diff options
Diffstat (limited to 'old/62387-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/62387-8.txt | 5663 |
1 files changed, 0 insertions, 5663 deletions
diff --git a/old/62387-8.txt b/old/62387-8.txt deleted file mode 100644 index 36edbe2..0000000 --- a/old/62387-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5663 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ilman vaan aikojaan, by Kaarlo Hemmo - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ilman vaan aikojaan - Pieniä juttuja - - -Author: Kaarlo Hemmo - - - -Release Date: June 13, 2020 [eBook #62387] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ILMAN VAAN AIKOJAAN*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -ILMAN VAAN AIKOJAAN - -Pieniä juttuja - -Kirj. - -KAARLO HEMMO - - - - - -Porissa, -Gust. Ronelius -1909. - - - - -SISÄLLYS: - -Ilman vaan aikojaan... -Miksi pastori ei nauranut... -Kun Matti naitiin... -Pahin rangaistus. -Karhun ampuminen. -"On takahangassa, kuin Vesamäki mustalaisille." -Kun lukkari Lassi Kivipuro taivaaseen matkusti. -Valtuusmiehen huono menestys. -Häämatkaseikkailu. -Kun nimismiestä jutkautettiin. -Hampaankolotus. -Rakkaus ei ole potaatti! -Hyvää tavaraa. -Merimiesten kylpy. -Nappi kolehtikukkaroon. - -Marjamatka. -Politiikasta. -Herra sen salli eikä Pekkakaan pannut vastaan -Yhteiskunta ja kansakoulunopettajat -Kadonnut morsian -Palkollisten valistusiltama -Kun Marja-ahon Mikko viljeli juurikkaita -Rautatielaitoksemme. -Joulurauha -Osuusruokala "Yhteishyvä" -Matti Aution rakkaudentunnustus - - - - -Ilman vaan aikojaan... - - -Kahden maailman kylillä toisensa kohdanneen savolaisen miehen välillä -oli kerran syntynyt seuraava keskustelu: - --- Mistä kotoisin? - --- Minäkö? - --- Niin? - --- Kuopiosta. - --- No, sittenhän olemme samasta pesästä, sillä Kuopiosta sitä minäkin -olen. - -Toinen nolostui, kun oli mahtavasti sanonut kaupungista olevansa, eikä -kuitenkaan ollut, ja sen vuoksi virkahti: - --- Minä en olekaan kaupungista... - --- No, mistäs sitten? - --- Ilman vaan aikojaan... Tuusniemeltä. Keskustelu oli päättynyt tähän -ja tuskinpa sitä olisi ansainnut kertoa, ell'ei siitä saisi nimeä -semmoiselle kirjaselle, joka tahtoo vaatimuksitta esiintyä, s.o. ilman -vaan aikojaan... Elkööt myös lukijatkaan kirjasen suhteen mitään -vaatimuksia asettako, vaan hankkikoot sen itselleen ilman vaan aikojaan -ja katselkoot sitä muun lukemisen tahi puhelemisen lomassa ilman vaan -aikojaan... Ja jos heiltä tiedustetaan, mitä lukevat, niin vastatkoot: - --- Ilman vaan aikojaan... - - - - -MIKSI PASTORI EI NAURANUT... - - --- Sanokaa mitä tahansa, mutta minä luulen, että pastori on ollut joko -onnettomasti rakastunut tahi on häneltä kuollut lempensä esine, sanoi -postinhoitajatar, vanhapiika, joka miltei kaikkiin asioihin sotki -rakkauden. - --- Minä puolestani uskon Herran häntä etsiskelleen niin voimakkaalla -kääntymisellä, että kaikki maallinen on saanut unohtua ja nauru juuri -etupäässä, arveli lautamiehen emäntä. - --- Mutta minun mieheni sanoo nähneensä pastorin nauraneen toisella -suupielellään, kun kellonsoittaja oli talkoudessa tanssinut -karhunmöyryä, tiesi lukkarin rouva kertoa. - -Tätä viimeksi mainittua puhetta ei kukaan lukuisista naisista ollut -kuulevinaankaan, sillä vanhastaan tunnettua oli, että lukkari ja hänen -rouvansa olivat tietävinään kaikki asiat paremmin, kuin muut. - --- Kerrassaan turhaa on arvella sinne tahi tänne, siinä kun ei voi -olla mitään muuta syytä, kuin yksinkertaisesti pappimainen tekopyhyys, -päätteli teräväkielinen kunnanlääkärin rouva. - -Nyt tekivät rovastinrouva ja kappalaisen leskirouva niin hermostuneita -liikkeitä ja niin pahasti silmäilivät, että kaikki toisetkin naiset -loukkaantuivat. Myrskypilvi näytti koko huoneen yli leijailevan, ja -ell'ei kahvintuoja samassa olisi sisään astunut ja kääntänyt huomiota -toisaalle, niin kukatiesi, minkälainen nujakka olisi noussutkaan. - -Ei suinkaan ensimmäistä kertaa tapahtunut, että pitäjän naisten, jopa -miestenkin, milloin heitä vaan useampi yhteen sattui, keskustelun -aiheena oli uuden kappalaisen, pastori Pietari Pyhälän nauramattomuus. -Hän oli vasta ensimmäistä vuottaan pitäjässä ja oli siksi kaukaa -muuttanut, ett'eivät uteliaammatkaan olleet hänestä kovin paljon -tietoja saaneet -- ja valhetta hänestä taasen ei voinut puhua, hän -kun oli kauttaaltaan kunnon mies. Saarnalahjat olivat vertojaan -etsivät, kaikkia kohteli hän suoralla avomielisyydellä, oli valmis -tehtäviään nurkumatta täyttämään ja sovinnollisessa hengessä tahtoi -riitaisuudetkin selvitettäviksi. Kirkolliselle kutsumukselleen ei hän -laisinkaan loukkaukseksi katsonut käydä kaikenmoisissa kokouspaikoissa, -eikä koskaan moittivasti puhunut, jos hää- ja huvitilaisuuksissa näki -viattomasti riemuittavan. Mutta se merkillinen omituisuus hänessä oli, -ett'ei hän koskaan nauranut. Ja tässä sitä kummaa olikin enemmän, -kuin tarpeeksi asti, jopa oikeutettuakin. Mies ei, näet, vielä ollut -30 ikävuottaan täyttänyt, silmien ja kasvojen ilme oli vilkas ja kun -oikein tarkasteli, ei voinut olla huomaamatta, että pohjalla täytyy -löytyä tai on ainakin löytynyt aimo annos veitikkamaisuuttakin -- ja -tämä samainen mies ei kuitenkaan koskaan nauranut, ei edes silloinkaan, -kuin toiset olivat naurusta katkeamaisillaan... Mikä oli tähän syynä? -Miksi hymyä ei koskaan hänen verevillä huulillaan nähty ja miksi -muutoin niin miellyttävät kasvonsa olivat naurulle jäässä? - -Tämmöisiä kysymyksiä lakkaamatta tehtiin, ja milloin vaan pitäjäläisiä -yhdessä oli, silloin melkein poikkeuksetta, etenkin jos puhe-ainetta -puuttui, keskusteltiin pastorin nauramattomuudesta ja koetettiin -keksiä syitä siihen. Kaikki kokeet olivat kuitenkin turhia, eikä -kellään ollut rohkeutta ruveta niin tungettelevaiseksi, että olisi -itseltään pastorilta sitä tiedustanut. Hyvin uskottavalta tuntuu, että -koko tämä asia, joka pitäjäläisistä oli tavallaan "polttava kysymys", -olisi kaikiksi ajoiksi jäänyt salaperäisyyden verhon taakse, ell'ei -pastorin kuoleman jälkeen olisi löydetty erästä merkillistä paperia -hänen tärkeimpien talletettaviensa joukosta. Kun ei voine olettaa, että -vainajan muistoa kohtaan tapahtuu loukkaus, kopioidaan pastorin jättämä -paperi tähän ja oli se sanasta sanaan näin kuuluva: - - "Minä en koskaan naura. - - Oman itseni kanssa olen vakavamielisen harkitsemisen jälkeen - tehnyt sen järkähtämättömän päätöksen, ett'en täst'edes koskaan - enää naura, olkoonpa siitä pidättäytyminen kuinka vaikeata tahansa, - minä kun naurullani olen häväissyt pyhän saarnavirkani itse - kirkossa, pyhässä Herran huoneessa. Jos minä tämän lupaukseni - rikon, katson itseni mahdottomaksi sananpalvelijana olemaan. K:ssa - Kesäkuun 24 päivänä 1816. - - _Pietari Pyhälä_, - apulaispappi." - (Sinetti). - -Kun tämmöinen sitoumuspaperi löydettiin, oltiin päästy avaimeen -käsiksi, jota mitä kiihkeimmän uteliaisuuden vallitessa ruvettiin -pyörittelemään. Tietysti oli paljon vaikutuksia voitettavana, -mutta innokasten ponnistusten avulla saatiin salaisuus ilmi. -Lyhykäisyydessään kerrottuna on se seuraava: - -Pastori Pietari Pyhälä, joka ei ollut taipunut suomalaista sukunimeään -ruotsintamaan, vaikka se sinä aikana oli niin tavallista, oli -ensimmäisinä pappisvuosinaan apulaisena K:ssa. Eräänä juhannuspäivänä, -jolloin jumalanpalvelus oli tavallista juhlallisempi syystä, että -rippilapset laskettiin Herran ehtoolliselle, oli pastori Pyhälä -saarnaamassa. Kirkko oli koristettu lehtipuilla ja ihmisiä oli -tungokseen asti. Kun oli lämmin ilma, olivat ovet auki. Kirkon pää-oven -kynnykselle oli muuan vanha mummo asettunut istumaan sillä tavoin, -että seljällään nojasi pihtipieltä vasten ja toinen jalkansa oli -sisäpuolella ja toinen ulkopuolella kynnystä. Vaikka pastorin saarna -oli ainakin, mutta erittäinkin juhlapäivänä, voimakasta ja pirteätä, -oli mummoa kuitenkin ruvennut torkuttamaan. Lienevätkö poikaviikarit -ajaneet vai omia aikojaanko lie kirkonkylän lautamiehen tallipässi -lähtenyt nousta kaputtelemaan kirkonrappusia myöten ylös ja olisi kai -kirkkoonkin astunut, ell'ei olisi ruvennut tarkastelemaan kynnyksellä -torkkuvaa mummoa. Huomatessaan mummon pään nyökkämisen, oletti kai -pässi sitä puskusille vaatimukseksi, koska oli ruvennut niskaansa -väännellen käpälällään kaapimaan rappukiveä ja hiljalleen äännähdellyt: -"Pä... ä... pä... ä..." Juuri sillä hetkellä oli saarnaava pastori -sattunut vilkasemaan ovelle päin, kohdaten siellä nähtävän, joka oli -niin mieltä- ja sydäntäkutkuttavaa, että häneltä oli nauru purskahtaa. -Onneksi hän toki muisti paikan pyhyyden ja sen kalliin tehtävän, jota -oli toimittamassa. Mitä kiireimmiten hän käänsi päänsä toisaalle ja -vakavalla hartaudella vertaili tätä juhannusta sinikirkkaine taivaineen -ja kukkineen muistoksi paratiisista, jossa esivanhempamme puhtaine, -synnittömine sydämineen... hahhah hahaha hahhah hahaha hahhah hahaha... - -Keskellä lausettaan oli pastori, näet, sattunutkin vilkaisemaan jälleen -ovelle päin, jossa pässi siinä silmänräpäyksessä puskea jupsasi -mummoa päähän niin voimakkaasti, että mummoparka kaatui kynnykseltä -ylenkuntturaisiaan kirkkoon, tehden mitä hullunkurisimman kuperikeikan, -joka on helpompi käsittää, kuin kertoa. Kirkkoväki oli tavattomasti -hämmästynyt ja useampi kavahti seisomaan. Kun jokaisen katse ja huomio -oli kiintynyt pastoriin ja hänen saarnansa kuuntelemiseen, ei kukaan -huomannut, mitä ovella tapahtui. Ja sitten sitä vasta pastoriin -ruvettiin oikein katsomaankin, kun hän täyttä kurkkua nauroi, niin että -kirkko raikui. Tosin näytti väliin siltä, kuin hän tahtoisi lakata, -mutta naurunpuuskat alkoivat uudelleen ja saarnatuolin laidasta kiinni -pitäen pastori edelleen hohotti... hahhah hahaha hahhah haahaa... - -Tuli toki naurusta viimein loppu kun tulikin. Hengästyneenä, -hermostuneena ja harmistuneena oli pastori laskeutunut saarnatuolista -alas tiedustamaan, sallitaanko hänen toimittaa jumalanpalvelus loppuun -asti. Kun kirkossa-olijat yksimielisesti siihen myöntävästi olivat -vastanneet, oli pastori noussut saarnaansa jatkamaan. Silloin olikin -vasta saarna saatu kuulla ja koko muukin jumalanpalvelus oli sitten -tullut niin liikuttavasti toimitetuksi, että kirkossa oli itkeä -nyyhkytetty kaikkialla. - -Pastorin pyynnöstä ilmoitti kirkkoneuvosto tapauksen tuomiokapituliin, -jonne pastori kutsuttiin kuulusteltavaksi. Kun hän suullisesti asian -oikein selitti, annettiin hänelle ainoastaan muistutus. Mutta tarpeeton -tämä muistutuskin oli, sillä pastori oli jo samana päivänä, jona tapaus -sattui, rangaissut itse itseään, vieläpä niin ankarasti, kuin edellä -olleesta, hänen jälkeenjättämästään paperista näkyy... - -Ja siinä oli syy, miksi pastori ei nauranut. - - - - -KUN MATTI NAITIIN... - - -Samaan taloon he olivat sattuneet pestautumaan, Marketta -palvelijattareksi ja Matti rengiksi. Uudessa palveluspaikassaan he -jo tulopäivänsä iltapuolella olivat niin toisiinsa tutustuneet, kuin -olisivat ikänsä yhdessä asuneet, vaikka totinen totuus oli, ett'eivät -koskaan sitä ennen olleet toisiansa tavanneet. Aivan alusta alkaen oli -heillä jokaisessa kohtaamisessa jokin pilapuhe toisilleen valmiina -ja tuommoinen hyväntahtoinen naurava katse sen harjakaisiksi. Hyvin -pian heidän välillään oleva juopa kuivui kokonaan umpeen ja vuoden -lopulla oli heidän suhteensa siinä määrässä hyvä, että kyläkunnan -ennustaja-eukot alkoivat arvella, että kyllä heistä taitaa tulla yksi... - -Ennenkuin seuraava pestausaika saapui, olivat he jo ajoissa -keskustelleet, vieläkö jäävät entiseen paikkaan tulevaksi vuodeksi tahi -eivätkö. - --- Jos vaan tahtovat pitää, oli silloin Marketta sanonut. - --- Samaa ajattelen minäkin -- oli Matti lausunut -- sillä näkyypä tässä -työtä, ruokaa ja lämmintä riittävän. - -Ja kun kumpaistakin sitten pestausaikana toiseksi vuodeksi pyydettiin, -antoivat he myöntävän vastauksen. Enemmän kuin tähän asti olivat he -täst'edes toisiinsa kiintyneitä. Missä suinkin sopi, siinä he aina -puhua supattelivat toisilleen, ja jos Marketta mitä apua tarvitsi, -silloin oli Matin auttava käsi heti ojennettuna, eikä Marketta -suinkaan tietänyt, ennenkuin itse siihen hommaan ruvetessaan, että -saunapuut olivat jo uunin edessä ja navettavedet kannetut. Marketta -taas puolestaan valvoi, että Matin sukat tulivat ajallaan parsituiksi -ja että hänen kylpyvetensä oli lämmitettyä. Heille kyllä kaiken tämän -johdosta monta irvistelysanaa lausuttiin, mutta he eivät olleet -toppanaankaan, vaan lohduttivat itseään sananlaskulla: Ei haukku -haavaa tee, jos ei koira purra saa. Ja siltä melkein näytti, kuin -toisten virnailut olisivat heitä yhä läheisempään yhteyteen saattaneet. -Niinpä he esimerkiksi yhdessä astua tassuttelivat pyhinä kirkkoon ja -yhdessä sieltä palasivat. Ja sekös kielikelloille vasta vettä myllyyn -antoi, kun he yhdessä menivät Jyväskylään laskiaismarkkinoille. -Siellä, jos missä, oli Marketalla ja Matilla hauskaa! He kävelivät -puolipäivää posetiivinsoittajan mukana, ostivat monta uutta ja -kaunista rakkaudenlaulua, vieläpä niitten säveleenkin oppivat, ajoivat -karusellissa ja joivat torilla vehnäskahvit kolme kertaa päivässä. -Kotiin lähtiessä osti Matti Tampereen puodista Marketalle niin -helakkavärisen huivin, että se näkyi avannolta kotiin. Sen lisäksi -hän vielä kaikessa salaisuudessa osti pari hopeasormusta, jotka -päällepäätteeksi oikein kultauttikin. Vaan eipä hän itsekkään lahjoitta -jäänyt! Marketta, näet, pisti hänen taskuunsa paperikäärön, joka -sisälsi messinkiset kellonperät, niin paksut, että ne, Marketan sanojen -mukaan, kelpaisivat, vaikka härän kytkyeksi. Ja ne välkkyivät, kuin -kulta! - -Kun kotiväki sai näistä lahjoituksista tietää ja joku vahingossa -Matin sormuksetkin näki, niin silloin heti päätettiin, että kyllä -heistä tulee yksi... Sitten tuo arvelu levisi kylällekin ja sielläkin -sanottiin, että kyllä heistä tulee yksi... Matti oli ruvennut itsekin -miettimään, että silloin on taottava kuin rauta on kuuminta. Eräänä -perjantai-aamuna kun hän Marketan sattui saunassa tapaamaan, sanoi hän: - --- Mitäs tästä turhasta jorotuksesta enää lähtee -- sano suoraan, eikö -meidän sopisi panna nuttujamme samaan naulaan? - --- Tarkoitatko sitä, että papilla panettaisimme mustaa valkealle? - --- Sitähän minä tarkoitan. - --- No, jos luulet, että minä eukoksesi kelpaan, niin pannaan vaan -ryysyt yhteen. - --- Mikäpäs tässä sitten hätänä... Lämmitä pesuvettä minullekin asti ja -koeta joutua itsekin pian valmiiksi. - -Tässä oli koko kosinta -- ei siinä ensin uinailtu ja autuaasti -vavahdeltu, ei äänettömällä huokauksella kysymykseen vastattu, -eikä tulisesti suudeltu: sydämen teeskentelemättömällä suoruudella -avioliiton ensimmäinen side solmittiin... Matti, näettekös, oli jo -ovessa silloin, kuin hän puhui pesuvedestä ja pyysi Marketan kiirettä -pitämään. Sitten hän astua taapusteli isännän pakeille. Häntä hiukan -nolostutti, eikä oikein tietänyt, kuinka alkaisi. Muutaman kerran -rykäistyään ja korvallistaan raapaistuaan, sanoi hän viimein: - --- Tuota noin... antaisittekohan, isäntä, muutamisen kymmenen markkaa -rahaa ja hevosta maksua vastaan -- Marketta ja minä pistäytyisimme -hiukan tuolla kirkolla. - --- Sitä minä olen jo kauan odottanutkin, sanoi isäntä naurahtaen. Mutta -kukas puhemieheksi lähtee? - --- Ihalais-Pekkahan se lupasi tulla. - --- Olisin minäkin lähtenyt ja etenkin tänään se olisi mainiosti -sopinut, kun minulla on omaakin asiaa pappilaan. - --- Mieluimminhan minä toki isännän puhemieheksi otan, mutta en ole -uskaltanut pyytää. - --- No, mene sitten tupaan ja käske emännän minulle kaulaamaan puhdas -paita. Varistakoon myöskin partavettä. - -Matti kiirehti isännän käskyä täyttämään ensin ja sitten kapusi aitan -ylisiltä vaatteitansa noutamaan. Sieltä hän otti verkanuttunsa, -jonka kilpa-ammunnasta saamillaan rahoilla oli teettänyt, harmaat -sarkahousunsa, niin paksut, että melkein itsestään seisoivat, -lastinkiliivinsä ja pitkävartiset saappaansa. Vaatteensa hän pihamaalla -lumeen pieksämällä puhdisti, ennenkuin ne tupaan kuljetti. - -Mutta Marketta oli kodassa pahemmassa kuin pulassa, hän kun ei -tahtonut saada valkeata syttymään, vaikka tulitikun toisensa perästä -poltti ja tuohia sekä päreitä, puitten sekaan tunki. Kuten muut hänen -kalttaisensa, oli hänkin taika-uskoinen ja jo itsekseen puheli: - --- Mikähän riena tähän naimahommaan mahtaa tullakaan, koska ei tuli -tahdo syttyä?... - -Vaan vihdoin remahti ilmivalkea palamaan. Silloin Marketta iloisena -lähti vaatteitansa hakemaan. Hän toi aitastaan tupin eli alushameen, -kirjavapohjaisen päällyshameen, satiininutun, paksun palttoon, sukat, -kengät ja helakkahuivin, jotka kantoi saunaan siellä pukeutuakseen. -Ja siinäkös sitä olikin työtä! Kasvotkin olivat pestävät kolmella eri -vedellä: ensimmäisellä lähti nila, toisella lika ja kolmas vesi vasta -kiiltävän teki. Pieneen läkkipeiliin piti lakkaamatta kurkistaa, jotta -jakaus keskelle päätä tulisi, tarvittiinpa siinä toisiakin sukkapuikko -kädessä auttamassa, kun jotkut hiukset olivat itsepäisiä, teetättäen -jakausta moneen kertaan. - -Samanlaista hommaa ja pieniä vastuksia niitä Matillakin oli: väliin, -näet, partaveitsi ei tahtonut pystyä ja väliin taasen tahtoi haavankin -tehdä. Ja nyt kuitenkin oli syytä itsensä aivan uudelle karvalle -luoda, sillä oltiinhan lähtemässä pappilaan -- omaa itseä kuulutuksiin -panemaan. - -Vihdoin kaikki oli valmiina! - -Isäntä oli valjastuttanut oriin parhaimman kirkkoreen eteen, olipa -puoliksi karvaton peurannahkakin perälle asetettu. Lähtiessä syntyi -pieni kina, kun isäntä tahtoi olla kuskilla ja asettaa Marketan ja -Matin herroina rinnakkain perässä istumaan. Tähän ei Matti olisi -suostunut, vaan kun isäntä puolestaan oli luja, niin mikäs siinä auttoi. - -Marketan päässä oli Matin lahjoittama helakkahuivi, ja Matti taas antoi -takkinsa olla auki, jotta Marketan lahjoittamat kellonperät komeasti -loistivat. Kun ori karkasi juoksemaan, että kulkuset helähtivät, ja -kiidätti sekä reen että reessä-olijat kartanon taakse, mistä tie -kirkolle kulki, silloin vasta kotiväki huomasi, mitä tekeillä oli. Ja -nytkös syntyi hälinä! Ei, näet, voitu olla arveluita ja mielipiteitä -ilmilausumatta: yksi löi kahtakämmentä, toinen nauraa virnotti ja -kolmas jonkun kokkapuheen päästi. Yksin sokea elättimuorikaan ei -saattanut itseään pidättää, vaan puhkesi puhumaan: - --- Vai oikein heidät reenperään pantiin... katsopas sitä herrasväkeä! -Hm, hm, semmoista on, kun ollaan nuoria... Parasta taitaisi olla, -ett'eivät vielä ylpeileisi, sillä pianpa tuommoiset rikkaat luudalta -lattialle putoavat, suuria säästöjä kun ei liene... Mutta jos tyhjinä -kuin saippuakuplat mennään naimisiin, niin ei suinkaan kiikarilla -tarvitse nälkää katsella... se tulee niin lähelle, että sen silmälläkin -erottaa... ohhoh! Ripille päästyäni ja tuskin oman vaatekerran -omistajana sitä minäkin koetin miehen saada -- ja tässä tätä nyt -ollaan... - -Minkälaisen aavistuksen kaukoputken kautta Matti ja Marketta -kuulutuksille mennessään tulevaisuuteensa katselivat vai eivätkö -katselleet ollenkaan, se on tietymätöntä. Kun jotenkin pian oli -kirkolle päästy, käytiin puodista ostamassa papille antimet -- ja -sitten lähdettiin pappilaan. Isäntä pistäytyi ensin papin pakinoille, -jolla ajalla Marketta ja Matti eteisessä taskupeiliensä avulla -tarkastelivat, olivatko jakaukset keskellä päätä, sekä muutenkin -pukujansa järjestelivät. Kohta kuitenkin isäntä heidät sisälle kutsui. -Marketan syvään niiata hörskäytettyä ja Matin koreasti kumarrettua teki -pappi tavanmukaiset kysymykset ja pani sitten -- mustaa valkealle. -Paluumatkalla poikettiin Tuurissa vehnäskahvit juomassa ja vehnäistä -ostamassa sekä Kanttilan puodissa pieniä ostoksia tekemässä. - --- Nytkös Matti akkametsästä palajaa? kysyi puoti-Pekka naurahtaen. - --- Niin -- vastasi Matti ja naurahti hänkin, vaikka ainoastaan toisella -suupielellään -- keväällähän siitä metsästä parhaiten saaliin saa... - -Vasta iltamyöhällä he saapuivat kotiin, mutta siitä huolimatta -Marketta vielä paahtaa sukasi kahvia, pisti suuren sumppipannun kiehua -porisemaan. Sitten Marketta ja Matti alkoivat kehotella: - --- Tulkaa ryyppäämään kuppi varikaista ja ottakaa vehnäistä myöskin. - -Ja omasta puolestaan sanoi Matti vielä lisäksi: - --- Tämän parempia ratulia ei tulla viettämäänkään, koskapa kuvernööri -kuuluu niitten pitämisen kieltäneen. - -Hyvältä näytti kahvi maistuvankin, eikä nyt arvosteltu ja ilvehditty, -kuten aamupuolella tapahtui, vaan sylintäydeltä onnitteluja ja -kiitoksia jaeltiin. Sokea elättimuorikin maiskutteli huuliaan ja puheli: - --- Kas, kuinka hyvää kahvia Marketta keitti... ei herroissakaan -parempata synny... ihan se sydämeeni herahti... Luoja palkitkoon ja -nuorta paria siunatkoon!... Voi kuitenkin tuota hyvää kahvia, jota -vielä kaksi kuppia annettiin, toinen niin täytenä, että teevadillekin -oli läikkynyt... Kiitoksia, tuhansia kiitoksia! - -Seuraavana aamuna oli Marketan ja Matin välttämättömästi lähdettävä -kirkkoon kuullakseen, kuinka liperikaula, (s.o. pappi) heidän nimensä -pyhästä pöntöstä lausuu. Kotiin palattuaan olivat kertoneet, että -kuuluttamisen aikana oli vaikea kirkossa olla, kun muka luulivat, että -tuntemattomatkin heitä tarkastivat... - -Kuulutetuiksi tultuaan oli Marketalla ja Matilla vapaus, irvistelyjä -pelkäämättä, seurustella, kuinka vaan halusivat. Parhaansa mukaan -he ryhtyivät varustautumaan tulevaisuuden varalta, tiedustaen jo -seuraavalla viikolla Marketalle asunnon Luikalan mäkitupaan, Matti kun -aikoi vielä seuraavankin vuoden olla renkinä, sillä siinä tapauksessa -oli isäntä luvannut hänet ottaa torppariksi Lääppäälän torppaan. Kaikki -näytti valoisalta, kuin pouta-aamuna. - -Mutta kuinka lienee ollutkaan, rupesi Matti muutamain viikkojen -kuluttua muuttumaan, ikäänkuin pouta-aamu alkaa pilveen vetäytyä, -vaikka päivän valjetessa ei edes hattaroita näy. Ensinnäkin hän -enimmäkseen oleksi eripäällään ja näytti välttävän Marketan seuraa. -Ja jos Marketta häntä milloin puhutellakseen kutsui, niin hän meni -jompsimalla, eikä nopeasti, kuten ennen, jopa väliin oli menemättäkin. -Eikä hän Markettaa enää tämän töissäkään tahtonut auttaa. Kun -vieraantuminen niin silmiinpistävästi tapahtui, eivät muutamat -malttaneet olla kysymättä, mikä siihen on syynä. - --- Onpahan tuota vielä aikaa toistemme kanssa kylliksi kamuta, oli -Matin kuivakantainen vastaus ollut. - -Tuli sitten kekri ja palvelusväen odottama kisaviikko. Moni -hyppyhaluinen oli silloin toivonut saavansa häitä tanssia, mutta -niitäpä ei tullutkaan. Tehdyn sopimuksen mukaan muutti Marketta -Luikalaan, ryhtyen kutoa helskyttämään kangasta, josta suurin osa oli -tuleva talon tyttärille ja loppu hänelle itselleen. Matti puolestaan -lähti kokoviikkoiselle metsästysretkelle, hyvä ampuja kun oli, Hovilan -sydänmaille, eikä sinne lähtiessä yhtä vähän kuin sieltä palattuaan -Luikalassa edes käymään mennyt. Silloin Marketan ja Matin naimahomma -tuli jälleen arvostelujen alaiseksi, ensin kaikessa hiljaisuudessa ja -sitten julkisesti. - --- Taitaapa olla Marketan ja Matin taikinassa paha, sanoivat yhdet. - --- Ei heistä tule yhtä, vaikka köyttäisi, päättivät toiset. - -Ja vanha sokea elättimuorikaan ei malttanut olla äänetönnä, vaan sanoi: - --- Sitä se on, kun kovin aikaiseen ruvetaan avioparina olemaan... Hm, -kukas käski niin komeasti pappilaan lähtemään... Niin, niin, -- ylpeys -käy lankeemuksen edellä... - -Mutta mitä kaikkea lienee puheltukaan, arveltu ja päätetty, ei -kuitenkaan löytynyt ketään, joka olisi kyennyt pääsemään asian -ytimeen: löytämään syyn Matin mielenmuutokseen. Jos hän olisi ollut -kevytmielinen nuorukainen tahi hulttiomainen ja hutilusmies, niin -moinen menettely olisi silloin, ikäänkuin ohjelmaan kuuluva. Matti oli -kerrassaan toista maata, rehellinen ja vakava, ja siksi oudoksuminen -syntyi aivan itsestään. Tosin kyllä jotkut olivat tietävinään, että -Matti aikoo lähteä etelä-Suomeen ansiomatkoille ja jättää naimahommat -sikseen. Toiset taasen arvelivat, että kun kylällä kerrotaan -naapuritalon pojan käyvän Luikalassa Marketan luona istuksimassa, -niin Matti on ruvennut kylmenemään. Nämä arvelut tulivat kuitenkin -kumotuiksi sen kautta, että Matti ensinnäkin oli koko vuodeksi -pestautunut, eikä poislähdöstään ollut mitään jutellut, ja toisekseen -oli Marketta niin nuhteettomaksi tunnettu, ettei hänen tähtensä edes -oman sulhonkaan tarvinnut luulevaisuuden huolta kantaa... Kenties -Matin ero-aikeet olivatkin ainoastaan pinnalla, eivätkä sydämen -syvyydessä tahi oli hänen tarkoituksena tutkia itseään ja samalla -ottaa selvä, oliko Marketta häneen todenteolla kiintynyt? Mutta kukapa -tietää, ihmissydän kun on semmoinen merkillinen salakammio, että sen -aivoituksia on usein vaikea tutkia -- ja taitavatpa ne väliin, eikä -niinkään harvoin, olla tutkimattomiakin, ell'ei aika vähitellen syitä -ja seurauksia ymmärrettävään muotoon saata. Päästäksensä johonkin -selvyyteen, päätti isäntä, kuten kunnon puhemiehen olikin tehtävä, -puhutella Mattia itseään ja kerran ruokalevon aikana kutsui hänet -kamariinsa. - --- Kuulehan, Matti, -- sanoi isäntä -- kohta on jo joulu käsissä, ja -sinun hääsi ovat vielä viettämättä. Mitäs sinä oikeastaan mietit? -Heitä hornaan kaikki verukkeet ja hommaudu jouluksi naimisiin, sillä -sananlasku sanoo: Ennen mies on vuoden lehmättä, kuin jouluyön eukotta! - -Matti katseli ympäri kamaria ja vastasi: - --- Taitavat ne häät jäädä minulta viettämättä... - -Sitten hän vilkaisi seinäkelloon ja jatkoi: - --- Kas, jokos se aika on noin mennä livahtanut... Pitääpä tästä mennä -ruunan apetta silmästämään. - -Sen sanottuaan Matti mennä luikahti pois. - -Isäntä jäi ihmettelemään, eikä voinut olla Matin kuminallista vastausta -emännälleen kertomatta -- siinä samalla sen sattuivat tyttäretkin -kuulemaan, jotka puolestaan pitivät huolta, että asia koko kyläkunnalle -levisi. - --- Katsohan vaan, eipä heistä yhtä tulekaan, kuului silloin pilkallisia -huudahtuksia kaikkialta. - -Mutta kun kyläkuntalaiset ilkkuen puhelivat, tunsi Marketta sydämensä -verta vuotavan. Hän kyllä koetti tehdä parastaan ollakseen iloinen -ja siten näyttääkseen maailmalle, että ihmiset haastelevat turhia, -mutta ei se tahtonut oikein onnistua -- surun voima oli suurempi. -Tuontuostakin hän itkeä tihautti, eikä kankaan kutominenkaan tahtonut -luistaa. Vihdoin hän päätti panna kaiken viisautensa liikkeelle ja -viedä Matin vihille -- millä keinolla tahansa. - -Eräänä iltahämäränä hän meni taloon. Aivan kuin sallimus olisi -asettanut, tapasi hän Matin kartanolla jotain puuhailemassa. - --- Tulehan vähän puheilleni, sanoi Marketta, mennen edeltä saunaan, -jonka uuni oli riittymäisillään, niin ettei savu enää ollut -häiritsemässä. - -Matti jäi hetkiseksi seisomaan. - --- No, eihän tuo purematta nielase, sanoi hän sitten yksinään ja lähti -astua jörppimään Marketan perästä saunaan. - -Siellä oli Marketta istumassa penkillä, nypistellen hyppysillään -esiliinansa nurkkaa. Matti istahti portaille ja alkoi vedellä -pieksujensa varsia. Kumpikaan ei puhunut halaistua sanaa. - -Kun oli kotvan aikaa sillä tavoin istua nokotettu, katkaisi Marketta -äänettömyyden kaulan. - --- Matti hoi -- sanoi hän -- minkästähden sinä olet tullut aivan -toisenlaiseksi? - --- Ehkä olen lihonut, kun olen syönyt paljon perunoita. - --- Eläpäs nyt rupea virnakoimaan, vaan sano suoraan, koska olet -päättänyt häitämme viettää? - --- Kuoleman jälkeen, kuin Kukkolan Jussi hevoskauppansa purkamisen. - --- Mitä sinä, Herran nimessä, nyt haastatkaan? Minä olen aina sinusta -pitänyt ja pidän nytkin vielä niin että oikein kutkuttaa ja samoin olen -uskonut sinunkin tekevän -- ja nyt kuulenkin, että mielessäsi onkin -ollut pelkkä petos, ihan Mäntsälän jutku... No, olkoon niinkin, sillä -eipä minulla puolestani ole mitään syytä hävetä, mutta sinulla on, -kun olet orpoa tyttöparkaa näin ilkeästi narrannut -- usko pois: -- -hevosetkin sinua nauravat... Ja sanopas nyt, mikä tähän on syynä? - -Matti oli hyvin liikutettu, niin että äänensä värisi sanoessaan: - --- En tiedä itsekään, vaan minun mieleni yhtäkkiä muuttui. - --- Niin, -- no -- virkkoi Marketta -- ei väkisin vävyksi, ylenmielin -ystäväksi, sanotaan sananlaskussakin. Sen lisäksi ei sinulle mitään -vahinkoa tapahdu, vaan minulle, sillä sinä kyllä minua parempiakin -vaimoksesi löydät, mutta minä en saa miestä ikänäni, kun maailman -korviin joutuu, että olet minut hyljännyt... Ajattele tätä, Matti, ja -ajattele myöskin, mikä kohtalo on petturin sielulla!... Sanoit äsken, -että mielesi yht'äkkiä muuttui... No, hyvä! Minä olen keksinyt keinon, -miten pulasta parhaiten selviämme. Me menemme vihille, kuten ainakin, -mutta ilmoitamme, ettemme vietä häitä, kun "huomentuoppikin" on -kielletty. Sitten papin kysyessä, tahdotko ottaa minut aviovaimoksesi, -vastaat myöntävästi. Mutta kun pappi minulta kysyy, tahdonko ottaa -sinut aviomiehekseni, vastaan minä: En tahdo! - -Matti mietti ja kun hänen omatuntonsa sanoi, että Marketan on hyvitys -saatava, virkkoi hän: - --- No, minä suostun ja kaikkein parasta on mennä jo ensi sunnuntaina, -niin pääsemme itse rauhaan ja ihmiset myöskin, joilla tuntuu olevan -meidän naimahommasta niin paljon tekemistä. - --- Mennään vaan ensi sunnuntaina, sanoi Marketta. Sitten molemmat -lähtivät saunasta, Marketta Luikalaan ja Matti tupaan, Ilonsekaiset -tunteet täyttivät Marketan mielen, kun hän puolijuoksua mennä hipaisi. -Seuraava sunnuntai tuli. Niinkuin sulho konsanaankin, pukeutui Matti -parhaisiin vaatteisiinsa, pyysi hevosen ja kävi Marketan ottamassa -Luikalasta rinnalleen -- ja sitten he lähtivät vihille. Suunsoittajat -ja ilvehtijät nolostuivat ja olivat mykkinä. - -Kirkonmenojen loputtua astuivat Marketta ja Matti sakaristoon -vihkimistä varten, josta Matin isäntä oli jo edellisenä päivänä -kirkolla käydessään poikennut pappilassa ilmoittamassa. Useita -muitakin pareja oli samalla pyhällä asialla. Pappi asetti vihittävät -riviin seisomaan, alottaen vihkimisen rivin oikeasta päästä, ja kun -Marketta ja Matti olivat vasemmassa päässä, oli heidän vuoronsa tuleva -viimeiseksi. Mutta lähenemistään läheni pappi heitäkin, tulipa vihdoin -heidän kohdalleenkin ja kysyi Matilta: - --- ... minä kysyn sinulta Matti Muhonen, tahdotkos ottaa tämän Marketta -Suhosen aviovaimoksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä? - --- Tahdon, yrähti Matti puoliääneen. - -Sen perästä pappi siirtyi Marketan eteen ja lausui: - --- ... minä kysyn sinulta Marketta Suhonen, tahdotkos ottaa tämän Matti -Muhosen aviomieheksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä? - --- Tahdon, vastata heläytti Marketta niin raikkaasti, että sakaristo -kajahti. - -Matin silmissä maailma tuntui mustenevan ja hän yritti kiljaista: -Petturi! Mutta ääni tukehtui kulkkuun sekä omatunto sanoi, että -petturihan hän itsekin oli aikonut olla... Pakoon lähtemistäkin jo -ajatteli. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, kun jalkansa tuntuivat -voimattomina vapisevan ja kun pelkäsi tulevansa vangittavaksi ja -vietäväksi tuomiokapituliin itsensä piispan tutkittavaksi... Lienee -hän myöskin mielitellyt jotakin sanoa, koska huulet höpähtelivät... -Papin juhlallinen ja hurskas katse estivät kuitenkin hänen puhelunsa -ja ikäänkuin tietämättään hän kaivoi rahakukkarostaan Jyväskylän -markkinoilta ostamansa kullatun hopeasormuksen, jolla sitten kaksi -yhdistettiin yhdeksi kuolemaan asti. Vasta polvistuttuaan pääsi Matti -täyteen tajuunsa ja ajatteli, että ehkäpä tämä oli näin meneväkin, eikä -milloinkaan liene ketään vihittävää ollut, joka suuremmalla sydämen -hartaudella oli loppusiunauksen vastaanottanut, kuin juuri -- Matti. -Hetkisen kuluttua hän vihittynä miehenä astua tassutteli Markettansa -kanssa hevosen luo. - -Rekeen istuttua sanoi Matti: - --- Sinä syytit minua talon saunassa, että minä olen narrannut sinua -ja lupasit vihillä vastata kieltävästi. Mutta sinähän vasta oikein -narrasitkin ja valehtelit... Minkätähden sinä teit sillä tavalla? - --- En tiedä itsekään, vaan minun mieleni yhtäkkiä muuttui, haasteli -Marketta, väistyen Mattia lähemmä ja katsoen hellästi hänen silmiinsä. - -Tämä katse sattui Mattiin. Hän käänsi kasvonsa toisaalle ja pyyhkäisi -rukkasella silmiään. - --- Kas, kuinka tuo vastatuuli nostaa vettä silmiin, puheli Matti, -ikäänkuin itselleen. - -Vähän ajan kuluttua Matti jatkoi: - --- Tuntuipa tuo minunkin mieleni muuttuneen. Sitten hän ropsaisi -hevosta ohjasperillä ja virkahti: - --- Mitäpäs me rupeamme kirkonkyläläisten kahvihöröä särpimään -- -saammehan me varikaista kotonakin. - -Kauan ei kulunutkaan, ennenkuin muutaman virstan pituinen taival oli -kuljettu. Luikalassa poikettiin sen verran, että Marketta otti kahvia -ja sokeria sekä vehnäistä sieltä, voidaksensa pistää talossa suuren -sumppipannun kiehua porisemaan, kuten kuulutusmatkalta tultuakin. -Pian sitten istuttiin puhaltelemassa höyryäviin kahvikuppeihin. Siinä -onnitellessa sanoi isäntä: - --- Kas niin, Matti, eikös nyt kaikki ole hyvin? - --- Hyvin olisi -- vastasi Matti -- jos ei olisi yhtä pahaa vikaa. - --- Mikä se paha vika on, mikä se on? kysyi jok'ikinen tuvassa-olija, -ikäänkuin yhdellä suulla. - --- Niin, tuota noin... muut miehet saavat sanoa: Minä nain. Mutta minun -miesparan pitää sanoa, että minut naitiin... - -Nauru purskahti jokaiselta, vaikka eivät ymmärtäneetkään, mitä Matti -sanasutkauksellaan tarkoitti. Eikä kukaan ruvennut selitystäkään -pyytämään, sanottiinhan vaan: - -Tulipa heistä yksi, kun tulikin... - --- Niin tuli, kun minut naitiin, päätti Matti vielä uudestaan. - - - - -PAHIN RANGAISTUS. - - -Pikku kaupunki! - -Ei oikein tiedä, onko säälittävä tahi hymyiltävä, kun pikku kaupungista -tulee kysymys. Se ala, jonka se isänmaan pintaa on saanut itselleen -valloitetuksi, on pieni, kaikki sen rakennukset ovat pieniä ja siinä -asuvat ihmiset ovat, ellei juuri pieniä, niin ainakin pikkumaisia. -Mitä sen omassa keskuudessa sattuu, se on pientä sekin, ja suuren -maailman suurista tapauksista taasen ainoastaan pientä huminaa pikku -kaupunkiin saapuu. Kun meidän maassamme suurkaupungit eivät ole vielä -muotiin tulleet, vaan melkeinpä kaikki ovat pikku kaupunkeja, täytyy -ensinnäkin, jos niistä jotain tahtoo kertoa, jättää mainitsematta, -mistä kaupungista on puhe, ja toisekseen kertomuksessa esiintyville -henkilöille on annettava uudet niinet, ett'ei -- pikkumaisuuksia -syntyisi. Vaikka kuvattavat tapaukset henkilöineen jo olisivat -historiantakaisiakin, saattaa varovaisuus sittenkin olla tarpeen, sillä -onhan mahdollista, että jälkeläisten joukossa on semmoisia, jotka eivät -voi olla näyttämättä, että heissä on pikkukaupungin -- pikkumaisuutta. -Viisasta varovaisuutta ohjeekseen käyttämällä on siis kerrottava esim. -tällä tavalla: - -Eräs maamme pikku kaupunki eleli itseensä sulkeutuneena herttaisen -rauhan ja levon helmassa, eikä juuri koskaan ollut muuta muutosta -tuntenut, kuin vaan sen, mitä vuodenaikojen vaiheet tuottavat. Sen -vuoksi suurena uutisena ja milt'ei silmänräpäyksessä, vaikka ei -silloin vielä puhelimia ollutkaan, levisi ympäri kaupunkia tieto, -että sanomalehdissä kuuluu olevan mainittuna, että pormestari Carl -Stehn on saanut kahdeksi kuukaudeksi virkavapautta, mennäksensä -kylpyparannusmatkalle, sekä että viranhoitajaksi on virkavapauden -ajaksi määrätty varatuomari Alcibiades von Spindelheim. Kun -sanomalehtien tietovarastosta ei ollut tämän enempää ammentamista, -jätettiin huhujen ja mielikuvitusten valtaan lisätä, mitä ne hyväksi -näkisivät. Ja kyllä ne osasivatkin lisätä! Niinpä saatiin kuulla, -että pormestari, ollessaan valtion puolesta erään urakkahuutokaupan -toimittajana, oli lyöttäytynyt yksiin tuumiin kauppias Taneli Varpusen -kanssa, ja keinotelleet omaksi tehtäväkseen urakkatyön, josta -voittivat 50,000 markkaa mieheen. Kelpasi sitä nyt vanhoja velkojaan -maksaa ja kylpymatkoille lähteä! Vielä sanottiin semmoistakin, -että kun pormestari oli vuosikymmenisen ajan onnistumatta virkoja -hakenut, niin hän nyt koettaa kylpylaitoksessa voittorahojensa -avulla päästä suurten herrain tuttavuuteen ja suosioon, jotta sitten -vastaisissa viranhakemuksissaan paremmin joutuu korkeain asianomaisten -huomioon. Mutta joskin pormestarista osattiin mielikuvituksen avulla -huhuja ja arveluja laittaa, niin aivan ymmälle jouduttiin hänen -virantoimittajansa, varatuomari Alcibiades von Spindelheim'in suhteen. -Hänestä ei, näet, tiedetty kerrassaan mitään, eikä osattu juuri paljon -arvellakaan. Luonnollisesti tunnettiin tyydytystä, kun uusi henkilö -saadaan kaupunkiin, vaikkapa vaan lyhemmäksikin ajaksi, ja monet -kunnianarvoisat äidit, jotka huolehtivat naimaikäisten tyttäriensä -tulevaisuudesta, kutoivat toiveitten kangasta ja ajattelivat: Onkohan -tuo naimaton? Mitähän jos minun tyttäreni?... Sama oli kaupungin -neitosien, jopa vanhojen piikojenkin laita -- hekin kutoivat toiveitten -kangasta ja ajattelivat: Onkohan hän vielä vapaa? Mitähän jos hän -minuun?... Mutta kuten sanottu, pormestarin tulevasta viranhoitajasta, -varatuomari Alcibiades von Spindelheim'istä ei tiedetty kerrassaan -mitään, eikä osattu juuri paljon arvellakaan. - -Kun hän sitten saapui, niin hän todellakin "tuli, näki ja voitti". -Eikä siinä mitään kummeksittavaa ollutkaan. Vanhemmat, näet, olivat -pääkaupungin hienoa ylimyssukua, jota paitse isä oli korkeassa virassa. -Ja entäs hän itse? Niin, -- hän oli hienon sukuperänsä kukka. Ulkomuoto -kaunis, jos kohta milt'ei liiaksi naisellinen, vartalo solakka ja -samalla ryhdikkääksi koulutettu ja käytös sulava ja norja. Pukunsa oli -mitä uusimuotisin, ja jokaisen tervehdykseen tuli yhtä herttainen hymy -vastaukseksi -- hymy kai siitäkin syystä, että hän oli tavattomasti -huvitettu, huomatessaan kaikkien häntä tuttavallisesti tervehtivän, -ikäänkuin vanhaa ystävää. Mutta mitä ne pikkukaupunkilaiset tietävät -suuren maailman tavoista, vielä vähemmän silloin, kuin hienon -sukuperän hienostunut kukka noin yht'äkkiä on heidän keskuuteensa -saapunut. Tietysti kaikkikin olivat uteliaita, mutta naiset kuitenkin -sukupuolisen uteliaisuutensa etuoikeudella pääsivät voitolle -- missä -heitä kaksi tahi kolme yhteen sattui, silloin heti kyseltiin: Joko -olet häntä nähnyt? Ja jos kenellä oli ollut onni päästä tuttavuuteen -tahi asialla hänen luonaan käydä, niin siitäkös ahdinkoon joutui, kun -riennettiin tiedustamaan, mitä hän sanoi, kuinka hän tervehti... Ah, -kerro, kerro, pyysivät tuttavat, jopa puolituntemattomatkin... - -Herra Alcibiades von Spindelheim'iltä ei jäänyt huomaamatta, minkä -suuremmoisen vaikutuksen hän on tehnyt kaupunkilaisiin, joitten "v.t. -isänä" hän nyt oli. Se kutkutti hänen itserakkauttaan ja samalla -antoi hauskaa vaihtelua pikku kaupungin yksitoikkoisuuteen, joka -pääkaupungin humussa eläneelle nuorelle miehelle olisi saattanut käydä -ikäväksi. Ja herra Alcibiades von Spindelheim oli oppinut elämään -sen sanan pääkaupunkilaisen merkityksen mukaan. Hän oli jommoinenkin -laulaja, harrasti soitantoa ja tanssijana oli salonkikuninkaaksi -tunnettu. Nuo kolme tehtävää ne aina olivat hänen korkeimpina -harrastuksinaan siinä määrässä, että tutkintojen suorittaminen ja -varatuomarin arvonimen saavuttaminen lienevät suureksi osaksi luettavat -hänen isänsä ansioitten joukkoon... Kuten tiedetään, eivät pikku -kaupungin pormestarin työt tekijänsä selkää katkase, sitä vähemmin -vielä, jos ei tunne mitään muita velvollisuuksia olevan, kuin vaan -on pormestarina. Ja semmoinen pormestari oli herra Carl Stehn, josta -mielihyvällä on kuitenkin mainittava, että hän virkatoimensa täytti -milt'ei liiaksi täsmällisesti. Mutta niin ei sen sijaan tehnyt -viranhoitaja, varatuomari Alcibiades von Spindelheim. Hän, näet, -taisi heti tultuaan unohtaa olevansa v.t. pormestari, koskapa siihen -virkaan kuuluvat, itsessään kyllä vähäiset tehtävät löi laimin, -yrittäen joskus häiriöitäkin synnyttää, ja tapansa mukaan harrasti -laulamista, soittamista ja tanssimista. Vakavamieliset kaupunkilaiset -olivat huolissaan tästä ja olisivat olleet paljonkin, ell'eivät -olisi tietäneet, että poikkeustila on ainoastaan väliaikainen. -Sitä paitse oli herra Alcibiades von Spindelheim'issä, kuten hänen -kreikkalaisessa kaimassaankin, semmoinen merkillinen lumousvoima, -ett'ei hänen tarvinnut kuin hieman hymyillä ja kohtelias olla, niin -silloin sekä viran laiminlyömiset että muutkin sattumat anteeksiannon -pehmeään untuun kätkeytyivät. Tosin kaupungin pappi, hengellisestä -kiivastelemisestaan tunnettu mies, uhkasi kerran opettaa näkemään, -ketä on pistetty, kun herra Alcibiades von Spindelheim sotki hänen -palvelijattarille aikomansa hartaus- ja rukoushetken pitämisen -- -palkkaamalla kaupungin lähistöllä olevalle maantiesillalle kuljeksivan -posetiivinsoittajan samaksi ajaksi soittamaan ja haettamalla 2 koria -olutta poikamiesten tanssi-innon nostattajaksi. Kun tästä huvista -tieto levisi -- ja se tapahtui hyvin pikaisesti --, luikkivat -palvelijattaret tanssimaan, ja pastori sai hartaus- ja rukoushetkensä -viettää muutamain vanhain mummojen kanssa. Luonnollisesti pastori -vihastui, mutta suuttumuksensa ja uhkauksensa jäivät tuloksettomiksi, -sillä hänen vastassaan seisoivat melkein kaikki kaupungin naiset, -joista etupäässä oli hänen oma rouvansa ja naimaikäisten tyttäriensä -liuta -- ja niin pastorin pyhä kiivastus suli rakkauden lauhkeaksi -evankeliumiksi, jos kohta hän ei liene täydellisesti hyväksynytkään -vanhojen viisaitten sananpartta: Mitä naiset tahtovat, sitä Jumalakin -tahtoo. Toisestakin ikävästä pulasta pelastivat kaupungin naiset herra -Alcibiades von Spindelheim'in. Hän oli eräänä yönä iloisella tuulella -ollessaan kulettanut parin toverinsa kanssa pöydän ja väkijuomia -keskelle toria ja siinä maljaillessa tuontuostakin puhaltanut jostakin -nurkkauksesta anastamansa vesitorven kappaleen kautta niin räikeitä -säveliä, että monen kunnon kaupunkilaisen uni tuli häirityksi. Tästä -yritti nousta jyrinä. Mutta jälleen olivat kaupungin naiset välissä ja -kun he selittivät, että se kaikki on ollut viatonta leikkiä ja että -herra Spindelheim on semmoiseen hauskuuteen tottunut, niin rauha oli -palautettu. Herra Alcibiades von Spindelheim teki taasen puolestaan -kaiken voitavansa -- ja paljon hän siinä suhteessa kykenikin -- -palkitaksensa naisten hyväntahtoisuuden. Hän lauleli ja soitteli, -keksi jos jonkinmoisia retkiä, imarteli rouvain suloutta ja tyttöjen -ihanuutta ja -- tanssitti. Kaupungin vanhimmat asukkaat pitivät -tämmöistä elämää viimeisten päiväin enteenä, mutta naismaailma ja -nuoriso aivan riemussa uivat... - -Tähän ilo-asuiseen tauluun heitteli kuitenkin synkkiä varjoja -tietoisuus siitä, että herra Alcibiades von Spindelheim'in virka-aika -läheni loppuaan, eivätkä varjot edes etäisinä kangastuksina ajatusten -akkunoihin häämöittäneet, vaan alastomassa todellisuudessaan jo -aivan ovella olivat. Tietysti tämä ei voinut olla lamauttavasti -vaikuttamatta, niin että useinkin näytti siltä, kuin huvitilaisuuksien -mielialan riemullisuus alkaisi keinotekoiseksi muuttua alakuloisuuden -yhäti laajentuvassa värityksessä. Ja ihmekös tuo! Oli, näet, saatu -entisen yksitoikkoisuuden ummehduttamaan ilmapiiriin suuren maailman -vilpas tuulenhenkäys puhaltamaan ja juuri kuin sitä oli hieman -keuhkoihin vedetty, ja nautinnon esimakuun päästy, silloin on loppu -edessä! Kaikeksi onneksi ei murhe toki koko räikeydessään päässyt -näkymään, kun sitä hälventämään heräsi ajatus, että kaupungin naisten -velvollisuus on hommata juhlapidot herra Alcibiades von Spindelheim'in -kunniaksi. Kenestä tämä ajatus oli kotoisin, sitä ei tiedetty, vaan -valtaavalla voi maila se tempasi kaikki mukaansa. Juhlavalmistukset -näyttivät tuottavan niin runsaasti touhua ja puuhaa, että murheellisia -mietteitä tuskin muistamaan ehdittiin. - -Kaikkien tähänasti vietettyjen juhlien ja yhteisyritysten -toimeenpanijana ja sieluna oli aina ollut kaupunginlääkäri, tohtori -Theodor Tubenius, jonka puoleen nytkin käännyttiin. Mutta tämäpä -yrittikin asettautua vastustavalle kannalle koko hommaa kohtaan -ja tiesi mitä hän olisi tehnytkään, ell'ei hänen rouvansa kahden -naima-ikäisen tyttären kanssa olisi ollut toista mielipidettä. Kun -tohtori huomasi, että hänen oli pakko alistua, koetti hän ehdottaa, -että juhla pidettäisiin vasta pormestari Stehn'in palattua, joka -siten muodostuisi hänen tervetuliais- ja herra von Spindelheim'in -läksiäisjuhlaksi, eikä pormestarilla olisi aihetta loukkautua, että -hänen viranhoitajataan juhlitaan ja häntä itseään ylenkatsotaan. Vaikka -sinä aikana ei naiskysymys vielä päiväjärjestyksessä ollut, vaan vanhat -patriarkalliset olot vallitsivat, olivat tämän pienen yhteiskunnan -Eevan tyttäret niin itsenäisellä kannalla, että he päättivät puuhata -juhlansa itse -- ja siihen tohtorin rouvakin tyttärineen yhtyi, -seikka, joka oli synnyttänyt pieniä perhekohtauksia... Eivät naiset -kuitenkaan ilman miehistä apua jääneet, sillä herra Spindelheim oli -iloisissa seuroissa kaupungin herroista saanut uusia maljaystäviä ja --veljiä, jotka olivat erittäin innostuneita juhlan toimeenpanosta sekä -auliita valmistustöihin ryhtymään. Kun kaupungin ruotsinmaalainen --- ruotsinmaalainen, kuinkas muutoin! -- ravintoloitsija Thor -Bålman tarjoutui pitämään juomista ja ruuasta huolen, vieläpä sanoi -kunnia-asiakseen ottavansa näyttää, että kaupungissa kyetään jotain -erinomaistakin aikaansaamaan, supistuivat varsinaiset valmistukset -puuhaajain puolelta kokousten pitämisiin, joista kuitenkaan tuskin -mitään tulosta saatiin, ja pukujen laittamisiin ja järjestämisiin. -Ainoa mainittava päätös oli se, että naiset järjestävät erään tanssin, -jonka kuluessa kunniavieras kukitetaan aivan yltäyleensä. Juhlan -varsinaisena ohjelmana oli oleva juomien tarjoilua, syömistä ja -tanssimista sekä kunniavieraan laulua ja soittoa, jos hän haluaa laulaa -ja soittaa kaupunkilaisia ilahduttaaksensa... - -Kauniina valkeni juhlapäivä ja semmoisena pysyikin. Ravintoloitsija -Thor Bålman, joka tiesi runsaan maksun kiskovansa ja samalla voivansa -osottaa kiitollisuuttaan hyvälle ravintolavieraalleen, pani parastaan -valmistuspuuhissa ja näytti todeksi, että hän koristeluissakin on -mestari. Tohtori Tubenius, joka päivän kuluessa pistäysi juhlahuonetta -katsomassa, oli nyrpistellyt nenäänsä huomatessaan, että hänen kiitetty -taitonsa ja kauneusaistinsa uhkaa ruveta varjoon joutumaan, lohduttaen -kuitenkin itseään sillä, että hätäkös kesällä on koristuksia laittaa, -kun koko maailma on kukkia täynnä... - -Iltapäivällä kokoontui k:lo 6:deksi juhlapukuinen juhlayleisö -juhla-asuiseen juhlahuoneesen. Juhlatunteen valtaamina tuskin -uskallettiin mitään virkkaa -- ainoastaan ne 12 naista, jotka -lähetystönä olivat olleet kunniavierasta kutsumassa, kuiskuttamalla -kertoivat, kuinka rakastettavasti kutsujat ja kutsu olivat tulleet -vastaanotetuiksi. Mutta vähitellen alkoi juhlallisuus rauhattomuudeksi -muuttua, kun kunniavierasta ei juhlaan kuulunutkaan. Mitä enempi aikaa -kului, sitä levottomammaksi mieliala muodostui. Ja kun viimein saatiin -kuulla, että hra Alcibiades von Spindelheim, oli ollut jo juhlaan -tulossa, mutta tohtori Tubenius oli perheineen ajanut vaunuilla, -joihin hra Spindelheim'kin oli pyydetty nousemaan -- ja sitten oli -lähdetty katsomaan tohtorin, pormestari Stehn'in ja kauppias Varpusen -tiilitehtaan rakennusta, niin silloin suuttumus pääsi valloilleen. -Heti tiedettiin varmuudella kertoa, että tohtorilla oli mielessään -jokin piirilääkärin virka ja että hän tätä tietä tahtoo päästä hra von -Spindelheim'in vaikutusvaltaisen isän suosioon, sekä myöskin, että -tiilitehdasta rakennetaan siinä toivossa, että valtio aikoo kaupunkiin -yleisen sairashuoneen rakennuttaa. Yksimielisen suuttumuksen vallitessa -päätettiin, että tohtoria on rangaistava, ja rangaistusta määräämään -päätettiin asettaa sovinto-oikeus. - -Vasta klo 8 seudussa tohtorin perheen kanssa saapui kunniavieras, -joka kaikella kohteliaisuudella otettiin vastaan, mutta tohtorille -kursailematta ilmoitettiin, että hänen on puolestaan valittava kaksi -jäsentä sovinto-oikeuteen, jos tahtoo rettelöitä välttää. Tohtori -yritti ensin suuttua. Hetkisen kuitenkin mietittyään hän keksi -parhaaksi ottaa koko vaatimuksen hupaiselta kannalta ja valitsi -tuomarinsa. - -Ei ollut mielenkiintoa vailla se tehtävä, jonka sovintotuomarit ja -heidän valitsemansa puheenjohtaja saivat suorittaakseen -- he itse -olivat jännityksessä ja juhla-yleisö myöskin. Väliin he istuivat -eri kamarissa, väliin kävelivät huoneesta huoneesen. Yksi ja -toinen käväsi tuontuostakin jotain sen tai tämän tuomarin korvaan -supattamassa, ikäänkuin olisi neuvoja antanut, vaikka itse asiassa ei -osannut mitään sanoa. Vihdoin saatiin päätös valmiiksi. Se kuului: -Tohtorin on julkisesti juhla-yleisön edessä tehtävä anteeksipyyntö ---venäjänkielellä. - -Päätöstä tervehdittiin yleisellä mieltymyksellä. Vaikka tohtorin -sisua karmi, astui hän teeskennellyllä hilpeämielisyydellä keskelle -juhlahuonetta ja kumartaen lausui: - -Jaa vinovat (pyydän anteeksi). - -Kun tämä oli tapahtunut, ryhdyttiin juhlan viettoon niin innokkaasti, -kuin ei mitään välikohtausta olisi ollutkaan. Sovinto-oikeuden -tuomarit olivat erittäin tyytyväisiä viisaasen päätökseensä, kuten -kaikki muutkin. Hyvät kaupunkilaiset eivät, näet, luulleet sen -pahempaa rangaistusta osattavan keksiäkään, kuin on se, että täytyy -alentua venäjänkielellä anteeksipyyntö tekemään. Mutta huomattavaa -on, että tämä tapahtui semmoisena aikana, jolloin ansioluetteloissa -venäjänkielen taito ei tuottanut etuja, eikä matkarahoja venäjänkielen -oppimista varten haettu... - - - - -KARHUN AMPUMINEN. - - -Koko kyläkunta tiesi kertoa, että torppari Lassi Jymyllä ja -irtolaismies Tuomas Pieleksellä oli jotain erinomaista tekeillä, mutta -mitä tämä jokin erinomainen oli, sitä ei edes kyetty aavistamaan. Jos -he sattuivat samoille työpaikoille, niin he loma-aikoina loittonivat -muista eripäälleen ja näyttivät hyvin tärkeitä keskusteluja keskenään -pitävän, eikä niin harvoin semmoinenkaan kumma tapahtunut, että he -toisten yölevolle mentyä lähtivät ulkosalle kävelemään. Jotkut tiesivät -vielä senkin kuulleensa, että he olivat toisiaan tiedustelleet, milloin -eivät muutamaan päivään olleet sattuneet yhteen joutumaan. Kun he tätä -ennen eivät olleet sen enempää toisiinsa kiintyneinä, kuin ihmiset -tavallisuudessa ovat, oli käsittämätöntä, mistä heidän välillensä -moinen vetovoima oli viime aikoina ilmestynyt, ja siksipä ei ole -ihmettelemistä, että jotkut uteliaisuudessa menivät niin pitkälle, että -oikein kysäsivät: - --- Mitä ne miehet aikovat hommata? - --- Mikäpä niistä kesäisistä hommista selvän saa, oli pitkän vaiti-olon -perästä poikkeukseton vastaus, tulipa se sitten Lassin tahi Tuomaan -suusta. - -Eikä siitä vastauksesta paljon viisastuttu, ei tosiaankaan. - -Heinänteon loppupuolella kyläkuntalaisten käsittämättömyys muuttui -hämmästykseksi, kun Lumppu-Loviisa -- tämän nimen hän oli saanut -sen johdosta, että oli eräänä talvena jonkun viikon muolalaisen -rättimiehen seurassa kuljeskellut tiesi ihmeitä kertoa. Ensimmäinen -hämmästyttävä uutinen oli se, että Tuomas Pieles on "Patent -Liver"-kellollaan vaihtanut pyssyseppä Röyhinältä vanhanaikaisen, -tavattoman suurireikäisen pyssyn, ja Lassi Jymy oli pyssynsä oikein -kaupungissa korjauspajassa käyttänyt. Mutta toinen uutinen oli -vieläkin repäisevämpi. Sen mukaan ovat Lassi ja Tuomas käyneet -kaukana Sompakorven takana pitämässä ampumaharjoituksia ja kerran -harjoitusmatkalta tullessaan on heidän kuultu keskustelevan seuraavalla -tavalla: - --- Jos se päätös on varma, että Vappu tapetaan, niin sittenhän meillä -on kaikki valmiina sitä varten, että se toinenkin pian kellistyy, oli -Tuomas sanonut. - --- No, kun paholainen on kerran veneesemme otettu, niin soudetaan -rantaan asti. Ja mitäpä se Vappu elonomana tekee, oli Lassi puolestaan -hyvin kolkosti puhunut. - -Kun tämmöinen keskustelu joutui kyläkuntalaisten korviin -- ja -tuulispään nopeudella se tapahtuikin -- niin kylläpä moni suurilla -silmillä katseli. Vaikka Lassi ja Tuomas olivat siivoiksi kelpomiehiksi -tunnettuja, oltiin heidän kummallisten salakähmäisten menettelyjensä -ja äskettäin saatujen ihmeellisten kuulemien johdosta jouduttu -hämmästyksen valtaan, ja vakavat isännätkin miettivät, minkälaisiin -varokeinoihin olisi ryhdyttävä... - -Silloin kuitenkin rauhoittava tuuli saatiin hämmästyksen sumua -selvittämään. Lassi ja Tuomas olivat, näet, eräänä päivänä tulleet -Nokelan lautamieheltä pyytämään muutamia lautoja ja rautanauloja, -tehdäkseen Sompalammin rannikolle tiheään kuusikkoon lavan, jossa -aikovat ruveta vahtimaan karhua. Kun Lassi Jymyllä oli vaivainen -Vappu-niminen varsa, oli se päätetty tappaa haaskaksi, ja pyssyjensä -hyvyyttä ja ampumataitoaan osasivat Lassi ja Tuomas siinä määrässä -ylistää, että lautamies mielihyvällä heidän pyyntönsä täytti, -ihanpa vielä laudat ja naulat lahjaksi antoi. Ja oli hänellä siihen -syytäkin, sillä kahtena edellisenä kesänä oli lautamieheltä elukan -kaatanut sama karhu, jonka päiviltä saattamista Lassi ja Tuomas -nyt puuhasivat. Se olikin hyvin kummallinen karhu. Monena vuotena -peräkkäin se oli kulkenut Sompakorven läpi Kinttuniemeen asti, -pysähtyen aina muutamiksi päiviksi Sompalammin rantamilla sekä tulo- -että menomatkallaan. Kinttuniemeen mennessään se liikkui mitään pahaa -tekemättä, lukuunottamatta sitä, että se pengosteli muurahaispesiä, -mutta sieltä takaisin palatessaan Hoikan sydänmaalle, jossa sillä -talvitelansa oli, se säännöllisesti joitakuita elukoita kaatoi. Oli -sitä koetettu pyydystääkin, pitäjän yhteisellä mahdillakin, mutta -koskaan ei siinä oltu onnistuttu. Jos nyt Lassi ja Tuomas sen hengiltä -saisivat, niin se olisi yhteinen hyvä, puhumattakaan siitä hyödystä, -jonka palkinto heille itselleen tuottaisi. Lautamies heitä kiitteli -ja onnitteli sekä lupasi asiasta niin hiljakseen olla, kuin hiiri -kissan lähistöllä. Mutta kyläkunnassa vallitsevaa pelonsekaista -hämmästystä rauhoittaaksensa -- kertoi lautamies, vaitiolon ehdolla, -muutamille ystävilleen Lassin ja Tuomaan aikeista. Nämä ystävät taasen, -samasta syystä ja samalla ehdolla, juttelivat ystävilleen -- ja pian -koko kyläkunta tiesi, ett'ei mitään hirmutöitten suunnitteluja ole -kysymyksessä ollut, vaan yhteishyvän harrastus on Lassin ja Tuomaan -toimissa ollut punaisena lankana. Monenmoisia arveluja ja arvosteluja -lausuttiin, mutta asianomaiset itse eivät niistä mitään kuulleet, sillä -he olivat jo Sompakorvessa, jonne pyssyineen ja viikon eväät matkassaan -olivat menneet karhua kaatamaan, kehuen olevansa niin hyvästi -varustettuina, että uskaltaisivat vaikka Turkin valtakuntaa vastaan -sotimaan lähteä. - -Sunnuntain iltapäivällä -- karhunampujat olivat lauantaina retkelleen -lähteneet -- oli kyläkunnan laidassa olevalle Myllymäen kalliolle -tavallisuuden mukaan kokoontunut runsaasti nuorisoa kisailemaan, -laulelemaan ja -- turhuuksia puhelemaan. Aivan kuin itsestään siinä -karhunampujistakin kysymys nousi. Vallattomuuksistaan tunnettu Leenan -Taavetti sanoi silloin: - --- Mitähän jos olisi yösydännä lähteä pelottelemaan, niin kyllä sieltä -ampujat lähtisivät kiireesti, kuin ampiaispesältä. - --- Pelottelijat sieltä lähtisivät, mutta hengettöminä -- tiesi -Vauhkolan renki vakuuttaa -- sillä niin tavattomia luoteja kuuluivat -Lassi ja Tuomas valaneen, että niitten lävistämistä reijistä henki -mahtuu ruumiista lähtemään. - -Nuorison joukossa oli Maailman Juoso, noin 35 vuotias mies, jonka -oikeata nimeä ja kotipaikkaa tuskin kukaan tiesi. Hän oleksi viikon -siellä, toisen täällä, väliin teki työtä ja väliin kuljeksi työttömänä -ja -- syömättömänä. Kun häntä ei oltu koskaan mistään pahanteosta -tavattu, annettiin hänen olla omissa oloissaan ja kutsuttiin ainoastaan -Juosoksi itsensä kuullen, mutta Maailman Juosoksi takana päin. Pienen -naurunhohotuksen loputtua, joka Vauhkolan rengin sanojen johdosta -syntyi, hypähti Maailman Juoso seisomaan ja jotenkin kuuluvalla äänellä -huudahti: - --- Jos minulle annetaan viinakannun hinta rahaa, niin minä ensitulevana -yönä, aivan yösydännä, menen kaappasemaan karhunampujilta heidän -haaskansa ja tuon sen huomisaamuksi keskelle kyläkuntaa kaikkien -nähtäväksi. - --- Pysytkö puheessasi kiinni, jos sinua siitä ruvetaan vetämään? kuului -joku väkijoukosta kysyvän. - --- Pääni annan pantiksi, vastasi Juoso. - --- Mitähän tuolla päällä saisi, jos sitä myömään joutuisi? sanottiin -väkijoukossa. - --- Tyhjän säkin sisuksen ja puupennin puolikkaan, tiesi joku vastata. - --- Mutta mistäs Juoso saa pään matkaansa, jos hän omansa pantiksi -antaa? koukkasi Leikkaan Liisa pisteliäästi kysyä. - --- Elkää virnuilko joutavia, vaan täyttäkää pyyntöni, niin saatte -nähdä, sanoi Maailman Juoso. - --- Saisimme nähdä menettävämme rahat, sinä kun niitten kanssa menisit -vaikka maailman toiselle puolelle, tuumaili Aapeli, varakkaan Ahnaalan -poika. - --- Koska semmoista pelkäätte, niin jätetään rahat Ahnaalan Aapelin -huostaan siihen asti, kuin minä tuon haaskan kaikkien nähtäväksi kylän -keskelle maanteitten risteykseen, ehdotti Juoso. - -Nyt syntyi äänettömyys, jonka kuitenkin räätäli Keränen katkasi. - --- No, pistetäänpä sitten jänis Juoson housuihin, sanoi räätäli -Keränen. Minä ojennan lakkini haaviksi, johon itse ensialuksi -kymmenykset pudotan, ja antakoot muut lisää. Tottahan tämmöinen joukko -saa sen verran kukkaroistaan lantteja herutetuksi, että viinakannun -hinta kertyy. Tietysti rahat tulevat takaisin jaettaviksi, siitä kun, -näettekös, voimme olla varmat, että jänis Juoson housuihin hyppää. - --- Ei hyppää jänis Juoson housuihin, kiljasi Juoso itse. - --- Helppopa sen on hypätäkin noin rikkinäisiin housuihin, kuului joku -väkijoukossa ääntävän. - -Kun räätäli Keränen oli pannut kyräyksen alkuun, rupesi lakkiin rahaa -oikein satamalla tulemaan ja tuokion kuluttua voitiin jo ilmoittaa, -että varoja on yli tarpeen karttunut. - --- Vieläkö pysyt sanassasi? huudettiin kaikkialta. - --- Sanani seisoo kuin senaatin päätös, vastasi Juoso. - --- Seisooko sittenkin, kuin ehdot kuulet? puheli räätäli Keränen. Sinun -täytyy ottaa musta, nurinkäännetty turkki päällesi ja nelinryömin -kontata haaskan luo. Mieti tarkoin, minkälaiseen vaaraan antaudut. -Nokelan lautamies tiesi kertoa, että Lassi ja Tuomas ovat Sompaniityn -heinäladon takana olevan tiheän kuusikon korkeimpiin reunapuihin -rakentaneet lavan, jossa ovat vartioimassa, ja Vauhkolan rengin suusta -äsken kuulit, että heillä on tavattomat varustukset. No, Juoso, -- -vieläkö sinussa puhtia riittää vai joko housusi lokattavat? - --- Luontoni yhä nousee, kuin hyvä taikina, vastasi Juoso rintaansa -pullistaen. - --- Koska itse tahdot vapaaehtoisesti vaaraan antautua, niin elä sitten -sinä, elköönkä kukaan muukaan meitä syyttäkö, tapahtukoonpa sinulle -mitä tahansa, sanoi räätäli Keränen vakavasti. -- Ja nyt menemme -minun mökilleni laittamaan Juososta kummituksen, jota oikea karhukin -säikähtää, jos sattuu vastaan tulemaan. - -Tavattomasti meluten ja ilvehtien lähti koko joukkue räätäli Keräsen -asunnolle. Siellä oli vanha turkkiruja, joka nurinkäännettynä pantiin -Juoson ylle, hänen kasvonsa noettiin ja lakin nahkalippaa kasteltiin -sekä fosfori-tulitikuilla kahteen eri kohtaan sitä kihnuttamalla -saatiin siihen, ikäänkuin hehkuvat silmät. Kun Juoso jo iltahämärän -varjostaman tuvan lattialla nelinryömin kulki, niin lapset ja naiset -pelosta parkasivat. Siinä puvussa ja juuri semmoisenaan lähti hän -sitten painaltamaan Sompakorpea kohti, liuta nuorisoa ison matkaa -kintereillään. Oli jo myöhäinen ilta, ja kun taivas yleensä oli -paksussa pilvessä, oli kutakuinkin myterä. - -Sunnuntai-iltainen meluaminen ja ilvehtiminen eivät olleet mistään -kotoisin verrattuna siihen näytelmään, joka sitten seuraavana eli -maanantai-aamuna suoritettiin kyläkunnan keskustassa maanteitten -risteyksessä. Maailman Juoso oli, näet, lupauksensa mukaan tuonut -Lassin ja Tuomaan haaskan siihen ja tieto tästä kulovalkeana levisi -ympäri kylää. Kuka kynnelle kykeni, hän jätti työnsä (ja toiset -makuusijansa), lähtien juoksujalassa katsomaan, oliko uutisessa perää. -Ja totta se oli! Maailman Juoso kasvoi, etenkin vallattoman nuorison -silmissä, kerrassaan sankariksi, ja huvitettuja aikuisemmatkin olivat, -jos kohta vakavimmat olivat moittivinaan siitä, että Lassin ja Tuomaan -hyvä yritys oli tullut häirityksi. Kun Ahnaalan Aapeli kertyneet rahat -päivän sankarille antoi, kysäsi hän: - --- Kuinka sinä kuitenkin uskalsit niin uhkarohkeaan temppuun ryhtyä? - --- Minulla oli ensin ajatuksissani kolme ehtoa ratkaistavana ja kun ne -sain selväksi, uskalsin tehtävään antautua. - --- Mitkä ne ehdot olivat? huudettiin kaikkialta. - --- Ensinnäkin minä ajattelin, että Lassi ja Tuomas nukkuvat, eivätkä -huomaa mitään, toiseksi taasen tuumailin, että jos he ampuvat, niin -ampuvat ohi ja kolmanneksi mietin, että jos heidän luotinsa minuun -sattuu, niin -- sattukoon! - -Oikein helapäinen nauru tämän vastauksen loppusäestykseksi remahti. - -Mutta pian saatiin kuulla, ett'eivät Maailman Juoson "ehdot" olleetkaan -sattuneet paikalleen, vaan että Lassi ja Tuomas olivat olleet -- pelon -vuoksi ampumatta. He, näet, tavattomassa touhussa saapuivat kertomaan -että karhu kävi yöllä heiltä haaskan viemässä ja että se oli niin suuri -ja hirvittävännäköinen peto, että se kaataa koko kyläkunnan elukat, -ell'ei heti joukolla lähdetä sitä hengiltä ottamaan... - --- No, miksi te ette sitä ampuneet? kysyttiin. - --- Mikä kirous -- selittivät Lassi ja Tuomas kilvassa -- lienee -kostuttanut ruudin vai nallitko lienevät olleet turmeltuneita, -koskapa... - -Enempää oli mahdoton kuulla, sillä ukkosilman tapainen nauru pani -tantereenkin täräjämään. - -Sitten Lassille ja Tuomaalle osotettiin heidän maantieraviin -viskattu haaskansa ja kerrottiin, että Maailman Juoso se oli sinä -hirvittävännäköisenä petona ollut, jota he kostuneen ruutinsa ja -turmeltuneitten nalliensa vuoksi eivät voineet ampua... - -Onneksi itselleen oli Maailman Juoso arvannut heti Lassin ja Tuomaan -paikalle tultua luikahtaa tiehensä, vieläpä tykkänään toiseen pitäjään -mennyt oleksimaan. Ja siinä hän menettelikin viisaasti, sillä kovin -olivat Lassi ja Tuomas muuttuneet myrtyneiksi ja kaikista vähimmin -voi olettaa, että heidän mieli-alaansa olisi Juoson tapaaminen -lauhduttanut... Muutoin tuntuu hyvin uskottavalta, että he olivat aivan -"verivihaan" asti suuttuneet, koskapa vielä monien vuosien kuluttuakaan -ei oltu uskallettu heidän läsnäollessaan ruveta karhujen ampumisista -juttelemaan... - - - - -"ON TAKAHANGASSA, KUIN VESAMÄKI MUSTALAISILLE." - - -Kun Savossa tulee kysymys hankalasta matkasta, kuulee tavallisesti -sanottavan: "On takahangassa, kuin Vesamäki mustalaisille." Eikä -Vesamäki kuitenkaan millään hankalalla paikalla ole: se on lähellä -yleistä valtatietä ja vesitsekin on kesä-aikana mukava pääsy siihen -taloon, joka on paikkakuntansa tunnetuimpia sekä varallisuutensa -että kaiken muunkin puolesta. Etenkin vierasvaraisuus on jo usean -miespolven ajan niin hyvässä maineessa ollut, että kaiku siitä on -kauaksi levinnyt. Siksi ei olekaan kummallista, ett'ei vieraitten -käynti Vesamäellä ole harvinaista -- ainoa kumma on se, ett'eivät -heillä koskaan mustalaiset poikkea, vaikka kyllä lähistöllä liikkuvat. -Kun syyllä, jonka vuoksi Vesamäki on takahangassa mustalaisille, on -hauskakin puolensa, maksanee vaivan saattaa se laajemmankin piirin -tietoon, kuin itsensä Vesamäkeläisten, jotka sen asian keskuudessaan -säilyneenä perhemuistona tuntevat. - -Ennen vanhaan oli Vesamäellä tavallaan suosittukin mustalaisia, sillä -oli arveltu, että mustalaiset ovat samanlaisia kuin sudet: missä -niillä on pesäpaikka, siellä eivät tee pahaa. Ja kyllä niitä Kainin -jälkeläisiä oli siinä talossa käynytkin! Mutta sitten sai hallitusohjat -käsiinsä mies, joka päätti mokomat mankujat kodistaan karkoittaa -hinnalla millä hyvänsä. Kauan aikaa hän keinoa tuumansa toteuttamiseksi -mietti ja vihdoin viimein semmoisen keinon keksikin, vieläpä tepsivän -oikein. - -Otollisena aikana isännän keinon keksiminen tapahtuikin, sillä melkein -heti sattui Vesamäelle tulemaan suuri lauma mustalaisia. Heidät -otettiin entistä auliimmalla myötätuntoisuudella vastaan, toinen -tupa annettiin heidän käytettäväkseen, ja hevoset ja siat saivat -tyyssijansa nekin sekä ruokaa kyllikseen. Ja jos he jotakin ilmoittivat -tarvitsevansa, se vajaus mahdollisen nopeasti täytettiin, vieläpä -isäntä ja emäntä tuontuostakin tulivat juttelemaan, tiedustellen -vieraitten vointia ja kysellen maailman kuulumisia. Mustalaiset olivat -iloissaan, kiittelivät ja kostelivat sekä toivottivat Luojan siunausta -"hyvälle isännälle" ja "kulta emännälle." Ja kyllä heidän kiitoksensa -olivatkin kukkurapäisiä! "Antakoon Luoja lammaskatraanne lisääntyä -kymmenkertaiseksi ja niin hienovillaiseksi, että silkiksi kelpaa;" -"ruvetkoot lehmänne lypsämään rasvaista maitoa ja vuotakoot sitä, -kuin vanha seula vettä" ja "kasvakoot lapsenne kotahalkoa pitemmiksi -muita ihmisiä" -- siihen suuntaan heidän siunauksensa ja toivotuksensa -kävivät, kun pyysivät "hyppysellistä villoja," "maitotilkkaa" -sekä "voimuruista," mutta saivatkin kaikkia oikein roppakädellä. -Iloinen takkavalkea palaa roihusi, valaisten tuvan, jonka lattialle -levitetyillä oljilla mustalaisparlakat leikkivät ja osa aikuisiakin -oli heittäytynyt niille loikomaan kaikessa villissä vapaudessaan ja -huolettomuudessaan, ikäänkuin tässä paikassa olisivat koko ikänsä -olleet, eikä koskaan tarvitseisi poistua. - -Kun takkavalkea paloi hiilokseksi, toi isäntä padan, jonka asetti -hahloihin riippumaan ja kävi pitkin iltaa lisäämässä puita padan alle. -Sitten makuu-ajan tultua, nosti isäntä padan lieteen, jossa päivällisen -lämmityksen jälkeen oli vielä hiukkasen hehkuvia hiiliä. - -Varhain seuraavana aamuna tuli isäntä keitostaan katsomaan ja oli -hirmuisesti säikähtyvinään, kun huomasi, ett'ei padassa ollut -muuta, kuin rippeitä jäljellä, vaikka sen jotenkin täyteläisenä oli -eilisiltana lieteen nostanut. - --- Voi taivaan tuohipää! huudahti hän. Kuka onneton on käynyt tästä -padasta keitosta ottamassa? Hän on auttamattomasti kuoleman oma... voi, -voi!... - --- Mitä siinä isännän padassa sitten on ollut?... En minä ole -edes tietänyt siellä pataa olevankaan, puheli eräs oljilla istuva -puolialaston vanha mustalaisakka. - --- Siinä oli -- vastasi isäntä hätäisesti -- kaksi koiranraatoa, -joista aikomukseni oli keittää lääkettä hevosten jalkapatteja varten. -Tosin ei koiranliha mitään vaarallista olisi, mutta nämä koirat olivat -itsestään kuolleita, jota paitse sekaan oli pantu vaarallisia aineita. -Kunpa nyt edes kissat olisivat keitoksen syöneet, niin niistä ei -olisi vahinkoa... Mutta jos ihminen on sitä vaikka vähänkin poskeensa -pistänyt, ei auta muu, kuin nahkansa joutuu kepille... voi kuitenkin, -voi, voi! - -Tuskin isäntä oli ensimmäiset sanansa saanut lausutuksi, kuin -lattialla nousi tavaton elämä: mustalainen toisensa jälkeen pompahti -ylös, ikäänkuin sähkö-iskun olisivat saaneet. Mikä heistä siunasi, -mikä kirosi, mikä sylkäsi ja mikä yökkäsi. Näytti siltä, kuin -kilpapukeutuminen olisi ollut kysymyksessä -- semmoisella tulisella -kiireellä sukivat sekä vanhat että nuoret vaatteita ylleen. Ainoastaan -jotkut kerkesivät sanoa "vähän lientä maistaneensa" tahi "pienen -lihasirun ottaneensa." Ja kun hevoset saatiin valjaisiin, lapset ja -siat -- muutama sika taisi unohtuakin -- ajopeleihin nostetuksi, -lähdettiin painamaan Taikuri-Matin mökkiä kohti. Tämä ovela poppamies, -joka oli yhtä viisas kuin vanhakin, arvasi heti asian oikean laidan, -mutta siitä huolimatta käytti mustalaisten hätäytynyttä tilaa -hyväkseen, antaen heille monenmoisia sopotuksiaan ja ottaen heiltä -palkakseen viinaa ja rahaa niin paljon, kuin kykenivät antamaan. -Mielellään mustalaiset antoivatkin, kun Matti vakuutti heidät aivan -varmasta kuolemasta pelastavansa ja pelastaneensa... - -Mustalaisten äkkipikainen lähtörymäkkä sai Vesamäen koko perheen -ihmettelemään ja kun isäntä naurusuuna tupaan tuli, lenteli joka -haaralta hänelle tämmöisiä kysymyksiä: - --- Mikäs niiden sappeen nyt sattui, kun lähtivät kuin ampiaispesältä? - --- Taisivat meidän talosta -- sanoi isäntä -- lähteä laitimaisen -kerran, niin siksi kai semmoisella jyryllä ja pauhulla menivät. -Kauan aikaa olen miettinytkin keinoa, jonka avulla mokomista -mankujista pääsisi erilleen ja juuri heidän tulonsa edellä satuin sen -hoksaamaankin. Vaimoni kanssa päätimme heille olla ystävällisiä ja -vierasvaraisia, saadaksemme heidät tarpeeksi tunkeileviksi. Kun tietää, -ett'eivät mustalaiset malta olla näykkimättä mitään, johon vaan käsiksi -pääsevät, saattoi pitää varmana, että he minunkin syöttiini tarttuvat. -Minä, näet, pistin eilisiltana pari jänistä kiehumaan pataan, -jonka jätin lieteen yöksi. Tänä aamuna varhain mentyäni keitostani -katsomaan ja huomattuani sen melkein lopuilleen syödyksi, olin -hirmuisesti säikähtävinäni, ilmoittaen siinä olleen kaksi itsekuolleen -koiranraatoa sekä muita hengenvaarallisia aineita, joista oli aikomus -tehdä hevospattien voidetta. Ja muuta ei tarvittu! Tuskin venäläiset -ovat Viipurin pamauksesta sukkelammin lähteneet, kuin mustalaiset -nyt sukeusivat taipaleelle. Ken ennätti, se pukeutui, mutta useimmat -näkyivät ryysyjään kainaloonsa keräävän ja puoli-alastomina painoivat -tielle. Kunpa vaan eivät enää koskaan takaisin palajaisi! - --- Eivät he palajakaan, kuului usealta taholta, ikäänkuin samasta -suusta. Mitä iloisin mieliala pääsi valloilleen, jota kesti vielä -aamiaispöydässäkin, koko perheen syödessä maitolämmitystä "mustalaisten -läksiäisiksi." - -Mutta nämä läksiäispidot tulivat tavallaan liian aikaiseen vietetyiksi, -sillä vielä samalla viikolla pomahti Vesamäen pihaan liuta -mustalaisia, jotka kaikesta päättäen näyttivät yöpyvän. He olivat -vieraista pitäjistä ja kuljeksivat "heimoaan etsimässä." Kun isäntä -ei ollut kotosalla, ryhtyi eräs renki, joka oli koirankujeistaan koko -paikkakunnalla tunnettu, mustalaisten vastaanottajaksi. Hän tarjosi -miehille tupakkaa, jopa muutamien antoi sitä kukkaroonsakin pistää, ja -naisille kantoi piimää juotavaksi. Sitten osoitti tuvan seinukselle -vietyyn tyhjään sänkyyn ja alkoi kertoa, että tänä aamuna tässä kuoli -Jussi-niminen elättimies, jonka sänky on nyt tuolla seinuksella. - -Mustalaiset rupesivat pelästyneinä toisiinsa vilkumaan, sillä he, kuten -tiedetään, pelkäävät kauheasti kuolleita. Mutta renki jatkoi puheluaan -hyvin rauhallisesti: - --- Se Jussi-vainaja oli ilkeäluontoinen mies ja sen vuoksi ei -kukaan tahdo hänen ruumistaan pestä. Eivätköhän vieraat ottaisi -sitä vaivaa nähdäkseen, että puhdistaisitte ruumiin, joka on tuolla -pihanperä-aitassa? Kyllä siitä vaivasta palkka maksetaan ja johan minä -teille annoin Jussi-vainajan piimää ja tupakkia, niin että... - -Sen enempää ei rengin puhetta voinut kuulla, sillä miesmustalaiset -alkoivat nakella piippujaan ja tupakkakukkaroitaan palavaan uuniin -ja naiset rupesivat syljeksimään ja kakastelemaan. Karkeat kiroukset -ja kostohuudahtukset olivat hyvästeinä, kun mustalaiset kilvassa -ryntäsivät tuvasta ulos ja taaksensa katsomatta hurjaa vauhtia talosta -poistuivat. - -Eikä sen erän perästä ole mustalaisia Vesamäellä nähty, ja sen johdosta -on syntynyt sananparsi, että "Vesamäki on takahangassa mustalaisille." - - - - -KUN LUKKARI LASSI KIVIPURO TAIVAASEN MATKUSTI. - - -Eräässä seurassa kun kaikenmoisia ihmeellisyyksiä kertoiltiin, jutteli -lukkari Lassi Kivipuro seuraavan kumman: - --- Minun pitkän elämäni merkillisin ihme on se, kun kerran matkustin -taivaasen. Tämä tapahtui siihen aikaan tahi vähän sen jälkeen, kuin -apulaisen saatuani jouduin kaikista virkatoimistani vapaaksi. Olin -aina mielessäni kuvitellut, että mahtaa elämä vapaudessa onnellista -olla, mutta jo heti ensi alussa virattomuuden ja joutilaisuuden tunne -oli ikäänkuin huolena painostamassa. Siinä miettiessäni, mitä aikani -kuluksi olisi ryhdyttävä tekemään, saapui tyttäreltäni ja vävyltäni -Helsingistä kirje, jossa vaimoani Susannaa ja minua -- eikähän meidän -perheen jäseniä muita enää kotosalla ollutkaan -- mitä ystävällisimmin -pyydettiin tulemaan heidän luokseen ja luvattiin meitä niin rakkaasti -ja hellästi vaalia, että aivan varmaan viihdymme. Lisäsyöttinä -kirjeessä oli vielä terveisiä heidän lapsiltaan, jotka kuuluivat -iso-äitiä ja iso-isää kovasti ikävöivän. Kutsu luonnollisesti oli -houkutteleva, erittäinkin minulle, mutta Susanna ei omasta puolestaan -ollut halukas lähtemään. Hän, näet, entisten käyntiensä johdosta tiesi, -että vävyni asunto on suuren kivimuurin neljännessä huonekerrassa, -johon kapuaminen hänelle vanhalle ja kipeäjalkaiselle ihmiselle on niin -tavaton rasitus, että hän kernaammin, vaikka ikävältä tuntuukin, pysyy -kotona ja odottaa, kunnes vävy muuttaa lähemmä maata asumaan. Minua hän -ei kuitenkaan tahtonut estellä, vaan päinvastoin kehottamalla kehotti -lähtemään, ja kun uskollinen palvelijattaremmekin, vanha Maijaleena, -oli samaa mieltä, niin minä lähdin, jättäen kodin Herran halttuun. - -Ei ollut tyttäreni ja vävyni kutsukirjettään hampaittensa ulkopuolelta -kirjoittaneet -- sen jo vastaanotosta huomasin. Ja kun Susanna oli -kotiin jäänyt, näyttiin peljättävän, että minä rupean ikävöimään, jonka -vuoksi minua melkeinpä liiaksikin koeteltiin viihdyttää. Minua vietiin -tuttaviin ja tuotiin niitä minua tervehtimään, kuljetettiin kaupungilla -milloin mitäkin katsomassa, jopa kirveskin ostettiin, jos tahtoisin -käydä puita pilkomassa, kuten kotoisissa oloissa tapasin tehdä, ja -sanalla sanoen pidettiin niin hyvänä, että mielessäni alkoi kyteä -ajatus Helsinkiin muuttamisesta... - -Eräänä iltana olimme soitantoa kuulemassa perin hauskan tuttavaperheen -seurassa ja söimme samalla matkalla herkullisen illallisen. Myöhällä -palattuamme olin niin läpeensä väsynyt, että oikopäätä rupesin -makaamaan vävyni työhuoneesen, johon minulle oli sija laitettu -kääntösohvaan. Tuskin lienen itseäni kunnollisesti peitellä ennättänyt, -kun jo raskaasti nukuin. -- -- -- - - * * * * * - -Totisesti minä olen kuollut -- siitä ajatuksesta en päässyt -irtautumaan, vaikka kuinka koetin. Olin kuiskinut Susannan nimeä --- vastausta saamatta, olin häntä viereltäni etsinyt -- kuitenkaan -löytämättä. Koplin vuodettani: siinä ei ollut toista laitaa ollenkaan -ja toinen oli semmoinen kummallisen pehmonen, että pelolla vedin -käteni takaisin. Alusena ei ollut olkimatrassi, vaan mikä hupponen -lienee ollutkaan ja kun nahkasiani haperoin, tunsin kohisevan täkin -peitteenäni olevan. Mahdanko uneksua? kysäsin itseltäni. Vastauksen -saadakseni nipistelin poskiani ja jalkojani sekä tukistinkin itseäni... -kaikki tuo teki kipeätä: minä en siis uneksunut... Nousin istualleni -ja huomasin jonkinmoista valoa kuumottavan, ikäänkuin akkunasta. -Kun jalkani sijani reunalta alaspäin laskin, tunsin niitten vahvaan -pohjaan koskettavan. Minä ojennausin seisomaan ja hiljalleen läksin -hiipimään kuumottavaa valopaikkaa kohti. Ja yht'äkkiä näin edessäni -paljon valoja sekä ylhäältä että alhaalta tuikkivia... Ne varmaankin -ovat tähtiä ja minä itse kuljen korkealla ilman läpi taivaasen, vaikka -en kulkemista huomaa... Minä olen siis kuollut, kuollut tuskatta ja -olen jo arkkuni ja hautani jättänyt. Minkälainen lienee kuolemani ollut -ja minkälainen on haudantakainen elämäni oleva? Tuhannet ajatukset -risteilivät aivoissani... Lohdutin itseäni ja muistelin, että melkein -koko ikäni olen kirkkoa palvellut, joten en voi pahaa palkkaa saada... -Ja kun kuluneesta elämästäni jouduin itse tiliä tekemään, löysin vaan -pelkkiä ansiopuolia, päästen yhä suurempaan vakaumukseen siitä, että -ijankaikkiseen autuuteen matkani lopulta päättyy... Mutta kuinkahan -Susanna on surussa ja kuinka? Vaan miksi ajattelen maallisia -- ei, -poistukoot ne kaikki mielestäni! Minä panin käteni ristiin ruvetakseni -hartaasti rukoilemaan -- ja silloin jysähtää päähäni se huomio, että -minähän olen vävyni luona Helsingissä, jonka vuoksi en löytänyt -Susannaa, enkä makuusijaani tuntenut sekä että nuo valot, joita olin -tähdiksi kuvitellut, olivat valoja suuren kivitalon eri kerrosten -akkunoista. Vähitellen tämä huomioni osottautui täydellinen totuus -olevansa. En tiedä, lieneekö se jonkunmoista pelkoa ollut vai viluko -sen vaikutti, vaan puistatuksia tunsin ruumiissani, jonka vuoksi lähdin -hiipimään makuusijaani kohti, lämpimään peitteesen päästäkseni. - -Vaan jos äsken olin sotkeuksissa, niin nyt minä vallan sekaisin menin --- en löytänyt ääriä, enkä vieriä, kuten sanotaan. Ja mihin ihmeelle -se valopaikka lienee hävinnyt, koska ei miltään taholta kuumottanut, -vaikka tarkastelin? Kuljin ja kuljin, haparoiden käsilläni. Vihdoin -käteni koskettivat johonkin, minä varasin voimakkaasti -- ja silloin -kuului niin hirveä älähdys, kuin kuolevan parahdus olisi korviini -sattunut... Minä putosin istualleni ja rupesin täyttä kurkkua -huutamaan... Kohta sen jälkeen näin kirkasta valoa, jostain raosta -pilkistävän, rako laajeni varovaisesti, ikäänkuin pelonalaisesti olisi -ovea avattu... ja pitkä, valkeaan vaippaan puettu olento, sädekehä -kädessään, seisoi valon keskessä... Minua huimasi, koetin jotain sanoa, -mutta ääni tukehtui kurkkuuni... Tunsin, ett'en kykene istumaan... -Suurella ponnistuksella sain käteni ristiin ja hervottomana istuiltani -horjahtaessani luulen lausuneeni: Herra, lopeta palvelijasi kärsimykset -ja ota hänet luoksesi... - -Kun jälleen tulin tajuihini, olivat tyttäreni, vävyni ja heidän kaksi -palvelijatartaan ympärilläni, valellen raitista vettä päähäni ja -kasvoilleni. Kesti jonkun aikaa, ennenkuin täydellisesti selvenin, -jos kohta vapisinkin kuin haavanlehti. Minulle tuotiin lapsia varten -lämmitettyä maitoa juodakseni, annettiinpa jotain lääkettäkin ja -sitten johdettiin vävyni työhuoneesen, jossa makuusijani oli. Kun -sitten joukolla ryhdyttiin tutkimaan minun seikkailuani, huomattiin, -että ensimmäisen sotkeukseni aikana olin ollut katsomassa vävyni -työhuoneen akkunasta, jonka rullakartiini oli ollut puoleksi ylhäällä, -ja näin toisista akkunoista valoja, joita alussa tähdiksi luulottelin. -Lähdettyäni makuusijalleni pyrkimään, jouduinkin avonaisen oven -kautta saliin, joka oli hyvin kookas huone, ja jonka rullakartiinit -olivat alhaalla, niin että se oli täydellisesti pimeä. Tuo hirmuinen -älähdys, jonka vaikutuksesta putosin istualleni, tuli taasen siitä, -että käteni osuivat painamaan avonaisen pianon koskettimia. Minun -huudostani herännyt vävyni lähti yöpaidassaan ja yölamppu kädessään -tarkastamaan huudon syytä ja luonnollisesti varovaisesti avasi ovea, -kun ei tietänyt, kuka salissa huutaa ja mitä varten. Entisen pelkoni ja -säikähdykseni valtaamana luulin minä hänessä näkeväni yliluonnollisen -olennon... - -Tapaus oli siksi merkillinen, ett'ei loppu-yönä tahtonut uni tulla -silmiäni ummistamaan. Jos olisin ollut taika-uskoinen, olisin voinut -ruveta luulottelemaan sitä kuolemani enteeksi. Mutta tottapa se ei sitä -merkinnyt, koska vieläkin elän. Yksi vaikutus tällä tapauksella oli --- minä, näet, sain koti-ikävän ja jo seuraavana päivänä, pyynnöistä -ja estelyistä huolimatta, istahdin junaan kotiin matkustaakseni. -Ja suoraan sanoen, en ole tuntenut yhtään halua muuttaa asumaan -Helsinkiin, jossa Susannan kanssa emme aijo käymäänkään mennä, -ennenkuin vävymme muuttaa lähemmä maata... - - - - -VALTUUSMIEHEN HUONO MENESTYS. - - -Yleisesti aina sanotaan, että kilpailu ja tiedonhalu ovat edistyksen -äiti. Mutta tällöin unohdetaan -- kunnianhimo, jolla silläkin on suuri -ansio kaiken inhimillisen kehityksen voittokulussa. Tarkastellessa -ihmiselämän monipuolista temmellystä, ei voi olla taipumatta siihen -uskoon, että monellekin henkilölle, joka maineenkukkulalle on pyrkinyt, -on juuri kunnianhimo tärkeänä tekijänä tämän päämäärän saavuttamisessa -ollut. Niinpä ei esim. maalarimestari Immanuel Vehreisestä olisi -koskaan tullut valtuusmiestä, ell'ei hänen synnynnäinen kunnianhimonsa -olisi kiihottanut tätä luottamustointa tavottelemaan. Kun synnynnäinen -kunnianhimo tuli mainituksi, tapahtui se siitä syystä, että hän jo -lapsuuden kisoissa tahtoi paitaressuna pahaisna olla voittajana, -yksinpä juoksussakin, vaikka hänen länkimäisiksi vääristyneet -säärensä tuottivat juoksu-urheilussa suurta vaikeutta ja antoivat -irvihampaille aihetta hänen juoksemistaan längestämiseksi kutsua. -Mutta poikaviikarien ja tyttötynkäin irvuilemisista välittämättä ja -sääriensä länkimäisyydestä huolimatta, ponnisti hän yli voimiensakin, -päästäksensä ensimmäisenä perille ja milloin ei onnistunut, silloin -itki -- itki todistukseksi siitä, että jo lapsuudessa, siis aivan -synnynnäisenä, oli hänessä kunnianhimoa oikein aimo annos. Tultuaan -sitten maalarinoppiin, oli kunnianhimo hyvänä kiihottajana ahkeruuteen, -jonka palkkioksi aikanaan kiittävillä arvosanoilla varustettu -kisällikirja tuli. - -Monen muun sällin tavalla ei Immanuel Vehreinen lähtenyt maailmoita -miilustelemaan, vaan tahtoi saada jalkansa oman pöydän alle ja -hommasi maalarinliikkeen itselleen. Ja nyt hän oli mestari! Mitä -unelmia lienee mielessä liikkunut, niitä ei kukaan tunne, sen verran -kuitenkin saattaa mainita, että harrastuksien päämääränä näytti olleen -tehdä liikkeestä ensimmäisen luokan liike. Sitä mukaa kuin tämä -harrastus onnistui, sitä mukaa työtä lisääntyi -- ja varallisuutta -myöskin. Samassa tasassa hän itsekin paisui, ell'ei tämä hieman -suuremmassakin suhteessa tapahtunut. Vähitellen työhommat siirtyivät -erityisen työnjohtajan käsiin, jos kohta mestari kävelymatkoillaan -käväsi noin vaan sivumennen tarkastelemassa. Mutta missä jokin -huomattavampi tehtävä tai luottamustoimi oli kysymyksessä, siinä -hän oli "vapaaehtoisena tarjokkaana", kuten pilkallisesti ruvettiin -sanomaan. Kun kaupungin vakinainen ja vapaaehtoinen palosammutuskunta -ryhtyivät kilpailemaan etevämmyydestä, hääräsi maalarimestari -Immanuel Vehreinen alussa kumpaisessakin puolueessa ja lopussa tuli --- syrjään sysätyksi. Rukoushuonepuuhassa hän taasen oli mukana sekä -suullaan että kukkarollaan, mutta kun tiedettiin, että hän herrain -suosiota etsiessään kaupungin ravintolassa useasti oli kaikkia muita -kuin hartaushetkiä viettämässä, katsottiin hänen uskonnolliset -harrastuksensa niin kovin kevyisiksi, ett'ei edes hyvällä tahdolla -voitu hänelle mitään sijaa yhdistyksen johtokunnassa luovuttaa. Moni -muukin hänen kunnianhimoinen apajansa antoi samanlaisen vesiperän. -Häntä luonnollisesti suututti ja juuri suuttumuksen kaihi lieneekin -hänen henkiset näkimensä siinä määrässä sumentanut, ett'ei hän -huomannut onnistumattomuuteensa olevan syynä liiaksi julkean -tuppautumisensa sekä sinne tänne horjumisensa. Vuosien kuluessa -karttunut varallisuutensa veti häntä herrojen ja rikkaitten piiriin, -joissa häntä sitä mukaa suosittiin, kuin hän komeitten illallisten -ja samppanjaputelien korkkien pomahtamisten avulla itselleen tilaa -valloitti. Tosin hän useimmiten valloittamansa tilan menetti, kun -ryhtyi pöyhkeilemään ja itseään kehumaan, mutta jonkunmoiset sillat -kuitenkin siten saatiin pysytetyiksi, että ikäänkuin pilaa tehden -hänet tuontuostakin valittiin jonkun komitean varajäseneksi tai muuhun -vähäpätöiseen luottamustoimeen pantiin. Eikä hän itsekään ryhtynyt -siltoja särkemään, sillä hänen toiveissaan kangasti jokaisen tappion -perästä voitto. Mutta hänen vaimonsa, eli toisin sanoen rouva Lotta -Vehreinen, läkkiseppä Hendrick Hullmer'in tytär, oli näissä asioissa -aivan vastaisella kannalla, kuin hänen miehensä. Tarkkana kuin -tervanahtari ja taloudellisesti toimeliaana, hän miehensä pyrinnöissä -ei nähnyt muuta, kuin herrojen narrina olemista, ja naapurien kesken -hyvin yleisesti tiedettiin kertoa, että maalarimestari Vehreinen -ei kotioloissa kuullut korkkien pamahduksia, vaan tunsi läimäyksiä -korvallisillaan, etenkin silloin, kuin oli luvannut rukoushuoneesen -hartauskokoukseen mennä -- ja kuitenkin oli luikkinut ravintolaan... - -Vaan vaikka aviopuolisot olivatkin näin eri kannalla, olisi Lotta-rouva -siitä huolimatta mielellään nähnyt miehensä pääsevän kaupungin -luottamustoimiin, jos kohtakin hän herrojen narrina olemista vihasi --- ja vuosien kuluessa sai hän miehensä uskomaan, että tyvestä on -puuhun noustava, eikä latvasta. Kun valtuusmiesvaali -- sen arvoisan -neuvospöydän ääreen pääseminen oli monena vuotena maalarimestari -Immanuel Vehreisen toiveitten ja unelmien keskustana ollut -- jälleen -oli ovella, päätti maalarimestari rouvansa neuvon ohjeekseen ottaa ja -kääntyi syvien rivien keskuudesta itselleen kannatusta hankkimaan, -lähtien liikkumaan teillä ja kujilla, kuten itse sanoi. Tavatessaan -pienien talojen omistajia, alkoi hän keskustella. - --- Katsokaas... -- puheli hän --, jos valitsemme tuon rikkaan Rietu -Lehtolan valtuuskuntaan, niin hän ryhtyy vaatimaan, että jokaisen on -talonsa koristeltava samanlaisilla torneilla ja leikkauksilla, kuin -omansakin on laittanut -- ja kuka tässä sitten talollisena pysyy? - --- No, jos hän niin aikoo tehdä, niin olkoon valtuustosta poissa, -kuului päättävä vastaus useamman suusta. - -Joutuessaan sitten työmiesten keskuuteen, tuli hänen juttelulleen -toisemmoinen suunta. - --- Valitkaa valtuustoon -- sanoi hän -- herroja ja virkamiehiä, niin -nälkäkuolema työmiehet silloin perii, he kun eivät mitään yleisiä töitä -myönnä tehtäviksi. - --- Alas herrat ja virkamiehet, kajahti uhkaava huuto, kuin ukkonen. - -Kaikista merkeistä päättäen, olikin kuuma ottelu piakkoin tapahtuvassa -valtuusmiesvaalissa tultava taistelemaan, kaupunkilaiset kun olivat -kauppatoriasiassa jakautuneet maisteri- ja kauppiaspuolueihin, joista -edelliset tahtoivat kauppatorin muutettavaksi eräälle toiselle tyhjälle -alalle, ja jälkimmäiset vaativat pysyttäväksi entisellään. -- Jos -minä olisin -- tuumaili maalarimestari Vehreinen -- tästä asiasta -päättämässä, niin se ratkaistaisiin Salomonin tuomiolla, johon kaikki -tyytyisivät. Sen enempää en kuitenkaan sano. - -Vaikea on päättää, oliko näistä omista puuhista tällä kertaa apua -vai eikö, vaan niin tapahtui, että maalarimestari Immanuel Vehreinen -tuli valituksi valtuusmieheksi! Millä tavoin hänen sydämensä silloin -hypähti, sitä ei kukaan tiedä. Mutta varmaa on, että vaali-illan -jälkeisenä yönä hän vähintäinkin tähdissä vaelteli... Ja seuraavana -päivänä hän niin hymysuisena pitkin katuja käveli, että jokaisen -vastaantulijan sai myöskin hymyilemään, eikä hän ketään puhuttelematta -sivuuttanut. Jos ei kuka huomannut mitään valtuusmiesvaalista virkkaa, -niin hän itse johti puheen siihen -- ja hymyili. Mutta eipä ihmekään, -sillä olihan monivuotinen toive vihdoinkin täyttynyt! - -Kun maalarimestari Immanuel Vehreinen oli aina mitä ankarimmin -arvostellut valtuuskuntaa ja valtuusmiesten toimia, oli luonnollista, -että hän itse valtuusmieheksi tultuaan tahtoi heti alussa näyttää, että -hän on oikea mies oikealla paikallaan. Aivan ensi töikseen ryhtyi hän -valmistelemaan puheita, etenkin kauppatoriasiassa, jossa oli sanonut -voivansa Salomonin tuomion langettaa. Häntä oikein nauratti, kun ei -kukaan ollut ennen häntä keksinyt, että tori-asia voidaan järjestää -sillä tavalla, ett'ei kenelläkään ole syytä valittaa. Tämän keksintönsä -hän kuitenkin tahtoi lausua kaunopuheisuuden muodossa, tehdä asian niin -viehättäväksi, kuin koristemaalauksen. Kun vaan jäi yksinään, silloin -alkoi paperille kirjoittaa puhetta, jonka aikoi ensin ulkoa oppia ja -sitten valtuuston kokouksessa juhlallisesti lausua. Jos joku vieras -tuli tapaamaan, käski ilmoittamaan olevansa matkalla, ell'ei aavistanut -aivan tärkeätä asiata olevan. Päivillä ei kuitenkaan tahtonut rauhaa -saada ja yöllä ei Lotta-rouva antanut kirjoitella. Paha pula oli -edessä. Mutta hätä keinon keksii: hän matkusti veljensä luo, joka oli -maakauppiaana lähipitäjässä, ja siellä kokonaista kolme vuorokautta -hikoili puheensa valmistuspuuhissa. Sunnuntaina saapui kotiin, valmis -puhe taskussaan, ja valtuuston ensimmäinen kokous, johon hän oli -osaa-ottava, oli sitten maanantaina. - -Osapuilleen hän jo puheensa ulkoakin osasi, jos kohta jonkunmoinen -harjoitus tuntui tarpeelliselta. Kaikeksi onneksi Lotta-rouva lähti -iltapuolella rukoushuoneesen, johon miestänsäkin tahtoi. Teeskennellen -itsensä sairaaksi, jäi maalarimestari kotiin, vieläpä aivan yksinään, -hän kun toimi siihen suuntaan, että palvelijat, sällit ja oppilaiset -saivat koko illaksi mennä kaupungille. Vielä pariinkymmeneen kertaan -puheensa luettuaan tuli hän ajatelleeksi, että paras puhumisen -harjoituspaikka on työhuone, se kun on pihanperällä, jonne ei kukaan -vieras arvaa tulla häiritsemään. Ei siis muuta, kuin asuntopuolen -ovet pisti lukkoon ja astui työhuoneesen. Ollaksensa varma siitä, -ett'ei kukaan voi huomaamatta sisään päästä, laittoi hän tyhjistä -puulaatikoista oven eteen puhujalavan, jolle hyvin arvokkaana kapusi -seisomaan ryhtyäksensä puhumista harjoittamaan. - -Samaan aikaan palasi Lotta-rouva rukoushuoneelta, jossa erään -sairastumisen vuoksi ei ollut sen pitempää hartauskokousta, kuin vaan -muutamia hengellisiä lauluja veisattiin. Arvatenkin hänen sydämensä -oli kristillistä rakkautta täynnä, joka kuitenkin maalliseksi vihaksi -muuttui, kun kotiin tultuaan ei päässyt sisään, vaikka kuinka olisi -kolkuttanut. Salamana iski hänen päähänsä ajatus, että miehensä on -jälleen mennä luikkinut ravintolaan. Hän päätti lähteä mokomankin -sairaan kotiin noutamaan, nouskoonpa siitä minkämoinen meteli -tahansa. Vaan ennen lähtemistään tahtoi kuitenkin käydä työhuoneessa -oppilaisilta tiedustamassa, missä talon kaikki ihmiset ovat. -Tultuaan oven taakse, kuuli hän sisältä herransa ja miehensä äänen, -vieläpä tavallista kiivaampanakin. Kun Lotta-rouva oli kiihtyneessä -mielentilassa, ei hän malttanut edes oikein kuunnella, jos kohta vielä -liikkumattomana oven takana seisoisikin, käsi valmiina avaimessa. - --- Ja kun nyt ryhdyn tähän kauppatoriasiaan -- näin maalarimestari -Immanuel Vehreinen yksinään puhua paukutteli -- on minun surullista -mainita, että tästä on semmoinen riitakapula syntynyt. Miksi onkaan -unohdettu se opetus, jonka kansallisuusrunokokoelmassa, Kalevalassa, -jalo runoilija Elias Lönnrot, antaa Lemminkäisen äidistä, joka -rakkaudesta niin kauan etsi kadonnutta poikaansa, että hän hänet -löysi. Meillä myöskin tulee samanlaista rakkautta olla tätä poikaamme, -kauppatoria kohtaan, jota olemme etsimässä. Emmekä me tätä poikaamme -koskaan löydä, jos emme etsi rakkaudella ja jos emme kerrankin ryhdy -tekemään viisaan Salomonin tuomiota. Pankaamme tämä poika kahtia, kuten -viisas Salomonikin teki, antamalla osan torikaupasta pysyä entisellä -kauppatorilla ja asettamalla toinen osa uudelle torille, niin silloin -ei kenelläkään ole syytä olla tyytymättömänä, kun yhden pojan sijaan -olemme saaneet kaksi poikaa ja kun... - -Enempää ei Lotta-rouva kestänyt. Hän luuli itseään kymmenillä puukoilla -iskettävän, kuullessaan miehensä niin kiivaalla äänellä puhuvan -rakkaudesta ja kahdesta pojasta. Tosin ei Lotta-rouva käsittänyt, -mistä kysymys oli, eikä mitään muita sanoja tajunnut, kuin rakkauden -ja kaksi poikaa... Mutta niissä olikin jo kylliksi saattamaan häntä -siihen luuloon, että hänen miehensä on ollut uskoton ja että nyt -ovat syntyneet kaksoiset, jotka ovat tuodut heidän kotiinsa, mutta -hätäpäissä ovat juoksutetut työhuoneesen... Sitä varten kaikki muut -ovet olivatkin lukitut ja sitä varten hänen miehensä niin kiihkeästi -puhuu... saadakseen pojat sovinnolla täältä pois... - -Ja hurjistuneen raivolla survasi Lotta-rouva seljälleen työhuoneen -kaksipuoleiset sisäänpäin avautuvat ovet, jotka kaatoivat puhujalavan, -ja samalla puhuja viskautui lattialle maalipönttöjen sekaan. Mutta -kaatui Lotta-rouva itsekin. Koppina hän kuitenkin heti hyppäsi pystyyn -ja karkasi mieheensä käsiksi... Jos maalipöntöillä ja siveltimillä -olisi ollut puhelahja, niin varmaankin olisi saatu kuulla kerrottavan --- ei mistään hellistä aviollisista syleilyistä, vaan tuimasta -ottelusta... Ne olivat kuitenkin kielettömiä ja siksi koko tapaus -kaikkine kohtauksineen jäi niitten salaisuudeksi. Jonkunmoisia -arveluja ei kuitenkaan voinut olla syntymättä sen johdosta, että -sekä Lotta-rouvan että itsensä maalarimestari Immanuel Vihreisen -kasvoissa ja otsissa oli ollut rumia naarmuja ja mustelmia -- mistä -ne sitten lienevät tulleetkaan... Eikä kenelläkään ollut tilaisuutta -näitä seikkoja tiedustella, asianomaiset kun eivät useaan päivään -näyttäytyneet, eivätkä ottaneet vieraita vastaan. Ja valtuuston -kokouksessa ilmoitti puheenjohtaja, että maalarimestari Immanuel -Vehreinen on sairauden vuoksi kokouksesta poissa... - -Arvatenkin tästä sairaudesta oli itsekullakin omat ajatuksensa, koska -valtuusmiesten suut olivat vetäytyneet puheenjohtajan ilmoituksen -johdosta hienoon hymyyn. Mutta tuskinpa myhäili uusi valtuusmies, -maalarimestari Immanuel Vehreinen, joka käärittyneine kasvoineen -ja peitettyine otsineen sai luvan pysyä kodissaan miettimässä sitä -seikkaa, että miksi ankara kohtalo salli hänen valtuusmiestoimensa niin -kovin huonolla menestyksellä alkaa... - - - - -HÄÄMATKASEIKKAILU. - - --- Tervetullut kutsu, mutta sopimattomaan aikaan! Näin kertoi -pankkivirkamies Arvi Kallis huudahtaneensa, saatuaan seuraavan -kutsukortin: - - Tervetuloa läsnäolollanne kunnioittamaan tyttäremme Saima Sorjan - ja Pankinvirkamies Lauri Laskusen vihkiäisiä Mikkelin kirkossa - Helmikuun 8 p:nä 1898 täsmälleen k:lo 6 i.p. - - Vihkimisen perästä kokoonnutaan asuntoomme. - - Kaisu ja Kusti Kangastus. - -Herrat Arvi Kallis ja Lauri Laskunen olivat, näet, erinomaiset -ystävykset. He olivat yhdessä lapsuutensa kisat leikkineet, yhdessä -asuneet koulua käydessään ja yliopistossa ollessaan ja saman -pankkiliikkeen palvelukseen antautuneet, jos kohtakin sen eri -konttoreissa, yliopistolliset tutkinnot suoritettuaan. Vähintäin -kerran vuodessa kävivät he toisiaan tervehtimässä ja kerran viikossa -oli joko kortti tahi kirje lähetettävä. Heidän ystävyyteensä kuului -vielä oikein kirjallinen sopimus siitä, että milloin tahansa jotain -merkillistä toisen elämässä tapahtuu, silloin on toisen saavuttava -siitä osaaottamaan, olkoonpa välimatka, vaikka kuinka pitkä, ja -olkoonpa kysymyksessä vihkiäiset tahi -- ristiäiset. Herra Kallis, joka -oli kirjallisen sopimuksen alkuunpanija, oli siitä niin innostunut, -että melkein jok'ikinen kerta herra Laskusen kanssa yhdessä ollessaan -puheli, kuinka hän puolestaan oli valmis tulemaan ystävänsä surusta -tahi ilosta osaa-ottamaan -- puolikyljistä asti haudastaankin. Ja kun -sitten saapui kutsukortti ystävänsä vihkiäisiin, niin hän kuitenkin -saattoi lausua: - --- Tervetullut kutsu, mutta sopimattomaan aikaan! - -Tämä lausuminen saattaa kuulostaa hyvinkin kylmäkiskoiselta, eikä -ole sopusoinnussa herrojen Kalliin ja Laskusen välillä vallitsevan -lämpimän ystävyyden kanssa. Mutta katsoen siihen, että herra Kallis -oli pankinvirkamies, jonka pääsy riippui sekä tirehtööristä että -myöskin hänen omista tehtävistään, on pidettävä luonnollisenakin, että -hän tuli lausuneeksi sillä tavalla, kuin hän lausui. Nyt oli, näet, -tilinpäätöksen valmistamisaika, joka työ oli suoritettava herra Kalliin -johdolla, sillä tirehtööriltä meni suurin osa päivästä erään komitean -kokouksissa. Kaiken muun lisäksi oli tilinpäätöksen valmistamisessa -tullut jokin erehdys, jonka selvittäminen näytti hyvin uhkaavalta. Ei -ollut edes ajattelemista, että herra Kallis voisi häämatkaa varten -saada vapautta, vaikka anoisikin, ennenkuin tilinpäätös on valmiina. -Miksi pitikään tuon kutsun juuri tähän aikaan saapua! Ystävysten kesken -ei tosin ollut salaisuutena, että herra Laskusen lemmen perhosen -samettisiivet olivat tulleet rakkauden ruususiteillä solmituiksi, -mutta että häät näin yht'äkkiä tulivat, se oli täydellinen yllätys. -Mutta se vasta pää-yllätys olisi, jos herra Kalliin täytyisi jäädä -häistä pois... Ei, kyllä niihin on päästävä, vaikka kylkiään myöten jo -haudassa olisi -- niin päätti herra Kallis. - -Hän lakkasi harmittelemasta ja murheellisilla ajatuksilla mieltään -vaivaamasta. Toivoa täynnä hän asteli pankkiin, jossa heittäysi hyvin -ystävälliseksi ja samalla koetti konttoorin henkilökunnan itserakkautta -kutkuttaa, saadaksensa sen tarmonsa takaa tilinpäätöstä valmistamaan --- ja onnistuikin siinä, sillä jokainen otti kunnia-asiakseen täyttää -tehtävänsä. Mutta jos muut olivat ahkeria, niin kaikista ylinnä -kuitenkin puuhasi herra Kallis itse, joka kahteen vuorokauteen tuskin -ollenkaan nukkui ja syömistäkin harjoitti ainoastaan sattumalta, -lohduttaen itseään sillä, että hän syömisen laiminlyömisen -vastaisuudessa moninkertaisesti korvaa ja nukkua hän taasen saa -makuuvaunussa Mikkeliin mennessään sekä Mikkelissä vielä ennen häitä -kokonaisen päivän. Ja kun sillä tavoin yhteisvoimin uurastettiin, niin -tilinpäätös todellakin valmistui, vaikkakin aivan yhdennellätoista -hetkellä. Valmistumista tavallaan joudutti sekin, että komitean -istunnot loppuivat ja siis tirehtöörikin pääsi pankkitöihinsä käsiksi. -Hän oli mitä tyytyväisin ja kiitteli herra Kallista toimeliaisuudesta -sekä mitä herttaisimmalla myöntyväisyydellä antoi häämatkaloman. - -Vaikka herra Kallis oli läpikotaisin väsynyt, täytyi hänen juosta -ja puuhata hää- ja matkavarusten vuoksi puodeissa ja räätäleissä -sekä jos jossakin. Kun hän vihdoin viimeinkin rautatieasemalle ajoi -ja makuuvaunuun pääsi, tunsi hän melkein horjuvansa väsymyksestä. -Saatuansa vuoteen, jätti hän pilettinsä siivoojattaren huostaan, jotta -konduktöörin ei tarvitse hänen untaan häiritä. Sitten hän riisuutui ja -heti nukkui niin raskaasti, ett'ei olisi tietänyt, vaikka maanjäristys -olisi tapahtunut... - -Mikä onkaan hauskempaa, kuin saada nuorena olla nuoren ystävänsä -häissä! Onnesta säteilee onnellinen morsian ja onnesta säteilee -onnellinen sulho. Häävieraat ovat myöskin, kuin onnen taikomina: -ilo hohtaa jokaisen silmistä ja kasvoista. Laulut kaikuvat, soitot -helähtävät ja karkelossa riemutunteitten valtaamina pyöritään -- -sanalla sanoen tuntuu yhtä uhkuvalta, kuin keväällä luonnossa, jolloin -keväthengetär päiväpaisteilleen, kukkineen ja laululintusineen -nuoruudella ja uudestisyntymisellä maan ja ilman täyttää... Herra -Kallis oli tuntevinaan nauttivansa täysin siemauksin ystävänsä hää-ilon -onnea -- ja syytä hänellä olikin siihen, sillä hän ei ainoastaan -luullut, vaan täydellisesti uskoi, että ystävänsä oli onnellinen. -Tuommoinen hurmaava morsian -- kukapa ei olisi onnellinen saatuaan -hänen kanssaan vihkityynyllä polvistua... Ja hänen oma kukkaisneitonsa -sitten -- mikä ihastuttava olento hänkin oli... Niin tenhottuna herra -Kallis oli, että karkeloidessaan luuli liitelevänsä, eikä jaloillaan -tanssivansa... Tulvivia tunteitaan täytyi hänen saada jollain tavoin -tyhjentää -- hän päätti puhua. Ja hän puhui valituin sanoin luonnon -keväästä ja elämän keväästä, rakkaudesta luonnossa ja rakkaudesta -ihmissydämessä. Hän innostui ja hehkui runollisia vertauksia -lausuessaan. Lopuksi korotti hän äänensä ja huusi: - --- Eläköön morsiuspari, eläköön, eläköön! - --- Kiitoksia toivotuksestanne! Mutta meistä ei ole morsiuspariksi, -sillä minä olen naimisissa, jos kohta tämä rinnallani seisova -siivoojatar onkin leski, sanoi konduktööri, joka siivoojattaren -kehotuksesta oli tullut katsomaan, kuka vaunussa on nukkumassa... -Pyytäisin kysyä, mihin herra matkustaa? - --- Minä en matkusta mihinkään -- minä olen häissä, vastasi herra -Kallis, joka oli hypähtänyt seisomaan. - --- Hääpuvussa herra todellakin on ja... - -Nyt herra Kallis heräsi horroksestaan ja näki, että hänellä on -ainoastaan liinavaatteet ja hännystakki yllänsä sekä kalossit -sukittomissa jaloissa. Silloin säikähdys muutti hänet niin pelottavan -näköiseksi, että konduktööriltä jäi lause kesken ja siivoojatar -vetäytyi syrjään... - -Hetkisen ihmettelevillä katseilla tarkastettuaan herra Kallista, joka -puolestaan yhtä tutkivin silmäyksin häneen tuijotti, sanoi konduktööri: - --- Koska ja mistä herra on tähän vaunuun tullut? - --- Sitä samaa kysyn minä teiltä, vastasi herra Kallis. Minä olin juuri -pitämässä puhetta ystäväni vihkiäisissä, enkä voi käsittää, kuinka -tänne olen joutunut. Ja missä ovat tavarani, vaatteeni ja kaikki... -niin, -- missä ne ovat? - --- No, missäs ne häät ovat? kysyi konduktööri jälleen. - --- Morsiamen vanhempain kodissa, oli herra Kalliin vastaus. - -Kahtena kysymysmerkkinä katsovat nyt herra Kallis ja konduktööri -toisiinsa. Mitä herra Kallis lienee miettinyt, on tuntematonta; -mutta konduktööri tuli siihen arveluun, että hänen edessään on joko -heikkomielinen tahi humalainen mies, joka joltakin asemalta on päässyt -kenenkään huomaamatta pujahtamaan matkaan. Kun konduktöörillä oli kiire -kulkiessaan vaunusta toiseen, ei hän joutanut pitempiin tutkimuksiin -ryhtymään, vaan haetti kaksi junamiestä, joitten käski ovella -vartioida, ett'ei mitään tavattomia tapahtuisi. Sitten hän poistui. - -Herra Kallis koetteli ajatuksissaan selvitellä kummallista tilaansa -siinä kuitenkaan onnistumatta. Vihdoin hän ryhtyi keskustelemaan -vartijoina olevain junamiesten kanssa. - --- Mihin tämä juna kulkee? kysäsi hän. - --- Helsinkiin, kuului vastaus. - --- Millä seuduin nyt olemme? - --- Viiden minuutin kuluttua saavumme Hyvinkäälle. - -Kirkkaana salamana tässä epätiedon pimeydessä välähti herra Kalliin -muistiin, että Hyvinkään aseman ensimmäinen kirjuri, herra Pennstedt, -on hänen hyvä tuttavansa. Hän sanoi nyt junamiehille, kuka ja mistä -hän on, sekä pyysi heidän heti asemalle tultua juoksemaan herra -Pennstedt'ille kertomaan, kuinka asianlaita on. Samalla olisi myöskin -pyydettävä herra Pennsted'in tuomaan tarpeelliset vaatekappaleet, että -hän voisi junasta Hyvinkäälle jäädä siihen asti, kuin tämä seikkailu -selvenee. Junamiehet eivät tohtineet lähteä, kun konduktööri oli heidät -vartioimaan jättänyt, vaan sen sijaan meni siivoojatar, joka tehtävänsä -niin hyvin toimitti, että tuskin minuuttia oli asemalla seistu, kuin jo -herra Pennstedt juoksujalassa harppasi tulla vaunuun, suuri matkaturkki -kainalossaan ja pitkävartiset metsästyssaappaat kädessään. - --- Terve, veljeni, -- sanoi herra Kallis herra Pennstedt'ille -- -eläkä suinkaan peljästy nähdessäsi minut tässä kummallisessa tilassa. -Voin sinulle vakuuttaa, että olen täydessä järjessäni, enkä tietysti -raittiusmiehenä ole juopuneenakaan. Etkö tahdo olla niin armollisen -ystävällinen, että otat minut luoksesi, minä kun en mitenkään tahtoisi -Helsinkiin asti tässä puvussa mennä? Koetamme sitten yhdessä päästä -selville, kuinka tähän kohtaloon olen joutunut. Otathan, veliseni, -minut luoksesi? - --- Tietysti otan, vieläpä kernaastikin. Sutkase vaan kengät jalkoihisi -ja turkki yllesi, niin pääsemme pois, ennenkuin juna lähtee eteenpäin -mennä huristamaan. Kas niin, -- ihanhan sinä tuossa turkissa -patruunalta näytät! - -Konduktöörikin tuli, ja kun herra Pennstedt lupasi pitää herra -Kalliista huolen sekä vastata piletistä ynnä makuusijasta, ei hänellä -ollut mitään sitä vastaan, että "kummallinen matkustaja junasta -poistui." - -Päästyään herra Pennstedt'in huoneesen ja hieman rauhoituttuaan, -alkoi herra Kallis kertoa, kuinka hän oli matkalla ystävänsä -Lauri Laskusen vihkiäisiin Mikkeliin, mutta hänelle itselleen ja -arvattavasti muillekin käsittämättömällä tavalla seisoo nyt tässä, -vieläpä vaatteettomana. Kaikista kummallisinta hänestä oli, että juuri -pitäessään morsiusparille puhetta, hänet konduktööri herätti, -- -kaukana häistä ja koko Mikkelistäkin... - -Herra Pennstedt käski vieraansa heittäytymään hänen avonaiseen -sänkyynsä ja meni itse asemakonttoriin lähettämään virkasähkösanoman -Mikkeliin. Puolentoista tunnin kuluttua saapui vastaus, jossa -ilmoitettiin, että Mikkelin asemalle on otettu talteen eräästä -makuuvaunusta sen matkustajan tavarat, joka edellisenä iltana on -jättänyt matkustajapilettinsä siivoojattaren haltuun, voidakseen -rauhassa nukkua. Mitään tavaroista ei ole hukkunut. Mutta suuri hätä -vallitsee itsensä matkustajan suhteen, jota parastaikaa pitkin radan -vartta Kouvolan ja Mikkelin välillä etsitään. Heti kohta lähetettiin -rauhoittava tieto, että matkustaja on hengissä ja täydessä turvassa. - -Virkasähkösanomaan vastausta odottaessa ryhdyttiin miesjoukolla -ottamaan selkoa herra Kalliin seikkailusta ja tultiin siihen -käsitykseen, että hän on uneksiessaan muuttanut Savon makuuvaunusta -Helsingin makuuvaunuun -- luultavasti Simolan asemalla -- ja kun -sattui olemaan vapaa osasto, niin hän paiskautui siihen nukkumaan. -Riihimäellä siivoojatar sattui huomaamaan hänet ja ilmoitti siitä -konduktöörille. Muutoin tapahtui erinomainen onni siinä, että hänet -Riihimäen ja Hyvinkään välillä keksittiin, hän kun Hyvinkäällä joutui -hyvän tuttavansa haltuun ja huomaan, eikä tarvinnut vastoin tahtoaan -tekemäänsä "huvimatkaa" Helsinkiin asti jatkaa, jossa mahdollisesti -olisi voinut kaikenmoisia ikäviä selkkauksia syntyä. Sen lisäksi -sai herra Kallis vaatteet ja matkarahat lainaksi matkustaakseen -päiväjunassa Mikkeliin ja joutuakseen ystävänsä häihin riemun juuri -parhaillaan ollessa. Jos ilo jo ennestäänkin aivan kattoon asti oli -noussut, niin sitten se vasta korkealle kohosi, kun herra Kallis -odottamatta saapui ja todisti oman lausuntonsa, että hän kyllä -ystävänsä häihin tulee, vaikka kylkiään myöten jo haudassa olisi... - -Mitä herra Kallis oli häistä uneksinut, se kaikki moninkertaisesti -toteutui, mutta on ulkopuolella tämän kertomuksen piiriä. - - - - -KUN NIMISMIESTÄ JUTKAUTETTIIN. - - -Totutulla tavalla, kun se oikein perinpohjaisesti on kansaan syöpynyt, -on niin suuri voima, että se voi johtaa yksinpä lainrikkomisiinkin. -Ajatelkaamme esim., että meidän suomalaisten keskuudessa, joita -lainkuuliaisuudesta kehutaan, vielä nytkin salapolttoa harjoitetaan, -vaikka on jo miespolven ikä aikaa kulunut viinankeiton kieltämisestä. -Tarvitaan suuri määrä uhkarohkeutta antautuessa kiellettyyn tehtävään, -josta sakko ja linnavankeus on millä hetkellä tahansa tarjona. Ja yhtä -suurta osaa, kuin uhkarohkeus, näyttelee myöskin kekseliäisyys ja -viekkaus ohjatessaan harhaan sekä järjestyksenvalvojia että muitakin -vaarallisia henkilöitä. Jos nämä hyvät ominaisuudet olisivat joutuneet -käyttövoimaksi hyödyllisen toiminnan ahjoon, niin kukapa tietää, -minkämoisia kehityksiä olisi tapahtunutkaan -- nyt ne sitä vastoin -pahuuden palvelukseen joutuneina voivat ainoastaan joko intohimoja -kiihottaa tai antaa aihetta nauruun kaikenmoisista sukkelista tempuista -kerrottaessa. Viimeksi mainittua lajia on aivan tyhjentymätön -aarre-aitta, jonka runsaasta varastosta olkoon seuraava kepponen -näytteeksi. - -Muutama vuosikymmen sitten oli R--n pitäjän nimismies saanut kuulla, -että Louhurannan torpassa K--veden rannalla oli viinapannu parastaikaa -kiehumassa. Ollessaan "ryöstömies" oli nimismiehen velvollisuuden tie -selvä: hänen tuli lähteä ryöstöretkelle. - -Kahden voimakkaan miehen seuraamana hän lähtee ajaa karittelemaan -Louhurannan torppaan, jonka jänislankojaan kokemassa oleva poika -oli sattunut huomaamaan nimismiehen tulon ja metsän läpi riensi -ilmoittamaan, että nyt on paholainen liikkeellä... Säikähtynyt -torpanväki ei osannut muuta, kuin juostiin sulkemassa saunan ovi, -jossa salapolttimo oli, ja pantiin paksu koivuhalko pönkäksi, jotta -luultaisiin, että sauna on tyhjää täynnä ja pimeätä puolillaan. Kun -nimismies apulaisineen pihamaalle saapui, tuntui hänellä olevan tarkat -tiedot, koskapa suorastaan ajoi saunan edustalle. Pönkkä kiskaistiin -kursailematta oven edestä pois, mutta sauna oli ennättänyt tulla savua -täyteen lattiaan asti, niin että sisään ei voitu mennä. Ovi avattiin -seljälleen ja nimismies apulaisineen ryhtyi saunan edustalla odottamaan -savun poistumista. - -Silloin he huomasivat erään vaimon lähtevän torpan rannasta juoksemaan -jäätä myöten, vetäen perässään kelkkaa, jossa oli suuri pärevakka. -Kummallista oli, että vaimo juoksi umpihangessa, vaikka rannempana oli -tiekin, ja tuontuostakin tapahtuvista kaatumisistaan huolimatta koetti -rientää eteenpäin, ikäänkuin häntä olisi takaa ajettu. Pahaa avistaen -hyppäsi nimismies apulaisineen rekeensä ja lähtivät ajamaan jäälle, -jossa oli paksulta lunta. Siellä ei tullut kysymykseenkään hevosen -juokseminen, ja huonoa oli käyminenkin, kun raskas reki oli vedettävä. - -Suurella vaivalla viimein tapasivat vaimon, jonka sitten tunsivat -Löyhkä-Leenaksi, erääksi kuuroksi ja tylsämieliseksi naiseksi. Ja mitä -näkivät hänen vakassaan olevan? Muutamia kahmalollisia ruumenia! - --- Mistä sinä tulet? huusi nimismies Leenan korvaan. - --- Tuolta, oli vastaus. - --- No mihinkä sinä sitten menet? - --- Tuonne. - --- Miksi et kulje tietä myöten? - --- Siksi, ettei kukaan aja päälleni. - --- Mutta miksi sinulla semmoinen kiire oli? - --- Kun oli vilu, niin juoksin lämpimikseni. - -Sen parempaa selvää ei saatu kyselemälläkään. Ei auttanut muu, kuin -piti lähteä takaisin mennä urnimaan ja jättää Leena lämpimätään -etsimään. - -Kun Louhurantaan jälleen päästiin ja saunaan mentiin, oli se -riittynyt hyvin raittiiksi ja mitä herttaisin lämmin helähti sieltä -vastaan. Lauteilla oli vanha vaimo alastonna penkillä ja toinen -häntä hieromassa. Hierottava valitti niin surkeasti, että nimismies -apulaisineen hetimiten saunasta poistui, sitä suuremmalla syyllä vielä, -kun vähintäkään merkkiä ei ollut siihen suuntaan viittaamassa, että -siinä saunassa olisi koskaan viinaa keitetty. Sitä paitse hieroja, -suulaaksi tunnettu Kuppari-Kaisa, rupesi hyvin pisteliääksi. Hän ei -ollut nimismiestä tuntevinaankaan, vaan alkoi kysellä: - --- Etsivätkö vieraat kupparia? No, jos semmoisen tarvis on, niin täältä -löytyy hammassuussa syntynyt akka, joka ruumiistanne sarvillaan vaivan -imee, olkoonpa se hyvän tahi pahan hengen antama. - --- Emme etsi, vastasi nimismiehen toveri, kupparia. Me etsimme -viinankeittokojeita. Missä ne ovat? - --- Minä ainakaan en, selitti Kuppari-Kaisa, muualta tiedä -viinankeittokojeita neuvoa, kuin Kuopiosta, jossa kuuluu -viinanpolttimokin olevan. Vai luuletteko tätä pistoksissa voivottavaa -vanhaa muoria viinankeittokojeeksi? Ei, uskokaa minua, kun sanon, -että tästä muorista ei viinaa lähde, vaikka kuinka puristaisi ja -kallistaisi... Mutta minäpä luulenkin, että teillä on jo ennestään -viinaa päässänne ja että nyt pyritte saunaan selviytymään. Menkääpäs -tupaan vähäksi aikaa, että minä ennätän tämän muorin hieroa, niin -sitten annan teille semmoisen löylyn, että väkevä aivokopastanne -haihtuu... - -Päästäksensä suulaan kupparin pistoksia kuulemasta, poistui -nimismies apulaisineen, kuten jo sanottiin, hetimiten saunasta, -ryhtyen etsimistä muualla jatkamaan. Mutta mistään muualtakaan -ei mitään viinankeittokojeita löydetty, vaikka koko torppa hyvin -tarkoin etsittiin ja komuttiin. Nimismies apulaisineen tuli siihen -vakaumukseen, että heitä on petetty, vieläpä nöyrtyi niin paljon, että -tapahtunutta tarkastustaan pyysi anteeksi... - -Ja vasta usean vuoden kuluttua sai nimismies sitten kuulla, mitenkä -asianlaita todellisuudessa oli. Löyhkä-Leenan pakeneminen ja -vaimon hierominen olivat sovinnon perästä tehtyjä temppuja, jotka -kaikki vaaran korkeimmillaan ollessa silmänräpäyksessä keksittiin. -Viinankeittokojeet ja kaikki siihen kuuluvat tarpeet taasen oli -kätketty tallin taustalla olevaan tunkioon sinä aikana, jolloin -nimismies apulaisineen oli Leenaa takaa-ajamassa. - - - - -HAMPAANKOLOTUS. - - -Kun melkein kaikki upseerit olivat ylhäisistä suvuista peräisin, oli -heistä tavattoman vastenmielistä, että pataljoonan päällikkö osotti -kansanvaltaisia taipumuksia seurustelemalla kernaammin alipäällystön -ja sotamiesten, kuin herrojen upseerien kanssa, vieläpä niitten -rikoksiakin myötätunnolla kohteli, jos kohta vaatikin, että kaikki -hänen antamansa käskyt ja määräykset olivat empimättä täytettävät. -Tosin hän itsekin oli aatelia, eikä tätä jalosukuisuuttaan koskaan -hetkeksikään unhottanut, vaan siitä huolimatta hän upseeriston -loistavasta parvesta harjoitusten ja paraadien loputtua asteli -alipäällistön ja sotamiesten vaatimattomaan joukkoon, jutteli ja -naureskeli siellä, väliin tupakkaakin tarjoili. Upseerit laskettelivat -pilkkasanoja päällikkönsä kansanvaltaisista taipumuksista ja nimittivät -häntä kansanmieheksi, hän kun esim. ei upseeriston tanssiaisissa käynyt -muuta, kuin pistäytymällä, jota vastoin alipäällistön ja sotamiesten -iltamissa saattoi viihtyä aivan alusta loppuun asti olemaan. Tietysti -alipäällystö ja sotamiehet koettivat puolestaan, ett'ei pataljoonan -päällikön myötätuntoisuuden aurinko heitä kohtaan pääsisi pilvien -varjoon vetäytymään, sillä kuten sanottu, hän saattoi olla ankarakin, -jos vaan hänen käskyjään ja määräyksiään laiminlyötiin. Onneksi toki -ei pataljoonan päällikkö ollut tuittupäinen hermostunut herra, joka -harkitsematta olisi käskyjään jaellut, jos kohta sekin saattoi joskus -tapahtua. Mutta nurkumatta hänen tahtonsa silloinkin täytettiin, vaikka -terve hammaskin olisi ollut uhrialttarille laskettava, kuten aliupseeri -Joonas Miekkalan kerran piti tehdä. - -Eräänä aamuna oli pataljoonan päällikkö, tavanmukaisella -kiertomatkalla ollessaan, poikennut aliupseerien kokoushuoneesen, -ilmoittaen haluavansa puhutella alipäällistöä. Toiset kyllä jo -olivat liikkeessä, mutta aliupseeri Joonas Miekkala oli melkein -koko yön ollut ryyppyretkellä "Valaskalassa", laitakaupungilla -olevassa huonomaineisessa kapakassa, joka kummallisen nimensä oli -saanut muutaman huoneen seinällä riippuvasta valaskalan kuvasta, -ja siis parhaillaan kuorsaten makasi humalaansa. Kun peljättiin, -että pataljoonan päällikkö menee katsomaan, jos Miekkala sairaaksi -ilmoitetaan, koetettiin häntä herättää ja siinä suurella vaivalla -onnistuttiinkin, vieläpä jossain määrin saatiin pestyksi ja -siistityksikin. Miltä raamatullinen Joonas lienee ennen vanhaan -näyttänyt valaskalan vatsasta päästyään, on tietymätöntä, mutta kyllä -hänen nykyaikainen kaimansa, aliupseeri Joonas Miekkala, ei ollut -suinkaan suloinen pataljoonan päällikön eteen astuessaan. Pataljoonan -päällikön tarkastava silmä huomasi heti, ett'eivät asiat nyt ole oikein -ja sen vuoksi hän kysyi: - --- Oletteko te, aliupseeri Miekkala, sairas? - --- Olen, herra eversti. - --- Mikä teitä vaivaa? - --- Hampaankolotus, vastasi Miekkala, ryhtyen hieromaan poskiaan, ett'ei -huomattaisi sitä hämmästystä, joka hätävalheen johdosta lehahti hänen -kasvoilleen. - -Samassa silmänräpäyksessä kulki käytävässä pataljoonan lääkäri, tohtori -von Pillerbaum, jonka pataljoonan päällikkö sattui avonaisesta ovesta -näkemään. - --- Menkää heti -- komensi pataljoonan päällikkö -- tohtorin jäljessä -ja ilmoittakaa hänelle, että olen käskenyt suustanne vetämään kipeän -hampaan. - --- Ymmärrän, herra eversti, vastasi aliupseeri Joonas Miekkala ja -lähti astumaan. Hänen humalansa haihtui ja pohmelonsa milt'ei poistui, -ajatellessaan, että annetun käskyn mukaan on hammas kiskotettava, -vaikka tiesi, että hänen hampaansa ovat niin valkeat ja terveet, että -niitä kadehtien katsellaan. - -Tohtori von Pillerbaum oli astumassa pataljoonan sairashuoneesen, jonne -Miekkalakin meni. Tohtori oli hyvin raittiusmielinen, eikä häneltä -jäänyt arvaamatta, minkälainen vaiva Miekkalassa oli, sittenkuin -oli suun avattuaan nähnyt mitä terveimmän hammasrivin ja tuntenut, -miltä henki hajahti. Mutta hän mietti, että tässä on hyvä tilaisuus -ajaa raittiusasiaa, jonka vuoksi hän puheli jonkun aikaa väkijuomain -vahingollisuudesta hampaille sekä sitten kysyi? - --- Mitä hammasta kolottaa? - --- Tuota, vastasi Miekkala, osottaen jotain hammastaan. - -Silloin kaivoi tohtori hammaspihdit käsille, eikä tarvittu muuta, kuin -voimakas nykäisy, niin Miekkalan suusta oli hammas lattialla... - -Kun Joonas Miekkala sitten meni alipäällystön kokoushuoneesen, josta -pataljoonan päällikkö jo oli poistunut, lausui hän tovereilleen: - --- Olin minä aikalailla tyhmä, kun sanoin hampaankolotuksen olevan, -enkä päänkivistystä taudikseni ilmoittanut -- eihän minulta kuitenkaan -olisi päätä määrätty kiskottavaksi... - -Kun toverit eivät mitään virkkaneet, voinee olettaa, että he -vaitiololla tämän arvelun myönsivät todeksi. - - - - -RAKKAUS EI OLE POTAATTI! - - --- Tuossapa tuo onkin sija minulle, sanoi hän, kun oli saanut pari -istujaa tungetuksi syrjään ja hervottomasti heittäytynyt junavaunun -penkille. - -Tällä tavoin istumasijansa vallannut mies oli näöltään 60-vuotias, -musta päällystakki yllään, koivistolainen lammasnahkareuhka päässä, -paksu villakaulahuivi kaulan ympäri käärittynä ja kalossit kenkien -päällä. Silmät olivat eloisat, oikeinpa veitikkamaiset, ja kasvojen -piirteet suhteelliset. Ulkomuodosta ja puvusta katsoen oli vaikea niin -hänen yhteiskunnallisesta asemastaan kuin toimestaankaan mitään päättää. - --- Peijakas, kun en kuitenkaan ostanut eväsputelia matkaani, jatkoi hän -hetkisen kuluttua junan liikkeelle lähdettyä. - -Mies oli jo siinä määrässä vetänyt huomiotani puoleensa, että halusin -päästä puheisille. Hänen viimeistä lausettaan pidin soveliaana johtona -keskusteluun ja sanoin siis: - --- Mitäpä apua ja hyötyä siitä eväsputelista olisi täällä junassa -ollut, kun sen sisustaa ei kuitenkaan olisi saanut hyväkseen käyttää. - --- Hvarför inte? kysäsi hän. - --- Rautatien ohjesäännöt kieltävät väkijuomien nauttimisen junassa. -Mutta miksi nyt rupesitte ruotsia puhumaan, vaikka äsken suomeksi -haastelitte? tiedustin minä. - --- Tahdoin vaan huvikseni puhella lapsuuteni kieltä. - --- Mistä olette kotoisin? - --- En mistään, sillä minä olen Kulkuri-Jussi, joka olen joka paikassa, -enkä kuitenkaan kotonani missään. - --- No, tottahan teidän jossakin paikassa on täytynyt syntyä. - --- Syntynyt olen Kuopiossa. - --- Mutta sehän on aivan suomalainen kaupunki, jota ei edes ruotsalaisen -koulun luonnottomalla pitämisellä saada muuksi muuttumaan, eikä siis -ruotsi voi lapsuutenne kieli olla. - --- Minäpä en syntyäni olekaan semmoinen, miltä nyt näytän -- minä olen -sotakamreeri von E:n poika. - --- Vai sotakamreerin poika ja oikein aatelissukuinen... - --- Niin olen. Vanhempani kuolivat minun lapsena ollessani ja orvoksi -jääneenä jouduin setäni perheesen kasvatettavaksi. Hoitoa ei minulta -tosin puuttunut, jos kohta se ei ollutkaan niin hellää, kuin omien -vanhempain huostassa ollessa. Mutta kun sitten rupesin koulua -käymään ja edistyin paremmin kuin setäni poika -- minua kehuttiinkin -erinomaisen teräväpäiseksi -- niin silloin olut muutti makunsa: minua -aljettiin ensin vieroa, sitten pahoin kohdella ja lopuksi lakkasi -setäni minua kokonaan kouluuttamasta, lähettäen minut kultasepän -oppiin Pietariin. Siellä en kuitenkaan monta vuotta ollut, sillä sain -vastustamattoman halun päästä sotaväen soittokuntaan -- ja menin -myöskin. - --- Siinä varmaankin teitte oikein, sillä... - --- Päinvastoin. Olin liian nuori ja luonteeni liian taipuva -- yksinpä -pahuuteenkin. Ja uskokaa minua, että kyllä sotaväessä oli pahuutta sinä -aikana, jolloin sotamiehen uskottiin saavan elää, niinkuin "viimeistä -päivää". Vaikka toiselta puolelta saatoin kehittää vanhemmilta -perimiäni musikaalisia taipumuksia, niin toiselta puolelta mennä -huilasin turmeluksen laveata tietä alaspäin. Vaaraa en kuitenkaan -toisten samankaltaisten parissa huomannut, ennenkuin jouduin muuttamaan -synnyinseudulleni. Siellä kun pienissä oloissa aloin entistä elämätäni -jatkaa, tulin kaikkien kauhuksi -- ja silmäni avautuivat. Päätin -tehdä parannuksen, mutta tahdonvoimani näytti tylsistyneen. Ja -parantuminen olisi ollut tarpeen, sillä minulla oli mahdollisuutta -päästä soittokunnan johtajaksi, entinen johtaja kun oli liian vanha, -ja muitakin toimia olisi ollut saatavissa, jos vaan minussa olisi -miestä ollut. Kiikkuessani kuin harakka tuulella seipäässä, tunsin -povessani äänen, joka oli sanovinaan: mene naimiseen, niin sinusta -tulee mies! Samassa aloin ajatella Katri Häyristä, joka oli puolittain -kasvattityttärenä eräällä leskirouvalla. Katri olikin kelpo tyttö, -punaposkinen ja sinisilmäinen, kuin vastamaalattu nukke. Minä rupesin -hänen tuttavuuttaan etsimään ja pian olivat välimme sillä kannalla, -että menimme kihloihin. Paitse sormusta, annoin hänelle kihloiksi -rahaakin. - -Aikaa kului jokunen kuukausi. Kevytmielisyys tahtoi minua edelleenkin -nujertaa alleen, mutta samalla tunsin miehuuttakin saavani. Silloin -eräänä iltana sattui tapaus, joka teki kokokäänteen elämässäni, -muuttaen minut Kulkuri-Jussiksi. Olimme soittamasta palajamassa. Katua -astuessamme, avautui neuvosmies Ellman'in akkuna ja tuo akkunassa oleva -kunnon ukko pyysi meitä pysähtymään. Sitten hän kysäsi: - --- Onkos teidän joukossanne eräs soittaja nimeltä von E:n? - --- Kyllä minua siksi sanotaan. - --- Olkaapa hyvä ja tulkaa tänne sisälle. Minulla olisi teille hieman -haastamista. - -Jätin torveni ja nuottini telineilleen toverieni haltuun ja menin -neuvosmiehen luo. Hänkös vasta ystävällisesti otti minut vastaan, käski -painamaan puuta ja tarjosi tupakkaa. - --- Te siis aijotte, sanoi hän hetkisen yhtä ja toista puheltuamme, -naida minun tyttäreni vai kuinka? - -Minä säikähdin, sillä arvelin, että neuvosmiehen laita ei taidakaan -olla oikein... Koetin kuitenkin pysyä tyynenä ja vastasin: - --- Kuinkas voisi kysymykseenkään tulla, että tämmöinen pillipiipari -naisi teidän tyttärenne, herra neuvosmies. Eihän... - --- No, vähätpä nyt siitä! Ja vaikka minulla naimattomana miehenä ei -tytärtä olekaan, niin sittenkin te minun tyttäreni olette aikeessa -naida. Vai ettekös ole kihlannut Katri Häyristä? - -Minä vastasin myöntävästi. - --- Siinäpä se temppu juuri onkin, sillä Katri on tavallansa minun -tyttäreni, minä kun olen hänen holhoojansa. Tulemme siis ikäänkuin -sukulaisiksi. Eläkä enää sano minua herra neuvosmieheksi, sillä samalla -kuin nyt juomme onnittelumaljan, samalla jätämme haukkumanimetkin pois. -Kas niin -- terve, terve! Katri on hyvä tyttö ja hänellä on rahojakin -minun tallessani. Sinä saat siis naimisesi kautta rahaakin. Eikös ole -hauskaa? Minä toivotan sydämestäni onnea! - -Minä kumartelin ja kättelin sekä ilmoitin, ett'en laisinkaan ole -tietänyt Katrilla rahoja olevan, niin ett'ei kenenkään tarvitse luulla -minun häntä niitten vuoksi naivan. - --- Mutta on minulla sinulle muutakin sanottavaa, alkoi neuvosmies -jälleen puhella, sittenkuin viinilasimme olimme tyhjentäneet. Minä -olen, näet, joutunut sinunkin holhoojaksesi, vaikka en ole tahtonut -sitä aikaisemmin ilmoittaa siitä syystä, että olen arvellut sinulle -paremmaksi, että nyt vasta saat tietää itselläsi olevan perintörahoja -muutamia tuhansia, jotka ovat nostettavinasi, milloin vaan itse tahdot. -Uskon sinulla vakavat aikeet mielessäsi olevan, koska naimahommiinkin -olet päättänyt ryhtyä ja siksi en tahdo enää omaisuuttasi salassa -pitää. Toivon sinun ostavan talon ja Katrin rahat jollain tavalla -muuten edullisesti sijoittavan, niin eipä sitten ole hätäpäivää, jos -vaan elät siivosti sekä sovinnollisesti ja rakkaudessa keskenänne -koetatte pysyä Katrin kanssa. - -Tämä vasta jotakin oli! Katrilla on rahaa ja minulla on rahaa! Mutta -rahat voivat olla -- rupesin ajattelemaan -- minulle, kevytmieliselle -nuorukaiselle turmioksi. Minä saattaisin ne piankin tuhlata, Katri -tulisi onnettomaksi ja minä itse aivan loppulahteen joutuisin... Ei, -näin ei saa tapahtua! - -Vaikka neuvosmies olisi vielä tahtonut kanssani jutella, kiirehdin minä -kuitenkin lähtemään ja menin Katrin luo. Kovinpa hän hämmästyi, kun -tulin yöllä -- vastoin tavallisuutta, eikä ollut laisinkaan halukas -puheelleni tulemaan. Vihdoin toki taipui. Kysäsin häneltä silloin: - --- Olenko koskaan menetellyt kunnottomasti sinua kohtaan ja voimmeko -rehellisesti toisiamme silmiin katsoa? - --- Et koskaan, vastasi hän. Ja missä tahansa voimme toistemme silmiin -katsoa. Mutta miksi tätä kysyt? - --- Nyt saat kuulla! Meidän naimisesta ei voi tullakaan mitään... - --- Miksi ei? - --- Siksi, että sinulla ja minulla, meillä molemmilla, kuuluu olevan -rahaa. Ja tiedätkös mitä? Minä pelkään, että rahat ovat minulle -turmioksi ja samalla sinullekin onnettomuuden tuottavat. Vaan sitä en -tahdo. Erotkaamme siis ajoissa ja sovinnossa. Suo minulle anteeksi! Ja -jos tahdot, niin anna kihlarahat takaisin mutta sormuksen saat pitää -muistona, kuten minäkin sinun sormuksesi... - -Katri kävi sisältä noutamassa rahat ja selvään näin, että kyynelhelmiä -kiilsi hänen kauniissa silmissään. Kovin tuntui omassakin sydänalassani -raskaalta siinä hyvästellessämme... - -Kun Kulkuri-Jussi ei mitään sen jälkeen puhunut, kysäsin minä: - --- No, entäs sitten? - --- Niinkö sitten? Eipä muuta, kuin väkisin erosin soittokunnasta ja -neuvosmiehen kielloista huolimatta nostin perintörahani ja läksin -maailmalle, minusta kun olo synnyinseudulla tuntui niin liian -lämpimältä, että tunsin tarvitsevani jäähdyttelemistä. Olen sittemmin -ollut siellä, jos täälläkin, kuten Kulkuri-Jussin pitääkin. Milloin -olen ollut soittajana, milloin muissakin ammateissa. Välistä olen ollut -varakkaana ja toisen kerran tyhjänä kuin kirkonhiiri. Rehellistä on -kuitenkin vaellukseni aina ollut, enkä muille mitään vahinkoa ja pahaa -ole tehnyt, kuin omalle itselleni. Mutta itsepä siitä olen kärsinytkin. -Ja jos elämäni on milloin metisemmältäkin maistunut, niin ainoastaan -itse siitä olen iloinnut. Surulle ja murheelle minä annankin palttua! -Kun täällä vaan kerran elää, niin vielä tässä huolehtimaan! Pääasia -minun mielestäni on se, että paperini ovat puhtaat ja jälkeni myöskin, -vaikkapa olenkin Kulkuri-Jussi. - -Siinä samassa jouduimme asemalle, josta minä lähdin hevoskyydillä -matkustamaan. Rattailla istuessani ryhdyin miettimään ihmisluonteitten -kirjavata sekamelskaa. Monen moni henkilö kulki sielunsilmieni ohi. -Yhdessä oli yhtä, toisessa toista kummallista, eikä kummallisuudesta -ollut osaton Kulkuri-Jussikaan, joka luonteensa vyyhdestä oli minulle -muutamia säikeitä niin avomielisesti purkanut. Mutta kummallista, -muista erikoista, pitääkin olla luonteessa miehen, joka sanoo olevansa -Kulkuri-Jussi ja joka jo ennestään tarpeeksi suurta kummallisuuttaan -vielä aivan erotessaan lisäsi seuraavalla kummallisella lausunnolla: - --- Ainoa ikävyys elämässäni on se, että näin vanhanakin tahtoo Katrin -muisto sydänalassani välistä viileksiä, ikäänkuin kissanpoika siellä -raaputtaisi... Mutta niinhän sitä sanotaankin, että rakkaus ei ole -potaatti! - - - - -HYVÄÄ TAVARAA. - - -Asianajaja Johannes Tingbom käveli kamarissaan tyytyväisenä, pisti -peukalot liivien kainalokoloihin, naputteli sormilla rintaansa ja -hymyili väliin. Koko hänen olennostaan ja päiväpaisteisista kasvoistaan -saattoi huomata, että jotakin oli tapahtunut, vieläpä erinomaistakin. - -Tavallisesti hän on ennen ulkona kävellessään ollut allapäin ja -mietteissään, mutta tällä kertaa, hetkisen kuluttua liikkeelle -lähdettyään, hän käveli, kuin vastaleivottu luutnantti, jolla virkapuku -on ensimmäistä päivää yllään. Ja tarkkasilmäiset ihmiset, jotka -huomaavat kaiken, mikä on merkillistä, ja mikä -- ei ole merkillistä, -päättivät heti, että herra Tingbom on joko voittanut riita-asian tahi -on saanut parhaita toiveita herättävän jutun ajaakseen. - -Mutta niinkuin useimmiten ainakin, erehtyivät ihmiset arveluissaan -nytkin. Herra Johannes Tingbom ei ollut, näet, voittanut riita-asiaa, -eipä edes semmoista hänen toiveissaan kangastanut, vaan ilonsekainen -tyytyväisyys johtui lahjasta, jonka erään suuren ulkomaalaisen -viinikaupan edustaja oli hänelle lähettänyt. Ja tämä lahja -- noin 1 -1/2 litran vetoinen konjakkiputeli, "sitä parasta lajia", kerrassaan -"hyvää tavaraa", kuten kirjeessä sanottiin -- ilahdutti herra -Tingbom'in mieltä ainoastaan kehutun hyvyytensä vuoksi, sillä hänen -kunniakseen on tunnustettava, ettei hän mikään "viinaanmenevä" mies -ollut, vaikkapa lasin ystävien kanssa kallistikin. Mutta milloin se -tapahtui, silloin piti olla hyvää tavaraa. Herra Johannes Tingbom -oli, näet, sukuperältään noblessia -- ja etenkin vierailuilla -ollessaan tahtoi hän kernaasti noblessia näytellä olemalla tyytymätön -juomatavaroihin. Kerran hän sattui moitteensa niin kuuluvasti -ilmaisemaan, että henkikirjuri illanisäntänä hyvin kuivakiskoisesti -kysäsi: - --- Onkos sinulla parempia? - -Siinä oli isku, joka sattui aivan naulanpäähän, taisipa verihaavankin -tehdä. Mutta ollakseen noblessia, koetti herra Tingbom silittää -kärsivällisyyden valkeata laastaria haavaan ja kun tunsi henkikirjurin -heikon kohdan, meni hän tämän viereen, löi hiljaa olkapäähän sekä sanoi: - --- Sinä erehdyt, veliseni, jos otat omaan tiliisi ne sanat, jotka -tässä ohimennen lausuin kauppiaittemme lukuun pantaviksi. Katsos, minä -pidän anteeksiantamattomana tekona Sinua kohtaan, että lähetetään -ala-arvoista tavaraa Sinulle sivistyneelle säätyhenkilölle, vaikka -jokainen tietää, että Sinä olet tavarantuntija ja olet hyvää tilannut. -Ja tietysti Sinulta on hyvän tavaran hinta kiskottu. - -Ihan naulaan osasi herra Tingbom'kin lyödä, sillä henkikirjuri otti -lasinsa ja hymysuisena tuli kippistämään. - --- Ja sitten me ryypättiin, lausui henkikirjuri. - --- Niin, -- sitten me ryypättiin, kertoi herra Tingbom, koettaen hänkin -hymyillä, vaikka tosin näyttelijän naurua. - -Sillä nuo pistosanat: "Onkos sinulla parempaa?" olivat painuneet hänen -hampaankoloonsa, eivätkä ne sieltä poistuneetkaan. Lohdutuksekseen -herra Tingbom ryhtyi odottamaan tilaisuutta saadakseen näyttää, että -hänellä on parempaa, on kun onkin... Ja kun nyt oli lahjaksi saanut -"sitä parasta lajia", niin hän ei voinut olla tyytyväisenä hymyilemättä --- ensin kodissa ja sitten kadulla. Vielä hänellä tyytyväisyyden -hymyilyä riitti henkikirjurin, tohtorin ja jonkun muunkin luona, joille -hän kävi esittämässä linnustus- ja kalastusretkelle lähtöä. Tämä retki -tehtäisiin majakan seutuville, niin että majakkapäällikön luona sopisi -olla yötä ja iltaa viettäessä juoda lasi -- hyvää totia. Tohtorille -h:ra Tingbom kertoi lahjan saantinsa, luvaten nyt henkikirjurille -näyttää, että hänellä on parempaa, on kun onkin... Kaikki olivatkin -erinomaisen halukkaita retkelle lähtemään, eikä siis muuta, kuin -ryhdyttiin tuumasta toimeen. Suuria valmistuksia ei tarvittukaan, -ja saman päivän iltapuolella jo vene ohjattiin kaupungin satamasta -kulkemaan majakkaa kohti. - -Ilta oli todellakin kaunis ja ihana. Sinertävän kirkkaana kupuili -taivas ja meri lepäsi tyynenä, ainoastaan hiljainen maininki sen pintaa -nosti, kuin huokaus nukkuvan immen rintaa. Itse Ahti, meren kultainen -kuningas, oli hyvin anteliaalla päällä, sillä usea vesilintu joutui -retkeilijäimme laukausten uhriksi ja tuontuostakin aika kalanjutikoita -uistimella saatiin. Kun vihdoin majakalle päästiin, olivat paistivarat -jo valmiina. - -Harvoin vieraita lämpimimmin vastaanotetaan, kuin majakkapäällikkö nyt -teki -- eikähän tuo ole ihmekään, kun saa ikävässä yksitoikkoisuudessa -pitkät ajat olla ja elää. Tulijat ilmoittivat aikomuksensa olevan -heittää muutamia satoja koukkuja, jonka vuoksi ei voitu laajoihin -pakinoihin ryhtyä. Liiat tavarat nostettiin majakkaan, ja kun herra -Tingbom korinsa majakkapäällikölle antoi, käski hän siitä tarkan vaarin -pitämään, sillä siinä on jotain erinomaista. Herra Tingbom, vanhastaan -tunnettu kalamies, lähti laskemaan koukut, henkikirjuri ja jotkut muut -menivät vesilintuja ajelemaan, mutta tohtori jäi majakkaan, jossa hänen -tuli huolehtia paistista. Lähtiessään kuiskasi herra Tingbom tohtorin -korvaan, että hänen on varistettava totivettä ja keitettävä se hyvää, -koska konjakkikin on hyvää. - -Pian sitten tohtori majakkapäällikön kokkipojan kanssa ryhtyi -paistamispuuhiin. Niissä puuhissa ollessaan hänelle iski veitikkamainen -juoni päähän, jonka hän majakkapäällikölle ilmoitti. Tämä, läpeensä -hauskuutta rakastava mies, ihastui tohtorin tuumaan täydellisesti. -Yhdessä mentiin herra Tingbomin koria tarkastamaan, josta löydettiin -kookkaanlainen konjakkipullo. Juonen onnistumiselle oli eduksi, että -h:ra Tingbom ei ollut malttanut olla puteliaan avaamatta, joten siitä -helposti voitiin konjakki laskea toiseen puteliin ja panna paloviinaa -sijaan. Salaperäisessä hymyssä oli tohtorin suu, ruvetessaan polttamaan -sokeria ruskeaksi nesteeksi, johon vielä lisäksi jotain muuta ainetta -taskustaan pisti. Kun tämä sekotus viinaan kaadettiin, niin taivahan -tasakäpälä! Viina muuttui aivan samanväriseksi, kuin herra Tingbomin -konjakki oli. Vatsojaan pidellen tohtori ja majakkapäällikkö nauroivat, -sijoittaessaan tämän väärennetyn tavaran herra Tingbom'in koriin ja -ottaessaan oikean konjakin omaan talteensa. - -Aurinko oli jo vaipunut kultavuoteelleen, jonka eteen yön hämäräverhot -vähitellen vetäytyivät. Majakkapäällikkö istui vierainensa majakan -ulkokäytävällä teetä juomassa. Hän, näet, kertoi antaneensa -majakkamiehistölle ankarat määräykset, ett'ei kukaan heistä saa -juomatavaroita majakkaan tuoda, eikä siis sanonut tahtovansa näyttää, -että niitä hänellä itselläänkään on. Sentähden h:ra Tingbom'in konjakki -pidettiin -- sisähuoneessa, josta itsekukin kävi sitä teelasiinsa -ottamassa. Herra Tingbom oli itse avaamassa putelinsa, eikä mitään -kepposta huomannut tehdyksi, ja pyysi sitten ystäviään pistäytymään -ottamassa laseihinsa "hyvää tavaraa", vilkaisten silloin voitonriemulla -henkikirjuriin. Tohtorilta ja majakkapäälliköltä olivat toiset herrat -jo asian oikean laidan kuulleet -- ja heistä oli erinomaisen hauskaa -kaataa väärennettyä konjakkia sivulla olevaan astiaan, jotta näytti -siltä, kuin sitä olisi ahmien nautittu, ja ottaa laseihinsa sitä "hyvää -tavaraa" heille neuvotusta kätköstä... - -Kun pari lasia oli nautittu, pääsi puhe valloilleen ja muun muassa -sitäkin ihmeteltiin, miksi toti juuri tänä iltana niin hyvälle -maistui... ehkäpä siksi, että teetä on seassa. Herra Tingbom kuitenkin -tämän arvelun heti kumosi ja hymyillen sanoi syynkin tietävänsä, vaikka -ei tahtonut sitä ilmaista. Antaaksensa edes jonkinmoisia viittauksia, -rupesi hän kertomaan isävainajastaan, jolla oli ollut tapana kodissaan -Oulunjoen varrella tarjota ystävilleen kalastusretkillä totia, mutta -ainoastaan hyvästä tavarasta. Siitä hänkin jo nuoruudessaan oppi ei -ainoastaan pitämään hyvästä tavarasta, vaan myöskin tavarantuntijaksi, -ollen lisäksi vielä sitä mieltä, että jos ystävilleen kerran tarjoo, -niin tulee tavaran olla hyvää... Muutoin ei sanonut hyvästä tavarasta -tehdyn todin missään niin mainiolta maistuvan, kuin ulkosalla lintu- -tahi kalapaistia odotellessa... - -Ja maistuvan se toti näyttikin, sillä eipä kauan kulunut, ennenkuin -herra Tingbom sai lasiinsa putelistaan viimeiset pisarat kaataa, sillä -toiset tahtoivat, että hänen on nautittava loppu, koska hän itse oli -alunkin ottanut... - -Sitten syötiin hyvällä ruokahalulla maukas illallinen, kiitellen -ruokien ja konjakin hyvyyttä, ja pian sen jälkeen laskeuttiin -makaamaan. Jokainen tunsi tyytyväisyyttä mielessään, mutta etenkin -herra Tingbom oli tyytyväinen, niin että toinen suupieli jäi hymyyn -vielä nukkuessakin... - -Aamulla noustiin auringon kanssa melkein yhtaikaa, nostettiin -pyydykset, jotka antoivat runsaan saaliin, ja sitten lähdettiin -kaupunkia kohti. Mennessä oli herra Tingbom, kuten eilisiltanakin, -muita tyytyväisempi, naurahteli ja vihelteli sekä lopuksi kysyi: - --- Onko teillä kupariseppiä? - --- Ei laisinkaan, vastasivat kaikki kuin yhdestä suusta. - --- Niin, -- semmoista se on, kun on hyvää tavaraa, sanoi herra Tingbom, -vilkaisten voitonriemulla henkikirjuriin, ja kertoi konjakkinsa -historian sekä vakuutti olevansa semmoinen mies, että jos kerran -ystävilleen tarjoo, niin tulee tavaran olla hyvää. - -Ja sitten herra Tingbom taasenkin hymyili, ja hymyilivät ne toisetkin -herrat, vaikka aivan erilaisesta syystä. - - - - -MERIMIESTEN KYLPY. - - -Kaikilla kansoilla ovat omat herkkunsa, niinkuin esim. venäläisillä -hapankaali ja saksalaisilla olut. Suomen kansan pääherkku lienee -- -sauna. Tämä suomalaisten saunahalu on jo hyvin vanhoista ajoista asti -ollut ulkomaillakin tunnettu -- siihen uskoon ainakin seuraava tapaus -saattaa, joka ei ikänsä puolesta mikään eilispäivän lapsi ole. - -Tukholman laivarannassa oli -- niin kertoo vanha kansantarina -- -suomalaisten laivojen luo ennen aikaan saapunut herrasmies, ilmoittaen -olevansa oikean vihtasaunan omistaja ja tulleensa tiedustamaan, eikö -ketään haluttaisi lähteä kunnon kylpy ottamaan. - -Päästä kylpemään moniviikkoisen matkan perästä se oli yhtäläinen -ilosanoma suomalaisille merimiehille, kuin iltakellon soiminen -laiskalle päiväläiselle. Lämmin värähdys herahti pitkin ihoja, jotta -moni jo luuli löylyn somasti polttavassa kuumuudessa istuvansa... - -Vaikka kansallisominaisuuksiimme hitauskin kuuluu, ei kuitenkaan -ruvettu pitkin piiskuttelemaan, vaan heti tiedustettiin, kuinka monella -miehellä olisi mahdollisuus päästä kylpemään. Kun sattui olemaan -kiireellistä sekä lastausta että purkamista, voitiin eräästä laivasta -ainoastaan kolmelle miehelle vapautta antaa. Nämä kolme miestä olivat -hyvin suuria kooltaan, ahavoituneita ja tervaisia. Huolimatta siitä, -että olivat vettä myöten monta viikkoa kulkeneet, heidän naamansa, -kätensä ja pukunsa saattoivat kuitenkin siihen luuloon, että he -eivät olleet vettä edes nähneetkään. Jos tähän vielä lisätään heidän -partansa, jotka olivat saaneet villissä tilassa versoa, ja hauskassa -epäjärjestyksessä olevat hiukset, niin siinäpä heistä jo kuva onkin -koristelemattomassa valossaan. - -Neljissä miehin -- saunan omistaja itse ja nuo kolme merimiestä -- -sitä sitten lähdettiin astumaan saunalle. Kun kotvanen aikaa oli -kuljettu ja kierrelty, niin erään kapean solan ja taka-oven kautta -johtaa saunanisäntä kylpyvieraansa "suureen taloon." Siellä tullaan -verrattain komeaan huoneesen, jossa merimiesten käsketään riisuutumaan. -Saunanisäntä käy noutamassa kolme vihtaa, jotka ovat aika suuria -höpsäkkeitä. Varovaisina suomalaisina kysäsevät merimiehet, mitä kylpy -maksaa, he kun arvelevat, että tämmöisessä suuressa talossa saattaa -kylpy olla hyvinkin kallista. - --- Tavattoman huokeahan täällä Tukholmassa saunataksa onkin, tuumivat -merimiehet hinnan kuultuaan. - -Saunanisäntä neuvoi, mistä ovesta kylpyhuoneesen on mentävä, -vieläpä käski tavallista pikemmin ovesta kulkemaan, se kun kiinni -pompahtaessaan saattaa vikuuttaa kinttuja. Sitten hän poistui. - -Pian olivat merimiehet siinä tilassa, että ainoastaan paidat olivat -ruumiita verhoamassa. Vihdat otettiin käsiin ja neuvon mukaan -sukkelasti hypättiin saunaan. - -Voi "Ilomantsin leimaus" kuitenkin, minkälainen ulvonta, huuto, -haukkuminen ja rähinä nyt alkoi -- vähintäinkin luuli maailman -loppuvan... - -Merimiehet olivat, näet, hypätä loikanneet huoneesen, jossa kuninkaan -metsästyskoirat pidettiin! Siinä oli piskaa jos jonkinlaista: oli -suuria houneja ja pieniä rakkeja, sanalla sanoen kaikkia lajeja, mitä -siihen sukuun kuuluu. - -"Herroja herrojen koiratkin," sanotaan. Mutta luonnollisesti heidän -korkeutensa kuninkaalliset koirat ovat enemmän kuin herroja ainoastaan --- ja mahtoi niitten hienotuntoisuutta kauheasti loukata, kun tervaiset -merimiehet melkein alastomina uskalsivat niitten asuntoon astua... -Siksi ne kai kiihkeällä innolla yksimielisesti nostivat kauhean metelin -ja lienevät epäkohteliaisuuden päättäneet ankarasti rangaista, koskapa -suoraapäätä tahtoivat puremaan tulla. Merimiehet tiesivät, että -siitä on leikki kaukana, kuin Eenokin syömisestä, jos vihainen koira -pääsee hampaillaan paljaita kinttuja hyväilemään... Vaan mitäs tehdä? -Oveen päin ei voinut kääntyä, koirat kun silloin olisivat tarttuneet -sääriin kiinni. Ei siis muuta neuvoa, kuin ryhtyä taistelulla puoliaan -pitämään. Vihtojen latvapuolet otettiin käsiin ja tyvillä aljettiin -hutkia. Kun iskut sattuivat, silloin koirat, toisten haukkuessa, kahta -uhemmin ryntäsivät ulvoen päälle, ja merimiehet niinikään huusivat -täyttäkurkkua ja kiroilivat -- ja sanomattakin arvaa, että siitä -kaikesta syntyi meteli, jota ei ainakaan kuninkaallisessa linnassa -jokapäivä tarjona ole. - -Kun oli kesä-aika, niin koirahuoneenkin akkunat olivat auki, -joten melu kuului kaikkialle. Koko hovi säikähtyi, jopa luultiin -kapinan puhjenneen... Päästiin tuossa toki selville, että melu -tulee koirahuoneesta. Aseellisia miehiä komennettiin koirakapinata -tukehduttamaan. Jos kuninkaalliset koirat lienevät äsken hämmästyneet, -niin eipä toisin käynyt kuninkaallisille sotureillekaan, kun näkivät -hirmuisessa vimmassa olevan koiralauman ryntäämässä 3 puolialastoman -miehen päälle, jotka pelko tekee entistäänkin hirveämmiksi, ja jotka -kovasti huutaen koettavat kylpyvihdoilla uhkaavaa vaaraa torjua... -Mahdollista on, että sotilaat olisivat ampuma-aseitaan käyttäneet, -ell'ei hämmästys olisi ensi topakassa pannut heitä seisomaan. Äkkiä -kuitenkin sotainen innostus hämmästyksen karkoitti ja välkkyviä -sapeleitaan heiluttelemalla ajoivat sotilaat koirat nurkkiin. - -Nääntyneinä olivat merimiehet, päästyään siihen huoneesen, jossa heidän -vaatteensa olivat. Mutta sitten alkoi uusi pinnistys -- heitä ruvettiin -tutkimaan. Ainoastaan yksi heistä osasi vaivaisesti ruotsinkieltä -mongertaa, niin että tarvittiin kielenkääntäjäkin. Sillä tavoin asiasta -levisi ympäri palatsia tieto, ja kaikki tahtoivat tulla kummituksia -katsomaan -- hienot hovinaisetkin sitten, kuin merimiehet olivat ensin -pukeutuneet... - -Tutkinnossa ei tullut muuta selväksi, kuin että saunanisäntä oli tuonut -merimiehet kylpemään, mutta kuka hän oli ollut, sitä ei tiedetty. -Kun oltiin vakuutettuja, että vilpittömät merimiehet olivat petoksen -uhreiksi joutuneet, ei heidän rankaisemisestaan edes kysymystäkään -nostettu. Päinvastoin oikein köörissä naurettiin. Merimiehiä tosin -suututti, mutta onneksi heidän karkeita mielenpurkauksiaan ei -ymmärretty, lukuunottamatta kielenkääntäjiä, jotka puolestaan niistä -olivat huvitettuja. Vähitellen merimiehetkin rupesivat tapausta -hauskalta kannalta katselemaan, kun poislähtiessä alkoi heidän -käsiinsä kiiltäviä kolikoita oikein runsaasti tippua. Hyvämielisinä -he poikkesivat kapakkaan, jossa tyhjensivät muutamia laseja "kylvyn -päälle." - - - - -NAPPI KOLEHTIKUKKAROON. - - -Yleisesti tunnettua on, että ihmisiä koetetaan saada palkintojen -kautta yksinpä velvollisuuksiaankin täyttämään, palkinnot kun muka -kannustavat toimintahalua ja herättävät työ-intoa. Mutta ei sekään -ole harvinaista, että on olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat tulla --- suututetuiksi, ennenkuin tehtävänsä oikein tarmolla suorittavat. -Tähän viimeksimainittuun lajiin kuului Hankajärven kappelin pappi, -pastori Niilo Peuhu. Hän oli äänivarojensa ja saarnalahjojensa puolesta -tunnetuimpia sananpalvelijoita, mutta oli samalla kertaa laiska, kuin -pappi, kuten muutamin paikoin maassamme sanotaan. Kun hän saarnasi, -niin hän saarnasi sillä tavoin, kuin ainakin tekee se, jonka on pakosta -saarnattava -- hän tahtoi itse nukkua ja nukuttaa kuulijatkin. Mutta -annahan olla, että hänet saatiin suuttumaan, niin silloin tuli saarnaa, -joka sattui sekä luihin että ytimiin -- tunteista puhumattakaan. Ja -paras keino suututtamiseksi oli pistää nappi kirkon kolehtikukkaroon: -se nosti hänen saarna-intonsa ja -kuntonsa aivan ukkosena jylisemään. -Keinoa oli jo siksi useasti koetettu, että milloin vaan tahdottiin -kova saarna kuulla, silloin pastori suututettiin pudottamalla nappi -kolehtikukkaroon. Kerran kuitenkin, vaikka nappitemppu oli tehty, ei -toivottua tulosta saavutettukaan. Pastori, näet, olikin milt'ei entistä -vetelämmin ja hengettömämmin sekä niin harvaan, että sanat toisiaan -huutelivat, saarnata lonkutellut ja saarnansa lopussa rauhallisesti -lausunut: - --- Kolehtikukkarosta on löytynyt nappi. Tässä ei ole sovelias paikka -ruveta tutkimaan, kuka napin on kolehtikukkaroon pistänyt -- sen verran -kuitenkin voinee sanoa, että ainoastaan yksi henkilö sen on tehnyt, ja -minä, vedoten hänen jalompiin tunteisiinsa, uskallan toivoa, että hän -jumalanpalveluksen loputtua tulee perimään sakaristosta nappinsa ja -antamaan rahan sijaan, jos hänen sydämessään on kristillisen rakkauden -halu almun antamiseen. - -Kun jumalanpalvelus päättyi, ilmestyi sakaristoon mies, joka oli hyvin -häpeissään ja yskien puheli: - --- Suokaa... yh... anteeksi... yh... tämä nappijuttu... yh... jonka -vakuutan erehdyksestä... yh... tapahtuneen. Minun taskussani... yh... -sattui rahojen joukossa... yh... olemaan nappikin... ja kun aikomukseni -oli antaa markka, otin... yh... erehdyksessä... yh... napin. Tässä on -nyt... yh... markka. - --- Ja tässä on nappinne. Kiitoksia vaan rehellisyydestänne! - -Mies aikoi poistua, mutta käähkäili ovella, ikäänkuin jotain olisi -unohtanut. Viimein hän kysäsi: - --- Mutta kuulkaahan, herra pastori. Kuinka saatoitte... yh... tietää, -että juuri... yh... minä olin tuon napin kolehtikukkaroon pistänyt? - --- En minä sitä ole tietänytkään, vastasi pastori. - --- Ettekö tietänyt? No, mutta sanoittehan, että ainoastaan yksi henkilö -on voinut napin kolehtikukkaroon panna, jatkoi mies, pitäen kädellään -avaimesta kiinni. - --- Aivan oikein, vastasi pastori. Katsokaas, eihän ole mahdollista -edes ajatella, että kaksi henkilöä on ollut yhtä nappia erehdyksestä -panemassa kolehtikukkaroon, sitä vähemmän vielä kaksi henkilöä, jos -kyseessä on ilkeä konnantyö ollut -- eikö totta? - -Miehellä ei ollut halua vastata -- tuskinpa ennätti hyvästisanaa -lausua, pujahtaessaan ovesta ulos. Siellä hän varmaankin olisi itseään -potkaissut, jos olisi saanut jalkansa kääntymään ruumiinsa siihen -paikkaan, johon tavallisesti potkaistaan. Hyvin luultavaa on, ett'ei -hän vast'edes enää pannut nappia kolehtikukkaroon... - - - - -MARJAMATKA. - - -Jos serkulla on vakituinen virka, niin että häneltä voi vipata kympin -silloin tällöin, samoin kuin lainata vähemmän kiiltävätä hännystakkia -hienompiin juhliin, tai jos serkku on nuori ja kaunis, tanssii -valssia hyvin, ei käytä aina tummia, korkeakauluksisia pukuja, ei -kuulu Betaniayhdistykseen eikä koeta lakkaamatta todistaa kieltolain -suurta merkitystä kansamme siveellisen alennustilan kohottamiseksi, -voi ylioppilas, joka kuusi vuotta on laulanut toista bassoa Y.L:ssä -ja on vakaasti päättänyt tulevan vuoden kuluessa suorittaa alemman -hallintotutkinnon, sellaisia serkkuja jotakuinkin kärsiä. - -Mutta jos parhaan kesän aikana tulee kotiin maalle serkku, joka muutama -vuosi sitten on maailman mielestä siirtynyt ohi kolmenkymmenen, -ruumiiltaan laiha ja sielultaan kristillissiveellisempi huoneentaulua, -sen kuitenkaan estämättä häntä heittelemästä kaikkiin ulottuvilla -oleviin miehenpuoliin lemmestä palavia katseita, niin -- jos vielä -tällaisen serkun tähden saa katkaista makeimman ruokaleponsa -lähteäkseen soutamaan täydessä lastissa olevaa venettä ympäri selkiä -kuumana luokopäivänä taikka laukkaamaan pitkin saloja sienessä -ja marjassa, niin alkaa jo vähitellen siitä, kuten nimismiehen -Vollessakin, kapinallisia ajatuksia, ja mieleen johtuu tuon tuostakin -kysymys: mitä varten serkkuja on luotu maailmaan? - -Volle oli kyllä parhaansa mukaan koettanut kehitellä nuoremmassa -veljessään Villessä sellaista vakaumusta, että oli juuri Villen asia -seurustella serkun kanssa, hän itse oli muka jo ohi aikansa elänyt ja -tarvitsi lepoa. Mutta Ville, viime kevännä leivottu ylioppilas, jonka -nenän alla päiväpaisteella siinti jotain untuvan alkua; ei puolestaan -ollut vanhemman veljensä työnjakoon vallan tyytyväinen, ja hänellä -olivat sisarensa Ninni, Nänni, Nänni ja mitä kaikkia Nönniä niitä -lienee ollutkaan, urhoollisina liittolaisina. Niin täytyi Volle-paran -alistua ja lohdutella itseään sillä, että jospa syksy pian joutuisi -ja pääsisi Helsinkiin seitsemänneksi vuodeksi tai edes tuomarin pojat -tulisivat kotonaan käymään tuoden jotain tullessaan, että saisi tehdä -jonkun repäisevän kalamatkan ilman naisväkeä. - -Eräänä päivänä Volle pujahti päivällisen jälkeen puutarhan -kaukaisimpaan soppeen, ja ripusti riippumattonsa sakean pensaikon taa -piiloon, toivoen, vaikka tosin hyvin heikosti, ettei häntä täältä -löydettäisi, ja hän jäisi pois marjamatkalta, jonka naisväki oli -päättänyt tehtäväksi Selkäsaareen, kolmen kilometrin päähän. - -Turha toivo, sillä tuskin oli Volle ehtinyt uneen nurvahtaa ja unohtaa -tämän pahan maailman, kun yht'äkkiä alkoi hänen korviinsa kuulua -jonkunlaista mustalaiskirkunaa ja naurun räkätystä. - -"Volle junkkari!... vai tänne sinä piiloon!... haha, hahah, hihi, -hihih,... ylös joutuin Selkäsaareen soutamaan!... kiki, kikih, käkä, -käh!" ja ennenkuin Volle-parka ehti silmänsä avata, kiskoivat naiset -hänet riippumatosta, lähtien viedä retuuttamaan rantaan. - -"No, noh! so, soh!" pinnisteli Volle. "Älkää hyvät kansalaiset -tappako ihmistä nimismiehen talossa! Kyllä minä, kyllä minä tulen -vähemmälläkin!" - -Mutta auttoiko siinä armot. Kerran kynkkään iskettynä olisi helpommin -kiskonut luun koiran hampaista tai pappi pääsiäisrahan mustalaiselta -kuin hän käsivartensa serkun luisevasta pihdistä. Serkku kiemaili ja -nauroi niin, että viallisen tekohampaan juuresta vilahteli punainen -kitti, mutta vieressä asteli Volle murhe mielin, sillä serkun läheisyys -johti hänen mieleensä sen kärsimysten moninaisuuden, joka miehille on -seurannut syntiinlankeemuksesta. - -Veneeseen soviteltaessa tuli naisten kesken pieni kina, kuka pääsee -peränpitäjäksi, mutta tällä kertaa osotti Volle hämmästyttävää -mielen lujuutta, ruveten itse perään, murahdellen jotain siihen -suuntaan, ettei tässä nyt aina pilata ihmisten kalavesiä. Siihen -selitykseen saivat muut tyytyä ja etsiä paikkoja makunsa mukaan. Mutta -sokkiloimista siinä oli, ja vasta sitten, kun asioitsija Niittyviulu, -joka ties mistä hitosta oli joukkoon pujahtanut, oli pudottanut -hattunsa järveen, Nanni kastellut vasemman takajalkansa, ja serkku -vannottanut itsekunkin erikseen ja kaikki yhteisesti, ettei vaan tällä -matkalla hukuttaisi, päästiin selvälle vedelle. - -Volle ei ollut erittäin uskonnollinen eikä liioin niin herkkämielinen, -että olisi lohduttomasti itkenyt kotikissan kuolemaa, mutta nähdessään -mihin hellyyden hauteeseen Ville oli joutunut soutaessaan ylähangoilla -serkun vieressä, heräsi hänessä veljeyden tunteita. Pääasiallisena -lämmönjohtona käytti serkku terävää kyynärpäätään, jolla olisi -helpommin voinut puhkoa reikiä kesän-eläneen nahkaan kuin sukkapuikolla -silkkipaperiin. - -Alahangoilla souti Ninni ja herra F. O. L. S. Niittyviulu, joka oli -koiraspuoleisen maailman hauskimpia luojanluomuksia. Kaksi vanhaa -kyynärää pitkä ja kokoonpanoltaan hento kuin kauppaneuvos Rahamassin -ainoa tytär, joka viime talven opetteli Parisissa käynnin tyyliä. -Niittyviulun sielun sisustus oli myös kuin herttaisimman impyen. -Hän kasvatti kukkia, soitteli pianolla haikeamielisiä sonaatteja, -holhosi kodittomia kissoja ja kuului kaikkiin kahtakymmentä kilometriä -lähempänä oleviin ompeluseuroihin. Yhdessä ainoassa ominaisuudessa hän -erosi naisista, hän oli kauhean itsepäinen, suorastaan peräänantamaton, -joka seikka juuri selvimmin ilmeni siitä, että, vaikka kaikin puolin -luotu naiseksi, oli itsepäisesti jo kolmekymmentäviisi vuotta tahtonut -käydä miehestä. - -Mutta naiset pitivät Niittyviulusta, kerittivät hänellä sukkalankoja, -laulattivat "Mirjamin laulua" ja väittelivät hänen kanssaan viimeisistä -muotiuutuuksista. Tästä olikin Niittyviuluun juurtunut se käsitys, -että hän on hyvin vaarallinen naisille. Aina hän oli tuiki tarkasti -varonut ketään runtelemasta rakkaudellaan, mutta naimisiin hän ei -silti uskaltanut mennä, peläten monen sydämen silloin särkyvän. Nytkin -soutaessaan Ninnin rinnalla ja polvien joskus kolahtaessa yhteen, -kaiveli Niittyviulun omaatuntoa kuin tulikuumalla parsinneulalla, sillä -hän pelkäsi Ninnin syttyvän sellaiseen liekkiin, että vielä hänen -tähtensä juoksee järveen. - -Suuremmitta onnettomuuksitta tultiin Selkäsaareen, nokastettiin vene -hietikolle ja hajaannuttiin metsään. Valiten kerran Villen uhrikseen ei -serkku loitonnut hänestä hetkeksikään talikynttelin mittaa kauvemmaksi. -Rauhoittaakseen omaatuntoaan erosi taas Niittyviulu Ninnistä ja -selvitteli Nännille marjahillon keittotaidon salaisuuksia. - -Vollea ei haluttanut marjastaminen, hän kallistihe rantanurmikolle -tuuhean lepän katveeseen. Toiset kyllä huutelivat mukaan, ja Volle -vastaili, että kyllä täällä ollaan vahvasti hankkeessa sekä -- käänti -kylkeään. - -Hyvänkin haravanvarren mitan oli aurinko alennut, kun Volle heräsi -siihen, että joku kolisteli veneessä. Luuli ensin marjamiesten -palanneen, mutta Kalle, Vollen nuorin veli, siellä vaan hääräilikin. - -"Joko sieltä toiset tulevat?" - -"Sinne jäivät vielä saaren toiselle puolelle, mutta minä läksin pois, -kun sain astiani täyteen", selitteli Kalle tullen veljensä viereen -istumaan. - -"Vai niin! -- Mitä sinä syödä rutustelet?" - -"Sain tuomarin Jullelta karamellia; Heikki ja Martti olivat tuoneet -kaupungista." - -"Herra hallitkoon! Koska ne ovat tulleet?" - -"Eilen illalla myöhään. Sitähän se Julle kävi Villelle sanomassa." - -"Eikä Villen riivattu puhunut minulle halaistua sanaa!" - -"Tytöt kielsivät. Pelkäsivät, ettet sinä lähde marjaan." - -"No, nyt se teki hedelmän! Siellä pojat odottavat minua -vinttikamarissa, ja minä kurja makailen täällä Selkäsaaressa. Ai, sinä -herran keskimäinen! Joutuisivat edes pian toisetkin, ehkä tästä vielä -kerkiäisi?" - -"Eivät ne vielä hevillä tule. Kuulin tyttöjen tuumaavan, että koska -Volle on ollut sellainen murjake, niin viivytellään uhalla hyvin -myöhään ja mennessä ilmaistaan tuomarin poikain kotiin tulo, jotta -saadaan nähdä, kuinka kovasti sinä osaat soutaa." - -"Senkin läkeröitä, minkä tekivät!" murisi Volle alkaen asemata lähemmin -selvitellä. "Lähtisikö soutamaan ja jättäisi koko roskan tänne tai -enintään lähettäisi jonkun noutamaan. Mutta soutaa kolmisen kilometriä -raskasta vene-lohosta vastatuuleen, toverinaan puolentoista kyynärän -pituinen pojan nulkki, ja etsiä sitten hakumies, jonka saa jos saa. -Ei, myöhäiseksi se vetää tältä illalta kaikissa tapauksissa. Saateri -sentään! Olisipa taas pitänyt viettää pitkästä ajasta hauska ilta, -sillä pojilla on vahvasti tuliaisia. Ai, jai, noita naikkosia! Ja -Villekin samassa juonessa, on silläkin riivatulla veljen sydän!" - -"Mutta mitä lempoa tälle koirankurille tekisi vastapainoksi? Muutoin -siitä ei tirskuna lopu koko kesänä." - -"Jätetään tänne yöksi!" esitti Kalle, jonka ritarilliset tunteet, kuten -muillakin miehillä sillä ijällä, eivät olleet juuri kehuttavia. Sitä -paitsi oli Volle Kallen mielestä miehisyyden esikuva, saavuttamaton -täydellisyys, jota vastoin tytöt olivat jotain huonompaa lajia. - -"Ei jätetä, mutta sen sijaan kastellaan koko komppania", sanoi Volle. - -"Kaatamalla vene alassuin kuin siankaukalo." - -"Ei, vaan laskemalla vettä vähitellen tapinreijästä, niin että vähän -ennen kotirantaan pääsyä on pakko turvautua muihin kulkuvälineihin." - -"Se tehdään, hi, hih!" nauraa hykerteli Kalle innostuksissaan, -sillä aikeen suuremmoisuus himmenti kaikki Kallen entiset -koirankurisaavutukset, ja mielessään hän kuvitteli, mihin arvoon ja -kunnian kirkkauteen hän tällä teolla, josta oma nahka ei kärsi mitään -jälkinäytöksiä, kylän poikien keskuudessa kohoo, varsinkin kun Volle -esitti, että se on Kallen suoritettava tuo tärkeä veden laskeminen -pitämällä kantapäätään tapinreijässä ja raottamalla Vollen antamien -merkkien mukaan enemmän tai vähemmän. Että juoni kaikin puolin -onnistuisi, vasarteli Volle veljensä päähän yksityiskohtia useampaan -kertaan, ja jos Kalle olisi koulun penkillä ollut puoleksikaan niin -tarkkaavainen, olisi hänestä kerran maailmassa paisunut kuuluisa mies, -vanhempainsa ja isänmaansa ilo. - -Saapuessaan rantaan näkivät marjastajat veneen jo valmiiksi vesille -työnnettynä. Volle istui perässä laulellen järeällä bassollaan: "Surun -käärme se pisti mun syömmehen" ja vastapäätä, lähi veljeänsä istui -Kalle veistellen kaarnavenettä. - -Tulijat toivottivat Vollelle "hyvää huomenta" ja kyselivät, -millaisia unia hän oli nähnyt. Mutta kaikkien ihmeeksi oli Volle -mitä herttaisimmalla tuulella, vaikka uskoivat Kallen jo kertoneen -salaisuuden ja saavansa myrskyn vastaansa. Hän ihasteli, miten -sointuvana Niittyviulun tenori on vielä säilynyt, koska aivan -selvästi oli rantaan kantanut, sekä varoitteli serkkua kastelemasta -pieniä jalkojaan ettei vaan saisi nuhaa. Tietysti tällaisesta -huomaavaisuudesta Vollen osakkeet kohosivat serkun silmissä varsin -huomattavasti. - -Vähän matkaa rannasta tapahtui pieni onnettomuus, tartuttiin kivelle. -Silloin naiset kiljasivat ja serkku varnistihe Villeen kiinni -lujemmin kuin virkaatoimittava nimismies kuvernöörin läsnäollessa -maantiekulkuriin. Niittyviulu keikahti taaksepäin Nannin syliin, -karahti punaiseksi ja pyyteli anteeksi, selitellen sen sattuneen -ilman vähintäkään tarkoitusta. Pian kuitenkin kiveltä selviyttiin -ja suunnattiin kokka kohti kotia, mutta Volle vakuutteli useampaan -kertaan, kuinka sentään oli onni onnettomuudessa, ettei yhtään kastuttu. - -Menomatka oli yhtä ilon pitoa, ilveiltiin, laulettiin kuorossa ja taas -nauraa pätkätettiin. Volle oli pelkkää päiväpaistetta, Niittyviulu -kiskoi tenoria niin, että kaulajänteet olivat katketa, eikä serkku -sanonut koskaan olleensa näin hauskalla matkalla; aivan koko ikänsä hän -tulee tämän matkan muistot säilyttämään. - -Kalle ainoastaan ei ottanut osaa yhteiseen iloon. Ankara -velvollisuuden ja vastuunalaisuuden taakka painoi hänen pieniä -hartioitaan. Ja tuskinpa lienee talonpoikaissäädyn puhemiehen emäntä -valtiopäivätanssiaisissa ollut kireämmässä vireessä odottaessaan -kenraalikuvernöörin käsikoukkua, kuin Kalle vartoessaan, huulet yhteen -puserrettuina, silmät Volleen terästettyinä ja kantapää tapinreikään -painettuna veljeltään vihjausta. - -Vihdoin, noin kilometrin matkan päässä kotirannasta iski Volle silmää -ja kosketti Kallea sääreen. Ensin ei veden tuloa huomattu miksikään, -mutta kun se alkoi liplatella pohjasäleikön yläpuolelle ja kastella -naisten helmuksia sekä jalkapohjia, kiljasi Nanni: - -"Suss'siunatkoon! mistä tuota vettä noin paljon tulee? Eihän tämä vene -ole ennen juuri vuotanut." - -"Vettä! niinpä kylläkin vettä!" ihmetteli Vollekin. "Olisiko kivelle -sattuessa joku liitos auvennut? Soudetaan vähän kovemmin ettei kastuta!" - -Vauhtia parannettiin. Nauru ja laulu lakkasi. Naiset nostelivat -helmojaan ja sijoittelivat koipiaan. Etsittiin viskainta, mutta sitä -ei löydetty mistään. Kallen tuohisesta tyhjennettiin marjat yhteiseen -kansikoppaan, ja paraansa mukaan koetti Kalle syytää vettä veneestä, -mutta suurta apua ei siitä näyttänyt olevan. Noin "pyssynhollin" matkan -päässä rannasta sai Kalle kolme potkua sääreensä, se oli merkkinä avata -koko "venttiili". Seuraukset siitä pian näyttäytyivätkin. Kiskottiin -epätoivon vimmalla, mutta vene juoksi raskaasti, ja vesi kohosi -säälimättömästi. Naisten asema muodostui kiusalliseksi, kun vesiraja -alkoi lähetä sovinnaista siveysrajaa, polvitaitetta, eikä siinä -lopultakaan auttanut muu kuin lupsauttaa esiriput alas, kastui mitä -kastui. - -Volle teki parastaan, meloi kuin hullu ja tuon tuostakin mittaili -melalla veden syvyyttä samalla rauhoitellen, ettei tässä enää huku, -vaikka tahtoisikin. Mutta miten lienee raukka meloa hosuessaan -horjahtanut, että vene kallistui ja ryyppäsi sisuksensa täyteen, -juurikuin oltiin rantaan pääsemäisillään. Syntyi pieni hämminki. Serkku -kiljasi: "herra, auta, me hukumme!" mutta imeytyi kuitenkin Villeen -kuin iilimato. Nanni ja Nänni puulautuivat rantaa kohden juoksemaan -sillä seurauksella, että mätkähtivät mahalleen sortaen toisetkin samaan -mykkärään. Niittyviulu säkeytyi takajaloistaan airoihin, painuen -umpisukkeloon, mutta selviytyi kuitenkin vähän ajan perästä näkösälle. -Volle ei puolestaan näyttänyt äärimäisesti hätääntyneeltä, nosti -rauhallisesti Kallen niskoilleen, haroi marjakopan veneen kokasta ja -lohdutteli toisia, että mitäs turhan parkumisesta, kesäinen vesi. - -Rähinä rantamalla oli kuulunut taloonkin ja sieltäkös alkoi lappautua -väkeä. Tuomarin perhe oli juuri tullut vieraisille ja yhdessä talonväen -kanssa riennettiin katsomaan, mikä mustalaismeno rannalla on. - -Ensi hämmästyksestä selvittyään ja nähtyään, ettei siinä pahempaakaan -hätää ole tarjolla, menettelivät kuivalla olijat, kuten ihmiset -tavallisesti tuollaisissa tilaisuuksissa, alkoivat nauraa ja ilveillä. -Vanha vallesmannikin hykerteli vallan koukussa, ja tuomari oli -yskäpuuskaansa tukehtua. - -Haaksirikkoisia ei kuitenkaan erikoisesti naurattanut. Niittyviulu teki -tosin alussa muutamia heikkoja yrityksiä toisella suupielellään, mutta -nähdessään, miten ohuet kesäpuvut imeytyivät naisten ihoon kiinni, -ilmaisten ruumiin antiikkiset muodot, kuoleutui hymy ja hän sävähti -punaiseksi kuin rippikouluneitonen, jota pappilan nuori maisteri -taputtaa kahden kesken poskelle. Naisia leikkasi syvälti, sillä jos -muutoinkin asia kävi täydestä, niin vielä kaiken kukkuraksi olivat -tuomarin pojat tämän surkeuden todistajina. - -Vollella ainoastaan oli hyvä olla ja vieläkin parempi Kallella. Kuin -Döbeln Juuttaan taistelun jälkeen ratsasti hän voiton riemun hurmaamana -veljensä olkapäillä sommitellen tuon tuostakin jotain "hurraan" -tapaista. - -Mistä haaksirikko oli aiheutunut, pysyi muutaman päivän salaperäisen -hämärän peitossa, sillä veneestä ei hakemallakaan mitään vikaa -löytynyt. Mutta sitten alkoi liikkua huhuja, että onnettomuudessa on -jollakin tavalla ollut "koira haudattuna". Vollea alettiin kovistella -ja vaadittiin kiivaasti selitystä, millä tavalla veneen tappi oli hänen -taskuunsa eksynyt, mistä Ville oli sen tupakoita etsiessään sattumalta -tavannut. Ja pitihän Vollen lorun lopuksi asia kertoa juuriaan myöten -ja lieneekö hänen tarkoituksensa ollut erittäin salatakaan. - -Saa nyt nähdä, mitä naiset saavat aikaan, mutta ainakin he vannoivat -sen kolttosen Vollelle hirveästi kostavansa. - - - - -POLITIIKASTA. - - -Lähes tieteellisenä varmuutena on näihin asti pidetty, että meidän -maassamme olisi kaikkein enin -- unta ja nälkää. Mutta jos tämän -kansallisen rikkautemme runsaus onkin valtava ja tyhjentymättömältä -näyttävä, täytyy meidän kuitenkin totuudessa pysyäksemme sanoa -- niin -haikealta kuin se monestakin voi tuntua -- että se enemmyys-arvostaan -on näinä aikoina painunut toiseen sijaan, ja etualan on anastanut -- -politiikka. Sitähän on nyt kaikkialla. Siitä saarnataan kirkoissa ja -kokouksissa, puhutaan pappiloissa ja partureissa. Politiikka se määrää -virkoihinsa niin senaattorin kuin urunpolkijan. Se rakentaa ja rikkoo -naimiskaupat. Se mittaa ihmisen viisauden ja tyhmyyden, taiteilijan -kyvyn ja kauppiaan kätevyyden. - -Mitä oli haukkuminen ja tappeleminen ennen vanhaan? Paljasta -maitovelliä. Politiikka sitävastoin on edelliseen hionut henkevyyden -ja vihlovan terävyyden samoin kuin se tappeluunkin antaa rientoisan -vauhdin. Ei mikään pulla-uutuus ilmesty, ellei sen luomistyöhön -jollakin tavalla olisi koskettanut politiikan aina ojolla oleva -sormi, puhumattakaan nimen antamisesta kissalle tai koiralle, joka -toimitus on ehdottomasti politiikan kontrollin alainen. Kerrotaanpa -erään kellahtavan perustuslaillisen, joka ennen politiikka-basillin -ilmestymistä maahamme oli vierustoverikseen ottanut tavallisen -suomalaisen maatiaisihmisen, kiihkeällä jännityksellä odottaneen -avionsa kukoistuksen kuorestaan puhkeamista, nähdäkseen, -osoittaisivatko tulokkaan ulkoiset tuntomerkit hänestä tulevan -perustuslaillisen tai suomettarelaisen. - -Annappa sitten maamme politiikasta ja siihen yhdistetyistä eri -aatevirtauksista kuvaus! Ohhoh! - -Mutta jos tekaistaisiin pieni asia, pieni perhenäytelmä. Jos -Pohjanmaalla, Pukarin pitäjässä olisi suomalais-syntyinen Saara -roidellut halolla "hurrisukuista" Aabrahamiaan niin rotevanlaisesti, -että rytäkässä olisivat kintut katkenneet, niin emmeköhän kohta saisi -lukea seuraavanlaisia selityksiä: - -_U. S._ "-- -- -- kansallisuusasiassamme. Teko on tietysti raaka eikä -suinkaan esimerkiksi suositettava suomalaisuuden voittoon viennissä. -Kuitenkaan emme luule erehtyvämme, jos otaksumme tämänkin edellä -kerrotun tapauksen johtuvan siitä luonnottomasta tilasta, joka meidän -maassamme on vallinnut s.o. että kourallinen ruotsalaisia ylimyksiä -ja rahapohatoita on sortonsa alla pitänyt suurilukuista suomalaista -väestöä jota se vielä tänäkin päivänä nuorsuomalaisten avulla tekee." - -_N. Pressen_: "-- -- -- ja ettei kenkään meistä germaaneista, -jotka historiallisten tapausten kautta olemme joutuneet tähän -raakalaismaahan, unohtaisi asuvansa barbaarien, vandaalien ja -koirankuonolaisten seassa, siitä on tämä tapaus vereksin muistutus." - -_Vaasa_: "-- -- -- Tapaus kuvaa erinomaisesti meidän suomalaisten -suhdetta ruotsalaisiin 'hurreihin'. Meitäkin, samoinkuin tuota -vaimoa, ovat 'hurrit' kuivanneet ja orjuudessa pitäneet, mutta siitä -kaikesta on koitunut oikeutettu kosto. Ja niinkuin tuo vaimo, nouskoot -suomalaiset kostoon yli maan. Pois 'hurrit' rantakiviä myöten! Herää -Suomi, valveudu leijona!" - -_Hbl._: "-- -- -- Jyrkkään eristäytymiseen hunneista ja mongooleista, -siihen tämäkin tapaus meitä entistä kiivaammin kehoittaa; ero koko -linjalla, se olkoon tunnussanamme. Älköön kukaan pitäkö heitä työssään. -Pois kaikki samojeedilainen palvelusväki syöpäläisineen ruotsalaisten -taloista. Kavaltaja on se nainen tai miesnuorikko tai leski, joka -antautuu lemmenkauppoihin ostjakkien kanssa. Ainoastaan, jos on -tilaisuus rahallisesti perinpohjin nuolaista, olkoon jonkunlainen -yhteisyys sallittu." - -_Työmies_: "_Luut ruskaa, veri purskaa_. -- -- rääkkää sosialistia, -sillä mikäli tiedämme, on mies meikäläisiä ja akka suomettarelainen. -Mutta rääkätkööt, iskekööt hampaansa lihaamme ja imekööt vertamme, sitä -pikemmin vaan tulee se päivä, jolloin porvarien haiseva yhteiskunta -luhistuu omaan mätäänsä." - -_Hels. San._: "Niin jokapäiväiseen menoon kuin tuollaiset tapaukset -kuuluvatkin, on siinä kuitenkin U. S:lle kyllin aihetta sivellä -nuorsuomalaisia keltavärillä. Pettymystä myöskin tuntisimme, ell'eivät -ruotsalaiset lehdet sotkisi asiaan mongooleja ja germaaneja samoinkuin -Työmies mätää porvarillista yhteiskuntaa." - -_Kansan Lehti_: "-- -- -- Miksi sitte mies taipuu tuollaisen -syöjättären kanssa yhdessä elämään? kysynee joku yksinkertainen. Siksi, -että meillä on kirkko, joka kahlehtii ihmiset yhdessä elämään, vaikka -toinen toisensa palasiksi repisivät. Meillä on rasvaisia pappeja, -joiden tehtävänä on sokaista ihmisten järki, että ne taipuvat kirkon -ikeen alle. Porvaritkin hyvin kirkon ikeen painon tuntevat, mutta ne -kuitenkin sitä ylläpitävät. Viikon köyhälistöä nyljettyään, antaa -pappi taas kaikki anteeksi ja lupaa, kun vaan kymmenyksen kiltisti -heille suorittaa, pääsön taivaaseen. Siinä niksi, miksi porvarit -kirkkoa suosivat. Mutta sosialistit sitä laitosta vihaavat ja entistä -voimakkaammin karjasevat: Alas kirkko, vaikka olis saatana!" - -_Kansakoulun Lehti_: "-- -- -- eikä tapaus kuulukaan niihin asioihin, -joita me harrastamme, mutta kun tuollaista sivistymättömyyttä ilmautuu, -panee se meidät surulla kysymään, koska valkenee rusopuhtoinen päivä, -jolloin tuollaisia tekoja saamme silmäillä vaan historian lehdiltä? -Koska leviää eteemme ne sivistyksen ikivihreät tasangot, joiden -suloutta eivät mitkään epäsoinnut häiritse? Ja vastauksemmekin on -siihen valmis. Vasta silloin, kun kaiken sivistymättömyyden pohjasyy on -poistettu s.o. kun -- kansakoulunopettajain palkat ovat korotetut." - -_Aamul._: "-- -- -- on selvästi tämän aikaan saanut sosialistien valama -myrkky, sama väkihappo, jolla kunnioitus uskontoa ja kirkkoa kohtaan -kansasta syövytetään, pyhät avioliiton siteet rikki ratkotaan ja koko -historiallisesti kehittynyt yhteiskuntalaitos, esi-isien työn tulos, -raadellaan." - -_Sotahuuto_: "Kiitos oi Herran! - -"Vihdoinkin on toteutunut kauvan vireillä ollut aije perustaa osasto -Pakarin pitäjään. Hiljan siellä sattunut tapaus on sitä jouduttanut -niin pitkälle, että luutnantti Baryton ja korpraali Kitara läksivät -eilen sinne. - -"Herran haltuun! Halleluja!" - -_Vartija_: "-- -- -- Anttikristuksen valta paisuu; vaimo pieksänyt -miehensä puolikuoliaaksi Pukarin pitäjässä. Mitä ennustavat tällaiset -tapaukset, mihin viittaavat myös teot sellaiset, että käärme maalataan -kirkon kattoon sille sijalle, jossa raamatun mukaan pitäisi olla -pyhähenki kyyhkyisen muodossa, ja alastomia poikia paikoille, josta -rukoukseen polvistuneen uskovaisen korviin pitäisi kuulua enkelien -siipien suhina, mihin viittaa myös se, että kirkon ja teatterin -välimaaksi jätetään vaan 20 metriä? Niin -- ne kaiketi viittaavat -siihen, että viimeiset ajat ovat käsillä. Kristiveljet ja sisaret! -Ovatko kynttilänne sytytetyt?" - -_Velikulta_: "Kautta maan valitetaan nyt halkojen kallistumista, -mutta kummakos se on, kun niitä Pukarin pitäjässäkin on ruvettu -käyttämään välineenä perhesolmuja selvitellessä. Muuan muija kuuluu -näet kopiloineen halolla herraansa ja lopuksi -- kai antaakseen asialle -hieman raamatullista väritystä -- rikkoneen sääriluut. - -"Mikään uutuus asia ei ole, sillä aina maailman alusta on ollut -avioliittoja, niissä sattuneita solmuja ja sykkyröitä sekä niiden -selvityksiä. Tavallisimmin ovat solmut selvitetyt saivariston -jauhamisella tai korvatillikoilla. Kun on kättä pitempää tarvittu, on -käytetty luutia, kattiloita ja vähemmässä määrässä halkoja, puntareita -ja kirveitä. Vallan tarpeetonta on meistä Pohjanmaalla halkoja käyttää, -kun siellä muutenkin on puutavara vähissä ja kun Kokkolastakin niin -helposti saa hyvää kotimaista tervanarua. Huonosti harkittua on meistä -myöskin lyödä säärille niin, että ne katkeavat, syystä että sääriä -tarvitaan kulkuvälineenä joka päivä, ja vielä sitä tarpeettomampaa, kun -kerran luonto on vartavasten kasvattanut nimenomaan erikoisen paikan -sellaista toimitusta kuin selkään antamista varten." - - - - -HERRA SEN SALLI EIKÄ PEKKAKAAN PANNUT VASTAAN. - - -Ensimäiset viisi vuottansa oli hän juoksennellut pienen metsätorpan -pientarilla kesät talvet paitasillaan, ylennyt sitten paimeneksi -sorkotellen karjan perässä soita ja korpia sateella ja poudalla, väliin -tapellut virkaveljiensä kanssa, väliin lyöttäytynyt osuustoimintaan, -jonka tarkoitusperänä oli suuremmoiset naurispaistikaskestit jonkun -vieraan halmeen kustannuksella. Kymmenvuotiaana hän lähti maailmalle -s.o. pääsi renkipojaksi lähitaloon saaden palkakseen ensin ruuan ja -isäntäväen vaatekuluja, sitten rahaakin ja kotipolttoista viinaa. - -Mieheksi kasvettuaan otti hän, kuten me muutkin, vakituisen -taistelutoverin, jonka kanssa rakenteli torpan kylmään korpeen -tapellen karun maan, hallan ja metsänpetojen kanssa puolen vuosisataa. -Myi vaimonsa kuoltua torpan ja enimmän osan irtaimistoa ja muutti -poikansa Pekan kehoituksesta, josta kaikkien ihmeeksi oli vääntäytynyt -kansakoulunopettaja, koulun viereiseen tölliin asumaan, ja siitä syystä -kyläläiset alkoivatkin häntä kutsua "koulun Ukiksi". - -Muuton jälkeen olivat Ukin raateet supistuneet puolella kuten hän -itse sanoi. Kesällä Ukki kalasti verkoilla, teki pajupillejä poikansa -lapsille ja uitteli näitä hietikkorannalla. Talvella hän pyyti rysillä -mateita, toimi välitunneilla koulun pihalla sovintotuomarina, kun -koulupoikain periaatteet löivät niin ristiin, etteivät selviytyneet -tappelematta. Puhdetöikseen Ukki veisteli kapustoita miniälleen, -jota sanottiin koulun rouvaksi, kutoi verkkoja ja paikkaili rysiä. -Väliin hän keskusteli poikansa Pekan kanssa maan pyöreydestä ja muista -kummallisista asioista, väliin taas koetti juurruttaa Annaan, lihavaan, -pullakkaan, paksukinttuiseen tytön junttiin, joka Ukilla oli ollut -muutaman vuoden palvelijana, sitä uskoa, ettei hänestä s.o. Alinasta -tule koskaan ihmistä, kun ei osaa lämmittää tupaa tarpeeksi kuumaksi. - -Mutta vaikka Ukki oli molemmatkin päivät elänyt, kokenut tuulet -ja tuiskut, ei hän ollut joutanut koskaan sairastelemaan, ei edes -hammastautia. Hampaat olivat Ukilla vielä ehjät ja hohtavan valkoiset, -ja vatsa olisi sulattanut vaikka hevosenkengän nauloja. Ukki ei -myöskään tuntenut hermostumiskäsitettä, tuota nykyajan muotitautia, -joka oikeuttaa jo kolmivuotiset pentupahaset parkumaan täyttä kurkkua, -elleivät saa lyödä rikki ikkunaa, silloin kun haluavat, vaikka äiti -kokisi parhaansa mukaan lohduttaa, ettei hän sitä estäisi, jos olisi -kotona päreitä, jolla ikkuna paikattaisiin. - -Mutta mitä ei Ukille ollut tapahtunut ennen, kiertyi hänelle eteen -kahdeksantenakymmenentenä talvenaan mateenkudun aikana: hän hermostui, -eli selittävämmin sanoen tunsi olemuksessaan jotain saman tapaista kuin -se, joka sekoo lukusilla "jokapäiväisessä leivässä" tai on aikeessa -hukuttaa itseään ensi kertaa. - -Mikä oli syynä Ukin hermostumiseen? - -Se, että Anna eräänä aamuna Ukin tultua maderysiään kokemasta sanoi, -että opettaja oli käskenyt Ukin tulla koulun puolelle päivällisen -jälkeen; kuului olevan tärkeätä asiata. - -"Tärkeätä asiata! Mitä sillä nyt niin on?" ihmetteli Ukki. "Et suinkaan -sinä vaan ole niistä meidän puuhistamme kenellekään puhua hölöttänyt?" - -"Mitä minä niistä olisin kylille kuljetellut. Koulun piika-Riitalle -mainitsin kyllä eilen pikkusen, mutta olisiko tuo opettajan tietoon -kerinnyt?" - -"Siinä se on asia!" Ukin silmissä alkoi uuni kiertää ympäri tupaa, -ja sisuksissa särähti kuin omenain varkaalla, jota äkkiarvaamatta -tartutaan sääreen. Mutta Anna alkoi lohduttaa Ukkia, että mitä tuossa -noin tyrehtyy, ilmihän se olisi tullut ennemmin tai myöhemmin. - -"Niinpä niin, sillä eihän siitä ilman Pekan lupaa mitään tulisi. Olisi -tuo sentään saanut hautua vielä muutaman ajan, tuntuu niin ilkeälle -lähteä Pekan puheille. Äh, sinä kasinjalka! Mutta minkä sille muunkaan -enää teki. Valitse tuosta kopasta kolme suurinta mätimahaa ja vie ne -koululle, Pekka pitää mateista, mutta älä antaudu enää uusiin puheisiin -enemmän Riitan kuin rouvankaan kanssa!" - -Anna valitsi mateet ja vei ne koulun puolelle, mutta Ukki jäi -miettimään, millä tavalla hän sanansa sovittaisi, että asia paraiten -onnistuisi. - -Mikä asia se sitten Ukkiin niin syvältä koski? - -Ei niin paljon mikään. Sellaisia sattuu tuhka tiheään, mutta varsinkin -hyvinä perunavuosina. Ukki ja Anna olivat päättäneet lyödä hynttyynsä -yhteen, siinä juttu eikä yhtään enempää. - -Hullu juttu! - -Kyllä niinkin, jos olisi kyseessä täydellä järjellä varustettu -mies, jolla ei ole paljon velkoja. Mutta kun otetaan huomioon -kahdeksankymmenen vuoden ikäinen, terve ja nuorekas ukon karilas, joka -ei kertaakaan ole taputellut kapakan impysten maalattuja poskia, ei -nähnyt koskaan varietee-enkelein taivaallista kintunvilkutusta, eikä -liioin viettänyt öitään kapakoissa juomingeissa ja korttipelissä, -voimme Ukin naimatouhun suhteen asettua hyvinkin ymmärtävälle kannalle. -Mutta kun lisäksi ottaa huomioon, että Ukin lehmä tarvitsi vakituisen -hoitajan, ja että hänen omaa selkäänsä pyrki vilulla karsimaan silloin, -kun tuulen nakkasi pohjoiseen, ja lämpömäärä tuvassa aleni alle puolen -sadan, voi Ukin aikeet pienellä murinalla jo hyväksyäkin. - -Mutta arvaako Pekka ja pahakielinen maailma ottaa asian samalta -kannalta kuin Ukki itse? Sitä nyt Ukki punnitsi koko aamupuolen päivää. -Mutta vaikka hän Pekan ja pahakielisen maailman vastapainoksi asetti -toiseen vaakakuppiin lehmän, viluisen selkänsä ja pullakan Annan, -joka ominaislämmöllään olisi helposti voinut ylläpitää kohtalaisen -kuumuuden kappeliseurakunnan puukirkossa, ei Ukki päässyt täyteen -selvyyteen, kumpi puoli voiton veisi, sillä vuoroon näytti toinen -ja toinen vaakakuppi olevan alempana. Ja niin hartaasti oli Ukki -asiaan syventynyt, ettei hän ollenkaan huomannut, kuinka koulun -pihalla kamppailtiin lukukauden ehken suurisuuntaisin tappelu -kissanraadosta, jonka kolmasosastolaiset olivat löytäneet, mutta -jonka neljäsosastolaiset oppiarvonsa ylemmyyden perusteella väittivät -kuuluvan heille. - -Ukin leuvat eivät lotisseet silloin, kun hän pelkkä keihäs aseenaan -hiihteli korven rytöön karhunpesälle, eivät housut tutisseet, kun -hän asteli tukkajuhlissa ankaran papin eteen antaakseen näytteen -ulkoluvustaan, mutta sovitellessaan nyt koulun porttia kiinni tunsi -Ukki säärensä tärisevän. Ukin sisällisen tilan lienee Pekkakin -arvannut, koskapa, juurikuin rauhoittaakseen, kyseli yhtä ja toista -mateenpyynnistä, tarjosi sikaritupakan ja pyörähteli sulavana kuin -ensimäistä vuotta vaikuttava kansakoulunopettaja tarkastajan ympärillä, -kunnes kuin ohimennen kysäsi, että minkä verran niissä on perää Ukin -naimapuuhissa, joista hän on kuullut puhuttavan. - -"Niin", alkoi Ukki vähän aikaa ensin katsella haparoituaan ympäri -huonetta, juurikuin apua etsien, "onhan niissä vähin perääkin. Olen -näet ajatellut, että kun tuonkin lehmän tähden täytyy pitää vakituista -naisihmistä, ja minäkin jo kohtapuoleen alan vanheta ja huonota, niin -tuota, etten tulisi sinunkaan vastukseksesi, ja kun Annakin on käypä ja -osava ihminen sekä suostuu mielellään, niin tuota... että tuota... jos -sen herra sallii, etkä sinä Pekka pane vastaan, niin..." - -Näin heitti Ukki asiansa herran ja Pekan haltuun ja jäi katselemaan -pellinnarun tupsua, joka uunin kupeessa hiljaa heilahteli. - -Mitä herra Ukin asiasta ajatteli, on vaikeanlainen sanoa, mutta -Pekan ajatukset alkoivat vähin erin purkautua hänen edestakasin -"pasteeraillessaan" kamarin lattialla. - -"Tuntuu tuo vähän oudolta, kun tekin olette yli kahdeksankymmenen -vuoden, eikä tyttö vielä parissakaan kymmenissä, mutta kun molemmat -olette halukkaat, niin antaa asian tapahtua ja sillä hyvä. Pannaan -ruuna puihin ja lähdetään pappilaan, minä tulen kuskiksi!" - -"Ettäkö paikalla?" - -"Aivan paikalla, vai olisiko isä vielä odotellut, että olisi varttunut -paremmin miehen ikään?" alkoi Pekka ilveillä. - -"Mennään sitten! Minä lähden valjastamaan ja pyörähdän sanomassa -Annalle, että sukii hieman itseään." - -"Vaikkapa käskette Annan pikimmältään täällä pyörähtämään!" huuteli -Pekka Ukille, joka jo puoli pihassa mennä viiletteli. - -Anna tuli ja menetteli, kuten joku muukin nainen hänen asemassaan, -pillahti itkemään ja syyti viiden minuutin ajan katkonaisia sanoja, -joista opettaja keräilemällä ja sovittelemalla sai kasaan sen -ajatuksen, että kun Ukki on aina hänelle ollut niin hyvä eikä hänellä, -orpotytöllä, ole sen parempaa turvaa muuallakaan, niin ei hän -puolestaan muutaman vuoden ijän-erosta mitään välitä. - -Pappilaan lähdettäessä Pekka istutti nuoren parin reen perään asettuen -itse kuskilaudalle. Morsian kyllä häpeissään vänkäili vastaan, mutta -Pekka selitti toimessaan, ettei hän suinkaan itse kehtaa perässä istua -isänsä tai äitinsä ollessa kuskina. - -"Tosiaankin, mitä tuossa suikuileteksen joutavia!" lisäili Ukki, joka -asian näin hyvin luonnistuttua liikehti ketteränä kuin sulhasmies -konsanaan. - -Mentäessä lasketteli Pekka yhtä ja toista leikkipuhetta. Pyytelipä -tulevalta äidiltään, ettei tämä häntä vallan pienistä pahateoista -piiskaisi. Ukki kyllä viskasi silloin tällöin sanan sekaan, mutta Anna -istui totisena kuin vasta virkaan otettu kivalteri ollessaan ensi -kertaa kuvernöörin kanssa virkamatkalla. - -Pappilassa asiat menivät kuin vanhaa latua. Pekka suoritti puhemiehen -tehtävät vastaillen sekä sulhon että morsiamen puolesta. Rovasti -ei liioin kovin syvälti asiaa kaivellut. Hän osasi asettua Ukin -kannalle, sillä hänellä itsellään oli jo ollut yksi pastorska ja kaksi -ruustinnaa, joista toinen eli vieläkin. Mutta olipa rovastilla viluista -selkääkin kaksi vertaa leveämmältä kuin Ukilla, ja pappilan navetassa -ammui neljättäkymmentä lypsävää. - -Yhtä ravakasti kuin "kirjan päälle pano" meni asia loppuun asti. Tuskin -ehtivät konttiämmät puoltakymmentä kertaa käydä sanomassa Ukille, että -hän on hullu, kun vielä vanhoillaan ottaa huoneristin itselleen, ja -Annalle, että hän on hassu, kun sitoo itsensä tuollaiseen ikäkuluun -koppeloon. Mutta maailman viekkaan kielet eivät ehtineet heitä erottaa, -sillä viikon kolmisen perästä rovasti koulun luokkasalissa liitti -heidät sanalla eroittamattomasti yhteen. - -Mutta kun ihmiset jälkeenpäin kyselivät Ukilta, millä ihmeen tavalla -hän sai vielä nuoren vaimon, selitti Ukki, että mikäpä siinä sitten -enää konstina oli, kun herra sen kerran salli eikä Pekkakaan pannut -vastaan. - - - - -YHTEISKUNTA JA KANSAKOULUNOPETTAJAT. - - -Kuinka moninaiset ovatkaan yhteiskunnan vaivat ja vastukset! Kuin -suuren perheen isällä on sillä suruja ja murheita, huolta ja hoppua, -että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla ja että heistä kaikista luojan -avulla kasvaisi ja kehittyisi kunnon kansalaisia, isänmaan iloja. - -Niiden monien vaikeiden asioiden joukossa, jotka yhteiskunnan -sydäntä lähinnä lepäävät, on myös vaarinotto ja huolenpito -kansakoulunopettajista. Jos tässä, samaten kuin monessa muussa -asiassa, pysyttäisiin tavallisuuden puitteissa, olisi se vallan helppo -ratkaista, mutta vaikeuksia on kertynyt eteen sitten, kun yhteiskunta -on, kai aikoen työntää maailman kehitystä rotevammin eteenpäin, pannut -päämääräkseen pyrkiä ihannetilaan, s.o. teettämään ihmisellä mitä -erilaisimpia töitä mahdollisimman paljon ja toisaalta, teettämään ne -kaikki moninaiset työt mahdollisimman pienellä palkalla. - -Asian edellisen puolen suhteen, s.o. noiden monien töiden kasaamisen -kansakoulunopettajain tehtäviksi, voikin yhteiskunta lausua jo -tyytyväisyytensä. Sillä jos pikapuolin vilkasemme niihin töihin, -joiden katsotaan suorastaan kuuluvan opettajan varsinaisiin tehtäviin, -niin epäilemättä se johtaa mieleen jonkunlaisen ihannetilan. Niinpä -aamulla ani varhain kokoontuu opettajan ääreen puolen sataa lasta mitä -erilaisimmista kodeista, joiden ihmistainten suurin halu ja harrastus -on tarrata toistensa niskaan eikä suinkaan ottaa vastaan annoksia -tiedon ja viisauden syvänselkeistä lähteistä. Mutta armot eivät auta. -Mikä ei suju päähän hyvällä, se pitää opettajan ajaa väkisin. Se -on yhteiskunnan jyrkkä vaatimus, joka ei saa vieryä ei mureta. Ja -ell'eivät vain lapset tiedä, kun seurakunnan pappi on kuuntelemassa, -aivan tuumalleen, miten suuri Noakin arkki oli, saa opettaja pian -huomautuksen, ett'ei hänellä olekaan täyttä käsitystä syvemmistä -uskonnollisista totuuksista. Samoin voi tarkastaja muistuttaa -puutteellisesta järjestyksestä, jos luokalla virtailee tavallista -enemmän myrkyllisiä "monsuuneja". Poikkeuksetta langetetaan myös syy -opettajan niskaan kaikista niistä kolttosista ja koirankurista, mitä -nämä puolen sataa hilpeätä, elämänhaluista veitikkaa ympäri pitäjää ja -kaupunkia kulloinkin tekevät. - -Mutta opettaja tehköön työnsä ilolla eikä huokauksella. Älköön se -myöskään estäkö hänen osanottoansa yleisiin aatteellisiin asioihin -ja yhteiskunnallisiin harrastuksiin. Edelleenkin johtakoon hän -paikkakunnan seurojen ja yhdistysten toimintaa, ja ell'eivät -raittius-, nuoriso-, voimistelu-, maamies-, ompelu-, suomalainen tai -nuorsuomalainen seura sekä eläinsuojelus-, osuuskauppa-, meijeri-, -puutarha-, Martta- ja Maria- ja sonniyhdistykset toimi virkeästi, -olkoon opettaja valmis ottamaan syyn niskaansa. Siten saakin -opettaja olla joka ilta kokouksissa keskustelemassa, puhumassa, -laulamassa, soittamassa, näyttelemässä j.n.e. Hän myös kerää tilauksia -sanomalehdille, kirjoille, joulujulkaisuille, varoja nälkääkärsiville, -arpajaisiin, muistopatsaisiin; vakuuttaa ihmisiä, hevosia, lehmiä; -kirjoittelee sanomalehtiin; viljelee hedelmiä, marjoja, ruokakasveja, -siemeniä; hoitaa lainakirjastoa; herättää paikkakuntalaisissa -harrastusta keräämään ja syömään sieniä. Sanalla sanoen, ilmestyköön -mikä yhteiskunnallinen riento tahansa, sen ajamisen katsotaan kuuluvan -opettajan leipävelvollisuuksiin, ja ell'ei hän siihen ota osaa, on hän --- huono opettaja. - -Kansakoulunopettajista saivat myös valtiolliset puolueet enimmät -akutaattorit. Jotta tähän koiran virkaan halusta otettaisiin osaa, -luvattiin parantaa palkkoja; asetettiinpa muutamia opettajia oikein -ehdokkaiksikin, tietysti kuitenkin siten, ett'ei eduskuntaan pääseminen -tullut kysymykseenkään. - -Hyvin on siis yhteiskunta onnistunut korttaissaan -kansakoulunopettajilta pusertaa, mitä heistä ikinä on irti saatavana. - -Mutta asian toisesta puolesta, s.o. palkkauksen järjestämisestä emme -voi sanoa vallan samaa. Sillä ihannetilaan pääseminen ei tässä asiassa -näytä niinkään helpolta siitä syystä, että opettaja elollisena oliona -tarvitsee myös jotain ruumiinsa ravinnoksi ja verhoksi. Alkujaan lienee -päämääräksi asetettu, että opettaja tulisi toimeen ilman palkkaa. -Sittemmin on tuosta kannasta luovuttu nähtävästi siitä pelosta, että -mahdollisesti opettajalle kävisi samoin kuin mustalaisen hevoselle, -joka kuoli juuri kun oli oppinut syömättä elämään. Tietysti on vielä -paljon sitä mielipidettä, että entisessä päämäärässä on kiinteästi -pysyttävä ja siihen pyrittävä, mutta enemmistö yhteiskunnassa on -harkinnut välttämättömänä pahana kärsittäväksi asiaksi maksaa -opettajille palkkaa siksi, että henki juuri ja juuri pysyy. Tämän -perusajatuksen ymmärtäen, selkenee myös se, miksi opettajatoimesta -maksetaan naiselle vähemmän kuin miehelle. Nainen näet tulee vähemmällä -toimeen kuin mies. Hänellä on enemmän kärsivällisyyttä, henki -sitkeämmässä kuin miehessä. - -Näin olivat asiat sitten kymmeniä vuosia. Opettajat kyllä marisivat, -että kohta henki lähtee, mutta yhteiskunta ei antanut perään ja -kuka ties, ellei suurlakkoa olisi tullut, olisivat asiat ennallaan. -Mutta silloin kun monella muullakin tavalla hulluteltiin, luvattiin -opettajillekin palkan lisäystä. Näytti siltä kuin yhteiskunnalla -olisi ollut jonkun verran omantunnon vaivoja siitä, että se muutamia -lapsistaan oli nälällä kiusannut. - -Omantunnon tuskia ei kuitenkaan kauvan kestänyt, sillä yhteiskunta -menetteli kuin Farao ennen, vaivan lakattua paadutti sydämensä. -Alkuperäistä palkkausehdotusta alettiin sitten kyniä, ja ennenkuin -lopullinen päätös eduskunnassa tehtiin, olikin siitä enää vain liisteet -jälellä. Mutta niitä muutamaakaan sataa eivät opettajat saaneet ilman -korvausta. - -Mitä heidän sitten piti vielä tehdä lisää? - -Jaa-ah, siinä se olikin asia, joka yhteiskunnan ylimmäisten päitä -vannehti. Opettajien hartioille oli jo kaikki mahdolliset harrastukset -kasattu, ainoatakaan aukko-paikkaa ei päivässä ollut, mutta jotain piti -opettajilta korotuksen korvaukseksi kiristää, siinä ei auttanut tupet, -ei tulukset. Ja se vihdoin, kiitos luojan, keksittiinkin: korvaukseksi -palkanlisäyksestä vaadittiin, että opettajan on omakätisesti -siitettävä, synnytettävä ja kasvatettava yhteiskunnalle lapsia. - -Tämä hienon hieno ajatus, viisaista viisain neron leimaus on minua -siihen määrin huvittanut, ett'en ole sitä malttanut olla ottamatta -puheeksi. - -Se kyllä tuntuisi hullulta ja suorastaan naurettavalta, jos esimerkiksi -oppikoulujen ja yliopiston opettajille tai muille virkamiehille -esitettäisiin vaatimus, että sinä saat paremman palkan -- et paremmasta -ja enemmästä työstäsi, vaan siitä, onko sinulla kuntoisuutta tehdä tai -teettää lapsia. Mutta kun yhteiskunta asettaa tämän saman vaatimuksen -kansakoulunopettajille, on se viisas ja nerokas ajatus. Samat henkilöt, -jotka tällaiseen vaatimukseen itse hyvin äreästi vastaisivat: "työstä -minä palkan tahdon enkä lapsen teosta; ne ovat asioita, joihin ei -syrjäisellä ole oikeutta nokkaansa pistää", -- nämät samat henkilöt -pitävät sitä kansakoulunopettajien suhteen aivan luonnollisena -asiana. Silloin on yhteiskunnalla oikeus vaatia, että asianomaisella -virkamiehellä tai naisella on siitoskyky. - -Luonnollisesti tämän lapsien hankkimisen täytyy käydä -kristillissiveellisessä järjestyksessä. Niinpä täytyy kaiken pohjana -olla kirkon vihkimä avioliitto ja lapset omia tekoja. Jos opettajalla -on eukko, mutta ei lapsia, on se tarpeetonta ylellisyyttä, josta -ei korotusta heltiä. Eikä sitä anneta sittenkään, vaikka ottaisi -vieraan lapsen kasvattaakseen; yhteiskunnan mielestä on näet -sellainen eukko, joka ei viitsi tehdä lapsia, laiska tai maho, mutta -ehdottomasti kummassakin tapauksessa jäävi parempia paloja saamaan. Jos -opettajat taas ulkopuolella kirkon siunaaman avioliiton ryhtyisivät -kuntoisuuttaan näyttämään, saisivat he tietysti sellaisissa tapauksissa -palkankorotuksen sijaan -- selkäänsä. - -Toivottavasti tätä nerokasta järjestelmää toteutettaessa käydään -rohkeasti viimeisiin johtopäätöksiin asti esimerkiksi siten, että -opettajat saavat suuremman korvauksen pojistaan kuin tytöistä. Jo -johdonmukaisuus velvoittaa näin menettelemään, sillä kun kerran pidämme -naista ja naisen tekemää työtä huonompana kuin miehen, on epälogillista -silloin maksaa tyttölapsesta sama palkanlisäys kuin pojasta. Myös -liikemies-näkökohtia silmällä pitäen olisi näin meneteltävä. "Onhan -näet tilastollinen totuus, että, ennenkuin poikaviikarit tasaantuvat -vakavasti tätä maailmata asumaan, on kulunut paljon enempi ruokaa, -vaatteita ja patukoita, kuin tyttöjä kasvattaessa." - - - - -KADONNUT MORSIAN. - - -Ihmisen uskoa koetellaan täällä murheen laaksossa hyvin monella -tavalla. Job oli varakas mies ja onnellinen perheenisä, mutta eräänä -päivänä listittiin kaikki lapset kuoliaaksi, toisena poltettiin -omaisuus poroksi ja kolmantena puhkesi hänen omaan nahkaansa äkämä -äkämän viereen. Nykyisin ei juuri noin monta piettiä isketä yhteen -mieheen, mutta pienessä puristimessa sitä olemme kuitenkin. Muutamalla -voi olla kaunis vaimo, jota hän on luullut siipiä vaille enkeliksi, -mutta jonakin kauniina päivänä enkeli voi lähteä lentoon nälkäisen -taiteilijan kanssa jättäen miehen häpeän ja naurun alaiseksi. Joku -yritteliäs liikemies voi joutua äkkiarvaamatta kuudeksi vuodeksi -"lukujaan jatkamaan" siitä syystä, että on pahojen ja kateellisten -viranomaisten mielestä tyhmästi käsitellyt tulineuvoja omistamassaan -tehtaassa, vaikka tehdas ei kannattaisi enempää kuin Haukilahden -rukoushuone. - -Miehinen mies kuitenkin tällaiset koettelemukset kestää, mutta -pahempikin on, jos joutuu "vastaavaksi" maaseutukaupungin pienehköön -sanomalehteen; silloin on usko lujilla. - -Tämä käsitys oli ainakin toimittaja Juurakkoon syöpynyt niinä kolmena -vuotena, jolloin hän oli vastannut Rätyskylässä kolmasti viikossa -ilmestyvän "Valottaren" tehdyistä ja tekemättömistä synneistä. - -Ensi vuotena tuntui kylläkin hauskalta ja sitä aikaa toimittaja -usein kaiholla muisteli kuin ameriikanleski kihlausaikaansa. Tosin -pienempiä kommelluksia sattui, mutta ne johtuivat väärinkäsityksestä, -eikä Juurakko niitä niin sydämelleen pannut. Joskus kysyttiin, -onko Juurakon suvussa idiootteja enemmältäkin. Muutama taas toi -jotenkin selväpiirteisesti julki sen, että sittenkuin Juurakko tuli -"vastaavaksi", on "Valotarkin" muuttunut roskalehdeksi. Eräs lähetti -puolitusinaa englantilaisia saksia toivomuksella, ettei "vastaava" -niin usein vaivaisi ihmisiä syvämietteisillä pääkirjoituksillaan, vaan -laajentaisi kehitystään leikkaustaidossa, johon hänellä näyttääkin -olevan luojan erikoiset lahjat. - -Vähän jo paheni kun Juurakon vastattavaksi alettiin siirrellä kuin -yhteistuumasta yhteiskunnallisia häiriöitä ja luonnononnettomuuksia. -Kun ukonilma kaatoi suutari Puolakan lahoneen lankun, pidettiin -sitä suoranaisena seurauksena siitä, että "Valottaressa" vaadittiin -kaupunkiin sähkövalaistusta kaduille kahden rikkonaisen lyhdyn -ja kuuvalon sijaan. Rätyskylän kirkkoherra sanoi uudenvuoden -saarnassaan "Valottaren" vapaamielisistä kirjoituksista, esimerkiksi -lämmityslaitoksen vaatimisesta kirkkoon, johtuvan, että äpärälasten -lukumäärä oli menneenä vuonna kohonnut yli kohtuuden. Kun kauppaneuvos -Viinanheimon rahastonhoitaja varasti satatuhatta ja nuorimman tyttären, -ei kukaan epäillyt, etteikö se olisi ollut "Valottaren" ja juuri -etupäässä "vastaavan" Juurakon syy. - -Saadessaan kaikkea tällaista niellä olisi joku toinen arvioinut -itsellään olevan täysin siveelliset syyt mennä hirteen, mutta Juurakko -lohdutti itseään sillä, että se kaikki kuului "vastaavan" virkaan, -kuten entisen kauppiaan mielestä valehteleminen. - -Mutta arveluttavammaksikin muuttui hänen asemansa, kun alettiin käydä -persoonallisuuksiin. Juurakkoa sakotettiin ehtimiseen, ja ettei hänen -elämänsä tuntuisi yksitoikkoiselta, kiskottiin vaihteeksi linnaan. -Useimmat ajat Juurakko vankilasta käsin toimittikin "Valotarta". Ja -minkälaisista asioista häntä ahdistettiin? - -Jos jonkun poroporvarin koira sattui saamaan aputoimittaja Kanervan -puhdasrotuiselta "Hekulta" selkäänsä, haastettiin "vastaava" -edesvastaukseen "järjestyksen rikkomisesta paikkakunnalla", kuten tuomio -kuului. Kerran hävisi pormestarin poika "Valottaren" juoksupojalle -rehellisessä nappipelissä muutaman tinanapin, ja samana päivänä tuli -toimitukseen koko kaupungin poliisivoima s.o. silmäpuoli komisarius -ja kolme ontuvaa konstaapelia tarkastamaan sitä rosvoliittoa, joka on -perustettu tarkoituksella ryövätä Rätyskylän kunniallisten asukasten -viattomat lapset putipuhtaiksi. - -Siitä huolimatta, että yhteiskunta nyt huolehtikin Juurakon pään -keritsemisestä, oli hänen mielensä jo niin myrtynyt, että hän kirosi -ei ainoastaan syntymäpäivänsä, vaan kaikki muutkin päivät, joilla oli -ollut hiukankaan juhlallisempi merkitys hänen elämässään, ja varsinkin -sen päivän, jolloin hän muka sisällisen äänen kehoituksesta rupesi -"vastaavaksi". - -Mutta kun kerran on pannut nahkansa parkkiin, kestäköön myös muokan. - -Eräänä päivänä toi varakkaamman käsityöläisen vaimon viettelijältä -näyttävä mies "vastaavalle" ruusunpunasen kirjeen. Sitä avatessa -vapisivat Juurakon kädet, sillä hän hyvin arvasi sen sisältävän jotain -muuta kuin pankkiosoituksen. Aivan oikein, sisällä oli seuraava kirje: - - "Arv. Toimittaja! - - Olen kuoleman tuskassa. 'Valotar!' Tulkaa tänään kello 12 - antamaan selitystä! - - Kunnioittaen Paroonitar Oesilia Häränpää omaa sukua v. - Siansaparo." - -"Mitä on tänään lehdessä!" kiljasi "vastaava" jotenkin yhtä karskisti -kuin lukkari "Seitsemässä veljeksessä" alkaessaan kuuluisan -sovintosaarnansa. - -Seurauksena "vastaavan" kuolinhuudosta oli, että joka suunnalta alkoi -tuiskuta "Valottaria"; koko toimitus- ja konttoorikunta juurikuin -kilpailivat, kuka ensin ehtisi auttaa "vastaavaa" viimeisen tyhmyyden -jälille. Muut eivät tunteneet syvällisempää tarvetta jäädä "vastaavan" -lähettyville, mutta aputoimittajan ja reportterin oli pakko, -sillä apulaisten tärkein virkatehtävä juuri on olla jonkunlaisena -"varaventtiilinä", silloin kun "vastaavassa" ankarammalla lämmityksellä -on kehitetty liikapaisuntaa. - -Ryhdyttiin miehissä tarkastamaan viimeistä "Valotarta". - -Pääkirjoituksena oli kolmas ja viimeinen osa "Kirjallisen toimiston" -lähettämää syvämietteistä selostusta "Talkkunan ja puuron -periaatteellinen ero." - -"Tuo ei ainakaan ketään runtele", sanoi vastaava, "ensiksikin siitä -syystä, ettei sitä kukaan, kaikkein vähimmin paroonitar, lue ja -toiseksi siitä syystä, että jos lukisikin, ei sitä kukaan ymmärrä, -tuskin ymmärtänee kirjoittaja itsekään." - -"Sitten seuraa viralliset uutiset. -- Ministerineuvostolla ei -yleisvaltakunnallisen hyödyn ja turvallisuuden kannalta katsoen ole -ollut mitään muistutettavaa Eduskunnan lakiesitystä vastaan sonnien -laitumelle laskemisesta. -- Senaatti myöntänyt yhteisesti kymmenen -markan vuotuisen eläkkeen entisen signalistin Tuuran leskelle -ja kahdeksalle turvattomalle lapselle sekä vuosittain 200 mkaa -Suuruuskummun kunnalle kätilön palkkaamiseksi. -- Sitten on muutamia -vähemmän tärkeitä hm... hm... hm... ja sitten oma kirjoittamani -väliartikkeli 'Kohti valoa ja valistusta!' Siinä ei pitäisi enää -olla pahoja oksia, sillä se oli häiriötä tekemättä kolme kertaa -'Lännettäressä' ja nyt toisen kerran 'Valottaressa' ja joka erän edellä -olen sitä vielä siistinyt." - -"Mutta kuka on tuhrinut tämän pätkän perunoista?" - -"En tiedä, leikkasin sen 'Katajasta'", selitti aputoimittaja Kanerva. - -"Oletteko sen lukenut?" - -"Tuota kyllä, kyllä minä en..." - -"Herra! Mitä minä kuulen omilla korvillani? Työnnätte lehden täyteen -sepustuksia edes vilkasematta, mitä törkyä ne sisältävät. Joku ihminen -soveltuisi paremmin räätäliksi kuin sanomalehtimieheksi." - -"Tarkotin sanoa, että kyllä minä en pane lehteen mitään lukematta." - -"Se ei paljon paranna asiaanne, peruna tässä on pääasia, sillä siitä -kirjoitteleminen ja leikkeleminen on enemmän kuin vaarallista. -Ollessani aputoimittajana 'Lännettäressä' oli minulla rikas morsian, -oikein harvinainen rahakäärö, mutta, kerran kirjoitin kurja perunoista -niin maukkaasti että tuleva anoppini söi nuoria perunoita puoli -kappaa enemmän, kuin olisi laillisesti nahkaansa mahtunut, pyöri -kolme vuorokautta elämän ja kuoleman rajalla, ja neljäntenä sain -morsiameltani rukkaset ja anoppimuoriltani haasteen murhayrityksestä. --- Ajatelkaa, herra Kanerva, että paroonittarella, jonka mies -on lehtemme suurimpia osakkaita ja ilmoittajia, on parast'aikaa -perunanpuolikas poikkiteloin kurkussaan, ja minun täytyy mennä -tervehtimään kuolevaa naista ja raivostunutta miestä tunnin perästä! -Lähettäkää edes juoksupoika hakemaan kotoani pitkä, musta takkini!" - -Tultiin uutisosastoon ja reportteri Pitkäsääri sai vuorostaan astua -teriin. - -"Teillä on kyllä komea nimi, mutta uutisten hankkijana te ette sitä -vähääkään vastaa. Muutamia kurjia uutisia, ja niissäkään ei toisissa -puolissa ole perää ei pontta. Teille on suuri nautinto syöttää -ihmisille suoranaisia valeita, joista sitten minua kiristetään kuin -matoa pihdissä. Niitä vähiä uutisia, joita te varastelette muista -lehdistä, suurentelette vielä niin kauheasti, että heikot naiset saavat -hysteerisiä kohtauksia. Jos jostakin talosta saunan seinä murtuu, -poltatte te koko kartanon perustuksiaan myöten, jos vasikalta nyrjähtää -jalka, tapatte koko karjan sorkkatautiin, samoin te lahtaatte ihmisiä -kylmäverisesti kuin sikoja, vaikka tappelussa tuskin kunnon mustelmaa -lienee kolhaistu." - -"Sanomalehtimiehellä pitää kyllä olla mielikuvitusta ja hänen pitää -osata kirjoittaa hauskasti, mutta jos pesuakka kastelee rannalla -räpylänsä, ei ole vallan välttämätöntä hukuttaa koko kylän väkeä." - -"Kyllä minä koetan ottaa huomioon", vakuutteli Pitkäsääri. - -"Ottaa huomioon ja tehdä sen mukaan kuin neuvotaan, sillä on suurempi -eroitus kuin yhteiskoulun viidennen luokkalaisen runokokeella ja -'Ulkomaan katsauksella', herra Pitkäsääri. -- Mutta mikä rakkauden -lirputus on taaskin lehteen työnnetty? Kenen tuherruksia tämä on?" - -"Minun", sanoi Pitkäsääri sävähtäen punaiseksi kuin juoksupoika, jonka -faktori yhyttää tupakkalaatikoltaan. - -"Minä olen jo kerran ennen teille antanut käyttöohjeen omiin -runoihinne. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että te joskus -juotte lasin punssia teatteri-impysten kanssa tai käytte varieteessa -ihailemassa yleismaailmallisia pohkeita, mutta älkää tuhriko runoja, se -on tyhmyrin asia, sanomalehtimiehen asia on niitä polttaa!" - -Siirrettyään tämän sanomalehtimies-viisauden apulaiseensa, jatkoi -"vastaava" edelleen "Valottaren" tarkastelua. - -Keisarikunnasta ei tällä kertaa järin kummia ollut. -- Jossain -kuvernementissa Etelä-Venäjällä oli tilaston mukaan kuollut viime -vuonna 5,000 asukasta nälkään. -- Pari valtion viinakauppaa ryöstetty -eräässä kylässä Puolan rajalla. -- Täysilastinen, viisikymmen-vaunuinen -tavarajuna kadonnut Siperian radalla teille tietämättömille j.n.e. -Jostakin mustan sotnian lehdestä oli käännetty pitempi pätkä, jossa -tosivenäläisten sydämiin painettiin, miten kauhea vaara voi Pyhälle -Venäjälle johtua siitä, että "Suomen rajaläänissä" edelleen sallitaan -talonpoikain pitää sarvellisia pässiä. - -Ulkomaan osasto sisälsi vaan peruutuksia niihin huhuihin, joita viime -lehdessä oli ollut. Ja siinäpä se "Valottaren" sisältö olikin, eikä -"vastaava" mitään kuoleman aiheuttavaa siinä älynnyt. Alakerrassa oli -kyllä jatko novelliin "Kadonnut morsian", mutta sellaisia ei "vastaava" -koskaan lukenut eikä hän olisi voinut vannoa, lukivatko juuri muutkaan. - -Paroonitar Häränpään kutsu sattui varsin sopimattomaan aikaan. -Pääkirjoitus oli vielä alkutekijöissään. Valtiollinen asema oli -taas hyvin kynää koskeva, sillä kokoomushallituksesta käytiin -kiivasta sotaa. Jotain täytyi raappia kokoon vaikka silmästään. Joku -petiitti-välipala oli myös kirjoitettava, samoin vastattava erääseen -samassa kaupungissa ilmestyvän "Mullikan" hävittömään sepustukseen. -Iltapäivällä oli taas pari kokousta ja muutaman kuuluisan taiteilijan -konsertti. "Vastaavaa" huokasutti, mutta ei auttanut, täytyi lähteä, -kuitenkaan hän ei kuolemakseenkaan voinut aavistaa, mistä joutuisi -kiinniottoon. - -Paroonitar oli juuri läksyttämässä miestään muutamien huhujen johdosta, -joissa mainittiin myös eräästä neitosesta, kun ilmoitettiin toimittaja -Juurakon saapuneen. Paroonitar keskeytti kotoisen huvituksensa, -käski tuoda vieraan saliin ja retkahti itse sohvaan niin sortuneen -näköisenä kuin olisi valmistautunut kuolemaan tai sade pilannut aijotun -huvimatkan. Hyvillään ripityksen keskeytymisestä livahti paroonikin -matkaansa. - -Juurakko astui sisään nöyränä ja arkana kuin nuorin konttoristi -kauppaneuvoksen puheille, jota hän aikoo pyytää takausmieheksi 30,000:n -mkn kassakreditiivilainaan perustaakseen uudenaikaisilla koneilla -varustetun makkaratehtaan. - -"Ah, se on herra Juurakko!" huudahti paroonitar. "Olkaa hyvä ja -istukaa! En jaksa nousta. Koko päivän olen odottanut kuolemaa. Ah! -Vettä!..." - -Onneksi ei paroonittaren pyörtymiskohtaus kestänyt kauvan, ja saatuaan -vettä, alkoi hän silmät puoleksi ummessa puhua. - -"Herra Juurakko, teissä on melkoinen määrä minun mieleistäni -eräänkaltaisuutta. Minä harrastan kirjallisuutta kuten tekin, luen -sitä ja olenpa joskus itsekin kirjoitellut. Mutta se, mitä on ollut -'Valottaressa' viime aikoina ja varsinkin, mitä oli tämän päivän -lehdessä, menee yli naisellisten voimien. Nyt ymmärrätte, mistä on -kysymys." - -"Kyllä, armollinen rouva, kyllä minä ymmärrän ja yleisesti sanoen -olen aina pitänyt erittäin tärkeänä asettua naisten suhteen niin -ymmärtävälle kannalle kuin mahdollista. Mutta anteeksi, armollinen -rouva, jos sivumennen kysyn, mikä kirjoitus on paroonittaren mieltä -enin pahoittanut?" - -"Mikäkö kirjoitus, kysytte te! Tietysti se, joka on lukemisenkin -arvoinen, vai luuletteko te, että minä viitsin kaiken maailman asiat ja -politiikat lukea? Ei, herra Juurakko, minä luen ainoastaan novellit." - -"Siis 'Kadonnut morsian'?" - -"Juuri niin, herra Juurakko, 'Kadonnut morsian', jolla te raatelette -rikki kaikki, mitä naisessa on hellää ja hienoa. Mutta, anteeksi -epäilykseni, näytätte niin hämmästyneeltä, kuin puhuisin vallan oudosta -asiasta. Ehkä ette itse olekaan lukenut 'Kadonnutta morsianta?'" kysyi -paroonitar luoden Juurakkoon kummastuneen jopa puolittain halveksumista -ilmaisevan katseen. - -"Kyllä, armollinen rouva, kuinka voisi olla mahdollistakaan, etten jo -edeltäpäin lukisi, mitä 'Valottareen' kulloinkin tulee painettavaksi?" -lasketteli Juurakko samalla sielussaan kiroillen, ettei hänellä ollut -kaukaisinta aavistustakaan, mitä roskaa "Kadonnut morsian" sisältää, -mutta jotain vallan kamalaa se lienee. - -"Niinpä voitte sitten käsittää, mitä nainen voi kärsiä lukiessaan -sellaista novellia. Mahdollisesti miehet eivät voi siinä mitään -liiallista huomata, mutta toista on meidän heikkojen naisten. Ah, miten -viiltelee sydäntäni, kun vaan sitä ajattelen! Tuntuu kuin jokainen -hermosäije katkeaisi. Oh, vettä!..." - -Monta pahaakin vyyhteä oli Juurakko eläissään selvitellyt, mutta tämä -voitti kaikki edelliset. Tarjotessaan taas vettä vapisivat Juurakon -kädet, selkäpiitä karsivat kylmät väreet, ja hiki juoksi virtanaan. - -"Jos vielä tuohon käsiin kuolee", jupisi Juurakko itsekseen "saa -loppuikänsä linnassa kyköttää, ja se on saaterin yksitoikkoinen -tulevaisuus. Lemmon morsian! mikä lienee ollutkaan kaiken maailman -naikkonen! epäsiveellinen lutka! -- Mutta jopa näyttää henki -palautuvan..." - -"Kiitos, herra Juurakko! Nyt on vähän parempi. Mutta ellette te vakuuta --- ah, taas viiltää sieluani -- niin minä kuolen. Oi, herra Juurakko! -armahtakaa!... sanokaa!... että... että... saivatko... he... toisensa?" - -Salaman nopeudella selvisi Juurakolle asia, ja ettei kaiken muun hyvän -lisäksi jäisi hänen omaatuntoaan kalvamaan tieto, että paroonitar oli -erinnyt tästä maailmasta tietämättä "Kadonneen morsiamen" lopullista -kohtaloa, ehätti hän huutamaan: - -"Varmasti saivat, armollinen rouva, aivan varmasti, sen vannon!" - -"Se tieto palauttaa minut henkiin. Ah, miten olin hirveästi jännitetty -siitä, kuinka tulisi lopullisesti käymään. Sanomattomia vaivoja -kärsittyään ja lukemattomia vastuksia voitettuaan pääsi sulho jo viime -numerossa niin lähelle, että olin aivan varmasti vakuutettu hänen -saavuttavan kadonneen morsiamensa. Sen sijaan kiertyykin tämän päivän -numerossa kamala vaara eteen, surman suu aukeaa ja -- siihen katkeaa -novelli. Uh, miten pöyristyttävää! Mutta kiitos, herra Juurakko, saan -siis olla täysin vakuutettu, että 'Kadonnut morsian' vihdoinkin löytyy, -ja he saavat toisensa?" - -"Viimeistään kuukauden päästä, ellei jo ennemminkin." - -"Siitä ei väliä, vaikka 'Kadonnutta morsianta' kestäisi puolenkin -vuotta, kun kerran tiedän kaiken päättyvän onnellisesti. Se on erittäin -intresantti novelli, vallan suuremmoinen." - -"Niin, me koetammekin aina valita parasta ja, kuten paroonitar lienee -huomannut, meidän novelleissamme saavat rakastavat aina toisensa." - -"Siitä annankin täyden tunnustuksen teidän erittäin hienolle -kirjalliselle maullenne, herra Juurakko. Kiitoksia vaan nyt hyvin -paljon! Hyvästi!" Suurella jännityksellä odottivat aputoimittajat -"vastaavan" palaamista, sillä tavallisesti oli hänellä tuollaisilta -matkoilta tullessaan hyvin ruotoisia tuomisia. Suuri oli siis -apulaisten kummastus, kun "vastaava" sisään astuessaan oikein ääneen -nauraa röhötteli, vakuutellen vähään ikäänsä nähneensä seppiä ja -sepänsälliä, mutta ei mokomampaa solmua ennen aukaisseensa. - -Sittenkuin "vastaava" oli käyntinsä juurtajaksain selvitellyt, tietysti -asiaan kuuluvien särpimien kanssa, sekä saanut tietää Kanervalta, -joki "Kadonnutta morsianta" suomenteli, että rakastavat todellakin -saavat toisensa, varoitteli hän, ettei "morsianta" enää niin pahoista -paikoista katkaistaisi. - -"Jos vielä sulhon pudottaa jutkauttaakin johonkin kuiluun tai revittää -pedoilla, on liika juoksujen välttämisen varalta novelli katkaistava -siten, että sulho taas alkaa edes hieman eviään heilutella." - - - - -PALKOLLISTEN VALISTUS-ILTAMA. - - -Vielä viimeistelivät kirkonkylän nuoret juhlalaitteita kansakoulun -luokkasalissa, kun jo alkoi saapua juhlavieraita. Ensin tuli parvi -puolimittaisia poikia kovaa ääntä pitäen ja jalkojaan kolistellen. -Mutta salista virtaava häikäisevä valo vaikutti, että hälinä loppui, -ja kainoina painautuivat pojat eteisen nurkkaan keskenään sipisten. -Ainoastaan pari rohkeimpaa uskalsi loitota salin ovelle asti -kurkistellen hetken sisälle ja kiireesti pujahtaen parveen takaisin -toisille näkemiään kertomaan. - -Komeaksi olikin sali koristeltu: katajaköynnöksiä notkui pitkin seiniä, -sinivalkoisia lippuruusukkeita oli nurkissa ja pylväissä. Peräseinällä -komeili parin metrin pituinen paperilevy, johon maalari Kaipiainen oli -suurilla, pitkäkoipisilla kirjaimilla maalannut -- "Terve tuloa!" - -Kohta saapuu lisää väkeä, tulee vanhaa ja nuorta, poikaa ja -piikapuolta. Aluksi ujoina ja aristellen, toisiaan kohottavasti -tyrkkien. Mutta kun asioitsija Alanne ja herra Leivo, kauppias Rahkosen -puotilainen, ovat heitä useammat kerrat kehottaneet, alkaakin yleisö -vähitellen siirtyä, antaen tilaa uusille tuleville. - -Salissa ohjailevat vieraita vallesmannin Ninni ja Nänni, ovella -katellen ja hymyillen, joskus hät'hätää puikahtaen loitomma, kehotellen -istumaan. Mutta lihavalle rovastille ja vieläkin turpeammalle -ruustinnalle he niiaavat ja kädestä pitäin saattelevat heidät istumaan -kateederin kupeella oleville tuoleille. Samaan nurkkamaan suuntailevat -myös kulkunsa tohtori, "forsmestari" rouvineen sekä tilanomistaja -Paksunen. - -Pappilan ja tohtorin väki ovat kyllä huonoissa väleissä -- -tohtorilaiset ovat näet maailman lapsia, jotka eivät ainoastaan itse -kulje laveata tietä, vaan ovat monta muutakin samalle liukkaalle -polulle vietelleet -- mutta nyt he keskenään haastelevat mitä -herttaisimmin, ja tämä kaikki johtuu siitä, että kerran vuodessa, -vapaaviikolla, tuntevat sekä hengelliset että maalliset tarvetta -valistaa palkollisiansa. Tätä varten puuhaavat he yhteisvoimin -vapaa-iltaman, jossa pullakahvin ohella tarjotaan palvelijoille niin -hengellistä kuin inhimillistäkin valistusta. - -Rovastin ja tohtorin puheen keskeyttää opettaja, keski-ikäinen, laiha -ja tuikeasilmäinen mies, joka jo tullessaan ryhmää kohti useampaan -kertaan kumarrellen tekee lähenemisaikeensa tiettäväksi. Kallistuen -vallan rovastin ja tohtorin korvan juureen, kysäisee hän, että -kuinkahan olisi, jos alettaisiin. - -Ohjelma olikin valmis sen kun pään aukaisi. Mutta paljon oli ollutkin -vaivaa sitä setviessä, oli väitelty hiki hatussa, jopa kerran -suututtukin, ennenkuin se lopullisesti hyväksyttiin. Kierin kohta -oli juhlan alkaminen, sillä hengelliset, varsinkin postineiti ja -diakonissa, jotka pitivät itseään myös pieninä kynttilöinä autuuden -tiellä, tahtoivat välttämättömästi, että juhlan alussa rovasti -pitäisi rukoukset. Nuorisoseuralaiset olivat taas jyrkästi vastaan -sellaista kirkon meininkiä. Lopuksi pantiin kirkko keskelle kylää -ja sovittiin, että aluksi lauletaan yhteisesti hengellinen laulu, -sitten lausuu tohtori juhlavieraat tervetulleiksi, sen jälkeen pitää -rovasti puheen ja opettaja esitelmän. Välipaloiksi lausutaan runoja, -luetaan kertomuksia ja juodaan kahvia. Juhla lopetetaan kuvaelmalla -- -"suojelusenkeli". - -Opettajan eleistä on jo yleisö arvannut juhlan kohta alkavan, siksi -sorina loppuu, ja juhlakohennus ja suoristus käy yli linjan. - -"Jos laulamme aluksi 'Meri pauhaa vaahtoellen'", ilmoittaa vihdoin -opettaja, istuutuu harmonin ääreen, alkaa soittaa ja täydeltä terältä -laulaa. Muut yhtyvät lauluun, mutta ylinnä muista kuuluu Mattilan -Sandran kimeä ääni. - -Kun laulu ja sen loppuun liitetty liritys on vaijennut, tervehtii -tohtori yleisöä. "Arvoisat juhlavieraat"! kärähtää hän samallaisella -äänellä, kuin kysyisi hän potilailta, "mikä teitä vaivaa?" - -Tohtori ei puhu pitkään. Mainitsee vaan muutamin lausein juhlan ylevän -tarkoituksen palvelijain valistamisen, kehottaen lopuksi palkollisia -vastaanottamaan kaikki, mitä tämä vaatimaton tilaisuus heille voi -tarjota. - -Yhteisesti lauletaan: "Oi jos oisit sydämeni." - -Seuraa sitten juhlan loistokohta, rovastin puhe. - -Tapansa mukaan on hän jakanut puheensa kahteen osaan, lakiin ja -evankeliumiin. Jo alkaissa ovat rovastin kulmat pahasti rutussa, ja -kasvoihin ilmenee kiinteät juonteet, mutta kuta pitemmälle teksti -kehittyy, sitä ankarammin paukuttelee hän lainvasaraa. Rovastilla -onkin erikoista syytä koveta, ei niin palkollisille, mutta nuorisolle -yleensä, joka on hyljännyt jumalan sanan ja vaeltaa riettaita teitä. - -Tietäissään, että juhlaan saapuu juuri tohtori nuorisoseuralaisineen, -joille hän saa taas tilaisuuden pitkästä ajasta puhua, onkin hän tehnyt -erikoisia varustuksia. Valmistaessaan puhettaan, oli hän "pinkkaansa" -käännellessään tavannut erään puolikymmentä vuotta sitten pitämänsä -saarnan. Sen hyvyys oli kyllä aiheutunut siitä, että silloin ilmaantui -pitäjässä tavallista runsaammin äpärälapsia, mutta pienempiä sovituksia -tehden sai hän saarnasta sen, mitä nuoriso nyt paraiten tarvitsi. - -Mutta jopa alkaa lauhtua rovasti, kurtut häviävät, juonteet lientyvät, -ja ääni alkaa muistuttaa konttoristin ääntä, joka pyytää isännältään -ensimäistä palkankorotusta. "Ei näet riitä se, että me sanan kuulemme -ja ymmärrämme, vaan sitä myös on elämässä toteutettava. Kuinka sitten? -Juuri niinkuin Mestari sanoi opetuslapsillensa: 'ystäväni! peskää -toinen toisenne jalat!' Tämä kohta tekee suuremmoisen vaikutuksen, -katseet nousevat hartaasti kattoon, syviä huokauksia kuuluu, ja -postineiti, diakonissa, ruustinna y.m. kuivaavat kosteiksi käyneitä -silmiään. Vaikutuksen on rovasti jo edeltäpäin arvannut, siksi -hellyttää hän äänensä vallan 'sordinoksi' ja puhuu edelleen palvelijain -kovasta työstä sekä niiden kärsimättömyydestä, joille luoja on sallinut -palvelijoita, mutta ystäväiseni: koettakaamme noudattaa Mestarin -käskyä -- pestä toinen toisemme jalat". - -Tähän päättyy rovastin yleväsisältöinen saarna ja ettei hänen sanansa -langennut kivistöön, tulee näkyviin sitä seuranneella väliajalla. - -Niille, joille "luoja oli sallinut palkollisia", tuli jalo kilpailu, -kuka useamman palvelijan "jalat ehtisi pestä". Kädestä pitäin -talutettiin heitä viereiseen voimistelusaliin kahville, kehotettiin -panemaan runsaasti sokeria ja ottamaan leipää. Postineiti ja diakonissa -jakoivat Riikoille ja Pekoille viidenpennin pakanalähetys-kirjasia -ilmaiseksi, samaten kuin tohtori ja opettaja kirjasta -"Säästäväisyydestä sananen". Läksivätpä rovasti ja ruustinnakin -liikkeelle, antaen kättä palvelijoille ja ystävällisesti heille -puhellen. Ja ruustinna oikein taputteli piikaansa, joka yötä päivää sai -huolehtia, ettei ruustinnan lihavalla ruumiilla olisi paha olla, ja -kysyi hymyssä suin, "onko Hannalla nyt hauskaa?" - -Huomautus: "juhla taas alkaa!" saa yleisön jälleen vetäytymään -luokkasaliin. Siellä onkin jo opettaja kateederin takana, järjestellen -juhlallisen näköisenä suurta paperipinkkaa ja sitten alkaen: - -"On hetkiä ihmiselämässä, jolloin tuntee kohoavansa tältä -arkipäiväiseltä maankamaralta aatteiden ja ihanteitten ilmakerroksiin." -Hetken liideltyään, laskeutuu hän kuitenkin jälleen näköpiiriin, alkaen -rakennella esitelmälleen historiallista pohjaa. Tämä perustamistyö -vaatii runsaan tunnin, sitten alkaa vasta esitelmän aineen käsittely, -jona on "kansanvalistuksen suuri merkitys." Kyllä olikin hänellä -asia vallassaan, sillä jo toisen tunnin kuluttua olivat kuulijat -täysin vakuutettuja siitä, ettei yhteiskunnan suuressa ruumisrohjossa -löydy yhtään valuvikaa, sisällisen taudin aiheuttamaa raihnaisuutta -eikä historiallisen kärrinpyörän hankausjälkeä, joka ei paranisi -"kansanvalistuksella". - -Saatuaan kuulijansa tähän vakaumukseen, aukaisee hän taas aatteen -siivet, kohoten puoleksi tunniksi ihanteitten ilmakerroksiin. Esitelmä -loppuu runolla "Valistuksen voima". - -Sen suursiivouksen jälkeen, jonka opettaja teki, katsotaan -välttämättömäksi levätä puolisen tuntia. - -Loppu-ohjelman mainittavampi "peso" oli "suojelusenkeli". Se oli. -postineidin ja diakonissan erikoisaate. Ei kai tarvitsisi mainita, että -enkelinä oli edellinen. - -Lähtiessä kestittiin vielä palkollisia pullakahvilla ja kirjasilla. -Antoipa tilanomistaja Paksunen Mattilan paimenpojalle markanrahankin. -Mutta maailmahan tiesikin, että se oli hänen oma poikansa. - -Näin vietettiin palkollisten iltamaa, ja kaikki erosivat tyytyväisinä. -Inhimillisen sivistyksen edustajat tunsivat itsensä onnellisiksi, -sillä olivathan he taas valistaneet palkollisia. Tyytyväinen oli myös -pappilan väki. Ja kun illalla piika Hanna riisui ruustinnan jalasta -kenkiä ja sukkia, kiitti ruustinna luojaa, joka antoi hänelle terveyttä -ja voimaa tekemään hyvää palvelijoille. - - - - -KUN MARJA-AHON MIKKO VILJELI JUURIKKAITA. - - -Viimeisten vuosikymmenien aikana on pieni, köyhä kansamme ollut hyvin -monellaisen muokan alaisena. Aatteita, sielun suhteen toinen toistaan -pelastavampia ja vatsan suhteen toinen toistaan ruokaisempia on -keksitty ja pantu kasvun alkuun. Usein on aatteen tarkoituksena ollut -viedä valtion kartteeraamalta valtaväylältä erkanevia oikopolkuja -myöten ihmisiä ruhkanaan sinne "parempaan elämään". Ja ihmiset, aina -herkät himoamaan hyvää halvalla, ovat poluille kilvan ehättäneet. -Jotkut ovat pitäneet ainoana oikeana sen polun, jonka sulkuveräjällä -taipaleelle lähtijän takin helmaan leikataan satayksitoista ja päähän -pannaan koirannahkalakki. Toisten mielestä on taas se oikopolku ollut -hauskempi, jossa taivaaseen marssitaan sotilaallisessa järjestyksessä, -korein univormuin, harpuin ja symbalein. Muutamien mielestä on -kyllin komentoa ja hunööriä riittänyt siinäkin, kun on veräjällä -umpisukkelossa käytetty. - -Mutta monta vertaa monipuolisemman käsittelyn alaisena kuin ihmisen -kuolematon sielu, on ollut maan tomuksi muuttuva vatsa eli maha, kuten -samaa ruumiin paikkaa Savossa kutsutaan. Tämä johtunee siitä, että -kansamme on tottunut ruokkimaan sieluansa vaan kerran viikossa, mutta -vatsa esittää vaatimuksensa kolmasti päivässä. Tämän lisäksi on vielä -sielun ravintovaatimus vatsan kiristykseen verrattuna samassa suhteessa -kuin köyhien hyväksi kannettava vapaaehtoinen kolehti velkaisen talon -voudinlukuun eli ruunun veron maksuun. Niinpä onkin tavallista, että -sielun ruokatunnilla kaikki terveet ihmiset makaavat, kun taas vatsan -ruokatunnilla osottavat mitä virkeintä toimeliaisuutta. Eikä siinä -sairauskaan ole esteenä, ellei lääkäri ole lähettyvillä, sillä sanoohan -mustalais-suomalainen sananlaskukin, että voiko ihminen olla niin -kipeä, ettei kävisi leipäressun syönti? - -Marja-ahon Mikko ei ollut pelastusarmeijan kansainvälisen enemmän kuin -kotimaisenkaan suunnan kannattajia. Samoin ei Mikko pitänyt vallan -välttämättömänä, että ihmisen täytyy sielunsa lunastukseksi lähettää -neekerien pennuille sarkahousuja. Mikko ei myöskään vielä tietänyt, -että kansamme taloudellisen tulevaisuuden pelastuskallio on kätketty -sieniin, muurahaisen muniin tai palokunta-aatteeseen. Mutta sen sijaan -oli Mikon sielu ja sydän seiniään myöten täytetty juurikkailla. - -Juurikasaatteen siemenet kylvettiin Mikkoon eräässä -maanviljelysnäyttelyssä. Paljon muutakin hyvää oli siellä nähtävänä -ja kuultavana. Oli sonneja nutipäitä ja sarvellisia, herroja suuria -ja pieniä samoinkuin sikojakin, oli oriita ja tammoja, siemensäkkejä -ja juurikasvasuja, kanoja, kukkoja, haravia, rekiryijyjä j.n.e. Niitä -kaikkia Mikko katseli ja käsin koetteli, kyselipä muutamien hintojakin, -ei niin ostaakseen, muuten vaan. - -Mikon, samoinkuin muidenkin sielunsaranoita voideltiin useammankin -laatuisella henkisellä rasvalla ja jokaisen esitelmöitsijän -perusajatuksena oli, että ellei vaan ajoissa älytä juuri hänen -esittämäänsä pelastusnaruun tarrata kiinni, olemme jotenkin läheisessä -tulevaisuudessa mennyttä kalua. Lopuksi huudettiin "eläköön" aatteelle -ja isänmaalle ja jokaista "-köötä" kannatti Mikko rajamiehen äänellä. - -Mikko oli kyllä kunkin esitelmöitsijän kanssa aina täysin yhtä mieltä -esillä olevan aatteen tärkeydestä, mutta syynä siihen, että etusijan -hänessä anasti juurikasaate oli ensiksikin se, että siitä satuttiin -puhumaan viimeiseksi, toiseksi se, että juurikasaatteesta sai Mikko -vielä suun ja vatsan havaittavan täydennysopetuksen juhla-illallisilla, -ja kolmanneksi, että hänen pöytätoverikseen sattui eräs agronoomi, -joka oli elämäntyökseen valinnut juurikasaatteen ajamisen ja oli -kutsumustaan varten käynyt valtion apurahalla Tanskassa. - -Vaarallista on saada juhla-illallisilla pöytätoverikseen -henkivakuutus-asiamies, silloin voi menettää ruokahalunsa, mutta -vieläkin vaarallisempaa on joutua Tanskanmatkan tehneen agronoomin -seuraan, jonka erikoisalana ovat juurikkaat, silloin voi syödä -terveytensä tärviölle. Ja ellei Mikon vatsaa olisi pienestä -pitäin niin monta kertaa "reenattu" kalakukoilla, pannurieskalla -ja kokkelipiimällä, niin tuskin se halkeamatta olisi kestänyt -sitä juurikas- ja rehumäärää, minkä pöytätoverinsa hyvän -lammaslihan, tuoreen kalan ja Tanskanmatka-juttujensa kanssa häneen -juhlaillallisilla upotti. Mutta kylläpä Mikko itsekin ihmetteli, kuinka -paljon sentään voi tuores nahka tiukan tullen antaa perään. - -Uhrinsa harvinainen vastaanottavaisuus sekä juurikasaatteen -teoreettisen puolen, että varsinkin juurikkaiden sisäänpanon -suhteen innostutti agronoomia siihen määrin, että hän vielä tilasi -kahvit konjakin kanssa. Mikko koki kyllä estellä sanoen istuvansa, -niinkuin olisi tupakkahakkuri sylissä, sekä vakuutti, ettei hän -tunne hengenkäyntiä minkä korvistaan. Mutta agronoomi oli myös -isänmaallisessa viljelystyössään päässyt jo siksi hikoutumaan, -etteivät siinä esteet auttaneet. Niin juotiin vielä kahvit, ja -ennenkuin konjakkipuolikas oli pohjillaan, olivat juurikkaatkin -kohonneet alhaisista asuinsijoistaan ihanteitten maailmoihin muodostaen -kansallemme tulevaisuuden toivon. Erotessa agronoomi oikein syleili -Mikkoa ja puoleksi itkien vielä kerran vakuutti, että kansamme pelastus -Mikon asumakulmalla jää hänen pyhäksi velvollisuudekseen. - -Paljon oli Mikolla näyttelystä tultuaan kotiväelle kertomista. Hyvin -tyhmäksi sanoi tuollaisissa tilaisuuksissa tavallisen maatiaismiehen -itsensä tuntevan. Samoin tulee asian ymmärtävien esityksistä -huomaamaan, miten takapajulla vielä maatalous meidän maassamme on, -vaikka monikin on elänyt ja elää siinä uskossa, ettei se hänen -kohdaltaan enää voi parata. - -Iltakaudet sitten Mikko jutteli, miten suuremmoisia tuloksia -maanviljelijä voi saavuttaa, kun asioita järjen kanssa järjestellään, -kuten esimerkiksi Tanskassa. Vähin kosketteli Mikko juurikasaatettakin, -vaikk'ei kuitenkaan siinä mielessä, että sitä nyt Marja-ahossa -alettaisiin toteuttaa. - -Mikolla oli näet salainen aavistus, että juurikaspuuha synnyttäisi -kotiväen keskuudessa pienen myrskyn pyörteen. Vaimoansa Saara-Lovisaa -ei hän pelännyt, sillä se oli luonnoltaan hiljainen ja myötenantava, -mutta sitä enemmän Sakeria, talon isäntärenkiä, joka kolmisenkymmentä -vuotta oli Marja-ahon maita möyrinyt. - -Itsekullakin on näet tässä maailmassa omat ristinsä ja -koettelemuksensa. Kellä on vastus akastaan tai anopistaan, kellä -velallisistaan tai pahoista naapureistaan. Mikolle oli taas kohtalo -koettelemuksen kallion valmistanut Sakerista. Ei niin, että Sakeri -olisi ollut laiska ja huolimaton töissään, päinvastoin hän ei -ainoastaan itse urakkamiehen tavalla raatanut oli sää kuin sää, -kesä tai talvi, vaan pakoitti kaikki muutkin tanssimaan samaan -tahtiin. Lisäksi piti hän niin talon puolta, että kohta kärähti, jos -voita tuotiin pöytään tavallista suurempi mukare. Mutta Sakeri oli -vanhoillinen ja asettui poikkeuksetta kaikkien Mikon uusien yrityksien -suhteen poikkiteloin. Ja anna olla, että Mikko pani puoli väkisin -jonkun parannuksen toimeen, ja se sattui menemään vähänkin vinoon, -niin vielä monen vuoden kuluttua veteli Sakeri sitä leuvoissaan. Eikä -siinä auttanut hyvä eikä paha. Kerran oli Mikko kiukuissaan käskenyt -Sakerin poiskin, mutta silloin oli Sakeri sanonut, että sen saat kerta -kaikkiaan uskoa, että ennen sinä lähdet tästä talosta kuin minä. - -Eräänä iltana ohranleikkuun jälkeen esitti Mikko, että huomenna -ajellaan lannat tallinperästä talon ja rannan väliselle -peltokappaleelle. - -"Mitä lisämakua se tarvitsee? Työntihän tuo ohraa riihen täyden!" -ihmetteli Sakeri. - -"Jos siihen tulevana kesänä kylväisi niitä uuden tyylin kasvia, -juurikkaita." - -"Eiköhän noilla entisillä elettäne ilman tyhjää hounailemista; -sellaiset ovat herrojen ja hullujen touhauksia." - -"Niinhän sinä aina karritat vastaan ja lopuksi pitää sinun kuitenkin -tunnustaa, etteivät ne kaikki uudet puuhat hulluja ole. Ethän sinä -uskonut muutama vuosi sitten, että heinää voidaan koneella niittää, -vaan vakuuttelit viikate käteen kuolevasikin ja nyt heinäaikana kykötät -koneen istuimella kuin koppelo oksalla." - -"Ruoka-asia on kuitenkin erittäin, se ei ole mitään heinäntekoa. -Eipä kurnaalia sinunkaan sisuksesi sietänyt, romukoppaan jouti koko -'sepeteuksen' väkkärä, vaikka sitä niin ylistelit," pisteli Sakeri -vuorostaan. - -"Kukapa ties vaikka olisit sinäkin joskus kurnaalia poskeesi pistellyt? -Ja annahan olla, vielä niitä syöt juurikkaitakin, että olet tukehtua." - -"En koskaan minä niitä jutkuloita pistä suuhuni, saat uskoa sen ihan -viinoitta. Eikä sellaisiin hullutuksiin miehet jouda. Minä menen Taavin -ja Oskun kanssa huomenna takamaalle. Elätti-Petu jääköön toveriksesi, -jos sitä haluttaa, mutta minä en puutu hullutuksiin, on tässä työtä -tosissakin", kiivasteli Sakeri, jonka pisteli nirpaan, kun isäntä -viittilöi hänelle salaa kurnaalia syöttäneensä, niinkuin oli tehnytkin. - -Ei tahtonut Mikko tällä kertaa kiristää asiaa, vaan lannoitti -juurikasmaan Petun kanssa kahden ja kynti maan nurin. Siihen -supistuivatkin sen vuotiset juurikastyöt, mutta monena iltana talven -kuluessa oteltiin Marja-ahon tuvassa juurikkaista suuttumukseen asti. -Erittäin kaiveli Sakeria se, kun Mikko sanoi ihmisten tyhmyyden -suureksi osaksi johtuvan juuri siitä, että syövät niin paljon perunoita -eivätkä käytä ravintonaan useamman laatuisia kasviksia. Mutta kuin -uhalla söi Sakeri perunoita, kehoittipa toisiakin syömään aivan -surutta, sillä jos tyhmeneekin, kyllä ensi syksynä herrasjutkuloita -syömällä taas järki palautuu. - -Mutta pitäjällä levisi talven kuluessa sellainen huhu, että ensi kesänä -kasvattaa Marja-ahon Mikko sellaisia jutkuloita, joita kun kerran -nenänsä edessä pyöräyttää tulee viisaammaksi vanhaa rovastia. - -Tuli kevät, ja aikaisin tarttui Mikko käsin juurikasmaahansa. -Neuvokirja toisessa kädessä hän mittaili ja sirkkelöi sekä kylvi -punajuurikkaita, porkkanoita, räätiköitä ja turnusta satasylisen saran -kutakin lajia. Sakeri pyrki kyllä huomauttelemaan, että eikö ole vallan -tarpeetonta ruveta enää lukujaan jatkamaan, kun kerran syömälläkin -viisastuu. Mutta Mikko ei näyttänyt välittävän Sakerin pistopuheista -enemmän kuin renkienkään naurun hohotuksesta, vaikka sisua leikkelikin. - -Pitkiin aikoihin ei juurikasmaalle ilmaantunut kuin saviheinää ja muuta -roskaruohoa, ja se veti Mikon naaman hyvin totiseksi. Levottomana hän -kierteli sarkoja, tirkisteli ruohoa ja taas selaili neuvokirjaa. Ja -annapa ollakaan, jo alkoikin ilmestyä rikkaruohon sekaan oudon näköisiä -taimia, vallan samallaisia kuin neuvokirjassakin. Silloin Mikon naama -kirkastui kuin olisi saanut takasin varastetun hevosensa. - -Tuon tuostakin kyläläisiä pyörähti Marja-ahossa, ja jos Sakerilta -sattuivat tiedustelemaan isäntää, selitti hän, että tuollahan se on -rantapellolla lukujaan jatkamassa, menkää vaan sinne, niin näette -samoin tein, miten näppipelillä heinää tehdään. Kitkeminen ja -harventaminen antoikin työtä enemmän kuin Mikko osasi aavistaakaan, -eikä sinä kesänä isäntä joutanut ruokalepoja makaamaan. Ja useinpa -kun muut olivat jo nukkumassa, kuukki Mikko vielä juurikasmaalla. -Neuvokirjassa "seisoi" näet oikein vahvemmalla "räntillä": "Jos haluat -juurikkaita, pidä maa puhtaana rikkaruohoista!" Ja Mikko piti, sillä -siihen aikaan eivät puolueet olleet levitelleet lentolehtisiä, joten -painetulla sanalla oli vielä kansan seassa arvo. Mutta jos juurikasmaa -puhdistui, kyllä neuvokirjakin likautui, sillä siitä ei Mikko luopunut -hetkeksikään, enemmän kuin matkalla oleva kansakoulunopettaja -sateenvarjossaan ja kalosseistaan. - -Niinpä sitten Mikon juurikasaivoitukset menestyivätkin. Jutkulat -pullistuivat päivä päivältä suuremmiksi, ja Mikon sielu täytettiin -ilolla, ja hartaammin kuin ensimäisten housujensa valmistumista odotti -Mikko sitä päivää, jolloin saa sanoa kotiväelle ja erintoten Sakerille: - -"Te heikkouskoiset, ravitkaa itsenne kansamme tulevaisuuden toivolla, -kuten äsken syntyneet lapsukaiset ja täyttäkää maarunne juurikkailla, -että teidän järkenne erottaisi hyvän ja pahan!" - -On eräs sunnuntai syyskesällä. Tavallista juhlallisempi mieliala -vallitsi Marja-ahossa, sillä koko aamupäivän keittää jyryytti Mikko -juurikkaita, viiden kannun padan kutakin lajia. Turnus oli kyllä -aijottu lehmien herkuksi, mutta Mikko tahtoi niitä maistella itsekin, -varsinkin kun olivat niin suuria ja kauniita. - -Neljä kukkurata maitopyttyä kannettiin juurikashaudikkaita -päivällispöytään. Oli siinä haukkaamista, oli punasta, keltasta ja -sinenkihtovata ja joukolla niitä kutakin lajia maisteltiin sekä -tunnustettiin, että mitäs, syötäviähän nämä ovat, muistuttavat paljon -naurishaudikkaita. Sakeri ainoastaan ei syönyt. Sanoi rintansa alustaa -koko viime viikon poltelleen ja niin ollen ei uskaltavansa ajaa -sisäänsä imelähköjä jutkuloita, rietautuu vielä pahemmaksi. - -Alku oli siis kaunis, mutta jatko oli sama kuin useiden muidenkin -uusien aatteiden; kun uutuuden viehätys on maisteltu, alkavat ne -lakastua. Niin näytti käyvän juurikasaatteenkin, sillä kerta kerralta -madaltui haudikaspöytyrien kukkura aina vähemmän, kunnes juurikkaihin -eivät viikon päästä kajonneet muut kuin isäntä ja Petu, joka aina -lannanajosta asti oli uljaasti ollut isännän asetoverina juurikkaiden -vaiherikkaan elon aikana. Vihdoin täytyi Mikonkin antaa myöten. -Sielunvoimat olisivat kylläkin kestäneet, mutta vatsa teki tenän. Se -alussa huomautti jotenkin siivosti, ettei hän jutkuloista niinkään pidä -väliä. Mutta kun siitä ei näyttänyt olevan apua, vaan Mikko tunki joka -aterialla yhä lisää, alkoi vatsa marista vihaisemmin, kunnes lopulta -suuttui ja työnsi neljännestunnin perästä "isänmaan tulevaisuuden -toivon" takasin kankaalle. Silloin antoi Mikko määräyksen vaimoväelle, -ettei juurikkaita enää käytetä pöydässä, vaan viedään suoraan elävien -eteen. - -Sakerilla olisi kyllä ollut hyvä halu pistellä Mikkoa, mutta kun -hän kerran kysäsi: "No, oletko nyt itse mielestäsi jo paljonkin -viisastunut?" tempasi Mikko halon ja kiljasi tukka pystyssä: - -"Se on minun asiani, mutta jos sinä saatana sanankaan vielä päästät -juurikkaista, saat vetää pääsi nuuskana nenääsi!" - -Ja vaikka Sakeri ei ollut syönytkään juurikkaita, katsoi hän -viisaammaksi tukkia suunsa kuin opetella Mikon suosittamaa jotenkin -vaikeanlaista nuuskaustemppua. - -Mutta kohtalo ei sallinut, että Mikko samoinkuin Sakerikin usean muun -ihmisen lailla olisivat kuolleet niin onnellisesti, etteivät olisi -tulleet tietämään olleensa tyhmiä. Kirkonkylässä asuva tohtori, joka -ei ainoastaan parannellut sairaita, vaan lisäksi otti paikkakunnan -harrastuksiin osaa kaikin tavoin, sattui näet kuulemaan Marja-ahon -Mikon juurikkaiden viljelyksestä ja siihen liittyvistä pilkkapuheista. -Tuollainen menettely sapetti tohtoria ja hänen rouvaansa, ja he menivät -varsin aikain Marja-ahoon asiasta selkoa saamaan. Mikko oli kyllä -juurikkaihin nähden alussa jotenkin harvasanainen, mutta kun tohtori -perinpohjin selvitteli, kuinka kansaamme on satoja vuosia ruokittu -henkisesti viidellä katekismuksen pääkappaleella ja ruumiillisesti -myös viidellä pääherkulla: leivällä, suolakalalla, perunoilla, -pikisuolaisella läskillä ja piimällä, niin ett'ei se luonnollisesti ole -niinkään herkkä uusia annoksia sulattamaan, alkoi Mikonkin sielussa -taas juurikasaate vääntäytyä päällepäin. Vielä lohdutteli tohtori -Mikkoa, ettei yhteen pahaan pidä pahastua eikä yhteen hyvään hyvästyä, -vaan että on vähin erin totutettava kansa syömään ja sulattamaan uusia -sekä henkisiä että ruumiillisia ruokia. Ja mitäs ollakaan, lorun -lopuksi suostui Mikko yrittämään uudestaan, ja tohtori ja tohtorinna -lupasivat tuon tuostakin käydä Marja-ahossa neuvomassa, sillä nyt -päätettiin kylvää kasviksia pienempi ala, mutta useampaa lajia. Vielä -lupasi tohtorinna huolehtia, että ensi syksynä pannaan Marja-ahossa -toimeen ruuanlaittokurssit, sillä eihän niitä kaikkia kasvia sovi -keitellä kuin perunoita. - -Ja niin se meni kuin oli tuumattukin. Sakeri kyllä takanapäin -virnotti, että saa nähdä, mitä tuosta jutkula- ja rehutouhusta nyt -paneiksen, kun siinä menetellään oikein tohtorin "ornieringin" -mukaan. Mutta kun syksyllä ruuanvalmistuskurssin päättäjäisissä -annettiin kaksi voimannäytettä, yksi ruuan valmistamisessa ja toinen -pitäjän mahtihenkilöiden suosiollisella avulla ruuan syönnissä, alkoi -Sakerinkin epäusko horjahdella. Ja kun tohtori syönnin ja puheiden -jälkeen, joissa Mikolle annettiin kiitos ja kunnia, kysyi Sakerilta, -että näyttikö Sakerin mielestä tämä oras tähkivän, täytyi Sakerin -nauraen tunnustaa: - -"Nyt se vasta on pohjillaan. Ja jos jutkula-aate menee tätä latuaan, -niin Petukin, joka on kahtena vuotena käynyt rippikoulua, pääsee -muutaman vuoden perästä jo ylemmälle osastolle." - - - - -RAUTATIELAITOKSEMME. - - -Mikä on rautatie tai oikeammin: mikä on meidän rautatiemme? - -Kysymys äkkiotteeltaan ei näytä juuri olevan suorasyisimpiä, mutta -asiaan painautuen saa pian käsiinsä sen punaisen johtolangan, joka -juoksee läpi rautatielaitoksemme aina sen alkuvaiheista viimeiseen -vihellykseen saakka. Kun siitä siimasta vetää, tulla köllöttää -kohta vastaukseksi alussa tehtyyn kysymykseen: rautatiemme on eräs -sallimuksen, ruotsalaistemme edustaman länsimaisen sivistyksen ja -suomalaisen tyhmyyden yhteistyön sorjimpia aikaansaannoksia. - -Sallimus näet johdatteli, että entisille valtiopäiville keräytyi sieltä -täältä ympäri maatamme hevosmiehiä ja entisiä lautamiehiä. Kun nämä -kaikkia asioita pyrkivät höystämään markkinakaskuilla ja lehtolasten -ruokkojutuilla, täytyi heistä muodostaa oma valiokuntansa ja jättää -sallimuksen varaan, mitä he mahdollisesti aikaan saisivat. Mutta -annappa ollakaan. Eräänä päivänä ilmausi valiokunnasta lähettiläitä -kuhunkin säätyyn esittäen, että maahamme on rakennettava rautateitä. -Asia punnittiin sekä länsimaisen sivistyksen että suomalaisen -tyhmyyden puntareissa, ja seurauksena näiden kolmen voiman toisiinsa -kosketuksesta oli kuin olikin -- rautatie. - -Muistoksi annettiin valiokunnalle nimeksi rautatievaliokunta, -ja kenessä on vähinkin ollut hevosmiehen vikaa, sen pääsy tähän -valiokuntaan on ollut varma. - -Kerran alkuun päästyä on rautatieasia näiden kolmen voiman -vaikutuksesta ripeästi kehittynyt. Sallimus on säätänyt tuon tuostakin -hallavuosia, vesikesiä, pakkastalvia j.n.e.; suomalainen tyhmyys -puolestaan on puutteen uhatessa kehottanut nousemaan uunille ja -huutamaan valtiota avuksi; länsimaisella sivistyksellä ei taas ollut -sopivampaa lievennyskeinoa kuin esittää rakennettavaksi uusi rautatie. - -Niin sitä on vähitellen menty eteenpäin ja rata toisensa perästä saatu -valmiiksi. - -Mihin suuntaan radat rakennettaisiin, siitä näyttää olleen eri -mieliä. Tuntien hyvin kansamme kiivaan ja kiukkuisen luonteen sekä -idän ja lännen heimojen keskinäisen tappeluhalun, oli sallimus jo -aikaisemmin luonut raja-aidoiksi pitkin maata vuorenselänteitä ja -vesijaksoja ja nähtävästi on sallimuksen tahto ollut, että radatkin -kulkisivat ainoastaan pitkin maata eikä olisi mitään riitoja ja -tappeluita aiheuttavia poikkiratoja. Länsimainen sivistys on taas ollut -poikkiratojen harras kannattaja. Tästä onkin ollut seurauksena, että -radat etelässä juoksevat pitkin ja poikki, mutta pohjoisemmaksi kohoten -ja länsimaisen sivistyksen vaikutuksen heiketen poikkiradatkin käyvät -harvinaisemmiksi, kunnes radat suomalaisen tyhmyyden kannattamina -vihdoin kulkevat pitkin maata -- sallimuksen varassa. - -Hartaasti toivomme, että sallimus saa edelleenkin pitää määräämisvallan -ratasuuntiin maamme pohjoisosissa niin, että ne tulevat kulkemaan -rinnan toinen toistaan häiritsemättä aina Pohjois-Jäämeren rantaan -asti. Joku sydämikkö kemijärveläinen voi tosin kiukkuilla, kun hänen -täytyy matkustaessaan Rovaniemelle kulkea etelä-Suomen kautta, mutta -onhan meillä luojan kiitos aikaa ja, kun on hiukan hatussa, rahaakin. -Sitä paitsi jo yksistään kulku läpi länsimaisen sivistyksen kehdon on -suomalaiselle tyhmyydelle suuri kunnia, puhumattakaan sen sivistävästä -vaikutuksesta. - -Rautateitä rakennettaessa on ollut perusajatuksena tulla toimeen niin -vähällä kuin mahdollista ja tehdä kaikki hyvin pientä ja vaatimatonta. -Tämän kyllä sanotaan tulevan ajan kuluessa hyvin kalliiksi, mutta --- sanoakseni toveri Huoposen lailla -- mitäs me olemme turhan -nuukia silloin, kun voimme kansalliset hyveemme, kainouden ja -vaatimattomuuden puhtaina ja laittamattomina säilyttää. Ja kun me -kuljemme taas samaa rataa vuoden viitisen perästä sen jälkeen, kun se -liikenteelle avattiin, ja näemme kaikki ne uudistukset, laajennukset -ja, parannukset, jotka sitte ensinäkemämme on tehty, kuinka hyväksi -mielemme herahtaakaan huomatessamme, miten suureksi voi pieni alku -paisua. - -Rautatielaitokseen sanotaan kuuluvan sekä kiinteää että liikkuvaa -kalustoa. Edelliseen luetaan ratalaitokset rakennuksineen ja -jälkimäiseen vaunut, veturit ja rautatiehenkilökunta. Vaikeata -on kuitenkin tarkkaa rajaa vetää, sillä hyvin epätietoista on, -kumpaiseenko ryhmään kuuluvat esim. pohjoisratojen -- sekajunat. - -Tekniikka ei myöskään ole vielä päässyt täysin selville, kuuluuko -rautatiehallitus kiinteään vai liikkuvaan kalustoon. Me puolestamme -rohkenemme otaksua sen kuuluvan kiinteimistöön -- ainakin toisinaan. - -Henkilökunta jakautuu kahteen tarkasti erotettuun kastiin, virkamiehiin -ja palvelusväkeen -- edelliset luonnollisesti ovat sitä varten -olemassa, että olisi ketä palvellaan, ja jälkimäiset, ketkä palvelevat. -Sallimus suomalaisen tyhmyyden kanssa huolehtii palvelijoista, -länsimainen sivistys on taas kireästi pitänyt kiinni oikeudesta saada -yksin määrätä virkamiesasiat ja virkamiehet. Tähän onkin luonnolliset -syynsä. Hienoihin ruotsalaisiin perheisiin alkoi näet kasaantua niin -paljon murhelapsia, ettei heille mitenkään enää riittänyt tilaa -kadettikoulussa, sähkölennätinlaitoksessa, postissa ja Evossa. -Että länsimainen sivistys on tästä oikeudesta tuntenut vastaavaa -velvollisuuden tuntoa, sitä ei sovi kieltää. Se ilmenee esim. siinä -tunnollisuudessa, millä virkamiehiä on toimeensa valmistettu, sillä -melkein säännöllisesti ovat virkamies-alut saadakseen perusteelliset -pohjatiedot opiskelleet kaksi vuotta luokallaan maamme oppilaitoksissa. - -Suomalainen tyhmyys on kyllä tyrkytellyt poikiaan rautatielle -virkamiehiksikin, mutta siitä on vaan seurannut riitaa, ja on -valitettu, että tuollaiset ilmiöt ovat omiaan alentamaan rautateittemme -arvoa. - -Kieliasiassa on rautatiellä noudatettu järkähtämätöntä tasapuolisuutta -ja ratkaistu asia siten, että palvelijain virallisena kielenä on suomi -ja virkamiesten ruotsi. Tätä sopusuhtaisuutta on tosin suomalainen -tyhmyys pyrkinyt tavan takaa häiritsemään vaatimalla -- törkeästi -kyllä -- että suomea olisi virkamiesasioissakin käytettävä, mutta -nämä tungettelemiset ovat länsimaisen sivistyksen taholta näihin asti -loistavasti torjutut. Kumoamattomasti on todistettu, että yleinen -häiriö ja liikkeen seisahtuminen olisi heti seurauksena, jos esim. -kaavakkeet muutettaisiin suomenkielisiksi. Virkamiesten keskinäinen -kieli on jo taas siitä yksinkertaisesta syystä oleva ruotsi, että -jos esim. junan lähdöstä ilmoitetaan toiselle asemalle, niin siinä -ilmenevää ajatuksen syvyyttä tulkitsemaan ei ole suomenkielessä -vastaavia käsitteitä eikä sanoja. Tässä asiassa on sallimus vetänyt -yhtä köyttä länsimaisen sivistyksen kanssa, sillä niin pian kun -suomalainen tyhmyys on asiaan puuttunut, on seurannut -- kuten on -selitetty -- rautatieonnettomuus. - -Junat kulkevat höyryn voimalla, mutta koko rautatielaitoksen -käyttövoimina ovat -- kiertokirjeet ja reklementit. Niitä laatii -rautatiehallitus. Perusreklementti on: Älä koskaan hätäile! Tästä -johtuukin se perinpohjaisuus ja pienimpiinkin yksityiskohtiin -kaivautuva tunnollisuus ja tarkkuus, joka rautatielakoksemme johdossa -ilmenee. Niinpä voi sattua, että vasta kymmenvuotisen tarkimman -tutkimuksen jälkeen on tultu täysin selville, ettei joku henkilö -olekaan riittävästi kompetentti työtänsä tekemään. Silloin tietysti -annetaan käsky, että toimi on heti jätettävä toisiin käsiin. Ja kun -päätös kerran on tehty, ei se siitä parane. Sallimus kyllä sattuessaan -leikkisälle tuulelle voi asetella, että tekeillä oleva työ onkin niin -tärkeä, ettei sitä voi jättää kompetenttien hoteille. Silloin täytyy -hallituksen odottaa erottamiselle soveliaampaa tilaisuutta. - -Usko reklementtien voimaan on hallituksessa horjumaton ja pian se -muissakin virkamiehissä vakaantuu, varsinkin, jos saa niin opettavan -läksytyksen, kuin eräs nuorukainen kerran sai. Hän näet oli hautonut -jotain parannushanketta ja esitti sen eräälle ylemmistä, tukien -tuumaansa vielä sillä, että Ruotsissa on myös jotain sen suuntaista jo -tehty. - -"Ystäväni", sanoi ylimmäinen laskien kätensä hänen kiireellensä, -"huomaan teissä siinneen harha-ajatuksia. Mikään parannus ei -laitokseemme voi tulla sieltä alhaalta, vaan täältä ylhäältä. Pidätte -Ruotsin rautatielaitosta parempana kuin meidän, mutta luokaa silmänne -tuohon nurkkaan, niin huomaatte kiertokirjepinon, joka on ainakin, pari -vaaksan mittaa paksumpi kuin Ruotsin." - -"Lukekaa vielä uskonne vahvistukseksi meidän reklementtikirjamme -pykälät. Jo yksistään veturinkuljettajille annettu reklementti sisältää -kokonaista 47 eri pykälää, kun itse Englannissakin on vastaava luku -vähäpätöistä 20. Voitteko vielä minkään maan rautatietä pitää meille -esikuvaksi soveliaana? Menkää herran rauhaan!" - -Kiittämättömyys on kuitenkin maailman palkka, ja niinpä -rautatiehallitustakin pyritään tuon tuostakin näykkimään. Milloin -valitetaan vaunujen puutetta, milloin mitäkin, vaikka Jyväskylänkin -radalla jo vallitsee sellainen ihannetila, että matkustavaisilla on -kullakin -- vaunu mieheen. - -Suurta ääntä on myös pidetty siitä, ettei maamme koskien voimaa -käytetä rautatien liikenteeseen. Sallimus on kylläkin antanut meille -kosket, mutta niin kauvan kun sallimus ei saa suomalaisen tyhmyyden -ja länsimaisen sivistyksen kannatusta, ei asiasta tule munia eikä -poikasia. Ja suomalainen tyhmyys pitää sulana järjettömyytenä luopua -höyryn käyttämisestä ennenkuin metsämme ovat kaikki poltetut. -Länsimaisella sivistyksellä on kyllä jo kauvan ollut asiata koskevia -ajatuksia hautumassa, mutta vielä ei ole voitu saada hankkeelle -tarpeeksi tukevata perustusta. Toisarvoinen asia on näet se, millaisia -laitoksia pitäisi rakentaa, jos kosken kehittämä sähkö otetaan -liikevoimaksi. Pääasia on saada selville koskivoiman pysyväisyys. -Koskikomitea on kyllä saanut selville, että koskia meidän maassamme -on varmuudella ollut jo Juhana herttuan aikana ja että ne siis ovat -laadultaan jotenkin pysyväisiä. Mutta ratkaisevan päätöksen on komitea -sanonut voivansa antaa vasta sitten, kun on päästy varmuuteen, että -niitä on ollut silloin, kun Sammon ryöstö tapahtui. - - - - -JOULURAUHA. - - -Mikä olisi tämä maailma ja mitä maailman meno ilman joulua? Erämaa -ilman yhtään virkistävää kosteikkoa; ampiaispesä täynnänsä vihaa -surisevia, myrkyllisiä pistiäisiä. Mutta kerran vuodessa, jouluna, -maailman kiivas ja kiukkuinen meno taukoaa, ja ihmiset tuntevat -mielessään rauhan ja sovinnon sulomakua. - -Puoluepukarit, jotka pitkin vuotta ovat säiläänsä tulisesti -heilutelleet, milloin kohtisuoraan vastustajan päätä halaista aikoneet, -milloin salakavalasti syrjäpistoja yritelleet, pistävät jouluna kuin -yhdestä tuumasta miekkansa tuppeen, ojentaen toisilleen rauhan lämpimän -kämmenen. - -Puhdasta jälkeä tekevät rauhan luudat sanomalehtien palstoilla. Pois -ovat hävinneet viikingit ja kalmukit, pois susilistit, mokraatit -ja puol'suomalaiset. Kuin maan sisään ovat painuneet kaikki -suomettarelaiset ja sijaan on ilmestynyt vanhoja suomenmielisiä ja -gamla-fennoja. Ei lyödä jouluna löylyä vuoden 1850 kieliasetuksen -kiukailla eikä työnnetä ruotsalaisia Pohjanlahden kylmiin aaltoihin -tahikka haudata maahan, niinkuin täällä meidän puolessa on tapana. -Kaikki ryssän kätyrit ovat sukupuuttoon kuolleet, kaikki hännät -laanneet heilumasta ja pääskyset laulelemasta. Hävinneet ovat -verenimijät, luunpurijat ja mukanansa vieneet huligaanit, ryöväri- ja -rosvoliigat samaten kuin niiden valmistuslaitoksetkin. - -Jouluna on porvareissa paljon sellaisia, joilla on aina ollut lämmin -sydän työväestöä ja sen harrastuksia kohtaan. Työväen vaatimukset -täysin tunnustetaan ajan ja olosuhteiden vaatimiksi. - -Kansallisen Suomen tulevaisuus näyttää jouluna hyvin valoisalta, sillä -on vaan pienen ajan kysymys, että taas molemmat suomalaiset ryhmät -yhtyvät, muodostaen puolueen, joka ottaa johdon käsiinsä ja lain ja -oikeuden pohjalla asiain kulun ohjailee. - -Vanhoja suomenmielisiä nyt hyvin ymmärretään ja myönnetään -heidän toimineen vakaumuksensa mukaan eikä mistään alhaisista -syrjävaikuttimista, niinkuin sitä temmellyksen kuumuudessa tuli, -pahasti kyllä, usein sanotuksi. - -Näin vallitsee rauha ja sovinto poliittisessa maailmassa, ja hartaasti, -täysin rinnoin lauletaan yhteisesti "Enkeli taivaan lausui näin!" - -Ja siihen samaan virteen kaikki muutkin yhtyvät. - -Myrskyistä on ollut seurakunnallinenkin elämä. Ajan pahuus ja -sosialistien villitys on aiheuttanut, että Matti-pastorin saarnatessa -on tulinen järvi usein tavallista kuumemmaksi valistunut, samalla -kun taivaan tie on perin ahtaaksi ja mutkaiseksi koukistunut. Mutta -jouluna taas kaikki muuttuu hyväksi. Tuonne takalistoon Matti-pastori -joulusaarnassaan tulisen järven työntää, mutta taivaan hän maalaa niin -ihmeen ihanaksi ja kirkkaaksi ja tien sinne tasottelee ja oikoo, että -suurinkin syntinen tuntee itsensä mahdolliseksi sinne sisälle pääsemään. - -Rauhan joulu kouluihinkin tuo. Ei kuulu nyt luokilla karjuminen, -lyönnin läiske eikä ulina vaan raikkaat joululaulut siellä helähtelevät -ja rakennuksia tärryttää piiritanssin riehakas ryske. Tyhmistä aaseista -ja pässeistä on joulurauhan taikasauva tehnyt kilttiä oppilaita, -joita opettajat naurussa suin puhuttelevat, poskille taputtelevat ja -tanssissa pyörittävät. Ei myöskään ole joukossa ruttuun kuivettuneita, -kiukkuisia "vanhojapiikoja" eikä kaljupäitä "apinoita", vaan hyviä ja -hauskoja opettajia, joista niin hirveän paljon pidetään. - -Kodeissa sentään joulurauhan kauneimmat ja tuoreimmat kukkaset -puhkeavat. Riitaisimmatkin pesät muuttuvat hauskoiksi ja suloisiksi, -kuin huvimajat ennen Eedenin yrttitarhassa. Rauhantuoksuisa öljy -ruosteisimmatkin sielunsaranat vetreiksi voitelee, ärtyneet mielet -lammasnahkaisiksi lauhduttelee ja jähmettyneet sydämet sulattelee -pehmoisiksi kuin laskiaispullan. - -Pois ovat kodeista kaikonneet kaikki juopporatit, toraavat akat ja -kiuskavat kakarat. Rakas isä se nyt armaan perheensä keskuudessa iltaa -iloiten viettää. Ja hauskasti kuluukin ilta isältä, joka ei muulloin -kotona olisi vaikka nuorittaisi. Tuo muulloin jo vanhahko ja ryppyinen -Saaransa näyttää hänestä nyt niin kovin nuorekkaalta ja pullakalta ja -äänessäkin on hänellä niin herttainen sävy. Lasten riehunta ei myöskään -tuskastuta hirveästi, päinvastoin riemua lisää. Ja vaikka niitä onkin -jo aika kasa, ei olisi mikään hirmuinen asia, jos herra sallisi heitä -vielä pari kolme lisää. - -Näin hiljallensa eteenpäin on menty Saarankin mielestä. Onhan Aabrahami -tullut joskus myöhäänkin kotiin ja ollut hiukan liikutettukin, mutta -ei hetikään niin usein kuin monet muut ukot. Ja toisekseen, pitäähän -miehille, jotka ovat kovassa työssä, suoda vapauttakin. Aabrahami -raukka, joka saa ollakin aina niin kovilla, elättää suurta perhettä, -riehua puoluetaisteluissa, siihen lisäksi lankeavia vekseleitä ja -monta muuta murhetta. Eikä hän Saaran mielestä nyt yhtään raihnaalta -näytä. Nuo muutamat hopeahapset parrassa -- muulloin harmaat takut -leuvassa olevassa turvelossa -- tekevät miehen vaan juhlallisemman -ja arvokkaamman näköiseksi. Ja tarkemmin katsoen näyttää kaljussa -päässäkin orastavan kuin uuden villan alkua. - -Näin vallitsee joulurauha kaikkialla, siitä nauttikaamme ja sitten taas -virkistynein voimin alotamme vanhat -- riidat. - - - - -OSUUSRUOKALA YHTEISHYVÄ. - - -Maassa vallitsi sanoin selittämätön rahan vähyys. Sitä tuskin -näki muualla kuin lähetysjuhlilla ja pakanain hyväksi pidetyissä -arpajaisissa. Viisaat sanoivat rahapulan johtuvan kireistä oloista -ulkomaiden rahamarkkinoilla eikä tyhmemmillä luonnollisesti ollut muuta -neuvoa kuin uskoa viisasten puheet. Kaikkein viisaimpia ja mahtavimpia -olivat tietysti pankkiherrat. Rahaa ne eivät antaneet tuumalla -millään muille kuin pankin suurimmille osakkaille ja sukulaisilleen. -Kunniallisen kauppiaan paperi työnnettiin halveksien takaisin, -juuri kuin se olisi ollut kaistale viimevuotista sosialistista -sanomalehteä, ja kuitenkin hän oli parikymmentä vuotta harjoittanut -liikettä huomattavalla menestyksellä ja hänellä oli oma, velaton -talo sekä hautaan kaatuva, upporikas täti. Ja vakituisessa virassa -olevan maisterin nimelle hymyili pankinjohtaja jotenkin samoin, -kuin rikkaan rusthollarin ainoa tytär, jolle renkipojan hellukka -ilmaisee palavat tunteensa. Maalaisten hoito jätettiin taas yksinomaan -vahtimestareille ja melkein poikkeuksetta ne pyörsivät sarkatakkisen -edes asiaa kysymättä jo ovelta takaisin, vaikka hänellä olisi ollut -satojentuhansien arvoisia tukkimetsiä. - -Luonnollisena seurauksena tästä kaikesta oli, että useat pienemmän -liikkeen harjoittajat katsoivat tulevaisuuttaan silmällä pitäen -edullisimmaksi "lyödä kintaansa pöytään"! Maalaisille ei taas kannata -konkurssin teko, mutta he puolestaan keksivät keinonsa hekin, sillä -heissäkin on sama inhimillinen heikkous kuin kaupunkilaisissakin, -s.o. etteivät hevillä jättäydy kuolemaan. He korottivat ruokatavarain -hintoja toisen verran lisää. - -Siinä aineellinen syy, joka aiheutti kaupunkien säätyläisnaiset -perustamaan ruokaosuuskuntia. - -Naishenkistä käyttöhiivaa oli taas tähän aikaan liiaksikin. Hiljattain -olivat naiset saaneet valtiollisen äänioikeuden. Kauvan orjuutettu -naishenki oli vapautunut raskaimmasta kahleestaan. Paljon oli puhuttu -ja kirjoitettu, jopa tarkkaan laskettukin, kuinka monen kuukauden -päästä maailma valmistuu maalaamista vaille, sen jälkeen kun nainen -on saanut ensimäisen yhteiskuntaa koskevan lain hienosyisen sielunsa -leimasimella vahvistaa. Kauvan toivottu ja vaadittu tasa-arvoisuus oli -nyt toteutunut. Naishenki leijaili vapaana, etsien kenen nielisi. - -On perin vaikea sanoa, kenessä erään pienen läänin pienen pääkaupungin -naisessa osuusruokala-aatteen sikeytyminen ensin oli tapahtunut, sillä -kymmenkunta arvokkainta rouvaa ja neitiä oli aivan varmasti vakuutettu, -että se oli juuri hän, joka ensiksi lausui julki, että säätyläistönkin -kesken olisi ruokaosuuskuntia perustettava. Kaksi kuukautta oli -tätä tärkeätä asiaa pohdittu sekä kokouksissa että pienemmissä -kahvitilaisuuksissa niin innokkaasti, ettei lopulta kiistakentällä -uskaltaneet muut esiintyä kuin pormestarinna Oikeudenheimo ja -yhteiskoulun johtajatar, neiti Koivunoksa, suuriluinen, miesmäinen -ihminen, jonka kohdatessaan lyseon kahdeksasluokkalaisetkin tunsivat -selkäänsä karmivan. Eikä siinä lopultakaan auttanut muu, kuin jättää -historian ratkaistavaksi, kuka osuusruokala-aatteen syntysanat oli -lausunut. - -Vihdoin päästiin kuitenkin perustamiskokoukseen asti, jossa piti -hyväksyä osuusruokalan nimi ja säännöt sekä valita johtokunta. -Nimiehdotuksia oli useitakin kuten "Aamurusko", "Lirisevä lähde", -"Yhteishyvä", "Valonkajo", "Emmaus" j.n.e. Jokainen nimen esittäjä -katsoi velvollisuudekseen lähemmin valaista, miksi juuri hänen -esittämänsä nimi on sekä aatteen symboolina että kielellisesti -kauniina kaikkein sopivin. Kun ei valaisemisesta näyttänyt tulevan -enemmän selvyyttä kuin puolueiden paremmuudesta vaalien aikaisissa -väittelykokouksissa, ryhdyttiin äänestämään ja tuloksena oli: -"Osuusruokala Yhteishyvä". - -Jo edeltäpäin oli salaisena aavistuksena, että johtokunnan valitseminen -oli synnyttävä pienen kohinan. Siksi katsoi puheenjohtaja, pormestarina -Oikeudenheimo, tarpeelliseksi laskea arvoisain läsnäolijoiden -sydämelle, miten tärkeä tehtävä heille tällä hetkellä oli uskottu -suoritettavaksi. Jaloinkaan aate, puhtainkaan inhimillinen työ ei tee -hedelmätä, elleivät sitä ole ohjailemassa aatteeseen innostuneet ja sen -toteuttamiseen täysin pystyvät henkilöt. Pyysi lopuksi, että korkein -omin käsin ohjaileisi johtokunnan vaalin paraimpiin tuloksiin. - -Ehdokkaita esitettäessä piti jokainen esitetty itseään liian -kykenemättömänä niin tärkeään toimeen. Lisäksi oli itsekullakin -niin ja niin paljon toimia kotona ja monessa yhdistyksessä; paitsi -jos katsottiin hänen valitsemisensa olevan vallan välttämättömän, -täytyi kai hänen aatteen ja yleisen hyödyn vuoksi uhrautua; kuitenkin -hänen mielestään esittäjä itse oli kaikin puolin soveliaampi. -Ainoastaan tyttökoulun johtajatar, neiti Salonsiimes kieltäytyi -jyrkästi, sanoen vasta ankaramman sisällisen taistelun perästä -voineensa liittyä edes jäseneksi yhdistykseen, joka valmistaa ruokaa -myös miehille, kunniallisille tosin, mutta kuitenkin miehille. -Tosikristillissiveellinen maailmankatsomuksensa ja vastuunalainen -asemansa tyttöjen kasvattajana eivät sallineet hänen kuitenkaan loitota -niin kauvaksi, että olisi voinut ottaa johtokunnan jäsenyyden vastaan. - -Sittenkun kaikki läsnäolijat, noin puolentoistakymmentä naista, -oli esitetty johtokuntaan, ja kaikki olivat kainon vaatimattomasti -kieltäytyneet, suoritettiin vaali, jolloin valituksi tulivat -pormestarinna Oikeudenheimo, johtajatar Koivunoksa, lehtorska Moisio, -tohtorinna Myrkky ja lääninkamreeri Pykälän rouva. - -Säännöistä ehdittiin tarkastaa ja hyväksyä ainoastaan ensimäinen -pykälä, mutta yleinen ajatus olikin, että talvella on kyllä aikaa -sellaiseen; tärkeintä oli nyt päästä alkuun, sillä useimmat rouvat -olivat jo ehtineet sanoa irti palvelijoitaan, ja sitä paitsi odottivat -miehet suurella jännityksellä, mitä "lapsesta tuleman piti". Asiain -näin ollen katsottiin myös viisaammaksi antaa johtokunnalle täysi -valtuus toimia parhaansa mukaan, kuin pitää yhteisiä kokouksia. - -Kokouksen päätyttyä syötiin yhteiset illalliset innostuneen mielialan -vallitessa. Rouva Moisio piti puheen kahleitaan katkovasta, -yhteiskuntaa valaisevasta ja lämmittävästä naisaatteesta, neiti -Koivunoksa kasvatuksen suuresta merkityksestä, neiti Salonsiimes -raittiudesta kristillissiveellisellä pohjalla, ja tapansa mukaan -lopetti johtajatar puheensa itkuun, johon kaikki muutkin yhtyivät. - -Näin läksi pienen läänin pienen pääkaupungin yhteiskunnallinen elämä -naisten johtamana uusille urille, kohti valoisampaa ja ruokaisempaa -tulevaisuutta. - -Maisteri Kuuselan herrasväki asui vasta toista vuotta paikkakunnalla. -Kuuselaiset eivät kuuluneet paikkakunnan "kermaan"; maisteri ei -joutanut huolehtimaan kohoamista. Omantunnon tarkkuudella hän iski -toista kotimaista kieltä isänmaan toivontaimien päihin ja loma-aikoina -suomenteli erästä suurempaa teosta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, -sillä muutoin oli hänen mahdoton omien laskujensa mukaan päästä -veloistaan, joita oli vielä muutama tuhat jälellä. - -Rouva Kuusela olisi kyllä mielellään ottanut osaa seuraelämään -enemmänkin, mutta hän piti liiaksi Lassistaan ja neljästä lapsestaan, -joista vanhin, Olli, kävi jo koulussa, jättääkseen heidät yksin kotiin, -kuten jotkut toiset rouvat kehuivat tekevänsä sillä perusteella, että -niin ne miehetkin ovat tehneet, kokeilkoot nyt vuorostaan, miltä -tuntuu kotona kyhjöttäminen. Naisen tasa-arvoisuus oli toteutettava -niin kotona kuin kylässä, se oli ajan jyrkkä vaatimus. Rouva Kuusela -oli kyllä naisasiastakin jonkun verran perillä, mutta niin syvälti ei -hän opissa ollut vielä kehittynyt, että olisi käsittänyt perhe-elämän -olevan jonkunlaisen kilparadan, jossa vaimo ja mies tarmonsa jakaa -yrittävät, kumpi paremmin puolensa pitää. Niinpä oleksi rouva -useimmiten kotona, joskus pikimältään piipahti ystävättäriensä luona -uutisia kuulemassa, ja kun maisteri oli useamman viikon peräkanaa -iltakaudet suomennellut ja omasta mielestään päässyt hyvän kimpaleen -eteenpäin, menivät he yhdessä jonnekin. - -Rouva Kuusela ei kuulunut "Yhteishyvän" jäseniin, mutta siltä hän kyllä -tiesi ei ainoastaan, mikä "Yhteishyvä" on, vaan lisäksi, millaisen -sen olisi pitänyt olla. Kukaan kertoja ei näet tahtonut maailmalta -salata, että vaikka "Yhteishyvä" olikin kaikin puolin hyvä, olisi se -kenties muodostunut vieläkin paremmaksi, jos se ja se kohta olisi -laitettu, kuten kertoja oli ajatellut. Lopuksi ihmeteltiin, miksikä -Kuuselaiset ovat niin ajasta jälellä, etteivät olleet pyrkineet -jäseniksi "Yhteishyvään". Tulokkaita oli kyllä hirveän paljon, mutta -eihän sitä niin yhtä ja toista sopinut ottaa vastaan, vaan jos hän -ottaisi Kuuselaisten pääsyn oikein sydämen asiaksi, niin mahdollisesti -he voisivat päästä jäseniksi. - -Näin vuodatettiin rouva Kuuselaan "yhteishyvää" ja seurauksena oli, -että eräänä lauvantai-iltana, kun olivat tulleet saunasta ja istuivat -rinnan maisterin kamarin pehmeällä sohvalla, ja Lassi oli hyvin -päättyneen viikkotyön jälkeen erittäin hauskalla tuulella, ilmaisi -rouva kauvan hauteessa olleet tuumansa. - -"Minkälainen osuuskunta se on?" kysyi Lassi, joka koulussa oli jotain -kaupungin rouvain uudesta hankkeesta kuullut, sen enempää siihen -mieltään kiinnittämättä. - -Ja rouva selitti, ei tietysti ensin, mikä se on, vaan ketä -siihen kuuluu, ketä on johtokunnassa ja ketä jäseniä, ja kuin -kaupantekijäisiksi ilmaisi sitten osuuskunnasta saavan ruokaa -annoksittain kolmestakymmenestäviidestä markasta kuukauden. Hänen -laskunsa mukaan, riittäisi kolme annosta koko perheelle, kun erottavat -toisen palvelijan, ja niin he pääsisivät lähes sataa markkaa vähemmällä -kuukauden. - -Vaikka maisterista näyttivät vaimonsa laskelmat varsin päteviltä, -kaiveli hän kuitenkin periaatteen vuoksi esiin muutamia "jossia", -mutta jokaista "jossia" vastaan oli rouvalla varastossa kymmenkunta -kumoustodistetta, joten siinä ei muu vapahtanut kuin sanoa, että -olisikohan tuota koetettava. - -"Niin, Lassi, koetetaan kumminkin!" ja kiiveten Lassinsa syliin kietoi -rouva kätensä hänen kaulaansa jatkaen väräjävällä äänellä: - -"Sitten vapautuisin minäkin tuosta kiusallisesta ruuan laittamisesta ja -joutaisin enempi huolehtimaan lapsista ja si... nus... ta." - -Keino on vanha ja paljon käytetty, mutta aina kaikkein tehokkain -lyömään miehiltä aseet käsistä. Niin kävi nytkin, sillä parin viikon -perästä olivat Kuuselaiset jäseninä "Yhteishyvässä". - -Kuinka hauskaksi Kuuselaisten elämä nyt muodostuikaan, varsinkin -rouvan! Ennen oli saanut aamupäivän liehua kuin tulipalossa: laita -ensin Lassi ja Olli kouluun, siisti ja sui sitten itsesi ja joudu -torille sekä sieltä takaisin siksi, että ehdit valvoa aamiaisen -valmistamista. Vaali siinä sivussa nuorempia lapsia, pese ja -vaateta niitä, valvo, että pellit tulevat aikanaan kiinni, sillä -palvelustyttöihin hän ei uskaltanut luottaa; jos jätti asiat niiden -varaan, sai vaan harmia. Sitä vastoin, kuinka mukavaa nyt olikaan, -haetti valmiin aamiaisen, järjesti sen pöytään, siinä kaikki. -Päivällinen ja illallinen livahtivat yhtä hauskasti. Ei tarvinnut -ährätä hellan ääressä eikä surra, paloiko paisti, pohjasiko puuro. - -Ja rouva oikein nuortui, huoneet olivat aina siistit ja aistikkaasti -järjestetyt, lapset puhtaita ja punakoita kuin nuket. - -Maisteri oli myös mielissään. Ruoka-annosten hintaa olivat kyllä hiukan -kohottaneet eikä kolmesta oikein riittänyt tarpeeksi, mutta halvemmalla -pääsi kuitenkin ja se oli maisterista pääasia. - -Kolmatta kuukautta oli tätä ihannetilaa jo kestänyt. Joulu oli mennyt -kuusineen, lahjoineen ja juhlaruokineen samoin pienemmät pyhät perässä -ja edessä olivat pitkät, yksitoikkoiset selkäviikot, vuoden ikävin ja -arkipäiväisin aika. - -Tästä kai lienee johtunut, että maisteria vaivasi aika ajoin -iltapäivillä ikävä, varsinkin silloin, kun rouva oli kokouksissa tai -vierailemassa ja lapset ulkona. Hän koetti painautua työhön, mutta -se ei sujunut, rupesi väsyttämään. Käveli edestakaisin kamarissaan, -kävipä salissa ja keittiössäkin. Mitään vikaa hän ei huomannut, mutta -tuo hiljaisuus ja ainainen samanlaisuus herätti hänessä sen tunteen -kuin olisi jonkun vieraskodin huoneissa kävellyt. Vilaisten vielä -kerran päällekkäin ladottuihin annos-astioihin, joilla heille kolmasti -päivässä "yhteishyvää" kannettiin, läksi maisteri kiireesti ulos, -käveli katua ylös, toista alas ja pistäytyi klubille. Siellä joi hän -tuuttingin, söi markan illallisen, ja merkillisen hyvälle maistoikin -maisterista ruoka. - -Maisteri oli aina ollut paremmin niuha syömään. Puoleksi pakottamalla -sai rouva aina lisää ottamaan. Merkillistä kyllä oli hänellä nykyisin -aina nälkä, mutta niin pian kun meni ruokapöytään, hävisi se kuni -siivillä. Ainoastaan klubilla maistoi ruoka, siellä hän söi kuin palkan -edestä ja entistä tiheämpään tulikin siellä poikettua. - -Klubi-elämä muodostuikin sinä talvena harvinaisen vilkkaaksi. -Joka ilta oli naisia ja miehiä kuin ennen juhlailtoina, varsinkin -"yhteishyväläisiä". Perin harvoin kuitenkin puhuttiin ruokakunnasta, -joskus kuin ohimennen mainittiin sen tuottamasta mukavuudesta ja -helppoudesta. Mutta eräänä iltana puhkesi pietti, kauvan salassa -piilleet tunteet purkautuivat kuin pitkän poudan jälkeen ukonilma. -Miten lienee sattunut, että puolenkymmentä "yhteishyvän" herrasmiestä -oli jäänyt illallisen jälkeen pieneen "istuntoon". Oltiin jo -sillä tuulella, jolloin aletaan puhua vuodentuloista ja hyvistä -jahtikoirista. Joku sattui mainitsemaan "Yhteishyvänkin". Silloin -kirahti raatimies Kontura, joka oli hieman kiivasta poikaa. - -"Helvettiin koko akkain keksintö! Sittenkuin 'Yhteishyvä' perustettiin, -en ole saanut kupuani täyteen minkä täällä klubilla." - -Se, joka oli ollut pitkän ajan monen sydämellä, oli nyt lausuttu julki. -Raatimiehen pohjustus ei ollut pitkä, mutta koko seuran mielestä se oli -ytimekäs, ja jokainen alkoi tuoda julki mielipiteitään "Yhteishyvästä". - -Pormestari sanoi, että hänen on "Yhteishyvän" tähden ollut pakko -lyödä laimin virkatehtäviään. Vaimonsa Adele, joka on sen hökötyksen -puheenjohtaja, ei tee mitään kymmeniä kertoja kyselemättä ja utelematta -hänen mielipiteitään. - -"Hitto soikoon! Olenko minä mikään keittokirja tai muonanhankkija? -Ja minun pitää lakkaamatta olla tekemisissä lahtarien ja ulkolaisten -sillisaksain kanssa. Hyi, saakeli!" - -"Tuleeko se sitten halvemmaksi?" jatkoi kamreeri Pykälä. "Ennen riitti -minun palkkani yli hypäten, mutta eilen kävin taas 'pitkän paperin' -uusimassa eikä se tähän aikaan ole vallan mieleisintä työtä. Pakostakin -tulee täällä useana iltana istuttua, muutenhan nälkään kuolisi, ja mitä -se meno merkitsee, tietää teistä jokainen." - -"Teidän sentään vielä kelpaa, mutta toista on minun!" huokasi -postivirkamies Vasama. "En näet saa mielestäni pois sitä ajatusta, että -ne kaksi lastani, jotka tässä hiljan hautasin, kuolivat suorastaan -nälkään." - -Näin jatkettiin mies mieheltä. Maisteri Kuusela ei monta -sanaa virkkanut, mutta sitä hartaammin hän kuunteli, ja nämä -vallankumoukselliset puheet upposivat häneen kuin voi suutariin. Ja kun -herrat ennen eroamista julistivat sodan "Yhteishyvää" vastaan, yhtyi -liittoon Lassikin kättä lyöden. - -Illalla "istunnossa" tehdyn päätöksen ja seuraavan aamun täytäntöön -panon välillä on kuitenkin jonkunlainen juopa olemassa. Niinpä -ei maisterillakaan ollut siveellistä rohkeutta ruveta ruokaa -moitiskelemaan muutamaan päivään. Mutta kun ilma näytti seestyneen, -alkoi hän murahdella jotain siihen suuntaan, että voisivat ne laittaa -ruokalistan vähän vaihtelevammaksi, tuotakin paistettua silliä on -melkein liian useasti. - -Rouva sanoi muidenkin sitä valittavan, ja olipa sillijuttu ollut -puheena eräässä kokouksessakin, mutta johtokunta oli sanonut sillin -tulevan kaikkein halvimmaksi, ja siihen se asia sillä kertaa raukesi. - -Sanotaan, että kun kerran paha on päässyt alkuun, se kasvaa -maatessakin. Ennen mainittuna iltana kylvetyt kumousopin siemenet -olivat maisterissa langenneet mitä paraimpaan maahan. "Yhteishyvän" -ruokakomento muuttui hänen silmissään päivä päivältä kurjemmaksi, ja -pääosaa siinä näytteli silli, tuores, paistettu silli. - -Olkoon, että silli on maailman arvokkain kala, ja myönnettäköön, -että sitä syödään enemmän kuin mitään muuta kalaa, mutta jos sitä on -tarjolla joka aamu, niin se voi aiheuttaa pitemmän päälle voimakkaankin -miehen ymmärryslaatikossa häiriöitä. Maisterissa olikin jo -huomattavissa varsin vakavia ilmiöitä siihen suuntaan. Kuin paholainen -oli silli häneen iskeytynyt vaivaten yöllä ja päivällä. Milloin -hän uneksui ratsastavansa sillin selässä, milloin oli suuri silli -hänet nielemäisillään, milloin oli hänet ahdettu pahalta haisevaan -sillitynnöriin, jossa oli tukehtua. - -Päivillä ilmausi sillin kuva milloin seinälle, konsa uunin kylkeen. -Kirjoittaessa tuntui kuin kourassa olisi ollut sillin pyrstö eikä -kynä. Sattuipa kerran, kun hänet koululla esitettiin tarkastajalle, -joka, ollen hieman huonokuuloinen, kysyi uudestaan, kuinka herran nimi -olikaan, että maisteri vastasi selkeällä äänellä olevansa "silli". -Tarkastaja ei tuota kuitenkaan pannut pahakseen, sillä hän uskoi vaan -korkea-arvoisen persoonansa aiheuttaneen nuorehkossa alaisessaan -jonkunlaista hätääntymistä. - -Liittyminen "Yhteishyvään" aiheutti tuntuvia muutoksia myös Kuuselan -lastenkamarissa. Ennen olivat lapset saaneet syödä vatsansa täyteen -laillisina ruoka-aikoina ja lisäksi käyneet tuon tuostakin kiristämässä -tuntuvia välipaloja. Totuttaakseen lapsiaan säännölliseen elämään -liitti äiti kyllä joka välipalaan jonkun kasvatusopillisen viisauden, -mutta lapset olivat vielä sillä ijällä, jolloin elämän harrastukset -ja ihanteet ovat kohdistuneet voimakkaammin jumalanviljaan kuin -kasvatusoppiin. - -Uusi järjestelmä ei ainoastaan lopettanut välipalat, vaan supisti -määräaikaisenkin annin alle sen, minkä lapset arvioivat oikeuden -ja kohtuuden mukaan heille kuuluvan. Ja joka kerta he poistuivat -ruokapöydästä puutteellisuuden tunne vatsassa ja kärsityn vääryyden -tunne sydämessä. Turhaan turvauduttiin taktiikkaan, itkuun ja -juonittelemiseen. Äiti näytti muuttuneen käsittämättömän ankaraksi, -häntä alettiin kunnioittaa melkein yhtä paljon kuin isääkin. -Palvelustytöllä ei taas ollut mistä antaa "kakkua", selitti omankin -vatsanahkansa tekevän selkärangan kanssa jo hyvin läheistä tuttavuutta. - -Itsesäilyttämisen vaisto herää kuitenkin ihmisessä hyvin aikaisin, -varsinkin jos asema muuttuu niin hädän alaiseksi kuin Kuuselan lasten. -Alettiin miettiä keinoja alati kalvavan nälän tyydyttämiseksi ja -palvelijatar liittyi juoneen. Ensin käytiin käsiksi säästörahoihin, -joita itsekullakin oli joku markka. Rakkaita ne lantit olivat, mutta -jalomielisesti luovutti jokainen kaikkensa yhteisen hädän torjumiseksi. -Namusiako niillä ostettiin? Ei vaan leipää ja voita ja joskus -juhlamielen vallitessa makkaraakin. - -Säästöjen loputtua turvauduttiin kuin kadon kohdanneessa talossa -irtaimistoon. Olli uhrasi kaksiteräisen linkkuveitsensä, Laura -tukattoman nukenpään, Martta vanhemman helminauhansa j.n.e. Pikku-Lassi -tarjosi kyllä kolmijalkaista, hännätöntä puuhevostaan, mutta Olli, -joka teki kaupat kaupungilla, sai sitä turhaan tarjoilla; lieneekö -yleismaailmallinen rahapula syynä ollut, ettei sitä kukaan ostanut. -Suurempia tavaroita ei tietysti uskallettu myydä, äiti olisi pian aikaa -tehnyt "välikysymyksen". - -Näin mennä rimpuiltiin lastenkamarissa eteenpäin. Isältä kiristettiin -yhä useammin rahaa eläviin kuviin, ja kun onnistuttiin saamaan, pantiin -toimeen oikein juhlaillalliset. Olli kyllä varoitteli sen olevan sulaa -hassaamista, kun on vielä edessä kova talvi, mutta enemmistön mielipide -ratkaisi asian. - -Kuinka oikeassa Olli oli ollut, tuli pian näkyviin. Säästöt ja -irtaimisto oli syöty, isän annit harvenivat, mutta nälkä kiihtyi -pelottavalla voimalla. Leivän arvo kohosi lastenkamarissa ennen -kuulumattoman korkealle. Kuiva kannikka maksoi jo viisi käytettyä -postikorttia, pieni korppu kymmenen tinanappia; antoipa Olli eräänä -iltana Mantalle neljännestuuman vahvuisesta makkaranpalasesta vanhat -suksenporkat ja kuvakirjan puolikkaan. - -On vaikea arvata, kuinka lastenkamarissa olisi tänä ankarana talvena -lopulta käynyt, ellei Olli olisi keksinyt uljasta juonta, juonta, joka -jatkuvasti takasi lapsille lisämuonan. Olli ryhtyi pyytämään rottia, -ei toki syödäkseen, mutta myydäkseen hännät kaupungin viranomaisille. -Yksin ei hän voinut leipäkeinoa toteuttaa, rotta on näet viisas -eläin ja pitkäaikaisesta kokemuksesta tullut hyvin varovaiseksi -käsittäen lähentelemiset ihmisten puolelta kaikeksi muuksi kuin pään -silitykseksi. Tämän Ollikin pian älysi, mutta hän puolestaan lyöttäytyi -yhteistoimintaan samassa talossa asuvan kauppiaan "Rissen" kanssa, ja -silloin luisti asia. Hiljaa hiipi Olli jonkun ulkohuoneen ovelle ja -tempasi sen salaman nopeudella auki. Samassa ryntäsi "Risse" sisään -ja paraassa tapauksessa ehti pari kolme nitistää hengiltä. Suurella, -vainajien joukkoon tuomitulla keittiöveitsellä listi Olli rotilta -hännät, silitti "Rissen" päätä ja riensi juoksujalassa vaihtamaan -saaliinsa rahaan. - -Sinä uljas Olli! Kuinka mahtavaksi liikemieheksi vielä kerran -maailmassa paisunetkaan! - -Äiti kyllä huomasi toisella silmällään, että lastenkamarissa pidetään -ylimääräisiä pitoja. Olipa tiedustellutkin kerran asian juurta, mutta -Olli oli selittänyt saaneensa isältä rahaa mennäkseen eläviin kuviin, -mutta ostikin siskoilleen ja itselleen "jotain hyvää". Kerran tapasi -äiti sattumalta Pikku-Lassin päänpohjista leipäpalasen ja sirun -lihaa. Silloin vihlasi pahasti. Eikö tosiaankaan hänen kultasillaan -ole tarpeeksi ruokaa, kun noin täytyy piilotella? Ilmankos ovatkin -muuttuneet kalpeiksi ja laihtuneet. Rouvaa huokaisutti. - -Muutoinkin oli tänä talvena elämä ollut niin ikävää ja raskasta. -Lassi oli usean illan poissa kotoa ja tuli joskus hyvinkin myöhään. -Sitten olla jurnotti äänetönnä, ja silmät kaljottivat kuin narratulla -sammakolla. - -Mutta olipa hän vielä itsekin mennyt tavattomasti alaspäin. Kasvojen -väri oli muuttunut tuollaiseksi harmaankeltaiseksi, ja silmäin alla -asusti musta juonne. Vaatteet retkottivat kuin seipään päällä, niin -oli laihtunut. Tuokin jouluksi teettämänsä lohipunainen verkaleninki, -empire-mallia, josta hän niin paljon piti, näytti nyt siltä kuin olisi -vieraalle tehty tai ostettu huutokaupasta. Ja kun rouva näitä kaikkia -ajatteli, kiertyivät vedet silmiin, ja entistä kiihkeämmin hän halusi -erota "Yhteishyvästä" sekä palata vanhaan "päiväjärjestykseen". Mutta -kerran ruvettua, täytyi siinä vuosi olla. - -Eräänä päivänä oli Olli saanut tavattoman runsaan saaliin, kokonaista -viisi häntää. Sen johdosta päätettiin taas viettää hauska ilta. -Muonavaroja hankittiin runsaasti, mutta olipa aina kekseliäs Olli -aineellisen hyvän oheen sommitellut juhlamielen ylentämiseksi -henkistäkin ohjelmaa. Paistetulle sillille oli hän tulitikuista tehnyt -jalat ja asettanut sen keskelle pöytää. Itse esitti hän ritarin osaa, -ja siskojen mielestä näytti Olli paperihattu päässä, hiilellä tehdyt -mustat viikset nenän alla ja suuri leipäveitsi vyöllä, varsin uljaalta. - -Kävellen arvokkaasti muutaman kerran poikki lattian seisahtui ritari -vuorenpeikon, sillin, eteen alkaen puhua mahtavalla äänellä: - -"Sinä paha silli, mitä varten sinä olet tänne tullut? Sinua ei syö isä -eikä kukaan. Äiti meille laittaa ruokaa. Mene matkaasi vuorenpeikko -taikka minä vaadin sinut taisteluun elämästä ja kuolemasta! Jahah, vai -et sinä luiki tiehesi! Nyt minä halkaisen...!" - -Kuolettava isku jäi ritarilta antamatta, sillä ovella näyttäytyi isä -ja äiti, jotka olivat olleet ostoksilla ja lasten huomaamatta tulleet -kotiin kuullen Ollin mahtavan haastepuheen. - -"Herra hallitkoon! Mitä te myhkäätte?" huudahti äiti. - -Toiset hieman säpsähtivät, mutta Pikku-Lassi heilutti toisessa -kädessään puolen kilon painoista leipämurikkaa, toisessa makkarapötkyä -ja kiljui innoissaan: - -"Tilliä ja rlotanäntiä! tilliä ja rlotanäntiä!" - -Tulihan näytöksestä lopulta selvyys; tulipa sekin ilmi, että Olli oli -jo pitemmän ajan rotanhännillä pitänyt lastenkamarikunnan muonavaroissa. - -Itse mielestään pääsivät lapset asiasta jotenkin vähällä, käskettiinhän -lakata ilveilemästä ja painautua nukkumaan. Mutta maisterin kamarissa -jyrisi sinä iltana ukkonen, satoi vettä ja paistoi päivä taas pitkästä -ajasta. - -Sen erän perästä oli lapsilla ruokaa yllin kyllin, ja seuraavasta -aamusta aikain kyseli rouva joka toiselta ihmiseltä, eivätkö halua -osuutta "Yhteishyvässä" -- niin oli päätetty maisterin kamarissa. -Kovalle se otti, mutta ero tuli perältäkin. - -Mutta niin lämminpaisteista päivää tuskin lienee Kuuselassa ennen -ollut, kuin silloin, kun rouva taas ensi kerran itse valmisti ruuan -perheelleen, varsinkin valmistajan mielestä. - -Ja monessa suuressa perheessä vietettiin samoihin aikoihin yhtäläisiä -juhlia, sillä ennenkun kesä oli käsissä, oli "Yhteishyvästäkin" jälellä -vaan hauskat muistot. - - - - -MATTI AUTION RAKKAUDENTUNNUSTUS. - - -Matti Autio, kauppias Ollikaisen puotilainen, oli sellaisia nuoria -miehiä, joita vanhemmat naiset kutsuvat "kiltiksi pojaksi" ja isännät -"ikäisekseen hyvin pystyväksi miehenaluksi". Nuorten, kukkaan -puhkeavien tyttöhuppanoiden mielestä ei taas Matti ollut läheskään -täydellinen. Toisten mielestä olisi hänen tukkansa saanut olla mustempi -ja kiharampi, toisten mielestä taas nenä suorempi ja luonto vakavampi -j.n.e. Mutta hänen useista pahoista vioistaan huolimatta tytöt pitivät -Matista ja monikin immyt, jolle Matti vuorivaatetta mitatessaan ja -kahvia punnitessaan oli iloisesti naureskellut tai jota hän oli -iltamassa kiivaassa tahdissa tanssittanut, oli jälkeenpäin itsekseen -ajatellut, että jos vaan... niin ehken... mahdollisesti... kyllä... - -Matti oli kuitenkin vielä sillä ijällä, jolloin, tietysti tuollaisia -tilapäisiä pihauksia lukuunottamatta, kaikki sievät tytöt ovat -samanarvoisia. Hän nauroi kaikille yhtä helakasti, ilveili yhtä -viehkeästi ja tanssiessa antoi kaikille yhtä kiivaan höyräkän. Eipä -edes kauppiaan oma Hilmakaan, joka äitinsä kuoltua hoiti emännyyttä, -saanut Matilta sen suurempaa huomiota osakseen kuin muutkaan kylän -tytöt, vaikka Hilmalla oli viidenkymmenentuhannen perintö saatavissa -ja posket pullakat ja punakat kuin laskiaispullat sekä silmät suuret -kuin ruplan kulkuset. Ei saanut, vaikka hän sen kyllä olisi, jos -kukaan, ansainnut, sillä jo tulopäivänä oli Hilma saanut piston -rintaansa ja nyt neljä vuotta tuhansilla eri tavoilla, joita vaan -korviaan myöten pihkaantuneet maakauppiaan tyttäret voivat keksiä, -koettanut tehdä Matille selväksi, ettei hänen rintansa ole jäässä. -Mutta kaikkiin Hilman lemmen leiskauksiin vastasi Matti ilvehtien. -Niinpä, jos Hilma puoli hämärässä puotikamarissa noin sattumalta tuli -tarttuneeksi Matin käteen ja hiljaa pusertamalla koettaneeksi sitä -tietä tunkeutua Matin sydämeen, tukkesi tie puoli mädänneeseen luumuun, -jonka Matti oli kouraansa varannut ja joka Hilman pusertaessa tirisi -tuhannen liiskaksi. Samoin, jos Hilma, kauppiaan ollessa kotoa poissa, -oli ruokapöydässä Matin kanssa, kahden kesken syödessä suurilla, -uskollisilla sinisilmillään ja maukkaalla lammaspaistilla yritellyt -herätellä Matissa hellempiä tunteita, ja kun ei onnistunut, huokaissut -niin sydäntä vihlaisevasti kuin tyttökoulun kolmasluokkalainen -nähdessään viimeisen vilauksen kiertävän teatterin pois matkustavasta -ensimäisestä rakastajasta, saattoi Matti kysästä, että mitä sinä ähkät, -vai pureeko vatsaasi. - -Rakastava nainen on kuitenkin ihmeellisin ja käsittämättömin olento -maailmassa. Niinpä Hilmakin antoi Matin ylensyrjäisyyden ja kaikki -koirankurit anteeksi. Antoipa senkin loukkauksen, jonka toisten -tyttöjen puheiden mukaan Matin olisi pitänyt sanoa, ettei hän huoli -Hilmasta, koska se on huonokuuloinen. Sen kuultuaan oli Hilma kyllä -kolme päivää ollut hyvin loukkaantuneen näköinen ja näyttipä siltä, -että hän oli itkenytkin, mutta neljäntenä päivänä rupesi hän jo -terittämään Matin sukkia. - -Mutta lempi on jumalaista ja ken sitä pilkkaa, sille pilkka kiertyy -vielä omaan nilkkaan. Näin käy kaikille ja näin kävi lopulta -Matillekin. Suunnitellessaan tulevaista elämänrataansa, varmistui -Matissa kerta kerralta se vakaumus, että sen parempaa onnea ei hän -löydä etsimälläkään, kuin hänellä on nyt tarjolla. Hän tunsi kauppiaan -asiat tarkoin. Rahoja oli muutama kymmentuhat varmoissa paikoissa -lainana, kauppa kävi kuin siimaa tuottaen ylijäämää markan markan -perästä. Ja kuta suuremmaksi kassa paisui, sitä enemmän tunsi Mattikin -rakastajansa Hilmaa. Hilma ei tosin ollut sirointa tekoa ja huono kuulo -teki hänet vähän tuhman näköiseksi, mutta mieleltään ja sydämeltään oli -hän paraita ihmisiä. - -Niin päätti Matti naida Hilman ja varoi vaan sopivaa tilaisuutta -ilmaistakseen hänelle palavat tunteensa. Ukko Ollikaisesta ei ollut -paljon vastusta, sillä hän oli jo muutaman kerran ollessaan pienessä -"tikussa" viittaillut Matille samaan suuntaan. - -Päätöksen perästä tapahtui myös muutos Matin käytöstavassa Hilmaa -kohtaan. Hän ei enää tilsinyt mädänneitä luumuja Hilman kouraan, ei -puhunut muista tytöistä hänelle ja iltamissa oli Matti tuskin muita -näkevinäänkään kuin Hilman. Tämä kaikki oli tietysti Hilman sydämelle -kuin palsamia palohaavalle. Mutta kuinka kummallinen onkaan naisluonto? -Monivuotisen sitkeän työn jälkeen oli hän Matin voittanut, niin että -tämä alkoi olla pehmeä kuin voi nyytissä, mutta päästyään päämääräänsä, -saatuaan Matin lemmenpauloihin, alkoi Hilma vuorostaan kiusata Mattia -näyttäen toisinaan hyvinkin kylmäkiskoiselta, vaikka syvällä kyti -kuumuutta kuni tervahaudassa. - -Muutamana suvisena sunnuntaina päätti Matti aukaista sulut lemmen -vuolaista virroista. Hän oli kyllä jo usein tehnyt saman päätöksen, -mutta aina oli tullut väliin jokin este. Mutta nyt ei se saa enää -lykkääntyä etemmäksi, ei vaikka mätänis, niin oli Matti sunnuntaiaamuna -vakaasti päättänyt ja juuri kuin sinetiksi päätökseensä puraissut -ryssän orehkan kertanarskauksella poikki. - -Aamiaisen jälkeen tarjoutuikin Matille sopiva tilaisuus: kauppias oli -mennyt kamariinsa ruokalevolle, ja Hilma istui yksin salissa lukien -jotain kirjaa. Matti meni sohvalle Hilman viereen ja kysäsi: - -"Mitä sinä luet?" - -"Onpahan muudan romaani." - -"Kuule, Hilma, minulla olisi sinulle eräs asia ilmaistava, joka on -jo hyvin kauvan ollut sydämelläni, mutta joka on aina jäänyt ja -jäänyt. Niin, Hilma, me luontokappaleet täällä maailmassa olemme hyvin -monenlaisten muutosten ja vaiheiden alaisia. Kun minäkin tulin teille, -olin minä tuollainen irtonainen, hetkellinen tuulihattu, joka ei yhtä -päivää etemmäksi ajattele ja joka ei huomaa mitä aarteita jaloillaan -tallaa. Mutta niinhän se usein käy, että silli, jota ensi silmäyksellä -on luullut K lajiksi, onkin tarkemmin maistellen priima KKK lajia. -Niinpä en minäkään pitkiin aikoihin huomannut, mikä aarre minun -lähelläni on. Vasta viime aikoina olen minä tullut täysin käsittämään -sinut, Hilma, tuntemaan sinun sydämesi hyvyyden ja havaitsemaan sinun -naiselliset hyveesi. Minulle on käynyt samoin kuin miehelle, joka -löysi peltoon kätketyn aarteen. Niinkuin hänelle, on minullekin kaikki -muu muuttunut halvaksi kuin homeinen Ameriikan läski, ja tuo aarre -on minulle nyt kaikki kaikessa. Hilma, minä rakastan sinua! Tuletko -omakseni?" - -Tämä Matin runollinen tunnustuspuhe oli tulos monen illan ajatustyöstä -ja hänen mielestään piti sen tehdä Hilmaan niin mahtavan vaikutuksen, -että heti kun hän on loppusanat sanonut, Hilma heittäytyy itkien hänen -rinnoilleen. Siitä syystä levitti Matti sylinsä valmiiksi, suoristipa -vielä toisen jalkansakin takasojoon, ettei mentäisi nurin ja vielä ukko -heräisi. Mutta sen sijaan, että olisi niin käynyt, kuin Mätti sydän -hätääntyneesti läpättäen odotti, käänsikin Hilma Mattiin puolittain -kummastelevat kasvonsa ja sanoi jotenkin kovalla ja kolealla äänellä: - -"Häh?" - -Tuo "häh" teki Mattiin saman vaikutuksen kuin jos olisi märällä -rukkasella lyöty vasten suuta. Kädet retkahtivat hervottomina alas ja -sojossa ollut jalka vetäytyi tavalliseen asentoonsa. Hetkisen Matti -mietti, mitä tehdä, ja päätti sitten vielä kerran lähteä alusta. -Siltä varalta ettei tuo "häh" uudestaan tulisi vastaan, veti hän -ilmaa keuhkoihinsa ja karjui voimansa perästä tunnustuspuhetta Hilman -korvaan. Hän sivuutti onnellisesti jo K sillin, mutta juuri kun hän oli -pääsemäisillään KKK lajiin, tuli kauppias unisena saliin sanoen melkein -vihasella äänellä: - -"Mitä ihmettä te täällä riitelette? Ellette saata olla ihmisiksi, niin -menkää metsään väittelemään, että saa rauhassa maata ruokaleponsa?" - -Ja Matti läksi kuin ammuttu, ei metsään, vaan kamariinsa päästellen -siellä kiukkupäissään sanoja, joita ei otettaisi "Nuorten miesten -kristillisen yhdistyksen" pöytäkirjaan. - -Mutta Hilman kävi Mattia sääliksi, hän meni kohta Matin luo ja ehdotti, -että mentäisiin kävelemään. Matilla ei ollut mitään sitä vastaan ja -niin lähdettiin. Käveltäessä ei Matti virkkanut montakaan sanaa, mutta -sitä sulavammin liverteli Hilma. Jo olivat rakastavaiset kulkeneet -kauvas kirkonkylästä, mutta vielä ei Matti ollut sanaakaan äskeisestä -maininnut ja vasta sitten, kun olivat maantieltä poikenneet metsään -ja joutuneet paikoille, josta Matin arvion mukaan piti olla Rajamäen -torppaan, lähimpään ihmisasumukseen, runsas kilometri, ehdotti Matti, -että istuttaisiin muutamalle sammaleiselle kivelle. - -Ja nyt alkoivat asiat selvitä. Vihan vimmassa karjui Matti -tunnustuksensa Hilman korvaan, ja Hilma ymmärsi, mistä on kysymys, -sekä vakuutti aivan ensi hetkestä rakastaneensa Mattia. Mutta siinä -selitellessään ja väliin suutakin suikatessaan toisteli Matti kaikeksi -vakuudeksi puheensa, josta hän oli niin suuren vaivan nähnyt, Hilman -oikeaankin korvaan ja aina vaan paremmalla menestyksellä. - -Mutta Rajamäen torpan Liisa varoitteli lapsiaan, jotka olivat samoihin -aikoihin marjaan lähdössä, etteivät mene sinne päin, josta tuo mölinä -kuuluu, sillä siellä taas Tuoresmäen pojat huutavat humalassa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ILMAN VAAN AIKOJAAN*** - - -******* This file should be named 62387-8.txt or 62387-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/3/8/62387 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |