diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63135-8.txt | 1858 | ||||
| -rw-r--r-- | old/63135-8.zip | bin | 35385 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1858 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..78deae1 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #63135 (https://www.gutenberg.org/ebooks/63135) diff --git a/old/63135-8.txt b/old/63135-8.txt deleted file mode 100644 index 829d6c1..0000000 --- a/old/63135-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1858 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kansan keskeltä, by Pekka Aho - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kansan keskeltä - Kolme kertomusta Savosta - -Author: Pekka Aho - -Release Date: September 6, 2020 [EBook #63135] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSAN KESKELTÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KANSAN KESKELTÄ - -Kolme kertomusta Savosta - - -Kirj. - -PEKKA AHO - - - - - -Helsingissä, -Wickström ja Kumpp. Kirjakauppa -1886. - - - - -SISÄLTÖ: - -Sikamainen kertomus. -Köyhän kirkkomatka. -Alku-opetusta. - - - - -SIKAMAINEN KERTOMUS. - - -Öhr, öhr... pani sika jyystäissään lyhyttä nurmea maantien ojan -reunasta. Öhr, öhr... pani se aina vähän ajan päästä ja ajatteli että -lyhyttähän tämä on, mutta suuhunpa tuosta saa... se on väkevämpää kuin -tuolla metsässä... öhr... kun tästä saisi mahaansa -- eipä se muuta -tahtonut eikä toivonut... öhr, öhr... - -Tuolta tulee pieni poika äitinsä kanssa... jokohan viskaa kivellä? -Kärsänsä piti sika maata vasten ja katsoi kulmainsa alta. Vaan kohta -piti röhkien ja öyhkyen hypätä ojan toiselle puolen, kun poika otti -kiven käteensä. - --- Elä visko toisten sikoja, mitä sinä! kielsi äiti, mutta poika oli jo -ennättänyt viskata ja sika sai tyytyä siihen että kivi kävi sen luiseen -takajalkaan niin että napsahti. - -Eikä auttanut sanominen mitään. Ei pannut enää kärsääkään maata vasten -yhteen kohti eikä kulmiensa alta katsonut ja sitte tonkaissut poikaan -päin kärsällään tavoittaakseen torahampaallaan pojan jalkoja... Vaan -eihän niin paljon pahaa saa tehdä yhdellä kertaa eläin, joka on -täydellisesti ihmisen vallassa, jonka hän tappaa kuin tahtoo ja pistää -poskeensa. Jos kuin mieli tekisi, niin ei saa tehdä pahaa pienelle -pojallekaan, tekipä hän mitä tahansa -- pitää tyytyä, vaikkei olisi -tuon pojan talon sikakaan eikä likimailtakaan; hän kuuluu kerran samaan -ihmissukuun, hänelle ei saa tehdä pahaa sika, sillä sika on sika ja se -on luontokappale. - --- Ei pidä härnätä sikoja, ne torahampaallaan viileksivät mahan halki, -jos päälle tulevat, tuntui äiti mennessään sanovan pojalleen. - --- Ei te utkalla, minä kun otan oikein iton kiven ja tillä kun minä -vitkaan oikein, niin että te vinkuu ja juoktee pakoon. - --- Vaan entä jos sieltä metsästä törmäisi uudestaan, ettet -tietäisikään? Sika jos kiertäisi ja tulisi takaa päin päälle. - --- Ei te tule, kun minä ten mettään ajan, niin te juotta lötkittää -vetakkoon ja tieltä kattoo, vaan ei utkalla. Jot utkaltaiti, niin minä -ottatin tuulemman kiven ja vitkaitin kuolijaakti. -- - -Vihataanhan sitä vierasta sikaa... Vaan mitenhän olisi käynyt, jos -olisi poika ollut sian kanssa kahden kesken? - -Sika röhki vain ja söi toiselta puolen ojaa, kun toiselta pois -ajettiin. - -Öhr, öhr... pitäispä mennä sinne pellon aidan taakse, jos siellä olisi -enemmän... vaan onhan tuota tässäkin... nurmea... lyhyttä... tässä... -ja aina narskautti sika terävillä etuhampaillaan heinän juuresta -poikki, otti sen kulmikkaalla alahuulellaan ja kielellään tarkasti -hammasten väliin. Siinä yhä söi ja röhki. Kenenhän lie ollutkaan sika? - -Kulki vähän matkaa, jo tonkasi kärsällään... tokko löytyy mitään? -- Ei -mitään. Tonkasi toisen kerran, kolmannen, tonkasi montakin kertaa ja -haisteli sieramillaan. Viimein löysi jotain juurta, vai mitä lie ollut, -ja tavotti sen suuhunsa, kun sen syötäväksi tunsi. - -Sillä lailla käänteli sika kärsällään nurmikkoa. Laihanlainen se oli, -vaan kuitenkin hyvässä lihassa muihin eläimiin nähden -- milloinkapa -sika hyvin laihaksi päässee? Se oli korkeajalkainen ja pitkäruumiinen, -ohutkärsäinen maalaissika, joka jaksaa juostakin pitkät taipaleet -hengästymättä. Hyvissä se olikin voimissa, kärsä terve ja tukeva, ei -nuhaa ollut sieramissa, ei tekohampaita, eikä huuletkaan ahavoittuneet -ollenkaan, vaikka ne toisen kerran märässä myyräästävät, toisen kerran -päiväpaisteessa aivan kuiviksi kovettuvat. -- Mutta se ei olekaan -mitään "rania" se nahka, jota sian huuliin on pantu, ja kärsään -tarvitaan vielä parempaa: sen pitää olla lujaa kuin pohjanahka ja -pehmeää kuin paras vasikan nahka. - -Tuli siihen toinenkin sika, löysipä se, vaikka toinen koetti eksyttää. -Ei sitä näkynyt mistä se tuli, siihen se vaan ilmestyi ilman mitään -muita mutkia, jyysti nurmea ja röhki... vuoroon ne kumpikin röhkivät -toisilleen. Meni sitte toinenkin nurmea tonkimaan toisen kanssa, ja -vuoroon siinä röhkivät ja tonkivat. Ei toinenkaan huolinut olla vihanen -toiselle, vaikka se tuli kysymättä hänen kynnökselleen, sille paikalle, -jonka toinen oli löytänyt suurella vaivalla ja haistelemisen pakolla -- -sieramiaan oli pitänyt hyvin pienennellä ja suurennella väliin... - -Ei siitä paljoa lähde tuommoisesta; arvaahan tuon paljoko siitä lähtee, -jota ovat mahtaneet jo toisetkin tonkia aikoinaan. - -Uhr, uhr, uhrrii, uhrrii... rupesi toinen valittamaan ja tonkasi -välistä äkäsesti, ja muuttautui paikasta toiseen. Samoin rupesi -toinenkin tekemään vähän ajan perästä, ja sitte ne yhdessä valittivat -saatavain vähyyttä ja mahtoivat kiukuta luojaansa vastaan. Kun yhteen -sattuivat ajamaan, niin tonkasi toinen toistaan -- molemmat olivat -pahalla tuulella. - -Kun siinä nurkuivat, kuin hävinneet herrat, olevia oloja, sillä vatsa -tuntui sangen tyhjältä, niin muistivat että on se allas siellä kujan -luona pihan aitovieressä... jos tuo ei olisi tyhjä... täytyy lähteä -katsomaan eikö akat olisi heittäneet jotain makuvesiä siihen. Voi kuin -siinä onkin makoista välistä! Kun se on oikein hapanta, niin se maistaa -ihan imelälle. Ja sika maiskutti suutaan, ja kun toinen näki mikä -toisella oli mielessä, maiskutti sekin suutaan. Ja herkesivät vähäksi -aikaa vinkumasta. - -Kohta rupesivat uudestaan, vinkuivat ja kulkivat pitkin maantietä, -välistä keskeltä, välistä laidoille mennen ja haistelivat tien -vieruksia. Mutta ei mikään maittanut. Tulivat tiehaaraan ja kääntyivät -pihaan, jopa vähä juoksivatkin, kun oli tie pitkä, ja juostessaan -vinkuivat ja ärriä sanoivat myötäänsä, välistä vain vetivät pitkää -voivotusta. -- Sian puheessahan onkin joka kirjaimen mukana kurkusta -tuleva ärrä varustettuna, eikä äkkinäinen muuta eroitakaan. - -Nälkä on vastuksena kaikilla luoduilla, ehkä enin sijoilla. Juosten ja -valittaen ne tulivat kujaan ja köpittivät siitä altaalleen, nuuskivat -sitä, mutta eivät löytäneet mitään -- vähä märkänä oli vain altaan -pohja, ei muuta. Siinä pääsi valitushuuto sydämen pohjasta -- eli -oikeastaan mahan pohjasta, sillä maha se naukui ja vaati lisää -- vähä -oli tullut omalla hankinnalla, ja toivoivat saavansa yhdestä koosta. -Mutta voi! ei tule hartain toivokaan aina täytetyksi. - -Mikä sen on juomisen vienyt? Meneehän nuo tuohon panneet, vaan mikä lie -käynyt omin lupinsa ottamassa? -- Perhanat, vieraat siat ovat -käyneet!... vaan minkäpä sille taitaa... suuri lauma niitä näkyy -olevan. Ja suurempi pääsi valitushuuto, joka kaikui kujan seiniin ja -kuului ympäri pihaa, vaan siitä ei kukaan huolinut. Kulki pihalla -lapsia, mutta ne eivät olleet tietäkseenkään. Kulki siitä aikaisiakin, -ei vain kulkenut se oikea, joka aina antaa... missähän lie ollut, kun -ei näkynyt? - -Isot siat siellä vinkuivat ulko-aituuksessa ja kävelivät edestakaisin. -Katsoivat aidan raosta piha-aituukseen... olisihan siellä nurmea. -Katsoivat pikkusikain allasta, mutta niille oli arvattu laittaa niin -pienet reiät aitaan, ettei suurten sikain päät mahtuneet. - -Siinä olivat pienetkin siat pehkuissa. Suuret menivät kanssa ja -aikoivat ruveta pehkuihin, mutta muistivat ettei mahalla naukuvalla ole -hyvä pehkuissa olla, ja työkkäsivät kärsällään pieniä porsaita, jotka -vinkasivat vähän. Sitten menivät suuret siat vierasten sikain luo ja -uhittelivat niitä, katsoivat kulmainsa alta ja puhuivat vähä -toisellaista kieltä: hrwah, hrwah, vah... mutta vieraat siat eivät -olleet millänsäkään. Niitä oli niin paljon. - -Kun ei valitukset auttaneet eikä vieraatkaan siat pois lähteneet, -menivät suuret siat vaikeroiden pitkin tietä pois päin... ei enää -kestänyt nälkää ruohottomassa kujassa. Vaikeroiden ja haikealla -mielellä ne yhä kulkivat aitoviertä varaseipäitten