diff options
Diffstat (limited to 'old/63133-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/63133-8.txt | 6124 |
1 files changed, 0 insertions, 6124 deletions
diff --git a/old/63133-8.txt b/old/63133-8.txt deleted file mode 100644 index 8359eb6..0000000 --- a/old/63133-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6124 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Historiallisia rakkauskirjeitä, by Various, -Translated by Jalmari Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Historiallisia rakkauskirjeitä - - -Author: Various - - - -Release Date: September 6, 2020 [eBook #63133] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HISTORIALLISIA RAKKAUSKIRJEITÄ*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -HISTORIALLISIA RAKKAUSKIRJEITÄ - -Koonnut ja suomentanut - -Jalmari Finne - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1911. - - - - -SISÄLLYS: - -Alkulause. -Mariana di Alcafarado. -Jonathan Swift. -Jean-Jacques Rousseau. -Ugo Foscolo. -Alfred de Musset ja George Sand. -Alexander Herzen. -Ferdinand Lassalle. -Historiallisia tietoja. - - - - -ALKULAUSE. - - -Tämä kirja on kokoelma eri aikoina ja eri maissa kirjoitettuja -rakkauskirjeitä. Tämänlaatuiset kirjeet viehättävät jälkimaailmaa -suurella välittömyydellään, sillä kirjeen kirjoittaja esiintyy niissä -peittelemättä vikojaan ja tuoden tietämättään ansionsa puhtaimmassa -muodossa esiin. - -Käytettävänä oleva aineisto on tavattoman laaja, sillä monien -kuuluisien henkilöiden rakkauskirjeet on jälkimaailma julkaissut. -Valikoiminen on ollut hyvin vaikea, ja siksi tämän kokoelman -puutteellisuudet ovat huomattavan suuret. Yhden nidoksen rajoitettu -ala on pakoittanut supistamaan sitäkin, mikä välttämättömästi olisi -kokonaisuudessaan ollut otettava. Eri aikakausien usein teeskennelty -sanontatapa on suuresti vaikeuttanut suomentamista, ja moni kohta -saattaa lukijasta tuntua jäykältäkin. - -Lukijan opastukseksi olen kirjan loppuun liittänyt lyhyitä -elämäkerrallisia tietoja kirjeiden kirjoittajista. - -Jalmari Finne. - - - - -Mariana di Alcafarado - - -_Mariana di Alcafarado kapteeni Chamillylle_ - -Ensimäinen kirje. - -1667. - -Ajattelehan, rakkaani, kuinka tavattoman suuressa määrässä oletkaan -kadottanut selvän asioiden punnitsemiskyvyn. Sinähän onneton olet -antanut petollisten toiveitten huumata itsesi ja olet niillä tahtonut -minutkin lumota. Intohimo, joka herätti sinussa niin paljon ihania -suunnitelmia, tuottaakin sinulle nyt kuolettavaa epätoivoa, jonka voi -verrata ainoastaan sen aiheuttajaan, eromme julmuuteen. Estääkö tämä -poissaolosi, jolle tuskani, niin kekseliäs kuin se onkin, ei löydä -kylliksi surullista nimitystä, minua ikuisesti katselemasta silmiäsi, -joissa leimusi niin palava rakkaus, että se opetti minut tuntemaan -suurinta autuutta tuottavan tunteen, sai minut unohtamaan oman itseni -ja täytti hehkullaan koko minun olemukseni? Oi, omat silmäni ovat -kadottaneet sen valon, joka niitä elähytti, niillä ei ole jälellä -mitään muuta kuin kyyneleet, enkä minä olekaan niitä mihinkään muuhun -käyttänyt kuin ainaiseen itkemiseen sen jälkeen kuin kuulin, että -olitte päättänyt minusta erota, sillä se on minulle niin sietämätöntä, -että se kohta tuottaa minulle kuoleman. Ja kuitenkin tuntuu minusta, -kuin tarjoisivat nämät tuskat, joiden ainoana aiheuttajana te olette, -minulle jonkinmoista nautintoa. Heti kun teidät näin, pyhitin teille -elämäni ja minä iloitsen siitä, että saan sen teille uhrata. Tuhannet -kerrat päivässä lähetän teille huokaukseni, ne etsivät teitä kaikkialta -ja tuovat tähän suureen tuskaani ainoana lohdutuksena surullisen -varmuuden onnettomuudestani, eikä se jätä minulle ainoatakaan toivon -kipinää, vaan taukoamatta kuiskaa: "Herkeä, onneton Mariana, turhaan -suremasta ja rakastettuasi etsimästä, häntä et koskaan enää saa nähdä, -hän on purjehtinut merien taakse päästäkseen sinua näkemästä, oleskelee -Ranskassa tuhansien huvitusten ympäröimänä, ei hetkeäkään ajattele -tuskaasi, vaan mielellään jättää sinulle muiston noista monista -huumaavista tunteista, joista hän sinua ei edes kiitäkään." Mutta -ei, minä en voi tottua siihen, että niin halpamaisesti ajattelisin -teistä, vaan koetan kaikin tavoin puhdistaa teitä oman itseni edessä; -en tahdo kuvitellakaan teidän unohtaneen minut. Enkö minä ole jo -kylliksi onneton, jotta minun ei tarvitsisi kiusata itseäni vielä -tällä valheellisella epäilykselläkin? Ja miksi suotta koettaisin olla -ajattelematta, mitä kaikkea te teitte saavuttaaksenne rakkauteni? Se -täytti minut sellaisella ilolla, että olisin sangen kiittämätön, ellen -enää rakastaisi teitä samalla tulisuudella minkä intohimoni minussa -herätti silloin, kun täydellä ilolla kuulin teidän tunnustuksenne. -Mitenkä onkaan mahdollista, että niin perin onnellisten hetkien muistot -ovat tulleet niin perin tuskaisiksi, ja miksi täytyy niin olla, että -ne sotivat omaa laatuaan vastaan ja pitävät sydäntäni tällaisen -hirmuvallan alaisena? Oi, teidän viimeinen kirjeenne sai kummallisen -kuohunnan sydämessäni aikaan: se sykki kiivaasti, ikäänkuin olisi -ponnistellut päästäkseen vapaaksi minusta ja etsiäkseen teitä. Nämät -kiivaat mielenliikutukset vaikuttivat niin voimakkaasti minuun, että -makasin kokonaista kolme tuntia tajuttomana; ponnistelin palatakseni -takaisin elämään, joka minun kuitenkin täytyy kadottaa, koska en saa -sitä teille säilyttää. Vihdoin toinnuin vastoin tahtoani. Huomasin -riemukseni, että olin vähällä rakkaudesta kuolla, ja olin sitäpaitsi -iloinen, kun sydämeni ei enää ollut sen vaaran alainen, että se -poissaolonne aiheuttamasta tuskasta olisi särkynyt. Tämän jälkeen olen -kauan aikaa sairastellut, mutta voinko enää parantua, ellen teitä näe? -Kannan kuitenkin tuskiani valittamatta, koska ne johtuvat teistä. -Kuinka, onko tämä ehkä palkkani siitä, että olen teitä niin hellästi -rakastanut? Olkoon kuinka tahansa, olen päättänyt koko elämäni teitä -jumaloida, enkä katsoakaan toiseen mieheen, ja vakuutan teille, että -tekin tekisitte oikein, jos ette rakastaisi ketään toista naista. -Tyytyisittekö te miedompaan intohimoon kuin mitä minun oli? Ehkä -muualta löydätte enemmän kauneutta, vaikka ennen sanoittekin minulle, -että minä olin hyvin kaunis; mutta ette koskaan löydä niin paljoa -rakkautta, ja kaikki muu on sen rinnalla turhaa. - -Minä pyydän, elkää kirjeissänne ilmoittako minulle asioita, joilla -ei ole mitään merkitystä minulle, ja elkää kehoittako minua teitä -muistamaan. Minä en voi teitä unohtaa, enkä unohda sitäkään, että -annoitte minun toivoa kerran palaavanne ja jonkin aikaa viipyvänne -luonani. Ah, miksi ette tahdo koko elämäänne viettää luonani? Jos -minun olisi mahdollista päästä tästä onnettomasta luostarista, niin en -odottaisi lupauksenne täyttymistä täällä Portugalissa; en, minä etsisin -teidät välittämättä mistään muusta, seuraisin teitä kautta maailman ja -rakastaisin teitä. En uskalla toivoa tämän täyttyvän, en tahdo pitää -yllä toivoa, joka varmasti tuottaisi minulle hiukan lohdutusta, vaan -tahdon ajatella ainoastaan tuskaani. Myönnän kyllä, että tilaisuus -kirjoittaa teille, jonka veljeni minulle hankki, herätti muutamia -iloisia väreitä minussa ja karkoitti hetkiseksi sen epätoivon, jossa -elän. Minä vannotan teitä sanomaan minulle, miksi te näitte niin paljon -vaivaa lumotaksenne minut, kun kuitenkin tiesitte jättävänne minut? Ja -miksi niin itsepintaisesti tahdoitte tehdä minut onnettomaksi? Miksi -ette jättänyt minua rauhaan luostariini? Olenko minä koskaan teille -mitään pahaa tehnyt? Minä pyydän teiltä kuitenkin anteeksi; en moiti -mistään; minä en kykene luomaan kostotuumia ja valitan ainoastaan -kohtalon kovuutta. Eroittaessaan meidät tuotti se ylitsemme kaiken sen -onnettomuuden, mitä saatoimme pelätä; mutta sen ei onnistu eroittaa -meidän sydämiämme, rakkaus, joka on kohtaloa voimakkaampi, on ne -sitonut elinajaksemme toisiinsa. Jos te jollain tavoin otatte osaa -minun elämääni, niin kirjoitatte minulle usein. Ansaitsenhan minä edes -niin paljon, että näette vaivaa antaaksenne minulle tietoja sydämenne -tunteista ja ulkonaisista elämänne vaiheista; mutta, ennen kaikkea -muuta, tulkaa luokseni! Voikaa hyvin; minä en voi tästä lehdestä erota; -se tulee käsiinne ja minä toivon, että saisin nauttia samaa onnea. Voi -minua mieletöntä, tiedänhän, että se on mahdotonta. Jääkää hyvästi, en -jaksa enempää. Jääkää hyvästi; rakastakaa minua aina, aina, ja antakaa -minun kärsiä vieläkin suurempia tuskia. - -Toinen kirje. - -Minusta tuntuu, kuin tekisin tunteilleni maailman suurimman vääryyden -koettaessani niitä kirjeen kautta teille tulkita. Kuinka onnellinen -olisinkaan, jos te voisitte niitä arvostella omien tunteittenne -hehkun mukaan! Mutta enhän minä voi niihin vedota enkä voi olla -teille lausumatta, vaikkakin paljoa miedommin kuin mitä tunnen, että -te ette saa unhoittamisella, joka minut saattaa aivan epätoivoon ja -teille itsellenne on häpeäksi, minua sillä tavoin kiusata kuin teette. -Onhan oikeus ja kohtuus, että te kuuntelette kärsivällisesti minun -valittavan onnettomuuttani, jonka kyllä aavistin tulevan, kun näin -teidän päättävän hyljätä minut. Tiedän kyllä olleeni kamalan erehdyksen -vallassa luullessani teidän menettelevän minun suhteeni rehellisemmin -kuin mitä on tapana. Minun mielestäni kohotti rakkauteni tavattoman -suuri määrä minut jokaisen epäluulon yläpuolelle ja ansaitsi suuremman -uskollisuuden kuin mitä maailmassa tavallisesti kohtaa. Mutta teidän -taipumuksenne pettää minut sai lopulta voiton oikeudentunnostanne, -jota olitte velvollinen osoittamaan minulle kaiken sen jälkeen, mitä -olen teille tehnyt. Olisin tavattoman onneton, jos rakastitte minua -ainoastaan sen vuoksi, että minä rakastin, ja tahtoisin kaikesta -kiittää ainoastaan teidän omaa tunnettanne; mutta olenhan niin -loitolla siitä, sillä kokonaista kuusi kuukautta olen saanut olla -ilman kirjettänne. Minä lasken tämän kaiken sen sokeuden syyksi, jolla -antauduin rakkaudelleni; olisihan minun pitänyt huomata, että iloni -loppuu ennen kuin rakkauteni? Kuinka olisin voinut otaksua, että te -koko elinajaksenne jäisitte Portugaliin, että luopuisitte urastanne -ja isänmaastanne ajatellaksenne yksinomaan minua? Tuskani ei koskaan -voi löytää lievitystä, ja muistellessani mennyttä onnea kasvaa vain -epätoivoni. Mitä? kaikki toivoni on siis turhaa, enkä koskaan enää saa -teitä nähdä luonani huoneessani, enkä tuota hehkua ja lemmen intoa, -joka kuvastui kasvoillanne sinne tullessanne? Mutta voi, erehdynhän -minä ja tiedän varsin hyvin, että tuo teidän hurmautumisenne, joka -lumosi ajatukseni ja sydämeni, sai alkunsa vain siitä, että tahdoitte -hauskasti viettää pari tuntia, ja että sen täytyi loppua silloin, kun -olitte tarkoituksenne saavuttanut. Minun olisi liiankin onnellisina -hetkinä tullut huutaa järkeni avukseni voidakseni supistaa tulviva -onneni oikeaan mittaansa ja edeltäpäin huomata kaiken sen, mitä nyt -kärsin. Mutta minä antauduin teille kokonaan enkä voinut ajatellakaan -mitään, joka olisi voinut iloni myrkyttää ja estää minua nauttimasta -täysin siemauksin intohimonne hehkuvista osoituksista. Nautin liian -paljon läsnäolostanne voidakseni ajatella teidän eräänä päivänä -olevankin loitolla minusta. Muistan kuitenkin usean kerran sanoneeni -teille, että teette minut onnettomaksi. Mutta nämä synkät ajatukset -katosivat pian ja nautin saadessani ne uhrata teille ja antautua sen -lumouksen valtaan, minkä uskottomat vakuutuksenne minussa herättivät. - -Tunnen aivan selvästi parannuskeinon kaikkia tuskiani vastaan, ja -olisinkin niistä pian vapaa, ellen enää teitä rakastaisi. Mutta oi, -mikä parannuskeino! Ei, minä tahdon mieluummin vieläkin enemmän kärsiä -kuin unohtaa teidät. Ah, riippuuko se sitten minusta? En voi moittia -itseäni siitä, että hetkeäkään olisin toivonut voivani tauota teitä -rakastamasta. Olette säälittävämpi kuin minä, sillä parempi on kärsiä -kaikki se, mitä minä kärsin, kuin iloita niistä veltoista hyväilyistä, -joita teidän ranskalaiset rakastajattarenne teille suovat. En kadehdi -teidän kylmäkiskoisuuttanne; enemmän ehkä säälin teitä. - -En voi uskoa teidän kokonaan unohtaneen minut. Uskon hemmotelleeni -teidät niin, että ilman minua voitte nauttia ainoastaan epätäydellisiä -iloja, ja olen onnellisempi kuin te, koska rakkautenne on minut -täydellisemmin vallannut. - -Olen hiljattain nimitetty luostarin portinvartijaksi; kaikki, jotka -puhuvat kanssani, luulevat minun kadottaneen järkeni, sillä en tiedä, -mitä heille vastaan. Nunnat mahtavat olla yhtä hulluja kuin minäkin, -koska ovat luulleet minun voivan hoitaa jotain virkaa. - -Ah, kuinka minä kadehdin Emanuelin ja Franciscuksen kohtaloa! Miksi en -ole niinkuin hekin aina lähellänne! Olisin teitä seurannut ja varmasti -palvellut teitä uskollisemmin kuin he. En maailmassa toivo mitään muuta -kuin saada nähdä teidät. Ajatteletteko edes minua! Tyydyn siihen, -että minua muistatte, mutta en uskalla olla siitä vakuutettu. Silloin -kun näin teidät joka päivä, en siihen rajoittanut toiveitani, mutta -te olette totuttanut minut alistumaan kaikkeen siihen, mitä piditte -oikeana. - -Yhtäkaikki en kadu jumaloineeni teitä, olen päinvastoin siitä -sydämestäni iloinen, että olette minut houkutellut omaksenne; se -julmuus, joka siinä piilee, että olette minut ehkä ainiaaksi jättänyt, -ei vähennä hitustakaan rakkauteni tulta. Tahdon, että koko maailma sen -tietäisi, enkä sitä salaa, ja olen hurmaantunut siitä, että olen teidän -tähtenne menetellyt kaikessa säädyllisyyden sääntöjä vastaan. Kunniani -ja hurskauteni on enää vain siinä, että rakastan teitä koko elämäni -ajan hulluuteen asti, koska kerran olen alkanut teitä rakastaa. - -En sano tätä kaikkea teille saadakseni teidät minulle kirjoittamaan. -Elkää pakoittako itseänne mihinkään; en pyydä teiltä mitään muuta -kuin minkä vapaasta tahdosta voitte antaa ja hylkään kaikki -rakkaudenvakuutukset, joita olettekin osannut olla lausumatta. Iloni -tulee olemaan puolustaa teitä, ja teidän ilonne kai siinä, että -olette päässeet kirjeen kirjoittamisen vaivasta, ja minä annan teille -sydämestäni kaikki anteeksi. - -Tänä aamuna varhain oli muuan ranskalainen upseeri niin laupias, että -puheli yli kolmen tunnin ajan kanssani teistä. Hän sanoi, että Ranskan -kanssa oli solmittu rauha. Jos niin on asian laita, niin ettekö silloin -voi tulla tänne ja viedä minua mukananne Ranskaan? Mutta enhän sitä -ansaitse; toimikaa aivan niin kuin katsotte parhaaksi. Rakkauteni ei -riipu siitä tavasta ja laadusta, millä minua kohtelette. Lähtönne -jälkeen en ole hetkeäkään ollut terveenä ja ainoana ilonani on lausua -tuhannet kerrat päivässä teidän nimeänne. Muutamat nunnat, jotka -tuntevat sen surkuteltavan tilan, mihin olette minut saattanut, puhuvat -usein teistä. Poistun huoneestani, jossa niin usein olette oleskellut, -niin vähän kuin mahdollista, ja katselen taukoamatta kuvaanne, joka -on minulle elämääni kalliimpi. Tämä tuottaa minulle jossain määrin -helpoitusta, mutta samalla tuskaa, ajatellessani, etten ehkä enää -koskaan näe teitä. Miksi täytyy sen mahdollisuuden olla olemassa, -etten näe teitä ehkä koskaan? Oletteko ainiaaksi hylännyt minut? Olen -aivan epätoivoissani. Teidän Mariana raukkanne ei jaksa enempää; hän -vaipuu kirjoittaessaan nämät viimeiset sanat pyörtyneenä maahan. Jääkää -hyvästi, jääkää hyvästi; säälikää minua! - -Viides kirje. - -Kirjoitan teille viimeisen kerran ja toivon, että tämän kirjeen -edellisistä eroava sävy ja ajatusten muoto osoittaa teille, että -vihdoinkin olette minut saanut vakuutetuksi siitä, ettette minua enää -rakasta, eikä minun tule teitä enää rakastaa. Lähetän sen vuoksi heti -ensi tilassa teille kaikki lahjoittamanne esineet. Elkää pelätkö, että -teille vielä kerran kirjoitan. En pane edes nimeänne käärön päälle; -jätän kaikki nämät toimet dona Britekselle, johon aina olen luottanut, -tosin asioissa, jotka ovat tavattoman kaukana nykyisistä toimista. -Hänen toimensa tulevat näyttämään vähemmän epäilyttäviltä kuin minun; -hän ryhtyy kaikkiin varovaisuuskeinoihin, jotta varmasti tiedän teidän -saavan takaisin kuvanne ja minulle lahjoittamanne rannerenkaat. -Tahtoisin kuitenkin teidän tietävän, että olen jo monta päivää ollut -siinä tilassa, että olisin voinut repiä ja polttaa rakkautenne pantit, -jotka minulle ennen olivat niin tavattoman kalliit ja arvokkaat. Mutta -olenhan osoittanut teidän suhteenne niin paljon heikkoutta, ettette -koskaan olisi voinut otaksua minun pystyvän sellaiseen äärimmäiseen -päättävään tekoon. Tahdon sen vuoksi maistaa kokonansa tuskan, minkä -olen tuntenut kaikesta tästä erotessani, ja tuottaa teille edes -hiukan mielipahaa. Se minun kuitenkin täytyy myöntää omaksi ja teidän -häpeäksenne, että olen ollut näistä pienistä esineistä riippuvaisempi -kuin tahdonkaan teille tunnustaa, ja että olen tuntenut, miten minun -täytyi ottaa järkeni avukseni voidakseni erota jokaisesta yksityisestä -kappaleesta, vaikka olinkin iloinen purkaessani kaikki välit teidän -kanssanne. Mutta suoriutuuhan niin monen järkisyyn avulla kaikesta. - -Olen antanut kaikki dona Britekselle. Mutta mitä kyyneleitä tämä -päätös maksoikaan minulle! Tuhansien miettimisien ja tuhansien -arvelujen jälkeen, joita te ette kyllä tunne ja joista en suinkaan -tee mitään tiliä, vannotin häntä olemaan minulle koskaan puhumatta -näistä esineistä, olemaan antamatta niitä minulle takaisin, vaikka -pyytäisinkin katsellakseni niitä kerta vielä, ja lähettämään ne teille -ilmoittamatta siitä minulle edeltäpäin mitään. - -Olen tullut tuntemaan rakkauteni suuren määrän vasta nyt, kun olen -kaiken tavoin ponnistanut voimiani parantuakseni siitä, ja pelkään, -etten koskaan olisi uskaltanut ryhtyä siihen, jos edeltäpäin olisin -tietänyt kaikki vaikeudet ja mielenliikutukset, jotka estävinä astuivat -tielleni. Olen vakuutettu siitä, että olisin vähemmän kärsinyt, jos -olisin pysynyt uskollisena rakkaudelleni teihin, niin kiittämättömästi -kuin te olettekin käyttäytynyt minua kohtaan, kuin nyt, kun jätän -teidät ainiaaksi. Olen tullut siihen kokemukseen, että tunteeni oli -minulle rakkaampi kuin te, ja minun on täytynyt kestää mitä kamalimpia -sieluntuskia sen jälkeen, kun loukkaava käytöksenne on muuttanut teidän -persoonanne vihattavaksi. - -Sukupuoleni luontainen ylpeys ei ole auttanut minua eikä ole tehnyt -tätä päätöstä kepeämmäksi. Ah, olen halveksimisenne ottanut tyynesti -vastaan, olisin kestänyt vihanne ja sen raivoisan mustasukkaisuuden, -jonka teidän mahdollinen mieltymisenne toiseen olisi minussa -herättänyt. Minun olisi silloin täytynyt taistella intohimoa -vastaan, mutta teidän välinpitämättömyytenne on minulle sietämätön; -viime kirjeenne loukkaavat ystävyydenvakuutukset ja naurettavat -kohteliaisuudet ovat minulle osoittaneet, että ne eivät ole tehneet -mitään syvää vaikutusta sydämeenne, että olette ne kuitenkin kaikki -lukenut. Kiittämätön, minä olen vieläkin niin suuri hupakko, että -joudun epätoivoon ajatellessani, etten enää voi itseäni lohduttaa -sillä, että ne eivät ole joutuneet käsiinne ja että ovat teiltä salatut. - -Minä kiroan teidän suoruuttanne. Olenko minä pyytänyt teitä -kirjoittamaan totuutta? Miksi ette jätä minulle minun intohimoani? -Teidän ei olisi tullut enää minulle kirjoittaa. Enhän vaatinut mitään -selityksiä; enkö ole jo kylliksi onneton siitäkin, etten antanut teille -mitään aihetta nähdäksenne erikoista vaivaa lumotessanne minut, ja -etten enää kykene teitä puolustamaan? - -Mutta sen tahdon teille sanoa, että olen tullut huomaamaan, kuinka -arvoton te olette saamaan minun tulisen rakkauteni osaksenne ja kuinka -hyvin tunnen teidän kaikki huonot ominaisuutenne. Mutta jos kaikesta -siitä, mitä olen teille tehnyt, voin odottaa teidän ottavan varteen -toivomukseni, niin vannotan teitä olemaan minulle enää kirjoittamatta -ja auttamaan minua unohtamaan teidät kokonaan. Jos te, vaikkakin -peitellen, viittaisitte siihen, että teidän on tarvinnut voittaa -itsenne, ennenkuin olette kirjeeni päässyt loppuun, niin uskoisin -ehkä teitä, ja tämä tunnustus herättäisi suuttumukseni ja vihani, ja -se taas mahdollisesti sytyttäisi intohimoni uuteen tuleen. Teidän ei -tarvitse vähääkään huolia minun teoistani ja toimistani; te tuhoaisitte -varmaankin kaikki tuumani -- millä oikeudella te sekaannutte niihin? -Minä en tahdo tietää, minkä vaikutuksen tämä kirje tekee teihin; -elkää jälleen hävittäkö maailmaa, jonka vaivalloisesti olen koettanut -rakentaa. Mielestäni voitte olla tyytyväinen siihen kurjuuteen, mihin -olette minut saattanut, joko sitten olette tahtonut tehdä minut -onnettomaksi tai ette. Elkää riistäkö minua tästä epävarmuudesta, minä -toivon sen ajan mittaan muuttuvan jonkinlaiseksi sielunrauhaksi. Lupaan -olla teitä vihaamatta; epäilen liiaksi paljon voimakkaita tunteita, -uskaltaakseni ryhtyä kokeilemaan. Olen vakuutettu löytäväni tässä -maassa uskollisemman rakastajan; mutta oi, kuka voi herättää minussa -rakkautta? Voisiko toisen miehen intohimo enää hellyttää sydäntäni? -Onko minun intohimoni voinut hellyttää teidän? Enkö itsestäni ole -tullut siihen kokemukseen, että hellästi rakastava sydän ei koskaan -unohda sitä, mikä hänelle on tuottanut sanomattoman suurta nautintoa, -jota se ei ennen tuntenut, mutta joihin se oli kykenevä; että sen -kaikki ajatukset ovat kohdistuneet siihen epäjumalaan, minkä se on -itselleen saanut; että ensimäiset vaikutelmat eivät voi kadota, -ensimäiset haavat arpeutua; että jokainen uusi rakkaus, jonka sydän -toivoo tuottavan apua ja sen uudelleen täyttävän, kuvailee turhaan -tunnetta, jota ei se koskaan voi uudelleen saavuttaa; että kaikki -onni, jota se etsii, vähääkään toivomatta sitä löytävänsä, ei tee -muuta kuin todistaa epäämättömästi, että sille ei mikään ole niin -rakas kuin tuskiensa muisto? Miksi olette antanut minun tuntea sen -tunteen epätäydellisyyden ja katkeruuden, joka ei voi ainiaan kestää, -sekä niitä tuskia, joita liian palava intohimo tuottaa, kun se ei ole -molemminpuolinen, ja miksi liittyvät sokea mieltymys ja julma kohtalo -yhteen pakoittaen meidät valitsemaan olentoja, jotka rakastavatkin -toisia? - -Vaikka voisinkin toivoa uudessa liitossa löytäväni tyydytystä ja -kohtaisin kunnon miehen, niin tuntisin sellaista sääliä omaa itseäni -kohtaan, etten voisi ketään, vaikka hän olisi maailman halvin ihminen, -syöstä sellaiseen onnettomuuteen, kuin minkä te olette minulle -tuottanut, ja vaikka ei minulla toden totta ole mitään syytä armahtaa -teitä, niin en voisi tuottaa teille niin kamalaa rangaistusta, -vaikkakin olojen odottamattoman muodostumisen kautta saattaisin sen -tehdä. - -Minä koetan vielä tänäkin hetkenä puolustaa teitä ja ymmärrän varsin -hyvin, että nunna ei kuulu niihin naisiin, joille rakkaus pyhitetään. -Mutta minusta tuntuu, että jos miehet rakastettuaan valitessaan -käyttäisivät järkeään, niin antaisivat he nunnille etusijan muiden -naisten rinnalla. Ei mikään estä heitä taukoamatta ajattelemasta -rakkauttaan, heitä eivät häiritse tuhannet pikkuseikat, jotka elävien -maailmassa vaativat aikansa. Minusta tuntuu, että mielellään ei -näe rakastettunsa aina puuhailevan tuhansissa pikkuasioissa, eikä -osoita mitään hienotunteisuutta se, että miehet sallivat naisten -aina puhuvan seuroista, koristuksista ja kävelyistä; miesten täytyy -aina tuntea mustasukkaisuuden oireita, kun naisten täytyy olla -huomaavaisia, käyttäytyä ystävällisesti ja seurustella kaikkien -kanssa. Kuka voi olla varma siitä, että he eivät tunne siinä jotain -nautintoa ja suvaitsevat aviopuolisonsa lähentelemistä ainoastaan -vastenmielisesti ja kyllästyneinä? Ja miten he mahtavatkaan tehdä -pilkkaa rakastajastaan, joka ei vaadi heiltä tarkkaa tilitystä, joka -helposti ja epäilemättä uskoo mitä tahansa hänelle puhutaan ja joka -luottavaisena ja rauhallisena näkee naisen täyttävän seuraelämän -velvollisuudet? Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole epäämättömien -perusteitten nojalla saada teitä vakuutetuksi siitä, että teidän tulee -minua rakastaa, nehän ovat aivan kelvottomia keinoja, ja olenhan -käyttänyt paljoa parempia saavuttamatta mitään; tunnen kohtaloni siksi -hyvin, etten koetakaan sitä muuttaa; tulen koko elämäni ajan olemaan -onneton. Enkö ollut onneton jo silloin, kun näin teidät joka päivä? -Minä olin kuolla pelosta, että voisitte olla minulle uskoton; tahdoin -pitää teidät aina luonani, ja kun se oli mahdotonta, niin vapisin joka -kerta ajatellessani sitä vaaraa, minkä alaiseksi jouduitte tulemalla -luostariin; olin kuoleman tuskassa ollessanne sotakentällä; olin -epätoivoinen siitä, etten ollut kauniimpi ja teidän arvoisenne; napisin -alhaista syntyperääni vastaan; luulin, että se rakkaus, jota osoititte -minulle, voisi jollain tavoin teitä vahingoittaa; en mielestäni -rakastanut teitä kyllin tulisesti; pelkäsin teidän tähtenne vanhempieni -vihaa -- lyhyesti sanoen, olin yhtä säälittävässä tilassa kuin sekin -on, missä nyt olen. Jos te olisitte antanut minulle jotain todistuksia -rakkaudestanne senkin jälkeen, kun läksitte Portugalista, niin olisin -tehnyt kaiken voitavani päästäkseni täältä pois; olisin pukeutunut -valepukuun tullakseni luoksenne. Ah, mitenkähän minun olisikaan käynyt, -jos ette enää olisi välittänyt minusta Ranskaan tultuani? Kuinka -neuvoton olisinkaan ollut? Minkä häpeän olisinkaan tuottanut suvulleni, -joka minulle taas on tullut rakkaaksi sen jälkeen, kun en teitä enää -rakasta. - -Te voitte tästä huomata, että toisissa oloissa olisin ollut vieläkin -säälittävämpi kuin mitä nyt olen. Puhun ainakin kerran eläissäni -järkevästi teidän kanssanne. Kuinka minun itsehillitsemiseni mahtaakaan -teitä miellyttää ja kuinka tyytyväinen te olettekaan minuun! En tahdo -sitä kuitenkaan tietää; olenhan kerran pyytänyt teitä olemaan minulle -kirjoittamatta, ja pyydän sitä uudelleen, entistä hartaammin. - -Ettekö ole itseänne tuominnut sen johdosta, millä tavoin olette minua -kohdellut? Ettekö koskaan ajattele sitä, että teillä on minua kohtaan -suurempia velvollisuuksia kuin ketään muuta kohtaan maan päällä? -Olenhan teitä rakastanut hulluuteen asti; ja minkä halveksimisen -olenkaan saanut siitä osakseni? Te ette ole menetellyt kunnon -miehen tavoin, teidän on täytynyt tuntea minua kohtaan enemmän kuin -vaistomaista vastenmielisyyttä, koska rakkautenne ei ole tullut -yhtä tuliseksi kuin minun. Olen antanut aivan keskinkertaisten -ominaisuuksien lumota itseni. Mitä te sitten oikeastaan olette tehnyt -ansaitaksenne suosioni? Minkä uhrin olette tehnyt minun tähteni? Ettekö -ole etsinyt itsellenne vielä tuhansia muita huvituksia? Oletteko -luopunut pelistä ja metsästyksestä? Ettekö ollut ensimäisenä valmis -palaamaan armeijaan? Ettekö tullut takaisin myöhemmin kuin kaikki -muut? Ettekö huimapäänä ole heittäytynyt vaaraan, vaikka olinkin -teitä pyytänyt säästämään itseänne minun tähteni? Ette ole tehnyt -pienintäkään yritystä tullaksenne Portugalin palvelukseen, vaikka -kuitenkin täällä nautitte yleistä kunnioitusta. Veljenne kirje aiheutti -heti lähtönne; ette hetkeäkään viivytellyt noudattaessanne tätä kutsua. -Ja ettekö itse minulle kirjoittanut, että koko matkan ajan olitte mitä -iloisimmalla tuulella? - -Minun täytyy myöntää, että minun velvollisuuteni olisi teitä -kuolettavasti vihata. Ah, minä olen itse ollut onnettomuuteeni syypää; -olen paljastanut teille intohimoni liian selvästi, ja täytyyhän olla -kaino herättääkseen rakkautta; täytyy taitavasti käyttää keinoja -intohimon kiihoittamiseksi, rakkaus yksinään ei herätä vastarakkautta. -Te tahdoitte voittaa rakkauteni, ja kun tämän päätöksen olitte -tehnyt, niin ei ollut mitään keinoa, mitä ette olisi käyttänyt -päästäksenne päämääräänne; te olisitte itse pakoittanut itsenne minua -rakastamaan, jos se olisi ollut välttämätöntä. Mutta huomasittehan, -että intohimottakin saavutitte tarkoituksenne, eikä teidän tarvinnut -turvautua siihen. Mikä uskottomuus! Uskotteko voivanne rankaisematta -minua pettää? Jos jokin sattuma toisi teidät tähän maahan, niin -julistan täten teille, että jätän teidät omaisteni koston valtaan. -Olen kauan aikaa suorastaan epäjumaloinut teitä, ja se kauhistuttaa -nyt minua, ja omatuntoni vainoo minua säälimättömän ankarasti; tunnen -selvästi hairahduksieni häpeän, joihin olette minut viekoitellut, -ja intohimoni, ah! on kadonnut, joka tähän asti salasi minulta -syyllisyyteni peloittavan suuren määrän. Milloin pääsen tästä kamalasta -ristiriidasta vapaaksi? - -Yhtäkaikki uskon, etten teille mitään pahaa tahdo, ja että mukautuisin -näkemään teidät onnellisenakin. Mutta jos teillä todellakin on sydän, -niin kuinka voisitte olla onnellinen? - -Tahtoisin teille kerta vielä myöhemmin kirjoittaa, näyttääkseni -vain teille, että minä kuitenkin ehkä ajan mittaan olen tullut -rauhallisemmaksi. Mikä nautinto olisikaan minulle voida moittia teitä -häpeällisestä menettelystänne minun suhteeni, kun se ei enää tuottaisi -minulle tuskaa ja kun voisin teille osoittaa, että halveksin teitä, -että aivan välinpitämättömästi puhun teidän petoksestanne, että olen -unohtanut kaikki nautintoni ja tuskani ja että ainoastaan silloin -muistan teitä, kun tahallani tahdon teidät johdattaa mieleeni. - -Myönnän, että olitte minua voimakkaampi ja että herätitte minussa -intohimon, joka oli vähällä viedä järkeni; mutta teidän ei tarvitse -siitä erikoisesti ylpeillä. Olinhan kokematon, nuori, elin -lapsuudestani asti luostarissa, olin oppinut tuntemaan ainoastaan -vastenmielisiä ihmisiä, en koskaan ollut kuullut sellaisia imarteluja, -joita te kaiken aikaa minulle lausuitte; luulin kaikesta tästä saavani -kiittää ainoastaan kauneuttani ja suloisuuttani, josta minulle -huomautitte; kuulin teistä ainoastaan hyvää, jokainen puhui edullisesti -teistä. Te teitte kaiken herättääksenne minussa rakkautta. - -Mutta vihdoinkin olen tästä lumouksesta herännyt; te olette paljon -siihen vaikuttanut, ja myönnän, että tarvitsin tätä teidän apuanne -hyvin suuressa määrässä. Lähettäessäni teille kirjeenne takaisin -säilytän huolellisesti ne molemmat viimeiset, jotka minulle -kirjoititte; minä luen niitä vielä useammin kuin ensimäisiä, jotta -en vaipuisi uudelleen heikkouteni valtaan. Ah, kuinka kalliiksi ne -tulevat minulle, ja miten onnellinen voisinkaan olla, jos menettelynne -olisi aina ollut sellainen, että voisin teitä rakastaa! Tiedän liian -paljon vielä mietiskeleväni moitteitani, ja uskottomuutenne koskee -vielä kipeästi sydämeeni. Mutta muistakaa, että olen luvannut itselleni -sielunrauhan ja että joko saavutan päämääräni tai teen epätoivoisen -teon, joka jättää teidät kuitenkin jokseenkin kylmäksi. - -Yleensä en odota enkä toivo enää mitään saavani teiltä. Olen -hupakko uusiessani samoja asioita niin moneen kertaan teille. Minun -täytyy riistäytyä teistä vapaaksi ja olla teitä enää ajattelematta. -Luultavasti en enää teille kirjoitakaan. Olenko ehkä velvollinen -tekemään teille tiliä kaikista vaihtelevista mielialoistani? - - - - -Jonathan Swift - - -_Jonathan Swift miss Jane Waryngille_ - -Hyvä neiti! - -Olen kovasti säikähtynyt niistä tiedoista, jotka annoitte minulle -terveydentilastanne; enoni kertoi minulle nähneensä teidät ulkomuodosta -päättäen terveempänä, kuin mitä olette ollut näinä viime vuosina, -ja elin siinä toivossa, että asian laita oli yhä vielä niin. Jumala -varjelkoon minua koskaan antamasta teille aihetta suurempiin suruihin, -niinkuin näytätte minulle viittaavan! Olen sen kirjeen, johon -pyysitte minua vastaamaan, lukenut moneen kertaan ja uskon, että olen -punninnut jo jokaisen eri kohdan. Mutta kun te suvaitsette moneen -kertaan mainita ne yksityiskohdat, joista tahdotte päästä selville, -niin koetan parhaani mukaan antaa teille selvityksen. Te tahdotte -tietää, mikä on syynä siihen äkilliseen muutokseen mielialassani, -joka viimeisen käyntini jälkeen teidän luonanne näkyy kirjeitteni -muuttuneessa sävyssäkin. Jos minussa on tapahtunut tuo mainitsemanne -muutos, niin olen minä sen jo lukemattomia kertoja teille selvitellyt. -Olen tuhannet kerrat koettanut teille vakuuttaa, ettette mitenkään -voi jäädä siihen ympäristöön ja paikkaan, jossa nyt olette, sekä -terveytenne että mielialanne vuoksi, joka kärsii sellaisesta ilmasta ja -seurustelupiiristä. Se, mitä teiltä sain vastaukseksi, ei ollut muuta -kuin suurimmaksi osaksi moitteita, jotka toisinaan saivat niin käskevän -muodon, etten ole mielestäni sitä ansainnut, ajatellessani, miten perin -väärässä te olette. Toinen kohta, jonka tahdotte tietää, on kysymys, -onko tähän kirjeitteni sävyn muuttumiseen syynä se, että ajattelen -toista rakastettua. Vakuutan teille kristittynä ja kunnon miehenä, -että niin ei ole asian laita; en koskaan ole ajatellut mennä kenenkään -muun kuin teidän kanssanne naimisiin. Olin aina sitä mieltä, että -teillä oli lempeä luonne ja mielensävy, ja sitä, mikä näytti todistavan -päinvastaista, pidin rakastajaa kohtaan osoitettavana ehdottoman -välttämättömänä menettelytapana. Sen jälkeen olen kirjeistänne saanut -yllin kyllin niin perin loukkaavan kylmäkiskoisuuden todistuksia, että -aloin uskoa minunlaisen vähillä hyvillä ominaisuuksilla varustetun -miehen olevan aivan mahdottoman saamaan rakkauttanne osakseen. En -tunne koko maailmassa ketään miestä, jota kohdellaan niin ankarasti ja -vieläpä päällepäätteeksi asioissa, jotka koskevat yksinomaan teitä ja -omaa parastanne. Kaiken tämän saatoin kestää niin kauan kuin olimme -muodollisessa ja seurusteluelämän suhteessa toisiimme; mutta nyt voi -teidän sietämättömän menettelynne minua kohtaan selittää ainoastaan -sillä, että teiltä puuttuu tavallisin kunnioitus ja tavallisin -ystävyydentunne. - -Kun pyysin saada luoda silmäyksen teidän varallisuusoloihinne, niin -ei minulla silloin ollut väittämiänne tarkoituksia. Olen useinkin -selittänyt teille, että Englannissa voi jokainen terveellä järjellä -varustettu nuori mies hankkia itselleen suuremman omaisuuden, kuin -mitä te koskaan olette uneksinutkaan. Kysyin, punnitakseni asiaa, -riittääkö teidän omaisuutenne yhdessä minun pienien tulojeni kanssa -tekemään teidän vaatimuksiinne tottuneen nuoren tytön avioliitossa -onnelliseksi. Luulen vuotuisten tulojeni nousevan sataan puntaan, -ja olen samalla sitä mieltä, ettei varakas nainen, jolla on teidän -tulonne ja teidän sukulaispiirinne, vaihtaisi elämäänsä niin -yksinkertaiseen olemassaoloon. Eivät teidän kirjeenne ole voineet -minulle vähääkään vakuuttaa, että te antaisitte mitään arvoa minun -persoonalleni, koska panette niin vähän painoa sille, mitä olen jo -usein sanonut teidän ympäristöstänne. Surulliseksi tiedonannoksi -sanomanne selitys tuloistani vastaa, niinkuin saatan teille vakuuttaa, -täydellisesti tosioloja, ja kun se teidän oman mielenne mukaan on -niin perin surullinen, niin voittehan itse siitä kaikesta tehdä -tarpeelliset johtopäätökset. Niihin tuloihin, jotka ovat tohtori -Boltonilla, on liitetty tuomiorovastin arvo, mutta se paikka, joka -minulle on annettu, on penikulman päässä kaupungista, jonka nimi on -Trim, kahdenkymmenen penikulman päässä täältä, eikä minulla ole mitään -muuta neuvoa kuin joko vuokrata talo Trimissä tai rakentaa oma talo -seurakuntaani. Ensimäinen tuskin käy laatuun, ja toista varten olen -nykyään liian köyhä. Tuskin voin ajatellakaan nyt päästä muuttamaan -Belfastiin; meidän esimiehemme asema ei ole varma, ja muutaman -kuukauden päästä tapahtuu muutos. Voittaako meidän puolueemme tämän -kautta, en tiedä, vaikka olenkin hyvin taipuvainen sitä uskomaan, -ja silloin vasta minulla on aikaa lähteä pienelle matkalle. Toivon -kuitenkin, että teidän muut ystävänne, joilla on enemmän vaikutusvaltaa -teihin kuin minulla, jo sitä ennen saavat teidät jättämään nykyisen -olinpaikkanne. Toivon voivani käydä tervehtimässä äitiänne, koska hän -aina on ystävällisesti minua muistanut; mutta muita tuttujanne en voi -ikävä kyllä tavata, ja minä uskon minulla olevan enemmän syytä olla -harmissani siitä, että toivotte minun tapaavan heidät, kuin teillä -siitä, että vältän heitä. Jos te sellaista seuraa rakastatte, niin -toivotan teille paljon onnea siihen; minä olen saanut toisenlaisen -kasvatuksen. Enoni Adam kysyi eräänä päivänä, mitkä olivat aikeeni -teidän suhteenne, koska teille syntyisi ikävyyksiä, ellen astuisi -päättävää askelta. Se vastaus, jonka hänelle annoin ja jonka hän, -niinkuin otaksun, on teille ilmoittanut, kuului näin: toivon, etten -ole teidän ja onnenne tiellä; sillä se syy, jonka te olette tuonut -esteeksi avioliittoon minun kanssani, johtuu sairaudestanne, mikä yhä -vielä kestää; sitäpaitsi piditte tulojani liian pieninä, eikä minulla -ole tähän aikaan tilaisuutta tarjota suurempia. Mutta jos teidän -terveydentilanne ja minun varallisuuteni olisivat sellaiset kuin niiden -tulisi olla, niin antaisin teille etusijan kaikkien sukupuoleenne -kuuluvien joukossa, mutta nykyisissä oloissa uskon, että avioliitto -minun kanssani olisi vastoin omaa toivomustanne ja tekisi teidät -epäilemättä onnettomaksi; mutta jos teillä on toinen tarjous tiedossa, -jota te ja ystävänne pitävät teille edullisempana, niin tekisin hyvin -väärin asettuessani onnenne tielle. - -Mitä nyt tulee varallisuuteeni, niin olette itse siihen vastannut. -Toivon siis teidän ilmoittavan minulle, onko terveytenne laita nyt -toinen kuin silloin, kun mainitsitte lääkäreitten varoittaneen teitä -avioliitosta, koska se saattaisi henkenne ehdottomasti vaaraan. Ovatko -lääkärit tai te tässä suhteessa nyt toista mieltä? Voitteko pitää -taloutta, kun tulot ovat -- ehkä kolmesataa puntaa pienemmät? Onko -teillä niin suuri tunne minun persoonaani ja luonnettani kohtaan, -että elintavoissamme mukaannutte minun toivomuksiini ja koetatte -tehdä meidät molemmat niin onnellisiksi kuin voitte? Oletteko valmis -mukaantumaan niihin toimenpiteisiin, jotka katson tarpeellisiksi -kehityksellenne, jolloin olemme toisillemme mieluisana seurana, -olematta onnettomia, vaikka emme saa vieraita tai itse käy vieraissa? -Oletteko rakkaudestanne, kunnioituksestanne, välinpitämättömyydestänne -toisia kohtaan niin varma kuin minä olen? Voinko niin paljon vallita -sydäntänne tai tahdotteko niin paljon hillitä intohimojanne, että -yhdyselämässämme säilytätte henkisen tasapainonne? Oletteko niin hyvä, -että koetatte lempeillä sanoilla karkoittaa jokaisen elämän kierojen -olojen aikaansaaman harmittavan mielialan? Onko se paikka, johon -puolisonne asettuu, teille rakkaampi kuin hovit ja suuret kaupungit? -Lyhyesti, nämät ovat muutamia niistä välttämättömistä ehdoista, jotka -täyttämällä voi sellaiset miehet tehdä tyytyväisiksi, mitkä tuntevat -ihmiselämän siksi hyvin kuin minä teen; ja naiselle, joka yhdistäisi -itseensä nämät ominaisuudet, ylpeänä palkitsisin kaiken rakkauden -tekemällä hänet onnelliseksi. Nämät kysymykset olen jo aikoja sitten -päättänyt tehdä sille, jonka kanssa aijon elämäni liittää yhteen, ja -jos te puhtaalla sydämellä voitte niihin myöntävästi vastata, niin -suurin autuuteni on sulkea teidät syliini välittämättä siitä, onko -teillä kauneutta ja rikkautta. Puhtaus riittää minulle edellisessä -ja riittävä toimeentulo toisessa suhteessa. Toivon todellakin suuria -tuloja, mutta näkisin niiden mieluimmin tulevan minun kauttani; vaikka -saisin maailman suurimman rikkauden, niin en tahtoisi tulla naisen -soimausten alaiseksi. - -Olen vastannut kaikkeen, mitä taidan, kirjeenne johdosta, ja olen -selvästi ja suoraan selittänyt meidän välisen suhteemme. Asetin teidät -alussa muiden naisten yläpuolelle, enkä odota, että te kohtelette -minua tavallisten rakastajien tavoin. Jos pidätte soveliaana vastata -tähän kirjeeseeni, niin tulen pitämään itseäni jokaisella teidän -toivomallanne tavalla uskollisimpana ja alamaisimpana palvelijananne. - - -_Kirjeitä Stellalle (miss Esther Johnsonille)_ - -Chester, syyskuun 2 p:nä 1710. - -Vaiheistani laivalle menoon asti kertoo teille Joe [Joseph Beaumond, -trimiläinen kauppias, Swiftin ystävä, josta usein mainitaan näissä -kirjeissä.]