diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 07:15:08 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-04 07:15:08 -0800 |
| commit | 3d00b14aeda12e0bc8cd3c1ef2d4f2350cb83a3f (patch) | |
| tree | 10566ed2e5aa2d500d2098bf65b9acdc76d9d8ef | |
| parent | b77faea9c67c86ba2b66dd7587b0381cb83a49c6 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63324-8.txt | 3475 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63324-8.zip | bin | 35438 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3475 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8966f46 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63324 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63324) diff --git a/old/63324-8.txt b/old/63324-8.txt deleted file mode 100644 index b5e9792..0000000 --- a/old/63324-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3475 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pulmusparvi, by Jooseppi Mustakallio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pulmusparvi - - -Author: Jooseppi Mustakallio - - - -Release Date: September 27, 2020 [eBook #63324] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PULMUSPARVI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PULMUSPARVI - -Kirj. - -JOOSEPPI MUSTAKALLIO - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1886. - - - - -SISÄLLYS: - -I. - -Syntymäni. -Rintani tunteet. -Suottako Suomi luottaa Luojahansa. -Porthanin juhlana 9/11 1883. -Puijolla 10/6 1884. -Oksaselle. -Neiti Iida Aalbergille 6/6 1881. -Suomalaiselle teaterille 4/11 1884. -Leppäkoski. -Ida Basilier Magelsenille. -Munkascy. -Pääskyselle. -Rantakalalla. -Laulu tuuloselle. -Päivälle. -Aalto. -Mökkini. -Pimeässä. -Piian poika. -Onkijan luku. -Morsiusneidoille 23/4 1883. -Joutsen. -Koivulle tien-poskessa. -Talvi yössä. -Punkaharjulla. -Suomal. Seuran vuosipäivänä 17/2 1886. -Oravaisten kentällä. -Lävistetty raamattu. -Heikinpäivänä. -Tukkipoika. -Noista Kekkolan kemuista, Jumalaisten juomingeista. - -II. Kesämatkoilta. - -Käkisalmi. -Kurkijoella. -Sortavalassa. -Pölsövaaralla. -"Andra sjön". - -III. - -Häälauluja. -Morsian. - -IV. - -Pohjatar. -Matkalla. -Kultaseni asia. -Kotimetsä. -Etsijä. -Minne lenti meidän lintu. -Kultani. -Yksin yössä. -Mun onni on kuin tuomen. -Mi kukkii joka huomen. -Vuoret surkoon. -Mitä mä tahtoisin. -Anova aate. -Elon tiellä. -Taistohon. -Kehtolauluja. -Pikku siskolleni. -Pääskyn hautajaisissa. -Ilokivellä. - - - - -I. - - - -Synnyntäni. - - - Ol sauna ensi maailmain, - Se Suomen suosituinen. - Ja temput tänne tultuain - Ne tehtiin niinkuin muinen. - - Ja kylän eukot kutsuttiin - Saloa saunaan kestiin. - Ja sitte mua myllättiin - Ja onnen veessä pestiin. - - Ja tällöin täti huudahti: - Voi kuinka ruma lapsi, - Vaan Herran lahja kuitenkin! - Sitt muiskun soi ja kaksi. - - Ja mikä mietti mitäkin - Ja muuan ties jo: siitä - Voi tulla vaikka pappikin -- - Siis onnees äiti kiitä! - - Ja hyväähän ne aattelit - Kaikesta voimastansa. - Mull' hampaitakin toivotit - Ja puremista kanssa. - - Ja saunan penkill juotihin - Tään pojan varpajaiset; - Ja vanhain päät ne tutisi - Ja nauroi nuorempaiset. - - - -Rintani tunteet. - - - Mun rintaani polttavi tunne: - Sun tunnen mä impeni oi! - Kun kruunu oil luotava luotuin, - Sun kruunuksi Luojamme loi. - - Mun rintaani polttavi tunne: - Maan tunnen mä taistelevan. - Kuin sankar mun Suomeni kaatuu - Tai voittavi maailman. - - Mun rintaani polttavi tunne: - Se usko on voittamaton. - Jos impeni, maanikin haihtuis, - Viel taivoni tallella on. - - Ne rintani tuntehet näyttää - Mull tietä kuin tähtöset. - Yön tuntehet muuten mun täyttää - Niin ilkeä-intoiset. - - - -Suottako Suomi luottaa Luojahansa? - - - Kun Kaikkivaltias loi ihmisensä, - Loi Suomalaisen sydänkävyksensä - Ja sanoi: "Kasva, kärsi, uudestansa! - Ja ole onnees tyytyväinen kansa!" - Suottako Suomi luottaa Luojahansa? - - Vei vilu viljan, tuhos touon halla, - Ja Suomi suri haudan partahalla; - Tok ylös nosti vielä silmäilynsä, - Ja taivas tuki maamme, lemmittynsä. - Suottako Suomi luottaa Luojahansa? - - Hyrskystä sodan sammui kotiliesi - Ja voittoisana kaatui Suomen miesi - Ja Pohjan maita peitti synkkä huoli; - Tok sortajamme kaatoi koston nuoli. - Suottako Suomi luottaa Luojahansa? - - Ja vainiomme kasvoi kauniin viljan, - Pääs versomahan kansan kylvöt hiljan. - Ja kansa kasvoi, varttui voimakkaaksi, - Ja Suomi tuli valon voittomaaksi. - Suottako Suomi luottaa Luojahansa? - - - -Porthanin juhlana 9/11 1883. - - - Taas Pohjolaisten päivä on, - On päivä Porthanimme. - Ja aina silloin muistohon - Saa kaukaiset kotimme. - Ja Pohjan taivas, Pohjanmaa - Meit nytkin innostaa. - - Siell yö ja päivä painivi - Ja hempeys ja halla -- - Jos voitti yö, niin kumminki - On tähdet taivahalla -- - Niin meissäkin on taisto myös - Ja toivo vielä yöss. - - Ja kyllin kun ei tähdet näy, - Niin pohjan tulet syttyy; - Ne roihuaa ja räiske käy, - Ne eroaa ja yhtyy. - Se öinen kiivas kirkkaus - On Pohjan puhdistus. - - Niin Pohjan tulet täälläkin - Piilevi povessamme -- - Kun tunteet suuret sanoihin - Ja töihin puetamme, - Ne tulen ottaa, tulta saa - Ja puhdistuvi maa. - - Vaan konsa valo vallan saa, - Uus päiv on, uusi aika -- - Ja kahleet kaikki irroittaa - Uus vapauden taika, - Niin ettei mailleen päivä mee, - Vaan yötkin loistelee. - - Niin valon voitto meissäkin - On vapauden tuova - Ja uuden tuikkeen tunteihin - Ja uuden lämmön luova -- - Se päivä ijankaikkinen - Ei meekään maillehen. - - Ja päivä Pohjaa kuohuttaa, - Ja vyöryy vetten pyörteet. - Ja päätä siellä huimajaa - Tuhanten hyrskyin hyörteet. - Ja tuiminkaan ei talviyö - Niit kahleihinsa lyö. - - Niin vapahasti meissäkin - Vyöryypi kuumat kosket, - Vuostuhansia vieläkin - Mi punottavi posket. - Ja niit ei sota huiminkaan - Saa koskaan kuivumaan. - - Päinvastoin vielä kostuttaa - Ne kosket maamme mullat, - Niin että äidit huokajaa - Ja itkee immet, kullat, - Niin että mullat lämpiää - Ja haihtuu halla, jää. - - Mut kylvö kallis tuommoinen - Myös kasvun jalon kantaa: - Se Porthania jällehen - Uusia meille antaa -- - Ja uus on aika, aamun koi - Ja uusi soitto soi. - - - -Puijolla 10/6 1884. - - - Veikot vuoristojen, Väinölän kukkulain! - Täällä seisomme nyt tasalla taivahan. - Sydän vankeudestaan - Pyrkii sankarisiivilleen. - - Kotkan luonto on näät kansalla vuoriston. - Kotkakin kohoaa tasalle taivahan, - Konsa korkeus valtaa - Taivon tenholla sydämen. - - Silloin maan rakohon ryömivi käärmehet, - Laakson loukerohon lymökse jänikset; - Vapisten vihapäiset - Peikot piilohon pistäytyy. - - Niin kun sortavi ken rauhaamme raatelee, - Silloin silmäelee sorretut vuorien - Huippuun, etteikö iske - Sieltä kotka jo säihkyen. - - Taivas silloin sä työs ankaran toimitat. - Kotkan kostavan kuin polttavan pitkäisen - Sortajiin sinä linkoot, - Kurjat kaataen karkottain. - - Veikot taivahan työ meilläkin eessä on. - Täällä korkeuden kunnailla silmä, syön - Etsii ilmojen rannat, - Maamme maisemat rakkahat. - - Täällä kaikki ne nyt löytyvi levossaan -- - Katso! kaikki ne vaan taivasta tavottaa - Syliin sulkeaksensa - Ijäisyyden ja onnen sen. - - Vaan kun syntymämaan maisemat hulmuaa, - Räiske käy, kohoaa taivohon taiston ään, - Ällös etsikö täältä - Vuoren huipulta meitäkään. - - Ellet ankarimman taistelun pyörtehess - Löydä meitäkin -- niin vieressä varmahan - Sankarunta jo näämme - Urhoin kanss iki-totuuden. - - Silloin viel sana soi voittomme kunnian! - Mutta meitä et saa surra, sä Suomenmaa! - Sulle liiaksi monta - Kuollut ei ole koskonkaan. -- - - - -Oksaselle. - - - Kuusi kasosi mäellä, - Kukkalatva kunnahalla, - Harjulla satahavunen. - Siinä Oksanen yleni, - Kasvoi virpi kultavarsi, - Kultalehväinen levisi. - Oksaselle lintu lenti, - Lintu lenti ja asettu. - Ei se ollut lemmon lintu, - Eikä hiien herhiläinen - - Tahi tuonelan havukka, - Olipahan onnen lintu, - Käki kultainen sorea. - Käki siinä kääntelihe, - Kääntelihe, sääntelihe, - Laululuontohon panihe, - Kumahutti kurkustansa, - Laati suustahan sävelen: - "Säkeninä" sanat lenti, - Kiiti laulut kipinöinä. - - Huhui kerran, kuusi huojui, - Kuusi huojui ja humisi -- - Huhui tuosta toisen kerran, - Kansi taivahan kumisi, - Manner alla aaltoeli, - Vavahteli Suomen vaarat, - Lapin tunturit tutisi. - Huhui vielä huijahutti, - Kerran kolmannen kukahti. - Kuuli miehet miel'hyvällä, - Kuuli poiat polvillahan, - Naiset kuuli naurusuulla, - Tyttäret käsi posella -- - Käki kukkui ääni kaikui, - Kauas kaikui ja pakeni -- - Tuli pilvien pihoihin, - Taivahan