vaikeaa. Hän sanoi lintujen -olevan niin kesyjä, että hyvin voi astella suoraa päätä niiden luo ja -heittää juoksupaulan niiden kaulaan, Tämän hän olisi luullut varmasti -voivansa suorittaa, jos hänellä olisi ollut sopiva nuoranpätkä -laittaakseen tuollaisen suopungin. Mutta heillä ei ollut minkäänlaista -nuorankappaletta käsillä, ei edes nauhanpalasta, ei mitään muuta kuin -lootuksen siemenillä täytetyt kaislakorit. Saadakseen paulan heidän -olisi välttämättä lähdettävä majalle. - -Kertomuksemme sankareilla ei ollut mitään selvää käsitystä siitä, minkä -vuoksi he ottaisivat haikarat kiinni. Mahdollisesti vaikutti siihen -Kasparin aikaisemmin lausuma ajatus, jota sekä hän että hänen veljensä -vielä hautoivat. Se jo puolusti heidän suunnitelmaansa ottaa linnut -vangiksi. - -Toinenkin ajatus oli herännyt, etenkin Ossarun mielessä. Jollei -asiasta olisi mitään muuta hyötyä, olisi hauska pitää lintuja täällä -lempieläiminä ja tovereina. Ossaru oli pakostakin tullut ajatelleeksi, -että heillä voisi olla edessään pitkä yksinäinen elämä vuoristolaaksoon -suljettuina. Asian niin ollen saattaisi juhlallista haikaraakin pitää -hauskana toverina. - -Näiden ja ehkäpä myös joittenkin muiden epämääräisempien ajatusten -vallassa miehet päättivät ottaa ajutantit kiinni paulalla. - -Kaikki kolme alkoivat kahlata pois järvestä sellaiseen suuntaan, -etteivät häiritsisi nukkujoita. Nyt kun Karlia ja Kasparia innostutti -määrätty suunnitelma, nostivat he jalkansa vedestä ja painoivat -ne taas sinne aivan kuin olisivat astelleet munien päällä. Ossaru -hymyili heidän liialliselle varovaisuudelleen ja selitti, ettei ollut -pienintäkään pelkoa lintujen säikäyttämisestä, ja hän puhuikin totta. - -Melkein kaikissa Gangeen rantaseuduissa ovat nämä linnut, joita -suojelevat yhtä paljon taikauskoinen pelko kuin lain määräykset, niin -tottuneet ihmisten läheisyyteen, että ne tuskin väistyvät heidän -tieltään. Mahdollisesti tuo nyt esillä oleva pari kuului johonkin -villimpään parveen, joita asustaa Sudderbundin rämeillä ja jotka -senvuoksi ovat vähemmän tottuneet ihmisseuraan. Siinä tapauksessa -tulisi olemaan jonkun verran vaikeaa lähestyä niitä, ja siksi Ossaru -suostui noudattamaan niiden vangitsemisessa Karlin vaatimia varokeinoja. - -Karl olikin keksinyt taitavamman suunnitelman kuin kumpikaan toinen. -Hänen mieleensä se oli juolahtanut hänen nauraessaan yhdessä veljensä -kanssa ja saanut hänet äkkiä lakkaamaan ilakoimisestaan tai ainakin sen -äänekkäästä purkautumisesta Kasparin hämmästykseksi. - -Filosofi oli tullut vaiteliaaksi ja vakavaksi kuin olisi hänen -mieleensä äkkiä juolahtanut, että hilpeys sellaisissa olosuhteissa -oli sopimatonta. Siitä hetkestä alkaen Karl oli pysynyt salaperäisen -vaiteliaana kieltäytyen sitä selittämästäkään Kasparin kysyessä. -Mutta hän oli vain tästä asiasta vaiti. Muuten hänen puheensa virtasi -täysin vapaasti hänen neuvotellessaan tovereittensa kanssa kehoittaen -kumpaakin noudattamaan mitä suurinta varovaisuutta, jotta haikarat -varmasti saataisiin kiinni, vieläpä niin kiihkeästi, että toisten oli -vaikea sitä ymmärtää. - -Muutamia minuutteja käveltyään he pääsivät majalle. Tai paremminkin he -juoksivat kuin kävelivät, etumaisena Karl, joka saapui perille ennen -toisia. Papupussit heitettiin lattialle aivan kuin ne olisivat olleet -tyhjät ja arvottomat, ja sitten vedettiin esille kätköpaikoistaan -Ossarun punomat nuorat ja langat, joita ryhdyttiin tarkastamaan. - -Juoksupaulan laatiminen ei kestänyt kauan. Sen työn suorittivat -shikarin näppärät sormet. Helposti se saatiin kiinnitetyksi pitkän -bambuvarren päähän. Niin varustettuina riensivät seikkailijamme taas -majasta ja lähtivät nukkuvia haikaroita kohti. - -Lähestyessään niitä he tyytyväisyydekseen huomasivat lintujen vielä -nauttivan puolipäiväuntaan. Epäilemättä ne olivat tehneet pitkän matkan -ja tarvitsivat lepoa. Niiden siivet riippuivat velttoina sivuilla ja -ilmaisivat niiden