diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62751-8.txt | 2132 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62751-8.zip | bin | 45759 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2132 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a464014 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62751 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62751) diff --git a/old/62751-8.txt b/old/62751-8.txt deleted file mode 100644 index fa6b2c4..0000000 --- a/old/62751-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2132 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Lempeäluontoinen, by Fyodor Dostoyevsky, -Translated by Martti Wuori - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Lempeäluontoinen - Fantastillinen kertomus - - -Author: Fyodor Dostoyevsky - - - -Release Date: July 25, 2020 [eBook #62751] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LEMPEÄLUONTOINEN*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -LEMPEÄLUONTOINEN - -Fantastillinen kertomus - -Kirj. - -F. M. DOSTOJEVSKI - -Suomensi M. Wuori - - - - - -Porissa, -Adolf Allardt, -1887. - - - - -Tekijältä. - - -Pyydän anteeksi lukijoiltani, että tällä kertaa päiväkirjan -[Dostojevski julkaisi vuosina 1873, 1876 ja 1877 kuukausittain -"Kirjailijan Päiväkirja" nimisen aikakauskirjan, joka sisälsi -valtiollisia, kriitillisiä y.m. kirjoituksia. Marraskuun vihko v. 1876 -sisältää yksistään tämän kertomuksen. Suomentaja.] sijasta sen -tavallisessa muodossa annan ainoastaan kertomuksen. Mutta minä olen -todellakin kirjoitellut tätä kertomusta suurimman osan kuukautta. -Kaikissa tapauksissa pyydän, ett'eivät lukijat panisi tätä pahaksensa. - -Nyt itse kertomuksesta. Minä olen nimittänyt sen "fantastilliseksi", -vaikka itse pidän sen suurimmassa määrässä todenperäisenä. Vaan -fantastillista siinä löytyy todellakin, ja juuri kertomuksen itse -muodossa, jonka seikan pidän tarpeellisena edeltä päin selittää. - -Asian laita on, näet, ett'ei se ole pelkästään sepitelmä eikä -muistelmakaan. Ajatelkaahan mies, jonka itsensä surmannut vaimo makaa -ruumiina pöydällä, muutamia tuntia sen jälkeen, kuin hän on -heittäytynyt ulos ikkunasta. Mies on kovin liikutettu eikä ole vielä -ehtinyt koota ajatuksiansa. Hän kävelee huoneessansa, kokien käsittää -mitä on tapahtunut, "koota ajatuksensa yhteen kohtaan". Sitä paitse on -hän täydellinen hypokondrikko, sellainen, joka puhelee itseksensä. Ja -nyt hän puheleekin itseksensä, kertoo tapauksen, selittelee sitä -itsellensä. Huolimatta näennäisestä johdonmukaisuudesta hänen -puheessansa, puhuu hän välistä ristiin sekä hänen ajatuksiinsa että -tunteihinsa katsoen. Hän milloin puolustaa itseään, milloin syyttää -vaimoaan ja vaipuu sivuseikkoihin; ja hänen puheessansa ilmestyy sekä -raakaa mieltä ja sydäntä että syvällisiä tunteita. Vähitellen hän -todellakin saapi asian selville ja ajatuksensa kootuiksi "yhteen -kohtaan". Joukko hänen herättämiänsä muistoja saattaa hänet -ehdottomasti vihdoin viimein totuuteen: totuus ylentää ehdottomasti -hänen mieltänsä ja sydäntänsä. Lopulta muuttuu kertomuksen tapakin, -verrattuna sen sekavaan alkuun. Totuus esiintyy onnettomalle jotenkin -selvänä ja näkyvänä, ainakin hänen omasta mielestänsä. - -Siinä aine. Tietysti kestää kertomuksen juoksu muutamia tuntia, vuoroon -keskeytyen ja sekaantuen; milloin puhuu hän itsekseen, milloin kääntyy -hän taas ikäänkuin näkymättömän kuulijan, jonkun tuomarin puoleen. Näin -on aina laita todellisuudessakin. Jos pikakirjoittaja olisi voinut -kuunnella ja kirjoittaa kaikki paperille, niin kertomus ehkä olisi -epätasaisempi, vähemmin viimeistelty, kuin tämä on, mutta -psykoloogillinen kulku olisi minun mielestäni tullut olemaan sama. Ja -tämäpä paperille panevan pikakirjoittajan olettaminen (jonka mukaan -minä sitte olisin muodostellut, mitä oli kirjoitettu) onkin juuri se -mitä minä tässä kertomuksessa nimitän fantastilliseksi. Vaan onhan -tällaista osaksi jo usein ennenkin tavattu taiteen alalla. Victor Hugo -on mestariteoksessaan, nimeltä: "Erään kuolemaan tuomitun viimeinen -päivä", käyttänyt milt'ei samaa tapaa, ja vaikk'ei hän ole tuonut -esille pikakirjoittajaa, niin on hän olettanut vielä suuremman -epätodellisuuden, sen, näet, että kuolemaan tuomittu voi (ja että -hänellä on aikaa) kirjoittaa muistelmia ei ainoastaan viimeisenä -päivänänsä, vaan vieläpä viimeisellä hetkelläkin, jopa ihan viimeisessä -silmänräpäyksessäkin. Vaan ell'ei hän tätä olisi kuvitellut, niin ei -itse teostakaan löytyisi, -- kaikkein todenperäisintä ja -todenmukaisinta hänen kirjoittamistaan teoksista. - - - - -Ensimmäinen osa. - - - -I. - -Kuka minä olin ja kuka hän on. - - -... Niin kauan, kuin hän vielä on täällä, -- on kaikki vielä hyvin, -voin käydä häntä katsomassa tuon tuostakin; vaan kun hän huomenna -viedään pois ja -- mitenkäs minä silloin yksin jään? Hän on nyt salissa -pöydällä, kahdella yhteen pannulla pelipöydällä, vaan huomenna -valmistuu arkku, valkoinen, valkoinen arkku... silkillä verhottu, vaan -enhän minä siitä... Minä vaan kävelen kävelemistäni ja tahdon tehdä -itselleni tästä selkoa. Nyt olen jo kuusi tuutia tahtonut sitä tehdä, -vaan en saa ajatuksiani kootuiksi yhteen kohtaan. Seikka on se, että -minä vaan yhä käyn ja käyn... Vaan se tapahtui näinikään. Annahan minä -kerron sen järjestyksessä. (Järjestys!) Hyvät herrat, minä en ole -mikään kirjailija, sen te kyllä huomaatte, vaan olkoonhan, minä kerron -kuitenkin, niinkuin asian ymmärrän. Ja siinäpä koko kauhu onkin, että -minä ymmärrän kaikki liian hyvin! Jos, tuota, tahdotte tietää, s.o. jos -alkaa asian alusta, niin kävi hän silloin vaan luonani tavaroita -panttaamassa voidakseen panna "Golos"-lehteen ilmoituksia, että, näet, -niin ja niin, muudan kotiopettajatar, suostuu matkustamaan ja opetusta -kotona antamaan j.n.e., j.n.e. Näin oli asia ihan alussa enkä minä -tietysti eroittanut häntä muista; tuli kuin muutkin ja niin edespäin. -Vaan sitte aloin eroittaa. Hän oli tuollainen solakka, valkoverinen, -keskikasvuinen, minun kanssani aina kömpelömäinen, ikäänkuin häpeilevä -(luulenpa, että hän oli kaikkien vieraiden kanssa samanlainen, ja minä -olin hänelle, tietysti sama, kuin kaikki muutkin, s.o. jos ottaa -ihmisenä, eikä lainanantajana). Niin pian kuin hän oli saanut rahansa, -kääntyi hän heti ja meni pois. Ja aina ääneti. Toiset aina kiistelivät, -pyytelivät lisää, tinkivät itselleen enempää; vaan hän ei koskaan, -mitä annettiin... Minä varmaan vaan hämmennyn... Niin minua -kummastuttivat kaikista enin hänen panttinsa: hopeiset kullatut -korvarenkaat, huononpuoleinen medaljonki, -- parinkymmenen kopekan -arvoisia kaluja. Kyllä hän itsekin tiesi niiden olevan sen arvoisia, -vaan hänen kasvoistansa näin niiden olevan hänelle kalliita, -- ja -todellakin oli tämä kaikki, mitä hänellä oli jäljellä isältänsä ja -äidiltänsä. Sen sain perästäpäin tietää. Kerran vaan minä uskalsin -hymähtää hänen kapineillensa. Se on... näettekö, sitä minä en koskaan -muutoin tee, vaan olen aina kohtelias yleisöä kohtaan, puhun vähän, -kohteliaasti ja ankarasti. "Ankarasti, aina ankarasti". - -Mutta kerran toi hän minulle jätteitä (aivan sananmukaisesti) vanhasta -oravannahkaturkista, ja silloin minä en voinut pidättää itseäni, vaan -sanoin hänelle jotakin, ikäänkuin sukkeluuden tapaista. Hyvänen aika, -kuinka hän punastui! Hänellä oli suuret siniset miettiväiset silmät, -mutta nepäs silloin alkoivat hehkua! Vaan eipäs sanonut sanaakaan, otti -vaan "jätteensä"; ja -- meni tiehensä. Sillä kertaa minä tarkastin -häntä ensiksi erityisellä tavalla ja aloin ajatella hänestä sellaista, -s.o. juuri semmoista erityistä. Niin, muistanpa minä vielä -vaikutuksenkin, s.o. niin sanoakseni, sen päävaikutuksen, kaiken -synteesin: näet, että hän oli hirveän nuori, niin nuori, että oli kuin -neljäntoista vuotias ikään. Ja kuitenkin oli hän silloin jo kolmea -kuukautta vailla kuusitoista. Vaan enhän minä tätä aikonut sanoa, eikä -se synteesi ollenkaan ollutkaan. Seuraavana päivänä tuli hän taas. -Sittemmin sain minä tietää, että hän oli käynyt turkkineen -Dobronravovin ja Moserin luona, mutta paitse kultakaluja eivät he ota -mitään vastaan eivätkä siis puhumaankaan ruvenneet. Minä olin häneltä -kerran ottanut vastaan kameenkin [eräs jalokivi] (ihan kelvottoman) -- -ja huomattuani sen sitte, kummastuin itsekin: paitse kultaa ja hopeaa -en minäkään mitään ota panttiin, vaan häneltä otin kameen. Tämä oli -silloin hänestä se toinen ajatus, sen muistan. - -Sillä kertaa, s.o. Moserilta tullessaan, toi hän minulle merenkullasta -tehdyn hammasluun sikaria varten -- jonkin joutavan kapineen, joka -olisi semmoisten kerääjälle kelvannut, vaan meille ei ollut minkään -arvoinen, sillä mehän vaan huolimme kultakaluista. Koska hän nyt tuli -tuon eilisen kapinan jälkeen, niin otin minä häntä ankarasti vastaan. -Ankaruuteni, näet, on kuivassa kohtelussa. Vaan antaessani hänelle -kaksi ruplaa, en kuitenkaan malttanut olla hänelle sanomatta hiukan -närkästyneellä äänellä: "tämän teen ainoastaan teille! Moser ei -semmoista kalua ottaisi vastaankaan". "Teille" -- sanalle panin -erityisen painon, ja juuri vississä tarkoituksessa. Olin, näet, -vihoissani. Hän punastui taas kuultuaan tämän "teille"-sanan, oli -vaiti, mutta ei viskannut pois rahoja, vaan otti, -- sitä se köyhyys -on! Vaan sekös punastui! Minä käsitin, että olin loukannut häntä. Vaan -kun hän oli mennyt pois, niin kysyin itseltäni yht'äkkiä: "tokko tämä -voitto hänen ylitsensä todellakin maksaa kahta ruplaa?" He, he, he! -Muistan, että juuri tämän kysymyksen tein kaksi kertaa: "maksaako? -maksaako?" Ja nauraen ratkaisin sen itsekseni myöntävästi. Hyvin -silloin olin iloissani. Eikä se ollut mikään häijy tunne; minä tein sen -tahallani, varta vasten tahdoin koetella häntä, sillä minussa alkoi -yht'äkkiä liikkua omituisia ajatuksia hänestä. Tämä oli kolmas -erityinen ajatukseni hänestä. - -... Ja siitä se kaikki sitte alkoikin. Tietysti minä oitis koetin ottaa -selkoa kaikista asioista salaa ja odotin hänen tuloansa hyvin -kärsimättömänä. Minäpä aavistinkin, että hän tulisi kohta. Ja kun hän -tuli, ryhdyin hänen kanssansa ystävälliseen puheluun tavattoman -kohteliaasti. Minä, näet, olen saanut hyvän kasvatuksen ja osaan -käyttäytyä. Hm... Silloinpa juuri minä oivalsin, että hän on hyvä ja -lempeäluontoinen. Hyvät ja lempeäluonteiset eivät pane kauan vastaan ja -vaikka yleensä eivät ole varsin avosydämisiä, niin eivät osaa ollenkaan -välttää puhelua: vastaavat saidasti, vaan vastaavat kuitenkin, ja mitä -etemmä, sitä enemmän, vaan ei saa itsekään väsyä, jos jonkin perille -pyrkii. Tietysti ei hän minulle mitään selittänyt. Perästä päin vasta -sain niinä tietää tuosta "Golos"-lehdestä ja kaikesta. Silloin pani hän -lehteen ilmoituksia tuon tuostakin, alussa, tietysti, ylpeästi: -"kotiopettajatar, muka, suostuu matkustamaan, vastaus ehdoista -lähetettävä suljetussa kirjeessä", vaan sittemmin: "suostuu kaikkiin, -sekä opettamaan että seuranaiseksi, sekä taloutta että sairasta -hoitamaan, ja ommella osaa", j.n.e., j.n.e., kaikki, niinkuin on -tavallista! Tietysti lisättiin tämä kaikki ilmoituksiin eri kerroilla, -vaan kun lopuksi epätoivo valtasi, niin suostui jo "palkatta, -leivästä". Vaan ei saanut paikkaa! Silloin päätin minä tehdä viimeisen -koetuksen: otin yht'äkkiä sen päivän numeron ja näytin hänen -ilmoituksensa: "Nuori nainen, täysi orpo, etsii paikkaa pienten lasten -opettajattarena, mieluimmin iäkkään leskimiehen luona. Osaa auttaa -talouden hoitamisessa". - --- Näettekös, tämä ilmoitus on painettu tänä aamuna, ja iltasella hän -saa varmaan jo paikan. Niin sitä pitää ilmoittaa! - -Hän punastui taas, taas alkoivat hänen silmänsä hehkua, hän kääntyi ja -meni oitis pois. Minä olin hyvin mielissäni. Muutoin olin jo varma -kaikesta enkä pelännyt mitään: hammasluistahan ei kukaan huoli. Ja -hammasluuthan olivat häneltä jo lopussa. Niinpä kävikin, kolmantena -päivänä taas tulikin, ihan kalpeana, hädissänsä, -- minä käsitin, että -hänelle oli jotakin tapahtunut kotona, ja niinpä todella laita olikin. -Selitän heti, mitä oli tapahtunut, mutta ensiksi tahdon vaan muistella, -kuinka yht'äkkiä osasin kohota hänen silmissänsä. Päähäni pälkähti -yht'äkkiä tuuma. Asian laita oli se, että hän toi tämän jumalan-kuvan -(raskitsipa tuoda)... Vaan, kuulkaahan! kuulkaahan! Nyt se jo alkaa, -tähän asti olen vaan sekaantunut... Seikka on se, että tahdon mainita -kaikki, jokaisen pienimmänkin seikan, joka ainoan piirteen. Minä tahdon -vaan yhteen kohtaan