sinitaloihin - Luokse vanhan Väinämöisen, - Laulajan ijänikuisen. - Virkki vanha Väinämöinen, - Kaiken soiton suuri luoja, - Kaiken kantelon tekijä: - Yks on kuusi kultiani, - Toinen oksa tuttujani, - Kolmas Oksasen käkönen. - Kuku, kuku kultarinta, - Laula Suomelle sorea! - Soita syntyjä syviä, - Vanhojen väkisanoja! - Kuku kulta, noin nimeä: - "Sitä kuusta kuuleminen, - Jonka juurella asunto." - - - -Neiti Iida Aalbergille 6/5 1881. - - - Lauloi sulle lasna liehuessas - Kotikieltä kannel kotimetsän. - Siellä missä ikihongat huojui, - Kuuset kuului, koivut kohinoitsi, - Missä linnut liverteli kilvan, - Salo-kaarta käki kumahutti, - Koko luonto lumoovainen lauloi; - Siellä kuulit, haaveksien kuulit - Kotimetsän kanteloisen ääntä. - Eikä jäänyt soitto sormihisi - Tahi huultes huvilauleloiksi; - Sydämeesi sylvähti ne kaikki - Sävelkullat luonnon lumosoiton. - - Puhui sulle lasna liehuessas - Kotikieltä kylän tuttu kansa. - Siellä missä kultakutri-naiset, - Kaukomieli kaihovartaloiset, - Tuumaeli tuvan karsinassa; - Missä miehet vanhain kieltä kertoi, - Vanhain kieltä, viisautta vanhain; - Siellä kuulit kultasanat, kuulit - Kotikieltä kaiken kyläkunnan. - Eikä kieli karsinahan jäänyt, - Kadonnut ei edes kartanolle -- - Eikä sanat tielle tipahelleet, - Maailmaan kun majastasi läksit. - Sydämeesi sanat kaikki saivat, - Poves alle painui kotikieli, - Alle kultapeiton puhtahimman. - Sinne painui sydämeen ja sieluun -- - - Sydän syttyi, heräs hengen valta, - Uljas nero unestansa nousi, - Levostansa lemmen suuri voima -- - Sydän syttyi helkkimähän hellin, - Uusin kielin, hehkuvaisin mielin: - Syvin sointu piti ilmi saada. - Heräs henki, Suomen suuri henki, - Otti olentosi orjaksensa: - Ihantehet piti ilmi luoda. - Nousi nero, syttyi lemmen liekki, - Salamahti, suuri taikavoima: - Taide piti Pohjolaankin luoda. - - Soinnun saa jo ihmiskunta kuulla, - Ihanteet jo näyttämölle nousee, - Taide tarttuu taikasauvallansa, - Uutta luoden, uutta unelmoiden. - - Ja kun uusi, aaveksittu aika - Tullut on ja toivomme on totta, - Sunkin nimes silloin, sulo neito, - Kaikukohon kahta kallihimmin, - Kaikukohon kauas kaiun lailla - Maasta maahan, sydämestä toiseen! - Silloin vielä pojat Pohjanmaalta - Kohottakoot korkealle maljan, - Korkeamma kolminkertaisesti - Kohottakoot kuulumahan kauan: - Eläköhön Iida Aalbergimme! - Eläköön!!! - - - -Suomalaiselle teaterille 4/11 1884. - - - - I. - - Viel kannel Väinön meillä on - Ja siin on kaiku verraton - Ja verrattomat kielet -- - Ja konsa kansa haastelee, - Se kannel vastaan kaikuilee - Ja kertoo kansan mielet. - - Ja mitä kansa omistaa, - Sen ihanteina ilmi saa - Ne kielet kanteloisen, - Ne kansan tuumat julki tuo, - Kuin marmoriin ne maamme luo - Etehen kansan toisen. - - Ja sivistyksen saleihin - Käy itse kansan kielikin - Sen kanteloisen kautta, - Ja yhä sievemmäksi saa - Ja maailmoita valloittaa - Jo sointujensa tautta. - - Niin Väinön kannel kaikuileis, - Kun kansa sitä soitteleis, - Vaan vait on vielä kansa, - Ja kannelkin se verraton - On kulkumielel koditon, - Ja pois on puoltajansa. - - Ja kolkutellen sydämiin - Käy kaupungista kaupunkiin - Nyt kantelomme kallis, - Etteikö kansa polvilleen - Taas ottais oman kanteleen - ja kaikua sen sallis. - - - II. - - Muinaiset laulut kantelon - Ja soitot suuret koossa on - Lönnrot ne koota tiesi. - Vaan kanteleesta itsestään - Ei tiennyt vielä yksikään, - Ennenkuin nousi miesi, - - Ja kaivoi esiin soittimen, - Teaterimme kultasen, - Vaienneen kanteleemme. - Ja kannel kaikuu jällehen - Ja innon uuden soitto sen - Sytyttää sydämeemme. - - Ja mielet melkein eronneet - Jo yhdistää, ja säveleet - Sen kaukana jo kaikuu, - Ja elon erämaihin luo - Ja itse salon kansa tuo - Jo kuulemahan taipuu. - - Ja miehet miettii: muodoltaan - On kannel muuttununna: vaan - Viel sama on sen kieli, - Ja into myös on entinen, - Ja sydänpäivän lämpönen - Ja kansallinen mieli. - - Vaan aarnupuhtohessa maa - Ei taida oikein eroittaa - Viel vanhaa kanneltansa; - Mut kumminkin se haamuaa - Soitintaan, sille ojentaa - Jo käsiänsä kanssa. -- - - Ja kämmenillään kannella - Se tahtois taasen kannelta, - Kuin ennen aikoinansa; - Mut tuost on vielä kummissaan, - Kun muuttunut on muodoltaan - Se kannel kokonansa. - - - III. - - Terve sä temppeli taiteen, - Kunnia kansan ja maan! - Kantelon mahdin ja maineen - Temppeli, terve sä vaan! - - Rakkaus suuri sun nosti, - Keksi ja kuntohon loi; - Hengellään moni osti - Henkes ja ilmi sen toi. - - Rakkaus viel sua johtaa, - Etsien mielt' kotimaan. - Maltas! Jo kansasi kohta - Saa sua varjelemaan. - - Kas, kätöset sulavimmat - Suo jo sull kannatustaan! - Ylhäiset, maan matalimmat - Saat sä jo liittoutumaan! - - Kohta sun ympäri muuri - Vahva ja valtava on; - Silloin sun työs jalo, suuri - Kansamme kirkastakoon. - - Niin että mahdin ja maineen - Muinaisen kantelo saa, - Saa sanan orjaksi aineen - Taas sulo Suomemme maa! - - Terve sä siis, jalo laitos! - Terve sun tärkeä työs! - Nouskohon tenhosi, taitos! - Nouskohon kansasi myös! - - - -Leppäkoski. - - - Niinkuin temppelihin tänne mä astun ain. - Juhlatunteissa taas tässä mä seison nyt. - Terve seutu sä kallis, - Kahta kalliimpi kerran viel! - - Sillä suojan sä oot helmahas kätkenyt, - Jolle suo koko maa kunnian kerran viel. - Nyt se tuntematonna - Syliis suljettu hellin on. - - Niin se kätketty on, kuin salometsähän - Ruusu koskematon raitis ja riemuinen, - Ettei maine ja maire - Puhuis päälle sen myrkkyjään. - - Kaukaa vaan minäkin kotia katselen, - Alanteessa mi tuoll hempeenä hymyää, - Enkä ees nimeänsä - Raahdi kuiskata kellekään. - - Kaukaa katson mä vaan, nään miten puronen - Sille aaltosiaan viileitä tarjoaa, - Kukkarantaset luoden - Kodin kynnyksen etehen. - - Kuinka vieressä sen kunniavahti on - Koivuin joukko -- mi öin tähtiä oksillaan - Kantaa, lintuja päivin - Laulattaa -- nekin kaikki nään. - - Näänpä neitosen myös keskellä kukkien - Kotikoivusilleen haastavan halujaan, - Tunnen kuinka sen mieli - Nousee, korkealentoinen. - - Täältä tahtovi hän syömmestä synnyinmaan - Ilmi loihtea tään kansamme kultasen - Luonteet lempeän hienot, - Puhtaat, pontevat ilmoittaa. - - Täältä terveyden uhkuvat lähtehet - Heittää heikontuneen Euroopan etehen, - Maita uudistavaiset - Luotteet lovesta nostaltaa. - - Ah, en häiritä siis tahdo ma milläkään - Tyyntä tienohon tään, impeä ihantein -- - Terve vaan, koti kallis, - Kahta kalliimpi kerran viel! - - - -Ida Basilier Magelsenille. - -(Hänen laulajaisissaan Hämeenlinnassa 1/10 1883.) - - - Ain rakkahin se lintu on, - Mi ensin laulahtaapi: - Nyt suvi Suomeen tulkohon, - Mi luonnon uudistaapi! - Se laulu meille kesän tuo - Ja lauluparvet ilmi luo. - - Ja aamun alkaessa on - Myös rakas lintu ratki, - Mi laulaa uuden auringon - Ja uudet laulajatki, - Mi koko luonnon kohottaa - Ja lauluhun sen lumoaa. -- - - Vaan kuka kansan suvikoin - Ja aamun aloittaapi - Ja tuhansitten lauleloin - Ens tunteet arvajaapi - Ja sanan viepi maailmaan: - Nyt Suomi nousee laulamaan! - - Se rakkahista rakkahin, - Se kansan kultarinta! - Se alkaa saapi sävelin - Aamua armahinta! - Se onni, Ida, sulla on - Ja onni tuo on verraton. - - Sä ensin aamun kotimaan - Aloitit mesimielin - Ja sanan siitä maailmaan - Veit sitte satakielin. - Niin säveleillä Suomenmaan - Sä nostit kansain kunniaan. - - Vaan aamuäänes sävelet - On Suomen suussa aina. - Niit laulajamme tuhannet - Jo kertoo onnekkaina. - Ne säveleesi loihtevat - Viel kerran laulut suuremmat. - - - -Munkascy. - - - Hän istui istuimella, - Oli taitehen kuningas. - Ken sai hymyn, lauseen hältä, - Oli ainiaks onnekas. - - Hän istui ja vastaan otti - Jumaloivien suosion -- - Ja maailman ääret kaikui: - Munkascy on verraton! - - Ja vihdoin päätti hän tehdä, - Mi tehty on kerta vaan: - Hän päätti Kristuksen luoda - Ristillehen uudestaan. - - Ja ristinpuussa jo rippui - Rakas Herramme tuskissaan, - Kyljestään verta jo tippui; - Vaan vait Hän oi yhä vaan. - - Ja pääkin jo kallistuupi - Ja kuollo jo lähenee -- - Vaan Kristus se ristin päällä - Yhä vieläkin vaikenee. - - Munkascy se silloin sieppaa - Taas pensselin pivohon -- - "Mun Herrani täytyy myöskin - Sanoman: Se täytetty on!" - - Ja huulet jo liikkuu, liikkuu - "Nyt huuda jos milloinkaan!" - Munkascy niin kiljahtaapi; - Ja vaipuvi lattiaan. - - Ja päivät ja yöt Munkascy - Nyt valvoo ja vuottelee -- - Munkascyn Kristus se ain vaan - Ja ijäti vaikenee. -- - - - -Pääskyselle. - - - Et silloin, pieni pääsky, - Sä laula riemuiten, - Kun meill on kylmä talvi - Ja maa on