NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5083 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9e099cf
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62112 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62112)
diff --git a/old/62112-8.txt b/old/62112-8.txt
deleted file mode 100644
index a0347ba..0000000
--- a/old/62112-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5083 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Sotalaivan valtaus, by Rikhard Melander
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Sotalaivan valtaus
-       Kuvaus 1808 vuoden sodasta
-
-Author: Rikhard Melander
-
-Translator: Santeri Ivalo
-
-Release Date: May 13, 2020 [EBook #62112]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SOTALAIVAN VALTAUS ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-SOTALAIVAN VALTAUS
-
-Kirj.
-
-Richard Melander
-
-
-Tekijän luvalla suomentanut
-
-Santeri Ingman [Ivalo]
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1899.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU.
-
-
-Vihasina vihureina puski tuuli lounasesta, ajoi vaahtopäitä aaltoja
-Suomen saariston rikkinäisten luotojen lomaan ja kuletti mukanaan
-epäselviä, aika-ajoin tuskin kuultavia ihmisääniä iltapimeältä selältä.
-Kemiön saaristossa, jonka suurinta saarta vain kapea salmi erottaa
-mannermaasta, on yksi luoto jäänyt toisista kauemmas selälle ja siinä
-kasvoi myrskyjen karkaisema mäntymetsä, jota lounainen nytkin rajusti
-ravisteli. Tuossa taistelussa olivat puunrungot ja oksat aikojen
-kuluessa taipuneet ja vääntyneet aivan luonnottomiin asemiin ja yksin
-kuori oli nuorimmissakin männyissä käynyt harmajaksi, sairaloisen
-näköiseksi. Mutta juuret olivat terveet ja sitkeät, ne puristuivat
-vankasti kiinni rotkoihin ja kalliosärmiin, ikäänkuin sanoakseen:
-näistä kallioista olemme elinvoimamme imeneet ja sillä ravinnolla
-aijomme jaksaa vastustella koko maailmaa!
-
-Sama luonne näytti olevan tuvallakin, joka oli kiivennyt saaren
-korkeimmalle laelle. Iltapimeällä se vain joskus kuumotti sieltä
-taivasta vastaan, kun myrsky ajoi esiin vaalakampia pilviä. Vaan
-sen ikkunasta loisti kuin uhkamielellä leimuava tuli, jonka säteet
-kirkkaina leikkien tanssivat aallon harjoilla ja näyttivät tavottelevan
-toisiaan.
-
-Joskus saattoi näiden häilyväin säteiden valossa nähdä parin metsäisen
-niemen muodostaman salmen, joka Kemiön saaristoon päin aukeni
-laajemmaksi seläksi, missä elokuun myrsky mielinmäärin temmelsi. Ja
-tätä salmea kohden nuorukainen, joka seisoi siimeksessä kappaleen
-matkan päässä tuvasta, tarkkaavasti tähysteli. Hän oli niin seisonut
-siinä jo parisen tuntia, sitkeänä vartoen nähdäkseen sitä, jota hän
-odotti.
-
-Silloin ilmestyivät yhtäkkiä hänen tähystyksestä väsyneisiin
-katseihinsa salmella soutavan venheen piirteet. Kun pilvet nopeassa
-kulussaan varjostivat taivaan, katosi tuo kuva, vaan se näkyi
-kohta taas lähempää. Venhettä voimakkaat aironvedännät soutivat
-tuota yksinäistä saarta kohden. Silloin nuorukainenkin hävisi
-tähystyspaikaltaan, juoksi rantaan. Venheestä, joka oli pysähtynyt
-kappaleen rantakiviltä, kuului pillin puhallus.
-
-"Kaikki on kunnossa", vastasi poika rannalta.
-
-"Oletko se sinä Janne siellä?" kysyi joku venheessä olijoista.
-
-"Täällä olen", vastasi nuorukainen ja astui vesikivelle, josta hän
-loikkasi venheeseen.
-
-"Vaikea meidän oli tuon salmen läpi osata", puhui venheen perässä
-olija. "Ja oli siellä pari venäläistä tykkivenhettäkin meidän
-tiellämme, mutta niiden miehistö näkyi olleen humalassa."
-
-"Olen heitä tästä kuunnellut kauan aikaa", vastasi Janne, "ja
-minustakin he tuntuivat ryypyn saaneilta."
-
-"Sen parempi meille! -- Mitä maihin kuuluu?"
-
-"Tavallista vain, -- julistuksia luetaan kirkoissa, että maan
-asujamiston tulee ymmärtää omaa parastaan, pysyä rauhallisena ja pitää
-vallottajaa vapauttajanaan -- -- --."
-
-"Hiljaa, hitto vie! elä sinä huuda poika!"
-
-"No miks'en?"
-
-"Elä huuda, sanon minä. Puut ymmärtävät täällä puhetta, merellä on
-korvat, tuuli kulkee vakoilijana. Sinäkin pian roikut männyn latvassa,
-jos vaan vihollisten käsiin joudut."
-
-"Ja mikäs nyt sitten, yksi luotsipoika enemmän tai vähemmän männyn
-latvassa..."
-
-"Vaan etkö älyä, että sinua tarvitaan vielä pikkusen aikaa hengissäkin.
-Ja nyt istu kiltisti perään ja ohjaa venettämme, niinkauan kuin pimeää
-vielä kestää."
-
-Venhe oli jo kahdella airoparilla soudettuna loitonnut koko pitkän
-matkan maasta ja nuorukainen istui nyt ääneti perässä. Joskus
-kuu kalpeana pilkisti paksujen pilvien lomasta, mutta myrskyävää
-merta se ei silloinkaan jaksanut valaista. Janne kiinnitti koko
-tarkkaavaisuutensa luotoihin ja kareihin, joiden lomitse hän venhettä
-ohjasi rannikkoa pitkin. Eikä venheessä enää paljoa puheltu. Ainoastaan
-lähinnä perämiestä istuvat kaksi miestä vaihtoivat joskus jonkun sanan.
-Näiden miesten puheista saattoi pian huomata, että siinä oli päällikkö
-ja alempi soturi; toista näet puhuteltiin luutnantiksi, toista vain
-Stig'iksi ilman mitään arvonimeä. Mutta siltä saattoi huomata, että
-heillä oli tuttavalliset, toverilliset välit. Luutnantti seurasi
-suurella tarkkaavaisuudella väylän monia mutkia ja tähysti erittäinkin
-rannikon tummahtavia ääriviivoja, ikäänkuin oikein painaakseen ne
-mieleensä. Soutajat kiskoivat ääneti tasaisessa tahdissa, niinkuin
-ainakin tottuneet merimiehet, eikä airoista lähtenytkään kuin aivan
-heikko ääni, joka yön myrskyyn kohta katosi.
-
-Hetkisen oli saarella oleva rakennus ollut puitten varjossa, vaan
-näiden ohi päästyä leimahti äkkiä kahdesta ikkunasta kirkas valo.
-
-"Kuka tuossa asuu?" kysäsi luutnantti.
-
-"Kauppias", vastasi perämies lyhyeen.
-
-"Mikä kauppias, -- mikä on hänen nimensä?"
-
-"Aron Borisoff."
-
-"Onko hän venäläinen?"
-
-"Hän on Ruotsin alamainen."
-
-Jannen äänestä saattoi huomata, että hän ei tahtonut antaa asiasta
-tarkempia tietoja. Mutta luutnantti katseli yhä valoisiin ikkunoihin.
-Toisesta näkyi joku varjo liikkuvan edestakaisin.
-
-"Onko tuo hänen tyttärensä?" kysyi hän äkkiä osottaen ikkunaa kohti.
-
-Perämies käännähti rutosti katsomaan ja heitti tuokioksi peräsimen irti.
-
-"Pidä huolta, mihin ohjaat, elä tytöstä välitä", varotti upseeri.
-
-"Se _ei_ ole hänen tyttärensä", vastasi nuorukainen, kääntäen venheen
-taas oikeaan hotuun. Mutta nuo pari sekuntia olivat riittäneet
-syrjäyttämään venheen karikkoon, -- muutamain silmänräpäysten perästä
-töksähti se kivelle. Siitä syntyi kumea kolina ja airot kalisivat kiviä
-vastaan, kun venhettä taas työnnettiin irti. Ja samassa kuului huutoja
-tuulen alapuolelta ja siinä valoviivassa, joka lähti tuvan ikkunasta,
-näkyi suurenlainen venhe, jossa oli paljo väkeä.
-
-"Kiskokaa vankasti, miehet", komensi luutnantti matalalla, mutta
-kiivaalla äänellä. "Sieltä tulee venäläinen tykkivenhe."
-
-Ja kun venhe nyt taas sai täyden vauhdin, käänsi perämies sen äkkiä
-kulkemaan samaan suuntaan, mihin valoviiva kävi. Tuuli puhalsi sivulta
-ja venheen heiluminen vaikeutti soutamista, mutta voimakkaasti ja
-taitavasti suorittivat soutajat tehtävänsä. Tykkialuskin oli heti
-kääntynyt soutovenheen suuntaan ja pakenijat saattoivat nähdä sen
-tumman keulan nousevan ja laskeutuvan aallokossa. Valon vaikutus ei
-enää paljoa tuntunut, pienempi venhe oli pian sakean pimeän peitossa,
-jotavastoin takaa-ajajia vielä saattoi nähdä. Tyynenä istui nuorukainen
-peräsimessä sanaakaan virkkamatta, käänsi vain silloin tällöin päätään
-taaksepäin ja tarkasteli sillävälin saaren matalaa, metsäistä rantaa.
-Hän näytti tuntevan joka lymypaikan näissä kapeissa, vaikeissa vesissä.
-Pian huomattiin takaapäin kuuluvista säännöllisistä aironvedoista, että
-vainolainen läheni. Kun luutnantti oli tämän huomannut, kiirehtivät
-hän sekä Stig myöskin hankain luo ja rupesivat avuksi huopaamaan.
-Liekö vihollinen sen nähnyt, hänen venheestään rupesi kohta kuulumaan
-riskuvaa ääntä, jonka merkityksen pakolaiset kyllä ymmärsivät. Kirkas
-salama leimahti läpi yöpimeän, tykin mahtava paukaus kuului ja sen
-luoti lensi vettä päristellen ohi venheen kyljen.
-
-"Liian alas ja liiaksi vasemmalle", tuumi luutnantti. Janne muutti taas
-kurssia, ohjasi kapeaa salmea kohti, jonka rannan kasvavan metsän varjo
-teki pikimustaksi.
-
-"Olisipa ihme, ellen saisi noita tarttumaan kiinni tähän salmeen",
-puheli hän puoliääneen.
-
-Nuolena lensi venhe salmen tyyneille vesille. Etäämpää saattoi kuulla
-avomeren kohisevan rantakallioita kohti. Toista rantaa kulkien ohjasi
-perämies tarkasti venhettään kapeaa pakoväylää myöten ja hetkeksi
-joutui kanoonavenhe niemen suojaan, jonka kupeitse oli käännettävä. Nyt
-täytyi jos mahdollista lisätä vauhtia ja ehtiä salmesta ulos, ennenkuin
-tykkivenhe taas ehti näkyviin. Sillä tiettävä oli, että salmen
-tyyneessä vedessä oli sitä helpompi ohjata tarkka laukaus venhettä
-kohden, jonka piirteet meren aavaa vastaan selvästi näkyisivät. Syvälle
-painuivat soutajat kiskomaan airoja, pinnistivät vihasimmat voimansa,
-ja jo läheltä kuuluikin hyökyaaltojen ryske; mutta samassa näkyi jo
-kanoonavenheenkin tumma haahmo salmen perältä. Taas narskuivat siinä
-tykinvitjat. Janne käänsi venheen vielä lähemmäs maan katvetta ja
-silmäili rauhattomasti perän taa. Ei monta aironnykäsyä tarvittaisi,
-jotta olisi niemen suojaan päästy.
-
-"Nyt!" huudahti luutnantti.
-
-Salaman valossa nähtiin selvästi rannikko ja metsä ja ukkosena eteni
-kaiku salmen yli. Mutta seuraavassa tuokiossa kuului tykkivenheestä
-vihaista kiroilemista ja ryske rannan vesakossa osotti, minne luoti
-tällä kertaa oli hairahtunut.
-
-"Ähäs, kutti", nauroi Janne ääneensä ilkkuen, "enkö arvannut, että
-karin ne siitä salmesta löytävät. Sillä kivellä saavat he kyllä
-kotvasen kykkiä!..." Ja hän jatkoi vilkkaasti, ikäänkuin uuden tuuman
-keksittyään: "Siitä eivät he pääse irti, elleivät viskaa tykkiään
-mereen. Eiköhän palata ja koeteta, onnistuttaisiinko luutnantin
-pistoolilla heistä pari miestä näpsätä kumoon."
-
-"Minulle ei olisi mikään sen mieluisampaa", vastasi luutnantti
-hymyillen, "vaan nyt ei siihen ehditä. Meillä on määrätty tehtävä
-suoritettavana, -- ja ehkä saadaan pistoolejakin vielä käyttää. Tuo
-tykkivenhe tuskin yksin liikkuu näissä vesissä."
-
-Tuskin oli hän sen saanut lausutuksi, kun Stig tarttui hänen
-käsivarteensa ja viittasi ulos selälle päin, jonne he soutivat.
-Valoisammalla, laajalla selällä näkyi suurenlainen venhe, joka
-purjeiden ja airojen avulla läheni. Luutnantin tottunut silmä huomasi
-heti, että siellä tuli tykkivenhe sitä lajia, jota ruotsalaiset olivat
-Viaporissa käyttäneet ja jotka linnan antauduttua olivat joutuneet
-venäläisten käsiin.
-
-Siinä ei ollut muuta tehtävää kuin rutosti kääntyä ja koettaa päästä
-tuon karillejoutuneen tykkivenheen ohi, ennenkuin tämä ehti riuhtoutua
-irti. Taisteluun tykkivenheitä vastaan ei voinut ryhtyä, niissä kun
-oli monta vertaa enemmän miehistöä. Ja venäläiset venheet olivat
-jo huudoilla antaneet merkit toisilleen. Tykin laukaukset olivat
-opastaneet tuon toisen tykkivenheen näille vesille.
-
-Airot notkuivat pakenevain nopeasti soutaessa ja venhe mennä viiletti
-keula vaahdossa takaisin salmen kautta, nyt sen toista rantaa myöten.
-Yhä selvemmin kuului huuto ja hälinä karilta ja pakolaiset saattoivat
-arvata, että siellä kiisteltiin siitä, oliko tykki viskattava veteen,
-että venhe kepeneisi, vaiko koetettava ensin ampua yksi laukaus.
-
-"Olisipa mulla luotikkoni", virkkoi Janne, "voisin ohimennen tästä
-antaa varman vastauksen heidän laukaukseensa."
-
-"Varo sinä vain", tuumi luutnantti soudantansa keskestä, "etteivät saa
-vihiä sinun olostasi tässä venheessä."
-
-"Sen he aamulla aikasin tietävät, välttelinpä minä taikka en. Meillä on
-täällä vakoilijaheittiöitä, jotka möisivät vaikka veljensä muutamista
-ruplista. Mutta mitäs siitä? Eihän elämää jatku pitemmältä kuin on
-sallittu, samahan tuo on, jos tässä karahtaa karille lähempänä tai
-etempänä rannikkoa, -- kivellehän sitä on kumminkin jouduttava."
-
-Janne ohjasi venheensä niin, että se joutui samaan linjaan kuin
-molemmat tykkialukset. Vaan pian oli hänen tältä viivalta poikettava.
-Vielä ei ollut kolmatta tykinlaukausta kuulunut, vaan kun venhe
-syrjäytyi muutamia syliä suunnastaan, valaisi taas kirkas salama kapeat
-salmivedet. Luoti sivalsi kappaleen venheen perälaudasta, luiskahti
-Jannen käsivarren alitse ja löi airon pois Stigin kädestä.
-
-"Saitko haavan?" kysyi luutnantti äkkiä.
-
-"Sain, -- mutta airo meni kokonaan pirstaleiksi."
-
-Vielä ei ollut karille joutunut tykkivene päässyt irti eikä sen tykkiä
-siis tarvinnut peljätä, kun aluksen heiluminen esti siitä tarkoin
-tähtäämästä. Eikä luotipyssyjä siinä nähtävästi ollut mukana.
-
-Mutta kun Stigin nyt oli haavotetulla kädellään entistä vaikeampi
-soutaa, läheni takaa-ajava venäläinen alus arveluttavassa määrin
-pakenevia, jotka huomasivat, että siinä oli ainakin 9-10 miestä
-soutamassa. Ei voinut enää toivoa, että se jaksettaisiin jättää; täytyi
-vaan koettaa viivyttää sitä niinkauan, kunnes molemmat viholliset
-olisivat joutuneet niin etäälle kuin mahdollista toisistaan.
-
-Taas kuului ritinää takaa-ajavasta aluksesta ja sekunnit kävivät
-pakeneville pitkiksi. Kenenkähän vuoro nyt oli käsissä? Tuntui
-tavattoman katkeralta noinikään joka hetki odottaa iskua, voimatta sitä
-mitenkään väistää tai vastustaa, ja noiden viiden miehen mielialaa
-kuvasi parhaiten heidän synkkä äänettömyytensä. Saaliistaan varmoina
-lykkäsivät viholliset ilkeässä julmuudessaan laukauksen ampumisen
-tuonnemmaksi, minuutin toisensa perästä. He saattoivat nyt yhä
-selvemmin nähdä venheessä olijat, joista heidän vain tarvitsi valita
-uhrinsa. Ehkä arvasivat he, että upseerikin oli joukossa ja viivyttivät
-vain laukausta, tehdäkseen sen vaikutuksen sitä tuhoavammaksi.
-
-Vielä eivät pakolaiset kumminkaan menettäneet malttiaan, joka näihin
-asti oli heitä pitänyt vireillä.
-
-"Minä ohjaan maihin", virkkoi Janne lyhyeen.
-
-"Tee se", vastasi luutnantti.
-
-Kalana kääntyi venhe rantaa kohden. Samassa hetkessä, jolloin
-tykkialuksessa huomattiin tämä liike, vietiin siellä tuohus
-sytyttimeen. Heti pamauksen jälkeen kuului tuskallinen kirkaisu venheen
-keulasta ja toinen soutajista kaatui vatsa puhki ammuttuna venheen
-pohjalle. Hetkeäkään miettimättä juoksi Janne ja asettui kaatuneen
-paikalle. Varmalla kädellä kohotti luutnantti kätensä, ampui, ja
-sama huuto, joka äsken venheestä oli kuulunut, kajahti nyt vastaan
-tykkialuksesta. Mutta vesi oli sillävälin tulvahtanut sisään venheeseen
-siitä reijästä, jonka luoti oli lävistänyt, ja vaadittiinpa Jannelta
-ja toisilta soutajilta mitä suurimpia ponnistuksia, jos mieli heidän
-jaksaa soutaa tuota yhä raskaammaksi käyvää venettään maihin asti.
-
-Tykkivenheen keulaveden yhä mahtavammasta kohinasta saattoi huomata,
-kuinka takaa-ajajat ponnistelivat maallenousua ehkäistäkseen. Mutta
-pakenijat olivat toki liian paljo edellä. Kovasti jysähtäen pysähtyi
-heidän venheensä rantakivien lomaan ja neljä miestä hyppäsi samassa
-silmänräpäyksessä siitä veteen, hakeakseen suojaa rannan pensaiden
-takana.
-
-"Enkä jätä venhettämmekään niin aivan rankaisematta heille", virkkoi
-luutnantti lymypaikastaan, kohottaen toisen kerran pistoolinsa.
-
-Nyt oli asema tuota pikaa muuttunut. Päättäväinen mies, jolla oli
-ainoastaan lyhyen matkan päähän kantava ase kädessään, hallitsi nyt
-salmea, jossa vihollinen äsken oli ollut niin varmana saaliistaan.
-Tykkivenheen soutajat lepuuttivat airojaan, sillaikaa kuin venettä
-purjeella ohjattiin edemmäs rannikolta.
-
-"Miksette ammu, luutnantti?" kysyi Janne.
-
-"Siksi ettei tarvita."
-
-"Eikö tarvita! Ettekö kuule soudantaa toisesta venheestä? Viiden
-minuutin perästä he ovat maissa. Jumala teitä varjelkoon, jos he teidät
-kynsiinsä saavat. Minä tunnen venäläiset. Jos nyt laukasette, on niitä
-ehkä yksi mies vähemmän, -- kas, enkö arvannut!"
-
-Kuu kuumotti taas pilven raosta ja loi kimaltavan valon salmen
-pinnalle. Tuon valojuovan yli näkyi venhe kiireesti lipuvan. Se oli tuo
-toinen tykkivenhe, joka nyt oli päässyt karilta irti ja läheni ottamaan
-osaa tähän muutenkin epätasaiseen taisteluun.
-
-"Luutnantti!" virkkoi Stig matalalla äänellä ja ryömi lähemmäs
-esimiestään; "näin omituisen unen viime yönä."
-
-"Vai unen. No millaisen?"
-
-"Tavallisesti uneni jollakin tavoin toteutuvat. Minusta tuntui siltä,
-että me valloitimme Viaporin takaisin."
-
-"Kaunis uni, poikani, jospa se vain voisi toteutua!"
-
-"Niin, sellaisen unen minä näin. -- Mutta mitäs nuo tuolla puuhaavat?"
-
-Venäläiset alukset olivat näet tehneet uuden liikkeen. Ne olivat
-laskeneet kylikkäin ja miehiä näytti nousevan toisesta venheestä
-toiseen. Niin ne tekivätkin, ja se, johon enimmät miehet olivat
-ryhmittyneet, souti salmelle päin, jotavastoin toinen parin miehen
-soutamana verkkaan lähti vastaiselle taholle kulkemaan. Kotvasen
-soudeltuaan eri tahoille lähenivät molemmat venheet maata. Tuo temppu
-oli helposti ymmärrettävissä. Karille joutuessaan oli ensimmäinen venhe
-nähtävästi saanut vuodon, jonka vuoksi se oli kevennettävä, jotta uisi.
-Ja toisella venheellä oli päätetty mennä maihin ja vangita ruotsalaiset
-pieneltä saarelta.
-
-"Pian on parikymmentä miestä niskassamme", virkkoi luutnantti, "mutta
-tuskinpa meistä yksikään antautuu hengissä heidän vangikseen."
-
-"En ainakaan minä", vastasi Janne, joka oli joukossa ainoa laivastoon
-kuulumaton suomalainen.
-
-"Enkä minä", matki Stig. Mutta neljäs mies joukossa, Bramrå nimeltään,
-ei ollut kotvaan aikaan sanaakaan virkkanut. Hän oli 40-vuotinen
-laivamies.
-
-"Herra luutnantti", virkkoi nyt tämä vihdoin tyyneesti, "en ole
-kahdeksaantoista vuoteen ollut mukana tällaisissa seikkailuissa,
-olen asunut torpassani, milloin en vesillä ole ollut. Mutta sananen
-olisi siltä mullakin sanottavana. Toverimme tuolla venheessä makaa
-liikahtamatta, hän sai liian paljo rautaa vatsaansa. Mutta, vaikka
-Stigin toinen käsi onkin vähän repaleinen, on meitä siltä neljä
-miestä, ja minun mielestäni me neljän voisimme mennä ja siepata tuon
-tykkivenheen tuosta, jossa on ainoastaan pari miestä vartijoina."
-
-"Herra luutnantti", virkkoi Janne vilkkaasti, "tämä raakapuunuros on
-oikeassa, meidän täytyy tehdä ryssille kepponen. Minä olen ollut mukana
-petkuttamassa tullimiehiä tällä samalla saarella, tunnen täällä miltei
-joka pensaan, minä olen varma, että tuuma onnistuu. Kuulkaa! ne ovat jo
-siellä maissa."
-
-Nyt nopeasti ja vilkkaasti neuvoteltiin. Luutnantti oli kohta innokkain
-yritystä kannattamaan. Ruotsin suuri laivasto, johon hän kuului,
-oli näihin asti ollut pakotettu pysymään syrjässä varsinaisista
-sotatapauksista ja sillävälin oli alituisia tietoja saapunut
-maajoukkojen kuumista otteluista. Tuossapa olisi seikkailu, josta
-kannattaisi laivastotovereille kertoa. Ja sitäpaitse, olihan asema
-niin tuiki toivoton, ettei tuolla yrityksellä voinut suuria tapata,
-jos ei se onnistuisikaan. Saari oli noin puolen neljänneksen pituinen
-ja leveydeltään tuskin puoltakaan siitä. Sen ulapanpuoleiseen päähän
-oli venäläinen tykkivenhe laskenut. Venäläiset olivat nähtävästi
-laskeneet, että heidän vihollisensa, jos heitä maan puolelta kovasti
-ahdistettaisiin, koettaisivat paeta vialliseksi ammutulla venheellään.
-Siksi oli tuo toinen tykkivenhe saanut käskyn pysähtyä lähelle sitä.
-Ketju miehiä pantiin kulkemaan saarta pitkin, kiertääkseen nuo neljä
-miestä yhteen sopukkaan ja pakottaakseen heitä antautumaan, ennenkuin
-mahdollisesti joku ruotsalainen alus lähellä olevasta laivastosta
-ehtisi hätääntyneille avuksi.
-
-Luutnantti ja hänen miehensä, olivat kohta älynneet tämän tuuman.
-Heidän suunnitelmansa taas perustui suomalaisen luotsipojan tarkkaan
-saarentuntemiseen. Janne näet tiesi, että heidän venheensä ja
-venäläisten maallenousupaikan keskivälillä oli kivilouhikko, joka
-pakotti vihollisia pysymään rannikolla lähellä salmea, jos mielivät
-hakea läpitse koko saaren. Tuohon tietoon rakensi Janne aikeensa.
-
-Luutnantin toisella pistoolilla varustettuna läksi hän yksin metsään,
-kalliolouhikkoa kohden. Sinne kulkiessaan ei vihollisesta kuulunut
-mitään, mutta kiivettyään kallion huipulle, kuuli hän kaukaisia ääniä
-ja hän arvasi, että siellä se ketju nyt läheni. Liikahtamatta hän siinä
-kotvasen makasi ja odotti.
-
-Sillävälin oli luutnantti miehineen pensaikkojen suojassa hiipinyt
-venheensä luo, josta he saattoivat nähdä tykkivenheen, joka yhä
-pysytteli selällä melkein saman matkan päässä, mihin se oli jäänyt.
-Luutnantti tarkasti pistoolinsa sytytysruutia, pani siihen uuden
-piikiven ja vetäytyi piilopaikkaansa.
-
-Eikä nuo kolme miestä kotvaan aikaan sanaakaan vaihtaneet. He vain
-kuuntelivat ja tähystelivät yöpimeään. Mielikuvitus virkosi vilkkaaksi
-ja upseerista tuntui useita kertoja, että pensaikossa ja vesirajassa
-liikkui olentoja. Mutta ne eivät olleet muuta kuin kantoja ja kiviä ja
-äänet olivat tuulen suhinaa.
-
-Eivätkö viholliset tulekaan? Hän niitä nyt melkein odotti eikä hän
-kuolemaa pelännyt. Hän oli omasta hartaasta pyynnöstään saanut
-päälliköltään luvan lähteä tälle vakoilumatkalle, jonka tarkotus oli
-ollut hankkia varmoja tietoja, missä muutamat venäläiset risteilijät
-olivat ankkurissa Löfön selällä. Jos hänen täytyisi palata takasin
-ilman haluttuja tietoja ja ilman venhettään, niin täytyi hänen toki
-voida kertoa jostakin rohkeasta kahakasta, -- taikka muuten menköön
-nuori henki sille retkelle!
-
-Mutta laivuri Bramrå, joka yleensä oli tunnettu harvapuheiseksi, vaan
-joka äsken oli keksinyt tuon uuden tuuman ja silloin jo oli puhunut
-enemmän kuin muuten kuukausmääriin, hän näkyi nyt päässeen oikein
-tarinatuulelle ja, vaikka hetki kysyi paljo enemmän toimintaa kuin
-puhetta, jutteli hän nyt ehtimiseen, niin että toverien oli häntä
-vaikea entiseksi jurottajaksi tunteakaan.
-
-"Herra luutnantti", alkoi hän uudelleen ja uudelleen, eikä totellut,
-vaikka kyllä joka kerran sai käskyn "pitää suunsa." Ja nyt, kun he
-paikkaa muutettuaan olivat asettuneet niin, että hän oli joutunut aivan
-lähelle luutnanttia, alkoi hän taas.
-
-"Herra luutnantti, kuten äsken sanoin, on kahdeksantoista vuotta
-kulunut siitä, kuin viimeksi olin tällaisissa seikkailuissa mukana.
-Ja niin totta kuin makaan tässä herra luutnantin rinnalla, ei minusta
-noita kahdeksaatoista vuotta tunnu olleenkaan, sillä muistanpa aivan
-kuin eilispäivän, mitä silloin tapahtui, -- tarkotan heinäkuun
-kolmatta päivää vuonna yhdeksänkymmentä, kun meidän oli pyrittävä pois
-Suomenvedenpohjasta. Se leikkiä oli. Oli ollut aivan tyyntä monta
-päivää, joten liput olivat tankoja myöten hervottomina riippuneet;
-mutta heti kun aurinko nousi kolmantena päivänä, rupesi idästä
-tuulemaan ja ilma kävi valoisaksi ja iloiseksi; venheet otettiin
-laivoihin, miehet komennettiin kannelle, -- meidän tuli nyt tunkeutua
-venäläisen laivaston lävitse, joka meitä lahden suussa saartoi, kuten
-herra luutnantti tietää. Olin silloin märssipoikana Puken komentamassa
-laivassa 'Dristigheten'. Siinä oli miestä! en unhota häntä milloinkaan,
-vaikka eläisin satavuotiaaksi --."
-
-"Hiljaa! eikö siellä kuulunut jotakin katajapensaasta", kuiskasi
-luutnantti keskeyttäen.
-
-"Ei, herra luutnantti, ei ne vielä kotvaan aikaan tule, ja sitäpaitse,
-kyllä Janne meille siitä tiedon antaa. Niin, Puke oli saanut käskyn
-itse kuninkaalta avata tietä laivastolle, pienelle ja suurelle.
-Ja me nostimme purjeet ja laiva teki käännöksen niin kauniin kuin
-manöövereissä konsaankin, ja Puke seisoi perässä niin ystävällisenä ja
-tyyneenä kuin ainakin, vaikka hänen silmänsä vähän kimaltelivat. Mutta
-sitten lensi hän tulipunaiseksi ja juoksi luotsin luo, joka ohjasi
-hullusti, ja kävi itse peräsimeen. Se tuntui meistä niin turvalliselta,
-seisoessamme siinä tykkien ääressä, valmiina laukasemaan, kun
-käskettäisiin..."
-
-"Hiljaa", keskeytti luutnantti taas, "sieltä kuului jokin merkkiääni."
-
-"Ei kuulunut, herra luutnantti, se on ainoastaan mänty, jota tuuli
-hankaa toista vastaan. Vielä he eivät tule. Niin, Puke seisoi siinä
-ja saarnasi, se on, hän ei puhunut yhtään sanaa, vaan muljotti meihin
-silmillään, toisen vuoron katsellen vihollista, joka jo oli ruvennut
-ampumaan. Venäläiset laivat, risteilijät ja fregatit, olivat kaikki
-yhdessä linjassa ja kaikkien niiden ohi meidän tuli purjehtia, eikä
-kumminkaan laskea karille -- niin, se oli mainio päivä. Ja koko Ruotsin
-laivaston, jossa kuningas ja herttuakin oli, tuli seurata meitä.
-'Elkää ampuko', huusi Puke minkä jaksoi, 'elkää hemmetissä ampuko,
-ennenkuin käsken', eikä hän muuta sanonutkaan. Mutta hän luimisteli
-meitä niin terävästi, -- elkää hätäilkö, luutnantti, se oli taas tuo
-sama mänty, -- ja me ymmärsimme, että tässä on parasta totella, vaikka
-sormiamme, kutkuttikin. Mutta laivamme oli hyvä purjehtija, ja nyt
-se otti sellaisen vauhdin, kuin jos se olisi aivan tanssien tahtonut
-puikahtaa venäläisten ohi. Ja Puke seisoi siinä tyyneenä, silmät vain
-kiiltelivät, kuin jos hän jotakin pilaa olisi miettinyt. Ja sitä hän
-lie miettinytkin, sillä yhtäkkiä hän huusi: 'Ampukaa!'"
-
-"Hiljaa, sanon minä...!"
-
-"Anteeksi, herra luutnantti, mutta eihän se tässä tuulessa mihinkään
-kuulu. Minusta tuntuu aivan, kuin olisin juuri nyt kuullut itsensä
-Puken huutavan 'ampukaa! -- ja me lennettiin tykkien luo. Nyt oli
-venäläisten laivain kylki käännetty meitä kohti, -- sitä hän oli
-odottanut --, ja silloin sitä leimahti tulta, eikä sitä tullut Puken
-mielestä sittenkään kylliksi. 'Ampukaa niin perhanasti...!' anteeksi,
-herra luutnantti, mutta niin hän kirosi, 'ampukaa kahta tuimemmin,
-jotta huomaavat, että täältä sotapoikia tulee; ja muistakaa pojat',
-huusi hän, ja kirosi taas, 'että kuningas tulee sieltä jälestäpäin.' Ja
-silloin hän nauroi ja oli suloinen kuin kaunis tyttö, ja me nauroimme
-tykkiemme luona. Herra Jumala, sellainen miesten mies! Ja me ammuimme,
-että tykit kuumuuttaan sihisivät, aina kun miehistä hikipisaroita
-niille tippui. Ja olihan sitä mihin ampuakin, sillä me purjehdimme
-viidenkolmatta kyynärän päässä venäläisten laivojen ohi. Ja kun siten
-olimme luistaneet koko linjan ohitse ja Puke näki, ettei laivasto
-ollutkaan jaksanut meitä seurata, vaan yhä makasi siellä savun takana
-koettaen pyrkiä eteenpäin, silloin huusi hän: 'kääntäkää ruori!' ja
-laiva nousi notkeasti vastatuuleen. Me ihmettelimme, että mitä se nyt
-aikoo, sillä olimmehan juuri onnellisesti päässeet kaikkien karien ja
-ryssien ohi. Mutta silloin hän taas nauroi ja huusi: 'Nyt me käännämme
-ja annamme piru vie noille väylänvartijoille lisää...' Niin, herra
-luutnantti, hän kirosi taas ja lisäsi: 'Annamme niille vielä vähän
-jälkiruokaa, sen teemme!' Ja sen teimme, sitä ateriaa he varmaankin
-ovat kauan muistelleet... Sellaista päivää mulle ei enää tule. Päivä
-paistoi ja tuuli puhalsi raittiisti ja kaikki oli iloista, iloinen oli
-yksin toverini Lassi Forsbergkin, joka oli saanut tammisälön polveensa,
-niin että hänen jalkansa ikipäiviksi jäi luokiksi, -- hänkin oli
-iloinen... Mutta nyt hiljaa, herra luutnantti..."
-
-Huudahdus metsästä katkasi suulaan kertojan tarinan Viipurin
-kujanjuoksusta.
-
-"Se oli Janne", kuiskasi Stig, joka koko ajan oli hiljaa maannut ja
-kuunnellut.
-
-Mutta kotvaseen ei sen jälkeen muita ääniä kuulunut, joten sitä jo
-vähän ruvettiin epäilemään. Vaan pistoolin laukaus häiritsi silloin
-yhtäkkiä yön yksitoikkoista hiljaisuutta. Siitä alkoi viritä elämää
-ja liikettä metsässä ei aivan kaukana piiloilevista miehistä. Joku
-huusi ja hoilasi kaukana, mutta mitä kieltä se huusi, sitä ei voinut
-erottaa, vaan lähempänä komentelivat venäläiset päälliköt korkealla
-äänellä. Siitä saattoi päättää, että he olivat luopuneet kaikesta
-varovaisuudesta ja yrityksestään äkkiarvaamatta syöstä vihollistensa
-kimppuun.
-
-Vielä istuivat nuo kolme miestä liikahtamatta piilopaikassaan,
-odotellen tapausten kehittymistä.
-
-Kun meteli metsässä kasvoi ja laukauksia rupesi kuulumaan useammiltakin
-tahoilta, silloin eivät tykkivenheessä olevat miehet enää voineet pysyä
-tyyneenä, vaan soutivat he, ensiksi varovasti, vaan sitten täyttä
-vauhtia, maata kohti. Lyhyt ja kiivas neuvottelu näytti tapahtuvan
-laivassa ja sen jälkeen iski yksi miehistä laivakeksinsä kiinni siihen
-pikkuvenheeseen, joka jo oli maissa. Tuntui siltä, kuin joku päällikkö
-turhaan olisi koettanut kieltää miehiä sitä tekemästä.
-
-Ja niin hyppäsi kolme miestä tykkivenheestä pikkuvenheeseen ja siitä
-maihin, jättäen ainoastaan kaksi miestä aluksenvartijoiksi. Muutamain
-silmänräpäysten perästä olivat ne, jotka maihin olivat juosseet,
-ehtineet noiden kolmen ruotsalaisen ohi ja hävinneet metsään päin,
-josta meteli yhä kuului.
-
-"Nyt, taikka ei koskaan!" virkkoi luutnantti matalalla mutta
-päättäväisellä äänellä ja juoksi samassa, kumarassa ja piiloillen,
-toveriensa seuraamana pienen venheen luo, jonka teljojen yli he
-loikkasivat, hypätäkseen tykkivenheeseen. Tästä kuului äänekäs
-hämmästyksen huudahdus, kun siinä olevat miehet huomasivat vaaran, ja
-molemmat he tarttuivat airoihin työntääkseen aluksensa selemmäs. Mutta
-huomatessaan, etteivät he jaksaneet saada raskasta alusta vesille,
-tarttuivat he miekkoihinsa. Vaan se oli jo myöhää. Bramrå oli jo
-tarttunut toista kurkusta ja kaatanut hänet kannelle ja pistoolin
-laukauksella teki luutnantti lopun toisesta.
-
-"Puhkase pohja pikkuvenheestä, Stig", huusi Bramrå maatessaan siinä
-vihollisensa päällä.
-
-Stig hyppäsi takasin ja koetti kenkänsä raudoitetulla korolla puhkasta
-venheen kylkilautaa. Vaan se kesti. Silloin juoksi hän maihin ja
-kaivoi haavoitetulla kädellään suurta kiveä rantahiekalta; lujassa se
-oli, vaan se irtausi vihdoinkin ja hän pudotti sen täydellä vauhdilla
-venheen laitaa vastaan. Se teki toivotun vaikutuksen. Mutta samalla
-kuului jo kaksi miestä juoksevan metsänrinnasta rantaan venhettä kohti.
-Ne olivat juuri niitä miehiä, jotka äsken olivat maihin menneet,
--- pistoolin laukaus oli heille ilmaissut, että jotain kavalaa oli
-tekeillä. Stig viskautui koko painollaan tykkivenheen keulaa vastaan
-ja sai niin sen vaivoin lähtemään rannasta. Sitten hyppäsi hän itse
-veteen, sai kiinni luutnantin kädestä ja pääsi alukseen hänkin.
-Verkalleen lipui tykkivenhe selemmäs; Bramrå oli luutnantin käskystä
-jättänyt vangitsemansa venäläisen henkiin, -- häntä tarvittiin
-soutajaksi.
-
-"Nyt ei mulla enää ole yhtään laukausta pistooliani varten jälellä",
-virkkoi luutnantti, pistäen aseen huotraansa. "Senvuoksi: kuulkaa,
-miehet!"
-
-"Kuulemme, herra luutnantti."
-
-"Mitähän jos vielä, alkuun päästyämme, jatkaisimme hiukan tätä ilvettä?"
-
-"Jako ampuisimme tuon toisen tykkivenheen puhki", puuttui Stig heti
-tuumaan. "Niin."
-
-"Valmis olen yritykseen", huudahti Bramrå, "tästä tulee yhtä hauskaa,
-kuin oli kahdeksantoista vuotta sitten."
-
-"No soutakaa sitten, miehet, heidän aluksensa on tuolla niemen takana.
-Mihin katosivat nuo mattimyöhäset, jotka äsken rannalle juoksivat?"
-
-"Ne palasivat takaisin metsään, kun huomasivat tulleensa liian
-myöhään", ilmoitti Stig. "Ja siksi juuri on täperällä, ehdimmekö tuon
-tempun suorittaa, ennenkuin venäläiset saavat tiedon hommistamme. Mutta
-koettakaamme kaikissa tapauksissa."
-
-Kului kotvanen, ennenkuin niemeen päästiin. Miehet kyllä kiskoivat
-voimansa takaa, mutta raskas alus kulki hitaasti. Ja kun niemen kären
-ohi oli päästy, silloin kuului metsästä huutoa ja hoilotusta, joka
-osotti, että hajaantunutta väkeä keräiltiin kokoon. Rannalla oleva
-tykkivenhe kuumotti päivän kelmeässä koitteessa vettä vasten. Välimatka
-oli pitkä, mutta kannattihan koettaa, eikä ollut varaa tuhlata aikaa.
-Salmen pinta oli tyyni, siitä saattoi varmasti tähdätä. Luutnantti
-mittasi tarkoin etäisyyden, tähtäsi huolellisesti ja laukasi.
-
-"Sattui!" huudahtivat miehet yhteen ääneen. Vesi pärisi tykkivenheen
-ympärillä.
-
-Kun pamaus kuului, hyökkäsi osa venäläisistä puhkiammuttuun
-tykkivenheeseen. He koettivat saada tätä kääntymään, voidakseen
-tähdätä kanoonalla pakenevia. Kiire siinä siis oli päästä pakoon.
-Venäläisiltä valloitettu tykkivenhe, joka oli ollut karilla, vuoti,
-ja vettä lisääntyi myötään lastiksi; mutta se pysyi kumminkin näin
-kevenneenä veden pinnalla, kun luutnantti alinomaa pumppusi. Mutta uusi
-luoti varmaankin tekisi heistä lopun. Kaikin voimin ponnistaen saivat
-miehet raskaan aluksen käännetyksi ja kulkemaan salmeen päin. Muutamia
-syliä oli enää niemeen, joka olisi suojan antanut. Mutta silloin tykki
-laukesi; vesi pärskähti keulan puolella. Bramrålta lensi hattu, hän
-kyykähti kokoon, mutta nousi taas istualleen ja jatkoi sountiaan.
-
-"Se vei vain hatun, herra luutnantti." Vaan verijuova, joka poskea
-myöten rupesi alas virtaamaan, osotti, ettei luoti ollut ainoastaan
-hattuun sattunut. Se oli uurtanut syvän vaon päänahkaankin.
-
-Useampia luotia ei ehtinyt vihollinen ampua, tykkivenhe soljui turvaan
-niemen taa.
-
-"Luutnantti!" virkahti Stig, lepuuttaen tuokion airoaan.
-
-"No, mitä nyt?"
-
-"Eiköhän tämä tykkivenhe ole mahtanut kuulua Viaporin
-rannikkolaivastoon?"
-
-"Niinpä luulen; monta siellä menetettiin."
-
-"Niin, minä arvelin vain sitä, että uneni oli kumminkin osapuilleen
-tosi. Ehkä se voisi toteutua vielä enemmänkin."
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Kauppias Aron Borisoff oli aina ollut hyvin pidetty mies
-paikkakunnallaan. Hänellä oli näet aina viljalti rahaa. Eikä hänestä
-ollut muutenkaan mitään pahaa sanottavana, ellei kateilijain juoruja
-tahtonut kuunnella. Hän oli nyt siellä rannikolla asunut 25 vuotta, eli
-aina siitä asti, kuin hän maahan oli muuttanut, ja oli moniaita vuosia
-sitten jäänyt lapsettomaksi leskeksi; hiljalleen eleli hän siellä
-nyt vanhanpuoleisen taloudenhoitajattarensa kanssa. Hänen kauppansa,
-josta sekä lähin maaseutu että saaristo osti jokapäiväiset tarpeensa,
-kannatti mainiosti, kun hän sitä viisaasti hoiti.
-
-Sitten tuli sota ja sen mukana kaikenlaista levottomuutta ja
-epävarmuutta asukkaiden elinkeinoihin. Mutta Borisoffin hyvinvointi
-se vain näytti olevan kasvamassa päin. Keväillä hän maalautti talonsa
-uudelleen, laajensi puutarhaansa, joka oli törmän rinteellä, osti
-uuden hopeahelaisen kävelykepin ja hienot kahden hengen rattaat. Neiti
-Johanna, taloudenpitäjä, tunsi sydämmensä aivan pullistuvan.
-
-Sittenkuin osa siitä saaristolaivastosta, joka Viaporin valloitettua
-oli joutunut venäläisten käsiin, oli asettunut Turun eteläiseen
-saaristoon, tapahtui usein, että eräs hienosti puettu, paikkakunnalla
-vieras herrasmies kävi kauppiaan luona. Hänet souti lähellä oleva
-kalastaja Olli tavallisesti maihin ja Borisoff vastaanotti häntä aina
-itse laiturilla. Pitkällistä asiaa ei miehellä koskaan ollut.
-
-Kemiön kirkossa, joka oli parin penikulman päässä maihin päin, oli
-väestö nähnyt kauppiaan yhden ainoan kerran. Sinä sunnuntaina oli juuri
-kirkossa luettu eräs valloittajain julistus, jossa kansaa kehotettiin
-pitämään valloittajia ystävinään ja vapauttajinaan. Sitä luettaessa
-liikkuivat Borisoffin vilkkaat silmät tutkistelevasti katseesta
-katseeseen ja hän näytti tarkastavan, minkä vaikutuksen julistus teki
-ääneti kuuntelevan seurakunnan kasvoihin. Samana iltana oli hänen
-luonaan pidot, joissa kaikki vieraat joivat julmasti, isäntä yksin
-varovasti. Ja sen päivän perästä oli kauppiaan luona useamminkin
-tällaisia hauskoja pitoja, joihin oli kutsuttu etäisempiä ja lähempiä
-naapureita, jotka eivät ennen juuri olleet kuuluneet hänen lähimpään
-seurapiiriinsä.
-
-Sellainen pieni iltama oli kauppiaan talossa nytkin samana yönä,
-jolloin merellä tuo pieni kahakka tapahtui. Vieraita oli ollut paljo,
-sekä mies- että naispuolisia, mutta vähin erin ne olivat ajaneet
-kotiinsa, niin että sinä myöhäisenä iltahetkenä, jolloin Janne ohjasi
-venhettä kauppiaan ikkunan ohi, ainoastaan kaksi vierasta oli jälellä.
-
-Maanviljelijä, taikka "tilanomistaja", joksi häntä komeasti mainittiin,
-Hausser käveli siellä vilkkaasti suurta lattiaa edestakasin, polttaen
-piippuaan ja nähtävästi ristiriitaisten tunteiden vallassa. Silloin
-tällöin pysähtyi hän ja katseli tummilla silmillään takaapäin
-Borisoffia, joka aivan tyyneenä seisoi ikkunan luona ja koetti
-tähystellä ulos sumuiselle selälle ja saaristoon. Hausser oli pitkä,
-voimakkaannäköinen mies; kasvonpiirteet olivat tarmokkaat, hiukan
-synkät, mutta sangen kauniit.
-
-Selkänojassa sohvannurkassa ja rauhallista unta nauttien istui
-lihavahko, melkein pyöreäpäinen herra; kasvojenpiirteet olivat hänellä
-avoimet ja alkujaan hienot, mutta niistä näkyi jo elähtäneen ja
-juopotelleen miehen väsymystä ja velttoutta. Pöydällä hänen edessään
-oli runsaasti juomavaroja, -- kauppias Borisoff tarjosi viljalti,
-vaikkei hän mitään varsinaisia juominkeja pannutkaan toimeen. Pullot
-näkyivät nyt keräytyneen tuon pienen, nukahtaneen miehen eteen, jota
-sanottiin maisteriksi. Hän oli nimeltään Borg ja kirjoitteli väliin
-kirjeitä Åbo Tidningiin, harjoitellen muuten jotakin opettajatointa.
-
-"Borisoff!" virkkoi Hausser vähän hermostuneesti ja pysähtyi
-kävelystään.
-
-Kauppias käännähti ympäri. Hänen kasvonsa olivat tyyneet, kalpeat ja
-parrattomat; katse silmistä kävi vähän epävarmaksi, kun hän alinomaa
-räpytti silmiään silmälasien takana.
-
-"Hiljaa!" virkkoi hän puoliääneen, nyökäyttäen päätään sohvaan päin.
-
-"Hän nukkuu -- niinkuin tavallisesti", vastasi tilanomistaja hiukan
-pilkallisesti. "Se kai onkin parasta, niin hänen on rauhallisinta.
-Jospa voisi tehdä samalla tavalla!"
-
-"Sinä käsität asian liian juhlalliselta kannalta, Hausser, elä
-kiivastu, veliseni!"
-
-"Voiko käsittää liian juhlalliselta kannalta sitä asiaa, joka koskee
-isänmaata, vieläpä tämmöisenä aikana, jolloin ei toisena päivänä tiedä,
-kuulutaanko toisena Venäjän vai Ruotsin alle."
-
-"Siinäpä se, tuota vastausta juuri odotin. Sinä et voi olla
-sekottamatta asiaan suurpolitiikkaa ja mietelmiä isänmaankavalluksesta,
-vaikka on kysymys pelkästään pienestä jutusta, joka voidaan pitää
-minun ja sinun välisenä, jos vain sinä tahdot. Ja sitä voidaan
-sitäpaitse aivan yhtähyvin pitää isänmaallisena kuin epäisänmaallisena
-tekona. Vaan sinä et tahdo antaa minun selittää, sinä keskeytät minut
-kohta kun itse pääasiaan ehdin. Nyt nukkuu maisteri. Puolen tunnin
-perästä on ehkä liian myöhää puhua tästä asiasta, jos mieli sen jäädä
-meidänväliseksi. Tahdotko kuunnella minua tyyneesti nyt?"
-
-"Tahdon ainakin koettaa."
-
-"Silloin sen voitkin. Ensiksikin sinä tiedät, että äitini oli
-suomalainen, enkä tarvinne sulle erittäin huomauttaa siitä, että äitini
-muisto yksin jo takaa mielipiteeni olevan suomalaisystävällisiä.
-Käynhän sitäpaitse kauppaa yksinomaa suomalaisten ja ruotsalaisten
-kanssa ja se on taloudellisen olemassaoloni ehto. No niin. Sinulla
-on nyt maksettavana tuhannen riksin velka, maksettava huomispäivänä.
-Sinulla on perhe ylläpidettävänä... elä keskeytä minua, Hausser...
-etkä ole ajoissa voinut hankkia noita rahoja. Tämmöisinä sota-aikoina
-se ei olekaan niin helppoa. Minullakaan itselläni ei ole rahoja,
-vaikka kuinka kernaasti tahtoisin auttaa sinua ja perhettäsi. Mutta
-sattuma on vaikuttanut, että juuri päivää ennen, eilisenä päivänä --
-eikö olekin se omituinen sattuma? -- sain kirjeen eräältä venäläiseltä
-meriupseerilta ja siinä kirjeessä oli juuri se määrä rahoja, minkä
-sinä tarvitset. Minua on pyydetty, jos mahdollista, näillä rahoilla
-hankkimaan esteettömän matkan muutamille venäläisille tykkivenheille
-erästä kanavaa myöten, joka juuri sattuu kulkemaan sinun tilustesi
-lävitse. No, jos en tuntisi vaikuttimia tähän tarjoukseen, käsittäisin
-sen tietysti minäkin loukkaukseksi. Täällä on kirje, mutta mitäpä siitä
-hyödyt, ethän ymmärrä venäjää. Mutta nuo vaikuttimet ovat suomalaisille
-varsin ystävälliset. Tunnethan itse tuon surullisen tapahtuman, joka
-sattui, kun venäläisten tykkivenheiden kaksi viikkoa sitten piti
-kulkea Kemiönsalmen kautta. Molemmin puolin virtasi verta, miehiä
-kaatui, perheitä jäi turvattomiksi, ja ainoastaan siitä syystä, että
-kapteeni Sölfverarm uhkamielellä koetti estää tuota läpikulkua, jota
-ei kumminkaan _voitu_ estää. Nyt on taas sama juttu kysymyksessä.
-Katsos, politiikkaa ja sotaliikkeitä, niitä en ymmärrä vähääkään, mutta
-sen minä ymmärrän, että venäläisiä ei voida kumminkaan ajanpitkään
-estää etenemästä, jos he sitä tietä tahtovat kulkea, sillä onhan
-heillä monin verroin enemmän tykkivenheitä kuin ruotsalaisilla näissä
-vesissä. Nyt on vain säästettävä ihmisverta, jota sen pahempi jo on
-riittävästi virrannut. Sulta ei pyydetä muuta, kuin että käsket väkesi
-pysyä tyyneenä, yrittämättäkään estää kanavan aukasemista. Täytyyhän
-tunnustaa, ettei venäläinen sotaväki eikä meriväki ole kansalle pahaa
-tehnyt niinkauan kuin kansa ei ole ruvennut sitä hätyyttelemään, --
-viisainta on siis olla heitä ärsyttämättä. Sitä osottaa kyllä kertomus
-talonpojista, jotka tässä eräänä päivänä hirtettiin. Teet maallemme
-palveluksen, jos ihmisrakkauden käskyä noudatat."
-
-"Oletko lopettanut?" kysyi Hausser ja puri yhteen huulensa.
-
-Borisoff ei vastannut, hän rupesi välinpitämättömästi pistämään
-piippuunsa.
-
-"Ja sinä siis tahdot", jatkoi Hausser, jonka kasvot väreilivät
-mielenliikutuksesta, "että minun pitäisi ottaa vastaan venäläistä rahaa
-sellaisesta ihmisrakkaudesta."
-
-"En, minä en yleensä tahdo mitään", vastasi isäntä pilkallisesti, --
-"arvelin vain, että tarvitset rahaa, ja voit sinä ne saada Ruotsinkin
-riikintalareissa, jos se on sulle mieluisampaa."
-
-"Borisoff!" huudahti Hausser melkein kuiskaten ja vaikeasti säilyttäen
-mielenmalttinsa. -- "Sinä olet isäntäni tänään ja olet aina ollut hyvä
-isäntä, sitä en unhota -- --. Mutta..."
-
-"Minä tiedän, mitä aijot sanoa", virkkoi isäntä keskeyttäen ja vaihtaen
-äskeisen pilkallisen äänensä lempeämmäksi. "Ja minä ymmärrän, että voit
-katsoa asiaa, niinkuin sen teet. Mutta kuuntele minua vielä kerran.
-Sinä tiedät, kuinka lähellä oli, ettei oma talosi joutunut tuhkaksi
-ja oma perheesi mierolle, ainoastaan siitä syystä, että _luultiin_
-sinun olleen apuna yllämainitussa kahakassa. Itse olet tarpeesi mulle
-esittänyt, minä tarjoan sulle apua, -- voithan käsittää sen lainaksi,
-jos tahdot, ja maksaa takasin, kun voit, kunhan vain kirjotat pari
-riviä, että kanavaa saadaan käyttää, -- käytetyksi se tulee kaikissa
-tapauksissa, teitpä kuinka paljo vastarintaa tahansa. Mutta, kuten
-sanoin, minulla on oma käsitykseni asiasta ja mulla on oikeus se omata
-ja sinä tiedät, että minä olen yhtä hyvä, ehkä parempi, Suomen ystävä
-kuin sinä. Muistathan kun istuimme täällä ja keskustelimme ja uutinen
-saapui Viap..."
-
-"Vaiti!" ärjäsi tilanomistaja ja astui askeleen taaksepäin, kuin jos
-käärme häntä olisi pistänyt. "Sitä nimeä elä mainitse nyt, kun minua
-kehotat ottamaan venäläisiä rahoja, päästääkseni venäläisiä laivoja
-Suomen vesiä kulkemaan. Olen kuullut kylliksi..."
-
-"Hausser!"
-
-Vaan tämä oli jo rientänyt ovesta ulos. "Mistä on kysymys, kuka minua
-huusi!" sopersi Borg heräillen sohvalta.
-
-"Ei kukaan sinua huutanut, Hausser vain kutsui hevostaan. Hän ei voinut
-oikein hyvin ja lähti siitä syystä kotiinsa, -- mitä tahtoo neitsyt?"
-
-Taloudenhoitajatar seisoi avonaisessa ovessa, -- hänkin oli säikähtänyt
-Hausserin vihasta lähtöä.
-
-"Arvelin, että herra tilasi sisään jotakin."
-
-"Niin, oikeinpa arvasit. Käskekää Katin tuoda sisään vähän lämmintä
-vettä."
-
-Aivan tavallisella äänellä kauppias tämän sanoi. Ja kumminkin näytti
-neiti Johanna tajunneen jotakin: hän pysähtyi pariksi sekunniksi ovelle
-ja katseli niiden kuluessa Borisoffia niin läpitunkevasti, viisaasti
-ja epäilevästi, että sen katseen saattoi ajatella johtuvan ainoastaan
-naisellisesta mustasukkaisuudesta. "Kuule, kuinka ne nyt elävät,
-nimittäin tyttö ja hänen äitinsä?" kysäsi Borg, joka ei ollut huomannut
-mitään muuta, kuin että vesikannu todellakin oli tyhjä.
-
-"Niinkuin ennenkin, luullakseni", vastasi Borisoff. "Köyhyyshän niillä
-on. Isä jäi viime sodan aikana kateisiin, kuten ehkä tiedät, Kati oli
-silloin vuoden ikäinen. Niin, siitä on nyt kahdeksantoista vuotta.
-Senjälkeen he ovat hiljaisuudessa yhdessä eläneet. Minä auttelen
-hiukan, annan tytön olla täällä Johannaa auttamassa, kun vieraita on,
-suoranaisia almuja ne eivät näet ottaisikaan vastaan."
-
-"Tytöllä taitaa olla jonkunverran sivistystä?"
-
-"Enemmän kuin luulisikaan, vaikk'en tiedä, mistä hän sen on hankkinut."
-
-Oven avasi Johanna ja Kati astui sisään lämpöstä vettä tarjottimella
-kantaen. Kun Borg sen huomasi, oikasihe hän suoraksi loikoilevasta
-asennostaan ja hän katseli tyttöä niin vilpittömästi ja välittömästi
-ihaillen, että jotain hienoa taas äkkiä kuvastui hänen omistakin
-kasvoistaan, jotka kävivät lempeän ja miellyttävän näköisiksi.
-Katilla oli tummat silmät, paksu palmikko niskassa ja kasvot olivat
-miettiväisen ja surunvoittoisen näköiset; ja semmoisena hän oli niin
-yksinkertaisen kaunis, kuin ainoastaan kansan lapsi voi olla, joka on
-kasvanut yhdessä metsän näreiden kanssa eikä ole kokenut maailmasta
-muuta, kuin minkä äiti on opettanut.
-
-"Kiitos, Kati pieni", virkkoi Borisoff lempeällä äänellä, jota hän
-ei muuten koskaan käyttänyt ja taputti pari kertaa tyttöä keveästi
-olkapäälle. Samalla hän keksi hämärässä ovenraossa neiti Johannan.
-Silmänräpäyksessä he katseen vaihtoivat; mutta ei millään muulla
-kielellä voidakaan niin nopeasti vaihtaa tunteita eikä aavistuksia,
-kuin silmäin kielellä.
-
-Neiti Johanna oli nähnyt, ettei punastumisen oirettakaan ollut näkynyt
-Katin poskella, mutta hän oli nähnyt samalla, että kauppias oli pannut
-pahakseen hänen vakoilemisensa. Ja neiti Johanna tunsi, että siitä
-hetkestä oli hänen suhteensa noihin molempiin muuttunut.
-
-Kati oli menossa ulos ovesta, kun hän äkkiä pysähtyi ja kuunteli.
-
-"Sieltä kuului varmaankin laukaus, herra patroona", virkkoi hän.
-"Mitähän jos ruotsalaiset ja venäläiset tappelevat tuolla selällä."
-
-"Luulenpa että erehdyt, tyttöni", vastasi isäntä. "Kohta meillä
-toivoakseni onkin rauha maassa."
-
-"Rauha!" huudahti tyttö melkein uhkaavasti. "Rauha palaa, kun
-venäläiset ovat ajetut pois Suomesta, mutt'ei ennen!"
-
-"Mikä hänelle tuli?" kysyi Borg, kun tyttö oli lähtenyt huoneesta ja
-hän itse pani uutta lasia totia. "Mistä hänessä tuo into ja tuli?"
-
-"Siinä sen näet", vastasi Borisoff, "mitä yllyttely ja kiihotus voi
-saada aikaan. Kohta on kansassa katkeruus aivan leppymätön, ellei
-aikonaan sinne tänne kaadeta vettä ja tyynnytetä mieliä. Ja sitä juuri
-sinunkin pitäisi tehdä, jos, niinkuin minä, harrastat kansan parasta.
-Täällä voin sulle puhua niinkuin ystävä ystävälle -- niin ei voi joka
-miehen kanssa tehdä. Näetkö, Borg, kukaan ei saa päähäni, että tämä on
-tavallinen valloitussota. Venäjän keisari on rauhaarakastava ja hyvä
-ihminen, hän ei tahdo kellekään pahaa."
-
-"Mutta pahalta tämä näyttää", arveli Borg hiukan pistelijäästi.
-
-"Se ei olisi näyttänytkään näin pahalta", vastasi isäntä varovasti,
-"jos ei kansa taikka oikeammin kuningas olisi vihollista ärsyttänyt.
-Buxhövdenin julistus oli kyllä ensi silmäyksellä ehkä hiukan vaikeasti
-sulava, mutta se on varmaan sittenkin hyvää tarkoittava. Sillä sanoppas
-mulle oikein rehellisesti: mitä me voimme koko Venäjää vastaan? Eikö
-ole sata vertaa viisaampaa ja ennen kaikkia ihmisellisempää, koettaa
-säästää tätä kaikkea verta, jota joka päivä vuodatetaan, kuin potkia
-tutkainta vastaan, joka alunpitäin ehkä ei ensinkään ollut meitä
-vastaan tähdätty."
-
-"Niinhän voi olla", arveli Borg, joka oli hämillään, kun ei keksinyt
-parempaa vastausta, ja rupesi pöydän laitaan naputtelemaan. "Mutta
-odottakaamme, nähdäksemme, mitä Sandels saa aikaan."
-
-"Sandels! mitä hän voisi tehdä, vaikka hän olisi kuinka urhea soturi,
-kun hänellä on sellainen kuningas ja sellainen ylipäällikkö."
-
-"Niin, se voi olla totta sekin. Ja surullista se vain on."
-
-"Mutta sodan surullisimpia puolia voi kansa käytöksellään sekä
-kiihottaa että miedontaa. Sanomalehdilläkin voisi olla paljo tekemistä."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi vilkkaammin Borg, joka nyt rupesi tuntemaan
-olevansa varmemmalla pohjalla.
-
-"Niin, tietysti voi sanomalehti äärettömän paljo vaikuttaa, joko
-yllyttämällä tai rauhoittamalla kansanjoukon mielialaa. Ja nyt minä
-johdunkin itse pääasiaan. Sinun, Borg, jolla on sekä päätä että kynää,
-pitäisi kirjoittaa pieni isänmaallinen, kuuletkos, isänmaallinen
-kappale Turun ruotsinkieliseen lehteen, jossa kerrot noista pari
-viikkoa sitten Sandön virrassa tapahtuneista verisistä kahakoista ja
-osotat lukijalle, kuinka tällaisen surullisen tapauksen uudistamisen
-voisi kansa välttää, jos se omantunnonmukaisesti pysyisi erillään
-kaikista sotatapauksista. Tiedänhän, että olet ihmisystävä. Minä olen
-sitä myöskin ja tahtosinpa omista varoistani palkita sinua sellaisesta
-kirjoituksesta -- asian vuoksi vain. Jospa vain voisin olla varma, että
-et tuntisi itseäsi loukatuksi sellaisesta esityksestä."
-
-Kun Borg kuuli sanan "palkita", kimaltelivat hänen silmänsä. Sellaisia
-etuja hänelle kai harvoin oli tarjottu.
-
-"Terve!" sanoi Borisoff lasiaan kohottaen, hetkisen toveriaan
-tarkastettuaan.
-
-Borg joi, joi toisen ja kolmannen kerran, joi isännän ihmisystävällisen
-aatteen maljan. Ja joka kerralta, kun hän joi, näytti hän siitä yhä
-enemmän ihastuvan. Tilattiin lisää vettä, mutta tällä kertaa tuli neiti
-Johanna itse sisään. Kauan ja seikkaperäisesti teki Borisoff selkoa
-tuon artikkelin tarpeellisuudesta ja sen sisällöstä ja vihdoin tunsi
-herra Borg olevansa niin elävästi vakuutettu tuollaisen kirjoituksen
-hyödystä, että hän siltä paikalta, vielä innostuksessaan ollessaan,
-päätti ryhtyä kirjoittamaan noista uusista näkökohdista. Yö oli jo
-kulunut koko pitkälle, kun kirjoitus vihdoin oli valmis ja sen tekijä
-rupesi sitä ääneensä lukemaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tilanomistaja Hausser ajoi yksinäistä matkaansa yöpimeässä, seuranaan
-harmi ja toivottomuus. Hänellä oli matkaa pari peninkulmaa kotiinsa
-ja siis hyvä aika miettiä, mitä oli puhuttu. Miksei hän ollut lyönyt
-Borisoffia korville tuommoisesta ehdotuksesta?
-
-Vaan kun hän oli ajanut vielä kappaleen, oli jo harmi jättäytynyt
-jälemmäs ja ainoastaan toivottomuus pysytteli mukana hänen
-seuralaisenaan ja kuiskasi hänen korvaan alinomaa uusia asioita. Mitäpä
-oli hän voittanut tällä käynnillään kauppiaan luona? Vihollisekseen
-tehnyt sen ainoan, joka mahdollisesti häntä auttaa saattoi.
-Tilanomistaja Hausser! Muutamain tuntien perästä saavat ihmiset
-sanoa: Vararikkolainen Hausser! Ja niin ainoastaan senvuoksi, että
-hän oli ryhtynyt tuohon lupaavaan kalkkilouhosyritykseen vähää ennen
-sodan alkua. Vaimo parka, lapsiraukat! Siellä ne nyt istuivat kotona
-lampun ääressä, häntä odotellen, kuunnellen vaunun kolinaa, valmiina
-hyökkäämään häntä vastaan ja häntä tervehtimään. Vaimo parka, tuo
-uskollinen, joka saattoi lukea hänen kasvoistaan jokaisen ajatuksen,
-jokaisen surun, hän virkahtaisi heti ensi sanoikseen: ei siis
-onnistunut? Ah, hän pelkäsi järkeään!
-
-Mutta, -- olihan vielä pelastuksen mahdollisuus. Tokkohan tuo Borisoffin
-ehdotus onkaan niin häpeällinen, kuin miltä se ensi silmäykseltä
-näytti? Mitenpä hän estäisi, jos tahtoisikin, venäläisiä tykkivenheitä
-kulkemasta kanavan läpi? Vesihän on yleistä tavaraa. Eikähän hän voi
-suoranaisesti ottaa sotaan osaa, eihän hän ole soturi. Sitäpaitse, --
-tarjosihan Borisoff rahat lainaksi. Lainaa hän nyt vain tarvitsikin, --
-jos saisi rahat nyt maksaakseen, voisi hän pian ne työntää kauppiaalle
-takasin. Ah, vaimo ja lapset...!
-
-Taas kulki hevonen täyttä juoksua sitä pimeätä maantietä pitkin, joka
-vei kauppiaan taloon. Siinä ajoi Hausser, yhä vielä "tilanomistaja"
-Hausser, joka oman kotinsa portilla oli epätoivossaan pyörtänyt hevoset
-takasinpäin, lähteäkseen vielä tavottelemaan mahdollista pelastusta.
-Toivo pyrki taas asettumaan seuralaiseksi hänen viereensä, vaikka se
-taistelikin kunniantunnon kanssa. Hän näki silmäinsä edessä paperin,
-jonka alla oli hänen oma nimensä ja jossa hän lupasi venäläisille
-vapaan kulun tilustensa läpi, vahingoittamaan Suomen sotavoimaa...
-
-Vaunujen vauhti hiljeni. Kädet, jotka ohjaksia pitelivät, vapisivat.
-Mutta tuolta pilkisti jo esiin kauppiaan hyvinrakennettu talo. Tulia
-paloi vielä ikkunoissa. Kenties oli Borg siellä vielä jälellä -- pitikö
-hänen jäädä kaupan todistajaksi! Vaimo ja lapset! Turmion päivä teki jo
-nousuaan.
-
-Hausser pysähtyi, nousi ajopeleistä, sitoi hevosen puuhun ja hiipi
-kuin varas eteisen rappusien luo. Etemmäs hän ei ehtinyt. Jalat
-kieltäytyivät portaita ylöspäin nousemasta.
-
-Silloin nousi rannasta törmälle mies, joka aamuhämärässä näytti
-hoipertelevan. Retkottava pää ja horjuva kävely osottivat, että hän
-oli perin uupunut. Kun hän astui lähemmäs, näki Hausser siimekkäästä
-nurkastaan, että mies myöskin oli läpimärkä, ikäänkuin hän suoraan
-olisi vedestä noussut. Rappusten luo tultuaan näytti mies, samoin
-kuin äsken tilanomistaja, empivän, vaan tuokion viivytettyään lähti
-hän nousemaan taloon. Hän oli puettu talonpoikaiseen pukuun, vyö ja
-puukoton tuppi oli hänellä vyöllään. Kun hän oli ehtinyt portaille,
-johon hänet selvemmin saattoi nähdä, pääsi Hausserilta hiljainen
-huudahdus:
-
-"Se on Janne! Mitähän on tapahtunut?" Kohta sen jälkeen kuului
-Borisoffin ääni sisästä huutavan melkein samat sanat. Janne oli sinne
-astunut juuri sillä hetkellä, jolloin Borisoff oli pöytälaatikosta
-lukenut esiin palkkiota tuosta sanomalehteen pantavaksi kirjoitetusta
-artikkelista. "Saanko vähän vettä", sopersi nuorukainen tuskin
-kuultavasti ja retkahti istumaan tuolille oven viereen.
-
-"Ei hän humalassa ole", virkkoi kauppias Borgille, joka nosti silmänsä
-kirjoituksestaan katsellakseen tulijaa. "Mutta vedessä hän näyttää
-olleen pitemmänkin ajan."
-
-Janne sai vettä, johon viiniä oli sekotettu. Veri lähti taas kiertämään
-ja katse kirkastui.
-
-"Kiitos. Olinpa vähällä väsymykseeni menehtyä. Vaan sitten näin täältä
-tulen loistavan ikkunoista ja niin sain kömmityksi tänne. Kas, onhan
-täällä maisterikin."
-
-"Pitäähän sitä jossakin olla."
-
-"Niin pitää." Janne katsahti Borgia paljo terävämmin, kuin mitä tuo
-lyhyt keskustelu olisi aiheuttanut.
-
-Toisen ryypyn viiniä sai hän ja tunsi samassa, kuinka mieli ja ruumis
-nopeasti lähtivät varttumaan. Ja mielen pirteys kuvastui melkein
-pilkallisesta katseesta, jonka hän kauppiaaseen loi.
-
-"Nyt taidan lähteä", virkkoi Janne nousten, "häiritsen ehkä muuten
-herroja. Kiitos virvoituksista!"
-
-"Odota hiukan. Eikö sulla ole mitään uutisia maailmalta?" kysyi isäntä,
-katsellen tutkivasti nuorukaista.
-
-"Eipä ole, liehän muuten kauppiaalla tuoreemmat tiedot kuin minulla."
-
-"Paljo tapahtuu, josta ei niin hevillä tietoja saa."
-
-"Liehän kauppias kuullut", jatkoi Janne, "että venäläiset aikovat
-kuljettaa useita tykkivenheitä Kemiön salmen läpi eikä enää Sandön
-salmesta, jossa heitä Sölverarm ahdisteli. Aikovat kulkea Hausserin
-tilusten läpi."
-
-"Olenpa kuullut siitä puhuttavan."
-
-"Mutta siihenpä ei taida Hausser suostua, jos hänet oikein tunnen."
-
-"Voineeko hän estää sen?"
-
-"Estääkö, -- viidelläkymmenellä rengillä ja torpparilla! Onhan äsken
-julistettu, että kaikki yksityisomaisuus jätetään rauhaan."
-
-"Tuota et näy sinä, Janne, oikein ymmärtävän. Minä en pidä vihollisten
-puolta, olenhan Ruotsin alamainen, kuten sinäkin. Mutta senverran
-ymmärrän sotaa, että jos he tarvitsevat Hausserin kanavaa, niin sitä he
-käyttävät."
-
-"Mutta tuo ei sovi oikein yhteen lupauksen kanssa, että kaikkea
-yksityisomaisuutta pidetään arvossa, kuten julistuksissa kirkossa
-sanottiin."
-
-"Tulkitseppa julistuksia sinä miten tahdot, minä olen varma, että
-yleisö tekee viisaimmin, jos ei leikkiin sekaannu."
-
-"Onhan Klingspor kehottanut meitä kaikkia olemaan apuna, missä voimme.
-Onhan kai kauppiaskin hyvänä suomalaisena, koettanut auttaa, missä on
-voinut? Anteeksi, vaan onko kauppias jo lähettänyt ne heinät ja jauhot,
-joista viime kuussa kuulin puhuttavan?"
-
-"Sinulle en tarvitse tehdä tiliä, enkä teekään. Mutta koska noin vähän
-näyt sodan merkitystä ymmärtävän, voin sinulle sanoa, että pelaat
-vaarallista peliä, jos vehkeilet venäläisiä vastaan, -- nuo asiat eivät
-kuulu sinuun."
-
-"Siinäpä se, -- vaarallista! Luuleeko kauppias, että minä pidän tätä
-viheliäistä elämistäni sen arvoisena, ettei pieninkin vastoinkäyminen
-venäläisille olisi mielestäni paljoa arvokkaampi. Ja sanotteko,
-etteivät nämä asiat kuulu minuun? Enkö ole suomalainen, vaikka
-köyhä olenkin? Köyhyydessäni olen rikas, kun minulla on isänmaa.
-Jos kauppiaan mielestä meidän on kotona istuttava ja katsottava,
-kun tällainen omaisuus myödään väkivallantekijöille ja pala palalta
-kiskotaan pois, niin minä vastaan: ei! Ei, herra kauppias, polttakoot
-mökin, polttakoot venheeni, kiduttakoot minua, hirttäkööt minut,
-tulkoon onnettomuus, mutta niinkauan kuin hengitän, en sittenkään
-unhota, että olen suomalainen."
-
-Hän näytti venyneen paria tuumaa pitemmäksi, kun hän tuota puhui
-seisaltaan, posket hehkuvina, silmät salamoivina. Tuo äsken niin
-uupunut nuorukainen, joka aivan kuin juopuneena hoiperteli, oli äkkiä
-muuttunut voimakkaaksi, uhkaurheaksi kansallissankariksi, joka oli
-pyhittänyt itsensä ja elämänsä maansa palvelemiseen.
-
-Ja maisteri Borg oli, sen innostuksen valtaamana, joka sanat oli
-nuorukaisen suuhun pannut, hypähtänyt kiivaasti paikaltaan sohvasta.
-Toisessa kädessä oli hänellä kokoonrutistettu paperi, jonka hän juuri
-äsken oli täyteen kirjoittanut, toisen ojensi hän mahtipontisesti
-Jannea kohti, juurikuin ei tämä olisi puhunutkaan, vaan hän itse.
-
-"Borisoff", virkkoi hän melkein huutaen, kun nuorukainen oli
-lopettanut, "tuossa on toisenlaista isänmaanrakkautta kuin paperilla!
-Noin tahdon sanomalehteenkin kirjoittaa, taikka en mitään. Anna
-rahojesi levätä pulpetissa, köyhä olen minäkin, vaan kunniaani en ole
-pannut pantiksi. -- Terve, sinä nuorukainen Maratonin kentältä!"
-
-"Minä olen Kemiöstä", vastasi Janne.
-
-"Vaan terve kumminkin!"
-
-Ja maisteri käveli Jannen luo, kädessään lasillinen konjakkia ja vettä,
-vaan nuorukainen kieltäytyi kainosti, otti lakkinsa ja virkkoi:
-
-"En ole ruokaa maistanut kohta vuorokauteen, nyt minun täytyy lähteä
-kotiin."
-
-"Janne syö ehkä palan täällä meillä", virkkoi siihen äkkiä Johanna,
-joka jo kymmenettä kertaa oli ovelta kurkistellut katsoakseen, eikö
-maisteri aikonutkaan laputtaa tiehensä, ennenkuin aurinko nousi.
-
-Sen teki Janne.
-
-Liikahtamattomana kuin patsas oli Borisoff huoneen pimeästä nurkasta
-katsellut vuoroin luotsipoikaa, vuoroin Borgia. Hänen kädessään oli
-rutistettuna se paperiraha, jonka hän äsken oli aikonut antaa tuon
-ihmisystävällisen artikkelin kirjoittajalle. Hänen kasvonsa olivat
-läpeensä kalpeat. Ainoastaan pieni punanen pilkku kumpasessakin
-poskessa osotti, että jotakin hänessä valtavasti liikkui.
-
-"Sinä hirtehinen", jupisi hän itsekseen, "saadaanpa nähdä, enkö
-siipiäsi lyhennä!"
-
-"Ja sinäkö täällä, Kati!" virkkoi Janne tahallaan talttuneella äänellä,
-kun hän näki tuon nuoren tytönkin olevan keittiössä.
-
-"Niin", vastasi tyttö, jonka ääni vähän vavahti, "olen ollut täällä
-auttamassa neitiä astiain pesussa."
-
-Janne ei sen enempää mitään virkkanut, vaan osotti nälistyneen innolla
-kaikkea huomiota taloudenhoitajattaren laitoksille. Mutta sillaikaa
-kuin hän söi ja vähän kuivaili vaatteitaan tulen ääressä, eivät
-emännän silmät hetkeksikään tauonneet tähystelemästä. Jo kauan sitä
-ennen hän tiesi, millä tunteilla nuorukaimen Katia ajatteli, ja Jannen
-ensi katse kyökkiin astuessaan oli hänelle uusi todiste siitä; vaan
-olivatko nuo tunteet lapsuudenystävän vaiko jonkun vielä lähemmän, sitä
-ei neiti Johanna tarkimmalla vainullaankaan ollut kykenevä selville
-saamaan. Tarkkaavasti, joskin huomaamatta, hän nytkin koko ajan piti
-nuoria silmällä, muttei hänen epäilyksensä selvenneet siitäkään, että
-Kati, kun Janne teki lähtöä, pyysi saada lähteä tätä kappaleen matkaa
-saattamaan.
-
-Kun he tulivat metsänrintaan, käännähti Janne ympäri taakseen katsomaan.
-
-"Kauppias meitä tähystelee ikkunastaan", virkkoi hän.
-
-"Tähystelköön", vastasi tyttö naurellen ja kääntyi hänkin katsomaan.
-"Nyt vihdoinkin lähtee maisteri, johan onkin selvä päivä. Mutta sinä
-olet märkä; kävelläänkö kovemmin?"
-
-"Ei mulla ole kylmä", vastasi Janne.
-
-"No kerro nyt mulle koko tapaus, mutta pian. Minä kuulin laukauksen
-puolenyön aikaan, eikö totta?"
-
-"Taisipa kuulua, tuuli oli tännepäin." Ja Janne kertoi koko yön
-seikkailut ja kahakan venäläisten kanssa. Tyttö kuunteli tarkasti,
-pisti kysymyksen väliin ja osotti suurta asianymmärtämistä.
-
-"Mihin tykkivenhe ja luutnantti sitten joutuivat, sitä en tiedä",
-kertoi Janne lopuksi, "sillä erottuamme en heitä enää nähnyt. Minun
-tehtäväni oli luulotella venäläisille, että me kaikki olimme saaren
-toisella rannalla, ja siinä onnistuin, kuten mainittu; kaikki he
-hyökkäsivät perästäni kuin koiralauma. Ellen olisi niin perinpohjin
-tuntenut tuota louhikkoa ja elleivät takaa-ajajistani useimmat olisi
-olleet humalassa, olisi minun kai hullusti käynyt. Mutta nyt tunsin
-säntilleen, miten minun piti kiertää tuon niemen nokkaan päästäkseni,
-josta viskausin veteen. Uidessani kuulin pari tykinlaukausta, mutta
-mitä ne merkitsivät, sitä en tiedä. Uin saaresta saareen; väsynyt olin,
-vaan vaaran olin välttänyt. Mutta tällä viime taipaleella pelkäsin jo
-uppoavani, niin oli janokin ja kylmä tuli..."
-
-"Poika parka."
-
-"Mutta mitäpä niistä. Vaan sinä, Kati, kuules!"
-
-"Ei paljo mitään. Minusta vain tuntui..."
-
-"Mitä tuntui?"
-
-"Ei mitään. Taitan oksan tuosta, puukkoni lie pudonnut veteen."
-
-Tyttö katseli Jannea suurilla, viisailla silmillään ja kääntyi sitten
-tietä pitkin katsomaan.
-
-"Mitä varten maisteri ja Hausser siellä niin kauan viipyivät?" kysyi
-Janne nyt aivan toisella äänellä kuin äsken.
-
-"Kauppias heitä pidätti toisten lähdettyä. Hänellä lie asioita
-Hausserin kanssa -- maisteriahan ei ole vaikea houkutella jäämään
-tällaisiin kesteihin. Ehkä laskee kauppias hänestä leikkiä."
-
-"Borisoff ei yleensä laske paljo leikkiä. Eiköhän asian laita nytkin
-ole niin, että kauppiaalla on rahaa ja maisterilla ei."
-
-"Mutta ei siltä saa ajatella rumaa rahattomasta."
-
-"Kenties ei. Mutta joko palaat, etkö kävele vielä kappaletta?"
-
-"En, Janne. Minun täytyy auttaa neiti Johannaa. Sanoiko kauppias sulle
-jotakin?"
-
-"Ei mitään erityistä, vaan sen huomasin, etten hänen ystävänsä ole.
-Ja ellei hän olisi isäni pöydältä ennen köyhempänä niin monta ateriaa
-syönyt, en olisi tainnut hänen ruokiaan maistella. Sitäpaitse oli mulla
-nälkä ja halusin tavata sinut. Kuules Kati!"
-
-"No?"
-
-"Lähdetkö, -- luuletko, että sinun taas pian on lähdettävä
-kauppiaaseen?"
-
-"Neiti Johanna sanoi, että täällä tulee uudet pidot ensi viikolla, ja
-menen kai auttamaan silloinkin."
-
-"Vai niin. Se pitää usein pitoja, tuo Borisoff."
-
-"Niin. Hyvää yötä, -- eli huomenta, Janne." He puristivat toistensa
-kättä ja tyttö kiirehti juosten metsätietä takasin. Janne seisoi
-liikahtamatta ja katseli häntä, kunnes tyttö, heilautettuaan hänelle
-vielä kädellään hyvästit, katosi metsän taa. Silloin poika rupesi
-laulamaan, niin että mäki kajahti.
-
-Itäinen taivas kimalteli tulelta ja kultasi petäjäin latvoja. Ja
-ylempänä mäellä ulottuivat päivän säteet jo sammalikkoon saakka, jonka
-tuhannet kastehelmet jalokivinä kiiltelivät. Aamun aurinko virkisti
-luontoa ja virkisti senkin yksinäisen ajajan toivotonta mieltä,
-joka taas ohjasi hevostaan kauppiaan talolta kotiinsa päin. Ainoana
-lohdutuksena soivat hänen korvissaan köyhän luotsipojan sanat, jotka
-hän avonaisen oven kautta oli kuullut piilopaikkaansa kauppiaan seinän
-vierustalle: "Tulkoon onnettomuus, mutta niinkauan kuin olen hengissä,
-en unhota olevani suomalainen."
-
-Näitä sanoja hän muisteli ja hänen mielensä kävi vähitellen aivan
-kirkkaaksi.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Kahta päivää myöhemmin, hämärissä, souti venhe kauppiaan laituriin.
-Herra Borisoff oli itse rannassa vierastaan vastassa, joka oli hento,
-siviilipukuinen herrasmies, hyvin vilkkaan näköinen. Soutaja oli
-vanhanpuoleinen saaristolainen, joka ei katsellutkaan, kun Borisoff
-hänelle tervehdykseksi päätään nyökkäsi.
-
-"Eikö kapteeni nouse maihin hetkeksi?" kysyi kauppias venäjäksi. Vaan
-toinen katkasi kärsimättömästi hänen puheensa.
-
-"Ei meitä kuule tässäkään kukaan eikä ymmärrä jos kuulisikin. No,
-kuinka käy?"
-
-"Mahdotonta!"
-
-"Mitä!" Pieni mies miltei hypähteli kiukussaan. "Mutta sanoittehan,
-että mies oli jo valmis."
-
-"Hän menikin eilen nurin."
-
-"Ja kenen on kanava nyt?"
-
-"Koko tila tulee pakkohuutokaupalla myötäväksi."
-
-"Kanava on meille avattava, se teidän _täytyy_ meille hankkia, hankkia
-hyvällä."
-
-"Herra kapteeni, miten?"
-
-"Entä se toinen asia, josta sovimme."
-
-"Sekin epäonnistui!"
-
-"Hä? Teillähän oli jo mies tiedossanne."
-
-"Niin olikin. Ja se lampaanpää oli jo kirjoittanut valmiin jutun, kun
-sisään astui parinkymmenvuotias luotsipoika, joka pelotti miesparan
-pahanpäiväiseksi puolihullulla saarnallaan. En voinut enää tehdä
-mitään."
-
-"Mikä se sellainen poika on?"
-
-"Hän on nimeltään Janne, Janne Arén, erään entisen vanhan luotsin
-poika, joka asuu tässä vastapäisellä saarella."
-
-"Minkänäkönen nalikka se on?"
-
-"Hän on oikeastaan hyvän näköinen, -- liian hyvännäköinen sellaiseksi
-houkkioksi, hän on pitkä ja voimakas, mustat silmät, suora nenä,
-parraton."
-
-"Sellaisen veitikan olen joskus nähnyt", tuumi vieras miettien.
-
-"Se on kyllä mahdollista, sillä hän liikkuu paljo täällä saaristossa."
-
-"Ahaa, ja on välistä luotsina ruotsalaisissa tykkivenheissä. Mutta
-tottakai tuollaisen voinee saada vahingottomaksi, -- siitä teidän on
-huolta pidettävä, sen vaadin! -- Hän kai töissäkin yönä oli mukana, kun
-meiltä meni tykkivenhe häpeällisellä tavalla, -- lienette siitä tekin
-kuullut. Mutta sen asian johdosta tulee teidän matkustaa Turkuun vielä
-tänä iltana."
-
-"Kyllä, herra kapteeni."
-
-"Siellä on teidän sikäläiselle lehdelle ilmoitettava, ettei sanaakaan
-saa julkasta tuosta tykkivenhe-jutusta. Mutta, puhuaksemme äskeisestä
-asiasta, te olette huonosti toimittanut tehtävänne tällä kertaa,
-Borisoff, hyvin huonosti. Niin ei saa jatkua. Nyt ei meidän tule
-olemaan helppoa päästä läpi tykkivenheillämme. Seudun kansaan ei voi
-luottaa, kuka sitä sitten kiihoittaneekin. Olisi ollut suotavaa, että
-olisi päästy kulkemaan tuota väkeä ärsyttämättä. Mutta tykkivenheemme
-ja saaristolaivastomme täytyy päästä kulkemaan Kemiönsalmen kautta.
-Sulkevathan Ruotsin laivat Örön tienoilla merireitin Turkuun. Nyt
-odotamme apua teiltä, Borisoff."
-
-Sangen tyytymättömän näköisenä kulki hän nopeasti venheelleen takaisin.
-Kauppias seurasi häntä.
-
-"Todellakin, tuopa multa oli unhottua", virkkoi vieras venheeseen
-noustuaan. "Löysimme tämän puukon eilen aamulla venheestä, joka
-oli jäänyt sen saaren rantaan, mistä tykkivenhe meiltä siepattiin.
-Tunnetteko tämän veitsen?"
-
-"Senkö!" virkkoi Borisoff puukkoa katsellen, "se on Jannen veitsi niin
-totta kuin mulla silmät on, saman pojan, josta äsken puhuimme. Hän on
-itse siihen pään tehnyt. Jättäkääpä minulle tuo veitsi. Löytyikö se
-sota-aluksesta?"
-
-"Löytyi, pienestä sotalaivan venheestä."
-
-"Huonompia todisteita saisi turhaan hakea."
-
-"Siis on tuo poika ollut mukana kysymyksessä olevassa kepposessa
-mainittuna yönä, -- sukkela kepponen se muuten olikin, se täytyy
-myöntää."
-
-"Poika tuli meille läpimärkänä aamuyöllä, eikä kertonut mitään. Se
-kaikki sopii varsin hyvin yhteen."
-
-"Niin", virkkoi venäläinen ikäänkuin keskustelun lopettajaisiksi,
-"yksi ainoa tuollainen veitikka voi tehdä hyvin paljo pahaa. Siksi
-on parasta, että --." Hän ei lopettanut lausettaan sanoilla, vaan
-kädenliikkeellä, ikäänkuin olisi hän viskannut kiven veteen.
-
-Venhe lähti laiturista ja souti poispäin tiheän kaislikon reunaa
-pitkin, jota rannikolla kasvoi. Hetkisen perästä aaltoili jonkin
-varovaisen liikkeen vaikutuksesta laiturin reunalla kasvava tiheä
-kaislikko taas ja siitä pistihe esiin kalastajavenheen terävä kokka.
-Ilta oli jo melkein pimeä. Kaksi saaristolaisen pukuun puettua miestä
-istui venheessä.
-
-"Olipa vahinko, että venäjätä puhuivat", virkkoi perässä istuja, "mutta
-senverran siitä saattoi ymmärtää, että sinun kintereilläsi ne nyt pian
-ovat, Janne."
-
-"Mitäpä siitä", vastasi suomalainen luotsinuorukainen, "mutta
-parempi on, että luutnantilla nyt lie jonkinlaisia todisteita siitä,
-että kauppias salaa vehkeilee venäläisten kanssa. Siksi monta
-venäjänkielistä sanaa olen kuullut, että ymmärsin hänen nimittävän
-vierasta herraa kapteeniksi ja että he puhuivat tykkivenheistä ja
-Kemiönsalmesta."
-
-"Niin, jospa mulla olisi ollut pari miestä mukanani, olisi lintu
-samalla jo ollut häkissä. Muuten voisimme ehkä kahdenkin sinun kanssasi
-suorittaa tuon tehtävän, Janne!"
-
-"Toivon ettei luutnantti ymmärrä minua väärin, jos sanon, että siitä
-tehtävästä tahtosin mieluummin pysyä erilläni."
-
-"Ymmärrä väärin! luuletko että pitäisin sinua pelkurina."
-
-"Niin."
-
-"Siinä tapauksessa lienet kai käynyt pelkuriksi senjälkeen kuin
-toisyönä erosimme saaressa. Annamme siis kauppiaan olla parempaan
-aikaan. Jos nyt vain taivas pysyy selkeänä vielä pari tuntia, saanen
-paremman selon venäläisten ankkuripaikoista tänään, kuin viime
-kerralla. Souda sinä vain menemään."
-
-Venhe liukui kiireesti eteenpäin, solahdellen saarien ja luotojen
-lomitse, jotka ovat Kemiönsaaren itäisen niemen edustalla. He olivat
-nyt salmen sisäisen aukon suulla, siinä, missä tuo tykkivenheiden
-välinen kahakka tapahtui.
-
-"Kuinka syvälti tässä on vettä?" kysyi luutnantti.
-
-"Viisi syltä ainakin", vastasi Janne.
-
-"Silloin on tykkivenhe hyvässä tallessa", jatkoi upseeri. "Et liene
-kuullutkaan, miten meidän seikkailumme päättyi. Mahdottomaksi kävi
-täällä aavalla selällä kahdella airolla kuljettaa tuota möhkälettä,
-kun mainingit kävivät korkeina. Stig ja Bramrå eivät osanneet uida,
-muuten olisimme upottaneet venheen heti ja uineet maihin, kuten sinä.
-Mutta onneksi tapasimme kalastajavenheen tässä ja otimme sen peräämme.
-Kaiversimme sitten reijän pohjaan ja vaikka siinä menikin pitkä aika,
-ennenkuin tykkivenhe täyttyi vedellä, niin siitä se kumminkin vajosi.
-Me istuimme venheessä tässä rannalla ja katselimme sen uppoamista. Ja
-tuossa nyt siis lepää ruotsalainen tykkivenhe meren pohjassa, jos sitä
-joskus tahdot käydä urkkimaan."
-
-Aivan hiljaista oli nyt koko saaristossa. Sieltä täältä kimalteli joku
-kalpea valo mökkilöistä maan puolelta. Kuu oli noussut itäisten vuorten
-yläpuolelle ja valaisi sieltä heikosti väylän varrella olevia autioita
-kareja. Upseeri ja soutaja istuivat nyt kumpanenkin mietteissään ja
-tähystelivät tarkasti joka taholle. Ei näkynyt tykkivenheitä, ei
-saaristolaisten aluksia. Vesilintuparvi pyrähti lentoon venheen keulan
-edestä ja lensi siipiään räpyttäen eteenpäin sekä laskeusi sinne,
-uudistaakseen hetken perästä saman pelin. Rauhaisa mieliala vallitsi
-koko luonnossa, niinkuin tyyneenä kesäiltana seudussa, jossa ei sodasta
-uneksitakaan.
-
-Ulommaisena siinä saariryhmässä, jonka ohi he nyt soutivat, oli Brändön
-saari. Kun he sen pohjoisen niemen ohi kulkivat, näkivät he noin puolen
-peninkulman päässä laivan rungon ja mastot vettä vastaan hämärästi
-kuvastuvan. Pian näkyi toinen ja siinä vieressä kolme; niistä oli kaksi
-suurempaa ja kolme pienempää ja ne olivat melkein rivissä rinnakkain
-ankkurissa, suurimmat keskessä.
-
-"Siinä ne siis vihdoin ovat", kuiskasi luutnantti. "Nuo kaikki
-ovat olleet suomalaisia laivoja, Janne, suomalaisissa veistämöissä
-ne ovat rakennetut ja kuuluivat Viaporin laivastoon. Ja tuossa on
-kumminkin ainoastaan pieni osa siitä, mitä Viaporissa menetimme! Siinä
-on Styrbjörn ja siinä on Hjalmar, nuo suurimmat tuossa keskessä;
-viisikolmatta vähän pienempää laivaa ja toistasataa tykkivenettä ja
-kutteria menetimme ilman vastarintaa! Mitä olemme saaneet takaisin?
-Muutamia tykkivenheitä! Hän, joka luovutti Viaporimme, jätti meille
-suuren velan maksettavaksi takaisin Ruotsille ja Suomelle!"
-
-"Sitä ei voida maksaa", vastasi Janne tuskin kuuluvasti.
-
-"Se on totta, sitä ei voida koskaan täyteen määräänsä suorittaa,
-sillä häpeä jää sittenkin aina jälelle. Mutta niinkauan kuin meillä
-menettäneillä nyt tai sadan vuoden perästä on sydän lämminnä suremaan
-sitä, mitä silloin tapahtui, niinkauan sitä kuittaamista kestää. Mutta
-jos tämän vuoden toukokuun 3:s päivä Suomessa tai Ruotsissa unhotetaan,
-silloin velka taas lisääntyy."
-
-Nuorukainen oli ääneti. Mutta hänen suljetut huulensa ja rypistetyt
-kulmakarvansa osottivat, että herkät kielet hänenkin sydämmessään
-olivat joutuneet väreilemään.
-
-Kaukana selällä olivat saaristolaivat, fregatit ja prikit. Silloin
-tällöin saattoi nähdä päällikkölipun eräästä laivasta liehuvan
-tuulessa, joka nyt rupesi idästä päin leutoina puuskina hengähtelemään.
-Tuulenhenkäysten mukana kaikui sieltä silloin tällöin joitakin soiton
-säveleitä. Laivassa nähtävästi tanssittiin.
-
-"Herra luutnantti!" virkahti Janne äkkiä, "keksikäämme jotakin hauskaa
-tänä iltana!"
-
-"Minkälaista hauskaa?"
-
-"Sen kerron heti. Mutta sanokaa mulle ensiksi: luuletteko, että tuo
-herra, joka oli kauppiaan luona tänä iltana, oli oikea kapteeni?"
-
-"Kukapa sen tiesi, ei hän ollut sen näköinen. Mahdollisesti hän on
-jonkinlainen merikapteeni, vaikkei hänessä ollut paljo merimiestäkään."
-
-"Ei, muita miehiä hän on. Usein olemme, isä ja minä, nähneet hänet
-maissa, ja meistä on tuntunut, että hän on tuollainen hieno herra,
-joka ei ole merimies eikä sotamies, vaan on lähetetty tänne ottamaan
-selkoa, mitä ihmiset ajattelevat ja puhuvat, ja taivuttamaan meitä
-ajattelemaan -- oikein. Asianlaita on se, että minä muutamia päiviä
-sitten, päivää ennen tuota kahakkaa Sandövirralla, luotsasin tänne tuon
-jahdin, joka näkyy tuon pienen karin luona. Olin näet kalastamassa,
-kun laiva saapui tänne, Ruotsin kauppalipulla purjehtien. Silloin he
-kutsuivat minut laivaan ja kysyivät, osasinko minä opastaa laivan
-karien ohi. Oli se minusta tosin vähän omituista, kun eivät venäläiset
-laivat lähettäneet tiedustelemaan, mikä otus se oli, mutta en asiaa
-sen enempää ajatellut ja nousin laivaan. Laivuri oli suomalainen, vaan
-laivassa oli mies, joka ei ollut kukaan muu kuin tuo kauppiaan vieras,
-vaikka hänellä silloin oli täysparta. En saanut selkoa, missä asioissa
-alus liikkui; jauhoja siinä oli, sanottiin, mutta ei siitä lastia
-purettu. Laskimme aluksen ankkuriin siihen missä se nytkin vielä on. Ja
-sen olen nähnyt, että alinomaa on ihmisiä kulkenut edestakaisin tuon
-jahdin ja venäläisten laivojen väliä, ja se mies, jonka kauppiaassa
-näimme, on koko ajan asunut aluksessa; laivuria tai muita laivamiehiä
-ei sitävastoin ole nähty, sittenkuin alus rupesi ankkuriin. Se on
-venäläinen alus, siitä olen varma, ja jos siinä on jauhoja, ovat ne
-venäläisiä varten."
-
-"Ja nyt sinä arvelet, että me ottaisimme mukaamme jauhoja pari säkkiä?"
-
-"Arvelen enempääkin. Otamme koko laivan, ennenkuin tuo sileäksi ajettu
-herra siihen ehtii. Hän lähti saarta kiertämään, kuten luutnantti näki,
-ja puolen tunnin perästä voi hänkin ehtiä perille. Mutta sillaikaa
-ehdimme jo nostaa purjeet aluksessa. Mitäs tuumitte siitä, herra
-luutnantti?"
-
-"Tuuminpa, että olet rohkea ja sukkela poika. Kernaammin kuin tyhjin
-käsin soutaisimme takasin, voisimme koettaa tehdä näille vieraillemme
-pienet kepposet. Aikaa meillä on -- yrittäkäämme!"
-
-Janne ei odottanut useampia käskyjä. Satakunnan kertaa hän
-voimakkaasti airoilla vetäsi ja aluksen kyljessä oltiin. Ei kuulunut
-hiiskahdustakaan laivasta. Luutnantti nousi ensimmäisenä kannelle.
-Pienen kajuutan ovi oli lukossa ja ruuman luukku oli suljettu.
-
-Janne päästi rannalta kiinnitysköydet irti, sillaikaa kuin luutnantti
-nosti kokkapurjeen. Pian lähti kiihtyvä tuuli alusta kuljettamaan;
-Janne kiirehti kannelle, auttoi luutnanttia nostamaan suurpurjetta
-ja asettui sitten perään. Ilta oli jo siksi pimennyt, että saattoi
-varmana pitää, että yritystä ei huomattaisi venäläisistä laivoista,
-jotka olivat noin neljänneksen matkan päässä. Kurssi suunnattiin Löfön
-selältä vievää suurta väylää kohden.
-
-Tuskin oli alus ehtinyt sen luodon ohi, jonka rannalla se oli ollut
-kiinni, kun jo nähtiin oikealta tuleva venhe, jossa oli kaksi henkeä.
-Janne tunsi heti hämärissäkin venheen samaksi, joka oli ollut kauppiaan
-laiturissa. Soutaja venheestä huusi jotakin laivaan.
-
-"Pitäkää te perää", virkkoi Janne luutnantille ja juoksi itse keulaan.
-
-"Päätimme siirtää jahdin toiselle puolelle saarta", huusi Janne
-venheessä olijoille, "sitä tuuli rupesi tuossa pieksämään rantakiviä
-vastaan."
-
-"Ketä te siellä olette?" kysyi soutaja ja pysähdytti vauhdin.
-
-"Kalastajia täältä saaristosta", huusi Janne vastaan.
-
-Tällävälin oli jahti noussut tuulen päälle ja ehtinyt hyvin lähelle
-venhettä. Vieras herra viittasi soutajalleen ja tämä souti nyt venheen
-jahdin kylkeen.
-
-"Viskatkaa tänne köysi", huusi soutaja.
-
-"Heti" -- Janne hyppäsi jahdin toisen tykin luo, otti siitä pari
-tykinkuulaa ja pudotti ne täydellä voimalla venheeseen.
-
-Vesi syöksyi venheeseen puhkastusta pohjasta ja synkän kirouksen
-päästivät siinä istujat. Mutta nopeasti hypähti Janne perään, ja
-viskasi sieltä hätääntyneille köyden, johon nämä hyvin kiireesti
-tarttuivat.
-
-Uppoavassa venheessä pitelivät miehet nyt tuskallisesti kiinni
-köydestä, laivan nopeasti viilettäessä salmeen päin.
-
-Luutnantti oli tuskin ehtinyt käsittää, mitä Janne puuhasi, hänellä
-oli täysi työ laivaa oikeassa kurssissa pitääkseen. Mutta Janne siirsi
-nyt oman venheensä hätääntyneiden venheen viereen, käski näiden nousta
-siihen, mutta varotti heitä henkensä kaupalla mitään vehkeilemästä.
-"Jos yritättekään köyttä katkasemaan, ammun samassa luodin teidän
-kumpasenkin päähän", huusi hän, ja jatkoi sitten luutnanttiin päin
-kääntyneenä: "Kas niin, tällaista pyydystä emme osanneet toivoakaan.
-Nyt käyn minä perää pitämään, luutnantti saa pistooli kädessä vartioida
-noita mukaan lähteneitä."
-
-Varmalla kädellä ohjasi hän aluksen karien lomitse ulappaa kohti. Vaan
-nolostuneet olivat venheessäolevat miehet. Siinä ei auttanut muu kuin
-totella, tyyneesti odottaa. Noin tunnin purjehdittuaan olivat he ulkona
-Jungfrusundin luona, jonka edustalla fregatti on ankkurissa. Kun jahti
-tuli näkyviin, kysyttiin fregatista heti, että mikä se oli. Luutnantti
-vastasi ja Janne käänsi aluksen vastatuuleen. Fregatista laskettiin
-venhe ja eräs upseeri ynnä muutamia miehiä nousi jahtiin. Kun upseeri
-ehti perään, ojensi hän lyhdyn valastakseen sillä pistooli kädessä
-seisovan miehen kasvoja.
-
-"Näenkö näkyjä", huudahti hän, "vai oletko se sinä, Kalle?"
-
-"Oikein näet, toveri."
-
-"Mitä ilveitä nyt olet keksinyt?"
-
-"Minulla on tässä epäiltävä alus, jättääkseni Lagerbjelkelle, -- ja
-vielä epäiltävämpi vihollinen. Tämän manööverin keksi muuten tuo nuori
-mies, josta meillä jo on ollut paljo hyötyä."
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Samalla maantiellä, jota Kati ja Janne yhdessä olivat Borisoffin
-talosta kulkeneet, oli sattuma eräänä kauniina aamuna taas vienyt nuo
-nuoret yhteen. Janne käveli pyssy kädessä, ampuakseen jotakin riistaa
-metsästä ja silloin Kati hänet näki ja huusi luokseen. Hän oli juossut
-Jannea tavatakseen, posket kuumottivat ja hän kukoisti kuin metsän
-vehmas koivu.
-
-"Huomenta, Kati! Mihin näin aikaseen olet menossa?"
-
-"Oli asiaa neiti Johannalle --."
-
-"Vai niin", virkkoi Janne kuivasti keskeyttäen. Tuo ei häntä huvittanut.
-
-"Nyt pysähdy hetkeksi tähän seuraani", virkkoi tyttö istahtaen
-mättäälle. "Et viime kerralla ehtinyt minulle kertoa, miten Sandön
-virralla kävi. Olithan siellä?"
-
-"Olin, ensi hetkestä loppuun saakka, ja kaikki näin selvästi, niinkuin
-tuosta --."
-
-"Missä seisoit? Aivanko lähellä? Saatoitko nähdä, minkänäköisiä ne
-olivat?" Tyttö kyseli vilkkaasti ja hänen, punaset poskensa punottivat
-vieläkin enemmän.
-
-"Seisoin tällä puolen salmen, Sandötä vastapäätä, -- en aavistanut
-mitään, kun sinne saavuin aikusin aamulla, olin silloinkin
-pyyntiretkellä. Kun metsänrintaa kävelin, kuulin pauketta virran
-puolelta. Minä sinne nuolena ja silloin sain nähdä, että virran
-oikealla rannalla vilisi venäläisiä pensaiden välissä."
-
-"Todellako?"
-
-"No todella. Ja salmi oli täpösen täysi venäläisiä tykkivenheitä, olisi
-niitä myöten melkein voinut virran yli juosta. Venäläiset tahtoivat
-kuljettaa virran läpi kaikki aluksensa, mutta ruotsalaiset salpasivat
-heiltä tien. Ampumisen venäläiset alkoivat, vaan heti ruotsalaisetkin
-vastasivat. Keskellä virtaa on pieni saari ja siinä oli ruotsalaisilla
-tykkinsä, -- ihme, kun siellä ammuttiin! Ja niinkauan kuin he jaksoivat
-pitää saaren hallussaan kävi kaikki hyvin. Mutta venäläisillä kuuluu
-olleen neljä vertaa enemmän laivoja ja sitäpaitse maissa väkeä ja
-tykkejä. Sillä rannalla, missä minä seisoin, rupesi ottelu käymään
-yhä kuumemmaksi. Venäläisillä oli tavaton joukko tykkivenheitä, jotka
-verkalleen lähenivät, sillaikaa kuin jalkamiehet rantaa myöten hiipivät
-kiertääkseen ruotsalaisten selkään. -- Olisipa saanut olla mukana,
-ajattelin, seistessäni siinä ja nähdessäni, kuinka meikäläisten täytyi
-hiljalleen peräytyä, kun ylivoima tunki päälle. Näin soudettavan
-saarelta pois venelastittain kuolleita ja haavoitettuja ja sittemmin
-sain kuulla, että päällikkökin oli saanut kuolemanhaavan, jonka
-seurausta ruotsalaisten peräytyminen juuri olikin..."
-
-Kati istui pää kumarassa ja poimi lehtiä puolanvarsista. Hänen
-kasvoissaan ei ollut enää sama punaväri kuin äsken.
-
-"Mutta", jatkoi Janne omista muistoistaan innostuneena, "silloin
-siinä sai nähdä jotakin. Selältä tuli joukko laivoja, ihan täysissä
-purjeissa, ja kun ruudinsavu hälveni, näin Ruotsin lipun joka laivan
-mastossa, -- se loisti kullalta, tuo keltanen risti, minä melkein
-ilosta itkin."
-
-Kati oli noussut ylös ja seisoi siinä taas hehkuvin poskin, ja
-Janne näki, että hänen silmissään, jotka melkein hurjasti eteenpäin
-tuijottivat, kimalteli kyynel.
-
-"Entä sitten", virkkoi tyttö, kun Janne häntä katsellen hetkeksi
-keskeytti puheensa.
-
-"Niin, se oli amiraali itse, joka saapui apua tuoden. Hänellä oli
-seitsemän laivaa ja muutamia tykkivenheitä. Siinä oli tapeltu useita
-tunteja ja nyt alettiin alusta. Kuumimmaksi kävi ottelu vasemmalla
-sivustalla. Venäläiset olivat jo kahlanneet salmen yli Sandöhön --
-virta on siltä kohden matala -- hyökätäkseen ruotsalaisten selkään,
-mutta laivain tykit pitivät heitä etäällä. Sölverarm oli mukana, sama
-mies, joka pari viikkoa aikasemmin oli vihollista vastustellut ylempänä
-salmen partaalla.
-
-"Tuuli kävi vinhasti kaakosta ja minä näin, että laivain oli tuiki
-vaikea pysyä selällä, joka oli luotoja ja louhikkoja täynnä, ja
-venäläisiä tykkivenheitä tunki yhä sakeampana laumana taisteluun.
-Kello ehti kahdeksaan, ehti yhdeksään, kymmeneen ja yhteentoista,
-eikä vieläkään ollut yksikään venäläinen tykkivenhe päässyt salmen
-läpi, vaikka yhdeksän tuntia olivat koettaneet. Vaan amiraalin täytyi
-nyt ruveta pitämään huolta, etteivät laivat karille joutuneet. Ja
-hyvässä järjestyksessä tuo peräytyminen suoritettiin; tykkivenheet
-seurasivat laivoja niistä erkanematta. Rohkeina tunkeusivat venäläisten
-alukset aivan meikäläisten keskuuteen, vaan niitä olikin kahta vertaa
-useampia. Näin selvästi, kuinka siinä oteltiin airoilla ja sauvomilla
-ja ampuminen oli niin ankaraa, että koko selkä yhtenään leimahteli ja
-savusi. Mutta ei yhtään ruotsalaista laivaa menetetty. Amiraali toi ne
-kaikki hyvässä järjestyksessä Paraisten saaristoon, jossa oli useita
-ruotsalaisia muonalaivoja, joita täytyi suojella."
-
-"Mutta mistä oli venäläisillä sellainen määrä tykkivenheitä?" kysyi
-tyttö, kun Janne oli lopettanut.
-
-Nuorukainen ei heti vastannut, hän näytti tyystin tarkastavan, oliko
-piikivi pyssyssä kyllin terävä. Kati uudisti kysymyksensä.
-
-"He olivat saaneet ne -- Viaporista", vastasi Janne niin hiljaa, kuin
-jos hän olisi hävennyt tuota viimeistä sanaa lausua.
-
-"Sinä päivänä tapahtui muuten vielä muutakin", jatkoi Janne tyyneesti
-ja melkein kuin mielissään, päästessään muusta asiasta puhumaan. "Olipa
-hyvin lähellä, ettei Buxhövden sinä päivänä joutunut satimeen. Kerronpa
-siitäkin.
-
-"Kun taistelu oli päättynyt, lähdin kävelemään kotiini päin, metsot
-saivat jäädä rauhaan sinä päivänä. Neljänneksen käveltyäni saavuin
-erääseen taloon ja näin siellä päärakennuksen luona joukon venäläistä
-sotaväkeä. Talossa valmistettiin ateriaa Buxhövdenille ja hänen
-ylimmille upseereilleen, jotka kaikki korkealta mäeltä olivat
-katselleet salmella tapahtuvaa tappelua. Siellä piti syötämän ja
-juotaman voiton kunniaksi. Ruotsalaiset olivat muka saaneet selkäänsä,
--- oikeastaan tosin venäläiset sitä enemmän olivat saaneet, vaikka
-meikäläisten oli täytynyt väistyä ylivoiman alta.
-
-"Kun mulla oli pyssy kädessäni, arvelin viisaammaksi, että en näyttäydy
-kasakoille, jotka pihalla vahtivat, vaan hiivin metsän läpi rannalle
-päin. Mutta sielläkös väkeä oli. Vastaani tuli lähes tuhansinen joukko
-meikäläisiä, ja heti älysin, että näiden on nyt tarkoitus hyökätä
-vihollisen selkään. Samassa välähti päässäni ajatus: ehkeivät he tiedä,
-että Buxhövden on talossa. Käännyin päällikön puoleen, ilmoitin hänelle
-asian. -- 'Hä, poika, oletko varma asiasta?' kysyi tämä epäillen. Vaan
-minä olin asiasta hyvinkin varma ja opastaa taisin myöskin.
-
-"Nytkös vilkastui joukko. Buxhövden oli otettava kiinni..."
-
-"Ja hän otettiin?" kysyi tyttö vilkkaasti.
-
-"Ei. Tuuma petti. Väki jaettiin kyllä oikealle ja vasemmalle ja tykit
-ajettiin mäelle ja niiden taa sijoitettiin osasto väkeä. Sitten
-lähdettiin liikkeelle. Vaan ei kuljettu, niinkuin olisi tullut, yhtenä
-raekuurona taloa kohti, vaan marssittiin verkalleen ja varovasti,
-juurikuin jotakin kaupunkia valloittamaan. Niin tyhmästi siinä
-meneteltiin, että oikein mieltä katkeroittaa. Olisi pitänyt hiipiä
-metsänrintaan ja siitä juosta nuolena niityn yli taloon; vaan soturit
-näyttäytyivät jo kaukaa ja sanotaan Buxhövdenin itsensä ne ensiksi
-huomanneen. Hän oivalsi kohta, mistä kysymys oli, heitti veitsen
-ja kahvelin ja juoksi pyssyn luotina ulos talosta, jättäen sinne
-lakkinsa ja miekkansa ja hansikkaansakin. Salmen rannalle hän juoksi
-ja kutsui siellä venäläisen tykkivenheen itseään pelastamaan. Yksi
-niistä hänet korjasikin ja siinä seisoi nyt koko meikäläinen joukko
-talon pihalla, katsellen satimesta lentänyttä lintua. Vaan pian saivat
-hekin muuta ajattelemista. Venäläiset hyökkäsivät virran partaalta
-kuin heinäsirkkaparvi ja kiersivät joka taholta ruotsalaiset, jotka
-yhä vielä aikoivat salmen rannalle hyökätä. Silloin saapui amiraalilta
-tieto, että yritys oli liian myöhäinen, koska ruotsalaiset laivat
-olivat jo peräytyneet, eikä siinä silloin enää ollut muuta tekemistä,
-kuin palata takasin laivoihin. Nyt ruotsalaiset vimmatusti tappelivat.
-Vihollisia aivan hyöri heidän ympärillään, vaan mahdotonta oli
-meikäläisiä saartaa. Askel askeleelta he taistellen peräytyivät merelle
-päin. Niinpä tuli erään nuoren upseerin pienellä osastolla pidättää
-kasakoita etäämmällä, kunnes tykistö ja pääjoukko ehtisi laivoihin.
-Ja sen hän teki kuin mies, -- ei peräytynyt kyynärän vertaa, vaikka
-ratsuväki yhä uudelleen hyökkäili."
-
-"Näitkö hänet?"
-
-"Näinpä tietenkin, tuskin sadan askeleen päässä olin. Hän seisoi
-siinä muutamain miesten keskessä, ampui sotilaskiväärillä, ampui
-niin tyyneesti, kuin kilpa-ammunnassa ikään. Kapteeni hänelle huusi,
-ettei hänen pitäisi muista jälelle jättäytyä, vaan ei tuo lie siinä
-paukkeessa kuullut, sillä hän seisoi paikoillaan ja antoi toisten
-päästä turvaan."
-
-"Oli kai häntä komea nähdä?"
-
-"Se on vissi, sitä en unhota koskaan, -- niin tyyni ja pitkä ja komea
-oli hän, ja miltei hymyilevänä hän siinä seisoi, näyttäen kaikille,
-miten suomalainen maansa puolesta taistelee."
-
-"Säilyikö hän haavoittumatta?" kysyi tyttö melkein vapisten.
-
-"Hän sai haavoja montakin -- ja sitten hän kaatui, oli saanut kuoleman
-luodin."
-
-"Mutta hän kaatui sankarina", kuiskasi tyttö, kuin olisi hän näyssä sen
-nähnyt.
-
-"Muut pääsivät kaikki laivoihin, lukuunottamatta kolmea-,
-neljääkymmentä miestä, jotka retkelle kaatuivat. Muutamia joutui vielä
-vangiksi, kun pari laivuria teki tyhmän ja kömpelön käännöksen miesten
-jo laivoihin ehdittyä. Mutta vaikka yritys oli mennytkin mitättömiin,
-niin rehellisesti ja urheasti suomalaiset taas sinä päivänä ottelivat."
-
-Tyttö oli noussut ja yhdessä kulkivat he nyt tietä eteenpäin. Janne
-jutteli kaikenmoista, vaan Kati vastasi aivan lyhyeen, näytti muuta
-ajattelevan. Sellainen hän yleensä viime aikoina oli ollut, kun
-he joskus toisensa tapasivat. Koskaan he eivät oluet toisilleen
-tunteitaan tulkinneet. Yhdessä olivat he lapsuudenystävinä kasvaneet
-eikä lie kummallekaan käynyt oikein selväksi, oliko ystävyys vaihtunut
-rakkaudeksi ja milloin se oli tapahtunut. Mutta kuta useammin he viime
-aikoina olivat toisensa tavanneet, oli Janne ruvennut yhä selvemmin
-aavistamaan, että tyttö ei tahtonut olla hänelle muu kuin lapsuuden
-ystävä. Ja se aavistus oli jo ruvennut jäädyttämään hänenkin sydäntään.
-Mutta sitä hän ei kumminkaan ollut vielä viitsinyt ajatellakaan, mitä
-kylällä huhuna kerrottiin, että näet Borisoff tuumaili Katia. Vaan tuon
-epäilyksen siemen hänessä kyti.
-
-"Kati hoi", lausui hän nyt senvuoksi hetkisen vaitiolon jälkeen
-vakavasti, "oletko väsynyt minun seuraani?"
-
-"Miksi sitä kysyt?" vastasi tyttö hämmästyneenä, luomatta avonaista
-katsettaan alas.
-
-"Minusta näytti siltä. Et ole enää sama kuin ennen, niin minusta
-tuntuu."
-
-"Sama kuin ennen", matki tyttö vähän äkäsesti. "Sinä Janne se olet
-muuttunut. Minä olen aivan sama, mikä aina olen ollut, enkä käsitä,
-miksi en niin olisi."
-
-Janne ei virkkanut mitään. Hän oli saanut selvemmän vastauksen kuin
-oli odottanutkaan. Yhtäkkiä hänelle kaikki selveni. Tyttö oli puhunut
-totta, hän ei ollut muu kuin lapsuudenystävä, niinkuin ainakin, eikä
-ollut koskaan luvannut muuksi ruvetakaan. Ja siihen oli siis päättynyt
-se lyhyt tarina, joka tuskin oli alkanutkaan.
-
-Mutta hänen mielensä ei siltä tarvinnut kylmetä. Olihan hänellä toinen
-rakkaus, joka häntä voimakkaasti lämmitti ja se oli noussut terälle
-juuri samaan aikaan, kuin hän oli kuvitellut, ettei hän ilman Katia
-voisi tulla toimeen. Olihan hänellä isänmaa, josta hän oli Borisoffille
-puhunut. Jokainen tappio, minkä Suomi kärsi, oli kuin uusi oka,
-joka hänen sydäntään haavoitti, jotavastoin uutinen suomalaisten
-pienimmästäkin menestyksestä täytti hänen rintansa sanomattomalla
-riemulla ja ylpeydellä. Mitä oli hän osannut tehdä tämän maan hyväksi?
-Ei mitään mainittavaa. Hän oli ottanut osaa pieniin seikkailuihin, ehkä
-siksi, että se häntä huvitti, velvollisuudentunnosta hän ei sitä ollut
-tehnyt. Koittaako joskus se päivä, jolloin hän saa osottaa maailmalle
-ja etupäässä itselleen, että hän saattoi tehdä jotakin maansa hyväksi
-sellaisissakin olosuhteissa, jolloin ei pelkkä vaara eikä seikkailu
-vietellyt häntä uskaltamaan henkeään?
-
-Sitä hän ajatteli kävellessään ja yhä vieraammalta tuntui hänestä
-tuo kaunis Kati, joka hänen rinnallaan kulki. Nyt ei ollut enää
-kauppiaaseen pitkälti matkaa. Hänen ei pistänyt päähänkään kiusata
-tyttöä kysymällä, koska tällä taas oli asiaa neiti Johannalle taikka
-tekemällä muita viittauksia. Vaikka Kati olisi hänelle tuossa tuokiossa
-ilmoittanut olevansa kihloissa Borisoffin kanssa, olisi hän tosin tytön
-puolesta tuntenut surua, mutta se tieto ei olisi musertanut hänen
-mieltään.
-
-"Hyvästi Kati", sanoi hän ystävällisesti kotiinsa päin kääntyen.
-
-Samalla tavalla vastasi tyttö jäähyväistervehdykseen, avonaisesti
-ja ystävyydellä niinkuin ainakin. Ja niin he erosivat. Mutta
-ei kumpanenkaan heistä kääntynyt kädellä viimeistä tervehdystä
-viittaamaan, eikä Jannekaan tällä kertaa laulellut, kun eteenpäin
-metsätietä myöten käveli.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Seuraavana päivänä, kirkkaimman keskipäivän aikana, ajeli kauppias
-uusissa kärryissään vihannoivain vainioiden välitse Katin majaa
-kohden, ottamaan itselleen toisen vaimon. Hän istui juhlallisena
-ajopeleissä, ohjasi varmalla kädellä virmaa hevostaan ja puettuna hän
-oli hienoimpaan pukuunsa; kirkkaat napit ja huivin helmipää neula
-kimaltelivat ja hopeahelainen keppi oli hänellä rinnallaan. Oikein
-kosimaan hän nyt lähti sitä tyttöä, joka hänen keittiössään oli
-ruoanlaittoa avustanut. Hän kunnioitti tyttöä, mutta vielä enemmän
-itseään. Ja nyt hän hymyili luonnolle ja tämä vastasi hänen hymyilyynsä.
-
-Puolta tuntia myöhemmin ajoi hän samaa tietä takasin. Hevonen ei
-nyt juossut tasasesti eikä nätisti, puolineliä se kiiti eteenpäin
-peljästyneenä hopeahelaista keppiä, joka sen lanteita takoi. Eikä
-Borisoffissa itsessään ollut kosiomiehen komeutta enää hiukkaakaan
-jälellä, hän istui siinä pää etukumarassa ja kiroili ja sadatteli
-vasten päiväpaisteista luontoa, joka yhä edelleen hymyili.
-
-"Voiko tämä olla tuon poikaviikarin syytä... tuonko kirotun nalikan
-vehkeitä?" kyseli kauppias ehtimiseen metsältä ja kiviltä. Mutta ne
-eivät vastanneet. Ainoastaan harakka lensi nauraen puusta puuhun, kuin
-jos tämä kaikki olisi sen mielestä ollut hyvin hauskaa.
-
-Neiti Johanna ei ollut aavistanutkaan, että ratkaisu oli näin lähellä.
-Mutta kun kauppias juhlapuvussa lähti ajamaan tuota tietä, joka ei
-vienyt mihinkään herraskartanoihin, välähti totuus hänelle yhtäkkiä
-ilmiselkeäksi. Hän oli silloin molemmin käsin tarttunut esiliinaansa ja
-huiskinut sillä ikkunasta lähtevän jälkeen, huutaen:
-
-"Liian aikaista ja liian myöhää!"
-
-Ja kun isäntä saapui takasin hurjaa vauhtia ajellen, seisoi hän
-pyhähameessaan ja valkeassa, kankeassa päähineessä häntä vastassa
-portailla.
-
-Borisoff hyppäsi rattailta, jätti hevoset ja ajopelit omille hoteilleen
-ja luimisteli sangen epäkiitollisin katsein neiti Johannaa, kysyen
-pilkallisesti:
-
-"Häh, luuletko että tulen kosimaan?"
-
-"En, minä luulin, että se jo oli tehty. Vaan saisiko hän jotakin
-jäähdyttävää?"
-
-Kauppias vastasi ainoastaan myrkyllisellä katseella ja hyökkäsi
-huoneeseensa. Pukeuduttuaan arkivaatteisiinsa, pyysi hän vihasella
-äänellä ruokaa. Sitten hän käveli edestakasin huoneessaan ja takoi
-tuota hopeapäistä keppiään lattiaan.
-
-"Nyt sillä on pahat mielessä", tuumi Johanna, joka herransa tunsi.
-"Hän on saanut rukkaset -- muori ne ehkä on antanut ja on voinut antaa
-tytär itsekin, ylpeitä ovat molemmat, vaikka köyhiä. No niin, oikein
-tehty, Kati, väärin sinua tuomitsin, kun tässä eräänä päivänä ajattelin
-toisin. Mutta mikähän sillä ukkokarhulla nyt on mielessään, -- mitään
-kauniita juttuja ne eivät ole, sen arvaan."
-
-Nopeasti kauppias söi ja lähti senjälkeen heti asunnostaan. Hän käveli
-rantapolkua pitkin, samaa polkua, jota Janne oli saattanut Katia
-kesteistä. Hänen oikealla kädellään oli se pieni saari, jossa Janne
-isänsä kanssa asui. Äkkiä pysähtyi Borisoff. Miksi oli hänelle tänään
-tuo ilkeä vastoinkäyminen tapahtunut? Oli kuun kolmastoista päivä, --
-hän oli taikauskoinen. Mutta ennen kaikkia täytti kostonhimo hänen
-mielensä. Jos Jannella oli joku osa tuossa jutussa, kuten hän uskoi,
-niin kyllä hänkin oli huomaava, että nyt oli kolmastoista päivä.
-Sitäpaitsi, -- "kapteeni" saattoi pian taas tulla, piti toimia jotakin.
-
-Kauppias oli kävellyt pari tuntia, kulkenut aikoja sitten ohi Jannen
-saaren ja saapui niin pieneen rantamökkiin, jossa oli merimiesten
-kapakka. Oli täysi päivä vielä. Hän jatkoi matkaansa mökin ohi,
-katsahtaen muka muuten vain ohimennen ikkunasta sisään. Pari miestä
-istui pöydän ääressä, jossa oli pullo -- hän tunsi miehet samoiksi,
-jotka olivat olleet "miehistönä" "kapteenin" jahdissa. Tuossa kapakassa
-olivat he saapumisestaan saakka pitäneet asuntoa. Mutta jahtia hän ei
-ulapalla nähnyt. Sotalaivat olivat kyllä vielä paikoillaan, ja kaikki
-oli rauhallisen näköistä.
-
-Kun oli tullut hämärä, palasi kauppias ja meni tupaan. Kynttilänpätkä
-valaisi himmeästi huonetta ja molempia miehiä, jotka siinä olivat
-kahden. Borisoff tervehti heitä.
-
-"Kas, kauppiashan sieltä tulee", vastasivat miehet matelevalla
-kohteliaisuudella. He olivat nähneet hänet ennen "kapteenin" seurassa
-ja tiesivät, että hänellä oli rahoja.
-
-Borisoff katseli heitä omituisesti tutkien ja pälyillen
-silmälaseillaan. Hän tiesi heidän olevan sellaista väkeä, jota rahalla
-saa mihin tahansa.
-
-"Täällähän teillä on hauska", virkkoi hän ja katsahti sivuhuoneen
-ovelle päin, ollakseen varma, että se oli suljettu.
-
-"Onhan täällä", vastasi toinen, pieni kyhmyselkä mies, jolla oli
-punanen poskiparta ja arpi kasvoissa. "Niin hauskaa, kuin nyt _tyhjän_
-pullon ääressä yleensä voi olla", lisäsi hän raa'alla pilalla, ojentaen
-pulloa valoa vastaan.
-
-"Ha, ha, ha!" nauraa tirskahteli toinen, jonka lyhyet, kutistuneet
-kasvot sekä vanttera varsi osotti, että hän heistä kahdesta väkevin oli.
-
-"Mutta sehän kai voitanee auttaa", arveli kauppias, ymmärtäen tuon
-hienon viittauksen.
-
-Nyt nauroivat molemmat miehet katsellen toisiaan. Mutta kauppias nousi
-pystyyn, meni viereiseen huoneeseen ja palasi sieltä tuoden uuden
-pullon.
-
-"Kas tässä, ukot", virkkoi hän leikillisesti. "On vilposta tänään, eikä
-täällä näy lämmitetyn."
-
-"Ei, se on totta, täällä ei pesää tulella halkasta. -- Kauppias on
-tänään lähtenyt myöhän kävelemään?"
-
-"Niin, minulla oli asiaa tänne eräälle torpparille ja silloin arvelin,
-että voinpa täällä hiukkasen huokasta; mulla on vielä pitkä matka
-kotiini, -- mutta juokaahan lasi, miehet, minä sitä en kärsi, se ajaa
-mulle veren maksaan."
-
-"Mutta, mutta", sopersi punaparta, hymähtäen hienosti merkiksi, että
-kyllä hän näitä asioita vähän ymmärtää. "Että kauppiasko se meitä näin
-kestitsee?"
-
-"No niin, olkaa hyvät, maistakaa! -- Oletteko nähneet jahtia tänään?
-Minä en sitä tänne tullessani nähnyt selällä olevaksi."
-
-"Jahtia, sitäkö, jolla tänne purjehdimme", vastasi toinen, ollen hyvin
-kummissaan. "Emme ole sitä nähneet, emme sittenkuin toissapäivänä,
-jolloin se purjehti pois läntisestä salmesta -- --."
-
-"Purjehtiko se pois?"
-
-"Purjehti. Näimme kapteenin saapuvan pikkuvenheellä kalastaja-Ollin
-seurassa, joka, kuten kauppias tietää, häntä tavallisesti soutaa, ja ne
-kai nousivat laivaan, sillä eihän jahti ominpäinsä voinut purjehtia.
-Vaikka en minä toisakseen ymmärrä, miten ne kahden jaksoivat alusta
-hoitaa, sillä kapteeni ei ole juuri tottunut merimieheksi, kuten
-kauppias ehkä tietää, hih, hih, hi..."
-
-"Hänkö olisi lähtenyt matkoihinsa?"
-
-"Niin, emme me nähneet, kun pikkuvenhe aluksen kylkeen laski, sillä
-silloin oli jo hämärä. Mutta me näimme venheen soutavan alukseen päin,
-ja onhan siis selvää, että molemmat silloin nousivat jahtiin, -- Olli
-lie hoitanut purjehtimisen. Eihän jahti ole sen suurempi, kuin että sen
-purjeet yksinkin hoitaa, jos vain joku sillaikaa seisoo peräsimessä."
-
-"Niin, sehän on ymmärrettävää", todisti punapartakin, vahvistaen
-toverinsa sanoja.
-
-"Niin tuo lienee", lausui Borisoff, vaikka vähän ihmetellen. "Eikö
-muuten kuulu mitään uutta?"
-
-"Kauppias lie kai kuullut siitä, mitä on tapahtunut Kemiön-salmella?"
-
-"En sanaakaan."
-
-"Sepä ihme", huudahtivat molemmat. Ja tuo pienempi mies, joka näytti
-paremmin tuntevan asian, jatkoi:
-
-"Sielläkös oli iloinen metakka! Kansa, kaikki rengit ja kalkinlouhojat,
-olivat pahanpäiväisiksi kiukustuneet venäläisiin, ja arvelevat kai,
-ettei siihen paljoa aikaa mene, kun he ajavat vihollisen maasta pois."
-
-"So. Ja miksi niin?" kysyi Borisoff ystävällisellä äänellä.
-
-"Niin, mene tiedä!" Pieni mies jutteli jo aivan sillä nuotilla, jota
-Borisoff olikin toivonut saavansa kuulla. Ja punaparta selitti edelleen:
-
-"Eihän siinä nyt varsinaista ottelua ole syntynyt, sillä venäläiset
-eivät ole hyökänneet, syrjästä vain katselleet. Mutta seikka on se,
-että siellä on eräs mies, jota ne sanovat maisteriksi."
-
-Kauppias vihelsi, -- hän alkoi älytä.
-
-"Maisteriksi, ja hän se oli koonnut yhteen kaikki rengit ja piiat
-koulusaliin. Ja siellä se kuuluu saarnanneen kuin pappi ja puhuneen
-tuosta kanavan aukasemisasiasta, kun näet venäläiset sen kanavan kautta
-tahtovat kuljettaa joukon tykkivenheitä Sandön salmeen. Mutta maisteri
-arveli, että jos väestö sen sallisi, jos se vain seisoisi ja katseleisi
-vihollista vastustamatta, niin he olisivat kaikki isänmaan pettureita
-ja kälmejä miehiä..."
-
-"Ja suomalaisiksi arvottomia", täydensi Lassi.
-
-"Niin, sillä tavalla hän kuuluu sanoneen." Punaparta näpsäytti
-sormiaan. "Ja häntä kannatti tilanomistaja, -- eli entinen omistaja,
-joka lie joutunut sodan takia keppikerjäläiseksi. Tämä tunnusti,
-ettei kanava enää ollut hänen omansa, mutta siltä hän heidän entisenä
-isäntänään kehotti heitä olemaan luottamatta vihollisten lupauksiin, ja
-tekemään vastarintaa. Vuoroin ne siinä puhuivat ja kaikki lupasivat,
-että he panisivat vastaan. Tyyneinä päätettiin pysyä, kunnes kanavan
-läpikulkemisesta tulisi kysymys, mutta silloin -- -- --."
-
-"Vai -- niin", virkkoi kauppias verkalleen.
-
-"Mutta vielä ei ole venäläinen nähtävästi tosissaan tahtonut ruveta
-vaatimaan kanavaa, ei taida olla tarpeeksi väkeäkään."
-
-Borisoff oli ottanut piippunsa esiin ja pisti siihen tupakkaa hyvin
-hitaasti ja miettiväisesti. Vai niin, tuumi hän peukalollaan tupakkaa
-painellen, vai on maisteri ruvennut niin rehentelemään. Hänen oli kyllä
-tapana haaveksia jotakin päähänpistoa, mutta hänen ei ollut tapana
-toimia. Oliko Hausser hänet noin innostuttanut? Ei, Hausserilla täytyi
-olla muutakin ajattelemista, siinä on mahtanut olla joka kolmas mies
-lietsomassa. Joku tässä pitäjässä on asian alkanut. Janne varmaankin...
-
-Kauppias ei ollut vielä hänen nimeään maininnut, mutta kun hän nyt
-oli täyttänyt piippunsa, oli hän jo päättänyt, että nyt se tuuma oli
-toteutettava, jota varten hän olikin liikkeellä. Hän katseli tuokion
-tutkivasti molempia miehiä. Sitten heittäytyi hän taas ystävälliseksi
-ja hyväntahtoiseksi kuin ainakin.
-
-"Mutta tuo ei minusta ole viisasta eikä oikeinkaan, että kansa noin
-pui nyrkkiä venäläisille, ennenkuin nämä siihen ovat antaneet aihetta.
-Taikka miten tuntuu teistä?"
-
-"Ei, kyllä kauppias on oikeassa", tuumi punaparta.
-
-"Minusta se on väärin", matki Lassikin, "jopa, jopa epäkohtuullista."
-
-Tässä hän luuli sanoneensa jotakin tuiki ratkaisevaa ja oikasi
-koukkuisen selkänsä suoraksi. Borisoff häntä kohden hyväksyen nyökkäsi
-ja silmälasit kimaltelivat, kun hän kehotti:
-
-"Maistakaahan lasista, miehet!" Ja miehet tottelivat. Sitten hän miltei
-harmilla jatkoi: "Minusta se, joka moisia oppeja tyrkyttää kansaan,
-olisi vedettävä edesvastuuseen siitä verestä, joka sen johdosta vuotaa."
-
-"Se on kieltämättä totta!" Molemmat miehet olivat nyt kuin haltioissaan
-näiden sanojen totuudesta. Vaan kauppias yhä jatkoi:
-
-"Minusta on asia vieläkin arveluttavampi, minusta pitäisi jokaisen
-rehellisen miehen velvollisuutena olla pistää talteen sellainen mies,
-ettei hän enempää voi kansaa vahingoittaa."
-
-"Niin on meistäkin", toistivat miehet.
-
-"Uskokaa minua", terästi Borisoff vielä, "tässä on joku kolmas ollut
-Hausserin ja maisterin takana, ja juuri _sen_ suu olisi ensiksi
-tukittava."
-
-"Sen miehen suun olisin minä valmis tukkimaan", kehuskeli punaparta, ja
-Lassi oli yhtä innostunut.
-
-"Ehkäpä teitä tarvitaan ennenkuin luulettekaan", virkkoi kauppias
-merkitsevästi.
-
-"Todellako!" kuiskasi punaparta. "Onko kauppiaalla tuuma vireillä...?"
-
-"Ehkä, ja jälkiä mulla on myös. Mutta voi käydä vähän vaivaloiseksi
-suoriutua siitä asiasta..."
-
-"Meihin voi kauppias luottaa", vastasi Lassi ja löi pulloa pöytään.
-
-"Minun etuni tässä tietysti eivät ole kysymyksessä", puhui kauppias
-omanvoitonpyytämättömällä äänellä, "maan parasta tässä ajatellaan.
-Mutta sen voin sanoa, ettei teidän aivan ilmaiseksi tarvitseisi tähän
-uhrata aikaa ja vaivaa."
-
-Lassi viskasi salasen katseen toveriinsa.
-
-"Mutta maistelkaahan, miehet", kehotteli Borisoff ja miehet tottelivat
-taaskin. "Niin, koska tässä näin avomielisesti voimme jutella, niin
-miksen kertoisi, missä minun luullakseni pahan alku on. Tehän tunnette
-kyllä tuon Jannen, joka saarella asuu...?"
-
-"Tunnemme kyllä, -- sukkela poika."
-
-"Vähän liiankin sukkela", täydensi kauppias, "liian tuittupää ja valmis
-tekemään mitä kujeita tahansa."
-
-"Niin, ehkä hän sitä sorttia on", arvelivat nyt miehet.
-
-Nyt vasta teki kauppias päähyökkäyksensä:
-
-"Se on juuri hän, jonka suu olisi tukittava!"
-
-"Yhyy!" virkkoi Lassi melkein huutaen. "Enkö ole sitä sulle aina
-sanonut, että sitä poikaa olisi pidettävä silmällä. Enkö ole sanonut,
-että muuten hän panee toimeen tyhmyyksiä, niin olen sanonut, hän on
-vaarallinen sekä itselleen että muille."
-
-Punaparta ei kuolemakseen voinut muistaa näistä "sanomisista" koskaan
-olleen puhetta, vaan hän toisteli nyt Lassin innostuneita sanoja ja
-nyökäytti päätään hänen huudahtuksilleen.
-
-"Uskotteko", virkkoi nyt kauppias vakavalla äänellä, "että te voisitte
-puuttua tähän asiaan?"
-
-Molemmat hymyilivät niin vakuuttavasti ja luottavasti, tottuneina
-vanhastaan tällaisiin toimiin, että kehottaja piti mielialan jo kyllin
-kypsyneenä.
-
-Vähää myöhemmin istuivat kaikki kolme venheessä, matkalla Jannen
-saareen. He olivat sopineet näin: Kauppias olisi lähtevinään ajamaan
-jotakin asiaa Jannen isälle. Helppoa olisi heidän sitten saada poika
-houkutelluksi ulos ja siellä miehet heti kävisivät hänen kimppuunsa ja
-vangitseisivat hänet. Jos ei Janne sattuisi kotiin, odottaisivat he
-häntä. Ja jos siinä tappelu syntyisi, niin kukapa sitä voisi auttaa,
-jos hän saisi jonkun kolauksen, kovemmankin kuin mitä oli aijottu,
-arveli kauppias.
-
-Borisoff luuli nyt, että hän oli järjestänyt asian varsin hyvin omaksi
-turvallisuudekseen. Jos miehet liian kovakätisesti menetteleisivät,
-niin oli hän itse ainakin viaton, hän kun ei ollut ketään lyönyt eikä
-koko kahakkaan puuttunut.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Tupa, jossa Janne ja tämän isä, entinen luotsi Arén asuivat, oli tuskin
-koskaan esiintynyt niin edukseen, niin sievänä, kuin juuri tänä iltana;
-Borisoff melkein ihaili tuota nättiä mökkiä, jota kuutamo männikön
-rinnassa valaisi; pienestä päätyikkunasta loisti loimuavan takkavalkean
-hohde. Miehet, jotka kauppiasta saattoivat, eivät voineet käsittää,
-miksi tämä pysähtyi mäenrintaan ja sitä vain katseli, ikäänkuin
-epäillen, olisiko tämä ollenkaan oikea paikka.
-
-Borisoff ei ollut mikään roisto karkeinta lajia eikä hänen ollut
-yleensä mahdotonta hellempiäkin tunteita tuntea. Mutta liikeasiaan
-hän oli tunteeton. Jos hän itse saattoi jotakin ansaita tarvitsematta
-suistaa jotakin toista, niin oli se hänestä sitä mukavampaa; mutta jos
-joku oli hänelle esteenä, niin se oli viskattava syrjään, se oli hänen
-yksinkertainen oppinsa. Mutta voitonhimonsa ohessa oli hän väliin vähän
-hellemmälläkin tuulella, -- ihmiset väittivät, että tämä puoli hänen
-luonteestaan oli perintöä hänen äidiltään.
-
-Nämä tunteet saivat hänessä nyt vallan vasta kun hän nousi tupaa kohti,
-mutta ne valtasivat hänet vielä enemmän, sittenkuin hän oli mökkiin
-astunut.
-
-Avonaisen piisin edessä istui vanha, harmaatukkainen mies: heti ensi
-silmäyksellä sen näki, että istuja oli vanha, rehti merimies. Toisella
-kädellään nojasi hän sauvaan. Huone oli hauskan näköinen ja siinä oli
-hyvä järjestys; huonekalut olivat yksinkertaiset ja puisevat, vaan
-pöytä oli puhdas ja kirjahyllyllä oli tavallista runsaammin kirjoja.
-Tästä kodista ja tämän vanhuksen luota siis aikoi Borisoff riistää
-pois sen onnen ja turvan, nuoren, toivorikkaan pojan. Kauppiaan
-mielessä rupesivat tunteet ja mietteet risteilemään. Kerran oli hän
-tehnyt tuosta vanhuksesta keppikerjäläisen. Siitä oli jo paljo aikaa.
-Arén oli kuljettanut omaa laivaansa ja Borisoff, joka tyhjästä oli
-alkanut, oli ruvennut hänen liiketoverikseen ja apulaisekseen. Ja niin
-oli hän saanut teetetyksi kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan Arén
-vastasi laivoista ja Borisoff lastista. Tuo herkkäuskoinen merimies
-tyytyi tähän sopimukseen. Joutuipa sitten Arénin laiva haaksirikkoon
-eräänä myrskyisenä yönä Saksan rannikolla ja jäi hylyksi. Mutta
-Arén valvoi kaikin keinoin, että lasti tuli pelastetuksi ja että se
-meni ostohinnasta kaupaksi, vaan itse oli hän menettänyt laivansa.
-Borisoff peri säälimättä viime penniin saakka osuutensa laivasta ja
-kun Arén pyysi hänen apuaan hankkiakseen uuden laivan, kieltäytyi hän
-auttamasta. Arén tarjoutui laivuriksi toiseen laivaan, jonka kauppias
-pian osti, mutta tämä ei suostunut siihenkään. Vielä Arén pyysi edes
-perämiehen paikkaa. Kauppias oli taipumaton. Siitä hetkestä vältti
-Arén entistä liiketoveriaan, kätkien katkeruuden mieleensä. Hän rupesi
-ruunun luotsiksi ja ansaitsi niin vähitellen senverran, että sai
-majansa saarelle rakennetuksi. Täällä oli Janne, jolta äiti aikaseen
-kuoli, kasvanut isänsä hoidossa, ja merimieheksi oli aikonut ruveta
-hänkin. Vaan sota tuli häiriten siihen väliin.
-
-Se epäilyksen tunne, joka oli kauppiaan vallannut, kun hän vanhuksen
-ovesta astui sisään, ei kumminkaan ollut syvällinen, -- sellaiset eivät
-yleensä olleet Borisoffin tunteet. Voimakkaat vastavirrat huuhtelivat
-pian pois ne pintapuoliset tunteet, jotka hetken tunnelma saattoi
-synnyttää; oli varsinkin kaksi asianhaaraa, jotka viime aikoina olivat
-olleet hänessä määrääviä, ja jotka tekivät hänet kovaksi. Borisoff oli
-venäläinen syntyjään ja sitäpaitse vihollisten palkkaama. Ja toiseksi:
-Janne kilpaili, siitä oli hän vakuutettu, vaarallisesti hänen kanssaan
-Katin suosiosta.
-
-Pian se oli hänen sisällinen taistelunsa lopussa. Mutta aivan
-jäljettömiin se taistelu ei ollut huvennut. Hän oli ehtinyt luvata
-itselleen, että hän ainakin koettaisi estää Jannelle pahempaa
-väkivaltaa tapahtumasta suunnitellun yllätyksen aikana.
-
-"Hyvää iltaa, Arén ", tervehti hän ovelta niin ystävällisesti kuin
-taisi.
-
-Luotsi kääntyi äkkiä, vaikka sen näkikin, että hän vaivaloisesti
-liikkui.
-
-"Vai niin", vastasi hän kylmästi, tunnettuaan tulijan. "Hyvää iltaa."
-
-"Sinä istut täällä yksin takkasi ääressä, luulen ma."
-
-"Odottelen poikaani."
-
-"Poikaasiko? Janne on siis tänä iltana ulkona?"
-
-"Aijotko _hänelle_ jotakin?" kysyi luotsi ja loi pikaisen, terävän
-katseen kauppiaaseen.
-
-"Ah, minulla ei ole mitään tärkeää asiaa. Pistäysin muuten vain
-ohimennen sisään. Siitä on paljo aikaa, kuin me ollaan tavattu, Arén."
-Kauppias istahti tuolille. "Ja ehkä mulla kumminkin voisi olla jotain
-tärkeääkin hänelle sanottavana, vaan voin sen yhtähyvin sanoa sinulle."
-Luotsi katseli tuleen mitään vastaamatta. "Ymmärränhän kyllä", jatkoi
-kauppias, ollen huomaamatta ukon kylmyyttä, "että tällaisina aikoina
-jokainen vastatkoon omasta puolestaan, enkä tahdo minäkään puuttua
-muiden asioihin..."
-
-"Ethän aikone puhua raha-asioista", virkkoi luotsi, keskeyttäen vähän
-pilkallisesti puhujan.
-
-"En, muuta on nyt ajattelemista. Ja nuori mies, se ei aina ajattele
-niin aivan tarkoin tekojaan eikä näitä viimeaikaisia tapahtumia,
-jotka ovat olleet omiaan katkeroittamaan venäläisten ja pitäjän
-asukkaiden välejä. Voihan sana aikanansa, tulipa se mistä tahansa,
-olla hyödyllinen. Sinä ymmärrät itse hyvin, että rahvaan sekaantuminen
-sotatapauksiin voi olla arveluttavaa ja käydä sekaantujille hyvin
-kalliiksi -- --."
-
-"Oletko sinä kenties saanut jonkun varotuksen venäläiseltä taholta?"
-
-"En omasta puolestani, mutta -- --." Luotsi oli vaivaloisesti noussut
-ja käveli kärsimätönnä merelle päin antautuvan ikkunan luo. Siihen hän
-pysähtyi ja katseli ulos merelle.
-
-"En omasta puolestani", jatkoi kauppias, "mutta kun näen nuoren miehen,
-vieläpä vanhan -- vanhan -- --."
-
-Hänen oli vaikea saada sanotuksi "vanhan ystäväni pojan." Se epäilys,
-joka hänet oli vallannut tupaan astuessaan, voitti hänet taas ja
-tuokion teki hänen mieli lykätä vastaseksi koko yrityksensä. Mutta
-silloin hänen silmiinsä kuvastui kaksi kuvaa, toistensa jyrkkiä
-vastakohtia, jotka kumminkin yhtä voimakkaasti pakottivat hänet
-kulkemaan eteenpäin. Hänen mielikuvitukseensa ilmestyivät yhtäkkiä
-Katin ja "kapteenin" kasvot. Ja hän oli taas ostettu, mustasukkainen
-Borisoff, ja hän rupesi jatkamaan pakinaansa, -- tottapahan se Janne
-kerrankin koteutuu.
-
-"Oletko tullut tänne varottamaan poikaani ärsyttämästä venäläisiä?"
-kysyi luotsi äkkiä karkealla äänellä ja asettui kauppiaan eteen.
-
-"Juuri niin", vastasi tämä tyytyväisenä. "Varottamaan. Enhän väitä,
-että hän on sitä tehnyt, mutta jo pelkästä varotuksesta voit olla mulle
-kiitollinen, Arén."
-
-"Kiitän sinua jo etukäteen, Borisoff!" virkkoi vanhus, kohottaen
-pilkallisesti kättään, "sinähän meidän kansan parasta ajattelet,
-olethan äitisi puolelta suomalainen."
-
-Silmälasit kimaltelivat takkatulen hohteessa melkein punasilta
-kauppiaalla, kun hän vanhuksen pilkan ymmärsi. Sitten miehet vaikenivat
-molemmat ja luotsi kääntyi taas ikkunaan silmäilemään ulos salmelle.
-Hän oli juuri lausumaisillaan: "sieltä tulee venhe", vaan jokin
-satunnainen mielle pidätti häntä sitä tekemästä ja hän istahti ääneti
-taas paikalleen takkatulen ääreen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samassa hetkessä, jolloin luotsi teki kädellään liikkeen Borisoffille,
-oli mies, joka seisoi venheen keulassa kappaleen matkan päässä selällä,
-osunut suuntaamaan katseensa juuri tuvan valaistua ikkunaa kohti. Se
-mies oli Janne, joka ikkunassa näki isänsä kuvan. Mutta hän näki myös
-tuon kädenliikkeen ja tämä liike, jonka ukko oli aivan tietämättään
-tehnyt, herätti samassa hetkessä nuorukaisen mielessä ajatuksen: nyt
-isä keskustelee jonkun kanssa. Ja siitä ajatuksesta kehittyi heti
-toinen: kuka on hänen luonaan?
-
-Tavallisissa oloissa ei tämä luonnollinen kysymys olisi Jannessa
-herättänyt erityisiä epäilyksiä eikä häntä jännityksiin saattanut.
-Mutta ajat eivät olleet rauhan tyyneitä, turvallisia aikoja. Ilmassa
-oli epäluuloja, ne olivat taistele vain ristiriitaisten harrastusten
-ja molemminpuolisen valppauden synnyttämiä. Ja siinä venheessä,
-josta Janne oli havaintonsa tehnyt, oli kolme miestä, jotka juuri
-palasivat Borisoffin asunnosta, missä olivat aikoneet käydä häntä
-vangitsemaan. Siinä oli luutnantti, joka taas oli tutkimusretkillä,
-ja hänen soutajinaan Bramrå ja Stig. Luutnantti oli viime aikoina
-saanut lisäsyitä ottaakseen kauppiaan talteen; tämä näet ilmeisesti
-pelasi kaksipuolista peliä, siitä oli tultu vakuutetuksi, kun oli
-kuultu vangitun "kapteenin" keskustelevan erään ennakolta sotavangiksi
-joutuneen venäläisen kanssa. Borisoff oli keksitty vaaralliseksi
-mieheksi.
-
-"Isä ei ole sytyttänyt merkkilyhtyä ikkunanpieleen", puhui Janne,
-ääneensä jatkaen äskeistä ajatustaan tekemänsä havainnon johdosta.
-"Soutakaa ääneti maihin", virkkoi hän sitten matalalla äänellä, "minä
-käyn tuvan luona vakoilemassa."
-
-Miehet tottelivat ja kankaalla peitetyt hankatapit eivät
-risahtaneetkaan soudettaessa. Venhe luisti kaislikkoon ja Janne hyppäsi
-varovasti maihin. Hänen epäilyksensä olivat käyneet yhä varmemmiksi ja
-kun hän hiukkasta myöhemmin männyn latvasta tunsi kauppiaan kasvot,
-joita takkatuli kirkkaiksi valaisi, ei hän sitä enää ihmetellytkään,
-hän oli sen jo arvannut. Mutta millä asioilla se Borisoff kulki,
-hän, joka ei viime aikoina koskaan ollut siinä tuvassa käynyt? Janne
-kiirehti takasin venheen luo.
-
-"Siellä on kauppias", kuiskasi hän tyyneesti luutnantille. "Tosiaanko!
-Entä nyt, Janne?"
-
-"Minä siihen en puutu."
-
-"Niin, siitähän olemme sopineet, sulla on syitä kyllin, nyt ehkä
-entistä enemmän, kun lintu on omaan häkkiisi lentänyt. Mutta minuun nuo
-syyt eivät kuulu, minä en epäile, käyn vain täyttämään velvollisuuteni."
-
-"Teidän vaatteissa tekisin minäkin kuin te", vastasi Janne. "Nyt jään
-venheelle."
-
-Kolme miestä hiipi männikön läpi tuvan luo. Luutnantti kantoi tällä
-kertaa vormupukuaan.
-
-"Luutnantti", kuiskasi Stig, astuen esimiehensä rinnalle. "No, mitä
-nyt?"
-
-"Enkö saa minä kävellä etummaisena?"
-
-"Miten niin?"
-
-"Niin, katsokaas, tuollainen kauppasaksa voi ehkä pitää, pistoolia
-mukanaan ja ampua."
-
-Vaan esimies ei suostunut Stigin pyyntöön. Ja Bramråtakin täytyi hänen
-alinomaa varottaa, sillä tämä ei voinut olla siinä kehumatta onneaan,
-kun oli taas päässyt tällaiselle seikkailulle, joka sekin hänen
-mielestään muistutti tapauksia Suomenvedenpohjassa.
-
-"Tuolla hän on", huudahti hän taas äkkiä nähdessään ikkunasta miehen,
-"sillä on pitkä parta -- --."
-
-"Ei, häneen elkää koskeko!" virkkoi luutnantti hymähtäen. "Meidän
-miehellä on silmälasit, mutta ei ole partaa."
-
-"Hiljaa", kuiskasi Stig, epäilevä mies, "minusta joku liikkui männyn
-takana."
-
-"Mikä lie elukka", arveli luutnantti.
-
-Mutta seuraavana tuokiona, kun hän miehineen käveli eteisen oven ohi,
-astui mies ovesta ulos.
-
-"Onko nimenne Borisoff?" kysyi luutnantti ja astui lähemmäs
-tarttuakseen miestä kaulustaan.
-
-"Mitäs te tahdotte?" kysyi kauppias ja peräysi pari askelta taaksepäin.
-
-"Vangita teidät!" vastasi upseeri nopeasti. Mutta ennenkuin hän
-oli ehtinyt käydä Borisoffiin kiinni, oli tämä tempassut pistoolin
-taskustaan. Luoti sattui vieressä olevaan mäntyyn, sillä Stig oli
-samassa tuokiossa viskannut hattunsa ampujan silmille ja siten saanut
-aikaan, että tämä tähtäsi väärin.
-
-"Enkö sitä sanonut, että tämä kirottu sillisaksa ampuu!" karjasi Stig
-ja lensi samassa yhdellä hypyllä Borisoffin niskaan, ennenkuin tämä oli
-ehtinyt ajatusta ajatella.
-
-"Lassi!" huusi kauppias minkä keuhkoista lie lähtenyt, kiemurrellessaan
-laivamiehen vankoissa kourissa, "Lassi, miehet, tänne, apuun!"
-
-"Vai niin, onko teitä useampia ykstuumaisia", huudahti Bramrå ja rupesi
-katselemaan ympärilleen. "Ja sinä, kupetsa, elä huuda, näethän, että
-tässä on luutnantti."
-
-"Mitä se kauppias huutelee?" kysyi nyt mies, joka astui pimennosta
-esiin toisen seuraamana. "Kauppiasko täällä ampui."
-
-"Hä, te riivatut! Siinäkö seisotte ja katselette, kuinka nuo minut
-sitovat! Eikö teihin sen enempää ole luottamista!" Niin huuteli
-Borisoff raivossaan, vaan huoahti sitten ja virkkoi tyyneemmin:
-"Luutnantin ei tarvitse olla huolissaan, minä en pakene. Mutta tämä
-pila voi käydä luutnantille kalliiksi!"
-
-"Kunhan ei pila teille käy kalliimmaksi! Mutta viisasta on, että
-asetutte. Laske hänet, Stig."
-
-"Meihinkö luottamista, mitä se kauppias puhuu", kävi nyt Lassi
-selittelemään.
-
-"Niin, minä ainakaan en käsitä, mitä hän höpisee", toisteli punaparta
-ja oli niin tietämättömän näköinen kuin mahdollista.
-
-"Vai meihin hän luottaisi! Mutta meillä ei ole tämän jutun kanssa
-mitään tekemistä. Hän käski meidän odottaa tässä sen hetken, minkä hän
-oli tuvassa Arénin kanssa puhumassa. Ja nyt tuleekin ruunun miehiä..."
-
-"Ja panevat kauppiaan kiinni ja kauppias rupee tässä ampumaan..."
-
-"Ja sitten se huutaa avukseen meidät, jotka luulimme hänen olevan
-oikeilla asioilla."
-
-Kauppias katseli apulaisiaan silmät pyöreinä, vaan Lassi se vain jatkoi:
-
-"Katselkaa vain, kauppias, me emme aijo sekaantua niihin
-selvittämättömiin väleihin, joita kauppiaalla ja korkealla ruunulla
-näkyy olevan keskenään. Eikä meillä taida olla täällä enää mitään
-tekemistä, koska kauppias taitaa aikoa lähteä herra luutnantin matkaan.
-Lähdemme soutamaan, -- hyvästi kauppias!"
-
-He kumarsivat kunnioittaen luutnantille ja kävelivät alas rantaan.
-
-"Mutta miksi te minut vangitsette, luutnantti?" kysyi Borisoff muka
-loukatulla arvokkuudella.
-
-"Siihen velvollisuuteen nojautuen, mikä jokaisella kansalaisella on
-valvoakseen maansa etuja aina ja jokapaikassa. Teidän ei olisi pitänyt
-ampua, kun näitte minun olevan upseerin puvussa. -- Haluatteko muuten
-mitään erityistä? -- sanaa kotiinne tai jotain muuta sellaista?"
-
-Borisoff rupesi miettimään tuota tarjousta.
-
-"Saanko lähettää suljetun kirjeen kotiini?" kysyi hän.
-
-"Saatte, kernaasti."
-
-Kauppias kirjoitti muutamia sanoja taskukirjastaan repimälleen
-lehdelle, jonka hän sitten käänsi kokoon, kirjoittaen osotteen neiti
-Johannalle. Luotsi, joka oli laukauksen kuultuaan kiirehtinyt ulos,
-seisoi tupansa ovella.
-
-"Otatko Arén lukematta viedäksesi tämän kirjeen?" kysyi häneltä
-Borisoff.
-
-"Itse en lähde", vastasi luotsi, "sen sinä tiedät, vaan Janne sen ehkä
-vie, taikka poltan lukematta paperisi."
-
-"Janne, missä on hän?" kysyi kauppias miettivästi.
-
-"Täällä", vastasi nuorukainen, joka laukauksen kuultuaan hänkin oli
-rientänyt paikalle.
-
-"Vai olet _sinäkin_ täällä!" virkkoi kauppias. "No, somastipa sattui,
-että sinusta tuli kirjeenkantajani."
-
-"Ilmoita lyhyeen asiasi", virkkoi luutnantti, "meidän täytyy joutua
-matkalle!"
-
-"Heti, herra luutnantti", virkkoi kauppias muka pilkallisen
-kohteliaasti. Sitten jatkoi hän taas Jannelle:
-
-"Siis jätät kirjeen sitä lukematta neiti Johannalle?"
-
-"Voin sen tehdä, vaikk'ette sitä ansaitse."
-
-"Kiitos, nuori ystäväni. Ja hyvästi! Elä sure liiaksi tuota tyttöä, ei
-meidän välit hänen kanssaan vielä ole niin selvät, kuin ehkä luulet."
-
-Jannen mieli kuohahti, hänen olisi tehnyt mieli iskeä tuota ilkkujaa
-vasten suuta. Vaan hän ummisti huulensa ja astui tupaan.
-
-Luutnantti antoi miehilleen merkin ja nämä tarttuivat kauppiaan
-käsivarsiin sekä lähtivät saattamaan häntä venheeseen. Vaan vielä
-pysähtyi luutnantti kerran:
-
-"Eihän tuossa kirjeessä vain liene ollut mitään, joka on vihollisille
-hyödyksi aijottu?"
-
-"Voihan luutnantti kutsua luotsin pojan tänne ja katsoa", vastasi
-Borisoff välinpitämättömästi.
-
-Jos ei männikkö tässä kohden olisi niin mustaksi varjostanut kuutamon
-hohteen, olisi luutnantti varmaankin nähnyt sen punan, joka kauppiaan
-poskille karahti, hänen tuota vastatessaan. Vaan hän kuuli nyt
-ainoastaan tuon väliäpitämättömän äänen ja jatkoi matkaansa törmää
-alaspäin, ajattelematta asiaa sen enempää.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Neiti Johanna oli Jannen kautta saanut isäntänsä kirjallisen
-vastauksen ja tiedon siitä ikävyydestä, mikä häntä oli kohdannut.
-Kirjeen tuojasta tuntui, että emännöitsijä varsin tyyneellä mielellä
-luki kirjeen, ja hänestä se olikin ymmärrettävää. Tuommoisiin
-sota-aikoihin ei saanut säikähtää odottamattomiakaan uutisia. Jannelle
-ei emännöitsijä maininnut mitään kirjeen sisällöstä eikä hän, joka
-ei ollut kirjettä lukenut, arvellutkaan sen sisältävän muuta kuin
-määräyksiä talousasioista. Kyselläkään hän ei tahtonut, vaikka kyllä
-matkan varrella epäluuloja oli hänen mieleensä noussut, -- hän tunsi
-Borisoffin siksi hyvin.
-
-Taloudenhoitajatar kumminkin valitteli, että oli voitu epäillä
-kauppiasta, joka tietysti oli viaton, ja oli vakuutettu, että hänet
-pian vapaaksi laskettaisiin. Ohimennen jutteli hän sitten Jannelle
-Borisoffin kosintaretkestä, josta Janne ei ollut mitään kuullut.
-Mutta Johannakaan ei ollut Katilta saanut mitään tarkempia tietoja,
-vaikka kyllä oli kohta samana iltapäivänä käynyt heidän mökillään ja
-koettanut siitä udella sekä tytöltä itseltään että hänen äidiltään.
-Hänellä ei ollut selvää kuvaa siitä, miten siellä kaikki oli käynyt
-eikä siis voinut Jannellekaan tuota kosintaretkeä oikein kuvata. Katin
-vastahakoisuutta hän ei siten niinkään voinut esittää syyksi rukkasiin,
-sillä hänestä sellaisen miehen kuin Borisoffin olisi pitänyt olla
-vastustamattoman varsinkin köyhälle ja puutteisiin tottuneelle tytölle,
-jommoinen Kati oli. Todenmukaisempana hän siis piti, että tytön äiti,
-tuo ylpeä muori, oli jonkun vanhan vastenmielisyyden vaikutuksesta
-jyrkästi kieltäytynyt rupeamasta sukulaisuus-suhteisiin venäläisen
-taikka vaikkapa puolivenäläisenkään kanssa.
-
-Jannesta tämä kaikki oli hyvin valaisevaa. Hän oli mielestään jo kerran
-kerrassaan kadottanut sen tytön, jota hän vielä muutamia päiviä sitten
-oli omakseen uneksinut. Olisi hän tosin suonut tytölle toisen miehen
-kuin Borisoffin, vaan jos aineellisen toimeentulon näkökohta tytöstä
-todellakin oli niin tärkeä, jota hänen oli vaikea uskoa, niin ei hän
-voinut muuta kuin valittaa, että äiti oli esteeksi asettunut. Niissä
-mietteissä lausui hän jäähyväiset ja läksi.
-
-Neiti Johannan vetistävät silmät tuijottivat vähän ihmetellen hänen
-jälkeensä. Mitähän noitten nuorten välillä oikeastaan Hekään, mitä
-merkillisiä tuumia tosiaan mahtaneekaan Katin päässä pyöriä? Oliko tuo
-tytönletukka, jota hän oli suosinut, hänen kilpailijansa, oliko äiti
-yksin antanut matkapassit Borisoffille? Syvät ovat elämän arvoitukset.
-Mutta ne täytyy saada selville, päätti tuo mustankipeä vanhapiika,
-vaikkei hän vielä tiennyt, miten se oli tehtävä, ettei hän itseään
-paljastaisi.
-
-Hän luki nyt uudelleen kauppiaan kirjeen. Siinä oli ensiksi muutamia
-rivejä venäjäksi, joita hän ei osannut lukea. Vaan seuraavat sanat
-olivat hänelle aijotut. "Janne ilmoittaa kohtaloni. Toimittakaa tämä
-kirje Löfön selällä olevaan Styrbjörn laivaan, kenenkään huomaamatta.
-Keksikää jotakin. Palkkio."
-
-Uudelleen ja uudelleen luki hän nuo viime sanat. Mitähän se tarkottaa?
-"Keksikää jotakin?" Sehän ei voi tarkottaa kirjeen lähettämistä
-Styrbjörn-laivaan, jonka hänkin tiesi Löfön selällä olevan. Sillä eihän
-tuollaisen lähettämiseen mitään erityistä kekseliäisyyttä tarvittane,
-onhan saaristovenheiden lupa soutaa venäläisiin aluksiin. Eikä
-"palkkiokaan" voi tarkoittaa noin vähäpätöistä tehtävää, olihan hänen
-velvollisuutensa moiset käskyt suorittaa. Ei, nuo salaperäiset sanat
-tarkoittanevat jotakin muuta. Ja kun hän tuota arvoitusta kotvasen
-oli miettinyt, oli se hänestä jo aivan selvä -- hän melkein ihmetteli
-itseään, kun ei sitä jo heti ollut älynnyt. Hänen tuli tietysti
-keksiä jokin keino pelastaakseen isäntänsä, -- sillä itselleen hän
-kyllä hyvällä omallatunnolla saattoi tunnustaa, etteivät Borisoffin
-paperit olleet niinkään viattomat eikä selvät. Mutta entä sitten tuo
-"palkinto"? Niin, mitä hän siitä ajatteli, sitä hän tuskin uskalsi
-itselleenkään kuiskata! Nyt täytyy toimia, päätteli hän. Kuka sen
-tiesi, mitä tuumia tuo kaunis Kati salaperäisessä päässään vieläkin
-kätki? -- sillä kaunis hän on, vaikka on hänessä vikojakin ja
-epäedullisia puolia.
-
-Kauan ei Johannan tarvinnut miettiä sopivaa sananviejää lähettääkseen
-kirjeen venäläisille. Jo kohta Jannen mentyä käveli mies metsäpolkua
-taloon päin ja Johanna tunsi heti kalastaja-Ollin, jonka hän niin usein
-oli nähnyt venäläisen "kapteenin" soutajana. Missä se mies oikeastaan
-asui, sitä tuskin kukaan tiesi, ja kysyjille hän kertoi entisyydestään
-epävarmasti ja eri paikoilla eri tavalla. Kylänjuorut ottivat kumminkin
-asian selvittääkseen ja ennen pitkää tunsi jokainen, että Olli oli
-kiertelevä kulkija, joka paljo oli liikkunut Suomessa ja sen itäisessä
-naapurimaassa ja jolla muuten oli elämäntarinassaan tuollainen
-aukko, jota hän ei voinut tyydyttävästi täyttää ja joka hänet vähän
-salaperäiseksi teki.
-
-Kun tuo pitkä, huojuva, vähän ontuva mies käveli pihan poikki, huomasi
-neiti Johanna heti, että hän oli väsynyt ja ehkä nälistynytkin. Janne
-ei ollut kertonut sanaakaan jahdin poisviemisestä eikä Johanna siitä
-siis mitään tiennytkään, kun kalastaja, kyökkiin istuuduttuaan, asiasta
-mainitsi.
-
-"Siitä hän vielä kurituksen saa, tuo poikarakkari", kiroili kalastaja
-pukinpartaansa punoen ja kysäsi sitten äkkiä: "Onko kauppias kotona?"
-
-"Kauppias! Eikö se Olli tiedä, että hän eilen vankina vietiin
-ruotsalaisiin laivoihin?"
-
-"Hänkin, no jopa hitto, en ole kuullut mitään, kävelen tuolta
-pohjoisesta päin! Mutta sitä miestä ne tuskin kauankaan vankina
-pitävät, siitä olen varma." Olli nauroi ilkeästi. "Mitäs se Olli
-tarkoittaa, eiväthän nuo toki hänelle mitään pahaa tehne?"
-
-"Se riippuu asianhaaroista", vastaili Olli vakavampana. "Jos hänellä
-on selvät paperit, voi hän sieltä palata piankin, vaan jos paperit
-eivät ole puhtaat, niin voi hänen vankinaolonsa muulla tavalla
-rutostikin loppua. Nyt on sota-aika, ja silloin toimitaan aina pitkään
-miettimättä. Enpä olisi minäkään nyt täällä, ellen viime yönä olisi
-valhekaupalla päässyt maihin eräästä noista lastilaivoista, jonne
-olivat pistäneet minut yhdessä kapteenin kanssa, jonka neitsyt tuntee
---."
-
-"Ovatko he siis panneet kiinni hänetkin?"
-
-"Ovat, eikä hän taida sieltä niin hevillä maihin päästäkään. Se oli
-mainio apaja ruotsalaisten mielestä. Ja jos hänen kauttaan saadaan
-jotakin syytä kauppiasta vastaan -- --."
-
-"Olli", lausui neitsyt hätääntyneenä keskeyttäen, "sinun täytyy tehdä
-mulle palvelus."
-
-"Ka miksi en."
-
-"Eikä sinun sitä ilmaseksikaan tarvitse tehdä. Tämä paperilippu olisi
-vietävä siihen venäläiseen laivaan, joka on nimeltään Styrbjörn --."
-
-"Kyllä tiedän."
-
-"Ja sen vietyäsi pitäisi sinun palata takasin tänne. Sinun pitää vielä
-toimittaa muuta, mutta se on senlaista, josta ei saa kellekään puhua.
-Vaan ehkä tarvitset ensiksi vähän ruokaa."
-
-"Niin, koska en koko eilispäivänä palastakaan syönyt, tarvitsen kyllä
-ruokaa tänään. Pääsin puikahtamaan pakoon pienelle saarelle, jonne
-kätkeysin, mutta siellä sain ilman ruokaa lymyillä koko päivän pimeään
-saakka, jolloin uimasillani lähdin salmen yli mantereelle. Kyllä tässä
-pala on tarpeen."
-
-"No, syödäksesi saat", virkkoi Johanna ja toi monia herkkuja pöytään.
-Vaan loppuun söi Olli kaikki mitä vain lie pöytään kannettu. Saatuaan
-vihdoinkin kyllänsä, otti hän esiin tupakanlehden, siitä piippuunsa
-täytteen leikelläkseen. Vaan puukko oli häneltä retkillään hukkunut.
-
-"Odotas", virkkoi Johanna, "minä tuon sulle puukon kauppiaan pöydältä.
-En tiedä muuten mistä se sinne on tullut, se ei ole talon puukkoja."
-
-Hän toi Ollille sirotekoisen puukon, jossa oli sievä luupää.
-
-"Tämäkö!" huudahti Olli, "tämä on luotsin Jannen puukko, olen sen
-hänellä nähnyt monta kertaa, kun on tavattu kalamatkoilla. Juuri
-tämän puukon löysin viime viikolla rikkiammutusta laivastonvenheestä,
-joka oli ollut öisessä kahakassa venäläisten tykkialusten kanssa.
-Olipa hyvä, että sen taas tapasin. Janne se on ollut mukana moisilla
-retkillä, mutta siitä hän vielä voi palkkansa saada, se vehkeilijä.
--- No, tuleeko niistä isännän naimapuuhista mitään tuon tytön, Katin,
-kanssa?"
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Olen kuullut puheissa olleen. Vaan Janne se on myös siellä päin
-retkeillyt."
-
-"Minä en niistä mitään tiedä."
-
-"Niin, Janne se saanee nyt vetäytyä syrjään niiltä poluilta, -- kunhan
-vain kauppias pääsisi selville ruotsalaisten laivain päällikköjen
-kanssa!"
-
-"Missähän laivassa se siellä mahtaa olla?"
-
-"Bellona se kuuluu olevan nimeltään se laiva, joka oli 'kapteenin' ja
-minun säilytyslaivan vieressä, -- siihen ne ovat epäilemättä vieneet
-kauppiaan. Suolatulle läskille se muuten haisi koko laiva. -- Vaan nyt
-taitaa minun olla lähdettävä viemään tätä paperia. Kiitos ruoasta!"
-
-"Te siis varmasti palaatte?"
-
-"Varmasti." Kalastaja läksi kävelemään tuota samaa tietä, jota kauppias
-oli kävellyt edellisenä päivänä kapakkaan päin.
-
-"Se taisi ottaa Jannen veitsen mukaansa", tuumi Johanna, korjatessaan
-pois ruoan tähteitä. "Sillä taitaa olla jotakin pahaa mielessään Jannea
-vastaan! -- Janne, niin, hän sopisi hyvin Katin puolisoksi, vallan
-hyvin. Ja parasta olisi, jos he voisivat päästä yhteen niin pian kuin
-mahdollista..."
-
-Mutta Olli asteli tietä pitkin ja mietti syvästi mielessään. Mitä
-paperiin oli kirjoitettu, sitä hän ei tiennyt, -- venäjänkieltä
-hän kyllä auttavasti puhui, mutta kirjoitusta hän ei osannut lukea
-minkäänkielistä. Jotakin tuossa paperissa kumminkin mahtoi olla.
-Olli mietti, että näistäpuolin oli hänen turvauduttava yksinomaa
-venäläisiin. Sillä jos hän vielä joutuisi jonkun näkyviin niistä,
-jotka hänet olivat vanginneet ja häntä vankina pitäneet, -- ja niiden
-venheitähän täällä risteilee alinomaa --, niin vietäisiin hänet
-epäilemättä vastaamaan karkaamisestaan ja samalla ehkä erinäisistä
-sellaisistakin toimista, jotka hän kernaammin olisi pitänyt
-ruotsalaisilta salassa. Mitäpä muuten häneen kuului, kuka lopullisesti
-voittajaksi pääsi. Pysyiväthän kalat vedessä, hallitsipa sitten Ruotsi
-tai Venäjä. Vaan jälkimmäisellä olivat toiveet paremmat, viisainta siis
-sen suosiossa pysyä.
-
-Ollilla ei ollut enää parempaa venhettään, se oli jäänyt sille tielle,
-kun se oli otettu "kapteenin" jahdin perässä kulkemaan, mutta hänen
-vanha venheensä oli kapakan rannassa. Sinne hän siis meni, pysähtymättä
-tällä kertaa kapakkaan. Oli sievonen tuuli, hän nosti purjeen ja
-antoi sojottaa Löfön selälle, missä venäläiset laivat olivat. Se,
-joka oli nimeltään Styrbjörn, oli suurin ja sen suurmaston huipusta
-liehui päällikön lippu. Tämä saaristofregatti oli kauan aikaa sitten
-rakennettu suomalaisessa laivaveistämössä ja oli sen nimi alkujaan
-ollut "Hämeenmaa". Sen rinnalla oli ankkurissa toinen, miltei
-samankokonen laiva, Hjalmar nimeltään.
-
-Olli laski suoraan päällikkölaivaan. Kun hän saapui äänen kuuluman
-matkan päähän, laski hän purjeen ja kysyi vartijalta, saisiko hän
-nousta laivaan. Luvan saatuaan kiipesi Olli kannelle ja siellä muutamat
-laivamiehistä hänet kohta tunsivat. Mustapintainen mies, joka näytti
-upseerilta, tuli Ollilta kysymään, ketä hän haki ja hänelle Olli
-kirjeen antoi. Upseeri silmäili mitä lippuun oli kirjoitettu, luki
-sen uudelleen vähän verkemmin, tarkasti kalastajaa tiukasti ja meni
-kajuuttaan. Sieltä hän kohta palasi vanhanpuoleisen miehen seurassa,
-joka paperi kädessä astui Ollin luo.
-
-"Tiedätkö, mitä tähän on kirjoitettu?" kysyi hän paperiin viitaten.
-
-"En osaa lukea", vastasi Olli.
-
-"Tunnetko nuorukaisen, jota sanotaan Luotsin Janneksi?" kyseli upseeri
-edelleen. "Tunnen toki."
-
-"Tiedätkö, onko hän millään tavalla ottanut osaa täkäläisiin
-sotatapauksiin?"
-
-"On se ollut liikkeellä näillä vesillä epäiltävissä asioissa -- --."
-
-"Oletko varma siitä?"
-
-"Olenpa kyllä ja muuten voinee tämä puukkokin jotakin kertoa. Se
-on löydetty siitä ruotsalaisesta laivastovenheestä, joka jäi Löfön
-rannalle sinä yönä, jolloin yksi teikäläinen tykkivenhe kaapattiin. Ja
-tämä on Jannen puukko, hän oli mukana, se on varmaa."
-
-"Yhyy", tuumi venäläinen ja kävi miettiväksi. "Siinä tapauksessa voit
-ehkä sinä olla meille apuna eräässä yrityksessä, josta tässä kirjeessä
-mainitaan. 'Ottakaa Luotsin Janne mitä pikemmin talteen', niin luetaan
-tässä kirjeessä, 'silloin menettävät ruotsalaiset tärkeän apumiehen
-näissä vesissä.'"
-
-"Tuota neuvoa on toteltava heti", jatkoi tuo vanha mies nuoremmalle
-upseerille, "yksi ainoa tuollainen opas voi tuottaa meille arvaamatonta
-harmia. Kyllin kauan olemme nyt tässä kököttäneet, eteenpäin
-pääsemättä. Olemmehan liian heikkoja pitämään Kemiönsalmea auki, jos
-väestö vastustelemaan rupeaa, niinkuin se näyttää aikovan. Meidän on
-kuljetettava tykkivenheet ja saaristolaivasto ulompaa reittiä, jos
-mielimme päästä Pohjanlahteen, jonne meidän täytyy päästä. Meillä on
-käsky ajaa Ruotsin laivasto pois näitä vesiä sulkemasta, meidän täytyy
-tehdä hyökkäys."
-
-Vanha upseeri mietti hetken ja jatkoi sitten:
-
-"Tämä mies voi olla luotettava, voi myöskin olla petturi. Parasta on
-senvuoksi ensi aluksi koettaa hyvällä tai pahalla saada tuo Janne
-meidän oppaaksemme taikka muussa tapauksessa toimia niin, että
-viholliset menettävät parhaimman luotsinsa, kuten tässä kirjeessä
-kehoitetaan. Ehkäpä sitten voimme laivastollamme luiskahtaa ohi koko
-Ruotsin laivaston; tässä Löfön selällä tuskin muuten jaksaisimme
-asemaamme puolustaakaan, jos ruotsalaiset todellakin tekisivät
-hyökkäyksen meitä vastaan."
-
-"Anteeksi, herra kapteeni, kuinka ne sen voisivat tehdä. Heidän
-laivansa ovat liian syvälläkulkevia näissä vesissä liikkuakseen",
-huomautti tuo nuorempi upseeri.
-
-"Mutta heillä on venheitä."
-
-"Ja hekö yrittäisivät niillä vallata meidän laivojamme?..."
-
-"Sellaista on ennenkin tapahtunut."
-
-"Mutta onhan meilläkin tykkivenheitä, jotka vartioivat kaikissa
-salmissa."
-
-"Tänne päästään monta salmea myöten, ja hyvä luotsi on semmoisina
-hetkinä parempi kuin monet tykkivenheet täydellä miehistöllä."
-
-"Se on totta", myönnytti nuorempi upseeri, "parasta on pitää varansa
-ajoissa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana iltapäivänä, hämärän tulossa, oli Arén ikkunastaan huomannut,
-että kalastajavenhe, jossa oli yksi mies, souteli verkalleen selällä
-heidän saarensa ympärillä. Hänen huomionsa kiintyi yhä enemmän tuohon
-soutajaan, joka näytti liikkuvan siellä ilman varsinaista päämäärää,
-ja vihdoin lähti ukko salaa kävelemään erääseen niemeen, josta hän
-paremmin saattoi nähdä soutajan. Venhe palasi taas hetken kuluttua ja
-soutamassa istuva mies lepuutti vähäväliä airojaan, ikäänkuin muka
-miettien, mihin paikkaan hän selkärihman laskisi. Kauanko mies oli
-tuota vakoilusoutamistaan harjoittanut, sitä ei ukko tiennyt, vaan kun
-pimeän tultua ei venettä enää näkynyt palaavaksi, oli ukko jo varma,
-että tuo yksinäinen soutaja oli ollut kalastaja-Olli.
-
-Risteilevät epäilykset vaivasivat hänen mieltään ja huolestuneena
-palasi hän mökilleen. Janne oli koko iltapäivän ollut poissa eikä
-vanhus tiennyt häntä odottaakaan ennenkuin aamupuoleen. Hän oli näet
-lähtenyt opastamaan muutamia ruotsalaisia sotalaivoja syvempään
-ankkuripaikkaan. Viimeisinä päivinä hän oli ollut vähän omituinen,
-näytti miettivän jotakin salaista miellettä, joka häntä suretti. --
-Entä tuo kiertelevä soutaja, mitä hän koko iltapäivän oli täällä
-vahtinut? Niin, vahtinut hän oli. Kalastaja-Olli! Miten se niin pian
-oli päässyt vankeudesta? Liukas se oli kuin itse paholainen ja vuoron
-päältä kumpastenkin sotivain ystävä, -- mutta kumman asioilla se nyt
-souti? Kyllä sillä mahtaa olla mielessään Jannelle kaunaa, sehän muuten
-on varsin ymmärrettävääkin...
-
-Vähitellen ukossa epäilykset ja arviot kypsyivät varmuudeksi, hän tiesi
-nyt sen, mitä äsken isäntunteiden vaistolla oli aavistanut. Jannea
-se tuo soutaja tavalla tai loisella tahtoi vahingoittaa; ehkä ovat
-vainolaiset jo hänelle paulan virittäneet. Janne oli ehkä ollut liian
-varomaton, hän oli heitä ärsyttänyt.
-
-"Niin", virkkoi ukko, "poikaani ne pyytävät. Vaan jos hän vielä voi
-Suomea hyödyttää, niin en minä häntä estä, minulla tätä ikää ei
-kumminkaan enää ole niin pitkältä jälillä."
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Yö oli pilvinen ja pimeä. Kuu, joka illan kuluessa oli hattarain raosta
-pikkusen pilkistänyt, piiloutui kokonaan paksujen pilvien taa. Meri
-oli tyyni ja kimalteli heikosti; aivan äänetöntä oli kaikki Kemiön
-mantereen ja läheisimmän saariston tienoilla. Vanhus makasi vuoteellaan
-valvoen ja miettien kalastaja-Ollin omituista vakoilua. Vaan kohta
-puolenyön jälkeen kuuli hän etäistä, tahdikasta soutamista. Jonkun
-saaren taa katosi hetkeksi ääni, vaan kuului sitten taas selvemmin
-ja lähempää. Hetken kuluttua tähän tahdikkaaseen sountiin sekoittui
-toisenkin soutajan airojen ääni, tahdikas ja varma. Kuta lähemmäs ääni
-saapui, sitä varmemmin huomasi vanhus, että suurempi määrä venheitä
-oli kulussa Löfön selältä hänen mökkinsä ohitse, nähtävästi Ruotsin
-laivaston ankkuripaikkaa kohti.
-
-Luuvalo oli jo monta vuotta sitten tehnyt vanhuksen liikkeet vaikeiksi.
-Etummaiset suurten soutovenheiden pitkästä rivistä olivat jo ehtineet
-saaren ohi, kun vanhus saapui venheeseensä, joka oli laiturin luona
-saaren toisella rannalla. Siitä hän, aivan rantaa pitkin, souti
-läntiseen niemeen, johon hän pysähtyi havaintojaan tekemään. Pitkässä
-rivissä näkyi viisi, kuusi venheenlyhtyä lipuvan väylää pitkin; lyhdyt
-olivat merkkejä jälestä tuleville. Niiden lukumäärä lisääntyi yhä,
-kunnes hän laski niitä kaksitoista, ja alusten muodosta ukko aavisti,
-että ne olivat tykkivenheitä. Silloin tällöin kuului aluksista joku
-venäjänkielinen komentosana.
-
-Kun viimeinen venhe oli ehtinyt niemen ohi, läksi ukko piilopaikastaan
-ja souti varovasti sota-alusten jälestä.
-
-Ne jatkoivat hyvässä järjestyksessä tasaista, nopeaa sountiaan, kunnes
-ensimmäinen ehti sen kapean salmen suulle, joka katkasee Kemiönsaaren
-lounaisen niemen vastapäisestä "Pohjoissaaresta". Siinä venheiden
-lyhdyt sammutettiin ja venheet järjestyivät rinnakkain taikka peräkkäin
-ja kohta senjälkeen kuumottivat taivaanrannan heikkoa valojuovaa
-vastaan linjalaivan kookkaat piirteet.
-
-Juuri sillä hetkellä, jolloin etummainen tykkivenhe souti esiin niemen
-ohi, saapui yksinäisen soutajan kuljettama venhe selälle niemen
-vastapäiseltä puolelta. Soutaja näki vielä viimeisen tykkivenheen
-lyhdyn hiukkasta ennen kuin se sammutettiin.
-
-Mutta hän oli nähnyt kylliksi -- tuon lyhdynvalon merkityksestä hän
-ei voinut erehtyä. Ja hän souti, minkä voimat suinkin riittivät,
-takasin linjalaivaa kohden, josta hän äsken juuri oli lähtenyt, huusi
-tunnussanan ja pääsi kohta kannelle.
-
-"Näittekö lyhdyn tuolta niemen suojasta?" kysyi Janne kiireesti, -- hän
-näet oli tuo soutaja.
-
-Ei, laivassa ei oltu mitään huomattu, sillä niemi oli peittänyt
-näköalan. Heti nyt komennettiin nukkuva miehistö kannelle ja
-kaikki pantiin kuntoon odottamattoman hyökkäyksen varalle. Selällä
-vallitseva pimeys peitti lähestyvän laivaston, kunnes tämä oli
-ehtinyt niin likelle linjalaivaa, että siitä lähtevän tulen täytyi
-käydä sitä turmiollisemmaksi. Silloin leimahti yhtäkkiä useammalta
-taholta selältä, ja tykkivenheiden kanoonista lähtevä pauke kaikui
-rannan luodoista ja kallioista. Linjalaiva vastasi samassa hetkessä.
-Vihollisten tykkien tuli helpotti tähtäämistä ja se taistelu, joka
-siinä syttyi varuillaan olevan laivan ja venheiden heikompain tykkien
-välillä, ei tullut pitkä-aikaiseksi. Tykkivenheillä oli kyllä suurempi
-maali, mihin tähdätä, mutta kun niiden täytyi peräytyä etemmäs
-ampumaan ja niillä oli vähän tykkejä, ei tämä etu maksanut paljoa. Jos
-taas tykkivenheet olisivat rohkeasti lähestyneet yhtaikaa vierestä
-ampuakseen, olisi varmaankin laivan kannelta ja raakapuilta leimahtanut
-vastaan sellainen pyssynlaukausten paljous, että sitä ei mikään olisi
-kestänyt.
-
-Vaan vasta kun yksi tykkivenhe oli saanut vesirajaansa sellaisen
-reijän, että päällikkö ilmoitti sen olevan uppoamaisillaan, antoi
-ylipäällikkö peräytymismerkin. Rikkiammutun tykkivenheen miehistö
-pelastui vieressä olevaan sluuppiin ja niin lähdettiin paluumatkalle
-Kemiön niemen suojaan. Tykinjyrinä, joka äsken oli kumeana paukkunut
-noilla tyyneillä vesillä, päättyi siihen ja yö lepäsi taas hiljaisena
-selkien ja luotojen päällä. Venäläiset olivat menettäneet muutamia
-miehiä ja suuri oli siitä syystä heidän pettymyksensä ja vihansa tunne.
-Ruvettiin heti heidän venheissä epäilyksiä lausumaan sen johdosta, että
-linjalaiva niin pian oli keksinyt heidän aluksensa ja että siitä kohta
-oli käyty ampumaan, vaikka varmaa oli, että linjalaivan miehistö jo oli
-mennyt maata. Ei ollut siellä hälytetty eikä miehiä aseisiin kutsuttu,
--- taistelu oli alkanut niin hyvässä järjestyksessä, kuin olisi
-hyökkäystä odotettu. Tämä oli yleinen käsitys ja siitä käsityksestä oli
-hyvin lyhyt matka arveluun, että joku oli mahtanut nähdä tykkivenheet
-jo matkalla ja antanut tiedon linjalaivaan.
-
-Kalastaja-Olli, joka oli ollut luotsina etummaisessa venheessä, keksi
-pian selityksen arvoitukseen. Hän oli taikauskoinen ja hänestä oli
-Janne melkein ylenluonnollisilla apuneuvoilla varustettu, kun hän
-kaikista pulmista osasi suoriutua. Ollista oli ihan selvää, että
-Jannen täytyi olla siellä jossakin läheisyydessä ja että juuri hän oli
-antanut laivalle varoituksen. Se oli sitä uskottavampaa, kun hän ei
-ollut kotona ollut koko iltapäivänä, -- missä se olisi ollut, ellei
-ruotsalaisissa laivoissa, niihinhän sillä niin usein oli asiaa.
-
-Ja Ollista oli senvuoksi varsin luonnollista, kun hän hetken perästä
-kaukaa näki pienen venheen, jota eräs yksinäinen mies nopeasti souti
-tykkialusten suunnan poikki maihin päin.
-
-"Siellä se mies on!" huudahti hän aivan kuin olisi hän jotakin hakenut
-ja nyt äkkiä löytänyt. Seuraavassa tuokiossa oli se tykkivenhe, jossa
-hän luotsina istui, täyttä vauhtia ponnistamassa tuon pikkuvenheen
-jälkeen. --
-
-Kun Janne oli varottanut linjalaivaa oli hän, välttääkseen molemmilta
-tahoilta lähteneitä luoteja, soutanut pienen saaren rantaan ja sieltä
-etäältä katsellut taistelun kulkua. Hänen aikomuksensa oli sitten, kun
-hyökkääjät kääntyisivät paluumatkalle, ehtiä ennen tykkivenheitä salmen
-kautta saareensa. Mutta niin oli taistelun kulku häntä jännittänyt,
-että hän oli viipynyt tähystyspaikassaan liian kauan, ja huomasi
-yhtäkkiä kauhukseen joutuvansa melkein venäläisten tykkialusten
-keskelle.
-
-Mutta kylmäverisyyttään hän ei menettänyt. Hän tiesi hyvin, etteivät
-syvälläkulkevat tykkivenheet voineet seurata häntä mataloille vesille.
-Vaan hänen silloisella olinpaikallaan oli hänen kaikilla puolillaan
-syvät vedet. Maihin päästäkseen täytyi hänen halkaista vihollisten
-kurssin eikä hän voinut olla huomaamatta, että nämä hänen pieneen
-venheeseensä tykeillään helposti osaisivat, sillä etäisyys ei ollut
-juuri pyssynhollia pitempi.
-
-Nopeasti souti hän suoraan sitä salmea kohden, jonka läpi vihollisten
-alukset menomatkallaan olivat kulkeneet. Pian oli häntä ajamaan
-lähtenyt tykkivenhe loitonnut toisista. Olli oli sen päällikölle
-ilmoittanut, että oli hyvä saalis pyydystettävissä ja kaksi miestä
-asettui kiväärit kädessä venheen keulaan, ampuakseen pakenijan taikka
-pakottaakseen hänet antautumaan. Mutta Janne souti niin, että vesi
-koskena keulan edessä kohisi. Jos hän vain niemeen ehtisi, kyllä hän
-sitten löytäisi lymytien näistä tuttavista väylistä. Ja paeten suoraan
-eteenpäin vältti hän parhaiten vihollisten laukauksia.
-
-Kiväärit paukkuivat ja Janne kuuli luotien vinkuvan muutamia vaaksoja
-venheensä yläpuolella. Hän arvasi, etteivät takaa-ajajat tuhlaisi
-aikaansa pyssyjen uudestaan lataamiseen, vaan että toiset heille
-ladattuja kiväärejä käsiin ojentaisivat. Ja niin pamahtikin heti kaksi
-uutta laukausta; toinen niistä viskasi lakin hänen päästään, mutta ei
-häntä sen pahemmin haavoittanut. Janne souti kahta kovemmin ja niemi,
-jota kohti hän pyrki, näytti kasvavan. Vielä muutamia aironnykäyksiä,
-niin hän olisi pelastettu. Silloin pamahti taas laukaus ja toisen,
-pirstoiksi ammutun airon säpäleet lensivät hänen käsistään. Mutta
-seuraavassa tuokiossa liukui venhe omaa vauhtiaan maan mustaan
-katveeseen.
-
-"Sinäkö se olet, Janne?" huusi hänelle ääni pimeästä ja venhe souti
-samassa näkyviin.
-
-"Isä!" vastasi nuorukainen, "soutakaa lähemmäs maata! Tykkivenhe on
-kintereillämme."
-
-"Elä minusta välitä", vastasi ukko, "vaan sinä huopaa tuonne pensaitten
-alle, -- minullehan ne eivät mitään mahda. Olen kuullut, miten ne sinua
-ovat ajaneet ja olen juuri varustautunut sotkeakseni heidät jäliltä
-pois. Niin, piiloon nyt sinä, minä jään tänne!"
-
-Janne totteli, hän huomasi, ettei hän paljastamalla itsensä voisi
-isäänsäkään mitenkään pelastaa. Pian hän huopasi venheensä pimeään
-siimekseen, josta sitä ei voinut mitenkään nähdä. Heti senjälkeen
-ehti jo tykkivenhekin perille. Matkaa ei ollut sen pitemmälti kuin
-että tykkialuksesta hyvin voitiin nähdä ukon venhe, joka nyt siinä
-liikahtamatta makasi. Pakolainen on nyt siis huomannut mahdottomaksi
-pyrkiä pakosalle, arvelivat takaa-ajajat, taikka on ehkä haavoitettu.
-Sytytettiin lyhty ja mies asettui keksi kädessä keulaan. Kalastaja-Olli
-asettui hänen viereensä. Lyhdyn valossa rupesi nyt Olli tarkastamaan
-venheessä olevaa pakolaista. Vaan häneltä pääsi heti synkkä kirous,
-joka osotti suurinta pettymystä. Lyhdyn valossa oli hän tuntenut vanhan
-luotsin harmaapartaiset kasvot.
-
-"Tämähän on taikuutta!" pauhasi Olli harmistuneena. "Voisinpa miltei
-vannoa, että äsken näin hänen poikaheittiönsä tuolla selällä, ja nyt se
-on muuttunut ukoksi, vanhukseksi. Taikka onko siellä muita venheessä?"
-Hän valasi uudelleen ja lähempää lyhdyllään vanhusta.
-
-"Voittehan hakea täältä purjeiden altakin ja teljojen takaa, jos
-luulette minun jotakin varastaneen", puhui ukko Arén, ollen olevinaan
-aivan tietämätön koko asiasta. "Miksi te minua ammutte? Tässähän täytyy
-vanhan miehen soutaa käsivarret pois sijoiltaan, vaikka kumminkin on
-luvattu, että kaikki yksityiset saakoot olla rauhassa? Ja mitä se sinä
-Olli siellä toimit kaiken tuon sotaväen joukossa? Yksin soutelit koko
-iltapäivän saareni ympärillä tänään; ajattelin pyytää sinut sisään,
-mutta soudit niin kaukaa, ettei ääni kuulunut..."
-
-"Luutnantti sanoo, että saatte soutaa tiehenne", virkkoi Olli
-keskeyttäen, koettaen kätkeä kasvojaan lyhdyn valosta pois. "Ei olisi
-teitä ammuttukaan, ellette olisi pakoon soutanut kuin tullivaras."
-
-"Minä en liikahda paikaltani, ennenkuin kaikki venheet ovat soutaneet
-ohi, sillä muuten nuo toisetkin luulevat minun pakenevan ja lähtevät
-minua ampumaan."
-
-Sen sanottuaan souti ukko venheensä vähän selemmäs ja antoi sen
-pysähtyä siihen, niin että kaikki ohiajavat tykkivenheet saattoivat
-hänet huomata. Ne soutivat yksitellen edessä kiirehtivän jälestä ja
-niissä sytytettiin kaikissa taas vähinerin aluksenlyhdyt. Ukkoa ei
-kukaan ahdistanut. Oli aivan tavallista, että sota-alukset tapasivat
-saaristovenheitä kulkuvesillä, eikä nytkään siis tuohon yksityiseen
-venheeseen mitään huomiota pantu.
-
-Janne oli soutanut pienen saaren alle, jonka kapea heinikkosalmi
-katkasi niemestä. Siellä hän liikahtamatta kökötti, kunnes isä, koko
-laivaston soudettua ohi, huopasi hänen luokseen. Siinä varjossa he
-nyt varovasti keskustelivat. Jo päivemmällä oli päätetty, että Janne
-ensi tilaisuudessa ottaisi pestin Ruotsin laivastoon, koska hänen
-olonsa ja asemansa kotonaan kävi päivä päivältä yhä vaarallisemmaksi.
-Oman väestön keskuudessa oli näet henkilöitä, jotka Löfön selällä
-olevan laivaston levittämästä kullasta olivat valmiit kavaltamaan
-kansalaisiaan. Pitemmän ajan kuluessa oli Janne huomannut siitä
-epäilyttäviä oireita. Ja nyt, kun selvästi nähtiin kalastaja-Ollin
-olevan venäläisten oppaita, käsittivät sekä isä että poika, ettei hänen
-ollut kotona turvallista olla, sillä tuo hämäräperäinen seikkailija oli
-koettava kaiken voitavansa, kostaakseen sen kepposen, minkä Janne oli
-hänelle ja "kapteenille" tehnyt.
-
-Mutta ennenkuin Janne saattoi lähteä kotoaan antautuakseen
-laivastomieheksi, täytyi hänen toki saada mukaansa vähän vaatteita ja
-muonaa. Siksi oli lähdettävä kotiin päin.
-
-Janne luuli voivansa omalla venheellään seurata isäänsä kotiin.
-Tykkivenheetkin olivat jo hävinneet yöpimeään ja jatkoivat arvattavasti
-yhtä kyytiä retkeään Löfön selälle. Mutta siihen ehdotukseen ei
-ukko suostunut. Olisihan voinut sattua, että joku sluuppi syystä
-tai toisesta olisi jäänyt toisista jälemmäs väylälle, ja silloin
-voisi sen miehistö helposti keksiä Jannen, -- kuka sen tiesi, vaikka
-kalastaja-Olli itse olisi jäänyt saaren luo taas vahtimaan, -- se oli
-mies viekas kuin kettu.
-
-Ja pian huomattiinkin, että vanhus oli oikein aavistanut venäläisten
-liehtarin vehkeet.
-
-Janne peitettiin siis isän venheeseen purjeiden alle, jotta se täten
-vaaratta pääsisi mahdollisten vahtien ohi. Tykkivenheitä ei enää
-kuulunut. Rauhallista ja hiljaista oli kaikki vanhuksen kotiin päin
-soutaessa. Ollakseen sitä enemmän varuillaan, kiersi ukko mantereen
-rantaa myöten ja käänsi siitä vasta niemen ympäri suojaiseen paikkaan,
-jolta siinä kenenkään näkemättä saisi lastinsa maihin. Mutta
-soutaessaan näin rantaa pitkin niemen kärkeen, ei hän voinut nähdä,
-mitä niemen toisella rannalla oli; sitäpaitsi peitti öinen pimeä tämän
-rannikon aivan näkymättömiin. Liian myöhää hänen senvuoksi oli kääntyä
-takasin, kun hän niemen nokkaa kiertäessään näki lyhdyn loistavan
-eräästä rannikolle pysähtyneestä tykkivenheestä, -- hän tuskin enää oli
-kymmenen sylen päässä siitä. Hänen soutaessaan niemen kärkeen oli jo
-tykkivenheeseen kuulunut hänen airojensa loiske.
-
-"Hei, Arén!" huusi ääni tykkivenheestä ja ukko tunsi heti huutajan
-kalastaja-Olliksi. "Souda tänne venheesi, luutnantti tahtoo levätä yön
-sinun majassasi."
-
-"Tulenhan minkä ehdin", vastasi luotsi aivan tyyneesti, ja ohjasi
-samalla venheensä lähelle rantakiviä, niin että Janne pääsi siitä
-ryömimään maihin.
-
-"No, mutta tulehan jo", huuteli Olli, kun vanhus vähän viipyi.
-
-"Täällähän jo olen."
-
-Ukon täytyi kiireesti soutaa aivan tykkivenheen kylkeen. Siellä lausui
-komentaja jotakin venäjäksi Ollille ja molemmat laskeusivat sitten
-hänen venheeseensä.
-
-"Liehän tuvassasi tilaa mullekin", puhui Olli, "luutnantti tahtoo minut
-mukaansa."
-
-"Liehän sitä tilaa, jos enään tyydyt siihen, mitä suomalainen voi
-tarjota", vastasi Arén pistelijäästi.
-
-Kun kalastaja-Olli ja luutnantti nousivat maihin, kyykötti Janne niin
-lähellä erään kiven takana, että hän selvästi saattoi kuulla miesten
-askeleet, kun he kävelivät ohi.
-
-"Olisipa meidän luutnanttimme nyt täällä", arveli hän itsekseen,
-"niin pistäisimmepä sinut nyt sellaisiin pihteihin, että et hevillä
-livistäisikään tiehesi!"
-
-Miehet menivät tupaan, jossa ukko sytytti tulen. Mutta Janne makasi
-piilopaikassaan ja mietti, miten hän saisi tuon maansa kavaltajan
-satimeen. Hänen päähänsä ei pistänyt ajatuskaan, että hän voisi tehdä
-Ollille mitään väkivaltaa, niinkauan kuin tämä oli hänen isänsä
-majassa, -- se olisi ollut vieraanvaraisuuden loukkaamista. Mutta
-ulkona hän mielestään saattoi tehdä mitä tahtoi ja olisi hän siellä
-kernaasti antautunut ilmiotteluunkin kavaltajan kanssa, ellei olisi
-peljännyt siten isälleen tuottavansa tuhon. Sitäpaitse heitä oli kaksi
-miestä. Eikä hän nyt voinut keksiä otollista suunnitelmaa, vaan päätti
-antaa tapausten ja sattuman ratkaista menettelytapansa.
-
-Vähää myöhemmin näki hän tuvan vieressä olevan matalan kellarin katolta
-venäläisen upseerin kävelevän edestakaisin tuvassa. Kalastaja istui
-ovensuussa ja isä valmisti vuodetta upseerille. Janne näki, että
-Ollilla oli pistooli vyössään.
-
-Äkkiä upseeri pysähtyi ja näytti antavan kumppanilleen jonkun käskyn,
-sillä tämä nousi heti ja otti lakkinsa. Samassa pudottausi Janne
-kellarin katolta alas ja lymysi läheisen männyn taa sen tien viereen,
-joka vei tuvasta rantaan. Hän näki tuvan ovea avattavan ja samassa
-kuului mies astuvan tietä myöten rantaan päin. Oli niin pimeä, että
-Jannen täytyi korvakuulolta laskea, milloin Olli oli männyn kohdalla.
-Siinä silmänräpäyksessä astui hän esiin, tempasi pistoolin Ollin vyöstä
-ja veti sen vireisiin.
-
-"Hiljaa!" komensi hän, ennenkuin toinen ehti tajuta mistä oli
-kysymyskään; "meitä on viisi miestä ja jos sinä ääntäkään päästät, saat
-lyijyluodin otsaasi niin totta kuin sen olet ansainnut. Tottele, jos
-hengestäsi välität, nyt _on_ vuoro minulla, tee täsmällisesti, mitä
-käsken -- --."
-
-"Tunnen sinut jo, Janne", virkahti kalastaja, yhä varmistuneena
-äskeisessä arvelussaan, että poika liikkui noitamahdeilla ja
-ylenluonnollisilla apuneuvoilla.
-
-"Sitä parempi", jatkoi nuorukainen, "tässä ei ole aikaa juttelemisiin.
-Näet kellarin tuossa ikkunan valossa. Sinne pääset yökortteliin.
-Jos yritätkään livistää pakoon, ammun luodin selkääsi, -- minä olen
-vankempi nyt, kuten näet, tykkivenhe ei ehdi maihin, ennenkuin minä
-olen pitkäin matkain päässä salmen takana. Ja sen tiedät, että tästä on
-leikki kaukana."
-
-Sen tiesi Olli. Ja vaikkei hän ollutkaan niin varma noista neljästä
-apulaisesta, niin älysi hän olevansa huonommalla puolella. Jospa
-pistooli ei olisi ollut ladattu, ei hän olisi epäillyt antautua
-käsikahakkaan tuon rohkean pojan kanssa, jota väkevämmäksi hän itsensä
-tiesi. Jos hän taas huutaisi, oli vaara tarjona, että Janne uhkauksensa
-täyttäisi -- ja Olli oli hengestään arka. Jannen kiirehtivässä äänessä
-oli jotakin, joka ei kehottanut vastaväitteitä tekemään.
-
-Näitä miettien totteli hän verkalleen Jannen käskyä ja ryömi matalan,
-vankan kellarinoven kautta sisään.
-
-"Eläkä siellä turhaa meteliä pidä", varotti Janne yhä pistoolia
-ojentaen, "äänesi ei kuulu kumminkaan kymmenen askeleen päähän ja me
-kyllä täällä sinua vartioimme, kunnes sinut laivastoon viemme talteen.
-Ruokaa saat aamulla."
-
-Niin sanoen sulki Janne oven ja kiinnitti varmasti rautasen telkeen.
-
-Helppoa hänen nyt olisi ollut vangita myöskin venäläinen upseeri, joka
-puolittain riisuutuneena makasi luotsin laittamalla vuoteella. Mutta
-vieraanvaraisuuden lait estivät häntä isänsä majassa sitä tekemästä. Ja
-siksi hän vain varovasti ikkunan kautta antoi isälleen merkkejä, jotka
-tämä hyvin ymmärsi. Hän aikoi heti lähteä ruotsalaiseen laivastoon.
-
-Sillaikaa kuin isä tuvassa kokosi hänelle vähän vaatteita, meni hän
-venheelleen ja souti sen aivan hiljaa saaren toiselle rannalle ja
-palasi sitten noutamaan tavaroitaan. Isän ei sopinut lähteä tuvasta
-niitä tuomaan, upseeri olisi muuten voinut herätä ja ruveta epäilemään.
-Eteisessä puristi Janne isänsä kättä ja sanoi jäähyväiset, -- olihan
-hän nyt lähtemässä vakavia kohtaloita kohden.
-
-"Etkö kellekään tahdo terveisiä lähettää?" kuiskasi ukko hyvästellessä.
-Janne oli hetkisen ääneti.
-
-"Eipä ole ketään, joka minun terveisistäni välittäisi", vastasi hän
-sitten hiljaa. Ja nyt oli ukko kotvasen vaiti.
-
-"No niin", virkkoi hän vihdoin, "Jumala olkoon kanssasi! Toivonpa,
-että vielä toisemme näemme, mutta jos niin _ei_ tapahtuisi, tiedän
-sinun kumminkin oikeilla teillä kulkevan. Minua elä ajattele, tee vain
-parastasi." --
-
-Pimeää salmea ja epätietoista tulevaisuutta kohden souti nuorukainen
-yksin ja ääneti. Ei ollut ketään muita kuin isä, joka hänen retkiään
-ja toiveitaan huolella seurasi nyt, kun hän oli menossa sotamieheksi,
-saadakseen, jos niin sallittaisiin, jo tänään tai huomenna avonaisessa
-taistelussa sotia maansa puolesta. Eikö ollut ketään? Oli, -- isänmaan
-katseet seurasivat häntä, niinkuin kaikkia poikiaan.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Vaikka Janne niin varmasti ja rohkeasti oli toimeenpannut
-suunnitelmansa vangitessaan kalastaja-Ollin, ei hän ollut ottanut
-lukuun kaikkia tämän kälmintöihin tottuneen miehen keinoja suoriutua
-vaikeimmistakin pulmista. Jos hän kaikki asianhaarat olisi ottanut
-lukuun, siis myöskin tuon vangitsemansa miehen tarkaksi terästyneen
-kuulon, olisi hän varmaankin käärinyt sukkansa airojensa ympäri,
-vaijentaakseen niiden ritinän, kun hän läksi kotirannastaan soutamaan.
-
-Olli oli alistunut pistoolin piipun edestä, mutta Jannen puhetta
-"viidestä miehestä" hän ei ollut uskonut. Kun hän sitten kellarin
-syvässä pimeydessä ei näköaistiaan voinut ollenkaan käyttää,
-jännittyi hänen kuulonsa sitä tarkemmaksi ja hän koetti korvainsa
-avulla muodostaa itselleen jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä hänen
-vankilansa ulkopuolella tapahtui. Hän ei kuullut kenenkään muun
-askeleita kuin Jannen, kun tämä läksi kellarin luota. Matka kellarista
-tupaan oli niin lyhyt, ettei kukaan olisi voinut tupaan mennä, ilman
-että hän olisi sitä kuullut. Hän kuuli Jannen kävelevän kellarinoven
-ohi rantaan päin ja palaavan hetken perästä vastapäiseltä taholta.
-Kalastaja oli jo kohta älynnyt, että Janne vain käväsemään oli saarelle
-tullut ja toiminut siellä, käyttäen sattuman tarjoamia apuneuvoja
-hyväkseen. Siitä teki kalastaja myös sen johtopäätöksen, että hän ennen
-päivän nousua taas lähtisi pois saarelta, koettamattakaan vangita
-venäläistä upseeria. Sillä olihan tykkivenhe miehistöineen siinä aivan
-vieressä.
-
-Se hetki, jolloin Janne eteisessä odotti, kun isä kokosi hänen
-vaatteitaan, oli seikka, jota ei vanki voinut selittää. Hän
-rupesi jo epäilemään otaksumiensa todenmukaisuutta, kun hän taas
-kuuli nuorukaisen tutut askeleet ja niiden avulla sai solmituksi
-kokoon katkenneet langat. Jospa hän nyt vain saisi kuulla airojen
-ritinää, olisi hän asemasta aivan selvillä: Janne on pistänyt hänet
-väliaikaiseen talteen, nähtävästi tarkotuksessa, että ensi tilassa
-tultaisiin sotaväen avulla viemään hänet varmempaan säilytyspaikkaan.
-Mutta tuota odottamaansa ääntä sai hän kauan vartoa.
-
-Janne oli kotoa lähtiessään pitänyt silmällä ainoastaan sitä, että
-saisi saaren venheensä ja tykkialuksen väliin, joten jälkimmäiseen
-ei hänen soutamistaan kuultaisi. Mutta sitä mahdollisuutta, että
-Olli olisi vankilaansa kuullut hänen soudantansa, ei hän ottanut
-ollenkaan lukuun, eikä hän siitä luultavasti olisi välittänyt, jos
-olisi tullut tuota ajatelleeksikin. Hän vain ajatteli, että aamulla
-kaipaa venäläinen upseeri sekä Ollia että pikkuvenhettä ja tekee siitä
-sellaisen johtopäätöksen, joka suinkaan ei Ollille ole suosiollinen,
--- jos hän joskus vastaisuudessa, vapaaksi päästyään, vielä antautuisi
-vihollisten palvelukseen.
-
-Ja niin souti Janne reippaasti ulapalle ajattelematta, että
-hänen aironsa äänet kuuli ja laski se mies, jonka hän äsken
-oli isänmaanpetoksesta tavannut ja joka nyt parhaallaan mietti
-pelastuksensa ainoata keinoa.
-
-Päivä oli jo ruvennut valkenemaan, kun venäläinen luutnantti heräsi
-vuoteellaan. Ensi töikseen hän kysyi, missä hänen oppaansa, kalastaja,
-on. Ukko Arén oli unisen näköinen eikä ollut ymmärtävinään mitään.
-Luutnantti mainitsi silloin Ollin nimen. Isäntä puisteli nyt päätään
-merkiksi, ettei hän siitä tiennyt mitään. Silloin nousi upseeri ja
-lähti ulos, kävelläkseen venhevalkamaan. Mutta monta askelta hän ei
-ollut ehtinyt, kun hän kellarinoven sisäpuolelta kuuli kovaa jyskettä
-ja kolkutusta. Aavistamatta, miten asianlaita oli, kutsui hän luotsin
-tuvasta ulos. Tämä puisteli päätään, ymmärtämättä upseerin vilkkaita
-viittauksia. Mutta silloin kuultiin selvästi kellarista upseerin omaa
-nimeä mainittavan. Nyt ei luotsin auttanut muu, kuin täytyi hänen hyvin
-hämmästyneen näköisenä mennä ja avata ovi. Ja aivan kummastuneena hän
-katseli, kun kalastaja-Olli sieltä astui ulos, kädellään suojaten
-silmiään valolta.
-
-"Mitäs tämä on?" kysyi upseeri, luotsia terävästi tarkastaen.
-
-"Hän ei ole näissä vehkeissä ollut mukana ainakaan alusta", vastasi
-Olli, "vaan syy on hänen poikansa, sen heittiön, jonka tekin tunnette,
-herra luutnantti -- --." Ja Olli kertoi, kuinka häntä muka kavalasti
-takaapäin oli lyöty halolla päähän ja sitten sysätty kellarinovesta
-sisään, ennenkuin hän oli siksiverran tajuntaansa päässyt, että olisi
-ehtinyt laskea, oliko niitä ollut kolme vaiko useampia. Ilkityön
-tekijät olivat sitten venheellä soutaneet pois.
-
-"Ja uskotko sinä", kysyi upseeri harmistuneena, "että hän yksin on tuon
-juonen keksinyt?"
-
-"Sitä en ole sanonut", vastasi Olli, joka kernaasti näki, että myöskin
-isä-Arén sai tarpeellisen kurituksen.
-
-"Sinä olet meidän palveluksessamme", jatkoi upseeri, "niinkauan kuin
-tykkialustamme opastat, ja siitä syystä olen minä myöskin ansion mukaan
-rankaiseva jokaisen, joka sinulle jotakin väkivaltaa tekee. Eihän hän
-ole Ruotsin sotaväessä tuo nuorukainen?"
-
-"Ei, ellei hän tänä aamuna ole pestiä ottanut. Ainakaan hän ei vielä
-viime yönä ollut sotilas."
-
-"Sano siis tälle vanhalle miehelle näin: Joko jättää hän neljänkolmatta
-tunnin kuluessa poikansa minun vangikseni, taikka poltatan minä
-huomispäivänä hänen mökkinsä."
-
-Olli käänsi tämän ja luotsi kuunteli sitä uhkausta kasvojaan vähääkään
-väräyttämättä.
-
-Hetken kuluttaa sai Arén käskyn soutaa upseerin palvelijoilleen takasin
-tykkivenheeseen, joka koko päiväksi jäi ankkuriin saaren edustalle.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Jo seuraavana päivänä tekivät venäläiset uuden yrityksen pakottaakseen
-tykkivenheillä ja lauttapatteriioilla ruotsalaiset poistumaan
-ankkuripaikaltaan Jungfrusundista. Kohta puolenyön jälkeen ilmoitti
-eräs "Isänmaa" nimisen laivan vahti, että hän oli nähnyt joitakin
-epäilyttäviä aluksia lähenevän suurta väylää pitkin Löfön selältä.
-Kohta annettiin myöskin lähimpänä olevalle laivalle merkki, että tykit
-pantaisiin ampumakuntoon. Vähää myöhemmin paukahti jo ensimmäinen
-laukaus. Viime yön kokemuksista olivat venäläiset huomanneet
-tarpeelliseksi lähestyä varovammin. Ohjaamatta suoraan ruotsalaisten
-laivoja kohden hakivat he suojaa muutamain pienten luotojen takaa,
-josta he suurimmilla tykeillään pommittivat linjalaivoja. Vaan
-ruotsalaiset laivat vastasivat niin hyvin tähdätyillä ja voimakkailla
-laukauksilla, että tykkivenheiden tunnin uutteran työn jälkeen täytyi
-taaskin palata turvalliseen suojapaikkaansa. Yksi luoti oli sattunut
-"Isänmaahan" ja tappanut kaksi merisotilasta. Mutta vihollisille
-oli retki enemmän maksanut. Sillä sen yön jälkeen ei kahta heidän
-tykkialustaan enää koskaan taisteluun tuotu.
-
-Ruotsin tässä salmessa olevaan laivastoon kuuluivat edellämainitut
-kaksi linjalaivaa sekä fregatti Bellona. Laivat olivat syväkulkuisia
-ja saaristossa oli niillä vaikea liikkua, josta syystä tuulen äkkiä
-kääntyessä täytyi purjehtia aavemmalle selälle; mutta tästä taas oli
-seurauksena, että mantereenpuoleisen väylän vartioimisesta monta kertaa
-oli luovuttava. Siksi olikin amiraalilta tullut käsky, että osaston
-tulisi, tuulen ollessa suotuisan, yhtyä Örön luo koottuun pääjoukkoon,
-jossa oli kymmenen linjalaivaa ja fregattia. Samaan aikaan tuli kahden
-toiselle taholle sijoitetun linjalaivan yhtyä päälaivastoon. Oli
-tarkotus pakottaa venäläistä laivastoa ryhtymään meritaisteluun; tuo
-laivasto oli saapuneiden tietojen mukaan Suomenlahden suussa.
-
-Mutta ennenkuin näiltä vesiltä lähdettiin, arveli osaston päällikkö,
-amiraali Nauckhoff suotavaksi, että hyökkäys tehtäisiin Löfön selällä
-olevaa venäläistä saaristolaivastoa vastaan. Jos se voitaisiin
-valloittaa, niin sitä parempi; kaikissa tapauksissa oli vihollista
-rangaistava noista uudistetuista hyökkäyksistä. Lippukapteeni,
-everstiluutnantti von Krusenstjerna sai käskyn toimeenpanna hyökkäyksen
-suunnitelman mukaan, minkä hän itse sai laatia. Mutta nopeasti oli
-kaikki suoritettava. Saattoihan tuuli koska tahansa kääntyä suotuisaksi
-retken tekemiseen.
-
-Jo päivällisen aikaan samana päivänä, jolloin vihollisten viimeinen
-hyökkäys linjalaivoja vastaan oli torjuttu, oli eri laivoihin annettu
-tieto everstiluutnantin suunnitelman pääpiirteistä. Kello 6 i.p. läksi
-sitten kapteeni Nordenskiöldin johdolla venhelaivasto, jossa oli
-kuusi barkassia ja viisi tykkivenhettä, kaikki täysin miehitettyinä,
-liikkeelle yhtyäkseen molemmilta tahoilta tulevain apualusten kanssa.
-Överstiluutnantti Krusenstjerna saapui heti jälestä sluupillaan Öröstä.
-
-Erään Kronobergin rykmentin Ahvenanmaalle kuljetettavan lisäväkiosaston
-oli vastatuuli pysäyttänyt laivaston luo, ja kun pidettiin erittäin
-suotavana, että alkavassa kahakassa olisi käytettävänä hyviä
-pyssymiehiä, valittiin osastosta 132 miestä, jotka jaettiin eri
-venheisiin. Vapaaehtoisina oli melkein koko laivastoväki ilmoittautunut
-halukkaaksi lähtemään tälle hyökkäysretkelle, ja nuorten upseerien
-joukossa oli into aivan palava. Olihan koetettava valloittaa
-takasin edes jotakin siitä, mitä Viaporissa oli menetetty. Hetki
-oli tullut, jolloin sai pestä pois häpeän ja silmästä silmään nähdä
-tuon vihollisen, joka piilopaikoistaan saaristosta oli pitkät ajat
-salakähmäistä kiusaansa tehnyt.
-
-Kun kaikki soutuvenheet olivat kokoontuneet divisioonalaivan ympärille,
-kutsuttiin kaikki upseerit, jotka eri venheitä komensivat, laivan
-suureen kokoushuoneeseen. Siellä everstiluutnantti Krusenstjerna esitti
-heille yksityiskohtaisesti suunnitelmansa. Sen tarkotus oli suorastaan
-koettaa vallata nuo molemmat saaristofregatit, Styrbjörnin (Hämeenmaan)
-ja Hjalmarin, sekä sen lisäksi jos mahdollista kaapata jonkun niistä
-skuunareista, jotka olivat ankkurissa suurempain laivojen rinnalla.
-Hyökkäys oli äkkiarvaamatta tehtävä. Eräältä nuorelta luotsilta, joka
-edellisenä päivänä oli ruvennut laivastoon vakinaiseen palvelukseen
-ja jonka kotipaikka oli Löfön selän partaalla, saatiin tietää, että
-vihollisella oli eri salmissa etuvartijoita ja vakoojia aina lähelle
-Jungfrusundia ja ettei siis voinut toivoakaan, että näiden ohi
-huomaamatta päästäisiin. Mutta luotsi tunsi toisen väylän, joka oli
-vähän pitempi, mutta jota viholliset nähtävästi eivät vartioineet. Se
-kiersi pienemmän saaren ympäri ja sieltä pohjoiseen salmivesiä pitkin
-Löfön selälle. Tätä väyliä nyt päätettiin kulkea.
-
-Venheet järjestettiin kahteen osastoon, joista toinen annettiin
-28-vuotisen suomalaisen, kapteeni Nordenskiöldin johtoon, joka jo oli
-paljo kokemusta ja sotakunniaa saavuttanut ulkomaillakin palvellessaan;
-toisen osaston päälliköksi taas tuli luutnantti Dreijer, toveriensa
-eteväksi arvostelema upseeri. Molemmissa osastoissa sijoitettiin kaksi
-venhettä reserviin, jotapaitse 4-venheinen yhteinen reservi seurasi
-osastoja jonkun matkan perästä.
-
-Kokoussali ei ollut erittäin suuri. Nuo lukuisat upseerit, jotka
-siellä ahdingossa seisoivat, käsittivät kyllä suunnitelman yleiset
-piirteet sekä heille erikseen annetut käskyt. Mutta koko neuvottelu oli
-jollakin tavoin levoton, tarpeettoman kiirehtivä, ja sitä hätäilemistä
-lisäsi nuorten mielien kiihottunut jännitystila, jonka alkava taistelu
-aiheutti.
-
-Siellä seisoi joukossa myöskin se solakka, nuori upseeri, joka Jannen
-seurassa oli tehnyt vakoiluretkiä ja joka juuri oli överstiluutnantille
-antanut selvän kuvan laivain asemasta Löfön selällä. Kun hän kuuli,
-että hänen pitäisi seurata Dreijerin osastoa, jonka tuli koettaa
-vallata "Hämeenmaa", salamoivat hänen tummat silmänsä ja hän kääntyi
-vilkkaasti vierustoverinsa, lujatekoisen, 22-vuotisen, kiharatukkaisen
-nuorukaisen puoleen.
-
-"Me siis kuljetaan yhtä matkaa, Melander!"
-
-Toinen nyökäytti iloisesti päätään.
-
-Kaksi muuta nuorta upseeria, Cavallius ja Ruthensparre, kuunteli
-jännitetyllä tarkkaavaisuudella päällikön neuvoja. Vaikka koko
-joukossa ei ollut muita kuin Nordenskiöld, joka koskaan olisi ollut
-mukana sotalaivaa vallattaessa, oli tällainen yritys vielä oudompi
-ja vaikeampi käsittää maajoukkojen upseereille kuin muille. Mutta
-molempain tyyneistä, päättävistä kasvoista saattoi lukea, että
-heillekin heidän ohjelmansa oli selvä: laivastoväki saisi nähdä, että
-maajoukkojen toverit tulisivat merelläkin kunnostamaan itsensä.
-
-Pitkää aikaa ei jäänyt venheiden johtajille järjestääkseen yksityisiä
-varustuksiaan eri tahoilla. Muutamat eivät olleet ehtineet tajuta
-muuta, kuin mihin osastoon heidän tulisi kuulua. Nyt täytyi kiireesti
-purasta palanen ruokaa ja sitten laittaa venheet sountikuntoon, jotta
-määrätyssä järjestyksessä ehdittäisiin liikkeelle.
-
-Kello oli vähän yli puoli 11 illalla, kun jo kaikki soutuvenheet olivat
-järjestyksessä linjalaivan ympärillä; odotettiin vain lähtökäskyä.
-Kapteeni Nordenskiöldin alus oli vielä laivan kyljessä. Yhtä miestä
-odotettiin, joka vielä viipyi kannella. Se oli Janne, jonka tuli
-opastaa koko osastoa.
-
-Silloin kuultiin vahdin suurmastosta huutavan jotakin. Hän ilmoitti
-näkevänsä punasen liekin pohjoiselta taivaanrannalta. Kapteeni
-Nordenskiöld kiipesi ylöspäin vantteja pitkin. Valo kävi yhä
-kirkkaammaksi.
-
-"Missä luotsi?" huusi hän kannelle. Janne kuuli huudon ja kiipesi
-kapteenin luo. Katseltuaan sitä kotvasen, pyysi hän saada nousta maston
-huippuun saakka, paremmin nähdäkseen.
-
-Tuokion kuluttua palasi hän takasin, pysähtyi upseerin luo ja virkkoi
-äänellä, jossa voimakas mielenliikutus värähteli: "Herra kapteeni,
-viivähdin äsken liian kauan täällä kannella. Katselin silloin jo tuota
-tulta. Ei ole olemassa kuin yksi tupa sielläpäin, mistä liekki nousee
-ja se on isäni. _Isäni tupa palaa_!"
-
-"Mitä sanotkaan! Eikä meillä ole toista varmaa luotsia. -- Onko ukko
-yksin...?"
-
-"Yksin, herra kapteeni, kivuloinen, Jumala häntä auttakoon! Mutta minä
-olen toimittava virkani, ohjaava kapteenin venhettä, heti."
-
-"Tuota vastausta miltei odotin", vastasi esimies vavahtavalla äänellä.
-"Olet suomalainen sinä niinkuin minäkin..." Överstiluutnantti
-Krusenstjerna oli jo noussut venheeseensä ja lähtökäsky annettiin.
-
-"Lagerberg!" huusi Melander vieressään soutavan venheen päällikölle,
-tuolle samalle, joka oli iloinnut siitä, että he tulivat yhteen
-osastoon, "onko Stig sinun mukanasi?"
-
-"Ei, ikävä kyllä, hän ei voinut lähteä, tuo haavotettu käsi tekee
-hänelle kiusaa. Enkä ole häntä nyt pariin tuntiin nähnytkään, mihin
-lie mennyt, ei laivurikaan ollut häntä nähnyt. Mutta Bramrå on tuossa
-edellisessä venheessä. Hän on nyt laulellut koko iltapäivän, vaikkei
-muuten vuorokausiin ole sanaakaan sanonut. -- Minä ohjaan sinun
-jälestäsi."
-
-Kun venheet lähtivät liikkeelle, vaikeni niistä äkkiä kaikki
-äänekäs puhe. Vesi oli tyyni, ikäänkuin hervoton, eikä pimeän illan
-äänettömyyttä katkaissut muu kuin airojen tahdikas, hillitty kaiku.
-Taivaalla ajelehti hienoja hattarapilviä, varjostaen sen kelmeän valon,
-minkä tähdet muuten olisivat väylälle luoneet, mutta pohjoisesta
-kuvastui yhä vielä tuo häilyvä, melkein verenpunertava hohde, jonka
-vanhan luotsin palava tupa synnytti.
-
-Linjalaivan hämärät piirteet kävivät yhä epäselvemmiksi, kunnes
-kokonaan katosivat. Venheet olivat nyt oman onnensa nojassa, tuon
-nuoren luotsin ohjattavina. Joka venheen perässä istui nuori upseeri,
-pitäen tarkkaa kurssia edessään soutavan aluksen perään ja pysyen
-määrätyn matkan päässä siitä. Niin kuljettiin eteenpäin varmaa,
-säännöllistä, katkeamatonta kulkua.
-
-Melkein kaamealta tuntuvassa äänettömyydessä soutivat nuoret ja vanhat
-laivamiehet, mustiin hattuihin ja karkeihin, harmaihin sarkavaatteihin
-puettuina, keltaset nahkavyöt vyötäreillä, näitä sotavenheitä. Pimeä
-esti heitä näkemästä mitään, joka heidän ajatuksiaan olisi voinut
-viihdyttää, jokainen mietti vain sitä tärkeää hetkeä, joka joka
-aironvedännältä, vaikka monen mielestä liian hitaasti, läheni. Mutta
-suorana ja varmana istui upseeri perässä, ja häneen kaikki luottivat;
-jos hän uskalsi henkensä, mikseivät sitä tekisi muut! Ja olihan heillä
-jokaisella tuttuja, luotettavia miehiä ja tovereita venheessään, jotka
-eivät vähää säikkyneet, -- auta armias sitä, joka heidän kynsiinsä
-joutuu, kun he suuttuvat!
-
-Toveruuden, yhteisen edesvastuun ja vaaran tunne kiinnitti miehet
-ikäänkuin lähemmäs toisiaan. Kaikki muut mietteet häipyivät, se tunne
-vain pysyi kaikille selvänä, että he olivat vannoneet taistelevansa
-maansa puolesta ja vapaaehtoisina ilmoittautuneet osallisiksi tähän
-yritykseen.
-
-Pohjoisesta hohtanut punanen valo oli vaipunut metsän taa ja pimeä
-oli taivas kaikilta tahoilta. Ja yhä mustemmiksi kävivät varjot sen
-maan suojassa, jonka rantaa pitkin he nyt soutivat. Mutta Janne,
-joka istui vasemman osaston etummaisen venheen perässä, tunsi väylän
-kaikki vaaralliset paikat. Venhe kääntyi nyt Hevossaaren niemen
-ympäri ja hetken vielä soudettua käännettiin kurssi pohjoiseen. Venhe
-toisensa perästä teki nyt saman liikkeen. Aina kun jonkun kallion ohi
-soudettiin, kuului selvä kaiku airoista, aivan kuin jos näkymättömät
-venheet olisivat osaston rinnalla soutaneet.
-
-Kohta oli ehditty niiden pienten luotojen luo, jotka ovat Löfön
-eteläisen niemen ulkopuolella. Silloin näkyi taas luoteesta tuo
-punertava valo, heijastaen tuokioksi merenpinnan veren karvaiseksi,
--- vaan taas se katosi kukkulain taa ja yö kävi yhä pimeämmäksi.
-Vaan juuri kun venheet saapuivat Löfön ja sen edustaisen saaren
-väliseen salmeen, välähti vuorien päällitse erittäin kirkas, punertava
-valokaari, joka nopeasti kohosi ja kasvoi. Se oli täysikuu, joka nyt
-rupesi hopeoittamaan noita vielä rauhallisia vesiä, missä ihmisten
-hillittömät himot pian kiihtyivät veristä temmellystään pitämään.
-
-Samassa kun kuu nousi, nähtiin molemmat saaristofregatit, jotka olivat
-ankkurissa melkein perättäin ja niiden vieressä olivat nuo pienemmät
-prikit. Soutajat kapteeni Nordenskiöldin venheessä innostuivat
-vihollisen nähdessään ja lähtivät kahta tuimemmin soutamaan.
-Seuraavissa venheissä vaikutti tämä vauhdinlisäys samalla tavalla.
-Luutnantti Dreijer pysytteli vasemman osaston etunenässä myös samalla
-rinnalla, mutta muutamat raskaammat venheet hänen osastossaan jäivät
-kumminkin jälemmäs, vaikka soutajat ponnistivatkin parhaat voimansa.
-Siitä syntyi tässä osastossa vähän epäjärjestystä; kaksi etummaista
-venhettä kiiti edellä, toiset jättäytyivät jälemmäs.
-
-Nyt rupesi valoa vilahtelemaan venäläisistä aluksista ja ääniäkin
-rupesi niistä jo kuulumaan. Venheiden tulo oli laivoissa huomattu. Kuu
-oli tuottanut venäläisille juuri tärkeimpänä hetkenä edun, joka kävi
-hyökkääjille turmioksi. Jos venäläiset ehtivät heti saada muutamiakaan
-tykkejä kuntoon sekä tähtäimet varmasti reilaan, niin sen saattoi pitää
-varmana, että ainakin muutamat venheet ammuttaisiin upoksiin. Nyt
-täytyi kiirehtiä ja ehtiä perille, ennenkuin nuo tulikidat rupesivat
-puhumaan.
-
-Nuolena lensi kapteeni Nordenskiöldin venhe eteenpäin Styrbjörn-laivan
-tummaa runkoa kohtaan ja sitten sen kylkeä pitkin, tykinsuiden alle.
-Silloin leimahti kiväärien yhteislaukaus laivankannelta kohden tuota
-rohkeaa suomalaista ja hänen venhettään. Vaan innossaan tähtäsivät
-ampujat liian korkealle. Luodit lensivät laivamiesten päiden päällitse,
-haavoittamatta ainoaakaan miestä. Seuraavassa tuokiossa oli jo venhe
-ehtinyt laivatikapuiden viereen.
-
-"Seuratkaa minua, miehet!" huudahti kapteeni, tarttui käsipuuhun ja
-viskausi ensimmäisnä laivan kannelle. Tuokion hän siinä yksin seisoi,
-tuo kookas uros, taistellen vihollisia vastaan, joiden lukumäärää hän
-ei joutanut laskemaan. Säilä säkenöi hänen kädessään ja ensimmäinen
-vihollinen, joka häntä kohden piikkiään ojensi, kaatui veriinsä.
-Mutta hänen miehensä tulivat jo hänen ympärilleen, hyppäsivät
-laivan kaidepuun yli toinen toisensa perästä; pieni joukko tiheni,
-hyökkäsi jo vähän eteenpäin antaakseen tilaa jälestä tuleville; kukin
-taisteli henkensä puolesta, sillä siinä ei ollut muuta neuvoa kuin
-hyökätä ylivaltaa vastaan. Mutta eivätkö nuo toiset venheet koskaan
-ehdikään perille? Vihollisia aivan pulppusi esiin laivan kannen alta,
-välikannella olevain tykkien äärestä. Ryntääjät kaatuivat toinen
-toisensa perästä ja heidän päällikkönsä, tuon kookkaan sankarin,
-tunkivat viholliset jo kaidepuuta vastaan. He olivat kuutamon valossa
-nähneet, että hän oli upseeri, ja häntä kohden siis kaikki pyssynpiiput
-tähdättiin.
-
-"Yksinkö minun täällä pitää seistä kaikkein maalitauluna?" kuului hänen
-vihanen äänensä hälinän keskestä.
-
-"Ei, herra kapteeni!" vastasi yhtä voimakas ääni ja mies näkyi samassa
-kiipeävän laivan kaidepuun yli sen vastapäiseltä reunalta.
-
-"Melander!" huudahti kapteeni ilosesti tuntien toverinsa äänen.
-Samassa laukasi eräs venäläinen pistoolinsa vasten tulijan kasvoja;
-vaan nopea sapelinisku, joka hänen käsivarteensa samassa sattui, vei
-luodin harhaan. Hiukset kärventyivät Melanderin ohimoilta ja hän tunsi,
-että se vanttiköysi, johon hän juuri oli tarttumassa, katkesi, -- hän
-oli lentää selälleen mereen. Mutta hän nytkäsi ruumiinsa eteenpäin,
-hyppäsi kannelle ja törmäsi vihollisjoukon läpi kapteeni Nordenskiöldin
-viereen, avaten sapelillaan itselleen tien. Häntä seurasi kintereillä
-sarkapukuun puettu mies -- vääpeli Schenfelt tuosta Kronobergin
-jalkaväenpataljoonasta.
-
-"Missä Lagerberg?" huudahti kapteeni ikäänkuin arvaten, ettei tämäkään
-voinut aivan kaukana olla.
-
-"Täällä!" kuului vastaus laivan keulapuolelta, josta tämä miehineen
-samaan aikaan oli kiivennyt kannelle.
-
-"Nopeasti, miehet!" kuului Lagerberg komentavan lähimpiä seuraajiaan.
-Samassa tähtäsi eräs venäläinen keihäällään nuorta komentajaa, joka
-siitä varmaankin olisi surmansa saanut, ellei kolmas, sarkatakkinen
-mies, olisi ehtinyt väliin ja viskannut pistäjän kumoon. "Stig! Oletko
-sinäkin täällä!"
-
-"Anteeksi, herra luutnantti, kun pelkäsin, etten käteni vuoksi pääsisi
-mukaan, ryömin jo ajoissa keulateljon alle ja siellä olen näihin asti
-maannut. Enhän luutnanttia yksin voinut päästää lähtemään..."
-
-"Kapteeni Nordenskiöld!" kuului samassa voimakkaita huutoja laivan
-perältä, jossa luutnantti Uggla taisteli itselleen tietä kajuutan ohi,
-ja hänen toverinsa Rehbinder miehineen juuri yritti päästä kaidepuun
-yli.
-
-"No tämä se taas sotaleikkiä on, melkein yhtä iloista kuin Viipurin
-luona!" huusi ilonen ääni hälinän keskestä ja Bramrån kookas vartalo
-näkyi aukovan väylää vihollisten keskelle Ugglan rinnalla. Mutta
-venäläiset, jotka alunpitäin olivat olleet taisteluun valmiit,
-oivalsivat tärkeäksi pitää noita eri hyökkääjäjoukkoja erillään
-toisistaan, sitä varmemmin masentaakseen heidän hyökkäyksensä. Kova työ
-oli siis tunkeutua heidän riviensä välitse myöskin sellaiselle miehelle
-kuin Bramrålle. Hän puolusteli itseään vielä vaikka verta vuotavana
-ja hänen jälestään tuleva upseeri koetti ehtiä hänen avukseen, mutta
-vihollisia asettui jo heidän väliinsä. Silloin kuuli Bramrå nimeään
-huudettavan ja seuraavassa tuokiossa oli hänen lähin vihollisensa jo
-viskattu syrjään ja hän sai rinnalleen saman nuorukaisen, joka näihin
-asti oli urheasti taistellut kapteeni Nordenskiöldin rinnalla.
-
-"Kiitos Janne, se oli oiva sysäys!" huudahti Bramrå ilosesti, kun tunsi
-auttajansa, "nyt tehkäämme yhdessä vähän tilaa luutnantille."
-
-Niin he tekivätkin ja siten sai kapteeni Nordenskiöld edes muutamia
-upseereja kootuksi yhteen.
-
-Vahvasti päättäneinä kunnostaa itseään myöskin tässä heille oudossa
-taistelussa olivat Kronobergin jalkamiehet kiivenneet ylös "Hämeenmaan"
-kylkiä pitkin ja ottivat nyt, molempain luutnanttiensa johdolla,
-tehokasta osaa taisteluun. Melander oli nähnyt, että joukko venäläisiä
-oli kiivennyt raakapuille ja taklaukseen, mistä he ampuivat hyökkääjiä.
-Hän nykäsi silloin erästä Kronobergin ampujaa kyljestä ja käski tämän
-"ampua ilmaan". Mies vähän kummasteli ensiksi sitä käskyä, vaan
-sitten hän keksi, mistä oli kysymys, ja kohta keksivät sen hänen
-toverinsa myöskin. Kun muutamat, raakapuissa oleville turmiolliset
-laukaukset olivat paukahtaneet, huomasivat ilmassa kököttäjät
-asemansa toivottomaksi ja yksi heistä rupesi heiluttamaan hattuaan
-merkiksi, että he antautuvat. Merkeillä käskettiin heidän nyt viskata
-kiväärinsä mereen, jonka jälkeen vastaiseksi saivat jäädä ylhäiseen
-asemaansa. Tätä ensimmäistä, päättävällä tarmolla tehtyä hyökkäystä
-eivät venäläiset olleet jaksaneet vastustaa. Heidän yrityksensä
-pitää erillään hyökkääjäin eri joukot olivat menneet mitättömiin --
-ruotsalaiset olivat valloittaneet puolikannen ja olivat siellä koossa.
-Puolustajain oli ollut pakko peräytyä ja vetäytyä osaksi korkeammalle
-keulakannelle, osaksi peräkajuutan katolle.
-
-Mutta jo taistelun alussa oli uusi vaara ilmestynyt laivaan nousseille
-ruotsalaisille. Alkujaan toimeenpantu ja noudatettu järjestys myöskin
-oikeassa osastossa oli äkkiä kokonaan murtunut kun johtajan, luutnantti
-Dreijerin venhe ja sitä seuraava venhe olivat rientäneet edelle
-kaikkien muiden. Ollen epävarmoja, kumpi fregateista oli Styrbjörn
-(Hämeenmaa) olivat muutamat oikeankin osaston luutnantit laskeneet sen
-kylkeen ja kiivenneet siihen, menemättä Hjalmaria ahdistamaan, niinkuin
-alkuperäinen sotasuunnitelma oli ollut. Tämä seikka pelasti kapteeni
-Nordenskiöldin. Mutta toiset, jälempää tulevat venheet avasivat jo
-etäältä kivääritulen samaa Styrbjörniä vastaan, ja se kävi kannella
-oleville ruotsalaisille sitä vaarallisemmaksi, kuta enemmän venheet
-lähenivät.
-
-Nuori Ruthensparre oli ajoissa huomannut tämän vaaran ja kiipesi laivan
-kaidepuulle huutaakseen venheessä oleville Kronobergin jääkäreille,
-että herkeäisivät ampumasta. Mutta tuskin oli hän ehtinyt vanttiin
-tarttua, ennenkuin hän kaatui pyssynluodin lävistämänä; omat miehet
-näin katkasivat hänen sankariuransa. Hän vaipui kuolleena kannelle
-ystävänsä Cavalliuksen käsivarsiin.
-
-Koko kansi oli pian ruotsalaisten käsissä, ja pyynnöstä oli armo
-taattu niille vihollisille, jotka olivat ahdistetut kokkaan tiheänä
-parvena. Vaan kannen alta, luukuista ja aukoista, kohosi vielä usein
-pyssynpiippuja, joista kuolettavia luoteja sinkoili valloittajain
-joukkoon. Näiden kavalain hyökkäysten raivostuttamina mursivat muutamat
-ruotsalaiset luukut auki ja ryntäsivät sinne alakannelle alkamaan
-siellä uutta taistelua. Tätä taistelua valaisivat ainoastaan himmeästi
-muutamat keihäisiin sidotut lyhdyt.
-
-Mutta kajuutan katto, joka kohosi vähän kaidepuita korkeammas, oli
-vielä valloittamatta. Ja sinne oli joukko venäläisiä vetäytynyt
-ampuakseen sieltä kivääreillä ja pistooleilla ruotsalaisia. Kapteeni
-Nordenskiöld näki miehiä kaatuvan rinnaltaan, vaan ei siinä hälinässä
-keksinyt, mistä luodit tulivat. Silloin kuultiin Melanderin huutavan
-jotakin; hän viittasi kajuutan katolle ja kiirehti samassa sinne
-sivuportaita myöten. Hän ehti arvostella vihollisen lukumäärän
-kuudeksitoista mieheksi, mutta samassa hänet jo työnnettiin alas
-rappusista. Kohta senjälkeen ilmoitti hän Nordenskiöldille venäläisten
-lukumäärän ja tämä päätti suunnata hyökkäyksen sinne.
-
-"Seuratkaa minua!" huusi hän Lagerbergille ja Melanderille. He
-seurasivat; kolmen riensivät upseerit kajuutan katolle ja alkoivat
-taistelun kuuttatoista vihollista vastaan, jotka viskasivat pois
-kiväärit ja tarttuivat keihäisiinsä. Eräs vihollisista seisoi etumaston
-takana. Kun Lagerberg Nordenskiöldin rinnalla hyökkäsi esiin, sysäsi
-tämä keihäänsä suoraan hänen kasvojaan vastaan. Sysäys ei tullut ihan
-täydellä voimalla, sillä luutnantti ehti saada miekkansa väliin, vaan
-verta vuotavana hän kumminkin kannelle kaatui. Mutta samassa sai
-hän kiinni Melanderin kädestä, nousi, sitoi nenäliinan haavaansa ja
-huudahti iloisesti:
-
-"Silmä ei puhennut. Mutta miekka katkesi."
-
-Eräs laivamies kannelta oli nähnyt mitä tapahtui ja ojensi aseettomalle
-venäläisiltä pudonneen miekan, ja nyt hän sillä uudelleen hyökkäsi
-toveriensa avuksi. Heti senjälkeen nousi myöskin vääpeli Schenfelt
-muutamain Kronobergin miesten kanssa kajuutan katolle ja heidän
-saapumisensa ratkaisi pian ottelun. Jälelläolevat venäläiset
-antautuivat. Kapteeni Nordenskiöld lupasi säästää heidän henkensä,
-ja he vietiin sitten vangiksi yhteen venheeseen. Siten oli nyt koko
-yläkansi valloitettu.
-
-Fregatin upseerit ja osa miehistöä olivat salpautuneet laivan
-kajuuttaan. Kun he sinne näkivät, miten taistelu päättyi ja miten
-toivotonta olisi ollut jatkaa ottelua, avattiin ovi kannelle ja
-vanha, harmaapartanen venäläinen astui ulos, pyytäen saksankielellä,
-että he saisivat antautua vangiksi, aseet jätettyään. Kapteeni
-Nordenskiöld suostui heidän pyyntöönsä. Mutta juuri kun hän oli tämän
-vastauksen antanut, tuli kiväärinpiippu näkyviin oven raosta ja
-ammuttu luoti lensi aivan Nordenskiöldin pään ohi ja haavotti hänen
-takanaan seisovaa miestä; samalla nykästiin tuo vanha venäläinen
-upseeri sisään kajuuttaan, jonka ovi taas suljettiin. Raivostuneina
-ryntäsivät ruotsalaiset vapaaehtoiset ja merisotilaat ovea vastaan,
-jota sisässäolijat kumminkin vankaksi pönkittivät. Silloin täyttivät
-sotilaat yhden kiväärin pelkällä ruudilla ja laukasivat sen lukkoa
-vastaan sillä seurauksella, että lukko särkyi ja ovi paukahti auki.
-Juuri kun ovi aukesi, syöksyi eräs nuori venäläinen upseeri esiin
-ilmeisellä tarkoituksella hakea surmansa saartavain pistimistä. Hän
-kaatuikin heti pistimen lävistämänä.
-
-Harmistuneita ruotsalaisia sotilaita oli nyt mahdoton hillitä.
-Tahdottiin toki pelastaa muutamia sisässäolijoita. Melander tunkeutui
-oinain miestensä välitse kajuuttaan Schenfeltin seuraamana. Vääpeli
-näki silloin tuon nuoren upseerin juoksevan miekka kädessään
-ehkäisemään erästä merisotilastaan, joka juuri oli antamassa
-surmaniskua tuolle vanhalle, jo haavoitetulle venäläiselle upseerille.
-Isku sattui Melanderin miekkaan ja samassa komensi hän nuo hurjistuneet
-soturinsa syrjään. Siten pelastui edes yksi kajuutassa olevista.
-
-"Jumala siunatkoon teitä!" virkkoi tuo vanha mies ja nousi polvilleen
-suudellakseen pelastajansa kättä. "Minulla on vaimo ja neljä lasta
-Pietarissa, Jumala siunatkoon teitä!"
-
-Se oli överstiluutnantti Herbasch, venäläisen laivaston maajoukon
-päällikkö.
-
-Kun hän vankina tuotiin kapteeni Nordenskiöldin eteen, virkkoi hän:
-
-"Ettehän tahtone surmata vanhaa, aseetonta miestä?"
-
-"En", vastasi kapteeni, "tahdon pelastaa, mitä pelastaa voi, sillä
-me emme käy sotaa kuin murhaajat. Mutta teidän miehenne eivät osaa
-taistella rehellisesti ja siksi en seurauksista _voi_ vastata. Vaan
-teille ei mitään pahaa tehdä." -- Sillävälin olivat Styrbjörnin tykit
-suihkuttaneet tulta ympärillä liikkuvia ruotsalaisia venheitä vastaan.
-Vaan kun tykeillä ei voitu alaspäin tähdätä, pelastivat venhemiehet
-venheensä siten, että soutivat aivan laivan kupeelle.
-
-Vielä oli välikansi, jossa tykit olivat, valloittamatta. Kronobergin
-rykmentin sotilaat olivat asetetut luukkujen ympärille, jotta
-merisoturit sopisivat rappusia myöten välikannelle laskeutumaan.
-Kahakka välikannella oli jo muuttunut mieskohtaiseksi käsikähmäksi ja
-se kävi vieläkin kamalammaksi, kun lyhdyt pian ammuttiin sammuksiin ja
-oli tapeltava pimeässä. Venäläiset taistelivat urheasti, vaan olivat
-täällä, niinkuin kajuutassakin, samalla kavaloita. Useita kertoja
-olivat he antautuvinaan, vaan alkoivat kumminkin taistelun alusta.
-Tykit olivat vedetyt sisään, josta syystä tila täällä välikannella
-oli vielä tavallista ahtaampi; puolustajat olivat piiloutuneet joka
-tykin alle, sieltä keihäillään ahdistellen ruotsalaisia, kun nämä jo
-luulivat, ettei heillä ollut muuta tekemistä kuin vartioida vankeja.
-Kohta eivät ruotsalaiset upseerit sielläkään siitä syystä voineet estää
-tapahtumasta seikkoja, joita kiukku ja kosto aiheutti, ja joita eivät
-mukanaolleet jälestäkäsin kernaasti tahtoneet muistella. Turhaan koetti
-luutnantti Rehbinder saada miehiään tottelemaan. Hän oli pian, toisesta
-laivasta tulleen tykinluodin haavoittamana, kannettava taistelupaikalta
-pois.
-
-Ne venäläiset pyssymiehet, jotka olivat mastoissa ja sinne olivat armoa
-anoneet, seurasivat myöskin kajuutassa olevain toveriensa esimerkkiä.
-He olivat kätkeneet pistooleja taskuihinsa ja, kun enimmät ruotsalaiset
-olivat taistelemassa välikannella, rupesivat he nyt ammuskelemaan
-niitä, jotka olivat kannella. Tämä oli heidän onnettomuutensa.
-Kronobergin jääkärit kiipesivät vantteihin ja poimivat sieltä varmoilla
-laukauksilla yhden toisensa perästä alas.
-
-Seuraten matkalle lähdettäessä saatuja ohjeita oli luutnantti
-Dreijer päättävästi soutanut suoraan toisen, vieressä olevan,
-fregatin, Hjalmarin, kylkeen. Mutta kun hän samassa huomasi, että
-ainoastaan yksi venhe, nuoren Hornin johdolla, oli häntä seurannut,
-oivalsi hän heti, että tämän laivan valtaamisesta ei voinut tulla
-kysymystä. Olisihan aivan turhaa panna henkeään ja retken onnistumista
-alttiiksi, jos kahdella venheellisellä tekisi hyökkäyksen suuren
-laivan neljä vertaa lukuisampaa miehistöä vastaan. Dreijer siitä
-syystä käänsi ja souti, Hjalmarin tykkien vihasesti ampuessa, takasin
-Styrbjörnin kylkeen, pyytämään översti Krusenstjernalta mukaansa
-niitä venheitä, jotka alkujaan olivat hänelle määrätyt. Mutta se oli
-liian myöhää. Ei ylipäällikön eikä hänen ajutanttiensa ääniä kuulunut
-siinä kivääripaukkeessa, joka jo oli alkanut, vielä vaikeampaa oli
-kutsua takasin jo taisteluun rientäneitä upseereja. Hjalmar-laivan
-valloittamisesta oli senvuoksi luovuttava.
-
-Styrbjörn oli nyt niin ruudinsavun ympäröimänä, että tuskin vilaukselta
-sen runkoa ja mastoja näkyi kuutamossa. Tuo paksu ruudinsavu muuttui
-suojaavaksi esiripuksi laivaa ympäröiville ruotsalaisille venheille.
-Muuten ne olisivatkin olleet suurimmassa vaarassa. Ankkurien avulla
-oli näet Hjalmar saatu käännetyksi niin, että sen kyljessä olevilla
-tykeillä saattoi ampua ruotsalaisten soutualuksia, ja yksi sen rinnalla
-oleva priki oli tehnyt samanlaisen käännöksen. Eipä kulunut kauaa,
-ennenkuin seuraukset näistä liikkeistä huomattiin. Kamala paukaus,
-joka huumaten vaimensi koko taistelun metelin, ilmoitti, että joku
-suurenlainen onnettomuus oli tapahtunut. Tykinluoti oli sattunut erään
-ruotsalaisen venheen ruutiarkkuun ja koko venhe oli räjähtänyt. Sen
-sirpaleita virui nyt yltympäriinsä ja sen väestö, 18 miestä, koetti
-uimalla pelastua toisiin venheisiin.
-
-Seuraavassa tuokiossa saattoi jo tulla toisen venheen vuoro.
-
-Nuori luutnantti Cronstedt, joka venheellään oli lähellä päällikköä,
-sai nyt käskyn kahdella venheellä koettaa vallata Hjalmarin rinnalla
-oleva priki. Tähän toimeen Cronstedt kykenikin. Päättävästi souti hän
-prikin kylkeen, toisen, luutnantti Ramphin, venheen häntä seuratessa;
-heitä ei pysäyttänyt prikistä tuleva yhteislaukaus, ja, ennenkuin
-seuraava laukaus oli pamahtanut, kiipesivät miehet jo laivan kylkiä
-myöten ylös; Cronstedt seisoi ensimmäisenä kannella. Vastapäiseltä
-sivulta nousi Ramph miehineen. Taistelu tässä aluksessa oli lyhyt.
-Muutamia miehiä haavoittui, useimmat prikin miehistä hyppäsivät mereen,
-pelastaakseen venheisiinsä; prikin päällikkö antautui kolmentoista
-miehen kanssa vangiksi. Cronstedt ilmoitti silloin hurraa-huudolla,
-että alus oli valloitettu, ja pani venheitä hinaamaan alusta
-taistelupaikalta pois.
-
-Ruotsalaiset osastot olivat saapuneet tänne Löfön selälle vähän
-jälkeen kello 1:den, pari tuntia soudettuaan. Tuntia myöhemmin näytti
-jo taistelu Styrbjörn-laivassa tauvonneen. Silloin kuultiin kapteeni
-Nordenskiöldin huutavan korkealla äänellä: "Eläköön kuningas!" johon
-hänen väkensä "hurraten" vastasi. Tämä huuto ilmoitti venheessään
-odottavalle ylipäällikölle, että Styrbjörn oli valloitettu.
-
-Mutta tuon voitonhuudon olivat ymmärtäneet myöskin ne miehet, jotka
-hoitivat Hjalmarin tykkejä. Ja seuraavassa tuokiossa suunnattiin nämä
-Styrbjörnin perää vastaan. Pari ruotsalaista upseeria riensi silloin
-panemaan kuntoon Styrbjörnin perätykkejä ja vastaamaan Hjalmarin
-ampumiseen.
-
-Mutta ruotsalaisten asema kävi kumminkin yhä arveluttavammaksi.
-Styrbjörnissä oli tosin vastarinta vaivalla vaimennettu, mutta
-Hjalmarin tuli uhkasi nyt upottaa tämän valloitetun laivan; sitäpaitse
-saattoi odottaa uusia vihollisia minä hetkenä tahansa. Tykinpauke oli
-näet tänä hiljaisena yönä kuulunut hyvinkin laajalle ja valloitetun
-laivan mastosta oli joku jo ollut näkevinään pohjoisesta päin
-lähestyvän aluksen. Ja hän olikin nähnyt oikein.
-
-Se oli ensimmäinen venäläinen tykkivenhe, joka kiirehti joutuakseen
-laivoille avuksi.
-
-Samassa kohosi raketti suhahtaen ilmaan savun keskestä. Se oli översti
-Krusenstjernan antama merkki, että nyt oli lähdettävä paluumatkalle.
-Kapteeni Nordenskiöld pani silloin soutuvenheensä hinaamaan
-valloitettua fregattia. Mutta vielä hetken oli heidän kestettävä
-Hjalmarista suihkivaa tulta. Sillä vaikka ankkurivitjat oli katkastu,
-ei Styrbjörn ensi aluksi päkähtänytkään paikoiltaan, kiskoivatpa
-soutajat minkä jaksoivat. Vihdoin lähti se hiljaa lipumaan liikkeelle.
-
-Silloin huomattiin, ettei se sakea ilma, joka fregatin oli peittänyt,
-ollutkaan pelkkää ruudinsavua. Viileä sumu oli noussut seljältä
-ja se nyt peitti tuon verkkasen paluumatkan ja teki sen aivan
-kummitusmaiseksi. Kuun valo oli kelmennyt ja näytti vain Valkoselta
-pilkulta muuten harmajassa ilmassa. Saaret ja niemet, jotka äsken vielä
-ruudinsavun keskestä olivat selvästi näkyneet, häipyivät hämäriksi
-utukuviksi ja katosivat kokonaan. Väliin välähti kirkas valo ilmassa
-ja sitä valoa seurasi kumea paukahdus. Ne olivat Hjalmarin tykkien
-jäähyväislaukauksia toverilaivalle. Styrbjörnin perätykit vastasivat
-aina väliin tuohon tervehdykseen.
-
-Yhä sakeammaksi kävi sumu palaavain ympärillä. Valloitetussa laivassa
-oli vielä noin 30 ruotsalaista, jotka eivät olleet haavotetut. Muut
-olivat laskeutuneet venheisiin ja hinasivat niillä tätä raskasta
-saalista. Mutta etummainen hinaajavenhe näytti olevan vähän epävarma
-suunnasta, se käänteli sinne ja tänne, tietämättä minne pyrki.
-
-"Missä luotsi?" huusi Nordenskiöld, joka huomasi nuo epäilyttävät
-käännökset.
-
-"Täällä, herra kapteeni", vastasi ääni muutamasta porraskäytävästä.
-
-Kapteeni meni sinne. Siellä istui alimmalla portaalla kookas merimies,
-ja hänen polveensa nojaten lepäsi hänen vieressään nuori mies, joka
-näytti hyvin hervottomalta. Kapteeni saattoi nähdä, että veri oli
-värjännyt sen Valkosen paidan, joka oli revitty auki nuorukaisen
-rinnalta.
-
-"Onko nuori luotsimme siinä?" kysyi upseeri matalalla äänellä.
-
-"Tässä on, herra kapteeni", vastasi Bramrå, joka oli ottanut Jannen
-hellään hoitoonsa. "Hän sai keihäänpiston rintaansa -- niin, se
-pistäjäkään ei ole enää hengissä --, mutta näkyy sillä olevan
-useampiakin merkkejä. Niin se poika uskaliaasti taistelikin, etten ole
-mointa ennen nähnyt!"
-
-"Olethan itsekin haavotettu!"
-
-"Hm, minunkin tukkani taitaa olla vähän märkä, vaan kyllä se siitään
-kuivaa..."
-
-"Eihän poika lie kuollut?" kysyi kapteeni ja nojautui kädellään
-koettamaan Jannen rintaa. Silloin avasi tämä silmänsä.
-
-"Vallotimmehan -- me -- Styrbjörnin?" kysyi hän melkein kuiskaten.
-
-"Vallotimme, poikaseni."
-
-Upseeri saattoi nähdä, kuinka hymy kirkasti haavotetun kalpeat kasvot.
-Senjälkeen hän taas sulki silmänsä.
-
-"Luotsitta emme uskalla etemmäs kulkea", virkkoi kapteeni sitten.
-
-Tuskin oli hän sen sanonut, kun ilkeä raaputus kuului laivan pohjasta
-ja seuraavassa tuokiossa ei laiva enää liikahtanut mihinkään.
-Täräyksestä tuntui, että laiva oli liian lujasti karille käynyt, jotta
-se venheiden avulla saataisiin irti. Eikä tietysti ollut aikaa ruveta
-köysillä varppaamaan laivaa irti karilta, -- venäläiset tykkivenheet
-saattoivat minä hetkenä tahansa olla siinä kimpussa. Laivassa olevat
-ruotsalaiset saivat siitä syystä käskyn astua hinaajavenheisiin ja
-niillä suorinta tietä palata päälaivastoon. Heräsi kyllä sekin ajatus,
-että fregatti sytytettäisiin palamaan, vaan siitä tuumasta luovuttiin
-heti, koska niin paljo haavoitettuja oli laivassa. Bramrå kantoi nuoren
-ystävänsä niin varovasti kuin taisi alas venheeseen, johon suurin osa
-miehistöäkin laskeusi.
-
-Mutta nuo väsymättömät nuoret luutnantit paukuttivat yhä vielä
-välikannella muutamain miesten avulla Styrbjörnin perätykkejä ja
-haavoitettu Lagerberg hinasi ruutisäiliöstä ylös ruutia ampujille.
-Vihdoin nousi hän kannelle. Silloin olivat kaikki muut ruotsalaiset
-venheet paitsi yhtä jo lähteneet laivan luota; viipyjä oli Bellonan
-laivavenhe. Karille käyneen fregatin kimppuun oli näet yhtäkkiä
-ilmestynyt muutamia venäläisiä tykkivenheitä, jotka nyt ampuivat
-niin vihasesti, että vesi laivan ympärillä näytti kiehuvan. Laivaan
-jääneillä ei ollut siten valittavana muu kuin vankeus tai kuolema.
-Silloin huomasi Lagerberg Bellonan venheen, joka juuri teki lähtöä.
-
-"Melander", huusi hän, "minä olen vielä täällä."
-
-Toveri kuuli nimeään mainittavan. Hän käänsi heti venheensä takasin
-laivaan. Mutta siinä lähdön hälinässä oli Melanderin venheeseen tullut
-muutakin väkeä, kuin mitä siinä alkujaan oli ollut, ja nämä, nähdessään
-kuoleman silmäinsä edessä, kieltäytyivät nyt soutamasta, ellei
-käännettäisi laivasta poispäin. Silloin tempasi Melander pistoolin
-vyöltään ja ojensi sen niskottelevia kohti.
-
-"Ymmärrättekö minut nyt?" kysyi hän.
-
-Muutamissa silmänräpäyksissä ehti venhe takasin Styrbjörnin kylkeen ja
-Lagerberg hyppäsi siihen, -- mutta ei yksin. Hänen takanaan seisoi mies
-ja huusi:
-
-"Odottakaa, odottakaa herra luutnantti, että minäkin ehdin mukaan!"
-
-Se oli Stig, joka ei ollut lähtenyt edellisiin venheisiin, kun tiesi,
-että hänen luutnanttinsa vielä viipyi laivassa.
-
-"Enpä nähnyt niinkään hullua unta taannoin", puhui mies venheeseen
-päästyään; "me vallotimme ensiksi tykkivenheen ja nyt jo kokonaisen
-fregatin."
-
-Styrbjörnin laivavenhe oli vielä sen kyljessä köydellä kiinnitettynä.
-Lagerberg huusi nyt ampuville upseereille, että heittäisivät ampumisen
-ja koettaisivat tuolla venheellä pelastua. Se pelastaumisen kehotus
-tulikin jo aivan viime tingassa, sillä vihollisten tykkivenheet
-lähenivät jo arveluttavan lähelle, kohta kun Styrbjörnin perätykit
-olivat vaijenneet. Upseerit miehineen ehtivät kumminkin hypätä
-venheeseen ja seurasivat nyt toisia tuolla sumuisella seljällä.
-Ruotsalaiset olivat taaskin menettäneet "Hämeenmaan".
-
-Vaan venäläiset tykkivenheet eivät tienneet, että kaikki ruotsalaiset
-olivat siitä lähteneet. Ne tulivat yhä lähemmäs fregattia ja ampuivat
-ehtimiseen sitä niin tulisesti, että koko alus sitten oli jätettävä
-hylyksi.
-
-Vaan nuo kaksi viimeksi lähtenyttä ruotsalaista venhettä eksyivät pian
-toisistaan sumuisella selällä. Edelliseen niistä, jonka päällikkönä
-oli Melander, kuului yhtäkkiä, kun se summia haki tietä päälaivastoon,
-tahdikasta soutamista.
-
-"Lepuuttakaa airoja!" komensi päällikkö hiljaisella äänellä.
-
-Miehet tottelivat! Kohta senjälkeen ilmestyi sumun keskestä näkyviin
-suuri esine ja sen kyölivedessä souti vielä kolme muuta. Heti komensi
-silloin Melander miehensä soutamaan, vaan ennenkuin venhe taas pääsi
-vauhtiin, olivat venäläiset, jotka noissa neljässä tykkialuksessa
-kulkivat, jo ehtineet sen huomata ja kääntyivät kohta sitä
-perätykeillään ampumaan. Luodit vinkuivat vedenpinnassa, vaan yksi
-ainoa niistä sattui. Se särki perän, lensi päällikön jalkain välitse
-ja teljojen alitse keulaan, vahingoittamatta soutajia ensinkään. Vaan
-keulassa se tappoi erään haavoitetun jalkaväkimiehen, jota siinä
-kuljetettiin.
-
-Aamulla, kun sumu hälveni, olivat kaikki ruotsalaiset venheet jo
-palanneet päälaivaston luo. Usva ne oli pelastanut joutumasta
-vihollisten tykkialusten saaliiksi. Vähäistä myöhemmin tuotiin myöskin
-tuo valloitettu priki, ainoa voittosaalis, mikä taistelusta saatu oli.
-
-Mutta kuolo oli tuon tunnin taistelun aikana fregatin kannella
-niittänyt paljo runsaamman saaliin, ja niitteli yhä vielä, kun
-haavakuume katkasi elämänlangan vielä monelta sellaiselta, joka
-hengissä oli taistelusta pelastunut. Seuraavan päivän nimihuudossa
-kaipasivat ruotsalaiset 63:ea miestä, vaan vihollisten nimihuudossa
-kaivattiin kolmea vertaa lukuisampaa joukkoa.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Kun venäläiset tykkivenheet, tehtyään tuon toisen turhan hyökkäyksensä
-Lindholmin selällä olevia ruotsalaisia laivoja vastaan, palasivat
-takasin Löfön selälle, jäi, kuten ennen on kerrottu, se tykkialus,
-jossa kalastaja-Olli oli ollut oppaana, koko seuraavaksi päiväksi
-ankkuriin Jannen saaren luo. Jo olivat kuluneet ne neljäkolmatta
-tuntia, jotka vanhalle luotsille armonajaksi olivat annetut, mutta
-vielä oli tupa polttamatta männikön rinnassa. Tykkivenheessä
-oleva venäläinen upseeri ei ollut sydämmetön mies. Hän oivalsi,
-kuinka kallisarvoinen tuo mökki oli vanhalle luotsille, jonka
-vieraanvaraisuutta hän juuri äsken oli tuossa samassa tuvassa
-nauttinut. Luotsin pojan hän tahtoi kumminkin käsiinsä, jos mahdollista
-isää vahingoittamatta. Surulla hän senvuoksi huomasi määräajan kuluvan
-loppuun, ilman että Jannesta mitään kuului. Hän oli kyllä ymmärtänyt
-isän tunteetkin, kun hän eilen uhkauksensa oli lausunut: isä ei
-semmoisissa oloissa tahtonut tehdä mitään mökkiään pelastaakseen.
-
-Kun vuorokausi oli kulunut, lähetti luutnantti Ollin maihin
-ilmoittamaan luotsille, että hän sai vielä 12 tuntia armon aikaa.
-Luutnantti oli näet varma, että ukko tunsi poikansa olinpaikan. Vielä
-lähetti hän Ollin mukana ukolle terveiset, että hän takaa, että
-Jannea kohdeltaisiin sotavankina, ei kansanvillitsijänä. Kalastaja
-tiesi kyllä, ettei tuo lisäys voisi ukon mieltä muuttaa, mutta
-varmuuden vuoksi jätti hän sen kumminkin sanomatta. Arén välitti yhtä
-vähän noista 12:sta tunnista kuin ennen 24:stä. Hän oli jo kerännyt
-kokoon vähiä tavaroitaan ja kantanut ne alas ainoaan jälelläolevaan
-venheeseensä. Missä Janne nykyjään oleskeli, sitä hän ei tiennyt,
-vastasi hän Ollille.
-
-Päivä kului. Olli ei sen kestäessä laiminlyönyt keskustellessaan
-luutnantin kanssa tälle terottaa, kuinka on tärkeää, että näytetään
-yksikään esimerkki, josta kansa sitten älyää, että totta tarkoitetaan.
-Jos mökki jätettäisiin polttamatta, kerrottaisiin kohta joka talossa
-koko Kemiön pitäjässä, että se oli vain ollut tyhjää uhkausta.
-Tykkivenheen miehistö oli sitäpaitse jo saanut tiedon uhkauksesta
-ja kaikkien vastoinkäymistensä jälkeen olivat miehet niin vihassa
-ruotsalaisille ja suomalaisille, että he kyllä luvattakin kävisivät
-sytyttämässä Arénin mökin. Onhan niinollen parempi, että heille
-siihen lupa annetaan, arveli Olli, joka senlisäksi nyt laajasti
-selitteli, kuinka hän oli venäläistä syntyperää, vaikka olikin
-Suomessa asunut, j.n.e. Luutnanttia tämä kaikki iletti, mutta hän
-oivalsi kyllä itsekin, että hänen nyt olisi vaikea peräytyä. Vaan kuta
-enemmän ilta läheni, sitä useammin hän levottomasti silmäili tupaan
-päin, ikäänkuin odotellen, että joku sieltä soutaisi hänen alustaan
-kohden. Vaan ei ketään soutanut. Vanhus vain, tuo harmaatukkainen ja
-kumaravartaloinen, näkyi silloin tällöin kantavan asunnostaan jotakin
-alas venhelaiturilleen.
-
-Niin tuli ilta; aika oli loppuunkulunut. Silloin nostettiin ankkuri
-tykkivenheeseen ja se lähti soutamaan salmea pitkin. Vaan samalla
-pienempi venhe, jossa oli kolme miestä, erkani tykkialuksesta ja souti
-maihin. Etummaisena nousi kumara, vähän ontuva mies tupaa kohden ja
-hänen perästä tuli kaksi miestä, kaikki revolvereilla varustettuina.
-Luotsi seisoi tupansa ovella. Oli melkein pimeä, mutta hän tunsi siltä
-kalastaja-Ollin.
-
-"Ei teitä tarvitse tulla kolme miestä", virkkoi vanhus. "Enhän minä
-tässä ijässäni yksin niin vaarallinen liene ja voihan yksikin mies
-sytyttää tällaisen mökin!"
-
-"Tämä on ikävä juttu", valitti Olli muka säälivästi, punoen
-pukinpartaansa ja karttaen ukkoa silmiin katsomasta, "minulle varsinkin
-ikävä, mutta luutnantti lähetti minut mukaan; minä en tietysti
-sytytä tupaa, sen saavat nämä miehet tehdä. Minkäpä minä sille voin,
-luutnantti on, niinkuin kaikki sotaherrat, ankara mies, ja hän on
-vihassa, kun Arén ei ole hankkinut selkoa Jannesta, -- nyt on jo
-kulunut pari tuntia ohi määräajasta."
-
-"Jos ei sulla ole muuta tärkeämpää sanottavana, niin voit heretä
-paapattamasta", vastasi luotsi. "Tee, mitä venäläiset ovat sinun
-käskeneet tehdä. Tuvan uunissa on tulta, suurta vaivaa et tarvitse
-nähdä. En tahdo olla tielläsi, lähden soutamaan heti."
-
-Ukko meni. Molemmat venäläiset, jotka hänen sanojaan eivät olleet
-ymmärtäneet, katselivat häntä ihmetellen ja säälien. Vanhus istui
-venheensä perään melomaan selin saareen päin. Kerran vain hän kääntyi
-ja katseli tupaan päin. Tuli uunista leimusi kirkkaasti pienistä
-ikkunoista, ikäänkuin vanhukselle tervehdyksen lähettäen. Nopeasti
-kääntyi ukko pois sitä katsomasta ja souti suoraan eteenpäin, keulaan
-päin tähystäen.
-
-Molemmat venäläiset seisoivat liikahtamatta paikoillaan ja
-kieltäytyivät jyrkästi tupaan menemästä. Luutnantti oli ainoastaan
-sanonut, että uhkaus oli pantava toimeen, vaikkakin se oli vasten hänen
-tahtoaan. Ehkäpä hän tahallaan ei ollut antanut kellekään erityisesti
-toimeksi sytyttää taloa.
-
-Mutta Olli se ei epäillyt. Kirasten ja lausuen jotakin halveksivaa
-"naismaisesta pehmeämielisyydestä" astui hän tupaan, veti kekäleet ulos
-pesästä ja pudotti lattialla olevan halkokasan viereen.
-
-Nyt hän siis vihdoinkin sai kostaa tuolle pojalle, jota hän niin
-syvästi vihasi kaikkien niiden kepposten johdosta, mitä tämä hänelle
-oli tehnyt. Eikähän ukko ollut oikeastaan hitustakaan parempi. Tietysti
-hänkin oli tiennyt siitä, kun Olli suljettiin kellariin. Vaan siksipä
-hän saakoonkin nyt kokea, miltä tuntuu kierrellä vanhoilla päivillä
-maailmaa kerjäten. Ehkäpä vasta antavat Ollin olla rauhassa, kun hän
-silloin tällöin hankkii itselleen vähän ylimääräistä tuloa...
-
-Liekit tarttuivat himokkaasti kuiviin halkoihin ja lähtivät niitä
-pitkin kiipeämään seinähirsiä myöten ylöspäin. Ollin tuli pian kuuma
-seistä siinä lieden vieressä katselemassa tuota tulen kiihtyvää vauhtia
-ja hän kiirehti senvuoksi tuvasta ulos. Mutta merimiehiä siellä ei
-enää ollutkaan. Silloin hän huusi heitä, vaan ei kukaan vastannut. Hän
-huusi kovemmin, mutta samalla tuloksella. He kai ovat menneet venheelle
-ja odottavat häntä siellä. Odottakoot! Hän aikoi yksin pitää huolta,
-että luutnantin käsky todellakin täytettiin. Nuo akat, jotka eivät
-uskaltaneet pientä mökkiä sytyttää tuleen, -- hävetkööt siellä!
-
-Jo rupesi savua tupruamaan ovenraosta ja kuumenneet hirret
-paukahtelivat. Ikkunan kautta näki Olli, kuinka liekit oven kautta
-syntyvässä vedossa väleen nousivat seinää pitkin kattolautoja
-nuolemaan. Mutta Olli näki tuolla kirkkaasti valaistussa huoneessa
-vielä muutakin. Ukko Arén oli kyllä poiminut mukaansa yhtä ja toista,
-mutta paljo tavaroita oli siellä vielä jälellä. Olisihan sääli polttaa
-sellaista, jota voisi pelastaa, -- niin, pelastaa tulipalosta! Olli
-oli köyhä mies, -- eihän nuo viimeiset ruplanansiotkaan olleet
-pitkälle riittäneet. Hänelle oli hyvinkin tarpeellista saada mukaansa
-vähän vaatteita ja pöydän ja pari tuolia ja samallahan saattoi ottaa
-puumaljan ja hyllyn ja tuon kauniin kuvan seinältä, jossa oli niin
-sirotekoiset puitteet -- --; yhtä ja toista muutakin hän siellä näki,
-minkä kyllä saattoi piilottaa esim. tuohon kellariin, etteivät nuo
-miehet, jotka rannassa odottivat, tarvinneet saada vihiä tästä hänen
-pelastustyöstään. Kellari oli tyhjä, sen Olli hyvin tiesi. Jos joku
-saisi vihiä noista pelastetuista tavaroista, ennenkuin hän ehti ne
-korjata, niin -- eihän se mitään epärehellistä olisi pelastaa vähän
-tavaroita -- ukkoa varten.
-
-Kalastaja-Ollilla oli siinä kiire. Vaan sen kuumempi ei vielä tuvassa
-ollut, kuin että hän useita kertoja kärsi juosta siellä edestakasin,
-tempasten aina jonkun esineen mukaansa. Sitä työtä hän teki kauan aikaa.
-
-Mutta kun venheessä olevat miehet jo mielestään olivat kyllin kauan
-odottaneet ja näkivät liekkien jo kohoavan taivaalle, huusivat he
-Ollille, että hän tulisi, koska he aikoivat lähteä paluumatkalle. Jo
-oli selällä olevasta tykkivenheestä annettu kiirehtimismerkkejä. Kun
-ei vastausta tullut, nousi toinen miehistä törmälle huutamaan. Vaan ei
-kuulunut ketään. Tuvan katto paloi jo ilmiliekissä ja miehet kuulivat
-jonkun räsäyksen, niinkuin kurkihirren taittuessa. Miehet neuvottelivat
-nyt hetkisen ja päättivät antaa Ollin, jonka kanssa muuten eivät
-tahtoneet olla paljo tekemisissä, soutaa tykkivenheeseen miten pääsi,
-koska hän ei näyttänyt tahtovan tehdä heille seuraa. Ja niin he
-soutivat pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuntia myöhemmin oli saaren edustainen selkä musta ja äänetön.
-Rantaveteen heijastui vain tuon puoleksi palaneen tuvan verenpunerva
-valo. Silloin tällöin tupsahti kirkkaampi liekki hiilostavasta
-rauniosta ja valaisi noita ympäröiviä, matalakasvuisia mäntyjä, joiden
-kuoret sen hohteessa ruskottivat. Raskas savu, jonka seassa oli
-räiskiviä säkeneitä, peitti saaren.
-
-Kappaleen matkan päähän saaresta oli pieni kalastajavenhe pysähtynyt.
-Kaksi miestä istui venheessä airojaan lepuuttaen ja katsellen
-kummissaan saarelta lähtevää valoa.
-
-"Niin, olenpa samaa mieltä kuin sinä, Lassi", virkkoi toinen, "että
-tuon tulipalon on joku tahallaan sytyttänyt sillaikaa kuin ukko on
-ollut maissa, sillä hän on liian vanha leikkiäkseen varomattomasti
-tulella -- ja poikahan ei ole kotona."
-
-"Soudetaanko maihin?" kysyi toinen, katsellen kumppalinsa kasvoja,
-joissa oleva arpi näytti loistavan tulenhohteessa.
-
-"Olisiko meillä aikaa siihen? Neiti odottaa vastausta..."
-
-"Antaa vanhanpiian odottaa. Milläpä se oikeastaan meille maksaa
-palkkiomme, ellemme tuo kauppiasta mukanamme. Kuta enemmän tätä
-retkeämme mietin, sitä enemmän minusta tuntuu, että olemme vähän
-liiaksi hätiköineet. Kyllähän laivojen luo tällä säällä pääsemme ja
-ehkä löydämme sen oikean laivankin, koska Olli oli sanonut sen olevan
-Bellonan vieressä, mutta entäpä sitten! Miten me sieltä oikeastaan
-saisimme kauppiaan mukaamme laivaväen sitä huomaamatta? Sen sulle
-sanon, että hulluutta se oli neiti Johannan tuuma, että meistä toinen
-muka menisi laivaan ja siellä vaihtaisi kauppiaan kanssa vaatteita ja
-jäisi sinne hänen sijaansa..."
-
-"Ilmeistä hulluutta!"
-
-"Se on höpsäkkä koko ihminen! Luulee, että kukaan antautuisi sellaiseen
-vaaraan, pelastaakseen venäläisen kätyrin."
-
-"Hän haluaisi saada sulhonsa kotiinsa!"
-
-"Tuo vanha tynkiluuta! Ei, kyllä me liian hätäisesti siihen kauppaan
-suostuttiin. Sitä se pahasti ihmetteli, neiti Johanna, ettei
-kalastaja-Olli ole palannut takasin. Ollipa taisikin olla viekkaampi
-kuin me. Hän on arvattavasti jäänyt venäläisten luo; mutta meidän
-retkellä voisi niin hullusti käydä, että jäisimme ruotsalaisten luo
-vastoin tahtoammekin. Ei, kyllä tämä meille olisi vaarallinen ja
-palkaton matka!"
-
-"Soutakaamme siis maihin nyt ensi aluksi, ja tuumatkaamme. Ehkäpä
-voimme, Lassi, pelastaa jotakin tuvasta ja siten ansaita saman verran
-kuin itse kauppias koko komeudessaan meille tuottaisi!"
-
-"Olet oikeassa. Se tehkäämme!"
-
-Venhe laski laituriin ja toverukset nousivat männikön läpi tupaan
-päin. Muuta ei kuulunut, kuin tulen räiskettä tuvan jo melkein loppuun
-palaneesta kehästä. Muuan nurkka tuvasta oli sentään vielä pystössä ja
-tämän nurkan varjossa ei tulen hohde tuntunut niin kuumalta. Siihen
-asettuivat siis toverukset ja koettivat hiiltyväin hirsien keskestä
-keksiä jotakin, jolla vielä arvoa olisi. Mutta tuli näytti jo tehneen
-liian puhdasta työtä.
-
-Sillävälin nousi kuu metsän ylitse ja sekotti kelmeän valonsa tulen
-punertavaan hohteeseen. Lassi oli kiertänyt tuvan tutkiakseen sen
-yltympäriinsä, vaan toveri oli jäänyt paikoilleen. Kuu valaisi nyt
-sen osan palamatta olevasta nurkasta, joka äsken oli ollut pimeä, ja
-nyt saattoi siis paremmin nähdä yksityiskohtia tuosta hiiltyvästä
-rakennuksesta. Punaparta näkikin raunioiden lomitse puolipalaneen
-takin. Hän kumartui vetääkseen kepakolla takin lähemmäs, mutta samassa
-hän näki käden, joka kovasti puristi takkia. Seuraavassa tuokiossa
-kuuli Lassi, joka tuvan takana käveli, kimakan kirkunan. Hän kiirehti
-toverinsa luo, mutta näki tämän jo tulista vauhtia juoksevan venheeseen
-päin.
-
-"Pois, tule pois!" huusi punaparta, kuin mielensä menettäneenä.
-
-"Miksi, mikä hätänä?" kysyi Lassi ja koetti tavata toverinsa.
-
-"Joudu pois!" huusi vain pakenija ja juoksi yhtä vonkaa venheelle asti.
-Sinne ei enää tupaa näkynyt ja hänen kauhtuneet kasvonsa rupesivat
-vähitellen rauhottumaan.
-
-"Mitä sinä pakenit?" kysyi Lassi vielä kerran ja kahlasi venheeseen,
-jonka toinen jo oli työntänyt vesille.
-
-"Minä näin hänet, näin varmasti!" vakuutti toveri vieläkin vavisten.
-
-"Kenen, _kenen_?" karjui Lassi jo aivan vimmoissaan, kun oli kastellut
-housunpolvensa.
-
-"Ollin, kalastaja-Ollin! Hän makasi siellä hirsien alla ja muljotti
-minuun silmillään... niin, muljotti, vaikka oli kuollut, ihan kuollut,
-sen selvästi näin, sillä kuu valaisi hänen kasvonsa, jotka olivat
-vainajan -- --."
-
-"Mi-mitä puhut?" --
-
-"Niin, Ollin näin. Hän tietysti on tämän tulipalon sytyttänytkin -- --
-ja joku kattohirsi on arvattavasti pudonnut hänen päähänsä ja surmannut
-hänet kuin sammakon! Hyi, semmoiseen paikkaan kuoli! Mutta minä eroon
-pois koko näistä hommista, -- sinne saa kauppiaskin jäädä vangiksi!
-Sillä niin totta kuin tässä istun, on sitä uskontoakin olemassa ja nyt
-en lähde millekään salaretkille -- --." Ja hän souti, niin että vesi
-keulassa kuohui.
-
-"Mutta oletko ihan varma asiasta?"
-
-"Ehkäpä tahdot itse mennä katsomaan?"
-
-"E-e-en!"
-
-Lassikin tarttui airoihin ja souti niin voimakkaasti, kuin olisivat he
-kilpaa vedelleet. Suoraan mantereelle päin soutivat.
-
-Silloin kuului kaukaa läpi yön hiljaisuuden tykinlaukauksen kumea
-jyrinä. Sitten toinen ja useampia ja ennen pitkää oli koko ilma täynnä
-ukkosentapaista pauketta.
-
-Kun ensi laukaus kuului, olivat miehet kohta lakanneet soutamasta
-kuunnellakseen. Etuteljolla soutava mies oli vielä äskeisestä
-tapauksesta niin säikähdyksissään, että airot vapisivat hänen käsissään.
-
-"Mitäs tämä nyt taas on?" kysyi Lassi. "Sehän kiihtyy kiihtymistään."
-
-"Olisivatko ruotsalaiset hyökänn..." Hän ei ehtinyt sen enempää
-virkkaa, sillä taas olivat hänen silmänsä sattuneet tuohon punertavaan
-liekkiin.
-
-"Laukauksethan kuuluvat Löfön selältä päin, miten ruotsalaiset olivat
-sinne päässeet?"
-
-"Soudetaan maihin ja palataan neiti Johannan luo", ehdotti punaparta
-säikähtyneenä.
-
-Tulen hohde kelmeni vähitellen ja lopuksi ei enää näkynyt kuin
-verenpunertava pilkku tuossa illan kylmässä, tyyneessä valaistuksessa.
-Kuu valaisi kalpeasti tuon pienen saaren ja siinä olleen tuvan rauniot.
-
-Mutta jyrinä tuosta etäisestä taistelusta koveni ja kiihtyi: siellä
-suomalaiset ja ruotsalaiset koettivat tempasta jotakin takasin siitä,
-mitä Viaporissa oli vihollisten saaliiksi joutunut.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Rannalla, merimieskapakan ulkopuolella, seisoi useita ryhmiä
-peljästyneitä ihmisiä, katsellen tuota kamalaa näytelmää, joka Löfön
-selällä tapahtui. Muista syrjässä seisoi törmällä Kati ja hänen äitinsä
-sekä vanha luotsi, ja heihin oli neiti Johannakin liittynyt. Yksi ja
-toinen lausui silloin tällöin lyhyviä katkonaisia sanoja tapausten
-johdosta. Nuoren tytön kalpeilla kasvoilla, jotka kuun valossa
-näyttivät yhä valkosemmilta, kuvastui nouseva ja laskeutuva puna,
-kertoen siitä mielenliikutuksesta, joka hänen sisässään raivosi.
-
-Taivaanrannalla leimusi myötään tykinlaukausten ja kivääritulten
-heijastusta ja taistelun jyrinä kaikui mahtavana vuorissa ja metsissä,
-yhä vain kiihtyen.
-
-"Kas!" virkkoi tyttö, tarttuen luotsin käsivarteen, "mikä on tuo?"
-
-Tulipylväs oli noussut merestä ja heti puhennut kaikkia häikäisevään,
-kirkkaaseen valoon, jota vastaan silmänräpäykseksi Styrbjörn-laivan
-runko ja mastot selvästi kuvastuivat. "Se kai oli joku laiva, joka
-räjähti", virkkoi luotsi. Ja hän jatkoi hiljaa, kuin itsekseen:
-"Onkohan, onkohan poikani..." Lauseen loppusanoja ei kukaan voinut
-kuulla. Mutta luotsi tunsi, että se hento naiskäsi, joka hänen
-käsivarteensa oli tarttunut, suonenvedontapaisesti vavahti.
-
-"Kas, valoa loistaa vielä tuolta salmen takaa!" virkkoi Johanna, joka
-oli katsellut taivaalle, missä Arénin tupa oli ollut.
-
-"Se tuli ei merkitse mitään", vastasi vanhus, "vai luuleeko neiti ehkä,
-että kauppiaan talo palaa?"
-
-"Ei toki, Jumala varjelkoon, niin kamalaa tämä nyt ei kumminkaan liene."
-
-Luotsi ei enää vastannut.
-
-"Ovatko ne venäläisiä laivoja nuo?" kysyi Kati hätääntyneellä äänellä
-ja viittasi heidän edessään levenevälle ulapalle, jossa kuun valossa
-kaksi suurenlaista alusta näkyi nopeasti lähenevän yli veden tyyneen
-selän.
-
-"Ne ovat venäläisiä tykkivenheitä, -- tuolla tulee vielä yksi! Saa
-nähdä, miten nyt meikäläisille käy."
-
-"Sanoiko hän," kuiskasi tyttö ikäänkuin epäillen, "aikoiko hän mennä
-mukaan --?"
-
-"Hän ei tiennyt tästä hyökkäyksestä mitään," vastasi luotsi matalalla
-äänellä. "Mutta varmana pidän, että hän on mukana, sillä ilman varmaa
-luotsia eivät ruotsalaiset tuota tietä ole tänne päässeet. Sen väylän
-tuntijoita ei ole muita, kuin poikani ja minä."
-
-Taas lehahti puna neidon poskille ja katosi jälleen heti, jättäen ne
-valkosiksi kuin marmori.
-
-"Olen nähnyt ja kuullut tällaista kerran ennen," virkkoi Katin äiti,
-vanha nainen, jonka hiukset olivat harmaat, mutta jonka vartalo vielä
-oli suora. "Muistanpa miltä se tuntui kahdeksantoista vuotta sitten,
-kun venhe souti rantaan ja hän oli siinä..."
-
-"Hiljaa!" virkahti luotsi äkkiä, tarkasti kuunnellen taistelun
-melskettä, joka jo tuntui olevan talttumassa päin. "En ole varma, vaan
-mielestäni kuulin hurraahuudon!"
-
-"Todellako?" virkahti tyttö vilkastuen ja kirkastuvalla katseella.
-"Ruotsalaisillahan vain on tapana hurrata?"
-
-"Niin, -- mutta kenties kuulin väärin. Kas siinä, yhä useampia
-tykkialuksia saapuu. -- Mutta minusta tuntuu, että mereltä rupee
-nousemaan sumua."
-
-Kivääritulen epäselvä pauke oli melkein päättynyt ja ainoastaan tykkien
-voimakas jyrinä tärisytti nyt lakkaamatta ilmaa. Sumu nousi nopeasti,
-leveni, kätki näkymättömiin etäisemmät esineet ja muutti lähempänä
-olevat ohkasiksi varjokuviksi, jotka nekin vähitellen sulivat tuohon
-melkein kiiltävään valkoseen utuun, joka jo koko luonnon täytti.
-
-Vielä tunnin ajan kesti tykinpauketta, vaan sitten se rupesi
-heikkenemään, kaijuttuaan hetkisen vähän lähempää. Ja vihdoin kävi
-ulappa äänettömäksi.
-
-Neiti Johanna oli eronnut toisten joukosta lähteäkseen kotiinsa. Hänen
-ajatuksensa risteilivät sinne ja tänne, kunnes ne taas takertuivat
-noihin Borisoffin kirjeen merkillisiin sanoihin: "Keksikää jotakin.
-Palkkio." Ja aivan kuin noiden hänen mietteittensä kutsumina ilmestyi
-yhtäkkiä kaksi henkilöä sumun keskestä häntä vastaan. Pian hän ne tunsi
-ja kiirehti kohta kulkuaan.
-
-"Tämähän on yhtä ijankaikkista ampumista," rupesi Lassi puhumaan.
-"Neiti saa sen uskoa..."
-
-"Oletteko saaneet mitään tietoja Borisoffista?" kysyi Johanna äkäsesti.
-
-"Odottakaahan, niin kerromme kaikki. Katsokaas, toverini ja minä, me
-olemme vanhoja tuttavia, meidän vanhempamme mökit olivat naapurukset.
-Ja sitten meillä oli yhteinen suo viljeltävänä, vaikkei siitä tosin
-paljo viljaa tullut, mutta --"
-
-"Oletteko saaneet selvää kauppiaasta?" tiuskasi vanha neiti vielä
-äkäsemmin.
-
-"Malttakaahaan, malttakaahan, neiti hyvä! Niin, sitä suota me yhdessä
-viljelimme..."
-
-"Ja Tammelan Antti kolmantena," oikasi punaparta.
-
-"Niin, niin, Antti kolmantena. Ja juuri sillä suolla..."
-
-"Mitä minulla on teidän suonne kanssa tekemistä!" huusi Johanna jo
-vimmoissaan. "Minä olen suurimmalla jännityksellä odotellut tietoja
-kalastaja-Ollilta..."
-
-"Olliltako, kalastaja-Ollilta!" huudahtivat molemmat miehet yhtä
-haavaa. Punaparta ei sen enempää puhunut, mutta Lassi jatkoi:
-
-"Sitä miestä te saatte kotvan odottaa! Hänen olisi ollut viisainta
-pysyä erillään murhapoltosta, -- sillä selvää on, että hän se juuri
-tuvan sytytti, mitäpä hän siellä muuten olisi tehnyt --"
-
-"Mitä te kerrotte?" kysyi taloudenhoitajatar. "Puhutteko luotsin mökin
-palosta?"
-
-"Niin, palosta, eikö ukko Arén ole siitä itse puhunut?"
-
-"Kertoi hän tuvan syttyneen, mutta Ollin nimeä hän ei maininnut."
-
-"Niin, se mies ei ole panettelija, vaikka olisi syytäkin," huomautti
-punaparta.
-
-"No niin," jatkoi Lassi alottamaansa kertomusta, "me siis kolmen
-viljelimme suota..."
-
-"Ei sanaakaan suosta enää," kiljui neitonen jo vihan vimmassa.
-"Vastatkaa selvästi: kävittekö vai ettekö ruotsalaisissa laivoissa?"
-
-"Emme," huudahti Lassikin nyt kiukustuneena, kun ei saanut juurta
-jaksain selittää asiaansa. Ja sen sanottuaan hän läksi.
-
-"Emmekä sinne lähdekään," lisäsi punaparta, toverinsa käytöksestä
-rohkaistuneena. "Itse saatte, jos tahdotte, käydä sieltä sulhasenne
-hakemassa." Ja niin käveli hänkin toverinsa jälestä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aurinko oli noussut ja hiljaa henkivä aamutuuli ajeli jo tuota sakeaa
-sumua verkalleen mantereelle päin. Pitkin aamua oli silloin tällöin
-vielä kajahtanut yksityisiä tykinlaukauksia, mutta vihdoin olivat nekin
-tauonneet ja Löfön selkä oli jälleen tyyni ja rauhallinen kuin kauniina
-kevätaamuna ainakin.
-
-Näihin saakka oli tuo pieni ryhmä, joka jännityksellä taistelun kulkua
-oli seurannut, seisonut törmällä merimieskapakan vieressä. Mutta kun
-nyt sumu rupesi väistymään syrjään ja osia ulapasta taas tuli näkyviin,
-kiirehtivät he kaikki kolme mereen pistävälle niemekkeelle, josta
-lähempää saattoi seurata venheitä ja laivoja, jotka mantereen väylää
-myöten olivat kulussa ulkosaaristoon. Venheitä saapui jo salmelle.
-Vanha luotsi kuuli metsään saakka soudantaa, vaan ei voinut vielä
-päättää, mistäpäin venheet lähenivät. Nyt ne tulivat tuossa ulohtaalla,
-laivavenheet ja sluupit, eri salmensuista ja niemien takaa, pyrkien
-tämän niemen ohi ulapalle. Luotsi ja Kati seisoivat jännittyneinä
-vartiopaikalla. Monet venheistä näkyivät olevan rikki, muutamat niin
-pahoiksi ammutut, että niissä ainoastaan muutamilla airoilla voitiin
-soutaa. Joka venheessä oli kuolevia taikka lieveämmin haavoitettuja
-merimiehiä ja sotilaita.
-
-Sitä myöten kuin venheet lähempää tai etäämpää soutivat niemenkärjen
-ohi, kysyi vanhus soutajilta, oliko "luotsi Arén" heidän venheessään.
-Mutta ei ollut, häntä ei oltu nähty, sittenkuin Styrbjörnin kannella.
-Henkeään pidätellen kuunteli Kati näitä vastauksia.
-
-Nyt tuli venhe, joka ulkomuodosta päättäen lie ollut päällikön alus. Se
-olikin överstiluutnantti Krusenstjernan sluuppi, joka hinasi Dreijerin,
-peräsimensä menettänyttä, venhettä. Ehkäpä oli kaivattu nuorukainen
-tuossa hinattavassa aluksessa, ajattelivat nuo kaksi rannalla
-seisovaa. Siinä oli luultavasti lasti haavoitettuja. Kun luotsi huusi
-kysymyksensä, käski päällikkö keskeyttää soutamisen.
-
-"Hän on poikani, jota kyselen," virkkoi vanhus melkein anteeksipyytäen,
-nähdessään, että ylhäinen upseeri oli venheessä.
-
-"Odotahan, vanhus, luettelen sulle heti mukana olevat haavoittuneet,"
-virkkoi päällikkö ystävällisesti.
-
-Ja hän luetteli heidät nimeltään. Niitä oli kymmenkunnan miestä,
-merimiehiä ja maasotureita, vaan luotsin poikaa niiden joukossa ei
-ollut.
-
-"Kenties hän on Nordenskiöldin venheessä", huusi päällikkö vielä, kun
-venhe lähti soutamaan pois.
-
-Etäällä näkyi vielä yksi venhe lähestyvän.
-
-"Ehkä tuo on, -- niin, kenen venheen sen olisi pitänyt olla?" virkkoi
-luotsi hiljaisesti ja tyyneesti.
-
-"Nordenskiöldin venheeksi hän sitä sanoi," kuiskasi tyttö.
-
-Tuo viimeinenkin venhe saapui vähitellen niemeen. Luotsi uudisti vielä
-kerran, vaikka vavahtavalla äänellä, kysymyksensä.
-
-"Vai te olette hänen isänsä!" vastasi kookas upseeri venheen perästä.
-"Poika on täällä, ja te voitte olla ylpeä hänestä. Arvattavasti
-haluatte saada hänet maihin, hoidettavaksenne. Mutta hoitakaa häntä
-hyvin, sillä juuri sellaisia miehiä me tarvitsemme. Ellei häntä olisi
-ollut, olisivat kyllä minunkin saamaani haavat syvemmät."
-
-Venhe laski kapakan rannassa olevaan pieneen laituriin. Kahden airon
-välille pingoitetulla purjeella kantoivat venhemiehet haavoitetun
-maihin.
-
-"Kohta kun ehdin laivastoon," virkkoi upseeri, "lähetän lääkärin tänne.
-En tarvitse huomauttaa, että haava on vakavaa laatua, sen näette kyllä.
-Sanokaa hänelle terveiset minulta kohta kun hän, kuten toivon, virkoo."
-
-Sen sanottuaan hyvästeli hän rannalle jääviä ja käski miestensä työntää
-venhe vesille.
-
-Haavoitettu kannettiin kapakan peräkammariin. Katin äiti oli siellä
-kiireesti tehnyt vuoteen. Janne ei avannut silmiään sillaikaa kun
-häntä kannettiin. Jalkapäästä kantoi Bramrå, purjevaatteesta repästy
-side päänsä ympärillä, ja Kati ja vanha luotsi kävelivät rinnalla,
-Katin kasvot olivat yhtä kalpeat kuin haavoitetun nuorukaisen, joista
-kuvastui hillittyä tuskaa.
-
-Janne nukkui hetkisen vuoteellaan ja se uni näytti häntä virkistävän,
-sillä tuskan väreet sulivat vähitellen pois suljetun suun pielistä.
-Kati oli yksin jäänyt valvomaan haavoitetun vuoteen ääreen. Lämmin
-aamuaurinko paistoi auki jätetystä ikkunasta sisään huoneeseen.
-
-Tyttö lepäsi polvillaan vuoteen ääressä ja katseli haavoitetun kalpeita
-kasvoja ja värittömiä huulia. Vihdoin avasi potilas silmänsä ja sulki
-ne heti, ikäänkuin vaipuakseen takasin uneen. Sitten avasi hän silmänsä
-taas.
-
-"Vallotimmehan -- me -- Styrbjörnin?" kuiskasi hän. "Vallotettiin se,"
-vastasi tyttö hiljaa. "Ja nyt olet sinä Katin luona."
-
-Potilaan katseet tarkastelivat kummastuneina hoitajaa. "Sinäkö täällä,
-Kati?" virkkoi hän vihdoin, koettaen ponnistella voimiaan. "Missä on
-isä?"
-
-"Hän tulee heti."
-
-"Miksi olet sinä täällä?"
-
-"Sen sulle selitän, jaksatko kuulla minua?"
-
-Janne nyökäytti hiljaa päätään.
-
-"Janne," jatkoi tyttö nyt, ja hänen kasvoilleen nousi taas lämmin,
-kirkas väri, "minä olen täällä siksi, että sinua rakastan, niinkuin
-olen sinua kauan rakastanut ja aina rakastava olen. Kun metsässä
-erottiin tuona aamuna, silloin sinä luulit, että en tuntenut sinua
-kohtaan muita tunteita kuin lapsuuden ystävää kohtaan. Sen näin, ja
-minusta tuntui, että sydämmeni halkee, mutta olin päättänyt, että
-en tunteitani näyttäisi, -- ja tiedätkö miksi annoin sinut tuossa
-käsityksessä luotani mennä? Siksi, että tahdoin peräytyä sen ainoan
-kilpailijan tieltä, joka minulta on riidellyt sinun rakkauttasi,
-ja joka on Suomenmaa. Olinhan estämässä sinua ryhtymästä maatani,
-puolustamaan, minä sen huomasin, itse et sitä tiennyt. Sinä et ollut
-vapaa. Sinä halusit päästä sankariksi, sellaiseksi kuin se upseeri,
-josta kerroit, näin sen katseestasi, ja minä, minä halusin sitä
-myöskin. Nyt _olet_ sinä sankari. Venheessä oleva upseeri sen sanoi,
-toverisi, joka sinua kantoi, sen sanoi, mutta minä olisin tiennyt sen,
-vaikkei kukaan olisi sanonutkaan. Nyt sinä jäät elämään, sydämmeni sen
-minulle vakuuttaa, ja minä olen seuraava sinua, niinkuin myös näihin
-asti olen ajatuksissani tehnyt. Jos kuolettavan haavan olisit saanut,
-olisin sinua surrut kuolinpäivääni saakka, mutta siltä olisin iloinnut,
-tietäen, että sinua oli lämmittänyt isänmaanrakkaus niin syvä, että
-se oli voimakkaampi kuin rakkautesi minua kohtaan. Nyt ehkä ymmärrät,
-mitä olen tuntenut ja miettinyt, sittenkuin tämä sota alkoi. Nyt sen
-ymmärrät, miltä minusta tuntui sekin, kun sinä huomautit minun käyvän
-usein Borisoffin talossa, -- tuon kurjan, joka vielä ilkesi tulla minua
-vaimokseen pyytämään. -- Nyt lähden toveriltasi, Bramrålta, kyselemään,
-miten urheasti olet taistellut, ja sen kertomuksen kätken syvälle
-sydämmeeni. Isäsi ikävöipi nyt saada sinua puhutella; hän sulle kertoo,
-miten täällä rannalla olemme seisoneet ja taistelua katselleet ja
-rukoilleet, että sinun puolesi voittaisi."
-
-Tyttö painoi huulensa nuorukaisen kalpeaa otsaa vastaan ja Janne
-puristi hänen kättään voimalla, joka todisti, että hänessä taistelu
-tautia ja kuolemaa vastaan jo oli pääsemässä voitolle. Sitten tyttö
-meni ulos.
-
-Tuvan rappusilla istui Bramrå. Häneltä Kati kyseli lähemmin, miten
-taistelussa oli käynyt.
-
-"Sen kerron suurimmalla mielihyvällä, tyttöseni," vastasi mies
-iloisesti, järjestäen vähän päässään olevaa sidettä. "Mutta istukaahan
-tähän viereeni, niin luistaa tarina hauskemmin. -- Sen sanon jo
-heti aluksi, että en sittenkuin vuonna yhdeksänkymmentä, heinäkuun
-kolmantena päivänä, ole ollut näin tulisessa ja samalla iloisessa
-ottelussa. Ja monen olen nähnyt tappelevan kuin mies ja kaatuvan kuin
-mies, mutta tuo poika, jonka nyt sisään kannoimme, oli kumminkin
-urhoollisin kaikista... Mutta kas vain, miten neitosen posket käyvät
-koreiksi! -- Nordenskiöld, kapteeni, hän, joka istui venheen perässä,
-oli melkein kuin Puke Viipurin kujanjuoksussa, -- mutta hengissä hän ei
-enää olisikaan, elleivät luutnantit ja Janne olisi häntä avustaneet.
-Sillä Janne oli kapteenin vieressä aivan taistelun alusta saakka, mutta
-sillä hetkellä, jolloin kapteeni ryntäsi kajuutan katolle, oli liian
-paljo vihollisia hänen ympärillään, niin ettei hän ehtinyt mukaan. Vaan
-minä näin, niin totta kuin tässä istun, kuinka hän nuolena hyökkäsi
-pelastamaan kapteenia, kun monta keihästä tätä kohden oli tähdätty,
-ja juuri siinä ottelussa hän saikin pahimman haavansa. Ja kun meidän
-sitten oli lähdettävä keulakantta puhdistamaan, ryntäsi hän kuin salama
-vihollisjoukon keskelle ja oli niin iloinen ja reipas, että sydämmeni
-lämpeni sitä katsellessani. Eikä hänellä ollut aikaa katsella taakseen,
-ehdimmekö me muut mukaan. Ja kun hän vihdoin kaatui, sain suurella
-vaivalla hänen kimpustaan erotetuksi pari, kolme vihollista, jotka
-aikoivat seivästää hänet kanteen kiinni; kannoin hänet peräpuolelle,
-jossa tilaa oli vähän väljemmälti, ja niin tuntui silloin sydämmessäni
-pahalta, kuin jos eukon rinnaltani olisivat riistäneet."
-
-Tyttö katseli ääneti kertojaa ja hänen katseestaan kuvastui taas sama
-tuli, kuin sinä päivänä, jolloin Janne hänelle kertoi Sandövirran
-taisteluista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aamupäivällä saapui venhe lännestä päin kapakan rantaan ja
-vormupukuinen mies nousi siitä laiturille sekä astui tupaan. Se oli
-lääkäri ruotsalaisesta laivasta. Hänet oli eräs valtauksessa läsnäollut
-upseeri erityisesti tänne toimittanut. Bramrå vei hänet sairaan luo.
-Lääkäri oli, tutkittuaan haavan, hyvin vakavan näkönen. Vaan samassa
-Janne avasi silmänsä ja katseli eteensä omituisen säteilevällä
-katseella.
-
-"Se katse ei ole kuoleman katse, se on elämäksi", huudahti silloin
-lääkäri iloisesti. "Joku onnellinen tapaus on antanut potilaalle
-virkistävän elinvoiman. Niinollen ei minulla ole muuta tehtävää kuin
-esilletuoda eräs lähetetty tervehdys, -- olen näet vakuutettu, että
-nuorukainen jaksaa sen kuulla."
-
-Eräs nainen, joka samassa oli hyökännyt sisään, keskeytti hänet silloin.
-
-"Anteeksi, herra tohtori," puhui tämä, "mutta tahtoisin tietää, onko se
-lastilaiva, joka oli Bellinan vieressä, vielä siellä jälellä?"
-
-"Neiti kai tarkottaa fregatti Bellonaa. Sen vieressä olleesta
-lastilaivasta en tiedä muuta, kuin että kaikki lastilaivat lähetettiin
-eilen Ahvenanmaalle, jatkaakseen sieltä matkaansa Ruotsiin. Yhdessä
-niistä oli vankeja ja epäilyttäviä henkilöitä, muiden joukossa eräs
-maakauppias näiltä paikoin..."
-
-"Vai niin, hän meni siis sinne," puhui neiti Johanna puolittain
-itsekseen. "No, siinä tapauksessa täytyy kai minun hoitaa taloa häntä
-varten, kunnes hän palaa."
-
-Mutta tohtori kääntyi Jannen puoleen.
-
-"Niin, terveiset, joita minulla oli tuotavana, olivat sellaiset, että
-se nuori luotsi, joka niin urhoollisesti otti osaa taisteluun, on
-ylipäälliköiltä saanut kunniarahan urhoollisuudesta."
-
-"Janne!" huudahti Kati ja notkahti polvilleen vuoteen vierelle,
-peittäen siihen hehkuvat poskensa.
-
-"Hyvä herra," lausui vanhus, joka vieressä seisoi ja sauvaansa
-nojautui, "minä olen pojan isä, hän on ainoa poikani. Oli raskasta
-minun ajatella, että hän taisteluun oli kaatunut. Nyt näen, että hän
-jää henkiin. Ja nyt voin turvallisesti mennä omia teitäni, kallistua
-hautaani, sillä minä tiedän, että poikani, vaikka köyhä onkin, on
-antanut isänmaansa hyväksi parhaan minkä hän omisti, sydänverensä, --
-minä tiedän, että hän ei ole sitä vastakaan säästävä."
-
-Tuo vanha, kivuloinen ukko oli oikassut vartalonsa suoraksi ja seisoi
-siinä nyt kuin soturi. Eikä hänen innostuneessa katseessaan ollut
-mitään, joka olisi kertonut, että hän oli koditon, putipuhtaaksi
-ryöstetty mies.
-
-Mutta seinälle kuvastuvat auringon säteet olivat tällävälin
-laskeutuneet alaspäin ja valaisivat nyt nuorukaisen veristä
-haavansidettä. Ne ikäänkuin viittasivat siihen hintaan, millä
-nuorukainen oli kunniarahansa ostanut.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Sotalaivan valtaus, by Rikhard Melander
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SOTALAIVAN VALTAUS ***
-
-***** This file should be named 62112-8.txt or 62112-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/1/1/62112/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/62112-8.zip b/old/62112-8.zip
deleted file mode 100644
index fd874c6..0000000
--- a/old/62112-8.zip
+++ /dev/null