koota ajatukseni, vaan -- en voi, mutta kas tässä -yksityisseikat... - -Neitsyt Marian kuva... neitsyt Maria lapsen kanssa, vanha -perheenomaisuus, varustettu kulloitetulla hopeaympäryksellä, -- maksaa --- no, noin kuusi ruplaa se maksaa. Minä näin, että kuva oli hänelle -kallis, vaan hän tahtoi pantata kaikki, ottamatta kehystä pois. Minä -sanoin hänelle: parempi olisi ottaa kehys pois ja pitää kuva; -jumalankuvaa on kuitenkin, tuota, niinkuin vaikea... - --- Onkos se kielletty? - --- Eikä ole kielletty, mut' niin vaan, ehkä, te itse... -- - --- No, ottakaa pois se. - --- Tiedättekö mitä, minä en ota sitä pois, vaan panen sen tuonne -jumalankuva-kaappiin, -- sanoin minä, mietittyäni, -- muiden kuvien -joukkoon, lampun alle (minulla paloi aina lamppu konttoorini ollessa -auki), ja ottakaa nyt vaan kymmenen ruplaa: - --- Minä en tarvitse kymmentä, antakaa vaan viisi, kyllä minä sen -lunastan varmaan. - --- Vai kymmentä ette tahdo? Kuva sen kuitenkin maksaa, -- lisäsin minä, -huomattuani, että hänen silmänsä taas alkoivat hehkua. Hän oli vaiti. -Minä toin hänelle viisi ruplaa. - --- Älkää ylenkatsoko ketäkään, minä olen itse ollut samassa pälkähässä, -vieläpä pahemmassakin, ja jos nyt näette minut tällaisessa toimessa... -niin tapahtuu se seurauksena siitä, mitä olen kärsinyt... - --- Te kostatte yhteiskunnalle? Niinkö? keskeytti hän minut yht'äkkiä, -hyvin pilkallinen hymy huulilla, jossa, muutoin, oli paljon viatonta -(s.o. ylipäänsä vaan, sillä silloin ei hän ollut vielä tehnyt eroitusta -minun ja muiden välillä, niin että hän sen sanoi melkein loukkaamatta.) -Vai niin, ajattelin minä, vai sellainen sinä olet, luonteesi tulee -ilmi, uuden suunnan ihmisiä ollaan. - --- Näettekö, huomautin minä heti, puoleksi leikillä, puoleksi -salamielisesti: "Minä -- minä olen osa sitä kokonaista, joka aina pahaa -suo, vaan aina hyvää luo"... - -Hän katsahti minuun pikaisesti ja hyvin uteliaasti, vaan tässä -katseessa oli kuitenkin paljon lapsellista. - --- Odottakaa... Mikä ajatus se oli? Mistä se oli? Minä olen kuullut sen -jossakin... - --- Älkää vaivatko päätänne; sillä lauseella esittää Mefistofeles -itsensä Faustille. Oletteko Faustia lukenut? - --- E-en tarkkaan. - --- Se on, ett'ette ole sitä ollenkaan lukenut. Vaan se on teidän -luettava. Mutta minä näen taas huulillanne pilkallisen piirteen. -Pyydän, älkää luulko minussa olevan niin vähän ymmärrystä, että, -kaunistaakseni lainanantajan virkaani, tahtoisin esiintyä teille -Mefistofeleena. Lainanantaja pysyy sinänsä. Se me kyllä tiedetään. - --- Te olette niin kummallinen... Enhän minä tahtonut ollenkaan sanoa -teille mitään sellaista... - -Hän tahtoi sanoa: Minä en odottanut, että te olisitte sivistynyt -ihminen, vaan hän ei sitä sanonut; kuitenkin tiesin minä, että hän niin -ajatteli. Minä olin häntä kovin kummastuttanut. - --- Näettekö, huomautin minä, joka alalla voipi tehdä hyvää. Minä en, -tietysti, puhu itsestäni, sillä minä en tee muuta kuin pahaa vaan... - --- Tietysti voi jokaisella paikalla hyvää tehdä; sanoi hän, luoden -minuun nopean ja läpitunkevan katseen. "Niin juuri, jokaisella -paikalla", lisäsi hän yht'äkkiä. Oi, minä muistan, minä muistan kaikki -nuo silmänräpäykset! Ja tahdon lisätä, että kun tuo nuoriso, tuo -herttainen nuoriso tahtoo sanoa jotakin viisasta ja sattuvaa, niin se -yht'äkkiä osoittaa liian suoraan ja selvään kasvoissaan, että: "kas -nyt, muka, minä sanon sinulle jotakin viisasta ja sattuvaa" -- eikä -tämä ole kerskaavaisuutta niinkuin meikäläisellä, vaan näkyy -suorastaan, että he itse pitävät sitä arvossa, ja uskovat, ja -kunnioittavat, ja luulevat, että muutkin aivan samallalailla sitä -kunnioittavat. Oi sitä suoramielisyyttä! Silläpä sitä voittaakin. Ja -hänessäpä se oli ihanaa! - -Muistan kaikki, en mitään ole unhoittanut. Kun hän oli mennyt ulos, -tein oitis päätökseni. Samana päivänä lähdin viimeiselle -tiedustelumatkalleni ja sain kuulla hänestä koko jäljellä olevan -salaisuuden; hänen entisen elämänsä olot olin saanut tietää Lukerialta, -joka silloin oli palvellut heidän luonaan ja jonka jo muutamia päiviä -sitte olin saanut puolelleni. Tämä salaisuus oli niin hirveä, ett'en -ymmärrä, kuinka enää saattoi nauraa, niinkuin hän taannoin, ja kysellä -Mefistofeleen sanoista, kun itse oli niin kauheassa tilassa. Mutta -- -se on sitä nuorisoa! Juuri tätä ajattelin hänestä silloin ylpeänä ja -iloisena, sillä sehän osoitti mielen jaloutta: vaikka hän, näet, olikin -turmion partaalla, niin saivat Goethen ylevät sanat kuitenkin hänen -loistamaan. Nuoruus on aina jalomielinen, vaikkapa vähässä ja usein -väärässäkin. Minä, näet, puhun vaan hänestä yksistänsä. Ja pääasia -on, että minä pidin häntä jo ikäänkuin _omanani_, enkä epäillyt -yli-vallastani. Tiedättekös, se on ylen hekumallinen ajatus, kun ei -enää epäile. - -Vaan mitäs minä. Jos minä näin jatkan, niin koska minä saan kaikki -yhteen kohtaan kootuksi. Pikemmin, pikemmin -- sehän ei ollut ollenkaan -sitä, mitä ai'on sanoa.. Herra Jumala! - - - -II. - -Naimatarjoomus. - - -"Salaisuuden", jonka sain kuulla hänestä, selitän tässä -lyhykäisyydessä: hänen isänsä ja äitinsä olivat jo ammoja aikoja -kuolleet, kolme vuotta jo ennenkuin hän jäi kunnottomien tätiensä luo. -Onpa liian vähäkin sanoa heitä kunnottomiksi. Toinen heistä oli leski, -jolla oli iso perhe -- kuusi lasta, toinen toistaan pienempiä -- toinen -oli iäkäs ja häijy vanhapiika. Vaan molemmatkin olivat häijyjä. Hänen -isänsä oli ollut virkamies, kirjuri pelkästään ja ainoastaan -personallista aatelia: kaikki aivan kuin minua varten. Minä olin kuin -ylemmästä mailmasta ikään: yhtä kaikki olin virasta eronnut, loistavan -rykmentin alakapteeni perintö-aatelia, itsenäinen mies j.n.e., ja mitä -lainakassaan tuli, niin voivat tädit katsella sitä ainoastaan -kunnioituksella. Tätiensä luona oli hän ollut kolme vuotta orjuudessa, -vaan oli kuitenkin jossakin tutkinnon suorittanut, -- olipas ehtinyt -suorittaa, olipas keinon keksinyt, vaikka joka päivä armottomasti työtä -teki; -- ja se merkitsee, että hänessä löytyi pyrintöä johonkin -korkeampaan ja jalompaan! Vaan miksikäs minä sitte naida tahdoin? Vaan -minusta vähät, siitä sittemmin... Ja siitäkös sitte kysymys on! -- -Tätiensä lapsia hän opetteli ja ompeli paitoja, vaan lopulta ei -ainoastaan sitä tehnyt, vaan lattioitakin pesi, hän, tuo -heikkorintainen. He häntä, suoraan sanoen, pieksivät ja soimasivat joka -leipäpalasta. Ja päättivät sillä, että aikoivat myödä hänen. Hyi! Minä -jätän mainitsemattakin sellaisen häpeän. Sittemmin kertoi hän minulle -tarkkaan kaikki. Tätä kaikkea piti silmällä kokonaisen vuoden ajan -naapuri, muudan rihkamakauppias, joka ei kuitenkaan ollut vaan pelkkä -rihkamakauppias, sillä hänellä oli kaksi hedelmämyömälää. Hän oli jo -kaksi vaimoa menettänyt ja etsi kolmatta, ja siinäpä hän tämän -hoksasikin: "hän on, näet, hiljainen, on kasvanut köyhyydessä, ja -minähän nainkin vaan orpojani varten". Hänellä oli todellakin lapsia. -Kosi, alkoi hieroa sopimusta tätien kanssa, sitä paitse oli hän -viidenkymmenen vanha. Tyttö kauhistui. Ja siihen aikaan juuri hän alkoi -käydä luonani saadakseen ilmoituksia "Golos"-lehteen. Vihdoin alkoi hän -rukoilla tätiään, että he antaisivat hänen ajatella edes pikkaraisen -aikaa vaan. Hänelle se myönnettiin, vaan enempää ei, ja nytpä alkoivat -ahdistaa häntä: "Itsekään emme tiedä mitä suuhun panna ilman liikaakin -suuta". Minä tiesin jo kaiken tämän, vaan sinä päivänä vasta tein -päätökseni. - -Iltasella tuli heille kauppias, tuoden puodistaan viidenkymmenen -kopekan edestä makeisia; tyttö istui hänelle seuraa pitämässä, kun minä -kutsutin hänen Lukerialla kyökistä ulos ja käskin kuiskuttamaan -hänelle, että minä olin portilla ja halusin sanoa hänelle jotakin heti -paikalla. Minä olin silloin itseeni hyvin tyytyväinen. Ja ylipäänsä -olin koko sen päivän hirveän tyytyväinen. - -Siinä portilla selitin minä Lukerian läsnä ollessa hänelle, joka jo oli -hämmästynyt siitä, että olin kutsuttanut hänen ulos, selitin että pidin -onnena ja kunniana... Toiseksi, ett'ei hän kummastelisi tapaani, että -minä näin portilla... ja että minä olen rehellinen mies ja olen asiasta -selon ottanut. Enkä minä valehdellutkaan, sanoessani olevani rehellinen -mies. Vaan siitä vähät! Ja puhuinpa en ainoastaan soveliaalla tavalla, -s.o. osoittaen olevani hyvin kasvatettu ihminen, vaan olipa kosimiseni -omituinenkin, ja se on pääasia. Vai onko paha sitä tunnustaa? Minä olen -tahtonut tuomita itseäni ja teenkin sen. Minun tulee puhua sekä -vastaan että myötä, ja niin puhunkin. Perästäpäin muistelen tätä -mielihyvillänikin, vaikka se on tyhmää: minä ilmaisin silloin suoraan, -häpeämättä, että, ensiksikin, en ole varsin lahjakas, en varsin viisas, -kentiesi, en varsin hyväluontoinenkaan, vaan helppohintainen egoisti -(minä muistan tämän lausuman, minä keksin sen silloin sinne mennessäni -ja olin tyytyväinen) ja että minussa ehkä on monta hyvin pahaa puolta -muissa suhteissa. Kaiken tämän sanoin omituisella ylpeydellä, -- -tiettyhän se on kuinka semmoista sanotaan. Luonnollisesti minulla oli -niin paljon ymmärrystä, että, ilmaistuani jalosti puutteeni, en -jättänyt ilmaisematta ansioitanikaan: "vaan sen sijaan, muka, on -minulla sitä ja sitä ja sitä". Minä näin, että hän vielä pelkäsi -hirveästi, mutta minä en lieventänyt mitäkään, vaan vieläpä, sen -nähdessäni, varta vasten lisäsin kovuutta: sanoin suoraan, ett'ei hänen -tarvitse nälkää nähdä, vaan mitä pukuihin, teaatteriin ja tanssijaisiin -tuli, -- niin siitä ei puhettakaan; kentiesi vast'edes, kun olisin -tarkoitukseni saavuttanut. Tämä ankara puheen tapa kasvoi yhä -kasvamistaan. Minä lisäsin, ja myöskin aivan kuin sivumennen, että jos -olin ryhtynyt tällaiseen toimeen, s.o. lainakassan pitäjäksi, niin oli -minulla vaan muudan tarkoitus, oli muka muudan sellainen seikka... Vaan -minulla oli oikeuskin niin puhua, sillä minulla oli todellakin muudan -sellainen tarkoitus ja sellainen seikka. Odottakaahan, hyvät herrat, -minä olen koko ikäni vihannut tällaisia kassoja, vaan vaikka todella on -naurettavaa puhua itsekseen salaperäisesti, niin sittenkin olen -tahtonut "kostaa yhteiskunnalle". Se on totta, totta, totta! Senpä -tähden hänen sukkeluutensa sinä aamuna siitä, että minä muka "kostan", -oli häijysti sanottu minua vastaan. S.o. näettekö, jos olisin sanonut -hänelle suoraan: "Niin kylläkin, minä kostan yhteiskunnalle", niin -olisi hän purskahtanut nauruun, kuin eräänä aamuna, ja silloin se olisi -todellakin ollut naurettavaa. Vaan saattoipas syrjäisillä viittauksilla -ja lausumalla salaperäisiä sanoja, kiihottaa hänen mielikuvitustansa. -Sitä paitse en enää pelännyt mitäkään: tiesinhän minä, että tuo lihava -kauppias oli hänelle joka tapauksessa inhoittavampi minua ja että minä, -portilla seisoessani, olin hänelle kuin pelastuksen enkeli. Sen minä -kyllä ymmärsin. Oi, konnuudet ihminen ymmärtää erinomaisen hyvin! Mutta -olikos se sitte konnuutta? Kuinka siinä on ihmistä tuomittava? Enkös -minä sitte häntä jo silloin rakastanut? - -Odottakaahan: tietysti minä en silloin maininnut hänelle hyvänteosta -puolta sanaakaan; päin vastoin, aivan päin vastoin: "kiitollisuuden -velassa olen, muka, minä ettekä te?" Sen minä lausuin suorin sanoinkin, -en malttanut olla sanomatta, ja se näytti, kentiesi, typerältä, sillä -huomasin hänen kasvoissansa pikaisen rypyn. Mutta kokonaisuudessa oli -voitto kuitenkin minun puolellani. Odottakaahan: jos kerran muistelen -kaikkea tätä törkyä, niin mainitsen viimeisenkin sikamaisuuden: minä -seisoin siinä ja päässäni liikkui ajatus: sinä olet pitkä, muhkea mies, -hyvin kasvatettu ja -- ja, vihdoin, kerskaamatta puhuen, et ole -ollenkaan ruma. Semmoista silloin ymmärrykseni soitteli. Tietysti hän -minulle siinä portilla sanoi: otan. Vaan... vaan minun täytyy lisätä: -hän ajatteli siinä kauvan, ennenkuin sen sanoi. Niin mietti, niin -mietti, että minä jo olin kysyä: "no, kuinkas?" -- enkä malttanutkaan, -vaan niin komeasti kysäsin: "no kuinkas sitä?" - --- Odottakaa, minä mietin, vastasi hän. - -Ja niin vakavat olivat hänen somat kasvonsa, niin, että -- mitä kaikkia -niissä olisinkaan jo silloin voinut nähdä! Vaan minäpä pahastuin: -"vai", ajattelin mini, "horjuu hän minun ja tuon kauppiaan välillä?" -Oi, silloin minä en vielä käsittänyt! En mitään, en mitään minä silloin -vielä käsittänyt! Tähän päivään saakka en ole mitään käsittänyt! Minä -muistan, että Lukeria juoksi minun jälkeeni, kun jo olin mennyt pois, -seisautti minut tiellä ja sanoi kiireissään: "Jumala palkitsee