diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-03 16:29:39 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-03 16:29:39 -0800 |
| commit | 86972eac7b6c2fc0ef6c7693d1653a2d0347c5e9 (patch) | |
| tree | b41c26bdfa9fa3b136178209f5b29562cf483ca1 | |
| parent | 33faa556554eb7db65fea154d8e5629e711d7020 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62617-8.txt | 4340 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62617-8.zip | bin | 60091 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4340 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f940d61 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62617 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62617) diff --git a/old/62617-8.txt b/old/62617-8.txt deleted file mode 100644 index faa73fa..0000000 --- a/old/62617-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4340 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pitkäjärveläiset, by Jalmari Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pitkäjärveläiset - Nelinäytöksinen huvinäytelmä - - -Author: Jalmari Finne - - - -Release Date: July 11, 2020 [eBook #62617] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PITKÄJÄRVELÄISET*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -PITKÄJÄRVELÄISET - -Nelinäytöksinen huvinäytelmä - -Kirj. - -JALMARI FINNE - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1923. - - - - -HENKILÖT: - -SUSANNA ANTINTYTÄR, Natukan leskiemäntä. -JUHA TUOMAANPOIKA, hänen poikansa, nuori isäntä. -TUOMAS JOOSEPINPOIKA, entinen talollinen. -ANNA MATINTYTÄR, hänen vaimonsa. -REGINA TUOMAANTYTÄR, | -KATRI TUOMAANTYTÄR, | heidän tyttäriään. -SOHVI TUOMAANTYTÄR, | -MIKKO YRJÖNPOIKA, Heikkilän isäntä. -LIISA MARTINTYTÄR, hänen vaimonsa. -MARTTI MIKONPOIKA, heidän poikansa. -MATTI MODIG, sotilas. -ANTTI COVÉEN, Susannan isä, nimismies. -MARIA YRJÖNTYTÄR, talonpoikaistyttö. -KALLE BROCKMAN, nuori mies, siltavoudin poika. -YRJÖ MARTINPOIKA, Sikalan isäntä. -LÄPIKÄYTÄVÄN HENNA. - -Tapahtuu Orivedellä Pitkäjärven kylässä vuonna 1765. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Natukan pihamaa Pitkäjärven kylässä Orivedellä. Vasemmalla asuintupa, -jonne mennään aivan etualalla olevasta ovesta. Ovi ilman kuistia, oven -edessä paasi portaana. Ovesta oikealle taustalle päin jatkuu -tuparakennus, jonka seinässä on pieni ikkuna. Taustalla kulmittain -tämän rakennuksen kanssa on aitta ja sen vieressä oikealle päin -luhtirakennus. Näiden kahden rakennuksen välissä on veräjä, josta -päästään tielle, mikä kulkee poikittain taustalla. Rakennusten -välisestä aukosta näkyy peltoja ja niittyjä. Näyttämön oikealla -puolella tallin ja navetan takaseinä. Näiden rakennusten välissä -pieni kuja, josta päästään karjapihaan. Rakennukset yhtyvät kujan -yläpuolella. Koko näyttämö muodostaa suljetun miespihan. Penkki tuvan -seinällä ikkunan alla. Etualalla oikealla pari kiveä, joille voidaan -istua. - -REGINA (nuori, hemaiseva talonpoikaistyttö, yllään sarkahame ja -palttinapaita, tukka palmikolla, jalassaan virsut, tulee talosta sanko -kädessään ja aikoo mennä pihan poikki karjapihaan. Juuri kun hän aikoo -sivuuttaa veräjän, näkee hän Martin, joka tulee veräjän taakse). -Herranen aika, joko sinä taas olet täällä? - -MARTTI (yhdeksäntoistavuotias nuori mies puettuna harmaaseen -sarkapukuun tulee taustalta ja asettuu veräjän taakse). Mitäs jokoa -tämä on? Viimeksihän olin eilisiltana. - -REGINA. Mutta Juha on vihainen, kun sinä käyt täällä niin usein. - -MARTTI. Mitä se Juhaan kuuluu? Ethän sinä vielä ole hänen kanssaan -naimisissa. - -REGINA. Enhän ole. - -MARTTI. Etkä ole vielä kuulutettukaan. - -REGINA. Mutta sitä vartenhan minä talossa olen. - -MARTTI. On sitä ennenkin kauppoja purettu, on vielä sittenkin, kun -jo kuulutus on otettu. Mitä sinä täällä Natukalla olet ja elät, tule -meille Heikkilään. Parempi talo se Heikkilä on kuin Natukka. - -REGINA. Enhän minä täällä sen vuoksi ole, vaan Juhan tähden. - -MARTTI. Mikä se Juha sitten on miehiään minuun verrattuna? - -REGINA. Onhan vain sellainen, että saa talon haltuunsa, kun isänsä jo -on kuollut. - -MARTTI. Saan minäkin kerran talon haltuuni, kun olen ainoa poika. - -REGINA. Mutta sinähän olet vielä ala-ikäinen, et sinä pääse vielä -naimisiinkaan. - -MARTTI (tulee portista sisään). Se asia on pian autettu. Kun olen ainoa -poika, niin syksyllä isä voi mennä käräjille ja pyytää, että minä -pääsen naimisiin. Ja kyllä se lupa annetaan, kun minä kuitenkin jo ensi -vuonna pyhäinmiesten päivän aikaan täytän kaksikymmentä vuotta. Ja -tottahan tällä iällä jo naimisissa olla osaa. - -REGINA. En minä nyt jouda kuuntelemaan sinua, minun täytyy mennä -karjapihaan. - -MARTTI. Mikä meno sinulla nyt sinne on? Eihän nyt lypsetä. - -REGINA. Mutta porsaita täytyy ruokkia. - -MARTTI. Anna sinä nassujen olla, voimistuvathan ne, kun nälissään -kiljuvat. Jätetään porsaat ja puhutaan minusta. - -REGINA. Ei minun sovi puhua sinun kanssasi, kun olen jo lupautunut -Juhalle. - -MARTTI. Kyllä aina ennen vihkimistä saa toisten miesten kanssa puhua. -Eikö nyt sovittaisi asioista? Jätä sinä Juha ja ota minut. - -REGINA. Sinä puhut ihan joka päivä tästä samasta asiasta. - -MARTTI. Totta kai minä siitä puhun siihen asti, kunnes siitä selvä -tulee. Ei sitä puhumatta naimisiin pääse. - -REGINA. Mutta onhan täälläpäin vaikka kuinka paljon muita tyttöjä. - -MARTTI. Mutta ei ole toista sellaista kuin sinä, jolla on tuollainen -korea naama ja noin paksu palmikko ja jonka käynti on kepeää kuin -lintusen rannan kivillä. - -REGINA. Älähän nyt, Martti! Porsaat odottavat. - -MARTTI. Odottakoot. En minä porsaitten tähden tahdo heittää hukkaan -tätä hetkeä, jolloin saan kahden kesken kanssasi puhella. - -REGINA. Ne toiset voivat kohta tulla kirkosta. - -MARTTI. Eivät ne vielä tule. Kyllä ne siellä viipyvät, ennenkuin -Susanna-emäntä on jalkapuusta päästetty. - -REGINA (laskee sangon kädestään). Minä en voinut mitenkään mennä -katsomaan sitä kirkkoon, vaan jäin tänne kotia. Kyllähän sisareni Katri -sanoi, että hän olisi jäänyt ja että minun olisi pitänyt mennä, kun -Susanna on niinkuin tuleva anoppini. Mutta en minä voinut. Ajattelehan, -Martti, eikö se ole iankaikkinen häpeä, että saa istua jalkapuussa. - -MARTTI. Mitä se on, ei yhtään mitään. Täällä Orivedellä on aina totuttu -istumaan jalkapuussa. Ei täällä siitä välitetä yhtään. Täällähän oli -ennen sellainen jalkapuu, jossa oli kolme paria jalkareikiä, mutta kun -tuli tilan ahtaus, niin täytyi laittaa uusi, jossa on viisi paria. - -REGINA. Älä puhu noin jumalattomasti. Mikä sen emännänkin leskeksi -tultuaan siihen saattoi, että suostui tuohon mieheen ja rupesi -hommaamaan hänen kanssaan? - -MARTTI. Kai siinä oli rakkautta. Sehän vie ihmiset yhteen ja senhän -tähden sanotaan lapsia saatavan. - -REGINA. Ja jos niitä olisi ollut edes yksi lapsi, mutta kun niitä oli -kaksoset. - -MARTTI. Yksi tai kaksi, yhden kerran sitä vain jalkapuussa tarvitsee -istua. Samahan tuo silloin on. - -REGINA. Minun täytyy ajatella... - -MARTTI. Mitä sinun täytyy ajatella? - -REGINA. Porsaitani. - -MARTTI. Älä ajattele porsaita, vaan ajattele minua. - -REGINA. Minä kuulen jonkun tulevan. Etteivät vain jo tule kirkosta? - -MARTTI. Jos tulevat, niin sitten ovat karanneet ennen -jumalanpalveluksen loppua. Kun joku on jalkapuussa, niin kirkkoherra -aina silloin saarnaa puoli tuntia enemmän. Se synti on aina niin -tervetullut asia papeille. - -MATTI MODIG (tulee taustalta. Hän on puettuna sotilaspukuun. Keltaiset -housut, sininen takki, jonka liepeen etukulmat on käännetty ylös, -päässä kolmikolkkainen hattu, jalassa valkoiset säärykset. Hän on -keski-ikäinen mies). Päivää taloon. - -REGINA. Päivää! - -MARTTI. Kuka tuo on? - -REGINA. En minä tiedä. - -MODIG. Ei kai neitokainen enää muista minua? - -REGINA. En minä oikein muista. - -MODIG. Kyllähän me syksyllä Tampereen markkinoilla puhuimme. - -REGINA. Nyt minä muistan sen. - -MODIG (antaa kättä). Vanhoja tuttujahan me silloin olemme. Minä olen -Messukylästä tullut tänne ihan neitokaisen tähden. Eikö täällä ole -ketään katona? - -REGINA. Ei ole, ovat kaikki kirkossa. - -MODIG. Kirkossa käyminen on vakava asia. Pitää kai sitten odottaa. - -REGINA. Passaa mennä tuonne tupaan ja odottaa siellä. - -MODIG. Mieluumminhan minä täällä olen, missä noin kaunis neitokainen -on. Maija kai oli nimi? - -REGINA. Ei ole Maija? - -MODIG (nauraen). Kas, kun muistin väärin. Liisahan se oli. - -REGINA. Ei se Liisakaan ollut. - -MODIG. No, Kaisa sitten kuin nakutettu. Ihan onkin Kaisan näköinen. - -REGINA. En minä Kaisakaan ole. - -MODIG. Eihän niitä muita nimiä olekaan, ellei satu olemaan Sohvi. - -REGINA. Regina minä olen. - -MODIG. Kun näkee niitä tyttöjä niin paljon, niin eihän sitä aina nimiä -muista. Reginahan minun piti sanoa. Kyllä minä sen silloin ensin -muistinkin ja muistinhan minä sen nytkin vielä, mutta sanoin noita -toisia nimiä, jotta päästäisiin puheen alkuun. - -MARTTI. Olisihan silloin pitänyt vielä muistaa Lastikka ja Eufemiakin. - -MODIG. En minä sellaisia vanhojen akkojen nimiä nuorille tytöille anna. - -MARTTI. Eihän se nimi tytön naamaa pilaa eikä vartaloa muuta. - -MODIG. Kuka tämä nuori mies on, jonka kieli ei ole molemmista päistä -kiinni? - -REGINA. Se on Heikkilän Martti tästä naapuritalosta. - -MARTTI. Ja kuka tämä pöyhkeilevä sotamies on, joka keskellä kesää -kuljeksii univormu päällään tytöille nimiä jakelemassa? - -MODIG. Minäkö? Kukako minä olen? Minä olen Matti Modig Porin -rykmentistä, majurin komppaniasta, Messukylän Juvelan ruodusta n:o -7. Jaha, sellainen mies minä olen. Olen ollut sitten armon vuoden -1747 sotilaana ja tehnyt äksiisit ja komennukset aina hyvin. Ei -minua ole koskaan nähty piiskurin edessä selkä paljaana enkä koskaan -ole humalasta kiinni joutunut. Ja nyt saat sinä mennä toisille -markkinoille, kun olet saanut tietää, mitä tahdot. - -MARTTI. Ei sitä Orivedellä Messukylän miehet komentele. Minä pysyn -siellä, missä minä tahdon. - -MODIG. Pysy sitten, mutta istu kiltisti kuin hyvät lapset paikallasi. - -MARTTI. Istun kyllä, kun sinä ensin istut maassa. - -MODIG. Tule päälle, jos uskallat! - -REGINA. Hyvät miehet, älkää ruvetko keskellä sapattia tappelemaan, -saatte sakkoa. - -MODIG. Mitä hän haastaa riitaa ja epäsopua eikä anna minun asiaani -toimittaa. - -REGINA. Toimittakaa sitten asianne ja menkää ajoissa, ettei tule mitään -pahaa. - -MODIG. Minä olen sotamies ja tapani on mennä aina suoraan päin -vihollista ja päin naista. Minä siis selitän asiani niinkuin se minun -sydämelläni on. Aina siitä asti kun minä sinut, Regina, näin siellä -markkinoilla, on naamasi ollut minun ajatuksissani ja minä olen -ajatellut, että sinut minun pitäisi saada elämänkumppaliksi. - -REGINA (ottaa sangon). Parasta on selittää asia tuolle Martille. Minun -täytyy mennä. - -MODIG. Ei tätä asiaa voi selittää kellekään muulle kuin sinulle. Mihin -sinulla nyt on sellainen kiire? - -REGINA. Porsaathan minua odottavat. - -MODIG. Aina mies on enemmän kuin porsas. Niin, kun minä sinut näin, -niin ajatukseni rupesivat pyörimään ja minä ajattelin ja ajattelin... - -MARTTI. Sotamies ei saa ajatella, hänen päällysmiehensä sen sijaan -ajattelee kaiken hänen puolestaan. - -MODIG. Pidä suusi kiinni, senkin räkättirastas! - -MARTTI. Ole vaiti, kruunun krapa! - -MODIG. Jos sinä tohdit haukkua kruunun sotamiestä, niin saat linnaa. - -REGINA. Älkää riidelkö, hyvät ihmiset. Parasta on puhua asiat, -ennenkuin porsaat kuolevat nälkään. - -MODIG. Enhän minä riitaa rakenna. Minä en tappele muuta kuin vihollista -vastaan. Niin, kun minä sinua ajattelin, niin muistin sanoneesi, että -olit kotoisin Längelmäeltä. Minä menin Juvelaan ja ruodun kirstusta -otin univormun ylleni ja läksin taivaltamaan Längelmäelle. Siellä sain -kuulla, että olit isäsi ja äitisi kanssa muuttanut tänne Pitkäjärvelle. -Minä astelin rakkauden siivillä, niinkuin mamsellit sanovat, ja ravasin -tänne. - -MARTTI. Varis! - -MODIG. Hunsvotti! - -REGINA. Muistakaa porsaita, jotka odottavat minua! - -MODIG. Ja minä olen nyt tullut kysymään, etkö tahtoisi jakaa minun -kanssani elämän myötä- ja vastoinkäymisiä. - -MARTTI. Tuollainen kääkkä! - -REGINA. Älä nosta metakkaa, Martti! (Modigille.) En minä ole vapaa. - -MODIG. Olithan sinä vielä syksyllä markkinoilla. Mistä se nyt niin -äkkiä on nukkautunut. - -REGINA. Se tuli kun tuli, ja minä olen täällä mennäkseni naimisiin. - -MODIG. Tuonko lortin kanssa? - -REGINA. Ei hänen, vaan tämän talon pojan kanssa. - -MODIG. Mikä tuo sitten on? Onko hän reservi? - -REGINA. Ei hän ole mikään. - -MODIG. Mitä hän sitten täällä rähisee? - -MARTTI. Minä rähisen siellä, missä minä tahdon. - -MODIG. Pidä suusi kiinni! - -MARTTI. Pidä itse! - -REGINA. Ellette nyt ole hiljaa, niin minä menen porsaita ruokkimaan. - -MODIG. Jätetään koko sikojen suku ja puhutaan rakkaudesta. - -MARTTI. Eikö tämä ole se sama Modig, jolla oli Maija-niminen akka? -Sellainen nilkku ja vaivainen. - -MODIG. Ei se Maija aina sellainen ole ollut. Kerran se napisi miestään -vastaan, joka lain ja evankeliumin kautta on hänen päänsä, ja hyppäsi -kiukuissaan kaivoon ja siitä se nilkuksi tuli. - -REGINA. Herranen aika, kuoliko se? - -MODIG. En minä sentään akkani tappaja ole, elää se vielä. - -REGINA (kauhistuen). Ja sitten te tulette kosimaan minua! - -MODIG. Mitä pahaa siinä on. Varovainen mies katsoo eteensä. Kuoleehan -se akka kuitenkin. Ei se kauaa enää elä. Ja kun minä sinut näin, niin -minä tunsin kuin kanuunalla olisi ammuttu sydämeen... - -REGINA (ottaa sangon jälleen käteensä). Sen minä sanon, että siat ovat -parempia kuin tuollaiset miehet! - - (Menee karjapihaan.) - -MARTTI (nauraen). Siinä tuli rukkaset niin että präiskähti! - -MODIG (aikoo seurata Reginaa). Mutta kuulehan nyt, kun se akka on jo -niin kovin heikko ja huono... - -MARTTI. Parasta on olla menemättä sinne, taikka muuten kruunun takki -ja mies sen sisällä makaa keskellä pahnoja! Ei ne Reginankaan kädet -tuohesta ole, vaan heittää se tuollaisen miehen sinne kuin tahtoo. -Menee yhtenä käppyränä porsaitten joukkoon. - -MODIG. Ellei nyt olisi sapatti, niin tulisi tästä sellainen yhteenotto -ja käsivarsien vääntö sinun kanssasi, että tietäisit olleesi miehen -käsissä. - -MARTTI. Ei sitä Heikkilän Martti sakkoja pelkää. Talo on suuri ja minä -olen ainoa poika, ja jalkapuussa voi istua nuori mies aina aikansa -kuluksi. Tule päälle, jos tohdit! - -MODIG (vetäytyen veräjää kohden). Minä en rupea toisten ihmisten -pihoilla pahantekoon. - -MARTTI. Ähää, joko uskalluksesi vähenee kuin Eskolan leivät talkoon -edellä. Olen minä ennenkin tapellut, en minä sinua pelkää! Vai tulet -sinä naimisissa oleva mies tänne tyttöjä kosimaan! Vai uskaltaa sieltä -Messukylästä mies tulla neitojen lähelle Oriveden pihoilla! Katso, -ettet makaa kohta tuolla aitan nurkissa ja kokoile luitasi palpeerarin -paikattaviksi. - -MODIG. Minulla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi! - -MARTTI. Mutta minulla on! Ellet nyt hyvän sään aikana laputa tiehesi, -niin tästä syntyy meno, joka on sotaa pahempi. - -MODIG. Sinä vimmattu nulikka! - -MARTTI. Sanoitko nulikka? - -MODIG. Kakara, pahankurinen vekara, mullikka! - -MARTTI. Vieläkö osaat mitään vai joko tulet tekemään käsitöitä! - -MODIG. Minä en rupea sinun kanssasi mihinkään, sillä sinulla ei ole -mitään oikeutta tuohon tyttöön. Vai onko sinulla oikeutta? Sano, onko -sinulla oikeutta? (Kun Martti on vaiti.) Ahaa, sinä rakennat riitaa -aivan syyttä suotta! Varo, etten haasta sinua käräjiin kotirauhan -rikkomisesta! Ja sitten saat nähdä, kun saat juosta kujanjuoksua ja -raipat vinkuvat pitkin selkääsi. Ja silloin tahdon minä olla sinua -lyömässä. - -MARTTI. Minä en osaa kohta puhua enää mitään. Minä lyön, jos vielä -sanot yhden ainoan sanan! - -MODIG. Minä en sano enää mitään. Minä menen. - - (Menee veräjästä.) - -REGINA (tulee karjapihasta). Joko se hirvittävä ihminen meni? - -MARTTI. Jo meni niin että kintut oikosena. - -REGINA (itkien). Mitä pahaa minä olen tehnyt, että naineet miehet minua -näin vahtaavat? - -MARTTI (hellästi). Vahtaammehan me naimattomatkin! Älä siinä nyt itke. -Minä tulen aina niin hellälle mielelle, kun tyttö itkee. - -REGINA. Mutta kun minulla on niin paljon tuskaa, vaivaa ja harmia, -ennenkuin pääsen naimisiin. - -MARTTI. Älä sinä huolehdi siitä ollenkaan, vaan anna meidän toisten -päättää se asia. - -REGINA. Jos minä annan teidän toisten päättää, niin siitä vasta elämä -tulee. Tehän tahdotte kaikki naida minut. Ensin on Juha, jonka kanssa -olen melkein kuin kihlattu, koska asun hänen talossaan. Sitten olet -sinä. Ja sitten on tuo sotamies. Ja sitten on Kalle. - -MARTTI (tiukasti). Mikä Kalle? - -REGINA. Älä katso noin vihaisesti minuun. - -MARTTI. Sano heti paikalla, mitä Kallea sinä tarkoitat? - -REGINA (on kuivannut kyyneleensä; tiukasti). Sitä en sano! - -MARTTI. Vai et aio sanoa? Kyllä minä siitä tiedon vielä saan ja sen -minä sanon, että niskat minä väännän siltä nurin, noin, että naksahtaa. - -REGINA. Sen miehen niskoja sinä et väännä. - -MARTTI. Väännänpähän! - -REGINA. Etpä väännä! - -MARTTI. Se on ihme ja kumma, ellen minä väännä! - -REGINA. Älä jankkaa. Kun minä sanon, ettet sinä väännä, niin sinä et -väännä. - -MARTTI. Minä kerron Juhalle ja sitten me väännämme yhdessä. - -REGINA. Mitä sinä aiot kertoa? - -MARTTI (ällistyen). Niin... minäkö...? - -REGINA. Näethän, ettet sinä voi mennä sanomaan hänelle, että Kalle -tahtoo minut vaimokseen ja että sinä tahdot sen estää, koska itse -tahdot saada minut vaimoksesi. - -MARTTI. Hä? - -REGINA. Jää nyt sitä miettimään. Tuolla tulee talonväki jo kirkosta. - -(Taustalta saapuvat: Antti Covéen, Susanna, Tuomas, Anna, Katri