alatse. Kulkivat jo -metsänkin sisään aitovartta myöten. Tulivat aidan nurkkaukseen ja -tonkasivat vähä kärsällään... eipä se ollutkaan niin helpossa kuin -ennen... olihan siitä aina väliin päästy. - -Yhdestä tuumin alkoivat ryskyttää aidan nurkkausta... kylläpä se oli -lujassa! Vihan väessä työkkäsivät ai'asta kärsällään ylöspäin... ja se -liikahti, solahti oikein ylös vitakseen asti. Siihen tuli jo iso reikä. -Ei oikein vielä mahtunut, piti suurentaa. Helposti se sitten suurenee, -kun on kerran alkua, ja kohta pakkautumassa olikin sika aidan raosta ja -sen perästä toinen. - -Nytpäs tuli hyvä ruokamaa, siitähän vähän sai tyhjään mahaansa. Oli kai -siinä nyt nyhtämistä, eikä sitä tarvitsekaan niin jyystää kuin maantien -vierestä. Eteenpäin piti kuitenkin mennä -- ei malttanut yhdessä kohti --- ja lahmata mennessään ja aina haukata pala paikasta, toinen -toisesta. Ylämäkeä se oli ja piti päästä mäen päälle ja sieltä -laskeutua alas ja mennä vain eteenpäin niin pitkälti kuin pääsee. - --- Siat on laihossa, huutaa pieni poika, joka oli tuvan seinämällä -mullassa istumassa. - --- Mene ajamaan pois! huusi hätäisesti toinen kovempi ääni. - --- Enkä mene, sanoi poika ja leikitteli vain mullassa. - --- Menkää, menkää ajamaan, joko ne taas on nuo siat... ne ne vasta -vastuksen tekivät... ei ole tullut annetuksi ruokaa, hommasi emäntä. - --- Ei siinä muuta kuin keväästä oppivat ja sitte niistä on koko kesäksi -vastus, väitti karjapiika, joka niille aina ruokaa vei käsipuolessaan. --- Nuo miehet kun niin huonosti aitoja katsovat, niin meneväthän ne, -kun kerran oppivat; ei siinä pidä mikään. - --- Kyllä aitoja katsotaan, mutta eihän niitä mikään ennätä kaikkia -korjata, kun aina paikalla lumien lähdettyä irti laskevat nuo -röhnikkäät, puolusti siihen tullut isäntä miehiään... Eikö niitä -saattaisi pitää kiini sen aikaa kuin ennättäisi saada aidat katsotuksi? - --- Tekeehän niitä mieli laskemaan, sanoi emäntä siihen ja käski tytön -mennä sikoja pois ajamaan. Mene sinä Tiina toveriksi, ei se itsekseen -tuo tyttö... - --- Kyllä minä teille, mokomat röhkyt, annan kyytiä toisen -laihopellosta! -- syövät kaikki puhtaaksi ja sotkevat, sen siat... jos -minä teidät tapaan... kiivasteli isäntä. - -Ja kaikki kolme lähtivät sikoja ajamaan pois ohralaihosta. - -Siat kun näkivät joukon juoksevan, röhkäsivät kerran toisilleen ja -läksivät laukkaamaan pitkin peltoa. - --- Mene Tiina eteen, niin ajetaan pihan kautta pois... kyllä minä -teille sen köyryselät!... hönkyi isäntä ja juoksi pitkin peltoa että -multa pölisi. - -Siat saatiin käännytetyksi ja mennä kupittivat jälekkäin piertanoa -myöten pihaan päin, mutta solalta eivät lähteneetkään, menivät sivu ja -uudestaan pellolle toiselle suunnalle. Sieltä aiottiin ne ajaa samasta -reiästä, josta olivat tulleetkin, mutta ei sika koskaan samasta reiästä -mahdu. Ja niin piti jatkaa matkaa eteen päin. - -Siellä ne kolmen hengen hätyyttäminä juoksivat ja tunkivat, kun ei -kiire ollut. Mutta laukalla ja röhkien piti mennä, kun isäntä kepin -kanssa sorkille oli lyömässä. Meni ne viimein isäntää kylliksi -juoksutettuaan hyväntahtoisesti solasta pihaan ja siellä seisottuivat -syömään, kun isäntäkin oli jälelle jäänyt. - -Emäntä siinä seisoi rappusilla vielä samassa asennossa ja vähän -naurahteli. - -Pikku poika viskeli kivillä hiekasta, vaan ei osannut sikoihin, jotka -vain söivät onnekseen pitkäksi kasvanutta pihanurmea, ja aukaisuttivat -itselleen molemmat portit selälleen, siitä vasta läksivät hiljakseen. -Vaan pitipä sitte vauhtia vähän lisätä, kun isäntä kepillä selkään -joutui hotasemaan portin pielessä. Vinkasi sika ja molemmat rynkäsivät -ulko-aitaan. - --- Ähäh! saitpas vähä! Kyllä olettekin monta kertaa peltoon ja niittyyn -menneet. -- Kulkevat aivan valtoineen, missä tahtovat, mutisi sitte -isäntä. - --- Meneehän ne, kun kerran tottuvat keväästä, ei niitä sitte enää pidä -mitkään aidat, vakuutti piika Tiina, joka oli ylpeä sikainsa -mahtavuudesta. - --- Pitää Tiinan antaa useammin ruokaa; ei pidä kiusata nälällä, niin -eihän ne mene, sanoi emäntä. - --- Mistäpä minä antanen, kun ei ole? Vähä kai ne paljaasta vedestä -täytyvät, kun ei suurusta anneta. - --- Minkätähden sitä ei anneta, kun tahdotaan, sanoi emäntä piialleen. -Mistä sen tietää miten paljo ne tarvitsevat, kun ei virka mitään?... -pitää tahtoa, kun loppuu. - --- Kyllä kai minä en osaa ruveta tahtomaan, emäntä kai itse hinkalonsa -tietää, miten paljo jauhoja liikenee... enhän minä... - --- Menehän nyt ja anna nuille juomista, kun ovat pihasalla; kovin nuo -tuntuu vinkuvan, sanoi emäntä ja meni itse tiskasolkkuja katselemaan. - -Vähän ajan päästä tulikin Tiina toisessa kädessä juomasankko ja -toisella ilmaan hujasi, joka oli merkkinä sioille että tiesivät tulla -altaalle. Nousi lautaa myöten aidalle ja huusi: siku, siku, siikuh! -kos-kos-kos. Ja siat tulivat vinkuen allastaan nuuskimaan. - --- Höss!... ja sikain piti kääntää vielä kärsäänsä vähän altaasta. -Silloin kaataa humautti Tiina ruuan siihen ja paikalla törmäsivät siat -syödä hoklimaan. - -Tiina laski sankon pihan puolelle aitaa ja otti tikun maasta, jolla -hämmensi allasta, vaikka siat olisivat tyytyneet ilman sitäkin ja -arvelivat että kyllähän siitä olisi saanut. Vaan antoivat kuitenkin -hämmentää, niinkuin hyvästi hoidettava herrasväki antaa palvella -itseään. Samalla tikulla viskasi Tiina vieraita sikoja, jotka olivat -virkailleet siellä ja luuraillen katsoivat tänne päin. - --- Höss siat! sanoi Tiina, ottipa suuremman torrakon ja läksi ajamaan -niitä. - -Törmäten syöksyivät vieraat siat juoksemaan, ymmärsivät ettei heillä -näy olevan puolta ollenkaan. Suuret hyökkäsivät edeltä, pienet porsaat -perästä piipertivät ja kimakalla äänellä vinkuivat. Joku keskisuuruinen -sika oli eksynyt jälkijoukkoon ja karju, harjakset pystyssä ja suutaan -laputtaen kovasti, mennä kyörnitti perästä. - -Maantielle laukkasivat röhkyen piikatytön edellä, kääntyivät tien -suussa alamäen puolelle ja jäivät katsomaan ajajaa. Kun Tiina viskasi -torrakon niitten jälkeen, niin röhkäisten syöksyivät kaikki maantien -taakse ja seisattuivat vasta metsän laitaan. - -Sillä aikaa olivat omat siat syöneet alussa ahneesti, sitte aina -tonkaisten allasta ja sieramillaan lurikoiden ruokavedessä, josta maha -oli jo täytynyt. Nyt ne vain enää etsivät parhaita paloja -- jotain -multaista potatin kuorta tai lionnutta homehtuneen leivän kantaa... -Parhaat herkut pohjalla. - -Parempi on ruoka syömättä kuin painamatta... Kujassa pehkuissa siat -yöllä makasivat, mutta siellä ei päivällä ollut hyvä. Piha-aidan -vieressä ne olivat levolla silloin, kun siihen hyvästi päivä paistoi. - -Nytkin siihen hellitteli ja siihen ne menivätkin, jossa entisiä -kuoppuroita oli, tonkivat vähän lisää ja haistelivat... siihenpä -köhnähtivät kumpikin vierekkäin kuumaan tuhkaan ja painoivat kärsänsä -maahan. Kun huokuivat siinä, niin multa pölähti sieramien edessä. - -Siinä ne nyt lepoa nauttivat, toisen pää toisapäin ja välistä -ummistivat silmänsä, syvään huoaten oikein mahan pohjasta, että koko -ruumis liikahti. Välistä aukenivat silmät ja katsoivat raukeina kulmien -alta pitkin maata, vaan ei he viitsineet nostaa päätään ylemmä -nähdäkseen, eivätkä viitsineet ajatellakaan mitään, olivat vain. Taas -ummistuivat silmät itsestään eivätkä siat viitsineet vastustaa, vaan -antoivat unen tulla ja mennä niinkuin sen halutti, ja antoivat hengen -kulkea keuhkojen läpi valtoineen. - -Aurinko paistoi kuumasti aitaa vasten. Kepeät kärpäset singahtelivat -sinne tänne, raskaammat muuten purisivat, tarttuivat sian korvaan -kiini, mutta se heilautti sitä kovasti. Tarttuivat toisen korvaan, vaan -sekin puisti ne pois. Tekivät uuden rynnäkön ja vielä uuden... viimein -ei viitsinyt sika heilauttaa, silloin pääsivät puremaan vähäkarvaista -korvaa. Kun ei sika aina viitsinyt heilauttaa korvaansa, kertyi siihen -kärpäsiä omin lupinsa ruualle koko rykämä ja purivat niin että veri -tihkui. Välistä kun kovin koski entisiin kipeisin rupiin, heilautti -sika korvaa, mutta eipä kärpäset siitä paljoa huolineet -- jos yhdet -irtautui, niin toisia siihen takertui. Tottapa sika lie ajatellut että -olkaat, kun ovat... tai ei lie ajatellut mitään. - -Pikku porsaat myös makasivat vähän aikaa samassa kuoppurassa ja kärsät -toisissaan kiini, mutta eivät kaukaa viitsineet, nousivat pengustamaan -multaa, työkkäsivät toistaan kärsällä ja sitte kiehkeroa laukkasivat -yhden pyöräyksen ja seisattuivat yhteen kohti, katsoivat toisiinsa ja -taas laukahtivat... Ne halusivat liikettä eivätkä olleet vielä -sikamaiseen laiskuuteen uppouneet. - -Vaan suuret siat eivät siitä huolineet, makasivat vain rauhallisesti, -vaikka