. Niin pian kuin olin astunut veneeseen, määräsivät nuo -konnat toiset ehdot ja pakoittivat minut maksamaan heille kaksi -kruunua enemmän. Heidän mielestään oli mahdotonta ennättää laivaan; -mutta puolen tunnin päästä pääsimme jahtiin, sillä laivat olivat -ankkuroineet odottaakseen lordi maaherran hovimestaria. Suoritimme -matkan täsmälleen viidessätoista tunnissa. Eilisiltana tulin Chesteriin -ja lähden kai maanantaina kaupungista. Ensimäinen ihminen, jonka -tapasin Chesterissä, oli tohtori Raymond. Hän on rouvineen täällä -hankkimassa niitä papereita, jotka hän tarvitsee myydäkseen maatilansa. -Putosin hevosen selästä ajaessani Parkgatelta asuntooni, mutta en -loukannut itseäni. Hevonen oli erinomaisesti tottunut sen selästä -putoamiseen ja seisoi paikallaan siksi, kunnes olin noussut ylös. -Minä pyydän teitä toteuttamaan aikeenne, matkustamaan Trimiin ja -siellä ratsastamaan niin paljon kuin mahdollista. Mylord Mountjoy on -sitä mieltä, että meidän täytyy tänään iltapäivällä lähteä matkalle, -ja sen vuoksi pujahdin huoneeseeni lopettamaan tämän kirjeen, joka -riippuen olosuhteista tulee pitkäksi tai lyhyeksi. Jumala kaikkivaltias -suojatkoon teitä, ja jumalan tähden olkaa iloinen ja hoitakaa -terveyttänne. Olen lujasti päättänyt palata niin pian kuin olen -tehtäväni suorittanut, onnistun sitten tai en. En koskaan ole niin -vastenmielisesti lähtenyt Englantiin kuin tällä kertaa. Juuri äsken -tuli Lontoon posti ja lähtee heti, jonka vuoksi minulla ei ole muuta -aikaa, kuin uskoa teidät Jumalan huomaan. - -Lontoo, syyskuun 9 pnä 1710. - -Viime tiistaina tulin viiden päivän matkan jälkeen tänne. Ensimäisen -olin väsynyt, toisen puolikuollut, kolmantena voin siedettävän -hyvin ja viimeisinä kahtena päivänä jokseenkin hyvin. Nyt iloitsen -ponnistuksista, jotka ovat pakoittaneet minut harjoittamaan -ruumiillisia voimiani, ja voin oikein hyvin. Whigit olivat iloissaan -nähdessään minut; he takertuivat minuun aivan kuin hukkuva -oljenkorteen, ja suuret miehet pyytelivät kömpelösti anteeksi. -Mutta lordi valtiovarainhoitaja otti minut kylmästi vastaan, ja se -suututti niin minua, että olen päättänyt kostaa. En ole vielä tehnyt -puoliksikaan kiertokulkuani tuttavieni luona, mutta tapaan heidät -kaikki samanlaisina kuin lähtiessäni. Kuulin, että lady Giffordilla -[Sir William Templen sisar, jonka talossa Stellan äiti tähän aikaa -asui.] on suuri vaikutusvalta hovissa, ja lady Wharton teki siitä -hiljattain pilkkaa; olen siis kadottanut hänessä yhden ystävän. En ole -häntä vielä nähnyt, enkä aijokaan mennä tapaamaan, mutta Stellan äidin -aijon eräässä toisessa paikassa kohdata. Täällä on kaikki ylösalasin; -jokainen whig, jolla on ylhäinen asema, kadottaa sen epäilemättä, ja -me saamme talven, jommoista ei Englannissa ole vielä koskaan ollut. -Jokainen kysyy minulta, mistä se johtuu, että minä niin kauan pysyn -Irlannissa, ikäänkuin luonnollisin olinpaikkani olisi täällä Lontoossa; -mutta ei ainoakaan olento tahdo tehdä mitään sen toteuttamiseksi, -ja vakuutan silloin, että tyytyväisempänä kuin koskaan ennen palaan -Dubliniin ja Laracorin kanavan luo. "Tatler" [Richard Steele -"Tatlerin" julkaisija.] odottaa joka päivä kadottavansa paikkansa, -ja Ormondin herttuasta kuuluu tulevan Irlannin maaherra. Toivon, -että rauhallisesti asustatte nyt Prestonne [Swiftiä merkitsee näissä -kirjeissä Presto, Stellaa ppt, miss Dingleytä, Stellan ystävätärtä -D; DD merkitsee toisinaan Dingleytä, toisinaan molempia naisia. MD -merkitsee tavallisesti molempia naisia, mutta myös Stellaa yksinään.] -talossa, mutta aijon teidät sieltä jouluksi ajaa pois; siksi olen -ennättänyt joko ajaa asiani tai huomaan, että en saa mitään aikaan. -Pyydän teitä olemaan Trimissä, kun tämä kirje saapuu, ja antamaan pikku -Johnsonin ratsastaa, joka mahtaa olla jo aika tanakka poika. Olen -alkanut tämän kirjeen vastoin tapojani illalla ennen postin lähtöä, -olen myöskin kirjoittanut arkkipiispalle, enkä voi tätä venyttää -liian pitkäksi. Joka päivä aijon kirjoittaa jotain MD:lle, niin että -siitä tulee jonkinmoinen päiväkirja; kun se on täynnä niin lähetän -sen, joko MD minulle kirjoittavat tai eivät. Siitä syntyy hauskaa, -sillä nyt minä voin aina lörpötellä MD:n kanssa ja MD Preston kanssa. -Perikää heti Parvisolilta ne kymmenen puntaa, jotka määräsin teille -maksettavaksi. Sanotaan minun tulleen entistä voimakkaammaksi ja -näyttävän terveemmältä. Ensi maanantaina parantaa Jervas kuvani. Luulen -Jack Templen ajaneen tänään rouvineen ohitseni; en heitä kuitenkaan -huomannut ja olen iloinen siitä, että olen tämän perheen pudistanut -niskoiltani. Sanokaa rovastille [Tohtori Pratt, sittemmin Downen -tuomiorovasti.], että olen noudattanut hänen määräyksiään Ormondin -herttuan suhteen; mutta ellette sitä tahdo tehdä, niin voitte olla -tekemättäkin. Juuri äsken näin kahvilassa Jemmy Leighin, hän tiedusteli -hyvin osaaottavaisesti kuulumisia teistä; hän sanoi noin kahden viikon -päästä palaavansa Irlantiin. Sanokaa terveisiä tuomiorovastille sekä -mrs. Wallsille ja teidän arkkidiakoonillenne. Will Franklandin rouva on -synnyttämäisillään, ja minä olen luvannut kastaa lapsen. Otaksun teidän -saaneen Chesteristä lähettämäni kirjeen lähettämispäivän jälkeisenä -tiistaina. MD saavat ensi viikolla pitemmän kirjeen; lähetän tämän -teille vain, jotta tietäisitte minun onnellisesti saapuneen Lontooseen, -ja voikaa hyvin j.n.e. - - * * * * * - -19 p:nä. Olen koko tämän aamun kyhäillyt järjettömyyksiä ja luulen, -etten tätä sivua kirjoita enää täyteen; lähetän kirjeen mieluimmin -sellaisena kuin se on. Kyllä se kelpaa parille pahankuriselle tytölle, -jotka eivät tahdo kellekään kirjoittaa, eivät edes niin hyvälle pojalle -kuin Presto on. Aijoin lähettää tämän kirjeen tänä aamuna, mutta minua -pidätettiin eräässä seurassa, ja totta puhuen halusin, MD:n kirjeen -vuoksi, odottaa vielä seuraavaan postiin. Ormondin herttuan tytär -on hyvin ystävällisellä tavalla etsinyt minua eräästä kolmannesta -paikasta, minä teen huomenna vastavierailun hänen luonaan. - -20 p:nä. Tänään kävin herttuan tyttärien luona. Nuo rohkeat veitikat -suutelivat aivan keskelle suutani päivää sanoessaan. Lordi presidentti -Somers, ylihovimestari, Devonshiren herttua ja valtionsihteeri Boyle -ovat kaikki tänään saaneet eronsa. En koskaan vielä ole nähnyt -hovin menettelevän niin häikäilemättömästi; tämä on mielestäni -mieltäkuohuttavaa, vaikkakin minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että -näkisin heidän riippuvan hirsipuussa. Me ihmettelemme kaikki sitä, että -parlamenttia ei vielä ole hajoitettu ja että niin tärkeä toimenpide, -lykätään sillä lailla tuonnemmaksi. Saamme elää kummallisen talven -keskellä salakavalaa, häpeällisesti kohdeltua ja syöstyä puoluetta ja -niiden riemua, joilla on voitto käsissään. Aijon asiaan kuulumattomana -tarkastajana pitää molempia silmällä ja rauhallisesti palata Irlantiin, -niin pian kuin olen minulle uskotussa asiassa tehnyt tehtäväni, joko -sitten onnistun tai en. Jos huomenna vielä tapahtuu jotain, niin -kirjoitan siitä. - -21 p:nä. Juuri nyt sain kirjeenne, mutta en vastaa siihen tällä kertaa; -jumalan kiitos, että kaikki on hyvin. Huomaan, ettette vielä ole saanut -toista kirjettäni. Tänä iltana hajoitettiin parlamentti... Voikaa -hyvin. Kirjoitan tämän St. Jamesin kahvilassa. Vastauksen kirjeeseenne -aloitan illalla, mutta en lähetä sitä tällä viikolla. Ilmoittakaahan -minulle, miellyttääkö tämä päiväkirjan muoto teitä. En hyväksy niitä -syitä, joiden nojalla ette tahdo mennä Trimiin. Parvisol kirjoittaa, -että hän voisi myydä teidän hevosenne; myydä! Paha hänet periköön. -Sanokaa hänelle, että hän mieluummin saa myydä sielunsa. Mitä, myydä -hevonen, joka rakastaa Stellaa, ja jolla hän toisinaan ratsastaa? Se -kuuluu Stellalle ja hän saa sillä tehdä mitä tahtoo. Sanokaahan se -hänelle, niin pian kuin joku käy Trimissä. Minun harmaani saa hän myydä -ja hirttää itsensä. - -Syyskuun 21 p:nä 1710. - -Tässä täytyy minun alkaa toinen kirje, ja päällisiksi koko arkille, -peläten, että pahankuriset MD muuten suuttuvat ja luulevat, että -paperi on tullut liian kalliiksi. Kirjeenne sain eilisiltana, niinkuin -viimeisessä kirjeessäni lyhyesti ja selvästi ilmoitin; vastaus täytyy -minun lykätä tuonnemmaksi, te senkin kelvoton joukkio! Minä kuulin -tänään, että muuan lady Giffordin perheeseen kuuluva nainen oli ollut -minua kahvilasta etsimässä. Se oli Stellan äiti luullakseni. Lähetän -huomenna kaupunginpostissa hänelle kirjeen ja koetan saada puhutella -häntä siten, ettei minun tarvitse pelätä tapaavani lady Giffordia, jota -en tee ennen kuin hän pyytää minulta anteeksi. - -22 p:nä. Kun tänään tulin kotia, niin löysin Joen kirjeen ja siinä -liitteen lordi Whartonille; lähetän sen hänen ylhäisyydelleen ja -koetan kaikin voimin suositella hänen anomustaan; mutta hullua -olisi tällä hetkellä toivoa mitään apua kuningattarelta. Asiat ovat -tällä hetkellä niin kuohuksissa, että minua on neuvottu jättämään -se asia sikseen, joka on annettu tehtäväkseni ja koskee kokonaisen -kuningaskunnan papistoa, kuinka siis voi uskoa, että joku häiritsisi -kuningatarta Joen yksityisillä asioilla? Toivon, että saamme lordi -maaherran määräyksen kuraattoreille kangaskaupasta, ja se riittää minun -mielestäni. Minä kirjoitan tästä hänelle parin päivän päästä; hänen -täytyy kärsivällisesti odottaa. Tämä on yhtä hyvin vastaus osaan teidän -kirjeestänne kuin hänenkin. - -23 p:nä. Minun pikku MD:ni tuottavat minulle niin paljon häiriötä -ja levottomuutta, että minun täytyy joka ilta kirjoittaa; en voi -mennä vuoteelleni sanomatta heille muutamia sanoja; en voi sammuttaa -kynttilöitäni sanomatta heille hyvää yötä. Oi, hyvä jumala, hyvä -jumala! No niin, minä olen tänään syönyt ensi kertaa Will Franklandin -ja hänen Fortunansa luona. Hän ei ole mikään erikoisen kaunis nainen. -Jättäkää minut rauhaan, minun täytyy lopettaa riitakirjoitukseni. -Koko matkastani maalla olen teille kertonut toisessa kirjeessäni, se -riittää. Vai niin, te olette siis ottaneet Preston asunnon haltuunne? -Se on todellakin kauniisti tehty. Meillä on kaksi viikkoa ollut ihanin -kesäilma, mikä maan päällä voi olla, ja sitä kestää vielä; toivon -teidän käyttäneen sen hyvin. Stella kirjoittaa kuin keisari; mutta minä -luulen teidän pilaavan silmänne; olkaa varovainen, minä pyydän, miss -Stella. Ettekö voi hevosellanne tehdä niin kuin itse tahdotte? Elkää -myöntykö siihen, että tuo Parvisol roisto sen myy. Patrick on kolme -kertaa viikossa humalassa, ja minä sallin sen, sillä hän pitää minut -kokonaan tohvelinsa alla. Mutta jonain kauniina päivänä ajan hänet -kuitenkin pois, kun ei ketään teitä ole läsnä sanomassa hyvää sanaa -hänen puolestaan. -- Kirjoittakaa minulle ahkerasti! Miksi, senkin -vekkulit, kirjoitan minä joka päivä ja toisinaan kahdestikin MD:lle? -Nyt olen vastannut koko kirjeeseenne; loppu olkoon millainen tahansa. -Mielestäni tämä riittää täksi päivää; voikaa hyvin huomiseen samaan -aikaan asti. - -Syyskuun 30 p:nä 1710. - -Nyt taas olen keittänyt kauniin sopan, kun aloin kirjettäni kirjoittaa -koko arkille enkä enää voi siitä luopua. En tiedä, miellyttääkö tämä -päiväkirjan muoto teitä; luultavasti se on niin yksinkertainen, etten -viitsisi sitä lukeakaan; mutta ehkä MD mielellään tahtovat tietää, -miten Presto loitolla heistä viettää elämäänsä. Aloitan uuden kirjeeni -aina samana päivänä, kun olen toisen lopettanut. On hauskaa kuulla, -millaista surkeata rähinää whigit pitävät minun raakuuksistani; -mutta minä en siitä välitä. Minulle on kerrottu, että Harvey -[Ministeripresidentti ja tory-puolueen johtaja.] jo on tyytymätön, -sillä häntä kohdellaan pahoin, koska hän ei ole kylliksi whig-mielinen, -ja minä luulen, että tästä on hyötyä minulle hänen silmissään. Toryt -sanovat peitetyin lausein, että minä voisin onneni rakentaa, jos -tahtoisin; minä en ymmärrä heitä, tai oikeammin sanoen ymmärrän -liiankin hyvin. - -Lokakuun 7 p:nä. Olen utelias näkemään, milloin tämä kirje tulee -valmiiksi; tiistaina sen täytyy lähteä matkalle, se on varmaa, ja jos -minä sitä ennen saan kirjeen MD:ltä, niin en vastaa siihen, sekin on -varmaa. Nyt on varhainen aamu, enkä saanut papereitani mr. Harleylle -eilisiltana valmiiksi; sillä tietäkää, että Presto oli uninen ja -teki kirjoitusvirheitä ja mustetahroja. Todellakin kaunis toimi näin -kylmänä aamuna kirjoittaa niin nuorille tytöille, ja vielä sen lisäksi -aivan murkinoimatta. No niin, minä toivotan teille hyvää huomenta, te -veitikat, ja lasken tämän kirjeen syrjään ryhtyäkseni työhöni. - -Lontoo, tammikuun 6 p:nä 1711. - -Eilisiltana, kun Patrick oli jo mennyt levolle, tahdoin saada vielä -muutaman hiilen kamiiniin ja löysin eräästä komerosta kottaraisen, -jonka hän oli ostanut viedäkseen sen Dingleyhiin; se maksoi hänelle -sixpencen ja on kesy kuin murmeli. Minä luulen, ettei se tiedäkään -olevansa lintu; se istuu siinä, minne sen panee istumaan, eikä näytä -tuntevan pelkoa eikä toivoa; minä luulen sen viikon kuluessa kuolevan -ikävään. Patrick kysyi neuvoani, ennenkuin hän sen osti. Oikeuden ja -kohtuuden mukaan minä huomautin hänelle summan suuruutta ja hänen -aikeensa mahdottomuutta, sanoin hänelle, että eläintä ei mitenkään -saa kuljetetuksi meren yli; hän ei tahtonut neuvoani seurata ja saa -nyt sitä katkerasti katua. Tänä aamuna on vuoteessa hyvin kylmä ja -minä luulen valkean räiskyvän toisessa huoneessa, jota te sanotte -ruokasaliksi. Toivoakseni on kaunis ilma, antakaa minun sen vuoksi -nousta vuoteelta. Ettekö päästä, senkin veitikat! - -16 p:nä. Toden totta, minä lähetän tämän kirjeen tänään saadakseni -teidät häpeämään, ellei ennen illan tuloa saavu kirje MD:ltä, se on -varmaa. Mutisetteko vielä siinä sitten, että kolmas sivu puuttuu, -mitä? Niin, minä vakuutan, teille, että saatte kolmannen sivun, ja -sen voitte saada joskus myöhemmin, kun itse olette sellaisia tyttöjä, -jotka kauniisti kirjoittavat. -- Totisesti, minä en luule odottavani -iltaan asti, vaan suljen sinetillä heti sen, mikä on valmiina ja pistän -sen taskuuni antaakseni sen postiin illalla kotia palatessani. Minun -täytyy jo huomenna hyvin varhain lähteä liikkeelle, Patrickin hiili-, -kynttilä- y.m. lasku nousee viikossa kolmeen shillingiin. Mutta minä -annankin kovasti lämmittää, vaikkakin ilma on lämmin. Irlanti ei tule -ennen onnelliseksi kuin teilläkin on siellä pikkuhiiliä; niillä on -mukava, niin huokea, niin hauska lämmittää. Terveisiä mrs. Stoitelle -ja Wallsille; onko hänellä poika vai tyttö? Tyttö? Hm, ja sekin kuoli -viikon päästä, hm, ja Stella parka oli kai sen kummina? Ilmoittakaa -minulle, miten on kassanne laita, jotta saatte rahalähetyksenne. On -myöskin muistettava, että asunnostani on maksettava neljän kuukauden -vuokra, ja sitten saatte mennä rauhassa Manleylle syömään ja -menettämään rahanne korttipelissä, te senkin kevytmieliset tytöt, mutta -elkää pahastuko. -- Kun saan teidän seuraavan kirjeenne huomenna, -niin on kulunut täsmälleen kolme viikkoa siitä kuin sain edellisen. -Voikaa hyvin, rakkaat, kalliit MD:ni, ja pitäkää Presto parkaa hellässä -muistossa, sillä hänellä ei ole ollut, niin totta kuin toivon tulevani -autuaaksi, ainoatakaan onnellista päivää sen jälkeen kuin teidät jätti. -Tämä onkin oleva viimeinen kevytmielinen temppu, jonka teen; mutta -minä toivon sen päättyvän parhain päin. Olen näiden ihmisten hyväksi -tehnyt enemmän kuin muiden, he saavatkin käyttäytyä minua kohtaan -säädyllisemmin kuin muut -- en tahdo kuitenkaan liikoja odotella, jotta -en pettyisi. Tahdon tehdä MD ja itseni onnelliseksi; muuta en pyydä. -Voikaa hyvin j.n.e., j.n.e. - -Lontoo, tammikuun 16 p:nä 1711. - -Toden totta, tyttöset, lähetin kirjeeni n:o 13 saamatta MD:ltä -vastauksen siruakaan. Toimikaa sen mukaan. Eikä Presto suinkaan ole -vihoissaan, ei hitustakaan, mutta hän alkaa olla huolissaan, kun -huomispäivän Irlannin-posti saapuu eikä hän näe MD:n siroa käsialaa St. -Jamesin kahvilan anniskelupöydän lasikaapissa, jossa kahvilassa Presto -käy ainoastaan etsimässä teidän kirjeitänne. Presto on tästä lähin -- -jumala häntä varjelkoon! -- joka ilta kello kuudesta alkaen kotona -siksi, kunnes on aika mennä levolle, ja tällä hetkellä on hänellä niin -vähän huvituksia ja seuraa kuin ei kelläkään muulla koko maailmassa, -vaikkakin hän nauttii koko ministeristön suurta suosiota. Ja niin -totta kuin toivon tulevani autuaaksi, antaisi Presto vaikka mitä siitä -haihtuvasta onnesta, että saisi kirjeen silloin tällöin rakkailta -MD:ltä. Sen odottaminen tuottaa minulle iloa, ja ellei kirje saavu, -niin lohdutan itseäni sillä, että odottaessani olen ollut onnellinen. -Niin, se on totta, ja kun kirjoitan MD:lle, niin olen silloinkin -onnellinen. Minusta tuntuu silloin aivan siltä, kuin olisitte täällä -ja kertoisin teille, missä olen ollut. No, sanotte, tulkaahan Presto -tänne ja kertokaa, missä olette tänään ollut. Ja minä vastaan: Ford -ja minä kävimme mr. Lewiksen ja mr. Priorin luona, ja Prior lahjoitti -minulle kauniin Plautuksen. Ja sitten tahtoi Ford minua asuntoonsa -syömään, mutta minun ei tehnyt yhtään mieleni, ja sen vuoksi söin hänen -kanssaan eräässä ravintolassa, jota en ole viittä kertaa tehnyt täällä -ollessani, ja sitten tulin vihdoin kotia käytyäni sir Andrew Fountainin -äidin ja sisaren luona, ja sir Andrew Fountain tointuu taudistaan, -vaikkakin hitaasti. - -18 p:nä. Te olette tavattoman kevytmielinen olento, kun rahanne sillä -tavoin hukkaatte Soiteksen luona ja päälle päätteeksi sellaisten -vasta-alkajien seurassa. Hyi, Stella, ettekö häpeä? No, annan tämän -ainoan kerran teille anteeksi, mutta elkää sitä toista kertaa tehkö; -ei, e-e-e-ei! Anna minulle suudelma ja olkaamme taas hyviä ystäviä, -sinä senkin vekkuli! Mutta antakaa minun nyt mennä nukkumaan; sillä -menen aikaisemmin levolle kuin ennen. Ja nyt hyvää yötä, minun -pikkurakkaatvallattomatröyhkeätkanaljani - -19 p:nä. Oletteko nyt saaneet selon, mikä tuo pitkä sana oli -viimeisellä rivillä? Ette tietysti. Sitä ette ole tehnyt! No, milloin -vihdoinkin tulee kirje MD:ltä? Huomenna tai aivan epäilemättä -ylihuomenna. Varmasti. Matkalla se jo on. Tänään oli ikävä, pyryinen -päivä, aterioin hyvin arvokkaasti mrs. Vanhomrighin luona, palasin -sitten kotia ja olen nyt, heti kymmenen jälkeen, mennyt vuoteeseen. -Muistan vanhan Culpepperin säännön: - - Ain selväpäisnä noustakseen - Saa varhain käydä vuoteeseen. - En neuvomasta tahdo laata: - Jo kymmeneltä pitää maata. - -20 p:nä. Minä menin siis tänään uusi valetukkani, oho! päässäni -lady Worsleyn luo. Kun palasin hänen luotaan, niin kuka tuli minua -vastaan, kukas muu kuin Patrick, joka veti taskustaan viisi kirjettä? -Luin ensimäisen osoitteen -- ph, sanoin minä: luin toisen; taas ph! -kolmannen: ph, ph, ph! neljännen; hyvä jumala, hyvä jumala, hyvä jumala --- olin raivoissani; viidennen ja viimeisen: oho, tämä on toista, -tämä on meidän MD:n käsialaa. Avasin tietysti kirjeen heti paikalla, -ja se alkoi maailman hävyttömimmällä tavalla näin: "Rakas Presto! Me -olemme nyt niin pitkällä" -- "Me olemme nyt niin pitkällä", sanoi -Stephenkin, kun antoi vaimolleen kuusi lyöntiä yhden sijasta. Minä sain -teidän yhdeksäntenne neljä päivää sen jälkeen, kun olin lähettänyt -neljännentoista. Mutta tästä minä vaadin teidät, veitikat, tilille -joskus myöhemmin! Miksi ette kirjeenne loppuun merkinnyt, milloin -saitte minun yhdennentoista kirjeeni? Sanokaahan se, te kelvottomat -heittiöt, sillä "me olemme nyt niin pitkällä", eikö totta, senkin -lurjukset? Mutta en tahdokaan vastata nyt kirjeeseenne, vaan säästän -sen toiseen aikaan. - -21 p:n aamuna. Koko yön on kamalasti pyryttänyt ja on sietämättömän -kylmä. En ole vielä noussut vuoteeltani, mutta en jaksa kauaakaan tällä -tavoin kirjoittaa, sillä käteni kohmettuvat. Patrick, onko kunnollinen -valkea pesässä? -- On, sir. -- Sitten nousen; tule ottamaan kynttilä -pois. Tietäkäähän, että kirjoitan makuuhuoneeni tummaa seinää vastaan -ja olen pakoitettu polttamaan kynttilää siksi, kunnes nousen, sillä -vuode on minun ja ikkunan välillä, ja olen kylmän ilman vuoksi sulkenut -verhot. Sen vuoksi antakaa minun nyt nousta, ja sinä, Patrick, ota -kynttilä pois. - -22 p:nä. Minä kuolen viluun! Minä kuolen! Huu, huu, huu, huu! -Muistatteko, miten tulin teidän huoneeseenne, ajoin Stellan tuoliltaan -pois, kohensin tulta, sillä oli kylmä, ja samalla huusin, huu, -huu, huu, j.n.e. Minun täytyy toden totta nousta; käteni on niin -kohmettunut, etten osaa kirjoittaa. Siis, hyvää huomenta, senkin -veitikat! - -24 p:n aamuna. Palaan nyt kirjeeseenne. Mitä tulee teidän menettelyynne -minun suhteeni, niin olen siitä jo puhunut. Siirtykäämme siis, rakkaat -armaani, seuraavaan kohtaan. Te motkotatte aina siitä, ettette saa -kirjeitäni kyllin nopeasti: "oikeastaan pitäisi meillä olla jo -teidän kymmenes kirjeenne", sanotte, ja ennenkuin kirjeenne olette -lopettaneetkaan, on teillä jo yhdestoista kirjeeni. Miksi eivät MD -menneet Clogherin piispan seurassa maalle? Sellainen matka olisi -varmasti tehnyt teille hyvää, Stella olisi voinut ratsastaa ja Dingley -ajaa rattailla. Mitä tulee vanhoihin ystäviini, niin en tapaa heitä, -jos niillä tarkoitatte whigejä. Uudet ystäväni ovat minulle hyvin -rakastettavia, ja minulle on luvattu vaikka mitä, mutta minä en luota -niihin, ja sitäpaitsi ovatkin heille asettamani vaatimukset vasta -äsken tehtyjä. Katsokaammehan kuitenkin, mitä voin saada aikaan, ja -ellei mitään tulosta synny, niin en tunne itseäni pettyneeksi, mutta -MD raukkani ehkä ovat pettyneet, ja silloin olen surullisempi kuin -jos kysymys olisi ollut minusta. Puhua iloisesta joulusta! (miksi te -tyttöset sillä tavoin kirjoitatte? Liemi hanhelle on myöskin lientä -ukkohanhelle!) Sitäpaitsi olen jo pari kolme kirjettä aikaisemmin -sitä teille toivottanut. Vai niin, madame Dingley, mrs Stoite kutsui -teidät luokseen. Ahaa, sen vuoksi siis olette Doonybrookissa, ettekä -voi kirjoittaa. Päiväkirjanne joulukuun 25 p:stä tammikuun 4:een -päivään on hyvin täsmällinen. -- Rukoilen jumalaa, ettei Stellan tauti -palaa. Vaikka sellainen tauti harvoin palaakin, niin alkaa se tulla -tuskalliseksi, niinkuin kokemuksesta tiedän. Sillä kun harvoin käyn -jonkun luona, niin väsyn tuttavuuteen. -- Jättää vastaamatta suurin osa -kymmenettä kirjettäni! Hävytön joukkio! Milloinka te olette vastannut -minun kymmenenteeni tai yhdeksänteeni tai johonkin muuhun numeroon? -tai kuka vaatii teiltä vastausta, kun vain yleensä kirjoitatte? Minä -vaadin p--n vastaamaan kirjeisiini. Toisinaan niissä kyllä on yksi tai -pari asiaa, joihin tahtoisin mielelläni saada vastauksen, mutta unohdan -ne, ja te yleensä ette ajattelekaan niitä. Minä en enää suvaitsekaan -vastauksia kirjeisiin, jos te niistä puhutte. Todellakin kauniita -vastauksia! -- Millainenko joulu? Minulla ei ole ollut mitään joulua, -ja onko äskettäin joulu ollutkaan? -- Niin, madame Stella, minä luulen -osaavani lukea teidän pitkän loppusananne; mutta te ette osaa lukea, -mitä minä tuon hyvää-yötä sanan taakse vielä olen kirjoittanut. Ja -kuitenkin luulen käsialani erinomaisesti parantuneen. Mutta jos Stellan -silmät ovat yhtä hyvät kuin ennenkin, niin toivon kirjoittavani yhtä -huonosti kuin ennenkin. -- Kas niin, nyt olen kirjeeseenne vastannut ja -tämä onkin kunnollinen vastaus: sillä asetan kirjeenne eteeni ja luen -ja kirjoitan, kirjoitan ja luen ja luen ja kirjoitan taas. -- Kas niin, -hyvää huomenta, molemmat naiset, minä nousen vuoteeltani, ja minun -täytyy nousta. - - -_Miss Ester Vanhombringhille (Vanessalle)_ - -Laracor, heinäkuun 8 p:nä 1713. - -Olin ainoastaan kaksi viikkoa Dublinissa ja olin koko ajan hyvin -sairaana; en vastannut ainoaankaan niistä sadoista käynneistä, joita -muut tekivät luokseni, mutta kaikki tulivat tuomiorovastin eikä -ainoakaan tohtorin luo. Vihaan Dublinin muistoa ja minua miellyttää -enemmän kenttävuode ja höyläämätön permanto kuin tuo suuri talo, -jonka sanotaan kuuluvan minulle. Englannista lähtiessäni selitin -teille tahtovani unohtaa kaiken sikäläisen ja kirjoittaa niin harvoin -kuin mahdollista. Olin aikonut panna toimeen oikean kirjekiertokulun -ystävieni kesken; mutta terveyteni esti minua siitä. Aijoin Irlannissa -ollessani viettää suurimman osan tässä majassa, jossa tämän kirjoitan; -enkä lähde kuningaskunnasta ennenkuin minua lähetetään noutamaan, -enkä koskaan tahdo enää nähdä Englantia. Palattuani luulin alussa -kuolevani alakuloisuuteen, olin tavattoman synkällä tuulella -joutuessani seuraelämään; mutta muistot alkoivat kalveta ja haihtua -usvaksi. Kävelytieni virran rannalla on hyvin kaunis; kanava komeilee -kauneudessaan ja näen lohien siinä hyppelevän. Tällä hetkellä en tiedä -mitään Dublinista. Mutta mr. Ford on hyvin rakastettava ja kirjoittaa -minulle tavan takaa kaikesta, mitä tapahtuu. Huomaan, että tekin olette -hyvä politikoitsija, ja sanon sen vuoksi teille sen verran, että uskon -lukemanne kirjoituksen, jos se olisi julkaistu heti rauhan jälkeen, -voineen säästää ministeristöltä sen, mitä sittemmin on tapahtunut; -mutta minä sovin nykyään paremmin kastelemaan niittyjä ja leikkaamaan -pensasaitoja kuin sekaantumaan valtioasioihin. Minun täytyy käskeä -muuatta työmiestä ajamaan lehmät pois saareltani ja panemaan kaivannon -uuteen kuntoon, ja tämä puuha sopii paremmin maalaispapille kuin -kukistaa puolueita ja taistella niitä vastaan. Minun täytyy mennä -nauttimaan kitkerää juomaa parantaakseni pääni, joka on tullut aivan -sairaaksi yleisön juottamista juomista. Menkää siis herttuoittenne ja -herttuattarienne luo ja jättäkää minut kunnianarvoisten Bumfordin ja -Patrick Dolanin seuraan. Voikaa hyvin! - -Ylä-Letcombe, Wantagen luona, Berkshire, kesäkuun 8 p:nä 1714. - -Minulla ei ole paljoakaan uutta täältä kerrottavaa; Lontoosta lähtöni -jälkeen en ole saanut keltään kirjettä, ja siitä olen ollut hyvin -iloinen; mutta totta puhuen en luule jääväni tänne niin pitkäksi aikaa -kuin alussa aijoin. Asun erään pastorin talossa, jota sydämestäni -rakastan; mutta hän on niin perin synkkämielinen ja mietiskeleväinen, -joka johtuu osaksi hänen omasta luonteestaan, osaksi yksinäisyydestä, -että piankin hänen hassutuksensa tarttuvat minuun. En tahdo, että hän -minun tähteni muuttaa mitään elintavoistaan; me syömme sen vuoksi -päivällistä kahdentoista ja yhden välillä. Kello kahdeksalta syömme -voileipää ja juomme lasin olutta ja kello kymmenen mennään vuoteeseen. -Viini on aivan vierasta tässä talossa, lukuunottamatta sitä vähää, -minkä hänelle lähetin, ja meillä on sitä joka päivä ruukullinen -edessämme. Hänen vaimonsa on koko tämän kuukauden ajan ollut -kahdenkymmenen penikulman päässä isänsä luona ja palaa vasta kymmenen -päivän päästä. En ole häntä vielä nähnyt, ja ehkä talo tulee entistään -ikävämmäksi hänen palattuaan. Luen koko päivän tai käyn kävelemässä -enkä puhu kolmeen päivään niin monta sanaa kuin nyt olen kirjoittanut; -lyhyesti sanoen, mieleni tekee palata Irlantiin, ellen vielä mielly -tähän elämään, joka joka suhteessa on niin erilainen kuin se, mihin -tähän asti olen tottunut. Tämä on ensimäinen tavu, minkä olen kellekään -kirjoittanut sen jälkeen, kun te viimeksi minut näitte. Mielelläni -kuulen teistä jotain, en sen vuoksi, että olette lontoolainen, vaan -siksi, että olette ystäväni; sillä välitän vähät kaikista uutisista -enkä tänne tultuani ole ainoatakaan kuullut. Vaikka tämä talo olisi -kymmentä kertaa ikävämpi kuin se on, niin ei mikään saa minua täältä -lähtemään kaupunkiin niin kauan kuin olot ovat siellä yhtä ikävät kuin -lähtiessäni. Maksan viikossa ruuastani guinean ja saan syödäkseni mitä -haluan. - -Elokuun 12 p:nä 1714. - -Kirjeenne sain viime postissa ja ennenkuin te ennätätte minulle -toisen lähettää, olen lähtenyt Irlantiin. Minun täytyy mennä tekemään -virkavalani, jota pikemmin sitä parempi. Jos samaan aikaan olette -Irlannissa kuin minäkin, niin on minulla hyvin harvoin tilaisuus nähdä -teitä. Tuskin on olemassa ainoatakaan paikkaa, jossa olisi aivan -vapaa, mutta siellä tietää viikon kuluessa koko kaupunki kaiken ja -suurentaa sen satakertaisesti. Näiden ankarien lakien alle täytyy -taipua; mutta ehkä voimme talven kuluessa tavata toisemme Lontoossa -tai, ellei se käy laatuun, jättää kaikki kohtalon huostaan, joka niin -harvoin toimii meidän tarpeittemme ja toivojemme mukaan. Kaiken tämän -sanon täydellisen ystävyyden ja kunnioituksen tunteella, joka minulla -on teitä kohtaan. Maansuru [Kuningatar Annan kuolema.] on tehnyt -tyhjäksi kaikki yritykseni ja herpaissut sieluni voiman. Kaikkivaltias -jumala olkoon teidän kanssanne. Toivottavasti olen jonakin päivänä, -sen jälkeen kuin olette tämän kirjeeni saanut, istumassa hevosen -selässä. En miljoonastakaan voi vastata kysymyksiinne ja ainoastaan -vastenmielisesti ajattelen niitä. Voikaa hyvin. - - -_Vanessa Swiftille_ - -Dublin, 1714. (Lyhennettynä.) - -Ennen teillä oli periaatteena tehdä se, minkä pidätte oikeana -välittämättä ihmisten puheista. Toivoisin teidän sitä noudattavan -vieläkin. Sanokaahan, mitä pahaa siinä on, että käytte onnettoman -tytön luona ja neuvoillanne häntä tuette? Minä en löydä siitä mitään -pahaa. Teidän täytyy tietää, että suuttumuksenne tekee elämäni -sietämättömäksi. Olette opettanut minua kaikkea arvostelemaan ja nyt -jätätte minut kurjan yksinäni. Pyydän, että, koska ette muuta voi -tehdä, vielä kerran osottaudutte auttavaksi ystäväksi, joka ennen -olitte siihen asti, kunnes olen päässyt näistä vaikeuksista. - -Toivotte minun rauhoittuvan, jolloin käytte luonani niin usein kuin -voitte. Parempi olisi ollut, jos olisitte sanonut: niin usein kuin -voitte itsenne siihen pakoittaa tai kun muistatte minunlaiseni tytön -olevan maailmassa. Jos te eteenkinpäin kohtelette minua sillä tavoin -kuin nyt, niin en kauaakaan häiritse teitä. Mahdotonta on kuvaillakaan, -mitä olen kärsinyt siitä asti, kun viimeksi näimme toisemme. Olen -vakuutettu siitä, että olisin kestänyt mieluummin kidutuksen kuin -nuo surmaavat, surmaavat sananne. Jo monta kertaa olen päättänyt -kuolla; mutta nämät päätökset eivät -- teidän onneksenne -- kestä -kauaa. Sillä ihmisluonteessa on jotain, joka pakoittaa hänet etsimään -lohdutusta täällä maan päällä. Minun täytyy totella tätä vaistoa ja -pyydän sen vuoksi teitä käymään luonani ja puhelemaan ystävällisesti -minun kanssani, sillä olen varma siitä, ettette tuomitsisi ketään -kantamaan sitä, mitä minä olen saanut kärsiä, jos vain tuntisitte -tuskieni määrän. Kirjoitan tämän teille sen vuoksi, etten voisi sitä -teille sanoa, vaikka kohtaisimmekin toisemme. Sillä kun alan valittaa, -suututte ja katseenne on silloin niin peloittava, että mykistyn. Jospa -tuntisitte niin paljon osanottoa minua kohtaan, että nämät valitukset -liikuttaisivat sydäntänne! Kirjoitan niin vähän kuin suinkin voin; -jospa tietäisitte, mitä kaikkea olen ajatellut, niin antaisitte minulle -anteeksi ja uskoisitte, että minun täytyy aivan ehdottomasti sanoa tämä -teille. - -Selbridge, 1720. - -Uskokaa, että olen hyvin pahoillani, kun jälleen täytyy teitä -valituksillani vaivata, koska tunnen hyvän sydämenne ja tiedän, ettette -voi nähdä kenenkään kärsivän tulematta siitä liikutetuksi. Mutta millä -minä voin sitä vastustaa? Minun täytyy joko keventää sydämeni raskasta -taakkaa ja kertoa teille kaikki huoleni tai vaipua sanomattoman -murheen valtaan, mikä minuun on tullut sen jälkeen, kun näen teidän -selittämättömällä tavalla lyövän minut laimin, ja koko tänä aikana -olen saanut teiltä ainoastaan yhden kirjeen ja pienen kirjelipun, -jossa oli anteeksipyyntö. Oi, oletteko minut unohtanut? Te koetatte -kylmäkiskoisuudella karkoittaa minut luotanne. En voi sen vuoksi -teitä soimata; sillä syvästä alakuloisuudestani ja suuresta sieluni -ristiriitaisuudesta huolimatta tiedän, että minä olen antanut teille -aihetta tuskallisiin mietiskelyihin. En voi teitä kuitenkaan auttaa, -mutta voin tässä teille selittää, etteivät mitkään ponnistukset, mikään -aika, mikään satunnainen tapaus voi koskaan heikontaa sitä suunnatonta -intohimoa, jota tunnen -- kohtaan. Käyttäkää vaikka äärimmäisiä -pakkokeinoja minun intohimoani vastaan, lähettäkää minut vaikka -maailman ääreen: niin ette kuitenkaan voi karkoittaa niitä lumoavia -ajatuksia, jotka aina pysyvät minulle uskollisina, niin kauan kuin -säilytän muistamisen kyvyn. Rakkauteni ei rajoitu yksinomaan sieluuni; -tuskin on ruumiissani ainoatakaan atomia, joka ei olisi täynnä teitä. -Elkää sen vuoksi lohduttako itseänne sillä petollisella unelmalla, -että mikään ero voisi muuttaa mielipiteitäni; sillä kesken syvintä -vaitioloakin tunnen kuolettavan levottomuuden itsessäni ja samalla -kertaa rakkaus ja tuska raatelevat sydäntäni. Sanokaa jumalan tähden, -mikä on saanut aikaan tämän kummallisen muutoksen, jonka olen teissä -huomannut jo jonkun aikaa? Jos teissä vielä on jäännöskään sääliä minua -kohtaan, niin sanotte sen minulle varovaisesti. Ei, elkää sanoko sitä -minulle sittenkään, se voisi surmata minut. Elkääkä antako minun enää -elää elämää, joka muistuttaa hidasta kuolemaa, sillä onhan se ainoa -laji elämää, jota saatan viettää, jos olette kadottanut jotain hellästä -rakkaudestanne minua kohtaan. - -Osa kirjeestä vuodelta 1720. - -Onko mahdollista, että taas tahdotte tehdä sen, josta aivan äskettäin -varoitin teitä? Te arvelette minun laskeneen leikkiä sanoessani -äskettäin, että kirjeilläni kidutan teidät kuoliaaksi. Vielä kerran -neuvon teitä, jos rauhanne on teille jonkin arvoista, kiireesti -muuttamaan menettelynne, sillä vakuutan teille, että minulla on -siksi tulinen luonne, etten tyydy tällaiseen kohteluun. Rakastan -avomielisyyttä ennen kaikkea muuta ja sanon sen vuoksi teille panevani -maan ja taivaan liikkeelle saadakseni vaatimukseni teidän suhteenne -täytäntöön, ja ellei tästä ole apua, niin olen päättänyt tarttua -mustimpiin keinoihin, joiden sanotaan aina auttavan. Nyt näette mihin -ikävään asemaan saatatte sekä itsenne että minut. Ajatelkaa asiaa -rauhallisesti; eikö ole parempi tulla vapaaehtoisesti kuin väkipakolla, -ja mahdollisesti vielä sellaisena aikana, jolloin haudotte mitä -suloisimpia unelmia? Sillä kun kerran johonkin ryhdyn, niin en tee sitä -puolinaisesti. - - -_Swift miss Vanhombrighille_ - -Jos te sillä tavoin jatkatte kirjoittamistanne, niin tulen harvemmin -kuin ennen, jotten kadottaisi sitä nautintoa, minkä kirjeittenne -saaminen minulle tuottaa, sillä ihmettelemättä en voi nähdä, miten -pikku tyttö, joka ei osaa lukea, taitaa niin hyvin kirjoittaa. -Te erehdytte täydellisesti; lähettäkää minulle kirje, jonka -päällekirjoitus ei ole teidän käsialaanne, ja minä voin lyödä vetoa -siitä kruunun, etten sitä lue. Mutta leikki sikseen, sadoista eri -syistä pidän sopimattomana tehdä teidän talostanne itselleni jotain -säännöllistä oleskelupaikkaa. Tietysti minä tulen niin usein kuin -säädyllisyys sen myöntää; mutta heikko terveyteni ja alinomainen huono -ilma kieltävät minua aamupäivällä lähtemästä ulos, ja iltapäiväni -kuluvat niin, etten sitä itsekään tiedä, ja olen joutunut paitsi teidän -kanssanne vielä tusinan ystäväni kanssa riitaan siitä, etten käy heidän -luonaan. Sitäpaitsi ei teidän tarvitse ryhtyä muuhun mustaan keinoon -kuin musteeseenne. Vahinko kyllä eivät silmänne ole mustat, muuten -olisin sanonut samaa teillekin. Mutta olettehan hyvä haltijatar ettekä -voi saada mitään pahaa aikaan. Jos te olette siirtänyt taikavoimanne -mustaan harsoonne, niin uhmailen teitä eräästä määrätystä syystä; -arvatkaahan mistä! Voikaa hyvin! - -Sain kirjeenne lauantai-iltana, jolloin luonani oli pieni seura koolla, -ja jouduin sen johdosta niin hämilleni, etten tietänyt, mitä sen -johdosta oli tehtävä. Tänä aamuna sanoi muuan vaimo, joka käy minun -ostoksillani, kuulleensa minun rakastuneen erääseen nuoreen tyttöön -- -hän mainitsi nimenne ja samalla kertoi joukon yksityisseikkoja, että -pikku -- ja minä käymme hänen luonaan, että arkkipiispa tekee samoin, -että olette hyvin älykäs j.n.e. Olen aina pelännyt tämän kurjan pesän -pahoja kieliä ja olen sen teille sanonutkin. Tämä oli syynä, miksi jo -aikoja sitten ilmoitin käyväni harvemmin luonanne, niin kauan kuin -olette Irlannissa, ja minun täytyy pyytää teitä olemaan järkevä, ellen -vastaisuudessa voi käydä luonanne niin usein ja niin huomattavalla -tavalla kuin ennen. Viikon lopulla, jos on mahdollista, tulen -puhelemaan kanssanne. Ihmiselämässä on tapauksia, joita ei voi välttää -ja joihin on mukauduttava; jos on varovainen, niin pahat kielet kyllä -itsestään vaikenevat. - - -_Miss Vanhomrigh Swiftille_ - -Selbridge, 1720. - -Sanokaahan suoraan, oletteko kertaakaan toden teolla aikonut käydä -luonani sen jälkeen, kun viimeksi teille kirjoitin? Ei, te olette -niin kaukana siitä, ettette kertaakaan ole tuntenut sääliä minua -kohtaan, vaikka kirjoitinkin teille, kuinka surullinen ja alakuloinen -olin. Rauhattomuuden silpoma sielu ei voi kestää yksinäisyyttä. Olen -käyttänyt päiväni huokailemiseen ja yöni ----:n ajattelemiseen, joka -ei minua ajattele. Kuinka monta kirjettä minun täytyykään teille -kirjoittaa, ennenkun saan vastauksen? Voitteko tuskassani kieltää -ainoan lohdutuksen, jota tällä hetkellä odotan? Oi, jospa voisin toivoa -näkeväni teidät täällä luonani tai voisin tulla teidän luoksenne! Olen -syntyessäni saanut tuliset intohimot ja ne kärjistyivät siihen, mitä -tunnen teitä kohtaani Ajatelkaahan, miten kuolemanvaarallisia ovat -ne mielenliikutukset, jotka teidän kylmäkiskoisuutenne saa aikaan, -osoittakaa minulle hellyyttä, muuten kadotan järkeni. Ettehän voi -yksinomaan olla minun seurassani, mutta voittehan varata itsellenne -silmänräpäyksen kirjoittaaksenne minulle ja pakoittaaksenne itsenne -tähän laupeudentyöhön. Jos olisin varmasti vakuutettu tuntevani teidän -ajatuksenne, joka on mahdotonta kellekään kuolevaiselle, sillä kukaan -ei ajattele sillä tavoin kuin te, niin huomaisin, että te usein -raivostutte, toivotte minun tulevan jumaliseksi, jotta kaipaukseni -silloin kääntyisi taivaaseen päin, mutta tämä ei teitä auttaisi; sillä -jos olisin haaveilija, niin olisitte te kuitenkin aina se jumaluus, -jota palvelen. Onko mitään muuta jumaluuden merkkejä kuin ne, jotka -huomaan teissä? Te olette aina läsnäoleva; aina väikkyy kuvanne -edessäni. Usein tunnen teitä kohtaan pyhää kunnioitusta, joka täyttää -minut pelolla, mutta toisinaan taas loistaa silmistänne lumoava -armahdus, joka virkistää sieluani. Eikö ole järkevämpää kunnioittaa -säteilevää olentoa, jonka on nähnyt, kuin sitä, joka meille ainoastaan -kuvataan? - - -_Swift miss Vanhomrighille_ - -Lokakuun 15 p:nä 1720. - -Ensimäisenä vapaana hetkenä istun kirjoittamaan teille, ja taivas -tietää, milloin tarjoutuu sopiva tilaisuus lähettää tämä kirje; koko -aamupäivän käy luonani ikävystyttäviä vieraita, jotka jokainen järkevä -ja kunniallinen mies pudistaisi päältään, jos se vain kävisi päinsä; -iltapäivällä menen kävelemään karkoittaakseni kaikki tyhmät houreet -niin hyvin kuin voin. Ellen sen vuoksi ole niin ahkera kirjeitten -kirjoittaja kuin te tahtoisitte, niin ei teidän heti sen vuoksi -tarvitse ruveta minua soimaamaan ja komentelemaan, vaan täytyisi -teidän ymmärtää asemani ja varmasti luottaa siihen, että säilytän -saman ystävällisen tunteen ja kunnioituksen teitä kohtaan kuin olen -aina vakuuttanut tuntevani ja tulen sen pitämään, sillä te ansaitsette -parhaimman, mitä teille voi antaa, jos yhä tutkitte ja kehitätte niitä -lahjoja, jotka luonto on teille antanut. Teidän tulee meidän molempien -tähden olla niin iloinen kuin voitte, lukea hauskoja kirjoja, jotka -saattavat teidät nauramaan, eikä miettiväisenä istua pää kyynärpäiden -nojassa tuolilla lieden ääressä. Epäilemättä ratsastaminen tekisi -Mobkielle parempaa kuin kaikki muu, lukuunottamatta kauniita päiviä -ja lämpimiä vaatteita, ja samoin on teidänkin laitanne. Minä olen jo -liikunnon puutteessa saanut päänsäryn tässä kirotussa kaupungissa. -Toivoisin kanssanne voivani kävellä viisikymmentä kertaa puutarhanne -ympäri ja sitten juoda kanssanne kahvia. Olin eilisillan kymmenen -kahdentoista henkilön seurassa ja olin väsynyt kuin koira. Jokainen käy -lopulta vastenmieliseksi ja sietämättömäksi, tai minä tulen äreäksi -ja oikulliseksi, joka on sama asia. Keskustellaan etelämerestä, -kuningaskunnan sortumisesta ja rahanpuutteesta. - -Gallstown Kinnegadin luona, heinäk. 5 p:nä 1722. - -Ei ollut sopivaa ja tuskin mahdollistakaan kirjoittaa teille, vaikka -minulla olikin kova halu siihen, kun ajattelin sitä mielialaa, johon -teidät viime kerralla jätin; mutta toivon teidän olevan nyt paremmalla -tuulella. Minun täytyy kehoittamalla kehoittaa teitä ajattelemaan -enemmän terveyttänne, käymään seurapiireissä ja liikuskelemaan ulkona; -muuten saatte keuhkotaudin, joka on kamalin ja vaivalloisin tauti -mikä voi olla ja jolle eivät mitkään elämän suloisuudet voi tarjota -korvausta. Cadenus [Swiftin itsestään käyttämä nimi.] vakuuttaa -minulle, että hän yhä vielä kunnioittaa ja rakastaa teitä enemmän kuin -mitään muuta maailmassa ja että hän tulee sen tekemään elämänsä loppuun -asti; samalla hän pyytää, ettette tekisi itseänne ja häntä onnettomaksi -turhilla kuvitteluilla. Kaikkien aikojen viisain mies on selittänyt, -että suurin viisaus on käyttää jokaista hetkeä hyväkseen ja muodostaa -jokainen viattominkin teko nautinnokseen. Jospa tietäisitte, kuinka -saan taistella tullakseni hiukankaan terveeksi ja mitä tuskia tunnen -ratsastaessani ja kävellessäni, ja miten minun täytyy pidättäytyä -kaikesta siitä, mikä maistuu hyvältä, niin pitäisitte vähäpätöisenä -seikkana silloin tällöin nousta vaunuihin ja keskustella narrien -ja hävyttömien kanssa välttääksenne keuhkotautia ja sairautta. -Menettäessänne terveytenne katoo teiltä kaikki kahvinjuonnin nautinto, -ja tulette niin huonoksi, että teillä ei ole mitään elämänrohkeutta. -Minä pyydän, kirjoittakaa minulle ilman moitetta ja valituksia; muuten -saa Cadenus sen tietää, ja silloin hän taas rankaisee teitä. Minkä -arvoinen on maailma, ellei siinä elä sillä tapaa kuin viisaus ja -kohtalo sen suinkin sallivat! Mielestäni on se päivä päivältä typerämpi -ja tyhjempi, ja kuitenkin mukaudun siihen saadakseni sielunrauhani. -Minä istutan täällä paljon ja kaivelen ojia muiden hyväksi, aivan -kuin tekisin itseni tähden; tyytyväisyydellä ajattelen poissaolevia -ystäviäni ja toivon ne onnellisina näkeväni ja olevani onnellinen -heidän kanssaan. Menettelisittekö te, jolla on niin paljon järkeä ja -kunniantuntoa toisin tehdäksenne Cadin -- ja itsenne onnettomaksi? -Järjestäkää asianne ja jättäkää tämä onneton saari, silloin muodostuu -olonne paremmaksi kuin uskottekaan. Minun täytyy lopettaa sillä minua -kutsutaan. Mais soyez assurée, que jamais personne au monde n'a -été aimée, honorée, estimée, adorée par votre ami que vous [Mutta -olkaa vakuutettu siitä, että ketään ihmistä maailmassa ei ole niin -rakastettu, kunnioitettu ja pidetty arvossa, kuin mitä ystävänne tekee -teidän suhteenne.]