NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2566 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..81c40c6
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #63138 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63138)
diff --git a/old/63138-8.txt b/old/63138-8.txt
deleted file mode 100644
index 71aba08..0000000
--- a/old/63138-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2566 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Vaarin muistikirja; Majala, by Bertha Behrens
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Vaarin muistikirja; Majala
-       Kaksi kertomusta
-
-Author: Bertha Behrens
-
-Translator: Hanna Pakkala
-
-Release Date: September 6, 2020 [EBook #63138]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA
-
-Kaksi kertomusta
-
-
-Kirj.
-
-W. HEIMBURG [Bertha Behrens]
-
-
-Suomentanut
-
-Hanna Pakkala
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1897.
-
-
-
-
-Vaarin muistiirja.
-
-
-Tuonlainen vanha kirja -- se se osaa kertoa! Harvoista riveistä voi
-sommitella kokonaisen elämän vaiheet. Vaarin muistikirjaa minä pidänkin
-hyvin arvokkaana ja ylpeilen siitä, että olen sen muistiksi saanut.
-Löytyi näet koko joukko tyttärenpoikia ja pojantyttäriä, jotka
-tahtoivat vallata sen.
-
-Kirjan ensi lehdellä nähdään vanhuksen vapisevaa käsialaa. Tammikuun 4
-päivänä 1805 on kahdeksankymmen vuotiaan kuihtunut käsi kirjoittanut
-kehoitukseksi kirjan nuorelle omistajalle, joka silloin jätti
-jäähyväiset isänsä kodille, seuraavat yksinkertaiset sanat muutamasta
-vanhasta laulusta:
-
-    "Ain usko ynnä vilpittyys sydäntäs vallitkoot!" j.n.e.
-
-Ja siihen alle on kirjoitettu:
-
-    "Noita riviä lukiessasi, tulee hartaimpana pyrintönäsi olla niiden
-     asettaminen elämäsi ohjeeksi, jotta olisit isällesi niin suureksi
-     iloksi kuin hän toivoo.
-
-                                          Christ. Heinrich v. S."
-
-Kirjan viime sivulla on "metsästäjän tervehdys" ja tuo kai siihen
-aikaan uuden uutukainen kehoitus:
-
-    "Sua enemmän jos lempii ken,
-    voi kirjoittaa kai jälkehen.
-
-                                       Ijäti uskollinen ystäväsi
-                                            Herman Passeck."
-
-Ja mitä kaikkia välillä olevilla lehdillä lukeekaan -- ylevämielisiä
-ystävyyden vakuutuksia, isällisiä kehoituksia, äidillisen hellyyden
-sanoja ja uskollisten tätien onnentoivotuksia!
-
-Hellät naiskädet ovat runoihinsa kietoneet ruusuja ja lemmenkukkasia ja
-riimiksi sommitelleet sydänsurujaan.
-
-    "Ain ruusut tielläs kukkikoot,
-    mun hyvä Stetten, aina, aina!
-    Mut lemmen kukat kuiskikoot
-    sun korvaasain: Louise Meyer!"
-
-Louise Meyer! Kauankohan kyynel silmässäsi väräili ennenkuin se herahti
-karkealle paperille ja jätti siihen tuon keltaisen täpän, joka siinä
-vielä on nimesi vieressä!
-
-Kuinka liikuttavia ovat seuraavat rivit:
-
-    Kun päivä kultaa elos teitä,
-    Marian muista kyyneleitä!
-    Voi varmaan kaunihimmat sua
-    Myös lempiä -- mut muista mua!
-
-Luulisi vaarin olleen oikean sydänten musertajan, ellei tietäisi miten
-liioiteltuja lauseita siihen aikaan käytettiin.
-
-Ystävyyden ja rakkaudenilmoitusten keskellä on eräs lehti, joka näyttää
-oikein eriskummalliselta, se kun vaalealla lyijykynäviivalla on kahtia
-jaettu. Mies ja nainen ovat tälle lehdelle kirjoittaneet.
-
-Mies on kirjoittanut seuraavat rivit:
-
-    "Nuori ystäväni, olkaa aina niin onnellinen, kuin näiden rivien
-    kirjoittaja nyt on.
-
-                                           Teidän Robert Osswald.
-               Häitteni edellisenä iltana. Lokakuun 31 p:nä 1810."
-
-Ja lyijykynäviivan alla luetaan:
-
-    "Sielumme on ikäänkuin vankina ruumiissamme -- se on sen orjatar!
-    Mutta lohdullista on ajatella, että muurit kerran kukistuvat ja
-    kahleet katkeavat. Kuinka ihanaa vapaus lienee -- vaan milloin?
-
-    Muistoksi vilpittömältä ystävättäreltänne
-
-                                            Minna Brinkmannilta".
-
-Hänen nimensä perään oli vaari omakätisesti piirtänyt ristin:
-k. Marraskuun 1 päivänä 1810.
-
-Nähdessäni tuon lehden ensi kerran -- kirjan omistajan vielä elossa
-ollessa -- kysyin pelästyneenä:
-
--- Vaari, onko se mahdollista? Kirjoittiko Minna Brinkmann nuo rivit
-niin vähää ennen kuolemaansa?
-
-Vanhus nyökkäsi. -- Hääpäivänsä ensi tunti oli hänen kuolinhetkensä.
-
--- Sehän oli kauheaa!
-
--- Oli se, myönsi vaari ja ystävällisiin kasvoihinsa tuli äkkiä
-vakainen ilme. -- Ja täytyy uskoa hänen aavistaneen kohtalonsa, kun
-lukee nuo kirjoittamansa sanat.
-
---- Oi, kerroppas hänestä, vaari! pyysin. -- Nuo rivit kuuluvat niin
-kummalliselta morsiamen kynästä -- noissa sanoissa "vaan milloin" on
-niin sanomatonta kuoleman ikävöimistä. Ja sen hän kumminkin kirjoitti
-juuri ennen häitään! Eikö hän ollutkaan onnellinen?
-
--- Hän elää vielä -- Robert Osvald vanhus, vastasi vaari vältellen.
-
--- Missä, vaari?
-
--- Tilallaan. Siellä hän elää yksinäistä, kummallista elämää. Hän ei
-ole koskaan mennyt naimisiin.
-
--- Oi kerro nyt hänestä, vaari!
-
--- Aivan mielelläni, lapsi, sen verran kuin tiedän hänestä. Mutta
-hauska kertomus se ei ole. -- Tulin näet nuorena metsäoppilaana
-Friedrichshorstin ylijahtimestarin virkatalolle. Eräänä iltana elokuun
-loppupuolella näin ensi kerran tuon kolkon paikan. Se näytti aivan
-autiolta siinä korkeitten tammipuiden takana, yksinäiseltä ja
-hyljätyltä synkkäin metsäin keskellä. Oikeastaan se oli herttua B:n
-omistama metsästyslinna. -- Alakerrassa asui ylijahtimestari, toisessa
-kerroksessa olivat herttualliset huoneet ja juhlasali. Leveät
-kiviportaat johtivat mahdottoman suurille oville. Molemmin puolin
-sisäänkäytävää seisoi kaksi kuvapatsasta -- torveen toitottavia
-metsästäjiä kankipalmikoiden ajalta -- ja alemman sisäänkäytävän oven
-yläpuolella oleva lyhty loi niihin liekkuvaa valoa, jotta ne näyttivät
-elävän ja pääportin yläpuolella oleva hirvenpää monihaarasine sarvineen
-näytti kauheasti irvistelevän.
-
-Seisoin tuota outoa kuvaa katsellen, kun etehisestä kuului keveitä
-askeleita. Kohta ilmestyi kynnykselle valkoisiin puettu olento -- ja
-minä näin Minna Brinkmannin ensi kerran.
-
-Hän ei aluksi minua huomannutkaan, hän kun katsoi taivasta, joka sinä
-iltana oli synkässä pilvessä. Sillä aikaa minä -- reippaana ja rohkeana
-metsästäjänä -- tarkoin katselin häntä.
-
-En luule, että häntä juuri kaunottareksi voi sanoa. Eikä hän ollut
-aivan nuorikaan, lienee ehkä ollut noin kahdeksankolmatta vanha. Mutta
-tämä tyttö oli niin viehättävän suloinen, etten minä kykene sitä
-kuvailemaankaan, se tenhosi kaikki hänen läheisyydessään.
-
-Hän muistutti niitä upeita olentoja, tulisine silmineen, joita näkee
-itämaan huntuihin puettuina -- ainakin minä kuvailin sultaanin
-lempivaimoja hänen näköisikseen. Aina häntä nähdessäni tuli mieleeni,
-että hän olisi ollut paremmin paikallaan käyskentelemässä palmujen alla
-ja kimaltelevilla piikivillä kuin pahkaisten tammien alla Saksan
-metsissä. Hän oli notkea ja hempeä kuin hirvi, ja hänellä oli kaksi
-silmää, tyttöseni, joihin katsottuaan nuoren miehen pää voi sekaisin
-mennä! Mutta auliisti hän ei katseitaan jakanut, ja hän kantoi pystyssä
-pientä, kaunista päätään. Kansa keskuudessaan sanoi häntä
-"prinsessaksi". Siitä minulla ei ollut aavistustakaan, mutta ajattelin
-kumminkin, ettei prinsessakaan voisi kauniimpi ja upeampi olla.
-
-Minut huomattuaan nyökkäsi hän ja sanoi setänsä ja tätinsä odottavan
-minua ja että huoneeni oli valmiiksi järjestetty. Hän astui tahi
-oikeammin liiteli etehisen poikki kutsumaan palvelustyttöä minua
-opastamaan. Minä sanoin näet ensin haluavani mennä huoneeseeni
-pukeutumaan, ennenkuin minut uudelle esimiehelleni esitettäisiin, sillä
-pitkällinen matkustaminen kyydillä auringon hiottavassa hauteessa ei
-ollut ulkonaista ihmistäni kaunistanut.
-
-Esittelyn perästä ja puheltuani noin tuntikauden ystävällisen
-ylijahtimestari Brinkmannin ja hänen sävyisän mutta jotenkin
-pitkäveteisen rouvansa kanssa, sain poistua, vanhalla herralla kun oli
-tapana aikaisin mennä levolle. Minä hiivin kumminkin ulos etehisestä ja
-astelin edestakaisin talon edustalla pimeässä illassa, silloin tällöin
-valaisi salama tietäni ilmoittaen kaukaista ukkosilmaa.
-
-Vanhukset olivat minulle kertoneet, että heillä oli luonaan veljentytär
-ja minä tiesin tämän veljentyttären nyt olevan ulkona. On se paljon
-mahdollista, että juuri hänen tähtensä niin kiihkeästi juoksentelin
-siellä ulkona, sillä vanhusten kanssa puhellessani oli hänen valoisa
-kuvansa koko ajan mielessäni väikkynyt.
-
-Toiveeni vilahdukseltakaan nähdä häntä toteutuikin. Yksinäinen talo,
-jota kiertelin, sijaitsi aukealla paikalla metsän keskellä. Sen
-takapuolella oli puutarha, jossa talonemännällä, joka oli innostunut
-kukkasten kasvattaja, oli kauniimpia neilikka- ja verbenapenkereitä.
-Tämän pienen istutuksen loistokohtana oli riippuvien pyökkipuunoksien
-alla oleva lehtimaja, oksat olivat taidollisesti toisiinsa kiedotut ja
-suurimmalla huolella hoidetut. Näin illalla en tietysti voinut selvästi
-erottaa kukkia enkä lehtimajaakaan. Edelliset tunsin lemustaan, sieltä
-kun levisi melkein tainnuttava heliotrooppien, neilikkain ja resedain
-tuoksu. Salamain valossa keksin lehtimajan, joka näytti pimeältä
-luolalta, josta Minna Brinkmannin valkoinen puku hohti.
-
-Asetuin toiselle puolen puutarhaa vanhan tammen alle ja tähystelin niin
-hartaasti lehtimajaan päin, kuin olisin metsästäessä väljyyksissä.
-Salamat tekivät tehtävänsä -- tuon tuostaankin näin valkoisen puvun
-välkkyvän. Iso kivitalo oli pimeänä ja hiljaisena siinä edessäni;
-yläkerran kahdesta ikkunasta loisti vain himmeä valo.
-
-Muutamia kertoja näin varjon liukuvan uutimilla -- sitten sammutettiin
-tuli ja kaikki talossa näytti vaipuneen levon ja unen helmoihin.
-
-En liikahtanutkaan; ulkoilma ja rauhaisuus viilisti minua ja olin
-utelias näkemään miten kauan Minna neiti istuisi unelmissaan. Minua
-harmitti kun olin liian vieras hänelle uskaltaakseni pyytää lupaa mennä
-lehtimajaan istumaan. Arvelin kumminkin muutamien päivien päästä
-voivani tulla tästä onnesta osalliseksi, jos äitini käskyn mukaan
-käyttäydyin kyllin kohteliaasti. Kenties kaunis tyttö sitten suvaitsisi
-minun ottaa kitaranikin mukaani, jota siihen aikaan suurella innolla
-soittelin. Kenties täällä ei olisikkaan niin ikävä kuin olin
-luulotellut.
-
-Ravakat, hiljaiset vaan lujat askelet havauttivat minut ihanista
-tulevaisuusunelmistani. Salaman valossa näin miehen lähestyvän. Hän
-astui aivan ohitseni ja seuraavassa tuokiossa kuulin Minnan
-huudahtavan:
-
--- Teidän korkeutenne! -- Max! Hänen äänessään oli ihmeellisen
-sydämellinen väre -- siinä oli jotakin hunnutettua, vienoa ja hellää --
-mutta niin väräjävänä ja suloisena kuin sillä hetkellä, en sitä sen
-perästä koskaan kuullut.
-
-Hetken aikaa seisoin kuin kivettyneenä. -- Korkeutenne? -- Max? --
-Sehän ei voinut olla kukaan muu kuin prinssi Max -- herttuallisen
-huoneemme toinen poika! Kaikki pitivät häntä kummallisena ihmisenä; hän
-vetäytyi pois hovin juhlista ja hautaantui metsiin -- enemmän
-opintojensa takia kuin jaloa metsästystä harjoittaakseen. Ja tämä
-prinssi oli nyt täällä -- tänä tukehduttavan lämpimänä kesäiltana istui
-hän lehtimajassa kauniin tytön kera, jota hän -- suuteli -- niin,
-kuulinhan sen aivan selvästi. Ja kuulinpa vielä syvän, väräjävän
-äänenkin sanovan: -- Sinä Minna, olet minua parempi ja voimakkaampi --
-en tiedä miten voin sitä kestää.
-
--- Sinun tulee -- sinun täytyy se tehdä, Max, vastasi tyttö.
-
-Leimahtavan salaman valossa näin selvästi prinssin nuoren tytön
-jalkoihin vaipuneena. Epätoivon vallassa piilotti hän kasvonsa tytön
-hameeseen.
-
-Käännyin mennäkseni. Sydämeni sykki kovasti ja olin syvästi
-liikutettukin -- tämä siis oli se salaisuus, joka teki kaikkien
-rakastaman Max prinssin niin synkkämieliseksi.
-
-Minnan ääni kuului vielä ennenkuin läksin. -- Elä itke -- oi, elä itke
--- Max! Minä en voi sitä kestää, ja se on kumminkin kaikki turhaa,
-sanoi hän. Se kuului niin surulliselta ja toivottomalta -- niin puhuu
-ainoastaan se, jolla ei ole toivon kipinääkään. --
-
-Hiivin hiljaa tieheni syvintä siimestä myöten, yhtä hiljaa menin sisään
-ja ylös päätyrakennukseeni.
-
-Ensimäisen kerroksen etehisessä paloi vanhanaikainen riippuva lamppu ja
-sen valossa näin erään palvelijan, joka oli puettu herttuallisen
-huoneen tumman vehreään livreeaan. Hän oli laskenut käsivartensa
-kauniin sisäpiian kaulaan ja kuulin hänen nauraen kysyvän: -- Pysytkö
-minulle uskollisena, Luise?
-
-Tyttö vastasi: -- Kiitos vaan? Tehän ette enää tulekkaan takaisin?
-
--- Kuka sen sanoi?
-
--- Minna neiti, kuului vastaus. -- Prinssi taitaa mennä naimisiin.
-
-Muhkea kamaripalvelija nauroi. -- Hänkö? Elä anna kenenkään itsellesi
-senlaista uskotella, Luise! Kyllähän ne koettavat pakottaa häntä
-panemaan iestä niskoilleen, perintöprinssi kun on senlainen heikko,
-riutuva raukka, josta ei kukaan prinsessa huoline -- hyvä Jumala, hän
-kai piankin vetää viimeistä virttään! Mutta minun korkeuteni ei
-suinkaan naimista ajattele -- sehän minun pitäisi tietää, Luise. Tuskin
-oli kolmeakaan päivää oltu herttuallisessa linnassa -- kerran käyty
-teaatterissa ja armollista äiti rouvaa tervehtimässä -- niin emme ilmaa
-siellä enää sietäneet, vaan tulimme tänne takaisin -- --
-
-Nuori pari ei jutellessaan huomannut että astuin käytävän poikki ja
-nousin portaita ylös huoneeseeni.
-
-Olin aivan nuori ja kesäyön hurmaus sekä romantillinen kohtaus
-lehtimajassa panivat suoneni tykyttämään. Oli mahdotonta nukkuakseni,
-vaikka olin tullut pitkältä ja väsyttävältä matkalta. Ajattelin
-prinssiä, kaunista tyttöä ja noita lohduttomia sanoja: 'Elä itke -- se
-on kumminkin kaikki turhaa.' --
-
-Romantillisen tunnelmani haihdutti vihdoin raskas, proosallinen uni ja
-pirteänä herääminen aamulla.
-
-Yöllä oli satanut ja minä läksin ylijahtimestarin keralla aikaisin
-metsään, tänä harmaana, pilvisenä elokuun aamuna, metsäkauriit kun
-huokeasti saa ammuttaville senlaisina helteisinä, tyyninä päivinä.
-
-Onnettomuudeksi tuli vastaamme, heti pihasta päästyämme, vanha,
-hampaaton eukko, kantaen selässään suurta koria. Hänet nähdessään
-lensivät ylijahtimestarin vanhat kasvot tulipunaisiksi vihasta, ja
-terveisiksi muorille virkahti hän: 'piru vieköön!' -- ja aivan oikein
--- metsästysretkemme ei onnistunutkaan.
-
-Alkoi uudestaan sataa ja me palasimme kotiin läpimärkinä ja ilman
-riistaa. Ukko ylijahtimestari oli sitäpaitsi kovasti suutuksissaan,
-että minä hätiköimiselläni olin estänyt häntä komeaa metsäpeuraa
-ampumasta. Hän kiisti minun niin tuikeasti tuijottaneen peuraa, jotta
-se suunnastaan poikkesi. Lyhyesti sanottu -- minä sain aika torat.
-
-Päivällä näytti vanha metsästyslinna aaveentapaisen synkältä.
-Kysyessäni asuttiinko ajoittain yläkerran huoneissa vastattiin vaan
-lyhyesti ei.
-
-Äänettömän aamiaisen aikana en saanut nähdä emäntää enkä veljentytärtä,
-eikä minulle ruoka maistanut. Molemmat naiset ilmestyivät vasta
-päivällispöytään. Minna neitin kasvot olivat yhtä valkoiset kuin
-pöytäliina, mutta hän osotti aivan selvästi teeskenneltyä
-levollisuutta. Hän tuskin maistelikaan ruokia ja vilkasi tuon
-tuostaankin setäänsä arkoja, kysyviä katseita. Nähdessään tämän
-närkästyneen naaman, kääntyi hän katsomaan ikkunaan, johon vesipisarat
-rapisivat. Rouva oli itkeneen näköinen.
-
-Liemiruokaa pöydältä ottaessa, avasi vanha kuski oven ja kysyi oliko
-herrasväellä hänen mukaansa lähetettäviä kirjeitä. Hänen piti mennä
-kaupunkiin ja kaikessa tapauksessa postikonttoriinkin poiketa.
-
-Tuokion vallitsi äänettömyys. Emäntä jo nyökkäsi kuskille, että hän
-saisi mennä. Mutta silloin Minna ojensi kätensä häneen päin --
-kalpeutensa oli muuttunut melkein vehriään vivahtavaksi -- hän tahtoi
-puhua, mutta tavoitti samassa vasemmalla kädellä kurkkuaan, kuin olisi
-hän ollut tukehtumaisillaan. Hetkisen käsi hapuili hameen laskoksissa
-ja sitten se vavisten ojensi kiirjeen odottavalle kuskille. -- Herra
-Osswaldille, änkytti hän vaikeasti.
-
--- Niebelwitziinkö? kysyi kuski korvansa taustaa raavasten. Tyttö
-nyökkäsi välinpitämättömän näköisenä.
-
--- Sinne on pitkä kierros, murahti kuski.
-
--- Tuhat pentelettä! huusi ylijahtimestari pystyyn ponnahtaen, -- laita
-itsesi matkalle tahi minä autan sinua alulle!
-
-Vanha herra heitti rutistetun ruokaliinansa pöydälle ja ryntäsi
-viereiseen huoneeseen, jossa kuulin hänen päristelevän, hökivän ja
-rykivän. Ulos tullessaan oli hän vielä vesissä silmin. Hän astui aivan
-sen tuolin lähite, jolla Minna istui kasvoissa entinen välinpitämätön
-ilme ja ristissä käsin. Äkkiä koppasi ukko käsiinsä hänen kauniin
-päänsä, jota sankka, kastanjanruskea tukka kaunisti. -- Minna, sanoi
-hän käheällä äänellä, -- sinä olet -- sinä olet kunnon tyttö, Minna --
-sinä -- Jumala on sinua siitä siunaava. Hän niisti nenänsä ja meni taas
-tiehensä. Eikä häntä sen koommin näkynyt vaikka rouvansa huusi häntä:
-
--- Tule nyt, Brinkmann, pässinpaisti on tänään mureampaa kuin se on
-moneen aikaan ollut.
-
-Vanha rouva näytti harmistuneelta. Nurpeana katsoi hän kalpeaan,
-nuoreen sukulaiseensa, joka piteli veistä ja kahvelia käsissään ja
-hämmenteli papumuhennosta. Mutta kuinka urhoollisesti Minna pyrkikin
-ulkonaista levollisuutta osottamaan, niin hän ei kumminkaan voinut
-syödä. Minä tunsin olevani seurassa aivan liikaa, söin sentähden
-kiiruusti ja menin tieheni. Ovea sulkiessani kuulin vanhan rouvan
-sanovan moittivalla äänellä:
-
--- Mutta Minna, miksi noin päistikkaa menettelit -- olisi kenties ollut
-huokeampi jos olisit hiukan viivytellyt.
-
--- Minun täytyi -- hänen tähtensä, vastasi tyttö.
-
-Saman päivän ehtoolla näin hänen astelevan linnan edustalla. Siellä
-leikki ruskea mäyräkoira pentuineen. Lystikkäät pikku elävät
-temmelsivät siinä ja työkkivät toisiaan ja kunnioitettavaa emoaankin,
-joka häristellen näykki niitä -- sitä katseli oikein huvikseen.
-
-Elottomana kuin kuvapatsas pysähtyi Minna neiti leikkiviä koiria
-katselemaan korkeiden puiden alle, joiden lehvissä viimeiset
-vesipisarat vielä riippuivat. Jähmettynyt, tuskallinen katseensa teki
-hänet mielestäni todelliseksi kieltäymyksen kuvaksi. Pieni
-purppurapunainen suunsa -- se vaan ei tuohon kuvaan sopinut. Tahi oliko
-se vain luulotusta, kun tiesin, että nuo suloiset huulet olivat
-tottuneet salaisiin suuteloihin.
-
-Hän oli nähnyt minun tulevan ja puhutteli minua. Hän puhui koirista,
-jotka olivat hänen suosikkiaan ja kysyi mitä Friedrichshorstista pidin.
-Äänensä oli ystävällinen ja lempeä.
-
-Puhelin mielelläni hänen kanssaan ja lienen viipynyt siinä hänen
-luonaan pitempään kuin hän halusikaan, sillä hän nyökkäsi äkkiä minulle
-ja läksi astumaan metsätietä. Hänellä oli yllään tumman sininen puku ja
-musta esiliina vyöllä. Kauniita hartioita peitti ohut, valkoinen saali,
-joka oli kultaneulalla kiinnitetty. Siinä puvussa on hän mielessäni
-unhoittumattomassa muistossa, häntä kun tuskin näinkään muunlaisessa
-lyhyen tuttavuutemme aikana. Hämärän tullen syntyi äkkiä liikettä
-talossa. Kuulin palvelijain juoksevan edes takaisin ja emännän käskevä
-ääni tunki ylös huoneeseeni saakka.
-
-Sisäpiika, jonka tuli pitää huolta huoneeni siistiämisestä, tuli sisään
-nauraen ja posket punaisina heloittaen. Katsoin häneen kummastellen ja
-hän huudahti: -- Neitimme on kihlautunut, herra von Stetten -- sitäpä
-olen koko vuoden odottanutkin, hänen huoneessaan kun uudenvuoden iltana
-paloi kolme kynttilää.
-
--- Kuulkaas, Luise, kysyin, -- olenko nähnyt unta että joku
-herttuallisen perheen jäsenistä oli täällä eilen?
-
--- Ei se unta ollut -- Max prinssi oli täällä.
-
--- Tuleeko hän usein?
-
--- Joka hetki, vastasi hän vertaistensa tavallisella liioittelemisella.
-
--- Viipyykö hän aina kauankin?
-
--- Ei hän usein voi kauan olla. Siitä on kaksi vuotta, kun hän asui
-täällä koko syksyn, nyt tulee hän vain pariksi, kolmeksi päiväksi,
-mutta hän tulee hyvin usein.
-
--- Vai niin. Kiitos, Luise!
-
--- Eipä kiittämistä, ja samassa hän jo oli ovesta ulkona.
-
-Illallisella näin kihlatut. 'Herra Robert Osswald, tässä naapurissa
-olevan Niebelwitzin ritaritilan omistaja', niin hänet minulle
-esitettiin. Hän oli pitkä, harvapuheinen mies, kasvot olivat hyvin
-miellyttävät. Hänellä oli kaunis vaalea parta ja silmistään loisti
-sydämmellinen onnellisuus.
-
-Hän piteli usein kalpean morsiamensa kättä omassaan ja Minna kohteli
-häntä lempeästi ja ystävällisesti kuin sisar.
-
-Illallinen oli juhlallinen. Vanha ylijahtimestari oli kellaristaan
-noutanut pari pölyistä reininviini pulloa. Ruokaillessa juteltiin
-paljon siitä ajasta, jolloin orpo pikku Minna tuli yksinäiseen
-metsästyslinnaan, jossa hän sitten kasvoi kaikkien iloksi. Vanha rouva
-näytti yhä enemmän unhoittavan huolensa; hän tuumaili miten
-pidettäisiin hauskaa kanssakäymistä Friedrichshorstin ja Niebelwitzin
-kesken. Sitten juteltiin häistä ja sulhanen arveli niitä seitsemää
-vuotta, joiden kuluessa hän oli huokaillut kaunista morsiantaan, kyllin
-pitkänä koetusaikana. Ja kun hän nyt vihdoin oli morsiamensa voittanut,
-pidettäisiin häät seitsemän viikon kuluessa -- hänen syntymäpäivänään
-lokakuun 31 päivänä. -- Jos suostut siihen, Minna? kysäsi hän hellästi
-katsellen häntä.
-
-Ja sitten juotiin nuorten onneksi ja minun piti käydä kitarani ja
-soittaa kaikki ylijahtimestarin lempilaulut. Minnaa pyydettiin
-laulamaan, mutta hän sanoi äänensä olevan sorruksissa. Palvelijatkin
-tulivat sisään juomaan kihlattujen maljaa ja -- mutta enhän niin
-tarkoin voi kertoa miten se oli -- tiedän vain että kaikki tuntui
-minusta niin luonnottomalta ja teeskennellyltä, ilo ja eläköönhuudot
-kihlattujen kunniaksi ja kaikki puheet onnesta! Sulhasen hiljainen
-iloisuus vaan näytti todelliselta.
-
-Ja nyt minulla ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin loppukohtaus, sillä
-kihlausaika kului ainakin näennäisesti tavallisessa järjestyksessä.
-Osswald ratsasti sinne monta kertaa viikossa ja Minna vastaanotti häntä
-kynnyksellä tahi asteli häntä vastaan niinkuin ainakin hyvä tapa vaati.
-Kerran me kaikki oltiin kutsutut päivälliselle Niebelwitziin ja
-ruokailtua näytteli Osswald morsiamelleen talonsa vinnistä kellariin
-saakka. Vanha rouva ei muuta tainnut kuin kiitollisena tunnustaa, että
-orpo tyttö raukan osaksi oli tullut suuri onni. Mutta Minna neiti oli
-nähtävästi muuttunut. Kovasti hän oli kalvennut ja laihtunut -- mutta
-hän oli aina vain yhtä ystävällinen ja kärsivällinen. Hän näytti
-todella pyrkivän tullakseen kunnon miehelleen kelvolliseksi vaimoksi.
-
-Aamusta iltaan hän työskenteli. Väliin silmänsä vaipuivat umpeen
-väsymyksestä; pari kertaa näin hänen päiväsydännä nukkuvan pää
-vaipuneena tuolin selustimelle ja käsissä liinainen ompelus, jota hän
-myynikseen valmisti.
-
-Silloin katselin häntä tarkoin ja huomasin ihmeekseni hienon, syvän
-surun uurtaman piirteen kauniin nenän ja suupielien välillä, jota hänen
-herällään ollessa ei huomannut.
-
-Eräänä iltana syyskuun lopulla palasin Niebelwitzistä peltopyitä
-ampumasta, tuoden mukanani terveisiä kauniille morsiamelle sekä
-ruusuista ja resedasta tehdyn kukkakimpun. Sulhasella oli talonsa
-vieraita täynnä, jottei itse voinut tulla. Kotimatkalla -- niin, ei ole
-aivan helppo kertoa mitä silloin tapahtui.
-
-Kello kävi yhdeksättä ja seutua valaisi kirkas kuutamo. Metsäpolutkin
-olivat kirkkaasti valaistut ja sammalilla kiilsi kuin hopeaa. Robert
-Osswaldin luona olimme juoneet paljon samppanjaa, niin että olin
-hienosti humalassa ja aluksi luulin sitä sen vaikutukseksi, kun kuulin
-miehen äänen intohimoisesti sanovan:
-
--- Minna, Minna -- me olemme kärsineet sanomattomasti. Peruuta
-lupauksesi hänelle -- en tahdo, en voi sinusta luopua, minä kun en voi
-ilman sinua elääkkään!
-
--- Minä en saa sitä tehdä -- oi Jumalani -- minä en voi! vastasi Minna
-itkien. -- Teidän korkeutenne -- minä rukoilen teitä -- elkää minua
-ajatelko. Te erehdytte -- te ette saa -- korkea asemanne -- nyt seurasi
-tukehtunut, rukoileva huudahdus, oi Max -- elä kiusaa minua! Etkö näe
-kuinka minä suren. Miksi tulit tänne? Siitä voi tulla onnettomuutta
-meille molemmille. Elä tule takaisin -- oi minä pyydän -- mene!
-
-Syöksyin tieheni minkä pääsin, humalasta olin täydellisesti selvinnyt.
-
-Kun hän myöhemmällä tuli sisään puutarhasta yhä kalpeampana ja
-kuoppasilmäisempänä kuin tavallisesti ja tulin hänelle etehisessä
-vastaan, niin punastuin kuin keksitty koulupoika ja voin tuskin
-hätäisesti änkyttää terveiset ja antaa kukkavihkon.
-
-Hän katsoi minuun aivan välinpitämättömänä, otti koneentapaisesti
-kukkavihkon kädestäni ja astui hoiperrellen huoneensa ovea kohti.
-
-Seuraavana päivänä Minna pyysi, että hänen häänsä vietettäisiin aivan
-hiljaisuudessa ja että vihkiminen tapahtuisi kodissa. Se luvattiinkin
-hänelle. Joskus hän ei moneen päivään liikkunut ulkona. Eräänä iltana
-sanoi hän äkkiä minulle: -- Herra von Stetten -- tahtoisitteko seurata
-minua vähän matkaa metsään? Ikävöin raittiiseen ilmaan -- ja luettuani
-saaomalehdissä, että joku kuljeksija oli karannut vanhan postimiehen
-kimppuun, pelkään mennä yksin metsään kävelemään.
-
-Kylläpä osaat valehdella, ajattelin itsekseni syvään kumartaen.
-Yljiahtimestari huusi nauruun remahtaen:
-
--- Kihlaus on varmaan tehnyt sinut araksi, ennenhän et pelännyt mitään
-maailmassa.
-
-Kauniina tuoksuvana syyskuun iltana astelin suloisen tytön rinnalla
-omiin ajatuksiini vaipuneena. Tuskin sanaakaan vaihdoimme. Pari kertaa
-näin hänen jotakin kolinaa kuullessaan vavahtavan. Hän lähti silloin
-kiireemmin astumaan ja virkkoi kovalla äänellä minulle muutamia sanoja
-ja minäkin vastasin yhtä äänekkäästi.
-
-Sen perästä seurasin häntä usein ja opin ihailemaan hänen luonnettaan
-ja kauneuttaan. Lieneekö naisen sydän milloinkaan niin urhoollisesti
-taistellut luvatonta tunnetta voittaakseen.
-
-Mutta hän riutui tämän taistelun kestäessä. En tiedä huomasivatko
-muutkin hänessä tapahtuvan oudon muutoksen ja että hän, joka siihen
-asti nauroi unia ja aavistuksia, muuttui aivan taikauskoiseksi.
-Huomasin hänen merkillisen useasti puhuvan salaperäisistä asioista. Hän
-kysyi uskoinko minä, että kuolleen henki voi lähestyä maan päällä
-elävää rakastettua olentoa ja huomattavalla tavalla tälle ilmoittautua?
-
-Vastasin vain nauramalla -- kahdenkymmenen vanhana ei henkiä usko.
-
-Mutta hän selitti vakavasti hartaimman toivonsa olevan kuoltuaan usein
-voida palata tänne maan päälle. Hän uskoi, että jos rakastettu jäljelle
-jäänyt koko sydämestään ikävöi rakastettua kuollutta, niin tämä ikävä
-voisi vetää kuolleen hengen maan päälle ja päin vastoin.
-
-Kun kerran tiellä tapasimme ikälopun, pienen vaimon, sanoi Minna: -- on
-lohdullista tietää, että nuorena saa lähteä maailmasta. Lienee kauheaa
-elää vanhaksi!
-
--- Kuinka voitte tietää nuorena kuolevanne? kysyin hymyillen.
-
--- Enhän minä sitä tiedä, vastasi hän, -- mutta minulla on varma
-aavistus, että saan aikaisin kuolla. Kaikkein töiden ja ajatusten
-ohessa on minulla se lohdullinen tunne, ettei kuolema ole etäällä.
-
--- Kohtaloansa tulee rauhallisena vartoa, arvelin, sille emme mitään
-taida -- peloittava viikatemies tulee kutsumattamme.
-
--- Niin, myönsi hän, -- ja suuri synti on ajattomasti kutsua häntä --
-hyvin suuri synti -- muutoin -- katkaisi hän äkkiä puheensa. -- Useat
-sanovat sitä pelkuruudeksi, jatkoi hän, mutta se ei ole totta. Joskus
-vaaditaan enemmän rohkeutta elämään kuin kuolemaan. Olkaa siitä
-vakuutettu, herra von Stetten!
-
-Lokakuun myrskyt tulivat, puiden lehdet muuttivat värinsä ja karisivat
-maahan ja minut oli senlainen metsästyksen halu vallannut, ettei
-minusta ollut suurtakaan hyötyä mietiskelevälle ystävättärelleni.
-Mäyrän pesät ja jäniksen ajot tekivät minut kelvottomaksi ritarilliseen
-palvelukseen.
-
-Talon naisilla olikin sitä paitsi kiireet ajat häitä valmistaa.
-Taloudelliset askareet menivät tavallista menoaan -- eräänä kauniina,
-päiväpaisteisena pesupäivänä liehuivat myynit vaatenuorilla ja
-ompelijatar oli tullut kahisevasta silkistä leikkaamaan morsiuspukua
-Minnalle, ja häntä kestittiin tortuilla ja suklaalla. Aloin ajatella,
-miten kaunis Minna vuoden tahi kahden kuluttua olisi muuttunut somaksi
-pikku emännäksi, joka itsekkin nauraisi entisiä romantillisia aikojaan.
-
-Niin tuli häitten edellinen ilta.
-
-Morsiamen toivon mukaan vietettäisiin häät suurimmassa hiljaisuudessa,
-mutta juhlallisia valmistuksia ei kumminkaan voinut välttää. Pitihän
-olla pari morsiusneitostakin, ja sulhasen molemmat kauniit serkut
-saapuivat jo pari päivää ennen häitä. Heidän päätyhuoneensa oli
-vastapäätä minun huonettani ja sieltä kuului nyt usein raikasta, heleää
-naurua. Minnan ainoa nuoruuden ystävä, eräs kaunis, valkoverinen nuori
-rouva, jolla oli kirkkaat silmät ja omenakukan värinen hipiä, oli
-matkustanut miehensä ja lastensa luota morsianta pukemaan ja morsiamen
-tahdon mukaan oli hän asetettu asumaan hänen omaan pieneen
-huoneeseensa. Vanha rouva ei aluksi tahtonut tähän ehdotukseen suostua,
-vaan tahtoi välttämättömästi antaa vieraalle paremman huoneen, mutta
-tässä suhteessa oli Minna taipumaton. Niebelwitzistä saapui vielä
-sulhasen äiti, raitis, vilkas vanhanpuoleinen rouva, luonteeltaan
-sävyisän veitikkamainen. Hänen suurin huvituksensa oli kertoa ja
-kuunnella hauskoja juttuja, kaikista enin hän inhosi haikailemista ja
-kyyneleitä. Sulhanenkin toi mukanaan pari ystävää.
-
-Kaikki nämä olivat kuuden aikana illalla kokoontuneina ylijahtimestarin
-hyvin lämmitettyihin ja kirkkaasti valaistuihin huoneisiin. Koko talo
-lemusi männynhavuille, tortuille ja paistille, kaikki juoksentelivat
-edes takaisin ja anoppi kolkutti tulevan miniänsä ovea ja huusi
-hänelle, että taloon oli tullut mustalaistyttö, joka tahtoi morsianta
-povata. Minnan tulisi joutua alas. -- Mustasilmäinen morsiusneito oli
-pukeutunut somaan mustalaistytön pukuun ja kun Minna tuli sisään
-tarttui hän hänen käteensä ja ennusti hänelle taivaallisinta onnea.
-Valkoverinen neito taas oli pukeutunut talonpoikaistytöksi
-Niebelwitzistä. Hän otti koristaan esille kaikenlaisia talouskapineita
-somia runopätkiä lausuen.
-
-Kaikki pitivät hauskaa, etenkin Minnan tuleva anoppi, joka
-ylijahtimestarissa oli löytänyt hengenheimolaisen. Nämä molemmat
-koettivat toisten huviksi kertoa toinen toistaan somempia kaskuja.
-
-Nuoret herrat mielistelivät nuoria neitosia -- ja niin Minnan
-myrttipensaasta armottomasti karsittiin kaikki oksat -- nuori
-mustalaistyttö sitoi morsiamen seppeleen.
-
-Minna käyttäytyi hyvin oudosti. Tuntui kuin olisi hänen ollut mahdoton
-istua rauhassa seppelöidyllä tuolillaan. Pari kertaa lensivät hänen
-kasvonsa tulipunaisiksi. Hän silmäili kattoa -- nousi ylös ja istuutui
-taas -- ja tuijotti jäykästi eteensä kuuntelematta sulhasen hellän
-levottomia sanoja.
-
-Illallisen jälkeen näin hänen seisovan muutamassa ikkunakomerossa.
-Olin käynyt muistikirjani ja pyytänyt nuorten neitien kirjoittamaan
-siihen joitakuita muistosanoja. Mielellään he nimensä kirjaani
-ikuistuttivatkin. Menin sitten Minna neitin luo samalla pyynnöllä
-perustaen sen hänen piakkoin tapahtuvaan lähtöönsä kodista. Hän käänsi
-päätään ja minä näin miten hänen silmänsä kuumeentapaisesti kiilsivät
-kalpeissa kasvoissaan.
-
--- Ettekö kuule mitään, herra von Stetten? kysyi hän.
-
-Laskin korvani ikkunan rakoon ja pudistin päätäni.
-
--- Ettekö kuule? Sepäs ihmettä! -- Joku tulee metsän läpi -- hänen
-täytyy pian olla täällä.
-
-Sulhasensa tuli nyt luoksemme ja Minna pyysi häntä ensin kirjaani
-kirjoittamaan. Hän jakoi viivalla lehden kahtia ja kirjoitti; morsian
-istuutui sitten pöydän ääreen ja vapiseva kätensä tarttui kynään.
-Seisoin vieressä katsellen vapisevia sormia. Mutta vanha rouva kutsui
-minua äkkiä; hän uskoi minulle viinikellarin avaimen ja pyysi minun
-hakemaan vielä pari reininviini pulloa. Olimme juoneet hyvän
-puoleisesti.
-
-Kun taas sukelsin ylös kellarista -- etehisen lattiassa olevasta
-luukusta pääsi näet sinne alas -- näin vanhan kolmihaaraisen lampun
-valossa Minnan vaalean sinisessä silkkipuvussaan tulevan ulos
-vierashuoneesta. Hän näytti olevan menossa omaan huoneeseensa. Mutta
-hän pysähtyi äkkiä ja katseensa kiintyi pimeän peittämiin, leveisiin
-portaisiin. Hän horjui, painoi kädellä sydäntään ja olisi epäilemättä
-kaatunut ellen olisi rientänyt häntä tukemaan.
-
--- Neiti Minna -- Jumalan tähden! minä huusin.
-
--- Ettekö nähnyt häntä? kysyi hän vavisten kauhistuksesta, -- oi
-Jumalani -- tuolla -- tuolla hän ikään seisoi!
-
-Minä en ollut mitään nähnyt.
-
--- Se kai vaan oli joko teidän tahi minun varjo, neiti Minna, sanoin
-ääneen. Hän oikaisihe ja meni sanaa sanomatta takaisin vierasten luo.
-
-Mikä häntä vaivasi?
-
-Äkkiä muuan ajatus salaman tavalla iski mieleeni. Kaikki vieraat olivat
-vierashuoneessa; katsoin sinne, mutta ei ketään puuttunut. Olisikohan
-joku vieras hiipinyt sinne; mutta sekin oli mahdotonta, sillä kun
-koetin aukasta etehisen ovea, niin se oli suljettu. Toinen uloskäytävä
-oli kyökin kautta, ja sieltä ei kukaan sinä iltana voinut huomaamatta
-läpi päästä, sillä palvelijat viettivät siellä neitinsä viimeistä iltaa
-neitona, ja siellä tanssittiin harmoonikan säveleiden mukaan, jotta
-hiekka karahteli punaisella tiilikivilattialla.
-
-Astuin portaita ylös ja kuuntelin sen huoneen ovella, jossa prinssi
-siellä käydessään asui, mutta sieltä ei kuulunut mitään. Uskalsinpa
-hiljaa oven väännintäkin painaa, mutta ovi oli lukossa. Hän oli siis
-luonnollisesti erehtynyt.
-
-Rauhoitettuna menin ruokailuhuoneeseen ja lähestyin Minna neitiä
-kiittääkseni häntä kirjoittamistaan muistosanoista, jotka nyt luin.
-
--- Ne ovat vain aivan liiaksi surulliset, huomautin minä, mutta Minna
-ei vastannut.
-
--- Ettekö kuule -- joku astuu tuolla ylhäällä, kuiskasi hän minulle --
-kalpeana kuin aave.
-
-Nyt ajettiin vaunut portaiden eteen; sulhanen, hänen äitinsä ja
-vieraansa lähtivät näet takaisin Niebelwitziin. Hyvästeleminen oli
-iloista ja äänekästä.
-
-Morsiuspari viipyi hetkisen tyhjässä vierashuoneessa. Avoimesta ovesta
-näin, että Osswald tahtoi sulkea morsiamensa syliinsä, mutta Minna
-torjui häntä pikaisesti käsillään ja puuttui sitten kummastuneen
-sulhonsa käsivarteen, anteeksi pyytäen. Näin he astuivat etehiseen.
-
--- Anna anteeksi, Robert, -- anna anteeksi! kuulin hänen sanovan.
-
-Hän otti hellästi morsiamensa kauniin pään suurten käsiensä väliin ja
-suuteli hänen otsaansa.
-
--- Hyvästi, Minna, hyvästi viimeisen kerran!
-
--- Viimeisen kerran, kertoi hän koneellisesti.
-
-Hän saattoi sulhastaan portaille myrskyiseen, pimeään iltaan. Tätinsä
-huusi häntä takaisin ystävällisesti nuhtelevilla sanoilla ja käski
-hänen mennä huoneeseensa. Nuori rouva juoksi nauraen häntä noutamaan ja
-ovi suljettiin kohta heidän jälkeensä.
-
-Me muutkin menimme levolle, sillä yösydän oli jo käsissä. Minä
-heittelin sinne tänne vuoteellani kun en voinut nukkua; yö oli
-todellakin kamala. Seinäpapereissa, hirsissä ja vanhoissa huonekaluissa
-rapisi, ruski ja narisi kuin olisivat tuhannet näkymättömät henget
-mellastaneet tuossa vanhassa rakennuksessa. Näin alinomaa silmäini
-edessä kauniin morsiamen kalpeat kasvot sanomatonta tuskaa ilmaisevine
-silmineen. Eikä portaissa näkemänsä varjokuvakaan tahtonut mielestäni
-haihtua. Ja ulkona heilutteli myrsky puiden alastomia oksia, jotta ne
-ruskivat, ja pyöritti tuulikelaa kitisevän riuvun nenässä -- ja Minnan
-kummalliset kysymykset tulivat alinomaa mieleeni ja niihin sekaantuivat
-muistikirjaani kirjoittamansa kuolemaa ikävöivät sanansa.
-
-Hän on joutunut sille kohdalle, jossa järki pian pimenee ja
-mielettömyys alkaa, sanoin itsekseni ja kauhistuin omaa ajatustani.
-
-Vihdoin nukuin.
-
-Äkkiä etehisestä kuuluva naisen ääni taas havautti minut. Tuossa
-huudossa oli jotakin, joka heti ajoi minut ylös vuoteeltani, pakotti
-minut pukeutumaan ja rientämään alas.
-
-Samassa tuli vanha rouva kauhistunein kasvoin ulos makuuhuoneestaan.
-Hiljaa kuin aave katosi hän Minnan huoneeseen. Parin minuutin kuluttua
-kiiruhti vanha ylijahtimestarikin yhtä kiireesti ja äänettömästi
-ohitseni. Sisäpiika tuli portaista alas ja pysähtyi eteeni kalisevin
-hampain.
-
--- Jumalan tähden, mitä se on -- rakas, nuori herra -- mitä se on?
-änkytti hän.
-
-Enhän sitä tiennyt. Tiesin vain että jotakin kauheaa oli tapahtunut.
-
-Nyt tuli ylijahtimestari jälleen ulos ja meni horjuvin askelin
-vierashuoneeseen. Seurasin häntä -- vanhus vaipui kylmän takan luona
-olevaan nahkaiseen nojatuoliin ja istui siinä liikkumatonna.
-
--- Herra ylijahtimestari -- pyysin vihdoin, -- sanokaa minulle
-mitä on --
-
-Vaikeroiden kohotti hän kasvojaan. Talvi-aamun värittömässä koitteessa
-näytti hän ruumiin kaltaiselta.
-
--- Kuollut -- hän on kuollut! Hän melkein kiljasi viimeiset sanat. Hän
-pani kädet silmilleen ja voimakasta ruumistaan värisytti, niinkuin
-myrsky puistaa vanhaa, karaistua tammipuuta.
-
-Hän oli ollut ukon lemmikki, hänen päiväpaisteensa, hänen hirvensä --
-enkä nyt muistakkaan kaikkia niitä lempinimiä, joilla hän häntä
-nimitti.
-
-Vanhat jahtivaunut ajettiin portaiden eteen; pitihän hakea lääkäriä ja
-viedä tietoja sulhaselle. Mutta kuka menisi viestiä viemään?
-Ylijahtimestari oli kuin halvattu, eikä kuskiakaan voinut lähettää.
-Vihdoin päätettiin että Minnan ystävätär lähtisi surusanomaa viemään ja
-että minä seuraisin häntä.
-
-Kiiruhdin pukeutumaan surullista matkaa varten. Kun tulin vaunuille,
-istui nuori rouva jo niissä. Hän oli lämminsydäminen ja tunteellinen ja
-itki hillittömästi ja herkeämättä. Istuin äänetönnä hänen rinnallaan,
-kun hän kysymykseeni milloin ja miten Minna neiti kuoli, vastasi vain
-äänettömällä pään pudistuksella ja kiihtyneellä itkulla.
-
-Kun vihdoin näimme ritaritilan katon häämöittävän paljaiden
-puidenlatvojen takaa, virkkoi hän:
-
--- Voi Herra Jumala! Jos hän kysyy minkälainen hänen kuolemahetkensä
-oli!
-
--- Miten hän kuoli? Kuinka voi kuolema niin äkkiä tulla? kysyin.
-
-Hän käänsi minuun itkeneet kasvonsa. -- Niin, jospa sen tietäisin.
-Eilen illalla oli hän hyvin levoton, eikä tahtonut ruveta levolle. Hän
-juoksi edes takaisin huoneessa käsiään väännellen. -- Anna, sanoi hän
-vähän väliä, -- se on liian vaikeaa! En tiennyt mitä hän oikeastaan
-tarkoitti -- minä nauroin hänelle, juttelin omasta onnestani, häistäni
-ja senlaisista. Vihdoin taipui hän menemään levolle. Minäkin rupesin
-maata ja nukuin heti, kovasti väsynyt kun olin.
-
-Juuri kellon yhtä lyödessä herätti minut kova parahdus. -- Max --
-Jumalan tähden! oli Minna huutanut. -- Luulin hänen uneksivan ja huusin
-häntä, jotta hän heräisi. Mutta hän ei liikahtanutkaan ja silloin
-sytytin kynttelin ja -- syvä henkäys vain ja hymy ja sitten kasvonsa
-menivät niin oudon jäykiksi ja kätensä, jota pitelin, tuntui niin
-raskaalta -- -- oi, tuo onneton tuttavuus prinssin kanssa! Ja hän alkoi
-uudestaan itkeä.
-
-Nyt kuului takanamme kavioiden kalketta ja vaunujen rattaiden ratinaa
-ja Friedrichsbergistä tuleva posti saavutti meidät. Se lähtee jo neljän
-aikana pienestä hallituskaupungista. Postiljooni tervehti ohiajaessa
-vanhaa kuskiamme ja huusi hänelle jotakin.
-
--- Mitä sanoitte? huusin kauhistuneena nousten seisaalleni vaunuissa,
-Postiljooni kääntyi, asetti käden torveksi suunsa eteen ja huusi: --
-prinssi Max ampui itsensä viime yönä!
-
-Matkatoverini ja minä tuijotimme jäykistynein silmin toistemme
-kalpeisiin kasvoihin.
-
--- Se oli sattumus -- kauhea sattumus, änkytin minä.
-
-Hän vapisi.
-
--- Sattumusko? virkkoi hän käheästi, -- olisikko se sattumus? Jos niin
-uskotte, niin ette tunne Minnan elämänvaiheita. Sattumus -- ei koskaan!
-
-Katsoin äänetönnä Osswaldin kotia kohti -- sen muureja kultasivat juuri
-auringon ensi säteet ja samassa silmänräpäyksessä nostettiin lippu
-tornin huippuun. Sen tuli iloisesti liehua tilanomistajan onnen
-päivänä. Itse hän seisoi avoimessa ikkunassa, vakavasti hymyillen
-katseli hän pyökkipuumetsään päin, jonka takana hänen morsiamensa
-heräisi. -- Hän ei kuullut rattaiden ratinaa eikä nähnyt meitä --
-hänellä ei ollut aavistustakaan kohtalostaan. Huomautin siitä
-matkatoveriani. -- Mutta he eivät rakastaneetkaan toisiaan, sanoi hän.