valkonen -- - - -- -- Vaan silloin Niilin luona - Sä surren oksalla, - Siipeesi peität pääs ja - -- Näät unta Suomesta. - - - -Rantakadulla. - - - Paan ympäri istuvi immet - Paan ympäri poiatkin - Ja nuotion liekit himmeet - Ne hohtavi hellemmin. - - Ja syödessä rantakalaa - Puhe sujuu sukkelakin - Ja vilkasta saapi salaa - Tytön sievimmän silmihin. - - Tuoss istuvi Hämeen impi, - Se kaino ja kaunoinen, - Vaan Karjalan kaunihimpi - Ja vilkkaampi vieressä sen. - - Toki kaunihin tuoss on tyttö - Tulen polttava Pohjanmaan, - Mi Väinönkin elähytti, - Lumos Lemminkin kerrassaan - - Sulosilmänen, tyyni ja vieno - Savon tyttö on tuossa taas. - Sen sointuva kiel, äly hieno - Saa kunnian Suomenmaass. - - Sitä silmäävi Pohjan miesi, - Tuo ryhdikäs, rajupää --: - Tuost vaimon sais kukatiesi, - Hyvä tyttö on tyynempää. - - Savon poikakin siihen liittää - Syvämielisen lausehen -- - Vaan suunsa hän kiinni pitää - Tuo mies jalo Hämehen. - - Mut Karjalan poiat pyörii - Vaan ympäri pohjattaren, - Sanat sukkelat suustaan vyörii, - Koko seuraa naurattaen. - - Niin hohteessa himmeässä - Ilo, riemu on rajaton, - Sill ympäri paan nyt tässä - Kaikk kuppikumppanit on. - - On ystävät, sisarukset - Ja siksipä lopulla - Viel liitot ja lupaukset - Lujat tehdähän riemulla. - - Ja kalasta kotiansa - Jo seurue soutelee - Ja rannalle tultuansa - Viel taaksensa katselee. - - Siell kaukana liekit himmeet - Yhä hohtavi hellemmin. - Siell istui poiat ja immet, - Siell liitotkin tehtihin. - - - -Laulu tuuloselle. - - - Tuuli taivahinen, luokseni liitele! - Kuiskaa kusta sa tuut, minne sun matka vie! - Turhaan! Kyllä sä tuut, kuiskaset myöskin; mut - Nimes et sano milloinkaan. - - Vaan kun kyynelen näät poskella kalpean, - Luokse lempeenä käyt, kyynelen sijahan - Ruusun luot, hymyhyn huuloset sovitat, - Suuta suikkaat ja lennät pois. - - Tai kun eksynehen, tiettömän laivan näät, - Itse käyt perähän, puhallat purjeisiin -- - Silloin riemutahan, kantele kajahtaa. - Laiva laskevi satamaan. - - Tai kun murheessa mies maatansa katselee, - Yö kun kolkoksi käy, halla kun lähenee; - Silloin läsnä sä oot, kerta vaan pyyhkäset. - Haihtuu halla ja murehet. - - Elon henkäys oi, tuulonen taivahan! - Näin mä miettinyt oon: maasta sa lienetkin, - Kussa kyyneltä ei, kussa ei eksytä, - Eikä kuoleman kättä käy. - - Tänne, tänne sä siis luokseni tullos mun! - Eksyksissä mä oon, kyynel on silmissäin, - Kuollon yö lähenee. -- Tuulonen taivahan, - Siivin sieluni maasta vie! - - - -Päivälle. - - - Kirkas kultanen koi, kannella taivahan, - Uskollisna sä ain loistat ja lämmität, - Jotta lämpenis kerran - Ihmisyönkin ja kirkastuis. - - Niinkuin vierivä vuo ihmiset kumminkin - Jättää päivän ja koin loiston ja lämmönkin, - Jättää uskollisimman - Ystävänsä ja lemmen sen. - - Konsa kuollo ja yö silmämme ummistaa, - Silloin ystävät jää, silloin me jätämme - Sunkin, kultanen koitto, - Taivon korkea kulkijan. - - Mutta hautoja viel lempesi lämmittää, - Jotta kuollo ja yö haihtuisi, jotta viel - Kerran kuollehienkin - Povi syttyisi sykkimään. -- - - - -Aalto. - - - Näätkö merellä sä laivan! - Tyynt on aivan. - Mutta tuolla toivon ranta - Ois vihanta! - Silloin aalto, vaahtopää - Heräjää. - - Laine vyöryy, laivaa myöntää, - Rantaan työntää. - Aallollekin armo aukee: - Raukka raukee -- - Ja nyt aalto, vaahtopää - Levähtää. - - - -Mökkini. - - - Suoja ois minunkin mökki, - Pirtti lämpimän pitävä, - Kun ei katto kylmä oisi, - Seinät kylmemmät sitäi, - Permanto perin viluinen, - Silta hallan huurtehinen: - Pilvi pään on kattehena, - Suojana salo sumuinen, - Mätäs muina lattioina. - - - -Pimeässä. - - - Pimeässä pitkän korven, - Salon sankean sisässä - Äiti pientähän piteli, - Nunneroistahan nukutti, - Tuuti tuota enkeliksi, - Siiven kahen kantajaksi, - Helmahan hyvän Jumalan, - Hyvän Herran hulpilohon. - - Pimeässä pitkän korven, - Salon sankean sisässä - Kasvoi lapsi kauheaksi, - Korven kolkoksi yleni: - Kaas enskymmenellä kasken, - Karhun toisella kaotti, - Kolmannella miehen murhas. - - Pimeässä pitkän korven, - Salon sankean sisässä - Emo vielä on elossa, - Vanhusparka valvehilla. - Emo syöntähän pitävi, - Mieltähän nukuttelevi -- - Syön on surusta haleta, - Mieli murheesta mureta, - Musta on sälöinen sauna, - Synkkä saunassa elämä: - Ei ole päivästä puhetta, - Huolta huomen koittehesta. - - - -Piian poika. - - - Minkäs luulet, minkäs luulet - Piian poiasta tulevan? - Se on saatu saunan alta, - Kiven alta, kannon alta, - Alta olkien otettu: - Saunahan sanattomaksi, - Kivelle kivuttomaksi, - Kannolle katottomaksi, - Muitten orjaksi olille. - Minkäs luulet, minkäs luulet - Piian poiasta tulevan. - - - -Onkijan luku. - - - Anna akka ahvenia, - Ukko uhventa lujasti! - Anna tulla tuntemahan, - Siimoa silittämähän, - Painon puolta painamahan. - En minä pahoin pitele, - Enkä pieksä pieniäsi: - Suuta vähän siivoelen, - Vähän kutkutan kuvetta, - Kulmaluita kuihuttelen. - - Sitte nostan silkkinuorin, - Kultalangoin lapsiasi, - Nostan nuorimman syliini, - Vanhimman vasun varahan - Imanteeksi ilmallisten, - Maallisten iki-iloksi -- - Anna akka ahvenia, - Ukko uhventa lujasti! - - - -Morsiusneidoille 29/4 1883. - - - Kevätpäivät kirkkahat, kauniit - Taas tulleet on Pohjolaan. - Kuin helmivyössä ne siintää - Yli luonnon ja ympäri maan. - - Niin ympäri morsiamemme - Kevätpäiviä meillä on myös - Ja ne on nuo morsiusneidot - Tuoss seisten kuin helmivyöss. - - Ja näin kevätpäivistä kansa - Ilomielin miettinyt on: - Nuo kun kesäpäiviksi muuttuu, - Suvi meillä on verraton. - - Ja turha se toivo ei ookaan: - Kevätpäivät jo hiljalleen -- - Likilämpeevi kesäpäiviks, - Hääpäiviksi omilleen. - - Vaan vastapa sais sanoamme: - Toki nyt kesä on ihanin! - Kun muuttuis nuo morsiusneidot - Kesäpäiviksi kohtakin. - - Palajais itse Väinökin sitte - Ja kantelo taas kajahtais - Ja laululintuset kaikki - Kadonneet kotiaan palajais. - - Siis toivo se ainoa, armas, - Toki kohta jo täyttäkää! - Kesäpäiviksi, kevätpäivät - Te kirkkahat, lämmetkää! - - - -Joutsen. - - - Palomaihin valkorinta, - Jalo joutsen entänyt, - Yli-ilmoissa pilvien päällä - Kohti kirkkautta lentänyt. - - Vaan koiviston kultarantaan - Toki viikoksi viehtynyt, - Ja lempeänsä siinä - Kesätyynessä kylpenyt. - - Ja siinä se kirkkautta - Sulo-Suomen nauttinut -- - Ja se kirkkaus ihmeenlainen - Sinisilmiinsä sulanut. - - Ja kukille kaisloille suuta - Supukaistahan antanut, - Ja suunsa niin laulavaiseks, - Myheväiseksi muuntunut. - - Ja eestähän aallot armaat - Povellensa painanut, - Ja aavaksi, aaltoavaksi, - Kuin meri, se paisunut. - - Ja lempehen maan matalaisen - Niin ihmeesti vaipunut -- - Ja seurahan meidän miltei - Ikipäiviksi taipunut. - - Vaan kerran kun valon kirkkaan - Taas taivaasta huomannut, - Poveaan punastellen silloin - Korkeutehen kohonnut. - - - -Koivulle tien poskessa. - - - Halpa koivu, harva sullen - Suopi silmäystäkään; - Mutta kaukomailta tullen - Tuuli lähtee lentämään; - Oksillasi lauleleepi, - Sua suuteleepi. - - Halpa koivu, harva sullen - Suopi silmäystäkään; - Mutta kultamailta tullen - Pilvi kohtaa koivun tään, - Kultaheiniin kaunistaapi, - Viljon virvoittaapi. - - Halpa koivu, harva sullen - Suopi silmäystäkään; - Mutta kultamailta tullen - Päivä nousee suvi sään, - Sädetulvan sulle tuopi, - Sydämmeesi luopi. - - Halpa koivu, harva sullen - Suopi silmäystäkään; - Mutta kesämailta tullen - Linnun lentävän mä nään, - Ja se oksillesi jääpi, - Sulle visertääpi. - - Halpa koivu, harva sullen - Suopi silmäystäkään: - Mutta päivän toisen tullen - Laulajan mä vielä nään, - Kantelona hällä koitat, - Muistojasi soitat. - - - -Talvi yössä. - - - Kuuhut kulkee taivahalla, - Hopeoiden metsät maan -- - -- Metsänvilja oksan alla - Asettuupi nukkumaan. - - Kertomaan ei luotu kielin - Metsävilja mieliään, - Vait se katsoo kaukomielin - Yöhön suureen, välkkyvään. - - Äärettömän etähällä, - Siell on kultatähtönen, - Yksinäinen, ikävällä - Maata kauvan katsellen - - Vaan se alenee jo hiljaa - Pilven päälle istahtaa -- - Siitä vielä metsän viljaa - Yhä lähemmäksi saa. - - Oksaselle viljan viereen - Aivan asettuupi tuo; - Tuossa metsänviljan mieleen - Kuvat kultasimmat luo. - - On kuin ois se turvan tuoja - Enkel, siivet hajallaan; - Tai kuin oisi sulosuoja, - Oma äiti turvanaan. - - Kuni lapselleen hän loisi - Lämmön, levon siivillään -- - Toisen vuoron on kuin oisi - Oma kulta vieressään. - - Oma kulta, oma kulta! - Ah kun kaikk on ihanaa! - On kuin oisi lemmen tulta - Täynnä taivas sekä maa. - - Kaikki kultaselta tuntuu -- - Metsänvilja