diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-30 21:34:05 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-30 21:34:05 -0800 |
| commit | fd6af3017c84803ccd4082dc3e78adc8e316ff9f (patch) | |
| tree | 04aa9790e1c8b0c76dfa05c7d0e8774f69961ef3 | |
| parent | 78b637d04fac3e91edf43e6905668e781f82d904 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62293-8.txt | 7671 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62293-8.zip | bin | 132366 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7671 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..895bb61 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62293 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62293) diff --git a/old/62293-8.txt b/old/62293-8.txt deleted file mode 100644 index 56708a4..0000000 --- a/old/62293-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7671 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kaappaajan kynsissä, by Øvre Richter Frich, -Translated by Tahvo Partio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kaappaajan kynsissä - Romaani - - -Author: Øvre Richter Frich - - - -Release Date: May 31, 2020 [eBook #62293] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAAPPAAJAN KYNSISSÄ*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -KAAPPAAJAN KYNSISSÄ - -Romaani - -Kirj. - -ØVRE RICHTER-FRICH - -Suomentanut - -Tahvo Partio - - - - - -Helsingissä, -Kustannusliike Minerva Oy, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Ensimäinen. - II. Toinen. - III. Kolmisin. - IV. Malaytan lähetyssaarnaaja. - V. Keksintö ja torpedovene. - VI. Hyvää ja harvinaista urheilua. - VII. Suuren nostoranan takana. - VIII. Viimeisessä hetkessä. - IX. Laittomien liitto. - X. "Hai". - XI. Sodanjulistus. - XII. Englannin meriministeriössä. - XIII. Kapteeni Sullivanin kertomus. - XIV. Vaara ilmasta. - XV. Haaksirikkoutunut vesilentokone. - XVI. Kynnet, jotka kasvavat. - XVII. Näyttämön tähti. - XVIII. Ralph Burns. - XIX. Meriministerin virkahuoneessa. - XX. Kaksi nuoranpätkää. - XXI. Itse piru. - XXII. Uhkaus ja kasvot. - XXIII. Kosinta. - XXIV. Viisikymmentä minuuttia. - XXV. Vihkiäiset. - XXVI. Pieni teatteritemppu. - XXVII. Oli tähtikirkas toukokuun yö. - XXVIII. Merkillinen kohtaus. - XXIX. Cottet Parisissa. - XXX. Ensimäinen varoitus. - XXXI. Yllätys. - XXXII. Verinen ratkaisu. - XXXIII. Bonaparten-kadun pankkiiri. - XXXIV. Sankaritar. - XXXV. Näyttelijättären paljastukset. - XXXVI. Satimessa. - XXXVII. "Hain" hampaissa. -XXXVIII. Sunnuntai Cornwallissa. - XXXIX. Lähetyssaarnaajan loppu. - XL. Urhoollinen sotilas. - XLI. Matkalla Lontooseen. - XLII. Kukkais-pääkallo. - XLIII. Myöhäinen vieras. - XLIV. Kahden kesken. - XLV. Yserin kersantti. - XLVI. Delman kynnet. - - - - -I. - -ENSIMÄINEN. - - -Sängynlaidalla hotellihuoneessa muutamien satojen metrien päässä -Dieppen satamakadulta istua jurnotti mies alushoususillaan. - -Hotelli ei suvainnut, että sen nimeä toitotettiin julki. Se oli hyvässä -piilossa takakadulla, mutta sen tunsivat hyvin semmoiset ihmiset, -joilla oli jotakin tekemistä meren ja sen luvattomien puuhien kanssa. -Huoneet olivat siinä maineessa, että ne olivat aina epäsiistit. Seinät -olivat kosteat, ja lattiat haisivat homeelta. - -Vanha Jerôme-vaari, joka omisti tämän epämiellyttävän talon, ei -pannutkaan huomiota mukavuuteen. Joka huoneessa oli iso sänky. -Rikkonainen peili-rämä kamiinan yläpuolella oli ainoana koristuksena -näissä spartalaisissa huoneissa, joissa vain syöpäläiset näkyivät -viihtyvän, ollen kamiinan käyttäminenkin hiukan hengenvaarallista. - -Sängynlaidalla istuva mies katseli eräänlaisella humoristisella -tyytymättömyydellä huoneen kurjuutta. Hänen painonsa näytti olevan -vaarallinen sängyn turvallisuudelle, ja itse hän näytti olevan kotoisin -jonkun verran paremmista oloista. Hänen alusvaatteensa olivat puhtaat, -ja hänen pyöreä, miellyttävä päänsä, jossa oli arveluttavan runsas -kihara tukka, olisi puolustanut paikkansa paljon ylhäisemmissäkin -piireissä. - -Mutta ilmeisesti häntä eivät vaivanneet mitkään hienot, hermostuneet -tunteet. Hän ei kiroillut eikä sadatellut, kun ei pienestä huoneestaan -voinut keksiä minkäänlaista pesuastiaa. Noustessaan hän vain -herttaisesti naurahti ja tarttui housuihinsa. - -Hän oli kaunis ja solakka mies, ruumiinrakenteeltaan siro ja hyvin -kehittynyt. Voimakas leuka, pieni suu ja leveä, neliskulmainen pää -muistuttivat hiukan amerikalaisesta. Siihen saattoivat viitata myöskin -isot, leveät ja jonkun verran työssä kuluneet kädet. - -Silmät olivat suuret, iloiset ja väriltään omituisen harmaat, aivan -kuin kauniilla, itsetietoisilla ja sydämettömillä naisilla taikka -suurilla, lujaluontoisilla ja häikäilemättömillä politikoilla. Ne -olivat juuri semmoiset silmät, jotka ovat älyn kuuliaisimmat palvelijat. - -Nuori mies veti verkalleen vaatteet ylleen. Ne olivat huonot -merimiesvaatteet, jotka oli huonosti ommeltu ja istuivat kurjasti. -Juuri semmoinen puku, jonka saa Lontoon satamaräätäleiltä valmiiksi -tehtynä kahdella punnalla ja kuudella shillingillä. - -Siihen tuli lisäksi leveä, pehmeä hattu, joka oli yhtä uusi kuin -sopimaton. - -Mies etsi turhaan toista peiliä, kun kamiinapeili oli kosteudesta -menettänyt kykynsä näyttää mitään muuta kuin elohopeansa -mahdottomuuden. Pitkä mies näytti olevan huvitettu kaikista näistä -kalustuksen hämmästyttävistä puutteellisuuksista. Hänellä oli omituinen -hirnuva, hyväntahtoinen ja poikamainen nauruntapa. - -Mutta _Ambroise Vilmart_ ei ollut suinkaan amerikalainen, vaikka -hänellä olikin kuminpurijan poskipäät ja hirnuva nauru. Hän oli -ensimäisen kerran nähnyt päivänvalon belgialaisessa Herstalin -kaupungissa vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hänen syntymisensä -ei ollut onnellinen. Sillä hänet löydettiin myttyyn käärittynä -makaamassa erään suuren asetehtaan edustalta. Kääre oli kylläkin hieno. -Siinä oli kuusi kallista tilkkishaalia, ja sen sisusta oli verhottu -pumpulilla. - -Sattumalta löysi tämän mytyn eräs vanha insinööri, joka alinomaisen -juopottelunsa takia ei ollut päässyt niin pitkälle, kuin olisi voinut. -Omantuntonsa soimaamana hyödyttömästä elämästään hän korjasi mytyn -haltuunsa, otti lapsen ottopojakseen ja meni jäseneksi kaupungin -voimakkaimpaan raittiusseuraan. Kaikki vain siinä mielessä, että saisi -voimaa ja tarmoa hoitamaan sitä pientä miehenalkua, jonka sallimus -oli lähettänyt hänen tielleen eräänä yönä hänen ollessaan tavallista -enemmän humalassa. - -Theodore Vilmart oli täyttänyt velvollisuutensa. Hän oli käyttänyt -viime vuodet sen pojan kasvattamiseen, joka aivan kirjaimellisesti oli -pudonnut hänen tielleen. Ja kun tämä nuori herra, jolle hän oli antanut -nimensä, oli suorittanut loistavan insinööritutkinnon, meni Theodore -Vilmart kapakkaan ja joi moni-vuotisen vaivannäön ja ikävän jälkeen -itsensä täyteen humalaan. Ottipa hän miehuutensa juomasta semmoisen -humalan, että hänet löydettiin kuolleena jokseenkin samasta paikasta, -josta oli korjannut ottopoikansa -- nuoren, toivorikkaan insinöörin. - -Siitä päivästä oli nyt kulunut kaksi vuotta. Elämä oli käynyt huonoksi -Belgiassa. Sodan syttyessä Ambroise Vilmart oli ollut Spezziassa, -missä hän isänsä neuvon mukaan oli suorittanut laivanrakennuskurssin. -Hän riensi kotiin Belgiaan, otti osaa kymmeniseen taisteluun, -sai urhoollisuusmitalin ja muutamia vähäpätöisiä naarmuja, jotka -saattoivat hänet erinäisten terveydenhoito-osastojen hoiviin, jotka -lähettivät häntä sinne ja tänne, kunnes hän joutui erääseen sairaalaan -Dieppessä; täällä hän joutui sen miehen viereiseen vuoteeseen, josta -tuli hänen elämänsä kohtalo. Se oli eräs englantilainen ja hyvin -huono englantilainen, jolla oli suuri puhelahja ja pirullinen kieli. -Saksalainen granati oli siepannut häneltä toisen käden, vieläpä oikean -käden. Mutta se ei ollut kyennyt riistämään _Dick Ansteyltä_ hänen -suunnatonta pirullisuuttaan, joka oli tehnyt hänet niin uutteraksi -työmieheksi rikosten viinamäessä. -- Kun belgialainen päästettiin -sairaalasta toipuvana, oli Ansteykin täysin parantunut. - --- Kuulehan, hän sanoi tuolle nuorelle miehelle, vetäen hänet mukanaan -yksinäiseen paikkaan sairaalan kauniissa puutarhassa... meillä -kahdella on paljon yhteisiä asioita. Uskon sallimuksella olleen jonkun -tarkoituksen saattaessaan meidät yhteen. Elämme merkillistä aikaa. -Minun tekisi mieleni kirjoittaa kertomaruno siitä sopasta, jonka -Europan valtiomiehet ovat keittäneet. Mutta en ole runoilija enkä juuri -muutakaan. Päässäni on kuitenkin eräitä aatteita, joita tahtoisin -sovelluttaa käytäntöön --, eräitä vähäisiä seikkailuja, jotka sopivat -semmoisille laittomille ja isänmaattomille kelpo miehille kuin sinä ja -minä... Käydäänpäs tarinoimaan asioista. Mene huomenna Jerôme-vaarin -hotelliin Satamakadun varrella. Sen tuntee joka hamppari. Se on pirun -kehno hotelliksi, mutta siellä saa asua rauhassa, ja mies, jonka luokse -minä olen menossa, ei ole muissa paikoissa. - -Niin tapahtui, että Ambroise Vilmart makasi tappelemassa syöpäläisten -kanssa Jerôme-vaarin likaisessa hotellissa eräänä varhaisena aamuna -toukokuussa 1915. - - - - -II. - -TOINEN. - - -Ambroise Vilmartin sitoessa kaulahuiviaan entisen peilin edessä, -Jerôme-vaari istui alakerrassa olevassa pienessä anniskeluhuoneessaan -juttelemassa jonkun kanssa, joka joskus lienee ollut ihminen. - -Pienellä, ruti-kuivalla, ranskalaisella hotellinisännällä oli keltainen -iho kuin japanilaisella, ja hänen silmänsä paloivat kuin alituisessa -kuumeessa. Hän ei ollut suinkaan kaunis. - -Mutta hänen edessään istui pieni, neliskulmainen mies, jonka rumuus -kuitenkin oli järkyttävä. Hän oli sen näköinen, kuin olisi joskus -maailmassa kulkenut lihamyllyn läpi ja siinä kadottanut sen, mitä -ylevämmässä puheessa sanotaan Jumalan kuvaksi. - -Hän oli jotakuinkin täsmälleen viisi jalkaa pitkä ja melkein yhtä -leveä. Kauhea gorillanselkä päättyi kaulaan, jonka valtaiset lihakset -näyttivät vääntyneen sekaisin, ja pää, joka oli melkein tukaton, -päättyi pieneen vaaleanpunaiseen tonsariin, jonka väri vaihteli -miehen mielialojen mukaan. Hänen ruumiinsa oli muuten muovaeltu mitä -merkillisimmistä koukuista ja kulmista. - -Ja kasvot? - -Yksinpä simpansikin olisi epäröinyt, olisiko suostunut verrattavaksi -näihin suuriin, kummallisiin kasvoihin, joitten neliskulmaisuudessa oli -jotakin hirveätä. Hänen päänsä oli kuin puserrettu läjään ensin pitkin -päin ja sitten poikkipäin. Siitä olivat kaikki suhteet hävinneet. Nenä -oli käyrä lihamöhkäle, suu oli kuin torvi, ja leuka upposi paksuihin -laskoksiin, jotka riippuivat vääristyneelle, luonnottoman lihaksiselle -kaulalle. - -Näki selvästi, että hän oli merimies. Känsistyneet kädet, jotka olivat -isot kuin lapsen ruumisarkku, osottivat selviä merkkejä siitä, että -olivat tehneet köysien ja touvien tuttavuutta. - -Siinä suuressa raossa, jota muilla sanotaan suuksi, oli miehellä paksu, -suuri piippu, joka tuprusi kuin joku Jerôme-vaarin vanha kamiina. - -Ravintoloitsija johti keskustelua. Hänellä oli liukas kieli, ja hän -käsitteli kaikkia päivän pikku seikkoja niin hermostuneen levottomasti, -että huomasi hänellä olevan sydämellä aivan toisia asioita. - -Ravintoloitsijan käytöksessä oli jotakin kunnioittavaa, mikä ei sopinut -yksinomaan ammatilliseen kohteliaisuuteen. Hän hymyili väkinäisesti -omille huolestuneille sukkeluuksilleen. Hän näytti ikäänkuin tahtovan -vaimentaa omaa levottomuuttaan. Jerôme-vaari tunsi kyllin tuon -käyristyneen kummituksen, joka istui hänen parhaalla tuolillaan ja joi -hänen parasta whiskyään, niinkuin juottovasikka maitoa. Ja hän odotti, -että toinen avaisi suunsa ja keventäisi hiukan sitä salaperäisyyttä, -jota Jerôme-vaari vainusi pitkän matkan päästä näinä kummallisina -sota-aikoina. Tuon tuostakin hän teki puheessaan pienen taidepaussin -antaakseen tammisella tuolilla istuvalle hirviölle tilaisuuden -puuttua puheeseen. Mutta hirviö pysyi vaiti kuin appelsiininkuori -hautakappelissa. - -Silloin ravintoloitsija menetti malttinsa ja iski enemmän suoraan -asiaan. - --- Tänne tuli eilen illalla eräs nuori mies, hän virkkoi teeskennellyn -välinpitämättömästi ja täytti vieraan whiskylasin runsaalla, -vieraanvaraisella kädellä... Oikein kiharatukkainen mies, jolla on -semmoiset kasvot, joitten perästä naiset juoksentelevat. Hän sanoi -kuitenkin tätä hotellia sikolätiksi. Minä vastasin hänelle, että -menköön helvettiin. Mutta siihenpä nuori keikari ei suostunut. Sanoi -nähneensä lutikoita niin, että silmissä vain vilke kävi, eikä sanonut -pelkäävänsä hotellirottia, olivatpa mitä maata tahansa. - -Tuolilla istuva hirviö päästi hiljaisen mörähdyksen, joka voi merkitä -mitä tahansa. - -Isäntä tervehti tätä vaiteliaan vieraansa epäselvää lausuntoa mitä -suurimmalla tyydytyksellä. Hän kumartui hieman eteenpäin. - --- Mies toi terveisiä Dick Ansteyltä, hän kuiskasi hiljaa. Sanoi -tapaavansa hänet täällä tänään erään kolmannen miehen kanssa. Niin -- -sillä tavalla hän ainakin väitti. Sen tähden minä annoin nulikan jäädä -tänne. Se oli kai oikein, arvaan minä?... - -Isännän ääni oli käynyt pehmeäksi ja mairittelevaksi kuin huilu, ja -kysymys riippui hänen huulillaan kuin imelä akana. - -Mutta yhtä hyvin hän olisi voinut kysyä vanhaltapiialta tämän ikää. -Hänen puheliaisuutensa näytti vain lisäävän hirviön janoa ja kivikovaa -äänettömyyttä. - -Jerôme-vaari puri huultaan. - --- Ette ehkä tiedä tästä mitään? hän kysyi äänellä, jota hän suotta -koetti tehdä välinpitämättömäksi. - -Tammituolin hirviö käänsi neliskulmaiset kasvonsa suoraan isäntää -kohti, mutta silmät olivat painuneet niin syvälle ihopoimujen sisään, -että oli mahdotonta nähdä, minne hän katsoi. Hän aukaisi suunsa, mietti -ja puri sitten taas entistä kovemmin piippuaan, pudistaen inhottavaa -päätään. - -Ravintoloitsijan keltainen kasvojenväri muuttui melkein ruskeaksi. -Huomasi vaarallisen raivon olevan purkautumassa tuon likaisen -miehen kiinalais-kasvoille. Mutta hän oli ilmeisesti hyvin taitava -hillitsemään itsensä. - --- Sinulla ei ole paljon luottamusta minuun, Pekka, hän virkkoi -puolittain moittien, puolittain nurkuen. Olimme kuitenkin hyviä ystäviä -ennen vanhaan, kun minulla oli opiumi-puotini Marseillessa. Oletko -unohtanut sen avun, jonka annoin sinulle, kun eräänä aamuna löydettiin -kolme hollantilaista matruusia tukehtuneina itse tulliaseman edestä?... -Olisit ollut giljotinin alla jo monet kerrat, jos ei Jerôme-vaaria -olisi ollut... Ja nyt istut täällä kuin hautausmaa, juot whiskyäni etkä -saa sanaa suustasi. Mikä piru sinua riivaa, toveri?... - -Näytti siltä, kuin tämä viimeinen vetoomus olisi saanut muodottoman -miehen arvelut hieman haihtumaan. Hän rykäsi. Avasi torven näköisen -suunsa... - -Mutta siihen se jäi. - -Matalan talon edustalle pysähtyi joku, ja seuraavassa silmänräpäyksessä -astui kynnyksen yli khakiunivormuinen solakka-vartinen sotamies. -Hänellä oli kalpeat ja jyrkkäpiirteiset kasvot ja terävät, valppaat -silmät. Nenä oli voimakas ja kaareva, ja silmäkulmissa sekä kauniin, -hiukan aistillisen suun ympärillä oli paljon pieniä veitikkamaisia -ryppyjä. Hänellä oli miellyttävä hymy huulilla. Hänellä oli vain toinen -käsivarsi. - --- Hyvää huomenta, herrat, hän lausui iloisella ja sointuisalla -äänellä. -- Ja kuuluuko mitä uutta?... - -Jerôme-vaari kumarsi ja hykersi, mutta toinen pysyi istumassa -tuolillaan. Hänen pieniin pistäviin nuppineula-silmiinsä oli tullut -omituinen leikkivä kiilto, mutta hän ei virkkanut mitään. - --- Huomaan teidän huvittelevan vanhaan tapaan, uusi vieras jatkoi. -- -Mutta nyt on whiskyn aika ohi, pojat. Sillä nyt viritämme valssin, joka -huimaa ihmisten silmiä. Niin totta kuin nimeni on Dick Anstey. - -Ja niin sanoen iloinen englantilainen sieppasi terveellä kädellään -whisky-pullon pöydältä. - - - - -III. - -KOLMISIN. - - -Jerôme-vaari katsoi whisky-pulloaan, joka lensi tuhansiksi sirpaleiksi -nurkkaan. -- En luullut, että sinulla olisi varoja hylätä vanhoja -ystäviäsi, hän lausui yrittäen pysyä ystävällisenä. Anstey hymyili. - --- Sinä olet kolmannen luokan roisto, hän virkkoi. Olet rodun -pienokaisia. Nuoleksit halpamaisuuden, himon ja ahneuden tomua, -mutta me pidämme parempana hengittää hyvän ja rohkean rikollisuuden -raitista ilmaa. Erotus meidän välillämme on toistaiseksi se, että -minä rehellisyyden ja isänmaallisuuden puuskassa otin pestin. Olen -englantilainen sotilas, Jerôme-vaari. - -Ranskalainen hymyili ivallisesti. - --- Sankarin osa ei sovi sinulle, Dick Anstey, hän virkkoi peräytyen -kokonaan suojelevan aitauksen taakse. Olet piru miehiäsi, sen kyllä -tiedän. Enkä epäile, että olet kelpo lailla löylyttänyt saksalaisia. -Mutta älä tule vanhalle toverillesi lörpöttelemään rehellisyydestä ja -sen semmoisista. Kuulostaa aivan siltä, kuin olisit unohtanut sekä -Algierin pankkiirin että Saksan konsulin Alicantessa. Pekka Pleym -tuossa voi palauttaa muistiisi kumpaisenkin... Mutta nyt olet käynyt -koppavaksi. Ei ole enää huonoa olla Jerôme-vaarin kanssa yhtiössä. -Mutta pidä varasi, sanon minä, pidä varasi...! Minä olen laittanut -järjestykseen neljä sinun laistasi jo ennen. Ei mene monta päivää, -ennenkuin tulet luokseni kontillasi. - -Dick Anstey oli löytänyt kuluneen nojatuolin ja käynyt siihen istumaan. -Sitten hän pani vasemmalla kädellään tupakkaa piippuunsa ja sytytti sen -pahalta haisevalla rikkitikulla. Jerôme-vaarin lopettaessa raivoisan -puheensa vaahto suupielissä, Dick katseli hymyillen ylös ilmaan. - --- En ymmärrä, minkä tähden sinä tuolla tavalla paasaat, hän virkkoi. -Sinähän hoilaat kuin vanha korppi tyhjästä. - -Ranskalainen kumartui tiskille. - --- Oh-hoh! hän melkein kiljasi... En ole mikään nauta, Dick hyvä. -Sinulla on jotakin mielessä. Etkö luule, minun ymmärtävän? Tiedän -enemmän, kuin luuletkaan. Huomis-iltana tulee Folkestonesta -neljäkymmentä miestä -- sinun lukuusi. Ja tuossa istuu Pekka Pleym. Hän -tuli eilen illalla Marseillesta. Olet tietysti kutsunut hänet. Ja entä -se kähäräpää nulikka, joka tuli tänne eilis-iltana ja kysyi sinua, mitä -hänellä on tekemistä? - -Englantilaisen silmiin oli tullut omituisen haaveksiva ilme. Hän ei -ollut kuulevinaankaan, mitä isäntä oli oksentanut suustaan. - --- On synti, hän virkahti puolittain itsekseen, istua sisällä tässä -saastaisessa hotellissa näin ihanana päivänä. Kautta Jumalan, minun -on ikävä jälleen merelle. Siellä olen kotonani, Jerôme-vaari. Vesi on -minun elementtini. Sen tähden kai minä tein niin hyvää työtä Yserin -vesikuopissa. -- Isäntä katsoi häntä suu selällään. - --- Ja tämä kevät ilmassa, Anstey jatkoi, se kohisee korvissani. Se -syhyttää vasenta käsivarttani. - --- Mene helvettiin jaarittelemasta, isäntä murahti. Ovatko sisaret ja -punainen risti saaneet sinut... - -Hänen sanatulvansa pysähtyi äkisti. Tammituolin ankara hirviö oli -noussut puolittain seisoalleen ja laskenut valtaisen etukäpälänsä -tiskille, niin että laudat ruskivat hyvin uhkaavasti. Ja hän lausui -äänellä, joka oli pehmeä ja suloinen kuin lyyrillisellä näyttelijällä: - --- Ei mitään raakuuksia, rakas Jerôme. Avaisit mielesi tämän maailman -ihanuuksille ja pitäisit kielesi ohjaksissa. Tuosta paljosta -kiroamisesta ja noitumisesta ei lähde mitään hyvää. Ja uteliaisuutesi -maksaa sinulle kerran kaulasi... - -Pikku huoneessa oli heti aivan hiljaista. Hirviön lempeä ääni tuntui -päättäneen toran. Silloin avautui käytävän ovi, ja vieras huoneesta N:o -3 astui sisään. Hän oli niin pitkä, että hänen oli kumarrettava päätään. - --- Hyvää huomenta, Anstey, hän sanoi iloisesti; ja hänen kirkas, hilpeä -äänensä täytti äkkiä koko tuon puolipimeän, tupakansavua täynnä olevan -huoneen. -- Hyi saatana, minkälaiseen koirankoppiin sinä lähetit minut. - --- Minä en ole pyytänyt teitä tulemaan, Jerôme-vaari sähähti. -- -Ambroise Vilmart hymyili. - --- Ette, siinä olette oikeassa. Voitte muuten pitää suunne kiinni, kun -vieraanne suvaitsevat moittia teitä. - -Jerôme-vaarin suupielet vavahtelivat raivosta. Sitten hän kiiruhti -ulos, heittäen vihaisen katseen vieraaseen. Mutta vieras kääntyi -välinpitämättömänä ja jäi ihmeissään tuijottamaan Pekkaa. - --- Merkillinen seura, johon olet minut saattanut, korpraali, hän lausui -iloisesti. Mikä babiaani tuo on? Onko se yksi niitä, jotka saksalaiset -päästivät karkuun Antwerpenin eläintarhasta?... - -Tammituolin hirviö ei näyttänyt loukkaantuvan. Hän käänsi -neliskulmaiset kasvonsa suoraan nuorta kiharatukkaista miestä kohti ja -nyökäytti päätään ajatuksissaan. - --- On, hän sanoi lempeällä, pehmeällä äänellään, joka sai belgialaisen -säpsähtämään hämmästyksestä. Te olette isänne poika. -- Ambroise -Vilmart tuijotti häntä ihmeissään. Hymy hävisi hänen kasvoiltaan. - --- Tunnetteko isäni? - --- Äitinnekin, merkillinen epämuodostuma lausui hiljaa. -- Nuori mies -tarttui häntä käsivarteen. - --- Mikä on hänen nimensä? hän kysyi käheästi. - --- Hänen nimensä oli François Delma. - --- Ja äitini? - --- Oli paroni de Nozierin, suuren valtamertentutkijan, sisar. Teissä -on yhdistyneenä suurin nero ja uudenaikaisin rikollisuus. Me luotamme -teihin, Ambroise Vilmart. Olemme seuranneet teitä askel askeleelta. -Olette nyt kypsä kutsumukseenne. Ensimäinen suurtekonne odottaa teitä... - -Nuori mies jäi seisomaan ällistyneenä. - --- Sepähän nähdään, hän murahti. - --- Ei, sanoi toinen. Teillä on rikollisuuden tarina harmaissa -silmissänne, ettekä voi välttää määräystänne. -- Nuori mies nyökkäsi -ajatuksissaan päätään. - --- Oletteko varma siitä, mitä sanoitte isästäni ja äidistäni? hän kysyi -vakavasti. Minut löydettiin silkkihuiveihin käärittynä... - --- Herstalin torilta... - --- Niin, mistä sen tiedätte? - --- Koskapa minä teidät vein sinne 21 vuotta sitten. - - - - -IV. - -MALAYTAN LÄHETYSSAARNAAJA. - - -Pieni likainen kapakka muuttui niin merkillisen hiljaiseksi. Siinä -olevat kolme miestä eivät hievahtaneetkaan. - -Olipa hiljaisuus niin suuri, että Dick Anstey, joka ensiksi heräsi -haaveistaan, selvästi kuuli, kun yläkerran lattialla mies käveli -sukkasillaan. - -Englantilainen hymyili. Hän oli mies, joka tunsi ihmisten pikku -heikkoudet. Nyt hän tiesi tarkalleen, missä Jerôme-vaari oli. Hän -makasi sängyn alla huoneessa N:o 8 korva siinä rotanreijässä, joka -aukeni tiskin yläpuolella olevasta nurkasta. - -Hätiköimättä Dick Anstey kopeloi univormunuttunsa taskua ja veti -sieltä pienen revolverin, jossa oli pitkä, ohut piippu. Se näytti -vain viattomalta lastenlelulta eikä ollut lainkaan sen mallinen, -jota käytetään rintamalla. Hän kohotti sen verkalleen ja tähtäsi -huolellisesti rotanreikään. Näkyi pieni, kirkas välähdys ja huoneessa -pamahti laukaus, joka ei pitänyt suurempaa melua kuin sylikoiran -hiljainen haukahdus. - -Nurkasta lenteli puusirpaleita, ja yläkerrasta kuului pidätetty -tuskanhuuto. Sukkasillaan kulkevan miehen askeleet kuuluivat nyt -selvemmin, ja kävelijällä tuntui olevan kiire. -- Sitten oli taas -kaikki hiljaista. - --- Nyt me luullakseni voimme puhua rauhassa, englantilainen virkkoi, -puhaltaen ohuen, hienon sinisen savun pienen, siron revolverin -piipusta... Mutta ei ole tarvis käyttää äänijänteitä enemmän, kuin -mikä on välttämätöntä. Ja pitäkäämme kiirettä, sillä Jerôme-vaarin -uteliaisuus on suurempi kuin hänen pelkuruutensa. - -Ambroise Vilmart oli heittäytynyt puupenkille ja katseli mietteissään -akkunasta. Hänen pyöreille, poikamaisille kasvoilleen oli tullut jäykkä -ja kivettynyt ilme. -- Sitten hän kääntyi tammituolin mieheen. - --- En tunne teitä, hän virkkoi liikutuksesta värähtelevällä äänellä. --- Epämuodostuma nyökkäsi. Silmät hänen päässään hehkuivat kuin kaksi -kaukaista kekälettä. - --- Kuten näette, hän virkkoi, ei ulkomuotoni ole luottamusta herättävä. -Enkä kulettele taskussani todistuksia. Mutta teillä ei ole syytä -epäillä, kun sanon, että olen seurannut teitä siitä saakka, kun olitte -pikku poika. Ei ollut pelkkä sattuma, että Theodore Vilmart löysi -teidät. Meidän ihmistenhän täytyy aina hiukan autella sallimusta. Te -jäitte, niin sanoakseni, makaamaan hänen tielleen... Isänne oli minun -ystäväni. François Delma ei kulkenut mitään sileätä tietä. Hän oli -sanomalehtimiehenä Parisissa. Mutta se ei tyydyttänyt häntä. - --- Olen kuullut mainittavan hänestä, Ambroise virkkoi... - -Raajarikko katsoi häntä tarkkaavasti. -- No, hän sanoi hiljaa, sitten -olette kai kuullut myöskin, että hän on hävinnyt -- siitä saakka, kun -sota syttyi? Belgialainen pudisti päätään. -- Hänet surmattiin, toinen -jatkoi. Jossakin paikoin Norjassa. En tunne yksityiskohtia. On olemassa -vain yksi mies, joka tietää asiasta, ja hän on nykyisin Amerikassa. - --- Hänen nimensä? nuori mies kysyi jännityksellä. - --- Se on eräs hollantilainen, raajarikko vastasi. Hänen nimensä on Jaap -van Huysmann. -- Syntyi lyhyt äänettömyys. - --- Françcois Delmalla oli toinenkin poika, raajarikko jatkoi vähän -viivytellen. Hän oli syntynyt avioliitossa. Hänen äitinsä elää vielä. -Saatuaan 21 vuotta sitten tietää isänne suhteesta tuohon kauniiseen -belgialaiseen naiseen, hän alkoi vainota tätä verisellä vihalla. -Äitinne kuoli synnyttäessään teidät, ja minä hankin teille hyvän ja -uhrautuvaisen isän... Siihen aikaan minä olin vähän toisen näköinen. -Tuskin uskonette, kun sanon, että minä parikymmentä vuotta sitten -olin Europan mestari raskaan sarjan painissa. No... mutta minun -oli pakko kadota. Suuri-suuntainen varkaus Rue de la Paix-kadun -varrella Parisissa. Se tuotti meille toista miljonaa markkaa. Mutta -toimeenpanokustannukset olivat vähän liian suuret, kolmen ihmisen -henki, joista ikävä kyllä kaksi tuli minun osalleni. Sitten otin -vuokran eräässä purjelaivassa, jonka piti lähteä Etelämeren saarille... -Alkujaan olin tuuminut yrittää hiukan merirosvousta. Mutta kuunarissa -tapasin matkustajan, jonka piti mennä lähetystöihin Salomonin saarille. -Hän oli viisas mies. Hän opetti minulle paljon, ja uskallan sanoa, -että olin harras oppilas. Ukko Price olisi voinut olla Canterburyssä -arkkipiispana, niin viisas hän oli. Hän jutteli helvetistä ja taivaan -ihanuudesta, niin että itse pirullakin olisi selkäpiitä karminut. Mutta -ikävä kyllä oli piru saanut hänestä voiton eräässä tilaisuudessa, jossa -kysymys oli ollut kauniista tytöstä. Suoraan sanoen! Häntä ei lähetetty -Canterburyyn, vaan pakanamaihin lähetystyöhön... - -Meistä tuli hyvät ystävät, ja hän opetti minun selittämään lakia ja -profeettoja. Hänen kehotuksestaan päätin ruveta hänen apulaisekseen -ja toivoin hartaasti saavani syntivelkani kuitiksi saarnaamalla -Salomonin saarten pakanoille... Meidät laskettiin maihin Malaytan -saarella. Sureva seurakuntansa oli Englannissa antanut Pricelle -ihanat matkaeväät, ja olinhan minäkin säästänyt itselleni jonkun -verran, josta voi olla hyötyä... Uskallan sanoa, nuori ystävä, että -teimme kovasti työtä. Saarnasimme suurimmille roistoille, niin että -jyrisi, ja rakensimme itsellemme kauniin talon, jossa oli monta -verantaa ja ampuma-aukkoa, sijaiten se pienellä saarella, jossa oli -runsaasti kokos-palmuja ja kautsukkia... Meidän oli pakko ampua -heistä kymmenkunta, ennenkuin käännyttämiseen tuli mitään vauhtia; -mutta sitten menikin useita vuosia siunauksellisessa työssä, ja -meidän varastomme kasvoivat sangen runsaasti. Mutta Price oli käynyt -niin uutteraksi, että tahtoi välttämättä tunkeutua saaren sisäosiin -saarnaamaan noille ihmissyöjille. Sitä paitsi oli hänen tarkoituksensa -tarkastaa eräitä timanttikaivoksia, joita siellä piti olla. - -Mutta eräänä päivänä koko lauma hyökkäsi meidän kimppuumme. -Palvelijamme tapettiin ja meidät itsemme vangittiin ja sidottiin -niiniköysiin. - -Muutapa ei juuri olekaan kerrottavaa. Price, joka oli pyöreä ja lihava -kuin rasvatiinu, paistettiin ja syötiin samana päivänä. Ja harvoin -olen kuullut kehuttavan ketään miestä niin, kuin nämä ihmissyöjät -kehuivat Priceä. Minua he kohtelivat suuremmalla halveksumisella. Kovat -lihakseni eivät olleet heidän makuunsa. Ja mukuroituani erästä heidän -poppamiestään hiukan liian kovasti, puserrettiin minut puukapulain -väliin ja päätäni kärvennettiin hehkuvalla raudalla. Pitelivät minua -tunnollisesti, niinkuin näette... Lopuksi minut nakattiin pois -kelvottomana ja muodottomana lihamöhkäleenä... Mutta seuraavana päivänä -minut löysi avustusretkikunta, joka oli lähetetty saarelle tarkastamaan -Pricen ja minun hommiani. Siinä oli lääkäri mukana -- innokas ja -uuttera mies. Nähtyään minun tähteeni, hänessä heräsi koko hänen -kunnianhimonsa. Hän hoiteli minun raatoani liikuttavalla hellyydellä, -paikkasi, ompeli ja hieroi lihaksiani, saadakseen minut osapuilleen -ihmisen hahmoiseksi. Kuten näette, se ei onnistunut. Mutta hengen hän -sai säilymään ja järjen. Ja siitä hän oli niin ylpeä, että kirjoitti -tapauksesta tohtoriväitöskirjan, ja jos hän nyt ei ole professorina -Oxfordissa, niin ei se hänen vikansa ole. - -Siinä on tarinani, nuori mies. Ei ole monta, joka tahtoo uskoa sitä. -Mutta en luule, että kukaan tuntisi raskaan sarjan nyrkkitaistelijaa, -François Delman ystävää Pekka Pleymissä, siinä tanskalaisessa -raajarikossa, josta maallinen Jumalan kuva on tyysti turmeltu. - - - - -V. - -KEKSINTÖ JA TORPEDOVENE. - - -Dick Anstey nousi. - --- Sikäli kuin olen ymmärtänyt nuorta ystäväämme, hän on yhtä mieltä -meidän kanssamme siitä, että on toimittava. - -Ambroise katsoi vuoroon toista, vuoroon toista, ja hänen kasvoilleen -levisi halveksiva hymähdys. - --- Olemmehan me varsin hyvin varustetut käymään sotaa, hän virkkoi -pisteliäästi. Olen joskus kuullut puhuttavan miehestä, joka osti -itselleen kanuunan alottaakseen yksinään sodan. Se ei ole minun -makuuni... Ja kuitenkin minua haluttaisi käydä omaa pikku sotaani... - -Pleym katsoi ylös. - --- Nyt kuulin François Delman äänen, hän keskeytti. Kuulehan, poikani. -Sinä saat käydä sotaasi. Saat käyttää kaikkia taitojasi... Ja jos olet -isäsi poika, niin me kolmisin kirjoitamme hiemasen historiaa aikana, -jolloin yhteiskunnat rientävät juoksujalkaa omaa loppuaan kohti... -Valtioilla on taistelunsa. Ne taistelevat eduista, jotka eivät ole -meidän. Nyt on aika kalastaa sameassa vedessä. Olen arvellut kauan. -Odotimme sinun isääsi. Mutta hän on kuollut. Odotimme Huysmannia, mutta -amerikalainen suurkaupungin elämä näyttää nielleen hänet. Sitten sain -kuulla sinun keksinnöstäsi... - -Nuori mies katsoi hämmästyneenä. - --- Minun keksinnöstäni? En oikein ymmärrä, kuinka... - -Anstey oli noussut seisomaan. - --- Kun nyt tietäisi, mihin se pirun isäntä on kätkeytynyt, hän murahti. -Kyllä kai hän arvasi, että on jotakin tekeillä, sittenkun puusirut -lentelivät hänen rumpukalvoonsa. Nyt hän on kai mennyt kellariin... - -Pleym katseli malttamatonna englantilaista. - --- Anna Jerôme-vaarin yrittää. Ei hän saa meistä tolkkua kuitenkaan. -Sitä paitsi hän tuntee minun kynteni... Niin, se keksintö ei -merkitse mitään valtioille. Antaa niiden rauhassa syödä toisiaan. -Mutta me voimme käyttää semmoista kojetta, me jotka käymme sotaa -yksityiskohdittain. Anstey, joka on haistellut tässä maailmassa hiukan -joka lajia, sanoo sen olevan nerokkaan... - -Ambroise katsoi häntä epäröiden. Kaikki hänen itseluottamuksensa oli -hävinnyt yhtäkkiä, ja hänen kasvoilleen nousi hieno puna. Raajarikko -oli koskettanut nuoren miehen rinnassa sitä ainoata kieltä, joka sai -hänessä vireille vakavuuden ja innostuksen. - --- Niin, nähkääs, hän lausui kumartuen Pleymiä kohti; se on problemi, -jota minä olen kauan hautonut, lähdettyäni korkeakoulusta. Mutta -vasta Spezziaan päästyäni, sain hiukan kokeilla omin päin. Alotin -semmoisella aparaatilla, jonka avulla voisi välttää laivojen -yhteentörmäykset sumussa. Se oli eräänlainen sumutorvi, jossa oli -semmoinen vastaanotto-aparaatti, joka oli niin herkkä, että se -voisi ilmaista suunnan ja etäisyyden. Sitten eräänä päivänä pisti -päähäni... eikö voisi keksiä magnetia, joka olisi niin tunteellinen, -että voisi ilmaista, kun teräslaiva lähestyy -- sekä etäisyyden että -suunnan? Viimein minun onnistui laittaa magnetineula, joka määrättyjen -sähköaaltojen alaisena osotti tyydyttävästi, milloin laiva oli vähän -yli 800 metrin päässä aparaatista. En tahdo selvitellä lähemmin, -kuinka sitten keksin keinon laittaa erinäisiä magnetineuloja, jotka -määrätyn pituisten sähköaaltojen vaikutuksen alaisina tehosivat vain -määrätyn matkan päähän. Panin nämä neulat yhteen ja viimein saatoin -laittaa aparaatin, joka pienimpiä yksityiskohtia myöten ilmaisi, millä -suunnalla ja kuinka kaukana joku laiva oli -- jos nimittäin se oli -rakennettu teräksestä tai raudasta. Kahdenkymmenen neljänneskilometrin -piirissä aparaattini yöllä ja päivällä, sekä sumussa että kirkkaalla -säällä, voi huomata laivan lähestymisen. En tiedä, käsitättekö -semmoisen keksinnön merkitystä. - -Ambroise Vilmartin voimakkaat, reippaat kasvot punoittivat -liikutuksesta, ja hänen harmaisiin silmiinsä oli tullut se vaarallinen -kiilto, joka on miehillä, joita elähyttää voimakas aate. Oli, kuin -hänen sielussaan kasvaisi kynnet -- käyrät ja tukevat miehenkynnet, -jotka ovat valmiit repimään tieltään kaikki -- säälimättä ja -tunnottomasti. - -Dick Anstey kääntyi raajarikkoiseen. He nyökkäsivät toisilleen niinkuin -ainakin miehet, jotka ymmärtävät, mitkä ajatukset heissä kummassakin -liikkuivat. - --- Tokko ymmärrän keksintösi merkitystä? Pleym vastasi. Ymmärränpä -niinkin. Jos en olisi ymmärtänyt, olisin tällä hetkellä harhailemassa -taloni ympärillä Aalborgissa. Se on eräs pikku paikka Tanskassa, missä -isäni aikoinaan toimi lähettiläänä. Minä olen oikeastaan hengellinen -mies, josta olisi voinut tulla apostoli, jos ne jumalattomat -ihmissyöjät eivät olisi huvitelleet itseään särkemällä jäseniäni. -Mutta nyt minäkin tahdon lähteä sotaan... ja Ansteynkin tekee mieli -olla osallisena puolestaan, sittenkun saksalaiset ovat vieneet häneltä -oikean käden. - --- Piru heidät periköön, englantilainen murahti. - --- Ei sinun pidä kiroilla niin huikeasti, tanskalainen tuumi. Älköön -pahaa puhetta tulko ihmisen suusta... Mutta palatakseni lähtökohtaamme: -Mitäpä "Emdenin" kapteeni Müller olisi antanutkaan, jos hänellä olisi -ollut ne magnetineulat, joista puhuit!... Hänhän olisi silloin voinut -leikkiä "kissaa ja hiirtä" koko Englannin laivaston kanssa. - -Vilmart hymyili. - --- Luonnollisesti. Ja mikä vielä parempi: hänen ei olisi tarvinnut -pelätä miinoja, sillä minä olen laittanut myöskin semmoisen pienemmän -aparaatin, joka 2-5 sadan metrin päähän ilmaisee teräsesineet -- ollen -se erityisesti laskettu miinoja varten, joita edellinen ei ole kyllin -voimakas ilmaisemaan. - -Pleym nousi niin ketterästi, että ei olisi luullut mahdolliseksikaan -hänen jaloilleen, jotka olivat runnellut käyriksi kuin hevosenkoivet. - --- Ja nämä aparaatit ovat valmiina? hän kysyi. - --- Ovat. Ne ovat käsilaukussani. Se on minun ainoa omaisuuteni tätä -nykyä. Jos meillä nyt olisi ollut panssarilaiva, olisimme voineet -laittaa ne siihen... - --- Panssarilaiva? - --- Niin, taikka torpedovene. - --- Torpedovene?... No, eikö muuta? Saamas' pitää, poikani, jos vain -maltat odottaa vuorokauden. - -Vilmart nauroi. - -Mutta nauru pysähtyi hänen kurkkuunsa. Hän luki noitten kahden miehen -kasvoilta jotakin, joka sai hänen miettimään asiaa. - --- Torpedovenekö? hän kysyi. - -Dick Anstey astui hänen eteensä. - --- Niin, toisen luokan torpedovene, jossa on 40 miestä ja jolla on 25 -solmun vauhti. Rakennettu Zeebrüggessä Saksan hallitukselle. Se on -huomenna iltapäivällä meidän. - - - - -VI. - -HYVÄÄ JA HARVINAISTA URHEILUA. - - -Pekka Pleymin paksu, juuttilainen veri oli kuumissa maissa laimistunut. -Hän ei ollut nähnyt Kattegatin laineita sen päivän jälkeen, kun hän -rehellisessä tappeluksessa kelpo toverien kanssa oli iskenyt kallon -puhki eräältä maamieheltään. Lehdet sanoivat sitä tapoksi, ja nuori -juuttilainen luikki tiehensä erään aarhusilaisen kauppalaivurin -mukana, joka tarvitsi käypäistä laivamiestä. Sattuma vei Pekka Pleymin -Rotterdamiin, missä hän karkasi. - -Siitä pitäen hänestä tuli kansainvälinen ja seikkailija. Hän elätteli -itseään painijana ja myöhemmin nyrkkeilijänä, ja semmoisena hän joutui -yhteyteen monien ihmisten kanssa, jotka elivät kieroissa väleissä -yhteiskuntaan, ja tunsi voivansa hyvin. - -Painittuaan Parisissa erään väkevän hollantilaisen kanssa, jonka -nimi oli Jaap van Huysmann, hän yhtyi tähän vaiteliaaseen mieheen, -jonka levollisen ja velton ulkokuoren alle kätkeytyi sielu, jossa -leimusi viha yhteiskuntaa vastaan. Pekka Pleym saavutti vähitellen -tämän merkillisen miehen ystävyyden ja luottamuksen. Hänestä tuli -hollantilaisen adjutantti, ja jonkun ajan kuluttua hän oli jäsenenä -siinä mahtavassa pahan tekijäin liitossa, joka François Delman johdolla -kauhistutti maailmaa monet vuodet. Mutta Pekka parka joutui aikaisin -pois pelistä, muuttaen siihen lähetystyöhön, joka muutamien vuosien -siunauksellisen menestyksen jälkeen päättyi siihen, että häntä oli -kauhea ihmisen nähdä. - -Innostuneet ihmissyöjät olivat tosiaan pusertaneet kaiken kauneuden -tämän väkevän painijan ja nyrkkeilijän ruumiista, mutta heidän ei ollut -onnistunut puristaa järkeä eikä viisautta tanskalaisen aivoista. Ja -kun hänen ei enää tarvinnut pelätä, että Parisin polisi voisi todentaa -häntä, ja kun yksinpä Bertillonin järjestelmäkin olisi riivatun -buskmanien toimittamien päänpuserrusten jälkeen pettänyt, niin Pekka -Pleym palasi kauheana kuvatuksena sivistyneeseen maailmaan ja vanhojen -ystäväinsä luo. - -Nyt hän siis istui Jerôme-vaarin kurjassa hotellissa, tuntien -viimeinkin olevansa sillä vihreällä oksalla, jonka nimi on onni. -Oliko puhe vain torpedoveneestä?... No niin, se hänellä oli. Se oli -käytettävissä. - -Mutta Pekka Pleym ei ollut mikään pitkäveteinen kerskailija. -Nautittuaan pikku riemunsa, hän kävi kiiruusti käsiksi tosiasioihin. -Sattumalta oli muuan saksalainen torpedovene ajanut erään Normandian -saaren rannalle. Kovassa tuulessa se oli tarttunut kiinni -hiekkasärkkään eräällä ulommaisella saarella Guernseyn luona. Peläten -tulevansa päivän noustessa vangituksi, miehistö oli soutanut toiseen -torpedoveneeseen, joka tyhjin toimin kääntyi takaisin yön pimeyteen. - --- Sattuipa silloin, hyvät herrat, tanskalainen lausui sanomattoman -arvokkaana, että minä olin seuraavana aamuna päivän valjetessa jonkun -neljännes-virstan päässä rannalle ajautuneesta torpedoveneestä. Olimme -motoriveneellä salakuljetus-hommissa, niin että meidän oli täysi syy -karttaa kaikkien asianharrastajain huomiota. - -En voi kieltää, että hämmästyimme huomatessamme torpedoveneen -ajelehtimassa vastaamme. Se oli tulvaveden aikana päässyt irti ja -viipotti nyt tuuliajolla. - -Me lähestyimme sitä varovasti, mutta kun emme nähneet siinä -ristin-sielua, niin nousimme tuohon pikku hirviöön. Siinä ei -ollut sitten merkkiäkään edes laivarotistakaan. Se oli meidän -ensimäinen onnemme. Toinen oli se, että aivan lähellä oli yksi noita -kallioluolia, joita Normandian saarilla on tuhka-tiheään. Me otimme -torpedoveneen peräämme ja veimme sen 10 jalan syvyiseen veteen erääseen -kallionlokeroon, missä se makaa kuin lapsi äitinsä sylissä. - -Saksalaiset olivat nähtävästi aikoneet räjäyttää laivan ilmaan, -jotta se ei joutuisi vääriin käsiin. Mutta sytytyslanka oli joutunut -epäkuntoon, mitä minä pidän kolmantena onnenani. Ja semmoinen laiva! -Se on niin uusi ja virheetön, että reilusti uskallan vannoa, sen -olleen koematkallaan... Tykit ovat paikoillaan, torpedoputket valmiina -käytettäviksi, ja minä näin selvästi, että ruumassa oli tarpeeksi -hiiliä hyvää Atlannin matkaa varten. - --- Mutta, intti nuori mies -- -- - --- Ei siinä ole mitään "mutta", Pekka keskeytti mahtavasti. Tarkoitat -kai, että meillä ei ole kylliksi miehiä? On kyllä, näetkös, meidän -joukollamme on asiat täydessä järjestyksessä. Sillä on konttori -Lontoossa ja pankki Parisissa. Ja vaikka François Delma onkin kuollut -ja tämä riivatun sota on saanut vähän sekaannusta koneistoon, niin me -selviydymme sittenkin. Ja kun Dick Anstey kertoi minulle, mitä sinä -olit uskonut hänelle sairaalassa keksinnöstäsi, silloin näin sen tien, -jonka sallimus on meille osottanut... Rikoksen ijankaikkinen taistelu -kaikkea ja kaikkia