diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62392-8.txt | 5657 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62392-8.zip | bin | 101567 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5657 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..02af5aa --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62392 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62392) diff --git a/old/62392-8.txt b/old/62392-8.txt deleted file mode 100644 index dd52294..0000000 --- a/old/62392-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5657 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Päivän koittaessa, by Eduard Wilde, -Translated by Ape Laitio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Päivän koittaessa - Novelli - - -Author: Eduard Wilde - - - -Release Date: June 14, 2020 [eBook #62392] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PÄIVÄN KOITTAESSA*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -PÄIVÄN KOITTAESSA - -Novelli - -Kirj. - -EDUARD WILDE - -Tekijän luvalla vironkielestä suomentanut - -Ape Laitio - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1907. - - - - -I - - -V:n puoliasemalla ja sen lähimmässä ympäristössä vallitsi muuten uninen -ikävyys; asemapäällikkö istui huoneessaan, joi teetä, luki "Svjetiä" -ja haukotteli; virantoimituksessa oleva telegrafisti ajatteli niin -kauvan 20:ttä päivää [virkamiesten palkanmaksupäivä], kunnes hänen -päänsä vaipui apparaattipöydän laitaa vasten ja silmät menivät kiinni; -vahtimestari istui kyyryissään pakaasihuoneessa vaa'an päällä ja -paikkasi poikansa kenkiä; ainoastaan ratamestari käveli hiljalleen -aseman edessä kiskoilla, antoi vaihdemiehelle muutamia käskyjä ja läksi -sitten kotiin vaimonsa luo; sireenipensastossa, pienen, keltaiseksi -maalatun aseman takana visertelivät varpuset, joukko koppakuoriaisia -lenteli nuorten päärynä- ja pihlajapuiden ympärillä, alhaalta metsästä -kuului käen kukunta -- muuten oli kaikki hiljaista, uinuvaa. - -Mutta kun matkustajajunat aamuin illoin olivat tulossa, muuttui -elämä V:n asemalla vilkkaammaksi kuin usealla suurella asemalla -- -luonnollisesti kuitenkin ainoastaan kesällä. Kaikkia teitä myöten, -jotka pohjoisesta ja idästä johtivat asemalle -- ja niitä oli hyvin -paljon -- tuli viheriöivien puiden ja pensasten välitse näkyviin -valkoisia hattuja, vaaleita naispukuja, värikkäitä päivänvarjoja ja -kaikenkarvaisia miesten päällystakkeja, ja pian vallitsi asemasillalla -vilkas liike, hupaisa pujotteleminen toistensa ohi ja äänekäs hälinä. -Asematalon seinien nojaile kokoontui joukko polkupyöriä, päärynä- -ja pihlajapuiden alla taasen oli joukko hevosia satuloituina tahi -vankkurien edessä. Parin virstan päässä V:n asemalta sijaitsi näet -hiljan rakennettu kesähuvila, jonka asukkaille, etenkin nuoremmille, -junien tulo ja lähtö tarjosivat hauskaa vaihtelua, etenkin kun asemalle -johtavat, kuusimetsän ja viheriöivien niittyjen halki vievät tiet -olivat aivan kuin luodut huvikävelyä varten. - -T:n huvilassa asui rikkaita kaupunkilaisporvareita; sen voi nähdä -heidän tyttäristään ja pojistaan heidän ollessaan asemasillalla. -Heidän ulkomuotonsa, pukunsa, koristuksensa, heidän liikkumis- ja -keskustelutapansa, kaikessa ilmeni tunnettu piirre, joka heidät -muihin sisällisesti yhdistää, mutta ulkonaisesti heistä eroittaa, -ja joka siinä yhteiskuntaluokassa on selvästi huomattavissa. -Nuori asemapäällikkö, joka huoneessaan "Svjetiä" lukiessaan oli -ikävästä haukotellut, miten reippaasti hän nyt liikkuikaan, miten -kunnioittavasti hän tervehtikään puolelle ja toiselle, miten -kärsivällisesti hän kuuntelikaan kaikkia, joilla oli häneltä jotakin -kysyttävää tahi toivottavaa, ja miten punastuikaan hän onnellisuudesta, -kun joku nuorista neitosista häntä kaikenlaisilla miellyttävillä -kysymyksillä kunnioitti! Ja vahtimestari ja kantaja -- he muuttuivat -heti näiden herrojen kuuliaisiksi palvelijoiksi, kumarteleviksi -käskyläisiksi, he olivat heti valmiit kiireesti lähtemään, kun joku -herra, rouva tahi neiti lähetti heidät jollekin asialle. Väsynyt -telegrafisti, joka niin suurella kaiholla odotti 20:ttä päivää, oli -jo aikoja sitten herännyt unestaan, tähysteli ikkunasta puoleksi -kunnioitettavalla uteliaisuudella ulos ja tunsi hivelevää riemua, kun -herrasväen joukossa, joka ei häntä huomannut, löytyi henkilö, jota hän -voi tervehtiä, olkoonpa, että se oli ainoastaan erään tohtorin rouvan --- lastenhoitaja. - -Eräänä tuorstai-iltana toukokuun loppupuolella, jolloin Andrei -Petrowitschia kohtasi se odottamaton kunnia, että Riesemannin -tyttäret olivat veljineen ja vieraineen itse saapuneet häntä -asemalle vastaanottamaan, tarjosi V:n asema tavallista eloisamman -kuvan. Asemasillalla käveli suuremmissa ja pienemmissä ryhmissä -muodinmukaisesti kammattuja nuoria neitosia vaaleissa kesäpuvuissa, -nuoria herroja valkoisine hattuineen tahi kirjavine urheilulakkeineen, -viikset ylöspäin kierrettyinä ja kiilloitetut kepit kädessä, ja -vielä lisäksi useammanikäisiä alaikäisiä nuoria tyttöjä lyhyine -päällystakkeineen ja lyhyempine ja pitempine palmikoineen, joita -useammanväriset nauhat koristivat, ja lopuksi nuorempia ja vanhempia -poikasia, joista toiset olivat koululaisten puvussa, toiset taasen -olivat puetut ohuisiin valkeisiin kesävaatteisiin. Vanhempaa -herrasväkeä oli verrattain vähän saapuvilla, he nauttivat kotona -kauniissa puutarhoissaan lämpimästä, ihanasta kesäillasta. - -Andrei Petrowitsch Kurbatow oli pari päivää takaperin kirjoittanut -saapuvansa tämäniltaisessa junassa perille. Herra Riesemann lähetti -hänelle kyytimiehen "sharabaneilla" vastaan asemalle. Että Riesemannin -herrasväestä, joka parhaillaan vietti vieraiden kera hauskasti neiti -Stellan syntymäpäivää, kukaan ei tahtonut mennä itse noutamaan -Eberhardin tulevaa opettajaa asemalta, oli aivan luonnollista. Tämä ei -ollut Eberhardille itselleenkään mieluista, sillä ensinnäkin tunsi hän -kaikkia opettajia, parastakin, kohtaan erikoista vastenmielisyyttä, ja -toiseksi oli opettaja, jonka piti tulla hänen kesäistä loma-aikaansa -häiritsemään, ja jota hän tämän vuoksi sydämensä pohjasta -ennakkoluuloisesti vihasi, ainoastaan köyhä venäläinen ylioppilas, -jota hän, rikkaan tehtailijan poika, voi alentua pitämään ainoastaan -palvelijan veroisena. Vaan äkkiä huudahti neiti Stella, joka oli tänään -kauniin sulhasensa rinnalla erittäin hyvällä tuulella: - -"Lapset, lähtekäämme asemalle herra Kurbatowia vastaanottamaan! -Agathe-täti kirjoittaa Pietarista, että hän kaikesta huolimatta on -jotenkin hauska ihminen." - -Mitä neiti Stella sanoilla "huolimatta kaikesta" tarkoitti, jätti -hän toisille selittämättä, kun hänen ehdotukseensa heti suostuttiin. -Ensimäisenä tietysti herra Göbler, jonka periaatteena oli sulhasena -täyttää empimättä suloisen morsiamensa pienimmätkin toivomukset, -sitten Heinrich Bergmann, joka itse oli ylioppilas ja sentähden halusi -uteliaana oppia tuntemaan pietarilaista toveriaan, jota Stella oli -sanonut hauskaksi ihmiseksi; pari nuorta neitoa ja eräs herra vierasten -joukosta suostuivat lähtemään kävelymatkalle, ja Eberhard päätti, -asiaa filosofillisesti punniten: mitä aikaisemmin näet vihollisesi, -sitä pikemmin voit hänelle hampaitasi näyttää, lähteä mukaan. -- -Ainoa vastahakoinen oli neiti Rita Riesemann, jonka huulet venyivät -pitkiksi ja nuhtelevasti katsoen sisartaan silmiin, lausui terävällä, -pisteliäällä äänellä, joka oli hänelle niin ominainen: - -"Mutta ajattelehan toki, mitä tämä ihminen rupeaa itsestään -ajattelemaan, jos me lähdemme häntä vastaanottamaan! Mehän saatamme -hänet aivan itserakkaaksi!" - -"Mitä joutavia", vastasi Stella, "hänhän saa aina asua meidän kanssamme -yhdessä, meidän kanssamme yhdessä syödä, meidän kanssamme yhdessä -vieraissa käydä. Ja lopuksi: hän on ylioppilas, kuten Agathe-täti -kirjoittaa, hyvästä perheestä, vaikka köyhä." - -"Ja voihan hän ajaa vankkureissa yksin kotiin, sillaikaa kun me -palaamme jalan takaisin", lisäsi herra Göbler. - -Rita katsoi tutkivasti Heinrich Bergmannia, ihailijaansa; tämä näkyi -olevan kahdella päällä, kierteli hetken ylähuulessaan esiinpuhkeavia -viiksenalkuja, työnsi viheriäisen ylioppilaslakkinsa, jota hän nyt -kantoi päällyksettä, toiselle korvalleen ja lausui pitkäveteisellä, -ylpeän huolettomalla äänellään: - -"Tuleehan toki tietää, kenen kanssa on tekemisissä, ja ellei hän tiedä, -niin kyllä me tiedämme." - -"Mutta meidän tulee ainakin kysyä, mitä äiti asiasta ajattelee", -tiuskasi Rita, nyt kuitenkin jo myöntyväisempänä. Vaan Stella oli jo -lähtenyt Oswald Göblerin käsivarteen nojaten liikkeelle ja muut tekivät -heidän jäljessään samoin, niin ettei neiti Ritalla, joka muuten olikin -kävelyretken puolella, jäänyt muu neuvoksi kuin lähteä ylioppilaansa -kanssa seuraamaan seuruetta. - -Nyt kävelivät he asemasillalla edestakaisin ja kuluttivat tuttaviaan -tervehtiessä ja tuntemattomampia tarkastellessa ja arvostellessa, -vilkkaasti, sisällöttömästi keskustellen aikaansa. Kellon soitto oli -jo ilmoittanut junan lähteneen edelliseltä asemalta, merkkilauta oli -laskettu alas. - -Stella Riesemannin tuli tänään todella olla hauskalla tuulella, siksi -hän, -- joka sisareensa verraten oli muuten ujo, totinen, melkeinpä -ikävä, huudahti äkkiä vallattomasti nauraen: - -"Lapset, kuka tahtoo lyödä kanssani vetoa? Minä väitän, että hän on -tummaverinen!" - -"Kuka niin?" kysyi Göbler. - -"Andrei Petrowitsch luonnollisesti!" - -"Eberhardin tuleva opettajako?" - -"Niin." - -"Mutta Stella, mitä meillä on sellaisen ihmisen tukan kanssa -tekemistä", kaikui Ritan ääni ikäänkuin pienen ratsupiiskan läimäys. -"Sinä näyt tuntevan aivan erityistä mielenkiintoa häntä kohtaan." - -"Niin teenkin", nauroi Stella. "Tietäkää, että minä olen kyllästynyt -kaikkiin niihin kasvoihin, joita me täällä joka päivä näemme, näihin -jokapäiväisiin kasvoihin -- tähän saakka!" Hän osotti etusormellaan -kurkkuaan. "Minä olen kyllästynyt teitä kaikkia -- suokaa anteeksi -- -katselemaan!" - -"Minuako myöskin?" kysyi herra Oswald Göbler teeskennellyllä -hämmästyksellä, kääntäen samalla kauniit, hienot herraskasvonsa -hellästi ja iloisesti morsiamensa puoleen ja katseli häntä suurilla -ruskeilla silmillään uhmaten suoraan silmiin. - -"Mahdollista kyllä -- minä näen sinut ja kaikki muutkin liiaksi usein", -vastasi Stella, luoden samalla sulhaseensa sinisistä silmistään -leikillisen ja samalla hellän katseen. "Minä näen teidät liian usein, -ja se _heikontaa_ näkemisen voimaa, eikä mikään ole luonnollisempaa, -kun että minä katselen huvitettuna kaikkia uusia kasvoja, jotka -saapuvat minun läheisyyteeni... Minä väitän, että Andrei Petrowitsch on -tummaverinen, kuka väittää vastaan ja lyö kanssani kättä?" - -Luonnollisesti tunsi herra Oswald Göbler, joka oli ottanut -periaatteekseen sulhasena suostua empimättä kaikkiin morsiamensa -toivomuksiin, olevansa velvoitettu ottamaan vedonlyöntivaatimuksen -vastaan. - -"Minä väitän, että hän on vaaleanverinen, ihan liinavalkea, ihan -niinkuin isäsi tallirenki Janka; hänen silmäripsensäkin ovat valkeat -kuin --." Herra Oswald Göbler alkoi ääneensä nauraa ja jätti sanansa -kesken, lyödessään Stellan kanssa kättä. Vedon hinnaksi määrättiin -vähän makeisia -- toiselta puolelta kaksi naulaa suklaata, toiselta -puolen -- hiljaisella suostumuksella -- määrätty luku suukkosia. - -"Tietäkää", lausui tarttolainen osakuntalais-ylioppilas, suutuksissaan -olevan neiti Ritan vieressä paljon merkitsevällä äänenpainolla, "jos -Te, neiti Stella, tahdotte tietää, miltä Andrei Petrowitsch todella -näyttää, niin voin Teille hänet kuvata." - -"Tekö? Ettehän edes tunnekaan häntä!" - -"Tunnen. Ainakin senverran, että voin hänet Teille kuvata. Tunnen -useita Andrei Petrowitscheja ja kaikki he ovat samannäköisiä. Meillä -Tartossa on heitä jo niin, että kuhisee -- kuten tunnettua. Kuulkaa -siis, neiti Stella: Andrei Petrowitsch Kurbatowilla on punainen paita -paikattujen housujen päällä, ja kun hänellä on univormu selässään, -voitte antaa siitä keittää kotona hyvällä tuloksella saippuaa, ja kun -siihen vielä lisäätte palttoon, saatte enemmän saippuaa, kuin voitte -pesuissanne vuodessa kuluttaa. Mutta mitä sitten Andrei Petrowitsch -Kurbatowin tukkaan tulee, jonka väriä minä, ikävä kyllä, en voi sanoa, -niin ulottuu se todennäköisesti kiharaisena olkapäille asti ja on niin -tiheä, että ei haravakaan voi tunkea sen läpi, mikä osaksi johtuu -siitä, että se ei ole kolmeen vuoteen kampaa eikä haravaa nähnytkään." - -Koko seurue, Stellaa lukuunottamatta, nauroi, sydämellisimmin neiti -Rita Riesemann, joka puoleksi kiitollisena, puoleksi ihmeissään -katseli pilaa puhuvaa ihailijaansa. Heinrich Bergmannin kuvaus olisi -sattuvaisuudestaan huolimatta ja raakuutensa puolesta ehkä tuntunut -ilettävältä, mutta hän osasi pilkatessaan käyttää niin sydämellistä, -viatonta ääntä, että se vähensi ja heikensi hänen sanojensa -vastenmielistä vaikutusta. Stellakaan ei pahastunut, vaan koska hän -nyt kerran oli ottanut vastustaakseen, ei hän tahtonut jäädä vastausta -velkaa. "En tiedä, Heinrich, miten oikea Teidän kuvauksenne herra -Kurbatowista on", hän lausui totisena, vaikka terävyydettä, "mutta -Teidän täytyy itsennekin tunnustaa, että eivät sileäksi kammattu pää -eikä neulansilmästä lähtenyt puku vielä ole mitään ihmisarvon merkkejä, -eivät tee miestä mieheksi, vielä vähemmin huvittavaksi." - -Heinrich Bergmann kumarsi kohteliaasti. "Nytpä sain!" lausui hän -rauhallisesti. - -Kun Rita ei tahtonut antaa voittoa niin helposti sisarelleen, veti -hän, kuten hänellä tällaisissa tapauksissa oli tapana tehdä, punaiset -huulensa ylenkatseelliseen hymyyn ja lausui: "Noh, mitä minuun tulee, -seurustelen mieluummin koristetun ja harjatun hölmön, kun puolivillin -neron kanssa; minulla ei ole mitään tekemistä ryysyisen ja likaisen -ihmisen kanssa." - -"Makuasia, armas Rita", nauroi neiti Stella, "tiedänhän, että sinä -arvostelet ihmisiä heidän vaatteidensa mukaan ja pidät kykyä yleensä -jokseenkin tarpeettomana asiana." - -Väittelyn lopetti junan tulo asemalle. Asemakellon kimeä ääni -esti neiti Ritan vastauksen kuulumasta. Konduktöörit hyppäsivät -vaununsillalta maahan ja avasivat vaunujen ovet; vaunujen ikkunoista -katsoi usea pölystynyt matkustaja ulos; maahanastujoita oli ainoastaan -vähän. - -Riesemannin seurue piti silmällä toisen luokan vaunuja; ainoastaan -Henrik Bergmann ei sitä tehnyt; hän näet odotti Andrei Petrowitsch -Kurbatowin astuvan ulos kolmannen luokan vaunusta, -- ja hän oli -oikeassa. Kesti kyllä kauvan, ennenkuin näkyviin tuli sellainen -henkilö, jonka hän voi ylioppilaspuvustaan päättää Eberhardin tulevaksi -opettajaksi, sillä tällä oli suuri ja raskas matka-arkku vaunun oven ja -eteisen portaiden väliltä ulos kiskottavana ja alas kannettavana; mutta -koska tämä oli ainoa ylioppilas, joka ylipäänsä astui ulos junasta, -niin ei voinut olla epäilystäkään, että raskaan matka-arkun omistaja -oli Andrei Petrowitsch. - -Hänen vastassaolijoidensa kesken syntyi tärkeä neuvottelu siitä, -tuleeko heidän lähestyä häntä kaikkien yhdessä, vai olisiko se -annettava yksin herrojen ja Eberhardin tehtäväksi. Mutta ennenkuin -tästä ehdittiin päättää, astui vieras ylioppilas, asetettuaan -matka-arkkunsa asemasillalle, Eberhardin luo, joka kantoi -realikoululaisten lakkia, ja kysyi saksaksi, murtaen heikosti -venäjäksi: "Ettekö ole tehtailija Riesemannin poika?" - -Poika kohotti ihmetellen silmänsä ja vastasi myöntäen. - -"Sepä on hauskaa", lausui vieras tämän jälkeen venäjäksi ja ojensi -ystävällisesti kätensä. "Olen Andrei Petrowitsch, tuleva toverisi ja -ystäväsi. Puhuessasi minulle sinuttele minua, kuten minäkin sinulle -teen. Ja nyt näytä minulle, missä ovat vankkurit, joille voin asettaa -matka-arkkuni; ellei tie ole pitkä etkä sinä ole väsynyt, lähdemme -jalan kotiin." - -Eberhard ei tietänyt itsekään, mistä se johtui, mutta hän oli tulevan -opettajansa tervehdyksestä niin hämmästynyt, ettei huomannut vastata -mitään ja katseli neuvoa ja apua odottavan näköisenä sisariaan ja -näiden vieraita, jotka seisoivat jonkun matkan päässä. - -"Etkö olekaan yksinäsi?" kysyi Andrei Petrowitsch, joka loi katseensa -samaan suuntaan kuin poikakin, jonka jälkeen seurue astui Stellan -johdolla lähemmäksi. "Kuten näen, on sinulla paljon tovereita", lisäsi -hän nauraen ja astui, ottaen lakkinsa päästään reippain askelin neitoja -ja herroja kohti. - -Mies, joka esitteli itsensä Riesemannin neidoille ja herroille, -teki Stellan vedon voittajaksi, sillä Andrei Petrowitschilla oli -mustanruskea tukka, joka ohimoilta jo oli harmaantunut, ja samallainen -täysiparta, jossa samoin siellä täällä näkyi harmaita suortuvia. Mutta -Henrik Bergmannin kuvaus hänestä oli muuten vaan vähäisessä määrässä -sattuva. Herra Kurbatowin hiukset olivat lyhyiksi leikatut, hänen -tiheä partansa ympyriäiseksi ajettu, hänen vaatteensa kyllä kuluneet -ja vaalenneet, vaan eivät likaiset ja paikatut, paitaa ei hän myöskään -kantanut housujen päällä, vaan univormun alta, jonka hän oli viskannut -irralleen hartioille, näkyi valkea liinainen vormutakki. Ainoastaan -hänen lakkiansa vastaan saattoi vaativaisemmalla katsojalla olla -muistuttamisen aihetta; aurinko, sade ja tuuli olivat jo aikoja sitten -hävittäneet sen alkuperäisen värin ja antaneet sille muodon ja värin, -jolla ei ollut minkäänlaista yhtäläisyyttä alkuperäisen kanssa. - -Uteliaimmin katseli vierasta Stella ja teki sen huomion, että Andrei -Petrowitsch oli ruma mies. Hänen kellertävänkalpeat kasvonsa olivat -rokonarpien peittämät, hänen paksuhuulinen suunsa leveä, hänen suuri -nenänsä tylppä; mutta vilkkaissa ja päivänpaahtamissa kasvoissa -oli hänellä mustat, suuret silmät, joilla hän katseli kaikkia -niin rauhallisesti ja tutkivasti, niin luottavasti ja luottamusta -vaativasti. Andrei Petrowitschin keskikokoinen, tukeva vartalo oli -moitteeton, hänen käyntinsä vapaa ja varma. Sitä vastoin herätti -katkeraa huomiota, kun hän ojensi oikean kätensä tervehtiäksensä; Rita -neiti hypähti hämmästyksestä kiljahtaen taaksepäin ja Stellakin otti -käden ainoastaan vastahakoisesti vastaan. - -"Teidän tulee tottua sellaiseen" sanoi Andrei Petrowitsch nauraen, -"olen nähnyt, että sellaiseen voi hyvin pian tottua." - -Herra Kurbatowin kättä peitti yltäyleensä -- paria sormenpäätä -lukuunottamatta -- kaukaa käsivarrelta tuleva sinipunainen -syntymämerkki. Käden äkkiarvaamaton näkeminen saattoi herättää luulon, -että se on nahan alta täytetty jähmettyneellä verellä. - -"Hänen olisi pitänyt käyttää kintaita -- sehän on hirmuista", kuiskasi -neiti Rita, tämän nähdessään inhoa osoittaen, poispäin Heinrich -Bergmannin puoleen kääntyen. - -Ikäänkuin olisi Andrei Petrowitsch kuullut nämät sanat, otti hän -taskustaan parin liinaisia kintaita ja pani käteensä. - -"En käytä mielelläni kesällä kintaita, suokaatte siis anteeksi", sanoi -hän rauhallisesti seurueelle. - -Sillä välin oli Riesemannin kuski ilmaantunut aseman eteen, viedäkseen -opettajan tavarat vankkureille, mikä Stellan neuvosta heti tapahtuikin. - -"Me saavuimme jalan asemalle ja lähdemme samoin takaisinkin, niinkuin -me joka päivä ajanvietteeksi teemme. Te taas, herra Kurbatow, haluatte -varmaankin lähteä vastaanne lähetetyillä sharabaneilla", lausui Stella -Riesemann, joka oli ottanut toimittaakseen tässä tilaisuudessa emännän -virkaa. - -Mutta herra Kurbatow katseli tulevaa oppilastaan ja lausui: - -"Siitä saakoon nuori toverini, jonka kanssa tahdon olla yhdessä, -päättää; Bernhard, ajammeko vai lähdemmekö jalan?" - -"Lähden toisten kanssa yhdessä jalan", lausui poika, altakulmain -vierasta ja sitten hänen ohitseen katsoen. - -"Siis lähden minäkin teidän kanssanne jalan", huomautti Andrei Kurbatow -rauhallisesti. - -Rita neiti rypisti otsaansa, kääntyi Heinrich Bergmannin puoleen -kohottaen harmistuneena olkapäitään, pudisti päätään ja astui pari -askelta eteenpäin, ikäänkuin tahtoen eroittautua seurasta. Heinrich -Bergmann seurasi jäljessä, nähtävästi tämän tunteisiin yhtyen. Oswald -Göbler katseli kysyvästi kauniilla silmillään morsiantaan ja sitten -toisia neitosia ja heidän seuralaistaan, herra Johan Mühlbachia, vaan -Stella Riesemann vastasi nopeasti ja kuulematta toisten mieltä: - -"Hyvä, herra Kurbatow, tulkaa kanssamme! Jüri, vie opettajan -matka-arkku vankkureihin ja aja kotiin; opettaja lähtee jalan." - -Ei ollut ihme, että Rita Riesemann läksi Heinrich Bergmannin kanssa -seurueen edelle ja koetti pysytellä siitä niin monen kymmenen askeleen -päässä kuin mahdollista. Heidän jälkeensä kiiruhtivat toiset, niin -että ainoastaan neiti Stella, Göbler ja Eberhard, -- viimeksimainittu -Stellan salaisesta käskystä -- jäivät Andrei Petrowitschin luo. -Toisinaan sattui niinkin hullusti, että Stella ja Kurbatow jäivät -kahden, kun Göbler kävi usein John Mühlbachilta tulta paperossiinsa -ottamassa ja joutui siten tämän kanssa keskusteluun, ja kun Eberhard -sellaisina hetkinä, jolloin Stella oli venäläisen kanssa vilkkaammassa -keskustelussa, käytti tilaisuutta kauemmaksi poistuakseen. - -Neiti Stellan ystävyys vierasta kohtaan ei kummastuttanut ketään. Se -oli yksi hänen "päähänpistojaan", joita Riesemannin tuttavapiirissä -tiedettiin Stellalla usein olevan. Päähänpistoja, itsepäisyyttä, -vieläpä usein itsekkäisyyttäkin. Tämä näkyi joskus ajatuksissa, -mielipiteissä ja teoissa, joille usein naurettiin tahi suuttuneena -päätä pudistettiin, erittäinkin vanhemman naisväen keskuudessa. -Stellasta oli näet usein hupaista väittää sitä valeeksi, mitä toiset -pitivät totena ja kiittää sitä, mitä toiset tuomitsivat. Hänen -sanottiin potevan vastaansanomistautia, ja kun hän oli hyvä väittelijä, -ei tahdottu joutua hänen kanssaan väittelyyn, vaan pidettiin parempana -tulla hänen kanssaan ilman sellaista toimeen. Niin teki erittäinkin -Oswald Göbler, jonka periaatteena oli, sulhasena, empimättä suostua -kaikkiin morsiamensa toivomuksiin, -- ja useat muut nuoret miehet. -Kaikki antoivat neiti Stellalle anteeksi, että hän oli häilyväinen ja -itsepäinen. - -Mitä Eberhardiin tulee, ei häntä miellyttänyt ollenkaan uusi -kiduttajansa, jollaisena hän piti jokaista opettajaa. Hän piti tätä -rumana ja liiaksi typeränä ja inhosi häntä siksi, sekä vihasi häntä -itsetietoisen, julkean käytöksensä tähden, joka muun muassa ilmeni -siinä, että Andrei Petrowitsch oli hänelle, tehtailija Riesemannin -ainoalle pojalle, heti ensimäisessä lauseessaan sanonut "sinä." Eikä -tämä edes ollut oikea opettaja, vaan ainoastaan tilapäinen kotiopettaja -kesäloman aikana. Että Andrei Petrowitsch oli antanut hänelle luvan -sinutella itseään, oli pojan mielestä naurettavaa. Eberhard Riesemann -vihasi ja inhosi Andrei Petrowitschia ja vaivasi matkalla pientä ja -typerähköä päätänsä kysymyksellä, miten hän voisi jo heti näyttää -vihamiehelleen hampaitaan. Hän alkoikin aivan pian: - -"Te matkustitte kolmannessa luokassa, herra Kurbatow, vaikka isä antoi -Teille matkarahan toista luokkaa varten", pisteli Eberhard Riesemann -kiusaajaansa sellaisella hetkellä, jolloin suurin osa seurueesta sattui -olemaan niin lähellä, että se voi kuulla jokaisen sanan. - -Seurasi äänettömyys. Stella katseli suurin, pelokkain silmin poikaa, -löytämättä sopivia sanoja, joilla voisi hänen sanojensa vaikutusta -heikentää. Toiset kokoontuivat, nauruaan pidätellen, yhteen ryhmään. -Oli ikävää, että Rita oli mennyt Henrik Bergmannin kanssa liian kauaksi -edelle; hän olisi aivan varmaan nauranut veljensä viisaudelle sydämensä -pohjasta, ainakin ensi hetkenä, sillä seuraavana vastasi jo Andrei -Petrowitsch: - -"Matkustin kolmannessa luokassa, koska tahdoin saada puhella matkan -kestäessä; rahalla, joka jäi isältäsi saamastani summasta yli, ostin -sinulle, Eberhard, hyvän kirjan lahjaksi. Pidätkö kirjoista, ystäväni?" - -Ei, "_ystävä_" vihasi kirjoja, mutta kun hän tunsi olevansa masennettu, -hän koetti nyt peittää neuvottomuutensa teeskentelyllä ja vastasi siis, -että hän pitää kirjoista. - -"Sepä hauskaa", sanoi herra Kurbatow, taputtaen häntä ystävällisesti -olalle, "sillä minä pidän erittäin paljon kirjoista, ne ovat rakkaimmat -ystäväni, joista en voi erota. Sentähden toin mukanani paljon kirjoja --- raskas matka-arkkuni on niitä täynnä, -- ja sinä saat niitä lukea, -mitä tahdot ja mistä saat selvää. Minulla on useita kirjoja, joita -entiset oppilaani ovat suurella nautinnolla ja suureksi hyödykseen -lukeneet." - -Eberhard katseli kauhuissaan tällaista vaarallista kirjatoukkaa ja -käytti hyväkseen ensimäistä sopivaa tilaisuutta päästäkseen hänen -läheisyydestään. Stella Riesemann, joka jälleen jäi yksin Andrei -Petrowitschin kanssa, otti uudestaan puheeksi saman asian vaikka -toisessa muodossa. - -"Matkustitte kolmannessa luokassa, koska tahdoitte saada jutella", -lausui hän äänellä, josta vielä kuului anteeksipyyntö veljen -ilkeydestä. "Miten se on käsitettävissä, herra Kurbatow? Voihan -toisessakin luokassa tavata sellaisia, joiden kanssa voi keskustella." - -"Minusta on opettavampaa ja huvittavampaa keskustella rahvaan kanssa, -ja rahvasta tapaan kolmannessa luokassa", vastasi Andrei Petrowitsch. - -Vai niin, rahvaan ystävä! ajatteli Stella Riesemann, eikä hänen -hymyilynsä ollut tätä ajatellessaan ivasta vapaa. - -"Mutta Teidän puhelunne heidän kanssaan ei voinut kestää kauvan, -sillä junan tultua Narvan ohi, kävi rahvaan kieli Teille varmaankin -vaikeammaksi käsittää." - -"Ei paljonkaan, neiti Riesemann! Ymmärrän hyvästi Viron kieltä. Olin -kolme vuotta Viljannin maakunnassa kotiopettajana, ja kun kielten -oppiminen ei ole minulle vaikeata, niin opin ympäristöni avulla -puhumaan täydellisesti vironkieltä. Te olette varmaankin virolainen, -neiti Riesemann?" - -Neiti Stella loi pikaisen katseen Kurbatowiin. - -"Mistä sen päätätte?" - -"Teidän kasvonpiirteistänne. Mutta olenhan voinut erehtyä", vastasi -Andrei Petrowitsch rauhallisena, kun neiti Stellan kasvot, -- jota -vieras -- todennäköisesti tietämättään ja tahtomattaan -- oli syvästi -loukannut, peittyivät syvällä, tummalla punalla. - -"Tietääkseni olen saksalainen", vastasi neiti Riesemann käheällä, -kummallisen epävarmalla äänellä, katsellen salaa Kurbatowia, ikäänkuin -peläten saavansa nähdä hänen kasvoillaan epäilyksen merkkejä. - -Mutta Andrei Petrowitschin kasvot pysyivät muuttumattomina ja -rauhallisina, niistä ei voinut mitään lukea. - -Kuinka syvällinen vaikutus onkaan muutamalla pintapuolisella, -ajattelemattomasti lausutulla sanalla! Andrei Kurbatow voi tuskin -aavistaa, että hänen yksinkertaiset, sattumalta lausutut sanansa olivat -tehneet ainoan henkilön, joka oli häntä ennakkoluulottomasti, melkeinpä -ystävällisesti lähestynyt, vastustajakseen. Stella Riesemann tunsi -itsensä loukatuksi. Sillä venäläisen piti toki tietää, -- niin mietti -nuori neito ensi kiihkossaan, -- että virolaisten kasvonpiirteitä -ei pidetä kauniina, ja Kurbatow oli häntä, Stella Riesemannia, joka -täydellä syyllä piti kasvojaan sievinä, pitänyt kasvonpiirteidensä -perusteella virolaisena. Se oli ensimäinen vääryys. Stella piti -tällaista ihmistä lievimmin sanoen huolimattomana, tahdittomana. -Mutta vieläkin enemmän. Jos Kurbatow todella oli elänyt useita vuosia -Itämeren maakunnissa, niin tuli hänen tietää, että sikäläisissä -varakkaissa ja sivistyneissä piireissä ei kukaan tahtonut olla -virolainen, että sitä pidettiin alentavana, häpeällisenä, että sanalla -"virolainen" voitiin tarkoittaa ainoastaan talonpoikia ja toisia -alempia kansankerroksia, sivistymättömiä tahi vähemmän sivistyneitä -ihmisiä. Mutta jos Kurbatow tiesi sen, oli hän tahtonut pahoittaa -ja haavoittaa Stella Riesemannin mieltä. Muuhun päätökseen ei -tehtailija Riesemannin tytär, jonka käsityskyky ei jaksanut ulottua -oman yhteiskuntaluokkansa ahtaita rajoja ulommaksi, voinut tulla. -Mutta Stella Riesemann vihasi vielä kolmannestakin syystä Andrei -Petrowitschia. Tämä oli siitä syystä joutunut pahaan pulaan. Stella -pelkäsi, että hänen valeensa tulisi ilmi. Jos Kurbatow vähääkään tunsi -Itämeren maakuntain väestöä ja oloja, ja oli varmaa, että hän tunsi -niitä jonkun verran, niin hänen tuli heti käsittää, että tehtailija -Martin Riesemann oli sitä lajia saksalaisia, joka ei halunnut tunnustaa -olevansa virolainen. Martin Riesemann ei ainoastaan puhunut viroa -puhtaalla ja selvällä maalaismurteella, vaan puhui saksaa ja venäjääkin -niin pahasti viroksi ääntäen ja murtaen ja teki näissä kielissä niin -suuria kieliopillisia virheitä, että hänen kansallisuudestaan voi -jäädä epätietoiseksi ainoastaan se, joka ei tietänyt, että virolaista -kansakuntaa yleensä löytyikään maailmassa. Ja Stella Riesemann oli -Kurbatowille väittänyt olevansa saksalainen! - -Heidän keskustelunsa katkesi, mikä kuitenkin tuskastutti ainoastaan -nuorta neitosta. Andrei Petrowitsch kulutti aikaansa kaikessa rauhassa -ympäröivää luontoa ihaillen. Aurinko laskeutui parhaillaan metsän -taa, jota he lähestyivät, muodostaen tummanviheriälle kuusistolle, -jossa niityn syrjässä kasvoi sekaisin koivuja, leppiä ja pihlajia, -tulenkarvaisen, loistavan taustan. Keltaisenpunertava hohde tunkihe -kirkkaana kultaverkkona puiden läpi ja kutoi niiden latvojen ympärille -punaisen, väreilevän sädekehän. Ilma oli täynnä kukka- ja heinämailla -kasvavista kukista ja nuoresta ruohosta nousevaa raikasta tuoksua, -niityn läpi juoksevan ojan pinnalta nousi kevyttä, valkeaa utua. -Yksinäinen lintu lauleli surullisesti, kaihoa herättävin sävelin -puussa, tiheästä lehdikosta kuului satakielen metallikirkas liverrys, -vaihtuen toisinaan laulajan rinnasta vastustamattomasti nousevaksi, -kuohuvaksi riemun ja toivon lauluksi: olihan taasen kevät! -- oi, jospa -se valmistaisi tietä armaalle, lämpimälle, hedelmälliselle kesälle! - -"No, pääkaupunkilainen toveri, miten nyt on politiikan laita?" - -Andrei Petrowitsch katsahti, ikäänkuin kevyestä unesta heräten, ylös. -Hänen katseensa osuivat Heinrich Bergmannin lakkiin jonka alta näkyivät -tämän nuoren miehen hienot, ruskottumattomat kasvot, joiden ilme oli -itsetietoisen hyväntahtoinen, puoleksi ylpeä, puoleksi ystävällinen ja -joilla kuvastui puoli-ivallinen hymy, samalla kun Bergmannin hiljainen -ääni osoitti samaa. Nuori ylioppilas oli jättäytynyt edellä kulkevasta -seurueesta jälkeen, ikäänkuin tahtoen kuulla, mistä venäläinen ja -Stella Riesemann keskustelivat. - -"Politiikanko?" kysyi Kurbatow. "Sen te varmaankin tunnette." - -Bergmann pudisti vastenmielisesti päätään, samalla kun hän sytytti -merenvahasta tehdyssä imukkeessa olevan ohuen, kellertävän paperossinsa. - -"Me emme sekaannu politiikkaan, sehän on tunnettua", lausui hän, pannen -erityisen painon sanalle 'me'. - -"Teitähän ei siis huvita asia, jota kysytte." - -"No, ajanvietteeksi haluaa aina saada kuulla, millainen tuleva meteli -tulee olemaan. Sellainen asia huvittaa." - -"Ikävää, herra Bergmann, etten voi teille sellaisesta mitään kertoa. -Parasta on, että odotatte." - -Heinrich Bergmann katsahti äkisti venäläistä silmiin, vaan Kurbatow -katseli entiseen tapaansa suoraan eteensä maahan, niin että niistä -ei voinut nähdä, piilikö vastauksessa pistosta vai eikö. Nähdessään, -ettei hän valitsemallaan puheenaiheella saanut tilaisuutta oppia -tarkemmin tuntemaan pääkaupunkilaista toveriaan, teki hän toisen, -jokapäiväisemmän kysymyksen. Hän kysyi, kuinka kauvan tämä on ollut -yliopistossa ja milloin hän aikoo sieltä erota. - -"Päättäen harmaista suortuvista, jotka partaanne koristavat, pitänee -Teidät lukea kunnioitettavien harmaapäiden joukkoon", lausui hän -nauraen, ei kuitenkaan enää pilkallisesti, "tahi tulitteko vasta -varttuneemmalla ijällä yliopistoon?" - -"Olen ollut jo kymmenen vuotta yliopistossa. Aikaisin harmaantuminen -näkyy olevan perheominaisuutemme; isävainajani oli kolmenkymmenen -viiden vuoden ikäisenä vielä harmaampi kuin minä." - -"Olette olleet kymmenen vuotta yliopistossa! Ja aina samassa -satulassa?" [tiedekunta], huudahti Heinrich Bergmann. - -"Ei, jo kolmannessa, tahi, jos niin tahdotte, neljännessä. -Tulin ensin yliopistoon hengellisestä akatemiasta, ensin -lainopilliseen tiedekuntaan, siirryin sitten kansantaloudelliseen ja -valtio-oikeudelliseen sekä luen nyt lääketiedettä." - -"Ja sitten?" nauroi Bergman. - -"Sitä en vielä tiedä." - -"Mutta minne te kaikella tällä viisaudella sitten kerran lähdette?" - -"Sinne, missä sitä enimmin tarvitaan, missä voin sitä hyödyllisimmin -käyttää." - -"Omaksi vai toisten hyödyksi?" - -"Sekä toisten että omaksi hyödykseni." - -"Tahdotte mennä _kansan_ sekaan, kuten tunnetussa sananparressa -sanotaan?" - -"Siellä olen jo." - -"Oletteko päättäneet edelliset kurssinne?" - -"Olen, olen lakitieteen kandidaatti." - -"Ja tahdotteko vielä lukea lääkäriksi?" - -"Luonnollisesti." - -Bergmannin lähestyessä, -- joka tietämättään oli saapunut niin sopivaan -aikaan, oli Stella Riesemann poistunut Kurbatowin luota niin kauvas, -ettei hän enään selvään kuullut heidän keskusteluaan. Nyt hän taasen -lähestyi, oman mielipahansa nähtävästi unohtaen tahi tukahuttaen, häntä -jälleen. - -Henrik Bergmann katsahti salaa nuoren neidon puoleen, vilkutti hänelle -silmiään ja epäilystä täynnä oleva, pidätetty hymy, joka hänen -huulillaan väreili, näytti lausuvan Stellalle: Ei kaikki ole totta, -mitä hän höpisee! Liioittelee ja koettaa vaikuttaa meihin! -- Andrei -Petrowitschin puoleen kääntyen sanoi hyvästi kasvatettu toveri samalla -kertaa viekkaalla ja luottavalla äänellä: - -"Ja minkä alan valitsette itsellenne kerran käytännölliseksi -toimialaksenne, herra Kurbatow, yhdenkö vaiko kaikki yhdessä?" - -"Sitä en tiedä", vastasi Andrei Petrowitsch. "Minulla ei ole tapana -suunnitella tulevaisuuttani niin tarkoin, että rajoittaisin sen -tarkalleen määrättyjen rajojen sisään. Luulen kuitenkin, että tulen -tarvitsemaan kokoomiani tietoja niin yhdellä kuin toisellakin -toimialalla, hoidanpa niitä sitten yhtaikaa tahi erikseen." - -Nyt piti neiti Stella Riesemann aikaa sopivana ottaa uudelleen -puheenvuoron, sillä hän tunsi, että hänen äkillinen vaikenemisensa -saattoi tuntua Andrei Petrowitschista epäilyttävältä. Hänen silmissään -oli itsetietoisen vaativa ilme, kun hän lausui: - -"Mutta eikö hyöty, jonka Te tahdotte hankkia itsellenne ja toisille, -olisi suurempi, jos olisitte antautuneet tutkimaan ainoastaan -yhtä tieteenhaaraa ja pyhittäneet elämänne ainoastaan _yhdelle_ -kutsumukselle, omaa voimaanne opiskellessanne ja sen jälkeen -toimiessanne pirstomatta?" - -Andrei Petrowitsch käänsi epämiellyttävät kasvonsa nuoren neidon -puoleen, katsoi hetken vaieten häntä silmiin, ja hänen kasvoillaan -kuvastui mielihyvän iloinen loiste. - -"Toisille hankkimani hyöty on mielestäni sitä suurempi, mitä enemmän -minä tiedän _yleistä_, mitä vähemmin yksipuolinen olen. Mitä enemmän -minulla on _useille_ annettavaa, sitä parempi. Tahtoisin mieluummin -olla huono asianajaja ja huono lääkäri, kuin ymmärtää huonosti -elämää ja ihmisiä, kuin olla huono neuvonantaja ja arvostelija. Mitä -omaan hyötyyni tulee, olisi minulle aineellisesti luonnollisesti -hyödyllisempää tuntea perinpohjin yhden ainoan ammatin ja sitä -tarmokkaasti hoitaa. Mutta minä olen kaikkea muuta, kuin käytännöllinen -ihminen, neiti Riesemann, ja minun tiedoistani johtuu, etten jaksa olla -käytännöllinen ihminen. Minulta puuttuu mielenlujuutta, sitkeyttä, -kärsivällisyyttä elää aina samassa toimessa, tehdä aina samaa, ajatella -aina samaa ja jäädä elinijäkseni samalle alalle. Voin tehdä paljon -työtä, mutta en aina samallaista. Lääkärinä ja asianajajana tuntisin -pian kateutta puunhakkaajaa tahi katontervaajaa kohtaan, heittäisin -oman toimeni hiiteen ja lähtisin heidän kanssaan työhön." - -"Ei kuitenkaan ijäksi", nauroi Stella. (Niin, hän saattoi taasen -nauraakin hänelle!) - -"Ei, ei ijäksi." - -Henrik Bergman loi toisen kerran katseen nuoren neidin puoleen ja sanoi -hänelle nauraen avoimesti: "Tahtoo tehdä itsensä huvittavaksi!" Mutta -tällä kertaa ei Stella huomannut hänen katsettaan eikä nauruaan; hän -oli tekemisissä ainoastaan Andrei Petrowitschin kanssa. - -"Miten Te jouduitte hengelliseen akademiaan, herra Kurbatow?" kysyi hän. - -"Minut pantiin sinne." - -"Pantiin?" - -"Niin. Isäni oli korkea-arvoinen kirkonmies ja toivoi, että minustakin -tulisi samanlainen. Tahdoin täyttää hänen toivomuksensa, sillä rakastin -häntä." - -"Mutta tulevainen uranne ei Teitä miellyttänyt?" - -"En tahtonut tulla yksipuoliseksi." - -"Ja teitte siis isän tahtoa vastaan?" - -"Niin." - -"Isän kuoleman jälkeen?" - -"Ei. Hänen eläessään. Hän antoi sen minulle anteeksi." - -"Ja ellei hän olisi sitä tehnyt?" - -"Olisin pysynyt päätöksessäni. Minun ei tullut elää isääni, vaan -itseäni ja tulevaista toimialaani varten." - -Neiti Stellan katse viipyi tällä kertaa kauemmin Kurbatowin -rokonarpisilla, epämiellyttävillä kasvoilla, hän oli jonkun aikaa -mietteisiin vaipuneena, ennenkuin kysyi: - -"Miten Teitä on miellyttänyt tähänastinen opettajatoimenne?"' - -Andrei Petrowitschin kasvoille levisi äkkiä heleä puna, joka muutti -hänen kasvonsa melkein kauniiksi, ja hänen kuiva, karhea äänensä sai -lempeän ja hellän kaiun. - -"Sitä työtä rakastan yli kaiken; mielestäni on se toisinaan ainoa työ, -joka kantaa hedelmiä ja palkitsee tekijänsä vaivat." - -"Mutta eikö juuri se työ vaadi suurinta kärsivällisyyttä, kestävyyttä -ja lujaa tahtoa?" - -"Aivan oikein. Mutta sellaista työtä varten on minulla näitä -ominaisuuksia riittävästi, on tähän asti ainakin ollut. En voi -ajatella miellyttävämpää tunnetta, kun ihminen tuntee saadessaan -huomata, silmillään nähdä ja korvillaan kuulla, kuinka siemen, jonka -on jyvittäin kylvänyt, alkaa nuoressa sielussa itää, nousta oraalle, -heilimöidä ja kypsyä! Tuntee olevansa luoja! Sillä sen, mikä siellä -kasvaa ja kypsyy, on hänen sanansa luonut, neiti Riesemann! Kuinka -suloiselta tuntuukaan tehdä sanalla ihmeitä, kääntää ihmisiä sanalla, -sanalla ihmisiä uudistaa." - -Neiti Stellan rinnassa vallitsi outo tunne. Hän katsoi jälleen vierasta -ylioppilasta ja kysyi ihmetellen itseltään, kuinka tämän, päältäpäin -katsoen niin itseensä sulkeutuneen ja juron ihmisen rinnassa voi löytyä -niin aatteellisille haaveiluille tilaa. Ja millaiseen asiaan hän tunsi -mieltymystä? Opettajan toimeen! Se oli melkein luonnotonta. Stella oli -kuullut opettajien, mies- ja naispuolisten, suusta aina tähän asti, -että ei löydy ikävämpää, hermostuttavampaa virkaa kuin opettajan virka. -Heistä ei kukaan vielä ollut puhunut _luojan_-tunteesta, vielä vähemmän -luojan-_innostuksesta_. He ikävöivät koko vuoden intohimoisesti -kesälomaa ja koko aamupäivän vapaata iltapäivää. He pitivät itseään -mielellään yhteiskunnan kidutettuina marttyyreinä ja puhuivat suurella -suulla ja kovalla äänellä raskaasta, vaivoista ja vastuksista rikkaasta -elämänkutsumuksestaan. Onnellista, iloista, innostunutta opettajaa ei -Stella Riesemann vielä ollut nähnyt. - -Eikä myöskään Henrik Bergmann. Eikä myöskään Oswald Göbler, joka taasen -oli ilmaantunut morsiamensa luo. Henrik ja Oswald katsoivat, Kurbatowin -puhetta kuullessaan, toisiaan, nauroivat; ja kumpaisenkin silmissä -kuvastui täysin luonnollinen epäilys. Ja kun Göbler oli morsiamineen -joutunut hieman etäämmälle venäläisestä, tarttui hän Stellaa hellästi -käsivarteen, loi tarkkaavan katseen mietteissään olevaan neitoseen ja -lausui, puoleksi kuiskaten: - -"Ethän toki uskone kaikkea, mitä hän sinulle puhuu! Nämät ihmiset ovat -sellaisia, jotka tahtovat tehdä itsensä erikoisuuksillaan huomatuiksi. -Minä tunnen jo paljon sellaisia ihmisiä." - -Missä ja miten herra Oswald Göbler, kaupunkilaisen suurkauppiaan poika -ja itsekin kauppias, joka seurusteli ainoastaan liikemiesten kanssa, -oli oppinut tuntemaan "sellaisia ihmisiä" jätti hän selittämättä. -Stellan olisi ollut helppo saada hänet valeesta kiinni, vaan hän ei -pannut hänen sanoilleen suurempaa huomiota; hänen ajatuksensa olivat -vielä kiintyneet Andrei Petrowitschin puheeseen ja, Göblerin voimatta -sitä estää, neito lähestyi uudelleen venäläistä ja jatkoi hänen -kanssaan keskustelua. - -"Olen utelias näkemään, voitteko Te tehdä meidän Eberhardistamme miestä --- Te luoja!" lausui hän nauraen ja pilkallisesti, mutta, kummallista -kyllä ei -- mahdollisesti vastoin Stellan tahtoa -- hänen äänessään -ollut vähintäkään, mitä olisi voinut pitää pistoksena, epäilyksenä. -Sana "luoja" tuli hänen huuliltaan niin avomielisesti, melkeinpä -mielistellen ikäänkuin neiti ei sydämessään ollenkaan epäilisikään, -että Andrei Petrowitsch on "luoja" ja tekee Eberhardista miehen. - -"Miksi en voisi tehdä veljestänne miestä?" kysyi Andrei Petrowitsch. -"Hänhän on terävä poikanen." - -"Toisinaan liiankin terävä, herra Kurbatow! Hän saattaa katkeroittaa -elämänne terävyydellään, joka usein muuttuu sietämättömäksi -vallattomuudeksi. Sen lisäksi hän on huoleton, laiska ja itsepäinen. -Teidän tehtävänne ei tule olemaan helppo, herra Kurbatow, enkä -ollenkaan ihmettele, jos Teidän kärsivällisyytenne, kestävyytenne ja -tahdonlujuutenne loppuisivat juuri tämän pojan suhteen, ja niiden -kanssa samoin uskonne luomiskykyynne! Luulen, että Teidän kylvämistänne -siemenistä hänessä aniharvat itävinä nousevat oraalle." - -"Te ette siis paljonkaan luota opetuskykyyni?" - -"Tunnen veljeni." - -"Tunnetteko hänen tähänastisia opettajiaan?" - -"Jonkun verran." - -"Ette silloin tunne omaa veljeännekään kylliksi." - -"No, suokoon Jumala, että löytäisitte oppilaassanne ne hyvät -ominaisuudet, joita hänen entiset opettajansa ovat tähän saakka -tuloksetta etsineet!" - -Nyt Stella pilkkasi. Sen antoi hän Kurbatowin selvästi huomata. Tämä ei -kuitenkaan antanut vakaumustaan järkyttää, vaan vastasi samalla kertaa -vakaasti ja lämmöllä: - -"En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolla ei olisi ollenkaan hyviä -ominaisuuksia. Usein ne ainoastaan _näyttävät_ puuttuvan, ne ovat -ainoastaan kätketyt, ja ettei niitä löydetä, riippuu siitä, että niitä -ei etsitä _oikein_, että niitä ei viitsitä etsiä. Ihminen on suurempi, -kuin mitä hän luuleekaan, ja vähinkin ja halvinkin ihminen on suuri. Ja -jos veljenne on pieni ja huono ihminen, jota en vielä usko, tulee työni -sitä huvittavammaksi, hänen hyvien ominaisuuksiensa etsiminen sitä -kiihkeämmäksi. Ja että minä huomaan hänen hyvät ominaisuutensa, siitä -voitte olla yhtä varma kuin itsekin olen." - - - - -II - - -Seurue oli sillä välin ehtinyt kuusikon läpi Riesemannin kesähuvilan -luo. Se oli kaksikerroksinen, uusi, kirjavaksi maalattu puurakennus, -jota avara, nuori puisto ympäröi. Talo ja puisto tekivät katsojaan -ensi silmäyksellä loistavan vaikutuksen, etenkin kun toiset sen -lähellä olevat huvilat pienine, hoitamattomine puutarhoineen olivat -huomattavasti pienemmät ja yksinkertaisemmat. Niistä puuttuivat ne -silmiinpistävät ja huomiota herättävät koristukset ja kaunistukset, -joita oli, usein aivan mauttomasti, aseteltu sinne tänne Riesemannin -huvilan ympärille. Niinpä torkkui valuraudasta tehdyn, tulipunaiseksi -maalatun portin kummallakin puolella käpäliinsä nojaten kaksi valkoista -leijonaa, joiden kummallinen muoto ja omituisesti lepäävä ruumiinasento -pakoittivat katsojan väkisinkin nauramaan; nähtävästi oli herra -Riesemann antanut jonkun halvan ja samalla kykenemättömän taiteilijan -tehdä nämät hauskannäköiset pedot. Veräjän päällä upeili kummallisilla -koristuksilla varustetun kaaren keskikohdalla oleva taulu, jossa oli -suurilla kullatuilla kirjaimilla maalattuna "Villa Martinsruh" [Huvila -Martininrauha]. Herra Riesemann rakasti ja kunnioitti luonnollisesti -yli kaiken maailmassa ja perheensä keskuudessa ainoastaan itseään, ja -oli sentähden antanut huvilalleen omasta nimestään johdetun nimen. -Talon portaiden edusta ja kuisti olivat köynnöskasvien ja puisissa -astioissa kasvavien kukkien ja troopillisten kasvien koristamat, jotka -siellä voivat, liian kirkkaine väreineen ja mauttomissa, säännöttömissä -ryhmissä ollen, herättää ainoastaan vastenmielisyyttä ja kummastusta. -Puutarhassa näkyi viheriäisten pensasten välissä puistokäytävillä -kiiltäviä kipsikuvia ja suuria, monivärisinä loistavia metallikuulia; -niitä oli asetettu niin erilaisiin asentoihin toisiinsa nähden, että -ihminen, jolla oli parempi aisti, ne nähdessään pakostakin rupesi -pudistamaan päätään. - -Kotona oleva seura oli suurimmaksi osaksi puutarhassa, jossa nuoremmat -herrat parin palvelijan kanssa asettelivat kirjavia lasilyhtyjä -nuoriin ja ilotulitusvehkeitä maahan, sillä päivän kunniaksi aiottiin -toimeenpanna ilotulitus; vanhemmat herrat istuivat kortti- tahi -totipöytien ääressä, rouvien ja neitosten kävellessä keskustellen -yhdessä tahi istuessa siellä täällä pienemmissä ryhmissä. Vierasten -luku ei ollut varsin suuri, sillä useimmat Riesemannin tuttavista -viettivät kesäänsä joko ulkomailla tahi toisissa etäisemmissä -kesänvietto- tahi kylpypaikoissa, josta he olivat lähettäneet neiti -Stellalle kirjeellisesti onnentoivotuksensa. - -"Haluatte varmaankin puhdistautua matkapölystä, ennenkuin tulette -luoksemme puutarhaan, tekemään tuttavuutta isän ja äidin kanssa?" -sanoi Stella Riesemann Andrei Petrowitschille, kun he olivat saapuneet -huvilan portaiden eteen. - -Tämä vastasi myöntävästi, jonka jälkeen nuori neito aikoi lähettää -Eberhardin noutamaan kamarineitoa, että tämä osottaisi Kurbatowille -hänen huoneensa. Mutta venäläinen otti poikaa kädestä ja lausui, -katsoen häntä ystävällisesti silmiin: - -"Nuori toverini osoittaa ehkä itse minulle tien; toisella kertaa teen -minäkin taasen jotakin hänen hyväkseen." - -Eberhard, joka mieluummin olisi juossut lyhtyjen ja muiden -ilotulitusvehkeiden asettajien luo, rypisti kyllä vastenmielisesti -otsaansa, vaan ei kuitenkaan rohjennut tempautua irti Kurbatowin -kädestä, vaan läksi osoittamaan hänelle tietä huoneeseensa. Ja siellä, -herra Kurbatowin huoneessa, antoi hän pidättää itseään yli puoli -tuntia, ja kun hän taasen puutarhaan saavuttuaan sattui kulkemaan -Stellan ohi, lausui hän iloisena: - -"Hän toi minulle mukanaan todellakin hyvän kirjan -- useita kauniita -kuvia ja huvittava sisällys." - -"Mistä sen tiedät? Ethän ole vielä lukenutkaan kirjaa?" kysyi sisar. - -"Hän selitti minulle sen sisällön. Tiedätkö, että hän osaa puhua hyvin. -Alan lukea kirjaa jo huomenna." - -"Minkä sisältöinen kirja se on?" - -"Luonnontiede. Mutta se ei ole nähtävästikään niin ikävä kuin se, -jota minun pitää lukea. Hän lupasi vielä selittää kaikki erityisesti -minulle. Ja hän selittää kaikki satujen muodossa. Ja sitten lupasi hän -lähteä kanssani metsään ja niityille ja näyttää minulle monta luonnon -ihmettä. Ja tiedätkö, mitä hän minulle vielä sanoi?" - -"Mitä sitten?" - -"Minun ei tarvitse peljätä, että hän alkaisi vaivata minua liiallisella -lukemisella. Hän tietää itsekin, miten vaikeata ja ikävää lukeminen on -minun laiselleni. Stella, hän näkyy olevan jotensakin viisas mies!" - -"Luonnollisesti, kun hän ei tahdo sinua, laiskuria, lukemisella -kiusata", nauroi Stella Riesemann. "Mutta miten hän sitä tapaa -noudattaen voi edistää sinun matematiikan ja venäjän kielen kieliopin -taitoasi, sitä en voi käsittää." - -"Älä rupea häntä pilkkaamaan! Viisaana miehenä tietää hän itse, mitä -tekee!" - -Andrei Petrowitsch itse ilmaantui noin neljännestunnin kuluttua -puutarhaan. Hän oli osaksi muuttanut pukuaan; valkean vormutakin -asemasta oli hänellä nyt pitkä univormu, jonka kauluksen alta loisti -puhdas kiiltokaulus, ja auringon paahtaman lakin asemesta oli hänellä -nyt uudempi, valkealla kankaalla peitetty. - -Eberhardin vaistomainen viha häntä kohtaan näkyi olevan vähenemään -päin, sillä, kun Andrei Petrowitsch katseli puutarhassa ympärilleen -etsien häntä, poika läheni, sen huomattuaan, kutsumatta, vieläpä hyvin -nopeaankin. - -"Vie minut nyt vanhempiesi luo, Eberhard", pyysi Kurbatow. - -He kiersivät talon ympäri avaran parvekkeen luo, joka koristi talon -puistonpuolista sivua ja jonka edusta oli kauniilla kukkalavoilla -koristettu. - -Parvekkeella oli pöytiä tuoleineen ja sieltä kuului vilkasta miesten -puhelua ja aika ajoin kovaa naurua. Eberhard näkyi etsivän isäänsä -äänen mukaan, sillä tuskin hän oli kuullut parvekkeella karkeanlaista -ja rasvaista naurua, kun hän alkoi kuunnella tarkasti ja hänen -kasvoistaan näkyi, että hän oli löytänyt sen, jota oli etsinyt. Täällä -terrassin puolella liittyi Stella, joka oli nähnyt heidän tulevan, -heidän seuraansa. Kurbatow luuli huomaavansa, että neidon kasvot ja -koko olento näyttivät rauhattomilta ja kiihottuneilta. - -"Herrat pelaavat suurella innolla kortteja", lausui hän, ja hänen -suupielissään väreili pakoitettu hymyily, "niin että me heitä -mahdollisesti häiritsemme. Te varmaankin suostutte siihen, herra -Kurbatow, että saatan Teidät ensin äidin tuttavuuteen. Hän istuu tuolla -lehtimajassa." - -"Olkaa niin hyvä, neiti Riesemann", vastasi Andrei Petrowitsch ja -pysähtyi. - -He kääntyivät samaa tietä takaisin ja seisoivat pian jasmiinilehtimajan -oven edessä, jonka sisässä istui puutarhatuoleilla kaksi -vanhanpuoleista naishenkilöä. Stellan esitettyä vieraan muutamin -sanoin, nousi toinen heistä hitaasti ja juhlallisesti, ojensi samoin -hitaasti ja juhlallisesti vieraalle kätensä ja vaipui sitten hitaasti -tuolilleen takaisin. - -Stellalla ei ollut äitinsä kanssa suurempaa yhdennäköisyyttä, ei -myöskään Ritalla, vaan sitä enemmän Eberhardilla. Kun molemmilla -tyttärillä oli valkeat hiukset, siniset silmät ja pyöreät, punakat -kasvot, oli Eberhard perinyt äidiltään mustanruskean tukan, tummat, -kapeat kasvot, pienet, ruskeat silmät ja ohuen, terävän nenän. -Molemmilla, äidillä ja pojalla oli samallainen varovainen, epäilevä, -alati varuillaan oleva luonne, joka pelkää vaaroja kaikkialla ja on -joka tilaisuudessa valmis juoksemaan pakoon. - -Rouva Riesemann ja Kurbatow vaihtoivat, viimemainitun tultua -esitellyksi toiselle lehtimajassa olevalle rouvalle -- se oli neiti -Stellan tuleva anoppi, rouva Göbler -- muutamia ylimalkaisia lauseita, -joista Andrei Petrowitsch heti huomasi, että rouva Riesemann oli hyvin -perehtynyt hienompiin seurustelu- ja puhelutapoihin. Hän käytti, vaikka -keskustelu olikin sisällötöntä ja väritöntä, kuitenkin valittuja -sanoja ja koetti kaikin tavoin antaa huomata, että vieras oli joutunut -tekemisiin sivistyneen ja nerokkaan ihmisen kanssa. - -"Tuletteko olemaan ankara lapselleni?" - -Rouva Riesemann kysyi tämän nauraen ja leikillisellä äänellä, mutta -hänen silmissään näkyi sekä suurta äidillistä hellyyttä että äidillistä -murhetta. - -"Ankara? Luulempa, etten tule olemaan", vastasi Andrei Petrowitsch. - -"Iloitsen siitä, että ette ole enää liiaksi nuori ylioppilas, vaan jo -vanhempi herra", sanoi Eberhardin äiti, puoleksi hartaalla, puoleksi -juhlallisella äänellä, jonka ohessa hän pani kätensä ristiin. "Toivon -nimittäin, että kohtelette häntä suuremmalla kärsivällisyydellä, kun -mitä nuorempi henkilö voisi tehdä. Tietäkää, herra -- herra --." - -"Kurbatow", auttoi Stella. - -"Tietäkää, herra Kurbatow, lapseni -- hän ei ole huono, ei hidas eikä -pilalle joutunut... Eberhard, mene pois!... Hän on kristillisessä -kodissa kristillisesti kasvatettu, kristillisessä ahkeruudessa ja -velvollisuuden tunnossa. Mutta en ymmärrä näitä nykyajan opettajia! -He eivät ymmärrä kohdella oikein kasvattejaan, heihin kasvattaessa -vaikuttaa, heidän henkiseen elämäänsä tutustua eivätkä edistää heidän -henkistä kehitystään. He ovat usein liian kohtuuttomia! Eberhardin -opettajien joukossa on sellaisia, jotka vihaavat häntä, vihaavat minun -lastani -- saatte uskoa minua. He eivät yksinkertaisesti päästä häntä -eteenpäin, he antavat hänelle mielellään huonoja arvosanoja. Lapsi on -joitakin heistä joskus pahoittanut, he eivät unohda sitä, he eivät -kärsi häntä, he vihaavat häntä. Se on kristillistä, se on kasvattavaa!" - -Rouva Riesemann katsoi tätä sanoessaan tukea etsien tarkkaan Andrei -Petrowitschia ja vielä tarkemmin rouva Göbleriä. Hänen viimeiset -sanansa, joilla hän edelliset vahvisti, näkyivät olevan tarkoitetut -erittäinkin viimeksi mainitulle; hän lausui ne vasta sitten, kun oli -huolellisesti tarkastellut ympärilleen ja huomannut, että Eberhardia ei -ollut läheisyydessä: - -"Lapseni ei ole laiska eikä hemmoittelulla pilattu, hän on niinkuin -lapset ainakin, mutta mitä tuo raukka voi tehdä, kun häntä vihataan, -kun kukaan ei tahdo häntä käsittää, oppia häntä kristillisellä -kärsivällisyydellä tuntemaan. Mistä sellaista voisikaan tulla -- -opettajathan ovat enimmäkseen toisuskolaisia." - -Stella katsoi pelokkaana ensin äitiään ja sitten Kurbatowia; -tämähän oli epäilemättä "toisuskolainen." Sen oli äiti kiihkossaan -ja enemmän rouva Göblerille kuin vieraalle puhuen unohtanut. Rouva -Riesemann huomasi heti virheensä, nähdessään Stellan katseen, mutta -hänen hermostuneella ärtyisyydellä koettaessaan etsiä sovittavia ja -oikaisevia sanoja, oli Andrei Petrowitsch jo löytänyt tien, jolla -voitiin sivuuttaa tämä arka kohta. - -"Kristillinen kärsivällisyys on minun kielessäni inhimillinen -kärsivällisyys", huomautti hän, "ja olette oikeassa, rouva Riesemann, -sanoessanne, että opettajilta sitä usein puuttuu. Mutta ajatelkaa, -kuinka paljon inhimillistä kärsivällisyyttä vaaditaankaan opettajalta, -jonka tulee joka päivä kasvattaa kaikilla luokilla satoja oppilaita ja -enemmänkin kerrallaan. Onko ihmeellistä, että kärsivällisyys siellä -loppuu ja antaa tilaa kärsimättömyydelle ja osanottamattomuudelle. Se -on valitettavaa, mutta myöskin inhimillistä. Mitä minuun tulee, tahdon -tehdä mitä lyhyenä aikana voin hänen edistyksensä hyväksi tehdä." - -Rouva Riesemann aikoi vastata jotakin, mutta juuri silloin tuli -Eberhard juosten näkyviin ja huusi: - -"Andrei Petrowitsch, isä pyytää Teitä luokseen!" - -"Teitä?" kysyi Kurbatow oikaisten. "Sinunhan tuli sinutella minua, -Eberhard?" - -"No, sinua", sanoi poika kummallisella äänellä. - -"Lähtekäämme siis!" - -Ja Andrei Petrowitsch asetti kätensä ystävällisesti Eberhardin olalle, -kumarsi sievästi naisille ja molemmat katosivat keskustellen pensasten -taa. - -Lehtimajassa katsoi rouva Göbler rouva Riesemannia ja rouva Riesemann -rouva Göbleriä ja sitten molemmat Stellaa. - -"_Sinä?_ Pitääkö Eberhardin sinutella Kurbatowia?" - -"Herra Kurbatow sinuttelee myöskin Eberhardia", vastasi Stella. - -"Miksi niin?" - -Neiti Riesemann kohautti olkapäitään. - -"Se on herra Kurbatowin toivomus, niinkuin Eberhard on sanonut." - -"Toivomus? Herra Kurbatowin toivomus?" - -"Niin äiti." - -"Mutta sehän ei käy päinsä!" - -Se huudahdus tuli sydämen syvyydestä ja rouva Riesemannin ja rouva -Göblerin suusta yhtaikaa. - -Tällainen sinutteleminen opettajan ja oppilaan välillä oli Stellankin -mielestä oikeastaan sopimatonta. Mutta nähdessään nyt molempien -hämmästyksestä ja kummastuksesta pitkiksi venyneet kasvot ja heidän -ikäänkuin pohjattomaan syvyyteen katsovat kauhistuneet silmänsä -- sai -vastustushalu taasen vallan neidossa ja, vaivoin kurkusta nousevia -naurunpuuskauksia pidätellen, hän huudahti hyvin kummastuneena: - -"Ei käy päinsä? Miksi se ei voi käydä päinsä? Käypiköhän se -Eberhard-herran kunnialle, että lakitiedeitten kandidati Andrei -Petrowitsch sinuttelee häntä?" - -"Niin -- mutta -- Eberhardkin sinuttelee häntä!" - -"Sitä suurempi kunnia Eberhardille, että hän saa tehdä sen!" - -"Mutta se ei ole ensinkään sopivaa! Niinhän ei ole tapana tehdä! -Sellaistahan ei ole ennen edes kuultukaan!" - -"Maailmassa löytyy paljon asioita, joita kaikki ihmiset eivät ole vielä -kuulleet." - -"Mutta minne joutuu silloin keskinäinen kunnioitus, arvonanto?" -huudahti rouva Göbler, jonka lihavat posket tulivat aivan punaisiksi. -"Mihin joutuu opettajan auktoriteetti oppilaan suhteen? Mitä -ajattelee oppilas opettajasta, jota hän sinuttelee niinkuin veljeään, -palvelijoitaan tahi kylän poikia, samalla kun toiselta puolen on hyvin -kummallista, ainakin minusta, että vieras ihminen, joka tänään ensi -kerran saapuu taloon, heti sinuttelee suurta poikaani. Eberhardhan on, -ellen erehdy, jo kolmentoista vanha?!" - -"Opettajan auktoriteetti ei perustu teitittelemiseen, vaan hänen -kykeneväisyyteensä", ärsytti Stella sydämestään riemuiten edelleen. -"Voiko Eberhard tahi muut samanlaiset tuntea kunnioitusta kaikkia niitä -opettajia kohtaan, joita he teitittelevät? Jospa tietäisitte, kuinka -he heille nauravat ja millaisia kunnioitettavia pilkkanimiä he näille -antavat! Herra Kurbatow tahtoo kasvattaa oppilastaan veljenään; se on -hänen kasvatustapansa ja minun mielestäni ainoa oikea kasvatustapa." - -"Minä en pidä siitä!" Ja rouva Göbler pudisti niin kovasti päätään, -että hänen lihavat poskensa heiluivat. - -"Enkä minäkään!" toisti rouva Riesemann, pudistaen kuitenkin päätään -vähemmän äkäisesti, sillä hänen äidinsydämelleen ei oikeastaan ollut -lainkaan vastenmielistä, että uusi opettaja tahtoi olla hänen lapsensa -"veli ja ystävä", mikä merkitsi sitä, ettei hän tahtonut olla ollenkaan -"ankara." - -"Jos se on sinunkin mielipiteesi, armas Betty, niin tee sellaisesta -epäjärjestyksestä heti alussa loppu", lausui kunnioitettava rouva -Göbler, kääntäen tulipunaiset kasvonsa suuttuneen kostonjumalan tavoin -tulevan miniänsä puoleen. - -"Tahdon puhua mieheni kanssa", vastasi rouva Riesemann. - -"Voithan tehdä sen itsekin", huomautti rouva Göbler. - -Eroavaisuus rouva Riesemannin ja rouva Göblerin luonteiden välillä -olikin siinä, että rouva Riesemann tahtoi aina "puhua miehensä kanssa" -kun tuli jotakin päättää ja tehdä, kun taas rouva Göbler kotonaan -päätti "itse", mitä oli tehtävä. He olivat kaksi suurta vastakohtaa: -toisella puolen täydellinen epäitsenäisyys, ainainen alistuminen, -neuvotteleminen, toisella puolen jyrkkä itsetietoisuus, tahdon lujuus, -käskemishalu ja rajaton ylpeys. Viimeksimainitun ominaisuuden huomasi -jokainen, joka loi ainoankaan katseen rouva Göblerin käskeviin -kasvoihin, joka pani merkille, miten hän istui tuolillaan, millaisin -silmäyksin hän katseli ympärilleen, ja jonka korva oli kyllin terävä -huomaamaan hänen äänensä sointua ja siinä kuuluvaa terästä. - -Andrei Petrowitsch ja Eberhard lähestyivät sillä välin parveketta, -jossa vanhemmat herrat olivat kahden pöydän ääressä lopettaneet -preferanssipelinsä. He istuivat sikaarit hampaissa punssilasien -ääressä ja väittelivät kiivaasti pelin johdosta, jolloin kukin -teki leikillisesti pilaa toisten pelissä tekemistä erehdyksistä ja -häviöistä. Joka näki ja kuuli heitä etäämmältä, tuntematta väittelyn -aihetta, saattoi luulla, että heillä oli tärkeitäkin tehtäviä -ratkaistavanaan; niin vakavat olivat heidän kasvonsa ja niin vilkkaat -heidän kädenliikkeensä. Hermostuneiden äänien yli kuului heikosti -kähisevä, hiljemmin puhuessa ärisevä bassoääni, jonka rasvaisen, -puserretun kaiun Andrei Petrowitsch muutamia hetkiä sitten oli kuullut, -Eberhardin tahtoessa viedä hänet ensi kerran herra Riesemannin luo. - -"Isä, herra Kurbatow on täällä." - -Herra, jota Eberhard oli kutsunut isäkseen, istui wieniläisessä -nojatuolissa, selkä tulijaan päin. Andrei Petrowitsch näki aluksi -ainoastaan hänen paksun härjänniskansa ja lyhyen, paksun, lihavan -kaulansa, joka muuttui ilman huomattavaa väliä ympyriäiseksi, pyöreäksi -veistellyn pölkyn pään näköiseksi pääksi. Se pää oli tiheän, koneella -lyhyeksi leikatun, karhean harjasmaisen tukan peittämä ja molemmat -korvat olivat niin lähellä pääluuta, kun olisivat ne olleet siihen -yhteen kasvaneet. Hitaasti, kankeasti, huomattavan vaivaloisesti -kääntyi tämä huvittava pää ympäri, mutta ainoastaan sen verran, että -herra Kurbatow voi nähdä ainoastaan toisen puolen herra Riesemannin -kasvoista. Ne olivat paksut ja punakat sekä peitetyt lyhyeksi, leuasta -teräväksi leikatulla harmaalla parralla. - -"Terve tuloa, nuorimies!" - -Ja tehtailija Riesemann ojensi, nousematta ylös ja nähden ainoastaan -Andrei Petrowitsch Kurbatowin varjon, lyhyessä käsivarressaan olevan -käden, jonka etusormessa loisti sinettisormus, huolimattomasti -vieraalle. - -Andrei Petrowitsch ei ottanut kättä vastaan. Hän astui herra -Riesemannin eteen, katsoi häntä silmiin ja sanoi: - -"Nimeni on Andrei Petrowitsch Kurbatow." - -Herra Riesemann oli tuskin luonut silmäyksen vieraaseen, ennenkuin -hän veti uloslevitetyt jalkansa tuolin alle, kuten ihminen, joka -haluaa nousta ylös. Hän ei kuitenkaan noussut vielä tällä kertaa, vaan -katsottuaan kiireesti ja sekavasti Kurbatowia, kuului hänen suustaan -tahtomattaan ärisevä huudahdus: - -"No, sehän on vanhempi herra! Sepä on hauskaa... nimeni on Riesemann... -tehtailija Riesemann." - -Tarjotessaan taasen vieraalle kätensä, joka nyt otettiin vastaan, nousi -hän, vasempaan käteensä nojaten, hitaasti ylös, mutta vaan puoliksi -ja vaipui senjälkeen taasen alas. Tehtailija Riesemann olisi kyllä, -Kurbatowin kanssa kahden ollessaan, noussut kokonaan ja reippaasti -ylös, mutta seuransa nähden piti hän sellaista kohteliaisuutta henkilöä -kohtaan, joka tuli hänen palvelukseensa, nähtävästi sopimattomana. - -Tehtailija Riesemann jäi kuitenkin ainoastaan niin kauaksi istumaan -poikansa opettajan eteen, kun oli välttämättömän tarpeellista näyttää -seurueelle, että hän käsittää eron itsensä ja palkollisensa välillä. -Sitten nousi hän verrattain nopeasti ylös, ja esitettyään Andrei -Petrowitschin toisille pöydässä istuville herroille, hän tarttui heti -ystävällisesti Andrei Petrowitschia käsivarteen sekä, hauskan isännän -iloisella äänellä lausui erikoisella venäjänkielellään: - -"Lähtekäämme kahden hieman kävelemään, Andrei Petrowitsch; viekää -minut pois näiden roistojen seurasta, jossa minulle taas temmattiin -nahka korvien yli. Tietäkää -- ihminen voi tehdä konkurssin -lyödessään tällaisten konnien kanssa korttia. Tänään taasen menetin -kolme ruplaa!... Tulkaa, Andrei Petrowitsch, viihdyn mielelläni -_kunniallisten_ ihmisten seurassa." - -"Joka ei osaa pelata, syyttää aina toisia konniksi", sanoi mäkättävällä -äänellä nauraen Riesemannille paljaspäinen, paksuhuulinen pieni -herrasmies, joka oli Kurbatowille esitelty vanhempana herra Göblerinä. - -Herra Martin Riesemannin ja Andrei Petrowitschin välillä alkoi, heidän -valittuaan kävelyään varten puutarhan syrjäisimmät ja yksinäisimmät -käytävät, kohta vilkas keskustelu, josta etenkin lihava tehtailija -piti hyvää huolta. Hänen iloisesta mielentilastaan ja erittäinkin -sanarikkaudestaan voi huomata, että alkoholi oli vaikuttanut häneen. -Hän puhui ensin venäjää, ja kun hän joutui siinä pulaan, hän otti -saksan avuksi ja käytti lopulta molempia sekaisin. - -"Poikaani, armas ystäväni, käykää kovasti käsiksi", -- alkoi heidän -keskustelunsa, siihen se kääntyi aina jälleen takaisin, sen keskuksen -ympäri kiertelivät kaikki herra Martin Riesemannin ajatukset. -"Tarttukaa ankaralla kädellä häneen käsiksi, älkää olko heikko, älkää -myöntyväinen! Minä annan teille vapauden häntä nipistää ja rangaista, -niinkuin haluatte, ainoastaan silloin, kun ruoskaa tarvitaan, jättäkää -se työ minulle, ja minä tahdon häntä isällisestä kurittaa, siitä voitte -olla varma." - -"Luulen, että sitä ei koskaan tarvita", lausui Andrei Petrowitsch. - -"Älkää sellaista puhuko, kyyhkyseni!" huusi herra Riesemann taasen -venäjäksi, jatkaen taasen saksan kielellä, vaikka viroksi ajatellen: -"Vitsatta ei lapsesta saa hyvää, älä anna lapselle armoa vaan kuria --- se on vanha totuus, joka aina pysyy uutena. Katsokaa, Andrei -Petrowitsch, poikani on hyvin hemmoteltu. Se on vaimoni syy. Hän -on muuten mallikelpoinen nainen, mutta liikaa hellä äiti. Kun minä -ojennan käteni vitsakimppuun tarttuakseni, juoksee tämä mielellään -kloroformipullon luo, tehdäkseen pojan kipua vastaan tunnottomaksi. -Niin on poika sydämystynyt, oppinut laiskaksi ja huolettomaksi. -Ajatelkaa -- käy neljättätoista, kaksi vuotta kolmannella luokalla, ja -nyt vielä ehdot matematiikassa ja venäjän kielessä. Ja kuka on tämä -laiskuri ja puupää? Tehtailija Riesemannin ainoa poika, jonka kerran -tulee johtaa isänsä liikettä ja sen lopuksi perii! Milloin aikoo hän -lopettaa realikoulun, milloin vielä käydä teknillisen opiston? Sehän on -julkinen häpeä -- häpeä etenkin minulle!... Tiedättekö, herra Kurbatow" --- ja Martin Riesemann tarttui uudestaan ystävällisesti ylioppilaan -käsivarteen, -- "vaimoni sisar Pietarissa suositteli Teitä minulle -tottuneena ja kykenevänä opettajana ja valmistajana, luotan täydelleen -teihin. Auttakaa poikaani eteenpäin, ja saatte nähdä, että en ole -mikään kitsas mies, raha ei minulla näyttele yleensä tärkeätä osaa, se -tulee teidän heti alussa tietää." - -Ja herra Martin Riesemann veti valkeat silkkiset liivinsä suurelle -vatsalleen sileämmiksi, antoi raskaat kultaiset kellonvitjansa pari -kertaa luistaa sormien läpi, ikäänkuin näkyen odottavan, mitä hänen -sanansa vaikuttavat venäläiseen ylioppilaaseen. - -"Rahaa voin tarvita", lausui Andrei Petrowitsch kuivasti, "ja otan -lahjan, jonka minulle palkkani yli annatte, kiitollisuudella vastaan. -Niin paljon olkoon kuitenkin huomautettu, että olisin jo sovitusta -palkasta tehnyt aivan yhtä paljon poikanne hyväksi, kun nyt, kun -minulla on lisää odotettavana." - -"No, no", aikoi herra Riesemann lausua, mutta muutti kuitenkin ajoissa -tämän liikaa julkisen epäilyksenosoituksen yskimiseksi, ja antoi -ainoastaan kasvoillaan näkyä epäilyksen merkkejä. - -"Oli miten oli", lausui hän sitten, "joka tapauksessa voitte luottaa -sanaani -- siinä käteni... Ja minä ehdotan Teille vielä jotakin -muuta, herra Kurbatow. Jos Eberhard suorittaa ehtonsa tyydyttävästi -ja pääsee neljännelle luokalle, -- jonka minä tahdon lukea ainoastaan -Teidän työnne ansioksi, niin teemme uuden kaupan: miten olisi, jos Te -jäisitte vuodeksi tai puoleksi poikani ohjaajaksi? -- hyvä palkkio on -luonnollisesti itsestään ymmärrettävissä." - -"Siitä en voi vielä mitään päättää." - -"Estävätkö omat lukunne Teitä? Onko Teillä loppututkinto lähellä?" - -"Se vähemmin; minä en pidä kiirettä lukujeni lopettamisella, -- olen -hyvin mielelläni ylioppilaana." - -"Teillä ei siis ole mitään esteitä?" - -"Tahdon ensin tietää miten minua elämä teidän talossanne miellyttää." - -Herra Martin Riesemann pysähtyi äkkiä, laski Kurbatowin käsivarren irti -ja kiireellinen silmäys, jonka hän heitti kierosti venäläiseen, näkyi -sanovan: "Siinäpä on elukka! Rupeaa tinkimään! Tämä julkeaa olla kahden -vaiheilla siitä, miellyttääkö häntä elämä Martin Riesemannin talossa!" -Herra Riesemann lausui kuitenkin jonkun ajan kuluttua teeskennellyllä -äänellä: - -"Luonnollisesti on Teidän sitä silmälläpidettävä. Mutta voin vakuuttaa -Teille, että elämä minun talossani on miellyttänyt kaikkia, jotka -siellä ovat olleet. Puhumme siis ehdotuksestani sopivalla ajalla -lähemmin." - -Tehtailijan hauska mieliala oli pilattu; hän vaikeni, käytti syntyneen -väliajan raskaasti hengittämiseen, -- jonka hän ikäänkuin tahallaan -muutti vieläkin raskaammaksi. Lopuksi sieppasi hän taskustaan paksun -hopeaisen, sisältä kullatun sikarikotelon, otti itselleen sikarin ja -tarjosi toisen Kurbatowille. - -"Ottakaa pois, se on erittäin hyvää lajia." - -"Minä otan siis", lausui Andrei Petrowitsch; "muuten tupakoin vähän, -mutta hyvää sikaaria vastaan ei minulla ole mitään sanottavaa." - -"Ei myöskään mitään lasillista hyvää viiniä vastaan." - -"Ei mitään." - -"Siis käännymme takaisin ja minä vien Teidät lähteelle." - -"Ei sillä ole kiirettä, herra Riesemann. Tahtoisin vielä ensin Teidän -kanssanne puhua muutamia sanoja toimestani Teidän talossanne." - -"Tehkää niin hyvin!" - -"Minulla on Teille, ennenkuin ryhdyn työhön, tärkeä ja minun -tännejäämiselleni ratkaiseva ehto asetettavana." - -"Ehto?" - -"Niin, tärkeä ehto." - -Herra Martin Riesemann näytti tulevan rauhattomaksi, näytti siltä, kun -ei hän olisi ollut koskaan tottunut siihen, että hänelle asetettiin -ehtoja. Hän katseli pienillä, pyöreillä silmillään hermostuneesti -ympärilleen, kun hän lyhyesti ja karmeasti sanoi: - -"Siis puhukaa, herra Kurbatow!" - -"Teidän pitää antaa minulle opetustyössäni täydellinen vapaus, herra -Riesemann", vastasi Andrei Petrowitsch. "Teidän pitää antaa minun -vapaasti ja tahtoni mukaan opettaa poikaanne, valmistaa häntä ehtojen -suoritusta varten ja häntä yleensä kasvattaa, niinkuin itse parhaaksi -näen, ilman että Te tulette väliin omine määräyksinenne. Ainoastaan -siten voin vastata toivotuista tuloksista, pojan edistymisestä. -Saman pyynnön aion esittää vaimollennekin. Omia ehtojani pidän sitä -tärkeämpinä, koska Te ette ole vaimonne kanssa yhtä mieltä poikanne -kasvatuksen suhteen." - -"Ja sillä ehdolla menette siis takuuseen siitä, että Eberhard suorittaa -ehtonsa ja pääsee ylemmälle luokalle." - -"Niin." - -"Siis on ehtonne täytetty, herra Kurbatow! Muuta en toivokaan." - -Tehtailija ei vielä ollut oikein hyvällä tuulella; ylioppilaan rohkea, -itsetietoinen ja vaativa esiintyminen ei miellyttänyt häntä. Mutta kun -hän piti ennen kaikkea poikansa ja omaa hyötyään silmällä, tukahutti -hän vastenmielisyytensä, oli olevinaan täysin rauhallinen ja antoi -Andrei Petrowitschille miehekkäästi kättä. Hän näytteli viekasta -osaansa vielä paremmin, lausuen: - -"Oikeastaan ei Teidän, Andrei Petrowitsch, olisi tarvinnutkaan -sellaista ehtoa asettaa; en olisi muutenkaan tullut teitä -opetustyössänne häiritsemään -- sellainen ei ole minun tapani; ja -vaimoni tekee, mitä minä toivon ja käsken." - -Toisiinsa täysin tyytyväisinä astuivat herra Riesemann ja Andrei -Petrowitsch puutarhan halki, jossa kirjavat lyhdyt jo olivat -sytytetyt palamaan, parvekkeelle takaisin, jonne sillä välin oli -kutsuttu illallista syömään. Illallispöytä oli katettu parvekkeelle. -Lamppujen valossa kimalteli pieni, kukilla koristettu pöytä hopealta -ja kristallilta. Monien viinilajien joukosta ei puuttunut myöskään -suuria, kullatuilla lyhyillä kauloilla varustettuja pulloja kiiltävissä -jää-astioissa. - -Iloinen, vilkkaasti keskusteleva seurue kokoontui pöytään. Että -tehtailija Riesemannin talossa pidettiin kristillisiä tapoja arvossa, -sitä todisti jo se, että jokainen kumartui ennen pöytään istumistaan -tuolin selkänojaa kohti ja rouva Riesemann luki soinnukkaalla äänellään -tunnetun saksalaisen värssyn, jossa kutsutaan Jeesusta vieraaksi -ja rukoillaan häntä tuomaan mukanaan onnea. Sitten istuuduttiin -äänettöminä. - -Herra ja rouva Riesemann istuivat, niinkuin oikeus ja kohtuus -vaativatkin, pöydän yläpäässä. Andrei Petrowitsch oli sattumalta, omaa -sijaansa lainkaan valikoimatta, joutunut istumaan toiselta puolen -paksun rouva Göblerin, toiselta puolen neiti Rita Riesemannin väliin, -Stella Riesemannin sulhasineen istuessa häntä vastapäätä. Niinpian -kuin Andrei Petrowitsch toi näkyviin onnettoman oikean kätensä, -josta hän oli puistossa ottanut kintaan pois, tapahtui kiusallinen -välikohtaus. Rita Riesemann käänsi kasvonsa Andrei Petrowitschista niin -havaittavalla inholla ja käänsi hänelle niin huomiota herättävällä -tavalla selkänsä, että kaikkien lähempänä istuvien katseet kääntyivät -vierasta ylioppilasta kohti. Siten nähtiin hänen kätensä. Ei kukaan -lausunut sanaakaan, mutta naisten, etenkin nuorempien joukossa -kuului salaista kuiskinaa, joka teki paljon pahemman vaikutuksen -kuin äänekkäästi ja sanoin ilmaistu tunteenpurkaus. Ainoastaan yksi -alaikäinen tyttö ei voinut pidättää hiljaista, hämmästynyttä kauhun -huudahdusta... - -Andrei Petrowitsch loi katseensa rouva Göbleriin; hänen ihraisissa -kasvoissaan näkyi vähemmin kummastusta ja pelkoa, kun mielipahaa, -paheksumista ja nuhdetta. Rouva Göbler näytteli jälleen rangaistuksen -jumalattaren osaa. Ja hän näytteli sitä niin vaikuttavasti, että Andrei -Petrowitschin, tämän vakavan miehen, täytyi taistella nauruaan vastaan. - -"Se on ainoastaan syntymämerkki -- suokaa anteeksi!" lausui hän -äänellä, josta kuului pidätetty nauru. "Se on yhtä vanha kuin minä -itsekin. Kipeätä ei se minulle tee." - -Ja ikäänkuin uhmaten kaikkia hämmästyneitä ja pelästyneitä, ei -venäläinen pistänyt kinnasta käteensä vaan alkoi rauhallisesti -veitsellä ja kahvelilla syödä. Kinnas olisikin ollut hänelle -varmaankin syödessään haitaksi. Kun neiti Rita ei enään luonut -katsettaan pelättävään käteen, vaan jäi, selkänsä puoliksi Kurbatowiin -päin kääntäen, istumaan Heinrich Bergmannin viereen, loi rouva -Göbler silloin tällöin silmäkulmiensa takaa katseen sinipunaiseen -kauhun esineeseen ja sitten ikäänkuin nuhtelevasti herra ja rouva -Riesemanniin. Toiset vieraat eivät asiasta enää välittäneet. He -tottuivat näköön varsin pian, tahi eivät he syödessään, juodessaan tahi -jutellessaan ajatelleet enempää Andrei Petrowitschin kättä. - -Syötiin hyvästi, juotiin hyvästi ja huudettiin päivän sankarittarelle, -vaahtoavia viinilaseja kilistellen "eläköön." Jouduttuaan istumaan -kahden vihamiehensä väliin, oli Andrei Petrowitsch pakoitettu olemaan -vaiti, olkoonpa, että neiti Stella silloin tällöin lausui hänelle -jonkun pintapuolisen sanan. - -Kun nuorempi väki läksi illallisen jälkeen moniväristen tulien -loistaessa puutarhaan, jossa sytytettiin suurenmoinen ilotulitus, -vei isäntä, joka oli saanut hyvän mielialansa täydelleen takaisin, -vanhemmat herrat runsaasti katetun viinipöydän ääreen, joka oli -sijoitettu yhteen parvekkeen loukkoon, suurten filodendronien ja -palmujen väliin. Andrei Petrowitschille antamansa sanan muistaen, -kutsui herra Riesemann hänetkin "lähteelle". Riesemann näkyi unohtaneen -kaiken vastenmielisyytensä, jota hän oli puutarhassa tuntenut -Kurbatowia kohtaan ja tämä totinen, melkeimpä umpimielinen ihminen, -joka osasi niin itsetietoisesti puhua, näkyi vetävän häntä erikoisella -tavalla puoleensa. Herra Riesemann koetti huomattavalla innolla -saada häntä puhumaan, ikäänkuin olisi häntä huvittanut saada kuulla -Kurbatowin mielipiteitä, ikäänkuin panisi hän tämän mielipiteille -muutamissa asioissa suurta arvoa. Sen ohessa näkyi, että hän koetti -itse puhua harkitummin, sisällökkäämmin kuin tavallista. Hän oli saanut -joltakin kuulla, että Andrei Petrowitsch ei ollut ainoastaan korkeamman -hengellisen miehen poika, vaan vielä lisäksi lakitieteen kandidaatti, -siksi kutsui hän tätä aina "kandidaatti herraksi" ja oli häntä kohtaan -erittäin ystävällinen sekä tuntuvassa määrässä kohtelias -- seuransakin -nähden. - -Kun viinipöydässä oli juotu jonkun aikaa, osasi herra Martin Riesemann -erotessa asettaa asiat niin, että hän jäi Kurbatowin kanssa kahden -kesken. Keskustellen kulkivat he puutarhassa jälleen edestakaisin. -Herra Riesemann johti keskustelun erikoisetta esipuheetta itseensä ja -liikkeeseensä sekä menneisyyteensä ja nykyisyyteensä. Näytti siltä, -kuin koettaisi hän kohottaa itseään vieraan ylioppilaan silmissä, -saattaa itsensä parempaan valoon. - -"Niin, niin", alkoi hän kerran, kun heidän keskustelunsa Pietarin -korkeakoulujen oloista oli päättynyt, tuupaten hattunsa päälaelta -niskaan. "Raskaita päiviä näkee monikin mies elämässään, sen tiedän -itse parhaiten. Ei ole mitään helppoa kohota omin voimin alhaisesta -asemasta ylös, mutta, Jumalan kiitos, se on onnistunut minulle. -Voisitteko kuvitella mielessänne, rakas Andrei Petrowitsch, että mies, -joka seisoo edessänne, on kerran ollut köyhä kuin kirkon rotta? En -ollenkaan häpeä Teille kertoa, että olin vielä kaksikymmentäviisi -vuotta sitten mitätön pannusepän sälli -- sanon Teille, mitätön -pannusepän sälli, joka mestarini luona pienellä viikkopalkalla hankin -otsani hiessä jokapäiväisen leipäni. Mutta nyt, -- tiedättekö, -kandidaatti herra, -- pitää Teidän tulla katsomaan tehdastani. Se ei -ole tosin, Jumala paratkoon, vielä kovin suuri, siinä on ainoastaan -neljäsataa työläistä ja yksi ainoa savutorvi, suurten tehdasten -rinnalla se on vielä mitätön -- mutta -- teidän pitää se kerran itse -nähdä, -- ja voin Teille vakuuttaa, että olen siihen tyytyväinen, -että se -- niin sanoakseni -- kukoistaa, ja mitä minun toimintaani -ja etenkin tuloihini tulee, niin ovat ne suuremmat kuin monen suuren -tehtaan... Niin, niin, sellaiseen tarvitaan hyvää johtoa, tehtailija -tarvitsee nykyaikaan asioiden harkitsemiskykyä, suurta harkitsemiskykyä -ja kaukonäköisyyttä -- sanalla sanoen -- liikeneroa. Kaukonäköinen -liiketaito on se, joka panee rattaat pyörimään ja panee ne oikein ja -oikealla ajalla pyörimään. Mitä arvelette, herra kandidaatti, puhunko -valetta?" - -"Tulen hyvin mielelläni katselemaan tehtaitanne", lausui Andrei -Petrowitsch, huomaamatta Riesemannin kiittelevää kysymystä. "Milloin se -voisi tapahtua?" - -"Milloin vaan itse haluatte, herra Kurbatow! Te voitte tulla sinne -rautateitse, voitte tulla kanssani vaunuissa, voitte lähteä hevosella -ratsastaen, tahi rattailla ajaen -- minulla on niitä kolme eikä tie -ole pitkä -- ainoastaan kaksitoista virstaa. Kaupungissa voi Teidät -jokainen lapsikin johtaa Riesemannin tehtaalle." - -"Omistatteko konetehtaan, herra Riesemann?" - -"Rauta- ja konetehtaan; erikoisala höyrypannut... Minun höyrypannuni -ovat kuuluisat, minulla on tilauksia suurista teollisuuskeskuksista, -Pietarista, Moskovasta, Varsovasta, minun höyrykattiloitani tarvitaan -Mustanmeren rannoilla, Siperiassa -- kaikkialla." - -Andrei Petrowitsch käveli jonkun aikaa ääneti tehtailijan vieressä, -joka vilkkaasti jatkoi puhetta liikkeestään, ja kysyi sitten: - -"Te sanoitte, herra Riesemann, että olette omin voiminne kohonneet -nykyiseen asemaanne, kohonneet köyhästä rikkaaksi." - -"Aivan selbst-made man [oikeastaan: self made-man (sano: selfmeedmän) --- 'oman onnensa seppä', nousukas], niinkuin englantilainen sanoo, -voitte uskoa minua, kandidaatti herra!" Ja herra Riesemann työnsi nyt -niskassa olleen hattunsa toiselle korvalle ja pisti molemmat kätensä -amerikalaiseen tapaan housujensa taskuun. - -"Mutta Teillä täytyi olla tehtaanne rakennuttamiseen tahi ostamiseen -jonkun verran pääomaa ja ehkä ainakin velkoja", lausui Kurbatow. -"Köyhällä pannusepän sällillä ei tavallisesti ole kumpiakaan." - -"Katsokaahan, jonkun verran onnea täytyy ihmisellä myöskin olla, -vastasi Martin Riesemann, ja hänen leveille, pyöreille kasvoilleen -levisi mielihyvän loiste, joka todistaa, että ihminen on tyytyväinen -itseensä ja kohtaloonsa. Ihmisellä pitää olla onnea, ja _pyrkivää_ -ihmistä seuraa enimmäkseen aina onni. Pääasiaksi jää aina hyvä pää, --- pienikin, terävä pää... Asianlaita oli seuraava, kandidaatti -herra... Minä tein työtä kauemman aikaa erään mestarin luona, joka -kuoli leskenä. Hänen työpajansa perijäksi tuli hänen tyttärensä, joka -oli hänen ainoa lapsensa. Mitä voi nainen, ja etenkin nuori neiti, -yksin tehdä pannusepän työpajalla. Neiti Betti oli suuressa pulassa -ja valitti hätäänsä minulle. Minun tuli häntä sääli. Autanhan aina -mielelläni pulaan joutunutta lähimmäistäni, etenkin jos hän on heikko, -turvaton nainen. Niin kävi sitten, että minä --" - -"Että Te kositte neiti Bettiä", keskeytti Andrei Petrowitsch hänet. - -"Aivan niin, nuori herra. Minkätähden en olisi niin tehnyt? Neiti Betti -oli tukea ja auttajaa vailla, samoinkuin minä vaimoa. Neiti Betti oli -hyvin kasvatettu ja koulutettu, ja minä olin reipas ja raitis työmies. -Jos hän olisi jättänyt liikkeensä vieraan käteen, palkollisen haltuun, --- Jumala tiesi, miten paljon siitä olisi jäänyt jäljelle! - -"Mutta jos _Te_, herra Riesemann, olisitte olleet tuo vieras -palkollinen?" - -"Minä?... No niin... olisin tehnyt, mitä olisin voinut, mutta... -tiedättehän -- oma on aina oma ja vieras on vieras. Teidän pitää -tietää, että liike oli ihan laimiinlyöty, jätetty ihan oman onnensa -nojaan. Autuas appeni, -- Jumala suokoon hänelle rauhaisan levon! --- oli myöntyväinen, veltto isäntä. Hän antoi sällien tehdä, mitä -tahtoivat ja oppipojatkin kävivät joskus hänelle nenäkkäiksi. -Parannuksen saattoi tuoda ainoastaan sellainen, joka oli itse isäntä, -joka kävi kiinni asioihin _isännän_ kädellä, lujalla, ankaralla, -rautaisella isännän kädellä. Näin puhuin myös neiti Bettille. Sanoin -hänelle, että hän saa pian ruveta vierasten luona opettajattarena -syömään heidän leipäänsä, ellei hän anna liikkeen johtoa miehen käteen, -joka harrastaa sen parasta paremmin kuin palkollinen. Ja hän ymmärsi -minua. Hän huomasi, miten tarpeellinen minä olin hänelle, ja niin me -menimme avioliittoon. Näin, kandidaatti herra, tulin hänen tuekseen ja -auttajakseen ahdingossa..." - -Herra Martin Riesemann silitti pari kertaa hyvillään valkeaa, lyhyttä -poskipartaansa, ikäänkuin odottaen Kurbatowilta vastausta. Mutta Andrei -Petrowitsch katsoi vaieten maahan. Jos herra Riesemann näki oikein, -oli venäläisen otsa rypyssä ja hänen huulensa mustan parran keskessä -kokoonpuristetut. - -"Te muutitte työpajanne sitten aikaa myöten tehtaaksi?" kysyi Andrei -Petrowitsch lopuksi. - -"Mistä sen tiedätte?" - -"En tiedä, -- arvelen vaan niin." - -"Olette oikeassa. Laajensin työpajaani niin kauvan kunnes se oli liikaa -suuri työpajaksi ja liian pieni tehtaaksi. Sitten rakensin tehtaan." - -"Aloitte pitää työpajassa enemmän sällejä ja vielä enemmän oppipoikia?" - -"Niin, sillä työ laajeni, ajat olivat suotuisat." - -"Ansaitsitteko tehtaan rakentamiseen tarvittavat rahat kaikki vaan -työpajastanne?" - -"Luonnollisesti", vastasi herra Riesemann, mutta siinä hän valehteli -vähän; neiti Betti oli tuonut itsensä ja työpajan mukana pesään kolme -tuhatta ruplaa puhdasta rahaa ja pienen kivitalon, jonka hän myöhemmin -myi. Herra Riesemann salasi tämän, sillä häntä nähtävästi miellytti -suuresti esiintyä "oman onnensa seppänä." - -Ja nyt hän alkoi laajasti kertoa tehtaan perustamisesta ja sen -kehityksestä, jota tehdessään hän koetti saattaa itsensä niin hyvään -valoon kuin mahdollista. Mutta jos herra Martin Riesemann toivoi, -että ihminen, jolle hän kaikkea tätä jutteli, ja jonka silmissä hänen -nyt piti loistaa, jonka tuli häntä kiittävillä huudahduksilla tahi -kummastelevilla katseilla palkita ja kiihottaa edelleen puhumaan, -niin hän erehtyi. Tuo kummallinen mies vaikeni, hän vaikeni niin -loukkaavalla tavalla, että herra Martin Riesemann itsekin lopulta -vaikeni, ikäänkuin olisi häntä ilettänyt heittää päärlyjään sellaisen -kylmän, tunteettoman elukan eteen... - -He olivat joutuneet kävellessään ilotulituspaikalle, jossa puheliaat -vieraat piirittivät Martin Riesemannin, niin että hän joutui erilleen -Kurbatowista -- seikka, jota vastaan kumpaisellakaan ei ollut mitään -sanomista. - -Andrei Petrowitsch etsi käsiinsä Eberhardin, jolla oli toisen -samanikäisen pojan, Ralf Göblerin kanssa, tärkeä osa tulituslaitteiden -sytyttämisessä. Ja Kurbatow jäikin nyt koko illaksi lasten luo. Hän -otti nähtävästi huvitettuna osaa heidän iloonsa, neuvoi heille useita -leikkejä, opetti heille pari uutta palloleikkiä ja saattoi heidät -- -pojat ja tytöt -- pilapuheillaan usein makeasti nauramaan. - -Stella Riesemann oli tahtonut pari kertaa lähestyä Kurbatowia, mutta -hän tapasi hänet isänsä seurassa eikä tahtonut heitä häiritä. Oswaldin -rinta oli myöskin tänä iltana niin täynnä keväistä tunnelmaa, että -hän ei hennonnut jättää morsiantaan hetkeksikään toisten kanssa -seurustelemaan. Ja kun Stella viimeinkin sai tilaisuutta etsiä Andrei -Petrowitschia, oli tämä jo kadonnut puutarhasta. Kurbatowin valaistu -akkuna toisessa kerroksessa osoitti, että hän oli saanut pidoista -kyllikseen ja paennut pesäänsä, -- aikaisemmin kuin kukaan muu ja -kellekään hyvää yötä toivottamatta. - - - - -III - - -Andrei Petrowitschin pedagoginen toiminta Riesemannin talossa alkoi -kaikella muulla kuin toivorikkaalla tavalla, ainakin oppilaan isän -mielestä. Se toiminta nimittäin ei näyttänyt ollenkaan alkavan. Herra -Martin Riesemannin piti päätään pudistaen ja kulmiaan rypistäen -tunnustaa itselleen, että hän oli kuvitellut mielessään opettajan aivan -toisenlaiseksi, opettajaksi, joka ohjaisi laiskaa oppilasta lyhyessä -ajassa suurin askelin eteenpäin, saattaisi hänet onnellisesti karien -läpi ehtoja kuulusteltaessa. - -Sen sijaan, että olisi heti maanantai-aamuna ryhtynyt antamaan -pojalle säännöllisesti oppitunteja, läksi herra Kurbatow Eberhardin -kera kaikessa rauhassa kävelemään; molemmat tulivat päivälliseksi -takaisin nälkäisinä kuin sudet sekä läksivät taasen heti päivällisen -jälkeen liikkeelle ja saapuivat samallaisessa tilassa takaisin -illalliseksi. Tämä tapahtui toisena ja kolmantenakin päivänä. Sitten -alkoivat kyllä oppitunnit niitä varten määrätyssä ja jo kauvan sitten -valmiiksijärjestetyssä huoneessa, mutta ne olivat niin lyhyet, se -on, niitä oli niin vähän, että oppilas ei, herra Riesemannin arvelun -mukaan, ehtinyt edes kirjoja haistelemaankaan. Ja kaikki pitkät -iltapäivät käytettiin taasenkin kävelyyn kentillä, niityillä ja -metsässä, ilman että pojalle olisi jäänyt aikaa valmistautua seuraavan -päivän oppituntia varten, jos hän yleensä saikaan minkäänlaisia -läksyjä, -- joka oli hyvin epäiltävää. Ja tämä laiskotteleminen jatkui -päivästä päivään ja näytti jatkuvan yhä edelleenkin. - -Oppilas luonnollisesti oli tällaiseen opetukseen erittäin tyytyväinen. -Tämä tyytyväisyys loisti hänen silmistään, punaisista ja terveistä -poskistaan ja ilmeni hänen käytöksessään opettajaa kohtaan. Eberhard -Riesemann ja Andrei Petrowitsch tulivat pian hyviksi tovereiksi, ja -tämä toveruus muuttui pian ystävyydeksi, keskinäiseksi sydämelliseksi -ystävyydeksi. Eberhard Riesemann, joka oli vastaanottanut tämän -opettajan, joka tuli hänen kesäistä loma-aikaansa pilaamaan, laiskan -oppilaan vihalla, joka oli päättänyt tehdä hänen elämänsä niin -rasittavaksi kuin mahdollista ja joka kaiken tämän lisäksi oli tahtonut -pitää vierasta ylioppilasta ainoastaan köyhän palvelijan arvoisena, -jonka kanssa hän, rikkaan tehtailijan poikana, voi ainoastaan -alentuen seurustella, sama Eberhard Riesemann, joka piti jokaista -opettajaa synnynnäisenä vihamiehenään, hän oli parin viikon kuluttua -toveriinsa huomattavasti kiintynyt, oli aina hänen seurassaan, puhui -Andrei Petrowitschista suurimmalla kunnioituksella, ja kun nämät -eroittamattomat toverit nähtiin jonnekin menevän, olivat oppilaan -silmät aina opettajan huuliin kiinnitetyt -- Eberhard Riesemann ei -katsonut enää köyhän palkatun ylioppilaan puoleen _alas_, vaan hän -katseli tämän puoleen _ylös_. - -Kun rouva Riesemannin tunteet näiden seikkojen johdosta olivat -jakaantuneet -- hän riemuitsi sydämestään, että opettaja ei ollut -hänen pojalleen ankara, kun hän toiselta puolen taasen oli huolissaan -Eberhardin edistymisestä, muuttui herra Riesemannin mieli aikaa myöten -yhä tuskallisemmaksi. Hänelle oli hyvin vaikeata pitää Kurbatowille -antamansa lupaus, olla kokonaan sekaantumatta hänen toimintaansa. Hän -päätti vihdoin ottaa asiasta kautta rantain lähempää selkoa, vaikka -tämä askel olikin hänen lupaustaan vastaan. Herra Riesemann otti -poikansa eräänä päivänä tutkittavakseen. - -"Kuulehan poika, sinähän et opi ensinkään mitään", alkoi hän. - -"Kuinka niin?" vastasi poika. "Minä opin joka päivä." - -"Mutta minä en näe milloinkaan sinulla kirjoja kädessä, vaan kyllä -puuhaavan kaikellaisia muita asioita, jotka eivät kuulu sinun -tutkintoosi. Ja milloin sinä ylipäänsä opit, kun kiertelet kaiket -päivät metsässä." - -"Enhän kulje koskaan yksin, Andrei Petrowitsch on kanssani." - -"Se ei muuta ollenkaan asiaa. Minä tahdon saada tietää, milloin sinä -opit." - -"Opin kaikkialla", lausui poika, nähtävästi kummastellen isän -kysymyksiä. "Opin kotona ja opin silloin, kun olen Andrei Petrowitschin -kanssa metsässä, joen rannalla tahi kylässä. Andrei Petrowitsch opettaa -minua kaikkialla. Andrei Petrowitsch kysyy, minä vastaan ja selitän." - -Herra Riesemannin lihavilla, punaisilla kasvoilla kuvastui suuri -kummastus. - -"Mutta mitä oppimista, mitä opettamista se sitten on, -- metsässä, joen -rannalla ja kylässä!", huusi hän. "Sehän ei ole mitään työntekoa vaan -leikkimistä!" - -"En tiedä", lausui Eberhard iloisen näköisenä ja vilkkaasti, "mutta -minä opin sillä tavoin paljon mieluummin!" - -"Sen minäkin uskon", nauroi herra Riesemann pilkallisesti. -"Laiskotteleminen ja leikkiminen on sinua aina paljon miellyttänyt! -Mutta tahtoisin tietää, mitä sinun mieleesi sillä tavoin jää ja mitä -sinä tiedät syksyllä tutkinnossa." - -"Tiedätkö, isä", vastasi poika vakavana ja lämpimästi. "Siten -oppiessani jää minulle kaikki niin hyvin mieleen, paljon paremmin kuin -luulisikaan, eivätkä kirjatkaan ole enään niin -- niin ikäviä..." - -"Sehän on luonnollista, kun otat niitä niin harvoin käsiisi!" - -"Mutta Andrei Petrowitsch tietää kaikki ulkoa ja opettaa muististaan -aivan samaa, mitä kirjoissakin on! Lukea kirjoista, oppia yksinomaan -kirjoista -- tiedätkö, isä, se on hirmuisen ikävää, enkä minä saa -niistä mitään selvää. Mutta Andrei Petrowitsch puhuu muististaan ja -selittää, mitä hän puhuu, ja se on paljon hauskempaa. Ja hän kyselee -niin usein ja niin erikoisella tavalla sitä, mitä hän on opettanut, -että se ei koskaan mene mielestä... Isä, voit uskoa, että Andrei -Petrowitsch opettaa hyvin!" - -Herra Riesemann pudisti päätään, pudisti yhä uudelleen päätään. Jos hän -olisi voinut olla aivan varma siitä, että poika tällä kummallisella -tavalla, nimittäin leikkien, todella oppi jotakin, olisi hän pian -hyväksynyt Kurbatowin opetustavan. Mutta Eberhard voi myöskin laiskan -oppilaan tavoin valehdella, ainakin liioitella. Siksi hän päätti ruveta -salaisesti ottamaan selvää Andrei Petrowitschin opetustavasta ja sitten -sopivassa tilaisuudessa, kun hätä siihen pakottaisi, lupauksestaan -huolimatta, astua isän ja palkanmaksajan auktoriteetilla väliin. - -"Teititteletkö jälleen herra Kurbatowia, niinkuin käskin?", kysyi isä -Riesemann, hetkisen mietteissään oltuaan. - -Eberhard punastui, katseli maahan ja vaikeni. Hän tiesi kyllä, mitä -merkitsi tehdä isän tahtoa vastaan! - -"En", vastasi hän vihdoin, kun isä oli toistanut ankarampana -kysymyksensä. - -"Miksi et?" - -"En -- en -- voi..." - -"Et voi? Mitä se merkitsee?" - -Poika seisoi pää alaspäin painuneena, hänen sormensa nyppivät -rauhattomina vyötä. - -"Andrei Petrowitsch on jo niin hyvä ystäväni... ja -- ja minä -pahoittaisin hänen mieltään, jos teitittelisin häntä -- siksi -- --" - -"No, siksi --?" - -"Siksi hän toivoi itse, että sinuttelisin häntä." - -"Vai niin! Sinä täytät herra Kurbatowin toivomuksia etkä _minun_ -käskyjäni! Etkö pelkää suututtavasi minua!" - -"Isä", lausui Eberhard, nostaen rukoilevasti silmänsä, "koetin täyttää -käskynne ja lausuin hänelle kerran 'te.' Mutta hän katseli niin -vieraasti minua ja kysyi, kuka on käskenyt minun teititellä häntä..." - -"Ethän toki sanonut, että _minä_ käskin? Pidithän mielessäsi, mitä minä -sinulle opetin?" - -"Kyllä, muistin sen... Sanoin Andrei Petrowitschille, niinkuin -käskit minun sanoa: että mielestäni ei ole sopivaa, että sinuttelen -opettajaani, että häpeän sinutella häntä..." - -"Ja sitten." - -"Silloin muuttuivat Andrei Petrowitschin kasvot totisiksi ja -surullisiksi ja hän lausui: Eberhard, nämä eivät ole sinun sanojasi, -vaan on joku ne suuhusi pannut. Miksi valehtelet minulle? Ihminen ei -saa valehdella. Ja sinun tulee sanoa, mitä itse ajattelet ja tunnet." - -"Ja sinä vastasit?" - -"En vastannut mitään. Olin vaiti..." - -"Miksi et sitten sanonut, ettei kukaan ollut käskenyt sinua niin -puhumaan?" - -"En voinut, isä... Hän katsoi minua suoraan silmiin ja minä -- -punastuin..." - -"Ja miten teidän keskustelunne vihdoin päättyi?" - -Eberhard katseli jälleen maahan, raapi varpaillaan lattiamattoa ja -vastasi viimein alakuloisena: - -"Andrei Petrowitsch kysyi, rupeenko häntä jälleen sinuttelemaan..." - -"Sinä lupasit luonnollisesti?" - -"Lupasin, isä..." - -Herra Martin Riesemann puri viiksiään ja käveli pari kertaa, kädet -housujen taskussa, edestakaisin huoneessa. Hänen kasvonsa olivat -synkät. Hän oli suutuksissaan pojalleen, mutta vielä enemmän hänen -opettajalleen. Eberhard antoi nähtävästi vieraan ylioppilaan tahdon ja -mielipiteiden valuttaa itseensä paljon enemmin, kuin isän käskyn, se -oli loukkaus Riesemannin vanhemman-tunnetta vastaan. Ja tämä vieras -ylioppilas pakoitti lapsen olemaan tottelematta isän käskyä, tehdä -sitä vastaan; se oli loukkaus Riesemannin isännän-tunnetta vastaan. Ja -lopuksi oli hän pahoillaan siitä syystä, että Kurbatow oli käsittänyt, -että poika oli teititellyt häntä ainoastaan vanhempiensa tahdosta; -herra Riesemannin täytyi myöntää itselleen, että hän oli siten rikkonut -Kurbatowille antamansa lupauksen, ja se, että hänellä oli syytä hävetä -Kurbatowin edessä, loukkasi hänen miehuudentunnettaan. - -Hän mietti, mitä nyt oli tehtävä ja tuli siihen päätökseen, että on -viisainta antaa Eberhardin ja Kurbatowin tehdä niinkuin tahtovat... -Ryhtyä tämän sinuttelemisen tähden opettajan kanssa selvään riitaan, -josta olisi ollut seurauksena Kurbatowin poislähtö, se ei käynyt --- se ei käynyt talon rauhan eikä herra Riesemannin rauhan tähden -päinsä. Siihen ei asia ollut kylliksi tärkeä. Kentiesi ei herra -Riesemann olisi poikaansa kieltänytkään, ellei rouva Riesemann olisi -esiintynyt valituksineen ja samalla kertaa kiivaasti huomauttanut, -että "rouva Göbler ja koko tuttavapiiri" sellaista sinuttelemista -paheksuu. Yleiseen mielipiteeseen alistui herra Martin Riesemann aina, -erittäinkin "tuttavapiiriä koskevissa asioissa." - -"Saat mennä", lausui hän pojalle lyhyesti ja ankarasti. "Ja muista, -ettet puhu herra Kurbatowille sanaakaan siitä, mitä sinulle olen tästä -asiasta puhunut!" - -Poika arvasi aivan oikein, että hänellä oli nyt isältä lupa sinutella -toveriaan, ja aikoi kevennetyin sydämin kiirehtiä pois, kun isä kutsui -hänet vielä ovelta takaisin. - -"Pane mieleesi, mitä sinulle vielä sanon, Eberhard. Saat sinutella -herra Kurbatowia niin paljon kuin tahdot, kun olette kahden kesken, kun -teitä ei kukaan kuule. Mutta kun meillä on vieraita, tahi kun me kaikki -olemme koossa pöydän ääressä, minä, äitisi ja sisaresi, älä silloin -käytä tätä sanaa! Voithan sinä aivan hyvin, kun herra Kurbatow sinulle -puhuu toisten kuullen, vastata hänelle käyttämättä 'sinä' sanaa... -Ymmärrätkö?" - -Poika ymmärsi kyllä. Hän oli alkanut jo käyttää tätä viekkautta hädän -pakosta, josta seurasikin, että herra Riesemannin täytyi tänään -_kysyä_, teititteleekö Eberhard nyt opettajaansa, annettuaan käskynsä -heti Kurbatowin tulon jälkeen. Eberhard oli ruokapöydässä ja yleensä -vanhempien kuullen huolellisesti karttanut Andrei Petrowitschin kanssa -keskustellessaan ottamasta suuhunsa tätä kiellettyä sanaa, ja milloin -hän ei ollut voinut siten kiertää, oli hän mieluummin vaiennut. Hänen -tuli nyt isän käskystä edelleen näytellä vanhaa osaansa. - -"Kyllä ymmärrän, isä", vastasi hän ja pujahti ulos ovesta. - -Kun herra Riesemann seuraavana päivänä näki, että Andrei Petrowitsch -ei tahtonut muuttaa huolettomuutta ja laiskuutta kehittävää -opetustapaansa, että hän piti Eberhardia mahdollisimman vähän -huoneeseen ja kirjojen ääreen sidottuna, vaan vietti aikaansa sitä -enemmän vapaassa ulkoilmassa, päätti hän ensin ottaa diplomaattisen -rauhallisena ja huolellisena lähempää selvää asiasta. - -"No, rakas Andrei Petrowitsch", alkoi hän eräänä päivänä, kuten näytti, -hyvin hyvällä tuulella, "minkä käsityksen olette saaneet oppilaastanne?" - -"Tyydyttävän käsityksen", vastasi Kurbatow. - -"Luuletteko hänen edistyvän?" - -"En sitä ainoastaan luule, vaan näen sen." - -"Mutta eikö hän lue liian vähän. Eikö hän kuluta liian paljon aikaa -turhaan?" - -"Ei." - -"Te ette huomaa hänessä laiskuutta eikä huolimattomuutta." - -"En, huomaan hänessä opinhalua." - -"Eikä lyhytjärkisyyttä, kovaa päätä --?" - -"Teidän poikanne ei ole erittäin lahjakas, herra Riesemann, hänen -päänsä ei ole aivan paras, erittäinkään käsittämään muutamia aineita, -hänen muistinsa ei myöskään ole kaikkien paras, hän on keskinkertainen -oppilas, herra Riesemann, niinkuin suurin osa yleensä on." - -"Mutta hänen opettajansa syyttävät häntä juuri laiskuudesta ja -huolimattomuudesta ja väittävät ihan päin vastoin kuin te, että hän on -hyvä päinen ja erittäin kyvykäs." - -Viimeisen lauseen valehteli herra Martin Riesemann. Eberhardin suuria -kykyjä ei ollut vielä yksikään opettaja kiittänyt, sitä todisti _pojan -isä_ herra Martin Riesemannin suun kautta, sillä tämä isä _toivoi_, -että pojalla olisi suuria henkisiä kykyjä. - -"Saattaa olla", vastasi Andrei Petrowitsch, "minun arvosteluni -oppilaastani on se, jonka teille lausuin." - -"Mutta luulette kuitenkin voivanne auttaa häntä eteenpäin?" - -"Luulen. Tiedättehän, että lupasin vastata siitä." - -Herra Riesemann loi Andrei Petrowitschin rokonarpisiin kasvoihin -pitkän, tutkivan katseen, ja tahtomattaan valtasi hänen mielensä -rauhoittava tunne, luottava usko. - -"Armas Andrei Petrowitsch", lausui hän imartelevasti, "te huomautitte, -että poikani ei kykene oppimaan muutamia aineita hyvin. Mitä aineita ne -ovat?" - -"Ensinnäkin matematiikka ja kaikki, mikä on sen kanssa yhteydessä. -Matematiikka on poikanne heikoin puoli... Oletteko määränneet tekniikan -poikanne tulevaksi työalaksi, herra Riesemann?" - -"Se on itsestään selvää. Hänenhän pitää kerran johtaa minun ja -myöhemmin omaa tehdastaan!" - -"Pelkään että Eberhardista ei tule hyvää insinööriä", lausui Kurbatow -vakavana, "jos uskaltaisin antaa teille neuvon, herra Riesemann, niin -päästäkää hänet yliopistoon oppimaan jotakin muuta." - -Mutta tämä ajatus oli tehtailijasta niin vastenmielinen, niin -vieras, niin tyhmä, ettei hän löytänyt kylliksi kovia sanoja sitä -vastustaakseen. Eikö pitäisi antaa Eberhardista tulla insinööriä? Sehän -oli kaikkia hänen toiveitaan, suunnitelmiaan, unelmiaan vastaan! - -"Andrei Petrowitsch", huusi hän hermostuneena, "antakaa minulle neuvoja -missä asioissa tahansa, ja minä olen teille kiitollinen, mutta tässä -älkää! Minun poikani tulee siksi, miksi hän on määrätty, miksi hän, -niin sanoakseni, on luotu. Ja hänestä pitää tulla hyvä insinööri, -siitä tahdon itse huolehtia. Hänen tulee oppia, oppia ja vieläkin -oppia! Ja ellei hän tahdo oppia, joutuu hän tekemisiin minun kanssani. -Huolellisesti oppien saavuttaa ihminen aina päämääränsä. Kyky ei ole -mitään muuta kuin oppimista, ahkeraa oppimista..." - -Nähdessään, ettei niin itsepintaista käsitystä vastaan kannattanut -väitellä, kohautti Kurbatow epäillen olkapäitään ja vaikeni. - - - - -IV - - -Neiti Stella Riesemannista tuntui kuin olisi Andrei Petrowitsch tuonut -tullessaan taloon jotakin, jota siinä ei ennen ollut -- nuorteutta. - -Hänestä tuntui, kuin olisi Andrei Petrowitsch avannut jossakin akkunat -selkoseljälleen, josta nyt viileä henkäys puhalsi sisään. - -Stella tunsi sellaista. Jos häneltä joku olisi kysynyt, mihin tämä -tunne perustuu, ei hän olisi voinut antaa siihen tyydyttävää selitystä. -Sillä Andrei Petrowitsch ei esiintynyt talossa ollenkaan huomattavasti, -hän ei pyrkinyt näkyviin, hän ei tahtonut sekoittua talon ja perheen -sisäisiin asioihin, hän antoi kaikkien rattaiden kulkea niinkuin ne -kulkivat, ja niiden, jotka eivät kulkeneet, antoi hän seisoa. Hän ei -kuitenkaan ollut ujo sanan tavallisessa merkityksessä, hän ei ollut -toisista erillään hän eli keskellä talon oloja ja talossa väreilevää -ilmapiiriä, hän esitti ainoastaan puolueettoman, mykän näyttelijän osaa. - -Se raikas tuoreus, jonka Andrei Petrowitsch neiti Stellan mielestä oli -tuonut mukanaan, säteili siis hänen olemuksestaan. Hänen olemuksensa -sisällisistä ominaisuuksista, joita Stella enemmän aavisti, hengessään -tunsi, kuin ulkonaisesti näki. Mitä Kurbatowin suu ei ilmoittanut, -sen luki Stella hänen katseistaan, hänen kasvoistaan, hänen -vaikenemisestaan. - -Andrei Petrowitschin olemuksesta levinnyt nuorteus ei ollut Stellalle -tälläkertaa ollenkaan mieleen. Samoin kuin ihmisellä ei ole hauskaa -silloin, kun ikkunasta sisään puhaltava tuuli ajaa tuvassa olevan pölyn -ylös. Andrei Petrowitsch ajoi Stellan mielestä pölyä ylös. Pölyä, -johon asukkaat olivat niin tottuneet, jota he eivät ajatelleetkaan -pyyhkiä pois, tahi oikeammin, jota he eivät ollenkaan nähneetkään. Kun -vieras henkilö näkee talossa pölyä, jota asukkaat eivät huomaa, kun -hän näkee hämähäkin verkkoja, joita kotoväki ei ole nähnyt, tuntevat -jälkimäiset häpeätä, eikä häpeän tunne ole ollenkaan hauskaa. Stella -häpesi usein. Siksi että Andrei Petrowitsch pyyhki pölyä. Stella oli -pahoillaan siitä. Hän oli sitä enemmän pahoillaan siitä, syystä että -Andrei Petrowitsch löysi niin paljon pölyä, joka oli poispyyhittävä, -niin paljon hämähäkin verkkoja, jotka olivat alasriistettävät. - -Tämä ihminen vaikeni ja arvosteli kuitenkin. Stella tunsi, että hän -arvosteli. Ja hänellä näkyi olevan paljon moitittavaa. - -Stella oli useita kertoja aikonut tehdä hänelle tavallisen ja -jokapäiväisen kysymyksen: "Miten teitä miellyttää olonne meidän -talossamme?" Mutta hän oli aina jättänyt tämän sanomatta ja luopunut -aikeestaan. Häneltä puuttui rohkeutta. Hän pelkäsi hänen vastaustaan. - -Kun Andrei Petrowitsch katseli eräissä huoneissa ympärilleen, kun hänen -katseensa osui esineestä toiseen, tunsi Stella rinnassaan salaista, -käsittämätöntä, pistävää pelkoa. Huoneessahan oli kaikki aivan -- aivan -samallaista kuin kaikissa muissakin Riesemannin huoneissa. Huoneessahan -vallitsi, kuten kaikissa muissakin, se hiljaisuus, ja hupaisuus, -joka tekee elämän hauskaksi sellaiseksi, millaista ihminen toivoo, -millaista se, jolla sitä ei ole, kadehtii. Ja tässä huoneessa oli vielä -enemmän sellaista, mikä tavallisesti miellyttää, mistä tavallisesti -pidetään, jolle tavallisesti annetaan suuri arvo: huoneessa ja koko -talossa näkyi joka askeleella kolmen naisen ahkeran työn jälkiä, -näkyi, että Riesemannilla on vaimo ja kaksi tytärtä, ahkera vaimo ja -kaksi ahkeraa tytärtä. Heidän ahkeruutensa oli silmiinpistävä, se ei -voinut jäädä pintapuolisimmaltakaan ihmiseltä huomaamatta. Heidän -ahkeruutensa oli niin suuri, että talossa ei enää tahtonut olla tilaa -sen tuotteille. Siinä talossa tehtiin työtä, ilman että tekijöiden -olisi tarvinnut sitä tehdä, ja työstähän pitää toki jokainen ihminen! -Ja se huone, samoinkuin koko talokin oli sievillä ja hienoilla töillä -niin kaunistettu, koristettu ja sievistetty, että tavallisten vierasten -sydän aina lämpeni. - -Kun Andrei Petrowitsch katseli sellaisessa huoneessa ympärilleen, -huomasi Stella hänen katseestaan, että tämä ei häntä miellyttänyt. -Hänellä oli jotakin moitittavaa. Ja neiti Stella arvasi, että Andrei -Petrowitsch tahtoo moittia juuri sellaista, joka kaikkia niin paljon -miellytti, mitä kaikki niin paljon kiittelivät ja josta muiden -muassa neiti Stella ja äiti ja Rita olivat niin -- ylpeitä. Andrei -Petrowitschin katseesta saattoi lukea, että hän moitti Riesemannin -naisten -- ahkeruutta. - -Tämä arvelu näyttäytyi sillävälin toisella tavoin todeksi. - -Rouva Riesemannin talonjärjestys vaati, että hän itse ja tyttärensä -omistivat jonkun tunnin päivässä pienempään nypläystyöhön. Näinä -tunteina tehtiin ahkerasti työtä. Parvekkeella tahi lehtimajassa, -sateisella ilmalla siihen määrätyssä huoneessa neulottiin ja kudottiin, -ommeltiin korutavaroita ja maalattiin, sidottiin, punottiin, poltettiin -ja kullattiin. Naapuristosta tuli heille väliin rouvia ja neitejä -seuraksi, ja silloin itämä työtätekevä seurue muistutti talkooväkeä. -Mutta rouva Riesemann näki hyvin mielellään, että tyttärillä oli -muulloinkin jotakin käsissään ja hän iloitsi suuresti, kun vieraita -sattui tulemaan juuri silloin, kuin Stella ja Rita olivat ahkerassa -työssä... - -"Aina työssä, hyvät naiset!" lausui silloin vieras, jotakin -puhellakseen, ja rouva Riesemann vastasi, jotakin vastatakseen: - -"Niin, minun talossani, ei kukaan uskalla laiskotella! Joka tekee -työtä, ei tee syntiä." - -Kun Andrei Petrowitsch silloin tällöin sattui menemään työskentelevien -ohi, ei hän ainoastaan ollut puhumatta mitään, vaan neiti Stella -huomasi sen lisäksi hänen kasvoistaan, että hän ei välittänyt heidän -työstään ja ahkeruudestaan, ja vieläkin enemmän, että hän sitä -sydämessään pilkaten, tahi ainakin halveksien nauroi. Sellaisesta -tunteesta ei neiti Stella rukka voinut vapautua, niin usein kuin -Andrei Petrowitschin katse sattui heidän työhönsä ja useihin heidän -valmisteihinsa. - -Sama kiusallinen tunne vaivasi neidon sydäntä, kun herra Riesemann tai -rouva Riesemann tahi myöskin Rita Kurbatowin kuullen puhelivat jotakin -ja tämä silloin vaikeni! Se vaikeneminen merkitsi Stellan mielestä -arvostelua, eikä ollenkaan kiittävää. Useinhan tämä terävä nainen voi -varmasti tietää, mitä Andrei Petrowitsch isän, äidin tahi sisaren -puheissa moitti tahi tuomitsi, ja hän koetti suojella jalomielisesti -perheensä kunniaa ja intelligensiä siten, että hän vastusti puhujaa -ja saatti väittelyt usein sangen kiivaiksi. Vaan oli kuitenkin -paljon sellaisia asioita, joita hän piti aivan oikeina, joita hän -uskoi tosiksi, joita vastaan hän ei kyennyt väittelemään, nähdessään -venäläisen kasvoista, ettei häntä joku asia miellyttänyt. - -Stella Riesemann alkoi tuntea tätä miestä vastaan jotakin, joka oli -hyvin läheistä vihalle. Se oli pelkäävän vihaa pelättävää vastaan. -Se oli heikomman vihaa väkevämpää vastaan. Se oli sellaisen ihmisen -huono tunne, jolla on liiaksi itsetietoisuutta, alistuakseen hyvällä -toisen tahdon alaiseksi, vaikka hän näkeekin aivan selvästi, että hän -jo on sen alaisena. Stella Riesemann oli pahoillaan, suutuksissaan, -nyrpeissään siitä, että tämä ihminen niin usein kielsi sen, mitä -toiset pitivät totena, että hänellä oli aivan tavallisista ilmiöistä, -erittäinkin tärkeimmistä asioista aivan toinen ajatus kuin muilla. Eikä -neito kuitenkaan voinut nuhdella häntä siitä, että hän täten heitä -kiusotteli, moitti ja säälimättä arvosteli. Tämä ajatus ei tahtonut -paraimmallakaan tahdolla mahtua Stellan mieleen -- hän oli pakoitettu -ajattelemaan sellaisesta ihmisestä, omasta vihastaan huolimatta, -parempaa. Ja tämä pahoitti häntä enimmin... - -Stellan pelko heräsi ensimäisen kerran, kun hän alkoi huomata, mitä -Kurbatowin oli onnistunut tehdä Eberhardista lyhyessä ajassa. - -Niin, mitä olikaan nyt syntynyt tuosta vallattomasta, itsepäisestä, -laiskasta ja huolettomasta pojasta? Hän ei enään tuntenut muuta huvia, -kun saada viipyä vihollisensa, kiusaajansa seurassa, katsella häntä -kasvoihin, häntä tarkkaavasti kuunnella, ladella kysymyksiä hänelle -ja odottaa kiihkeästi niihin vastausta. Eberhard Riesemann, yksi -realikoulun pahimmista telmijöistä, oli talttunut, parantunut, ainakin -täksi kerraksi. Ja lopuksi neiti Stella vielä lisäksi kuuli, että poika -edistyy opinnoissaan, että hän tahtoi oppia, että hän piti oppimisesta. - -"Herra Kurbatow", kysyi neito eräänä päivänä, "kuinka olette sen oikein -tehneet?" - -"Voitte sen itsekin arvata, neiti Riesemann", vastasi Andrei -Petrowitsch. "Enhän ole mikään ihmeiden tekijä." - -"Olette osannut tehdä oppimisen pojalle hauskaksi, mutta miten?" - -"Hyvin yksinkertaisella tavalla. Ensinnäkään en rasita häntä -lukemisella liiaksi, en valjasta häntä määrätyksi ajaksi raskaiden -vankkurien eteen, en anna hänen tuntea liiaksi paljon vapautensa -rajoittamista. Toiseksi koetan mahdollisimman paljon poistaa -oppiaineiden ikävyyttä, etsiä ja esittää niiden huvittavampia puolia, -vertailla opetettavia asioita käytännöllisen elämän ilmiöihin, -valaista niitä käytännöllisillä esimerkeillä -- jos asia niin vaatii, -pilapuheillakin. Siinä kaikki, ja kaikki tämä on niin yksinkertaista." - -"Ja pojan luottamuksen ja rakkauden voititte siten, että rupesitte -hänen ystäväkseen ja toverikseen?" - -"Sehän on itsestään selvää." - -"Ja kaikkeen siihen riittää teillä kärsivällisyyttä?" - -"Miksi ei, koska se huvittaa minua, ja olenhan jo teille huomauttanut, -että pidän kasvattajan toimesta." - -He seisoivat kahden huoneessa, jota käyttävät osaksi molemmat neidot -kirjoitushuoneenaan, osaksi kirjastohuoneenaan. Pari valkeata, hienosti -sorvattua kirjoituspöytää, kaikilla tarpeilla varustettuna, oli ikkunan -ääressä, avara lasikaappi seinän ääressä oli täynnä kauniisti sidottuja -kirjoja, ja suuri ympyriäinen pöytä sohvan ja pehmeiden tuolien -keskellä oli saksalaisten aikakauslehtien ja aikakauskirjojen peittämä. - -Kun Stella Riesemann rupesi miettimään Kurbatowin vastauksia tahi -valmisti uusia kysymyksiä, oli Andrei Petrowitsch astunut kirjakaapin -luo ja antoi katseensa käydä lasin läpi pitkin kirjarivejä, lukien -niiden kullattuja nimiä niiden sidotuista seljistä. Hän oli -ensimäistä kertaa tässä huoneessa. Pari kertaa hän oli katsonut -ovesta sisään, mutta nähdessään ensi kerralla Stellan ja sitten -neiti Ritan kirjoituspöydän ääressä, oli hän luullut huonetta -neitojen neitsytkammioksi ja pysytellyt siitä etäämpänä, kunnes hän -tänään, jouduttuaan viereisessä salissa keskusteluun vanhemman neiti -Riesemannin kanssa, tämän seurassa oli huomaamattaan astunut sinne -sisään. - -Andrei Petrowitsch kääntyi pois kirjakaapin luota ja alkoi silmäillä -pöydälle sekaisin viskottuja aikakauskirjoja. Kaapissa ja pöydällä -näkyi samallaista, porvaristaloissa niin tavallista kirjallisuutta. -Edellisessä olivat vallitsevina paitsi useita Saksan klassikoita, -joiden seasta eivät luonnollisestikaan puuttuneet Schiller, Goethe -eikä Lessing, erittäinkin Marlitt, Werner, Heimburg, Schubin, Perfall, -Ompteda, pastori Funke j.n.e. Pöydällä oli toistensa päällä ja vieressä -porvarillisessa rauhassa niinkutsuttuja perhe-aikakauskirjoja, jotka -ovat täynnä samaa laatua olevien kirjailijoiden kynäntuotteita, kuten: -"Ueber Land und Meer", "Daheim", "Die Gartenlaube", "Moderne Kunst", -parooni Grothussin aikakauskirja "Für Herz und Gemüth" [sydämelle ja -hengelle (mielelle). Tekijän muist.] -- "Der Türmer" j.n.e., sitten -useita muotilehtiä ja naisten talouslehtiä sekä lopuksi paikallinen -saksalainen sanomalehti "Düna Zeitung", St. Petersburger Zeitung ja -pieni kirkollinen lehti. - -Stella Riesemann seurasi katseillaan Andrei Petrowitschia tämän -seistessä kaapin ja pöydän ääressä ja katseli tutkivana hänen silmiään -ja huuliaan. Neiti Riesemann tunsi taasenkin, että Kurbatow arvosteli, -ja hän aavisti, että tämä arvostelu ei ollut kiittävää laatua. Ja nyt -kun venäläinen käänsi kasvonsa suoraan hänen puoleensa ja jäi katsomaan -kysyvästi häntä silmiin, nyt tiesi Stella selvästi, mitä Andrei -Petrowitsch Riesemannien kirjakokoelmasta ja lukupöydästä ajatteli. - -"Luetteko mitään muuta?" kysyi Kurbatow. - -"En", vastasi Stella lyhyesti ja tylysti, sillä hän tahtoi mielellään -näyttää sellaiselle näykkijälle hampaitaan. "Eikö siinä Teidän -mielestänne ole tarpeeksi?" - -"Ole tarpeeksi?" toisti Andrei Petrowitsch. "Se riippuu siitä, -minkälaiset vaatimukset, tarpeet lukijalla on." - -"Luuletteko siis, että nämä aikakauskirjat eivät tyydytä minun -vaatimuksiani ja tarpeitani?" - -"Niin, sen luulen." - -"Mistä syystä?" - -"Siitä syystä, että luettava niissä ei ole kyllin aatteellista!" - -Stellan kasvot tulivat tulipunaisiksi. - -"Mutta jos se on minun mielestäni kyllin aatteellista." - -"Se ei saata olla niin. Luulen tuntevani Teitä vähän. Sanokaa minulle, -neiti Riesemann, ettekö ole tunteneet niitä lukiessanne ikävää ja -kaihonneet jotakin -- jotakin muuta?" - -Stella oli tuntenut joskus sellaista, erittäinkin parina viimeisenä -vuotena. Hänhän oli lukenut niin paljon novelleja, jotka kaikki -alkavat niin yhdellä tavalla, samalla tavalla loppuvat, yhdellä tavoin -"intresseeraavat" ja luettua yhdellä tavoin menevät mielestä. Mutta -tahtoen väitellä, koska vastustus-himo oli taasen tarttunut häneen ja -tahtoen kiihoittaa tätä maailmanparantajaa puhelemaan ja saattaa hänet -puhuessaan arvostelemaan, ei hän sanonut totuutta, vaan lausui vakavana: - -"Ei, herra Kurbatow, luen kaikkia näitä asioita suurella mielihyvällä. -Ne ovat mielestäni hyvin kirjoitetut." - -Andrei Petrowitsch astui, ikäänkuin tahtoisi hän katsoa neitoa -tarkemmin silmiin, pari askelta lähemmäksi häntä. - -"Luetteko paljon, neiti Riesemann?" - -"Hyvin paljon." - -"Ja aina tätä kirjallisuutta?" - -"Sen olen jo sanonut." - -"Ja ettekö tunne joskus tyhjyyttä rinnassanne, ettekö tunne -tyytymättömyyttä mielessänne? Ettekö toivo saada vaihtelun vuoksi -maistaa jotakin uutta, jotakin toista, jotakin, joka tavalla tahi -toisella eroaa siitä?" - -"En." - -"Neiti Riesemann, minun on vaikea uskoa teitä! Ellette olisikaan -päässeet selvyyteen tarpeistanne ja vaatimuksistanne kirjallisuuden -suhteen, enkä sitä ihmettelekään, -- niin olisi teidän kuitenkin -pitänyt huomata haluamattannekin, tiedottomasti, joitakin puutteita ja -tuntea halua saada parempaa." - -"Miksi sellaista arvelette?" - -"Luulen niin vilkkaan luonteenne tähden. Se lentää joskus tavallisesta -piiristä ulos ja joskus korkeammallekin. Olen huomannut sen useammin -kuin kerran. Te vaaditte joka tapauksessa enemmän vapautta, kuin -sisarenne." - -Stellan silmät alkoivat loistaa; hän tunsi poskensa jälleen lämpiävän, -ja peittääkseen punastumisensa, hän alkoi nauraa. - -"Kiitän miellyttävästä arvostelustanne", hän vastasi leikillisellä -äänellä, "mutta en todellakaan tietänyt, että kykyni puolesta olen -etevämpi tavallista. Se ei voi olla totta, sillä, kuten näette, tyydyn -aivan samanlaiseen henkiseen ravintoon kuin sisareni ja vanhempani -sekä koko se piiri, jonka kanssa me seurustelemme. Näitä kirjoja ja -aikakauslehtiä tapaatte jokaisessa sivistyneessä kodissa, ne ovat -kirjoitetut sellaisia lukijoita varten, jollaisia me olemme. Kuten -näette, en eroa ollenkaan makuni, vaatimustani ja toivomuksieni suhteen -toisista, josta seuraa, että en ole ollenkaan erilaisempi kuin toiset." - -"Kenen valinnan mukaan teidän kirjallisuutenne ostetaan ja tilataan?" -kysyi Andrei Petrowitsch, katsoen samalla neitoa epäillen ikäänkuin -olisi hän huomannut neiti Stellan lausunnossa jotakin sekavaa. - -"Enimmäkseen äidin valinnan mukaan", vastasi neiti Riesemann. - -"Ja onko asia aina ollut niin?" - -"On." - -"Teidän äitinne panee arvoa etupäässä kirjallisuuden siveelliseen ja -kristilliseen sisältöön sekä valvoo sitä, ettei taloon joudu mitään, -jota ei pidetä kelvollisena?" - -"Sehän on aivan luonnollista." - -"Neiti Riesemann, ettekö ole lukeneet mitään _salaa_, mitään, josta -tiesitte, että se on kiellettyä?" - -Stella loi silmänsä maahan ja nosti ne sitten jälleen nopeasti ylös; -hän oli hämillään, sillä hän ei käsittänyt, mihin toinen sellaisella -kysymyksellä pyrki. - -"Miksi sellaista kysytte?" - -"Minulle olisi hauskaa saada tietää se. Ettekö halua vastata?" - -"Miksi en! Kyllä, olen lukenut monta kirjaa äitini tietämättä." - -"Siinä näette! Siis etsitte kuitenkin jotakin muuta, kuin sitä, mitä -teidän kirjakokoelmanne ja aikakauskirjat sisältävät! Ja te tahdoitte -sen pyrkimyksenne peittää, kokonaan salata!... Mutta uskon, että ette -puhuneet minulle totta. Te ette ajattele niin, kuin puhutte." - -Stella Riesemann olisi vielä puolustanut katsantokantaansa, ellei -Andrei Petrowitsch olisi katsonut niin vakavasti, melkein nuhtelevasti -häntä silmiin. Kurbatow näkyi olevan pahoillaan siitä, että hänen -vastustajansa, kuten hän oli arvannutkin, vaan teeskenteli. Ja äkkiä -päätti neito lopettaa leikkimisen, antaa naamion pudota ja olla suora -sitä henkilöä kohtaan, joka ilmaisi häntä kohtaan myötätuntoaan. "Herra -Kurbatow, tahdon myöntää teidän olevan osaksi oikeassa", lausui neiti -Riesemann jonkun ajan kuluttua, istuutuen kevyesti tuolille ja hetkisen -taistellen arkaa häpeäntunnetta vastaan. "Minun täytyy tunnustaa, että -se kirjallisuus tuntuu minusta joskus ikävältä; huomaan nimittäin, -että näissä kirjoissa ja aikakauslehdissä ei useinkaan puhuta totta, -ikäänkuin ei mielellään tahdottaisi puhua totta." - -Kurbatow istuutui äkkiä toiselle siniselle tuolille neitoa vastapäätä. -Hänen kasvonsa loistivat innostuksesta. - -"Eikö teistä tunnu, neiti Riesemann, ikäänkuin olisi se, mitä nämä -kirjailijat kirjoittavat, tilauksesta kirjoitettua? Eikö teille johdu -mieleen maalarit, jotka koettavat maalata aina _kauniita_ tauluja, -koska he tietävät, että se miellyttää ostajaa, että suurin osa -tilaajoista juuri sellaista haluaa?" - -"Kyllä", vastasi Stella. "Se on samaa, jota minä kutsuin tahallaan -valehtelemiseksi. Löydän kaunistelua, aina vaan kaunistelua, ja että -tätä kaunistelua toimitetaan tahallaan tarkoituksen mukaisesti ja -suunnitelmallisesti, ja totuus peitetään, vastoin parempaa tietoa -- se -on vastenmielistä." - -"Mistä huomaatte sitten tämän epätoden, totuudenvastaisen kaunistelun?" -kysyi Andrei Petrowitsch, jonka poskipäitä alkoi punottaa. - -"Mistäkö sen huomaan? Näenhän ihmisiä ja elämää! Ne eivät ole -sellaisia, miksi niitä usein kirjoissamme kuvataan. Mutta minun täytyy -teille tunnustaa, että olen lukenut kuitenkin näitä kirjoja suurella -mielenkiinnolla ja luen useita vielä nytkin." - -"Huolimatta siitä, että löydätte niissä vääristeltyä totuutta, totuuden -vastaista kaunistelua?" - -"Niin. Ettekö usko sitä?" - -"Uskon. Mutta mistä se johtuu?" - -"Sitä en tiedä." - -"Joskus siitä, että ei ole toisia kirjoja." - -"Saattaa olla." - -"Sallikaa, että mainitsen teille vielä yhden syyn", lausui Andrei -Petrowitsch, siirtäen tuolinsa lähemmäksi neitoa. "Se syy on seuraava: -teitä, neiti miellyttävät kauniit kuvat! Niiden tulee vaan olla -taitavasti kaunistettuja. Te katselette mielellänne 'kaunistettua' -kuvaa. Sitä katsellessanne unohdatte kaunistuksen -- unohdatte, että -kaunistelu peittää totuuden, että on puhuttu tahallaan valetta. Sillä -onhan kylliksi ihmisiä, joita miellyttää kaunis, kaunisteltu kertomus -vanhoista ajoista, ja sellaisessa on kuitenkin kaikki valetta. -Ja tiedättekö, neiti Riesemann, _miksi_ teitä usea taidokkaasti -kaunisteltu kuva miellyttää?" - -"No?" - -"Siksi, että se on teidän _oma_ kuvanne, teidän _oma_ kaunisteltu -kuvanne. Se kuva miellyttää teitä, _teitä itseänne_." - -"Miten niin luulette?" - -"Ajattelen näin. Te huomautitte, että näitä kirjoja ja aikakauslehtiä -lukee täällä koko seurapiiri, jonka kanssa te ja omaisenne -seurustelette, ja että ne ovat juuri sellaisia piirejä varten. Se on -oikein. Mutta me tiedämme, että ihminen, joka antaa kuvata itsensä, -joka tilaa kuvan omasta itsestään tahtoo siksi olla 'kaunis', -kauniimpi kuin mitä hän todellisuudessa on. Maalari maalaakin -sellaisen kuvan. Kirjailija on yhteiskunnan kuvaaja. Hän on tilattu -kuvaaja, kuvaaja, joka katsoo omaa hyötyään, hänet yhdistävät -sitäpaitsi tilaajaan yhteiskunnalliset siteet ja siis hän laatii -yhteiskunnasta, se on, tilaajistaan, hyvin kauniin kuvan. Kuva -luonnollisesti miellyttää tilaajia, se on yhteiskuntaa siksi, että -se sitä _imartelee_. Ja se miellyttää sitä enemmän, mitä taitavammin -se on kaunistettu. Mikä taasen miellyttää koko yhteiskuntaa, se -miellyttää yhteiskunnan yksityistä jäsentä, joka tuntee vähänkin -kuuluvansa siihen, jonka mielipiteet, ja tunteet ovat yleensä yhteiset -yhteiskunnassa vallitsevien kanssa... Neiti Riesemann, teitä miellyttää -moni taidokkaasti kirjoitettu valheellinen kirja siksi, että se -miellyttävästi kuvailee seurapiiriänne ja teitä itseänne." - -Stella katseli suurin, miettivin silmin Kurbatowia jonka äkillinen -vilkkaus näkyi kummastuttavan häntä. - -"Ettekö tee minulle vääryyttä, herra Kurbatow?" lausui hän sitten. "Te -kuulitte, että minä tunnustin totuuden salaamisen tahallisen valehtelun -epäkohdaksi kirjallisuudessa, tuomitsin sen suurena vikana. Siitä -selviää ettei minua miellytä imartelu, kaunistelu, että se on minulle -vastenmielistä, etten sitä kärsi." - -"Te ette kärsi kehittyneemmän makunne tähden _taitamatonta_ -kaunistelua, liian räikeitä värejä, karkeata kirjallista tuotetta. -Pientä taidetyötä vastaan, joka tarkoittaa samaa, ei teillä ole mitään, -sillä muuten ette löydä huvia sellaisten kirjojen lukemisesta." - -"Arvelette siis, etten voisi kärsiä moittivaa arvostelua itsestäni ja -seurapiiristäni, että minua todella miellyttää imartelu, kaunistelu ja -vale enemmän kuin luonnollisuus ja todellisuus." - -"Ei, neiti Riesemann, sitä en luule", vastasi Andrei Petrowitsch -kovalla äänellä. "Te tunnette kyllä tuskan moittivasta arvostelusta, se -pahoittaa, loukkaa ja haavoittaa teitä ensin, mutta te jaksatte kärsiä -sen, ja -- kentiesi se alkaa teitä vihdoin miellyttää ja te opitte itse -arvostelemaan! Luulen tohtivani luottaa siihen." - -"Mutta miten minun sitten pitäisi saavuttaa tämä mielenmuutos -ja uudestaan syntyminen?" kysyi Stella nauraen, ei kuitenkaan -pilkallisesti. - -"Ajatelkaa itse asiaa", vastasi Kurbatow samoin nauraen. - -Stella katseli äänettömänä hetken ulos ikkunasta puutarhaan, jossa -hiljainen tuuli heilutteli puiden latvoja, ja kääntyi sitten Kurbitowin -puoleen kysyen nopeasti: - -"Andrei Petrowitsch, mitä te sitten oikein luette?" - -"Olkaa hyvä, tulkaa huoneeseeni ja katsokaa", vastasi ylioppilas. - -"Annatteko minun lukea muutamia kirjoja?" - -"Hyvin mielelläni, neiti Riesemann. Ellei äitinne --?" - -"Älkää unohtako, että olen nyt täysi ikäinen" nauroi Stella. "Vietin -kahdettakymmenettäensimäistä syntymäpäivääni, kun te tulitte tänne. -Sitäpaitsi olen aina ollut niin tottelematon lapsi, että äiti pitää -minua parantumattomana ja antaa nyt minun tehdä, mitä tahdon... Tulkaa, -Andrei Petrowitsch, tahdon heti nähdä kirjojanne! Mikä hauska aate, -tulen samallaiseksi armottomaksi arvostelijaksi kuin te olette!" - -Ja neiti Stella hypähti kiihkeän vilkkaasti pystyyn. - -"Miksi te kutsutte minua armottomaksi arvostelijaksi?" kysyi Andrei -Petrowitsch, nousten myöskin seisomaan. - -"Ettekö ole sitä? Onko meidän talossamme mitään, jota ette moittien -arvostele? Luonnollisesti teette sitä ääneti, mielessänne; -_puhuessanne_ kuulen teidän tänään ensi kerran arvostelevan. Mutta minä -näen kaikki ja tiedän kaikki, ja olen jo kauan aikonut ottaa teidät -käsiini, alkaa väitellä kanssanne, astua teitä vastaan talon ja perheen -ja yhteiskunnan kunnian puolesta uhmaten esiin." - -"Siis tehkää se!" huusi Andrei Petrowitsch huvitettuna. "Minua ei -huvita mikään niin paljon, kuin ankara väittely aatteellisista -asioista!" - -He astuivat ulos kirjastosta ja kiipesivät ylös portaita -- Kurbatow -edellä, Stella hänen kintereillään. Kun Andrei Petrowitsch talon -toisessa kerroksessa, jonka eteisessä ei ollut ainoatakaan ihmistä -näkyvissä, avasi huoneensa oven, pysähtyi neiti Riesemann äkkiä -ennenkuin astui sisään. Hänen katseensa lensi nopeasti ympäri, -ikäänkuin jotakin etsien. - -"Tehkää niin hyvin", lausui ylioppilas, joka oli jo astunut kynnyksen -yli huoneesen. - -"Ei -- eikö Eberhard ole ylhäällä?" kysyi neiti Stella, ja hänen -kasvoillaan näkyi, että hän oli odottamatta joutunut hämilleen. - -"Eberhard? Mitä te Eberhardista tahdotte?" - -"Ei -- niin muuten..." - -"Neiti Riesemann, ettekö _yksin_ --?" - -Andrei Petrowitschin keskeytetyn kysymyksen sävyssä kuului ja hänen -kasvoillaan näkyi jotakin, joka saattoi Stellan äkkiä punastumaan. -Nopeasti hän astui ovesta sisälle. Kurbatow sulki oven. - -Kun he nyt toistensa vieressä soikeassa, avarassa huoneessa astuivat -eteenpäin, katseli Andrei Petrowitsch syrjästä neitoa. Stella ei nähnyt -tätä katsetta, vaan tunsi, että siinä ilmeni kummastusta, epäilyä tahi -jotakin muuta... Tälle ihmiselle näkyi olevan käsittämätöntä että -nuori neito häpeää yksin astua miehen asuntoon, että se on hänelle -siveellisesti vastenmielistä! - -Stella odotti, että Kurbatow huomauttaisi häntä pelokkaasta -viivyttelemisestään, mutta kun sellaista ei tullut, koetti neito -voittaa hämminkinsä, peittää sen häneltä kaikilla tavoin. Ei tiedä, -mistä se johtui, mutta Stellasta tuntui, kun olisi hän hävetessään -tehnyt vääryyttä, kun olisi hän antanut jälleen Andrei Petrowitschille -moitteen aihetta... Ja Stellasta tuntui, kun olisi hän tehnyt vääryyttä -itse Andrei Petrowitschille. - -Ikäänkuin koettaen irroittautua näistä vastakkaisista tunteista, astui -hän Kurbatowin edellä kiireesti kiilloitetun kirjahyllyn luo, jolle -ylioppilas oli huolellisesti latonut suuren kirjakokoelmansa. - -"Vaan tiedettä ja politikaa!" huudahti Stella Riesemann, otettuaan -useita kirjoja hyllyltä alas ja avattuaan ne sitä myöten, asettaen ne -taasen puoleksi pettyneenä paikoilleen hyllylle. - -"Siellä on myöskin kaunokirjallisuutta", huomautti Andrei Petrowitsch. -"Mitä teillä on tiedettä ja politikaa vastaan, neiti Riesemann?" - -"Sehän ei ole mitään minunkaltaiselleni, herra Kurbatow!" - -"Teidän kaltaisenne?" - -"Niin, naiselle!" - -"Miksi ei naiselle?" - -Stella katsoi kysyvästi häntä, sitten näkyi äkkiä hänen silmistään, -että tämä oli ymmärtänyt hänet. - -"Tiedän kyllä, että löytyy naisia, jotka toimivat tällaisissa asioissa, -lausui hän... Olen kuunnellut useita oppineita ja politikoivia -naisia ja lukenut yhtä ja toista niin sanotusta naiskysymyksestä -ja naisliikkeestä. Mutta, Andrei Petrowitsch, mitä ne asiat minuun -koskevat? Mitä minä niillä tekisin?" - -"Miksi ette myöskin te?" - -"Tiedättehän, että olen tehtailija Riesemannin tytär ja menen pian -avioliittoon! Mitä tekisi kauppias Göblerin rouva politikalla? -Minun 'kysymyksenihän' ovat niin yksinkertaiset, ne pyörivät kaikki -vaan kotoisten asioiden ympärillä, ja minun 'liikkeeni' mahtuvat -täydellisesti asuinhuoneen ja keittiön ja --", neiti Riesemann loi -katseensa maahan, -- "ja myöhemmin vielä yhden huoneen välille!" - -"Ainakin pitäisi niiden asioiden teitä huvittaa, neiti Riesemann!" - -"Miksi niin?" - -"Jo siksi, että ne koskevat teidän sukupuoltanne." - -Stella selaili pintapuolisesti yhtä venäjänkielistä kirjaa ja oli -mietteissään. - -"Joskus huvittaisivat ne minua, ainakin alkaisivat huvittaa minua, -mutta minähän en voi niissä toimia, minulle ei jää siihen aikaa, ei nyt -eikä vastedeskään." - -"Teidän pitäisi varata itsellenne aikaa, neiti Riesemann. Se on -välttämättömän tarpeellista, jos --" - -"No, jos --?" - -"Jos tahdotte tulla arvostelijaksi ja vieläpä armottomaksi -arvostelijaksi", nauroi Andrei Petrowitsch. "Vai luuletteko, että -arvostelija voi tietoja, elämänkokemusta ja yleisten olojen opettavaa -tuntemusta omaamatta toimia?" - -"Mutta sehän oli vaan pilaa, herra Kurbatow! Ja me pidimme, siitä -alhaalla puhellessamme, ainoastaan kaunokirjallisuutta silmällä. Te -tahdoitte antaa minun lukea romaaneja, joissa kuvataan oloja ja ihmisiä -oikeammin, todellisemmin, puolueettomammin, kuin niissä kirjoissa, -joita olen tähän saakka lukenut." - -"Pilaa, neiti Riesemann? Teittekö vaan pilaa? Ette siis halua oppia -arvostelemaan, selvemmin terävämmin ja syvemmälle tunkevin silmin -katselemaan maailmaa ja ihmisiä?... Niin, silloin ette tarvitse -parempaa kaunokirjallisuutta! Mitä te sillä silloin tekisitte? -Miksi pitäisi astua ensimäistä askelta, kun tietää, että kaikki jää -tekemättä? Oletteko siis puolinaisten toimenpiteiden ystävä, neiti -Riesemann?" - -"Olen jo sanonut teille, että en voi astua täyttä askelta, ja etten -sitä tarvitsekaan tehdä. Kaunokirjallisuutta luen vaan huvikseni. -Pidemmälle ja syvemmälle en voi, en saata mennä." - -"Ajan puutteenko tähden?" - -"Niin, ajan puutteen tähden." - -"Ja kuitenkin luulitte, että nämät etäisemmät ja syvällisemmät asiat -voisivat huvittaa teitä!" - -"Niin, kun voisin, kun olisi aikaa." - -"Niinkö, neiti Riesemann! Nyt joudumme siis puhumaan teille niin -tärkeästä ajanpuutteesta. Minä vältän, että teillä on kyllin aikaa, -että teillä on sitä tuhlata turhaan. Myöskin suurkauppias Göblerin -rouvalla tulee olemaan paljon aikaa, enemmän kuin tuhansilla -toisilla naisilla, jotka kuitenkin löytävät tilaisuutta harrastaa -yllinkyllin yleisiä asioita... Mihin teidän aikanne sitten kuluu, -neiti Riesemann? Sallikaa, että sanon sen heti teille. Teidän aikanne -kuluu pukeutumiseen ja koristelemiseen, ompelijan ja muotikauppiaan -luona käymiseen, vieraisilla olemiseen ja vieraiden vastaanottamiseen, -ajamiseen ja ratsastamiseen, kävelyyn ja puhelemiseen..." - -"Entä jokapäiväinen työni, herra Kurbatow?" huudahti Stella, avaten -silmänsä suuriksi. - -"Teidän työnne? Ajatteletteko jokapäiväistä työtänne äitinne ja -sisarenne seurassa? Tietäkää, neiti Riesemann, sen työn voisitte aivan -hyvin jättää tekemättä..." - -"Miten niin?" - -"Se ei ole työtä, se on urheilua. Se ei ole urheiluakaan, se on -ajanvietettä. Se ei ole edes ajanvietettä se on -- suokaa anteeksi -- -ajan tuhlausta. Minulla ei ole mitään urheilua vastaan. Ei myöskään -mitään ajanvietettä vastaan. Vaadin kuitenkin, että urheilulla, -samoinkuin ajanvietteelläkin on joku tarkoitus, jonkunlainen sisältö, -pienikin tarve..." - -"Eikö meidän nypläys- ja käsityöllämme siis ole mitään sellaista?" - -"Ei. Ei ole enää pitkään aikaan ollut." - -"Mitä se merkitsee: ei ole enää pitkään aikaan ollut?" - -"Tarkoituksenmukaista ja tarpeellista oli työnne silloin, kun -tarvitsitte vielä sen tuloksia, vaikka niiden tuotteiden joukossa on -kylläkin paljon sellaisia, joita yleensä ei tarvita. Mutta nyt, kun -huoneenne ovat niillä yltyleensä koristellut, aivan kuormitetut, nyt -puuttuu siltä työltä tarkoitus ja tarpeellisuus, nyt pitäisi sen sijaan -tulla jotakin muuta, joka ei ole niin tarpeetonta, olkoon, että ette -tee sellaista työtä yksinomaan itseänne varten." - -"Emme teekään mitään yksinomaan itseämme varten", huudahti neiti -Stella, jonka hienot kasvot hermostuneesti punastuivat. "Annamme suuren -osan tuotteistamme hyväntekeväisiin tarkoituksiin -- ne myydään pari -kertaa vuodessa köyhien hyväksi pidettävissä arpajaisissa. Niin on -työllämme mielestäni jokseenkin hyvä ja tuottava tarkoitus ja tarve." - -"Oi, nuo hyväntekeväisyys myyjäiset", huudahti Andrei Petrowitsch, ja -ensi kerran kuului hänen vakavassa hillityssä äänessään puolinaista -pilkkaa. "Mitä ihmiset, joilla ei ole työtä, tahi jotka siten koettavat -hankkia itselleen kunniaa, eivät ajattelekaan edukseen!" - -"Omaksi edukseenko?" - -"Miksi sitten, neiti Riesemann? Eikö se ole teillä selvillä? Onko -sellaisilla hyväntekeväisyys myyjäisillä mitään muuta tarkoitusta, -kuin oma hyöty, joka tarkoitus vaan verhotaan hyväntekeväisyyden, -ihmisrakkauden vaippaan -- itselle ja toisille nähtäväksi?... Eikö ole -paljon yksinkertaisempaa, käytännöllisempää ja oikeampaa auttaa köyhiä -suoraan rahalla? Miksi tarvitaan tätä etsittyä kiertotietä tehtailijan, -kauppiaan, omien nypläystöiden, myyjäissalin kautta?" - -"Olette oikeassa, Andrei Petrowitsch", lausui Stella päättävästi, ja -hänen silmänsä loistivat niin, kun ne tavallisesti loistavat silloin, -kun ihminen kuulee omat ajatuksensa toisen suusta. "Olen ajatellut -joskus myyjäisiä, ja olen tehnyt aivan saman johtopäätöksen. Mutta -te toivoisitte, että emme kotona tekisi työtä yksinomaan itseämme -varten, vaan myöskin toisia varten, tahi nyt, kun emme sitä enään itse -tarvitse, ainoastaan toisia varten. Miten sen mielestänne pitäisi -tapahtua? Kenen hyväksi meidän tulisi työtä tehdä?" - -"Työskennelkää niiden hyväksi, jotka sitä tarvitsevat. Ja tehkää -sellaista työtä, mikä on todella tarpeellista." - -"Selittäkää tarkemmin, herra Kurbatow?" - -"Neiti Riesemann, tehän teette työtä vapaaehtoisesti, omaksi huviksenne -ja ajanvietteeksenne, ette tahdo sillä mitään ansaita, sillä ette -sitä tarvitse; te työskentelette, kuten juuri kuulin ja kuten itse -voin arvata, osaksi hyväntekeväisyystarkoituksia varten. Tahdotte -jotakin antaa, lahjoittaa pois omasta kyllyydestänne, jakaa jotakin -toisillekin. Erittäinkin niille, jotka ovat puutteessa. Tehkää sitä, -mutta tehkää tarkoituksenmukaisesti, käytännöllisesti, niin että se -täyttää tarpeen! Lahjoittakaa tuotteenne heti köyhille, ja valmistakaa -ainoastaan sellaisia tavaroita, joita köyhät voivat tarvita. Mutta -niitä tavaroita, joita te valmistatte, ei köyhä voi käyttää mihinkään." - -Stella oli istuutunut Kurbatowin pöydän ääreen ja nojasi kaunista, -kiharaista päätään käteensä. - -"Myyjäiset ovat nyt kuitenkin kerran olemassa, emmekä me yksin voi -niitä poistaa", lausui hän synkännäköisenä. "Ja meiltä pyydetään vähän, -anotaan lahjoja -- tiedättehän, miten näissä asioissa on tapana...?" - -"Tiedän, mutta silloinkin löytäisitte oikeamman tien", lausui -Andrei Petrowitsch. "Antakaa myyjäisiin tarkoitetut lahjat niiden -valmistettavaksi, joilla on työn puute ja jotka elättävät itseään -työllä. Siten tekisitte hyvää, jota te tahdottekin tehdä ja -voittaisitte itsellenne aikaa, joista sanotte olevan itsellänne niin -suuren puutteen. Voisitte käyttää aikanne huvittavampaan työhön, vai -onko mielestänne, neiti Riesemann, sellaisessa nypläys- ja käsityössä -kylläksi huvia?" - -Stella pudisti päätään ja alkoi nauraa. - -"Ei, herra Kurbatow! Tahdon olla suora ja tunnustaa teille, että se työ -on minulle vastenmielistä, että pidän sitä joskus kauhean kiduttavana. -Olen laiskin ja huolettomin työntekijä kaikista tuttavapiiriimme -kuuluvista naisista ja neitosista -- luonnollisesti äidin suureksi -mieliharmiksi -- ja mietin joka päivä uusia keinoja lyhentääkseni -työaikaa tahi päästäkseni kokonaan työtä tekemästä. Siksi minulla -on niin useasti päänsärky tahi on tarpeellisin väline kipeä... -Katsokaa...!" - -Ja neiti Stella ojensi nauraen etusormensa, jota keskinivelestä saakka -peitti valkea nahkatuppo. - -"Kysytte usein, miksi en vapaudu sellaisesta vastenmielisestä -ajanvietteestä", lausui neiti Riesemann vakavana nähdessään Kurbatowin -katselevan itseään moittivin silmäyksin. "Vaan se ei ole ollenkaan -helppoa. Äitini panee suurta arvoa sellaiselle työlle. Ja isä -samaten. He pitävät sitä tarpeellisena moralin ja hyvien tapojen -kasvattamiseksi ja samoin Jumalalle otollisena, koska osa työstämme -kantaa hyväntekeväisyyden leimaa. Se on erittäinkin Jumalaa pelkäävän -äitini vakaa ajatus. Työskentelemisemme on vanhempieni mielestä osa -kodin järjestyksestä. Ja kodin järjestystä rikkoa -- tiedättehän, että -se kysyy rohkeutta, voimaa ja ponnistusta; se synnyttää vaan riitaa -ja pahennusta. Minulla ei ole vielä ollut sitä rohkeutta ja voimaa. -Mutta lohdutan itseäni sillä, että pääsen pian itsenäiseksi ja vapaudun -sellaisesta orjuudesta. Minun kodissani, Andrei Petrowitsch, tuhlataan -aikaa vähemmin sellaiseen..." - -Kurbatow aikoi kysyä Stellalta, miksi niin rikkaassa suurporvarin -kodissa, kun tehtailija Riesemannin oli, oli huomattavissa, tapana -niin pikkuporvarillinen työnteko; mutta hän jätti sen tekemättä, sillä -vastaus oli niin helposti löydettävissä, että hän sen heti itsekin -huomasi. - -Herra ja rouva Riesemann olivat olleet pikkuporvareita ja -jääneet pikkuporvareiksi, vaikka muuttuneissa oloissa. He olivat -käsityöläisistä kohonneet, edellinen sällistä, toinen mestarin -tyttärestä ja tuoneet uuteen, korkeampaan seurapiiriin suuren määrän -entisen ympäristönsä tavoista, mielipiteistä, käsityskannasta, -traditioneista. Mitä uutta he olivat omistaneet, se peitti -ainoastaan ohuena kiiltona kaikkea vanhaa, se oli vaan ulkonaista. -Pikkuporvarillisuuteen perustui koko heidän kotoinen elämänsä, -heidän perhe- ja seuratapansa, heidän mielipiteensä ja luontaiset -ominaisuutensa. Siihen liittyi vielä herra Riesemannin mahtava -ylpeys rikkaudestaan, jota nähdään perinnöllisissä suurporvareissa -ainoastaan vähän, peitetymmässä muodossa, sekä rouva Riesemannin -mielellään osottama työkyky ja ahkeruus, jonka asemesta varsinaisessa -rahamaailmassa käytetään muita loistokeinoja. Siitä johtui Riesemannin -avioparin harras pienimpienkin ulkonaisten tapojen noudattaminen, -sillaikaa kun he eivät huomanneet ollenkaan tekemiään suuria virheitä -seuratapoja ja makua vastaan, erittäinkään herra Riesemann. Se näkyi -myöskin Riesemannien kitsaudesta pikkuasioissa, jota Kurbatow usein -huomasi, sekä heidän tuhlaamisestaan avoimin käsin silloin, kun tuli -näyttää rikkauttaan ihmisille. Vaikuttavaan, loistavaan esiintymiseen -oli Riesemannien kukkaro aina avoinna, mutta herra Riesemann saattoi -tinkiä kyökkipiian palkasta viidenkymmenen kopeekan tähden ja rouva -Riesemann naulasta voita puolen kopeekan tähden kiivaasti kuin -juutalainen. - -Esiintymiskiihkossaan pitivät molemmat hyvää huolta siitä, että he itse -ja heidän lapsensa kävivät komeissa puvuissa ja koristeltuina, ettei -kukaan siinä päässyt heidän edelleen, ja että he ottivat tarkan selvän -siitä, millainen "muoti" kulloinkin oli. Riesemannit tekivät matkoja -ulkomaille, niinkuin Andrei Petrowitsch oli kuullut heidän puheistaan; -heillä oli teatterissa oma aitionsa, he kävivät usein "kuuluisammissa" -konserteissa; Stellalla, Ritalla ja Eberhardilla oli ratsuhevoset -ja rattaat, ja isä Riesemann aikoi tilata itselleen ulkomailta -automobilin, sillä hänen oli vaikea ratsastaa. - -Se kaikki oli suurporvarillista kiiltoa, minkä ohuen kuoren alla -- -kudottiin, ommeltiin, nyplättiin, punottiin, rukoiltiin ja vähennettiin -kamarineitsyen palkasta kymmenen kopeekkaa, kun hän oli rikkonut -vesilasin, hyvin pikkuporvarilliset herjaussanat vielä sen lisäksi... - -"No, neiti Riesemann", lausui Andrei Petrowitsch, kun nämät ajatukset -olivat risteilleet hänen päässään, "olemmeko siis nyt saaneet selville, -että teillä pitäisi olla aikaa tutkia muitakin asioita, kun niitä, -jotka nyt täyttävät elämänne?" - -Stella loi katseensa ylös kirjasta, jota hän oli alkanut lukea. - -"Olemme, Andrei Petrowitsch", vastasi hän, "Minun itsekiitokseni oli -vaan teeskenneltyä, tahdoin ainoastaan vastaan väittäen saada tietää -teidän arvosteluanne ja verrata sitä siihen ajatukseen, joka minulla -joskus on tavallisista töistäni ja ajanvietteistäni, joka minulle usein -tulee pakostakin mieleeni." - -"Ja se ajatus on?" - -"Että en tee mitään. Että teen turhaa työtä. Että vietän aiheettomasti -aikaani. Että minun _pitäisi_ tehdä jotakin, tunteakseni sydämessäni -tyytyväisyyttä itseäni kohtaan, tunteakseni tyhjyyden sijasta -täydellisyyden tunnetta..." - -Andrei Petrowitsch istuutui pöydän ääreen neiti Riesemannia vastapäätä. -Hänen silmänsä loistivat ja hänen poskensa punottivat. - -"Stella Martinowna --", Kurbatow, joka muulloin puhui neidon kanssa -aina saksaa ja kutsui häntä silloin "neidiksi", kutsui häntä ensi -kertaa tällä nimellä -- "Stella Martinowna, nyt sanoitte jotakin, -jota teiltä odotin. Niin, odotin suustanne sellaista tunnustusta. Ja -kuitenkin ihmettelen sitä nyt... Te tunnustatte tähänastisen työnne ja -ajanvietteenne olevan turhaa, ja kuitenkin voisitte haukotellen asettaa -tieteen ja politikan takaisin hyllylle!" - -"Olenko siis selvillä itsestäni ja tunteistani ja tahdostani!" huudahti -Stella Martinowna intohimoisella äänellä. "Minähän hapuilen pimeässä, -etsin -- ei, en vielä etsikään -- tahtoisin etsiä, -- mutta en tiedä, -mitä tahtoisin etsiä... Tunnen ainoastaan, että minulta puuttuu -jotakin, vaan en tiedä, mitä minulta puuttuu, mistä voisin saada ja -löytää sitä, mitä minulta puuttuu... jos se on tietoa ja pohtikaa, -Andrei Petrowitsch, niin antakaa minulle sitä! Antakaa minulle kaikki -kirjanne, ja sanon teille jonkun ajan kuluttua, olenko löytänyt, mitä -minulta puuttuu, mitä olen etsinyt." - -"Stella Martinowna, te etsitte _työtä!_... Terve ihminen häpeää elää -ilman työtä. Hän tuntee, että hän on turhaan maailmassa. Hän tuntee, -että hän on alempana kun ne, jotka tekevät työtä. Hän tuntee elävänsä -toisten työstä. Te etsitte työtä, Stella Martinowna, sillä häpeätte -elää ilman työtä!"... - -"Siis _antakaa_ minulle työtä!" - -"Minä annan!" - -Andrei Petrowitsch astui kirjahyllyn luo, otti sieltä enempää etsimättä -pari paksuhkoa kirjaa ja antoi ne yhtaikaa Stellalle käteen. - -"Ottakaa aluksi tämä; opitte siitä käsittämään ja kunnioittamaan -työtä!... Ja kun olette siihen väsyneet, lukekaa huviksenne tätä -romaania. Ja kun olette ne lopettaneet, tulkaa luokseni, me käymme -vapaasti keskustellen niiden sisällön arvostellen läpi, ja sitten -otatte pari uutta mukaanne." - -Ottamatta selvää kummankaan kirjan nimestä neiti Riesemann painoi ne -povelleen sydäntään vasten ja läksi kiittäen kiireesti menemään. - - - - -V - - -Herra Martin Riesemannin kasvoista saattoi nähdä, että hän oli -mielissään saadessaan näyttää Andrei Kurbatowille tehdastaan. Hänen -kasvoillaan näkyi vieno loiste ja suun ympärillä väreili rauhallinen ja -ylpeyden sekainen nauru. Hän vei vieraansa yhdestä nokisesta huoneesta -toiseen sekä selitteli lakkaamatta. Niin puhelias ei herra Riesemann -ollut vielä koskaan ollut. Hän ei jättänyt näyttämättä ja selittämättä -tehdashuoneissa ainoatakaan huomiotaherättävämpää seikkaa, ja hänen -selityksensä venyivät sitä pitemmiksi, hänen mielihyvänsä kasvoi sitä -suuremmaksi, mitä enemmän hän huomasi, että kaikki nämät asiat todella -huvittivat Andrei Petrowitschia. Osottaakseen lopuksi isäntävaltaansa -ja sen laajuutta, pani hän mestarit ja työnjohtajat, niin sanoaksemme, -tanssimaan sekä pakotti heidät karkealla käskijän äänellään mitä -suurimpaan nöyryyteen. - -Riesemannin kone- ja rautatehdas sijaitsi kaupungin itäpuolella, laajan -mäenselänteen harjalla, josta se aina savuavine tornineen ja nokisine -huoneineen katseli alas laaksossa olevaa kaupunkia taistelussa olevan -hyökkäykseen valmiin linnoituksen tavoin. Andrei Petrowitsch oli nähnyt -suurempiakin tehtaita, mutta rakennustensa, sisustuksensa ja työn -vilkkauden suhteen tuskin paremmin järjestettyä. Hän huomasi hyvin, -että johto siinä oli todella "rautaisissa käsissä", että tarmokas -yrittelijä, väsymätön, peräytymätön rikkauden kokooja oli tämän -laitoksen johtavana henkenä. Herra Riesemann voi kieltämättä olla ylpeä -siitä, mitä hän pienestä alusta oli aikojen kuluessa kehittänyt. - -Tehtaan huoneiden lattioita peittivät pitkissä riveissä valmiit -höyrypannut, maanviljelyskoneet ja laatikoihin asetetut koneenosat, -joista herra Riesemann iloisesti hymyillen huomautti, että "tämä romu -on pian levinnyt kaikille neljälle ilmansuunnalle, ja uutta samallaista -on saapunut sijaan." Suurissa, korkeissa huoneissa aikaansaivat sadat -vasarat työn alaisina olevien kattiloiden kimpussa korvia särkevän, -päätä huimaavan melun. - -Mustien kärpäsien tavoin riippuivat ja liikkuivat nokiset työmiehet -kattiloiden rautaisien seinien ympärillä, toiset sisässä, toiset -ulkopuolella. He olivat varmaankin kuuroja, sillä muutoin eivät he -olisi voineet niin rauhallisesti kestää sitä helvetillistä melua, -jonka heidän raskaat vasaransa kattiloiden kylkiin sattuessaan -synnyttivät... Sitten seurasivat laajat työhuoneet meluavine koneineen, -työpenkkeineen, alasimineen, täynnä nokisia sorvareita, viilaajia, -höylääjiä ja seppiä. - -Illalla, kun työmiehet toisista osastoista poistuivat, alkoi valimossa -raudan valanta. Eberhardille, Andrei Petrowitschin eroittamattomalle -seuralaiselle, oli tämä työ tehtaassa ollut kaikkein hauskinta. -Olihan se suurenmoinen, synkkiä mielikuvia herättävä näky, kun -mustat, rautakätiset miehet johtivat sulatusuuneista juoksevaa, tulta -leimuavaa rautaa astioihin sekä kaatoivat palavaa, kihisevää nestettä, -josta nouseva hirmuinen lieska korvensi heidän käsiään ja kasvojaan, -muotteihin, jotka olivat tehdyt puusta jättiläissuureen huoneeseen, -savesta ja mullasta olevan lattian sisään. Se oli ikäänkuin kuva -helvetistä, joka näkyi rauhalliselle katsojalle -- niin väritetty -ja kuitenkin niin tympäisevä, aavemainen, riehuva. Ahjoista tuleva -punainen loiste heitti ikäänkuin väreileviä, leikkiviä värijuovia -huoneen pehmeälle, mustalle permannolle, sen nokisiin seiniin ja -kattoon, ja vaaleankellertävä, liekehtivä loiste, joka sulatetulla -raudalla täytetyistä astioista löi valajia kasvoihin, muutti nämät -tummien, pahaa tekevien henkien näköisiksi. Vielä ulkonakin, tehtaan -pihassa, tuntui valamistyön aavemaisuus, savupiipuista löi loimuavan, -ahmivan jättiläiskielen tavoin suuri tulipatsas ulos, saatti taivaan -punottamaan niinkuin suuren tulipalon aikana ja valaisi punertavalla, -väreilevällä loisteellaan koko ympäristöä kaupungin laidassa. - -Andrei Kurbatow ja Eberhard olivat tulleet rattailla kaupunkiin -ja tahtoivat lähteä samoin takaisin, mutta he asettuivat, herra -Riesemannin hartaasta toivomuksesta, jättäen rattaat Riesemannien -kaupungissa olevaan taloon, tehtailijan uusiin loistaviin vaunuihin, -joiden edessä juoksi kaksi tulista rotuhevosta. Isä Riesemann halusi -nähtävästi saada kuulla, miten tehdas, tämä hänen ylpeytensä ja koko -olemuksensa oli miellyttänyt Andrei Petrowitschia, sillä tuskin olivat -he lähteneet tehtaan ääressä olevan asunnon portaiden luota, kun vanha -herra alkoi siinä mielessä puhua. - -"No, Andrei Petrowitsch, oletteko käyntiinne tyytyväinen? Löysittekö -mitään huvittavaa minun savumökistäni?" - -Kurbatow oli mietteissään, kysyjä herätti hänet. - -"Hyvin paljon huvittavaa", vastasi hän, hetken vaiettuaan. - -"Vai niin! Sepä hauskaa!"... - -"Te olette -- sallikaa minun tunnustaa, -- hiton tarmokas ihminen! -Olette huvitettu kaikista asioista -- sellaisistakin, joiden ei luulisi -ollenkaan huvittavan teitä, jotka ovat teille vieraat... Andrei -Petrowitsch" -- ja isä Riesemann löi ylioppilasta veljellisesti olalle, --- "jos vielä toisenkin kerran -- tehkää vaan hyvin, kaikki ovet ovat -teille avoinna. Tahdon saattaa teidät tuttavuuteen insinörini kanssa, -ja hänen johdollaan --" - -"Kiitän, herra Riesemann", lausui Kurbatow, "ja käyttäisin lupaanne -hyvin pian hyväkseni, ellei minulla olisi teille toista pyyntöä -tehtävänä, joka menee vieläkin pitemmälle." - -Riesemann katsoi kysyvästi ylioppilasta, suu jo avattuna pyynnön -täyttämiseen. - -"Puhukaa, Andrei Petrowitsch!" - -"Tahtoisin tehdä tehtaassanne pari tuntia päivässä työtä..." - -Tehtailija käänsi raskaan ruumiinsa istuimellaan puoleksi ympäri ja jäi -katsomaan Kurbatowia suuhun, ikäänkuin luullen kuulleensa sanat, jotka -sieltä olivat lähteneet, väärin. - -"Työskennellä?... Tehtaassa?... Mitä sanoitte, Andrei Petrowitsch?" - -"Te kuulitte oikein", lausui Andrei Petrowitsch. "Tahtoisin silloin -tällöin työskennellä tehtaassanne. Otatteko minut vastaan?" - -Isä Riesemann tarkasteli tutkivasti Kurbatowia, näyttäen samalla olevan -kahden vaiheella siitä, tuliko hänen panna hänen sanansa pahakseen vai -pitikö hänen alkaa niiden johdosta nauraa. - -"Minkätähden on tämä pila tarpeen?" kysyi hän lopuksi. - -"Se ei ole pilaa, herra Riesemann." - -"Te -- Te -- herra kandidati, te tahtoisitte ruveta työmieheksi -tehtaaseeni?" - -"Niin, -- ajoittaisin, kuten sanoin" - -"Tahtoisitte tehdä _työtä_ tehtaassani, -- ei katsella?" - -"Niin." - -"Mutta miksi se on tarpeellista, herra kandidati?" huusi tehtailija ja -löi kätensä kummastuneena polviensa päällä yhteen. "Kaikkien paholaisten -nimessä, miksi se on tarpeellista? Mitä te sillä teette, mikä tarkoitus -teillä sillä on?" - -"Se huvittaa minua", vastasi Andrei Kurbatow. "Tehän sanoitte, herra -Riesemann, että minua huvittavat sellaisetkin asiat, jotka ovat minulle -vieraat. Huomautuksenne on oikea. Annatteko pyytämäni luvan?" - -Herra Riesemann jäi, kädet polvien päällä, hymyillen katsomaan eteensä. -Hän kuvaili mielessään, miten herra kandidati työmiehen mekossa, -silmät nokisina, kantaa sulatusuunista sulatettua rautaa, tahi miten -hän, raskas vasara kädessä, takoo höyrykattilan reunalla; kuva oli -Riesemannin mielestä niin huvittava, että hän puhkesi täyttä kurkkua -nauramaan. - -"Voittehan koettaa, Andrei Petrowitsch, voittehan kerran koettaa!" -huudahti hän, ja hänen pilkallisista kasvoistaan näkyi, mitä hänen -suunsa jätti lausumatta: "Odotappas vaan, veliseni! Puolen tunnin -kuluttua viskaat vasaran hiiteen ja kiität, että pääset lähtemään -tehtaasta." - -Ja sitä lähtöä ajatellessaan alkoi tehtailija Riesemann uudelleen -nauraa. Mutta kun hän nyt katseli Andrei Petrowitschin totisia -kasvoja, tuli hän pian jälleen totiseksi. Hän luki tämän kasvoista -jotakin, joka vei pohjan hänen pilkaltaan, joka kokonaan muutti hänen -mielessään kuvan työtä tekevästä herra kandidatista. Hän jäi kyllä -siihen vakaumukseen, että hän oli tekemisissä kummallisen henkilön -käsittämättömän luonteen kanssa, mutta naurettavaa ei hän siinä enää -löytänyt. - -"Tahdotte varmaankin saada tietää, miltä työläisen elämä maistuu, vai -onko teillä ehkä aikomus antautua joskus tekniikan alalle?" kysyi hän -vielä nauraen, mutta hänen sanoillaan oli jo vakavampi sävy. - -"Tahtoisin tutustua tehdasoloihin" vastasi Kurbatow rauhallisesti. -"Luulen nimittäin, että mitä enemmän ihminen tuntee elämää, sitä -parempi... Teidän myöntymyksenne on siis minulla herra Riesemann?" - -"Se on luonnollista, Andrei Petrowitsch. Mitä minulla voisi olla sitä -vastaan, jos teillä itsellänne on halua ja -- ja aikaa... Pari tuntia -päivässä, sanoitte?" - -"Niin paljon kun opettajatoimeltani riittää, ilman että oppilaani siitä -kärsii vahinkoa... Tahtoisin alkaa jo huomenna iltapäivällä." - -"Kernaasti. Mutta tietäkää, herra kandidati, että voin ottaa teidät -ainoastaan oppipojaksi, tahi, jos tahdotte, apurityömieheksi." - -"Se on samantekevää." - -"Palkkanne ei tule olemaan kovin korkea: oppipojat saavat 25 kopeekkaa, -apurityöläiset 70 kopeekkaa päivässä. Ja koska te ette ole koko päivää -työssä, niin saatte luonnollisesti suhteellisesti vieläkin vähemmin... -Oletteko tyytyväinen?" - -Herra Riesemann teki pilaa herra Kurbatowin kustannuksella, mutta -hänen pilansa ei ollut pisteliästä, vaan se oli sävynsä ja sisältönsä -puolesta kohteliasta, melkeinpä lämpimän kunnioittavaa. Siitä -huolimatta ei Andrei Petrowitsch vastannut isännän kysymykseen, ei -ollut edes kuulevinaankaan sitä eikä hänen pilaansa. Hänen katseensa -lepäsi oppilaansa kasvoilla, jotka ilmaisivat suurta kummastusta, -melkeinpä sisällistä kunnioitusta. Poika näkyi haluavan jotakin lausua, -jotakin kysyä, mutta isän läsnäolo sulki hänen suunsa. Hänhän ei -uskaltanut sinutella ystäväänsä ja toveriaan isän kuullen! - -Mutta niin pian kun he olivat saapuneet kotiin ja Eberhard oli yksin -herra Kurbatowin kera, kevensi hän sydämensä. - -"Andrei Petrowitsch, sinä alat käydä tehtaassa työssä?" - -"Niin, veliseni." - -"Minä tahtoisin myöskin!" - -"Sinä? Miksi?" - -"Minäkin tahtoisin tehdä työtä -- raskaampaa työtä..." - -"Raskaampaa työtä?... Raskas työ ei ole helppoa tehdä, Eberhard!... -Sinulla ei ole siihen voimia." - -"On kyllä, Andrei Petrowitsch! Tehtaassahan on minua nuorempiakin -poikia työssä! Etkö huomannut sitä?" - -"Huomasin. Mutta he ovat harjautuneet raskaaseen työhön, jota sinä et -ole." - -"Ethän sinäkään ole." - -"Minä tahdon harjaantua." - -"Minä tahtoisin myöskin." - -Kurbatow kiersi kätensä pojan kaulaan ja painoi hänen päänsä rintaansa -vastaan. - -"Olet hyvä poika, Eberhard, mutta se ei käy laatuun! Isäsi ei myönny. -Ja minä en voi siinä asiassa mitään luvata." - -"Mutta minä tahdon olla sinun kanssasi!" huudahti poika itku kurkussa. -"Mitä minä teen sillä aikaa, kun sinä olet tehtaassa? Kysy isältä, ehkä -hän lupaa! Kun sinä pyydät, niin hän varmasti lupaa." - -"Ole järkevä, äläkä vaadi sitä", vastasi Andrei Petrowitsch hellällä, -mutta vakavalla äänellä. "Se pahoittaa minua, ja sitä et varmaankaan -toivone?" - -"En, Andrei Petrowitsch. Mutta miksi se sinua pahoittaa?" - -"Isäsi panee pahakseen, että sinä minun esimerkkiäni seuraten pyydät -päästä tehtaaseen ja tahdot laiminlyödä opintosi. Hän ei silloin -sallisi minunkaan käydä tehtaassa, ja se pahoittaisi minua." - -"Siis en pyydä", sanoi poika päättäväisesti. - -"Yhteen asiaan voin kuitenkin myöntyä: voit tulla usein kanssani -tehtaaseen ja siellä katsella, miten työtä tehdään." - -Siihen Eberhard lopulta oli tyytyväinen. - -Seuraavasta päivästä alkaen alkoi Andrei Petrowitsch kulkea iltapäivin -Riesemannin tehtaassa työssä. Hän ajoi rattailla tahi rautateitse -kaupunkiin ja tuli sieltä myöhään illalla, toisinaan vasta varhain -aamulla takaisin, nimittäin silloin kun hän oli ottanut valamistyöhön -osaa. - -Herra Riesemannin arvelu, että kandidati herra hyvin pian kyllästyy -ja väsyy tehtaan ummehtuneeseen ilmaan ja likaiseen, raskaaseen -työhön, ei käynyt toteen. Andrei Petrowitsch ei lähtenyt tehtaasta -ensimäisenä, eikä seuraavinakaan päivinä, ja herra Riesemann voi omin -silmin nähdä ja johtavalta insinööriltä ja työnjohtajilta kuulla, että -herra kandidati ei pelännyt raskaimpiakaan töitä, että hän etsi juuri -voimia ja vaivoja vaativia tehtäviä, että hän koetti olla samalla -hyvä oppilas ja hyvä työmies. Hän ei kyllä voinut vetää toisille -vertoja kestävyydessä, hän väsyi pian ja piti lepoaikoja, jota toiset -eivät tohtineet. Mutta hän tarttui aina uudella innolla ja halulla -työhön, karkaisi ruumiinvoimiaan, harjoitti jäseniään ja voitti siten -väsymyksensä ja kyllästymisensä. - -Riesemannin kotiopettajan työläiseksi rupeaminen herätti perheen -tuttavapiirissä luonnollisesti huomiota -- "kiusallista huomiota" -niinkuin rouva Göbler väitti. Ensinnä kummasteltiin, lausuttiin -epäilyksiä, pudistettiin päitä, lyötiin käsiä yhteen, -- sitte alettiin -nauraa, pilkata, ivaten puhua ja lopuksi -- vainuta kaikenlaisia -vaarallisia tarkoituksia. - -"Hän koettaa tehdä itseään huvittavaksi -- tahtoo herättää huomiota -- -tahtoo erikoisesti loistaa -- se oli Rita Riesemannin, Oswald Göblerin, -Henrik Bergmannin ja useiden muiden ensimäinen arvelu." - -Sitten tulivat rouva Riesemann, rouva Göbler ja useat muut -kunnianarvoiset rouvat ja joutuivat siihen johtopäätökseen, että -sellainen -- "temppuileminen" ei sopinut tehtailija Riesemannin -kotiopettajalle. Se koski talon kunniaa; Eberhard ei voinut ottaa -tehtaalaisella tunteja, eikä tehtaalainen, niinkuin eräs rouva -Meier nerokkaasti huomautti, voinut antaa mitään tunteja Eberhard -Riesemannille. Taasen oli opettajan auktoriteetti oppilaan suhteen -vaarassa; mitä voikaan sivistyneen perheen poika oppia ihmiseltä, joka -seurustelee joka päivä työläisten kanssa, joka asettuu heidän tasalleen -ja on heidän kanssaan veljellisessä yhteydessä! - -Lopuksi sanottiin asiaa politisesti vaaralliseksi, alettiin varoittaa -herra Riesemannia vahingollisista seurauksista. - -"Saattepa nähdä, hän kiihoittaa teidän työläisiänne, hän saattaa heidät -nousemaan teitä vastaan", sanoi Riesemannille hänen tuleva vävynsä, -sama herra Göbler, joka oli ensin arvellut, että venäläinen ylioppilas -koettaa tehdä itseään huvittavaksi. - -"Suuren lakon panee hän ainakin toimeen" lisäsi tarttolainen -ylioppilas, sama Henrik Bergmann, joka siihen asti oli väittänyt, että -pietarilainen toveri tahtoo erikoisuuksillaan loistaa. - -"Miksi niin luulette?" kysyi herra Riesemann. - -"Yksinkertaisesti siksi", vastasi Oswald Göbler, "että ihminen, -joka ilman erikoista syytä rupeaa työläiseksi, siten puuhaa jotakin -salahanketta, ja että se hanke ei ole viattominta laatua, sen voi -jokainen joka tuntee yleisiä oloja, arvata." - -"Ja erittäinkin venäläinen ylioppilas", lisäsi Henrik Bergmann. -"Me näemme ja kuulemme Tartossa joka päivä, miten he viettävät -loma-aikojaan, miten he pitävät salaisia kokouksia, laativat -julistuksia ja levittävät niitä ja ovat kaikkien salassa toimivien -lähellä ja kaukana asuvien henkilöiden kanssa yhteydessä, temmatakseen -työmiehiä mukaansa liikkeeseensä... En ollenkaan ihmettelisi, -jos jonakin kauniina päivänä huomaisitte, että teidän viaton -kotiopettajanne on täyttänyt työmiestenne taskut julistuksilla, -joissa hän neuvoo heitä vaatimaan teiltä palkan korottamista -viidelläkymmenellä prosentilla ja kahdeksantuntista työpäivää!" - -Tehtailija Riesemann pudisti epäillen päätään. Hän yleensä luotti -suuresti Andrei Kurbatowiin, hän ei ollut huomannut hänessä mitään -epäiltävää, ei kotona eikä tehtaassa. Ja toiseksi hän tunsi omansa -ja muut paikalliset työläiset -- hän tunsi virolaiset työläiset. -Heillä ei ollut mitään vaatimuksia, he olivat tyytyväisiä, että -heille annettiin työtä ja maksettiin palkkaa, he pitivät työnantajaa -hyväntekijänään, eikä mikään ollut heistä niin kaukana kuin lakko- tahi -levottomuuspuuhat. Nuoret herrat liioittelivat nähtävästi, he näkivät -itse kuvailemiaan peikkoja. Siltä puolelta ei herra Riesemann luullut -itsellään olevan mitään peljättävää. - -Huomio, jota Andrei Petrowitschin toiminta herätti, tuli kuitenkin -hänestä kiusalliseksi, ja hän olisi piankin tehnyt lopun venäläisen -työhalulle, ellei hän tahtomattaan olisi ollut venäläisen vaikutuksen -alaisena. Hän tunsi Andrei Kurbatowia kohtaan kunnioitukseen vivahtavaa -kohteliaisuutta, kunnioitusta, jota matalalta kohonnut, pienen -sivistysmäärän omaava ihminen, kaikesta rikkauden synnyttämästä -ylpeydestään huolimatta, tuntee korkeasti sivistynyttä, tietopuolisessa -suhteessa hänet joka suhteessa voittavaa henkilöä kohtaan, joskin -salaa, sydämessään ehkä tietämättään. Riesemann ei saattanut astua -Andrei Petrowitschin luo ja sanoa hänelle: "Teidän työssä käymisenne -ei miellytä tuttaviani, siksi älkää menkö enään tehtaaseen!" Ja mitä -Riesemanniin itseensä tulee, ei hänellä ollut mitään ylioppilaan -työssä oloa vastaan; hän ei voinut käsittää, miksi se tuottaisi hänen -pojalleen, perheelleen ja tuttavilleen häpeätä, että herra kandidati -käy -- huvikseen, _piloillaan_ tehtaassa työssä. Aivan päinvastoin -- -hän oli hyvillään siitä, että herra kandidati kävi _hänen_ tehtaassaan, -herra Martin Riesemannin tehtaassa työssä, että hän piti tätä tehdasta -niin hauskana. - -Ja sitäpaitsi ilmaantui tälle henkilölle, jonka toiminta herätti -niin kiusallista huomiota, Riesemannin omassa perheessä rohkea -puolustaja. Neiti Stella vastusti kaikkia pilkkaajia, kiusottelijoita -ja epäilijöitä; erittäinkin sulhastaan ja tulevaa anoppiaan niin -vaikuttavin, sattuvin sanoin, että kiihtynyt keskustelu loppui -tuskalliseen äänettömyyteen. Hän ei ainoastaan tahtonut huomauttaa -niille, jotka hänen isäänsä varoittivat, että heidän pelkonsa on aivan -aiheeton, vaan hän alkoi myöskin selittää, mikä ei ollut kenellekään -selvillä, nimittäin kysymystä siitä, miksi herra kandidati oli ruvennut -työläiseksi. - -"Se mies tekee jotakin, jota te ette viitsi vaivaantua tekemään, -vaikka se kyllä olisi teille yhtä tarpeellista kuin hänellekin: hän -tutkii elämää ja sen erilaisia ilmiöitä, voidakseen arvostella niitä -oikein ja puolueettomasti ja niitä selitellessään ja arvostellessaan -nojautua _omaan_ kokemukseensa ja siten todellisuuteen. Te puhutte -usein yleisistä asioista, teette johtopäätöksiänne ja julistatte -tuomioitanne; mutta kaikki se, mitä te tiedätte, on toisilta ja -kolmansilta lainattua, enimmäkseen niiltä, jotka eivät itsekään tiedä -mitään, jotka itsekin ovat käyneet lainaamassa; luonnollisestikin -teette silloin vääriä johtopäätöksiä ja arvostelette väärin. Aivan -samoin, kun nytkin olette arvostelleet väärin Andrei Petrowitsch -Kurbatowin tiedon halua." - -Näin puhui neiti Stella erittäinkin Oswald Göblerille ja Henrik -Bergmannille, kun he hänelle olivat lausuneet huonosti valituin sanoin -ajatuksensa venäläisestä ylioppilaasta. - -Ja Oswald Göbler ja Henrik Bergmann katsoivat toisiaan silmiin ja -kysyivät toisiltaan, miten neiti Stella oli saanut niin _hyvän_ -käsityksen Andrei Petrowitschistä ja niin _huonon_ käsityksen heistä -molemmista ja olivat yksimieliset siitä, että se on Andrei Kurbatowin, -saman epäilyttävän ihmisen syy, josta _he_ olivat saaneet niin huonon -käsityksen... - -Vaan Andrei Petrowitsch Kurbatow työskenteli tehtaassa -- herra -Riesemannin tehtaassa, päivä päivältä edelleen, eikä häntä tullut -kukaan kieltämään, niin sopimatonta ja kartettavaa kun se Riesemannien -tuttavien mielestä olikin. - - - - -VI - - -Stella Riesemannin seurustelu Andrei Kurbatowin kanssa tuli joka viikko -yhä vilkkaammaksi, he lähentyvät toisiaan päivä päivältä. Andrei -Petrowitsch oli saanut itselleen uuden oppilaan, Stella Riesemann -toverin ja ystävän. Ja miten tämä uusi oppilas oppikaan, miten hän -edistyikään! Ja miten hänen toverinsa ja ystävänsä huolehtikaan hänen -oppimisestaan ja edistymisestään, miten hän koettikaan herättää hänen -mielessään ja povessaan aina uusia pyrkimyksiä, johtaa häntä entisestä -ajatuspiiristään uusiin, vapaampiin! - -Heidän ystävyytensä ja seurustelunsa ei jäänyt talossa ja sen -tuttavapiirissä huomaamatta, ei, vaan se huomattiin kasvavalla -epäilyksellä, tuskalla, kateudella, lopuksi murheella ja pelolla. Mutta -kun Stellalla oli kylliksi luonteenlujuutta ja tarmoa pitämään huolta -vapaudestaan ja kun äidin heikot moitteet ja toruilemiset samoin kuin -sulhasen pienet varoitukset ja Ritan pilkka eivät vaikuttaneet häneen, -oltiin voimattomia estämään tätä suhdetta, jonka ainoastaan venäläisen -ylioppilaan lähtö syksyllä voi lopettaa. - -Stellan jokapäiväinen elintapa oli kokonaan muuttunut. Hän nousi -aamulla aikaisemmin ylös, huolehti vähemmin pukeutumisestaan, -näyttäytyi harvemmin kaupungissa kauppiasten luona, vähensi kylässä -käyntejään, unohti pitemmäksi aikaa ratsuhevosensa ja rattaansa, -kartti yhä enemmän ikäistensä nuorten neitojen seuraa ja oli melkein -kokonaan poissa äidin työtunneilta. Kaiken tämän sijaan oli tullut -harras Kurbatowin kirjojen tutkiminen ja alituinen vilkas ajatusten -vaihto hänen kanssaan. Ainoastaan sulhasen osalle jäi Stellalle -vielä ylimääräistä aikaa ja huvia, usein ehkä kylläkin vähemmin -kuin ennen, niin että herra Göbler sai syytä olla pahoillaan hänen -välinpitämättömyydestään. Tämä pahoitteleminen ei jäänyt morsiameen -vaikuttamatta, ja Stella koetti näissä tilaisuuksissa korjata virheensä -suuremmalla hellyydellä ja ylläpitää entistä suhdettaan sulhasensa ja -itsensä välillä. Mutta hän ei voinut ajan pitkään salata sitä, että -hänen olemuksensa ja henkinen elämänsä oli kahtia jaettu, että hänessä -vallitsi uusia voimia ja ajatuksia, ja teki ennen pitkää jälleen samoja -virheitä, antoi yhä uudelleen syytä pahoitteluun. - -Stella uskoi varmasti, että häntä yhdistävät Andrei Petrowitschiin -ainoastaan henkiset siteet, että heidän lähentymisensä oli tapahtunut -ainoastaan aatteellisella pohjalla ja että heidän välilleen syntynyt, -aikojen kuluessa kasvanut ja kehittynyt suhde oli yksinomaan -ulkonaista, aatteellista laatua. Se usko antoi neidolle voimaa, -pitää suhdettaan Kurbatowiin oikeana ja luonnollisena ja rohkeasti -puolustautua niitä vastaan jotka olivat huomaavinaan siinä jotakin -muuta. Siitä johtuva voima, rohkeus ja itsetietoisuus veivät neidon -etäämmälle, kun hän olisi voinut aavistaakaan. Ne tekivät hänestä uuden -ihmisen. Ne herättivät hänessä pyrkimyksiä ja toiveita, joille hän -olisi aikaisemmin päätään pudistaen nauranut. Ne kasvattivat hänestä -kumouksellisen itseään ja yhteiskuntaa kohtaan. Andrei Petrowitschin -opetukset, hänen esimerkkinsä ja personallinen vaikutuksensa olisivat -kyllä ilman sitäkin vaikuttaneet Stellaan, mutta neito ei olisi -löytänyt suurille, ratkaiseville päätöksilleen tarpeellista siveellistä -voimaa. Hän olisi tuntenut epäilystä itseään kohtaan, ja ajatus, että -häntä johtavat vieraat aatteet, olisi häntä masentanut, saattanut hänet -horjumaan päätöksissään. - -Tästä siis seurasi, että Stella kääntyi eräänä päivänä henkisen -ystävänsä puoleen lausuen sanoja, joista tämä suuresti hämmästyi. Ei -siksi, että ne ajatukset, mitä Andrei Petrowitsch kuuli Stellan suusta, -olisivat olleet hänelle vieraita -- nehän olivat vaan heidän henkisen -yhdessä olonsa, neidon henkisen edistyksen tulos -- vaan niiden -käytännöllisten tulosten tähden, joita hän huomasi näissä ajatuksissa, -ajatuksien kehittyessä teoksi hänen mielessään. Kurbatow kummasteli -neidon päätteliästä rohkeutta, hänen selvää johdonmukaisuuttaan. - -"Andrei Petrowitsch, tahtoisin tulla ihmiseksi", alkoi Stella -Riesemann. "Häpeän elää tällä tavoin edelleen. En tahtoisi olla -toimeton, elää toisten kustannuksella...! Auttakaa minua hyvällä -neuvolla, Andrei Petrowitsch!" - -Stella tarvitsi, kuten Kurbatow huomasi, hänen neuvoaan, eikä lainkaan -tietämättään; neito tahtoi siten vaikuttaa sitovammin johtajaansa ja -opettajaansa, jonka neuvoa hän tarvitsi. - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Andrei Petrowitsch, katsoen tutkivasti neitoa -hänen totisiin, kylmiin kasvoihinsa. - -"Tahtoisin tulla työtätekeväksi ihmiseksi, kuten tekin. En muuten -voi sietää nykyistä ja tulevaa elämääni. Olen vakaasti päättänyt -hankkia elämälleni sisältöä. Ikävöin työtä ja toimintaa -- -tarkoituksenmukaista, tarpeellista työtä." - -"Esimerkiksi?" - -"Siitä en ole vielä selvillä. Siksi tarvitsenkin teidän neuvoanne... -Rupeaisin opettajaksi niinkuin tekin olette -- sitä olen enimmin -ajatellut --, mutta olen huomannut, ettei minulla ole siihen toimeen -tarvittavia ominaisuuksia, ennen kaikkea kärsivällisyyttä -- _teidän_ -kärsivällisyyttänne. Ja kun en tahdo olla puolinainen tehtävissäni, -luovuin siitä ajatuksesta. Andrei Petrowitsch, minkä toimialan te -neuvoisitte minun valitsemaan?" - -"Toimialan?... Mutta tehän aiotte mennä naimisiin, Stella Martinowna!" - -"Niin aionkin. Mutta se ei saa olla minulle esteenä toimialaani -valitessani eikä toimeentuloani hankkiessani. Avioliittoa en tahdo -tehdä itselleni miksikään kutsumukseni esineeksi -- nyt kaikkein -vähimmin, Andrei Petrowitsch!" - -Neiti Riesemann lausui tämä niin rauhallisesti ja niin päättävällä -äänellä, että Kurbatow jäi hetkeksi sanattomaksi ennenkuin hän voi -huomauttaa hänelle sanojensa, päätöksensä seurauksia. - -"Miten luulette voittavanne vastukset, joita avioliittonne epäilemättä -tuottaa?" kysyi hän lopuksi. "Teidän miehenne, suurkauppias Göbler, ei -luullakseni ole tyytyväinen siihen, että hänen vaimonsa, hänen kanssaan -yhdessä eläen, harjoittaa tointa; se olisi vastaista hänen ja hänen -seurapiirinsä ajatus- ja elintavoille, joiden alaisena hän on!" - -"Hänen _täytyy_ tyytyä siihen!" - -"Siksi että hän teitä rakastaa?" - -"Niin. Ja siksi, etten voi enkä tahdo hänen kanssaan muutoin elää." - -"Sitten vaatii tärkeämpi käytännöllinen toimiala jota te luultavasti -pidätte silmällä, valmistusta, joka eroittaa teidät useaksi vuodeksi. -Luuletteko, että sulhasenne suostuu siihen?" - -"Hänen täytyy suostua siihen, jos hän rakastaa minua ja yleensä haluaa -tulla yhdistetyksi minuun." - -"Aiotteko asettaa tämän hänelle ehdoksi?" - -"Aion." - -"Ja oletteko jo kylliksi ajatelleet, mitä siitä voisi seurata, ellei -hän suostuisikaan vaatimukseenne?" - -Stellan huulet puristuivat yhteen ja hän loi silmänsä maahan. Hänen -kasvonsa oli peittänyt tumma puna ja hänen suunsa ympärille oli -ilmaantunut päättävä, terävä piirre. He olivat nähtävästi koskeneet -asian hellimpään ja arimpaan kohtaan. - -"Olen kyllä, Andrei Petrowitsch. Olen ajatellut tätä asiaa, ja luulen -voivani pysyä järkähtämättä päätöksessäni, niin raskasta kun se tulee -minulle olemaankin. Sitäpaitsi en vielä odotakaan sellaista seurausta, -toivon saavuttavani tarkoitukseni sovinnollista tietä, ilman että -sellainen kauhea ero tulee tapahtumaan. Tahdon taitavasti vastustaa -kaikkia ennakkoluuloja, armas ystävä, ja ottaa vasta sitten viimeisen, -ratkaisevan askeleen, kun kaikki puolustuskeinoni, kaikki apuneuvoni -ovat käytetyt." - -"Mutta teillä ei tule olemaan taisteltavana ainoastaan sulhastanne, -vaan myöskin vanhempianne, tuttavapiiriänne ja sen lisäksi koko sitä -yhteiskunta-luokkaa vastaan, joka on heidän takanaan. Luuletteko -olevanne siihen valmis, Stella Martinowna, luuletteko omaavanne niin -paljon voimia ja tarmoa, että pääsette taistelussa voittajaksi?" - -"Olen varma siitä!" - -"Ja oletteko varma siitäkin, ettei päätöksenne ole syntynyt -ohimenevästä innostuksesta, keinotekoisesti syntyneestä kiihkosta, vaan -kypsästä harkitusta halusta oppia tuntemaan totuutta, todellisesta -työhalusta ja rakkaudesta työhön? Ja oletteko lisäksi täysin -vakuutetut siitä, että työkykynne ja kestävyytenne riittää vaikeampaan -käytännölliseen toimeen, ettette jonkun ajan kuluttua menetä haluanne, -että innostuksenne ei vähene, ettette ole tyytymätön ettekä rupea -katuen ajattelemaan kaikkea sitä, mitä olette kärsineet ja uhranneet -saavuttaaksenne tarkoitusperän, mikä ei vastaakaan toiveitanne, ei -tarjoa teille rauhaa, mitä etsitte, koska se vaatii teiltä enemmän, -kuin mitä voitte antaa." - -"Andrei Petrowitsch, luulen voivani olla varma siitä!" - -"Siis eteenpäin, Stella Martinowna, rohkeasti eteenpäin! Luotan teidän -voimiinne, luotan voittoonne ja toivotan teille onnea!" - -Ja Andrei Petrowitschin ympäriltä ikäänkuin putosi peite maahan, hänen -varovainen kylmyytensä katosi hänen silmissään loisti innostuksen tuli, -hänen äänessään väreili riemu, ylpeys -- voiton varmuus. Hän tarttui -karkealla työläisen kädellään neidon hienoon, valkeaan käteen, puristi -sitä, ja tähän kädenpuristukseen sisältyivät kaikki hänen ystävyytensä -ja toverilliset tunteensa, koko hänen veljellinen luottamuksensa... - -"Andrei Petrowitsch, ettekö odottaneet minulta mitään sellaista?" kysyi -Stella Riesemann, nostaen hehkuvat kasvonsa, loistavat silmänsä hänen -puoleensa. - -"Kyllä, odotin sitä", vastasi Kurbatow, "mutta en niin äkillistä -enkä niin perinpohjaista. Näinhän nopean edistyksenne, ihmettelin -käsitysvoimaanne ja kykyänne, mutta en pitänyt rohkeuttanne, -tahdonlujuuttanne niin suurena, kun se nyt on näyttäytynyt olevan." - -"Siitä olen suureksi osaksi teille kiitollisuuden velassa! Tiedättekö, -mikä minut herätti, mikä lujensi tahtoani, karkaisi voimiani, kasvatti -rohkeuttani?... Se, että te rupesitte työmieheksi Andrei Petrowitsch." - -"Niinkö? Mutta sehän ei vaatinut minkäänlaista rohkeutta eikä tarmoa!" - -"Sitä enemmän itseuhrautuvaisuutta, aatteellista innostusta, ennen -kaikkea rakkautta. Teidän rakkautenne, Andrei Petrowitsch, tämä -persoonallisuuden ja itsekkyyden voittava rakkaus ihmisiin ja elämään -kypsytti minut niin nopeasti, antoi minulle sisäistä voimaa, josta -ajatus ratkaisevaan päätökseen kehittyi." - -Ja Stella alkoi, ikäänkuin tuntien itsensä siihen velvoitetuksi, -selittää Andrei Petrowitschille, herättäjälleen ja johtajalleen -itsessään tapahtunutta henkistä muutosta ja kehitystä esittää hänelle -kuluneena oppiaikana saavuttamiaan tuloksia. Hän kertoi kuinka hän oli -usein aikaisemminkin tuntenut salaista, synnynnäistä vastenmielisyyttä -useita ilmiöitä, tapoja ja mielipiteitä kohtaan seurapiirissään, -ne olivat herättäneet hänessä vastustushalua, saattaneet hänen -toivomaan enemmän tilaa, vapaampaa ilmapiiriä. Mutta oleviin oloihin -tottuneena, pitäen niitä pysyväisinä, muuttumattomina ja täydellisinä, -hän oli tehnyt samoin, kuin muutkin tekevät -- oli tyytynyt niihin, -oli ottanut ne vastaan sellaisina kun ne olivat, arvostelematta, -ajattelematta. Sitten oli ilmestynyt Andrei Petrowitsch sanansaattajana -toisenlaisesta, paljon muuttuneesta, paljon raikkaammasta ja paremmasta -ilmapiiristä -- ilmapiiristä, joka vielä suuremmaksi osaksi on -järjen ja aatteiden maailmaa, neron valtakuntaa. Ja katso, neidolle -oli säteillyt tästä ilmakehästä niin paljon valoa, hän oli tuntenut -niin raikkaita, virkistäviä tuulahduksia, että hän, jonkun aikaa -viivyteltyään, oli astunut sinne sisään ja laatinut itselleen uuden -elämänsuunnitelman. Hän oli sitten oppinut tässä ilmapiirissä nopeasti -näkemään, kuulemaan, tekemään huomioita ja -- ajattelemaan. Ja nyt oli -hän niin perehtynyt uusiin oloihin, niihin niin kiintynyt, ettei hän -saattanut enää puolella jalallaankaan pysyä vanhassa, että sellainen -ajatuskin jo oli syntiä häntä itseään ja yhteiskuntaa vastaan. - -"En ole enään tehtailija Riesemannin tytär", lopetti Stella, "enkä -voi myöskään olla suurkauppias Göblerin rouva. En kumpaakaan missään -suhteessa. Jos he tahtovat minua vielä omakseen kutsua, pitää heidän -päästää minut maailmaan, tahi muussa tapauksessa olla ilman minua. En -tahdo enään heidän ja heidän seurapiirinsä tavoin olla vaan räätälin -ja muotikauppiaan muotinukkena, vanhempieni ja mieheni leikkikaluna, -juorujuttujen kertojana kahvipöydän ääressä, laiskottelevana -tyhjäntoimittajana työtätekevässä maailmassa, toisten hiellä elävänä -loisena! Minulle ei kelpaa enään väliseinillä koppeihin jaettu -maailma, koppeihin, joiden nimi on salonki boudoiri ja lastenhuone; -tahdon elää ulkona laajoilla vainioilla, avaran taivaan alla, vapaassa -päivänpaisteessa, tuulten estämättä puhaltaessa, tahdon vapaasti katsoa -ympärilleni, vapaasti liikkua... Andrei Petrowitsch, lähden kanssanne -ulos maailmaan!" - -"Aiotteko ruveta ylioppilaaksi, Stella Martinowna?" - -"Aion." - -"Ennen häitä vai niiden jälkeenkö?" - -"Luullakseni ennen. Silloin olen vähemmin sidottu!" - -"Ja toivotteko opintonne ja työalanne valitsemiseen minulta neuvoa? -Tahdon tehdä sen, mutta muistakaa, että sellainen neuvo on pienestä -arvosta, että tekisitte paremmin, kun päättäisitte itse tulevasta -alastanne, ja vasta sitten, kun olette lähemmin tutkineet tieteiden -alaa... Mille alalle olette, kasvattajan tointa lukuunottamatta, jo -itse aikoneet antautua?" - -"Tahtoisin tulla lääkäriksi niinkuin tekin." - -"Oletteko ottaneet huomioon ne vaikeudet ja erikoisuudet, jotka teitä -tällä alalla kohtaavat?" - -"Olen." - -"Siis lukekaa lääketiedettä, Stella Martinowna! Tapaatte edessänne -laajan, tuloksellisen ja kiitollisen työalan. Aiotteko lähteä Pietariin -kursseille?" - -"Aion." - -"Milloin?" - -"Pian. Silloin, kun te lähdette pois meiltä." - --- Andrei Petrowitschiin tultiin Riesemannin talossa yhä -tyytymättömämmiksi. Hän kokosi niskaansa synnin toisensa jälkeen -eikä antanut huomata, että hän katui niitä, koetti parantaa itseään, -huolimatta siitä, että hän kyllä huomasi, että hänen toimiaan -paheksuttiin. Andrei Petrowitschin olisi varmasti käynyt huonosti, -ellei häntä olisi säästetty Eberhardin lukujen tähden, sillä poika -näkyi hänen johdollaan todella oppivan ja edistyvän. - -Tämä vastenmielinen ihminen oli epäilemättä kykenevä opettaja, -kasvattajana ja seuramiehenä ei hän kelvannut mihinkään. Siitä olivat -kaikki Riesemannin talossa yksimielisiä, neiti Stellaa luonnollisesti -lukuunottamatta. - -Mikä kasvattaja sekin oli, joka esimerkiksi opetti oppilaalleen, -että hän voi kylän lasten kanssa leikkiä ja seurustella aivan yhtä -hyvin kuin vertaistensakin kanssa, että siinä ei ole mitään pahaa ja -kiellettävää -- että se on toivottavaakin, sillä maalaisten lapset -ovat monessa suhteessa paljon parempia ja järkevämpiä kuin herrasväen -lapset... - -Näin oli Eberhardin opettaja kerran selittänyt oppilaalleen, kun tämä -oli osoittanut eräälle kylän pojalle oikeutettua sääty-ylpeyttä. - -"Mutta isä ja äiti kieltävät minua seurustelemasta kyläläisten kanssa", -oli tehtailijan poika vastannut. - -"Miksi?" - -"Hehän ovat vaan talonpoikia!" - -"Ja sinä olet?" - -"Minä olen saksalainen!" - -"Siis parempi kuin he?" - -"Niin." - -"Minkä puolesta?" - -Poika ei löytänyt tyydyttävää vastausta. - -"Et ole heitä parempi, etkä huonompikaan, olet vaan rikkaampi", opetti -silloin mallikelpoinen kasvattaja. "Se on ainoa ero heidän ja sinun, -talonpojan ja saksalaisen välillä. Mutta se eroitus ei saa tehdä -sinua ylpeäksi heitä kohtaan, sillä rikkaus, jonka omistat, ei ole -_sinun_ ansaitsemaasi, ja köyhyyteen, jossa _he_ elävät, eivät he ole -syyllisiä. Sinä ilmestyit maailmaan ilman mitään omaisuutta niin kuin -hekin." - -Mutta vieläkin enemmän! - -Oppilas kysyy, voiko hän siis myöskin seurustella kaupungin katupoikien -kanssa, ja oivallinen kasvattaja vastaa suurimmassa rauhassa: - -"Miksi et voisi?" - -"He ovat niin likaiset ja ryysyiset!" huudahtaa poika. - -"Ja siksikö et seurusteleisi heidän kanssaan?" - -"Niin." - -"Jos he olisivat puetut yhtä hyvästi kuin sinäkin, ei sinulla olisi -mitään heitä vastaan?" - -"Luonnollisestikaan ei." - -"Luuletko, etteivät he mielellään pukeutuisi yhtä hyviin vaatteisiin, -kuin sinäkin?" - -"Luonnollisesti he sen tekisivät?" - -"Mutta miksi he eivät tee sitä?" - -"Heillä ei ole." - -"Miksi heillä ei ole?" - -"He ovat köyhiä." - -"Ja sinulla on, koska olet rikas... Näetkö, aivan sama erotus kun -sinun ja kylän poikien välillä. Ja koska et ole ansainnut itsellesi -hyviä pukujasi omalla työlläsi ja vaivallasi, ei sinulla ole mitään -syytä olla ylpeä katupoikia kohtaan, halveksia heitä ja pysyä heistä -erillään. Siten sinä teet heille vääryyttä, sillä he eivät ole omasta -syystään köyhiä, ja kunniallinen ihminen ei tee toiselle vääryyttä." - -"Isä ja äiti sanovat, että opin heiltä pahoja tapoja." - -"Mutta isäsi ja äitisihän valittavat että sinä olet liian pahatapainen!" - -"Ja kuulen heiltä rumia sanoja", lisää oppilas. - -"Oletko siis seurustellut katupoikien kanssa, Eberhard?" - -"En." - -"Ja kuitenkin osaat joukon rumia sanoja, niinkuin olen kuullut! Keneltä -olet oppinut haukkumasanasi, Eberhard?" - -"Toisilta pojilta koulussa." - -"Siinä näet! Ja he eivät ole katupoikia eivätkä kylän lapsia! Oletko -nyt siis parempi heitä?... Ja jos todella olisit parempi, Eberhard, -niin tiedätkö, mitä sinun olisi tehtävä? Sinun tulisi olla usein heidän -seurassaan, opettaaksesi heitä paremmiksi! Silloin tekisit heille -oikein ja täyttäisit velvollisuutesi heitä kohtaan"... - -Sellaista mieletöntä moralin opetusta oli neiti Rita sattumalta -joutunut kuulemaan, kertoi sen, siveellisestä suuttumuksesta punottaen, -vanhemmilleen, ja Eberhard, jolta nämä asiaa tutkivat, voi sen -ainoastaan todistaa oikeaksi. - -Kummallinen kasvattaja! Hän ei ainoastaan kehoittanut tehtailija -Riesemannin poikaa seurustelemaan ystävällisesti kylänviikarien -ja katupoikien kanssa, vaan selitti vielä oppilaalleen vanhempien -entiset opetukset valheeksi ja halveksi niitä! Samalla muutti hän -usein opetuksensa teoksi, vietti kasvattinsa kera aikaansa kylän -savupirteissä, vainioilla ja kujilla kylän lasten seurassa. - -Toinen tärkeämpi asia, jota Riesemannit eivät voineet ollenkaan sietää, -oli heidän opettajansa työskentely tehtaassa. - -Jonkun ajan kuluttua alkoi herra Riesemannkin huomata, että asiat -kehittyivät tavalla, joka rikkoi hyvää järjestystä ja hyviä tapoja -vastaan, että hän olisi tehnyt paremmin, kun ei olisi suostunut siihen. -Riesemann huomasi nimittäin jonkun ajan kuluttua, että herra kandidati -seurustelee veljellisesti työmiesten, etenkin apurien ja oppipoikien -kanssa. Se ihminen ei työmiehen puvussaan ollenkaan muistanut, että -hän oli ruvennut työmieheksi ainoastaan huvikseen, piloillaan, -vallattomasta mielijohteesta. Se loukkasi herra Riesemannia. Herra -kandidati ei muistanut ylläpitää omaa eikä siis myöskään hänen -arvoaan alempiaan kohtaan. Hän oli täydelleen vapaa siitä ylpeydestä, -joka on tarpeellinen eri ihmisryhmien erottamiseksi toisistaan. -Työmiehet saattoivat ivaten lausua toisilleen; "Katsohan, minkälaista -yksinkertaista ihmistä meidän herramme pitää kotiopettajana!" Ja sitä -ajatusta ei Riesemann voinut sietää. - -Samoin alkoi tehtailija salaa peljätä, mitä hän ei alussa ollut -peljännyt: että venäläinen ylioppilas kylvää työmiesten sekaan -huonoja siemeniä. Hänellä ei ollut tähän arveluunsa mitään varmaa -tukea, mutta hän huomasi kasvavalla pelolla -- ja insinööri ja -työnjohtajat kiinnittivät hänen huomionsa tähän ilmiöön --, että -Andrei Petrowitschiliä on liiaksi paljon puhelemista työmiesten -kanssa, että hän usein näkyi pitävän heidän kanssaan neuvotteluja, -jakoi heille selityksiä ja opetuksia. Keskustelujen sisällöstä tuli -vähän tunnetuksi, ja mikä tuli tunnetuksi, ei ollut epäiltävää. Mutta -herra Riesemann, varovaisena miehenä, jonka epäluulo oli herännyt, -ajatteli itsekseen, että on parempi karttaa kuin katua ja antoi -Andrei Petrowitschin loppuaikoina kautta rantain huomata, että olisi -toivottavaa, että hän heittäisi nyt työmiehen takin yltään ja olisi -jälleen yksinomaan hänen poikansa kotiopettaja. - -Suurinta mielipahaa, niin, julkista vihaa herätti Riesemannin -perheessä se vaikutus, joka venäläisellä oli tehtailijan vanhempaan -tyttäreen, kauppias Göblerin kihlattuun morsiameen. Se vaikutus alkoi -tulla vaaralliseksi, uhata aavistamattomilla seurauksilla. Stella ei -ainoastaan irroittautunut kaikesta, joka siihen asti oli muodostanut -hänen elämänsä sisällön ja muodon, ei ainoastaan karttanut entisiä -seuralaisiaan, huvejaan, ajanvietteitään, vaan hän vapautti itsensä -vallitsevasta perhe- ja talojärjestyksestä, heikensi entisiä itsensä, -vanhempiensa ja sisarensa välisiä siteitä ja näkyi kaikkien suureksi -mielipahaksi hoitavan huolettomasti niitäkin siteitä, jotka yhdistivät -hänet sulhaseensa. Hän ei koettanutkaan salata Oswald Göbleriltä -henkistä yhteyttään ja sopusointuaan Andrei Petrowitschin kanssa, hän -näkyi haluavan usein kiihottaa ja ärsytellä häntä, ja yhä useammin -hän osoitti halua vaatia sulhastaan periaatteellisiin väittelyihin -terävästi arvostellen niitä asioita ja mielipiteitä, joita Göbler -puolsi, osottaakseen hänelle, kuinka paljon nämä ajatukset eroavat -elävästä todellisuudesta. Noin syntyneitä ajatustenvaihtoja, jotka -usein muodostuivat kiivaiksi väittelyiksi, seurasi kyllä hellä -leppyminen molemminpuolisine anteeksipyyntöineen. Mutta joka tarkemmin -piti silmällä nuorten suhdetta, teki sen johtopäätöksen, että asiat -eivät olleet niinkuin olla pitäisi, että heidän tulevaisuutensa näytti -hyvin vakavalta ja uhkaavalta. - -Ja niin tuli ratkaiseva päivä -- ratkaiseva morsiusparille, ratkaiseva -herra Riesemannille, ratkaiseva Andrei Kurbatowille. - -Stella Riesemann ilmoitti sulhaselleen päätöksensä, jäädä vielä Stella -Riesemanniksi ja vielä sittenkin, kun hän oli tullut rouva Göbleriksi, -olla Stella Riesemann ja elää aina hänen kanssaan Stella Riesemannina --- ei tehtailija Riesemannin tyttärenä, vaan yksinkertaisesti Stella -Riesemannina. - -"Tahdon olla _minä_, enkä _sinä_", sanoi Stella Riesemann tulevalle -puolisolleen. - -Herra Oswald Göbler ei ollut tuhma mies. Hän oli oppinut paljon, -paljon nähnyt, paljon kuullut, paljon lukenut. Hän tilasi kahta -saksalaista sanomalehteä, joista toinen oli vapaamielinen, toinen -vanhoillinen, otti ne usein käteensä ja luki niitä. Häntä voi usea -vaikuttava kirjoitus Maximilian Hardenin "Zukunftissa", erittäinkin -ne, joissa kiitettiin Bismark vainajaa, innostuttaa, ja klubissa -oli hän yksi niistä, jotka tunsivat parhaiten yleismaailmallista -politikaa, erittäinkin kysymyksiä sodasta ja rauhasta, mutta myöskin -yhteiskunnallisia kysymyksiä. Väittelyt politikasta, joihin hän otti -osaa, olivat aina hyvin vilkkaat. Hän uskalsi julkisesti nousta -vastustamaan paikallisen saksalaisen päivälehden toimittajaakin. -Herra Oswald Göbler luki myöskin kirjallisuutta, eikä mitään huonoa. -Romaanit, joita kirjakauppiaat hänelle antoivat käteen, olivat -aina "uutuuksia", elleivät ne olleet sellaisia, joita ainoastaan -poikamiehet voivat lukea. Herra Oswald Göbler kävi myöskin teatterissa, -eikä ainoastaan sunnuntai-iltoina, niinkuin pikkukauppiaat ja -puotipalvelijat, vaan silloin kun esitettiin Sudermannin, Hauptmannin -tahi Ibsenin teoksia. Ja hän käsitti, mitä silloin näyteltiin; ainakin -lausui hän näistä kappaleista mietteitä ja ajatuksia, jotka usein -poikkesivat paikallisen saksalaisen päivälehden teatteriarvostelijan -arvosteluista. Ja lopuksi -- mikä on pääasia -- herra Oswald Göbler oli -hyvä seuramies, syvä ihmistuntija. Hän ei ollut sellainen tavallinen -sivistynyt elostelija, josta sanotaan, että hän elää elääkseen, ei -yksinomaan taitava kavaljeeri, joka tahtoo yksinomaan miellyttää -naisia, vaan hänessä oli suuri määrä synnynnäistä neroa, synnynnäistä -hauskuutta, joka tuotti hänelle tuttavapiirissään lisänimen "nerokas", -eikä syyttä. - -Herra Oswald Göbler ei ollut tuhma mies. Ja kuitenkaan ei hän -käsittänyt, mitä Stella Riesemann sanoi. Hän ei käsittänyt -Stella Riesemannia silloinkaan, kun tämä hänelle selvin sanoin -selitti tahtovansa lukea Pietarin lääketieteellisillä kursseilla -naislääkäriksi, ja ryhtyä harjoittamaan tätä tointa myöhemmin, herra -Göblerin vaimona. Erittäinkin jäivät herra Göblerille käsittämättömiksi -syyt, jotka saattoivat Stella Riesemannin lykkäämään avioliiton -solmimisen, -- avioliiton solmimisen Oswald Göblerin kanssa -toistaiseksi ja mitkä saattoivat suurkauppias Oswald Göblerin rouvan -harjoittamaan tointa, jota hänen ei tarvinnut harjoittaa. Työtähän -tekevät ainoastaan ne, jotka eivät muuten tule toimeen! - -Mitä merkitsi: "Tahdon itse ansaita ylöspitoni, omalla työlläni -ansaita, en tahdo toisten työllä elää, en tahdo, että toiset tekevät -minun puolestani työtä, sillaikaa kun itse olen laiskana -- tahdon olla -ihminen, en loinen?" - -Herra Oswald Göbler katsoi hetkisen morsiantaan silmiin ja hänestä -tuntui ikäänkuin seisoisi hän tutkimattoman arvoituksen edessä. Ja -siksi oli hänen ensimäinen ajatuksensa ja lauseensa: - -"Mutta ajattelehan toki, mitä ihmiset minusta sanoisivat! Ajattelehan -toki, mitä minusta sanottaisiin, jos laskisin morsiameni useaksi -vuodeksi avaraan maailmaan, jos antaisin vaimoni tehdä työtä!" - -Mitä ihmiset sanoisivat Stella Riesemannista ja rouva Göbleristä, -se ajatus ja tunne vaivasi herra Göbleriä. Stella Riesemann huomasi -luonnollisesti sen. - -"Mutta sehän on meille yhdentekevää, mitä ihmiset meistä sanovat", -lausui Stella. "Emmehän tee mitään pahaa!" - -Herra Oswald Göbler selitti, ettei hänelle ole ollenkaan yhdentekevää, -mitä ihmiset hänestä puhuvat, hän ei voi tehdä itseään naurunalaiseksi. -Hänen tuli pitää huolta arvostaan, nimestään. - -Morsiamen selitys, että herra Göblerin arvoa ja nimeä ei uhkaa mikään -vaara, ei tehnyt sulhaseen mitään vaikutusta. - -"En ole narri enkä aio ruveta narriksi!" huudahti herra Göbler, repien -armotta kauniita viiksiään, ja sama herra Göbler, jonka periaatteena -oli sulhasena empimättä täyttää morsiamen toivomukset, suuttui äkkiä, -eikä ajatellutkaan täyttää morsiamensa toivomusta. Hänen vihansa -kuitenkin kohdistui etupäässä sitä henkilöä kohtaan, joka hänen -arvelunsa mukaan oli saanut hänen morsiamensa toivomaan sellaista, jota -hän ei voinut täyttää. Hän alkoi sisimmässään sadatella ja kirota tätä -miestä ja ilmaisi tunteensa hieman hienommin sanoillakin. - -"Sellainen ihminen tarvitsisi, että hänet jätettäisiin kiihotuksesta -oikeuden käsiin!" huusi hän säkenöivin silmin. "Jos minä ja vanhempasi -olisimme tietäneet, että hän ahtaa päähäsi sellaisia ajatuksia, -niin olisi hän jo kauvan sitten kadonnut niinkuin varjo! Sellainen -ilmiantaja! Sellainen häpäisijä! Sellainen venäläinen nihilisti!" - -"Syytät tätä kunnioitettavaa miestä aivan aiheettomasti", lausui neiti -Riesemann rauhallisena. "Vakuutan kunniasanallani, että olen tehnyt -tämän päätöksen itse, aivan yksin. Mutta Andrei Kurbatow oli kyllä se, -joka minulle varottaen koetti ennustaa askeleeni seurauksia." - -"Sellainen teeskentelijä!" lausui siihen herra Oswald Göbler. "Se oli -vaan hänen viekkauttaan!... Luuletko siis, etten tiedä, mitä salaista -lähetystyötä hän sinun kanssasi on tehnyt, miten hän on myrkyttänyt -henkesi urkkivilla puheillaan, miellyttävillä sanoillaan, kielletyillä -kirjoillaan, miten hän on sinun mielesi kaikenlaisilla utopioilla -huimannut, silmäsi loistavilla valhekuvilla lumonnut, saadakseen -sinut verkkoihinsa. Ja mitä en tiedä, sen voin nyt arvata, senhän -kuulen nyt suustasi omin korvin! Voin arvata, kuka sinun aivoissasi on -hautonut sellaisen koppakuoriaisen, joka nyt lähtee suristen lentoon, -ja jolla on hivelevä nimi, neiti tohtori, tahi rouva tohtori!... Ole -varma siitä, että me tunnemme sellaiset urkkijat, nämät pimeät sielun -kalastajat joiden mertaan sinä olet joutunut!" - -Herra Oswald Göbler osasi puhua vaikuttavasti, kauniisti ja hyvin, -kun hän tahtoi, ja nyt hän tahtoi sitä. Hän käytti koko klubissa -oppimansa puhetaidon, voidakseen seistä morsiamensa edessä tarmokkaana -miehenä, voittaa hänet vaikuttavilla henkisillä aseilla. Taistelun -suurena palkintonahan oli morsiamen pelastaminen pelättävän viettelijän -käsistä!... Ikäväkseen sai pelastaja kuitenkin huomata, että hänen -sanoillaan oli eksyneeseen naisparkaan pienempi vaikutus, kun mitä -viettelijän sanoilla oli ollut. Neito jäi vakavaksi, kylmäksi ja -kuunteli puhetta loukkaavan rauhallisena. - -"Mitä Andrei Petrowitsch on minusta tehnyt, siitä voin häntä ainoastaan -kiittää, sillä se ei ole mitään pahaa, vaan hyvää", lausui hän lopuksi. -"Eikä sinullakaan ole syytä olla kiittämätön hänelle, sillä mikä -on tapahtunut, olisi kuitenkin joskus tapahtunut, ja silloin usein -vähemmin sopivalla ajalla ja vähemmin toivotulla tavalla. Andrei -Petrowitsch herätti minut, ja minä olisin ennemmin tahi myöhemmin -itsekin herännyt, tahi minun herättäjäni olisi voinut olla joku toinen. -Joka tapauksessa on sinulla edessäsi tosiasia, jota syytökset ja -uhkaukset eivät muuta eivätkä tee olemattomaksi." - -"Pysyt siis lujasti päätöksessäsi?" - -"Aivan lujasti." - -"Oletko ajatellut sitä, että vanhempasi eivät siihen milloinkaan -suostu?" - -"Silloin täytän aikomukseni heidän luvattaan." - -"Miten aiot sen tehdä? Olethan riippuvainen vanhemmistasi, sillä -tarvitsethan elääksesi aineellisia varoja." - -"Luulen tulevani siinä suhteessa toimeen. Mitä tarvitsen, tahdon itse -ansaita." - -"Lähtisitkö minunkin luvattani?" - -"Sinunkin luvattasi!" - -Herra Göbleristä tuntui hetken, kun seisoisi hän vähäjärkisen ihmisen -edessä. - -Hän alkoi kävellä edestakaisin ja miettiä. - -Terve harkinta, kypsynyt mietiskely, perinpohjainen tutkiminen on aina -hyödyksi. Tämä hyöty tuli varsin pian näkyviin. - -Herra Göbler alkoi äkkiä nauraa. Hän nauroi niin lempeästi, niin -anteeksiantavasti, niin isällisesti... Niin voi tällaisessa tapauksessa -nauraa ainoastaan se ihminen, joka on täydellisesti rauhoittunut, joka -on voittanut surunsa ja pelkonsa, joka on saanut tyydyttävän selityksen -epäselvään asiaan. - -Sellaisen selityksen oli herra Göbler nyt todella löytänyt. Hän tiesi -nyt, että hänen edessään oli täysijärkinen ihminen, mutta että se -ihminen oli -- nainen, että hän oli lapsi. - -Stella Riesemannin suusta oli ainoastaan nainen, ainoastaan lapsi -voinut puhua. Se oli naisen mieltä, lapsen lörpötystä. Molemmat niin -viattomia, niin ohimeneviä, niin helposti voitettavia! Tuli ainoastaan -kärsiä. Tuli ainoastaan odottaa. Kyllä talttuu, kyllä unohtuu! Täytyy -pahimpina hetkinä olla pitävinään asiaa totena, -- kyllähän mielen -muutos tulee itsestään... Se tulee viimeistään silloin, kun lähtö on -käsissä. Silloin, kun Stella Riesemann tarttuu kädellään ovenripaan, -lähteäkseen isän majasta. Hänhän olisi kivestä tahi puusta, ellei hän -huomaisi, mitä hän kadottaa, mitä hän kevytmielisesti heittää luotaan -ja mikä häntä sen asemesta odottaa! Hän ei olisi nainen eikä lapsi, -ellei hän käsittäisi, että hän jättää jonnin joutavan syyn tähden -Eedenin ja lähtee tyhjään korpeen... - -Mutta niin pitkälle ei tarvinnut ajatellakaan. Lapsukainen Stella ei -tulisi menemään ovellekaan asti. Hän kääntyy ennenminkin takaisin. -Hänen edessäänhän on taistelu, joka käy hänelle yli voimain. Herra -Oswald Göbler ei voi kuvaillakaan mielessään, että nainen ja lapsi -Stella voisi vastoin vanhempiensa ja hänen kieltoaan ja vastustustaan -saada niin tärkeätä asiaa läpiajetuksi. Ja ettei hän tulisi saamaan -vanhemmiltaan lupaa, siitä tahtoo herra Göbler pitää huolta, jos sitä -askelta ylipäänsä tarvitaankaan... - -Ja herra Oswald Göbler nauroi niinkuin onnellinen ja murheeton sulhanen -konsanaan voi nauraa, otti morsiantaan hellästi leuasta kiinni ja sanoi -hellällä, isällisellä äänellä: - -"Lapsi kulta, siitä asiasta puhelemme vielä kerran hiukan myöhemmin. -Eihän sillä ole niin kiirettä! Nyt ole armas, kallis suloinen -kyyhkyläiseni, ja puhele minulle jotakin muuta." - -Stella Riesemann työnsi herra Göblerin hyväilevän käden kasvoiltaan ja -kysyi: - -"Miksi jotakin muuta? Tahdon tietää päätöksesi. Tahdon saada kuulla sen -heti, sillä minulla on kiire." - -"Mutta -- mutta pitäähän sinun toki antaa minulle ajatusaikaa!" - -"Ajatusaikaa? Ikäänkuin sinun tarvitsisi sitä ajatella! Ikäänkuin en -tietäisi, että olet jo tehnyt päätöksesi!... Oswald, ole suora ja -tunnusta, että et laske minua millään ehdoilla menemään!" - -"Mutta rakas lapsi, enhän voi luvata sinulle mitään, ennenkuin olet -puhunut vanhemmillesi! Heidänhän käsissään on vielä lopullinen -päätösvalta. Jos saat heidän suostumuksensa, en tahdo vastustaa..." - -"Valehtelet!" huudahti Stella ja hypähti ylös tuolilta. Sinulla ei ole -niin paljon kunnioitettavaa rohkeutta, että puhuisit minulle totta! -Tiedät, etten saa vanhempieni suostumusta ainakaan niin kauvan, kun -_sinä_ et ole antanut minulle omaa suostumustasi ja tiedät myöskin, -että minä saisin vanhempieni suostumuksen, jos sinä täyttäisit -toivomukseni, sillä Riesemannin tytär on Göblerin morsian ja tuleva -puoliso! Mutta sinulla on aivan toista mielessäsi. Luen sen sinun -kasvoistasi. Tahdot vaikuttaa vanhempiini niin, että saan heiltä -myöntymyksen sijasta kiellon... Oswald, sinä valehtelet! - -"Mutta armas lapsi -- --" - -Herra Göblerin etsiessä sanoja astui Stella Riesemann aivan hänen -eteensä, nauroi hänelle suuttuneena vasten silmiä ja lausui: - -"En ole lapsi! Sinulla ei ole enää tekemistä lapsen, vaan -täysikasvaneen ihmisen kanssa. Aiot tuudittaa minut tuuditteluillasi -uneen niinkuin lapsen, niinkuin naisen, koetat saattaa minut -hyväilyilläsi pettymään. Mutta sinä erehdyt! Minä olen herännyt ja -tahdon pysyäkin valveilla! En petä enää itseäni enkä tahdo pettää sinua -enkä toisiakaan..." - -Herra Göbler raukka! Hän oli näytellyt huonosti osaansa: hän oli -paljastettu! Hän oli haavoittanut morsiantaan heikoinpaan kohtaan, -hänen heränneeseen itsetietoisuuteensa, joka suojeli neidon -inhimillistä täysiarvoisuutta, hänen kunniantuntoaan ja ylpeyttään. -Herra Göbler raukka oli tehnyt morsiamelleen, jota hän ei enää -tuntenut, vääryyttä ja saanut hänestä vastustajan ja vihamiehen, jonka -voimasta hänellä ei ollut aavistustakaan... - -Herra Göbler olisi ollut onnellisempi, jos hän olisi tässä asiassa -vedonnut tunteisiin, jos hän olisi vastannut neidon vaatimukseen -vetoamalla rakkauteensa; jos hän olisi hehkuvin sydämin ja surullisin -kasvoin astunut hänen eteensä ja sanonut: "Tahdot erota minusta useaksi -vuodeksi -- en voi kestää sitä, saatat minut sillä kovin onnettomaksi! -Armahda minua, uhraa aikeesi rakkautemme tähden, valitse itsellesi -toinen työ, joka ei eroita sinua minusta!" - -Sellainen pyyntö ei olisi ollut vaikuttamatta morsiameen. Morsian -oli odottanut sellaista pyyntöä. Ja ellei se olisikaan vienyt herra -Göblerin toivomaan tulokseen, järkyttänyt morsiamen suunnitelmaa, niin -olisivat siteet, jotka heitä molempia yhdistivät, jääneet katkaisematta -niin jyrkästi, niin äksysti, sillä Stella rakasti Oswaldia, ainakin -luuli todella rakastavansa häntä. Hän ikävöi häntä, oli onnellinen -ollessaan yhdessä hänen kanssaan ja ajatteli riemulla, rauhallisesti -liittoa, jonka hän aikoi hänen kanssaan solmia. He olivat itse, -vanhempien tahi muiden heihin vaikuttamatta, lähestyneet toisiaan, -tunsivat toisensa jo useita vuosia ja luulivat tuntevansa toisensa -luonteeltaan, mieleltään ja voimaltaan. - -Tähän päivään asti. - -Tähän hetkeen asti. - -Nyt muuttui asia kokonaan. Ja herra Göbler oli siihen syypää. - -Stella Riesemann näki, että he olivat vieraat toisilleen -- se, että -Oswald Göbler oli pitänyt häntä lapsena, hänen hyväilynsä, hänen -tuudittelunsa olivat avanneet neidon silmät. Ja hänet valtasi aavistus, -että tämä mies ei tule koskaan käsittämään häntä, että hän ei voi, -tahdo eikä uskalla käsittää häntä, että hän voi tulla pitämään häntä -ainoastaan naisena ja lapsena tahi -- mikä on yhtä pelättävää -- -ihmisenä, jonka itsetietoisuus on hänelle vastenmielistä, loukkaavaa --- _miesnaisena_, jonka kanssa hän ei osaa seurustella, jonka kanssa -hän tulee elämään onnetonta elämää, koska ei saa häntä vallita, sortaa -häntä _oman_ itsetietoisuutensa, oman vallitsijatahtonsa mukaan. Ja -miten oli siis hänen rakkautensa laita? Hänen vakuutustensa mukaan sen -tuli olla suurta ja todellista. Mutta todellinen ja suuri rakkaus ei -ainoastaan vaadi, vaan se myöskin antaa, se antaa paljon enemmän kuin -se ottaa ja vaatii, se kantaa mielellään uhreja, raskaimpiakin, se -opettaa ihmiselle itsensä kieltämistä, se tekee sokeasti hyvää. - -Voiko sellaista huomata Oswald Göblerin rakkaudessa? - -Ei. - -Herra Göblerin rakkaus ei saattanut kantaa uhreja. Hän ei tahtonut -antaa, vaan ainoastaan vaati ja otti. Sitä ei todistanut ainoastaan se -seikka, että herra Göbler ei jaksanut täyttää morsiamensa toivomusta, -vaan paljon selvemmin se, että hän ei peljännyt tämän toivomuksen -täyttämisestä mitään häpeää _morsiamelleen_, vaan _itselleen_. Omalle -itselleen. Hän rakasti itseään enemmän kuin morsiantaan. Hänen -itserakkautensa oli niin paljon suurempi rakkautta morsiameensa, -ettei hän peljännyt edes alhaisia keinoja, petosta ja kavaluutta, -varjellakseen itseään ikävyyksiltä. - -Tämä tosiasia silmiensä edessä oli Stella Riesemannista aivan -luonnollista, että se petollinen valeside, joka oli heidät yhdistänyt, -usvan tavoin puhallettiin pois. - -Hän laski kätensä sulhasensa olalle ja loi häneen surullisen katseen, -jollaisella hyvät ystävät jättävät toisilleen hyvästi, ja sanoi: - -"Oswald, me olemme kaksi järkevää ihmistä ja teemme oikein, jos emme -enää ole toisillemme kuormaksi. Olemme toisistamme vapaat. Olen sinusta -vapaa -- tästä hetkestä alkaen!" - -Ensimäinen tunne, joka kuvastui herra Oswald Göblerin kasvoilla oli -epäilys, selvä epäilys. Hän koetti nauraakin. Hänen katseessaan oli -luettavana kysymys: Miten on mahdollista, että minulle puhutaan -tällaista!... Mutta vähitellen hän kalpeni, ja nyt loisti hänen -silmistään pelko, tuskansekainen pelokas kummastus... - -"Mitä se merkitsee, Stella?" kysyi hän hitaasti ja veti olkansa tytön -käden alta. "Sinä aiot purkaa kihlauksemme...?" - -"Niin, Oswald." - -"Julkisen, kaikille ilmoitetun kihlauksemme...?" - -"Kaikille ilmoitetun...? Voimmehan taasen ilmoittaa julkisesti -kaikille, että se, mikä oli, ei ole enää olemassa!..." - -"Se on mahdotonta!" - -"Miksi?" - -"Tahdotko siis minut maailman edessä..." - -"Maailman edessä... Se asiahan koskee etupäässä meitä, ei maailmaa!" - -Herra Göbler painoi alahuulensa hammastensa väliin. Hän huomasi -morsiamen silmissä jotakin, josta hän aavisti, että hän oli erehtynyt -morsiamensa suhteen ja äkkiä hän muutti menettelytapaa. - -"Se on mahdotonta, sillä rakastan sinua, rakastan enemmän kuin mitään -muuta..." - -Ja herra Göbler kokosi ääneensä ja katseeseensa koko rakkautensa, eikä -sitä ollutkaan sanan tavallisessa merkityksessä ollenkaan vähän. Herra -Göbler voi vannoa, ja sen voi jokainen epäilyksettä uskoa, että hän -rakasti morsiantaan, luonnollisesti niin suuresti kun se oli hänelle -ja hänen kyvyilleen mahdollista. Hänhän ei voinut mitään sille, että -häneltä vaadittiin enemmän, kun sivistyneeltä ihmiseltä on sopivaa -vaatia... - -Stella Riesemann astui jälleen hänen eteensä, asetti kätensä jälleen -hänen olalleen ja katseli häntä sinisillä, nyt niin vastenmielisen -pisteliäillä silmillään suoraan silmiin. - -"Sanot rakastavasi minua, Oswald?" - -"Sinä tiedät sen!" - -"Rakastat minua yli kaiken maailmassa, enemmän kuin mitään muuta?" - -"Niin, Stellani!" - -"Tule siis kanssani vanhempieni luo, selitä heille, että olet yhtä -mieltä kanssani aikeeni suhteen, ja saa aikaan, että he suostuvat -pyyntööni. Hanki minulle suostumus ja minä uskon, että sinä rakastat -minua! Mutta niinkauan kun sitä ei ole tapahtunut, älä pidä minua -morsiamenasi, samoinkuin minäkään en pidä sinua sulhasenani...?" - -Herra Oswald Göbler ei aluksi tiennyt, mitä tehdä. Hän loi katseensa -morsiamensa edessä epäröivänä maahan, käänsi kasvonsa, joihin neidon -raskas hengitys koski, sivulle ja hänen vapisevat sormensa leikkivät -taskukellon kultaisilla ketjuilla. - -"Ja elleivät he anna tätä lupaa, kaikesta huolimatta?" - -"Tee minut silloin viipymättä vaimoksesi, niin etten enää tarvitse tätä -lupaa, ja anna minulle oma myöntymyksesi!" - -Herra Göblerin kädet vaipuivat kellonvitjoista veltosti alas, hän -astui muutamia askeleita poispäin morsiamestaan; hän kokosi nähtävästi -ajatuksiaan, vaivas liikemiehen älyään päästäkseen pinteestä, johon hän -oli yhä syvemmälle joutunut... - -Stella Riesemann katsoi häntä sääliväisenä, surkuttelevana. Mutta tämä -oli sitä ivallista sääliä, sitä huvittavaa surkuttelua, jota ihminen -tuntee, kun hän näkee kavalan ihmisen olevan satimessa. - -Stella Riesemann tiesi nyt varmasti, ettei hän ollut koskaan -rakastanutkaan häntä. Hän huomasi ensi kerran täysin selvästi, miten -alhainen tämä ihminen oli, ja ihmetteli, mistä se voima oli tullut, -että hän milloinkaan oli lähestynyt häntä tunteiden siivillä, hänen -kanssaan siihenasti ylläpitänyt suhdetta, oli aikonut tehdä tämän -suhteen kestäväksi -- kuinka hän oli voinut itseään niin suuresti -pettää ja sokaista. - -Kun herra Göbler jälleen kääntyi Stellan puoleen, huusi viimemainittu: - -"Tiedän, mitä aiot sanoa! Vaadit minulta vielä ajatusaikaa!" - -"Niin", vastasi Oswald, ja hänen äänensä vapisi vihasta, "olen tottunut -harkitsemaan ennenkuin teen tärkeitä päätöksiä." - -"Hyvä on, annan sinulle kolme päivää ajatusaikaa... Annan sen sinulle, -vaikka kyllä tiedänkin, _mihin_ sitä tarvitset ja minkä päätöksen -minulle ilmoitat. Mutta sinulla ei pidä olla syytä myöhemmin syyttää -minua siitä, etten antanut sinulle miettimisaikaa, ennenkuin teit -tärkeitä päätöksiä!" - -Herra Göblerillä olisi ollut keskustelun kuluessa montakin kertaa -syytä suuttua, mutta tottuneena seuramiehenä hän muisti, että hän -oli tekemisissä naisen kanssa, ja niin hän voi hillitä itsensä, -pysyen rauhallisena ja järkevänä. Stellan viimeisissä sanoissa ja -äänessä, jolla ne lausuttiin, oli kuitenkin niin paljon herra Göblerin -miehen-arvoa alentavaa epäilystä ja veristä pilkkaa, että seuramies -hänessä vetäytyi syrjään ja pakeni nurkkaan ja sijalle ilmaantui -suuttunut, mustasukkainen, itsetietoisuudessaan loukattu mies. - -Herra Göblerin kauniit, hienot herraskasvot olivat kalpeat, hänen -otsallaan näkyi paksu, sinertävä juova, hänen suurentuneet silmänsä -loistivat. - -"Jo riittää -- siihen asti mutta ei pitemmälle!" huudahti hän. "Näyt -unohtavan, että edessäsi ei seiso poika, vaan mies, -- mies, jolla on -kunnioitettu, arvossa pidetty, tahraton nimi, joka ei salli kasvoihinsa -syljettävän, miehen arvoaan lokaan tallattavan... Hyvä on, en tarvitse -enään ajatusaikaa, olen jo tehnyt päätökseni, ja se päätös on seuraava: -Myöntymystäni et saa, ja tahdon vanhempiisikin kaikilla tavoin, -kaikilla käytettävissäni olevilla keinoilla vaikuttaa, koettaa, että -hekään eivät anna sinulle suostumustaan, että he väkisin pidättävät ja -pitävät kiinni sinusta, kuten mielipuolesta." - -"Sen tiesin", nauroi Stella. - -"Mutta et tiedä kaikkea! Et tunne syitä, jotka vaativat minun niin -tekemään, sillä olet harhaan johdettu, olet hyljännyt sinulle sopivan -seuran... Jos sinä, Stella, pysyt lujana aikeessasi, olet vapaa -- -minulla ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä! Ja kuitenkin tahdon -vanhemmillesi ja kaikille, joilla on sinuun vaikutusvaltaa, neuvoa, -että he tekisivät aikeesi tyhjäksi..." - -"Se on kostoa", nauroi Stella uudelleen. - -"Ei, se ei ole kostoa, se on huolehtimista minulle läheisen perheen -kunniasta, se on halu säästää perhettä _häpeältä_, sen tytärtä -_perikadosta!_... Ja kun teen tämän toisten hyväksi, voit itsekin -arvata, missä määrin koetan itseänikin suojella sellaisesta -epäsiveellisestä saastasta!..." - -"Häpeä...? perikato...? epäsiveellinen saasta...?" Stella astui -säkenöivin silmin lähemmäksi häntä, "Oswald, kuinka uskallat puhua -sellaista?" - -"Uskallan sanoa, ettei ainoakaan kunniallinen mies päästä morsiantaan, -sitä vähemmin vaimoaan, useiksi vuosiksi yksin elämään suurten -kaupunkien ylioppilasten säännötöntä elämää, että hän ei saata -nähdä, kuinka hänen morsiamensa tahi vaimonsa rupeaa jonkun nokisen -ylioppilaan rakastajattareksi..." - -"Oswald!" - -"Niin, uskallan sanoa, että jokaisen kunniallisen miehen velvollisuus -on varoittaa vanhempia, joiden tytär on joutumassa sellaiselle tielle, -uhkaavasta vaarasta..." - -Syntyi hiljaisuus, jonka kestäessä saattoi kuulla ainoastaan Stellan -kiihkeän hengityksen. Neidon kasvoista oli hävinnyt jokainen -verenpisara, hänen kalpeat huulensa liikkuivat, ikäänkuin etsien sanoja. - -"Mihin perustat hävyttömät väitteesi?" huudahti hän viimein -tukahutetulla äänellä. - -"Hyvin luotettaviin ilmiöihin, jotka kaikki tuntevat! Kuka ei tietäisi, -että sinä siihen siellä ylhäällä pyrit, että te ylläpidätte yhteyttä, -joka jo aikoja sitten on mennyt yli soveliaisuuden rajojen, että sinä -olet tuntikausia toveritta hänen huoneessaan. Sitä kauhistuvat jo talon -palvelijatkin ja seuroissa se on tullut yleiseksi puheenaineeksi... -Ainoastaan sokea voi vielä väittää, ettet rakasta häntä, ja juuri tämä, -tämä _siveetön rakkaus_ on saattanut mieleesi mielettömän aatteesi, -että tahdot juosta hänen jälkeensä Pietariin!"... - -Niin! Nyt oli herra Oswald Göbler heittänyt katkeruuden, joka oli -jo kauvan aikaa ollut hänen mustasukkaisessa povessaan, syylliselle -viimeiseen pisaraan asti suoraan kasvoihin! Aikaisempia epäilyksiään -hän ei ollut antanut huomata, sillä toiselta puolen ei hän tahtonut -uskoa, että Stellan ja Kurbatowin välinen suhde voisi muuttua -todelliseksi, ja toiselta puolen ei hänen ylpeytensä sallinut hänen -näyttää morsiamelleen, että hän, rikas ja kaunis herra Göbler on -"sellaiseen siellä ylhäällä" mustasukkainen. Samalla lohdutti hän -itseään sillä, että venäläinen ylioppilas lähtee pian pois, jolloin -hän pääsee mustasukkaisuutta herättävästä painajaisestaan ja Stella -viettelijästään. Mutta nyt, kun hänen suhteensa morsiameensa oli -päättynyt, kun peljätty tapaturma hänen mielestään oli toteutunut, -ei hän pelännyt enää liioittelujakaan, osoittaessaan uskollisuutensa -unohtajalle hänen syntinsä ja antaessaan hänen tuntea täysin tuntuvasti -vihaansa. - -Ja herra Göbler voi mielestään olla täysin tyytyväinen vaikutukseen, -jonka hänen sanansa olivat tehneet. - -Sillä miksi joutui vahva neito yhtäkkiä niin suuresti hämilleen, miksi -painui hänen kaunis, ylpeä päänsä alas, miksi katsoivat hänen vihasta -leimuavat silmänsä niin apua rukoilevalla sekavuudella maahan, miksi -haki hänen puhelias suunsa turhaan sanoja syytösten torjumiseksi?... - -Stella Riesemannille riitti vielä voimaa ainoastaan siihen, että hän -kehoitti syyttäjäänsä käskevällä käden liikkeellä poistumaan... Sitten -vaipui hän hervotonna tuolille, piteli päätään ja mietti, mietti, -mietti... - - - - -VIII - - -Neiti Riesemann katkaisi suhteensa sulhaseensa iltapäivällä; jo illalla -joutui hän tässä asiassa tekemisiin vanhempiensa, etenkin isänsä -kanssa. Herra Göbler oli nimittäin -- rouva Riesemannin heikkona -naisena heti syrjäyttäen -- kiiruhtanut suoraan kaupunkiin herra -Riesemannin luo, kunniallisena miehenä varoittamaan häntä uhkaavasta -vaarasta. - -Tehtailija tuli hyvin myöhään kotiin ja oli jo kaupungissa -- -luultavasti Göblerien seurassa klubissa -- syönyt illallisen. Pian -käski kamarineitsyt vanhemman neidon tulla isän luo, joka odotti häntä -työhuoneessaan. - -Stellan astuessa sisään sulki isä paraillaan harmaata kirjeen kuorta, -johon oli painettu Riesemannin toiminimi, neito näki enään ainoastaan -yhden paperirahan reunan katoovan lakan alle. Sitten kirjoitti vanha -herra huolettomasti kuoreen jonkun nimen, helisti pöytäkelloa ja antoi -kirjeen sisäänastuvalle kamarineidolle. - -"Opettajalle ylös!" - -Aluksi ei herra Riesemann ollut huomaavinaankaan tytärtään. -Rauhallisena otti hän kirjoituspöydällä olevasta laatikosta sikaarin ja -sytytti sen palamaan. Sitten hän nousi ylös, pisti kätensä housujensa -taskuun, astui tyttärensä eteen ja alkoi, sikaari hampaissaan ja -ruumistaan edestakaisin heilutellen, katsella häntä sanaakaan -lausumatta. - -Samalla hän nauroi, suutaan pilkallisesti vääntäen ja purskahti lopuksi -äänellä, joka tuntui tulevan vatsasta, nauramaan. - -"Vai tahdot sinä siis -- öh-öh-öh! -- leikata tukkasi lyhyeksi, vetää -miesten housut jalkaasi ja lähteä Pietariin -- öh-öh-öh! -- kapakassa -toisten ylioppilasten kanssa juomaan viinaa, paperossia imemään ja -laulamaan 'Nalivai, brat, nalivai!' -- Öhöh-öh! ja uudelleen yskien: -Öh-öh-öh!" - -Isä Riesemann näkyi juoneen Göblerien seurassa, sillä hänen yskiessään -löyhkäsi hänen henkensä viiniltä. - -Stella astui mitään lausumatta hänestä muutamia askelia edemmäksi. - -"Älä pelkää mitään, lapsi", sanoi isä Riesemann, "en tee sinulle -mitään... Tahdoin ainoastaan katsoa silmiin, nähdäkseni, onko sinulla -tuossa -- hän kosketti sormellaan tyttärensä otsaa -- mitään rikki. -Mutta näen, että pelkoni oli turha. Se katse on aivan kirkas..." - -Hän näkyi odottavan tyttäreltään vastausta, mutta tämä vaikeni -päättäväisen, vakavan näköisenä. Tämä ei kuitenkaan rikkonut isän -armollista, iloista mielialaa: - -"Olet ollut sulhastasi kohtaan tänään hyvin kummallinen, lapseni", -jatkoi hän. "Miten voi hyvin kasvatettu nuori neito, ja vielä päälle -päätteeksi morsian, olla niin itsepäinen! Häpeä sinulle!... Huomenna -olkoon ensimäinen työsi pyytää häneltä anteeksi -- hän tulee tänne." - -Stella vaikeni edelleen. - -"Ja mitä sinun tohtorinarvoosi tulee -- salli, että minä sille vielä -kerran nauran sydämeni pohjasta!" - -Ja isä Riesemann alkoi nauraa täyttä kurkkua. Se tuli aivan kuin vatsan -pohjasta. - -"Mene nyt levolle!" sanoi hän lyhyesti, kääntyi häneen selin ja -istuutui kirjoituspöytänsä ääreen. - -Stella jäi seisomaan. Hänen kalpeilla kasvoillaan näkyi sisällinen -taistelu. - -Riesemann silmäili jo aikakauslehteä, kun kevyt käsi laskeutui hänen -olalleen. - -"Isä!" - -"Mitä tahdot?" - -"Isä, rakastatko minua?" - -"Mikä kysymys!" - -"Ja toivotko, että olisin onnellinen?" - -"Mutta lapsi --!" - -"Jos rakastat minua ja toivot, että elämäni olisi onnellinen, niin -sallit minun lukea lääkäriksi. Eihän siinä voi olla mitään pahaa, että -ihminen oppii jotakin!... Ja tiedätkö, isä, mitä sinulle vakuutan, -pyhästi vannoen vakuutan. Tahdon lukea hyväksi lääkäriksi, lääkäriksi, -joka tuntee tehtävänsä ja rakastaa sitä! Eihän siinä voi olla mitään -pahaa, että ihminen tekee työtä!... Ja vakuutan sinulle vielä -jotakin: Tahdon elää nuhteettomasti, minua ei kukaan tule osoittamaan -sormellaan, sinun kunniallesi ei tule varjoakaan lankeamaan!... Isä, -salli minun lukea lääkäriksi!" - -Stellan yksinkertaisissa sanoissa oli niin liikuttava rukous, että -sen olisi pitänyt sulattaa kovimmankin sydämen. Herra Riesemann tunsi -ehkä jotakin sellaista, mutta ei tahtonut antaa sitä huomata -- se -olisi ollut isällistä heikkoutta ja rohkaissut lasta -- ja hän voitti -pian tämän heikkoutensa. Hän kääntyi tuolillaan puoleksi ympäri ja -kysyi samalla kylmällä, pilkallisella äänellä, jota hän oli käyttänyt -alussakin: - -"Stella, muistatko vielä, mitä vitsat ovat?" - -"Isä, en ole enään lapsi!" huudahti nuori neito, ja vihan ja häpeän -kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. - -"Olet vielä täydellisesti lapsi, vieläpä tyhmä ja hemmoiteltu lapsi, -jolle vitsat olisivat aivan omiaan", vastasi Riesemann vihasta -vapisevalla äänellä... "Ja muista vielä Stella, mitä sinulle sanon! -Ellet ole huomisaamuksi luopunut lapsellisesta hullutuksestasi, niin -otan vitsan asemesta kepin käteeni ja ajan sen itse sisästäsi ulos!... -Voit olla varma siitä! Vanha Riesemann ei salli lapsensa joutua -huonoille teille!" - -Kasvot punottavina, pöhöttyneinä hän avasi viereisen huoneen oven ja -huusi sinne sisälle: - -"Äiti, tule viemään tämä houraileva tytär nukkumaan!" - -Kyyneleet Stellan silmissä olivat äkkiä kuivuneet, ja katse, jonka hän -mennessään loi isäänsä, oli kylmempi, vakavampi, kovempi, mutta myöskin -päättävämpi kuin ennen. -- -- - -Siihen eivät olleet Riesemannin tyttären taistelut tänä iltana vielä -päättyneet. Isän jälkeen tuli äiti, joka oli kuullut onnettomuuden -sanoman mieheltään. - -Tämä vastustaja hyökkäsi kyynelin ja rukouksin, jumalan sanalla ja -varoituksilla eksyneen lapsen kimppuun. Tyttärensä suunnitelman, oman -toimialansa määräämiseksi, käsittämiseen puuttui rouva Riesemannilta -nähtävästi käsitys- ja arvostelukykyä, sillä hän ei yrittänytkään -arvostella hänen aiettaan, ei kiittäen eikä moittien, vaan hänen -ajatuksensa pyörivät ainoastaan sen "skandaalin" ympärillä, jonka -Stellan ja Oswaldin kihlauksen purkautuminen tulisi synnyttämään -tuttavapiirissä. Hän vakuutti useamman kerran, ettei hän julkea -näyttää silmiään kellekään, jos asia niin pitkälle kehittyy, ei -palvelijoilleenkaan; hän tulisi häpeästä heittäytymään järveen! Ja hän -nyyhkytti Stellan sylissä, ikäänkuin hän olisi löytänyt tyttärensä -yleisistä laitoksista. Hän vaivasi neito raukkaa kehoituksillaan ja -pyynnöillään siihen määrään, että tämä epätoivoissaan pakeni hänen -käsistään. - -Neitojen yhteisessä makuuhuoneessa oli Rita juuri menossa levolle, kun -Stella astui sisään. Hän seisoi, hiuksiaan palmikoiden, paljain rinnoin -ja käsivarsin peilin edessä ja katseli neitseellistä kauneuttaan -nähtävällä mielihyvällä. Sitten irroitti hän nyörit vartalonsa -ympäriltä, antoi kaikkien alusvaatteidensa pudota yhdellä kertaa, -sängyn viereen, astui niiden sisästä alusvaatteissaan ulos ja laskeutui -vuoteelle, jättäen vaatteensa renkaan tavoin matolle permannolla. Tämä -oli hänen tapansa riisuutua. Aamulla astui hän sitten sängystä suoraan -vaatteiden kehän sisäpuolelle. - -Vuoteella peitteen alla oikoi hän suurella mielihyvällä jäseniään -ja jäi seljällään, kädet ristissä pään alla, katselemaan kattoon; -ainoastaan pari pintapuolista, osaksi uteliasta, osaksi kiihoittavaa -katsetta sattui sisaren väsyneihin kasvoihin. - -Neiti Ritahan ei ollut ollenkaan pitänyt siitä, että hänen sisarensa -seurusteli niin julkisesti rokonarpisen venäläisen kanssa, ja nyt -oli tämä kummallinen tyttö raukka vielä joutunut niin syvästi tämän -vastenmielisen ihmisen vaikutuksen alaiseksi, että hän tahtoi -jättää sulhasensa ja seurata vierasta pääkaupunkiin. Mitä sisaren -lukemiskiihkoon tulee ei Rita hetkeäkään uskonut siihen. Se oli hänen -mielestään ainoastaan tekosyy, jonka taakse sisar tahtoi peittää -kummallisen tunteensa tätä kunnotonta ihmistä kohtaan. - -Stella loi katseensa sisarensa kylmille, pilkallisille kasvoille, -ja katkera nauru väreili hänen suupielissään. Vielä yksi leppymätön -vihollinen! Ei osanottoa, käsitystä, haluakaan käsittää kenenkään -puolelta!... - -Molemmat olivat vaiti. - -Stella alkoi hitaasti, mietteissään riisuutua. Ennenkuin hän oli sen -ennättänyt tehdä, oli Rita nukkunut. Sitä todistivat hänen suljetut -silmänsä, raskas hengityksensä. Hän oli nukkunut, toivottamatta -sisarelleen hyvää yötä. - -Stella sammutti lampun ja heittäytyi yönutussa ja alusvaatteissaan -vuoteelle peitteen päälle. Hän katseli avoimin silmin pimeyteen, -kuunteli tarkasti jokaista kolinaa, joka vielä kuului talossa, ja oli -noin tunnin verran liikkumatta paikallaan. Sitten hän nousi varovasti -ylös, pukeutui hätäisesti, avasi hiljaa lukitsematta jääneen oven ja -meni ulos. Hän pääsi eteisestä kenenkään huomaamatta puutarhaan. - -Ulkona löi lämmin vihma, pehmeän, kostean harson tavoin häntä -kasvoihin. Puut ja pensaat eivät liikahtaneetkaan, ikäänkuin raskaasti -nukkuen. Syvä hiljaisuus, punaisen harmaa utuinen pimeys vallitsi -lähellä ja kaukana. - -Stella asteli, vaivoin tien löytäen, kosteudesta pehmeiksi ja -liukkaiksi käyneitä käytäviä pitkin eteenpäin, yhä syvemmälle -puutarhaan. Kerran hän katsahti taakseen taloon päin ja näki silloin -yhdessä ikkunassa ylimmässä kerroksessa tulta, kaikki muut ikkunat -olivat pimeät. Stella tunsi hyvin sen ikkunan, ja hän oli arvannut, -että tuli siinä palaisi tänä iltana kauemmin kuin muulloin. Kapea, -kellertävä valonjuova, joka sieltä tunki alas puutarhaan, osoitti -hänelle vähän tietä ja hän alkoi, kun hän oli käynyt puutarhassa -ristiin ja rastiin, kävellä edes takaisin juovan suuntaan, rauhatonna, -pysähtymättä, kiihtyvää sadetta huomaamatta. - -Hänellähän oli niin paljon ajateltavaa, voidakseen tehdä ratkaisevan -päätöksen. - -Väliin nosti hän silmänsä ylös valoisaa ikkunaa kohti ja hänestä -tuntui, ikäänkuin vuotaisi sieltä hänelle rohkeutta ja voimaa -sydämeen... - - - - -IX - - -Kirje, jonka Andrei Petrowitsch sai illalla herra Riesemannilta, teki -hänen toiminnalleen tehtailijan talossa ennenaikaisen lopun, sillä -Eberhardin ensimäiseen tutkintoon oli vielä kymmenen päivää aikaa. -Oppilaan isä antoi opettajalle palkan -- puuttuvaltakin ajalta -- -käteen, ja ilmoitti parilla epäkohteliaalla rivillä perustelemattoman -toivomuksen, että herra Kurbatow poistuisi mahdollisimman pian hänen -talostaan. Pietarin iltajuna oli jo lähtenyt, kun kirje tuotiin Andrei -Petrowitschille, ja siksi päätti hän käyttää aamujunaa ja alkoi heti -koota tavaroitaan. - -Mutta niin tottunut kun hän olikin tähän työhön, ja niin vähän kun hän -kutsuikin omakseen maallista tavaraa, tänään ei tahtonut työ käydä, hän -puuhasi ahkerasti saamatta valmista ja huomasi yhä uudelleen tehneensä -huolimattomasti ja jättäneensä työnsä kesken. - -Eikä se ollut kummaakaan, sillä pää oli täynnä ajatuksia ja rinnassa -riehuivat raskaat, kiihkeät tunteet. - -Andrei Petrowitschin ei voinut olla erittäin vaikea lähteä talosta, -jonka elintavat häntä niin vähän miellyttivät. Hän ei tuntenut itseään -loukatuksi siitä että hän oli näin järjettömällä tavalla karkoitettu -ja irtisanottu, sillä hän arvasi, mistä se oli johtunut, eikä hänellä -ollut syytä hävetä antamansa aiheen tähden. - -Oppilaansa suhteen ei hänen tarvinnut olla huolissaan; hän oli varma -että Eberhard suorittaa ehdot, ja sillä tiesi hän täyttäneensä -velvollisuutensa häntä sekä palkanmaksajaa kohtaan. Hän ei liioin -peljännyt paljon Stellan kohtaloa, sillä neito oli taistelussaan -tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka häntä rakastivat, -jotka eivät voineet tehdä hänelle pahaa. Ja kuitenkin laskeutui raskas -paino hänen rinnoilleen, kun hän oli lukenut Riesemannin kirjeen, kun -hän oli saanut tietää, että hänen täytyi kahdentoista tunnin kuluttua -kääntää selkänsä talolle. Ja hän alkoi tuntea povessaan tuskaa, -todellista, katkeraa eron tuskaa, katkeraa tunnetta, jota ihminen -tuntee, kun hänen täytyy erota kalliimmasta, mitä hän omistaa. - -Kysymys, voittaako Stella Riesemann taistelussa, ajaako hän aikeensa -perille, lähteekö hän Pietariin, sai äkkiä Andrei Petrowitschille -sellaisen merkityksen, joka siltä oli tähän asti puuttunut; Andrei -Petrowitschista tuntui äkkiä, kun olisi tämä kysymys tärkein kaikista -niistä, jotka heitä molempia koskivat, kun koskisi se mitä syvimmin -hänen nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan: Hänet valtasi kiihkeä tunne -siitä, että hän ei voi kokonaan erota Stellasta. - -Eron tuskallisuus teki Andrei Petrowitschille selväksi, mitä hän siihen -asti oli ainoastaan aavistaen ja epäillen tuntenut, jota vastaan hän -oli taistellut, niin kuin järkevä ja terve ihminen taistelee aiheetonta -heikkoutta, petollista haavetta vastaan... Andrei Petrowitsch tiesi nyt -rakastavansa Stella Riesemannia. - -Se tunne valtasi niin äkkiä hänet, että se lamautti hänen voimiaan, -huumasi hänen mieltään. Hän vaipui hervotonna tuolille, ja ensi kerran -eläissään, hän hapuili epätietoisena siitä, mitä oli tehtävä, mihin -ryhdyttävä, mistä alkaa, ikäänkuin pilkkopimeässä. Hän tunsi pohjan -jalkojensa alla horjuvan, ilmakehän ympärillään väreilevän; hänen -entisen tunnemaailmansa läpi kiisi särkevä ja hävittävä myrskytuuli. - -Hän koetti reipastuttaa itseään, koota uupuneita voimiaan -- se -onnistui ainoastaan hetkeksi kerrallaan. Pian seisoi hän vaatekappale -tahi kirja kädessään taasen neuvotonna paikallaan, katsellen -ympärilleen, ja jos hänellä yleensä oli mitään selvää ajatusta, ei se -koskenut sitä työtä, jota hän parhaillaan teki, eikä myöskään niitä -lähimpiä toimia, joihin hän oli ryhtyvä. - -Andrei Petrowitsch näki unta -- hän joka siihen asti oli kuluttanut -niin vähän aikaa unelmoimiseen ja haaveiluun! - -Kello saattoi olla jo kaksi, kun Kurbatow oli vihdoinkin ennättänyt -niin pitkälle että hän voi sulkea täytetyn matka-arkkunsa ja lukita -sen. Hän istuutui matkalaukun syrjälle, nojasi kyynärpäätään polviinsa -ja poskeaan kättään vastaan. Lampun valo valaisi hänen mustaa päätään, -hopeisilla karvoilla sekoitettua partaansa, hänen kalpeita kasvojansa. -Hänen kasvoissaan näkyi, vaikka hän olikin ne kyllä tehtaasta kotiin -lähtiessään pessyt, vielä nokisen työn jälkiä, hänen silmäkulmiaan -mustensivat vielä ne silmiä suurentavat nokiset juovat, joita -tehdastyömies ei pesemälläkään tahdo saada lähtemään, joita hän kantaa -kasvoissaan ammattinsa merkkinä. Kun Andrei Petrowitschilla oli vielä -yllään sininen, mekontapainen venäläinen paita -- niinä iltoina, -jolloin hän tuli tehtaasta, ei hän syönyt illallista Riesemannien -pöydässä, vaan antoi tuoda ruoan huoneeseensa -- niin voi häntä -hänen nyt matkalaukullaan istuessaan, pitää työstään irtisanottuna -työmiehenä, joka surullisena ajattelee, mihin nyt kääntyisi, mistä -saisi jokapäiväisen leipänsä ja toimeentulonsa... - -Tavanneekohan hän enää häntä, saaneekohan hän puhella edes sanaakaan -hänen kanssaan? Vai pidättänevätköhän he häntä väkisin kauempana -peljättävästä viettelijästään, kunnes hän on joutunut huvilan piiristä -kauas pois? Näitä kysymyksiä risteili Kurbatowin päässä, kun äkkiä -koputettiin hänen ovelleen, hiljaa ja varovaisesti. Jo ennenkuin hän -ehti mitään vastata tahi edes nousta ylös, aukeni ovi ja sisään astui -neiti Stella Riesemann pitkässä, mustanharmaassa sadetakissa, musta -pitsihuivi oli irrallaan hänen päänsä ympärillä. Hänen kalpeat kasvonsa -loistivat marmorivalkeina tumman päähineen ja ruskean tukan alta, jossa -sadepisarat hopeisten helmien tavoin loistivat, hänen kirkkaat silmänsä -loistivat suurempina ja käsittämättömämpinä kuin muuten. Hiljaa ja -rauhallisesti hän läheni, suljettuaan huolellisesti oven, Andrei -Petrowitschia, joka vielä istui hämmästyneenä paikoillaan ja huomasi -vasta sitten nousta ylös, kun neito tarjosi hänelle pienen kostean -kätensä tervehdykseksi. - -"Stella Martinowna, mistä tulette?" - -"Puutarhasta." - -"Näin myöhään!" - -"Minulla oli puutarhassa tehtävää." - -Kurbatow loi kysyvän, tutkivan katseen neidon totisiin, rauhallisiin -kylmettyneisiin kasvoihin. Stella vastasi katseella, joka oli syvä ja -tutkimaton kuin merenpohja. - -"Andrei Petrowitsch, tulen toivottamaan teille hauskaa matkaa." - -"Ja mitä minä voin teille toivottaa?" - -"Pian myöskin hauskaa maatkaa." - -"Lähdettekö --?" - -"Lähden." - -"Luvalla vai luvatta?" - -"Luvatta." - -Kurbatowista tuntui, kun olisi hänen pitänyt siepata hänen rohkean, -märjän päänsä käsiensä väliin, sitä hyväillä ja suudella. - -"Mitä on tapahtunut, Stella Martinowna?" - -Neiti Riesemann istui hiljaa sohvan reunalle ja antoi kädellään merkin, -että Andrei Petrowitsch istuutuisi jälleen matkalaukulleen, mikä -tapahtuikin. - -"Ensinnäkin on minun ilmoitettava teille, etten ole enään morsian. Olen -vapaa. Teidän ei kannata toivottaa minulle onnea, sillä olen muutoinkin -onnellinen..." - -"Ettekö rakasta enää sulhastanne?" - -"En ole häntä koskaan rakastanutkaan." - -"Ja se tietoisuus --?" - -"Sen tietoisuuden sain tänään, sitten, kun hän oli puhunut, kun olin -oppinut tuntemaan hänet." - -"Ja vanhempanne?" - -"Vanhempienikin suhteen olen selvillä. Heidän puolestaan ei minulla -ole mitään toivottavaa. Olen yksin maailmassa ja se tekee minut niin -rohkeaksi... Andrei Petrowitsch, tunnen tänään ensi kerran, että -olen täysikasvuinen ihminen. Ja se tunto tekee minut niin vahvaksi. -Mielessäni tuntuu, kun voisin murtaa rautaa." - -Andrei Petrowitsch ei voinut kääntää katsettaan puhujan kasvoista; -niissä oli jotakin, jonka hän näki niissä ensimäisen kerran, mikä -niihin oli tänään ilmestynyt, jotakin, joka antoi neidon katseelle, -hänen puheelleen, hänen koko olemukselleen uuden sisällön. - -"Ja minulla on teille vielä jotakin muuta sanottavaa", jatkoi Stella -Riesemann. "Olen vielä päässyt selvyyteen yhdestä asiasta. Entinen -sulhaseni syytti minua siitä, että rakastan teitä, Andrei Petrowitsch. -Olen miettinyt tätä syytöstä ja olen huomannut, että se on totta. -Rakastan teitä, Andrei Petrowitsch." - -Andrei Petrowitsch oli aluksi aivan mykistynyt. Hän vaan katsoi neitoa, -äänetönnä, silmiään räpäyttämättä, kummastellen. Sitten -- sitten alkoi -hän nauraa. Hän katseli häntä ja nauroi -- nauroi niin kauvan, kunnes -kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Ja ne kyyneleet kasvoivat suuriksi, -muuttuivat pisaroiksi ja pisarat vierivät kirkkaina hänen poskiltaan -parralle ja parralta työmiehen mekkoa pitkin maahan. Hänen ei tarvinnut -vastata mitään suullaan Stella Riesemannille, ei tarvinnut tunnustaa -mitään -- Stella Riesemann luki hänen vastauksensa ja tunnustuksensa -näistä kyynelistä, ja tämä selvä kirja oli niin helppo, niin hyvä lukea. - -Ja kun neito oli loistavin silmin lukenut tämän, astui hän hänen -luokseen, tarttui molemmilla käsillään hänen päähänsä sekä -suuteli hänen tukkaansa ja suuteli näitä silmiä, joita koristivat -tehtaantyömiehen nokiset merkit. Ja tehtailija Riesemannin tytär -kahisevassa silkkitakissa istui matka-arkulle miehen viereen, jonka -rintaa peitti työmiehen puku, antoi painaa itseään tämän rintaa vastaan -ja työmiehen palavien, janoavien huulten peittää oman suunsa... - -Täytetyllä ja kiinniköytetyllä matka-arkulla istui aviopari, jonka oli -pian erottava, istui kaksi työläistä, jotka läksivät etsimään työtä. - -He eivät puhuneet pitkään aikaan sanaakaan, katsoivat vaan toisiaan -silmiin ja kyselivät ja pohtivat ja tutkivat äänettöminä itsekseen, -mistä ja miten tämä onni, joka heillä oli käsissään, ja jonka suuruutta -ja arvoa he tuskin uskalsivat arvostella, oli tullut heidän osakseen... -Ja he ajattelivat ja tutkivat siihen asti, kun ulkona jo alkoi päivä -koittaa. - -Päivän koitteessa he löysivät vastauksen. - -Päivän koi oli tuonut heille heidän onnensa. - -Se oli kirjoitettuna koiton kultaiselle kilvelle kultakirjaimilla. - -Siinä oli purppuralle, kullalle ja hopealle hohtavista tähdistä -luettavana: "Tehkää työtä ja rakastakaa!" - -Enempää ei heidän tarvinnut tietää. - -He käsittivät nyt onnensa arvon. - -Ja he käsittivät nyt elämän arvon. - - - - -X - - -Kun Stella Riesemann ilmaantui jälleen makuuhuoneeseen, heräsi Rita ja -kysyi: - -"Missä olet käynyt?" - -Stella vastasi: - -"Kävin aamulla vieraissa." - -Kun Rita ei käsittänyt sitä, käänsi Stella hymyilevät kasvonsa, joita -nouseva aurinko valaisi, sisarensa puoleen sekä lisäsi: - -"Kävin mieheni luona." - -Rita nyrpisti nenäänsä, sillä hän ei sallinut, että hänelle tehtiin -pilkkaa, kääntyi toiselle kyljelleen ja nukahti uudelleen. - -Mutta Stella avasi molemmat akkunat sänkynsä kohdalla, että päivän koi -voisi nyt tulla hänenkin huoneeseensa vieraaksi ja että sen vanhempi -veli aurinko voisi seurata jäljessä. - -Ja katso, ne tulivat! - -Tuskin oli neito heittäytynyt sänkyyn, kun päivän koi ilmoitti -tulostaan. Peitteelle lankesi kimpullinen kukkia, tulipunaisia, -lumivalkoisia, kullankeltaisia sateesta, kasteesta kosteina. Ja koi -itse seurasi jäljessä, huoneen purppuralla kaunistaen, ja tämän perässä -tuli aurinko, kamarin loisteella täyttäen. Ja molempien sylissä, kukat -rinnallaan, nukahti neito ja heräsi vasta silloin, kun rattaiden kolina -akkunan luota herätti hänet... - -Herra Riesemann läksi kaupunkiin. - -Stella alkoi kiireesti pukeutua, sillä puolen tunnin kuluttua tuli -tallipojan viedä Andrei Petrowitsch asemalle, ja hän tahtoi vielä saada -nähdä lähtijää. - -Hän oli jo valmis, kun äiti astui sisään. - -Rouva Riesemann suuteli ensin sänkyyn Ritaa, joka hänelle silmät -unisina väsyneesti vasten silmiä haukotteli patjojen sisästä, sekä -sitten Stellaa poskelle. - -"Isä käskee sanoa sinulle, Stella, ettet saa mennä sanomaan jäähyväisiä -herra Kurbatowille; sinun on luovuttava siitä hulluudesta." - -"Niinkö! Mutta jos herra Kurbatow tulee jättämään minulle hyvästi?" -kysyi Stella nauraen. - -"Sinun pitää karttaa häntä, niinkuin me kaikki; se on isän ankara -käsky", lausui rouva Riesemann ja koetti tehdä äänensä niin ankaraksi -kuin mahdollista. - -"Ja mitä itse käsket, äiti?" - -"Käsken samaa." - -"Mikä liikuttava yksimielisyys teidän molempien välillä!" huudahti -Stella mitä iloisimmalla mielellä. "Mutta en käsitä, miksi minun täytyy -Kurbatowia pakoon juosta, eihän hän tee minulle pahaa!" - -"Tiedäthän minkätähden isä pakoittaa hänet lähtemään ennen määrä aikaa?" - -"En tiedä." - -"Kokonaan sinun tähtesi!" - -"Minun tähteni! Mutta silloinhan olen minä syyllinen, eikä herra -Kurbatow, jota te vainootte! Että Riesemannin avioparilla on kehno -tytär, siitä saa siis vieras kärsiä!... Näet itsekin, äiti, se ei -käy päinsä! Minun täytyy koettaa hyvittää tähteni tehdyn vääryyden! -Jäähyväisten jättäminen on siihen pienin askel!"... - -Stella pujahti nauraen ulos huoneesta. Äidin uhkaava varotus ponnahti -ovesta takaisin. - -Eteisessä tuli herra Kurbatow täydessä matkapuvussa neiti Riesemannia -vastaan. - -"Lähdet sanomaan jäähyväisiä Andrei?" - -"Niin." - -"Ei tarvita! Isä on jo lähtenyt, ja äidin sijassa tulen minä sanomaan -sinulle jäähyväiset." - -Stella tarttui Andreita käsivarteen ja käveli hänen kanssaan talosta -ulos -- syrjässä veräjän luona odottavien vankkurien luo. - -Rouva Riesemann ja Rita seisoivat ristissä käsin avoimen ikkunan -ääressä, eivätkä voineet mitään tehdä! Toisista ikkunoista ja portailta -katsoivat nauravat palvelijat, eivätkä _tahtoneet_ mitään tehdä... - -Ja nyt vielä ilmaantui Eberhardkin jostakin nurkkauksen takaa silmät -itkusta punaisina, kiersi kätensä poistuvan toverin ja ystävän kaulaan, -suuteli häntä ja antoi itseään suudella. Hänen kasvoistaan näkyi, että -hän oli jo aikaisemmin maistanut jäähyväishetken katkeruutta, hänhän -oli ollut koko ajan isän lähdöstä saakka Kurbatowin huoneessa. - -Kun Andrei Petrowitsch jo istui vankkureissa, puristi neiti Stella -vielä kerran hänen kättään, ja kamarineito luuli kuulleensa, että -hän samalla huusi "näkemiin asti." Neiti ja nuori herra -- molemmat -liehuttivat lähtijälle nenäliinojaan. Makuuhuoneen ikkunassa seisoivat -rouva ja Rita-neiti ristissä käsin eivätkä voineet tehdä mitään. - -Mutta isäkään ei voinut tehdä mitään, kun hän tuli iltapäivällä kotiin -ja kuuli asian. Hän kutsui tyttärensä kyllä luokseen, mutta sai häneltä -sellaisen vastauksen, että hän vastauksen asemasta jätti puheet kesken -ja etsi keppiä. Hän etsikin keppiä, mutta ei ottanut sitä käsiinsä, -siihen ei hänellä ollut rohkeutta. Hänen mieleensä johtui parhaaseen -aikaan, mitä toiset tulisivat sanomaan, kun kuulisivat, että tehtailija -Riesemann oli antanut täysikasvuiselle tyttärelleen keppiä. - -Ja sitten pelkäsi hän, että tytär ottaisi liiaksi suuttuneena -sulhasensa vastaan, kun hän tulee illalla kuulemaan hänen -anteeksipyyntöään. Kepin käyttämiseen oli vielä tilaisuutta. Paras -tilaisuus oli esimerkiksi silloin, kun tytär jättää sulhaseltaan -anteeksi pyytämättä. Herra Riesemann ei jättänyt tyttärelle -muistuttamatta entistä uhkaustaan. - -Herra Oswald Göbler tuli. Mutta hän läksi niinkun oli tullutkin. - -Hän alkoi kauniisti. Oli surullinen, hermostunut, rauhaton. Oli hellä, -viekas, myöntyväinen. Puhui leppymisestä, ei anteeksiannosta. - -Sovintoon oli Stella Riesemann heti valmis. Hän ei luvannut kantaa -herra Göbleriä kohtaan mitään vihaa. Mutta mitä se auttoi, kun -hän lisäsi leppymättömänä selityksensä, ettei hän ole enään herra -Göblerin morsian, että sulhasen ja morsiamen suhde heidän välillään -oli pysyväisesti loppunut, että he voivat vielä kuitenkin olla hyviä -tuttavia ja, jos herra Göbler tahtoo, hyviä tovereja. - -"Minkätähden näin?" huudahti herra Göbler hermostuneena. - -Hänen päähänsä ei nimittäin tahtonut millään ehdoin mahtua, että -sellainen peruuttaminen oli tullut neidon puolelta, että joku neito voi -_hänet_ hyljätä ja siksi hän olisi uhrannut, Jumala tiesi minkälaisen -summan, jos joku olisi muuttanut asiat niin, että _hän_ olisi voinut -näytellä purkajan osaa. - -"Miksi niin?" toisti herra Göbler vavisten koko ruumiiltaan, vaikka hän -olikin jo saanut vastauksen kysymykseensä. - -"Siksi, ettemme rakasta toisiamme", selitti Stella rauhallisesti. - -"Mutta minä rakastan sinua!" - -"Et siinä määrin, kun minä vaadin. Ja mikä meille molemmille on yhtä -tärkeätä: minä en rakasta sinua!" - -"Mutta sehän on mahdotonta!" oli herra Göbler huudahtamaisillaan, mutta -alkaen yhä selvemmin käsittää, että se on kuitenkin mahdollista, piti -hän parempana valmistella peräytymistä: hän tarjosi neidolle kättä -jäähyväisiksi. - -Stella astui hänen luokseen, asetti molemmat kätensä hänen olalleen, -katsoi häntä ystävällisesti silmiin ja sanoi: - -"Toivon, että voittaisit pian tuskasi. Muuten olen sinun suhteesi -jotensakin huoletta. Löydät ennemmin tahi myöhemmin vaimon, joka tekee -sinut onnelliseksi, ja jota voit käsittää. Kiitä siis Jumalaa, että -pääsit minusta irti. Vaimoksi, jonka sinä tarvitset, minä en kelpaa. -Elä hyvin, Oswald!" - -Ja herra Göblerin ollessa jo ovella lisäsi hänen entinen morsiamensa: - -"Vielä jotakin, armas ystävä! Voit sanoa ihmisille, että kihlaus -purkautui sinun toivomuksestasi. Samaa tahdon minäkin sanoa, voit olla -varma siitä. Sinun yhteiskunnallinen asemasi vaatii sitä -- ja minulle -se ei tee mitään pahaa... Niinkö, Oswald?" - -Neidon sanoissa ei ollut mitään loukkaavaa, siksi nyökkäsi Oswald vaan -päätään, astuessaan ulos, mutta epävarmaksi jäi, ottiko hän ehdotuksen -vastaan vai hylkäsikö hän sen. - -Ensimäinen, jonka Göbler toisissa huoneissa tapasi oli hänen -entinen "tuleva appensa." Tämä astui häntä vastaan kasvoilla, jotka -olivat yhtenä ainoana suurena, rasvaisena, mieltäkiinnittävänä -kysymysmerkkinä. Mutta herra Göblerin pystyyn kohonneet hiukset ja -alasvaipuneet viikset eivät ennustaneet mitään hyvää. - -"Herra Riesemann" lausui nuori Göbler, ja hänen äänessään väreili -vaivoin hillitty tuska, "annoitte eilen minulle sananne, että -tyttärenne katuu hulluuttansa ja katuu minulle tekemäänsä vääryyttä. -Ette ole pitäneet sanaanne!" - -"Kuinka hän on uskaltanut vastustaa?" - -Nuori Göbler kohautti olkapäitään ja etsi lakkiaan. - -Herra Riesemann kuljetti paksun ruumiinsa hänen tielleen. - -"Se oli varmaan liian aikaista", lausui hän lepyttävällä, -rauhoittavalla äänellä, vaikka hänen silmistään näkyi, että hän -oli suuttunut tyttäreensä. "En saanut tehdyksi häntä vielä kyllin -myöntyväksi ja -- ja viettelijähän matkusti pois vasta tänä aamuna... -Mutta voin antaa sinulle sanani, armas poikani..." - -"Sanaanne en enää luota!" - -"Voin kuitenkin antaa sinulle sanani, että asia kolmen -- sanokaamme -viiden -- päivän kuluttua -- viimeistäänkin viiden, kuuden päivän -kuluttua -- sillä olenhan isäntä tässä talossa..." - -"Tässä talossa ei ole isäntää!" - -"Odotahan toki hiukan!... Poika, kuka ajaa niin ajattelemattomasti -asioitaan!... Näillä nuorilla ihmisillä ei ole hituistakaan -kärsivällisyyttä!" - -Mutta näillä moitteillaan pilasi isä Riesemann koko asian. Nuori Göbler -nosti ylpeästi päätään, astui ovelle ja huudahti: - -"Oswald Göbler ei tarvitse kärsivällisyyttä, jos hän kunnioittaa -pannusepän tytärtä kosinnallaan. Oswald Göbler ei juokse yhdenkään -pannusepän tyttären jäljessä -- huomatkaa se, herra Riesemann!" - -Otti hatun ja poistui. - -Herra Riesemann katsoi halvauskohtauksen saaneen ihmisen tavoin -kiinni paiskattua ovea. Hän katsoi niin kauan sinnepäin äänetönnä ja -liikkumatta, kunnes jostakin hiljainen itkunsekainen ääni kuiskasi -hänen kaulattomassa päässään oleviin korviinsa joitakin typeriä sanoja. - -Siinä seisoi rouva Riesemann, piteli ohimoitaan ja nyyhkytti, ja kaikki -hänessä osoitti, miten kovasti tapaus oli häneen koskenut. - -"Martin, hän haukkui sinua pannusepäksi!..." - -"Niin, hän haukkui minua pannusepäksi!" - -"Ja olet kuitenkin tehtailija!" - -"Olen tehtailija!" toisti herra Riesemann koneellisesti, sillä hänen -päänsä ei voinut vielä ajatella, maailma hänen ympärillään pyöri kuin -tehtaan suuri väkipyörä. - -Hänen surkuteltava hämminkinsä täytti rouva Riesemannin mielen -osanotolla, hän juoksi hänen luokseen, kiersi kätensä hänen kaulaansa -ja nyyhkytti! - -"Martin, olemme häväistyt! Koko maailman silmissä häväistyt!" - -Sen Martinkin käsitti, ja hieman toivuttuaan, valtasi hänen povensa -hirmuinen viha niitä vastaan, jotka tämän loukkauksen olivat -aiheuttaneet. - -Loukkaajaa itseään ei hän saanut enää käsiinsä, mutta toinen, -syyllinenhän oli lähellä. - -"Lyön hänet maahan! Ruoskin hänet mäsäksi!" kiljaisi entinen -pannuseppä, riuhtaisi itsensä vaimostaan irti ja juoksi kohotetuin -nyrkein tyttärensä kammioon, josta nuori Göbler oli muutamia hetkiä -sitten tullut ulos. - -Hän työnsi oven enemmän jalallaan kuin kädellään auki ja ryntäsi sisään -kauheasti kiroillen. - -Kaunis huone oli kuitenkin tyhjä. - -Muualtakaan ei voinut syyllistä löytää. - -Hän tuli vasta monen tunnin jälkeen metsästä, ja silloin oli herra -Riesemannin viha jo huomattavasti lauhtunut. - - - - -XI - - -Riesemannin aviopuolisot olivat todella pahoillaan siitä, että heidän -tyttärensä kihlaus nuoren Göblerin kanssa oli purkautunut. Sillä -molemmat Göblerit, isä ja poika, jotka hoitivat yhdessä liikettä, joka -jäi Oswaldille perinnöksi, eivät olleet ainoastaan seudun suurimpia -suurkauppiaita, vaan olivat myöskin korkeimmissa seurapiireissä -suuressa arvossa pidetyt. Heidän liikkeensä -- maanviljelyskoneet -ja työkalut, lannoitusaineet, siemenet, rauta, suola, silakat, -sillit, petroleumi, metsänriista j.n.e. -- saattoi heidät tekemisiin -tilanomistajien kanssa, joista useat olivat heidän kanssaan -ystävällisissä suhteissa, sitä enemmän, kun molemmat Göblerit olivat -innokkaita urheilijoita, joiden hevoset näyttelivät kilpa-ajoissa -tärkeätä osaa ja jotka olivat vuokranneet tilanomistajilta laajoja -metsästysalueita. - -Riesemannien pitkällinen toive, päästä kerran seurapiiriin, jossa -voisivat istua aatelissukua olevien henkilöiden kanssa samassa -pöydässä, oli siten tyttären kautta loistavasti täyttymäisillään. Ja -nyt ei siitä tullut mitään. Se oli pahaa, se oli anteeksiantamatonta! - -Herra Riesemann oli suutuksissaan vielä yhdestä asiasta. Että nuoren -Göblerin loukkaus häntä loukkasi, oli tietysti selvää. Ja nyt suututti -häntä vielä se tieto, että hän oli jäänyt hänelle vastausta velkaa! -Ja hän olisi voinut vastata hänelle niin helposti, niin syvästi -vaikuttavasti, ellei hän olisi ollut niin naurettavan hämmentynyt! Ja -sitä vastausta olisi niin tarvittu, sillä olihan kaikki lopussa! Hän -olisi voinut nuorelle Göblerille -- ei hänen olisi _pitänyt_ huutaa -hänen jälkeensä: - -"Eikä pannusepän tyttären tarvitse juosta Silakka-Simon jäljessä! -Pannusepän tytär näyttää heti Silakka-Simolle, missä ovi on!" - -Oswald Göblerin isoisä oli nimittäin vanhaan hyvään aikaan, kun vielä -ei muutettu sukunimiä, kaupungin syrjässä, maantien vieressä pitänyt -maalaispuotia, ja myynyt etupäässä maukkaita silakoita. Kiitokseksi -siitä, ja koska hänen puodillaan ei ollut muuta kylttiä, lisäsi rahvas -hänen kunnialliseen ristimänimeensä sanan silakka. Vanhan Silakka-Simon -sukunimi oli kirkonkirjoissa Kabli. Jumala ja Silakka-Simon poika -tiesivät, miten tämä nimi oli muuttunut "Göbleriksi." Aikakauskirjat -vaikenevat siitä. - -Mitä syytä oli siis Martin Riesemannilla, joka oli ainoastaan lisännyt -ristimänimensä jälkeen pienen _in'in_, vaieta siitä! Varsinkin kun hän -oli niin syvästi loukattu! - -Ja herra Riesemann raapi korvallisensa verisiksi syvästä harmista. -Sellainen vastaus, ja tämän häpeämättömän keltanokan piti jäädä ilman -sitä!... - -Riesemannin suureksi harmiksi ennätti nuori Silakka-Simo vielä yhdessä -asiassa hänen edelleen. - -Herra Oswald Göbler huolehti kunniastaan ja levitti kaupungille huhun, -että hän oli hyljännyt morsiamensa. Riesemann tuli juttuineen, että -morsian oli hyljännyt Göblerin, liian myöhään; hän tapasi ainoastaan -epäileviä kasvoja ja olkapäiden kohottamisia. Ei auttanut mitään, että -hän, tehdäkseen asian uskottavammaksi, kertoi miten hän oli näyttänyt -nuorelle Göblerille, joka oli tullut hävyttömäksi, ovea ja sanonut: - -"Tehtailija Riesemannin tytär ei tarvitse tuollaista Silakka-Simoa. -Tehtailija Riesemannin tytär on jo kauvan toivonut, että tuollainen -Silakka-Simo ei juoksisi hänen jäljessään!" - -Pari kertaa joutui herra Riesemann raukka niin pahasti puheissaan -kiinni, ettei tiennyt, minne silmänsä kääntäisi. Hänelle vastattiin: - -"Mutta sehän ei ole lainkaan mahdollista, herra Riesemann, sillä -tyttärenne lausui minulle itselleni, että purkaminen on tapahtunut -herra Göblerin tahdosta." - -Ja herra Riesemannin kysyessä tyttäreltään, onko hän kenellekään -puhunut sellaista, sai hän vastaukseksi että kyllä, olen puhunut! - -Suurimmalla rauhallisuudella! - -Mutta minkätähden siis? - -Vastaus: herra Göblerille mieliksi. Menetetyn morsiamen tähden hänelle -mieliksi? - -Surkeata, sellaisesta lapsesta ei voinut päästä selville!... Parempi -olisi ollut, että olisi hänelle sidottu kivi kaulaan ja heitetty -mereen, missä se on syvin... - -Stellan elämä isän kodissa muuttui helvetiksi. - -Hän olisi saanut varmasti lyöntejä, ellei hän olisi tietänyt niitä -karttaa. Joka kerta, kun isä oli suuttunut, oli hän kadoksissa. Hän -tuli jälleen näkyviin, kun isän viha oli lauhtunut. - -Mutta sitten tuli päivä, jolloin hän ei enää tullut näkyviin. - -Se oli unohtumattoman hirmuinen häpeäpäivä Riesemannin talolle! - -Se päivä, jolloin Riesemannin piti tunnustaa olevansa lyöty mies -- -lyöty ja murtunut!... - -Eberhard oli onnellisesti suorittanut ehtonsa. - -Pieni ilo isän rauhattomalle sydämelle raskaana aikana! - -Viimeisen tutkinnon jälkeisenä päivänä, eräänä sunnuntaina -- lähti -Stella aamulla kaupunkiin eikä tullut illaksi takaisin. Isä ei tavannut -häntä seuraavana päivänä kaupunkiasunnostaan, tytär ei saapunut sinne -päivän kestäessäkään, eikä häntä ollut illallakaan kesä-asunnossa. -Sitten alettiin häntä kuulostella ja etsiä. Seuraavana päivänä oli -vanhemmilla edessään pelottava tosiasia, heidän tyttärensä oli paennut -isän talosta! - -Verohallituksesta passi otettu, säästökassasta prosentit -- monta sataa -ruplaa -- ulosotettu, kaupunkiasunnosta vaatteet mukaan viety!... -Lisäksi oli joku tuttava nähnyt hänet sunnuntai-iltana astuvan asemalla -Pietarin junaan... - -Kun Riesemann ehti näine tietoineen kotiin, oli hän suunniltaan. -Hän ei puhunut sanakaan, kun äiti, kädet taivasta kohti kohottaen, -alkoi huutaa: "Hän riensi venäläisensä jälkeen!" ja kun Ritan mieleen -johtui, että Stella oli yöllä ennen Kurbatowin lähtöä tullut ulkoa -ja lausunut: "Kävin mieheni luona!..." Mutta äkkiä herra Riesemann -heräsi. Hän hypähti ylös, ikäänkuin olisi laattia häntä polttanut. Ja -hän joutui niin mielettömän vihan valtaan, että hän, keltainen vaahto -suupielissään, alkoi raivota niinkuin mielipuoli. - -Hän sieppasi kepin käsiinsä ja löi salissa ja tyttäriensä kammiossa -lamput, vaasit, peilit, ylipäänsä kaikki esineet, jotka särkyessään -kolisivat, pieniksi sirpaleiksi. - -Äiti ja tytär saivat ponnistaa kaikki voimansa, hillitessään hänen -kiihkoansa ja ottaessaan kepin hänen kädestään. - -Mies raukka vaipui sen jälkeen voimattomana, kauttaaltaan hiessä, -tuolille, peitti kasvonsa molemmilla käsillään ja alkoi itkeä. - -Hän itki omaa ylpeyttään, joka oli saanut niin kovan iskun. - -Ja kun hän oli lakannut itkemästä huusi hän: - -"Tehtailija Riesemannilla ei ole enää sitä tytärtä! Älköön kukaan enää -tässä talossa mainitko hänen nimeään!" - -Seuraavana päivänä -- saapui Stellalta pääkaupungista kirje, jossa hän -rauhoitti vanhempiaan itsensä suhteen ja ilmoitti heille, että hän -alkaa pääkaupungissa lukea lääketiedettä. - -Mutta koska Riesemannilla ei ollut enää tytärtä, repi isä kirjeen -tuhansiksi kappaleiksi ja antoi perheelleen ankaran käskyn, ettei saa -ottaa toisia samallaisia kirjeitä enää vastaan. - - - - -XII - - -Ja kuitenkin oli Riesemannilla vielä kaksi tytärtä. - -Hänen isänsydämensä tunsi sen, ja samoin hänen loukattu ylpeytensä, -joka vaati hyvitystä. - -Ja lopuksi -- hän ei tahtonut hukkua vaimonsa kyyneliin! - -Eräänä kauniina päivänä seisoi vanhahko paksu herrasmies "Suurella -Monetnajalla", Pietarin puolella, talon numero 47 neljännessä -kerroksessa erään asunnon oven edessä, jolle oli vierekkäin kiinnitetty -kaksi nimikorttia. Lihava herra huohotti raskaasti, sillä korkeat -portaat olivat koskeneet hänen keuhkoihinsa, ja pyyhki tippuvaa hikeä -kasvoiltaan. Kun hänen silmänsä eivät voineet tottua niin pian pimeään, -sieppasi hän tikulla tulta ja tutki sen valossa molempia nimikortteja. -Äkkiä putosi tikku hänen sormistaan maahan ja vanhan herran kurkusta -nousi raskas huokaus. - -"Todellakin!" kuului pidätetyllä äänellä hänen hampaidensa välistä, -"to-todellakin!" - -Tarttuen oikealla kädellään lujemmin hopeanuppuiseen keppiinsä, hän -soitti vasemmalla kädellään nopeasti ja rajusti ovikelloa. - -"Tahdon näyttää hänelle! Hänen pitää oppia tuntemaan minut!" ajatteli -herra Riesemann, ja hänen päätänsä alkoi kuumottaa, hänen korvansa -suhisivat ja hänen silmissään väikkyi purppuraisia väreitä. - -Ovi avattiin ja vanha herra astui kiireesti sisään. - -Riesemannin suureksi hämmästykseksi otti hänet vastaan eräs upseeri. -Hän tunsi Andrei Kurbatowin, upseerinpuvustaan huolimatta, kyllä varsin -hyvin, mutta tahtomattaan hämmästyi hän hetkeksi, sillä Riesemann tunsi -sotilaspukua kohtaan luontaista kunnioitusta. - -Kun Andrei Petrowitsch, joka oli kirjoittautunut lääketieteelliseen -sotilasakatemiaan, ei mielellään käyttänyt upseerin pukuaan, oli hän -kesällä Riesemannien luona yksinkertaisessa puvussaan, tahi entisessä -juristiaikaisessa yliopistonutussaan. Nyt, luennoilla käydessään, oli -hänellä kuitenkin virkapukunsa yllään, jonka näkemiseen ei Riesemann -kuitenkaan ollut valmistunut. - -Kun vanha herra oli jälleen toipunut hämmästyksestään, kysyi hän -lyhyesti ja jyrkästi, tervehtämättä. - -"Missä tyttäreni on?" - -Andrei Petrowitsch kääntyi välioven puoleen, joka vei toiseen -huoneeseen, ja huusi: - -"Stella, tule tänne, isäsi tahtoo tavata sinua!" - -Riesemannin tytär ilmestyi heti ovelle, astui muutamia askeleita isänsä -luo, mutta pysähtyi sitten, nähdessään hänen punottavat kasvonsa ja -säkenöivät silmänsä. - -"Vai niin, elättekö siis yhdessä!" huudahti Riesemann, ja hänen äänensä -jyrisi alkavan ukkosen tavoin. - -"Niin, elämme yhdessä!" vastasi Andrei Petrowitsch. - -"Miksi." - -"Se on huokeampaa ja olemme toisillemme seuraksi." - -Venäläisen suuri rauhallisuus, jota Riesemann piti hävyttömyytenä, -riisti häneltä lopunkin maltistaan. - -"Roisto! Kurja roisto!" ärjäsi hän kovalla jalopeuran äänellään ja -olisi käynyt Andrei Petrowitschin kimppuun keppineen, ellei Stella -olisi astunut väliin. - -Neito tarttui kiinni isän käsivarteen, pidätti sitä, kaikki voimansa -ponnistaen ja lausui pehmeällä, rauhoittavalla äänellä: - -"Isä, älä tee mitään, mitä myöhemmin kadut! Sinulla ei ole oikeutta -soimata Andrei Petrowitschia! Hän ei ole tehnyt mitään siihen, että -minä olen täällä. Jos siitä tahdot puhua, niin puhu ainoastaan minulle!" - -Vaan Riesemann työnsi tyttärensä huolimattomasti syrjään, astui aivan -Kurbatowin eteen ja karjaisi hänelle silmiin: - -"Ilmiantaja! Viettelijä! Taskuvaras!" - -"Tehkää niin hyvin, herra Riesemann, ja istuutukaa!" lausui Andrei -Petrowitsch, osoittaen kädellään sohvaa, vetäen samalla itselleen -tuolin lähemmäksi. - -Herra Riesemann istuutui todella sohvalle, ikäänkuin olisi se -läpitunkeva, kirkas, rauhallinen katse, joka viipyi hänen kasvoillaan, -hänet lumonnut, petoa hänen sisässään kesyttänyt. - -"Herra Riesemann", alkoi Andrei Petrowitsch, heidän istuessaan -vastakkain, "vaivautuessanne matkustamaan Pietariin, teitte sen -luonnollisesti tärkeistä syistä. Ette luultavastikaan tulleet tänne -ainoastaan sanoaksenne minulle loukkaavia sanoja. Sanokaa minulle ne, -että voimme pian päättää." - -"Vaadin teiltä tyttäreni takaisin!" huusi herra Riesemann. - -"Enhän ole teiltä tytärtänne ottanutkaan!" - -"Vai niin! Eikö hän ole seurannut teitä tänne, enkö löydä teitä nyt -yhdessä elämästä?!" - -"Tyttärenne tuli Pietariin lukemaan lääkäriksi, ja koska rakastamme -toisiamme ja meillä on vähä rahaa, asumme samassa asunnossa. Hänen -kunniansa on koskematon sillä ei hän enkä minä -- kumpikaan ole tehnyt -mitään pahaa." - -"Niin ajattelevat hukkaan joutuneet ihmiset!" - -"Niiden joukkoon ette voi meitä lukea, sillä elämme nuhteettomasti... -Mutta kuinka pitäisi minun teidän mielestänne pelastaa tyttärenne -kunnia?" - -"Teidän pitää tehdä hänet puolisoksenne!" - -"Hän on jo puolisoni!" - -"Vanhempiensa luvatta, vihkimisettäkö?" - -"Niin, sillä rakastamme toisiamme." - -Stellan isä katsoi Kurbatowia, ikäänkuin epäilisi hän hänen tervettä -järkeään, tahi ainakin, tarkoittiko hän sitä, mitä puhui. Ja sitten -katsoi hän tytärtään, ikäänkuin odottaen, että hän punastuisi häpeästä. - -Mutta Riesemannin tytär ei punastunut, hän seisoi suorana isänsä -edessä, ja hänen silmänsä loistivat. - -"Herra, vihityttäkää itsenne tyttäreeni!" ärjäisi Riesemann uudessa -vihan puuskassa, ja hänen kasvonsa muuttuivat sinisiksi. - -"Jos se on tarpeen ja vaimoni suostuu -- kyllä", vastasi Andrei -Petrowitsch. - -Stella astui isänsä luo, laski kätensä hänen olalleen ja lausui: - -"Isä, näen kasvoistasi, että olet suuttunut minuun. Onko äiti myöskin -hyvin suuttunut?" - -"Kysy ennemmin, onko hän vielä elossa!" nousi Riesemannin kurkusta, ja -parta suun ympärillä alkoi väristä, -- ja se parta oli lyhyessä ajassa -käynyt lumivalkeaksi. - -"Siis vietämme pian vihkiäisemme, Andrei", lausui Stella, ja kiiruhti -isänsä luota miehensä luo asettaakseen pehmeän, lepyttävän kätensä -tämän olalle. - -"Olen valmis", oli Andrei Petrowitschin lyhyt vastaus. - -Riesemann pyyhki otsaltaan kylmää hikeä ja lausui äänellä, jolla vielä -oli taukoavan ukkosen tapainen kaiku: - -"Vihkiäisten edellä käy kihlaus. En lähde Pietarista ennen, kun minulla -on kihlakorttinne taskussani. Lähden niitä heti tilaamaan." - -Andrei ja Stella -- he eivät nauraneet, sillä heidän kävi sääli -vanhaa miestä, jota niin suuret murheet painostivat. He antoivat -tapahtua, että hän otti hattunsa ja keppinsä ja lähti heti tilaamaan -kihlakortteja, joita ilman hän ei voinut lähteä Pietarista. Ja hän tuli -lasten luo jälleen takaisin, kun hänellä oli "kihlakortit taskussa." - -Ja sitte vasta -- vastoin tavallisia tapoja -- hän antoi heille -isällisen siunauksensa. - -Hän teki sen lyhyesti, kylmästi, vastenmielisesti -- mutta hän -teki sen. Ja lupansa, että tytär saa lukea lääkäriksi, lisäsi hän -kysymättä... - -Mutta hänellä oli vielä yksi murhe sydämellään. - -Hän vaati, että morsiuspari asuisi häihin asti erillään toisistaan. -Morsiamen piti "heti" lähteä yhteisestä asunnosta... Mutta sillä -vaatimuksella ei ollut onnea lasten puolelta. He vastustivat sitä -jyrkästi ja vakuuttivat hänelle, että se ei hyödytä mitään, että -tapahtunutta ei enää voi tehdä tapahtumattomaksi. Ja hän myöntyi -raskain sydämin. - -"En kuitenkaan salli, että Riesemannin tytär asuu tällaisessa kurjassa -sopessa", lausui hän, kohottaen päätään ja luoden katseensa nuoren -parin pienessä pesässä ympärilleen. - -Ja hän sieppasi taskustaan täysinäisen kukkaron ja latoi pöydän -kulmalle joukon kultarahoja. Ja nuori pari antoi sen tapahtua, etteivät -pahottaisi hänen mieltään. Sitten pakeni tehtailija Riesemann pienestä -kurjasta pesästä, joka kätki niin paljon puhdasta onnea. - - - - -XIII - - -Stella Riesemannin asia antoi Tarton kahvi- ja olutpöytäseuroille -ainakin puoleksi vuodeksi kiitollisinta puheen ainetta. - -Se oli todellakin asia, joka herätti huomiota, joka saatti mielet ja -kielet kerraksi liikkeeseen! - -Ja miten siinä seurasi juttu toistaan, niin että, kun yksi vielä -ajatteli, toisella oli jo selvitys valmiina! - -Ensinnäkin neidon ja nuoren Göblerin kihlauksen purkautuminen. - -Sitten neidon pakeneminen pääkaupunkiin "armaansa luo". - -Sitten kihlaus ja -- häät rakastetun kanssa isän pakotuksesta. - -Lopuksi nuorikon opinnot lääkärinarvoa varten lääketieteellisillä -kursseilla naisia varten... - -Että tyttö, joka sellaista teki, ei ollut täysin viisas -- kuka -uskalsikaan sitä epäillä! Ja puoli vuotta ja enemmänkin puhuttiin vaan -"Riesemannin hullusta Stellasta." Ja kun muut asiat jo vähitellen -unohtuivat, antoivat "hullun Stellan" opinnot yhä vielä aihetta -päänpudistamisiin, silmien pyörittämisiin ja "Riesemann raukkojen" -surkutteluun. - -Sillä miten saattoikaan nainen, kunniallisen perheen lapsi, rikasten -vanhempien tytär miten hän toki voikaan -- ruveta _ylioppilaaksi!_ - -Onnettomat Tarton porvarit -- sitä he eivät voineet käsittää eivätkä -unohtaa! - -Aivan samoin kuin rouva Riesemann parkakaan ei voinut unohtaa, että -hänen tyttärensä oli valinnut -- toisuskolaisen miehekseen. - -Paraiten tottui herra Riesemann onnettomuuteen, joka oli kohdannut -häntä, hänen taloaan ja tuttavapiiriään. Hän oli liikemies, joka -ymmärsi mukautua kaikkiin olosuhteisiin. Jos joku sattui hänen -läsnäollessaan puhumaan surkutellen ja ivaten hänen tyttärestään, avasi -Riesemann silmänsä suuriksi, kohautti kummastellen olkapäitään ja -huudahti pilkkaajalle syvällä äänellään: - -"En ymmärrä teitä! Miksi ei nainen saisi hankkia itselleen korkeampaa -sivistystä ja toimialaa... Elämmehän kahdennellakymmenellä -vuosisadalla! Olen ylpeä tyttärestäni, jonka nimikorttia kerran -koristaa lääkärin kunnianimi... Mutta te, kaikki te olette peräti -vanhoillisia, jotka ette käsitä ajan vaatimuksia ja virtauksia!" - -Näin puhui tehtailija Martin Riesemann. - -Ja hän jäi mielenkiinnolla odottamaan päivää, jolloin hänen tyttärensä -nimikorttia koristaa lääkärin arvonimi... - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PÄIVÄN KOITTAESSA*** - - -******* This file should be named 62392-8.txt or 62392-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/3/9/62392 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62392-8.zip b/old/62392-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8892968..0000000 --- a/old/62392-8.zip +++ /dev/null |