toiset olisivat päällitse laukanneet. - -Mutta suloisessa rauhallisuudessaankin ovat siat arkatuntoisia eläimiä. -Jos joku muu paitse kärpänen nykäsee maatessa, niin ne heti -hypähtävät... antaa ne harakankin jotenkin paljo tanssia selkänsä -päällä. Mutta annas kuin pikku poika tuli kepin kanssa sikain luo ja -aidan raosta pisti niitä, niin ne röhkäsivät kovin vihaisesti... ei ne -siitä ollenkaan pitäneet semmoisesta. - -Nytkin ne hyvin vihaisella äänellä panivat ja nuhtelevasti silmäillen -nousivat istuilleen, katselivat korvat pörhöllään ympärilleen, vaan -eivät he ketään nähneet, kuin pienet siat yksinänsä. Rupesivat maata -jälleen, mutta pian ylös hönkäsivät ja tunkivat kovin, kun poika -uudelleen heitä pisti. Ja nähtyään pojan keppineen aidan raosta, -rynkäsivät seisalleen ja katsoivat tyytymättöminä tämän maailman -rauhattomuutta. - -Muita ei näkynyt liikkuvaksi eikä häiritseväksi, mutta siinäkin oli -kylliksi, uni kaikkosi silmistä. Niin läksivät liikkeelle oikein -levänneen näköisinä, hiukan tyytymättöminä alussa. Haukottelivat -kapealla suullaan, puistivat päätään ja maistelivat suutaan. Siitä -muuttui heidän ryhtinsä vähemmän uhkaavaksi ja lähtivät kävelemään. - -Olisi siinä ollut syötävätä nurmea aivan aidan seipäissä kiini, mutta -eihän tuota nyt... uuih huih huih huih!... Menivät siitä eteenpäin -pitkin tietä, kääntyivät hiljakseen tien suussa alamäen puolelle -maantiellä. Tien vierusta olivat kulkeneet ja ojan reunusta nytkin -astuivat alas mäkeä. - -Mäen alla notkossa pudottautuivat ojaan, johon oli säilynyt sateisilta -ajoilta vähä veden tähteitä. Se oli mieleistä, kun eivät olleet saaneet -kylpeä moneen aikaan ja kovin kuumenti nahkaa, jotta se tinki kovaksi -rajautumaan, niinkuin huonosti parkitusta nahkasta tehdyt kengät. - -Siinä paikassa oli entisiä kuoppuroita ja oikein pehmeää savea ja -melkein läpi kesän näkyvä vesi. Siihenpä oli hyvä köllähtää varia -pintaansa jähdyttämään ja hieromaan kylkiään pehmeään saveen... olipa -terveellistä tämä kylpy ja hyvälle se tuntui. Se vain oli vähä -vaillinaista ettei ollut huuhdevettä varustettu, vaikka tämä oli -vakituinen ja yleinen kylpypaikka, jossa muutkin siat tavallisesti -kävivät sivu kulkiessaan itseään kylvettämässä... jos lie joskus joku -ihmisenkin niminen... - -Se on tavallista että saunaan mennään mustana ja tullaan sieltä -valkeana takaisin, mutta sikain laita on tavallisesti päinvastoin. -Mustanharmaina ne sieltä aikainsa perästä kömpivät ylös, karvat -riippuivat savisina ja vettä valui mahan alta, kun eivät olleet -muistaneet pyyhkiä itseään. - -Sillä lailla ne läksivät maantietä pitkin kulkemaan eteenpäin eivätkä -olisi metsään menneet, vaikka olisi keisari vastaan tullut. Jo oli -kaikki pahat mieletkin huuhtoutuneet vesilätäkköön ja tyytyväisinä ne -muuttelivat jalkojaan pölyisellä maantiellä. Rupesivat siinä ruokaa -narskuttamaan kulkiessaan... syödä piti, syödä piti, vaikka sota -syttyisi. -- -- -- Kirkonmäellä oli väkevää ruohoa, sitä oli -kirkkoväki tallannut. Siinä oli viimekin sunnuntaina, kun sivu kulkivat -ja kävivät kirkkomiesten kärriä kurkalta haistelemassa, istunut -piirissä tyttöjä koreat alushameet ja rantuiset sukat näkyvissä ja -poikia siinä ympärillä heitä naurattamassa, sillä aikaa kun kirkosta -oli ensin kuulunut veisuuta ja sitte papin ääni jymäkästi varoittaen -parannusta tekemään. Vaan ei ne olleet siitä sen enemmän huolineet kuin -siat heistä... parempi ja hauskempi tuntui heillä olevan kauniissa -päiväpaisteessa puun juurella istua kuin ummehtuneessa kirkossa unisina -katsoa totisen näköisen papin uneliaita kuulijoita. - -Siitä siat kulkivat nyt tyhjää kirkkomaata, hankasivat kylkeään kirkon -portin pylväisiin, toinen toiseen, että ne tulivat aivan savisiksi, -kuin jos olisi sivelty oikein sitä varten sen näköisellä maalilla. -- -Jos suntio sen näki, niin varmaan hänen pyhä intonsa kirkon puolesta -olisi käskenyt hänen sikoja isällisesti kurittamaan... kun eivät pidä -rajaa enää pahan teolla, tekevät missä sattuvat... pitäisi toki katsoa -siksi eteensä, että antaisi edes kirkon portin pielet olla rauhassa -ilman toiskertaan maalaamatta. -- -- -- Pappilan pellon aidan vieressä -maantien likellä oli pieni multahauta, jonka siat olivat tonkineet -omituisekseen. Pengustelivat siinä sivu kulkevat kerjupojatkin aina -päiväpaisteessa ja aidan alle päin ne enimmiten kaivelivat samoin kuin -siatkin. Sinne aidan alle oli paras kaivaa... totta lie ajatelleet että -kyllä iso pappila jaksaa yhden sian särkemät korjata... vähemminpähän -perilliset rikastuvat... - -Oli siitä kai joku laiska maantien tekijä ottanut muutamia -lapiollisia omalle tieosalleen, joka aina tavallisesti näillä seuduin -ei ollut huonoa ainoastaan syksyn kevään, vaan kesänsä talvensa -läpeensä huolimatta nimismiehen ja siltavoutien erinomaisesta -huolimattomuudesta. - -Siihen multahautaan oli hyvä köhnähtää päiväpaisteessa, niinkuin sika -aina köhnähtää, kun sitä tikulla ruopottelee... ei se viitsi enää pitää -huolta jäsenistään, vaan jättää ne toisen toisensa perästä oman onnensa -nojaan. Niinpä siat toinen toistaan vasten viimein köhnähtävät siihen. - -Kuivaa oli multa ja hyvästi se näytti tarttuneen märkiin rotjakkeihin, -kun ne kömpivät sieltä ylös maantielle vähän ajan perästä... nyt ne -vasta olivat muistaneet kuivata itseään. Kulkivat eteen päin, väliin -syödä toskuttaen lyhyttä nurmea, väliin mennä kyörnittäen suoraan -eteenpäin. Muistivatpa käydä välillä aidan nurkkauksia rynnistämässä... -Mutta olipas kirkon kylän ukko saanut siksikin sitkeitä vitaksia. - - * * * * * - -Tulivat siat aikainsa perästä raatarimestari Ranteliinin kodin -kohdalle, joka oli aivan maantien vieressä. Siinä oli kaksi lihavaa ja -hyvästi voipaa syöttilästä seinän vierustalla makaamassa... olivat -kaivaneet syvän kuoppuran aivan ihmisten kulkupaikalle. - -Siihen seinään panivat kirkkomiehet aina hevoisensa hakaan kiini, kun -isännät eivät malttaneet milloinkaan olla pistäytymättä talossa -kahvikupin juomassa, kun siinä oli kaupan niin hyvää kahvia ja mainiota -vehnäistä; ja saattipa juoda niinkin, että omasta putelistaan kerman -kaatoi sekaan. Pois tullessaan ajoi jokainen tuon kuoppuran yli, että -notkahti hellävieterit ja jytkähti miehen ruumis. - -Koettivat täyttääkin sitä kuoppuraa, mutta siat sen aina uudestaan -penkoivat vuoteekseen ja se tuli kahta epätasaisemmaksi. - -Siinä ne nytkin röhnöttivät ja kovin olivat lihavia, niinkuin -kirkonkylän siat ainakin, kun on niin lyhyt kirkkomatkakin, ettei -ennätä kävellessään laihtua, ja hyvä ruoka syötävänä ja suurusjuoma -alituinen juotavana. - -Vieraat siat astua vippasivat hienoine sorkkineen tietä myöten, multa -karvoihin kuivaneena, ja rupesivat ojan reunalta jyystämään... -tuommoisten hoikkain sikain täytyy tarkka huoli syönnistään pitää, jos -mielivät elää tyytyväisinä. Mutta talon siat olivat vasta syöneet -pitkästä altaastaan, joka aina siksi aikaa nostettiin ulkopuolelle -piha-aitaa siihen laudan viereen, jota myöten aidan yli pihaan -kuletaan. - -Tyhjänä se nyt oli siinä, mutta siatpa olivat täynnä. Ne eivät paljoa -viitsineet liikkua, syötyäänkin vain siirtyivät pikkuisen matkaa -vakituiseen kuoppaansa, johon köllähtivät katsomaan sivu ajavia. - -Nytpä siitä sattuikin ajamaan Leipämäen itramahainen isäntä, joka -näyttää paljoa sikamaisemmalta yksinään kuin nämä raatarin kaksi -muhkeaa sikaa yhteensä. Sillä ne kaiken lihavuutensa ohessakin ovat -paljoa laihemman näköisiä kuin esimerkiksi itse raatarimestari Nikolaus -Ranteliin ja hänen mataminsa, jotka tällä paikalla ovat asuneet siitä -pitäin, kun lihomaan rupesivat... elikkä toisin sanoin rupesivat -lihomaan siitä pitäin, kun tälle paikalle asettuivat ja alkoivat -töitään yhdessä kohti toimitella. - -Kyllähän raatarimestari Nikolausta käyttivät pitäjäälläkin ompelemassa, -vaan siitä ei ole kuin yllykettä, kun reestä rekeen astuu ja hyvällä -ruualla pidetään. Siitä se ei kuin yltyy, ja matami aina tultua nauraa -hyllyttelee että ei se tuo ukko kuin paisuu vain tuolla pitäjäällä... -niinköhän hyvänä pitänevät? - --- Pitäähän ne toki! sanoo ja silloin muistaa että hänen ukkonsa on -pitäjään parhaimpia mestaria. Eikä hänen tekemät vaatteet tule -milloinkaan pieniksi, hän arvaa pienille pojillekin ne niin kasvun -varalla tehdä. - -Tavallisen ikkunansa ääressä hän nytkin ompelee, jossa hän on aina -ennenkin... ja lihava naama näkyy paahtuneen ikkunan ruudun läpi. -- -Outo luulisi että siellä on talon kolmas sika, ja jos oikein tarkalla -silmällä mittaa, niin saattaapa se suurimmaksi koituakin... vaikkei -suinkaan saata sitä sanoa että raatari Nikolaus ottaa liika suuret -palkat vaatekappaleelta, siihen nähden kun ne ovat niin suuriksi -tehtyjä. - --- Jopahan taas ovat kaivaneet kuopan tuohon, sanoi heidän tyttärensä -toisesta kamarista katsoen, eipähän siitä ole apua... se pitää olla -kumma paikka, ettei ne osaa mennä muuanne! - --- Minnekäpä ne... keskeytti ukko seisauttaen oikein ompelukoneensa -käynnistä. - --- Vaikka minne muuanne, mutta ei ihmisten ikkunain eteen... siinä ne -luhjottaa... ja sitte kun tulee ajavia, niin eihän siihen käy -ajaminen... - --- Ajakoot toiseen kohti. - --- Niin ajakoot... saattaahan sitä sanoa. Mutta kun ovat kaivelleet -kuoppia joka paikkaan... tekisi nuille pahnan jonkulaisen eikä -antaisi... - --- Sitäpä minä olen jo monasti sanonut että tekisi jonkulaista -kommakkota heille, sanoi matami tullen siihen kyökistä ja kahvikuppia -kuivaten pyörittelemällä sitä pyyhkeesen. - --- Mihinkäpä sen tässä tekee, morahti hän itse ompeluksen taas -keskeyttäen ja kääntyi oikein heihin päin. Tehkää jos kykenette!... ei -suinkaan tähän maantielle saa ruveta rötöstämään... mitä se olisi -semmoinen?... ja sitte pihan taakse ei pääse, jos ei erityistä tietä -laita. Vaan eihän tässä ole tilaa, eikähän tässä kaikkia ennätä -yhtaikaa. -- Vaikka ei siinä näyttänyt kotvilleen tehdyn mitään uutta -erikseenkään. - --- Niinhän se on sattunut pahasti tämä mei'än paikka... muitten -jalkoihin aivan, sanoi matami. - --- Ei kai kohta uskalla laitella mitään kukkia eikä kasvia tuohon, -jossa vähän tilkkua olisi, kun aitakin on niin huonon näköinen, että -jos vähäkään ryntäsee, niin aivan kai se kaatuu... Ja kun ne vielä -kaivelevat kuoppia aitovieren ihan täyteen, jotta sopisi kohta -altakin... Eikä ole siitäkään apua, jos pölkyn päillä täyttäisi... -pianhan ne semmoiset siitä saa liikkeelle. Pitänee kai jättää kaikki -kasvitarhan viljely oppineemmille ja paremmille, oli tytär -huokaisevinaan, itseään muka halveksien, vaikka hän oli kansakoulun -läpi käynyt ja ainakin itse mielestään oppineempi muita. - --- Mikäs siellä nyt ryskyttää? eipä ne omat siat ole porttia ennen -tinkineet... ja matami hyppäsi sitä tietään pihalle. -- Voi hyvä ihme, -kun on taas nuo Penttilän kovakärsät... mene ajamaan pois, toimitti hän -hengästyneenä takaisin tullessaan. - --- Olkaat! en minä heitä jaksa myötäänsä ajella, jalat ovat niin -hellänä... Mutta kuitenkin hiipi tytär pihalle, kun siat olivat -kärsäänsä portin rakoon pakkaamassa ja vinkumassa. Portti olikin niitä -semmoisia, että jos ei hyvästi pannut sitä pantain kanssa kiini, niin -tuommoiset kovakärsät siitä usein pihaan tulivat. - -Totta nämä olivat ennenkin käyneet, kun niillä tuntui niin hyvä halu -nytkin olevan. Niin, olihan ne ennenkin, jotka olivat kaikkein -kirkonkyläläisten vastuksina alituiseen. - -Mutta kepakon kanssa tuli tytär ja lyödä säväytti sillä portin taakse, -vaan ei sattunut, ja olisi ärjäissytkin oikein, mutta ei ilennyt, kun -siinä oli ajaja maantiellä. Sen sijaan ärähti ajajan koira, yhtäkkiä -hyppäsi sikain eteen niskakarvat pystyssä törröttäen, haukahti pari -kolme kertaa niille ja livisti sitä tietään hevoisen jälkeen. - --- Mene sinä poika sukkelaan ja aja pitkin maantietä ja visko kivillä -ja lyö oikein mokomia! sanoi tytär pienelle kerjäläispojalle, joka -siinä oli, kun ei kansakoulun käyneen sopinut lähteä sikain perässä -laukkaamaan, ison tytön. - -Poikaa ei vain tarvinnut toista kertaa käskeä, se juosta himppasi -sikain kimppuun ja tempasi kiven maantieltä, jolla oikein vinttasi -röhkivien perään -- liekö sattunut vai ei. Kauvaksi jälestä mennä -himppasi ja viskeli kiviä. Se oli hauskaa, kun siat pakoon menivät. - -Ajaja oli jo kadonnut näkyvistä, mutta pojan jalat tiheään tipsuttivat -maantiellä, jotta pölisi multa. Siat mennä kyörnittivät edellä -- -eipähän tuo lie ensi kerta ollut -- ja korvat luppasivat köyröttävän -selän suojasta ja saparot kiveränä perässä. - -Minne asti lie sillä lailla menneetkään. - - * * * * * - -Syksy kun alkoi tulla, niin sanoi Penttilän emäntä muutamana aamuna -että sioille olisi laitettava kujaan aitaus, johon saisi panna ne -syömään, kun on nyt niin kylmiä sateitakin, ettei tarvitseisi juosta -kylmässä... Vaikka kyllä kai ne olisivat saaneet kujassa olla ilman -aituuksettakin, jos olisivat myötäänsä tahtoneet, mutta ei taida olla -vankeus siallekaan oikein mieleen. - -Emännän sana oli tarkoitettu rengille, joka oli aamiaista syömässä. Ja -ennen puolisia olikin valmiina aitaus. Siihen oli laitettu kaksi sian -pään suuruista reikää altaan kohdalle ja altaallekin aitaus vielä. - -Siat kun tämän hoksasivat, niin alkoivat ajoissa siirtyä ulomma, kun -vielä näkivät että piika Tiina oli paikalla juomisen kanssa -houkuttelemassa sikopahnaan, josta saisi miehet sitten kiini. Metsään -läksivät kyörnittämään ja siinä työpaikka oli niitä saadessa pihaan -päin kääntymään. Koko talon väki, pienensä suurensa, juoksi niitten -jälessä ympäri märkää metsää ja siat tuhkien puulautuivat yhä etemmä -menemään. Savikoilla liuskahteli ajajan jalka, puitten sammaltaneista -kyljistä läksi helposti sammalen rupa käsiin ja nutun hihoihin, kun -siellä piti tehdä pikaisia käännöksiä ja tarttua käsin puusta kiini. - -Viimein uupuivat siat niin lopen, ettei kyenneet kuin kävelemään enää -ja vaahto juoksi suupielistä. Silloin saatiin ne vasta pihaan päin ja -siellä pahnaan houkutelluiksi hyvällä suurusjuomisella. - -Kaikki väki oli katsomassa, kun niitä monissa miehin aituukseen -nostettiin, mikä sorkasta, mikä korvasta, mikä mistäkin. Ja kauheasti -vinkui sika siinä kyydissä, että kuului kylään asti... ja toinen -röhkätti pahnassa pönkän takana. -- Olisihan ne päässeet hyppäämälläkin -niin matalan aidan yli, jos olisivat tahtoneet... olihan ne ennen -menneet korkeammankin yli, mutta ne vielä viimeisen kerran uhalla -kiusasivat ihmisiä. - -Niitä olikin siinä ympärillä koko joukko ja siat tahtoivat näyttää -voimiaan viimeisen kerran. Siinä oli taistelu sikain vapauden -pyrintöjen ja ihmisten vangitsemishalun välillä. - -Viimein ne kumpikin sinne saatiin ja siellä ne nyt kävelivät oudosti -katsellen uudessa kodissaan eivätkä yrittäneet kotiutua ollenkaan. - --- Jopahan on nyt Penttilän kovakärsät kommikossa... on ne ihmisten -aituuksissa tähän asti kulkeneetkin. Mutta ette nyt perhanat enää mene, -pysytte siellä nyt ikänne ja viisi päivää, sanoi Summa-Matti, joka oli -apuna ollut nostamassa ja kantaissaan oikein puristanut toista sikaa -korvasta. -- Kyllä sinä huusit, vaan pysyt nyt, siksi kuin pois -lasketaan, lisäsi hän itsekseen. - -Oli tehtykin suuri työ, ja johan tuota oli tullutkin tupakan edestä. - - - - -KÖYHÄN KIRKKOMATKA. - - -Tuolla Savon laajoilla sydänmailla, jossa matkoja mitataan penin -haukunnan kuulumisen mukaan, jossa saapi likimpään naapuriinsa lähteä -vieraille evään kanssa, siellä on suurimmat talotkin niin kätkössä -ettei niitä syrjäiset tiedä olevankaan. Kummakos sitten jos Volon -mökkiä ei olisi löytänyt tuskin muut kuin sen omat asukkaat. Eikä -niittenkään sitä kovin usein etsiä tarvinnut, kun eivät kirkossakaan -käyneet kuin jonkun kerran vuodessa... tokko lie tarkkaan joka vuonna -tullut käydyksi sitäkään. - --- Pitäisi mei'än nyt ensi pyhänä lähteä kirkolle, sanoi ukko -vaimolleen yhtenä iltana syömään ruvetessaan. Olisihan sieltä -kengäksiäkin ostettava kauppamiehestä, kun veivät velasta tuon mei'än -lahtilehmänkin... ja kengät tässä alkavat hyvin hajanaisiksi käy'ä, ei -niillä pääse mitenkään talven yli. - --- Vaan mistäs rahat? sanoi vaimo. - --- Panehan nyt pyttyyn kaikki voi, niin jospa tuolla rahaa lähtisi. - --- Niin mutta sepä meneekin velasta kauppamieheen... - --- Vii'ään toiseen kauppamieheen, niin kyllä irtautuu rahaa. - -Ja sitte he lähtivätkin kirkolle, mies ja vaimo lapsineen päivineen. -Kulkivat talotonta taivalta, semmoista uraa, jota ei kahden sovi -rinnakkain kulkemaan eikä pimeällä itsekseenkään, kun risut silmään -pistäisi. Väliin kävivät he pitkospuita myöten poikki pitkien soitten. -Ukko edellä lapsi sylissä toinen selässä ja kädessä voipytty, akka -jälessä nuorimman lapsen kanssa jääden aina jälelle. - -Järvien ylikin he saivat kulkea lainavenheillä ja vastatuulia soutaa. -Mutta kirkolle pyrkimistään eivät kuitenkaan kesken jättäneet. - -Perjantai-aamuna tulivat suureen sydänmaan kylään, jossa matka oli -vasta alussa. Lauvantai-illaksi piti heidän joutua kirkolle -rippikirjoitukseen. - -Ei se siltä näyttänyt. - -Kun edes voinsa olisi saanut täällä kaupatuksi, ettei olisi koko matkaa -painamassa... Vaan kukapa sydänmaalla voita ostaa. Ja niin sai ukko sen -kädessään kantaa kirkolle asti. - -Tältä kylältä läksi jo leveä kärritie, semmoinen jolla sopi jokseenkin -rinnatusten kaksi jalkamiestä... Mikä ylellisyys! Vaikka herrasmies -sitä hevoisella ajaessaan