--- Henkien yhdistystä -- sielujen yhteyttä puuttui -- kuinka hän voisi
-mitään aavistaa?
-
-Eikä hän todella ollutkaan mitään aavistanut -- hän kun oli vain
-tavallinen vaatimaton, luottavainen, jokapäiväinen ihminen.
-
-Kalman kalpeana seisoi hän kuolleen vieressä, salaa pyyhkien kyyneleitä
-silmistään -- hän suri hiljaisuudessa. Mutta hän ei ole koskaan voinut
-unhoittaa kaunista morsiantaan, joka kuoli heidän hääpäivänsä ensi
-tunnilla. -- Hän ei ole koskaan mennyt naimisiin ja vielä tänäkin
-päivänä hoitaa hän liikuttavan huolellisesti hänen hautaansa. Me
-voitamme vain kadottaaksemme -- kaikki kukoistaa vain lakastuakseen ja
-kuollakseen -- on hänen hautakiveensä piirretty. -- --
-
--- Vaari, kysyin hänen vaiettuaan, -- luuletko sinäkin sitä
-sattumukseksi?
-
--- En, vastasi hän ja siniset silmänsä loistivat valkoisten
-kulmakarvojen alta. -- Minä uskon yksin ja ainoastaan Jumalan viisasta
-sallimusta.
-
-Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni, mutta minä huomasin, ettei hän enää
-halunnut puhetta jatkaa. Hän otti muistikirjansa ja pani sen takaisin
-kirjoituspöytänsä laatikkoon, sanoen: -- Sinä saat kuoltuani tämän
-kirjan, lapsi, mutta sinun täytyy pitää sitä kunniassa.
-
-Sen teenkin, enkä kertaakaan voi ottaa käteeni tuota kulunutta pientä
-kirjaa kaunista Minna Brinkmannia ajattelematta.
-
-
-
-
-Majala.
-
-
-Aivan ylijahtimestarin virkatalon vieressä oli pieni rakennus, josta
-nyt tahdon kertoa. Edessäni olevassa vesivärimaalauksessa, johon uhkea
-asuinrakennus on kuvattu, pientä majaa ei näy. Mutta paikkaa, jossa se
-sijaitsee, on taiteilija -- Leo setä -- joka taulun maalasi, osottanut
-linnulla, joka siivet levällään liitelee sitä ympäröivien puiden
-latvojen yli. Lintu on hyvin haikaran näköinen, mutta mummon mielestä
-se tärvää koko tuon kauniin kuvan, Leo setä kun linnun nokkaan on
-maalannut jotakin, joka näyttää kapalolapselta.
-
-Setä oli tosin aina selittänyt, ettei hän ensinkään ole tarkoittanut
-antaa viattoman sammakon, jota lintu nokassaan kantaa, vähimmälläkään
-tavalla muistuttaa kapalolasta, mutta silloin mummo oli puinut hänelle
-sormea sanoen: -- Hiljaa Leo, minä tunnen sinut liian hyvin! Sinä olet
-tahtonut pilkata meitä!
-
-Kylän kirvesmiehen ja muutaman muurarin avulla oli vaari itse tuon
-majan rakentanut oman päänsä jälkeen. Sitä aiottiin käyttää
-suuremmoiseen yritykseen -- hän aikoi näet silkkimatoja viljellä.
-Mulperipuita istutettiin pitkiin riveihin -- ja pienessä talossa, joka
-oli kooltaan melkein kuin pieni ratavahdintupa -- siinä oli näet
-ainoastaan kaksi huonetta -- asuisi Hubert vanhus. Hän oli etelä
-Ranskasta kotoisin ja erittäin taitava silkkimatojen viljelijä, ja oli
-lyhyen ajan kuluessa ymmärtänyt tuoda esiin monta todistusta
-taitavuudestaan silkkimatojen viljelemisessä, vaikka mummo niitä aina
-kuunteli epäilevällä päänpudistuksella.
-
-Eräänä marraskuun iltana, kun oli senlainen ilma, että oli mahdoton
-käskeä häntä ulos, oli Hubert herra kolkuttanut ylijahtimestarin
-virkatalon ovea. Ei nuori ylijahtimestari eikä hänen nuori, kaunis
-vastavihitty vaimonsa, Anitakaan voinut häneltä yösijaa kieltää. Kun
-mierolaisparka oli nälkänsä ja janonsa sammuttanut ja saanut ylleen
-kuivat vaatteet, vietiin hänet siis palvelijain huoneen viereiseen
-tyhjään huoneeseen. Ja kun myrsky raivoisana ulvoi, iloitsi nuori
-pariskunta, että kuolemalta olivat varman saaliin ryöstäneet.
-
-Iloitsi Hubert herrakin. Hän osotti niin suurta kiitollisuutta ja
-mielihartautta, että hän seuraavana aamuna peräti unhotti mennä
-tiehensä. Sitävastoin oli hän sanan laajimmassa merkityksessä antanut
-vaarille sangen paljon päänvaivaa. Ylijahtimestari ajatteli näet
-silkkimatoja niin hartaasti, ettei nuoren vaimonsa epäilemisetkään
-voineet niitä hänen mielestään karkoittaa.
-
-Oi, miten monasti mummo seuraavina vuosina saikaan päätään punaltaa
-miehensä hyvänluontoisuudelle, avuliaisuudelle ja herkkäuskoisuudelle!
-Hubert herra hankki hänelle tässä suhteessa ensimäisen kokemuksensa,
-sillä juuri hänen kehoituksistaan tuo pieni talo silkkimatoja varten
-rakennettiin. Sittemmin siellä majaili koko liuta kummallisia
-turvattia, ja tämä "kirjava" seura saattoi hyväntekijöilleen
-loppumattomia hankaluuksia ja sanomatonta harmia. Koittivatpa mummolle
-nekin ajat, jolloin hän epätoivossa selitti, jotta hänen vihdoin olisi
-pakko sytyttää tuleen tuo pieni pesä, että hän ja hänen miehensä
-pääsisivät rauhaan. Mutta oli aikoja, jolloin hän iloitsikin voidessaan
-köyhälle, nälän ja surun rasittamalle raukalle suojaa tarjota.
-
-Pienessä majassa on todellisia romaanejakin tapahtunut.
-
-Hubert herra oli vain merkillinen sen perustajana; häntä paitsi kun se
-ei koskaan olisi saanut rakennetuksi. Mutta tuo vanha ranskalainen
-valkoisten kulmakarvojen alta säkenöivine silmineen ei siinä kauankaan
-asunut. Silkkimatoviljelyksensä kun ei tahtonut menestyä pohjoisessa
-ilmanalassamme. Sikkikotelot tulivat pilkkuisia ja arvottomia;
-mulperipuut surkastuivat ja kuolivat. Ja vaari, joka ensi aluksi niin
-hartaalla mieltymyksellä katseli kaikkia hänen laitoksiaan eikä
-arvellut alinomaa avatessaan rahakukkaroansa tilatakseen silkkimatoja
-etäisistä paikkakunnista, kerskaili yhä vähemmän ja puhui yhä harvemmin
-siitä uhkeasta silkkipuvusta, jonka Anitansa saisi palkinnoksi vanhalle
-ranskalaiselle osottamastaan hyvyydestä. Sangen harvoin hän meni
-pienelle majalle, ja kun tuttavansa tulivat uutta yritystä nähdäkseen,
-veti hän heille milloin mitäkin verukkeita. Ei kukaan saanut nähdä
-mitään, kun ei ollut mitään näyttämistä.
-
-Vihdoin kertoi Hubert herra noiden hyödyllisten eläinten sairastuneen.
--- Nuo typerät pikku elävät kun eivät voineet tässä ilmanalassa
-menestyä. Ne kuolivat kaikki -- aivan kaikki! Ja niiden hoitaja istui
-nyreissään pienessä huoneessa; häntä ahdisti tavaton tuska, että pitikö
-nyt taas lähteä mierontielle, Mutta eräänä kauniina päivänä kävi hänen
-samoin kun turvattinsakkin -- hänkään ei voinut pohjosta ilmanalaa
-kestää. Hän kuoli kahdeksan viikkoa sairastettuaan, jolloin Anita mummo
-häntä uskollisesti vaali.
-
-Vaari hautasi hänet. Vanhalla kuljeksialla ei edes papintodistusta
-ollut. Hän oli itse vain sanonut olevansa kotoisin Ranskasta, että
-nimensä oli Hubert, ja että hän oli silkkimatojen viljelijä. Kovan
-kohtalon pakosta oli hänen täytynyt jättää päiväpaisteinen kotimaansa.
-Mutta sanainsa todisteeksi hänellä ei ollut minkäänlaista paperia, eikä
-kirjoitettua todistusta.
-
-Hautajaisten jälkeisenä päivänä antoi Anita puhdistaa pienen
-silkkimatotalon. Sitte hän omin käsin sulki oven ja ikkunat, silmäili
-ulkoapäin vielä kerran pientä pesää, pudisti taas kaunista,
-ruskeakutrista päätään ja pani ison avaimen paikoilleen naulaan
-salissa. Mutta miehelleen hän ei puhunut sanaakaan koko asiasta eikä
-miehensäkkään hänelle. Hän kai toivoi ne houreetkin kuolleiksi, jotka
-silkkimatojen viljelijä oli vaarin päähän pannut -- ja että hän
-kaikessa hiljaisuudessa kenties häpeisi liiallista hyväluontoisuuttaan.
-Mummo kun tietysti aikoja ennen oli aavistanut, että yksistään halu
-auttaa vanhaa ranskalaista oli ollut paras vaikutin pienen tuvan
-rakentamiseen. Silkkimatotalo seisoi autiona noin puolitoista vuotta;
-sitten siihen tuli uudet asukkaat.
-
-Ne saapuivat iltapuolella eräänä kuumana kesäpäivänä. Ylijahtimestari
-istui lehmuksen alla puutarhassa ja Anita istui hiljaisena ja väsyneenä
-hänen vierellään. Silloin hiekkakäytävää lähestyi kummallinen olento.
-Se oli noin neljässäkymmenissä oleva mies, yllään munkkikaapun tapainen
-puku. Hänellä oli pitkä parta, kasvot olivat pitkämuotoiset ja
-älykkäät. Musta, lasinen risti riippui retusella kaapulla ja ylipäänsä
-hän muistutti naamiaishuveissa munkiksi puettua henkilöä. Ainoastaan
-pöly, likapilkut ja paikat olivat oikeita. Hän kumarsi nuorelle
-pariskunnalle ja kysyi olisikko rouvalla rikkonaisia astioita, joita
-tahtoisi kitillä kiinni panettaa. Oikeastaan hän oli lasinhioja ja
-osasi juomalaseihin hioa nimimerkkejä ja pieniä maisemakuvia.
-
-Sattumalta mummolla olikin kittaamista, nimittäin Meisnerporsliininen
-sokuriastian kansi, jonka hän omin käsin oli sattunut särkemään. Hän
-huusi neitsyttä tuomaan sitä, mutta kummallinen munkki kääntyi silloin
-ja huusi: -- Thusnelda! Viisivuotias tyttönen juoksi siihen ja mies
-käski tytön kiltisti mennä sisään ja pyytää neitsyen tuomaan
-sokuriastia armolliselle rouvalle. Tämän hän puhui kauniilla saksan
-kielellä, ja tyttönen tepasteli tiehensä.
-
--- Kuinka juuri _tuohon_ pukuun olette pukeutunut? kysyi vaari.
-
--- Olen ennen aikaan ollut erakko, kuului hämmästyttävä vastaus, -- ja
-siitä pitäen olen pukuni pitänyt.
-
-Nuori pariskunta pyrskähti nauruun. -- Löytyykö erakoita vielä?
-
--- Olin silloin Oberbayerissa ja sain seurakunnalta luvan rakentaa
-pienen majan metsään järven ranralle. Siellä asuin kymmenen vuotta
-erakkona, mutta silloin -- --
-
--- No mikä silloin yrityksenne keskeytti?
-
--- Tulin tuntemaan rakkaan vaimoni, vastasi hän rauhallisesti ja
-vakavasti.
-
-Kun mummo sitten kertoi tuosta tapauksesta, sanoi hän olleensa naurusta
-tukehtumaisillaan tuon vastauksen kuullessaan. Mutta miehessä oli
-jotakin, joka pidätti häntä osottamasta miten naurettavalta hän hänestä
-tuntui.
-
--- Entä sitten? virkkoi vaari.
-
--- Niin, nyt kuljemme markkinoilla ja pikkukaupungeissa. Minä olen
-keksinyt tämän mainion kitin, joka varmaan vastaisuudessa on voittava
-mainetta, hyvä herra. Ja vaimoni on erinomaisen taitava sitä
-käyttämään; hän osaa sillä liittää pienimmänkin murun. Valitettavasti
-hän tätä nykyä on jotenkin heikko, jatkoi hän, -- ja meidän täytyy
-etsiä joku paikka, missä voimme viipyä parin viikon ajan, sillä Herra
-on pian lahjoittava meille viidennen lapsemme.
-
--- Missä kapineenne ovat? kysyi vaari.
-
--- Puutarhan muurin luona, hyvä herra. Pitäisin sen kunniana, jos
-armollinen herrasväki tahtoisi lasiani katsella. Minulla on muutamia
-erinomaisen kauniita pikareita, joihin on metsästystapauksia kuvattu --
-hyvin aistikasta työtä -- -- --
-
-Mummo kohosi seisalleen; tyttönen palasi neitsyen seuraamana, joka
-kantoi rikkoontunutta kantta.
-
--- Katsotaanpas hänen tavaroitaan, sanoi Anita miehelleen. Miehensä
-käsivarteen nojautuneena ja lasinhiojan seuraamana astui hän
-puutarhanportille.
-
-Siellä seisoivat matalat vaunut, valjaissa oli pieni hevonen, sen pää
-riippui väsyneenä ja nolona ja se näykki ruohoa maasta. Saranatuolilla
-istui lasinhiojan vaimo ommellen. Hänen polveensa nojasi pieni
-poikanen, joka juuri oli ruvennut kävelemään, ja kolme muuta lasta
-ilakoivat ympärillä.
-
--- Katharina, armollinen herrasväki haluaa pikareitamme katsella, huusi
-lasinhioja. Ja vaimon noustessa seisalleen esitti hän suuremmoisella
-liikkeellä: -- Rakas vaimoni!
-
-Hän lienee nuorempana ollut hyvin kaunis, mutta työ ja puute olivat
-kasvoihinsa jättäneet näkyviä jälkiä. Kuumuus rasitti häntä ja hän
-pyyhkäsi huoahtaen esiliinansa nurkalla kosteaa otsaansa. Anita lausui
-hänelle muutamia ystävällisiä sanoja lapsista. Hän sääli vaimo parkaa,
-joka ei tiennyt mihin tuskan hetkellä saisi päätään kallistaa. Hän
-ajatteli omaa mukavaa huonettaan vanhassa ylijahtimestarin virkatalossa
--- kätkyttä lumivalkoisine lakanoineen, pieni vuode kun jo oli
-valmiiksi tehty, ja niitä sieviä, pikku vaatteita, jotka olivat
-valmiina piironkinsa laatikossa, ja odottivat päästäkseen pienen pientä
-ruumista lämmittämään. Ja hän melkein häpesi suuria etujaan tuon
-kodittoman naisen rinnalla.
-
-Sillä aikaa oli miehensä tavallisella kiireellisyydellään jo ostanut
-yhden pikarin.
-
--- Katsoppas, Anita! huusi hän ihastuneena, -- tämähän on oikea pieni
-taideteos.
-
-Anita nyökkäsi hajamielisen näköisenä. Sillä totta puhuen niin pikarin
-reunalla toisiaan tavoittelevat hirvet ja metsäkauriit eivät
-taideteoksia olleetkaan.
-
--- Missä tämän pari on? kysyi vaari.
-
--- Se on vielä keskitekoinen, hyvä herra, kuului vastaus.
-
--- Milloin se valmistuu?
-
--- Parin, kolmen päivän perästä.
-
-Vaari kääntyi taas muukalaiseen kysyen:
-
--- Jäättekö kenties tänne läheisyyteen?
-
--- Täytyneehän minun, vastasi mies katsahtaen vaimoonsa, joka jo oli
-alkanut rikkonaista kantta kitata.
-
--- Voitte sitten tuoda tänne pikarin, kun saatte sen valmiiksi.
-
-Tuo kummallinen ihminen kumarsi.
-
--- Nimeni on Alois Schlüter, sanoi hän. -- Kiitos, hyvä herra. Heti kun
-vaimoni on kitannut kannen, lähdemme. Suokaa anteeksi kysymykseni, hyvä
-herra -- onko pitkältäkin lähimpään kaupunkiin?
-
--- Puoli kolmatta peninkulmaa, sanoi vaari.
-
--- Se on viiden tunnin matka, mutisi mies katsoen huolestuneena
-vaimoonsa. Vaimo huoahti.
-
--- Mistä nyt tulette? kysyi vaari.
-
-Mies mainitsi pienen kaupungin vuoristossa päin.