vastaan, meidän sotamme sotaa vastaan... Ymmärrätkös -nyt, poikani, kuinka merkillinen tehtävä meidän suoritettavaksemme on -uskottu, kun maailman kaikki perkeleet on päästetty irralleen... No! - -Ambroise Vilmart oli katsellut haaveksien akkunasta. Hän oli nähtävästi -kovasti liikutettu. Hänen kauniilla ja ilmehikkäillä kasvoillaan -kuvastuivat kaikki hänen sielussaan ajelehtivat vaihtelevaiset tunteet. - -Dick Anstey astui verkalleen hänen luokseen. Hänen pienet kiiluvat -silmänsä loistivat kuin näädällä. - --- Muistakaa ennen kaikkea, hän sanoi, painostaen että taistelemme -etupäässä Saksaa vastaan. Meillä on kaikilla syytä vihata -preussilaisia. Ne ovat Englannin verivihollisia, ne iskivät -rautakouransa Tanskaan 1864, ja kuinka ne ovat rääkänneet Belgiaa? -Herstal on raunioina, Lüttich on tuhkaläjänä, Antwerpen ja Bryssel ovat -kokeneet niitten julmaa sortoa. Ja sinä olet belgialainen, ystäväni -- -sinut on tuuma tuumalta karkoitettu maastasi. Eikö sinulla olisi mitään -kostettavaa? Ei ainoastaan Saksalle, vaan kaikille niille, jotka ovat -tämän sodan aiheuttaneet. - -Syntyi muutamien minuuttien äänettömyys. Kuului vain ison seinäkellon -naksuttava käynti. - -Oli kuin vuosisatainen viljelys laahustaisi esiin. - -Silloin nuori mies nousi hymyillen. - --- No, hyvät miehet, hän sanoi, odotatte vastausta. Jokunen omantunnon -hitunen koettaa pidättää minua. Minä kuvittelen niin. Mutta minä en -ole velkapää osottamaan yhteiskunnalle mitään sääliä. Ja sitä paitsi -on minun yhteiskuntani nykyään revittynä hajalleen. Niin että ajatus -hiukkasesta merirosvouksesta... - --- Hys, Pleym kuiskasi, se oli ruma sana. Joka sodassa on ollut -kaappaajansa. Tämä rannikko voi kertoella niitten teoista. - -Oliko Jean Bart merirosvo -- taikka Surcouf? Joka lapsi St. Malon ja -Calais'n välillä voi sanoa sinulle heidän olleen sankareita. - --- No, älkäämme ruvetko liian juhlallisiksi, nuori insinööri virkkoi. -Kun kaikki perustelut on käytetty, niin on meillä vielä yksi, joka on -hyvä niille, joilla on suonissaan seikkailun syntistä verta. - --- Ja se on? Anstey kysyi. - --- Että se, mihin nyt lähdemme, Ambroise vastasi ylpeästi heilahuttaen -päätään, on hyvää, rohkeaa ja harvinaista urheilua. Hei, hurraa, pojat! - - - - -VII. - -SUUREN NOSTORANAN TAKANA. - - --- No, miehet, sanoi voimakas ja roteva salapoliisi, joka oli pitämässä -huolta siitä, että ketään epäiltävää henkilöä ei Folkestone-laivalla -pääsisi Kanavan yli, onpa teitä monta. Ja mihin matka? - --- Mennään Guernseyhin, vastasi pitkä, tukeva mies, jolla oli kirjava -silkkikuikan nahkasta tehty kauluri. Hän näytti olevan niitten 40-50 -miehen johtaja, jotka tuoreita passejaan heilutellen kerääntyivät -ranskalaisen salapoliisin ympärille. - --- Ja mitä teette Guernseyssä? - --- Kalastamme. Se on kai luvallinen asia. Eivätkö paperit kelpaa? -- -Sivilipukuinen poliisimies ei näyttänyt olevan tyytyväinen. Hänen -ruskeat, älykkäät silmänsä lensivät miehestä mieheen tuossa omituisessa -seurassa. Hän oli nähnyt englantilaisia kalastajia ennenkin. Ja hänen -poliisivaistonsa teki vastustamattomasti vertailuja tämän meluisan ja -vilkuilevan joukon kanssa. He olivat vahvasti ja säännöllisesti puetut, -ja heidän tavaransa olivat ylipäänsä semmoiset, kuin englantilaisilla -merimiehillä on mukanaan. Mutta hän tunsi epämääräistä epäluuloa -ympärillään oleviin naamoihin. - -Se oli kovin sekalainen seurakunta, jonka jäsenet näyttivät syntyneen -hyvin eri ilmansuunnilla. Muutamat heistä olivat vaaleita ja leveitä, -kuin Pohjanmeren tuolla puolen syntyneet, toiset olivat iholtaan -ruskeita ja keltaisia ja semmoista muotokuntaa, jota näkee Palermon -ja Neapelin merimieskapakoissa, -- olipa joukossa muutamia semmoisia -mustanpuhuvia miehiä, jotka huomattavasti muistuttavat niitä, jotka -tekevät olot epävarmoiksi Buenos Airesin satamapaikoissa. -- Ja -kuitenkin oli heissä semmoinen iloinen ja varma huolettomuus, kuin -miehissä, jotka ovat tottuneet elämään vaaroissa ja nauttimaan niistä. - -Ranskalainen salapoliisi etsiskeli jotakin opastusta todentaakseen -tämän merkillisen joukon, huolellisesti tarkastaessaan passeja -ja hakiessaan niistä jotakin ristiriitaisuutta. Mutta kaikki -laillistuspaperit olivat mitä parhaimmassa järjestyksessä. Kaikissa oli -sir Edward Greyn allekirjoitus. Ja vastahakoisesti huokaisten täytyi -salapoliisin päästää heidät menemään. - --- Voitte mennä, hän sanoi silkkikuikan nahkaisella kaulurilla -koristetulle johtajalle. Mutta ei mitään lörpöttelyjä, ymmärrättehän. --- Etunenässä kulkeva roteva englantilainen katsoi häntä suoraan -silmiin. -- Mitä tarkoitatte? hän kysyi kohteliaasti, mutta jyrkästi. - --- Salapoliisi kohautti olkapäitään. -- Sen kai itse parhaiten -tiedätte, hän vastasi vältellen. Ihmisiä pidetään silmällä. Ja jos -eivät pysy alallaan, niin ryhdytään toimenpiteisiin. -- Lähdemme täältä -tunnin kuluttua, merimies virkkoi. Dieppe ei ole mikään huvipaikka -lontoolaisille. - --- Menkää, salapoliisi komensi vastenmielisesti. - -Kalastajat laskeutuivat verkalleen laiturille. Heillä ei näyttänyt -olevan kiire eivätkä tuntuneet olevan uteliaita. - -Salapoliisi katseli miettivästi heidän jälkeensä. -- Hitto ties', mitä -Jerôme-vaari voi tarkoittaa, hän mutisi, vetäen taskustaan pienen -likaisen paperilapun tarkastellen suuria, töherrettyjä kirjaimia. -Siihen oli kirjoitettu: - - "Monsieur. Varokaa Guernseyhin meneviä kalastajia. Niillä on - piru mielessä. Voin tavanmukaisesta korvauksesta kertoa teille - hämmästyttäviä asioita. Tulkaa tapaamaan minua tunnin kuluttua - Folkestonen laivan saapumisesta suuren ranan takana. Mutta - varovasti. Liikkeellä on vaarallista väkeä. - - Jerôme-vaari." - -Salapoliisi katsoi kelloa. Oli vielä kaksikymmentä minuuttia -kohtaukseen tuon ovelan ravintoloitsijan kanssa, joka niin taitavasti -osasi pysytellä sovinnossa lain ja rikoksen kanssa. - -_Pierre Cottet_ ei ollut mikään alottelija ammatissaan. Hän oli -ansainnut kannuksensa Parisissa Guichardin ja Lepinen johdossa, ja -nyt oli hänelle uskottu vastuunalainen toimi olla poliisin puolesta -tarkastamassa muukalaisliikennettä tärkeimmässä yhdistyskohdassa, -mikä Ranskalla oli muuhun Europaan. Hän astui tulliaseman puhelimeen -antamaan määräyksiään paikalliselle etsivälle poliisille. -- Hänet oli -vallannut eräänlainen levottomuus. -- Eiköhän hänen olisi ollut paras -pidättää noita salaperäisiä kalastajia?... - -Pierre Cottet'lla oli hyvä vainu. Sepä juuri tekee Parisin etsivän -poliisin Europan taitavimmaksi ajokoiraksi. Ja nyt hän tunsi -veressään sen omituisen kutkan, jonka hän oli huomannut niin monasti -ennen arveluttavina ja kohtalokkaina hetkinä. Vaistomaisesti hän -veti taskustaan vahvan browninginsa ja tutki sen tarkoin. Se oli -tosiaan saanut kauan levätä. Parisin apashit olivat sotanäyttämöllä, -ja suurissa kaupungeissa olivat rikokset lamassa. Ampuminen, jota -tarvittiin, tapahtui Belgiassa. - -Mutta kuitenkin -- Pierre Cottet oli tällä hetkellä huomaavinaan -tuulahduksen suuresta rikoksesta. Nyt ei ollut liikkeellä roskaväki -- -ei, tällä kertaa hän oli tuntevinaan itse sen raskaan, tuntemattoman -käden, joka vuosikymmeniä oli pidellyt kouristuksessaan yhteiskuntaa. -Cottet kietoi kauhtanan tiukempaan ympärilleen. Hän oli nyt tullut -kadulle. Dieppe oli hänen edessään pimeään peittyneenä. - -Etäältä kuului sanomalehtipoikien huutoja. - -Salapoliisi katsoi kelloaan ja astui reippaammin. Puolipimeässä hän -löysi sen suuren ranan, josta Jerôme-vaari oli maininnut kirjeessään. -Pimeätä taustaa vasten se näytti mahtavalta hirsipuulta. Heti sen alta -hän kuuli ison motoriveneen sätkätyksen. Sitten sekin ääni katosi -pimeyteen. Kaikki tuli yhtäkkiä niin hiljaiseksi. Cottet oli nyt tullut -ranan luo. Kello oli 10 minuuttia yli määräajan. Hän astui ranan -ympäri. Takapuolella hän äkkiä törmäsi yhteen erään miehen kanssa. - --- Sinäkö se olet, Jerôme-vaari? hän kuiskasi. -- Mutta mies ei -vastannut. Salapoliisi tarttui lujasti tuntemattoman kaulukseen. Olipa -se pitkä mies, sillä hänen hartiansa olivat melkein korttelia ylempänä -kuin Cottet'n. - --- No, mies hyvä, salapoliisi virkkoi, mitäs sinä täällä hommaat? - -Kun mies ei vieläkään vastannut, otti Cottet taskulamppunsa ja valaisi -tuon äänettömän miehen kasvoja. - -Hän hätkähti kauhistuneena. Sillä valaistus lankesi suoraan -ravintoloitsijan kamalille, vaaleankeltaisille kasvoille. Hän oli siis -kuitenkin tullut täsmälleen. Hänen ryppyisessä linnunkaulassaan oli -ohut manillanuora, joka oli kiinnitetty yhteen ranan haarukkaan, ja -hänen jalkapohjansa olivat vain neljä tuumaa maasta. Mutta nämä tuumat -olivat olleet ratkaisevat. Jerôme-vaari oli kuollut. - - - - -VIII. - -VIIMEISESSÄ HETKESSÄ. - - -Pierre Cottet oli ennen nähnyt monta kuollutta, mutta ei yhtään -inhottavampaa kuin tämä irvistävä susi, joka roikkui silmät selällään -ja keltainen hammasrivi loistaen. -- Häntä inhotti kajota tuohon -ruumiiseen, joka oli jo kylmä ja kankea. Mutta hän rohkaisi kuitenkin -mielensä ja leikkasi nuoran poikki. Ei ollut vara hukata aikaa, -jos ei mieli päästää murhaajia karkuun. Pimeää satamakatua pitkin -tuli hiipien auto, jonka sivulyhdyt olivat sammuksissa. -- Cottet -huusi sen pysähtymään ja kantoi ruumiin vaunuun. Ohjaaja katsoi -ihmeissään poliisia ja tämän taakkaa. Mutta hän tunsi Cottet'n ja ajoi -käskyjä odottamatta poliisikamariin. Muutamia minuutteja myöhemmin -salapoliisi seisoi puhelimessa, parin konstaapelin kantaessa ruumista -tarkastushuoneeseen, missä laskivat sen pöydälle. -- Cottet soitti -ensin sataman suulla olevalle tullivartijalle. - --- Onko sieltä kulkenut mitään alusta viime puolen tunnin aikana? hän -kysyi palvelusvuorolla olevalta tullimieheltä. - --- Eräs kalastajalaiva, kuului vastaus. - --- Onko se laiturissa? - --- Se lähti viisi minuuttia sitten. - -Cottet oli vähällä kirota. - --- Onko satamassa jotakin torpedovenettä? hän jatkoi. - --- On, kaksi. Ja N:ossa 24 on höyry päällä. Mutta... - -Salapoliisi ei tahtonut kuulla enempää. Hän sulki puhelimen -voitokkaasti hymyillen ja riensi autoon. - --- Tiedättekö, missä torpedoveneet sijaitsevat? hän kysyi ohjaajalta. - --- Tiedän kyllä, tämä vastasi. Pääsette sinne muutamassa minuutissa. - --- Ajakaa, niinkuin piru olisi kintereillä, Cottet kiljasi. - -Ja mies teki parastaan. Raskas auto kiipesi ensin kaunista kävelytietä -ja kiiti sitten kurjia katuja myöten alas ulkosatamaan. - -Siellä oli pilkkosen pimeä. Mutta Cottet'n ilveksensilmät näkivät -kipunat kahdesta savupiipusta aivan laiturin luona. Se oli II luokan -torpedovene, jonka oli määrä lähteä yövartioon. Kaikki sen lyhdyt -olivat sammuksissa, ja se oli jo poistunut muutamia metrejä laiturista -saadakseen potkureilleen vapaata tilaa. - --- Seis, Cottet huusi, heiluttaen sähkölamppuaan. - --- Kuka piru te olette? kuului nuori ääni kysyvän torpedoveneen -kannelta. Onko teillä jotakin määräystä? - -Cottet puri huultaan. - --- Ottakaa minut laivaan, hän huusi. Kysymyksessä on asia, josta saatte -iloita. Joka minuutti on kallis. - -Maihin viskattiin köydenpää, ja pari minuuttia myöhemmin Cottet seisoi -kevyen aluksen kannella. -- Päällikkö otti hänet vastaan sangen tylysti. - --- Tämä on vastoin ohjesääntöä, hän sanoi. No -- mitä siis tahdotte? - -Salapoliisi ei menettänyt malttiaan. - --- Kysymys on sotilasasioista, herra kapteeni, hän sanoi. Sikäli -kuin voin ymmärtää. Noin puolitoista tuntia sitten tuli tänne joukko -salaperäisiä miehiä laivalla Folkestonesta. Heillä oli passit kunnossa, -mutta minulla on syytä uskoa, että ne ovat väärät. - --- Mitä se meitä liikuttaa? Olivatko ne vakoilijoita? kapteeni kysyi -terävästi. - --- Minulla on syytä luulla vähin joka lajia. Eräs mies, joka aikojen -kuluessa on antanut poliisille arvokkaita tietoja, varoitti meitä -niistä. Hän oli suostunut tapaamaan minua selittääkseen, mitä lajia -miehiä ne olivat. Minä menin tapaamaan häntä, mutta tullessani tapasin -vain hirtetyn miehen. - --- Sepä pirua! - --- Se oli enemmänkin, herra kapteeni. Sillä kun minun piti etsiä -murhaajia, jotka epäilemättä ovat noitten 40 miehen joukossa, niin -nämä olivat paenneet tullivartion ohitse ja hävinneet yöhön 30 -hevosvoimaisella motorilla varustetulla kalastajalaivalla. Meidän -täytyy saada heidät kiinni, herra kapteeni. He eivät ole edellä muuta -kuin puoli tuntia. - --- Mutta eivätkö ne ole sivili-asioita? vakava kapteeni kysyi hiukan -epäluuloisella äänellä. - --- Eivät, Cottet vastasi väkinäisen levollisesti. En pane suurta -merkitystä mainitsemaani murhaan. Ihmisen henki ei nykyisinä aikoina -ole suuressa arvossa. Mutta siinä on pohjalla suuria asioita. Olen -varma siitä, että olemme tässä joutuneet tekemisiin pirullisen -vakoilijajoukon kanssa, joka laskee miinoja... - -Nuori meriupseeri muuttui yhtäkkiä. Hän juoksi täyttä vauhtia keulaan. - --- Nimenne? hän kysyi melkoista ystävällisemmällä äänellä. - --- Cottet! - --- No, oletteko Pierre Cottet! Miksi hemmetissä ette sanonut sitä heti! -Kyllä minä saan ne peevelit kiinni, ennenkuin ovat sikarinsa polttaneet. - --- He ovat koko joukon edellä. - --- Puh! Me ajamme 25 peninkulmaa. - --- Mutta motorivene kai voi piilottautua jonnekin? - --- Ette tunne täkäläistä rannikkoa. Täällä ei ole sijaa -soutuveneellekään. Luottakaa minuun, herra salapoliisi. Takaan, että -meillä on roskaväki kiinni 20 minuutissa. Jos ei... Kapteenin käytös -muuttui yhtäkkiä vähemmän varmaksi. - --- Mitä tarkoitatte? Cottet kysyi jännityksellä. - -Kapteeni ei vastannut. - --- Minusta näyttää tulet käyvän niin hämäriksi, salapoliisi jatkoi. - --- Hitto sentään, kapteeni mutisi ja antoi käskyn koneelle, joka heti -rupesi käymään hiljempaa. - -Heidän kasvoihinsa löi äkkiä kova koillistuuli. Salapoliisi nosti -takkinsa kauluksen korvilleen. Hän kääntyi kaupunkiin päin ja huomasi -kauhistuksekseen, että valot eivät enää loistaneet. - --- Meneekö tämä nopeasti? hän mutisi ihmetellen. - -Samassa kapteeni pysähdytti koneet. Heidän ympärillään oli yhtäkkiä -niin merkillisen hiljaista. Pieni laiva tuntui kuin vyöryvän -salaperäiseen, läpinäkymättömään pimeyteen. - --- Roskaväellä on onni, kapteeni huusi raivoissaan. Koillinen tuo -mukanaan sumun. Ja se on niin sakea, että sen voisi panna juustokuupan -alle. - -Mutta äkkiä hän heristi korviaan. - -Aivan oikealta puolelta kuului tasainen puhkuminen niinkuin velton -meri-eläimen sydämentykytys. - --- Motorivene, kapteeni kuiskasi. Se ajaa suoraan syliimme. Pankaa -tykit kuntoon, luutnantti, ja pitäkää miehet valmiina ottamaan vastaan. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä suuri kalastajalaiva ajoi torpedovenettä -kohti, raapaisten sen perää. Mutta laivan peräsimessä oleva mies oli -viimeisessä hetkessä kääntänyt peräsintä, niin että raskas alus pääsi -irti ja hävisi jälleen sumuun. - --- Pysähdyttäkää siellä, kapteeni ärjäsi. Tasavallan nimessä. - -Ei kuulunut vastausta. Kalastajalaiva jatkoi matkaansa, löyhkäten ja -jyskyttäen. Kapteeni kuohui raivosta ja sähkötti koneeseen: hiljaa -eteenpäin! - --- Se sika ei pääse meiltä karkuun. Niinkauan kuin meillä on korvat ja -nenä tallella, seuraamme sitä. - -Mutta pitemmälle hän ei päässyt. Sillä sumusta kajahti hempeä ja -iloinen ääni, joka soi omituisen kirkkaana. - --- Hyvästi, herra kapteeni. Ja terveisiä Pierre Cottet'lle! - -Sitten oli kaikki hiljaista. Veden päältä ei kuulunut pienintäkään -ääntä. Ja bentsiininhaju häipyi vähitellen - -Neljä tuntia torpedovene risteili etsiskellen ristiin rastiin. Mutta -laiva oli kuin puhallettu näkymättömiin. - -Niin se todella olikin. Sillä ajeltuaan hetkisen edestakaisin, Pekka -Pleym käänsi suoraan Cherbourgia kohti puolittain hankamyötäisellä, -joka vei kalastajalaivaa 9 peninkulman vauhdilla. - -Ja sumua kesti vuorokauden. Sen hajotessa Normandian saaret loistivat -ilta-auringon valossa. - --- Joku meidät oli ilmiantanut, Anstey virkkoi sytyttäessään piippuaan -ruhvin takana. Luulen, että se oli Jerôme-vaari. En paljon maksaisi -hänen hengestään tällä hetkellä. - --- En minäkään, Pekka Pleym tokaisi kuivasti, kerkisin hädin tuskin -kietaista manillaköyden hänen kaulaansa. Hänestä ei meillä enää ole -kiusaa. - - - - -IX. - -LAITTOMIEN LIITTO. - - -Sumun haihduttua, Ambroise Vilmart näki taivaanrannalla kohoavan -jyrkkiä kallioita. Hän istui pienen kalastajalaivan keulassa syviin -mietteisiin vaipuneena. Hänen takanaan piti joukko miehiä puheen -porinaa, joka muistutti Babelin kieltensekotusta. - -Erotus oli vain siinä, että nämä miehet ymmärsivät toisiaan. Se oli -Välimeren ranskan ja anglosaksilaisen kielen sekotusta -- kieltä, -jonka maailmaa kiertäneet merimiehet oppivat ja jota kaikki maailman -seikkailijat mielellään käyttävät juonikkailla laittomuuden teillä. Se -on kieli, joka on hyvin tuttua Marseillen opiumiluolissa, Singaporen -pelihelvetissä ja San Franciskon kiinalaiskorttelissa. - -Se on kansainvälinen pahantekijäin kieli, jolle ei ole mitään -kielioppia. Ei yksikään oppinut filologi ole koskaan soveltanut -kielellistä järjestelmäänsä siihen kieleen. Eikä hän onnistuisikaan -saamaan tätä omituista sian-saksaa sopusointuun fonetikan teoriojen -kanssa. - -Ambroise Vilmart oli näppärä mies. Hän puhui kaikkia eläviä kieliä, -joita tarvitsee matkallaan Lontoon ja Buenos Airesin välillä. Mutta hän -ymmärsi vain osittain, mitä hänen selkänsä takana nauraen ja ilkamoiden -puhuttiin. - -Joukko oli repäisevällä tuulella. He naureskelivat kuin keskenkasvuiset -pojat. He eivät näyttäneet surullisilta eivätkä rikollisilta. -Päinvastoin. Heidän äänensävyssään oli jonkinlaista sivistyksen -silausta, joka viittasi siihen, että useimmat heistä olivat jonkun -verran haistelleet tämän maailman oppia. - --- Tarkastelet tovereitasi? Anstey kysyi istahtaen hänen viereensä. -Se on iloista joukkoa. Jokaisella noista miehistä on elämäntarina, -jota romaaninkirjoittaja saisi turhaan imeksiä sormistaan. Heissä -ei ole ainoatakaan, joka ei olisi törmännyt lakia vastaan. Mutta -he ovat _sivistyneitä_ pahantekijöitä. Ja he ovat kaikki taitavia -ammatissaan... En tiedä, oletko koskaan kuullut puhuttavan -"yhdistyksistä rikosten parahtamiseksi". Ne ovat työskennelleet monet -vuodet, ja Englannin rikkaimmat ja kauneimmat naiset ovat antaneet -niille hyvää apua. Se on ilmaus yhteiskunnallisesta taudista: -hyväntekeväisyydestä. Meidän johtajamme, suuri nero François Delma, -tunsi mieltymystä aatteeseen. Hän perusti Lontooseen konttorin, jonka -tehtävänä oli ottaa huostaansa vapaaksi päästetyt pahantekijät, -tutkia heidän taitonsa ja tulevaisuudensuunnitelmansa ja antaa -heille uusia keinoja taistelussa yhteiskuntaa _vastaan_. Tässä näet -yhden tuloksen tuosta pienestä järjestöstä. Ja semmoisiin miehiin -voi luottaa. Europan vankilat ovat tehneet heidät yksipuolisiksi ja -lujiksi tunteissaan kaikkea semmoista kohtaan, mikä on laillista. -Täällä kulkee vääränrahantekijä vierekkäin murhamiehen ja väärentäjän -kanssa... Ja nämä ovat parhaita merimiehiä, mitä voi saada. Näetkös -tuota pitkää, voimakasta miestä, joka nyt istuu juttelemassa Pleymin -kanssa? Hänen nimensä on Jarvis. Kun White Star-yhtiön piti aikoinaan -saada uusimpaan laivaansa koneenkäyttäjä, niin valittiin hänet. Hänellä -oli paras pää ja varmin käsi kaikista, jotka koskaan ovat käsitelleet -höyrykonetta. No -- kerran pikaistuksissaan hän löi erästä lämmittäjää. -Ja siitä se vaivainen kuoli. Sanomalehdet kirkuivat, sosialistit -kirjoittivat paloartikkeleita, ja Jarvis sai marssia vankeuteen... -Nyt hän on meikäläisiä... Tuolla istuu maston juurella pieni ruskea -mies. Hänellä on arpi poskessa. Hän on italialainen. Hänellä oli -kerran kreivillinen nimi ja häntä pidettiin ensimäisenä tykistötieteen -asiantuntijana Italian armeijassa. Hän oli varapäällikkönä eräässä -suurimmista risteilijöistä. Lugeni -- niinkuin me häntä kutsumme -- -kohtasi erään vaarallisen naisen, joka sai hänet raivaamaan tieltään -erään kilpailijan. Hän joutui kiinni, pantiin vankeuteen ja karkasi. -Se on mainio mies, eikä ole hänen vertaistaan tykin hoitajaa... Saat -nähdä, että hänen seurassaan on hauska olla... Ja tuo japanilainen. -Meidän kesken hän käy nimellä Sato. Hän on lääkäri. Hän oli kerran -Parisilaisen lääkärin, tohtori Doyenin parhaita oppilaita. Kirurgi -kiireestä kantapäähän. Mutta hänen tieteensä teki hänet semmoiseksi, -että hän kerran rääkkäsi erästä puolihullua miestä tutkiakseen eräitä -ilmiöitä pernassa. Sen johdosta syntyi vaarallinen hälinä. Sato pääsi -siitä kuitenkin jollakin tavoin erilleen. Mutta hän tuli mahdottomaksi -sekä Ranskassa että Japanissa. Nyt hän on meikäläisiä... Vilmart -oli kuunnellut kylmäverisen englantilaisen sanoja yhä kiihtyvällä -jännityksellä. Hänen tukevat nyrkkinsä aukenivat ja pusertuivat kokoon -tavalla, joka sai Ansteyn katselemaan niitä entistä tyytyväisempänä. -Sitten hän nyökkäsi. - --- Sinulla on omituiset kädet, hän virkkoi. Toinen katsoi häntä -kysyvästi. - --- Isäsi, englantilainen jatkoi, oli kova mies, mutta hänellä oli -loistavan iloinen mieli. Hän hurmasi kaikki, joitten kanssa joutui -tekemisiin. En ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi ollut niin -voimakas ja sopusointuinen ruumis ja niin sopusuhtainen sielu. Mutta -hänellä oli yksi omituisuus. Hän tahtoi piilotella käsiään. - -Nuori belgialainen katsoi häntä jännityksellä. - --- Mistä syystä? - --- Koska ne puhuivat liian paljon, hän itse sanoi. Ne olivat näet -luonnottoman voimakkaat, ja sormet olivat väärät ja terävä-päiset. -Kun hän raivostui, ei hänen kasvoistaan voinut havaita mitään. Mutta -hänen kätensä kouristuivat vaistomaisesti, -- niistä ikäänkuin pistivät -kynnet ulos. - -Anstey vaikeni. - --- Mitä sitten? nuori mies kysyi. - --- Sinulla on isäsi kädet, Anstey sanoi. Pian tulee päivä, jolloin -niistä pistävät kynnet esiin. - -He vaikenivat. Ja miehet, jotka istuivat läjässä pienellä kannella, -tuijottivat jännittyneinä eteensä. - -Pikku laiva oli suunnattomalla uhkarohkeudella heittäytynyt -korkeitten kalliorantojen kuohuihin. Pitkät mainingit nakkelivat sitä -edes-takaisin, ja heidän vieressään olevilta vedenalaisilta kareilta -syöksyivät hyökylaineet matalan kannen yli. - -Mutta miehet eivät hievahtaneet. - - - - -X. - -"HAI". - - -Oli varsin merkillistä, kuinka nopeasti kaikki perehtyivät -tuohon pieneen saksalaiseen torpedoveneeseen. Tanskalainen istui -päällikönpaikalla vastaanottamassa raportteja. Hänen lempeään ja -iloiseen ääneensä oli tullut jyrkempi sointu. Oli ilmeistä, että hän -osasi komentaa, ja että hänen väkensä tiesi, mitä hän oli miehiään. - -Konehuoneessa isännöi Jarvis. Hänen silmänsä ja kätensä tutkistelivat -kiireesti jokaista koneosaa. - --- Noista saksalaisista voi sanoa mitä tahansa, hän lopetti päällikölle -antamansa raportin, mutta kyllä ne ymmärtävät tehtävänsä. Tämä kone on -niin hyvä, kuin suinkin olla voi. - -Lugenillakin on sanottavana vain kehumisia pienistä nopeasti ampuvista -tykeistä ja ampumatarvevarastoista. Pienen italialaisen silmät -loistivat, hänen tehtyään kiertotarkastuksensa. - --- Laivassa on kolme torpedoa, hän sanoi Pleymille. Ne ovat toista -järjestelmää kuin ne, joihin minä olen tottunut. Mutta mikäli -voin ymmärtää, on niillä suurempi vaikutusalue kuin tavallisella -Whitehead-torpedolla. - -Dick Anstey oli kiireesti tarkastanut laivan muonavarat. - --- Olutta ja makkaraa on yllin kyllin, hän virkkoi, mutta muuten ei -näytä varustaudutun pitemmälle matkalle. Meiltä puuttuvat nisujauhot ja -tuore liha. - -Ei ole terveellistä ahtaa sisäänsä suolattua lihaa miesten, jotka -elävät aivan tykkien suun edessä... Ja totta puhuen, whiskystä on -puute. Rommia ei ole. Ylimalkaan tämä on kaunis pikku raittiuslaiva, -jossa ei, ole muuta väkevää kuin se, mitä saksalaiset sanovat olueksi. - --- Hyvä, Pleym virkkoi, lähipäivinä tulee laiva, joka tuo Argentinasta -elävää karjaa Southamptoniin. Se on eräs Nelson-linjan laivoja. -Antakoon se meille tuoretta lihaa. Onko laivassa jäähdytyshuonetta? - --- On; kokki sanoo, että perässä on pieni huone, jossa säilytetään -hapankaalia ja makkaraa. Heitämme sen roskan mereen, niin saadaan tilaa -heinä-arojen karjalle... - -Ambroise Vilmart oli loistavalla tuulella kajuuttaan tullessaan, -tutustuttuaan torpedoveneen langattomaan sähkölennättimeen. - --- Se on tavattoman voimakas asema, hän sanoi. En pidä järjestelmästä. -Mutta dynamo on mainio. Olen jo yhdistänyt laitteeni johtoon ja -eristänyt aparaatin. Nyt tarvitsee vain lämmittää kone ja panna dynamo -käyntiin. Kyllä se käy. - --- Saamme odottaa, kunnes tulee pimeä, Pleym virkkoi. Nyt on takaa-ajo -käynnissä. Vannon, että tänä päivänä on Kanavassa sotalaivoja -kirjavanaan. Ja joka vartioasemalla on kaksinkertaiset tähystäjät. -Koko rannikko Dieppestä Brestiin nuuskitaan pohjia myöten, arvaan -minä. Sääli vain, että merimies pahat eivät löydä tätä rakoa. -Maailmassa on korkeintaan vain kolme miestä, jotka tämän tuntevat. -Ja niillä on siitä siksi paljon hyötyä, että eivät sitä ilmaise... -Mutta kuitenkin toivoisin, että olisi yö taikka että tulisi jälleen -sumu. Sillä sitten ei viipyisi kauan, kun olisimme merellä. Ja -sitten... yhteenkasvaneet lihakset puristuivat kokoon kauhean miehen -kasvoilla... Sitten alotamme siunauksellisen toimintamme, hän lausui. -Pikku sotamme niitä vastaan, jotka käyvät sotaa. Jos minulla olisi -jotakin tekemistä Haagin rauhanlaitoksen kanssa, niin tahtoisin sanoa, -että annamme suurvalloille pienen läksytyksen. Amiraali von Tirpitz -ja amiraali Jellicoe saavat muuta ajattelemista kuin leikkiä kissaa -ja hiirtä, ja Englannin kauppalaivasto saa opetella uuden värssyn -pöytärukoukseensa... Kuulehan, poikani, sinä itse olet pakolainen, -jolla ei ole kotia eikä isänmaata. Ja me, olemme heikot suuria vastaan. -Mutta tässä sodassa täytyy kerran tulla hetki, jolloin pienet nousevat -suurten ylpeyttä vastaan ja käyttävät niitä ampiaisenpistoja, joita -voivat tehdä valtojen pöhöttyneihin kasvoihin... Ymmärrätkö? Tämä pikku -laiva on meidän kuningaskuntamme. Me julistamme sodan sotia vastaan... -Olenpa laittanut kirjelmän, joka ensi tilassa lähetetään sotaa -käyvien valtojen ulkoministereille. Tämän laivan kannelta lähetämme -kaikille niille, jotka elävät uskossa omaan voittamattomuuteensa, -rehellisen uhkauksemme upottaa heidän kauppalaivansa ja hajottaa heidän -sotalaivastonsa... Onko se mieleesi? - --- Te lausutte ajatuksenne hämmästyttävän selvästi, Vilmart sanoi -hymyillen. Kaunistelette merirosvouksemme monilla suloisilla sanoilla. -Mutta älkää pelätkö kuulevanne minulta siveyssaarnoja, vaikka -mahdollisuus tulla hirtetyksi ei olekaan kovin houkutteleva. - -Tanskalainen nousi vaivalloisesti seisomaan. - --- Sinä olet rakastuva tähän laivaan, hän lausui, laskien toisen -muodottoman kätensä nuoren miehen olalle. Etkä suostu koskaan eroamaan -siitä... Mutta nyt minun täytyy mennä keulaan hieman katsomaan, mitä -Macpherson laittelee. Meillä on laivassa eräs irlantilainen, jolla -oli hyvä nimi taidemaalarina... Olen hankkinut suuren lipun, johon on -kuvattuna pääkallo -- niinkuin Marryatin merirosvoilla. Ja nyt pitää -Macpherson huolta hirvityksen muusta osasta... Nimi on yksinkertainen. -Olemme sopineet niin, että veneen nimeksi pannaan "Hai". - - - - -XI. - -SODANJULISTUS. - - -Oli ollut kiire päivä Englannin ulkoministeriössä. Ihmisiä tuli ja meni -yhtä mittaa, ja yksityissihteeri retkotti pulpetillaan puolikuolleena -väsymyksestä. Hän katsoi kelloaan. Se oli muutamia minuutteja yli -6:n. Nuori mies huokasi raskaasti lukitessaan oven viimeisen kävijän -jälkeen. Sitten hän palasi takaisin kirjoituspöytänsä ääreen, -heittäytyi tuolissaan selkänojoon ja sulki silmänsä. Hän haaveili -olevansa pienessä huvipurressaan Cowes'issa ja antoi palttua koko -maailman menolle. Isle of Wight loisti auringonpaisteessa, Europassa -oli rauha, ja purressa istui pieni sinisilmäinen Lontoon neitonen -paperossia poltellen... Hän säpsähti ja avasi silmänsä selälleen... -Eikö joku nauranut? - -Eiköhän hän ollut erehtynyt? - -Ei, hän ei ollut erehtynyt. Nyt hän oli aivan valveilla ja hän tunsi -naurun -- itse sir Edward Greyn nuoruudenaikaisen naurun. - -Sihteerin naama venyi pitkäksi ja tutkimattomaksi, Mitä tarkoitti -Englannin hallituksen suurin voima, sen diplomatinen sielu tällä -odottamattomalla mielenpurkauksella?... Hän ei muistanut kuulleensa -sir Edward Greyn nauravan sitten heinäkuun 1914, kertoessaan viime -lohestaan, jonka oli saanut ongella Skotlannissa. Nyt oli nauru käynyt -oudoksi ylellisyydeksi ulkoministeriössä. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä näkyivät ovessa sir Edwardin kauniit -ja ylevät rotukasvot. Hän nauroi yhä, heiluttaessaan pergamenttia, -josta näkyi suurin kirjaimin piirrettyä kirjoitusta. Sihteeri nousi -tuoliltaan. - --- Mitä teidän ylhäisyytenne suvaitsee? hän kysyi. - --- Maailmasta ei ole vielä kaikki huumori hävinnyt, hyvä Macara, -hän sanoi tyynesti... Olkaa hyvä ja rekisteröikää tämä merkillinen -asiakirja ja lähettäkää se sir Winston Churchillille. Hänelle se -tuottaa huvia. Kuten näette, on se sodanjulistus. Meillä on tästä -päivästä alkaen uusi vihollinen. - -Sihteeri katsoi häntä hämmästyneenä. - --- Niin, kuten näette. Sodanjulistus sangen valikoiduin sanoin -laittomien leiristä. "Hai-kalat" ovat viskanneet meille hansikkaansa. -Nyt saamme olla varuillamme, hyvä Macara! - -Sir Edward viskasi halveksien tuon komean pergamentti-lehden -sihteerille ja meni takaisin yksityishuoneeseensa. - -Mutta nuori Macara kävi sangen ahnaasti käsiksi tuohon merkilliseen -asiakirjaan, joka hetkeksi oli saanut Englannin suurimman miehen -unohtamaan ajan vakavuuden. Ja hän luki sen kiihtyvällä hämmästyksellä. -Se kuului: - - "Sir Edward Grey! - - Tahdomme huomauttaa Teidän Ylhäisyydellenne, että Englanti tästä - päivästä alkaen saa tekemistä uuden vihollisen kanssa. Niitten - miesten järjestö, jotka eivät koskaan ole nauttineet mitään hyvää - yhteiskunnan suojeluksesta ja joita on rääkätty sen vankiloissa, - on päättänyt kaikin sen käytettävissä olevin keinoin vastustaa - sotaa sodan omilla aseilla. Maa on meiltä tukittu. Mutta meret - ovat -- Englannin suurista sanoista huolimatta -- vielä vapaina - vapaille miehille. Julistamme Englannille sodan merillä. Ja - Albionin ylpeä kansa on pian saava tuntea Hain hampaita. Ei - yksikään laiva ole täst'edes turvattu. Me kukistamme Englannin - kaupan, teemme Englannin kauppalaivaston turvattomaksi sen omilla - rannikoilla. Emmekä me laske aseitamme, ennenkuin suurvallat - ojentavat toisilleen rauhan ja sovinnon käden. - - Kanavassa, toukokuun 22 päivänä. - - Hai-kalat. - - Jk. Samanlainen sodanjulistus on samana päivänä lähetetty - toisille sotaa käyville valloille. - - Samat." - -Sihteeri Macara hymyili laskiessaan kädestään tuon juhlallisen -asiakirjan. Mutta nauraminen ei oikein tahtonut hänelle luonnistua. -Tuossa mahtipontisessa kirjelmässä oli jotakin, joka sai hänet -tuntemaan epämääräisen aavistuksen, että uhkauksen pohjalla oli -jotakin. Ja hän päätti jutella hieman Scotland Yardin päällikön kanssa --- ministerin tietämättä. Eihän ole haitaksi olla varovainen. - -Hetkisen mietittyään hän tarttui puhelimeen ja pyysi yhdistämään -salapoliisin numeroon. Kohta hän sai päällikön puheilleen. - --- Sanokaahan, Macara tiedusti varovasti, onko viime viikkoina ollut -pahantekijäin maailmassa mitään liikettä... Syynä kysymykseeni on -eräs hieman merkillinen kirjelmä, joka on aiheuttanut suurta naurua -ulkoministeriössä... - -Poliisipäällikön vastaus sai nuoren diplomatin höristämään korviaan. - --- Kysymyksenne hämmästyttää minua suuresti, Scotland Yardin mahtimies -vastasi. Olemme näet tänään ulkoministeriön kanslian kautta saaneet -tiedon eräästä sangen huomiota herättävästä passien väärennyksestä. -Samaan aikaan on Sohosta ja Whitechapelista kadonnut joukko -epäluulonalaisia olentoja. Olemme seuranneet heidän jälkiään. He ovat -viime viikolla menneet Folkestonen kautta Dieppeen. Ja kaikilla oli -passit, joissa oli sir Edwardin nimi. -- Sihteeri höristi korviaan. - --- Niitten täytyy olla väärät, hän kiiruhti huomauttamaan. Viime -viikoilla ei ole annettu muuta kuin viisi ministeripassia. -Southamptonissa paljastetun viime vakoilijajutun jälkeen olemme olleet -erinomaisen varovaisia ministeripassien antamisessa... - --- Sen tiedän, poliisipäällikkö keskeytti hänet. Käännyimme sen -vuoksi pari tuntia sitten teidän kanslianne puoleen. Ja lähemmin -tarkastettaessa havaitaan, että sieltä on käsittämättömällä tavalla -hävinnyt kimppu lomakkeita, joita säilytetään kanslian rautakaapissa. -Nähtävästi ovat taitavat käsialanväärentäjät käyttäneet näitä -lomakkeita omiin tarkoituksiinsa. Enkä minä epäile lainkaan, että ne ja -tuo epäilyttävä joukkue ovat jossakin yhteydessä keskenään. - --- Ja kuinka monta miestä sillä tavalla on päässyt Kanavan yli? -- -Mutta ei suinkaan Ranskassa ole nykyisinä aikoina niinkään helppo -kadota? - --- Ei luulisi. Kuitenkin ovat he menneet menojaan. He nousivat -kalastajalaivaan heti Dieppeen tultuaan. Sikäläinen poliisi hälytti -liikkeelle ranskalaisen torpedoveneen, mutta kutteri katosi sumuun eikä -ole sen koommin ollut näkyvissä. Se on raivostunut joukkokunta... ei -tiedä, hitto vie, mihin ne miehet voivat ryhtyä. - --- No, mutta kalastajalaiva ei kai ole omiaan herättämään mitään pelkoa. - --- Ei, tietysti. - --- Mutta antakaa meidän kuitenkin saada tietoja tapahtumain kulusta. -Minulla on syytä luulla sen huvittavan hänen ylhäisyyttään... - -Sihteeri oli tuskin laskenut kuulotorven paikoilleen, kun -huoneeseen syöksyi nuori, kaunis ja hienosti puettu mies. Hänellä -oli silinterihattu päässä, ja hänen pyöreillä, rohkeilla, vähän -poikamaisilla kasvoillaan oli hätääntynyt ilme. - -Sihteeri nousi ja kumarsi kunnioittavasti. - -Se oli "_The first Sealord_", ensimäinen merilordi, sir Winston -Churchill, Mafekingin ja Magersfounteinin sotakirjeenvaihtaja, nykyinen -Englannin laivaston sivilipäällikkö. - --- Onko sir Edward saapuvilla? hän kysyi hieman hengästyneenä. - -Sihteeri aikoi vastata, mutta samassa ministeri tuli virkahuoneestaan. - -Nämä kaksi miestä, jotka aikoinaan olivat ainoat koko Englannin -hallituksesta, jotka vaativat sotaa empimättä, kättelivät toisiaan. - --- No, mitä nyt? sir Edward kysyi. Näytätte vähän hätääntyneeltä, rakas -ystävä. - --- Olen juuri saanut hämmästyttävän ilmoituksen, Churchill vastasi -kiihtyneenä. Kaksi englantilaista laivaa on kaapattu viiden -neljännespeninkulman päässä Englannin ensimäisestä sotasatamasta. - --- Saakelin saksalaiset, Grey murahti. - --- Saksalaiset? meriministeri virkkoi katkerasti. Ne eivät, piru -vieköön, ole saksalaisia. Nuo laivat on ryövännyt aivan puti-puhtaiksi -joku kaappaaja, joku helvetin merirosvo. - --- Mitä sanotte? Portsmouthin edustalla? - --- Juuri niin. Toinen laiva räjäytettiin ilmaan, sittenkun miehistö oli -mennyt veneisiin. Toinen sai jatkaa matkaansa viedäkseen terveisiä... - --- Terveisiä? - --- Niin -- terveisiä teille. - --- Minulle? - --- Niin, terveisiä sir Edward Greylle -- Hai-kaloilta. - -Silloin Englannin suurin mies ei enää nauranut. - - - - -XII. - -ENGLANNIN MERIMINISTERIÖSSÄ. - - -Kolme päivää myöhemmin pidettiin meriministeriössä ylimääräinen -istunto. Citystä, Lontoon kauppamaailmasta, oli tullut kirjelmiä, jotka -herättivät aikamoista huolta ylimpien meriviranomaisten piireissä. - -Me vaadimme arvoisan amiralitetin suojelusta kauppalaivoillemme, -sanottiin kirjelmissä. Laivanvarustajamme eivät ole enää varmoja -mistään. Laivoja ryövätään enemmän kuin milloinkaan ennen. Luulisi -Atlannin olevan täynnä vihollisia. Viiden päivän kuluessa on kokonaista -15 englantilaista laivaa ryövätty mitä hävyttömimmin. Ryövärit -ovat vieneet kaikki helposti kuljetettavat tavarat mukaansa, ovat -varustaneet itselleen tarpeelliset hiilet ja parhaat muonavarat. -Puhumattakaan laivojen käteisistä varoista ja mahdollisista -matkustajain kalleuksista. - -Asiain näin ollen on todennäköistä, että sotavahingon-vaara lisääntyy -hirveästi, ja että useat höyrylaivayhtiöt harkitsevat liikkeensä -lopettamista. Mitä se merkitsee Englannin meren-takaiselle kaupalle, -käsittää jokainen. Ja me vaadimme arvoisan amiralitetin toimenpidettä -tämän kaappaus-raivon tukahuttamiseksi. - -Sir Winston Churchill antoi kirjelmän kiertää koolla olevien miesten -kesken, jotka tulivat sitä vakavammiksi, kuta enemmän syventyivät -näihin Englannin kauppalaivaston hätähuutoihin. - --- Hyvät herrat, lausui meriministeri, jonka pirteillä ja hieman -poikamaisilla kasvoilla oli väsynyt ja huolestunut ilme... tähän -tulee lisäksi kirjelmä Ranskan meriministeriöltä. Se ilmoittaa, että -kaksi "Messageries maritimes"-linjan laivaa on joutunut samanlaisen -ryöväyksen uhriksi noin 100 neljännespeninkulman päässä lähimmästä -satamasta... Mitä arvelette tästä asiasta, mylord?... hän kääntyi -pöydän päässä istuvaan pieneen mieheen, jolla oli ankarat, voimakkaat -ja miehekkäät kasvot. - -Amiraali lordi Fischer of Kilverstone kohautti olkapäitään. - --- Ottakaamme ensin täysi selvyys siitä, kenen kanssa olemme -tekemisissä, hän sanoi reippaasti. Onko niitä vain yksi kaappaajalaiva, -voi onko niitä useampia? - --- Olen pyytänyt Anchor-linjan höyrylaivan "Campanian" kapteenin -tulemaan tänne voidakseen mieskohtaisesti antaa herroille raportin, -meriministeri vastasi. Hän odottaa viereisessä huoneessa. - -Tämän tärkeän seuran kolmas mies, hoikka ja harmaatukkainen vanhempi -herra, jolla oli siniset, vilkkaat silmät, puuttui nyt puheeseen. - --- Tässä on toimittava rivakasti, hän lausui semmoisella äänellä -kuin mies, joka on kauan seisonut komentosillalla eikä ole tottunut -hiljentämään ääntään seuran mukaan. Olemme kyllä kauan kuhnustelleet -suurissa asioissa, päästämmekö nyt pikku asiat yllättämään itsemme? - -Lordi Fischer rypisti kulmakarvojaan. - --- Tietysti emme, hän sanoi nyrpeänä. Torpedovenelaiva on jo lähetetty -Kanavaan tutkimaan tarkoin koko alueen, missä näitä ryöväyksiä on -tapahtunut. - --- Mutta entä sukellusveneitä? toinen kysyi. - -Sir Winston hymyili huomaamatta. Sillä sukelluslaivat olivat sir -Percy Scottin kiihkona. Hän oli aikoinaan pontevasti vaatinut, että -Englannin laivaston tulisi panna pääpaino vedenalaiseen osastoon, mutta -sillä kertaa ei ollut toteltu tuon tulisen ja tarmokkaan amiraalin -varoitushuutoa. Nyt -- kun sir Percy oli vanhentunut -- oli tämä ajatus -tullut hänellä melkein kiihkoksi. - --- Otaksun, ministeri lausui asiantuntijaa kohtaan kunnioittavalla -äänellä, että kaikki voimat pannaan liikkeelle niitten yritysten -musertamiseksi, joilla moinen epäsäännöllinen valta koettaa häväistä -meidät. Mutta herrojen suostumuksella pyydän nyt kapteeni Sullivanin -esittämään suullisen raporttinsa. - -Molemmat amiraalit nyökkäsivät. - -Meriministeri soitti. - --- Pyytäkää kapteeni Sullivania tulemaan sisään hän sanoi huoneeseen -tulleelle palvelijalle. - -Minuutin perästä astui leveäharteinen, päivettynyt mies pieneen -istuntosaliin. - --- Käykää istumaan, kapteeni, meriministeri sanoi muitta mutkitta, ja -kertokaa meille lyhyesti ja selvästi, mitä teille tapahtui matkallanne -"Campanialla". - -Sullivan kumarsi. Hänen punainen naamansa tuli yhä punaisemmaksi. Hän -ei huolinut tuolia, jota hänelle tarjottiin, mutta astui aivan pöydän -luo ja alkoi kertomuksensa kiertelemättä ja kaartelematta. - --- En ole koskaan kokenut semmoista, hän sanoi kiihtyneenä. Meillä -oli ollut erinomainen merimatka, kunnes viime perjantaina olimme -Cape Clearin kohdalla. Se tapahtui iltapäivällä neljännestä vajaa 6. -Sillalla oli yliperämies. Silloin tulee Rosscarbery Baystä torpedovene, -joka ajaa meidän eteemme ja antaa meille merkin, että meidän on -pysähdyttävä. Perämies lähetti sanan minulle ja minä riensin sillalle. -Ei kukaan meistä silloin aavistanut, että sillä olisi mitään pahaa -mielessä, ja minä käskin pysäyttää koneen. Minua ihmetytti, että laiva -ei näyttänyt lippuaan, ja jotakin sen tapaista lausuin perämiehelle, -joka juuri katseli kiikarillaan. - --- Sehän on vasta pirullinen torpedovene, hän virkkoi. Minä en sitä -käsitä. Mutta katsokaahan keulaa, kapteeni. - -Alus oli nyt tullut parin kaapelinmitan päähän. Ja otettuani -Zeiss-kiikarini ja katsottuani torpedovenettä, olin vähällä pudottaa -sen hämmästyksestä. Sillä koko terävä keula kääntyi hetkeksi sivuttain, -ja silloin minä näin näyn, jota tuskin koskaan unohdan. Laivan keulaan -oli maalattu, Herra minua armahtakoon, kuin taisteluun hyökkäävän -hai-kalan pää, jossa oli 3-4 metriä pitkät hampaat... Ja samassa kohosi -sen signaalimastoon lippu, jossa oli sääriluita ja muita pirullisia -tunnusmerkkejä. Silloin minä arvasin, että nyt on piru merrassa ja -toinen tokeessa, ja käskin koneen ottaa täyden vauhdin. Mutta laiva -ei päästänyt meitä. Käskin Marconi-sähköttäjän kutsua apua. Mutta se -oli myöhäistä. Se pirun laiva laski meidän sivullemme, ja joku hirveä -merirosvon perkele huusi meille selvällä englanninkielellä, että jos -emme seisota heti paikalla, niin saamme torpedon suolistoomme. Minulla -oli laivassa 800 matkustajaa eikä ollut valitsemisen varaa. - -Kymmenen minuutin perästä oli torpedoveneestä 8 miestä minun -laivassani. Heillä oli naamarit kasvoilla niinkuin ryöväreillä -vanhoissa romaaneissa. Tietysti minä olisin voinut hyökätä roistojen -kimppuun, mutta samalla hetkellä olisin saanut torpedon konehuoneeseen. -Ensiksi he kävivät tapaamassa varastonhoitajaa, kiristäen häneltä -joukon elintarpeita, jotka meidän oli kannettava laivaveneeseen. - -Ajattelin joka tapauksessa voivani pelastaa laivakassan. Mutta -tullessani huoneustooni kohtasin ovessa yhden noista pirun -merirosvoista, ja hänellä oli rahalipas kädessä. Siinä oli lähes 5,000 -puntaa. Oli viittä vajaa, että en ampunut miestä, mutta maltoin mieleni -muistaessani asemamme turvattomuuden. - --- Kuulkaapas, kapteeni, mies lausui kohteliaasti. Näen, että sormianne -syhyttää. Mutta jättäkää väkivalta sikseen. Se on viisainta. Antakaa -heti määräys, että kaikki matkustajat nousevat kannelle!... Pyydän -teitä varsin pitämään kiirettä, sillä muuten "Campania" ei enää koskaan -näe Liverpoolia!... - -Kapteeni Sullivan pysähtyi sitä muistaessaan ja kuivasi hikistä -otsaansa suuri-ruutuisella nenäliinalla. - - - - -XIII. - -KAPTEENI SULLIVANIN KERTOMUS. - - --- Tilanne oli tavattoman kiusallinen, kapteeni Sullivan jatkoi -masentuneella äänellä... ja ensimäinen ajatukseni oli iskeä tuota -kohteliasta pirua kuonoon. Mutta sitten muistin kelpo laivaani ja -laivassa olevia säikähtyneitä ihmisiä... _Well_, käskin perämiehen -varoittaa matkustajia ja ilmoittaa heille, kuinka asiat olivat. He -nostivat kauhean metakan, mutta... - -Ryövärit olivat hyvin hienotunteisia. He tekivät työnsä nopeasti ja -perinpohjaisesti. Korut ja rahat hävisivät hämmästyttävän nopeasti. He -penkoivat matka-arkut ja saivat runsaan saaliin. Matkustajat olivat -raivoissaan, mutta roistojen säyseä käytös rauhoitti heitä jonkun -verran. - -Kun muuan amerikalainen nainen kiljasi: - --- Enkö sitten saa pitää mitään? niin eräs ryöväreistä vastasi: - --- Kyllä, neiti, henkenne. Katsoen nuoruuteenne ja kauneuteenne, ei se -ole suinkaan vähän arvoinen... - -Turhaan me tämän vastenmielisen, tuntikausia kestäneen näytelmän -aikana tähystelimme apua. Ryövärit eivät näyttäneet pelkäävän meidän -Marconi-sähköttäjäämme, joka lähetti yhtä mittaa hätämerkkejä joka -taholle, kenenkään estämättä häntä. Hänellä oli lukuisia yhdyslinjoja, -mutta onnettomuus ei päästänyt meitä kynsistään. Yhtään sotalaivaa ei -ollut 100 neljännespeninkulman alueella. - -Sitten meidän täytyi katsella, kuinka nuo kahdeksan miestä laskivat -mereen kaksi pelastusvenettämme, jotka olivat täynnä elintarpeita -ja ryöstösaalista. Neljä tynnyriä bentsiniä he pakoittivat meidät -laskemaan veneeseen. Sitten he erosivat ja soutivat mainitun maalatun -torpedoveneen luo. Puolessa tunnissa he olivat purkaneet veneet -ja antoivat merkin, että me saimme mennä. Jatkoin sitten matkaa -Liverpooliin enemmittä selkkauksitta. - -Kapteeni Sullivan rykäsi. - -Lordi Fischer kumartui eteenpäin. Hänen voimakkaille -verikoiran-kasvoilleen oli tullut vaaraa ennustava ilme. - --- Sanokaahan, kapteeni Sullivan, hän lausui verkkaan, teittekö muuten -mitään huomioita torpedoveneen mallin suhteen. - -Sullivan nyökkäsi innoissaan. - --- Se ei ollut mikään englantilainen torpedovene, sir. Mikäli minä voin -ymmärtää, oli se _saksalainen_ II luokan torpedovene. Olen katsellut -ulkovaltojen sotalaivastojen luetteloa, ja siitä olen löytänyt saman -mallin, jossa savupiiput on järjestettynä sillä tavalla, kuin Cape -Clearin ryövärilaivassa. - --- Tarkoitatte siis, että olemme tässä tapauksessa tekemisissä -saksalaisen kaappaajan kanssa, sir Percy kysyi. - -Kapteeni Sullivan pudisti päätään. - --- Piru minut periköön -- anteeksi, että kiroilen! -- jos ne eivät -olleet selviä englantilaisia, jotka tulivat minun laivaani. - -Meriministeri katseli ympäri tätä pientä seuraa. Sitten hän kysyi -harvakseen: - --- Ettekö voisi ajatella, kapteeni, että heidän joukossaan olisi ollut -irlantilaisia? - --- Se on mahdollista, sir, Sullivan vastasi punastuen. Mutta ei kukaan -niistä, jotka kotkottivat "Campanialla", ääntänyt irlantilaisen -tavalla. Voin sanoa sen sitäkin varmemmin, kun itse olen irlantilainen. - --- En tarkoittanut tehdä mitään viittauksia, lordi Winston kiiruhti -sanomaan. Mutta minusta tuntuu ylipäänsä niin uskomattomalta, että -yksikään Britannian alamainen voisi antautua moisiin konnamaisuuksiin. - -Sullivan pudisti paksua päätään. - --- Niin luulisi, hän sanoi alakuloisesti. Mutta ryöstöä johtanut mies -oli kuitenkin syntynyt jossakin Yorkshiressä yhtä varmasti kuin minä -Dublinissa. Se oli pitkä, solakka mies, ja hänen leukansa oli juuri -semmoinen kuin näkee Flamborough Headilla. - --- Oliko muita tuntomerkkejä? meriministeri kysyi. - --- Olipa niinkin, kapteeni vastasi innokkaasti. Mieheltä oli oikea käsi -poikki aivan olkapäitä myöten. Mutta minä en kuitenkaan luule hänen -olleen johtajan. Torpedoveneen peräsinhuoneessa istui mies, joka näytti -kaikkea ohjailevan. Näin hänet vilahdukselta, sittenkun viimeinen -pelastusvene oli purettu. Hän kumartui ulos pienestä akkunasta. Minä -katsoin juuri kiikarilla, kun lasiin ilmestyi naama... Mahdollista -on, että miehellä oli naamari. Mutta kyllä sillä voisi pikku lapset -säikähyttää hengiltä. - --- Muistatteko hänet? kapteeni Sullivan, sir Percy kysyi. - --- En ikinä unohda sitä näkyä, hän vastasi vakuuttavasti. -- -Meriministeri nousi. - --- Hyvä on, kapteeni, hän lausui. Kiitämme teitä selvästä -esityksestänne, ja yhdymme toivomukseenne, että englantilaiset, jotka -sillä tavalla kavaltavat maatansa, pian saisivat hirsipuussa katua -rikoksiaan. - -Sullivan nousi, kumarsi nöyrästi ja astui kiiruusti ulos huoneesta. - -Nuo kolme mahtavaa herraa jäivät istumaan ajatuksiinsa vaipuneina. -Kukaan ei virkkanut sanaakaan. - -Viimein amiraali Fischer keskeytti äänettömyyden. - --- Olen antanut amiraali Jellicoelle määräykseni, hän sanoi. Emme -suvaitse tätä menoa enää päivääkään. Pahantekijä ei pääse käsistämme. - --- Mutta _jos_ hän pääsee? sir Percy murahti. - --- Niin on vain yksi keino jälellä, meriministeri virkkoi. - --- Ja se on? molemmat amiraalit kysyivät kuin yhdestä suusta. - --- Poliisipäällikkö on suositellut minulle miestä, joka on nuori -ammatissaan. Mutta _hän_ tuntee Europan kaikki pahantekijät yhtä hyvin -kuin te, mylord, tunnette Englannin laivaston. Hän ei ole vielä saanut -tilaisuutta näyttämään, mihinkä hän kelpaa. Mutta... - --- Hänen nimensä? sir Percy kysyi uteliaana. - --- Hän on skotlantilainen, sir Winston vastasi. Hänen nimensä on _Ralph -Burns_. - - - - -XIV. - -VAARA ILMASTA. - - --- Nyt ovat koirat ulkona, Pekka Pleym murisi, katsoessaan "Hain" -langattoman sähkölennättimen huoneen paksuista akkunoista. Ambroise -Vilmart nyökkäsi. Hän seisoi aparaattiinsa nojaten ja näytti -vavahtelevien magnetineulojen asennoista lukevan vihollisen liikkeitä. -Tanskalainen vilkaisi tuota kummallista, kompassin näköistä pyöreätä -levyä, joka oli ripustettu etummaisen akkunan ulkopuolelle. Eri-väriset -neulat olivat hermostuneessa liikkeessä. Ne olivat kuin eläviä -olentoja, jotka vainuavat etäistä vaaraa. - -Nuori insinööri katsoi ylpeänä aparaattiaan. - --- Katsokaas, hän virkkoi, osottaen tummanpunaista magnetineulaa, -joka äkkiä ponnahti koilliseen... tuolla tulee suuri laiva 15 -neljännespeninkulman päässä. - --- Kun magnetineula näyttää niin selvän tuloksen, on se merkki siitä, -että tulossa on valtainen teräsruho... Tuo vihreä, neula, joka vapisee -kuin haavanlehti, merkitsee tuskin muuta kuin torpedovenettä... -Tuo punainen on vähän levottomampi... sanokaamme, että se tietää -torpedoveneen hävittäjää. Ja tuo valkea, joka lakkaamatta -heiluu edes-takaisin, merkitsee luultavasti sukellusvenettä tai -lastihöyrylaivaa. - --- Meitä saarretaan kolmelta puolelta, belgialainen vastasi. -Pohjoisesta tulee kaksi torpedonhävittäjää viiden dreadnoughtin kanssa. -Ne ovat jotakuinkin 10, 12 ja 15 neljännespeninkulman päässä meistä. -Ja mikäli voin nähdä, ne kulkevat suurella vauhdilla... Lännessä -on liikkeessä kokonainen torpedovenelaivue. Se näyttää kulkevan -kaakkoon päin... Sukelluslaiva on lähinnä... Se on tällä hetkellä 4 -neljännespeninkulman rajalla... Mutta otettuamme signaalimaston alas, -on sillä tuskin toivoa nähdä meitä ennen pimeän tuloa. - --- Näetkö muita laivoja? - --- Näen, Vilmart virkkoi, tuolla tulee etelästä joku vanha rautalaiva. -Se on luultavasti rahtilaiva Espanjasta Liverpooliin. Sivuutamme sen -tunnin kuluessa. - -Pekka Pleymin torvimainen suu rypistyi irveen. Sillä tavalla tämä -entinen lähetyssaarnaaja hymyili. - --- Lugeni on kauan valittanut kaipaavansa appelsiineja, hän lausui. -Tässä on tilaisuus saada. Jos onni on suotuisa, voimme ehkä siepata -jonkun määrän espanjalaista maaviiniä tai jotakin muuta Alicanten -rypälenestettä. - --- Mutta eikö ole vaarallista puuttua pikku-asioihin? belgialainen -huomautti, seuraten hieman levottomana magnetineulojen heilahduksia. -Mikäli voin nähdä, on meille tällä hetkellä avoinna vain yksi tie. -Se on kaakkoon... Jos sattuu onnettomasti, voisi pari ranskalaista -panssarilaivaa sen tuketa meiltä. Ei ole helppo päästä karkuun, jos -valonheittäjä keksii meidät yöllä. - --- Ei kukaan voi välttää kohtaloaan, tanskalainen sanoi. Englannin -kanssa ei ole leikkimistä, ja ranskalaiset voimme kohdata millä -hetkellä hyvänsä. Mutta nyt ajamme etelään. Ja minä kun olin ajatellut -levähtää pari päivää kalliorotkossamme Normandian saarilla. Jos otamme -Välimeren laivan herkut mukaamme, niin se nyt ei paljon nakkaa sinne -eikä tänne. Sen tapaisissa laivoissa ei ole langatonta lennätintä, -joka voi antaa meistä tietoa. Ja kuta suurempaa pelkoa herätämme -vihollisessa, sitä enemmän se sekaantuu takaa-ajossa... Siitä syystä -on meidän sitä lisättävä. En ole narrimainen enkä turhamainen... Äläkä -sinä luule, että tämä koristeellinen hai-kalamaisuus minua miellyttää. -Mutta minä tunnen ihmiset. Ne uskovat vielä pirullisiin voimiin... -ajattelevat vielä taivasta ja helvettiä... Mitä taivaaseen tulee... - -Pekka Pleym ei saanut tilaisuutta lausumaan ajatustaan näistä asioista, -sillä italialaisen musta pää näkyi ovessa. - --- Näkyvissä on vesilentokone, kapteeni. Se tulee pohjoisesta, noin -2,000 jalan korkeudessa. Olemme vallan unohtaneet ajatella taivasta. - -Pekka Pleymin nyljetty pää tuli tummanpunaiseksi, ja silmät -painuivat hetkeksi kuoppiinsa. Mutta tämä omituinen kiihtymys hävisi -kylmäverisestä merirosvosta aivan heti. - --- Onko se huomannut meitä, Lugeni? raajarikko kysyi levollisesti. - --- Se tähystelee meitä joka puolelta, italialainen vastasi. Pettääkseni -sitä, olen vedättänyt harmaita presenninkejä keulan yli ja nostattanut -Englannin lipun. Mutta minä epäilen, että se ei usko meitä. Meiltä kai -puuttuu joku merkkilippu, arvaan minä. - -Pleym nousi vaivalloisesti. - --- Meidän täytyy houkutella se alas, Lugeni, hän sanoi. Antakaa merkki, -että meillä on tärkeitä uutisia, niin se kyllä, tulee lähemmäksi. - -Italialainen nauroi. Se oli maailmaa kokeneen ja sivistyneen miehen -miellyttävää naurua. - --- En usko lentäjäin antavan niin helposti puijata itseään. - --- Uteliaisuus on tässä sodassa vienyt monen kelpo miehen hengiltä, -Pleym sanoi profetallisesti. Tee, niinkuin sanoin, ja minä takaan, -että muutaman minuutin perästä saat ampua lentäjän. Et suinkaan tähtää -harhaan parin sadan metrin päästä... - -Vesilentokone oli tehnyt suuren kierroksen heidän ympärillään -ja rupesi varovasti laskeutumaan torpedovenettä kohti. Pystyyn -nostetussa mastossa liehuva pieni merkkilippu veti sitä puoleensa -vastustamattomalla voimalla. Sen liikkeissä oli jotakin vitkastelua, -joka osotti, että se ei tuntenut oloaan turvalliseksi. - -Kului muutamia minuutteja. Vesilentokone tuli lähemmäksi. Pienestä -kuomusta näkyi selvästi pää, joka kurkotti ulos. - -Samassa räiskähti kuularuisku... Vesilentokone teki kuperkeikan, joku -olento tipahti tuhoutuneesta koneesta ja putosi mereen puolisen sadan -metrin päähän torpedoveneestä. Vähän perästä päin tuli lentokone -leijaillen vedenpintaan, jääden uiskentelemaan siipiensä varaan. - --- Mitä teemme? italialainen kysyi. - --- Menkööt helvettiin, tanskalainen murahti happamesti. - -Mutta Vilmart kääntyi koneestaan: Seis, hän sanoi käskevästi. Me olemme -ihmisiä. - -Pleym katsoi häntä hämmästyneenä. -- Minkä tähden? hän kysyi melkein -nöyrästi. - --- Ensiksi, koska minä tahdon niin, nuorukainen sanoi kiivaasti. Ja -toiseksi, koska hän on nainen. - - - - -XV. - -HAAKSIRIKKOUTUNUT VESILENTOKONE. - - -Ambroise kumartui laivaveneen laidan yli ja suuntasi vesilentokonetta -kohti. Ohjaaja istui vielä paikallaan peräsimestä pidellen. Kädet -olivat kouristuneet peräsimeen ja hän näytti olevan lähdössä uudestaan -lentoon. Mutta nuori englantilainen lentäjäupseeri oli lentänyt -viimeisen kerran tässä maailmassa. Hänen rohkea sielunsa oli jo -lentämässä toisille tanhuville. Lugenin kuularuiskutuli oli tehnyt -koneelle vain vähän vahinkoa, mutta lentäjään oli sattunut kuula, joka -oli tullut ulos takaraivosta. - -Ambroise Vilmart ei uhrannut kuolleelle upseerille paljon huomiota. -Hänen harmaat silmänsä pysähtyivät vihreänsiniseen kääröön, joka kellui -pitkissä mainingeissa. - -Laivaveneen tultua lähemmäksi hän huomasi pelastusrenkaan tuon -vihreänharmaan käärön ympärillä ja kalman kalpeat kasvot, joitten -sulkeutuneet silmät sukeltuivat veteen joka kerta, kun mainingit -heiluttivat tuota pientä ruumista. Ne kasvot saivat nuoren miehen -sydämen sykähtelemään. Joku aavistus ilmaisi hänelle, että siinä oli -hänen kohtalonsa. - -Hän tarttui voimakkaalla otteella pelastusrenkaaseen, joka oli sidottu -naisen vyötäisille, ja veti ruumiin veneeseen. - -Ihmeellinen voima veti hänen katseensa noihin kasvoihin, jotka viruivat -siinä veneen laidalla, mutta hänestä tuntui, ikäänkuin joku sisäinen -ääni olisi varoittanut häntä katsomasta niitä. - -Nuori nainen nousi verkalleen toisen käsivartensa varaan. Hän näytti -purkavan auki sitä vihriäistä, tiivistä harsoa, joka oli kääriytynyt -hänen lentäjäpukunsa ympäri. - -Ambroise näki, että se oli aivan nuori neiti, ja että hän oli -harvinaisen kaunis. Mutta hän ei huolinut paljon näistä tosiasioista, -sillä neidon kylmät, kirkkaat silmät seurasivat häntä. Niitten ilme oli -täynnänsä kysymystä -- halveksivaa, ylpeää vaatimusta saada tietää, -mihin häntä vietiin. - -Ambroise viittasi haaksirikkoutuneeseen lentokoneeseen, joka oli -kaatumaisillaan pirteästä tuulesta. - -Jos belgialainen luuli sillä tavalla saavansa esiin nuoren neidon -naisellisen heikkouden, niin hän erehtyi. - -Neito nyökkäsi päällään, niinkuin olisi äkkiä muistanut jonkun -kaukaisen tapahtuman, ja kääntyi sitten torpedovenettä kohti, -valittavasti kohauttaen olkapäitään. - --- Mikä laiva tuo on? hän kysyi äänellä, joka oli selvä ja kirkas, -mutta aivan väritön... No, ettekö ymmärrä englantia? hän jatkoi -huomattuaan nuoren miehen hämmingin. - -Ambroise Vilmart puri huulensa verille mielenliikutuksesta. Mutta hän -ei vastannut. Ja seuraavassa tuokiossa laivavene törmäsi torpedolaivan -kylkeä vasten. - -Tarttumatta hänelle joka puolelta hyväntahtoisesti ojennettuihin käsiin -nuori neiti hyppäsi laivaan. Hän oli pieni ja vilkas. Hänen liikkeensä -olivat norjat ja vähän poikamaiset. - -Ambroise nousi hitaasti perästä. Hän oli hyvin kalpea, eivätkä -rypyt hänen otsastaan vähentyneet hänen nähdessään Lugenin astuvan -syntyperäisellä italialaisen siroudella pientä englannitarta vastaan. - --- Tervetuloa laivaan, neiti, hän sanoi, tehden juhlallisen -kädenliikkeen. - -Nuoren naisen kylmä katse lensi hänen ohitsensa. Hän silmäili kaikkia -ja kaikkea. - --- Mikä laiva tämä on? hän kysyi toisen kerran, mutta hän ei voinut -salata sitä hämmästystä, joka oli vallannut hänet. Sillä kellään hänen -ympärillään olevista miehistä ei ollut mitään univormua. Heillä oli -tummanharmaat, taajaan napitetut vaatteet, jotakuinkin saman väriset -kuin torpedovene. Ei yhtään kiiltonappeja, ei kultanauhoja. - -Lugeni ei näyttänyt kiirehtivän tyydyttämään nuoren neidon -uteliaisuutta. Hän vastasi kysymyksellä. - --- Rohkenenko kysyä, hän sanoi kohteliaasti, kenen kanssa meillä on -kunnia puhua? - -Pikku neiti rypisti kulmakarvojaan ja rupesi verkalleen riisumaan -hattua, joka peitti hänen tukkansa. - --- Tämä on siis saksalainen laiva, hän sanoi, järjestellessään hatusta -valahtavaa tuuheata tuhkanharmaata tukkaansa. - --- Ei ole, Lugeni virkkoi inholla. - --- No sitten sen täytyy olla itävaltalainen. - -Lugeni hymyili. - --- Olette vikkelä arvaamaan, kaunis neiti. Mutta teidän täytyy arvata -vielä kerran. Me vihaamme saksalaisia ja itävaltalaisia yhtä paljon -kuin tekin. - -Nuori nainen kääntyi ympäri ja katseli kaikkea epäluuloisesti. Hänen -ympärillään seisovat kunnianarvoiset miehet eivät antaneet hänelle -mitään valaistusta. Siinä oli sekä vaaleita että tummia naamoja, -ja aivan takana hän huomasi yhden japanilaisenkin. Hänen silmänsä -pysähtyivät Ambroise Vilmartin kauniisiin ja avoimiin kasvoihin. Hän -oli ottanut päästään harmaan öljyhattunsa, ja tuuli leikitteli hänen -kiharilla hiuksillaan. Hänen silmissään oli omituinen kiilto, milloin -pikku englannittaren läpitunkeva katse sattui häneen. - --- Well, neiti sanoi pitkäveteisesti, huomaan olevani vihollisten -joukossa. Olette ampuneet kuninkaallisen lentäjäosaston upseerin Tom -Murphyn ja tuhonneet Englannin valtion vesilentokoneen, ja minä olen -vankina laivassa, jolla ei ole nimeä eikä kansallisuutta. Missä olen? -Tahdon tietää sen. - -Hän polki jalkaa kanteen. - -Silloin kuului peräsinhytistä lempeä ja sointuisa ääni. - --- Viekää neiti alas, ääni virkkoi. Ja tarjotkaa hänelle kuppi -suklaatia. - - - - -XVI. - -KYNNET, JOTKA KASVAVAT. - - -Torpedoveneeseen tuli yhtäkkiä hiljaisuus. Miehet katsoivat -hämmästyneinä toisiaan, ja Ambroise Vilmartin otsalle kohosi syvä -vihanryppy. - -Nuori nainen kääntyi sitä omituista, sointuisaa ääntä kohti, joka niin -puhtaalla englanninkielellä oli kehoittanut häntä menemään juomaan -suklaatia. Hänen kalpeat kasvonsa tulivat tulipunaisiksi, ja hänen -suurissa Gibson-silmissään kimalteli vihankyyneleitä. - --- Kuka se on? hän virkkoi. - -Silloin Vilmart astui hänen luokseen. Hänen koko äänettömyytensä oli -hävinnyt kuin puhaltamalla. - --- Neiti, hän lausui kunnioittavasti ranskaksi. Olette joutunut -merkilliseen laivaan. Ja luultavasti jotkut sanoisivat, että tämä ei -ole oikea paikka englantilaiselle missille. Mutta voitte olla huoleti. -Me käymme sotaa. Mutta emme naisia vastaan. Ensimäisen tilaisuuden -tullen viedään teidät maihin. - -Nuori englannitar katseli epäröiden edessään seisovaa pitkää, -voimakasta miestä. Hänen anglosaksilaisten silmiensä levolliseen -ilmeeseen oli tullut se häilyvä sävy, joka ilmaisi, että hän ei ollut -niin varma itsestään ja kylmäverisyydestään, kuin olisi pitänyt. - --- Ja jos tahdotte seurata minua, neiti, Vilmart jatkoi, niin saatte -suklaatia. Teidän on kiire myöskin lämmittelemään ja kuivailemaan -itseänne. Jos... - -Hän aikoi sanoa vielä jotakin, mutta huuto perämiehen hytistä sai hänet -lopettamaan keskustelun... Hän katsoi epäröiden ympärilleen, sitten hän -kiiruhti pois... - -Nuori nainen jäi seisomaan yksinään. Miehet hänen ympäriltään -olivat hävinneet eri suunnille. Nyt he seisoivat hoitamassa tykkejä -ja torpedon ampumislaitteita. Pieni laiva oli yhtäkkiä aivan kuin -muuttunut. Nukkuva peto oli herännyt ja katseli ympärilleen, kaikki -kyntensä ulkona. Ja peräsinhuoneesta kuultiin sointuisan äänen -jakelevan komentohuutoja... Sähkökello soi ja hiljaisella vauhdilla -torpedoveneen terävä keula puski kaakkoa kohti. - -Nuori neiti koetti saada vallattomat kiharansa jonkunlaiseen -järjestykseen ja riisui tiiviin tuuli-nuttunsa. Se näytti olevan -hyvästi vedenpitävä, sillä merivesi oli tuskin päässyt koskemaankaan -hänen tummansiniseen silkkipuseroonsa. - -Hetkisen aprikoituaan hän lähti astelemaan kaltaista kantta pitkin, -pidellen kädellään reunakaiteesta. Tuuli oli jälleen tyyntynyt, ja meri -oli peilikirkas. Hän pysähtyi peräsinhuoneen luo ja näki siellä sen -pitkän miehen, joka oli auttanut hänet merestä, nojautuneena kompassin -tapaisen aparaatin yli. Hänen kauniit kasvonsa olivat punaiset innosta -ja kiihkosta hänen tuijottaessaan siihen matalaan lasikuuppaan, jossa -joukko eri-värisiä magnetineuloja vapisi kuin haavanlehdet. Hän kuuli -kaukaa dynamon jyskytystä. - -Laivassa ei kukaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Meri oli -nyt aivan kirkas kuin peili, ja mainingit tuskin huomattavissa. -Haaksirikkoutunut vesilentokone häämötti kaukana näköpiirissä. Hän -näytti vielä erottavan sen mies raukan, joka pää puhki ammuttuna istui -ohjauslaite kädessä, tuijottaen ijäisyyteen. Muuten ei näkynyt mitään... - -Annettiin komento. Ja mitä suurimmaksi hämmästyksekseen hän näki, että -laiva nosti Englannin laivaston lipun. - -Hän oli huudahtaa suuttumuksesta, mutta huuto pysähtyi hänen -huulilleen, sillä äkkiä kohosi vedenpinnalle ohut, harmaa putki vain -noin 5-600 metrin päässä torpedoveneestä. Hän tiesi, mitä se merkitsi. - -Se oli sukelluslaiva, suunnaten kulkunsa suoraan heitä kohti. Mutta -torpedovene ei näkynyt välittävän siitä. Kohtalaisella vauhdilla se -jatkoi matkaansa etelää kohti. - -Samassa hän kuuli kellon soivan konehuoneessa. Ja kansi hänen allaan -rupesi vapisemaan. Hän näki vedenpinnalla harmaanvalkoisen tulen. Se -oli kuin merikäärme, joka kiiti eteenpäin hirveätä vauhtia. - -Silloin hän tiesi, että nyt tapahtuisi jotakin. Hän tahtoi kirkaista, -mutta ei voinut. Torpedovene kääntyi nyt terävässä kulmassa. - -Kuului komentohuutoja. Ja valkea esine lensi kuin pitkä teräskala -muutamia metrejä heidän takapuoleltaan ja jatkoi matkaansa etäisyyteen. - -Mutta torpedovene syöksi hirveätä vauhtia tuota harmaata putkea kohti. -Kaikki sen jäsenet vapisivat. Se oli kuin eläin, joka raivostuneena -hyökkää taisteluun -- esihistoriallinen peto, joka syöksee toisen -esihistoriallisen eläimen kimppuun. - -Sukelluslaiva koetti kääntää nokkaansa vihollista vastaan. Mutta se -ei voinut kääntyä kyllin nopeasti. Torpedovene ajoi valtava ryöppy -keulassa suoraan hirviön päälle. - -Nuori neiti kalpeni. Mitä tämä oli? Kuului kauhea tärähdys. Merestä -kohosi valtava teräskupu ja kaatui kyljelleen; se repeili murtuneiksi -teräslevyiksi, kuului räjähdys, ja koko meri heidän ympärillään -kiehui... Kaikki tämä tapahtui muutamassa silmänräpäyksessä. -Seuraavassa tuokiossa torpedovene kiiti edelleen vesiryöpystä. Mutta -sukelluslaiva upposi, ja öljy poreili sen haudalla. - -Ambroise Vilmartin kasvot näkyivät peräsinhytistä. Hänen silmänsä -olivat kovat ja julmat. - --- Ketä ne olivat? nuori neiti huudahti, vaistomaisesti tarttuen hänen -käsivarteensa. - --- Kirottuja saksalaisia, belgialainen virkkoi, ja hänen katseensa, -joka muuten oli niin lempeä ja levollinen, leimusi semmoista vihaa, -jota neitonen ei koskaan ollut nähnyt kenenkään miehen silmissä. - -Mutta ei se eniten kauhistuttanut nuorta neitiä. Hän oli nähnyt paljon. -Vaara oli usein väijynyt ja uhannut häntä. Ja hän luuli unohtaneensa -pelon metsästysretkilleen Afrikaan. Mutta se käsi, joka oli uhkaavasti -puristettuna nyrkkiin saksalaista sukelluslaivaa kohti, täytti hänet -kauhulla. Siinä ei ollut mitään inhimillistä. - -Se muistutti karvaista petolinnun kynttä -- taikka orangutangin -valtaista surmansormea. - -Sitä kauheata nyrkkiä katseli eräs toinenkin. Se oli Dick Anstey. Hän -nauroi sen nähdessään. - --- Ne ovat François Delman kynnet, hän mutisi, jotka nyt kasvavat esiin. - - - - -XVII. - -NÄYTTÄMÖN TÄHTI. - - --- Olette englantilainen? nuori nainen kysyi kääntyen Dick Ansteyhin. - -Tämä pitkä mies, jolla oli älykkäät, avoimet kasvot, hymyili. Se ei -ollut mitään hyvää hymyilemistä, mutta se teki kuitenkin vaikutuksensa -pikku englannittareen. - --- Ei voi kieltää kansallisia omituisuuksiaan, hän vastasi. Mutta siitä -on pitkä aika, kun minä pääsin irti siitä herkästä tunteesta, jota -sanotaan isänmaanrakkaudeksi. Mutta käykäähän nyt juomaan suklaatia. Se -on hyvää hermostumisessa. - --- En minä ole hermostunut, nuori nainen vastasi kiihkeästi. Minä en -ole semmoinen, kuin luulette. - -Anstey hymyili. - --- Ette, sen näkee teistä, hän sanoi. - -Neiti katsoi häntä nähdäkseen, oliko hänen sanoissaan jotakin ilkeyttä. -Mutta englantilainen näkyi vain olevan iloinen asemasta. - --- Se oli siis saksalainen sukelluslaiva, neiti sanoi hetken vaitiolon -jälkeen, reippaasti heilauttaen päätään sitä paksua öljylätäkköä kohti, -joka raskaana ja rasvaisena virui merenpinnalla, kimallellen hiljaa -iltaruskossa. - --- Oli, Anstey vastasi. - --- Kaunis liike, neiti jatkoi nojautuen kaidetta vasten. Tässä laivassa -nähtävästi ollaan selvillä tehtävistä, hän jatkoi kevyesti. Tuolla -on rikki ammuttu vesilentokone ja henkensä heittänyt englantilainen -lentäjäluutnantti, ja tuolla poreilevat parinkymmenen saksalaisen -jäännökset. Se on sangen jännittävää, mutta en oikein ymmärrä -kansallista yhtenäisyyttä. - -Dick Anstey katsoi häntä silmiin. Hän oli terävä ihmistuntija ja koetti -nyt lukea, mitä piili noitten kauniitten, kylmien kasvojen takana, -joista harmaat silmät loistivat semmoisella hohteella, jota hän oli -nähnyt vain miesten katseissa. - --- Ettekö sure ystävänne kuolemaa? hän kysyi tutkivasti. - -Neito kohautti olkapäitään. - --- Hän oli vain tavallinen urheilija, hän vastasi kylmästi. Hän -otti minut mukaansa, kun minä sitä pyysin. Vaikka se oli vastoin -ohjesääntöä. Ehkä hän oli minuun rakastunut. Hän pelasi hyvin -jalkapalloa, mutta hänen aivoistaan ei kannattanut juuri mainita. - --- Ehkä hänen sydämensä oli parempaa ainetta? Anstey tuumi itsekseen. - -Nuori neiti rypisti kulmiaan. Nyt tuon pitkän englantilaisen katseessa -oli hienoista ivaa. - --- Sitä en tiedä, hän virkkoi vältellen, eikä se minua liikuta... -Enemmän olen huvitettu tietämään, mikä on tämän torpedoveneen -tehtävänä. Luulisi sen melkein käyvän sotaa omiin nimiinsä... - --- Se ei puutu paljon totuudesta, Anstey sanoi... Emme kuulu mihinkään -laivastoon. Meillä on sievä kokoelma lippuja peräsalongissa. Käytämme -niitä kutakin aikanaan. Mikä meille milloinkin parhaiten soveltuu. -Tehdessämme lihaa saksalaisista, nostamme kernaasti Englannin -lipun, kuten näitte. Se aina hiukan virkistää niitä, jotka kuolevat -taistelussa, kun uppoavat rehellisellä tavalla. Ja sitä paitsi on meitä -täällä laivassa monta, joilla on yksityistä selvitettävää Rheinin -takaisten herrojen kanssa. - --- Olen huomannut sen, nuori nainen virkkoi, vilkaisten vaistomaisesti -peräsinhyttiin, missä näki Ambroise Vilmartin kiharaisen pään ja leveän -niskan kumartuneena kompassin näköisen aparaatin yli... Loppujen -lopuksi meistä ehkä voi tulla hyvät ystävät. - --- Tuskin, Anstey sanoi. Te tosin kyllä olette sangen harvinainen -nainen, mutta me teemme _miesten_ työtä -- vapaitten ja riippumattomien -miesten vaarallista työtä. Siihen vaaditaan hyvät hermot. - -Neito mietti hetkisen. - --- Jos ymmärrän teidät oikein, hän sanoi pitkäveteisesti, niin tämä -laiva yksinkertaisesti harjoittaa merirosvousta. - -Anstey kohautti olkapäitään ja huiskahutti kädentynkäänsä. - --- Emme pidä tässä laivassa siitä nimityksestä, hän sanoi -kursailematta. Mutta yleisessä, jokapäiväisessä, kansainoikeudellisessa -merkityksessä on nimitys kylläkin hyvä... Tämän laivan kaikkein -pyhimmässä istuu mies, joka loukkaantuu, jos sanotte häntä -merirosvoksi. Hän on tähteitä eräästä nerosta, eikä hän miellytä teidän -kauneudenaistianne. Mutta hän on siitä huolimatta idealisti. Hän -kertoo teille, että me harjoitamme kaappausta... Tämä laiva on hänen -kuningaskuntansa, ja täältä hän on lujalla pergamentilla sinetteineen -päivineen julistanut sodan koko maailmalle. Hän sanoo teille, että se -on laittomien miesten taistelua sodan laittomuutta vastaan. Minulla on -asiasta toinen mielipide, mutta se merkitsee vähemmän. Teidän pitää -jutella hieman hänen kanssaan. Puolessa tunnissa hän käännyttää teidät. -Hän on harvinainen mies. Se oli hän, joka pyysi teitä suklaatia juomaan. - --- Hänellä on kaunis ääni. - --- Ja kaunis sielu. - --- Onko hän englantilainen? - --- Ei, ikävä kyllä. Muuten hän olisi ollut Yorkin piispana... - -Syntyi lyhyt äänettömyys. Torpedovene oli nyt kääntänyt nokkansa itään -ja porhalsi kovaa vauhtia Englannin kanavaa kohti. Merelle laskeutui -hämärä, ja aurinko laski paksuihin, veripunaisiin pilviin. - --- Ja kuka te sitten olette, neiti? Anstey kysyi äkisti. - -Englannitar säpsähti, mutta malttoi nopeasti mielensä. - --- Se kai ei vaikuta asiaan, hän viimein vastasi. - --- Maailmassa on paljon kauniita neitosia, Anstey sanoi painokkaasti. -Mutta kaikilla ei ole niin hyvät hermot kuin teillä. Te olette -vaarallisten petoeläinten sukua, ellen erehdy. - -Nuori neito nauroi. Se oli raikasta nuorekasta naurua, mutta se kuului -väkinäiseltä. - -Anstey katsoi häntä tarkkaavasti. - --- Nyt te paljastitte itsenne, hän sanoi reippaasti. Ette ole ollut -näyttelijättärenä kylliksi kauan. Milloin annoitte koenäytäntönne? - --- Mutta kuinka te voitte tietää?... - --- En ole mikään Sherlock Holmes, Anstey sanoi kuivasti. Mutta olen -tavannut elämässäni monta naista. Ikävä kyllä ovat ne saattaneet -minut enemmän sekaisin, kuin minulle on ollut eduksi. Olen kuunnellut -heidän nauruaan ja heidän itkuaan. Olen nähnyt heidät heikkoina ja -vahvoina. Tiedän kylliksi, kuinka vaarallisia, kavaloita ja hurmaavia -he ovat. Ja siihen aikaan, kun minulla oli kaksi käsivartta ja halua -nauttia elämästä, minua huvitti leikitellä käärmeitten kanssa kultaisen -miehuuden paratiisissa. Minusta tuntuu, että siitä on jo kauan. Nyt -minusta on tullut filosofi ja olen harjoittanut silmäni näkemään... -Se on puoli-vanhojen miesten taito. Eikö totta? Te olette Miss Edna -Lyall Empire-teatterista -- 19 vuoden vanha ja Englannin ensimäinen -"principal boy"?... - -Nuori nainen nyökkäsi myöntäen. - --- No, oletteko nähnyt minut? - --- En. Mutta olen lukenut teistä. Meillä on koko pinkka -"Magazine"-lehtiä salongissa. Te olette kuvattuna niissä monessa -numerossa. Viime vuonna olitte metsästysretkellä Afrikassa, missä -ammuitte leijonan ja kaksi alkuasukasta... Sanokaas, vieläkö lordi -Avondale on elossa? Onko hän rintamalla? - --- Hänet on ammuttu, näyttelijätär vastasi kuivasti. - --- No, se olikin parasta, Anstey tuumi. On parempi kuolla -taistelutantereella, kuin olla kovan ja armottoman naisen rääkättävänä. - -Nuori nainen katsoi vihaisesti tuota pitkää, yksikätistä miestä. - --- Olen kuullut, että merirosvot ovat kohteliaita naisille, hän sanoi -kiivaasti. - --- Niin olemmekin, Anstey vastasi. Mutta minä olen lakannut leikkimästä -naisten kanssa. Yrittäkää te häntä, joka on tuolla sisällä. Hän on -nuori tiikeri, jota ansaitsee kesytellä... Mutta olkaa varuillanne, -hänellä on hirveät kynnet. Muuten täytyy minun niinkuin kaikkien -muittenkin lausua teille tunnustukseni... - --- Mistä? - --- Kauniista sääristänne, miss Lyall. Kuuluisista kauniista sääristänne. - - - - -XVIII. - -RALPH BURNS. - - -Noin 7 ajoissa illalla kulki eräs mies Piccadillyyn päin kaikkein -pahimmassa tungoksessa. Ihmisvirta vyöryi edes-takaisin, autot -kirkuivat kukin omalla tavallaan, ja suuret irlantilaiset "bob'it" -seisoivat kuin pilarit, tehden näyn yhä kirjavammaksi. - -Oli sota-aika, eikä mahtavan liikkeen melussa ollut tavallista, -vilkasta iloisuutta. Sanomalehtipojatkin vaimensivat ulvontaansa, -eivätkä katutytöt prameilleet niin räikeissä ja houkuttelevissa -väreissä kuin muuten. - -Mutta mies ei kiinnittänyt huomiota näihin ilmiöihin, jotka olisivat -hämmästyttäneet jokaista muukalaista. Hän kulki puolelta toiselle, -niinkuin ei tietäisi, kuinka saisi ajan kulumaan. Milloin hän kurkisti -johonkin akkunaan, milloin tarkasteli jotakin teatteriohjelmaa -taikka syventyi "Empire"-teatterin kaunottarien suuriin valokuviin, -kiintyen varsinkin nuoren, trikoissa tanssivan neidon kuvaan, joka -muodosti "Empiren" näkemisen-arvoisten näyttelijättärien keskustan. -Mies huokasi. Sillä tuo nuori näyttelijätär oli hurmaavan näköinen, -nojautuessaan prinssin-puvussaan jonkun loihditun metsän maalattua -puuta vasten. - --- Edna Lyall, mies tuumi. Ja hän kiintyi nimeen sitäkin enemmän, -kun hänen taskussaan olevassa sanomalehdessä oli pitkä kuvaus -nuoren, etevän neidon katoamisesta. Hänen otaksuttiin hukkuneen -vesilentokoneessa. Tämän eriskummaisen näyttelijättären uskaliaisuus ja -uhkarohkeus olivat kaikesta päättäen vieneet hänet kuolemaan. Tunnetun -sotilaslentäjän Tom Murphyn aivan sopimattoman, mutta inhimillisesti -katsoen anteeksiannettavan heikkouden kautta hän oli päässyt lähtemään -tiedustelulennolle Kanavan poikki. Eräs englantilainen risteilijä oli -löytänyt haaksirikkoutuneen koneen uiskentelemassa muutamien satojen -neljännespeninkulmien päässä Scillystä kaakkoon. - -Mies tepasteli pois pienen torin yli. Hänellä oli leveät rumat -kasvot; mutta silmät olivat kirkkaat ja hyväntahtoiset, ja koko hänen -olennossaan oli terveyttä, nuoruutta ja voimaa, mikä sai nuoret, -sipsuttelevat pikku-tytöt kääntymään hänen perästään. Mutta hän ei -ollut tietävinään. Hän raivasi itselleen tietä tavalla, joka on -luonteenomaista miehelle, joka on vuosikaudet tuntenut Lontoon asfaltin -jalkainsa alla. - -Äkkiä hän pysähtyi erään ravintolan eteen. Näytti siltä, kuin jotakin -olisi muistunut hänen mieleensä. Sitten hän pistäytyi baariin. Siellä -seisoi kolme -- neljä miestä tiskiin nojaten ja hatut niskassa. Yksi -heistä nyökkäsi tulijalle. - --- Hyvää huomenta, Burns, hän sanoi iloisesti. Liikutko asioilla? - -Pitkä mies tilasi Manhattan-cocktailin. - --- Olen vain kävelyllä, hän vastasi, kohauttaen kärsimättömästi -leveitä hartioitaan... Jos tämmöistä jatkuu, niin otan eron ja menen -rintamalle. Lontoo on tullut rauhalliseksi kuin joutsenlampi. Ei mitään -rikoksia, ei mitään vaihtelua konnamaisuuksissa... Minä näännyn, Jones -hyvä. - --- No, sen huomaan, vastasi hymyillen nuori mies, jolla oli tummat -kasvot ja hiukan vilkuilevat silmät. Sinä aivan käpristyt kokoon. - -Burns joi cocktailinsa,tyytymättömästi murahtaen. - --- Ei mitään tehtäviä, ei mitään takaa-ajoa, hän valitteli... Yksinpä -anarkistimmekin näyttävät käyneen huilaamaan. Whitechapelista on tullut -aivan ihanteellinen paikka, sittenkun Europassa alkoi paukkua. Vai mitä -sinä arvelet? - --- Minä viihdyn sangen hyvin, Jones vastasi, ja imelä hymy hänen -punaisilla, pyöreillä huulillaan tuli melkein vastenmieliseksi. Nyt -on niin rauhallista, että voi antautua omiin pikku huvituksiinsa. -"Empiressä" on nykyään paljon kauniita naisia. - -Burnsin voimakkaat sieramet rypistyivät halveksivasti. - --- En siedä patshulin hajua, hän sanoi halveksuen. Siellä oli vain yksi -ainoa joka kelpasi, eikä häntä nyt enää ole. - --- Tarkoitat Edna Lyallia, Jones keskeytti hänet. Minä olen saanut -asian tutkittavakseni. Tulin juuri Portsmouthista katsomasta -vesilentokonetta ja Murphy-vainajaa... Ei ole lainkaan varmaa, että -kaunis laulajattaremme on hukkunut. Hän on niitä, jotka pysyvät -pinnalla. Olisin halukas uskomaan, että hän nykyisin laulelee -saksalaisille. Ei niin kaunista naista jätetä virumaan mereen. - -Ravintolaan tuli pieni sähkösanomankantaja, katsellen ympärilleen. -Hänen pienet tummat silmänsä tutkivat tarkoin läsnäolijoita, pysähtyen -Burnsin suunnattomiin hartioihin. - --- Oletteko Ralph Burns Scotland Yardista? poika kysyi. Burns nyökkäsi. - --- Olen ajanut polkupyörällä kaksi tuntia teidän perästänne, poika -sanoi, ojentaen sähkösanoman. Se oli kiireellinen pikasähkösanoma... -Olen seurannut teitä paikasta paikkaan. Scottin ravintolassa oli eräs, -joka oli nähnyt teidän menevän poikki kadun "Empiren" kohdalla. Ja -silloin minä ajattelin... - --- No, no, poika hyvä, Burns virkkoi hyväksyvästi. Hän repäsi kiireesti -sähkösanoman auki ja luki sen kiihtyvällä hämmästyksellä. - -Hänen vastapäätään olevalta mieheltä oli äkkiä kadonnut alituinen hymy. -Hänen kasvoilleen tuli terävä, jännittynyt ilme. - --- No, hän lausui äänellä, joka kuului teennäisen välinpitämättömältä, -mitä sähkösanomia sinä saat?... - -Mies, jota sanottiin Ralph Burnsiksi, käänsi sähkösanoman huolellisesti -kokoon ja pisti sen rintataskuunsa. Roteva skotlantilainen näytti -silmänräpäyksessä muuttuneen ikäänkuin raudaksi ja tuleksi. Yksinpä -hänen verikoiramaisilta kasvoiltaankin oli hävinnyt niitten miellyttävä -sävy, jonka sijalle oli tullut jyrkät rypyt. Hän katsoi ohi vieressään -olevan miehen, ei vastannut hänen kysymykseensä, maksoi juomansa ja -riensi ulos. - -Hänen virkaveljensä katsoi synkästi hänen jälkeensä ja meni hänkin ulos. - -Mutta Ralph Burnsille, mahtavalle skotlantilaiselle, oli tullut tulinen -kiire. Hän hyppäsi autoon ja kiljasi ohjaajalle osotteen -- niin -ääneen, että juuri bsarista ulos astuva nuori salapoliisi Jones kuuli -sen. - - - - -XIX. - -MERIMINISTERIN VIRKAHUONEESSA. - - -Sir Winston Churchill istui yksityishuoneessaan rummuttaen pöytää -sormillaan. - -Oli aivan ihmeellistä, kuinka hänen kauniit, pyöreät kasvonsa olivat -muuttaneet luontoaan viime kuukausina. Monet sanoivat, että eivät enää -tunteneet sir Winstonia. - -Mutta asia oli se, että tämä kuuluisa sanomalehtimies, rohkea -seikkailija, parlamentillinen urheilija oli tuntenut voimakkailla -hartioillaan _vastuunalaisuuden taakan_. Hänen itsensä huomaamattakaan, -jokapäiväiset huolet olivat antaneet hänelle sen vakavuuden, joka ei -koskaan ollut kuulunut tämän hilpeän, viisaan ja vallanhimoisen miehen -vahvoihin puoliin. Ne pienet, huolellisesti muodostellut leikinlaskut, -jotka olivat tehneet hänet niin pelätyksi Englannin parlamentissa, -kuuluivat nyt harvinaisuuksiin. Olosuhteet olivat kasvattaneet hänen -suurta, laajaa älykkäisyyttään ja perinpohjaisuuttaan. On muuten -omituista, kuinka, sallimus aina aikanaan luo omat miehensä ja asettaa -ne kaikki oikeille paikoilleen. Vanhat miehet vaipuvat hiljaiseen -huomaamattomuuteen, eikä heidän puheensa saa enää yleisen mielipiteen -tärykalvoa värähtelemään. Ja hyödylliset miehet syntyvät itse ajan -hädästä ja ahdingosta. - -Niin oli sota luonut sir Winston Churchillin ja monista hänen -sielussaan piilevistä tarmokkaista vaistoista synnyttänyt -kaukonäköisen, uutteran ja tarmokkaan toiminnan miehen. - -Nyt hän istui aivan yksin virkahuoneessaan ja odotti. Senkin sota oli -opettanut Englannin meriministerille -- että täytyy osata odottaa, kun -on taistelussa. - -Ja merkillistä kyllä. Kiivas sotakirjeenvaihtaja buurisodasta, -pöyhkeilijä piiritetystä Antwerpenistä, oli vähitellen saanut opituksi -odottamisen hyödyllisen taidon. - -Oli kulunut puoli tuntia. Silloin kuului kovaa melua etuhuoneesta. Ovi -avattiin tavattomalla vauhdilla, ja voimakas, hieman raaka ääni kuului -juttelevan sihteerin kanssa. - -Meriministeri nousi ja avasi itse oven viereiseen huoneeseen. - --- Onko mr Burns täällä? hän kysyi. - --- Nöyrin palvelijanne, sir, vastasi pitkä mies, joka seisoi sihteerin -pöydän vieressä leveydellään melkein peittäen pikku meriupseerin. - -Sir Winston tarkasti eräänlaisella hyväksyvällä ihailulla häntä vastaan -astuvaa valtaista olemusta. Hän oli itse urheilija, ja hän ryhtyi -kiiruusti arvostelemaan tämän taistelijan arvoa nyrkkeilysalissa. - --- Astukaa sisään, mr Burns, hän sanoi ystävällisesti... Ja pitäkää -huoli, hän kääntyi sihteeriin, että kukaan ei häiritse... Meillä on -vakavia asioita. - --- Teillä näyttää olevan hyvät voimat, Churchill alkoi ystävällisesti -heidän istuessaan vastatusten pienessä, ylellisesti sisustetussa -työhuoneessa. - --- On pakko olla lujasti varustettu meidän asemassamme, skotlantilainen -sanoi. - --- Sikäli kuin olen käsittänyt, mr Burns, ministeri jatkoi samalla -äänellä, olette te varsin vaarallisessa asemassa. Olette toisin sanoin -metsästämässä anarkisteja täällä Lontoossa. - --- Me emme pääse vanhenemaan sillä alalla, Burns sanoi levollisesti. -Mutta onhan se sitä, mitä sanomalehtimies sanoo jännittäväksi -ja hauskaksi. Ei ole pitkiä aikoja pomminräjähdysten ja -revolverinlaukausten välillä. Mutta nykyisinhän ihmiset ovat sangen -mukiinmeneviä. - --- Te tunnette heidät siis hyvin? ministeri kysyi innostuneena. - --- Tunnen, Burns vastasi. Ei niissä ole monta, joka ei olisi minulla -kiikarissa. Mutta nyt... - -Churchill kumartui äkkiä innostuneena eteenpäin. - --- Nyt, te sanoitte... on juuri tällä hetkellä heikäläisten keskuudessa -poikkeuksellinen olotila? - --- Niin... - --- Kuinka niin? - --- Kun viime aikoina ei ole ollut mitään työtä, niin voihan siihen olla -se syynä. Europan joukkomurhat kai myöskin vaikuttavat osaltaan, että -nuo herrat tuntevat olevansa tarpeettomia. Mutta... - --- Kuulkaahan, Burns, ministeri sanoi, äkkiä muuttaen äänensä, leirissä -ei ole niinkään hiljaista, kuin poliisi luulee. Ja sen tähden olen -kutsunut teidät tänne. Teidän täytyy auttaa meitä eräässä asiassa, joka -oikeastaan ei kuulu Scotland Yardille, mutta kuitenkin koskee Englannin -etuja tuntuvassa määrässä. - -Burns rypisti kulmiaan. - --- Olisinko erehtynyt, hän tuumi puolittain itsekseen. Olisiko täällä -Lontoossa...? - --- Ei, ei, ministeri keskeytti hänet hieman kärsimättömästi. Mutta nyt -saatte kuulla. Sanokaas, oletteko kuullut puhuttavan ranskalaisesta -salapoliisista, jonka nimi on Pierre Cottet? - --- Tietysti. Sukkela mies. Hän on Dieppessä inspehtorina Ranskaan -tulevien ulkomailta matkustajain tarkastusasemalla. - --- Aivan niin, meriministeri jatkoi vilkkaasti. Hän on lähettänyt -meille raportin, jonka mukaan kaksi viikkoa sitten tuli Dieppeen joukko -epäilyttäviä miehiä, nousten erääseen kalastajalaivaan. Heillä oli -kaikilla ulkoministerin passit. - --- No...? - --- Mutta nyt käykin ilmi, että nuo passit ovat väärät. Sir Edward ei -koko viime kuussa ole antanut passeja puoltakaan siitä määrästä, mistä -tässä on kysymys. Suostutteko te, mr Burns, auttamaan meitä ottamalla -selville, ketä nuo miehet ovat? -- Salapoliisi hypähti istuimellaan. - --- Se on mitä helpoin asia maailmassa, hän sanoi vilkkaasti. Minulla on -suhteita Dieppessä -- eräs mies, joka on suurempi roisto kuin useimmat -niistä, joita tunnen. Mutta hän myy hyviä uutisia hyvästä hinnasta. - --- Mikä hänen nimensä on? - --- Se on eräs ravintoloitsija. Perin kurja mies. Häntä sanotaan -Jerôme-vaariksi. Churchill pudisti päätään. - --- Ei käy, hän sanoi. - --- Kuinka niin? - --- Koska Jerôme-vaari on kuollut. Hänet tavattiin hirtettynä erääseen -nostoranaan samana iltana, jona nuo salaperäiset englantilaiset -lähtivät Dieppestä. - -Burns hypähti seisomaan. - --- Mitä sanotte? Jerôme-vaariko hirtetty!... No, silloin on -kansainvälisellä liitolla ollut kätensä pelissä. Mutta Jaap van -Huysmann on palannut Amerikasta... Ja mitä muuta on tapahtunut? - -Ministeri vähän vitkasteli. - --- Olemme saaneet oikein sodanjulistuksen, hän viimein sanoi, -laittomilta miehiltä. Nämä ovat julistaneet sodan kaikille -sotaakäyville valloille. He nimittävät sitä sodaksi sotaa vastaan. - --- Ja te luulette? - --- Että tämän lystillisen sodan ovat meille aiheuttaneet ne miehet, -joita Cottet epäili, mutta ei saanut kiinni sinä iltana Dieppessä. He -ovat saaneet käsiinsä torpedoveneen ja harjoittavat nyt kaappausta -suuressa mittakaavassa. Kukaan ei ole heiltä turvassa. Luulimme tuon -sodanjulistuksen olevan lorua, mutta aika on näyttänyt, että se on mitä -verisintä totuutta. Yksi ainoa torpedovene uhkaa koko meidän kauppaamme --- eikä vain meidän, vaan myöskin Ranskan. - --- Mutta eikö Englannin laivasto...? - --- Niin, sepä juuri on hassuinta koko jutussa. Me emme saa kiinni -merirosvoja. Torpedovene on kuin noiduttu. Se ilmestyy näkyviin -kaikkialla. Täällä ja tuolla ja joka suunnalla. Mutta se livahtaa läpi -käsien. Me kierrämme sen saarroksiin. Ja kuitenkin puikahtaa se pois -jostakin raosta. Kolmattakymmentä pienempää pikalentäjäämme on ajanut -sitä takaa, mutta ei se ole tietävinäänkään. Olemme melkein lakanneet -toivomasta saavamme sitä kiinni sillä tavalla. Ja hulluinta on, että -saksalaisetkin ovat saaneet tuntea "Hain" hampaita. - --- "Hain"? - --- Niin, sillä nimellä merirosvot esiintyvät. Kuvaava nimi... Se on -viime viikolla upottanut kaksi saksalaista sukelluslaivaa. Mutta tämä -ei voi korvata meille kauppalaivastomme kärsimiä tappioita. Sen tähden -meidän on pakko keinoilla millä tahansa hävittää tuo hai, joka syö -meidän kauppalaivojamme, niinkuin nämä olisivat neekeri-kakaroita... -Saatte kauniin tehtävän, mr Burns. Me luotamme teihin. Teidän tulee -tehdä, mitä koko Englannin laivasto ei voi tehdä. Saatte avoimen -valtuuden toimia omin päin. Voitte käydä asiaan käsiksi, kuinka vain -tahdotte, kunhan vain pääsette päämäärään. - -Burns oli noussut seisomaan. Hän oli vakavan näköinen, seisoessaan -siinä huulet yhteen puserrettuina, kulmakarvat rypyssä ja kädet -nyrkissä. - --- Minä otan heidät kiinni, hän virkkoi käheästi. Antakaa minulle -nopeakulkuinen motorivene, hyvä passi ja suositus Pierre Cottet'lle. -Sitten saamme nähdä, eikö "Hai" joudu kiinni. - - - - -XX. - -KAKSI NUORANPÄTKÄÄ. - - -Pierre Cottet seisoi jälleen laiturilla, johon Folkestonesta tuleva -laiva laski, ja katseli tarkkaavasti kannella olevia harvoja -matkustajia. Kulku Kanavan poikki oli ollut viime aikoina uskallettua. -Saksalaisten vedenalaisten rohkeat risteilyretket olivat tehneet väylän -vaaralliseksi, eikä huhu siitä, että oli liikkeellä myöskin kaappaaja, -joka iski sekä ystävää että vihollista, ollut suinkaan vaikuttanut -mieliin rauhoittavasti. - -Cottet'n tutkiva katse pysähtyi pitkään, rotevaan mieheen. Hän -seisoi vähän takalistolla, poltellen piippu-nysäänsä, muutamien -kauppamatkustajain tunkeutuessa esiin päästäkseen pian maihin. - -Cottet ei oikein pitänyt miehen ulkomuodosta. Epäsäännölliset kasvot -ja pienet korvat muistuttivat häntä väkivaltaisista rikollisista ja -hän mietti mielessään, että tuon miehen paperit hän katsoisi oikein -tarkkaan. - -Ja kun mies astui sillalle, kädessä pieni, ruskea nahkalaukku, ja -nyökkäsi ystävällisesti ranskalaiselle salapoliisille, esiintyi tämä -hyvin jäykästi, ankarasti ja virallisesti. Hän vilkaisi ojennettuihin -papereihin ja katsoi hämmästyneenä muukalaista. - --- Oletteko te Ralph Burns? hän kysyi, ja hänen äänessään oli hienoinen -epäilyksen vivahdus. - --- Olen, englantilainen virkkoi lyhyesti. Ja te olette luultavasti -Cottet, kuuluisa Pierre Cottet? - --- Kuten suvaitsette, ranskalainen salapoliisi vastasi kumartaen, -pikimmältään vilkaistuaan passia helposti tunnettavine valokuvineen -ja tultuaan siitä vakuutetuksi, että mikään epäilys ei tässä ollut -mahdollinen. - --- Saamme työskennellä yhdessä, Burns jatkoi iloisena. Olen iloinen -saadessani toimia yhdessä niin kuuluisan virkatoverin kanssa. Minulla -on erikoiset terveiset mr Redpathilta. - -Ranskalainen joutui yhä enemmän ymmälle. - --- Olen hyvin kiitollinen siitä, että mr Redpath muisti minua, hän -sanoi hyvällä englanninkielellä. Olin Lontoossa muutamia vuosia sitten -Crawleyn, Prinsessankadun rikkaan pankkiirin, murhan johdosta. Olin -niin onnellinen, että sain tehdä Englannin poliisille palveluksia, -mutta en muista nähneeni teitä, herra Burns, sillä kertaa. - --- Se on selvääkin, skotlantilainen vastasi levollisesti. Minä -puuhailin siihen aikaan enimmäkseen nyrkkeilyssä ja painissa. Ne -olivat surullisia aikoja. Sitten sain toimen Scotland Yardissa -anarkistiosastolla yhdessä Patrick Davisin kanssa. Nyt olen juuri -kohonnut tarkastajaksi ja odotan tulevani milloin hyvänsä passitetuksi -taivaaseen. Mutta sanokaahan, herra Cottet, eikö tästä läheltä mistään -saisi vähän kylmää olutta. - -Molemmat miehet lähtivät kaupunkiin päin. Kun he saattoivat nähdä yli -koko sataman, pysähtyi Burns äkkiä ja osotti erästä nostoranaa. - --- Tuohon siis Jerôme-vaari hirtettiin, hän virkkoi. - -Cottet katsoi ihmetellen vieressään seisovaa pitkää miestä. - --- Niin, siihen. Minä itse löysin hänet. Hän roikkui kuin silli. Mutta -kuinka...? - --- Herra ties', kuka hänet tappoi, Burns jatkoi. Se oli varmaan joku, -joka tunsi tehtävänsä. - -Cottet katsoi terävästi virkaveljeään. - --- Siitäkö syystä olette tullut Kanavan tälle puolelle? hän kysyi. - --- Niin, Burns vastasi lyhyesti. Minua kyllä haluttaisi saada kiinni -Jerôme-vaarin murhaaja. Se olisi hyvä saalis. - -Cottet nyökkäsi. - --- Minä olen tuuminut samaa, hän sanoi mietiskellen. Jerôme-vaari kyllä -jouti minun puolestani menemään helvettiin. Se oli inhottava mies. -Mutta meillä oli hänestä hyvää apua. Jos hän olisi elossa, niin... - --- "Hai" ei mellastaisi Kanavassa, Burns keskeytti hänet. Mutta minä -luulen, että kunhan me molemmat lyömme päämme yhteen, niin pedoille -tulee vähän huono olo meidän kulkuväylillämme. - --- Huomaan teillä olevan hyvät tiedot, ranskalainen sanoi. Me olemme -viikon kuluessa menettäneet kolme laivaa, ja meriministeriössä on aivan -suorastaan pakokauhu. Kaikkiin satamiin on lähetetty määräykset pitää -silmällä torpedovenettä, jonka keulaan on maalattu hai-kalan pää. - --- Oikein, Burns virkkoi. Mutta kenen luulette johtavan tätä joukkoa? -hän jatkoi vilkkaasti. - --- Minulla on omat ajatukseni, ranskalainen vastasi vältellen. - --- Mutta tuntuu siltä, että yhdestä asiasta olemme yksimieliset: että -Jerôme-vaarin murhaaja tai murhaajat ovat läheisessä yhteydessä niitten -miesten kanssa, jotka ovat julistaneet sotaakäyvälle Europalle sodan. - --- Sikälihän meillä on johtolanka, Cottet lausui miettivästi... - --- Enemmän... meillä on paljon enemmän. Meillä ei ole ainoastaan lanka, -vaan kokonainen manillanuora. - --- En ymmärrä teitä oikein...! - --- No, se nuora, jolla Jerôme-vaari hirtettiin. Sen täytyy voida kertoa -meille yhtä ja toista. Toivon, että sitä ei ole viskattu pois. - --- Ei tietysti. - --- Minä tunnen vähän manillanuoria, ja olen ottanut muutamia malleja -mukaani. Minua huvittaisi tutkia, minkälaisilla aineilla vihollisemme -työskentelevät. - -Cottet'ta näytti vähän harmittavan. Häntä kiukutti, että tämä suuri, -englantilainen nuorukainen, jolla oli niin epälahjakas ulkomuoto oli -iskenyt asiaan juuri siitä kohdasta, jota hän itse ei ollut lainkaan -ajatellutkaan. - --- Minä käsken tuoda nuoran, hän sanoi kuivasti. Missä te asutte? Ja -milloinka käymme toimeen? - --- Ei ole vara hukata aikaa. Saatuani puoli pulloa olutta ja hiukan -voileipää, olen valmis tarttumaan asiaan. - -Miehet pysähtyivät "Grand Hotel'in" eteen. Burns vuokrasi siitä huoneen -ja sai riittävän määrän olutta. - -Sinne tuotiin myöskin se ohut manillanuoran pätkä, jolla Jerôme-vaari -oli surmattu. - -Burns tutki nuoran hyvin tarkkaan. Hän leikkasi siitä palasen ja -vertasi sitä useihin malleihin, joita hänellä oli matkalaukussaan. - --- Se on englantilaista tekoa, hän sanoi. Hienompaa manillaa ei ole -kaupassa. Katsokaa, kuinka se on hienoa ja notkeaa -- niin ohkaista -ja niin vahvaa, että voisi kannattaa elefantin. Minä tunnen lajin. -Oletteko kuullut puhuttavan Joe Simpsonista?... Ettekö?... Hän oli sen -kansainvälisen liigan jäseniä, jonka johtajaa me turhaan olemme monet -vuodet etsineet. - -Tuon Simpsonin otin kiinni juuri silloin, kun hän oli surmannut -erään englantilaisen salapoliisin, joka valepuvussa oli päässyt -pujahtamaan anarkistien joukkoon. Me luulimme saavamme puserretuksi -Simpsonilta totuuden, sen totuuden, joka epäilemättä johtaisi -meidät Jaap van Huysmanniin ja siihen suureen Tuntemattomaan. Mutta -suunnitelmamme ei onnistunut. Kun meidän seuraavana aamuna piti noutaa -anarkisti vankilasta, oli hän kuollut. Hän oli hirttäytynyt kaikista -varokeinoista huolimatta. - -Tuli selville, että miehellä oli ollut sidottuna paidan alla ohut -manillanuora vyötäisille. Sitä hän oli käyttänyt. Olen tuonut sen -mukanani kaikkien mahdollisuuksien varalle. - -Suuri skotlantilainen veti taskustaan ohuen nuoranpätkän ja pani sen -Jerôme-vaarin kaulasta tavatun nuoran viereen. - -Cottet ei voinut olla huudahtamatta hämmästyksestä. - -Sillä molemmat nuoranpätkät olivat niin yhtäläiset kuin kaksi -vesipisaraa. - --- Nyt ymmärrätte, Burns jatkoi voitokkaasti hymyillen, että joka -tapauksessa olemme saaneet kiinni siitä nuoranpäästä, joka vie meidät -suoraan Jerôme-vaarin murhaajaan. Ja hänestä ei ole monta askelta -- - --- Tarkoitatte? - --- Hai-kaloihin! - - - - -XXI. - -ITSE PIRU. - - --- Oletteko huomannut, Burns kysyi levittäessään huolellisesti -lautasliinaa rintansa päälle, että ajatus juoksee parhaiten hyvän -aterian jälkeen? - -Cottet hymyili ja heitti tutkivan silmäyksen ruokalistaan. - --- Se on, kuinka asian ottaa. Mutta en voi kieltää, että muutamat hyvät -Marennes'n... - -Burnsin silmät leimahtivat. - --- Ostereja, hän huudahti. Kuolema ja kirous! Vihreät Marennes'n -osterit vaikuttavat minuun suorastaan innostavasti. Sota on riistänyt -meiltä Ostenden osterit, mutta me elämme kuitenkin. Sanokaamme kolme -tusinaa, rakas virkaveli. Vihreissä Marennes'n ostereissa on omituista -meriveden runoutta. Toivottavasti ne ovat pysyneet kunnossa sodasta -huolimatta. - --- Taidatte olla aikamoinen herkuttelija, ranskalainen nauroi. - --- Minäkö? -- No, ei koko Scotland Yardissa ole suurempaa -materialistia. Mutta hyvä päivällinen antaa ajatuksilleni lentoa. Se -vahvistaa muistoani ja terottaa kekseliäisyyttäni... - -Siitä tulikin tosiaan mainio päivällinen. Heidän päästyään kahviin, -Ralph Burns helotti kuin ruusu. Ja hän sytytti Muria-sikarin -asiantuntijan-nautinnolla. - --- Nyt, hän virkkoi, pannen koipensa ristiin, on aika tullut ryhtyä -asioihin. Ei kukaan voi päästä puhumalla niin hyviin tuloksiin, kuin -me salapoliisit. Minä en välitä paljon analytisestä menettelytavasta. -Synteesi on minun alani. Minä rakennan mielelläni teorian -- minua ei -koskaan ole maittanut kiintyä pieniin, vaivaisiin tosiasioihin ja -eritellä niitä kuin kemisti. Alkaaksemme alusta: "Kansanvälinen liiga -rikoksen edistämiseksi" on nukkunut kauan. Jumala ties', mistä syystä. -Se ei minua liikutakaan. Mutta varmaa on se, että Lontoosta Dieppeen -on tullut siitä joukkokunta, joka on ruvennut kalastelemaan sameassa -vedessä. Juuri he näyttelevät hai-kalojen osaa... Jos saisimme tietää, -kuka on heidän johtajansa, niin olisimme päässeet pitkälle. Dieppestä -nuo herrat lähtivät kalastajalaivalla. Mistä se oli kotoisin? - -Cottet nojautui häntä kohti. - --- Olen tiedustellut sitä pitkin koko rannikkoa, hän sanoi. Mutta se on -hävinnyt. Puhuttelin erästä satamaluotsia, joka oli nähnyt sen. Ja hän -arveli, sen olevan kotoisin joko Guernseystä tai Jerseystä. - --- Ja oletteko käynyt Guernseyssä tutkimassa asiaa? - --- En, kuinkapa se olisi mahdollista? Olenhan kuin naulattu tähän -paikkaan, eikä meillä ole niin paljon apua, että voisimme järjestää -tyydyttävää tarkistusta. - --- Sitten tulevat roistojen tuntomerkit? Voitteko muistaa niistä mitään? - --- Voin, ranskalainen vastasi. Joukossa oli pari naamaa, joihin -kiinnitin huomiota. Ensi sijassa oli eräs pieni, tumma mies, jolla -oli ilmeisesti etelämaalaisen ulkomuoto. Hänen kätensä olivat hyvin -ylhäiset ja hienot ja kasvoiltaan hän oli herrasmies. Mutta kuvaavinta -hänessä oli naamassa oleva arpi, jota hän keinotekoisista peitteistä -huolimatta ei voinut kokonaan salata. Se ulottui poskiluusta muutaman -tuuman korvan alapuolelle. - -Burnsin silmät leimahtivat. - --- Kuolema ja kadotus, hän huudahti. Sen täytyy olla Lugeni. - --- Kuka? Cottet kysyi innokkaasti. - --- Hän sanoo itseään Lugeniksi, Burns vastasi. Aivan viime aikoihin -asti on hän asunut Sohossa poikamiesten kodissa. Hän on italialainen, -joka tavalla tai toisella on joutunut kieroihin väleihin kotimaansa -viranomaisten kanssa. Lontoossa hän on antanut miekkailuopetusta. Hän -on hyvin suosittu... Mutta häntä on aina epäilty. Hänet on nähty monta -kertaa yhdessä Jaap van Huysmannin kanssa. Ja juuri ennen sotaa hän oli -käymässä Hampurissa, missä hän ilmeisesti tapasi joukon miehiä, joitten -asiat eivät ole oikealla tolalla. Niin -- Lugeni kuului sivistyneeseen -rikollisten köyhälistöön... Sitten toiset? - --- Heidän joukossaan oli eräs japanilainen. - -Burns hyppäsi tuolillaan. - --- Solakka, keltainen mies, jolla on suuret poskipäät ja isommat silmät -kuin japanilaisilla yleensä? - --- Se sattuu aivan paikalle. - --- Well. Se oli Sato, Burns sanoi varmasti. Hän on lääkäri ja -harjoittaa sen ohella kaikenlaisia pirullisia konsteja. Mutta johtaja --- kuka hitto se on? - --- Mies, joka johti keskustelua heidän puoleltaan, Cottet sanoi -hetkisen vaitiolon jälkeen, näytti älykkäältä työmieheltä. Se oli -voimakas mies, noin 40 ikäinen, ja hänellä oli iso parta ja levollinen -käytöstapa. Muuten hänessä ei ollut mitään erikoista. - -Burns pudisti päätään. - --- Ettekö muista enempää? hän kysyi. - --- En, Cottet vastasi. Mutta on eräs seikka, joka on herättänyt -huomiotani. Samana iltana, jona nuo 40 englantilaista tulivat Dieppeen, -eräs sataman vieressä asuva nainen kävi ilmoittamassa poliisille, että -jostakin eläinnäyttelystä oli varmaan päässyt karkuun orangutangi. -Kun semmoista eläintä ei ollut kaupungissa, niin säikähtyneen naisen -ilmoitus viskattiin paperikoriin tavallisena hysterisenä lörpötyksenä... - -Mutta nyt saatte kuulla: Kaksi päivää myöhemmin tuli nainen uudestaan -erään rakastajansa kanssa, joka oli satamatyömiehenä kanavaliikenteen -palveluksessa. Mies kertoi, että juttu orangutangista on sittenkin -totta. Sillä samana iltana, jona Jerôme-vaari kuoli, hän oli nähnyt -hirveän apinan varjon liikkuvan Jerôme-vaarin hotellissa. Mies oli niin -säikähtänyt tuota omituista ja yliluonnollista varjoa, että juoksi -peloissaan pakoon... Hän ei ollut puhunut näkemästään mitään, ennenkuin -oli lehdistä lukenut Jerôme-vaarin kuolemasta. - -Asia näytti meistä silloin vähän hämärältä. Minä tiedustelin sitä -asianomaisesta korttelista ja kaivelin tuota orangutangi-juttua, kunnes -lopuksi pääsin siitä jonkun verran tolkulle. - -Kävi näet selville, että muutamia päiviä sitten oli tullut kaupunkiin --- ei orangutangi, vaan hirveän muodoton mies, joka kyllin -salaperäisessä valaistuksessa helposti voi mennä Afrikan aarniometsän -alkuasukkaasta. Hirviö tuli junalla. Hänellä oli lippu Marseillesta, -ja herätti hän kauhua vaunuissa, joissa näyttäytyi. Junailijan olisi -tehnyt mieli ajaa hänet ulos, mutta raajarikkoisen silmissä oli jokin -ilme, joka sai hänet antamaan armon käydä oikeuden sijasta. - --- Ja eikö tätä orangutangi-miestä, Burns kysyi jännityksellä, ole -nähty sen jälkeen? - --- Ei, Cottet vastasi. Se hävisi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. -Mutta alhaalla satamakaduilla on orangutangi tullut päivän polttavaksi -puheenaineeksi. Aivan kuin Jack-Halkaisija olisi päässyt irti, taikka -kuin itse piru... - -Burns hyppäsi pystyyn. - --- Olen lukenut kapteeni Sullivanin, "Carmonian" kapteenin, raportin, -hän lausui. Hänkin oli nähnyt itse pirun, silloin kun hai-kalat -ryöstivät hänen laivansa... Näitten näkyjen täytyy merkitä jotakin. - --- Tarkoitatteko, että orangutangi...? - --- On tämän kaappaajajoukon johtaja. Juuri niin. Tahtoisin nähdä sen -pirun hirsipuussa. - - - - -XXII. - -UHKAUS JA KASVOT. - - -Kului viikko, ja sen aikana Ralph Burnsin motorivene kävi jok'ikisessä -kalastajasatamassa Dieppen ja St. Malon välillä. - -Mutta vainu petti skotlantilaisen tällä kertaa. Tässä kaappaajassa oli -jotakin salaperäistä, se kun lenteli Kanavassa edes-takaisin, tuon -tuostakin tervehtien vieraita kauppalaivoja. Se tuli ja meni koko -sen suuren laivaston läpitse, joka sitä oli ajamassa takaa, melkein -uskomattomalla varmuudella. - -Ei ollut ainoatakaan ranskalaista tai englantilaista sotalaivaa, joka -olisi voinut ylpeillä nähneensäkään tätä vaarallista ryöväriä. Jos ei -ryöstetyiltä laivoilta olisi saatu niin yksityiskohtaisia kuvauksia -ryöväreistä, olisi luullut heidän kykenevän tekeytymään näkymättömiksi -milloin tahansa. - -Ralph Burns pelkäsi jo saavansa pitkän nenän. Hän oli niin varmasti -odottanut löytävänsä sen sopukan, josta ryövärilaiva teki retkiään, -mutta kaikki ponnistukset olivat turhat... - -Lontoon salapoliisin ponnistaessa kaiken taitonsa tarmonsa päästäkseen -päämääräänsä, Edna Lyall käyskenteli vapaana ja rauhallisena pienessä -torpedoveneessä. Häntä oli kohdeltu erinomaisen suopeasti, hänen -käytettäväkseen oli annettu erikoinen hytti, eikä kukaan loukannut -häntä millään tavalla. - -Tämä nuori nainen oli hyvin viisas. Hän oli kumminlahjakseen saanut -sen sielun kylmyyden, joka on niin tuhoisa miehille. Nousseena Lontoon -katuojasta hurmaavan ruumiinsa ja sielunsa kohottamana erikoiseksi -englantilaiseksi kaunottareksi, hän oli 19 vuoden ikäisenä saavuttanut -sen kylmän rohkeuden ja sen levollisen röyhkeyden, jotka tekevät paheen -keinoksi kaikkien nautinnonhimon loistavien päämaalien saavuttamiselle. - -Edna Lyall ei koskaan antautunut. Hänen sielussaan ei ollut niin -paljon hellyyttä ja innostusta, että hän olisi voinut antautua minkään -rehellisen tunteen valtaan. Näyttämöstä oli tullut hänen elämänsä siitä -saakka, kun hän oli 14-vuotias, ja komedian ihmistä kuluttava taide oli -kiinnittänyt hänet kaikkiin niihin ihaniin valearvoihin, jotka joka -päivä levittävät myrkkyään voimakkaitten turmeltumattomain miesten -keskuuteen. - -Mutta tällä "Empiren" nuorella neitosella oli eräs ominaisuus, joka -ei ole huonoissa naisissa tavallinen. Hänellä oli lujat hermot ja -seikkailunhaluinen veri, joka ei väistänyt minkään vaaran jännitystä. - -Lontoon yleisön istuessa "Empiressä" ymmällä ihastuksesta katselemassa -kaunista "Hurmaaja-Prinssiä", tiedettiin että tuo säteilevä kaunotar, -jolla oli niin isot, viattomat silmät, oli viettänyt koko lomakautensa -Afrikassa ampumassa petoeläimiä nuoren lordi Avondalen kanssa. - -Edna Lyall oli iskenyt kyntensä tuohon nuoreen mieheen, ja muitten -ovelien näyttelijättärien tavoin hankkinut itselleen niin monta -kirjallista tunnustusta lordilta, että tämän olisi ollut pakko mennä -hänen kanssaan naimisiin. Mutta nuorella anglosaksilla oli parempi -onni. Tuli sota, ja lordi Avondale oli sen ensimäisiä uhreja. - -Edna Lyallia suututti niin julma sallimus, joka oli riistänyt häneltä -loistavan tulevaisuuden. Mutta hän ei surrut. Lordi Avondale oli oiva -ja rehellinen nuori mies, mutta hän ei ollut iloinen. Ja Edna Lyall oli -kauhean vihainen siitä, että hän ei ollut tehnyt testamenttia hänen -hyväkseen, joka oli niin uhrautunut hänelle. Olihan hän matkustanut -lordin kanssa Afrikaan, pannen siten uuden tahran arvaamattoman -kalliiseen maineeseensa. - -Sitten näyttelijätär heittäytyi urheiluun. Sekin oli yksi tie kunniaan, -maineeseen ja sopivaan avioliittoon. Sillä aatelisia urheilijoita on -verrattain helppo saada pauloihinsa. Siitä johtui, että Edna Lyallin -hurmaavat pikku kasvot usein nähtiin Brooklandin lentokentällä -- ja -niin tapahtui, että kaunis näyttelijätär kaikilla sukupuolensa ja -ammattinsa keinoilla oli houkutellut armeijan erään lentäjäluutnantin -ottamaan hänet mukaansa Kanavan päälle tekemälleen lentoretkelle, joka -Tom Murphyn vei kuolemaan. - -No niin -- nyt itkettiin Lontoossa hänen kuolemaansa. Mutta miss Edna -itse sitä vastoin ei itkenyt. Hänestä tilanne oli sekä hauska että -miellyttävä. Tämä oli kyllä suurenmoista merirosvousta. - -Mutta merirosvot olivat harvoin iloisia. He tuhlasivat hänelle -kunnioitusta ja pientä imartelua. Ja se pitkä mies, jota he sanoivat -Ambroiseksi, oli tosin häneen aika lailla hassastunut. Hän käyttäytyi -samalla tavalla kuin toisetkin. Mutta hänen nuorekkaassa arkuudessaan -ja hänen silmissään oli jotakin, joka muistutti häntä itseään -- joka -sai hänen tuntemaan voivansa pahoin. Ei hän ollut milloinkaan tavannut -nuorta miestä, joka näytteli niin selvästi lempensä vakavuutta. Tuon -nuorukaisen sielussa mahtoi palaa voimakas intohimo, -- ja miss Edna -tunsi tämän mykän ihailun vaikuttavan itseensä. - -Mutta enimmäkseen hän seurusteli Dick Ansteyn kanssa. Siinä oli hänen -makuisensa englantilainen, salaperäinen, pikkumainen ja hirveän hävytön. - -Eräänä iltana heidän istuessaan kannella peräsinhytin takana hän päätti -hiukan koetella merirosvon suonta. - --- Sanokaahan, hän virkkoi välinpitämättömällä äänellä, heti jatkaen -kiemailevasti: "Mitä suunnitelmia teillä on minun suhteeni?" - -Anstey hymyili. - --- Teidän tahtonne on minun lakini, hän sanoi ivallisesti. - --- No, sittenhän ei ole hätää, neito vastasi väkinäisesti naurahtaen. -Minun tekisi mieleni takaisin "Empireen". - --- Niin minunkin, jos se vain olisi mahdollista. Mutta minä en voi. -Muistan teidät vielä "Cinderellassa"... teidän kauniit säärenne... - --- Lopettakaa nyt jo nuo "kauniit sääret"!... Kertokaa minulle -mieluummin hieman siitä, kuinka aijotte saada minut pois laivasta. -Minua ei haluttaisi jäädä omien maamiesteni ammuttavaksi. - --- Siitä teidän ei tarvitse olla huolissanne, niin kauan kuin -meillä on tuolla perämieshytissä kiharatukkainen ystävämme ja hänen -aparaattinsa... - -Miss Edna kumartui vaistomaisesti eteenpäin. Anstey huomasi hänen -liikkeensä ja lopetti heti keskustelun. - -Syntyi muutamien minuuttien äänettömyys. Kone kävi nyt vain parin -solmun vauhdilla. Oli ihana kuutamoinen ilta. Anstey sytytti vasemmalla -kädellään piippunysänsä. - --- Ei ole hauska menettää jäseniään, hän vihdoin virkkoi. Ihminen käy -enemmän välinpitämättömäksi, vähemmin tarkkaavaksi. Oikeassa kädessä -on enemmän järkeä, kuin luulisikaan. Se ajattelee silloin, kun aivot -nukkuvat. - --- Mitä tarkoitatte tuolla lörpötyksellä? - --- Tarkoitan vain, että te voitte olla meille vaarallinen nainen. -Jonakin päivänä tahdotte ehkä taas lähteä metsästämään ilmiantaaksenne -meidät. Te tiedätte liian paljon. - -Hän vilkaisi neitoa pikimmältään. Tämä oli sulkenut silmänsä. - --- No? Anstey kysyi ankarana. - -Nuori neitonen avasi silmänsä ja katsoi ihmetellen ympärilleen. - --- En kuullut, mitä sanoitte, hän virkkoi haukotellen. - -Anstey hymyili. - --- Kysyin teiltä vain, missä osassa te ensi kerran esiinnytte, hän -sanoi naurahtaen. Minä olen huvitettu näyttämötaiteesta ja voisin ehkä -antaa teille jotakin opastusta. On usein vaarallista epäonnistua, -tiedättehän, varsinkin kun saa esitettäväkseen pääosan, johon ei ole -sovelias. Silloin eivät kauneimmatkaan sääret voi pelastaa. Maailma -on niin ankara... _Ja me täällä merellä olemme paljon ankarammat kuin -maailma_. - -Dick Ansteyn äänessä oli hienoinen uhkaus. - -Edna Lyall katsoi haaveksien mieheen, hyräillen jotakin romanssia -lemmestä, ruusuista ja keväästä. - -Mutta laulu pysähtyi äkkiä hänen huulilleen. Hän näki suoraan edessään -peräsinhuoneen valaistusta ilmaventtiilistä semmoiset kasvot, joita hän -ei koskaan ennen ollut nähnyt, vääristyneet, pöhöttyneet kasvot, joissa -oli kuin orangutangin leuka ja syvät, kiiluvat silmät kuin uhrinsa -kanssa leikkivän käärmeen päässä. - -Kului hetkinen. Sitten hirmuinen pää katosi, ja kuu jatkoi taas ikuista -hymyään. - -Mutta miss Edna ei enää laulanut lemmestä, ruusuista ja keväästä. - - - - -XXIII. - -KOSINTA. - - -Seuraavana päivänä "Hai" yllätti erään matkustajalaivan 25 -neljännespeninkulman päässä Cherbourgin satamasta. Se oli eräs -"Messageries Maritimes"-yhtiön Länsi-Intian reitillä kulkevia laivoja. -Puolessa tunnissa rohkeat kaappaajat olivat saaneet tavaraa puolen -miljonan frangin arvosta ja tuoneet ne pieneen laivaansa. He jättivät -jälkeensä 100 raivoisaa matkustajaa ja kapteenin, joka oli pakahtua -vihasta. Matkustajalaivan langaton sähkölennätin kirkui apua joka -puolelta, mutta sinä päivänä ei näyttänyt sattuvan olemaan yhtään -sotalaivaa niillä vesillä. Cherbourgin satamasta tuli kyllä kokonainen -laivasto, mutta sen saapuessa tapahtumapaikalle "Hai" oli kadonnut. -Ranskalaiset torpedonhävittäjät hajaantuivat joka suunnalle, mutta -pienen kaappaajan huomattiin nyt niinkuin ennenkin liikehtivän niin -hyvin, että yksikään niistä ei saanut nähdä edes mastonhuippuja tuosta -uhkarohkeasta merisissistä. - -Palatessaan torpedoveneeseen ranskalaisesta laivasta, missä oli ollut -johtamassa ryöväystä, Ambroise Vilmartilla oli mukanaan suuri nahkainen -matka-arkku. - -Pikku näyttelijätär, joka lentäjäpuvussaan mitä suurimmalla -mielenkiinnolla oli seurannut koko toimitusta, katsoi jännityksellä -matka-arkkua, jonka nuori belgialainen nosti laivaan. Neito hymyili. -Vain pari tuntia sitten hän oli valitellut tuolle nuorelle miehelle -kärsivänsä vaatteiden puutteesta. Ja nyt, -- oli synti sanoa, että -"Haissa" ei osattu olla ritarillisia. - --- En tiedä, miellyttääkö teitä käyttää toisten vaatteita, Ambroise -sanoi työntäen matka-arkun hänen eteensä. Mutta hätä ei lue lakia. -Minä valitsin, kuka laivassa oli kaunein ja rikkain. Se oli eräs nuori -brasilialainen neiti, joka oli matkalla Parisiin. Luulen hänellä olevan -säätynsä mukaisen pukuvaraston. Ja sikäli kuin voin nähdä, oli hän -jokseenkin saman kokoinen kuin te. Tietysti ei niin kaunis... mutta -vähän sinnepäin... - -Nuori mies sekaantui hieman puheessaan, ja neito nautti hänen -hämmingistään. - --- Te olette mies, joka pidätte sananne, hän lausui hymyillen -veikeästi. Meistä tulee kyllä hyvät ystävät. Mutta eikö tämä vivahda -vähän merirosvoukselta, ja enkö minä tule osalliseksi rikoksesta, jos -käytän brasilialaisen hameita? - -Ambroise kiivastui. - --- Me emme ole merirosvoja, hän lausui tarpeettoman kiivaasti. Käymme -omaa sotaamme samoilla ehdoilla kuin kaikki muutkin. Ja me olemme -paremmat kuin saksalaiset, sillä me säästämme ihmisten hengen, milloin -se voi tapahtua vaarantamatta itseämme. - -Hän ei sanonut enempää, sillä tuo nuori nainen ei näyttänyt enää -epäröivän. Hän oli jo avannut tuon raskaan nahka-arkun ja istui -vaipuneena sen aarteiden ihailemiseen. Brasilialaisella neidolla oli -ollut uljaat varustukset. Hänen alusvaatteissaan oli parisilaisen -toiminimen leima ja kauniisti järjestetyt silkkihameetkin olivat Poiret -& Louis'n atelieestä. Ja madame Paquin'in valmistama oljenkeltainen -verkainen kävelypuku sai hänen harmaat silmänsä säteilemään. - -Saatuaan tuon runsassisältöisen arkun hyttiinsä, hän istui kauan aikaa -ihailemassa sen ihania silkki-, harso-, pellava- ja verkatavaroita. -Niin, tämä oli hänen maailmansa, kauniin loisto-naisen häikäisevää ja -tuoksuisaa maailmaa. Hänen hienot, valkeat sormensa painuivat arkussa -mitä kauneimmassa järjestyksessä hyllyileviin ihaniin koruihin. - -Himokkaasti hän hengitti sisäänsä kaikista noista hameista ja paidoista -uhkuvaa hienojen hajuvesien tuoksua, ja selvää oli, että nämä vaatteet -eivät vielä koskaan olleet hivelleet minkään naisen jäseniä. - -Ne olivat hänen -- kaikki tyynni. Ja niitten arvo hänen oli merkittävä -monella, monella numerolla. - -Hän oli niin syventynyt tutkisteluihinsa, että ei nähnyt eikä kuullut -hyttiin astunutta nuorta belgialaista. - -Ambroise Vilmart oli hyvin kalpea, aivan kuin mies, joka on tavannut -kohtalonsa ja vaatii sitä voittosille. - --- Sopivatko? hän kysyi. - -Pikku näyttelijätär säpsähti. Hänen kätensä haparoivat pitkin arkkua, -ikäänkuin hän tahtoisi puolustaa sitä hyökkääjältä... Mutta hän malttoi -pian mielensä. - --- Vai niin, tekö se olette, hän sanoi, heittäen belgialaiseen nopean, -tutkivan katseen. Hän oli nähnyt tuon ilmeen miehen silmissä ennenkin --- sen epätoivoisen uhman, joka on niillä, jotka uskaltavat yrittää -kuolemanhyppyä. - --- Olen teille hyvin kiitollinen, hän jatkoi ystävällisellä äänellä. -Hän tahtoi voittaa aikaa ja tavalla taikka toisella torjua nuoren -miehen raivokkaan tunkeilevaisuuden... Mutta en tiedä, voinko ottaa -vastaan teiltä kaikkea tätä. - -Belgialainen näytti tyytymättömältä. - --- Tehän olette loukkaantunut niistä, hän sanoi lyhyesti. - -Neito nyökkäsi ja nousi pystyyn. Luonnollisesti hän ei koskaan ollut -aikonut antautua mihinkään siveellisiin epäröimisiin arkun sisällöstä. -Mutta hän tiesi, että tuommoinen pieni vastarinta vaatetti häntä. - --- Haluaisin kernaasti, jos se käy päinsä, ottaa toisen puvun -päivälliselle, hän lausui ystävällisesti -- hyvin mielissään siitä, -että oli keksinyt tämän keinon päästäkseen eroon työläästä ihailijasta. - -Mutta Ambroise Vilmart ei liikahtanut. Hänessä virtasi äitinsä vakava -veri, ja hän oli niitä miehiä, jotka noudattavat päätöstään katsomatta -oikeaan tai vasempaan. - --- Teidän täytyy suoda minulle muutamia minuutteja, miss Lyall, hän -virkkoi kulmiaan rypistäen. - -Mutta juuri niitä minuuttejapa neito ei tahtonut suoda hänelle; mutta -hän käsitti pian, että tämä vaarallinen nuorukainen ei ollut niitä, -joitten suun sai tukkoon namusilla. - --- Hyvä ystävä, voitte saada niin monta, kuin tahdotte, hän huudahti -hyvästi teeskennellyllä hämmästyksellä. Mutta meillähän on aikaa -yllin-kyllin, mikäli minä tiedän. - -Hän oli toivonut, että tämä pieni nuhde olisi kääntänyt miehen -ajatukset toisille urille, mutta Ambroise Vilmart, tasankojen mies, oli -nyt kerta kaikkiaan semmoinen kallio, jota ei käynyt horjuttaminen. - --- Sallimus on teidät meille lähettänyt, Ambroise alkoi kiertelemättä. -En tiedä, oliko se hyvä vai paha sallimus. Aivan kirjaimellisesti -puhuen, taivas teidät lähetti. Jos minä en olisi nostanut vedestä tätä -taivaan lahjaa, niin te olisitte nyt kuollut... Otaksun myös, että -Englannissa te olette kuollut ja sanomalehdet ovat teidät haudanneet. - -Miss Edna hymyili, ja hänen harmaat silmänsä olivat kiintyneet tuohon -nuoreen mieheen rukoilevin ja lapsellisin katsein. Se teki miehen taas -epävarmaksi, mutta hän puri hammasta ja jatkoi: - --- Kun seison tässä tänä iltana, niin johtuu se siitä, että minä -rakastan teitä. - -Tämän sanottuaan, hän tuli tummanpunaiseksi. Ja miss Edna, joka oli -pitänyt häntä silmällä, käsitti tyytymättömyydestään huolimatta, että -tämä kainosteleva nuorukainen oli harvinaisen kaunis mies, josta -useimmat naiset mielellään olisivat kilpailleet. Mutta miss Lyall ei -ollut toisten kaltainen, ja hänen suunnitelmansa olivat aivan liian -haaveilevat ja lennokkaat pysähtyäkseen kauniiseen merirosvoon. - --- En tiedä, kuulitteko, mitä sanoin? Ambroise kysyi hieman kiivastuen -hänen vaikenemistaan... Tuliko tämä ehkä liian äkkiä?... Mutta -täytyyhän teidän tuntea voimanne. Minä tunsin sen ensi silmäyksestä, -kun te avasitte silmänne. Ja nyt olette joutunut tukalaan asemaan. Me -emme uskalla päästää teitä luotamme. Ja toiselta puolen on asemanne -täällä laivassa ajan mittaan sietämätön. Teidän olisi järkevintä -tulla minun kanssani naimisiin, miss Lyall. Silloin teistä tulisi -meikäläinen. Teitä kannetaan käsillä. Teistä tulee tämän laivan hyvä -tähti... - -Miss Lyall tunsi äkkiä vihan kuohahtavan tuota nuorukaista vastaan, -joka muitta mutkitta ehdotti hänelle avioliittoa, joka oli niin kaukana -hänen kunnianhimostaan. Mitä hän tuolla kiharatukkaisella nuorukaisella -tekisi? Hän aikoi antaa kieltävän vastauksen, mutta äkkäsi samalla -Ambroisen oikean käden, joka oli puristettuna oven salpaan. - -Ja taas hän tunsi käsittämätöntä pelkoa tuota kynsien tapaista, -karvaista nyrkkiä kohtaan, joka näytti olevan luotu kuristamaan. Se -kukisti hänen uhmansa. Tässä täytyi olla kärsivällinen. Hänen aikansa -kyllä tulisi. - --- Enhän lainkaan tunne teitä, hän kuiskasi. - --- Opitte kyllä pian tuntemaan, mies vastasi ahdistaen. En ole mitään -muuta kuin se, minkä näette edessänne -- uhkarohkea, rikolliseksi -syntynyt insinööri, joka on tehnyt erään suuren keksinnön. Rahaa -minulla on tarpeeksi, vaarat väijyvät ympärilläni kuin korppikotkat, -seikkailut loistavat vanavedestämme -- ihanaa elämää sille, joka on -nuori ja toivoo nopeata loppua ja kaunista kuolemaa. - --- Minulla ei olisi mitään vastaan nähdessäni tuon röyhkeän miehen -hirressä, hän ajatteli. Mutta hän kuiskasi vain samalla äänellä: - --- Tämä tulee kaikki niin yhtäkkiä. Te tiedätte, että minä olen vielä -niin nuori... Ja uskonnollinen vakaumukseni kieltää minua menemästä -naimisiin ilman papin vihkimistä. - -Hän iloitsi tästä hyvästä keksinnöstä ja vilkaisi salaa kosijaansa. - -Ambroise raukka oli sangen onnettoman näköinen. - -Silloin kuului käytävän ilmaventtiilistä lempeä ja levollinen ääni. - --- Älä ole siitä huolissasi, lapseni. Laivassa on pappi. Minä -olen vihkinyt useita satoja pariskuntia Salomonin saarilla. -Lähetyssaarnaajavaltakirjani on täysin kunnossa... Voimme ryhtyä -toimeen viidessäkymmenessä minuutissa. - - - - -XXIV. - -VIISIKYMMENTÄ MINUUTTIA. - - -Kuuluisa näyttelijätär, "Empiren" ylpeys, istui hytissään jälleen yksin. - -Hänen korvissaan soi lakkaamatta: viidessäkymmenessä minuutissa! Hän -oli kauhean kiihdyksissä. Koko hänen riippumattomuutensa huusi tätä -hänen vapaalle tahdolleen tehtävää väkivaltaa vastaan. Ja niin yhtäkkiä -kuin se oli tullut! Hän ei ollut saanut aikaa tehdä vastarintaa. Siinä -äänessä, jonka omistajaa hän ei ollut koskaan nähnyt, oli jotakin -ihmeellisen hypnotisoivaa. Se vihloi hänen korviaan kuin lempeä uhkaus, -jota ei voinut välttää. - -Tämä laiva oli täynnä hirviöitä ja salaisia uhkauksia. Ja yhtäkkiä hän -muisti ne kamalat kasvot peräsinhuoneen venttiilistä. Hänestä tuntui, -kuin aarniometsän kauhut olisivat ottaneet asuntonsa tämän vaarallisen -teräspedon sielussa. - -Edna Lyall ei pelännyt miehiä. Niitä hän oli käärinyt sormiensa ympäri -siitä hetkestä alkaen, kun naisvaistot olivat hänessä heränneet. Ne -eivät koskaan olleet saaneet valtaa hänen tunne-elämästään. Katse hänen -silmistään, hymy hänen huuliltaan oli riittänyt tekemään tyhjiksi -rohkeimmatkin toiveet. Hän oli syntynyt hallitsemaan miehiä kauneutensa -ja norjan, suloisen ruumiinsa voimalla. - -Ja nyt tuli tämä nuori kiharatukkainen mies ja tahtoi mennä hänen -kanssaan naimisiin viidenkymmenen minuutin perästä. - -Edna puri hammasta ja nousi seisomaan. Se ei tapahtuisi koskaan. Mennä -naimisiin merirosvon kanssa, joka tavallaan seisoi jo toisella jalalla -hirsipuun portailla -- mikä toivoton, idiotimainen skandali! Se tekisi -tyhjiksi kaikki hänen suurenmoiset suunnitelmansa. Hän pui nyrkkiin -pienet sormensa, joissa jalokivet loistelivat. Ne olivat koruja, joita -hän oli saanut Englannin aatelisilta ja ylhäisimmiltä miehiltä... - -Silloin hän taas kuuli äänen käytävästä. -- Kehoitan teitä ottamaan -päällenne valkoisen leningin. Se on niin juhlallista. Myrttiseppelettä -emme ikävä kyllä voi hankkia. Mutta teidän täytyy kiiruhtaa. Sulhanen -odottaa! - -Nuori neitonen lyyhistyi kokoon. Vihainen katse hänen silmistään hävisi -ja niihin tuli sen sijaan omituisen pelon ilme. Hän kumarsi päätään -eteenpäin, niinkuin olisi pelännyt, että häntä lyödään. - --- Tulen aivan heti, hän sanoi melkein nöyrästi. Hän ei tuntenut enää -omaa ääntään. - -Sitten hän rupesi penkomaan arkkua. Ja kun hänen kätensä koskettivat -kaikkea tuota kimaltelevaa silkkiä, oli se kuin palsamia hänen -huoliinsa ja uhmaansa. Mitä oli avioliitto, rakkaus ja kaikki muu sen -rinnalla, joka hänen elämässään yksin oli todellista: kaunis silkki, -hohtokivet ja kalpea kulta väsyneine, tuijottavine silmineen?... -Tässä tukevassa, suunnattomassa nahka-arkussa oli hänen valtansa ja -voimansa: Pehmeä "Liberty", joka imeytyi hänen vartalonsa ympärille -kuin kultainen panssari, loistelias "Taffeta", joka kuiskutti aisteja -hurmaavia sanoja miesten korviin. - -Niin -- kyllä hän osasi konstinsa. Häntä miellytti nähdä miesten -ryömivän jaloissaan ja kerjäävän vaivaista suosionosotusta. Ja äkkiä -hän muisti, kuinka nuori lordi Avondale, Englannin parhaimpien -nimien kantaja, oli rukoillut häntä polvillaan rupeamaan hänen -rakastajattarekseen huimaavilla ehdoilla. Mutta hän oli pudistanut -vaaleata päätään, ja viattomuus oli loistanut hänen silmistään. Hän -tunsi kasvonsa ja vallitsi kaikkia niitten ilmeitä. Paheissa hän -oli kieriskellyt varhaisimmasta nuoruudestaan; hän oli läpikäynyt -koko turmeluksen ohjelmiston siitä ajasta lähtien, jolloin hän kulki -paljain jaloin Hounslow'ssa, hamaan siihen päivään saakka, kun -esikaupungin tyttönen rupesi järjestämään viettejään ja lyömään niillä -kultakolikoilta. - -Mutta lordi Avondale ei ymmärtänyt mitään. Ja eräänä päivänä lordi -pyysi häntä vaimokseen. Hän muisti hyvin sen illan Savoy-hotellissa. -Sillä hän oli punastunut korvia myöten, eikä sitä ollut sattunut -hänelle moniin vuosiin. Well -- se ei ollut, niinkuin lordi Avondale -kuvitteli mielessään, kainouden neitseellistä punastusta, joka loi -kultaisen hohdon hänen vaaleille kutreilleen -- ei, se oli hänen -öittensä kunnianhimoinen unelma, josta nyt oli tullut todellisuus. -Juopottelevan isän ja kevytmielisen äidin tytär Hounslow'sta kohoaisi -loasta Englannin ylhäisinten naisten joukkoon... - -Oi, että sen hassun miehen piti mennä sotaan ja jättäytyä ammuttavaksi -ensimäisessä yrityksessä. Se oli verinen loukkaus häntä ja hänen -tulevaisuuttaan kohtaan! - -Hän polki jalkaa lattiaan. - -Ja nyt tuli tuo nuori kiharatukkainen mies ja vaati häntä kanssaan -naimisiin. Se oli liian naurettavaa! Ei iki-maailmassa! - -Mutta hänen uhmansa ei ollut enää vakuuttavaa. Hänen ympärillään oli -vahvoja, näkymättömiä voimia, jotka herpaisivat hänen tahtonsa... -Häntä ympäröivät häjyt silmät, jotka näkivät hänen läpitsensä... ja -taas hän oli näkevinään nuo hirveät aarniometsän kasvot vääristyneine, -epäinhimillisine ryppyineen... - -Hänen vastustusvoimansa tuntui lamautuvan joka kerta, kun hän ajatteli -noita kasvoja, jotka olivat syöpyneet hänen verkkokalvoonsa eivätkä -koskaan haihtuneet. - -Ja verkalleen hän rupesi pukeutumaan. Hän näyttäisi noille ympärillään -oleville vaiteliaille ja uhkaileville miehille, kuinka ihana ja -himoittava nainen hän oli. Tästä päätöksestä hän sai uutta eloa... -Hän häikäiseisi nämä merirosvon paholaiset, hän näyttäisi, mikä voima -Englannin kauneimmalla näyttelijättärellä oli, kun hän käytti kaikkia -toalettitaiteen aseita. -- Taas hän syventyi brasilialaisen arkkuun ja -valikoi siitä Poiret'n atelieessä valmistetun keltaisen silkkileningin. - -Hän otti sen esille ja katsoi sitä tyytyväisenä. Se oli erinomaisen -rohkea empire-leninki, kaula syvälle avonainen ja hame poimutettu. Se -muistutti häntä eräästä hänen viimeisistä näyttämöpuvuistaan. Niin --- englantilainen, joka aina puhui niin suurella kunnioituksella -hänen sääristään, saisi vähäisen aavistuksen kaikista hänen -hurmaavista täydellisyyksistään. Hänessä heräsi näyttelijätär ja -varieté-laulajatar. Nyt hän näyttelisi harvinaiselle yleisölle. Ja -hän esittäisi osansa hyvin!... Sitten hän myöhemmin puhuttelisi sitä -miestä, joka pyrki loukkaamaan hänen riippumattomuuttaan... Sen miehen -onni loppuisi lyhyeen. - -Ja kuitenkin, hänen pukeutuessaan kiiruusti tuohon rohkeaan Parisin -kuosin mukaiseen leninkiin, joka olisi hänen morsiuspukunsa, hänet -valtasi ajatus, että monet tuhannet naiset olisivat kadehtineet häneltä -tuota komeata jättiläistä, joka nyt seisoi jossakin ryövärilaivalla -vapisten kärsimättömyydestä ja lemmestä. Se oli kaunis mies, tuo -Ambroise Vilmart, mutta mitäpä hän välittäisi kauniista miehestä? -Hän voisi saada Lontoossa semmoisia kymmenittäin, kun tarvitseisi -autonohjaajaa tai lakeijaa... - -Kymmenen minuuttia myöhemmin koputettuaan hänen ovelleen ja astuttuaan -hyttiin, Lugeni oli vähällä huudahtaa ihastuksesta. Hän oli nähnyt -kauniita naisia Rooman hovitanssiaisissa, ja eräs hurmaava nainen oli -karkoittanut hänet niistä piireistä, joihin hän kuului. Mutta hän ei -muistanut seisoneensa vastatusten niin säteilevän olennon kanssa kuin -se, jonka hän nyt tapasi tässä pienessä, ahtaassa huoneessa. - -Mutta hieno tykistöupseeri malttoi pian mielensä ja kumarsi -täydellisellä siroudella tuolle nuorelle naiselle. - --- _Bellissima_, hän sanoi kunnioituksella. Minä olen nuoren -ystävämme puhemies. Suvaitkaa tarttua käsivarteeni, niin vien teidät -vihkipallille. - -Edna katsoi tyydytyksellä pientä italialaista, jolla oli niin hehkuvat -silmät ja luja katse. Hänellä oli yllään mitä nuhteettomin hännystakki, -ja orvokinväriset liivit istuivat kuin valetut hänen samalla kertaa -voimakkaalla ja sirolla varrellaan. Tukka oli hieman ohimoilla -harmahtava, ja iso arpi poskessa kertoi verisestä seikkailusta. - -Neito astui hänen luokseen ja laski siron kätensä hänen käsivarrelleen. - --- Kuulkaahan, hän sanoi sulavasti, kenenkä kanssa minä menen -naimisiin? Ja hän höysti kysymyksensä hymyllä ja kiemailevalla -liikkeellä. - -Mutta italialainen vetäytyi kuoreensa, omituisesti hymyillen. Hän -ihaili naisellista kauneutta, mutta elämä oli opettanut hänen -halveksimaan naisia. - --- Sulhanen odottaa, hän sanoi kohteliaasti. Saatte semmoisen miehen, -kuin ansaitsette. Jos pidätte hänestä, niin hän pitää teistä. -- Hän -keskeytti äkkiä ja katsoi tiukkaan naista. - --- Ja teidän tulee muistaa yksi asia. - --- Mikä? - --- Että miehellänne on uskolliset kädet sille, jota hän rakastaa, mutta -kynnet sille, jota hän vihaa. - -Neito säpsähti vaistomaisesti. Hänestä tuntui, kuin kylmä väristys -olisi karminut hänen selkäänsä. Taaskin nuo kynnet -- nuo hirmuiset -kynnet. - -Sitten hän kumarsi ja tarttui nöyrästi huokaisten Lugenin käsivarteen. - - - - -XXV. - -VIHKIÄISET. - - -Pekka Pleymillä oli vähän rahvaanomainen maku teatterimaiseen. -Entisen raskaan-sarjan painijan ja lähetyssaarnaajan heikkoutena oli -pukea tekonsa vahvasti dramalliseen muotoon. Hän tahtoi verhoutua -semmoiseen salaperäisyyteen, joka vaikuttaa voimakkaasti ja huumaavasti -alkuperäisellä asteella olevien ihmisten mieliin. - -Hän oli tavattoman viisas mies, mutta hänen sivistyksensä oli -seikkailurikkaan nyrkkivallan ajoilta. Hän oli paljon lukenut, eikä -hänen maailmansa tullut suuremmaksi, kun hänen runneltu ulkomuotonsa -sulki hänet pois sykkivästä, yhteiskunnallisesta elämästä. Sen vuoksi -François Delma, joka antoi erinomaisen arvon tanskalaisen terävälle ja -läpitunkevalle ymmärrykselle ja hänen uskomattomalle rohkeudelleen, -ei ollut rohjennut panna häntä minkään yrityksen etupäähän. Hän oli -tähän saakka ollut vain "mukana" niissä valtavissa yrityksissä, joita -tuo suuri ranskalainen pahantekijä-sanomalehtimies oli pannut toimeen -vahvimmalla järjestöllä, mikä vielä oli nähnyt päivänvaloa rikosten -historiassa. - -Pekka Pleym istui, kuten hän itse mielellään lausui, niinkuin lihava -ristihämähäkki verkkonsa keskellä, joka kauhistutti koko sivistynyttä -maailmaa sodan kauhujen keskellä. Ja tuo hirmuinen raajarikko nautti -vallastaan, miljonien kasaantuessa hänen pieneen laivaansa. - -Ja tänä iltana hän tunsi olevansa oikeassa vauhdissaan. Häntä ei ollut -näkynyt sen koommin, kun kaunis englannitar oli tuotu "Haihin". Ja -vielä vähemmin hän piti Ambroise Vilmartin kiihkeästä rakastumisesta -pikku näyttelijättäreen. Hän tunsi syvää epäluuloa naisiin ylipäänsä, -eivätkä hänen varovaiset havaintonsa olleet vahvistaneet hänessä uskoa -tähän sievään hurmanhenkeen. Hänen ensimäinen ajatuksensa oli hukuttaa -tyttö kuin kissanpoika. Mutta Ambroisen takia hän säästi neidon, ja -Pekka Pleym se sitten järjesti tämän naimakaupan tukkiakseen naisen -suun. - -Koko maailmassa ei ollut mitään, mitä hän ei olisi uhrannut tälle -nuorelle belgialaiselle. Hän näki tässä nuorukaisessa sen nousevan -valon, sen synnynnäisen päällikön, jonka tarvitsi vain varttua -kokemuksessa ja tunnottomuudessa itse tarttuakseen niihin ohjaksiin, -jotka olivat kirvonneet François Delman käsistä. - -Mutta nyt hän oli saanut tilaisuuden antautua hillittömästi teatterin -voimakeinoihin. Mikään kappeli ei olisi voinut olla juhlallisemmin -koristettu kuin "Hain" upseerisalonki tänä päivänä Kanavassa, kun Pekka -Pleym, vanha ja epäilyttävä lähetyssaarnaajanvaltakirja taskussa, oli -ottanut solmiakseen nuorukaisensa yhteen "Empiren" tytön kanssa. Ajatus -oli kiihoittanut Pekka Pleymin henkistä mielikuvitusta, ja Edna Lyall -sai kiittää yksistään Ambroisen intohimoista lempeä ja Pekka Pleymin -jumaluusopillista kunniantuntoa siitä, että sai pitää henkensä. - -Salonki oli koristeltu valkealla silkillä, joka taidokkaasti oli -ripusteltu raskaiksi, vaikuttaviksi seinäverhoiksi. Lattialle oli -levitetty kallisarvoinen Bryssel-matto, jolle oli siroteltu ryöstetystä -ranskalaisesta laivasta saatuja ruusuja. Perälle oli tehty pieni -alttari, jonka edessä oli iso, nahkapäällyksinen nojatuoli, ja siinä -istui Pekka Pleym. Päivän kunniaksi hän oli pukeutunut raskaaseen -silkkikaapuun, joka näytti kuuluneen jollekin piispalle. - -On hyvin mahdollista, että tanskalainen uskoi tämän arvokkaan -hengellisen asun pukevan häntä. Mutta ikävä kyllä -- hän erehtyi -surkeasti. Piispan puku hullunkurisine kultaketjuineen, joka sekin oli -ollut saman brasilialaisen neitosen omaisuutta, jota Edna Lyall sai -kiittää morsiusleningistään, teki hänen rypistyneet kasvonsa vieläkin -rumemmiksi. Ja kalotti, jolla hän oli verhonnut punaisen tonsurinsa, -sai enemmän kuin mikään muu hänet näyttämään valepukuiselta gorillalta. - -Salongissa oli muuten vain puolisen kymmentä miestä. He olivat kaikki -juhlapuvussa. Nähtävästi ei ollut saatu hankituksi useampia kuin nämä -hännystakit, jotka muuten kaikki oli tehty viimeisen kuosin mukaan -ja parhaitten kansainvälisten räätälien valmistamat. Tuossa käveli -Jarvis, koneenkäyttäjä, muristen ja ikävöiden likaisiin vaatteisiinsa -ja koneittensa ääreen, ja tuossa seisoi Dick Anstey kotkankasvoineen -ja ivallisine hymyineen, hajamielisesti heilutellen tyhjää oikeata -hihaansa, ja tuossa istui Sato, ohuena ja solakkana, puhdistellen -kultasankaisia kakkuloitaan. - -Ambroise Vilmart nojasi aivan tuon tilapäisen alttarin edessä -olevaa rautapylvästä vasten. Hän oli hyvin kalpea, ja musta puku, -joka istui mainiosti hänen voimakkaalla ja lihaksisella varrellaan, -puki hänen jyrkkiä ja voimakkaita kasvojaan. Mutta hän ei näyttänyt -olevan mikään iloinen sulhanen. Hänen harmaissa silmissään oli -onnettomuutta ennustava hehku, hänen tuijottaessaan eteensä, ja hänen -kaunis, kiharatukkainen päänsä oli hiukan kumarassa -- niinkuin olisi -kuunnellut jotakin kaukaista ääntä. - -Ambroise Vilmart kuunteli sinä päivänä kohtalon äänettömiä askeleita, -mutta hän ei kuullut niitä taikka ei tahtonut kuulla. Hän käsitti, -että ennemmin taikka myöhemmin hän olisi katuva tätä päivää... -Hänen vaistonsa ilmaisi hänelle, että nyt hän oli menossa alaspäin -kärsimysten ja intohimojen helvettiin. Mutta hän ei siitä välittänyt. -Hän oli alottelija -- vasta-tullut, joka ei vielä tuntenut lemmen -käärmetarhan matelijoita. No niin -- siitä hän saisi kärsiä!... - -Äkkiä hän avasi silmänsä. Hän kuuli askeleita käytävästä. Hitaita -askeleita. Hänen rintansa tahtoi pakahtua. Nyt oli hetki tullut. - -Ovi avautui. Piilossa olevat urut virittivät häämarssin, ja -kynnyksen yli astui Edna Lyall, hymyillen ihaninta ja riemuitsevinta -hymyään. Kuningatar hän oli, ja Ambroise Vilmartin posket kalpenivat -valkeammiksi hänen päänsä päällä riippuvia silkkiköynnöksiä. Hän -tarttui rautapatsaaseen, jotta ei kaatuisi, ja vain äärimmäisin -tahdonponnistuksin hän voi pysyä pystyssä. - -Edna Lyallin katse hipaisi häntä. Se lensi läpi valkoisen huoneen ja -hänen tielleen siroteltujen tuoksuvien kukkien yli. - -Ja se loistava hymy, joka oli vallannut kaikki nuoren Englannin -sydämet, levisi nyt kautta huoneen. Olihan hän nyt näyttämöllä. - -Mutta yhtäkkiä hänen harmaat silmänsä keksivät nahkatuolissa istuvan -kamalan kummituksen. Tuo loistava olento, jolla oli niin pyöreät, -suloiset olkapäät, näytti saavan kuin horkan puistatuksen. - -Silloin Pekka Pleym nousi jäykkänä ja mahtavana. Ja hän ojensi -runnellut kätensä ja hänen torvimainen suunsa suipistui. - --- Olkaa tervetullut, miss Lyall, hän lausui sanomattoman lempeällä -äänellä. Teidän ei tarvitse peljätä mitään. Te olette semmoisten -miesten keskellä, jotka tahtovat olla teidän tukenanne maailmassa, -niinkauan kuin olette meille uskollinen... - -Nuori näyttelijätär katseli hämillään ympärilleen. Tuo kaunis, sointuva -ääni tuntui hänestä hyvältä. Nuo vääristyneet kasvot eivät enää -näyttäneet pelottavan häntä. - --- Miss Edna Lyall, Pleym jatkoi tavattoman arvokkaasti, sallimus -on tuonut teidät luoksemme. Se ei varmaankaan ollut mikään sattuma. -Elämä ei usein haaskaa lahjojaan, ja tässä tilaisuudessa se on antanut -meille teidät. Vastalahjaksi me annamme teille aviomiehen -- nuorimman -ja toivorikkaimman meistä kaikista. Ambroise Vilmartilla ei ole enää -isänmaata. Mutta hän on ennemmin taikka myöhemmin tuleva kuninkaaksi -maailmassa, jota te olette rakastava. - -Ja entinen lähetyssaarnaaja levitti hirmuiset kätensä, ja aivan kuin -unessa pikku näyttelijätär kuuli, kuinka tuo mies, jolla oli niin -kamalat kasvot ja lempeä ääni, puhui kauniita ja suloisia sanoja -avioliitosta, rakkaudesta ja uskollisuudesta. Erikoisen kauan hän -viipyi kuvauksessaan uskollisuudesta elämässä ja kuolemassa. - -Ja kuin unessa miss Edna Lyall ja Ambroise Vilmart vihittiin toisiinsa -mitä täydellisinten säädösten mukaan niin kirkollisten menojen ja -virsien kuin sormusten ja urkujensoiton puolesta. - - - - -XXVI. - -PIENI TEATTERITEMPPU. - - -Muutamia päiviä myöhemmin "Hai" lepäsi varmassa luolassaan Guernseyn -luona. -- Tullessaan kannelle, mrs Vilmart -- niinkuin kaikki häntä -nyt kutsuivat -- pysähtyi hämmästyneenä seisomaan paikalleen. Minne -silmänsä käänsikin, hän näki korkeita kallioseiniä, holveja ja -pilareita aivan kuin kaartuneina ihanan, puoliksi peittyneen meren yli. -Aivan heidän vieressään oli pieni kalastajalaiva, ja torpedoveneen -miehistö oli innokkaassa puuhassa lastaamassa sen suureen lastiruumaan -kaikenlaisia nassakoita, arkkuja ja tynnyreitä. - -Keulassa aivan etummaisen tykin luona seisoi hänen miehensä. Edna tunsi -hänen leveän selkänsä ja iloisen äänensä. Siihen oli tullut kummallisen -kirkas sointu, ja hänen kääntyessään vaimo näki, kuinka nuori ja -onnellinen hän oli. - -Suloisen naisen piirtokauniille kasvoille välähti häjy hymy kuin varjo. -Noille reheville punaisille huulille väreili inho ja viha, mikä ei -kaunistanut häntä muuten niin lapselliselta näyttävää suutaan. Mutta se -kesti vain silmänräpäyksen. Ambroise Vilmartin kääntyessä häntä kohti, -hän hymyili ja nyökkäsi miehelleen kuin nuori morsian, joka ikävöi -rakastajaansa. - --- Yhä yhtä rakastunut, lausui ääni hänen vieressään. - -Hän kääntyi äkkiä ympäri. Se oli Dick Anstey, joka siinä seisoi -paperossia poltellen kasvoilla mitä levollisin ilme. - --- Kunpa olisi 20 vuoden ijässä, hän jatkoi, äänessä hienoinen ivan -sävy, joka oli ominainen tuolle pitkälle englantilaiselle -- ja -onnellisissa naimisissa! Tuntuu hyvältä, kun näkee toisten onnea, mutta -se tekee mielen katkeraksi. - --- Ettekö te koskaan ole ollut naimisissa? Edna kysyi, katsoen häntä -terävästi. Hän ei koskaan voinut käsittää tuota kylmää, levollista -miestä. - --- Olen, Anstey vastasi, vieläpä pari kolme kertaa. Mutta minulla ei -juuri ole ollut aikaa tulla onnelliseksi. Tiedätte, että kun on niin -epäluotettava kuin minä, niin ei avioliitto tahdo oikein luonnistua. -Ainoa nainen, josta minä olen välittänyt, oli eräs malaijilais-tyttö -Sunda-saarilla. Me olimme naimisissa kahdeksan vuorokautta. Ihana -aika. Mutta yhdeksäntenä päivänä tuli eräs malaiji ja pisti puukollaan -vaimoni kuoliaaksi. Hän sanoi itsellään olleen tuohon tyttölapseen -suuremman oikeuden kuin minulla. Siinä saattoi muuten olla perääkin. -Minä kuitenkin löin häneltä kallon puhki ja lähdin karkuun vilpittömän -ja syvästi tunteinani surun vallassa. - -Vilmart oli tullut heidän luokseen. Hän tarttui kömpelön rakastajan -ujoudella vaimoaan vyötäisistä ja puristi häntä rintaansa vasten. Edna -hymyili, mutta hänen silmissään oli käsittämätön ilme, joka sai nuoren -aviomiehen ymmälle. - --- Oma rakkaani, hän virkkoi, suudellen vaimonsa kauniita -tuhkanharmaita kutreja. - -Edna hymyili yhä, mutta Dick Anstey kiinnitti huomionsa siihen arkaan -katseeseen, jonka nainen heitti vyötäisillään olevaan käteen. Anstey -asteli verkalleen perälle päin, mutta pysähtyi tuon tuostakin, niinkuin -olisi hautonut jotakin vaikeata ajatusta. - --- Sinulla on varmaan ikävä täällä meidän joukossamme, Ambroise alkoi -pitkän äänettömyyden jälkeen. Sinä olet tottunut juhliin ja iloihin. -Minä olen kovasti ajatellut, eikö meidän pitäisi lähteä häämatkalle -kahden kesken. Aivan salaa. Parisiin tai Nizzaan. Mihin sinä tahdot! - -Edna tunsi, kuinka veri nousi hänen poskilleen mielenliikutuksesta. -Ambroise oli koskettanut juuri siihen kohtaan, jota hän oli harkinnut -viime vuorokauden. Mutta hän ei ollut rohjennut mainita siitä... Nyt -mies itse ehdotti, että he lähtisivät matkalle. Mutta Edna tunsi -miehet. Hänen ensimäinen ajatuksensa oli ollut ottaa riemulla vastaan -tehty tarjous. Mutta hän malttoi mielensä. - --- Onkohan tosiaan tarpeellista matkustaa nyt heti, hän sanoi -pitkäveteisesti. Onhan täällä niin ihanaa. Sinä tiedät, että minä -rakastan merta ja meren seikkailuja. Täällä on minun kotini... eikä -tehtävämme ole vielä päättynyt. - -Nuori mies katsoi häntä vakavasti. - --- Minä alan uskoa Jumalaan, hän sanoi yksinkertaisesti, sittenkun hän -on lähettänyt minulle yhden enkeleistään. - -Edna katsoi häntä vakavasti, hymyillen tuota kaihomielistä -kyynel-sekaista hymyä, joka kuuluu anglosaksilaiseen näytelmätaiteeseen. - --- Rakas Ambroise, hän vain kuiskasi hiukan peloissaan siitä, että mies -voisi luopua koko matka-aikeestaan, sinä tiedät... että minä seuraan -sinua kaikkialle. Ja jos tarkoitat, että samalla voisit toimittaa -jotakin... - -Hän pudisti päätään. - --- Sinun tahtosi on minun lakini, mies sanoi lujasti. Jäämme tänne. -Huomenna lähdemme jälleen ajoon. - -Edna koetti miehuullisesti kestää kärsimänsä pettymyksen. - --- Oi niin, hän sanoi iloisesti, ruveten puhumaan Pekka Pleymin -äänilajiin, näyttäkäämme koko Europalle "Hain" hampaat. Mutta minä vain -pelkään sinun tähtesi, ystäväni. Jonakin päivänä meidät otetaan kiinni, -ja silloin... - --- Tuskin, mies huudahti kiivaasti. Me haistamme vihollisemme jäljet... - --- En oikein ymmärrä sinua. - -Ambroise mietti hetkisen. Hän näki vaimonsa huolestuneen ja -kyynel-sekaisen katseen, tunsi itsensä turvalliseksi ja selitti, -minkälaisen aparaatin oli keksinyt. - -Nainen kuunteli tarkkaavasti. - --- Sinähän olet nero, hän lausui ihastuneena. Sehän on keksintö, joka -on varmaan miljonien arvoinen. - --- Niin onkin, mies myönsi ylpeästi. - --- Mutta miksi et ole myynyt sitä Englannin hallitukselle? nainen kysyi -innokkaasti. - --- Koska minun ei ole sopinut, mies vastasi melkein ankarasti. - -Edna katui kysymystään. - --- Ei tietysti, hän huudahti. Mutta eikö aparaattiasi voida -vahingoittaa -- tavalla taikka toisella? - -Ambroisen onnellinen hymy oli palannut takaisin. Ednan osanotto -mairitteli häntä. - --- Sinä osaat aina paikalle, rakkaani, hän alkoi innokkaasti. On eräs -menetelmä jolla voi tehdä tyhjiksi minun magnetisäteily-järjestelmäni -vaikutukset, hän sanoi. Ja jos vihollinen saa sen selville, niin koko -aparaatti on hyödytön. - -Edna olisi tahtonut kysyä, minkälainen se menetelmä oli. Mutta hän ei -uskaltanut. Siihen sijaan hän nousi varpailleen ja suipisti huulensa -suuteloon. - -Ambroise sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä intohimoisesti. - --- Kuinka taitava sinä olet, Edna sanoi, irtautuen hänen syleilystään. -En minä olisi koskaan uskonut joutuvani naimisiin niin suuren ja -nerokkaan keksijän kanssa. Rakas Ambroise, oma rakkaani. - -Mies kumartui hänen ylitseen. - --- Näinä päivät ovat olleet elämäni onnellisimmat, hän kuiskasi. Alussa -minä luulin, että sinä et välittäisi minusta. Olinpa välistä näkevinäni -silmistäsi pelkoa ja, mikä pahempi, inhoa. Mutta nyt tunnen itseni -iloiseksi. Sinä olet niin kaunis, että sinä et voi valehdella. Sinun -suutelosi ei valehtele, hyväilysi ei valehtele. Kuinka minä sinua -rakastan! - - * * * * * - -Samana yönä Ambroise Vilmart äkkiä heräsi. Hän kuuli vierestään kuivaa, -raskasta rykimistä. - --- Mikä sinun on, Edna? hän kuiskasi. Oletko sairas? - --- En, ei se mitään, vaimo virkkoi. Minä vilustun niin vähästä. Se on -luultavasti meri-ilma... rintani ei ole vahva... - -Nuori belgialainen hyppäsi pystyyn kuin teräsjousi. - --- Enkös minä sitä arvannut, hän sanoi hartaasti. Sinä et siedä tätä -rasittavaa matka-elämää. Sinun täytyy päästä täältä pois. Mitä sanot -Rivierasta? - --- Minun ei lainkaan tee mieleni, hän kuiskasi, taistellen uutta -yskäkohtausta vastaan. - --- Sinun täytyy. Vaikka minun sitten täytyisi kantaa sinut käsilläni -läpi koko Ranskan. - --- Mutta sinun aparaattisi! vaimo virkkoi raukeasti. - --- Sen voi joka lapsikin hoitaa. - --- Niin, niin, hän huokasi väsyneesti. Puhukaamme siitä huomenna... - -Mutta Edna Lyall valvoi tuntikausia, nauttien mainiosta -näyttelemis-taidostaan. Hän oli oppinut tuon erinomaisen yskän -harjoitellessaan "Kamelianaisen" Marguerite Gauthier'ta itsensä Berbohm -Treen johdolla. - - - - -XXVII. - -OLI TÄHTIKIRKAS TOUKOKUUN YÖ. - - -Maassa oli kevyt sumu, mutta taivas oli selkeä ja kirkas. - -Ranskan rannikolle hiipi pieni kalastajalaiva. Ympärillä pauhasivat -mainingit, mutta peräsimessä oleva mies näytti tuntevan tehtävänsä. -Merituuli oli pirteä ja tasainen, kulettaen laivaa kovaa vauhtia loivaa -maata kohti. Majakkalyhty loisti himmeästi eräässä niemenkäressä. -Pienessä laivassa ei puhuttu mitään. Pimeänä ja salaperäisenä se liukui -rannikon vaarallisten särkkien yli. - -Peräsinhuoneen synkkä olento oli äkkiä noussut. - --- Nyt ajamme matalikkoon, hän kuiskasi. Pitäkää varanne! - -Vene heilahti nopeasti koillista kohti ja laski suoraan maalle. Pitkät -mainingit löivät sitä eteenpäin, laineitten kohinan kaikuessa sen -ympärillä ja kasvaessa vähitellen raskaaksi, valittavaksi pauhuksi. - -Mutta laiva oli nähtävästi turvallisessa uomassa, ja kaukaa maalta -vilkkuivat köyhän kaupungin niukat valot. Pientä kalastajalaivaa ei -kuitenkaan näyttänyt haluttavan mennä valojen piiriin -- ei pienen -majakan eikä satamavalojen. Se pysytteli lahden eteläpuolella, -suunnaten pientä kurjaa valoa kohti, joka vilkkui jostakin rantamökistä. - -Muutamia minuutteja myöhemmin laiva törmäsi hiekkasärkälle, pysähtyen -muutamien metrien päähän rannasta. - -Perämies nousi seisomaan. - --- Nyt olemme perillä, hän kuiskasi kahdelle suuresta kajuutasta -nousevalle olennolle. Jean kantaa tavarat maihin ja sitten teidät. -Menkää suoraan tuohon taloon ja pyytäkää hevosta Barnevilleen. Se on -tuolla näkyvän kaupungin nimi. Sanokaa hänelle terveisiä François'lta -ja antakaa hänelle 20 frangia, niinhän ymmärtää yskän. Pyytäkää hänen -ajamaan "Ulkomaalaisten hotelliin" ja ottakaa siitä huone. Huomisaamuna -menee juna Parisiin... No, vie rouva maihin, Jean! - -Pitkä matruusi, joka oli vienyt rannalle kaksi tukevaa käsilaukkua, -kahlasi nyt kantaen nuorta rouvaa, joka oli erittäin hyvin -turkiskappaan kääritty. - --- Odota silmänräpäys, Ambroise, Pekka Pleym sanoi peräsinhuoneesta ja -kumartui nuorta miestä kohti... -- Sinä menet vaaralliselle retkelle. -Ole varovainen ja ole vaiti! Eikä minun kai tarvitse sanoa sinulle, -että sinun täytyy varoa vaimoasi. Älä luota häneen täydellisesti. Ja -jos huomaat jotakin vilppiä, niin ole varuillasi. Älä anna rakkauden -herpaista itseäsi. Sinä et tunne häntä vielä. Hän on näytellyt ilveilyä -ennenkin. Älä päästä häntä näkyvistäsi... ymmärrätkö, poikani! - --- Minä luotan Ednaan, Ambroise sanoi arvokkaasti... - --- Se on väärin, raajarikko sanoi hartaasti. Rakasta häntä, mutta -epäile häntä. Ei ainoastaan oman itsesi tähden, vaan myöskin _meidän_ -tähtemme. Jos sinussa virtaa isäsi veri, niin et anna pettää itseäsi. -Osota hänelle luottamusta, mutta pidä piilossa epäluottamuksesi. Ja jos -hän kavaltaisi sinut ja meidät, niin anna hänen maistaa kynsiäsi... - -Ambroise aikoi vastata, mutta raajarikko keskeytti hänet. - --- Siitä asiasta ei ole sen enempää sanomista, hän lausui lempeästi. -Sinä viet siis laukut Parmentier'lle Bonaparten kadulle. Sano hänelle, -että se on pieni alku. Matkusta sitten Rivieralle, särje pelipankki -Monte Carlossa ja haaveile kuutamossa, mutta älä usko liikoja -rakkauteen. Sillä ei ole suurta arvoa. Mene nyt, poikani! Täsmälleen -kolmen viikon perästä klo 12 yöllä olen täällä sinua odottamassa -- -joko vaimoinesi tai ilman häntä! -- Ambroise puristi raajarikon käyriä -sormia. - --- Kiitän neuvoistasi, hän sanoi. Ja minä seuraan niitä. - -Sitten ei puhuttu muuta. Pitkä matruusi kantoi Ambroisen vaimonsa luo, -sanoi hyvää yötä ja hävisi veneeseen. - -Mutta nuori pari astui verkalleen valontuiketta kohti. Se tuli pienestä -mökistä, joka oli hyvässä piilossa hedelmäpuutarhan sisässä. Siihen oli -ikäänkuin hakattu aukko sitä yhtä akkunaa varten, josta valo loisti -merelle. - -Ambroise haparoi matalalle ovelle ja koputti. Omistaja ei nähtävästi -kiirehtinyt avaamaan. Huoneista kuului kaikenlaista hälinää. Koko talo -tuntui nurkuvan, että tultiin herättelemään. Viimein ketju irroitettiin -ja reikeli vedettiin auki. Sitten avattiin ovi raolleen. - --- Kuka siellä? kysyi matala ja karkea ääni. - --- Täällä on kaksi matkustajaa, jotka tahtovat hevosta Barnevilleen, -Ambroise vastasi äreästi. - --- Mahdotonta, mies sanoi. Meillä ei ole hevosta kotona. - --- Minulla on terveisiä François'lta ja 20 frangia taskussani. - -Miehen liikkeisiin tuli heti toinen vauhti. Hän repäsi oven selälleen. - --- Herrasväki on hyvä ja astuu sisään. Hevonen valjastetaan heti -paikalla. - -Kelpo kalastaja näytti unohtaneen, että hevonen ei ollut kotona. - --- Herrasväen täytyy suoda anteeksi, hän lisäsi. Ajat ovat vaaralliset. -Ei kukaan enää ole turvassa. Vasta eilen oli täällä nuuskimassa muuan -englantilainen salapoliisi. - --- Mitä hän nuuski? Ambroise kysyi. - --- Se oli ovela mies, kalastaja vastasi... hänellä oli hajua. Hän -kyseli harmaata kalastajalaivaa, jolla on papukaija mastossa ja kaksi -punaista juovaa purjeessa. Ja kun minä en tiennyt mitään asiaan, uteli -hän, olinko koskaan nähnyt miestä, joka muistutti orangutangia. - -Edna alkoi heristää korviaan. Häntä nukutti pitkän purjehduksen -jälkeen, mutta nyt hän rupesi virkistymään. - -Kalastajan suuret tähystävät silmät tuijottivat häneen. Ja huomattuaan -hänen vilkastuvan salapoliisin mainitsemisesta, kalastaja sai kuin -tulpan suuhunsa. - --- Kuka tuo nainen on? hän kysyi epäluuloisesti. - --- Hän on vaimoni, Ambroise vastasi. - -Kalastaja mietti hetkisen. - --- En muista sen miehen, joka sanoi itseään François'ksi, koskaan -sotkeneen naisia asioihinsa. Ja kuka sinä olet? - --- Hänen poikansa, Vilmart vastasi äreästi. - -Pieni kumaraharteinen mies vilkastui äkkiä. Hänen omituisesti ulkonevat -silmänsä pyörivät tarkastellen nuoren miehen ympäri. Ne pysähtyivät -hänen käsiinsä. - -Nämä nähtyään, kalastaja nyökkäsi. - --- Se on totta, hän sanoi hiljaa itsekseen ja meni ulos valjastamaan -hevosta. - --- Minä en pidä tuosta miehestä, Edna kuiskasi. Kunhan hän vain -ei kavaltaisi meitä. Hänellä oli niin julmat silmät. Ja mikä se -englantilainen salapoliisi voisi olla, josta hän puhui? Minusta tämä -tuntuu kamalalta. - --- Älä pelkää, rakkaani, Ambroise kuiskasi. Nyt olemme kohta matkalla -Parisiin. - -Ednan ajatukset kääntyivät äkkiä toiseen suuntaan. - --- Kunhan hän vain ei ryövää meitä, hän virkkoi hiljaa. Noilla -laukuilla on varmaan hyvin suuri arvo. - --- Se on totta, mies nauroi, ainakin muutamia miljoneja. - --- Ja ne ovat sinun? - --- Ei. Ne ovat "hai-kalojen" yhteistä omaisuutta. - --- Mutta kuka ne nyt saa? - --- Minä vien rahat pankkiirillemme Parisiin. - --- Se kuuluu suurelliselta. Ajatteles, pankkiirille! Onko meillä -semmoisia suhteita? - -Ambroise oli mielissään kuullessaan vaimonsa sanovan "meillä". Olipa -hän saanut järkevän pikku vaimon. Syntyi muutaman minuutin äänettömyys. - --- Kun hän vain ei varastaisi rahoja, Edna kuiskasi äkkiä. - --- Ketä tarkoitat? - --- Pankkiiria. - --- Sen hän kyllä jättää tekemättä. - --- Kuinka niin? Minusta näyttävät kaikki pankkiirit tekevän nykyään -kassavaillinkeja. - --- Siitä ei hänelle hyvä seuraisi. Vaikka hän pakenisi etäisimmälle -saarelle, niin meidän kostomme tapaisi hänet. Me olemme siksi vahvat ja -meillä on siksi kovat kourat. - -Edna nyökkäsi hajamielisenä. - --- Niin, mutta etkö luule, rakas Ambroise, että rahat olisivat -parhaassa turvassa meillä? - --- Minulla ei ole niihin mitään oikeutta, hän sanoi tyynesti ja torjuen. - -Edna ymmärsi, että tässä hän puski kallioon. Tämä merirosvo ja -suur-varas oli siis rehellinen mies. Se kuulosti kovin naurettavalta. - -Mutta hänen silmänsä eivät eronneet noista kahdesta laukusta. Ja -hänen pienet toimeliaat naisaivonsa rupesivat hautomaan vaarallisia -suunnitelmia, joilla hän hankkisi itselleen paljon rahaa ja isänmaansa -kiitollisuuden. - - - - -XXVII. - -MERKILLINEN KOHTAUS. - - -Barnevillen rautatieaseman odotushuoneessa istui mies kirjoittamassa -sähkösanomaa. - -Oli varhainen aamu, ja mies haukotteli väsymyksestä. Hänen nostaessaan -päänsä sähkösanomalomakkeesta, saattoi nähdä Ralph Burnsin leveät ja -luisevat kasvot. Hän oli kovasti laihtunut viime aikoina, tuo Scotland -Yardin oiva salapoliisi. Hänen nopeakulkuinen motoriveneensä oli -satamassa, mutta se ei ollut häntä paljoa hyödyttänyt. Ei hänellä ollut -koskaan elämässään ollut niin huono onni. - -Mutta yksi lohdutus hänellä kuitenkin oli, ja se oli siinä, että tuo -salaperäinen kaappaaja ei nyt moneen päivään ollut tehnyt jokapäiväisiä -rosvouksiaan. Se näytti pitävän lomaa. Taikka ehkä sille oli sattunut -joku onnettomuus, joka oli pakoittanut sen menemään satamaan. Mutta -mihin satamaan? - -Ralph Burns oli kuin kissa pistoksessa. Se onni, joka niin usein oli -auttanut häntä mitä tukalimmissa pulmissa, näytti nyt pysyttelevän -hänestä loitolla. - -Odotushuoneeseen rupesi tulemaan ihmisiä, ja Parisiin menevä juna ajoi -asemalle. - -Burns lopetti sähkösanomansa ja asteli pilettiluukun vieressä -olevalle lennätinasemalle. Siinä seisoi juuri eräs mies ostamassa -kahta ensimäisen luokan lippua Parisiin. Burns pani hänet erityisesti -merkille, kun mies oli melkein yhtä pitkä kuin hän itsekin ja -tavattoman voimakas rakenteeltaan. Salapoliisi mitteli häntä -vaistomaisesti ja tuumiskeli, minkälainen hän olisi vastustajana -painissa. Hänellä oli semmoinen piintynyt tapa. - -Nyt tuo pitkä mies kääntyi. Silloin Ralph Burns ensimäisen kerran -näki Ambroise Vilmartin, mutta ei suinkaan viimeistä kertaa. Scotland -Yardin jättiläinen katseli nuoren belgialaisen kasvoja eräänlaisella -mielihyvällä. Hänen edessään seisova mies oli kuusi jalkaa pitkä ja -hänellä oli vaalea, viisas ja voimakas pää ja kirkkaat harmaat silmät, -jotka tuntuivat katselevan elämää sen valoisalta puolelta. - -Burns tuli katsoneeksi samaan suuntaan kuin vieraskin. Oven suussa -istui penkillä nuori nainen haaveillen aamuauringossa. Salapoliisi näki -matkaharson alta vain pyöreän leuan ja häikäisevän valkean kaulan, -mutta nämä yksityiskohdat miellyttivät häntä varsin omituisesti. Hänen -tunteellisessa mielessään virisi ikäänkuin hämärä aavistus, että tässä -hänellä oli edessään jotakin, joka antaisi hänelle työtä pitkäksi aikaa. - -Nuori nainen käänsi hitaasti kasvonsa nuorta seuralaistaan kohti. - -Burns tuijotti häneen hämmästyneenä. Nyt hän näki selvästi harson läpi -naisen suuret, loistavat lapsensilmät. Missä hän oli nähnyt ne ennen? - -Hän käänsi ehdottomasti silmänsä toisaalle, jotta tuo nuori pari ei -huomaisi hänen innokasta tuijottamistaan. Hän seisoi vielä paperi -kädessä, luki läpi sähkösanoman ja rypisti sen sitten kouraansa. -Sitten hän palasi paikalleen ja rupesi ajattelemaan. Missä Herran -nimessä hän oli ennen nähnyt nuo silmät? Kunhan tuo nuori nainen nyt -vain olisi niin ystävällinen, että nostaisi harson pois! Edna näytti -kuin arvanneen hänen ajatuksensa. Hän veti teatterimaisen hitaasti -harson pois ja katseli ympärilleen. Suurilla, harmailla silmillään hän -tarkasti koko huoneen ja kiinnitti katseensa hetkeksi salapoliisiin. - -Burns tunsi, kuinka sydän jyskytti hänen rinnassaan. Hän aivan kalpeni. -Nyt hän tiesi ennen nähneensä tuon nuoren tytön -- monet monituiset -kerrat. Mutta missä? -- Herran nimessä missä? - -Salapoliisi koetti näyttää välinpitämättömältä naisen tarkastaen -silmätessä häntä, mutta se ei onnistunut hänelle kokonaan. Naisen -ammatillisen kaihomielisiin harmaihin silmiin tuli jyrkempi -harmaa sävy, ja salapoliisi tunsi hänen tarkastelevan juuri häntä -jonkinlaisella tarkoituksellisella osanotolla. - -Siitä alkaen nainen näytti tahallaan pyrkivän auttamaan hänen pettävää -muistiaan. Hän hymyili seuralaiselleen, näytellen kauniita, valkeita -hampaitaan; hän nosti kevyttä matkahattuaan, päästäen tuhkanharmaat -kutrinsa valahtamaan matalalle otsalleen. - -Ralph Burnsin muisti oli verraton. Hän tunsi joka naaman, jonka kerran -oli nähnyt, ja hänen aivonsa olivat mitä herkimmät valokuvaamaan -jokaiset näkemänsä kasvot. - -Mutta nyt koneisto petti, ja se kiukutti häntä. Eihän hänellä ollut -mitään tekemistä noitten akkunan luota näkyvien kasvojen suhteen, mutta -sittenkin. - -Ei tuo nuori nainenkaan salannut, että oli huvitettu salapoliisista. -Ja Burns huomasi ihmeekseen, että nainen katsoi häntä, joka kerta kun -hänen miehensä kääntyi häneen selin. Hänen kasvoillaan oli vuoroin -rukoileva, vuoroin kehoittava ja kiemaileva ilme. - -Salapoliisi mietti kauan, oliko tuo selvä silmäpeli ylimalkaista -kuhertelua, vai oliko tuolla nuorella naisella sydämellään jotakin, -jota ei tahtonut uskoa miehelleen. - -Että tuo pari oli naimisissa, sen hän oli jo kauan huomannut. Paksut, -himmeät, hieman mauttomat kultasormukset vihkisormessa puhuivat siinä -suhteessa kyllin selvää kieltä. - -Burns koetti karkoittaa näitä ajatuksiaan. Mitä tämä juttu häntä -liikutti? Hän oli salapoliisi, mutta täällä Ranskassa hänen valtansa -ei ulottunut pitkälle. Ja vaikka siinä olisikin jotakin epäkunnossa, -niin korjatkoon nuori rouva itse kastanjat tulesta. Hänellä Burnsilla, -oli hoidettavanaan asia, joka vaati hänet aivan kokonaan, niin että -hänen velvollisuutensa vaati häntä pysymään erillään tuon naisen -kiemailevista silmistä. - -Tämän järkeilyn jälkeen hän veti taskustaan vanhan "Daily Mail'in" ja -rupesi hartaasti tutkimaan viimeisen sivun kuvia. - -Mutta hän huomasi, että hänen oli työläs pitää koossa ajatuksiaan, ja -parin minuutin kuluttua kohottaessaan silmänsä, hänen katseensa jälleen -sattui tuon nuoren rouvan rukoileviin lapsensilmiin. Vieläpä hän näytti -tuskin huomattavasti nyökkäävän päällään! - -Burns tukahdutti kirouksen ja viskasi lehden kädestään. Mitä tuo nuori -nainen oikeastaan kurkisteli?... - -Silloin hän huomasi kiireessä kääntäneensä takkinsa reunan, niin että -hänen salapoliisimerkkinsä oli tullut näkyviin, ja se se varmaan -oli herättänyt tuon naisen huomion. Sepä perhanaa!... Hän yritti -lukea Asquithin viimeksi parlamentissa pitämää puhetta. Mutta puheen -miehekkäistä ja harkituista sanoista huolimatta hänen ei onnistunut -pitää ajatuksiaan koossa. Ahaa... tuo kaunis nainen tarvitsi siis apua. -Nyt nainen tiesi hänen olevan poliisimiehen... Oliko hän sattumalta -joutunut jonkun rikoksen piiriin? No, sitä ei käynyt auttaminen. Hän ei -ollut mikään avioliittodraamojen spesialisti, ja isänmaa vaati häneltä -muita tehtäviä kuin selvitellä likaisia lemmen murhenäytelmiä. - -Sillä hän vähitellen lohdutti mielensä eikä sen jälkeen enää katsellut -noita vaarallisia silmiä. - -Sillä välin juna tuli asemalle. Burns nousi mennäkseen totuttuun -tapaansa katselemaan matkustajia. - -Nuori avioparikin oli noussut. Mies otti käsilaukun kumpaankin -käteensä. Ne näyttivät olevan tavattoman raskaat, sillä salapoliisi -näki, kuinka tuon pitkän ja vakavan miehen olkapäät painuivat alaspäin. - -Kaunis rouva jäi seisomaan ovelle. Burns näki äkkiä hänen vartalonsa -kokonaisuudessaan, aamuauringon kimallellessa hänen ihanaan tukkaansa. -Asemalaiturille astuessaan rouva heitti häneen viimeisen varovaisen -silmäyksen. - -Salapoliisi jäi yhtäkkiä seisomaan suu auki. Yhtäkkiä oli hänelle -selvinnyt, kuka tuo kaunis nainen oli. Hänen ihana päänsä, hänen norja -vartensa olivat pysyvästi imeytyneet salapoliisiin tietoisuuteen. - -Englannin ihanimmat silmät ne olivat rukoilleet hänen apuansa -- -kadonnut ja itkien kaivattu _Edna Lyall_ se oli ilmestynyt hänen -silmiinsä tässä pienessä ranskalaisessa rannikkokaupungissa -- -kauniimpana ja suloisempana kuin koskaan. - -Mutta siinä oli pohjalla jokin murhenäytelmä, josta hänen täytyi ottaa -selvä. - -Juna vihelsi ja lähti hiljaa etelää kohti. Mutta Burns sieppasi tukun -sähkösanomalomakkeita ja kirjoitti pitkän pikasähkösanoman Pierre -Cottet'lle Dieppeen. - -Sitten hän meni ajatuksiinsa vaipuneena rantaan motoriveneelleen. - - - - -XXIX. - -COTTET PARISISSA. - - -Pierre Cottet'n kaunis naama oli tullut vieläkin kauniimmaksi niinä -tunteina, jotka hän oli ollut Parisissa. - -Hänellä oli vähän paha omatunto siitä, että oli näin suin päin lähtenyt -asemaltaan Dieppen laivalaiturilta. Mutta Burnsin salaperäinen -sähkösanoma oli kuitenkin suorastaan pannut siivet hänen alleen. Sillä -olihan kysymys Parisista, ja syntymäkaupungin ikävä kalvoi häntä -kovin. Sen vuoksi hän käytti tuon hassun ja nerokkaan englantilaisen -pikasähkösanomaa mieluisana ja pätevänä aiheena pudistaakseen Dieppen -pölyt jaloistaan muutamiksi päiviksi. - -Hänhän tunsi Edna Lyallin jutun sekä sanomalehdistä että raporteista. -Kuului uskomattomalta, että sievä englannitar, jonka luultiin makaavan -Kanavan pohjalla, olisikin vasten tahtoaan ryövätty jollekin nuorelle -miehelle. Se muistutti Maurice Leblancia ja Gaston Leroux'ta. Mutta -- -"_never mind_", niinkuin englantilainen sanoo -- täällä hän nyt istui -Parisissa juomassa kahvia Mollard'illa, syötyään mainion päivällisen -Taverne Pousset'ssa. Ilmassa oli kevättä, eikä sota ollut karkoittanut -iloa tästä ikuisesta kevään kaupungista. - -No niin -- hän istui siis odottamassa sitä hidaskulkuista junaa, joka -toisi "Empiren" enkelilapsen Parisiin. Hän ei kiinnittänyt suuria -toiveita tähän tosin kyllä sangen huomiota herättäneeseen, mutta -tavattoman arkaluontoiseen juttuun. Mutta Mollardin hienon kahvilan -pilareita vasten kohoutuvassa Havana-sikarin savussa hän näki erinäisiä -hauskoja mahdollisuuksia, jotka voivat olla tämän kauttaaltaan -eriskummaisen jutun yhteydessä. Hän tunsi Ralph Burnsin luotettavuuden -ja vaiston, mutta tässähän oli olemassa vain löysä ja verrattain -perusteeton epäluulo. - -Mutta sittenkin -- -- - -Cottet huomasi äkkiä kellon, ja kaikki hänen miellyttävät -aprikoimisensa hukkuivat kiireeseen maksaa laskunsa ja lähteä. Hän -riensi Amsterdamin katua pitkin ja kuuli samassa pitkän, kimeän -vihellyksen, joka ilmaisi hänelle, että juna juuri tuli maasiltojen -kautta Gare St. Lazaren asemalle. - -Ranskalainen salapoliisi viskasi huokaisten pois sikarinsa ja sytytti -paperossin. Sitten hän meni asemalle. Ilta oli jo ruvennut pimenemään, -ja himmeitten kaasulyhtyjen heikko valo teki muuten niin kirkkaasti -valaistun aseman kauhean, melkein synkän näköiseksi. Cottet lähetti -mielessään kreivi Zeppelinille, joka oli syynä tähän valaistuksen -vähentämiseen, hartaan kirouksen astuessaan sitä suurta, tuijottavaa -valosilmää kohti, joka juuri liukui asemalaiturin viereen. - -Pierre Cottet oli hyvin levollinen. Varmalla vaistolla hän osasi mennä -ensimäisen luokan vaunujen luo ja kohtasi melkein heti sen nuoren -parin, jolla oli kaksi käsilaukkua, jotka olivat panneet Ralph Burnsin -mielikuvituksen niin kovaan liikkeeseen. - -Hän näki, kuinka tuo nuori, pitkä mies hylkäsi tungettelevien kantajien -tarjoukset laukkujen kantamisesta, ja piti jo sitä epäilyttävänä. Ja -tuon nuoren jättiläisen vieressä hän huomasi hurmaavimman naisen, mitä -koskaan hänen silmiinsä oli sattunut. - -Aivan oikein -- nainen näytti aivan nuorelta tytöltä, joka odottaa -vain, että joku rikas setä olisi häntä vastassa, eikä Cottet'n -tarvinnut verrata häntä povitaskussaan olevaan valokuvaan todetakseen, -että vainukoira Burns oli ollut oikeassa. Jos tämä ei ollut Edna Lyall, -niin täytyi sen olla hänen kaksoissisarensa. - -Cottet kohtasi hänen katseensa. Nainen katsoi häntä tutkivasti ja -nyökkäsi tuskin huomattavasti. Jollakin ovelalla tempulla hän sai -työnnetyksi seuralaisensa kulkemaan aivan salapoliisin ohitse. Ja -ollessaan viimemainitun kohdalla hän yhtäkkiä kysyi hyvin kuuluvasti -englanninkielellä: - --- Missä Hôtel d'Orsay on, Ambroise? - -Pitkä mies rypisti kulmiaan ja aikoi sanoa jonkun varoituksen. Mutta -katsoessaan naisen suuriin, viattomiin silmiin, sanat pysähtyivät hänen -huulilleen, ja vaihtuivat ylimalkaiseksi huomautukseksi, että se on -hyvin siisti hotelli Seinen vasemmalla rannalla ja että siitä on kaunis -näköala Tuilleriain puistoon. - -Cottet naurahti tyytyväisenä. Siinä ei ollut sijaa väärinkäsitykselle. -Tuo nuori nainen oli arvannut peijakkaan hyvin. Eikä Cottet epäillyt -hetkeäkään, että hän oli tahallaan ohjannut hänet jäljille. - -Sillä välin nuori pari meni menojaan. Cottet tunsi nyt olevansa niin -varma asiastaan, että meni ulos sivuovesta ja otti auton suoraan Quai -d'Orsaylle, odottaakseen siellä pariskunnan tuloa. - -Eikä hän erehtynytkään. Muutamia minuutteja myöhemmin matkustajat -astuivat autosta hotellin edustalla. - -Cottet ymmärsi, että hänen oli noudatettava mitä suurinta -varovaisuutta, jos mieli päästä perille tästä salaperäisestä jutusta. -Tuo kuuluisan näyttelijättären kanssa matkustava nuori mies näytti -olevan hyvin varovainen. Ja eihän hän sitä paitsi tiennyt, tokko tässä -olikaan mitään semmoista, mikä olisi vaatinut mitään sekaannusta -poliisin puolelta. - -Varmuuden vuoksi hän pistäytyi puhuttelemaan ovenvartijaa, joka -hyväntahtoisesti ilmoitti hänelle, että äsken tulleet matkustajat -olivat ilmoittaneet olevansa Ambroise Vilmart rouvineen, ja että he -olivat luultavasti belgialaisia pakolaisia. He asuivat N:o 6:ssa ja -olivat tilanneet illallisen huoneeseensa. - -Silloin Cottet esitteli itsensä ja selitti, että nuorta paria epäiltiin -vakoojiksi. - -Ovenvartija, joka oli kelpo ranskalainen, siitä aivan haltioitui, -asettautuen heti isänmaan ja salapoliisin käytettäväksi. - -Siitä johtui, että avioparin illallisen vei huoneeseen Pierre Cottet, -joka sitä varten oli pukeutunut tarjoilijaksi. Hän sai ilokseen -havaita, että nuori rouva heitti loistavista silmistään hänelle -katseen, joka ilmaisi hänen tunteneen salapoliisin ja hyväksyvän tämän -esiintymisen. - -Sinä iltana Edna oli loistavalla tuulella. Hän oli hellä ja lempeä -miehelleen, joka oli seitsemännessä taivaassa. - -Mutta kauan sen jälkeen, kun Ambroise Vilmart oli jo nukkunut -vanhurskaan uneen, hänen nuori vaimonsa makasi silmät auki, hautoen -suunnitelmaa toisensa jälkeen miehensä tuhoamiseksi. Onni oli suosinut -häntä. Nyt hän oli varma, että hänet oli tunnettu, ja että sekä Ranskan -että Englannin poliisi oli jäljillä. - -Kuu paistoi huoneeseen. Se valaisi juuri niitä laukkuja, jotka olivat -täynnä merirosvojen aarteita. - -Niin -- nyt hän näki tien. Hänen oli päästävä eroon tuosta tukalasta -aviomiehestä ja saatava laukut omikseen. Mutta ensin hänen täytyi -hankkia joitakin tietoja, jotka voisivat saattaa hänelle sen kunnian, -että hän oli pelastanut isänmaan kauheasta vaarasta. Hän näki olevansa -uusi Jeanne d'Arc, joka pelastaa kansansa. Ja kostaa hän tahtoi, kostaa -noille huimapäille piruille, jotka luulivat voivansa päättää ja määrätä -naisen kohtalosta, niinkuin itse tahtoivat. Hän tahtoi nähdä heidät -hirsipuussa, joka ikisen. - -Ambroise liikahti ja nousi äkkiä istumaan. - --- Etkö sinä nuku? hän kysyi hieroen silmiään. - --- En, nainen vastasi. Ajattelen tässä maatessani meidän onneamme, oma -rakas poikani. - - - - -XXX. - -ENSIMÄINEN VAROITUS. - - -Pierre Cottet'n seuraavana aamuna tuodessa kahvia huoneeseen N:o 6, -pariskunta oli jo ylhäällä. - -Nuori aviopari näytti olevan mainiolla vasta-naineiden tuulella, -naureskellen ja lyöden leikkiä keskenään. Hänen aikoessaan poistua, -nuori rouva toi hänelle vaaleanpunaisen kangaskengän. - --- Olkaa niin ystävällinen, hän sanoi, katsoen salapoliisia suoraan -silmiin, ja lähettäkää tämä suutarille, niin että solki tulee -ommelluksi kiinni. Mutta minun täytyy saada se takaisin kiiruusti. -Lähdemme ulos puolen tunnin kuluttua, ja siihen mennessä... - --- Kyllä toimitetaan, rouva, Cottet keskeytti hänet, kumartaen -kohteliaasti. - -Hän otti vaaleanpunaisen pikku kengän käteensä ja poistui huoneesta. - -Käytävässä hän pysähtyi ja tutkisteli kädellään tuota pientä sievää -jalkinetta. Aivan oikein, olipa se aika ovela nainen, sillä aivan -kengän kärkeen oli työnnetty rypistetty paperilappu. Hän veti sen -varovasti esiin ja meni kiiruusti ovenvartijan huoneeseen. Se oli -aivan lyhyt englanninkielinen kirje. Mikään mestariteos se totisesti -ei ollut, ei käsialan eikä oikeinkirjoituksen puolesta, mutta Pierre -Cottet ei ollut koskaan lukenut mitään asiakirjaa, joka olisi niin -huumannut hänen sieluaan. Se kuului: - - "Olen näyttelijätär Edna Lyall Empirestä, Lontoosta. Pelastuin - Murphyn lentokoneesta Kanavassa. Olen sitten ollut merirosvojen - laivassa 'Hai', jossa minut pakoitettiin naimisiin yhden - johtajan, Ambroise Vilmartin, kanssa. Jumalan tähden pelastakaa - minut. Vangitkaa mieheni hänen mennessään ulos hotellista. Voin - antaa tietoja merirosvoista. Mutta pitäkää minut toistaiseksi - erillään asiasta. Muuten minua kohtaa hirveä kosto..." - -Cottet vaipui syviin mietteisiin, seisoen pikku kenkä kädessä. - -Oli siis tullut se suuri hetki, jolloin hän -- köyhä, tuntematon -ranskalainen -- pistäisi leikkausveitsen Europan vaarallisimpaan -mätäpaiseeseen. No hyvä, oli sota-aika, ja tykkien jyske teki monet -äänet kuulumattomiksi. Mutta hänen urotyönsä kajahtaisi riemusoittona -läpi sodan pauhun. - -Ja tuosta kengästä tulisi historiallinen. Se vietäisiin kyllä kerran -Karnevali-museoon, merkittynä hänen ja Edna Lyallin nimellä. - -Pierre Cottet ei ollut kuitenkaan mikään haaveilija. Hän antautui -näihin pieniin tulevaisuuden-laskelmiin vain sen tähden, että oli -huumautunut onnestaan -- ansaitsemattomasta onnestaan. Mutta nyt -ei saanut menettää mahdollisuuksiaan. Siinä suhteessa hänellä -oli epäilyksiä. Pitkä belgialainen näytti hänestä hassulta ja -rakastuneelta. Hän olisi käsiraudoissa, ennenkuin pieni, sievä -näyttelijätär saisi kenkäänsä takaisin. Minkä jälkeen hän riensi -puhelimeen pyytämään apua poliisivirastosta... - -Mutta Ambroise Vilmart käveli levottomana edestakaisin huoneessaan. Hän -tunsi itsensä täysin onnelliseksi, ja milloin hämärät varoitushuudot -kaikuivat hänen mielessään, hänen tarvitsi vain heittää silmäys -vaimoonsa, saadakseen rauhaa ja lohdutusta. Hän pysähtyi äkkiä vaimonsa -eteen, katsoen kelloaan. - --- Eikö sinulla ole toisia kenkiä? hän kysyi hieman kärsimättömästi. - --- On kyllä, vaimo vastasi, mutta ne eivät sovellu tähän leninkiin eikä -näihin sukkiin, jotka minulla on ylläni, ja kun... - -Mies katsoi häntä hämmästyneenä. Sillä hänen äänessään oli omituinen -väräjävä sointu, jota Ambroise ei ollut kuullut milloinkaan ennen. - --- Sinä olet varmaan vilustunut matkalla, hän sanoi hellästi. Etkö ole -liian vähissä vaatteissa...? - --- En lainkaan. Et sinä saa hemmotella minua! Älä huoli minusta, vaan -kerro mieluummin suunnitelmistasi! - -Hän heittäytyi sohvalle ja katsoi miestään kaihoisin silmäyksin. - -Ambroise vääntelihe tuskissaan. Älä luota mihinkään naiseen, oli Pekka -Pleym sanonut. Älä vaimoosikaan. - -Kun hän ei vastannut, katseli Edna välinpitämättömästi. - --- Kerroit minulle jotakin keksinnöstäsi, hän lausui tuijottaen -haaveksivasti kattoon;... tuntuu varmaankin ihanalta, kun on keksinyt -koneen, josta kellään ei ole aavistustakaan. Kunhan ei vain kukaan -voisi tehdä sitä kelpaamattomaksi. Sinä sanoit, että... - --- Oo, ole huoleti, mies keskeytti hänet vilkkaasti ja näytti olevan -ylpeä hänen osottamastaan harrastuksesta... Niin kauan kuin kukaan ei -tunne aparaattiani, ei kellään ole edellytyksiä suojella itseään sen -vaikutuksilta. - --- Mutta _voiko_ siltä sitten suojella itsensä? vaimo kysyi. Hänen -äänessään oli omituinen sointu, joka sai Ambroisen muistamaan Pekka -Pleymin varoitusta. - --- Voi kyllä, hän vastasi pitkäveteisesti. Koko merisodan teknikassa on -keksintö toistaan vastassa. Nykyään koko maailma sanoo sukelluslaivaa -tulevaisuuden aseeksi merellä. Se on hullu ajatus. Sillä sukelluslaiva -on loppujen lopuksi kaikkein turvattomin ase. Yksi ainoa pikku keksintö -tekee ne aivan arvottomiksi. Olemme nyt kehittyneet joka alalla niin -pitkälle, että kohta ei ole sijaa kuin yhdelle ainoalle sota-aseelle: -koneelle, joka voi kuljettaa laivaa sekä veden alla että ilmassa -- -sukellusvene ja ilmalaiva yhdistettyinä. - --- Lentolaiva siis? - --- Niin -- jotakin sen tapaista. Se tulee, se tulee. Jos ei ennen, niin -ensi sotaan, kunhan Venäjä ja Englanti joutuvat riitaan saaliinjaosta. - -Edna tuskin kuuntelikaan häntä... - --- Minä en ole huvitettu siitä, hän sanoi kärsimättömästi. Vaan -ainoastaan sinusta ja sinun... Sinä pidät minua varmaan hirveän -tyhmänä, koska et viitsi kertoa minulle mitään nerokkaasta -keksinnöstäsi. - -Hän ojensi kätensä ja veti Ambroisen luokseen. -- Senkin häjy poika, -hän kuiskasi. - -Ambroise punastui mielenliikutuksesta. - --- Mitä siis tahdot? hän virkkoi käheästi. - --- Tahdon tietää, voiko kukaan tehdä keksintöäsi arvottomaksi. Kuinka -se olisi mahdollista? - --- Rakkaani, nuori mies kuiskasi hurmaantuneena, sen voisi sinulle -sanoa kuka tahansa radioteknikan tuntija. Aparaattini perustuu -sähköaaltoihin, mutta mikä tahansa Marconi-asema voi ympäröimällä -itsensä samanlaisilla aaltoliikkeillä aina estää minun magnetineulani... - -Hän pysähtyi yhtäkkiä. Häntä kadutti avomielisyytensä. - --- Tätä et saa sanoa kellekään ihmiselle, hän sanoi jyrkästi, katsoen -hänen harmaihin, kaihomielisiin silmiinsä, joissa kimmelsi pieni -keltanen kiilto... - --- Tunnetko minut niin huonosti? vaimo kuiskasi hellästi, luoden -katseensa alas... - -Ovelle koputettiin. - -Nuori näyttelijätär irroitti nopeasti kätensä miehensä kaulasta, ja -Ambroise näki, kuinka hänen hienot sormensa vapisivat hermostuneina. - --- Pelkäätkö jotakin? mies kysyi epäilevästi, ja hänen terävät silmänsä -supistuivat ja katseensa valpastui... - --- Olen aina ollut hermostunut, Edna virkkoi vaikertaen. - -Koputettiin uudestaan. - --- Sisään, Vilmart huusi. Huoneeseen astui Cottet. - --- Kynsien hoitajatar armolliselle rouvalle, hän lausui nöyrästi. -Nainen odottaa viereisessä huoneessa. Kuten rouva muistaa, oli hänen -määrä tulla kello puoli kymmenen. - -Näyttelijätär tuijotti häntä hämmästyneenä. Hän ei ollut tilannut -mitään kynsien hoitajaa. - -Mutta äkkiä hän oivalsi. - --- Sen minä kokonaan olin unohtanut, hän sanoi vilkkaasti... Rakas -Ambroise, hän kääntyi mieheensä, ole kärsivällinen vielä 20 minuuttia. - --- Ja armollisen rouvan kenkä tulee valmiiksi neljännes-tunnin -kuluttua, tarjoilija lisäsi, avaten oven... Tätä tietä, rouva, hän -jatkoi, osottaen käytävälle. - -... Ambroise Vilmart jäi yksin. Hän aavisti jotakin pahaa, minkä -tähden, sitä hän ei voinut selittää -- hermostunutta levottomuutta, -joka sai sydämen jyskyttämään hänen rinnassaan. - -Tämä oli ensimäinen kerta, kun hän kuuli korvissaan lähenevän vaaran -varoitushuudon. - - - - -XXXI. - -YLLÄTYS. - - -Nuori belgialainen ei ollut koskaan ennen tuntenut olevansa rikollinen. -Eikä hän tuntenut sitä nytkään, vaikka tiesi, että hänen kulkemansa tie -voisi milloin tahansa viedä hänet hirsipuuhun tai giljotinin alle. Sitä -vastoin hän ajatteli vähemmin sitä, että hän oli likipitäen karannut -Belgian armeijasta. Sittenkun hänen haavansa olivat parantuneet, olisi -hänen velvollisuutensa ollut ilmoittautua palvelukseen takaisin. - -Mutta velvollisuudella ei ollut koskaan ollut suurta sananvaltaa -Ambroise Vilmartiin. Hän oli isänsä poika -- nuori mies, jolla on -rautainen tahto tekemään juuri sen, mitä itse hyväksi näkee. Hänen -nuoruutensa oli kulunut työhön ja urheiluun -- urheiluun ja työhön. -Naiset olivat hänelle tuskin mitään merkinneet siihen hetkeen asti, -jolloin Edna Lyall oli tullut hänen tielleen ja saanut koko hänen -rakkautensa purkautumaan tulivuoren tavoin. Tämä lempi oli enemmän -kuin mikään muu herättänyt uinuvan leijonan. Ja siitä lähtien hänen -tietoisuudessaan tuli yhä selvemmäksi, että hän oli yhteiskunnan -kesytön peto. Olipa hetkiä, jolloin hänen mielessään tuntui epäilystä -siitä, eikö hän ollut valinnut väärää uraa. Hänessä alkoi liikahdella -jotakin omantunnon tapaista. - Hänessä ikäänkuin heräsi se, jota -siveysopin saarnaajat sanovat vastuuntunnoksi, hänen saatuaan nyt -suojeltavakseen kauniin ja uskollisen naissielun. - -Hän koetti muovailla itselleen kuvaa mahtavasta isästään -- -rikos-nerosta, joka, vaikka olikin kuollut, vielä eli Parisin -sanomalehtimiesten mielessä kunniallisena ja nerokkaana miehenä. Niin -hyvin hän oli osannut peittää itsensä, tuo François Delma, joka eli -niin kunnioitettuna laittomien miesten mielessä, että he osottivat -hänen aviottomalle pojalleen mitä suurinta luottamusta ja uskollisuutta! - -Ja hänen kävellessään ylellisesti sisustetussa hotellihuoneessa -odottelemassa vaimoaan, hänen mieleensä muistuivat ne miehet, joitten -kanssa hän oli ollut "Haissa" toista kuukautta. - -Ensiksikin Pekka Pleym, viisas ihmisvihaaja, mutta teatterimainen -konna, joka verhosi kaikki pahat tekonsa sofistisilla -lähetyssaarnaaja-pöyhkeilyillä... Sitten Dick Anstey, hieman -suvaitsematon, kyynillinen maailmankiertäjä, joka oli rypenyt -kaikenlaisessa turmeluksessa Singaporesta hamaan San Franciskoon, mutta -joka yhä oli ulkokuoressaan säilyttänyt sivistyneen englantilaisen -kuvan... Sitten Lugeni, hiljainen italialainen, jonka umpimielinen viha -uudenaikaiseen sivistykseen oli asestanut hänen kätensä ja aivonsa -taisteluun -- ikuiseen taisteluun. Hän pysähtyi hetkeksi mietelmissään. -Hänen huoneensa ulkopuolelta oli kuuluvinaan hiipiviä askeleita. Ja -silmänräpäyksen tuntui hänestä, kuin joku olisi koskettanut ovensalpaa. -Hän kuunteli; mutta ääni ei uudistunut. - -Hän aivan hermostui tästä odottamisesta. Piru vieköön semmoiset -kynsienhoitajat!... Nyt hän olisi jo ollut matkalla Parmentier'lle -kansainvälisen pahantekijäliiton pankkiirille Bonarten kadulle. Jumalan -kiitos, se oli aivan lähellä! - -Sitten hänen piti mennä Ednan kanssa tekemään kauppaliikkeistä -ostoksia. Hän iloitsi kuin lapsi nuoresta vaimostaan ja salli hänen -saada kaikki, mitä hänen mielensä halasi. Oo, käsillään hän kantaisi -koko elämänsä -- tuota nuorta, suloista ja uskollista naista, jonka -suuret, kirkkaat silmät vakuuttivat pysyväistä, ihanaa ja loistavaa -tulevaisuutta... Ehkä hän ei täysin ymmärtänyt vaimoaan -- tämähän oli -vielä niin nuori. Kuinka ihanaa olikaan elää semmoiselle naiselle ja -kuolla hänen puolestaan, jos niin vaadittaisiin! - -Ambroise oli huomaamattaan puristanut kätensä nyrkkiin. Hänen -ajatuksensa kohdistuivat vaistomaisesti noihin suuriin, kauheihin -raatajankouriin. Kuinka hän vihasikaan niitä tällä hetkellä!... Hänen -toverinsa olivat niin usein lyöneet leikkiä noista nyrkeistä, joitten -sanottiin niin muistuttavan hänen isäänsä... Hän katsoi niitä tavallaan -inhoten. Ednakin pelkäsi noita kynsiä. Sen hän oli usein huomannut. -Pelkäsihän hän itsekin noita karvaisia ja leveitä sormia, joilla -oli petoeläimen kynsien muoto ja suunnattomat lihasvoimat. Spezzian -konepajassa hänen sormiensa ja ranteensa voima oli tullut taruksi. -Hän hymyili ajatellessaan kaikkia niitä voimannäytteitä, joita oli -suorittanut. Hänen olkavartensa eivät olleet muuta kuin kohtalaisen -vahvat, mutta kyynärvarret ja sormet olivat kauheat. Hän voi paljain -käsin taivuttaa teräslevyjä, joille muuten täytyi käyttää koneita. - -Ja merkillistä oli, että hän tuon tuostakin tunsi, että koko hänen -tunne-elämänsä keskittyi hänen sormiinsa. Missä piili hänen voimansa, -niissä kyti hänen raivonsa, niistä lähti hänen valtansa. Niinkuin -Samsonilla voima oli hiuksissa, niin se oli Ambroise Vilmart'illa -kätkettynä sormiin. Nämä hänen ulottimensa elivät kuin omaa itsenäistä -elämäänsä, puolittain hänen aivojensa tarkastuksen ulkopuolella. Kaikki -hänen mielialansa kuvastuivat hänen käsissään. Ne koukistuivat raivosta -ja vihasta, ne oikenivat taas suoriksi, kun hän tyyntyi. - -Taas Ambroise Vilmart pysähtyi. Se nyt vallan riivatullista sipsutusta -tuolla käytävässä, ja miksi ei hänen vaimonsa vielä tullut? - -Silloin koputettiin ovelle. Huoneeseen tuli tuo eroamaton tarjoilija. - --- Anteeksi, hän sanoi kohteliaasti, jos herra olisi ystävällinen ja -kirjoittaisi nimensä päiväkirjaan... Niin herran ei tarvitse mennä -poliisikamarista hakemaan ololippua. Meillä on tapana hankkia se -hotellin puolesta. - --- Ymmärrän, Vilmart vastasi äreästi. Onko päiväkirja mukananne? - --- Ei, herra. Meidän täytyy näinä aikoina noudattaa mitä suurinta -varovaisuutta. Poliisi vaatii, että ilmoitus on allekirjoitettava -hotellin omistajan ja todistajan läsnäollessa. Sillä tavalla isäntä -menee takaukseen vieraistaan. - -Vilmart nyökkäsi ja astui käytävään. - --- Ilmoittakaa rouvalleni, hän sanoi tarjoilijalle, että minä tulen -heti takaisin. - -Sitten hän meni nopeasti portaita alas. Ovenvartijan huoneessa istui -pitkä, voimakas mies, hypistellen kynänvartta. - --- Oletteko te isäntä? Vilmart kysyi. - --- Nöyrin palvelijanne, mies vastasi vitkastellen. Oletteko herra -Vilmart? - --- Olen. - --- Olkaa hyvä ja tulkaa sisään kirjoittamaan nimenne, hän sanoi -kohteliaasti, osottaen avattua päiväkirjaa. - -Hän nousi seisomaan. - --- Olkaa hyvä ja istukaa! Suvaitsetteko, että kutsun tarjoilijan -todistajaksi? - -Vilmart nyökkäsi, istui tuolille ja tarttui kynään. Samassa tuli -tarjoilija portaita alas. - --- Rouva on valmis, hän sanoi, ja odottaa huoneessa. - -Vilmart nyökkäsi. - -Isäntä viittasi tarjoilijalle. - --- Pierre, hän sanoi, olkaa todistamassa herran nimikirjoitusta. - -Tarjoilija astui kunnioittavasti kumartaen huoneeseen samalla hetkellä, -kun Ambroise Vilmart tarttui kynään... - -Kuului rautojen helinää. Nuori belgialainen kääntyi hämmästyneenä. -Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä, ennenkuin hän kerkisi tajuta -asemaa, olivat molemmat todistajat ripeällä ja taitavalla liikkeellä -panneet käsiraudat hänen ranteisiinsa. - -Vale-tarjoilija kumarsi hänelle ivallisesti, näyttäen hänelle -salapoliisimerkkiään hännystakkinsa alta. - --- Ambroise Vilmart, hän lausui, olette lain nimessä vangittu. - -Belgialainen oli mennyt kalmankalpeaksi. - --- Mistä syystä? hän kysyi kolkosti. - --- Merirosvouksesta, Pierre Cottet vastasi. Ryöväyksestä ja murhasta. -Teillä on pitkä syntiluettelo selvitettävänä. - --- Ja vaimoni? - -Cottet kohoutti olkapäitään. - --- Otaksun, että hänet jätetään vapaaksi. Meillä ei ole mitään -näytöksiä häntä vastaan. - --- Sallitaanko minun sanoa hänelle jäähyväiset? - --- Ei. - -Ja muitta mutkitta työnnettiin vanki ovenvartijan huoneen sisäpuolella -olevaan pieneen huoneeseen, jonka ovi pantiin huolellisesti lukkoon. - -Belgialainen oli enemmän hämmästynyt kuin säikähtynyt. Nuo herrasmiehet -olivat yllättäneet hänet. Hänen verensä ei ollut vielä ruvennut -kiehumaan. - -Hän katseli tutkien pientä huonetta. Siinä ei ollut lainkaan akkunaa, -ainoastaan kurkistusreikä kadulle. Se oli tukossa. Hän työnsi päällään -luukun sivulle. Silloin hän näki jotakin, joka sai veren kiehumaan -hänen suonissaan. - -Hotellin edessä seisoi auto, ja siinä istui hänen vaimonsa, edessään -molemmat käsilaukut. Nainen sanoi ystävällisesti jäähyväiset sille -tarjoilijalle, joka oli pannut käsiraudat hänen käteensä. - - - - -XXXII. - -VERINEN RATKAISU. - - -Tuo pikku huone oli yhtäkkiä käynyt Ambroise Vilmartille ikäänkuin -liian ahtaaksi. - -Hän astui pois tuon petollisen kurkistusreijän luota, joka yhdellä -silmäyksellä oli paljastanut helvetin hänen eteensä. Nyt hän ymmärsi -kaikki. Hän oli ollut viaton, rakastunut narri, joka oli kulkenut -ummessa silmin suoraan turmioon. Hänestä tuntui, kuin veri kuohuisi -hänessä niin, että hän tukehtuisi. Hänen kurkustaan nousi korahteleva -mylvintä, ja hänen suupieliinsä kerääntyi verensekaista vaahtoa. Kaikki -hyppi hänen silmissään, ja synkästi mörähtäen kuin kuoliaaksi isketty -härkä, hän vaipui pienelle sohvalle, jolla muuten ovenvartija kulutti -öitään. - -Pierre Cottet pisti varovasti päänsä ovenraosta. Mutta nähdessään -sohvalla tuon murtuneen miehen, hän astui rohkeasti sisään. Se roteva -salapoliisi, joka edellisessä pikku ilveilyssä oli näytellyt isännän -osaa, seisoi vahdissa oven edessä. - --- No, Cottet lausui melkein ystävällisesti, älkää nyt olko niin -surullinen. - --- Hän on pettänyt minut, Vilmart voihki, hän on pettänyt minut... - --- Erehdytte, Cottet alkoi rauhoittaa, mutta hän pysähtyi äkkiä, sillä -kadulle johtavasta avoimesta reijästä hän heti ymmärsi syyn vangin -epätoivon purkaukseen. Hitto sentään, että hän ei sitä ollut huomannut! - -Vilmart kohotti hitaasti päänsä. Cottet perääntyi tahtomattaan askeleen -taaksepäin. Hän tuskin enää tunsi vankiaan. Tämän kauniit kasvot, -joilla oli niin iloinen, onnellinen ilme, olivat kuin muuttuneet. -Pehmeitten pyöreitten piirteitten sijaan oli tullut kova, luja ilme, -ja silmät tuijottivat kuin veripallot keskellä hirveästi vääristyneitä -kasvoja. - -Belgialainen ojentautui täyteen mittaansa, ja Cottet näki, kuinka hänen -kovat kätensä vapisivat käsiraudoissa. Salapoliisi vilkaisi ovelle, ja -hänen jättimäinen apulaisensa astui oven sisäpuolelle. - -Silloin Vilmart aukaisi suunsa. - --- Onko _hän_ ilmiantanut minut? hän kysyi äänellä, joka tuntui tulevan -syvältä kuin haudasta. - --- Kuka? Cottet kysyi, taitavasti hämmästystä teeskennellen. - --- Vaimoni. - --- Kuinka semmoista voitte luulla? Hän käski sanoa terveisiä. Hän oli -hyvin onneton. Teidän ei tarvitse surra hänestä. Me kyllä pidämme -huolen, että hän pääsee turvassa Englantiin. - --- Se on vale, Vilmart kiljasi epätoivoisesti. Olette itse paljastanut -hänet. Ei kukaan muu ihminen maailmassa tiennyt minun tulevan "Haista". -Te puhuitte merirosvouksesta ja murhasta. No niin, mutta todistakaa! Te -voitte tuoda vain yhden ainoan todistajan: vaimoni. - --- Niin, teidän vaimonne _vastoin_ tahtoaan, pääsi Cottet'lta. Hän -katui sanojaan, heti kun oli saanut ne suustaan. Muutamia sekunteja -myöhemmin hän sai kaksin verroin syytä katua niitä, sillä ne maksoivat -hänelle sen, mitä ihmiset pitävät hyvin suuressa arvossa. - -Vilmart seisoi nyt aivan hänen edessään. Hänen kasvonsa olivat -vääristyneet kuin kouristuksessa. - -Salapoliisi perääntyi ehdottomasti taaksepäin, tavottaen takataskuaan. -Mutta hänen jättimäinen avustajansa, joka nähtävästi luotti voimiinsa, -astui vankia kohti. - --- Pysykää alallanne, hän sanoi ankarasti. - -Belgialainen nauroi. Se oli naurua, joka vihlasi kuin kauhea sähinä... - --- Varokaa hänen käsiään, Cottet huusi. - -Vilmart oli ojentanut kahlehditut ranteensa, ja hänen valtaiset -kätensä kouristuivat ja pullistuivat. Hirveästi mörähtäen hän riuhtasi -ranteensa erilleen, niin että käsiraudat katkesivat, niinkuin olisivat -olleet lasia. Arvelematta hän iski kahleitten renkailla rotevaa -apulaista päähän, niin että tuo pitkä voimamies kaatui lattiaan, -niinkuin häntä olisi lyöty teurastajan kirveellä. Cottet kohotti -revolverinsa. Mutta hän viivytteli laukausta liian kauan. Vilmart -oli salamannopealla liikkeellä riistänyt häneltä aseen ja hänen -kätensä iskivät salapoliisin kurkkuun. Mies parka aikoi huutaa; mutta -hirmuiset sormet tukehuttivat huudon hänen kurkkuunsa. Seuraavassa -silmänräpäyksessä raivoisa nuorukainen oli hänen päällään. Hänen -silmänsä etsivät epätoivossaan apua, ja hän pyristeli, minkä voi, -päästäkseen irti. Mutta Ambroise Vilmartin rautanyrkit kuristivat jo -hänen kurkkuaan. Kuului korahtava ääni, nytkähdys, ja Pierre Cottet'n -kädet putosivat voimattomina alas. Hänen naamansa oli sininen, ja -silmistä tuijotti suunnaton kauhu. - -Belgialainen nousi hitaasti kukistettujen vihollistensa vierestä. Hän -huohotti raskaasti, kuin kauheasta unesta heräten, ja hänen piirteensä -tulivat taas yhtä tyyniksi kuin ennenkin. -- Ulkopuolelta ei kuulunut -ääntäkään. Kamala taistelu ei nähtävästi ollut herättänyt mitään -huomiota. Ambroise mietti hetkisen, sitten hän kumartui tajuttoman -apulaisen puoleen ja otti hänen hattunsa, jota jättiläinen vielä piteli -vasemmassa kädessään. - -Omituinen varma tyyneys oli vallannut tuon nuoren miehen. Hänen -kasvonsa olivat tulleet hyvin kalpeiksi, ja hänen silmiinsä oli tullut -voimakas teräsharmaa kiilto. Kiirehtimättä hän koetteli hattua -- se -sopi. - -Sitten hän kääntyi Cottet'hen. Salapoliisi oli aivan hengetön. Hän -löysi salapoliisimerkin ja pisti sen rintaansa. - -Sitten hän otti hatun, avasi oven ja astui eteiseen katsomatta oikeaan -tai vasempaan. Ovenvartija ei ollut vielä tullut, ja eteisessä käveli -vain pari tarjoilijaa edes-takaisin. He katsoivat Vilmartia uteliaasti -ja epäluuloisesti, mutta kukaan ei estänyt häntä menemästä. - -Hotellin edessä seisoi auto. Vilmart astui suoraan sen luo ja istui -siihen. - --- Olen tilattu, ohjaaja sanoi. - -Ambroise ei vastannut, vaan näytti salapoliisimerkkiään. - --- Ajakaa Malesherbes-puistokadulle numeroon 112, hän lausui. Mutta -nopeasti! - -Ohjaaja ei enää arvellut, ja auto kiiti huimaavaa vauhtia Tuilleriain -sillan yli Rivolin ja Royale-katuja pitkin Madeleinen kirkolle. - --- Pysähtykää tähän, Vilmart huusi. Hän maksoi ja asteli verkalleen -bulevardia ylöspäin. Sitten hän pistäytyi "Tourtel'ille", tilasi -kupin kahvia ja muutamia voileipiä ja joi sitten suurella nautinnolla -muutaman lasin. - -Sitten hän meni suureen kauppaliikkeeseen "Magasin aux trois quartiers" -ja osti itselleen englantilaisen sadetakin sekä juovikkaan matkalakin. -Hän pani sadetakin yllensä ja pisti lakin taskuunsa. Sitten hän -meni Duphot-katua pitkin ja otti Faubourg St. Honoré-kadun kulmasta -umpinaisen kuomuvaunun. Hän ilmoitti erään numeron Bonaparten-kadulta. -Vanha kaakki vei hänet takaisin Tuilleriain sillan yli ja Hôtel -d'Orsayn ohi, jonka edustalle oli kokoontunut suuri väkijoukko. -Hotellin väki toi juuri ulos erästä ruumista. Sen perästä hoiperteli -iso mies, jolla oli otsassa syvä verihaava. Hän oli hatutta päin. - -Mutta Ambroise Vilmart ajoi tyynesti edelleen. - - - - -XXXIII. - -BONAPARTEN-KADUN PANKKIIRI. - - -Bonaparten-kadun keskipaikkeilla on pieni talo, joka on ulkonäöltään -nykyaikaisempi kuin sen vanhat ja historiallisemmat naapurit. Se -näyttää valoisalta ja ystävälliseltä keltaisine akkunaverhoineen ja -sinne tänne sirotettuine kiiltävine messinkikoristeineen. - -Ambroise Vilmart pysähtyi tämän talon eteen. Hän katseli huolellisesti -ympärilleen; mutta kukaan ei näyttänyt kiinnittävän huomiota tuohon -matkalakkiseen englantilaiselta näyttävään mieheen. - -Ei ollut epäilemistäkään, että hän oli oikealla tolalla. -Neliskulmaiseen messinkikilpeen oli selvästi kaiverrettu: - - Parmentier. - -Ei mitään muuta. - -Vilmart veti kellonnuorasta. Kului muutamia minuutteja. Belgialainen -tunsi, että häntä tarkastettiin jostakin paikasta talosta; mutta hän ei -nähnyt ketään tiheitten, alas laskettujen akkunaverhojen läpi. - -Viimein hän kuuli laahustavia askeleita porttikäytävästä. Rautatanko -nostettiin paikoiltaan, suuri lukko narisi, ja portista pisti ulos -vanha, virnistävä pää. - --- Ketä etsitte? kysyi käheä ääni. - --- Parmentier'ta, nuori mies vastasi. - --- Konttori avataan vasta klo 12, ja... - --- Tuon terveisiä François'lta, Vilmart keskeytti äreästi... - -Vanhus vilkastui heti. Virkkamatta sanaakaan, hän avasi portin. - -Belgialainen astui sisään, ja portti sulkeutui hänen perästään. -Hän tuli puolipimeään pihaan, joka teki yhtä puhtaan ja siistin -vaikutuksen, kuin kaikki muukin tässä sievässä porvarillisessa talossa. -Pihan toisella puolella näkyi matala rakennus, jonka katolla oli iso, -paksu savupiippu. Rakennus näytti pajalta, ja Ambroise oli näkevinään -sieltä tummanpunaisen valon. Portinvartija tallusteli sillä välin pihan -poikki ja avasi erään oven. - --- Olkaa hyvä, vanhus lausui ystävällisesti. Tapaatte herra -Parmentier'n, kun menette toisesta vasemmanpuolisesta ovesta. -Koputtakaa kolme kertaa -- nopeasti peräkkäin! - -Belgialainen seurasi hänen neuvoaan, ja voimakas ääni huusi huoneesta: -astukaa sisään! Tämäkin ovi näytti olevan erittäin lujaa ainetta. Se -kääntyi saranoillaan, omituisesti kohisten. - -Ambroise tuli suureen, puolipimeään huoneeseen. Se oli puoleksi sali, -puoleksi konttori. - -Toisella seinällä oli suunnaton tammipöytä ynnä suuri hyllykaappi. -Pöydän ääressä istui pieni leveäharteinen mies, jolla oli pitkä -taiteilijatukka. Hänellä oli harvinaisen sievä taiteilijapää ja -voimakas, pitkä leuka ilmaisi siinä piilevän ominaisen ja jyrkän -umpimielisyyden ja tahdonvoiman. - -Mies nousi hitaasti ja vaivalloisesti. Hän ontui hieman, astuessaan -vierastaan vastaan. - --- Oletteko te Ambroise Vilmart? hän kysyi hillityn lämpimästi. - -Belgialainen nyökkäsi. - --- Se ilahduttaa minua, pieni ranskalainen jatkoi. Olen odottanut teitä -monta tuntia. - -Ambroise katsoi häntä ihmetellen. -- Oo, meillä on omat tapamme, -Parmentier lausui, te olette vielä nuori. Mutta jos en erehdy, niin -teistä tulee pian johtaja. Kuinka te muistutatte isäänne? - --- En ole koskaan nähnyt häntä, Ambroise virkkoi itsekseen. - --- Ette, ette ole, poikani. Ettekä häntä koskaan näekään. Hän kuoli -toimessa ollessaan. Hänellä oli suoritettavana kosto. Se oli vikana -François Delmalla: hän ei voinut koskaan unohtaa. Kun kysymyksessä oli -kosto, oli hän kiivaampi kuin korsikkalainen. - -Ambroise nyökkäsi. Hän tunsi vaistomaisesti omaavansa saman vian kuin -isä-vainajansakin: että ei voisi koskaan unohtaa. Ja äkkiä hän näki -edessään kuvan. Näki kuin elävissä kuvissa tuhkanharmaan naisen pääni -joka kumartui auton laidan yli riemukkaasti hymyillen. - --- Mistä syystä nauratte? pikku pankkiiri kysyi. - --- Nauroinko minä... - --- Kyllä, te nauroitte. Ja se oli François Delman vaarallista naurua... -Sanokaahan, onko teille tapahtunut jotakin? - --- Onpa kylläkin! Ambroise vastasi. - -Ja sitten hän kertoi, mitä oli tapahtunut siitä lähtien, kun hän -oli astunut Ranskan tantereelle. Hänen silmänsä hehkuivat, hänen -kertoessaan muutamien päivien onnestaan ja kauheasta heräämisestään. -Säälimatta itseään hän viipyi erityisesti oman luottamuksensa -kuvailemisessa, kirousten sinkoillessa hänen valkeitten hampaittensa -välistä. - -Parmentier oli seurannut hänen kertomustaan mitä suurimmalla -osanotolla. Hän ei näyttänyt erikoisesti välittävän laukkujen -menettämisestä, mutta selvää oli, että hän tarkoin tutki sitä nuorta -petoa, joka istui hänen edessään vapisten kostonhimosta kautta -ruumiinsa. - -Ambroisen vaiettua pankkiiri kumartui häntä kohti. - --- Nuori ystäväni, hän lausui melkein isällisesti, tämä tapaus on -ollut teidän kasteenne, se on kypsyttänyt teidät siihen suureen -kutsumukseen, joka teitä odottaa. Teillä on velipuoli rintamalla. -En tiedä, oletteko kuullut puhuttavan hänestä. Se on Jacques Delma. -Hän on vain 19 vuoden vanha, mutta päivä on tuleva, jolloin hänenkin -kyntensä näyttäytyvät. Ja silloin te molemmat voitte alkaa siitä, -mihin François Delma lopetti. Nähkääs, Pekka Pleym on tavallaan nero. -Ei kukaan osaisi ohjata "Haita" niin hyvin, kuin hän. Mutta sen -näköinen kuin hän on, hän ei voi hallita. Meidän johtajamme täytyy olla -semmoisen miehen, joka on perillä korkeammasta sivistyksestä ja voi -tulla toimeen kaikissa yhteiskuntakerroksissa... Ja Anstey on liian -veltto. Hän näyttelee mielellään kyynikkoa, ja nuorena hän oli itse -piru yritteliäisyydessä. Mutta hän ei siedä hyviä päiviä... Josias -Saimberista Hampurissa tulee vielä kerran hyödyllinen mies. Syntyjään -hallitsija. Mutta nyt ei Hampurista ole tietoa. Hän on salvattuna kuin -rotta loukkuunsa... Sitten on Jaap van Huysmann. François'n jälkeen on -hän liittomme ankarin mies. Tuo vaitelias hollantilainen on itsessään -oma pikku maailmansa. - -Mutta pelkään hänen sortuneen yrittäessään imeä meille rahoja -rohkealla kaappauksella Panamakanavan avajaisten yhteydessä. Niin että -käsitätte meidän nyt kaipaavan uutta miestä. Me olemme vielä valta. -Sodasta huolimatta on meillä pankeissa sievä tili. Älkää välittäkö -käsilaukkujen menettämisestä. Ne olivat luultavasti täynnä koruja ja -hopeaa. Niitä on vaikea saada kaupaksi näinä aikoina. Eikä minulla ole -sulattamossa työmiehiä. Sota on vienyt kaikki. Minä ja vanha Achilles, -jonka näitte portilla, olemme, Jumala palatkoon, aivan yksin koko -touhussa. Tämä sotahan nielee kaikki. Mutta mennäkseni asiasta toiseen: -mitä nyt aijotte tehdä? Luonnollisesti jäätte asumaan tänne. Mutta entä -sitten? - -Ambroise oli noussut. - --- Minun täytyy mennä Lontooseen, hän sanoi. - --- Se on vaarallista, ystäväni. Minä voin kyllä hankkia teille hyvät -valepuvut. Mutta nyt ovat varuillaan kuin iilimadot. - -Nuori mies oli äkkiä kalvennut. Joku ajatus oli noussut hänen -aivoihinsa. - --- Hän tietää liian paljon, hän virkkoi käheästi. - -Parmentier ei katsonut häneen. - --- Oletteko ilmaissut hänelle jotakin? Tietääkö hän "Hain" piilopaikan? - --- Ei, Vilmart vastasi hitaasti. Mutta tänä aamuna hän uteli minulta -keksinnöstäni. Ja minä olin kyllin hullu ilmaistakseni hänelle, että -aparaatin magnetineulat eivät tee tehtäväänsä, jos niitä vastassa -on yhtä voimakkaat sähköaallot kuin minulla. Jos hän muistaa ja on -käsittänyt sanojeni merkityksen, voi hän antaa vihollisillemme hirveän -aseen. - -Parmentier tuijotti ulos hämärään. - --- Ei pidä koskaan uskoa mitään naiselle, hän sanoi tyynesti. Mutta -se on oppi, joka elämän itsensä on annettava itse kullekin. Me -olemme kaikki ennemmin taikka myöhemmin olleet leikkikaluna Venuksen -käsissä... Mutta teitä ei hyödytä matkustaa Lontooseen. Edna Lyall on -oleva siellä jo tänään 5 ajoissa. Hän pääsi epäilemättä kyllin ajoissa -10,15 junalla Boulogneen. Toistaiseksi ette voi tehdä mitään. Ja nyt -ovat kaikki vainukoirat ajamassa teitä takaa. Pierre Cottet on kyllä -kuollut, mutta on toisia. Olkaa varma siitä, nuori ystäväni. Te saatte -kyllä kostaa... Ja minä kyllä pidän huolenani toimittaa sanan Pekka -Pleymille, että hän ensi tilassa menee satamaan odottamaan tapahtumain -kehitystä. Samalla sähkötän Lontooseen. Meillä on siellä mies, jota -sanotaan "Kenguruksi". Käsken hänen ottamaan talteen meidän laukkumme, -kun Edna Lyall tänään iltapäivällä saapuu Victoria-asemalle. Olisi -synti, jos hän saisi pitää kaikki ne kauniit kullat ja hopeat, mitkä -"Hai" on kerännyt kokoon. Ja samalla huomautan hänelle, että pitäköön -silmällä naista. - --- Mutta semmoista sähkösanomaa ei kai käy lähettäminen näinä aikoina. -Ja merkkikieli on kielletty. - -Parmentier hymyili hieman ivallisesti. - --- Ette tunne vielä meidän mahtiamme ettekä meidän keinojamme, hän -sanoi. "Kenguru" on tänä iltana asemalla vastassa, ja jos niin -tarvitaan, pistää hän myrkkyhampaalla tuota pikku paholaista. Mutta -säästämme hänen henkensä. Sillä otaksun, että tahdotte itse kuristaa -hänet. Ja käykäämme nyt aamiaiselle. - - - - -XXXIV. - -SANKARITAR. - - -Ulkoministeriön sihteeri Macara istui paikallaan, haukotellen -väsymyksestä. Ei ollut unta, ei golf-peliä eikä sieviä tyttöjä. Vain -työtä aamusta varhain iltaan myöhään. Ja pahinta oli, että oli niin -vähän vaihtelua. - -Mr Macara oli yksityisoloissa iloinen mies, eikä hän oikein soveltunut -tähän vakavuuteen, joka nyt oli jokapäiväisenä leipänä sir Edward Greyn -kaikkein pyhimmän etuhuoneessa. - --- No, vie sun helvetti, nyt taas koputettiin! - -Olikohan se joku huolestunut pörssi-pomo, vai joku noita puolueettomien -pikku valtojen diplomateja, jotka saivat tukan harmaaksi kaikilla -loruillaan ja kaikilla arveluillaan... - -Mutta tällä kertaa Macaralle tuli iloinen yllätys. Ovesta astui hyvin -nuori ja taajaan hunnutettu nainen. - -Kauniit naiset olivat sihteerin heikkous. Se oli hänen elämänsä -onnettomuus, että hän hameen nähdessään heti menetti tasapainonsa. - -Hän nousi nopeasti, ja kohteliaasti kumartaen viittasi tulijaa istumaan. - --- En tiedä, tunnetteko minua, mr Macara, nuori nainen sanoi, kohottaen -harson kasvoiltaan, joita pidettiin yhdistyneitten kuningaskuntien -ihanimpina. - --- Mutta ettekö te olekin...? sihteeri sopersi. - --- Olen, minä olen todellakin Edna Lyall, nuori nainen keskeytti hänet -hymyillen. Kuolleista ylösnoussut. - --- Olipa se yllätys! Ystävänne ihastuvat. Koko Englanti lausuu teidät -tervetulleeksi. Olemmehan kaikki lukeneet teidän muistokirjoituksenne -ja nyt... Mutta kuinka... - -Edna Lyall puristi silmistään esiin kyyneleen. Se oli hänelle helppo -asia. - --- Tom Murphy raukka, hän kuiskasi. - --- Niin, sen tiedämme, sihteeri keskeytti kiiruusti. Hänellä oli -löydettäessä joitakuita kuularuiskun luoteja ruumiissaan. Saksalaisetko -hänet ampuivat? - --- Eivät, nuori nainen vastasi hitaasti, mutta haluaisin antaa -selityksen sir Edwardin läsnä ollessa... Luulen voivani tehdä -isänmaalleni arvaamattoman palveluksen. - --- Sitä en epäile, sihteeri sanoi kohteliaasti. Meillä on hirveä kiire, -mutta niin kauniille naiselle... - -Loput sihteeri Macaran kohteliaisuuksista hävisivät ulkoministerin -työhuoneen oveen. Hänellä ei ollut suurta vaivaa hankkia nuorelle -naiselle vastaanottoa. - -Englannin mahtavin mies istui nojatuolissaan. Sotahuolten taakka oli -piirrellyt monta ryppyä noihin viisaihin ja älykkäihin kasvoihin, mutta -hänen siniset, kirkkaat silmänsä olivat yhtä loistavat kuin ennenkin. - -Hän nousi seisomaan pikku näyttelijättären astuessa sisään, mutta hänen -hymynsä ei ollut yhtä ihastunut ja mielistelevä kuin sihteerin. - --- Pääsitte siis hengissä, miss Lyall, hän sanoi. Eikä terveytenne -ja kauneutenne näytä kärsineen mitään haittaa... Olette luultavasti -selvillä siitä, hän jatkoi terävämmin, että houkuttelitte Tom Murphyn -unohtamaan velvollisuutensa. Se ei ollut kauniisti tehty. Mutta hän on -sovittanut sen hengellään. Ja te siis pelastuitte? - --- Niin, teidän ylhäisyytenne, hän kuiskasi hiljaa, kyynelten valuessa -hänen alas luoduista silmistään... Mutta olen saanut kalliisti maksaa -ajattelemattomuuteni. Uskokaa minua, sir Edward... - -Suuri valtiomies kumartui eteenpäin. - --- Rauhoittukaa, miss Lyall, hän sanoi lempeämmin, ja antakaa minun -kuulla, mitä teillä on kerrottavana. - -Näyttelijätär kuivasi kyyneleensä, luoden murheellisen silmäyksen -tuohon mahtavaan mieheen. - --- Tein hyvin väärin, hän sanoi vapisevin huulin. Sekä Tom Murphyä että --- isänmaata kohtaan. Oo, olen niin nuori ja ajattelematon!... Mutta -toivon voivani sovittaa, mitä olen rikkonut. - --- Kuinka niin? sir Edward kysyi hyväntahtoisesti. - --- Pudottuani mereen, sittenkun Tom Murphy oli ammuttu ja lentokone -mennyt rikki, nostettiin minut siihen torpedoveneeseen, joka oli -ampunut lentokoneen. - --- Jouduitte siis saksalaisten käsiin. Kuinka ne kohtelivat teitä? - --- Erehdytte, sir Edward. Se ei ollut mikään saksalainen laiva, joka -teki lopun Murphystä ja hänen lentokoneestaan... - --- Ette kai tarkoita, että joku itävaltalainen sotalaiva olisi... - -Näyttelijätär pudisti päätään. - --- Ei, ei, hän keskeytti, ei itävaltalainenkaan. Se oli torpedovene, -jolla ei ole isänmaata -- merirosvo... - --- Kuinka? - --- Sen nimi oli "Hai". - -Sir Edward oli hypännyt istuimeltaan. Viime viikkoina hän ei ollut -amiralitetin konttoreista kuullut muuta kuin valitushuutoja tuon -Kanavassa raivoavan salaperäisen laivan ryöstöistä ja laivaston -kykenemättömyydestä estämään rohkean kaappaajan urotöitä. Ja nyt tuli -nainen ilmoittamaan hänelle olleensa vieraana tuossa vaarallisessa -laivassa. - --- Sepä merkillistä... kovin merkillinen ja hämmästyttävä uutinen, hän -tuumi. Olkaa ystävällinen ja jatkakaa kertomustanne! - -Miss Edna oli kauan valmistellut tätä kertomusta. Hän oli perinpohjin -harjoitellut sen Kanavan poikki tullessaan, ja hän esitti sen suurella -taidolla ja semmoisessa valaistuksessa, joka oli omansa kaunistamaan -hänen käytöksensä. Hän antoi pöyristyttävän kuvauksen Pekka Pleymin -ulkomuodosta ja kertoi hyvin seikkaperäisesti niistä ryöväyksistä, -jotka oli joutunut näkemään. Sitä vastoin hän ei maininnut omaa -osuuttaan ryöstösaaliista ja unohti kokonaan kertoa juhlallisista -vihkiäisistä. Mutta hän ei lainkaan peitellyt, että hän isänmaan -tähden oli suostutellut erään johtajista, erään nuoren belgialaisen -nimeltä Ambroise Vilmart. Dramallisesti hän kuvasi, kuinka oli tämän -houkutellut viemään hänet maihin ja erään englantilaisen salapoliisin -avulla eräässä kaupungissa, jonka nimeä hän ei tiennyt, antanut -poliisille jäljet, jotka Parisissa johtivat merirosvon pidättämiseen. - -Sir Edward oli tyynesti seurannut hänen omituista juttuaan mitä -tarkkaavimmalla jännityksellä. Nyt hän keskeytti. - --- Mainitsitte jotakin englantilaisesta salapoliisista, jonka saatoitte -jäljille. - --- Niin, luulen, että hän tunsi minut ulkonäöltä "Empirestä". - --- Minkä näköinen hän oli? - --- Se oli harvinaisen pitkä ja harteikas mies. Hän näytti -irlantilaiselta. - --- Hän on skotlantilainen. Hänen nimensä on Burns, Ralph Burns. Mutta -hän ei ole vielä lähettänyt mitään selostusta. - --- Minä en puhutellut häntä. Eihän hänellä voinut olla aavistustakaan, -että minä olin ollut yhteydessä "Hain" kanssa. Mutta hän luultavasti -sähkötti Parisin poliisille ja ilmoitti sille, että minä yhtäkkiä -olin ilmestynyt jälleen maailmaan salaperäisellä ja selittämättömällä -tavalla. - --- Kaikki tämä on suunnattoman mielenkiintoista, ulkoministeri sanoi -ajatuksissaan. Sir Winston Churchill on tuleva tavattoman iloiseksi -saadessaan tietää yhden merirosvoista olevan poliisin vallassa. Kunpa -Ralph Burns nyt vain olisi ollut täällä!... - -Tuskin hän oli saanut sen sanotuksi, kun ovelle koputettiin. - -Sihteeri tuli huoneeseen. - --- Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, hän sanoi, tuolla ulkona on eräs -henkilö, joka tahtoo välttämättömästi saada puhutella teitä tärkeässä -asiassa. - --- Ei ole aikaa! - --- Hän sanoo sen olevan erittäin tärkeätä. - --- No, mikä mies se on? - --- Hänen nimensä on Ralph Burns. - - - - -XXXV. - -NÄYTTELIJÄTTÄREN PALJASTUKSET. - - --- Sepä sangen omituinen sattuma, mr Burns, ulkoministeri sanoi, -esiteltyään hänet miss Lyallille... Melkein kuin salapoliisiromaanissa. - -Roteva skotlantilainen ei ollut juuri tottunut salonkitapoihin. Mutta -hänen iloinen mielensä ei näkynyt kärsineen mitään vahinkoa. - --- Sattumako? Ei lainkaan sattuma, hän sanoi avonaisesti. Teidän -ylhäisyytenne luvalla käyn suoraan asiaan... Huomaan siis miss Ednan -Barnevillen asemalla ja tunnen hänet kovan muistelemisen perästä. -Ymmärsin silloin teidän katseistanne, että jotakin oli epäkunnossa. -Sitten lähetin pikasähkösanoman mainiolle virkatoverilleni Pierre -Cottet'lle Dieppeen ja pyysin hänen matkustamaan Parisiin pitämään -silmällä teitä ja seuralaistanne. Samalla pyysin hänen sähköttämään -Cherbourgiin, minne olin menossa, tutkimustensa tuloksista. Sen -sähkösanoman sain tänään aamupäivällä puoli yksitoista. Se oli -omituisin ja hämmästyttävin tiedonanto, mitä olen saanut. Se ilmaisi, -että Cottet oli vanginnut yhden "Hain" miehistä, yhden niistä -merirosvoista, joitten takaa-ajaminen on jätetty minun tehtäväkseni, -ja että miss Lyall oli lähtenyt aamujunalla Lontooseen... Arvelin -hetkisen, lähteäkö Parisiin vai Lontooseen. Viimein päätin tulla -Lontooseen neuvottelemaan miss Lyallin kanssa, päätellen miehen -olevan hyvässä tallessa Parisissa. Ja sen tapaisilta saa harvoin -mitään tietää. No -- pyyhelsin motoriveneelläni poikki Kanavan. Se -teki kaunista työtä. Riensin miss Lyallin kotiin, mutta siellä emäntä -ilmoitti, että neiti oli tullut tänne. Ilmoitettuani saapumisestani -poliisipäällikölle ja minne olin menossa, otin auton jättäytyäkseni -teidän ylhäisyytenne ja neidin käytettäväksi. Ja tässä olen! - --- Olette menetellyt hyvin viisaasti, mr Burns, sir Edward sanoi. - --- Otaksuin näet, että miss Lyall voisi antaa minulle arvokkaita -tietoja olostaan "Haissa". On ollut käsittämätöntä, kuinka tuo pirun -laiva on päässyt karkuun takaa-ajajiltaan. - --- Minä tiedän syyn, miss Edna sanoi. - -Molemmat miehet katsoivat häntä ihmeissään. - --- Se mies, jonka minä houkuttelin pois "Haista", hän kertoi lyhyen -taiteellisen äänettömyyden jälkeen, oli erinomaisen etevä insinööri. -Hän oli keksinyt erään aparaatin, joka muistutti kompassia. Se oli -iso pyöreä kuuppa, jossa oli paljon eri-värisiä magnetineuloja. Siitä -voi Ambroise Vilmart lukea kuin avoimesta kirjasta, mitä laivoja oli -torpedoveneen lähettyvillä 100 metrin ja 30 neljännespeninkulman -laajuisella alalla. Ja sillä tavalla merirosvot voivat ohjailla -takaa-ajajainsa välissä niin, että eivät joudu niiden laivojen -näkyviin, joita tahtovat paeta... Se on varmaankin suurenmoinen -keksintö. - -Miss Lyall katsoi riemuiten kumpaankin kuulijaansa, jotka istuivat -mykkinä hämmästyksestä. - --- Vai siinä se on syy, Grey tuumi viimein... Sanokaahan, miss Edna, -minkälainen mies tuo Ambroise Vilmart on? - -Nuoren naisen kalpeilla poskilla näkyi hienoinen punastus. - --- Oo, hän sanoi kevyesti, hän oli semmoinen kuin muutkin miehet. -Luulen hänen olleen vähän rakastuneen minuun... - --- _Kovasti_, sir Edward oikaisi. Eikö totta? - -Mainion diplomatin äänessä oli hienoista ivaa, mutta "Empiren" tähti ei -näyttänyt sitä huomaavan. - --- Niin, kyllä kai hän oli kovasti rakastunut, hän sanoi kainosti. -Mutta minä hylkäsin kylmästi kaikki hänen lähentelynsä. - --- Ja kuinka vanha hän on? - --- Korkeintaan pari vuotta kolmannella kymmenellä. Mutta hänen -nuoruudestaan huolimatta kaikki toiset kohtelivat häntä kunnioituksella -ja eräänlaisella alammaisuudella. - -Sir Edward mietti hetkisen. - --- Sanokaahan, neiti, luuletteko hänen suostuvan myymään keksintönsä -ympärysvalloille, jos maksamme siitä kylliksi ja annamme hänen pitää -henkensä? - --- Sitä en todellakaan tiedä, nainen vastasi... Onhan henki rakas -kaikille. - -Hän aikoi sanoa enemmän, mutta pysähtyi äkkiä. Jos Ambroise pääsee -vapaaksi, niin kuinka hänen sitten käy?... Paljas ajatuskin hänen -hirmuisista käsistään sai naisen kauhistumaan. Mutta hän malttoi pian -mielensä. - -Hänet herätti mietteistään Burnsin meluisa ja karhea ääni. - --- Eikö "Hailla" ole jotakin piilopaikkaa, neiti? - --- On, hän vastasi, mutta en voi sanoa, missä se on. Ei Vilmart'kaan -tahtonut mainita sen paikan nimeä. - --- Kauanko sieltä kesti matka Barnevilleen? Burns kysyi jännityksellä. - --- Meillä oli hyvä tuuli ja lähdimme puoli-yön tienoissa. Luulen kellon -olleen 6, kun tulimme maihin. - --- Kuusi tuntia, Burns tuumi. Se sopii mainiosti yhteen. "Hailla" -on satamansa varmaan joko Sarkissa taikka vielä todennäköisemmin -Guernseyssä. - -Sir Edward nousi seisomaan. - --- Nämähän ovat hauskoja uutisia, hän sanoi. Jätän nyt mr Burnsin -huoleksi selvittää tämän jutun loppuun. Mutta teille, miss Lyall, minä -hallituksen puolesta lausun kiitollisuuteni kekseliäisyydestänne ja -isänmaanrakkaudestanne tässä vaarallisessa ja kohtalokkaassa jutussa. - - * * * * * - -Puolen tunnin perästä miss Lyall seisoi eteisessään, mukanaan Burns ja -Macara. - -Emäntä tuli hänen soitettuaan vastaanottamaan. - --- Onko täällä käynyt ketään? näyttelijätär kysyi vanhaan tapaan. - --- Ei, neiti. Ei muita kuin ne kaksi kaupunginlähettiä, jotka kävivät -noutamassa matkalaukut. - --- Mitä te sanotte? Onko laukut viety pois? - -Nuori nainen meni kalmankalpeaksi. - --- En minä ole lähettänyt noutamaan laukkuja. Ne olivat varmaan -varkaita, hän jatkoi kiivaasti. - -Emäntä oli hyvin onnettoman näköinen. - --- Miehet sanoivat, että neiti oli lähettänyt heidät. On tullut myöskin -sähkösanoma. Ehkä se selittää asian? - -Näyttelijätär tarttui vapisevin käsin tuohon pieneen paperilappuun. -Luettuaan sen, hän kirkaisi ja kaatui Macaran syliin. Mutta Burns otti -sähkösanoman ja luki sen. Siinä sanottiin: - - "Olen vapaa. Nyt on sinun vuorosi. - - Ambroise." - --- Sitten on Pierre Cottet varmaan saanut surmansa, salapoliisi virkkoi. - - - - -XXXVI. - -SATIMESSA. - - -"Hai-kalat" olivat taaskin olleet liikkeellä, ja sähkölennätin pörisi -ympäri maailmaa tuosta tuhoisasta kaappaajasta. - -Koko Europa julisti merirosvon kiroukseen, ja Amerika samoin. Mutta -"Hai" jatkoi pelottomasti sotaansa sotaa vastaan ja muodostui yhä -enemmän taruksi Yserin, Aisnen ja Weikselin tosiasiain rinnalla. - -Pekka Pleym ei enää tuntenut oloaan oikein turvalliseksi. Ambroise -Vilmartin lähdettyä, tuo vaarallinen raajarikko oli ollut yhtä -mittaa katkeran synkkämielinen. Hän oli saanut Parmentier'n sanan ja -varoituksen, hän tiesi, että nuori belgialainen oli saanut vihollisensa -vapisemaan, mutta hän aavisti, että ei enää milloinkaan näkisi François -Delman poikaa. - -Kova ja kuluttava elämä kävi kuitenkin hänen voimilleen. Ja eräänä -päivänä Pekka Pleym esitti tovereilleen suunnitelman, että heidän -toimintansa siirrettäisiin jollekin Tyynen valtameren saarelle. - -Tanskalainen haaveili nuoruutensa voitoista villien keskuudessa ja -suloisista vanhuudenpäivistä piispana sopivalla saarella, missä on -paljon kopria ja kautsukkia. Jotka tahtoisivat, saisivat siirtyä -tavallisiin töihin Lontooseen ja Parisiin, ja annettaisiin heille uudet -ja runsaat käyttövarat. Ilmitulon vaaraa tuskin oli olemassa -- paitsi -hänellä itsellään. Että se riivatun naikkonen, joka oli ilmiantanut -Vilmart'in, voisi vahingoittaa heitä enemmän, hän ei lainkaan pelännyt. -Sillä hän tunsi belgialaisen suonissa virtaavan veren -- hän tunsi sen -raivoisan kostonhimon, joka poltteli hänen mieltään. Ne olivat François -Delman tulisielun liekkejä. Ja niissä "Empiren" pikku naikkonen, Edna -Lyall, palaisi kuin jauhot leipurin uunissa. - -Oo -- hän olisi niin mielellään nähnyt tuon nuoren leijonan kynnet, kun -ne puristuvat kavaltajan kurkkuun! - -Mutta Pekka Pleymin ei pitänyt saada koskaan sitä nähdä. Hänen -aavistuksensa toteutuivat. "Hain" loppu läheni. - -Pikku torpedoveneen lähdettyä merelle Lizard Pointista, hän näki äkkiä -torpedonhävittäjän ilmestyvän niemen takaa 7-8 neljännespeninkulman -matkan päässä. Pekka Pleym ei tahtonut uskoa silmiään, istuessaan -tuolillaan peräsinhuoneessa. - --- Lugeni, onko Lugeni siellä? hän huusi karttahuoneen luukusta. - --- On, italialainen vastasi. - --- Näetkö mitään? - --- En, italialainen vastasi. Neulat ovat kauhean levottomat, mutta -eivät näytä selvää merkkiä. - -Pleym kömpi katsomaan magneti-aparaattia. - -Hienot neulat värisivät. Herkkätunteiset magnetit näyttivät vapisevan -pelosta. Ne ilmaisivat kaikki vaaraa, mutta eivät, mistä päin se -lähestyi. - --- Onko dynamo kunnossa? Pleym kirkui konehuoneeseen. - --- Ei, kuului vastaus. - -Tanskalaisen rautanyrkki vaipui pöytään. - --- Tässä olemme, hän virkkoi, aparaatti on joutunut epäkuntoon, ja -Vilmart on poissa. - --- Minä en usko magnetissa olevan mitään vikaa, Lugeni lausui pitkän -tutkimuksen jälkeen. Ne ovat sähköaallot, jotka ovat joutuneet -epäjärjestykseen. Minä melkein luulisin, että ulkopuolella on joku -voima, joka vaikuttaa meidän säteily-aparaattiimme. - -Pleym jäi seisomaan syviin ajatuksiin vaipuneena. - --- Muistelen Ambroisen kerran sanoneen, että aparaatin vaikutus -voitaisiin tehdä tyhjäksi, jos se joutuisi määrättyjen vastasäteitten -vaikutuksen alaiseksi. Olisiko hän maininnut jotakin siitä vaimolleen, -ja onko tuo kirottu naikkonen kavaltanut meidät?... - -Silloin kuului mastosta yhtäkkiä huuto. - --- Torpedonhävittäjä ajaa meitä kohti oikealta. - -Pleym repäsi oven auki. - -Aivan oikein. Falmouthin puolelta näkyi savupatsas. Ja toinen -torpedonhävittäjä oli jo ruvennut näkymään selvemmin taivaanrannalla -Lizardin puolelta. Tanskalainen käski kääntää merelle ja panna koneet -käymään täydellä vauhdilla. Mutta parin minuutin perästä huusi -tähystäjä: - --- Panssariristeilijä suoraan edessäpäin. - --- Saarretut! kaappaaja-kapteeni kuiskasi. No niin! Nyt saamme nähdä, -mitä Jarvis voi saada aikaan. Ei ole muuta keinoa. Meidän täytyy ajaa -maihin ja mennä, mihin pääsemme. - -Lugeni kohautti olkapäitään. - --- Olemme satimessa, mutta me voimme puolustautua. - --- Voimme kyllä, Pleym sanoi, mutta tällä kertaa uskon meidän -tekevän viisaimmin, kun pyrimme maihin. Minä tunnen nämä seudut. -Menemme Manacle Rocksin kautta ja tunkeudumme niin pitkälle kuin -pääsemme Helford Riveriä ylös. Nosta Englannin lippu ja pidä huoli, -että joka mies ottaa mukaansa, mitä voi. Meille tulee raskas -kiipeäminen. Kaksi revolveria ja paljon ampumavaroja joka miehelle. -Valmistaudu räjähyttämään laiva, sittenkun se tulee välttämättömäksi. -Ja laivaveneet kuntoon! Jokainen pukeutuu niin kevyesti ja -käytännöllisesti, kuin voi. - --- Kuinka suuri on vauhti? Pleym kirkui puhetorveen. - --- 32 peninkulmaa, Jarvis huusi käheästi. - --- Kuinka suuren vauhdin luulet olevan noilla torpedonhävittäjillä? -tanskalainen kysyi kääntyen italialaiseen, joka kaikessa rauhassa -seisoi tähystelemässä taivaanrantaa. - --- Ne ovat Milne-mallia, hän vastasi. Ne kulkevat 35 peninkulmaa. - -Pleym huokasi. - -Torpedo vene oli nyt Point Naresta 4 neljännespeninkulman päässä. - -Vihollisen sotalaivat olivat nyt älynneet kaappaajan liikkeen, ja -savupiipuista kohosivat savupilvet mustina patsaina. - -Mutta "Hai" oli edellä, mikä seikka viivytti takaa-ajoa. -Torpeedonhävittäjillä oli kuitenkin se nautinto, että pakoittivat -pelätyn kaappaajan pyrkimään maihin. Nyt oli röyhkeät merisissit -saatava kiinni! - -Kauheata vauhtia "Hai" kiiti Manachen vaarallisten luotojen välissä. -Mainingit pauhasivat sen ympärillä, ja takaa-ajajat odottivat joka -silmänräpäys, että tuo pikku laiva murskautuisi kallioihin. Mutta -peräsintä piteli Pleymin rautakoura, ja torpedo vene puski kuohujen -läpi pettämättömän varmasti. Kului muutamia minuutteja. - -Kuului pari laukausta risteilijästä. Mutta matka oli liian pitkä, -ja seuraavassa tuokiossa "Hai" syöksyi jokeen, valtaisen vaahdon -ryöpytessä sen keulassa ja aamuauringon heittäessä veripunaisen hohteen -sen vanaveteen. - - - - -XXXVII. - -"HAIN" HAMPAISSA. - - -Oli sunnuntai. - -Oikea rauhan juhlapäivä, ilma tyyni ja hieman usvainen. Kello saattoi -olla noin yhdeksän korvilla, ja Cornwallin miehet ja naiset olivat -kirkkoon menossa. - -Silloin tuli Helford Riveriä ylös torpedovene. Se porhalsi eteenpäin -kuin rautatieveturi, liehuva "Union Jack" perämastossa. Se oli kovin -harvinainen näky. Eikä rantavartija tahtonut uskoa silmiään. - -Ei kestänytkään kauan, ennenkuin tuli selville, että asiat eivät olleet -oikealla tolalla. Takaa-ajajien merkkejä ei voinut ymmärtää väärin. - -Mutta "Hai" jatkoi pakoaan jokea ylös, ja kohta näkyi se vartioasemille -vain valkeana vaahtopiirtona tunturien rauhallista sineä vasten. Ja -repeämäisillään olevien koneiden jyrinä kuului kauas, värisyttäen ilmaa -kuin ilmalaivan pärinä. - -Nyt oli Pekka Pleym oikeassa vauhdissaan. Ei ole suinkaan hauskaa -olla takaa-ajettuna ja narrata vainoojiaan. Vakaasti ja varmasti -hän oli tuonut "Hain" vihollisen maan kitaan, mutta kukaan ei ollut -vielä purrut sitä. Ylimielisyydessään vanha rosvo otatti keulasta -presenningit pois, ja lyhyen maston kahvelinuoraan vedettiin musta -lippu valkoisille pääkalloineen. - -Vanhettuvan miehen teatterimaisuus tuli nyt täysin näkyviin. "Hai" -piti upotettaman uljaasti ja loistavasti ja kuolinhetkellään sen oli -tunnustettava ne värit ja arvomerkit, jotka olivat herättäneet kauhua -kautta meren. Hän oli nostattanut tuolinsa keulakannelle, ja siinä hän -istui, tuo vanha rehentelijä, antaen hiussuortuvainsa heilua tuulessa, -nyljetyn ja poltetun läiskän hohtaessa veripunaisena ja turmaa -ennustavana keskellä hänen päälakeaan. - -Mutta hänen takanaan makasi Dick Anstey pitkin pituuttaan kannella, -huolellisesti laitettu käärö pään alla, ja välttämätön piippunysä -terävien ja kalpeitten huulten välissä. Hän tunsi itsensä -vanhaksi ja kuluneeksi, tuo kelpo Dick. Opiumi, jota hän sekotti -tupakkaansa yhä isommissa määrissä ja oli erittäin virkistävää hänen -mielikuvitukselleen, kalvoi päivä päivältä hänen tarmoaan, mutta siitä -huolimatta hänellä oli suunnitelma, jonka hän aikoi toteuttaa. Se oli -piilotettuna hänen nyyttiinsä. Hänen tarvitsi vain päästä maihin, ja -siitä leveä, naurettava raajarikko kyllä pitäisi huolen. Sitten hän -hoitaisi loput ja antaisi Ambroise Vilmartille hyödyllistä apua. - -Lugeni oli nyt tarttunut peräsimeen. - -Sitten kuului etukannelta Pleymin ääni: - --- Kone taaksepäin, veneet selviksi! Nopeasti! Tässä on paikka. -Laskekaa sumuraketit! - -Pikku torpedovene totteli silmänräpäyksessä komennusta ja samassa -räjähteli ympäristössä parikymmentä rakettia. Ne painuivat jokeen -laivan ympärille, lensivät maalle asti, ja suuret pumpulinpaksuiset -savupilvet peittivät kaitaisen väylän melkein läpinäkymättömään höyryyn. - -Pleym nauroi hiljaa mielissään. - --- Nyt, pojat, hän sanoi isällisellä äänellä, on aika soutaa -maalle. Luulen olevan viisainta valita vasemmalla puolella olevat -vuoret. Mutta varokaa merta. Falmouth on vain kymmenisen kilometrin -päässä koilliseen, mutta sille suunnalle ei ole oikein viisasta -mennä. Hajaantukaa kaksi-miehisiin joukkoihin, mutta sopikaa -kokoontumispaikasta. Jarvis saa johtaa kulkua. Hän on Somersetista. -Ja kunhan tulette Bristoliin, ei kukaan koske teitä sormellaankaan... -Siis hyvästi pojat. Tapaamme "Kengurun" luona Lontoossa parin kuukauden -perästä - taikka eräässä toisessa paikassa...! - -Muuta ei sanottu. Miehet olivat pukeutuneet samoihin vaatteisiin, -joissa muutamia kuukausia sitten olivat esiintyneet Pierre Cottet'lle -Dieppen satamassa, ja astuivat nyt hiljaa ja tyynesti veneisiin. Jarvis -meni viimeisenä täpö täyteen veneeseen. - --- No, kapteeni, hän sanoi Pleymille, joka ei ollut liikahtanut -keulakannella olevalta tuoliltaan... Ettekö te tulekaan? Meidän täytyy -kiirehtiä, sillä usva hälvenee. - -Mutta tanskalainen ei hievahtanut. - --- Antakaa mennä, hän sanoi tyynesti. Minulla on täällä vielä vähän -toimittamista. "Hai" ei vielä ole menettänyt hampaitaan. Se on hauska -elukka. Sen on nähty puolustautuvan kuolemaan asti... Kiiruhtakaa nyt, -pojat! - -Jarvis viivytteli vielä. - --- Sinun tulee totella määräystä, Pleym sanoi ankarasti, nousi vaivoin -ja tyrkkäsi veneen laivan kupeelta. - -Se hävisi sumuun melkein silmänräpäyksessä. - -Vanhalla rosvolla oli kädessä pieni neliskulmainen laatikko. Hän veti -siinä hyvin huolellisesti kellolaitoksen vireeseen ja asetti erään -viisarin ensin 10 ja sitten 15 minuutin kohdalle. - -Viiden minuutin kuluttua hän nousi ja meni perälle, missä naulasi -lippunuoran kiinni. Sitten hän meni karttahuoneeseen ja otti sieltä -Ambroise Vilmartin aparaatin. Surullisesti hymyillen hän viskasi sen -laivan kanteen, niin että magnetineulat hienosti helisten irtosivat ja -kirposivat jokeen. - -Sitten raajarikko laskeutui veteen ja ui omituisilla matelijan otteilla -maalle. - -Kului kymmenen minuuttia. Molemmat torpedonhävittäjät olivat saapuneet -hylätyn torpedoveneen luo, ja toinen niistä lähetti laivaveneen sitä -tarkastamaan. - -Mutta "Hai" oli jo silloin tyhjä, ja ennenkuin siihen nousseet kymmenen -miestä olivat toipuneet hämmästyksestään, kaappaaja lensi ilmaan -hirveällä paukahduksella, joka kajahti kauas Cornwallin tuntureille. - -Melkein yht'aikaa Pekka Pleym kömpi maalle Merthenin luona ja -heittäytyi levähtämään koivulehtoon. - -Kuullessaan pamahduksen hän hymyili. - --- Viimeinen uhri, hän murahti. Voi sitä, joka joutuu "Hain" hampaisiin! - - - - -XXXVIII. - -SUNNUNTAI CORNWALLISSA. - - -Merthenin kylä Cornwallissa ei, sikäli kuin tiedetään, ole koskaan -ollut mainittuna minkään historiallisen tapauksen yhteydessä. - -Cornwallin väestö on hyvin vanhoillista, pyhittäen lepopäivän -vanhimpien ja parhaiden esikuvien mukaan. Se tuskin sallisi häiritä -sunnuntai-aamuaan, vaikka sen ympärillä mitä tapahtuisi. - -Pekka Pleymin lähetyssaarnaaja-sydän paisui, hänen kuullessaan -kirkonkellojen ensimäisen huomensoiton kajahtelevan seudun yli. Hän -loikoi, kuten sanottu, sievässä ja mieluisassa koivulehdossa, joita ei -ollut monta siinä seudussa. Se oli tosiaankin ihanaa. - -Siitä laivasta, joka oli ollut tanskalaisen ilo ja ylpeys, ei ollut -enää jälkeäkään. Molemmat torpedonhävittäjät olivat jo poistuneet, -ja kaikki oli hiljaista ja rauhallista kuin ennenkin. Eihän vanha -merisissi voinut aavistaa koko rannikkovartioston olevan liikkeellä, -ja että sähkölennättimellä ja telefonilla oli jättimäinen ylityö -mahdollisesti pakoon päässeitten merirosvojen vangitsemiseksi. Ei voitu -vaatia hänen tietävän myöskään sitä, että suurten Lontoon sanomalehtien -toimitukset -- sunnuntaista ja juhlapäivästä huolimatta -- olivat -kovassa touhussa kirjoittaessaan tuon pienen meripedon elämäkertaa. -Sanomalehtimiehet eivät voineet lainkaan sanoa, kuka "Hain" kohtaloa -oli ohjaellut viime kuukausina. He eivät tienneet mitään nimeä, eivät -ainoatakaan kunnollista tuntomerkkiä. Mutta kaikissa lehdissä oli -kapteeni Sullivanin kertomus peräsinhuoneesta näkyneestä kamalasta -orangutanginaamasta. Se loi valaistusta koko tarinaan, samoinkuin -luettelo hirveistä tappioista ja ryöväyksistä, jotka viimeisen -kuukauden kuluessa olivat olleet erikoisen kamalat. "Hai" oli syönyt -miljoneja puntia ja niellyt paljon ihmishenkiä. Sen vuoksi useimmat -lehdet lopettivat sunnuntailukemisensa tästä iloisesta tapauksesta -sillä hurskaalla toivomuksella, että mahdollisimman monta laivan -miehistöstä joutuisi hirteen. Se oli kyllä päässyt pakoon, mutta suuri -joukko sotaväkeä ja salapoliiseja oli jo pantu sotajalalle toimimaan -yksissä neuvoin Cornwallissa, minne ne olivat rientäneet autoilla. - -Kaikesta tästä, kuten sanottu, Pekka Pleym ei tiennyt mitään. Ehkäpä -hän ei olisi siitä välittänytkään, sillä tuo karaistu raajarikko oli -leppoisalla ja sovinnollisella päällä. Hänellä oli sydämellään yhtä ja -toista, mitä olisi tahtonut saada sanotuksi -- erinäisiä kauniita ja -moralisia asioita, joita oli kertynyt varastoon hänen mieleensä niitten -vuosien kuluessa, jotka oli ollut erossa lähetystyöstä. Oo, tässä -maassa ajatellaan villejä pakanoita aivan liian vähän!... - -Takaa-ajetun merirosvon loikoessa mietiskellen inhimillisiä ja -jumalallisia asioita ja auringon suudellessa hänen inhottavia -kasvojaan, astui tietä myöten hänen alapuolellaan arvokas ja komea -mies. Pekka Pleymistä hänessä näytti olevan virkatoverin tapaista, -ja miehen tultua lähemmäksi hän huomasi sen olevan papin. Sillä oli -rukouskirja kainalossa ja se höplötti hieman kurttuisilla huulillaan -niinkuin saarnaansa muisteleva pappi. - -Silloin vanhan rosvon päähän pälkähti turmiollinen ajatus. Ja samassa -kuin se syntyi, tuo kamala Jumalan kuvan epämuodostuma ryhtyi toimeen. -Mukavuussyistä hän kieriskeli alas sen pienen mäen rinnettä ja töksähti -miltei suoraan kauhistuneen prelaatin eteen. Tuhlaamatta montaakaan -sanaa veti hän kirkonpalvelijan sille puolelle tietä, missä suuri oja -oli sopivasti tarjolla pimeyden töitä varten. - -Pappi yritti huutaa. Mutta Pleym, joka oli varautunut siihen, että ääni -oli hengenmiehen suurin vahvuus, kääri salamannopeasti villahuivinsa -papin kasvojen ympäri ja sulloi sen päärmeet hänen suuhunsa. - -Ja samalla kun hän ohuella manillaköydellä, jota hän oli käyttänyt -niin suurella menestyksellä merirosvouransa alkuvaiheessa, sitoi papin -kaulaan silmukan, puhui hän lempeästi ja sovittelevasti kauhistuneelle -miesraukalle. - --- Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne, sanoi Pekka Pleym, että -ryövään teiltä vähäksi aikaa papinkaapunne. Tarvitsen näet sitä -ehdottomasti ja luulen olevani varma siitä, että luovutatte sen minulle -hyvästä sydämestänne. - -Pappi teki protestoivan liikkeen, mutta silmukka joka oli kiinnitetty -läheiseen puuhun, kiristyi hänen kaulansa ympäri niin, että hänestä -tuli heti rauhallinen ja alistuvainen mies. - --- Tarvitsen myös kalottinne, jatkoi Pleym tällä kertaa hieman vähemmän -ystävällisesti... ja arvostaisin myöskin hattuanne ja rukouskirjaanne. -Valitettavasti en voi tarjota niistä muuta korvausta kuin nämä kolme -kultapuntaa, jotka lasken vähäiseksi muistoksi jalkojenne juureen. - -Kiirehdittyään pois puki Pekka Pleym ylleen papin mustan kaavun. Se oli -hieman liian ahdas, mutta ryöväri veti leveät hartiansa sisään, mikä -teki olon siedettäväksi. Hän pani hatun päähänsä. Se oli varsin pieni, -mutta kalotti teki kokonaisuudesta sopivan. - -Sitten hän kietoi nopeasti papin ympärille köyden, mutta perin -systemaattisesti ja perusteellisesti, jott'ei vanha herra voinut muuta -kuin vilkuttaa suuria, kauhistuneita silmiään. - -Välistä siitä kulki ohi kirkkoon menijöitä, mutta silloin olivat Pleym -ja hänen uhrinsa syvän ojan pohjalla. - -Rosvo odotteli rauhassa 10 minuuttia. Hän ei välittänyt tavata -montaakaan sidotun papin seurakuntalaista matkalla kirkkoon. Se voisi -pelästyttää heitä pitkäksi aikaa. Osasto merisotilaita ei myöskään -tehnyt häneen mitään vaikutusta. Hän tunsi kuuluvansa jo nyt siihen -maailmaan, jossa hän oli heiluttanut sanan ruoskaa ja käden nuijaa -kiittämättömien kannibalististen Salomonpoikain yllä. - -Vihdoinkin -- kun tiet näyttivät tyhjiltä ja kirkonkellot soivat -kärsimättömyydellä, jossa ei ollut erehtymisen sijaa, suuntasi Pleym -kulkunsa kirkkoon. Tornin huippu loisti kirkkaana hänen edessään. - -Ei todellakaan ollut mitään silmiä hivelevää nähdä tuon leveän, -mustiin kääriytyneen hahmon vaappuvan pieneen, ystävälliseen Jumalan -huoneeseen. Mutta kukaan ei keksinyt häntä, ennenkuin hän pudisti -päätään kirkon sakariston sisällä. Kirkonpalvelija oli kauhusta mykkänä -nähdessään tuon aavemaisen ilmestyksen, mutta Pekka Pleym sysäsi -hänet ystävällisesti sivulle ja käveli ääriään myöten täynnä olevaan -kirkkoon, jossa seurakuntalaiset olivat lyhentäneet odotusta pitkällä -virrellä. - -Urkumusiikki kutitti Pekka Pleymin korvia, ja suuntaamatta katsettaan -oikealle tai vasemmalle kulki hän suoraan kohti saarnastuolia, joka -sijaitsi huomattavan korkealla toisen muuriseinän vieressä. - -Alkoi näyttää siltä, kuin virsi olisi hyytynyt kirkkoväen huulille. -Itse urkurikin, joka oli havainnut merkillisen olennon etenevän kirkon -lattiaa pitkin, kadotti sekä tahdin että duurin ja lopetti soittonsa -räikeään epäsointuun. - -Sitten Pekka Pleym avasi valtaisen torvimaisen suunsa, ja hänen -ensimäiset sanansa kaikuivat lempeinä ja isällisinä, kuin olisivat -tulleet itse paratiisista. - -Hän kertoi seurakunnalle, että heidän pappinsa oli saanut esteen. -Uuttera Herran palvelija oli pudonnut ojaan eikä voinut sen vuoksi -tulla kirkkoon. Siitä syystä hän oli lähettänyt etulaisen, vanhan -lähetyssaarnaaja-raukan, joka aikoinaan oli kärsinyt hyvän asian tähden -ja kantoi runnellussa ruumiissaan surullisia merkkejä villien pakanain -verenhimoisesta julmuudesta... - -Sillä tavalla Pekka Pleym alkoi, ja hänen ihmeellinen äänensä kaikui -etäisimpiin nurkkiin asti. Nyt hän oli omalla paikallaan. Voimalla hän -puhui villeistä pakanoista, jotka huokailivat armoa. - -Eikä Merthenin seurakunta ollut koskaan kuullut niin kaunista puhetta. - - - - -XXXIX. - -LÄHETYSSAARNAAJAN LOPPU. - - -Ei koskaan oltu Merthenin kirkossa kuultu semmoista puhetta. Tuo -muodoton paviani saarnatuolissa valtasi kaikki hopean sointuisella -äänellään. - -Eikä Pekka Pleym tahtonut lainkaan lopettaa. Hänen puheensa oli kuin -valloilleen päästetty vuolas virta -- kauan pidätetty vesijoukko, joka -vyöryi seurakuntalaisten mielten kuivuneitten lähteitten yli. - -Hän oli kuin uusi profeetta, joka puhui Merthenin miehille ja naisille, -ravistellen heitä syvältä, sydänjuuria myöten. He eivät huomanneet, -että liian pieni kalotti oli pudonnut uuden Krysostomuksen päästä ja -että hänen haiveniensa välistä hohti punainen läiskä. Kuka oli tämä -merkillinen mies, joka niin suurella hehkulla ja niin tempaavalla -kaunopuheisuudella oli ravistellut heidän kylmiä sielujaan?... - -Ah -- arvoitus saisi pian ratkaisun, ja ratkaisun semmoisen, jota ei -koskaan unohdettaisi Merthenin kylässä. - -Sillä juuri kun tuo tuntematon sananselittäjä oli parhaillaan -kuvailemassa ihmissyöjäin julmuutta, tehokkaalla tavalla soveltaen -siihen erinäisiä Ilmestyskirjan kohtia, kuului kirkon ovelta aseitten -kalinaa ja melua. - -Ja mitä se oli? - -Etunenässä tuli seurakunnan vanha pappi kaikkea muuta kuin siistissä ja -kirkollisessa vaatetuksessa -- ilman kalottia ja ilman papinkauhtanaa --- ja hänen perästään kymmenkunta merisotilasta pistimet ojossa. - -Pekka Pleym huomasi tuon mahtavan kulkueen, mutta hän ei ollut siitä -tietävinäänkään. Päinvastoin! - -Hetkeksi vanha pappikin, joka sotamiesten avulla juuri oli päässyt -suoraan haudanpartaalta, jäi suu auki kuunnella töllistelemään tuota -lempeätä ääntä, joka kaikui kuin urkujen pillistä. - -Mutta sitä ei kestänyt kauan. Kun pappi vanhus oli päässyt -hämmästyksestään, syöksyi hän saarnatuolia kohti. - --- Ottakaa hänet kiinni, hän huusi sotamiehille. Hän on petturi -ja murhaaja. Olen lukenut hänestä sanomalehdistä. Hän on "Hain" -orangutangi. - -Seurakunnan keskuudessa syntyi kauhea hälinä. Oli vain yksi ainoa, joka -pysyi tyynenä. - -Ja se oli Pekka Pleym. - -Kaksi sotilasta rohkaisi vihdoin mielensä ja kapusi saarnatuoliin -vangitsemaan kaunopuheista kaappaajakapteenia. Mutta heidän kävi -huonosti. Hirviö tähtäsi heihin pari kelpo potkua, jotka saivat aikaan -sen, että sotamiehet tulivat nurin niskoin alas kapeita portaita. - -Tämä välikohtaus vei puhujalta täsmälleen kaksi sekuntia -- sitten hän -jatkoi esitystään ehtymättömällä voimalla. Mutta varovaisuuden vuoksi -hän asetti kaksi pitkäpiippuista Mauser-pistoolia eteensä saarnatuolin -reunalle, heilahutettuaan niitä tavalla, joka ei jättänyt ketään -epäilykseen siitä, että hän osasi soitella niitä yhtä hyvästi kuin -suutaankin. - -Pari sotilasta tähtäsi kiväärillään röyhkeätä kirkkorauhan häiritsijää, -mutta vanha pappi asettui välittäjäksi. - -Uudestaan yritti pari sotamiestä tehdä hyökkäyksen saarnatuoliin. He -ojensivat pistimensä suojakseen, jotta ei kävisi kuin edellisen parin. -Mutta heille kävi totisesti vielä nolommin. Pekka Pleym houkutteli -heidät aivan pyttyyn asti, missä oli niin ahdasta, että he eivät -voineet käyttää aseitaan. Ja ennenkuin aavistivatkaan, oli saarnaaja -suunnattomilla gorillan-kourillaan nakannut heidät samaa tietää kuin -toverinsakin. - -Sitten hänen kaunopuheisuutensa pulppusi edelleen. Hän iski -revolvereillaan saarnatuolin laitaan, niin että puusirut sinkoilivat. - -Mutta surukseen tanskalainen näki, kuinka alussa niin hurmaantunut -seurakunta nopeasti käänsi hänelle selkänsä. - - * * * * * - -Viimein ei kirkossa ollut jälellä muita kuin vanha pappi ja ne -kymmenkunta sotamiestä, jotka olivat penkeistä ja tuoleista laittaneet -itselleen rintavarustuksen, odottaen käskyä ampua. - -Pekka Pleym katseli ympärilleen ihmetellen. - -Vanha pappi astui aivan saarnatuolin luo. - --- Tulkaa nyt alas, hän sanoi ruostuneella äänellä. Älköön Jumalan -huonetta tahrittako verellä. - -Pleym tuijotti hänen ohitseen tajuamatta hänen sanojaan. Hän sulki -vaistomaisesti silmänsä. Hän oli kuulevinaan kaukaista, kaukaista -ääntä. Nyt hän tiesi, mitä se oli. Se oli hänen kotiseutunsa ärjyjen -aaltojen loiske, se oli valtaisia rantoja vastaan vyöryvien Kattegatin -maininkien pauhu. - --- No, tulkaa nyt, pappi vanhus rukoili uudestaan. - --- Minä tulen, minä tulen, Pekka Pleym virkkoi verkalleen kavuten -saarnatuolin laidalle. - --- Jumalan tähden, pappi kirkasi. Mutta se oli myöhäistä. - -Pekka Pleym oli syössyt kivilattiaan. - -Vanha pappi riensi hänen luokseen ja polvistui hänen ruumiinsa viereen. -Pääkallo oli puhki. Kaappaaja-kapteeni, raskaan sarjan painija ja -entinen lähetyssaarnaaja oli matkalla viimeiselle tuomiolle. - - - - -XL. - -URHOOLLINEN SOTILAS. - - -Eräänä päivänä käveli muuan sotilas pitkin pääkatua pienessä Penryn -kaupungissa, joka on muutamia peninkulmia pohjoiseen Cornwallissa -sijaitsevasta Falmouthista. - -Sotamiehet eivät olleet suinkaan harvinaisia tuossa pikku kaupungissa, -mutta tässä sotilaassa oli jotakin omituista, joka sai Penryn -tytöt ehdottomasti häntä kurkistelemaan. Sillä ensiksikin hän oli -tois-kätinen ja toiseksi hänen rinnassaan oli urhoollisuudenmitali. - -Mutta sotilas ei ollut tietävinään hänelle osotetusta -huomaavaisuudesta. Hän meni suoraan rautatieasemalle, missä osti lipun -Lontooseen. - -Eräs pieni, sivilipukuinen herra tuli häntä vastaan. - --- Päivää, korpraali, hän sanoi, nyökäten pientä näädänpäätään. Mistäs -te tulette? - -Pitkä sotilas tuskin katsahtikaan häntä. Hän astui tyynesti edelleen -ja kävi penkille istumaan, veti vasemmalla kädellään taskustaan -paikkakunnan sanomalehden ja rupesi lukemaan sotasähkösanomia. - -Pienellä herralla kihosi veri päähän. - --- Rohkenenko pyytää teitä vastaamaan kysymykseeni? hän sanoi äreästi. - --- En tunne teitä, sotilas murahti. - -Punaisena vihasta tungetteleva herrasmies käänsi takkinsa rintapieltä -ja näytti korpraalille salapoliisin merkin. - --- Vai niin, olette salapoliisi, sotilas sanoi. Miksi ette, piru vie, -sano sitä heti? Täällä juoksentelee niin paljon päivän mittaan miehen -ympärillä, että saa katsoa eteensä, ennenkuin vastaa... No, mitä te -kysyittekään? - --- Minä kysyin, mistä te tulette, salapoliisi vastasi loukkaantuneena. - --- Olen kulkenut poikki vuorten Cambornesta, missä olen ollut parisen -kuukautta. - --- Mitä te siellä teitte? poliisi jatkoi melkoisesti lauhtuneena. - --- Olin parantelemassa itseäni. Saksalaiset veivät minulta toisen -käsivarren ja pari litraa verta kaupantekiäisiksi. - -Miesten ympärille oli kerääntynyt joukko talonpoikia ja työläisiä, -jotka jännityksellä kuuntelivat kelpo Tom Atkinsin kertomusta. [Tom -Atkins, kansanomainen nimitys englantilaiselle sotilaalle. Suom. muist.] - --- On kai teillä todistus sairaalasta, jossa olitte hoidettavana, tai... - --- Vai sitä teidän tekee mielenne, sotilas keskeytti. Olkaa hyvä ja -avatkaa vormutakkini ja kurkistakaa mitalia, joka riippuu kaulassani. -Siitä näette minun samaisuustodistukseni. - -Salapoliisi katsoi epäröiden ympärilleen. Sitten hän teki, niinkuin -soturi oli pyytänyt. - --- Dick Anstey hän luki, korpraali... Siihen hän pysähtyi ja katseli -nolona ympärilleen. - --- Suokaa anteeksi, hän jatkoi väkinäisesti hymyillen, mutta meidän -täytyy olla varuillamme. Huomaan kaikki olevan kunnossa. Ette ehkä -tiedä, että "Hai" on ammuttu upoksiin Helfordissa ja että miehistö on -paennut. - --- "Hai", mikä se on? - --- Ettekö sitten ole lukenut lehtiä? - --- En, tämä on ensimäinen, minkä olen nähnyt moneen kuukauteen. - -Salapoliisi antoi sitten jännittävän kuvauksen hirveästä kaappaajasta. - -Dick Ansteyn kasvoilla näkyi mitä suurin hämmästys. - --- Nyt minä ymmärrän, hän virkkoi. - --- Mitä te ymmärrätte? salapoliisi kysyi. - --- Eilen aamupäivällä kohtasin vuorilla miesjoukon, hän sanoi hitaasti -ja miettien... he olivat hyvissä vaatteissa, mutta näyttivät väsyneiltä -ja raihnaisilta... Minä rupesin juttelemaan erään kanssa, joka puhui -hyvin englantia, ja hän sanoi, että olivat olleet tarkastelemassa -kaivoksia, mutta olivat eksyneet... Heidän oli määrä mennä pohjoiseen, -sanoivat, ja kysyivät tietä lähimmälle rautatielle. Minä neuvoin heille -siiloin tien Redruthiin. - -Salapoliisi oli innostunut yli äyräittensä. Hattua nostaen hän sanoi -hyvästi ja syöksyi lennätinasemalle. - -Mutta Dick Anstey oli väsynyt pitkän matkansa jäleltä, ja oli kai vielä -heikko Yserillä kestämästään kovasta verenvuodosta. Ja hän koetti -virkistäytyä muistelemalla kaikkia rikoksiaan aina siitä ajasta asti, -kun hänestä tuli Jaap van Huysmannin käskyläinen ja François Delman -paras apuri. Ei ollut sitä toimitusta, jota hän olisi kavahtanut. - -Ja nyt hänen toverinsa toivottavasti pääsisivät eroon siitä kiivaasta -ajojahdista, joka heidän vangitsemisekseen oli toimeenpantu Cornwallin -vuorilla, heidän jälkiään kun seurattaisiin länteen eikä koilliseen. - -Hän nousi hitaasti. - -Silloin kuului äkkiä hurjaa huutoa kadulta. Asemalle tulla koluutti -heinärattaat, jotka olivat täynnä merisotilaita. - -Dick Anstey astui vaistomaisesti akkunan luo. Rattaat pysähtyivät aivan -sen eteen. Hän ei katsonut sotamiehiä, vaan hänen katseensa kiintyi -rattaitten pohjalta näkyviin kasvoihin. Ne olivat kalpeat, runnellut ja -veriset. - -Iloisin riemuhuudoin otettiin rattailta pieni mies, joka oli -niiniköysillä sidottu hartioista nilkkoihin asti ja jonka ranteissa -helisivät käsiraudat. - -Dick Anstey puri hammasta, mutta malttoi pian mielensä. Hän oli -tuntenut Lugenin. - -Kiirehtimättä Anstey tunkeutui asemahuoneen ovelle. - --- No, toverit, hän sanoi kovalla ja meluisalla äänellä, oletteko -saaneet hyvän saaliin? - --- Niinpä luulisin, eräs sotamiehistä vastasi pöyhkeillen. Vangitsimme -hänet muutaman peninkulman päässä täältä eräästä vuorenrotkosta. Hän ei -voinut seurata tovereitaan, sillä hän oli taittanut koipensa. - --- Ja nyt hänet viedään Lontooseen? - --- Niinpä niin. - -Anstey hymyili synkästi. - --- Sinne minäkin menen, hän sanoi. Voin siis auttaa vartioimisessa. - -Samassa vietiin vankia ohitse. Hänen silmissään oli synkkä rukous. - -Anstey nyökkäsi hitaasti. - -Sitten hän nousi junaan. - - - - -XLI. - -MATKALLA LONTOOSEEN. - - -Dick Ansteyn junan lähestyessä seuraavana aamuna Lontoota, tuo upea -sotilas astui viereiseen vaunuun, joka oli varattuna vangille ja tämän -saattajille. - --- No, hän sanoi iloisesti, saittepa hänet mukaan, tuon pirun -merirosvon. - --- Niin, matruusikersantti vastasi ylpeästi. Se on muuten hiljainen ja -rauhallinen veitikka. Ei ole avannut suutaan kolmeen tuntiin, vaikka -katkennut koipi kai vaivaa häntä kovasti. Sillä on kyllä kova sisu. - -Sidottu italialainen oli avannut silmänsä. Niistä kuvastui syvä, -alistuva tyyneys. Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi korpraaliin, sitten -se tuijotti jälleen etäisyyteen. - -Mutta Dick Anstey oli lukenut noista syvistä, ruskeista koiransilmistä -kuin avoimesta kirjasta. Hän puristi huulensa vastakkain, niinkuin -taistelisi äkillistä mielenliikutusta vastaan, ja kääntyi -vaununakkunaan... - --- Oletteko puhutelleet vankia? hän kysyi käheästi. - --- Se ei ole englantilainen, korpraali, kersantti vastasi. Hän ei -ymmärrä, mitä me sanomme. - --- Minä osaan vähän italiankieltä, Anstey sanoi, siltä ajalta, kun olin -Maltalla linnaväessä. Jospa minä vähän haastatan rosvoa. Ehkä hänen -on nälkä. Sanotaanhan ohjesäännössä, että sitä, joka hirtetään, on -ruokittava hyvin. - -Miehet nauroivat. - --- Antaa huhkia, korpraali, kersantti nauroi, että saamme tietää, mitä -lajia hän on miehiään. - --- All right... Kuulehan, ystävä, Anstey sanoi italiankielellä, voinko -tehdä jotakin hyväksesi? Tiedät, että koetamme vapauttaa sinut. - -Lugeni pudisti päätään. - --- Et mitään, hän vastasi. Kyllä -- tosiaankin. En näet tahdo joutua -vapautettavaksi. Samaisuudestani saadaan pian selko. Burns tuntee minut -liian hyvin. Enkä minä tahdo, että sukunimeni ja suhteeni levitetään -ympäri maailmaa. Jalkani laita on huonosti. En kelpaa enää mihinkään. -Onko sinulla mukanasi Saton pillereitä? - --- Sepä saakelia, kuinka sen suu nyt laulaa, kersantti sanoi uteliaana. -Mitä se ukkonen sanoo? - --- Oo, hän valittaa koipeaan. Ja vannoo olevansa viaton. Vanha juttu. -Viaton ja yhä viaton!... Ja sitten hän valittaa nälkää. - -Kersantti näytti nololta. - --- Onhan meillä vähän vasikanpaistia, mutta se ei ole varmaan oikein -tuoretta, hän puolustihe. - -Dick Ansteyn kasvoille oli levinnyt omituinen ilme, hänen vasemman -kätensä kopeloidessa taskua. - --- Antakaa tänne, hän sanoi käheästi. Eipähän tuo pure. - -Sitten hän otti kuivan vasikanpaistipalasen, joka kersantilla oli -rasvaisessa paperissa. Hän puristi sitä kourassaan ja ojensi sen sitten -hitaasti sidotulle vangille. - --- Ajattele tarkoin, hän sanoi, ja hänen äänessään oli murheellinen -sointu, joka sai sotamiehet höristämään korviaan. - -Mutta italialainen kurkotti kiiruusti päänsä ja repäsi hampain -lihapalan suuhunsa ja huokasi tyytyväisenä, saatuaan sen niellyksi. -Sitten hän nojautui taaksepäin ja sulki silmänsä. - --- Kiitos ystävyydestäsi, hän kuiskasi. Ja jää hyvästi! - --- Olipa se ahne, muuan vanginvartija nauroi. - --- Hän sanoo, että hänen tekee mielensä nukkua. Anstey sanoi, nousten -paikaltaan. Mutta mehän olemme kai pian perillä? - --- Neljännestunnin perästä, kersantti vastasi. Mutta siihen saakka -mies saa maata. Me heitämme noppaa sen aikaa. Lontoossa tulee poliisi -ottamaan hänet. Eräs Ralph Burns niminen mies korjaa hänet huostaansa. -Luulen, että koko juttu on vain muoto-asia. Mies tietysti hirtetään, -ennenkuin viikko on ummessa. - -Dick Anstey nyökkäsi, katsoen ulos akkunasta. - - - - -XLII. - -KUKKAIS-PÄÄKALLO. - - -"Empiressä" oli suuri juhlanäytäntö -- semmoinen ensi-ilta, joita -Lontoossa harvoin näkee. - -Esitettiin suuri puku-pantomiini. Sen oli sommitellut muuan -sanomalehtimies, eikä se jättänyt toivomisen varaa, mitä tulee -moitteettomaan näppäryyteen. Tietysti useat kuvaelmat olivat vahvasti -isänmaallisesti väritetyt, ja baletti-numeroiden, renkutusten -ja revolverinlaukausten välissä kuultiin uljaita melodramoja ja -sotarunoutta bengalivalaistuksessa. - -Se oli kovin huvittavaa. Ja yksinpä kevytmieliset demimonde-naisetkin -tunsivat avaroitten sydäntensä paisuvan, kun ampuminen kävi oikeaan -isänmaalliseen kuosiin. - -Mutta päivän menestys ei suinkaan riippunut tuon hieman kulunnaisen -koristelukappaleen arvosta. Se perustui yksinomaan siihen, että Edna -Lyall vietti siinä tavallaan ylösnousemistaan kuolleista. - -Yleisö otti vastaan tämän suositun näyttämötähden siihen määrin -sydämellisesti, että tuossa suuressa huoneustossa ei ollut koskaan -ollut sen vertaa. Miss Lyallin katoaminen oli ollut omituisen -salamyhkäinen. Eivät tottuneimmatkaan haastattelijat olleet saaneet -selville, millä tavalla hän oli pelastunut vesilentokoneesta. Kaunis -näyttelijätär jakeli sanomalehdille kokemuksiaan vain vähin erin. Mutta -hänen rohkeassa retkeilyssään oli jonkinlainen kansallinen loiste, ja -kaikista hänen kaunistelluista puheistaan häämötti varmana tosiasiana -se, että hän oli tehnyt isänmaalle suuria ja arvokkaita palveluksia. - -Oli niitä, jotka sanoivat, että miss Lyall ei ollut oikein entisellään -Kanava-matkansa jälkeen, mutta se johtui varmaan väärinkäsityksestä. -Varmaa kuitenkin oli, että tuo nuori nainen oli muuttanut asuntonsa -Hyde Parkista ja että hän ei tahtonut kellekään ilmaista uutta -osotettaan. - -Asia oli näet niin, että näyttelijätär oli tuntenut maan polttavan -jalkainsa alla, niin kauan kuin tiesi, että Ambroise Vilmart oli -hengissä, ja että hän sen tähden oli aivan salaa muuttanut asumaan -erääseen kauniiseen huvilaan Hampsteadissa, ollen siinä ovenvartijana -yksi Scotland Yardin luottamusmiehistä. Hän asui kuin linnoituksessa, -mutta yksinpä tämän linnoituksen paikankin hän piti visusti salassa. - -Kului pari viikkoa, ilman että mitään tapahtui. Näyttelijättärellä -oli huoleton luonto, ja pian hän unohti pelkonsa. Hän oli lukenut -"Hain" räjähdyksestä ja kaappaajakapteenin kuolemasta. Lugeni oli -saatu kiinni, mutta oli surmannut itsensä, ja kuusi rosvoista oli -ammuttu ankarassa taistelussa sotamiesten ja poliisien kanssa pienen -St. Colombin kaupungin, lähellä. Loppuja ajettiin takaa kuin rottia, -ja Ralph Burns oli nauranut, kun Edna oli sanonut pelkäävänsä, että he -ehkä olisivat tulleet Lontooseen. - -Ja nyt oli elämä pelkkää iloa ja riemua. - -Juhlittu näyttelijätär istui näytännön jälkeen pukuhuoneessaan, -nauttien miesten mielistelystä. Johtaja loisti kuin aurinko, -tyhjennellen sampanjapulloja, ja puolikymmentä vanhempaa ja nuorempaa -elostelijaa kanniskeli niitä suunnattomia kukkavihkoja, joita suositun -taiteilijattaren kunniaksi oli heitelty näyttämölle. - --- Siinäpä lystillinen kukkavihko, vanha mr Blomberry sanoi, osottaen -kaikkien muiden joukosta silmiinpistävää omituista kukkalaitetta... Se -on melkein kuin pääkallo. - -Suuri patenttilääketehtailija oli tosiaan oikeassa. Kukkavihko oli -tehty valkeista ruusuista, mutta niitten väliin oli aseteltu mustia -esikoita, jotka osottivat silmä- ja nenä-onteloita. - -Miss Edna heitti pikaisen silmäyksen tuohon suureen, muita -huomattavampaan kukkalaitteeseen. - --- Se on tosiaan omituinen, hän sanoi välinpitämättömästi. En ymmärrä... - -Pieni sampanjaa ryypiskelevä seurue ei saanut koskaan tietää, mitä miss -Edna ei ymmärtänyt. Sanat takertuivat hänen suuhunsa. - -Sillä yhtäkkiä hänen silmänsä kiintyivät siihen kummitukseen, joka -oli herättänyt mr Blomberryn hämmästystä. Hänestä tuntui, kuin tuo -kukkais-pääkallo olisi tuijottanut häneen mustilla silmäkuopillaan. Nyt -hän käsitti kaiken. Se oli "Hain" lipun tunnusmerkki, se naurettava -merirosvojen merkki, joka oli ollut niin mieleinen Pekka Pleymin -romantiselle luonteelle. - -Hän ojensi kätensä ikäänkuin torjuakseen vaaraa, ja hänen ihomaalista -punoittavat huulensa vapisivat. Sitten hän nousi vaivalloisesti. - --- Hyvät herrat, hän sanoi hämillään... En voi oikein hyvin... Kaiken -myötätuntoisuuden valtavuus... Te ymmärrätte... minun täytyy pyytää -saada jäädä yksin!... - -Minuuttia myöhemmin hän oli kahden kesken kamarineitonsa kanssa. - --- Saara, hän kuiskasi, lähettäkää kutsumaan Burnsia. Hän on ulkona -autoni luona... nopeasti! - -Salapoliisin astuessa pikku primadonnan huoneeseen, Edna tuijotti -peloissaan tuota kamalata kukkalaitetta. Hänen sievillä kasvoillaan -näkyi mitä erilaisimpia tunteita. Niissä oli sekä pelkoa ja vihaa että -uhmaa, ja Ralph Burns näki tällä hetkellä välähdyksen siitä, mikä oli -luonteenomaisinta tässä pienessä, vaarallisessa paholaisessa. - -Mutta Edna Lyall ei ollut suonut monen miehen katsoa sydämeensä. Hän -malttoi nopeasti mielensä ja viittasi kukkavihkoon. - --- Se on vaarallinen, hän virkkoi. Ruusuista tehty pääkallo. Se on -uhkaus vihollisiltani. - -Burns katseli tarkasti kukkavihkoa, pidellen sitä tutkivasti käsissään. - --- Se on varmaan verrattain viaton, hän sanoi, mutta hänen huolestunut -ilmeensä puhui toista kieltä. Noissa ruusuissa ei kuitenkaan -näyttänyt piilevän mitään salaperäistä. Burns repi ne armottomasti -hajalleen. Hänen päästyään aivan pohjaan asti, putosi siitä lattialle -kultareunainen kortti. - -Burns otti sen ylös. - --- Sepä omituista, hän sanoi. - --- Mitä siinä on? miss Lyall kysyi jännityksellä. Kuka on lähettänyt -tuon kamalan kukkavihkon? - -Burns katsoi ylös. Hänen katseensa lenteli pitkin tuota pientä -huonetta. Hän ikäänkuin pelkäsi, että joku olisi kätkeytynyt -näyttelijättären leninkien väliin. Katsoipa hän sohvan aitakin, olisiko -joku piilottautunut sinne. - --- Ei voi olla kyllin varovainen, hän virkkoi, rypistellen korttia -sormiensa välissä. - --- Onko vaara uhkaamassa? - --- Ei ole helppo tietää, salapoliisi sanoi kierrellen... Mutta kyllä me -teidät suojelemme. - --- Ettekö voi selittää minulle? - --- Ei ole mitään selitettävää. Tiedän vain yhden asian varmasti, ja -se on, että Ambroise Vilmart ei ole Lontoossa. Olemme lähettäneet -salapoliisin Ranskaan. Se on sukkela mies. Hänen nimensä on Jones -- -Olaf Jones. Hän sähköttää minulle, että Ambroise Vilmart on nähty -Boulognen lähellä kävelemässä maankiertäjänä. Hän aikoo kai päästä -sopivassa tilaisuudessa poikki Kanavan. Mutta me olemme varuillamme. -Teillä ei siis toistaiseksi ole mitään pelättävää Ambroise Vilmartin -suhteen. - --- Mutta matkalaukkujen varastaminen, kukkavihko ja kortti, joka on -kädessänne? - -Burns pudisti päätään. - --- Hai-kalat eivät ole vielä kuolleet, neiti. Se rosvojoukko, jonka -seuraan te jouduitte, oli hyvin vaarallinen ja hyvin mahtava. Sillä -on asiamiehiä kaikkialla, ehkäpä poliisilaitoksessakin. Mistä me -tiedämme?... Se on vain varmaa, että monet monituiset kerrat olemme -todenneet, että vihollisemme tuntevat asioita, joitten me olemme -uskoneet olevan kätketyt Scotland Yardin seinien sisäpuolelle... Mitä -sitten on uskottava?... Ja mitä tähän korttiin tulee, niin näyttää se -kyllä viattomalta. Siinä sanotaan vain: - - "Ihaillen kauniita sääriänne. - - Tois-kätinen." - -Edna Lyall hyppäsi pystyyn tuoliltaan. - --- Minä tiedän, kuka se on, hän huudahti. Se on yksi hai-kaloista. -Hänen nimensä oli Dick Anstey... Olen hukassa... - - - - -XLIII. - -MYÖHÄINEN VIERAS. - - -Edna Lyall katseli ympäri pikku makuuhuonettaan, jonka takaseinällä -leveä monilla veistokoristuksilla kaunisteltu uudin-sänky rehoitti kuin -kokonainen keijukaismaailma. - -Mutta näyttelijätär tunsi ruumiissaan omituista levottomuutta. Sängyn -monet pyyleväposkiset lemmenhaltijat näyttivät tuijottavan häneen -omituisen, pelokkain katsein. Minne kääntyikin, hän luuli näkevänsä -tuon hurmaavan huoneen kaikkien pikku esineitten katsovan häneen vain -fosforimaisesti hohtavin silmin. Hän istui sänkynsä reunalla hienosta -palttinasta ja pitseistä tehdyssä yöpuvussaan. Hänen hermostoonsa oli -ikäänkuin tunkeutunut joku äänetön pelko, joka nyt uhkasi häntä. Kuinka -hän katuikaan, että oli lähettänyt luotaan kamarineitonsa... - -Hän koetti palauttaa mieleensä kuluneen illan riemuvoiton. -Suosionosotukset kohisivat vielä hänen korvissaan, mutta ne eivät -tuottaneet hänelle iloa. Ajatus siitä, mitä lehdet sanoisivat hänestä -aamulla, ei enää kiinnittänyt hänen mieltään niinkuin entisiin -aikoihin. Ja joka kerta, kun hän ajatteli hänelle näyttämölle -heiteltyjä kukkia, oli tuo uhkaava pääkallo hänen silmissään tuhoamassa -hänen ilonsa. - -Että hän ei saanut olla rauhassa! Mitä hän oli tehnyt? Ei muuta, kuin -minkä kuka tahansa kelpo englantilainen nainen olisi tehnyt hänen -asemassaan. - -Olivathan lehdet sen sanoneet. Hän oli sankari. - -Se oli varma. Hänen onnensa oli taattu. Tie ladynarvonimeen oli hänelle -avoin. - -Yhtäkkiä muistui hänen mieleensä, että hänhän oli naimisissa. - -Naimisissa!... Hän nauroi sille ajatukselle. - -Mutta hän säikähti omaa nauruaan. Se kaikui niin ontolta ja -kummalliselta. - -Ehkäpä hän kuitenkin oli naimisissa. Se kamala gorilla, joka oli -vihkinyt hänet Ambroise Vilmartiin, oli ehkä kuitenkin pappi. Nyt hän -taas selvästi muisti tuon muodottoman raajarikon lempeän äänen:... -Mutta jos kavallatte meidät, niin kosto on teidät kohtaava, mihin -tahansa jalkanne astuttekin! - -Hän katsoi kauhuissaan ympärilleen. Hän oli kuulevinaan tuon äänen -aivan korvansa juuresta. Mutta sehän ei voinut olla mahdollista. Sillä -olihan entinen lähetyssaarnaaja ja merirosvo kuollut. - -Hän oli tuntenut eräänlaista mielenliikutusta ja huojennusta lukiessaan -tuon hirmuisen miehen viimeisestä saarnasta Cornwallissa. Niin, hän oli -kuollut, ja pieni italialainenkin, joka itse asiassa oli niin hieno ja -miellyttävä, oli painanut silmänsä viimeiseen uneen. Mutta Ambroise oli -elossa... Ja mitä olivatkaan toiset tuon tulisen rakastajan rinnalla? -Niin reipas ja iloinen kuin hän osasi olla! Ja kuinka Ambroise -olikaan arvannut kaikki hänen toiveensa, ja kuinka onnellinen hän oli -voidessaan täyttää ne! - -Mutta sittenkin -- tuo mies oli loukannut hänen vapauttaan. Ambroise -oli nainut hänet, pyytämättä hänen suostumustaan. Hänet oli pakoitettu -naimisiin -- hänet, joka oli tottunut pakoittamaan kaikki miehet -alistumaan tahtoonsa ja toivomuksiinsa. - -Pikku näyttelijätär puristi hienot sormensa nyrkkiin ja hänen -lapsellisen suunsa ympäri leikehti uhmaava hymy. Hän oli jo kauan -sitten päässyt pois siltä asteelta, jolla hyve ja siveellisyys hänelle -mitään merkitsivät. Hänen silmiensä kaihomielinen ilme oli yksistään -näyttämöä varten. Hän oli ollut turmeltunut lapsi, mutta oli myöhemmin -oppinut pitämään miehet itsestään loitolla. Hän oli näytellyt osansa -hyvin... - -Tuo neli-kuukautinen metsästysretki Afrikaan lordi Avondalen kanssa -oli hänen puoleltaan ollut varomatonta. Hänen maineensa oli kärsinyt -siitä. Mutta hän oli tuntenut itsensä niin varmaksi. Sillä nuori -lordi oli urheiluhulluudestaan huolimatta kelpo mies, ja hänen -avioliittolupauksensa oli ollut lukitussa lippaassa Ednan asianajajalla -Lontoossa. Olipa tuo nuori mies, joka oli ollut niin rakastunut, että -olisi antanut vaikka paistaa itsensä Ednan tähden, välttämättä tahtonut -viedä hänet vihille Kairossa. Mutta avioliitto Egyptissä ei ollut -sopinut Ednalle. Hän tahtoi astua alttarille Lontoon hienoimman yleisön -silmien edessä. Se olisi oleva hänen viimeinen julkinen esiintymisensä. - -Minkä tyhmyyden hän oli tehnytkin! Kukaan ei ollut puhunut hänelle -mitään sodasta. Mutta sitten se tuli juuri sillä hetkellä, kun -hän oli määräämäisillään hääpäivänsä. Lordin suku oli tietysti -kovin mielissään, kun heidän toivorikas sukulaisensa toistaiseksi -keskeytti hullut aikeensa tuon pikku näyttelijättären suhteen. He -arvelivat tietysti hänen päässeen vaarasta. Lordi lähti suin päin -sotanäyttämölle. Mutta hän ei välttänyt erästä pahempaa vaaraa, joka -eräitten mielestä on pahempi kuin avioliitto, nimittäin kuolemaa. - -Sinä päivänä Edna Lyall oli vaarallinen ympäristölleen. Hän haukkui -kamarineitoaan ja rääkkäsi lempikissaansa. - -Ja maailman silmissä hänen täytyi kokonainen kuukausi näytellä surevaa -ja kulkea mustassa harsossa siltä varalta, että nuori lordi olisi -tehnyt jonkinlaisen jälkisäädöksen hänen hyväkseen. Olipa hän vasiten -käynyt kuulemassa erään ovelan lakimiehen neuvoa, joka oli spesialisti -aviollisessa rahankiristyksessä. Mutta tämä mainio lakimies oli -ravistanut päätään ja valittanut kovin!... - -No niin -- mutta kylläpä hänen aikansa vielä tulisi. Hän hymyili -häijysti, sitten hän ummisti silmänsä... Ja todellisuus alkoi -verkalleen haihtua. Pieni, sievä pää tuhkanharmaine hiuksineen painui -syvään nojatuolin tyynyjen väliin, ja ruusunpunaiset lapsenhuulet -avautuivat kevyesti... Kuin pikku enkeli hän makasi siinä, uneksien -siitä maailmasta, joka oli hänen elämänsä päämäärä. Ja jos hän -- niin, -aivan valtaistuimen juurelle saakka. Olihan muitakin "tähtiä", joita -oli onnestanut samalla tavalla ja jotka nyt olivat joka paikassa, -missä Englannin korkea aatelisto esiintyi täydessä loistossaan. Hän -näki itsensä kumartamassa kuningatar Marylle, ja kuuli kuningas Yrjön -kuiskaavan seuralaisilleen: onpa hän kaunis!... - -Sitten hän haaveili edelleen. Oli kovasti paahtava aurinko alati -keltaisen aavikon yllä. Hän istui kamelin selässä. Tuntui kuin olisi -keinunut kohti äärettömyyttä. Kaikki tekivät hänen toivomustensa -mukaan, ja hänellä oli palvelija joka sormelle. He vaelsivat ohi -ihmeellisten, valkeiksi rapattujen kaupunkien, he levähtivät vihreissä -kosteikoissa. Mutta sitten eräänä päivänä he rupesivat nousemaan -ylöspäin. Maa kävi kovemmaksi, ja viimein se tuli kivikoksi. -Aaltoilevat kukkulat muodostuivat vuoriksi ja näitten välissä häämötti -valtaisia aroja, joilla solakoita antilopeja juoksenteli suurissa -parvissa, ja missä kömpelöt virtahevoset läähättivät jokien rämeiköissä. - -Kuinka se oli ollut hauskaa! Oivassa pojanpuvussaan hän oli kävellyt -ympäri kivääri kourassa, seurassaan kolme palvelijaa, joitten tuli -puolustaa häntä ja ladata hänen aseensa. Hän oli ahminut tätä elämän -villiyttä. Gasellit olivat langenneet polvilleen hänen laukauksistaan --- olivatpa vanhat, neekerejä syövät krokodilitkin saaneet tuntea hänen -aseensa varmuutta. - -Mutta eräänä iltana, eräänä synkkänä iltana hänen maatessaan -oivassa sängyssään, jota neljä neekeriä kanteli mukanaan, hän kuuli -merkillisen äänen. Se oli hiljaista naukumista. Hän oli noussut -istumaan vuoteessaan. Silloin hän kuuli ikäänkuin hiljaisuudesta olisi -kajahdellut kauhea mörinä, jota seurasi hurja kirkuminen ja ampuminen. - -Edna Lyall nousi tuolistaan. Leijonan ulvonta tärisytti vieläkin -hänen rumpukalvoaan. Hän pyyhki otsansa. Hänen ihonsa tuntui tulleen -jääkylmäksi kauhusta. - -Ja yhtäkkiä hän kuuli toisen äänen, joka sai hänet kyyristymään kokoon. -Se tuli viereisestä huoneesta. Hänen herkät aistinsa käsittivät sen -tuolin kaatumiseksi. - -Hän tarttui pieneen revolveriinsa, astui ovelle ja avasi sen. Sitten -hän väänsi sähkönappulaa. - -Hän hätkähti taaksepäin. Sillä aivan sähkökruunun alla istui sikaria -poltellen mies, jolla ei ollut toista käsivartta. - - - - -XLIV. - -KAHDEN KESKEN. - - --- Hyvää iltaa, Dick Anstey lausui ystävällisesti miellyttävästä -nojatuolistaan, tupruttaen suuria savupilviä ilmaan. Suokaa anteeksi, -rakas rouva, että tupakoin. - -Edna Lyall oli tuskin toipunut säikähdyksestään. Kuinka tuo mies -oli päässyt sisään poliisin valppaista silmistä huolimatta, oli -selittämätön arvoitus. Mutta hänellä oli huonon naisen pää, eikä -hän ruvennut harkitsemaan tarpeettomia ongelmia. Ja Dick Anstey oli -kohdellut häntä aina jonkinlaisella ystävyydellä. Hän ei pitänyt -rouva-nimityksestä. Siinä piili ikäänkuin uhkausta sanojen takana. - --- Minusta on varsin ymmärrettävää, että te ette pidä tästä yöllisestä -vierailustani, Anstey jatkoi levollisesti... Mutta mitä tehdä? Tämä -talohan on ollut kuin linna. Tuo jättimäinen vekkuli -- tuo Ralph -Burns on tosiaan kovassa touhussa. Enkä ole aivan varma, olenko saanut -hänet narratuksi. Mutta yhdentekevä. Minun aikani on tullut, ja luulen -ruumiini ikävöivän sitä käsivarttani, joka nyt uiskentelee jossakin -Yser-kanavassa... No, mitä piditte kukkasista?... - -Edna Lyall oli istunut tuolin reunalle. Hänestä tämä tuntui oikeastaan -sangen lystilliseltä. - --- Te ette säikähyttänyt minua, hän sanoi, hymyillen hurmaavasti. - --- En, tietysti... Te olette uljas pikku rouva. Mutta niitten -olisi pitänyt säikähyttää teitä, kaunis rouva. Sillä ne olivat -tarkoitetut pieneksi varoitukseksi, aivan ystävälliseksi, mutta aivan -epäämättömäksi varoitukseksi. Tahdoin niin sanoakseni kauniilla -kukkaiskielellä antaa teille heikon aavistuksen siitä, mikä teitä -odottaa. - --- Se oli hyvin kauniisti teiltä, Edna naurahti väkinäisesti. Saanko -tarjota teille jotakin? Lasin whiskyä ja vettä. - --- Kiitos, rouva! Siitä on pitkä aika, kun minä olen mitään juonut. -Käytän nyt morfiniä ja opiumia. Ne ovat jalompia myrkkyjä kuin -alkoholi... Olin nuorena suuri juoppo. Join whiskyä kuin vasikka -maitoa. Se oli minun hulluinta aikaani. Sillä whisky raaistaa rikoksen, -kun taas morfini ja opiumi nautittuina parhaitten määräysten mukaan -tavallaan jalostavat sen -- ainakin rikollisen omissa silmissä. Ja -sehän on pääasia. Mutta anteeksi, kun sanon: ettekö te tahdo juoda -jotakin?... Sillä alkoholi on erinäisissä tilaisuuksissa hyvin -hyödyllistä. Se vahvistaa rohkeutta ja tekee ihmeen sokeaksi näkemään -uhkaavia vaaroja. - --- Olette kovin leikkisällä tuulella tänä iltana, mr Anstey, -näyttelijätär virkkoi, puristaen pientä revolveriaan lujemmin kouraansa. - --- En ole, Anstey vastasi, olen pohjaltaan vähän apealla mielellä. -Minusta on aina ilkeää nähdä nuoren naisen tekevän itsemurhaa. -Teillähän on ollut niin loistavat tulevaisuudenunelmat, rouvaseni. -Teidän kykynne on kieltämätön ja kauniit säärenne... - -Yöpuvussaan oleva nuori nainen polkaisi jalkaa. - --- Lopettakaa tuo lörpötyksenne, hän keskeytti. Tähän aikaan -vuorokaudesta en tahdo kuulla enempää mairitteluja kuin uhkauksiakaan. -Suvaitsetteko poistua? Minun tarvitsee vain soittaa saadakseni tämän -huoneen täyteen salapoliiseja. - -Anstey huokasi syvään. - --- Minua surettaa syvästi, että olen pakoitettu ilmoittamaan teille, -hän sanoi anteeksi pyytävällä äänellä, että olen leikannut soittojohdon -poikki. Hermoni eivät siedä tänä yönä mitään melua. - --- No, sittenhän tämä on suunniteltu hyökkäys, kelpo Anstey, Edna -kirkasi terävästi. Mutta olette unohtanut tämän revolverin! - --- Teidän täytyy olla niin ystävällinen, että ette rääkkää kaunista -ääntänne, tois-kätinen englantilainen sanoi haukotellen. Mitä -revolveriinne tulee, on sillä eräs paha vika. Se ei ole ladattu. Naiset -eivät koskaan voi tottua tarkastamaan asettaan. Eivät edes nekään, -jotka ovat ammuskelleet leijonia ja krokodilejä. Ase ei ole koskaan -muuta kuin leikkikalu naisen kädessä. - -Parhaimmatkin näyttelijättäret näyttelevät yksityiselämässä aina -huonosti. Kun heidän edessään ei ole rollivihko, he usein menettävät -taitonsa näytellä suurempaa tai pienempää kykyään. Taiteesta -teeskentelyyn ei ole monta askelta, eikä teeskentelystä hysteriaan. - -Eikä Edna Lyall ollut siinä suhteessa parempi eikä huonompi kuin -naispuoliset ammattitoverinsa. Kun kaikki muut aseet pettivät, -turvautui hän kyyneliin ja valituksiin. Mitä tuo mies tahtoi hänestä, -turvattomasta naisesta? - -Dick Anstey muuttui yhtäkkiä vakavaksi. Hänen jyrkkäpiirteisille, -monien ryppyjen uurtamille veltoille kasvoilleen, joihin paheet olivat -kaivaneet syviä vakoja, tuli raskas, surumielinen ilme. Hän oli pannut -pois sikarinsa ja hypisteli nyt pientä hopearasiaa, joka riippui hänen -juovikkaisten, paikattujen liiviensä päällä kulkevista paksuista -nahkaisista kellonperistä. - --- Kuulkaahan, Edna Vilmart, hän sanoi äänellä, joka kajahti omituisen -ontolta, tahdon lausua teille muutaman sanan. Täydellä syyllä en -saarnaa mitään moralia. Sen jätin Pekka Pleymin huoleksi. Mutta hän -on kuollut, ja täytyyhän jonkun meistä sanoa jotakin sen johdosta... -Voitte kernaasti olla tottelematta neuvoani, mutta kehoitan teitä -kuitenkin kuuntelemaan sitä tarkoin. Ennen kaikkea: minä olen aivan -perinpohjin turmeltunut ja huono mies. Minun pahoja töitäni voi tuskin -luetella. Voitte sanoa minua murhaajaksi, tappajaksi, merirosvoksi, -salakuljettajaksi, varkaaksi ja vielä moneksi muuksi. Olen -askarrellut kaikenlaisissa kunniattomissa hommissa, lukuunottamatta -kassankavallusta ja koronkiskomista. Ja täällä Lontoossa on olemassa -kelpo köydenpätkä, joka ikävöi minua. Mutta -- kaunis rouva. Dick -Ansteyn köyhällä kredit-puolella on eräs hyväkin piirre: hän on aina -ollut mies, eikä koskaan ole pettänyt ystäviään. Ei koko maailmassa -ole semmoisia hohtimia, joilla voitaisiin pusertaa hänestä mitään, -mikä vivahtaisi vilpiltä tovereita kohtaan. Ottakaa se huomioon!... -Mutta te, rouvaseni, olette osottanut, että ette pane arvoa niille -ominaisuuksille, joista minä olen ylpeä. Sillä te kavalsitte -meidät, petitte meidät suurilla, loistavilla ja valheellisilla -lapsensilmillänne, teeskentelitte rakkautta mieheen, joka piti -teistä, ja kiedoitte hänet pauloihinne, ja ajan tultua te viittasitte -salapoliisille: tuossa hän on!... - -Ja vielä lämpöisenä hänen viimeisistä hyväilyistään te riensitte -takaisin Englantiin, ylistitte itseänne sankariksi. Teeskentelitte -isänmaanrakkautta. Muistatteko Dalilan, rakas rouva? Te olette hänen -muotokuntaansa. Voitte vannoa, että Gazan portolla oli juuri yhtä -viattomat silmät, kuin teilläkin, ja yhtä valheellinen sielu. Mistä -pirusta te olette kotoisin? Olette sievä katuojan tuote. Pikku "Nana", -joka lentää miesten sieluun ja myrkyttää niitten veren ja elämän? Kyllä -tunnen, ettekä te ansaitse, että mies vielä tahraa syntistä sieluaan -kajoamalla pahimpaan saastaan, mitä miehen tielle voi sattua: huonoon -naiseen!... Mutta sittenkin, raadossani on jossakin paikassa hiukkanen -jälellä sitä, mitä sanotaan ritarillisuudeksi. Ja tämä pieni jäännöspä -minut on ajanut tänne tänä iltana. - -Anstey pysähtyi pitkässä puheessaan, raskaasti hengittäen. Edna oli -kuunnellut häntä yhä kasvavalla pelolla, mutta vieraan viimeiset sanat -nostattivat hänen kasvoilleen toivon... - --- Minä olen aina pitänyt teistä, mr Anstey, hän kuiskasi -värähtelevällä äänellä. - -Tois-kätinen laski äkkiä pöydälle sen pienen hopearasian, jolla oli -leikitellyt. - --- Tahdon pelastaa teidät Ambroise Vilmartin kynsistä, hän sanoi -kiihkeästi. Kauniitten säärienne tähden, hän lisäsi, tahdon antaa -teille tilaisuuden välttää joutumasta samanlaiseen kohtaloon kuin -kananpoika, jonka niskat on väännetty nurin ja joka sitten viskataan -nurkkaan. Tässä rasiassa on yhteisen ystävämme Saton pillereitä. Ne -tuottavat helpon ja kivuttoman kuoleman. - -Pikku näyttelijättären posket olivat lentäneet kalpeiksi kuin se -aamunuttu, joka mehevillä pitseillä kaunisteltuna sulautui hänen -kauniitten jäsentensä ympärille. - --- Ette suinkaan tarkoita... hän kuiskasi vapisevin huulin... että... - --- Ei hän sitä tarkoitakaan, lausui tuttu ääni ovelta, ja Ralph Burnsin -roteva olemus astui huoneeseen, täyttäen sen turvallisuudella. - -Anstey teki nopean liikkeen hopearasiaa kohti, mutta näyttelijätär -sieppasi sen pois, ennenkuin toinen kerkisi sitä saada. Sitten Anstey -kohautti olkapäitään. - --- Oletteko te Ralph Burns? hän kysyi uteliaana, tarkastellen -voimakasta salapoliisia tuntijan katsein. - --- Kuten suvaitsette, mr Anstey, jättiläinen vastasi. Menitte ansaan, -sir. - --- Asia on, kuinka sen ottaa, Anstey vastasi, olkapäitään kohauttaen. -Minä olen joka tapauksessa saanut sanotuksi, mitä tahdoin, ja sillä on -minun tehtäväni täytetty... Teillä on luultavasti kiire... Hyvästi, -rouvaseni. Muistakaa minun neuvoani! - -Sitten tuo tois-kätinen herrasmies kumarsi ja kääntyi Burnsin puoleen. - --- Nyt olen käytettävissänne, hän sanoi astuen hitaasti häntä oven -takana odottaneitten Burnsin aseenkantajain välissä. - -Nuori salapoliisi katsoi hänen jälkeensä ja sitten näyttelijättäreen, -joka oli ojentanut lumivalkean kätensä häntä kohti. - -Mutta nähtävästi hän ei kiinnittänyt huomiota riemuitsevan naisen -ystävällisyyteen, sillä hän kumarsi virallisesti ja poistui hiljaa -muristen vankinsa perästä. - - - - -XLV. - -YSERIN KERSANTTI. - - --- No, tuomari sanoi syvällä ja vakavalla äänellä, oletteko päättänyt -puhua? - -Syntyi kuolonhiljaisuus suuressa salissa, joka oli ääriään myöten -täynnä ihmisiä. Tuomarin liikuttava ääni ja omituinen loiste hänen -älykkäissä silmissään osottivat huomiota herättäneen jutun lähestyvän -loppuaan. - -Mutta Dick Anstey katsoi hymyillen tuomarinpaikalla istuvaa ankaraa -miestä. - -Tuomari ei odottanut hänen vastaustaan. - --- Itsepäisyydestänne ei teillä ole mitään hyötyä, hän jatkoi -reippaasti. Syyllisyytenne on todistettu. Olette kuulunut -merirosvojoukkioon, jonka jokainen mies on ansainnut kymmenkertaisen -kuoleman. Mutta voisihan tapahtua, että hänen majesteettinsa armahtaisi -teidät, jos osottaisitte vilpittömyyttä. - -Syytetty katsoi jyrkästi tuomariin. Hän vilkutti pientä paperilappua, -joka ilmeisesti pani suuren lakimiehen hiukan epäröimään... - --- Kunnioitettava herra tuomari, Anstey vastasi kohteliaalla äänellä, -joka kuului melkein ilkeältä... Teidän pitäisi itsenne olla hiukan -vilpitön. Te tiedätte, että minulla tällä hetkellä on kädessäni -paperilappu, joka takaa minulle elämän ja suhteellisesti lievän -kohtelun, jos olen avomielinen siihen nähden, mitä Ralph Burns nimitti -kansainväliseksi pahantekijäin liitoksi. - -Tuomari punastui. - --- Mutta, Anstey jatkoi, raukeasti hymyillen, kyllä kai ymmärrätte, -herra tuomari, että kuolema on minulle joka tapauksessa varma. Burns, -joka tietää niin paljon, on kertova teille myöskin, että maksaa erään -miehen hengen, jos hän ilmaisee asioita, joista hän on vannonut -olevansa vaiti. Ja minä tahdon erota elämästä siivolla tavalla. - -Lakimies tarttui mustaan hattuunsa. - --- On niitä, jotka eivät mene mielellään hirteen, hän sanoi hiljaa. - --- Minä en aijo mennäkään hirteen, syytetty vastasi. - -Koko yleisö osotti kiihtymystä. Edna Lyall, joka istui ensimäisellä -todistajanpenkillä, katsoi hämillään ympärilleen. Nuori näyttelijätär -oli hyvin kalpea, mutta tämä kalpeus yhdessä hänen komeista silmistään -välkkyvän pelon kanssa ei vähimmässäkään määrässä vähentänyt hänen -kauneuttaan. Hän ajatteli yhä Ambroise Vilmartia. Ja nyt, kun Anstey -oli niin kevyesti sanonut, että hän ei aijo tulla hirtetyksi, hän -rupesi uskomaan liiton kaikkivoimaisuuteen. Ehkäpä se vapauttaa vangin -itse täältä oikeussalista ja surmaa hänet, Edna Lyallin... - -Samassa tuomari painoi hatun päähänsä. Huoneessa olisi kuullut -nuppineulan putoamisen. Tuomari julisti tuomion, ja hänen äänessään -oli se värähdys, joka aina käy kuolemantuomion julistamisen edellä. -Se kuului pitkittä puheitta, että Dick Anstey julistettiin henkensä -menettäneeksi ja olisi hirtettävä mahdollisimman lyhyessä ajassa... - -Silloin vanki hymyili, ja yleisöä puistatti tuo hymy kuoleman -kynnyksellä. - -Salin alapäässä aukeni ovi. Ja siitä syntynyt ääni vihlasi -hiljaisuutta kuin kirous kirkossa. - --- Onko vangilla mitään muistuttamista? tuomari kysyi lyhyesti. - --- Ei, Anstey vastasi tyynesti. Mutta puolustajallani on jotakin -sydämellään, näen minä. Ja tuolla huomaan tutut kasvot, joitten isäntä -pelastaa minut hirsipuusta. - -Nuori asianajaja, joka oli esiintynyt Ansteyn puolustajana, hymyili -riemukkaasti. Hän oli alallaan alottelija ja ymmärsi olevansa tässä -tilaisuudessa saavuttamaan dramallisen menestyksen, joka antaisi hänen -nimelleen loistoa. - --- Herra tuomari, hän lausui kovalla äänellä. Päämieheni nimenomaisesta -kehoituksesta olen jättänyt erään todistajan kuulustuttamisen -siksi, kunhan tuomio on julistettu. Tämä voi näyttää jonkun verran -omituiselta, mutta syytetty on niin vaatinut, ja minä olen tuntenut -olevani pakoitettu taipumaan. Asia on siten, että tämän todistajan -lausunnolla ei ole mitään vaikutusta tuomion sisällykseen, vaan -rangaistuksen täytäntöönpanoon. - --- Tuomio on langennut, tuomari sanoi kylmästi. - --- Mutta vangilla on oikeus pyytää armahdusta. Päämiehelläni ei ole -mitään muistuttamista kuolemantuomiota vastaan, mutta hän ei tahdo -tulla hirtetyksi. Hän tahtoo kuolla ampumalla. - --- Ja minkä tähden? - --- Koska hän on sotilas. - --- Niin on, kuului voimakas ääni todistajakäytävältä. - -Kaikkien silmät kääntyivät siihen suuntaan. Saliin tuli -Yorkshire-rykmentin kauniiseen univormuun puettu mies kahden -sairaanhoitajan tukemana. Kapteenille annettiin tuoli, ja hän istuutui -varovasti. - --- Olen kapteeni John Murray, hän sanoi. Terveyteni ei ole hyvä, mutta -sillä hengellä, mikä minulla on jälellä ja jota toivon hoidettavan -niin, että jälleen voin taistella isänmaan puolesta, minä suojelen -tuota miestä. - -Hän osotti syytettyä, joka oli noussut seisomaan. - --- Olen liian sairas tutustuakseni siihen asiaan, joka on vienyt -tuon miehen hirsipuuhun. Se ei minua liikutakaan. Mutta kersantti -Ansteytä ei voida hirttää. Miestä joka on hänen tavallaan taistellut -vanhan Englannin puolesta, ei saa vetää orteen kuin riepua. Ampukaa -hänet, jos tahdotte, herra tuomari... Anstey on seisonut pyssynsuun -edessä ennenkin, enkä koskaan nähnyt hänen värähyttävän silmäänsä... -Hän pelasti minun henkeni, herra tuomari. Se tapahtui Yser-joella. -Saksalaiset olivat koko päivän pommittaneet meitä kartesseillaan ja -lähettäneet nokkaamme pirullista kloorivesikaasuaan. Ja me saimme -määräyksen valloittaa erään hautausmaan. Ja me valloitimme sen. Mutta -kahdeksasta sadasta miehestä ei ollut jälellä muuta kuin puolisen -sataa. Me kävimme asemiin hautausmaalle ja jäimme odottamaan lisäväkeä. -Silloin sain kuulan aivan rintalastani alle juuri samalla hetkellä, kun -saksalaiset hyökkäsivät vereksillä joukoilla. - --- Koettakaa päästä takaisin ampumahautoihin, sanoin kersantilleni. -Tämä on toivotonta. Ja kiitos hyvästä yhteistyöstä! - --- No, niin vaarallinen asia toki ei ole, kapteeni, Anstey sanoi. -Teidän täytyy sitten lähteä mukaan? - -Koetin nousta jaloilleni, mutta se oli toivotonta... Ja tiedättekö, -mitä silloin teki tuo mies, jonka olette tuominneet hirtettäväksi!... -Lähtikö hän käpälämäkeen?... Ei, hän otti minut arvelematta selkäänsä -ja kantoi minut metsään. Luodit sinkoilivat korvissamme, ja granatit -repivät maan nurin ympärillämme, mutta kersantti Anstey meni, -niinkuin olisi manövereillä ja tietäisi, että häntä ammuskellaan -löysillä patroneilla... Hän pääsi ampumahautaan, herra tuomari, ja -samalla hetkellä, kun hän laski minut kenttäsairaalan paarille, tuli -granatinsirpale ja sieppasi häneltä oikean käsivarren... Hän pelasti -henkeni, herra tuomari, ja minun on velvollisuuteni sanoa totuus. -Englannissa ei ole kymmentä miestä, jotka olisivat tehneet saman, -minkä tuo mies. Hän on pahantekijä -- well, sitä en tiedä. Mutta että -hän on mies, sen tiedän. Ja semmoisena aikana, joka on täynnä akkoja, -nylkyreitä ja muita ihmisten rääkkääjiä... te aijotte tavallisena -ryövärinä hirttää... miehen. Ei, se ei käy, herra tuomari. - -Haavoittunut kapteeni aikoi sanoa enemmän. Mutta hän oli rasittanut -itseään liiaksi. Ja yhtäkkiä hän pyörtyi. - -Hänet kannettiin ulos, ja kesken äänettömyyttä kuului tuomarin -levollinen ääni. - --- Miksi ette ole maininnut tästä mitään? - -Dick Anstey katsoi häntä nuoraan silmiin. - --- Koska se ei kuulu asiaan, hän sanoi. Mutta minä en tahtonut tulla -hirtetyksi... - --- Onko teillä muita toivomuksia? tuomari kysyi melkein kunnioitusta -osottavalla äänellä. - -Anstey hymyili. - --- Jos voitte hankkia minulle pari pakettia Macdonaldin intialaisia -opiumipaperosseja, niin olisin kiitollinen. Niitä ei ole kaupoissa, -mutta puolustajalleni voin sanoa osotteen... - -Tuomari nyökkäsi myöntäen. - -Seuraavana päivänä Dick Anstey ammuttiin sotilaallisin -kunnianosotuksin! - - - - -XLVI. - -DELMAN KYNNET. - - -Hounslow'iin asteli hoiperteleva maankiertäjä. Hän oli iso, roteva -mies, mutta hän oli kurjassa asussa -- niin huonossa, että Pearin -maailmankuulun saippuatehtaan nurkalla seisova konstaapeli tunsi -asiakseen tarkastaa häntä vähän lähempää. - -Mutta miehen harmaissa, terävissä silmissä oli jotakin, joka sai hänet -jättämään tarkastuksen toimittamatta. Sillä vaikka maankiertäjän -vaatteet ja saappaat olivat kurjassa kunnossa, niin hänen nuoret, -älykkäät kasvonsa eivät muistuttaneet sitä muotokuntaa, joka kuuluu -irtolaislainsäädännön piiriin. - -Samassa ajoi ohitse raitiovaunu, ja siitä astui pieni tumma mies, -tähystellen ympärilleen. Hän ikäänkuin tutustui tilanteeseen: tuossa -poliisikonstaapeli ja tuolla käveli maankiertäjä. - -Hän rypisti kulmiaan ja astui suoraan pitkän irlantilaisen luo, joka -vielä katseli epäröiden maankiertäjää. - --- Olen Jones, hän sanoi, etsivä Olaf Jones. Tuo mies näyttää minusta -vähän epäilyttävältä. - -Konstaapeli tervehti kunnioittavasti. - --- Niin minustakin, hän sanoi. Mutta ei hän minun nähdäkseni ole -juovuksissa. - -Jones nyökkäsi. - --- Olemme ajamassa takaa eräitä vaarallisia veijareita, hän murahti -itsekseen. Ja Herra ties... Mutta minäpä kurkistan häntä lähempää, hän -lisäsi ääneen, törmäten kadun poikki. - -Maankiertäjä kääntyi häntä vastaan. Salapoliisi katsoi häntä terävästi -silmiin ja otti häntä olkapäästä kiinni. - --- Kuka te olette? hän kysyi. - -Toinen katsoi melkein hänen ohitseen eikä vastannut. - --- Tunnen teidät, salapoliisi kuiskasi. Olette Ambroise Vilmart. Ja se, -jota etsitte, ajaa tästä autolla 10 minuutin perästä. Parin minuutin -matkan päässä on nurkkaus. Se on sopiva paikka. - -Kulkurin harmaihin silmiin tuli äkkiä vilkas ilme. Mutta hän ei -virkkanut mitään. - --- Pidä varasi, salapoliisi sanoi äkkiä ääneensä. Me emme salli sinun -laistesi miesten kuljeksia maanteillä. Ymmärrätkö? - -Konstaapeli oli sillä välin tullut lähemmäksi. - --- Otetaanko hänet? hän kysyi. - -Jones kohautti olkapäitään. - --- Annoin hänelle vakavan varoituksen. Hän sanoo olevansa belgialainen, -ja tiedättehän, että... - --- Niin, konstaapeli murahti pettyneenä. Sen vaivaisen roskan saamme -antaa olla... - --- Noihin belgialaisiin ei aina ole luottamista, salapoliisi sanoi, -katsoen pitkän, ränsistyneen miehen jälkeen... Olen juuri etsimässä -erästä veijaria, jonka nimi on Vilmart, insinööri, joka kuului -hai-kaloihin... Hän oli heistä kaikkein vaarallisin... Ja Jumala -ties', eikö olisi ollut viisasta pidättää hänet. Mutta ei mies missään -tapauksessa pääse meiltä... Näkemiin! - -Sitten hän asteli hitaasti kulkurin perästä, joka sillä välin oli -kadonnut nurkan taakse. Kaukaa kuului auton puhalluksia, jotka -muistuttivat suden ulvontaa. - -Salapoliisi pysähtyi käynnissään. - -Nyt leikki pian alkaa, hän murahti onnettomuutta ennustavasti -hymyillen. Dick Anstey parka! Hän olisi iloinnut tästä murhenäytelmästä. - -Auto tuli juuri silloin näkyviin tien mutkassa. Ja salapoliisi huomasi -ohjaustangossa rotevan, leveän olennon. - --- Kuolema ja kadotus! hän kuiskasi. Ralph Burns istuu ohjaamassa. Se -oli paha juttu. Verikoira ei tunne olevansa oikein varma suojattinsa -turvallisuudesta. Nyt Vilmart ei pääse elävänä pelistä. Oli -menneeksi!... - -Sitten tapahtui se hirveä näytelmä, joka kaikkina aikoina on oleva -tulikirjaimin piirrettynä Lontoon rikoshistoriaan. - -Auton juuri käännyttyä nurkasta kulkuri oli jättiläis-hypyllä syöksynyt -puoleksi umpinaiseen vaunuun. Kuului kirkaisu, yksi ainoa räikeä naisen -kirkaisu. - -Auto pysähtyi silmänräpäyksessä, ja ohjaustangossa ollut mies hyppäsi -ulos. Mutta hän myöhästyi. - -Oli aivan kuin petoeläin olisi heittäytynyt autoon. Siinä olennossa ei -ollut mitään inhimillistä, joka syöksyi jäykin, kuolonkauhuisin katsein -kohtaloaan odottavan nuoren naisen kimppuun. Nainen näki silmiensä -edessä kasvavan kymmenen valtaista käyrää kynttä. Ja korisevan mörinän -säestyksellä ne tarttuivat hänen kaulaansa. Hänet nostettiin vaunusta -ja viskattiin tielle, aivan katuojaan. Ja tuo ihmispeto vieri hänen -perästään, puristaen hirmuiset sormensa hänen kurkkunsa ympäri. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä Ralph Burns oli kulkurin kimpussa, mutta -liian myöhään. Kuolevan naisen kaulassa oli kymmenen syvää, veristä -jälkeä, ja hänen sammuvista silmistään kuvastui ääretön pelko. Edna -Lyall koetti nousta, mutta hänen päivänsä olivat päättyneet... - --- Missä olen? hän kysyi raukeasti. - --- Hounslow'ssa, Burns vastasi koneellisesti. - -Silloin näyttelijätär ummisti silmänsä. Hän oli palannut takaisin omaan -alkuperäänsä. Täältä hän oli tullut. Syvältä Hounslow'n katuojasta hän -oli kohonnut suurkaupungin elämään kuin komea, myrkyllinen kukka. Ja -nyt kuolema saavutti hänet samassa katuojassa, jossa hän lapsena oli -piehtaroinut. - -Burns nousi seisomaan. Verisuonet hänen otsassaan ja kaulassaan olivat -pullistuneet, hänen kääntyessään murhaajaan. - -Kuului laukaus. Ja hän näki virkatoverinsa Olaf Jonesin seisomassa -savuava revolveri kädessä kulkurin päällä, joka makasi auton pyörän -vieressä, ohimo kuulan lävistämänä. - -Burnsilla oli raivoisa huudahdus huulilla. - --- Miksikä ammuit hänet? hän kysyi kiivaasti... Etkö tiedä, että meidän -on käsketty vangita heidät elävinä? - --- Se tapahtui itsepuolustuksessa, Jones vastasi olkapäitään -kohauttaen. Ambroise Vilmartin kanssa ei ole leikittelemistä. - -Burns muokkasi. - --- Hän oli ansainnut kymmenen kertaa huonomman kuoleman, hän murahti, -kumartuen katsomaan belgialaista. - -Mutta hän ei sanonut enempää. Nuoren insinöörin piirteisiin oli tullut -tyyni ja rauhallinen ilme. Näyttipä melkein, kuin noitten kauniitten -kiharain hiusten varjostamille kalpeille kasvoille olisi levinnyt -hymyilevä sävy. - -Hänessä oli vielä henki, mutta hän oli menettänyt tajunsa. - -Vain hänen kätensä puristuivat nyrkkiin ja kouristuivat... - --- Katsos käsiä, Burns kuiskasi, niissä on kuin tiikerin kynnet... - -Sitten he nostivat ruumiit autoon. - --- Nämä kaksi nuorta, Burns lausui hiljaa, ajavat nyt viimeisen -matkansa yhdessä. On sanottu, että he olivat mies ja vaimo. Elämä -erottaa, kuolema yhdistää... Ihmeellinen käsi, joka järjestelee lankoja -elämän pelissä... Mies rakasti häntä luultavasti suuresti. Hän oli -vaarallinen mies, Jones. Ja nuo kynnet... - --- Ne ovat François Delman kynnet, Jones murahti, paljastaen päänsä. - -Burns katsoi häntä hämmästyen. Sitten hän käänsi auton ja ajoi hiljaa -takaisin suurkaupungin usvaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAAPPAAJAN KYNSISSÄ*** - - -******* This file should be named 62293-8.txt or 62293-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/2/9/62293 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62293-8.zip b/old/62293-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 14566fb..0000000 --- a/old/62293-8.zip +++ /dev/null |