olevan väsyneitä. Ehkä ne näkivät unta jossakin -korkeassa viikunapuussa olevasta orresta tai Buddan, Vishnun tai -Devan kunniaksi pyhitetyn muinaisajan temppelin tornista tai sitten -suuresta Gangeesta ja sen rannalle heitetyistä tuoksuvista jätteistä, -niistä mehukkaista mädäntyneen lihan kappaleista, joita ne mielikseen -kaivelivat suunnattomilla kuokkamaisilla leukapielillään. - -Kun Ossarun haltuun oli uskottu paula, ei hän pysähtynyt miettimään, -mistä linnut mahdollisesti näkivät unta tai näkivätkö ne unta -ollenkaan. Hänestä oli kylliksi se, että ne näyttivät nukkuvan. Hänen -onnistuikin lähestyä niitä hiipimällä eteenpäin kumarassa asemassa -ja astelemalla tiikerin tavoin viidakossa, jollaisissa oli tottunut -kulkemaan lapsuudestaan asti. Niin hän saapui niin lähelle mistään -tietämättömiä ajutantteja, että melkein ulottui heittämään paulan -niiden kaulaan. - -Mutta voi pikarin siepata tuuli, kun sitä lähestyy huuli. Tuota vanhaa -sananpartta valaisi hyvin shikarin epäonnistuminen hänen yrittäessään -ottaa haikaroita kiinni. - -Kun koe oli tehty, oli paula entisellä paikallaan työntyen jäykkänä -esiin pitkän bamburuo'on kärjestä, kun taas ajutanttien nähtiin -liitävän ilmaan, kohoten yhä korkeammalle, pitkät kaulat suoriksi -kurkotettuina ja nokat rätisemässä kuin kastanjetit ja päästämässä -kurkuistaan leijonan karjumista muistuttavan vihaisen äänen. - -Tätä epäonnistumista ei voinut panna Ossarun syyksi. Se johtui erään -aivan hänen kintereillään seuraavan toverin varomattomuudesta. Se -toveri oli Fritz. - -Juuri Ossarun aikoessa heittää silmukkansa nukkuvan ajutantin -hartioille, hyökkäsi Fritz, joka oli seurannut toisia majalta ja joka -nyt ensi kertaa huomasi linnut, eteenpäin ja tarttui toisen pyrstöön -hampaillaan. Sitten se aivan kuin päättäen varata itselleen kauniita -marabutin höyheniä kiskaisi suuren tukon niitä juurta myöten suuhunsa. - -Ei tämä ollut aivan se syy, joka oli pakottanut Fritzin tekemään -niin odottamattoman hyökkäyksen, sillä odottamaton se oli, koska -hyvin harjoitetun eläimen olisi pitänyt ymmärtää, ettei sopinut -säikäyttää sitä riistaa, jota hänen herransa aikoivat pyydystää. Se -ei ollut milloinkaan ennen käyttäytynyt niin ajattelemattomasti. -Riistan outous oli saanut Fritzin toimimaan näin vastoin sen -tavallista varovaista käytöstä, sillä ei mikään niistä eläimistä, -joita se oli nähnyt saavuttuaan tähän maahan, ollut herättänyt siinä -syvempää vihamielisyyden tunnetta kuin nämä ajutantit. Oleskellessaan -Kalkuttan kasvitieteellisessä puutarhassa, missä sen isännät, niinkuin -muistettaneen, viettivät jonkin aikaa vieraina, oli Fritz usein -joutunut kosketukseen parin tuollaisen jättiläismäisen linnun kanssa, -jotka niinikään olivat vieraina tuossa kuuluisassa laitoksessa. -Ne pysyttelivät tavallisesti aitauksen sisäpuolella, missä niiden -sallittiin häiritsemättä tepastella sinne tänne ja nokkia niitä -ruuantähteitä, joita palvelijat silloin tällöin heittivät ulos -puutarhan esimiehen talosta. - -Nuo linnut olivat tulleet niin kesyiksi, että ottivat ruokansa vapaasti -kenen kädestä tahansa, joka tarjosi sitä niille. Yhtä vapaasti he -ottivat sitä tarjoamattakin sieltä, mihin vain niiden pitkä käyrä -nokka ulottui. Usein ne olivat näpistelleet sellaisiakin ruokavaroja, -jotka olivat niiltä kokonaan kiellettyjä. Näiden saaliinhimoisten -tekojen joukossa oli yksi, jota Fritz oli jännittyneenä katsellut ja -jota se luultavasti ei koskaan antaisi niille anteeksi. Ne olivat -nimittäin ryöstäneet siltä erään herkullisen lihapalan, jonka muuan -kokki oli antanut Fritzille ja jota se oli aikonut ruveta syömään -päivällisekseen. Toinen linnuista uskalsi siepata lihan nokkaansa, -nykäistä sen aivan koiran hampaista ja nielaista sen ennenkuin -viimeksimainittu ennätti pysähdyttää sitä tai panna vastalausettaan -ryöstöä vastaan. - -Seuraus siitä oli, että Fritz oli silloin tällöin tuntenut mitä -kiukkuisinta vastenmielisyyttä kaikkia _Ciconia_ sukuun ja etenkin -_argala_-lajiin kuuluvia lintuja kohtaan. Tämä vaikuttikin, että se -heti ajutantit huomattuaan syöksyi suu auki niitä kohti ja tarttui -toisen pyrstöön hampaillaan, se kun oli niiden saapuessa ollut majalla -eikä siis ollut nähnyt niitä ennemmin. - -Ei ole tarpeellista lisätä, että lintu, jonka kimppuun oli hyökätty -näin sopimattomasti, lehahti paikalla lentoon onnellisemman, vaikkakaan -ei vähemmän pelästyneen toverinsa seuraamana, jättäen Fritzin huonolle -tuulelle viskelemään marabutin höyheniä sellaisella tavalla, jolla -niitä ei ole koskaan ennen kukaan kohdellut; ei edes mikään ivallinen -ja mustasukkainen äkäpussi ole niitä sillä lailla repinyt vihatun -kilpailijansa päähineestä! - - - - -59. luku. - -HAIKARAIN VANGITSEMINEN. - - -Miesten katseissa, heidän seuratessaan lintujen nousemista, ilmeni -pettymystä ja harmia, ja Fritz oli vaarassa saada vakavan kurituksen. -Se ansaitsikin sen ja olisi samassa silmänräpäyksessä sen saanutkin, -sillä Kaspar seisoi jo sen luona keppi koholla, kun Karlin huudahdus -sai nuoren metsästäjän pysähdyttämään kätensä ja pelasti Fritzin siitä -"saunasta", jolla sitä oli uhattu. - -Karl ei ollut senvuoksi huudahtanut. Sillä äänellä, joka oli päässyt -hänen suustaan, oli toinen merkitys ja niin erikoinen sävy, että se -paikalla veti Kasparin huomion pois rikollisesta ja kiinnitti sen -Karliin. - -Tämä seisoi silmät ylöspäin luotuina ja tuijotti kiinteästi etenevään -haikaraan, siihen samaan, jonka pyrstöä Fritz oli kohdellut niin -anteeksiantamattoman vapaamielisesti. - -Karl ei tuijottanut niitä repaleisia marabutin höyheniä, joita riippui -puolittain irtonaisina haikaran pyrstöstä, vaan linnun pitkiin sääriin, -jotka sen lentäessä kiireesti ylöspäin riippuivat vinosti alas ulottuen -paljon sen pyrstön kärjen takapuolelle. Eivätkä nimenomaan nämäkään -olleet aiheuttaneet hänen outoa huudahdustaan, vaan eräs niihin tai -ainakin toiseen niistä kiinnitetty esine, joka joutuessaan kirkkaaseen -auringonvaloon välkkyi Karlin silmissä metallinhohtoisena. - -Sillä oli kellertävä välke niinkuin kullalla tai kiilloitetulla -kuparilla, mutta auringon säteiden välkehtiminen niiden heijastuessa -sen pinnasta esti katselijoita pääsemästä selville sen muodosta tai -osaamasta täsmälleen sanoa, mikä se oli. - -Ainoastaan Kaspar ja Ossaru olivat siitä ymmällä. Karl tunsi tuon -kimmeltävän meteorin, joka oli hetkiseksi vilahtanut hänen silmissään -kuin toivon säde ja nyt hitaasti, mutta varmasti loittoni hänestä ja -syöksi hänet takaisin entiseen kurjuuteen. - -"Voi veljeni!" huudahti hän haikaran lentäessä ylöspäin, "mikä -onnettomuus on kohdannut meitä!" - -"Onnettomuus? Mitä tarkoitat, Karl?" - -"Niin, sinä et tiedä kuinka vähällä olimme päästä vapauteen. Voi, voi, -nyt se mahdollisuus on mennyt meiltä!" - -"Linnut ovat menneet meiltä, tarkoitat", sanoi Kaspar "Mitä siitä? En -luule, että ne olisivat voineet missään tapauksessa kuljettaa köyttä -ylös, ja mitä hyötyä olisi niiden vangitsemisesta ollut? Ne eivät ole -syötäviä, emmekä me tarvitse niiden höyheniä, niin arvokkaita kuin ne -lienevätkin." - -"Ei ei!" sanoi Karl hätäisesti, "en tarkoita sitä". - -"Mitä sitten, veljeni?" kysyi Kaspar jonkun verran hämmästyneenä -kasvinkerääjän ristiriitaisesta puheesta. "Mitä sinä ajattelet?" - -"Katsohan tuonne", sanoi Karl osoittaen nyt ensi kertaa ylös -liiteleviin haikaroihin. "Näetkö mitään välkkyvää?" - -"Kah, toisen linnun sääressäkö? Kyllä, näen jotakin; kuin keltaisen -metallikappaleen Mikähän se on?" - -"Minä tiedän, mikä se on", lausui Karl mielipahaa ilmaisevalla äänellä, -"oikein hyvinkin sen tiedän. Voi, jos vain olisimme saaneet kiinni tuon -linnun, olisi meillä toivoa. Sitä ei kannata nyt surra. Se on mennyt, -voi, se on mennyt, ja sinä, Fritz, olet tänään tehnyt sellaisen tempun, -joka tuottaa meille kaikille murhetta, ehkä loppuiäksemme." - -"En ymmärrä sinua, veljeni", sanoi