uneksuu -- - Uinuu hopeaiseen huntuun - Joka oksa, joka puu. - - - -Punkaharjulla. - - - Sä oot kuin vesilintu - Laineella lapsines, - Niin oot sä Punkaharju - Suloine saarines. - - Ja kantelosi soipi, - Ja lapses laulelee, - Ja aallot hopeaiset - Riemusta hyppelee. - - Ja silloin kun sun kohtaa - Maan kautta kulkijan - Ja taivon rannat hohtaa - Ja ääret maailman, - - Hän pysähtyy ja muistaa - Muinoista onneaan - Ja lapsuutensa puhtaan - Ja Eedeninkin maan. - - Ja kuinka kaikki siellä - Oil ihmeen ihanaa - Ja kuinka kerran vielä - Se meille aukeaa -- - - Ja Punkaharju silloin - Ui matalampana, - Kuin ukkosnuolen jälkeen - Veslintu lakea. - - - -Suomal. Seuran vuosipäivänä 17/2 1886. - - - Pieni kansa, kallis kansa, paljo, paljo kokenut, - Kansa kuolemassa käynyt, kuolemankin voittanut, - Missä tääll on voima suuri, joka sua johdattaa, - Ylentää ja alentaa ja vielä nytkin kannattaa? - - Moni käypi kerjäläisen ohi mahtavuudessaan, - Moni sivu Suomen kansan, kuni kerjäläisen vaan. - Mutta useasti toki repaleiss on kulta syön, - Aivan kuni hajoovissa hattaroissa tähti yön. - - Moni mahtavana toisen typeräksi arvajaa, - Moni sunkin, Suomen kansa, työntää tyhmienkin taa. - Vaan ei ennen nousuansa päivän paiste meille näy, - Eikä siimehestä Suomi ennen aikaa ilmi käy. - - Moni sortaa heikompansa, väkivallan, vainon suo, - Kahlehisin kansammekin moni mahtavampi luo. - Kahleet kätkee -- kesän tullen maakin nousee elohon, - Sorron alta Suomenmaakin monesti jo noussut on. - - Moni käypi ohi korven siihen katsomattakaan, - Moni sivu Suomen kansan kuni kansan korpimaan; - Mutta usein korvostakin kultamaita keksitään, - Korven kansatkin on kultaa kylvänehet elämään. - - Kerjäläisnä, typeräisnä, sorrettuna Suomenmaa, - Vaikka vielä vangittuna -- Herra sua kannattaa. - Hänpä henkehesi kätki voimat uudet, voitehet, - Jotta tuskan tullen voisit parannella puuttehet. - - Ja tuskan tunti tullut on - Ja kansat alla ahdingon - Jo hoiperrellen huokaa, - Ja nautinnoistaan, paastoistaan, - Puutteistaan, parannuksistaan - Ne etsii hengen ruokaa. - - Ja toiset lailla leijonan - Rutistaa -- toiset hekuman - Ja synnin helmaan heittyy, - Ja toiset maata kiroaa, - Ja toiset herruutehen saa, - Orjuuteen toiset peittyy. - - Näin tuskissansa temmeltää - Ja aaltoo koko aika tää, - On synnyintuskissansa; - Vaan synnyt, syntysanat myös - On kätkettynä kuni yöss, - Ja niitä kaipaa kansa. - - Ja kerran kansa kumminkin - On löytynyt, mi sanoihin - On luonnon synnyt saanut, - Mi näistä syntysanoistaan - Loi kielen, kantelon ja maan. - -- Tuo kansa viel ei laannut. - - Tuo kansa, Suomen kansa on, - On kansa soiton, kantelon - Ja syntysanojenkin. - Vaan kuka luonnon synnyt loi, - Se syntysanat luoda voi - Viel hengen, sydämenkin. - - Kun kannel viel sen kajahtaa, - Niin luottehet lovesta saa - Ja uuden ajan alkeet. - Taas lähempänä Jumalaa - Maat miestyy, kukkii, kohoaa - Riemusta rinnan palkeet. - - Pieni kansa, kallis kansa, siispä henkinen on työs! - Huoltakaan ei siitä, vaikka vangittuna oisit yöss. - Usein vankkaan vankilinnaan sankar suuri suljetaan, - Aattehensa yhtäkaikki kulkee kautta kaiken maan. - - Siitäkään ei huolta, vaikka korpeen olet joutunut! - Usein aate, sana suurin korvesta on kaikunut. - Eikä köyhyytesi haittaa, köyhä oli Herraskin, - Orjan kahlehista kansat vapahti hän kuitenkin. - - Eikä siitä huolta, milloin, miten työsi toimitat, - Kunhan Jumalaan ja armoon uudet polvet uskovat -- - Niinkuin saarta aaltoloilla Luojan käsi kannattaa, - Niinpä silloin sua myöskin sama käsi johdattaa. - - Mutta vaikk on aika tullut ahdingon ja tuskien, - Vaikka itse olet kansa soiton, syntysanojen, - Kumminkaan et muuta vielä, kallis kansa, tehdä voi: - Hiljakseen vaan soitto soilta, kallioilta kannel soi. - - - -Oravaisten kentällä. - - - Yö peitti Oravaisten maan, - Yö tappion ja tuonen. - Ja mennyt oli manalaan - Jo moni poika Suomen -- - Vaan monta oli vieläkin, - Mi riutui rinnoin verisin. - - Ja vaikerteli monikin - Niin vaikealla suulla - Ja kyllä kiroustakin - Siell taidettihin kuulla. - Vaan monet eivät kuitenkaan - Nyt joutanehet valittaan. - - Ei valitellut muudankaan; - Vaan kärsimykset kesti - Ja otti kirjan povestaan - Ja aukas kiirehesti - Ja sormin auttoi silmiään - Ja luki kuutamossa tään: - - "Ei rakkautta suurempaa - Oo kellään missäkänsä, - Kuin että henkens uhrajaa - Edestä lähimpänsä". - Ne rauhan sanat huulillaan - Hän taipui tyynnä kuolemaan. - - Ja silloin yli seutujen - Yön hallat haihtui hiljaa - Ja ensi säteet aamusen - Valaisi kuollon viljaa. - Ja tantereelle monikin - Nyt kulki huolin, kyynelin. - - Vaan yksi siellä nähtihin - Niin kylmänä kuin koskaan. - Hän katseen heitti kuolleihin, - Kuin raatoihin ja roskaan - Ja kulki, kulki eellehen; - Vaan kohtasi nyt kuollehen. - - Se kuollut siinä ikäskuin - Viel katsoi kirjanansa - Ja kohtaan yhteen ihastuin - Viel viittas sormellansa. - Sen nähtyänsä herra tuo - Jo kirjaan katsehensa luo. - - "Ei rakkautta suurempaa - Oo kellään missäkänsä, - Kuin että henkens uhrajaa - Edestä lähimpänsä". - Ja herra päänsä paljastaa - Ja silmäns ristii, kumartaa. - - Ja nousee -- näkee tantereen - Uudessa valossansa, - Hän näkee kuinka taistelee - Ja kaatuu Suomen kansa. - Ja vihdoin korkeutehen - Hän silmäns luopi, lausuen: - - "Kun henkes, Herra korkehin, - Saa matalinkin kansa, - Se voittaa tappiossakin, - Se voittaa kuolemansa -- - Ja ken nyt kärsi tappion, - Se voittanunna on". - - - -Lävistetty raamattu. - -(Vöyrin kirkossa.) - - - "Ei tässä auta asehet, - Ei kuulat eikä kalvat! - Nyt kaataa meitä katehet - Ja hiiden koirat halvat. - Tuo suomalainen lauma on - Vaan velhojoukko kelvoton! - - Vaan yhden taikakapineen - Mä tiedän kaikkivoivan, - Mi nostaa maasta kaatuneen - Ja antaa hengen, hoivan, - Ja miehestä mi saapi viis - Ja naisestakin miehen, hiis! - - Mi loihdullansa lauman on - Tuon vihattuin ja vääräin - Ennenkin vienyt voittohon - Ja surmaks satamääräin, - Mi nytkin surm on siunattuin, - Vaan voitto Luojan kirottuin. - - Se kirja on -- sisältäen - Taikoja kauheoita, - On lemmon kielet lehdet sen - Ja sanat saatanoita! - Ja kirja tuo on tässä tää. - Mies ken sen ensin lävistää!" - - Niin kasakoista muudan huus - Ja kirjan maahan mätkäs - Ja sylki, polki. -- Peistä kuus - Sen läpi pistää sätkäs. - Ja kiroellen kirjan tuon - He työnti sitte suuhun suon. - - Vaan kuka voipi totuuden - Ja Herran sanan peittää? - Ja voiko hävittäjät sen - Kostotta Herra heittää? - Ei! Suosta kirja kohottiin - Ja kirkkoon sieltä kannettiin. - - Vaan nimetöinnä, haudattai - On raastajat sen ratki -- - Niist raiskalinnut ruuan sai - Ja sutten penikatki. - Sill Herra tuhontekijän - Pyyhkäisee kirjast elämän. - - - -Heikinpäivänä. - - - Heikki on meidän miehiämme, - Heikki hauska ja hupanen: - Puhtehet puhuvi kaikki, - Illat pitkät pilpattavi - Noita lasten laulupäitä, - Nuorten saamia sanoja, - Vanhojen iki-runoja, - Ijän kaiken kaskuloita -- - Niin ne laulut laukeavi, - Sanat suustahan tulevi. - Kuin on säihkyen säkenet, - Takasta tulikipunat! - - Heikki on meidän miehiämme, - Talon vartia vakanen: - Tasan Heikki heinät lyöpi, - Konnut kahtia jakavi, - Jotta karja kaikellainen - Erkin päivihin eläisi; - Tasan talvenkin jakavi - Taitaltavi talven seljan, - Kylmän kynnet poikki lyöpi, - Pahoin pakkasen panevi: - Tukan tuulehen ajavi, - Hampahat hajottelevi. - - Heikki on meidän miehiämme, - Heikki veljistä väkevin: - Karhunkin se kallistavi, - Kääntää toiselle kylelle; - Taikka nostavi neneä - Tasakärseä taluvi - Oksan alta, oksan päälle - Honkahan havun sisästä - Ihmisten ihattavaksi, - Kansan katsaheltavaksi; - Itsenkin iki-iloksi, - Ijän kaiken kauneheksi. - - Heikki on meidän miehiämme, - Heikki poiista parahin -- - Varsinkin vakanen poika, - Itse Heikki Heikkalassa: - Heikki ei herrana elele, - Eikä katso kakkuloilla - Yli olkansa oloja; - Eik ole tuota turhamaista - Sivukulkijan sukua. - Ain on hällä antamista, - Ainap on avun varoa -- - Viljon vierahat pitävi, - Tarjoten talossa käyvät, - Tuopi köyhätkin tupahan, - Lämpimähän läylemmätkin, - Suopi leivän suuttomalle, - Palan paljo tahtovalle, - Siihen kaljat, petran taljat, - Levon lempeän lisäksi. - - "Heikki on meidän miehiämme, - Poika poiista parahin!" - Niin jo huonotki hokevi, - Tunnustavi tuhmemmatki; - Vaan ei myönnä meidän neiot, - Immet tunnusta ikänä, - Vanhat piiat varsinkana, - Noin ne neitoset nimevi, - Vanhat piiat pistelevi: - Yksin tuppelo tuhersi; - Itseksensä ijän kaiken. - Yksin söi, makasi yksin, - Yksin