teitä, -herra, että otatte meidän kauniin neitimme, vaan älkää hänelle siitä -mitään puhuko, hän on niin ylpeä". - -Ylpeä! Minä, näet, itsekin rakastan hieman ylpeitä. Ylpeät ovat -erittäinkin kauniita, kun... no kun ei enää epäile vallastaan heidän -yli, eikö niin? Oi kelvotointa, kömpelöä ihmistä! Oi kuinka minä olin -tyytyväinen! Tiedättekö, että hän, kun hän siinä portilla seisoi -miettien, antaisiko minulle myöntävän vastauksen, vai ei, ja minä -ihmettelin, tiedättekö, että hän silloin saattoi ajatella näin: "Jos -kerta onnettomuus on tullakseen kumpaisellakin taholla, niin eikö ole -parempi suoraan valita pahempi, s.o, tuo lihava kauppias; lyököönpähän, -muka, pikemmin humalainen minut kuoliaaksi!" Vai, kuinka luulette, -saattoihan hän niin ajatella? - -Ja nytkään en ymmärrä mitäkään! Minä sanoin vast'ikään, että hän -saattoi niin ajatella: valitako kahdesta onnettomuudesta pahempi, s.o. -kauppias. Vaan kumpi oli hänelle silloin pahempi? Kauppiasko vai -Goetheä siteeraava lainanantaja? Se on vielä kysymys! Mikä kysymys? -Sitäkään et ymmärrä: vastaus makaa pöydällä ja sinä sanot: kysymys! -Vaan minusta vähät! Minusta ei ole puhettakaan. Ja, parhaaksi, mitä -minä nyt siitä -- minustako puhe on vai ei? Sitäpä en osaa ollenkaan -ratkaista. Parempi olisi panna maata. Päätäni kovin kivistää... - - - -III. - -Kunnollisin ihminen vaan itsekään en usko. - - -Minä en nukkunut. Ja vieläkös sitä, kun päässä sellainen valtimus -sykkii. Tahdon muistella tätä kaikkea lokaa. Oi, sitä lokaa! Oi, mistä -lo'asta minä silloin hänen vedin ylös! Pitihän hänen ymmärtää se, antaa -arvo teolleni!... Minua miellytti myös monta seikkaa, esimerkiksi se, -että minä olin yhden viidettä ja hän tuskin kuudentoista vanha. Tämä -minua viehätti, tämä tunne; suloinen se oli, hyvin suloinen. - -Minä tahdoin, esimerkiksi, viettää häät _à l'anglaise_, s.o. aivan -kahdenkesken, ainoastaan kahden todistajan läsnäollessa, joista toinen -oli Lukeria, ja sitte oitis rautatielle, vaikkapa esimerkiksi Moskovaan -(sinne minulla oli parahaksi asiaa) johonkin hotelliin kahdeksi -viikoksi asumaan. Vaan hän vastusti sitä, ei suostunut ja minun täytyi -mennä tätien luo kunnioitustani osoittamaan aivan kuin olisin heiltä -saanut hänen. Minä myönnyin ja osoitin tädeille asianomaista -kunnioitusta. Lahjoitinpa vielä noille luontokappaleille kullekin sata -ruplaa ja lupasin enemmänkin, tietysti kuitenkaan hänelle mitään -sanomatta, etten pahoittaisi häntä näiden halpojen asioiden kautta. -Tädit kävivät oitis pehmeiksi, kuin silkki. Riideltiinpä -myötäjäisistäkin: hänellä ei ollut niin mitään, vaan eipä hän mitään -tahtonutkaan. Minun onnistui kuitenkin vakuuttaa häntä, että ilman -mitään ei käynyt laatuun ja kapiot tein minä, sillä kukapa hänellä -olisi muutoin mitään tehnyt? Vaan minusta vähät. Kuitenkin ehdin minä -silloin lausua muutamia mielipiteitäni, että hän ainakin ne tietäisi. -Ehkäpä liiaksikin kiirehdin. Pääasia on, että hän alusta alkaen osoitti -rakkautta minua kohtaan, vaikka olikin umpiluontoinen; iltasin, kun -tulin, otti hän minua ihastuneena vastaan, kertoi minulle jokeltaen, -(niin viattoman viehättävästi!) koko lapsuutensa ajan, nuoruudestaan, -kodistaan, isästään ja äidistään. Vaan minä valoin koko tuon hurmoksen -kerrassaan kylmällä vedellä. Ja tämä minun mielipiteeni olikin. -Ihastuksiin vastasin minä vaiti-ololla, hyvänsuovalla, tietysti... -mutta kuitenkin huomasi hän pian, että oli ero välillämme ja että minä -olin -- arvoitus. Ja sitäpä minä pääasiallisesti tahdoinkin! Ehkäpä -vaan arvoituksen takia olin koko tämän tuhmuuden tehnytkin! Ensiksi, -ankaruus, -- ankaruuden muodossa toin hänen taloonikin. Sanalla sanoen, -silloin, kävellessäni ja ollessani tyytyväinen, suunnittelinkin koko -systeemiin. Ja ilman mitäkään väkinäisyyttä valui se itsestään esiin. -Eikä muutoin ollakaan saattanut, minun täytyi tehdä tämä systeemi -vastustamattomasta syystä, vaan mitäs minä, todella, herjaankaan -itseäni! Systeemi oli oikea. Vaan ei, kuulkaahan, jos kerran ihmistä -tuomitsee, niin tuomittakoon, asiaa tuntien... Kuulkaahan: - -Kuinkas sitä alkaisin, sillä se on hyvin vaikeaa. Kuu alkaa -puolustaida, niin se se vaikeaa onkin. Näettekös: nuoriso halveksii -esimerkiksi rahaa, -- vaan minä ylistin oitis rahoja; annoin arvoa -rahoille. Ja niin ylistelin, että hän alkoi yhä enemmän olla vaiti. -Siristi vaan suuria silmiänsä, kuunteli, katseli ja oli vaiti. -Näettekös: nuoriso on jalomielinen, se hyvä nuoriso, näet, se on -jalomielinen! ja kiivas, mutta suvaitsevaisuutta siinä löytyy vähän; -niin pian kuin jokin vaan ei ole niin, niin on ylenkatse valmis. Ja -minä taas tavoittelin suuruutta, tahdoin istuttaa suuruutta suorastaan -sydämmeen, istuttaa sitä sydämelliseen katsantotapaan, niinhän? Minä -otan kehnon esimerkin: kuinka minä, esimerkiksi, olisin selittänyt -lainakassani sellaiselle luonteelle? Tietysti en minä sitä ottanut -suorastaan puheeksi, sillä muutoin olisi näyttänyt, että minä pyysin -anteeksi lainakassani tähden, vaan minä toimin, niin sanoakseni, -ylpeästi, puhelin melkein vaitiolemalla. Ja minä olen mestari -vaitiolemalla puhumaan, minä olen koko ikäni siten puhunut, olenpa -itsekseni näytellyt vaitiolemalla kokonaisia murhenäytelmiä. Oi, -olenhan minäkin ollut onnetoin! Minä olen ollut kaikkien hylkäämä ja -unhottama, eikä kukaan, ei kukaan sitä tiedä! Ja yht'äkkiä on tuo -kuusitoista vuotias haalinut kokoon minusta kaikellaisia -yksityis-asioita kelvottomilta ihmisiltä ja luulee tietävänsä kaikki, -vaikka kaikkein salaisin, kuitenkin, on jäänyt tämän miehen sydämmen -sopukkaan! Vaan minä vaan olin vaiti, ja varsinkin, varsinkin hänen -kansansa olin vaiti, ihan eiliseen päivään asti, -- vaan miksikä olin -vaiti? Ylpeydestä vaan. Minä tahdoin, että hän itse saisi tietää, ilman -minutta, vaan ei enää kelvottomien ihmisten kertomuksista, mutta että -itse arvaisi ja käsittäisi, mikä mies olin! Ottaessani hänen talooni, -tahdoin täydellistä kunnioitusta itseäni kohtaan. Minä tahdoin, että -hän seisoisi edessäni rukoillen kärsimyksieni puolesta -- ja minä -ansaitsin sitä. Oi, minä olen aina ollut ylpeä, minä olen aina tahtonut -joko kaikkia tahi ei mitään! Ja juuri sentähden, ett'en tahtonut puolta -onnea, vaan kaikkia -- sen tähden juuri olinkin pakotettu silloin siten -toimimaan: "että, näet, arvaahan asia itse ja pidä arvossa!" Sillä, -myöntäkäähän itse, että jos itse olisin ruvennut hänelle selittämään ja -kuiskaamaan, kiertelemään ja kunnioitusta anomaan -- niin olisi se -ollut sama, kuin jos olisin almua pyytänyt... Vaan mitäpäs... vaan -mitäpäs minä siitä puhun! - -Tuhmaa, tuhmaa, tuhmaa ja tuhmaa! Minä ilmoitin hänelle silloin suoraan -ja säälimättä (ja minä panen painon siihen, että tein sen säälimättä) -parilla sanalla, että nuorten jalomielisyys on oiva asia, vaan ett'ei -se maksa niin niitäkään. Ja miksikä ei maksa? Siksi, että sen helpolla -saapi, ilman elämän kokemusta; kaikki tämä on, niin sanoakseni, -"olemisen ensimmäisiä tuntemia", vaan katsotaanpas heitä työssä! Olla -jalomielinen on aina helppo asia, jopa elämänsäkin uhrata -- ja sekin -on helppoa, sillä siinä veri kiehuu ja voimia on ylenmäärin, kauneutta -hirveästi mieli tekee! Eikäpä, vaan ottakaapa sitte jalomielinen -urostyö, hyvin vaikea, hiljainen, huomaamatoin, loistotoin, herjattu, -semmoinen, johon vaaditaan uhrausta paljon, vaan josta kunniaa ei lähde -pisaraakaan, -- jossa te, loistava mies, olette konnana kaikkien -silmissä, vaikka olette rehellisin ihminen mailmassa, -- niin -koettakaapa silloin siihen työhön ryhtyä, ehei, ettepä uskalla! Ja -minä, minä en ole koko ikänäni muuta tehnytkään, kuin siinä toimessa -taistellut... Alussa riiteli hän hirveästi vastaan, vaan sitte alkoi -olla vaiti, jopa ihan kokonaan, silmiänsä vaan kovin siristi -kuunnellessaan, suuria, suuria tarkkaavia silmiänsä. Ja... ja paitse -sitä huomasin minä yhtäkkiä tuon epäluottoisan, äänettömän, pahan -hymyn. Ja tämä hymy huulilla astui hän talooni. Totta on sekin, ettei -hänellä ollut enää minne mennä... - - - -IV. - -Yhä vain tuumia ja tuumia. - - -Kuka meistä silloin ensin alkoi? - -Ei kukaan. Se alkoi itsestänsä, ihan alusta. Sanoin, että toin hänet -talooni ankarin vaatimuksin, vaan jo alusta pitäen olin ystävällisempi. -Jo hänen morsiamena ollessaan ilmoitin hänelle, että hänen toimeksensa -tulisi panttien vastaanottaminen ja rahan ulosantaminen eikä hän -silloin siihen mitään sanonut (huomatkaa se!) Jopa hän sitte ryhtyi -oikein innolla työhön. Tietysti jäi asunto, huonekalut ja kaikki -ennalleen. Asunnossamme on kaksi huonetta: toinen on iso sali, josta -osa on väliseinällä jaettu kassahuoneeksi, toinen, myöskin iso huone, -on meidän yhteinen ja samalla makuuhuonekin. Kalusto on huono, hänen -tädillänsäkin se oli parempi. Jumalainkuvakaappini on salissa, jossa -kassakin on; minulla huoneessani on kaappi, jossa on muutamia kirjoja -ja arkku, jonka avaimet ovat minulla; sitä paitsi on sänky, pöytiä ja -tuolia. Hänen vielä morsiamena ollessaan sanoin, että elannoksemme, se -on ruoaksi minulle, hänelle ja Lukerialle, jonka sain luokseni -houkutelluksi, olen määrännyt ruplan päivässä, ei enempää: "minun, -näet, tuli saada kolmekymmentä tuhatta ruplaa kolmessa vuodessa, -muutoin ei olisi raha-ansiota". Hän ei vastustellut, mutta minä korotin -itse ruokarahan kolmellakymmenellä kopekalla. Samoin teatterikin. Olin -sanonut hänelle, hänen morsiamena ollessansa, ettemme tulisi käymään -teatterissa ja kuitenkin oltiin kerran kuukaudessa teatterissa, hyvillä -paikoilla, permannolla. Me kävimme yhdessä, olimme kolme kertaa, näimme -"Onnen etsinnän" ja "Pericholen", muistaakseni (mutta mitä joutavia!). -Ääneti sinne menimme, ääneti palasimme takaisin. Miksikä, miksikä -alusta alkaen rupesimme olemaan ääneti? Eihän alussa ollut riitaakaan, -mutta vaiti yhä vain oltiin. Muistan, että hän silloin aina katsoi -minuun ikäänkuin salaa: mutta kun sen huomasin, niin lisäsin vain -vaitioloa. Totta on, että minä aloin vaitioloa käyttää eikä hän. Hänen -puoleltaan oli pari ystävyyden osoitusta, jopa hän yritti syleilläkin -minua; mutta kun nämä puuskat olivat sairaanomaisia, hysteerillisiä ja -minä halusin lujaa onnea ja kunnioitusta, niin otin ne kylmästi -vastaan. Ja minä olin oikeassa; joka kerta oli näiden puuskien jälkeen -seuraavana päivänä riitaa. - -Eikä oikeastaan mitään riitaa ollut lainkaan, mutta äänettömyyttä vain -ja -- ja yhä julkeampi oli hänen muotonsa. "Kapinaa ja itsenäisyyttä" --- sitä se tiesi, mutta sitä hän vain ei osannut. Niin tuo -lempeäluontoinen olento kävi yhä julkeammaksi. Uskotteko, minä muutuin -hänelle saastaksi, minä sen huomasin. Ja siitä ei ollut epäilystäkään, -että hän ajoittain joutui aivan suunniltaan. Mutta kuinkas sellaisesta -loasta ja kurjuudesta tultua, jossa täytyi lattioita pestä, oli -mahdollista kiukustua meidän köyhyytemme tähden? Nähkääs, ei se -köyhyyttä ollut, vaan säästäväisyyttä, ja missä tarvitsi, siinä oli -yltäkylläisyyttäkin niinkuin liinavaatteissa, puhtaudessa. Minä olen -aina ennenkin ajatellut, että miehen puhtaus se on, joka vaimoa -viehättää. Muutoin ei hän nurissut minulle köyhyydestäni, vaan minun -muka saituudestani taloudessa: "tarkoituksensa hänellä siis on, tahtoo, -näet, lujaa luonnetta osoittaa". Teatterista hän kieltäytyi yht'äkkiä -itse. Ja yhä enemmän kasvoi pilkallinen ilme hänen kasvoissaan, mutta -minäpä lisäsin äänettömyyttä, minä vain lisäsin äänettömyyttä. - -Eikö sitte pitäisi puolustaida? Pääasia oli lainakassa. Suvaitkaahan: -minä kyllä tiesin, ettei nainen, semminkään kuusitoistavuotias, voi -täydellisesti miehelle alistua. Naisilla ei ole itsenäisyyttä, se on -selviö, se on nytkin, nytkin minulle selviö. Mitäpä siitä, että hän -tuolla salin pöydällä makaa: totuus on totuus eikä Stuart Millkään -sille mahda mitään. Mutta rakastava nainen, oi, -- hän jumaloitsee -rakastetun olennon vikojakin, jopa hänen ilkitöitänsäkin. Eikä tämä -itsekään keksisi ilkitöilleen sellaisia puolustussyitä, kuin nainen -keksii. Se on kyllä jalomielistä, mutta ei itsenäistä. Naisia on -turmellut juuri tämä itsenäisyyden puute. Ja mitäs? Sanon sen vieläkin, -jos osoitatte minulle tuota pöytää? Onko se itsenäistä, mitä siinä -pöydällä on? Oi -- oi! - -Kuulkaahan: hänen rakkaudestaan olin minä silloin vakuutettu. -Heittäytyihän hän silloinkin kaulaani. Hän rakasti siis tahi, oikeammin -sanoen, -- tahtoi rakastaa. Niinpä niinkin: hän halusi rakastaa. Ja -pääasia on, ettei mitään sellaisia ilkitöitäkään ollut, joille hänen -olisi