Kaspar, "mutta jos meidän on niin -murehdittava haikaroiden lähtöä, niin ehkä säästymme siitä. Niillä -ei näytä olevan kovinkaan kiire poistua luotamme huolimatta siitä -epävieraanvaraisesta vastaanotosta, jonka ovat saaneet osakseen Fritzin -puolelta. Katsohan! Ne kiertävät sinne tänne kuin aikoen jälleen -laskeutua. Vilkaisehan myöskin Ossaruun, joka ojentaa niille syöttiä. -Takaanpa, että vanhan shikarin onnistuu houkutella ne takaisin. Hän -tuntee niiden tavat täydellisesti." - -"Armias Isä!" huudahti Karl katsahtaen ensin lenteleviin haikaroihin ja -sitten Ossaruun. "Suotakoon sen onnistua! Tartu sinä, Kaspar, Fritziin -ja anna Ossarun koettaa parhaansa mukaan! Henkesi tähden, älä päästä -koiraa käsistäsi! Henkesi tähden -- meidän kaikkien hengen tähden!" - -Vaikka Kaspar oli vieläkin hämmästyksissään veljensä kiihkeästä -käytöksestä, ei hän antanut sen estää itseään tottelemasta hänen -määräystään, vaan syöksyi Fritzin kimppuun ja tarttui siihen kiinni. -Asettaen koiran sääriensä väliin hän piteli sitä molemmin käsin ja -polvin niin lujasti kuin se olisi joutunut oikeaan ruuvipenkkiin. - -Kaikkien silmät, koirankin, olivat suunnatut Ossaruun. Kaspar -tarkasteli hänen liikkeitään sanomattoman uteliaana, Karlin seuratessa -niitä mitä suurimman levottomuuden vallassa. - -Ovela shikari ei ollut rientänyt paikalle valmistumattomana. -Aavistaen haikaroiden kiinni ottamisen voivan käydä jonkun verran -vaikeaksi hän oli kaiken varalta ottanut mukaansa syötin, jolla saisi -ne houkutelluksi suopunkinsa ulottuville, jos ne osoittautuisivat -pelokkaiksi. Tämä syötti oli suuri kala, jonka hän oli ottanut -ruokasäiliöstä ennen majasta lähtöään ja jota hän nyt kurotti niin -silmäänpistävästi kuin suinkin vetääkseen niiden huomion puoleensa. -Hän oli siirtynyt jonkun matkaa eroon toisista ja etenkin Fritzistä, -jota hän toruen ajoi pois lähettyviltään. Asetuttuaan pienelle kummulle -lähelle järven rantaa hän käytti kaikkea oveluuttaan houkutellakseen -takaisin ne linnut, jotka oli niin taitamattomasti pakotettu lentoon. - -Ossaru huomasi selvästi samoin kuin toisetkin, että haikarat olivat -vasten tahtoaan kohonneet ylös. Epäilemättä ne olivat väsyneitä ja -kaipasivat lepoa. - -Shikari ei pysähtynyt ratkaisemaan sitä, voisiko tuo halu tuoda ne -jälleen maahan. Niin pian kuin hän niiden liikkeistä sai sen varmuuden, -että ne olivat huomanneet kalan, jota hän ojensi kädessään, heitti hän -tuon houkutuskeinon jonkun matkan päähän itsestään ja seisoi odottaen -tulosta. - -Asia näytti onnistuvan, vieläpä melkein samassa silmänräpäyksessä. - -Ossarun ulkomuodossa tai käytöksessä ei ollut mitään, mikä olisi -herättänyt ajutanttien epäluuloa. Ne tunsivat hyvin hänen tumman -ihonsa ja hindulaisen vaatetuksensa, ja vaikkakin ne nyt näkivät hänet -oudossa, syrjäisessä maailmankolkassa, ei se ollut mikään syy pitää -häntä vihollisena. - -Fritz oli heidän ainoana pelkonsa aiheena, mutta se oli nyt hyvän -matkan päässä, eikä enää näyttänyt olevan mitään syytä sitä pelätä. - -Näin ollen ja kun niiden päätökseen lienee ollut vaikuttamassa myöskin -tyhjät vatsat, lopetti kalan näkeminen, joka makasi vartioimatta -nurmikolla, niiden pelon. Enempää epäröimättä ne laskeutuivat maahan -sen viereen. - -Molemmat tarttuivat samalla hetkellä tuohon haluttuun saaliiseen ja -kumpikin yritti saada sen ensiksi haltuunsa. - -Kun toinen lintu oli tarttunut kalan päähän ja toinen sen pyrstöön, -syntyi niiden kasken taistelu siitä, kumpiko saisi nielaista sen -ruumiin. Kumpikin sai siitä pian kappaleen tilavaan kurkkuunsa, kunnes -leukaluut kohtasivat keskellä ja kalahtivat vastakkain. - -Koska ei kumpikaan tahtonut antaa myöten toiselle, ei kumpainenkaan -suostunut oksentamaan saamaansa kappaletta, ja tätä omituista riitaa -kesti joitakin sekunteja. - -Tappelijoiden itsensä päätettäväksi ei jätetty, kuinka kauan sitä -olisi jatkunut. Sen asian ratkaisi Ossaru, joka lintujen kiistellessä -ryntäsi paikalle ja heittäen kätensä levälleen sulki molemmat linnut -syleilyynsä, josta ne turhaan rimpuilivat irti. - -Karlin ja Kasparin avulla, jotka olivat sillä välin sitoneet Fritzin -puuhun, voitettiin suuret linnut pian ja kahlehdittiin niin, etteivät -ne päässeet pakoon. - - - - -60. luku. - -NIMILAPULLA VARUSTETTU SÄÄRI. - - -"Se se on! Se se on!" huusi Karl kumartuen äkkiä ja tarttuen toisen -linnun sääreen. - -"Mikä?" kysyi Kaspar. - -"Katsohan, veljeni! Näetkö, mitä tuossa haikaran säären ympärillä on? -Etkö muista nähneesi tuota koristetta ennen?" - -"Kuparirengas! Olen kyllä!" sanoi Kaspar. "Nyt muistan. -Kasvitieteellisessä puutarhassa oli ajutantti, jolla oli rengas nilkan -ympärillä, vieläpä kuparirengas -- aivan tämän näköinen. Kuinka -ihmeellistä!" - -"Tämän näköinen!" toisti Karl. "Ei ainoastaan saman näköinen, vaan -aivan sama! Kumarruhan ja tutki sitä tarkemmin. Näetkö nuo kirjaimet?" - -"R.B.G., Kalkutta", saneli Kaspar hitaasti lukiessaan renkaaseen -kaiverrettua kirjoitusta. "R.B.G. Mitähän nuo alkukirjaimet -merkinnevät?" - -"Sitä ei ole vaikea sanoa", vastasi Karl "_Royal Botanical Garden_! -[Kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha. Suom.] Mitä muuta se voisi -olla?" - -"Ei mitään muuta. Varmasti nuo kaksi lintua ovat samat, jotka usein -näimme siellä ja joiden kanssa niin usein leikimme!" - -"Ne samat", vahvisti Karl. "Siitä ei ole epäilystäkään." - -"Ja Fritzinkin on täytynyt tuntea ne tehdessään tuon aiheettoman -hyökkäyksen niiden kimppuun. Muistathan, kuinka se riiteli niiden -kanssa?" - -"Muistan. Sen ei saa enää antaa hyökätä niiden kimppuun. Minä tarvitsen -niitä." - -"Tarvitset?" - -"Niin, vieläpä mitä tärkeimpään tehtävään, niin tärkeään, että näistä -linnuista, niin rumia ja vastenmielisiä kuin ne ovatkin, täytyy pitää -huolta aivan kuin ne olisivat kauneimpia ja arvokkaimpia lempieläimiä. -Meidän täytyy hankkia niille ruokaa ja vettä. Meidän on hoivattava -niitä päivisin ja vartioitava öisin kuin ne olisivat jokin pyhä tuli, -jota meidän velvollisuutemme on pitää alituisesti vireillä." - -"Sepä nyt on jotakin!" - -"Se on aivan totta, veljeni. Näiden haikaroiden omistaminen ei -ole meille ainoastaan tärkeää, vaan se on aivan perusehto meidän -pelastuksellemme. Jos ne kuolisivat meidän käsiimme tai pääsisivät -pakoon meiltä, tai jos vain toinenkin niistä kuolisi tai pääsisi -karkuun, olisimme hukassa. Viimeinen toivomme on niissä. Siitä olen -varma." - -"Mutta mitä toivoa sinä niistä keksit?" kysyi Kaspar ymmällään -veljensä sanojen merkityksestä ja ihmeissään niiden näennäisestä -mielettömyydestä. - -"Toivoako? Kaiken toivon. Niin, vieläpä enemmänkin kuin toivon, sillä -tässä omituisessa sattumassa en voi olla huomaamatta armeliaan Jumalan -sormea. Tosiaankin hän on viime n armahtanut meitä! Hän on varmasti -lähettänyt nuo linnut! Ne ovat taivaan lähettiläitä!" - -Kaspar vaikeni tuijottaen vakavasti veljensä silmiin, joista nyt -säkenöi sekaisin kiitollisuutta ja iloa. Mutta vaikka Kaspar huomasi -tämän ilmeen, ei hän voinut ollenkaan sitä selittää. - -Ossaru oli yhtä ymmällä Karlin omituisesta ulkomuodosta ja puheista, -mutta hindu kiinnitti niihin vähemmän huomiota, hänen mielenkiintonsa -esineinä kun olivat melkein yksinomaan ajutantit, joita hän vuorotellen -hyväili puhellen niille ja syleillen niitä kuin ne olisivat olleet -hänen veljiään. - -Heti kun nuoransilmukka oli kiertynyt niiden nilkkojen ympäri eikä enää -ollut vaaraa, että ne pääsisivät pakoon, leikkasi Ossaru kalan niiden -kurkun mukaisiksi viipaleiksi ja alkoi syöttää niitä yhtä hellästi kuin -ne olisivat olleet pari ihmisolentoa, jotka olivat saapuneet pitkältä -matkalta nälkiintyneinä. - -Haikarat eivät osoittaneet pienintäkään arkuuden merkkiä. Se ei -olisi ollutkaan niiden tapaista. Ne ahmaisivat niiden eteen heitetyt -kappaleet yhtä ahneesti ja huolettomasti kuin olisi niitä syötetty -Kalkuttan puutarhassa suuren vesisäiliön