vanheni varatta -- - Yksin kurja kuolkohonki - Saunahan savun sekahan - Kuiva vasta kainalohon! - - Vaan mikäpä meidän olla, - Mikä poikana eleä - Valmihissa maailmassa - Valmihin elon varalla. - Niin on poian oleskella, - Kera impien eleä, - Niinkuin päivän taivahalla - Tähtien tuhanten kanssa, - Tai kuin kuusen kunnahalla - Sulo koivujen kesellä -- - Kenpä silloin kehtoaisi - Yhen ottaa omaksi, - Kun on kullekin käelle, - Joka sormelle satoja! - - - -Tukkipoika. - - - Soi kutsut kaukoa metsiin maan - Ja latvoissa honkain huiski - Ja honkain latvoista lattiaan - Mont tietoa kummaa kuiski. - Ja oksien alta nyt innoissaan - Nous miehiä matkaan ja maailmaan. - - Vaan tukkipoika se hongan kaas - Ja hongalle itse nousi - Ja poikaa ei koko Pohjanmaass, - Mi niin hyvin virrat sousi. - Niin hongalla huilas nyt poikanen, - Kuin kaakkuri kuohuissa koskien. - - Ja tukkipoika se lauloi vaan, - Vaikk veet kuni vuoret vyöri -- - Vaikk lenti koskissa koppinaan, - Vaikk honkakin alla pyöri, - Ja kivissä pirstoja puusta lens, - Mut laulaen poika vaan eelleen ens. - - Vaan Pällin korvassa kuitenkin - Se lakkasi poian laulu: - Puu pystyyn lensi ja aaltoihin - Jo poikasen paiskas pauhu. - Ei Pällistä päästynä ennenkään, - Siis poiankin peitti se vyöryillään. - - Vaan pauhun pohjassa kumminkin - Se poika ja honka yhtyi, - Ja kohta nousi ne ilmoihin - Ja poika taas lauluun ryhtyi -- - Ja matka se taas meni laulain vaan, - Kuin Pälliä ei olis ollutkaan. - - Mut poian laulaissa kerran niin, - Mies hongalle nous, lylyhammas - Ja siinä tuimasti taisteltiin; - Vaan poika sen koskeen ampas. - Ja koskesta mies kiros: vie sun hiis! - Vaan poika se vastasi: tulkoon viis! - - Ei poikaa kaatanut mahtavat - Maan loihtijat, lylyhampaat. - Ja aallot hyppeli vaahtoisat - Vaan ympärillään kuin lampaat. - Jos koskessa käytihin toisinaan, - Sielt urhoutta saatihin uutta vaan. - - Niin matka ain yhä laskeutuu. - Jo tultihin virran suuhun. - Siin laivan mastoksi nousi puu, - Mermieheksi poika puuhun -- - Ja laiva jo purjehti laulaen, - Vaan ään oli ylinnä poikasen. - - Ja laiva ehti jo kauaskin, - Kun nous meri vimmahansa. - Se maston matkasi aaltoihin - Ja pyyhkäsi poian kanssa. - Laiv upposi pohjahan, niinkuin paas; - Mut poik oli honkansa päällä taas. - - Ja vuoroin aalloissa Atlantin - Nyt poika ja honka peittyi - Ja vuoroin nousi ne ilmoihin - Ja koppina hyrskyn heittyi -- - Ja vihdoin he rantahan viskattiin - Ja kuolleena poikanen korjattiin. - - Ja huone hongasta Pohjolan - Jo tehtihin tumma tuonen - Ja kaikki tyttäret Hispanian - Nyt itkivät poikaa Suomen. - Mut kuolleena poika ei ollutkaan, - Kuin karhu hän vaineessa nukkui vaan. - - Ja laulun helkkeestä heräten - Hän katsahti ympärilleen - Ja parven huomasi neitosten - Ja hautaus jäikin silleen. - "Ei", kuiskasi, "hautahan lähtäkään! - Vaan häitä nyt tästlähin vietetään!" - - Ja hongan laudoista lattian - Hän veisteli varten häitä - Ja sillä tanssitti Hispanian - Hiushienoja kassapäitä. - Ja tanssi ja lempi ja lauloi vaan - Ja häistä ei loppua tullutkaan. - - Ja neidot tanssi hän miehelään - Vaan itse hän ilman riehui - Ja impein parvessa yhtenään. - Kuin perhonen lämmin liehui -- - Nuolt ukkosen perhokin pelkää ain; - Mut poika ei pelkää -- hän lempii vain. - - Niin koston tunti ja kuollon yö - Yhtäkkiä päälle hyökkää - Ja permannollehen poian lyö - Ja tikarin rintaan työkkää -- - Vaan viel vihamiehens hän suin ja päin - Lyö maahan ja lausuvi kuollen näin: - - "Nyt tukkipoika jo kuolkohon, - Kun maassa on vastustajansa - Ja kaikki tyttäret Hispanian - Niin hehkuvat omanansa, - Kun honkansa laudat on allaan viel - Ja talless on Pohja ja poiat siell!" - - - -Noista Kekkolan kemuista, -Jumalisten juomingeista. - - - Jo otan kynän käteeni, - Pännän peukalon etehen, - Piirteäkseni hyviä, - Parahia pannakseni - Noista Kekkolan kemuista, - Jumalisten juomingeista. - - Hyvä viljon veljyeni, - Kaunis kasvinkumppalini! - Jo on päästy pään menoista, - Vatsan vaaroista eritty, - Päästy piispan tutkinnosta, - Piispan eineistä eritty. - - Kyllä täällä kysyttihin, - Tutkittihin tuhmemmatki; - Onko Aata ahkeroittu, - Onko Ootakin opittu, - Onko mieltä miehen päässä, - Suussa hammasta hyveä. - - Tuli näet tuonnempata - Piispa tutkinnon pitohon; - Tuo on tuomiorovasti, - Hippakunnan kuulu herra. - Tuli vaunuissa ajaen, - Tuli keisin keikutellen -- - Eess oli hepoa kaksi, - Ohjissa oma ajaja, - Oma passari perissä; - Rinnalla ripeä herra, - Assessori aivan virkku. - - Tultihin tuvan etehen, - Porras päähän päädyttihin: - Pappi portailla pokaten, - Papin rouva rappusilla. - - Siinäpä jo tutkittihin, - Keksittihin, kysyttihin - Papin niskan niveleitä, - Selkärangon rakennusta; - Sekä rouvan notkeutta, - Naisen niiausmenoja. - - Tultihin tupahan tuosta, - Saatihin salin perähän, - Silloin sikarit etehen, - Piiput, rassit, paperossit, - Kaikki Kekkolan tupakat! - - Hyvin, jos hyvät olivat, - Muuten suuta murrettihin. - Sittekös sisähän ruoka, - Pöytä etehen pönäkkä! - Siin oli sian lihoa, - Linnun, lampahan lihoa, - Härän lihavan lapoa, - Oli ryypyt ryhtyäksi, - Palan painoksi olutta; - Oli keittoa hyveä, - Senkin seitsemän lajia, - Oli suun sulatus vettä, - "Ruokaviinejä" nimellä, - Oli marjat, vehnässarjat, - Rääpiäistä puitten päistä, - He'elmää hyvän makuista, - Siihen monta siunausta, - Monta kiitosta lisäksi; - Vaan ei puuroa pietty, - Tarjottuna talkkunata - Noissa Kekkolan kemuissa, - Jumalisten juomingeissa. - - Tuli sitte toinen aika, - Toinen tutkimus tapahtu, - Kellot kun kehoitti soien, - Vasket vankuen kumisi, - Ilmi ihmisten julisti, - Sanan kerto Kekkolalle: - Nyt on kirkossa keräjät, - Piispan luvut Luojan eessä, - Eessä Jumalan jutelmat. - - Astui piispa alttarille, - Pyhän pöyän pyörtehelle -- - Evankeljumist esitti, - Raamatun lopusta lausu; - Ei se laista lausununna, - Herran päivästä puhunut. - - Tuli sitte tutkimahan, - Tietämään tilasta kansan. - Kysyi kinkeriluvusta, - Rippilasten laskennasta; - Kysyi paljokin papilta, - Kirkkoraadilta enemmän. - Kysyi kyllä kirkon seinät, - Hirret huonehen Jumalan, - Sisus jäi kyselemättä, - Templin henki tietämättä, - Vaikk ois ollut tuulta täynnä, - Tahi kuolleitten romua. - - Sitte taas pian takasin, - Heti herkuille hyville! - Otettihin oiva ryyppy, - Sitte syötihin lujasti, - Juotihin jotakin taasen, - Taasen syötihin tavasta, - Syötihin syänlihoja, - Aivan maksan maimenia. - Oli herkkuja ololta, - Ratki paljo rasvaksia, - Pullot pulputti olutta, - "Karahviinit" viinivettä. - - Jo piispa pikarin otti, - Pullon sormihin sovitti, - Lausueli lasin luota, - Pullon äärestä puheli: - "Hyvin on, hyvä isäntä, - Menot teiän tienohilla! - Tulin tänne tutkimahan, - Tilastanne tietämähän. - Oon nyt tuota tutkinunna, - Tismallehen tietänynnä. - Hyvin on, hyvä isäntä. - Menot teiän tienohilla!" - - Siinä se keräjän kärki, - Päätös piispan tutkintojen, - Loppu herrojen lukusten! - Hyvä viljon veljyeni, - Kaunis kasvinkumppalini, - Jo on päästy pään menoista - Vatsan naaroista eritty! - - - - -II. - -Kesämatkoilta 1883. - - - -I. Käkisalmi. - - - Käkisalmi, Käkisalmi, - Itäilman vankka vahti, - Vanhastaan jo sulla seisoi - Suomalainen sotamahti. - - Kohos tornit, vallit varttui, - Sotasankareita nousi -- - Pitkin itäilman äärtä - Tottui torjumahan jousi. - - Voiton kieltä Vuoksi huusi, - Kunniata kuulan ääni, - Kannel soitti, laulu raikui, - Kaikui kaukanenkin ääri. - - Niin sä nousit rautarinta, - Vankka vihamiestä vasten -- - Nostit sankarinnon, kunnon, - Kantelonkin Väinön lasten. - - Käkisalmi, Käkisalmi, - Miss on miehuus mainehikas? - Missä itä, missä länsi? - Missä kannel kielirikas? - - Missä sankarisi suuret, - Voitot, vahvat voiton suojat, - Laulut sekä laulun luojat? - Mitäs Vuoksesta sä kuulet? - - Vuoksen voiton ääni lakkaa, - Naakat naukuu, muurit maatuu, - Tornit kahdenpnolen kaatuu -- - -- Itätuul sun nurin nakkaa. - - Itätuuli, itkun tuoja, - Sokea ja synkkä valat, - Sun on vuoros! Älä säästä! - Porota vaan pohjemmalta! - - Ken ei täällä muuta tunne, - Tuntekohon tuskiansa! - Olkoon herra, miss on orja! - Missä raato, kotka kanssa! - - - -II. Kurkijoella. - - - "Sun maasi kukkatarhain - Ja onnen olkohon! - Ja kotis koti parhain - Ja vieno, viaton! - - Vaan kansallesi korvet - Ja kosket pauhatkoot, - Tuhannet tuulet, torvet - Ja huilut huutakoot: - - Ei Kalevalan kansa - Nyt jouda maatakaan! - Sen täytyy voimiansa - Jo käydä koittamaan!" - - Niin huusin kukkulalla - Mä kauno-Karjalan. -- - Vaan silloin alahalla - Mä kuulin soitannan. - - Ja