diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 19:17:00 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 19:17:00 -0800 |
| commit | 253fb73f911ff796274be3ce4f3a0091bb22ee13 (patch) | |
| tree | c5782521aadaeff986900920a8e8cd4fabccb9ee | |
| parent | 36d6c79277967ee2c38af05dddaccc5f1fa2b574 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61038-8.txt | 2363 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61038-8.zip | bin | 45327 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2363 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..459f2a9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61038 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61038) diff --git a/old/61038-8.txt b/old/61038-8.txt deleted file mode 100644 index e5e4afa..0000000 --- a/old/61038-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2363 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kultainen linna, by Alfred Saukkonen - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Kultainen linna - Satuja Suomen lapsille - -Author: Alfred Saukkonen - -Release Date: December 28, 2019 [EBook #61038] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTAINEN LINNA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KULTAINEN LINNA - -Satuja Suomen lapsille - - -Kertonut - -ALFR. SAUKKONEN - - - - - -Helsingissä, -Osakeyhtiö Valistus, -1922. - - - - -SISÄLTÖ: - -Jörre onnenpoika. -Jättiläisten kilpailu. -Kalojen vallankumous. -Taikaomena ja sen sisaret. -Lintujen lentokilpailut. -Köyhä sotamies ja rangaistu prinsessa. -Satu saunan synnystä. -Hyvän enkelin työ. -Lapinmaan ihmeitä. - - - - -Jörre onnenpoika. - - -Oli kerran ukko ja akka ja heiliä koti semmoinen kuin harakan pesä. Se -oli tien poskessa mäkitöyrään juuressa niin liki metsää, että suurten -naavakuusten oksat tuulisella säällä ulottuivat koskettamaan kattoa ja -seinähirsiä. No, siitäpä niitä tippui havunneulasia ja sadepisaroita -katolle, joten se ennenaikaansa lahosi ja alkoi kasvaa sammalta. - -Ukon ja akan pojat, Jysky, Jere ja Jörre, olisivat jo aikaa kaataneet -kuuset, mutta isä-ukko oli estänyt, sanoen hyvän onnen kukkuvan kuusien -oksilla, mutta pahojen onnien piileskelevän sen juurien alla. Kulloin -ikänään kuuset kaadettaisiin, puhaltautuisivat pahat onnet piilostaan -ihmisten ilmoille ja tuvan asukkaiden ahdistelijoiksi, mutta hyvä onni -lentäisi tipo-tiehensä. - -Pojat olivat tälle nauraneet arvellen, että se oli vain vanhaa -taikauskoa, mutta sitä uhemmin oli ukko penännyt poikia puihin -koskemasta. - -Pojat siitä hiukan harmistuivat ja alkoivat lyödä laimin tehtäviään. -Eivätpä he välittäneet tuvan kattoakaan korjata, vaikka se näytti jo -uhkaavan pudota perheen hartioille. - -Vihdoin otti ukko pojat tiukalle. Hän hankki puodista kolme -leveäteräistä kirvestä sekä yhtä monta sahaa ja käski akan leipoa -täyden taikinan reikäleipiä. Ne hän jakoi tasan kolmeen säkkiin, kokosi -sitten pojat ympärilleen ja antaen heille kullekin varustuksensa -virkkoi: - --- Nyt tässä on meidän erottava. Me vanhat varikset joudamme kuolla -tähän hiiren loukkuun, mutta teidän on mentävä maailmalle ja yritettävä -eteenpäin elämässä niinkuin kukin parhaiten osaa. Saatte kaiken, mikä -on tämän oven ulkopuolella minulle kuuluvaa, mutta pyhiin puihin älkää -minun elinaikanani kajotko. -- - -Hyvästellen siitä sitten pojat erosivat ja lupasivat vielä joskus käydä -vanhempiaankin katsomassa. - -Mutta kohta pihalla syntyi heidän kesken erimielisyyttä siitä, mitä -kukin ottaisi peruiksi isänkodista. - -Jysky, vanhin veljeksistä, kolusi kauran siemenet aitanhinkalosta, -jättäen niitä vain pari kappaa ukon tarpeiksi. Jere tempasi aitan -nurkasta lapion ja kaikki sirpit sekä uuden hevosennahan, joka oli jo -suutarin käsiin kannettavassa kunnossa. Muuta kelvollista ei hän siinä -kiireessä keksinytkään. - -Jörre, nuorin ja hidasluontoisin, oli seisoa jörritellyt pihalla ja -katsellut toisten lähdön hötäkkää. Se näytti hänestä ihan lopun -edelliseltä humakalta. - -Työntyi hänkin viimein vuorostaan aittaan ja alkoi etsiä, olisiko -mitään otettavaa jäljellä. Löytyihän sieltä ylisiltä ruojusaapaspari ja -kulunut hevosloimi. No, ottipahan ne, niin ei ihan tyhjin käsin -tarvinnut alottaa elämäänsä! - -Mutta mäen päälle päästyään alkoikin poikia pelottaa maailman avaruus -ja tien pituus. Hyvä oli sittenkin ollut isän leveä selkä suojana, -mutta nyt ei enää auttanut sen turviin työntyä. - -He päättivät asettua isän maalle ja valita siitä kukin mieleisensä -kolkan asuntoa ja peltoa varten. Metsämaa jouti jäädä yhteiseksi. - -Jysky valitsi sen osan, josta hän tiesi parhaimmin peltoa saatavan. -Jere otti kappaleen suon laitaa, missä myös oli uhkein koivumetsä ja -niin jäi taaskin Jörrelle ammoin kaskettu aho, jossa ei ollut muuta -kuin kiviä, kantoja ja vaivaisia leppäpensaita. - -Toiset alkoivat heti perille päästyään pirtin rakentamispuuhat. He -kaatoivat hyviä tukkipuita ja kilkuttelivat kirveillään aamusta varhain -puoliyöhön, kunnes tupa oli valmis. - -Jörreltä kului ensimmäinen päivä pelkässä ihmettelyssä. Toisena hän -istuskeli ja itki kovaa kohtaloaan, eikä vielä kolmannenkaan ehtoon -koittaessa ollut hänellä ainuttakaan puuta rakennuspaikalla. - -Silloin ehti onnenhaltija hänen avukseen. - --- Mitäs sinä mies siinä mietit ja itket? -- kysäisi se ja hipaisi -Jörreä taikasulallaan sydänalaan. - --- Itkenpä huonoa onneani. Olen hidas ja jään elämänleikissä aina -huonoimmalle osalle. Tahtoisin tähän tuvan tehdä, mutta ei ole lähellä -puita. Mikä minun nyt tulee turvaksi? -- - --- Voi hölmö sinuas -- toruili haltija. -- Pistäydy peittosi alle ja -nuku yösi rauhassa, turhia hätäilemättä. -- - -Haltija hävisi sen tien. - -Jörre teki työtä käskettyä. Mutta kun hän aamulla avasi silmänsä, -olikin siinä komea talo kiluineen kaluineen ja karjaakin kaikenlaista. - -Haltija antoi hänelle avaimet kouraan ja virkkoi: - --- Nämä ovat sinun valtakuntasi vartijat. Säilytä niitä kuin -silmäterää, sillä jos niistä ainuttakaan kadotat, tulee turma myös -asunnollesi. -- - -Taaskin livahti haltija kadoksiin. - --- No, minähän olen onnen Pekka! -- aikoi Jörre ihmetellä ja päästi -pitkän röhönaurun, kätkien samalla avaimet sisätaskuunsa. - -Mutta Jere kuuli hänen naurunsa ja ihmetteli, että mikä hullu mies niin -nauraa suuressa salossa. Tuli siitä etsimään ja tapasikin oman veljensä -ilmosen ihmeine asuntoineen. Voimallaan uhkaillen pakotti hän Jörren -kertomaan kaiken tapahtuneen. - --- No, tottahan sinä, veliseni, suot minunkin nukkua yöni sinun -taikapeittosi alla? -- hän pyyteli lipevän liukkaalla kielellä. Mutta -kuitenkin hänellä olivat pahat elkeet mielessä. - -Jörre juotteli toiselle nuoret maidot, kestitsi kuin keisaria ja antoi -hänen käydä tuon kuluneen hevosloimen alle nukkumaan. Itse hän paneutui -pitkäkseen pehmoisen sänkypeiton suojaan. - -Kun Jere ei saanutkaan hyvää haltijaa luokseen, hän odotukseen -ikävystyneenä viskasi peiton päältään, hiipi varkain ulos ja pisti -palavan tuohikäppyrän veljensä taikatuvan nurkan alle. Sitten juoksi -hän vahingoniloisena tiehensä. - -Mutta samassapa kiirehti hyvä haltija pukkaamaan Jörreä kylkeen. - --- Mies hoi, tupasi on tulessa! Mitäpä, hölmö, niin varomattomasti -tulta pitelitkin? -- - -Ja pirtti paloi pohjaansa myöten. - -Taaskin sai Jörre kovasti surra. - -Hän etsi isältä saamansa saapasruojut, vetääkseen ne jalkaansa ja -lähteäkseen uusia asuinsijoja maailmalta etsimään. Mieli näet paloi -pois tästä pahan onnen pohjukasta. - --- Voi tyhmiä tuumiasi, mies! -- nauroi samassa hyvä haltija. -- Mitä -sinä lähdet pahaa onnea pakoon? Johan se on ehtinyt edelläsi sinne, -mihin mielit vast'edes asettua. Elele vain täällä, sillä -synnyinseuduilla on sittenkin oivallinen ollaksesi --. - -Ja siinä samassa tuntui joku voima työntävän saapasruojuun pujottuvaa -jalkaa takaisin. Kun hän pisti kätensä kenkään, nousi sieltä tukku -paperirahoja. - -Kelpasi jälleen onnettomuuden hetkellä iloita ja vetää suunsa -vehnäselle. - --- Hyvä oli, ettet kostaa aikonut -- kuului haltijan ääni -- kyllähän -se tiedettiin, mistä pirttisi palo alkoi. Ja jos vain uurastat toden -teolla, niin minä sinua aina autan ja käännän tiesi tuulet -myötäisiksi. -- - -Seuraavana päivänä kuuli Jörre kovaa hätähuutoa suon laidasta. Hän -läksi kiireellä sinne päin ja sai nähdä, että Jere-veljen pirtistä oli -koko peräseinä romahtanut alas. - -Yritettiin sitä nostaa parin veljen voimalla, mutta kun se saatiin -pystyyn ja pönkitetyksi, kaatui se uudelleen. - -Eihän siinä auttanut muu kuin Jeren oli mentävä Jyskyn kotiin asumaan. -Siellä he sopivatkin siitä, että elävät yhdessä. Olihan helpompi, kun -kahden miehen voima vaurastutti samaa taloa. Niin voi paremmin pahaakin -onnea torjua. - -Syksyyn mennessä näytti heidän työnsä ihmeitä. Kaunis kauramaa oli -puolikypsänä miehenmittaista viljaa. Mutta heidän sydämissään oli myös -pahaksi onneksi kypsynyt kateen ja koston viluinen vilja ja siitä tuli -heidän turmionsa. - -He olivat ympäröineet asumuksensa oikealla jättiläisaidalla, jotta ei -muka paha voima pääsisi heidän kimppuunsa. Sitten he menivät salaa -yöllä ja kaatoivat isän mökin luota ne kuuset, joihin ukko oli -kieltänyt koskemasta. Joutipahan paha onni hypätä Jörren liian -menestyksen ja mahdin kimppuun! Sellaisin turmiollisin tuumin he työnsä -tekivät. - -Mutta miten ollakaan! Hyvä onni hyppäsi kaatuvain kuusten oksalta -rehellisen ja rakasluontoisen Jörren pihamaahan ja pahat onnet -oikaisivat suoraa päätä kostajain ja ilkeäluontoisten veljesten -asunnolle. Ne lensivät kuin leikkaava kuolema, palelluttivat kauramaan -putipuhtaaksi ja alkoivat elostella pirtin peruskivien alla, ettei -tuvassa pysynyt mikään eheänä eikä paikallaan. - -Ensin putoilivat astiat alas hyllykaapista, sitten särkyivät lasit, ja -muutamien aikojen perästä alkoi pullisteleida uunin peräseinä. Tuskalla -ja työllä sitä alituiseen paikkailtiin. Sitten saatiin jo pönkittää -pirttiäkin. - -Tähän taisteluun vihdoin väsyneinä jättivät veljekset lopulta koko -kodin autioksi ja vaelsivat kauas vieraille paikoille. - -Siinä talossa kummittelee vielä tänäkin päivänä, milloin savupiipussa, -milloin tuuliluukussa ja milloin sillan alla. Eikä kukaan uskalla -asettua siihen asumaan. - -Mutta Jörre on rikas ja hyvinvoipa talonpoika. Sillä kun hän isänsä -luvalla kylvi ne pari kapanvertaa kauroja, jotka ahne vanhin veli jätti -kotitarpeiksi, nousi niistä kelpo halme sellaista jättiläiskauraa, että -hän ensimmäisestä uutisesta vedätti kymmenen hevoskuormaa mitä -täyspitoisimpia jyviä. - - - - -Jättiläisten kilpailu. - - -Kerran kävivät Punainen ja Vihreä jättiläinen kilpasille siitä, kumpi -heistä voisi saada ihmeempiä aikaan ja luoda ympäristönsä kauniimmaksi. - -He tapasivat toisensa niillä paikkeilla, missä Välimeren ihana ilmasto -hyväilee Apenninian niemimaata ja Kreikan ruusurikkaita rantoja. - -Sattuipa nyt niin, että näiden jättiläisten kilpatanner, mahtava -maapallomme, oli kääntänyt Pohjoisnapa-kylkensä poispäin auringosta, -joten noilla napamailla pilkisteli pimeä ja kiiluivat kylmän kypenet. -Tuon nähdessään virkahti Vihreä jättiläinen veikaten kilpaveikolleen: - --- Annahan, kun minä työnnyn tuonne pimeän maille, niin saan näyttää -sinulle sen suuren ihmeen, että kykenen sielläkin luomaan viihdyttävät -valonasunnot! Mutta salaa sydämessään hän ajatteli: - --- Mikäs minun on sieltä ylhäältä myötämäkeen vieritellä kaikki kalliot -ja kantturat tänne alas kilpaveikkoni vastuksiksi! Luokoon hän sitten -loistavan paratiisinsa, jos kyntensä kestävät. -- - -Punainen