-
--- Niin kaukaa! ajatteli Anita peljästyneenä ja silmäili taivasta, joka
-oli ukkosen pilvien peitossa. Sitten katseensa kääntyi vaariin ja
-molemmat katsoivat silkkimatohuoneeseen päin, mutta ei kumpikaan
-tahtonut ensimäistä sanaa sanoa. _Mummo_ ei tahtonut sitä tehdä, hän
-kun vielä oli vähän nyrpeissään vaarin silkkimatojen viljelyksestä --
-eikä _vaari_ tahtonut sitä tehdä, kun hän yhä vieläkin hiukan häpesi
-silkkimatojaan. Ja niin molemmat todella menivät matkaansa sanan
-sanomatta.
-
-He saapuivat puutarhan portille, siihen Anita pysähtyi.
-
--- Luulen niitä kummallisiksi mutta rehellisiksi ihmisiksi, alkoi hän.
--- Lasten vaatteet olivat huolellisesti paikatut, vaimon tukka
-siististi kammattu ja -- --
-
--- Ja mies on taitava työssään, jatkoi vaari.
-
--- _Vaimo_ minua enin säälittää, virkkoi Anita. -- Kun hänen tässä
-paahteessa täytyy astua noin pitkä matka!
-
--- Vaimo parka! mutisi vaari. -- Ja vielä senlaisessa tilassa -- --
-
-Taas he katsoivat toisiinsa. He olivat nyt saapuneet Hubert herran
-pienelle majalle ja katselivat suljettua ovea.
-
---- Niin, tuo talo se vain on autiona -- olipa todella aivan
-tarpeetonta, että sen rakensinkaan -- siitä kun ei ole minkäänlaista
-hyötyä.
-
--- No avaa se sitten! sanoi mummo.
-
--- Tarkoitatko sitä todella?
-
--- Tarkoitan kyllä -- kenties se meille onnea tuottaa, kuiskasi Anita
-vakavalla katseella ja hohtavin poskin.
-
--- Olet oikeassa! huudahti vaari rientäen juoksujalassa tarjoomaan
-yösijaa entiselle erakolle perheineen. On itsestään ymmärrettävää, että
-tähän tarjoukseen myöskin kuului illallisruoka.
-
-Anita keitätti ison padallisen velliä ja lähetti pieneen majaan olkia
-ja puhtaita, karkeita lakanoita. Hevoskonikin pääsi odottamattomaan
-kaurakestiin tallissa. Sinä iltana kastoi nuori Anita rouva nauraen
-pienen majan "erakkolaksi". Puolisot näkivät vierasten lasten leikkivän
-oven edessä illan viileässä ilmassa. Isä istui majan edessä olevalla
-penkillä, kasvoissa tavallinen kummallinen, mietiskelevä ilme.
-
--- Herra Jumala, sanoi silloin vaari, -- kuinka monta harhaileekaan
-koditonna ihanassa maailmassasi!
-
-Seuraavana yönä syntyi vaarin vanhin poika. Ja aamutähden vilkuttaessa
-puutarhan yli, parkui uusi maailman asukas erakkolassakin -- ja sekin
-oli poika. Auringon koittaessa nukkui mummo virvoittavaa unta. Pienessä
-majassakin ummistuivat muutamat silmät, mutta ijäksi päiviksi. Kärsivä
-vaimoparka oli lapsijoukkoonsa heittänyt viimeisen tuskallisen
-silmäyksen ja seurasi sitten kuolon sanansaattajaa.
-
-Mummo sai tietää vain, että pikku erakko oli tullut maailmaan, ja itse
-vuoteen omana maatessaan toimitti hän toiselle äidille kaikenlaisia
-mukavuuksia. Sydämellisellä ilolla aanoi hän miehelleen: -- Nyt en enää
-ole sinulle nyreissäni silkkimatomajasta. Viime yönä siitä todella oli
-hyötyä -- ajatteles jos ei tuo ihmisparka olisi täällä yösijaa saanut!
-
-Kun mummo neljän viikon kuluttua sai tietää totuuden kokonaisuudessaan,
-oli erakko lapsiliutansa kanssa saanut pysyväisen jalansijan pienessä
-majassa. Tuo kummallinen kuljeksija oli siihen laittanut täydellisen
-lasihiomon ja matkusteli aina pari kertaa viikossa taideteoksiaan
-myömässä. Se kävi nyt paljon paremmin päinsä kuin ennen, jolloin
-lapsilauma oli hänen kintereillään. Heillä oli nyt koti, ja vanhimman,
-keskikasvuisen tyttären tuli laittaa ruoka ja hoitaa pienimmät lapset.
-Vaari raapusteli korvallisiaan ja mummo punoi päätään nähdessään
-erakkolan lasten pienten villien tavalla juosta pölistävän kivien ja
-kantojen yli.
-
--- Se on sinun syysi, Anita, sanoi vaari.
-
--- Eipä olekkaan ukkoseni -- sinun täytyy selittää hänelle, ettemme
-suinkaan tarkoittaneet, että hän ainiaaksi tänne jäisi.
-
--- Oi, ne onnettomat silkkimadot, Anita!
-
-Nuoren pariskunnan näin jutellessa, tuli "erakko" kutsukortilla
-pyytämään heitä poikansa kummeiksi. Eikä siitä voinut kieltäytyä, poika
-kun oli syntynyt samana yönä kun heidän oma armaansakkin. Jonkun ajan
-kuluttua tuli "erakko" kysymään saisiko hän ristipojan hyväksi pitää
-kiliä. Muutamien viikkojen päästä näki hän tarpeelliseksi hankkia
-porsaan, ja puolen vuoden kuluttua palasi hän kahdeksan päivää
-kestäneeltä asioimismatkalta uuden vaimon kanssa.
-
-Mummo joutui aivan haltioihinsa -- tuskinhan ensimäisen vaimon ruumis
-vielä on jäähtynytkään, sanoi hän. Mutta nähdessään vallattoman
-lapsilauman, ajatteli hän, että mies kai enemmän rakkaudesta lapsiin
-kuin omasta halustaan oli pitänyt niin kiirettä mennä uusiin naimisiin.
-Mummo huokasi ja istuutui nurkkaikkunaan katselemaan miten tuo voimakas
-"uusi" pelmuutteli lapsia kuin haukka kananpoikia. Hän tukisteli ja
-työkki ja ajoi ulos pahoja tapoja, jotta höyhenet tuprusivat. Naapuruus
-tuli päivä päivältään harmillisemmaksi ja kerrankin mummo sanoi:
-
--- Huomenna menen sanomaan hänelle, että hän saa mennä muualta asuntoa
-etsimään. Mutta hänelle tuli heti toiset tuumat nähdessään kivuloisen
-pikku pojan ja vertaillessaan häntä omaan vihantaan pienokaiseensa.
-Olihan tuolla pikku raukalla täällä raitista ilmaa ainakin. --
-
-Näin kului pari vuotta ja molemmat perheet lisäytyivät parilla
-lapsella. Ja naapuruuteenkin oli jo totuttu -- sitä sen enempi kun
-lasinhiojan toinen vaimo todella ymmärsi pitää lapsiliutaa kurissa.
-Anita mummolle pysyi tosin arvoituksena kuinka hän menetteli tullakseen
-toimeen pienissä huoneissa. Mutta koko perhe tuntui onnelliselta eikä
-näyttänyt minnekkään ikävöivän.
-
-Eräänä aamuna -- eräänä ihmeen kauniina toukokuun aamuna -- oli
-erakkolassa oudon hiljaista. Ja kun päivän puoleen pyrkiessä ei
-ainoatakaan lapsista näkynyt, meni Anita sinne. Hän koputti etehisen
-ovea -- vastausta ei kuulunut. Hän työnsi oven auki ja meni sisään.
-Huoneet olivat typö tyhjät. Erakkolaan kuuluvalla pöydällä seisoi iso,
-hiottu pikari, johon hyvin puhdistetuista ikkunoista virtaava
-auringonvalo monivärisenä heijastui. Muuta jälkeä ei näkynyt koko
-isosta perheestä, joka vielä eilen oli siinä asunut. Paljaat seinät
-vain -- ei minkäänlaista talouskapinetta -- ei mitään muuta kuin ne
-harvat huonekalut, jotka erakon muuttaessa olivat siellä olleet. Mutta
-kaikki oli peilikirkasta ja puhtaaksi pestylle lattialle oli riputettu
-hienoja kuusenhavuja ja koivun lehtiä. Ison pikarin kupeeseen oli soman
-lehtiköynnöksen alle piirretty:
-
-         Jalolle hyväntekijälleni
-    Herra Ylijahtimestari von Stettenille
-      ja hänen ylevämieliselle puolisolleen,
-        ikuisella kiitollisuudella
-          Alois Schlüteriltä.
-
-Pikarin etupuolelle oli Stettenin vaakuna erinomaisen hyvin piirretty
--- sillä kertaa oli "erakko" todella saanut aikaan mestariteoksen.
-
-Mutta mihin taiteilija oli joutunut? Ja koko perheensä?
-
-Mummo sulki taas päätään punoen pienen majan ja asetti pikarin
-lasikaappiin vierashuoneessa. Sillä kertaa oli mahdoton saada mitään
-tietoja hävinneistä, mutta monen vuoden kuluttua ilmestyi
-ylijahtimestarin virkatalolle kaunis nuorukainen, joka pyysi Anita
-rouvaa puhutellakseen. Iloisena, virkeänä hän katseli ympärilleen, ja
-täyteliäisestä matkalaukusta, jonka suusta uuden uutukaiset saappaat
-ojentelivat pohjiaan, huomasi hänen olevan varakkaiden vanhempain
-lapsia.
-
-Hän ei tahtonut mitään pahaa tehdä, tahtoihan vain antaa kirjeen. Ja
-ajatteles -- se oli ristipoika Hermann Schlüter, josta oli tullut
-lukkoseppä ja joka nyt kierteli työnansiolla ja toi terveisiä
-omaisiltaan. Nyt saatiin tietää minkätähden isä Schlüter niin
-äkkiarvaamatta oli jättänyt erakkolan. Vapaa asunto ja nauttimansa muut
-edut -- ja tietysti etupäässä ahkeruus ja säästäväisyys -- olivat
-vähitellen tuottaneet hänelle varallisuutta. Silloin elpyi hänessä
-harras ikävä kotipuoleensa ja hän tunsi myöskin, ettei hänen paremmissa
-olosuhteissaan enää pitäisi armolahjoja vastaanottaa. Päätettiin siis
-lähteä matkalle. Mutta jäähyväisiä erakon oli mahdoton tulla jättämään
--- hänestä oli parempi lähteä salaa. Poika kertoi edelleen, että isä
-hartaasti toivoi kerran vielä pääsevänsä vanhaa "erakkolaa" näkemään,
-josta hänellä oli ensimäiset ystävälliset muistonsa maailmasta, joka
-siihen saakka oli hänestä tuntunut armottomalta. Nyt isällä oli
-tuottava toimi Münchenissä. Kun kysyttiin käyttikö hän yhä
-munkinkaapua, hämmästyi poika, hänellä näet ei ollut minkäänlaista
-muistoa tuosta kummallisesta puvusta.
-
-Mutta sillä ajalla oli monenlaisia vieraita majaillut tupasessa. Erään
-kerran oli siinä ollut kammottava vieras -- salametsästäjäin ampuma
-metsänvahti. Toisen kerran lymysi siellä kutsumattomia vieraita.
-Muutamana pakkas jouluna olivat ne astuneet ikkunasta sisään -- kaksi
-läheisestä kaupungista paennutta roistoa. Kun kuski myöhään yöllä oli
-tallissa sairasta hevosta vaalimassa, huomasi hän majan savutorvesta
-nousevan savua ja näki tulen vilkkuvan rapistuneiden ikkunaluukujen
-raoista. Ja katso -- siellä istuivat nuo molemmat maantierosvot
-viinapullojen ääressä korttia pelaamassa. Mutta seuraavana aamuna, kun
-roistot tekivät päivän yöksi ja makasivat sikeimmässä unessaan, tulivat
-santarmit ja korjasivat heidät.
-
-Ja kerran yhtenä yönä hiipi mummo salaa, silmät itkusta punaisina
-pienelle majalle, ja laahasi sinne makuuvaatteita ja talouskaluja.
-Veljensä oli näet toisen ylioppilaan kanssa pakomatkalla Jenasta, ja
-tuo toinen oli kaksintaistelussa surmannut toverin ja oli itsekin
-vaarallisesti haavoittunut. He olivat kaiken päivää lymynneet
-männikössä, ja vasta kymmenen jälkeen illalla uskalsi setä tulla
-taloon, koputtaa ovea ja pyytää apua ja turvapaikkaa. Toverinsa makasi
-siellä monet viikot, kunnes hän toipui eräänä pimeänä yönä lähtemään
-Hampuriin yhtä salaa kun oli tullutkin, sitten hän Amerikassa etsi ja
-löysikin turvaa onnettoman tekonsa rangaistukselta. Yhdelle pienistä
-ikkunalaudoista oli hän piirtänyt erään Göthen runon syyllisyydestä,
-tuskasta ja kostosta.
-
-Kuinka tuo onneton lienee kärsinyt pienessä majassa!
-
-Juuri sen alle on toinen käsi piirtänyt:
-
-    Turhaa puhetta!
-
-    Ihminen tarvitsee hyvin vähän iloisena ollakseen -- ja se joka
-    on iloinen, on rikas kuin kuningas!
-
-                                        Wilhelm Schulze,
-                            korpraali Braunschweigin jääkärikunnassa
- majaili tässä kauniissa kortteerissa kenttäharjoituksissa vuonna 18--.
-
-Niinpä niin! Toisesta oli pieni maja tuntunut vankilalta -- toisesta
-taas paradiisilta.
-
-Mutta kummallisin tapaus, joka pienessä silkkimatohuoneessa tapahtui
-oli eräs, josta tahdon antaa mummon itsensä kertoa -- s.o. jotta koetan
-niin hyvin kuin taidan kertoa sen hänen omilla sanoillaan.
-
--- Neljä vuotta oli talo ollut autiona erakon ja hänen perheensä
-lähdettyä. Ukkoni oli tullut hiukan varovammaksi kutsuissaan. Mutta
-silloin tuli uusi vieras, ja tälle oli pieni maja hänen mielestään kuin
-vartta vasten rakennettu.
-
-Sillä kertaa se ei ollut ranskalainen, ei isoperheinen erakko -- eikä
-miehenpuoli, vaan muuan kauniin sukupuolen jäsen. Mutta hyvä Jumala, se
-nimitys tuntui tässä kohden julmimmalta ivalta. Vaimo parka näytti niin
-surkealta ja rappeutuneelta kuin mahdollista. Mutta jaloissa
-kasvonpiirteissä ei näkynyt jälkeäkään siitä julkeudesta, jota hänen
-vertaisillaan tavallisesti tapaa, ja joita tavallisesti yhteisellä
-nimellä sanotaan "harpputytöiksi". Hän oli kuljeksiva naissoittaja,
-mutta hän soitti viulua harpun asemesta, eikä hän laulanut kimeitä
-lauluja. Päinvastoin hän näytti mykältä, ja soittaessaan katseli hän
-ympärilleen suurilla, surullisilla silmillään.
-
-Rinnallaan seisoi aivan nuori tyttö -- ja se oli tietysti hän, joka
-pani ukkoni pään pyörälle. Hän lauloi toista ääntä niihin lauluihin,
-joita äiti soittokoneestaan vingutti.
-
-Jos olisin ollut maalari niin olisin tyttötypykästä maalannut Mignonin.
-Hänen kasvonsa olivat senlaiset, että tuskin Murillokaan olisi osannut
-sen kauniimpia, viattomampia ja samalla kiihoittavampia maalata, sen
-lisäksi oli kasvoin väri kalpea, vaan kummallisen lämmin. Mutta
-kauniitten silmien alla oli ruskeita varjoja ja pienen ruusunnupun
-kaltaisen suun ympärillä oli hyvin surullinen ilme.
-
-Mieheni seisoi etehisen ovessa kun he soittivat pihamaassa ja
-nähdessään tytön värähtävän kysyi hän tietysti jos häntä vilutti. Äiti
-sanoi surullisella äänellä lapsella olevan kuumeen. Hän jatkoi
-kumminkin soittamistaan ja tyttö lauloi, mutta lapsellinen ääni
-heikkeni heikkenemistään ja äkkiä hän puristi kalpeet huulensa kiinni.
--- En jaksa enää! sanoi hän.
-
-Vanha vaimo otti syliinsä maahan vaipuvan tytön ja silmäili jäykkänä
-kauhistuksesta vuoroin meitä ja häntä. No, tulihan tehdä mitä taisi.
-Mutta pian saatiin selville kaunis juttu -- että tyttö parka oli
-tuhkurissa ja ettei köyhä äiti tiennyt mihin hän lapsensa kanssa
-pakonsa ottaisi.
-
--- Avaa sinä, Anita, heille! sanoi ukkoni. Ja minä hain pienen majalan
-avaimen.
-
-Nyt meillä siis taas oli asukas siellä -- ja seuraavina päivinä oltiin
-läheisessä yhteydessä kuljeksivain mäerolaisten kanssa, sen
-ijankaikkisen luonnonlain perustuksella, että yksi olento on
-velvollinen hädässä ja kurjuudessa toistaan auttamaan tässä
-epätäydellisyyden maailmassa. Mutta omat lapsenikin sairastuivat
-tuhkuriin ja sekä meillä että pienessä majalassa oli tuskaa ja surua,
-sillä kulkutauti oli tällä kertaa vaarallista laatua.