ja -Sohvi ja viimeksi Juha. Kaikki ovat saapuneet näyttämölle ja seisovat -paikallaan hetkisen, -- Antti Covéen, seitsemänkymmenenvuotias -nimismies, pitkä ja komea vanhus puettuna tummansiniseen sarkapukuun -kiiltävine nappeineen. Susanna neljänkymmenenvuotias hyvin komea -ja rehevä nainen, puettuna punaiseen verkahameeseen ja mustaan -röijyyn, päässä tanu ja kaulassa valkoinen huivi, edessä valkoinen -palttinaesiliina, jalassa valkoiset sukat ja mustat kengät. Tuomas, -lähes kuudenkymmenenvuotias tanakka talonpoika, tukka pitkä, parraton, -puettuna harmaaseen sarkapukuun ja saappaisiin, päässä harmaa hattu. -Anna, hänen vaimonsa, puettuna punaiseen verkahameeseen ja mustaan -röijyyn, päässä tanu, kaulassa valkoinen huivi ja edessä valkoinen -esiliina. Katri ja Sohvi, nuoria tyttöjä, puetut raidallisiin -hameisiin ja liiveihin, edessä valkoinen esiliina, kaulassa valkoinen -huivi, päässä tukkanauha, tukka palmikolla. Juha, nuori ja hento -mies, puettuna harmaaseen sarkapukuun, päässä kudottu lakki, jalassa -saappaat. Kaikilla on virsikirja kädessään.) - -ANTTI (rykäisee). Nyt olemme siis koettelemuksen suuren hetken -kestäneet ja synti on saanut palkkansa. - -SUSANNA. Amen! - -ANTTI. Sinä tyttäreni olet isäsi nimen häpeällä peittänyt ja minut -puheenaineeksi saattanut. Ja nyt on minun, joka niin monta olen -jalkapuuhun pannut, itse kyynelsilmin täytynyt siihen loukkuun oma -tyttäreni panna. - -SUSANNA. Ettehän te, isä, yhtään itkenyt, olitte vihaisen näköinen ja -sanoitte... En minä kehtaa sanoa, mitä sanoitte. - -ANTTI. Vai olisi pitänyt minun siinä vielä halailla sinua? - -SUSANNA. En minä sitä tarkoittanut. Huomasitteko, isä, miten kauniit -valkoiset sukat minulla oli... - -ANTTI (ankarasti). Susanna! Sukkiasiko sinä ajattelit silloin, kun -sinun olisi pitänyt hävetä suurta kevytmielisyyttäsi. - -SUSANNA. Kyllä minä sitä kevytmielisyyttänikin sitten myöhemmin -ajattelin. - -ANTTI. Kuinka voit sinä vanha ihminen... - -SUSANNA. Minä en ole mikään vanha, vasta neljäkymmentä täyttänyt. - -ANTTI. Kuusiviidettä Sinä olet täyttänyt, totta kai minä oman tyttäreni -iän muistan. - -SUSANNA. No, ne pari vuotta sinne tai tänne! Nuorihan minä vielä olen. - -ANTTI. Sinulla on melkein täysi-ikäinen poika ja sitten sinä leskenä -sekaannut toiseen mieheen. - -SUSANNA. Piru periköön sen Juha Heikinpojan, muuta minä en sano. - -ANTTI (ankarasti). Susanna! - -SUSANNA. Ei kai minun elin-iäkseni pidä leskeksi jäädä? Saan kai minä -mennä toistamiseen naimisiin. Olettehan tekin, isä, ollut kahdesti -naimisissa. - -ANTTI. Kun jumala otti minulta vaimon, niin antoi hän minulle toisen. -Mutta minä menin naimisiin kirkon kautta enkä niinkuin sinä omin -neuvoin. - -SUSANNA. Mutta ajatelkaahan, isä, sentään asiaa. Kun mieheni kuoli, -täytyi minulla olla joku, joka talossa teki työtä, kun Juha on -vielä niin nuori ja hentokainen. Ja sitten tuli hän ja tahtoi tulla -isännäksi. Ja onhan isännällä aina oikeuksia. Ja sitten tuli ne -kaksoset. - -ANTTI. Ettet sinä häpeä sitä tuolla tavalla kertoa. - -SUSANNA. Ei siinä siihen asti ollut mitään hävettävää. Olisimmehan me -menneet naimisiin. Mutta kun oikeus ei antanutkaan hänelle taloa, vaan -antoi sen pojalleni, niin sammui hänessä rakkaus. Hän sanoi, että sinne -se hukkui käräjätupaan. Hän meni heti tiehensä. Sanovat, että hän on -nyt Kangasalla Ruokoisissa. Onko isä nähnyt häntä? Sattuiko hän olemaan -kirkossa. - -ANTTI. Susanna! - -SUSANNA. Ja vaikka hän talon olisi saanut, niin en minä olisi häntä -enää ottanut. Ennen sitten vaikka jalkapuu ja vesi ja leipä. - -ANTTI. Ja niitä sinä, jumala paratkoon, olet saanut maistaa. - -SUSANNA. Mutta en minä yhtään siitä laihtunut. Enhän olekaan. - -ANTTI. Sinä uppiniskainen nainen. Kun laki ja korkea oikeus vaati, -että sinä menisit hänen kanssaan naimisiin, niin sinä sanoit, ettet -mene. Sinä sait siitä seitsemän vuorokautta vettä ja leipää. Ja kun -asia sitten oli uudestaan käräjillä, niin sanoit sinä sitten taas, -ettet mene mistään hinnasta, ja sait kaksi viikkoa vettä ja leipää. -Minä, joka olen nimismies, häpesin sellaista tytärtä. Ja nyt on asia -tuomiokapitulissa ja se voi tuomita sinut tuon miehen kanssa vihille. - -SUSANNA. Mutta minä en mene hänen kanssaan naimisiin, en vaikka mikä -olisi, en, vaikka piispat ja papit kiljuisivat. Minä olen niin sen itse -tykönäni päättänyt. Ja vaikka korkea kuninkaamme... - -ANTTI. Kuninkaan nimeä et saa sekoittaa sinun naimajuttuihisi. - -SUSANNA. Sillä se mies... en minä kuningasta tarkoita, vaan sitä -toista... on paha mies, joka löi minua. Ja tiedättekö, isä, mitä hän -sanoi? - -ANTTI. Mitä hän sanoi? - -SUSANNA. Hän oli niin hävytön, että sanoi: Tuo toinen kaksosista on -minun, mutta ei tuo toinen! - - (Martti purskahtaa nauruun.) - -ANTTI (tiuskaisee). Pois täältä pihalta, Heikkilän Martti! Ei tämä ole -mikään naurunpaikka! - - (Martti livistää veräjästä pois.) - -TUOMAS (astuu esiin). Mutta eiköhän herra vallesmanni jättäisi tuota -korkeaa lain puustavia nyt syrjään ja alentuisi meidän kanssamme -olemaan rauhassa ja sovussa. Emäntä on erehtynyt, mutta hän on sen -tähden häpeääkin saanut. Nyt on hänen poikansa aikonut mennä meidän -tyttäremme kanssa naimisiin. Ja kun minä olen talossa niin kauan kuin -molemmat tyttäreni ovat vielä miestä vailla, niin eihän täällä ole -mitään surun paikkaa. Me elämme ja viljelemme taloa. Työtä me teemme -ja voimme hyvästi, veromme maksamme ja vältämme käräjätupaa. Ei täällä -emäntä enää miestä kaipaa, kun kerran minä olen isännyyttä pitämässä. - -ANNA. Ja minä olen aina tottunut pitämään miehiä loitolla. Ei tänne -enää kukaan tule muuta kuin minun luvallani. - -ANTTI. Mitä sinä, Juha, jota tämä eniten koskee, tähän kaikkeen sanot? - -JUHA (ujosti). Ei minulta ole kysytty yhtään mitään. - -ANTTI. Minä muistan vihkimäluvusta, että vaimon tulee erota isästään ja -äidistään ja mieheensä sidottu oleman. - -TUOMAS. Tarkoittaako vallesmanni sillä, että me olemme tässä talossa -liikaa. - -ANTTI. Minä tarkoitan, että... - -ANNA. Vallesmanni sanoo mitä ajattelee, emme me pelkää sanoja. - -ANTTI (katsoo pitkään häneen). Minä katson ajankohdan sellaiseksi, että -tässä ei puhuta nyt siitä. Kun Juha ensin on viettänyt häänsä, niin -sitten me puhumme kaikesta. - -ANNA. Juha tekee niinkuin minä tahdon. - -SUSANNA. Tai niinkuin minä. - -ANNA. Teethän sinä, Juha, niinkuin minä tahdon? - -JUHA. Totta kai minä teen. - -SUSANNA. Ja teethän, niinkuin minä sanon. - -JUHA. Sanassa sanotaan, että pitää totella äitiään. - -ANTTI. Ota siitä sitten selko! Kaksi naista ei koskaan tahdo samaa, ei -ainakaan emäntänä ollessaan. - -ANNA. Mutta kun saarna oli pitkä ja aamulla varhain lähdimme, niin jo -on ateriankin aika. Menkäämme tupaan. Kai sinä olet, Regina, kaiken -keittänyt? - -REGINA. Enhän minä ennättänyt, kun minun piti niitä porsaita hoitaa. - -SUSANNA. Minä näin, että yksi porsas äsken meni täältä pois ja -ravasikin aika kyytiä. Että sinä kehtaat! - -ANNA. Älä sinä hauku minun tytärtäni! - -SUSANNA. Sinun tytärtäsi ja minun tulevaa miniääni! - -ANNA. Vielä hän on minun tyttäreni eikä sinun miniäsi. - -ANTTI. So, so, vaimot! Menkää sisälle ja laittakaa ruokaa meille -miehille. - - (Susanna ja Anna menevät tupaan.) - -KATRI (Reginalle). Mitä sinä sitä Marttia tänne aina kuljetat? - -REGINA. Ei minun tuota tarvitse kuljettaa, itsehän tuo tulee ja -tuleekin väkipakolla. Jos sinä tahdot hänet luonasi pitää, niin sido -sitten esiliinasi nauha hänen kaulaansa. - -KATRI. Ei nuori mies koskaan tule, ellei nainen häntä houkuttele. - -REGINA. Eipä tule kaikille houkuttelemallakaan. - -KATRI. Tarkoitatko sillä minua? - -ANTTI (astuen väliin). Rakkaat lapset, älkää tapelko miehistä -sunnuntaipäivänä! Menkää sisälle ja laittakaa ruokaa, se on naisen -tehtävää! - - (Regina, Katri ja Sohvi menevät tupaan.) - -JUHA (on seisonut synkkänä ja katselee Reginan jälkeen). Niin on tuo -Regina mutkallinen ja sekava kuin synnintunnustus lukusijoilla. - -ANTTI (istuu oikealle etualalle kivelle). Kuule, minun tyttäreni poika! - -JUHA (lähestyy). Mitä vaari tahtoo? - -ANTTI. Sinä olet hiljainen ja yksitotinen mies, ja siksi minä sinusta -pidän. Niin olet kuin isäsikin oli. Hiljainen hänkin oli, mutta kun -kiukku pääsi hänessä valtaan, niin loitolla oli toisten oltava, ja -saipa siinä totella häntä silloin vaimonsa Susannakin. - -JUHA. Niinhän se oli, kyllä isä äitiä piti kurissa ja herrannuhteessa, -varsinkin kurissa, eikä silloin säästetty keppiäkään, kun siksi tuli. - -ANTTI. Naista on kurilla kasvatettava, ei siitä muuten hyvää tule. Jos -hän vallan käsiinsä saa, niin räkättää aamusta iltaan. - -JUHA. Oikein ja viisaasti puhuttu. Sitä minun isänikin sanoi ja samaa -sanoi hänenkin isänsä vanha Eerikkivaari. Niin oli näillä ankara luonto -naisen suhteen. Naista on hyvästi hantteerattava, sanoi Eerikkivaari -aina. - -ANTTI. Minä olen katsellut sinun tulevaa vaimoasi. Kaunis hän on? - -JUHA. Kaunis kuin kukkainen juhannuksen aikaan, punainen kuin mansikka -aholla ja käynti on hänellä notkea ja sulava kuin hyvällä hevosella. -Mutta äksy hän on, niinkuin varsa, jota ei vielä ole opetettu. - -ANTTI. Pane ajoissa kuolaimet suuhun, muuten ei sinulla ole ainoaakaan -rauhan hetkeä. Muista mitä Salomo, joka itselleen oli ylenpalttisen -paljon vaimoja hankkinut, sanoo: "Parempi on istua katon kulmalla -kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa!" - -JUHA. Olenhan minä ajatellut, että hän tulee äitiinsä, joka Tuomasta, -vaikka onkin tämä roteva mies, pitää ankarassa kurissa. Mutta kun tätä -olen katsellut, niin olen päättänyt, että toinen meno minun talossani -on oleva. - -ANTTI. Päätös on oikea, mutta onko sinussa miestä päätöksesi perille -viemään? - -JUHA. En ole tahtonut asiaan kajota, kun hän on vielä morsiameni, vaan -olen odottanut häitä. - -ANTTI. Täytyyhän naisella olla oma aikansa, jolloin hän komentieraa ja -mekastaa. Tyttönähän tuo hänelle sopii, sillä sen kautta nuori nainen -miehen lämpimänä pitää, mutta kun tulee avioaika, niin on tämä käskevä -luonto hänestä otettava aivan heti pois. - -JUHA. Kun näin sopiva hetki on tullut, niin saan kai tehdä pari -kysymystä? - -ANTTI. Tee, tyttäreni poika, tee kysymyksesi. - -JUHA. Jos minun morsiameni hännän liepeillä toisia poikia juoksee, niin -millä minä ne saan pois? - -ANTTI. Anna niille selkään, se on yksinkertainen neuvoni. - -JUHA. Kyllähän neuvo hyvä on, mutta jos voimat eivät riitä. - -ANTTI. Käytä silloin viekkautta. - -JUHA. Mistä sen ottaa, jos sitä ei ole. Minä olen hiukan yksitotinen -enkä osaa kiemurrella. - -ANTTI. Kyllä kiemurteluun oppii, kun rakkaus piinaa. Rakkaus on kaiken -hyvän ja pahan opetusmestari, Sanoohan sanakin, että kolme asiaa on -tutkimatonta: kotkan lento taivahalla, käärmeen kulku kalliolla ja -nuoren miehen meno naisen tykö. Näin viisaat miehet ovat jo varhain -havainneet, että rakkauden vimma saattaa jokaisen miehen ovelaksi. - -JUHA. Eihän minun tarvitse oveluutta käyttää, kun Regina samassa -talossa on. Mutta kun niitä toisia liikkuu aina lähettyvillä. Tuo -Marttikin, joka täältä livisti, on aina hänen kimpussaan. Millä minä -hänet voitan? Minulla on kankea kieli ja hänellä sujuva puhe. Minä olen -hento ja hän on roteva. - -ANTTI. Kuule minua, joka pitkät ajat olen ollut vallesmannina sekä -Längelmäellä että täällä ja monia rakkausjuttuja joutunut suoristamaan -tai katkomaan sekä pitäjällä liikkuessani että käräjillä. Jos sinä -tahdot, että joku Marttia silmällä pitää, niin ota selkoa, onko missään -tyttö, joka on iskenyt silmänsä tuohon poikaan. - -JUHA. Onhan tuo Katri, morsiameni sisar. - -ANTTI. Kovin on kiukkuinen hänkin, ei hänestä ole. Etkö tiedä -lempeämpää naista, joka olisi kipeänä Martin tähden? - -JUHA. Mihin sitä lempeää naista tarvitaan? - -ANTTI. Jos sellaisen saat tietoosi, niin vihkaise hänelle, että Martti -rakastaa häntä. Pian tytön mieli sellaisesta pehmenee. Hän alkaa -pitää miestä silmällä. Ja kun rakkaus on alun saanut, niin hän alkaa -vahdata, ettei kukaan toinen nainen pääsisi hänen halmeilleen ja -mailleen. Niin olen minä vallesmannina monesti havainnut, että ei mies -koskaan jaksa sillä tavalla toista ihmistä silmällä pitää ja hänen -askeleitaan seurata, kuin nainen jaksaa. Yöt tämä kykkii aidan takana, -nurkan piilossa vahtaa, kuuntelee korva pitkällä. Ja jos sinä hänen -rakkausasiaansa tuet ja turvaat, niin antaa tämä sinulle kaiken tiedon. -Noudata vanhan ja viisaan miehen neuvoa, Juha, ja etsi sellainen -nainen. - -JUHA. Kyllä minä selityksestä jo olen arvannut, millaisesta tässä -puhutaan. Onhan Yrjölän Maria sieltä Sahrajärveltä. - -ANTTI. Aijai, ei sovi, kovin on toisella puolen pitäjää. - -JUHA. Kyllä Maria täällä lähettyvillä on. Laasolan Sikalassa se on -hein'aikaa. - -ANTTI. Ja oletko huomannut, että hänen silmänsä olisivat naulaantuneet -Marttiin. - -JUHA. Vaikka minä olen tällainen hiljainen mies, niin näen minäkin. Kun -Martti on lähellä, niin punaisiksi lentävät neidon posket ja esiliinaa -hypyilevät sormet. - -ANTTI. Mutta pompottaako sydän? - -JUHA. Enhän minä sitä ole voinut koetella. - -ANTTI. Ei tarvitsekaan: Onko hän kielellään liponut huuliaan, kun -Martti on lähellä? - -JUHA. Totta vieköön, on! Aina hän tekee näin. Kielen kärki kauniisti -kulkee huulien välissä. - -ANTTI. Selvä merkki? selvä merkki! Katsohan, kun rakkaus kuumentaa -sydäntä, niin henki käy myös kuumaksi ja huulet kuivuvat. Eivät ne -muusta kuivukaan naisihmisellä. Ei edes sanojen tavaton tulva niitä -kuiviksi saa. Mutta annahan olla, kun rakkaus saa sydämen hyppimään, -niin heti ovat huulet kuin heinä poutaisena päivänä. Ja jos hän vielä -miehen aikana näin pöyhistelee, nostaa rintaansa ja syvään vetää -henkeään, niin rakkaus se silloin myllertää hänen povessaan. Sellainen -nainen on ihan sokea: niin on kuin sika tulipalossa, menee vain -liekkiin, ei pysy turvassa, vaan pätsiin pyrkii. Ota tällainen nainen -hoitoosi, ja kun huomaat, että hän rakastaa, niin ärsytä hänessä -mustasukkaisuutta. Älä sitä tee aivan selvästi, jotta hän ei arvaa -kaikkea. Viittoile sinne ja tänne. Jota vähemmän sanot, sitä enemmän -naisen rakkauden pätsissä raivoava luonto omiaan keksii. Ja vaikka tämä -nainen ei saisikaan Marttia omakseen, niin ainakin hän saattaa kaikki -tämän aikeet tyhjiksi tehdä sinun morsiamesi suhteen. - -JUHA. Minä kiitän ja kumarran. Viisaan miehen sanat ovat kultaa -kalliimmat. - -ANTTI. Olen nähnyt monta viisasta tuomaria, olen nähnyt sekä -kihlakunnan käräjillä että laamannin käräjillä, ja monesti ovat nämä -kääntyneet minun puoleeni ja sanoneet: "Te vallesmanni Covéen, joka -olette viisas ja keksivä ihminen, sanokaa, millä tavalla me tämän -pulman ratkaisemme?" Ja aina on Antti Covéen oikean tien neuvonut. Ja -niin sanotaan, että ei mene kiveen eikä loveen, jos on tyyräämässä -Antti Covéen. - -SUSANNA (tuvan ovelta). Isä, tulkaa syömään! - -ANTTI. Onko siellä rauha maassa? - -SUSANNA. Rauha täällä on. Anna löi minua halolla, mutta minä iskin -seipäällä. - -ANTTI. Eihän tänne ulos kuulunut mitään mekastusta tuvasta. - -SUSANNA. Mitä niin vähästä huutaisi! Olemme me paremminkin tapelleet. - -ANTTI. Jaa, jaa, nainen on merkillinen olento. Eihän Salomokaan -kaikessa viisaudessaan siitä päässyt selville. Mutta olisipa tämä -kysynyt Covéenilta. - - (Menee tupaan.) - -SUSANNA. Etkö tule, Juha? - -JUHA. Minä menen ensin katsomaan hevosta, ettei se vain ole päässyt -haasta karkuun. - -SUSANNA. Minä jätän keittoa sinulle. Tuo Tuomas syö kuin villitty. Jos -hän saa olla padan lähellä, niin kaapii hän lopulta kaiken sieltä. - - (Menee tupaan.) - -JUHA (aikoo mennä veräjästä, kun samalla Maria tulee häntä vastaan). -No, minne sinä, Maria, olet menossa? - -MARIA (kahdenkymmenvuotias vaaleatukkainen hiukan ujo, mutta iloinen -tyttö. Puettu siniseen sarkahameeseen). Sinne kai, missä tie päättyy. -Minulla olisi Reginalle asiaa. - -JUHA. Hän on tuolla tuvassa. (Aikoo mennä.) - -MARIA. Minne sinä olet menossa? - -JUHA. Katsomaan, onko ruuna haassa. - -MARIA. Haassa kai se on, koska minä juuri sille aidan yli annoin -leipäpalasen. - -JUHA. Siinä tapauksessa ei minun tarvitsekaan sinne mennä, vaan voin -jäädä kanssasi puhumaan. Vähän aikaa sitten puhuin sinusta vallesmannin -kanssa. - -MARIA. Mitä puhumista minusta on? - -JUHA. Me ihmettelimme sitä, ettei Heikkilän Martti ole sinua huomannut. -Hänhän huomaa jokaisen korean tytön. - -MARIA. Älä viitsi puhua noin. (Hengittää syvään.) Martilla on omat -mieluisensa. - -JUHA. Niin on kai jokaisella nuorella miehellä. Oletko juossut, kun -hengität noin syvään? - -MARIA. En minä ole juossut, kävelin Sikalasta aivan hiljaa tänne. Nyt -on vain niin helteinen päivä. On oikea heinäilma. - -JUHA. Niin on, tulee niin kuuma, että huulet kuivuvat. - -MARIA. Niin, nyt on kuuma ilma. (Lyhyt vaitiolo.) Onko se Martti -puhunut minusta mitään? - -JUHA. Ei ainakaan tänään, eikä ainakaan minulle. - -MARIA. Niin, mitä hän sinulle muista tytöistä puhuisi, kun hän on -uskollisesti Reginan lähettyvillä. - -JUHA. Vai olet sinäkin sen huomannut? - -MARIA. Senhän on huomannut aivan jokainen täällä. Me ihmettelemme, että -sinä sen sallit. - -JUHA. Reginahan on minun tuleva vaimoni. - -MARIA. Ellei Martti häntä ota. - -JUHA. Ei häntä minulta kukaan ota, ellen minä itse anna. - -MARIA. Ei sitä vain niin kysytä, kun otetaan. - -REGINA (tulee tuvasta). Minä näin ikkunasta, että sinä, Maria, olit -täällä. - -MARIA. Sikalan isäntä lähetti minut tänne kysymään, aiotaanko teillä -pitää heinätalkoita. - -REGINA. Ei kai meillä pidetä, kun täällä on omaa väkeä aivan tarpeeksi. -Aiotaanko Sikalassa pitää? - -MARIA. Sellaista isäntä puhui. Hän aikoo ensi torstaina pitää. - -JUHA. Me olemme siksi saaneet kai jo omat heinämme kaikki niitetyiksi, -niin että meidän puolestamme se sopii aivan hyvin. - -REGINA. Etkö sinä ollut kirkossa, koska et ole juhlapuvussa? - -MARIA. Enhän minä. Jonkun täytyi olla kotona. Ja sitten minä häpesin -sitä, että tuttu emäntä istuu jalkapuussa. - -REGINA. Eihän se sellainen juuri talolle ole soveliasta. - -MARTTI (tulee veräjästä). Kas, täällähän on oikea käräjäkunta. Mikä se -Mariankin on tänne tuonut? - -MARIA. Heinätalkoistahan minä olin täällä puhumassa Sikalan isännän -puolesta. - -MARTTI. Antaako isäntä tanssiakin talkoissaan? - -MARIA. Antaa kai. Miksi tuo sen kieltäisi, kun aina talkoissa -tanssitaan muuallakin. - -MARTTI (lähestyy Reginaa, puolikovaa). Minulla on sinulle asiaa. - -REGINA (puolikovaa). Älä nyt täällä, toiset huomaavat. Tuvastakin -voidaan nähdä. Ne pitivät jo sellaista metakkaa siitä, että sinä äsken -olit täällä. - -JUHA (hiljaa Marialle). Nuo sopivat jostain. - -MARIA. Siltä kuulostaa. Minulla on kovin tarkka korva. Minulla oli -sitäpaitsi täti, joka oli kuuro ja minä osaan lukea jo kaukaa suun -liikkeistä. - -JUHA. Mitä he sanovat nyt toisilleen? - -MARIA. Regina sanoo, ettei hän tahdo. Nyt Martti sanoo, että Reginan -täytyy tulla. Regina kysyy, minne. Martti sanoo: illalla Koljon virran -sillalle. - -JUHA. Älä sano sitä kellekään muille. - -MARTTI. Kai minä taas menen, koska minua ei vieraaksi taloon huolita. -Hyvästi sitten. Ja Maria, talkoissa me tanssimme yhdessä. - -MARIA. Tanssitaan vain. (Juhalle.) Senkin katala riiviö! - -JUHA. Minä menen Koljon sillalle vahtiin. - -MARIA. Niin minäkin. - -MARTTI. Hyvästi jääkää! (Menee veräjästä.) - -REGINA. Tulehan, Juha, syömään! Kai sinäkin, Maria, tulet tupaan? - -MARIA. En, kyllä minä menen kotia. Hyvästi ja herran rauhaan! - -JUHA (itsekseen, mennessään tupaan). Vallesmanni on viisas mies! - - -Väliverho. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Koljon virran silta. Virta on kapea, sen yli vie silta, joka täyttää -koko etualan. Kaidepuu on taustan puolella. Tämän takana näkyy -vehmainen ranta molemmin puolin virtaa. Virtaa, joka on syvällä, ei -näy laisinkaan. Etualalla johtaa tie kummallekin taholle, vasemmalla -Laasolan kylään, josta Sikala tulee, ja oikealla Pitkäjärven kylään, -josta muut saapuvat. - -MARTTI (tulee oikealta, pysähtyy sillalle, katselee oikealle ja -viheltelee hiljaa. Hän kuulee vasemmalta pensaikosta rapinaa, kääntyy -äkkiä ja kysyy). Kuka siellä pensaikossa on? - -SIKALAN ÄÄNI (vasemmalta pensaikosta sillan korvasta). Sht! - -MARTTI. Kuka siellä on? Ellet vastaa, niin vedän sinut niskasta esiin. - -SIKALAN ÄÄNI. Sht! Älä huuda! - -MARTTI. Kuka siellä on? Etkö saa ääntä suustasi? - -SIKALA (tulee esiin, suuri piilukkoinen pyssy kädessään. Hän on puettu -rohtimiseen pukuun. Vanha mies,, piipunnysä hampaissaan). Mitä sinä -siellä kiljut! Minähän se olen. - -MARTTI. Kas, Sikalan isäntähän se onkin, joka pensaissa kykkii. Mitä -te pyssyllä teette? Ette kai ole sorsia vahtaamassa? Ei niitä tässä -sillalla ole. Tuolla Koljon virran suussa niitä on ruohikko aivan -täynnä. - -SIKALA. Niinkuin minä en sitä tietäisi, senkin lortti. Ikäni olen -täällä elänyt ja sorsia jahdannut jo pitkät ajat, ennenkuin sinua -edes oli ajateltukaan. Ja kallista ruutiako minä haaskaisin sorsiin. -Meneehän niitä katiskoihinkin enemmän kuin tahtoo. - -MARTTI. Mitä te sitten täällä vainootte? - -SIKALA. Ole hiljaa ja mene kyyryyn. Tuolla tulee taas. - - (Kyyristyvät sillan korvaan ja katsovat hetkisen - vasemmalle, Sikalan tähdätessä.) - -MARTTI. En minä näe mitään! - -SIKALA. Saakelin kissa siellä vain oli! - -MARTTI. Kissojako eno täällä pyytääkin? - -SIKALA. Kivellä minä vieraat kissat hengiltä heitän, ei niihin ruutia -haaskata. Kaksijalkaisia kissoja minä täällä vahtaan. Ja jos vielä -yhdenkään näen, niin kinttuihin annan tästä, jotta paukkuu. - -MARTTI. Varkaitako te pelkäätte. Eivät ne tule keskellä päivää. - -SIKALA. Ne varkaat, joita minä vahtaan, tulevat juuri näin iltapäivällä -ja varsinkin lauantaina ja sunnuntaina. Ne on ne perkeleen nuoret -miehet, jotka juoksevat meidän talon nurkissa. Onko se nyt laitaa! -Minulta vievät piiat ihan alvariinsa pois. - -MARTTI. Eihän sitä saa toisen palkollista houkutella pois. Laki sen -kieltää. - -SIKALA. Vaan ei naimalaki. Kyllä vihkipallin kautta aina piian saa -pois. Minulla oli ensin piika tästä pitäjästä. Keskellä vuotta se -vietiin, ja minä tietysti jäin ilman palkollista. Sitten otin varmuuden -vuoksi piian Längelmäeltä. Oliko se sen parempi? Vieraspitäjäläinen -on aina oikein haluttu. Se meni miehen kaulaan niin että suhahti. Ja -nyt minä olen päättänyt, että meidän taloon ei saa tulla mikään nuori -mies, ennenkuin syyskorjuu on päätetty. Naikoot sitten vaikka miten -paljon haluavat. Mutta juuri tämä hein'aika ja sitten leikkuuaika! Ihan -luulisi, ettei ihminen osaa rakastaa muuna aikana. Odotahan, tuolla -taas liikkuu jotain! (Odottaa pyssy ojossa.) Se olikin vain meidän -talon Halli, joka on menossa sorsajahdille. - -MARTTI. On sitä enollakin omat surunsa. - -SIKALA. Sanohan muuta! Mutta mitä tämä vielä on. Verrattuna siihen -Lempäälän Sotavaltaan. Siellä herrasväki kuuluu olevan ihan -helisemässä. Ne Sotavallan piiat ovat ihan yhtäpäätä vihillä. Se talo -on ihan kuin naimamarkkinapaikka. - -MARTTI. Mitä pahaa siinä naimisessa on? Onhan enokin ollut naimisissa. - -SIKALA. Joo, jo kolmatta kertaa. Kyllä minä sen homman tunnen paremmin -kuin kukaan muu. Ensin sitä menee naimisiin sen vuoksi, että ei voi -olla menemättä. Sitten menee uudestaan, jotta saisi sellaisen, joka -olisi oikein lempeä. Mutta kun nainen aina on lempeä ennen häitä, -niin harvoin oikeaan osuu. Ja jos sitten siitä kapistuksesta pääsee, -niin menee vielä kerran naimisiin, jotta saisi sellaisen, jonka edessä -mies voisi sanoa: "Tuo nainen on parempi minua, minä en ole hänen -arvoisensa!" - -MARTTI. Ja miten käy? - -SIKALA. Huomaa, että sellaista naista ei olekaan maailmassa, jonka -edessä mies olisi huonompi. Kolme kertaa minä olen vihillä ollut, ja -tunnethan sinä tämän minun viimeisen akkani! Kun kolmasti on nainut, -niin on saanut elämässään kolminkertaisen saunan. Ensin on kraatarin -sauna; sitten soltun sauna ja sitten helvetin sauna! Ja minulle lyödään -joka päivä löylyä niin että kivet pihisevät kuin lauma hulluja kissoja. -Sen minä sanon sinulle, nuori mies, älä mene naimisiin. Tai jos menet, -niin valikoi sellainen kuin oma äitisi Liisa muori on. Oma sisarenhan -tuo on. Eihän veli tavallisesti sisartaan kiitä. Mutta niin on, että -se nainen tekee vaikka itse pääperkeleen hiljaiseksi, sellainen -rauhallinen luonto sillä on. Sinä et ole ollenkaan hänen kaltaisensa, -senkin kanalja, joka juokset tyttöjen perässä yhtäpäätä. Mutta se -sisareni on ihan kuin raamatusta otettu pyhä nainen, niin lempeä, -niin lauhkea. Hänen äänensäkin on jo kuin harppujen ja sympaalien -soittoa. Ja jos sinä, rakki, hänelle tuotat yhdenkään surun, niin minä -väännän sinun niskasi noin ja noin, jotta se keikkuu kuin pöllön pää -joka haaralle. Anna äitisi valita itsellesi vaimo, älä sitä itse tee, -sillä et sinä osaa sitä ollenkaan, koska luontosi on kevytmielinen -ja huikentelevainen. Jos itse valitset, niin hassusti valitset, saat -naisen, joka sinua pärmänttää aamusta iltaan ja viimein on mielesi -lattea kuin päälletrampattu ahven. Niin, niin, katsele sinä vain ja -mulkoile minuun kuin sonni, en minä pelkää. Kyllähän sinä olet komea ja -muotosi on juuri sellainen, joka tyttölapsia hurjistuttaa ja saa heidät -katsomaan silmät pyöreinä päässä kuin narratulla sammakolla. Himonsa on -jokaisella, onhan se hyttyselläkin. Mutta harvoin mies himonsa vallassa -viisaasti tekee. Ja sanonpa sinulle vielä jotain, kerron asioita, joita -ehkä et ole koskaan kuullut, jotta oppisit ja oikein ajattelemaan -rupeisit. Kun äitisi tuli siihen ikään, jolloin hänen luonnon lain -mukaan pitää mies saada, niin juoksiko tämä itseään näyttämässä -markkinoilla ja pidoissa. Kaukana se. Kotona hän istui ja rauhallisesti -teki työnsä. Mutta ajatuksensa olivat aina sittenkin miehissä, kyllä -sen huomasi, koska hän usein kangaspuun yli kumartuessaan kauniisti -punastui ja korvanipukat ihanasti heloittivat kuin kukkaset kesäisellä -nurmella, punaisina kuin tervakukkaset Ja silloin minä useasti -ajattelin, että pitääköhän tässä jo tuolle mies minun hankkia. Arvelin -alussa, että hän ei osaa itse valita, kun oli niin arka, ja pelkäsin, -että tulee joku maantienrosvo, heittiö, joka hänet koppaa. Mutta eikös -mitä, hiljalleen hän hommasi. Isäsi oli hiljainen poika, ei koskaan -tapellut, eikä koskaan ryypännyt. Ei häntä nähty talojen kodassa -silloin, kun viina kirkkaana tippui torvesta astiaan ja miehet kieli -ojolla sitä maistelivat. Äitisi pysytteli pojan lähellä, ei sanonut -mitään, ei vihkaissutkaan hänelle, oli vain kuin kaunis laululintunen, -joka miehen viereen aidalle pysähtyy ja siinä ilonsa sydämestään -purkaa. Ja miehen ei silloin tarvitse muuta kuin ojentaa kätensä ja -lintu suostuu hänen kädellään istumaan ja nokkimaan ruokaa, jonka mies -antaa. Niin teki äitisi, minun sisareni Liisa. Ja jos sinä hänelle -kerran surua saatat, niin ei helvetissä ole niin kuumaa paikkaa, joka -sinulle sopisi, vaan uusi pätsi on sinne sinua varten rakennettava, ja -kyllä minä sen muuraamisessa olen valmis olemaan, vaikka iankaikkisen -autuuteni sen kautta menettäisin. - -MARTTI (on edellisen aikana milloin suuttunut milloin nauranut; nyt hän -on lopulta heltynyt ja seisoo kyynel silmässä enonsa edessä). Kyllähän -minä tiedän, ettei koko maailmassa ole kellään sellaista äitiä kuin -minun on. Ja kun hän kerran lähtee täältä, niin iankaikkista valkeutta -kohden hän lentää. Niinkuin johtaja-kurki etelään lähtiessä suuren -suven maahan ilman halkoo, jotta toisille olisi helppo lentää, niin -hänkin tekee ja isä ja minä sitten perässä räpyttelemme. - -SIKALA. Noin sinä nyt puhut, kun olet alamittainen ja mielesi on -kakaran, joka vähästä heltyy ja silloin pyhiä lupauksia tekee. Mutta -olenpa sinua katsellut ja tiedän, että kun hameen näet, niin kaikki nuo -ajatukset ovat menneet. Mutta sen minä sanon, jos sinä hänelle surua -tuotat, niin saat nähdä, että kalikoita meidänkin mailla kasvaa ja -pisin niistä tanssii sinun selkääsi pitkin ja tanssiikin oikein polskan -tahdissa, tanssii kuin iloisissa häissä. Mutta tuollahan näenkin äitisi -tulevan. Katso, miten kauniisti hän astelee ja miten hänen käyntinsä on -kepeä kuin nuoren naisen. - - (Molemmat miehet katsovat oikealle, josta Liisa tulee.) - -LIISA (keski-ikäinen mutta hyvin nuorekas nainen, hiljainen ja -sydämellinen, tulee oikealta). Oikein arvasin, kun täältä sinua, -Martti, etsin. Isä kysyy sinua. Vallesmanni on siellä, ja isä tahtoo -puhua kanssasi. - -SIKALA. Joko se juupeli on johonkin ansaan päänsä pistänyt, kun oikein -vallesmannia tarvitaan? - -LIISA (hymyillen). Ei, veljeni, ei sentään niin. Pian poika tulee -täysi-ikäiseksi ja kun hän on ainoa lapsemme, niin olemme ajatelleet, -että meidän on kaiken varalta niin järjestettävä, että talo säilyy -hänellä ja hänen suvullaan. - -SIKALA. Mutta, herranen aika, et kai sinä Liisa aio kuolla kupsahtaa -ihan tuossa tuokiossa? - -LIISA. En suinkaan, mutta sanoohan sanakin, että meidän tulee tehdä -talomme ajoissa, koska kuolema voi tulla milloin tahansa. Älä viivy, -Martti, koska isäsi sinua odottaa. - -MARTTI (hidastelee hiukan; sanoo sitten Sikalalle). Jos minua joku -kysyy, niin sanokaa, että kyllä minä tulen takaisin. (Menee oikealle.) - -SIKALA (ärähtää). Öh! (Huutaa hänen jälkeensä.) Kyllä minä sanon -ahvenillesi, että odottavat, kunnes koukkusi tuot. - -LIISA. Ketä hän odottaa täällä? - -SIKALA. Likkoja tietysti, mitä muuta. Tässä hän kauniisti puhui ja oli -kuin nuorukainen ripille päästessään, nöyrä ja autuas, mutta kylläpä -heti tuli toinen ääni kelloon. Sellaista se nuoren miehen mieli on. -Vuoroin soi ääni kuin kirkonkello yhteensoitettaessa suvisunnuntaina, -vuoroin kilkattaa kuin juopuneen aisakello markkinoilta palattaessa. - -LIISA (hiukan levottomana). Tiedätkö jotain? - -SIKALA. Totta kai minä tiedän, kun minulla on silmät päässä ja ajatus -paikallaan. - -LIISA. Ketä naista hän täällä odottaisi? - -SIKALA. Ketä muuta kuin sitä Natukan morsianta, jonka tähden täällä -vilisee poikia kuin Vilkkilässä kissoja. - -LIISA (nauraen). Sehän on vanha juttu se Vilkkilän kissojen juttu. On -kai siellä kerran niitä ollut, kun siellä oli hassu vanha emäntä, joka -ei antanut hukuttaa ainoaakaan poikasta. Mutta kun emäntä viimein oli -kuollut, niin kerrotaan, että seuraavana päivänä oli talossa sellainen -paukkina, että pois tieltä. Isäntä siellä ammuskeli pitkin nurkkia. - -SIKALA (nauraen). Hahahaha! No on tuo taas niitä sinun juttujasi. - -LIISA. Jutuistahan maailma elää. Mutta puhukaamme Martista ja -Reginasta. Eihän toki poikani toisen morsianta vahtaa. - -SIKALA. Usko mitä uskot, minä tiedän. Olen katsellut jo kauan ja -ihmetellyt tätä peliä. - -LIISA. En minä sitä Reginaa mielelläni talooni ottaisi. Onhan hän hyvä -työihminen, sen olen katsellut, mutta kovin on hänellä kepeä luonto. - -SIKALA. Viisi vielä tytöstä, hyvä siitä voisi tulla, kun kurissa -kasvaisi, mutta kun siinä saa oikean kuorman, saa apen, anopin ja kaksi -kälyä ja kaikki riidanhaluisia ihmisiä. - -LIISA. Jos sinä jollain keinolla voit tämän kaiken estää, niin olen -sinulle, veljeni, kovasti kiitollinen. - -SIKALA. Siinä estämisessähän minä olen koko ajan ollut. Sitä varten -tuotin sen Mariankin tänne. Ajattelin, että totta kai niin kaunis muoto -ja lempeä sydän nuoressa miehessä nostaa ajatuksia. Mutta niin se -näyttää olevan, että kun mies saa valita pirun ja enkelin välillä, se -aina valitsee pirun. Se on kai sitä vanhaa riiastelua paratiisissa sen -käärmeen kanssa. - -LIISA. Eevahan siinä riiasteli eikä Aatami. - -SIKALA. Taisi niin olla, en minä niin vanhoja asioita enää niin -tarkalleen muista. Mutta mitä tulee tuohon Martin riiasteluun, niin -lopun minä siitä teen. Minä jään tänne pyssyni kanssa. Ellei muu auta, -niin annan paukahtaa. - -LIISA (hymyillen). Kyllähän nuoren miehen rakkausjutut voidaan ilman -pyssyjäkin järjestää. - -SIKALA. Sinä vilkutat niin veitikkamaisesti silmää. Nyt punot juonia, -aivan varmasti juonia. - -LIISA. Ajattelen, että naisen täytyy käyttää viisautta silloin -kun voimansa ei kestä. Martin täytyisi saada selkäänsä. Sellainen -rauhoittaa aina nuorta miestä. - -SIKALA. Pitääkö minun tässä vielä piiskuriksi ruveta sisareni -vekaralle? - -LIISA. Et sinä Marttia voittaisi. Juha on hento, ei hän kestä Martin -rinnalla. Pidä sinä silmällä, mistä sopivan auttajan saat. Minä jätän -kaiken sinun varaasi. Nyt minun täytyy mennä, sillä eihän sovi olla -talosta poissa, kun vallesmanni on siellä. Ajattele nyt asiaa. - - (Menee oikealle.) - -MODIG (joka on tullut oikealta häntä vastaan, aikoo mennä sillan yli, -kun huomaa Sikalan pyssyn). Mitä varten isäntä täällä pyssy kädessä -vahtaa sunnuntai-iltana? - -SIKALA. Riiastelijoitahan minä tässä odottelen. - -MODIG (peräytyy). Pankaa pois se, jos vielä laukee. - -SIKALA. Sotamieskö pyssyä pelkää? - -MODIG. Sotamieshän juuri tietää, että se laukee. - -SIKALA. Mistä kaukaa tämä vieras on, joka näin kesällä kruunun takissa -kulkee? - -MODIG. Messukylästä minä olen ja tulin tänne katsomaan tyttöä. - -SIKALA. Mitä tyttöä? Ei kai sentään meidän, tarkoitan Sikalan piikaa? - -MODIG. Ei, ei sieltä päinkään. Sanoivat, että nuoret tulevat tänne -Koljon sillalle sunnuntai-iltoina tanssimaan. Minä odotan häntä täällä. - -SIKALA. Onko se se Regina sieltä Natukalta? - -MODIG. Mitä tuota rakkauttaan salaisi, sehän se on. - -SIKALA. Antakaahan tänne kätenne. - - (Tarttuu Modigin käteen, nostaa käsivarren ylös.) - -Painakaahan nyt, saatteko alas. - -MODIG. Mitä varten? - -SIKALA. Painakaa, kun minä sanon. - - (Miehet koettavat painaa toistensa käsivartta alas. - Kamppailu, jossa kumpikaan ei voita.) - -Ei siitä tule mitään. Ette te kelpaa. - -MODIG. Mutta eihän sitä rakkaudessa käsivoimia tarvita. - -SIKALA. En minä sitä tarkoitakaan. Muuten vain täytyi koettaa. Te -olette jo liian vanha. - -KALLE BROCKMAN (hyvin komea ja kookas, yli kahdenkymmenenvuotias nuori -mies, puettuna siniseen verkapukuun ja mustaan huopahattuun tulee -vasemmalta. Koko olemuksessaan on jotain herraskaista). Päivää, Sikalan -isäntä! - -SIKALA. Jumala antakoon! Minne se siltavoudin nuori herra nyt on -matkalla? - -KALLE. En pitemmälle kuin juuri tähän paikkaan. - -SIKALA. No niin on kuin minua olisi tultu katsomaan. - -KALLE. Voihan sitä isäntääkin katsella sen aikaa, kun muuta odottaa. - -SIKALA. Kuinka se isä siltavouti jaksaa? - -KALLE. Hyvinhän isä jaksaa. Leini vaivaa toisinaan, vaikka ei kai siitä -surua ole näin kesäkuumalla. - -SIKALA. Pani kai poikansa tarkastamaan siltaa, kun juuri näin sillalle -lähetti? - -KALLE. En minä siltoja tarkasta. Tulin katsomaan, miten täällä nuoret -hauskaa pitävät. - -SIKALA. No, on sitten Säynäjärven puolella jo kaikki tytöt varattu, kun -tänne syrjäkulmalle asti täytyy tulla. - -KALLE. Katsoo, missä koreimmat ovat. - -SIKALA. Ettei vain se Natukalla oleva Regina olisi niinkuin mielessä. - -KALLE. Kaunis tyttö. - -SIKALA. Mutta kihloissa. - -KALLE. Eipä ole vielä kuulutuksia ottanut. Onko kihlojakaan vielä -ottanut vastaan. Ei ainakaan näy mitään huivia päässä, joka olisi -kaupungista tuotu. - -SIKALA. Onko nuori herra koskaan kantanut rukiita selässään? - -KALLE. Onhan tuota koetettu. Mitä se tähän kuuluu? - -SIKALA. Kai on koko tynnyri mennyt yhdellä kantamuksella. - -KALLE. Menee siinä muutama kappa päällekin. - -SIKALA (iloissaan). Se on kovin komea