olisi kironnut senkin seitsemän kertaa... -tokkopa edes nimismieskään olisi kaukaa viitsinyt olla siinä jyskeessä. - -Vaan jalan kulkeva, jolla on raskasta kantamista, ei jaksa pitkiä -matkoja yhteen tiukkaan, vaikka olisi kuin tottunut kävelijä. Hyvään -kohti tien viereen piti ruveta lepäämään. - --- Ahhah! huokasi akka ja rupesi rennosti istumaan, pieni lapsikääry -helmassa. - --- Uhhuh! pani ukkokin, kun otti hatun päästään ja pyyhki otsaansa. - -Lapset alkoivat juosta piipertää tien poikki ja pitkin tietä ja siitä -tiepuoleen, niinkuin juoksee pienet kanan poikaset, nokkasevat mistä -heinissä olevan kärpäsen, mistä minkin torakan. Nyt oli puolukkain aika -ja tämmöisellä kivikkopaikalla ahon laidassa on niitä aina runsaasti, -kun ei muut kuin teeret ja koppelot näitä paikkoja marikkoinaan pidä. - --- Uuhhuh, minun poikaani... poikanihan te on, ja kollee poika, kun ei -itkekkään. Kattoppa lappi, kuin tuolta paljo maalimoita näkyy, rupesi -äiti puhelemaan lapselleen, jolla ei enää nälkä ollut ja äiti nosti sen -pystyyn vähäksi aikaa. -- Sieltä kuin maalimoita näkyy, sanoi ja piti -sitä päänsä varassa pystyssä seisomassa, sen aikaa kun laittoi riepuja -lapsen jalkain alla. Poski tuli vasten poskea ja painaen suullaan -lapsen kasvoa, puhui äiti sille vielä ja hyväili pientään. - -Kylläpä sieltä näkyikin! Vaan eipä sitä maailmaksi kaikki sanoisi... -korviksi, kolkoiksi korviksi sanoisi se, joka siellä on risteillen -kuljeksinut vetisillä soilla. Tästä ne näyttivät niin tuoreilta ja -kepeiltä, kun ilma oli kirkas ja kuultava; muutamia kellertäviä puita -kuusen muuttumattoman viheriän lomassa oli tässä likellä mäkirinteellä -ja alhaalla notkossa oli pelkkää tummaa viheriätä. - --- Näkyypä tänne lappen kotikin... eiköön o'o tuolla Joutenmäki, ja -vaimo osotti sormellaan kauvas taivaan rannan tasalla kohoovaa jyrkkää -harjannetta. - --- Eikä o'o, mikä Joutenmäki se tuo olis? eihän tuo o'o kuin -Kiltouvenmäki, kun ihan selvästi näkyy laihopellotkin. - --- No missäs se on sitte Joutenmäki? - --- Tuolla noin. - --- Ka sielläpä se onkin! siellä on lappen koti, tuolla tuon mäen -rinteellä, vaan eipä te näykkään tänne, eipä näykkään... ei näy... ei -näy... äsäss!... naurattaapa sitä... naurattaapa... naurattaapa. Ja -aina suuteli lapsensa poskea. -- Mutta missä ne tytöt? muisti äiti. - --- Täällä, täällä, huusivat yhteen ääneen, vaan viimeistä ääntä -häiritsi vähän se, kun kumpikin pistää tuppasi puolukan suuhunsa. - --- Mistä niitten ääni kuuluu? kurkotteli äiti. - --- Etkö nuita nyt näe, tuollahan nuo on pitkän koivun luona. - -Ja komean koivun siihen oli kasken hakkaaja aholle heittänytkin. Aivan -latvassa tuolla ylhäällä oli tuuhea tupsu, muuten sen runko oli paljas -ja suora. Sen latva aivan pilviä hipoi, noita valkeita pilviä, jotka -päiväpaisteessa ovat niin pehmoisen näköisiä. Koivun juurelle vähän -ulomma oli jäänyt vanha pielespohja aloilleen ja pitkät sangat -sujottivat pystyssä. - -Siitäpä sai puolukoita, siitä kohti. Ja tytöt toivat tullessaan pikku -veljelleenkin, joka niitä huulillaan ja kielellään matusteli ja -saipahan säretyksi, jotta punautui suupielet. - -Lähtivät siitä matkaa jatkamaan, vaikka tuntui hyvältä levätä. Mutta -jos kauvan lepää, niin väsyttää sitte yhä enemmän. Toinen tyttö sanoi: -syliin! toinen: selkään! ja sillä lailla siinä lähdettiin. - -Yksinäisellä metsämatkalla tulee monellaisia ajatuksia mieleen. Kun -kivi kiveltä eteenpäin siirtyy ja on joku paino vielä sydämellä, jos on -raskasta kantamista ja huolta siitä miten missäkin tuota kuormaansa -hoitaa ja kun ilta tulee ja toinen lapsi nukkuu, toinen unta -odottaessaan katselee sivu meneviä puita ja itsekseen sanoo: minne ne -menee tuolla etäällä nuo puut?... nämä tässä menevät kotiin päin, mutta -nuo kai menevät kirkolle -- silloin alkaa miehestä tuntua että hän on -niin yksinään tässä maailmassa, ei kukaan hänestä huoli, jos ei hän -itse hanki elatusta itselleen ja joukolleen. Muuten saapi kenenkään -tietämättä kuolla mökkiinsä synkälle sydänmaalle. Semmoista se on -köyhän elämä. Vastuksia vastuksissaan kiini. Niitä ei syrjäinen voi -kuvailla niin paljon vastuksia kuin köyhällä oikeastaan on. - -Kirkkomiesten piti ehtiä Honkakoskelle yöksi, likempänä ei ollut -taloja. Siis piti askeleita jouduttaa. - -Vaan kun lapsi herää, rupee se itkemään ja kylmäkin tulee auringon -laskun jälkeen, kun on vasta unesta herännyt. Lapselle pitää olla -vihassa, mutta se ei auta. Jo alkaa toinenkin itkeä. Sitte vasta kun -tulee ison talon luo ja sille sanotaan ettei saa isossa talossa itkeä -ja peloitetaan möröillä ja muilla, niin sitte vasta lakkaa se, rupee -katselemaan ympärilleen ja tarttuu kovemmin isän kaulaan kiini, kun -näkee suuria hämäriä huoneita. - -Vankoista hongista onkin Honkakosken Komula rakettu, paljo on aittoja -ja paljo muitakin huoneita, vanhoja kukistumaisillaan olevia ja uusia -pihanpäärakennuksia. Kaksi suurta tupaa on vastakkain, toisessa asuu -toisen veljen joukko ja välillä on porstuoita ja porstuain pohjassa -kamaria. - -Köyhä mies ja vaimo kun tulivat kartanolle, menivät rapuille -istumaan... Ompelija tuntuu olevan talossa, koska koneella ompelu -kuuluu kamarista... Mitähän lie tikittänyt?... Menivät siitä tupaan, -istuutuivat kapeasti rahille ja hiljaa puhuivat keskenään. - -Mutta vieraan, olipa se ken tahansa, ei tarvitse tuntematonna olla. -Emäntä tulee ja kysyy, jos ei tunne, mistä vieras on, ja siinä -kätellään ja puhutellaan. Vaan kyllähän tämä emäntä tunsi Volon -asukkaat, olihan ne kulkeneet sivu ennenkin. Lapsi käsketään panna -sängylle lepäämään, avataan kapalosta ja katsotaan kuinka se on -kasvanut, kysytään ikää ja nimeä... tyttökö se on vai poika? Ja -puhutellaan lastakin. Emäntä menee sitte asioilleen ja äiti jää -lapsensa luo, antaa sen siinä kelliä, itse istuu penkillä ja pitelee -sängyn laidasta tuijottaen eteensä. - -Kirkkomies istuu hiljaa pimeässä nurkassa... miettineekö vaivaloista -matkaansa... ei yhdy toisten puheesen, jotka kiistelevät siitä, kenen -nimikko hevonen kirkkotiellä edelle ajaa. Mutta tämä köyhä mies onkin -semmoinen, joka on usein nureella mielellä. - -Aamusella varhain he talosta taas lähtevät ja koko lauvantaipäivän -kävelevät. Sitten tulee jo oikea maantiekin, vaikka se ei ole aivan -suurin valtatie. Vaan jalkamies ei tervehdi sitä yhtä loistavin naamoin -kuin loukkeiselta syrjätieltä ajava hevoismies. - -Tien vierusta he kulkevat, mies edeltä polkien, vaimo jälestä -tallustellen. Joskus hevoismieskin sivu kulkee... Olispa meillä -tuommoiset pelit, huokaavat jalan kulkijat sydämessään. Mutta -herrasmies ei olisi tuskin viitsinyt sylkäistä semmoisiin talonpoikain -ajopeliin kuin siitä sivu kulki. - -Aurinko paahtaa kuumaan maantiehen... Se näyttää ihan pystyyn nousevan -tuolla kaukana ja vielä senkin mäen sivu näkyy yhä kauempana toinen -korkeampi mäki, sitä myöten kohoo keltainen juova ja mäen päällä näkyy -aukko, josta maantie kulkee... Ja sinne asti pitää heidän kiivetä! -Rupee janottamaan heitä ja lapsia... Mistäpä tässä vielä juomiset... ja -muut herkut?... Mistäpä lapsille maidot vielä?... Täytyy vaan eteenpäin -tallustaa, vaikka kuin väsyttäisi ja selässä oleva lapsi kuin painaisi -kurkusta taakse päin. - -Takaa päin tulee ajava, näkyy olevan kyyti. Kaksi herraa, toinen lihava -ja toinen hyvin laiha. Heillä on kehnot kyytirattaat ja maantie on -vielä huonossa kunnossa. Koko matkan ovat kiroilleet "heidän" kärriään -ja laiha on aina hyppyrikohdissa aivan hirveän näköinen, lihava pitelee -mahaansa ja valittaa että kylkeen pistää. Eivätkä ole osanneet syödä -koko matkalla "heidän" ruokiaan ja maitojaan, kun ovat tottumattomia -kaupunkilaisia. Viimein ovat antaneet ruumiinsa kokonaan kärrien -pieksettäviksi, eivätkä välitä mistään. - --- Siinä kuin herrat komeasti kyy'illä ajaa pouhottavat, sanoi vaimo. - --- Mistäpä ne meille semmoiset herkut, että kievarikyydit, vastaa mies. - --- Kunpa sais' e'es eväänsä jonkun ajavan kärriin, vaan eipäs ole -sattunut tuttua ajavata. - -Hevoismies kun tulee jalkamiesten kohdalle, katsovat herrat noita -jalkamiehiä vaihteen vuoksi ja laihan aivojen läpi kulkee aivan -tahtomatta ajatus, että jospa olisi noitten asemessa, parempihan olisi -kävellä, selkääkin painaa niin kauheasti tuo laudan kulma. - -Lihava nauttii sen vähän aikaa huojennusta, kun hevonen kävelee. - -Ja olisi tosiaankin ollut aivan paikallaan että nämä olisivat -vaihtaneet keskenään. Mies ja vaimo olisivat latoneet konttinsa ja -lapsensa kärriin, itse olisivat olleet aivan liijan onnellisia -saadessaan istua köröttää oikein istuinkärrissä. Herrat olisivat -saaneet maantien, joka heille olisi äärettömän paljon hyvää tehnyt... -eihän heillä edes ollut kiirettä. - -Vaan se ei tapahdu, sillä tässä maailmassa onhan toisten lupa -hevoisella ajaa, toiset taas saavat kävellä. Eikä se siitä muutu. -Köyhät eivät sitä niin ajattele että _mintähden_ heillä ei ole -- -tietäväthän hyvin että köyhällä _ei ole_. - -Alamäessä alkaa taas tuo inhoittava pieksäminen. Laiha tekee hirveitä -naamoja, kun oikein kovasti kolahtaa. Lihava pitelee yhä kylkeään. - --- Niin soman näköisesti mennä letkuttavat... hyvä oli hevonenkin... ei -o'o kauvan kuin ovat kirkolla, sanoo mies. - --- Oisit pannut isä nyytit vieraan kärriin, virkkoi lapsi. - --- Ei vieras huoli, vieras viskaisi nyytit tielle. - --- Jospa oisitte tekin syntyneet rikkaista vanhemmista, niin saisitte -kärrillä ajaa. Olette joutuneetkin mei'än köyhien lapsiks'... oisitte -jääneet johonkin komeaan kaupunkiin, jonkun rikkaan herrasväen luokse, -niin oisitte saaneet kaupungin ka'ullakin vaunuissa höröttää, tuumailee -vaimo leikillään. - --- Mutta ei sitä ennätetä mitenkään rippikirjoitukseen, kun se on tänä -iltana, sanoo sitten vaimo. - --- Ei tingitäkään, kunhan kirkkoon jou'utaan. - --- Vaan mitenkäs me sitte ripillä käy'ään? - --- Jospa se nyt rovasti rupee niin hyväks', että kirjoittaa mei'ät -pyhä-aamuna... - -Eivätkä jaksaneet vielä sinä iltana kirkolle asti, piti jäädä vähän -tännemmä yöksi. - - * * * * * - -Aamusilla varhain olivat ehättäneet pappilaan. Tyhjä se oli vielä. -Sunnuntai-aamun puhdas juhlallisuus vallitsi vain joka paikassa, se oli -heitä vastaan ottamassa, ja siinä olikin heille kylliksi. - -Istuutuivat aitan rapulle konttineen ja lapsineen varjoon -levähtämään... Olipas siihen kasvanutkin tuuhea koivu, ettei päässyt -päivä paahtamaan. - -Kyllä oli komea tuo pappila! Niin suuret ikkunatkin... suuremmat kuin -heidän mökkinsä ovi... mistähän niin suuria lasilevyjä lienevät -saaneet, kun ovat ovensakin lasista tehneet... Jo siinä on miehen -asunto!... kyllä kelpaa heidän elellä... Ja niillä on niin leveät -maantietkin täällä kirkolla. - --- Ja mikäs kommakko tuolla on?... Jo piti akan mennä katsomaan. - -Mutta kun likelle tuli, niin sieltä pistäytyi ulos suuri musta pää, -joka pani: vov, vov! Eikä tehnyt mieli likemmä mennä. Onneksi jäi -koirakin makaamaan siihen kommakkonsa ovelle. - --- Mitä sinä menet kaikkiin kohti kurkistelemaan? Jos oisi tullut -päälle, niin ketähän syyttäisit, sanoi ukko vihaisesti. - -Vaan ei vielä näkynyt provastiakaan liikkuvaksi. Muutamia kaukaisia -kirkkomiehiä, jotka olivat pappilan tuvassa tai heinäladossa yötä -maanneet, käveli vakavina läpi pihan rantaan päin silmiään huuhtomaan. -Naiset olivat synkeään siniseen puettuna, miehet harmaasen sarkaan. - -Kyökkipiika tuli aitasta joukoille aamiaista noutamaan ja sanoo: - --- Menkääpä vähä syrjään konttinenne, että pääsen aittaan. - -Monellaisia lihoja ja kaloja kantoi sieltä piika... Olihan he jo -syöneet einettä lähtiessään yöpaikasta, mutta tuntui ettei olisi pahaa -tehnyt nytkään... Lapset alkoivat kärttää kakkua. - --- Jokohan lie rovasti valveilla? kysyy mies. - --- Ei se suinkaan vielä ole pukeutunut, vastaa piika. - -Tuli ylös noustuaan rovastin pieni poika pihalle katselemaan. Puhdas -paidan kaulus oli kääritty puhtaan silitetyn nutun päälle ja tukka -veden kanssa sileäksi kammattuna, vasemmalla korvalla jakaus. - -Häntä ei polttanut aurinko, kun vasta oli kylmällä vedellä silmät ja -kädet pesty eikä ollut kävellyt pitkää matkaa. - -Kun näki lapset, käveli sinne päin ja rupesi ääneti katselemaan. Tytöt -menivät likemmä ja katsoivat sormi suussa ja maha ulkona tuota sievää -poikaa. - --- Kenenkäs tämä nuori mies on? Tai'at olla rovastin poika, sanoi -vaimo. - -Poika ei vastannut. - --- Mikä sinun on nimes'? - -Ei siihenkään. Rupeaa vaan leikittelemään puuhevoisensa kanssa. Tytöt -menevät sitä kummaa katsomaan. - --- Mitä te minun hevoista katsotte? katsokaa omaanne, törähtää poika. - --- Ei o'o meillä hevoista, hyvä poika, sanoi vaimo. - --- Milläs o'otte tänne tulleet? - --- Jalan. - --- Oisitte tulleet muitten hevoisella. - --- Ei o'o meillä varoja. - --- Oisitte ottaneet rahaa kukkarosta. - --- Ei o'o mei'än kukkarossa, poika raukka, sanoi vaimo syvään huo'aten. - --- En minä o'o mikään raukka. Ja poika läksi mennä köpittämään sisälle, -kun tuntui pappilan neiti häntä kutsuvan jotain juomaan tai syömään. - -Ja sitten menee mies rovastin puheille. Mutta ei tahdo rovasti suostua, -murisee vastaan, käskeehän kuitenkin apulaisen heidät kirjoittaa, mutta -vasta pitää ennättää jo lauvantaiksi kirkolle. - -Lukkarit ja suntiot ja muut kirkon palvelijat näkyivät istuvan ja -juovan vehnäskahvia. - -Vaimo oli mennyt katselemaan, kun "ryökkynä" kukkia kastelee "pytingin" -rappusilla... Kylläpä siinä oli monellaisia kasvia, ei ollut vaimo -semmoisia nähnyt. Ja minkä tähden niitä kasvatetaan?... Niin, sitä ei -neitikään tiennyt... Kasvoiko ne marjoja eli muita?... Ei ne marjoja -kasvaneet, vaan niissä oli kauniita kukkia... Mutta vaimon kotona ei -kuuluttu kukkia huoneen rapuilla kasvatettavan, niitä oli vain metsässä -ja erittäinkin niittymailla. - -Vähitellen kokoutuu enemmän väkeä pappilan pihalle. Akkoja näkyy -menevän kyökkiin ja sinne pitää Volon mökin vaimonkin pistäytyä -lapsineen, vaikka siellä oli tungos ennestäänkin. Mutta kun kerran -kirkolle asti tulee, niin pitää katsella kaikki paikat. Ja pitäjään -talohan pappila oikeastaan onkin, saaneehan tuolla niin paljon, että -edes kyökissä käydä. - -Emäntiä tuntui viereisessä huoneessa istua lellettävän "ruustinnan" -puheilla. Sinne meni Volon vaimokin. - --- Läksin katsomaan tämän pitäjään emäntätä, sanoo,... että tuota minkä -näköinen tuo on... niin tässäpähän tuon taitaa näh'ä. - -Vaan ei käsketä köyhää istumaan, ja vähän aikaa siinä seisottuaan -kääntyy vaimo pois ja menee ulos. - -Jo aikaiseen laittautuivat he kirkolle, jonne vähitellen paltoutui -paljo kansaa näin hyvällä säällä, ennenkuin syksyiset ilmat ennättävät -tulla. Ja toisia ajoi lisää ja panivat hevoisensa aitaan kiini. - -Volon mökin mies käveli kahden tyttönsä kanssa. Vaimolla oli -nuorimmassakin kyllin hoitamista. Yksinään käveli kirkon mäellä köyhä -sydänmaan mies. Ei ollut tuttuja ketään. Joku vaan kerran kätteli ja -kuulumisia kysyttyään meni matkojaan. Tytöt nahusivat isänsä nutun -liepeessä ja niitä piti kuletella joka paikassa hautausmaalla. - -Kelloja alettiin jo soitella ja kauniilta ne kuuluivat syysaamuna. - -Papit ajoivat hevoisella pappilasta, vaikkei ollut kovin pitkä matka, -ja niille soitettiin kellojakin... - -Kirkko on jo tunkeutunut täpö täyteen kansaa. Tungos on suuri ja -väkevimmät puolensa pitää, heikommat jalkain alle tallataan ja -huutavat: tappaa! tappaa!... vaikkei sääsken ääni taivaasen kuulu. -Aikainsa perästä ne sieltä itsensä selvittelevät, kun anturakengät ovat -saaneet kylliksi mukuroida heidän ruumistaan. Kumma kyllä, ei heille -ole tullut tuon kummempaa. - -Toisessa kohti rauhallisesti virttä vedetään. - -Mutta Volon ukko, tytöt käsivarrellaan, ei ollut päässyt kuin oven -suuhun. Vaimo minne lie pakkautunut etemmä. - -Rikas, vanha provasti saarnasi kahden herran palvelemisesta ja puhui -jotakin siihen suuntaan, että kyllä maaliman hyvyyttä saapi koota, -kunhan ei sydän ole siihen liijaksi kiintynyt. - -Silloin rupesi muuan hupsu akka kovasti riitelemään ja huutamaan... vai -puollustat sinäkii sitä rikasta Tuovista, joka pieksi minun poikaani... -Ja suuri häiriö syntyi koko kirkossa, kunnes suntio vei hupsun akan -pois. - -Ei se kuitenkaan nuoren väen keveitä sydämiä rasittanut, ne olivat niin -terveet, ettei niihin pystyneet mitkään hupsuin akkain puheet. Olivat -vain kirkkomäellä niinkuin ennenkin ja naurattivat toisiaan -- se on -niin helppo nähdä toisensa nauravan. Ja kun tuli vari ja varista jano, -niin menivät kirkon aidan takana olevasta lähteestä juomaan, tehden -siinäkin kiusaa toisilleen. - -Mutta muutamat vanhat pani tämä tapaus hyvin ajattelemaan... Henki oli -hupsun suun kautta puhunut papille. - -Kirkk'ajan jälkeen menivät Volon mökkiläiset kauppamieheen voitaan -myymään ja sieltä ostoksiaan ostamaan. - -Mutta kauppiaissa on pyhäkauppa kielletty. Ja varsinkaan vähän asian -tähden ei viitsi puotilainen mennä puotiinsa, sanoo vaan ettei anneta. - --- Vaan saihan tästä paikasta ennen pyhänäkin, arveli ukko. - --- Niin, mutta nyt ei saa, nyt on tullut kielto. - --- Mutta jos kuitenkin rupeisitte niin hyväksi... että tuota... eihän -tämä ukko kuin ois kengäkset vaihtanut tuolla voillaan, rukoili vaimo. - --- No, uskokaa hyvällä ettei anneta, tulkaa arkena. - -Eikä auttanut muu kuin kääntyä takaisin. - -Tulivat uudelleen pappilaan ja seisattuivat portin pielessä olevan -kaivon luo. Muuan mies siinä parhaallaan sammutti janoaan. - --- Eiköhän oteta vettä suuhumme mekin tuosta, kun kerran sivu kuletaan, -sanoi ukko. - --- Siin' on valmista vettä... kyllä kai tätä tästä saatte, onhan tuota -kaivossa vettä, vaikka kuin kiskoisi. - -Ja tulijat rupesivat juomaan kaivon kapan laidalta tuon miehen nostamaa -vettä. - --- Eipäs saanut tuolta kauppamiehestä, vaikka en ois tahtonut kuin -yh'et kengäkset vain, rupesi valittamaan mökin mies toiselle, kun oli -juoduksi saanut. Pahahan tuo on pyhäpäivänä kauppoja teh'ä, vaan eihän -tuota lauvantaiksi ehtinyt toanne pitkän matkan takaa. - --- Vai kengäkset ois mies ostanut, sanoi toinen, joka näytti hyvissä -varoissaan olevalta isäntämieheltä. Mistä sitä ollaan? - --- Tuolta vain Joutenmäestä... Oisin tuohon voihen vaihtanut kengäkset, -kun en millään lailla tule entisillä talven yli toimeen. - --- Taitaishan nuita meillä olla kengäksiä ja koska o'ot niin pitkän -matkan takainen, niin saatanhan minä tuon vaihtokaupan teh'ä, kun kulet -mei'än kautta. - --- No sepä nyt vasta hyvä ois! Missä sitä asutte? - --- Venäjän järvellä... joku virsta maantieltä... vasempaan käteen... -uusi talo. - --- Vai niin! no me kuletaan tei'än kautta. - --- Jopa se nyt tuo isäntä rupes' hyväksi. Kiitoksia paljo! sanoi vaimo, -juotettuaan paksun kapan laidalta lapsiakin. - -Pappilan läpi pihan läksivät tuvan puolelle eväilleen. Ruokasalin -ikkunasta näkyi siellä istuvan pitkä pöytä täynnä syömämiehiä, piijat -kulettelivat ruokia ympäri ja puuhasivat kovin. - -Tuvan porstuan päälle olivat jättäneet eväänsä. Mutta sill'aikaa oli -jokin toinen luullut niitä omakseen ja sattunut toisen eväsnyytin -ottamaan omin lupinsa. Lie saanutkin hyvän murkinan... jossa oli siinä -nyytissä parhaat rieskat. Konttia ei ollut toki rohjennut ottaa ja niin -saivat tyytyä hapanleipään. - -Rikkailla on kirkosta tultua odottamassa kaikellaiset keiton tähteet, -mutta sehän on tunnettu asia, ettei köyhällä ole... - -Lapset kärttivät voita-rieskaa, vaan mistäpä heille vielä rieskat... -Ryyppäämistä kävi äiti pyytämässä pappilan kyökistä. Siellä kuin -puuhattiin puolisen laitossa! Ja piijoilla oli niin kiire, etteivät -tahtoneet joutaa juomisen antiin. - -Saatuaan hapanleipää ja sinukkata poskeensa niin paljon kuin -pullistunut pikku maha sieti, rupesivat tytöt penkille ristissä käsin -yhteen kohti istumaan... ei he osanneet pitää kaikkein tupia omana -kotinaan, niinkuin kokeneet kerjäläiset. - - * * * * * - -Paluumatka oli vähä hupaisempi. Meni pilveen ja ilma hiukan jäähtyi. -Oli muitakin jalkamiehiä samanne päin meneviä. Tapasivat Venäjän järven -lois Marin tiellä ja sen kanssa lyöttäytyivät yhteen matkaan. - --- Kyllä se vielä vanhoillaankin jaksaa tuo rovasti saarnata, sanoi -mökin vaimo. - --- Näkyypä vain jaksavan, myönsi Mari. - --- Hätäpä jaksaissa! huokasi mies ja kohenti selässä olevaa tyttöään. - --- Se minua se hupsu mietityttää... mitähän lie ollut, arveli Mari, -joka ajatteli paljo uskonnollisia asioita. Kyllä se hupsu oli minusta -oikeassa. Niin se on, en minä siitä pääse, että se tavarassa -riippuminen ei o'o oikein. - --- Niin, kyllähän se niin on, jos sen nyt katsoo aivan niinkuin -jumalansanan mukaan, että kussa on tei'än tavaranne, siellä on myös -tei'än sy'ämmenne, niinkuin sitä sanotaankin, päätti vaimo. - --- Eikähän se raamattu suotta sano että kenkään ei voi palvella kahta -herraa, jumalaa ja mammonata, sanoi Mari syvimmällä vakuutuksella. -Kyllähän ne rikkaat rikkaita puolustaa, mitenkäs muuten. Vaan sen minä -sanon vieläkin että työläästi tulee rikas taivaan valtakuntaan. - --- Ei tuo o'o helppoa köyhällekään, murahti mies edeltä kulkiessaan, -kun kuuli naisten puheen. Ja rupesi tien viereen levähtämään. - --- Kyllä on raskasta tämä köyhän elämä, sanoi vaimokin ruvetessaan myös -istumaan... Ja toiset elää kuin herrat ja niillä on sitä elämistä. - --- No kyllä se on totta, että vähemmällä sitä pitää toisten ihmisten -tulla toimeen kuin toisten, vakuutti Marikin. - -Kohta läksivät taas matkaa jatkamaan. Kaukana oli vielä Venäjän järvi -ja vielä kauvempana Volon yksinäinen mökki. Mutta tien pää tulee kerran -kuitenkin ja sitä saavuttaakseen he edelleen kävelivät. Eivätkä -ajatelleet mitä varten kaikki tämä... tiesivät vain että näinhän se on. - - - - -ALKU-OPETUSTA. - - -Tiikerin mökissä elettiin tavallista elämätä. Siellä oli ukko ja akka, -niillä joku puoli tusinaa lapsia. Sen verran muutoksia voi heidän -elämässään vieras silmä huomata, että jonkun ajan kuluttua tulee -entinen nuorin lapsi nuorimman edellimäisen kokoiseksi ja nuorinta -edustamaan on tullut taas uusi tulokas. Mutta vanhimman sijaa ei kukaan -ollut saanut vallatuksi. Paavo pysyi vanhinna ja Kaisa vanhimman -jälkimäisenä. Ja kun Kaisa oli perinyt äitinsä riitelevän luonteen, -niin oli Paavosta tullut isäänsä, jäykkä karilas, vaikka toimensa teki -äitin uupumaton vitsa. - --- Jos vain sinä Paavo et pysy kotona, vaan menet ilman luvatta kylään, -niin kyllä minä näytän!... vai sinä, vai sinä... tämä tässä ei opi... -on jo kolmas kerta, kun on luvatta käynyt, vaikka minä aina olen -kieltänyt... Sepä lie kumma, ettei tuommoista nulikkaa pi'ä saaha -tottelemaan! -- Ja totta siinä eukko sanoikin, sillä totensa teki -vitsa, suuri varsiluudan varpu. Veri tihkui oikein eikä poika ottanut -sittenkään asettuakseen: huusi vain kovasti. - --- O'otko tuossa huutamata!... tämä tässä... Lupaatko ettet mene toista -kertaa?... vai tämä tässä semmoiseks' karjuks' syöntyy, ettei tätä -hyväkästä saa tottelemaan! Lupaatko?... sano, sano, sano! Häh, -lupaatko? - --- Ku-hun mi-hinä en si-hiellä mi-hitään pahaa o-hoo te-hehnyt... - --- Vaikka kuinka!... elä siinä nyt änkytä! sano paikalla, tai peittoon -sinut säpäleiks'... Lupaatko? - --- Lu-hupaan. - --- Noh, siinä se nyt oli! oisit heti luvannut, niin pääsit -vähemmällä... O'otko änkyttämätä! mitä se tuommoinen? noh, paikalla, -tahi otanko uu'estaan... - -Silloin piti pojan porstuan oven taakse paeta, mut ei rauhassa -sielläkään saanut olla. - -Kaisa löysi sieltä ja alkoi kutitella... Ähäh! saitpa selkääs', kutti, -kutti!... mitäs menet niille tupakkiretkilles'... oisit polttamata. -Eikä Kaisa voinut ollenkaan käsittää että tupakki oli Paavosta parempaa -kuin vehnänen... kyllä Kaisa ei vain rupeisi polttamaan, ei vaikka -mikä. - --- Vaikka äit' ja isä kieltää, niin sinä menet kuitenkin... - --- Entäs it'e! kun äit' laittoi jestiä hakemaan, niin sinä siellä missä -lienet toisten tyttöin kanssa suprattanut... Saitpas silloin, saitpas! -Ja kyynel katosi pojan toisesta silmästä hetsillään, toisesta se jäi -pitkin poskea juoksemaan samaa uraa, joka ennestään oli märkänä. - -Mutta Kaisa ei viitsinyt tuommoisen pahan pojan kanssa enempää olla, -meni tupaan toisten siivoin lasten luokse. - -Paavo kun jäi itsekseen, meni ladon nurkan taakse ja sinne jäi -seisomaan kauvaksi aikaa, vaikka oli kova pakkanen... ja -iltapäivällähän se vielä kovemmaksi kiihtyi auringon laskettua, kun -itäinen taivas yhä tummeni ja joku tähti sinne ilmestyi... lännessä -vielä näkyy valoisana se kohta, johon päivän ruhtinas painui ja yhä -syvempään painuu, antaakseen sijaa ehtootähdelle pilkuttamaan ja -sanomaan välkkeellään että pakkanen kiihtyy. - -Kuinka kauvan olisi mahtanut poika seistakaan ja vielä olisi -palelluttanut itsensä, jos ei isä sattunut vahingossa johtamaan -askeleensa juuri sen nurkan taakse, jossa poika seisoi, ja vienyt sitä -käsipuolesta pirttiin toisten luo lämpimään. - -Kankeana oli lasten väli kauvan aikaa, eikä kukaan uskaltanut nauraa -Paavolle, kun äiti on tuvassa. Penkillä poika istua karjottaa eikä -virka mitään. Lauhtuneelta ei kova sydän ainakaan näytä, eikä poika -olisi huolinut tupakastakaan, jos vaikka isä olisi antanut oman -miehevän piippunsa. - -Kaisa oli äitinsä kanssa nykkimässä villoja, joita äiti oli hakenut -aitasta, yhtä paljo mustia ja valkeita. Penkille oli äiti ne -käsivartensa alle koonnut ja siitä ne nyt niitä lattialle nykkivät. -Lois Reeta, joka oli asettunut Tiikerin tuvan pöksään asumaan, meni -pihalta keppiä hakemaan, joilla sitte villoja piiskattaisiin sekaisin -lattialla. - -Lapsista se oli aina niin hauskaa katsoa, kun villoja piiskattiin ja -höntyvät lenteli ylös ja kepit vuoroon lupsahtivat villakokoon, vuoroon -ohuempaan kohtaan ja silloin kolahtivat lattiaan. - --- Kellekäs tuo yksi keppi?... Paavo, ota sinä se ja rupee villoja -piiskaamaan, sinähän hyvästi muistat, minkälaista se on. - --- Elä nyt, Kaisu, tee toiselle kiusaa, suhahti Reeta, mutta Kaisa vei -vain kepin Paavon käteen. Mutta maahan antoi poika sen suilua. - --- Elkää tulla, kakarat, lähelle, saattaa käy'ä keppi. Ja äiti kokosi -kepillään lattialle levinneitä villoja ja alkoi niitä taas peitota, -ikäänkuin olisi ollut elämä tai kuolema kysymyksessä. - -Peläten väistyvät lapset ulomma, ehkä muistaen että niin se äiti -heitäkin... Vaan sitä ne ei ymmärtäneet mintähden villoja piiskattiin, -ei enemmän kuin useimmiten omaansakaan kuritusta. - -Kun villat arveltiin jo olevan sekaisin, keräiltiin ne vasuun ja Reeta -rupesi kalttaamalla sekoittelemaan, osasihan Kaisakin selvitellä, -vaikkei vielä oikein juoksevia lepereitä saanut syntymään. Tuijuun pani -äiti tulen ja asetti sen pöydän nurkalle, josta kaikki näkisivät. Itse -rupesi toki likimmä ja olihan sillä tarkkaa työtäkin, kun ompeli -nuorimmalle mekkoa vanhasta hameestaan. - --- Eikös se Paavo tee mitään, mitä sinä siellä jörötät? virkahti isä, -joka pöydän taakse nurkkaan oli pitkälleen heittäytynyt. - -Lattialla leikki kaksi poikaa rukin kuontalolaudan kanssa, johon olivat -nuoran kiini sitoneet, ja toinen sillä sitten mukamas istui, kun toinen -veti. Vaan pianhan semmoisesta reestä putoaa ja hevonen alkaa tyhjänä -mennä kiidätellä ympäri lattiaa, vaikkei alat suuret ole: välistä -kolahtaa reki rahin jalkaan, siitä kohta kätkyeen, Reetan rukkiin, -josta Reeta jo äsähtää, pankon nurkkaan ja oven suussa olevan vuoteen -jalkaan. Paavon jalka siellä oli myös ovensuunurkassa ja siihen tarttui -lauta kiini. Vaan Paavo potkasi sen pois jaloistaan, mutta se -kimmahtikin lautaa hamuilevan ja naurattelevan pojan otsaan. Ja -silloinpa äänet muuttuikin! - --- Mitä se Paavo taas pienelle?... annatko olla huu'attamata... varsin -tahallaan siinä... sitähän on kelvoton! torui äiti. - --- Eihän se kuin kimposi, selitti äitilleen toinen poika. - --- Niin, vahingossahan se oli, puolusti Reeta, vaan Kaisa sanoi että se -oli tahallaan. - --- No, elä itke laps', äit' painaa esliinallaan ja puhuu, niin kyllä se -paranee. Elä itke... Panetko pois poika sen rukin lavan... Ja sinä -Paavo, tokko otat kirjan käteen ja alat kat'ella. Sinä siellä vain -jouten istua törötät, iso poika, ja rippikouluunkin pitäis' kohta... -tai jou'ut laiskain kouluun. Soh! alatko kat'ella? - -Totella täytyi, vaikkei se mieleistä olla mahtanut eikä suurilla -askelilla eteenpäin mennyt. Läksyä oli aina joka kinkerissä vähän -lisätty, vaan ei sitä tullut luetuksi, aina se oli toisesta -sunnuntaista toiseen jäänyt... ja toruttu oli joka kinkerissä eikä -sekään auttanut. Välistä kun äitinsä rupesi kovaksi, piti pojan -totella. Niinpä nytkin. Ja kirja oli Svebeliuksen katekismus. - --- "Toinen Pääkappale. Uskon Tunnustuksesta ja Evankeliumista. Mikä -uskonoppi on? -- Se on oppi Jumalasta, Pyhästä Kolminaisuudesta ja -Hänen hyvistä töistänsä, jonka kristityn ihmisen tulee tietää ja uskoa, -jos hän autuaaksi tulla tahtoo." - -Johan Paavo oli toisen pääkappaleen alkuun ennättänyt, mutta siitä se -ei tahtonut etemmä lähteä. Vaan äitin mielestä se oli liijan vähän: -rippikouluun pitäisi katekismus olla puhki luettu ja nyt vasta tuo -tollo on toisessa pääkappaleessa. - -Kyllä isäkin oli yhtä mieltä, vaan ei huolinut näistä tämmöisistä niin -suurta ääntä pitää: tottapahan poika itsensä hoitaa. - --- Annas, kun minä luetan... osaatko sinä nyt tuon? Ja äiti kysyi: -"Mikä uskonoppi on?" - --- "Se on oppi pyhästä --", mutta etemmä ei se lähtenyt. - --- Lue uu'estaan, että osaat... ja osaakin, muista se! - -Poika rupesi hiljaa lukemaan. - --- No etkö sinä luekaan? - --- Luenhan minä hiljaa. - --- Vieläpä sinä supatat! eipään huuleskaan liiku. Lue kovasti. - --- "Se on oppi Jumalasta, Pyhästä Kolminaisuudesta ja Hänen pyhistä -töistänsä --" - --- Hyvistähän siinä on eikä pyhistä. - -Poika alkoi alusta: "Se on oppi Jumalasta, hyvästä Kolminaisuudesta --" - --- Joko se nyt on hyvästä!... mikä hyvä se on, pyhähän se on, opetti -äiti. - -Mutta tästä lähtien vaihteli tuo hyvä ja pyhä pojan luvussa eikä se -erehdys erota tahtonut. Niin kauvan siinä piti jankkailla, kun poika -viimein kyllästyi ja rupesi ähmissään itkeä tuhraamaan. Silloin ei -ottanut luku ollenkaan päähän pystyäkseen, vaan kivistämään sitä -rupesi. - -Isä käski pihalle jäähdyttelemään. Mutta oppiahan ensin piti läksynsä, -ennen ei äiti laskenut. Siitä ei kuitenkaan tullut sen valmiimpaa, koko -illan sai jankata tätä yhtä lukua eikä siitä kuvan jälkeä sittenkään -tullut. Muuten se olisi jo melkein mennytkin kolminaisuuksineen -päivineen, mutta tuo hyvä ja pyhä ei tahtonut vain päästä oikealle -paikalleen -- ja niin ala aina uudestaan! - -Pikku pojat olivat siinä vielä nahunneet ja härskäneet, mikä neljän -kontan, mikä mahallaan, ja myrisseet ja mörisseet kuin koirat ja -röhkineet kuin siat. Kaisakin oli kartatessaan nauraa kurskanut, vaikka -Reeta kielti, ettei sitä saa nauraa, kun toinen lukee... ja vielä -katekismusta. - --- Äit', mittee te Paavo on, tun ei tule työmään? kysyi nuorin poika -istuissaan penkillä äitinsä vieressä ja suuresta kakusta purra jätisti -itselleen ruumiillista ravintoa ja paksulaitaisesta tuopista muka -ryyppäsi hänkin palan painoksi sinukkata... eipä sitä maidon viljaa -näin talvisaikana ollut lapsellekaan, ei isokarjaisissakaan taloissa, -mitäpä sitte pienessä mökissä, jossa ei ollut kuin kaksi kytkyessä ja -toinen niistäkin hyvin myöhänen, vasta Vapunpäivän aikaan poikiva ja -toinen tuossa Marjanpäivän seudussa; eikä mitään runsasmaitosia olleet -kumpikaan. - --- Mitä se lapsi sanoo? --- ettäkö mintäh'en Paavo ei tule syömään, -sanoi äiti samassa työssä ollessaan kuin lapsikin. Paavo on paha, ei -opi lukemaan... ja on jo niin iso poika eikä häpiä yhtään. - --- Tule nyt syömään, Paavo, eläkä siellä turjota, käski isä pöydän -päästä. Lue sitte!... ennätäthän tuon sittekin... pääsi ihan pilaat. - --- Mitäs hän on niin it'epäinen, ettei opi... joutaa opetella -tottelemaan, väitti äiti. - --- Opinpahan minä, kun luen... eipään tarvit'e pakoittaa, sanoi Kaisa. - --- Mitä sinä tyttö lörpötät!... Se on toista tytöillä, joutaahan ne -lukemaan ja ovatkin siihen omiaan, kun kotosalla enite ovat, vaan me -miehiset miehet Paavon kanssa, meillä on monellaisia hommia, ettei sitä -jou'a alati katkismus kourassa olemaan. -- Isäkin oli huonolukuinen. - --- No tulehan nyt sitte ja lue huomen aamulla noustuasi... Sillä -äitinkin sydän alkoi jo heltyä, - --- Eikä se tarvitseis' syy'ä... mitäs se ei opi, sanoi viattomana -Kaisa. - --- Mitä sinä nyt Kaisu taas? Luuletko että toinen syömätä elää? tosahti -Reeta. - -Ja Paavo tuli seinään päin katsoen isänsä viereen istumaan ja alkoi -purra kakkuaan... joku kyyneleen jäännös vierähti suuhun kuivan leivän -särpimeksi. Tuopista ei ilennyt ryypätä, kun olisi pitänyt näyttää -itkeneet kasvonsa. - -Vaan nälkäiselle ruoka hyvän tekee ja sydänalan lauhduttaa, siitäpä -mielikin kevenee. - --- Russakoitako se Paavo seinään päin katselee, sanoi Reeta -leikitelläkseen. - -Silloinpa pojan sydän vähä hytkähti ja vetäsi henkeä sieramissa. - --- Hiiri juoksee leuvalla, sanoi Kaisa. - --- Hiir' juoktee Paavon leuvalla, matki pikku poika kesken kiireen. - --- Sitähän se katsoo, onko pihalla pimeä, sanoi taas Reeta, koettaen -saada poikaa nauruun. - --- Usko pois! pimeä siellä on, sanoa voksautti äitikin piimää -ryypättyään. - --- Kyllähän Paavo uskoo, jatkoi Reeta. - -Ja nauramaan piti Paavon ruveta, vaikka se harmitti, eikä siinä edes -mitään naurun asiata ollutkaan. - --- Paavo tässä vain ilman iloittelee, yhtyi puheesen isäkin, mielissään -siitä, ettei poika enää itkenyt. - -Vielä enemmän se nauratti, vaikka koetteli pidätellä... yhtäkkiä nauru -aina tulla hyrähti lauhtuneesta sydänalasta. - -Vähitellen siinä sitte rohkeni mieli ja uskalsipa ottaa isän kädestä -tuopin ja ryypätä ilman silmiään peittämättä. Sitte lakkasi -naurattamastakin... ja kaikki oli sillä kertaa entisellään. - -Vaan pianhan se sitte tuuli taas muuttui. Ja itkun kanssa kasvoi poika, -posket olivat enimmät ajat märkänä ja silmät turposivat, niin että -isonakin näkyi vielä silmän alla semmoinen paksumpi lihas. Vaan ei sitä -enää kukaan muistanut eikä tiennyt mistä se oli tullut. - -Ja nyt kyntää Paavo yhtä suoran vaon kuin muutkin mökkiläiset. - -Kaisakin on emäntänä toisessa mökissä ja opettaa lapsiaan juuri samalla -lailla kuin häntä ennen äitinsä opetti. - -Siitähän se on sitte jatkumassa samalla lailla yhä eteenkin päin. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kansan keskeltä, by Pekka Aho - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSAN KESKELTÄ *** - -***** This file should be named 63135-8.txt or 63135-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/3/1/3/63135/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/63135-8.zip b/old/63135-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 97fb97f..0000000 --- a/old/63135-8.zip +++ /dev/null |