laaksohon mä astuin, - Sen soiton soidessa; - Ja ensikerta kastui - Mun silmän riemusta. -- - - Ja "Nouse, riennä!" kaikui - Ja täytti maailman, - Ja taivon rannat raikui - Ja tuntui kertovan: - - "Ja sointuu Suomen kieli, - Ja kannel heläjää - Ja Karjalankin mieli - Ja kansa heräjää!" - - - -III. Sortavalassa. - - - 1. Maalla. - - Ryysyisenä kulki miesi - kumartaen ohitsein: - Silloin silmihinsä katsoin - ja mä kysymyksen tein: - - Turvemökki, olkikatto, kansa - myöskin ryysyissään! - Näinköhän mä uskon tuota, näinköhän - mä totta nään? - - Tyynehesti miesi työnsi kätens - laihan kätehein -- - Totta siis! Ja sillä kertaa - kuohahti mun sydämmein. - - Mutta mies sen huomasi ja - huoahti ja lausui nyt: - "Tiedon puute, pulskat herrat - meitä näin on nylkenyt. - - Maatonna me oltihin jo - tuskin oli taivastai -- - Pamppu heilui, ryysyt siitä - selkähänsä kansa sai. - - Majojamme maata vasten - alas aivan painettiin, - 'Turpeen alta tulematta mies on!' - sananparsi soi -- - - Mutta turpehenkin alta tämä - kansa nousta voi. - Huoneemmekin vihdoin vietiin, - siitä tultiin turpeisiin. - - Ja se nousee, uus on aika, kaikki - vielä paranee: - Herrain huoneiden ja meidän - harjat näät jo lähenee. - - Ryysyistämme paikka paikan - perästä jo putoaa. - Kansa varttuu, vilja karttuu, - kohoaapi koko maa!" - - - 2. Kaupungissa. - - Tääll toisella puolen salmen - Osa uusi on kaupungin, - Vaan vanha on toisella puolen - Ja huonehet vanhatkin. - - Niin toisella puolen myöskin - Uus aate ja aika on, - Vaan toisella puolen vanhuus - Ja puolue ponneton. - - Tääll uudet ja vanhat miehet - Ja aikakin vanha ja uus - Kahen puolen aatetta riehuu - Ja se aate on: kansallisuus. - - Se aate on niinkuin salmi, - Syvä salmi se taivahinen, - Mi rantojen ahtaudesta - Mereks aukevi väikkyen. - - Ja rannat ne silloin haipuu, - Ei esteitä missään näy -- - Mekin poistumme rantojen lailla, - Vaan suurra se aatteemme käy. - - Kuin meri se aarteita kantaa - Tai taakkansa musertaa, - Kuin meri se aarteita antaa - Tai vimmassa kaikk upottaa. - - - -IV. Pötsövaaralla. - - - On Karjalan taivas yllä - Ja allamme Karjalan maa, - Vaan välillä kumpaisenkin - Tääll olla on lumoavaa. - - Kun taivohon silmän luopi, - Niin sinne jo miel halajaa, - Vaan maan tämän nähtyänsä, - Jo taivahan taas unohtaa. - - Sini lomassa pilvien tuolla, - Sini lomassa saarien tääll, - Veslintujen lailla saaret - Tääll väikkyvi vetten pääll. - - Tuoll pilvien kultaset kunnaat, - Tääll päiväset kukkulat myös. - Kuin vihreät smaragdi-helmet, - Nää vuoret on, -- helmivyöss. - - Ja tuolla on päivä yksi, - Tääll päiviä tuhansin: - Joka paikassa pinnalla vetten - On aurinko hohtoisin. - - Jokapaikassa päiviä päilyy, - Jokapaikassa taivas ja koi, - Jokapaikassa Karjala koittaa, - Ja Karjalan kannel soi. - - Jokapaikassa riemun ääni, - Hymysuu, sydän lämpöinen, - Suvimieli ja tuntehet taivaan - Tääll keskellä korkeuden. - - - -V. "Andra sjön". - - - 1. Iltasonetti. - - On ihanainen kultameri tässä, - Kun lainehilla laulun hyminässä - Ui vesilinnut venosien kanssa - Ja päivä paistaa korkeudessansa! - - Vaan illan tullen vast on ihanainen - Tää Ahden linna, suur ja sointuvainen, - Kun koko taivas pinnallansa päilyy - Ja ruusunhohde rantehilla häilyy! - - Ah, silloin aalto rantahansa raukee - Ja veno löytää lempi valkamansa - Ja vesilintu ruusupensahansa. -- - - Ja illan kultaan, öiseen hopeahan - Jo mesimielin vallan vaivutahan - Ja uusi maa ja uusi taivas aukee. - - - 2. Juuttaan tantereella. - - Kuules, hei, hyvä mies, joka jälkiä vanhojen poljet, - Näytä nyt jäljet nuo kiitetyt sankaries! - Missä ne Suomenmaan urohot jalot taisteli, voitti? - Muistopatsahiaan en minä missänä nää. - - "Missä mun jalkani vaan oman maan sulopintahan koskee, - Urhomme taistelleet siell on ja voittanehet. - Muistopatsahiaan on muokattu maa sekä kansa, - On joka mies _sanan, työn_; eessäskin yhden sä näät!" - - - 3. Meren ranta. - - Muut sisämaata suuresti kiittäköön, - Sen vetten kultaa, kuusien huminaa, - Vaan merenrantaa kernahammin - Lempeni, lauluni nostakohon! - - Sä ranta runsas ruusuja kasvava - Ja kulta-aaltoin aartteista hyllyvä, - Ah, mainingit kun nostaa rintaas, - Rintasi alla on maa ja taivas. - - Ja rintas alle silloin sä kokoat - Sun levotonten lastesi parven taas: - Sun helmaas hellin tuulet nukkuu - Nauttien povesi pehmeyttä. - - Ja järvet, lammet, lähtehet, kaikki nuo - Nyt ikävöiden virtoina vierivi - Ja äidillisten rintais alle - Taipuvi taivahan unelmihin. - - Ja konsa lemmen sylisi levität - Etäiset aallot lauhtuen lähenee - Ja, peittyen sun povehesi, - Kullalla lastatut laivat tuopi. - - Vaan konsa rintas aartehet aukaset - Ja ihmislasten nauttia niitä suot, - Niin rikkahiksi köyhät kääntyy, - Terveeksi surkeat, sairahatki. - - Ja munkin hurjan hyllyvä rintas tuo - Jo tuutii lemmen mielehen viehkeään, - Niin on kuin hellin povelleni - Sulkisin impeni ihanaisen. - - Ah haihtuvainen huumaava hetki tuo, - Kun kullan rinnan rintaansa painaltaa - Ja rinta onkin meren pinta, - Pohjaton nielu se pettäväinen! - - Niin onkin rintas, ranta sä rakkahin, - Kuin äidin runsas, armas kuin impyen -- - Vaan köyhäkin ja julma on se, - Kuin suden raatelevainen rinta. -- - - Kun meri kuohuu, murskaksi hieraltaa - Sen ranta kaikki. -- Rannasta tuosta, oi, - Sä hirmumyrskyjenkin Herra, - Varjele merellä kulkijoita! - - - 4. "Nouse riennä". - - Me lauloimme: "nouse riennä!" - Siell vesillä veljien - Ja he kuunteli rantoja pitkin, - Vaan ken heistä ymmärsi sen? - - "Yks mieli, yksi kieli!" - Me lauloimme riemulla taas - Ja miljoonain sydän sykki - Tuhatjärvien kultamaass. - - Ja me lauloimme: "siin on mahti, - Jok ei ole kenenkään muun!" - Ja lapsetkin paatissamme - Ne yhtyivät laulelmin. - - Sen sattui laivakin muudan - Sivukulkien kuulemaan, - Ja kaikki kannella laivan - Ne nostivat lakkiaan. - - Ja paattimme ui kuin joutsen, - Mi suvea ennustaa -- - Ja laulumme soi kuin kiurun, - Mi hangetkin sulattaa. - - - - -III. - - - -Hää-lauluja. - - - Kosjomiehen puoli: - - Terve, terve tervehyttäjälle! - Terve sulle kaason kanavarsi! - Suur on sukus, heimosi heleä - Niinkuin ympy kukassa ylinnä, - Niin sä olet suvussasi neito. - - Kaason puoli: - - Terve, terve tervehyttäjälle! - Terve sulle suoravarsi sulho! - Niin sä nouset kuni vankka vaara, - Jonka päälle päivä kohoaapi; - Tai kuin kuusi kauas kuuluvainen - Tyvin maahan taivahasen latvoin. - - Kosjomiehen puoli: - - Silmiesi sinehen sä suljet - Ihanuuden ilman alla kaiken. - Vartalosi viehkeän suloinen - Veistelemä onkin luonnotarten. - Eikä löydy neiompata neittä, - Immempätä ilman alla toista. - - Kaason puoli: - - Miehet ei sun niittoasi täytä, - Eikä pääse pääs tasalle poiat: - Kuuhut sinun kulmillasi loistaa, - Olkapääsi otavata kantaa, - Kultapilvi poskiasi verhoo, - Siintelevi silmistäsi tähdet. - - Kosjomiehen puoli: - - Huules puna on kuin sukkanauha, - Jolla suuhus sitonut sä olet - Ihanimmat sanat ilman alla. - Kultakäädyt kauloasi kiertää. - Lumen puhtahimman, pehmeimmän - Niillä kenokaulallesi köytit. - - Kaason puoli: - - Puuhka päässä sullon majavalta, - Veran nukka varrellasi kuultaa. - Jalassasi koppakengät kolkkaa, - Naulassa on metsän nenän turkki, - Punavyö ja karhun tappokintaat. - Monella ei mointa vaatetusta. - - Kosjomiehen puoli: - - Kun sä astut armas kantokenkä, - Kulta silloin jälkehesi jääpi. - Kun sä katsot, on kuin päivä nousis. - Ja kun nouset nuorten kanss kisahan, - Nouset kuni kuu keselle tähtein - Tai kuin ruusu orjantappuroihin. - - Kaason puoli: - - Kuinkas itse oot parissa poikain? - Niinkuin lohi veden väen luona, - Niinkuin honka katajain kesellä, - Niinkuin sammalissa saraheinä, - Tai kuin kirves kalsojen seassa, - Niin sä olet poikien parissa. - - Sulho: - - Ah, mun ruusu! Kiharasi kuultaa. - Vallan niillä vangitsit mun, immyt. - Silmäs loistaa -- Lemmen nuolen niillä - Lähetit sä läpi sydämeni -- - Ja mun mieleni on sairaloinen - Sinun tähtes, sulo impyeni! - - Morsian: - - Tuhat mullakin on tuskan mieltä, - Tuhat mieltä tumman kuun valossa, - Tuhat mieltä päivän paistehessa, - Kaikki kultaseni sinun tähtes. - Ah, sun tahdon lemmelläni kattaa, - Jolla äiti minut kruunasi! - - Sulho: - - Oi, on henkes hehkuvaisin juoma! - Ututukkas unikahleheni! - Virvoittavin lumi käsivartes! - Joudu, joudu, sairas sua huutaa! - Juota henkes hehkuvainen mulle, - Kiharasi hajoita ja heitä - Käsivartes valkea mun kaulaan! - - - Sulhoa karkoittaessa. - - Pojat: - - Ha, haa, ha, haa, - Nyt hakatkaa - Ja poikki pojan jalka! - Ett kanssamme - Ei koskaan se - Tyttöimme luona kalka! - - Ja joutukaa! - Ja nostakaa - Nyt kynnys korkeamma! - Ja kuunnelkaa, - Jos purra saa - Tallissa orit, tamma! - - Ja viskatkaa - Jo olan taa - Tuo pojan puuhkalakki! - Ja katsokaa - Jo Otavaa - Ja miss on miehen takki! - - Ja mimmoinen - On kirvehen - Ja muunkin kalun laita! - Ja kyntiköön - Tai kiertiköön - Sen aura peltomaita! - - Jos kirjakaan - On vakassaan - Te katsokaatte kanssa! - Ja nälissään - Jos luota tään - Sai mennä köyhä kansa! - - Jos tavoissans - Ja kaiken kanss - Viisautta vanhain noutaa. - Jos malttaen - Hän myötäsen - Ja vastasenkin soutaa! - - Kas niin! ja nyt - Hän pettänyt - On koko poika joukon! - Vaan palkakseen - Hän turvakseen - Saa sauvan sekä -- loukon! - - - Morsianta hunnuttaissa. - - Kattakaamme kaunosemme, - Peittäkäämme pienosemme - Alle uutimen utuisen, - Haljakan halunalaisen. - Alle vaipan valjumaihin, - - Sijoihin sumuperihin, - Ettei kuulu kullan kenkä, - Eikä hiepsi hienohelma, - Paista palmikko sorea - Meidän impien iloissa, - Kassapäitten karkeloissa! - - Kattakaamme kaunosemme, - Peittäkäämme pienosemme - Kunniaksi kuulun sulhon, - Sulhon suureksi suloksi, - Urohon ututytöksi, - Miehen mielitiettyseksi. - - Kattakaamme kaunosemme, - Peittäkäämme pienosemme - Karjan suuren kaitsijaksi, - Saajaksi satalukusen, - Talon suuren taitajaksi, - Kaiken kartanon eloksi! - - Kattakaamme kaunosemme, - Peittäkäämme pienosemme, - Painakaamme palttinahan, - Huntuhun hukuttakaamme! - Ei sinne emo erota, - Eikä taatto taida nähdä, - Silmä ystävän ylety, - Vaikk ois neiti nääntymässä, - Kananen katoamassa - Alle suurien surujen, - Apeitten mielalojen. - - - -Morsian. - - - Kuin kukkanen halaa taivastaan, - Hän halaavi sulhoansa -- - Niin sulhonsa puhtaana taivaanaan - Hän painavi rintahansa. - Näin tehdä hän tahtoo päivät, yöt, - Ja kesken jää ijän työt. - - Ja vaikka sulhonsa musta ois - Ja syömmensä kuin pikipallo, - Ja vaikka rinnoilla kullervois - Vaan ontto- ja irvi-kallo, - Hän ain sitä halaa päivät, yöt - Ja kesken jää ijän työt. - - Ja kaikki aarteet, aatteet maan - Muut ottakoot omaksensa, - Kun sulhonsa omana omimpanaan - Vaan sulkea saa povehensa. - Ja mennä saa ikä unhottuen, - Kun sulho on morsiamen. - - - - -IV. - - - -Pohjatar. - - - Kun tuossa, tumma neito, - Sä seisot hymysuin, - Niin puolellesi katson - Mä aina ihastuin. -- - - Ja tuntuu niinkuin lasna - Mä oisin jällehen - Ja katseleisin yöhön - Ja tarhaan tähtien. - - Ikäänkuin ikävöisin - Yön korkeutehen - Ja tuhansien tähtein - Ikuiseen onnehen. -- - - - -Matkalla. - - - Hepo, hei! nyt juokse vaan - Juokse, jotta joudutaan - Minne? - Henki huokaa hongiston, - Jossa Marin mökki on -- - Sinne! - - -- -- Sydän, syki hiljempaan, - Ettei immyt kuule! - Ettei tulevatakaan - Tulevaksi luule! - -- -- -- -- -- - - Hepo, hei, siis juokse vaan! - Juokse, jotta joudutaan; - Minne! - Henki huokaa hongiston, - Jossa Marian mökki on -- - Sinne! - - - -Kultaseni asia. - - - Oispa mulla sulle pikkusen - Vaan pientä asiaa -- - Oi tullos mulle joutuen, - Äl anna odottaa! - Niin, niin ja sitten asian - Ma suullisesti ilmoitan. - - - -Kotimetsä. - - - Istuu impi viiakossa, - Kultarinta kuusikossa, - Kotimetsässä komea. - Kuuset kuului, koivut lauloi, - Hongat korkeat humisi. - Nosti impi nuorta päätä, - Nosti silmeä sinistä: - Koivut kullassa kuhisi, - Hopeassa hongat seiso, - Puut kaikki pyhäasussa, - Metsät jnhlamiettehissä. - - Ihastuksin impi lausu, - Tulituntehin saneli: - Terve teille kotikuuset, - Korkeat kotipetäjät! - Terve hongat hopeassa, - Koivut kullan koltuskoissa, - Viidakot veran nukassa! - Terve, terve kotimetsä, - Puisto korkea kotoinen! - Terve sulle, terve mulle, - Terve tervehyttäjille! - - Vastasi salo sininen, - Kumahutti kultametsä: - Terve sulle, terve mulle, - Terve tervehyttäjille! - - - -Etsijä. - - - Ja kaukoa täytyi mun tulla - Ja näin minä mietiskelin: - Kuvanskaan kun näkisin vielä, - Tai äänens kun kuulisin! - - Ja mä katselin kaivot ja lähteet - Ja tyynehet rantaset, - Vaan kuvoansa en löynnyt, - Ne oli sen kadottaneet. - - Ja mä kuuntelin puut sekä pensaat - Ja heikotkin huokaukset, - Vaan ääntänsä en minä kuullut, - Ne oli sen kadottaneet. - - Ja taivahat maailmat kaikki - Mä etsin ja harhaelin, - Mä kyselin päivältä, kuulta - Ja pieniltä tähdiltäkin. - - Ja ne oli niin kauniit ja kylmät - Ja vaiti ne oli myös; - Mut Koiviston enkelt ei ollut, - Oli etsijä vaan kuin yöss! - - Ja mä olin se etsijäpoika - Ja mä turhaan etseilin. - Ja maailman markkinoille - Taas tuimana palasin. - - - -Minne lenti meidän lintu? - - - Lauloi ennen lintu mulle, - Lauloi mulle, lauloi muille, - Lauloi kaikelle kylälle. - Minne lenti meidän lintu, - Kunne joutui kultarinta, - Kun ei aamua aiota, - Iltoa ilohon saata - Virsillä viattomilla, - Äänen soinnulla sorean? - - Hongat vaan on huokaamassa, - Männyt kaihon on pidossa - Noilla kotokankahilla, - Linnun laulamasijoilla. - - - -Kultani. - - - Niinkuin viehkeä vuo, hopea otsainen - Kuljet kultani vaan, metsissä harhaillen, - Kussa kannel ja päivä - Poves liehtovi hehkumaan. - - Vaan kun kangastelee Onnela kaukainen, - Virtaan yhtyvi vuo, sulhoonsa neitonen, - Onnen rannalle rientää - Kera kultansa lintukin. - - Linnun laill pesimään meidätkin Luoja loi - Mutta impeni viel metsissä hyppelee - Kauriin kaltaisna, kutsut - Kultasimmatkin hyljäten. - - - -Yksin yössä. - - - Kun yöhön päivä peittyy - Ja unten vaippa heittyy - Mieluinen, yli maan, - Ei sydäntäni voita, - Sen sielun taisteloita, - Yön rauha kumminkaan. - - Vaan kaikki sielun vallat, - Sen lämpimät ja hallat, - Povessani pauhoaa. - Ja maa ja taivas haipuu - Ja yltyy, yltyy kaipuu - Ja kaiken vallan saa. - - Ei unt ei päivän töitä, - Ei päiviä, ei öitä, - Ei mulla muutakaan. - Kun poiss on oma kulta, - Niin poiss on kaikki multa - Ja tyhjää kaikki vaan. - - - -Mun onni on kuin tuomen, -Mi kukkii joka huomen! - - - Hän lähestyy kuin aamun koi -- - Ja poskipäänsä purppuroi, - Kuin aamunrusko vainen, - Ja rintasensa liike on, - Kuin kauriin vilkas, vallaton, - Ja suunsa sulavainen -- - Ja konsa koiton lainen - On kokonaan mun impyein, - Hän istahtaapi vierehein. - - Hän lähestyy kuin suviyö, - Kuin rauha, riemu, konsa työ - On loppunut ja valmis -- - Ja olentonsa uinuaa - Ja kaipaa onnen satamaa - Ja povensa on altis -- - Kun povensa on altis - Ja suviöinen impyein, - Hän istahtaapi vierehein. - - Kun alkaa ja kun loppuu työ, - Näin aamunkoi ja suviyö - On mulla maassa Suomen -- - Ja konsa hellin helakoi - Mun illan rusko, aamun koi, - Mun onni on kuin tuomen, - Mi kukkii joka huomen -- -- - -- -- -- -- -- - - - -Vuoret surkoon! - - - Surun päiviä viettämään - Me oomme liika nuoret. - Surkoon suuret kalliot - Ja surkoon suuret vuoret! - - Sydän niill on kivestä, - Se surra kyllä kestää. - Surra saa se, surkohon - Ja meidänkin edestä! - - Meill on sydän lemmestä - Ja hempeä ja hellä -- - Ei se tahdo itkeä, - Se tahtoo hymyellä. - - Tahtoo, tahtoo povestaan - Kuin lintu lehtipuusta - Nousta, nousta laulamaan - Ja eikä huoli muusta. - - Ei se huoli surust, ei, - Vaan surkoon suuret vuoret! - Surun päiviä viettämään - Me oomme liika nuoret. - - - -Mitä mä tahtoisin? - - - Mä tahtoisin sun talohon, - Miss ilo, riemu, onni on - Ja valpas, puhdas henki. - Ja konsa siihen Selma jäis - Hän sulhon mielen lämmittäis, - Kirkastais sydämenkin. - - Mä tahtoisin sun talohon, - Miss enkelit ja hurskaat on - Ja armas Herrasesi. - Ja siellä kun sä olisit - Mä tahtoisin, ett nostaisit - Myös munkin vierehesi. - - - -Anova aate. - - - Kirkkautta asuntoni loisi, - Selmani kun sisässä sen oisi -- - Huoneheni kirkkahasti hohtais, - Katsehen kun Selman siellä kohtais! - - Syömmessäni suvi, laulu, soitto, - Kasvoillani korkeampi koitto, - Konsa Selma tänne astahtaisi; - Taivon enkelitkin tänne saisi. - - Päivä, koitto, suvi, soitto elkää - Peljätkö! Ah ällös taivas pelkää - Kotiani! Yöhön hukkumasta - Estä, auta, Herra, nyt ja vasta! - - - -Elon tiellä. - - - Kun kyyneleesi kirkkahat, - Mun armahani, vuotavat, - Ne säilyköhön kaikki! - Ja virta niistä tulkahan - Ja teitä virran reunahan - Ja siltoja sen poikki! - - Kun ruusus poskipaikoiltaan - Putoopi -- niistä kohotkaan - Kukkainen kunnas kallis! - Vieritse silloin kunnahan - Tiet käykään kaiken maailman! - -- En polkee sitä sallis. - - Kun vihdoin vaivut multihin, - Siin rauha olkoon ihanin! - Niin että ihmisrinta, - Mi tunsi ruusus, kyynelvuos, - Ihaillen lausuu: vasta tuoss - On olla ihaninta. - - - -Taistohon. - - - Niinkuin