se Regina, kovin komea, sitä -kannattaa vahdata. Sulhanen sillä kyllä on jo... - -KALLE. Juha on sellainen heikko kräpä, ettei siitä väliä. Puhaltaa, -niin menee kumoon. - -SIKALA. Ja tässä on toinen, tämä sotilas, joka on tullut Messukylästä -myös samoille asioille. - - (Kalle katsoo pitkään Modigiin.) - -MODIG (väistyen). Minä olen vasta tarkastamassa. Ei ole vielä mitään -päätetty. - -KALLE. Minä en juuri tahtoisi kruunun luita pahoin pidellä, mutta jos -meidän kahden välillä tulee yhteenotto, niin tilatkaa ensin hevonen, -jolla viette haaskanne Messukylään. - -MODIG. Te häpäisette kruunua! - -KALLE. Ei kruunu ole teidän häpeänne, mutta te olette kruunun häpeä! - -SIKALA (asettuen väliin). Soh, soh, pojat, ei tappelua tytön tähden. -Ei, teillä, nuori herra, vaaraa ole tästä sotamiehestä, mutta toisin on -Heikkilän Martin laita. Hän on juuri nyt kotonaan, jossa on -vallesmanni, ja siellä keskustellaan siitä, että hän saisi talon. Ja -kun on talo, ja Heikkilä on hyvä talo ja Martti on ainoa poika eikä -siis tule koskaan mikään perinnönjako kysymykseen, niin... - -KALLE. Missä se mies on, minä annan sille selkään! - -SIKALA (viittaa oikealle). Se on tuo nuori mies, joka tulee juuri -tuolta. - -MARTTI (tulee kovalla kyydillä; näkee. Modigin). Vai olette te vielä -täällä? Korjatkaa luunne mitä pikimmin. - -MODIG. Tämä Orivesi on todella merkillinen pitäjä. Jokainen täällä ajaa -minua pois! Olen minä ennen nähnyt paremmin kunnioitettavan kruunun -sotilasta ja Porin rykmentin uljasta miestä. - -MARTTI. Mutta ei sellaista, joka etsii vaimoa itselleen, vaikka toinen -vaimonsa vielä elää. - -MODIG. Hän on niin heikko jo, ettei sen elämästä ole mitään taikaa. - -SIKALA. Mitä ihmettä tämä on? Onko tuolla sotamiehellä jo vaimo? - -MODIG. Se on sillä viisiä, että minun vaimoni on nilkku ja raihnainen -ja kaikin puolin muutenkin kulunut. Ja kun se kumminkin vähän ajan -päästä nuutuu ja sammuu, niin olen katsonut eteeni ja hakenut uutta. - -SIKALA. Olen minä kolme kertaa ollut naimisissa, mutta en minä koskaan -ennen vaimon kuolemaa ole uutta hakenut. Niinhän se on kuin vanki, joka -jo tyrmässä tekee tepposia, ettei tarvitse ollenkaan pois lähteä. - -MARTTI. Ja mitä tämä siltavoudin poika täältä hakee? Isäsihän sillat -tarkastaa etkä sinä. - -KALLE. Mutta vaimoni tarkastan minä. - -MARTTI. Ei sitä säynäjärveläisten tarvitse Pitkäjärveltä tulla vaimoja -hakemaan. Kyllä mekin oman kylän tytöt naimme. - -KALLE. Emme me olekaan niin huonoja, että oman kylän tyttöihin -tyydymme, vaan ulkoa sen morsiamen olla pitää. - -SIKALA (viattomasti). Tämä nuori herra on mielistynyt siihen Reginaan. - -MARTTI. No, jo sitä hävyttömyys menee yli äyräittensä! Varo, etten -peittoa sinua pahanpäiväiseksi. - -KALLE. Mitä siihen tulee, niin uskallanpa sitä hiukkasen epäillä. -Meidän puolella tapellaan jokainen vapaa ilta. Te täällä syrjäkylässä -elätte torkkuvaa elämää. Isäni on jo kuusi kertaa saanut minun -puolestani maksaa kipurahojakin, niin henkihieverissä on toinen ollut -minun käsissäni. - -MARTTI. Koetetaanhan. Tahdon minäkin kerran maksaa kipurahoja. - -SIKALA. Pojat, pojat, älkää tapelko, älkää tapelko. Muistakaa, että nyt -on sapatti. Ennen kello kuutta jos tappelette, niin tulee siitä suuret -sakot. - -KALLE. En minä sakkoja pelkää silloin, kun sisuni kiehuu ja sormeni -syhyvät ja päälle tekee mieli mennä. - -MARTTI. Onko sinulla kello? - -KALLE. Ei ole. - -MARTTI (Modigille). Onko siellä kelloa? - -MODIG. Ei ole. - -MARTTI. Mistä me sen ajan tiedämme? - -SIKALA (viittaa virralle päin). Katsokaa tuon suuren kolutun puun -latvaa. Kun sen varjo osuu vastaisella rannalla olevan suuren kiven -keskelle, niin silloin on kello kuusi. Niin on täällä tiedetty aina -siitä asti kuin paavin oppi oli maassa ja sen mukaan päätettiin, -milloin iltarukous oli luettava. - -MARTTI. Se puuttuu vielä monta korttelia. - -SIKALA. Mutta kyllä se siirtyy pian. Odottakaa siihen asti. - -MARTTI. Vai tällaiset nallikat sitä tyttöjä käyvät katsomassa. Kun et -riipu vielä mammasi hameen liepeessä. - -KALLE. Ei niitä meidän puolella poikia olekaan äitinsä liepeissä -kiinni. Ei mahdu. - -MARTTI. Hä? Eikö mahdu? - -KALLE. Ei, kun niitä likkoja on niin vietävän paljon. Likkalapsia ihan -kuhisee raitilla, on niin, että päälle on trampata. - -MARTTI. Hohoo, on sitä täälläkin lapsia osattu maailmaan saattaa. Ja -poikia onkin ja riskiä poikia rivittäin. - -KALLE. Tiedäthän sinä, että huono se lehmäkin on, joka saa paljon -mullikoita, lehmävasikoita sitä hyvillä lehmillä on. - -MARTTI. No, luulitkin jo hyvän väitteen löytäväsi, senkin Säynäjärven -ihmeellinen kakaroiden poikkeus. - -KALLE. Minä en olekaan mikään kakara, vaan aviovuoteessa minä olen -syntynyt. Ja sisariakin minulla on. Mutta sinä olet ihan yksinäsi, -niinkuin tässä isäntä sanoi. - -MARTTI. Mutta lapsia meillä on ollut oikein kosolta silti, on vain -haudattu, jotta ei liikoja tulisi taloon. - -KALLE. Napukka, nappula, tarapaappa! - -MARTTI. Hauku mitä haukut! Odotahan kun kello on kuusi, niin silloin -tiedät, miten tämä nappula hyppää ja lyö. - -SIKALA. Saako yksinkertainen isäntämies kysyä, minkä vuoksi sitä täytyy -tyttöjä muualta hakea, kun omissa nurkissa niitä on niin paljon? - -KALLE. Johan sanoin, että kaukaa morsian on tuotava, ei kukaan läheltä -sitä ota, ei muuta kuin köyhät, joilla ei ole hevosta, jolla morsiamen -toisivat. Mutta kun minä otan meidän mustan oriin tallista ja panen -sen valjaisiin, niin silloin kelpaa rattailla keikkua. Meillä on -rattaatkin, onko teillä? - -MARTTI. Pidä suusi kiinni! - -SIKALA. Kyllä minun täytyy oikeuden nimessä todistaa, että ei -Heikkilässä rattaita ole. Tietkin on tännepäin niin huonot, että mitä -niillä rattailla tekee. - -KALLE. Ja sellainen vätys, jolla ei ole edes rattaita, jolla morsiamen -kotiaan toisi, vielä aikoo mennä naimisiin. - -MARTTI. Tuo sitä morsiamen paatissakin, jos tarvitaan. Ja on meillä -reki ja kaunis ryijy siihen onkin. - -KALLE. On meilläkin kaksi rekeä ja oikein sudennahkavällyt. Kelpaa -niiden alla morsiantaan vyötäröistä kiinni ottaa. - -MARTTI. Me emme olekaan niin viluisia, että tarvitsemme vällyjä. Me -tulemme lämpöisiksi jo heti morsiamen vieressä. - -KALLE. Luuletko sinä, kukon poika, että me sitten kylmiä olemme? - -SIKALA (hilliten heitä). So, so, älkää nyt lämmitkö liikoja! -(Modigille.) Sopisi sitä esivallan palvelijan auttaa, ettei tapahdu -mitään sapattirauhan rikkomista. - -MODIG. Minä en mene tappeluun muuta kuin esivallan komennuksesta. Ja -täällä ei ole minulla mitään esivaltaa. - -SIKALA (antaa hänelle pyssyn). Pitäkää sitten pyssyä edes. Se sopii -teille. - -MODIG. Ase onkin minulle rakkaampi kuin nainen! Pyssy on sotamiehen -morsian! - -SIKALA. Mutta älkää sitä morsiantanne hypistelkö, jotta se ei paukahda. - - (Antti Covéen tulee Juhan seurassa oikealta.) - -ANTTI. No, mikä täällä on nuorilla miehillä, kun niin punoittavat ja -kädet ovat nyrkissä? - -KALLE. Heikkilän Martti ja minä täällä vain keskustelemme. - -SIKALA. Pojat hiukan rakentavat riitaa, mutta ei vielä ole muuten lyöty -kuin sanoilla. - -ANTTI. Ja mistä täällä on riita rakennettu? - -SIKALA. Onhan vain tyttö mielessä. Mistä miehet muuten riitelisivät, -niin vanhat kuki nuoretkin. Tämän Juhan Reginahan näillä on -parakraavina. Taitavat pojat väitellä siitä, kumman mielestä hän on -kauniimpi. - -ANTTI. Olen tytön nähnyt ja kannattaakin siitä väitellä. Komea on, -kovin komea on. (Juhalle.) Kaikki käy hyvin. Älä anna riidan sammua. -Brockmanin Kalle on hyvä tappelemaan. Minä olen usein isänsä puolesta -saanut asioita sovitella. Katso sinä vain sivulta ja ole kuin muina -miehinä. - -KALLE. Onko vallesmannilla kello? - -ANTTI. Onhan se minulla? - -KALLE. Mitä se aika nyt näyttää? - -ANTTI (katsoen kelloaan). Kohta on kuusi. Ei puutu muuta kuin sen -verran, että ihminen synnintunnustuksen ennättää lukea sitä ennen. - -KALLE (nostaa lakkiaan). Kiitoksia. - -ANTTI (Sikalalle). Minulla olisi isännällekin asiaa. Kai isäntä joutuu -kanssani kotiaan tulemaan, jotta saamme rauhassa puhua kaikki selväksi. - -SIKALA. Eihän minulla enää täällä ole mitään! Kyllä täällä jo tullaan -toimeen minuttakin. - - (Ottaa pyssynsä Modigilta ja menee Antin seurassa.) - -KALLE. Minä vaivainen syntinen ihminen... (Martille.) Odotahan! - -MARTTI. Joka synnissä siinnyt ja syntynyt olen... (Kallelle.) Kunhan -minä pääsen loppuun! Minä olenkin lukusijoilla saanut kolme -ristiä synnintunnustuksesta. - -KALLE. Älä häiritse, vaan lue! - - (Pojat lukevat mutisten synnintunnustusta.) - -REGINA (tulee oikealta). Mikä hiljaisuus täällä on? - -JUHA. Nuo nuoret miehet lukevat vain synnintunnustusta. - -REGINA. Mitkä lukusijat täällä nyt on? - -MARIA (tulee vasemmalta). Mikä noita kahta vaivaa? - -MODIG. Parasta on sinun, nuoren naisen, mennä vähän loitommalle, silta -on heikko. - -MARIA. Mitä täällä tapahtuu? - -MODIG. Parasta on mennä eikä odottaa. - -KALLE (heiluttaen käsiään). No, joko olet päässyt loppuun? - -MARTTI. Sinä hyppäsit varmasti. Odota vähän aikaa! - - (Nielaisee viimeiset lauseet kovalla kiireellä.) - -Tule nyt, jos tohdit! - -KALLE. Ei tämä poika pelkää pieniä pirujakaan! - - (Miehet iskevät yhteen. Maria ja Regina parkaisevat. Maria - tarttuu Kalleen ja Regina Marttiin vetääkseen heitä erilleen.) - -MARIA (Modigille). Auttakaa, herran nimessä, näitä hulluja erilleen! - -MODIG. En minä koskaan sekaannu sivullisten riitoihin. - -REGINA. Juha, Juha, he tappavat toisensa! Tule auttamaan! - -JUHA. Tapelkoot, jos heitä haluttaa! - - (Miehet on saatu erilleen.) - -KALLE. Älä roiku minun kaulassani silloin, kun minä tapella tahdon. - - (Lykkää Marian syrjään.) - -MARTTI (Reginalle). Ellet päästä, niin ravistan sinut tuonne virtaan! - - (Irroittautuu hänestä.) - -KALLE. En minä monesti olekaan näin mielelläni tapellut. Tulehan oikein -kunnialla painiin, jos tohdit. - -MARTTI. Älä siinä suuta soita, leveämmäksi se siitä tulee. Pidä se -hiukan suipommalla, oikein pusumuntulla. - -KALLE. Kyllä minä sinun munttusi niin kläämin, ettei sillä kuukauteen -suuta anneta, sen saat nähdä. - - (Iskevät uudelleen yhteen. Modig pidättää Mariaa ja - Juha Reginaa, jotka yrittävät jälleen mennä joukkoon.) - -MARIA. Martti, Martti, pidä paremmin puoliasi! - -REGINA. Martti, Martti, älä hellitä! - -MARIA. Älä sinä kihlattu morsian toisia nuoria miehiä turvaa, ole oman -sulhasesi kanssa! - -REGINA. Mitä sinä vieraskyläläinen tämän kylän tappeluihin sekaannut. - -MARIA. Minä rakennan rauhaa. Minä en tahdo, että he tappelevat! - -REGINA. (on kiskaissut itsensä irti ja ryntää Mariaa kohden). Sinä olet -tullut tänne kalastelemaan tämän kylän poikia, et muuta. Mutta annahan, -kun minä hiukan pöyhin sinun keltaista tukkaasi! - - (Käy häneen käsiksi, kun samassa Kalle ja Martti irtaantuvat ja - ensin katsovat suut silmät auki tyttöjen yhteenottoa. Sitten he - yhteisvoimin irroittavat heidät.) - -KALLE. Pois tytöt tappelemasta! - -MARIA (itkien). Minä haastan sinut käräjiin tästä päällehyökkäyksestä. - -REGINA. Haasta mitä haastat! En minä käräjiä pelkää! - -JUHA (vie Reginan syrjään). Ole nyt siivolla! Ei tämä sovi, että -naisväki tappelee julkisella paikalla. - -MARTTI. Pitäkää likat syrjässä, etteivät he meitä häiritse! - -MODIG (pidellen Mariaa). Ei tämä ainakaan enää täältä karkaa! - -KALLE. Tule nyt uudella voimalla ja väellä, jos sinulla sitä vielä on. - -MARTTI. Ei täältä voima lopu ennenkuin haudassa! - - (Kalle ja Martti iskevät jälleen yhteen.) - -REGINA. Martti, Martti, housusi repee! - -MARTTI. Revetköön, kyllä nahka kestää! - -KALLE. Ei se sinunkaan nahkasi parkittu ole. Kyllä minä sen vielä -halkaisen useammasta kohdasta! - -MARTTI. Suuta sinulla on, mutta täällä on voimia, sillä täällä on -paljon ruiskakkoa syöty. - -KALLE. Nariset vielä, sen saat nähdä! - -MARTTI (lykkää äkkiä Kallen luotaan). Älä kamppaa! Sinä, jeeveli, -kamppaat! - -KALLE. En kamppaa, itse sinä meinasit, mutta et onnistunut. - -MARTTI. Minä en kamppaa koskaan! - -KALLE. Kamppasitpa, yritit kampata, mutta minä olin kuin havutukki, -joka ei siitä välitä. - - (Seisovat kumarassa eteenpäin, tujottaen toisiinsa.) - -MARTTI. Sinä Säynäjärven kiiskenpoika! - -KALLE. Sinä Pitkäjärven rakki! - -MARTTI. Minä litistän sinut! - -KALLE. Ja minä tramppaan sinut ihan liiskaksi! - -MARTTI. Älä siinä suuta soita, vaan tappele, kun otollinen hetki on. - -KALLE. Varo nyt rintaluitasi, jos sinulla, mato, niitä on. - - (Iskevät jälleen yhteen. Kiivas paini, jota naiset kirkuen - ja ponnistellen kiinnipitäjiään vastaan katselevat.) - -HENNA (tulee vasemmalta. Hän on keski-ikäinen nainen, jolla on nyytti -kainalossa ja kengät olallaan. Yllään hänellä on ainoastaan paita, -jonka yläosa on palttinaa ja alaosa pakkoa. Pudottaa säikähtyneenä -kenkänsä ja nyyttinsä maahan). Herra hyvästi varjelkoon, tappelevatko -nuo miehet? - -MODIG. Se heillä on tarkoitus. - -HENNA. Miksi ei kukaan estä heitä? - -MODIG. Minun täytyy pidellä kiinni tätä likkaa ja Juhan tuolla tuota -toista. - -HENNA. Onko tämä kristillistä menoa pyhäpäivänä! Erilleen, miehet, -erilleen! - - (Ryntää heidän väliinsä, aikoo käsillään irroittaa heidät, - mutta miehet tyrkkäävät häntä ja hän putoaa istualleen - heidän väliinsä.) - -Älkää, siunatut miehet, trampatko! - -KALLE.(potkaisee häntä). Pois tieltä, akka! - -HENNA. Ei saa potkia, en minä mikään koira ole! - -MARTTI. Älä sekaannu meidän asioihimme! - -MARIA. Nouskaa ylös ja taivaan nimessä erottakaa heidät! - -REGINA. Tarttukaa kurkkuun ja vetäkää molemmat kumoon! - -KALLE. Jos yrität, senkin ämmä, niin sinisenä olet vähän ajan päästä! - -HENNA (nousee maasta ja siirtyy sille puolelle, missä Regina ja Juha -ovat). En minä henkeäni vaaraan pane! - -REGINA. Auttakaa, auttakaa, ennenkuin tässä murha tapahtuu! - -HENNA. Seiväs, seivät, mistä minä saan seipään! - - (Katselee ympärilleen.) - -KALLE (Martille). Sinä et uskalla oikein tarttua kiinni. Sinä -kiemurtelet kuin mato ongessa. - -MARTTI. Itse sinä väistät, kun tunnet olevasi heikompi! - -KALLE. Sitä ei ole minulle vielä kukaan tätä ennen tohtinut sanoa. -Herra jestas sentään, ihan pimenee silmissäni ja minä tahtoisin saada -jotain, jolla sinua löisin! - - (Martti hyökkää äkkiä hänen kimppuunsa. Molemmat kaatuvat - maahan ja painivat siinä.) - -HENNA (on löytänyt seipään ja ryntää heidän luokseen. Lyö Kallea, joka -on päällimmäisenä). Tuossa on sinulle, sinä tappelupukari! - - (Kalle hellittää hiukan, jolloin Martti pääsee hänen päälleen.) - -Ja tuossa on sinullekin, sinä riivattu! - - (Miehet nousevat ja tarttuvat Hennaan.) - -KALLE. Anna pois se seiväs! - -HENNA. En anna! - -KALLE. Anna heti paikalla! - -MARTTI. Mitä sinä meitä kolhit! - - (Tarttuu hänen kurkkuunsa.) - -HENNA. Älä vie vaivaisen henkeä, kallis se minullekin on! - -KALLE (vääntää seipään Hennan käsistä). Ei saa akat sekaantua silloin -kun miehet tappelevat. - - (Heittää seipään virtaan.) - -Kiitä onneasi, että olet nainen, sillä muuten pitäisin pientä pesäjakoa -sinun ruumiinosissasi! - -MARTTI (lykkää Hennan sille puolelle, missä Maria ja Modig ovat). Mene -nyt, ennenkuin sinun pahemmin käy! - - (Molemmat miehet sylkäisevät kouriinsa ja hyökkäävät - taas toistensa kimppuun.) - -HENNA (veisaten). Älä pelkää lauma piskuinen! - -MARIA. Tehkää mitä tahansa, jotta he eivät aivan raatele toisiaan! - -HENNA. Nainen on luotu sitä varten, jotta hän rauhaa rakentaisi -maailmaan! Ja herra on heikkojen tuki ja turva! - - (Menee miesten luo ja äkkinäisellä liikkeellä kumartuu - alas, tarttuu molempien koipiin.) - -KALLE. Päästä irti, senkin epeli! - -MARTTI. Älä minun kinttujani kisko! - -HENNA. Herra on heikoissa väkevä, sanoo sana! - - (Kalle ja Martti horjahtavat. He eivät päästä toisiaan - irti, vaan ovat yhä kamppailussa. He kallistuvat sillan - kaidepuuta vastaan.) - -MARIA. Herranen aika, he putoavat virtaan! - -REGINA (kiskaisee itsensä äkillisellä liikkeellä irti). Älkää pudotko! - - (Ryntää miehiä auttamaan. Samassa kuuluu rysähdys, kun - kaidepuu menee poikki ja molemmat miehet putoavat virtaan.) - -MARIA (vaipuu hervottomana maahan). Sinne ne menivät! - -REGINA. Pian auttamaan, he hukkuvat! - - (Regina ja Juha ryntäävät oikealle, Modig vasemmalle. Henna - on jäänyt istumaan keskelle siltaa, Maria nousee vähitellen.) - -HENNA. Halleluijaa, halleluijaa, sanon minä! - -MARIA (heikolla äänellä). Älkää siinä halleluijailko, vaan katsokaa, -miten heidän on käynyt. - - (Nousee vaivalloisesti.) - -Tuolla ne uivat virrassa! - -HENNA. Kyllä kylmä kylpy heidän tappeluintonsa lopettaa! - -MARIA. Nyt he alkavat jo nousta maihin. Hyvänen aika, miten märkiä he -ovat molemmat. - -HENNA. Totta kai se märkä on, joka veteen putoo. - -MARIA. Mutta kuka te olette? - -HENNA. Minä olen Läpikäytävän Henna Längelmäeltä. - -MARIA. Mutta mitä te täällä teette? - -HENNA. Minä olin matkalla Eräjärvelle ja poikkesin tänne yösijaa -jostain saamaan. - -MARIA. Tulkaa Sikalaan, niin saatte siellä olla yötä. Te olette tämän -kamalan tappelun lopettanut. - -HENNA. Minulla on mies, joka aina silloin tällöin tahtoo tapella. Minä -olen monta kertaa ennen saanut tarrata hänen kinttuunsa ja minä tiedän, -että se aina auttaa. - -MARIA. Mutta jos nuo miehet ryhtyvät uudelleen tappeluun. - -HENNA. Tapellaan sitä Längelmäelläkin ja sen minä olen havainnut, että -jos nainen saa miesten tappelun ehkäistyksi, niin eivät he ainakaan -sinä päivänä uudelleen yritä. Sellainen se miehen luonto on. Oliko -näistä jompikumpi sinun rakkaasi, koska niin levoton olit? - -MARIA. Rakastanhan minä sitä toista! - -HENNA. Komeita olivat molemmat, voisi rakastaa vaikka molempia. - -MARIA. Martti se minun ajatuksissani on, se harmaapukuinen! - -HENNA. Ja