vieressä. - -Ainoastaan Fritzin näkeminen häiritsi niitä, mutta Kariin käskystä -pidettiin koiraa poissa lähettyviltä, kunnes ne olivat lopettaneet -aterian, jonka Ossaru oli niille toimittanut. - -Kaspar, joka ei vielä ollut asian perillä, kysyi taas kasvinkerääjältä -hänen tarkoitustaan. - -"No, no, veljeni", vastasi Karl, "ethän sinä tavallisesti ole noin -hidasjärkinen. Etkö arvaa, miksi minä olen niin iloinen siitä, että -nämä linnut ovat täällä?" - -"En tosiaankaan, jollet..." - -"Jollen mitä?" - -"Jollet toivo niiden kuljettavan köyttä ylös kallioille." - -"Kuljettavan köyttä kallioille! Ei sinne päinkään. Tai ehkä sittenkin -vähän siihen suuntaan. Mutta koska olet arvannut niin huonosti, pidän -sinua jännityksessä vähän kauemmin." - -"Voi, veljeni!" - -"Ei, en kerro sinulle. Se asia on kyllä arvaamisen veroinen. Sinun ja -Ossarun on saatava se selville yhteisvoimin." - -Molemmat metsästäjät näin haastettuina aikoivat ryhtyä esittämään -joukon arveluita, kun Karl keskeytti heidät. - -"Kuulkaa", sanoi hän, "nyt ei ole siihen aikaa. Te voitte ponnistaa -keksiäisyyskykyänne, kun olemme päässeet kotiin majalle. Meidän on -saatava haikarat turvaan, ennenkuin voimme ryhtyä mihinkään muuhun. -Tämä nuorakin on liian ohut. Ne voivat hivuttaa sen poikki nokallaan -ja päästä irti. Ei meidän vahvinkaan köytemme ole liian luja niille. -Ottakaahan te, Ossaru, toinen. Nostakaa se syliinne. Minä kannan -toista. Pidä sinä, Kaspar, huolta Fritzistä ja kuljeta sitä kytkyestä. -Tästä lähin täytyy sitä pitää sidottuna, ettei sattuisi mitään -onnettomuutta, joka pilaisi parhaan suunnitelman, jonka tähän mennessä -olemme tehneet vapautumiseksemme." - -Niin sanoen Karl kietoi käsivartensa toisen ajutantin ympärille. -Samalla otti Ossaru toisen syliinsä, ja huolimatta noiden suurten -lintujen kurkusta lähtevästä rääkymisestä ja niiden leukaluiden -kalinasta kannettiin ne majalle. - -Sinne saavuttuaan he veivät linnut sisään ja paksuilla köysillä, jotka -oli huolellisesti sidottu niiden sääriin, köyttivät ne niihin suuriin -hirsiin, jotka olivat katon orsina. Ovi oli pidettävä suljettuna aina -silloin, kun vartijat eivät pitäneet niitä silmällä, sillä Karl tiesi, -kuinka tärkeää sellaisten vieraiden omistaminen oli, ja oli päättänyt -pitää saaliinsa varmassa tallessa. - - - - -61. luku. - -SIIVEKKÄÄT POSTINKULJETTAJAT. - - -Vasta sitten, kun he olivat käyneet noutamassa papuvasunsa ja palanneet -majaan, oli Kasparilla ja Ossarulla aikaa ryhtyä tarkemmin kehittämään -arveluitaan siitä, miten Karl aikoi käyttää näitä lintuja. Molemmat -alkoivatkin vakavasti tuumiskella. He istuutuivat oven ulkopuolella -oleville suurille paasille, missä olivat usein ennenkin sommitelleet -vapautumissuunnitelmiaan. Ei kumpikaan ilmaissut ajatuksiaan toiselle. -Molemmat seurasivat äänettöminä omaa ajatusjuoksuaan kuin olisi heidän -välillään ollut käynnissä kilpailu siitä, kumpiko heistä ensiksi -arvaisi Karlin suunnitelman. - -Karl seisoi aivan lähellä ilmeisesti yhtä miettiväisenä kuin hänen -toverinsakin. Mutta hänen ajatuksensa askartelivat vain täydentääkseen -sitä suunnitelmaa, joka toisille vielä oli hämärän peitossa. - -Sitten tuotiin haikarat ulos majasta ja sidottiin lähellä olevaan -raskaaseen pölkkyyn. Se tehtiin osittain siksi, että ne tutustuisivat -tuon paikan ulkonäköön, ja osittain siksi, että niitä taas -syötettäisiin, koska sitä ainoaa kalaa, jonka ne olivat yhteisesti -nielaisseet, ei pidetty riittävänä tyydyttämään niiden nälkää. - -Kasparin silmät harhailivat siihen, jonka sääressä oli rengas, ja -sitten renkaaseen _R.B.G. Kalkutta_. - -Tuo kirjoitus herätti vihdoin Kasparin mielessä erään ajatuksen, -samoin kuin rengas oli herättänyt hänen veljensä mielessä, hänen ensi -kerran nähdessään sen. Tuossa sormuksessa oli sanoma. Sen oli lintu -kuljettanut kaiken matkaa Kalkutasta säärensä ympärille kiinnitetyssä -välkkyvässä renkaassa. Miksi ei sanomaa voisi samoin kuljettaa -takaisin? Miksi -- - -"Nyt tiedän! Jo tiedän!" huusi Kaspar malttamatta kehittää loppuun -mieleensä juolahtanutta uutta ajatusta. "Niin, Karl hyvä, nyt tiedän -suunnitelmasi, nyt sen tiedän. Kautta Olympon Jupiterin, se on -oivallinen!" - -"Olet siis vihdoinkin sen arvannut", virkkoi Karl melkein ivallisesti. -"Niin, kylläpä jo olikin aika. Tuon kuparirenkaan ja siihen kaiverretun -kirjoituksen näkemisen olisi pitänyt jo kauan sitten johtaa sinut -tolalle. Mutta annahan nyt kuulua, mitä sinulla on sanottavana, että -voin päättää, oletko arvannut oikein." - -"Varmasti", vakuutti Kaspar samanlaisella hilpeällä äänenpainolla kuin -hänen veljensäkin häntä puhutteli. "Sinä aiot tehdä muutoksen näiden -vastasaapuneiden vieraittemme arvonimeen tai oikeastaan ammattiin." -Kaspar osoitti haikaroita. "Sehän on aikomuksesi?" - -"Entä sitten?" - -"Nyt ne ovat sotilaita, upseereja niinkuin niiden arvonimikin ilmaisee, -ajutantteja." - -"No niin?" - -"Niillä ei ole mitään aihetta kiittää sinua ystävällisistä -aikomuksistasi. Sitä nimitystä, jonka olet päättänyt niille antaa, -voi tuskin pitää ylennyksenä. En oikein tiedä, kuinka lintujen laita -on, mutta tiedän, ettei ole monta miestä, joita haluttaisi vaihtaa -sotilastoimensa siviilimiehen virkaan." - -"Mitä nimitystä tarkoitat, Kaspar?" - -"Jollen ole erehtynyt, aiot tehdä niistä postinkuljettajia." - -"Hahahaa", nauroi Karl äänellä, josta ilmeni tyytyväisyyttä sitä -sukkelaa tapaa kohtaan, millä Kaspar oli ilmaissut ajatuksensa. "Aivan -oikein, veljeni, olet arvannut suunnitelmani täsmällisesti. Juuri niin -aion menetellä." - -"Kautta Juggernautin vaununpyörien!" huudahti shikari, joka oli -kuunnellut ja ymmärtänyt tuon vertauskuvallisen kaksinpuhelun. "Se on -mainio suunnitelma. Nämä haikarat lähtevät takaisin Kalkuttaan, aivan -varmasti ne lähtevät. Ne vievät kirjeen feringhi-sahibeille, sahibit -saavat tietää meidän olevan täällä vankeudessa, he tulevat vapauttamaan -meidät, kun ensin saavat kirjeen -- hahahaa!" Päästäen tuon tuostakin -kimeitä huudahduksia hindu hypähti ylös siltä kiveltä, jolla oli -istunut, ja tanssi majan ympärillä kuin olisi äkkiä kadottanut järkensä. - -Niin epätäydellisesti kuin Ossaru oli puhunutkin, olivat hänen sanansa -ilmaisseet koko suunnitelman sellaisena kuin se oli sukeutunut Karlin -aivoissa. - -Se oli hämärästi hahmottunut Karlin mielessä hänen ensiksi nähdessään -haikarat yläpuolellaan ilmassa. Mutta kun tuo kiiltävä metalli välkkyi -hänen silmissään ja hän huomasi linnun säären ympärillä keltaisen -renkaan, kehittyi suunnitelma määrätymmäksi ja samalla tulokseltaan -varmemmaksi. - -Kun haikarat oli otettu kiinni ja Karl oli saanut selville -kirjoituksen, jonka nojalla ne huomattiin vanhoiksi tutuiksi Kalkuttan -kasvitieteellisestä puutarhasta, ei hän enää epäillyt, että kaitselmus -oli tässä mukana. Hän huomasi, että nuo lähettiläät olivat tulleet -aivan kuin taivaasta vapauttamaan häntä ja hänen tovereitaan siitä -vankilasta, jossa he olivat niin kauan kituneet. - - - - -62. luku. - -LOPPU. - - -Vapautus tulikin vihdoin, vaikka ei heti paikalla. Vielä muutamia -kuukausia täytyi tuon kolmikon viettää yksitoikkoista erakkoelämäänsä. - -Heidän oli odotettava uutta sadeaikaa, jolloin Hindostanin suuren -tasangon läpi juoksevat joet täyttyvät vedellä äyräitään myöten kantaen -povellaan ei elämän vaan kuoleman rehevyyttä, joka houkuttelee kurjen -ja haikaran taas etsimään elatustaan niiden rannoilta. Silloin palaa -suuri ajutantti pohjoiseen tekemältään kesämatkalta lentäen etelään -Imauksen korkeiden huippujen yli. Silloin arvelivat Karl ja hänen -toverinsa näidenkin ajutanttien joutuvan saman vaiston ohjattaviksi ja -palaavan Kalkuttan kasvitieteelliseen puutarhaan. - -Karl oli siitä melkein yhtä varma kuin jos olisi itse seisonut pyhän -virran äyräällä kasvitieteellisessä puutarhassa ja nähnyt niiden -laskeutuvan ilmamatkaltaan alas aitaukseen. Tämän varmuuden herätti -hänessä muisto siitä, mitä puutarhan esimies oli sanonut hänelle -Kalkutassa, että näet näillä linnuilla oli ollut sellainen tapa -jo vuosikausia, ja niiden lähtö ja paluu toistui niin säännöllisin -väliajoin, ettei puutarhassa ollut ainoaakaan apulaista, joka ei olisi -osannut sanoa sitä päivälleen. - -Onneksi Karl muisti tuon ajan, vaikkakaan ei aivan täsmällisesti -määräpäivää. Hän tiesi kuitenkin, millä viikolla hänen vieraittensa -saattoi odottaa lähtevän, ja se riitti hänen tarkoitukseensa. - -Koko ajan, jonka linnut olivat viettäneet laaksossa, olivat niiden -vartijat pitäneet niistä sellaista huolta kuin ne olisivat olleet -jollekin jumalalle pyhitettyjä. - -Kalaa ja lihaa oli Ossaru hankkinut niille yllin kyllin. Ruokaa ja -juomaa ne saivat milloin vain tarvitsivat. Ikävystyä ne eivät voineet, -ja kaikenlaisilta vihollisilta niitä suojeltiin, myöskin Fritziltä, -joka jo kauan sitten oli lakannutkin olemasta niiden vihollinen. Ei -mitään niiden mukavuuksista puuttunut, kaikkea oli annettu paitsi -- -vapautta. - -Sekin niille palautettiin vihdoin. - -Eräänä kauniina aamuna, jollaisen lintu mielellään valitsee korkealle -lentomatkalle lähtiessään, vapautettiin kumpikin liitämään mihin niitä -halutti. - -Lintujen lennon ainoana esteenä oli pari pientä nahkapussia, jotka -oli kiinnitetty yksi kummankin kaulaan ja sijoitettu varovasti niin, -etteivät niiden leukapielet ulottuneet pusseihin. Karl oli varustanut -molemmat linnut näin omituisen näköisellä pussilla, jonka sisään hän -oli pannut yhden niukoista muistikirjansa lehdistä, sillä hän tahtoi -lähettää sanomansa kaksoiskappaleena siltä varalta, että jompikumpi -lintu joutuisi harhaan. - -Jonkun aikaa linnut näyttivät olevan haluttomia lähtemään ystävällisten -tovereittensa luota, jotka olivat niin kauan syöttäneet ja hoivailleet -niitä. Mutta viimein voitti se vaisto, joka ohjasi niitä hakemaan -Etelän aurinkoisia tasankoja. Päästäen jäähyväisiksi rääkynän, johon -vastaukseksi kuului jäljelle jäävien rohkaisevat huudot ja Fritzin -kurkusta lähtevä jatkuva haukunta, ne kiitivät ylös ilmaan. Pian ne -kohosivat kallion yli ja katosivat sitten ympäröivän vuorenharjanteen -huippujen taakse hitaasti ja juhlallisesti lentäen. - -Kymmentä päivää myöhemmin seisoi tuolla samalla kalliolla parikymmentä -miestä. Se oli iloinen näky Karlille, Kasparille ja Ossarulle. Fritzkin -haukkui ilosta heitä katsellessaan. - -Sinistä taivaanlakea vasten saattoi huomata noilla miehillä olevan -mukanaan köysikimppuja, puisia telineitä ja muita kapineita, jotka -olivat tarpeellisia kalliolle kavutessa. - -Nyt tiesivät laakson asukkaat, että jompikumpi tai kumpikin heidän -kaksoiskappaleena lähettämänsä sanoma oli varmasti saapunut perille. - -Pian he pääsivät itsekin samaan määräpaikkaan. Vapauttajiensa ja heidän -alas laskemiensa tikapuiden avulla onnistui kaikkien kolmen kiivetä -ylös kalliolle, Fritzin suorittaessa tuon matkan shikarin hartioilla. - -Sitten kaikki kolme laskeutuivat iloisten vapauttajiensa seurassa, -Fritzin hyppiessä heidän kintereillään, alas Himalajan eteläistä -rinnettä. Pian he jälleen seisoivat pyhän Gangeen rannalla ja astuivat -taas kasvitieteelliseen puutarhaan, uudistaen siellä tuttavuutensa ei -ainoastaan vierasvaraisten ystäviensä, vaan myöskin noiden siivekkäiden -sanansaattajien kanssa, joiden välityksellä olivat vapautuneet -joutumasta elävinä haudatuiksi ja jälleen päässeet yhteiskunnan ja muun -maailman keskuuteen! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Saarroksissa Himalajalla, by Mayne Reid - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAARROKSISSA HIMALAJALLA *** - -***** This file should be named 63381-8.txt or 63381-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/3/8/63381/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/63381-8.zip b/old/63381-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 12afd70..0000000 --- a/old/63381-8.zip +++ /dev/null |