virtava vuo aikakin eellehen - Rientää, riistäen pois, mistä ei luopuiskaan, - Vieden kaikk käsistämme, - Vihdoin meidätkin mennessään. - - Aikaa vastustamaan emmepä liitykään. - Aika kuitenkin vie, vaikkemme salliskaan -- - Mutta syy toki toinen - Meidät toisiimme liittelee. - - Ajan katoavan keskellä taistelee - Elo kuolematon, jatkaen oloaan - Maassa polvesta polveen, - Mutta taivaassa täydelleen. - - Meidän kautta se myös kahtaanne halajaa: - Taivoon tai sukuaan maan yli etsimään, - Jotta aika kun päättyy, - Luoja lapsensa kaikki sais. - - Taivoon pyrkimys siis polvesta polveen käy - Taivoon pyrkimys myös taistonkin synnyttää, - Sillä suur osa tahtoo - Täällä luopua Luojastaan. - - Kieltää taivahan työt, kansoja kasvattaa - Synnin synkeän yön orjina olemaan -- - Kenpä tään edes sallii, - Synnin orja se ompi myös. - - Siispä taistelohon! Kilpemme Luoja on. - Hänpä voimia suo, henkensä meihin luo -- - Jotta polvesta polveen - Löytyis lapsia totuuden. - - - -Kehtolauluja. - - - I. - - Ja äiti lapsosen nostaa - Unosen vierestä - Ja itkun muiskuilla kostaa. - - Ja povens pehmeään peittää - Pulmunsa puhtahan - Ja katseen taivohon heittää: - - "Äsen äitisi mielen nähnet - Helmassa taivahan -- - Ja paistavat taivahan tähdet." - - - II. - - Pai, pai paitaressu, - Kääry pieni kätkyessä, - Tukku tuutussa tupukka! - Sua souan suositellen, - Sylitellen sylkyttelen; - Vaan en susien suloksi, - Enkä ilvesten iloksi, - Kontion kotihyväksi, - Souan Suomeni suloksi, - Itseni iki-iloksi, - Koko maani maireheksi. - Pai, pai paitaressu, - Tukku tuutussa tupukka! - - - III. - - Liekku liiku, - Kätky kiiku - Keveästi mulla! - Unten taika - Levon aika - Alkaa -- Tuuti lulla! - - Oi jos aina, - Herran laina, - Onnes kestää voisi! - Oi jos sitten - Enkelitten - Sulosoitto soisi: - - "Lapsikulta, - Nyt on sulta - Surun hetket poissa! - Nyt sä vasta - Maailmasta - Olet onnen koissa!" - - Liekku liiku, - Kätky kiiku - Hellin hetken mulla! - Kyllä taika - Unten aika - Loppuu -- Tuuti lulla! - - - IV. - - En minä lastani liekuttele - Yöllä kulkijaksi; - Lapseni yöllä lankeais ja - Saisi ontuvaksi -- - - Saisi kauan katumaan ja - Murtuis mielen rauha. - Äitikin sitte kalpeneis ja - Lakastuisi lauha. - - Onhan unta kotonakin - Päivin vireällä; - Petturit toisen peiton alla - Kulkevat kylällä. - - Monta ne siellä tyttöparkaa - Vievät kunnialta, - Vievät siten viime ilon - Äitiltä surevalta. - - Yö on monta viehätellyt - Vielä pahemmaksi. -- - En minä lastani liekuttele - Yöllä kulkijaksi. - - - V. - - Kotkan siivet, äänen - satakielen, - Sydämeni, isäs - sankarmielen - Soisin sulle - sylilintuseni. - Lentää saisit sitte - Suomelleni. - - Kannatusta kansallesi - soisi - Siellä siipes, satakieles - oisi - Kansan kiel ja konsa - janoaisi - Sulo-Suomi, sydänveres - saisi! - - Vaan kun kurjat, - kunnottomat raukat - Iskis Suomehen, kuin - hurjat haukat, - Niinkuin koski mieles - vyöryäisi, - Vyöryn alle häijyt - häviäisi. - - - VI. - - Uni ukselta puhuvi, - Kyselevi kynnykseltä: - Saanko tullani tupahan, - Katon alle astuani? - Ukko uunilta urahti, - Myrähytti myrryksissä: - Oisit tullut, tarvittaissa, - Kysyttäissä kyyätellyt, - Oisin antanut oluet, - Simatuopit tuotattanna! - - Äiti lauloi lapsen luota, - Pilpatteli pienen luota, - Luota kultasen kujerti: - Tullos tuutuhun unonen, - Simasuu, hunajahuuli! - Tääll on sulle kullan kulta, - Sylini sydänhopea! - Sille kättä käpsähytä, - Suuta pistä pikkuruista, - Sitte siirräte sivulle! - - Lapsi liekussa lepävi, - Itkeä tihuttelevi: - Älä kutsu äitikulta, - Älä ehtoisa emoni! - Ei täällä emoni kulta, - Lapsen kulta, liekun kulta, - Simasuun siperryskulta! - Äsken tuolla kullan kulta, - Tuolla toisessa talossa, - Poikki pellon naapurissa! - Siell on pantuna oluet, - Kaikki kannut täytettynä; - Siellä muut jo mettä juopi, - Simoa sipertelevi! - - - VII. - - Voi kun meill on sentään lysti elo! - Parahinna pöytänä on rahi -- - Ja kun istut, isän polvi tahi - Äitin helma hyv on istuasi, - Karhuna kun lattiall on kasi. - - Permannoll on väliin lysti peli: - Väliin on se pelto, niitty eli - Meri laajin, vaahtosa, ja veno - Kätkyesi, siin on huima meno. - - Sotisopa paras paita paha, - Suuri sota-ase isän saha, - Suurin toki uljas uunin koukku, - Sotaratsu virjä liinaloukku. - - Penkin alus paras pahna sian; - Siellä olet pieni porsas pian. - Saavi sitte kaivo suur ja syvä, - Mutta maitopytty hetet hyvä. - - Tervahauta piippu isän oma, - Uunin pankko paja varsin soma, - Pöytäloota eloaitta paras; - Eipä sinne tohi tulla varas. - - Pirtissä on meillä vaikka mitä - Ja me siksi rakastamme sitä. - Pirtti on sun pieni valtakuntas, - Jossa valvot, jossa näet untas. - - Isäs siin on kuningas ja jalo, - Silmänsä on valtakunnan valo -- - Kuningatar jospa sitte minä - Olisin ja -- perijämme sinä! - Voi kun meill on sentään lysti elo! - - - VIII. - - Hiljaa, hiljaa! Ilta on. - Taivas tummeneepi, - Luonto tyyntyy lepohon, - Maa jo himmeneepi. - - Haukottava hämäryys - Pirtin pienen täyttää, - Pärekin jo pihdissään - Pienemmästi näyttää. - - Tuutusessa tummemmin - Keinuu leino lapsi, - Alkaa armas äitikin - Tulla tummemmaksi. - - Sitte saapuu unonen, - Päreen sammuttaapi, - Pitkin pirtin penkkejä - Hiljaa hamuaapi. - - Istuvaiset nujertaa - Vitkon vuotehelle, - Pitkälleen jo äidinkin - Kaataa kätkyelle. - - Yö jo on ja hämynen - Pirtti unelmoipi. - Sirkka uunin korvassa - Tyytyväisnä soipi. -- - - - IX. - - Poika: - - Kiuru kulta, kiuru kulta, - Taiat taivohon kohota, - Ilmoihin iloiten nousta, - Vaan et taia taivahassa, - Päällä pilvien pysyä. - Kerran sinne saatuani, - Sielt en sinuna tulisi. - - Kiuru: - - Taian taivaassa asua, - Oleskella onnen maissa; - Vaan mun pakko on palata, - Tulla taivahan talosta - Tietä teille näyttämähän, - Onnehen opastamahan; - Kuinka kohti korkeutta - Meidän pyrkiä pitäisi, - Luoksi Luojamme kohota, - Ikuisen suven ilohon, - Armon suojahan avaran. - - - -Pikku siskolleni. - - - Puut valkovaattehissa on - Ja metsät vaiti vallan, - Maat luotu lumipeittohon - Ja järvet jäihin hallan; - Ja talvi taivahan ja maan - Erottaa toisistaan. - - Vaan kun mä muistan Annasen - Ja Annan päivän kanssa, - Niin kaikki metsät jällehen - On kesäpuvussansa - Ja nurmen nukka vihottaa - Ja taivas ruskottaa. - - Ja omenoita oksillaan - Puut kiikutellen kantaa - Ja kultakalasia vaan - Vellamo veestä antaa - Ja vesilinnut laulaen - Ui aivan vierehen. - - Ja silitellä siipiään - Pääskytkin pienet suopi - Ja havukatkin kynsissään - Meill marjasia tuopi - Ja kukkia on täynnä maa - Ja mettä, hunajaa. - - Oi nythän vasta yhtenään - On lysti leikitellä, - Ja joukkohomme leikkimään - Käy äitimmekin hellä. - Ja enkelitkin tulevat - Ja meille laulavat. - - Ja silloin näämme Jumalan, - Mi lausuu: "riemuitkaatte! - Tää taivas on ja ainian - Te täällä olla saatte!" - Ah! että taivahassa me - Jo, Anna, oisimme! - - - -Pääskyn hautajaisissa. - - - Ohi kulkevainen, - Hetkeks tähän jää! - Pääsky pienokainen - Tässä levähtää. - - Koti pääskysellä - Oli tälläkin, - Kumppanikin hellä, - Monta lastakin. - - Koko pohjan puoli - Tälle helakoi, - Koko sulo-Suomi - Lauleloista soi. -- - - Jopa lapsensakin - Alkoi lentämään, - Oppi laulujakin - Yhä yhtenään. - - Silloin -- voipas sentään! - Kuoli pääsky tää -- - Muut kun linnut lentää, - Tää vaan levähtää. - - Uneksii, ett vielä - Laulaa lapsilleen, - Soittaa sulomiellä - Koko kodilleen. - - Ohi kulkevainen, - Hetkeks tähän jää, - Pääsky-pienokaisen - Unta näkemään! - - - -Ilokivellä. - - - Istuimme ilokivellä, - Päiväsellä paaterolla, - Ääntä kuulimme kevähän, - Suloa suvisen laulun, - Ilman lintujen iloa. - Kiuru ilmassa iloitsi: - Kuu on kiurusta kesähän! - Peippo vastahan puheli: - Puoli kuuta peipposesta! - Rastas riemuiten sanovi: - Kohta on kesä käsissä, - Viikon päästä vissihinki! - Västäräkki väittelevi: - Västäräkistä vähäsen, - Tuskin tuntia tusina! - Pääsky päätöksen tekevi: - Minä tiedän, tien osotan: - Päivä pääskystä kesähän! - Kuusesta käki kukahti, - Soitalti sorea lintu, - Ei se ehtoja laellut, - Eikä väitellyt väheä: - Ilon laati ihmisille, - Suven Suomelle suloisen. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PULMUSPARVI*** - - -******* This file should be named 63324-8.txt or 63324-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/3/2/63324 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/63324-8.zip b/old/63324-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0135693..0000000 --- a/old/63324-8.zip +++ /dev/null |