. En ole juonut kahvia sen jälkeen kuin teidät jätin, -enkä aijokaan sitä tehdä, ennenkuin näen teidät jälleen; paitsi teidän -kahvianne ei minun arvosteluni mukaan ole mikään muu kahvi juomisen -arvoista. Voikaa hyvin! - -Loughgall, Armaghin kreivikunta, heinäkuun 13 p:nä 1722. - -Kuvauksenne käynnistänne ja tuosta naisesta ovat minua suuresti -huvittaneet. Näen joka päivä paljon hullutuksia molempien sukupuolien -välillä, eikä siitä kuitenkaan tule loppua, sillä ihmiset odottavat -siitä hupia itselleen. Pahinta meissä kummassakin on se, että meitä -on niin vaikea tyydyttää, ja emmeköhän itse ole siihen syypäitä; -ainakin luulen, että meillä kummallakin on sama syy siihen. Eräässä -suhteessa eroan kuitenkin teistä, nimittäin siinä, etten alinomaa -riitele parhaitten ystävieni kanssa. Luullakseni on kirjeessänne -ainakin kymmenen kiukkuista kohtaa, ja jokainen niistä riittää -hävittämään kahden päivän ratsastuksen ja kävelemisen seuraukset. -Eräässä suhteessa me eroamme vielä ihmeellisemmällä tavalla: minä -pakenen keuhkotautia maailman ääreen asti, te juoksette omalta -tieltänne pois sitä etsimään. Ruma ilma on varmaankin pidättänyt teitä -paljon niistä huvituksista, jotka maatalonne muuten teille tarjoo, -ja pakoittanut teidät olemaan huoneessanne, jossa vain istutte ja -mietiskelette. Minä käytin aikaani lukemalla en muistakaan kuinka monta -hupaista historiakirjaa ja matkakertomusta. Toivon, että ostaisitte -hevosen, pitäisitte aina kaksi palvelijaa käytettävänänne ja kävisitte -naapureittenne luona; jota pahempia he ovat, sitä parempi. Tuollaisessa -kunnioittavassa vastaanottamisessa on aina oma viehätyksensä, ja tämä -on teille mahdollista siksi, että olette älykäs ja teillä on sievoinen -omaisuus. Paras elämänohje, minkä tässä elämässä tunnen, on se, että -juotte kahvianne niin kauan kuin voitte, ja kun ette sitä enää voi, -niin olette ilman sitäkin tyytyväinen. Niin kauan kuin mietiskelette -joutavia, niin kauan saarnaankin teille, luottakaa siihen. Siinä olen -samaa mieltä teidän kanssanne, etten ole kirjeen kirjoittamista varten -kylliksi iloisella tuulella, sillä minä uskon, että kerran viikossa -tarvitaan siihen ehdottomasti kahvia. Voisin suoraan vastata kaikkiin -kysymyksiinne, niinkuin tapani on, mutta silloin kadottaisin kaiken -iloisuuteni, mikä luonteessani on, sekä terveyteni, ja vailla terveyttä -ja hyvää tuulta olen mieluummin koira. Olen vaihtanut asuinpaikkaani -useammin kuin koskaan ennen elämässäni ja olen kai kolmessakymmenessä -vuoteessa maannut kaupungista lähdettyäni. Pukuni olen myöskin aina -vasemmalla kädellä järjestänyt; tämä on taikauskoinen tapa, jonka olen -oppinut viimeisinä kymmenenä vuotena. Tahtoisin mielelläni nähdä teidät -täydessä komeudessanne ja vaunuissanne. Elkää kadottako innostustanne -siihen. Voikaa hyvin! - -Elokuun 7 p:nä 1722. - -Tällä hetkellä jätän nykyisen asuntoni, ja kun taas jonnekin asetun, -niin ilmoitan siitä teille. - -Pitkiä loma-aikoja! -- Rumaa ilmaa. Miten te aikaanne vietätte? -Maatilanne lehdoissa ja niityillä vai sukulaistenne luona kaupungissa -vai mietiskelemällä asioita, jotka tekevät teidät ärtyiseksi, -lukemalla vai tekemällä kiusaavia johtopäätöksiä väärinkäsitetyistä -ajatuksista? Paras seura teille on filosofi, jota teidän samalla -täytyisi pitää sielunpaimenena. Eromme jälkeen olen lukenut enemmän -järjettömyyksiä kuin teidän kaikissa kirjeissänne on yhteensä, ja voin -sen vuoksi kohtalaisen paremmin, vaikka en niistä muista sanaakaan. -Kuinka hassunkurinen onkaan nykyaika, ja kuinka hassunkurinen onkaan -ihminen, joka pysyisi yhtä järjettömänä, vaikka aika seisoisi, kuin -jos se vierii eteenpäin. Mutta en tahdo tällä tapaa jatkaa, sillä olen -tekemäisilläni itseni pahantuuliseksi, ja se on ainoa asia, jossa -en aijo teitä matkia. Voikaa siis hyvin siksi, kunnes seuraavasta -olinpaikastani annan teille tietoja. - - - - -Jean-Jacques Rousseau - - -_Rousseau neiti Suzanne Serrelle_ - -1741. - -Antauduin vaaraan rohjetessani kohdata teitä jälleen, ja nähdessäni -teidät huomasin kaikki huoleni oikeutetuiksi, sillä kaikki sydämeni -haavat aukenivat uudelleen. Teidän luonanne kadotin sen hiukkasenkin -järkeä, mikä minulla vielä oli, ja tunnen, että tässä tilassa, -mihin minut olette saattanut, en kykene mihinkään muuhun kuin teitä -jumaloimaan. Ja tämä tautini on sitäkin surullisempi, kun minulla ei -ole parantumisen toivoa eikä halua, ja minun täytyy teitä ikuisesti -rakastaa, käyköön minun kuinka tahansa. Ymmärrän kyllä, että teidän -puoleltanne ei voi mikään muutos tulla kysymykseen; olenhan varaton -nuori mies; en voi teille tarjota muuta kuin sydämeni, ja olkoon tämä -kuinka hehkuva, kuinka tunnerikas, kuinka hellä tahansa, niin eihän -se ole sen arvoinen, että voisitte sen vastaanottaa. Minä tunnen, -että tunteeni loppumattomassa aarteessa, yhäti vilkkaassa ja yhäti -lujassa luonteessani ovat sellaiset onnen mahdollisuudet, että jokaisen -hiukankaan herkemmän naisen silmissä ne korvaisivat minulta puuttuvan -rikkauden ja kauniin ulkomuodon. Mutta olettekin minua kohdellut -uskomattoman kylmästi, ja jos toisinaan olette ollut hiukankaan -ystävällinen, olette antanut minun sen maksaa sitä kalliimmin, josta -syystä voisin vannoa teidän halunneen yksinomaan kiusata minua. Tämä -kaikki ei minua kummastuta, mutta se saattaa minut epätoivoon. Onhan -minulla niin paljon vikoja, että välinpitämättömyytenne on aiheutettu, -mutta elkää luulko minun todella uskovan teitä tunteettomaksi. -Ei, teidän sydämenne on yhtä paljon luotu rakkautta varten kuin -kasvonnekin. Olen epätoivoissani ainoastaan sen vuoksi, etten minä -ole voinut tuota tunnetta teissä sytyttää. Varmalta taholta olen -saanut tietää teillä olleen suhteita, tunnenpa sen onnellisen -kuolevaisen nimenkin, joka on osannut voittaa suosionne; ja antaakseni -teille jonkinmoisen käsityksen siitä, mitä ajattelen, niin sanon, -että, saatuani sen tietää sattumalta ja mitään tiedustelematta, ei -kunnioitukseni teitä kohtaan salli minun hankkia mitään muita tietoja -käytöksestänne, kuin mitä vapaaehtoisesti minulle ilmoitatte. Sanalla -sanoen siis, jos lausuin, että teidän ei koskaan pitäisi ruveta -nunnaksi, niin tein sen siksi, etten pitänyt teitä millään tavoin -tälle alalle sopivana; ja kun intohimoisena rakastajana katselen tätä -turmiollista päätöstä, niin suorana ystävänä ja kunnon miehenä täytyy -minun kehoittaa teitä olemaan koskaan suostumatta näihin tuumiin, -sillä kun teillä on taipumukset aivan päinvastaiselle alalle, niin -valmistaisitte itsellenne vain tarpeettomia huolia ja pitkällisen -katumuksen. Jos toisin ajattelisin, niin sanoisin senkin teille -suoraan, sillä kun en persoonallisesti voi olla onnellinen, niin -löytäisin onneni edes teidän onnestanne. Rohkenen teille vakuuttaa, -että kaikessa saatte nähdä minut yhtä avomieliseksi ja suoraksi kuin -tähänkin asti, ja vaikka hellyyteni ja intohimoni ovatkin suuret, -niin rohkenen väittää, että rehellisyyteni on niitäkin suurempi. Ah, -jos tahtoisitte olla omani, niin opettaisin teidät täydellistä onnea -tuntemaan; ei kukaan voisi sitä tuntea paremmin kuin minä, eikä kukaan, -sen tohdin otaksua, voisi opettaa teitä paremmin sitä tuntemaan. -Hyvät jumalat! Jos tämän hurmaavan aarteen olisin saanut omakseni, -niin varmaankin olisin kuollut; ja miten ihmissielussa olisi kylliksi -voimia vastustamaan tätä nautintojen tulvaa? Mutta jos rakkaus saamalla -ihmeitä aikaan olisi minut elämässä säilyttänyt, niin ennestään jo -voimakas sydämeni hehku olisi tullut kahta kertaa voimakkaammaksi, ja -estääkseen minua kuolemasta kesken nautintoani olisi se kiihoittanut -vertani entistään enemmän; tämä ainoa ajatus saa vereni kiehumaan; -en voi vastustaa lumoavan harhakuvan ansoja; hurmaava kuvanne -vainoo minua kaikkialla; en pääse siitä vapaaksi edes antautumalla -sen valtaan; se seuraa minua uniinikin ja kiihoittaa sydäntäni ja -sieluani; se kalvaa mielensävyäni, ja tunnen, sanalla sanoen, että -tahtomattanne surmaatte minut, ja olkoon julmuutenne minua kohtaan -millainen tahansa, minun kohtaloni on kuolla rakkaudesta teihin. Oli se -sitten todellista julmuutta tai kuviteltua hyvyyttä, niin rakkauteni -kohtalo on tuottaa minulle kuoleman. Mutta oi, valittaessani tuskiani -valmistankin itselleni uusia; ajatellessani rakkauttani, sydämeni ja -mielikuvitukseni kiihoittuvat, ja vaikka kirjeeni alussa päätinkin -totella teitä, niin tunnen kuitenkin pian, että minun täytyy rikkoa -vaatimuksenne. Olisitteko niin julma, että siitä minua rankaisisitte? -Taivas antaa anteeksi ne synnit, joita ei ihminen tahallaan ole tehnyt; -ette kai ole taivasta ankarampi ja ymmärrätte voittamattoman tunteen -kiivaat ilmaisut, jotka vievät minut pitemmälle kuin itse tahdon, jopa -niinkin pitkälle, että jos minun vallassani olisi saada pitää jumaloitu -kuningattareni minuutin ajan omanani sillä ehdolla, että neljännes -sen jälkeen minut hirtettäisiin, niin suostuisin tähän tarjoukseen -suuremmalla ilolla kuin jos minulle tarjottaisiin maailman kaikkeuden -valtaistuin. Nyt ei minulla ole enää mitään teille sanottavaa; olisitte -peloittavan raakamaisen julma, jos vielä tämän jälkeen ette tuntisi -hiukan sääliä minua kohtaan. - -Kunnianhimo ja maine eivät minun sydäntäni kiihoita. Olin päättänyt -viettää elämäni lopun filosofina turvapaikassa, joka minulle -tarjottiin; te olette kaikki nämät kauniit tuumat tuhonnut; tunsin, -että minun olisi mahdotonta elää loitolla teistä, ja hankkiakseni -itselleni tilaisuuden päästä teidän lähellenne päätän matkustaa ja -laadin tuumia, jotka tavallinen kiero onneni varmaankin jälleen tuhoo. -Mutta kun olen määrätty pettämään itseäni harha-ajatuksilla, niin -tahdon antautua ainakin mieluisimman valtaan, ajatella nimittäin teitä; -suvaitkaa osoittaa hyvyyttänne intohimoisesti rakastavalle, joka ei -mitenkään muuten ole rikkonut teitä vastaan kuin että on pitänyt teitä -miellyttävänä; antakaa minulle osoite, jolla voin kirjoittaa teille, -ja sallikaa minun antaa teille osoite niitä vastauksia varten, jotka -suvaitsette minulle lähettää; sanalla sanoen, suokaa säälistä minulle -yksi ainoa toivonsäde, vaikkapa ei muun vuoksi niin lieventääksenne -niitä mielettömyyksiä, joita olen mahdollinen tekemään. - -Elkää tuomitko minua täällä ollessani siitä, että niin harvoin haen -seuraanne; en voisi kestää sitä; suokaa sinä aikana minulle edes se -lohdutus, että saan kirjoittaa teille ja saan teiltä vastauksia, muuten -tulen useammin, tapahtukoon mitä tahansa! Asun leski Petitin luona, -Genti-kadun varrella, L'Épée royalissa. - - -_Rousseau rouva Dupinille_ - -Huhtikuun 9 p:nä 1743. - -Suureksi surukseni näen ansainneeni teidän epäsuosionne, tunnen sen -vaikutuksen silloinkin, kun saan nauttia hyvyyttänne, ja huomaan, -että ainoastaan jalomielisyytenne estää teitä kohtelemasta minua -niin kuin ansaitsisin. Suvaitsevaisuutenne, madame, on tehnyt minut -katuvaiseksi ja halveksumisenne on mieleeni siinä määrin koskenut, -että rohkenen tänään pyytää teiltä armoa, en varmana niinkuin mies, -joka ei ole enää syyllinen, vaan pahoitellen niinkuin mies, joka -katuu olleensa syyllinen. Siinä tilassa, missä nykyään olen, en -luullut panevani enää mitään vaaraan; mutta, madame, nyt tiedän, -että vasta kadotettuani auttavaisuutenne ja kunnioituksenne voin -pitää itseäni todella onnettomana. Olisin valmis mihin ponnistukseen -tahansa voittaakseni ne takaisin; näin puhtaat syyt ovat intoni ja -pyyntöjeni perustuksena. Jos te tämän armollisesti tunnustatte, -niin tyydytykseksenne tiedätte varjelleenne maailman onnettomimman -ihmisen epätoivosta, ja tulevaisuudessa näette kunnioituksestani ja -käytöksestäni, että kunnialle ja kiitollisuudelle herkät mielet voivat -hairahduksensakin muuttaa velvollisuuttaan palvelemaan. Pyydän teitä, -madame, myöskin antamaan anteeksi sen, että kirjoitan teille tämän -kirjeen lähettäen samalla muistokirjoituksen [Muistokirjoitus rouva -Dupinin pojan kasvattamisesta.], jonka suvaitsitte minulta pyytää; -luotan täydellisesti siihen seikkaan, joka sen on aiheuttanut, enkä -pelkää uudelleen joutuvani epäsuosioon. Suvaitkaa, madame, vastauksen -sijasta jälleen suunnata minuun suosiolliset tunteenne, joilla tätä -ennen kunnioititte minua; hyvyytenne on velkapää sitä osoittamaan -onnettomuuteni tähden ja oikeudentuntonne katumukseni tähden. Minulla -on kunnia pysyä syvimmällä kunnioituksella, - - Madame, - teidän nöyrimpänä palvelijananne - J-J. Rousseau. - - -_Rousseau rouva d'Épinaylle_ - -(Pariisi 1754? 1755?) - -Olen levoton, madame, siitä mielentilasta, johon teidät eilen jätin; -antakaa minulle tietoja terveydestänne. Koettakaa jälleen tulla -entisellenne rakkaudesta itseenne ja minuun ja olkaa vakuutettu, että -villi-ihmisenne äreästä muodosta huolimatta tuskin voitte löytää sen -todellisempaa ystävää. - - -_Rouva d'Épinayn vastaus_ - -Oi, hyvä jumala, hyvä ystäväni, ette ole äreä! Miten johtuu mieleenne -sellaista ajatellakaan? Elkää kuvitelkokaan minun pitävän teitä äreänä, -ja jos eilen olinkin huonolla tuulella, niin ette te laisinkaan ollut -siihen syypää. Voin tänään paljoa paremmin. Hyvästi; käykää luonani -näinä päivinä. - - -_Rouva d'Épinay Rousseaulle_ - -(1755) - -Hyvä Jumala! kuinka huolissani olenkaan teidän tähtenne ja kuinka olen -pahoillani, kun en voi pitää teille seuraa! Onkohan se edes totta, -että teiltä ei mitään puutu, ja voinko siihen luottaa, että muistatte -minulle antamanne lupauksen ja tarpeen tullen käännytte puoleeni? -Voin hyvin, mutta voimani palaavat hyvin hitaasti. Hyvästi. Elkää -kirjoittako minulle, jos se teitä uuvuttaa, mutta tahtoisin saada -ainakin varmoja tietoja teistä. Voimani eivät salli minun kirjoittaa -enempää. - - -_Rouva d'Épinay Rousseaulle_ - -(1755) - -Olen miettinyt, rakas Rousseau, niitä perusteita, joiden nojalla -voisitte teille tehtyihin tarjouksiin suostua tai ne hyljätä. Jos -lähdette Genèveen, niin minne sijoitatte neiti Levasseurin ja hänen -äitinsä. Näiden esteiden voittaminen on hyvin helppoa. Minä otan -heidät huostaani siksi, kunnes tiedätte, voitteko Genèveen kotiutua -ja voitteko jäädä sinne pysyväisesti asumaan. En millään tavoin tahdo -teitä johdattaa päätöksen tekemiseen. Olisin ehkä päätöksissäni ja -neuvoissani liian puolueellinen. Tahdon ainoastaan poistaa esteet; te -saatte itse kaikesta päättää. Jos kieltäydytte, olette minulle sanonut, -täytyy teidän kuitenkin lähteä Pariisista, koska teillä ei ole varoja -jäädäksenne sinne. Tässä tapauksessa on minulla pieni talo annettavana -käytettäväksenne. Olette usein minun kuullut puhuvan Ermitagesta, joka -on Montmorencyn metsän reunassa; se sijaitsee hyvin kauniilla paikalla. -Siinä on viisi huonetta, keittiö, kellari, tynnyrinalan suuruinen -vihannespuutarha, lähde, ja metsä on puistona. Rakas ystävä, voitte -vapaasti tätä asuntoa käyttää, jos päätätte jäädä Ranskaan. - -Muistan teidän sanoneen minulle, että jos teillä olisi sadan pistolin -[Pistoli = kymmenen frangia.] suuruiset korot, ette menisi minnekään -muualle. Toivottavasti olette siitä vakuutettu, että mielelläni tekisin -jotain, jotta teidän olisi hyvä olla. Jo kauan sitten aijoin keksiä -keinon hankkiakseni teille tämän elinmuodon, jo ennen kun tiesinkään -toiveenne supistuvan siihen. Teen teille nyt seuraavan ehdotuksen: -sallikaa minun liittää viimeisen kirjanne palkkioon se, mitä puuttuu -sadasta pistolista; järjestän kaikki aivan niinkuin itse haluatte. -Onhan tämä ehdotus niin vähäpätöinen, että se ei voi olla teille -vastenmielinen. Tahtoisin ehdottaa vielä yhtä ja toista Ermitagessa -oleskelunne suhteen, mutta nämät yksityisseikat ovat niin pitkiä, etten -voi niitä teille kirjoittaa. Siis, hyvä ystäväni, miettikää asiaa ja -olkaa vakuutettu siitä, että minulle on pääasia ainoastaan se päätös, -jonka kautta tulette onnellisimmaksi. Annan arvon ystävyydellenne ja -seurallenne, mutta luulen, että ystäviään tulee rakastaa pääasiassa -heidän itsensä tähden. - - -_Rousseaun vastaus_ - -Asiani herra Tronchinin kanssa eivät ole vielä loppuun suoritetut ja -minulle osoittamanne ystävyys panee sen tielle esteen, joka näyttää -entistään vaikeammalta. Olette ottanut varteen enemmän sydämenne -äänen kuin varallisuutenne ja minun mielialani, tehdessänne tuon -tarjoumuksen. Tämä tarjous sai sydämeni aivan jäykistymään. Kuinka -vähän ymmärrättekään omia etujanne, kun ystävästä tahdotte tehdä -palvelijan, ja kuinka huonosti tunnettekaan sieluni sisimmän olemuksen -luullessanne sellaisten perusteitten vaikuttavan minuun. Miten elän ja -miten kuolen, se ei tuota minulle mitään vaikeuksia, mutta se epäilys, -joka mielessäni liikkuu tuskaa tuottavana, on kysymys siitä, miten -voin tehdä itseni täydellisimmin riippumattomaksi sinä aikana, joka -minulla vielä on elettävänä. Tehtyäni kaiken voitavani saavuttaakseni -tämän riippumattoman aseman en sitä löytänytkään Pariisissa. Etsin sitä -entistään innokkaammin, ja vuoden ajan on minulle tuottanut tuskia -se, etten voi päättää, missä sen varmimmin voin löytää. Tätä kiivasta -ristiriitaa en voi enää kauaakaan kestää; seitsemän tai kahdeksan -päivän päästä olen tehnyt päätökseni, mutta olkaa vakuutettu siitä, -että päätökseeni eivät vaikuta ulkonaiset edut, sillä en koskaan ole -pelännyt leivän minulta puuttuvan, ja tiedänhän, miten tarpeen tullen -voi olla sitä paitsikin. - -En yleensä kieltäydy kuulemasta, mitä teillä on minulle sanottavaa, -kunhan vain muistatte, etten ole ostettavissa ja että tunteeni, jotka -nyt ovat kalliimmat kuin se rahamäärä, mikä niistä tahdotaan maksaa, -pian laskeutuvat alapuolelle sen hinnan, mikä niistä ollaan valmiit -suorittamaan. Unohtakaamme siis molemmat, että tästä asiasta on ollut -puhettakaan. - -Mitä teihin persoonallisesti tulee, niin en epäilekään sydämenne -tuntevan ystävyyden arvoa, mutta minulla on syytä uskoa, että teidän -ystävyytenne on minulle paljoa tärkeämpi kuin minun teille, sillä te -voitte saavuttaa korvauksia, jotka minulta puuttuvat ja joista olen -ainiaaksi luopunut. - - -_Rouva d'Épinayn vastaus_ - -Minun täytyi kirjeellenne nauraa, niin kummalliselta se tuntui, mutta -sitten olin teidän tähtenne pahoillani, sillä ainoastaan äkäpäinen -ihminen voi suuttua ehdotuksista, jotka johtuvat teille sangen tutusta -ystävyydentunteesta, ja otaksua, että olisin niin typerän ylpeä, jotta -hankkisin itselleni palvelijoita. En tiedä, mitä nuo korvauksetkaan -olisivat, jos ystävyyden erotatte syrjään. - -Neuvon teitä olemaan tekemättä mitään päätöksiä, sillä ette näytä -kykenevän oikealla tavalla arvostelemaan, mikä on omaksi eduksenne. -Hyvästi, rakas Rousseau. - - -_Rousseaun vastaus_ - -Kiiruhdan kirjoittamaan teille pari riviä, sillä en voi sallia, että -olette minulle suuttunut ja olette lauseeni väärin käsittänyt. - -Käytin sanaa palvelija ainoastaan siitä alennustilasta, johon sieluni -luopuessaan periaatteistaan ehdottomasti joutuu. Luulin meidän -ymmärtävän toisiamme paremmin kuin olemmekaan tehneet. Täytyykö -sellaisia asioita selittää, kun ajattelee ja tuntee sillä tavoin kuin -me teemme? Riippumattomuus, jota tarkoitan, ei tarkoita työtäni; -leipäni minä kyllä ansaitsen; se tuottaa minulle tyydytystä; mutta minä -en tahdo mitään lisävelvollisuuksia. - -Tahdon kyllä mielelläni kuulla ehdotuksianne, mutta olkaa jo heti -alussa varma siitä, että hylkään ne, sillä teette ne joko ilmaiseksi -tai liitätte niihin ehtoja, enkä tahdo kumpaakaan. En koskaan luovu -osastakaan vapauttani, en elatukseni enkä minkään henkilön vuoksi. -Tahdon tehdä työtä, mutta oman mieleni mukaan, ja tahdon olla -tekemättäkin mitään, jos niin haluan, eikä kellään ole syytä muistuttaa -siitä, lukuunottamatta vatsaani. - -Minulla ei ole mitään lisää sanottavaa noista korvauksista; kaikki -katoo kerran, mutta oikea ystävyys pysyy, ja se on suloinen tunne, -johon ei liity katkeruutta ja joka ei lopu. Oppikaa sanakirjani -paremmin, ystäväni, jos tahdotte että ymmärrämme tosiamme. Uskokaa -minua, että lauseillani harvoin on tavallinen sisältö; sydämeni aina -puhuu teidän kanssanne, ja ehkä jonain päivänä huomaatte, että se puhuu -toista kieltä kuin muiden. Näkemiin asti -- huomiseen. - - -_Rousseau rouva d'Épinaylle_ - -Maaliskuu 1756. - -Vihdoinkin olen päättänyt, madame, ja voittehan arvata, että te olette -saanut voiton. Tulen siis pääsiäiseksi Ermitageen ja jään sinne niin -kauaksi kuin siellä viihdyn ja te minua suvaitsette; sen pitemmälle -en ole mitään järjestänyt. Huomenna tulen luoksenne ja puhelemme -keskenämme; mutta pitäkää se salassa niinkuin tähänkin asti. - -Oikein vapisen ajatellessani muuttamista ja sen yhteydessä olevia -vaikeuksia. Kuinka onneton onkaan ihminen ollessaan näin rikas! Puolet -omasta itsestäni täytyy minun jättää Pariisiin, vaikka te ette siellä -enää olisikaan; tähän toiseen puoleen kuuluu tuoleja, pöytiä, kaappeja -ja kaikkea sitä, mitä ei minun tarvitse liittää siihen, jolla olette -linnan kalustanut. - -Huomiseen! - - -_Samalle_ - -Ermitage, lokakuu 1756. - -Olen kärsimätön ja tahtoisin lähteä asunnostani riitelemään teidän -kanssanne, mutta minun täytyy kuitenkin pysyä huoneessani hammassäryn -tähden, joka saattaa minut aivan epätoivoon. Lähettäkää siis minulle -tietoja itsestänne, koska en voi niitä itse käydä noutamassa, mutta -olkaa vakuutettu siitä, etten jätä käyttämättä hyväkseni ensimäistä -päivää, jona voin lähteä huoneestani. Toivon teidän jälleen tulleen -voimiinne ja silloin näkeväni kasvoillanne ja silmissänne tuon ilmeen, -jonka edessä herra de Saint-J:n ja niin monen muun on hankala olla. - - -_Samalle_ - -Ermitage, marraskuu 1756. - -Tänään voin paljoa paremmin, mutta voin vasta ensi viikolla tulla -luoksenne; ylpeänä tulen jalkaisin, sillä koko tuo vaunulaitos -harmittaa minua, aivan kuin minulla ei olisi jalkoja tullakseni teidän -luoksenne. Ette sano minulle mitään itsestänne; toivottavasti neiti -Levasseur tuo minulle hyviä tietoja teistä. Hyvästi, madame. - - -_Rousseau rouva d'Houdetotille_ - -Sophielle - -Ermitage, kesäkuu 1757. - -Tahdon, Sophie, sinun vääryyttä harjoittavaa sydäntäsi soimata, jotta -minäkin olisin sinulle säälimätön. Miksi armahtaisin sinua, kun sinä -riistät minulta ymmärrykseni, kunniani ja elämäni? Miksi antaisin -päiviesi rauhallisesti kulua, kun sinä teet päiväni sietämättömiksi? -Jos olisit pistänyt tikarin sydämeeni, niin et olisi ollut niin julma -kuin lennättäessäsi tuon kohtalokkaan nuolen, joka minut surmaa. Katso, -mitä olin ja mitä minusta on tullut: katso, miten minut nostit ja miten -olet alentanut. Kun suvaitsit olla omani, silloin olin enemmän kuin -ihminen; minut hyljättyäsi olen kuolevaisista kurjin; olen kadottanut -sieluni, henkeni, rohkeuteni; yhdellä sanalla riistit minulta kaikki. -Kuinka saatoit sillä tavoin hävittää mitä itse olit rakentanut? Miten -rohkenet riistää kunnioituksesi mieheltä, jota hyvillä töilläsi olet -kunnioittanut? Oi, Sophie, minä vannotan sinua, elä häpeä ystävää, -jonka itsellesi valitsit. Oman maineesi tähden vaadin sinulta tilitystä -minun suhteeni. Enkö ole sinulle kuuluvaa omaisuutta? Etkö sitä ottanut -huostaasi? Et voi enää siitä päästä vapaaksi, ja kun minä kuulun -sinulle sinun tahtomattasi ja minun tahtomattani, niin salli minun edes -ansaita se, että olen omasi. Muistele noita onnellisia aikoja, jotka -tuskakseni eivät koskaan mielestäni haihdu. Tuo näkymätön tuli, jonka -kautta sain uuden elämän, arvokkaamman kuin tämä on, antoi sielulleni -ja aistimilleni koko nuoruuden voiman uudelleen. Tunteitteni vilkkaus -kohotti minut sinun luoksesi. Kuinka usein sydämesi, jonka rakkaus -toiseen mieheen täytti, värisi minun rakkauteni vaikutuksesta? Kuinka -usein oletkaan pensaikossa kosken luona minulle lausunut: "Te olette -hellin rakastaja, mitä voin kuvitella; ei, ei koskaan mikään mies ole -rakastanut sillä tavoin kuin te." Mitä riemua tunsin kuullessani tämän -tunnustuksen huuliltasi! Minun ei tarvinnut sitä epäillä, sillä se -vastasi rakkauteni hehkuvaa tulta. Ja miksi soimaisit itseäsi? Missä -suhteessa olit syyllinen? Missä suhteessa uskollisuus tuli loukatuksi -niiden hyvyydenosoitusten kautta, jotka jättivät sydämesi ja aistimesi -aivan rauhallisiksi? Jos olisin ollut nuorempi ja miellyttävämpi, niin -olisi kiusaus ollut voimakkaampi; mutta kun sen voitit, niin miksi sitä -katuisit? Miksi muuttaisit menettelytapasi, kun sinulla on niin monta -syytä olla itseesi tyytyväinen? Oi, kuinka rakastettusikin ylpeilisi -lujuudestasi, jos hän saisi tietää, mitä se on saanut kestää! Jos -sydämesi ja minä yksinään ovat lujuutesi todistajina, niin minähän -yksinään olen sen kautta nöyryytetty. Olinko sen arvoinen, että sinussa -olisi herännyt kaipaus minuun? Mutta kaipaus syntyy usein vasten -tahtoamme, ja sinä olet aina osannut voittaa sen. Mikä rikos on toisen -rakkauden kuuntelemisessa, ellei siinä ole sitä vaaraa, että alkaa -tuntea samaa? Sen sijaan, että rakkauteni olisi entisen tunteesi, -tukahuttanut, kiihoittikin se sitä. Oi, jos milloinkaan olit hellä -ja uskollinen, niin etkö sitä ollut noina suloisina hetkinä, jolloin -kyyneleeni toisinaan saivat kyyneleesi virtaamaan, jolloin sydämiemme -purkaukset toisiaan vahvistivat, jolloin vastaamatta ymmärsimme -toisiamme, jolloin rakkautesi minun rakkauteni ilmaisujen vaikutuksesta -kasvoi? - -Rakkaus on kaikki kadottanut tuon kummallisen muutoksen johdosta, jota -koetat turhilla tekosyillä peittää. Se on kadottanut tuon jumalaisen -innostuksen, joka sinut silmissäni nosti oman itsesi yläpuolelle, -jolloin suosionosoitustesi kautta olit hurmaava, vastustuksesi -tähden ylevä, ja hyvyydelläsi lisäsit kunnioitustani ja ihailuani. -Olet kadottanut tuon suloisen luottamuksen, jonka vaikutuksesta -saatoit uskoa kaikki sydämesi tunteet sinua rakastavalle sydämelle. -Meidän keskustelumme olivat liikuttavia, pysyväinen hellyys täytti -sen suloisuudellaan. Sinä pidit kiihkeistä tunteenpurkauksistani, -vaikkakaan et minua rakastanut, ja minä kuuntelin mielelläni sinun -puhuvan tunteistasi toista armasta olentoa kohtaan; niin kalliita -ovat tunteenilmaisut ja sääli, vaikka eivät ne kohdistukaan meihin! -Ei, vaikka minä olisinkin ollut tuo rakastettu, niin tuskin olisin -voinut elää sitä suloisemmassa tilassa, ja olen vakuutettu siitä, että -rakastetullesikaan et voi mitään sen liikuttavampaa sanoa kuin mitä -minulle tuhansia kertoja päivässä hänestä lausuit. Millaiseksi tuo -aika, tuo onnellinen aika onkaan muuttunut? Kankeus ja ujous, suru -ja äänettömyys täyttävät nyt keskustelumme. Kaksi vihollista, kaksi -ventovierasta ihmistä ei voisi hillitymmin elää yhdessä kuin kaksi -sydäntä, jotka olivat luodut rakastamaan toisiaan. Pelon kahlehtima -sydämeni ei enää uskalla antaa kalvavan tulensa tulla ilmoille; -säikytetty sieluni vetäytyy arkana piiloon; tuska painaa kaikki -tunteeni alas. Tässä kirjeessä, jota kylmillä kyynelillä kostutan, ei -ole mitään siitä pyhästä tulesta, joka armaampina hetkinä kynästäni -virtasi. Jos hetkisen olemme kahden niin suuni tuskin uskaltaa lausua -tunnetta, joka mieltäni painostaa; surullinen, tyytymätön ilmeenne -karkoittaa sen sydämeen takaisin. Kasvojenne ilme ei sano enää minulle -mitään. Oi, eikö se selvästi osoita, että enää ette viihdy seurassani, -kun ette enää puhu hänestä, jota rakastatte? Oi, puhukaa minulle aina -hänestä jotta seurani tuottaisi teille tyydytystä! - -Oi, Sophie, helpompi teidän on muuttaa mielenne kuin sitä minulta -salata. Elkää enää tuoko esiin valheellisia puolustuksia, jotka eivät -minuun vaikuta. Olot voivat pakoittaa teidät varovaiseksi, enkä minä -sitä olekaan valittanut, mutta niin kauan kuin sydän ei muutu, pysyy -sen kieli aina samana, vaikka olot muuttuisivatkin, ja jos viisaus -pakoittaa teidät harvemmin kohtaamaan minut, niin kuka pakoittaa -teidät seurustellessanne minun kanssani hylkäämään tunteen puhetavan -ja turvautumaan välinpitämättömyyden puhetapaan? Oi, Sophie, Sophie, -voitko väittää, että rakastettusi nyt on sinulle kalliimpi kuin -silloin, jolloin suvaitsit minua kuunnella ja minua sääliä, ja jolloin -vuorostasi sait mieleni heltymään kertoessasi intohimostasi häneen. -Sinä jumaloit häntä ja sallit itseäsi jumaloitavan; sinä huokasit -toisen tähden, mutta minun suuni ja minun sydämeni saivat ottaa -huokauksesi vastaan. Et tarpeettomasti soimannut itseäsi siitä, että -häneltä salasit keskustelut, joista rakkaudellesi oli vain hyötyä. -Rakkautesi lumous kasvoi ystävyyden vaikutuksesta; se uhraus, minkä -teit luopumalla nautinnosta, tuotti uskollisuudellesi vain kunniaa. -Vastustuksesi ja arvelusi merkitsivät hänelle vähemmän kuin minulle. -Kun kiihkeimmän intohimoni purkaukset herättivät sinussa sääliä, niin -kysyivät levottomat silmäsi, eikö tämä säälisi lopettaisi sinua kohtaan -tuntemaani kunnioitusta, ja ainoa ehto, minkä liitit ystävyytesi -osoituksiin, oli se, etten koskaan lakkaisi olemasta ystäväsi. - -Lakkaisi olemasta ystäväsi! Rakas, hurmaava Sophie, elää, eikä enää -sinua rakasta -- Onko sellainen tila sielulleni mahdollinen? Oi, miten -olisinkaan voinut riistää sydäntäni vapaaksi sinusta, kun rakkauden -kahleisiin liitit kiitollisuuden suloiset siteet! Vetoan suoruuteesi. -Sinä, joka näit tämän huumauksen, nämät kyyneleet, tämän kiihkon, -tämän haltioitumisen, ja itse sait aikaan kaiken sen, mikä ei ollut -määrätty ketään kuolevaista varten, sano, olenko suosiotasi nauttinut -sellaisella tavalla, että ansaitsin sen kadottaa? En suinkaan, -riistääksesi sen minulta vetosit julmana siihen, kuinka se muka tuottaa -minulle huolia. Olen kyllä nyt tuhat kertaa enemmän sinuun rakastunut, -mutta olen tullut kunnioittavammaksi, nöyremmäksi, huomaavammaksi, -jotta en sinua enää koskaan loukkaisi. Kuinka saattoi hellä sydämesi, -nähdessään minun edessäsi vapisevan, päättää käyttää aseena minua -vastaan omaa intohimoani ja syöstä minut turmioon, kun ansaitsinkin -tulla onnelliseksi? - -Hyvyytesi ensimäinen palkinto oli siinä, että opetit minut voittamaan -rakkauteni sen omalla avulla, uhraamaan kiihkeimmät toiveeni oman -rakkauteni tähden, ja uhraamaan onneni sinun rauhaasi varten. En tahdo -muistuttaa, mitä tapahtui puistossasi ja huoneessasi, vaan tunne, miten -suloutesi vaikutus herätti minussa kaipauksen saada sinut omistaa, -muistele Mont-Olympea, muistele lyijykynällä tammeen kirjoitettuja -sanoja. Olisin voinut ne puhtaimmalla verelläni kirjoittaa, enkä voi -sinua nähdä enkä sinua ajatella, ilman että rakkauteni uudelleen -leimahtaa. Tuosta ihanasta hetkestä alkaen, jolloin annoit minun -tuntea, mitä nautintoa säälitty, vastaamatta jäänyt rakkaus voi -tuottaa, tulit minulle niin kalliiksi, etten enää uskaltanut sinun -vahingoksesi olla onnellinen, ja että yksi ainoa epäävä liikkeesi -olisi hävittänyt mielettömän unelmani. Sitä viattomampana olisin -antautunut tuon armaan mielentilan valtaan, johon olet minut saattanut; -ne koetukset, joiden alaisiksi olin voimasi saattanut, olisivat -tehneet minut varovaisemmaksi; enkä enää olisi valmistanut sinulle -taisteluja, jotka tätä ennen tein sinulle liian helpoiksi. Minä vaadin -liian paljon suosiotasi ja sääliäsi; oi, mitä sanonkaan itselleni -muuta, kuin että rakastin liian paljon osatakseni onneni säilyttää! -Olen tehnyt kaikki täyttääkseni asettamasi ankarat vaatimukset; olen -kaiken toimintani sen mukaan sovelluttanut, ja ellen voinut samalla -lailla rajoittaa katseitani, puheitani ja kiivasta kaihoani, niin -mistä muusta voit minua soimata kuin siitä, että sinua miellyttääkseni -sitouduin täyttämään enemmän kuin mitä ihmisvoimat voivat kestää! -Sophie! Kolmenkymmenen vuoden ajan rakastin hyvettä! Ah! luuletko, että -sydämeni jo on tottunut rikoksiin? Ei, omantunnonvaivani ovat yhtä -suuret kuin intohimoiset tunneilmaukseni; se selittää kaiken; mutta -miksi tämä sydän antautui niiden pienien suosionosoitusten valtaan, -joita minulle jaoit, kun sen peloittava ääni esti minua tekemästä -mitään rohkeampaa hyökkäystä? Sinä, sinä, joka näit hairahdukseni, -huomasit, kuinka jo silloinkin olentosi oli minulle pyhä! Eivät koskaan -uskaltaneet kiivaimmat toiveeni, hellimmät rukoukseni pyytää sinulta -korkeinta onnea, vaan minua pidätti säikähtyneen sieluni sisäinen -huudahdus. Tämä peloittava ääni, joka ei petä, sai minut vapisemaan -ajatellessanikin, että valapattoisuudella ja uskottomuudella likaisin -sen olennon, jota rakastan ja jonka tahdoin nähdä yhtä täydellisenä -kuin kuvasi, jota kannan sydämessäni, ja jonka niin monesta syystä -täytyy pysyä loukkaamattomana. Olisin luopunut koko maailmasta -saadakseni hetkenkään nauttia onnea, mutta halventaa sinut, Sophie, ei, -ei, se ei ole mahdollista, ja rakastan sinua niin paljon, etten koskaan -voisi ottaa sinua omakseni, vaikkakin se olisi vallassani. Osoita -siis hänelle, joka yhtä paljon kuin sinäkin mainettasi kunnioittaa, -hyviätekoja, jotka eivät tätä mainetta loukkaa. En tahdo puolustaa -itseäni sinun enkä itseni edessä; soimaan itseäni kaikesta siitä, -mitä sinulta pyydän. Jos kysymys olisi ollut ainoastaan oman itseni -voittamista, niin olisi voiton kunnia ehkä antanut minulle voimia sen -saavuttamiseen, mutta jos rakastamansa olennon tuntema inho pakoittaa -kaikesta siitä luopumaan, mistä vapaaehtoisesti olisi pitänyt luopua, -ah! sitä ei herkkä mieli voi tuskatta kantaa. Koko voiton palkinto on -kadonnut, niin pian kuin voitto ei ole vapaaehtoinen. Ellei sydämesi -minulta mitään ottaisi, niin kuinka kieltäytyminen olisikaan sydämeni -arvoista. Jos koskaan voin parantua, niin tapahtuu se vasta silloin, -kun minun tarvitsee ainoastaan enemmän hillitä intohimoani. Olen -syyllinen, tunnen sen selvästi, mutta lohdutan itseäni sillä, että sinä -olet viaton. Myöntyväisyys, joka ei ole sydämesi mukainen, mitä se -onkaan mielestäsi muuta kuin säälin aiheuttama teko, joka ensimäisen -koetuksen aikana tulee vaaralliseksi ja on yhdentekevää sille, joka sen -kerran on voittanut. Oi, Sophie! tällaisten armaitten hetkien jälkeen -on ikuisen eron ajatus kamala sille, joka valittaa, kun ei enää voi -sinun kanssasi olla eroittamattomasti yhteen liittynyt. Näinkö siis -käy? Helliä katseitasi ei enää vaivuta armas häveliäisyys, joka minut -huumasi? Näinkö siis käy? Palavat huuleni eivät enää suudelmillani -laske sieluani sydämellesi? Näinkö siis käy? En enää siis saa tuntea -tuota taivaallisen lumoavaa hetkeä, tuota nopeasti kuluttavaa tulta, -joka nopeammin kuin salama... kuvaamaton, kuvaamaton hetki! Mikä sydän, -mikä ihminen, mikä jumala, on voinut tunteellaan sinut omistaa ja -sinusta voi luopua? - -Katkerat, armaat muistot! Jätättekö koskaan aistimeni ja sydämeni -rauhaan? Eivätkä teidän jälleen herättämänne nautinnot ole koskaan -niitä, joiden katoamista eniten suren. Vaan ei, Sophie, minulla oli -vielä armaampiakin, joiden kautta toiset vasta oikean arvonsa saivat, -sillä ne olivat niiden takeena. Oli aika, jolloin ystävyyteni oli -sinulle kallis ja jolloin osasit sitä minulle osoittaa. Vaikka et -olisikaan minulle mitään sanonut, vaikka et olisikaan hellyyttäsi -osoittanut, niin herkkä, varma tunne todisti minulle, että pidit -minusta. Sydämeni etsi sinua, eikä sinun sydämesi karkoittanut minua -luotaan. Kaikkein hellimmän rakkauden ilmaisut eivät sinua millään -tavoin loukanneet. Kun niin innokkaasti etsit minua, niin olisi -siitä voinut päättää, että kaipasit minua, ellet minua saanut nähdä; -silmäsi eivät karttaneet minua, eivätkä niiden katseet olleet kylmiä, -kävellessämme etsit käsivarttani; et sellaisella huolella koettanut -suloista olentoasi minulta salata, ja kun huuleni uskalsivat huulillesi -painua, niin tunsin ainakin muutaman kerran, miten ne vastasivat. -Et rakastanut minua, Sophie, mutta otit rakkauteni vastaan, ja minä -olin onnellinen. Kaikki on loppunut, en ole enää mitään, ja kun -tunnen olevani seurassasi vieras, vastenmielinen ja häiritsevä, -niin mennyt onneni tuottaa minulle yhtä paljon kärsimyksiä kuin -nykyinen tuskanikin. Ah! ellen olisi nähnyt sinua heltyneenä, niin -lohduttaisin itseäni pitämällä sinua kylmäkiskoisena ja tyytyisin -sinua salassa jumaloimaan; mutta nyt näen käden, joka teki minut -onnelliseksi, repivän sydäntäni, ja näen hänen, joka sanoi minua -armaimmaksi ystäväkseen, unohtavan minut! Oi, sinä, jolla on niin suuri -vaikutusvalta minuun, opeta minua kestämään tätä kamalaa tilaa, tai -vaihda se toiseksi tai salli minun kuolla! Näin tuskat, jotka kohtalo -minulle valmisti, ja lohdutin itseäni nähdessäni niissä sinun ilosi. -Olen oppinut kantamaan vastoinkäymisiä maailmassa, mutta kun sinä ne -aiheutat, niin kuinka sen voin tehdä? Pakenet tätä seutua paetaksesi -minua, rakastettusi palaa kohta, kunnoton sisaresi juonittelee, -talvi eroittaa meidät, sairauteni tulee pahemmaksi, nuoruuteni -katoaa, samalla kun sinun on kukoistuksessansa, kaikki tämä yhdessä -riistää kaikki toivoni; mutta mikään muu kuin halveksumisesi ei -riistä minulta rohkeuttani. Jos sydämeni olisi löytänyt lohdutuksen, -niin halveksisin aistimieni nautintoa tai ainakin luopuisin niistä; -jos sinä minua säälisit, niin en enää olisi säälittävä. Auta minua -pettämään omaa itseäni, kärsivä sydämeni ei vaadi mitään muuta; -itse koetan taukoamatta kuvitella itselleni, että sinulla vielä -olisi minua kohtaan sama hellä tunne, jota sinulla ei enää olekaan. -Väkivaltaisesti koetan kaikkea, mitä minulle sanot, selittää itselleni -eduksi; omat tuskani miellyttävät minua, kun huomaan niiden saaneen -sinut heltymään. Kun en voi sinulta vaatia todellista kiintymyksen -merkkiä, niin vähäpätöinenkin seikka riittää luomaan kuviteltuja. -Viime kerran kohdatessamme, jolloin kaiken suloutesi toit esiin -herättääksesi minussa uuden hehkun, katsahdit tanssin aikana pari -kertaa minuun. Kaikki liikkeesi painuivat syvälle sieluuni, kiihkeät -katseesi piirsivät mieleeni jokaisen askeleesi; sydämeni huomasi -jokaisen liikkeesi, ja kun olit voittosi kukkuloille tullut, silloin -tämä heikko sydän kuvitteli, että olin ajatuksissasi. Tunnoton, anna -minulle takaisin ystävyys, joka minulle on niin kallis; sinä tarjosit -sen minulle ja minä otin sen vastaan; sinulla ei ole enää oikeutta -riistää sitä minulta. Ah, jospa näkisin sinussa todellisen säälin -merkkiä, jollei tuskani olisi sinulle vastenmielinen, jos loisit minuun -hellän katseen, jos käsivartesi kietoisit kaulaani, painaisit minut -poveasi vastaan, jos hellä äänesi huoaten kuiskaisi minulle: _Onneton, -kuinka sinua säälin!