mitä se toinen hänen kanssaan tappeli? Tykkää kai sekin -sinusta. - -MARIA. Ei hän minusta välitä, enkä minä hänestä, mutta molemmat ovat -hullaantuneet siihen toiseen naiseeni joka sillalla oli. - -HENNA. Ja onko tämä nainen... mikä hänen nimensä oli? - -MARIA. Regina se on. - -HENNA. Ja onko tuo Regina jommankumman niinkuin luvattu siippa. - -MARIA. Ei, hän on sen nuoren miehen luvattu, joka häntä kiinnipiteli. - -HENNA. No, taivaan tapernaakkeli, on sekin asia sekava! Ihme ja -kummakos, että tässä tapeltiin. - -MARIA (alkaa itkeä). Ja kun minä näin, miten hän tuon siltavoudin -Kallen kanssa tappeli Reginan vuoksi, niin huomasin minä, etten minä -koskaan häntä saa. - -HENNA (nousee viimein). Kylläpä ovat jäsenet kankeat, mutta järki ei -minulla ole kangistunut. Luota sinä minuun, kyllä minä sellaisen asian -järjestän. (Hiljaa.) Minulla on monet taiat tiedossa. Niitähän varten -minut on Eräjärvelle tilattu, kun siellä Juoppolan Kirsti ei tahdo -saada sitä, jota omakseen haluaa. Mies on, katsohan, lapsukainen, hyvin -itsepäinen olento, sitä täytyy kaikilla konsteilla osata ohjata. - -MARIA. Voi, voi, jos te minullekin sellaisen keinon antaisitte, niin -kyllä minä sen muistaisin. - -HENNA. Sinä puhuit äsken Sikalasta. Oletko sinä sen talon tytär? - -MARIA. En, minä olen Sahrajärven Yrjölästä. - -HENNA. Vai vallan Yrjölästä. Tunnenhan minä talon, hyvä talo, kaunis -talo ja suuri vilja-aitta onkin siellä. Hulipaalla vain on suurempi. - -MARIA. Minä annan mitä ikänänsä pyydätte, jos te saatte Martin mielen -kääntymään minuun. - -HENNA. Minä olen niin monen miehen mieltä kääntänyt ennenkin. Totta kai -sinä olet kuullut puhuttavan Läpikäytävän Hennasta? - -MARIA. En ole, jos totta puhun. - -HENNA. Olet niin nuori vielä. Hänestä puhutaan silloin, kun todellinen -hätä tulee. (Katsoo virralle päin.) Tuolla ne nyt menevät? - -MARIA (katselee myös virralle). Jumalan kiitos, Juha vei Reginan -mennessään. - -HENNA. Ei tarvinnut viedä. Ei kukaan tyttö katsele märkää miestä, jonka -housut ovat revenneet. Tuolla se sinipukuinen menee sen sotamiehen -matkassa. - -MARIA. Eri puolille menevät. Kun tässä seisomme, niin estämme heitä -yhteen iskemästä. - -HENNA (nauraen leveästi). Eivät ne iske ainakaan tänään. Johan minä -sanoin, että mies, jonka nainen on voittanut, on luontonsa menettänyt. -Ja sen minä tiedän, että kaksi märkää miestä ei koskaan tappele -keskenään. Niinkuin ei märät koiratkaan. Missä minun nyyttini on? Olipa -onni, ettei se virtaan pudonnut, sillä enhän minä Juoppolaan olisi -kehdannut mennä paitasillani. - - (Nostaa nyyttinsä maasta.) - -MARIA. Lähdetään Sikalaan! - - (Lähtevät oikealle.) - -Väliverho. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Heikkilän tupa. Avara, hyvin siisti tupa. Oikealla ovi eteiseen. -Taustalla ja vasemmalla ikkuna. Vasemmalla suuri pöytä ja sen edessä -rahi. Oikealla nurkassa avoin liesi. Oikeita oven luona käsikivet. -Lieden vieressä havutukki ja kirves. - -MIKKO (istuen vasemmalla pöydän ääressä tupakoiden. Hän on lähes -viidenkymmenvuotias, hiljainen mies). Kuulehan, Liisa, mikä sitä meidän -Marttia tänä aamuna vaivasi? - -LIISA (joka askartelee lieden luona). Kukapa niistä nuoren miehen -mielialoista niin tarkalleen tietää. - -MIKKO. Olikohan poika jo tullut vakavaksi, kun eilen vallesmannin -kanssa puhelimme siitä, että talo hänelle tulee? - -LIISA. Kun kerran on ainoa poika, niin tiesihän tuo tämän. - -MIKKO. Vai arvelet sinä, ettei se häntä vakavaksi tehnyt. Hän läksi -eilen täältä pois jo ennen vallesmannia. Minne lienee hänellä sellainen -kiire ollut? Taisi mennä Koljon sillalle pyhäiltaa viettämään. -Siellähän mekin nuorina olimme, siellä se nuoriso nytkin on ja -ajastajasta ajastaikaan siellä pyhäisin ollaan. - -LIISA. En tiedä, minne läksi. Tuli illallakin kotia niin hiljaa, etten -tiennyt, milloin tuli. Kun kävin aitassa, kuulin kahkinaa luhdista. -Siellä hän jo oli. Ei hän kauaa viipynyt, jos jossain viipyi. Jo olisi -aika pojan ajatella vaimoa itselleen. - -MIKKO. Sitähän minäkin olen arvellut. Ellei aikanaan mene, niin ei mene -koskaan. Olisikohan tuolla jo joku katsottuna? - -LIISA. Kai sellainen kuin Martti katsoo montaakin, mutta tuskin on jo -päättynyt. - -MIKKO. Olisikohan hän iskenyt silmänsä siihen Yrjölän Mariaan? - -LIISA. Ei kai hän, mutta Maria taitaa olla niinkuin pistoksissa. - -MIKKO. Sitä minäkin olen ollut huomaavinani. Onhan se nuoren tytön -rakkaus kuin saunan lämpiämistä. Näkyyhän aina sauhu, kyllä se jostain -ilmaan pääsee, ellei ovesta niin muualta. Marian kiuas onkin jo -jokseenkin tulinen, kun hän niin punastelee Martin nähdessään ja kun -hän tavantakaa tekee asiaa tänne. Ei sitä koirakaan niin usein talossa -käy, jossa sitä hyvästi ruokitaan, kuin Maria meillä. - -LIISA (hymyillen). Näkyikö se saunan lämpiäminen minustakin aikanaan? - -MIKKO. No, totta kai minä sen näin, että siellä oikein joululöyly oli. - -LIISA. Nyt sinä narraat. - -MIKKO. En minä narraa, en ollenkaan. Silmäsi loistivat kuin kaksi -tähteä taivaalla, kun minä tulin lähelle. Minä aloin sitä epäillä ja -eräänä pyhäiltana, kun nuoret taas olivat tuolla Koljon sillalla, -pysyin rannalla pensaitten suojassa ja odotin, milloin sinä tulit. -Katsohan, minä tahdoin päästä selville. Minä kyttäsin. - -LIISA. Ja mitä näit? - -MIKKO. Näinhän sen, että kun Liisa tuli sillalle ja siinä siveänä -seisoi toisten tyttöjen joukossa, niin olivat kasvot vakavat eikä hän -pojille vastannut mitään, jos nämä häneltä kysyivät jotain, meni vain -piiloon toisten selän taakse. Mutta sen minä huomasin, että Heikkilään -päin hänen silmänsä tavan takaa vilkuilivat. No, jo oli kuin jänis, -joka pistää päänsä pensaasta esille ja katselee seutua. Minä tulin -varovasti pensaan takaa maalle, menin tielle ja sitten kävelin -sillalle. Ja tiedätkö, mitä huomasin? - -LIISA. Kai huomasit, että siellä oli monta ihmistä ja Liisa niiden -joukossa. - -MIKKO. Kyllähän minä aina olen osannut housut ja hameet erottaa. Mutta -huomasin minä muutakin. Liisan silmät alkoivat loistaa eikä hän enää -toisten tyttöjen takana pysynyt vaan oli kuin langalla vedettynä minun -lähelläni. Mikähän se häntä niin veti? - -LIISA. Mikähän tuo mahtoi olla?' - -MIKKO. Ei kai Liisa sitä silloin tietänyt, mutta Mikko tiesi. Vaikka -minä olenkin tällainen hiljainen mies, niin huomaan minäkin jotain. - -LIISA (on tullut hänen viereensä ja seisoo käsi hänen olallaan). Ja -huomasin minäkin, että Mikko, joka aina oli niin kovin vaiti, rupesi -puhelemaan, kun minä tulin lähelle. - - (Sivelee hiljaa hänen tukkaansa.) - -Voi, voi sitä tyhmää Mikkoa! Jäi silloin tytön ansaan. - -MIKKO. Ja hyvä oli jäädäkin. - -MARTTI (tulee eteisen ovesta). Nyt on isoniitty jo korjattu. Me menemme -nyt Kaisan kanssa pikkuniitylle. - -MIKKO (nousee). Täytyy kai minun tulla joukkoon auttamaan. Jäin tänne -istumaan. Tulee vanhaksi isännäksi ennen aikaansa. - -MARTTI. Kyllä te, isä, saatte kotona pysyä. Kaisa ja minä ja -Heikki-renki siinä samalla, kyllä me sen asian siellä hoidamme. - - (Lyhyt äänettömyys.) - -LIISA. Varhain sinä eilen tulitkin kotia, vaikka oli pyhäilta. - -MARTTI (hiukan hämillään). Mistä te, äiti, sen tiedätte? - -LIISA. Menin aittaan ja kuulin sinun liikkuvan luhdissa. - -MARTTI. Ei minua huvittanut sinne sillallekaan jäädä. Minä olin -vakavissa ajatuksissa, ja se nuorten kevytmielinen rehkiminen ei -tuntunut miltään. - -MIKKO. Sillä kertaa, niin kai. Olethan jaksanut rehkiä ennen siellä -tanssimassa. Olet hyppinyt kuin hullu riihessä. - -MARTTI. Johan minä kahden vuoden päästä pyhäinmiesten päivän aikaan -tulen täysi-ikäiseksi. Lopetettavahan sellainen meno on aikanaan. - -MIKKO. Jos jokainen täysi-ikäisenä lakkaa tanssimasta, niin sittenhän -me vanhat saamme minun iälläni kainalosauvoilla kulkea. Ei, ei, -poikani, pitää pysyä norjana. Ja sen minä sanon, että vasta vähää ennen -hautajaisiani minä aion olla tanssimatta purppuria. - -LIISA. Oliko siellä sillalla jotain erikoista eilen illalla? - -MARTTI. Mitä siellä olisi ollut, aivan tavallista menoa. - -LIISA. Kummallista, ettei se sinua enää miellytä. - -MARTTI. Minun täytyy nyt mennä, kun ne toiset odottavat. Tulin hakemaan -kotoa heinäseipäitä. - - (Menee.) - -MIKKO. Poika on nolo kuin uitettu kissa. Jotain hänelle on tapahtunut - -LIISA. Eipä hän vähällä miesmäisyyttään menetä. - -MIKKO. Rakkautta se ei ole, sillä huulet olivat kovin yhdessä. Jos -rakastuu, niin hymyilee kuin järkipuoli. - -SUSANNA (tulee kovalla touhulla eteisen ovesta). Päivää, päivää! -(Kättelee.) Tietysti jo olette kaiken kuulleet? Minä olin ihan -säikähtynyt, kun se minulle kerrottiin. - -LIISA. Päivää, mitä nyt on tapahtunut, kun sinä sellaisella kiireellä -tulet meille? - -SUSANNA. Ettekö te ole kuullut? Semmoinen tappelu! - -LIISA. Ketkä ovat tapelleet? - -SUSANNA. Siltavoudin Kalle ja teidän Martti. - -LIISA. Meidän Marttiko? - -SUSANNA. Minun täytyy istua, juoksin niin, että olen ihan hengästynyt. - - (Istuu penkille pöydän ääreen.) - -Kyllä te elätte kuin kuurot, vaikka silta on ihan talonne alapuolella, -ettekä kuule. - -MIKKO. Kuuluihan sieltä illalla vallesmannin mentyä jotain melua. -Kuulithan sinäkin sen, Liisa, kun sanoit, että kai pojat tappelevat, -kun tytöt noin kirkuvat, mutta minä sanoin, että kirkuvat ne tytöt -muutenkin, kun poikia on lähellä. - -SUSANNA. Mitä se isäntä nyt puhuu. Hiljaa silloin ollaan ja -supatellaan. - -MIKKO. Niinhän tehdään, mutta se tulee vasta sitten myöhemmin ajan -mukana, ensin virskutaan, sitten kiljutaan, sitten ollaan tuppisuuna ja -huokaillaan ja sitten supatellaan ja sitten mennään pappilaan. - -SUSANNA (huokaa). Niin, niin, sellainen aika on nyt minun edestäni -mennyt. Leskenä saan istua, vaikka kaikki hampaat vielä on suussani. -Kuka sitä minusta huolii, kun minulla oli ne kaksi kakaraa? - -LIISA. Mutta kerrohan nyt siitä tappelusta. Olitko itse siellä? - -SUSANNA. En ollut. Eihän minun sopinut mennä eilen; kun juuri olin -istunut jalkapuussa samana päivänä. Pitää säilyttää säädyllisyys -kaikessa. Mutta meidän Regina tuli ihan kauhuissaan Juhan kanssa kotia -ja itki. Minä jo luulin, että heidän asiansa on mennyt sekaisin ja -meinasin ruveta sitä selvittämään, kun Juha alkoi kertoa. Pojat olivat -jo silloin yhteen menossa, kun Regina ja Juha tulivat. Pojat lukivat -juuri synnintunnustusta. - -MIKKO. Silläkö he alkoivat tappelun ja käsirysyn? - -SUSANNA. Minä en tiedä, mitä se siihen kuului, mutta sitä he olivat -lukeneet ja kovalla kiireellä olivatkin sen tehneet. Oli luistanut kuin -lukusijoilla. Ja sitten he ryntäsivät yhteen. Toiset koettivat estää, -mutta tytöt saivat siinä pienet kolaukset. - -LIISA. Ketkä tytöt? - -SUSANNA. Siellä oli se Mariakin ollut ja olikin rehkinyt kuin riivattu -Martin puolesta. Niitä sai pitää kiinni, kun muuten olisivat olleet -toistensa tukassa hekin. Niin Juha sanoi ja hän on aina pysynyt -totuudessa. Ja että hän puhui totta, sen huomasin siitä, että kun -tultiin tähän kohtaan kertomuksessa, niin vinkaisi Regina. Taisi surra, -ettei saanut hänkin tapella. - -LIISA. No kyllä on, kun tytötkin tappelevat. Eiväthän ne sitä koskaan -ole tehneet muuta kuin joskus poikien tähden. - -SUSANNA. Mutta sehän juuri tässä olikin kysymyksessä, juuri pojat - -MIKKO. Minkä poikien tähden? - -SUSANNA. Sen teidän Martin tähden? Katsokaahan, kun minä ongin kaikki -selväksi, niin pääsin tietoon, että Kalle oli katsellut Reginaa ja että -Martti sen on tehnyt se on päivän selvää, kun mies ihan uskoa roikkuu -meidän nurkissa. - -LIISA. Mutta Reginahan on aiottu Juhalle. - -SUSANNA. Niin on aijottu, mutta enhän minä sille mitään mahda, että -hänellä oli sellainen luonto, joka vetää poikia tykönsä. Kyllä minä sen -ymmärrän; Niin minäkin olin ennen. Aijai, sitä menoa kuin oli minunkin -kotini nurkissa silloin, kun minä olin nuori. Nuorihan minä nytkin olen -vielä, mutta silloin kun olin naimaton. Vielä enemmän minulla oli. Ja -kun Tuomas vainaja minut sai omakseen, niin aidalla minä istuin ja -katselin, kun pojat rehkivät painissa. Ja herra jestas sentään, minkä -näköinen se minunkin Tuomaani oli, kun hän siitä pääsi. Oli se ihana -aika! Koko naama veressä ja minä itkin ja kuivasin, kuivasin ja itkin. -Totta kai minun itkeä täytyi. Ja siitä se sitten tuli. Ja hyvä mies se -Tuomas olikin, kun miehekseni pääsi. Kuoli vaan liian varhain. - -MIKKO. Millä tavalla se meidän Martti tappelusta selvisi? Ei hän tällä -kulmalla vielä ole kertaakaan alakynteen jäänyt. - -SUSANNA. Ei täällä, mutta toista on, kun Brockmanin Kallen kanssa menee -yhteen. En minä tiedä, kuka siinä voitolle olisi jäänyt, sillä molemmat -mennä ploiskahtivat Koljon virtaan. Meillehän se Kalle tuli. Ja märkä -se oli, herranen aika, miten märäksi ihminen tuleekaan, kun vaatteet -päällä veteen joutuu! Minä niitä sitten kuivasin, niitä vaatteita -nimittäin, uunin päällä. Äsken Kalle sitten läksi kotiaan kohdin, -mutta kovin krympättynä. Reginan suhteen oli kaikki loppunut, sen minä -huomasin. Kyllähän Regina häntä koetti lohdutella, mutta mies oli -synkkä kuin murhaaja käräjillä. - -LIISA. Pelkää, että tämä juttu kerrotaan pitäjällä ja hänelle -nauretaan. Sellainen sammuttaa pahimmankin rakkauden miehessä. - -SUSANNA. Se on selvää, se. Kyllähän minä sen Reginan olisin sille -Kallelle suonut. - -MIKKO. Mutta onhan Regina Juhan morsian. - -SUSANNA. Jos minä oikein totta puhun ja ajatukseni tuon julki, niin ei -minulla mitään sitä vastaan olisi, että hän menisi jollekulle toiselle. -Ottakaa hänet tänne Martin vaimoksi. - -LIISA. En minä häntä ottaisi. - -SUSANNA. Kyllä minä sen ymmärrän, voi, voi, miten hyvin minä sen -ymmärrän. Onhan se Regina hyvä työihminen ja kauniskin hän on, mutta -kun sillä on se hirmuinen roikka mukanaan. On isä, äiti ja kaksi -sisarta ja kaikki nämä ovat ihan riivattuja komentamaan. Ei siinä auta -muu kuin aina pitää halkoa lähellä, jos tahtoo emännyyden säilyttää. -Kyllä minä tähän asti olen voitolla ollut heitä kaikkia vastaan, sillä -eivät ne toki kehtaa vielä pahaa luontoaan täydellisesti näyttää. Mutta -arvaahan sen, että kun häät ovat olleet, niin olen minä talossani kuin -lude, joka saa etsiä rakoa, minne pääsisi piiloon. - -MIKKO. Miksi se Juha ei aja sitä roikkaa pois? - -SUSANNA. Meidän Juha! Se on niin hiljainen ihminen, etten sitä uskoisi -omaksi pojakseni, ellen sitä varmasti tietäisi. Isänsä joikin toisinaan -ja olikin humalassa hauska mies, lauloi ja hoilasi ja puheli mukavia. -Mutta tämä ei ole maistanut viinan tippaakaan. Ja kun hänellä on -joutoaikaa, niin istuu ja tutkii raamattua. Ilmankos se Regina saa -toisinaan hänestä tarpeekseen. En minä usko, että hän halaakaan sitä -morsiantaan muuta kuin kerran viikossa, vaikka tämä on samassa talossa. -Ei sitä sentään nuori tyttö niin vähään tyydy. Sano suoraan Liisa; -tyytyisitkö sinä, jos olisit nuori? - -LIISA. En minä usko, että Mikko halasi minua ennen häitä ollenkaan. -Enkä minä sitä kaivannutkaan. Ennättää sen sittenkin. - -SUSANNA. Ihmeiden ihme! Onko niitä sellaisia ihmisiä maailmassa! Mutta -kun lukee sitä korkeaa veisua, niin silloin tietää yhtä ja toista. - -MIKKO. Minä luen aina profeettoja! - -SUSANNA. Ne mekastavat aina niin kovasti. Kyllähän sitä sellaista -on terveellistä lukea, mutta sittenkin... Te ette siis huoli siitä -Reginasta. Mutta jos Martti haluaa hänet, niin huolitte kai sitten. - -LIISA. Ei Martti ole meille siitä mitään puhunut. Ja hän on sellainen -poika, ettei hän sentään mitään tee vanhempiensa tahtoa kysymättä. - - (Maria ja Henna tulevat.) - -MARIA. Päivää! Isäntä käski sanoa, että meillä olisi talkoo torstaina. -Kai täältäkin tullaan? - -LIISA. Meillä on heinänkorjuu jo siksi loppunutkin, kyllä me tulemme -kaikin. Kuinka siellä teillä näin kauan on kestänyt? - -MARIA. Meillä ei ole ollut väkeä kylliksi, ja ne niityt, jotka ovat -siellä virran varrella, eivät ole vielä olleet niitettävissä. - -MIKKO. Kiire siinä jo onkin, jos tahtoo ennättää kaikki heinät korjuun, -ennenkuin ruis pakkaa päälle. - -SUSANNA. No, Maria, sehän oli tavaton tappelu, joka siellä eilisiltana -oli Koljon sillalla. - -MARIA (hätkähtää). Minä olen ihan onneton siitä! Että ne viitsiikin -sillä tavalla! - -SUSANNA. Voi, voi, et sinä tunne vielä nuoria miehiä; Kyllä he tapella -jaksavat. Ei siinä auta sakot ja pappien saarnat. Veri se on, joka -sellaista tekee. - -HENNA (joka on istunut uunin luo sisään tultuaan). Tiesi, miten siinä -olisi käynyt, ellen minä olisi tullut apuun. - -MARIA. Niin, tämä Hennahan sen kaiken lopetti. - -SUSANNA. Mutta sehän on Henna. Minä tässä katselinkin, että tutun -näköinen se on. - - (Menee kättelemään.) - -Kyllähän minä Läpikäytävän Hennan muistan siltä ajalta, kun isäni vielä -asui Längelmäellä. Aijai, ettei se Henna vain tehnyt taikoja silloin, -kun minä naimisiin menin. - -HENNA. Eihän sitä tarvittu, kun vallesmannin röökynä oli niin korea ja -hemaiseva. - -SUSANNA. Niin, niin, kun muistelee niitäkin aikoja! Vai Henna se nyt -tappelun lopetti? - -HENNA. Niinhän minä tein. Minä olen mieheni niin usein laahannut pois -tappeluista, että kyllä minä kaikki konstit tunnen. Minä ryömin kuin -kissa hiirtä vahdatessaan poikien jalkoihin ja tarrasin kinttuihin -kiinni. Ei se mieskään yhdellä jalalla pystyssä pysy, ei ainakaan -silloin, kun toisen kanssa tappelee. Ne menivät niin että roiskahti -kaidepuun yli virtaan; Siellä ne sitten mulskivat aikansa ja nousivat -rannalle. Mutta sellainen sisu niillä vielä oli sielläkin, etteivät -edes samalle rannalle tahtoneet nousta, vaan toinen nousi toiselle ja -toinen toiselle. - -LIISA (mennen ovea kohden). Minnekähän se Martti ne vaatteensa on -jättänyt. Pitää mennä aittaan katsomaan, etteivät siellä sikisty aivan -pahanpäiväisiksi. Ne pojat heittävät vaatteitaan sinne ja tänne yhteen -kasaan. - - (Menee) - -MIKKO. No, onko se Henna taas taikamatkoilla? - -HENNA. Ei minulla tähän pitäjään asiaa ole. Minä olin vain läpimatkalla -sinne Eräjärvelle. Siellä on sellainen onneton likka, joka ei tahdo -miestä saada, ei, vaikka mikä olisi. Ja ellen minä auta, niin Kyöpelin -klasivuorta se kiivetä saa. - -MIKKO. Henna onkin kai monen siltä matkalta pelastanut? - -HENNA. Onhan tuota tullut tehdyksi. Onhan lähimmäistä autettava siinä -missä kukin voimainsa mukaan voi. Ja naiminen on pyhä ja vakava asia. -Ei siihen vain jokainen toisten auttamatta pääse, kun ne miesriiviöt -ovat tulleet sellaisiksi junttipäiksi, että eivät menisi pappilaan -vaikka mikä olisi. Houkuteltava niitä on ja konstia on käytettävä. - -SUSANNA. Ei Henna nyt mene tästä pitäjästä pois, ennenkuin on meillä -käynyt. Minäkin olen nyt leskenä. - -HENNA. Niin, minä olen sen kuullut, että röökynä on leski. Mitenkäs se -isäfaari jaksaa? On kai vielä yhtä nuori ja kekkee kuin ennenkin? - -SUSANNA. Samanlainen hän on kuin ennenkin. Onko siellä Längelmäellä -kuollut viime aikoina paljon ihmisiä? - -HENNA. Ainahan niillä on se tapana ollut. Milloin enemmän milloin -vähemmän. Lapsia tietysti kuolee parhaasta päästä, mutta menee siinä -keski-ikäisiäkin. Voi, kyllä se oli vahinko, ettei röökynä ollut leski -silloin, kun se Västilän Laurilan Lauri isäntä leskeksi jäätyään haki -itselleen uutta vaimoa. Siinä oli sitten touhua. Koko pitäjä sitä -hakemista ja valikoimista seurasi. Lesken se sitten otti, kun ei ketään -nuorta tyttöä saanut. Mutta olisi röökynän kelvannut mennä siihen -taloon. - -SUSANNA. Onko hänellä poikia? - -HENNA. Onhan se Jaakko. Komea ja roteva poika. Pitkä, tavallista -pitempi. Se on nyt juuri siinä iässä, että senkin pitäisi mennä -naimisiin. On ainoa poika ja saa talon. Eihän sitä juuri kannata mennä -muuta kuin sellaiseen taloon, jossa on yksi poika. Kyllähän niistä -tytöistä sitten pääsee perunkirjoituksissa, vaikka eivät ne langot -niitä hauskimpia ole; vaativat ja vaativat. Mutta pääseehän niistä. -Mutta toista on pojat. Minä tiedän talon, en nyt viitsi nimeä sanoa, -mutta siellä pojat niin riitelivät perinnöstä, että piti pöytäkin -sahata kahtia, kun ei kukaan tahtonut toista puolta toiselle sovinnolla -antaa. - -SUSANNA. Mutta se Jaakko? Vai on pitkä ja komea? - -LIISA (tulee sisään). Enkö minä sitä arvannut. Sinne se Martti oli -pannut vaatteet märkinä nurkkaan yhteen kääröön. Olisi luullut, että -näitä ei ole mestarilla koskaan teetetty, niin ovat rypyssä. - - (Oikoo vaatteita ja asettaa ne kuivumaan takan päälle.) - -SUSANNA. Tekisi niin mieli jäädä tuota Hennaa puhuttamaan, sillä on -aina niin mukavia juttuja, mutta ne voivat siellä kotona tehdä mitä -tahansa, ellei ole aina vieressä katsomassa. Hyvästi nyt. Henna tulee -sitten varmasti meille. Tässähän se on ihan vieressä. - -HENNA. Kyllä minä tulen. Onhan sitä niinkuin sukua, kun on samassa -pitäjässä syntynyt. Örisse aina lähempää kuin vieraasta pitäjästä -olisi. - -SUSANNA (kättelee kaikkia). Hyvästi nyt. Ja Henna ei sitten unohda -millään tavalla tulla meille. Minä annan vaikka ryypyn. - - (Menee.) - -LIISA (tarkastaen riippumaan asetettuja housuja). Ja millä tavalla se -poika on housujaan pidellyt! Ihan rikki! - -HENNA (nauraen). Hähähähähä! Siinä rytäkässä ne repesivät. Minä näin -sen! - -LIISA. Kyllä näistä paikkaamalla vielä tulee työhousut, mutta ei näitä -enää pyhänä pidä. Missähän, Mikko, se pitäjän räätäli tähän aikaan on -työssä? Pitäisi mestarille saada sana. - -MARIA. Mestari tuli juuri sinne Sikalaan tänä aamuna. - -LIISA. Voi todellakin sanoa, missä housut repee, siellä räätäli on -paikalla kepee. Jos sinä, Mikko, menisit heti hänelle puhumaan. Kai tuo -siinä muun työn välissä ennättäisi housut tehdä Martille. Minulla on -aitassa vielä tätä samaa sarkaakin. - -MIKKO. Voihan tuota mennä, niin on sekin asia sitten hoidettu aikanaan. - - (Ottaa lakkinsa ja menee.) - -HENNA. Kyllä on tämä isäntä nöyrä ja kuuliainen. Ei niitä olekaan -monessa paikassa sellaisia. Komentieraavat akkaansa ihan aamusta -iltaan. - -LIISA. Miehissä ja miehissä on kovin suuri ero. - -HENNA. Siinä emäntä sanoi ihan toden sanan. Kyllä se ero on niin suuri, -ettei sitä uskoisikaan. - -LIISA. Ei kai sinulla, Maria, ole kovin kiirettä pois. - -MARIA. Ei ole. Tarvitaanko minua täällä? - -LIISA. Minun pitäisi käydä vähän niityllä juuri nyt. Pitää viedä sinne -niille juotavaa. Minun pitäisi vähän puhua sinulle asioista. - -MARIA. Kyllä minä sen ajan tässä odotankin. - -LIISA. Pitää samalla vähän toruakin sitä Marttia, kun ei ole äidilleen -mitään puhunut tuosta tappelusta. - - (Menee.) - -HENNA. Voi sinua, kultainen nypykkä, kyllä saat hyvän anopin ja apen, -jos tähän taloon pääset. Minä olen jo nähnyt niin monta taloa ja niin -monta perhettä, että ihan haistan heti tupaan tullessani, missä ollaan -onnellisia. Minä myisin vaikka autuuteni, jotta hankkisin sinulle -miniän paikan tällaisessa talossa. - -MARIA (alakuloisena). Auttaako siinä enää mitään, kun se tappelukin oli -eilen. - -HENNA. Auttaa ja auttaa varmasti, kun minä hommaan. Katsohan, kohtalon -sormi pisti ihan siihen paikkaan, missä apu on. - -MARIA. Ja missä se on? - -HENNA. Tuolla uunin päällä. - -MARIA. Mikä siellä sitten on? - -HENNA. Ne housut. Jos saa nuori tyttö käsiinsä rakastamansa miehen -housut, niin on taika, joka varmasti auttaa. Se tepsii mieheen ihan -tiukasti. - -MARIA (innostuen). Ja mikä se taika on? - -HENNA. Sinun pitää ottaa nuo Martin housut ja sitten jauhaa niitä -käsikivillä. - -MARIA. Herranen aika, pitääkö minun he sitten jauhettuina syödä? - -HENNA. Ei, ei niitä syödä sentään tarvitse, mutta jauhaa ne pitää -oikein pieniksi. Ja että kohtalon sormi on tismalleen tämän asian -päällä, se nähdään kaikesta. Ensin tuo pojan oma äiti housut ihan -meidän nenämme eteen. Ja sitten on tuossa ihan lähellä käsikivet. - - (Osoittaa oven pielessä olevia käsikiviä.) - -Ja sitten käy kaikki kuin nakutettu. Isä menee pois, äiti menee pois, -me jäämme kahden, eikä talossa ole ketään muita kuin me kaksi. Ota pian -housut sieltä alas! - -MARIA (ottaa housut uunin päältä). Voi, voi, kuinka minä pelkään! - -HENNA. Ei tarvitse pelätä ollenkaan. - -MARIA. Mutta mitähän Martti sanoo, jos saa tietää, että minä olen hänen -housunsa jauhanut? - -HENNA. Mitä se sanoo, on mielissään sellaisesta. Kyllä se selviää siinä -ilossa ihan itsestään. Pian housut myllyyn! - -MARIA (menee housut kädessään myllyn luo). Pitääkö minun panna nämä -myllyyn niin, että ensin on puntit, vai että ensin on vyötärö! - -HENNA. Hullu likka, tietysti ensin puntit. Pystyssähän miehen täytyy -olla, eikä päällään seisomassa. - -MARIA (koettaa saada housut käsikivien silmästä sisään). Eivät nämä -mene millään ihmeellä sisään. Tämä reikä on pieni ja housut -ovat sarkaa. - -HENNA. Ota halko ja paina sillä! - - (Tuo hänelle uunin luota halon.) - -Paina tällä! - -MARIA (painaa). Eivät ne mene sittenkään! - -HENNA. No, se on nyt ihme ja kumuna! - - (Ilahtuen.) - -Mutta, katsohan, taas se kohtalon sormi näyttää mitä meidän tulee -tehdä. Tuolla uunin kupeella on tukki ja sen päässä kirves, ihan kuin -meitä ja tätä asiaa varten siihen pantuna. En ole vielä koskaan taikaa -tehnyt, jossa kaikki olisi ihan tarjolla edessä, on saanut etsiä ja -hakea. Tuo housut tänne, niin minä autan! - - (Menevät yhdessä tukin luo, joka on uunin pielessä tuvan puolella.) - -MARIA. Ihan minua peloittaa! - -HENNA. Älä löpise. Pian housut tänne! - -MARIA. Tässä ne ovat! - - (Antaa Hennalle housut, joka panee ne tukille, tarttuu - kirveeseen ja alkaa lukea hakaten samalla housuja.) - -HENNA. - - Iske kirves miehen mieltä, - Pirstoa pahan sisua, - Nöyräksi nujertamahan, - Lempeänä leimumahan. - Nosta haluja hänessä, - Tämän meidän piian päälle, - Ettei muita muistakahan - Eikä toisia tavota. - -(Puhuu.) Tässä on nyt silppua. Ota se ja ala jauhaa! (Antaa Marialle -hakkaamaansa kangasta. Maria ottaa ja menee myllyn luo ja alkaa -jauhaa.) - - Niinkuin pöksyjä pitelen, - Niin mä sisuas sitelen, - Yhtehen yhistyköhön, - Kiinni kinnaroitukohon, - Ettei pääse päivinänsä, - Selviä sinä ikänä! - -(Puhuen.) Tässä on lisää vaikka kuinka paljon. Jauha, jauha! - -MARIA. Tämä on niin nihkeää, ettei se kulje kivien välissä. Se vain -vinkuu ja vitisee! - -HENNA. Anna vinkua, ei se mitään tee. Kyllä se suppu siellä pienenee! - -(Maria ryhtyy taas jauhamaan. Henna jatkaa lukuaan.) - - Nouse lempi hettehistä, - Nouse minun nostaessa, - Pyörryttäös miehen päätä, - Souda suonissa suvena, - Että aivot on sekaisin, - Halut hulluina hänessä. - -(Puhuen.) Tuleeko siitä mitään? - -MARIA. Kyllä se jo alkaa luistaa. - -HENNA. Tule ottamaan lisää. Täällä on sinulle! (Maria käy ottamassa -lisää riepuja. Henna jatkaa kirveellä hakkaamista ja lukee.) - - Ei sitten sinä ikänä, - Ellei tänän kesänä, - Lempi leiki lehtoloissa, - Kukertele kuusen alla. - Jos et nouse, minä nostan, - Jos et kiihdy, minä kiroan! - -(Puhuen.) No, nyt se on sitä myöten valmis. Puntit on mäsänä. -Istuinpaikka on välttämättömästi pantava kokonaisena myllyyn. -(Menee myllyn luo ja tuppoa housuja kiven silmään.) - -Luistaako se! - -MARIA. Ei se luista. Se juuttuu ihan kiinni! - -HENNA. Väännetään yhdessä! Kas, tuolla tavalla, tuolla tavalla! Kyllä -tästä nyt hyvä tulee! - -MARTTI (on tullut hiljaa ovesta ja seisoo aivan naisten takana; -katselee vähän aikaa ihmeissään heidän hommaansa). Mitä te täällä -jauhatte? - - (Molemmat naiset kirkaisevat. Maria pakenee tuvan toiselle - puolelle pöydän luo, Henna uunin lähelle.) - -HENNA. No, nyt meni kaikki sekaisin! - -MARTTI Mitä te noin säikähdätte? - - (Astuu muutaman askeleen eteenpäin, Henna livistää - samassa hänen taitseen ovesta ulos.) - -No, no, minne sellainen kiire? - - (Menee jälleen myllyn luo ja vetää housun kappaleen myllystä.) - -Voi paratiisin omenat! Minun housuni! Mitä ihmettä te minun housujani -myllyssä jauhatte? Eihän näistä ole muuta kuin istuin enää jälellä ja -sekin jo koko lailla kelvottomassa kunnossa. - - (Menee housut kädessään Marian luo, joka on istunut - penkille ja peittää kasvonsa esiliinallaan.) - -Tiedätkö sinä, mitä nämä ovat? - -MARIA (heikolla äänellä). Sinun pöksysihän ne ovat. - -MARTTI. Ovat olleet, eivät kai enää ole. - - (Ystävällisellä äänellä). - -Mitä varten sinä näitä tällä tavalla olet pidellyt? - -MARIA (nyyhkyttäen). Kun se Henna neuvoi. - -MARTTI. (viheltäen). Vai niin, vai neuvoi Henna? Ja mitä varten näitä -sitten näin pidettiin? - -MARIA. Kun se Henna sanoi, että se auttaa varmasti. - -MARTTI. Mihin se auttaa? - -MARIA. Siihen rakkauteen. Voi, voi. Martti hyvä, anna anteeksi, en minä -enää toista kertaa sillä tavalla tee. - -MARTTI. Tahtoiko se Henna, että minä rakastuisin häneen? - -MARIA. Eihän hän tahtonut, mutta hän neuvoi minua. - -MARTTI. Ettäkö minä rakastuisin sinuun? - -MARIA. Minä niin häpeän. Ei minun olisi pitänyt mennä ollenkaan tähän -loukkuun. Mutta kun sinä niin kovasti olit sen Reginan puolella ja kun -minulla ei ollut enää mitään muuta keinoa ja kun sinä tappelitkin hänen -tähtensä. - -MARTTI (koettaa salata nauruaan). Vai sen vuoksi? - -MARIA (ojentaa kätensä ja tarttuu housuihin). Anna ne minulle, kyllä -minä hommaan uudet sinulle näiden sijaan. - -MARTTI (vetäen vastaan). Ja ellen minä anna. - -MARIA. Sinun täytyy antaa, muuten minä tulen ihan onnettomaksi. - -MARTTI. Minä tässä olen tuumaillut, että jokainen asia maailmassa pitää -toimittaa päätökseen. - -MARIA. Mitä sinä tarkoitat? - -MARTTI. Että sinun täytyy jauhaa nämä housut ihan valmiiksi. Sitten voi -äiti niistä vaikka leipoa kakun ja syöttää minulle. - -MARIA. Älä nyt tee pilkkaa minusta, minä olen niin onneton. - -MARTTI. Ellet jauha näitä housuja loppuun asti, niin minä kerron asian -koko maailmalle. - -MARIA. Mieluummin sitten se kuin että koko pitäjä minua pitää -pilkkanaan. - - (Nousee.) - -MARTTI. Mutta jauhakin ne pieniksi. - -MARIA (menee alakuloisena myllyn luo). Kyllähän minä jauhan, kun siinä -sitä niin vaadit! - - (Pistää housut myllyyn ja alkaa jauhaa.) - -MARTTI. Se on sinulle raskasta työtä! - -MARIA. Eihän tämä työ raskasta olisi, elleivät ne housut olisi -nihkeitä. - -MARTTI. Kangas tulee sellaiseksi vedessä. - -MARIA. Että minun pitikin vielä tällaiseen joutua! Minä en koskaan tätä -unohda. - -MARTTI. No, se on vissi sana se, ettei sitä unohtaa saakaan. - -MARIA. Ettei vaan kukaan tulisi. - -MARTTI. Henna karkasi tiehensä. Äiti jäi niitylle; ja isä on jossain -asioillaan. - -MARIA. Mutta ellen minä saakaan näitä pieniksi? - -MARTTI. Jauhat siihen asti, kunnes saat. Ehkä minä tulen auttamaan. - -MARIA. Et saa, kyllä minä yksinkin jauhan. - -MARTTI. Pelkäätkö sinä, että taika ei sitten auta? - -MARIA. En minä enää ajattele mitään taikoja, kun vain pääsisi pois. - -MARTTI (tarttuu käsikiveen yhdessä Marian kanssa). Mutta miehen pitää -aina naista auttaa. Jauhetaanhan yhdessä. - -MARIA (vilkaisee häneen). Sinä naurat. - -MARTTI. En kai minä tässä itkeä kollota. - -MARIA. Sinä et siis ole enää minulle vihoissasi? - -MARTTI. En, jos saamme housut pieniksi. - -MARIA (alkaa jauhaa täyttä voimaa). Kyllä minä sitten jauhan vaikka -viikon tässä. Enkä minä sitten enää välitä, vaikka koko kylä tulisi -minulle nauramaan. - -MARTTI. Sekö sinulle onkin pääasia? - -MARIA. Mikä? - -MARTTI. Se, että minä en ole vihainen sinulle? - -MARIA. Enhän minä mistään muusta välittäisi koko maailmassa. - -MARTTI. Miksi et ole koskaan ennen siitä puhunut? - -MARIA. Enhän minä ole sinua vastaan rikkonutkaan. - -MARTTI. En minä sitä juuri tarkoittanut. - -MARIA. Mitä sitten? - -MARTTI. Sitä, että sinä pidät minusta. - -MARIA. Mitä minä sitä olisin tullut sanomaan, kun sinä et ole pitänyt -minusta. - -MARTTI. Mistä sinä sen tiesit? - -MARIA. Tietäähän sen sellaisen. - -MARTTI. Älä nyt ole olevinasi miestä viisaampi. Ja mistä sinä minun -asiani olisit tietänyt? - -MARIA. Kun se Regina... - -MARTTI. Minä hämäsin sitä Reginaa ihan huvikseni, kun se on niin -halukas kokoamaan miehiä ympärilleen ja kun sen Juhan asioista ei -tahtonut tulla mitään selvää. - -MARIA. Onko se ihan totta? - -MARTTI. Ei ihan, mutta on sinnepäin ainakin. - -MARIA. Anna nyt minun jauhaa tämä yksinään loppuun asti. - -MARTTI. Parempi on, kun saadaan pikemmin tämä suttu valmiiksi. - -MARIA. Mitä varten? - -MARTTI. Jotta sitten puhutaan muusta. - -MARIA. Mistä muusta? - -MARTTI. Vaikka meidän häistämme. - -MARIA (huudahtaa). Martti! - - (Horjahtaa ja kätensä menevät kiven laitaan.) - -MARTTI. Älä siinä jauha hyppysiäsi yhteen sotkuun. - -MARIA. Älä tee minusta pilkkaa, Martti! - -MARTTI. En minä pilkkaa tee. Mutta katsotaanhan nyt, mitä niistä -housuista on tullut. - - (Tarkastaa myllyyn.) - -Eiköhän tämä jo riitä. Tule nyt tänne ja istu viereeni, niin puhumme. - - (Vie hänet istumaan rahille pöydän ääreen.) - -MARIA. Minä tahtoisin jo mennä pois täältä, ennenkuin äitisi tulee -kotia. - -MARTTI. Minä luulen, että äiti ei tule kovinkaan pian. Hän tuli -niitylle ja lähetti minut tänne hakemaan sukkavarrasta itselleen. -Kyllähän minä ihmettelin, mitä hän sillä tekee, kun ei kudintakaan -ollut hänellä kädessään, mutta en minä häneltä mitään kysellyt, vaan -lähdin niityltä. Katsohan, kun äiti käskee, niin pitää totella. Nyt -minä huomaan, että sinä olitkin se sukkavarras, jota minun piti täältä -etsiä. - -MARIA. Olisikohan hän toden totta tarkoittanut sitä, että sinä puhuisit -minun kanssani? - -MARTTI. Äiti on niin viisas, etteivät tuomarit ja laamannit hänelle -riitä. Ja kun hän lähettää minut tänne ja tietää sinun olevan täällä, -tarkoitti hän sillä jotain. Ja hän huusi vielä perästäni, ettei sillä -ollut mitään kiirettä. - -MARIA. Mutta viehän hänelle nyt se sukkavarras, kun hän kerran lähetti -sitä hakemaan. - -MARTTI. Minä tahdon kerran olla tottelematonkin, ennenkuin tulen -täysi-ikäiseksi. Tämä kilttinä poikana oleminen on ajanmittaan niin -kovin ikävää. Kuulehan, Maria, tuletko sinä meille? - -MARIA. En minä osaa siihen mitään sanoa. - -MARTTI. Ehkä sanoisit, jos ensin söisit tuon supun tuolta myllystä. - -MARIA. Älä nyt viitsi! - -MARTTI. Vai tahdotko sinä, että minä otan sen Reginan sisaren Katrin -tai sitten Sohvin? - -MARIA. Ei, et saa ottaa kumpaakaan heistä. - -MARTTI (näkee ikkunasta Liisan tulevan). Ellet pian sano; jäätkö tänne -vai etkö jää, niin kerron kaiken äidille, joka jo näkyy tuolla tulevan -sitä sukkavarrasta hakemaan. - -MARIA. Martti, tiedäthän sinä. - -MARTTI. Enköhän minä tiedä. - -MARIA. Mitä sitten kysyt? - -MARTTI. En minä mitään kysykään enää. - -LIISA (tulee). No, kauan sinä viivyitkin, Martti. - -MARTTI (on noussut ja seisoo pitäen Mariaa kädestä kiinni). Äiti, -ellei teillä ole mitään sitä vastaan, niin minä ottaisin tämän -Marian vaimokseni. - -LIISA (menee Marian luo ja syleilee häntä). Terve tuloa sitten taloon. -Tätä minä olen toivonut. Tee hänet onnelliseksi ja muista karttaa aina -viimeiseen asti ensimmäistä riitaa. - -MARTTI. Ei sitä tarvitse enää pelätä, me olemme jo riidelleet. - -LIISA (pudistaen päätään). Lapset, lapset, joko jo? - -MARTTI. Meillä oli riita niistä minun housuistani. - -MARIA (kauhuissaan). Mutta Martti, et saa! - -MARTTI. Parasta on häpeä tuoda yhdellä kertaa esiin, niin pääsee -vähemmällä. - -LIISA. Mitä te housuista riitelitte? - -MARTTI. Äiti, katsokaa tuonne myllyyn, niin näette, siellä ne ovat. - -LIISA (katsoo myllyyn). Mitä ihmettä tämä on? - -MARTTI. Se on rakkauden taikaa. Ja että se on tepsinyt, siitä olen minä -selvänä todistuksena. - -LIISA (purskahtaa nauruun). Hyvänen aika! En ole kuullut enkä nähnyt -mokomaa! - -MIKKO (tulee). Mikä ilo ja