-
-Totta puhuen olin ukkooni sangen pahastunut. Ellei hän olisi tahtonut
-mierolaisvaimoa sisään laskea, niin lapseni kenties olisivat taudilta
-säilyneet; sillä tauti oli tietysti heihin tarttunut, sitä en voinut
-päästäni saada.
-
-Mutta mitäpä arvelut nyt enää auttoivat, kun onnettomuus jo oli
-tapahtunut. Ei ollut muuta tehtävää kun hoitaa lapset hyvin, panna
-kädet ristiin ja rukoilla Jumalaa heidän henkeään varjelemaan.
-
-Pienokaiseni toipuivatkin jotenkin pian, mutta vieras tyttö oli
-viikkokaudet haudan partaalla ja äitinsä istui sanattomassa
-epäilyksessä hänen vuoteensa ääressä. Hän ei valittanut mutta jäykästä
-katseesta näki, että tytär oli ainoa side, joka häntä elämään yhdisti
-ja että äiti vain hänen tähtensä kärsi surkean kurjaa elämäänsä. Vasta
-kun lääkäri antoi toiveita lapsen parantumisesta heräsi hän
-tylsyydestään ja alkoi nauttia ruokaa. Menin joskus sinne katsoakseni
-saiko sairas mitä hän tarvitsi, palvelijoihin kun ei niin aina ole
-luottamista. Ja käydessäni sain vähitellen kuulla hänen
-elämänvaiheensa.
-
-Hänen äitinsä oli kuljeksinut samalla tavalla ennen häntä. Hän ei ollut
-ikänään muuta tehnyt kun kulkenut markkinasta markkinaan ja soitellen
-talosta taloon. Isästään hän ei muuta tiennyt, kun että äiti oli
-sanonut häntä huonoksi mieheksi, joka oli unhottanut hänet ja lapsen ja
-nyt rikkaan rouvansa kanssa eleli suurvaltaisena herrana linnassaan.
-Lapsensa ei koskaan saanut tietää hänen nimeään. Äiti kuoli kun hän oli
-viidentoista vanha ja hän jäi tyroolilaiseen lauluseuraan, joka silloin
-maata kierteli. Niin kasvoi hän vähitellen aikuiseksi ja ihmiset
-sanoivat häntä kauniiksi.
-
-Sitten sattui hän jossakin tutustumaan Linan isään -- hän nyökkäsi
-vuoteelle päin, jossa tyttö nukkui. Silloin hän ainoan kerran
-elämässään uskoi hyvään -- rehellisyyteen, rakkauteen ja uskollisuuteen
--- ja entinen elämänsä tuntui hänestä pimeältä ja iljettävältä. Hän
-erosi kuljeksivasta seurasta ja etsi palvelusta. Pitihän hänen hiukan
-tottua taloudellisiin toimiin ennenkuin naimisiin meni -- sillä hän oli
-vannonut naivansa hänet. Yksi asia vain oli tiellä; hänen vanha tätinsä
--- vanhemmat eivät enää eläneet -- oli näet myöskin vannonut ennen
-testamenttaavansa kaiken tavaransa kaupungin köyhäinhoidolle, kuin
-antaisi hänelle luvan mennä naimisiin mieronkiertäjän kanssa.
-
-Hän odotteli kärsivällisesti, että vanhan tätin mieli muuttuisi, mutta
-se ei muuttunutkaan. Ja hän oli terve ja raitis -- hän voisi siis elää
-kauankin. Eräänä päivänä oli nuori pariskunta yhtynyt muutamassa
-kapakkapuutarhassa, ja silloin kertoi mies, että hänen täytyi lähteä
-pitemmälle matkalle -- hän viipyisi poissa kenties noin puolen vuoden
-paikoille. Sillä oli tuon kurjan raukan kohtalo määrätty. Hänellä ei
-ollut rohkeutta sanoa: -- Et saa mennä, et voi jättää minua nyt! Se oli
-hänelle mahdotonta -- hän ei edes apuakaan pyytänyt. Hän ei koskaan
-tulisi takaisin! Ainoastaan sen hän selvästi tajusi, kun hän viimeisen
-kerran suuteli häntä ja lupasi kirjoittaa niin pian kuin mahdollista.
-Nyt hän oli hyljätty. Hän ei koskaan tullut eikä koskaan kirjoittanut
--- se oli katkerin aika hänen elämässään.
-
-Kerran hän rohkasi itsensä ja meni hänen vanhan tätinsä luo, joka oli
-varakas, omisti uhkean talon torin varrella ja kaupungin suurimman
-verkakaupan. Mutta silloin hänelle vasta hyvin kävi! Hänelle sanottiin,
-että hän saisi lapsensa kanssa mennä minne tahansa paitsi tädin luo,
-"sillä hänen talonsa oli kunniallinen talo." Hänestä nähden saisi hän
-vaikka järveen mennä, hän kun kumminkin oli vain kurja mierolainen, ja
-siinä tapauksessahan olisi maailmassakin yhtä häpeän tahraa kantavaa
-lasta vähemmän!
-
-Tuo onneton ajattelikin kehoitusta noudattaa, mutta kun hän
-epätoivoisena maleksi himmeässä, keväisessä yössä, puhutteli häntä eräs
-vanha tuttava, joka juuri posetiivinsa kera oli kaupunkiin menossa.
-Valkoinen partansa ja kumara selkänsä osottivat hänen tuntevan
-mitä hätä ja kurjuus on. Ukko houkutteli hänen hylkäämään
-hukuttautumistuumansa. Ja hän otti taas viulunsa ja kuljeksi positiivin
-soittajan kanssa, kunnes Lina syntyi. Sitten köytti hän lapsen
-selkäänsä ja kulki taas paikasta paikkaan ja soitti omaksi ja
-pienokaisen elatukseksi. Ja tyttö oppi astumaan ja puhumaan ja vihdoin
-laulamaankin heleällä lapsen äänellään. Isoksi hän kasvoi ja kauniiksi
-ja rakasti äitiään. Ja hän olikin äitinsä ainoa maallinen onni. --
-Linasta piti tulla hyvä ja ymmärtäväinen ihminen ja onnelliseksi piti
-hänen myöskin tulla!
-
-Ja vaimo raukka uskoi minulle kuiskaamalla, että hän omisti
-säästöpankkikirjan, jossa oli joitakuita säästöönpantuja pennejä. Sillä
-Lina ei saisi saastuttaa itseään elämän inhoittavassa loassa; hän
-tulisi saamaan hyvin hyvät päivät. Hän asuisi talossa, jossa oli
-puhtaat, kirkkaat ikkunat, ja ikkunoissa valkoiset uutimet ja sitten
-hänen piti saada kunnon mieskin. Rahaa ei vielä ollut tarpeeksi --
-talteen säästäminen kun kävi niin hitaasti. Mutta sitten hän asettuisi
-jonnekin, jossa ei kukaan heitä tuntisi ja siellä hän lapsensa kanssa
-eläisi kuin kunniallinen nainen.
-
-Kasvonsa hehkuivat kuumeentapaisesti ja silmänsä kiilsivät puhuessaan
-kuinka hän lapselleen hankkisi paremman tulevaisuuden.
-
--- Uskokaa minua, armollinen rouva, tyttö ei näihin saakka ole mitään
-pahaa nähnyt. Olen uskollisesti valvonut häntä ja tarkkaan suojellut
-häntä kaikelta pahalta. Olen opettanut häntä hyväksi, siveäksi ja
-hurskaaksi. Hän ei ole koskaan ollut mukanani ravintoloissa, kun olen
-siellä soittanut. Hän on ainoastaan seurannut minua talosta taloon ja
-laulanut. Siitäkin olisin mielelläni säästänyt häntä; mutta hän on
-saanut tehdä sen ansion takia, sillä kun hän laulaa niin antavat
-ihmiset enemmän ja mieluummin kuin yksin soittaessani. Olenpa antanut
-hänen tilaisuuden sattuessa oppiakkin. Hän osaa lukea ja kirjoittaa ja
-on oppinut koko biblian historian, ja soitantoon hänellä on oikein
-erinomainen taipumus -- minä kun kerran soitan hänelle sävelen, niin
-hän sen sitten jo laulaa aivan oikein.
-
-Tuo kertomus ja se tapa, jolla köyhä vaimo sen kertoi, teki syvän
-vaikutuksen äidilliseen sydämeeni ja minä sanoin jälkeenpäin
-miehelleni:
-
--- Äidinrakkautensa takia täytyy tuota vaimoraukkaa kunnioittaa,
-vaikkei hän meidän käsitystemme mukaan sitä ansaitsisikkaan. Tyttö on
-pieni, suloinen olento.
-
--- Lähetä heille voimakasta ruokaa, Anita, kehoitti ukkoni.
-
-Sitä teinkin parhaan taitoni mukaan. Hyvä ruoka, raitis metsäilma ja
-lepo kehittivät ennen pitkää tytöstä oikein ihanan loistokukan.
-
-Pieni majala näytti säilyttäneen muinaisen vetovoimansa. Vanhan
-viulunsoittajattarenkin näytti olevan vaikea erota kosteikosta, jonka
-hän sattumalta oli löytänyt elämänsä erämaassa, ja tyttöparan takia
-mekin silmämme ummistimme. Iloiset, nuoret metsäoppilaamme olivat nyt
-antaneet pienelle majalle uuden nimen. Ensimältä sitä oli nimitetty
-ensimäisten asukkaittensa, silkkimatojen mukaan -- sitten sitä
-sanottiin "erakkolaksi". Majoituksen perästä sitä nimitettiin
-"patroonataskuksi" ja nyt se sai nimekseen "Surkeuden ravintola". Ja
-todella viulunsoittajattaren sävelet soivat sieltä niin surullisina
-hiljaisina kesäiltoina, että olisi luullut kivienkin heltyvän. Hän
-sanoi ohjelmaansa täydentävänsä. Kohta kuului suloinen tytönäänikin
-ikäänkuin sovittavana ja lieventävänä säestyksenä viulun räikeille
-sävelille.
-
-Nuoret herramme alkoivat kuleksia sen ikkunoiden takana. Mutta äiti oli
-urhoollisesti vahdissa ja mieheni ilmoitti kevytmielisille
-nuorukaisille, ettei hän suvainnut minkäänlaista armastelemista. Tyttö
-ei heistä vähääkään välittänyt, hän oli yhtä hiljainen, kaino ja
-vähäpuheinen kuin ennenkin. Lienenkö koskaan kuullut hänen yhteen
-menoon puhuvan kahta kokonaista lausettakaan. Silmänsä vain puhuivat --
-ikävästä, aivan kuin Mignon ja hänen laulunsa.
-
-Pienen majan ikkunoiden alle kokoontui väliin lukuisa kuulijakunta,
-meidän lapsemme ja palvelijamme. Siitä huhuttiin lähimmälle
-maatilallekkin, josta myöskin useita soitonharrastajia saapui. Eräänä
-iltana istui äiti tyttärineen penkillä oven edessä soitellen ja
-laulellen tarmonsa takaa hartaille kuulijoille, jotka olivat asettuneet
-puoliympyrään tammien alle.
-
-Säveleet tunkivat luoksemme ruokailuhuoneeseenkin ja pakottivat meidät
-kuuntelemaan. Vieraammekän, raatimies Mehrboom, unhoitti hetkeksi
-turpakalan lautaseilaan ja kysyi:
-
--- Kuka se lienee, joka niin kauniisti laulaa?
-
--- Tytöntypykkä silkkimatohuoneessa, vastasi vaari.
-
--- Mitä? Kuinka?
-
-Ja sitten seurasi selitys molemmista soittajista siellä ulkona. Me
-sanoimme vielä, että rouva Völkerlingin pikku Lina -- vanhus näet
-nimitti itseään rouva Völkerlingiksi -- oli suloinen nuori tyttö.
-
--- Katsotaanpa heitä sitten, arveli pulska, neljäkymmenvuotinen
-vieraamme ja jatkoi atrioitsemista, mutta minusta tuntui hän hiukan
-hajamieliseltä. Hän otti tosin lisää lempiruokaansa, mutta hän ei
-nauttinut sitä tavallisella juhlallisuudellaan.
-
-Kun pehmeä, vapiseva ääni taas alkoi uutta laulua laulaa laski
-raatimies kahvelin kädestään. Ja nyt hän kuunteli niin hartaasti, että
-oli mahdoton saada häntä palastakaan maistamaan metsäkauriin paistista.
-Eikä hän edes välittänyt aikaisin kypsyneistä muskatelli-päärynistä,
-joita hänelle jälkiruuaksi tarjosin. Hänen hartain halunsa näytti sillä
-hetkellä olevan päästä ulos raittiiseen ilmaan.
-
-Teimme hänelle mieliksi. Ulkona kumotti kuu kuin kirkkain kulta ja
-ruusut ja resedat tuoksuivat, jotta olisi ollut synti olla tuota
-ihanuutta nauttimatta. Herra raatimies riensi nuoruuden kiihkolla
-edelleni. Voin vieläkin nähdä miten kullatut napit sinisestä verasta
-tehdyssä hännystakissaan kiilsivät kuunvalossa ja kuinka hän tunkeusi
-renkien ja piikojen ohi -- suoraa päätä vastaisen kohtalonsa helmaan.
-
-Rouva Völkerling viritti viuluaan ja alotti heti uuden kappaleen.
-Meidät ja vieraan herran nähdessään nousi hän seisalleen, vaan jatkoi
-soittamista. Hänen vierellään kohosi tyttären solakka vartalo -- hänkin
-oli noussut seisalleen -- ja äänensä soi kuin keijukaisen laulu.
-
-Kuu valoi hopeista hohdettaan suloisiin, lapsellisiin kasvoihin, ja
-nuoren tytön tummain silmäin katse harhaili ympärillä seisovista kauas
-haaleaan kuuhun yöllisellä sinitaivaalla, kuin tarkoittaisi hänen
-laulunsa sitä. Kookas mies vierelläni seisoi liikkumattomana ja
-tuijotti syvään hengittäen tyttöön. Kappaleen loputtua meni hän äidin
-luo ja painoi jotakin hänen käteensä, sitten kääntyi hän äänetönnä ja
-poistui.
-
-Astuttuamme tien poikki ja saavuttuamme puutarhaan sanoi hän
-liikutettuna:
-
--- Ja _hänen_ täytyy turmeltua kadun loassa ja kapakkain saastutetussa
-ilmassa -- se on kurjaa!
-
--- Te erehdytte, hänen äidillään on kokonaan toiset tuumat, sanoin ja
-kerroin lyhykäisyydessä rouva Völkerlingin elämänvaiheista ja
-tulevaisuuden unelmista, joiden päämaalina oli pieni, sievä koti,
-kunniallinen käytös ja tyttärelle kunnon mies.
-
--- Ei kukaan äiti ole niin huono, ettei tahtoisi kasvattaa tytärtään
-hyväksi ihmiseksi, mutisi raatimies. -- Mutta kuunteleppas, Heinrich,
-miten tuo tyttö osaa liritellä! sanoi hän vaarille. Äiti ja tytär
-olivat juuri alkaneet erästä tuttua laulua.
-
-Raatimies pysähtyi kuuntelemaan. Pyöreät, sävyisät kasvonsa osottivat
-syvää ja todellista ihastusta.
-
--- Oi -- kuinka hän laulaa, puhkesi hän sanomaan. -- Häntä voisi vaikka
-kaiken yötä kuunnella.
-
-Vaari kääntyi harmistuneena; hänen kysymyksensä eräästä rakennuspuiden
-huutokaupasta hyvän ystävänsä syntymäkaupungissa oli jo kolme kertaa
-keskeytynyt.
-
--- Pidättekö suunne kiinni, tuhat tulimaista! ärjäsi hän matalan muurin
-yli soittajille, se riittää nyt jo. Aivanhan siitä mieli murtuu kun
-tuota surkeaa vingutustanne kuuntelee!
-
-Oitis soitto taukosi.
-
--- Nyt sinä, Heinrich, käyttäydyit oikein pahoin, sanoi raatimies
-moittivalla äänellä.
-
--- Ei sillä väliä! murahti vaari vastaan. -- Minä en ole niin
-hienotunteinen kuin sinä, enkä soitannosta ymmärrä tuon enempää. Koko
-tämä juttu jo oikeastaan minua väsyttääkin. Tulevalla viikolla
-tarvitsen heidän asuntonsa muihin tarpeisiin -- ja silloin saavat
-luunsa sieltä korjata.
-
-Raatimies vaikeni. Vaari rauhoittui pian ja kun hän uudisti
-kysymyksensä rakennuspuiden huutokaupasta, niin hän sai tyydyttävän
-vastauksen. Keskustelu ujui pitkäveteiseksi ja ammattimaiseksi.
-
-Minä jätin heille jäähyväiset. Tarkastin vielä kerran vierashuonetta
-oliko kaikki siellä järjestyksessä. Sitten menin levolle, minulla kun
-oli tapana nousta varhain ja tiesin etteivät herrat aivan kohta
-suoriutuisi nukkumaan. He eivät olleet kotvilleen toisiaan tavanneet,
-ja kun raatimies pääsi lempiaineeseensa, viisaustieteeseen käsiksi,
-niin hän pakinoi loppumattomiin.
-
-Nyt minun täytyy vähän lähemmin kertoa kunnon raatimiehestä.
-
-Mieheni ja hän olivat vanhoja tuttavia ja he olivat hyvät ystävät
-huolimatta siitä, että raatimies oli vaaria kymmentä vuotta vanhempi.