tullut puolustusta etsiä. Te sanotte samoin kuin kaikki muutkin: -lainanantaja. Vaan mitäpä siitä, että olen lainanantaja? Se merkitsee -vain, että on olemassa syitä, jos mitä jalomielisin mies on ruvennut -lainanantajaksi. Nähkääs, hyvät herrat, on aatteita... s.o. nähkääs, -jos muutaman aatteen lausuu julki, sanoilla ilmaisee, niin tuntuu se -hirveän tyhmältä. Itseäkin hävettää. - -Mutta minkä tähden? Ei minkään tähden. Sen tähden, että olemme kaikki -kelvottomia emmekä siedä totuutta, tahi en oikein tiedä minkätähden. -Sanoin vastikään "jalomielinen mies". Se on naurettavaa, mutta -kuitenkin se oli niin. Sehän on tosi, s.o. kaikkein totisin tosi! Niin, -minulla _oli oikeus_ silloin koettaa turvata asemaani ja avata tämä -lainakassa; "te hylkäsitte minut, te, ihmiset, juuri te ajoitte minut -pois ylenkatseellisella vaitiololla. Minun intohimoiseen pyrintööni -vastasitte te koko elinaikani kestävällä loukkauksella. Minulla siis -oli oikeus suojata itseäni seinällä, kerätä nuo kolmekymmentä tuhatta -ruplaa ja päättää elämäni juoksu jossakin Krimin etelärannikolla, -vuoristossa, viinitarhan keskellä, maatilallani, jonka ostaisin näillä -kolmellakymmenellä tuhannella, vaan pääasiallisesti ollakseni kaukana -teistä kaikista, mutta ilman vihaa teitä vastaan, ihanne sielussani, -rinnallani rakastettu vaimo, perheen ympäröimänä, jos Jumala niin -tahtoi, ja auttaen seudun köyhiä asujamia." Tietysti on hyvä, että -tämän nyt puhun itsekseni, mutta olisikos ollut mitään tyhmempää, -jos silloin olisin sanonut hänelle tämän ääneen? Siitä syystä -istuimmekin silloin ylpeästi ääneti. Sillä mitä hän olisi ymmärtänyt? -Kuudentoista vuoden vanha, aivan nuori vielä, -- mitä olisi hän minun -puolustuksistani, minun kärsimyksistäni ymmärtänyt. Hän oli -suoraviivainen luonne, ei tuntenut elämää, hänen vakaumuksensa olivat -nuoret ja helpolla saadut, hänessä oli tuota "kaunosielujen" -lyhytnäköisyyttä, mutta pääasia olisi ollut lainakassa ja -- siinä -kaikki, (vaan olenkos minä ollut mikään hirviö lainanantajana, eikös -hän ole nähnyt, kuinka minä olen menetellyt ja olenko liikaa ottanut?!) -Oi, kuinka totuus on hirveä maan päällä! - -Tämä ihana, tämä lempeä, tämä taivahinen olento, hän oli sieluni -tyranni, kärsimätön tyranni ja kiusaaja. Minähän loukkaisin itseäni, -ellen sitä sanoisi! Luuletteko, etten häntä rakastanut? Kuka saattaa -sanoa, etten häntä rakastanut? Nähkääs, se oli ironiaa, se oli kohtalon -häijyä ivaa! Me olemme kirotut, ihmisten elämä yleensä on kirottu! (Ja -minun varsinkin!). Ymmärränhän sen nyt, että jossakin olin erehtynyt. -Jotakin siinä kävi toisin. Kaikki oli selvä, tuumani oli kirkas -kuin taivas: "Olla tyly, ylpeä eikä kaivata mitään henkisiä -lohdutuksia ja kärsiä ääneti". Niin olikin, minä en ole valehdellut, -en ole valehdellut. "Itsepähän sitte saa nähdä, että siinä oli -jalomielisyyttä, jota hän ei osannut huomata, -- ja kun sen joskus -oivaltaa, niin antaa hän sille kymmenen kertaa suuremman arvon ja -lankee tomuun rukoilemaan ristissä käsin". Semmoinen oli tuumani. Mutta -jotakin siinä unhotin tahi jätin huomaamatta. Jotakin jäi siinä -tekemättä. Mutta riittää jo, riittää! Ja keltä nyt anteeksi pyydän? Kun -loppui, niin loppui. Rohkeutta, mies, ja ole ylpeä. Sinä et ole -syypää... - -Mitäs, minä puhun totta, en pelkää katsoa totuutta kasvoista kasvoihin: -_hän_ oli syypää, _hän_ oli syypää... - - - -V. - -Lempeäluontoinen kapinoitsee. - - -Riita alkoi siitä, että hän yht'äkkiä rupesi antamaan rahaa omalla -tavallaan, arvostelemaan pantteja kalliimmiksi, kuin ne maksoivat, jopa -suvaitsi pari kertaa käydä väittelemäänkin kanssani siitä asiasta. Minä -en antanut myöten. Vaan siihen paikkaan sattui tuo kapteenin rouva. - -Ämmä tuli medaljonkineen -- joka oli hänen miesvainajansa lahjoittama --- suveniiri, näet. Minä tarjosin kolmekymmentä ruplaa. Hän alkoi -katkerasti itkeä ja pyytää, että kalu säilytettäisi, -- tietysti, se -säilytetään. Sanalla sanoen, yht'äkkiä tuli hän viiden päivän kuluttua -vaihtamaan sitä rannerenkaasen, joka ei maksanut kahdeksaa ruplaakaan; -minä, tietysti, en siitä huolinut. Varmaan huomasi hän jotakin vaimoni -silmistä, tuli jälleen minun poissa ollessani, ja tämäpä vaihtoikin -hänelle medaljongin. - -Saatuani sen tietää samana päivänä, nuhtelin siitä lempeästi, vaan -lujasti ja järjellisesti. Hän istui sängyssä, katseli lattiaan ja -koputteli oikean jalkansa terää mattoon (tämä oli hänen tapansa); ilkeä -hymy oli hänen huulillansa. Silloin ilmoitin minä levollisesti, -vähääkään ääntäni korottamatta, että rahat ovat minun, että minulla on -oikeus katsella elämää omilla silmilläni, ja -- että minä, ottaessani -hänen talooni, en salannut häneltä mitäkään. - -Hän hypähti yht'äkkiä ylös, alkoi yht'äkkiä kokonaan vavista ja -- -mitäs luulette -- polki minulle yht'äkkiä jalkaansa; se oli peto, se -oli vihanpuuska, se oli peto vihanpuuskassa. Minä kangistuin -hämmästyksestä; semmoista menettelyä en ollut koskaan odottanut. Vaan -minä en kadottanut malttiani, en tehnyt liikettäkään, ja taaskin -samalla levollisella äänellä ilmoitin suoraan, että tästä saakka otan -häneltä pois osallisuuden asioissani. Hän naurahti vastoin silmiäni ja -lähti ulos talosta. - -Seikka oli se, ett'ei hänellä ollut oikeutta lähteä ulos korttierista. -Ilman minutta ei minnekään, sellainen oli sopimuksemme jo kihlattuina. -Iltapuoleen hän palasi, minä en sanonut sanaakaan. - -Seuraavana päivänä aamulla meni hän taas ulos, ylihuomenna samoin. Minä -suljin kassan ja lähdin tätien luo, heidän kanssaan olin lopettanut -tuttavuuden oitis häiden jälkeen, en tahtonut heitä luokseni enkä itse -mennyt heidän luo. Nyt kävi vaimoni näköjään heidän luonansa. He -kuuntelivat minua uteliaisuudella ja nauroivat minulle vasten silmiä: -"Se oli", sanoivat, "teille oikein". Vaan heidän nauruansapa minä -odotinkin. Samassa huusin minä nuorimman naimattoman tädin, annoin -hänelle edeltäkäsin viisikolmatta ruplaa. Parin päivän kuluttua tuli -hän luokseni, sanoen. "Asiaan on sekotettu muudan luutnantti -Jefimovitsh, teidän entinen rykmenttitoverinne". Minä kummastuin kovin. -Tämä Jefimovitsh oli tehnyt minulle enin pahaa rykmentissä, ja kuukausi -sitten oli hän pari kertaa häpeämättä tullut lainakassaani, muka, -panttaamaan jotakin, ja muistan, että hän alkoi silloin vaimoni kanssa -naureskella. Minä menin silloin hänen luoksensa ja sanoin hänelle, -ett'ei hän enää saisi tulla luokseni entisten asiaimme tähden; -- vaan -mitäkään ajatusta semmoisesta ei minun päähänikään pälkähtänyt, sillä -luulin vaan, että hän muuten oli röyhkeä. Ja nyt ilmoitti täti -yht'äkkiä, että heillä oli yhtymys määrätty ja että koko asiaa välitti -muudan tätien entinen tuttava, everstin leski Julia Samsonovna; "hänen -luonaan" sanoi, "vaimonne nyt käykin". - -Tämän kohtauksen kerron lyhyesti. Kaikkiaan maksoi tämä asia minulle -kolmesataa ruplaa, vaan kahdessa vuorokaudessa sain toimeen sen, että -tulin seisomaan viereisessä huoneessa suljettujen ovien takana ja -kuuntelin vaimoni ensimmäistä "kohtausta" Jefimovitshin kanssa. -Odottaessa oli meillä sen päivän edellisenä päivänä lyhyt, mutta -merkillinen keskustelu. - -Hän oli palannut kotia illan suussa ja istui sängyn laidalla, katsellen -minua pilkallisesti ja koputellen jalkaansa lattiaan. Katsellessani -häntä, johtui yht'äkkiä päähäni ajatus, että hän koko viimeisen -kuukauden, tahi, paremmin sanoen, kahden viimeisen viikon kuluessa, ei -ollut ollenkaan luonteensa mukainen, voipipa sanoa -- oli aivan -luonteensa vastainen; edessäni oli raju, riitainen olento, joka ei -juuri ollut häpeämätöin, vaan kelvotoin, ja itse kiusaa tavoitteleva. -Hänen lempeytensä pidätti häntä kuitenkin. Kun sellainen raivostuu, -niin, vaikka hän astuisikin rajan yli, siitä kuitenkin näkee, että hän -itse vaan ponnistelekse, itseään vaan kiihottaa, ja että hänen itsensä -on mahdotointa hillitä siveyttään ja häveliäisyyttään. Senpä tähden -sellaiset toisinaan hyppäävätkin liian korkealle, niin ett'ei usko omaa -tarkastavaa järkeänsäkään. Irstaisnuteen tottunut ihminen lieventää -päinvastoin aina tekoaan, toimii häjymmin, vaan järjestyksen ja -soveliaisuuden muodossa, ja vaatii itselleen etevyyttä muiden ylitse. - --- Onko totta, että teidät ajettiin pois rykmentistä sentähden, että -pelkäsitte kaksintaistelua? kysäsi hän yht'äkkiä, kuin pilvistä -pudonneena, ja hänen silmänsä alkoivat hehkua. - --- On, minua pyydettiin, upsierien päätöksen mukaan, poistumaan -rykmentistä, vaikka jo itse sitä ennen olin antanut virka-ero -hakemukseni. - --- Pelkurina siis ajettiin pois? - --- Niin, he tuomitsivat pelkuriksi. Mutta minä en kieltäytynyt -kaksintaistelusta pelkurina, vaan sentähden, ett'en tahtonut alistua -heidän itsevaltaiselle tuomiollensa ja vaatia kaksintaisteluun, koska -en itse nähnyt löytyvän mitäkään loukkauksen syytä. Tietäkää, -- en -malttanut olla silloin sanomatta, -- että, asettua sellaista -itsevaltaisuutta vastaan ja ottaa päällensä kaikki seuraukset, se vaati -paljoa enemmän miehuutta, kuin mikä kaksintaistelu tahansa. - -Minä en voinut itseäni hillitä, vaan ryhdyin tällä lauseella itseäni -puolustamaan; ja tätä hän vaan tarvitsikin, tätä uutta nöyrtymistäni. -Hän hymähti häjynilkeästi. - --- Onko sitte totta, että te kuljeskelitte kolme vuotta Pietarin -katuja, kuin mikä kulkijain, ja kopekoita pyytelitte ja biljaardien -alla yönne makasitte. - --- Olinpa minä yötä Sennajallakin Wjasemskin kartanossa! [Wjasemskin -kartano on tunnettuja kurjimman köyhälistön tyyssijoja. Suomentaja.] -On, totta se on; elämässäni oli senjälkeen kuin rykmentin jätin, paljon -häpeätä ja lankeemusta, vaan ei siveellistä lankeemusta, sillä -silloinkin itse ensimmäisenä vihasin tekojani. Se oli ainoastaan -tahtoni ja ymmärrykseni lankeemusta ja johtui yksinomaisesti -epätoivoisesta tilastani. Vaan se on ollut ja mennyt... - --- Niin, nyt olette suuri mies -- rahamies! - -Se oli viittaus lainakassaan. Vaan minä ehdin jo hillitä itseäni. Minä -näin hänen himoitsevan itseäni halventavia selityksiä, vaan -- minä en -niitä hänelle antanut. Parahaksi soitti silloin panttaaja ja minä menin -ulos saliin. Kaksi tuntia senjälkeen, kun hän jo oli pukeutunut ulos -mennäkseen, seisattui hän eteeni ja sanoi: - --- Vaan ettepähän siitä minulle mitään puhunut ennen häitämme. - -Minä en vastannut mitään ja hän meni ulos. - -Ja niin minä seisoin seuraavana päivänä siinä huoneessa oven takana ja -kuuntelin, kuinka kohtaloni ratkaistiin, taskussa oli minulla -revolveri. Hän istui päällysvaatteet yllä pöydän luona ja Jefimovitsh -kiemaili hänen edessänsä. Ja kuinkas kävi? Kävi (ja minä sanon sen -omaksi kunniakseni), aivan niin, kuin minä olin aavistanut ja -olettanut, vaikka en täysin sitä tunnustanut, että niin aavistin ja -oletin. En tiedä, lausunko ajatukseni kyllin selvään. - -Nähkääs mitä tapahtui. Minä kuuntelin koko tunnin ja koko tunnin olin -läsnä kaksintaistelussa jaloimman ja ylevimmän naisen ja kevytmielisen, -paheellisen, typerän, matelevan luontokappaleen välillä. Ja mistä, -ajattelin minä, hämmästyneenä, mistä tietää tämä suoramielinen, -lempeäluonteinen, harvapuheinen olento kaiken tämän. Sukkelin -ylhäismaailmallisten ilveilyjen kirjoittajakaan ei olisi osannut luoda -sellaista kohtausta, täynnä pilkkaa, avomielisintä naurua ja sekä -hyveen että paheen pyhää ylenkatsetta. Ja kuinka paljon loistoa -hänen sanoissansa ja sanansutkauksissansa, mikä sukkeluus hänen -vastauksissansa, mikä totuus hänen arvosteluissaan! ja kuinka paljon -melkein neitsyeellistä viattomuutta samalla kertaa! - -Vaimoni nauroi vasten silmiä hänen rakkauden tunnustuksillensa, hänen -liikkeillensä, hänen ajatuksillensa. Toinen, joka oli tullut sinne -käydäkseen suoraan asiaan käsiksi ja aavistamatta vastarintaa, oli kuin -puulla päähän lyöty. Alussa olisin voinut luulla, että tämä oli vaan -virnailemista -- "sukkelan, vaikka turmeltuneen olennon virnailemista -itseään kalliimmaksi tehdäkseen". Vaan ei, totuus loisti kuin aurinko, -eikä ollut mitään epäilemistä. Ainoastaan rajusta, teennäisestä vihasta -minua vastaan saattoi hän, tämä kokematoin, suostua tähän yhtymykseen, -vaan kun asiaan oli ryhdyttävä, niin aukenivat hänen silmänsä oitis. -Tämä olento halusi vaan saada loukata minua jollakin, mutta vaikka hän -oli ryhtynytkin sellaiseen likaiseen työhön, niin ei hän kuitenkaan sen -likaa kärsinyt. Ja häntäkö, viatointa ja puhdasta, jossa ihanne asui, -olisi Jefimovitsh tahi kukaan muu ylhäismaailmallinen luontokappale -voinut viekoitella? Päinvastoin tämä mies vaan synnytti naurua. Totuus -kohosi täydellisenä vaimoni sielusta ja paheksuminen esiinkutsui hänen -sydämestänsä katkeran ivan. Sanon vieläkin, että tuo narri lopulta -kokonaan ällistyi ja istui siinä synkkänä, tuskin vastaten hänelle, -niin että aloin peljätä, ett'ei hän loukkaisi tätä naista pelkästä -halvasta kostonhimosta. Ja taaskin sanon kunniakseni: minä seurasin -tätä kohtausta melkein kummastumatta. Minä kohtasin ikäänkuin jotakin -tuttavaa. Minä olin ikäänkuin sinne mennytkin sitä kohdatukseni! Minä -menin sinne uskomatta mitäkään, mitäkään syytöstä, vaikka tosin kyllä -olin ottanut revolverin taskuuni! Ja saatoinko minä ajatella häntä -toisellaiseksi? Minkäs tähden minä rakastin häntä, minkäs tähden minä -kunnioitin häntä, minkäs tähden minä nain hänet? Oi, tietysti minä -tulin liiankin vakuutetuksi siitä, kuinka hän minua silloin vihasi, -mutta samalla tulin vakuutetuksi siitäkin, kuinka viatoin hän oli. Minä -keskeytin kohtauksen yht'äkkiä aukaisemalla oven. Jefimovitsh hypähti -ylös, minä tartuin vaimoni käteen ja pyysin häntä astumaan kanssani -ulos. Jefimovitsh ei jäänyt varattomaksi, vaan purskahti yht'äkkiä -heleään ja pitkään nauruun: - --- Oi, pyhiä avio-oikeuksia minä en vastusta, viekää vaan pois, viekää -vaan pois! Ja tietäkää, huusi hän jälkeeni, vaikka teidän kanssanne -ei mikään kunnon mies saata taistella, niin olen kuitenkin, -kunnioituksesta vaimoanne kohtaan valmis... Jos, muutoin, itse -uskallatte... - --- Kuuletteko! pysäytin minä vaimoni hetkeksi kynnykselle. - -Sitte ei puhuttu koko matkalla sanaakaan kotiin asti. Minä saatoin -häntä kädestä ja hän ei pannut vastaan. Päinvastoin oli hän hirveän -hämmästynyt, vaan siksi kuin kotia tulimme. Saavuttuamme kotia, istui -hän tuolille ja katsoa tuijotti minuun. Hän oli tavattoman kalpea; -vaikka hänen huulensa heti kääntyivätkin pilkan hymyyn, niin katseli -hän jo riemuitsevasti ja ankaran uhkaavasti ja varmaan oli hän ihan -vakuutettu ensi hetkenä, että minä ammun hänen revolverilla kuoliaaksi. -Vaan minä otin ääneti revolverin taskustani ja panin sen pöydälle. Hän -katsoi minuun ja revolveriin. Huomatkaa: tämä revolveri oli hänelle jo -tuttu. Se oli minulla ollut aina valmiina ladattuna hamasta kassani -aukaisemisesta saakka. Au'aistessani kassaa, en ollut päättänyt pitää -suuria koiria enkä väkevää palvelijaa, niinkuin, esimerkiksi Moserin on -tapa pitää. Kävijöilleni avaa oven keittäjätär. Mutta meikäläisen on -mahdotointa olla ilman itsepuolustusta ja minä hankin itselleni -revolverin. Ensi päivinä sen jälkeen, kun hän oli tullut luokseni, -huvitti häntä kovin tämä revolveri, hän kyseli yhtä ja toista ja minä -selitin hänelle sen rakennuksenkin; sitä paitse, kehoitin häntä kerran -maaliinkin ampumaan. Huomatkaa tämä kaikki. Huolimatta hänen -peljästyneestä katseestansa, kävin minä puoleksi riisuutuneena -makaamaan vuoteelle. Minä olin hyvin väsynyt; kello oli jo yhdentoista -tienoilla. Hän istui istumistaan samalla paikallaan, liikahtamatta, -vielä tunnin ajan, sitte puhalsi hän kynttelin sammuksiin ja kävi, -myöskin puettuna, seinän luo sohvalle pitkäkseen. Se oli ensimmäinen -kerta, jolloin hän ei ruvennut maata kanssani -- huomatkaa sekin... - - - -VI. - -Hirveä muisto. - - -Nyt seuraa hirveä muisto... - -Minä heräsin aamulla, luulen, kahdeksatta käydessä ja huoneessa oli jo -melkein ihan valoisa. Minä heräsin kerrassaan täyteen tajuntaan ja -aukaisin yht'äkkiä silmäni. Hän seisoi pöydän luona ja piteli -revolveria käsissänsä. Hän ei nähnyt, että minä olin herännyt ja että -katselin häntä. Ja yht'äkkiä näin minä, että hän alkoi lähestyä minua, -revolveri kädessä. Minä suljin nopeasti silmäni ja olin sikeästi -makaavinani. - -Hän astui vuoteeni luo ja seisattui eteeni. Minä kuulin kaikki; vaikka -kuoleman hiljaisuus vallitsi, niin kuulin minä senkin. Silloin tapahtui -suonenvedontapainen liikahdus -- ja minä aukaisin yht'äkkiä, vastoin -tahtoani, silmäni, ja revolveri oli jo ohimojani vastassa. Silmämme -kohtasivat toisensa. Mutta me emme katselleet toisiamme enemmän kuin -silmänräpäyksen ajan. Minä sain taas töin tuskin silmäni suljetuksi ja -samassa silmänräpäyksessä päätin sieluni kaikista voimista, ett'en enää -hievahtaisi enkä aukaisisi silmiäni, tapahtuipa mitä hyvänsä. - -Todellakin tapahtuu usein niin, että sikeää unta nukkuessa yht'äkkiä -aukaisee silmänsä, jopa kohottaa silmänräpäykseksi päätänsäkin ja -silmäilee huonetta ja sitte, hetkisen kuluttua, taas vaistomaisesti -laskeutuu päänalaselle ja nukkuu, mitäkään muistamatta. Kun minä, -kohdattuani hänen katseensa ja huomattuani revolverin ohimojeni luona, -yht'äkkiä taas suljin silmäni enkä hievahtanut, vaan olin olevinani -sikeässä unessa, -- niin saattoi hän todellakin luulla, että minä -makasin enkä ollut mitäkään nähnyt, olletikin, koska oli uskomatointa, -että, nähtyään sen, mitä minä näin, saattoi sulkea silmänsä sellaisella -hetkellä. - -Niin, uskomatointa todellakin! Vaan hän saattoi kuitenkin arvata -todenkin, -- ja se ajatus välähtikin yht'äkkiä päässäni, aivan samassa -silmänräpäyksessä. Oi, mikä ajatusten, tunteiden pyörre kiiti päässäni -vähemmässä kuin silmänräpäyksessä, niin, eläköön ihmis-aatoksen -sähkövoima! Siinä tapauksessa (tuntui minusta), että hän arvasi toden -ja tiesi, ett'en maannut, masensin minä jo hänen sillä, että olin -valmis kuolemaan ja hänen kätensä saattoi nyt vavista. Entinen -päättäväisyys saattoi murtua uutta, tavatointa tuntemaa vastaan. -Sanotaan, että korkealla seisovat ikäänkuin itsestään vedetään alaspäin -pohjattomuuteen. Luulenpa, että monta itsemurhaa ja murhaa on -tapahtunut sentähden vaan; että revolveri jo on ollut kädessä. Siinä on -sama syvänne, siinä on neljänkymmenen viiden asteen kaltevuus, jota -myöten ei voi olla luisumatta, ja vastustamatta siinä silloin laukaisee -hanan. Mutta tajunta siitä, että minä olin kaikki nähnyt, kaikki tiesin -ja odotin ääneti kuolemaa häneltä -- saattoi pidättää häntä tällä -kaltevuudella. - -Äänettömyys jatkui ja vielä tunsin minä ohimoillani, hivuksissani -raudan kylmän kosketuksen. Kysytte: toivoinko hyvin pelastuvani? -Vastaan teille, kuin Jumalan edessä: minulla ei ollut vähintäkään -toivoa, paitse ehkä sadasta yksi mahdollisuus. Miksikä minä odotin -kuolemaa!? Vaan minä kysyn: mitä oli minulle enää elämä tämän -revolveri-kohtauksen jälkeen? Revolverinhan oli kohottanut vastaani -jumaloitsemani olento. Sitä paitsehan minä tiesin koko olemukseni -kaikista voimin, että välillämme oli samassa silmänräpäyksessä -olemassa taistelu, hirveä kaksintaistelu elämän ja kuoleman uhalla, -kaksintaistelu juuri saman eilisen pelkurin kanssa, joka pelkuruuden -tähden oli toverien pois karkoittama. Minä tiesin sen ja hän tiesi sen, -jos vaan arvasi toden, ett'en minä maannut. - -Kentiesi, sitä ei silloin ollut olemassa, kentiesi minä sitä en -silloin ajatellutkaan, mutta tämän kaiken täytyi olla, vaikkapa -ajattelemattakin, sillä minä en ole muuta tehnytkään, kuin sitä vaan -ajatellut sittemmin, joka hetki elämässäni. - -Mutta te kysytte taas: miks'en pelastanut häntä pahanteosta? Oi, minä -olen tuhansia kertoja perästäpäin tehnyt itselleni tämän kysymyksen -- -joka kerta, kun, vilunväreet selässäni, olen tuota hetkeä muistellut. -Mutta sieluni oli silloin synkässä epätoivossa, minä olin -hukkumaisillani, minä olin itse hukkumaisillani, kuinkas minä olisin -silloin voinut toista pelastaa! Ja mistä te tiedätte, tahdoinko minä -silloin ketäkään pelastaa? Mistä sen tietää, mitä minä silloin saatoin -tuntea? - -Itsetajunta kiehui minussa kuitenkin: hetket kuluivat, kuoleman -hiljaisuus vallitsi yhä, hän seisoi yhä edessäni, -- ja yht'äkkiä minä -säpsähdin toivosta! Minä aukaisin nopeasti silmäni. Hän ei ollut enää -huoneessa, Minä nousin ylös vuoteelta: minä olin voittanut, -- ja hän -oli i'äksi voitettu! - -Minä menin toiseen huoneesen teepöytään. Teekeittiö annettiin esille -aina toisessa huoneessa ja hän kaatoi minulle aina teetä. Minä istuin -pöytään ääneti ja otin häneltä teelasin. Viiden minuutin kuluttua -katsahdin häneen. Hän oli hirveän vaalea, vielä vaaleampi kuin eilen, -ja katseli minua. Ja yht'äkkiä -- ja yht'äkkiä, nähdessään, että minä -katsoin häneen, hymähti hän kalpeasti kalpein huulin, silmissä arka -kysymys. "Siis hän yhä vielä epäilee ja kysyy itseltänsä: tietääkö -hän vai eikö tiedä, näkikö hän vai eikö nähnyt!" Minä loin -välinpitämättömästi silmäni syrjään. Teen juotuamme suljin kassani, -menin torille ja ostin rautasängyn ja irtonaisen väliseinän. Tultuani -kotia, käskin panna sängyn saliin ja väliseinän sen eteen. Tämä sänky -oli hänelle, mutta minä en sanonut hänelle sanaakaan. Ja sanomatta -käsitti hän tästä sängystä, että minä "olin kaikki nähnyt ja kaikki -tiesin", ja ett'ei enää ollut mitään epäiltävää. - -Yöksi jätin minä revolverin kuin ainakin pöydälle. Iltasella pani hän -ääneti maata tähän uuteen vuoteesensa: aviomme oli rikottu, "hän oli -voitettu, vaan ei ollut saanut anteeksi". Yöllä alkoi hän hourailla ja -aamulla oli hän kuumeessa. Hän makasi vuoteen omana kuusi viikkoa. - - - - -Toinen osa. - - - -I. - -YLPEYDEN UNI. - - -Lukeria ilmoitti minulle vast'ikään, ett'ei hän tahdo enää olla luonani -ja, että hän, kun rouva on haudattu, -- lähtee pois. Minä rukoilin -polvillani viisi minuuttia, vaikka ai'oin rukoilla koko tunnin, mutta -minä ajattelen yhä -- ajattelen, ja yhä vaan sairaita ajatuksia, ja -pääni on kipeä, -- mitäs sitä rukoileekaan, -- syntihän se olisi! -Kummallista myöskin, ett'ei minua nukuta suuressa, liian suuressa -surussa, ensimmäisten, kovimpien puuskien jälkeen aina nukuttaa. -Kuolemaan tuomittujen sanotaan viimeisenä yönä makaavan tavattoman -sikeästi. Ja niinhän ollakin pitää, sehän on luonnon mukaista, sillä -muutoinhan eivät voimat kestäisi... Minä panin maata sohvalle, vaan en -nukkunut... - - * * * * * - -... Kuusi viikkoa kestäneen sairauden kuluessa hoidettiin me häntä yötä -ja päivää, -- minä, Lukeria ja kokenut sairaanhoitajatar, jonka olin -sairaalasta palkannut. Rahaa minä en säälinyt, jopa tahdoin sitä -tuhlatakin hänen tähtensä. Minä kutsutin luoksemme tohtori Schröderin -ja maksoin hänelle kymmenen ruplaa käynnistä. Kun vaimoni alkoi -tointua, näytin hänelle itseäni vähemmin. Vaan mitäs minä -kertoelenkaan? Kun hän jo oli noussut jalkeille, istui hän hiljaa ja -ääneti erityisen pöydän ääressä, jonka myöskin ostin häntä varten -siihen aikaan... Niin, se on totta, me olimme aivan ääneti; tuota, -kyllähän me aloimme sitte puhella, vaan ihan jokapäiväisistä asioista. -Minä tietysti en puhellut laajalti, vaan huomasinpa, ett'ei hänkään -tahtonut liikoja sanoa. Minusta oli tämä aivan luonnollista hänen -puoleltansa: "Hän oli liiaksi liikutettu ja liiaksi voitettu", -ajattelin minä, "ja tietystihän pitää antaa hänen unhottaa ja tottua". -Sillä lailla, sitä oltiinkin ääneti, mutta minä valmistauduin joka -hetki tulevaisuutta varten. Minä ajattelin, mitä hänkin, ja minusta oli -hirveän huvittavaa arvata: mitähän hän nyt juuri itsekseen ajattelee? - -Sanon vieläkin: Oi, tietysti, ei kukaan arvaa, kuinka paljon minä -kärsin, voihkiessani hänen tähtensä hänen sairautensa aikana. Mutta -minä voihkin itsekseni, ja tukehdutin voihkaukseni rintaani -Lukerialtakin. Minä en voinut ajatella, en voinut luullakaan, että hän -kuolisi saamatta kaikesta tietää. Kun vaara jo oli ohitse ja hänen -terveytensä alkoi palata, niin muistan, että rauhoituin pian ja -hyvinkin. Vaan ei silläkään hyvä, minä päätin lykätä tulevaisuutemme -niin kauaksi aikaa, kuin mahdollista ja jätin toistaiseksi kaikki -entisellensä. Niin, silloin tapahtui minussa jotakin kummallista ja -erityistä, muuksi en voi sitä sanoa: minä riemuitsin ja riemuni pelkkä -tajuaminen näytti minusta aivan riittävältä. Siten kului koko talvi. -Oi, minä olin tyytyväinen, tyytyväisempi kuin koskaan, ja siten olin -koko talven. - -Näettekö: minun elämässäni tapahtui muudan hirveä ulkonainen seikka, -joka siihen saakka, s.o. tuohon tapaukseen asti vaimoni kanssa, joka -päivä ja joka tunti masensi minua, se oli, näet, -- maineeni menetys ja -ero rykmentistä. Toisin sanoen: itsevaltainen vääryys minua vastaan. -Totta on, ett'eivät toverini minua rakastaneet vaikean luonteeni ja -kentiesi naurettavankin luonteeni takia, vaikka usein käy niinkin, että -mielestänne ylevä ja kunnioitettava asia jostakin syystä näyttää -tovereistanne naurettavalta. Oi, minua ei rakastettu koulussakaan. -Minua ei ole rakastettu koskaan eikä missään. Minua ei Lakeriakaan voi -rakastaa. Vaikka tapaus rykmentissä oli seurauksena siitä, ett'ei minua -rakastettu, niin oli se epäilemättä satunnaista laatua. Minä sanon sen -siksi, ett'ei löydy mitäkään harmillisempaa, ja tuskallisempaa, kuin -hukkuminen sattumuksesta, joka saattaa tapahtua ja olla tapahtumatta, -onnettomien asianhaarain paljoudesta, jotka olisivat voineet pilvinä -kiitää ohitse. Nerokkaalle olennolle on tämä masentavaa. Tapaus oli -seuraava: - -Näytöksien väliajalla menin teaatterin bufettiin. Husaari A--v tuli -siioin yht'äkkiä sisään ja alkoi kaikkien siinä läsnä olevien upsierien -ja yleisön edessä kovalla äänellä puhua kahden muun husaarin kanssa -siitä, että käytävässä oli rykmenttimme kapteeni Besumtsev vast'ikään -tehnyt skandaalin "ja on luultavasti päissänsä". Siitä syntyi juttu, -vaan siinä oli erehdys, sillä kapteeni Besumtsev ei ollut päissään eikä -skandaali ollut oikeastaan mikään skandaali. - -Husaarit alkoivat puhella toisista asioista, ja siihen se päättyikin, -vaan seuraavana päivänä tunki juttu rykmenttiimme ja oitis aljettiin -siellä puhella, että kun bufetissa ei meidän rykmentistämme ollut muita -kuin minä yksinäni ja kun husaari A--v oli lausunut röyhkeitä sanoja -kapteeni Besumtsevista, niin minä en ollut mennyt A--vin luo enkä -keskeyttänyt häntä. Vaan miksi olisin sen tehnyt? Jos hän kerran oli -vihoissansa Besumtseville, niin oli se heidän keskenäinen asiansa eikä -minulla ollut siihen mitään sekaantumista? Sillä välin alkoivat -upsierit olla sitä mieltä, ett'ei asia vaan koskenut heitä kahta, vaan -koko rykmenttiä, ja koska meidän rykmenttimme upsiereja siellä ei ollut -muita kuin minä, niin osoitin minä sillä bufetissa oleville upsiereille -ja yleisölle, että meidän rykmentissämme löytyy upsiereja, jotka ovat -niin välinpitämättömiä omasta ja rykmentin kunniasta. Minä en voinut -olla yhtä mieltä siinä asiassa. - -Minulle ilmoitettiin, että voin vielä kaikki korjata, jos vielä nytkin, -näin myöhään, tahdon muodollisesti selittäidä A--vin kanssa. Minä en -sitä tahtonut ja kieltäydyin siitä ylpeästi, sillä olin kovin -suutuksissani. Sen jälkeen ha'in oitis virkaeron -- ja siinä koko -juttu. Minä erosin ylpeänä, vaan henkisesti masennettuna. Minä -lannistuin sekä tahtoni että ymmärrykseni suhteen. Silloin sattui -juuri, että lankoni Moskovassa oli tuhlannut pienen omaisuutemme ja -minunkin osani siitä, joka oli hyvin pieni, mutta minä jäin kuin -jäinkin kopekatta kadulle. Minä olisin voinut ruveta yksityiseen -palvelukseen, vaan en huolinut loistavaa sotilaspukua kannettuani, enkä -voinutkaan ruveta johonkin rautatien virkaan. Ja siis -- häpeä kuin -häpeä, epäkunnia kuin epäkunnian lankeemus kuin lankeemus ja mitä -pahempi, sitä parempi, -- niin minä valitsin. Sitte seurasi kolme -synkkien muistojen vuotta sekä olo Wjasemskin kartanossakin. -Puolitoista vuotta sitte kuoli Moskovassa rikas eukko, kummini; hän -kuoli odottamatta ja jätti muun muassa minullekin jälkisäännöksen -mukaan kolme tuhatta ruplaa. Minä mietin ja silloin ratkaisinkin -kohtaloni. Minä päätin au'aista lainakassan, pyytämättä ihmisiltä -anteeksi; rahaa ja sitte oma nurkka ja -- uusi elämä kaukana entisistä -muistoista, se oli aikeeni. Sillä välin vaivasi minua kuitenkin joka -hetki, joka minuutti synkkä mennyt aika ja kunniani i'äksi turmeltunut -maine. Mutta silloin minä nain. Sattumako vai ei -- en tiedä. Mutta -tuodessani hänen talooni, tahdoin tuoda sinne ystävän, sillä kovin -tarvitsin ystävää. Mutta minä näin selvään, että ystäväni oli -valmisteltava, viimeiseltä voitettavakin. Ja voinkos minä niin -kerrassaan selittää jotakin tuolle kuusitoistavuotiaalle ja -vakuutuksiinsa perehtyneelle? Kuinka olisin voinut, esimerkiksi, ilman -tuota satunnaista hirveää revolverikohtausta, vakuuttaa hänelle, ett'en -ole pelkuri ja että minua väärin luultiin rykmentissä pelkuriksi? Mutta -kohtaus sattui parhaaseen aikaan. Kestettyäni sen, sain kostetuksi koko -synkän edellisyyteni. Ja vaikka ei kukaan muu siitä saanut tietää, niin -saihan ainakin _hän_, ja se oli kaikki, mitä tahdoin, sillä hän oli -kaikki minulle, haaveitteni koko tulevaisuuden toivo! Hän oli ainoa -ihminen, jonka valmistin itselleni, enkä toista tarvinnutkaan, -- ja -hän se kaikki sai tietääkin, hän sai tietää ainakin, että väärin oli -rientänyt yhdistymään minun vihollisteni joukkoon. Tämä ajatus -ihastutti minua. Hänen silmissänsä en enää saattanut olla konna, vaan -ehkä kummallinen ihminen ainoastaan, mutta tämä ajatus nyt, kaiken sen -jälkeen, mitä oli tapahtunut, ei miellyttänyt minua ollenkaan niin -paljon: kummallisuus ei ole vika, päinvastoin, se toisinaan paljon -viehättää naisen luonnetta. Sanalla sanoen, minä lykkäsin tahallani -toistaiseksi ratkaisun; mikä oli tapahtunut, oli kylliksi rauhalleni ja -siinä oli kylliksi paljo kuvia ja aineksia haaveilulleni. Sepäs se -onkin ilkeintä, että olen haaveksijaa: itselläni oli kylliksi aineksia, -ja hänestä ajattelin minä, että kylläpähän _odottaa_. - -Siten kului koko talvi ikäänkuin jotakin odottaessa. Minä katselin -häntä mielelläni salaa, kun hän istui siinä pienen pöytänsä ääressä. -Hän teki työtä, ompeli liinavaatteita ja iltasin lueskeli toisinaan -kirjoja, joita hän otti kaapistani. Kirjojen valintakin kaapista näkyi -myöskin todistavan minun edukseni. Hän ei käynyt melkein missään. -Hämärän tullen päivällisen jälkeen saatoin minä häntä joka päivä -kävelemään ja me jalotteliimme, vaan ei aivan äänetöinnä, niinkuin -ennen. Minä varsinkin koetin olla olevinani, niinkuin emme olisi olleet -vaiti, vaan puhelleet, mutta, niinkuin jo sanoin, niin teeskentelimme -molemmat, ett'emme olleet varsin puheliaita. Minä tein sen tahallani ja -hänelle, ajattelin minä, on välttämätöintä "antaa aikaa." Tietysti on -kummallista, ett'ei kertaakaan, aina talven loppuun asti, johtunut -mieleeni, että noin salakättä rakastin katsella häntä, vaan ett'en -ainoatakaan hänen katsettansa koko talven ajalla huomannut minuun -luoduksi! Minä ajattelin, että tämä oli arkuutta hänessä. Sitä paitse -oli hän kovin aran ja ujon näköinen, kovin voimatoin tautinsa jälkeen. -Ei, parempi on odottaa, niin -- niin "hän itse yht'äkkiä tulee -luokseni"... - -Tämä ajatus hurmasi minua äärettömästi. Lisään vielä, että toisinaan -ikäänkuin tahallani yllytin itseäni ja todellakin saatoin henkeni ja -ymmärrykseni niin pitkälle, että ikäänkuin pahastuin häneen. Ja tätä -kesti jonkun aikaa. Mutta vihani ei voinut koskaan kypsyä eikä kiintyä -sieluuni. Ja itsekin sen tunsin, että tämä oli vaan ikäänkuin leikkiä. -Ja silloinkaan, vaikka avion rikoinkin, -- ostamalla sängyn ja tuon -väliseinän, niin en konsanaan, en konsanaan voinut pitää häntä -rikoksellisena. Eikä sentähden, että kevytmielisesti olisin hänen -rikostaan tuominnut, vaan sentähden, että ai'oin täydellisesti hänelle -anteeksi antaa, jo ensi päivästä saakka, jo ennenkuin sängynkään ostin. -Sanalla sanoen, se oli omituisuus minun puolestani, sillä minä olen -siveellisen ankara. Päin vastoin oli hän silmissäni niin voitettu, niin -lannistettu, niin masennettu, niin että minun tuli häntä toisinaan -tuskallisen sääli, vaikka minua sen ohessa toisinaan pelkästään -miellyttikin ajatus hänen masentumisestaan. Tämä ajatus meidän -eriarvoisuudestamme miellytti minua.... - -Sattuipa, että minä sinä talvena sain tahallani tehdä muutamia hyviä -töitä. Minä annoin anteeksi kaksi velkaa ja annoin rahaa eräälle -köyhälle naiselle ilman panttia. Minä tästä en puhunut vaimolleni -mitään enkä tehnytkään niitä ollenkaan sentähden, että hän saisi -tietää; vaan tuo nainen tuli itsekin kiittämään ja milt'eipä -polvillaan. Sillä lailla tuli se ilmi; minusta näytti, että vaimoni -todellakin mielihyvällä otti vastaan tämän tiedon. - -Vaan kevät lähestyi, oli jo huhtikuu puolivälissä, sisäikkunat otettiin -pois ja aurinko alkoi kirkkain sätein valaista hiljaisia huoneitamme. -Mutta edessäni riippui verho, joka sokaisi järkeäni. Onnetointa, -hirveätä verhoa! Kuinka kävikään, niin se yht'äkkiä putosi silmieni -edestä ja minä aloin yht'äkkiä nähdä ja ymmärsin kaikki. Oliko se -sattumus, vai oliko määrätty hetki tullut, vai auringon sädekö lie -sytyttänyt tylsyneessä jäljessäni ajatuksen ja aavistuksen? Ei, ei se -ollut ajatus eikä aavistus, vaan joku hermo alkoi minussa yht'äkkiä -liikkua, melkein jo kuollut hermo värähti ja virkosi ja valaisi koko -tylsyneen sieluni ja pirullisen ylpeyteni. Minä ikäänkuin hypähdin -silloin paikaltani. Ja tämä tapahtuikin yht'äkkiä ja odottamatta. Se -tapahtui iltapuoleen, noin viiden aikaan päivällisen jälkeen... - - - -II. - -Verho putosi yht'äkkiä. - - -Pari sanaa ensiksi. Jo kuukausi sitä ennen huomasin minä hänessä -kummallista miettiväisyyttä, ei enää äänettömyyttä, vaan -miettiväisyyttä. Senkin minä huomasin yht'äkkiä. Hän istui silloin -työnsä ääressä, pää kumartuneena ompelukseen päin eikä nähnyt, että -minä katselin häntä. Ja yht'äkkiä minua silloin kummastutti se, että -hän oli käynyt laihaksi, kasvonsa olivat kalpeat, huulet vaaleat, -- -minua tämä kaikki kokonaisuudessaan, yhdessä miettiväisyyden kanssa -hämmästytti tavattomasti ja kerrassaan. Minä olin jo ennenkin kuullut -pientä, kuivaa rykimistä, varsinkin öisin. Minä nousin oitis ylös ja -lähdin pyytämään luokseni Schröderiä, sanomatta vaimolleni mitäkään. - -Schröder tuli seuraavana päivänä. Vaimoni oli kovin kummastuksissaan ja -katseli vuoroon Schröderiä, vuoroon minua. - --- Minä olen terve, sanoi hän, epämääräisesti hymähtäen. - -Schröder ei häntä kovin tarkastellut (nuo lääkärit ovat välistä niin -ylpeän välinpitämättömiä), vaan sanoi minulle ainoastaan toisessa -huoneessa, että tämä oli taudin seurauksia ja että keväämmällä ei olisi -hullumpaa lähteä jonnekin meren rannalle, ell'ei käynyt päinsä, -pelkästään muuttaa maalle huvilaan asumaan. Sanalla sanoen, hän ei -sanonut mitään, paitse että se oli heikkoutta tahi jotakin muuta -sellaista. Kun Schröder oli mennyt ulos, sanoi vaimoni minulle taas -yht'äkkiä, hirveän vakaasti katsoen minuun: - --- Minä olen ihan, ihan terve. - -Mutta sen sanottuaan hän samassa punastui, näköjään häpeästä. Näköjään -oli se häpeä. Oi, nyt minä ymmärrän: hän häpesi, että minä vielä olin -_hänen miehensä_, pidin huolta hänestä, olin yhä vielä ikäänkuin hänen -oikea miehensä. Vaan silloin minä en sitä ymmärtänyt ja pidin -punastumisen syynä kainouden. (Verho!) - -Siis, näet, kuukautta myöhemmin, viidettä käydessä, huhtikuussa, istuin -eräänä kirkkaana päivän paisteisena päivänä kassani ääressä ja tein -laskujani Yht'äkkiä kuulin minä, että hän huoneessamme tehden työtä -pöytänsä ääressä, hyvin hiljaa... lauloi. Tämä uutinen teki minuun -valtaavan vaikutuksen enkä tähänkään saakka vielä käsitä sitä. Siihen -asti en ollut melkein milloinkaan kuullut hänen laulavan, paitse ehkä -aivan ensimmäisinä päivinä sen jälkeen kuin hän tuli talooni ja kun hän -vielä taisi olla vallatoin ja ampui maaliin revolverillani. Silloin oli -hänen äänensä vielä jotenkin kova ja heleä, ehk'ei varma, mutta hyvin -raikas ja miellyttävä. - -Nyt oli hänen laulunsa niin heikko, -- oi, ei se ollut surullinen (se -oli joku romanssi), mutta hänen äänessänsä oli jotakin ikäänkuin -revähtänyttä, rikkonaista, ikäänkuin se ei olisi voinut hillitä -itseänsä, ikäänkuin itse laulu olisi ollut sairas. Hän hyräili -puoliääneen ja yht'äkkiä hänen äänensä, korkealle kohottuaan, katkesi, --- niin onnetoin ääni, niin kurjasti se katkesi, hän rykäsi ja alkoi -taas hyvin hiljaa, tuskin kuuluvasti laulaa... - -Minun tunteilleni ehkä nauretaan, vaan ei koskaan kukaan ymmärrä, miksi -tunteeni niin tulivat liikutetuiksi! Ei, minun ei vielä ollut sääli -häntä, vaan se oli jotakin aivan toista. Alussa, ainakin ensi hetkinä, -valtasi minun yht'äkkiä neuvottomuus ja hirveä ihmetys, joka oli niin -kummallinen, sairaan-omainen ja melkein kostonhimoinen: laulaa ja minun -kuulteni! "Onko hän minut unhottanut, vai?" - -Ihan hämmästyneenä jäin minä paikalleni, sitte nousin yht'äkkiä ylös, -otin hattuni ja menin ulos. ikäänkuin ajattelematta. Ainakaan en tiedä, -miksi Lukeria antoi minulle palttooni. - --- Laulaako hän? sanoin minä Lukerialle ehdottomasti. Tämä ei minua -ymmärtänyt, vaan katsoi minuun yhä ymmärtämättä! olivathan sanani -todellakin epäselvät. - --- Laulaako hän ensi kertaa? - --- Ei, kyllä hän laulelee, kun ei teitä ole kotona, vastasi Lukeria. - -Minä muistan kaikki. Minä astuin portaita alas, menin ulos kadulle ja -ai'oin mennä minne sattui. Minä menin kulmaan asti ja aloin katsoa -jonnekin. Ohitseni käytiin, minua survaistiin, vaan minä en tuntenut -mitään. Minä kutsuin luokseni ajurin ja vuokrasin hänen, tietämättäni -miksi, Poliisi-sillan luo. Mutta sitte jätin hänen yht'äkkiä ja annoin -hänelle kaksikymmentä kopekkaa. - ---- Siin'on siitä, että sinua vaivasin, sanoin minä, typerästi nauraen -hänelle, mutta sydämessäni heräsi yht'äkkiä omituinen ihastus. - -Minä käännyin kotia, riennättäen askeleitani. Revähtänyt, rikkonainen, -onnetoin sävel helähti taas yht'äkkiä sielussani. Minä olin pakahtua. -Silmistäni putosi nyt verho! Jos hän kerta on alkanut laulaa -läsnäollessani, niin on hän unhottanut minun, -- se se oli selvää ja -hirveätä. Sitä se sydän tunsi. Mutta ihastus loisti sielussani ja -voitti pelon. Oi, kohtalon ironiaa! Eihän mitään muuta ollut eikä -voinutkaan olla sielussani koko talvena kuin tuo ihastus, mutta missä -minä itse olin koko talven? olinko minä sieluni kanssa? - -Minä juoksin portaita ylös hyvin sukkelaan enkä tiedä, olinko hyvin -arka sisään tullessani. Muistan ainoastaan, että koko lattia ikäänkuin -aaltoeli ja minä ikäänkuin uin vedessä. Minä astuin huoneesen, hän -istui entisellä paikallaan ja ompeli, pää kumarassa, vaan hän ei enää -laulanut. Pikaisesti ja välinpitämättömästi katsahti hän minuun, mutta -se ei ollut mikään katse, vaan liike ainoastaan, tavallinen liike, kun -joku astuu huoneeseen. - -Minä menin suoraan hänen luoksensa ja istuin hänen viereensä tuolille, -aivan lähelle, ihan kuin hulluna. Hän katsahti minuun nopeasti, aivan -kuin pelästyneenä; minä tartuin hänen käteensä enkä muista mitä sanoin -hänelle, s.o. ai'oin sanoa, sillä en osannut puhuakaan, niinkuin piti. -Ääneni katkesi eikä totellut minua. Enkä minä tiennytkään, mitä sanoa, -minä hengästyin vaan. - --- Puhelkaamme... tiedätkös... sano jotakin! -- jokelsin minä yht'äkkiä -jotakin typerää, -- oi, olikos siinä mieltä mitään?. Hän säpsähti taas -ja horjahti, kovin säikähtyneenä, katsellessaan kasvojani, mutta -yht'äkkiä kuvaantui _ankara ihmetys_ hänen silmissänsä. Niin, ihmetys -ja _ankaruus_. Hän katseli minua suurine silmineen. Tämä ankaruus, tämä -ankara ihmetys musertamalla musersi minun: "Siis sinulle vielä -rakkautta? rakkautta?" -- oli ikäänkuin kysymys tässä ihmetyksessä, -vaikka hän olikin vaiti. Mutta minä ymmärsin kaikki, kaikki. Koko -ruumiini vavahti ja minä pudota romahdin hänen jalkojensa juureen. -Niin, minä vaivuin hänen jalkojensa juureen. Hän hypähti yht'äkkiä -ylös, mutta minä sain hänen tavattomalla voimalla pidätetyksi -molemmista käsistä. - -Ja minä ymmärsin täydellisesti epätoivoni, oi niin, minä ymmärsin sen! -Mutta, uskotteko, ihastus kiehui sydämessäni niin rajusti, että luulin -kuolevani. Minä suutelin hurmoksissa ja onnellisena hänen jalkojansa. -Niin, äärettömän ja rajattoman onnellisena sekä ymmärtäen koko -pääsemättömän epätoivoni! Minä itkin, tahdoin puhua jotakin, vaan en -voinut. Pelästys ja ihmetys muuttuivat hänessä yht'äkkiä jonkinlaiseksi -huolestuneeksi ajatukseksi, tavattomaksi kysymykseksi, ja hän katsoi -minuun oudosti, jopa villistikin, hän tahtoi mitä pikemmin käsittää -jotakin ja hymähti. Häntä hävetti hirveästi se, että suutelin hänen -jalkojansa ja hän veti ne pois, mutta silloin suutelin minä sitä kohtaa -lattialla, jossa hänen jalkansa seisoivat. - -Hän näki sen ja alkoi yht'äkkiä nauraa häpeästä (tiedättehän, kuinka -häpeästä nauretaan). Nyt seurasi hysterikohtaus, minä näin sen, hänen -kätensä vapisivat, -- minä en sitä ajatellut, vaan jupisin hänelle, -että rakastan häntä, ett'en nouse ylös, "anna minun suudella -helmaasi... niin koko ikäni rukoilen puolestasi"... En tiedä, en -muista, vaan yht'äkkiä hän alkoi itkeä ja väristä; seurasi hirveä -hysterikohtaus. Minä olin pelästyttänyt häntä. - -Minä kannoin hänen vuoteeseen. Kun kohtaus oli ohi, istuutui hän -vuoteelle ja tarttui kummallisen masentuneen näköisenä käsiini ja -pyysi minua rauhoittumaan: "Herjetkää, älkää kiusatko itseänne, -rauhoittukaa!" Koko sinä iltana minä en eronnut hänen luotansa. Minä -puhuin hänelle vaan, että vien hänen Boulogneen merikylvyille nyt heti, -kahden viikon kuluttua, että hänen äänensä on niin revähtänyt, että -kuulin sen taannoin, että suljen kassan, myön sen Dobronravoville, että -kaikki on alkava uudestaan, vaan pääasia -- Boulogneen, Boulogneeu! Hän -kuunteli yhä pelästyneenä. Hän pelkäsi yhä enemmän. Mutta pääasia ei -ollut minulle se, vaan se, että yhä rajummin halusin taas olla hänen -jalkojensa juuressa, ja taas suudella, suudella maata, jossa hänen -jalkansa seisoivat ja rukoilla häntä ja -- "mitään muuta minä en pyydä -sinulta", toistin minä joka hetki, -- "älä vastaa minulle mitäkään, älä -huomaa minua ollenkaan, ja anna minun vaan salaa katsella sinua, tee -minut joksikin kaluksesi, koiraksesi"... Hän itki. - --- Ja _minä luulin, että te jätätte minun niinikään_, -- pääsi -yht'äkkiä ja ehdottomasti hänen huuliltansa, -- niin ehdottomasti, että -kentiesi hän ei itse ollenkaan huomannut sitä sanoneensakaan, ja -kuitenkin -- oi, se oli juuri pääasia, se oli hänen onnettomin ja -minulle kaikkein ymmärrettävin sanansa sinä iltana ja se ikäänkuin -veitsellä viilsi sydäntäni! Se selitti minulle kaikki, kaikki, mutta -niin kauan kuin hän oli vieressäni, silmäini edessä, toivoin minä vielä -ja olin hirveän onnellinen. Oi, minä kiusasin häntä hirveästi sinä -iltana ja minä tiesin sen, mutta ajattelin alati, että olin oitis -korjaava kaikki. Yöksi hän lopulta uupui kokonaan, minä kehoitin häntä -nukkumaan ja hän nukkui oitis, sitkeästi. Minä odotin houretta, joka -tulikin, mutta hyvin helppo. Minä nousin yöllä ylös melkein joka hetki -ja menin hiljaa, tohvelit jalassa, häntä katsomaan. Minä vääntelin -käsiäni, katsellessani tuota sairasta olentoa tuossa huonossa -rautavuoteessa, jonka silloin ostin hänelle kolmesta ruplasta. Minä -kävin polvilleni, mutta en uskaltanut suudella hänen jalkojansa hänen -maatessansa (ilman hänen luvattansa!). Minä aloin rukoilla, vaan -hypähdin taas ylös. Lukeria kävi myös katsomassa tuon tuostakin -keittiöstään. Minä menin hänelle sanomaan, että hän panisi maata ja -että huomenna "alkaa toinen elämä". - -Ja minä uskoin sen sokeasti, hullusti, hirveästi. Oi, ihastus, ihastus -valtasi minut! Minä odottamalla odotin seuraavaa päivää. Pääasia on, -ett'en minä pelännyt mitäkään onnettomuutta, oireista huolimatta. -Ymmärrys ei ollut vielä kokonaan palannut, huolimatta siitä, että verho -jo oli pudonnut ja kaukaan, kaukaan aikaa ei se palannut -- oi, tähän -päivään, hamaan tähän päivään asti! Ja kuinka, kuinka olisi se voinut -palata: olihan hän silloin vielä elossa, olihan hän tuossa vielä -edessäni ja minä olin hänen edessänsä. "Huomenna hän herää ja minä -sanon hänelle kaikki, ja hän saapi nähdä kaikki". Se oli silloinen -ajatukseni, suora ja selvä, senpä tähden ihastuinkin! Pääasia siinä oli -matka Boulogneen! Minä luulin jostakin syystä, että Boulogne oli -kaikki, -- että Boulognessa oli jotakin ratkaisevaa. "Boulogneen, -Boulogneen!" Minä odotin hirveästi huomispäivää. - - - -III. - -Liian hyvin ymmärrän. - - -Ja tämähän tapahtui kaikkiaan vaan muutamia päiviä sitte, viisi päivää, -kaikkiaan vaan viisi päivää sitte, viime tiistaina! Ei, ei, jospa hän -vaan olisi odottanut vähän aikaa, pisaran vaan, niin, -- niin minä -olisin poistanut pimeyden! -- Ja eikös hän sitte rauhoittunut? -Seuraavana päivänä hän jo kuunteli minua, hymyillen, huolimatta -hämmennyksestään... Pääasia on, että hänessä koko tämän aikaa, noiden -viiden päivän kuluessa oli jokin hämmennys, tahi häpeä. Sitä paitsi -pelkäsi hän, ja pelkäsi kovin. Minä en väitä vastaan, en vastusta -mielettömän lailla: hän pelkäsi, vaan kuinkas ei olisi pelännyt? Mehän -olemme olleet niin kauvan toisillemme vieraat, olimme niin -vieraantuneet toisistamme, ja yht'äkkiä tämä kaikki... Vaan minä en -huolinut hänet pelostansa, sillä uusi toivo alkoi loistaa!... Totta on -epäilemättä, että minä erehdyin. Kohta herättyämme seuraavana päivänä, -jo aamusta (se oli keskiviikkona) tein oitis yht'äkkiä erehdyksen: -minä, näet, aloin häntä oitis pitää ystävänäni. Minä kiiruhdin liiaksi, -mutta tunnustus oli tarpeen, se oli välttämätöin -- se oli enemmän, -kuin tunnustus! Minä en salannut sitäkään, jota koko ikäni olin -itseltäni salannut. Minä sanoin suoraan, ett'en ollut koko talvena -muuta tehnytkään, kuin ollut vakuutettu hänen lemmestänsä. Minä selitin -hänelle, että lainakassani oli vaan seuraus tahtoni ja järkeni -lankeemuksesta, että se oli personallinen itsekurituksen ja -itseylistyksen aate. Minä selitin hänelle, että minä silloin bufetissa -todellakin pelkäsin luonteeni, luulevaisuuteni takia: ympärystä, -bufetti sai minun hämille; minua hämmästytti se, että ajattelin: kuinka -tästä pääsen, eiköhän tämä näytä tyhmältä? En minä kaksintaistelua -pelännyt, vaan sitä, että näyttäisi tyhmältä... Vaan sitte en enää -tahtonut sitä tunnustaa ja kiusasin kaikkia, ja häntäkin kiusasin -sentähden, ja hänen sitte nainkin vaan häntä sentähden kiusatakseni. -Ylipäänsä minä puhuin suurimmaksi osaksi kuin kuumeessa. Hän tarttui -itse käsiini ja pyysi herkeämään: "Te liioittelette... te kiusaatte -itseänne" -- ja taas kyyneleitä, taas milt'ei taudin kohtaus! Hän -rukoili rukoilemistaan, ett'en mitään sellaista puhuisi enkä -muisteleisi. - -Minä en huolinut rukouksista tahi vähä niistä huolin: kevään tultua -Boulogneen! Siellä on aurinko, meidän uusi aurinkomme, niin minä vaan -haastelin! Minä sulkisin kassan, antaisin asiat Dobronravoville. Minä -ehdotin hänelle yht'äkkiä, että hän jakaisi kaikki köyhille, paitse -pohjarahoja, kolmea-tuhatta ruplaa, jotka olin kummiltani saanut ja -joilla lähdettäisikin Boulogneen, ja sitte palaisimme takaisin ja -alkaisimme uutta, uutteraa elämää. Niin päätettiin tehdäkin, sillä hän -ei sanonut mitään... hymyili vaan. Ja taisipa hymyillä enemmän vaan -sydämen hyvyydestä, ett'ei minua pahoittaisi. Näinhän minä, että minä -olin hänelle rasitukseksi; älkää luulkokaan, että minä olin niin tyhmä -ja niin itsekäs, ett'en sitä olisi huomannut. Minä näin kaikki, kaikki -viimeiseen piirteeseen asti, näin ja tiesin paremmin kuin kukaan muu; -koko epätoivoni oli nähtävillä! - -Minä kerroin hänelle kaikki itsestäni ja hänestä. Ja Lukeriasta. Minä -sanoin, että olin itkenytkin... Oi, minä muutin puheen-ainettakin, -minä ko'in olla kokonaan muistamatta muutamia asioita. Ja hän jo -virkistyikin pari kertaa, minä muistan sen! Miksi sanotte, ett'en minä -tarkistunut enkä mitään nähnyt? Ja ell'ei sitä vaan olisi tapahtunut, -niin kaikki olisi jälleen herännyt eloon. Sillä kertoihan hän minulle -jo toissa päivänä, kun oli puhe lukemisesta, ja siitä, mitä hän tänä -talvena oli lukenut -- kertoihan hän ja nauroi, muistellessaan tuota -kohtausta Gil Blasin ja Granadan arkkipiispan välillä. Ja kuinka -lapsellisesti, herttaisesti nauraen, aivan kuin ennen morsiamena -ollessaan; oi, kuinka olin tyytyväinen! Minua kovin kummastutti -kuitenkin tuo juttu arkkipiispasta: sillä olipahan hänellä, -niinmuodoin, ollut talvella niin paljon hengen rauhaa ja onnea, että -voi nauraa lukiessaan tuota mestariteosta. Niinmuodoin oli hän jo -alkanut täydellisesti rauhoittua, oli alkanut täydellisesti uskoa, -että jätän hänen _niinikään_. "Minä luulin, että te jätätte -minun _niinikään_" -- kas niin hän lausui silloin tiistaina! Oi -kymmenvuotisen tytön ajatusta! Ja uskoipahan, uskoipahan, että kaikki -todellakin jäisi niinikään: hän pöytänsä ja minä pöytäni ääreen, ja -niin olisimme eläneet molemmat kuudenkymmenen vanhoiksi. Ja yht'äkkiä --- tulen minä aviomiehenä ja vaadin rakkautta! Oi, epähuomiota, oi, -minun sokeuttani! - -Erehdys oli sekin; että minä katsoin häneen ihastuneena; olisi pitänyt -hillitä itseänsä, vaan minä pelästytin häntä ihastuksellani. Mutta -hillitsinhän minä itseäni, enhän: minä suudellut enää hänen jalkojansa. -Minä en kertaakaan näyttänyt, että... no, että olen hänen miehensä, -- -oi, enkä minä sitä ajatellutkaan, minä vaan rukoilin! Mutta eihän sitä -saattanut olla kokonaan vaitikaan, eihän saattanut olla mitäkään -puhumatta! Minä sanoin hänelle yht'äkkiä, että nautin hänen puheestansa -ja pidin häntä paljoa sivistyneempänä ja kehittyneempänä itseäni. Hän -punastui kovin, ja sanoi hämillänsä, että minä liioittelen. Silloin -minä hulluudessani en malttanut, vaan kerroin hänelle, kuinka olin -ihastunut, kun, seisoessani silloin oven takana, kuuntelin hänen -kaksintaisteluansa, viattomuuden kaksintaistelua tuon luontokappaleen -kanssa, ja kuinka nautin hänen ymmärryksestänsä, hänen loistavasta -sukkeluudestansa ja lapsellisesta suoramielisyydestänsä. Hän ikäänkuin -säpsähti kokonaan, oli taas kuiskata, että minä liioittelen, mutta -yht'äkkiä hänen kasvonsa synkistyivät, hän peitti ne käsiinsä ja alkoi -itkeä... Silloin minäkään en enää malttanut, vaan lankesin taas hänen -eteensä, aloin taas suudella hänen jalkojansa ja taas päättyi -tautikohtaukseen, samoin kuin tiistainakin. Se tapahtui eilen illalla, -vaan seuraavana aamuna... - -Seuraavana aamuna?! Hullu, mikä minä olen, tämä aamuhan oli tänään, -vasta taannoin, taannoin vasta! - -Kuulkaa ja huomatkaa: kun me tapasimme toisemme taannoin teepöydässä -(tuon eilisen kohtauksen jälkeen), niin hän itsekin kummastutti minua -levollisuudellaan, näette sen mitä! Ja minä, kun koko yön pelkäsin -tuota eilistä! Mutta yht'äkkiä tuli hän luokseni, seisattui eteeni ja -alkoi, kädet ristissä (taannoin taannoin!) puhua minulle, sanoen, että -hän oli -- rikoksellinen, että hän sen tiesi, että hänen rikoksensa oli -vaivannut häntä koko talven ja vieläkin vaivasi... että hän piti -jalomielisyyttäni suuressa arvossa... "minä tulen olemaan uskollinen -vaimonne, minä tulen kunnioittamaan teitä"... Ja samassa minä hypähdin -ylös ja syleilin häntä kuin hullu! Minä suutelin häntä, suutelin hänen -kasvojansa, huuliansa, niinkuin aviomies ensi kertaa, pitkän poissa -olon jälkeen. Ja miksi minä taannoin meninkään ulos, kaikkiaan vaan -kahdeksi tunniksi... nuo meidän matkapassimme... Oi, Herra Jumala! -Jospa vaan viisi minuuttia, viisi minuuttia aikaisemmin olisin -palannut?... Ja tuossa tuo kansan paljous portillamme, nuo katseet -minuun... Oi, Herra Jumala! - -Lukeria sanoo (oi, nyt minä en millään mokomin päästä pois Lukeriaa, -sillä hän tietää kaikki, hän on ollut meillä koko talven, hän kertoo -minulle kaikki), hän sanoo, että kun minä olin mennyt kotoa ulos, ja -kaikkiaan vaan noin parikymmentä minuuttia ennen tuloani, -- oli hän -mennyt rouvan luo huoneesemme, jotakin kysymään, en muista mitä, ja -näki, että hänen jumalankuvansa (se sama Neitsyn Marian kuva) oli -esillä ja seisoi hänen edessänsä pöydällä ja rouva oli niinkuin -vast'ikään rukoillut sen edessä. -- - --- Mitenkä teidän on rouva? oli hän kysynyt. - --- "Hyvin, Lukeria, vaan menehän pois. -- Vaan odotahan Lukeria", sitte -oli hän mennyt Lukerian luo ja suudellut häntä. - --- Oletteko onnellinen, rouva? - --- Olen, Lukeria. - --- Ammoin jo olisi herran pitänyt tulla rouvalta anteeksi pyytämään, -kiitos, että olette sopineet. - --- Hyvä on, Lukeria, menehän jo, sanoi hän ja hymyili niin -kummallisesti. - -Niin kummallisesti hymyili, että Lukeria palasi kymmenen minuutin -kuluttua häntä katsomaan: "Hän seisoi seinän vieressä aivan akkunan -luona, käsi seinää vasten, ja nojaten päätään käteensä, siten hän -seisoi ja mietti. Ja niin syvissä mietteissä seisoi, ett'ei -kuullutkaan, että minä seisoin ja katselin häntä toisesta huoneesta. -Minä näin, että hän ikäänkuin hymyili, seisoi, mietti ja hymyili. Minä -katselin häntä hetkisen, käännyin ja menin pois, mietteissäni, kun -yht'äkkiä kuulin ikkunaa avattavan. Minä menin oitis sanomaan, että 'on -kylmä, rouva, ett'ette vaan vilustuisi', ja yht'äkkiä näin, että hän -oli noussut ikkunalle ja jo seisoi siinä kokonaan, ihan pystyssä, -avatulla ikkunalla, selin minuun päin, kädessä jumalan kuva. Sydämeni -silloin lakkasi sykkimästä ja minä huusin: 'rouva, rouva!' Hän kuuli, -teki liikkeen kääntyäksensä minuun, mutta ei kääntynytkään, vaan -harppasi, painoi jumalan kuvaa rintaansa vastaan ja heittäytyi ulos -ikkunasta!" - -Minä muistan vaan, että kun minä tulin portista sisään, niin oli hän -vielä ihan lämmin. Ja kaikki katsoivat minuun. Alussa huudettiin, vaan -sitte yht'äkkiä vaiettiin ja kaikki antoivat yht'äkkiä tietä minulle -ja... ja hän makasi, kuva käsissä. Minä muistan, ikäänkuin hämärästi, -että minä astuin ääneti luo ja katselin kauan. Ja kaikki ympäröivät ja -sanoivat minulle jotakin. Lukeria oli läsnä, vaan minä en häntä nähnyt. -Sanovatpa, että hän puhuttelikin minua. Muistan vaan sen miehen, joka -minulle huutamistaan huusi: "pivollinen verta vaan tuli hänen -suustansa, pivollinen vaan!" ja osoitti minulle verta siinä kivellä. -Minä taisin koskea sormellani vereen, likasin sormeni ja katselin -sormeani (sen muistan), mutta hän vaan huusi: "pivollinen, pivollinen!" - --- Mitäkä niin pivollinen? sanotaan minun huutaneen kaikista voimin, -nostaneen ylös käteni ja heittäytyneeni hänen kimppuunsa... - -Oi, se oli rajua, rajua! Epähuomio! Epätodenmukaisuus! Mahdottomuus! - - - -IV. - -Viisi minuuttia vaan myöhästyin. - - -Ja eikö ole? Eikö se ole epätodenmukaista? Tokko voi sanoa, että se oli -mahdollista? Minkätähden, miksi kuoli tämä nainen? - -Oi, uskokaa, että sen ymmärrän; mutta yhtäkaikki on kysymys, miksi hän -kuoli? Hän pelästyi rakkauteni takia ja kysyi vakaasti itseltänsä: -ottaako vastaan vai ei, mutta ei kestänyt tätä kysymystä ja kuoli -ennemmin. Minä tiedän, minä tiedän eikä tarvitse päätään vaivata: hän -lupasi liian paljon ja pelkäsi, ett'ei voisi sanaansa pitää, -- se on -selvä. Ja siinä on lisäksi muutamia, hyvin hirveitä seikkoja. - -Sillä -- kuitenkin on jäljellä kysymys: miksi kuoli hän? Kysymys -kolkuttamistaan kolkuttaa aivojani. Minä olisin jättänytkin hänen -_niinikään_, jos hän olisi tahtonut, että se _niinikään_ olisi jäänyt. -Vaan siinäpä se, ett'ei hän sitä uskonut! Ei -- ei, minä valehtelen, ei -se ollut ollenkaan niin. Suorastaan sentähden, että minun kanssani oli -rehellisesti oltava, jos rakastaakseen, niin rakastaa kokonaan, eikä -niinkuin jotakin kauppiasta olisi rakastanut. Ja koska hän oli liian -siveä, liian puhdas suostuakseen sellaiseen rakkauteen kuin kauppiaalle -olisi sopinut, niin ei hän tahtonut minuakaan pettää. Hän ei tahtonut -pettää antamalla vaan puolta rakkautta rakkauden muodossa tahikka vaan -neljättä osaa rakkaudestaan. Siinäpä se, että hän oli liiaksi -rehellinen! Ja minä, kun tahdoin istuttaa häneen jaloa sydäntä, -muistattehan? Kummallinen ajatus. - -Hirveän hauska olisi tietää: kunnioittiko hän minua? En tiedä, -halveksiko hän minua vai ei? En luule hänen halveksineen. Hirveän -kummallista on, miks'ei kertaakaan päähäni juolahtanut koko talvena, -että hän halveksisi minua? Minä olin ihan vakuutettu päinvastaisuudesta -aina siihen hetkeen asti, kun hän katsoi minuun _ankaralla -ihmetyksellä_. Niin juuri, _ankaralla_. Silloinpa minä kerrassaan -ymmärsinkin, että hän halveksi minua. Minä ymmärsin i'äksi päivikseni! -Oi, vaikkapa vaan olisi halveksinutkin koko ikänsä, kuuhan olisi eloon -jäänyt! Taannoinhan hän vielä käveli ja puheli. En ymmärrä lainkaan, -kuinka hän heittäytyi ulos ikkunasta! Ja kuinka olisin voinut sitä -aavistaakaan viisi minuuttia sitte? Minä kutsuin luokseni Lukerian. -Niin, minä en millään mokomin päästä Lukeria luotani, en millään -mokomin! - -Oi, me olisimme vielä voineet sopia. Me vaan olimme talven kuluessa -hirveästi vieroittuneet toisistamme, mutta olisimmehan voineet jälleen -tottua toisiimme. Miksi, miksi emme olisi voineet sopia ja alkaa uutta -elämää? Minä olen jalomielinen, hän oli samoin -- siinä se yhtymäkohta -on! Muutamia sanoja vaan vielä ja pari päivää -- ei enemmän, niin olisi -hän kaikki ymmärtänyt. - -Harmittavinta on, että kaikki tämä oli sattumus, -- pelkkä raaka, -yksinkertainen sattumus. Se se harmittavaa on! Viisi minuuttia, -ainoastaan vaan viisi minuuttia myöhästyin! Tulipa viisi minuuttia -aikaisemmin -- niin silmänräpäys olisi liitänyt ohi pilvenä eikä hänen -päähänsä olisi koskaan enää senjälkeen semmoista juolahtanut. Ja olisi -päättynyt, niin, että hän olisi kaikki ymmärtänyt. Vaan nyt ovat taas -huoneet tyhjät ja minä olen yhä yksin. Lerkku vaan tuolla kellossa -käydä napsaa ja tämä ei siihen koske, ei sen ole sääli mitäkään. Ketään -ei löydy -- sepä se! - -Minä vaan käyn käymistäni yhtä mittaa. Minä tiedän, minä tiedän, ei -teidän tarvitse muistuttaa: teitä ehkä naurattaa, että minä valitan -kohtaloa ja noita viittä minuuttia? Mutta sehän on silminnähtävää. -Huomatkaa sekin: hän ei jättänyt kirjettäkään, että näet, "älkää -syyttäkö ketään kuolemastani", niinkuin muut jättävät. Eikös hän edes -oivaltanut, että saattaa Lukeriaakin syyttää: "olit, näet, yksin hänen -kanssaan, siis sinä hänen survasit". Ainakin olisi ilman syyttä -Lukeriaa vaivattu, ell'ei pihan puolelta neljä henkeä olisi nähnyt -sivurakennusten akkunoista ja pihalta, kuinka hän seisoi, jumalankuva -käsissä ja itse heittäytyi. Mutta sehän myös oli sattumus, että ihmisiä -siellä oli, jotka näkivät. Ei, kaikki tämä oli silmänräpäys, yksi -mitätön silmänräpäys vaan, kuvitus vaan! Mitä siitä, että hän rukoili -Jumalan kuvaa? Eihän se merkitse, että hän kuolemaa odotti. Kaikki -kesti vaan silmänräpäyksen, kentiesi, kaikkiaan vaan kymmenen minuuttia -koko päätös -- juuri silloin, kun hän seisoi seinän vieressä, nojaten -päätään käteensä ja hymyillen. Ajatus pälkähti päähän, sitä pyörrytti -ja -- ja hän ei jaksanut hillitä itseänsä. - -Se oli selvä epähuomio, sanokaa mitä hyvänsä. Minun kanssani olisi -kyllä vielä voinut elää. Mutta jos se vaan oli vähä-verisen heikkoutta? -pelkästään vähäverisyyttä, elinvoimaan väsymistä? Hän oli väsynyt -talven kuluessa, siinä kaikki... - -Myöhästyin!!! - -Kuinka hän on laiha tuossa arkussansa, kuinka hänen nenänsä on käynyt -teräväksi! Silmäripset ovat kuin nuolet ikään. Ja mitenkä hän -putosikin -- ei musertunut mitään, ei taittanut mitään! Tuo yksi ainoa -"pivollinen verta" vaan. Teelusikallinen vaan, näettekös. Sisällinen -tärähdys. Kummallinen ajatus: jos voisi olla häntä hautaamatta? Sillä -jos hän viedään pois, niin... oi, ei, viedä pois on melkein mahdotonta! -Tiedänhän minä, että hän on vietävä pois, enhän minä ole hullu, enhän -minä hourailekaan, päinvastoin, ei ole ymmärrykseni ollut koskaan niin -selvä, mutta kuinkas taas ei ole talossa ketään, taaskin kaksi -huonetta, ja taas olen yksinäni panttieni seurassa. Hourailua, -hourailua, se se hourailua on! Minä olen kiusannut hänet kuoliaaksi, -näettekös! - -Mitä minä nyt teidän la'eistanne? Mitä minä teidän tavoistanne, -tottumuksistanne, elämästänne, valtiostanne, uskostanne? Tuomitkoon -minua tuomarinne, vietäköön minut oikeuteen, julkiseen oikeuteen, vaan -minä sanon, ett'en tunnusta mitäkään. Tuomari huutaa: "Vaiti, upsieri!" -Vaan minä huudan hänelle: missä sinulla on sellainen voima, että minä -sitä tottelisin? Miksi on julma yksinkertaisuus musertanut sen, mikä -oli kaikista kalliinta? Mitä minä nyt teidän la'eistanne? "Minä eroan -pois". Oi, minusta on kaikki yhdentekevää! - -Sokea, sokea! Kuollut, ei kuule! Et tiedä, missä paratiisissa olisin -suojellut sinua. Paratiisi oli minulla sielussani ja minä olisin -levittänyt sen ympärillesi! Vaan sinä et olisi minua rakastanut, -- -mutta vähät siitä! Kaikki olisi ollutkin _niinikään_, kaikki olisi -jäänytkin niinikään. Olisitpa vaan puhutellut minua kuin ystävää, niin -olisimme iloinneet yhdessä ja nauraneet iloisesti, katsellen toisiamme. -Ja niin olisimme eläneetkin. Ja mitä siltä, jospa olisit rakastanutkin -toista! Olisit kävellyt hänen kanssansa ja minä olisin katsellut -toiselta puolen katua... Oi, olipa mitä tahansa, jospa vaan -kerrankin aukaisisi silmänsä. Jospa silmänräpäykseksi, -- yhdeksi -silmänräpäykseksi vaan! -- katsahtaisi minuun, niinkuin taannoin, kun -hän seisoi edessäni ja vannoi olevansa aina uskollinen vaimo! Oi, -yhdestä katseesta hän vaan ymmärtäisi! - -Oi, luontoa! Suurin onnettomuus on, että ihmiset ovat yksin maan -päällä! "Onko kedolla elävää ihmistä?" -- huudahtaa sankari -venäläisessä kansanrunossa. Samoin huudan minäkin, ehk'en sankarikaan -ole, vaan ei kukaan vastaa. Sanotaan, että aurinko elähyttää mailmaa. -Aurinko nousee, vaan -- katsokaa, eikö se ole kuollut kappale? Kaikki -on kuollutta ja kaikkialla -- kuolleita. Ihmisiä vaan ja heidän -ympärillänsä äänettömyyttä -- siinä maa! "Ihmiset, rakastakaa -toisianne" -- kuka niin sanoi? Kenenkä testamentti se on? Lerkku napsaa -tunnottomasti, inhottavasti. Kello on kaksi yöllä. Hänen kenkänsä -seisovat vuoteen vieressä, ikäänkuin odottaen häntä... Ei, vaan -todellakin, kun hän huomenna viedään pois, niin kuinka minun silloin -käy? - -Loppu. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LEMPEÄLUONTOINEN*** - - -******* This file should be named 62751-8.txt or 62751-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/7/5/62751 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62751-8.zip b/old/62751-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a4ed8d0..0000000 --- a/old/62751-8.zip +++ /dev/null |