riemu täällä on? - -LIISA (kääntää hänet ympäri). Tule pois, et saa jäädä tänne. Martti on -mennyt kihloihin Marian kanssa. Ei heitä nyt saa häiritä. - -MIKKO. No, tahdon minäkin joskus olla herra omassa talossani! - - (Lykkää Liisan syrjään.) - -Ole hiljaa, akka, kun minä miniääni kättelen! - - (Menee tervehtimään Mariaa). - -Tervetullut taloon! - -MARIA. Minä niin häpeän! - - (Karkaa ovesta.) - -MARTTI. Pitää mennä jälestä, ettei kokonaan häviä! - - (Juoksee nauraen hänen jälestään.) - -MIKKO (seisoo ihmeissään paikallaan). Olen minä nähnyt kaikenlaisia -morsiamia, mutta en vielä tuollaista! - -LIISA. Mutta kuulehan nyt, kun kerron. - - (Kertoo nauraen.) - -Maria teki taikoja. Jauhoi käsikivillä noita Martin märkiä housuja. -Tässä ne nyt ovat. - - (Vetää housun kappaleen myllystä.) - -Sitä se nyt häpeää. - -MIKKO. Mitä se suotta häpeää, kuu kerran hyvästi auttoi? - -LIISA (mennen miehensä luo ja laskee kätensä hänen molemmille -olkapäilleen). Mikko rakas, meillä on nyt miniä ja oikein mieluinen -miniä. En olisi parempaa saanut, vaikka itse olisin valinnut. - -MIKKO. Kun onni asuu talossa, niin onnea on kaikkialla. Ei hyvässä -talossa koskaan mitään pahoin käy. - -LIISA. Meillä on nyt miniä. Uusi polvi varttuu heistä, uusi ja -onnellinen polvi. Ja kun me kerran olemme menneet hautuumaalle, niin he -meitä silloin vielä muistavat. - -MIKKO. Muistavat sinua ainakin, sillä sinähän taloon onnen olet tuonut. - -LIISA. Eihän onnen kaunis lintu pysy, ellei sitä toinen osaa pysyttää. - -MIKKO. Mutta kaikkien taloon ei onnen lintu lennäkään. Sinä olet -lentänyt. - -LIISA. Mutta muistakaamme sitä, joka tätä asiaa meille nyt on -kiirehtinyt. Hennaa nimittäin. Missähän hän lienee tällä haavaa. - -MIKKO. Aitan nurkan takaa minä näin hänen kurkkivan taloon tullessani. - -LIISA. Hae kukkarosi esiin, minä kutsun hänet tänne. - - (Menee ikkunaan ja viittoilee.) - -MIKKO (menee seinäkaapille, ottaa esiin nahkakukkaron ja sieltä -hopeatalarin). - -Näetkö hänen naamaansa missään? - -LIISA. Tuolla Henna on, mutta ei tohdi tulla. (Viittoo uudelleen.) Jo -lähti liikkeelle. - -HENNA (tulee vähän ajan päästä ovelle. Kurkistaa varovaisesti sisään). -Emäntä taisi viittoilla minulle. - -MIKKO (pitäen rahaa hyppysissään). Tunteeko Henna, mikä tämä on? - -HENNA (nielaisee ensin). Hopeatalarihan se on. Kyllähän minä sellaisen -tunnen, vaikka en monasti ole sellaista pidellyt. - -MIKKO. Saa nyt pidellä. - - (Heittää sen hänelle.) - -HENNA (koppaa sen kiireesti). Ja auttoiko se? - -LIISA. Auttoi varmasti ja siksi tämä on palkka. - -HENNA. Sen minä olen aina sanonut, että kyllä niistä taioista apua on, -kun on oikea toimittaja. - - (Lyhyen vaitiolon jälkeen.) - -Kai minä saan tuon supun ottaa tuolta myllystä? - -LIISA. Mihin sitä käytetään? - -HENNA. Voinhan minä sen sanoa näin salassa. Elukoillehan minä tätä -annan. Pannaan hiukan sonnin juomaan, niin kyllä tepsii. Se on niin -varmaa kuin varma on. En minä suotta ole Läpikäytävän Henna. - -Väliverho. - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Sama näyttämö kuin ensimmäisessä näytöksessä. - -SOHVI (tulee juosten veräjän kautta, huutaa tupaan päin). Katri! - - (Surkealla äänellä.) - -Katri! Katri! - -KATRI (tulee tuvasta). Mikä sinulla nyt on hätänä? - -SOHVI. Minä kuulin kylällä, että Heikkilän Martti on mennyt kihloihin. - -KATRI (säikähtyen). Kenen kanssa hän on mennyt kihloihin? - -SOHVI. Yrjölän Marian kanssa. - -KATRI. Se on valhe! - -SOHVI. Ei, kyllä se on totta. - -KATRI (purskahtaen itkuun). Hyvänen aika, miten onneton minä olen! - -SOHVI. Oletko sinäkin onneton! - - (Purskahtaa hänkin itkuun.) - -KATRI. Itketkö sinäkin? - - (Kuivaa äkkiä kyyneleensä.) - -Ja mitä varten sinä itket? - -SOHVI. Kun minä olen hänen päälleen ajatellut jo kauan aikaa. - -KATRI (suuttuen). Sinä, alamittainen! Et sinä semmoista vielä saa -ajatella. Ensin täytyy Reginan mennä naimisiin ja sitten minun ja -sitten vasta tulee sinun vuorosi. Järjestys kaikessa! - -SOHVI. Mutta enhän minä sille mitään mahda, että hän on niin komea ja -minun on niin hyvä olla, kun näenkin hänet. - -KATRI. Pidä suusi kiinni, likka! - -SOHVI. Et saa olla paha minulle, kun minun sydämeni on ihan murtunut! -Kyllähän minä tiesin, että sinä ajattelit häntä... - -KATRI (suuttuen). Mitä se sinuun kuuluu, ketä minä ajattelen? - -SOHVI. Ei kuulukaan, mutta minä ajattelin, että samahan tuo on, jos hän -tulee vaikka sinulle, onhan hän sittenkin samassa suvussa! - -KATRI. Ellet nyt jo lakkaa vonkumasta, niin saat selkääsi! - -REGINA (tulee tuvasta). Mitä tuo Sohvi parkuu ja poraa! - -SOHVI. Kun se Heikkilän Martti on mennyt kihloihin Yrjölän Marian -kanssa. - -REGINA (sävähtäen). Onko se totta? - -KATRI. Niin ainakin tuo likka väittää. - -REGINA. Kuinka hän on uskaltanut sen tehdä! - -KATRI. Sinultako hänen olisi pitänyt siihen lupaa kysyä. Ellet sinä -olisi häntä koettanut houkutella puolellesi, niin olisi hän mieltynyt -minuun, sillä minä olin täällä jo ennenkuin Maria tulikaan Sikalaan. - -REGINA. Mitä minun asiani sinuun kuuluu? - -KATRI. Sinä olet toisen miehen kihlattu morsian ja sitten sinä yhtä -kaikki narraat toisia miehiä. - -REGINA. Pidä sinä huoli omista asioistasi. - -SOHVI. Ellei Regina aina olisi tupannut Martin seuraan, niin olisi hän -joutunut puhumaan meidän kanssamme. - -REGINA. Älä räkätä! - -SOHVI (joka on lakannut itkemästä). Ähä, kuttipiti, mitenkä kävi -sinulle! Sait apskeetit! - -REGINA (hyökkää hänen kimppuunsa). Kyllä minä sinulle näytän vielä! - -KATRI (koettaen estää). Anna lapsen olla! - -REGINA. Hänen tarvitsee saada kuritusta, kun tekee minusta pilkkaa! - - (On tarrannut Sohvin palmikkoon. Sohvi parkuu. - Katri tarraa Reginan palmikkoon.) - -Päästä irti heti paikalla! - -KATRI. Päästä sinä ensin irti! - -REGINA. Minä kiskon joka karvan hänen päästään! - -SUSANNA (on tullut tuvan ovelle). Joko te sisarukset taas olette -tukkanuottasilla! Odottakaahan! - - (Menee tupaan.) - -KATRI. Sinä villitty narttu, päästä heti Sohvi irti. - -REGINA. Älä retuuta minun palmikkoani, taikka tulee niin että läikyy. - -SUSANNA (halko kädessään ryntää tyttöjen kimppuun). Ettekö siitä mene -erillenne heti paikalla! - - (Lyö halolla jokaista.) - -ANNA (tulee oikealta karjapihasta seiväs kädessään). Ole siinä -rusikoimatta minun lapsiani! Minulla on valta niihin eikä -sinulla. - - (Hyökkää Susannan kimppuun.) - -SUSANNA (kääntyy ja lyö halolla Annaa). Tule päälle, jos uskallat! - -ANNA. En minä sinua pelkää, sinä senkin leskivaimo, kakaroiden äiti. - -SUSANNA. Älä hauku minua, senkin noita-akka, kirppupesä, hölppähuuli, -miehen risti! - -ANNA. Sinä joka miehen lautta! - -SUSANNA. Sanotko sinä minua lautaksi! Minä maataan sinut ihan -kirjavaksi! - - (Susanna ja Anna hyökkäävät yhteen, Regina, Katri ja Sohvi - koettavat heitä erottaa. Kaikki ovat yhdessä sikermässä.) - -TUOMAS (tulee tuvasta). Hiljaa, akkaväki! - -SUSANNA. Pidä kurissa tuo sinun sukusi. Se hyökkää minun kimppuuni! - -ANNA. Kuka tässä on päälle hyökännyt jollet sinä juuri! - - (Lyö häntä.) - -JUHA (tulee tuvasta). Älä lyö minun äitiäni! Pysy alallasi, senkin -kirottu anoppi-akka! - - (Miehet menevät ja eroittavat naiset.) - -TUOMAS. Pidä suusi kiinni, kloppi! Vai haukut sinä minun vaimoani! - -JUHA. Haukun, kun hän hyökkää äitini kimppuun! - -TUOMAS. Mikä sinä luulet olevasi? - -JUHA. Isäntä talossa! - -TUOMAS. Vai isäntä! Tuollainen kräpä! Ei sitä isännäksi tietäisi, -ellet pidä rinnan päällä julistusta. Kaikki sitä itseään isännäksi -kutsuvatkin, jotka eivät ole edes isännän näköisiä. Minä se isäntä -tässä talossa olen. - -JUHA. Isäntä on se, jolle talo kuuluu. - -TUOMAS. Isäntä on se, joka isäntänä olla osaa. - -JUHA. Merkitsee sitä laki ja parakraahvit myös jotain! Ja laki on -tuominnut talon minulle. - -TUOMAS. Laki ja parakraahvit! Laki olen minä ja minun kourani ovat -tässä talossa parakraahvit! - -SUSANNA (Juhalle). Katso, miten hän sinua soivaa! Hän tahtoo ottaa -talon sinulta, vaikka hän ei ole täällä yhtään mitään. - -TUOMAS. Vai en ole mitään? Sanohan se toinen kerta! Minä olen tätä -komentoa jo kylliksi kauan katsellut. Ja nyt minä sanon, että minä -täällä määrään eikä kukaan muu. - -SUSANNA. Älä hellitä, Juha! Hän vie talon sinulta! - -JUHA. Minä en anna taloa näin vain. Talo oli isäni ja minä pidän sen! -Ja ennenkuin siitä luovun, minä peruutan koko naimakaupan! - -REGINA. Juha, sitä sinä et saa tehdä! - -TUOMAS. Uskallappas, jos tohdit. Minä vedän sinut oikeuteen, minä käyn -käräjiä siihen asti, kun viimeinen hengenveto kestää! - -JUHA. Millä tuollainenkin mies käräjiä käy, jolla ei ole edes omaa -taloa, joka on täällä toisten armoilla. - -TUOMAS. Vai olen minä armoilla! Kohta nähdään, kuka tässä armoilla on. - - (Hyökkää häneen käsiksi.) - -SUSANNA. He tappavat toisensa! - -ANNA. Erottakaa heidät! - - (Naiset ryntäävät miehiin kiinni ja kiskovat heidät erilleen.) - - (Samassa tulevat veräjästä Mikko, Liisa, Martti, Maria ja Henna.) - -MIKKO. Herran rauhaa taloon! - -LIISA. Täällä on kai ollut jotain pientä keskustelua, kun miehet ovat -noin punaisia. - -SUSANNA. Ei täällä ole mitään. Me vain olimme aikeissa mennä niitylle. - -MIKKO. Me olemme saaneet jo heinät tehdyiksi. Ja kun tiedämme, että -teillä vielä on joukko korjaamatta, niin me tulimme tänne kaikin -auttamaan. - -SUSANNA. Sehän on vallan erinomainen asia. Minäkin olin juuri menossa. - -LIISA. Ja oikein halko kourassa! Ihan siitä olisi tullut hölmöläisten -heinänkorjuuta! - -SUSANNA. Kas, kun on se vielä kädessä. Minä olin juuri meiningissä -panna se pesään, kun täytyi tulla tänne. - - (Heittää halon pois.) - -HENNA. Joko täällä tiedetään uudesta kihlauksesta? - -SUSANNA. Kuka on mennyt kihloihin? - -LIISA. Tämä meidän Martti ja Maria, nehän ovat sen tehneet eilen. - -SUSANNA (menee kättelemään Marttia ja Mariaa). No, kyllä olette -osanneet sen salassa pitää. Onneksi olkoon teille molemmille. Kyllä -minä nyt ymmärrän, miksi sinä, Liisa, eilen olit niin vastahakoinen, -kun minä toisella tavalla ehdotin. - -LIISA. Minä annoin nuorten päättää asiansa. - -ANNA (tulee kättelemään). Onnea vain sitten! - -JUHA (lämpimästi). Hyvästi olet valinnut, Martti! Mariasta saat oikein -lempeän ja siveän vaimon itsellesi. - -MARTTI. Siitä olen ihan varma. - -TUOMAS (kättelee). Eläkää sovussa ja rauhassa niin kauan kuin suinkin -laatuun käy! Se on minun toivotukseni! - - (Regina, Katri ja Sohvi kättelevät sanaakaan sanomatta. - Sohvi rupeaa itkemään.) - -LIISA. No, mikä lapselle tuli? - -HENNA. Ainahan ne nuoret tytöt itkevät kihlajaisissa ja häissä. Se -kuuluu nuoren naisen luonnonlaatuun. - -ANTTI (tulee veräjän kautta). Täällähän on melkein koko kylä koolla. - -SUSANNA. Mikä teidät, isä, taas tänne tuottaa? - -ANTTI. Virka-asiat, tyttäreni, virka-asiat! Juuri kun olin kotia -päässyt, niin tuli siltavouti meille ja ilmoitti, että täällä on hänen -poikaansa sunnuntai-iltana hyvin pahalla tavalla mukiloitu. Minun -täytyy tulla toimittamaan siitä tutkimus. Aijai, pojat, tästä nousee -julma prosessi! Tappelu ja pyhäiltana vielä. Siinä otetaan monta -parakraafia varteen eikä siinä pääsekään enää sakoilla, vaan -kujanjuoksua siitä tulee. - -MARTTI. Muistaako vallesmanni, että te menitte Koljon sillan yli juuri -silloin, kun Kalle ja minä seisoimme siellä. Me kysyimme silloin aikaa -ja te sanoitte, että puuttuu kello kuudesta se aika, mikä tarvitaan -synnintunnustuksen lukemiseen ja minä luin ensin koko vaivaisen -syntisen alusta loppuun. - -ANTTI. Onko sinulla siihen todistajia? - -MARTTI. Olihan siellä Regina ja Maria ja olihan siellä Juhakin ja -sitten se eräs messukyläläinen sotamies. - -MIKKO. Maria on jäävi, koska hän on Martin morsian. - -ANTTI. Vai on se sillä tavalla. Minä onnittelen sitten vähän myöhemmin. -Virkatoimitus ensin ja ilot sitten vasta. - -HENNA. Jos minä saan sanoa jotain asian selvitykseksi. - -ANTTI. Kuka te olette? - -HENNA. Eikö vallesmanni enää tunne Läpikäytävän Hennaa sieltä -Längelmäeltä? Vanhoja tuttujahan me ollaan. - -ANTTI. Onhan Henna meillä usein ollut sahtia panemassa. - -HENNA. Ja eikös ole tullut aina hyvää? Tietysti on tullut, kun minä -olen tahtonut. Ja pitäähän sitä tulla, kun olen aina saanut kapan -maltaita palkakseni ja koko haarikallisen aivan uutta olutta. - -ANTTI. Ja silloin Henna on laulellut. - -HENNA. Totta kai sitä laulaa, kun juonut on. Vihelletäänhän sitä -silloin, kun hevonen juo, totta kai täytyy laulaa, kun ihminen juo. - -ANTTI. No, mitä Henna tietää tähän asiaan? - -HENNA. Minä tulin siihen juuri silloin, kun ne pojat rimpuilivat -toistensa kimpussa. Minä menin erottamaan, sillä tappelu on jumalatonta -meininkiä. Ensin tramppasi ja potkaisi ne minua! Pahasti potkaisikin -se Kalle, kun sillä on sellainen hirveä voima. Minulla on ihan sininen -läiskä täällä takana. Näytänkö vallesmannille? - -ANTTI. Ei tarvitse, kyllä minä uskon. - -HENNA. Mutta ei minulta luonto mene yhdestä potkusta, ei sentään! Minä -kramppasin kiinni poikien kinttuihin, näytänkö vallesmannille, miten -minä kramppasin? Minä otin tällä tavalla nilkoista kiinni. - - (Tarttuu äkkiä Antin jalkaan.) - -ANTTI (joka on horjahtamaisillaan). No, no, sellaisiako konsteja sillä -Hennalla on? - -HENNA. Nehän sanovat minua siellä Längelmäellä kinttusyynääjäksi, kun -minä tavallisesti tappelut lopetan tällä tavalla. Ja kun minä sen -tein, niin sitten ne menivät molemmat virtaan niin että mulskahti. -Ja vaikka minä en olekaan tuomari enkä edes lautamies, niin sen minä -sentään ymmärrän, että jos se Kalle on tästä asian tehnyt, niin sisu -siinä on pelissä. Ei se anna sitä anteeksi, kun sillä tavalla joutui -jokeen. Se koskee niin kovin kipeästi miehen luontoon sellainen. Ja -jos vallesmanni sallii, niin minä selitän, millainen se miehen luonto -oikeastaan on. - -ANTTI. Kyllä minä sen tunnen, onhan sellainen minullakin. - -HENNA. Mutta ei sitä mies koskaan miehen luontoa niin tunne kuin -nainen, joka sitä katselee sivultapäin ja sen tähden saa kärsiä vaivaa -ja tuskaa. Kas, se on sillä viisiä, että kun mies on oikein varma -itsestään ja voimastaan ja sitten saa köniinsä, niin se ihan hirmustuu. -Ja jos se ei uskalla uudestaan yrittää, niin se menee käräjiin ja -koettaa saada toiselle ainakin sakot. Eihän sitä koskaan käräjille se -tule, joka tappelussa voiton saa ja siis on vahvempi. - -ANTTI. Niinhän se on, mutta Henna voisi... - -HENNA (uudella vauhdilla). Ja minä olen ajatellut, että likkojen tähden -ne pojat toistensa nappia tahtoivat purkaa, kun ne kaksi, tuo Regina ja -tuo Maria, siinä vieressä niin rinkuivat, että ihan kiinni täytyi -pidellä. Ja se tappelu, joka käydään likkojen tähden, se se vasta -jotain onkin. Se ei pääty, ennenkuin toinen on auttamattomasti -kukistettu. Ja kun se Kalle on tunnettu jumalattomasta luonnostaan, -sehän käy siellä Längelmäelläkin toisinaan voimiaan koettamassa, niin -totta kai se elämän nostaa, kun se kastui. Ei tappelu pääty hyvällä, -ellei se käy kuiviltaan. Mutta tässä ei minun meininkini alkujaan -ollutkaan niitä virtaan heittää. Kaataa minä tahdoin, mutta kun ne -olivat niin lähellä sillan kanttia, niin en minä jaksanut kahta -sellaista retkaletta kintuista pidellä, kun ne rupesivat menemään -alaspäin. Minähän olisin ollut itse vedessä ja sitä minä sentään varon, -kun minä en osaa uida ollenkaan. Enhän minä vettä pelkää, mutta en minä -uida osaa. Osaako vallesmanni? - -ANTTI. Kyllä tämä asia tästä jo alkaa tulla selväksi, kun Henna pääsee -kaiken kertomaan. Minä menen nyt ensin Sikalan isännän luo ja otan -hänet matkaani ja sitten me yhdessä pidämme protokollan tästä kaikesta. - -HENNA. Mutta ei kai minua siitä sakoteta, että niiden kinttuihin -kramppasin? - -ANTTI. Kun se tapahtui rauhan rakentamiseksi, niin ei siitä mitään -sakkoa tule Hennalle. - -HENNA. Mutta kai minä jalkavaivat saan? - -ANTTI. Minä en tiedä, kuka ne maksaisi. - -MIKKO. Kyllä kai ne joutuvat meidän talon maksettaviksi, kun tämä -Martti on mennyt kihloihin sen tappelun kunniaksi. - -ANTTI. Niin, teillähän on kihlajaiset. Onnea vain nuorille. Kelpaahan -nuoren vaimon mennä sellaiseen taloon kuin Heikkilä on. - -MARIA. Vähät minä talosta. Martin tähdenhän minä... - -ANTTI. Minä menen nyt Sikalan isännän kanssa puhumaan. Älkää kukaan -menkö pitkälle, jotta saan teidät käsiini kuulustelua varten. Kaikesta -päättäen on tämä sellainen juttu, että tässä päästään sovinnolla hyvään -loppuun eikä tule tuomiokirjaan. - - (Menee veräjästä.) - -MIKKO. Mitä me tässä viivyttelymme. Niitty odottaa. Mistä me aloitamme, -Juha? - -JUHA. Tästä kotiniityltähän pitäisi kai aloittaa, koska se on vielä -kesken. - -LIISA. Mennään siis. - -ANNA. Minä olen juuri sahtia panemassa. Minä en voi nyt tulla kesken -kaiken sinne. - -LIISA. Tarvitaanhan sitä sahtiakin, kun ensin on heiluttu niityllä. - -TUOMAS. Menkää te edeltä, minä hakkaan vähän lisää tupakkaa tuolla -tuvassa. Pitäähän sitä hengenruokaakin olla työn lomassa. - - (Menee tupaan.) - -REGINA. Minä tulen heti paikalla, kun ensin olen porsaat syöttänyt - - (Menee ovesta.) - -MARTTI (Marialle). Niin kauan kuin minä muistan, niin hän aina syöttää -porsaita. - -MARIA. Älä siinä tee pilkkaa! - - (Mikko, Leena ja Maria menevät veräjästä. Martti, Susanna, - Katri ja Sohvi seuraavat heitä.) - -JUHA (pidättää Hennaa). Minulla olisi vähän asiaa. - -HENNA. Jaa, minulleko olisi asiaa? - -JUHA. Henna taisi sen Martin ja Marian saattaa yhteen. - -HENNA. Kyllähän se oli niinkuin minun työtäni. Tuskin siitä minun -avuttani olisi mitään tullutkaan. Olivat niin kovin arkoja molemmat. -Niitä nuoria täytyy aina tyrkätä. Se on se tämän puolen luonto -sellainen. Tekee mieli, mutta ei oikein tohdi. - -JUHA. Henna taitaa osata antaa neuvoa vaikka mihin tahansa. - -HENNA. Kyllähän minä yhtä ja toista tiedän. Onko täällä lehmä -punataudissa vai? - -JUHA. Kyllä nyt on kysymys minusta eikä lehmästä. Voiko Henna sanoa, -mitä pitää tehdä, jos nainen tulee äksyksi? - -HENNA. Riippuu siitä, onko nainen oma vai toisen. - -JUHA. Jos on oma. - -HENNA. Silloin sitä pitää lyödä. Niin, lyödä! - -JUHA. Se on sentään ilkeää. Jos puhuisi kauniisti. - -HENNA. Kun nainen on äksy, niin ei siinä hyvä puhe auta, lyödä sitä -pitää. Pälkäneellä oli Onkkaalan kylässä isännällä, en nyt viitsi -sanoa talon nimeä, paha akka. Minä neuvoin ja hän löi sitä talikolla -pari kertaa oikein tuntuvasti. Akka oli kaksi viikkoa kipeänä, mutta -sisu oli mennyt. Niillä on nyt kuusi lasta elossa. Ja Luopioisissa -oli emäntä, joka teki miehensä koko pitäjän nauruksi, kun sitä niin -komentierasi, mutta mies pudotti sen kerran veneestä Kukkia-järveen, -antoi sitten muijalle vitsaksen, josta se sai pitää kiinni ja uitti -tätä pitkin järveä. Ja kun tultiin rannalle, niin oli niin nöyrä, -aijai, kuinka nöyrä se oli. Ja Padasjoella pudotti pitäjän suutari -muijansa kaivoon eikä päästänyt ennenkuin se oli luvannut pysyä -siivolla. Minä sen keinon neuvoin. Suutari ennätti tehdä puolipohjat -minun kenkiini, ennenkuin akka oli talttunut. Ja Pirkkalassa -Naistenmatkan kylässä minä neuvoin nuorta isäntää, joka oli nainut -äkäisen naisen Lempäälästä, että joka aamu ensimmäiseksi hiukan siveli -vaimoaan housun hihnalla. - -JUHA. Mutta tehän olette läänittäin käynyt ihmisiä neuvomassa. - -HENNA. En minä ole Akaata alempana ollut, siitä etelämpään ne ovat -saaneet naida ja hommata ihan omin neuvoin. Ja kyllä se onkin semmoista -sitten ollut. Mutta kun sitä kulkee joka paikassa ja katselee ihmisten -elämää, niin sittenhän sitä oppii. Ei sitä kirjoista opi kaikkea. Kyllä -minä sen olen nähnyt. On sitä saanut ihan herrasväellekin sanoa millä -lailla pitää elää ja olla. - -JUHA. Ette kai sentään kysymättä neuvo? - -HENNA. Johan nyt. Jos kysymättä neuvoo, niin leivättä kulkee. Puoli -talaria se olisi. - -JUHA. Mikä? - -HENNA. Tämä neuvo, jonka nyt annoin siitä selkäsaunasta. - -JUHA. Minä en maksa, ennenkuin olen ensin koettanut. - -HENNA. Hehehehe, on sitä ennenkin minulle sanottu ja aina on sitten -maksettu. - - (Menee veräjästä.) - - (Juha on jäänyt miettiväisenä ja päätään raapien - seisomaan paikalleen Hennan mentyä.) - -REGINA (tulee karjapihasta). Etkö sinä jo ole mennyt työhön? - -JUHA. Odotan, että sinä menet ensin. - -REGINA. Kyllä minä työaikani tiedän. - -JUHA. Sinä lähdet siis nyt, jotta vieraat eivät tee kaikkia töitä -yksinään. - -REGINA. Vai yrität sinä minua komentierata? - -JUHA. Minä en yritä, minä komentieraan. - -REGINA. Tuollainen kräpä. - -JUHA. Älä hauku minun hentoa ruumistani, sisu se minullakin on. - -REGIHA. Ei sitä ole paljoa tähän asti näkynyt. - -JUHA. Kun sitä ei ole tähän asti tarvittu. Mutta nyt minun täytyy jo -sanoa, että minä alan väsyä tähän sinun ynseyteesi minua kohtaan. -Olethan sinä aikonut minun kanssani mennä naimisiin. - -REGINA. Olen aikonut ja oli aika, jolloin olisin mennyt toiselle, mutta -nyt en enää aio. - -JUHA. Oliko se toinen Martti? - -REGINA. Jos tahdot tietää, niin oli. - -JUHA. Ja sen sinä sanot minulle vasten kasvoja! - -REGINA. En kai minä yksinänikään sitä sano. - -JUHA. Ja tuommoisen kanssa minä menisin naimisiin! - -REGINA. Menet kuin menetkin. Kihlat olet antanut ja minä olen ne -ottanut vastaan. Sinun on pakko mennä minun kanssani naimisiin. -Muistahan Knaapin emäntää Kuhmalahdella. Hän otti Kuivaisten pojan -kihlat vastaan, kun tämä tuli illalla niitä tuomaan ja emäntä jo oli -levolla, tulikin oikein todistaja matkassaan. Emäntä lähetti kihlat -takaisin. Mutta auttoiko se? Ei auttanut. Mies veti lesken oikeuteen ja -oikeus tuomitsi emännän ottamaan Kuivaisten pojan miehekseen. Niin sitä -käy. Ja Tavelan poika Kangasalta sai ottaa tytön vaimokseen, kun oli -sille preivin kirjoittanut. Kyllä minä lain tunnen. - -JUHA. Näyt tuntevan paremmin kuin pahin tuomari. - -REGINA. Siitä huomaat, että sinä et pääse minusta irti enää millään -tavalla, ellen minä sinua päästä. Enkä minä sinua päästä, jotta sen -tiedät. - -JUHA (nolona). No, on tämä nyt ihme ja kumma, kun väkisin pitää mennä -naimisiin. - -REGINA. Kun minä kerran olen ollut kanssasi kihlattu ja jos sitten -eroan, niin kyllä kai minä miestä odottaa saan. Ja sitä minä en aio -tehdä. - -JUHA (tullen nöyräksi). Kuulehan nyt, Regina, puhutaan kauniisti nyt. -Olenhan minä sinua rakastanut, tiedäthän sinä sen. Minkätähden sinä -näin ylenkatsot minua? - -REGINA. Kun sinä olet sellainen kräpä ja vaivainen, joka et uskalla -tapella edes. - -JUHA. Mutta eihän miehen kunto tappelussa ole. - -REGINA. Missä se sitten näkyy, jollei siinä, että uskaltaa jotain. - -JUHA. Älähän nyt viitsi olla noin tyly. Martti on nyt mennyt kihloihin -toisen kanssa. Eihän tässä mikään muu auta kuin että me ajattelemme -sitä naimista. Ja koetetaan elää sovussa. Sopu ja rauha on rakasta -elämässä. - -REGINA (ivallisesti matkien). Niin, sopu ja rauha on rakasta elämässä. - - (Kiivaasti.) - -Mutta minä en aio elää kuin mikäkin vätys, jotta sen tiedät. - -JUHA. Mutta kun minä rakastan sinua yhtä kaikki. - -REGINA. Se on sinun asiasi, eikä se kuulu minuun. - - (Heittäen niskojaan menee veräjästä.) - -JUHA (pudistaen päätään). Taisi siltä Hennalta jäädä se talarin -puolikas saamatta. - -HENNA (tulee veräjästä). Minä kuuntelin tuolla aitan takana. Sen minä -sanon, että tuollaista miestä en minä ole koskaan nähnyt. Miksi et sitä -lyönyt? - -JUHA. Ei ole helppoa lyödä naista, jota rakastaa. - -HENNA (nauraen). Hehehehe! Katsele kissoja, tappelevat nekin! Mutta en -minä voi mitään asiaa kesken jättää. Kun kerran kaikki ovat poissa, -niin koeta haukkua minua. - -JUHA. Minä en voi haukkua vanhempaa naista. Se ottaa niin luontoani -vastaan. - -HENNA. Hauku, kun minä sanon! - -JUHA (kokoaa rohkeutensa). Sinä senkin raato! - -HENNA. Sano paremmin! - -JUHA. Sinä maantien kura-rapakko! - -HENNA. Kiukkuisemmin, paljoa kiukkuisemmin! Tuo on likkojen vikinää! - -JUHA. No, kyllä minä sinua kiukkuisestikin osaan haukkua, sillä nyt jo -minun kärsivällisyyteni loppuu, kun tässä jokainen tahtoo painaa minua -alas. Mies minäkin olen. - -HENNA. Mikä mies sinä olet! Viho viimeinen vaivainen, joka ei kelpaa -mihinkään muuhun kuin istumaan lullan vieressä ja laulamaan: "Kala oli -vedessä ja made oli vadissa ja lude oli lullan laidalla!" - -JUHA. Sinä tahdot jo ottaa minulta miehen arvonkin. - -HENNA. Ei sitä ota, jota ei ole. - -JUHA. Minä hirmustun! - -HENNA. Hehehehe, ei sitä pelkää torakkakaan! - -JUHA. Ellet sinä jo pidä sitä suutasi suipemmalla, niin saat että -läjähtää! - -HENNA. Millähän sinä löisit, tuollainen ruikka, tuollainen krääkkä, -tuollainen krampampuli! Lyö, jos tohdit! Ähä, etpä tohdikaan! - -JUHA (kohottaa kätensä lyöntiin). Ellet nyt jo lakkaa rääkymästä, niin -minä isken. - -HENNA (ojentaa korvansa lyötäväksi). Tuossa on korva, on sille ennenkin -pläikytetty. - - (Juha vetää kätensä pois.) - -Kala, pehmeä kuin matikka, ruodoton kuin savolaisen kalakukon sydän, -vaivainen vätys! - - (Tyrkkää häntä nyrkillä rintaan.) - -JUHA. Älä tule niin lähelle tai minä en tiedä, mitä minä teen! - -HENNA. Tulenpas, tulen aivan nenäsi eteen, sinä lude, heikkohenkinen -lude, joka ei ole ihmistä vuosikauteen nähnyt, sinä kalatorpan lude -keväällä auringon paisteessa, sinä Oriveden kurjin akan-alku. - -JUHA. Älä hauku minua akaksi, sillä sitä minä en suvaitse. - -HENNA. Akka olet ja akkana pysyt, vaikka sinulla olisi housut jalassa! - -JUHA. Älä tule niin lähelle. Nyt minä lyön! - - (Lyö häntä korvalle.) - -HENNA. Vai tohdit sinä silmille hyppiä. Minä kynsin sinulta silmät -päästä. Minä revin joka karvan päästäsi. - - (Ryntää häntä kohden.) - -JUHA. Sinä villitty! Sinä paapelin peliaali, sinä ilmestyskirjan peto! - - (Lyö häntä uudelleen.) - -HENNA. Otanko sinua kintusta kiinni ja heitän tuonne navetan katolle! - -JUHA. Navettaan minä sinut itsesi panen, poljen sonnan alle syvälle ja -sitten vedän pellolle! - - (Lyö häntä uudelleen.) - -TUOMAS (tulee tuvan ovelle). Vai leikkii jo nallikatkin! - -JUHA (kääntyy kimmastuneena). Vai härnäätte tekin minua! Miksi ette ole -työssä niinkuin muutkin? - -TUOMAS. Minä hakkasin tupakkaa! - -JUHA. Laiskuuttanne te hakkasitte yhä pehmeämmäksi. En ole teidän vielä -nähnyt tekevän yhtään työtä tässä talossa. Mutta minä menen työhön! - - (Menee veräjää kohden.) - -TUOMAS. Se menee perässä, joka ei mene edellä. - -JUHA (kääntyy). Ja muutamat haukkuvat aina toisia tekemättä itse -mitään! - -TUOMAS. Vai rupeat sinä tässä jumalattomaksi suustasi. Katso, ettet -makaa tuolla nurkassa! - - (Menee nopeasti tupaan.) - -JUHA (huutaa hänen jälestään). Minä en pelkää nyt ketään, en vaikka -taivaan enkeli tulisi painimaan minun kanssani kuin patriarkan kanssa! -Minä en pelkää. Tulkaa tänne, jos tohditte! - -TUOMAS (tulee kalikka kädessään). Niin minä tulenkin ja annan kerran -sinulle oikein apen kädestä! - - (Ryntää häntä kohden, tarttuu hänen tukkaansa toisella - kädellä ja lyö toisella kädellä kalikalla päähän.) - -HENNA. Pidä puoliasi, Juha, pidä puoliasi. Appi se vain on! Ei se ole -taivaan enkeli! - -SUSANNA (tulee veräjästä). Mitä täällä minun poikaani hantteerataan! - - (Sieppoa halon, jonka hän näytöksen alussa on heittänyt - syrjään ja ryntää auttamaan poikaansa. Menee Tuomaan taakse - ja vetää häntä tukasta.) - -Päästätkö irti! - - (Lyö häntä halolla päähän.) - -Päästätkö irti! - -TUOMAS (päästää irti). Saatanan akka! - -SUSANNA (kiskaisee kalikan hänen kädestään). Jätä minun poikani -rauhaan, eihän ole sinun pieksettäviäsi! - -REGINA (on tullut karjapihasta ja seisoo katsellen tappelua). Olipa -Juha jäädä alle, ellei äiti olisi auttanut. Millainen mies! - - (Nauraa.) - -JUHA. Vai naurat sinäkin vielä minulle. - - (Ryntää vimmoissaan Reginaa kohden, joka pakenee - näyttämön toiselle puolelle.) - -TUOMAS (ryntää uudelleen Juhan kimppuun). Minun tytärtäni sinä et lyö, -sen minä sanon! - -SUSANNA (ryntää taas erottamaan miehiä). Irti minun vesastani! Jos hän -selkäänsä tarvitsee, niin osaan minäkin antaa! - -ANNA (tulee oikealta kantaen kahta sankoa). Joko te nyt taas olette -kaikki yhdessä. Erillenne siitä! - - (Ottaa toisen sangon ja heittää siitä vierrinvettä ryhmän - päälle. Ryhmä hajaantuu heti. Tuomas vetäytyy syrjään - kuivaten kasvojaan, samoin Susanna.) - -JUHA. Vai on vielä anoppikin minun kimpussani! Kyllä tästä nyt jo loppu -tulee, sen minä sanon. - - (Ryntää Annaa kohden. Tämä pakenee vasemmalle seinän vieressä - olevan rahin luo. Juha sieppaa toisen sangon. Anna kaatuu - rahille, Juha valelee sangossa olevalla vedellä Annan.) - - (Katri ja Sohvi tulevat veräjästä.) - -KATRI (ryntää apuun). Älä minun äitiäni siellä kastele! - - (Tarraa takaapäin Juhan tukkaan.) - -JUHA (ravistaa hänet irti). Vai isket sinä kuin ilveskissa minun -kimppuuni! Kavala ilveskissa! - -SOHVI (kiljuen). Sinä kurja retkale! - -JUHA. Älä yski, lude! - - (Potkaisee Sohvia.) - -No, nyt minä olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta. Ulos nyt minun -talostani joka sorkka! - -TUOMAS. Mitä sinä tohdit sanoa? - -JUHA. Kootkaa hynttyynne heti paikalla ja sitten mars raitille. Minä -olen jo saanut koko roikasta tarpeekseni! - - (Anna, Katri ja Sohvi juoksevat tupaan.) - -Minä en takaa enää mistään, minä en välitä enää vaikka murha tulisi! -Pian nyt sisälle kokoamaan kampsujanne! - - (Tuomas livahtaa tupaan.) - -Regina, sinä jäät! Älä liiku siinä paikaltasi! - -REGINA (tuvan oven lähellä. Niiaa.) Enhän minä mene. Kyllä minä jään! - -JUHA (kääntyy Susannaan päin). Sen minä sanon, että... - -SUSANNA (arkana). Mitä isäntä tahtoo? - -JUHA. Isäntä! Niin, viimeinkin isäntä omassa talossaan! - - (Kääntyy Reginaan päin.) - -Tule tänne! Tule tänne, kun minä sanon! - -REGINA (lähestyy nöyränä). Tässä minä olen. - -JUHA. Ja nyt sinä et puhu muuta kuin isännän luvalla. Ymmärrätkö? - -REGINA (niiaa). Kyllä minä ymmärrän. - - (Aikoo sanoa jotain.) - -JUHA. Mitä sinä vielä tahdot? - -REGINA. Juha, rakas Juha, älä ole noin vihainen! - -JUHA. Mene auttamaan isääsi ja äitiäsi, jotta he pikemmin pääsevät -matkaan! - - (Regina menee nöyränä tupaan.) - -SUSANNA. Isäntä koettaa nyt olla rauhallinen. Ei tässä mitään vaaraa -ole. Kaikkihan on hyvin. - -JUHA. Ei, ennenkuin tuo joukko on mennyt. Minä en jaksa tätä enää -katsella. Minä en voi enää kuunnella tätä menoa ja mekastusta. - -SUSANNA. Kyllä tästä hyvää tulee, ei kukaan enää isäntää vastusta. - -HENNA (kuiskaa Susannalle). Sen pitäisi nyt saada ryyppy, muuten se -pakahtuu. - - (Susanna juoksee aittaan ja palaa sieltä pullo kädessään.) - -JUHA. Pian sieltä tuvasta ulos joka sorkka! Mitä te siellä kuhnailette. - -SUSANNA (tarjoaa pulloa). Isäntä ottaa pienen vahvistuksen nyt. Kyllä -se on hyvää, minä olen sitä itse keittänyt. Ei isäntä nyt halveksi -tällaista vähäistä lahjaa. Passaa ottaa nyt! - -JUHA (ryyppää kulauksen). Ei se toinen voima toista voimaa kaada. Ja -nyt minä olenkin valmis mihin tahansa! - - (Tuvasta tulevat Tuomas, Anna, Katri ja Sohvi nyytteineen.) - -TUOMAS. Tämä on sellaista kohtelua, että minä en osaa sanoa sanaakaan. - -JUHA. Ei tarvitsekaan sanoa mitään. Tuossa on veräjä, siitä on tie -ulos. Ja tänne ette saa tulla ennenkuin vasta häihin. Ja niistä -minä lähetän tiedon teille. Menkää sinne Längelmäelle, josta olette -tulleetkin. - - (Tuomas, Anna, Katri ja Sohvi menevät verkalleen veräjästä.) - -SUSANNA. Isäntä istuu nyt. Tämä tällainen raukaisee. - -JUHA (huomaa Hennan. Äkkiä muistuu hänelle jotain mieleen, hänen -suuttumuksensa häviää ja hän menee Hennan eteen ja nauraa). Ja se -Henna! - -HENNA (hiukan peloissaan nauraa virskuen). Niin, Läpikäytävän Henna -minä olen sieltä Längelmäeltä. - -JUHA. Tulee sieltä jotain hyvääkin. - - (Huutaa tupaanpäin.) - -Hoi, muija, ota sieltä kaapista kukkaro ja sieltä talari! - -HENNA. Että oikeinko isäntä aikoo... - -JUHA. Minä en vielä ole jäänyt mitään velkaa. - -REGINA (rientää tuvasta kädessään talari). Tässä on! - -JUHA (ottaa sen ja puristaa Hennan käteen). Ja tässä on palkka! - -SUSANNA. Mitä se Henna on tehnyt, kun hän palkan sai? - -JUHA. Se neuvoi minua. Ja neuvosta maksetaan tuomarillekin saati sitten -tällaiselle, joka on viisaampi kuin koko tuomiokapituli yhteensä. Niin -se tietää ja tuntee koko avioliiton sisältä ja ulkoa. - - (Mikko, Liisa, Martti ja Maria tulevat veräjästä.) - -MIKKO. Kyllähän me tulimme tänne töihin, mutta auttamaan ainoastaan. -Näyttää siltä kuin talon väki pysyisi kotona. - -JUHA. Minä olen täällä hiukan siivonnut taloa. Ja aijai, miten minun -sieluni nyt kutiaa. Minä tahtoisin ilosta oikein kirota. - -LIISA. Minä näin Tuomaan joukkoineen menevän täältä nyytit käsissä. -Oikeinko niistä on päästy? - -JUHA. On, päästy on, kerrankin päästy. Ja kun minä olen alkuun tullut, -niin ei tänne enää tule kukaan, sen minä takaan. - -MARTTI (kättelee häntä). Terve tuloa sitten miesten joukkoon! - -JUHA. Olenhan minä tässä ollut ihan kuin housuissa kävelevä nainen, -hiljainen ja ujo. Minä en tiennyt tähän asti, miten ihanaa on -suuttuminen. Se on kuin ukkonen kesäisellä helteellä. Minun mieleni on -nyt niin hiivatin kepeä. - -SUSANNA. Isäntä kiroaa vaan, ei se mitään tee, mutta kiroaa vähitellen. - -SIKALA (tulee pyssy kädessään veräjästä). Onko se Heikkilän Martti -täällä? - -JUHA. Tuossa hän on. - - (Osoittaa Marttia.) - -SIKALA. Minä ammun sen nulikan. - -SUSANNA. Ei saa, ei saa! - -LIISA (lempeästi). No, mitä sinä nyt rähiset? - -SIKALA. Kun hän menee ja houkuttelee Marian pois. Minä kuulin -vallesmannilta, että he ovat menneet kihloihin. Millä minä nyt korjaan -viljani? Minä ammun sen miehen kuin kärpäsen tuohon paikkaan. - -LIISA. Sinä et ammu mitään nyt, veljeni! Me olemme saaneet hyvän miniän -taloomme. Ja kun sovussa elämme, niin aina meillä riittää kättä ja apua -sinunkin taloasi varten. - -SIKALA. Se on siis täyttä totta eikä vain kulkupuheita? He aikovat siis -vakavasti yhteen? - -MARTTI. Niin vakavasti kuin ajatella saattaa. - -SIKALA. Sitten saat, sinä Martti, tämän pyssyn oikein omaksesi. Ota -pois, ennenkuin ehdin katua! Sellaista tarvitsee nainut mies aina! - -ANTTI (tulee veräjästä). Minä en jaksanut isännän kanssa juosta. Täällä -näyttää olevan oikein ilo ja riemu. Mitä täällä on tapahtunut? - -LIISA. Ei mitään muuta kuin että nuori mies on tullut mieheksi. - -SUSANNA. Ja siitä kannattaa iloita. - -LIISA. Niin, siitä kannattaa iloita. Nainen on tässä talossa löytänyt -herransa. Ellei niin olisi, niin huonosti olisi kaikki. Valta on -oleva miehellä, koska hän sitä oikein käyttää. Me naiset olemme sitä -varten, jotta talon kunnossa pitäisimme, jotta se säilyisi sukupolvesta -sukupolveen, säilyisi kauniina perintönä. Ja kun minä muistelen -edesmenneitä emäntiä, jotka taloa ovat hoitaneet vaikeina aikoina, -jolloin miehet ovat sotaa käyneet maan ja kruunun puolesta, niin -silloin näen, että vähäinen ei ole se tehtävä, joka meillä naisilla -on. Ja niin olkoon meidän elämämme emäntinä, että me olemme aivan kuin -kukkiva seppele meidän miehemme pään päällä. - -ANTTI. Kauniisti sanottu, ja mieleni on tästä heltynyt. - -HENNA. Sen minä sanon, vaikka olenkin vaimoihminen, että mies on -sentään aina mies! - -Loppu. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PITKÄJÄRVELÄISET*** - - -******* This file should be named 62617-8.txt or 62617-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/6/1/62617 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62617-8.zip b/old/62617-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ba2fb76..0000000 --- a/old/62617-8.zip +++ /dev/null |