-Hänen nimensä oli Oskar Mehrboom ja hän oli ollut vaarin opettaja
-metsäopistossa. En muista enää mitä ainetta hän opetti. Hän oli aivan
-äkkiä luopunut toimestaan -- ilman mitään huomattavaa syytä -- ja
-muutti silloin takaisin syntymäkaupunkiinsa, jossa asettui asumaan
-torin varrella olevaan muhkeaan taloon, jossa äitinsä juuri oli
-kuollut. Hän oli jälkeensä jättänyt jommoisenkin omaisuuden, jotta
-poikansa voi elää oman mielensä mukaan. Hänen mielitöitään oli talon
-takaisen ison puutarhan hoitaminen -- se kuuluikin kaupungin
-merkillisyyksiin -- ja soitteleminen. Hän osasi soittaa kitaraa,
-harppua ja klaveeria. Mutta laulaa hän ei osannut, kuinka paljon hän
-sillä vaivasikin itseään. Äänensä oli kuin olikin karkea ja soinnuton.
-Ja vanha, äidiltään peritty keittäjättärensä tärväsi sen täydellisesti.
-Hän laittoi näet niin maukasta ruokaa, että se kunnon Oskarista maistui
-aivan liian hyvältä. Päivä päivältään hän vain lihoi ja äänensä sortui
-sortumistaan.
-
-Vähitellen alkoi hän halusta keittotaitoakin tutkia. En ole missään
-syönyt niin herkullisia hakkeluksia ja paisteja kuin hänen pöydässään;
-forellit eivät muualla missään tulleet niin sinisinä ja hyvin vadille
-asetettuina pöydälle -- ja munapiiraitaan kiitettiin laajalti koko
-seudussa.
-
-Puuhatakseen kumminkin jotakin tässä maailmassa, oli hän ruvennut tuon
-pienen kaupungin raatimieheksi, ja siitä toimestaan liikeni hänelle
-kylliksi aikaa lempiaskareihinsakkin. Tieteelliset opinnot -- ja kaikki
-mitä siihen kuului -- oli hän siis silleen heittänyt, hän antautui
-täydellisesti neilikkojaan, soitantoaan ja -- kyökkiään hoitamaan.
-
-Se siis ei ensinkään kummastuttanut minua, kun seuraavana aamuna näin
-raatimiehen istuvan Linan rinnalla majalan edessä olevalla penkillä.
-Äitinsä askaroi majassa. Hän puhui nuorelle tytölle niin kiihkeästi
-etten malttanut olla nauramatta. Aamuruualla ollessa kysyin
-leikillisesti aikoisikko hän asettaa pikku Linan hopeaa helähtelevän
-kurkun hyväin soittokoneittensa kokoelmaan.
-
--- Rakas serkkuni, vastasi hän miettivästi, -- jospa se vain olisi
-mahdollista, niin -- --
-
-Nauroin hänen vakavuuttaan ja miettiväisyyttään, mutta minulla ei ollut
-aavistustakaan niistä tuumista, jotka hänen aivoissaan alkoivat itää.
-
--- Muija on kamala, sanoi hän leikellen kinkkuviipaletta hienoiksi,
-pitkiksi viilekkeiksi, -- oikein kamala!
-
--- Häntä siis ette halua kaupan päällisiksi?
-
--- Huh! Kauhistus oikein ruumistaan karsi. Hetken äänettömyyden
-perästä, jonka kestäessä hän söi maukkaan voileipänsä, jatkoi hän: --
-Mutta on sitä pontta siinä eukossa! Minä sanoin hänelle haluavani
-tytöntypykkää luonani käymään, tahtoisin näet kuulla miltä hänen
-äänensä minun musiikkisalissani kuuluisi. -- Mutta ajatelkaas! Muori
-katsoi minua kiireestä kantapäähän ja vastasi: -- Milloin vaan
-käskette, niin minä seuraan Linaa luoksenne. -- Mutta, rakas serkkuni,
-mitäpä luulisitte maailman ajattelevan jos senlainen kummitus talooni
-astuisi? Vanha Dorani kai repisi silmät hänen päästään.
-
--- No mutta, vastasin leikillisesti, -- mitähän maailma ajattelisi, jos
-niin kaunis tyttö taloonne tulisi?
-
--- Minä tietysti ensin lahjoittaisin hänelle siistit vaatteet, sanoi
-hän kysymykseeni vastaamatta. -- Ja te, Anita rouva, voisitte tehdä
-seuraa hänelle ja --
-
--- Oi taivas! oletteko järjiltänne hyvä herra raatimies? huusin
-harmistuneena. -- Tahdotteko minun turvissani taloonne kuljettaa
-kerjäläissoittajaa?
-
-Hän katsoi minuun ihmetellen, punastui ja vaikeni.
-
-Siihen asia sillä kertaa loppui. Ainakaan siitä ei sen enempää puhuttu.
-Enkä joutanut paljon vieraamme kanssa seurustelemaankaan, syksy kun
-näet on runsastöinen aika emännälle, jolla on iso talous hoidettavana.
-Sitä paitsi piti minun Lenkwitziäkin silmällä pitää -- se oli vanhimman
-poikamme omistama tila, jonka hän oli kummiltaan perinyt. Isännöitsijä
-oli tosin luotettava mies, mutta kumminkin --
-
-Tuon tuostaankin tuli joku lapsista kertomaan:
-
--- Äiti, nyt Oskar setä on kävelymatkalla Lina mamsellin kanssa. Ja
-toisen kerran: -- Hän on lahjoittanut silkkisen esiliinan Lina
-mamsellille. Taloudenhoitajatar rohkeni ilkkuen kertoa nähneensä heidän
-kuutamolla metsänrannassa astelevan. Sanoipa voivansa vannoa, että
-raatimies oli nuorta tyttöä suudellutkin, mutta se väite sai minun
-pitämään ankaran nuhdesaarnan. Sanoin hänelle, että ilkeitten ja
-kateellisten parjaajain oli vallan helppo saattaa kunniallisia miehiä
-ja viattomia tyttöraukkoja huonoon huutoon, mutta etten minä ainakaan
-kärsisi senlaisia parjaajia talossani. Aioin muutoin kertoa
-ylijahtimestarille, miten hänen ystäväänsä parjattiin, jolla totisesti
-ei ollut ainoatakaan huonoa ajatusta ollut!
-
-Se auttoi. Sen koommin en panettelemista kuullut, mutta itsekseni
-arvelin mitä kaikesta tästä syntyisi.
-
--- No niin; viikon päästä seisoin eräänä kauniina päivänä kyökissä,
-jossa luumumarmelaadi kiehui kattilassa. Taloudenhoitajatarkin oli
-siellä. Huonetta täyttävästä suitsuavasta höyrystä sukelsi äkkiä laiha
-naisolento. Se oli rouva Völkerling, joka tärkeissä asioissa pyysi
-saada minua heti puhutella.
-
--- Mikäs nyt on? kysyin harmistuneena. -- Tulkaa takaisin iltapäivällä,
-kun olen hillonkeittämisen lopettanut.
-
--- Suokaa minun vain sanoa muutamia sanoja, armollinen rouva!
-
-Mitäpä tekisin? Hän näytti olevan hyvin liikutettu ja annoin hänen
-tulla kanssani saliin. Siellä asteli hän edes takaisin, naposteli
-esiliinaansa ja väänteli sileää vihkisormusta, jota hän aivan
-oikeudettomasti kantoi sormessaan.
-
--- Tahdoin vain kysyä armolliselta rouvalta, sanoi hän, -- älkää
-pahastuko -- mutta arvaahan armollinen rouva äidin huolet -- tahdon
-kysyä onko tuo herra Mehrboom, joka Linalleni on niin suosiollinen --
-onko hän kunnon mies? Tahi kenties -- kenties hän vain tekee sitä
-aikansa kuluksi? Armollinen rouva tietää minun tuntevan miehet -- hän
-huokasi syvään -- kenties hän vain narrailee häntä? Jos se niin on,
-niin lähden tytön kanssa pois täältä jo tänä päivänä!
-
--- Hyvä rouva Völkerling, vastasin minä, -- mitä te oikeastaan
-tarkoitatte? Mielistelisikkö hän Linaanne? Siinä te varmaan erehdytte.
-Raatimies Mehrboomia miellyttää vain tyttärenne laulu, siinä kaikki. Ja
-pitäisihän teidän olla tottunut näkemään että siihen miellytään.
-
--- Niin kyllä! Ajattelin vain, että moni ennen on syyttänyt kaunista
-ääntä, mutta ajatellut aivan toista. Tiedänhän sen omasta
-kokemuksestani, armollinen rouva.
-
--- Raatimies on mieheni ystäviä, vastasin kylmästi, -- ja siinä
-suhteessa ovat epäluulonne turhat, hyvä rouva. Mutta ellette voi niistä
-päästä, niin lienee parasta että lähdette.
-
-Olisin toden totta mielelläni nähnyt heidän lähtevän, sillä aloin
-aavistaa onnettomuutta.
-
--- No, hän ei kumminkaan missään tapauksessa onnistuisi, selitti hän
-kiivaasti ja muutoin lempeät silmänsä säkenöivät. -- Linani ei koskaan
-saa tulla niin onnettomaksi kuin äitinsä, sen olen hänelle suoraan
-sanonut.
-
--- Mitä tarkoitatte?
-
--- Mitäkö tarkoitan? Minä tarkoitan, että Lina on kaunis ja sivistynyt
-tyttö, jolla voi olla vaatimuksensa. Niin, niin -- kyllä hän on sen
-huomannut, armollinen rouva. Eilen illalla meni hän oikein
-hämmästyneenä tiehensä, kun hän tuli Linalle makeisia tuomaan ja
-kauniilla sanoilla mielistelemään. Ei, hyvä herra Mehrboom -- se ei käy
-päinsä paitsi myrttiseppelettä ja morsiushuntua. Ensin alttarin eteen!
-
-Seisoin kuin kivettyneenä ja tuijotin vanhaan viulunsoittajattareen. --
-Teidän Linanne ja -- raatimies Mehrboom? sain vaivoin sanotuksi. Te
-ette todellakaan -- ette suinkaan ole vaatimaton, hyvä rouvaseni,
-täytyy minun sanoa! Tehkää nyt hyvin ja menkää tiehenne! Osotin ovea.
--- Ja pankaa sitten kapineenne kokoon niin pian kuin mahdollista --
-mieluimmin jo tänä iltana.
-
-Ymmärtämättömiä sanoja mutisten meni hän tiehensä. Luumumarmelaadista
-en enää mitään välittänyt. Minulla ei ollut rauhaa missään ja odotin
-hartaasti iltapäivää, jolloin mieheni ja raatimies Mehrboom tulisivat
-takaisin. Herrat olivat näet jo aikaisin aamulla matkustaneet pois.
-Minusta se päivä oli loppumattoman pitkä. Ja kun molemmat ystävykset
-lokakuun iltahämärässä palasivat kotiin, olin saattanut mieleni
-liiallisesti kuohuksiin.
-
-Tietysti menin ensimäiseksi mieheni kanssa hänen huoneeseensa ja
-kerroin vapisevalla äänellä mitä oli tapahtunut.
-
-Hän ei sanallakaan puhettani katkaissut. Vihdoin virkahti hän: -- Eihän
-Mehrboom enää ole mikään poikanen!
-
--- Mitä sillä tarkoitat?
-
--- Että sinun täytyy antaa hänen hoitaa itsensä oman mielensä mukaan.
-
--- Mitä hän sitten tahtoo? Sehän on pelkkää mielettömyyttä!
-
--- Minä en tiedä mitä hän tahtoo. Mutta yhden asian minä voin sinulle
-ilmoittaa -- js se on se, että hän korviaan myöten on suloiseen
-Mignoniisi rakastunut.
-
--- Heinrich! huudahdin. -- Herra Jumala -- aivanhan se on mahdotonta.
-
--- Tuskinpa itsekkään tahdoin sitä uskoa. Kun hän tänään uskoi sen
-minulle, puhuin melkein suuni sijoiltaan, saadakseni hänet järkeensä.
-Turhaan! Lina -- tahi ei ketään! Lina vain hänen onnestaan puuttui,
-elämänsä loppuun tahtoi hän kuulla hopean heleää helkytystään. Ja ellei
-se voi käydä päinsä, niin hän ei tiedä mikä hänet perii. No niin --
-kunnon miehellä on senlaisessa tapauksessa vain _yksi ainoa_ keino!
-
--- Mutta eihän sen voi antaa tapahtua! huudahdin minä. Ajatteles, tuo
-mierolaisraukka -- ja kunnon, rehellinen, jalo ja varakas Mehrboom! Ei,
-Stetten, se ei saa tapahtua! Mene sinä sinne alas ja laita nuo
-onnettomat naiset matkaan. Anna saattaa heidät lähimpään kaupunkiin
-vaikka parhailla nelivaljakkaisilla vaunuillamme, kunhan vaan menevät
-matkoihinsa! Sillä välin minä menen Mehrboomin pakeille ja koetan
-selvittää hänen sekavaa päätään.
-
--- Ei se onnistu! huusi mieheni jälkeeni.
-
-Kolkutin Mehrboomin ovea, mutta sisäpiika sanoi herra raatimiehen
-menneen alas puutarhaan. Kiiruhdin takaisin alas. Oliko hän jo mennyt
-majalaan?
-
--- Mehrboom! huusin ulos pimeään. Kuului kuin kahinaa, ja aivan oikein
--- sakeasta lokakuun usvasta sukelsi juuri vieressäni näkyviin
-kookas olento. -- Minä etsin teitä, Mehrboom! Missä kummassa te
-juoksentelette?
-
--- Täällä! sanoi hän tukehtuneella äänellä.
-
--- Mitä te täältä ulkoa usvasta etsitte?
-
--- Raitista ilmaa, mutisi hän.
-
--- Ahaa! Ettekö siis raitista ilmaa saanutkaan koko matkalla tänään?
-Ei, rakas ystäväni, minulla sattuu olemaan paremmat tiedot. Te aioitte
-mennä alas majalaan! Oi Mehrboom, mitä onkaan Stetten juuri kertonut
-teistä! huudahdin. -- Oletteko niin peräti jumalaton, että sydämenne
-lahjoitatte katulaulajattarelle? Ajatelkaa, Mehrboom, mitä se
-merkitsee! Ajatelkaa omaa kunnon äitiänne, kunnioitettua nimeänne --
-asemaanne, tulevaisuuttanne -- onhan se vallan mahdotonta!
-
--- Hiljaa, hiljaa, rakas Anita rouva! Tulkaa -- ottakaa käsivarteni.
-Minä tiedän teidän olevan oikeassa, mutta se ei mitään auta. Kaiken
-tuon olen jo itselleni sanonut, mutta kumminkin --
-
-Pakotin hänet pysähtymään. -- Mehrboom, se on vain haihtuva haave!
-sanoin kyynelten vuotaessa silmistäni. -- Mitäpä tuo vieras lapsi voi
-teille olla?
-
--- En tiedä, Anita -- älkää kysykö, sillä minulla ei ole mitään
-vastattavaa. Kahdeksantoista vuotiaana rakastin erästä tyttöä samalla
-tavalla, sen perästä en ole ketään rakastanut ennenkuin nyt. Antakaa
-minun mennä omaa tietäni! Mitäpä hänen sukuperänsä minua haittaa? Eihän
-minulla ole sukulaisia, jotka nenäänsä nyrpistäisivät. -- Teidän täytyy
-suoda minun tulla onnelliseksi omalla tavallani! Hän on kaino ja hyvä
-lapsi --- hän on pieni leivonen, joka viserryksillään tuo kevättä
-sieluuni. Anita -- Anita rouva --
-
--- Entä äiti! Onnittelen teitä tulevan anoppinne suhteen! sanoin
-katkerasti.
-
--- Oi niin, äiti -- tuo turmeltunut äiti! huudahti hän neuvotonna. --
-Suuri Jumala -- tuo turmeltunut äiti!
-
--- Hän kai tekee elämämme sangen hauskaksi, sanoin.
-
--- Linan täytyy oppia unhoittamaan äitinsä, sanoi hän lujalla äänellä,
--- ja vanhuksen täytyy sitoutua pysymään poissa tyttärensä luota. Hänen
-täytyy, Anita. Rahalla saa senlaiset ihmiset vaikka mihin. Ei, _sitä_
-en koskaan voisi, jatkoi hän, -- äitiä en koskaan jaksaisi kärsiä.
-
--- Luuletteko hänen myövän lapsensa? Mitä typeriä houreita teillä on?
-Niin ei kukaan äiti tee. Tahi suostuu hän kenties ehdotukseenne,
-saadakseen teidät tyttöön sidotuksi. Hän on jonkun aikaa poissa, mutta
-kun rahat loppuvat, ilmestyy hän eräänä kauniina päivänä kotiinne ja
-jää sinne. Te ette tunne tuonlaisia mieron kiertäjiä, te päättelette
-vain oman mielenne mukaan ja te olette valmistamaisillanne itsellenne
-vuoteen orjantappuroista ja ohdakkeista, hyvä ystävä!
-
--- Ei, niin ei saa käydä! En voi kärsiä tuota kauheaa äitiä, hän on
-niin rapistuneen näköinen ja käytöksensä on rumaa, se muistuttaa
-huonoimpia kapakoita, yhki hän.
-
--- Mutta hän on Linan äiti, sanoin vakavasti, -- hän omistaa tytön
-Jumalan ja ihmisten lain mukaan.
-
-Hän vaikeni ja huokasi syvään.
-
--- Miksi pitää tuon kurjan äidin olla olemassa? huudahteli hän
-kiivaasti. -- Ellei häntä olisi, niin painaisin jo tällä hetkellä tytön
-sydäntäni vasten -- -- mitä se oli? kysyi hän hiljaa ja puuttui minua
-käsivarteen, -- kuului aivan kuin olisi joku tässä läheisyydessä
-nyyhkyttänyt.
-
--- Jumal' auta, eihän täällä ketään ole! sanoin rauhoittaen häntä. --
-Majalahan on maantieojan tuolla puolen. Rakas, hyvä ystävä! rukoilin
-minä, -- osottakaa minulle sen verran ystävyyttä, että ainakin koetatte
-unhottaa tuon tytön! Intohimonne on liian äkkiä syttynyt, se ei voi
-olla todellinen. Matkustakaa kotiin, ja asettukaa vanhempainne kuvan
-eteen -- ajatelkaa sitten kenen heidän silmäinsä edessä tahdotte
-rinnallenne asettaa. Uskokaa minua, että haaveenne katoaa ja häipyy
-niin kuin aurinko huomenna hajottaa syysusvan. Minä pyydän vain tätä
-ainoaa yritystä! Ellei se onnistu niin vielä sittenkin jää teille
-kylliksi aikaa turmioonne syöstä.
-
-Kauan hän empi, sitten hän tarttui käteeni. -- Tuon onnettoman äidin
-tähden minä koetan sitä tehdä, sanoi hän huoaten. -- Huomatkaa tarkoin
--- se on yritys vain, Anita rouva! Olen jo ennen sanonut sen itselleni.
-Hyvä, tahdon koetella itseäni -- mutta sen minä sanon teille -- --
-
--- Mitä niin, Mehrboom?
-
--- Jos tyttö olisi yksin maailmassa, niin ei kymmenen hevosen voimat
-voisi minua täältä riistää -- kuulitteko, nyt taas kuului kuin huokaus!
-
--- Te houritte, Mehrboom. Tulkaa -- kuinka voitte? Tulkaa, minä laitan
-teille lasillisen punssia -- sitten nukutte makeasti ja huomenna
-matkustatte kotiin Jumalan kirkkaassa päiväpaisteessa.
-
-Hän ei vastannut, mutta minä vedin hänet mukaani taloa kohti.
-Riemuitsin kun hän oli järjen ääntä kuunnellut ja siunasin mielessäni
-vanhan viulunsoittajattaren rappiota. Hänestä on siis johonkin hyötyä,
-arvelin. Ja iltamyöhällä sanoin ukolleni: -- Rouva Völkerling olisi
-tietysti luvannut vaikka mitä saadakseen hänet kiinni. Mutta sittemmin
-hän varmaan olisi anoppina ilmestynyt -- hänhän rajattomasti rakastaa
-lastaan. Kunnon Oskar Mehrboom! Eipä hän juuri mikään ihmistuntija ole.
-
--- Mutta sinä sitä enempi, sanoi hän leikillisesti. -- Kyllä sinä,
-Anita, sentään olet viisas rouva!
-
--- Olenpa kyllä, selitin ylpeästi.
-
-Mutta sillä kertaa erehdyin isosti, lapsi kulta! Kuinka olisinkaan
-voinut aavistaa mitä sinä yönä tapahtuisi? Kuinka voin ajatella että
-juuri samassa senlainen äidinrakkauden teko tehtäisiin, jonka
-veroisesta en koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen ole kuullut
-mainittavan?
-
-Tiesinhän kyllä, että tuo vanha viulunsoittajatar jumaloi lastaan. Ja
-että hän eli, kieltäytyi ja uurasti ainoastaan tyttärensä eteen, senhän
-hän itse oli sanonut. Mutta että hän -- --
-
-Oli vielä hämärä noin seitsemän tienoissa aamusella kun vaari ja minä
-istuimme kahvipöydän ääressä. Silloin Lina hyökkäsi huoneeseen puoleksi
-puettuna ja antamatta ilmoittaa itseään. Pehmeät lapselliset kasvot
-olivat jäykkänä ja verettöminä kauhistuksesta ja hän vapisi niin että
-tuskin sai sanaa suustaan.
-
--- Jumalan tähden -- mitä tämä on? huusin minä.
-
--- Äitini! änkytti hän, -- äitini -- hän on kuollut!
-
-Pakotin tytön istumaan tuolille, jolta juuri olin noussut. Annoin
-hänelle vettä ja huusin sisäpiikaa, että hän tulisi pitämään huolta
-melkein tunnottomasta tytöstä. Sitten riensin alas majalaan. Siellä
-makasi vanha viulunsoittajatar näennäisesti kuin unessa, huulilla
-tyytyväinen hymy. Mutta hän oli kylmä ja jäykkä -- hän oli kuollut.
-Pallilla vuoteen ääressä oli tyhjennetty lasi. Siinä oli myöskin kirje,
-yksinkertaisesti laskettu paperipalanen, johon nimeni oli lyijykynällä
-kirjoitettu. Se oli suljettu likaisella suulakalla. Avasin kirjeen ja
-luin:
-
-    "Kuulin eilen illalla kaikki. Ja minä menen pois -- sinne, josta
-    on mahdoton enää palata. Pian olen tieltä poissa, herra Mehrboom
-    voi syleillä morsiantaan -- ja lapseni on elävä onnellisena,
-    rakastettuna ja kunnioitettuna järjestetyissä oloissa. Pyydän
-    armollisen rouvan pitämään Linan luonaan hääpäivään asti. Jumala
-    on teitä siitä palkitseva. Ja minä pyydän ettei kukaan sano
-    lapselleni, jotta vapaaehtoisesti läksin. Hän luulee minun
-    kirjoittaneen armolliselle rouvalle lähdöstämme. Voihan sanoa
-    että olen kuollut halvaukseen.
-
-    Kiitän kaikesta hyvästä, jota herrasväki on meille osottanut --
-    Jumala sen palkitkoon teille ja lapsillenne. Säästöpankkikirja
-    suorittaa hautajaiskulungit. Riittää siitä vielä Linallekin
-    myötäjäisiksi; ei hänen tarvitse tulla miehensä kotiin aivan
-    kuin kerjäläisen.
-
-    Kuolen mielelläni kun tiedän lapselleni tulevan hyvän
-    toimeentulon."
-
-    Lenkwitzissä lokakuun 23 päivänä 1816.
-
-                                   Lisette Völkerling.
-
-Niin, siinä makasi nyt nainen, joka oli mennyt kuolemaan lapsensa
-edestä, ja minä -- Anita von Stetten -- minä häpesin katkerasti
-itseenityytyväisyyttä ja että olin niin ylpeästi tuominnut tuon äidin,
-jonka ainoa toivo ja pyrkiminen oli lapsensa pelastaminen --
-pelastaminen senlaisesta elämästä, johon kohtalo kerran oli hänet
-itsensä heittänyt, ja jota hän oli oppinut ylenkatsomaan. Hän tahtoi
-tyttärensä pelastaa, uhraamalla oman henkensä.
-
--- Kyllä minä lapsestasi huolta pidän, sanoin puoliääneen ja ummistin
-hänen väsyneet silmänsä. -- Niin, sen minä teen! Mieheni tuli samassa
-sisään ja hänen sylissään itkin, kunnes ankara mielenliikutukseni
-tyyntyi.
-
-Vanha viulunsoittajatar haudattiin. Toimitettiin niin, ettei tytär
-saisi tietää äidin tehneen itsemurhan. Tyttönen oli aivan epätoivossa.
-Jäykkänä ja itkemättä hän istui majalassa äitiä pantaessa haudan
-lepoon. Hän ei huolinut lohdutuksesta, vaikka kuinka olisin koettanut
-häntä rauhoittaa.
-
-Raatimies tuli pian takaisin. Ensin hän kohteli tyttöä kuin isä sitten
-rakastavan veljen tavalla. Ja palattuamme hautausmaalta arveli hän
-hetken tulleen, jolloin hän voisi sulkea tytön syliinsä ja sanoa, että
-hän hänen luonaan löytäisi kaikki mitä oli kadottanut -- uskollista ja
-uhrautuvaista rakkautta. Kuulin ulos mennessäni liikuttavat sanat. Ken
-senlaista hetkeä tahtoisi häiritä? Tunsin kumminkin alinomaista
-rauhattomuutta -- he eivät sopineet toiselleen, ei äidin kuoltuakaan.
--- Kas nyt saamme ensin kihlajaiset ja sitten häät -- nyt olemme lopun
-edellä; onnettomuus on lähellä! mutisin itsekseni.
-
-Ihmeekseni tuli raatimies aivan kohta luokseni kasvot kalpeina, -- Eikö
-hän tule mukanamme tänne ylös? kysyin.
-
--- Ei, hän vastasi. -- Hän ei edes tahdo sielläkään asua, ja
-rakkaudestani en saanut virkkaa sanaakaan. Hän tuijotti minuun niin
-kauhistuneena, jotta pelästyin. Hänen täytyy ensin rauhoittua.
-
--- Eikö hän sitten tiennyt, että rakastatte häntä? kysyin kovasti
-ihmeissäni.
-
--- Pitäisihän hänen se tietää, änkytti hän. -- Olen usein puhunut
-hänelle rakkaudestani, olen häntä syleillyt ja suudellut, vaikka en ole
-naimisesta ennen puhunutkaan. Luulin sen olevan itsestään ymmärrettävän
-asian. Mutta hän on niin kaino ja arka -- --
-
--- Pelkääkö hän naimisiin mennä?
-
--- Hän työnsi minut suorastaan luotaan, sanoi hän käheästi.
-
--- Matkustakaa pois pariksi päiväksi, neuvoin häntä. Hän näytti yhä
-alakuloisemmalta.
-
--- No olkaa täällä sitten -- minusta nähden. Minä menen häntä
-puhuttelemaan.
-
--- Menkää, Anita -- oi menkää!
-
-Menin sinne alas. Lapsellisen solakka olento seisoi ikkunan edessä,
-pientä päätään ruskeine kiharoineen, jotka eivät olleet läheskään niin
-hyvässä järjestyksessä kun pari päivää sitten, jolloin äiti häntä
-auttoi, painoi hän ikkunaa vasten. Tuntui kuin odottaisi hän jotakin.
-
--- Lina, sanoin hänelle, -- tulkaa tuonne ylös! Ettehän voi täällä
-yksin olla. Herra Mehrboom toivoo eitä seuraatte minua sinne, ja
-teidänhän tulee hänen tahtoaan noudattaa. Olkaa nyt ymmärtäväinen tyttö
-ja tulkaa!
-
-Hän ei edes kääntynytkään. -- Antakaa minun jäädä tänne, mutisi hän,
-
--- Ei, ei -- Lina!
-
--- Oi, antakaa minun jäädä -- täksi yöksi vain! rukoili hän. Huomenna
--- niin, huomenna minä tulen.
-
--- No olkaa vain minusta nähden! -- Tiedättehän, Lina, että saatte
-pitää itseänne herra Mehrboomin morsiamena?
-
--- Äiti sanoi niin, sanoi hän kääntyen. Hän näytti monta vuotta
-vanhemmalta ja tummissa silmissään kuvastui todellista kauhua. --
-
--- Ettekö sitä itse ymmärtänyt?
-
--- Oi, en -- en! En ymmärtänyt että naiminen oli kysymyksessä! sanoi
-hän torjuen ja kalpeat kasvonsa lensivät tulipunaisiksi.
-
--- Se on teille suuri onni, Lina, että hän tahtoo ottaa teidät
-vaimoksenne.
-
--- Niin äitikin sanoi, mutisi hän.
-
--- Koettakaa tulla hänen arvoisekseen, lapsi!
-
-Hän ei vastannut. Silmänsä olivat alas luodut. Hän laski kätensä
-ristiin ja koko ruumiinsa vavahti.
-
--- Hyvää yötä! -- Ettekö tahdo ojentaa kättänne hänellekin?
-
-Hän pudisti päätään, -- Huomenna!
-
--- Ettekö pelkää olla täällä yksin?
-
--- Ei, ei -- en minä sitä pelkää.
-
--- Hyvää yötä! --
-
--- Hän ei tahdo enää tänä iltana tavata teitä, Mehrboom, sanoin hänelle
-sisään tultuani. -- Mutta huomenna! Täytyy muistaa, että nyt on äidin
-hautauspäivä, ja saatte sentähden antaa anteeksi hänen oudon
-käytöksensä.
-
--- Huomenna! toisti hän.
-
-Illallista syödessä näytti hän kalpealta ja kärsimättömältä ja sanoi
-meille aikaisin hyvää yötä.
-
--- Panempa vedon, että hän juoksee edes takaisin lemmittynsä ikkunan
-alla kylmässä ilmassa, sanoi vaari.
-
-Ennenkuin rupesin levolle katsoin vakoillen majalaan päin. Pienestä
-ikkunasta vilkkui tuli. Vähän matkan päässä seisoi musta olento tammen
-runkoon nojautuneena.
-
--- Se on melkein uskomatonta, Stetten, sanoin. -- Tuo voimakas
-nelikymmenvuotias mies -- rakastunut kuin kaksikymmenvuotias
-nuorukainen! Ja keneen? Tyttöön, joka antaa suudella itseään, mutta
-kauhistuu naimisiin mennä!
-
--- Sinä tuomitset väärin, Anita, sanoi vaari. -- Hänhän on vielä niin
-lapsellinen. Itsestäsikin hän aluksi oli suloinen!
-
--- Niin lapsena, -- mutta te miehet miellytte aina vain kauniiseen
-ulkokuoreen.
-
-Yöllä satoi ensimäiset lumet. Kun aamulla avasin ikkunan hengittääkseni
-raitista, vilvakkaa ilmaa, löysin ikkunalaudalta orapihlajasta,
-raudustammesta ja purppuranpunaisista kiulukoista sommitellun vihkon,
-ohuen lumen peittämänä. Vihkon alla oli paperiliuskare, johon oli
-kirjoitettu:
-
-    En voi elää ilman vapauttani -- en tahdo mennä naimisiin!
-    Äiti kyllä antaa minulle anteeksi -- antakaa tekin.
-
-                                    Teidän kiitollinen
-                                    Lina Völkerling.
-
-Huudahdin kummastuksesta ja peljästyksestä. Sulhas parka! -- Siinä se
-nyt oli hänen kulkulaisverensä!
-
-Juoksin alas majaan -- se oli tyhjä. Pöydällä oli vanha läkkipullo ja
-kynä. Koko joukko muita kapineitakin oli jäänyt häneltä. Hän ei
-näyttänyt ottaneen mukaansa paljon muuta kuin vapautensa, paitsi viulua
-ja kitaraa ja pari viuhkaa.
-
-Niin mitäpä se auttoi että seisoin kuin kivettyneenä lattialla ja
-vääntelin käsiäni. Hän oli ja pysyi poissa. -- Olisipa hyvä jos
-tietäisin voiko hän tätä iskua kestää, ajattelin.
-
-Stetten ei tahtonnt hänelle selittää asian laitaa -- tietysti siis
-minun taas täytyi teloittajana olla.
-
-Hän ryntäsi sinne alas epätoivossa. Tuntui ettei hän sanojani uskonut,
-vaan tahtoi omin silmin nähdä. Seurasin häntä vasta noin tunnin
-kuluttua. Silloin löysin hänet istumassa pöydän ääressä pää käden
-nojassa tuijottaen repaleiseen nuottilehteen. Ja lehti oli kosteana
-kyyneleistä.
-
--- Mehrboom, hyvä Jumala johtaa kaikki parhaaksemme, sanoin lohduttaen.
--- Kai hän tämänkin on hyväksemme sallinut.
-
-Hän nousi ja puristi kättäni, sitten lähti hän sanaakaan sanomatta.
-Tunnin perästä hän matkusti. Linaako hakemaan? Varjelkoon Jumala! --
-Jos toisin hänet takaisin, niin hän ensi tilassa taas pakenisi, sanoi
-hän, kun levottomana kysyin minne hän niin äkki pikaa aikoi matkustaa.
-Mutta sen perästä hän ei koskaan voinut viulun ääntä kuulla ja hän
-karttoi huolellisesti kaikkia markkinoita, jossa kuljeksivat soittajat
-tapasivat esiintyä. -- --
-
-Nyt oli majala taas tyhjänä. En enää muista ketä siinä ensimäiseksi
-asui rouva Völkerlingin ja hänen tyttärensä jälkeen, mutta koko joukko
-erilaisia ihmisiä siellä asui. Oven yläpuolessa on vielä tänäkin
-päivänä jäljellä nimi "Surkeuden ravintola". Mutta kaikki jäljet
-Mignonistamme -- pikku Linasta ja hopean heleästä viserryksestään --
-olivat ijäksi päiviksi kadonneet. Vapautussodan jälkeenhän rakkaassa
-isänmaassamme vallitsikin melkoinen epäjärjestys.
-
-Kun poikamme opintojaan varten oleskelivat Hallessa, olivat he siellä
-nähneet kauniin, mutta jotenkin rappeutuneen näköisen naisen, joka
-olisi voinut olla Lina -- mutta mitään varmaa he eivät tienneet.
-
-Rouva Völkerling oli turhaan kuollut, hän ei voinut lastaan pelastaa.
-
-Ken voi muuttolintua pidättää -- ken mereen juoksevaa virtaa estää?
-
-Senlainen oli majalan paras romaani.
-
-Niin lopetti mummo.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Vaarin muistikirja; Majala, by Bertha Behrens
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARIN MUISTIKIRJA; MAJALA ***
-
-***** This file should be named 63138-8.txt or 63138-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/3/1/3/63138/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/63138-8.zip b/old/63138-8.zip
deleted file mode 100644
index 35fab58..0000000
--- a/old/63138-8.zip
+++ /dev/null