NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2360 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..228cf1b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62613 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62613)
diff --git a/old/62613-8.txt b/old/62613-8.txt
deleted file mode 100644
index c67d950..0000000
--- a/old/62613-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2360 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Herra Kenonen matkoilla, by Tiitus
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Herra Kenonen matkoilla
-       Eräitä hänen elämyksiään maaseudulla ja kaupunkipaikoissakin
-
-Author: Tiitus
-
-Release Date: July 11, 2020 [EBook #62613]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HERRA KENONEN MATKOILLA ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-HERRA KENONEN MATKOILLA
-
-Eräitä hänen elämyksiään maaseuduilla ja kaupunkipaikoissakin
-
-
-Kertonut yhteiskoululainen Napoleon Bonaparte Kenonen
-
-
-Käsikirjoituksen painoon toimittanut
-
-TIITUS
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1923.
-
-
-
-
-ALKULAUSE
-
-
-Jos olette lukeneet erään paksun, lukuisilla kuvilla kaunistetun
-kirjan, jonka nimi on "Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä",
-niin olette jo saaneet jonkinlaisen, vaikka tosin yksipuolisen kuvan
-meidän henkevän perheemme toimeliaasta elämästä. Mainitun kirjan on
--- nähtävästi isäukkomme viittausten mukaan -- kirjoittanut herra
-Tiitus, mutta kaikesta näkyy, että herra Tiitus on ollut vain suuna,
-isäukon ollessa säkkinä, ja kun on ollut sellainen säkki, niin ei
-voinut muuta odottaakaan kuin että kirjassa puhuttaisiin melkein
-yksinomaan vain isästä ja hänen urotöistään. Isäukko on liikemies
-selkänikamiaan myöten, ja on aina osannut tehdä reklaamia itsestään.
-Meistä pojistaan on hän antanut kirjassaan puhua vain ohimennen ja
-silloinkin tavallisesti ylimielisessä äänilajissa, ja muutenkin on
-koko kirja niin täynnä ukkoa itseään, että muiden on vaikea päästä
-siinä kääntymäänkään. Tuntuu melkein siltä kuin olisi isäukko pelännyt
-poikiensa loiston himmentävän hänen oman valonsa ja koettanut siitä
-syystä tunkea meidät niin syrjään kuin mahdollista.
-
-Kirjan ilmestymisen jälkeen oli isä olevinaan vihainen sen
-kirjoittajalle ja väitti kirjoittajan tahtoneen luoda hänestä
-irvikuvan, lisäämällä hänen luonteeseensa naurettavia piirteitä,
-mutta itse asiassa oli ukko niin, ylpeä ja mielissään kirjasta,
-että tuskin malttoi pysyä kengissään. Hän osti meille jokaiselle
-oman kirjamme ja oli hyvin tyytyväinen, milloin näki meidän sitä
-lukevan tai olevan lukevinamme, mutta jos hän huomasi, ettemme olleet
-päiväkausiin sitä avanneetkaan, alkoi hän haukkua meitä ja sanoi,
-että me tuhlaamme kaiken aikamme turhuuteen ja koirankonsteihin,
-emmekä välitä henkemme jalostamisesta ja kehittämisestä enempää kuin
-pitkäkärsäinen maatiaissika kolmannen asteen trikolometriasta. Me
-kysyimme, mitä kolmannen asteen trikolometria on, mutta silloin tuli
-isä kärttyisäksi käskien meidän pitää suumme kiinni. Isä höystää hyvin
-mielellään puhettaan vieraskielisillä ja tieteellisillä sanoilla ja
-puhelee niin oppineesti kuin yliopiston professori taikka apteekkarin
-juoksupoika, mutta jos me häneltä kysymme, mitä sanat merkitsevät, niin
-alkaa hän haukkua meitä taikka sanoo, ettei niille ole vielä keksitty
-suomenkielisiä vastineita.
-
-Kun isäukon elämäkerta oli ilmestynyt, olivat kaikki tuttavat pojat
-sitä mieltä, että meille oli siinä tehty vääryyttä, ja lopuksi oli
-minun pakko nuorempien veljieni ja muiden poikain painostuksesta lähteä
-pyytämään sen kirjoittajalta, että hän kirjoittaisi edes pienenkin
-kirjan meidän poikien elämästä.
-
-Kun minä soitin kirjailijan ovelle, niin tuli hän itse avaamaan ja
-oli vihaisen näköinen ja pisti 50 pennin rahan kouraani ja kysyi,
-luulinko minä häntä pankkiiriksi, kun juoksen joka tunnin päästä
-kerjäämässä hänen ovellaan. Minä sanoin silloin, että minähän olen
-Kenosen Napoleon, jolloin kirjailija kysyi, kuinka isä jaksaa, ja käski
-minun käydä sisään ja kuivata huolellisesti jalkani oven edessä olevaan
-mattoon.
-
-Puhuttuani asiani katsoi kirjailija minuun vähän pitkään ja ikäänkuin
-ihmeissään, ja minä aloin jo pelätä, että hän vaatisi minulta takaisin
-sen 50 pennisen ja ajaisi minut ulos. Mutta sitten hän sanoi, että
-ajatus ei kyllä ehkä olisi hullumpi, mutta ettei hänellä nyt missään
-tapauksessa ole ainakaan kahteen vuoteen aikaa ryhtyä sellaista kirjaa
-kirjoittamaan. Minä huomautin, että me kasvamme kahdessa vuodessa
-melkein aikamiehiksi, ainakin me vanhemmat pojat, ja kirjailija
-kysyi silloin, kuinka vanha minä sitten olen. Vastasin olevani jo
-neljäntoista vanha, ja sitten nousi kirjailija ja sytytti savukkeen,
-huomaamatta kuitenkaan tarjota minulle, ja alkoi kävellä pitkin askelin
-edestakaisin huoneessa, katsahtaen silloin tällöin tutkivan näköisesti
-minuun, niin että aloin jo melkein tuntea oloni tukalaksi.
-
-Sitten hän äkkiä pysähtyi eteeni ja kehoitti minua itseäni
-kirjoittamaan kirjan meidän elämästämme. Varmaankin arvasi hän samalla
-ajatukseni, koska lisäsi, että oikeinkirjoitustaitoni mahdollisesti
-olisi niin ja näin, mutta että hän korjaisi kyllä pahimmat
-oikokirjoitusvirheet ja koettaisi saada kirjalle kustantajan.
-
-Minä lupasin yrittää, ja tässä on nyt sen kirjan ensimmäinen osa.
-Siitä on minulle ollut hirveän paljon työtä ja vaivaa, ja se on
-ollut tehtävä salassa isäukolta, jolle tämä kirja tulee täydellisenä
-yllätyksenä. Olisi hauskaa nähdä isäukon naamaa, kun hän älyää tämän
-kirjan kirjakaupan ikkunassa. Jos siinä saisi hänestä näpätyksi
-silmänräpäysvalokuvan, niin minä luulisin sen postikortin tekevän hyvin
-kauppansa.
-
-Kunnioittaen:
-
-Napoleon Bonaparte Kenonen.
-
-
-
-
-I
-
-
-Eräänä päivänä tuli isäukko kaupungilta kotiin niin juhlallisen
-näköisenä kuin olisi hän ollut jättämässä konkurssianomuksensa.
-
-Sitten hän avasi sanaisen arkun ja sanoi, että häntä oli pyydetty
-puhujaksi Katinhännän valistusseuran iltamaan kahden viikon perästä.
-
--- Et suinkaan sinä vain lupautunut? kysyi äiti levottomana.
-
--- Häh? kysyi isä. -- Luuletko, etten minä osaa puhua? Luuletko sinä,
-että puhuminen on niin suuri konsti? Papukaijakin osaa puhua.
-
--- Mitä sinä sitten aiot puhua? Halkokaupoistasi vai? kysyi äiti.
-
-Isä punastui tukanrajaansa myöten, näytti pureskelevan jotain ja
-vastasi sitten:
-
--- Mitäs pahaa siinä olisi? Mutta osaan minä puhua muustakin. En minä
-niin pölhö ole kuin sinä luulet. Minusta olisi voinut tulla hyväkin
-puhuja, jos olisin sille alalle antautunut, sillä minä luulen, että
-minulla on luontaisia taipumuksia, samoinkuin sillä Sikasen akalla
-minun kotikylässäni nuoruuteni päivinä. Se oli semmoinen akka puhumaan,
-etten minä ole moista sittemmin kuullut, vaikka olen Helsingissä jos
-muuallakin kuullut hyvinkin eteviä ja kuuluisia puhujia. Se akka --
-se oli muuten vain semmoinen tavallinen mökkiläisen akka, eikä edes
-lihavakaan -- ei muuta tehnyt kuin kävi kyliä, joi kahvia ja puhui.
-Ja vaikka se puhui viisi sanaa samassa ajassa kuin muut kaksi, ei
-se sittenkään koskaan kunnolla loppuun päässyt. Kuollessakin siltä
-jäi sana kesken. Kahdesti se yritti saada sen sanotuksi, mutta liekö
-sattunut joku pitempi ja monironkelisempi sana, kun ei jaksanut loppuun
-asti sitä viedä. Jos se akka olisi elänyt tähän aikaan ja tullut
-valituksi eduskuntaan, niin olisi siitä vissiin tehty viikon perästä
-ministeri, jotta muutkin olisivat saaneet eduskunnassa suun vuoroa.
-
-Minä en ole ruvennut puhumista harjoittelemaan siitä syystä, ettei se
-oikein kannata elinkeinona. Mutta koska minulta on pyydetty puhetta
-Katinhännän iltamaan, niin puhutaan sitten. Kyllähän aina puhua
-voi, kun kerran on jotain muutakin päässä kuin hiukset ja hilsettä.
-Juhlatoimikunta pyysi, että puhuisin vaikka itsestäni, mutta se on
-minusta niin vastenmielistä. Jos puhuisi itsestään, niin joutuisi siinä
-melkein väkisin kehumaan itseään, ja omalla kiitoksella on minusta aina
-ollut vähän semmoinen pahanhajuinen löyhkä. Tämän takia mieluummin
-puhun yleisistä asioista, politiikasta ja sen semmoisesta, mistä
-yleisölle tekee hyvää kuulla rehellisiä mielipiteitä semmoisen miehen
-suusta, joka uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi, vaikka se siinä sitten
-repeäisikin.
-
-Isä hieroi nenäänsä ja lisäsi:
-
--- Luultavasti minä annan myöntävän vastauksen.
-
-Ja myöntävän vastauksen hän antoikin.
-
--- Napoleon saa tulla mukaan, lisäsi hän. -- Minä teen puheen
-pidettyäni suuren kesämatkani, ja pojalle tekee hyvää tutustua
-isänmaansa luontoon sekä elinkeinoihin.
-
-Luulen, ettei isä olisi ottanut minua mukaan maksustakaan, jos hän
-olisi etukäteen ollut selvillä matkan vaiheista ja minun heräävistä
-kirjallisista harrastuksistani.
-
-
-
-
-II
-
-
-Juna vihelsi ja lähti. Hauska Helsinki jäi taaksemme. Kovaluontoinen,
-vahva ja mistään inhimillisistä tunteista välinpitämätön veturi raahasi
-nyt minua kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tämä oli siis olevinaan sen
-n.s. huvimatkan alkua. Isä oli lähtenyt "kesämatkalleen" tutustuakseen
-isänmaansa luontoon ja elääkseen siinä sivussa ilmaiseksi parhaan
-kesäkauden sukulaistensa ja tuttaviensa vieraana ja kustannuksella,
-ja uhkauksensa mukaan oli hän ollut niin kohtelias, että oli ottanut
-minutkin mukaansa. Hän oli jo etukäteen huomauttanut minulle, kuinka
-suuren ja ansaitsemattoman kunnian hän täten oli minulle osoittanut.
-Jos hänen poikansa olisivat paksupäisempiä, niin olisin minäkin ehkä
-ottanut hänen sanansa täydestä todesta, mutta minä en ole mikään aasi.
-Tiedän, että isäukko jo talvella oli neuvotellut äidin kanssa minun
-lähettämisestäni maalle jonkun tuttavan tai sukulaisen luokse, joka
-panisi minut kovaan maatyöhön. Isäukko tuntuu olevan sitä mieltä,
-että se tekisi hyvää minun kasvatukselleni ja luonnonlaadulleni,
-mutta minä satun olemaan toista mieltä. Minä olen syntynyt vapautta
-rakastavan kansan keskuudessa uljaassa Pohjolassa, enkä siis ole
-mikään mustanaamainen neekeripoika, joka voidaan myydä orjaksi enimmän
-maksavalle käteistä rahaa tai kolmen kuukauden vekseliä vastaan. Isä
-on kyllä kehittynyt teeskentelytaidossa, mutta en minäkään ole mikään
-puupää. Minä tiedän, ettei isä ole ikinä tehnyt kovaa maatyötä eikä
-tule sitä koskaan tekemäänkään, joten hän on jäävi arvostelemaan
-sen vaikutuksia, mutta minulla on siitä viime kesälomaltani sen
-verran kokemusta, että tiedän sen sopimattomaksi minunlaiselleni
-hentorakenteiselle pojalle, joka on kasvanut suurkaupungin
-hienostavassa ilmakehässä niinkuin arka orvokintaimi puutarhurin
-lasikattoisessa kasvilavassa. Olen kuitenkin olevinani niinkuin en
-mitään aavistaisi. Tulevaisuus saa sitten näyttää, kumpi tässä pelissä
-on korttinsa taitavammin hoitanut, isäkö vai minä.
-
-Näissä mietteissä istuin kolmannen luokan vaunun kovalla penkillä
--- isä, kuvaavaa kyllä meidän suhteellemme, matkustaa itse toisessa
-luokassa komeasti kuin kansanedustaja, mutta ostaa pojalleen ja nimensä
-ja omaisuutensa perijälle kolmannen luokan piletin. No, minä tulen
-sen kyllä sopivassa tilaisuudessa muistamaan. Kansanvaltaiselta ja
-vapaamieliseltä mieheltä, jollainen isä väittää olevansa, on tämmöinen
-menettely hieman omituista.
-
-Olimme sivuuttaneet muutamia asemia, kun vaunuun tuli laihanpuoleinen,
-herrahtavan näköinen mies, yllään pitkä musta takki, vaikka kesä oli
-kuumimmillaan, ja naamallaan jonkinlainen papillinen sävy. Hänellä oli
-oikean olkapään yli kulkevassa remmissä riippumassa kirjalaukku, mistä
-arvasin hänet hengellisten kirjojen kaupustelijaksi.
-
-Huomasin, että hengenmies kiinnitti katseensa ensiksi minuun ja
-suuntasi hiipivät askeleensa minua kohti, ja päätin olla varuillani
-sekä menetellä olosuhteiden mukaan.
-
-Kolporttööri katsoi minuun lempeän haikeasti, pää vähän kallellaan, ja
-kysyi:
-
--- Onko nuori ystäväni pelastettu?
-
--- En, herra, vastasin minä nöyrästi.
-
-Mustatakki tuijotti minuun säälivästi, ikäänkuin olisi hänen surullinen
-velvollisuutensa antaa minulle kalanmaksaöljyä. Sitten hän huokasi:
-
--- Eikö herätys ole vielä etsinyt nuorta ystävääni?
-
--- Ei, herra, sanoin minä alakuloisesti ja loin katseeni maahan.
-
-Mustatakki istuutui viereeni penkille ja pyyhki hikeä naamaltaan
-suureen, likaiseen nenäliinaan. Sitten hän sanoi:
-
--- Varmaankin nuori ystäväni erehtyy. Eikö nuori ystäväni joskus tunne,
-että jossakin hänen läheisyydessään on joku, joka ikäänkuin kutsuu
-häntä luokseen, joku, joka haluaisi, että nuori ystäväni antautuisi
-hänelle...?
-
--- Kyllä, herra, myönsin minä matalalla äänellä. -- Kyllä minusta
-välistä tuntuu juuri semmoiselta.
-
--- Siinäpä se! huudahti mies iloisesti, ikäänkuin olisi hän löytänyt
-kultaisen kaksikymmenmarkkasen permannolta. -- Siihen minä juuri tahdon
-tulla! Tietääkö nuori ystäväni, kuka se on, joka silloin vetää häntä
-puoleensa ja minkätähden hän sen tekee?
-
--- Kyllä, vastasin minä. -- Se on isäukko, joka haluaisi antaa minulle
-selkään.
-
-Mustatakkinen mies näytti kieltämättä sellaiselta, kuin olisi
-hän odottanut jotakin muuta kuin tätä aivan luonnollista ja
-totuudenmukaista vastausta. Hän oli siunaaman ajan vaiti, ja huokasi
-sitten, ennenkuin jatkoi:
-
--- Etkö tiedä, keneen sinun isäsi turvaa, kun vaarat ja onnettomuudet
-häntä uhkaavat ja kun hän on suuressa tuskassa?
-
--- Isä soittaa poliisille, vastasin minä typerännäköisenä. -- Isä
-huutaa aina poliisia, kun hänelle hätä tulee, ja välistä huutaa hän
-sitä, vaikka ei mitään hätää olekaan. Jos herra haluaa kuunnella,
-niin minä kerron, miten isä kerrankin keskellä yötä vaivasi aivan
-aiheettomasti passipoliisin meille sisään kolmanteen kerrokseen...
-
--- En minä halua kuulla sellaisia kertomuksia, keskeytti mustatakkinen
-mies murheellisella, mutta ei sentään vihaisella äänellä. -- Minä
-olisin halunnut puhella kanssasi korkeammista asioista, mutta sinulla
-ei tunnu olevan alkeellisintakaan käsitystä näistä asioista, vaikka
-näytätkin olevan hyvästä perheestä. Minä haluaisin todellakin puhua
-isäsi kanssa sinun kasvatuksestasi.
-
--- Hyvä herra, se käy kyllä päinsä, selitin minä kerkeästi. -- Isä on
-se paksu ja naamaltaan mursun näköinen herra, joka istuu tuolla toisen
-luokan vaunussa. Varmaankin tekisi hänelle hyvää, jos joku kolkuttelisi
-hänen omaatuntoaan, sillä minä pelkään, että hän aikoo tehdä tällä
-matkalla sydämettömän petoksen erästä nuorta, turvatonta sukulaistaan
-kohtaan.
-
--- Onko... onko isäsi väkivaltainen luonne? kuiskasi mustatakki
-epäröiden.
-
--- Ei suinkaan, isä on pohjaltaan oikea lammas, vaikka hän on alussa
-olevinaan vähän äkäinen. Hänelle pitää vain puhua kovalla äänellä...
-hän on huonokuuloinen, vaikka ei tahdo sitä myöntää. Jos teillä
-olisi myydä hengellisiä kirjoja, niin saisitte hyvät kaupat, sillä
-isä ostaa aina hengellistä kirjallisuutta tukuttain, rauhoittaakseen
-omaatuntoaan. Jos haluatte heti alusta saavuttaa isän luottamuksen,
-niin lyökää häntä tukevasti olkapäälle ja kysykää, onko hän se
-sama herra, josta junassa kerrotaan, että hän on tottunut panemaan
-murtovarkaita pussiin. Isä on hieman turhamainen ja pitää siitä, että
-häntä kehutaan...
-
--- Jokaisella meistä on pienet omituisuutensa, keskeytti kolporttööri,
-mutta minä luulen, että isäsi on hyvä ihminen. Menen heti hänen
-puheilleen.
-
-
-
-
-III
-
-
-Hänen lähdettyään kysyi vastapäisellä penkillä istuva, keskusteluamme
-kuunnellut vanhanpuoleinen mies:
-
--- Miten sinun isäsi rosvoja pussiin pistää?
-
-Kun en tahtonut olla epäkohtelias, niin kerroin koko tapauksen:
-
-Siihen aikaan, jolloin minä vielä olin nuori ja kokematon, kohosi
-lapsuuteni viattomalle sinitaivaalle usein musta pilvi, jolla oli
-kädessään milloin viivotin, milloin mattojen tomutuskeppi ja milloin
-nahkahihna. Tämä musta pilvi oli isäukko ja hänen kädessään oleva
-esine oli se salama, joka tuosta pilvestä iski. Se iski tavallisesti
-minuun. Voisinpa, poikkeamatta totuudesta, sanoa, että se iski melkein
-aina minuun ja samaan paikkaan joka kerta. Se paikka oli kuin mikäkin
-ukkosenjohdatin, joka aina veti salamat puoleensa.
-
-Eräänä päivänä oli isä jo aamutuimaan pieksänyt minut jostakin aivan
-turhanpäiväisestä asiasta. En enää muista, mikä se oli, mutta muistan,
-että ukko oli ollut hyvin kiihtynyt ja että toimitus oli minusta
-ollut tavallista ikävämpi. Toivoin, että eräs paikka minussa olisi
-ollut koivun visasta tai jostakin muusta kovasta ja tunteettomasta
-puulajista. Minulla oli kyllä tapana asettaa tarkoitusta varten
-varaamani pohjanahkan palanen housujeni sisäpuolelle panssariksi,
-milloin oli syytä otaksua tätä varokeinoa tarvittavan, mutta tällä
-kertaa oli juttu otettu esille niin äkkiä, etten ollut ennättänyt
-millään tavalla valmistautua.
-
-Sitten kun isän käsi oli väsynyt, turvautui hän jalkaansa ja potkaisi
-minut ulos ovesta ennustaen, että minusta tulee ulosottoapulainen
-tai raastuvanoikeuden haastemies tai joku muu yhteiskunnan vihaama
-olento. Koska tunsin kärsiväni vääryyttä, tein useita suunnitelmia
-valmistaakseni ukolle jonkun epämiellyttävän yllätyksen, mutta mikään
-niistä ei tuntunut käytännölliseltä. Isäukko on vanha, viisas ahven,
-joka ei helposti tartu typerästi valmistettuun syöttiin. Aloin jo tulla
-toivottomaksi, kun taivas samassa armahti minua ja lähetti tielleni
-Hiskias-enon.
-
-Hiskias-eno on jonkinlainen toisen luokan kauppanero jonkinlaisessa
-toisen luokan kaupungissa Pohjanlahden rannalla, ja hän käy silloin
-tällöin pääkaupungissa vähän hummaamassa eli hoitamassa liikeasioitaan,
-niinkuin hän itse sanoo. Näillä pääkaupunkiretkillään on hän
-tavallisesti meillä yötä.
-
-Hiskias-eno tapasi minut aseman lähellä ja tarttui kaulukseeni
-ja ravisteli minua tuokion, antaakseen minulle aikaa järjestää
-ajatuksiani, ja sanoi sitten, että hänellä on paljon asioita
-kaupungissa, niin että hän ei oikein ennättäisi käydä meillä ennenkuin
-lähtee liiketuttaviaan tapaamaan, mutta että hän on aikonut tulla
-meille yöksi. Hän sanoi tietävänsä, että minulla on aina omat portin ja
-ulko-ovien avaimet taskussani, ja pyysi saada ne lainaksi.
-
-En olisi mielelläni luovuttanut avaimiani, mutta eihän siinä muukaan
-auttanut, ja eno pisti avaimet taskuunsa ja pyysi minua sanomaan isälle
-ja äidille terveisiä, ettei häntä tarvinnut odottaa, jos hän sattuisi
-viivähtämään vähän kauemmin. Hän tulisi kyllä omia aikojaan sitten kun
-ennättää, ja menisi vierashuoneeseen nukkumaan.
-
-Minä tulin kotiin vasta päivällisajaksi, mutta en muistanut puhua
-Hiskias-enosta mitään. Myöhemmin illalla minä sen sitten muistin,
-mutta arvelin, ettei minun sopisi jättää niin kiitollista tilaisuutta
-käyttämättä, ja aloin sentähden jutella viimeaikaisista lukuisista
-murtovarkauksista. Näin, että isäukko alkoi höristellä korviaan, ja
-kun sitten kerroin, että viime yönä oli varas tunkeutunut väärällä
-avaimella erääseen meidän talon viereisessä portaassa olevaan asuntoon
-ja ilmaisin pelkoni, että piakkoin olisi meidänkin vuoromme joutua
-ryövärien saaliiksi, niin tuli ukko kovin levottomaksi ja sanoi, että
-Ranskanmaassa on jotakin mätää ja meidän maassamme myöskin, kun ei
-hallitus kykene turvaamaan rauhallisille kansalaisille kuuluvaa lain
-suojaa.
-
-Äiti hymähti vähän pilkallisesti ja sanoi, ettei ainakaan isän tarvitse
-pelätä mitään, hän kun on aina kehunut urhoollisuudellaan ja suurilla
-käsivoimillaan, johon isä vastasi, että avoimessa ja rehellisessä
-taistelussa hän kyllä ottaa pehmittääkseen vaikka kokonaisen
-rosvojoukon, mutta pimeässä hiipivää kavalaa lurjusta vastaan on
-rohkeinkin mies turvaton. Minä sanoin silloin, että jos minä olisin
-aikamies, niin ryhtyisin minä väijymään varasta oven sisäpuolella,
-ja kun rosvo olisi päässyt sisään, niin hyökkäisin takaapäin hänen
-kimppuunsa ja pujottaisin säkin hänen päähänsä ja tekisin lurjuksen
-sillä tavoin taisteluun kykenemättömäksi.
-
-Isä irvisti halveksivasti ja sanoi, että jos minä olisin aikamies, niin
-hyppäisin minä ulos ikkunasta varkaan sisään tullessa ja katkaisisin
-molemmat koipeni ja toisen puolen kylkiluistani. Isäukko sanoi, että
-kyllä hän neuvomattakin tietää, mitä on tehtävä silloin kun ratkaiseva
-hetki saapuu.
-
-Minä en vastannut mitään isän pistopuheisiin, mutta vähän myöhemmin
-kuulin isän keittiössä tiedustelevan jotakin tyhjää jauhosäkkiä, ja
-silloin tuli minulle niin omituisen hyvä olo.
-
-Päätin pysytellä valveilla odottamassa Hiskias-enon tuloa, voidakseni
-olla avuksi enolle, jos hänelle hyvin hullusti rupeaisi käymään, mutta
-eno viipyi tapansa mukaan niin kauan, että minä väkisinkin nukahdin.
-
-Heräsin aamuyöstä kauheaan rytäkkään.
-
-Eno oli tullut kotiin aika sumussa ja koettanut saada avainta
-amerikkalaiseen eteisoven lukkoon, kun isäukko oli kuullut rapinaa
-ovelta ja hyökännyt tyhjä vehnäjauhosäkki aseenaan enon kimppuun sekä
-pujottanut karjuen ja apua huutaen säkin enon päähän juuri kun eno
-vihdoinkin oli onnistunut saamaan oven auki. Samalla oli äiti avannut
-ikkunan ja huutanut poliisia.
-
-Eno oli ehkä jonkin verran hämmästynyt tällaisesta vastaanotosta ja
-luullut joutuneensa erehdyksessä väärään paikkaan ja ryövärien luolaan.
-Sillä hän potki ja huitoi ympärilleen kuin hullu ja saikin annetuksi
-isälle muutamia aika muksuja, vaikka hänen päänsä olikin säkissä.
-Niistä isä vasta oikein julmistui ja kaatoi enon maahan ja sitoi säkin
-suun hänen kaulaansa, niin että eno ehkä olisi kuristunut, elleivät
-hänen kovat kauluksensa olisi pelastaneet häntä. Sitten sai isä enon
-vatsalleen ja istuutui kahdareisin hänen selkäänsä ja leipoi häntä
-aikalailla nyrkeillään, huutaen koko ajan apua, vaikka eno ilmeisesti
-olisi ollut enemmän avun tarpeessa.
-
-Minä en ehtinyt paikalle selittämään väärinkäsitystä, ennenkuin poliisi
-oli ennättänyt tunkeutua sisään.
-
-Kun enon kädet oli lujasti köytetty selän taakse, riisuivat poliisi ja
-isä säkin hänen päästään. Eno oli kasvoiltaan aivan valkoinen, josta
-päättäen säkin pohjalla oli vielä ollut vähän vehnäjauhoja.
-
-Isä ja äiti hämmästyivät aikalailla, tuntiessaan murtovarkaan enoksi.
-Poliisi päästi enon kädet vapauteen ja lähti naureskellen tiehensä.
-
-Sitten alkoi eno selittää asiaa, ja selitettyään sitä jonkin aikaa
-myöskin omasta puolestaan alkoi isäukko etsiä nahkahihnaansa ja minua.
-
-Hihnan hän löysi, mutta ei minua. Minä nimittäin olin arvellut, että
-enempi läsnäoloni olisi tällä kertaa tarpeeton ja olin poistunut
-poliisin mukana.
-
-Minun avaimeni otettiin takavarikkoon, niin että minun täytyi
-teettää itselleni uudet avaimet, mutta niitäpä minä en sitten enää
-lainannutkaan kellekään.
-
-
-
-
-IV
-
-
-Lopetettuani kertomuksen vallitsi vaunussa jonkin aikaa jollain tavoin
-ristiriitainen tunnelma. Muutamat matkustajat nauroivat ja sanoivat,
-että meillä mahdetaan viettää ihanteellista perhe-elämää, mutta jotkut
-toiset katselivat minua hieman epäystävällisesti. Eräs lihava rouva
-huokaili ja keinutteli yläruumistaan ja sanoi nuorison villiytyneen
-kuluneina sotavuosina aivan hirvittävästi, ja eräs toinen, laiha rouva,
-jolla oli silmälasit, sanoi, että kaikki riippui kasvatuksesta, ja
-että on verraten hyviäkin perheitä, joissa ei ymmärretä järkiperäisen
-kasvatuksen alkeitakaan.
-
-Muuan tuiman näköinen, keski-ikäinen mies ilmoitti, että jos minä
-olisin hänen poikansa, niin pieksäisi hän minut niin että takapuoleni
-olisi korea kuin leppäkertun selkä.
-
-Olin juuri vastaamaisillani jotakin tilaisuuteen sopivaa, kun
-mustatakkinen samassa palasi takaisin meidän vaunuumme.
-
-Näin heti, että hän oli saanut selkäänsä. Hänen toinen korvallisensa
-punoitti kuin kukon heltta, ja hänen kauluksensa oli revitty,
-jotapaitsi hänen mustan kauhtanansa takapuolella oli tomuinen
-kengänpohjan kuva, niin että hänen poistumisensa isän vaunusta lienee
-ollut vauhdikkaampi kuin hänen sinne menonsa.
-
-Kysyin häneltä, oliko hän saanut kolistelluksi isäukon omantunnon
-hereille ja myydyksi paljon ylentävää kirjallisuutta, mutta
-kolporttööri katsoi minuun vihaisesti, ikäänkuin olisin minäkin
-jollakin tavoin ollut syypää hänen vastoinkäymiseensä, ja sanoi, että
-minun isäni on Belialin lapsi, ja että Sodomalla ja Gomorralla on oleva
-helpompi viimeisenä päivänä kuin meidän perheellämme. Ajatellessani
-isäukon tunteita ja miltä hänen naamansa mahtoi näyttää, kun mustatakki
-läimäytti hänen olkapäälleen ja alkoi huutaa hänen korvaansa varkaiden
-pussiin pistämisestä ja sitten saarnata hänelle parannuksesta ja
-mielenmuutoksesta, en voinut olla purskahtamatta nauruun.
-
-Kolporttööri näytti luulevan, että minä nauroin hänelle, ja sanoi, että
-mahtoi se olla kauhea perhe, jossa isä on raakalainen ja pakana ja
-pojat mielipuolia, mutta silloin suutuin minä perheen kunnian puolesta,
-jota meidän suvussa on aina totuttu pitämään pyhänä ja ylevänä asiana,
-ja vastasin, ettei meidän suvussa ole mielipuolia, koska mielipuolet
-potkaistaan siitä ulos, niin että kengänkuva jää hännän alle, ja
-vaipuvat sitten kolporttööreiksi, jolloin toiset matkustajat rupesivat
-nauramaan ja kolporttööri lähti seuraavaan vaunuun uhaten vaatia
-junailijalta, että isä ja minut ajettaisiin pois junasta.
-
-Meidän keskustelumme oli vaikuttanut virkistävästi yleiseen tunnelmaan
-vaunussa, enkä tiedä, mikä minua oikein riivasi, mutta kun näin
-yleisen mielenkiinnon kohdistuneen isäukon persoonaan, niin tunsin
-voittamatonta halua lisätä sitä, ja sanoin, että isällä on kaikenlaisia
-salaperäisiä hommia. Hän matkustaa usein, ilmoittamatta matkansa
-päämäärää edes lähimmille, huolestuneille omaisilleen, ja hänellä on
-aina mukanaan suuri, salaperäinen kapsäkki, jota hän kotona säilyttää
-lukitussa komerossa, minkä avaimen hän pitää lukitussa pöytälaatikossa.
-Pöytälaatikon avainta hän taas säilyttää liivintaskussaan. Lisäsin,
-etten ollut varma siitä, säilyttikö hän pöytälaatikon avainta yöllä
-päänalusensa alla, mutta ettei sekään tuntunut mahdottomalta.
-
-Toiset matkustajat höristivät heti korviaan, sillä yleisöä viehättää
-kaikki salaperäinen sekä käytännöllisessä elämässä että elävissä
-kuvissa.
-
-Pari turpean näköistä miestä alkoi keskustella matalalla äänellä
-keskenään, ja minä kuulin sanan "kommunistikuriiri". Sitten kysyi
-toinen heistä, tiesinkö mitään isäni valtiollisista mielipiteistä,
-ja oliko hän koskaan puhunut vallankumouksesta ja köyhälistön
-diktatuurista?
-
-Minä sanoin, että jos vallankumoukset riippuisivat isän tahdosta, niin
-olisi vallankumouksellisen ammatti epäedullisimpia ja vaarallisimpia
-elinkeinoja, mitä ajatella saattaa, ja tulivuoren savutorven nuohoojan
-ammatti paljon hauskempi ja turvallisempi. Turpeat miehet vaikenivat
-silloin, mutta eräs kalpeakasvoinen kansalainen, jolla oli kankea
-pystytukka, kysyi minulta, tiesinkö minä, mitä isällä oli kapsäkissään,
-ja olinko nähnyt hänen koskaan panevan sinne tai ottavan sieltä
-minkäänlaisia kiiltäviä metalliesineitä?
-
-Vastasin, että olin todellakin nähnyt hänen sujauttavan matkalle
-lähtiessään kiiltäviä tavaroita kapsäkkiinsä. Minä tarkoitin, vaikka
-en tullut sitä nimenomaan sanoneeksi, isän parranajovehkeitä. Mitä
-kalpeakasvoinen mies tarkoitti, sitä minä en kysynyt.
-
-Junan pysähtyessä seuraavalle asemalle näin kalpeakasvoisen miehen
-kiireesti nousevan paikaltaan ja menevän ulos vaunusta. Puolen minuutin
-kuluttua herätti kaikkien meidän huomiota asemalaiturilta kuuluva
-metakka, ja katsoessani ulos ikkunasta kuulin ja näin isän kapsäkki
-kädessä ärjyvän poliisille ja parille siviilipukuiselle miehelle, jotka
-näyttivät olevan yhtä mieltä poliisin kanssa, mutta vakavasti eri
-mieltä isäukon kanssa.
-
-Koska isä tuntui joutuneen jonkinlaiseen ahdinkoon lähdin minäkin
-vaunusta, ollakseni hänelle avuksi, jos asiat näyttäisivät saavan
-vakavan käänteen. Ulos tultuani rauhoituin kuitenkin kuullessani, ettei
-isää syytetty murhasta eikä ryöstöstä eikä edes taskuvarkaudesta,
-vaan että häntä epäiltiin vain väkijuomatrokariksi. Kun tiesin isän
-viattomaksi tällaiseen rikokseen, rauhoituin heti ja asetuin lähistölle
-seuraamaan tapahtumain kehitystä.
-
-Isä huusi ja rähisi sekä sanoi vaativansa ankaraa rangaistusta
-laittomasta vangitsemisesta, kun taas poliisi ja siviilipukuiset
-koettivat rauhoittaa isää ja väittivät, ettei mitään vangitsemista
-ollut tapahtunut, vaan että he vaativat vain isää avaamaan kapsäkkinsä.
-Isä avasi vihdoin kapsäkkinsä, jolloin kävi selville, ettei siellä
-ollut mitään luvatonta. Tämän kahakan aikana oli juna mennyt menojaan,
-ja isä huusi nostavansa semmoisen jutun, että nurkat paukkuvat ja
-tomu karisee käräjätalon katosta. Siviilipukuiset mutisivat, että
-se oli isän oma vika, että hän jäi junasta, sillä jos hän olisi
-vastustelematta avannut kapsäkkinsä, niin olisi hän hyvin ennättänyt
-jatkaa matkaansa.
-
-Sitten lähtivät siviilipukuiset kävelemään pois asema-alueelta, ja
-isä käveli heidän perässään ja otti esille hopeisen savukekotelonsa
-ja kysyi, eivätkö he haluaisi tarkastaa senkin sisältöä. Sitten otti
-ukko kultakellonsa ja sanoi, että ehkä hän saa avata senkin, sillä
-sen sisällä on merkillisiä värkkejä, joista hän ei ole päässyt hullua
-hurskaammaksi. Silloin kääntyi toinen miehistä ja sanoi, että ellei
-herra jätä heitä rauhaan, niin antaa hän herralle päin kuonoa, jolloin
-isä kääntyi takaisin ja ilmoitti minulle, että hän on ruumiillisessa
-vaarassa.
-
-Palasimme takaisin asemalle, jossa meille ilmoitettiin, että
-seuraava juna menee tunnin kuluttua, ja isä sanoi tekevänsä tästä
-asiasta ilmoituksen ja välikysymyksen rautatiehallitukselle ja
-valtioneuvostolle. Meidän odotellessamme seuraavaa junaa haukkui isä
-aikansa kuluksi poliisia niin pontevasti, että järjestyksenvalvoja
-lopuksi vetäytyi aseman takana olevaan puistoon eikä tullut sieltä
-pois ennenkuin me olimme nousseet junaan, ja hänen paettuaan pisti isä
-tuon tuostakin päänsä sisään pilettiluukusta ja huusi asemapäällikköä,
-ja kun asemapäällikkö tuli, niin haukkui isä vuorostaan häntä niin
-etevästi, että sitä oli ilo kuunnella. Isällä on hyvin rasvaisia
-sanoja varastossaan, milloin hän sattuu olemaan voiton puolella,
-ja tällä kertaa löi hän loistavasti kaikki entiset ennätyksensä.
-Asemapäällikkökin taisi lopuksi tuskastua, koskapa hän ärjäisi,
-että ellei isä pidä suutaan kiinni, niin heitättää hän isän ulos
-odotussalista. Mutta kun isä tiesi, että poliisi piileskeli, niin ei
-hän pelästynyt tätä uhkausta, vaan pisti taas päänsä pilettiluukkuun
-ja sanoi, että jos poliisi näyttää nokkaansakaan tässä huoneessa niin
-kauan kuin isä on siellä, niin käärii hän poliisin yhteen myttyyn ja
-heittää hänet oven pielessä olevaan rikkalaatikkoon.
-
-Sitten alkoi isä hyvin epäluuloisesti töllistellä minuun ja sanoi,
-että jos hän pääsee selville siitä, kuka on tämän kirotun tapauksen
-alku ja juuri, niin ryhtyy hän aivan erinomaisiin toimenpiteisiin.
-Minä huomasin isän luulevan, etten minä ehkä olisi aivan ilman osuutta
-tapahtumain kehitykseen, ja koska tällainen luulo olisi vaikuttanut
-häiritsevästi meidän väleihimme tällä huvimatkalla niin katsoin
-velvollisuudekseni ilmoittaa, että se junassa ollut mustatakkinen
-kolporttööri oli uhannut toimitta isän ja minut pois junasta.
-
-Silloin kääntyi isän viha minun onnekseni kolporttööriin, ja isä
-alkoi kiroilla kolporttööriä ja sanoi toivovansa, että hän olisi
-antanut kolporttöörille kaksi korvapuustia yhden asemesta. Isä
-sanoi, että esiintymisestään ja puheistaan päättäen oli kolporttööri
-mielipuoli, jonka ei pitäisi saada kulkea vapaudessa eikä vaivaamassa
-matkustelevaa yleisöä. Minä olin samaa mieltä kuin isäkin ja sanoin,
-että isä on suuri ihmistuntija. Isä tuli silloin vähän paremmalle
-tuulelle ja sanoi osaavansa kyllä tuntea suden, vaikka sen yllä
-olisikin lammasnahkaturkki. Isä kertoi aina vaistomaisesti vihanneensa
-kolporttöörejä, jotka kiusaavat hengenkin pois ihmisestä, ja varoitti
-minua koskaan rupeamasta kolporttööriksi. Minä lupasin koettaa aina
-välttää tätä kiusausta, ja sitten tuli juna, ja me nousimme siihen.
-Ellen erehdy, olivat asemavirkailijat mielissään siitä, että seuraava
-juna sattui tulemaan niin pian.
-
-Kun junailija tuli, kysyi isä, joka vielä seisoi vaunujen välisillalla,
-antaen minulle ohjeita siitä, miten minun oli meneteltävä
-ravintola-asemalla löytääkseni hänet, junailijalta, oliko junassa
-mustatakkisia kolporttöörejä. Junailija vastasi kieltävästi, ja isä
-katsoi junailijaa suoraan silmiin ja sanoi hänelle matalalla äänellä,
-että kolporttöörit ovat viimeisten aikojen vitsaus, ja junailija mutisi
-siihen jotakin epäselvästi ja jatkoi vaellustaan, luotuaan isään
-silmäyksen, josta päättäen hän ei pitänyt isää aivan syyntakeisena.
-
-
-
-
-V
-
-
-Päästyämme jälleen junaan jatkoimme matkaamme entiseen tapaan, isä
-mahtavasti toisessa luokassa ja minä vaatimattomasti kolmannessa. Jos
-meidän rautatiellämme olisi neljäs luokka, niin olisi isä tietysti
-ostanut minulle siihen piletin. Isä kyllä osaa pitää huolen omasta
-arvostaan ja mukavuudestaan, mutta hän on aivan vanhanaikaisella
-kannalla poikiinsa nähden. Hän ei ymmärrä ajan henkeä eikä nykyajan
-nuorten vaatimuksia ja tunteita. Kun hän sitten joutuu kaikenlaisiin
-ikävyyksiin, syyttää hän siitä aina meitä, etsien vähäpätöisiä raiskoja
-meidän silmistämme ja huomaamatta suurta kurkihirttä, joka pimittää
-hänen omaa näköään.
-
-Matkustusta koskevissa asioissa esimerkiksi pitää isä arvolleen
-alentavana kysyä neuvoa minulta, vaikka siitä voisi hänelle olla
-joskus kouraantuntuvaa etua. Saattaisi luulla isän pitävän itseään
-Kolumbuksena, joka löysi Austraalian.
-
-Kerran oli isän luona käynyt eräs mies, jolla oli joitakin
-liikeasioita. Lähtiessään meiltä kuulin hänen sanovan isälle, että jos
-isä haluaa tehdä hänen kanssaan lopullisen sitoumuksen, niin olisi isän
-parasta käydä hänen luonaan, ja olisi silloin matkustettava rautateitse
-Muijalan pysäkille.
-
-Sitten kului useita päiviä, ja eräänä perjantaina ähisi isä Turistin
-ääressä ja haukkui sitä miestä, joka oli pyytänyt häntä käymään
-luonaan. Isä sanoi, ettei hän muista sen osoitteesta muuta kuin että
-siinä oli jotakin akkamaista. Jos isä olisi kysynyt minulta, niin
-olisin heti voinut sanoa, että se oli Muijala, mutta isä ei kysynyt,
-eikä häntä ole hyvä mennä pyytämättä neuvomaan, ei ainakaan minun.
-
-Vihdoin huomasi isäukko Turistista Ämmälän nimen ja sanoi, että
-siinähän se onkin, juutas! Mistä lienevät niin haljun nimen
-keksineetkin!
-
-Isä siis matkusti Ämmälään ja rupesi siellä kyselemään sellaista
-ja sellaista maanviljelijää, mutta ei kukaan ollut siellä kuullut
-sellaisesta puhuttavankaan. Isä väitti, että kyllä se täällä asuu, ja
-alkuasukkaat vastasivat, ettei ainakaan tämä sukupolvi tiedä siitä
-mitään. Silloin alkoi isä aavistaa olevansa väärillä jäljillä, ja
-kun eräs ukko kysyi, oliko isä aivan varma, että hänen etsimänsä
-henkilö oli ilmoittanut Ämmälän osoitteekseen, vastasi isä, ettei hän
-halua ottaa valalleen mitään tässä valheellisessa ja petollisessa
-yhteiskunnassa, mutta että hyvin akkamaisen paikan nimen se mies joka
-tapauksessa oli ilmoittanut. Se ukko mietti vähän aikaa ja kysyi
-sitten, oliko se Loviisa, ja isä vastasi, ettei se ollut Loviisa eikä
-edes Kristiinakaan, niin akkamaisia kuin molemmat nimet olivatkin.
-
-Ukko tuumi taas vähän aikaa ja kysyi sitten äkkiä, että eiköhän se vain
-ollut Muijala?
-
--- Muijala? Muijalahan se juutas olikin? huusi isä silloin ja kysyi
-sitten, että missä se Muijala on?
-
-Ämmälässä eivät tienneet varmaan sanoa, missä Muijala on, vaan
-vakuuttivat, ettei se ainakaan Loviisan radalla ole.
-
-Isä lähti ensimmäisellä junalla Ämmälästä Lahteen kiukkuisena kuin
-vaapsahainen, osti Lahdesta Turistin, koska hän oli unohtanut entisen
-Turistinsa kotiin, ja löysi vihdoin Muijalan Hangon tieltä.
-
-Silloin isä vasta oikein suuttui, sillä Hangon rata oli jo kerran
-ennenkin tehnyt hänelle kolttoset.
-
-Joku vuosi takaperin oli nim. isä tuntenut pitkät ajat jonkinlaista
-köhää kaulassaan ja rinnassaan ja alkanut pelätä keuhkotautia. Joku
-oli neuvonut häntä matkustamaan Nummelan kuuluisaan parantolaan
-tutkituttamaan itseään erikoislääkärillä. Isä olikin kirjoittanut
-Nummelaan, ja oli sieltä saanut vastauksen, jossa hänet kutsuttiin
-lääkärin vastaanottotunnille ylihuomiseksi klo 1.
-
-Isä otti selville, että Nummelan parantolaan mennään rantarataa myöten,
-ja osti siis piletin Nummelan asemalle.
-
-Nummelan asemalla alkoi hän kysellä Nummelan parantolaa, jolloin
-hänelle vastattiin, että kyllä täältä sinne matkaa tulee ja että
-Nummelan parantolaan mennään Röykän asemalta.
-
-Silloin isä harmistui, niinkuin syytäkin oli ja huusi ympärillä
-seisoville, että mitä petkutusta tämä sitten on ja miksi ei Nummelan
-parantolaa ole rakennettu Nummelan asemalle, vaan johonkin hiiden
-Röykkään?
-
-Ympärillä seisovat kohottelivat housujaan ja huusivat vastaan, etteivät
-he sitä tiedä eikä se ole heidän vikansa, ja isä kysyi, koska sinne
-Röykkään juna menee takaisin?
-
-Ympärillä seisova yleisö vastasi, että klo 5.54.
-
--- Mutta minun piti olla lääkärin vastaanottotunnilla tänään klo 1,
-huusi isä. -- Mitäs siihen sanotte?
-
-Asemayleisö ei siihen sanonut juuri sitä eikä tätä, vaan katseli
-isäukkoa jonkinlaisella laimeahkolla osanotolla.
-
--- Eikö täältä mene mitään junaa ennemmin? kysyi isä.
-
-Asemayleisö myönsi, että tavarajuna menee kyllä aikaisemmin, mutta
-siinä ei ole matkustajavaunuja.
-
-Isä sanoi, että semmoiset tavarajunat, joissa ei ole matkustajavaunuja,
-ovat 20:nnen vuosisadan häpeäpilkku, ja tiedusteli, eikö hän kumminkin
-voisi päästä menemään siinä tavarajunassa.
-
-Arvoisa yleisö vastasi nenäänsä hieroskellen, että se kai riippuu
-junailijan myötämielisyydestä, mutta eihän mikään estä herraa
-yrittämästä.
-
-Isä sanoi, että tällä rataosalla tuntuvat vallitsevan papualaismaiset
-olosuhteet, ja jäi sitten synkän näköisenä odottamaan tavarajunaa.
-
-Kun tavarajuna vihdoin saapui asemalle, hyökkäsi isä junailijan
-kimppuun ja vaati päästä mukaan. Junailija asettui haraamaan vastaan
-sanoen, että kun tämä kerran ei ole matkustajajuna eikä edes
-sekajunakaan, niin ei siihen voida ottaa matkustajia. Isä huusi, että
-mitä se semmoinen on, ja junailija vastasi, että se on tavallista
-porvarillista järjestystä.
-
-Jonkin aikaa vallitsi siinä sellainen rähäkkä, että asema-alueen
-varikset ja harakat hermostuivat ja lensivät pois koko paikkakunnalta.
-
-Mutta isäukko on suuri diplomaatti, ja jos hän olisi antautunut
-diplomaattiselle alalle, olisi hän varmaankin ulkoministeri taikka
-joku lähettiläs ja kääntäisi puolelleen koko Euroopan huomion. Kun
-hän huomasi, etteivät uhkaukset ja röyhkeys tässä vieneet toivottuun
-tulokseen, muuttui hän äkkiä lauhkeaksi kuin lammas ja sanoi
-mielistelevällä äänellä nyt vasta huomaavansakin, että herra junailija
-on vanha tuttava, vaikka hän ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan,
-missä ja milloin he ovat viimeksi tavanneet. Isä tarjosi junailijalle
-parempia sikareitaan, niitä, joita hän itsekin polttaa ja jotka hän
-säilyttää oikeanpuolisessa povitaskussaan. Vasemmassa taskussaan pitää
-hän niitä huonompia sikareita, joita hän tarjoaa muille. Samalla kysyi
-isä, kuinka vaimo ja lapset jaksavat.
-
-Junailija otti pulskan, vatsavyöllä koristetun sikarin ja kiitti
-kysymästä ja ilmoitti olevansa edelleenkin poikamies, ja sitten alkoi
-isä valittaa kohtaloaan ja selitti olevansa aikansa lapsipuoli ja
-olosuhteitten uhri. Junailija ei kehdannutkaan kieltää enää isältä
-pääsyä junaan, ja isä pääsi tuon 29 kilometrin pituisen matkan takaisin
-Röykkään junailijavaunussa. Isä ei ollut erikoisen hyvällä tuulella
-päästessään Nummelan parantolaan, mutta ei ollut oikein lääkärikään,
-kun ei isä ollutkaan tullut määrätyllä vastaanottotunnilla. Sitten
-tutki lääkäri isän keuhkot ja sanoi, että tuberkuloosi hänen
-luullakseen pystyy ennemmin sarvikuonoon kuin isän tapaiseen
-ruumiinrakennukseen.
-
-Tällaisia kommelluksia voi isälle matkoillaan tapahtua, vaikka hän
-esiintyykin kuin englantilainen loordi, joka on matkustanut maapallon
-ympäri sekä myötä- että vastapäivään.
-
-
-
-
-VI
-
-
-Ennen rautatiematkamme loppua ennätin vielä osoittaa pienen
-huomaavaisuuden isäukolle, mutta luulen, että jos isä olisi
-aavistanutkaan minulla olevan jotain osaa taikka arpaa siinä asiassa,
-olisi minulle koittanut eräs monivaiheisen elämäni raskaimmista
-hetkistä.
-
-Eikä minulla ollut edes panssarinahkoja mukanani.
-
-Meillä pojilla on nimittäin varastossa ja helposti käsille saatavassa
-paikassa kotona kaksi tieteellisellä tarkkuudella ja ihailtavalla
-kätevyydellä soveliaaseen ja tarkoitustaan vastaavaan muotoon
-leikattua pohjanahkapalasta, joita me nimitämme panssarinahoiksi.
-Panssarinahkojen tarkoitus on vaikuttaa lieventävästi isälliseen
-kuritukseen ja sen voimaan. Heti kun jollekin meistä ilmenee syytä
-ruveta pelkäämään, että hänen peräsalonkinsa joutuu uudistamaan
-vanhaa tuttavuutta isäukon rottingin kanssa, kiiruhtaa hän sisälle
-ja sijoittaa panssarinahat niille kuuluviin paikkoihin housujensa
-sisäpuolelle. Ne ovat varustetut oikein nauhoilla, että paremmin
-pysyisivät paikoillaan. Minä luulen, että keskiajan ritarien panssarit
-ovat kehittyneet tämänkaltaisista panssarinahoista. Kerran kun
-isä ikävän tapansa mukaan tomuutti minun housujani niiden ollessa
-jaloissani, ja minä kiljuin asianmukaisella innolla, jotta näytelmä
-tuntuisi luonnolliselta, ähisi isä minua hosuessaan, että jos tämä
-sauna tekee minulle kipeää, niin kyllä tekee hänellekin kipeää
-ajatellessaan, että hänen omenansa ovat tippuneet meripeninkulman
-päähän puusta. Minun täytyi silloin purra huuleeni estääkseni itseäni
-purskahtamasta nauramaan, sillä minulle ei sillä kertaa tehnyt
-vahingossakaan ensinkään kipeää. Isä nimittäin sattui hutkimaan hyvin
-tasaisesti ja järkiperäisesti, niin ettei yksikään isku sattunut
-sivulle eikä liian alas, vaan kaikki satoivat panssarinahkoihin
-niinkuin pitikin.
-
-Mutta erään toisen kerran, kun diplomaattiset suhteet isän ja minun
-välillä katkesivat niin äkkiä, etten ennättänyt käydä panssaroitumassa,
-oli minun kiljumiseni varmaankin paljon luonnollisempaa ja
-vaikuttavampaa kuin edellämainitussa tapauksessa. Olen varma siitä,
-ettei siinä ollut mitään pingoitettua ja teennäistä, niinkuin
-teatteriarvostelijat sanovat, vaan että se kumpusi olemukseni
-syvimmistä hetteistä. Myönnän avoimesti olleeni hyvin kiusallisessa
-tilanteessa ja toivoin todellakin, että joku muu, esim. Ovelan Jullu,
-olisi sillä hetkellä ollut minun housuissani. Minusta on sopimatonta,
-että rangaistus seuraa tuomiota niin nopeasti, ettei tuomitulla ole
-ensinkään aikaa järjestää yksityisiä asioitaan. Eduskunnan pitäisi
-säätää semmoinen laki, ettei pieksämistä saa alkaa ennenkuin on kulunut
-ainakin neljännestunti siitä, kuin tuomio on langennut. Toivon lukijan
-voivan sen uskoa, kun vakuutan, ettei minun ollenkaan tarvinnut
-pureskella sillä kertaa huuliani verille estääkseni itseäni nauramasta.
-
-Kaiken kaikkiaan ovat nämä panssarinahat erinomainen keksintö. Minä
-olen aikonut täysikasvuiseksi tultuani ottaa niille patentin ja ryhtyä
-valmistamaan niitä tehdasmaisesti. Luulen voivani kääriä niillä
-kokoon miljoonia paljon vähemmällä vaivalla kuin isäukko moninaisilla
-ahväärihommillaan.
-
-Niinkuin sanottu eivät nuo hyödylliset esineet olleet minulla mukanani
-tällä matkalla, joten minun täytyi noudattaa varovaisuutta ja harkintaa
-suhteessani isäukkoon.
-
-Mutta kun Rautatiekirjakaupan myyjäpoika tuli meidän vaunuumme
-ja kimakalla äänellä aloitti luettelon kaikista niistä kirjoista
-ja sanomalehdistä, joita hänellä oli käteismaksulla myytävänä
-matkustavalle tiedonjanoiselle yleisölle, sain taas pienen
-aatteentyngän, ja minusta tuntui voiteen haaskaukselta olla sitä
-käyttämättä.
-
-Se oli hyvin pitkä, se pojan luettelo ja antoi hämmästyttävän kuvan
-nykyisen kirjapainoteollisuuden tuotantokykyisyydestä, samalla kun se
-antoi yhtä hämmästyttävän kuvan Rautatiekirjakaupan poikien tavattoman
-pitkälle kehittyneestä muistista.
-
-Kun poika oli pysähtynyt täyttääkseen tyhjentyneet keuhkonsa jälleen
-ilmalla, kerroin minä hänelle, että toisen luokan vaunussa on
-sellainen ja sellainen huonokuuloinen herrasmies, joka on rikas kuin
-Kansallispankki ja sitäpaitsi suuri kirjallisuuden ystävä. Poika lähti
-kiireesti etsimään isäukkoa, ja minä hiivin perässä katsellakseni
-ovenraosta, kuinka hän suoriutuisi tehtävästään.
-
-Kirjakauppapoika löysi isän vaikeuksitta ja alkoi kiljua hänelle
-epistolaansa korvia särkevällä äänellä. Minä näin isäukon huitovan
-käsiään, ikäänkuin olisi hän tahtonut karkoittaa näkymättömiä paarmoja
-naamaltaan, mutta kun ei siitä ollut apua, avasi isä suunsa koko
-laajuudessaan ja käski pojan mennä hiiteen. Poika ei kuitenkaan mennyt
-hiiteen, vaan paukutti katkismustaan minkä ennätti, jolloin isä kääntyi
-ympärillä istuvien puoleen ja kysyi, olisiko luvallista tarttua pojan
-niskaan ja heittää hänet ulos ikkunasta. Eräs rauhallisen näköinen
-herrasmies arveli, ettei se ole lain mukaista, johon isä vastasi, että
-meidän lainsäädäntömme on vanhentuneella kannalla.
-
-Sitten nousi isäukko ylös ja lähti lipettiin, mikä on hyvin harvinaista
-niin sankarilliselta henkilöltä kuin isä on. Nähdessäni isän
-kiiruhtavan sille ovelle päin, jonka raosta minä kurkistelin, juoksin
-minä kiireesti takaisin vaunuuni ja aloin katsella ulos ikkunasta.
-
-Isä tuli viereeni istumaan ja sanoi, että toisessa luokassa
-on piru merrassa ja että sielunvihollinen on ilmestynyt sinne
-Rautatiekirjakaupan pojan haamussa. Sitten isä sanoi, ettei hän ymmärrä
-millä oikeudella alaikäiset henkilöt saavat saarnata rautateillä.
-Minä arvelin, että Rautatiekirjakauppa kukaties on hankkinut
-Valtioneuvostosta saarnaluvan pojilleen, mihin isä vastasi sen olevan
-ilmeisen väärinkäsityksen minun taholtani, koska saarnalupia ei
-anna valtioneuvosto, vaan tuomiokapituli. Sitten kertoi isä turhaan
-yrittäneensä keskeyttää pojan puhetulvaa, jolloin minä selitin, että
-nämä pojat ovat erityisissä laitoksissa harjoitetut jonkinlaisiksi
-automaateiksi, joiden suorastaan täytyy laskea rallinsa loppuun asti,
-jos ovat sen kerran alkaneet, muuten ne voivat räjähtää. Siihen
-sanoi isä äreästi, että antaisi sitten räjähtää, ja lisäsi, että on
-arveluttavaa kehittää inhimillisiä kykyjä niin pitkälle. Minä sanoin,
-että on olemassa keino, millä saa automaatin pysähtymään, nimittäin
-se, että ostaa siltä kirjan, ja huomasin, että isä pisti tämän tiedon
-hampaankoloonsa vastaista tarvetta varten.
-
-Sitten kertoi isä, joka tilapäisesti oli erittäin suopealla tuulella
-minua kohtaan, kuulleensa kerran junamyyjän Mäntyharjun asemalla
-huutavan:
-
--- Oeskoon tiällä lukutaetosta väkkee, kun oes näes värskiä lehtiä?
-
-Isä sanoi sellaisen kysymyksen olevan kuin kuivan lehmänrieskan vasten
-lukutaitoisen Suomen kansan pläsiä, johon minä huomautin, että se
-on kukaties leikkiä. Isä sanoi, että kyllä hän sen ymmärtää minun
-neuvomattanikin, mutta että junamyyjät ovat omituisia, hämäräpohjaisia
-luonnontuotteita, joista on työläs saada selvää, mikä niissä on totta
-ja mikä leikkiä.
-
-Samassa alkoivat jarrut jyrätä, juna hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi
-ravintola-asemalle.
-
-
-
-
-VII
-
-
-Tämän esikoisteokseni käsikirjoitusta tarkastaessaan kysyi julkaisija,
-ovatko tässä esitetyt tapaukset ja henkilöt tosia. Minä vastasin, että
-tietysti, kuinka minä olisin voinut ruveta pistämään tähän mitään
-omasta päästäni? Sitäpaitsi kun isäukko milloin liikkeelle lähtee,
-niin kyllä siitä aina aihetta heruu, tarvitsematta paljoakaan omia
-höysteitään mukaan pataan. Julkaisija sanoi silloin, että täytyy
-muuttaa eräiden paikkojen ja henkilöiden nimiä sen verran, ettei niitä
-voida tuntea, koska on sopimatonta ja tarpeetonta panna kirjaan, joka
-ei ole mikään poliisipöytäkirja, eläviä ihmisiä semmoisina, että
-naapurit ne heti tuntevat ja rupeavat töllistelemään. Sitten pyyhkäisi
-hän ensimmäiseksi sen aseman nimen, jolle me pysähdyimme. Se oli
-ravintola-asema, niinkuin jo sanottu.
-
-Isä neuvoi minulle ensin kolmannen luokan ravintolan oven ja meni
-itse toisen luokan ovesta sisään, mutta vähän ajan kuluttua tuli
-hän hakemaan minua sanoen, että syödään nyt samassa pöydässä, koska
-kuitenkin valitettavasti ollaan saman ruokakunnan jäseniä. Tässä äkkiä
-heränneessä sukulaisrakkaudessa piili ilmeisesti jokin arvoitus, mutta
-se selvisi pian, sillä toisen luokan ravintolan tarjoilupöydän edessä
-seisoi kolminkertainen hyvin tiukka ihmismuuri, jota ukko nähtävästi
-oli turhaan yrittänyt puhkaista.
-
-Isä antoi minulle rahaa ja käski minun mennä ostamaan kaksi pihviä ja
-voita ja leipää ja kaljapullon ja lasin maitoa.
-
-Minä tein yrityksen tunkeutua ihmisten välistä, mutta kun se ei
-onnistunut ja muuan talisilmäinen herra alkoi ärjyä, että mitä se
-poika tuuppii, niin minä siirryin toiseen paikkaan ja kumarruin alas
-sekä aloin kyynärpäitäni käyttäen pujoitteleitua jalkojen välitse ja
-paltonhelmojen alitse. Tämä onnistui paremmin, sillä ihmismuuri on
-aina alapuoleltaan hatarampi kuin yläpuoleltaan. Tuossa tuokiossa olin
-minä päässyt tarjoilutiskin ääreen ja saanut mitä tarvitsin. Jotkut
-kyllä murisivat, että mistäs sinä siihen ilmestyit, mutta minä vastasin
-nöyrästi olleeni jo kauan olemassa tässä maailmassa, vaikka minua ei
-pienuuteni ja hennon vartaloni takia ole yleisemmin huomattu. Sitten
-pyysin takana seisovia tekemään tilaa ja päästämään minut pois, että
-he itse pääsisivät minun paikalleni, ja heti oltiin minulle hyvin
-avuliaita.
-
-Isäukko alkoi syödä pihviään ja sanoi sen olevan niin sitkeän kuin
-olisi se löydetty Tutankhamenin haudasta. Välillä mulkoili hän
-suuttuneen näköisenä ihmismuuriin ja sanoi, että kyllä se oli toista
-ennen aikaan tämä rautateillä matkusteleminenkin. Toisen luokan
-matkustajilla oli niin hyvää tilaa, että saattoivat kukin ruveta
-sohvalle pitkälleen milloin halutti, mutta nyt kaikki pikkukauppiaat
-ja konttoristitkin matkustavat toisessa luokassa ja valittavat sitten
-palkkojensa pienuutta. Isä tuntui olevan sitä mieltä, että olisi
-määrättävä laki, jonka mukaan pilettiä ostettaessa olisi näytettävä
-verokuittinsa, ja ettei niille, joiden vuositulot eivät nouse 60,000
-markkaan, saa myydä muita kuin kolmannen luokan pilettejä.
-
-Sitten isä kiinnitti huomionsa siihen epäkohtaan, että kolmannen luokan
-matkustajat junan pysähdyttyä asemalle hyökkäävät kuin susilauma toisen
-luokan ravintolaan eivätkä tiedä ensinkään huutia, vaan asettuvat
-läpipääsemättömäksi seinäksi tarjoilupöydän ääreen ja estävät laillisia
-toisen luokan matkustajia pääsemästä oikeuksiinsa.
-
-Eräs isän vieressä istuva mies, joka söi maitoa ja voileipää ja
-muutenkin näytti kolmannen luokan matkustajalta, sanoa tokaisi
-siihen, että on se sentään hyvä, että kansanvaltaisuudesta on vielä
-edes sen verran rippeitä jäljellä, että köyhänkin raha kelpaa siinä
-kuin rikkaankin. Isä mullisti heti häntä kohti yhden masentavimpia
-silmäyksiään, jota toinen ei kuitenkaan huomannut, ja hönkäsi kyllä
-tietävänsä, ettei köyhyyttä voi pitää minään varsinaisena rikoksena,
-johon olisi lain ankaruutta sovellutettava, mutta ettei se hänen
-mielestään myöskään ollut mikään erityinen ansio, jonka pitäisi
-oikeuttaa köyhimykset saamaan sellaisia etuja ja oikeuksia, mitkä
-luonnostaan kuuluvat rikkaille. Isäukko huokasi hurskaasti, että se on
-Jumalan tahto, että maailmassa pitää olla köyhiä ja rikkaita.
-
-Voileipää syönyt mies oli jo lähtenyt, luotuaan isään vihamielisen
-silmäyksen ennättämättä kuulla isän jumalisia loppusanoja, mutta nyt
-puuttui puheeseen laihahko, harmaapartainen ja silmälaseja käyttävä
-herra, joka joi teetä ja luki sanomalehteä pöydän toisella puolen.
-
-Tämä herra kohotti kohteliaasti hattuaan ja pyysi anteeksi, että
-tuntemattomana sekaantuu keskusteluun, mutta hän sanoi aina
-mielenkiinnolla kuuntelevansa henkilöä, jolla on esitettävänä
-itsenäisiä mielipiteitä, jotka ovat niin harvinaisia nykyaikoina.
-
-Isäukko kumarsi vuorostaan kohteliaasti ja vastasi aina mielihyvällä
-vaihtavansa ajatuksia oppineitten ja sivistyneitten ihmisten kanssa,
-koska tällaiset keskustelut avartavat näköaloja kummallekin puolen,
-ja harmaapartainen herra sanoi, että hän oli sattunut kuulemaan
-isän lausunnon, ettei toisen luokan rautatiepilettejä olisi myytävä
-muille kuin sellaisille henkilöille, jotka voivat todistaa maksavansa
-veroa vähintään 60,000 markan tuloista. Vieras herra myönsi, ettei
-periaate sinänsä ehkä ollut hullumpi, sillä estäisihän se ihmisiä
-matkustelemasta yli varojensa, ja kun yhteiskunta ja valtio niin
-monella muullakin tavalla sekaantuvat ihmisten yksityisiin asioihin,
-niin miksikäs ei tälläkin tavoin, varsinkin kun se tapahtuu
-tarkoituksessa pakoittaa ihmisiä säästäväisyyteen. Hän halusi
-kuitenkin huomauttaa, etteivät tällaisille tuloille ole onnistuneet
-pääsemään esim. lyseon vanhemmat lehtorit, joitten joukossa on paljon
-filosofian tohtoreitakin, kaikkien muiden ollessa maisterin tutkinnon
-suorittaneita. Harmaapartainen herra kysyi, olisiko isän mielestä
-oikein kohtuullista, että vanhempi lehtori, joka ehkä on jo ikämies, on
-pakoitettu kököttämään kolmannen luokan kovalla penkillä samalla kun
-joku sivistymätön tai puolisivistynyt keinottelija, joka haalii kokoon
-rahoja kaikenlaisilla enemmän tai vähemmän epäilyttävillä liiketoimilla
-ja ihmisten nylkemisellä tai petkuttamisella, olisi oikeutettu
-rehentelemään toisessa luokassa.
-
-Isä punastui vähän ja sanoi, että jokaisessa mitalissa on taka-
-niinkuin etupuolensakin, mutta hän on vain puhunut periaatteellisessa
-katsannossa, ryhtymättä pohtimaan yksityiskohtia, ja sanoi kernaasti
-olevansa valmis myöntämään vanhemmille lehtoreille hakemuksen
-perusteella erioikeuden toisessa luokassa matkustamiseen. Kuitenkin
-tahtoi hän huomauttaa, että lehtoreissakin on monenlaisia, ja että
-esim. hänen poikansa ovat usein jääneet luokalle siitä syystä, etteivät
-lehtorit ole kyenneet antamaan heille riittävää ja kunnollista ohjausta
-tieteitten peruskysymyksissä.
-
-Harmaapartainen herra veti suutaan vähän nauruun ja kysyi, oliko isä
-varma siitä, ettei hänen poikiensa kyvyissä ole mitään muistuttamista,
-jolloin isä huomautti, että hänen poikansa ovat hänen jälkeläisiään,
-joten niitten päässä ei pitäisi olla mitään vikaa, ja vieras
-herra kumarsi kohteliaasti ja sanoi, ettei hän ollut tullut sitä
-ajatelleeksi, mutta että hän uskoo sen kernaasti, kun isä kerran sen
-itse sanoo.
-
-Isä lähetti minut ostamaan tulitikkuja saadakseen sytyttää sikarinsa,
-ja hetken kuluttua istuimme jälleen junassa.
-
-
-
-
-VIII
-
-
-Parin tunnin kuluttua tulimme sille asemalle, jolle meidän pilettimme
-olivat ostetut.
-
-Asemalla kysyi isä, missä se auto oli, jonka Katinhännän valistusseura
-oli lähettänyt häntä vastaan. Olemattomia viiksiään nyppivä asemamies
-katseli taivaalle, vaikka siellä ei näkynyt mitään erikoista, ei edes
-sateenkaarta, ja vastasi sitten, ettei täällä ole mitään autoja, mutta
-eräs kyytipoika on kyllä tullut Katinhännästä ja kuuluu odottelevan
-jotain juhlapuhujaa. Isäukko pullisti rintaansa ja sanoi "juhlapuhuja
-olen minä" samalla tavoin kuin eräs kuningas kuuluu sanoneen, että
-valtio on hän itse. Kyytipoika löydettiinkin, hän seisoi nimittäin
-aseman takarapuilla sen näköisenä kuin olisi hänet komennettu siihen
-vahtipalvelusta suorittamaan, ja tunnettiin majatalon kyytipojaksi
-sellaisesta harmaasta sarkatakista, jossa on 10 senttiä liian pitkät
-hihat, ja joka näyttää olevan laissa määrätty kestikievaripoikien
-univormuksi.
-
-Lähdimme matkustamaan kohti Katinhännän yhteiskuntaa kyydillä, joka ei
-ollut ensiluokkaisimpia, ja pitkin tietä, joka ei ollut maailman eikä
-edes tämän maan parhaita, ja isä sanoi aavistavansa, että Katinhännän
-olot ovat jossain määrin takapajulla, ja että yhteiskunnallista
-valistusta kaivataan siellä tällä hetkellä kipeämmin kuin hammasliitua
-ja kynsiharjoja.
-
-Muutamassa mutkassa menivät valjaat vähän rikki, ja isä hyppäsi heti
-alas rattailta huutaen, että juuri tätä oli hän koko ajan aavistanut.
-Hän oli heti matkalle lähdettäessä havainnut, ettei noin viheliäisiä
-ajoneuvoja ole ollut toisia koko Euroopassa ja mahdollisesti ei
-Aasiassakaan muilla kuin ehkä Tibetin köyhimmällä juhdan omistajalla,
-ja vaati kyytipojalta selvitystä siitä, aikooko hän ja millä tavoin
-täyttää lakimääräisen kyyditsemisvelvollisuutensa. Isä sylkäisi ojan
-toiselle puolen ja sanoi, ettei hänen vikansa ollut, että nämä ajopelit
-valjaineen todennäköisesti olivat valmistetut ennen vedenpaisumusta
-ja joutuneet mätänemistilaan lojuessaan kuukausimääriä sellaisen
-vedenpaljouden alla, samalla kun tuo hevonen oli pelastunut vain sen
-vuoksi, että ukko Noak sääliväisyydestä oli ottanut sen arkkiinsa.
-
-Kyytipoika ilmoitti kyllä saavansa vaurion korjatuksi, kunhan poiketaan
-lähimpään tien varrella olevaan taloon, joka on Hesekiel Kumpulaisen
-talo. Isäukko vastasi, että tosin isännän nimikin haiskahtaa
-jossain määrin vanhan testamentin aikuiselta, mutta ettei hänen
-tapansa ole kiinnittää huomiota muodollisuuksiin, kunhan asia tulee
-ajetuksi kunnialliseen päätökseen, olletikin kun isännän sukunimi on
-väärentämätöntä suomalaista alkujuurta.
-
-Tuokion kuluttua olikin vahinko saatu korjatuksi ja kahden tunnin
-matkan jälkeen olimme Katinhännän valistustalon pihamaalla.
-
-Talo oli punaiseksi maalattu rakennus järven rannalla olevalla
-kummulla, jolla paitsi valistustaloa oli kaksi mäntyä ja
-katajapensaita. Mäntyjen väliin pingoitetuille nuorille oli ripustettu
-kuivamaan talon vahtimestarin ja hänen perheensä pyykkivaatteita, jotka
-tuulessa hulmuten ja lepattaen tervehtivät meitä.
-
-Pari nuorta miestä, jotka housunlahkeissaan olevista näpistimistä
-päättäen kuuluivat polkupyöräilyä harrastavaan Katinhännän älymystöön,
-saapui pihalle kysymään, oliko matka ollut onnellinen, ja lausumaan
-meidät tervetulleiksi. Samalla he ilmoittivat, että ohjelman suoritus
-oli jo alkanut.
-
-Menimme juhlasaliin keittiön läpi, jossa olevat pitkät penkit ja kaksi
-valkoisista laudoista tehtyä pöytää ilmaisivat huoneen ravintolaksi.
-Pöytien ääressä sekoitteli puoli tusinaa punoittavia isäntämiehiä
-teelasejaan, ja huoneessa vallitseva tuoksu juorusi, että teelaseissa
-oli muutakin kuin teetä.
-
-Isä nosti kapsäkkinsä tarjoilutiskin taakse sekä kehoitti tarjoilua
-hoitavia naisia tarkoin valvomaan, ettei kapsäkille mitään pahaa
-tapahtuisi. Iltamatoimikunnan jäsenet käskivät nostaa kapsäkin
-vahtimestarin huoneeseen, ja ohjasivat isän ja minut juhlasaliin, missä
-meille osoitettiin kunniapaikat ensimmäisessä penkkirivissä.
-
-Minä en uskalla mennä väittämään, että meidän saapumisemme olisi
-herättänyt mitään erikoista mielenkuohua Katinhännän juhlayleisön
-keskuudessa. Kaikki katsoivat kyllä meihin, kun me astuimme sisään ja
-isä asettui paikalleen arvokkaasti kuin Monte Kriston kreivi, joka on
-isäukon mielisankari ja esikuva kaikenlaisissa elämänvaiheissa, mutta
-sitten kiinnittivät kaikki huomionsa sivupenkillä olevaan nuoreen
-mieheen, joka vääristeli naamaansa hyvin merkillisellä tavalla. Minäkin
-käännyin katsomaan sinne päin, ja isäukko kysyi minulta, katselivatko
-kaikki meitä. Minä vastasin tietysti, että isä on yleisen huomion
-polttopiste, jolloin ukko oikaisi selkäänsä ja korjasi kaulaliinaansa.
-
-Vaikka minä en tuntenut paikkakuntaa, oli minun kuitenkin helppo
-huomata, että sivupenkillä istuva nuori mies oli Katinhännän kultaisen
-nuorison lemmikki ja huviministeri, sekä omisti varsin huomattavat
-näyttelijälahjat.
-
-Ohjelmassa oli paraillaan runonlausuntoa. Lausujatar oli lihava tyttö,
-jolla oli yllään vaaleanpunainen leninki ja jonka tukka oli pöyhötetty
-jonkinlaiseksi taiteelliseksi heinäru'oksi keskelle päälakea. Hän
-oli nähtävästi paikkakunnan suurin lausuja. Hän kuiski runoaan
-välistä vienosti kuin tuulenhenkonen, pannen päänsä kallelleen ja
-silmänsä melkein kiinni, välistä taas kirkui kiihtyneenä kimakalla
-äänellä, kohoten varpailleen ja huitoen molemmilla käsillään. Isäukko
-katseli ja kuunteli hänen esitystään ilmeisellä mielenkiinnolla
-ja kunnioituksella, sillä tällainen runonlausuminen on juuri ukon
-makuun, jotavastoin hän tuomitsee nykyaikaisen lausumistaiteen. Mutta
-isäukko olikin ainoa koko salissa, joka yksinomaan seurasi lausujan
-taiteellista esitystä.
-
-Kaikki muut, minä niiden muassa, seurasimme sivupenkillä istuvan nuoren
-miehen mykkää pantomiimia, jolla hän tulkitsi näyttämölavan edessä
-esitettävän runon -- se oli muuten Sven Duuva -- tapauksia ja tunnelmia.
-
-Kun runonlausujatar, kostea kiilto silmissään, aloitti huokauksella:
-
-    "Sven Duuvan isä köyhä ol'..."
-
-niin käänsi sivupenkillä istuva nuori mies taskunsa nurin ja pudisti
-alakuloisesti päätään, jolloin yleisö nauraa hörähti. Ja kun runon
-mukaan "poika aukaisi leveän suunsa", pisti hän sormet suupieliinsä
-ja venytti ne miltei korviin asti katinhäntäläisen iltamayleisön
-suureksi iloksi. "Korpraali huusi nauraen" ja sivupenkin taiteilija
-piteli vatsaansa ja hihitti omituista tylsää naurua, jolloin katselijat
-purskahtivat sellaiseen riemunremakkaan, ettei lausujan ääntä vähään
-aikaan ollenkaan kuulunut.
-
-Lausujatar ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota,
-johtuiko se nyt sitten siitä, että hän oli niin antautunut
-taiteelleen ja innostunut tehtäväänsä, vaiko siitä, että tällainen
-yleisön suhtautuminen taiteellisiin esityksiin kuului asiaan
-Katinhännän iltamatilaisuuksissa. Hän vain ravasi eteenpäin runoaan
-vastustamattomasti kuin höyryjyrä, ja tultuaan siihen kohtaan, missä
-pieni suomalainen joukko joutuu kovalle koetukselle porraskäytävän
-edustalla, päästi hän suustaan sanat "taas _paukaus_..." sellaisella
-voimalla, että sivupenkin nuori mies putosi lätkähtäen lattialle sormet
-korvissa ja yleisön ulvoessa naurusta.
-
-Kun runonlausunta oli päättynyt ja saanut ansaituksi palkinnokseen
-vilkkaat suosionosoitukset, ryntäsi osa yleisöä ravintolan puolelle,
-ja toinen niistä nuorukaisista, jotka olivat olleet pihalla meitä
-vastaanottamassa, tuli kohteliaasti ilmoittamaan isäukolle, että nyt
-olisi hänen puheensa vuoro.
-
-Isälle on julkisena esiintyjänä annettava se tunnustus, ettei sellainen
-taiteilijatauti, jota sanotaan esiintymiskuumeeksi, häntä nähtävästi
-ollenkaan vaivaa. Jos hän jotain sellaista sisässään tunteekin, niin
-osaa hän ainakin erinomaisen hyvästi salata sen. Hänen korvansa vain
-punoittavat, mutta kun eivät isän korvat yleensäkään juuri liian
-valkoiset ole, niin ei sitä erityisemmin huomaa.
-
-Ukko kapusi ähkyen ja puhisten näytelmälavan reunalle ja väänsi jäykän
-ja merkitsevän häränsilmäyksen katinhäntäläisen juhlayleisön puoleen.
-Arvattavasti oli hän odottanut, että yleisö tervehtisi häntä raikuvilla
-kättentaputuksilla, mutta kun niitä ei kuulunut, yksi oven suussa oleva
-penkki vain romahti suurella jysäyksellä nurin, niin rykäisi isäukko
-pari kolme kertaa ja ärjäisi äkkiä: "Arvoisat kansalaiset!" semmoisella
-äänellä, että arvoisat kansalaiset vähän hetkahtivat. Ukko aina puhetta
-aloittaessaan ärjäisee sillä tavalla luultavasti yllyttääkseen omaa
-rohkeuttaan ja ottaakseen luonnon pois kuulijoistaan.
-
-Minä ajattelin, että saapas kuulla, mitä aatteita meidän perheemme
-kunnioitetun päämiehen aivokopassa viime aikoina on ollut itämässä.
-Sillä kyllä siellä aina jotain hautuu. Ei ukko ole mikään semmoinen,
-joka ajattelee vain mammonan palvelusta, kyllä hän harrastaa
-ylevämpiäkin asioita. Sitäpaitsi ei hän tavallisesti tyydy märehtimään
-sellaista, mitä toiset jo ovat pureksineet, vaan hiihtelee mieluummin
-omia latujaan.
-
-Ukko aloitti vähän noin niinkuin ylimalkaisesti, katseli kattoon ja
-sanoi, että kun katselemme Suomen kansaa, niin jakaantuu se kolmeen
-pääosaan, nim. miehiin, naisiin ja lapsiin. Sitten luiskahti ukko
-hetkeksi, hiukan syrjäpoluille ja mainitsi jotain siihen suuntaan, että
-kirjallisuudessa jaoitellaan taas lapset useampiin lajeihin, niinkuin
-maailman lapsiin, luonnonlapsiin, emintimän lapsiin ja Israelin
-lapsiin, mutta huomasi sitten olevansa harppaamaisillaan vähän liian
-kauaksi ja palasi takaisin raiteilleen.
-
-Sitten sanoi hän tahtovansa hetkeksi kiinnittää arvoisan yleisön
-huomiota erääseen toivottavaan uudistukseen valtiollisessa elämässämme.
-
-Arvoisa yleisö puolestaan ei näyttänyt erikoisemmin innostuneelta
-kiinnittämään huomiotaan uudistuksiin valtiollisessa elämässämme, vaan
-kulki edestakaisin ovissa ja jyristeli penkkejä, mutta silloin ukko
-äkkiä karjahti oikein vatsansa pohjasta:
-
--- Hiljaa, kun minä puhun!
-
-Voitte uskoa, että salissa syntyi hiljaisuus. Sivupenkiliä
-istuva nuori mieskin, joka näytti juuri valmistautuvan osaltaan
-havainnollistuttamaan isän puhetta, samoinkuin oli äsken tulkinnut
-isänmaallisen runon sisällisiä kauneuksia, hämmästyi niin että suu jäi
-auki. Varmaankaan eivät katinhäntäläiset olleet tottuneet tällaiseen
-komentoon puhujalavalta. Minä olin oikein ylpeä isäukon ja perheen
-kunnian puolesta.
-
-Ukkokin näytti tyytyväiseltä saavuttamaansa menestykseen ja ryhtyi
-jatkamaan puhettaan ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut. Hän sanoi
-tottuneensa katselemaan asioita syvällisemmältä kannalta kuin
-tavallinen tusinayleisö, ja muun ohella johtuneensa harkitsemaan sitä
-tapaa ja niitä perusteita, joilla meidän maassamme, mahdollisesti
-muissakin maissa, ehdokkaita asetetaan ja jäseniä valitaan eduskuntaan.
-
-Niinkuin tiedetään, huomautti ukko, pannaan valtiollisissa vaaleissa
-kuten kunnallisissakin pääpaino siihen, mihin puolueeseen ehdokas
-kuuluu, sekä sitäpaitsi muihinkin vähemmän tärkeisiin seikkoihin.
-
-Sitten jatkoi ukko seuraavaan tapaan:
-
-Omituista kyllä, ei ensinkään oteta lukuun sitä tärkeätä seikkaa,
-millaiset ehdokkaan yksityiset perhesuhteet ovat, onko hän naimisissa,
-onko hänellä lapsia ja millaisia lapsia hänellä on.
-
-Nämä tällaiset asiat ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Sentähden
-on minua jo kauan suututtanut, sanoi ukko, kun eduskuntaan valitaan
-henkilöitä, jotka eivät edes ole naimisissa.
-
-Toivottavasti me jokainen tiedämme ja myönnämme, miten tärkeä sääntö
-avioliittosääntö on. Siihenhän oikeastaan perustuu ihmiskunnan
-olemassaolo. Avioliitolla on -- semminkin näinä aikoina, jolloin suuret
-sodat ja espanjatauti tekevät tuhoisaa jälkeä -- suuriarvoinen tehtävä
-puolueiden äänimäärien lisäämisessä. Nummisuutarien Eskon sanat, että
-ellei olisi saappaita, niin eipä taitaisi olla jalkojakaan, voidaan
-mielestäni sattuvasti sovelluttaa tähän asiaan sikäli, että ellei
-aviosäätyä olisi niin eipä taitaisi olla eduskuntaakaan.
-
-Ukko piti pienen taidepaussin, antaakseen kuulijoilleen tilaisuuden
-puhjeta nauruun ja kättentaputuksiin, mutta kuulijat katsoa mulkoilivat
-ukkoon aivan järkähtämättömästi. Joku haukotteli ääneen.
-
-Ukko loi kuulijoihinsa silmäyksen, joka merkitsi, että kyllä näkyy,
-ettei tässä pesässä ymmärretä hienompaa huumoria, ja jatkoi sitten
-vähän harmistuneen näköisenä:
-
--- Sitäpaitsi käsitellään eduskunnassa alituiseen tärkeitä asioita,
-jotka joko suoranaisesti tai välillisesti koskevat avioliittoa ja
-sen yhteydessä olevia asioita. Minusta on yhtä nurinkurista, että
-naimaton edustaja saa päättää sellaisista asioista, kuin jos meidän
-talomme talonmies, joka kantaa halot keittiöömme, sen nojalla saisi
-myöskin määrätä, mitä meillä syödään päivälliseksi, hernerokkaako vaiko
-lampaanlihaa kaalissa. Ne ovat tosin molemmat ravitsevia, maukkaita
-ruokalajeja, jos ne vain ovat tarpeeksi kiehuneet. Veriletuista
-puolukkahillon kanssa minä myöskin paljon pidän. Mutta oikeus ja
-kohtuus on, että niiden paistamisesta ja syömisestä määrään minä itse
-taikka vaimoni. Talonmiehelle ei ole myönnettävä oikeutta sekaantua
-siihen.
-
-Vain sellainen mies, jolla on ollut kykyä hankkia itselleen suuri
-perhe, ja joka samalla on pystynyt pitämään yllä järjestystä tämän
-perheen keskuudessa sekä ruokkimaan ja vaatettamaan sen, niin ettei
-se ole langennut kunnan rasitukseksi, vain sellainen mies on saanut
-sitä kokemusta, taitoa ja koeteltua kansalaiskuntoa, joka tekee hänet
-mahdolliseksi asettumaan eturiviin ja johtamaan kansan kohtaloita
-suurta tulevaisuutta kohti. Niinkuin etevä sotapäällikkö Napoleon ensin
-voitti taistelun päässään, ennenkuin hän seuraavana päivänä voitti
-sen sotakentällä, niin myös sellainen mies, joka on osannut hyvin
-hoitaa oman perheensä, on kypsynyt johtamaan sitä suurta ja riitaista
-perhekuntaa, joka historiassa tunnetaan Suomen kansan nimellä.
-
-Ukko pysähtyi hetkiseksi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Näki että
-hän ponnisteli vakavasti temmatakseen yleisön mukaansa, mutta
-tulokset eivät oikein vastanneet vaivannäköä. Kuulijat harvenivat
-harvenemistaan, ja pari kolme äijää suorastaan nukkui.
-
-Isäukko ei kuitenkaan heittänyt vielä kirvestään järveen, vaan jatkoi:
-
--- Minä olen ollut naimisissa jo kolmattakymmentä vuotta ja olen yhä
-edelleenkin. Voin siis, kehumatta liikaa itseäni, -- oma kiitos on
-minusta aina haissut oikein myrkylliseltä -- voin siis väittää olevani
-asiantuntija. Minulla on kuusi poikaa ja pari kolme muutakin lasta.
-Eikä tarvitse kenenkään tulla sanomaan, että minun lapseni olisivat
-hänen ovellaan käyneet kengännauhoja kaupittelemassa. Eipä silti, että
-kengännauhojen kaupittelemisessa mitään häpeällistä olisi, mutta minä
-arvelen, ettei sillä ahväärillä hevillä miljonääriksi päästä.
-
-Tässä veti isä suutaan vähän nauruun, mutta yleisö töllisteli häneen
-niin vakavasti kuin olisi kuunnellut saarnaa.
-
-Huomasin, että isäukkoa ei huvittanut enää jatkaa, enkä voi
-moittia häntä siitä. Ei olisi mitään erityistä nautintoa kiskoa
-perässään kaksitoistakoukkuista jousiäestä pitkin huonosti kynnettyä
-kesantopeltoa, ja Katinhännän syvien rivien mukaansa tempaaminen näkyi
-olevan jokseenkin yhtä kiitollista hommaa.
-
-Ukko Kenonen tekikin äkkiä ruton lopun koko puheesta, jonka hän
-varmasti oli suunnitellut paljon pitemmäksi, ja huipisti sen
-seuraavaksi loppulauseeksi:
-
-"Niinkuin tästä lyhyestä esityksestäni on käynyt selville, on
-mielestäni, ja toivottavasti kaikkien tervejärkisesti ajattelevien
-kansalaisten mielestä, päivänselvää, että tulevissa vaaleissa on,
-mikäli ei erittäin painavia syitä jossakin satunnaisessa tapauksessa
-ole lieventävänä asianhaarana esilletuotavaksi, eduskuntaan valittava
-vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat laillisessa avioliitossa ja jotka
-käsittävät jokaisen uuden lapsen uudeksi edistysaskeleeksi. Sillä
-ihmiskunnan tosi ja vakava edistys voi minun vaatimattoman mielipiteeni
-mukaan tapahtua vain lapsenkamaritietä".
-
-Ukko kumarsi ja pysähtyi silmänräpäykseksi odottamaan kättentaputuksia.
-Todennäköisesti olisi hän niitä saanutkin, ellei eräälle torkkujista
-olisi sattunut juuri silloin ja kuin isäukon puheen päätösmerkiksi
-tapahtumaan jokin äänekäs vahinko.
-
-Yleisö repesi tällöin riivatunmoiseen nauruun, niin että nukkujakin
-heräsi, hieroi silmiään ja tuijotti tyhmistyneen näköisenä ympärilleen.
-
-Isä astui raivostuneena alas puhujapaikalta ja sanoi minulle kovalla
-äänellä, että tällaiselle yleisölle puhuminen on samaa kuin päärlyjen
-heittäminen siihen sikalaumaan, jota tuhlaajapoika deekikselle
-jouduttuaan sai elinkeinokseen paimentaa vieraalla maalla. Jos
-hän olisi tietänyt, että tämän paikkakunnan ihmiset ovat moisia
-porsaita, niin olisi hän mieluummin lähtenyt Ovambomaalle puhumaan
-järkiperäisestä poronhoidosta kuin pitämään valtiollista puhetta
-tämmöiselle ulosvalitulle aasijoukolle, joka on vielä tuskin muuta kuin
-raakalaisasteella.
-
-
-
-
-IX
-
-
-Voitte uskoa, kun väitän, että ukko oli huonolla tuulella. Hän päätti
-heti lähteä paluumatkalle Katinhännästä, ja sanoi siihen kyllä aikoja
-kuluvan, ennenkuin häntä voidaan houkutella puhujaksi sellaisille
-takapajulla oleville paikkakunnille kuin Katinhäntään.
-
-Erään paikkakuntalaisen rattailla pääsimme lähtemään takaisin sille
-asemalle, jolta olimme tulleet, mutta noin 3 kilometrin päässä
-asemalta olevassa tienhaarassa sanoi katinhäntäläinen, ettei hän voi
-tulla asemalle asti, vaan täytyy meidän kävellä loppumatka. Isäukko
-koetti ensin uhkauksilla, sitten houkutuksilla ja lopuksi rukouksilla
-saada miestä viemään meidät asemalle, mutta mies sanoi, että hänellä
-on kiireet paikat, kun hän on kätilöä noutamassa, ja arveli, ettei
-meille kahdelle riskille miehelle ollut mikään konsti kävellä lyhyttä
-loppumatkaa selvää tietä pitkin.
-
-Eikä meidän muu auttanutkaan. Tie oli hirveän kurainen, mutta kun
-harppasi ojan toiselle puolelle, niin pääsi jotenkuten kulkemaan.
-Isäukko sylkäisi ja kirosi kiitokseksi katinhäntäläiselle
-kyytimiehelle, ja sanoi, ettei sellaisella väellä kuin Katinhännässä
-asuu pitäisi olla ensinkään oikeutta jatkaa sukuaan.
-
-Minä, piintynyt pääkaupunkilainen, en ole koskaan käyttänyt
-kalosseja enkä ole oikein ymmärtänyt sellaisia ihmisiä, jotka
-luulevat niitä tarvitsevansa. Nyt minä ymmärrän. Mitä vanhemmaksi
-ihminen, nim. normaali-ihminen tulee, sitä ymmärtäväisemmäksi ja
-suvaitsevaisemmaksi hän muuttuu ympäristöään ja lähimmäisiään kohtaan.
-Ja kalossinkäyttäjien ymmärtämiseen tarvitaan vain pistäytyminen
-maaseudulle sateiseen aikaan. Vihdoin päästiin taloon, jonka seinässä
-oli sinisillä kirjaimilla valkoisella pohjalla "Huoneita matkustajille".
-
--- Onko huonetta? kysyi ukko.
-
--- Onhan niitä. Tässä olisi kahden hengen huone, jos kelpaa.
-
--- Kyllä se kelpaa, ilmoitti isäukko ja riisui kenkänsä sekä käski
-minun tehdä samoin, ja sanoi sitten palvelustytölle, että nämä kengät
-on heti puhdistettava, koska meillä ei ole toisia jalkineita, niin että
-täytyy odottaa sukkasillaan.
-
-Naisihminen otti huostaansa jalkineemme ja vei ne, riiputtaen niitä
-varovaisesti vasemmassa kädessään. Olen jostakin lukenut, että
-Amerikassa naispalvelija pitäisi suurena loukkauksena, jos hänen
-tehtäväkseen jätettäisiin kenkien kiilloittaminen. Ajattelin itsekseni,
-että mitähän amerikkalainen palvelijatar sanoisikaan tuollaisista
-kengistä!
-
-Huone oli tavallisen siisti. Siinä ei ollut minkäännäköistä, mikä olisi
-erottanut sen tuhansista muista kotimaisista matkailijahuoneista.
-
-Mutta seinän takaa kuului merkillistä jähinää. Kuulosti siltä, kuin
-olisi joku tuupattu ovesta sisään ja kompastunut tuoliin.
-
--- So so! huusi joku vähän sortunut miesääni. -- Nyt oli mennä pöytä
-nurin!
-
--- Mitäs se Maikki meinaa, kun tuolla tavalla tyrkkii vieraitaan,
-nikotteli joku toinen ääni.
-
-Nyt sekautui puheeseen nainen, nähtävästi tai oikeastaan kuultavasti
-mainittu Maikki.
-
--- Tuollainen vieras! Tulkaa eteiseen katsomaan minkä siivon se on
-sinne tehnyt! Lainehtii ihan! Sellainen porsas!
-
--- No, noh, vahinkohan se on ollut. Heikki on niin väsynyt. Nyt se jo
-kuorsaa tuossa sohvalla.
-
--- Luuletteko te, että minun on pakko ruveta siivoomaan sellaisten
-sikojen jälkiä! Jos nyt sattuisivat poliisit tulemaan tarkastukselle.
-
--- No, ei Maikki nyt hauku i-ihmisiä. Rahallahan siitä pääsee. Maikki
-puhdistaa nyt vain, niin Maikki saa tästä 20 markkaa.
-
-Maikki tuntui rauhoittuvan ja poistuvan huoneesta.
-
--- Kuule Heikki, älä rupea nukkumaan, muuten et jaksa nousta asemalle.
-Juna lähtee tunnin päästä, ja me mennään Helsinkiin. Hei Heikki! Nouse
-ylös -- juomaan!
-
--- Anna sen nukkua! Eihän sitä voi tuossa kunnossa junaan viedä.
-Asemalla jo joutuu kiinni. Kaadappas minulle vähän.
-
-Sieltä kuului nyt pullon pulputusta ja juomalasien kalahduksia.
-
-Sitten remahti äkkiä virsi:
-
-    "Sun haltuus rakas isäni
-    Mä annan vanhan äitini..."
-
-Palveleva henkemme toi kengät. Ne olivat puhdistetut ja kuivat.
-
--- Minä kuivailin niitä hellan päällä, niin viipyi näin kauan...
-
--- Tuolla tuntuu olevan iloisia veikkoja seinän takana, sanoi isäukko.
-
--- Mitä lienevät asioitsijoita. Mutta ne lähtevät iltajunalla.
-
-Seinän takaa ei kuulunut muuta kuin örinää ja mörinää. Silloin tällöin
-mies, jolla ei ollut musiikkikorvaa enempää kuin variksella, viritti
-laulun vanhasta äidistään.
-
-Isä kävi puhelimessa ja viipyi neljännestunnin. Hänen huoneeseen
-palattuaan kuulimme, että seinän takana oltiin lähtöhommissa.
-
--- Nyt pohjaan ja asemalle! Ei ole enää kuin varttitunti junan lähtöön.
-
--- Heikki, nouse ylös!
-
--- Ei, kyllä se pitää saada ylös. Heikki, nouse ylös, juna lähtee!
-
--- Nosta se istualleen!
-
--- Heikki, juna jättää!
-
-Kuului läiskähdys.
-
--- Älä lyö sitä päähän! Minä käännän sen mahalleen, niin läiskytä
-takapuolille.
-
-Läiskis, läiskis, läiskis...
-
--- Ei se herää, ja minun kämmentäni kihelmöi. Voipas juutas kuinka meni
-rievuksi! Ei se paljon kestä, vaikka on miestä kehumaan.
-
--- Kyllä se täytyy jättää.
-
--- No sitten se suuttuu jumalattomasti -- Heikki! Ylös heti!
-
--- Ei se herää. Suuttukoon. Jos ei nyt lähdetä, niin jäämme mekin
-junasta.
-
-Vihdoin kuului ovien pauketta ja kaikki hiljeni seinän takana.
-
-Kun palvelushenki illalla toi teetä huoneeseemme, kysyi isä:
-
--- Ei tainnut joutua Heikki junaan?
-
-Palvelushenki kohautti olkapäitään ja vastasi:
-
--- Siellä se nukkuu sohvalla kuin raato... vaikka koko talonväki oli
-repimässä sitä ylös.
-
-Kun me aamulla olimme lähdössä asemalle, kuulimme Heikin riitelevän
-seinän takana:
-
--- Mikä h--tin pesä tämä on, jossa ei ihmisiä herätetä junalle? Minun
-olisi välttämättä ollut oltava eilen illalla Helsingissä... tärkeissä
-asioissa...!
-
-Isäukko remahti nauramaan ja sanoi minulle, että on sitä hänellekin
-sattunut sellaista, ja että tämä on yleinen ajan kuva keskinkertaisesta
-matkailijakodista keskinkertaisella maaseudulla.
-
-
-
-
-X
-
-
-Tämä meidän matkamme sattui niihin aikoihin, jolloin taistelu
-kotimaisten tulitikkujen ja ruotsalaisen trustin välillä oli
-leimahtanut ilmiliekkiin.
-
-Isäukko oli kotona usein sanonut äidille, että hän toivoisi, että
-isänmaalliselle miehelle aukenisi vielä joku ala, jolla hän voisi
-tehdä mainehikkaita tekoja, mutta pelkäsi, että kaikki oli jo tehty,
-mitä ylimalkaan tehdä voidaan. Ukko sanoi, että hän on syntynyt liian
-myöhään, ja että häntä vainoaa kirotun huono onni. Toiset ehtivät aina
-edelle. Lönnrot keräsi Kalevalan, Snellman teki oman rahan ja kohotti
-suomenkielen, ja kun vapaustaistelu syttyi, sattui isäukko jäämään
-punaiselle puolelle, jossa oli pakko olla hiljaa. Hyvin hiljaa ukko
-muuten silloin olikin, ei liikkunut kaupungilla, muutti nimeänsä ja
-asuntoansa kerran viikossa ja kasvatti pitkää partaa. Kun ei valkoista
-armeijaa alkanut kuulua helmikuun alkupäivinä Helsinkiin, niinkuin ukko
-oli ennustanut, tuli hän levottomaksi ja sanoi, että ellei Valkoinen
-Suomi kiirehdi, niin tapahtuu onnettomuus ja demagoogit saavat hänet
-käsiinsä. Isäukko sanoi, että jos hän olisi ollut valkoisen armeijan
-päällikkö, niin olisi hän hyökännyt pääkaupunkiin kuin myrskytuuli,
-oikeassa kädessään kaksiteräinen miekka ja vasemmassa kädessään
-muurauskauha, ja tehnyt punaisista sylttyä 24 tunnissa.
-
-Mutta onni ei ole koskaan hymyillyt isälle, eikä antanut hänelle
-tilaisuutta näyttää, mihin hän oikeastaan pystyy.
-
-Kun tulitikkusota alkoi, niin suhtautui isä siihen aluksi
-välinpitämättömästi ja sanoi, että hän käyttää sellaisia tikkuja, joita
-saa halvemmalla, valmistipa ja möi heitä sitten vaikka ukko mustilainen.
-
-Kuitenkin tapahtui isäukossa muutaman päivän kuluttua perinpohjainen
-mielenmuutos. Hän tuli eräänä päivänä omituisen ja salaperäisen
-näköisenä kaupungilta, ja hänen älykkäissä silmissään oli merkillinen
-kiilto, kun hän sanoi, että ajan kello on kumahtaen lyönyt ja että
-hän luulee oikean hetken tulleen. Äiti meni lähemmäksi haistelemaan
-ukon henkeä, mutta ei siinä mitään vikaa ollut, ja isä sanoi, että nyt
-on tullut aika, jolloin tarvitaan oikeata miestä oikealla paikalla.
-Suuri taistelu on alkanut, ja hän aikoo asettua sen etunenään,
-ennenkuin joku muu ennättää siihen tuppautua. Kysymys on kotimaisen
-tulitikkuteollisuuden elämästä ja kuolemasta, ja hän on päättänyt
-pelastaa sen elämään, vaikka housunkannattimet katkeaisivat.
-
-Sitten sanoi isä toimeenpanevansa ensimmäiseksi suursiivouksen
-pääkaupungissa, ja ennusti, että missä hän kulkee, siellä jää
-samanlaista jälkeä kuin Attilan hevosen kavioista, joiden jäljissä ei
-koskaan ruoho eikä apila kasvanut.
-
-Jonkun viikon kuluttua laimeni kuitenkin isän innostus jossain määrin
-ja hän sanoi, että aika ei tunnu vielä oikein kypsältä ja että hänen
-täytyy hoitaa yksityisiäkin asioitaan, joita ei varmaankaan kukaan muu
-ota huolekseen, jos hän ne jättää hunningolle. Näön vuoksi käski hän
-minun jatkaa hänen työtään, mutta minä huomasin sen epäkiitolliseksi,
-ja minulla on myöskin yksityiset asiani, joista minun on huolta
-pidettävä.
-
-Kun me nyt istuimme junassa, tuli isä siihen kolmannen luokan vaunuun,
-missä minä olin, ja sanoi, että matkaohjelmassa on tapahtunut pieni,
-mutta tärkeä muutos. Hän oli kuullut, että Kuopiossa, joka on
-tulitikkutaistelun tärkeimpiä polttopisteitä, koska siellä on maailman
-suurin trustivapaa tulitikkutehdas, pidetään joku maakauppiaitten
-kokous, ja sanoi tarttuvansa tilaisuutta tukkaan. Kuopiosta on valo
-kerran ennenkin välähtänyt Suomen kansalle, kun suuri leijona Juhana
-Vilhelm hönkäsi sieltä peloittavan sotahuutonsa, ja Kuopiossa tahtoo
-hänkin kohottaa taistelulipun kotimaisen tulitikkuteollisuuden
-suojaksi. Ukko sanoi, että tällainen kauppiaskokous on erittäin
-sovelias tilaisuus tulitikkuaatteen propagandan levittämiseksi,
-ja aikovansa järjestää Kuopiossa julkisia esitelmätilaisuuksia
-tulitikkuaatteen valaisemiseksi. Ukko hymyili samalla vähän
-kavalasti ja sanoi, että jos hän hoitaa hyvin korttinsa, niin ehkä
-tulitikkuherrat uskovat hänelle tulitikkujen myynnin ja välityksen
-pääasiamiehen toimen Suomea ja Pohjoismaita varten, ja kyllä hän
-silloin paikkaa tällä hommalla taskunsa siinä kuin joku toinenkin.
-
-Minusta oli mieluista jokainen välikohtaus, joka lykkäsi tuonnemmaksi
-matkani todellisen tarkoituksen toteutumisen, nim. minun sijoittamiseni
-kovaan ja katkeraan maatyöhön johonkin sukulaistaloon, missä
-täytyy nousta kuudelta aamulla työhön ja missä ei eläviä kuvia ole
-seitsemää penikulmaa lähempänä. Lausuin siis vakaumukseni, että
-isän esiintymisellä Kuopiossa on oleva käänteentekevä merkitys koko
-tulitikkutaistelulle, ja sisässäni ajattelin, että ukko kukaties joutuu
-Kuopiossa semmoisiin mulkkauksiin, ettei häntä haluta matkaa sen
-kauemmaksi jatkaakaan.
-
-Isä palasi voimiinsa luottavan näköisenä takaisin vaunuunsa, ja
-minä jäin kolmannen luokan yleisön keskuuteen seuraamaan erästä
-kaupanhierontaa, joka herätti minussa mielenkiintoa.
-
-Ensiksi kiintyi huomioni toiseen kaupanhierojista, joka näytti
-minusta omituisen tutulta. Mietin kauan aikaa, kuka se mahtoi olla,
-mutta sitten muistin äkkiä, että sehän olikin tunnettu kansalainen,
-Surku-Vihtoori Helsingistä. Surku-Vihtoori, joka eli vanhalla
-sukukellollaan.
-
-Sallittakoon minun Kuopioon tuloamme odotellessa kertoa vähän
-Surku-Vihtoorista.
-
-Olin Helsingissä usein aamupäivisin rautatientorilla kulkiessani
-katsellut erästä resuista ja kuumana heinäkuun päivänäkin viluisen
-näköistä mieshenkilöä, joka kädet syvälle housuntaskuihin työnnettynä,
-niska kyyryssä, kuin olisi hän alituiseen peläten odottanut lyöntiä
-takaapäin, nenä punaisena ja silmät vetisinä seisoskeli kauppaa
-hierovien tai muuten vain joutilaana maleksivien miesryhmien vaiheilla.
-Sama lievimmin sanottuna vaatimaton pukunsa hänellä oli aina yllään,
-olipa sitten kuuma kesä tai pyryinen tammikuun pakkaspäivä. Sama
-risainen lippalakki oli samalla tavoin painettuna vasemmalle korvalle
-kallelleen ja lippa näytti aina olevan saman verran halki kuin
-ensimmäisen kerran sen huomatessani. Saman verran löyhähti hänen
-hengityksestään aina holipompelin tuoksua, ja kasvot näyttivät aina
-yhtä pesemättömiltä. Varsinaista pesua ne nähtävästi eivät olleet
-vuosikausiin saaneet, mutta huuhteli sadevesi kesällä ja ihon
-kosketukseen tullut lumi talvella enimmät liat sentään pois. Tukkakin,
-joka riippui erinäisinä takkuina edessä otsalla ja takana niskaan
-ja takinkauluksen yli, näytti aina samanpituiselta, vaikka kai se
-kasvoi niinkuin muittenkin ihmisten tukka. Ja Surku-Vihtooriksi häntä
-sanottiin.
-
-Ensimmäisen kerran olin muistaakseni tullut Surku-Vihtooria tarkemmin
-katselleeksi eräänä talvipäivänä.
-
-Se oli oikein kireä päivä. Tuuli puhalsi ihan leikaten ja pakkanen
-lähenteli 30 astetta, mikä nykymaailman aikaan, kuten kaikki tiedämme,
-on näillä tienoin jokseenkin harvinainen saavutus. Oli jo tulossa
-iltapäivä ja viimeiset viluiset kaupustelijat puuhasivat kiireesti
-kamsujaan kokoon, laputtaakseen tiehensä tuolta paikalta, joka
-muistutti pikemmin Grönlannin jäätikköä kuin Suomen pääkaupungin toria.
-
-Mutta torin toisessa kulmassa seisoskeli vielä tavallisella paikallaan
-ja tavallisessa asennossaan, vielä viluisemman näköisenä vain kuin
-muulloin, Surku-Vihtoori, risainen lippalakki tavanmukaisesti
-kallellaan vasemmalle korvalle päin, hytisten kylmästä ja tehden
-joitakin esityksiä, vanhahkolle, resuiseen turkkiin puetulle miehelle,
-joka hajamielisenä kuunteli Vihtooria. Viimemainitun puhe, mitä se
-sitten lieneekään sisältänyt, ei kuitenkaan näyttänyt tekevän toiseen
-toivottua vaikutusta, sillä parin minuutin kuluttua lähti hän tiehensä,
-jättäen Vihtoorin värjöttelemään yksikseen.
-
-En voinut olla silloin panematta merkille, miten paljon sentään ihmisen
-ruumis saattaa kestää, kun niikseen tulee. Lihava, parin senttimetrin
-rasvakerroksella vuorattu porvari olisi puolessa tunnissa voinut saada,
-itselleen kuolemantaudin, jos olisi sellaisessa pakkasessa haihatellut
-ulkosalla yllään Vihtoorin puku. Mutta pysyipä vain henki Vihtoorissa,
-vaikka se ehkä väliin taisikin olla hieman täpärällä.
-
-Myöhemmin alkoi minua ikäänkuin vaivata ajatus millähän se
-Surku-Vihtoori oikein elää?
-
-Kerran selvisi minulle kuitenkin tämä arvoitus. Vihtoori eli myymällä
-vanhaa sukukelloaan.
-
-Satuin kulkemaan pitkin torinlaitaa, kun Surku-Vihtoori eräänä
-pilvisenä kevätpäivänä oli innokkaassa keskustelussa parin
-maalaisen kanssa. Hän tuntui olevan tavallista enemmän humalassa,
-edelläkuvattu lippalakki reuhotti päässä vapaammin kuin tavallisesti ja
-sinipunertavan nenän päässä kimalteli suuri pisara. Siinä oli tekeillä
-kellokauppa.
-
-Vihtoori, vastoin tapojaan, jotka yleensä olivat hillityt, mitä
-ruumiinliikkeisiin tulee, taikka suoraan sanoen vetelät, heilahteli nyt
-ja nytkähteli innostuksesta. Puoliääneen suhisi hän liiketuttavilleen:
-
--- Se on hyvä kello... p--le... osta pois! Saat
-sadallakahdellakymmenellä markalla.
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa! sanoi toinen liiketuttavista.
-
--- P--le! Korotas nyt vähän sentään!
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa!
-
--- Sano viimeinen hinta!
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa... eikä penniäkään päälle.
-
--- Tämä on 200 markan kello... ja enemmänkin... no, maksa pois 120
-markkaa!
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa! sanoi taipumattomasti ostelija, jolla oli
-kieron näköiset silmät, ja lisäsi, vetäen suutaan ivalliseen nauruun:
-
--- Se on tarpeeksi maksettu varastetusta kellosta.
-
--- Varastetusta! Älä s--na! Tää on vanha sukukello... Viidenkymmenen
-vuoden paikkeilla ollut meidän suvussa... Pahaa oikein tekee kun pitää
-tämä myydä...
-
-Ja Surku-Vihtoorin silmistä alkoi vuotaa vesi, joka paremmin kuin
-pitkät ja kaunopuheiset esitykset todisti, miten raskasta hänen oli
-luopua muistorikkaasta perhekalleudestaan.
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa! sanoi kierosilmä.
-
--- Etkös kuullut, helkkarissa, että tää on vanha sukukello, kähisi
-Vihtoori. Älä viitsi tinkiä köyhältä s--nalta.
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa!
-
--- Anna edes satakymmenen!
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa! jankutti kierosilmä, jota eivät mitkään
-inhimilliset tunteet näyttäneet liikuttavan.
-
--- No, olkoon sitten menneeksi sadallaviidellä, helpotti Vihtoori.
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa!
-
-Surku-Vihtoori tuhersi taas itkua.
-
--- Oi voi p--na! Anna sata!
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa.
-
--- Yhdeksänkymmentäviisi!
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa.
-
-Vihtoori kohotti vetisen katseensa ylöspäin, ikäänkuin pyytääkseen
-korkeutta todistajaksi sille kiristykselle, johon hän oli joutunut
-kierosilmän puolelta.
-
-Mutta kun ei ylhäältä näkynyt mitään merkkiä, nuolaisi hän huuliaan,
-huokasi ja jatkoi kaupan hieromista:
-
--- Oletko sinä aivan sydämetön? Lykkää nyt yhdeksänkymmentä markkaa
-kouraan, niin saat tämän kellon -- tämmöisen hyvän kellon.
-
-Kierosilmä sylkäisi sivulleen ruskean tupakkasyljen ja sanoi kuin
-grammofooni, joka ei voi sanoa muuta kuin mitä levylle on piirretty:
-
--- Kahdeksankymmentä markkaa.
-
-Vihdoin syntyi kauppa. Surku-Vihtoori möi arvokkaan sukukellonsa
-kahdeksallakymmenellä markalla, eikä hän kaupan tultua päätetyksi
-näyttänyt olevan erikoisen pahoillaan, pikemmin päinvastoin.
-
-Parin päivän kuluttua huomasin Vihtoorin hommaavan jotain miesjoukossa.
-Ohikulkiessani kuulin hänen taas itku kurkussa myyskentelevän "vanhaa
-sukukelloa".
-
-Ja nyt minä tapasin Surku-Vihtoorin aivan odottamatta täällä Savon
-radalla ja ajattelin itsekseni, että mitähän se mahtanee nyt hommailla.
-Olisiko ruvennut trokariksi?
-
-Vihtoori ei tuntenut minua, vaikka hän kerran tai pari vilkaisikin
-minuun. Hänen huomionsa oli kiintynyt savolaisukkoon, jolla oli
-luisevat ja viekkaan näköiset kasvot ja jaloissaan pitkävartiset
-valkoiset lapikkaat.
-
-Vihtoori veti taskustaan kellon, piti sitä savolaisen silmien edessä ja
-sanoi käheällä äänellä:
-
--- Eikös isäntä osta hyvää kelloa? Täytyy myydä rahapulassa, vaikka tää
-onkin sukukello...
-
-Puolen tunnin kuluttua oli Surku-Vihtoori myynyt sukukellonsa
-puolestatoistasadasta, ei kuitenkaan sille isännälle, vaan eräälle
-nuorelle sällille.
-
-Ja kun vielä oli kulunut lähes tunti, saavuimme me Kuopioon, missä ukko
-Kenosen suuri isänmaallinen sotaretki oli alkava.
-
-
-
-
-XI
-
-
-Kuopiossa isä tietysti koetti päästä Seurahuoneelle asumaan, sillä
-isä elää aina arvonsa mukaisesti, mutta Seurahuone oli niin täynnä
-kokoukseen saapuneita maakauppiaita, ettei isää huolittu sinne, vaikka
-hän ilmoittikin, että Helsingissä tyhjennetään missä hotellissa tahansa
-vaikka potkimalla joku huoneista, jotta saataisiin hänelle tilaa.
-
-Meidän oli näin ollen pakko etsiä itsellemme katto päämme päälle
-eräässä matkailijakodissa, minkä jälkeen me lähdimme ukon kanssa
-katselemaan Kuopion ihanuuksia ja valmistelemaan maaperää
-toiminnallemme.
-
-Isä pistäytyi parissa kolmessa puodissa ja tuli ulos silmät pystyssä
-ja ilmoitti, että asia on vakavampi kuin hän on luullutkaan, ja että
-myrkky on tunkeutunut niin syvälle yhteiskunnan ruumiiseen, ettei tässä
-auta muu kuin armoton leikkaus, koska kultakuormaa kantavan aasin on
-onnistunut kiivetä itse Kuopionkin muurien yli, ja trustin tikkuja
-myydään kuopiolaisissakin kaupoissa. Onneksi on leikkausveitsi nyt
-kuitenkin sellaisen miehen kädessä, joka osaa ja ymmärtää sitä käyttää,
-ja isä sanoi, että hän nostattaa Kuopiossa sellaisen myrskyn, että
-tulitikkuherrojen ja koko maailman huomio on häneen kohdistuva henkeä
-salpaavalla jännityksellä.
-
--- Nyt on sota alkanut! huusi ukko minulle keskellä Minna Canthin
-katua, ja eräs ohikulkeva akka säikähti sen kuullessaan, niin että
-hänen polvensa notkahtelivat, siunasi ja lähti juoksemaan. Silloin
-ukko nauraa rähähti ja ennusti, että kuopiolaisille kyllä on tapahtuva
-monta järkytystä, ennenkuin päivän kultainen kehrä on kahdesti mennyt
-mailleen lännessä.
-
-Isä lähti kauppiasten kokoukseen, pyrkien pitämään esitelmää
-tulitikkuaatteesta. Ukko sanoi lähtiessään, että hän käärii
-maakauppiaat pikkusormensa ympäri ja panee heidät myymään mitä vain
-tahtoo. Viiden minuutin kuluttua tuli isä takaisin kadulle ja sanoi
-hänelle vastatun, että kun kokouksella on vahvistettu ohjelmansa,
-jonka käsittely vie tarkkaan käytettävissä olevan ajan, ja kun isä
-sitäpaitsi ei kuulunut Kuopion seudun maakauppiasten liittoon, niin
-ei hänelle voida myöntää tilaisuutta puhua kokouksessa. Ukko sanoi
-minulle, että kyllä hän ymmärtää, mistä päin tuulee, ja tuntee tässä
-raapaisussa trustin jalopeurankynnen, mutta että nämä savolaiset
-kupetsat saavat kyllä tuta, ketä he ovat pistäneet, ja että jos
-kuopiolaiset tietäisivät, millaista miestä he ovat epävieraanvaraisella
-käytöksellään loukanneet, niin he pukeutuisivat säkkiin ja tuhkaan ja
-itkisivät itseään ja lapsiaan, sekä syntyneitä että vielä syntymättömiä.
-
-Ukko rupesi heti puuhaamaan itselleen esiintymistilaisuutta ja vuokrasi
-illaksi erään seuran kokoushuoneen, missä oli piano ja puhujalava sekä
-kahdeksankymmentä tuolia. Sitten painatti hän seuraavia ilmoituksia,
-joita minä kävin naulaamassa katujen kulmiin ja lyhtypatsaisiin:
-
-               "Esitelmän
-    Maailmanlopusta ja tulitikkuaatteesta
-      pitää tänään K.E. Seuran salissa
-              A.B. Kenonen.
-
-    Pääsymaksut: Aikuisilta 5 mk., lapsilta 3 mk.
-    Alkaa täsmälleen kello 7 illalla".
-
-Minä kysyin, mitä se maailmanloppu siinä merkitsi, ja ukko vastasi,
-ettei se merkinnyt oikeastaan mitään. Hän oli pistänyt sen siihen vain
-sitä varten, että saisi ihmiset tulemaan kuulemaan esitelmää, koska
-ihmiset ovat aina uteliaita kuulemaan ennustuksia maailmanlopusta.
-
-Minustakin oli tämä viisaasti ajateltu, ja illalla me lähdimme
-esitelmäpaikalle. Minä asetuin ovelle pöydän taakse myymään pilettejä,
-ja isä meni istumaan saliin ensimmäiselle tuoliriville, nostaen oikean
-jalkansa vasemmalle polvelle ja pistäen peukalonsa liivintaskuihin.
-
-Neljännestä yli seitsemän oli saliin kertynyt yksi poliisi sekä meidän
-kortteeritalomme emäntä ja hänen neljä lastaan ja palvelijatar, joille
-kaikille me olimme antaneet vapaaliput. Eräs maalaisukko oli kyllä
-kysellyt pääsylippujen hintoja, mutta oli pitänyt niitä liian kalliina
-ja kääntynyt ovelta takaisin.
-
-Kun ei kuulijoita näyttänyt enempää tulevan, nousi isä ylös ja ilmoitti
-posket tummanpunaisina, että esitelmätilaisuus peruutetaan sattuneesta
-syystä. Matkailijakodin vapaalippulaiset lähtivät silloin tiehensä, ja
-isä sanoi poliisille pelkäävänsä, että kuopiolaiset ovat henkisesti
-turtunutta väkeä.
-
-Poliisi myönsi, että siinä voi olla osaksi perääkin, mutta halusi
-lieventävänä asianhaarana huomauttaa, että kaupungissa kävi jo viime
-viikolla eräs herätyspuhuja, joka ilmoitti maailmanlopun tapahtuvan
-kahden vuoden perästä, joten kuopiolaiset jo tietävät asiasta
-suunnilleen kaiken, mitä siitä voidaan etukäteen tietää, semminkin
-kun edellisen puhujan tilaisuuksiin oli ollut vapaa pääsy. Sitäpaitsi
-selitti poliisi, että kaupunkilaiset ovat nähtävästi lähteneet
-maakauppiasseuran iltamaan kaupungintalolle, missä on vaihteleva
-ohjelma ja lopuksi yleinen tanssi.
-
-Isä sanoi minulle, että nyt hän tietää, mitä hänen on tehtävä, ja
-että ellei hän saa tänä iltana tilaisuutta lausua kuopiolaisille
-sekä kaupungissa vieraileville viekkaille ja ynseille savolaisille
-maakauppiaille eräitä totuuden sanoja kansallisesta herätyksestä ja
-tulitikkuaatteesta, niin saa häntä sanoa Matiksi.
-
-Silloin välähti minun päässäni eräs tuuma, ja minä sanoin isälle, että
-jos minä saisin järjestetyksi näennäisen murhayrityksen isää vastaan
-hänen puheensa aikana, niin tekisi se varmaan suurenmoisen vaikutuksen.
-
-Isäukko töllisteli minuun tuokion ällistyneen näköisenä, mutta löi
-sitten otsaansa ja sanoi, että se oli kerrassaan nerokas päähänpisto
-ja ansaitsee kiittävän maininnan. Mutta sen suorituksen pitäisi olla
-täysin vaarattoman, jolloin minä näytin taskussani olevaa koirapommia
-ja sanoin, että kun tämän panee lattialle, niin se antaa hirveän
-pamauksen, eikä väkijoukossa kukaan saa selvää, mistä se pamaus
-oikeastaan lähti.
-
-Isä sanoi, ettei hän tahdo enää olla missään tekemisissä tämän asian
-kanssa, mutta että minä saan omalla vastuullani menetellä olosuhteitten
-mukaan.
-
-Tullessamme kaupungintalolle olivat iltamat jo alkaneet ja väkeä oli
-salin täysi. Alkusoitto ja tervehdyspuhe olivat jo menneet, ja nyt
-seurasi ohjelmassa torvisoittoa.
-
-Isäukko oli vähän hermostuneen näköinen, mutta kun minä sanoin,
-että todennäköisesti olisi juuri nyt sopiva hetki, niin lähti ukko
-päättäväisesti kävelemään puhujalavalle päin, ja minä juoksin sanomaan
-torvisoittokunnalle, että lopettaisivat torinansa, koska tulee
-ylimääräinen puhe.
-
-Soittajat vaikenivat heti, ja iltamatoimikunnan ihmeeksi kapusi isä
-puhujalavalle ja alkoi pauhata.
-
-Sitä kelpasi kyllä kuunnella, sillä ukko ei säästänyt sanojaan. Hän
-puhui tulitikkutrustin aikeista ja kotimaisen tulitikkuteollisuuden
-merkityksestä, ja alkoi sitten haukkua kuopiolaisia ja yleensä
-savolaisia kansallisesta hengettömyydestä. Varsinkin haukkui hän
-kauppiaita, jotka omanvoitonpyynnistä myyvät sielunsa paholaiselle ja
-kaupittelevat trustin tikkuja, ja kun suurin osa iltamayleisöstä oli
-kauppiaita ja kauppa-apulaisia sekä heidän rouviaan ja morsiamiaan,
-niin alkoivat siellä monet korvaparit hehkua punaisina.
-
-Minä olin asettunut istumaan takimmaiseen tuoliriviin, ja kun isäukko
-oli mielestäni tarpeeksi lyönyt löylyä, harkitsin minä ajankohdan
-soveliaaksi, pistin salaa koirapommin permannolle ja polkaisin sitä
-kantapäälläni.
-
-Se pamahti kuin kiväärinlaukaus, ja salissa syntyi hirveä hämminki.
-Eräs nainen pyörtyi.
-
-Mutta isä kohotti rauhoittavasti kätensä ja pyysi yleisöä tyyntymään,
-koska katalan salamurhaajan kuula oli tähdätty yksinomaan häntä kohti.
-Isäukko huusi sankarillisesti, että vaikka häneen kohdistettaisiin
-kokonaisen kuularuiskukomppanian tuli, niin on hän sittenkin seisova
-paikallaan viimeiseen hengenvetoonsa asti tulitikkuaatteen puolesta.
-
-Kaikki olisi epäilemättä mennyt hyvin, ellei eräs poliisitolvana olisi
-ryhtynyt pitämään siellä salin perällä kuulustelua. Muuan nainen
-ilmoitti silloin, että minä olin saanut aikaan sen paukauksen, jolloin
-jotkut lähinnä seisovat huusivat, että he olivat nähneet meidän tulevan
-yhdessä, isän ja minun. Silloin iltamatoimikunta puuttui asiaan ja
-käski isän lähteä tiehensä, ja kun ukko yhä paasasi, tarttuivat he
-isään ja laahasivat hänet ulos monissa miehin. Isä riuhtoi vastaan
-minkä jaksoi, mutta ylivoima voitti hänet. He heittivät hänet ulos
-kylmästi ja tunteettomasti, mutta oikein hyvää vauhtia, ja minut
-he heittivät hänen perässään. Kuulin selvästi kuinka takinliepeeni
-lepattivat ilmaviimassa, lentäessäni alas kaupungintalon rappusista.
-Onneksi putosin isän päälle, niin ettei minulle tullut mitään vahinkoa.
-
-Kun isä oli päässyt ylös ja poiminut kadulta hattunsa ja keppinsä
-ja sikarikotelonsa, heristi hän nyrkkiä ja kirosi kaupungintalon ja
-kaiken, mitä se sisälsi.
-
-Me lähdimme seuraavana aamuna varhain matkustamaan pois Kuopiosta uusia
-seikkailuja kohti, joista minulla toivottavasti on vastaisuudessa
-kunnia tehdä puolueettomasti selkoa.
-
-Isä tuijotti synkästi Kuopioon junan lähtiessä jyrisemään etelään päin,
-ja hänen huuliltaan kuului seuraava kolkko ennustus:
-
--- _On tuleva aika, jolloin Suomen lapset mielellään kaivaisivat minut
-ylös maan mullasta, jos voisivat_...
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Herra Kenonen matkoilla, by Tiitus
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HERRA KENONEN MATKOILLA ***
-
-***** This file should be named 62613-8.txt or 62613-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/6/1/62613/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/62613-8.zip b/old/62613-8.zip
deleted file mode 100644
index ee32b56..0000000
--- a/old/62613-8.zip
+++ /dev/null