jättiläinen painuikin alemmaksi aina niille main, missä -aurinko silloin oli lähinnä kilpakentän kylkeä. Siihen päättyi siis se -kymmenentuhannen kilometrin matka, joka kilpailun alussa erotti -Pohjoisnavalle asettuvan Vihreän ja päiväntasaajalle painuneen Punaisen -jättiläisen. - -Nytpä alkoi moinen meno! - -Punainen jättiläinen sukeusi arvelematta suurtöittensä suoritukseen, -mutta Vihreä jättiläinen hukkasi hyvän aikaa, pukeutuessaan kauniiseen -kilpailupukuunsa. - -Se kutoi ensin yllensä hienon, hopealta hohtavan paidan, jonka -laskoksiin se sitten laitteli timanttitähtiä. Sitten se solmi soittimia -sormiinsa, käsivarsiinsa, puhtaan valkeaan partaansa ja -jättiläisjalkoihinsa, että jokainen, joka sattuisi ajatuksineen ja -askareineen olemaan sen tointen tiellä, tietäisi siirtyä syrjään, kun -noiden soittimien suuri ääni kaikuisi kaukaa pohjan periltä. Tempasipa -se vielä sähköisen soihdunkin otsakruunuunsa, nähdäkseen paremmin -liikkua määrättömän pimeän maita. - -Sitten alkoi se askartelunsa. - -Vihreä jättiläinen painoi herkkäkuuloisen korvansa kilpatantereen -kylkeen ja kuuli kummissaan ne miljoonat sykähdykset, joita Punaisen -jättiläisen työ maan suoniin synnytti. Oitis antoi se osavimman -lähettinsä lentää autereen yli ylhäältä salaa kurkistamaan, mitä kummaa -Punainen kilpaveikko puuhaili. Lähetti palasi suuret sanomat suussaan: - --- Punainen on kasvattanut kauniin paratiisin. Maa kukkii tuhansin -värein, vedet välkkyvät puhtainta kultaa ja puiden oksat nuokkuvat -hedelmien painosta. Kilpaveikkomme valta siirtyy silmin nähden -Pohjoista kohti. Hikoilin hädässä, pyrkiessäni pakoon, ettei se olisi -saanut suuteloillaan surmata minuakin. -- - --- Vai niin! -- virkahti Vihreä jättiläinen ja puhalsi pitkään -henkeänsä. Mutta samassa silmänräpäyksessä sanoivat etelän lapset -hätääntyneinä: - --- Pohjola huokaa hyisin tuulin, tulee pahat pakkaset. -- - -Sitten kutsui Vihreä jättiläinen joukkonsa koolle ja antoi sille -käskynsä: - --- Verhoutukaa sotavaippaanne! Tahdomme käväistä Punaisen valtaa -vaimentamassa, sillä enpä halua hänen antaa ehtiä liian paljon meistä -edelle kilpailussamme. -- - -Niinpä vilisti Vihreä väkineen ja jätti käyntinsä merkiksi pahat -jäljet. Sanottiin pakkasen ja hallan tehneen tuhoja laajoilla aloilla. - -Tämän tähden ponnisti Punainen jättiläinen kaksin verroin voimakkaammin -ja nosti uudelleen elämän ympäristöönsä. Kaikki oli entistään -ihanampaa. - -Tällä välin varustihe Vihreä jättiläinen ihmeelliseen otteluunsa. Se -rakensi raudanlujan sillan pohjoisiin vesiin, nostatti vuorenkorkuiset -varustukset asuinpaikkansa ympärille ja lennätti niistä nuoliaan -kaikille ilmansuunnille. Tässä tehtävässä oli joka ikinen puhurin poika -osallisena ja isä-jättiläinen itse heilutteli, kuin taikoja tehden, -suurta värisoihtuaan. Siitä sinkoili värisalamoita alas eteläänkin. - --- Me tahdomme rakentaa sellaisen linnan, jota kilpaveikkomme ei ole -ikinään voinut uneksiakaan! -- sanoi Vihreä jättiläinen kerskaten -väelleen. - -Totta tuosta syntyikin puhurin poikain ja hyyn hengetärten yhteisen -taidon avulla linna lukemattomine lumiholveineen. Siinä olivat sillat -ja torninhuiput jäätä, kukitetut vihrein ja valkein ruusuin ja -hopeankiiltoisin timantein. Siinä helkkyivät ja helisivät puhurin -poikain kylmin käsin rakentamat jääpuikot ja -helmet, jotka imivät -itseensä väriloistoa jätti-ukon suuresta soihdusta sekä tähtien ja kuun -kimmellyksestä. - -Punainen jättiläinen lähetti lempeät lapsensa viemään viestiä Vihreälle -kilpaveikolleen: - --- Sanokaa hänelle, ettei meidän ole lupa tuhota toistemme tekoja. -Täytyy kunnostautua vain omissa tehtävissään! -- - -Mutta Vihreä vastasi viestiin vihastuneena: - --- Meidän on oikeus näyttää toinen toisellemme valtamme ihmeitä. -- - --- Samapa se! -- hymyili Punainen jättiläinen tuollaisen tervehdyksen -saadessaan. -- Koettakaamme sitten Vihreän veljemme luvalla. -- - -Ja kävi niin, että Punaisen jättiläisen ystävällinen ja hyvä hymy -työnsi takaisin Pohjoisesta paukahtelevat pakkasen nuolet. Lumen ja -jään kahleet katkeilivat ja Vihreän jättiläisen linna alkoi luhistua. - -Silloin asetti Vihreä jättiläinen vastaan oman rintansa. Se painoi -täysin voimin maata, ja koko suuri kilpatanner hytkähtihe. Maa kohosi -kerroksittain, pahimmin niillä paikkeilla, missä jättiläiset olivat -toisensa tavanneet. - -Tämän nähdessään Punainen jättiläinen hymyili taas ja läksi liikkeelle -pohjoista kohti. - --- Minä tahdon tasottaa kiivastuneen kilpaveljeni tuhotyöt! -- virkkoi -se väelleen, lämmön- ja valonsäteille, jotka olivat olleet ahkerasti -työssä. - -Mutta Vihreä jättiläinen jouduttihe häntä vastaan. Ja mihin pilkahti -Punaisen jättiläisen lämmin ja sulattava hymy, siihen iski Vihreä -jättiläinen jäähdyttävän kätensä. Tästä syntyi monenlaisia -metallikappaleita, jotka kuilan, kuparin ja hopean hohtoisina sekä -säteillen jalokivien ihanissa väreissä jäivät kaunistamaan maan pintaa. - --- Tuosta ota tunteaksesi, -- kerskaili Vihreä vastustaja, -- että -minun taikojani ja voimaani vastaan koetat turhaan taistella. -- - --- Vai niin arvelet! -- vastasi Punainen jättiläinen. -- Tahdonpa -näyttää sinulle sitten jotakin. -- - -Sitten se antoi merkin maanalaiselle voimalleen. Tämä liikahti -levottomana ja samassa sinkoilivat suunnattomat vuoriharjanteet ilmaan, -hautailivat alas pudotessaan toinen toisiaan ja jäivät ylösalaisin -kääntyneinä jälleen paikoilleen. Mutta maan pinnalla ei ollut enää -merkkiäkään monista metallikappaleista ja kallisarvoisista jalokivistä. -Ne olivat hautautuneet vuorikerroksiin ja synkkiin syvyyksiin. - --- Ettäs tämän teit, niin mielinpä tehdä minäkin jotakin sellaista, -mitä et vähäksi arvioine, -- virkkoi Vihreä jättiläinen vihoissaan ja -vetäytyi pohjoiseen pimentoonsa. - -Siellä se avasi suuren sylinsä, liikutti linnansa tornit ja suojamuurit -ja puhalti ne painumaan alaspäin Punaisen jättiläisen asumapaikoille. -Raudan raskaana ja kuolettavan kylmänä alkoi jääkerros painua -Pohjoisnavalta joka suunnalle, haudaten allensa Punaisen jättiläisen -kauniit kädenjäljet ja kaiken kasvun, mitä se oli hellien hoidellut. - --- Saanpa nähdä, enkö ole hänen valtaansa voittanut! -- lausui Pohjan -jättiläinen työnsä päättimeksi ja kirjotti suurella sormellaan -olinpaikalleen sellaisen sanan, jota se arveli kilpaveljensä kammovan. -Sitten se vielä viilletti ympyräviivan tämän sanan ulkopuolelle. - -Mutta Punaisen jättiläisen ylhäinen ystävä, aurinko, liikkui -pelkäämättä yhä edelleen. Se työnti takaisin Vihreän jättiläisen -jäävuoret, herätti hymyilyllään henkiin kuolleet kasvit ja katkoi -salaiset roudan kahleet kaikkialta, minne vain ihmislapset menivät -mieluisia asuinsijoja itselleen etsimään. Useissa kohden kävi se -myöskin yli Vihreän jättiläisen piirtämän rajaviivan. - -Punainen jättiläinen jäi voittajaksi ja voittaa vielä tänäkin päivänä. -Sen aikaansaamia ihmeitä ja siunattua valtaa vastaan taistelee vieläkin -Vihreä jättiläinen, mutta jokaista kylmän jättiläisen saavuttamaa -voittoa seuraa suuren auringon sulattava silmä ja Punaisen -lämpöjättiläisen eloon herättävä hymy. - - - - -Kalojen vallankumous. - - -Nykyaikana tapahtuu jos vaikka mitä. Sellainenkin vanha ihme -on nyt todettu, että kalat kerran panivat toimeen aikamoisen -vallankumousrytäkän. - -Kun suurilla tapahtumilla on vaikuttavaa merkitystä tuleviin aikoihin -nähden, tahdomme merkitä muistiin, että tämä ihme tapahtui -Ruuhilammessa heinäkuun 10 päivänä. - -Olette tietysti historiasta lukeneet kansojen vallankumouksista ja -syistä, jotka sellaisia aiheuttavat. Ruuhilammen kalat eivät olleet -sitä mistään lukeneet, ne vain arvelivat, että nyt oli syytä saada -jotain tavatonta aikaan. - -Heidän asumapaikkansa oli aina ollut rauhallinen ja miellyttävä. Siellä -oli monisokkeloisia ruoholinnoja niemien nenissä, joissa kelpasi -kisailla, kun kesäillan aurinko laski hopean kirkkaille laineille -kullan välkettä. Pitkien lahtien poukamissa ruskeat lumpeen varret -muodostivat pitkiä pylväskäytäviä, missä kilpauintia harrastettiin, ja -näihin käytäviin lankesivat sadunsomina lummekukkain ja -lehtien -varjot. Siellä oli muitakin oivallisia urheilupaikkoja, kuten hienot -hietarannat ja kalliosärkkäin kaltaat. Sitten siellä oli metsästysmaita -ahnaille ahvenille, syömähaluisille haueille ja kateellisille -kiiskeille. Onnellisina oli tähän asti eletty. Sitä ei oltu pidetty -ensinkään vaarallisena kalojen yhteiskuntaelämälle, jos heistä useita -silloin tällöin joutuikin pyyntimiehen pauloihin. Lähtiessään olivat he -varmaan ajatelleet, että olihan hauskaa kurkistaa, miltä maailma näytti -heidän hopeakaupunkinsa yläpuolella. - -Mutta nyt oli alkanut outo leikki. Ruuhilampeen oli ilmestynyt -valkeavatsainen ja punaselkäinen jättiläinen, joka potki ja puskutti -veden sinivyötä pitkin ja hengitti tukehduttavaa katkuaan. - -Hauki-isä, joka seisoa johotteli rannan ruohikossa, sen ensimmäiseksi -näki ja oli säikähdyksestä saada kidushalvauksen. Täytyi ihan -hengittämättä sukeltaa syvyyksiin ja viedä viestiä veden väelle. Saivat -sanan särjet, mutta eivät uskoneet. Ne arvelivat, että hauki heidät -vain viekottelee ruohikkoon ja suikahuttaa siellä sitten suuhunsa. -Annettiin sana ahvenille ja kiiskeille ja nämä, jotka ovat rohkeita ja -porhakoita poikia, oitis uida jörrittelivät rantamille kummaa -katsomaan. - -No, todettiinhan se turso tulleeksi. Ja mitä ihmettä se oli tuonut -tullessaan! Soittoa, laulua ja usein yömyöhään kestävää ryskettä, ettei -voinut enää säädylliseen aikaan paneutua nukkumaankaan, puhumattakaan -rauhallisista ja iloisista urheilukilpailuista, joissa kesäiset päivät -ja ruskohohtoiset iltahetket oli ennen kulutettu. - -Tätä menoa jatkui viikon, kaksi, kuukauden ja taisi näyttää jatkuvan -loppumattomiin. - -Haukimuorit tulivat ihan sairaiksi pelkästä unen puutteesta. Ne -alkoivat miehilleen, rohkeammille uroshaueille valittaa, että he -hermostuvat ihan pilalle, ellei oloihin keksitä korjausta. - -Mutta uroshauet jäivät neuvottomiksi. Ne valittivat hätäänsä ahvenille. -Ahvenet miettivät keinoja. Ne seisoa jurrasivat pitkät ajat paikoillaan -hakojen alla ja kaislain kupeilla, liputtelivat pyrstöeväänsä tuonne ja -tänne, kuitenkin tuloksetta. - -Käytiin kärsimättömiksi ja neuvottomiksi koko veden valtakunnassa. -Ruokahalukin katosi, ettei maistanut mato, eikä otettu onkeen. - -Silloin eräänä aamuna lensi salamana sana kautta koko särkisuvun. Yksi -särki oli yllättänyt herraspojan, joka oli seisonut uimarannassa -polviaan myöten vedessä ja nähdessään sären, alkanut lapsen avoimella -kielellään puhella sären luikkarille: - --- Kuulehan, sanoiko se sinua luikkariksi? -- kysyi loukkaantuneena -urossärki rouvaltaan, joka oli poikaa kuunnellut. - --- Luikkariksi totisesti! Ajattele herraseni, millaista kieltä ihmisten -lapset käyttävät, puhutellessaan kunniallisia kaloja! -- - --- Mitä muuta kuulit? -- - --- Kyllä sinä luikkari vielä joudut ansaan. Isäni on varatuomari, jolla -on monet keinot mukanaan. Me ajamme moottorillamme ristiin rastiin ja -viritämme verkkoja niin paljon, ettet pääse yli etkä ympäri. Tai jos -ette vieläkään tartu pyydyksiin, niin laskemme lammen kuiviin. Rahalla -näes saa hankkia itselleen valtaa ja viisautta. -- - --- Vai niin, mutta eipä meitä niin puijata! -- ja särkiherra pyristi -veden pintaa kohti ja loiskahti ilman tietä päiväkorennoisen luo, joka -lumpeen lehdellä hoiteli langatonta iennätinkonetta. - --- Sähkötä joutuin joka suunnalle ylhäisille ja alhaisille, että -Rauhantorilla on tänään tärkeä kokouksemme. -- - -Korennoinen lennätti langattomallaan ja määräaikana saapuikin -kokouspaikalle satojatuhansia kaloja. - -Viisain ikä-ahven alkoi johtaa puhetta ja keskustelu kävi joutuisasti. - -Ensin todettiin, että elämään oli saatava pikainen parannus. Väkivaltaa -ei Ahdin valtakunnassa saatettu sallia. Niinpä kohta hyväksyttiin -huutoäänestyksellä laki, jonka mukaan hauen oli rajotettava ryöstöön -päättyvää kilpajuoksuaan. Tämä vähän harmitti hauen sukua, ja niinpä se -vetäytyikin kokouksesta pois, mutta ei malttanut olla jäämättä syrjään -kuuntelemaan asiain kulkua. - -Toiseksi todettiin, että Kivikkosärkkään oli asettunut outoja -asukkaita. Ne olivat punaisia kuin lohenliha, mutta eivätkö liene -olleet jotain muurareja, tai moottoriturson turmiollisia apureita, -joiden tehtäväksi oli annettu noiden kiusanverkkojen kutominen. - -Ahven muoria, joka tätä kertoi, oikein nauratti. Se oli ihan läkähtyä -siitä, että vesi pursusi kiduskansien raoista väärään henkeen. - --- Ajatelkaahan, kun niillä on ruumiissaan kaikenlaisia nivusimia ja -solmuja, monet pihdit käsissään, jotka ovat aivan hirveän säädyttömän -näköiset, ympyriäiset silmän mollikat, pyrstö kuin rapakivirykelmä ja -sitten ne kulkea jännäävät takaperin. -- - --- Takaperin! -- kohahti koko kalojen suku, että vesikarpalot nousivat -viivana ylös. - -Toinen ahven täydensi: - --- Sellaista hidasta tökertämistä, että ennenkuin matkaa joutuu metrin, -ehdimme me jo tuhannen metriä. -- - --- No parhaimmat rakennusmestarit se jättiläinen on sitten valinnutkin -itselleen! -- kehaisi ylpeä särki. - --- Taitaapa tuossa tuhannen vuotta vierähtää, ennenkuin edes yksi -verkko on saatu solmituksi! -- - -Mielet alkoivat rauhottua ja arveltiin jo, ettei tässä kokouksessa -erikoisempaa päätöstä tulisikaan tehtäväksi. Mutta silloin viisas hauki -sieltä syrjästä pyysi puheenvuoron. - --- Pyydän esittää hyvälle herrasväelle, että kuvailemanne peto on krapu -kaikessa kunniassaan. Sen on herra varatuomari laskenut valtakuntaamme, -pyydystääkseen sen sitten parin vuoden perästä, heittääkseen elävältä -kiehuvaan kattilaansa ja saadakseen herkullisen suupalan. -- - -Oltiin hetken hämmästyksestä pökerryksissä. Vanha salakkamummo ja monet -hermostuneet särkimuorit jo nukahtivat tuon harvinaisen hiljaisuuden -vallitessa. Ja kun sitten puheenjohtaja, ukko-ahven, löi pyrstöllään, -äänettömyyden katkaisemiseksi, säikähtivät ne ja töytäsivät unipäissään -suoraa päätä ylöspäin veden pintaan asti. - -Kokous sai nyt käänteen. Tultiin ihan yksimielisiksi siitä, että -oikeastaan ei ollut mitään aihetta ilmottaa tyytymättömyyttä -sätkyttelevälle moottori-tursolle, vaan ihmiselle, joka väijyi -salakavalin keinoin ja käytti vallan sopimattomia rauhan -häiritsemistapoja. - -Yksi sietämättömin ihmisen tapa oli juuri esitetty. Pistääpä nyt -elävänä tulikuumaan veteen ja sitten lopuksi syödä suuhunsa! - -Päätettiin antaa kravulle valpas varotus ja viisas neuvo. Tämän neuvon -kokoaminen jäi kuitenkin kesken. Pintavesiin sukeltaneet unijukat näes -syöksyivät alas ja toivat jyry-uutisen tullessaan. He olivat nähneet ja -vaistonneet, että veden pinnalla rapisi, kuin kiviä ja hiekkaa olisi -jättiläiskäsin kylvetty kalaparkain karkottamiseksi. - -Syntyi suuri hämminki. Nuorin kalaluokka karkasi kohta pintavesiin päin -sitä ihmettä näkemään, mutta iäkkäämmät puheenjohtajan pontevasta -vaatimuksesta jäivät paikoilleen laatimaan loppupontta. - -Siinä tarkoin määrättiin, ettei saanut uiskennella summan suurissa -parvissa. Pienen joukon oli vaaran hetkellä helpompi hajaantua, ja jos -sadin sattui eteen, ei väenhukka ollut niin tuntuvan suuri. Hauelta, -joka oli esittänyt hyvin arvokkaan selityksen ihmisen petollisista -aikeista, peruutettiin rajotuslaki, joten se yhä edelleenkin sai -käyttää entistä oikeuttaan. Kiisket, jotka mielivät aina kaivella Ahdin -linnojen sillanaluksia ja möyriä veden sekaisin, määrättiin liikkumaan -syvemmällä paikoin. Ahvenille suotiin kunnia kuljeskella kaikkialla, -koska ne olivat rohkeita ja osasivat käyttäytyä arvokkaasti. Pelkuri, -mutta vaistotarkka särki julistettiin pintavesien vartijaksi, jotta se -voi tarpeen tullen antaa tietoja vaaran varalta. - -Sitten päätettiin hajaantua väellä ja voimalla. Tästä hetkestä oli -alkanut taistelu ihmisen viisautta vastaan. Nyt sai jokainen kulkea -kutupaikoilleen, miten mieluisekseen näki. Sai puraista poikki sen, -mihin luuli leukojensa voiman riittävän ja syödä suihinsa, mikä vain -oli syömisen arvoista. - -Pitkään kestävässä kokouksessa tulee aina nälkä. Asiain ja päätösten -tärkeys vaati myös ponnistusta ja synnyttää nälän tunnetta. Niin kävi -Ruuhilammen kalojen vallankumouskokouksessakin. Tuli hirmuinen nälkä, -aivan sammumaton hively kiduksiin ja suoliin. - -Senpä vuoksi kalat kokouksesta palatessaan käyttivät syömälupaa hyvällä -halulla. Ja monet heistä juuri sillä matkallaan tokasivat varatuomarin -ja tämän poikien sekä seudun muiden mukulain onkimatosia ja saivat sitä -tietään lähteä ikiajoiksi veden hopealinnoista ja rannan ruohikoista. - -Varatuomari oli näes pitänyt varansa, mennyt heittämään verkkojaan sekä -ottanut onget mukaansa. - -Valitettavasti vain oli särkimuorien ja salakkamummon tuoma tieto -ikävin erehdys, joka saattoi kalat entistään suuremman ahdistuksen -alaisiksi aina sateen jälkeen. Sateen rapina herättää niissä tuon -vanhan vaiston, että palataan vallankumouskokouksesta, jolloin on nälkä -ja saadaan ottaa, mitä eteen sattuu ja tehdä, mitä haluttaa. Ja siitä -syystä on sateen jälkeen kaloja laumoittain liikkeellä ja ne ottavat -onkeenkin liikoja lerputtelematta. - -Koeta se, ellet ennestään tiedä! - -Niin vain tapahtuu ainakin Ruuhilammessa. - - - - -Taikaomena ja sen sisaret. - - -Puutarhan vanhan omenapuun ympärillä olivat pienet kirkkauden enkelit -tehneet koko kesän ahkerasti työtään. Ne olivat suudelleet maan mehevää -multaa ja vuodattaneet siihen voimaa, jota puu kiitollisena juurien -kautta käytti hyväkseen. Ne olivat kuivanneet sateen kyyneleet, jotka -pyrkivät oksien haaroissa ja lehtihangoissa synnyttämään taudinsiemeniä -ja ne olivat vihreitten lehtien runsauteen kasvattaneet tuhansia -tuoksuvia vaaleanpunaisia kukkia ja niiden sijoille sadoittain ensin -omenan raakiloita ja sitten päivä päivältä suurenevia ja mehevöittyviä -hedelmiä. Ne olivat saattaneet puun suonet kilpaa sykkimään ja tekemään -työtä tämän suuren elämäyhteiskunnan hyväksi. Omenapuun elämä oli -muuttunut iloiseksi kilpaleikiksi, jossa jokainen solu, juuri, oksa, -lehti ja hedelmä pyrki täyttämään tehtävänsä ja tuottamaan -mahdollisimman runsaita tuloksia. - -Tässä kilpailussa oli kolme omenaa joutunut liian liki toisiaan. Niiden -rakas yhteys alkoi tuottaa niille kovia koettelemuksia ja ylenmääräisiä -ponnistuksia, jotta niistä kukin olisi saanut osakseen tarpeeksi tilaa, -elinnesteitä ja auringon valoa. - -Omenasisarukset tulivat vähin erin kateellisiksi ja riitaisiksi. Niiltä -unohtui se seikka, että yhteiseksi eduksi oli kestettävä vaivaakin, -eikä vain ajateltava omaa parasta ja oman olemisen vapautta ja -mukavuuksia. - -Eräänä päivänä töykkäsi vanhin omenista keskimmäistä kylkeen ja virkkoi -vihastellen kasvien kielellä: - --- Väisty tieltäni! Minä tarvitsen tilaa kasvaakseni ja tullakseni -suureksi ja meheväksi. -- - --- Sitäpä tässä olen minäkin ajatellut! -- vastasi toinen yhtä -karskisti. -- Joudathan sinä jo pudota alaskin, koska olet tarpeeksi -vanha eikä sinun ole enää mahdollista imeä itseesi enempää mehua. -Toista on minun, joka olen vielä nuori ja voimakas. -- - -Mutta vanhempi omena antoi toisen kolauksen. - --- Olenko minä jo liian vanha elämään ja tekemään työtä! Johan sinä, -lapsi, olet mieletön! Ei, nuoremmille kuuluu nöyryys. Siksi saat -kunnian hyvällä väistyä häiritsemästä minua. -- - --- Muista -- virkkoi tähän toinen -- että meille jokaiselle on -asetettu velvollisuus elää. Älkäämme sen vuoksi vedotko nuoruuteen -ja vanhuuteen, vaan koettakaamme työn voimalla raivata esteet -tieltämme. -- - --- Hyvä on -- puhkesi ääneen nuorin omena. -- Valitan vain sitä, että -olen joutunut pahempaan pinteeseen kuin te toiset. Mutta enpä vaadikaan -elämältäni enempää kuin sen, että te, vanhemmat ja voimakkaammat, -suotte minulle rauhan käyttää elämisen taitoa hyväkseni. -- - --- Sen saat, lapsikulta, kernaasti pitää -- nauroi vahingoniloisesi -keskimmäinen omenasisar. Olet vielä kelvoton raakilo, joka ei edes -kelpaa lehtikirvan lymypaikaksi. Kukapa sinua kadehtisi tai sinusta -välittäisi? Tänäpäivänä nukut lapsen kapaloissa. Huomenna ne myrskyn -voima kirvoittaa ja sinä tipahdat alas oksien varjoon likaiselle maalle -toukkien tuhottavaksi. -- - --- Unohdathan, paras ystävä, sovintoneuvosi, jonka juuri annoit -- -muistutti vanhin. -- Älä soimaa lapsen nuoruutta, sillä elämä kutsuu -vuorotellen. -- - -Sovittiin sitten ja alotettiin elämä kuin alusta. Mutta keskimmäinen -omena ei kuitenkaan voinut unohtaa, että toinen oli häneen verraten -liian vanha toinen ylen nuori. Hänessä liikkui elämän ylpeys. - -Eräänä päivänä, kun myrsky oli ravistellut puuta ja pudotellut useita -omenia alas, otti hän taas väittelyn vuoron. - --- Näittekö, miten kävi? Meistä monet ovat tuomitut ennenaikaiseen -kuolemaan. Tämä siitä syystä, että meitä on liian monta asumaan tätä -yhtä kotia. Puuyhteiskuntamme ei jaksa kantaa ja ruokkia meitä enempää -kuin kohtuullisen määrän. Suokaa minun siitä syystä käyttää nuoruuttani -ja väistykää te tieltä. -- - --- Millä oikeudella sinä, sisko rakas, tätä pyydät? -- virkkoi hänelle -viisaasti vanhin. -- Sovimmehan jo siitä, että työ ja elämä ratkaiskoon -olomme. Minusta se on viisain sovinto. -- - --- Se ei ole ensinkään viisas -- vastusteli toinen. -- Tässä ahdingossa -ja puutteessa voi meistä kuka tahansa saada taudin ja tulla siten -ylenkatsotuksi ja kuolemaan tuomituksi. -- - --- Sekin on kohtalomme. -- - --- Ei! Ja nyt tuo riidanhaluinen ja voimastaan uhmaileva omena hehkui -jo toiselta kyljeltään punaisena. -- Kun teille eivät kelpaa -sovintoneuvot, niin tahdonpa näyttää teille, että suoriudun teistä -voimanoikeudella! Julistan tästä hetkestä alkaneeksi ottelun -olemassaolosta. Määritelkää siis arvonne. Minä tahdon olla -yhdyskuntamme kuningas. -- - --- Olisit antanut vanhimmalle etuoikeuden valita ensin arvonsa -- -neuvoi nuorin. - --- Samapa se -- virkkoi vanhin ja hymyili herttaisesti. -- Minä pyydän -sitten olla vain vanha mummo, jonka ihanin ajatus on päästä -kuninkaalliseen linnaan kultalautaselle viisaiden silmien -ihailtavaksi. -- - --- Kyllä sinä sinne pääsetkin! puhkesi kuningasomena raikuvaan nauruun. --- Ensi yönä minä houkuttelen luoksemme toukan, joka katkaisee -kantimesi ja kartanon kerjäläinen pistää sinut varkain likaiseen -pussiinsa. -- - --- Saanko minäkin valita arvon itselleni? -- kysyi nöyrästi nuorin -omena. - --- Kernaasti, veikkonen, ja valitsekin viisaasti, -- vastasi -kuningasomena. - --- Silloinpa haluan olla se taikaomena, joka pelastaa valtakunnan -prinssin ijänikuisesta sokeudestaan ja jota on jo kauan haettu. -- - --- Ässh! kun en tuota muistanut! Nyt minut peri tuho, sillä tuo nulikka -epäilemättä vie minulta vallan -- soimasi itseään hätäinen ja ylpeä -kuningasomena. Ja siitä hetkestä päätti hän viekkaudella tuhota nuoren -ystävänsä. - -Eräänä elokuun iltana nousi luonto raivoonsa. Myrsky alkoi piestä -puita, salamat sinkoilivat hämärtyvässä ilmassa ja mustat pilvet -antoivat rankkasateen syöksyä avaruudesta alas. - -Kartanosta kuului hätääntyneitä ääniä. - --- Kuulkaahan! -- kuiskasi kuningasomena osaveljilleen. -- Ne tulevat -puutamme pönkittämään myrskyn voimaa vastaan. Minusta tuntuu siltä, -että ne iskevät terävän veitsensä meihin. -- - -Mutta toiset omenat levollisina vaikenivat. - --- Mitä, ettekö te pelkää kuolemaa? hätäili kuningasomena. -- Emmeköhän -puristaudu lähemmäs toisiamme, varjellaksemme elämäämme, tai -kuollaksemme yhdessä? -- - --- Se on tarpeetonta -- muistutti mummo-omena. -- Omenanottaja ei -kuitenkaan tee sitä tyhmyyttä, että se karistaisi saman sikermän -jokaisen omenan yhtäaikaa. Se ottaa vain mieleisensä, tai sen, jonka -elämän jatkumisen se havaitsee hyödyttömäksi ja jättää toiset -paikoilleen. -- - -Samassa kolahhtivat tikkaat puun runkoa vasten ja lapsen ääni kaikui -puun lehtien lomitse omenain kuulla: - --- Minä kapuan puuhun ja irroitan liiat omenat. Äiti saa seisoa -tikapuilla ja ottaa vastaan. -- - -Kuningasomena oli hätäänsä haljeta. - --- Nyt meidän on kuoltava! -- sanoi se. - --- Pelkäätkö sinä kuolla? -- kysyi häneltä taikaomena hämmästyneenä. -- -Eikö ole ihanaa nukkua nuorena tästä ensimmäisestä elämästä ja herätä -uuteen elämään, tunteakseen onnea, josta ei ole edes osannut -uneksia. -- - --- Minä pelkään kuolla, sillä se on hirveää. Ajattelehan, että terävä -veitsi viiltää sinut kahtia ja ihminen syö sinut nälkänsä tai -nautinnontunteensa tyydyttämiseksi! Muuten minä rukoilen teiltä -anteeksi itsekkyyden ja ylpeyden, jolla olen teitä kohdellut. -- - --- Unohtakaamme kaikki muu paitsi se, että olemme sisaruksia ja että -meidän oli määrä täyttää velvollisuuttamme -- vastasi vanha mummo. - -Kuningasomena ehti vielä tuskissaan parkaista jäähyväiset elämälle ja -tovereilleen. Sitten se tunsi elämänsuonensa katkeamisen ja kuinka hän -liukui kolisten alas ja pudota muksahti maahan. - -Mutta mummo-omenan irroittivat pojan valkeat kädet varoen irti oksasta -ja pehmeältä tuntunut äidin käsi pisti sen koriin. Nuorin, taikaomena, -sai jäädä palvelemaan elämäänsä. Mutta rajuilman leikissä ei -kenelläkään ollut aikaa käydä hapuilemaan talteen yhtä maahan -pudonnutta omenaa, jos sen putoamista edes huomattiinkaan. - -Ylpeä ja väkivaltaa hautonut kuningasomena joutui näin unohdetuksi ja -yksinäisyyden ikävään. - -Seuraavana aamuna köllötteli mummo-omena kultareunaisella lautasella -ruokasalin kaapin ulokkeella. Sen ympärillä oli hyviä tuoksuja, -kattokruunun kristallien kiiltoa ja alus, jolla se nukkui, oli hohtavan -lumen kaltainen. - --- Ah, tämä on ihaninta, mitä milloinkaan voi ajatella! iloitsi se -tyytyväisenä onneensa. Jostain oven takaa kuului pianon soittoa ja -lasten heleä laulu. - -Omena olisi mielinyt kurkistaa, miten hänen sisarensa puutarhassa -voivat. Edes hyvää huomenta olisi hän sydämestään tahtonut toivottaa. -Mutta ikkunoissa riippuivat punaraitaiset verhot ja ulkopuolelta niiden -alaosaa varjostivat syreenipensaat. He olivat kaiketi erotetut -ainiaaksi. - --- Äiti, saanko minä ottaa yhden omenan? -- kantautui taas lapsen ääni -omenan kuulla. - --- Nyt minä saan luopua elämästäni -- ajatteli mummo-omena. Ja se sulki -silmänsä ja lakkasi kaikin vaistoin tuntemasta. - -Mutta eipäs mitä! Äiti kuuluikin neuvovan pienokaistaan: - --- Ota vain, rakkaani, mutta pienin, muistathan: vain pienin! Me -tahdomme säästää vieraiden varalta suurimmat ja kauniimmat. -- - -Niin ei vieläkään tullut lempeän ja nöyrän mummo-omenan vuoro kuolla. -Se sai useita päiviä uneksia ihanan kesän kultaisia satuja ja kuunnella -kukkain kuisketta puutarhasta, missä linnut lauloivat loppuvan kesän -jäähyväisiä ja nuorin omenasisar joi päivän kultaa. - -Vasta suuren ilon sunnuntaina syksyllä, kun kartanoon oli kokoontunut -seudun herrasväkeä viimeisiin vieraskutsuihin kaupunkiin lähtönsä -edellä, tapahtui jotakin ihmeellistä. - -Pihamaalta kuului itkua, jonka mummo-omena hyvin ymmärsi. - --- Minun on niin ikävä ja ahdas olla. Tahtoisin nyt jo kernaasti -kuolla! -- - -Ah, sehän oli kuningasomena! Armosta oli se suotu kyytipojalle, joka -odotteli isäntäväkeään lähteväksi. Sen odotuksen aikana puristeli poika -takkinsa taskussa rakasta omenaansa, jota se ei hennonnut syödä. - -Mummo-omenan sydäntä kosketteli sisaren sääli. Hän olisi tahtonut -luovuttaa paikkansa kuningasomenalle, jota hän sisarenaan rakasti. - -Mutta silloin ilmestyi ylhäinen herra omenalautasen luo, kävi käsiksi -suurimpaan omenaan -- se oli juuri mummo-omena -- ja huudahti -ihastuneena oudolla kielellä jotakin. Siihen tuli heti runsaasti -herrasväkeä, vanhaa ja nuorta. Kaikki olivat ilmetyn ihastuneita. - --- Oi, armollinen rouva! Sen täytyy olla juuri tämä, jolla saatetaan -palauttaa valtakuntamme kuninkaallisten ilo ja onni! Tämä on tuo paljon -puhuttu taikaomena. Sallittehan sen vuoksi, hyvä rouva, minun viedä sen -mukanani? -- - --- Mielelläni, mutta luulenpa, että meidän on syy vertailla. -Puutarhassamme on vielä paljon muita parempiakin omenia. -Katsokaamme! -- - -Ja sepähän nähtiin heti, että omenapuun latvassa riippui täyskypsä, -aivan pyöreä omena, jossa ei ollut moitteen varaa. -- - --- Siellä on taikaomena! -- kuiskasi herran kädestä mummo-omena. - -Samassapa aikoikin eräs pikku pojista noutaa seipään, jolla omena olisi -lyöty alas, mutta silloin ehätti kartanon rouva selittämään: - --- Ei, pojukulta, omenaa niin pudoteta! Se saa pahan vian tärähdyksestä -ja voihan vaikka kallis oksakin katketa. Käsin ja hellävaroen se on -poimittava. -- - -Niin joutui tuo nuorin ja nöyryydestä kaunein omena suurimpaan -kunniaan. Se sai uhrata kotinsa ja elämänsä prinssin pelastamiseksi -ijänikuisesta sokeudesta. Sen sydämen hyvyys lahjoitti kuninkaan -linnaan loppumattoman päivänpaisteen ja koko valtakunnalle kuninkaan -lemmen ja rakkauden, jonka tuska ja epätoivo oli kerran kahlinnut -surevan kuninkaan sydämen syvyyksiin. - -Mutta kauneinta oli se, että mummo-omena ja tuo taikaomena saivat vielä -kerran levätä rinnan kuninkaan linnassa silkkiliinan päällä ja että -heidän oli onni jättää jälkeensä tulevain ihmeomenain sukutaimia. - -Niiden ruskeat siemenet näet säilytettiin kultarasiassa ja kylvettiin -siitä kuninkaan puutarhaan. Niistä nousi yhdeksän omenapuuta, jotka -jokaikinen kesä levittävät runsaan tuoksunsa kauas kuninkaallisen -puutarhan ulkopuolellekin ja tuottavat iloa, onnea ja rikkautta koko -valtakunnan yhteiseksi eduksi. - -Ylpeän ja itserakkaan kuningasomenan söi kyytipoika ja sen siemenet -hautasi syysvesien kuljettama sora maantienojaan. - - - - -Lintujen lentokilpailut. - - -Ennen muinoin, kun runsaslajinen linnustomme liikkui vielä vakituisia -asunpaikkoja vailla, kertyi kerran lintuja Honkavaaran harjulle kuin -nykyään ihmisiä suureen juhlaan. Siihen kuikkelehti pitkäsäärinen -kurki, ylpeänä uhkeasta höyhenturkistaan. Sojokauloin soihottivat -sorsat, hyrräsivät haukat, kotkat, varikset, västäräkit, pääskyset, -leivoset, varpuset ja monet muut siivekkäät. Ah, olipa siinä ääntä ja -elämää! Mutta kuitenkin vallitsi mitä mallikelpoisin järjestys. Kenenkä -mieli olisikaan tehnyt haastaa riitaa tai sopimattomalla käytöksellä -rikkoa suurta sunnuntairauhaa ihanalla Honkavaaran harjulla? - -Kauniita kävelypaikkoja vihreiden puiden varjossa oli jokaiselle -lintulajille yllin kyllin. Oli myös oksia puissa korkeammalla ja -matalammalla, joten jokainen sai valita mieluisensa lepo- ja -katselupaikan. Ja nähtävää olikin! Vähän matkan päässä vaaran juurella -siinsi sammalmättäinen suo, jossa pienet lakkapäät petäjät olivat kuin -herttaisia sadunlapsia. Mättäiden välissä luikerteli sinisinä nauhoina -vesi ja niiden kupeissa punotti kourakaupoin karpaloita. Sitten kylää -kohti kulkien seurasi koivu- ja leppälehtoa, jossa oli kukkuloita ja -laaksojen liepeitä. Nämä päättyivät kullankeltaiseen maantiehen, jonka -toisella puolen alkoi kylä ja kyläläisten viljelykset. Kylän toisella -puolen näkyi mustana sankka salo. Muille suunnille Honkavaaralta oli -melkein samanlaisia näköaloja. - -Kun oli hyvänaikaa ylistyslauluin ihailtu ympäristön kauneutta, -aterioitu marjoilla, siemenillä, hyttysillä ja mitä muita runsaita -antimiaan luonto tarjosikin, otti kurki juhlallisen asennon kannon -päässä ja vaati harrasta hiljaisuutta. Se ilmoitti yhdessä ystäväinsä -sorsalaisten ja kuovien kanssa keksineensä sangen nokkelan numeron -juhlaohjelmaan. Juhlallisin äänin esitti kurki, että pantaisiin toimeen -lentokilpailut. - -Esitys saavutti yksimielisen suosion, ja monet linnuista oikein -hypähtelivät ilosta. Mutta kun ei kilpailuun voitaisi noin vaan ilman -edelläkäypiä varusteluita ryhtyä, esitti lintujen paras laulajaparvi, -että annettaisiin yhteisellä suurella kuorolla arvokas laulunumero, sen -päälle pidettäisiin kymmenen minuutin väliaika ja sitten alkaisi -kilpailu. - -Myrskyisellä siipien räpytyksellä hyväksyttiin tämäkin esitys. Linnut -näet siihen aikaan olivat kaikissa asioissa yksimielisiä! - -No, sittenpä heti käytiinkin lauluun käsiksi. - -Satakieli, joka oli tunnettu erinomaisesta säveltaituruudestaan, ja -jota ei kukaan kadehtinutkaan, sai kunnian ryhtyä yhteiskuoron -johtajaksi. Mutta kun se oli pienenläntä, istahti se leppäpensaan -latvaan, voidakseen nähdä laulajansa ja hallita heidän tahtinopeuttaan. - -Paikoilleen parveiltaessa esitteli johtaja, että suuremmat laulajista, -hyvän järjestyksen vuoksi, asettuisivat puoliympyrään takamolle ja -sitten aina pienempään päin niin, että sirkkuset, peipposet ja varpuset -tulisivat ensimmäisiksi johtajan eteen. - -Näin tapahtuikin ja kohta kajahti sekakuoro, jonka vertaa ei -suurissakaan laulujuhlissa ole sen koommin kuultu. Ne linnuista, jotka -yskän tai äänenmurroksen takia olivat saaneet olla kuulijain -parvekkeella, palkitsivat esityksen vilkkaalla siipien räpytyksellä. - -Nyt alkoi kuumeen kiireinen kilpailun valmistus. Tikka kapusi petäjän -kylkeä pitkin ylös, pitämään vaaria väliajan kulusta. Se tirkisteli -vasemmalla silmällään määrätyn oksan vieritse aurinkoa, jonka kulusta -se ilmaisi ajan rientoa. Joka sekunti kopahutti se nokallaan puun -kupeeseen ja joka minuutin kuluttua kaksi lyöntiä. - -Olipa siinä hyörinää ja pyörinää, kun lintusukulaiset etsivät ja -järjestelivät toisiaan ja antoivat ohjeita, mitä kukin taisi! - -Vanha varismuori oli ihan surkea, kun se vasta viime hätään onnistui -löytämään nuoret sukulaisensa, jotka olivat vähän torkahtaneet lepän -siimeksessä. Sorsat olivat suorassa rintamassa kaulat sojossa, kuin -sotamiehet, jotka vartovat leikkisodan syöksyyn komennusta. - -Kuikat kävelivät arvokkaina ja laahustavin askelin. Näitä nähdessään -nuoret varpusen pojat nauraa kihistivät salaa vasemman siipensä alle, -arvellen vahingoniloisina, ettei kuikkakaimalaisista voi ikimaailmassa -olla palkintolentäjiksi. - -Sorsat sovinnolla pyrkivät kilparintaman vasempaan ääreen, -huomauttamalla suovansa paremmille lentäjille tilaa keskustassa. Tämä -oli hyvin mieluista varsinkin variksista. Ne näet salaa supattelivat -keskenään, että sorsien pärisevä lento halkaisee kaikkien kunnon -lentäjien korvista kuulokalvon. - -Tällaisen järjestelyn parhaillaan jatkuessa pyrähti tikka -vartiopaikaltaan ja päästi pitkän tirrinsä merkiksi, että väliaika oli -loppunut. - -Ja sittenpä alkoikin kilpalento! Oi, hyvät ihmiset, minkälainen lähdön -rysähdys ja minkälaista lentämisen kohinaa, suihketta, loiskutusta ja -pärinää! - -Mutta kaikkien kauhuksi jäi suurin osa pääskysen sukua vielä kentälle. -Ne huusivat kyllä tulevansa, mutta heidän täytyi tulisella kiireellä -vielä sukia höyhennystään, he kun kuorolaulussa olivat laulaneet -itsensä aivan vesimäriksi, eikä juhlakilpailuun heidän mielestään -mitenkään soveltunut niin siistimättömänä ottaa osaa. - -Mutta jo ensimmäisen kahdensadan metrin taipaleella tipahti -lentorintamasta äärin vasemmisto ja jäi jäljelle. Kyllähän sitä jo -vähin oli arvailtukin, että sorsanlento on aina sorsan lentoa. Alussa -ne pärräsivät kuin paraat lentokoneet, mutta kohta kuului sorsaparven -nuorimpien suusta huutoa, että heidän keuhkonsa halkeavat ja solisluu -katkeaa tuhannen rimusiksi. - -Sorsien perästä hidastuivat kurjetkin jälkijoukkoon. Tämän nähdessään -arvelivat varikset kiireen sujakalla, että kyllä niillä olisi voimaa -riittänyt, mutta mielivät vain huvikseen laiskotella. - -Eipäs, vaan kurjet haistoivat karpalon tuoksua! Ja totta totisesti! Ne -putosivat ihan alas asti ja jäivät kahlailemaan suosammalikkoon. Sorsat -lentää pyristivät vesilammikon kohdalle ja sitten nekin molskahtivat -alas niin, että vesi räiskyi hopean kirkkain karpaloin. - -Mutta katsos vain! Sieltä tulla siuhui jälkeenjäänyt pääskysten -parvikin. Sen höyhennys välkkyi silkinkiiltoisena. Se piti suloista -viserrystä matkamusikkinaan ja lensi aivan kuin leikiten. - -Jopa häipyi harakankin suku etummaisten joukosta. Oli tuskin ehditty -kylän takaliston koivikkoon, kun pitkäpyrstöisistä yksi toisensa -perästä luikahti koivun oksalle, alkaen siellä siipiään räpytellen -pitää sen päiväistä räkätystä. Ne kielivät toisten parempaa lentotaitoa -ja huusivat omaa nälkäänsä ja väsymystänsä. - -Kylän kohdalle päästyä väsyivät varpuset. Ne istahtelivat aittain -räystäille ja ikkunan päällyslaudoille. Joku niistä kiireen touhakassa -lentää töksähti seinää ja ikkunaruutuakin kohti. Siinä sitten täytyi -yhdessä vammoja parannella ja etsiä haavoittuneille sairasvuoteita. No, -niitä löytyikin kyllä kyläläisten ikkunain pielistä. - -Tätä kummaa katsomaan viivähtivät hetkiseksi hyväntahtoiset pääskyset. -Ne siuhahtelivat kauniissa kaartolennoissa ylös ja alas, oikealle ja -vasemmalle ja samoin tein suikkivat suuhunsa hyttysiä pihan -lähettyviltä. - -Silloin lapset huiskuttivat niille hattujaan, kiipeilivät aidanseljille -ja huusivat iloaan ilmi. Pääskyset siitä yltyivät yhä iloisemmin -laulamaan, että ilman rannat raikuivat. - -Kylän yli ehdittyään oli kilpailijain parvi harventunut niin, että -siinä ei ollut jäljellä kuin vares, haukka ja kotka. - -Kotkat ja haukat, kilpaillen kummatkin ensimmäisestä palkinnosta, -huhtoivat eteenpäin sellaisella voimalla, etteivät edes joutaneet -sivulleen vilkaisemaan. Ne eivät siis aavistaneetkaan, vieläkö toisia -tuli perästä vai ei. - -Vares tämän ensimmäiseksi älysi. Se alkoi heikompain lentäjäin -väsymystä ilkkua haa-haa-jaa-jaa-huudoillaan ja jäi myöhästyneitä -odottelemaan. Eihän maksanut vaivaa rynnistää kilvan kotkan ja haukan -kanssa -- arveli se. - -Leivoselle kävi niin, että se kuuli varpusen surunvoittoisen -valitusvirren ja tahtoi sitä lohduttaa. Mutta kun se ei keksinyt, missä -varpusystävä oleili, kohosi se yhä korkeammalle, laulaakseen edelle -ehtineille pikalentäjille merkin, että oli pysähdyttävä, koska eräät -kilpatovereista olivat kärsineet vahingon. - -Vihdoin pysähtyi kotkainkin kova lentäjäsuku. Se huomasi näet olevansa -yksin kilpailemassa. Alla siinsi sininen salo huimaavine vaaroineen ja -jättiläishonkineen, mutta toisia kilpatovereita ei näkynyt mailla -halmeilla. - -Eipä siinä sen enempää kuin laskeuduttiin saloharjulla kasvavain -honkien latvaan istumaan ja odottamaan toisia tulevaksi. - -Näin päättyi lintujen suuri lentokilpailu. Kotka suoriutui voittajana, -mutta joutui voittonsa vaatimuksesta kauas ihmisten ilmoilta suuren -salon ja yksinäisen erämaan asukkaaksi. Sen lähimmäksi naapuriksi -leiriytyi haukka, joka kylän rajalla vartoo tovereitaan ja pelkää yksin -lähteä ylhää erämaan taivalta taittamaan. - -Tällä tavalla ottivat asuinsijansa muutkin lentokilpaan lähteneet -linnut. Kurki kahlaa soita, sorsa soutelee vedenselkiä, varpunen -pyristelee ikkunain pielissä ja siinä sivussa tekee kiusaa pääskyselle, -vaikka pääskynen sydämenhyvyydessään tahtoo laulaa sille lohdutusta ja -olla samalla ihmisten ilona. - -Leivonen lentää yhä ylöspäin, vieden kärsimyksen ja kohdanneen vahingon -viestiä valkeuden iki ylhiin asunnoihin. Mutta vares vaakkuu -kylänrajalla ja odottaa kiihkeästi, varsinkin joka kevään tullen, -milloin ne pienemmät lentäjät palaavat. - -Sanopas sinä, kuka linnuistamme ansaitsee lentotaidollaan ensimmäisen -palkinnon? - - - - -Köyhä sotamies ja rangaistu prinsessa. - -(Kansan satu.) - - -Olipa kerran kolme veljestä. Heillä ei ollut liikoja rikkauksia: -ainoastaan hyvä metsästystaitonsa ynnä pieni mökkipahanen, missä he -olivat vanhaa äitiään elättäneet. - -Tapahtuipa sitten, että heidän oli lähdettävä sotapalvelukseen. Niin he -myivät mökkipahasen, antoivat siitä saadut rahat äidilleen ja kulkivat -kuninkaan kaupunkiin palveluspaikkaansa. - -Kolmen vuoden kuluttua pyysivät he päälliköltään loma-aikaa ja siitä -oitis menivät metsästelemään. Kävelivät ja etsivät ensimmäisen päivän -ja eksyivät korven keskelle ympyriäiselle kukkulalle. Ei edes -hiirenpoikasta Metsänhaltija ollut heidän eteensä osuttanut. - -Väsyneinä yöpyivät veljekset tähän, päättäen vuoroonsa pitää vartiota. -Ensinnä joutui nuorin veljeksistä vartioimaan toisten nukkuessa. - -No, yösydännä miilusteli metsästä hirmupartainen ukko, jolla oli iso -rahakukkaro ja pitkä piippu. Poika aikoi heti ampua kumman kulkijan, -mutta tämä rauhallisesti pakisi pojalle: - --- Elä velikulta tuumi turhia! Eihän sinun luotisi edes pysty minuun, -joka olen niitä ottanut vastaan jo tuhansittain. -- - -No, istuttiin sitten nuotiolle, missä ukko alkoi tupakoida ja kysellä -poikien puuhista. Selitykset saatuaan pyysi äijä poikaa oppaakseen. -Mutta poika vastusteli. - --- Voi veliseni, enpä saata sitä tehdä, sillä veljeni herättyään -alkavat ihmehtiä, että mikäs miehen on perinyt. -- - -Tuosta ukko tempasi pojan kädestä pyssyn ja iski sen maahan pystyyn. - --- Tästä ei lennä ylitse ilman lintukaan, ja koko poissaolosi ajan -veljesi makaavat sikeää unta. -- - -Läksivät siitä sitten patikoimaan. Kohta hohti heitä vastaan vaskinen -linna, minkä portilla vartijat suoriutuivat syviin kumarruksiin. Linnan -jokaisesta ikkunasta virtaili valonhohdetta. - -Ukko vei pojan linnaan ja piteli siellä parain kestein, että poika sai -lähteä kuin uutena miehenä. - --- Kauanko luulet paluutiellä viipyväsi? kysyisi ukko pojalta. - --- Sen kun hetkisen, kuten tulotiekin tuntui -- arveli poika, - --- Ohoh, vähintäin viisi vuorokautta kestää kulkusi! -- - -Poika siitä säikähti perin pahoin. Johan veljet sitten aikaa olisivat -heränneet. Mutta ukko lohdutteli, sanoen panevansa matkan joutumaan. -Sitten kysyi hän saattamispalkkion suuruutta. Mutta poika kieltäytyi -mitään maksua ottamasta, kun jo oli saanut kelpo kestityksen. - --- Saatpa sitten tästä kukkaroni, jossa on toisessa päässä kultaa -toisessa hopeaa. Kuluta siitä kuinka paljon hyvänsä, eivät aarteet -ikinään lopu. Mutta et saa sitä näyttää etkä kertoa, mistä olet sen -saanut ennenkuin sopivana aikana, muutoin sinut paha perii. -- - -Tämäpä oli ihmeellistä! Ihan tuntui pojan päätä huimaavan. Silloin -antoi ukko vielä neuvon. - --- Veljesi ihmehtivät, mutta sinun tulee sanoa, että lehdonlaidassa oli -lähde, josta joit ja siitä kait kaikki johtuu. - -Niinpä kävikin. Veljet kohta kummeksumaan, että mikä mieheen on mennyt. -Mutta poika antoi heille ukolta saamansa selityksen ja siitä he -lakkasivat enempää utelemasta. - -Tämän seuraavan päivän samoiltuaan saivat he riistaa täydet kantamukset -ja joutuivat samaan yöpaikkaan. Nyt oli keskimmäisen veljeksen vuoro -vartioida. - -Taaskin kävi kuten edellisenä yönä. Jouduttiin hopealinnan luo, minkä -hopeaisella portilla olivat karhut kunniavartijoina. Linnassa sai poika -keisarilliset kestitykset ja palveluksensa palkkioksi ihmeellisen -pöytäliinan. - --- Tämä on sellainen taikaliina, että mihin ikinä sen levität ja mielit -millaisia herkkuja hyvänsä, niin niitä oitis ilmestyy eteesi yllin -kyllin. -- Hänetkin penäsi ukko ennen aikaansa puhumasta -taikaliinastaan sen halaistua sanaa. - -Kolmantena päivänä oli heillä riistaa ilman liikoja etsiskelyjä, -jälleen asetuttiin entisille yösijoille ja vanhin veljistä asettui -vartioimaan. - -Hänellekin ilmestyi sama ihmeellinen ukko. Mutta tämä velipä aikoikin -ukon kiellosta huolimatta ampua, vaan ei saanut asettansa vireeseen. -Niin täytyi hänen luopua yrityksestään ja tehdä tuttavuutta vieraan -kanssa. Hänkin joutui ukkoa saattelemaan ja noin neljännestunnin -kuluttua kohdattiin korvessa kultainen linna, minkä portilla leijoonat -pitivät vartiota. Linnan sisäpuolikin oli ehta kultaa. - -Alkoi taas kelpo kestitys ja ystävällinen yhdessäolo. Mutta lähtiessään -peljästyi poika kuullessaan, että paluutie olisi viidentoista -vuorokauden mittainen. No, siitäpä ukko lohduttelemaan, kuten -toisiakin, että kyllä hän saattaa matkan joutumaan. - -Tälle veljelle antoi ukko sellaisen ihmevaipan, että kun sen puki -päällensä, saattoi liikkua näkymättömänä missä hyvänsä. Mutta tästäkään -lahjasta ei saanut ennen aikaansa puhua puolta sanaa. - -Näin oli kolme vuorokautta vierähtänyt. Veljesten oli lähdettävä -etsimään tietä, joka johtaisi jälleen kuninkaan kaupunkiin. Heiliä oli -kantamukset riistaa, ja jokaisen mieli hyppi hykkyrällä, ajatellessaan -omistavansa taikakalun, jonka avulla kyllä henkensä elättäisi. Mutta -ukon vihaisia varoituksia muistaen eivät he edes toinen toisilleen -tohtineet aarteistaan puhua. - -Kävellessään korpia osuivat he vihdoin maantielle, missä he suuntaa -tietämättä alkoivat astella eteenpäin. - -Osuttiinpa siinä majataloon. Siihen he päättivät poiketa ja vaihettaa -riistalla ruokaa, kun ei ollut rahaa, millä ostaa. Tällöin muisti -nuorin veljeksistä suuren rahakukkaronsa ja keskimmäinen ihmeellisen -taikaliinansa, mutta eivätpä tohtineet asiasta mitään hiiskua. - -Talosta pyydettiin sitten parasta syötävää. Sen maksuksi kaatoi nuorin -veli kasan hopearahoja pöydälle, kysyen olisiko rahoja jo riittävästi. -Ihanpa isäntä kauhistui tuota rahan paljoutta ja arveli, että siitä -hinnasta olisi elättänyt vieraita kolme vuotta. Mutta poika kehotti -kohteliaasti isäntää korjaamaan kaikki rahat. No, tottahan isäntä sen -kiittäen tekikin. - -Tuosta toiset veljekset salaa arvelivat, että nuorinta veikkoa oli -varmaan kohdannut sama onni kuin heitäkin. - -Kun siitä ei silmittömällä kiireellä selvitty lähtemään, niin alkoi -aterian maksaja hieroa isännän kanssa talonkauppoja. Isäntä ihmetellen -käveli kahakäteen lattialla ja ilmotti hinnaksi huikean summan. Poika -kovisti kukkarostaan kelpo kasan kultaa pöydälle kysyen, joko -riittäisi. Isäntä päivittelemään, että oli jo kolmen hovin hinta. -- Ei -se minuun kuulu, korjaa vain rahat pois -- vastasi poika rohkeasti. -Sitten hän virkkoi keskimmäiselle veljelleen: - --- Minä ostin sinulle talon, ettet enää tarvitse olla sotamiehenä. Ota -nyt isännän ohjakset käsiisi ja jos mitä ikävyyksiä alkaisi koitua, -että näin olet karkuteille jäänyt sotapalveluksesta, niin minä vastaan -puolestasi päällikön edessä. -- - -Tästä lahjastaan pyysi hän vain kyytihevosen, saattamaan itseään -vanhimman veljen kera kaupunkiin, minne oli matkaa pari kyytiväliä. - -Seuraavassa majatalossa täytyi veljesten taas einehtiä ja maksuksi -kaatoi nuorin veli taikakukkarostaan sellaisen kasan hopearahoja, että -isäntä ihmehti ja olisi tahtonut vaikka viisi vuotta elättää veljeksiä -moisesta maksusta. - -Tässä taaskin sukeusivat talonkaupat. Isäntä ilmotti uhmahinnan, mutta -poika solahutti kukkarostaan kultarahoja sellaisen erän, ettei -halutettu edes laskemaan käydä. Hyvästikin kymmenen talon hinnaksi ne -isäntä arvioi. - -Tämän talon lahjotti poika vanhimmalle veljelleen ja tahtoi -vastalahjaksi vain kyydin palveluspaikkaansa. Hän lupasi siellä -päällikön kanssa selvittää veljensä asiat. Niin hän lähti ajelemaan -eteenpäin, mukanaan suuret säkilliset riistaa: lintuja, kettuja ja -jäniksiä. - -Perille päästyään hän ensitöikseen mötkähytti vääpelille säkillisen -riistaa tulijaisiksi. Sitten pyysi hän vääpelin puhumaan päällikölle, -että hän haluaisi ostaa itsensä ja veljensä vapaiksi sotapalveluksesta. -Vääpeli toimittikin päällikölle tulijaisiksi varatut riistasäkit ja -esitti pojan asian, mutta päällikkö arveli, ettei lunnaiksi tarvittavaa -rahasummaa olisi köyhällä sotamiehellä. Kolmen miehen vapautuskirja -maksaisi näes kolmesataa ruplaa. - -Siitäpä poika kohta kopahutti kukkaroansa pöytään ja siihen solahti -kasa kultarahoja. Mielihyvin alkoi päällikkö kohta toimittaa -vapautuskirjaa arvellen, että näiden kolmen sotamiehen runsailla -rahoilla voi helposti hankkia kymmenen pataljoonaa palkkaväkeä. - --- Mitenpä olla kuin eleä? -- arveli poika nyt, saatuaan itsensä ja -veljensä vapaiksi ja hankittuaan veljilleen talot ja tavarat. No, se -oli juuri kuninkaan kaupunki, missä hän oleili. Ja kuninkaalla -kerrottiin olevan kauniin mutta pahanelkisen tyttären. Poika päätti -koettaa onneansa, eikö hän voisi voittaa osakseen prinsessan rakkautta, -kihlata häntä ja elämän vieriessä tasottaa tyttären huonoa luonnetta. - --- Raha kaikki voittaa -- sanoivat ihmiset. Niin uskoi poikakin, -pukeutui parhaisiin vaatteisiin ja läksi linnaan pyrkimään. Mutta tuo -kuusikerroksinen linna olikin lujasti vartioitu. Vartiosotilaat eivät -päästäneet miestä edes linnan pihaportin lähettyville, vaan aikoivat -käännyttää hänet samoin tein takaisin. - -Prinsessa sattui oleilemaan ylimmässä kerroksessa ja näki mitä portilla -tapahtui. Heti lähetti hän kamarineitsyeensä ottamaan selvää, kuka -herra käännytettiin tieltä takaisin ja mitä tällä oli asiana. Mies -ilmotti kosimisaikomuksensa. Silloin antoi prinsessa vartiosotilaille -käskyn, että tulija oli esteettä laskettava hänen puheilleen. - -Kun prinsessa tunsi, että tulija oli sama mies, joka sotaväessä -ollessaan oli usein seisonut vartiossa linnan portilla vihastui hän. - --- Kuinka sinä uskallat tulla puhumaan minulle kihlausaikeistasi? -Sinähän olet seisonut lukuisia kertoja köyhänä halpana sotamiehenä -isäni linnan portinpielessä! -- sanoi prinsessa ylpeästi. Mutta poika -kumarsi syvään ja vastasi rohkeasti: - --- Kyllä, armollinen prinsessa, niin olen tehnytkin, täyttäessäni -velvollisuuttani kuninkaan ja isänmaan puolesta. Mutta nyt minä olen -rikas kuin kuningas, sillä minulla on kukkaro, josta kulta ja hopea ei -kuunaan lopu. -- - -Silloin muuttihe prinsessa, tuo julma, kateellinen ja ahne, viekkaaksi. -Hän mieli ryöstää rikkaudet pojalta, kuten monelta muulta kosijalta -tätä ennen. Mairitteli siitä pojan viereensä istumaan, halusi nähdä -tuota taikakukkaroa ja sen käsiinsä saatuaan pyysi pojan odottamaan, -kunnes hän kävisi isälleen, kuninkaalle, kukkaroa näyttämässä sekä -sopimassa siitä, eikö heistä hyvinkin tulisi aviopari. - -Mutta prinsessa ei tullutkaan takaisin, vaan hänen asemestaan ilmestyi -sotilaita, jotka väkivalloin, pilkaten ja piesten potkivat pojan ulos -linnasta. - -Tuska sydämessään tällaisesta väkivallan teosta käveli poika nyt -kaupunkia ja mietti mielessään, mitä tehdä. Muistipa siinä, että oli -veljilleen suuret lahjat hankkinut. Tottahan he hänestä nyt pitäisivät -huolen. - -Niin hän meni murheellisena keskimmäisen veljensä luo ja kertoi, miten -hänet oli viekkaudella saatettu köyhäksi. - -Veli oli valmis lohduttamaan. Hän toi esiin taikaliinansa. - --- Saat, veliseni, lahjaksi tämän. Levitä se missä ikinä ja ajattele -minkälaisia herkkuja hyvänsä, niin niitä on kohta kylliksi -käytettävänäsi. -- - -Hyvillä mielin kiitteli köyhä veli ja patikoi taas kuninkaan -kaupunkiin. Mutta hän ei malttanut olla pyrkimättä prinsessan luo -saamaan kukkaroaan takaisin. - -Nytkin aikoivat vartijat ajaa hänet portilta takaisin, mutta prinsessa -huusi heille, että mies oli laskettava linnaan. - -Tuskin oli poika päässyt sisälle, kun prinsessa teeskennellen itkua -lankesi hänen kaulaansa. - --- Mihinkäs sinä, sankari kultainen, katosit hiljattain? Kun minä olin -isäni puheilla, niin sinä sillä aikaa olit mennyt matkoihisi. Olen -itkien ikävöinyt sinua aina siitä asti. -- - -Sitten hän kertoi, että kuningas oli kyllä suostunut heidän -yhteenmenoonsa. - -Siitä poika, entiset pahat unohtaen, taas iloissaan ilmotteli olevansa -rikas. Hänellä kun oli hallussaan sellainen ihmeellinen liina. - -Mutta mitäpäs ollakaan? Kävi ihan kuin edelliselläkin kerralla. - -Nyt meni mies poloinen vanhimman veljensä luo. Tämäkin puolestaan suri -veljensä kohtaloa ja kiitokseksi saamastaan lahjatalosta antoi -veljelleen taikavaippansa. - --- Pue se yllesi ja mene linnaan. Kenties saat sieltä tavarasi takaisin --- neuvoi vanhin veli. - -Poika liikkui nyt linnassa kuin konsanaan henki, jota ei nähdä. Hän -kulki kuninkaantyttären ohitse, avasi vaatekaapin ja kallisarvoisten -kalujen kätkön, mutta ei löytänyt kadonnutta kukkaroa eikä liinaa. - -Sitten pysähtyi hän ovipieleen ja ääneensä tervehti prinsessaa. -Prinsessa lipeäkieli siitä kohta luikkaroimaan: - --- Kuinka sinä, kultuseni, olet täällä enkä sinua näe! -- - --- Jaa-a! Kyllä minä olenkin sellainen mies, että voin muuttua miksi -vain haluan -- vastasi poika melkein ylpeänä. Siihen prinsessa -viekastellen: - --- Minä olen viisas ja osaava, mutta taidatpa sinä sentään olla -suurempi minua. Kyllä me olemme luodut toisiamme varten. Miksikä sinä -taas toistamiseen karkasit luotani ja jätit minut ikävääni? -- - --- Tottahan minun täytyi henkeni uhalla paeta sotamiestenne käsistä -- -vastasi poika pahoin mielin. Ja sitten hän taas selitteli, miten hän -saattoi olla näkymättömänä linnassa. - --- Näytä hyvä mies minullekin sitä vaippaasi. Tahdon mennä isäni luo ja -sanoa hänelle, ettei ikinään saa laskea julmia sotamiehiä minun -kamariini. -- - -Ja tapahtui, että poika taaskin unohti prinsessan viekkauden ja -luovutti tälle veljeltään saamansa lahjan. - -Prinsessa meni, mutta antoi lukita ovet salpaan. Sitten lähetti hän -sotilaat pieksemään ovia ja käski heidän haastaa kovaa uhkan kieltä -poika poloiselle. - --- Tämä on pahennuksen päivä sinulle, joka uskallat taikoinesi -tunkeutua armomme asuntoon! Ilman armoa joudut nyt päätäsi -lyhemmäksi. -- - -Niin huusivat sotamiehet oven takaa. Ja silloin poika poloinen -hädissään repi verhot prinsessan ikkunoista ja laskeutui niistä -kiertämänsä köyden avulla ikkunan kautta kadulle. - -Jälleen murhe mielessään käveli hän kaupungilla. No, olipa satamassa -suuri vierasmaalainen laiva. Hän meni kapteenin puheille ja myi itsensä -kuudeksi vuodeksi laivan palvelukseen. Mutta muutaman päivän perästä -nosti meri mahtinsa esille sellaisella voimalla, että laiva pirstoutui -palasiksi ja koko miehistöstä hän ainut pelastui raakapuun turvissa -sumuisen saaren rantaan. - -Kuivailtuaan vaatteensa alkoi hän etsiä saaresta ihmisiä, tai jos -sattuisi jotain syötävää, sillä oli kova nälkä. Joutuipa siitä suuren -omenapuun luo. Hän pudotti yhden nyrkin kokoisen omenan ja söi -suihinsa. Mutta se oli taikapuu, jonka hedelmä muutti hänet valkeaksi -hevoseksi. Käveli kompuroi siitä neljin jaloin. Söi toisen omenan ja -siitä kasvoi sellainen sarvikiehkura hänen otsaluuhunsa, että sai -pujotteleida puiden lomitse. - -Tulipa siitä jo tosi tuska eteen. Hän huomasi nyt selvään, miten tuo -taikakaluja lahjottanut ukko toteutti uhkauksensa. - -Vihdoin joutui hän pienen omenapuun luo. -- Ei käy hullummin kuin on -käynyt, jos syön tuostakin. -- Niinpä söi hän pikkuisen omenan. Kohta -tipahtivat sarvet tiehensä. Söi toisen. Karvapeite vieri selästä, -kylkien päältä ja kaikkialta. Hän oli uudelleen päässyt ihmiseksi. - -Poika säilytti muistissaan ne merkilliset omenapuut. Eihän sitä -tiennyt, mitä saattoi vielä elämässä tapahtua. - -Kävellen siellä aikaa kuluttaessaan osuttaa hän eräässä kohden kumoon -kaadetun venheen. Sen alla oli naisen vaateparsi ja kaksilokeroinen -kori. Mies puki vaatteet yllensä, otti korin käsivarrelleen ja poimi -sen lokerot täyteen omenia, toiseen suuresta toiseen pienestä puusta. -Sitten purjehti hän merille ja kolme vuorokautta tuulen ajelemana -oltuaan joutui taas kuninkaan kaupungin rantaan. - -Linnansa parvekkeelta näki kuninkaan tytär kohta, kuinka outo alus toi -rantaan kauniita omenia. Hän antoi palvelijansa mennä niitä ostamaan. -Mutta kun niiden hinta oli sata ruplaa kappaleelta, ei palvelija -tohtinut ostaa enempää kuin kaksi suurinta omenaa. Sitä saalistaan -läksi hän kiireellä kiidättämään kiihkeästi odottavalle prinsessalle. -Mutta omenain myyjä lykkäsi venheensä vesille ja purjehti muille -markkinoille. - -Tuskin olivat omenat ehtineet prinsessan ovelle kun hän töytäsi vastaan -ja alkoi syödä rouhtaa niitä suihinsa. Ahmaisi ensimmäisen ja alkoi -ihmehtiä, mikä hänestä oli tullut. Mutta hän uskoi uneksivansa ja söi -toisenkin. - -Nyt seisoi hän keskilattialla valkoisena hevosena, jonka otsaa kattoi -kauhistuttava sarvikiehkura. Siitä suuri suru ja häätymätön hätä -linnaan ja koko kuninkaan kaupunkiin. Kuningas viipymättä etsimään -parannuskeinoja. Hän antoi kuuluttajain julistaa kaikkialla, että mistä -ikinä löytyisi taituri, joka voisi muuttaa rakastettavan prinsessan -jälleen ihmiseksi, sen olisi viipymättä tultava kuninkaan puheille. -Tehtävässään onnistuva saisi valtaistuimen ja puolisokseen taudista -parannetun tyttären. Vieläpä antoi kuningas käskyn porttinsa -vartijoille, että kuka hyvänsä yöllä tai päivällä ilmestyisi portille -ja ilmottaisi olevansa tohtori, sen oli esteettä annettava käydä -sisälle. - -Ensimmäiseksi tietysti koettivat linnan omat, sitten kaupungin ja -valtakunnan vieraiden seutujen taitoniekat onneaan. Mutta he eivät -onnistuneet tehtävässään. Kun he yrittivät sahata sarvihaarukoita tuon -valkean hevosen otsasta, kasvoi sahatun haarukan sijalle yhä uusia. - -Viimein osui viesti omenakauppiaankin korviin. Päättipä siitä hänkin -pistäytyä kuninkaan tytärtä tervehtimässä. Hän hankki tohtorin pukimet, -kulki kuninkaan linnaan ja ilmotti olevansa se mies, jota oli kauan -kaivattu saapuvaksi. - -Kuningas ihastui ikihyväksi miehen vakuutuksista, että hän ainoa -saattoi tehdä taiat, joihin toiset eivät olleet kyenneet. Ja kun mies -valitteli, että pitkä matkansa oli niellyt varoja niin, ettei ollut -enää riittävästi lääkkeiden ostoon, antoi kohta taiturille viisisataa -ruplaa. - -Sitten vaati mies vielä lupauksen, ettei ketään saanut laskea kamariin, -missä parannuskeinoja koeteltiin, kuuluipa sieltä minkälaista ääntä -tahansa. Kuningas panikin sotilaat ladatuin asein vartioon ovien -ulkopuolelle, millä aikaa taituri oli käynyt linnan puiston perukassa -kätkemässä poveensa punotun vitsapatukan. Sitten sulkeutui hän -kuninkaantyttären komeroon. - -Tällä kertaa seisoi voittajana köyhä sotamies pahan prinsessan luona, -mikä oli hänet kolmesti viekkaudella pettänyt. Hänet valtasi sääli -nähdessään onnettoman kuninkaantyttären. - --- Olette tehnyt vääryyttä, armollinen prinsessa, kun olette saanut -osaksenne tällaisen rangaistuksen, -- tiedän mä --, sanoi taituri -tyynellä arvokkuudella. - --- Minä en ole tehnyt kirpullekaan vääryyttä! -- vakuutti rangaistu -prinsessa röyhkeästi. - --- Vai niin, mutta missä on erään köyhän sotamiehen rahakukkaro? -- -vastasi taituri ja kopahutti patukalla valkean hevosen, prinsessan, -kavioon. Siitä heti hevonen rukoilemaan armoa, että taituri hellittäisi -taikansa. - --- Ei, ennenkuin olet tunnustanut suuret virheesi ja vääryytesi -- -vakuutti parantaja puolestaan ja kopahutti toiseenkin kavioon. Vihdoin -heltisi kovettunut kuninkaantytär tunnustamaan ottaneensa eräältä -pojalta rahakukkaron. - --- Arvasinhan tuon! -- sanoi taituri ja antoi pienestä omenasta palasen -rangaistulle prinsessalle. Heti tipahtikin kappale sarvia pois, eikä -uusia tullut tilalle. - --- On vielä vikoja, joita ette tahdo tunnustaa. Sanokaa kaikki, niin -teidän käy hyvin -- kehotti taituri. Mutta prinsessa suuttui ja kielsi -mitään muita vikoja olevan. Taituri kopahutti kolmanteen kavioon. Nyt -jo tunnusti prinsessa ryöstäneensä pöytäliinankin. Sitten sai hän -puolet pienestä omenasta. Koko sarvien puolikas putosi pois ja hän -muuttui puoli ruumiiltaan kauniiksi ihmiseksi. - -Enempää ei prinsessa halunnut niskoitella, vaan tunnusti arvelematta -myöskin ryöstäneensä taikavaipan, saaden taiturilta tunnustuksensa -palkaksi kokonaisen pienen omenan. Mutta suurin palkka oli kuitenkin -se, että rangaistuksen kahle kirposi kokonaan ja hän seisoi entistään -ihanampana, ilmi elävänä prinsessana köyhän sotamiehen edessä. -Sotamiehellä oli nyt yllään taitavan tohtorin vaateparsi, mutta -prinsessan kultakoristeisten silkkivaatteiden alla sykki nöyrä ja -rehellinen sydän, joka oli oppinut karttamaan vääryyttä. - --- Tuo köyhä sotamies, joka seisoi kerran vahdissa isäsi linnan -portinpielessä ja jolle myöhemmin paljon vääryyttä teit, olen juuri -minä. Mutta minun uskollisuuteni ja rakkauteni ei ole vieläkään -pettänyt. Sen vuoksi toivon, että vapaasta tahdostasi tarjoat minulle -rakastettavan kätesi. -- - -Prinsessa kiitti ja kumarsi. Hän luovutti kaikki ihmeelliset esineet -takaisin, mutta köyhä sotamies lahjoitti nyt ne prinsessalle. - --- Pidä ne arvokkaina tallessa, ja kun kuulet valtakunnassasi -sattuvista onnettomuuksista, niin lahjota ne rakkaudessa niille, jotka -ovat tosi avun tarpeessa. -- - -Sitten otti sotamies prinsessaa kädestä, astui arvokkaasti kuninkaan -eteen ja otti vastaan hänen isällisen siunauksensa. - -Hänet asetettiin valtaistuimelle. Yli valtakunnan vietettiin -kuninkaallisena hääpäivänä riemujuhlaa ja itse linnassa pidettiin niin -yltäkylläiset häät, että minullekin niissä tarjottiin seulalla -sokerista ja medestä valmistettua viiniä! - -Sen pituinen se. - - - - -Satu saunan synnystä. - - -Elelipä kerran jossain Uralin itärinteillä jättiläinen, joka oli -ottanut kohtalaisen työntaakan hartioilleen. Hän, näet, vihastuneena -siitä, ettei jaksanut kavuta vuoren yli, oli päättänyt mukiloida -tantereen tasalle tuon harjujonon kymmenet kukkulat, saadakseen nähdä, -mitä niiden tällä puolen olisi. - -Siinä hän sitten raatoi ja rehki niin, että turpeiden mäiske ja -kallioiden jyske kuului yli yhdeksän peninkulman, kun hän niitä nakkeli -edestään. Hän teki työtä ahkeraan kuin muurahainen ja söi kuin -murjaani. Otuksia koppoi jätti elävältä kouraansa ja pisteli poskeensa. -Sitten einehdittyään paneutui pitkäkseen päivää paistattelemaan. Ja -tosiaankin: makailipa siinä mies semmoinen, että kun hänellä oli -päänalusenaan Uralin kukkula, niin jalkaterät tapailivat Ob-joelle -asti. No, niissäpä oli oivallinen silta Siperian samoojille joen yli -astua! - -Mutta eräänä päivänä tunsi tämä uros outoa vilunpuistatusta -jättiläisruumiissaan. Päivän työ oli jo tehty eikä enää jaksanut -uusista ponnistuksista hikeä hankkia. - -Silloin mietti mies keinoja vilua vastaan. Hän harppasi aina Tyynen -meren saarten tulivuorilta asti tulta lainaamassa. Sytytti siellä -suuren tervasruhon tulivuoren aukossa ja kantoi tuon tulisoihdun -työmaalleen. Viritti siinä sitten sellaisen roihun, että puoli -Pohjoista Jäämerta hikoili kuuman tuskissa ja koko pohjan taivas -punersi lieskan loimusta. Tästä säikähtyneinä meidän maamme hiidet ja -menninkäiset suin päin kovaa kilpajuoksua pakenivat aina Lapin -onkaloihin asti, missä ne vieläkin piiloaan pitävät. - -No, jäähtynyt jättiläis-Ukko lämmittelihe siinä lietensä loimussa, -käänteli laiskasti kylkiään ja tunsi lämmön siunattua suloa. Ajanoloon -kuumenivat myöskin kallioiden kyljet niin, että ne alkoivat hehkua. -Mutta tästäpä lämpeni ilma ja alkoi virtailla ylöspäin. Sivusta käsin, -sieltä Siperian aukeilta aroilta, painalti puhurinsa jäinen alhaalla -oleva ilma ja tunkeusi täyttämään ilmattomaksi jäänyttä jättiläisen -ympäristöä. Niin aiheutui mahtava myrskytuuli, joka toi tullessaan -Siperian sumut ja sadepilvet. - -Vesi putosi pilvistä virtana niin jättiläisen hartioille kuin -kuumentuneille kallioillekin. Myrskytuuli puolestaan pieksi vuoren -rinteellä kasvaneita puita niin, että niiden latvat virpoivat -höyryävällä liedellä lojuvan jättiläisen hartioita. Uros oihki ja -äännähteli, käänti kylkeä ja toista, mutta ei malttanut leikistä -luopua, sillä hän tunsi siinä saavansa nuorteutta työn jäykistämiin -jäseniinsä. - -Seuraavana iltana teki jättiläinen samanlaisen roihun ja joutui yhtä -kuumaan kylpyyn. - -Tätä iltaihannettaan käytteli hän sitten aikansa kuluksi ja vartalonsa -voitimeksi aina elämänsä loppuun asti ja siirtipä tuon löylyleikkinsä -vielä perintönä pojilleenkin. - -Näiltä perivät sen taian Uralin tälle puolen pääsneet urohot ja -käyttävätkin uutteraan sitä iltailoa hyväkseen. - -Mutta kun he olivat pienempiä eivätkä voineet virittää sellaista -roihua, joka olisi tuottanut tuulen ja saanut puut pieksemään heitä, -vangitsivat he kuumennetusta kiukaasta heltiävän höyryn neljän -hirsiseinän sisälle ja koppoivat kouraansa koivunoksia, joilla he -sitten mielensä mukaan hartioitaan hosuivat. - -Taidatpa osaltasi sinäkin sen ihanan iltailon touhut tuntea? - - - - -Hyvän enkelin työ. - - -Isä oli ollut koko viikon huolissaan. Hän oli useana iltana seisonut -pitkän aikaa pihaportilla ja tähyillyt Rimpisuon takaista metsänrintaa -ja siitä sitten arvelevasti päätään pyöräyttäen astellut äänettömästi -tupaan. - --- Paha onni on tulossa -- sanoi hän hitaasti äidille eräänä heinäkuun -lauantai-iltana, kun äiti kutsui hänet saunaan lähtemään. - --- Mistä se paha onni tulee? -- ehätti silloin Sirkka kysymään ja -hyppäsi isän viereen penkille. - --- En tiedä, lapseni, sen kotipaikkaa. Eiköhän se vain sentäänkin tule -tuolta suon takaa. -- - --- Tietääkö isä, minkänäköinen se on? -- tahtoi Sirkka yhä hartaammin -kysellä. - --- Sitäkään en osaa selittää. Sen vain tiedän, että se on voimakas ja -kulkee näkymättömänä, mutta jättää jälkensä nähtäviksi. -- - --- Eikö sille kukaan mahda mitään? -- - -Sirkka oli asettanut toisen kätensä poskelleen ja näytti miettivän -jotakin tärkeää kysymystä. Isä vastasi hänelle: - --- Tuskinpa muut kuin Jumalan hyvä enkeli. Ihmiset ovat koettaneet -usein mitellä voimiaan sen kanssa, mutta monesti ovat he joutuneet -tappiolle. Paha onni on voimakas. -- - --- Eivätkö he sitten ole pyytäneet hyvää enkeliä avukseen? -- - --- Kyllä, mutta toisinaan paha onni voittaa hyvän enkelinkin voiman. -Mutta mitä sinä, lapsukaiseni, nyt niin mietit? -- - --- Jos asetettaisiin suon tähän laitaan korkea aita, ettei paha onni -pääsisi yli ja niin vahva, ettei se saisi sitä särjetyksi, tai -kaivettaisiin syvä ja leveä jättiläiskanava halki suon. Eihän se paha -onni toki jaksaisi siitä yli hypätä -- selitti Sirkka, koettaen -lohdutella huolestunutta isää. Oli hänestä toki ihmeellistä, ettei isä, -joka oli viisas ja väkevä ja joka jaksoi kaataa isot puut ja vieritellä -jättiläiskiviä pellolta, voinut voittaa pahaa onnea. - --- Lapsi kulta! -- sanoi isä hyvin totisena. -- Aita ja muut esteet -eivät pahaa onnea pidätä. Se lentää harmain siivin sinisen illan -jäähtyvässä autereessa. Se kutoo raskaan taikaverkkonsa maan uumenissa -ja nostaa sen sitten tuhansin näkymättömin käsin asumusten ja ihmisten -ympärille. Sillä on lukemattomia apureita suon hetteessä ja laaksojen -liepeillä, sellaisia apureita, jotka pelkäävät auringonsäteitä ja -avaruuden lauhkeita tuulia. Milloin näitä ei ole liikkeellä, silloin -paha onni apureineen yrittää tehdä tuhojaan. Ensi yönä näyttää taas -niiden työn aika olevan käsissä. -- - -Sirkka juoksi pihaportille ja koetti etsiä silmin samaa suuntaa, johon -isä oli katsellut. Mutta hän palasi pettyneenä takaisin ja yhytti isän -rappusilla. - --- Eipäs siellä näy missään oudompaa kuin ennenkään. Voi, kun vain -tietäisin, mitä tietä se tulee, niin pyytäisin Jumalan enkelin avukseni -ja kääntäisin takaisin sen pahan vieraan! -- - --- Pyydä vain hyvää enkeliä työhön! Enkeli kyllä tuntee pahan onnen -mutkikkaat polut ja salaisimmatkin suunnitelmat. Muuta sinä et kykene -tekemään... Mutta katsos tuota! -- isä kiirehti äitiäkin katsomaan. - --- Katsokaa ruispellon pintaa! Siihen koskee jo jokin salainen tuska. -Korsi seisoo suorana ja tähkä värisee kuin kuolemaansa itkien. Pahan -onnen enne leijailee ilmassa. Voi, meitä poloisia korvenraivaajia! -- - -Isän hartiat nytkähtivät kouristavan tuskan käsissä ja hän kääntyi -hitaasti perheestään poispäin ja läksi väsyneesti saunaa kohti. - -Mutta Sirkka juoksi tallin vierustaa sinne päin, missä ruishalmeen -kärki ojentui Rimpisuota tapaamaan. Hän painui polvilleen ja kouristi -sylin täydeltä rukiin korsia puoleensa. - - -- Rakas Jumalan enkeli! Levitä valkeat siipesi isän viljelyksien - yli! Sirota siunauksen paistetta pahan onnen silmiin, että se - eksyy tiellään ja pakenee korpeen, missä ei ole ihmisten koteja. - Kuulethan, hyvä enkeli, tämän hartaan huutoni? Amen! -- - -Kun Sirkka nousi seisoalleen, näki hän, miten alavampi puoli pellosta -oli väsyneen näköinen. Sieltä kuului hiljaista helinää, kuin aaveiden -taikahuilun soitto. Mutta ylempänä nytkähteli korsi ja toinen. - -Tämä oli varmaan hyvän enkelin ja pahan onnen välistä kamppailua! -Tuolla pujottelihe paha vieras rukiin halki ja liikutteli korsia! Kunpa -ei edes tuonne pellon alaosaan asti olisi osannutkaan mennä!! - -Hän rukoili uudestaan isän ja äidin tähden, itsensä tähden ja kaikkien -ihmisten tähden. Paha onni oli saatava karkotetuksi, se kun tuotti -tuskaa ja herätti huolestumista. - -Mutta kun hän kiiruhti kartanolle, näki hän isän pitelevän äitiä -kädestä. - --- Missä sinä, rakas Sirkkamme, olit? -- huusi isä jo vastaan -kysymyksen. - --- Minä koetin etsiä pahan onnen tietä, -- vastasi Sirkka. - --- Vai niin, mutta löysitkin hyvän enkelin. Kiitä Jumalaa siitä, -niinkuin me juuri tässä äidin kanssa. -- - --- Mutta paha onnihan voitti taaskin hyvän enkelin. Katsokaahan vain! -Eikö se jo olekin tuossa aitovierellä asti? Halki halmeen se saapui. -- - --- Nyt sinä erehdyt! -- ja isän ääni oli heleän kirkas. -- Sinä et näe, -miten hyvän enkelin siipi siuhuu ilmassa. Se sivelee rukiimme tähkiä ja -vuodattaa niihin siunauksen varjelevaa voimaa. Paha onni on käännetty -takaisin ja työmme palkka on pelastettu. -- - -Sitten selitti isä, että ruis liikkui, koska hyvä enkeli herätti herkän -yötuulen jalkeille. Se on pahan onnemme voittoisin vastustaja. - --- Hyvä oli sittenkin, vaikka pieni ala viljelystä osaksi viottuikin. -Enimmän osanhan pelasti hyvä enkeli viljelijäin vaivain palkaksi. Ja -jos hyvän enkelin apua olisi ehditty oikeaan aikaan Sirkan sydämen -hartaudella rukoilla, olisi ehkä kaikki ollut pelastettavissa. -- Näin -ajatteli isä itsekseen. - -Niin käy elämässä. Osan vie paha onni siitä syystä, että ihmiset ovat -hitaita etsimään varjelevaa apua ja alttiita epätoivoon ja tappion -pelkoon. Ja mitä enemmän he karttavat rukouksen kultaporttia, josta -siunaus astuu sisälle, sitä lähemmäksi joutuvat he niitä mutkikkaita -salateitä, joilla paha onni väijyy ja ansoineen odottelee ihmisen -elämää ja hänen työnsä tuloksia. - - - - -Lapinmaan ihmeitä. - - -Tämä tapahtui viime kesänä, kun minä Lauri Mekastajan kanssa liikuin -Pohjan pitkillä perillä. - -Olimme juuri laskeutumassa Ounasvaaralta alas katseltuamme siellä Lapin -tuhansien tunturien ihmemaata ja ikävöityämme sinne hyväin -joulutonttujen satulinnaan, kun samassa tarpoo rinnettä vastaamme -vieras. Eipä hän ollut liioin aikamiehen peukaloa pidempi, mutta parta -oli pojalla sellainen, että oikein pelotti. Silloinkos Lauri Mekastaja -hyrähti hiljaa nauramaan ja kohotti kunnioituksesta peukaloisen -parralle hattuaan. Hän oli näet monta kertaa harmitellut sitä, ettei -hänelle ottanut parta leukaan kasvaaksensa. - -No, mutta elähän muuta! Tuopa kunnioitus kelpasi vieraalle. Hän remahti -kohta rennoksi kuin rieskamaito ja pyysi oitis, että saisimme hänelle -lausua hartaimman toivomuksemme ja se tulisi täytetyksi. Mitäs siinä -muuta kuin ilmotimme haluavamme saada ilon lentää Lapin aavain ilmain -alle itse Joulu-ukon upeaan linnaan! - -Peukaloinen kopahutti kepillään sokerinvalkeaa kiveä, jollaisia -Ounasvaarassa on yllin kyllin, ja tuossa tuokiossa lensi läpi ilman -kultainen venhe hopean hohtavin siivin. Siinä parhaat perämiehet ja -vierasten henkivartijat. - -Rits, rats! -- ja niin kulki kultainen aluksemme korkeiden kukkulain -yli kuulaassa autereessa sinne, missä kesällä on pitkä päivä ja -talvella väririkas yö. - -Lopuksi laskeutui alus kauniissa kaaressa kahden kallion lomaan, jossa -oli raskas rautaportti ja punamekkoiset portinvartijat. Mutta olipa -siinä muutakin! Portin takapuolella kimalteli kuparinruskea -vuorenholvi, ja sitä valaisivat seitsemää auringon hajoitettua väriä -kuvastavat jättiläissoihdut. - -Tuskin olimme ehtineet ihmehtiä tätä värikyllyyttä, kun liekit loivat -kauniin kaaren portin päälle ja siihen selvisi sanelma: - - Ken kiltti lie, - sen sisään vie - tään holvin väririkas tie. - -Vasta nyt huomasin, että venhe, jossa olimme ajaa hyrränneet, oli tehty -kultapitoisista kallionliuskareista. Työhön oli ottanut osaa tuhannen -tonttua, ja viljalti voimia ja aikaa oli siihen saatu uhrata. - -Näytti siltä, kuin meitä ei olisi aiottu ensinkään ottaa vastaan. Mutta -heti, kun henkivartija oli piipittänyt pillillään, remahtivat -rautaportit selkosen selälleen ja kaksi pipolakkista kumartelevaa -tonttua vei meidät porttiholviin. Kylläpä oli sopuisaa seuraa! Vikkelät -veitikat nauroivat niin iloista naurua, että saattoi nähdä sen -taikavoimasta kuparinkylmään kallioseinään syntyvän tuhansittain -tuoksuvia ruusukiehkuroita. - -Sitten tapahtui jotain tavatonta. Kallioseinästä aukeni ovi, jonka -takaa tontut ottivat esiin vihreät verkahousut, tulipunaiset mekot, -parahiksi päähämme soveltuvat pipolakit ja kultaiset kengät. Vikkelästi -ja taidolla ne pantiin päällemme. Toinen hessun tessu siveli kädellään -Lauri Mekastajan leukaa, ja siihen siinä silmänräpäyksessä kasvoi -polviin asti ulottuva hopeanharmaa parta. Mekastajan täytyi nauraa ihan -katketakseen sitä kunniaa, että hänelläkin nyt oli oikein aikamiehen -leuka. - -Sitten alkoi ihmeellinen retkemme hohtavan holvikäytävän halki. Tuskin -sieti silmiään auki pitää, niin oli kiiltoa ja koristuksia. Päämme -päällä riippui pitkinä tikarinterän tapaisina puikkoina vihreän hohtava -jää, molemmin sivuin välkkyi maidon valkea kvartsiitti, johon oli -aseteltu kultakiteitä kiiluviksi tähdiksi. Joka puolensadan metrin -päässä oli sininen kaariovi ja sen yllä outokielinen kirjotus. Kaukaa, -niinkuin tuhansien silkkiliinojen takaa, helkkyi hieno soitto, joka -sopeutui mukavasti marssintahtiin. - -Pysähdyimme vihdoin monikulmion muotoiseen aukioon. Sen keskellä oli -paksu pylväs, johon seinäin ja kaarikaton yhtymäkohdasta tuli -tuhansittain hopealankoja joka suunnalta. Hopealangoissa riippui -miljoonittain pienen pieniä tiukuja. Ne olivat kuin jäähelmiä, mutta -tonttuairut selitti niiden olevan puhtainta kultaa, joka ainut -tonttupoikain pienten käsien työtä. Jokainen Tonttulaan otettu -punamekkoinen oli saanut ensitöikseen valmistaa sellaisen ja joka -joulun edellä saa kukin heistä tehdä yhden lisää. - -Tässä aukiossa oli sadottain ovia ja niiden otsakaarissa kirjotuksia. -Mutta ilman vaivaa sai selvän, että nuo runsaat ovet olivat jaetut -kymmeneen eri ryhmään. Airut selitti kunkin ryhmän olevan yhtä -maakuntaamme varten. Aivan suoraan keskuksessa oli valtaovi. Kokonainen -seinä puhdasta kultaa, missä säteilivät maakuntaimme vaakunat, -koulutalot ja lasten leikkitarhat. Keskustaan oli leikattu kaksi -lumivalkoista enkelin kuvaa, joista kumpikin kantoi kädessään lapsen -sydäntä. - -Airut kirjotti sormellaan pari sanaa oven kohdalle hopeanhohtoiseen -lattiaan ja silloin hiljaa liukuen aukeni ovi. - -Ah, enpä saata sanoin selittää, mikä näky kohtasi katseemme! Ääretön -avaruus ympärillä ja kuvaamaton korkeus päämme päällä. Siellä ylhäällä -hehkui ja hohti aivan kuin revontulten täyttämä taivas, mutta tuon -näkyvän täytyi olla käsin tehtyä, sillä sydänkesällä eivät revontulet -näy. - -Ympärillä vaihtelivat vuoroin tunturien huiput ja vuoripurot. Niiden -välissä oli kuin jättiläistalot muodostuneet kauniiseen järjestykseen -ladotuista lahjoista. Tuhannen tonttua puuhasi parhaillaan -lahjapaketteja latoen, ja jossain tuolla takana vieri virtana -tonttulasten lauma lahjoja tuoden. - -Melkein keskiosassa näkyi kuusien ympäröimänä itsensä Joulu-ukon -valtaistuin. Se oli kuin puhtainta lunta hopeakitein koristeltuna. Ja -siinä se hyvä ukkeli istui hienosti hymyillen ja selaili suurta -kirjaansa. Istuimen edessä oli kahdessa kaaressa sata tonttua, jokainen -ahkerasti kynäänsä käyttäen Ukon sanelun mukaan. - -Mutta hartaan työnsä oli tuo viisas vanhus valmis keskeyttämään meidät -nähdessään. Nousi arvokkaalla tyyneydellä, astui alas ja ihan kättä -käppäsi meille molemmille. Mekastaja oli aivan pyörtyä siitä suuresta -rakkaudesta, mitä Joulu-ukko hänelle osotti. Ukki otti pojan polvelleen -ja siitä syliinsä sujahutti kuin isä lapsensa. - -Siinä sitten rupateltiin kuulumiset ja kummat. Ja oikeinpa -juhla-ateriatkin saimme syödä. Niin maukasta poron maitoa, palvattua -lihaa, meden makeaa limppua ja päälle päätteeksi linnan omassa -puutarhassa kasvaneita mesikoita hunajan kera. - -Näkemästämme oli paljon meille ennestään tuttua. Onhan niin usein -luettu kertomuksia tonttujen kiireistä, heidän järjestetystä työstään, -siitä tarkasta muistiinmerkinnästä, mitä vuoden varrella lasten -elämästä, heidän hyvistä ja pahoista teoistaan toimitetaan ja muusta -sellaisesta. Mutta saimmepa nähdä sitäkin, mitä emme olleet ikinä edes -uneksineet. - -Kun Mekastaja syvään kumartaen kysäsi, että miten on mahdollisia -arvoisan Joulu-ukon tietää tuhansien lapsien nimet ja kodit ja ilman -muuta osata määrätä heille toiveittensa mukaiset lahjat, nauraa hykersi -Ukkeli viisaan varovaisuudella ja sitten vastasi: - --- Oikein helppoa, aivan kuin itsestäänhän se käy. Katsoppas, poju -kulta, nyt tarkkaan! -- - -Ukkeli painalti pientä nappulaa. Heti syntyi seinään aukeama, josta -liukui esille neliömetrin kokoinen kirja. Sen ylitse sivahutti Ukkeli -hanhensulkakynänsä, lehdet kääntyivät ja kynän kärkeä kohti kohosi -paperineliö, jossa Mekastaja näki oman kuvansa. - --- Jahah, Karjalan maakunta, Viipurin kaupunki, Mallaskatu 15 -- - --- Se löytyi näin helposti -- ilmotti Ukkeli. Sitten hän kuiskasi -jotakin ja heti pyörähti takimmaisesta kaaresta kymmenes kirjuri, -tarttui Mekastajan käsipuoleen ja vei hänet edellä mainittuun aukioon. -Minä kuljin mukana. Saimme silloin nähdä, että meille avattiin Karjalan -maakunnan kuudesneljättä ovi. Kuljimme jälleen pitkää käytävää, johon -johti ovia sekä oikealta että vasemmalta. Eräästä oikealla olevasta -ovesta astuimme sisälle ja siinä jälleen näkyi pitkät rivit ovia sekä -rinnan että päälletysten. - -Tonttu osotti sormellaan erästä ovikirjotussarjaa, ja silloin näimme -siinä selvästi sanan Viipuri. Tästä ovesta sisään käytyämme näimme -joukon ovia, joiden kupeilla oli jättiläistaulut täynnä kirjotuksia. -Oven yläpuolella oli aina vain yksi ainut numero 3 v, 4 v, 5 v, 6 v, -7 v, 8 v, 9 v, 10 v j.n.e. - --- Ei mikään ole helpompaa kuin tämä viisas järjestelmä --, ilmotti -tonttu hymyillen. Sitten hän vakavana lisäsi: - --- Tämän enempää en valitettavasti voi näyttää, mutta ehkäpä uskonet -muutenkin. -- - --- Kyllä, en minuuttiakaan epäile Joulu-ukon viisautta -- vastasi -Mekastaja ja pyyhki partaansa vakuutuksensa merkiksi. - -Vieläpä selitti saattelijamme, että isoissa tauluissa oli lasten nimiä -aakkosjärjestyksessä. Numero oven otsassa ilmotti ikävuotta. Kukin -näistä ovista johti käytävään, mistä edelleen erkani teitä työpajoihin. -Samanikäisten lasten lahjoja syntyi samassa pajassa ja niissä kussakin -parhaillaan oli tulinen touhu käynnissä. Näin aikaisin ei vielä lahjoja -lopullisesti nimitetty ja järjestetty. Se tapahtui vasta marras- ja -joulukuukausina. Mutta silloinpa olikin tontuilla toinen touhu kuin -nyt! Yötä päivää soivat silloin sähkökellot, unikuvat ja sanomat -saapuvat näkymättömiä kultalankoja pitkin, ja siitäpä pohjoiselle -taivaalle verraton värien valoliekki. - --- Näet jokaisella lapsella on täällä oman tonttunsa kulkunen, jonka -saattaa soimaan lapsen sydämen ja tämän Tonttulan välinen kultalanka. -Saattaa yöllä unessa tai päivän puuhissa piltin pienokaisen ajatus -alkaa askaroida toivomansa joululahjan ympärillä. Silloin kulkee tuo -ajatuksenkuva kultalankaa pitkin ja syöpyy kellon sisällä olevaan -magnetioon. No, siitäpä tonttu oitis oivaltaa, mitä lahjaa hänen -lapsensa ikävöi. Niin tarkataan lahjat lajitella, vaikkapa välistä -kyllä niitä täytyykin -- kirjaan tehtyjen merkintöjen mukaan -- vähän -vaihdella... Muistiin merkinnät Ukon ikiviisaaseen kirjaan syntyvät -aivan samalla tavalla. Siihen tulevat näkyviin ei ainoastaan piltti -pienoisten teot, vaan vieläpä heidän ajatuksensakin. Tähän kirjaan ei -saa kukaan muu kuin itse Ukko koskaan koskea. -- - -Kiitimme kohteliaasti ystävällistä opastamme ja tahdoimme kiirehtiä, -ettemme olisi liiaksi kuluttaneet uutteran työväen kallista aikaa. - -Ukolle jäähyväisiksi kättä lyödessämme hän kohosi valtaistuimellaan -aivan seisoalleen, levitti sylinsä ja mairemielin virkkoi: - --- Katsokaa Lapin laajoja aloja! Siellä siintävät silmiinne kukkulain -hohtavat huiput. Monet niistä ovat meidän maanalaisen kultalinnamme -kattoja, joiden alla hiljaisessa syvyydessä näpertelevät ja touhuavat -tonttulapseni eri pajoissaan. Ja kun pakkasen kieli nuoleksii tunturien -kupeita, silloin leimuaa ilmojen kannella meidän sähköisen touhumme -tuli, ja syvyydessä soivat tuhannet kultakellot tuoden tietoomme -pellavapäiden ihanimmat unelmat... Sitten me pian lähdemme linnastamme -liikkeelle ja kiidämme kuin ihana uni ja odottamaton aavistus. Huh -heijaa, terveinä eläkää! -- - -Se oli suuri näky ja ihana hyvästijättö. Tulimme tuulena takaisin, ja -nyt kaikin jäämme ilolla odottamaan, mitä sieltä suuresta rakkauden ja -lemmen linnasta syliimme saapuu. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kultainen linna, by Alfred Saukkonen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTAINEN LINNA *** - -***** This file should be named 61038-8.txt or 61038-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/1/0/3/61038/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61038-8.zip b/old/61038-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b52e229..0000000 --- a/old/61038-8.zip +++ /dev/null |