_ -- niin silloin olisit minua todella lohduttanut, -sieluni saavuttaisi jälleen voimansa ja olisin jälleen sen arvoinen, -että suvaitset minua seurassasi. - - -_Rousseau rouva d'Épinaylle_ - -Marraskuun 23 p:nä 1757. - -Jos tuskasta voisi kuolla, niin en enää olisi elossa, mutta olkoon -kuinka tahansa, olen tehnyt päätöksen. Ystävyys meidän välillämme -on loppunut, madame; mutta ystävyydellä, joka on loppunut, on vielä -oikeuksia, joita kyllä osaan pitää kunniassa. En ole unohtanut minua -kohtaan osoittamaanne hyvyyttä ja voitte olla varma siitä, että tunnen -kaikkea sitä kiitollisuutta teitä kohtaan, mitä voi tuntea sitä -henkilöä kohtaan, jota ei enää saa rakastaa. Kaikki muut selitykset -olisivat hyödyttömiä. Tuomarinani on omatuntoni ja vetoan teidän -omaantuntoonne. - -Olin tahtonut jättää Ermitagen ja minun täytyi se tehdä; mutta -väitetään, että minun täytyy jäädä kevääseen asti, ja kun ystäväni sitä -tahtovat, niin jään sinne, jos te siihen suostutte. - - -_Rouva d'Épinay Rousseaulle_ - -Joulukuun 4 p:nä (1757). - -Annettuani useiden vuosien aikana teille kaikenlaisia todistuksia -ystävyydestäni ja osanotostani voin teitä vielä vain sääliä. Olette -hyvin onneton. Toivon, että omatuntonne tulee olemaan yhtä rauhallinen -kuin minunkin on; se on välttämätöntä elämänrauhallenne. - -Kun tahdotte jättää Ermitagen ja kun teidän täytyy se tehdä, niin -ihmettelen, miksi ystävänne ovat teitä pidättäneet; _minä_ en koskaan -tiedustele ystäviltäni mikä on velvollisuuteni, eikä minulla ole enää -mitään sanottavaa teidän velvollisuuksistanne. - - - - -Ugo Foscolo - - -_Ugo Foscolo Isabella Roncionille_ - -1799. - -Velvollisuuteni, kunniani ja ennen kaikkea sallimukseni pakoittavat -minut lähtemään. Palaan ehkä; elleivät tuskani ja kuolema ikuisesti -pidätä minua poissa tuosta pyhitetystä seudusta, niin palaan -hengittämään samaa ilmaa sinun kanssasi ja minun luuni tulevat -lepäämään samassa maassa, jossa sinä olet syntynyt. - -Olin päättänyt olla sinulle enää kirjoittamatta ja sinua enää -kohtaamatta. Mutta... ei, minä en tahdo sinua uudelleen nähdä. Salli -minulle vain nämät viimeiset pari riviä, jotka kyynelilläni kostutan. -Lähetä minulle kuvasi joskus ja jonnekin. Jos sinussa ystävyyden ja -säälin tunne puhuu minun onnettoman hyväksi, niin elä kiellä minulta -tätä suosiota, joka olisi lääke kaikkiin tuskiini. Tuolla onnellisella -nuorukaisella, joka sinua rakastaa, ei voi olla mitään sitä vastaan. -Häntä rakastetaan ja hän itkee. Siitä hän voi kuvitella, kuinka paljoa -onnettomampi minä olen kuin hän, joka voi sinut nähdä, kuulla äänesi ja -voi yhdistää kyyneleensä sinun kyyneliisi, jota vastoin minä tuskan ja -intohimon kamalien mielikuvien täyttäminä hetkinä, kyllästyneenä koko -maailmaan, epäillen kaikkia, synkän orpouden mielialan vallassa, toinen -jalkani haudassa, voin pysyä pystyssä ainoastaan sen kautta, että yöt -ja päivät suutelen sinun pyhää kuvaasi; ja sitten sinä etäältä annat -minulle voimaa ja rohkeutta kestämään vielä elämääni. Kun kuolen, niin -tahdon murtuvan katseeni suunnata sinuun; sinun on oleva viimeinen -huokaukseni, sinut otan mukaani hautaan, mukaani... povelleni... - -Voi minua, pidin itseäni voimakkaampana kuin olenkaan. Jumalan -armeliaisuuden nimessä, elä kiellä minulta tätä lohdutusta. Lähetä se -Niccolinille. Ystävyys keksii aina keinot ja tiet. - -Kun kuolen, niin tulee hän sen säilyttämään kalliina, arvokkaana -muistona kauneudestasi ja hyveistäsi. Hän on aina itkien muisteleva -onnettoman ystävänsä viimeistä, onnetonta, ikuista rakkautta. - -Jää hyvästi, jää hyvästi. En voi enää jatkaa. - -Suutele Cecchinoa [Isabellan veli Francesco] minun nimessäni. Kirjoitan -tämän sinulle itkien aivan kuin lapsi. - -Jää hyvästi. - -Muista joskus minua. - -Minä rakastan sinua, olen sinua aina rakastava ja aina oleva onneton. - -Jää hyvästi. - - Ystäväsi Ugo. - - -------lle. - -1799. - -Kello viisi. -- Minä matkustan pois, katkeruus sydämessäni ja tietäen, -etten koskaan enää näe teitä. -- Toivon, että tuo taivaallinen nainen -ei ole minulle suutuksissaan, ja että Isabellan sääli seuraa onnetonta -siihen kurjuuteen, joka häntä ehkä odottaa. Kuinka voisivat tuskani -löytää lievitystä maassa, jossa en voi häntä nähdä enkä kuulla hänen -ääntään? Ainoana tehtävänäni tulee olemaan itkien häntä muistella... -vaikka olenkin hänet toivottomasti kadottanut. - -Vaikka palaisinkin Firenzeen, niin ei minulla olisi rohkeutta häntä -kohdata? Ei, ei, tahdon mieluummin kuolla, kuin saatan kyyneleenkään -valumaan hänen silmistään. -- Olen vain ollut niin varomaton, että olen -sinulle tunnustanut intohimoni ja sanonut sinulle... Oi, minun rakas -ystävättäreni! Kyynelsilmin rukoilen sinua olemaan vaiti tästä asiasta. -Sääli minun nuoruuttani, onnetonta kohtaloani ja sydän raukkaani. -Vaikene, jos sen parempana pidät, vaikene kokonaan; elä lausu -sanaakaan, elä edes hänellekään. Olen vain lapsi! enhän eilisiltana -itsekään sitä uskaltanut tehdä?... ja hän?... Ja tätä ajatellessani -tunnen, mitä erottuani hänestä olen kadottanut. - -Hän on morsian... ja vaikka ei hän sitä olisikaan, niin en kuitenkaan -uskaltaisi kättäni tarjota tytölle, joka olisi minua rikkaampi. -Hienotunteisuus tässä asiassa voittaisi rakkauteni -- mutta seurauksena -siitä olisi vain se, että vaipuisin hautaan sitä aikaisemmin. Jää -hyvästi, jää hyvästi! anna minulle anteeksi. Polta, sitä pyydän, kaikki -kirjeeni. Kirjoita minulle. Luota kaikessa Niccoliniin; anna hänelle -vastauksesi; niin pian kuin mahdollista. - -Tervehdi tuhat kertaa tuota jumalallista tyttöä. Pyydä häntä minun -nimessäni rakasta Cecchinoa syleilemään, tuhat kertaa suutelemaan -ja kuivaamaan ne kyyneleet, jotka hän ehkä yksinään vuodattaa minua -muistellessaan. - -Sunnuntaina odotan sinua Arnon rannalla. Jos Firenzessä olen, niin -menen sinne. - -Kirjoitan hyvin huonosti! Jää hyvästi. Onko hän ollut minulle vihainen? -Ei, ei. Sinä sanoit minulle, että hän oli minun tähteni itkenyt ja... - -Jää hyvästi, jää hyvästi! Anna minulle anteeksi. Elä unhoita minua. -Olen onneton, todellakin onneton; en ehkä näe häntä enää uudelleen. - -Ehkä minun tulisi sinulle sanoa: minä olen... mutta jätä minut. Puolen -tunnin päästä lähden. Huomenna olen jo jumala tietää missä. - - Ystäväsi. - -Minä tahtoisin sinulle vielä jotain kirjoittaa. Ah, jospa olisit -täällä ja voisit kuulla minun onnettomuuteen syntyneen sydän raukkani -sykinnän, niin nimeni ei tulisi huuliesi yli ilman että itkisit minua. - -Mutta vaiti! - -Siitä ei ole mitään apua; minun täytyy hänet jättää... Oi, kuinka -kuitenkin se, että on rakastettu, jokaisen tuskan sulostuttaa! - - -_Ugo Foscolo Antonietta Fagnari-Areselle_ - -(Heinä- tai elokuu 1801.) - -Oi, nyt minä tunnen, että sinua rakastan ja että minun alati täytyy -sinua rakastaa. Kiitos, sinä taivaallinen olento, tuhannet kiitokset! -Olen kirjeesi suudelmillani peittänyt ja kiitollisuuden kyynelillä -kastellut. Luen sen yhä uudelleen ja painan sen rintaani aivan kuin -pyhän ja kalliin aarteen. Oi Antonietta! sinäkö todellakin minulle -kirjoitat? Ystävä raukkasi ei sitä vielä voi uskoa, että sinä, ylhäisen -maailman monien ihmisten liehakoima, olet voinut katseesi suunnata -alakuloiseen, onnettomaan nuorukaiseen, jolla ei ole muuta kuin sydän, -joka hänelle on ikuisesti tuottanut ainoastaan tuskia. Ja minä pyhitän -sinulle sydämeni kokonaan, kokonaan ja toivon täten korvaavani sen -kauniin lahjan, jonka minulle olet antanut. Ja minä vannon sinulle, -että minä en ensimäisenä tule näitä kalliita siteitä katkaisemaan, -joiden kautta minun tähän asti surullinen ja tuskasta runsas elämäni -on muuttunut ylen onnelliseksi. Oi, minun Antoniettani! Silmäni ovat -täynnä kyyneleitä, jotka suloisina, suloisina virtaavat poskiani -pitkin, niin että sinun suudelmasi tuskin voisi olla sen suloisempi, ja -sinä lähetät niitä minulle sata. Mutta sinä olet monta kertaa vaipunut -vuoteellesi! -- Jos minä sinulle olen kallis, niin pidä itsestäsi hyvää -huolta; yksi ainoa päivä, jolloin olisit sairas, tuottaisi minulle -kuoleman; minä pyytämällä pyydän sinua pitämään huolta itsestäsi! oi, -jospa minä ikuisiksi ajoiksi voisin sinulle säilyttää kauneutesi ja -nuoruutesi! -- Miten me molemmat olemme rakastuneet toisiimme? Sitä -en tiedä; pidän tätä tapausta taivaan lahjana. Jos jonain päivänä -kertoisin sinulle koko intohimoni tarinan, miten tutustuin sinuun, -miten peläten ja vapisten voitin rakkautesi, ja millä keinoilla... -niin nauraisit Foscolo raukallesi, mutta samalla tuntisit sääliä minua -kohtaan. - -Annathan minulle anteeksi; palaan taas kohta takaisin. On puoliyö; -palvelijani odottaa minua riisuakseen yltäni: tahdon lähettää hänet -nukkumaan; olisihan väärin, jos tuo poika raukka meidän tähtemme saisi -olla valveilla. Sen jälkeen voin häiritsemättä kirjoittaa sinulle. - -Ja sitten tuo minun "ystäväni"! Ystäväkö? Minulla on niitä elämässäni -ollut ainoastaan kaksi, jotka kohtalon iskut ovat eroittaneet minusta, -vieden toisen sinne toisen tänne, jotka ovat jakaneet kaikki surut -ja ilot kanssani ja ovat minua rakastaneet ja rakastavat vieläkin, -vaikka monet, monet penikulmat ovat meidän välillämme. Ystäväkö? kuka -on tuo yksinkertainen ihminen, joka kerskailee olleensa minun ystäväni -ja sitten luo sinulle niin ruman kuvan minusta? Siunaan kuitenkin -häntä siitä, koska hän sen kautta on avannut minulle tien sinun -rakkauteesi. Että hän on pitänyt minua rumana, se on yhdentekevää -- -minä sanon samaa itsekin itsestäni, vaikka, totta puhuen, nyt tunnen -aivan kuin raivoa sen johdosta; mutta moraalisessa suhteessa? Ei, -ei mikään kunniaton, alhainen teko ole päiviäni liannut. Minulla on -ehkä suurempia ja pienempiä vikoja, mutta voin hyvällä omallatunnolla -väittää, että minulla on hyviäkin ominaisuuksia, jotka suurimmalle -osalle ihmisiä ovat tuntemattomia. Tiedän, että minua syytetään -tavattoman ylpeäksi, jonka vuoksi monen typerän ihmisen mielestä, joita -kohtelen korskeasti, tunnun sietämättömältä. Jos kettujen ja koirien ja -kaikkien nuoleskelevien ja häijyjen yhteiskunnan petojen huomaan minua -kiusaavan, niin onhan luonnollista, että minä karjaisen aivan kuin -leijona karkoittaakseni ne. Niiden ja minun välillä ei voi olla mitään -aselepoa; sillä tunnen itsessäni olevan jalon sielun, joka ei tahdo -tahrata itseään noiden ylhäis-säädyllisten roistojen lialla. He ovat -siinä oikeassa, että minä heidän mielestään olen ruma, koska he voivat -tunnustaa ainoastaan sen kauniiksi, joka on heidän kaltaisensa. Olen -Ortiksessa kuvannut itseni tarkoin kaikkine hullutuksineni, ja toivon, -että minun luonteessani tulet löytämään paljon kummallista, mutta et -rumaa... - -Kello kuusi aamulla. - -Ah, rakas ystävättäreni, sää on ihmeellisen kaunis; nousin heti -herättyäni vuoteeltani ja riensin sykkivin sydämin ikkunaan, sillä -edellisenä yönä oli taivas ennen vuoteelle menoani pilvessä. Mutta -tänään paistaa aurinko säteilevämmin kuin koskaan ennen. Ah, enkelini, -minä saan sinut nähdä! Rakkauteni määrä on nyt tullut rajattomaksi, -mahdottomaksi kestää. Taivas, taivas, armahda meitä! - -Perjantaina, kello viisi 1801. - -Sinä ansaitset olla onnellinen, Antonietta, koska sinulla on hyvä -sydän. Olen sen huomannut tuhansista todistuksista, jotka olet minulle -antanut; minä kiitän siitä kyynelsilmin ja lupaan sinulle samaa -kiitollisuutta viimeiseen hengenvetooni asti. Mutta voinko tehdä sinut -onnelliseksi? Oi, minun armas ystävättäreni, uskotko sitä? Tunnetko -voivasi antaa minulle sielusi kokonaan ja täydellisesti, pyhittää -itsesi kokonaan omakseni, rakastaa minua... ja maailman kaikkeudessa -ottaa ainoastaan minut huomioon, niinkuin minä sinut otan? Punnitse -sitä ja koettele täydellisesti sydäntäsi; onko se, mitä minua kohtaan -tunnet, oikku vai intohimo? -- Minä pelkään. -- Mutta sinä... ei, -elä pelkää mitään. -- Minä olen jo sinun uhrisi... en voi vetäytyä -pois... ja jos kerran minut hylkäät, niin ei minulle jää mitään muuta -pakopaikkaa kuin hauta. Rakastan sinua, rakastan sinua niin tulisesti, -kuin koskaan voi rakastaa, kuin sydämeni rakastaa taitaa... ja minä -uskon, että sinä et voi löytää ketään, joka palavammin sinua rakastaisi -kuin minä. Niin, pidän itseäni arvottomana naisten kauneuden rinnalla, -mutta samalla pidän hyvin harvoja naisia sydämeni arvoisena... Ja -sinä? niin... sinulle se kuuluu kokonaan... mutta... voi minua! odotan -iltaan asti... silloin sanon sen sinulle. Mikä syvä alakuloisuus on -vallannut minut!... surkuttelen omaa itseäni! Voi hyvin, taivaallinen -tyttö! Huomenna vastaan täydellisemmin sinun eiliseen kirjeeseesi. Sinä -armoton! pidätkö minua niin puutteellisen hienotunteisena? Näen lahjasi -sormessani; kuule minua: olen sen saanut, varjelen sitä ja pyhitän -sille joka kerta huokauksen... Mutta... huomaa se! tämä on oleva -ensimäinen, viimeinen, ainoa lahja, jonka sinulta saan! Jää hyvästi, -jää hyvästi! - -Maanantaina, aamulla varhain (1801). - -Olet niin täydellisesti tullut minun valtiattarekseni, että jos minut -jättäisit, niin minulle ei jäisi jälelle mitään muuta turvapaikkaa kuin -hauta. Oi, minun suloinen ystävättäreni! Jota selvemmin huomaan sinun -minua rakastavan, sitä enemmän tunnen olevani pakoitettu rakastamaan -sinua. Joka päivä uskon rakastavani sinua niin tulisesti kuin suinkin -voin, ja kuitenkin jättää jokainen kulunut päivä sydämeeni syvän -haavan, pakoituksen, raivoisan halun jumaloida sinua, huutaa sinua -puoleeni, itkeä... jospa voisin sinulle koko sieluni antaa ja nämät -kyyneleet näyttää, oi, silloin olisin onnellinen. Toisinaan pelkään, -ettet tunne rakkauteni koko suuruutta... ah, ole kärsivällinen -minun kanssani; eilisaamusta alkaen virtaavat kyyneleet taukoamatta -silmistäni! En liioittele, kallihin Antonietta; en ole koskaan, vaikka -onnettomastikin rakastin, itkenyt niin paljoa kuin näinä viime päivinä. -Ja jota enemmän itken, sitä voimakkaammaksi tunnen itkemisen tarpeen. -Ja sinä, sinä... En tiedä, miten maksaisin sinulle sen rakkauden, -jonka olet minulle osoittanut; tahdon kärsiä, tuhota itseni ja, jos -mahdollista, saada sielun, joka hehkuu tuhat kertaa enemmän, ja jonka -kokonaan voisin sinulle omistaa. - -Anna anteeksi, en voi kirjoittaa pitemmälle; minun täytyy ensin -rauhoittua. Kuinka paljon olinkaan ajatellut sinulle kirjoittaa, mutta -nyt en osaa mitään pitää mielessäni. Tahdon lopettaa. Voi hyvin! -Kuinka tämä kirje on kyynelistä kastunut! Minun täytyy se kirjoittaa -puhtaaksi. Ehkä en ymmärrä silloin kaikkea, minkä sinulle olen -kirjoittanut... olen melkein suunniltani... en jaksa enää... - - * * * * * - -Olen uudelleen lukenut kirjeesi! Voi minua raukkaa! minusta tuntuu -siltä, kuin olisivat ne ensimäisen jälkeen tulleet yhä vähemmän -hehkuviksi. Ei, ei! ehkä erehdyn. Mutta... kuule se kerta vielä. En -ole mikään jokapäiväinen rakastaja. Tahdon sinut omistaa, kokonaan -omistaa... mutta vielä enemmän sinun sydämesi, jonka kallisarvoisena -lahjana olet minulle antanut. Muista, että sinä tämän tarjouksen teit -niin intohimoisella tavalla, että tuosta yhdestä kirjeesi lauseesta -olisin mielelläni antanut koko elämäni. Oi, kuinka suloista onkaan -varmuus siitä, että on rakastettu! Kirjoita siis minulle, ettet tahdo -minua minään hetkenä hyljätä. Nämä hetket, jotka kuitenkin riistävät -meiltä nuoruutemme pois, kuinka hitaasti ne kuluvat! ja erossa -toisistamme ei meillä ole muuta lohdutusta kuin kirjoittaa toisillemme -ja itkeä. - -Sinä olet minua soimannut! Oi, kuinka usein olenkaan tuota kirjettä -suudellut! Lupaan sen sinulle: tahdon elää ainoastaan sinua varten, -tahdon etsiä yksinäisyyttä voidakseni sitä häiritsemättömämmin pyhittää -sinulle kaikki päiväni, kaikki ajatukseni. Ei, sinun ei enää tarvitse -minua soimata. Uskallan sinulle kerta vielä vannoa ja olen varmana -siitä, että minä tämän valan pidänkin; jos minä sinut, Antonietta, -joskus kadotan, niin ei kukaan toinen nainen saa enää omakseen -sydäntäni, jonka sinä kerran olet omistanut; tulen olemaan sinun omasi, -vaikka minut hylkäisitkin. Eikä tämä vala ole rakastavan turhia sanoja, -ei, se on sen miehen tunteen ilmaisu, joka on onneton rakastaessaan -liian paljon. Vakuutan sen sinulle kautta kunniani ja kautta kaiken -sen, mikä minulle elämässä on pyhää ja arvokasta. - -Eilen en kirjoittanut, sillä muutama päivä sitten lupauduin syömään -aamiaista Montin perheen kanssa. Minulla ei ollut mitään muuta vapaata -aikaa kuin puoli tuntia ennen aamiaista... menin yksinäni eräälle -puistotielle kävelemään ajatellen taukoamatta sinua ja huutaen nimeäsi. -Oi, jopa taivas soisi minulle sen onnen, että saisin sinun kanssasi -viettää kokonaisen vuoden yksinäisellä paikalla loitolla kaikista -muista kuolevista. Silloin mielelläni heti kuolisin ja luopuisin -kahdenkymmenenneljän vuotiaana elämästä. - -Torstaina... kello kahdeksan (1801). - -Tiedätkö, että herätessäni luulin tulleeni kauniiksi? Ja kauan aikaa -huokailin kuolettavan surullisuuden vallassa, minun täytyi yhäti -ajatella sinua ja yhäti vapisten. Katso, tänään tulee vain sinun -nimesi huulieni yli, ja ne hymyilevät. Oi, sinä rakastat minua -- -kuinka monet suloiset unikuvat häilyivätkään mielessäni eilen sen -jälkeen, kun olin sinut jättänyt! kuinka monet armaat mielikuvat -seurasivatkaan minua kadulle! Luulin joka hetki näkeväni sinut -rinnallani ja yön hiljaisuudessa kuulevani sinun äänesi. Kotia tultuani -koetin turhaan kirjoittaa sinulle. Nukuin sohvallani ja heräsin -monasti siihen, että ojensin käteni sinua kohden. Vihdoin riisuuduin; -mutta uneni oli lyhyt ja havahdin taukoamatta. Ah, liiankin usein! -Tuska piti minut kuolemankaltaisessa horrostilassa, enkä ilossakaan -löydä mitään lohdutusta, sillä koko sieluni on kääntynyt itseensä -päin. Kuule kuitenkin; niin, tahdon sen tuhat kertaa sanoa; minä -rakastan sinua, minä rakastan sinua! Mutta jaatko sinä myöskin tämän -onnettoman nuorukaisen tunteet, jonka rinnassa liekehtii tulivirta? -Voitko sen tehdä?... Ah, tämä peloittava epäilys neuvoo minua usein -luopumaan ainiaaksi rakkauden mielistelevästä onnesta ja palaamaan -yksinäisyyteeni; -- luopumaan sinustakin! Ei, yksi ainoa suudelmasi, -yksi ainoa suudelmasi, enkä minä silloin enää valita kyyneleitäni, -jotka sinun tähtesi vuodatan. Niin, liiankin paljon pelkään, että sinä -tulet vuodattamaan katkeria kyyneleitä silmistäni. - -Kuule minua, Antonietta; minä vannotan sinua lukemaan nämät pari -riviä tarkkaavaisesti ja vastaamaan minulle. En jaksa tuskiani enää -kestää; ovatko ne järkeviä vai järjettömiä, en tiedä, mutta tunnen, -etten niitä voi enää kauemmin kestää. Minä rakastan sinua tulisesti -enkä usko saavani vastarakkautta. Olet jo edeltäpäin sanonut, että -ehdottomasti kuolen, ja tuskistani ja sinun menettelystäsi luen -joka päivä yhä selvemmin, että minun täytyy luopua kaikista elämän -toiveista. On yksi ainoa keino, joka voi onnettomuuttani lieventää; -joko rakkautesi sellaisena, kuin se oli alussa, tai tyly kieltosi. Ehkä -löytäisin rauhan, jos minun täytyisi luopua sinun omistamisestasi, -ja epäilemättä sinä sen kautta saisit rauhan. Sinä olisit vapaa, -ja mitä minuun tulee, niin aika, järki ja onnettomuus, joka minua -ehkä odottaa, lieventäisivät tämän minua kalvavan intohimon. Ei, -Antoniettani; minä olen sinun rakastajasi, en sinun tyrannisi; -sinäkin olet yhtä onneton etkä ansaitse sitä, että se mies, joka -sinua rakastaa, kärsimyksiäsi vielä suurentaa. Jos tarvitset uuden -rakkauden, niin olen valmis päästämään sinut vapaaksi ja kuolemaan, -mutta päästämään sinut vapaaksi. Voinko minä vaatia, että sinä olisit -sydämesi vallitsija, kun minä en omaani voi vallita, joka huolimatta -kaikista kyyneleistä sinua rakastaa ja aina tulee rakastamaan? Mutta -elä tee minua halveksittavaksi oman itseni edessä, elä anna minun tulla -sinulle taakaksi tai maailman pilkan esineeksi, kun sinä kohtelet minua -kylmällä, häilyvällä rakkaudella, joka minun sielulleni on pahempi, -niin pahempi kuin välinpitämättömyys ja viha. Mutta jos tätä epäilyksen -ja tuskan aikaa jatkuu, niin täytyy minun tehdä päätös, minun täytyy -kuolla; en todellakaan voi mitään muuta. Voimani ovat loppuun kuluneet, -järkeni on kuollut, ja minä olen sairas ja uupunut. Tiedän, ettet sinä -vihaa tätä elämän kurjaa jäännöstä, ja ehkä se on sinulle kallis; mutta -jos sen tahdot itsellesi säilyttää, niin lausu edes tuomio minulle. -Jos minulle selität, ettet enää rakasta minua, niin kunnioitan sinun -intohimoasi ja mainettasi. Mutta jos vielä annat minulle sydämesi, niin -antaudun sokealla luottamuksella omaksesi; mutta varo, etten sitten -myöhemmin huomaa joutuneeni nöyryytetyksi tai petetyksi. - -Voi sillä välin hyvin. Viimeisen kerran pyydän kuvaasi, en sen vuoksi, -että uskoisin sinun kuulevan pyyntöäni, vaan sen vuoksi, että noudatan -sydämeni käskyä. Muista, että olen onnettomin ihminen maan päällä, -mutta muista myöskin samalla, että koko elinaikani tulen olemaan sinun -hellin ja uskollisin ystäväsi. - -... Oi, tuo pyhä tuli on sammumaisillaan, joka ennen teki jokaisen -hetken, mitä et voinut viettää minun seurassani, onnettomaksi! -Tiedän, että minulla on vain yksi ainoa parannuskeino sitä vastaan; -teeskennellä samanlaista kylmyyttä... mutta sitä en voi. Olet minua -kiihkomielin rakastanut, mutta minä olen aina sinua rehellisesti -rakastanut ja tulen sinua -- ah, liiankin paljon -- ikuisesti -rakastamaan. Tiedän, että valitukseni ovat sinulle vastenmielisiä -ja vain jouduttavat onnettomuuttani. Mutta minä rakastan sinua, -Antonietta, ja rakastan sinua, myönnän sen, yhä enemmän joka päivä, -joka päivä! Anna minulle anteeksi; en tahdo tehdä sydämellesi mitään -väkivaltaa; tee minut onnettomaksi, jos sinun päiviesi rauhaa -häiritsen; yksi ainoa viittauksesi riittää... tee minut onnettomaksi. -Elämä on tullut minulle sellaiseksi taakaksi, ja onnettomuuteni on -sen laatuinen, että saan sitä viettää surun ja murheen vallassa, -niin kauan kuin minulla on äiti, jonka silmistä kuolemani pusertaisi -katkerimmat kyyneleet. Jää hyvästi, Antonietta; en pyydä suurempaa -rakkautta kuin minkä minulle saatat antaa... pyydän ainoastaan sääliä -ja ystävyyttä, jolla aina olen sinua kohdellut. -- Huomenna saan elää -synkän päivän. Ajatellen sinun parastasi en voi joka päivä sinua nähdä. -Otan sen varteen ja kunnioitan kaikkia sinun päätöksiäsi, tosin surevin -sydämin, mutta kunnioitan niitä. Lue ensimäinen kirjeeni uudelleen, -jossa ennustin onnettomuuttani... minä luen sinun kirjeesi, joissa -aivan väärin epäilet uskollisuuttani; en koskaan anna sinulle näitä -kirjeitä takaisin, en koskaan! Ne ehkä saavat kyyneleeni vuolaammin -virtaamaan... mutta ne ovat aina olevat ikuisena todistuksena sinun -rakkaudestasi ja minun uskollisuudestani. Jää hyvästi! - -Sinun onneton ystäväsi. - -(1801.) - -Etkö siis tahdo huoliasi minulle uskoa, Antonietta? Tahdotko mieluummin -salassa huokailla kuin jakaa kyyneleesi minun kanssani? Olenko minä -tämän epäluottamuksen ansainnut? Voitko minua syyttää hienotunteisuuden -puutteesta kiihkonkaan hetkenä? Eikö ylpeä, kuohahtava luonteeni ole -talttunut sanojesi vaikutuksesta? Mutta sinä, julma, tahdot minut -saada kokonaan vaikenemaan... ah, tunnen onnettomuuteni siitä arasta -ja varovaisesta tavasta, jolla minua kohtelet. Sinä jätät minut -tuhansien epäilyksien saaliiksi, jotka ovat sitä tuskallisemmat, kun -sinä puhuit suuresta onnettomuudesta. En uskalla sinua enää moittia; -mutta minun täytyisi teeskennellä, ellen sanoisi sinulle pelkääväni... -Onko rakkautesi vielä yhtä hehkuva kuin ennen? Minun on sellainen, että -jos sinä sanot, ettet minua enää rakasta, niin en tiedä, miten minun -käy... Mutta jos rakkautesi on kylmennyt, niin vanno se minulle jumalan -armahtavaisuuden nimessä... minä vannotan sinua sen rakkauden nimessä, -jonka minulle niin usein olet luvannut, sano se minulle. Elä pelkää -mitään! Olen oleva onnettomin rakastettu, mikä sinulla on koskaan -ollut, mutta vaiteliain ystävä. - -1802. - -Kun olen kykenemätön kaikkeen teeskentelyyn ja kun pidän pyhänä -velvollisuutena näyttää sinulle koko sieluni, niin en pelkää kahdessa -myötäseuraavassa kirjeessä kuvata sydämeni kiivasta myrskyä, -mielikuvituksiani ja raivoisaa intohimoa, jotka tekevät päiväni niin -perin kurjiksi. - -Ensimäisen, pitemmän, jossa lupaan kaikessa sinua totella, kirjoitin -sinulle eilen, heti sen jälkeen, kun olin saanut sinun kirjeesi, ja -kirjoitin sen itkien. Mutta monien epätoivoisten hetkien pitkän yön -jälkeen, jonka kamalasti synkisti ajatus sinun kadottamisestasi ja... -anna minulle anteeksi, Antoninetta... ajatus sinun petollisuudestasi, -kirjoitan toisen tänään hurjalla päättäväisyydellä, ja olisin sen jo -sinulle antanut; mutta näin sinun tulevan eräästä ovesta, ja paljas -sinun näkemisesi riitti riistämään minulta kaikki aseet. - -Nyt?... Taivas tietää! ei, ystäväsi ei voi enää kauaa elää... En lupaa -sinulle vielä mitään; en vielä koskaan ole eläissäni ollut tällaisen -epätoivon vallassa. Odotan kaikkea sitä, minkä minulle olet luvannut. -Silloin ehkä pääsen päätökseen ja teen ehkä kaiken, mitä pyydät. -- Oi, -minulla on ollut rohkeutta tehdä sinut onnettomaksi! Mutta annathan -minulle anteeksi, minun ainoa rakkaani, annathan minulle anteeksi, -minä toivon sitä. Koko maailma on minut hyljännyt. -- Sinä, sinäkin -olet päättänyt syöstä minut kurjuuteen, aavistin sitä jo ensimäisissä -kirjeissäni... mutta olkoon niin! en tahdo valittaa. - -Illalla. - -Tänä hetkenä sain kirjelappusi; -- minä siis olen oleva ainoa, joka -uhrataan... elä heitä aikaa hukkaan! kirjoita minulle, mitä minun tulee -tehdä, miten, missä, milloin, ja minä tottelen sinua kaikessa. Tahdotko -olla varma rakkaudestani ja sydämestäni? Tahdot; kaiken jälkeen tahdon -suostua sinut kadottamaan, jos sinä tahdot. - -(Helmikuun 23 p:nä 1803.) - -Olin mennyt ulos hautaamaan karnevaalia, mutta nyt kadunkin sitä; ellen -olisi mennyt, niin en olisi tullut tietämään uusia halpamaisuuksia; -ne ovat peräisin joko teistä tai Signor Bologninista, ne ovat aina -kömpelöitä ja naurettavia. Olisihan voinut otaksua, että vuoden -päästä olisitte jättäneet minut rauhaan, ettekä olisi tehnyt minua -pikkumaisten koukkujenne ja surkuteltavan kostonne esineeksi. -Joka tapauksessa kirjoitan teille, en pyytääkseni anteeksi, vaan -ilmoittaakseni teille, että tulen vastaamaan samalla tapaa kuin -mitä te olette alkanut käyttää... Eilen kuulin singnor Bologninin -väittäneen minun lukeneen hänelle erään teidän kirjeenne; ainakin te -olette sitä väittänyt ja samalla sitä valittanut, ikäänkuin tämä minun -epähienouteni olisi ollut syynä, miksi te jätitte minut. Johtukoon -tämä keksintö teistä tai Bologninista, joka tapauksessa on se kurjaa -panettelua. Jos toivotte, niin käytän teidän kirjeitänne paremmaksi -hyödyksi ja teille suuremmaksi kunniaksi. Tunnetteko Lovelacen -"Clarissasta"? Tiedättekö, että te olette naispuolinen Lovelace? -Teidän kirjeenne ja rakastajienne kokemukset tarjoavat minulle siinä -suhteessa täydellisimmät todistukset. Muistatte, että voin näyttää -toteen tarvitsematta pelätä minua panettelusta syytettävän, kuinka -teidän ystävänne ovat siepanneet ja avanneet kirjeitä, kaikki se on -ollut vain temppuja, joiden tarkoituksena on ollut syöstä minut ja -onneton Petracchi turmioon; voin näyttää toteen, miten miehenne on -salakavalasti menetellyt, tuo Milanon suurin panettelija vakoillut; -se on ollut kamalaa petosta, joka turmeli terveyteni, aiheutti -kaksintaistelun signor...:n ja minun välillä, jota te hymyillen -katselitte -- kaikki ne ovat asioita, jotka kirjeittenne avulla voin -toteen näyttää. - -(Kirjeen loppu on epätäydellisenä säilynyt.) Maaliskuun 3 p:nä 1803. - -Luulin jättäneeni teille paremman ajatuksen itsestäni. Harvoilla -ystävistäni on ollut niin paljon syytä olla teille suutuksissaan -kuin minulla, mutta tuskin kukaan on osoittanut niin suurta -hienotunteisuutta. Te sitä vastoin olette syyttänyt minun lukeneen -kirjeitänne signor Bologninille. Hänen diplomaattisen käyntinsä -johdosta eräänä päivänä aloin epäillä petosta. En tiedä, kenestä tämä -panettelu on saanut alkunsa; tiedän vain, ettei elämäni eivätkä ne -todistukset, jotka olen antanut teille tunteitteni suoruudesta -- -kolmasti olen teidän tähtenne pannut henkeni vaaraan --, ole voineet -johtaa teitä uskomaan syyttäjieni puheita. Elkää kuitenkaan luottako -liiaksi heidän halpamaisuuteensa ja minun jalomielisyyteeni... - - -_Antoniettan vastaus edelliseen kirjeeseen_ - -Milano, maaliskuun 4 p:nä (1803). - -Erehdytte suuresti, jos luulette minun puhuvan teistä pahaa. Olkaa -vakuutettu siitä, etten edes ajattelekaan pahaa teistä, ja vaikka sen -tekisinkin, niin en sitä sanoisi, sillä itserakkauteni kieltää minua -saattamasta pahaan huutoon sitä, jolle julkisesti olen osoittanut -kunnioitustani ja ystävyyttäni. Mitä Bologninin käyntiin tulee, niin -en tiedä, mitä tarkoitatte tuolla sanalla "diplomaattinen"; mutta -sen voin teille vakuuttaa, että vaikka Bologninin ja minun välilläni -ei enää vallitsekaan sama yksimielisyys kuin ennen, niin pidän -häntä aivan mahdottomana mihinkään juonitteluun. Te tahdotte saada -kirjeenne takaisin. Tässä ne ovat ja samalla se lahja, jonka kerran -minulle annoitte; vaadin nyt myöskin, että te annatte minulle takaisin -kirjeeni, ja olen varma siitä, että olette yhtä suostuvainen siihen. -Minua surettaa se, että toimitte niin äkkipikaisesti ja liian helposti -uskotte kaikkea, mitä teille kerrotaan, ja varsinkin, se, että uskotte -minussa olevan kiittämättömyyttä, johon en ole laisinkaan mahdollinen. - -Samalla kun jo edeltäpäin kiitän teitä kirjeistä, jotka te epäilemättä -minulle lähetätte, vakuutan teille, että nimenne ei enää tule huulieni -yli, koska jo olen tottunut olemaan teistä laisinkaan puhumatta. - -Teidän ystävättärenne A.A. - - -_Ugo Foscolo Antoniettalle_ - -... Paljon onnea ja vielä enemmän kunniata! Iloitsen siitä, että olen -oikealla ajalla jättänyt teidät. Siten olemme päässeet peloittavista -kohtauksista. Mutta näyttää siltä kuin te tahtoisitte aivan väkisin -saada ne aikaan. Olkaa julkisuudessa hienotunteisempi minua kohtaan! -Kunnioitan oikkujanne ja surkuttelen niitä; kunnioittakaa te minussa -miestä, jota olette tulisesti rakastanut, ja surkutelkaa sitä, jonka -olette ehkä onnettomaksi tehnyt. Mutta elkää tehkö minua Milanon -juorupuheiden alaiseksi, minä voisin teidät tehdä koko maailman -puheiden esineeksi. Voin intohimoni voittaa ja olen sen tehnytkin, -mutta en voi kestää mitään nöyryytyksiä. Samalla kiihkolla, jolla -tunnen rakkautta, tunnen myöskin velvollisuuteni mainettani, -luonnettani ja opintojani kohtaan. Elkää pelätkö, että rakkaudesta tai -teidän tähtenne teen järjettömyyksiä; mutta teen ne kunniani ja oman -itseni tähden. Muistan hyvin kaikki hyvättyöt, mutta paljoa paremmin -loukkaukset. Tunnette minut perin pohjin ja tiedätte, että olen -toisenlainen kuin muut. Olkaa hienotunteisempi minua kohtaan, ellette -tahdo saada siitä tuntuvasti maksaa. Te vannotte minulle ystävyyttä ja -kirjoitatte "uskollinen ystävä" kirjeen loppuun? Mutta muistakaa, että -se, joka asettaa kunnian elämää korkeammalle, tulee kaikkien niiden -herraksi, jotka häntä tahtovat halventaa. - -Jos olette minua kohtaan jalomielinen, niin saatte siitä -palkintonne; sillä tiedätte, että kukaan kuolevainen ei voita minua -jalomielisyydessä. Jääkää hyvästi! - -Lähetän kirjeenne avaamatta takaisin. - -Jos puolustatte itseänne, niin uskon enemmän silmiäni kuin sanojanne; -sanojen aika on jo mennyt, ja puolustelut ovat aiheettomia. Jos minua -loukkaatte, niin en tahdo saada mitään uusia suuttumuksen aiheita. Jos -sanotte minulle imarteluja, niin en voi teitä uskoa, ja vaikka teitä -uskoisinkin, niin en voisi alentua luopumaan siitä kannasta, mikä -minulla on. - -Mikä on ollut, on ollut. Jääkää hyvästi ja olkaa onnellinen! - - -_Nuorelle kreivitär Francesca Gioviolle_ - -(Kirje lyhennetty.) - -Borgo Vico, elokuun 19 p:nä 1809. - -Jo kokonaisen vuoden olen kestänyt vaitiolon tuskia ja sitä salaista -polttoa, joka meitä kalvaa ja meidät tuhoo, niin että koko elinajakseni -ei minulle jää mitään muuta jälelle kuin omantunnonvaivoja ja -kyyneleitä; kokonaisen vuoden olen taistellut itseäni vastaan, ja -ehkä olisin jo, totuttuani uhraamaan itseni periaatteilleni ja -toisten rauhalle, voittanut oman itseni. Mutta miten minä voin -samalla täyttää velvollisuuteni ja jättää teidät epäilemään, olenko -jättänyt teidät välinpitämättömyydestä enkä hyveen rakkaudesta, -olenko kiittämättömyydellä palkinnut sydäntä, joka intohimoisesti -on minulle antautunut ja joka on jalomieliseksi osoittautunut? Ei, -kallis ystävättäreni, tahdon teille heti selittää, että olette -saavuttanut vastarakkautta, kuumaa, hellää vastarakkautta. Kiitollisuus -niitä tunteita kohtaan, joita te vapaaehtoisesti minulle osoititte, -kunnioitus nuoruuttanne kohtaan, teidän henkisten lahjojenne -ihaileminen tekevät sen sykinnän, jonka teidän kauneutenne ja -suloutenne heti ensi näkemästä alkaen minun sydämessäni saivat aikaan, -pyhäksi ja ikuiseksi. -- Onnekas päivä! Mutta kuinka monilla kaihon, -katumuksen, murheen polulla olenkaan sen jälkeen astellut ja aina, aina -voimatta toivoa saavani teidät omistaa; se tietoisuus ainoastaan, että -minua rakastetaan, pitää minut pystyssä ja herättää minussa suloisia -unelmia, ja kuitenkin synnyttää ja lisää tuo varmuus epätoivoista -tuskaani. Tiesin minua rakastettavan, tunsin teitä rakastavani, enkä -kuitenkaan voinut koskaan puhua kanssanne, ja vaikka minulle olisikin -tarjoutunut siihen tilaisuus, niin tuskin sittenkään olisin uskaltanut. -Olen usein teille kirjoittanut, mutta ottaen varteen asemani, teidän -hienotunteisuutenne ja perheenne, pidin jokaista riviä rikoksena, -enkä uskaltanut noita kyhäyksiäni edes säilyttää. -- Mutta nyt olen -pakoitettu ottamaan päättävän askeleen, jota tähän asti olen koettanut -välttää; huomaan, että vaitioloni lisää onnettomuuttamme hetki -hetkeltä, ja kuka tietää, mihin kohtalokkaaseen asemaan joudummekaan -sen johdosta, että te pidätte kiinni toiveestanne enkä minä vielä ole -tunnustanut tunteitani. - -Oi, jospa voisin kirjeelläni teitä edes, en tahdo sanoa lohduttaa, -mutta johdattaa teidät siihen voimainponnistukseen, jonka minun -asemani, teidän sukunne ja meidän kunniamme vaativat, ja tämän -voimainponnistuksen täytyy ilmetä heti ja määräävänä. Tahdon teille -siis kirjoittaa, vaikka se vaara onkin lähellä, ettette minua enää sen -jälkeen rakasta. Niin, niin, voittakaa jälleen rauhanne ja unhoittakaa -minut; minä en koskaan voi teitä unohtaa; mutta tuskassani on minulla -ainakin se lohdutus, että rakkaudesta teihin olen ainiaaksi mukautunut -kohtalooni ja täyttänyt velvollisuuteni kunnon miehenä. - -Minä tunnustan, että siitä hetkestä alkaen, jolloin teidät ensi -kertaa näin, ei sielussani ollut mitään kaihoa, kaipausta, ei mitään -rakkaudenajatusta teitä kohtaan; sillä ne esteet, jotka nyt mieltäni -masentavat, ne ilmaantuivat järkeni eteen heti aivan selvästi. Katselin -kauniita kasvojanne samalla kiittäen taivasta siitä, että niistä saivat -iloita silmäni, jotka jo monta vuotta päivä päivältä yhä enemmän -olivat kääntyneet pois tämän maailman asioista; mutta samalla kertaa -tekivät lämmin tunteeni veljeänne kohtaan, isänne ystävällisyys ja -tietoisuus omasta köyhyydestäni teidät vaarattomammaksi sydämelleni, -joka kääntyi teitä kohden, mutta ilman pelkoa ja itsemoitteita. Tosin -toisinaan huomasin, miten silmänne vaipuivat minun silmiini; huomasin -teidän kasvoillanne ja vielä enemmän teidän huulillanne lempeän -surullisuuden vaitiolon; mutta minulla ei vielä ollut aikaa tutkia -katseittenne kieltä; ehkä, ajattelin, suuntautuvat hänen katseensa -tuolla tavoin aina ja tahtomattaan jokaiseen, ja tuo surullisuus on -luonteenne piirre, ja, kukapa tietää! huokaa tuokin sydän intohimon -lumoissa. -- Siten säälin teitä ja aloin, ehkä itsekään sitä -tietämättä, teitä rakastaa. Mutta saatoinko aavistaa, että karkea, -kulmikas olentoni, jäykät seurustelutapani, jyrkät sanani, ikäni, -joka jo oli pyyhkäissyt minusta pois ensimäisen nuoruuden tuoreuden -ja miellyttäväisyyden -- intohimojen kovan kouran uurtamat kasvoni -- -saatoinko aavistaa, että minun intohimoni saattoivat sytyttää nuoren -tytön rakkauden tuleen, tytön, joka tuskin oli minut nähnytkään ja joka -tuskin tulisi minut uudelleen näkemään? Jos olisin teitä rakastanut, -niin olisin osoittautunut kiittämättömäksi sukuanne kohtaan, ja jos -mielistelin itseäni sillä, että saattaisin rakkautenne voittaa, niin -olisin tehnyt itseni naurettavaksi oman itseni edessä. Vannon teille, -kallein ystävättäreni, että olisin voinut uneksia minkä muun unelman -täyttymistä tahansa kuin sen, että minua rakastaisitte, olisin pelännyt -jokaista muuta onnettomuutta kuin sitä, että olisin teitä rakastanut -mielettömyyteen asti ja samalla olisin tuntenut velvoituksenani -pakoittaa teidät mitä vaikeimpaan ja välttämättömimpään uhraukseen. - -Tämä turhamainen itsevarmuus sydämessäni antauduin kokonaan sen -valtaan nauttimalla katselemaan teitä luonnon ihanana teoksena; -rakastin piirteissänne veljenne Benedetton piirteitä ja aavistin -sen sielunaateluuden, joka tuon nuorukaisen on minulle tehnyt niin -kalliiksi, kiitollisuuteni vanhempienne osoittamaa ystävällisyyttä -kohtaan, sen maankolkan näkeminen, joka näytti saaneen enemmän kuin -muut taivaan suosiota osakseen, kiitollisuuteni sitä elämänilmaa -kohtaan, joka oli minut herättänyt synkästä mielialasta, missä sieluni -niin kauan oli nukkunut; kaikki nämät tunteet liittyivät siihen, mitä -tunsin teitä kohtaan. Vielä pidin itseäni siinä määrässä viattomana ja -ehkä sitä olinkin, että kun eräänä iltana käännyin Grumelloon päin ja -katselin järveä, vuorta ja taloa, jossa ensi kertaa olin teidät nähnyt, -ajatellen, että minun kohta täytyy siitä luopua, niin toivomukseni -saada pitää teidät aina omanani ei tehnyt mitään eroitusta teidän, -seudun ja ihmisten välillä, jotka olivat tulleet minulle niin perin -rakkaiksi. Ehkä petin vain itseäni, ja tuolla katkeralla tunteella, -minkä kohta tapahtuva ero minussa herätti, olikin alkunsa teissä, -vaikka en sitä itse tiennyt. Yhtäkaikki olisin ollut onnellinen, ellen -jo muutaman minuutin kuluttua olisi herännyt erehdyksestäni, ja se -tapahtui sisarenne, marchesa Porron kautta, joka hyvinkin selvästi -viittaili siihen, että hänen isänsä oli huomannut meidän välillä -syntyneen tunteen yhä kasvavan. Tunsin sydämeni kiivaasti sykkivän; -mutta vielä en sälyttänyt itseäni millään syytöksellä; pelästyin -ajatellessani, mitä seurauksia tällä epäilyksellä olisi minuun, ja -näin jo ajatuksissani Benedetton tekevän minulle niitä syytöksiä, -joita vieras ilkimielisyys oli häneen istuttanut. Näin teidät kahtena -seuraavana päivänä uudelleen; ensin uskoin, sitten pelkäsin, sitten -toivoin, vihdoin tulin vakuutetuksi siitä, että olin teille kallis. -Ja minä, onneton ja onnellinen samalla kertaa, rakastin teitä kesken -omantunnonvaivoja ja sieluntaisteluja. Matkustin pois ja minä -huudan todistajaksi kaiken sen, mikä maailmassa on pyhintä, kallis -ystävättäreni, siinä toivossa, että pikemmin joutuisin unhoituksiin -kuin itse unhoittaisin. Syytin sisarenne varomattomuutta, hän kun -oli huomauttanut minulle sellaista, mikä minulta olisi ehkä jäänyt -huomaamatta; syytin itseäni liian suuresta herkkäuskoisuudesta ja -päätin olla näkemättä teitä ennen kuin olitte toisen morsian. - -Siten kului kaksi kuukautta, jolloin joka päivä muistelin rakkauttanne -ja velvollisuuksiani teitä kohtaan. Silloin sattuma vei minut -jälleen lähellenne. Näin sykkivin sydämin teidät taas ja toivoin, -että ottaisitte minut kylmästi vastaan. Sen sijaan tapasin teidät -ystävällisempänä, surullisempana ja hellempänä kuin ennen; en tahtonut -itseäni teille näyttää, jotta en näkisi teitä läheltä, en puhua -teidän kanssanne, jotta en ilmaisisi itseäni. Mutta minä, joka olen -tuomittu kärsimään vaikeita sieluntaisteluja ja kuitenkin taipumaan -heikon sydämeni vaatimuksiin, lähestyin teitä, puhuin kanssanne, -kuulin huuliltanne sen, minkä jo aikoja sitten olin katseistanne -lukenut kuulin teidän rakastavan minua; sanoin teille -- oi, minkä -raskaan rangaistuksen onkaan omatuntoni minulle määrännyt noista -muutamista sanoista, ja kukapa tietää, millä tuskilla minä saan -sen maksaa! -- sanoin teille, että hartain toivoni oli saada nähdä -teidät jälleen. Sanoin äkkiä hyvästi, koska huomasin, että käyntini -varmasti oli isällenne vastenmielinen. Ja eikö minun täydy myöntää -hänen olleen oikeassa? En tiedä, teinkö ajattelemattomasti, niin -hillitty kuin olinkin, rakastin teitä ja olisin helposti itseni -ilmaissut; epätoivoissani rakkauteni tähden tiesin kuitenkin, että -minua rakastettiin, että te minua rakastitte. -- Nähdessäni teidät -riemuitsi sydämeni tavattomassa ilossaan eikä voinut itseään hillitä. -Mutta te, kallis ystävättäreni, ilmaisitte vieläkin selvemmin sisäistä -hehkuanne ja levottomuuttanne; useamman kerran katsoi isänne terävästi -teihin, ikäänkuin olisi tahtonut tunkea sydämenne pyhättöön; monta -kertaa herättivät katseenne, kalpeutenne, alakuloisuutenne sääliäni; -vapisin, huokasin sekä omasta että teidän puolestanne; soimasin itseäni -ja soimaan vieläkin, että näillä sanoillani kiihoitin intohimoa, -joka minun olisi tullut horjumattomalla vaitiololla tyynnyttää. Nuo -sanat tulivat kuitenkin sieluni sisimmästä syvyydestä, enkä koskaan -niitä peruuta. Kuolemani hetkellä, jumalan tuomioistuimen edessä -tulen sanomaan, että rakastan teitä kaikella sillä hellyydellä, -kaikella puhtaudella, mikä sydämessäni on. Oi, jospa kuolemani tekisi -teidät onnelliseksi! Tämä olisi korkein palkinto, minkä voisin -toivoa onnettomalle rakkaudelleni. Samalla sovittaisi se rikokseni; -saisin rauhan, jonka luonto syntymästäni asti on luvannut minulle -vasta haudassa. Oi niin! jospa kuolemani tekisi teidät onnelliseksi! -Niin kauan kun kuitenkin elän, en tahdo pettäjänä esiintyä, ettekä -te koskaan tule sen miehen vaimoksi, johon maailman silmissä -lankeisi se varjo, että hän on teidät voittanut viettelytaidolla ja -kiittämättömyydellä... - -Ja miten tulisi minun pyytää teitä vaimokseni, miten toivoisin, -että vanhempanne suostuisivat avioliittoon? Enhän ole aatelinen, -ja tiedättehän itse, miten syvälle juurtunut, miten taikauskoinen -ja järkähtymätön on suvussanne komean nimen, loistavan aatelisen -sukutaulun arvo -- ne ovat voittamattomia esteitä, joihin -liittyy isänne ja rouva kreivittären vastenmielisyys minun -uskonnollisia ja valtiollisia mielipiteitäni kohtaan. Nauran usein -ihmisten turhanpäiväisille mielipiteille ja suren usein niiden -turhanpäiväisyyttä sekä itsessäni että muissa; mutta tässä tapauksessa -täytyy minun ottaa ne varteen, koska tuottaisin mielipahaa ihmisille, -joiden koko onni riippuu näistä mielipiteistä, ja koska voisin -näyttää tavoittavan teitä omakseni ainoastaan itsekkäistä syistä. Ja -jos te ehdottomasti tahdotte saada minut mieheksenne, niin vapisen -ajatellessani kaikkia niitä uhrauksia, moitteita ja rukouksia, joita -vanhempanne käyttävät, pidättääkseen teidät avioliitosta, joka tekisi -heidät onnettomiksi. Voin selvästi kuvitella maailman panettelu- ja -häpäisemishalun. Näen jo edeltäpäin sen tavattoman tuskan, jonka -tällainen taistelu teille tuottaa, ja ilolla antaisin sydänvereni -vuotaa säästääkseni teiltä ja vanhemmiltanne sellaisen häpeän. Mutta -vaikka syrjäyttäisinkin nämät mielipiteet, niin voinko rikkoa ne -periaatteet, joita kolmekymmentä vuotta suurilla uhrauksilla ja -tuskilla olen noudattanut. Tulisiko minun mennä naimisiin tytön -kanssa, jota pidetään rikkaana, kun minun köyhyyteni on epäämättömän -varma? Tuleeko minun ajatella saavuttaa hovissa suosio ja virka, -tehdäkseni vaimolleni mahdolliseksi seurustella niissä piireissä, -joissa hän jo lapsuudestaan asti on tottunut elämään? Enkö ole jo -kadottanut mahdollisuutta tällaisten virkojen saamiseen? Ja enkö aina -häilyisi siinä varassa, että ne, jotka minulle uskotaan, taas otetaan -pois? Ja mitä minulla on ruhtinailta toivottavaa, minulla, joka en -ole tehnyt mitään siitä, mitä hallitukset kirjailijoilta vaativat, -minulla, joka en koskaan voisi itseäni niin paljon alentaa, että -julkisuudessa ruhtinasta imartelisin, vaikkakin voisin taivuttaa -itseni salassa häntä puolustamaan vihollisiaan vastaan? Ja jos minä -rakkaudesta teihin muuttaisin luonteeni ja heittäisin itseni pois, niin -enkö silloin kadottaisi maailman kunnioitusta ja eikö teitä silloin -syytettäisi siitä, että olette saanut minut luopumaan vakaumuksestani? --- Ja minne, mihin taloon teidät veisin sen jälkeen, kun olen teidät -omaisistanne repinyt irti? Kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen -perheonnettomuuden jälkeen näen itseni, joka alkujaan polveuduin -rikkaasta kodista, köyhänä miehenä; ja nyt kai ensi kerran sieluni -nousee kapinaan kohtaloa vastaan. Nyt huomaan, että saavuttaakseni -huolettoman ja arvoni mukaisen toimeentulon täytyisi minun turvautua -viimeisiin, perheeni häviöstä jälelle jääneisiin raunioihin; mutta -ne täytyy minun jättää onnettomissa naimisissa olleen sisareni -käytettäviksi; minun täytyy kai jonain päivänä olla iäkkään äitini -tukena, joka loitolla ja merisodan vimman vuoksi on vaarassa kadottaa -tulot Venezian saarilla olevista tiluksistaan. Omaisuuteni on pieni, -sekin epävarma, ja minun ainoa aarteeni on filosofiassa, jonka -elämän erilaiset vaiheet ovat mieleeni painaneet. Mutta julmaahan -olisi vaatia nuorelta tytöltä filosofiaa, ja kelvottomasti tekisin, -jos hänelle sen tarjoisin. Ah, minun rakas ystävättäreni! Hyveet -tuntuvat kyllä helpoilta niin kauan kuin ei ole pakoitettu panemaan -niitä koettelemuksen alaisiksi; mutta vuosien kuluessa tulee kyllä -tuskallisia koettelemuksia. Ja vaikka valittamatta ottaisittekin ne -vastaan, niin alistumisenne kuitenkin aina vaivaisi omaatuntoani, -rakastava vaitiolonne saisi minut aivan suunniltani, sillä täytyessänne -luopua paljosta olisitte kuitenkin mielestäni onneton, vaikkakin luonto -ja suopea kohtalo on antanut teille runsaasti lahjoja, joilla voitte -perustaa puolisonne ja lastenne onnen. Ja jos kuolisin, niin kuka -silloin kasvattaisi lapsianne? Millä toimialalla ja millä varoilla? -Jouduttuanne minun kauttani onnettomaksi leskeksi veisitte isättömät -lapsenne vanhempienne ovelle almuja saamaan. - -En jaksa enää -- sekä pääni että valtasuoneni kieltävät palveluksensa. --- Sieluni on koonnut voimansa viimeiseen ponnistukseen, ja -kyyneleet virtaavat sanoille, jotka kirjoitan teille sydänverelläni. -Jääkää hyvästi: rukoilen teitä noudattamaan onnettoman ystävänne -neuvoja; noudattakaa hänen pyyntöjään; totelkaa vanhempianne, jotka -eivät koskaan ole tahtoneet teidän onnettomuuttanne; uhrautukaa -velvollisuudentunnolle, joka on ainoa lohdutus onnettomuudessa. -Intohimot katoavat, mutta tuskat seuraavat meitä kautta koko -elämämme, ja ellemme niitä voi välttää, niin on velvollisuutemme -omaa itseämme kohtaan ainakin se, ettemme niitä vielä kärjistä ja -tee parantumattomiksi. Rakastan teitä aina; vannon sen sydämeni -syvyydestä; rakastan viimeiseen henkäykseeni asti, ja vannon kautta -kunniani, etten mene ennen naimisiin, kun olette löytänyt puolison -itsellenne. Jos tauti, jos vuodet, jos onnettomuudentapaukset riistävät -kauneutenne ja varallisuutenne, jos olette oma valtijaanne, jos olette -onneton, jos teiltä maailmassa puuttuu puoliso, isä, ystävä, veli: -niin silloin riennän teidän luoksenne: minä olen oleva puolisonne, -isänne, ystävänne, veljenne. Mutta vaimokseni ette ennen tule, kun -olen kadottanut kunnioituksen omaa itseäni kohtaan, olen vanhempienne -silmissä tunnoton viettelijä ja teidän silmissänne raaka egoisti. -Täydestä sielustani huudan teille hyvästi, viimeisen kerran hyvästi! - - -_Signora Cornelia Martinettille_ - -Firenze, syyskuun 13 p:nä 1812. - -Luulin, korkeasti kunnioitettava rouva, etten voisi teitä enää -puhutella paitsi kadulla kohdatessani; sen vuoksi onkin kirjeitten -kirjoittaminen ja vastauksen odottaminen, kunnes jumala sen sallii, -minulle harmillisinta kaikista niistä monista harmeista, jotka elämä, -johon olen jo kyllästynyt, on minulle valmistanut. Minulle on melkein -sietämätöntä tavantakaa loihtia esiin armaita tai tuskallisia muistoja -teistä, kun en voi niitä sanoa teille; mutta olen jo aikoja sitten -oppinut sydämeni pusertamaan kokoon, tappamaan sen, silpomaan sen -ja sen niin kesyttämään, että se kerrankin noudattaa tahtoani. Luja -päätökseni on itsepintaisesti ja ylpeästi vaieta jokaisen edessä, joka -teeskentelee, ikäänkuin hän ei tahtoisi minua kuunnella. -- Minun -sydämeni kiittää teitä melkein kyynelin, armahin naisten joukossa, ei -anteeksipyynnöistä -- mikä oikeus olisi minun sydänraukallani niihin? --- vaan kirjeestänne, jonka yhä uudelleen luen, ja joka saa minut -hylkäämään sen päätökseni, etten enää koskaan teille kirjoittasi. -Jotta en yhtäkaikki salaisi niitä syitä, jotka pakoittivat minut -olemaan teille pahoillani, vaikkakin ne nyt tuntuvat lapsellisilta ja -epäoikeutetuilta, niin tahdon sanoa teille, että kaikki, mikä minulle -voi olla kallista, se ensin mielistellen minua lähestyy ja sitten -loittonee. Tekin tulette sillä tavoin vetäytymään pois, enkä minä -köyhänä, synkkänä ja sairaana voi teitä enää saavuttaa; ja kuitenkin -tulen aina pitämään teidät silmieni edessä. Te lähdette luotani -pois, ja kuitenkin näen teidät samoin kuin ennenkin; kadotan teidät -näkyvistäni ja kuitenkin näen teidät. Sydämeni kuuluu teille kokonaan -ja kun tahdon teille kirjoittaa, niin tahdon olla kokonaan yksinäni; -suljen oven ja avaan ikkunan, jotta kukkuloiden näkeminen ja Arnolta -tuleva raitis tuuli minua virkistäisivät ja siten kirjeeni kynästäni -valuisi olematta kostutettu tuohon alakuloisuuteen, joka iltaisin -seuraa minua vuoteeseen ja aamulla kanssani nousee -- minä en tiedä -miksi. Jumala olkoon kanssasi, Foscolo parka! Jos olisit täällä minun -luonani, niin tuntuisi taivas vieläkin kirkkaammalta; ken tietää, mutta -ehkä? Muistele edes joskus minua, ja jos kirjoittaminen on sinulle -vaivalloista, niin tee jotain muuta, joka enemmän on mieleesi; elä vain -lähetä minulle uudelleen noita kiireellisiä jäähyväistervehdyksiä; minä -en niistä välitä, sillä tiedänhän minä muullakin tavoin, että voit -hyvin. -- Ah, kuinka olen murheellinen, niin kovasti murheellinen!... -Taas on kulunut kuukausi elämästäni hitaasti huokaillessani -menneisyyttä, harmitellessani nykyisyyttä ja laatien petollisia -toiveita tulevaisuudesta. Siten katoo aina osa elämäämme ja menee -sinne levolle, josta ei palata; siten toivotaan aikaa, joka ehkä ei -tule, tai vasta silloin, kun parhaimmat päivämme ovat loppuneet; siten -minä, narri, kidutan itseäni ja kirjoitan teille saadakseni lohdutusta -ja palaan kuitenkin aina murheeseeni. En lähettäisi teille näitä -raamatullisia mietiskelyjä, ellen olisi aivan varmasti vakuutettu -siitä, että vallitsette kaikkia niitä maallisia ja eteerisiä aineksia, -joista teidän olemuksenne on pantu kokoon, ja nauratte kaikelle. -Naurakaa siis myöskin, kun kastan kynäni sydänvereeni ja kirjoitan -teille. -- En voi enää nähdä: kello on seitsemän; ikkuna, jonka ääressä -istun kirjoittamassa, päästää sisään vielä saman auringon viimeiset -säteet, jotka nuo onnettomat, jalomielisen Englannin ahneuden ja -kahleitten sitomat indialaiset uudelleen herättää raskaisiin päivän -vaivoihin -- niinkuin vanha ystäväni Jacopo Ortis sanoi... - -Voikaa hyvin sillä välin, voikaa hyvin ja sitten? ja sitten... - - Mit antaa voit, se mulle annahan, - Ja anna mun sitten haaveilla, unelmoida! - -Voi hyvin, ihanin naisten joukossa; suljen kirjeen hiljaa lausuen -itselleni kolme muuta säettä, jotka eivät ole omiani; mutta uskon, että -Petrarcan päivistä asti ovat kaikki sinulle kirjoitettuja. Hyvästi, -hyvästi! - - -_Signora L:lle_ - -1812. - -Jos heti olisin vastannut kirjeeseesi -- minä sain sen toissapäivänä -tullessani Firenzeen -- niin aivan varmasti, jos heti olisin -vastannut, olisin mitä lämpimimmin, sydämellisimmin kiittänyt sinua -siitä, että olit näin odottamatta vastannut minulle. Mutta lukiessani -kirjettäsi valtasi minut tuo kamala mielenhäiriö, joka minua niin -tuskallisella tavalla on vaivannut, äkkiä entistään ankarammin ja -piti tavallista kauemmin minut vallassaan; näin, että tilasi yleensä -on samanlainen kuin minunkin; luin sen, minkä jo tiesin, ja tulin -yhä varmemmaksi siinä kamalassa tietoisuudessa, että sinä itse olet -rakentanut meidän välillemme muurin, joka merkitsee ikuista eroa -- -ottanut askeleen, jonka välttämättömyyden kyllä tunnustan oikeaksi, -vaikka minä sen kautta joudunkin tuhoon. Todellakin on välttämätöntä, -rakas ystävättäreni, ehdottoman välttämätöntä, että sammutat -jokaisen rakkauden kipinän sydämessäsi, jopa tuon armaan, lumoavan -harha-ajatuksenkin, että rakkautemme voisi pysyä uskonnollisen, -varovaisen ystävyyden rajoissa. Ja sinä, sinä, hellätunteinen -naisluonne, sinä olet pakoitettu suoriutumaan, sinä voit suoriutua -siitä, ja sinun onnistuu todellakin saada voitto omasta itsestäsi. -Mutta yksi ainoa keino on olemassa sitä varten; vapisen ja värisen -mainitessani sen, mutta on olemassa vain yksi ainoa keino, se, että -emme näe enää toisiamme. Elä usko, että tätä kirjoittaessani olen jo -päässyt varmaan päätökseen tulevaisuuden suhteen; en sitä tiedä, en -tule ehkä koskaan tietämään. Mutta että sinua rakastan, että olen -sinua rakastanut, ja että vielä kuolemassakin tulen sinua rakastamaan -sellaisella tulisuudella, että sinulla ei siitä voi olla hämärää -aavistustakaan, minä, joka jo kauan aikaa sitten istutin tämän -rakkauden sieluuni, minä, joka sitä samalla kirosin ja kiihoitin, minä, -joka sanalla sanoen sitä en osannut peittää, -- että sinua rakastan, -että elän ainoastaan sinun rakkaudessasi, että voisin sinun puolestasi -kuolla, sitä sinä et saa epäillä. Ja pyydän sinua; vannotan sinua -kautta niiden kyyneleiden, joita olen edessäsi vuodattanut, rukoilen -sinua olemaan koskaan epäilemättä sitä; minä rakastan sinua, ja koko -onneni on siinä, että tiedät minun sinua rakastavan, että tiedät -sen voidaksesi, vaikkakin loitolta, tuntea hiukan sääliä onnetonta -ystävääsi kohtaan. En koskaan näe sinua enää, jään surulliseen -maanpakoon elämään, en enää koskaan mainitse nimeäsi -- lyhyesti, tulen -viettämään sellaista elämää kuin en koskaan olisi sinua nähnyt enkä -oppinut tuntemaan. Rakkaudessa en tunne mitään muuta kuin rakkautta, -ja tähän sisältyy haaveellisin kaipaus ja kestävin, tuskallisin -luopuminen. Mutta hartaasti toivon, että minua vähemmän rakastat -ollaksesi vähemmän onneton. - -Jää nyt hyvästi, kallis ystävättäreni; jää hyvästi, sinä, jonka rakkaus -on tullut minulle kohtalokkaaksi. Niin kauan kuin sallit minun sinulle -kirjoittavan, teen sen; se on tuskallinen lohdutus, jonka edellä on -käynyt tuhansia sieluntuskia ja jota seuraa polttavin katumus -- ainoa -lohdutus kuitenkin ja se, jonka minä silloin kadotan, kun kaikki -kadotan, kun sinut kadotan; mutta sinä et minua ennen kadota kuin -lepään haudassa. Jää hyvästi! - -1813. - -Näethän, kallis ystävättäreni, millaisen kuilun partaalla seisot; -ainoastaan meidän ensimäinen päätöksemme olla enää toisiamme -kohtaamatta voi meidät pelastaa. Sinä et voi tätä ajatusta kestää, ja -minä, jonka kuitenkin tulisi olla päättäväisempi ja lujempi ja tuntea -sääliä meitä molempia kohtaan, minä olen antanut sydämeni saada minut -valtaansa, sydämeni, jonka petti se toive, että saisin itkeä, jollen -muuta niin ainakin sinun lähelläsi. Mutta viattomimmatkin kyyneleet -voivat nyt sinut tänään antaa ilmi, ja yksi ainoa katseeni voi sinut -tehdä parantumattoman onnettomaksi. - -Kolmannestatoista päivästä alkaen, jolloin ojensit minulle viimeisen -kerran jääkylmän kätesi, olen huomannut, että alituinen, pitkälle -mennyt pelko pitää sielusi hallussaan ja kokonaan vallitsee sinua, -ja ehkä itsekin salaa toivot, että en sinua enää koskaan näkisi. -- -Minun suhteeni tiedät kaiken; tunnethan kuohahtavan, ylpeän sydämeni -ja kohtalokkaan hellyyteni sinua kohtaan, voit myöskin huomata saman -pelon (vaikka paljoa orjamaisempana!) minussa, kun sinut näen, paljoa -epätoivoisemman intohimon kuin mitä omasi on, kun en sinua näe, -luottavan ystävyyteni miehen kanssa, jota rakastan ja kunnioitan, -mutta jota kohtaan -- ja nyt vähemmän kuin koskaan ennen -- en -tahtoisi tuntea mitään velvollisuuksia maailmassa; kaikki tämä tekee -elämäni hetket toisen toisensa jälkeen katkeriksi ja painostaviksi. -Tähän liittyy toinenkin martyriumi, joka on julmempi kuin kaikki -muut, joka minua vielä enemmän kiduttaa ja nöyryyttää, koska se -tekee minut väärämieliseksi ja kiittämättömäksi sinua kohtaan: se on -epäilys siitä, rakastatko minua todellakin. Samoin olen kadottanut -ylpeän riippumattomuuteni, ja kohta ei minulla, jolla ei ole enää -isänmaatakaan, ole enää mitään kadotettavissa, kun olen sinutkin -kadottanut. - -Ja kuitenkin on välttämätöntä, että sinut kadotan. Elämäni tulee -olemaan kamala, mutta ilman omantunnonvaivoja siitä, että olisin sinut -riistänyt kotisi pyhätöstä, jossa itsellesi voit valmistaa rauhallisen -onnen; en enää tule olemaan alituisen pelon vallassa siitä, että joudut -vaarojen alaiseksi, joita et ole voinut minulta salata. Olin myöskin -luvannut sinulle rakkaudesta sinuun hillitä luonnettani ja intohimojani -ja ilmoittamaan, milloin tuota petoa en enää voi vallita. Olen pettynyt -voimieni määrästä ja tahdon ainakin olla suora. Tunnustan siis sinulle, -että rakkauteni on enemmän haaveileva kuin pyhä, ja että nyt voisin -vääntää myrkytettyä tikaria sydämessäni, jos voisin tänä hetkenä saada -suudelman sinulta. Mutta vapauttaakseni sinut perheristiriidan pelosta -ja ollakseni loukkaamatta periaatteitasi olen päättänyt rinnastani -riistää toivon saada sinut nähdä, ja huoaten pakenen ensimäiseen -päätökseeni, ainoaan keinoon, joka sinut pelastaa, siihen, että -ainiaaksi karkoitan itseni sinun näkyvistäsi. - -Jää hyvästi, kallis ystävättäreni; jos sinulle on mahdollista, niin -lue kerta vielä tämä kirje; miten minun onnistuu se lopettaa, en -tiedä, vietettyäni monet, monet tuskalliset hetket, kaksi pitkää -yötä, epäselvien ja epätoivoisten mietiskelyjen vallassa. En ole -enää se, mikä olin ennen; luonteeni on kadottanut ytimensä, sydämeni -kuivunut; en löydä sanoja enkä rauhaa. Kuinka onnellinen olinkaan -vielä kuukausi sitten! silloin heräsin aamuhämärässä tavattoman -iloisena ajatellessani, että koko päivän saisin sinua katsella; nyt -olen onnellinen, kun voin itkeä! -- Lue sen vuoksi tämä kirje vielä -kertaalleen; se on nähtävästi viimeinen, jonka sinulle kirjoitan; -aijoin sen sinulle toimittaa myöhemmin, mutta valitsinkin tämän päivän, -koska tänään voit kenenkään huomaamatta ottaa sen vastaan. Jos pelkäät -vastausta kirjoittaessasi tulevasi yllätetyksi, niin elä sen vuoksi -antaudu minkään vaaran alaiseksi; sinä olet jo tähän asti liiankin -paljon uskaltanut minun tähteni. - -Jää hyvästi kerta vielä! En voi pyytää viimeistä lahjaasi, rakkautesi -kestämistä, ellet anna minulle anteeksi sinulle tuottamaani -levottomuutta ja rauhattomuutta. Jos saisin valita, tahdonko elää -kokonaisen vuoden täydellisesti onnellisena vai saada kuvasi niillä -ehdoilla, jotka sieluntuskieni alaisena rikoin, niin mukautuisin -näihin ehtoihin, koska silloin varmasti tietäisin saavani hengittää -piirteitäsi ja kuvasi seuraavan minua hautaani. -- Mutta olkoon, olkoon -kaikki kadonnut! Mutta lahjoita minulle edes, jos vain voit, kihara -hiuksistasi; yhdistän ne niihin, jotka minulle lähetit, liittämällä -niihin lauseen, että ne ovat kyynelilläsi kostutetut; eikä silmistäni -vuoda ainoakaan kyynel, joka ei tälle kalliille muistolle putoa. Tästä -etsin kallista ystävääni ja rakastettuani, ja, jollei muuten, niin -tässä yhtyy kaksi muistoa ihmisestä, jotka olivat luodut toisiaan -varten, ja jotka tyly kohtalo ja kuolema on ainiaaksi eroittanut. - -Ja nyt viimeisen kerran: jää hyvästi! Koeta voittaa onnettomuutesi. -Tekisit syntiä luontoa ja taivasta vastaan, tekisit syntiä minun -onnettomuuttani vastaan, jos tahallasi antautuisit surusi valtaan. -Sinulla on elämäntoverina mies, joka joka suhteessa ja varsinkin -omistaessaan sinut on onnellinen. Jää hyvästi! - - -Signora Pestalozzalle - -1815. - -Olen päättänyt jäädä Badeniin, mutta intohimoni, jonka te hulluuteen -asti olette kiihoittanut, pakoittaa minut näkemään teidät jälleen, ja -tällä kirjeelläni annan teille taas uuden todistuksen hulluudestani. - -Seuralaiseni rakastava huolenpito on ainoastaan katkeroittanut -minua; maanantaiaamuun asti odotin synkkänä, haastamatta sanaakaan. -Häpesin kiittämättömyyttäni; omatuntoni soimasi minua ajatellessani -tuottavani hänelle mielipahaa, ja pakoitin itseäni esiintymään -iloisempana. Kun muutaman tunnin ajan olin ollut väkinäisen iloinen, -jolloin sielunvoimani kokonaan herpaantuivat, niin vaivuin kaupunkiin -palatessamme entistä kamalampaan alakuloisuuteen. - -Ollessani hänen kanssaan toivoin tavallani saavani olla teidän -seurassanne; mutta hänen ainainen läsnäolonsa aiheutti sen, että -ajatukseni olivat kaiken aikaa teissä. Jouduin nyt armaimmasta -mielentilasta surkuteltavimpaan raivoon; näen teissä sulottaret ja -raivottaret yhtaikaa. -- Oi, varomaton nainen, mitä olettekaan tehnyt? -Aijoitte säilyttää uskollisuutenne tahraantumattomana ja petittekin -minut? Olette antanut minulle hehkuvan rakkautenne todistuksia -näyttääksenne sitten sitä julmemmalla tavalla kylmyyttänne. Aijoitte -olla tahraamatta sieluni aateluutta, ja tuotittekin minulle sen -nöyryytyksen, että näin minut uhrattavan toisen tähden. - -Mustasukkaisuuden ruoska -- joka tähän asti on ollut sydämelleni -melkein tuntematon -- on nöyryytykseni vielä täydentänyt. Kuohun -vihasta ajatellessani, että olette toisen sylissä. Rakastan teitä ja -uskon samalla teitä halveksivani. Intohimoni on saavuttanut rakkauden -ja vihan korkeimman määrän. Minä onneton, mihin tilaan olenkaan -joutunut! - -En voi matkustaa pois; minulla ei ole kylliksi rahaa, eikä -luullakseni kylliksi voimiakaan; jos tätä tilaa kestää kauemmin, -niin antaudun sattuman varaan ja lähden pois, jotta en enää teitä, -kallis ystävättäreni, häiritse. Keskiviikkoillasta asti olen lukenut -raamattua; kaksi päivää ovat kyyneleeni tätä kirjaa kastelleet, ja -sieluni tunsi itsensä kepeämmäksi. Mutta perjantaista alkaen ei minulla -enää ole ollut kyyneleitä; minulla ei ole enää mitään muuta kuin -vereni, joka, jos saisi sydämestäni vuotaa, ehkä antaisi minulle hiukan -rauhaa. Mutta en voi kuolla kadottamatta kaikkea ihmisarvoani. Siis -tahdon köyhyydestäni huolimatta lähteä pois, ja ehkä minussa täyttyy -se, mitä luin evankeliumissa ja joka tärisyttävimmin minuun vaikutti. - -Mutta kaikki muu onnettomuus on sitä onnettomuutta mieluisempi, että -täten täytyy viipyä teidän lähistöllänne. - -Te olette olemassaoloni myrkyttänyt; -- se lohdutus, jonka koetitte -minulle antaa, onkin muuttunut epätoivoksi. - -Lauantaiaamuna varhain -26. - -Kun torstaina vastasin kirjeeseenne, niin olin silloin vielä niin -raukkamainen, että keikailin tuskillani; uskoin vielä mahdolliseksi, -että saisin teidät nähdä. Ne muutamat sanat, jotka minulle eilen -kirjoititte, vakuuttavat minulle täydellisesti, että minulla ei ole -mitään muuta tehtävää kuin sanoa jäähyväiset näkemättä teitä enää -kertaakaan. Käyntini olisi teille vastenmielinen, ja sieluni tuntisi -itsensä aina teidän läsnäollessanne nöyryytetyksi. Järjestän niin, -ettei kukaan saa tietää lähtöni syytä. Ellen yhdessä sukulaisteni -kanssa olisi tehnyt valmistuksia siihen suuntaan, että viettäisin -talven Zürichissä, niin matkustaisin vielä tänään; mutta ottaen teidät -ja rauhanne varteen voin uhrata nämät valmistukset. Minulle ei enää ole -pääasia se, että voin hyvin tässä maailmassa; maailma on ainoastaan -yömaja, jonne poikkean päiväksi kerrallaan; minulle on pääasia -ainoastaan se, että kestän elämän. Uskokaa minua, kallis ystävättäreni, -tarvitsen paljoa enemmän voimaa elääkseni kuin muut kuollakseen. Mutta -minun täytyy odottaa siihen hetkeen asti, jolloin äitini minulle -vihdoin antaa vapauden ja suo sen ilon, että saan häntä seurata; sillä -äitini on ainoa olento maan päällä, joka minua todellakin rakastaa. -- -Te, kallis ystävättäreni, unohtakaa minut ja koettakaa olla onnellinen. -Jääkää hyvästi! - - -_Signora Pestalozzan vastaus_ - -Sanon siis teille ainiaaksi hyvästi! Tuntematon, synkkä voima vaikuttaa -minuun ja pakoittaa minut ehkä toimimaan väärin -- oi, kuinka tämä -sana painaa mieltäni, ja kuinka kyyneleeni taukoamatta tulevat tämän -tähden virtaamaan!... En ota anteeksiantoanne vastaan, sillä se lisää -vain onnettomuuttani -- surkuttelen teitä ja säälin teitä ehkä enemmän -kuin ketään muuta maailmassa, kun näin, että olette koko elämänne ajan -saanut kärsiä pettymyksiä, ja kun minäkin teille olen valmistanut -tuskallisia tunteita!... Siinä juuri on voimattomuuteni: siinä, -missä tahdoin tehdä hyvää, kääntyikin kaikki katkeruudeksi! Toivon -surullisten kokemuksienne vuoksi vihdoinkin löytävänne rauhanne... -Sallikaa minun teidän puolestanne kääntyä taivaan puoleen ja hartaasti -rukoilla edestänne. Ah, meidän välillämme ei ole enää mitään muuta -kuin tämä side, mutta se on purkamaton, vaikka te sanoisittekin -itsenne vapaaksi minusta; se on ainoa lohdutus, mikä jää surulliseen -elämääni. Pyydän teitä hävittämään kirjeeni, tämänkin, jonka teille nyt -kirjoitan. Vakuutan teille polttaneeni teidän kirjeenne muutama päivä -sitten, ilman että vieras silmä koskaan oli niitä nähnyt. Niistä ei ole -jälellä mitään muuta kuin muisto, eikä minulla ole ainoatakaan lehteä, -jota en voisi miehelleni näyttää: ja jos tänä hetkenä kuolisin, niin -ei hänellä siinä suhteessa olisi mitään syytä suruun. Uskokaa minua, -minä kestän kaiken, kun hän vain säästyy. Kiitän teitä siitä, että tänä -aamuna varhain otitte hänet niin ystävällisesti vastaan; hän on niin -hyvä; pitäkää häntä rakkaana! - -Jääkää kerta vielä hyvästi! Minun täytyy erota teistä voimatta -antaa teille minkäänlaista lohdutusta, joka jo senkin vuoksi olisi -teille vastenmielinen, että se tulee minun puoleltani... Jääkää -hyvästi! Jumala teitä johdattakoon ja antakoon teille tulevaisuudessa -onnellisemman kohtalon! - - -_Quirina Mocetti Magiottille_ - -("Donna gentilelle") - -Hottingen, maaliskuun 30 p:nä, kello 6 illalla 1816. - -Tänä päivänä ja tänä hetkenä on kulunut täsmälleen vuosi siitä, kun -jätin Italian ja sen osan sitä maata, jonne en läpimatkallanikaan -uskalla poiketa peläten, että kuolema minut äkkiä ennättää ja pakoittaa -luuni mätänemään tuossa kirotussa maassa. - -En tahdo kauempaa viivyttää vastaustani kirjeeseesi maaliskuun 22 -päivältä; siinä on asioita, jotka ovat panneet koko sieluni kuohuksiin. - -Ensiksikin: kun sinulle ilmaisin kaiken, niin tein tämän sen jälkeen, -kun olin asiaa joka puolelta tarkkaan punninnut ja miettinyt. Mitä -tulee lauseeseeni, että olisin omasi ihmisten ja jumalan edessä, niin -huomaan, että se nyt on mahdotonta. Mutta olla omasi koko sielullani, -kaikkine ajatuksineni ja kohtaloniskuineni, se ei ollut mikään tyhjä, -kiitollisuuden synnyttämä tarjous, vaan sen sisällisen tarpeen ilmaisu, -että minä tarvitsen olennon, joka minua ymmärtää, minua rakastaa, -minua lohduttaa ja elämässä ja kuolemassa seisoo rinnallani. Ja kun -tarkastin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olivat olleet sydämelleni -rakkaita ja vieläkin olivat, niin löysin ainoastaan kaksi, joihin -ehdottomasti saatoin luottaa: äitini ja sinut, rakkaani. Mutta äitini -ikä estää minua puhumasta hänelle kaikesta, ja minä kammoan sitä maata, -jossa hän elää. Siten jäät sinä yksin minulle. Tulisin nyt luoksesi -ja eläisin rinnallasi, ellei siinä olisi se paha puoli, etten voi -sitä tehdä, sillä minulla ei ole niin paljoa varmoja tuloja, joko -pääoman tai korkojen muodossa, että minun ei tarvitsisi antautua -uusiin tulevaisuushuoliin. Voisin kyllä nyt tulla Toscanaan ja siellä -elää vuoden ja ehkä enemmänkin lähelläsi, mutta jos minä tänä vuonna -kulutan ne rahat, joita toukokuussa odotan, niin en voi lähteä sille -matkalle, joka on ehdottomasti välttämätön omien ja perheeni olojen -turvaamiseksi. Usko minua, että verta vuotavin sydämin revin itseni -sinusta irti, ja vaikka en vielä näe sen hetken joutuvan, jolloin -voin jättää tämän kohtalokkaan maan, jossa nykyään olen, ja joka -viimeisenä kolmena viikkona on tullut minulle mitä suurimmassa määrässä -kohtalokkaaksi, niin menisin mielelläni jonnekin muualle, vaikka en -liian kauaksi. -- Mutta kun puhut minulle avioliitosta, rakkaudesta -ja kuihtuneesta nuoruudestasi, niin osoitat sillä, rakas Quirina, -ettet tahdo minua ymmärtää. Se side, joka minut liittää sinuun, -ei ole sellainen, että se tarvitsisi rakkautta, tai nuoruutta, ja -väsyneen sydämeni ja kärsivän ruumiini kanssa lähestyn kiirein askelin -kolmenkymmenenkahdeksannen ikävuoteni loppua; rakkaus voi minua vielä -houkutella, mutta ei pettää. Tosin kyllä on olemassa toisenlaatuinen -rakkaus, joka voi antaa minulle elämän uudestaan, ja se on juuri se, -jota sinä tunnet minua kohtaan, ja minä sinua kohtaan ja ikuisesti -tulen tuntemaan. Olen avioliittoa kohden pyrkinyt aina sekä sydämelläni -että mielikuvitukseni kuvitteluilla; mutta tuo lause: "Niin kauan -kuin sinulla ei ole isänmaata, ei sinulla saa olla lapsiakaan" on -syrjäyttänyt kaiken avioliiton kaipauksen. Sitäpaitsi tiedäthän, että -olen köyhä; tulisiko minun ottaa itselleni rikas vaimo? Ja otaksuen, -että sellaisen kohtaisinkin, niin tulisiko minun myydä itseni hänelle -myötäjäisistä? Tuleeko minun ottaa köyhä niinkuin itsekin olen? Enkö -silloin tuntisi sekä köyhyyden tuskat että nöyryytykset? Sinuun voisin -sitoa itseni aivan kuin ystävään, ja kun me olemme jo iäkkäitä ja -olemme melkein ulkopuolella kaikkia yhteiskunnallisia suhteita, niin -voisin sinulle hankkia rauhallisen kotitunteen, henkisen ja sielullisen -yhteiselämän ja ainaisen tunnelmien yhtäläisyyden ja voisin puolestani -odottaa sinulta samaa. -- Ja mitä tulee rakkauteen sen tavallisessa -merkityksessä, niin voin sanoa, että minä aina pelkään sitä ja se -minua... -- Minä lopetan ja vakuutan sinulle, että jos sydämesi ja -kattosi minua yhtä kärsivällisesti voivat odottaa kuin ne ovat valmiina -ottamaan minut vastaan, niin teen kaiken voitavani tullakseni; ellei -se käy laatuun, niin syytän siitä tylyä, minua aina vainoavaa kohtalon -epäsuosiota. - - -_Kallirrhoelle_ - -Lontoo, marraskuun 22 p:nä 1819. - -Te näette, kunnioitettava rouva, kaksi tuskan päivää on johdattanut -kaiken siihen, että molemminpuolinen kunnioituksemme ja rakkautemme -täyttää meidät mitä suurimmalla tyytyväisyydellä. Ette enää pelkää -katkeroittavanne elämääni ja olette päässyt selville ystävänne oikeasta -mielialasta. Nyt tunnette hänet siksi paljon, että suopeudellanne -voitte häntä lohduttaa, tarvitsematta pelätä, että hän sen voi väärin -käyttää ja petollisesti pitää sitä rakkautena. Ystävyytemme tulee -tästä lähin olemaan avonaisempi, ja, jos uskallan sanoa, lämpimämpi -muistellessamme niitä tuskia, jotka olemme toisillemme tuottaneet, -samalla lempeämpi sen kiitollisuuden kautta, jota kumpikin tuntee -siksi, että toinen on antanut anteeksi. Mitä minuun tulee, niin jo on -se onni tullut osakseni, että rakastan teitä entistään lämpimämmin, ja -olen saanut sen varmuuden, että tulen teitä aina rakastamaan, koska -te kaikessa olette osoittanut niin paljon suoruutta, että aina tulen -rakastamaan teidän sieluanne, vaikka ruumistanne en enää saisikaan -nähdä. Joka päivä löydän koko sielunne viimeisestä kirjeestänne, ja -kun en enää sitä voi lukea, niin muistatte sen kirjoittaneenne, ja -hautaani, joka jokaiselle Englannissa tulee olemaan tuntematon, ette -koskaan unohda. -- Voikaa hyvin! - -Lontoo, tammik. 1 p:nä 1821. - -Ehkä erehdyn, sillä jokainen on erehdykselle altis, tuomitessaan sen -mukaan, mitä hän kuulee ja näkee: mutta se on melkein ulkopuolella -kaiken epäilyksen, kunnioitettava rouva, että meille molemmille, -vaikkakin eri määrässä, tulevat tuottamaan tuskaa ne haavat, jotka -toinen on odottamatta iskenyt toiseen. -- Ja uskon, että jos me -kauemmin olemme niistä vaiti, niin tuottavat ne meille tuskaa enemmän -ja pitemmän aikaa, sillä sydämen haavat eivät lakkaa vuotamasta verta, -niin kauan kuin epäluulo ne on myrkyttänyt. - -Toivottamattakaan mitään parannuskeinoa itselleni täytyy minun se -teille tarjota, ja jos perjantai-iltana, jolloin lausuin teille -hyvästi, olisin tietänyt, mitä pahaksi onnekseni vasta seuraavana -tiistaina tiesin, niin olisi eromme, joka teidän rauhanne ja -minun luonteeni vuoksi on välttämätön, tapahtunut tavalla, joka -olisi tuottanut meille vähemmän tuskaa. Jo perjantai-iltana olin -palavan raudan pistänyt haavan pohjaan asti, ja teidän menettelynne -tiistai-aamuna ei saanut muuta aikaan, kuin että se pakoitti käteni -painamaan vielä syvemmälle ja avaamaan haavan laajemmalta kuin -olisikaan ollut tarpeellista. Mutta te ehkä arvelitte: mikä on -tapahtunut, on tapahtunut. Kirveltävä ja kestävä on tuskani, mutta -sitä ei ainakaan kiihoita pelon ja toivon lumous, ja minä tiedän, -että tulen sen kestämään ja voin sen määrän kokonaan mitata. Olen -vapautunut kahdesta tuskasta, ehkä ainoista, joita vastaan ei luonto -ole antanut minulle aseita: oman alennukseni tietoisuudesta ja niiden -henkilöiden suoruuden epäilemisestä, joille olen koko sydämeni avannut. -Kun silmäni nyt ovat auenneet näkemään kärsivän tilani, niin en enää -etsi parannuskeinoa itselleni. Mutta teidän laitanne, arvoisa rouva, -on aivan toinen, ja kun olen päässyt tuskastani selville, niin en -kuitenkaan voi noudattaa tuskan tunnetta ja myöntää, että te vaitioloni -vuoksi saitte enemmän tai vähemmän kiusaavia ajatuksia siitä, että muka -tekisin jotain epätoivoisia päätöksiä. Liiankin totta on, että kahden -vuorokauden aikana suuttumukseni teitä kohtaan kasvoi raivoksi, ja -etten monena päivänä ole lakannut samalla huokailemasta ja puremasta -hampaitani -- mutta nyt en tunne enää mitään suuttumusta ja olen -lakannut valittamasta, sen jälkeen kuin tiedän, että, otaksuessani -teidän tehneen väärin minua kohtaan, minullakin on teitä kohtaan -tekemäni vääryys sovitettavana. - -Jääkää hyvästi, arvoisa rouva, ja jos teistä selitykseni ehkä tuntuvat -tarpeettomilta, niin pyydän teitä ainakin ottamaan sen varteen, että ne -minulle olivat välttämättömiä. En tunne enää niin suurta ahdistusta, -kun olen teille selittänyt, miten aijon vastaisuudessa menetellä -teidän suhteenne; eikä minun tarvitse itseäni soimata siitä, että -olisin lyönyt laimin jotain, joka olisi ollut omiansa karkoittamaan -teidän sielustanne levottomuuden, niin paljon kuin minä siihen yleensä -saatan vaikuttaa. Elkää pelätkö, että tuskan puuska voisi johdattaa -minut johonkin epätoivon ajattelemattomaan tekoon. Näen ajan kuluvan -rauhallisesti ja olen tietoinen siitä, että se lieventää kaikki -inhimilliset tuskat, ja vakuutettu siitä, että se lyhentää päiviämme -ja siten asettaa tuskillemme määrän. En ajalta odota mitään muuta -kuin riittävää rauhaa, voidakseni rehellisesti punnita, mitä olen -tehnyt oikein ja väärin, ja voidakseni verrata niitä tuskia ja iloja, -joita olen toisille tuottanut, nauttimiini iloihin ja tuskiin; sillä -uskon, että se pieni määrä onnea, mikä meidän on sallittu täällä -maan päällä toivoa, on siinä varmuudessa, että olemme ystävillemme -tehneet mahdollisimman paljon hyvää ja mahdollisimman vähän pahaa. Ja -kun pyrkimykseni onneen aina on syrjäyttänyt kaikki muut tunteeni, -jopa rakkautenikin, niin toivon kaikesta sydämestäni, että te voitte -oman itsenne edessä puolustaa menettelyänne minun suhteeni. -- -Joka tapauksessa eivät muutamat tylyyden hetket riitä hävittämään -kahdenkymmenenkolmen kuukauden ystävyyttä. - - - - -Alfred de Musset fa George Sand - - -_Alfred de Musset George Sandille_ - -Rakas George, minulla on jotain typerää ja naurettavaa teille -sanottavana. Minä kirjoitan typerästi, sen sijaan, että olisin sen -suullisesti ilmoittanut, palatessani tuolta kävelyltä. Minä olen -tänä iltana oleva tästä aivan onneton. Te tulette nauramaan vasten -kasvojani, te tulette väittämään minun käyttäneen korupuheita kaikissa -tähänastisissa väleissämme. Ajatte minut ovesta ulos ja uskotte minun -valehtelevan. Minä olen rakastunut teihin. Olen sitä ollut aina -ensimäisestä päivästä alkaen, jolloin olin luonanne. Luulin parantuvani -siitä nähdessäni teidät ystävänäni. Luonteessanne on paljon sellaista, -joka voisi minut siitä parantaa; olen koettanut parhaani mukaan sitä -vakuuttaa itselleni. Mutta minä säänkin maksaa liian kalliin hinnan -niistä hetkistä, jotka olen viettänyt seurassanne. Parempi on, että -sanon sen teille, ja minä olen tehnyt siinä oikein, sillä kärsin nyt -paljoa vähemmän, ja parantuisin tästä, jos suljette minulta ovenne. -Tänä iltana olin päättänyt antaa teille tiedon, että olin maalla, mutta -en tahdo rakennella mitään salaisuuksia edessänne enkä näyttää syyttä -suotta hankkivani riitaa. Nyt, George, te sanotte: taas yksi, joka -alkaa minua ikävystyttää! niinkuin tapanne on lausua; ellen ole teille -aivan ensipäivän tuttava, niin sanokaa aivan samoin kuin olisitte -sanonut eilen puhellessanne eräästä toisesta, mitä minun tulee tehdä. -Mutta minä pyydän, jos aijotte sanoa epäilevänne sitä, mitä teille -kirjoitan, niin elkää mieluummin vastatko laisinkaan. Tiedän, mitä -ajattelette minusta, enkä toivo mitään tunnustaessani tämän teille. -En voi kadottaa muuta kuin ystävän ja ne ainoat mieluisat hetket, -jotka olen viettänyt kuukauden ajan kuluessa. Mutta tiedänhän, että -olette hyvä, että olette rakastanut, ja luotan teihin, en niinkuin -rakastajattareen, vaan suoraan ja rehelliseen toveriin. George, olen -hullu riistäessäni itseltäni tilaisuuden saada nähdä teitä sinä lyhyenä -aikana, minkä vielä vietätte Pariisissa, ennenkuin matkustatte maalle -ja lähdette Italiaan, jossa olisimme viettäneet kauniita öitä, jos -minulla olisi voimia. Mutta tottahan on se, että kärsin ja että minulta -puuttuu voimat. - - -_George Sand Pagellolle_ - -Olemme syntyneet erilaisten taivaiden alla, eihän meillä ole -samanlaisia ajatuksia eikä samaa kieltä; mutta onhan meillä kuitenkin -samanlaiset sydämet. Kostea ja usvainen maa, josta saavun, on mieleeni -jättänyt lempeitä ja alakuloisia vaikutelmia; kirkas aurinko, joka -otsasi on tummentanut, minkä intohimon se onkaan sinulle antanut? -Minä osaan rakastaa ja kärsiä, ja sinä, rakastatko sinä? Kiihkeät -syleilysi, toiveittesi rohkeus huumaavat minut ja samalla herättävät -minussa pelkoa. En osaa intohimoasi voittaa enkä liittyä siihen. -Synnyinmaassani ei rakasteta samalla tapaa, ja sinun rinnallasi -seison kalpeana patsaana, katson sinuun kummastuneena, kaihoten ja -levottomana. En tiedä, rakastatko minua todellakin. En saa sitä koskaan -tietää. Sinä osaat sopertaa vain muutaman sanan minun kieltäni, enkä -minä osaa kylliksi hyvin sinun kieltäsi voidakseni tehdä sinulle -syvällisempiä kysymyksiä. Ehken osaisi ajatuksiani selittää sittenkään, -vaikkakin osaisin täydellisesti sinun kieltäsi. Ne seudut, joissa -olemme eläneet, ihmiset, jotka meitä ovat opettaneet, ovat epäilemättä -syypäitä siihen, että meillä on ajatuksia, tunteita ja tarpeita, jotka -toisillemme ovat vieraita. Minun mietiskelevä mieleni ja sinun tulinen -luonteesi synnyttävät ehdottomasti aivan päinvastaisia ajatuksia. Sinä -et voi niitä tuhansia tuskia, joiden valtaan joudun, laisinkaan tuntea -ja halveksit niitä; sinun täytyy nauraa sille, joka saattaa minut -itkemään. Ehkä et tunne laisinkaan kyyneleitä? - -Tuletko tuekseni vai valtijaakseni? Lohdutatko niitä tuskiani, joita -olen kärsinyt, ennenkuin sinut elämäntielläni kohtasin? Tiedätkö, miksi -olen surullinen? Tunnetko sääliä, kärsivällisyyttä ja ystävyyttä? -Sinuun on ehkä istutettu se vakaumus, ettei naisilla ole laisinkaan -sielua. Tiedätkö, onko se minulla? Vähät siitä, oletko kristitty -vai muhamettilainen, kuulutko sivistyskansaan vai raakalaisiin, kun -tiedän, oletko ihminen? Mitä on tuossa miehekkäässä rinnassa, noissa -leijonansilmissä, tuon korkean otsan sisällä? Elääkö sinussa jalo, -puhdas ajatus, veljellinen ja hurskas tunne? Uneksitko nukkuessasi -lentäväsi taivasta kohden? Kääntyykö luottamuksesi jumalaan, kun -ihmiset pahoin tekevät? Tuleeko minusta toverisi vai orjattaresi? -Himoitsetko minua vai rakastatko minua? Osaatko minua kiittää, kun -intohimosi on tyydytetty? Osaatko minulle sen sanoin lausua, kun teen -sinut onnelliseksi? Tiedätkö, mitä olen, ja tuletko levottomaksi, ellet -sitä tiedä? Olenko sinulle jotain tuntematonta, joka pakoittaa sinut -etsimään ja unelmoimaan, vai olenko silmissäsi ainoastaan nainen, -niiden kaltainen, jotka haaremissa asustavat? Ilmaisevatko silmäsi, -joista olin näkevinäni taivaisen säteen loistavan, toivomuksen, joka -tuollaisia naisia tyydyttää? Tiedätkö, mitä se sielunkaipaus on, -jota eivät ajat voi viihdyttää, ei inhimillinen hyväily uuvuttaa?... -Kun näen sinut rauhallisena, niin tiedänkö ajatteletko vai lepäätkö? -Kun silmäsi painuvat umpeen, niin tapahtuuko se hellyydestä vai -väsymyksestä?... En tunne mennyttä elämääsi enkä luonnettasi, enkä -tiedä, mitä ne ihmiset, jotka sinut tuntevat, sinusta ajattelevat. -Rakastan sinua tietämättä, tulenko sinua kunnioittamaan, rakastan sinua -siksi, että miellytät minua; ehkä minun kohta täytyy sinua vihata. -Jos kuuluisit samaan kansaan kuin minäkin, niin tiedustelisin sinulta -kaikkea, ja sinä ymmärtäisit minua. Mutta silloin tulisin ehkä vieläkin -onnettomammaksi, sillä sinä pettäisit minua. Mutta ethän sinä minua -petä, et tee minulle turhia lupauksia, et vanno vääriä valoja. Sinä -olet rakastava minua siten kuin rakkauden käsität, siten kuin osaat -rakastaa. Sitä, mitä turhaan muista olen etsinyt, en ehkä sinustakaan -löydä, mutta ainakin kuvittelen, että sinulla se on. Sinä sallit minun -selittävän katseet ja hyväilyt, jotka aina ovat minua maailmassa -pettäneet, liittämättä niihin petollisia sanoja. Selitän unelmasi ja -annan vaitiolosi olla kaunopuheisen. Annan teoillesi sen tarkoituksen, -jonka toivoisin niillä olevan. Kun hellästi minuun katsot, niin uskon, -että sielusi kääntyy puoleeni; kun katsot ylöspäin, niin otaksun älysi -kääntyvän ikuista liettä kohden, josta se on kotoisin. Pysykäämme siis -sellaisina kuin olemme, toistemme kieltä oppimatta. En tahdo tietää, -miten elämääsi ohjailet ja mikä asema sinulla on ihmisten joukossa. -Kätke sielusi minulta, jotta aina voin pitää sitä kauniina! - - -_George Sand Alfred de Mussetille_ - -Treviso, maaliskuun 30 p:nä (1834). - -Tahdoin sinua etäältä seurata, lapseni. Palatessani Veneziaan piti -minun Pagellon kanssa tulla Vicenzaan kuullakseni, miten ensimäisen -surullisen päiväsi olit viettänyt. Mutta tunsin, että minulla ei olisi -rohkeutta viettää yötä samassa kaupungissa, kuin sinä olet, tulematta -heti aamulla luoksesi syleilemään sinua. Kaiho kalvoi minua, mutta en -tahtonut uudistaa eron tuskia ja mielenliikutusta. Ja sitäpaitsi olin -paluumatkalla itsekin niin sairas, että pelkäsin minulta puuttuvan -tarpeelliset voimat. Herra Rebizzo tuli minua noutamaan ja otti minut -väkisin matkaansa, toi minut tänne yöksi. He olivat minua kohtaan -hyvin ystävällisiä ja puhuivat sinusta suurella mielenkiinnolla, ja se -tuntui suloiselta. Nyt kirjoitan sinulle Trevisosta. Olen tänä aamuna -kello kuusi lähtenyt Veneziasta. Joka tapauksessa saavun tänä iltana -Vicenzaan ja nukun samassa majatalossa, jossa sinä olet nukkunut. Vasta -tänä iltana saavutan rauhan ja millaisen rauhan! Niin pitkä matka, ja -sinä olet vielä niin perin heikko! Hyvä jumala, hyvä jumala! Rukoilen -jumalaa aamusta iltaan. Toivon hänen minua kuulevan. Huomenna saan -kirjeesi Veneziassa. Saavun sinne melkein samalla kuin sekin. Elä ole -minun puolestani levoton. Ole voimakas kuin hevonen, mutta elä käske -minua olemaan iloinen ja rauhallinen. Se ei kohtakaan tapahdu. Ystävä -parka, mitenkähän oletkaan tämänkin yön viettänyt? Toivon uupumuksen -pakoittaneen sinut nukkumaan. Ole järkevä, viisas ja hyvä, niinkuin -minulle olet luvannut. Kirjoita minulle jokaisesta kaupungista, jossa -aijot nukkua, tai anna edes Antonion kirjoittaa sinun puolestasi, -jos se sinua ikävystyttää. Kirjoitan sinulle Geneveen tai Torinoon, -riippuen siitä, mitä tietä kuljet ja mistä olet minulle tiedon jättänyt -Milanoon. - -Voi hyvin, voi hyvin, enkelini, jumala sinua suojatkoon, johtakoon ja -tuokoon sinut kerran tänne takaisin, jos täällä olen. Joka tapauksessa -näen sinut loma-aikana. Ja kuinka suuri on onni silloin oleva? Kuinka -paljon tulemmekaan toisiamme rakastamaan -- eikö totta, veljeni, -lapseni? Ah, kuka sinua hoitaa, ja ketä minä saan hoitaa? Kuka minua -tarvitsee, ja kestä saan tästä lähin pitää huolta? Miten tulen toimeen -ilman sitä hyvää ja pahaa, minkä minulle olet tuottanut? Voitko unohtaa -ne tuskat, jotka sinulle tuotin ja jotka sinulle vain muistuttavat -hyviä aikoja. Varsinkin viimeistä, joka aina on jättänyt minun -sydämeeni balsamin ja joka haavojasi tulee lieventämään. Hyvästi, pieni -lintuni. Rakasta aina vanhaa George raukkaasi. - -Pagellosta en sano sinulle muuta, kuin että hän sinua suree melkein -yhtä paljon kuin minäkin, ja kun sanoin hänelle kaiken sen, mitä -pyysit minun hänelle lausumaan, hän menetteli aivan samoin kuin sokean -rouvansa kanssa. Hän juoksi suuttumuksesta itkien pois. - - -_Alfred de Musset George Sandille_ - -Geneve, huhtikuun 4 p:nä 1834. - -Rakastan sinua toden totta, George. Neljän päivän kuluttua olen -kolmensadan penikulman päässä sinusta, miksi en siis puhuisi suoraan? -Näin etäällä ollessa ei ilmene enää kiivautta eikä hermokohtauksia; -rakastan sinua, tiedän sinun olevan miehen luona, jota rakastat, -ja kuitenkin olen rauhallinen. Viljavina putoavat kyyneleeni -käsilleni kirjoittaessani sinulle, mutta ne ovat suloisimmat, -kalleimmat kyyneleet, mitä olen vuodattanut. Olen rauhallinen; -väsymyksestä uupunut lapsi ei tällä tavoin puhuisi sinulle. Otan -auringon todistajakseni, että näen sydämeeni yhtä kirkkaasti kuin -se matkallaan näkee. En tahtonut sinulle kirjoittaa, ennenkuin olin -itsestäni selvillä; niin paljon on tässä pääraukassa tapahtunut. Mistä -kummallisesta unesta herään! - -Tänä aamuna kävelin pitkin Geneven katuja ja katselin puotien -ikkunoihin, uudet liivit, englantilainen kauniisti painettu kirja -herätti huomiotani. Katsoin kuvaani peilistä, tunsin tuon entisajan -lapsen. Mitä sinä teitkään, ystävä parka! Näin sen miehen kuvan, jota -tahdoit rakastaa! Sydämessäsi oli kymmenen tuskanvuotta, kymmenen -vuotta oli sinussa palava jano onneen, ja hän oli se korsi, johon -tahdoit nojautua! Sinä rakastaisit minua! George parka! Värisen. -Tein sinut niin kovin onnettomaksi, ja minkä vieläkin kamalamman -onnettomuuden olin tuottamaisillani sinulle! Vielä kauan näen, George, -nuo valvomisesta kalpeat kasvot, jotka kahdeksantoista yötä kumartuivat -tyynyni yli! Kauan olen näkevä sinut tuossa kohtalokkaassa huoneessa, -jossa niin paljon kyyneleitä on vuodatettu. - -George parka! Armas, kallis lapsi! Olit erehtynyt, luulit olevasi -rakastajattareni ja olitkin ainoastaan äitini; taivas on luonut meidät -toisiamme varten; sielumme ovat yläilmoissaan tunteneet toisensa aivan -kuin kaksi vuorikotkaa, ovat lentäneet toistensa luo, mutta syleily oli -liian voimakas, me harjoitimme sukurutsausta. - -Nyt, ystävättäreni, olin sinua kohtaan, ainakin viime aikoina, pyöveli; -olen tuottanut sinulle paljon tuskia, mutta jumalan kiitos, se pahin, -minkä olisin voinut sinulle tehdä, on jäänyt tekemättä. - -Elköön ystävyyteni olko sinulle taakaksi. Kunnioita sitä, tätä -ystävyyttä, joka on kiihkeämpi kuin rakkaus, se on ainoa hyvä, mikä -minussa on, muistele sitä, se on jumalan herättämä. Sinä olet se lanka, -joka minut häneen sitoo; ajattele elämää, mikä minua odottaa. - - -_George Sand Alfred de Mussetille_ - -Huhtikuun 15 p:nä (1834). - -Olenko ollut rakastajattaresi vai äitisi, se merkitsee vähän. Olenko -herättänyt sinussa rakkautta tai ystävyyttä, olenko ollut sinun -kanssasi onnellinen tai onneton, se ei nyt muuta sieluni tilaa. Tiedän -rakastavani sinua, ja siinä on kaikki. Valvoa puolestasi, varjella -sinut kaikesta pahasta ja vastoinkäymisistä, tuottaa sinulle hupia ja -iloa, se on se tarve ja se suru, mitä nyt tunnen kadotettuani sinut. - - -_Alfred de Musset George Sandille_ - -Maaliskuun 30 p:nä 1834. - -(Postileima. Pariisi. Toukokuun 1 p.) - -Se ei siis ole unta, rakas veljeni. Tämä ystävyys, joka elää rakkauden -jälkeen, josta kaikki tekevät niin paljon pilkkaa, josta itsekin olen -tehnyt niin paljon pilkkaa, tämä ystävyys on olemassa. Se on siis -totta, sinä sanot sen ja minä uskon, minä tunnen sen, _sinä rakastat -minua_. Mitä onkaan minussa tapahtunut, ystäväni? Näen sallimuksen -käden aivan kuin näen auringon. Nyt se on ainiaaksi loppunut, minä olen -luopunut, en ystävistäni, vaan siitä elämästä, jota olen viettänyt -yhdessä heidän kanssaan. Sitä ei voi uudelleen aloittaa, siitä olen -varma; kuinka tyytyväinen olenkaan siitä, että olen sitä koettanut! -Ole ylpeä, minun suuri ja kunnon Georgeni, sinä olet lapsesta tehnyt -miehen. Ole onnellinen, ole rakastettu, lepää, anna minulle anteeksi! -Mitä olinkaan ilman sinua, rakkaani? Muistelehan keskustelujamme -kammiossasi: katso, mistä olet minut ottanut ja mihin jättänyt. -Seuraa kulkuasi elämässäni: katso, kuinka kaikki tämä on sykkivää ja -kirkasta; kuinka selvästi sanoitkaan minulle: tämä ei ole sinun tiesi; -kuinka tartuitkaan käteeni ohjataksesi minut oikealle uralleni. -- -Istahda tämän vaatimattoman tien varrelle, lapsukaiseni, sinä olit -liian uupunut astellaksesi pitemmälle minun kanssani. -- Mutta minä -tulen sitä kulkemaan. Sinun täytyy kirjoittaa minulle usein, sinun -täytyy antaa minun kirjoittaa sinulle elämästäni, sen mukaan kuin -sitä elän. Muista, että minulla ei ole mitään muuta kuin sinä, olen -kaiken kieltänyt, kaikkea pilkannut, epäilen kaikkea, paitsi sinua. -Sano minulle, onko sinulla rohkeutta siihen? Joka kerta, kun nostan -pääni myrskyssä, aivan kuin pelästynyt merenkulkija, niin löydänkö -aina tähteni, ainoan tähteni yössä? Neuvottele itsesi kanssa. Nämät -kolme kirjettä, jotka olen saanut, ovatko ne rakastajattaren viimeinen -kädenpuristus, kun hän lähtee, vai ystävän ensimäinen, kun hän jää? -Mutta lyö minut laimin, unohda minut, mitä siitä? Enkö ole sinua -omistanut? Enkö ole sinua pitänyt ja syleillyt näillä käsivarsillani? -Tiedätkö, miksi en rakasta ketään muuta kuin sinua? Tiedätkö, miksi -mennessäni nykyään seurapiireihin silmäni vilkuilevat aivan kuin -pelokkaan hevosen silmät? En erehdy mistään sinun vioistasi; sinä et -valehtele. Kas, siksi minä sinua rakastan. Muistan hyvin tuon kirjeessä -mainitun yön. Mutta sanohan, vaikka kaikki epäluuloni olisivat tosia, -niin millä sinä minua pettäisit? Sanoitko minulle rakastavasi minua? -Enkö saanut varoituksia? Oliko minulla mitään oikeuksia? Oi, rakas -lapsi, kun minua rakastit, niin petitkö minua koskaan? Onko minulla -ollut mitään syytä moittia sinua niinä seitsemänä kuukautena, joina -näin sinut joka päivä? Ja kuka on niin kurja raukka, että sanoo -petolliseksi naista, kun tämä kunnioittaa miestä siksi paljon, että -ilmoittaa hänen hetkensä tulleen? Valhetta minä kammoan, se tekee minut -epäluuloisimmaksi ja ehkä onnettomimmaksi ihmiseksi. Mutta sinä olet -yhtä suora kuin olet jalo ja ylpeäkin. - -Sen vuoksi uskon sinua ja puolustan sinua vaikka koko maailmaa vastaan -siksi, kunnes kuolen. Nyt jokainen, joka tahtoo, voi minua pettää, -pidellä pahoin ja repiä minua, minä voin kärsiä, sillä tiedän sinun -olevan olemassa. Jos minussa on jotain hyvää, jos joskus teen jotain -suurta käsilläni tai kynälläni, niin sano itsellesi tietäväsi, mistä -se johtuu; niin George, minussa on jotain, joka on arvokkaampaa kuin -ajattelinkaan; kun näin tuon kunnon Pagellon, niin tunsin suuren -osan omaa itseäni, mutta puhtaana ja vapaana siitä poistamattomasta -liasta, joka on minut myrkyttänyt. Sen vuoksi ymmärsin, että minun -täytyi lähteä. Elä kadu, rakas sisareni, olleesi rakastajattarenani. -Sen täytyi tapahtua, jotta oppisin sinut tuntemaan, mutta elä muistele -järjetöntä sanaa, jonka kerran olen lausunut, ja josta mainitset -viimeisessä kirjeessäsi. Ne nautinnot, jotka löysin sylissäsi, -olivat puhtaimmat, se on totta, mutta elä sano, että ne silti -olivat pienemmät. Täytyy tuntea minut, niinkuin minä itseni tunnen, -tietääkseen, mitä ne olivat. Muista erästä säettä Namounasta. Muisto -eräästä hetkestä, jonka vietin sylissäsi, on tähän asti estänyt ja -tulee kauan estämään minua lähestymästä toista naista. - -Minulla tulee kuitenkin olemaan toisia rakastajattaria; nyt puut -alkavat vihannoida, ja syreenien tuoksu tulvehtii suurina laineina -huoneeseeni; kaikki syntyy uudelleen, ja sydämeni sykkii voimakkaasti -vastoin tahtoani. Olen vielä nuori, ensimäinen nainen, jonka otan, on -oleva myöskin nuori, minä en vähääkään luota kehittyneeseen naiseen. -Sen jälkeen kuin sinut löysin, ei minulla ole enää mitään syytä etsiä. - -Kirjoitin viime kerralla sinulle alakuloisesti, ehkä raukkamaisestikin; -en enää muista sitä, palasin Malaquais-kadulta, ja myönnän, että -sitä en vielä siedä, olen siellä käynyt vasta kolme kertaa, ja joka -kerta olen palattuani ollut aivan murtuneena koko päivän, voimatta -sanoa sanaakaan kellekään. Löysin papyrosseja, jotka olit tehnyt -ennen lähtöämme ja jotka olivat jääneet tuhkakuppiin. Minä poltin ne -murheella ja kummallisella nautinnolla. Varastin vielä sen lisäksi -pienen, puoliksi rikki menneen kamman toalettipöydän laatikosta, ja se -on aina taskussani. Sinä näet, että kerron sinulle kaikki hullutukseni, -mutta miksi tekisin itseni sankarillisemmaksi kuin olenkaan! Sinä autat -toveriasi lohduttamaan rakastajaa. Tiedätkö, muuan asia kirjeessäsi -hurmasi minut? Se on se tapa, jolla puhut Pagellosta, miten hän pitää -sinusta huolta, miten paljon hänestä pidät, ja miten avomielisesti -annat minun lukea sydämeesi. Kohtele minua aina siten. Se tekee -minut ylpeäksi. Ystäväni, nainen, joka sillä tapaa puhuu uudesta -rakastajastaan sille, jonka hän jättää ja joka häntä vielä rakastaa, -antaa suurimman todistuksen kunnioituksestaan, minkä mies voi naiselta -saada. - - * * * * * - -Sano Pagellolle, että minä kiitän häntä siitä, että hän rakastaa sinua -ja sillä tavoin valvoo puolestasi. Eikö tämä tunne ole naurettavin -maailmassa? Minä rakastan tuota poikaa melkein yhtä paljon kuin sinua, -järjestä sinä tämä asia niin kuin tahdot. Hän on syynä siihen, että -olen kadottanut elämäni kaiken rikkauden, ja minä rakastan häntä -aivan kuin hän olisi antanut sen minulle takaisin. En tahtoisi nähdä -teitä yhdessä, ja olen onnellinen siitä, että te olette yhdessä. Oh! -enkelini, enkelini, ole onnellinen ja minäkin olen. - - * * * * * - -Hyvästi, veljeni, enkelini, lintuni, rakas pienokaiseni, hyvästi -kaikki se, mitä rakastan tämän surullisen taivaan alla, minkä olen -löytänyt varmaksi tässä kurjassa maailmassa. Laulatko vielä joskus -meidän vanhoja espanjalaisia laulujamme? Ja ajatteletko vielä toisinaan -kuolevaa Romeota? Hyvästi, Juliani. Ramenta il nostr'amor. - -Sainte-Beuve käskee minua puristamaan kättäsi hänen puolestaan. - - -_George Sand Alfred de Mussetille_ - -Venezia, toukokuun 12 p:nä 1834. - -Ei, rakas lapsi, nuo kolme kirjettä eivät ole rakastajattaren viimeinen -kädenpuristus, kun hän jättää sinut, se on veljen syleily, joka jää -luoksesi. Tämä tunne on siksi kaunis, siksi puhdas ja siksi suloinen, -etten koskaan tuntisi tarvetta lopettaa sitä. Oletko varma, sinä, -lapseni, siitä, ettet koskaan ole pakoitettu sitä purkamaan? Eikö uusi -rakkaus vaatisi sitä välttämättömänä ehtona? Elköön minun muistoni -myrkyttäkö ainoatakaan elämännautintoasi, mutta elä anna näiden -nautintojen hävittää ja halveksia minun muistoani. Ollos onnellinen, -ollos rakastettu. Miksi et olisi? Mutta säilytä sydämesi sopukassa -minulle pienoinen paikka ja mene sinne surusi päivinä löytääksesi -sieltä lohdutusta tai rohkaisua. -- Sinä et puhu terveydestäsi. Kerrot -kuitenkin, että kevätilma ja syreenien tuoksu tulvehtii suurina -laineina huoneeseesi ja saa sydämesi kiivaasti sykkimään rakkaudesta -ja nuoruudesta. Se on terveyden ja voiman tunne, epäilemättä suloisin, -minkä luonto meille antaa. Rakasta siis, Alfred, rakasta täydellä -sydämelläsi. Rakasta nuorta, kaunista naista, joka ei vielä ole -rakastanut eikä kärsinyt. Kohtele häntä hellästi eläkä saata häntä -kärsimään. Naisen sydän on niin kovin herkkä, ellei se ole jäätä tai -kiveä. En usko olevan mitään kultaista keskitietä, ei ainakaan sinun -tavassasi rakastaa ja kunnioittaa. Turhaan koetat vallittaa itseäsi -halveksimisen taakse tai suojata itseäsi lapsellisella kepeydellä. -Sinun sydämesi on luotu rakastamaan ja sitten kuihtumaan kokonaan. -En usko, että kun sinussa on niin paljon elinvoimaa ja nuoruutta, -voit tulla "juhlallisen tasaiseksi". Joka hetki karkaat siitä pois ja -tuhlaat vastoin tahtoasi arvottomille olennoille rakkautesi rikkaan -hehkun. Olet sanonut sata kertaa ja voit sen sanoa yhä uudelleen, -mikään ei ole hävittänyt tätä lausetta: Maailmassa on vain rakkaus, -joka on jonkin arvoista. Ehkä se on jumalallinen ominaisuus, -joka katoo ja uudelleen löytyy, jota täytyy hoidella tai joka on -ostettava julmilla kärsimyksillä, tuskallisilla kokemuksilla. Ehkä -olet rakastanut minua tuskalla, voidaksesi toista rakastaa täydellä -antaumuksella. Ehkä hän, joka tulee, rakastaa sinua vähemmän kuin -minä, ja ehkä hän on onnellisempi ja rakastetumpi. Näissä asioissa -on niin paljon salaperäistä, ja jumala vie meidät niin uusille ja -odottamattomille teille! Anna kaiken tulla, elä vastusta häntä. Ei -hän hylkää valittujaan. Hän taluttaa heitä ja vie korpeen, jotta -he oppisivat elämään, ja asettaa heidät sitten juhlapöydän ääreen, -jotta he saavat levätä. Lapsi, sieluni rauhoittuu ja toivo palaa. -Mielikuvitukseni kuolee, eikä enää kiinny muuta kuin kirjallisiin -kuvitelmiin. Se jättää tehtävänsä todellisessa elämässä, eikä enää -raasta minua viisauden ja järkiperäisyyden ulkopuolelle. Sydämeni -pysyy vielä ja tulee aina pysymään herkkänä ja väräjävänä, valmiina -vuotamaan runsaasti verta pienimmästäkin neulanpistoksesta. Tässä -tunteellisuudessa on vielä jotain liioiteltua ja sairaalloista, joka ei -parannu yhdessä päivässä. - - * * * * * - -Ensi kerran elämässäni rakastan ilman intohimoa. - -Sinä et vielä ole päässyt siihen. Ehkä kuljet päinvastaiseen suuntaan. -Ehkä viimeinen rakkautesi on romantillisin ja nuorin. Mutta sinun hyvää -sydäntäsi, sinun hyvää sydäntäsi, elä surmaa, minä rukoilen sitä! -Liittyköön se kokonaan tai osaksi kaikkiin rakkauksiisi elämässäsi, -mutta olkoon sillä aina niissä jalo osa, jotta kerran voit katsoa -taaksesi ja sanoa niinkuin minäkin: minä olen kärsinyt usein, olen -pettynyt toisinaan, mutta minä olen rakastanut. Minä itse olen elänyt, -eikä ylpeyteni ja ikävystymiseni luoma teennäinen olento. Olen -koettanut näytellä tätä osaa yksinäisyyden ja halveksimisen hetkinä, -mutta se on tapahtunut lohduttaakseni itseäni silloin, kun olin yksin; -mutta kun olen ollut kahden, olen antautunut niinkuin lapsi, olen -tullut tyhmäksi ja hyväksi niinkuin rakkaus tahtoo meidän olevan. - - -_George Sand Alfred de Mussetille_ - -Kesäkuun 15 p:nä (1834). - -Jumala säilyttäköön, ystäväni, sen mielentilan, missä sydämesi ja -sielusi tällä hetkellä ovat. Rakkaus on temppeli, jonka rakastava -rakentaa olennolle, joka sen ansaitsee suuremmassa tai vähemmässä -määrässä, eikä kauneinta siinä ole jumala, vaan alttari. Miksi pelkäät? -Jos epäjumalasi pysyy pystyssä tai piankin sortuu, niin olethan -yhtäkaikki rakentanut kauniin temppelin. Sielusi on siellä asunut -ja jumalaisella suitsutuksella sen täyttänyt, ja sinun kaltaisesi -sielun täytyy saada suurta aikaan. Jumala ehkä vaihtuu, mutta temppeli -pysyy niin kauan kuin sinä elät. Se on oleva ylevä pakopaikka, jonne -voit mennä vahvistamaan sieluasi ikuisen liekin ääressä, ja sinun -sielusi on kylliksi rikas ja voimakas uusiakseen jumalan, kun se -jalustaltaan lähtee. Luuletko siis, että yksi tai kaksi rakkautta -riittää voimakkaan sielun ammentamaan kuiviin ja kuihduttamaan? -Kauan minäkin sitä uskoin, mutta nyt tiedän, että sen laita on aivan -päinvastoin. Se on tuli, joka aina pyrkii leimuamaan korkealla ja -puhdistumaan. Ehkä tulee sitä taitavammaksi etsimisessä, jota enemmän -turhaan on etsinyt; jota useammin oli pakoitettu vaihtamaan, sitä -kykenevämpi on säilyttämään sen, minkä on löytänyt. Kukapa tietää? -Ehkä se onkin koko elämän kamala, ihana ja rohkea tehtävä. Se on -orjantappurakruunu, joka alkaa vihannoida ja ruusuilla täyttyä silloin, -kun tukka alkaa harmaantua. Ehkä jumala mittaa tuskiamme ja töitämme -nuoruutemme voimien mukaan, ja ehkä on aika määrätty, jolloin saamme -levätä ja menneisyyden ponnistuksista nauttia. Mikä on kauniimpi -näistä moraalisen elämän ajanjaksoista, toivon kyyneleet vai onnen -riemulaulut? Ehkä edellinen? Astun jälkimäiseen ja luulen vieläkin -uneksivani. Mutta edellistä ajanjaksoa jumala rakastaa ja suojaa, -sillä siinä elävät sitä tarvitsevat. Se on se ajanjakso, jonka hän -vilkkaimmilla tunteilla ja hehkuvimmalla runoudella hedelmöittää. Elä -siis sitä pelkää. Se on vuoristopolku, vaarallinen ja vaivalloinen, -mutta se johtaa ihanille kukkuloille, joka on tasaisen yksitoikkoisen -maailman yläpuolella, missä tarmottomat ihmiset elelevät. Sinä et -kuulu niihin, joilta turha ponnistus saa tarmon riistää, tai jotka -sortuminen voi musertaa. Sinä et ole luotu ryömimään todellisuuden -liassa. Sinä olet luotu muodostamaan itse oman todellisuutesi -korkeammassa maailmassa ja etsimään ilosi sielusi jaloimpien lahjojen -käyttämisessä. Kulje eteenpäin, toivo, ja olkoon elämäsi yhtä kaunis -runoelma kuin ne runot ovat, jotka älysi on uneksinut. Kerran vielä -ylpeyden pyhällä ilolla sen luet uudelleen. Ehkä näet takanasi monet -rauniot, mutta suorana ja puhtaana seisot keskellä toisten petosta, -halpamaisuutta ja huonoutta. Hän, joka rehellisesti ja jalosti on -kaikkeen antautunut, saa ehkä kärsiä, mutta hänen ei koskaan tarvitse -punastua, ja ehkä siinä onkin koko palkinto. Jesus sanoi Magdalenalle: -"Sinulle on paljon anteeksi annettu, sillä olet paljon rakastanut." -Katso, kuinka olet erehtynyt, luullessasi huvitusten kautta kuluneesi -ja kokemusten kautta tylstyneesi! Katso, kuinka ruumiisi uudistuu ja -miten sielusi kotelostaan pyrkii esiin. Jos se väsyneenä on jo niin -kauniita runoja saanut aikaan, niin mitä tunteita, mitä aatteita siitä -nyt kehittyykään, kun se avaa siipensä. Kirjoita ja rakasta, se on -sinun kutsumuksesi, ystäväni! - - -_Alfred de Musset George Sandille_ - -(Pariisi, talvi 1834-35). - -Jätä minut, jos tahdot. Niin kauan kuin minua rakastat, on se -hulluutta, eikä minulla ole siihen voimia. Kirjoita minulle muutama -sana. En tiedä, mitä maksaisinkaan sitä, että saisin sinut tänne. Jos -voin vuoteeltani nousta, niin tulen luoksesi. - - -_Alfred de Musset George Sandille_ - -(Pariisi, talvi 1834-35). - -Jumaloitu enkelini! Lähetän sinulle rahasi takaisin. Buloz on -lähettänyt minulle rahaa. Minä rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan -sinua. Hyvästi, Georgeni, se on siis totta? Minä rakastan sinua -kuitenkin. Hyvästi, hyvästi, elämäni, aarteeni. Hyvästi, huuleni, -sydämeni, rakkauteni. Minä rakastan sinua niin paljon, oi, jumalani! -Hyvästi. Sinä, sinä, sinä, elä pilkkaa ihmisraukkaa. - - -_George Sandin vastaus_ - -Kaikki tämä, näethän, on peliä, jota pelaamme, mutta sydämemme ja -elämämme ovat siinä pelipanoksena, eikä se ole niin hauskaa kuin miltä -sen näyttää. Tahdotko, että yhdessä menemme Franchartiin ampumaan -itsemme? Se tapahtuu nopeasti. - - -_Alfred de Musset George Sandille_ - -1885. - -Rakas Georgeot, minä lähden. Olen niin kurja, että minulla ei ole -edes rohkeutta odottaa sinun lähtöäsi. Olen tehnyt pienet kääröni, ja -paikkani on täksi iltaa varattu. Vaikka olemmekin tänään karnevaalin -loppupäivissä, niin tahtoisitko suoda minulle neljännestunnin -jäähyväisiä varten. Minä en viivy muuta kuin niin kauan, jotta et -kauhistu. Ellet voi, niin kirjoita minulle sananen, jotta en lähde -ilman sinun kädenpuristustasi, viimeistä muistoa. - -Sinun vanha hirvi raukkasi - -Alfred. - - -_George Sand Alfred de Mussetille_ - -Rakkaus on onni, jonka antaa toinen toiselleen. - -Oi jumalani, jumalani, minä soimaan sinua, joka kärsit niin paljon! -Anna minulle anteeksi, enkelini, rakastettuni, onneton ystäväni. -Minäkin kärsin niin paljon, etten tiedä, mitä teen. Minä valitan -jumalalle, pyydän häneltä ihmettä; hän ei sitä tee, hän hylkää -meidät. Miten meidän käy? Toisella meistä täytyisi olla voimaa joko -rakastaakseen tai parantuakseen, elä suotta kuluta itseäsi, meillä -ole ei kummallakaan sitä, ei toisella enempää kuin toisellakaan. -Sinä luulet voivasi vielä rakastaa minua, koska voit vielä joka aamu -toivoa, kiellettyäsi kaiken joka ilta. Sinä olet kahdenkymmenenkolmen -vuotias ja minä kolmenkymmenenyhden, ja niin paljon onnettomuutta, niin -paljon kyyneleitä, vihlovaa tuskaa takanani! Minne lähdet? Mitä odotat -yksinäisyyden ja ennestään jo niin kalvavan tuskan kiihkon antavan? -Voi, olen raukkamainen ja veltto kuin katkennut kieli; olen maassa, -viruen lohduttoman rakkauteni kanssa aivan kuin ruumiin kanssa ja -kärsin niin, etten voi nousta sitä hautaamaan tai herättämään eloon. -Ja sinä tahdot elää ja piiskata tuskaasi. Eikö sinulla ole sitä jo -kylliksi sellaisena kuin se on? Minä puolestani en usko, että on mitään -pahempaa kuin se, mitä saan kokea. - -Mutta toivotko? Ehkä nouset siitä? Niin, minä muistan sinun sanoneen, -että sinä tartut siihen lujasti kiinni ja että pääset taistelusta -voittajana, ellet äkkiä sorru. No niin, sinä olet nuori, olet -runoilija, sinä olet kaunis ja voimakas. Koeta siis. Minä, minä kuolen. -Hyvästi, hyvästi, en tahdo sinua jättää, en sinua ottaa uudelleen -luokseni, en tahdo mitään, en mitään, olen polvillani maassa ja voimani -ovat murtuneet; minulle ei saa puhua mitään. Tahdon syleillä maata -ja itkeä. En rakasta sinua enää, mutta minä ihailen sinua aina. En -tahdo enää sinua omakseni, mutta en voi siitä luopua. Taivaan salama -ainoastaan voisi tuhotessaan minut parantaa siitä taudista, jota -kärsin. Hyvästi, jää tai lähde, mutta elä sano, etten minä kärsi. -Tämä yksinään voisi minut saada kärsimään vielä enemmän; rakkauteni, -elämäni, sisin olemukseni, veljeni, vereni, lähtekää, mutta surmatkaa -minut mennessänne. - - -_George Sand Alfred de Mussetille_ - -(1836?) - -Ei, ei, tämä jo riittää! Sinä onneton raukka, olen sinua rakastanut -aivan kuin poikaani, tunteeni on ollut äidinrakkautta ja sydämeni -vuotaa vielä siitä verta. Surkuttelen sinua, annan sinulle kaikki -anteeksi, mutta meidän täytyy erota! Muuten tulen ilkeäksi. Sanot, että -se olisi parempi ja että minun tulisi antaa sinulle korvapuusti joka -kerta, kun minua loukkaat. Minä en voi taistella. Jumala on luonut -minut lempeäksi mutta samalla ylpeäksi. Nyt on ylpeyteni murtunut ja -rakkauteni on enää vain sääliä. Sainte-Beuve on oikeassa. Käytöksesi -on kurjaa, mahdotonta, sietämätöntä. Hyvä Jumala! Millaiseen elämään -sinut jätän? Juomaretkiä, viiniä, porttoja yhä uudelleen ja uudelleen! -Mutta kun en enää mitään voi estääkseni sinut siitä, niin täytyykö -tämän häpeäni ja tämän tuskasi pitkittyä? Kyyneleeni suututtavat sinua. -Ja sen lisäksi tuo mieletön mustasukkaisuutesi milloin mistäkin syystä -kesken tätä kaikkea! Jota enemmän kadotat mustasukkaisuuden oikeuden, -sitä enemmän sitä tunnet. Tämä on aivan kuin jumalan rangaistus -sinulle. Hyvästi, hyvästi, onneton. Lapseni, lapseni! - - - - -Alexander Herzen ja Natalia Sakarin - - -_Herzen Natalialle_ - -1837 (vailla päivämäärää). - -Nyt ymmärrän kirjeesi le ton exalté: sinä olet rakastunut. En soimaa -sinua siitä, ettet ole minulle siitä itse sanonut, sillä sellaisista -asioista on vaikea puhua. Mutta nyt sen tiedän ja pidän oikeutenani -puhua siitä sinulle. En puhu ainoatakaan sanaa rakkauden vaaroista, sen -päämäärästä, sen tarkoituksesta -- se ei ole minun asiani. Mutta onko -hän sinun arvoisesi? Osaako, voiko hän sinua rakastaa? Lähetä minulle -lehti hänen päiväkirjastaan; minä palautan sen sinulle ja lausun -siitä tuomioni kylmästi ja ankarasti kuin pyöveli. Et tunne ihmisiä -ja vielä vähemmin nuoren miehen olemusta: yhdeksäntoista vuotiaan -ja kahdenkymmenenkolmen vuotiaan miehen välillä ei ole enää mitään -yhtäläistä; ne ovat kaksi aivan erilaista ihmistä. Elä lahjoita suotta -sydäntäsi, eläkä leiki intohimolla; sinä poltat itsesi siinä, usko -minua; minä olen polttanut itseni useammassa kuin yhdessä tapauksessa. -Tiedän, että tavallisesti les premiers amours eivät merkitse mitään; -c'est de l'eau tiède, ensimäinen koe, mutta miksi tahdot niin varhain -kuluttaa sydämesi? En tunne häntä; mutta sydämessäni ei värähdä -heikoinkaan ääni, joka sanoisi, että hän on sisareni arvoinen. Sanon -kerta vielä, en tunne häntä, elä sen vuoksi ole minulle vihainen. -Mutta usko minua, jos valinta tässä tapauksessa riippuisi minusta, -niin olisin peloittavan ankara valikoimisessani. Etkö sinä siis tunne -itseäsi, koska sydämesi umpimähkään heität ensimäiselle tiellesi -osuvalle sen tähden, että hän on ensimäinen? Jos sinä minulle selität, -että kaikki on lopullisesti päätetty, että häntä sydämestäsi rakastat, -niin olen vaiti -- sillä silloin loppuu veljen vaikutus --, vieläpä -olen valmis käyttämään kaikki voimani auttaaksenikin sinua. Mutta sinun -täytyy ensin lausua tuo sana. Etkö tiedä, millaisia ihmiset ylimalkaan -ovat?... Johannes, runoilija-evankelista sanoo: "Sinä et ole kylmä -etkä kuuma. Oi, olisitpa kylmä tai kuuma!" Yleensä he voivat tehdä -onnelliseksi, mutta voivatko sinutkin, Natasha? Sinä arvostelet itseäsi -liian halvaksi. Mieluummin luostariin kuin suuren joukon keskeen! - -Paina yksi asia mieleesi. Sanon näin siksi, että olen veljesi, että -olen ylpeä sinusta ja sinun kauttasi, sillä minä toivon sinun saavan -viettää rikasta ja täydellistä elämää. Mutta jos jo olet päättänyt, -niin anna minulle anteeksi ja ole vakuutettu siitä, että minulla ei -ole mitään sinun rakkauttasi vastaan väitettävää. Rakasta ja ollos -joutumatta koskaan siihen kokemukseen, että minun sanani ovat olleet -tosia; muuttukoot ne valheeksi, kun sinä vain olet onnellinen. - -Katkerana hetkenä lähetin viimeisen kirjeeni sinulle; se on tyhmä, -heitä se tuleen. Olen sen jälkeen saanut taas toisen kirjeen -Ogareffilta; tahdon kopioida sinulle siitä erään kohdan: "L'autre jour -donc je repassais dans mémoire toute ma vie. Un bonheur qui ne m'a -jamais trahi -- c'est ton amitié. De tout mes passions une seule qui -est restée intacte -- c'est mon amitié pour toi -- car mon amitié est -une passion." [Tuonnottain muistossani tarkastin mennyttä elämääni. -Onni, joka ei koskaan ole minua pettänyt -- on ollut ystävyytesi. -Kaikista intohimoistani yksi on säilynyt ehjänä -- ystävyyteni sinuun --- sillä ystävyyteni on intohimoa.] Oi, ystävyys! Ei sanaakaan enää; -mutta kuinkahan mahtaakaan se rakastaa, jonka ystävyyskin jo on -intohimo! - - * * * * * - -Lopuksi vielä sana. Hän rakastaa sinua, minä uskon sen. Se ei olisi -mitään ihmeteltävää, ja mitä hän olisi, ellei hän rakastaisi, kun hän -huomaa vain pienen rohkaisun välähdyksenkin? Mutta minä vannotan sinua, -elä puhu hänelle vielä mitään rakkaudestasi, elä vielä pitkään, pitkään -aikaan; se hetki on kauhea (oletko ehkä jo puhunut hänen kanssaan?), -silloin olet hänen vallassaan. Natasha, jos minä kertoisin sinulle -erään tapauksen, mutta minä en saa sitä tehdyksi. Voi hyvin. - - Veljesi Alexander Herzen. - - -Joulukuun 31 p:nä 1834. - -Minä pelästyin, kun olin sinulle viimeisen kirjeeni kirjoittanut ja -mietin kauan lähettäisinkö sen; ja vielä enemmän pelästyin, kun sain -vastauksesi. En koskaan ota sitä edesvastuuta niskoilleni, minkä -minulle annat. Minä ehdoitin sinulle, että olisin ystäväsi, ystäväsi -sanan täydellisessä merkityksessä, tahdoin lausua sinulle rehellisen -mielipiteeni ihmisistä; edellytin siinä luonteen lujuutta, joka sinulla -on ja joka tässä tapauksessa on aivan välttämätön; tiesin, että sinulla -on voimakas yksilöllisyys, miksi antaudut niin kokonaan minun valtaani? -Sinä et yleensä tunne minua vielä, minulla on paljoa enemmän huonoja -puolia kuin hyviä. Tunnen itseni; mielikuvitukseni on pilaantunut, -sydämeni liattu, paheiden vaikuttama tahraantuminen on jättänyt minuun -niin syvät jäljet, että ne voidaan ainoastaan suuren onnettomuuden -kautta pestä pois. Miksi kirjoitat: "Tee minulle mitä tahdot"? Ei, -minä tahdon, että sinä itsestäsi teet kaiken sen, mitä itsestäsi -voit tehdä. Minä puolestani tahdon auttaa sinua tässä kehityksessä, -tasoittaa tietäsi. Vihaan taipuvaisuutta ystävissäni, vaadin sitä -ainoastaan laumoilta; taipuvaisuus alentaa. En olen niin itserakas, -että tahtoisin toistamiseen nähdä itseni sinussa; ei, itsessäsi minä -tahdon sinut nähdä ja sellaisena, jommoiseksi jumala on luonut sielusi, -vailla kaikkia häiritseviä sivuseikkoja, sillä jumala on sinun sielusi -hyväksi luonut. Ymmärrä minua oikein, eläkä käsitä sanojani väärin, -ei niissä piile mikään luopuminen sinusta, ei muuta kuin selitys. -Tahdon selvemmin sanoa kaiken; en tahdo, että sinä heität päältäsi pois -kaikki perhekahleet siksi, että minä olen sen tehnyt. Laskeudu sielusi -syvyyksiin, kysy itseltäsi ja kuuntele vastausta. Minä puolestani teen -ainoastaan kysymyksen. Muuten tiedän, että olet kirjoittanut kirjeesi -ensimäisen mielenkiihkon vallassa, ja silloin ihminen kirjoittaa paljon -sellaista, joka sitten ei kestä tyyntä arvostelua. - -Mitä sinun tilaasi tulee, niin ei se ole kehityksellesi niinkään -epäedullinen kuin kuvittelet. Sinulla on monen muun rinnalla se etu, -että olet kokemuksista oppinut; tosin kyllä on kokemus rautakätinen -opettaja, mutta siksi onkin sen opetuksista hyötyä. Kun aloit itseäsi -ymmärtää, niin olit yksin, yksin koko maailmassa. Toiset tunsivat -isän rakkautta ja äidin hellyyttä, sinulta puuttuivat molemmat. Ei -kukaan tahtonut ottaa sinua huostaansa; sinä jäit omiin hoteisiisi. -Onko kuitenkaan mitään sen parempaa ihmisen sisäiselle kehitykselle? -Kiitä sallimaasi siitä, että kukaan ei ole pitänyt huolta sinusta; -he olisivat tyrkyttäneet sinulle vierasta, seuraelämän mukaista -ajatuskantaa, he olisivat lasellisen sielusi taivuttaneet; nyt sitä -saisi turhaan koettaa. Puhut kasvatuksesta maailmaa varten; sitä täytyy -oppia halveksimaan; se on kyllä hyväksi ihmisille, jotka itsestään -eivät saa ainoatakaan ääntä, sillä se antaa heille ihmismoisen muodon. -Mutta se, jolla on sielu, hän saa siitä enemmän kuin kasvatuksesta. -Näyttää siltä kuin surisit sitä, että elämäsi on onneton; mutta mitä -varten olisi onni ja mitä on onni täällä maailmassa? Vielä yksi -muistutus; kirjoitat ennen aikaisemmin pyhittäneesi itsesi nimettömälle -katoamiselle; tätä sanaa en oikein ymmärrä. Mitä sitten tahdot? Olla -tunnettu, kuuluisa? Jumala varjelkoon sinua kärsimästä tätä kamalaa -tautia; olen sitä saanut potea, enkä vieläkään ole aivan terve; tiedän, -millaista se on, enkä voi itseäni kohottaa uhrautuvaisuuteen; en ole -puhdas, sillä tämä ajatus juurtui liian varhain sieluuni, on sitä liian -paljon turmellut -- mutta sitä... mutta mahdollisesti et ymmärrä minua -laisinkaan. - - Voi hyvin. Veljesi Alexander. - -Ellei sinulla ole mitään keinoa salataksesi kirjeeni, niin polta ne. -Sinulle tulisi ikävyyksiä, jos ne sattuisivat ruhtinattaren käsiin. - -Vangilla ei ole juhlapäiviä eikä uutta vuotta, teillä ne ovat -- minä -toivotan teille paljon onnea. - - -_Natalia Herzenille_ - -Moskova. Tiistaina, toukokuun 28 p:nä 1835. - -Minäkin kirjoitan sinulle, ystäväni Alexander! Minulla on ilo ensi -kertaa eromme jälkeen saada lörpötellä kanssasi -- elä sen vuoksi -ole minulle suutuksissasi: minä en ole siihen syypää. Minä tunsin -kamalaa ahdistusta mielessäni, silloin tartuin kynään kirjoittaakseni -sinulle, ja tunsin heti helpoitusta, aivan kuin olisimme tulleet -lähemmäksi toisiamme. Täällä on ikävä, kamalan ikävä olla ilman sinua! -Sinulla on vaihtelua, näet vain uusia oloja, uusia kasvoja, katselet -Permiä ja unohdat silloin kai toisinaan, että Natasha raukka eräässä -Moskovan kolkassa viettää elämäänsä, minulla on... minulle muistuttaa -kaikki, kaikki sitä, että ystäväni on loitolla. Ah, uskotko sanojani? --- sydämeni vuotaa verta ajatellessani sinua, että olet tuhansien -virstojen päässä minusta, että elät aivan yksinäsi -- jumala tietää, -miten sinun käy. Ellei minulla olisi luottamusta sallimukseen, aivan -horjumatonta luottamusta, niin rohkeuteni aivan sammuisi. Ja kuitenkin -on uskoni jumalaan vielä niin heikko, etten voi sinua kokonaan uskoa -hänen isänkäsiinsä ja olla sinun suhteesi aivan rauhallinen. Luen -kertomusta Jakobista, ammennan siitä hyvin paljon; se puhdistaa sieluni -ja vahvistaa uskoani. Mutta eikö kaikki johdata mieleeni sinua? Otan -evankeliumin käsiini ja ajattelen sinua; olethan minua käskenyt -lukemaan raamatunkertomuksia? Niin, tuhannet virstat eroittavat meidät -toisistamme ja kuitenkin olemme niin lähellä toisiamme! - -Usein luen sinun entisiä kirjeitäsikin. Sano mitä tahdot, minä löydän -niistä kuitenkin kaiken: iloa, lohdutusta, viisautta -- sanalla -sanoen, löydän sinut niistä. Ja kuinka kasvan omissa silmissäni niitä -lukiessani! Hän, jota rakastan niin paljon, jonka ystävyys on minulle -kaikki maailmassa, johon minä niin lujasti luotan, hän sanoo minulle: -minä olen ylpeä sinusta ja sinun kauttasi. Oi, kuinka paljon nämät -sanat ilmaisevat! Nämät sanat ovat minulle kalliimmat kuin kokonainen -kirje täynnä ylistyksiä. Ellen uskoisi sinuun, niin sehän olisi sama -kuin en uskoisi omaa olemassaoloani. Sinun luonasi (vaikka tuhannet -virstat olisivatkin meidän välillämme, sinä olet aina luonani) unohdan, -että maailmassa on paljon imartelua, että paljon on valhetta. - -Selvästi, aivan selvästi muistan sen päivän, jolloin viimeisen kerran -näimme toisemme ja otimme toisiltamme jäähyväiset. En voi sinulle -sanoa, en itselleni selvitellä, mitkä tunteet silloin sielussani -liikkuivat: taivas ja maa, paratiisi ja helvetti. Niin täynnä, niin -täynnä oli silloin sydämeni, että unohdin puhumisen; ja kuitenkin -tuntui minusta kuin olisin kaikki sanonut, kuin olisi sieluni -huomaamattani muuttanut sinun sieluusi. Unohdin koko maailman, -nähdessäni tuon pienen vankikomeron, unohdin, että minulla oli koti, -että kauniimpiakin rakennuksia oli. Katsoessani sinuun unohdin kaiken -maailmassa. En huomannut, miten tunnit kuluivat; koko tuo aika tuntuu -minusta yhdeltä ainoalta hetkeltä, ja sitten eron hetki -- oi katkera -hetki! -- tuhannet onnellisimmat hetket tuskin tulevaisuudessa voivat -minulle sitä korvata. Kun käytävässä kerta vielä olin ottanut sinulta -jäähyväiset, tahdoin kerran vielä palata luoksesi, nähdä sinut kerta -vielä; mutta voimani pettivät. - -Matkalla olin vielä aivan täynnä ajatuksia siitä, että saisimme kohdata -toisemme; mutta kun huoneeseesi astuin... Silloin -- kummallista -- -heräsi sielussani toivo siitä, että kerta vielä saisin sinut kohdata --- lähtöpäivänäsikin uskoin vielä sitä; mutta kello kolme sain sinun -viimeiset rivisi, silloin... Oi, se hetki oli vaikeampi kuin eron -hetki. Siellä lievitti läsnäolosi tuskaani; vielä näin sinut ja -ajattelin silloin, etten pitkään aikaan saisi sinua kohdata, ja sitten, -sitten... ei enää mitään toivoakaan! Oi, milloin me näemme toisemme, -milloin, hyvä jumala? Kirjoita minulle, rakas veli, kirjoita herran -nimessä. Kuule, jos kauan oleskeltuasi loitolla sinussa tapahtuu -muutos, jos jälleen kohdatessamme vain ihmettelisitkin, että koskaan -olit voinut toivoa tätä jälleennäkemistä -- jumala sitä varjelkoon. -Mihin silloin enää uskoisin? Mutta ei, ei, en epäile sinusta sitä. - -Emilia ei ole Moskovassa; en ole hänelle vielä kirjoittanut enkä ole -häneltä mitään vastausta saanut; kaikki matkustavat pois, kaikki -jättävät minut; se on niin surullista! Silmiäsi varmaankin kirveltää -lukiessasi, kirjoitan niin pientä käsialaa saadakseni enemmän -mahtumaan. Molemmat kirjeesi olen saanut, samoin kauniin päivänvarjon -ja tohvelit. - -Minä annan täyden tunnustuksen sinun maullesi. Kiitän sydämestäni -sinua kaikesta. Voi hyvin, Alexander, pysy terveenä ja rauhallisena, -elä unohda minua, mutta ajattele ilman katkeruutta minua. Mitä sinä -puuhailet? Me lähdemme kohta maalle; siellä kopioin sinun "legendasi". -Vielä kerran hyvästi; Kristus olkoon sinun kanssasi. - - Sisaresi Natasha. - - -Zagorja, elokuun 26 p:nä 1835. - -Vihdoinkin kaikui sielulleni sukulainen ääni omassani -- ja minussa -tapahtui ylösnousemus. Sieluni tarvitsee tuon äänen, se yksinään -hävittää kaiken surullisen minussa, se yksinään kohottaa minut -yläpuolelle kaiken maallisen. Sinun sielusi on vielä sairas; jos -ihmiset olisivat paremmat, iloisemmat, niin ei silloin erokaan tuntuisi -sinusta niin katkeralta; mutta sinäkin erehdyt, Alexander! Ehkä on -sallimus määrännyt sinut suuria tehtäviä varten ja sen vuoksi myöskin -pannut sinulle suuren koettelemuksen. "Se hioo ensin aseitaan, sitten -se niitä käyttää", sanoit itse kerran. Ilman tätä ajatusta ovat kaikki -elämän kokemukset kamalia. Mutta jumala sinua varjelkoon sellaisista -kokemuksista; sydäntäni vihloo sinun puolestasi. Niin, kummallinen -asia -- rakkaus! Rakkaus! mutta olkoon se sinun arvoisesi, silloin et -itsekään koskaan lakkaa rakastamasta, eikä sinua koskaan petetä. Mutta -missä on hän, missä on tuo, joka on sinun arvoisesi? - -Kun elämän taistelussa olet uupunut, kun olet väsynyt ja pettynyt, -silloin kohtaat hänet, ja hän sovittaa sinut maan kanssa, hänen -rakkaudessaan uusiintuu ihmiskunta sinussa. Oi, kuinka minä rakastan -kaikkia, joita sinä rakastat, kuinka minä rakastaisinkaan häntä, joka -tekee sinut onnelliseksi!... - -Ei, Alexander, ei, ystäväni, minulla on korkeammat käsitykset -ystävyydestä kuin Esmeraldalla. Kuinka heikko onkaan tuo vertaus: -"Kaksi saman käden sormea yhdistettyinä!" Se on pyhin tunne! minun -sielussani elää sellainen voima, sellainen hehku, että rakkaudelle ei -ole enää mitään tilaa. Kuolema ei eroita kahta olentoa, jotka rakkauden -kautta ovat toisiinsa sidotut -- mutta ystävyyden kautta?... - -Ystävyys on saanut alkunsa _Hänestä_. Me kaikki olemme yhdistettyinä -hänen kanssaan, jos olemme sellaisen kirkastuksen arvoisia. Oi, -kuinka tämä ajatus johtaa minua hyveeseen, millä liikutuksella se -täyttää sieluni! Siellä olen minä hänen kanssaan ja... sinun kanssasi -yhdistettynä! - -Siihen asti voi hyvin, ystäväni! Jos vain on mahdollista, niin -kirjoitan sinulle vielä sanan. Nyt on kello seitsemän aamulla; -sukulaiset nousevat, eikä minulla ole omaa huonetta... Adieu, oh mon -aimable frère! - -Kello 6 illalla. - -Ei, en voi kirjoittaa; voi hyvin ystäväni, kaikkivaltias sinua -suojelkoon! - - Natasha. - - -_Herzen Natalialle_ - -Wjatka, lokakuun 14 p:nä 1835. - -Vihdoinkin olen saanut tietoja Ogareffilta, mutta kuinka surullisia -ovatkaan nuo tiedot! Oi, kuinka paljon olemmekaan kärsineet sitten -heinäkuun 1834! Mutta hänen sielunsa on yhä vielä laaja ja syvä. -Sinultakin olen saanut kaksi kirjettä. Sinä ja hän -- ymmärrätkö tätä -olemukseni kahtiajakoa? Sinussa ja hänessä elää osa minun sieluani. -Teissä molemmissa on tapahtunut koskettaessanne minuun suuri muutos, -ja te seisotte sen vuoksi sitä lähempänä minua. Tässä ojennan sinulle -käteni ikuisen ystävyyden, ikuisen sympatian pantiksi. - -Vielä yksi asia: olen hulluuden alkuasteella; kun olen yksinäni, -kun ei minulla ole mitään tehtävää ja ajatteleminenkin on minulle -vastenmielistä, silloin annan sieluni kaikkien intohimojeni valtaan. -Hulluuteni on saavuttanut korkeimman asteensa. Rakastaa -- voiko -minun sielullani, minun intohimoisuudellani elää rakastamatta? Siis -rakastaa! Mutta ajatus, että sitoisin elämäni naiseen, saa sieluni -aivan jäykistymään. Ymmärrätkö sitä rakkauden hulluutta, joka ei pyri -rakastetun olennon täydelliseen omistamiseen? Piru tietäköön, mitä -se on. Tästä selvästi näkee koko hulluuden, mihin olen joutunut; on -olemassa tunne, joka on maallisen rakkauden ja ystävyyden keskivälillä. -Olen jo kauan hautonut näitä ajatuksia, mutta en ole tähän asti sinulle -vielä niistä kirjoittanut. Miksi teen sen nyt? Miksi -- mutta tiedänkö, -miksi? Nyt se on kirjoitettu, enkä katso olevani oikeutettu riistämään -sinulta jotain, jonka jo olen sinulle kirjoittanut. - -Ei, en ole sinun sieluasi kirkastanut, se on järjetöntä. Olen vain -avannut sinulle ovet toiseen maailmaan, ei siihen, jossa suuri lauma -elää -- en ollut mitään muuta kuin opas, en mitään muuta. Sinä huomaat, -että tässä maailmassa -- enkelien maailmassa -- olet kotonasi, jota -vastoin minun -- langenneen -- täytyy seisoa ulkopuolella. Oi, tuota -meidän jäähyväishetkeämme! Sinä olit silloin edessäni aivan kuin enkeli. - -Uskotko tuohon rakkauden ja ystävyyden välillä olevaan tunteeseen? -Vielä enemmän, minä teen peloittavan kysymyksen -- minun täytyy tänä -hetkenä olla mielipuoli, muuten ei se tulisi huulieni yli. Uskotko, -että se tunne, jota tunnet minua kohtaan, on ainoastaan ystävyyttä? -Uskotko, että se, mitä minä tunnen sinua kohtaan on ainoastaan -ystävyyttä? Minä en sitä usko. - - Sinun Al. Herzen. - -Lokakuun 15 p:nä. Jumalan tähden, sinun varjokuvasi; mutta sen täytyy -olla hyvin näköisesi, muuten siitä en huoli. Ei, kun minä tuon -pyrstötähden näin, niin, suoraan sanoen, en ajatellut sinua, sillä -minä ajoin yöllä puolihumalassa eräästä seurasta kotiin; äkkiä näin -pyrstötähden ja ajattelin silloin kortteja, viiniä y.m. Päiväkirjaa en -kirjoita, se olisi pahempi kuin omantunnonvaivat. Varjokuvaa ei kukaan -voi täällä valmistaa. Voi hyvin! - - -_Natalia Herzenille_ - -Moskova, lokakuun 27 p:nä. - -Ystäväni! - -Uskon, uskon aivan horjumattomasti, että ystävyys meidät yhdistää, -korkein ystävyys, jommoista ei toista kertaa ilmaannu. Maan päällä -ei ole ainoatakaan olentoa, joka minulle olisi kalliimpi kuin sinä, -rakastan sinua syvemmin kuin mitään muuta maailmassa. Jos tämä tunne -on enemmän ja korkeampaa kuin ystävyys, niin en osaa sitä millään -nimittää, mutta minä uskon siihen. En koskaan, en koskaan tule -rakastamaan, en koskaan tule sallimaan sielussani tunnetta, joka olisi -korkeampi kuin se, jota sinua kohtaan tunnen. Rakastaa merkitsee -minulle löytää olento, joka seisoisi korkeammalla, olisi arvokkaampi -kuin sinä, mutta se ei tule koskaan tapahtumaan. Sielussani on vain -yksi tunne yläpuolella rakkauttani sinuun: rakkaus jumalaan; mutta -nämät molemmat tunteet ovat hyvin läheisesti yhdistetyt toisiinsa; -ilman rakkautta jumalaan en voi rakastaa sinua, ilman rakkautta sinuun -en voi rakastaa jumalaa. Ellei ystävyys voi kahta olentoa viedä niin -lähelle toisiaan, ei voi kohottaa niin korkealle, niin olkoon tämä -ainakin silloin tunne, joka on maallisen rakkauden ja ystävyyden -välillä. Ellen minä ajattele samaa kuin sinä, niin olen erehtynyt. -Mutta uskothan sinä sen? - -Rakkaus, joka ei pyri täydellisesti saamaan rakastetun olennon omakseen --- ymmärrän sinua, luulen ymmärtäväni sinua. Mutta miksi sanot kaikkea, -minkä olet kirjoittanut, hulluudeksi? -- sitä en ymmärrä. - -Ennen peloitit minua kyyhkysen kohtalolla, nyt syvällä kuilulla, mutta -kyyhkysen kohtalo ei tuota minulle mitään kauhua, sen kärsimys on -minulle suloinen, mielelläni tahdon sammua aivan kuin raketti silloin, -kun sen putoaminen on määrätty. En pelkää mitään myrskyä intohimon -aaltoilevalla merellä; sillä minähän uisin sinun kanssasi, sinun -kanssasi, ja kenen kanssa voisin varmasti uida, ystäväni, sano minulle, -kenen kanssa? Ketä, ketä rakastaisin enemmän maan päällä veljeni, ketä? -Ei kenenkään kanssa, eikä ketään ei, ei kenenkään kanssa, eikä ketään! - -Sinun unesi on kamala ja vielä kamalammat sinun ajatuksesi valveilla -ollessasi; ellen minä ole sinun sisaresi, jos olemme toisillemme -vieraat... oi, ei, ei, veljeni, elä karkoita sisartasi luotasi, ei... -mutta etkö sitä ole? Olkoon niin! Mutta karkoittamasi sielussa olet -sinä ikuisesti veli, ikuisesti! [Tämä kohta viittaa erääseen kohtaan -Alexanderin kirjeessä lokakuun 12 päivältä, jolloin hänen isänsä -oli vastannut kysymykseen, onko Natasha Alexanderin sisar: "Ei, hän -ei ole hänen sisarensa." Sama ajatus oli tullut Alexanderin mieleen -silloin, kun hän erotessaan viimeisen kerran oli pitänyt Natashan kättä -omassaan.] - -Marraskuun 25 p:nä. - -Ei, ystäväni, sinun kysymyksesi ei ole minua peloittanut, ja mitä -peloittavaa siinä olisi? Tahdoit tietää, mihin määrään sinua rakastan; -mutta minähän en koskaan voi sieluani täydellisesti selvitellä, sinä -ymmärrät minua ilman sanojakin. Kauan ja paljon täytyisi minun puhua, -antaakseni selityksen siitä, mitä tunnen; mutta miksi? Mitä se muihin -kuuluu; niin, minä en tahtoisi kenenkään muun kanssa jakaa; ken minut -tuntee, hän myöskin ymmärtää minun sieluni, jos hän tahtoo, ja sinä -ymmärsit minua Krutizessa, jolloin olin vaiti! Ystäväni! usko minua, -en pelkää sinua, eivätkä sinun sanasi minua säikytä. "Se on jaloin, -pyhin tunne, Natasha", sanoit kerran minulle, ja tiedän sen itsekin. -Tunnen, miten pyhä se on, miten puhdas ja miten se johdattaa kaikkeen -kauniiseen ja hyveeseen. Tälle tunteelle olen sydämeni, sieluni -pyhittänyt, sille uhraan koko elämäni, koko olemassa oloni. Asetan -ystävyyden korkeammalle kuin rakkauden; niin, Alexander, sielussani on -ystävyys korkeammalla kuin rakkaus. En tule koskaan rakastamaan enkä -sitä voi tehdä. Nuoren tytön ainoana päämääränä -- niin ajattelevat -monet, jolleivät juuri kaikki -- on avioliitto, se on, päästä -turvattuun asemaan, saada oma koti, talous ja oma määräämisvalta. Tämän -voi sanoa varsinkin niistä, joiden kanssa kohtalo on tylysti leikkinyt, -joilla ei ole mitään varoja elääkseen ylellisesti -- joiden ainoana -toiveena on saada avioliiton kautta toimeentulossaan muutos parempaan -päin. Mutta minä en koskaan tätä myönnä, ei, se ei ole yleensä oikein. -Tunnen monta kohtalon pahoin pitelemää, joiden sielu on niin puhdas, -että he eivät etsi miestä sen vuoksi, että tämä heidät vapauttaisi -puutteesta. Niin kamalalta kuin kohtaloni ennen näyttikin, niin tämä -ajatus ei koskaan tullut mieleeni, en pitänyt edes mahdollisena, -että joku siten ajattelisi. Kohdata olento, joka kaikessa kantoi -luojan leimaa, selvää leimaa, jota maailma ei vielä ollut voinut -pyyhkäistä pois, sielu, joka oli arvokas tulemaan jumalan täydelliseksi -temppeliksi -- sanalla sanoen, olento, jommoista en vielä ole kohdannut --- tämä oli ainoa toivomus, mikä minulla on ollut neljännestätoista -ikävuodestani asti. Silloin en sinua vielä täydellisesti ymmärtänyt. -Tunsin sinut ainoastaan osaksi, mutta aavistin jo silloin sinussa -ihanteeni löytäneen muotonsa -- enkä erehtynyt.... Oi, jumala tietää, -mitä minusta olisi tullut jos olisin erehtynyt. Kun tämän olennon -olin löytänyt, niin jäi rintaani vielä jälelle toivomus voittaa hänen -ystävyytensä, ja kun kätesi ojensit minulle, ystäväni, silloin annoit -minulle enemmän kuin elämäni. Kun sinussa olin kohdannut kaiken, -mitä toivoin, enemmän kuin uskalsinkaan toivoa, annoin sinulle koko -sieluni; ja voisinko enää sitä toisen kanssa jakaa? Ei, liian syvälle -on ystävyys ojentanut juurensa koko olemukseeni; sitä yksinään -tahdon vaalia, siitä löytää virkistyksen, sieluni puutarhaa tahdon -koristaa yksin sen kukkasilla, ei kenenkään toisen käsi saa taittaa -lempikukkiani, ja rakkauteni jumalaa kohtaan antaa kukkasilleni elon, -aivan kuin kasteelle auringon säde. - - -_Herzen Natalialle_ - -Wjatka, joulukuun 25 p:nä 1835. - -Natalia! Joulukuun 2 p:nä kirjoittamassasi kirjeessä on kohta, jonka -jumala yksin on sinulle sanellut. Tämä kohta ilmaisi minulle selvästi, -mitä sinä olet minulle ja mitä minä olen sinulle; satoja kertoja olen -sen lukenut ja kyynelsilmin sitä kohtaa suudellut: "Mitä antaisinkaan, -saadakseni sinut nähdä... Mutta mitä minä voisin antaa? Eihän minulla -ole mitään muuta kuin sinä." Niin ystäväni, minä olen sinun; niin, sinä -olet minua ymmärtänyt; nyt minulle selviää, miksi ei tuo muuan kirje -sinua säikyttänyt. Olet laskenut kohtalosi minun käsiini, ja minä olen -antanut itseni sinun omaksesi. Nyt ei mikään enää voi meitä eroittaa. -"Elä pelkää mitään minun puoleltani; minä katoan, jos se sinulle on -tarpeellista." - -Minkä tähden kirjoitit sen? Näiden sanojen taakse kätkeytyy kamala -ajatus -- mutta minä vaikenen -- mitä kaikkea pälkähtääkään toisinaan -päähämme? - -Se tapaus, josta minulle kirjoitit, on tehnyt minuun tärisyttävän -vaikutuksen. Niin, kauheata on lisätä vielä onnettoman onnettomuutta. -Uskon kyllä, ettet pysynyt silloin kylmänä; lakkaisin sinua -rakastamasta, jos se olisi sinulle ollut mahdollista! Kohtalo on jotain -kamalaa, kun se jotakuta vainoo, niin vainoo se aivan loppuun asti. -Koeta kaikin tavoin tyynnyttää tätä intohimoa hänessä, mutta ajattele, -että jokainen tyly sana on puukonpisto hänen sydämeensä. Asetun hänen -asemaansa -- ei, sitä en voi ajatella, sillä en voi ajatella sinua -ilman rakkauttasi minuun. Tämä uutinen teki minut murheelliseksi, -varsinkin kun se tuli aivan odottamatta. - -Minä ymmärsin sinua Krutizessa silloin, kun olit vaiti, kirjoitit -minulle -- niin, minä opin silloin paljon ymmärtämään. - -Synkkämielisyyteni, josta puhuit, on katoamaisillaan; minulla on nyt -seuralainen, joka ymmärtää jokaista sieluni värettä -- hän on onneton -runoilija Witberg. Minä en voi elää aivan yksinäni, jotenka hän -tuntui minusta aivan kuin taivaan lähettiläältä. Siten osaa kohtalo -iskeä haavoja, mutta ne myöskin parantaa. Miten syvästi hän rakastaa -vaimoaan, ja millä ihastuksella hän puhelee hänestä! Miksi puhut niin -halveksivaisesti avioliitosta? Sinulle riittää ystävyys, mutta se, jota -sinä, enkelini, sillä tarkoitat, ei ole mitään ystävyyttä, muuten eivät -nämät sanat olisi sielustasi puhjenneet: "Olen sieluni antanut pois, -voisinko sitä enää toisen kanssa jakaa?" Silloin voisit sinä jakaa. - -Ompelemasi kirjelaukun olen saanut; kiitän sinua siitä... mutta -tiedätkö, se tuotti samalla minulle pettymystä. Luulin, että sinä -olisit minulle lähettänyt kuvasi -- sen sijaan sainkin kirjelaukun. -Minun kuvani saat, Witberg maalaa nyt minua isääni varten (huomaahan, -suuri taiteilija valmistaa ensimäisen kuvan minusta), mutta olen jo -pitänyt huolta siitä, että sinä saat hyvän kopion. Lohduttakoon se -sinua eromme aikana; meidän eromme tulee kestämään kauan; se ei pääty -Wjatkaan. Mutta lopulta, kun harhailemisen vuodet ovat loppuneet, kun -tie on päättynyt, jota saan kulkea -- silloin, silloin ei ole enää -eroa, -- silloin painan pääni poveasi vastaan (ellei se ehkä silloin -jo kuulu toiselle), silloin vakuutan sinulle, että täydellinen onni on -olemassa, silloin... mutta tämä on vielä kaukana, kaukana, enkelini. - - Hyvästi. Sinun Alexanderisi. - - -_Natalia Herzenille_ - -Moskova, tammikuun 2 p:nä 1836. - -Niin, jumala itse on kättäni johtanut silloin, kun kirjoitin -sinulle, että minulla paitsi sinua ei ole mitään muuta. Jumala itse, -Alexanderini! Hän on yksinomaan sinussa antanut minulle kaikki, hän -on antanut minulle sielun, joka voi sinua rakastaa. Kuinka hyvä nyt -olen, kuinka täynnä onnea on nyt koko olemukseni, mikä musiikki täyttää -sieluni! Olen nyt rakkauden hymni: kuuntele sitä musiikkia; se on -taivaallinen, se saa alkunsa jumalasta, se on sinun! Jumala itse on -sielumme kihlannut, hän on luonut meidät toisiamme varten, ja jos on -määrätty, että meidän täällä täytyy erota, niin tuolla ylhäällä on -ikuinen yhtyminen meille säädetty -- tuolla ylhäällä, isänmaassa: -Miten laaja, miten kaunis onkaan nyt sieluni, oma Alexanderini, se -on itseensä sulkenut sinut ja kuvastaa sinut takaisin. Nyt myöskin -tajuan tuon sielun pelon, tuon sydämen väristyksen, kun sinä Krutizissa -erotessamme loit minuun tuon katseen, tuon katseen, joka silloin oli -minulle aivan käsittämätön ja selvittämätön... Silloin jo sanoin -sinulle: "Minä tiedän, että sinä olet jumalan lähettämä luokseni, -että sieluni on kajastus sinun sielustasi." Ja tuosta ajasta alkaen -ei sielussani ollut ainoatakaan ajatusta, joka ei syntymisestään -saanut kiittää sinua, ei elämässäni hetkeäkään, joka ei ollut sinulle -pyhitetty. Jumala on luonut minut rakkaudesta sinuun. "Silloin, silloin -ei ole enää eroa, silloin painan pääni povellesi, ellei se ehkä jo -kuulu toiselle." Jos Jumala kerran on sinut tähän rintaan istuttanut, -niin sinä yksin, yksin sinä Alexander... niin sinä yksin saat nojata -pääsi rintaani vastaan, sinä yksin painat minut poveasi vastaan. Ja -milloin tulee tuo "Silloin", ja milloin saan olla luonasi? Se on -kaukana, sanot... antaisin koko elämäni yhdestä onnen minuutista, -ostaisin yhden hetken luonasi tuhansilla tuskilla. Sinussa, ystäväni, -on koko maailmani, sinussa rukoilen luojaani, sinussa kunnioitan häntä, -sinussa ihailen luontoa -- sanalla sanoen, elän sinussa. - -Enkö ole oikeassa, olen vain sinua varten luotu, sinua rakastamaan? -Oi, kuinka paljon tästä maailmasta vielä puuttuu säveleitä, jotta -sielu kokonaan siihen sulautuisi, saisi purkaa kaiken onnensa! -Silloin, ystäväni, ei enää erokaan tule olemaan niin kauhea! Mutta en -uskalla sitä ajatusta pitää, pelkään, että meille ei olisikaan suotu -jälleennäkemisen hetkeä; mieluummin ottaa jumala sielun pois, kuin -antaa sille sellaisen kärsimyksen. Mikä kohtaaminen, mikä tapaaminen! -Jo tätä ajatellessanikin on sydämeni sykintä särkemäisillään poveni. - -Saat minulta paljon kirjeitä, ystäväni; paljon nyt niistä pyyhkisin -pois, mutta ne ovat lähetetyt; pyyhi sinä itse se, minkä parhaaksi näet. - -Muistan vielä tarkoin tammikuun 6:nnen päivän, muistan jokaisen sanasi. -Oi, silloin leimahti ajatus sinusta minussa aivan kuin kirkas salama; -vuoroin loistaa se häikäisevällä valolla ja katoo samassa hetkessä, -vuoroin avautuu äkkiä taivas, ja salama välkkyy väreilevän valkoisessa -hohteessa ja sammuu sitten taas; pelkäsin itseäni ja pelästyin tuota -salamaa, mutta nyt, nyt... Karkoittakoon tuo salama loistollaan kaikki -pilvet pääsi päältä, olkoon minun sieluni sinun sielusi satama pitkän -myrskyisen retken jälkeen! Nyt en sano enää, että katoamiseni jonain -hetkenä voisi olla sinulle kerran tarpeellinen -- ei, minä en ajattele -sitä enää, yhtä vähän kuin sitäkään, että pieninkään epäilyksen pilvi -voisi himmentää sinun loistoasi. - -Saanko siis kuvasi? Rakas ystäväni, kuinka hyvin sinä ymmärrät sieluni, -kuinka katseesi sen syvyydet tutkii! Säilytä kirjelaukkuani; kuvanikin -saat aivan varmasti, ja myöskin melkein ensimäisen, sillä minut on -maalattu kerran isäni kanssa yhdessä, ja silloin olin vielä rintalapsi. - -En koko yönä ole ollut vuoteessa, en ole nukkunut, minä en rakasta -unta, sillä se eroittaa ajaksi minut sinusta. Voi hyvin, rakkaani, -ainoa ystäväni! - - Sinun Natashasi. - -Keskiyö. Nyt on kuusi tuntia siitä kuin sain kirjeesi. Olen nyt aivan -terve. - - -_Herzen Natalialle_ - -Wjatka, tammikuun 15 p:nä 1836. - -Onni aivan huumaa minut; heikko mainen rintani tuskin jaksaa kantaa -kaiken sen autuuden, paratiisin onnen, jonka minulle lahjoitit. Me -olemme ymmärtäneet toisiamme. Meidän ei tarvitse yhden tunteen sijasta -pitää kahta. Se ei ole ystävyyttä, vaan rakkautta! Rakastan sinua, -Natalia, rakastan sinua sanomattomasti, niin tulisesti, niin syvästi -kuin sieluni yleensä rakastaa taitaa. Sinä olet ihanteeni toteuttanut, -olet vastannut sieluni syvimpiä vaatimuksia. Mahdotontahan on, että -emme rakastaisi toisiamme. Niin, meidän sielumme ovat kihlatut, ja -meidän kohtalommekin tulevat liittymään yhteen. Tässä on käteni, se -on omasi. Tässä on valani, ei aika eivätkä olot voi sitä rikkoa. -Suruni hetkinä pidin kaikkia toiveitani mahdottomina täyttymään; mistä -löytäisin sen olennon, jota sieluni toisinaan kaipasi? Sellaiset -olennot ovat kirjailijoiden luomia, eikä niitä tapaa ihmisten kesken. -Ja lähelläni, aivan vieressäni, on olento kukkinut, joka, puhun -liioittelematta, on paljoa täydellisempi kuin unelmani, ja tämä olento -rakastaa minua, ja tämä olento olet sinä, enkelini. Jos kaikki toiveeni -siten täyttyvät, mistä silloin löydän kylliksi arvokkaan rukouksen, -jolla voin jumalaani kiittää? - - -_Natalia Herzenille_ - -Moskova, tammikuun 16 p:nä 1836. - -Kun sinä, Alexander, selitit minulle, että olet koko olemuksesi -pyhittänyt minulle, niin tunsin, että sieluni oli puhdas ja jalo, että -koko olemukseni täytyy olla kaunis. Ystäväni, olin onnellinen, kun -sain sinua ihailla, sinua rakastaa; tulin jalommaksi, armeliaammaksi -toivoessani pääseväni yhä lähemmäksi sinun ihannettasi; tunnuin omasta -mielestäni yhtä korkealta kuin tähti taivaalla. Elin vain sinun -kauttasi, hengitin vain sinun ystävyytesi kautta, ja koko maailma oli -minulle kaunis sinun kauttasi. Tunsin, että olen sisaresi, ja kiitin -siitä jumalaa, etsin, mitä vielä toivoisin -- vannon sinulle, etten -löytänyt mitään, niin täynnä oli sieluni sinua, sellaisen tyydytyksen -antoi minulle ystävyytesi. Mutta jumala tahtoi minulle vielä toisenkin -taivaan avata, hän tahtoi minulle osoittaa, että sieluni jaksoi kestää -vieläkin suuremman määrän onnea, että niille, jotka häntä rakastavat, -ei autuudella ole mitään rajoja, että rakkaus on vielä korkeammalla -kuin ystävyys... Oi, Alexanderini, sinä tunnet tämän sielun paratiisin, -olet siinä soivan laulun kuullut, olet sen itse alkanut, mutta sen -loiston näkee ensi kertaa sieluni -- minä kumarran nöyränä, minä -rukoilen, minä rakastan. - -Alexander, ystäväni, tahtoisin tulla täydelliseksi, enkeliksi, -ollakseni täydellisesti sinun arvoisesi; tahtoisin, että se povi, jolle -kerran pääsi painat, mahduttaisi koko taivaan, missä ei sinulta mitään -puutu, ja että se olisi rikas yksistään rakkauden, yksistään sinun -kauttasi. Ja samalla tämän rakkauden kanssa mikä luottamus sinuun! -ja voiko yleensä rakkaus säilyä ilman luottamusta? Ei, ystäväni, -ei, enkelini, sinun ihanteesi on kaukana; etsi sitä sieltä, sieltä, -jumalan läheltä, mutta täällä maan päällä ei se ole. Sinä voit olla -monen ihanteena, mutta olla sinun ihanteenasi... Minut valtaa usein -syvä alakuloisuus kääntäessäni katseeni omaan itseeni ja tunnen kaiken -vähäpätöisyyteni sinun rinnallasi, verraton Alexanderini; poveni on -liian ahdas, jotta sinne mahtuisi kaikki se, mikä on toiveittesi -esineenä, ja ehkä sielunikin vielä liian kaukana sinusta, sulautuakseen -yhteen sen kanssa. Ei, enkelini, etsi sitä, jolle ei ole vertaa, jonka -kaltaista ei ole; minun kaltaisiani kohtaat monta; elä nojaa päätäsi -heikkoa povea vastaan, jolla ei ole voimaa kantaa niin paljon kaunista, -niin paljon pyhää. Olen tullut murheelliseksi... Voi hyvin. - -Tammikuun 17 p:nä. Anna minulle anteeksi nämät synkät ajatukset, -ystäväni. Ero, etäällä olo, kaikki tämä tekee toisinaan sieluni -levottomaksi ja peittää sen pilviin. Jos vielä olen kaukana, hyvin -kaukana sinun ihanteestasi, niin vaikuttaa rakkauteni sinuun sen, että -tulen sitä lähemmäksi; tunnen, että olen jo paljon muuttunut, tunnen, -että olen tullut paremmaksi; mutta kuinka kaunis mahtaakaan olla se -sielu, joka kykenee sinua kunnioittamaan ja rakastamaan! - -Sinun kuvaasi en ole vielä saanut nähdä. Ah, ystäväni, kun kuulin, että -se oli jo täällä, aloin ilosta itkeä ajatellessanikin, että saan nähdä -kuvasi (ah, ainoastaan kuvasi). Ah, miksi olen niin loitolla sinusta, -miksi en voi nähdä sinua itseäsi, kuulla ääntäsi, täyttää toiveesi, -arvata ajatuksesi, nauttia näkemisestäsi, itkeä yhdessä sinun kanssasi, -antaa elämäni hetkiseksi sinulle? - -Millä hartaudella astun Herran huoneeseen, millä hartaudella -rukoilen! Tiedän, kenen puolesta anon, kenen puolesta rukoilen. Ja -kuinka rakastan kaikkia ihmisiä, ja kuinka toivon, että he minua -rakastaisivat. Rakastakaa, rakastakaa sisarta, Alexanderin ystävää, -rakastakaa häntä, jonka povea vastaan hän kerran painaa päänsä! - -Tänään on äitisi nimipäivä -- toivotan sen johdosta sinulle onnea, -ystäväni! Kuinka olisinkaan iloinnut, jos olisin voinut päivän viettää -hänen seurassaan; mutta se on mahdotonta. Jos voisin hänet useammin -nähdä, niin tuntuisi ero sinusta helpommalta, mutta tämäkin lohdutus on -minulta riistetty. Painakoon kaikki maailmassa minua alas, kestäköön -tämä katkera ero vieläkin kauemmin, jos se on jumalan tahto; en vaivu -epätoivoon, en koskaan kadota luottamustani, että se päivä lähestyy, -se aika koittaa, jolloin saan yhdistyä sinun kanssasi, ja silloin voi -kuolema yksin eroittaa minut ystävästäni. - -Ehkä pidät minua haaveilijana; mutta sano, ystäväni, millä voin -vapautua näistä haaveista, näistä ajatuksista, joihin sinä olet -eroittamattomasti liitetty?... Usein, ellei liian paljon ihmisiä ole -ympärilläni, katoo kaikki maallinen, kaikki elävä ympäriltäni, sinä -yksinään, josta en voi hetkeksikään erota, jäät luokseni. Kuinka -kauniita ovatkaan nuo hetket! Olemme silloin niin lähellä jumalaa, -kaikki on meidän rakkaudellamme täytetty; sellaisina hetkinä tuntuu -kuin kadehtisi taivaskin meitä; jumala itse siunaa meidän rakkauttamme, -maailman kaikkeus laulaa rakkautta ikäänkuin kaikki -- olisi rakkautta. - -Valoisa on elämäni, Alexander, mutta vielä valoisampi sieluni. Kun -kerran olen sinun kanssasi yhdistetty, silloin tämä valo sammuu aivan -kuin tähti katoo auringon säteisiin. - - -_Herzen Natalialle_ - -Wjatka, huhtikuun 27 p:nä 1836. - -On jo kauan siitä, rakkaani, kun olen saanut kirjeen sinulta. Jumala -suokoon, että tämänpäiväinen posti tuo sen minulle, vaikkapa vain -yhden ainoan rivin! Natasha, tiedäthän itse, minkä ilon tuntee kirjeen -saadessaan, ja miten tuskalliselta tuntuu sen turha odottaminen. -Kaikeksi onneksi on kevytmielinen elämäni nyt loppunut; teen taas -työtä, vaikkakaan en niin paljoa kuin ennen, mutta siitä on kuitenkin -hyötyä. Ei saa eroittautua ihmisistä ja todellisesta maailmasta, se -on vanha saksalainen lauselma. Todellinen maailma yksinään tarjoo sen -täydellisyyden, jota ei työskentelyhuoneessaan tapaa, ja joka on hyvin -opettavainen. Ihminen ei ole luotu yksinäisyyttä varten. Mutta voi -sitä, joka antaa sielunsa alttiiksi tämän maailman tyhjyydelle eikä -ota varteen toista, korkeampaa! Sielun ja ruumiin puolesta sairaana, -murtuneena ja surullisena tulin tänne ja etsin sen vuoksi lohdutusta -petollisesta, meluavasta hyörinästä. Mutta tämä ei voinut kauaakaan -kestää. Sinä olet jouduttanut minun paluutani taas ihanteen luo, -eikä tämä vuosi kuulu elämäni aivan hukkaan menneisiin vuosiin; se -on rikas kokemuksista, tunteista ja ennen kaikkea muuta rakkaudesta -sinuun, enkelini. Nyt on päässäni suunnitelma hyvin tärkeään työhön, -joka täyteen kehitykseensä tullakseen vaatii ehkä kokonaisen romaanin, -ja johon sisältyy paljon omastakin elämästäni. Olen päättänyt tässä -kirjoitelmassa omistaa erikoisen osan omalle sielunelämälleni. -Se muodostaa siten hieroglyfisen kuvauksen omasta elämästäni. Ne -vaikutelmat, jotka olen saanut, kuvaan erityisissä kertomuksissa, -joissa kaikki on keksittyä, mutta lepäävät todellisella pohjalla. - -Tällä hetkellä herättää mielenkiintoani suuressa määrässä uskonnollinen -aihe: Luciferin lankeeminen -- jättiläsmäinen allegoria, jossa olen -tullut hyvin tärkeisiin lopputuloksiin. Mutta tämä on kaikki vielä -syntymätilassa! - -Nyt on kohta toukokuu; vuosi on jo kulunut tänne tulostani, mutta vielä -ei ole mitään varmaa toivoa paluustani. Hyvä jumala, kuinka julmia -ovatkaan ihmiset meitä kohtaan! Melkein kahden vuoden kuluessa ovat he -sallineet meille yhden ainoan tapaamisen, joka kesti muutaman minuutin, -ja yhden suudelman, joka oli erosuudelma. Ja kuinka me toisiamme -tarvitsemme! Ja pahinta kaikesta on se, ettei ole mitään varmaa toivoa. -Ei kukaan tahdo suorastaan toimia karkoitetun puolesta. Oi, Natasha! -vasta täällä olen tullut tuntemaan ihmisten alhaisuuden suuressa ja -pienessä, sillä täällä astuu se esiin koko alastomuudessaan, eikä -ohuinkaan sivistyksen huntu sitä verhoo, ja kuinka kiitollinen minun -kuitenkin täytyy olla siitä, että olen täällä kohdannut jalon sielun -- -Witbergin. - -Mutta tiedätkö, kummastelet kuullessasi, että täällä Wjatkassa melkein -joka päivä puhun sinusta. Niin, melkein joka päivä, ja se on minulle -tavattoman suuri ilo. Kenen kanssa? kysyt sinä. Rakkaus on arka -puheissaan, siksi en ole Witbergille voinut sanoa sanaakaan, hänen -kallioinen luonteensa kun häätää luotaan pois kaikki sellaiset puhelut. -Rouva Medwjedeffillekään en ole tahtonut siitä puhua, sillä se olisi -tuottanut hänelle tuskaa, ja hän on jo muutenkin kylliksi onneton. -Mutta muistatko erään toisen Paulinan, erään saksalaisen, josta sinulle -olen jo ennen kirjoittanut? Hänellä on hyvin runollinen mieli, enkä -tiedä, mistä se tulee, mutta hän on ainoa, jolle olen voinut kertoa -koko rakkauteni sinuun, ja sen jälkeen olet sinä keskustelujemme -ainoana esineenä. Kiitokseksi siitä pyydän sinua seuraavassa -kirjeessäsi kirjoittamaan hänelle muutaman rivin, mutta ranskaksi. -Sano häntä suoraan Paulinaksi. Hän ansaitsee sen, sillä hän toivoo -sydämestään, että Alexanderisi pian saisi rientää syliisi. Kirjoita -joka tapauksessa hänelle joku kohtelias lause, un rien. - -Sinä olet saanut uuden pianinon, niinkuin äitini kirjoittaa. Soittele -niin paljon kuin voit. Kirjoitan kotia, jotta lähettävät sinulle erään -Herzin rondoletton, minua se tavattoman paljon miellyttää ja annan -täällä usein sitä itselleni soittaa. - -Huhtikuun 29 p:nä. Vielä yksi asia! Kirjoitat, että Ogarno rakastui -morsiameensa saksalaisen kirjallisuuden vuoksi, ja kun et sitä tunne, -niin sinua ei kannata laisinkaan rakastaa. Lakkaa kirjoittelemasta -sellaisia järjettömyyksiä, rakas Natasha, etkö häpeä? Sinun sielusi -täyttää sinut ylevyydellään, pyhyydellään, usein ihailulla, jota -vastoin sinulle, vaikka ymmärtäisitkin tähtitiedettä, ei tämä anna -mitään aihetta minun ihailemiseeni. Elä halvenna itseäsi, sinä -- -enkeli, enkeli, jonka jumala itse on minulle lähettänyt; rakastan sinua -sielusi, rakkautesi tähden, joka täyttää koko olemuksesi, rakastan -sinua siksi, että minun on mahdotonta olla sinua rakastamatta. Voiko -kirjeitteni hehkuva kieli, tämä tuliliekki jättää sinuun epäilyksen -varjoakaan siitä, että panisin ulkonaisille seikoille jotain painoa? - -Ja täyttyköön isäsi siunaus, olkoon Alexander Newski sinun -suojeluspyhimyksesi. Tiedäthän, minutkin on isäsi kerran samalla -kuvalla siunannut, ja se on minulla täällä. Heitä loitos ajatus -tulevasta erosta; nykyisyys on kylliksi surullinen. Moskovassa en -saa viipyä, mutta vannon sinulle, että jos pieninkin mahdollisuus on -olemassa siihen, niin en eroa sinusta. Olen jo sinulle kirjoittanut, -että lasken puolet suruistani sinun hartioillesi; kanna ne yhdessä -Alexanderisi kanssa. - -Tulevan kuukauden, siis toukokuun, lopussa päätetään tärkeä asia: -voinko toivoa päästä vielä vuoden 1836 kuluessa Moskovaan? Jos -rukoukset auttavat, niin mitä rukouksia taivas mieluummin kuulisi kuin -sinun? - -Kuinka onnellinen rouva Witberg vielä onnettomuudessaankin on! Mutta -usko minua, usko minua, meillekin tulee kerran vielä hetkiä, jolloin -paratiisi meitä kadehtii. Voi hyvin, minulla ei ole aikaa kirjoittaa -enempää. Suutelen käsiäsi, sinua, suutasi. Oi, jospa pian se aika -tulisi jolloin sydämellinen, pitkä, tulinen suudelma karkoittaisi -kaiken synkän pois! - - Sinun, sinun Alexanderisi. - - -_Natalia Herzenille_ - -Sagorje, elokuun 31 p:nä. - -Alexander, enkelini! Onko se risti raskas, jota kannat yhdessä minun -kanssani? Raskas, peloittavan raskas? Mutta saanko minä uupua, jos -tahdon auttaa sinua sitä kantamaan? Voivatko voimani herpaantua, kun -näen lujuutesi? Usko minua, Alexander, tämä uusi eron vuosi teki -minuun saman vaikutuksen kuin nuoli graniittivuoreen. Vasta nyt sano -minua omaksesi, nyt vasta olen tuon pyhän nimen arvoinen; nyt suutele -minua ja syleile minua, olen kaiken sen ansainnut. Tämä suudelma on -palkintoni nöyryydestäni, tämä syleily virkistykseni kovan vaivan -jälkeen. Et niinkuin raketti ole minua lennättänyt ylös -- ei, niinkuin -herran enkeli liidät kantaen minua siivilläsi kohden taivasta. Ja sinun -rakkautesi, sinun rakkautesi... se on -- se muuri, jonka jumala itse on -laatinut, ja joka sieluani suojaa -- sano, mitkä aseet voisivat tämän -muurin kautta tunkeutua? Kantakaamme siis ristiämme yhdessä? En uskalla -pyytää: anna minulle suurempi osa taakkaa; me olemme yksi sielu, yksi -enkeli, sen vuoksi täytyy olla yksi taakkakin ja yksi yhteinen voima. - -Eilen sain elokuun 14 päivänä kirjoittamasi kirjeen. "Kyyneleesi -putoavat näille riveille" -- niin. Mutta samoilla riveillä olen ne -kuivannutkin. Ajattelin, että jokainen kyyneleeni putoo sydämellesi ja -polttaa sen, että suruni suurentaa suruasi ja tekee taakan vieläkin -raskaammaksi; päätin sen vuoksi heti hillitä itseäni, koota kaikki -voimani, kaikki rakkauteni tarttuakseni uuteen ristiin ja kantaakseni -sitä. Me kuulumme erottamattomasti yhteen. - -Rauhoitu, enkelini, Kijeffiin en mene missään tapauksessa. Odotan, -kunnes jumala itse näyttää minulle tien Wjatkaan; silloin se on oleva -varma ja vaaraton. Mutta tunnustan sinulle, ystäväni, että minun on -vaikea erota tästä ajatuksesta; se on syvälle juurtunut sydämeeni. -Tavaton ja vaikea tehtävä, mutta juuri sen jättiläismäinen suuruus -lievensi pitkää eroa, jonka ajatteleminen tuotti minulle kauhua jo -silloin, kun en sitä varmuudella odottanutkaan. Nyt heitän tuon tuumani -pois luotani kauas: se ei saavuttanut myöntymystäni. Enkelini, usko -minua, en ainoastaan alistuvaisuudella ja nöyryydellä, vaan ilollakin -kannan tämän ristin. Elä sinäkään uuvu, jumalainen ystäväni! Miten -voisimme kestää yhdessäolomme, autuutemme, ellemme jaksa kestää eroa, -tuskaa? Valmistautukaamme, olkaamme lujempia, voimakkaampia, jalompia, -pyhempiä! - -Vähän aikaa sitten oli sielussani vielä ihania unelmia, täynnä onnea -ja toivoa, mutta nyt?... Jos se on vain mahdollista, niin kirjoitan -sinulle joka aamu ja ilta -- tämä on minulle yhtä suuri tarve kuin -rukouskin; teen sinulle joka päivä tiliä tunteistani ja ajatuksistani; -silloin tämä vuosi kuluu nopeasti, eikä ero vaivaa meitä niin paljoa. -Sinua, enkelini, pyydän kirjoittamaan minulle niin usein kuin voit. -Katsohan, minähän elän ainoastaan silloin. Vähäpätöisinkin tapaus, -joka koskee sinua, pysyy sitten ajatuksissani päiväkausia. Kirjoita -mitä tunnet, mitä ajattelet, kaikesta, kaikesta. Lupaan sinulle, -etten ole murheellinen, en sure, kannan kaikki lujuudella -- vielä -enemmän, silmäni, korvani ja sydämeni ovat suljetut kaikelta muulta -paitsi rakkaudelta. Kaiken muun voin kestää, mutta en yhtä hetkeä -vailla rakkauttani sinuun. Rukoillen kiedon käteni polviesi ympärille, -enkelini Alexander! Elä uuvu, elä väsy! Sinun Natashasi kuolee, jos -sielusi vaipuu surun valtaan. Niin, minä uskon, että valon päivät -koittavat meille, uskon, että me löydämme taivaan maan päällä! - - -_Herzen Natalialle_ - -Wjatka, syyskuun 21 p:nä. - -Ystäväni! Jo useita päiviä on minua paha demooni kiusannut. Joku -aika sitten kävi se harvemmin sielussani; nyt se on myrkyllisine -henkäisyineen palannut. Ihmiset -- sinä et vielä tiedä, mikä ilettävä -joukkio ihmiset ovat; oi, jospa et koskaan oppisi niitä tuntemaan! -Tuntekoon sielusi elinaikanaan ainoastaan jumalan ja sen miehen, jonka -hän on sinulle antanut; elä koskaan opi tuntemaan suurta joukkoa ja sen -alhaisia intohimoja. Sinä tiedät, että kirkas peili tulee himmeäksi, -kun siihen hengittää, samoin tulee puhdas sielu himmeäksi suuren joukon -henkäisystä. Katselen heitä ja ajattelen: ovatko he todellisia olentoja -vai kauheita kummituksia, irvikuvia? Jokainen, joka on korkeammalla -kuin joukko, on sen vihollinen, ja sitä se heittelee kivillä. Mutta hän -putoo tuohon kirottuun piiriin, josta ei mitään pelastuksen tietä ole, -särkee oman sielunsa, repii kaiken ympärillään olevan alas syvyyteen, -ja joukko nauraa ja taputtaa käsiään suosion osoitukseksi ja heittää -lokaa hänen kasvoilleen. Yksi ainoa tie taivaaseen on olemassa -- -rakkaus. Ihminen on langennut enkeli, Lucifer, yksi ainoa tie vie hänet -taivaaseen, maalliseen paratiisiin -- rakkaus. Tämän kahden sielun -sulautumisen yhdeksi, sen sinä olet minulle näyttänyt, sinä, enkelini, -joka olet arvoinen sovittamaan ihmiskunnan jumalan kanssa. Ja vielä -nytkin, kun rakkautesi kirkastamana katselen itseäni, niin kuinka -paljon itserakkautta, kuinka paljon itsekkäisyyttä elääkään vielä -minussa! Itsekkäisyys on rutto, ihmissielujen tuho, syntiinlankeemuksen -jälkiseuraus, Luciferin perintö. Natasha, Natasha, minä tarvitsen -apuasi, olen kohtalon runtelema, ihmisten runtelema, sieluni on aivan -kuin kokonaan ruvilla peitetty, koko sydämeni mätänee -- sinä yksin -voit minut parantaa, yksi ainoa katseesi ja annan ihmisille anteeksi -heidän loukkauksensa, joita he joka päivä minulle runsaasti jakelevat. -Ehkä kohtalo tuottaa minulle vuoden päästä pelastuksen! - -Kirjeitäsi, jotka annoit Makaroffille, en ole vielä saanut; hän ei ole -vielä palannut, mutta saapuu varmasti muutaman päivän päästä; odotan -häntä aivan kuin vanki odottaa vapautumistaan. - -Viime kirjeessäsi kirjoitit, että Emilian mielestä näyttää tilamme -kamalalta, jos kaikki paluuni jälkeen pysyy entisellään; sinun -mielestäsi ei kaikki näytä niin kauhealta. Niin, olen siitä vakuutettu, -tunnen sinun sielusi, se on kaiken maallisen rakkauden yläpuolella, ja -taivaallinen, pyhä rakkaus ei kaipaa mitään ulkonaisia valmistuksia. -Tiedätkö, että vielä en voi ajatella avioliittoamme, etkö sinäkin -jo luovu siitä ajatuksesta? Sinä minun vaimoni! Mikä alennustila! -Minun pyhimykseni, minun ihanteeni, minun taivaallinen olentoni, joka -taivaallisen sympatian kautta on sidottu minuun, enkelini -- vaimonani! -Niin, tässä nimityksessä on verinen pilkka! Sinä tulisit vaimokseni -sanan täydessä merkityksessä, minun rakkaudellani, sinun rakkaudellasi -on oleva jotenkin maallisesti muodostunut päämäärä! Hyvä Jumala, -soimaisin itseäni rikolliseksi, en olisi sinun rakkautesi arvoinen, jos -toisella tavalla ajattelisin; me emme voi lähemmin kuulua toisillemme, -sillä meidän sielumme ovat yhtä, sinä elät minussa, sinä olet minä. -Mutta sinä olet oleva minun, ja minä pidän sitä erikoisena onnena -- -se on uhraus, jonka me teemme porvarilliselle yhteiskunnalle; se on -yhteiskunnan vaatima ilmoitus siitä, että sinä olet minun -- ei muuta. -Juoda sinun katseesi itseeni, käden puristuksella, sanaakaan sanomatta -paljastaa koko sieluni, suudelmassa antaa sinulle sieluni omaksesi ja -imeä sielusi itseeni -- mitä muuta se on? Mitenkä Emilia voi sielullaan -käsittää rakkauden niin pintapuolisesti, hän, joka itse on rakastanut? --- -- -- - - Alexander. - - -_Natalia Herzenille_ - -Lokakuun 29 p:nä, 1839, perjantaina. - -"Isä, jos tahdot, niin ota pois tämä kalkki minulta! Vaan elköön -kuitenkaan niin tapahtuko kuin minä tahdon vaan niinkuin sinä!" -Edessäni on kirjeesi 19 päivältä... Olkoon niin! lyökää minua, -pilkatkaa minua, takokaa vankirautani lujempaan, tehkää kahleeni -raskaammiksi, te ette kuule minua suustani muuta kuin: Alexander! -Katseestani ette lue moitteen varjoakaan, täällä ei ole sille tilaa, -kiduttakaa minua, naulitkaa minut ristiin -- "Alexander, Alexander!" -huutaisin minä sen sijaan että: "Isä, anna heille anteeksi, he eivät -tiedä, mitä tekevät." Tämäkin sana on rukous, pyhä, täydellinen -rukous... Oi, minun elämäni, minun rukoukseni, minun Alexanderini! -Ojenna minulle kätesi, vaivuta katseesi omaani, salli minun juoda -suusi henkäisyä... Murehdi, murehdi, minä tunnen tuon murheen. Mutta, -enkelini, eikö meillä olisi voimia tätä tuskaa kantamaan? Minä kannan -sen, tunnen sen, olkoon koko tämä eron aika niinkuin yksi ainoa -kuoleman päivä, sulakoon olemuksemme aivan kuin vaha, kun me vain -yhdessä, syleillen toisiamme astumme sen kynnyksen yli, joka vie -toiseen elämään. Ah, mieleni on raskas. En voi vielä täydellisesti -ymmärtää, en vielä uskoa, en tiedä, mikä minua vaivaa, mutta raskas -paino on rinnallani, raskas sieluni päällä, aivan kuin se olisi rautaan -kahlehdittu... Sinä et ole minusta loitompana kuin ennenkään, ei, -en näe mitään estettä, en vain voi sinua koskettaa. Ystäväni, miten -mustaa, miten kylmää on ympärilläni, oi, tämä on kauheata! Tästä -usvasta tuijottaa kummituksia, petoja, niiden silmistä valuu lumi, ja -niiden henkäisy on kuolemaa tuottava. Minun suojelusenkelini, elä jätä -minua. Jospa voisin kuulla vain askeltesi äänen... ei, ympärilläni -on hiljaista, kaikki hiljaista. Hyvä jumala, ei sanaakaan! Hän näkee -kaiken. Hän tietää kaiken, me emme tahdo arkailla, toinen toisemme -tähden emme! Oi, ei, katso, tämä surukin, tämä sielun sairaus on pyhä -ja kallis, mikä runsaus vielä tässä tuskassakin, näissä kärsimyksissä! -Oi, minun enkelini, minun ihmeellinen ystäväni! Ja sunnuntaiksi -valmistetaan minulle yllätys. Puhutaan niin paljon, niin paljon! Hyi, -miten rumaa kaikki on, miten heinäsirkkalauman kaltaista; mutta leipä -ei ole maallista, ihmiskädet eivät ole sitä kylväneet, eikä se ole -ihmisiä varten; nämät heinäsirkat eivät sitä voi vahingoittaa; ne -syövät nälissään toinen toisensa. Voi hyvin, veljeni, ystäväni, isäni, -ainoa pelastukseni ajassa ja iankaikkisuudessa! - - Sinun Natashasi. - - -_Herzen Natalialle_ - -Maaliskuun 2 p:nä, keskiviikkona 1838. - -Minä en tiedä, tykkikö sydämesi kello kahden aikaan. Minä olen -_täällä_, nimittäin salaa; pidä huolta siitä, että kohtaamme toisemme! -Huomenna kello yhdeksän lähden taas pois. Anna vielä tänään Arkadille -määräyksesi; lähetän jostain majatalosta häntä etsimään. Aamulla -varhain kello kuusi täytyy oven olla auki. Nyt ei ole enää aikaa -miettimiseen, nyt täytyy toimia. - - A.H. - -(Samalla lehdellä on Natalian käsialalla:) - -Äsken juuri näin Alexanderin; en voi kirjoittaa, tee mitä tahdot. -- -Keskiviikkona, maaliskuun 2 p:nä kello 5 iltapäivällä. - - -_Natalia Herzenille_ - -Maaliskuun 3 p:nä, kello 10 aamupäivällä. (Moskova.) - -Eikö kaikki ole vain unta? Ei, sellaisia unia ei ole. Anna minulle -anteeksi, anna minulle anteeksi, enkelini, "hän ei saanut sitä -eläissään nähdä, vaan kuoli" [Sanat eräästä Natalian aikaisemmasta -kirjeestä.], anna anteeksi, minä en ole sitä eläissäni nähnyt enkä ole -kuollut. Vielä nyt elää? Alexander! - -Kello 12. Alexander -- eikä mitään muuta sanaa! Riittääkö tämä, -enkelini. Enkelini, sano, riittääkö se? - -Sinä eroat minusta, eikä mieleni ole murheellinen. Kylliksi! - -Oi, nyt meillä on voimia kantamaan kaksin verroin sen, mitä olemme -kantaneet, jopa enemmänkin! - -Minun elämäni, minun sieluni, vieläkö kauemmin odottaa? Mutta onko -jumalalla mitään vielä? - -Kello 4. Missä olet? Täällä, täällä, sinun Natashasi vieressä! Me -olemme erossa: kirjoittaminen on minulle vaikeata, mutta sinähän -tahdoit sen. Mitä ovat nämät kirjekasat verrattuina yhteen minuuttiin -sinun luonasi, yhteen katseeseesi! Alexander, me emme ole eronneet, -tässä on kätesi, sinun povesi. - -Nyt voin ainoastaan huudahtaa: "Kiitetty olkoon jumala!" Enkeli, mitä -meille vielä voi tapahtua maan päällä? Ei, odota... - -Kun sinä läksit pois (mutta mehän emme ole eronneet), laskeuduin -vuoteelle, makaan yhä vielä, en vielä ole noussut, enkä nousekaan, -ruumiini on eronnut sielusta. - -Enkeli, enkelini, eihän tämä ole unta? Ei, vaikeneminenkin on vaikeata. -Missä olet? Toivon ikuisesti saavani jäädä luoksesi, ikuisesti on tämä -katse, tämä käsi, tämä povi minun kanssani yhdistetty. En muista, millä -tavoin lähdit, mutta en ole surullinen, en, en! - -En voi ketään nähdä, ketään kuulla, kenenkään ei tule minua lähestyä! -Pois, pois kaikki, Alexander on minun luonani. - -Ei, mitään ei ole sielustani otettu; se on paljoa täydempi, rinta on -ahtaampi. - -Oi, minä olin lyhyen ajan tainnoksissa, mutta se ei ollut tavallista -unta, pääni nojasi rintaasi vastaan... Jokin liikahti -- heräsin -- se -oli tuoli, puinen tuoli. Missä sinä olet, missä on sinun povesi? - -Enkeli, enkelini, sinä minun elämäni! Ympärilläni on valkeus, pyhyys; -miksi he tulevat. Nouse, herää! - -Kiitäköön kolmivaljakko Wladimiriin, hän jää kuitenkin luokseni, kenen -käsi on tämä, kuka minua suutelee? -- Sinä, sinä. Mitä toivot nyt? Minä -en mitään. - -Kello 5. Minua hoidellaan aivan kuin sairasta, mutta sielu, sielu... -Taukoamatta virtaavat kyyneleeni, mutta ne eivät putoa maahan, enkeli -kantaa ne taivaaseen. - -Kello 7. Äsken oli valkeus ympärilläni, aivan kuin kaikki olisi -sillä täytetty, aivan kuin olisit luonani. Niin, tässä ovat silmäsi, -otsasi... Enkeli, minun, minun, minun enkelini! - - -_Herzen Natalialle_ - -Wladimir, huhtikuun 27 p:nä, myöhään illalla. - -Natalia, tilani on kauhea, kaikki näytti valmiilta, kuvernööri oli -kirjoittanut alle, äkkiä tuli kirkon miesten puolelta kielto; puuttui -sinun täysi-ikäisyytesi todistus. - -Ei, jo riittävät kärsimykset! En kestä enää, koko rautainen lujuuteni -on kadonnut; ilman sinua vaivun perikatoon, perikatoon, perikatoon. -Sanoit minulle: "Pelasta minut", nyt sanon sinulle ja jumalalle: -"Pelastakaa minut!" Grace, grace! Toinen jalkani oli jo vaunussa -kiitääkseni Moskovaan, mutta tant va la cruche à l'eau qu'à la fin s'y -casse... liiankin usein! - -Ah, mikä myrsky sielussani, ja kuinka se tekee kipeätä, kipeätä! Sain -pullon viiniä pakatakseni sen ja join sen kaiken; en enää pitkään -aikaan ollut sitä tehnyt. Ja totisesti, olen onnellinen, hyvin -onnellinen, hän rakastaa minua, hän on pyhä, on saavuttamaton -- -mitenkä olisikaan, jos hän ei rakastaisi minua -- ha ha ha! Ikäänkuin -Natalia voisi elää rakastamatta minua! Tämähän on järjetöntä, -hassutusta! Mutta tehkää tästä loppu, jumalan nimessä, jumalan nimessä, -tehkää loppu! - -Tule umpimähkään, me järjestämme kaiken. Kummallista, mieletöntä -- -mutta kuule, ellemme saa kaikkea järjestykseen, olethan voimakas, -enkelini, on olemassa keino, jonka jumala on antanut niille ihmisille, -jotka kaipaavat taivaaseen -- acidum hydrocyanicum [sinihappo] -- me -juomme sitä yhdessä. Sinä olet heikompi, tarvitset vähemmän -- ja -silloin me olemme lyhyessä hetkessä isän jumalan luona. - -Lauantaina illalla. Jumalan tähden, todistus siltä papilta, joka -sinut on kastanut, ja sitten jumalan nimessä Wladimiriin! Kaikki on -valmiina... Enkelini! - - -_Natalia Herzenille_ - -Moskova, toukokuun 1 p:nä, sunnuntaina. - -Sulhaseni! Muutama askel etäisyyteen... ja olen kotonani, meidän -talossamme, ja me olemme yhdessä! Peloittava, kamala aika! Meidän -suuren, pyhän, jumalallisen "Silloin" portit aukenevat, meidän tulee -arvokkaasti astua sisään. Tunnen puhdasta, rehellistä kiitollisuutta -ihmisiä kohtaan, jotka ovat minut luotaan sysänneet, he antoivat -minulle aikaa valmistumiseen. Tunnen sinun läheisyytesi -- Herra, -siunaa meitä! - -Kirjeesi pelästytti minua, heitti minut kamalan mielenliikutuksen -valtaan, tuotti minulle tuskia ja riisti rauhani... Alexander -- -kirje, ja mikä oli se tunne, joka sen kirjoitti! En anna sinulle tätä -rakkautta anteeksi! Enkelini, katso Natashaasi -- hiljainen rauhallinen -autuus, rukous ja odotus! Leijailen korkealla, korkealla kaiken muun -yläpuolella; taivaalla, sielussani luen ne sanat, jotka Hän sinne on -kirjoittanut: "Vähän ajan päästä olet hänen luonaan." Miten pyhinä, -miten puhtaina ja miten lähellä täytyy meidän olla häntä, kun seisomme -niin lähellä sitä, joka on meidän "Silloin" -- eikä murheesi haihdu? -Mutta rauha olkoon sinun kanssasi -- sinun kätesi! Syleile morsiantasi -arvokkaasti, eläkä kadu, että olet häntä syleillyt. Ah, Alexander, en -voinut sinua käsittää, kun sen luin ja... - -Kello 2 aamulla. Eilen minua häirittiin. Tänä aamuna kello seitsemän -sain kirjeesi ja ilmoituksen. Alexander, en ymmärrä mitään, olet -lähellä, lähellä, sen vain ymmärrän. - -Illalla. Nyt on vuoroni vaieta. En sanoilla, en kynällä voi puhua; -kaikki sanoo vain: pian, pian! Pian, Alexander!... En tiedä, mitä -tapahtuu, enkä ymmärrä, mitä minulle sanotaan. Isä on vihoissaan. -Emilia pitää huolta puvustasi, ystävät syntymätodistuksesta, minä... -minä... tiedäthän, millainen minä olen. - -Ah, se on vaikeata -- jumala! Alexander... Toden totta, enkelini, -minulla ei ole mitään halua kirjoittaa -- mieluummin tahdon puhua sinun -kanssasi. - -Oi, Alexanderini! -- Ja vihkisormukset? - - -Moskova, toukokuun 6 p:nä, perjantaina. - -Mahdollisesti on tämä liuska meidän kirjeellisen elämämme loppu. Oi, -ehkä luet nämät rivit silloin, kun olen jo lähempänä Wladimiria kuin -Moskovaa. Kaikki tämä kiihoittaa niin mieltäni, se on niin täynnä, että -se ihastuksesta vuotaa yli äyräittensä. - -Missä olet sinä? Alexander, minulta ei puutu ainoastaan sanat, en -voi edes käsittää, miten sydämeni laita on, mikä minun on. Jos tämä -autuuden odottaminen vielä kestäisi kauemmin, niin kuolisin. - -Tänä aamuna sain kuulla, että syntymätodistus oli hankittu. Oi, ei -ole sanoja, ei mitään, jotka voisivat ilmaista tunteeni, minä en voi -puhua. Yhden asian vain tiedän. Kohta sinun luonasi -- siinä kaikki. -Alexander, Alexander, Alexander! En tiedä, mitä Matwej puuhaa, mitä -toiset -- luuletko, että tämä on välinpitämättömyyttä? Minulle -puhutaan, minulle kirjoitetaan -- kaiken lykkää syrjään tuo yksi ainoa -ajatus: Pian hänen luokseen! - -Me tulemme hulluiksi tai kuolemme -- ihmisen elimistö ei voi kestää -niin paljoa onnea. Alexander, Alexander, minähän olen sinun Natashasi, -sinun, sinun! Alexander -- ei muuta. - -7. Lauantaina. Eilen kirjoitti minulle Emilia, että sinä tulisit -itse, mutta ehkä sinua on jokin seikka pidättänyt. Lähetän siis tämän -kirjeen, jotta et minun tähteni ole levoton, enkelini. Oi, jumalani! - - - - -Ferdinand Lassalle - - -_Ferdinand Lassalle_ - -(Kirje rakastavalle naiselle rakkaudesta) - -Aachen, lauantaina (elokuu tai syyskuu 1860) illalla. - -Hän on edessäni niinkuin _oma elämäntarinani_, oma kehitykseni, oma -luonteeni. - -Hän on oma, toistamiseen olennoitu minuuteni. Hän on identtinen kaiken -sen kanssa, mikä on vaaroja ja voittoja, tuskaa ja hikeäpusertavaa -työtä, kärsimyksiä, ponnistuksia ja voitonnautintoja, lyhyesti _kaikkia -niitä mielenliikutuksia, jotka sieluni konsanaan on kokenut_. - -Hän on identtinen minun oman sieluni kanssa. Mitä on sielu? Se on -yhtenäisyys, yhteenpuserrettu kokonaisuus, kokemieni vaikutelmien koko -määrän polttopiste. Nyt näet, sitä hän on minulle. - -Hän on siis onneni ensimäinen ja välttämätön ehto. Vieläpä enemmänkin, -hän on _minuuteni eheyden_ välttämätön ehto. Voisi leikata käteni ja -jalkani poikki, enkä tuntisi oman persoonani eheyden tulleen niin -silvotuksi kuin jos kadottaisin kreivittären. - - * * * * * - -Enfin, kun nyt kaikki on näin ja kun tämän olen sinulle jo satoja -kertoja sanonut, tulet ja sanot, että tämä nainen, joka on onneni -positiivinen ja välttämätön ehto, on lihaa minun lihastani ja luuta -minun luustani -- ja kuinka pintapuolisia ovat kuitenkin nuo raamatun -sanat ja luonnon sattuman aikaan saama sukulaisuus verrattuna sisäiseen -henkiseen identtisyyteen -- se on ainoastaan "se, joka estää minua -olemasta huoleton ja rauhallinen". - -Au contraire, hän on juuri ehdoton perus siihen! - - * * * * * - -Mutta nyt tahdon sinulle sanoa, miten minä rakkauden käsitän. - -Kun nainen tahtoo minua _rakastaa_, niin antaa hän itsensä minulle -kokonaan, sulautuu _kokonaan_ minuun, ja saa sen sijaan -- ainoastaan -paikan minun olemuksessani, ei saa minua, vaikkakin hän on kaiken -antanut, kokonaan omakseen, vaan saa vaihtolahjaksi ainoastaan osan -minun sisäistä olemustani! - -Epätasainen vaihto, sanot sinä! Olkoon! Mutta tämä on, jos asiaa -hiukan punnitset, yleinen ja normaali peruseroavaisuus miehen ja -naisen rakkaudessa. Jo yhteiskunnallisessa asemassa ja tieteessä -on osa miehen olemusta, jonka hän on pakoitettu jakamaan rakkauden -kanssa. Hän on siis jo alusta pitäen määrätty antamaan ainoastaan osan -itsestään rakkaudessa. Nainen, joka on aivan täydellisesti indiviidi, -voi kokonaan antautua rakkaudelle, ja hänen _tuleekin_ antautua sille -kokonaan. - -Jos alusta alkaen tämä siis on normaali erotus miehen ja naisen -rakkauden välillä, niin on kai minulla ennen kaikkea oikeus pitää -tätä eroitusta voimassaan, sekä sen vuoksi, että olen niin suuressa -määrässä mies, jotta en ainoastaan naisen rinnalla, vaan miestenkin -joukossa esiinnyn _miehenä_, että myöskin seurauksena kaikista -elämänkohtaloistani. - -Minä olen jo kokenut _kaiken_ laatuista onnettomuutta ja tuskaa -- -paitsi yhtä, joka ei koskaan voi eikä saa tulla minun lähelleni: -sisäistä rikkinäisyyttä. Tämä _sisäinen ehjyys_, jonka aina olen -osannut itselleni säilyttää, on ollut minun ylpeyteni ja ainoa onneni -ja tulee sinä pysymäänkin... - -Hän, joka siis tahtoo minua _rakastaa_ ja saada minun rakkauteni, -joka tahtoo olla _osa minun_ olemustani, -- hänen täytyy asettua -_absoluuttiseen_ yhteyteen minun kanssani, _kokonaan sulautua minuun_, -rakastaa mitä minä rakastan, _ajatella_ niinkuin minä ajattelen -j.n.e., sitoa itsensä minuun ollen absoluuttisesti yhdenmukainen minun -ajatus- ja tunnemaailmani kanssa -- luonnollisesti ainoastaan kaikissa -pääkohdissa. - - * * * * * - -Rakkaudessani tulee sen vuoksi olemaan jotain _tuhoavaa_. Se täytyy -tuon olennon, joka minua tahtoo rakastaa, ellei se jo alusta alkaen -ole yhtenäinen minun kanssani, sulattaa uudelleen ja tahtoa kokonaan -omistaa omakseen. Hyvä, jos joku toiselta puolen on toisen laatuinen -kuin minä, toiselta puolen ei voi antaa itseään sillä tavoin tuhota -ja sulattaa, no, hän pitäköön silloin kiinni tuosta heikosta -itsenäisyydestään, mutta älköön tahtoko rakastaa _minua_. - -... Niinkuin Semele sulaa Jupiterin sylissä, niin täytyy naisen -minun sisässäni sulaa, jos minun tulee häntä rakastaa, häntä pitää -rakastavana. - -Tämä voi olla hyvinkin epämukavaa niille rakastaville, joiden -luonteessa tämä ei ole. Mutta enfin, muuttumattomana ehtona pysyy -tämä, ennenkun hän voi olla _yhtä_ minun kanssani, saada paikan minun -_sydämessäni_. Enkä minä ole sinua, minä huomautan siitä, jotta et voi -minua mistään syyttää, jos (erehdyksestä) sanoisit sellaista rakkautta -itsekkäisyydeksi y.m., tahallani kietonut rakastamaan minua. Minä en -ole tehnyt aloitetta. Sinä olet sen itse ensin tuntenut ja selittänyt -sisäiseksi pakoksi. En koskaan olisi tehnyt aloitetta, sillä minä -tiedän, että _minun_ rakkauteni voi tuottaa hyvin vähän iloa, koska -ainoastaan harvat naiset ovat mahdollisia niin _vakavaan_ rakkauteen, -niin täydelliseen antautumiseen. - - -_Lassalle Sophie Adrianowna Soltzewille_ - -Berlin, lokakuun 7 p:nä 1860. - -... Vihdoinkin, Sophie, olen käsikirjoituskirjeeni lopettanut; -vihdoinkin olen sen kirjoittanut puhtaaksi! Oi, Sophie, missä yhä -kiihtyvässä kuumeen tilassa olenkaan sen kirjoittanut! Ja nyt on -päätös teidän käsissänne! Oi, kuinka vapisen tätä ajatellessani! Nyt -vasta oikea kidutus alkaakin. Taivas! Mitä teen, ennenkuin saan teidän -vastauksenne? Mitä vastakkaisimmat ajatukset kiduttavat minua. - -Sanoin teille jo Aachenissa leikkiessämme kysymyksillä ja vastauksilla, -että olen elämässäni kestänyt jo niin monia tuskia, että en uskonut -enää mitään uutta tuskaa olevan minua varten; nyt huomaan, että -te sen varmasti minulle tuotatte. Olkoon siis niin! Rohkeutta! -Kärsivällisyyttä! Lujuutta! Huokailla, itkeä, vaikeroida, menehtyä, -ei ole minun arvolleni sopivaa. Tahdon olla tyyni. Kantakaamme -onnettomuus, kuolema sydämessä, mutta rauha kasvoilla, hymy huulilla, -jos niin täytyy olla! - -Olen luopunut siitä alkuperäisestä ajatuksesta, että itse toisin tämän -kirjeen teille Dresdeniin. Ei, en tahdo läsnäolollani, intohimoni -sähköisyydellä vaikuttaa teihin, ei, teidän päätöksenne olkoon aivan -vapaa ja vaikutuksista riippumaton. - -Ajatelkaa vain itseänne, elkää laisinkaan minua, sitä pyytämällä pyydän! - -Elkää laisinkaan ajatelko sitä, mitä olen kärsivä! Onhan se aivan -yhdentekevää, minun laatuiseni ihmiset ovat syntyneet kärsimään. -Niinkuin Heine minusta sanoo, kun olin vasta 19-vuotias, olen luotu -gladiaattorin tavoin kuolemaan hymy huulillani. Yhdentekevää on, -kärsinkö enemmän tai vähemmän elämässä. Olkoot toiset onnellisia! -Sellaisille luonteille kuin minä olen, riittää se, että taistelee, -vuodattaa verensä hitaasti aivan viimeiseen pisaraan asti, riuduttaa -oman sydämensä, ja kuolema sielussa esiintyy hymyilevänä. - -En enää luullut voivani rakastaa. Te olette tämän tunteen uudelleen -minussa herättänyt. Te olette minut pakoittanut rakastamaan teitä. -Niin, minä rakastan teitä, ja minun miehen ylpeyteni voi paljoa -vaikeammin tehdä tämän tunnustuksen, kuin mitä häveliäimmän neitosen -arkuus voisi. - -Jos te minut nyt hylkäätte, niin palaan tuohon ajatukseen, että minun -on luovuttava kaikesta persoonallisesta onnesta, niinkuin ajattelin, -ennenkuin teihin tutustuin. - -Ja jos siis sydämeni murskaatte, niin murskaatte ainoastaan sellaista, -jonka jo aikoja sitten olin uhrannut: persoonallisen onneni. Elkää sitä -ajatelko! - -Kaksikymmentä kertaa mieluummin kadottaisin teidät kuin omistaisin -teidät säälin vaikutuksesta, olkoon se kuinka pieni tahansa. - -Lopputulos on siis -- ajatelkaa yksinomaan itseänne. - -Yhtä vain pyydän, Sophie, elkää antako minun kauaa kitua odottaessani! - -Tietoisuuden kuolemastaan voi kantaa; mutta ellei tiedä, onko kuollut -vai elävä -- oi, se on kauheaa! - -(Tämä rakkauskirje käsittää painettuna 36 suurta sivua. Tähän ei ole -otettu muuta kuin alku ja loppu.) - -Ah, Sophie, kuinka paljoa suloisempaa olisi saada teille puhua! -Mutta pahaksi onneksi on minun helpompi kirjoittaa teille! Itsehän -ehdoititte, että me käsittelisimme tätä meihin kohdistuvaa kysymystä -kirjeellisesti. Minä sitävastoin tahdoin persoonallisen keskustelun -kautta viedä sen loppuunsa. Minä siis puhun; minä kirjoitan joka -tapauksessa teille sen, minkä olisin sanonut. Teidän ei tule -päätöstänne tehdä jalomielisen innon valtaamana hetkenä. Teidän tulee -kolmeen kertaan miettiä kaikkea. - -Sallitteko minun alkaa, selittämällä sitä, mikä minusta tuntui -kummalliselta keskustellessamme Kölnissä? Te vastasitte minulle, -että ehkä rakastaisitte minua! Minä olen, niinkuin jo ennen sanoin, -korkeimmassa määrässä ylpeä ihminen; en koskaan äkkihyökkäyksellä -valloittaisi naista, en koskaan toimisi sinnekään päin, että -täydellisyyteensä kehittäisin häilyvän tunteen, joka itse ei siihen -kehity. - -Naisen tulee rakastaa minua vapaasta tahdosta, vapaasti ja -kokonaisesti; hänen täytyy itse minulle antautua ja silloin minä hänet -otan. Te sanoitte minua tuona hetkenä _hemmoitelluksi lapseksi_. Ei, -en sen vuoksi, että näyttelisin hemmoitellun lapsen osaa, en mistään -kerskailusta, vaan velvollisuuden tunnosta menettelen siten teidän -suhteenne. - -Ellei nainen koko olemuksensa voimalla minua rakasta, ellei hän -sydämensä syvyydessä tunne valtaavaa voimaa, joka hänet vetää puoleeni --- niin en koskaan voi häntä tehdä onnelliseksi sitomalla hänet -itseeni. Minä tuottaisin hänelle ehkä enemmän onnettomuutta kuin onnea. -On suhteita, joissa rajoitettu määrä rakkautta riittää tekemään naisen -onnelliseksi; useimmissa tapauksissa on niin laita. Mutta on tapauksia --- ja minun on sellainen -- joissa naisen rakkauden täytyy olla kaikki -nielevä tuli, joka esteistä ainoastaan voimistuu, voittamaton myrsky, -joka taukoamatta itsestään uusiintuu, jotta se ainaisesti kestäisi -ja jotta se samalla tarjoaisi naiselle korvauksen kaikista niistä -vaaroista, joiden alaiseksi hänen täytyy joutua. - -Siksi on minun kunnia-asiani ottaa vastaan ainoastaan luotettava, -jättiläismäinen, voittamaton rakkaus. Muuten en voi teidän onnestanne --- olla vakuutettu, ja varmasti itse luopuisin kaikista elämän -suloisuuksista, niin mieluisia kuin ne olisivatkin, ennenkuin -teille, te onnellinen ja jumaloitu lapsi, tekisin sen suunnattoman -vääryyden, että olemassaolonne onnen panisin vaaraan, jotta oma elämäni -kaunistuisi. - -Vaikkapa velvollisuudentuntoni teitä kohtaan ei pakoittaisikaan minua -siten ajattelemaan, niin saattaisi minut siihen kuitenkin varovaisuus -ja itsekkäisyys, sillä jos kerran näkisin teidät onnettomana, niin -olisin itsekin onneton! Itseäni kohtaan olen sydämetön. Minulla ei -ole sääliä eikä surkua eikä mitään muuta tunnetta omaa eksistenssiäni -kohtaan, jonka olen vihkinyt taukoamattomalle taistelulle. Sen vuoksi -en koskaan voi olla onneton, niin kauan kuin olen _yksin_. Minun -suhteeni ei mikään onnettomuus ole _mahdollinen_. Hävitettäköön elämäni -alaston, yksinäinen kallio, minä en tunne mitään, aivan kuin ei -kalliokaan mitään tunne, kun se hävitetään. - -(Seuraa 35 sivua.) - -Niin, minä vannon teille, että tähän asti ei ollut maailmassa -ainoatakaan naista, jota ajatellessani aviovaimonani en olisi värissyt. -Te olette ainoa, jota hellällä rakkaudella kunnioitan _antautuessani_ -hänen omakseen, ainoa, jolle olen valmis tekemään avioliiton kamalan -uhrin, ja te tiedätte, että minun ajatukseni rakkauden uhrista on se, -etten anna toisen tuntea sitä _uhrina_, vaan _onnena_. - -Te olette ainoa, jonka minä vaimokseni saattaisin ottaa, ja sellaisena -kuin olette. Te voisitte itse sanoa minulle, että minun tulisi ottaa -teidät toisenlaisena, enkä minä sitä tekisi! Katsokaahan, kaunis -ruusuni, se johtuu siitä, että minä kunnioitan teitä yhtä paljon kuin -rakastankin. Ehkä rakastan teitä siten sen vuoksi, että kunnioitan -teitä. - -Siis, minä menen teidän kanssanne naimisiin, jos te suostutte. Mutta -suostutteko te? - - * * * * * - -Sophie, nyt minä olen sanonut kaiken sen, mitä minulla oli sanottavana. - -Yksi seikka minulla vielä on lisättävänä. Minä en mene teidän kanssanne -naimisiin ilman isänne suostumusta ja rakkautta. Onnettomuus seuratkoon -sitä miestä, joka uskaltaa katkaista sellaiset siteet, jotka ovat -teidän ja isänne välillä. En sano, etten tarvitse äitinne, jota minulla -ei ole kunnia tuntea, suostumusta. - -Annan teille oikeuden kääntää, jos tahdotte, tämän kirjeen isällenne. - -Ja nyt, jos kaiken sen jälkeen, mitä olen teille sanonut, tahdotte -päättää tulla minun vaimokseni, niin minkä korvauksen saatte kaikista -uhrauksistanne? - -Ei muuta kuin kaksi seikkaa! Miehen ja sydämen! - -Mutta myöskin miehen sanan todellisessa merkityksessä, ja sydämen, -joka, jos kerran antautuu toiselle, sen myöskin tekee ikuisiksi ajoiksi. - -Ja, Sophie, tarvitseeko minun vielä sanoa se? Olkoon päätöksenne -millainen tahansa -- minä saatan ainoastaan vapisten sitä ajatella -- -niin en koskaan lakkaa olemasta teidän uskollinen ja hartain ystävänne! -Minä siunaan teitä vielä kyynelsilminkin. - - Lassalle. - - -_Lassalle Helene von Dönnigesille._ - -(Heinäkuun lopulla 1864.) - -... Oletko kunnianhimoinen? -- Mitä minun kultalapseni sanoisi, jos -kerran saattaisin tuoda hänet Berliniin, kuuden hiirakon vetämissä -vaunuissa, Saksan ensimäisenä naisena, yläpuolella kaikkia muita? - -... Oikeastaan on tavattoman typerää kiusata itseään joutavalla -politiikalla ja toisten ihmisten onnen ja menestyksen puolesta! Se kävi -päinsä niin kauan kuin olin yksin eikä minulla ollut parempaa tehtävää --- mutta nyt! Eiköhän minun tulisi heittää kaikki, ja me lähdemme pois, -kauas, kauas pois, minne minun valtijattareni, lapsi, tahtoo, ja me -elämme vain onneamme, tutkimuksiamme ja muutamia ystäviämme varten? - - -_Helene von Dönniges Lassallelle_ - -Wabern, tiistai-iltana, heinäkuun 26 p:nä. - -Ja nyt siis teidän kaunis, ihana sielunne ja teidän suurenmoinen, mutta -minulle rakas turhamaisuutenne tietävät, miten päätökseni kuuluu. -_Minä tahdon ja tulen olemaan teidän vaimonne!_ -- Te sanoitte minulle -eilisiltana: "Sanokaa minulle vain järkevä, itsenäinen jaa-sananne -- -et je me charge du reste". -- Hyvä, tässä on jaa-sanani -- chargez -vous donc du reste; teen ainoastaan pari pientä ehtoa, et les voilà. -Minä tahdon -- ajatelkaahan, että lapsi sanoo: minä tahdon -- minä -tahdon siis, että koetamme kaiken, mitä voimme, ja tehän voitte niin -tavattoman paljon, te, minun kaunis, saatanallinen ystäväni, -- -jotta me säädyllisellä, järkevällä tavalla pääsemme päämääräämme. Se -on: te tulette meille, ja me koetamme saada vanhempani kääntymään -teidän puolellenne yhtä paljon kuin -- -- saadaksemme siten heidän -suostumuksensa! -- Ellei se onnistu, jos he ovat ja pysyvät aivan -järkähtämättöminä, vaikka me olisimmekin tehneet kaiken, mitä olemme -voineet, -- eh bien, alors tant pis! onhan silloin aina Egypti -jälellä. Tämä on yksi minun ehdoistani. Ja tässä toinen: _Minä tahdon -ja toivon, että koko asia suoritetaan sitten niin nopeasti kuin -mahdollista._ Sillä minä jaksan kyllä kestää tämän-aamuisen usvan ja -sateen tulematta sairaaksi, -- mutta jos vielä tulee monta sellaista -mieltäkiihoittavaa päivää ja epävarmoja, kiduttavia tunnelmia, joita -olen jo saanut kestää meidän asiamme tähden -- niin ystäväni, sitä -eivät hermoni kestä. -- Mutta tähän kiireeseen on minulla toinenkin -syy -- en tahdo, että koko maailma meistä puhuu ja sanoo mielipiteensä -asiasta, joka ei sille kuulu, ja sen vuoksi hankkii minulle joukon -kohtauksia, jotka voi aivan yhtä hyvin väittääkin. Kun kerran asia on -päättynyt niin, kuin se meille on mieleen, niin avatkoot he silloin -suunsa ja silmänsä niin selälleen kuin tahtovat, silloin minulla on -teidät, Ferdinand, turvanani ja tukenani, -- et je ne me moque pas -mal du reste du monde. -- Minä tiedän, että voitettavanamme olevat -esteet ovat suuret, jopa jättiläissuuretkin, mutta onhan meillä suuri -maalikin ja teillä jättiläissuuri henki, joka jumalan avulla murskaa -kalliot hiekaksi ja tomuksi -- niin että minun heikko henkäisynikin -voi ne puhaltaa pois. Minulle jää kaikista vaikein tehtävä -- minun -täytyy kylmällä kädellä surmata uskollinen sydän, joka puhtaalla -rakkaudella on minuun kiintynyt, minun täytyy tylyllä itsekkäisyydellä -surmata kaunis nuoruuden unelma, jonka toteutettuna piti olla jalon -miehen onnena, elämänonnena. -- Uskokaa minua, se tulee olemaan minulle -peloittavan vaikeaa, mutta _minä tahdon_ nyt, ja _niin tahdon minä -teidän tähtenne tulla huonoksikin_. Kirjoittakaa minulle heti, niin -pian kuin mahdollista; sillä vasta sitten, kun tunnen tarkoin teidän -tuumanne ja lujan päätöksenne, olen kuullut herrani ja mestarini käskyt -ja toivomukset, vasta silloin voin alkaa toteuttaa omani, nimittäin -omat aikeeni! - -H.D. - - -(Genf.) Keskiviikkona, elokuun 3 p:nä 1864. - -Minun rakas sydämeni, minun ihana komea kotkani, -- en ole vielä -tuntiakaan ollut isäni talossa, ja nyt jo voin kertoa sinulle uutta --- mutta ainoastaan ikävää. Tulin tänne ja tapasin pikku sisareni -Margarethen kreivi Kayserlingkin kihlattuna morsiamena -- en voi -kuvatakaan, kuinka omaiseni ovat onnellisia ja iloisia tästä. Ah, -Ferdinand, sydäntäni vihloo ajatellessani, miten toisella tavalla minun -onneni heihin vaikuttaa! -- Se on minusta aivan yhdentekevää: _ilossa -ja surussa olen sinun uskollinen, sinulle nöyrä vaimosi._ - -Tätä ilonhetkeä käytin ilmoittaakseni äidilleni sinun käynnistäsi, -mutta -- -- no, tuon pikku rouva raukan mielestä on minun kaunis -Ferdinandini jonkinmoinen maankiertäjä -- kun kohtasin niin _jyrkkää_ -vastustusta, jopa niin tyhmien perusteitten nojalla, että ne -pikkumaisuudessaan eivät voi sinuun edes koskeakaan, niin tunsin -olevani pakoitettu turvautumaan suuriin keinoihin; sanoin siis: -"Kuulehan, äiti, minun täytyy tänään puhua sinun kanssasi hyvin -vakavasti -- sanon tänään ensi kerran: minä tahdon, ja niin totta kuin -tässä seisoin sinun edessäsi ajan minä tahtoni täytäntöön." Sitten -kerroin hänelle lyhyesti jälleennäkemisemme ja jatkoin: "Mieleni on -hyvin paha siitä, että minun täytyy tuottaa teille tällaista murhetta --- sillä näen sinun olevan aivan suunniltasi, -- mutta en voi tehdä -toisin; olkaa te järkeviä ja myöntykää -- vain siten opitte häntä -tuntemaan ja rakastamaan, ja kaikki menee rauhallisesti ja siloisesti --- ellei niin käy, niin tuottaa se minulle surua, ja jumala tietää, -kuinka paljon siitä kärsin, silloin minun täytyy turvautua lakiin ja -siten päästä oikeuksiini ja onneeni." -- - -Lopetin puheeni, jonka aikana hän oli kuunnellut minua kiltisti kuin -lapsi, keskeyttämättä minua kertaakaan, vaikka kyyneleet täyttivätkin -hänen silmänsä; lopetin kaiken vielä muutamilla suudelmilla ja -rakkaudenvakuutuksilla ja sanoin hänelle kerta vielä: _Hänessä -ainoastaan on minun onneni, ja se on minun kohtaloni._ - -Hän itki hiljaa ja poistui huoneesta ja minusta, sinun lapsestasi, tuli -sinun oikea Brunhildesi; -- minä en itkenyt, en vapissutkaan, katsoin -kuvaasi ja rukoilin hiljaa: Tule, minun jalo, ylpeä, keisarillinen -haukkani, anna ihanalla kotkankatseellasi minulle lujuutta ja voimaa! -Niin minä rukoilin, ja uskoni sinuun auttoi minua -- minä kiitän sinua, -voimakas Siegfriedini! - -Vähän ajan päästä tuli äiti parka ja sanoi: hänen täytyy kertoa koko -asia isälle, muuten tästä tulee hirveä skandaali. Minä vastasin siihen, -että minä vaadin luottamuksestani ainoastaan yhtä, etkä sinäkään -toivonut, että isäsi tulisi tuntemaan sinut muodostettuaan sitä ennen -joko _vastaiset_ tai _myötäiset_ ajatukset sinusta -- lyhyesti sanoen, -sinun täytyy esteettömästi saada tulla taloon ja siten arvostelluksi; --- -- mutta tässä pysyi äitini horjumattomana ja sanoi: "Isä ei -koskaan ota häntä vastaan, minun täytyy mennä hänen luokseen ja kertoa -hänelle, miten asian laita on." Nyt kysyin minä, mitä hänellä oli -Lassallea vastaan, mitä hän saattoi sanoa moittivaa hänestä -- car -enfin, sillä hänen poliittinen asemansa ei ole mikään kyllin pätevä -syy kieltäytyä ottamasta häntä tullessaan vastaan. Äiti: "ei hänen -poliittinen vaan hänen sosiaalinen asemansa -- kasettijuttu [Lassallen -suhde kreivitär von Hatzfeldiin.] ja niin paljon muuta". Minä vastasin -siihen, etten minä heiltä mitään muuta vaadi kuin että he ottaisivat -sinut vastaan ja oppisivat sinut tuntemaan; johon äiti vastasi: "Sinä -et voi vaatia juuri samaan aikaan, _jolloin toinen tytär on kihloissa -kreivi Kayserlingin kanssa_, isääsi ottamaan perheeseen miestä, josta -maailma puhuu sillä tapaa." Minä: -- te ette ota häntä perheeseen, vaan -annatte ainoastaan suostumuksenne minulle siihen, että minä lähden -tästä perheestä; jos sen vaaditte, niin tahdon, niin kipeästi kuin se -koskeekin, ja jumala on minun todistajani, että sydämeni melkein siitä -särkyy, niin tahdon antaa teille sen lupauksen, etten koskaan enää astu -jalallani tämän kynnyksen yli. - -Hän ei vastannut siihen mitään, itki entistään enemmän, ja kun hän oli -hiukan rauhoittunut, niin hän piti minulle ankaran puheen, jossa hän -sanoi minun antavan hetken mielialojen johtaa itseäni liian paljon -j.n.e. Mutta kun hän huomasi, että pysyin lujana, niin hän meni, -varmasti päättäen sanoa isälle kaiken. Isäni on nyt soutelemassa -serkkuni tohtori Arndtin kanssa, ja jumala tietää, miten kaikki -päättyy, kun hän palaa. _Joka tapauksessa pysyn lujana kuin kallio,_ -- -sinä tulet huomenna kello kaksi -- ehkä jo aikaisemminkin, ja silloin -me nopeasti teemme kaiken valmiiksi; sillä tunnen, että tässäkin -suhteessa tähtemme ovat meille suosiollisia ja johtavat meidät onneen. -Äiti on sitäpaitsi huomannut, että asiaa ei voida millään muuttaa, -- -ja silloin ehkä, vaikkakaan ei ilman myrskyä ja kiivaita kohtauksia, -kaikki päättyy nopeasti ja siten onnellisesti. Jos he -- vanhempani -- -huomaavat, että eivät voi mitään meitä vastaan -- niin tiedän, että he -pitävät parempana heti suostua, välttääkseen pienen skandaalin. Jos -vielä tänä iltana on päättävä keskustelu, niin kirjoitan sinulle vielä -varhain huomisaamuna. Ah, sydämeni, kuinka minä sinua kaipaan! -- - -Paras asianajaja täällä on Amberny. -- Tahdoithan sinä sen tietää? - -Nyt on kello 1/2 7, ja sinä minun _herrani ja jumalani_ olet jo täällä? -Oi, tämä ajatus antaa minulle jälleen voimia ja lujuutta -- sillä minun -täytyy tuntea _herrani ja valtijaani_ läsnäolo ja kaikkivoimaisuus, -jotta en väistyisi, jotta en toisten edessä olisi niinkuin sinun -edessäsi -- _lapsi_. Mutta minä tunnen sinut ja rakkautesi -- enkä -silloin enää pelkää mitään ja olen aina ja alati sinun _vaimosi, -lapsesi,_ sinua _jumaloiva orjasi!_ oi, jospa kreivitär olisi täällä! -- - -Kirjoita minulle pienelle lapulle ainoastaan, että rakastat minua! -Sillä minä, Ferdinand, rakastan sinua niin paljon! - -Se on tapahtunut -- he ovat puhelleet -- -- isäni on sanonut, "etten -ole enää hänen tyttärensä"! ja mitä nyt tapahtuu -- jumala tietää; --- hän tahtoo, että minä en saa lähteä talosta, ennenkuin olen sinun -vaimosi! - -Minä voin -- -- -- - - -_Lassalle neiti von Dönnigesille_ - -München, elokuun 20 päivänä. - -Helene! - -Kirjoitan sinulle kuolema sydämessäni. Rüstowin sähkösanoma antoi -minulle kuolettavan iskun. Sinä, sinä petät minut! Se on mahdotonta! -Vielä en voi uskoa niin suurta kavaluutta, niin kamalaa petosta. -Hetkiseksi on sinun tahtosi voitu taivuttaa, murtaa, vieroittaa sinut -pois omasta itsestäsi; mutta en voi ajatellakaan, että tämä olisi sinun -oikea, sinun oikea tahtosi. Ethän ole voinut kaikkea hävyntunnetta, -kaikkea rakkautta, kaikkea uskollisuutta, kaikkea rehellisyyttä tähän -äärimmäiseen määrään asti itsestäsi karkoittaa! Sinä olisit saattanut -pahaan maineeseen ja häväissyt kaiken, mitä ihmiskasvot saattavat -ilmaista -- valhetta olisi jokainen parempi tunne, ja jos sinä olet -valehdellut, jos saatat saavuttaa tämän viimeisen turmeltumisen asteen, -jos rikot pyhät valat ja särjet uskollisimman sydämen -- niin auringon -alla ei ole enää mitään, jota ihminen saattaa uskoa! - -Sinä täytit minut sillä tahdolla, että taistelisin omistamisestasi; -sinä vaadit ensin minua käyttämään kaikkia sovinnaisia keinoja, -sen sijaan että olisin ryövännyt sinut, olet minulle pyhiä valoja -vannonut suullisesti ja kirjallisesti; olet vielä viime kirjeessäsi -minulle selittänyt, ettet ole mitään, et mitään muuta kuin minun -rakastava vaimoni ja ettei mikään valta maailmassa voi sinua pidättää -täyttämästä tätä päätöstäsi. -- -- Ja sen jälkeen, kun sinä tämän -uskollisen sydämen, joka, kun se kerran antautuu toiselle, ikuisiksi -ajoiksi antautuu, väkivaltaisesti olit puoleesi vetänyt -- niin heität -minut heti, kun taistelu tuskin on alkanutkaan, pilkallisesti nauraen -syvyyteen, petät minut ja teet minusta pilkkaa? Niin, sinulle olisi se -onnistunut, mikä ei koskaan kohtalolle, sinä olisit lujimman miehen, -joka kaikkia ulkonaisia myrskyjä on vastustanut hievahtamattakaan, -murskannut, tuhonnut. - -Tällaista petosta minä en voisi voittaa! Minä olisin sisästäpäin -saanut surmani! Ei ole mahdollista, että sinä olet niin kunniaton, -niin häpeämätön, niin suuri velvollisuuksiesi rikkoja, niin kokonaan -kunnoton ja huono! Sinä ansaitsisit minun kamalimman vihani ja maailman -halveksimisen! - -Helene! Se ei ole _sinun_ päätöksesi, jonka olet Rüstowille -ilmoittanut. Käyttämällä väärin hyviä tunteita on sinut houkuteltu -siihen! Sinä saisit -- kuule, kuule minun sanani! -- jos nyt pysyt -päätöksessäsi, itkeä sitä elämäsi loppuun asti! - -Helene, uskollisena lupaukselleni "je me charge du reste" istun täällä -ja teen kaiken voittaakseni isäsi vastustuksen. Minulla on jo käsissäni -mainioita keinoja, jotka eivät voi olla vaikuttamatta. Ja elleivät ne -veisi päämäärään, niin on minulla täällä tuhansia toisia keinoja, ja -minä tahdon kaikki esteet tomuksi jaoittaa, jos sinä pysyt uskollisena; -sillä ei minun voimallani eikä minun rakkaudellani sinuun ole mitään -esteitä: je me charge toujours du reste! Taisteluhan on vasta tuskin -alkanutkaan, arkailija! - -Ja sillä aikaa, kun minä täällä istun ja olen jo saavuttanut melkein -mahdotonta, petät sinä minut toisen miehen mielistelysanojen -vaikutuksesta! - -Helene! Minun kohtaloni on sinun käsissäsi! Mutta jos sinä minut -muserrat tämän kunnottoman petoksesi kautta, jota minä en voi voittaa, -niin tulkoon kohtaloni päällesi ja seuratkoon kiroukseni sinua hautaasi -asti! Tämän kirouksen lausuu uskollisin, sinun petollisesti murskaamasi -sydän, jonka kanssa olet häpeällisellä tavalla ilveillyt. Se osuu -varmasti! - -... Vielä kerran täytyy minun saada persoonallisesti ja kahdenkesken -puhella kanssasi. Minä tahdon ja minun täytyy saada kuulla -kuolemantuomioni sinun omasta suustasi. Siten ainoastaan saatan uskoa -sen, mikä muuten näyttää mahdottomalta! - -Teen täällä kaiken voitavani voidakseni sinut täältä voittaa ja tulen -sitten Genfiin! - -Minun kohtaloni sinun päällesi, Helene! - -F. Lassalle. - - - - -HISTORIALLISIA TIETOJA KIRJEIDEN KIRJOITTAJISTA - - -Mariana di Alcafarado - -Kahdenkymmenenkuuden vuotias ranskalainen ratsuväen kapteeni Noel -Bouton, markiisi de Chamilly, taisteli vuonna 1664 portugalilaisten -puolella espanjalaisia vastaan ja oleskellessaan Bejassa voitti Mariana -di Alcafaradon, Maria Conceptionin luostarissa olevan nunnan rakkauden. -Vuonna 1667 palasi kapteeni Ranskaan ja Mariana kirjoitti silloin -hänelle viisi kirjettä, joista ensimäinen on kirjoitettu joulukuulla -1667 ja viimeinen kesäkuulla 1668. Kapteenin rakkaus oli jo sammunut, -hän ei enää vähintäkään välittänyt rakastetustaan, vaan kerskailikin -tällä valloituksellaan. Hän antoi Pierre Girardin de Guilleraquesin -kääntää ne ranskan kielelle ja julkaisi ne kirjana. Kirjalla oli -tavattoman suuri menekki ja siitä ilmestyi toinen painos toisensa -jälkeen. Vielä seuraavallakin vuosisadalla ilmestyi kokoelmia, jotka -muka olivat saman nunnan kirjeitä, mutta olivatkin väärennettyjä. -Vasta vuonna 1810 ranskalainen tutkija Boissonnade sattuman kautta sai -tietää, kuka oli näiden kirjeitten oikea kirjoittaja, sillä kirjana -julkaistiin ne nimellä "Erään nunnan kirjeet aatelismies C:lle." - - -Jonathan Swift - -Kuuluisan englantilaisen kirkonmiehen, valtiomiehen ja kirjailijan -Jonathan Swiftin kirjeet ovat ilmestyneet useana nidoksena. Hänen -ensimäinen rakastettunsa oli Jane Waryng, jolle kirjoitettu, tähän -kokoelmaan otettu kirje on painettuna teoksessa "Elegant epistles". -Oleskellessaan äitinsä sukulaisen, sir William Templesin luona -tutustui Swift tämän aviottomaan tyttäreen Esther Johnsoniin -("Stellaan"). Molemmat rakastuivat toisiinsa, ja miss John seurasi -yhdessä ystävättärensä Dingleyn kanssa Swiftiä Irlantiin, jossa syntyi -jonkinmoinen näennäinen avioliitto hänen ja Swiftin välillä. Molemmat -asuivat kuitenkin erillään, eikä Swift koskaan suoraan tunnustanut -häntä vaimokseen. Oleskellessaan Lontoossa vuosina 1710-1713, jona -aikana kirjoitti "kirjeet Stellalle", Swift tutustui hän erääseen -nerokkaaseen nuoreen naiseen. Tämän nimi oli Esther Vanhomrigh ja -hän oli Englantiin muuttaneen hollantilaisen kauppiaan tytär. Nuori -nainen rakastui intohimoisesti Swiftiin, joka myöskin oli rakastavinaan -häntä. Kun Swift ei kuitenkaan tahtonut solmia avioliittoa hänen -kanssaan, matkusti miss Vanhomrigh Irlantiin ja pääsi silloin selville -rakastettunsa suhteesta Stellaan. Tämä isku oli niin ankara hänelle, -että hän sairastui ja jonkun ajan kuluttua kuoli. - -Jonathan Swift eli vuosina 1667-1745. Hän oli valtiomiehenä hyvin -huomattava ja ajoi aina lämpimästi Irlannin asiaa kirjoittaen -voimakkaita kirjoituksia vastustajiaan vastaan. Hänen romaaninsa -"Gulliverin matkat", joka suomeksikin on ilmestynyt, on sadun muotoinen -satiirillinen kuvaus silloisista oloista. - - -Jean-Jacques Rousseau - -Jean-Jacques Rousseau, eräs maailman suurimmista ajattelijoista, -syntyi vuonna 1712 Genevessä. Vaiherikkaan nuoruuden jälkeen hän -saapui vuonna 1745 Pariisiin. Täällä hän alkoi vuonna 1754 suhteen -erään ravintolatytön, Thérése Levasseurin kanssa sillä ehdolla, ettei -hän koskaan tämän kanssa mene naimisiin. Tästä suhteesta syntyi -viisi lasta, jotka Rousseau lähetti löytölastenhuoneeseen. Kesän -1747 vietti Rousseau rouva Dupinin linnassa hänen sihteerinään ja -soitonopettajanaan, sitten hän taas jatkoi seikkailurikasta elämäänsä. -Pariisissa hän tutustui rouva d'Epinayhin, joka tarjosi hänen -käytettäväkseen pienen maatilansa Ermitagen. Täällä Rousseau kirjoitti -romaaninsa "Julie eli uusi Heloise". Samalla kuin hän oli rakastunut -hyväntekijäänsä, hän rakastui tämän sisareen, rouva d'Houdetotiin, -joka oli vuorostaan rakastunut markiisi Saint-Lambertiin. Rousseau -koetti voittaa rouva d'Houdetotin rakkauden kirjoittamalla hänelle -intohimoisia kirjeitä. Hän ei suoraan tahtonut tunnustaa koettavansa -syrjäyttää kilpailijansa, vaan esiintyi rakastettunsa edessä jalona -anteeksiantavana luonteena, samalla kuin hän moitti markiisia hänen -suhteestaan tähän naiseen. Vuonna 1768 meni Rousseau muodollisesti -naimisiin Thérése Levasseurin kanssa Hän kuoli vuonna 1778. - -Paitsi yllämainittuja henkilöitä, joille Rousseau on kirjoittanut -kirjeitä, on tässä kokoelmassa hänen kirjeensä Suzanne Serrelle, aivan -nuorelle tytölle, johon hän syksyllä vuonna 1741 tutustui matkallaan -Lyonissa. - -Rousseaun vaikutus on ollut tavattoman suuri kirjailijana ja -ajattelijana. Hänen kuuluisa kasvatusta kosketteleva teoksensa "Emile" -on ilmestynyt suomenkielellä. - - -Ugo Foscolo - -Italian kirjallisuuden levottomin ja intohimoisin henkilö on Ugo -Foscolo (1778-1827) jonka tunnetuin teos on "Ultime lettere di Jacopo -Ortis". Hänen rakastettujensa lukumäärä on melkein loppumaton; eräs -hänen ihailijattarensa, Quirina Magiotti, mainitsee kirjeessään -Foscololle kokonaista kymmenen, joille tämä oli vannonut ikuista -rakkautta ja kuolevansa, ellei heitä saa omakseen. Valtiollisten -vapaamielisten mielipiteittensä vuoksi täytyi hänen lähteä Italiasta ja -hän asettui asumaan Lontooseen, jossa kuolikin. - -Tässä kokoelmassa olevien naisten joukossa on Antonietta Fagnani-Arese -ollut keikailevin ja kaunein, jolla oli aina suuri määrä ihailijoita -ympärillään ja josta sanotaan, että hänen mielestään olivat miehet -aivan kuin kukkoja, jotka olivat määrätyt rakastumaan, tulemaan -toisilleen mustasukkaisiksi ja tappelemaan keskenään. Rouva Pestalozza, -johon Foscolo keväällä 1815 tutustui, rakastui heti mielettömästi -Foscoloon ja pyysi tätä ryöväämään hänet miehensä luota pois, ja ellei -tämä sitä tekisi, niin uhkasi hän tappaa itsensä nälkään. Foscolon -tähden hän luopui entisistä rakastajistaan, mutta kun Foscolo läksi -Saksaan, niin sinä aikana rouva Pestalozza jälleen alkoi suhteet heidän -kanssaan. Palatessaan Italiaan joutui Foscolo tästä sellaisen raivon -valtaan, että häntä kiellettiin koskaan jalallaan astumasta Pestalozzan -taloon. Erottuaan hänestä alkoi Foscolo heti suhteen Quirina Magiottin -kanssa, jota hän kuitenkin pääasiassa piti jonkinmoisena rippi-isänään. -Tälle naiselle on Foscolo kirjoittanut kokonaista 98 kirjettä. -Kallirrhoe oli muuan englantilainen nainen, jolle Foscolo on omistanut -ainoan englannin kielellä kirjoittamansa runon. - - -Alfred de Musset ja George Sand - -Kaikista ranskalaisista rakkauskirjevaihdoista on ehkä yleisemmin -tunnettu Alfred de Mussetin (1810-1857) ja George Sandin (1804-1876), -sillä ovathan molemmat olleet Ranskan kirjallisuuden huomattavimpia -neroja. Vuonna 1833 he yhdessä matkustivat Italiaan ja siellä -intohimoisesti rakastuivat toisiinsa. 1834 sairastui Musset Veneziassa -ja sai silloin suureksi surukseen ja tuskakseen kuulla, että George -Sand petti häntä Pietro Pagellon kanssa. George Sand oli sittemmin -rakkaussuhteissa aikakautensa huomattavimpien henkilöitten, Lisztin, -Meyerbeerin ja Chopinin kanssa. - -Alfred de Musset on varsinkin runoilijana tuottanut ikuisesti säilyvää -taidetta. Hänen muutamista näytelmistään on esitetty suomeksi "Ei lempi -leikin vuoksi". George Sand on romaanien kirjoittaja ja on niillä -saavuttanut pysyvän paikan Ranskan kirjallisuudessa. Hänen "Sirkka" -romaanistaan muodostettu näytelmä on esitetty suomeksi. - - -Alexander Herzen - -Alexander Herzen, kuuluisa venäläinen vallankumouksellinen, -karkoitettiin vuonna 1834 kahdenkymmenenkahden vuotiaana ensin Permiin -ja sieltä Wjatkaan. Täällä oleskellessaan kirjoitti hän paljon kirjeitä -serkulleen Natalialle, joka häntä suuresti ihaili. Sukulaisten -vastustuksista huolimatta onnistui heidän viimein mennä avioliittoon -Moskovassa, jonka jälkeen Natalia seurasi miestään maanpakoon. - -Se suuri tunne, joka Herzenin kirjeissä vallitsee ennen avioliittoa, -katosi piankin, ja Natalian elämä muodostui sangen autioksi. - -Vuonna 1906 ilmestyi tämä hyvin laaja kirjevaihto venäjäksi. Otteita -näistä kirjeistä oli jo vuonna 1905 ilmestynyt saksan kielellä. - - -Ferdinand Lassalle - -Ferdinand Lassalle, Saksan sosiaalidemokratian perustaja, -oli juutalaisen silkkikauppiaan poika ja syntyi vuonna 1825. -Loistavana kirjailijana, suurenmoisena puhujana ja lumoavana -persoonallisuutena saavutti hän heti suuren menestyksen. Hänen monista -rakkausseikkailuistaan on tullut kuuluisimmaksi hänen suhteensa -Helene von Dönnigesiin. Helene oli baierilaisen valtiomiehen tytär -ja kihloissa valakkialaisen Janko von Rakowitzin kanssa. Tämä vaati -Lassallen pistoolikaksintaisteluun, jossa Lassalle sai kuolettavan -haavan. Tämä tapahtui vuonna 1864. Helene kuoli vuonna 1911. - -Lassallen vaikutus sosiaalidemokratiaan on ollut hyvin suuri, vaikkakin -hänen useita mielipiteitään nykyään pidetään jo vanhentuneina sillä hän -ensimäisenä herätti työväestön valvomaan omia etujaan. - -Georg Brandesin loistavasti kirjoitettu Lassallen elämäkerta on -ilmestynyt suomeksi. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HISTORIALLISIA RAKKAUSKIRJEITÄ*** - - -******* This file should be named 63133-8.txt or 63133-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/3/1/3/63133 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |