NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10187 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..bb3da0a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #61036 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61036)
diff --git a/old/61036-8.txt b/old/61036-8.txt
deleted file mode 100644
index 86130da..0000000
--- a/old/61036-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10187 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Buchholzin perhe, by Julius Stinde,
-Translated by Aatto Suppanen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Buchholzin perhe
-       Kuvailuja Berliinin elämästä
-
-
-Author: Julius Stinde
-
-
-
-Release Date: December 28, 2019  [eBook #61036]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BUCHHOLZIN PERHE***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-BUCHHOLZIN PERHE
-
-Kuvailuja Berliinin elämästä
-
-Kirj.
-
-JULIUS STINDE
-
-Lyhennellen suomensi Aatto S.
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1886.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Kadulta katsoen.
-Syntymäpäivä.
-Musikillinen vävynpyynti.
-Näyttelyssä.
-Herra Buchholzin hammastauti.
-Kummitusjuttuja.
-Uudenvuoden aatto.
-Magneetillinen koetus.
-Perhevaunuissa.
-Morsianilta kolmannessa kerrassa.
-Meidän pitää lähteä kylpypaikkaan.
-Kylpypaikassa.
-Herra Bergfeldtin onnettomuus.
-"Voille leivälle."
-Ristiäiset.
-Kesällä.
-Elonkorjuu-juhla.
-Salaisuuksia.
-Emmin varasto.
-Häät.
-Häiden jälkeen.
-Ensi pidot.
-Eno Fritzin joulu.
-Kotoista taidetta.
-Muotokuva.
-Uusi sukulaisuus.
-Hieno seura.
-Betti.
-Onnettomuuden torstai.
-Koetuksia.
-Vävyni.
-Eno Fritz.
-Mitenkä kullekin käy.
-
-
-
-
-KADULTA KATSOEN.
-
-
-Pääkaupungin koillisosassa, Landsberginkadun varrella, joka kulkee
-Aleksanderintorilta Fredrikinmetsikköön, on talo, joka eroaa kaikista
-lähinaapureistansa vain siten, ett'ei sen alakerrassa ole mitään
-puodin-ikkunoita, vaan sen sijaan on koristettu parilla pylväällä,
-jotka arkkitehti on sommitellut, kun hän kerran tahtoi rakentaa
-kreikkalaiseen tapaan, vaan erehdyksestä sai käsiinsä väärät
-mallikirjat ruvetessaan piirustamaan talon pitkää seinää.
-
-Mutta ne molemmat seinäpylväät, ulottuen alakerrasta toisen
-kerroksen läpi aina kattoon asti, tuottavat kuitenkin talolle vähän
-juhlallisen muodon, niin että se on paljon sievemmän näköinen kuin nuo
-uudenaikaiset vuokrakasarmit, joiden tieltä vanhan Berliinin pikku
-talojen on vähitellen täytynyt väistyä, vaan joita kuitenkin tapaa
-vielä kaupungin koillisosassa, ikäänkuin odottelemassa alas repimistä.
-Tuskinpa ne enää kauan sielläkään säilyvät, sillä jopa niidenkin
-kohdalla kelloaan helistelee tuo hevosrautatie, joka on jo niin monta
-vanhaa ja muinaista laitosta soitollaan hautaan saattanut.
-
-Noilla väärin käsitetyillä kreikkalaispylväillä koristettu talo
-kyllä vielä jonkun ajan pitää puoliaan, sillä kun se rakennettiin,
-pudistelivat ihmiset päätänsä ihmetellen mahtavaa ja komeaa rakennusta,
-joka tuli niin perin toisenlaiseksi kuin sen ympäristö. Aiottiinko sitä
-muka asunnoksi jollekin prinssille tai kreiville! Tännekö ylhäiset
-tulisivat Landsberginkadulle; eihän toki, hehän pysyvät "Unter den
-Linden" ["Lehmusten alla", komein katu ja kävelypaikka Berliinissä]
-tai Wilhelminkadulla, jossa muutkin palatsit ovat eikä näy puukengissä
-juoksentelevia lapsia. Niin sanoivat ihmiset silloin, ja nyt, tuskin
-miespolven ajan kuluttua, soveltuu tämä talo uudenaikaiseen Berliiniin
-ainoastaan sentähden, että se aikanaan tehtiin kasvun varalle, niinkuin
-pyhävaatteet kolmetoista-vuotiaille, joiden kädet ja jalat joka
-vuodenneljänneksenä korttelittain jatkuvat. Tuosta luulopalatsista
-on tällä välin tullut tavallinen, hyvä porvaristalo. Jos nyt
-Aleksanderintorilta päin astuu pitkin Landsberginkatua, muistellen,
-mitä kaikkia suuria ja muhkeita rakennuksia nykyisessä Berliinissä on
-nähtävänä, niin ei tässä talossa näy mitään muuta erinomaista kuin nuo
-pylväät, muistomerkki jonkin viattoman arkkitehdin halusta paikkailla
-uudenaikaista rakennusta kreikkalaisilla palasilla.
-
-Talon ulko-ovesta, jonka päällä on tavallinen kaarikoristus, on
-päivällä aina molemmat puoliskot auki, niin että näkee porstuaan
-ja sen perällä olevista lasiovista pihaan. Sieltä kuumottaa oven
-tummien ruutujen läpi kesällä vehreätä, sillä talon takana on pieni
-puutarha, jossa yksi omenapuu ja muutamat seljapuut turhaan ilmaa ja
-valoa tavoittelevat. Kun viereisen tehtaan kivihiilen-savu kosteain
-tuulten painosta vaipuu pihaan, tahraa se niukat omenankukat mustiksi
-ja tunkeutuu seljakukkien hentoihin teriin, niin että niissä aina on
-oman tuoksunsa ohella myöskin savupiipun hajua. Joka vuosi koetetaan
-kylvää vähän ruohoakin, mutta eipä niistä pitkistä taimista, jotka
-puiden varjossa jaksavat elossa pysyä, paljo hupia ole, sillä mikä
-varpusilta säästyy, sen kohta kanat pois raapivat. Mutta kun lämpöinen
-toukokuun sade on huuhdellut ja saanut katuojat tulvilleen, niin
-että pojat voivat niissä panna purjehtimaan paperiveneensä taikkapa
-paremman puutteessa hattunsa, silloin näyttää talontakainen puutarha
-niin iloiselta, kuin olisi kevät siellä vieraana; ja paljohan sekin on
-suuressa, laajassa Berliinissä.
-
-Suurennut ja laajennut on todella kaupunki, niin suurennut, että
-yksityinen ihminen siellä ihan häviää. Miten ihan toisin on pikku
-kaupungissa. Kaikki siellä tuntevat toinen toisensa ainakin näöltä,
-ell'ei lähemmin, ja milloin joku vieras astuu katua, niin tietää
-jokainen, ken hänet näkee, että hän todellakin on vieras. Mutta
-Berliinissä saa ken hyvänsä astuskella kaikki kadut eikä kukaan häntä
-huomaa; onnelliseksi sattumaksi hänen on katsominen, jos joku tuttu
-tai ystävä vastaan tulee. Tuhansia ihmisiä rientää hänen ohitsensa
-hänelle tuntemattomina ja hän tuntemattomana heille; tuntemattomat
-ovat matkakumppanit "omnibus"-vaunuissa, hevosrautatiellä ja kaupungin
-rautatiellä. Hänestä tuntuu yksinäiseltä päivän vilkkaassa hälinässä
-ja ihmisvilinässäkin. Yksinäisyys ei asu ainoastaan tuolla ulompana
-metsissä perämaissa tai aavalla merellä; kyllä sillä on sijaa myöskin
-väkirikkaassa kaupungissa.
-
-Ja kuitenkin on jokainen talo tässä suuressa kaupungissa kotina
-niillä, jotka siinä asuvat, ja katu, jonka varrella talo on,
-semmoisena piirinä, jossa on naapureja niinkuin pikku kaupungeissakin,
-joissa ollaan likeisiä ystäviä tai ainakin näöltä tunnetaan toinen
-toisensa. Talojen asujamilla on sukulaisia ja tuttavia niinkuin pikku
-kaupungeissa, on omat seurapiirinsä molemmissa ja puhutaan niiden
-piirien jäsenistä hyvää ja pahaa täällä niinkuin muuallakin. Siinä
-vain erotus, että suuremmassa kaupungissa on enempi seurapiirejä
-kuin pienemmässä ja että ne ovat jyrkemmin erotetut toisistaan, kun
-näet suuren kaupungin yksinäisyys tunkeutuu väliin. Ne ovat kuin
-tuo puutarha, joka on korkeain muurien piilossa naapuritaloilta ja
-jonka vehreää loistoa ohikulkija ainoastaan silloin huomaa, kun suuri
-ovi on auki. Seljapuu ei kukoista kelle hyvänsä niinkuin suurissa
-huvipuistoissa, joissa suihkukaivojen vaahtoiset säteet korkealle
-ilmaan ruiskuavat, kastellen ympärillään kukoistavia pensastoja,
-milloin tuuli leikittelee välkkyvissä pisaroissa.
-
-Suuren kaupungin julkisesta elämästä pitävät sanomalehdet joka päivä
-muistikirjaa. Säännöllisesti saamme tietää, milloin Eläintarhan puissa
-ensimäiset silmikot lehdiksi aukenevat; mutta yksinäisen omenapuun
-ensi kukista ei riviäkään paineta, sillä se on yksityisen oma, joten
-sillä ei ole mitään oikeutta painomusteesen, ell'ei se saa jotakin
-erinomaista aikaan, esimerkiksi virkoa syksyllä uudestaan kukkimaan
-tai vanhuuden heikkoudesta kaadu ja tee tuhoja. Semmoinen on myöskin
-yksityiselämä taloissa sekä eri seurapiirien työt ja toimet. Ainoastaan
-erinomaiset tapaukset saapuvat julkisuuteen: murtovarkaudet, tulipalot,
-erityiset suuret onnettomuudet tai harvinaisen iloiset tapaukset.
-Tuhannen-tuhansista ei maailma tiedä mitään; he vaeltavat elämänsä
-syntymästä hautaan saakka keskellä suurta kaupunkia hiljaisessa
-yksinäisyydessä, ja kuitenkin sykkii heillä rinnassa sydän, joka
-rakastaa ja vihaa, tuntee iloa ja surua, koska se kerran on ihmissydän.
-
-Landsberginkadun varrella asuva Buchholzin perhe olisi myöskin jäänyt
-noiden tuhansien lukuun, ell'ei muuan kiusallinen tapaus olisi rouva
-Vilhelmiina Buchholzille antanut aihetta levittää suuttumustansa
-julkisuuteen ja astua hiljaisesta piilostansa esiin. Ensi kirjeestään
-saakka, jonka hän lähetti erään berliiniläisen viikkolehden
-toimitukselle, eksyi hän sanomalehti-kirjailuun, sillä kirjettä seurasi
-tuontuostakin aina toinen, ja kaikki ne näyttivät uutta puolta hänen
-perheensä ja seurapiirinsä yksityiselämästä. Rouva Vilhelmiina availi
-puutarhansa porttia, vieläpä, milloin semmoinen aika oli, leikkeli
-kourallisen seljakukkiakin niille, joita savupiipun haju ei inhottanut.
-Hän ajatteli: "Kämmekkäkukkia ei kasva Landsberginkadun varsilla;
-yksinkertaisten porvarisihmisten toki ei kannata pitää lasiseinäisiä
-kasvihuoneita."
-
-Oikeassa hän onkin. Ketä ei miellytä porvariselämän kuvailu valtakunnan
-pääkaupungista, häntä ei kukaan kiellä ostamasta romaania, jossa
-paroonit ja kreivittäret puhuvat sivistynyttä kieltä. Mutta ketä
-huvittaa kuulla, millainen rakas perhe-elämä on suuren kaupungin
-yksinäisyydessä, hän ottaa osaa rouva Vilhelmiinan suruista ja
-iloista ja katsoo hänen kirjeitään pääkaupungin elämän piirrelmiksi,
-joka kaupunki ei suinkaan ole vain paljaita asfalttikatuja ja pitkiä
-huonerivejä, vaan on siinä monta, monta kotia, joiden ovet pysyvät
-vierailta suljettuna. Yksi niistä kodeista on Buchholzin talo
-Landsberginkadun varrella, ja suuttumus se pakotti rouva Buchholzin
-avaamaan ovensa. Miten se tapahtui, kertokoon hän itse.
-
-
-
-
-Syntymäpäivä.
-
-
-Minä olen vain yksinkertainen rouva, herra toimittaja, eikä kirjoitus
-ole suinkaan minun asiani, mutta koska teidän lehdessänne, jota
-minä niin mielelläni luen, monesti myöskin puhutaan asioista, joita
-ainoastaan naiset voivat oikein käsittää ja käsitellä, niin uskallan
-minä huolellisena äitinä purkaa teille sydämmeni, ja pyydän teitä
-hyväntahtoisesti korjailemaan tavaustani, missä se korjausta tarvitsee.
-Kiusallista näette olisi minulle, jos tyttäreni huomaisivat virheitä
-minun kirjoituksessani; se vähentäisi minun tähänastista arvoani. Ette
-usko, miten paljon lapset nykyään kouluissa oppivat.
-
-Vaan nyt asiaan.
-
-Pari joulua sitte lahjoitti eno Fritz lapsille nukketeaatterin, johon
-mekin olimme aivan tyytyväiset, koska lapset silloin ovat hiljaa,
-kun sillä leikittelevät. Yksin silloinkin, kun Krausen pikku poika
-tulee ja Heimreichin kolme lasta Myllerinkadulta, sujuu kaikki ilman
-hälinää, kun vain käyvät nukketeaatteriin käsiksi. Muuten leikkivät
-he aina "Hyvää yötä, naapuri" tai "Karkulaista ja kiinniottajaa",
-jolloin ei ilman ikävyyksiä selvitä; särkivätpä ne kerran lasiovenkin
-astiakaapista, jossa hienot posliinit ovat, mutta ne toki onneksi
-säilyivät. Mieheni sentähden antaa silloin tällöin tytöille jonkun
-groshenin ostaakseen uusia kuva-arkkeja, joista he leikkelevät ja
-liimailevat uusia kuvia ja paikkailevat entisiä; se on toki parempi
-kuin kaiken rikkominen. Kaapin ovenruutu maksoikin kokonaista kahdeksan
-markkaa.
-
-Äskettäin oli nyt Emmin syntymäpäivä, ja koska hän jo on koko suuri
-tyttö, kutsuin minä vanhemmat myöskin, kun Emmillä tapansa mukaan oli
-lapsivieraita.
-
-Lapsille jätettiin ruokahuone. Saatuaan suklaansa (tietysti
-vehnäleipäin kanssa) rakensivat he nukketeaatterinsa ja asettivat eteen
-tuoleja ihan kuin oikeassa teaatterissa. Sitte tuli pikku Krause ja
-pyysi meitä aikaihmisiä sisään näytäntöä katsomaan, ja me menimmekin
-kaikki, ollaksemme lapsille mieliksi. Me naiset kävimme istumaan
-tuoleille, vaan herrojen täytyi seisoa seinän vierustalla, sillä
-silkkipäällys-tuolien kantelemista salista minä en salli.
-
-Meidän siinä istuessamme ja odotellessamme, mitä tuleva oli, sanoo
-rouva Heimreich minulle, että hän yleensä ei kovinkaan ole hyvillään
-lasten ilvehtimispuuhista, koska se tekee heidän mielikuvituksensa
-liian vilkkaaksi. Minä vastasin: "Päinvastoin, se sivistää sydäntä ja
-mieltä ja on parempaa puuhailemista kuin meluaminen, jossa helposti
-kaappien lasiovet pirstoiksi särjetään." Hän kyllä yskän ymmärsi, sillä
-hänen Agnesinsa syy se oli tuo taannoinen onnettomuus; ja hän jäikin
-vaiti.
-
-Viimein nousi esirippu. Eno Fritz alkoi paukuttaa käsiänsä,
-vaikk'ei vielä ollut sanaakaan lausuttu; hän luuli kaiketi olevansa
-Viktorian-teaatterissa, jossa koristukset aina saavuttavat suurimman
-suosion. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään paukuttelemista, sillä
-näyttämö kuvasi yksinkertaista huonetta, jossa me muut emme huomanneet
-mitään erinomaista. Mutta eno Fritzpä se tahtookin aina olla asiaa
-tuntevinaan.
-
-Jo alkoivat lapset puhua: Minun Emmini työnsi erään teaatterissa olevan
-naiskuvan esille ja sanoi ihan kovaan ja selvään:
-
-"Hyvää huomenta, hyvät naiset. E-ei, en minä voi olla ilmasematta
-teille sydämmeni ajatuksia. Ajatelkaahan vain, Rosalia, se
-kevytmielinen elukka, liehakoitsee nyt jo minunkin vahtimestarilleni."
-
-"Tuohan alkaakin oikein sievästi!" kuiskasi rouva Heimreich minulle.
--- "Kukapa heti kaikkea kultavaa'alla punnitsee!" sanoin minä.
-Vähän oudolta rupesi kuitenkin tuntumaan mielessäni, mutta en toki
-tahtonut antaa Heimreichin rouvan huomata minussani mitään heikkoutta.
-Lapset näyttelivät edelleen; Emmi jatkoi: "Niin, siinä naisessa ei
-ole rahtuakaan hyvää. Eikö hän ole koettanut teiltäkin vieroittaa
-rakastajianne, se kelvoton kappale?"
-
-"On, on kyllä!" vastasivat toiset lapset yhteen ääneen ja nykivät
-nauhoilla kukin nukkeansa, niinkuin ne olisivat puhuneet. Yksin
-pikku Krausekin yhtyi moitteesen, jonka tähden hänet ajettiin pois
-teaatterista, niin että hän itkien tuli vaateseinän takaa, jonka lapset
-olivat asettaneet nukketeaatterin sivuille eteensä, ett'ei heitä
-itseään näkyisi.
-
-"Minusta tuo näyttää tulevan yhä paremmaksi!" sanoi rouva Heimreich
-jotenkin kovaan. -- Minä en ollut huomaavinani, mitä hän tarkoitti,
-vaan sanoin pikku Krauselle: "Tulepas tänne, Edvard, minun luokseni,
-tästä näet paraiten!" -- "Minun mielestäni olisi parasta, ett'ei
-lapsi näkisi mitään moisesta ilveilystä", virkkoi rouva Heimreich
-pisteliäästi. Minä olin vaiti. Nyt tuli näyttämölle kaksi nukkea,
-jotka puhuivat olevansa salaa naimisissa, että heillä oli poika,
-josta vanhemmat eivät mitään tienneet, ja samanlaista siivoa
-enemmänkin. Sitte tuli vanha vekkuli hyväilemään Rosaliaa ja toi kaksi
-sampanjapulloa, joihin kumpaiseenkin oli liimannut kymmenen taalerin
-setelin. Rouva Heimreich laususkeli yhä pilkkaavia huomioitaan. "Tuoko
-se nyt sivistää sydäntä ja mieltä?" ivasi hän minua. "Parempi ennen
-antaa muutaman lasiruudun rikki mennä kuin nuorten sielujen turmeltua!"
--- Saatoinko minä myöntää hänen olevan oikeassa? Oikeastaan minun olisi
-pitänyt, mutta hän oli liian kiusallinen, niin että minä vain vastasin:
-"Mitä näyttämöllä tapahtuu, tapahtuu kyllä usein elämässäkin!" -- "Sitä
-en minä ole kokenut!" pilkkasi hän. -- Minä olisin kyllä tuohon voinut
-yhtyä, mutta oikeassa hänen ei pitänyt oleman, ja sentähden minä vain
-vastasin: "Kun sokeaksi ja kuuroksi asettuu, niin ei tietysti näe
-eikä kuule maailmasta mitään!" Onneksi laskeutui samassa esirippu;
-ensi näytös oli lopussa. Eno Fritz ja pikku Krause yksin paukuttivat
-käsiään; minä tietysti myöskin paukutin, näyttääkseni vain rouva
-Heimreichille, ett'en minä vähääkään huolinut hänen loruistansa.
-
-Nyt alkoi toinen näytös. Rosalia löytää kadulta sinne hyljätyn lapsen,
-jota joku mies sanoo hänen omaksensa. -- "Minä olen ompelumamseli,
-kuinka se olisi mahdollista?" huutaa minun Emmini, jonka näyteltävänä
-oli Rosalian osa.
-
-Minulla oli jo monta kertaa tuntunut tuskanhikeä ja kylmiä väreitä, ja
-nyt minä en enää jaksanut pidättää itseäni. "Nyt on ilveily lopussa!"
-huusin minä, "tämä ei enää ole mitään leikkiä!" ja hypähdin ylös. --
-"Teidänpä kodissanne lapset näkyvät oppivan paraita asioita!" ivaili
-rouva Heimreich. "Ha ha! Sydäntä ja mieltä! Kyllä ne sivistyvät, se
-täytyy tunnustaa!" Ja sitte hän huusi: "Agnes, Paula, Martta, tulkaa
-heti tänne minun luokseni, minä en huoli tuommoisista vehkeistä. Me
-olemme rehellinen perhe, teidän isoisällänne, minun isävainaallani, oli
-punaisen kotkan ritariston tähti."
-
-"Mutta vain neljännen luokan", pistin minä väliin, sillä missä suinkin
-sopii, puhuu hän aina miesvanhuksesta ja hänen tähdestään, -- Lapset
-tulivat vaateseinän takaa pahan mielen näköisinä. Minun tyttöni itkivät
-ääneensä ja pikku Krause alkoi ulvoa mukaan. Olihan se oikea häiritty
-uhrijuhla. -- "Mitä me sitte olemme tehneet, että niin pahastuit,
-mamma?" uikutti Emmi. -- "Mitä!" sanoin minä, "miten te semmoista
-tyhmää lorua rupeatte näyttelemään?" -- "Tyhmääkö vain?" kysyi rouva
-Heimreich. -- "Mistä te saitte sen kappaleen?" kysyin minä äkeissäni,
--- "Kirjansitojalta!" vastasi Emmi ja toi kirjasen, jonka nimen luin:
-"Kevytmielinen nainen. Byttnerin ja Pohlin kirjoittama 3-näytöksinen
-ilveily. Lasten teaattereille sovitteli toht. Sperzius. Neu-Ruppinissa,
-Oehmigken ja Riemshneiderin kustannuksella." -- "Sepä lienee kelpo
-tohtori, tuo Spuzius tai Sperenzius", sanoi rouva Heimreich, "hävetä
-hänen pitäisi." -- Nyt sekaantui myöskin eno Fritz puheesen. "Varsin
-hyvä ilveily", sanoi hän, "se on lukemattomat kerrat näytetty
-suuressakin teaatterissa." -- "Kyllä kai!" virkoin minä, "ilveily
-yksityisille herroille. Mutta mikä sinulle yksinäiselle vanhalle
-pojalle on mieleen, ei sen siltä aina tarvitse hyvä olla. Toivoakseni
-et sinä ole sitä nähnyt, Kaarle?" kysyin minä mieheltäni. Hän ei
-muistanut tarkkaan.
-
-Nyt taas rouva Heimreich torui. Minun, koska olen äiti, ei pitäisi
-sallia kuljettaa semmoisia kirjoja kotiini; johon minä vastasin, että
-minulla on muutakin tekemistä kuin sen valvominen; minun kodissani ei
-pidä vieraissakävijäin saaman kirjoittaa käyntikortin sijasta nimeänsä
-tomuun, jota sormen paksulta on huonekaluilla. Sanasta kasvoi toinen
-ja rouva läksi meiltä, ei sanoen enää koskaan tulevansa eikä myöskään
-päästävänsä lapsiaan semmoiseen Gomorraan, kuin meidän kotimme on. Se
-minulle olikin mieleen, sillä minun molemmat lapseni ovatkin oikeastaan
-jo liian suuret Heimreichin kolmen nuorimman kumppaniksi, ja vaikka
-Heimreichin rouva ylvästelee siveydestään, niin on minulla kuitenkin
-oma luja vakuutukseni, että hän ainoastaan niin kauan on hurskas, kun
-pyhinä istuu kirkossa.
-
-Lapset itkeä ulvoivat kovin, kun Heimreichit meiltä läksivät. Minä
-annoin heille suklaata vehnäleivän kanssa, vaikka he äsken juuri jo
-olivat saaneet osansa, mutta ainahan lasten vatsassa on tilaa, ja
-nyt se olikin varsin hyvä, sillä siten ainakin he rauhoittuivat. Me
-olimme seurustelleet jotenkin kauan Heimreichien kanssa, mutta oma
-tahtonsahan se ihmiselle paras on. Rouvahan se nyt niin tahtoi. Sitä
-paitsi he asuvat ihan tuolla takana Myllerinkadun päässä ja sinne on
-hirmuisen pitkä matka. Krauset jäivät vielä meille, ja kun jälleen
-pääsimme saliin istumaan, tuli tietysti puheeksi tuo kelvoton kirja,
-joka oli saanut aikaan niin paljon pahaa. Herra Krausen mielestä oli
-anteeksi-antamatonta päästää lasten käsiin moisia juttuja. Eno Fritz
-vastasi, että lapset ovat liian tyhmät, tietääkseen, mitä niissä
-oikeastaan tarkoitetaan. "Pikku lapsista kasvaa suuria!" sanoi minun
-mieheni. "Minkä nuorena oppii, sen vanhana muistaa!" sanoi rouva
-Krause. "Olisivathan lapset saaneet näytellä 'Lumiprinsessaa' tai
-'Peukalopoikaa' tai jotakin senlaatuista", sanoin minä; "kun heille
-juuri tuommoisen tyhmyyden pitikin sattua käsiin, kuin tuo kirja."
-
-Eno Fritzin mielestä olisi meidän pitänyt antaa ilveilyn mennä menojaan
-loppuun, se muka olisi ollut parasta, se ei olisi herättänyt niin
-suurta huomiota. Vaan minä hänelle puhuin suuni puhtaaksi, sillä eno
-Fritz on minun nuorin veljeni. Hänen kelvoton teaatterinsa se oli
-kaikkeen syynä, toruin minä. Hän kuitenkin työnsi syyn kirjansitojan
-niskoille ja toht. Sperenziuksen vai mikä hänen nimensä on. Koko ilta
-se kuitenkin turmeltui.
-
-Nyt minä kysyn, herra toimittaja, eikö ole perin väärin, että
-tehtailijat ja kauppiaat tuolla viattomalla ilmoituksella "lasten
-teaattereille soviteltu" myöskentelevät kirjasia, jotka soveltuvat yhtä
-vähän lapsille kuin nyrkinisku vasten silmää? Missä on terveyspoliisi
-tarkastamaan ja estämään henkisen ravinnon väärennystä?
-
-Syntymäpäivästä nyt ei enää mitään iloa ollut -- olihan syytä
-Heimreichin rouvassakin -- mutta sen verran minä onnettomuudesta opin,
-että täst'edes minä ja mieheni valitsemme tyttöjemme lukemiset. Heidän
-nuoruutensa paratiisiin ei enää pääse semmoinen myrkkykäärme hiipimään.
-Krauset ajattelevat ihan samoin kuin minäkin ja ehkäpä myöskin moni
-muu perhe, kun kuulevat, miten minulle kävi. Te ette ole äiti niinkuin
-minä, mutta toivoakseni te minua tässä asiassa autatte.
-
-                 Kunnioituksella
-    _Vilhelmiina Buchholz_, omaa sukua Fabian.
-
-Kirjan lähetän mukaan. Siitä näette, ett'en minä vielä ole
-maininnutkaan pahimpia paikkoja.
-
-
-
-
-Musiikillinen vävynpyynti.
-
-
-Te olitte silloin niin ystävällinen, että painatitte sen kelvottoman
-jutun, joka minun Emmini syntymäpäivänä tapahtui, kun lapset
-näyttelivät sitä vanhaa hirveätä ilveilyä nukketeaatterissaan ja minä
-riitauduin Heimreichin rouvan kanssa. Hän ei ole siitä asti kertaakaan
-käynyt meillä, ja Krausen rouvakin, hyvin ymmärtäväinen vaimo, sanoo
-olevan minun puoleltani liikaa alentautumista, jos minä astuisin ensi
-askeleen.
-
-Mutta nyt minun on kerrottava teille, miten äärettömästi minä äskettäin
-hämmästyin. Minä istun noin vaan enkä ajattele niin mitään, kun
-ovella soitetaan ja postimies tuopi minulle rahalipun. Ensin minä
-en sitä ollut lainkaan uskoa, mutta täytyihän minun kuitata, ja hän
-luki minulle kultakolikot pöydälle. Se oli maksu siitä, mitä teille
-kirjoitin; ei, sitä en todellakaan odottanut, ja vielä niin paljo,
-minä olin ihan hämmästyksissäni ja aloin itkeä ja lapset myöskin. Raha
-oli pöydällä, minä ajattelin sen katoavan näkyvistäni, jos siihen
-käsin koskin, ja olisinpa luullut postimiestä jonkun lumotarinan
-kummitukseksi, ell'ei hän olisi niin pahasti liannut salin lattiata.
-
-Mieheni sanoi: "Minähän saatan ihan ylpeillä sinusta, Vilhelmiina, tuon
-sinä olet ansainnut kirjailulla." -- "Kaarle", sanoin minä, "olenpa
-minä välistä ollut liian kiivas sinulle, se ei ole enää tapahtuva,
-ei, ei millään tavalla." Hän syleili minua ja suuteli ja minun täytyi
-taaskin ruveta itkemään. Emmi ja Betti kiertyivät minuun kiinni, kun
-näkivät, ett'en minä vieläkään jaksanut rauhoittua, ja pyyhkivät hekin
-silmiänsä. "Kas niin, jätetään jo, lapset", lepyttelin minä heitä,
-"tämähän on vain iloa. Jospa vain Heimreichin rouva tämän näkisi, niin
-sepä vasta häntä suututtaisi!"
-
-"Mitä aiot nyt rahalla tehdä?" kysyi mieheni. -- "Sen minä säilytän
-ikuiseksi muistoksi", vastasin minä, "taikkapa ehkä ostan sillä
-itselleni uuden hatun, kun vanha ei enää ole vähääkään nykyisen
-muodin mukainen. Krausen rouvakin on äsken juuri hankkinut itselleen
-uuden." -- Lapsetkin arvelivat sitä keinoa paraimmaksi kaikista.
-Niinpä minä taivuin heidän pyyntöönsä, ja kolmen kesken läksimme
-sitte muotikauppaan. Mutta kun siitä rahasta vielä jäi jokseenkin
-paljo, jonka postimies toi, niin sanoin minä: "Nyt me sillä
-hankimme itsellemme vähän hauskuutta. Tänä iltana menemme Bilsen
-konserttisaliin; minä panen uuden hatun päähäni ja pappa tulee sitte
-meitä noutamaan."
-
-Lasten riemu oli ääretön, ja kun nyt kerran olimme kävelyllä,
-poikkesimme kondiittoriin, otimme suklaata leivoksien kanssa sekä vähän
-nakertelemista päälle. Se oli erittäin hauskaa ja mukavaa.
-
-Iltasilla läksimme hyvään aikaan tielle, saadaksemme hyvät istuinpaikat
-Bilsenissä. Astuttuamme saliin näen minä siellä jo erään ystäväni
-istuvan muutaman pöydän ääressä. Me menimme luo ja tervehdimme.
-"Hyvää iltaa, rouva Bergfeldt", sanoin minä, "näkeepäs teitäkin
-vielä. Kas, miten teidän Augustanne on kasvanut siitä asti, kun häntä
-viimeksi näin!" -- Niinpä hänkin arveli, että hänen tyttärensä on
-paljon kasvanut. -- Tietysti minä heti huomasin, että vaatteetpa ne
-ainoastaan tytön suureksi tekivät; ihan viimeisen muodin mukaan liepeet
-ja pansari-liivit ja tukka otsalle kammattuna kuin Ölannin pikku
-hevosilla. Sitä minä en toki tytöilläni kärsisi, vaikka Bettille kyllä
-aivan yhtä hyvästi semmoinen puku sopisi kuin Bergfeldtin Augustalle,
-joka kyllä kävi rippikoulunsa jo kaksi vuotta sitte, mutta on vielä
-niin laiha ja hoikka, että ihan pitäisi hävettää pukea häntä kuin
-täysikasvuista ihmistä. No, kellä on niin terävät kyynyspäät, niin
-parasta onkin pitää pitkiä hihoja.
-
-Me asetuimme siihen, vaan kun Emmi aikoi käydä Augustan viereen, sanoi
-Bergfeldtin rouva tuolin jo olevan toiselle aiotun; hänen Emilinsä
-vielä oli tulematta. -- "Onhan tuossa kaksi tuolia, tottahan teidän
-Emilillenne riittänee yhdestäkin." -- Hän vastasi Emilin tuovan
-kanssansa toisenkin ystävän ja joutui ihan hämillensä. -- "Ahah",
-ajattelin minä, "tässä on jotakin tekeillä. Pidäpäs varasi!"
-
-Kohta sitte Emil tulikin ystävänsä kanssa, joka, kuten sittemmin
-tuli selville, lukee niinkuin Emilkin asessoriksi, vaikka hänellä
-vielä on pari vuotta jäljellä. Ihan niinkuin odotin, istuutui ystävä
-Augustan viereen, joka siitä punastui korviinsa asti ja sitte vielä
-neuvottomammalta näytti kuin ennen. Emil joutui siten minun Bettini
-viereen, ja niin olikin meidän pöytämme täysi.
-
-Konsertti alkoi. Tuskin ehtivät soittajat käydä käsiksi soittimiinsa,
-kun Bergfeldtin rouva otti sukanneulomuksen taskustaan ja alkoi neuloa
-niin kiireesti, kuin olisi tahtonut ansaita takaisin pääsymaksua.
-Niin kauan kun soitettiin hitaasti ja juhlallisesti, neuloi hän ihan
-rauhallisesti, mutta kun sittemmin soitettiin valssia, tarttui tahti
-hänelle sormiin ja häneltä niin paljo silmiä puikoilta putosi, että
-Augustan täytyi kaikki jälleen purkaa, mitä hän kokoon oli saanut. Nyt
-minulle myöskin selvisi, minkä tähden se sukka niin harmaalta näytti.
-
-Hyvin minä kyllä suosin kotoista ahkeruutta ja vihaan laiskuutta, mutta
-jos on henkeään sivistämässä konsertissa, niin eihän toki huomiota
-riitä kahteen paikkaan, sinfoniaan ja sukkaan. Enkä myöskään luule
-Beethovenin sovitelleen ihanoita sävelmiänsä sitä varten, että niiden
-höysteeksi pitäisi neuloa sukkaa. Ja miten suurenmoinen sellainen
-sinfonia on, kun näkee kaikki kuulijat niin syvissä ajatuksissaan
-istuvan kuin syvin kaivo eikä suinkaan heräävän todellisuuteen
-vähemmästä kuin ämpärillisestä kylmästä vedestä! Niin, se on musiikin
-voima!
-
-Välihetkinä meillä oli kyllin hauskaa. Emil ryhtyi Bettin kanssa
-laajaan keskusteluun Saksan kirjallisuudesta, ja kun Betti vasta
-äskettäin oli lukenut erään Marlittin teoksen, selvittihe hän
-oivallisesti; hänen mielestään Marlitt kuvailee luonteitansa
-erinomaisesti ja ihan oikealta hänestä näytti, että parooni ammuttiin
-ja nerokas kunnon insinööri sai kreivittären. Kun lapset jotakin
-oppivat, voivat he sitte myöskin puhua mukaan jonkun sanan.
-
-Bergfeldtin Augusta ja ylioppilas tuskin puhuivat sanaakaan, mutta
-vähä väliä katsahtivat sivulta rakastuneesti toinen toiseensa, ja ne
-katseet puhuivat kylliksi. Vaan Bergfeldt'in rouva ei ollut sitä peliä
-ollenkaan huomaavinaan, hän päinvastoin aina puhutteli ylioppilasta
-"hyväksi herra Weigeltiksi" ja kyseli, miten hän voi, mitä hänen
-vanhempansa toimittelivat ja miksi hänellä ei ollut kalvokkaita,
-jotka Augusta oli hänelle kutonut. -- "Te kaiketi tahdotte pitää
-tuota nuorukaista lämpimänä, kun hänelle lahjoittelette lämpöisiä
-kalvokkaita?" kuiskasin minä hänelle hiljaa, tarkoittamatta leikilläni
-mitään pahaa. Vaan rouva katsahti pilkallisesti minun hattuani ja
-sanoi: "Me pidämme hyödyllistä parempana kuin koreilemista ja loistoa!"
--- Minulta jäi suu kiinni. Sanoa minun uutta hattuani koreilemiseksi!
-Niin, jos minä sen olisin ottanut velaksi taikkapa edes mieheltänikään
-siihen pyytänyt rahan, se olisi ollut ihan toista. Vähän toinnuttuani
-minä vastasin: "Tietysti, jos miehen pitää _kaikki yksin_ ansaita, ei
-rouvan sovikaan viimeisintä muotia tavoitella." Hän kyllä yskän ymmärsi.
-
-Toisen osaston aikana söimme leivoksia, joita minä olin tuonut.
-Nuoret herrat sytyttivät tupakkansa, ja mitä kauniimmaksi musiikki
-tuli, sitä enemmin tunkeutuivat ylioppilas ja Bergfeldtin Augusta
-lähemmäksi toisiansa. Minä en enää sanonut niin sanaakaan, huomasin
-vain itsekseni, kun musiikki soitti eräässä hyvin tunteellisessa
-potpourrissa sävelmän: "Ah, jospa oman' oisit", että nuo kaksi istuivat
-käsi kädessä ja katsoivat silmäkkäin.
-
-Viimein loppui konsertti. Minun Kaarleni ja herra Bergfeldt odottivat
-meitä porstuassa ja me menimme kaikki ravintolaan, otimme eri
-huoneen, ollaksemme ihan häiritsemättä. Minun Kaarleni oli kertonut
-herra Bergfeldtille, mistä minun uusi hattuni oli kotoisin, ja hän
-toivotti minulle onnea ja sanoi, että minäkin nyt kuuluin Saksan
-kirjailijanaisten lukuun, johon hänen rouvansa, tietysti pelkästä hatun
-kateudesta, tokasi, että naiset, jotka istuvat kirjoituspöydän ääressä,
-eivät huoli paljon perheestään eikä taloudestaan. -- "Vai eivät?"
-vastasin minä; "ainakin pidän minä parempaa huolta tyttäristäni kuin te
-omastanne; minä en koskaan antaisi tyttäreni ruveta rakkausseikkoihin
-ylioppilaan kanssa, niinkuin teidän Augustanne." -- No, se sana tuli
-väliin kuin räjähdyskuula. -- "Mitä?" tiuskasi herra Bergfeldt, "herra
-Weigelt, ettehän toki luulle..." -- "Hyvänen aika, pappa!" vaikeroi
-Augusta. -- "Frans tarkoittaa totta", sanoi Bergfeldtin rouva. -- "Mikä
-Frans?" kysyi herra Bergfeldt kiivaasti. -- "Herra Weigelt, tiedän mä",
-vastasi rouva, "hän rakastaa niin sydämmestänsä Augustaa..."
-
-"Sallikaa minun sanoa yksi sana", lausui herra Bergfeldt nuorelle
-ylioppilaalle, joka nousi ylös ja todella näytti paljaalta
-valkohyytelöltä koko mies. Kaikkiansa, miten hän tutisi. Ihan kuin
-uudenaikainen sähköhelistin. Oikein hän rupesi säälittämään.
-
-"Mikä te olette?" kysyi herra Bergfeldt.
-
-"Oikeustieteen ylioppilas." -- "Missä te sitte tutustuitte minun
-tyttäreeni?" -- "Bilsen salissa." -- "Ja he rakastavat toisiaan
-niin suuresti!" sanoi äiti väliin. -- "Niin toden totta, pappa!"
-nyyhkytti Augusta. -- "Mutta te olette liian nuori naimaan eikä isä
-jätä tytärtään pitkän päälle." -- "Voi pappa, sinä muserrat minulta
-sydämmen; Frans on niin hyvä", voivotteli Augusta. -- "Tahdotko
-tehdä lapsemme onnettomaksi?" kysyi äiti. -- Ylioppilas-parka ei
-saanut sanaakaan sanotuksi, vaan seisoi herra Bergfeldtin edessä
-kuin joku pahantekijä tuomarin tutkinnossa. -- "Pidättekö huolta
-minun lapseni onnesta?" kysyi herra Bergfeldt häneltä. "Lupaatteko
-olla ahkera, suorittaa tutkintonne, elää siivosti ja tehdä minun
-lapseni... tyttöni... vanhimman tyttäreni...?" -- Hän ei voinut jatkaa
-enää. Augusta itkeä nyyhkytti melkein kuollaksensa. Ja kun äiti nyt
-sukkelasti pani molempain nuorten kädet yhteen ja sanoi: "Minä siunaan
-teitä, omat lapseni!" silloin alkoivat minunkin tyttöni yhdessä itkeä.
-Todella se olikin liikuttavaa, sillä kihosipa itsellenikin kyynel
-silmään, mutta itsekseni täytyi minun kuitenkin sanoa, että tuo kihlaus
-oli _ainakin_ liian hätäinen. Sulhasella ei vielä ole omaa leipää... ja
-tyttö sitte terävine kyynyspäineen! Kylläpä sulhanen kummastuu, kun ne
-saa joskus nähdä!
-
-Vaikka Bergfeldtin rouva äsken ei ollut juuri kohtelias minulle,
-toivotin hänelle kuitenkin onnea ja sanoin toivovani, ett'ei hänen
-tarvitsisi katua lapsensa kihlaamista niin aikaisin ja niin nuorelle
-miehelle. Hänen nuoruutensa näkyi heti kasvojen näppylöistä ja
-joistakuista parranhaituvista; minä en hänestä suinkaan olisi huolinut
-vävykseni, sillä _jotain_ arvoa panen minä toki näköönkin. Mitäs varten
-minä muuten olisin uuden hatun ostanut?
-
-Niinpä vietimme sitte kihlajaiset kaikessa hiljaisuudessa ja lupasimme
-myöskin olla asiasta ihan hiiskahtamatta, kunnes sulhanen saisi
-suoritetuksi asessorin-tutkintonsa. Ikäänkuin kihlauksen muka saisi
-salassa pidetyksi! Seuraavana päivänä sen tietää pesumatami ja viikon
-kuluttua kaikki tuttavat; sen minä hyvin tunnen, koska minulle
-itselleni niin kävi, kun minä jouduin kihloihin Kaarlelle ja isä tahtoi
-pitää asiaa vielä salassa. Äiti ei osannut olla vaiti.
-
-Herra Bergfeldt oli äänettömämpi kuin tavallisesti ja istui koko ajan,
-leipäpalasia sormissaan pyöritellen, jota vastoin rouva koetti näyttää
-oikein loistavan ja autuaan iloiselta. Enhän minä tahdo sitä kieltää,
-pitäähän äsken kihlatun tyttären täyttää äitinsä mieli ylpeydellä ja
-tyytyväisyydellä, mutta ainoastaan silloin, kun sulhasesta voi edes
-vähänkään kerskata ja kun sulhanen tulee itsestään rakkauden suloisesta
-voimasta eikä ikäänkuin tukasta vetämällä.
-
-Herra Bergfeldtin harvapuheisuuden tähden me emme siellä istuntoa kovin
-pitkälle jatkaneet. Kotimatkalla kysyin minä Kaarlelta, huomasiko hän,
-että sulhanen näytti vähän nololta, niinkuin olisi koko kihlaus tullut
-hänelle ihan odottamatta? Kaarle sanoi koko nuorukaista tyhmeliiniksi,
-muutenhan hän ei olisi antanut itseään niin äkisti hämmästyttää,
-sillä tarkoin katsoen oli äiti puuhannut koko tuon kihlauksen, hän ei
-muka käy musiikin tähden Bilsen salissa, vaan suoraan puhuen tyttöään
-näyttelemässä. Hän sanoi myöskin, ett'ei hänestä olisi hyvälle, jos
-minä kävelisin tyttöjemme kanssa ilman häntä.
-
-Siihen minä vastasin, että _minuun_ hän kyllä saa luottaa ja että
-minä olen pitävä huolen, ett'eivät meidän lapsemme pääse _semmoisia_
-liittoja tekemään; _minä_ toki osaan karkoittaa semmoiset nuoret
-herrat, joilla ei ole varmaa tulevaisuuden pohjaa. Niinpä syntyi sana
-sanasta, eikä siitä ennen tullut rauhaa, kuin Kaarle jäi vaiti. Niin
-hän aina tekee, milloin emme ole yksimieliset, ja siitä minä olen
-vielä enemmin pahoillani, kun en silloin tiedä, mitä hän itseksensä
-ajattelee. Vaikeapa onkin monesti tulla toimeen miesten kanssa.
-
-Kotiin päästyämme kysyi Betti, milloin me uudestaan lähdemme
-konserttiin, johon pappa sanoi pitkältä aikaa kuluvan. Betti tuli
-pahoilleen ja änkytti luvanneensa Bergfeldtin Emilille tulevansa
-Bilseniin taas ensi torstaina.
-
-Hyvänen, miten minä siitä peljästyin! Mutta nyt minä rupesin puhumaan,
-ja osansa siitä saivat sekä mieheni että lapset, Kaarle sentähden,
-ett'ei hän heti lähtenyt mukaan, Betti, kun oli tehnyt sopimuksia
-Emilin kanssa, ja Emmi, koska hänen kuitenkin olisi pitänyt näkemän,
-miten Betti ja Emil keskenään puhelivat. Eipä ollut ollenkaan hauskaa,
-kun päivä, joka alkoi niin iloisesti; päättyi moisiin huoliin ja
-ikävyyksiin.
-
-Jäätyämme kahden kesken Kaarleni kanssa sanoin minä: "Meidän _täytyy_
-pitää tytöstä vaari, eiväthän toki semmoiset kihlaukset kuin tuo
-tämänpäiväinen voi _meille_ sopia!" -- Kaarle arveli, että jos äidit
-olisivat järkevät, niin ei mitään tyhmyyksiä tapahtuisi, vaikka nuoret
-miehet olisivat kuinka rakastettavat ja musiikki kuinka hempeätunteinen
-hyvänsä. -- Olisipa minusta hauska tietää, mitä miehet semmoisista
-asioista käsittävät.
-
-Kahden vuoden kuluttua saattaa Bergfeldtin Emil ehkä olla jo asessorina
-ja Betti on kuitenkin kymmenen vertaa sievempi kuin teräväluinen
-Augusta, joka nyt jo on morsian. Ja mitä musiikkiin kuuluu, niin
-soittivat ne Bilsenissä todellakin erinomaisesti, patarummuttaja tuo
-vain jyskytti vähän liiaksi, kuin olisi tahtonut saada rumpunsa halki.
-Miksipä ei käytäisi vähän useammin konsertissa? Eikä tuota käy myöskään
-kieltää, että Emil on kaunis poika ja varsinkin hän olisi muhkea
-vääpeli, ehkä luutnanttikin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kului pitkä aika kuulumatta mitään rouva Buchholzilta. Sillä välin
-tuli kesä 1879 suurine näyttelyineen, jota berliiniläiset ilolla ja
-ylpeydellä muistelevat, ja niiden yhdeksänsadan yhdeksänkymmenen
-ja yhdeksän katselijan joukossa, jotka edestakaisin kuljeksivat
-näyttelypalatsissa ja puistossa sen ympärillä, oli myöskin Buchholzin
-perhe, kuten huomaamme rouva Vilhelmiinan kirjeestä, jossa hän myöskin
-selittää, miksi hän niin kauan oli vaiti ollut.
-
-
-
-
-Näyttelyssä.
-
-
-Te olette kaiketi jo monestikin ajatelleet, mitenkähän oikeastaan on,
-kun ei Buchholzin rouvasta mitään kuulu, vaikka hän muuten välistä
-kynää käyttää. Mutta voitteko te kirjoittaa, jos teillä on niin kova
-sappitauti, että teidän täytyy turvautua lääkärin apuun, ja sitte
-ajatte kartiineja ylös pannessanne sormeenne neulan, niinkuin ei
-olisikaan mitään tuntoa eikä hermoja? -- Eipäs, silloin ette tekään
-kirjoittaisi.
-
-Nyt te varmaankin kysytte, mitenkä niin hiljainen ja kärsivällinen
-olento kuin minä on ollenkaan voinut saada sappitautia. Vaan minäpä
-puolestani tahtoisin nähdä, ken se voisi pysyä levollisena, jos hänelle
-tapahtuisi mitä minulle.
-
-Ja mitä minä sitte olin tehnyt? En mitään, en niin mitään. Minä
-vain olin sanonut, että Bergfeldtin rouva oli pyydellyt tyttärensä
-verkkoihin sitä nuorta ylioppilasta, ja tuo viaton puhe oli kerrottu
-hänelle. En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut, sillä olihan se
-puhdas tosi. Sepä kuitenkin hirveästi suututti Bergfeldtin rouvaa, niin
-että hän kirjoitti minulle halpamaisen kirjeen, sanoen tietävänsä, jos
-vain tahtoisi, kertoa minun Kaarlestani asioita, jotka ihmisiä _hyvin_
-huvittaisivat. Minä näytin kirjeen miehelleni ja sanoin: "Kaarle,
-luepas, mitä tuo eukko on kirjoittanut, ja mene sitte heti raastupaan
-panemaan kanteesen!"
-
-Minun Kaarleni luki kirjeen ja vastasi vitkastellen, ett'ei hän
-siinä huomannut mitään aihetta lailliseen syytökseen. -- Minusta
-tuntui, kuin ukkonen minuun olisi iskenyt! Minä vaivuin menehtyneenä
-silkkipäällys-sohvallemme ja toruin: "Sinä siis tunnet itsesi
-syylliseksi, entinen elämäsi on hirmuinen salaisuus, tuo kelvoton vaimo
-on oikeassa. Voi, Kaarle!" -- Hän koetti itseään puolustella, sanoen
-Bergfeldtin rouvan ainoastaan kostonhimosta viskanneen naurettavan
-uhkauksen, mutta se minua vain puolittain rauhoitti; sillä jospa hän
-kuitenkin tiesi jotain? Ja jos Kaarlen omatunto olisi ihan puhdas,
-niin hän heti toimittaisi tuolle rouvalle keräjäasian niskoillensa.
-Huomasinhan minä selvästi, että Kaarle oli hämillään. Samassa tulivat
-lapset sisään, tuoden suuren kattilan ja vaatenuorat, jotka olin
-lainannut Bergfeldtin rouvalle ja jotka hän nyt pilkallisesti lähetti
-takaisin. Sitä paitsi oli hän käskenyt sanomaan, että kattilasta oli
-toinen korva jo ollut poikki, kun hän astian sai. Mutta se oli kelvoton
-valhe ja se ilkeys minut nyt ihan raukasi.
-
-Sillä tavalla minä sappitautiin takerruin. Jos Bergfeldtin rouva voi
-Luojansa edessä vastata, että hän minua niin kohteli, niin hyvä se on;
-mutta minä kuitenkin toivon, ett'emme missään sattuisi kahden kesken.
-Silloin minä puhuisin hänelle suuni puhtaaksi. Minun talossani on toki
-kaikki ehyttä ja kunnollista.
-
-Kun siitä aloin vähän parata eikä ihoni enää ollut niin inhottavan
-keltainen, jommoiseksi suuttumukseni sen oli tehnyt, sanoi Kaarle:
-"Vilhelmiina, kuinkahan olisi, jos itseäsi vähän huvittelisit? Emmekö
-lähde kaikki yhdessä näyttelyä katsomaan, sinä ja minä ja lapset;
-en minä parista groshenista lukua pidä, kun saamme iloita sinun
-paranemisestasi." -- Ensin minä hyvin ihastuin ehdotuksesta, mutta
-sitte minulle heti johtui mieleen, ett'eiköhän Kaarlen ystävällisyys
-minua kohtaan vain johtunut jostakin salaisesta syyllisyyden tunnosta,
-jota tuo Bergfeldtin rouvan äskeinen kirje oli virkistänyt. En minä
-kuitenkaan virkkanut mitään tunteistani, vaan taivuin mielelläni
-hänen tahtoonsa. Lapset olivat juuri saaneet uudet kesäpukunsa ja
-koska Kaarle jo oli melkein varmasti luvannut minulle uusmuotisen
-japanilaisen saalin, niin mikäpä sitte olisikaan estänyt hänen aikeensa
-toimeenpanoa. Vaan jospa olisin tiennyt, mitä minulle oli tänä päivänä
-tapahtuva, niin olisinpa toki jäänyt kauniisti kotiin.
-
-Minä en huoli teitä väsyttää näyttelyn kertomisella, sillä siihen
-toki tarvittaisiinkin asiantuntijan kykyä; sen verran minä vain
-huomautan, että koko laitos mahtavasti vaikutti niin minuun kuin
-lapsiinkin. Kaarle oli siellä jo useammin käynyt ja näytti sentähden
-karaistuneemmalta kaikkea sekä yleistä että yksityistä kauneutta
-kohtaan.
-
-Kun sinä päivänä juuri oli hyvin kuuma, kehoitti Kaarle ensin ottamaan
-pienoista sydämmen vahvistusta Moabitin olutanniskelusta, emmekä me
-tuota vastustaneetkaan. Kaarle meni heti paksun baijerilaisen luo,
-joka laski juomaa jättiläistynnyristä, tuodakseen itse oluen. Minä
-jo ajattelin itsekseni, onpa minun Kaarleni kuitenkin aika hieno
-ja kohtelias, oikein kelpo puoliso, vaan samassa satuin silmäämään
-kirjavaa naamushuvi-pukuista myncheniläistä oluvela-tyttöä, joka
-hänelle antoi rahaa takaisin niin ystävällisesti hymyillen. Se hymy
-oli pistos minun sydämmeeni, mutta pysyin minä kuitenkin rauhallisena.
-Itsekseni minä sentään päätin, ett'en enää koskaan laske Kaarlea
-yksinään näyttelyyn. Sen lupasin lujasti ja juhlallisesti.
-
-Tietysti ei ihmetytä ollenkaan, että olut minusta semmoisessa paikassa
-maistui koiruoholta. Minä en sitä voinut juoda, vaan annoin lapsille,
-ett'ei se hukkaan jäisi.
-
-Kaarle kysyi: "Eikö sinusta olut maistu, Vilhelmiina? Koetammeko
-jotakin keveämpää?" -- "Minusta on täällä liiaksi päiväpaistetta",
-vastasin minä tyttöön katsahtaen, mutta Kaarle ei sitä ymmärtänyt
-taikka ei tahtonut ymmärtää. -- "No niin", sanoi hän, "sitte menemme
-böömiläistaloon." -- Minä olin iloinen, kun vain sieltä pois pääsin,
-ja me läksimme böömiläiseen anniskeluun. Suureksi iloksemme tapasimme
-siellä sekä eno Fritzin että myöskin tohtori Wrenzchenin, joka
-minua hoiteli silloin, kun Bergfeldtin rouvan kirje minut syöksi
-tautivuoteelle. Yhtymys oli hyvin ystävällinen, sillä tohtori on
-sairaasta aina jonkinlainen yliluonnollinen olento, oikea lohdutuksen
-enkeli, varsinkin jos hän hempeästi ja hyvästi hoitelee ja osaa
-kärsiväistä kanssaihmistänsä ilahuttaa sievällä leikillä. No, kohtapa
-alkoikin miellyttävä puhelu. Ainoastaan minun Kaarleni ja eno Fritz
-rupesivat kiistelemään, mikä olut on parasta, koska mieheni sanoi
-minulle Böömin oluen paremmin sopivan suuhun kuin Moabitin. Mutta
-mitäpä hän tiesi sisällisistä syistä!
-
-Toisella oli toinen, toisella toinen mieli, ja kun he nyt eivät
-sopineet, oli eno Fritz niin jumalaton, että ehdotti olutvetoa, johon
-minun Kaarleni suostui, vaikka minä kyllä koetin paljonsanovasti rykiä,
-ja tohtori erotti kädet. Kun minä huomautin, että olipa jo aika nähdä
-jotain näyttelystäkin, sanoi Kaarle, että hänen toki piti koettaa
-olutta, saadakseen vedon ratkaistuksi; minä kyllä muka voin lähteä
-yksin lasten kanssa. Kello 5 aikaan hän ja eno Fritz lupasivat odottaa
-meitä muinaissaksalaisessa viinituvassa. Tohtori tarjoutui meitä
-saattamaan, koska hän juuri käytti lihavuutensa tähden kotilääkkeitä
-ja hänen sentähden täytyi, kuten hän leikillisesti sanoi, välttää
-olutmatkoja. Minun mieheni oli niin viattoman näköinen, kuin olisi
-vasta eilen ripille päässyt.
-
-Minä kyllä ymmärsin oman Kaarleni; mutta hillitsin mieleni, sillä en
-toki tahtonut näyttää tohtorille, miten meidän avio-onneemme ilmestyi
-rakoja, niin että se oli jo melkein kukistumaisillaan; ja sentähden
-minä en sitä tahtonut näyttää tohtorille, että Betti suosii tohtoria,
-eikä tuo Bergfeldtin Emil ole mikään meille sopiva vävynehdokas. Kirje
-ja särjetty kattila erottavat meidät ainiaaksi siitä perheestä. Sitä
-paitsi on tohtori sukulaisena hyvin mukava apu, sillä hänhän ei toki
-viitsi omaisillensa heti panna jokaista pikku asiaa rätinkiin. Minä
-vielä vain pyysin miestäni: "Kaarle, pysyhän yhdessä juomassa käsin,
-kun tiedät, ett'ei monen seoitus sinulle tee hyvää!"
-
-Tohtori saattoi meitä nyt läpi näyttelyn. Merkillistä oli todellakin,
-miten hän osasi selittää kaikki ja niin opettavaisesti. Betti ei ollut
-lainkaan selvitä hämmästyksestään, niin että minun useammasti kuin
-kerran täytyi kuiskata hänelle: "Älähän tuota noin suutasi ammottele,
-se näyttää liian tyhmältä." -- Huoneiden sisustuksesta huomautin,
-ett'ei keskisäätyläisten kannata semmoisia laitoksia hankkia, johon
-tohtori vastasi: "Tilaa ompi töllisessäin riittävästi rakkaille." --
-"Kuuletko, Betti", virkoin minä, "miten oivallisesti tohtori ajattelee
-elämästä!" Mutta sanomatta mitään nerokasta vastaan (vaikka hän itse
-kuitenkin pitää Gartenlaubea), paukautti Betti vain äkisti kiinni
-suunsa, joka oli taaskin ollut auki, sillä hän peljästyi, luullen minun
-nytkin antavan hänelle äitillistä varoitusta. "Betti on ihan kiintynyt
-näihin ihmishengen tuotteihin teollisuuden ja ammatin alalla", sanoin
-minä taitavasti, "sentähden häneltä jäivät huomaamatta teidän hyvää
-tarkoittavat sananne, hyvä tohtori."
-
-"Oh, olkaa huoletta, ei siitä mitään", sanoi hän rakastettavasti, kuten
-ainakin, "sehän on vain ulkonaista." -- Minä löin häntä käsivarteen
-keveästi viuhkallani, jota samalla sopii käyttää päivänvarjona, ja
-sanoin: "Ihan oikein, pääasiahan onkin sielujen yhtäläisyys." --
-Silloin hän katsahti minuun vähän syrjään ja räpäytti toista silmäänsä;
-minä olin juuri sanomaisillani, minkä verran Betti saa myötäjäisiksi ja
-että meillä sitä paitsi on perintötäti Bytzowissa; vaan silloin Emmi
-yht'äkkiä huudahti: "Ai, mamma, katsos, mites kirkas tuo kylpyamme on,
-ja kun siinä on oikeaa vettäkin!"
-
-Vaikka lapsi on omaa lihaani ja vertani, olin vähällä satuttaa käteni
-häneen, kun hän tyhmällä huudahtuksellaan niin äkisti keskeytti puheen,
-josta hänen sisarensa onni riippui. Miten kaunista olisi ollut, jos
-tohtori ja Betti olisivat olleet näyttelystä lähteissään salakihloissa
-ja miten se olisi harmittanut Bergfeldtin rouvaa! Sillä jos vaakaan
-panee toiselle puolelle valmiin lääkärin, jolla on paljo sairaita, niin
-keveäksipä huomataan nälkäinen ylioppilas toisella laudalla. Nyt oli
-kuitenkin puhelu kerran katkennut eikä sitä ollut helppo enää saada
-liittymään, sillä kylpyammeen rinnallahan on toki kovin sopimatonta
-puhella sydämmen asioista; ainakin se loukkaa minun tunteitani. Sopiva
-tilaisuus oli pois puhallettu; enkähän minä voi uudestaan tulla
-kipeäksi, tohtoria meille saadakseni, ja ilman syyttä hän tietysti ei
-tule. No, vielä minä kuitenkin luotin kotimatkaan.
-
-Tohtori katsoi kelloaan ja sanoi jo pitävän lähteä viinitupaan, jossa
-tapaisimme minun mieheni ja eno Fritzin, ja me läksimme. Kylpyammeesen
-minä vielä viskasin jäähyväis-silmäyksen, josta siihen olisi suuri
-kuhmu tullut, jos se vain olisi ollut kohtuullisen paksusta levystä
-tehty. Siihen ammeesen se tavallansa minun vanhimman lapseni onni
-hukkui.
-
-Meidän oli astuminen näyttelyn väkijuoma-osaston läpi, jossa
-näytteillepanijat hartaimmasti pyysivät meitä maistelemaan (tietysti
-maksutta) heidän tavaroitansa, ja todella tohtori houkuttelikin meidät
-ottamaan pikku lasin naisten likööriä. Juuri kun olen kiitellen
-lausumassa mieltymystäni tähän mukavuuteen ja kohteliaisuuteen, näen
-Kaarleni maistelevan monenlaisia viinoja. Minä menen luo ja sanon:
-"Kaarle, tällä tavallako sitä odotellaan meitä?" -- "No niin", sanoi
-hän nauraen, "Moabitin olut se kuitenkin on parasta." -- "Olitko taas
-siellä?" -- "Olin, enkeliseni", sanoi hän, nipistäen minua poskesta.
--- "Kaarle", sanoin minä ankarasti, "sinä olet juonut liian paljon
-sekaisin!" -- "En läheskään kylliksi!" vastasi hän tyytyväisesti. --
-"Missä on eno Fritz?" -- "Hän on moinen oksetuspulveri, minusta nähden
-hän menköön vaikka maaluuttamaan itseänsä!"
-
-"Tohtori", sanoin minä, "ottakaa miestäni käsivarresta, ett'eivät
-lapset mitään huomaa; hänellä nyt on kerran niin huono vatsa." --
-"Ulkonaistahan se vain on", sanoi tohtori, otti Kaarlea käsivarresta ja
-veti hänet pois.
-
-Hyvin miellyttävästi tohtori teki, kun piti minun miehestäni niin
-suurta huolta ja käänsi hänen huomionsa näyttelyesineihin, vaikka
-Kaarle lakkaamatta pyrki liköörien luo, kun ei vielä muka ollut
-maistellut kaikkia lajeja. Mutta tohtori piti hänestä lujasti kiinni,
-ja kun me juuri olimme kirurgian osastossa ihan likööri-osaston
-vieressä, selitteli hän miehelleni, mihin noita kaikkia veitsiä ja
-sahoja, rasseja ja penselejä käytettiin, ja näytteli teennäisiä käsiä
-ja jalkoja. "Miten paljo kurjuutta onkaan maailmassa", sanoi minun
-Kaarleni; "voi niitä onnettomia ihmisiä! O lapset, kiittäkää Luojaanne,
-että teillä on terveet jäsenet! Voi onnetonta, kärsivää ihmiskuntaa
-ja niin suurta kurjuutta!" Enempää hän ei ehtinyt puhua, sillä juuri
-silloin soitti joku uruilla viereisessä huoneessa "On Herran päivä
-nyt!" Se oli liiaksi. Liikutus valtasi Kaarlen niin perin, että hän
-alkoi nyyhkien itkeä ja aina välistä kehoitteli: "Lapset, kiittäkää
-Luojaanne; niin, kaikkienhan meidän tulee kiittää." Ja hän vaipui
-tuolille ja itki niin katkerasti.
-
-Kun lapset sen näkivät ja kuulivat, peljästyivät he ihan. "Hyvänen
-aika, mikä papalle tuli?" päivitteli Emmi. "Voi pappa, hyvä pappa",
-vaikeroi Betti. Ihmisiä jo kokoutui meidän luo piiriin, ja joukossa
--- jo luulin taivaan putoavan -- olivat myöskin Bergfeldtin rouva
-ja Augusta laihan ylioppilas-vetelyksensä kanssa. -- "Lapset",
-neuvoin minä, "asettukaa isän eteen; ei tämä ole mikään katseltava
-tunnottomille ja sivistymättömille ihmisille!"
-
-"Hyvä herrasväki, olkaa hyvät ja hajotkaa vain", sanoi tohtori; "Herra
-rupesi vähän voimaan pahoin kuumuudesta; kyllä hän kohta virkistyy."
-Ihmiset läksivätkin pois, ainoastaan Bergfeldtin rouva jäi vielä
-istumaan. "Vai kuumuudesta!" epäili hän, "ei ole kaiketi saanut
-mitään kunnollista syödä, sillä kun rouva kirjailee, täytyy miehen
-tietysti nähdä nälkää. Tulkaa, Augusta ja Frans, me saamme illalliseksi
-kananpoika-paistia ja parsaheinää." -- Minä en kyennyt mitään sanomaan.
-Bergfeldtissä parsaa! Jopa kaikkia; ensimäisenä pääsiäispäivänä ehkä
-pari parsan näköistä sopassa, mutta ei toki muuten! Vai parsaa! Olisin
-mielelläni työntänyt hänelle kurkkuun suuren cyankali-möhkäleen,
-jota äsken olimme juuri ihmetelleet, koska sillä kyllä olisi voinut
-myrkyttää kaikki ihmiset, mitä osoitekalenterissa on, vieläpä
-joitakuita lisäksikin. Urut yhä soivat ja minun Kaarleni surkutteli
-kärsivän ihmiskunnan kurjuutta.
-
-Kun hän vähän rauhoittui, läksin minä hänen kanssansa kotiin; lapset
-jäivät vielä tohtorin kanssa konserttiin. Ensin minä en ollut huolia
-hänestä lapsieni ritariksi, niinkuin hän tarjoutui, vaan taivuin
-viimein, varsinkin kun minusta tohtori näytti niin paljonsanovasti
-räpyttävän silmäänsä.
-
-Kotona minä ryhdyin miestäni oikein opastamaan, ja kyllä hän perin
-nöyrtyi. "Rakas Vilhelmiina, minä en enää koskaan maista likööriä."
--- "Etkä anna itseäsi eno Fritzin houkutella paljon oluen juontiin?"
--- "En." -- "Etkä mielistele enää baijerilaista kellarityttöä?" --
-"Mutta Miinaseni." -- "Etkä ketään muutakaan tyttöä?" -- "No, olehan
-jo!" -- "Vaan menet poliisiin ja syytät Bergfeldtin rouvaa törkeästä
-panettelusta?" -- "Kaikki, Miinaseni, paitsi en sitä." -- "Annatko
-sitte tuon käärmeen loukata omaa puolisoasi!" -- "Minä en voi enkä
-uskalla syyttää häntä!" -- "Tässä on jotakin merrassa. Kaarle,
-tunnusta, taikka panet alttiiksi minun ja lasten onnen. Mitä se
-Bergfeldtin rouva tietää sinusta?"
-
-Saatuani hänet oikein pehmeäksi, tunnusti hän kaikki. Monta vuotta
-sitte, kun hän vielä oli nuori ja vallaton, olivat hän ja herra
-Bergfeldt pitäneet nimipäivää ja yöllä joutuneet riitaan poliisimiehen
-kanssa, joka oli heidät molemmat pistänyt putkaan; ja kun se
-onnettomuudeksi oli lauantai-ilta, oli heidän täytynyt olla siellä
-maanantaiaamuun asti. Sen tiesi Bergfeldtin rouva ja luuli nyt sillä
-saavansa aikaan eripuraisuutta. -- "Eihän tuo mitään merkitse, Kaarle",
-sanoin minä, "sillä tarvitaanpa vähän rohkeutta yövartiain kanssa
-riitelemiseen, ja rohkeutta sinulla on aina ollut. Tuotahan sinä
-vain et voi kestää monenlaista juomista sekaisin." -- Kaarle lupasi
-täst'edes olla varovainen, ja mikäli minä häntä tunnen, niin hän kyllä
-sanansa pitääkin.
-
-Nyt minä toimitin hänelle kupin hyvää kahvia ja päätin unhottaa kaikki,
-vieläpä myöskin olla oikein lempeä hänelle, sillä hänhän oli kuitenkin
-vain viaton houkuteltu. Hän puolestaan kiitti kahvia ja sanoi sen
-tekevän hyvää, koska hän todellakin nyt voi vähän huononlaisesti.
-
-Lapset tulivat kotiin vasta sitte, kun jo Kaarle oli nukkumassa, sillä
-hän kävikin levolle paljon aikaisemmin kuin tavallisesti.
-
-"No", kysyin minä "oliko teillä kyllin hauskaa?" -- "Oli", sanoi Emmi,
-"ja tohtori räpytti lakkaamatta toista silmäänsä." -- "Räpyttikö hän
-todellakin, Betti, rakas lapseni?" -- "Kyllä, mamma, koko illan." --
-"Ja mitä hän sanoi?" kysyin minä innokkaasti. -- "Hän sanoi varmaankin
-saaneensa ohranjyvän silmäänsä", vastasi Emmi, "hän oli tuntenut sitä
-jo aamupäivällä." -- "Vai niin", sanoin minä, "itsehän hän sen paraiten
-tiennee, hän kun on tohtori." -- Sittemmin kuulin, että eno Fritz se
-oli soittanut urkuja. Mutta kyllä hänkin sai tietää, että minä sen
-tiesin.
-
-
-
-
-Herra Buchholzin hammastauti.
-
-
-Viime viikolla vietimme hääpäiväämme -- se oli kauhein, kuin koskaan
-olen elänyt. Muuten on se päivä minusta kaikista kaunein koko vuotena,
-paljon ihanampi kuin joulu ja juhannus yhteensä, sillä se on minun
-päiväni. Voisipa kysyä, eikö se myöskin ole minun Kaarleni päivä.
-Tietysti, mutta mistä minä tiedän, olenko minä voinut tehdä hänet yhtä
-onnelliseksi, kuin hän on tehnyt minut? Minä niin toivon, mutta en voi
-ajatella, että kukaan olisi niin onnellinen kuin minä sinä päivänä,
-jolloin Kaarle antoi minulle nimensä sekä hyvän Jumalan ja kaikkein
-ihmisten edessä julkisesti ja kovasti tunnusti rakastavansa minua. Minä
-tuskin sain sanotuksi tuota pientä jaa-sanaa, kun näet kainostelin
-ihmispaljoutta, vaan kuitenkin olisin riemuissani hyppinyt kaikesta
-siitä onnesta.
-
-Kun nyt hääpäivämme lähestyy, silloin muistuu tuo ensi päivä elävästi
-mieleen, kuin olisi se eilen ollut, ja kun Kaarle minua ääneti
-syleilee ja hellästi suutelee, silloin tuntuu, kuin olisi hän vielä
-sulhaseni, myrttikimppu napinlävessä, valkoinen liina kaulassa ja tukka
-kutritettuna, vaikka hänellä nyt ainoastaan on yllä yönuttu ja pää
-näyttää vähän pörröiseltä noin aamusilla.
-
-Iltasilla on meillä silloin aina vähä vieraita, hyviä tuttuja ja
-ystäviä, ja pöytäänkin pannaan jotain erinomaisempaa. Minun Kaarleni
-ei ole mikään ruoan hyljeksijä, ja minusta tietysti onkin mieleen, kun
-ruoka hänelle maistuu. Mutta tällä kertaa hän ei maistanut juuri mitään
-ja se minua rupesi huolettamaan.
-
-"Mikä sinua vaivaa, Kaarle?" kysyin minä.
-
-"Oh, ei mikään", vastasi hän, mutta minä kuitenkin huomasin, että
-tuo oh tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Minä häneltä vielä tiukkasin
-selkoa, mutta hän ei vastannut, vaan tuli suoraan sanoen vähän ikäväksi
-minulle.
-
-Noin puoli kahden paikoilla läksivät vieraat pois. Kun jäimme
-yksiksemme, en minä voinut olla vähän nuhtelematta häntä käytöksestään.
-Siihen hän vastasi hammastansa pakottavan eikä olevansa iloitsemiseen
-halukas. Minä neuvoin häntä käärimään huivia leuoillensa, mutta hän
-vain naurahti ja arveli, ett'ei niin vähäsestä kivusta maksanut
-pauhata, kyllä se muka itsestäänkin asettuu.
-
-Mentyäni kyökkiin maksamaan apumatamille, joka aina on meillä
-juhlatiloissa, satuin sivumennen sanomaan, ett'ei mieheni voinut hyvin.
-Siihen Grunert-mummo -- se oli apumatamin nimi -- sanoi tietävänsä
-erinomaisen parannuskeinon, joka jo oli muka montakin auttanut.
-
-Miksikä tuota ei olisi kerran koettanut, kun se mummon keino oli niin
-perin huokea?
-
-Kaarle pilkkasi minua ensin, kun Grunerttia mainitsin, vaan minä
-kuitenkin vakuutin, ett'ei se ainakaan mitään vahinkoa tee. Niinpä hän
-viimein salli mummon koettaa keinoansa.
-
-Grunert tiesi puutarhassamme kasvavan seljapuita, joka olikin tarpeen
-hänen keinoonsa. Ääneti meni hän sinne, leikkasi oksan ja kaiveli
-sillä Kaarlen kipeää hammasta, kunnes siitä rupesi tulemaan verta,
-yhä vain ihan ääneti. Sitte meni hän takaisin puutarhaan, sitoi oksan
-liinaisella rihmalla entiseen paikkaansa ja kysyi, joko pakotus oli
-poissa.
-
-"Vai poissa!" vastasi Kaarle. "Tietysti nyt kaivelemisen jälkeen
-pakottaa vielä pahemmin!" - Grunert-mummo sanoi, että hänen piti vain
-odottaa, kunnes oksa jälleen kasvoi kiinni; sitte kyllä pakotus on kuin
-pois puhallettu; hän toivotti hyvää paranemista ja läksi kotiinsa.
-
-Kaarle oli hyvin suutuksissaan mummon tyhmyyksistä, varsinkin kun tuska
-oli tullut paljon pahemmaksi.
-
-Minä neuvoin häntä ottamaan suuhunsa lämmintä vettä, joka muuten onkin
-hyvin hyvä keino, ja menin kyökkiin sitä lämmittämään.
-
-"Ah, hyvä rouva", sanoi minulle kyökkipiika. "Kun minulla on
-hammastauti, otan minä sinappiviinaa ja hieron sillä poskea. Se kyllä
-vähän puree, mutta kyllä se auttaakin!" Onneksi oli hänellä sitä vielä
-tilkka tallella ja minä otin sen kiitollisesti ja riensin Kaarlen luo
-hieromaan poskea.
-
-Vaan olisinpa suonut jättäneeni sen tekemättä, sillä sinappiviina puri
-aika lailla, ja Kaarle sanoi minun panneen hänelle helvetin tulta
-kasvoihin. Poski punastui, että näytti keitetyltä ravulta, ja paisui
-nyt oikein paksuksi. Nyt Kaarlen kuitenkin täytyi sitoa huivi päähänsä,
-jonkahan hän jo olisi saattanut heti tehdä, jos olisi totellut minun
-neuvoani. Mutta miehet ne ovat aina itsepäiset, milloin heidän hyväänsä
-tarkoitetaan.
-
-Grunert-mummon ja sinappiviinan puuhassa oli kello ehtinyt noin kolmen
-paikoille ja me kävimme levolle.
-
-Enpä minä voi sanoa sitä yötä hauskaksi, sillä Kaarle ei nukkunut
-melkein ollenkaan, vaan kaivoi lakkaamatta päätänsä alusiin. Aamusilla
-näytti, kuin olisi hän siinä perin tyhmästi tehnyt.
-
-Noin kahdeksan paikoilla nukkui hän ja minä jo toivoin kaikki hyvin
-menneen ohitse. -- Kymmenen aikaan tuli poliisiluutnantin rouva vielä
-myöhäiselle onnentoivottelulle; hän surkutteli sydämmensä pohjasta
-minun Kaarleani ja sanoi, ett'ei mikään ole hammastaudille niin hyvä
-kuin oikea kiinalainen po-ho-neste. Me lähetimme piian juoksemaan ja
-kohta hän toi nestepullon.
-
-Kaarlella oli taas hirmuinen tuska. Minä näytin po-ho-pulloa, mutta hän
-ei tahtonut huolia mistään semmoisesta.
-
-"Kaarle", sanoin minä, "sehän ihan loukkaisi poliisiluutnantin rouvaa,
-jos et tätä kallista lääkettä käyttäisi!" Kaarle vastusteli ja oli
-äreä, mutta kun kiinalaiset kuitenkin monessa asiassa ovat meitä
-viisaammat, niin taipui hän viimein, ja minä painoin nesteessä hyvin
-kastellun pumpulitukun hänelle hampaasen.
-
-Hän aivasteli ja sylki hirveästi, mutta tuska poistui. Kyyneleet
-nousi hänelle silmiin tuosta nesteestä, mutta hän hymyili kuitenkin,
-mikäli paisuneella poskella oli mahdollista. Kunnon Kaarle! Miten
-kiitolliset meidän tuli olla poliisiluutnantin rouvalle, kukapa sitä
-osasi kuvaillakaan! Me saatoimme häntä aina pihalle asti. -- Vaan
-kun palasimme ylös, kuulin kuitenkin Kaarlen jo jälleen vaikeroivan.
-Hampaan kolotus ja repiminen oli palannut monta vertaa äkäisempänä.
-
-Onnipa on, kun on kelle suotu viisaita lapsia. Minun Bettilleni johtui
-mieleen, että herra Krausella on kotonaan homoiopaattinen apteekki ja
-että hän oli jo monta kipua silmänräpäyksessä parantanut. Niinpä hän
-heti juoksi herra Krausea meille kutsumaan.
-
-Herra Krause on opettaja, niin tottahan semmoisiin ihmisiin pitää
-luottaa, jotka tietävät todellakin kaikki, sillä hehän ne panevat
-kaikelle tiedolle ja taidolle pohjan. Varsinkin on herra Krause
-tavattoman pitkälle päässyt tieteessä ja sivistyksessä, eikä hän luota
-vähääkään lääkäreihin. Minäkin, kuten jo on sanottu, enemmin suosin
-kotilääkkeitä.
-
-Herra Krause tuli kohta apteekkinensa ja lääkekirjoineen; olihan nyt
-kärsivää kanssaihmistänsä autettava ja todellista inhimillisyyttä
-harjoitettava. Mieheni istui paksuposkisena sohvassa ja oli hyvin
-äreänä, vaan koska hän saattoi katsella ainoastaan toisella silmällä,
-toinen kun oli hyvin paisunut, näytti hän ikäänkuin tyytyväisesti
-silmää iskevän jollekulle.
-
-"No, hyvä herra Buchholz", kiitteli herra Krause, "aina leikillinen, se
-on hyvä se!"
-
-"Ei minun vähääkään tee mieli leikitsemään!" vastasi Kaarle
-kiukkuisesti. "Jos tahdotte tehdä minulle mieliksi, niin lähettäkää
-lääkäriä noutamaan."
-
-"Lääkäriäkö?" kummasteli herra Krause, "se toivottavasti ei ole
-tarpeen. Lääkärit eivät suinkaan tunne luonnon salaisuuksia, sillä
-sitä, jota oikeastaan tarvitaan, tautien parannusta, sitä he
-eivät suinkaan opi noista kissain teurastelemisista eikä koirain
-nylkemisistä. Ja mitä kaikkea he tunkevatkaan ihmisten kurkkuun!
-Myrkkyä ja pehmittäviä aineita, joista ikuisen kuihtumisen saa.
-Homoiopatia sen sijaan estää taudit luonnollisella tavalla."
-
-"Puupuikoilla ja sinappiviinallako?" kysyi minun mieheni.
-
-Herra Krause hymyili. "Homoiopatia parantaa ainoastaan lääkkeiden
-hengellä", selitti hän meille opettavaisesti "Ajatelkaa niin suuri
-pullo kuin kuu täynnä vettä ja siihen pantuna pisara lääkettä ja sitte
-hyvästi pudisteltuna, niin on teillä valmiina homoiopaattinen lääke."
-
-"No hyvänen aika", ihmettelin minä. "Mutta kuka sitä jaksaa kuuta
-puistella?"
-
-"Kuvaannollisestihan se vain on sanottu, hyvä rouva Buchholz", vastasi
-herra Krause. "No, nyt me ensin tutkimme tuntomerkit, löytääksemme
-oikean lääkkeen. Kaivaako hammasta?"
-
-"Ei siitä asti, kun Grunert-mummo meni matkoihinsa", vastasi Kaarle.
-
-"Siis ei kaivamista. Riehkiikö kipu oikealta vasemmalle vai vasemmalta
-oikealle?"
-
-"Paikoillaan se on ja lujasti!"
-
-"Ahah, sitte siihen sopisi hyvin Pulsatilla. Paksu poski osoittaa
-ilmanvetoa. Käytetään vuorotellen Aconittia ja Pulsatillaa."
-
-"Antakaa anteeksi, poski on paisuksissa sinappiviinasta."
-
-"Sitte pitää ensin ottaa kamferttia, ajamaan sinappimyrkkyä pois
-ruumiista", vastasi herra Krause.
-
-Nyt avasi hän kotiapteekkinsa ja antoi minun mieheni niellä kolme
-pientä valkoista palleroa. Sitte kaatoi hän muutaman pisaran jotakin
-nestettä veteen ja käski Kaarlen ottamaan sitä suun täyden joka tunti.
-Ensin kyllä tuska oli kiihtyvä, se on luonnon mukainen ensi pahennus,
-koska lääkkeen henki ja taudin henki taistelevat. Mutta sitte oli
-kipu kuin ihmeen kautta kerrassaan katoava. Muuten hän kielsi Kaarlea
-nauttimasta tupakkaa, teetä, kahvia, kaikkea hapanta, maustimia ja
-varsinkin kamomilla-teetä, josta vuosikautinen kuihtumus oli seuraava.
-Ja niin hän meni.
-
-Mieheni otti ihan kellon mukaan, mutta tuskat kiihtyivät yhä
-hirmuisemmiksi. "No, hyvä", sanoin minä, "se on se ensi pahennus,
-molemmat henget taistelevat tarpeekseen, kohta siitä nyt tulee
-helpotus!" Kaarle ähki ja oihki, että oikein säälitti. -- Hän astui
-huimasti pitkin lattiaa edestakaisin. -- Sitte hän taas kävi istumaan.
--- Ja kohta viskautui pitkälleen ja sulloi päätänsä sohvan nurkkaan.
-
-"Ei sitä enää jaksa kestää!" parkui hän.
-
-"Olehan toki rauhassa, rakas Kaarle! Kuulithan sinä, että ensin pitää
-tulla pahemmaksi, ennenkuin tuska pois lähtee. Nyt vielä vain yksi
-ryyppy lääkettä, jota herra Krause seoitteli, ja anna sen oikein
-taistella hampaissasi!"
-
-Me odotimme hetki hetkeltä, mutta ei se pahentuminen ruvennut
-loppumaan. Kaarle olisi mielellään polttanut, vaan ei tohtinut.
-Päivälliseksi oli meillä hänen mieliruokaansa, paistilihaa hapahkon
-kastikkeen kanssa. Sitäkään hän ei saanut syödä. Hän melkein raivostui,
-kun hänen täytyi tyytyä maitoon ja korppuihin.
-
-Viimein huomautti Emmi, että herra Krause oli ehkä saanut poisajetuksi
-sinappimyrkyn, mutta ei po-ho-nestettä, joka ehkä vaikutti vastoin
-hänen lääkettänsä. Sentähden hän heti riensi herra Krausen luo
-kysymään. Hän viipyi kauan ja palattuaan hän sanoi herra Krausen
-etsineen läpi koko lääkärikirjansa, vaan ei löytäneen mitään po-hon
-vastalääkettä, ja se myrkky se saattaa häpeään hänen lääkkeensä. Tässä
-on homoiopatia ihan voimaton.
-
-Nyt loppui minun Kaarleltani kärsivällisyys. Hän sanoi Emmiä tyhmäksi
-elukaksi ja minua vielä tyhmemmäksi kanaksi. Hän oli ihan kuin hurja
-ja käveli ympäri huonetta kuin tiikeri häkissään. -- Minä purskahdin
-itkemään ja lapsi itki mukaan. "Kaarle", sanoin minä, "semmoisia
-nimiä sinä panet minulle ja lapselle! Mitenkä sinulla ei ole yhtään
-rakkautta, vaikka me olemme kaikin tavoin koettaneet lievittää sinun
-kipuasi. Noin menettelee vain peto. Eikö sinulla ole vähääkään
-inhimillisyyttä meitä heikkoja olentoja kohtaan? Kaarle, Kaarle, sinä
-teet syntiä lasta ja minua vastaan!"
-
-Hän ei vastannut mitään, ja kun minä kyyneleisillä silmilläni katsoin
-nenäliinani yli, niin mitä näin! Kaarle seisoi tuskansa kourissa
-päälaellaan sohvalla. Se oli kauheata, sillä voiko mitään hirmuisempaa
-olla kuin nähdä lastensa isän, kunnioitetun porvarin ja kaupunkilaisten
-luottamusmiehen seisovan päälaellaan, jalat korkealla ilmassa ylempänä
-sohvan selkälautaa? -- Minä kiljahdin kauhusta.
-
-Juuri sinä silmänräpäyksenä astui eno Fritz sisään. "Mitä ilveilyä
-täällä pidetään?" kysyi hän nauraen, kun näki tämän perheemme
-toivottomuuden kuvan. Töin tuskin me saimme hänelle kaikki selitetyksi,
-sillä meidän ääntämme tukeuttivat kyyneleet ja Kaarle ei muuta osannut
-puhua kuin sekavia oihkamisia; eno Fritz oli naurusta pakahtua.
-
-"Kaarle, ikäpoika", sanoi hän, "mitä sinulle on tehty?"
-
-"Kotilääkkeitä!"
-
-"Ettekö sitte voineet lähettää tohtori Wrenzcheniä noutamaan?" kysyi
-eno Fritz.
-
-"Kuka tuota nyt heti lääkäriin lähtee?" puolustelin minä itseäni, "mitä
-sitte kotilääkkeillä tehtäisiin?"
-
-"Voithan niillä miestäsi kiduttaa ja vaivata", vastasi hän.
-
-Eno Fritz nyt pilkkaili minun Kaarleani, että hän antoi itseänsä
-akkain laastaroida, ja käski hänen pukeutua ja lähteä hänen kanssansa
-lääkäriin; vaan silloin hänelle äkisti muistui mieleen, että tohtori
-Wrenzchenistä se kaiketi vain oli ulkonaista, jommoisiin tauteihin hän
-ei koske.
-
-Se tuo minulle ei oikein ollut mieleen, sillä jos tohtori Wrenzchen
-olisi tullut, niin olisi hän saattanut puhella Bettin kanssa; mutta
-täytyyhän meidän naisten taipua raa'an väkivallan mukaan.
-
-Fritz läksi ajamaan Kaarlen kanssa. Hetkisen kuluttua he palasivat.
-Kaarle oli päässyt hampaastaan ja tuskistaan ja oli kuin
-uudestasyntynyt, mutta avioliittomme uuden vuoden alku ei ollut
-läheskään niin suloinen kuin ennen, sillä Kaarle oli ollut liian kova
-minua kohtaan, eikä minun sitä noin näin sopinut unhottaa. Ja miten
-hyvää me kaikki kuitenkin olimme hänelle tarkoittaneet!
-
-
-
-
-Kummitusjuttuja.
-
-
-Kyllä minä jo ammoin olisin teille kirjoittanut, jos olisi mitään
-kelvollista tapahtunut, mutta koska meidän perheessämme yleensä eletään
-rauhallisesti, niin ei ole mitään semmoista sattunut, joka teitä
-huvittaisi. Kaarleen tosin lensi muutama päivä sitte poikenluoma, mutta
-jo se nyt on lähtemässä, kun hänelle vedettiin kuusitoista kuivaa
-sarvea ristiluille. Kotilääkkeitä minä näette nyt en enää niin suosi,
-vaikka ne muuten kyllä ovat hyvät moneen asiaan.
-
-Koska Kaarlen nyt ihan vastoin luuloamme täytyi pysyä kotona, oli
-meidän ihan mahdoton ommella yönuttua, jolla aioimme häntä hämmästyttää
-joulunaattona, ja mikä aika menee silkkisen koruompeluksen tekoon
-nutun samettireunukseen, siitä ei miehillä ole aavistustakaan, sillä
-vaikka he voivat olla hyvinkin edistyneet tieteissä, niin vaikea
-heidän toki on tutustua naisten käsitöihin. Siispä minä sanoin
-tyttärilleni: "Lapset, me emme saa papan yönuttua valmiiksi tällä
-lailla, sillä milloinka me sitä ompelemme, kun hän on kaiken päivää
-kotona. Minä ajattelen, että lähdemme täksi illaksi tohtori Joakimiin
-ja ompelemme siellä oikein uutterasti. Olemmehan jo kauan olleetkin
-sinne käynnin velassa!" Tytöt iloitsivat, koska he sangen mielellään
-käyvät Joakimissa. Rouva on näet minun nuoruuden-ystäväni; me jouduimme
-naimisiin melkein yhteen aikaan, ja hänen tyttärensä ovat melkein
-samanikäiset kuin minun tyttäreni ja samannimisetkin, Kaarle kyllä
-näytti vähän tyytymättömältä, kun ei olisi mielellään jäänyt yksin
-koko illaksi, vaan taipui hän sentään, kun minä sanoin, ett'ei se nyt
-muuten käynyt. Sen jälkeen, mitä tapahtui tuolla näyttelyssä, jolloin
-eno Fritz hänet niin synnillisesti houkutteli oluen koettelemiseen, on
-mieheni yleensä tullut paljon taipuvaisemmaksi kuin ennen, jonka tähden
-minä mielessäni aina kiitän maistraattia, koska ilman sen toimenpitoa
-ei olisi koskaan ollut olemassa niin siunattua laitosta.
-
-Kun saavuimme Joakimiin, oli ilo molemmin puolin sydämmellinen.
-Tohtori oli mennyt yhdistykseensä, jossa joku suuri valtioviisauden
-harjoittelija piti esitelmää "Ajurinkärryjen suhteesta vakuutuksiin
-onnettomuuden tapauksia vastaan", niin että me naiset olimme ihan
-itseksemme ja saimme rauhassa ommella joululahjojamme ja puhella oikein
-halusta. Olipa varsin hupaista istua ja olla ahkera. Mitäpä sitä ei tee
-tuottaakseen toisille iloa!
-
-Tohtoritar kysyi, tuleeko minun Kaarleni meitä noutamaan, johon
-minä selitin häneen poikenluoman lentäneen ja niin äkisti, että
-todella olisi luullut jonkun noidan hänet loitsineen. -- Tohtoritar
-teki minusta pilkkaa. "Tiedän kyllä, että sinä aina olit vähän
-taika-uskoinen, Vilhelmiina", sanoi hän, "mutta enpä toki olisi sinun
-luullut noitiin uskovan." -- "Enhän minä niihin juuri uskokaan",
-vastasin minä, "mutta onpa maailmassa kuitenkin koko joukko asioita,
-joita ei kukaan ihminen osaa selittää, ei edes eno Fritzkään, joka
-muuten tietää kaikki asiat paremmin kuin muut ihmiset." -- Tohtoritar
-nauroi taaskin. "Kyllä kaikki maailmassa luonnollisesti tapahtuu",
-sanoi hän. -- "Vai niin", sanoin minä. "Onpa Kuleckessa Bylowinkadun
-varrella edesmenneen ruumisarkkujen-tekijän henki pöydässä, josta
-selvästi kuuluu sahaaminen ja takominen, kun vain panee kädet riviin
-pöydälle." -- "Kulecket ne kuuluvat pitävän myöskin spiritistisiä
-istuntoja." -- "Miksikä ei? Ylhäiset puuhaavat kaikki elimellistä
-magnetismia ja henkien koputusta, ja Kulecket mielellään matkivat
-ylhäisiä. Parooni G:n luona ne ovat äsken nukuttaneet palvelijan
-magneetilliseen uneen ja syöttäneet hänelle päärynien sijasta niin
-paljon raakoja perunoita, että miesparka sai monta päivää maata vuoteen
-omana."
-
--- "Se minusta on häpeällistä; menetellä niin vahingollisesti
-kanssaihmisensä kanssa!" -- "Ei suinkaan, tieteen tähdenhän ne
-niin tekevät, ja sentähden eno Fritz ei laiminlyö yhtään koetusta
-Kuleckessa. Hän sanoo neiti Kuleckea erinomaiseksi välittäjäksi eli
-mediumiksi..."
-
-"Eno Fritzin mielestä hän on varreltaan aivan kaunis", keskeytti Betti
-minun puhettani.
-
-"Vai niin", huomautti tohtoritar.
-
-"Se on sivuasia", sanoin minä, vaan päätin itsekseni Fritziä kerran
-aika lailla kuulustella, sillä Kulecket eivät sovi meille tuttaviksi;
-he aina näyttävät isoisuutta, mutta vähäpä sen takana on ottamista,
-koska heillä on ollut paljo tappioita.
-
-Minun siinä ollessani vaiti ja miettiessäni, mitä sanoisin Fritzille,
-kuului yht'äkkiä tuskallinen ulina. "Ai, ai!" huusin minä, "mikä se
-on?" -- "Se on vain koira", sanoi talon vanhempi tytär. "Me suljimme
-sen papan huoneesen, ja luultavasti on lamppu palanut loppuun." --
-"Lamppuko?" kysyin minä. -- "Koira ei osaa olla yksin pimeässä",
-selitti tohtoritar, "se silloin pelkää ja ulisee. Kaikki se on ihan
-luonnollista, hyvä Vilhelmiina."
-
-Niin se olikin. Lamppu sytytettiin ja koira vaikeni. -- "Sanotaanpa",
-aloin minä taas, "koirien näkevän henkiä. Ehkä tämäkin koira näkee
-pimeässä jotain ja se sitä pelottaa." -- "Mahdollista kyllä, että
-se näkee akan!" vastasi tohtoritar. -- "Minkä akan?" -- "Tiedäthän,
-Vilhelmiina, ett'en minä usko mitään haamuja enkä kummituksia, vaan
-jotain merkillistä minä sentään näin muutama vuosi sitte ja nyt äsken
-uudestaan. Välistä näet tulee yöllä minun luokseni akka, vaikka kaikki
-ovet ovat hyvästi kiinni."
-
-"Akkako? Ja suljettuin ovien läpikö?" kysyin minä ja aloin jo hyvin
-peljätä.
-
-"Minä herään keskellä yötä, kun akka tulee", kertoi tohtoritar. "Minä
-tunnen itsessäni sen tulon ja minun täytyy nousta ylös, tahdonko tahi
-en. Silloin näen selvästi, miten akka pistää päätään puoli avoimesta
-ovesta ja katsoo huoneesen." -- "Teidän makuuhuoneesenneko?" huudahdin
-minä kauhistuen. -- "Ei, vaan tänne asuinhuoneesen!" -- "Ja nousetko
-sinä ylös?" -- "Tietysti, pitäähän ovi panna kiinni." -- "Ja menetkö
-sinä asuinhuoneesen?" -- "Tottahan. Vaan kun käyn ovea vetämään kiinni,
-pitää akka päätään välissä, niin ett'en millään ponnistuksella saa
-kiinni", -- "Ja ihanko kummitus on sinun edessäsi!" -- "Ihan edessä."
--- "Etkö sinä huuda?" -- "Miksikä huutaisin; en minä pelkää." -- "Ja
-minkä näköinen se akka on?" -- "Laiha ja ruma, syvät silmäkuopat ja
-niissä silmäin sijasta mustaa hometta, suu irvellään ja pitkät, leveät
-hampaat. Päässä on sillä harmaa huivi ja tukka on samoin tuhkanharmaa.
-Kätensä se pitää piilossa ja jalassa on sillä aivan vanhanaikaiset
-kengät." -- "Ja semmoinen kummitus pistää päätänsä tästä ovesta! Mutta
-milloin se sitte pois menee?" -- "Kun ensin turhaan koetan vetää ovea
-kiinni, otan kynttilän ja pidän sitä ihan akan kasvoin edessä, silloin
-tuli häilyy kuin tuulessa, akka katoaa, ovi on hyvästi kiinni ja minä
-menen takaisin vuoteelle!"
-
-"Ja oletko sen kummituksen jo monestikin nähnyt?" -- "Hyvin usein.
-Mieheni kuitenkin arvelee koko näkyä joksikin painajaiseksi, ja samoin
-minäkin ajattelen." -- "Se ei mitään selitä, sillä sinä olet kuitenkin
-hereillä, sinulla on palava kynttilä kädessä eikä ovi mene kiinni.
-Se on kummitus. On siis selittämättömiä asioita!" -- "Olkoon vain",
-pilkkaili tohtoritar. "Kun se akka vielä tulee, sanon minä hänelle:
-mene ystäväni Vilhelmiina Buchholzin luo, hän tahtoisi mielellään nähdä
-sinut." -- "Älä Herran tähden", kielsin minä kauhistuen, "minä voisin
-siitä kerrassaan kuolla."
-
-Minusta alkoi tuntua hyvin kammottavalta, sillä kun semmoinen aave
-hätyytteli tohtorinnaakin, joka ei uskonut mitään kummituksia, niin
-tottahan siinä silloin jotakin oli. Se oli minusta hyvin arveluttavaa.
--- Minä kehoitin tyttöjäni lähtemään kotiin, sillä jopa oli tullut
-myöhä ja sitä paitsi minä pelkäsin, että akka saattaisi minä hetkenä
-hyvänsä, avata oven ja kurkistaa sisään. Kun jo olimme kadulla, huusi
-tohtoritar vielä jäljestä: "Vilhelmiina, minä lähetän sen akan sinun
-luoksesi!" Se meitä niin pelotti, että kotimatkalla emme jalkojamme
-säästäneet.
-
-Heti kotiin päästyämme lähetin minä lapset levolle ja neuvoin heitä
-olemaan pelkäämättä, vaikka itse olin levottomampi, kuin heille tahdoin
-näyttää. Kaarle-ukkoseni nukkui makeasti, vaan minä herätin hänet,
-kertoakseni hänelle kummitusjutun ja kysyäkseni, mitä hän siitä arveli.
--- "Minä nukuin niin hyvästi, Vilhelmiina", sanoi hän nuhdellen. --
-"Ja minua pelottaa. Sinun pitää valvoa, Kaarle, sen sinä minulle
-vannoit Jumalan ja ihmisten edessä alttarin luona." -- Siitä ei Kaarle
-sanonut papin mitään puhuneen, eikä häntä ollut nukkumasta kielletty.
--- "Oi, Kaarle, eikö hän sanonut, että miehen pitää olla vaimolla
-tukena ja turvana hädässä ja vaarassa?" -- "Jos ken on hädässä, niin
-totta siinä juuri minä lienen; vaan en minä näe tässä mitään vaaraa."
--- "Minua pelottaa. Siinä on kylliksi. Jos se akka nyt tulee!" --
-"Anna minun nukkua, Vilhelmiina!" -- "En ainakaan ennen, kuin minäkin
-pääsen vuoteelle. Etkö osaa mitään virrenvärssyä ulkoa, Kaarle? Lue
-sitä sen aikaa, kun minä päästän tukkani auki." -- "Sinä olet hullu,
-Vilhelmiina." -- "En, Kaarle, mutta hirveän peloissani minä olen.
-Kunhan vain pääsen vuoteelle, niin tulkoon vaikka monta akkaa, minä
-pistän pääni peitteen alle. Ole hyvä, Kaarle, lue vaikka yksi värssy!
-Tohtoritar uhkasi lähettää sen akan tänne ja nyt on kello jo kohta 12.
-Vaikka yksi värssy, hyvä Kaarle; aaveet eivät kärsi Raamattua eikä
-virsikirjaa." -- Kun Kaarle minun niin kuuli pyytävän, alkoi hän lukea,
-mutta hän osasi ainoastaan yhden värssyn: "Kiitoksen, Herra, sinull'
-täll' huomenhetkellä" j.n.e. Sitä hän luki aina uudestaan alusta.
-Paljoahan tuossa ei ollut, mutta hyväpä vähäkin.
-
-Minä istuin sill'aikaa ihan menehtyneenä peilipöytäni edessä tukkaani
-päästellen. Siinä peiliin katsoessani näen kauhukseni oven hiljaa
-minun takanani aukeavan. Minä en jaksanut liikahtaa enkä päästää
-pienintäkään ääntä suustani. Peiliin minun vain täytyi tahtomattanikin
-katsoa. -- Silloin rapisee jokin kuin pyrkien tulemaan ovesta sisään,
-pää tulee näkyviin, ihan hitaasti esiin työntäytyen... akka on siinä,
-se kummitusakka! -- Sekunnin kuluttua se jo olisi ollut kokonaan
-huoneessa. -- Kiljahtaen juoksin minä ovelle sulkemaan, mutta se ei
-tullut kiinni! Minä tempasin vielä kerran kiivaasti. Silloin kummitus
-parkasi kovasti: "A-ai, mamma, sinä puristat minut kuoliaaksi!" --
-Kaarle oli minun kiljahdukseni tähden tuskistaan huolimatta kömpinyt
-ylös. "Hyvänen aika, mikä nyt on hätänä?" -- "En tiedä", sain minä
-töintuskin vastatuksi, "äsken oli akka tuossa, ja nyt on se Betti."
--- Hän makasi maassa ja piteli voivotellen päätänsä. Minä olin puoli
-pyörryksissä ja koko ruumiini vapisi. "Kyllä tästä kuolema tulee",
-sanoin minä, "mitenkä sinä, Betti, voit minua niin säikyttää?"
-
-"Ah, mamma", sanoi lapsi itkien, "kun siellä tohtorissa panimme
-töitämme kokoon, niin minä epähuomiosta pistin sinun laukkuusi sen
-työni, jota teen sinulle jouluksi, ja ett'et sitä huomaisi, aioin sen
-nyt käydä salaa pois ottamassa. Voi korvaani!" -- Minä otin kynttilän
-ja katselin. Otsassa oli suuri kuhmu ja korva vuosi verta, niin olin
-hädässäni puristanut omaa lastani; muuten hänellä toki ei ollut mitään
-hätää. -- "Se siitä tuulee teidän taikuudestanne", sanoi mieheni. --
-"Kaarle", toruin minä, "miksi sinä yhä täällä seisot, vaikka on 12
-astetta kylmää? Minä annan lapselle haavarasvaa ja huomenna kutsumme
-tohtori Wrenzchenin!"
-
-Vähitellen pääsimme levolle. Kun tohtori Wrenzchen seuraavana päivänä
-tutki Bettin korvaa, ei hän sanonut sen mitään merkitsevän, se oli
-vain ulkonaista. Ja samalla hän oli niin ystävällinen Bettille,
-että minä häntä kutsuin sunnuntaina päivälliselle. Kysyttyäni, mitä
-hän mieluimmin söisi, vastasi hän: "Vasikkapaisti on melkein ainoa
-himoruokani." -- Sitä hänen pitää saamankin. Kukapa tietää, eikö tämä
-kummitusjuttu vielä pääty sangen hyvästi?!
-
-
-
-
-Uudenvuoden aatto.
-
-
-Me vietämme näet uudenvuoden aattoa vuorotellen ja järjestyksessä.
-Ensin vietämme sitä Krausessa, seuraavana vuonna Bergfeldtissä ja sitte
-meillä. Viimeksi oltiin meillä, sentähden oli nyt Krausen vuoro. Mutta
-miten oli Bergfeldtien käyvä?
-
-Hän oli minua liian hirveästi loukannut; en voi sanoakaan, miten minua
-suututti; minä olisin voinut nähdä hänen olevan kuolemassa tuossa
-jalkaini edessä, ja vaikka hän semmoisessa tilassa olisi pyytänyt
-vesipisaraa, niin minä olisin antanut hänelle vihtrilliöljyä! --
-Vaan ei, ne tunteet kuohuivat mielessäni vain ensi hetkenä ja ehkä
-vaikuttivat minun kääntymiseni sappitautiin; nyt, kun olen jo saanut
-sen kunnollisesti ruumiistani pois ajetuksi, en enää ajattele niin
-äkäisesti, vaan oikein häpeän, että moiset ajatukset koskaan pääsivät
-sydämmeeni. Siltä minä en suinkaan tahdo tunnustaa Bergfeldtin rouvaa
-syyttömäksi. Päinvastoin _hänhän_ se juuri alkoi.
-
-Krausen vuoro siis nyt oli! -- Herra Krause tulikin meitä pyytämään,
-ja Kaarle otti kutsut vastaan ilman mitään. "Kaarle", sanoin minä
-vähän terävästi, "tiedätkö sinä myöskin, tuleeko se Bergfeldtin rouva
-sinne vai ei?" -- "Tietysti!" vastasi Kaarle lyhyesti, "me olemme joka
-uudenvuoden aattona olleet yhdessä ja olemme tietysti nytkin!" --
-Hän lausui nuo sanat niin jyrkästi, ett'en pitkälleen ollut hänessä
-semmoista huomannut. Hänen puhuessaan minä sentähden katsoin terävästi
-silmiin, mutta vaikka hän sen katseen tunsi, ei hän kuitenkaan pois
-päin katsonut, vaan kesti levollisesti minun silmäykseni.
-
-"Vai niin!" huudahdin minä. -- Muuta minä en sanonut, mutta siinäpä
-sitä jo olikin jotain, josta minun Kaarleni kuitenkin peljästyi, niin
-että näkyi, miten häneltä suu ihan kuivi.
-
-"Hyvä rouva Buchholz", virkkoi nyt herra Krause, "eikö sitte ole
-mitenkään mahdollinen teidän antaa anteeksi? Näettekös, ulkona
-maailmassa on kylliksi rauhattomuutta; vihaa ja eripuraisuutta
-kylvetään kaikkialla. Pitääkö noiden pahain henkien myöskin hävittämän
-perhe-elämä, rikkoman vanhat ystävyysliitot ja riistämän meiltä ne
-vähäisetkin ilot, joita ystävällinen yhdessäolo kasvattaa?" -- Minä
-taistelin vähän aikaa itsekseni. "Ei", sanoin minä sitte; "pahain
-henkien kanssa minä en huoli olla tekemisissä; minulle jo riitti
-siitä, kun äsken se paha akka näyttäytyi, eikä kenenkään pidä minusta
-sanoman, ett'en minä olisi ystävällinen. Te puhuitte niin kauniisti,
-herra Krause, että tekisin väärin, jos en suostuisi! Mutta tietysti
-pitää Bergfeldtin rouvan minulle lausua ensi sana, muuten jää kaikki
-entiselleen."
-
-Herra Krause takasi Bergfeldtin rouvan puolesta ja minä lupasin, että
-me tulemme.
-
-Heti herra Krausen lähdettyä sanoin minä Kaarlelle: "Hän oli kyllä
-oikeassa, parempihan on elää rauhassa kuin riidassa; mitäpä apua
-onkaan ikuisesta jurrottamisesta? Mutta lasten uudet leningit pitää
-saada vielä valmiiksi siihen asti, ja minä otan sen suuri-timanttisen
-metaljongin, jonka sinä minulle lahjoitit. Niin pitkälle toki eivät
-Bergfeldtit koskaan pääse!"
-
-Jopa tuli se ilta. "Emme me huoli olla ensimäiset", sanoin minä "se
-näyttää niin ahneelta, kun tulee juuri täsmälleen." "Miten tahdot",
-sanoi Kaarle, "vaan muistahan kuitenkin, että me nyt emme mene suureen
-seuraan, vaan ystävien luo!" -- Mutta minä pysyin ajatuksessani.
-Me odotimme sentähden niin kauan, että pikku Krause tuli sanomaan
-kaikkien jo olevan siellä ja makeiskasan alkavan käydä kovin pieneksi
-eikä mammansa sitä voivan estää. Silloin me läksimme. Päästyämme
-perille annoin minä mieheni mennä edeltä sisään, sitte astuin minä
-vaaleanharmaassa silkkipuvussa, joka jätti kaulan vähän paljaaksi,
-ja uusi metaljonki rinnalla; jäljestä tulivat lapset hyvin sievän
-näköisinä uusissa puvuissaan. Kaikki nousivat ylös meitä tervehtimään.
-Krauset olivat hyvin ystävälliset, samoin herra Bergfeldt, mutta hän,
-Bergfeldtin rouva, teki kumarruksen, joka oli ainakin kahdeksan päivää
-jäässä ollut. Minut se oli melkein tukeuttaa, varsinkin kun Krausen
-rouva minut pakotti istumaan sohvaan Bergfeldtin rouvan viereen. Se oli
-erittäin kiusallista, ja kun kaikki sen huomasivat, ei kukaan puhunut
-sanaakaan; ihan tuntui siltä, kuin olisi kuolema kulkenut huoneen
-läpi. Yht'äkkiä lopetti eno Fritz hirmuisen äänettömyyden, kovasti
-sanoen: "Vielähän tämä ilta voi tulla oikein hauskaksi!" -- Kaikki
-purskahtivat nauramaan; minä ja Bergfeldtin rouva istuimme sohvassamme,
-neuvottomuudesta ihan punaisina. Nyt oli kuitenkin näytettävä, kumpi
-meistä sivistyneempi oli, ja minä sentähden vastasin: "Ja kyllä se
-hauskaksi tuleekin vielä!" ja siihen vastasi Bergfeldtin rouva: "Kerran
-vuodessahan se vain on uudenvuoden aatto!" Siihen yhtyivät kaikki,
-tuotiin teetä ja sitte kirsikka-marmelaateja leivoksien kanssa naisille
-ja olutta miehille, ja ennenkuin minä sain leivoksia ottaneeksi,
-olin jo puhelemassa Bergfeldtin rouvan kanssa ihan kuin ennenkin.
-Sill'aikaa kun lapset leikkivät "sormuksen kätkemistä" -- eno Fritz
-oli heillä mukana ja piti kaikki hyvin iloisina -- puhelimme me vanhat
-niitä näitä, kunnes menimme illalliselle. Bergfeldtin rouva kertoi
-ylioppilaan, herra Weigeltin, hyvin edistyvän ja seuraavana vuonna
-kyllä asessoriksi ehtivän ja sitte voivan naida Augustan, ja minun
-täytyi luvata tulla häihin. Olimme jo ihan kuin entisinä aikoina. Herra
-Krause oli myöskin puhunut hänen kanssansa, josta siis selvästi näkyi,
-miten paljon hyvää ymmärtäväinen mies voi saada aikaan, jos hän vain
-ottaa vaarin tilaisuudesta. Melkeinpä tänä hetkenä toivoin, että minun
-Kaarlessani olisi jotakin tämänlaatuista kuin herra Krausessa, vaikka
-muuten olen häneen niin erittäin tyytyväinen.
-
-Pöydässäkin oli varsin hupaista. Olihan tuossa kyllä vähän ahdas
-istua, vaan tultiin siinä sentään hyvässä sovussa toimeen. Ruokaa oli
-hyvää ja monenlaista. Keskellä pöytää oli malja; herra Krause ja eno
-Fritz panivat siitä laseihin ja kun se tyhjeni, kaatoi rouva Krause
-sen jälleen täyteen suuresta ruukusta. Me tulimme nyt nähtävästi
-iloisemmiksi. Välillä lauloimme ja eno Fritz säesti pianolla.
-
-Kun viimein oli jäätelökin "sisällä", kuten sillä ylioppilaalla,
-herra Weigeltillä, oli tapana sanoa, nousi herra Krause, katsoi
-kelloaan ja kilisti lasia, pitääkseen puhetta. Kerrassaan silloin
-syntyi juhlallinen hiljaisuus, yksin pikku Krausekin lakkasi
-laulamasta, kun isänsä leikillä nipisti korvasta. Kauniisti se herra
-Krause nyt todella puhuikin. "Uutta vuotta", niin hän melkein puhui,
-"tervehditään riemulla, niinkuin se kykenisi täyttämään kaikki
-toiveet, turhamaisimmatkin, ja vanha vuosi jätetään ihan säälittä ja
-surkuttelematta, niinkuin joka on enemmän luvannut kuin voinut täyttää.
-Ja kuitenkin se vanha vuosi on jokaisena 365 päivänä ollut meidän
-ystävämme, tuottanut meille ilon ja surun hauskaa vaihettelua, niinkuin
-hyvälle Jumalalle on mieluista ollut. Ilo tuo ihmiselle rohkeutta, suru
-ja kärsiminen häntä puhdistaa, mutta molemmat ne yhteisesti koettavat
-saattaa ihmissydämmiä likemmäksi toinen toistansa, ja missä rakkaus
-elää, siinä joka vuosi kutoo ympärille uuden renkaan, niin ett'ei enää
-voida erota. Sitä me uudeltakin vuodelta toivomme; tuokoon se muuten
-mitä hyvänsä, vaan vahvistakoon aina rakkautta!"
-
-Kun herra Krause lopetti puheensa, löi kello viereisessä huoneessa
-kaksitoista ja me kilistimme laseja. Silloin huusi pikku Krause äkisti:
-"Kolmetoista se löi!" -- Ja totta se olikin. Eno Fritz oli viereisessä
-huoneessa ollut tapansa mukaan vehkeilemässä ja lyönyt hiilihangolla
-kelloon. Me nauroimme emmekä siitä sen enempää huolineet, vaikka
-kolmetoista ei olekaan mikään hyvä luku. Eno Fritzissä on todellakin
-aika joukko vapaa-aatteisuutta!
-
-Me viivyimme vielä lähes kello kahteen ja läksimme sitte, tunnustaen
-mielessämme, että olimme viettäneet oikein hauskan ja iloisen illan.
-Bergfeldtin rouva kutsui meitä syntymäpäivillensä, joka kohta on, ja
-minä lupasin mennä. Niinpä tuli rauha tehdyksi meidän välillämme.
-
-Kotimatkalla puhuin miehelleni, miten hyvin herra Krause todella
-teki, kun sai aikaan sovinnon minun ja Bergfeldtin rouvan välillä. --
-"Miksikä hän sitä ei olisi toimittanut", vastasi Kaarle, "minähän häntä
-siihen pyysin!" -- "Sinäkö, Kaarle?" -- "Minusta oli teidän riitanne
-jo ammoin hyvin ikävä." -- "Hyvä, kelpo Kaarle!" Enempää minä en
-sanonut, mutta tartuin sylin häneen ja annoin hänelle aika suutelon. --
-"Vilhelmiina!" ihmetteli Kaarle. -- "Oletpa sinä kuitenkin paras mies
-koko maan päällä", sanoin minä, "sinulla on sydän oikeassa paikassa,
-vaikk'ei aina suu!" -- "Kyllä siihen on omat syynsä", nauroi hän, "sinä
-sen sijaan puhutkin kahden edestä!" -- "No, Kaarle...!" -- "Mitä siitä!
-Uusi vuosi oleva on niinkuin vanhakin."
-
-Niin me vietämme uudenvuoden aattoa Landsberginkadulla. Tulevana
-jouluna on toivottavasti toinen minun tytöistäni kihloissa, ja ehkäpä
-eno Fritzillekin löytyy sopiva kumppani; jopa se hänellä olisikin aika.
-Onnea vain uudelle vuodelle!
-
-
-
-
-Magneetillinen koetus.
-
-
-Uskotteko sitä vai ettekö... minä tarkoitan elimellistä magnetismia?
-
-Niinkuin tiedätte, harrastan minä edistystä ja valistusta, ja sentähden
-olen aina sanonut: elimellinen magnetismi on paljasta lorua, sillä
-tiede ei sitä tunnusta, senhän lakkaamatta näkee sanomalehdistä. Vaan
-äskettäin minä näin unta, Bytzowin täti oli ihan elävänä edessäni, ja
-neljän viikon kuluttua hän makasi paareilla. Miten se on selitettävä?
-
-Minä kerroin eno Fritzille uneni, kun saimme tiedon, että täti
-oli kuollut ja että me lähimpinä sukulaisina saamme periä hänen
-omaisuutensa, ja minä odotin, että hän pilkkaisi minua, niinkuin
-hän paha kyllä tekee kaikesta pilkkaa. Vaan hän tuli päinvastoin
-hyvin vakavaksi ja sanoi: "Näetkös, Vilhelmiina, viimeinkin tulet
-vakuutetuksi, että luonnossa on todella ihmeitä ja salaisuuksia ja
-samoin ihmiselämässä. Täst'edes sinä siis et enää riitele minun
-käynnistäni Kuleckessa, jossa olemme perustaneet pienen magneettisen
-seuran."
-
-"Fritz, se magneetti, joka sinua vetää Kuleckeen, on talon tytär.
-Me perimme nyt sievän summan eivätkä he siis ensinkään sovellu
-meidän seuraamme. Täytyy toki vähän pitää perheensä arvostakin." --
-Hän katsahti minuun eriskummallisesti ja sanoi: "Sinä arvostelet,
-niinkuin ymmärrät, Vilhelmiina. On olemassa salaperäinen voima, jota
-ihmisen täytyy totella, tahtokoonpa sitte taikka ei." -- "Uskotko sen
-todellakin, Fritz?" -- "Tietysti!" vastasi hän niin vakavasti, ett'en
-oikein tiennyt, mitä minun piti hänestä ajatella. -- "Fritz!" sanoin
-minä sentähden, "oletko itse jo kokenut semmoista kummittelemista?" --
-"Olen!" vastasi hän kumealla äänellä. -- "Herran tähden, Fritz, sinä
-ihan peljästytät minua. Mutta mielelläni tahtoisin kerran itse nähdä,
-miten se asia oikeastaan on." -- "Huomennahan teille illaksi tulevat
-Bergfeldtit ja Krauset, ja minä järjestän magneetillisen koetuksen,
-joka sinulle vakuuttaa tuon salaperäisen voiman." -- "Mutta neiti
-Kulecke ei pääse minun talooni!" -- "Kyllä se käy ilman hänettäkin!"
-sanoi hän naurahtaen yht'äkkiä ja läksi tiehensä.
-
-Nyt minä ilmoitin lapsille, että meillä huomeisiltana oli tapahtuva
-magneetillinen koetus. Emmi iloitsi sanomattomasti, mutta Betti tuli
-kuolonkalpeaksi ja sanoi hätäisesti: "Ei, mamma, älä salli sitä,
-me tulemme kaikki hirveän onnettomiksi!" -- "Mitä nyt, Betti?" --
-"Oi, mamma, usko minua...!" -- "Lapsi, mikä sinun on? Sinä et ole
-viime aikoina ollut entiselläsi. Sinä et puhu, et naura, soitat aina
-surullisia kappaleita pianolla ja toispäivänä, kun meillä oli sinun
-mieliruokaasi, makkaraa perunapuuron kanssa, otit sinä vain yhden
-kerran eteesi. Mitä tämä kaikki merkitsee, Betti?" -- "Minulta kivisti
-päätä", vastasi hän. -- "Se tulee paljosta lukemisesta", sanoin minä.
-"Täytyykö teidän yhä vielä kirjoittaa aineita?" -- "Täytyy." --
-"Mikä aine teillä viimeksi oli?" -- "Meidän piti selittää, olisiko
-Rikard III:sta tullut hyvä ihminen, jos hänellä olisi ollut toiset
-vanhemmat", vastasi Betti. -- "Minä puhun papan kanssa, eikö olisi
-parasta lopettaa käynti korkeammassa jatko-opistossa. Nyt iltapäivällä
-paistamme ruiskuleivosta huomeisillaksi ja runsaasti; harvoinhan se
-tavallinen paljous riittää, milloin Bergfeldtit ovat syömässä." --
-"Voi, mamma, olethan jo sopinut Bergfeldtien kanssa!" -- "Olen, olen;
-mutta ei se perhe sittekään minusta niin varsin mieluinen ole. Ja sitä
-paitsi me nyt perimme tatin omaisuuden, ja se tekee tietysti meidän ja
-Bergfeldtien välin vielä suuremmaksi. Heidän täytyy nyt ruveta elämään
-hyvinkin niukasti, jos tahtovat kunnolla selvitä."
-
-Tytöt auttelivat kyökissä. Bettiltä rupesi taaskin päätä pakottamaan,
-niin että minusta oli parempi lähettää molemmat ulko-ilmaan, että Betti
-kävellessään virkistyisi. Hyvää minä sillä tarkoitin, mutta, kuten
-perästäpäin selvisi, oli anteeksi-antamaton erehdys lähettää pois Betti
-näkyvistäni juuri tänä päivänä.
-
-Seuraavana iltana saapuivat meille Krauset ja Bergfeldtit; viisi
-yksistään Bergfeldtistä: herra ja rouva, Augusta sulhasensa kanssa
-ja poika Emil. No niin, olihan minulla riittävä paljous leivosta. --
-"Missä on Betti?" kysyin minä Emmiltä, kun en missään nähnyt vanhempaa
-tytärtämme. -- "Hän ei tahdo tulla", sanoi Emmi. -- "Antakaahan minun
-puhella hänen kanssansa", virkkoi eno Fritz, "hän kaiketi pelkää
-magnetismia." -- Vähän ajan perästä hän todella toikin Bettin näkyviin.
-Hyvänen aika, miltä se lapsi näytti! Silmät olivat itkusta punaiset,
-posket värittömät ja hän ihan nähtävästi vapisi. Huomeisaamuna minä
-ihan varmaan lähetän tohtori Wrenzcheniä kutsumaan, ajattelin minä,
-sillä tämä ei suinkaan kaikki ole vain ulkonaista, vaan lapsi on
-epäilemättä ihan kipeä. Betti tervehti läsnäolijoita, ensin Krauseja,
-jotkahan ovatkin suurempiarvoiset kuin Bergfeldtit, ja sitte rouva
-Bergfeldtiä, kiertäen hänelle käsivartensa kaulaan ja suudellen häntä.
-Se todella herätti huomiota. Eno Fritz näytti perin tyytyväiseltä, kun
-huomasi minun hämmästykseni tuosta tuttavuudesta. Nyt tuotiin teetä.
-Betti, Emmi ja Bergfeldtin Augusta tarjosivat, yksi teetä, toinen
-sokuria ja pikkuleivoksia ja kolmas ruiskuleivosta, jota kaikki hyvin
-kiittivät. (Se oli tietysti tullut vähän huononpuoliseksi, kun sitä
-paistaissa huomioni oli milloin uuniin, milloin Bettiin kiintyneenä,
-mutta maistuipa se sentään maustimien tähden).
-
-Herrat alkoivat hyvin opettavaisen puhelun elimellisestä magnetismista.
-Eno Fritz sitä innokkaasti puolusti, herra Krause vain puolittain,
-herra Bergfeldt vastusti ja minun Kaarleni joi olutta. Eno Fritz
-kertoi, että kun Breslaun professorit kävivät Berliinissä, niin he,
-pannen vain kätensä erään ajurin hartioille, saivat hänet kreikaksi
-lausumaan Homeron alun, johon herra Krause vastasi, että hän kun oli
-opettaja, niin hänen sitä täytyi virkansa puolesta epäillä. Mutta eno
-Fritz toi esiin niiden professorien kirjoittamat kirjat. Niissä oli
-kummallisia asioita, mitenkä hypnotismilla eli uneen vaivuttamisella
-voi saada ihmisen tekemään kaikki, mitä magnetoija vain tahtoo:
-ratsastamaan tuolilla ja luulemaan istuvansa hevosen seljässä,
-nielemään paksua rihmaa nahkiaisten sijasta ja juomaan samppanjana
-huoltuvettä. -- "No, jopa jotakin", ihmetteli herra Bergfeldt,
-"nauttikoot vain onneksensa!" -- Herra Krause ei sanonut sitä ennen
-uskovansa, kuin sai nähdä tosiasiat, ja minä kerroin väliin uneni
-Bytzowin tädistä, viittaamalla osoittaakseni Bergfeldteille, että
-tätiltä oli jäänyt melkoiset varat. Eno Fritz kuitenkin alkoi kiistellä
-herra Bergfeldtin kanssa ja tarjoutui itse näyttämään muutamia
-koetteita, saattaakseen epäilijätkin uskomaan.
-
-Me olimme kaikki hyvin maltittomat näkemään, mitä oli tuleva. Ensin
-pyysi hän nyt Bergfeldtin Augustaa menemään hetkiseksi viereiseen
-huoneesen ja kysyi meiltä hänen mentyänsä, mitä hänen pitäisi tekemän.
-Me sovimme, että hänen tuli avata valokuva-alpumi ja osoittaa
-sormellansa minun mieheni valokuvaa. Eno Fritz kutsui Augustan sisään,
-sitoi hänen silmänsä ja asettui itse hänen taaksensa sekä pani molemmat
-kätensä hänen hartioilleen. Augusta seisoi hetkisen ihan levollisena.
-Sitte hän astui suorastaan pöydän luo, otti alpumin, selaili sitä ja
-osoitti sormellaan erästä kuvaa. Ei se juuri ollut minun Kaarleni,
-vaan hänen ystävävainaansa Ringelmeier, mutta hämmästyttävä se asia
-kuitenkin oli, varsinkin kun Bergfeldtin rouva vakuutti Augustan ihan
-äskettäin löytäneen määrätyn kuvan. Herra Krause ei huomannut siinä
-mitään ylenluonnollista; Augusta ei sanonut nyt oikein voivansa hyvin,
-vaan kiitti Bettiä erinomaiseksi mediumiksi.
-
-"Minun Bettinikö?" kysyin minä ihmeissäni. -- "Lapset ovat viime
-aikoina useinkin leikkineet magnetismia", sanoi Bergfeldtin rouva.
--- "Vaan enhän minä siitä tiedä mitään." -- "On sinulta paljokin
-tietämättä!" vastasi eno Fritz. "Oletko valmis, Betti?" -- Betti ei
-vastannut, vaan istui siinä kuin aave. -- "Eikö sinulla ole vähääkään
-rohkeutta? Tiedäthän, että sinun pitää!" -- Betti nousi ja astui
-kuin unissakävijä viereiseen huoneesen. Augusta Bergfeldt meni hänen
-kanssansa. -- "No, Vilhelmiina, määrää sinä jokin tehtävä!" -- "Ei
-minulle nyt juuri johdu mitään mieleen", vastasin minä. -- "Pitääkö
-hänen syleillä ja suudella rakkaintansa, kuin hänellä on maan päällä?"
-kysyi eno Fritz. -- "Olkoon menneeksi, en minä omasta puolestani niin
-tarkkaan lue syleilyjäni", sanoin minä. -- Betti tuli sivuhuoneesta.
-Eno Fritz sitoi huivin hänen silmillensä. Kauan Betti vitkasteli, astui
-sitte eteenpäin, minä jo avasin sylini, vaan hän kääntyi toisaalle ja
-astui suorastaan nuoren miehen luo, joka kiihtyneenä häntä katseli ja
-jonka syliin hän vaipui. Se oli Bergfeldtin Emil, ja hän heti tempasi
-huivin Bettin silmiltä ja suuteli häntä. -- "Tämä on minusta toki vähän
-liikaa leikkiä!" tiuskasin minä ja hypähdin ylös. "Kaarle, kärsitkö
-sinä tuota?" -- "No, no, ei nyt niin kiivastuta", sanoi eno Fritz
-minua pidättäen, "nämä nuoret ovat jo ammoin sopineet keskenänsä. He
-rakastavat toinen toistansa ja sillä se on päätetty."
-
-"Tottapa tässä minullakin lienee jotain sananvuoroa. Ja sinä, Kaarle,
-sinä et sano mitään!" -- "Minä siihen suostun", vastasi mieheni
-levollisesti. -- "Ihan mahdotonta! nytkö, kun juuri saimme periä?"
--- "Juuri sentähden", sanoi Kaarle. "Etkö sitte ole huomannut, miten
-lapsemme on viime aikoina kärsinyt, että kuihtui paljaaksi varjoksi?"
--- "Entä sitte?" -- "Velvollisuuden ja rakkauden taistelu se hänet
-niin onnettomaksi teki. Betti ei rohjennut sanoa sinulle rakastavansa
-Bergfeldtin Emilia." -- "Onko hän sen sitte sinulle tunnustanut?" --
-"Ei", sanoi eno Fritz, "mutta minä huomasin, miten oli, ja pyysin
-lankoani heittämään minun huolekseni sinulle ilmoittamisen. Niinkuin
-näet, tapahtui se nyt magneetillisesti." -- "Minulla on muita sulhasia
-tiedossa tyttärelleni, hän voi päästä ensimäisiin piireihin." -- "Ja
-tulla onnettomaksi", vastasi Kaarle katkerasti. "Vilhelmiina, kun me
-olimme nuoret, ajattelitko sinä silloin arvoa tai säätyä? Olisitko
-sinä luopunut minusta, jos ylhäinen mies olisi tullut sinua riistämään
-minulta?" -- Minun täytyi muistella sitä autuasta aikaa, jolloin
-minä en voinut olla häntä, tätä ainoaa Kaarlea rakastamatta, joka
-minua puoleensa veti kaikella voimalla. Ah, minähän yhä vielä luulin
-molempia tyttäriäni lapsiksi, enkä vähääkään ajatellut, että hekin
-kerran valitsevat sydämmensä äänen mukaan, en ajatellut, että se aika
-jo oli tullut. "Betti!" sanoin minä. Hän tuli minun luokseni ja kiersi
-kätensä minun ympärilleni, ollen ihan menehtyä itkusta. "Sinulla ei
-ollut luottamusta minuun, lapsi, ei yhtään luottamusta äitiisi." --
-"Mamma", nyyhkytti hän, "minä en tahtonut pahoittaa sinun mieltäsi.
-Minähän tiesin, että sinä et hyväksyisi minun rakkauttani... vaan en
-sille mitään voinut, että rakastin!" -- "Salaperäinen voima, joka
-ihmistä hallitsee, jota hänen täytyy totella, vaikk'ei tahtoisikaan,
-se on rakkaus, Vilhelmiina.", sanoi eno Fritz. -- "Johan kreikkalaiset
-sanoivat Erosta kaikki-voittavaksi", opetti herra Krause.
-
-Minulle palasi rauha jälleen. Minä vein Bettin omaan huoneesensa ja
-sanoin, ett'en minä suinkaan noin vain anna suostumustani enkä anna
-itseäni eno Fritzin vehkeiden vähääkään hämmästyttää. Vieraille minä
-selitin, että tuo kaikki oli eno Fritzin leikintekoa, saadakseen
-meitä uskomaan elimellistä magnetismia, niin ett'ei tässä tietysti
-tarkoitettukaan tosi kihlausta. Minun Kaarleni oli siitä hyvin
-tyytymätön. Bergfeldtin rouva sanoi: "Hyvä rouva Buchholz, voivathan
-lapset vielä odottaa; on minun Emililläni aikaa." -- "On hyvin
-paljokin", vastasin minä äreästi. -- "Jos ette aina niin hirveästi
-kiivastuisi, niin olisimmehan tästä jo ammoin saattaneet puhella",
-kiukutteli hän. -- "Oletteko siis tekin yksissä vehkeissä?" -- "Eilen
-iltapäivällä me viimeksi neuvottelimme, kun eno Fritz arveli, ett'ei
-järjellisellä tavalla teidän kanssanne mihinkään päästäisi; minä
-muuten suosin yksinkertaisuutta ja luonnollisuutta!" -- Minä ihan
-hämmästyin. Siispä eilen, sill'aikaa kun minä paistoin ruiskuleivosta
-tuolle kyykäärmeelle, oli Betti hänen luonansa tekemässä salaliittoa
-omaa äitiänsä vastaan. Kaikki tiesivät vehkeen, minä vain en. --
-Minä purskahdin hillittömään nauruun. "Nyt hän saa suonenvedon",
-sanoi Bergfeldtin rouva, "ottakaa häntä kiinni peukaloista." -- "Ei,
-niin heikko minä en ole. Mutta tahdonpa nähdä, kuka minut pakottaa
-taipumaan. Koko asiasta ei tule mitään, ei, vaikka teidän herra
-Emilinne minun silmäini edessä valtimosuonensa poikki leikkaisi." --
-"Vilhelmiina, sinä raivoat!" torui minua Kaarleni. -- "Minä olen niin
-levollinen kuin ainakin... vaan en minä itseäni säikyttää anna! Fritz
-harjoittakoon tyhmyyksiänsä Kuleckessa tai muualla missä hyvänsä, vaan
-minun talossani minä niitä en salli."
-
-Krauset olivat jo lähteneet hyväisiä sanomatta ja Bergfeldtitkin
-rupesivat nyt jo lähtemään. Fritz tahtoi puhua minulle jotakin, vaan
-minä en huolinut kuulla puolella korvallakaan. Juuri heidän mennessänsä
-tuli Emmi sanomaan, että pöytä oli katettu. Ei kukaan jäänyt. Minunkin
-Kaarleni veti päällysnutun yllensä ja sanoi menevänsä Bergfeldtien
-kanssa ja tulevansa vasta myöhemmin takaisin, kun minä ehdin
-rauhoittua. -- Ja minä, enkö minä ollut ihan rauhallinen!
-
-Kaikkien pois mentyä itkin minä ensin oikein kyljikseni ja menin
-sitte tyttäreni luo. Betti oli jo vuoteessansa ja katsoi minuun niin
-surumielisesti, kun kävin istumaan hänen viereensä, että oikein tuntui
-sydäntäni kouristelevan. -- "Anna anteeksi", pyyteli hän, "minun olisi
-pitänyt sanoa kaikki sinulle, yksin vain sinulle." -- "Olethan sinä
-vielä lapsi", aioin minä vastata, vaan oliko hän enää lapsi? Hänen
-kaunis, pitkä tukkansa oli hajallaan ikäänkuin kehyksenä kasvojen
-ympärillä, ja niistä näkyi vakavuutta, jota lapset eivät tunne. Hän
-oli ruvennut kukoistamaan, kuin aukeneva ruusunnuppu... se oli minulta
-tähän asti jäänyt huomaamatta. -- "Ja rakastatko sinä häntä?" --
-"Rakastan", kuiskasi hän. -- "Rakastatko häntä enemmän kuin minua?" --
-Hän oli vaiti. -- Silloin minä tiesin, että olin kadottanut lapseni,
-että hän oli kaikkinensa toisen omana. Miten sanomattoman raskaalta se
-tuntui.
-
-Minä kumarruin alas Bettin yli ja syleilin häntä kiivaasti ja
-rakkaasti. "Sinun pitää tuleman onnelliseksi, niin onnelliseksi, kuin
-minä kerran olin. Kyllähän minä mielessäni ajattelin, että sinusta
-voisi tulla ylhäisemmän miehen puoliso, mutta enkö minäkin ole tähän
-päivään asti ollut onnellinen meidän yksinkertaisissa oloissamme? Ei,
-lapseni, en minä tahdo, että sinä tulisit ilman rakkautta istumaan
-veistoksisten huonekalujen keskellä, kun silkkikartiinien takana
-talvi kesälläkin piileskelisi ja vaunuissa istuisi palvelijan sijassa
-vastenmielisyys pakolla tyrkytettyä puolisoa kohtaan. Kyllä minä sinua
-kuitenkin enemmän rakastan, kuin sinä luuletkaan." -- Silloin hän
-tunkeutui minua yhä likemmäksi ja oli entinen lapseni; hän hymyili ja
-sanoi: "Minä rakastan teitä molempia, sinua ja häntä, ja sinäkin opit
-häntä rakastamaan, niinkuin sinä minua rakastat." -- Voinko minä sitte
-toisin tehdä? Minä huusin Emmiä. "Tuo tänne muutamia palasia paistista,
-miksikä sen pitäisi hukkaan jäädä? Kun kihlajaisia pidetään, silloin
-saamme poronpaistia." -- "Onko nyt kihlajaiset?" kysyi Emmi. -- "Mene
-sinä nukkumaan, sinä olet vielä liian tyhmä!" -- Minä jäin valvomaan
-Bettini luo; tuontuostakin katsoin ikkunasta, eikö Kaarlea näkynyt.
-Ulkona oli keväinen yö, länsituuli puhalteli, että nurkat vinkuivat.
-Viimein tuli mieheni. "No?" kysyi hän. -- "Kaarle! hän nukkuu.
-Huomenna, kun myrsky asettuu, on päiväpaiste."
-
-
-
-
-Perhevaunuissa.
-
-
-On ihmisiä, jotka pitävät pikku matkustusta maalle hyvänäkin
-huvituksena, vaan siinä he ovat ihan väärässä.
-
-Muulloin oli meillä aina tapana mennä toisena helluntaipäivänä
-Eläintarhaan taikka ajaa Treptowiin, jossa olisikin hyvin hauskaa,
-ell'ei vain olisi niin suurta väentungosta eikä niin paljo pölyä.
-Tällä kertaa nyt päätimme toisin. Kun olemme Bettin kihlauksen tähden
-joutuneet likeisempään yhteyteen Bergfeldtien kanssa, niin emmehän
-toki voineet jättää heitä syrjään; minä en olisi mitenkään päästänyt
-Bettiä Bergfeldtien kanssa eivätkä tietysti Bergfeldtit tahtoneet
-tänään olla ilman Emiliänsä. Eno Fritz sentähden ehdotti, että yhdessä
-vuokraisimme suuret perhevaunut ja ajaisimme maalle, ja kun vaunuihin
-vielä jäisi tilaa, voitaisiin kutsua Krausetkin, joten maksu myöskin
-tulisi huokeammaksi joka hengeltä. Ja samalla hän maalaili kaikki niin
-hauskaksi ja viehättäväksi, miten kauniin vehreätä siellä ulkona on,
-miten hyvälle talonpoikaisleipä maistuu ja miten hupaista suurissa
-vaunuissa ajaa, niin että minä suostuin. Me siis sovimme kaikki asiat
-ihan säännöllisesti, varsinkin ruokapuuhat, sillä muuten tuo jokainen
-samaa, ett'ei mukaan tule muuta kuin paksua makkaraa ja puolikypsiä
-munia, ja se minusta toki on liian vähä toiseksi helluntaipäiväksi.
-
-Aamusilla kello 8 istuimme kaikki vaunuissa, Bergfeldtit Augustan
-sulhasen, herra Weigeltin, kanssa ja Krauset pikku Edvardinsa kanssa,
-jolla oli yllä valkoiset housut ja sininen samettimekko ja päässä uusi
-olkihattu. Bergfeldtin Emil oli tullut meille jo aikaisin aamusilla
-ja tuonut Bettille kukkavihon. Vaunuihin noustessa oli Emil osannut
-sovittaa niin, että hän tuli Bettin viereen, vaan minä sijoitin itseni
-heidän väliinsä, pitäen sitä sopivampana, sillä minä en suvaitse
-julkisia hyväilyjä kihlausaikana. Minun Kaarleni istui yhdessä herra
-Krausen kanssa ja eno Fritz oli asettunut ajurin viereen kuskilaudalle.
-
-Hän otti taskustaan suuren avaimen ja vihelsi sillä ihan kuin rautatien
-veturi, ja me läksimme liikkeelle Prenzlaunportista ja pitkin
-Prenzlauntietä, sillä me pyrimme Liepnitz-järvelle.
-
-Ilma oli kaunis, vaikka vähän viileä. Kun pääsimme ensimäisen
-tuulimyllyn kohdalle, avasi eno Fritz matkapullonsa ja sanoi, että
-nyt pitää ottaa pikku ryyppy, koska kerran tapa on semmoinen. Ja kun
-ei ollutkaan liian lämmin, otimme kaikki pisaraisen konjakkia, joka
-hyvin mieliämme ilostutti. Herra Krause kysyi, pitiköhän ryypätä joka
-myllyn kohdalla, johon eno Fritz selitti vanhan tavan olevan antaa
-joka myllylle pieni juoma-uhri. Siihen herra Krause arveli, että se
-tapa varmaankin lienee wendiläisten ja hämärän pakanuuden ajoista. Nyt
-kehittyi hyvin syvällinen puhelu paalurakennuksista ja Tacituksesta,
-joista herra Krause tiesi paljon kertoa, kunnes puhe kääntyi kaupunkien
-hallitukseen, jotka asiat taas minun Kaarleni perinpohjin tunsi.
-Eno Fritz puheli ajurin kanssa ja tarjosi tuontuostakin pulloansa
-vaunuihin. Pitääpä minun tunnustaa, että jotenkin runsaasti niitä
-tuulimyllyjä oli tien varrella, ja varsinkin minua suututti, että pikku
-Krause aina huusi: "Tuossa jo taas tulee mylly!" ett'ei vain yksikään
-jäisi huomaamatta. Minä varoitin Kaarleani, mutta hän naurahti ja
-sanoi: "Vilhelmiina, kerran vuodessahan se vain on helluntai!"
-
-Kello 1/2 9 pidimme suuruslomaa. Ajettiin astuttain ja korit otettiin
-esille. Me naiset annoimme valmiita voileipiä herroille, ja kun eno
-Fritz tahtoi tuottaa meille erityistä mielihyvää, otti hän esille
-kaikenlaisia läkkilaatikoita, jotka oli ostanut kalanäyttelystä:
-erinomaista Norjan herkkusilliä, anjovista, suolattuja turskankieliä,
-merirapuja, jopa kaviaariakin. Kaikkea siinä oli, ja hyvältä ne myöskin
-maistuivat. Se minusta vain ei ollut hyvin, että pikku Krausekin sai
-niitä maustimisia kalatavaroita, mutta kun hän lakkaamatta ärisi,
-jos ei saanut, niin äiti antoi toista toisen perästä, kunnes hän
-alkoi kohti kurkkuaan parkua, kun oli rapua ahmiessaan purrut rikki
-Espanjan pippurijyvän ja polttanut sillä suunsa. -- "Minä en pojalle
-antaisi niin paljoa", sanoin minä Krausen rouvalle, "lapset voivat
-paraiten maidosta ja leivästä." -- "Minun Edvardini on jo kyllin
-suuri syömään kaikenlaista", vastasi Krausen rouva, "hän juo olutta
-yhtä hyvin kuin aikaihmisetkin, ja hyvää se näkyy hänelle tekevän."
--- Siihen minä huomautin jostakin lukeneeni, että olut helposti
-nousee lapsille päähän, jonka tähden oluenpanijain lapset istuvatkin
-koulussa alimpana. -- Krausen rouva silloin kysyi mieheltään, oliko
-hän opettajana koskaan huomannut sitä, ja hän vastasi minun varmaankin
-erehtyneen ja tarkoittaneen risatautia, joka kyllä saa alkunsa
-vanhempain viinanjuonnista, kuten tilastollisesti on todistettu.
-Siihen yhtyi herra Bergfeldtkin ja sanoi rouvalleen: "muistathan sinä,
-kun se Riikka tuli Werderistä meille palvelemaan ja suostui juoppoon
-nikkarinsälliin ja sitte..." Siinä keskeytin minä ja kysyin: "Eikö
-teistä tämän maiseman luonto ole hyvin kaunis?" -- "On", vastasi hän,
-"mutta kyllä siinä risajutussa on perää." -- Minä sanoin suoraan,
-ett'ei semmoisenlainen puhelu minua ollenkaan huvittanut.
-
-Herra Bergfeldt ei vielä tahtonut luopua aineestaan, me kun jo
-olimmekin ajaneet liian monen myllyn ohitse, vaan silloin alkoi pikku
-Krause äristä ja valittaa janoa. Vettä ei ollut saatavana kivitieltä,
-eikä ymmärtämätön äiti ollut maitoa ottanut mukaan; niinpä ei ollut
-muuta neuvoa kuin avata pullo punaista viiniä, että pojan ärinä edes
-jollakin tavalla saataisiin loppumaan, ja kokonaisen juomalasin se
-sitte nieleksi viiniä. -- "Jospa vain tuo kaikki hyvin päättyisi!"
-sanoin minä. -- "Saahan hän sitte nurmikolla kylliksensä juoksennella!"
-vastasi Krausen rouva. -- "Minä ja Emmi olemme hevosilla", sanoi Edvard
-nenäkkäästi. -- Minun Emmini ei sanonut mitään, vaan näytti katsovan
-ylön moista ehdotusta. Minun Bettini ei myöskään puhunut, vaan oli
-hyvin tyytymättömän näköinen, kun ei ollut Emilin vieressä. Bergfeldtin
-Augusta ja herra Weigelt istuivat käsikkäin ja katsella tuijottivat
-kuin vahakuvat maisemaa, ainoastaan silloin tällöin toisiinsa niin
-imelästi silmäten, että minä rupesin voimaan pahoin sen näkemisestäkin.
-Kihlatuista niistä ei ole muille seurakumppaniksi.
-
-Minä sentähden itsekseni olin hyvilläni, kun pääsimme komeaan metsään
-ja järvi rupesi näkymään, ollen siinä niin kauniin vehreänä, kuin olisi
-se ollut helluntaiksi uudestaan lakattu. Me pysähdyimme metsänvartian
-asunnolle, jossa pyökkipuut ovat kauneimmat ja korkeimmat ja
-latvoillansa muodostavat ikäänkuin katoksen, juurikuin oltaisiin uuden
-rautatien asemasillalla, se vain erotusta, että se, mikä siellä on
-ikkunalasia, se täällä on vehreitä lehtiä. Sitä paitsi oli ilma täällä
-ulkona kaikkein raittiinta.
-
-Eno Fritz ja minun Kaarleni menivät talon rouvalta tilaamaan aamiaista
-ja puhumaan päivällisestäkin. Rouva Krause oli löytänyt kaivon ja antoi
-pikku Krauselle vettä, ja kylläpä se poika minun huomatakseni latki nyt
-ainakin koko litran, mutta minä en puhunut mitään, sillä kun äitit ovat
-ymmärtämättömät, on kaikki neuvominen turhaa vaivaa. Vaan olisi minun
-kuitenkin pitänyt puhua.
-
-Aamiainen oli erinomainen, maalainen, vaan hyvä. Viiniä me olimme itse
-tuoneet, varsin hyvää Chateau Larosea, puolenkolmattatoista maksuista,
-pulloissa punaiset lyijykuoret suun ympärillä, ja vaikka eno Fritz
-vähän väänteli suutansa, hän kun liiaksi valikoitsee viinejä, niin
-kyllä se meistä muista siltä maistui, varsinkin kun viinikauppias oli
-vakuuttanut joutuvansa joka pullosta seitsemän prosentin vahinkoon ja
-antavansa sitä meille vain pelkän ystävyyden tähden niin huokeasta.
-
-Sitte me menimme metsään; eno Fritz oli leikannut pikku Krauselle
-kepin, jolla hän ratsasteli, kun Emmillä ei ollut halua ruveta hänen
-hevoseksensa. Muuten oli Emmi hyvin pahoilla mielin. Hänen sisarensa ja
-ystävänsä eivät huolineet hänestä vähääkään, hehän eivät tienneet koko
-muusta maailmasta kuin sulhasistansa; niinpä täytyi Emmin pysyä meidän
-vanhempain naisten luona. Minua se lapsi ihan säälitti, kun se niin
-yksikseen oli, sillä kun me puhelimme suurista pesuista taikka onko
-parsan kastekkeesen pantava sitruunan mehua vai ei, niin se tietysti
-ei häntä huvittanut. "Ole vain iloinen, Emmi", sanoin minä, "kukapa
-tietää, miten kohta jo sinäkin olet morsian!" -- "Minä en koskaan
-mene naimisiin", vastasi hän. -- "No, no, lapsi!" -- "En mene", sanoi
-hän surumielisesti, "minä en jätä sinua enkä pappaa. Augusta ja Betti
-ovat molemmat niin pahat siitä asti, kun joutuivat kihloihin." -- Minä
-koetin puhella hänelle niin hyvin, kuin voin, mutta hän ei tahtonut
-ollenkaan kuulla.
-
-Herrat olivat löytäneet mukavan istuinpaikan, saalit ja huivit
-levitettiin ja me asetuimme sieviin ryhmiin. Viiniä myöskin tuotiin
-mukaan, niin että meillä oli oikein hauska. Se minua kuitenkin
-vähän harmitti, että minun Kaarleni viskeli Krausen rouvaa kuivilla
-lehdillä ja hän siitä ei vähääkään pahastunut. Jos herra Krause olisi
-uskaltanut tehdä minulle semmoista leikkiä, olisin minä opettanut hänet
-käsittämään asemansa, mutta hän jo makasi sikeässä unessa.
-
-Viimein aloin minäkin vähän torkkua, sillä kevätilma uuvuttaa. Puut
-suhisivat niin suloisesti, tuuli siveli niin pehmeästi kasvoja ja
-hiuksia, kaikenlaisia kirjavia unia häilyi silmäin edessä, kunnes
-minun Kaarleni huusi: "Vilhelmiina, heräähän jo, kello on puoli kolme,
-päivällinen on valmisna!" -- "Hyvänen aika! olenko minä nukkunut?" --
-"Lähes kaksi tuntia." -- "Ja missä ovat lapset? Missä on Betti?" --
-"Meni metsään", vastasi Emmi, "minua he eivät huolineet kanssansa!" --
-"Ja missä on Edvard?" kysyi Krausen rouva, pudistellen kuivia lehtiä
-tukastaan. -- "Hän ratsasti kepillään tuonne", sanoi Emmi järvelle päin
-viitaten. -- "Herranen aika, jos lapsi on hukkunut", huusi Krausen
-rouva ja juoksi kuin hullu pois. "Edvard", huusi hän, "Edvard, missä
-sinä olet?" -- Minä huusin myöskin kovasti: "Betti, Betti!" -- Ei
-vastausta. --"Ja ruoka kun on valmis", sanoi Kaarle. -- "Voitko sinä,
-Kaarle, tämmöisenä hetkenä vielä vatsaasi muistaa?" -- "Miksi en?"
-sanoi hän; "jos sinä olisit antanut nuorten istua vaunuissa vierekkäin,
-niin he nyt eivät olisi karanneet pois. Rakastavaiset tahtovat
-mielellään olla rauhassa. Tulkaa vain, Emil tietää, että 1/2 3 on
-päivällisaika, ja katsoo kyllä kelloaan. Missä on Krause?"
-
-Herra Krause oli mennyt rouvansa jäljestä, joka parkui lakkaamatta:
-"Edvard, Edvard! missä sinä olet?" ja herra huusi: "Adelheid, joko
-hänet löysit?" Kuului siltä, kuin koko metsä olisi kapinassa ollut.
-
-Hyvin ilottomina palasimme metsänvartian asunnolle. Siellä oli pöytä
-niin siististi katettuna puiden varjossa, mutta seura oli hajalla.
-Bergfeldtin Augusta ja herra Weigelt tosin jo olivat meitä odottamassa,
-mutta Bettistä ja Emilistä ei tietoakaan. Se oli hyvin kiusallista.
-
-"Oletteko pikku Krausea nähneet?" kysyin minä. -- "Kyllä", vastasi
-Augusta, "hän on ajurien luona tallissa hevosilla ratsastamassa!" --
-"Ja vanhemmat luulevat hänen olevan järvessä. Nyt meidän pitää ensin
-etsiä Krauset."
-
-Kuten sanottu, tehtiin; me kaikki takaisin metsään, josta löysimmekin
-Krauset. Rouva oli astunut suopaikkaan ja herra oli polvillaan hänen
-edessänsä kenkiä sammalilla pyyhkimässä. -- Voi sitä iloa, kun hän
-kuuli pojan olevan tallessa, ja sitä hyväilemistä ja silittelemistä,
-kun sai hänet käsiinsä! Liialliselta se minusta näytti. Sitte hän
-torui Emmiä, että jos hän olisi paremmin pitänyt huolta lapsesta,
-niin ei olisi koko hätää ollut, johon minä sanoin jotakin lehtien
-viskelemisestä ja keikailemisesta miehille ja että olisi parempi
-itse pitää huolta lapsistaan kuin luottaa muihin ihmisiin. Siihen
-hän vastasi pistävästi, että pitää jokaisen ensin pitää oman ovensa
-edusta puhtaana, ja missä sitte minun Bettini oli? No niin, me kävimme
-hyvin äreinä pöytään, eikä kellään ollut oikeaa ruokahalua, paitsi
-Bergfeldtin rouvalla, joka söi oikein ahmimalla.
-
-Me olimme jo nousseet pöydästä, kun Betti ja Emil viimein tulivat.
-Minä yritin kiivastumaan, mutta Kaarle sanoi: "Vilhelmiina, ollaanhan
-rauhassa, älä pikastu." Minä sentähden maltoin mieleni ja sanoin
-leikillisesti: "No, Emil, onko nyt kello puoli kolme?" -- Hän tuli
-hämillensä. "Minun kelloni käy ehkä vähän jäljellä!" änkytti hän.
--- "Toista tuntiako? Näyttäkääpäs minulle kronometriänne!" Hän tuli
-vielä enemmin hämilleen. Se näytti minusta omituiselta. "Ehkäpä se
-käypikin ihan oikein", sanoin minä ja vedin hänen vitjoistansa,
-tullakseni asiasta vakuutetuksi. Mutta vitjoissa ei ollutkaan kelloa,
-vaan paljas kellonavain. -- "Kello on kaiketi venättä oppimassa",
-pilkkasi eno Fritz. -- Minä luulin vaipuvani maan sisään, minun Bettini
-sulhanenko olisi kellonsa pantannut! Krausen rouva nauroi ja silloin
-minä pahastuen nousin ja erosin kaikista heistä yksikseni. Minä en
-kärsinyt nähdä ketään ihmistä. Kaikkialla tyytyväisiä kasvoja, naurua
-ja leikintekoa ihmisillä, joita tällä välin oli metsään kokoutunut...
-ja minun korvissani se kaikui pilkalta. Yksinäisyyttä minä tarvitsin,
-saadakseni oikein kylliksi itkeä. Niin minä, melkein tietämättäni
-miten, jouduin talon taa kasvitarhaan ja vaivuin sinne puupölkylle
-uunin viereen. Voi, miten se minusta tuntui pyövelinpölkyltä, jolla
-minun kaulani oli katkaistava! semmoinen tuska minut valtasi.
-Tulevaisuus oli mustimpina kuvina silmieni edessä. Mitäpä oli hyötyä
-Bytzowin tätin perinnöstä, Emilhän sen kuitenkin oli kaikki tuhlaava!
-Emil oli kevytmielinen, sen minä nyt tiesin, ja Betti luotti häneen
-rajattomasti. Minua vapisutti hirveästi, sillä ken kellonsa panttaa,
-hän kykenee tekemään muutakin pahaa.
-
-Pitkän ajan kuluttua tuli Emmi minun luokseni. "Nyt lähdetään jo",
-sanoi hän, "Krausen rouvalta ovat jalat kastuneet eikä pappaa enää
-miellytä koko täällä olo." -- "Mitä häneen koskevat Krausen rouvan
-jalat?" -- "Sinun tähtesi hän niin sanoo tuntuvan, sillä kun sinulla
-ei ole hauska, niin ei häntäkään huvita." -- "Niin, tule, lapsi, minä
-ikävöin kotiin, eihän sitä toki huvimatkalle lähdetä istumaan uunin
-takana ja itkemään."
-
-Kello 7 tulivat vaunut talon eteen. Minä annoin kaikkien käydä
-istumaan mielensä mukaan; mitäpä minä heikko vaimoparka voin tehdä
-järjettömyyttä vastaan? Pikku Krause istui ihan yksin rannalla eikä
-tahtonut tulla. "En tule", huusi hän, "minä jään tänne!" -- "No,
-tulehan toki, niin saat vehnäleipää!" -- "En." -- Äitinsä nosti hänet
-väkisin ylös. "Häntä huvittavat hevoset niin suuresti", sanoi hän
-teeskentelevän ystävällisesti eno Fritzille, "ottakaa hänet vähäksi
-ajaksi sinne eteen!" -- Niin tapahtui, ja Edvard istui eno Fritzin ja
-ajurin välillä. Me läksimme, kaikki enemmin tai vähemmin äreinä, kun
-Bergfeldtit olivat myöskin suuttuneet Emiliinsä. Krausen rouva oli ihan
-ääneti.
-
-Vähän ajan perästä sanoi eno Fritz: "Herra Krause, minä pelkään, että
-poika putoaa täältä kuskilaudalta", ja antoi hänet vaunuihin herra
-Krausen syliin, vaan isä kohta kyllästyi ja arveli, että kyllä pojan
-olisi parasta istua siellä edessä. Edvard itki ja valitti hiljaa
-itseksensä. "Mikähän häntä vaivaa?" kysyin minä osanottavaisesti. --
-"Mikäpä hänellä olisi", sanoi äitinsä äreästi. -- "No, jos hän olisi
-saanut vatsansa turmiolle, niin ei se minua ollenkaan kummastuttaisi."
--- "Ha ha ha!" nauroi äiti. -- Herrat eivät kuitenkaan huolineet lasta
-pitää luonansa. -- "Tulepas täti Buchholzin luo, Edvard", huusin minä
-ja otin hänet syliini, vaan annoin kohta hänet äitillensä sanoen:
-"Parashan hänen kuitenkin on olla teidän luonanne, hyvä ystävä.
-Peittäkää hänet hyvästi, ett'ei hän vilustu; se on hauskempaa hänelle
-ja meille." -- Hän sanoi, että lapset ovat aina lapset. -- Minä
-sanoin, että jos lapset eivät vielä ole matkaan kykenevät, niin ne
-jätetään koliin. Siihen hän vastasi, että jos eno Fritz ei olisi tuonut
-niin vaikeasti sulavia kalatavaroita, niin ei olisi lapselle mitään
-tapahtunut. Minulla ei ollut vähääkään halua vastata mitään hänelle,
-minun oma huoleni Emilistä oli liiaksi kiintynyt mieleeni, ja samalla
-tuli vielä takaisin taannoinen paha mieli.
-
-Monihan on aivan ihastunut maalaisretkiin, mutta minun täytyy sanoa:
-tehtäköön ne ilman lapsia ja ilman sulhasväkeä; niistä on vain vastusta
-ja kiusaa. Ja miten niistä väsyy tuommoisista retkistä suurissa
-seuroissa, jos toisen pitää toistansa vartioida, ja joku aina sittekin
-häviää!
-
-Minä tunsin helpotusta vasta sitte, kun Berliinin ensimäiset kaasuvalot
-alkoivat näkyä, sillä vaunuissa ei näyttänyt kellään olevan hauskaa.
-Väsyksissä me olimmekin kaikki; ainoastaan kirjavat paperilyhdyt
-vaunujen katossa kiikkuivat ja häilyivät lakkaamatta, niin että ne
-kaukaa katsoen lienevät iloisilta näyttäneet. Mutta tuskinpa tuota
-käynee elämää arvostella paperilamppujen mukaan.
-
-
-
-
-Morsianilta kolmannessa kerrassa.
-
-
-Ainahan minä olen sanonut: ei pitkistä kihlauksista mihinkään ole.
-Kun kaksi ovat keskenään sopineet, niin kyllä on parasta antaa heidän
-ruveta kihloihin. Siihen suostutaankin, ja lapset ovat sanomattoman
-onnelliset, mutta koiruohoa heidän sydäntensä riemuun tiputellaan,
-jos hääpäivä lykätään näkymättömään kaukaisuuteen. Lapset kyllä
-näennäisesti mielellään siihen suostuvat, mutta viimein he kuitenkaan
-eivät jaksa odottaa, niin että on myöntyminen ja valmisteleminen heille
-häät.
-
-Niin kävi Bergfeldtissäkin. Augusta, jossahan ei ennestäänkään ollut
-liikaa lihavuutta, laihtui viimein ihan kurjaksi ja haamun kaltaiseksi.
-Kun hän seisoi syrjin tuleen päin, oli hänen nenänsä ihan läpikuultava
-kuin vaha. Lääkäri hänelle määräsi rautajuomaa ja välistä hän itse
-käytti vaihteeksi mallasmehua, vaan ei mistään lääkkeistä apua tullut.
-
-Nyt oli toki herra Weigelt, hänen sulhasensa, hyvien tuttavien kautta
-saanut asianajo-toimistosta pienen paikan. Paljoahan tuossa ei ollut,
-mutta jos ukko Weigelt vähän autteli, niin saattoihan tuolla alottaa.
--- "Ennen elävänä vinnikammariin kuin kuolleena kauneimpaan arkkuun",
-sanoi Bergfeldtin rouva. Sentähden varustettiin häitä.
-
-Jos minä olisin ollut Bergfeldtien sijassa, niin olisin pitänyt
-häät ihan yksinkertaisesti oman perheen kesken, sillä se säästää
-melkoisesti, mutta hän, Bergfeldtin rouva, ei ottanut korviinsakaan
-koruttomia häitä. Hän arveli, että täytyi edes naapuriston, joll'ei
-muun tähden, jotakin näyttää. Viimein sovittiin pitämään morsianilta
-[häiden aatto (Polterabend), jota monin paikoin Saksassa vietetään]
-vähän komeammin ja itse vihkiäiset sitte ihan yksinkertaisesti.
-
-Kello 8 iltasilla oli se juhlallisuus alkava. Vierashuone, asuinhuone
-ja makuuhuone oli järjestetty vieraita varten. Sängyt oli viety aittaan
-ja pesukaapin paikalle oli rouva asettanut pöydän täyteen lehtikasveja,
-koska herra Bergfeldt, kuten hän minulle valitti, pestessään aina niin
-kovin loiskuttelee ja on siten saanut tapetit perin pilalle. Tuolit,
-lasit ja muut tarvekalut lainasi lähellä oleva ravintolanpitäjä, sillä
-Bergfeldtin pikku varasto ei tietysti riittänyt mihinkään.
-
-Kun me saavuimme 1/2 9 aikaan, olivat huoneet jo melkein täynnä. Naiset
-sullottiin vierashuoneesen, jossa istuttiin mukavassa puoliympyrässä.
-Tietysti oli Bergfeldtin rouva kutsunut kaukaisimmatkin tuttavansa,
-niin että oltiin jotenkin vieraat toinen toiselleen. Lisäksi oli
-kutsuttu kaikki Augustan ystävät, jotka eivät näyttäneet tietävän
-mihin mahtua, vaan istuivat kolmittain aina kahdella tuolilla; herra
-Weigeltin emäntä, jonka luona hän oli asunut ylioppilaana ollessaan,
-oli myöskin siellä.
-
-Herrat seisoivat asuinhuoneessa poltellen. Herra Weigeltin ystäviä oli
-tullut joukottain; he olivat enimmäkseen vanhoja ylioppilaita, sangen
-siivoja nuorukaisia, vaikka heidän frakkinsa soveltuivat heille niin
-kummallisesti, kuin olisivat olleet toisille tehdyt.
-
-Kello 9 olivat huoneet niin tungokseen asti täynnä, ett'ei kukaan
-juuri päässyt liikkumaan. Tällä välin oli juotu teetä ja ruvettu jo
-puhelemaan niistä näistä. Morsiusparia ei vielä ollut näkyvissä.
-
-Nyt tuli sisään eno Fritz, joka oli ruvennut järjestelijäksi. Häntä
-seurasi kaksi herraa, tuoden kumpikin kukkasilla koristetun tuolin
-vierashuoneesen ja asettaen ne asuinhuoneen puolisen oven eteen.
-Eno Fritz istuutui vanhan pianorämän eteen ja soitti häämarssin
-"Kesäyön unelmasta", joll'aikaa morsiuspari tunkeutui vierasten
-läpi kukkatuoleille. Ylioppilaat huusivat eläköötä ja muut vieraat
-paukuttivat käsiään. Se oli hyvin kaunis hetki, jonka eno Fritz oli
-oikein arvannut.
-
-Augusta Bergfeldt ei näyttänyt niinkään mitättömältä. Hänellä oli yllä
-valkoinen musliinileninki, vehreällä koristeltu. Mutta jos hän olisi
-ollut ymmärtäväinen, niin ei hän koskaan olisi valinnut avorintaista
-pukua. Minun Kaarlenikin oli sen huomannut, sillä myöhemmin hän minulle
-sanoi itseään aina paleltaneen, kun vain katsoi häneen. Minä tietysti
-sitä muistutusta vastustin sanoen: "Kaarle, rakkaus on jotakin ylevää,
-niin ett'ei sitä sovi pilkata." -- "Sinunpa olisi pitänyt kuulla, mitä
-ne ylioppilaat puhuivat!" vastasi hän. -- "Kaarle!" toruin minä, "sitä
-minä en huoli kuulla. Yleensä minä en ollenkaan huoli kuulla, mitä
-herrat puhuvat naisten seljän takana. Ylioppilaat ovat minusta liian
-vapaat mielipiteiltään!"
-
-Eno Fritz soitti nyt jotakin tunteellista ja minun Bettini toi
-keijukaiseksi pukeutuneena morsiusseppeleen. Hän lausui hyvin
-kauniin runoelman, jossa oli puhe eroamisesta vanhempain kodista,
-nuoruudesta, lapsuuden onnellisuudesta ja tulevaisuuden tietämättömistä
-onnettomuuksista. "Huntuun, seppeleesen hajoo kaunoinen se unelma!"
-päättyi runo. Jo ihan alussa nousivat Augustalle kyyneleet silmiin, ja
-kun sanat kuuluivat: "Vieraana, yksinänsä hän kodissaan nyt on", alkoi
-Bergfeldtin rouvakin nyyhkiä. Vaan kun Betti lopuksi syleili Augustaa
-ja Augusta alkoi melkein ääneen itkeä, emme me muutkaan jaksaneet olla
-niistinliinoihimme tarttumatta. Harvoin minä olen mitään niin mieltä
-pehmittävää kokenut. No niin, eipä se niin mitätöntä olekaan tuo
-tyttärensä antaminen vento vieraalle nuorukaiselle.
-
-Siitä mielialasta meidät äkisti tempasi hyvin ikävä tapaus. Minä
-olin näet pyytänyt Bergfeldtin rouvaa pitämään Sissi-koiraansa
-johonkin suljettuna tämän illan, koska se muuten lakkaamattomalla
-juoksentelemisellaan saattaisi häiritä. Koira lienee kuitenkin päässyt
-pujahtamaan pois kammarista, sillä yht'äkkiä kuului hirveä parahdus,
-kun joku polki Sissin jalalle. Kuka sen teki, ei tullut koskaan
-tietyksi.
-
-Augusta hypähti ylös ja otti yhä vielä huutavan Sissin luoksensa,
-koettaen sitä rauhoittaa. "Ajakaa, neiti, pois tuo pentu!" huusi herra
-Weigeltin entinen emäntä hyvin sivistymättömällä puhetavalla. Minä en
-ole sen ihmisen kanssa sanaakaan vaihtanut.
-
-Augusta piti jo tyyntynyttä elukkaa sylissään; niinpä saatiin rauhassa
-jatkaa juhlallisuutta.
-
-Sen jälkeen tuli eräs herra Weigeltin ystävä suutaripoikana.
-Valitettavasti emme saaneet selkoa ainoastakaan sanasta, sillä, koira
-haukkui häntä koko ajan, se kun ei häntä tuntenut.
-
-Kolmantena järjestyksessä tuli pikku Krause. Minä jo heti hänet
-nähtyäni aavistin, ett'ei tuosta mitään hyvää tule, kun vanhemmat
-häntä niin hemmoittelevat. -- "No, pikku Edvard", sanoi Krausen rouva,
-"sanopas nyt värssysi!" -- Poika, tirolilaiseksi puettuna, oli vaiti
-ja työnsi sormen suuhunsa. -- "No?" kysyi äiti. -- Poika ei ääntä
-päästänyt. -- "Edvard, minä suutun kovasti!" -- Poika väänsi suunsa
-itkuun. -- "Edvard, kas niin, ole nyt kiltti!" -- Vaan Edvard ei
-tahtonut. -- "Vielä hän tänä aamuna osasi runonsa niin hyvästi", sanoi
-Krausen rouva kovasti, "vaan kun ihmisiä on niin paljo, niin sentähden
-hän nyt hämmentyy. Tule, Edi, ja sano se täti Augustalle ihan hiljaa ja
-anna hänelle se hopeainen sokurilusikka. Kuuletko, Edvard!"
-
-"Meidän sokurilusikkahan se on", huusi poika, "pappa vain siitä
-viiluutti pois nimen."
-
-Krausen rouva suuttui kuin raivostunut, mutta poika juoksi pois ja
-huusi: "Mamma tekee minulle pahaa, pappa, pappa!" Herra Krause oli niin
-järkevä, että toimitti hänet kotiin.
-
-Jos nyt olisi tullut jotakin naurettavaa, niin kyllähän kaikki
-olisimme tulleet iloisiksi; mutta nyt tuli joku Augustan ystävistä
-kukkaistyttönä ja toinen leipurina leipinensä, toivottaen, ett'ei sitä
-koskaan puuttuisi uudesta taloudesta. Se ei vähääkään huvittanut.
-Viimeksi tuli minun Emmini yön kuningattarena yllä musta huntu täpö
-täynnä kultapaperisia tähtiä. Hän oli itse miettinyt kaikki ja sanoi:
-"Ma tullut olen kaukaa -- Kuu, tähdet mulla valtaa; -- Kun kaikk'
-on helmoiss' unen, -- Yön kuningattaren -- On silmä valpas. Teitä
--- Saan laulull' tervehtää. -- Kun yksin jäätte, mua -- Te silloin
-muistakaa!" Samalla hän antoi valokuva-alpumin, jonka kannessa oli
-kuvattuna Lohengrin jäähyväisiä sanovana, ja lauloi sitte eno Fritzin
-säestyksellä kauniin laulun: "Istuimme luona ikkunan, kun sammunut
-ol' kynttilä." Laulun päätyttyä ei ollut käsien taputuksesta tulla
-loppuakaan; ylioppilaat varsinkin pauhasivat, ja sentähden hän vielä
-lisäksi lauloi toisen laulun. Häntä hyvin kiitettiin esityksestään ja
-joku ylioppilas oli sanonut saattavan epäillä, tokkopa Gersterkään osaa
-niin laulaa, sillä neiti Buchholzin laulussa on erinomaista sulavuutta.
-
-Herrat eivät tällä välin olleet unhottaneet sikarejansa sammumaan;
-sentähden alkoi olla niin kuuma, että hiki juoksemalla juoksi
-ikkunanruutuja pitkin, jonkatähden myöskin sillisalaatti, jota nyt
-tarjottiin, maistui hyvin virkistävältä, vaikka minun mielestäni
-siihen oli liiaksi hakattu perunoita sekaan. Me naisväki joimme päälle
-limonaatia ja herrat olutta. Ylioppilaat olivat niin kohteliaat, että
-pitivät huolen juomanlaskemisesta.
-
-Istuen syömisestä pöydän ääressä ei tietysti voinut ihmispaljouden
-tähden olla puhettakaan; kannettiin ympäri huoneita valmiita voileipiä,
-monenlaista särvintä päällä, kaikkea runsaasti ja varsin hyvää.
-
-Sitte tahtoivat nuoret tanssiakin. Ylioppilaat lykkäsivät yht'äkkiä
-pianorämän makuuhuoneesen, vaikka herra Bergfeldt siitä näytti
-hämmästyvän, ja tanssi alkoi, kaksi paria vain kerrassaan. Olipa siinä
-yhtä ahdasta kuin tavallisissa tanssiaisissa, joihin maksaen mennään.
-Harmitti minua, kun ylioppilaat kantoivat kukkapöydänkin ulos, niin
-että liiankin hyvin saattoi nähdä, miten herra Bergfeldt oli seinän
-turmellut. Olisipa rouva tuohon saattanut edes liistaroida paperia.
-
-Meidän siinä istuessamme ja puhellessamme sanoi poliisiluutnantin rouva
-minulle, että minun Emmilläni todellakin oli erinomainen ääni ja että
-olisi vahinko, ell'ei se saisi koulutetuksi.
-
-"Sitä minä en vielä ole lainkaan ajatellut", vastasin minä, "hän laulaa
-vain ihan korvakuulosta."
-
-"Minun tyttäreni rupeaa myöskin ottamaan tunteja", sanoi
-poliisiluutnantin rouva. "Minä tunnen rouvan, joka etsii oppilaita. Hän
-on ennen ollut oopperassa. Nykyaikaanhan sitä maksetaan hyvät summat
-äänistä. Ajatelkaahan vain Pattia ja Luccaa. Mikä maine heillä on ja
-miten paljo rahaa!"
-
-Minua pyrki oikein pyörryttämään. Eikö Emmi juuri äsken saanut
-semmoista kiitosta? "Minä puhun miehelleni", vastasin minä. "Muuten,
-pitäähän jotakin tehdä lapsensa hyväksi." -- Hyvänen aika, kun
-ajattelen, että minun Emmini saavuttaisi niin suunnattoman onnen
-äänellänsä. Liiaksi se olisi! Kyllä minun Kaarleni siihen suostuu,
-kunhan minä vain asian hänelle oikein selittelen.
-
-Kello oli tällä välin jo ehtinyt kahteentoista. Morsiuspari istui
-jotenkin äänettömänä eräässä nurkassa, kun tanssi ei tehnyt
-hyvää Augustalle eikä hän myöskään kärsinyt sulhasensa muiden
-kanssa tanssivan. Herra Bergfeldt tuli yhä harvapuheisemmaksi.
-Ylioppilaat lauloivat juuri onnentoivottelua, kun ovella soitettiin.
--- "Luultavasti talon isäntä, jota melu on varmaankin ruvennut
-suututtamaan", sanoi poliisiluutnantin rouva.
-
-Me kuuntelimme, mitä nyt oli tuleva, ja ajattelimme, syttyyköhän
-tästä oikea riita. Mutta ei. Juhlallisesti kaikui vain laulu, ja sen
-päätyttyä alkoi polkka. Muutamat virkakumppanit Bergfeldtin toimistosta
-ilahuttivat häntä tuomalla mukaansa torvisoittimensa, ja todella he
-hyvästi soittivatkin.
-
-Yhteisestä pyynnöstä soittivat he yövartian laulun, joka ensin alkaa
-hyvin hiljaa, vaan sitte yhä kovenee, kunnes viimein korvat on mennä
-lukkoon ja huone tärisee. Silloin tuli talon isäntä.
-
-Yht'äkkiä kolkko hiljaisuus. Tuntui oikein kamalalta! Tanssista ja
-laulusta ei hänellä ollut mitään sanomista, vaan tämmöiseltä melulta
-hän tahtoi toki olla rauhassa. -- Herra Bergfeldt vastasi saattavansa
-tehdä asunnossaan, mitä vain tahtoi. -- Mutta vahtiparaadit ja
-raakalais-ulvonta kuitenkin ovat liikaa; putoaahan kalkki katosta
-alemmassa kerroksessa. -- Se on huoneiden vika. -- Joll'eivät huoneet
-ole mieleiset, niin voihan muuttaa muuanne. -- Sen kyllä uhkasi
-Bergfeldt tehdäkin. -- Isäntä sanoi Bergfeldtien turmelevan huoneita
-pahemmin kuin kukaan, eihän hänen muuta tarvinnut kuin tapettia katsoa.
--- Se ei ollut hänen asiansa. -- Ylioppilaat rupesivat nyt välittämään.
-Me naiset aioimme jo paeta. "Rauhassa, hyvät herrat", huusi minun
-Kaarleni, "kuulettehan, ett'ei herra isäntä meitä kiellä tanssimasta ja
-huvittelemasta."
-
-"Kyllä se nyt jo riittää", vastasi isäntä raa'asti.
-
-Mutta eno Fritz toi täyden lasin olutta "Yhden kerranhan me vain olemme
-nuoret", sanoi hän. "Tottahan juotte meidän kanssamme morsiusparin
-maljan!" Isäntä ensin vielä murisi jotakin, vaan tyhjensi sitte
-tarjotun lasin. Ylioppilaat huusivat hänelle eläköötä ja Bergfeldtin
-rouva tarjosi kauniita leivoksia, jotka hän myöskin otti.
-
-Oikein iloista siitä ei kuitenkaan ruvennut enää tulemaan, vaan
-muutamat poistuivat ranskalaistapaan elikkä jäähyväisiä sanomatta.
-Vähitellen tuli enempi tilaa huoneissa ja mekin sanoimme viimein hyvää
-yötä. Meidän lähtiessämme istuivat eno Fritz ja ylioppilaat juomassa
-veljenmaljaa isännän kanssa.
-
-Milloin Bergfeldtit pääsivät levolle, en tiedä; arvattavasti vasta
-kahden päivän perästä.
-
-"Kaarle", sanoin minä kotimatkalla, "kun meidän Bettimme häät tulevat,
-niin morsianiltaa emme vietä kotona."
-
-"Ei sillä vielä kiirettä ole!" vastasi hän äreästi. "Jo minä
-pitkäksi ajaksi sain kyllikseni tänä iltana ja luultavasti saivat
-Bergfeldtitkin!" -- Minä en puhunut mitään Emmin-aatteistani. Milloin
-miehet oikuttelevat, on paras antaa heidän olla olojansa. Kyllä Kaarle
-vielä joutuu ihmettelemään, kunhan Emmi kuuluisaksi ja mainioksi tulee.
-Ja kyllä minä tahtoni toimeen panen.
-
-
-
-
-Meidän pitää lähteä kylpypaikkaan.
-
-
-Ei käynyt kieltää, että Emmiä oli hyvin kiitetty. Pitikö sitte
-etevyyden jäädä mätänemään Landsberginkadulle ja voinko minä siitä
-vastata? Eihän toki; minä kyllä tiedän, että meidän kaikkien täytyy
-kerran tehdä tili; eikä silloin mikään itsepuolustus kelpaa, sillä en
-minä ole niinkuin Bergfeldtin rouva, joka kyllä kykenee lörpöttelemään
-keskellä viimeistä tuomiotakin, ell'ei olla niin varovaiset,
-että jätetään hänet viimeiseksi. Emmin ääni piti taiteellisesti
-koulutettaman. Minä katsoin olevani siihen sitä enemmin velvollinen,
-kuin poliisiluutnantin rouva minua hyvin kehoitti ja selitteli, että
-jos minun Emmini rupeaisi ottamaan tunteja yhdessä hänen tyttärensä
-kanssa, niin tulisi molemmille huokeammaksi. Minä en todellakaan
-olisi mikään huolellinen talonäiti, jos olisin päästänyt semmoisen
-tilaisuuden käsistäni livahtamaan. Ei toki; vaan milloin on jotakin
-huokeaa tarjona, minä sen heti otan; paitsi helppohintaisista
-kauppaloista en enää mitään osta, koska sitte perästä päin saa maksaa
-paljon enemmän liimasta ja kitistä, kuin koko kalu maksaa. Kaarlelleni
-minä tietysti ilmoitin asian vasta sitte, kun oli toinen neljännesmaksu
-suoritettava, ja kun silloin olisi ollut ikävä keskeyttää opetusta, ei
-hän suinkaan sanonut voivansa moittia maksua kalliiksi. Se vakuutus
-minulle oli hyvin mieltä myöten.
-
-Emmipä myöskin edistyi suunnattomasti, kuten hänen opettajansa vakuutti
-joka kerran meillä käydessään. "Vielä yksi neljännesvuosi", sanoi
-hän, "ja teidän tyttärenne pääsee yhtä korkealle kuin Lucca. Nyt hän
-jo helposti laulaa korkean C:n ja koloratuurikohdat tulevat jo niin
-sulaviksi, kuin tulisi hänelle rouva Artotin lahjat." Sekin minun
-mieltäni sangen hyvitti, ja minä ajattelin: kun Emmi tulee maailman
-kuuluksi, niin minä ihan menehdyn ilosta. Ja miksikä se onni ei tulisi
-minun tyttäreni osaksi? Onhan suureksi laulajaksi jo monikin tullut,
-jonka isänkoti ei läheskään ole ollut meidän tasallamme.
-
-Rouva Gryn-Reifferstein olikin aivan oikea opettaja meidän
-tyttärillemme. Usein kertoi hän minulle ja poliisiluutnantin rouvalle
-entisestä teaatterielämästään ja vaaroista, jotka siellä uhkaavat
-nuoria alottelijoita. Vaan hän oli pysynyt lujana pahimmissakin
-kiusauksissa. Hän kyllä tiesi, mitkä kaikki rumat asiat odottelivat
-teaatterinäyttämön takana kaikkia, jotka sinne menivät saamatta keltään
-varoitusta, vaan hän varoitti oppilaitaan juuri sentähden, että hän
-ne vaarat tunsi. -- Miten minä iloitsinkaan, kun tiesin Emmini olevan
-niin hyvässä hoidossa. Se minusta tosin ei ollut oikein mieleen, että
-Heimreichin rouvan vanhin tytär ensimäisestä avioliitosta myöskin "kävi
-Grynin koulussa", kuten sanotaan, mutta hänellä kuuluu sentään olevan
-hiukkanen ääntä, ja sentähden en minä ollut tietävinäni koko asiasta,
-vaikka hänen äitinsä minua ihan inhottaa.
-
-Gryn-Reiffersteinin lauluopistossa on tapana pitää kerran vuodessa
-näyte-esitys, että oppilaat saisivat näyttää, mitä ovat oppineet.
-Oppilasten, sekä neitien että nuorten herrojen -- sillä molempia
-siellä on -- omaiset tuttavineen ja ystävineen ovat kuulijoina, ja
-kun pääsymaksu on vain yksi markka, niin tietysti on sali tungokseen
-asti täynnä; siihen on asetettu pikku näyttämö ja siellä taidetta
-harjoitetaan jalolla innostuksella ja vakavalla siveellisyydellä, kuten
-Gryn itse sanoo.
-
-Nyt piti minun Emminikin laulaa, vieläpä juuri "Gabriellan" osa
-"Yöleiri Granadassa"-oopperasta, ensin se kohtaus, kun metsästäjä tuo
-karanneen kyyhkysen takaisin, ja sitte se kohta, jossa hän kivillä
-viskelee makaavaa metsämiestä, varoittaaksensa häntä ryöväreistä.
-
-Kiihko oli suuri. Jo neljää viikkoa ennen ei enää ollut muusta
-puhettakaan kuin laulunnäytteistä, niin että minun täytyi kieltää siitä
-hiiskahtamasta mieheni läsnäollessa, sillä hän pahastui, kun kuuli vain
-harjoitus-, näytäntöpuku- tai muita semmoisia sanoja mainittavankaan.
-Minusta asia kuitenkin oli hyvin tärkeä. Ensinnä tietysti oli suurin
-huoli puvusta. Missään naamushuvi-rääsyissä minä en tahtonut antaa
-Emmin esiytyä; sentähden täytyi ompelijattaren tulla meille ja ommella
-hänelle uusmuotinen, valkoinen silkkileninki, johon pantiin pitkä
-lieve sekä koristukset kullasta ja punaisesta atlassista, koska
-kappaleen kotipaikka on Espanja. Ei saanut myöskään puuttua kauniit,
-korkeakantaiset, valkoiset silkkikengät. Gryn-Reiffersteinin mielestä
-se puku tosin oli vähän komeanlainen paimentytölle, vaan minä jyrkästi
-sanoin, ett'ei minun tyttäreni saa esiytyä kuin mikä lutus eikä hän
-ilman tätä pukua esiydy ollenkaan. Silloin hän viimein taipui. Kun
-jaksaa, niin tottahan silloin näyttääkin, että on sitä jotain.
-
-Parempipa kuitenkin olisi ollut jättää se puku teettämättä. Vieläkin
-minua suututtaa, kun se johtuu mieleen. Niinpä lähestyi tuo laulupäivä,
-kuten kaikki suuret tapaukset, ja viimein se jo oli käsissä. Meitä
-puolestamme oli melkoinen joukko, sillä me otimme kaikki Bergfeldtit,
-Krauset, Weigeltit ja vielä muutamia heidänkin tuttaviansa mukaan.
-Tohtori Wrenzchen, jolle minä lähetin kutsumuskortin, pyysi anteeksi,
-ett'ei voinut tulla, hänellä kun ei ollut aikaa. Vaan hänellä sitä ei
-ole koskaan aikaa, milloin hän ei tahdo tulla; perästäpäin minä näet
-sain kuulla hänen samana iltana olleen Patzenhoferissa "skaattia"
-["skaatti" on Saksassa hyvin yleinen korttipeli, jota pelataan
-erityisellä korttilajilla] pelaamassa ystäviensä kanssa, vaikka hänen
-jo kyllä olisi aika katsella itselleen pikku rouvaa. No, enpä minä
-tunge hänelle tyttöäni. Mutta semmoiset ne lääkärit ovat.
-
-Minä menin ajoissa pukuhuoneesen Emmiä pukemaan. Heimreichin rouva
-oli myöskin siellä tyttärensä luona, jonka piti laulaa "Annan" osa
-"Salametsästäjästä." Hyvänen aika, mimmoiselta se raukka näytti.
-Meidän kesken puhuen ei puku ollut oikein puhdaskaan ja kenties mistä
-äitinsä sen oli lainannut. Luultavasti joltakin huokealta naamuspukujen
-vouraajalta Kaivokadulta tai jostain muusta semmoisesta paikasta. Se
-oli oikea kummitus, joka ei lainkaan hänelle käynyt. Minä en ollut
-huomaavinani koko rouvan läsnäoloa.
-
-Nähtyään minun tyttäreni puvun rupesi hän heti viisastelemaan. "Teidän
-Emminne kai aikoo mennä kuninkaan hoviin", kysyi hän pisteliäästi. --
-"Oh, ei!" vastasin minä tylysti, koska muitakin oli pukuhuoneessa ja
-minä tahdoin näyttää heille, ett'en minä välitä Heimreichin rouvan
-vertaisista, vaikka heitä kymmenen tulisi. "Tiedättehän, hyvä ystävä,
-että minä aina pidän siivoutta." -- "Oliko se minulle, se?" tuiskasi
-hän ja asettui tyttärensä eteen, että hän peittyi minun tarkastelevilta
-silmäyksiltäni. -- "En minä ole mitään nimeä sanonut", vastasin minä.
--- "Sepä vasta, hyvät ystävät", sanoi hän häijysti, "jos Buchholzin
-rouvan mielestä me kaikki emme ole kyllin hyvät hänelle, niin onhan se
-hyvin hienosti ajateltu. Me emme tahdo näyttää muulta, kuin olemme;
-kerskailu ja koreileminen, kun ei mitään ole sen takana, se ei ole
-meidän asiamme." -- "Minunkin mielestäni neiti Buchholz koreilee
-enemmän, kuin meillä ennen aina on ollut tapana", sanoi väliin
-vanhanpuolinen tyttö, seisoen juuri peilin edessä itseään maalaamassa.
--- "Niin!" autteli häntä tuo Heimreichin rouva, "kellä ei ole mitään
-muuta näyttämistä, sen tietysti täytyy pukeutua taideratsastajaksi!"
--- Se oli minusta jo liiaksi, mutta minä hillitsin mieleni ja sanoin
-tyttärelleni niin kovasti, että muutkin kuulivat: "Älä ollenkaan
-huoli, mitä nuo puhuvat, jotka suuttuvat nukketeaatterista, vaan eivät
-kuitenkaan voi itse pysyä teaatterista erillään. Paljasta kateuttahan
-se on." -- Nyt ne oikein vasta yltyivät. Jokaisella oli jotakin
-sanomista. Emmi rupesi itkemään. Olipa se aika meteli!
-
-Rouva Gryn-Reifferstein oli kuullut melun ja kiiruhti nyt näyttämöltä
-pukuhuoneesen. Ainoastaan töintuskin hän sai äänensä kuulluksi. "Hyvät
-ystävät", huusi hän, "taistellaan tämä riita sitte laulun jälkeen; nyt
-meidän pitää heti alkaa, ihmiset jo ikävystyvät. Saanko pyytää niitä,
-jotka eivät tule laulamaan, pyrkimään saliin paikoillensa?" -- Se kyllä
-oli kauniisti sanottu ja hyvin, vaan minun Emmini ei tahtonut laulaa
-ollenkaan. Hän yhä vielä itki. "No mutta, hyvä lapsi", sanoin minä
-kauhistuen, "ovathan Bergfeldtit ja Krauset ja kaikki muut tulleet
-vain sinua kuulemaan, muut parkukoot niin paljon, kuin mielensä tekee.
-Muistahan toki kallista uutta pukuasi." -- "En minä siitä välitä",
-nyyhkytti hän, "jos minua tuolla tavalla kohdellaan, en minä jalkaani
-astu näyttämölle." -- Rouva Gryn-Reifferstein joutui epätoivoon. "Emme
-me sitä numeroa voi mitenkään pois jättää, teidän pitää laulaa." --
-"Ei, minä en laula!" vastasi Emmi. -- "Mutta hyvä neiti", ähki rouva
-Gryn. Sitte kuiskasi hän Emmille korvaan: "mitäs herra Meijer siitä
-arvelisi?" -- Emmi mietti vähän aikaa ja sanoi sitte: "Kyllä minä
-sittenkin mieluimmin laulan."
-
-Ennenkuin minä ehdin saada selkoa, mikä mies se "herra Meijer" oli, oli
-jo rouva Gryn meidät monilla kohteliaisuuksilla ajanut ulos ovesta, ja
-me sijoituimme kuulijain joukkoon.
-
-Minun mieleni ei suinkaan ollut keveä, kun minä paikalleni pääsin.
-Suuttumus oli minua hyvin kiihdyttänyt, enemmän kuin tahdoin itsekseni
-tunnustaakaan. Ja sitte vielä tuo "herra Meijer." Se ei ruvennut
-ollenkaan mielestä erkanemaan.
-
-Rouva Gryn-Reifferstein istahti nyt pianon eteen, joka oli paperiverhon
-takana näyttämön sivulla muka orkesterin sijassa, ja nyt se alkoi.
-Heimreichin Elisabet ja se vanhanpuolinen tyttö, joka oli viisastellut
-minulle, rääkkäsivät "duettia ja ariaa" Salametsästäjästä. Se oli
-oikein kiusallista. Elisabet ei tiennyt lainkaan, mihin saisi kätensä
-pois tieltä, ja lauloi niin väärin, että olisi saanut koirat ulvomaan,
-jos yhtään semmoista olisi ollut kuulemassa, ja repäsi suunsa niin
-leveäksi, että se varmaankin olisi nurin kääntynyt niskaan, ell'eivät
-korvat olisi olleet tiellä. Kuitenkin sai hän mieltymyksen osoituksia,
-sillä Heimreichin puolue paukutti käsiään, kuin olisivat ne pesukartut
-olleet. Minä en liikahtunut, vaan otin vielä kiinni Bergfeldtin
-rouvankin kädet, kun hän yritti paukuttamaan. Sen näki Heimreichin
-rouva ja katsahti minua semmoisella tavalla, joka ei suinkaan
-ennustanut hyvää.
-
-Jopa tuli minun Emmini. Ihan oikein oli ohjelmassakin: "Gabriella...
-Neiti E.B. -- Metsästäjä... Herra Meijer!" -- Esirippu nousi ylös.
-Herra Meijer metsästäjän puvussa astui esiin ja lauloi. Hirmuisen pitkä
-mies, niin että pää ylettyi melkein kattoon asti; silmät paljaasta
-pelosta vilkkuivat oikealle ja vasemmalle, niinkuin olisi hänellä ollut
-paha omatunto. Nyt aukesi majan ovi -- minun Emmini tuli näkyviin.
-Selvä "ah!" kuului yleisön riveistä. Minulta ikäänkuin kivi vierähti
-rinnan päältä, sillä minä huomasin, että hän miellytti.
-
-Emmi alkoi laulaa. Vaan kun hän yritti menemään metsästäjän luo, hän ei
-päässyt mihinkään, sillä hänen liepeensä oli tarttunut johonkin seinän
-taa. Lapsi hämmentyi ja vaikeni. Metsästäjä huomasi onnettomuuden
-ja päästi kohteliaasti hameen liepeen irti. Kuulijat nauroivat ja
-Heimreichin rouva kovimmasti. Emmi alkoi alusta; se oli hyvin tukalaa.
-Kaarleni kuiskasi minulle: "Tämä on ensimäinen ja viimeinen kerta, kun
-Emmi on ilveilemässä." Kun esirippu laskeutui, ei ainoakaan kuulijoista
-liikuttanut kättänsä. Bergfeldtin rouva yksin, jota jo edeltäpäin olin
-neuvonut, paukutti koko voimalla. Kaikki kääntyivät meihin katsomaan.
-Minä olisin tahtonut olla maan peitossa. Heimreichin rouva nauroi
-kovasti ja pilkallisesti.
-
-Lyhyen väliajan jälkeen alkoi toinen kohtaus. Keskellä näyttämöä oli
-pieni puusohva ilman selkälautaa makuupaikkana metsästäjälle, ja
-vasemmalle puolelle olivat asettaneet ylös ikkunaisen huoneenseinän,
-josta ikkunasta Emmin tuli laulaa. Herra Meijer lopetti "aariansa"
-ja paneutui makaamaan, mutta kun hän oli liian pitkä, jäivät jalat
-riippumaan. -- Emmi tulee näkyviin. Hän laulaa laulunsa ja viskelee
-kivillä metsästäjää. Paremmin osatakseen häneen kumartuu lapsi parka
-liian kauas eteenpäin ja -- vieläkin maailma mustenee silmissäni,
-kun tuota kamalaa tapausta muistelen -- seinä kallistuu ja kaatuu
-minun Emmini kanssa alas, juuri makaavan metsästäjän päälle. Pöytä,
-jolla hän oli seisonut, kaatua rämisi toiselle puolelle. Uusmuotiset
-korkeakantaiset kengät olivat tietysti syynä. Hameenlieve myöskin teki
-lisäksi tehtävänsä. Minä hyppäsin näyttämölle. Onneksi ei Emmi ollut
-loukkautunut, mutta tuo herra Meijer piti häntä hellästi sylissään ja
-lohdutti häntä sanoen: "Rakas Emmi, kiittäkäämme Jumalaa, että on näin
-vähällä päästy. Teaatterimestarin minä ihan pieksän!" -- "Rakas Emmi!"
-sanoi tuo mies. Minun silmäni kerrassaan aukesivat.
-
-Rouva Gryn, joka oli käynyt esiripun takana yleisöä rauhoittamassa,
-ett'ei ollut mitään vahinkoa tapahtunut, tuli nyt meidän luoksemme.
-
-"Tällä laillako te siis varoitatte oppilaitanne?" tiuskasin minä.
-"Sallitteko te, että teidän miesoppilaanne viekoittelevat teidän
-haltuunne uskottuja tyttösiä tekemään tyhmyyksiä?"
-
-Ja silloin tuo rouva vastasi minulle: "Näkyypä, ett'ei teillä ole
-minkäänlaista käsitystä teaatterista. Muuten on minusta herra Meijer
-kyllin hyvä sulhanen, sillä hänellä on kykyä, hänestä voi tulla
-jotakin."
-
-Minä käännyin ylenkatseellisesti häneen seljin ja menin Emmin kanssa
-pukuhuoneesen auttaakseni pukua muuttaessa. Emmin täytyi tunnustaa
-kaikki. Niinpä minä nyt sain kuulla, että rouva Grynin oppilailla
-yleensä on tapana rakastua toisiinsa, koska se kuului taiteesen, kun
-näet ainoastaan niitä tunteita osaa oikein esittää, joita sydämmensä
-pohjasta itse tuntee. Kyllä kai. Minun ei olisi pitänyt ollenkaan
-luottaa tuohon rouva Gryniin, sillä ikuinen laulaminen rakkaudesta
-ja aina vain rakkaudesta ja ilvehtiminen, jossa myöskin aina on puhe
-paljaasta rakkaudesta, se tietysti viimein eksyttelee kokemattomat
-nuoret ihmiset tyhmyyksiin. Ja sitte vielä lörpötetään sen Grynin
-mukaan, että hän oppilaitansa vaaroittaa teaatterin vaaroista.
-Inhottavaa!
-
-Me ajoimme kotiin. Minun Kaarleni oli suutuksissaan. Hän ei edes
-torunutkaan, mutta kyllä minä huomasin, miten häntä harmitti. Eikä hän
-vielä Meijerin juttua edes tiennytkään.
-
-Minä katsoin olevani velvollinen sanomaan hänelle senkin.
-
-"Vilhelmiina", sanoi hän, "huomaatko nyt tyhmyytesi? Miksi aina etsit
-onnea omain seinien ulkopuolelta? Miksi tunkeudut asioihin, jotka eivät
-sovellu meille?"
-
-"Emmin etuahan minä vain tarkoitin, että hän tulisi suureksi ja
-kuuluisaksi!" nyyhkytin minä.
-
-"Meillä on nyt muuta ajattelemista", vastasi Kaarle. "Emmi täytyy
-meidän toimittaa pois täältä, ei hänen sovi jäädä tuttavien
-sääliteltäväksi ja pilkattavaksi. Toimita niin, että hän unhottaa herra
-Meijerin; Gryn-Reiffersteinin lauluveikkoa minä en halua vävyksi."
-
-Me neuvottelimme ja päätimme, että oli kaiketi parasta ja
-tarkoituksenmukaisinta minun lähteä Emmin kanssa johonkin kylpypaikkaan.
-
-Lapsiparka ei uskalla missään näyttäytyä, niin häntä hävettää ja niin
-hän pelkää tuttujen pilkkaa; hän tuskin uskaltaa kävellä muutamaa
-askelta omalla kadulla. Siispä meillä ei ole muuta neuvoa kuin jättää
-koko Parnassos kaikkine maineineen ja lähteä Itämeren viileille
-rannoille. Meidän unelmamme maineesta ja kuuluisuudesta on häpeäksi
-muuttunut. Nyt minä, paha kyllä, liian myöhään huomaan, ett'ei ilma
-kelpaa kartanon pohjaksi ja ett'ei palatsinkaan rakentaminen siihen ole
-yhtään arvokkaampi kuin pikku maatalon teko; ennemmin tai myöhemmin
-se kumoon kaatuu. Joll'ei polisiluutnantin rouva olisi minua niin
-kehoittanut eikä se rouva Gryn ollut niin imarteleva, niin minä en
-olisikaan antanut Emmin julkisesti esiytyä. Tosinhan tuo nyt vain oli
-tuttavien piirissä, mutta siellä olivatkin kaikki tutut, ja se se on
-vielä pahempi kuin julkisuus.
-
-Meidän oli pakko lähteä kylpypaikkaan ja mitä pikemmin, sitä parempi.
-
-
-
-
-Kylpypaikassa.
-
-
-Täällä minä nyt istun Flunderndorfissa Emmini kanssa kaukana kauniista
-Berliinistä, jossa iltasilla aina saa ilmaiseksi kuunnella puistossa
-musiikkia ja jossa on omat huvituksensa ja mukavuutensa, joita nämä
-ihmiset eivät ole edes unissaankaan nähneet. -- Ah Berliini, miten minä
-ikävöin takaisin sinun vilkkauteesi!
-
-Te varmaankin kummastelette, mitenkä minulle jo niin pian on tullut
-runollisuuteen vivahtava koti-ikävä, ja tietysti ajattelette,
-että jos kelpo rouva tyttärineen olisi mennyt johonkin suureen
-kylpypaikkaan, niin hän ei suinkaan kaipaisi Berliiniä, mutta juuri
-sentähden, että minä tahdoin paeta Berliiniä, täytyi minun valita
-vähäinen, tuntematon kylä Itämeren rannalta, ja semmoinen juuri on
-Flunderndorf. Joka paikassa muualla me olisimme tavanneet tuttuja,
-jotka ovat ainakin kuulleet Emmin onnistumattomasta esiytymisestä rouva
-Gryn-Reiffersteinin oopperassa, ja sitä yhteen sattumista minä tahdoin
-välttää niin paljon kuin mahdollista. Vai tahtoisitteko ehkä te joutua
-puheen ja pilkan alaiseksi?
-
-Olipa minulla vielä toinenkin syy tulla juuri tänne. Minä näette
-sain kuulla tohtori Wrenzchenin joka vuosi muutamia viikkoja uivan
-Flunderndorfin merivedessä, ja kun nuoret ihmiset oppivat kylpyaikoina
-hyvästi tuntemaan toisiansa, koska heillä siellä ei ole muuta seuraa,
-niin minä pannessani tavaroita matkalaukkuun ajattelinkin kaikenlaisia
-mahdollisuuksia. Että säännöllinen talous on ehdoton välttämättömyys
-tohtori Wrenzchenille, sen kyllä siitäkin näkee, että hän taas
-äskettäin on pitänyt syntymäpäiväänsä suunnattoman ylellisesti ja
-tuhlaavaisesti. Eno Fritz sanoi sitä oikein kauhistavaksi; niin
-erinomaisia pitoja kuin tohtorin syntymäpäivä-kemut hän ei ole
-milloinkaan nähnyt. Jos hän minun Emmini ottaisi, niin me sen päivän
-viettäisimme kotona hupaisesti omin joukoin. Aamusilla pikku aamiaiset,
-iltapäivällä kahvia naisille ja iltasilla leivoksia ja olutta.
-Tuhlaamisesta minä hänet kohta vieroittaisin ja ruokatoverit kyllä
-karkkoaisivat, kun vain minut näkisivät.
-
-Varsin kaunista täällä on Flunderndorfissa, mutta kaikki hirveän
-yksinkertaista. Mainitsenpa nyt esimerkiksi vain vuoteet. Kaislanpäitä
-niissä kyllä on alkuaan ollut, mutta tuntuu ihan, kuin olisi makaamassa
-perunasäkillä, ja peitteet ovat niin paksut, että ihan on tukehtua
-niiden alle. Minä tietysti aina makaan, paljas lakana vain peitteenä.
-Sillä tavalla ne kaikki kylpyvieraat makaavat, kuten piankin saa
-kuulla, sillä kun aamusilla tavataan toinen toisensa, niin ensiksi
-kysytään, miten kukin on nukkunut, onko ollut paljo tai vähä itikoita,
-hyvinkö ne pistelivät vai eikö ollenkaan? Kylpypaikassa näyttäytyy
-kukin ihan semmoisena kuin on; muututaan ihan luonnollisuudeksi, ja se
-se juuri yhdessä veden suolaisuuden kanssa vaikuttaa terveyteen.
-
-Meitä on täällä noin urkkosummassa neljäkymmentä henkeä, ja kun
-Flunderndorfissa eletään hyvin huokealla, niin tietysti täällä ei ole
-ainoatakaan ylhäistä. Moni asuu kalastajain luona, jotka vuokraavat
-kesäksi niin sanotun vierashuoneensa; toiset ovat asettuneet
-ravintolaan, jossa syödään yhteispöydässä. Rannassa on kylpykärryjä,
-ja hietikolla on meren puolelta avonainen katos, jossa voi ilmaa
-hengitellä huonommassakin säässä. Milloin aurinko paistaa, makaavat
-kaikki jäseniään oikoen hiekassa, miehet, naiset ja lapset. Alussa
-minä en tahtonut siihen alentautua, vaan kyllä minä nyt jo aika
-lailla mellastelen muiden mukaan. Luullakseni onkin parempi, että on
-joitakuita vanhempia naisia läsnä tuossa hiekan mylleröimisessä.
-
-Paitsi meitä on täällä Berliinistä ainoastaan yksi perhe ja, kuten heti
-huomaa, silminnähtävän sairauden tähden. Mieshän on paljas varjo, ja
-harvoinpa nuo rouva ja pikku tytärkään lienevät saaneet raitista ilmaa.
-Ihmisistä näkee yhtä hyvin kuin vaatteistakin, mitkä ovat liian kauan
-olleet kaapissa ummehtumassa.
-
-He, tuo sairas herrasväki, ovat varmaankin ennen nähneet parempia
-päiviä. Minun jo teki mieleni monesti kuulustella heitä, sillä
-tahtoohan toki tietää, kenenkä kanssa mereen astuu, mutta heihin on
-ikäänkuin kirjoitettu: "katso, älä koske!" -- ihan kylmät kuin jäävuori.
-
-Sen sijaan on täällä eräs rouva Hampurista pikku poikansa kanssa, joka
-heti rupesi meille tuttavaksi. Hyvin rakastettava nainen, aina erittäin
-loistavassa puvussa. Äskettäin oli hänellä yllä puku ylhäältä alas asti
-mustista ja valkeista rimpsulaskoksista, niin että se näytti varsin
-loistavalta, ja vaikutusta vielä lisäsi kolme suurta orvokkikimppua,
-yksi edessä, toinen takana ja kolmas vasemmalla puolen rinnassa. Emmi
-ja minä olimme aivan ihastuneet. Onpa sillä rouvalla korujakin, kaikki
-paksua ja puhdasta kultaa, niinkuin hän itse sanoo. Enimmäkseen ovat ne
-syntymäpäivä-lahjoja, kuten hän sanoo, koska hänellä itsellään ei ole
-taipumusta niitä ostelemaan. Minä sentähden kiittelin hänen anteliasta
-puolisoansa, vaan hän minua sysäsi kylkeen kyynyspäällään ja nauroi. Ja
-kun minä sitä kummastelin, selitti hän miehensä olevan merien takana
-ja suunnattomasti hyötyvän, vaan hän pikku Hannonsa kanssa -- se on
-pojan nimi -- elää hiljaksensa Hampurissa. Hän pyytäisi mielellään
-minuakin käymään heillä, vaan kun hänen oma talonsa nyt par'aikaa on
-korjattavana, asuu hän vain vuokrahuoneissa.
-
-Muut naiset oleskelevat melkein itsekseen. Milloin eivät ole uimassa,
-etsiskelevät he raakkuja tai merenvahaa taikka menevät metsäkukkia
-poimimaan metsiköstä tuolta niemeltä, joka kiertää Flunderndorfin
-lahtea. Eräs neiti Stettiinistä on hyvin kaunis. Se hienopukuinen
-rouva sanoi hänen kyllä pääsevän onneen käsiksi. Se minulle sattui
-arkaan paikkaan, sillä minä ajattelin tohtori Wrenzchenin tuloa, joka
-oli tapahtuva ihan näinä päivinä. Minä sentähden kysyin häneltä, eikö
-minunkin Emmini ollut aika sievä ja eikö hänellä voinut olla yhtä hyvät
-toiveet kuin tuolla stettiiniläisellä.
-
-Hampurilainen rouva sanoi Emmiä kyllä hyvin sieväksi, mutta kaiken
-kuitenkin riippuvan äänestä ja pukuvarastosta.
-
-Se vastaus minua hämmästytti enemmän, kuin huomata annoin,
-sillä enhän minä voinut uskoa muuta kuin että se rouva viittasi
-tuohon onnettomuuteen, joka Emmille tapahtui Gryn-Reiffersteinin
-laulunäyttelysssä. Mitä häneen muuten olisivat Emmin ääni ja
-pukuvarasto koskeneet? Me sanoimme vähän kylmänlaisesti jäähyväiset
-ja jätimme rouvan poikineen rannalle. -- Kylässä astuimme sattumalta
-sen talon ohitse, jossa tohtori Wrenzchen tavallisesti asuu täällä
-käydessään; tietysti me tiedustimme, joko hän oli antanut tietoa
-tulostaan ja milloin se oli tapahtuva. Talonpoika meille ilmoitti
-berliiniläisen herran jo tulevan tänä iltana myöhään, jonka tähden
-minä sanoin Emmille: "Sinä panet huomenna yllesi kermankarvaisen
-leninkisi ja teet itsesi niin kauniiksi kuin mahdollista. Se tohtoria
-äärettömästi ihastuttaa, kun näkee semmoista huomaavaisuutta."
-
-Tähän astihan oli kaikki hyvin, mutta olipa taaskin käyvä ihan toisin,
-kuin minä ajattelin. Eikä se tietysti ollut kenenkään muun syy kuin
-tohtorin; ei minun ainakaan tarvitse itseäni moittia.
-
-Seuraavana aamuna me nousemme aikaisin ylös. Minä puen lapseni, niin
-että sen stettiiniläisen todellakin olisi ollut vaikea kilpailla
-Emmin kanssa. Ilma oli ihmeen ihana. Merellä oli hienokaista sumua,
-joka vähitellen yhä enemmin hienoni, niin että meren pinta viimein
-oli kirkkaana kuin peili silmäimme edessä, ja aurinko siitä itseään
-katseli. Ja ylhäällä oli taivas niin kirkkaan sinisenä, että olisi
-luullut katsovansa äsken maalattuun kyökinkaappiin. Se oli oikein
-miellyttävä maisemakuva, niinkuin arvosteluissa sanotaan. Minun
-tarkoitukseni oli nyt tervehtiä tohtoria aamusilla ja näyttää hyvin
-iloitsevamme hänen tulostaan, pitää häntä koko päivän silmällä ja
-iltasilla pyytää häntä vasikkapaistille. Sen me kyllä voimme tehdä,
-koska hän meidän kotilääkärinämme on meille hyvä tuttu, ja jos
-osoittaa kohteliaisuutta sille, joka on monesti hengen pelastanut,
-niin kellepä johtuisikaan mieleen sitä väärin käsittää. Sitte minä
-aioin pyytää häntä opettamaan minulle ja Emmille skaattia, ja kaikki
-muu olisi sitte jäänyt minun huolekseni. Paistettuja perunoita, joita
-hän niin mielellään syö, olisi hän tietysti myöskin saanut. -- Mutta
-mitäpä on parannusta paraimmistakaan aikomuksista, kauneimmistakaan
-suunnitteluista, kun ihmiset, joita tarkoittaa, ovat kelvottomat.
-
-Minä annoin talon pikku pojalle pikku rahan käskien häntä heti minulle
-ilmoittamaan, kun se Berliinin herra nousee ylös. Emmi ja minä odotimme
-puutarhassa ja teimme kumpikin kukkavihkon. Millä tunteilla äiti sitoo
-yhteen kukkia sen päivän aamuna, jolloin hänen lapsensa kohtalo on ehkä
-tuleva ratkaistuksi, sitä ei voi kertoa; mutta kaikki äitit, jotka vain
-tietävät, miten työlästä nykyään on saada tyttärensä kunnon miehelle,
-he voivat arvata, miltä minusta tuntui siinä ajatellessani: tässä
-nyt istut puutarhassa kukkinesi, sinun luonasi istuu lapsesi, tuolla
-ylhäällä makaa tohtori ja kaikille meille on aurinko noussut niin
-ihanana. Paljonkohan olemme viisastuneet sen laskuun asti.
-
-Nyt se poika tuli juosten ja huusi:
-
-"Jo se liikkuu siellä sisällä! Ja laulaa niin tuhannesti! Jos joudutte,
-niin vielä hänet saatte kiinni!"
-
-"Mistä asti tohtori on laulellut?" kysyin minä.
-
-"Ehkäpä hän onkin laulellut joskus", virkkoi Emmi. Samalla me läksimme
-toimittamaan tohtorille mietittyä hämmästystä, mutta itsepä me juuri
-hämmästyimme.
-
-Ikkuna aukesi. "Viskaa, Emmi!" sanoin minä, ja molemmat me heitimme
-kukkaiskimppumme sisään. -- "Kiitoksia, hyvät naiset!" kuului ihan
-vieras ääni, ja mies, jonka oma se oli, tuli näkyviin. Se oli herra
-Meijer, tuo hävytön oopperalaulaja, jonka tähden me juuri Berliinistä
-pakenimme.
-
-"Herra!" tiuskasin minä, "kuinka te uskallatte meidän jäljestämme
-tulla." -- "Olkaa hyvä, älkää kiivastuko. Minun lääkärini määräsi
-minulle Flunderndorfin kylpypaikaksi ja samalla neuvoi minua tähän
-taloon, kun hänellä tänä vuonna ei ole aikaa uimiseen." -- "Teidän
-lääkärinnekö?" vastasin minä pilkallisesti. -- "Niin juuri", sanoi hän,
-"tohtori Wrenzchen hyväntahtoisesti..." -- Minä en huolinut kuunnella
-loppuun asti, vaan otin Emmiä käsivarresta ja vedin hänet pois kanssani.
-
-Minun oli tänä aamuna ihan mahdoton mennä veteen, niin minua suututti;
-olisinhan minä voinut saada halvauksen. Emmi oli yht'äkkiä ihan
-mieltynyt tuohon pitkään laulajaroikaleesen, kun nyt vain hänet
-uudestaan näki, niin että me olimme ihan entisessä pulassa. Meidän
-täytyy päästä pois täältä... mutta mihin? Voi kelvotonta tohtoria, kun
-teki meille semmoiset kepposet!
-
-Päivällisen jälkeen.
-
-Me jäämme tänne! -- Se hieno hampurilaisrouva on palkannut herra
-Meijerin; hänellä näet on jokin konserttiravintola tai laulukahvila,
-jossa syöminen ja juominen tietysti on pääasiana. Meijer rupeaa
-laulamaan hänen luonansa. Ja semmoisen rouvan kanssa me olimme hyvät
-ystävät! Se Meijerin alentautuminen on kerrassaan hävittänyt Emmin
-sydämmestä kaiken mieltymyksen, ja sitä onnea minä osaan pitää
-arvossa. Tänä iltana Meijer pitää laulajaiset ravintolan salissa,
-joista me tietysti pysymme poissa. Me sen sijaan lähdemme vähän
-pitemmälle kävelemään sen perheen kanssa, joka meistä näytti niin
-rajattoman köyhältä. Herra on yli-oikeusneuvos ja lisäksi vielä
-aatelinen, joka elää ihan luonnon mukaan. Ja kun minäkin elän samaan
-tapaan, niin kylläpähän hänet jo puhumaan saan, sillä luonto yhdistää
-samanluontoiset sielut paljon likemmin kuin taide, koska luonnossa ei
-tarvitse olla mitään leipäkateutta. Heissä on jotakin hyvin ylhäistä,
-vaikka he täällä vain hapanmaitoa ja ruisleipää syövät. Rouva oli
-aamusilla huomannut Emmin itkeneen (tietysti herra Meijerin tähden),
-ja siitä me saimme ensi aiheen tutustua. Miten osanottavainen rouva
-oli, osaa tuskin kuvailla, ja herrakin tuli oikein kohteliaaksi ja
-avomieliseksi; meidän entinen seuramme ei ollut heitä miellyttänyt.
-
-Kyllä tohtori tämän vielä saa maksaa. Jahka minä vain olisin hänen
-anoppinansa!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksy kului ja talvikin oli jo loppumaisillaan, kuulumatta mitään rouva
-Buchholzista. Me aloimme jo peljätä Flunderndorfin kirjeen jääneen
-viimeiseksi ilmoitukseksi sen kelpo rouvan iloista ja suruista, kun
-viimeinkin uuden eli 1882 vuoden ensi päivänä postiljooni toi kirjeen
-Landsberginkadulta.
-
-
-
-
-Herra Bergfeldtin onnettomuus.
-
-
-Tämän kirjeen te saatte juuri uuden vuoden ensi aamuna, jos
-postihallitus pitää koneistonsa yhtä hyvässä voiteessa kuin tähän asti.
-Jospa tietäisitte, millä tunteilla minä nyt tartun kynään! Ah jospa
-voisin lähettää teille uuden vuoden onnentoivotukseni tyytyväisemmällä
-mielellä! Sillä jos juuri nyt joku minusta ottaisi valokuvan ja
-lähettäisi sen teille, niin te huudahtaisitte: "Hyvänen aika, mikä nyt
-Buchholzin rouvaa vaivaa? Hänhän ihan näyttää, kuin olisi niellyt vasun
-täyden hiiriä!"
-
-Tietysti on kaikki taaskin Bergfeldtien syy, varsinkin rouvan. Herra
-Bergfeldt itse on kunnon mies. Hänen virkapalkkansa riittää hyvästi ja
-lisäksi hän aina vähän ansaitsee siten, että pitää monen pikkukauppiaan
-ja käsityöläisen tilikirjat hyvässä järjestyksessä.
-
-Mutta se rouva! Eipä käsitä, miten mies, joka kuitenkin on puoli
-matkaan lukutiellä päässyt, on ottanut tuon rouvan, joka on ihan
-johdonmukaisesti paennut kaikkia sivistyksen merkkejäkin. Tietysti
-semmoinen ihminen ei lue mieltä-ylentävää kirjaa eikä opettavaista
-sanomalehteä, vaan istuu ja juo aamusta iltaan kahvia vehnäsen kanssa.
-Sill'aikaa talous rappeutuu ja siitä ei seuraa mikään muu kuin ett'ei
-tulla toimeen sillä, mitä mies ansaitsee. Että lisäksi rouva ansaitsee
-jotain kynällä, se vain aniharvoin tapahtuu, eikä sitä sovi Bergfeldtin
-rouvalta vaatiakaan.
-
-Suoraan sanoen: Bergfeldtissä ei ole, niinkuin olla pitäisi;
-herrasta minä jo ammoin olen huomannut, että häntä huolet painavat.
-Luonnollisesti ei rouva siitä vähääkään huoli.
-
-Lisäksi vielä heidän täytyi varustaa vähän myötäjäisiä Augustallensa
-ja sitä varten tehdä velkaa. Morsianillan hälinän tähden talonisäntä
-ilmoitti vuokra-välikirjan kumotuksi, niin että heidän täytyi etsiä
-uusi asunto. Ja mitä muutto maksaa, tietää kukin vallan hyvin, joka on
-kerrankaan Berliinissä majaa vaihtanut. Nuo huonekaluvaunut ovat oikea
-hauta kaikille tavaroille, varsinkin lasisille.
-
-Emil yhä vielä lukee asessorin-lukujansa, ja Bettin joutuminen hänelle
-kihloihin oli tyhmintä, kuin milloinkaan on tapahtunut; Bergfeldtin
-rouva tiesi sen eikä hänen olisi pitänyt sitä suvaita, sillä hänen
-kodissaan se onneton suhde alkoi, jota vastoin minut vain asianhaarat
-pakottivat suostumaan tuohon liittoon, joka on elämäni suurin kiusa.
-Eikä mitään toivoa sen purkamisesta, sillä rakkaudessaan Emiliin on
-Betti itsepäisempi kuin missään muussa.
-
-Monesti olen minä huolissani ajatellut, että ehkäpä sentään kaikki
-hyväksi kääntyy, sillä onhan taitavia lakimiehiä päässyt hyvinkin
-korkeihin virkoihin; vaan kun sitte olen katsellut Emiliä, olisiko
-hänessä ministerin tai edes maaherran alkua, niin aina minusta on
-tuntunut, kuin hän ei olisi henkisistä lahjoistaan kyllin vakuutettu,
-vaikka kyllä ei sovi sanoa, ett'ei hän muodolta olisi pulska
-nuorukainen. Mutta alinomainen viiksien väänteleminen ja venytteleminen
-ei juuri ole mikään eteenpäin pyrkivän neron merkki. Ministeriksi
-päästäkseen tarvitaan vähän enempi, varsinkin taipumusta! Pitääpä
-myöntääkin, että missä Bergfeldtin rouva on perheen äitinä, saavat
-lapset yleensä olla iloiset, jos oppivat lukemaan ja kirjoittamaan
-ja kokonaiset luvut luvunlaskusta käsittämään. Minun Bettini lausui
-jo kymmenennellä vuodellaan isänsä syntymäpäivänä ranskalaisen
-runoelman niin selvästi ja hyvästi, että koulumamseli sanoi, ett'ei
-Pariisissakaan kasvanut osaisi paremmin; Bergfeldteillä tietysti ei
-ollut varaa luettaa Augustallansa ranskaa. Koska nyt luonteet kerran
-ovat niin erilaiset, on minun velvollisuuteni lykätä Emilin ja Bettin
-häitä niin pitkälle kuin mahdollista.
-
-Muutenpa nyt, hyvä toki! ei sitä kannata kotvalleen ajatellakaan, sillä
-Bergfeldtit ovat perin ahtaalla.
-
-Minä jo ammoin huomasin, ett'ei kaikki ole raiteillaan, sillä herra
-Bergfeldt ihan silmissä laihtui. Silloin tällöin hän neuvotteli minun
-Kaarleni kanssa ja joka kerran hänen oltuaan meillä näytti Kaarle
-yhtä murheiselta kuin hänkin. -- "Kaarle!" sanoin minä, "teillä on
-salaisuuksia, sinulla ja ystävälläsi Bergfeldtillä. En minä ole
-utelias, mutta tietää minä tahdon, mitä se on, sillä näenhän minä,
-miten se sinua kalvaa ja huolettaa." -- "Vilhelmiina!" vastasi
-Kaarle vakavasti, "se ei ole minun salaisuuteni, vaan minun vanhan,
-rakkaan ystäväni, ja sentähden sinä minulta et saa tietää sanaakaan."
--- "Kaarle, noinko sinä sanot minulle, omalle vaimollesi?" --
-"Vilhelmiina, olehan hyvä äläkä huoli kiivastua?" -- "Minäkö kiivastua?
-Joutavia, siksi on minusta koko tuo salavehkeily liian vähäarvoinen.
-Mutta sen minä sanon, että jos ystäväsi Bergfeldt vielä kerran tulee
-sinun luoksesi... niin..." -- "No, niin?" -- "Niin puhun minä hänelle
-suoraan ja selvästi, niinkuin Landsberginkadulla on tapana!"
-
-Kaarle naurahti ääneensä.
-
-"Kaarle, pyydän sinua pitämään kunniassa lastesi äitiä!" -- "Ei sinusta
-tänään puhuteltavaksi ole", vastasi Kaarle. "Sinun ei tarvitse odottaa
-minua illalliselle." Ja niin sanoen hän meni tiehensä.
-
-Minä annoin hänen mennä menojaan enkä myöskään ollut kaipaavinani
-häntä, lasten tähden. Kun häntä ei vielä kuulunut yhdentoista aikaan,
-kävimme levolle. Mitäpä sitä semmoisissa tiloissa on muuta neuvoa kuin
-vuode, joka niin sanoakseni on täyskasvuisten äitinsyli, vaikka se
-tosin on hyvin puutteellinen syli, siinä kun ei ole sydäntä tykkimässä.
-Jos kerran saa nukkuneeksi, ei ole yhtään väliä, miten tai missä
-makaa, mutta nukkuminen se juuri on pääasia. Tuo päänalunen ei sano
-yhtään lempeää sanaa, ei silittele poskea eikä tukkaa, ei sulje silmiä
-hellällä suutelolla, ei laula kehtolaulua, vaan on päinvastoin niin
-oikullinen, että juuri silloin ehtii painua läjään, kun uni tekee tulon
-yritystä.
-
-Minä olen monesti käynyt levolle, istumatta Kaarlea odottamassa, ja
-iloitsin joka kerta, milloin hän tuli kotiin aikaisemmin, kuin olin
-arvannut. Mutta silloinpa hänellä ei ollutkaan mitään salattavana
-minulta, ei mitään tuommoista asiaa, johon nuo Bergfeldtit ovat
-syynä, joka minulta riisti unen ja ajoi mieheni ravintolaan. Eikö tuo
-salaisuus ollut ihan kuin seinä, joka oli tehty meidän välillemme?
-
-Ja saatoinko minä luulla muuta kuin että se Bergfeldtin rouva se
-oli kaiken tämän syynä? Ei osaa sanoakaan, miten minä tuota ihmistä
-inhosin. Jos hän vain olisi ollut minun tienoillani, niin kyllä minä
-hänet olisin opettanut.
-
-Jo kahdesti olin pudistellut ja korjannut päänalustani, eikä vieläkään
-kuulunut miestäni. "Vai niin!" ajattelin minä, "nyt rupeaa Kaarle vielä
-juomaan ja öillä kuljeksimaan tuon eukon tähden. Voi lapsiraukkoja!
-He eivät enää voi pitää isäänsä kunniassa, ja hän vaipuu vaipumistaan
-yhä syvemmälle, kun huomaa omaistensa rakkauden päivä päivältä
-kylmenevän. Mutta sinä, Vilhelmiina, vannot, että vaikk'et enää häntä
-rakastakaan, niin säälimättä et häntä jätä, vaikka hän kuinka syvälle
-vaipuisi!" Niin minä sanoin itsekseni ja minun täytyi katkerasti itkeä
-ajatellessani kaikkea onnettomuutta, joka tulevaisuuden povessa oli
-kätkettynä.
-
-Silloin viimeinkin tuli Kaarle.
-
-Minä olin nukkuvinani. Hän sytytti kynttilän, riisui hiljaa jalkansa
-ja muutti yöpuvun yllensä, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Ei hän
-minua tervehtinyt eikä sanonut minulle sanaakaan, vaan kävi levolle ja
-sammutti tulen. Oli pimeä minun ympärilläni ja samoin sisälläni. Minä
-olin menehtyä murheesta.
-
-"Itketkö sinä, Vilhelmiina?" kysyi hän vähän ajan perästä.
-
-Minä en saanut vastatuksi. Kurkkuani tuntui kuristavan. Minun täytyi
-itkeä, muuten olisin tukehtunut.
-
-"Vilhelmiina", sanoi Kaarle, "mikä sinun on? Ihanhan sinä peljästytät
-minua; tuonko sooda-jauhot?"
-
-"Ei!" nyyhkin minä. "En minä ole kipeä, mutta niin onneton, niin perin
-onneton!"
-
-"Vilhelmiina, mitä on tapahtunut?" Selvästi minä kuulin, miten Kaarle
-nousi ja yritti ottamaan tulta.
-
-"Ei mitään!" vastasin minä. "Pysy vain rauhassa tilallasi. Älä minun
-tähteni itseäsi vaivaa. Mitäpä sinä huolitkaan vaimostasi? Enemmänhän
-pidät huolta Bergfeldteistä."
-
-"Sinä olet turhamainen!" sanoi mieheni ankarasti.
-
-"En, en ole!" vastasin minä. "Sinulla on Bergfeldtien kanssa
-salaisuuksia, joita et sano minulle. Ja ne lienevät hirveitä asioita,
-koska niitä et uskalla ilmaista minulle, joka tähän asti olen ollut
-elinkumppanisi. Ah, kaikki luottamus on lopussa, kaikki perin lopussa!"
-
-Kaarle oli vähän aikaa vaiti. Sitte hän sanoi: "Olisinpa luullut sinua
-ymmärtäväisemmäksi, Vilhelmiina! Ystävälläni Bergfeldtillä on raskaita
-huolia, jotka hän minulle, entiselle koulukumppanilleen suoraan sanoo,
-kun tietää, että minä autan häntä, mikäli voin ja jaksan. Ei edes
-rouvansakaan tiedä niistä mitään..."
-
-"Eikö?" keskeytin minä.
-
-"Ei", vastasi Kaarle. "On huolia, joita mies kantaa yksin eikä
-ilmase vaimolle, jota rakastaa. Ne ovat semmoisia huolia, jotka
-hän toivoo voittavansa ja saavansa poistetuksi ja joita vastaan
-hän yksin taistelee, tekemättä muille mielipahaa. Miten katkeraksi
-teidän vaimojen elämänne tulisikaan, jos miehet teille ilmoittaisivat
-pienimmätkin vastoinkäymiset asioitsemisissa ja kaikki huolet, mitä
-toimeentulo-taistelussa on; ja miten kiusalliseksi tekee vaimo miehensä
-elämän, jos hän miehelleen latelee pienimmätkin talousharmit ja kaikki
-riitelemiset piikain kanssa ja tahtoo, että pitäisi kostaa vähinkin
-suuttumus naapurien tähden. Selvittäköön kumpikin asiansa omassa
-piirissään, että päiväpaiste säilyisi kodissa niinä hetkinä, jolloin
-perhe on koossa lepoa ja virkistystä nauttimassa!"
-
-"Olet ehkä kyllä oikeassa, Kaarle!" vastasin minä, "mutta minun
-mielestäni kyllä herra saattaisi välistä piikoja aika lailla nuhdella,
-se näet vaikuttaisi enemmän kuin rouvan sanat. Ja mitä nyt ystävääsi
-koskee, niin on minusta hyvin väärin, että hän sinun niskoillesi
-ripustaa kaikki asiansa eikä pidä niitä omina huolinaan; siten hän
-turmelee toisten ihmisten kotirauhan. Vaan tietysti sinä huolit enemmän
-Bergfeldtin rouvasta kuin omasta vaimostasi!"
-
-"Vilhelmiina, älä ole naurettava. Huomenna, kun olet järkevä, saat
-kuulla kaikki. Ja sinun pitääkin kuulla, sillä sinun tietämättäsi minä
-en tätä asiaa mielelläni päätä."
-
-"Ja luuletko sinä, että minulle tuo lupaus antaa rauhan? Paras on sinun
-sanoa nyt, mitä minun kuitenkin huomenna pitäisi saada tietää; sillä
-muuten ei minulta nukutuksi tule."
-
-"No niin", sanoi Kaarle vähän ajan perästä. "Tiedäthän, että
-Bergfeldteillä oli viime aikoina menoja, niin että ne saattoivat heidät
-pulaan..."
-
-"Kenenkä tähden?" kysyin minä. "Kun emäntä on niin epäkäytöllinen kuin
-se rouva..."
-
-"Samapa se, mistä syystä", keskeytti Kaarle. "Asiat nyt ovat kerran
-sillä kannalla kuin ovat, eivätkä muutu. Mutta pahin asia on vielä
-sanomatta. Bergfeldt on antanut itsensä houkutella takaukseen, ja kun
-se mies, jota hän takasi, on vararikon partaalla, täytyy hänen maksaa."
--- "Se on hirveätä!" huudahdin minä. -- "Hän on puhunut asiansa
-minulle, ja nyt on meidän vuoromme, Vilhelmiina. Meidän pitää auttaa,
-ett'ei hän ihan häviöön joutuisi."
-
-"Meidänkö?" kysyin minä kauhistuen. "Ja kuinka paljon hänen on
-maksettava?" -- "Kaksituhatta markkaa", vastasi Kaarle hiljaa. -- "Ei
-koskaan!" vastasin minä, "sehän olisi ryöstämistä omilta lapsiltamme.
-Eihän meilläkään niin runsaasti ole, että saattaisimme sen vähän
-viskata ulos ikkunasta, mitä olemme saaneet suurella vaivalla
-hankituksi."
-
-"Kyllä minä tiedän", sanoi Kaarle, "ett'et sinä ole kovinkaan
-ystävällinen Bergfeldtin rouvaa kohtaan, mutta sittekin sinä kyllä
-suostut. Onhan meillä Bytzowin tätin perintö." -- "Hän oli _minun_
-tätini, Kaarle!"
-
-"Juuri sentähden tahdonkin minä sinun suostumustasi. Olisiko sinulla
-enää koskaan iloista hetkeä, kun sinun täytyisi nähdä koko perheen
-joutuvan häviöön sinun armottomuutesi tähden? Ja Bergfeldt menettää
-virkansa, jos hänen täytyy luovuttaa omaisuutensa velkojilleen!"
-
-Minä en vastannut. Rouvalle tuo nöyryytys olisi hyvin terveellinen,
-ajattelin minä. Mutta herraa ja Augustaa ja poikaa minä en enää voisi
-koskaan katsoa suoraan silmiin.
-
-"Oletko vaiti, Vilhelmiina? Eikö sinulla ole vastausta vaikka minä
-oikein sydämmeni pohjasta pyydän?"
-
-"Tee, mitä et voi jättää tekemättä, Kaarle", sanoin minä. "En minä
-tahdo olla vikapää heidän onnettomuuteensa."
-
-"Tiesinhän minä, että sinä et kiellä", sanoi Kaarle iloisesti. "Kyllä
-sinä sydämmestäsi olet hyvä ja hellä, vaikk'et sitä aina tahdo näyttää.
-Ja nyt sinun pitää saaman suutelo!"
-
-"Kaarle!" toruin minä, "älä vilusta jalkojasi!" Mutta hän ei huolinut.
--- Sitte kertoi hän, miten kaikki oli tapahtunut ja miten Bergfeldt
-oli tuohon pulaan joutunut ja mitä oli tehtävä häntä auttaakseen.
-Koko suunnitelma oli jo melkein ihan valmis, ja kaikki näytti minusta
-viisaalta ja käytölliseltä. -- Ei, niin hyvää miestä kuin minun
-Kaarleni, ei toista olekaan koko maailmassa!
-
-Seuraavana aamuna minusta koko tuo asia ei sentään enää näyttänytkään
-niin järkevältä kuin sovinnon suloisessa valossa yöllä, ja mitä
-tarkemmin minä mieheltäni kyselin yksityiskohtia, sitä mutkikkaammalta
-minusta näytti tuo takaus, johon Bergfeldt oli sitoutunut eräälle
-olutravintolan isännälle. Minä sentähden päätin käydä itse katsomassa
-tuota ravintolaa, nähdäkseni, ett'ei armeliaisuus tule tuhlatuksi
-semmoisille, jotka sitä eivät lainkaan ansaitse.
-
-Iltapäivällä kello 5 paikoilla saavuin minä sinne, sillä tahallani
-valitsin semmoisen ajan, jolloin ravintoloissa on hiljaisinta.
-
-Heti ravintohuoneesen astuttuani miellytti minua joka paikassa
-vallitseva siivous ja puhtaus. Ei ollut lattialla sikarinpäitä eikä
-tulitikkuja, vaan oli ihan äskettäin kostealla rievulla kaikki
-pyyhitty, ja kyyppäri juuri järjesteli pikku pöytiä illaksi. Huone
-oli jotenkin suuri; toisesta päästä kääntyi se poikittain kapeammaksi
-huoneeksi, jonka päässä buffetti oli, ja sen lähellä oli suurempi
-pyöreä pöytä, jonka minä heti tunsin tuommoiseksi "vakinaisten
-vierasten pöydäksi", jossa tunnottomat perheenisät säälimättä uhraavat
-omaistensa onnen ja toimeentulon ja oppivat kumppaneiltaan kaikki nuo
-paheet, joilla sitte loukkaavat puolisojensa arkatuntoisuutta. Minä
-sanon vieläkin: semmoinen vakinaisten vierasten pöytä on uhripöytä,
-jolla kotionnea teurastellaan. Moni sivistynyt tyttö olisi naimisissa,
-jos tuo inhottava huonekalu kiellettäisiin nuorilta miehiltä.
-
-Minä kuitenkin kävin sen viereen istumaan ja kysyin kyyppäriltä,
-kävisikö päinsä saada tärkeästä asiasta puhutella rouva Helbichiä --
-ravintola näet oli Helbichin kahvila.
-
-Kohta rouva tulikin. Hän oli yhtä siistin näköinen kuin huoneetkin ja
-miellytti minua heti ensi silmäyksellä. Lyhyehkö ja lihava hän oli eikä
-suinkaan pitkän solakka, niinkuin nimestä olisin luullut. Kasvot olivat
-ystävälliset ja katselivat iloisesti yksinkertaisen myssyn sisältä, ja
-kuitenkin näytti minusta, kuin olisivat ne juuri selvinneet itkusta ja
-heti taas rupeaisivat jälleen vesittelemään.
-
-Hän kysyi, mitä palvelusta hän saisi tehdä.
-
-"Hyvä rouva", vastasin minä, "ne ovat vakavia asioita. Minä tulin tänne
-sen Bergfeldtin asian tähden. Tiedättehän, sen takauksen tähden, johon
-herra Bergfeldt on sitoutunut herra Helbichille!"
-
-"Voi, te olette varmaankin hänen rouvansa ja tulette meitä torumaan!"
-vaikeroi hän.
-
-"En toki!" keskeytin minä inholla. "Minä olen, Herran kiitos!
-Buchholzin rouva enkä Bergfeldtin, mutta kyllä minä tiedän kaikki." Ja
-minä sanoin hänelle, miten Bergfeldtit joutuvat ihan häviöön, jos muut
-ihmiset eivät heitä auta, ja että muillakaan ei niin yllin kyllin ole,
-vaan täytyy sentähden tulla omien lastensa rosvoajiksi ja murhaajiksi,
-ja että koko asia on anteeksi-antamaton. "Hyvä rouva", sanoin lopuksi,
-"jos te olisitte paremmin hoitaneet asioitanne ja olleet vähän
-säästäväisempi, niin eivät muut ihmiset joutuisi kurjuuteen!"
-
-Olisipa minun kuitenkin pitänyt jättää tuo sanomatta, sillä kun minä
-nyt häntä katsoin tuolla tavalla, jota ei minun kyökkipiikanikaan
-kestä, kohotti hän avomielisesti ylös silmänsä ja pudisti päätänsä
-hiljaa melkein huomaamattomasti. Jos hän olisi suuttunut ja lyönyt
-nyrkkinsä pöytään, olisi se minusta ollut mieluisempaa, sillä tuo
-äänetön moite koski minun tuntoani. Olinkohan tehnyt hänelle väärin?
-
-Oli äänettömyyttä, joka minut teki hyvin neuvottomaksi, niin että
-minä änkyttämällä sanoin: "Kyllä teidän pitää antaa anteeksi
-suoravaisuuteni, mutta olisinko minä tänne tullutkaan, ell'en
-tarkoittaisi hyvää? Auttaahan me aiomme, mutta ennenkuin siihen
-ryhdymme, pitää meidän saada selvä tieto asioista!"
-
-"Kaikki riippuu oluenpanijasta", vastasi hän.
-
-"Miten niin?" kysyin minä.
-
-"Ei sitä ole helppo yht'äkkiä sanoa", vastasi rouva Helbich. "Mutta
-jos ette pahastu, vaan tulette minun kanssani kyökkiin, jossa minulla
-vielä on yhtä ja toista tekemistä iltaa varten, niin minä teille kerron
-kaikki, mikä sen on saanut aikaan, että me olemme ihan vararikon
-partaalla. Meidän ei ole syy, rouva Buchholz!"
-
-Minä seurasin rouvaa kyökkiin. Kaikki oli sielläkin hyvin puhdasta.
-"Sinä voit kuoria perunoita tuvassa", sanoi rouva Helbich tytölle, "ja
-kun sen saat tehdyksi, kyni kanat, vaan varovasti, ett'ei nahka lähde
-mukaan." Tyttö meni. Rouva Helbich pakotti minut juomaan lasin viiniä,
-ja me kävimme istumaan suuren kyökkipöydän viereen, jossa hän rupesi
-panemaan silavaa härkäpaistiin, ja kun minäkään en tahtonut jouten
-olla, otin nurkasta nauriskorin ja rupesin niitä puhdistamaan. Hän ei
-sitä kyllä olisi antanut, vaan minä en jättänyt, ja minusta tuntui,
-että nauriit tekivät meidät niin tuttaviksi, kuin olisimme jo kauan
-toisemme tunteneet.
-
-"Näettekös", alkoi pikku rouva, "me ryhdyimme tähän liikkeesen, kun
-entinen liikkeemme ei enää oikein kannattanut. Miehelläni oli pieni
-paperitehdas, mutta kun meidän lähellämme alkoivat suuret pääomat
-kilpailla uusmuotisilla koneilla, silloin loppui meiltä työ. Ja
-sukkelammin se liike rappeutui, kuin me osasimme aavistaakaan, ja se
-vähäinen, mitä ehdimme pelastaa, riitti juuri tämän ravintolan ostoon.
-Joka taholta kehoitettiin meitä tähän; mieheni ja minä tahdoimme
-jotakin tehdä eikä jouten laiskotella. Luulimmehan ahkeruudella ja
-järjestyksellä pääsevämme eteenpäin!"
-
-"Missä sitte on miehenne?" kysyin minä.
-
-"Hän makaa jo", vastasi hän.
-
-"No", ajattelin minä itsekseni, "onpa sekin uutteruutta."
-
-"Pääasia oli kuitenkin saada velkaa oluenpanijalta, ja löytyikin eräs
-halukas; suotta vain nimeksi sanoi hän tahtovansa takausta. Eihän
-hänelle koskaan johtuisi mieleen meitä kiirehtiä, jos milloin rahasta
-vähän tiukka tulisi, ja kun hän kerran antaa lainaa, niin kyllä
-teurastajat ja leipurit myöskin antavat, sanoi hän. Ja niin tapahtui,
-että Bergfeldt takasi, hän kun on mieheni ystävä. -- Olihan se vain
-nimeksi ja näön vuoksi."
-
-"Ja nyt siitä on tosi tullut", sanoin minä. Pikku rouva pyyhki
-silmiänsä. "Alussa kävi kaikki toivon mukaan", jatkoi hän. "Me
-saatoimme olla tyytyväiset vieraihin, heistä ruoat maistuivat ja
-olut oli hyvää. Hitaasti aloimme päästä eteenpäin. Vuokra ja verot
-maksettiin aikanaan, oluenpanijalle vain olimme velassa, sillä täytyi
-alussa hankkia monenlaisia kaluja, ja kun talonisäntä ei ruvennut
-korjaamaan kellaria, ei meillä ollut muuta neuvoa kuin teettää se itse.
--- Silloin saimme ensi kerran huonoa olutta.
-
-"Vieraat murisivat. Mieheni torui oluenpanijaa, vaan hän sanoi, että
-semmoinen on olut kuin maksajatkin, ja asia jäi entiselleen. Silloin
-alkoivat vieraat vähitellen jäädä pois, ja kyökissä turmeltuivat
-kalliit ruoat. Teurastajan ja leipurin velat kasvoivat päivä
-päivältä; ei siinä enää mikään auttanut. Rahasta ja hyvistä sanoista
-sai mieheni toiselta oluenpanijalta toista olutta. Me jo luulimme
-päässeemme pälkähästä, mutta kun se oluenpanija nyt kuuli meidän
-etsineen itsellemme toisen olutisännän, tahtoo hän armotta ottaa pois
-saatavansa. Ja jos hän vielä yllyttää teurastajaa ja leipuria, niin
-on meillä kerjuu edessä, ja kyllä minä tiedän, että hän sen tekeekin,
-sillä hänellä on jo toinen tähän paikkaan pyrkimässä.
-
-"Mutta", virkoin minä, "kyökistä päättäen teillä kyllä vielä on
-vieraita."
-
-"Ruokavieraita kyllä!" sanoi hän, "mutta mitä sillä ansaitsee? Minä
-itse seison koko päivän lieden edessä, vaan mitä siitä on apua, kun
-vieraat eivät jää juomaan muutamaa oluttuoppia? Tosin muutamia istuu
-myöhään yöhön, mutta he pelaavat skaattia ja unhottavat syömisenkin, he
-eivät maksa kaasuakaan, jonka polttavat, Eilen viimeksi piti olla auki
-kello 2 asti ja nyt mieheni lepää vähän yövalvonnasta."
-
-"Vai niin!" sanoin minä ja lisäsin sitte: "Uskokaa, hyvä rouva, se
-skaattipeli on oikea paholaisen keksintö, perheiden onnettomuus."
-
-"Niin on!" myönsi rouva, "siinä ne istuvat, kuin olisi sielun autuus
-pelastettavana, ja lopussa on riitaa. Joukossa on herra Kleines, joka
-jok'ainoan kerran alkaa rähistä. Kun toiset sanovat hänen pelanneen
-huonosti, niin hän paiskaa kortit pöytään, pauhaa ja vannoo ei
-koskaan enää tulevansa takaisin. Jopa nyt, arvelen minä, jäävät vähät
-viimeisetkin vieraat pois."
-
-"No, eivätkö he sitte enää tule?"
-
-"Tulevat. He tuovat aina jonkun uuden kumppanin pelaamaan siihen asti,
-kunnes herra Kleines palaa ja sen samoin ajaa pois. Eihän hän koskaan
-ajattele, mitä sanoo!"
-
-"Vahinko vain, ett'ei hän ole minun poikani", sanoin minä, "kyllä
-minä hänet opettaisin! Mutta ketä ne muut herrat ovat?" kysyin minä
-edelleen. -- "Hyvin kunnioitettavia miehiä, mutta he puhuttelevat
-toisiaan enimmäkseen tekonimeltä." -- "Se minusta on hyvin typerää."
--- "Mutta sukkelalta se kuuluu. Tätä huonetta sanovat he Sumulaksi ja
-toisiaan Pikku Maksiksi, Don Carlosiksi, Gottlieb-raukaksi, joka onkin
-vain katsojana, Fritz-kullaksi, Hannu-setäksi, ainoastaan tohtori
-Wrenzcheniä puhuttelevat he oikealta nimeltään." -- "Vai niin?"
-kiivastuin minä, "tohtori Wrenzchen on siis mukana, sepä on kaunista,
-se. Skaatin-pelaajain täytyy myöskin ruveta yhteen tuumaan. Minun
-ajatukseni on tämä, hyvä rouva. Meillä on paljo tuttuja ja teillä on
-tietysti myöskin ystäviä, skaatin-pelaajat otamme lisäksi, tohtori
-Wrenzchen on kunnon mies, hän kyllä suostuu, ja onhan niitä muitakin.
-Me perustamme teidän liikkeenne! Jokainen maksaa 50 tai 100 markkaa
-ja korkojen sijasta te annatte olutmarkkoja. Jos liike rupeaa hyvin
-vaurastumaan, saatatte vähitellen alkaa maksaa rahoja takaisin."
-
-"Olisiko se mahdollista?" virkkoi rouva. "Tietysti", vastasin minä.
-"Joku minulle sen aatteen huomautti ja minä tulin katsomaan, millaista
-täällä on. Te olette kunnon rouva, kaikki on kunnollista ja siistiä,
-niin että olisi häpeällistä, jos teidän pitäisi yhden olutherran tähden
-joutua häviöön."
-
-Pikku rouva nousi ja syleili ja suuteli minua ja itki, miten ehti. "Te
-olette meidän pelastusenkelimme", nyyhkytti hän.
-
-"Minä olen vain käytöllinen", sanoin minä, "ja minun mieheni ja eno
-Fritz tulevat puhumaan teidän miehenne kanssa ja selvittämään asiat."
-
-"Oi, kun vain saamme hyvää olutta, niin kyllä kaikki muu menisi
-itsestään!" iloitsi hän. "Enhän minä vaivojani sure, mutta kovalta
-tuntuu, jos ei millään ponnistuksilla pääse muuta kuin taapäin. Miten
-usein minun onkaan täytynyt lyödä kiinni oluttynnyri, joka ei ole
-kelvannut juotavaksi, ja joka isku tuntui minusta, kuin arkkua olisin
-naulannut, jossa tähänastinenkin onnenrahtusemme oli haudattava." Hän
-itki ja sitte taas nauroi: "Jos se totta olisi, olisi se liian paljo!"
-
-Nauriit olivat jo puhdistetut, minulla ei enää ollut mitään tekemistä
-siellä, ja sentähden minä läksin. Ravintohuoneissa oli kaasu sytytetty
-ja kyyppäri seisoi vieraita odotellen, vaan ne pakenivat pois oluen
-tieltä.
-
-En minä huolisi olla oluelan isäntä; liian riippuvainen hän on
-oluenpanijasta ja vieraista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eno Fritz on kaikki järjestänyt. Hän sanoi asian selvinneen
-odottamattoman helposti, ainoastaan tohtori Wrenzchen oli alussa
-vastustellut. Herra Kleines on hyvällä menestyksellä vaikuttanut omassa
-piirissään; minä hänet vasta kutsun meille, koska hän on sivistynyt ja
-hyvin huvittava ja osaa kolmea elävää kieltää. Eno Fritz tosin sanoo
-vierasten kielten olevan hänellä sekaisin kuin linnunruoka, mutta
-mitäpä siitä? Kun minä hänet kutsun, niin huvittajaksihan hän vain
-tuleekin.
-
-Ja mitenkä herra Bergfeldt oli joutunut tuohon takaukseen? Hänen
-rouvansa murisi aina, milloin hän meni iltasilla juomaan lasin olutta,
-ja riitaa välttääkseen oli hän tottunut syömään aamiaisensa kahvilassa,
-joka on turmiollisinta miehille, kuin ajatella saattaa, Senhän näkee
-Bergfeldtistä, joka juuri aamiaistuulella ollessaan meni takaukseen.
-Mutta kuka hänet ajoi aamuryyppäilyyn? Hän, tuo rouva. Hän tuskin
-ansaitsee, että herra niin helposti pääsi sitoumuksistaan.
-
-
-
-
-"Voille leivälle."
-
-
-Kohtalo on ihan kuin sää. Toivotaan, että tottahan viimeinkin tulee
-kaunis ilma, katsotaan ilmapuntaria ja iltaruskoa ja -pilviä, puhutaan,
-että johan sen ilman nyt _pitää_ muuttua, luetaan tähtitornin
-ennustukset ja sanotaan toisilleen: lapset, huomenna on kaunis ilma,
-pankaahan varat kokoon, lähdemme maalle; mutta seuraavana päivänä sataa
-kuin korvosta kaataen tai kuin olisi taivaan vesijohto haljennut.
-Ja ihan samalla lailla seisoo ihminen kohtalonsa edessä; hän saa
-toimia miten hyvänsä, toivoa ja haluta, nähdä vaivaa ja surua ja,
-kuten runoilijat sanovat, työntää maailmankelloa vähän eteenpäin;
-ei siitä kuitenkaan ole mitään apua. Viimein hänen täytyy huomata
-voimattomuutensa ja kukistuneena tunnustaa ijankaikkisten lakien voima.
-
-Minä puolestani kuitenkin ryhdyn taisteluun niitä lakeja vastaan; se on
-minun luonteeni. Ei Roomaa yhdessä päivässä hävitetty, ei, onpa sitä
-vieläkin hyvä joukko jäljellä.
-
-Minä katsoin velvollisuudekseni osoittaa tohtorille, ett'emme häntä
-ainoastaan kunnioittaneet kotilääkärinä, vaan myöskin ystävänä, ja
-kutsuin häntä sentähden sunnuntaiksi "voille leivälle." Ei minun
-sentään käynyt odottaa, että hän tulisi paljaalle voille leivälle, vaan
-lisäsin saaneemme Meklenpurista lahjaksi 20-naulaisen vasikanpaistin,
-jolle muka vain tuntijat osaavat antaa oikean arvonsa.
-
-"Vilhelmiina, mitä lorua se vasikanpaisti on?" kysyi Kaarle, kun näytin
-kutsumuskirjettä hänelle.
-
-"Kyllä se aikanansa löytyy", sanoin minä, "eikähän sitä tarvitse ruveta
-punnitsemaan."
-
-Kaarle pudisti päätänsä, mutta minä osoitin hänelle, että on asioita,
-joista miehet eivät mitään ymmärrä. Olihan tohtoria kerran edes
-kutsuttava vieraaksi, sen me olimme velvolliset itsellemme ja hänelle.
-
-Tohtori lupasi tulla. Hän kirjoitti kello viiteen asti ehtivänsä
-suorittaa kaikki lääkärin-velvollisuutensa ja silloin saavansa ilon
-tulla. Siitä näkee, miten tunnollisesti hän virkaansa toimittaa,
-sillä on lääkärejä, jotka eivät tee mitään sunnuntaina, joko heitä
-sitte kutsutaan tai sattumalta jotakin lääkäröimistä tulee. Tietysti
-semmoinen lääkäri kuin tohtori Wrenzchen, jolla on niin puhtaat
-mielipiteet, on tervetullut mihin perheesen hyvänsä. Mieheni kysyi,
-emmekö myöskin kutsuisi eno Fritziä, mutta siihen minä saatoin vain
-paljonsanovasti hymyillä. Minä en tarvinnut mitään seuraa, tohtorin
-minä ihan yksin tahdoin meille enkä ketään muuta. Tällä kertaa hänen ei
-pitänyt päästä käsistäni! -- Minä pidin aikanaan huolen paistista, ja
-sunnuntai viimein oli käsissä.
-
-Kello kolme minä työnsin paistin uuniin. Emmi oli juuri kyökissä ja
-kysyi, eikö hänen pitänyt heti juosta Bergfeldtejä kutsumaan. Niin
-viaton se lapsi oli, hänellä ei ollut aavistustakaan tämän päivän
-tärkeydestä. Minä syleilin häntä, kyyneleet nousivat minulle silmiin ja
-tukeuttivat äänenikin; minä osasin vain ääneti viitata paistinkoneesen,
-niinkuin olisi lapseni koko tulevaisuus ollut siinä paistumassa.
-
-"On sinulla kyllä syytä itkeäkin tuosta paistista, mamma", sanoi
-Emmi, "saat nähdä, ett'ei se koskaan kypsy. Noin paljoa vasikanlihaa
-ei meillä ole koskaan ollut yht'aikaa kotona. Kuka sen kaiken syö!"
--- "Ole huoletta, lapseni!" sanoin minä paljontarkoittavasti. "Mene
-vain pukeutumaan. Samettiliivin, sen pönkkähihaisen, saat ottaa, pane
-päähäsi kukat, jotka minä sinulle ostin torilta. Ne ovat pomeransin
-nuppuja." -- "Eivät ne miltään näytä", sanoi Emmi. -- "Mutta ne
-merkitsevät paljon!" vastasin minä, "Italiassa tehdään niistä --
-morsiusseppeleitä. Mene nyt, lapsi!" -- Emmi punastui korviinsa asti,
-katsoi hyvin hämmästyneesti ja läksi, vaan minä käännyin katsomaan
-paistia, joka jo alkoi kauniiksi ruskettua, ja sanoin kyökkipiialle.
-"Jetta, kymmenen minutin päästä rupeat sitä kostuttamaan. Minä tahdon
-tätä erittäinkin saada hyväksi." -- "Minä myöskin!" sanoi Jetta,
-"menkää vain rauhassa pukeutumaan, kyllä minä paistista pidän huolen."
-
-Pöytä oli katettu. Minun Kaarleni näytti niin puhtaaksi ajellulta ja
-siistiltä, että minä häntä suutelin, ja tytöt olivat kuin serafit,
-varsinkin Emmi teräksen-sinisessä samettipuvussaan. "Ihan kuin sievä
-pikku tohtorinrouva", kuiskasin minä Kaarlelleni. Mitä likemmäksi
-viittä kellonviisari kiertyi, sitä raskaammalta tuntui sydämmessäni.
-Jospa tohtori vielä viime hetkenä lähettää epuun? Jos joku hänen
-hoideltavansa lähettää häntä noutamaan? Sitte minua rupesi pelottamaan,
-että paisti ehkä palaa ja hyvä kermakasteke turmeltuu. Minä riensin
-kyökkiin. Jetta juuri huolellisesti kostutti paistia; olipa se oikein
-kauniin näköinen. Me siilasimme kastekkeen, minä panin vielä sekaan
-lusikallisen mehujauhoja ja vähän voita, että se tulisi oikein makeaksi
-ja sulavaksi. "Tohtori kyllä nuoleskelee suutansa, kun tätä maistaa",
-ajattelin minä hymyillen ja Jetta hymyili myöskin, juurikuin olisi
-ajatellut samalla tavalla.
-
-Kellon lyödessä viittä tuli tohtori. Minulta vierähti koko vuori
-sydämmeltä. "Teidän pitää nyt tyytyä ainoastaan meidän seuraamme, hyvä
-herra tohtori", sanoin minä. "Muutamat ystävät valitettavasti..." --
-Siinä minua keskeytti Kaarle, josta hätävaleet ovat inhottavia, ja
-sanoi: "Mitä pienempi seura, sitä suurempi hupi." -- Ja tohtori sanoi
-nauraen: "Jos sydän vain on iloinen." -- Nauraen ja leikkiä laskien
-kävimme pöytään, johon minä tohtorin talutin. Vastapäätä häntä tuli
-Emmi istumaan. Kaarle istui juomanlaskemisen tähden tohtorin vasemmalla
-puolella ja Betti minun oikealla puolellani.
-
-Ensin meillä oli jokapäiväistä lihalientä ja portviiniä, jota tohtori
-kiitteli erinomaisen hyväksi. Sitte kuhaa osteri-kastekkeen kanssa
-(tietysti amerikkalaisista laatikko-ostereista), ja sitte tuli
-vasikkapaisti. Sillä tavalla hymyillen lienee Napoleon katsellut
-Egyptin pyramiideja kuin tohtori nyt paistinmöhkälettä. Minun
-viittauksestani hymyilivät myöskin Emmi ja Betti. Paisti oli sangen
-herkullinen ja hupenikin nyt oikein silmissä. Minä olin huomannut
-tohtorin heikon puolen, ja vaikka hänen kurkustansa menee alas, kuten
-eno Fritz sanoo, kaikki, mikä on märkää, ja hän samalla sitä vielä
-kiittelee, niin onpa Kaarleni sentään hankkinut hyviä viinejä: kahden
-markan Johannisbergin viiniä kalan päälle ja kahden ja viidenkymmenen
-_Chateau la Pancha_-viiniä. Tohtori ei sanonut kuolemaksensa ennen
-juoneensa parempaa. -- Me olimme erittäin iloiset. Varsinkin huvitti
-ja miellytti minua, että tohtori puheli Emmin kanssa ja kertoi hänelle
-pikku historioita, jotka oli lukenut sanomista. Kyllähän me ne jo
-tiesimme, koska meillä on sama lehti, mutta saatoin minä toki kiitellä
-hänen muistiansa.
-
-Syötyä juotiin kahvia toisessa huoneessa ja herrat sytyttivät
-sikarinsa. Kaarle pyysi sitte anteeksi tohtorilta, että hänen täytyi
-poistua puoleksi tunniksi tärkeälle asialle. Se olikin totta, sillä
-hänellä oli kassantarkastus piiriyhdistyksessä. Betti läksi sanaakaan
-sanomatta Bergfeldtiin ja Jetan minä lähetin viemään kuhanpalasta
-Peltokadulle Weigelteille, josta hän ei tuntikauteen suinkaan
-ehtinyt takaisin. Kaikkien muiden poistuttua pyysin minä itsekin
-tohtorilta lupaa lähteä neljännestunniksi, koska minulla muka oli
-asiaa naapuritaloon. Vaan minä en mennytkään kylään; ovelta palasin
-varpaisillani hiljaa takaisin ja pistäydyin kahveriin, jossa kävin
-istumaan kyökkituolille.
-
-"Hyvästi tohtori nyt on syönyt ja juonut", arvelin minä. "Jos hänellä
-on edes rahtunenkaan kiitollisuutta, niin hän nyt tarjoaa Emmille
-itsensä." -- Vaan väliin tuli epäilys: "Eikö myöskin ole ihmisiä, jotka
-eivät kutsumusta pidä minään erinomaisena, vaan päinvastoin on heistä
-itsensä uhrausta, kun heitä saatetaan ihmisten yhteyteen." -- Edessäni
-pöydällä oli vadissa valkoisia papuja. Minä otin kourallisen ja sanoin:
-"Jos tässä on pariluku, niin he vielä tänään sopivat asiansa." --
-Tarkasti luin sitte pavut pöydälle; niitä oli seitsemänkolmatta. --
-Siis ei pariluku. "Ensi kerta ei mitään merkitse", sanoin minä, "siis
-vielä kerran, olkoon nyt liikaluku. Neljätoista siinä oli."
-
-Mutta kaikkia hyviä asioita on kolme. Ollen ihan kiintynyt
-papu-ennustuksiin en nähnyt enkä kuullut mitään koko maailmasta,
-ennenkuin kaksi voimakasta kättä syleili minua ja joku minua suuteli,
-että korvissa soi. Minä hypähdin seisomaan. Hämärässä näin minä
-sotilasmiehen, oikein pitkän roikaleen seisovan edessäni. "Kuka
-te olette? Mitä te haette?" tiuskasin minä hänelle. -- Hän kävi
-ryhdikkääsen asentoon ja sanoa töräytti: "Korpraali Gehren kaartista."
--- "Mitä teillä on asiaa?" ärjäsin minä. -- "Herra suojelkoon", vastasi
-hän, "Jetta kutsui minua vasikkapaistille!" -- "Jettako?" tiuskasin
-suuttuen, "häntä on kielletty sulhasiansa kyökkiin laskemasta." -- "Ei
-hän minun morsiameni olekaan, hän on vain sisareni!" vastasi tuo nuori
-Goljat. -- "Vai sisarenne!" ivasin hyvin kiivastuneena, "se ei ole
-totta! Sillä tavalla ei tartuta sisareen, kuin te äsken minuun; sitä
-ei edes minun Kaarlenikaan uskaltaisi. Laittakaa luunne pois täältä."
--- Mutta hän ei lähtenyt, vaan hyväili silmillään vasikkapaistia,
-jonka huomasi kahverin pöydältä ja josta minä olin aikonut leikata
-illalliseksi, jos tulisi kihlajaisia viettää. -- "Suoriutukaa tiehenne
-taikka minä huudan apua!"
-
-Häpeä ja suuttumus hurjistuttivat minut. "Murhaajia!" huusin minä,
-"varkaita, rosvoja! Auttakaa!" Sotamies heti, kun huomasi minun
-tekevän uhkauksestani totta, katosi takaportaista alas. Tohtori
-ja Emmi juoksivat apuun. Mitä piti minun tehdä? Totuutta minä en
-saattanut ilmaista. Minä mutisin jotakin pelosta ja kummituksista ja
-olin pyörtyvinäni. Emmi ihan peljästyi nähdessään minut siinä oudossa
-tilassa, vaan minä ajattelin: "Vilhelmiina, oletpa sinä kuitenkin
-sangen kekseliäs, sillä kukapa tohtori voisi olla niin häpeämätön, jos
-hän edes vähänkään huolii omastatunnostaan ja velvollisuuksistaan,
-että hän jättäisi kärsivän ihmisen, varsinkaan silloin, kun on saanut
-runsaasti vasikkapaistia ja ollut niin tyytyväinen viineihin." -- Minä
-siitä ainoastaan vähitellen toinnuin ja kerroin varmaankin hämärässä
-säikähtäneeni pyyhinliinaa, sillä mitenkä minä olisin voinut tunnustaa,
-ett'en mennytkään naapuriin, vaan kahveriin odottelemaan; ja voinko
-sitte virkkaa sanaakaan tuon sotamiehen rohkeasta päälle hyökkäyksestä,
-joka minua oli luullut Jetaksi? -- En, en koskaan!
-
-Tohtori käyttäytyi nyt sangen rakastettavasi minua kohtaan; onpa oikein
-hauskaa olla hänen sairaanansa. Hän sanoi tuommoisen peljästyksen
-olevan vain ulkonaista, joka kyllä pian haihtuu. Hänen oli nyt vain
-paha mielensä, kun hänen täytyi lähteä, koska hänen piti käydä
-katsomassa sairasta, joka kuvitteli mielessään, että hänen täytyi
-joka sunnuntai-ilta lohia ongitella, ja ennenkuin se mies, joka vielä
-lisäksi oli perheenisä, joutuisi hulluinhuoneesen, tahtoi tohtori
-koettaa kaikkien lääkintätaidon sääntöjen mukaan häntä parantaa. -- Kun
-tohtoria ei millään tavalla saatu jäämään, täytyi minun päästää hänet,
-vaikka raskaalla sydämmellä.
-
-Hänen mentyään kysyin minä Emmiltä: "No, millainen hän oli sinua
-kohtaan?" --"Hyvin hyvä!" -- "Vai hyvä, ja mistä hän puhui?" --
-"Hän sanoi huoneessa varmaankin olevan pomeransin kukkia, joita hän
-ei voinut kärsiä, sillä lapsena oli hänelle annettu oksetusjauhoja
-pomeransinkukka-vedessä, ja siitä asti se haju on hänestä ollut perin
-vastenmielinen." -- "No, ja mitä sinä?" -- "Minä sanoin ottavani kukat
-pois tukastani; mutta hän ei olisi sitä tahtonut. Minä ne kuitenkin
-otin, ja silloin hän tuli istumaan minun viereeni..." -- "Ja sitte?"
--- "Sitte hän puhui kaikenlaista hyvästä isästään ja rakkaasta
-äitistään, joka hänelle aina sanoi, että miniä olisi paras kaikesta,
-mitä poika hänelle voisi tuoda, ja sitte..." -- "No, sitte?" kysyin
-minä hätäisesti. -- "Ja sitte sinä rupesit huutamaan, ja me juoksimme
-kyökkiin."
-
-Maailma musteni silmissäni. Ihan voimattomana vaivuin minä sohvalle.
-Niin likellä päätöstä -- jo pyöri ratkaseva sana hänellä kielen
-päässä, kun kohtalo nälkäisen korpraalin haamussa astui tielle. Ensi
-ajatukseni oli jättää Jetta heti kotiin palattuaan poliisimiehen
-haltuun, koska hän ihan tahallaan oli jättänyt oven auki, että moinen
-aseellinen voima pääsisi sisään. Mutta enhän tuota uskaltanut. Mitä
-olisivat Kaarle, lapset, tohtori Wrenzchen ja varsinkin eno Fritz
-sanoneet vapaaehtoisesta peittäytymisestäni kahveriin, joka silloin
-olisi tietysti tullut ilmi? Kauheata! -- Ja Jetta on siitä asti niin
-nenäkäs ja äreä, että minä tuskin uskallan sanoa hänelle mitään, enkä
-enää iltasilla edes menekään kyökkiin, kun siellä pelkään tapaavani
-tuon korpraalin. Toivotun onnen sijaan olen vain saanut huolta ja
-suuttumusta, ja kukapa tietää, milloin minun enää onnistuu saada
-tohtori kiinni. Minä olen hyvin kukistettu ja nöyryytetty, vaan minä en
-kuitenkaan luovu taistelusta kohtaloa vastaan tohtorin saamisesta, en,
-vaikka mikä olisi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tohtori ei olekaan tuona iltana ollut kenenkään sairaan luona.
-Päinvastoin on hän kumppaninensa pelannut skaattia Helbichin
-Sumulassa. Eno Fritz on hänet siellä tavannut ja sanoi minulle "lohen
-ongittamisen" merkitsevän: skaatissa voittaa oluet ilmaiseksi. Hän on
-siis minua pilkannut vasikkapaistin ja kuhan ja ostroni-kastekkeenkin
-jälkeen. Tahtoisinpa nähdä, uskaltaisiko hän vävynäkin tuommoista
-tehdä. Lohien ongituksesta minä hänet kyllä vieroittaisin.
-
-
-
-
-Ristiäiset.
-
-
-Kauan minä olin käymättä katsomassa nuorten Weigeltien kotia, vaikka
-Bergfeldtin rouva minua kyllä kehoitteli sillä mitäpä siellä köyhyyden
-majassa on tekemistä, ajattelin minä; kun äitinsä kerran Augustan
-toimitti miehelään, niin elää kituuttakoot nyt miten voivat.
-
-Se olikin osaksi totta. Sillä kun viimein menin Peltokadulle ja
-kiipesin neljät huononpäiväiset portaat viidenteen kertaan ja siellä
-Augustan tarjotessa minulle ihmetyttävän hyvää kahvia tulimme
-puhelemaan hänen ja miehensä oloista, sanoi hän tuottaneensa miehelleen
-yhden ainoan kerran surua siitä asti, kun hän miestänsä rakasti.
-
-Minua nauratti. "No", sanoin minä, "ei hänellä juuri ollutkaan
-sulhasena hyvät päivät sinun luonasi!"
-
-Augusta punastui. "Mamma minulle sulhasen etsi", vastasi hän
-häpeissään, vaan kuitenkin vakavasti ja jyrkästi, ikäänkuin
-puolustaaksensa itseään, "ja minä luulin ystävyyttäni häntä kohtaan
-siksi, jota ihmiset sanovat rakkaudeksi."
-
-"Eikö muuta kuin paljasta ystävyyttä?"
-
-"Eikä edes sitäkään. Minä tahdoin päästä kihloihin ja mamma tahtoi
-samaa, ja kun Frans oli helpoimmin saatavana, tuli hän valituksi.
-Jos Frans olisi antanut rukkaset... olisin minä vähäksi ajaksi
-silmittömäksi suuttunut, vaan oikeaa surua ei siitä minulla olisi
-ollut."
-
-"Ja rakastatko sinä nyt häntä?"
-
-"Tietysti, oikein sydämmestäni", vastasi hän, silmät loistavina, "onhan
-hän minun mieheni!" Ja sitte hän kumartui työnsä yli.
-
-Siispä luuloni kihlauksesta olivat olleet totta; mutta kurjuutta
-heillä ei näyttänyt olevan vieraana. Päinvastoin oli kaikki siistiä ja
-puhdasta ja, kuten jo sanoin, Augustakin teki työtä, vieläpä rahasta,
-jota en suinkaan olisi hänestä, uskonut, ja itse hän myöskin hoiti
-taloutensa ilman yhtään piikaa.
-
-No, perästäpähän kuuluu, mitenkä he vast'edes toimeen tulevat. Minusta
-se Augusta nyt on ihan arvoitus.
-
-Vaan nyt asiaan. Tästä käynnistäni oli jo aikaa kulunut ja sillä välin
-oli Weigelteillä perhe kasvanut. Pienokainen oli jo saanut nimen
-sivilivirastossa, mutta kyllä se nyt piti toimittaa kastetuksikin,
-ett'ei sen kauemmin tarvinnut elää pakanana. Viivytykseen sentään oli
-syynsä, sillä herra Weigeltin isä oli pappina maalla, jossakin Pommerin
-rannikolla, ja Weigeltit tahtoivat toki ukkoa kastamaan poikansa
-poikaa, vaan ukon oli vaikea päästä päiväksikään virastansa vapaaksi.
-Nyt hän kuitenkin oli kirjoittanut tulevansa ja ilmoittanut päivänkin.
-
-Sen kaiken minulle Weigelt selitteli, kun tuli meille pyytämään Emmiä
-kummiksi. Tietysti minä sen lupasin, sillä Emmi ja Augusta ovat aina
-olleet hyvät ystävät, eikä mikään näytä sievemmällä kuin nuori,
-suloinen naiskummi -- paitsi tietysti morsiusneitsyt, vaikka morsian
-minun silmissäni on vielä paljon arvokkaampi sitäkin.
-
-Kun Weigelt nyt sanoi isänsä tulevan, kysyin minä, mihinkä hänet
-pannaan asumaan, koska heidän huoneensa ovat muutenkin pienet ja
-ristiäiset sitte vielä tuottavat häiriötä. -- "Ah, rouva Buchholz",
-sanoi hän, "te olette aina olleet niin hyväntahtoinen meitä kohtaan,
-ja tilaa teillä on myöskin. Jos minun hyvä isäukkoni saisi asua
-teidän luonanne, niin en tietäisi, miten teitä kiittäisinkään!
-Appivanhemmillani valitettavasti ei myöskään ole tilaa." -- Minä
-mietin hetkisen ja sanoin sitte: "Teidän isänne on meille hyvin
-tervetullut. Aivan erinomaisen tervetullut, mutta minä tahdon myöskin
-vastapalvelusta." -- "Ilolla minä sen teen", vastasi hän. -- "Te
-pyydätte myöskin tohtori Wrenzchenin kummiksi. Olettehan te tutut
-toisillenne. Tahdotteko?" -- "Mikäli minusta riippuu, niin tahtonne
-tapahtuu", vastasi herra Weigelt, "vaikka minun pitäisi hänet ärsyttää
-hyönteissaksilla." -- Me nauroimme molemmat tuota julmaa keinoa, jonka
-äskettäin eräs murhamies oli keksinyt, uhrejansa kuristaakseen, ja
-sitte herra Weigelt läksi sangen tyytyväisenä.
-
-Hänen lähdettyään sanoin minä itsekseni: Vilhelmiina, tämä keksintö on
-verraton. Nyt ei tohtori pääse käsistäsi. Sinä kyllä pidät huolen, että
-Emmi on kuin nuori pikku keijukainen.
-
-Seuraavana päivänä tuli herra Weigelt uudestaan. "Kyllä tohtori lupasi
-tulla!" huusi hän jo ovelta minulle. -- "Ilman mutkiako?" kysyin minä.
--- "Päinvastoin, kun hän kuuli Emmin tulevan hänen vastakummikseen,
-suostui hän heti ja näytti niin tyytyväiseltä, kuin hänellä olisi ollut
-kädessä valttiässä ja neljä muuta." -- "Sehän käy mainiosti", ajattelin
-minä, "hän näkyy jo itsekin havainneen olevansa kyllin naima-ijässä."
--- Sitte me puhelimme kaikenlaisista käytöllisistä asioista, jotka
-ristiäisiin koskivat. Minä lupasin lähettää heille punssimaljamme
-lasinensa ja mitä muuta he tarvitsivat, sillä Bergfeldtin maljasta
-on tietysti lohjennut suuri pala muuttaessa, niin ett'ei sitä enää
-punastumatta kehtaa panna pöydälle. Ilossani olisin minä lainannut
-Weigeltille koko salimme, jos se vain olisi käynyt päinsä.
-
-Me laitoimme vierashuoneen kuntoon vanhalle herralle. Lapset kyllä
-sanoivat tulevan hirveän ikävää pitää pappia talossa, sillä silloinhan
-ei uskalla puhua yhtä iloista sanaa, vaan sen sijaan pitää näyttää
-niin happamelta; mutta minä sanoin paljontarkoittavasti: "Lapset,
-sateen jälkeen tulee päiväpaiste ja happamesta kasvaa hunajaa. Sinä,
-Emmi saat vaaleansinisillä reunuksilla koristetun valkoisen puvun.
-Vaaleansininen sopii sinulle niin hyvin. Talvella saat sitte käyttää
-sitä tanssiaisissa, ja minä sanon, ei se ole turhaa kulutusta." Sitä
-puheltiin perjantaina.
-
-Meillä siis vielä oli kylliksi aikaa pukujen puuhaamiseen, sillä vanha
-herra Weigelt oli tuleva vasta tiistaina iltapäivällä ja keskiviikkona
-ne ristiäiset oli vietettävä!
-
-Vanha herra oli tietysti ensin mennyt poikansa ja miniänsä luo ja
-poika toi hänet meille. Minusta tuntui ensin vähän oudolta, sillä
-eihän tuota ole tottunut seurustelemaan hengellisen säädyn kanssa,
-mutta vanhuksessa oli niin paljo sydämmellisyyttä ja miellyttävyyttä,
-että jo kymmenen minutin kuluttua olimme niin hyvät ystävät, kuin,
-olisimme jo vuosikausia toisemme tunteneet. Iltaselle mennessä tarjosi
-hän kohteliaasti minulle käsivartensa ja ensi lasia viiniä juodessaan
-toivotti hän terveyttä perheelle, josta hänen poikansa ja miniänsä
-olivat niin paljon hyvää puhuneet, ja lastensa puolesta hän kiitti
-meitä monesta ystävyyden osoituksesta. Kaarle vastasi vaimonsa joutuvan
-niin paljosta kiitoksesta ihan hämilleen, mutta vanha herra puristi
-sydämmellisesti kättäni ja sanoi hyvin tietävänsä, ett'ei ollut
-sanaakaan liikaa puhunut.
-
-Syötyämme pyysin nuorta herra Weigeltiä kaikin mokomin vielä
-kerran käymään tohtoria muistuttamassa lupauksestaan ja kristityn
-velvollisuuksistaan, jonka tähden hän kohta läksikin. Vanha herra
-puheli tyttäriemme kanssa ja kysyi pianon huomattuaan, soittivatko ja
-lauloivatko he. Ja samassa hän istuutui pianon eteen ja kertoi ennen
-ylioppilaana nähneensä "Salametsästäjän" ja kaikkien olleen siitä
-innostuksissaan ja lauloi ihan iloisesti kauniin "aarian." Emmi sitte
-lauloi myöskin muutamia lauluja, mutta vanhuksen mielipahaksi hän ei
-osannut sitä laulua "Poika nuori punaposki", jota hän sanoi nuoruuden
-muistokseen, sitä kun silloin oli kaikkialla laulettu. Sitte hän soitti
-ja lauloi, ja me kaikki kuuntelimme, miten vanhuksen huulilta vielä
-voi kaikua niin iloisia säveleitä. Minä olin ajatellut pappia ihan
-toisenlaiseksi, synkän näköiseksi ja leikkiä vihaavaksi, vaan kun nyt
-näin hänet edessäni niin ystävällisenä ja reipasluontoisena, kehittyi
-minussa ajatus, jonka ei pitänyt pettämän.
-
-Minä lähetin tytöt pois ja sanoin sitte papille luottavaisesti: "Herra
-pastori, teillä on huomenna edessänne kummi, joka on oikein miellyttävä
-mies ja vävynä minulle myöskin hyvin tervetullut, mutta syntinen
-Berliini on hänet saanut kokonaan pauloihinsa. Puhukaa te vähän hänen
-tunnolleen ja kuvailkaa avioliiton onnea oikein kauniiksi. Kun hän
-kerran on kummina, niin täytyyhän hänen kuulla." -- Vanhus ajatteli
-silmänräpäyksen ajan ja sanoi: "Minä koetan saattaa häntä oikealle
-tielle." -- "Siinä teette hyvän työn", vastasin minä, "te ette voi
-aavistaakaan, miten turmeltuneet Berliinin nuoret miehet ovat. Eikä
-minun Fritz-veljellenikään hyvä neuvo pahaa tekisi!"
-
-Seuraavana päivänä olivat ristiäiset. Weigeltit olivat laittaneet
-kaikki niin sieväksi, kaikki oli heillä niin puhdasta ja ystävällistä,
-että minun täytyi itsekseni ihmetellä, miten pari kukkaruukkua ja
-iloiset kasvot tekevät asunnon juhlalliseksi, vaikka se kuinka pieni
-olisi. Bergfeldtistä tietysti olivat kaikki läsnä, herra ja rouva
-Krause, joka ei suinkaan ollut unhottanut pikku Edvardia kotiin, eno
-Fritz, talonisäntä herra Meijer rouvansa ja tyttärensä kanssa, pari
-herra Weigeltin ystävää, niiden luvussa eräs herra Teofilus, joka
-lukee kemiaa ja sittemmin teki kaikenlaisia temppuja. Lisäksi vielä
-me kaikki ja tohtori Wrenzchen, niin että Weigeltien asunto oli täysi
-kuin omnibus-vaunut sadesäällä. Tohtori Wrenzchenin tähden oli toimitus
-asetettu kello kuuden ajaksi ja hän tulikin juuri minuutilleen. Herra
-Bergfeldt piti tyttärensä poikaa ja hänen kummallakin puolellaan
-seisoivat tohtori Wrenzchen ja Emmi.
-
-Vanha pastori alkoi puheensa. Hän osoitti, että suloisesti makaava
-lapsi (se näet juuri makasi) on nuori nuppunen, joka on puhkeamaan
-kasvatettava ihmiskunnan suuressa puutarhassa, jossa kummeilla on
-täytettävä puutarhurin-velvollisuutensa, että kukka miellyttäisi
-puutarhan herraa. Sitä hän selitteli monenlaisilla vertauksilla ja
-osasi niin liikuttaa mieltämme, että me kaikki sydämmestämme toivoimme
-menestystä nuorelle maan asujamelle. Sitte pastori kääntyi kummien
-puoleen ja selitteli, mitenkä se velvollisuus, johon he nyt ryhtyivät,
-on niin käsitettävä, että heidän kasvattinsa heiltä vaatii paljon.
-Hän kyllä sanoi tietävänsä, että Berliini on niinkuin ennen muinoin
-Baabeli, täynnä kiusauksia ja varsinkin niille uhkaa turmiota, jotka
-kulkevat tietänsä muista huolimatta. Siinä pelit, juomat ja synnit
-vaanivat häikäsevällä loistollaan ja vetävät ihmisiä turmioon. Yksi
-pelastuskeino vain on, oma koti, huolenpito toisista surussa, murheessa
-ja kärsimyksissä. Ne koetukset, joita avioliitossa on, saattavat
-turmioon rientäväisen oikealle tielle ja totuuden tietoon. Sentähden
-pitäisi jokaisen nuoren miehen ottaman päällensä avioliiton ies,
-pelastuakseen huonojen seurain houkutuksista ja maailman hullutuksista.
--- Minua värisytti, sillä tuo kunnon pastori meni pitemmälle, kuin
-minä toivoinkaan, mutta kerran päästyään alkuun hän ei jaksanut
-hillitä ajatustulvaansa. -- "Mikä onni", jatkoi pastori, "kun nuorelle
-miehelle aukenee koti, jossa hyvä henki hallitsee, jossa tyttäret
-eivät heitä virsikirjaansa nurkkaan, vaan oppivat siitä hurskaita
-värssyjä", (minä näet olin ennen hänen tuloansa käskenyt tyttöjeni
-asettaa virsikirjat näkyviin) "jossa semmoinen äiti on hallitsemassa,
-että hän ojentaa suojelevan kätensä myöskin sen kadotetun yli, jota
-hän sanoo pojakseen." Nyt veti tohtori Wrenzchen suunsa hymyyn. "Tuo
-ei merkitse hyvää", ajattelin minä. "Jospa pastori nyt jo lakkaisi,
-hän vielä saattaa tohtorin ihan raivostumaan." -- "Kaksi tietä on,
-hyvät kuulijani", lopetti hän puheensa, "siveyden ja järjestyksen,
-itsensäkieltämisen ja rauhan tie sekä maailman tie kaikkine
-nautintoineen, jonka loppu on epätoivo ja omantunnon vaivat. Kukapa voi
-siinä kauan olla epätietoisena? Ainoastaan paatunut ja kelvoton. Ja
-mitä tämä pikku kastettavamme vaatii? Että hänen kumminsa ovat hänelle
-hyvänä esimerkkinä!"
-
-Sitte tapahtui itse kaste ja pikku Frans vietiin makuuhuoneesen.
-
-Minä olin utelias kuulemaan, mitä puhe oli vaikuttanut tohtoriin.
-Pastori oli liian hyvää tarkoittanut, sillä niin turmeltuneena minä en
-suinkaan pidä tohtoria, kuin pastori oli maalannut, mutta kaikkihan
-pastorit maalailevat sysimustilla väreillä, kun joutuvat synnistä
-puhumaan.
-
-Pöytä katettiin nopeasti ja me kävimme syömään. Tohtori Wrenzchen
-talutti Emmiä, joka näyttikin oikein sievältä; pastori istui
-Bergfeldtin rouvan kanssa sohvalla ja Krauset ottivat pikku Edvardin
-keskeensä. Minä ihmettelin, mitenkä se poika oli kasteen ajan
-ollut niin hiljaa, mutta kohtapa tuli ilmi, että hän oli löytänyt
-konvehtitalrikin ja tietysti pysynyt sitte sen luona. Augustan täytyi
-heti lähettää sokurileipuriin uutta hakemaan sen sijaan, mitä hän oli
-ahminut. Kun minun ja Krausen rouvan väli ei vielä ole oikein
-selvillä, en minä mitään sanonut, mutta katseeni hän kyllä ymmärsi.
-
-Augusta oli laittanut oikein hyvää ruokaa. Se maistui kaikista, ja
-kun olimme jo iloisimmillamme, alkoivat puheet. Herra Krause toivotti
-pitkää ikää vanhemmille, minun Kaarleni sitte oikein sievästi
-vanhalle Weigeltille, joka puolestaan puhui kummeille. Eno Fritz
-joi neljän Fransin maljan, kastetun lapsen, sen isän ja iso-isän
-sekä tohtori Wrenzchenin, joka myöskin on Frans, arvellen, että jos
-samoin edespäinkin käy, niin kohta tulee sukuun koko keisari Fransin
-rykmentti, josta me kaikki purskahdimme nauramaan ja tohtori Wrenzchen
-hyvin punastui. Tohtori kyllä puheli Emmin kanssa, vaan vähän varovasti
-ja kylmästi, kuten näytti. Siitä minä tulin hyvin levottomaksi.
-
-Jälkiruoan kanssa tuli sisään punssimalja ja silloin rupesi herra
-Teofilus huvittamaan meitä kaikenlaisilla tempuilla. Hän söi tulta
-itseään polttamatta ja nieleksi veitsiä ja kahveleja. "Tuohan on
-melkein ihmettä kuin ennen Mooseksen ja Aaronin aikaan!" sanoi pastori
-leikillisesti.
-
-"Tarkoitatteko huutokauppa-komisarjus Aaronia?" kysyi Bergfeldtin
-rouva, "hän on oikein kelpo mies eikä minun tietääkseni koskaan syö
-tulta!" -- Kaikki jäivät vaiti tuommoisesta viisaudesta.
-
-Pikku Krause oli mennyt herrojen luo lähempää katselemaan sukkeloita
-temppuja ja huusi yht'äkkiä: "Ähäh, eipä hän ole syönytkään veistä, se
-on hänen polvillansa, kuuletteko?"
-
-Herra Krause käski Edvardin olemaan vaiti. Jotkut herrat kävelivät
-sikarejansa poltellen, ja minä menin tohtorin viereen. "No, hyvä
-tohtori", kysyin minä, "mitä piditte kastepuheesta?"
-
-"Paljon se minulle antoi ajattelemista", vastasi hän. "Hyvä rouva
-Buchholz, minä rakastan personallista vapautta olematta siltä juuri
-synnin tiellä, ja tarkasti minä ajattelen, ennenkuin antaudun
-parhaimmankaan anopin valtaan. Taivas tietköön, kuka vanhaa pastoria
-on auttanut puheen teossa, mutta minua se suinkaan ei ihastuttanut
-koti-ikeesen! Enkä minä myöskään voi uskoa teidän huolivan
-turmeltuneesta vävystä."
-
-Nyt minä sen tiesin. Siinä oli rukkaset, oikeinpa jättiläisrukkaset.
-Miksikä ei vanha herra paremmin tuntenut tohtoria? Olisihan hänen toki
-pitänyt käsittää, että arkoja asioita on käsiteltävä hellävaraan.
-
-Minä yritin asiasta vielä enemmän puhumaan, sillä puhumallahan ne asiat
-useimmin selviävät, vaan silloin huusi Krausen rouva: "Missä on Edvard?
-Missä hän on?" Vierashuoneessa ei suinkaan, sillä hänen paikkansa oli
-tyhjänä. Ei häntä näkynyt viereisessäkään huoneessa eikä myöskään
-kyökissä. -- "Hyvänen aika, missä on Edvard?" Herra Krause etsi joka
-paikasta, mutta poikaa ei löytynyt. Viereisessä huoneessa oli ikkuna
-auki tupakansavulle ja kuumuudelle. Olikohan hän pudonnut alas? Herra
-Krause katsahti ikkunasta. Jalkakadulla oli jotakin mustannäköistä.
-"Oma lapseni!" huusi Krausen rouva, "se on kadulla mäsänä!" ja rouva
-pyörtyi. Herra Krause ja muutamia muita herroja juoksi katsomaan; me
-koetimme sill'aikaa virkistää rouvaa. Olipa onni, että meillä oli
-tohtori seurassa, sillä pastori oli jo etikkapullon sijasta siepannut
-öljypullon hieroakseen rouvan otsakulmia. -- Hän ei vielä liikkunut
-herrain palatessa. "Se oli vain ikkunatyyny", sanoi herra Krause, "eikä
-meidän lapsemme; heräähän toki, Adelheid!" Rouva selvisi. "Missä on
-Edvard?" nyyhki hän. "Voi, te vain tahdotte salata minulta hirmuisen
-onnettomuuden. Sanokaa totuus, epätietoisuus minut ihan tappaa!"
-
-Me emme suinkaan tienneet, mitä siihen olisi ollut sanottava. Äkisti
-Bergfeldtin rouva, joka oli tähän asti istua töllöttänyt sohvalla,
-älähti ja hyppäsi kohoksi lattiasta: "Jokin minua pisti!" Ja totta se
-olikin. Edvard vekkuli oli ryöminyt sohvan alle, löytänyt sieltä vanhan
-parsinneulan ja sillä pistänyt Bergfeldtin rouvaa pohkeesen.
-
-Rouva oli ihan vimmoissansa ja aikoi heti paikalla katsoa, oliko neula
-pahastikin sattunut. Ainoastaan töintuskin sain minä hänet hillityksi
-ja viedyksi viereiseen huoneesen, jossa tuli selville, että tuskin
-pisaraakaan verta oli vuotanut; ainoastaan pieni punainen pilkku oli
-sukassa.
-
-Krauset olivat kuin hullut pojan löytymisestä. Rouva suuteli ja hyväili
-lasta, että inhotti moista katsella.
-
-"Menkääpäs nyt hänen kanssansa edes tuonne kyökkikammariin", sanoin
-minä, "se on pihan puolella, niin ett'ei kukaan kuule, kun hän saa
-ansaitun selkäsaunansa."
-
-"Mitä sanotte?" ärjäsi Krausen rouva. "Lyödäkö tätä suloista enkeliä?
-Te ette ole ihmisyyden ystävä!"
-
-"Herra minua varjelkoon semmoisesta ihmisyydestä", vastasin minä.
-"Minä teille sanon, että jos edelleenkin tuolla lailla lellittelette
-poikaanne, niin hän viimein joutuu koppivankilaan!" -- "Rouva Buchholz,
-säästäkää äitin tunteita!" sanoi herra Krause. -- "Teidän pitäisi vain
-riittävästi voidella hänen selkäänsä vitsapalsamilla", vastasin minä.
--- "Älkää tuomitko, ett'ei teitä tuomittaisi!" saarnasi herra Krause.
-"Adelheid, tule pois, emme me huoli tuommoista kuunnella!"
-
-Krauset läksivät, ja kun rouva oli hyvin kiihtynyt, pyysi herra Krause
-tohtoria lähtemään heille mukaan. -- Ja tohtori läksi! Hän saattoi
-todellakin lähteä!
-
-Me vielä viivyimme vähän aikaa, mutta eipä enää ruvennut olemaan mitään
-iloa. Punssimalja oli vasta tuskin puolillaankaan, kun mekin läksimme.
-Miten hyvin sillä jäännöksellä vielä olisi saattanut pitää kihlajaisia!
-
-Emmi oli hyvin pahoillaan. Luulenpa, että hän todella rakastaa
-tohtoria. Lapsi parka! Ihanhan tuo kohtalotar näyttää vainoavan häntä!
-
-
-
-
-Huvimatka.
-
-
-Minä en ollut vielä ajanut kaupungin-rautatiellä, eivätkä lapsetkaan;
-sentähden minä sanoin Kaarlelle, että tokkopa olisi mitään hauskempaa
-kuin huvimatka ensimäisenä helluntaipäivänä siihen tapaan, että
-saisimme ajaa jonkun matkaa rautatiellä. Se olisi huokein matkustustapa
-sekä samalla opettavainen ja miellyttävä, varsinkin kun väentungos ja
-hälinä alkavat vasta toisena helluntaipäivänä.
-
-Sen ajatuksen hyväksyi Kaarlekin. Minä lähetin Bettin Bergfeldtiin
-kysymään, tahtoivatko he tulla mukaan, mutta palattuaan kertoi Betti
-saaneensa vain puolinaisia vastauksia ja näytti itsekin niin itkua
-tekevältä, että minä heti aavistin jotakin, vaikk'en vielä tiennyt,
-mitä. Perästäpähän tuo kuului.
-
-"Miksi eivät Bergfeldtit antaneet suoraa vastausta?" kysyin minä.
--- "He sanoivat kaupungin rautatietä liian halventavaksi ja
-sopimattomaksi." -- "Vaikka _mekin_ sillä matkustamme", sanoin minä
-terävästi ja kysyin sitte edelleen: "Tuleeko sinun Emilisi meidän
-kanssamme?" -- Betti oli vaiti. -- "Vai menetkö sinä Bergfeldtien
-kanssa?" -- Ei vastausta.
-
-"Eihän toki sulhasen sovi semmoisena päivänä jättää morsiatansa yksin",
-virkoin minä. -- "En minä ole Emiliä puhutellut!" vastasi Betti. --
-"Mene sitte huomeisaamuna varhain kysymään häneltä." -- "Ehkä!" vastasi
-hän. -- "Mitä tämä merkitsee? Oletteko suuttuneet toisiinne?" --
-"Emme", vastasi Betti ihan hiljaa. -- "No, mitä se sitte on? Sano jo
-kerrassaan, lapsi!" -- "Ei mitään", kuiskasi hän ja purskahti itkemään
-ja oli ihan pyörtyä siihen paikkaan.
-
-Minä tein kaikki, mitä semmoisissa tapauksissa on tehtävä, toin
-hajuvettä, aukasin liivit, jotka olivat hänelle vähän ahtaanlaiset,
-hän kun oli lihonut melkoisesti, ja puuhasin kaikin tavoin, kunnes hän
-viimein selvisi. -- "Mitä sinulle nyt oikeastaan on tapahtunut?" kysyin
-minä. "Tottahan äitillesi voit kaikki ilmaista?" -- "Ei, ei; en minä
-voi!" vaikeroi hän. "Älkää kyselkö, se on liian kauheaa!"
-
-Mielessäni alkoi pyöriä kaikenlaisia hirveitä aavistuksia, vaan minä
-hymyilin, vaikka sydämmeni oli pakahtua.
-
-"Parasta on, että kohta pidetään häät", sanoin minä; "eikö niin, ensi
-syksynä pidetään kunnon häät?"
-
-En elämässäni unhota Bettin katsetta, jonka silloin näin. Hänellähän on
-oikeat gasellinsilmät, mutta niillä hän nyt katsahti minuun, kuin olisi
-ollut kuolettavasti haavoitettu; niin tuskalliselta ja toivottomalta
-hän näytti. Minusta oli se kuin puukon pistos kohti sydämmeen. -- "Ei
-koskaan häitä!" sanoi hän, "ei koskaan!" -- "Hä?" toruin minä. "Hänen
-pitää ottaman sinut niin totta, kuin minä olen Vilhelmiina." -- "Mutta
-minä en ota häntä", vastasi Betti. -- "Jopa tämä tulee yhä paremmaksi.
-Ja miksi et huoli hänestä?" -- "Minä vihaan häntä ja inhoan; voi
-häntä..." Ja Betti oli saada suonenvedonkouristuksia, niin että minun
-piti saattaa hänet vuoteesen. Mitä oikeastaan oli tapahtunut, en
-minä saanut selville hänen suustansa, sillä hän on luonnostaan vähän
-itsepäinen eikä sano, mitä kerran ei tahdo sanoa. Nyt hän oli vaiti,
-vaikka kuinka olisin kysellyt, niin ett'en minä entisestäni vähääkään
-viisastunut.
-
-Kaarlelle minä en puhunut huolistani; ajattelin, että kylläpähän
-sitte ehtii kuulla kaikki, kun minä ensin asiat tarkoilleen tiedän.
-Sitä innokkaammin puuhasin minä huvimatkaa, varsinkin kun Betti
-seuraavana aamuna näytti olevan ihan tavallisella mielellään. Suupielet
-olivat vain vähän riipuksissa ja silmäin alukset hyvin siniset ja
-mustanpuhuvat.
-
-Me naiset olimme tietysti pukeutuneet yksinkertaisesti, vaan kuitenkin
-sievästi. Emmi oli oikein viehättävä uudessa kretoni-leningissään,
-niin ett'ei suinkaan olisi minulle ollut vastenmielistä, jos tohtori
-Wrenzchen olisi sattumalta hänet nähnyt. Betti oli samanlaisessa
-puvussa kuin Emmikin, ja minulla oli yllä siniharmaa, punakukkainen
-leninki, joka nyt on muodissa. Kaarle oli siisti kuten ainakin.
-
-Me olimme sopineet, että ensin syömme päivällisen rauhassa kotona ja
-sitte vasta iltapäivällä lähdemme huvimatkalle, sillä koko päivän
-kuljeksiminen uusissa vaatteissa on minusta ilmeistä tuhlausta;
-niinpä me noin kello kolmen aikaan nousimme Aleksanderintorin
-laidassa asemalla jotenkin tyhjään rautatien vaunuun ja läksimme ajaa
-suhistamaan.
-
-"Näetkös, Kaarle", sanoin minä, "ensimäisenä juhlapäivänä on kyllä
-tilaa; parempaa matkustusta ei halutakaan." -- Ennenkuin Kaarle ehti
-vastata, pysähdyttiin jo "Börssin" asemalle. -- "Jotka tahtovat nauttia
-lepopäivää, lähtevät jo aikaisin liikkeelle;" vastasi Kaarle, "kyllä
-siellä ulkona jo on puoli Berliiniä."
-
-Minä olin juuri sanoa vastaan päin, kun pysähdyttiin jo toisen kerran
-Fredrikinkadun asemalle. Sitte ajettiin ulos Berliinistä Eläintarhan
-ohitse Charlottenburgin asemalle, josta me astuimme viadukti-radan
-alatse ja tasankoa myöten Halenjärven rannalle.
-
-"Katsokaas, tytöt, miten kauniit niityt ovat", sanoin minä ja aioin
-poimia muutamia halpa-arvoisia kukkia, niinkuin tavallisesti tehdään
-tämmöisillä huvimatkoilla maalla, vaan kohtapa älysin, että luonto
-näin lähellä kaupunkia ei säily väärentämättä, kun näet ihmiset
-kaikkialla jättävät merkkejä vierailustaan: joku voileivän käärepaperi
-tai munankuori riistää koko taululta viattoman vivahduksen. Onpa liian
-paljo huonosti kasvatettuja ihmisiä, varsinkin ulkona luonnon helmassa.
-
-Me pyrimme nyt Halenjärven ravintolan seuduille. Siellähän onkin niin
-kaunista kesällä, ja lisäksi me vielä tunsimme sikäläisen isännän,
-joka jo talvella oli sanonut, että milloin me hänen taloonsa tulemme
-huvimatkoillamme, hän meille toimittaa parasta parsaheinää. Kuten
-sittemmin saimme kuulla, oli hän luvannut samaa monelle muullekin
-tutullensa, mutta paksua parsaahan on kylliksi maailmassa, ja se on
-suuri onni sekä ravintolan-isännille että vieraille.
-
-Paljopa oli väkeä huvitteleimassa, mutta me löysimme sievän pikku
-pöydän, josta oli kaunis katsella järvelle, jonka pinnalla veneitä
-vilisi. Tuon tuostakin kiiti rautahepo vaunujonoineen etempänä kauniin
-seudun läpi, ja näyttämön esipuolta, kuten runoilijat sanovat,
-vilkastuttivat passarit valkoliinoineen ja juhlapukuiset ihmisjoukot.
-
-Me tilasimme heti parsaa edeltäkäsin, joimme virkistykseksemme
-lasin "ehta"-olutta ja kävelimme sitte puistossa. Oli se todellakin
-oikein viehättävää, ja meidän valitut pukumme herättivät riittävästi
-huomiota. Kävimme keilaradallakin ja tapasimme siellä iloksemme hyviä
-tuttuja, herra Kleinesin, herra Teofiluksen, erään hampurilaisen
-tohtorin, joka meille esitettiin ja huomattiin hyvin sivistyneeksi
-mieheksi, sekä vielä muutamia muita. Ja kukapa istui meidän tullessamme
-muistiinpano-pöydän luona, ell'ei juuri tohtori Wrenzchen! Minä
-tervehdin häntä sydämmellisesti, mutta hän ei tullut luo, vaan kumarsi
-vain päätänsä tuskallisesti hymyillen. Kaikki muut olivat kohteliaat ja
-kättelivät meitä, mutta hän pysyi paikoillaan kuin kiinninaulattuna,
-ja se minusta ei näyttänyt lainkaan hyvältä. Sitte he pyysivät minun
-Kaarleanikin keilanheittoon, mutta hän ei suostunut, koskapahan jo
-oli juuri paraiksi heittäjiä, jolloin tohtori tahtoi mielellään
-antaa vuoronsa hänelle. "Ah", sanoin minä, "jos te ette kuitenkaan
-heitä keilaa, niin tulkaa vähän soutelemaan meidän kanssamme; tehän
-purjehditte mielellänne." Tohtori tuli ihan neuvottomaksi ja koetteli
-kaikin tavoin kierrellä, ja hänen kumppaninsa, varsinkin eräs herra
-King, nauroivat pilkallisesti, niin ett'ei minulle viimein jäänyt muuta
-keinoa kuin tarttua Kaarleeni ja vetää hänet pois, vaikka hänellä
-näyttikin olevan halua peliin.
-
-"Näethän, ett'ei meitä tuonne huolita", sanoin minä, suutuksissani.
-"Tohtori ei huoli yksinkertaisimmistakaan säädyllisyyssäännöistä,
-ei edes nouse seisomaankaan, vaikka on syönyt meillä kunnollista
-vasikkapaistia; ja olihan herra Kleines nauruun pakahtua, kun minä
-ivallani pyysin tohtoria kanssamme soutelemaan. Nykyiset nuorukaiset
-ovat todellakin oikeita moukkia."
-
-Lyhyesti sanoen: minä olin kovin suuttunut. -- "Murise vain
-ajoissa, Miina, muuten tulet perästäpäin kipeäksi", sanoi minun
-Kaarle-enkeliseni. Ah, missäpä onkaan niin hellätunteista miestä kuin
-minun Kaarleni? Minä otin juuri sanomassa vielä muutamia muistutuksia,
-jotka eivät suinkaan olisi sokurilta maistuneet, kun sana äkisti
-tarttui kurkkuuni kuin liian kuuma peruna. Silloin juuri puiston
-portille pysähtyivät komeat vaunut, ja niissä istui Bergfeldtin rouva!
-Hän istui sinisessä silkkipuvussa huolettomasti tyynyihin nojaten kuin
-kypsä Katriinan-luumu, ja hänen vieressänsä vanhahko, laiha nainen.
-Etu-istuimella oli herra Bergfeldt ja nuori tyttö, joka pitkästä
-nenästä päättäen oli kaiketi sen laihan tytär. Emil istui kuskin
-sivulla ja katseli niin rohkeasti eteensä, kuin olisi juuri saanut
-suurimman voiton raha-arpajaisista.
-
-"Nuo ajavat vaunuilla ja me kaupungin-rautatien kolmannessa luokassa",
-sanoin minä, mutta en ehtinyt etemmäksi, sillä Betti oli äkisti
-vaalennut kalman kalpeaksi -- "Betti... hyvä lapsi!" huusin minä. "Mikä
-sinulle tuli? Kaarle, nouda tohtori! Vedä hänet vaikka niskasta pitäin
-keilaradalta, näethän, että häntä tässä tarvitaan!" -- Kaarle juoksi
-pois. -- "Betti, ihanhan sinä peljästytät minua; mikä sinulle tuli,
-hyvä lapsi? Annanhan minä kaikki anteeksi." -- "Ei siitä enää vaaraa
-ole", sanoi Betti. "Nyt minä tiedän kylliksi. Ole huoletta, hyvä äiti.
-Näethän, että minä jo olen ihan iloinen." -- "Me lähdemme kotiin",
-sanoin minä. -- "Ei, me jäämme tänne", sanoi hän jyrkästi. "Hänen ei
-pidä saaman laverrella, että minä olisin hetkistäkään häntä surrut." --
-"Kenenkä?" -- "Hänen, jota minä nyt vihaan... Emilin!"
-
-Kaarle palasi, mutta ilman tohtoria. "Hän tulee, kun ilta vähän
-hämärtyy", sanoi hän. -- "Ei hänen huoli itseään vaivata meidän
-tähtemme", vastasin minä äreästi. "Eikä häntä enää tarvitakaan. Ja
-suoraan puhuakseni: Betti on purkanut kihlauksensa Emilin kanssa,
-eikähän se meille ole suinkaan muuta kuin mieluista; ei se leivätön
-perhe ole minua koskaan miellyttänyt. Meidän Bettimmekö tuollaiselle
-tyhjäkouraiselle tulevaisuussihteerille! Se vielä puuttuisi! Huomenna
-sinä kirjoitat herra Bergfeldtille, että kihlaus on purettu, taikka
-paremmin kirjoitan minä itse rouvalle, niin että hänen korvansa kyllä
-surisevat kuin sananlennätin-lanka."
-
-"Ja mitä sinä siitä sanot, Betti?" kysyi Kaarle ottaen häntä kiinni
-kädestä ja vetäen puoleensa. -- "Tulkoon Emil onnelliseksi sen nuoren
-naisen kanssa, jota hän on nyt ruvennut hyväilemään, ja se nainen...
-hänen kanssansa!" vastasi Betti.
-
-"Toisenko tähden siis!" sanoin minä kiivaasti. "Tuonko laihan
-roikaleen tähden, joka istui vaunuissa? Semmoisen mamselin, semmoisen
-hongankolistajan tähden! Maltahan vain!"
-
-Enpä juuri voi sanoa, että minun mielialaani olisi tällä hetkellä
-käynyt kehua lempeäksi, mutta olinpa kuitenkin vähän iloinen, kun
-kerrankin tiesin, minkätähden Betti oli viime aikoina huolehtinut, ja
-toiseksi senkin tähden, että nyt meidän ja Bergfeldtien väli oli ihan
-rikkautunut. -- Me viivyimme vielä parsaamme odotellen; sittemmin tuli
-myöskin luoksemme herra Kleines ja suuresti ilostutti kertomuksillaan
-lapsia, mutta aikaisemmin me kuitenkin läksimme, kuin aikomuksemme
-alussa oli. Jos parsaa syö harmistuneella mielellä, painaa se vatsassa
-raskaana kuin lyijy, vaikka muuten kuinka herkullista olisi.
-
-Kotiin päästyämme löysi Kaarle pitkän, nelisivuisen kirjeen, jossa
-herra Bergfeldt kolmella sivulla lateli vain kaikenlaisia verukkeita
-ja lopulla vasta oli sivumennen muistutus, että heidän poikansa
-täytyi etsiä rikkaampaa morsianta, joka nyt onkin tarjona. Kihlaushan
-Bettin kanssa muka olikin vain ajattelematon nuoruuden hullutus.
-Arvattavastihan meidänkin Bettimme oli löytävä sopivamman sulhasen kuin
-heidän Emilinsä. -- "Tuon on se rouva hänelle sanellut!" tiuskasin minä.
-
-Miten kauan minä suutuksissani olin, en tarkoin tiedä, mutta
-Bergfeldtien onneksi ei ketään koko siitä joukkokunnasta tullut
-näkyviini, sillä jotakin onnettomuuden tapaista oli yksin ilmassakin.
-Betti oli levollisin meistä kaikista. Hän kertoi vähitellen
-huomanneensa muutosta Emilin käytöksessä ja samalla sen rouvan yhä
-laverrelleen lakimiesten huonoista toimeentulon-toiveista ja rikkaista
-naimisista, niin että hän jo ammoin oli tuntenut, että koko liitto
-oli hajalla. Ja nyt kun hän sai varman tiedon, oli hän levollisempi
-ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen. -- Se hyvin rauhoitti ja asetti
-minunkin mieltäni.
-
-Jäätyämme kahden kesken Kaarlen kanssa puhelimme asiasta vakavammin.
-Hänkin arveli purkamista varsin hyväksi.
-
-"Jos olisi minun mieleni mukaan käynyt, eivät Betti ja Emil olisi
-koskaan joutuneet kihloihin", sanoin minä, "sen saivat aikaan eno
-Fritz ja sinun hellä sydämmesi." -- "Ja tuo tohtori", lisäsin minä,
-"pysyköön minusta nähden myöskin, missä mielensä tekee. Semmoista
-epäkohteliaisuutta ei ole minulle vielä koskaan osoitettu. Ei tule
-tervehtimään, eikä edes sairaan lapsenkaan luo."
-
-"Eihän hän voinut tulla, Vilhelmiina, ei, vaikka kuinka olisi tahtonut."
-
-"Jos vain olisi tahtonut." -- "Hän ei todellakaan voinut." -- "Miksikä
-ei?" -- "Häneltä olivat housut revenneet keilanheitossa. Muuten hän
-lähetti sinulle ja tyttärille sydämmellisimmät terveisensä."
-
-Minua ilahutti, että tohtorilla oli ollut pätevä syy pysyä poissa,
-mutta miksikä hän pitää semmoista räätäliä, joka tekee liian ahdasta
-työtä? Se kohta on saatava korjatuksi. -- Seuraavana päivänä hän
-kuitenkin tuli meille sovitteluille, jonka käynnin minä asianmukaisesti
-otin vastaan. Samalla minä ilmoitin hänelle hermostoni olevan
-epäkunnossa. Hän neuvoi minua kävelemään, koska ei vielä pitänyt minua
-läheskään niin sairaana, että olisin ansainnut lääkelipun.
-
-Kävelemiseen minä ryhdyin, mutta keino ei liene ollut hyvin valittu,
-sillä minua alkoi vaivata levottomuus, joka ei mistään ottanut
-huoliakseen. Sekä valvoessa että nukkuessa vilisi näet lapsia silmieni
-edessä, niin paljo pikku lapsia, ett'ei maksanut vaivaa ruvetakaan
-niitä lukemaan. Siihen määräsi tohtori Marienbadin vettä, joka häntä
-erinomaisesti aina auttoi. "Tohtori", kysyin minä, "näettekö tekin
-sitte yöt päivät silmissänne pikku lapsia?" -- "En", sanoi hän --
-"No sitte jättäkää minut rauhaan Marienbadin vesistänne!" -- Niinpä
-hän uudestaan neuvoi minua ahkerasti kävelemään ja läksi seuraavan
-sairaansa luo.
-
-Hänen pois mentyään kysyin itsekseni: Mitä se tuo lääkitseminen
-oikeastaan on? -- Paljo siinä ei ainakaan ole, sillä jos ei itse sano
-lääkäreille kaikkea valmiiksi, niin eivät he myöskään tiedä mitään.
-Olisihan tohtori Wrenzchenin toki pitänyt aavistaa, että nuo kävelyt ne
-juuri olivat minulle tuottaneet kärsimykseni.
-
-Sillä mihin hyvänsä menin, kaikkialla vain samaa vilinää: ulompana
-maalla ja sisempänä kaupungissa, missä vain on vähänkin aukeampi
-paikka, kaikkialla on joukottain riiteleviä ja parkuvia lapsia,
-kaikenlaisia, kaikenkokoisia, kaikenikäisiä ja kaikenkarvaisia
-sadoittain ja tuhansittain. Monia niistä tietysti kanneksitaan,
-toisia on kaksittain ja kolmittain korivaunuissa, mutta enimmät ovat
-jo ehtineet niin pitkälle, että kykenevät itse juoksemaan. Muutamat
-kömpyröivät ja väännättelevät, horjuvat ja huojuvat kuin pikku veneet,
-jotka on lastattu liian täyteen; muutamat lankeilevat ja nousevat
-jälleen; siinä nauretaan ja huudetaan, itketään ja älistään, sysitään
-ja satutetaan, syödään ja juodaan, tietämättä mitään koko tästä
-maailmasta. -- Kun näkee koko tuon paljassäärisen seuran, makaavaiset,
-jotka jo ovat väsyneet ilman vaikutuksesta, leikkiväiset, jotka
-hiekkaläjissä pengostelevat ja kaiken muun unhottavat hullumaisessa
-työn innossaan, juoksentelevaiset ja hyppiväiset, koko tuon viattoman
-maanmyyrä-joukon, silloin voi mieli muuttua synkäksi ja tuntua,
-ikäänkuin joku kysyisi: "Mitähän kaikista noistakin on tuleva?"
-
-Pojista minä en huolehdi, ne oppivat asiansa, joutuvat sotamiehiksi
-ja saavat katsoa itse, miten tulevat toimeen, sillä rahapohatoiksihan
-ainoastaan ani harvat syntyvät. Mutta pikku tytöt... se on toista.
-
-Ennen muinoin, kun minä olin nuori, emme me tienneet muuta kuin että me
-olimme joutuvat miehelään kukin aikanansa, ja ainoastaan silloin, kun
-joku huomasi, ett'ei hänen ollut siihen toivoon luottaminen, opetteli
-hän kotiopettajattaren tointa tai jotakin muuta senlaatuista, ja jos
-sekään ei auttanut, niin olihan toki aina sen verta sukulaisia ja
-omaisia perheitä, ett'ei tarvinnut kovin surra leivästä kuolemaansa
-asti. Tämmöisiä tätejä pidettiin taloissa ja olihan heistä hyötyäkin,
-milloin sattui tapahtumaan perheen lisäys tai joku sairastui tai
-emäntä kuoli tai mihin kaikkeen heitä voikaan käyttää. -- Mutta nyt
-ei enää perusteta enempää perheitä, kuin juuri välttämättömästi on
-tarpeen, sukulaisuus-yhteys höltyy höltymistään ja tätit saavat elää
-itsekseen. Sentähden ne juuri nuoret tytöt nyt jo aikaisin opettelevat
-opettajattariksi, juurikuin olisi itseselvää, että he jäävät miehelään
-pääsemättä.
-
-Ennen aikaan oli edes luostareja, joihin tytöt voivat mennä nunniksi,
-kun heille ei ruvennut hyvin käymään maailmassa (vaikka se ei
-olisi koskaan johtunut minulle mieleen); vaan nyt ne jo lapsina
-harjoittelevat semmoisia mullistusasioita kuin opetusta, maalaamista,
-puunpiirtämistä tai muuta semmoista. Musiikkihan on nyt tullut niin
-halpahintaiseksi, ett'ei maksa vaivaa sitä yrittääkään, ja se, mitä
-minä sillä alalla Emmistäni ko'in, saattoi tietysti vain vahvistaa
-musiikillista vastenmielisyyttäni. Piano on tuommoinen kotieläin, joka
-valkoisilla ja mustilla hampaillaan kuluttaa ylen paljon aikaa ja
-lisäksi vielä ahmii rahaakin, tuottamatta niin mitään hyötyä.
-
-Betti tahtoo nyt myöskin jotain oppia, opetustointa tai maalausta,
-vaikk'ei oikein tiedä, mihin hänellä olisi enin taipumusta; hän tahtoo
-tehdä niinkuin monet muut nuoret tytöt, jotka vain tekevät työtä ja yhä
-työtä, voidakseen elää tai että heillä olisi millä elää.
-
-"Betti", sanoin minä, "mitä sinä huolit ruveta maalailemaan tai
-lapsia opettelemaan, onhan sinulle kylliksi tekemistä meidän
-taloudessammekin?" -- Siihen hän vain halveksivasti sanoi: "Vai
-taloudessa?" ja nyrpisti nenäänsä, niin että minä heti vaikenin,
-sillä semmoisissa tapauksissa ei puheista ole apua. Pilkallisuus,
-nenän nyrpistys ja ylös pyrkiminen ovat huonot keinot; miksi ei olla
-tyytyväiset siihen, mitä kelläkin on?
-
-Tyytyväisyys on niin ihana keksintö, että on perin vaikea käsittää
-ihmisiä, jotka eivät siitä pidä vähääkään lukua, vaan väsymättä ajavat
-onnea takaa. Mutta onni on ihan kuin olut, se näyttää monesti ihmeen
-kauniilta, vaan kun sitä saa maistetuksi, onkin se hapanta, ja kun
-se näyttää pelkästä voimasta kuohuvan yli reunojen, on se huonosti
-kaadettua ja paljasta vaahtoa.
-
-Kukapa tietää, mitä kohtalo kaataa maljaan tuolle leikittelevälle
-lapsijoukolle, kun heidän kerran täytyy lähteä maailmaan toimeentulon
-taisteluun, joksi nyt elämää sanotaan ja joka on muodissa myöskin
-tytöillä? Kun näen paljon lapsia, silloin ajattelen aina omia
-tyttöjäni: tuntuu niin oudolta, että olen kiljahtaa tuskasta. Jos ei
-olisi Herraa Jumalaa taivaassa... niin olisipa todella kurjaa täällä
-maan päällä.
-
-
-
-
-Kesällä.
-
-
-Eipä ole mikään konsti tuo "olla olevinansa" ja lähteä huokealla
-ylimääräisellä junalla johonkin, voidakseen sitte kertoa käyneensä
-Sveitsissä tai missä hyvänsä; mutta jäädä siivosti Berliinin lähelle,
-niin että vaimo ja lapset voivat iloita raittiista ilmasta ja mieskin
-sunnuntaina pääsee nauttimaan huvia, se ei minusta ole mikään helppo
-tehtävä. Silloin täytyy hyljätä ylpeys kokonaan ja pukea yllensä hyveen
-jokapäiväinen puku.
-
-Niinpä me päätimme siirtyä Tegeliin sekä asunnon ja seudun, jotka meitä
-hyvin miellyttivät, että myöskin Kaarleni tähden.
-
-Mieheni liike tuo on suojelustullienkin aikana menestynyt hyvin, niin
-että hän, jos sitä tullia ei olisi, voisi kohta astua kenen rinnalle
-hyvänsä, ja sentähden hän ei viikon varrella joudakaan olemaan pois
-töistänsä. Pitäisikö hänen nyt sitte olemaan ihan poissa minun ja
-lasten seurasta? Eipä toki; hänen pitää näkemän niiden kiitolliset
-kasvot, joiden hyväksi hän työskentelee, ainakin joka seitsemäs päivä.
-Ja semmoisiin tarkoituksiin on Tegel sangen sopiva.
-
-Lähellä Tegel-kylää on lisäksi vielä Tegel-hovi puistoineen, ja
-siinä puistossa on Aleksander von Humboldtin hauta, sen erinomaisen
-oppineen miehen, joka on keksinyt nuo maapallotkin, joita nyt pidetään
-mieluisimpina huoneenkoristuksina, vaikk'ei niiden siniväri aina
-oikein sovellu huonekaluihin. -- Kun semmoinen historiallinen pohja
-on lähellä, niin tuntee kävelyillään neron hengen hallitusta ja on
-onnellinen tiedosta, että itsekin on sivistyneiden luvussa.
-
-Emmi jäi kaupunkiin isän luo pitämään huolta hänen taloudestaan; minä
-ja Betti olemme täällä kesää nauttimassa. Täytyi saada Betti temmatuksi
-pois entisistä oloista, jotka hänelle kaikkialla muistuttivat uskotonta
-Emiliä. Lapsi parka oli tullut niin hiljaiseksi ja äänettömäksi, että
-minun kirveli sydäntäni, kun häntä salaa tarkastelin, eikä hänelle
-tohtinut sanoa mitään, sillä kohta kuului tylyjä vastauksia ja ovien
-pauketta. Sen kaiken toivoin minä Tegelissä muuttuvan.
-
-Asuntomme on täällä varsin viehättävä. Samat suuret lehmukset
-ja jalavat, jotka varjostavat pikku kirkon kattoa, pidättävät
-myöskin auringonsäteitä pääsemästä meidän etuhuoneemme ikkunoihin,
-ja jos istumme oven edessä ulkona, on edessämme vanha kirkkomaa
-hautakivineen, risteineen ja kukoistavine pensaineen. Se näkö on tosin
-vakavanlaatuinen, vaan kellä on taivaassa puhdas tilikirja, häntä se
-vain virkistää ja virvoittaa. Krausen rouvan en luulisi sitä jaksavan
-kestää. Mutta jättäkäämme hirmuiset tapaukset tuonnemmaksi.
-
-Takapuolella on kaksi pikku huonetta, joista näkee puutarhaan,
-sekä kyökki. Talon toinen puoli on ihan samaan tapaan rakennettu,
-ja siinä asuu isäntäväki, jotka ovat liian alhaisella asteella
-seurustelemaan meidän kanssamme, koska heillä, vaikka olivat syntyneet
-ja kasvaneet Tegelissä, ei ollut aavistustakaan Humboldtista eikä hänen
-merkityksestään.
-
-Yleensä me olimme päättäneet olla liiaksi tutustumatta sen seudun
-asujamiin, ja siinä teimmekin hyvin, sillä mitäpä ne osaavat muuta kuin
-ymmärtää ihmisiä väärin. Kostaakseen sanovat ne meitä kummituksiksi. Ja
-se asia on näin.
-
-Tegelissä on näette hirmuisen paljo itikoita, joita järvi kasvattaa.
-Kun minä ja Betti ensi kerran läksimme kävelemään rannalle, niin
-kylläpä olimme kauniin näköiset sieltä palatessamme. Minulle olivat
-nuo ihmiskunnan vitsaukset etenkin kaulaan pakkautuneet, niin että
-se näytti kokonaan ihan kuin rumalta paisumalta, ja vaikka minun
-ei käykään kieltäminen, että kaulani on vähän lihavahko, niin
-aina se kuitenkin on Kaarlestani ollut varsin kaunis, eikä minun
-tarvitse antaa itseltäni turmella sitä koristusta. Seuraavan kerran
-kävelemään lähtiessämme hieroimme siis itseämme laakeriöljyllä, jota
-sanotaan hyväksi suojeluskeinoksi itikoita vastaan, mutta se pahus
-haisee niin ilkeältä, että siten koko palsamisen luonnon nautinta
-turmeltuu. Sentähden minä kirjoitin Emmille, pyytäen häntä tuomaan
-meidän molempain musliiniset tanssiaisharsomme, ja niistä me teimme
-itsellemme egyptiläiset hunnut, jotka suojelevat yläpuolen ruumista
-ja kädet. Istuessamme metsän reunassa ja ahmiessamme luonnon suloutta
-koristelemme hunnut metsänkukkasilla ja päivänvarjot suurilla lehdillä.
-Sitä runollista toimiskelua pitävät tegeliläiset sulana hulluutena, ja
-valkoisten harsojemme tähden sanovat he meitä kummituksiksi. Heidän
-kiusaksensa astuskelemme me niissä puvuissamme, päivänvarjot lehdillä
-koristettuna, läpi kylän, näyttääksemme, että me olemme paljon ylempänä
-moisia naurettavia etuluuloja.
-
-Niinpä minä ja Betti olimme ihan yksiksemme. Ja oikein se olisikin
-ollut hauskaa, jos vain Betti olisi jättänyt umpimielisyytensä vähän
-vähemmäksi. Vaan nyt oli hetkiä, joina hän ei puhunut sanaakaan eikä
-vastannut mihinkään kysymykseen muuta kuin: "Mamma, tiedäthän sinä
-kaikki paremmin; mitä sinulle on apua minun viisaudestani?" jos minä
-milloin häntä yritin kiusaamaan.
-
-Äskettäin hän toi pienen valkoisen kaniinin, jonka oli ostanut
-muutamalla pennillä kylän pojilta, jotka sitä olivat rääkänneet ja
-kiusanneet. "No, mitä sinä tuolla hirveällä elukalla teet?" kysyin
-niinä. -- "Minä tahdon jonkun olennon, jota voin rakastaa", vastasi
-hän. -- "Etkö sinä sitte minua rakasta, Betti?" -- "Tietysti, en minä
-sitä niin tarkoittanut, vaan kaniini tuottaa vähän hauskuutta. Se on
-niin sievä, ja miten kirkkaat, punaiset silmät sillä on!" -- Vaan
-mihinkä se elukka nyt oli pantava? Piirongin alalaatikko oli tyhjä,
-ja siihen me sen siis päästimme; minun oli tyytyminen siihen, koska
-Betti todellakin iloitsi pikku elukasta. Kävellessä oli se meillä aina
-mukana. Mutta laatikko ja koko huone haisivat tallilta, vaikka me
-kuinka olisimme tuulettaneet.
-
-Elämämme järjestyi hyvin pian säännölliseksi. Aamusilla me ensin
-uimme järvessä ja Betti kohta oppi aika mestariksi. Uimasta palattua
-syötiin aamiaista, ja Betti hoiteli sill'aikaa kaniinia, kun minä
-siistin huonetta. Sitte tuli matami tekemään karkeammat työt; minä
-keitin päivällisemme. Sen jälkeen nukahdimme pari silmän täyttä ja
-varustauduimme sitte kävelylle.
-
-Luonnollisesti olimme varustaneet mukaan myöskin lukemista; eno
-Fritzin täytyi maalle lähtiessämme hankkia meille Humboldtin
-"Kosmos." Tuodessaan sen sanoi hän: "Kyllä se sinulle on liian
-korkea, Vilhelmiina." Mutta saipa hän kuulla vastauksenkin. "Paha
-kyllä", sanoin minä, "olen useinkin huomannut sinun pitävän naisten
-kykyä ja luonnonlahjoja liian vähäisinä, sentähden että itse olet
-vapaa-aattelija; mutta se ei vielä läheskään todista, ett'en minä
-ymmärrä, mitä sinä et jaksa käsittää."
-
-Siihen hän vain pilkallisesti hymyili ja sanoi: "Onnea, onnea Kosmoksen
-lukemiseen. Lähetähän se vain kohta takaisin, ett'ei se jää liian
-kauaksi pois lainakirjastosta."
-
-Niinpä minun oli velvollisuus lukea se Kosmos. Me otimme kirjan ja
-kaniinin, jonka olimme ristineet Mukiksi, kanssamme metsään, ja Betti
-luki kovaan Mexikon vuorista ja mitä kivilajia mikin niistä on.
-Ensi kerralla minä valitettavasti nukuin, kun oli niin kuuma ilma;
-toisella kerralla oli meillä ollut päivälliseksi papuja, niin että me
-molemmat väsyimme. Kolmannella kerralla luki Betti hyvin huonosti,
-kun näet Mukki lakkaamatta hyppeli pois ja hänen sitä piti yhä kiinni
-tavoitella. Vaan kuitenkin me Kosmoksen luemme talvella rauhassa, sillä
-olisipa perin naurettavaa, jos ei ymmärtäisi painettua kirjaa. Se on
-vain eno Fritzin oletusta.
-
-Oli sitte pitkänlainen sadeaika, niin että elämä tuntui jotenkin
-ikävältä, varsinkin kun Betti enimmäkseen oli nurjamielinen. Ilman
-Mukkia olisimme tuskin jaksaneet sitä kestää. Betti ompeli sille
-sinisen nutun, ja siinä puvussa hypiskellen se meitä nauratti ja
-huvitti koko lailla.
-
-Lauantai-iltoina tulivat myöskin Kaarle ja Emmi maalle, ja ne ajat
-olivat oikeita juhlapäiviä. He toivat aina jotakin makeaa syötävää
-kanssansa, ja jos päivä paistoi, läksimme metsikköön nauttimaan
-kaupungista tuotuja herkkuja. Vaan miten lyhyeltä semmoiset
-sunnuntaipäivät tuntuvat, on syrjäisen ihan mahdoton käsittää. Kun
-Kaarle iltasilla astui hevosrautatien vaunuun, tuntui minusta, kuin
-hän olisi juuri äsken tullut, ja kun minä ja Betti sitte istuimme
-oven edessä ja meidän edessämme tuossa oli kirkkomaa, tuntui minusta
-välistä, kuin olisi kerran välttämättömästi tuleva aika, jolloin Kaarle
-pitäisi minua sylissänsä ja minä lujasti, hyvin lujasti makaisin hänen
-sydäntänsä vasten, ijäisesti eroamatta. Rakas, hyvä kunnon Kaarle!
-
-Mutta eipä meidän pitänyt jäämän ilman seuraa; Krauset näet tulivat
-myöskin Tegeliin. Minä tosin olin vähän riitautunut Krausen rouvan
-kanssa pikku Edvardin tähden noissa Weigeltin ristiäisissä, mutta me
-tulimme eräänä aamuna vastakkain kapealla rantatiellä, niin ett'en minä
-voinut olla huomaamatta häntä. Hän tervehti hyvin kohteliaasti, ja
-minäkin iloitsin, että nyt oli läsnä edes yksi, jonka kanssa saatoin
-oikein puhella, jonka tähden minä häntä pyysin tulemaan iltapäivällä
-meille.
-
-Hän tulikin, mutta yksin. Edvard oli mennyt isänsä kanssa järvelle
-perhosia ajelemaan.
-
-Alussa ei puhelu ruvennut oikein sujumaan. Kahvi hänestä kuitenkin
-oli varsin hyvää, sanasta kasvoi toinen, ja ilokseni sain minä kuulla
-hänenkin luopuneen Bergfeldtien seurasta.
-
-Hän sanoi sen perheen kanssa seurustelemisen olevan ihan mahdotonta.
-Herra Bergfeldt kuuluu olevan taas korviaan myöten velkautunut ja Emil
-on kihlannut rikkaan tytön vain sentähden, että selviäisivät siitä
-pulastaan. Hän kuuluu nyt pitävän hyvin koreita ja komeita pukuja, vaan
-morsianko ne maksaa, ei tarkkaan tiedetä, heidän välinsä ei ole oikein
-tarkoin selvillä. Sen vain kaikki tietävät, ett'ei Bergfeldteillä ole
-varaa hänen tuhlataksensa.
-
-"Niin, niin", sanoin minä, "eipä heillä ole juuri ylpeilemistä."
-
-"Sanokaamme, että he elävät köyhyyden kurjuudessa", arveli Krausen
-rouva. "Minä olen jo monestikin huomannut, että heidän useimmista
-kahvikupeistaan on korvat poissa, ja kun minä heillä viimeksi kävin,
-oli hänellä teelusikoita, jotka tuskin lienevät edes uushopean
-sukuakaan."
-
-Onneksi oli Betti puutarhassa Mukkia syöttämässä, sillä muuten hän
-olisi tullut pahoilleen, niinkuin aina kuullessaan vain Bergfeldt-nimeä
-mainittavan. Mutta kyllä hänen pitää sopivassa tilaisuudessa vielä
-saaman kuulla, mitä ihmiset tuosta perheestä ajattelevat.
-
-Kello neljän aikaan oli herra Krause luvannut palata Edvardin kanssa,
-ja me läksimme rantaan hänelle vastaan. Höyrylaiva oli juuri tullut,
-ja paljo ihmisiä tuli siitä maalle, niin että oli melkoista vilinää
-laivasillalla. Olipa siinä parit vaunutkin odottamassa. Herra Krause
-ja Edvard olivat siellä perhosverkkoineen. Me tervehdimme toisiamme
-ja puhelimme niitä näitä, kun äkisti kuului kimakka parahdus. Se oli
-Krausen rouvan huuto. "Edvard!" sanoi hän sitte. Mutta Edvard seisoi
-sangen levollisena sillalla veteen katsellen.
-
-Mitä oli tapahtunut? Ihmisiä juoksi katsomaan. Pieni poika on pudonnut
-veteen, sanottiin. Kalastajat työnsivät veneen, mutta ennenkuin he
-ehtivät paikalle, hyppäsi joku sinne suinpäin ja sukelsi alas. Se oli
-tuskallinen, hetki. "Tuossa hän jo on", iloittiin. -- "Onko hänellä
-poikakin?" -- "Ei, hän sukeltaa uudestaan." -- Ja toistamiseen hävisi
-veden alle se mies, joka oli uimaan hypännyt. Vaan jopa hän pian tuli
-uudestaan näkyviin... ja hänellä oli poikakin, jonka hän antoi luoksi
-kiirehtivään veneesen.
-
-Rannalla seisoi nuori rouva; hän tahtoi hypätä jäljestä veteen,
-sillä hänen poikansa se oli, joka nyt makasi veneessä. Väkisin
-täytyi pidättää rouvaa. Kun vene ehti rantaan ja poika tuotiin
-hänen luoksensa, niin huomattuaan hänet siinä edessänsä kalpeana ja
-hengettömänä, vaipui hän pyörryksiin. Poika kannettiin uintihuoneesen.
-
-Minusta tuntui luonnon koko kauneus kerrassaan kadonneen, kun kuolema
-niin äkisti ja odottamatta tunkeutui päiväpaisteiseen maailmaan
-kutsumaan nuorta elämän taimea kaukaiseen, suruiseen maahan.
-
-Minä en enää huomannut sinistä järveä rantoineen enkä kirkasta
-taivasta, minä näin ainoastaan uintihuoneen, jonka kätkössä hukkunut
-poika oli, ja katsoin silmiäni räpäyttämättä suljetun oven eteen
-kokoutunutta ihmisjoukkoa, juurikuin se olisi tiennyt, oliko yhtään
-toivoa paenneen elämän takaisin saannista. Lapsen vanhemmat olivat
-sisällä huoneessa. Vaunut seisoivat vähän matkan päässä ja kuski
-hevosten vieressä katsoa tuijottaen pientä, veteen rakennettua
-huonetta. Tokkohan poikanen oli enää koskaan ratsastava näillä
-hevosilla tai milloinkaan tuleva sanomaan hänelle: "Juhana, nyt
-lähdemme ajelemaan, ja minä tulen sinun viereesi istumaan, ja sitte
-sinä annat minulle ohjakset."
-
-Oli kuumanlaisen kesäpäivän iltapuoli ja kuitenkin tuntui minusta
-ikäänkuin kylmää tuulenhenkeä tuontuostakin tulevan järveltä päin, niin
-että minua värisytti. Ja miten hiljaista oli, vaikka ihmisiä oli paljo
-liikkeellä!
-
-Silloin kuiskasi minulle Betti: "Mamma, mamma, minä näin juuri äsken
-hirmuisen tapauksen!"
-
-"Mitä sinä näit?" kysyin minä hiljaa.
-
-"Jos poika virkoaa, sanon minä", vastasi hän tuskin kuuluvasti. "Minä
-ehkä näin väärin. Mutta täti Krause näki sen myöskin."
-
-"Missä ovat Krauset?"
-
-Me katselimme heitä ylt'ympäri. Vaan Krauset olivat hävinneet.
-
-Minä aioin juuri kysellä Bettiltä enemmänkin, kun uintihuoneen ovi
-aukesi. Ihmiset poistuivat portailta rannalle. -- "Elääkö hän?" --
-"Elää!" -- Isä tuli ulos, kantaen poikaansa, joka oli kääritty saaliin
-ja pehmoisiin vaatteihin. Äiti astui vähän horjuen jäljestä. Kaikki
-nousivat vaunuihin; kuski vielä istuimeltaan katsahti taaksensa.
-Silloin kirkastuivat hänen kasvonsa, ja pois vierivät vaunut ripeää
-vauhtia.
-
-Ihmiset hajosivat. Ainoastaan joukko nuoria miehiä jäi vielä seisomaan
-niinkuin jotakuta odotellen. Odoteltu tuli uintihuoneesta ihan
-läpimärkänä. Se oli se nuori mies, joka oli pojan pelastanut.
-
-Toiset nuorukaiset riensivät hänelle vastaan ja näyttivät pysähtyvän
-neuvottelemaan. Minä menin heidän luoksensa. "Hyvät herrat", sanoin
-minä, "minun asuntoni on tässä lähellä. Antakaa minun pitää huolta
-uljaasta ystävästänne, sillä märjissä vaatteissaan hänen ei sovi olla."
--- He koettelivat estellä, mutta huonostipa he minua tunsivat, minä en
-taipunut.
-
-He läksivät meidän kanssamme. Asuntonsa luona he erosivat, luvaten
-palata illempana ja siihen asti odotella hovin ravintolassa. Yksi
-heistä astui pojan pelastajan luo ja pani kätensä hänen olkapäälleen,
-katsoi häntä hyvin ystävällisesti silmiin ja sanoi: "Voi hyvin,
-Feliks!" He varmaankin olivat hyvät ystävät, ja se minua miellytti.
-Kumppanit läksivät astumaan hoviin päin ja me menimme sisään.
-
-Pelastaja sanoi: "Sallikaa minun esitellä itseni, nimeni on Feliks
-Schmidt."
-
-"Ja minä olen Buchholzin rouva. Tulkaa nyt tänne makuuhuoneesen. Tässä
-on mieheni kotinuttu, tässä housut ja västi ja tässä yöpaita ja sukat.
-Tohvelit ovat tuossa nurkassa. Muuttakaa vain kaikki vaatteet. --
-Keitänkö kahvia vai juotteko mieluummin lasin totia?"
-
-"Ei se toti nyt pahaa tekisi..."
-
-"Kyllä saatte. Vaan nyt pian pois yltänne märjät vaatteet!"
-
-Minä menin kyökkiin ja tein tarpeenmukaisen tulen. Vähän ajan päästä
-aukesi makuuhuoneen ja kyökin välinen ovi, ja herra Feliks Schmidt
-seisoi kynnyksellä.
-
-"Minusta on teille liian paljo vaivaa", sanoi hän hämillään.
-
-"Joutavia!" sanoin minä ja otin häntä käsivarresta. "Tulkaa nyt vain
-tänne etuhuoneesen istumaan."
-
-Siellä minä hänet sijoitin suureen nojatuoliin, ja siinä minä häntä
-vasta lähemmin tarkastelin. Päältäpäin oli hän kuin minun Kaarleni,
-eikä kuitenkaan ollut sama. Minun Kaarleni on tummapintainen, vaan
-nuorukainen oli valkoverinen; Kaarlella on vahva poskiparta, vaan
-nuorukaisella sievät, tummat viikset, jotka hänen muotoonsa hyvin
-soveltuivat. Mutta sittekin ovat he hyvin toistensa näköiset,
-sillä niin nuoruudesta kukoistava oli minun Kaarlenikin, kun ensin
-tutustuimme enkä minä vielä tiennyt, miten suuresti olin kerran häntä
-rakastava.
-
-Tällä välin oli vesi ruvennut kiehumaan. Talon emäntä odotteli minua
-kyökissä ja kysyi, eikö hän miten voisi auttaa minua. Nyt pahoitti
-mieltäni, että olin tähän asti katsellut häntä halveksivasti, ja
-melkein vähän häpesinkin häntä, vaan otin mielelläni vastaan hänen
-apunsa.
-
-Me kiersimme märjät vaatteet ja ripustimme ulos päiväpaisteesen
-kuivamaan. Saappaat pistimme alassuin kahden seipään nenään. Ne olivat
-olleet täynnä vettä, sillä lattiallakin oli suuri lammikko. Emäntä toi
-rievun ja kuivasi sen pois.
-
-Onneksi oli Kaarle kerran tuonut pullon hyvää konjakkia, niin että nyt
-voin tehdä oivallista totia. Ja sen minä teinkin. Itsellemme keitin
-kuppisen väkevää kahvia peljästyksen tähden, vaikka jo olimme kerran
-juoneet iltapäivällä. Emäntäkin sai siitä osansa.
-
-Sisällä istuivat herra Feliks Schmidt ja Betti, kun minä totia toin.
-Ja he puhelivat sangen vilkkaasti. -- Minä sanoin herralle, että hän
-tänään oli yhdeltä perheeltä poistanut suuren surun. Hän sanoi, että
-sen olisivat muutkin tehneet hänen sijassansa. Hän oli nähnyt poijan
-putoavan järveen, ja oli seisonut siinä lähimpänä.
-
-Betti kysyi, näkikö hän, miten poika oli tullut putoamaan.
-
-Herra Feliks Schmidt oli hetkisen vaiti ja sanoi sitte: "Oli siinä
-toinenkin poika laivasillalla."
-
-"Niin oli", vastasi Betti.
-
-"Tunnetteko te sen pojan?"
-
-"Varsin hyvin!" sanoin minä. "Hän on täydellinen veitikka."
-
-"Minä en häntä jättäisi perään katsomatta", sanoi herra Schmidt.
-
-"Minkä tähden?"
-
-"Hänkin saattaisi kerran pudota järveen", vastasi herra Schmidt
-lyhyesti.
-
-"Eihän toki!" naurahdin minä. "Ei paha pala tulessakaan."
-
-Herra Schmidtin ensi lasi oli jo tyhjänä ja minä menin tekemään toista.
-Aurinko oli tällä välin siirtynyt, niin että minä sain emännän kanssa
-siirtää myöskin märkiä vaatteita parempaan paikkaan. Mutta jopa ne
-olivatkin melkein kuivat. Paidan ja mansetit saattoi jo kohta silittää,
-niin että minä pistin raudat tuleen. -- Silloin tuli Betti sanomaan,
-että herra Schmidtin sikarit olivat kaikki kastuneet ja että hän
-kuitenkin mielellään nyt polttelisi.
-
-"Mistä sinä sen tiedät?"
-
-"Minä kysyin häneltä."
-
-"Mitenkä se johtui sinulle mieleen?"
-
-"Muistathan, ett'ei Emil voinut olla kymmentäkään minuuttia
-polttamatta."
-
-"Papan sikarit ovat vaatekaapin päällä. Viepä myöskin tämä toti sisään
-ja nämä leivokset; hänellä kyllä lienee nälkäkin."
-
-Minun olisi tehnyt mieli riemusta hyppiä. Ensi kerran Betti
-pitkään aikaan lausui nyt tuon nimen, joka häntä aina pahoitti,
-milloin sitä muut tulivat lausuneeksi. Nyt se oli hänelle tullut
-välinpitämättömäksi. Viimeinkin!
-
-Raudat olivat kuumat ja minä ryhdyin silittämiseen.
-
-Eiväthän ne silitettävät puvun osat tietysti voineet nyt tulla yhtä
-hyviksi kuin pesun jälkeen, mutta kävipä minun kuitenkin näyttää
-siinä koko taitoani. Hyvää kangasta ne olivat ja hyvästi pidetyt.
-Schmidt-herra oli toimellinen nuorukainen, sen kyllä tästä näki.
-Valkoisen västinkin minä silitin; minun Kaarleni pitää aina kesällä
-valkoisia västejä ja sanoo, ett'ei kukaan osaa niitä silittää niin
-hyvin kuin minä. Nyt tuli Betti uudestaan ja toi herra Schmidtin
-kellon, joka oli täynnä vettä eikä tahtonut ruveta käymään. --
-"Alkaako aika tuntua hänestä pitkältä?" kysyin minä. -- "Ei", vastasi
-Betti, "me vain puhuimme, miten nopeasti tunnit kuluvat, ja silloin
-hän katsoi kelloaan." Minä ripustin kellon kuivamaan; se oli oikea
-kallis kultakello eikä mikään joutava kellonavain niinkuin Bergfeldtin
-Emilillä. Tuo Bergfeldtin juttu olikin vain paha erehdys.
-
-Emännän olin minä lähettänyt teurastajaan, josta hän kohta toi
-pihvipaistia ja rupesi sitte kuorimaan perunoita. Vaatteet kuivivat
-vähitellen. Minä auttelin niitä, missä vain sopi, silitysraudalla. Minä
-puuhasin melkein kuin omalle kelpo Kaarlelleni, jolle työskenteleminen
-tietysti on suurin iloni. Sitte asettelin vaatteet sievästi vuoteelleni
-ja panin viereen saappaat, jotka emäntä oli niin hyviksi kiillottanut,
-kuin nyt saattoi.
-
-"Kas niin, herra Schmidt", sanoin minä, "nyt on kaikki jälleen
-kauneimmassa epäkunnossa; nyt saatte valepuvustanne luopua."
-
-Hän kummasteli, mitenkä kaikki oli niin nopeasti saatu aikaan, mutta
-mitäpä ne miehet ymmärtävät kuumista raudoista.
-
-Betti ja minä katoimme pöydän etuhuoneessa. Me asetimme sijat
-seitsemälle hengelle: herra Schmidtille ja hänen neljälle kumppanilleen
-sekä meille molemmille. Viiniä oli meillä kotona, laseista ja
-talrikeista piti emäntä huolta. Hän oli todellakin oikein kunnon
-emäntä, ja minä päätin täst'edes ruveta seurustelemaan hänen kanssansa.
-
-Kun herra Schmidt pukeuduttuaan astui etuhuoneesen, näytti hän kuin
-juuri räätälistänsä tulleelta. Todellakin muhkea ja pulska nuorukainen!
-Ainoastaan kaularosetti oli poissa eikä Kaarlen kaulaliinoja ollut
-yhtään käsillä. Mutta Betti keksi keinon. Hän otti minun sakseni
-ja leikkasi harsopuvustansa kaistaleen ja teki siitä hyvin sievän,
-valkoisen rosetin, joka hänen kuitenkin itsensä piti sovittaman herra
-Schmidtille kaulaan, hän kun ei siitä muuten olisi huolinut.
-
-Ystävien tullessa olivat jo perunat kypset ja pihvithän pian paistuvat.
-Ne maistuivat kaikille erinomaisen hyvin ja kaikki me olimme iloisella
-mielellä. Herra Feliksin ystävä nosti lasinsa ja sanoi tahtovansa
-kaikkien heidän puolestansa kiittää vierasvaraista taloa heidän
-ystävänsä huolellisesta hoitelemisesta, jolloin he onnea ja menestystä
-toivottaen joivat Buchholzien maljan. -- Minä vastasin olevani
-pahoillani, ett'ei Kaarleni ollut kotona, vaan toivovani heitä tulemaan
-toistekin. Ja he lupasivatkin tulla. Se oli erittäin hauska ilta. Mutta
-pitihän kuitenkin viimein erota; herra Feliksistä näytti olevan hyvin
-vaikeata lähteä Berliiniin. Vaan läksi hän sentään toisten jäljestä,
-jotka jo olivat kaukana edellä.
-
-Me järjestimme huoneemme entiselleen ja istuimme vielä vähän aikaa
-oven edessä. Oli niin ihmeen ihana ulkona, sillä kirkkaina kesäöinä
-ei luonto makaa, vaan ainoastaan hiukan nukahtaa, sillä aamuhan palaa
-lyhyen hetken kuluttua. Puut ja pensaat tuoksuivat ja pensastossa
-nirskuttelivat kilpaa heinäsirkat.
-
-"Mamma", sanoi Betti, "kaniini pitää meidän toimittaa pois, ei sitä
-jaksa kärsiä, se saa koko asuntomme haisemaan."
-
-"Herran kiitos", sanoin minä.
-
-Vähän ajan kuluttua kuiskasi Betti: "Mamma, kyllä minun pitää sanoa; ei
-se poika itse pudonnut... pikku Krause hänet takaapäin sysäsi."
-
-"Betti!" huudahdin minä kauhistuen.
-
-"Minä sen näin ja Krausen rouva näki sen myöskin ja kalpeni, ja herra
-Felikskin sen näki."
-
-"Sanoiko hän niin?"
-
-"Ei, vaan minä tiedän, että hän näki; sen huomasin hänen silmistänsä."
-
-Minä kiersin käteni Bettin ympäri ja hän tunkeutui hyvin minuun kiinni,
-jota ei ollut pitkään aikaan tehnyt. Me olimme vaiti, kumpikin omissa
-ajatuksissamme; vasta myöhään, kun jo taivas alkoi itäpuolelta vaaleta,
-menimme levolle.
-
-
-
-
-Elonkorjuu-juhla.
-
-
-Vielä kerran täytyy minun puhua teille ja pelkästä mielihyvästä.
-Te olette monesti minua osanottavaisesti suojelleet lohdutuksen
-sateenvarjolla, kun murheen pilvistä rakeita ropisi minun ja omaisteni
-päälle; niinpä minä myöskin ensinnä teille kerron perheemme ilahuttavat
-ilmatiedot.
-
-Toiveet ovat seuraavat: Bettin sateisuus Bergfeldtin Emilin tähden on
-vähenemässä, tohtori Wrenzchenin kylmyys Emmiä kohtaan muuttumaisillaan
-kuumuudeksi, Kaarle ja minä olemme pysyväisen hyvän sään kohdalla, eno
-Fritz osoittaa vaihtelevaista säätä. Vähitellen kyllä saatte kuulla,
-miten se kaikki on tapahtunut.
-
-Mukki siis sai meiltä matkapassin, piironginlaatikko pestiin
-kunnollisesti ja Kosmos lähetettiin pois, kun meillä ei kuitenkaan
-ollut aikaa sen lukemiseen ja meistä muuten oli jotenkin samantekevä,
-miten korkeat Mexikon vuoret ovat. Sen sijaan kävelimme löytöretkellä
-Tegelin metsissä, joista löytyikin ihmeteltäviä paikkoja. Erään
-paikan me nimitimme Vilhelmiinan Lepolaksi, toisen taas Bettin
-Metsäsaliksi, kun näet puut siinä olivat piirissä ja muodostivat oikean
-luonnonomaisen huoneen; metsän rannassa olevaa niittyä sanoimme Mukin
-Pampasiksi (jonka sanan olimme löytäneet Kosmoksesta), ja muuan kunnas,
-jolle järvi näkyi, sai mieheni kunniaksi nimen Kaarlentunturi. Siellä
-minä päätin kerran pitää pienet kahvikestit.
-
-Kun emme oikein keksineet, mihin panna kaniinia, lahjoitimme
-sen pikku Krauselle, jonka piti luvata olla sitä rääkkäämättä.
-Herra Krause lupasi pitää huolta elukasta, ja kun hän on jäsenenä
-eläinsuojelus-yhdistyksessä, saatoimme me tietysti luottaa häneen.
-
-Kun Edvard tuli Mukkia noutamaan, saatoin minä häntä kirkkomaan yli.
-"Tässä on ihmisiä haudattuna", sanoin minä, "entä jos ne olisivat
-tuoneet tänne myöskin sen pikku pojan, joka silloin järveen putosi?" --
-Edvard ei vastannut, vaan rupesi puuhaamaan Mukin kanssa. -- "Mitäpä,
-jos se poika olisi hukkunut?" kysyin minä edelleen. -- "Miksi hän ei
-osannut uida?" vastasi tuo tunnoton vekkuli. -- "Vai niin? Olisiko
-hänen pitänyt osata? Mutta eikö totta, että sinä vain vahingossa häntä
-sysäsit?" -- "Itsestään hän ihan putosi!" vastasi hän julkeasti. --
-"Edvard, jospa minä sitä en usko?" -- "Mamma sanoo, että hän se alkoi
-riidan minun kanssani." -- "Sekö hento poika-raukka? Sitä minä en voi
-uskoa." -- "Mutta totta se kuitenkin on. Mammakin sen näki." -- "Ehkäpä
-lienee sitte niin ollut", sanoin minä, "vaan nyt mene ja pidä hyvästi
-Mukkia." -- Pois hän juoksi, minkä kerkisi. Minua oikein hämmästytti
-tuon pojan julkeus. Mitäkähän hänestä on tuleva? Mitä on koituva
-semmoisesta kasvatuksesta? Pelkäänpä, että äitinsä saa vielä kerran
-itkeä verisiä kyyneleitä silloin, kun se jo on liian myöhäistä. --
-"Liian myöhään!" mikä hirmuinen sana, kun ihmisen oma syyllisyys sitä
-huutaa korvaan! Silloin ei auta omatekoinen kuurous.
-
-Ell'eivät ilma ja uinti olisi tehneet Bettille niin erinomaisen hyvää,
-olisin minä Tegelistä lähtenyt sen parempi, mitä pikemmin, sillä minua
-vähän pelotti, että ehkä joskus joutuisin sananvaihtoon Krausen rouvan
-kanssa; mutta kun elonkorjuu oli juuri loppumaisillaan ja elojuhla
-tulemassa, katsoin kuitenkin paremmaksi vielä jäädä, koska se tilaisuus
-näytti minusta hyvin sopivalta kutsua muutamia vieraita kesäasuntoomme.
-Minä neuvottelin asiasta Bettin kanssa.
-
-"Mitenkähän olisi, jos kutsuisimme herra Feliks Schmidtin ja hänen
-ystävänsä tänne vieraisille?" kysyin minä ikäänkuin sattumalta. --
-"Ei minusta olisi soveliasta heitä suorastaan kutsua", vastasi Betti.
--- "Mutta lupasivathan he käydä vastakin meillä, kun tuona iltana
-läksivät." -- "Jos he sattumalta tulisivat, olisi se minulle hyvin
-mieleen", sanoi Betti, "vaan jos sinä heidät erittäin kutsut, lähden
-minä puolestani Berliiniin." -- "Mitäpä sinä siellä kaupungissa
-tekisit? Pappa ja Emmi tulevat myöskin tänne ja samoin eno Fritz." --
-"Mutta minä menen." -- "Betti, johan sinä olet järjetön." -- Hänellä
-oli jo taaskin vastaus valmiina, mutta ennenkuin suu ehti aueta, olin
-minä poissa huoneesta, jonka ovi oli asianmukaisesti paukahtanut kiinni
-minun jälkeeni. Jos en minä olisi ennen ehtinyt, niin olisi hän sen
-paukauksen tehnyt. Nyt hän voi kerran itsekin huomata, miten pahalta
-semmoinen kuuluu. Ei mikään paremmin kasvata kuin esimerkki!
-
-Iltapäivällä minä läksin kaupunkiin ihan yksin, kun Betti oli
-oikullinen, ja matkalla minulla oli aikaa antautua kaikenlaisten
-ajatuksien valtaan. Minun mielestäni oli herra Feliks aivan kuin luotu
-minun Bettilleni. Että hänellä on sydän oikeassa paikassa, sen hän jo
-on osoittanut; että hän on tarkka ja toimellinen nuorukainen, sen minä
-näin hänen pesuvaatteistaan. Hän on kauppatoimissa. Vähästähän minunkin
-Kaarleni alkoi... miksikä eivät myöskin nämä nuoret saattaisi rakentaa
-omaa pesää: edessä puoti ja vieressä konttorihuone ja pieni asunto
-päällä toisessa kerrassa.
-
-Mutta miten saada hänet ulos Tegeliin?
-
-"Minä en eitä, että on olemassa hyvä sallimus. Jos minä sattumalta
-kohtaan herra Feliksiä", ajattelin minä, "niin se yhtyminen on taivaan
-antama viittaus." Ja koska tietysti aina on lupa vähän autella
-sallimuksen tekoja, läksin minä astumaan Kuninkaankatua ja koettamaan,
-eikö hän sattumalta ollut puodissaan. Mutta häntä ei ollut siellä; sen
-sijaan tapasin hänet meillä omassa kodissamme innokkaassa neuvottelussa
-minun Kaarleni kanssa villasukista, joita hänen isäntänsä tahtoi ostaa
-hyvän joukon minun mieheltäni. "Tämä on taivaan ääni", sanoin minä
-itsekseni ja odotin, kunnes kauppa oli tehty ja nuorukainen yritti
-lähtemään. Minä tervehdin häntä ja sanoin sivumennen: "Sunnuntaina
-on elojuhla Tegelissä." -- "Kyllä minä aionkin tulla, jos ilma on
-kaunis eikä sada", vastasi hän punastuen. -- "Ettehän toki nyt
-peljänne kastumista?" sanoin minä leikillisesti, ja hän läksi. -- "Jos
-sunnuntaina on kaunis ilma", päättelin minä, "niin on siinä kolmas
-merkki, eikä minulle suinkaan johdu mieleen ruveta ponnistelemaan
-sallimusta vastaan."
-
-Kaarle oli iloksensa minulta jo ennen kuullut, miten hyvin se
-nuorukainen oli käyttäytynyt, ja kiitteli häntä nyt vielä sangen
-ymmärtäväiseksikin, koska hänen oli onnistunut taivuttaa isäntänsä
-rupeamaan kauppa-asioihin meidän kanssamme, ja siitä Kaarle toivoi
-hyvää menestystä. -- "Kaarle", sanoin minä, "näetkö nyt, miten runsasta
-korkoa hyvänteko kasvaa? Jos minä en olisi häntä auttanut, niin kukapa
-tietää, olisitko niin helposti päässyt hänen kauttansa sukistasi? Ja
-Betti näyttää häneen mieltyvän." -- Silloinpa vasta Kaarle pauhahti.
-"Yhdestä sukkakimpusta minä en myö tyttöäni!" tiuskasi hän. "Etkö
-jo ole saanut kylliksi naimiskaupoistasi?" -- "Kaarle", sanoin minä
-hiljaisella ryhdillä, "mitä taivaassa on päätetty, toteutuu maan
-päällä. Nuorukainen työskentelee samalla alalla kuin sinäkin. Meillä
-on vain nämä kaksi tytärtä... miten kaunista olisi, jos joskus
-kirjoitettaisiin: Buchholz ja Poika, trikoita ja viilatavaroita
-_tukuttain_!" -- Kaarle mietti hetkisen. "Jos lupaat olla sekautumatta
-koko asiaan, niin en minä vastustele sinun toiveitasi", sanoi hän sitte.
-
-"Sen minä kyllä lupaan", sanoin minä, "vaan sunnuntaiksihan minä jo
-hänet puolittain kutsuin maalle." -- "Näetkö nyt, että olet ihan
-parantumaton; mutta minä sanon sinulle, että minäkin pidän silmäni
-auki."
-
-Minä pakkasin laatikkoon kaikenlaista, mitä tarvitsimme vieraitamme
-varten, ja sitte minä menin eno Fritzin luo ja käskin hänen tulla
-muutamien ystävien kanssa, että voisin Bettille sanoa jotakin
-talrikkien, lusikkain, veitsien, kahvelien ja muiden sellaisten kalujen
-paljouden syyksi.
-
-Sunnuntaina oli varsin ihana ilma.
-
-Mieheni tuli jo lauantai-iltana. Sunnuntaina iltapäivällä tulivat eno
-Fritz ja herra Kleines. Emmin piti tuoman kanssansa poliisiluutnantin
-Miila.
-
-Me odotimme kauan Emmiä, vaikka turhaan, eikä herra Feliksiäkään
-näkynyt, niin ett'ei meillä ollut muuta keinoa kuin lähteä ilman heitä
-kylään katsomaan elovaunujen ja elomiesten aseinensa ohi kulkemista
-juhlasaatossa. Se saatto oli sangen hyvin järjestetty, vaan eipä se
-siltä minua ollenkaan huvittanut, kun Emmi oli poissa ja samoin herra
-Feliks ystävineen. -- Viimein tuli Emmi, mutta yksin. -- "Missä on
-Miila?" kysyin minä. -- "Hänellä ei ollut mitä panna yllensä!" --
-"Lorua! Miksi sinä tulet näin myöhään?" -- "Minä... minä ensin katselin
-Ranskankadulla hevosrautatien kiskojen kiinni panemista." -- "Emmi,
-mitä sinulla on tekemistä Ranskankadulla, mitä ne hevosrautatiet
-sinuun koskevat?" -- "Ah, mamma, se on niin hauskaa!" --"Eipäs se
-ennen ollut." -- "Kun kaikki kunnollisesti selitetään, niin kyllä
-se huvittaa." --"Kuka sinulle hevosrautatietä selittelee? Puhupas
-suoraan!" -- "Tohtori Wrenzchen!" vastasi hän hiljaa. -- "Mitä, hä?"
--- "Uusi rata kulkee nyt jo hänenkin asuntonsa ohitse." -- "Mistä
-sinä sen tiedät?" -- "Minä tapasin häntä äskettäin hevosrautatien
-vaunussa." -- "Ketä?" "Tohtori Wenzcheniä; ihan sattumalta?" --
-"Ja tänäänkö myöskin ihan sattumalta?" -- "En, vaan hän kävi minua
-noutamassa." -- "Ratakiskojako katsomaan?" -- "Niin. Ja sitte me
-ajoimme Hallenportille asti ja sieltä takaisin." -- "Pyysikö hän sinua
-sille matkalle?" -- "Pyysi, mutta itse minä maksoin; hän ei koskaan
-maksa minun puolestani, milloin ajamme hevosrautatiellä." -- "Vai
-niin, te siis kohtailette toisianne. Tiedätkö sinä, miten pahasti hän
-on käyttäytynyt minua kohtaan?" -- "Mamma, sinä olet tuntenut häntä
-väärin, hän on niin hyvä." -- "Saammepahan toiste puhua enemmän tästä
-asiasta", sanoin minä. "Mitenkä sinä saatat antaa semmoisen miehen
-itseäsi lähestyä, joka on antanut sinulle selvät rukkaset, ja lisäksi
-vielä hevosrautatiellä? Parempi on, että minä otan sinut maalle tänne
-Tegeliin."
-
-Kuka siitä tohtorista pääsee hullua viisaammaksi? Minä hänelle syötän
-parasta vasikkapaistia eikä hän ole millänsäkään, vaan tuskin ehdin
-kääntyä häneen seljin, kun hän jo tunkeutuu viattoman tyttäreni
-ystäväksi. Hyvä toki, että he hevosrautatiellä eivät koskaan jää kahden
-kesken.
-
-Herrat olivat menneet edeltä, minä ja tytöt astuimme jäljestä hovin
-ravintolaan, jossa juhla oli jo meneillään, ja siellä tapasimme myöskin
-herra Feliksin ja hänen ystävänsä Maksin. Me tervehdimme toisiamme ja
-asetuimme tuttavasti saman pikku pöydän ympäri.
-
-Eno Fritz kehoitti nuoria tanssimaan. Herra Feliks pyysi kumppaniksensa
-Bettin ja herra Kleines kumarsi Emmille, mutta Emmi ei sanonut
-tanssivansa, jonka tähden hän alla päin hävisi näkyvistämme. -- "Emmi,
-miten sinä niin epäkohtelias olit?" kysyin minä. -- "Ah, mamma", sanoi
-Emmi, "häntä sinä et likimainkaan tunne. Äskettäin Fredrikinkadulla
-asemahuoneen luona tarjoutui hän minua iltasilla saattamaan ja oli niin
-hävytön ja röyhkeä, ett'en ollut mitenkään selvitä hänestä. Jos tohtori
-Wrenzchen ei olisi tullut, niin en tiedä, mitä minun olisi pitänyt
-tehdä." -- "Mitä sinä nyt sotket? Mitenkä jouduit Fredrikinkadulle?"
--- "Minä olin ajamassa kaupungin rautatiellä." -- "Ja mistä se tohtori
-tuli?" -- "Hän oli ostamassa minulle ranskalaisia hedelmiä." -- "Ja
-herra Kleines?" -- "Hän rupesi minua puhuttelemaan, kun minä puodin
-edessä odottelin tohtoria." -- "Emmi, se oli hyvin kevytmielisesti
-tehty!" -- "Ei suinkaan, kun hän kohtuullisesti torui herra Kleinesiä
-ja minun koko ruumiini vapisi kiihtymyksestä, niin tohtori sanoi..."
--- "Mitä hän sanoi?" -- "Että on toki hauskempaa hevosrautatiellä!" --
-"Eikö mitään muuta?"-- "Ei." -- "Eikö herra Kleines sinua tuntenut?" --
-"Tuskin, sillä minulla oli jotenkin tiheä harso silmillä." -- "Emmi,
-sopiiko tuommoinen käytös sinulle? Ja ett'ei sinun enää tarvitse joutua
-semmoisiin ikävyyksiin, kiellän minä lujasti sinua seurustelemasta
-tohtorin kanssa, ja herra Kleinesin minä kyllä opetan."
-
-Minä etsin herra Kleinesin ja puhuin hänelle suoraan vasten silmiä.
-Hän ensin ei tunnustanut, vaan kun minä en niin vähällä päästänyt,
-puolusteli hän itseään sillä, ett'ei muka tuntenut naista. -- "Sitä
-pahempi", sanoin minä, "että te olette tuommoinen katusankari, joka
-ahdistelette ihan tuntemattomia siivojen perheiden tyttäriä." -- "Ja
-muuten", sanoi hän, "hetihän minä poistuin, kun tohtorilta kuulin, että
-se hänen suojeluksessaan oleva nainen oli hänen morsiamensa. Jos se
-nainen oli teidän tyttärenne, niin saan toivottaa vain onnea!" -- "Onko
-se totta?" kysyin minä. -- Silloin hän oli pahastuvinaan. Kuinka minä
-muka saatoin epäillä hänen sanojansa. -- "No, hyvä", sanoin minä, "minä
-annan anteeksi nuorekkaan kevytmielisyytenne, jos lupaatte parantua ja
-pitää suunne kiinni." -- Sen hän lupasi, ja kun jo ilta alkoi käydä
-viileäksi ja hänellä muka oli paha yskä, katsoi hän paraaksi palata
-kaupunkiin. -- Jopa minä tiesinkin kylliksi.
-
-Meillä muilla oli vielä iloa pitkän aikaa. Betti oli kukoistava kuin
-ruusu ja eno Fritz tanssi kuin hullu talonpoikaistyttöjen kanssa.
-Herra Maks, Feliksin ystävä, oli jotenkin hiljainen, ja kun minä
-kysyin, miksi hän näytti niin totiselta, sanoi hän iloitsevansa
-ystävänsä onnesta. Siihen minä en vastannut mitään, vaan mielessäni
-soivat voittomarssin sävelet pelkästä riemusta. Ystävykset olivat
-varmaankin puhelleet toisilleen sydämmensä salaisuudet, ja mitkä
-ne olivat, ei minun tarvinnut keltään kysellä. Ah, miten minä olin
-iloinen! Kun illempana palasimme yksinkertaiseen pieneen kesäasuntoomme
-illalliselle, sanoi Kaarle tiellä: "Vilhelmiina, luulenpa, että
-kauppanimi 'Buchholz ja Poika' olisi varsin sopiva. Hän on pulska
-nuorukainen, mutta tee minulle vain kerran mieliksi: älä kiiruhda
-asiaa." -- "Kaarle", myönnyin minä, "olkoon niinkuin tahdot. Käsitänhän
-minäkin, että hyvälle asialle pitää antaa aikansa. Muuten jää Emmi nyt
-minun luokseni Tegeliin; jos tohtori tarkoittaa totta, niin tietäähän
-hän, missä tyttö on."
-
-"Mitä tohtorista, Vilhelmiina?"
-
-"Huomaa tarkoin, minusta tulee kuitenkin hänelle anoppi, ja
-silloin minä hänen asiansa selvittelen. Hänellä onkin liian suuri
-syntiluettelo!"
-
-Viimein herrojen piti lähteä kaupunkiin. -- Yöllä näin unta, että
-tohtori ja Emmi ajoivat pois hevosrautatien vaunuissa ja minä juoksin
-jäljestä, vaan en saavuttanut heitä. Toivottavasti ei se uni kuitenkaan
-merkitse mitään pahaa.
-
-
-
-
-Salaisuuksia.
-
-
-Kun ilma kylmenee, on minusta kuitenkin parempi elää kaupungissa kuin
-maalla. Niinpä me siirryimme pois Berliiniin silloin, kun puiden lehdet
-alkoivat näyttää muotivärien näyttelyltä. Krauset läksivät paljon
-aikaisemmin, kun herran lupa-aika loppui, ja minä iloitsin heidän
-menostaan. Toisena päivänä ennen lähtöään ovat he, kuten siitä talosta
-kuulimme, jossa he asuivat, panneet Mukin paistinpannuun ja syöneet
-hapahkon kastekkeen kanssa. Minä en voi käsittää, mitenkä ihmiset
-saattavat olla niin tunnottomat. Syödä niin sievä pikku olento kuin
-Mukki! Vaan eiväthän ne kaikkien hienot tunteet ole yhtä arat.
-
-Tulevana kesänä menemme taas Tegeliin, vaikka minä ehkä saan mennä
-yksin. Sitte minä käyn metsässä vanhoilla lempipaikoilla, istun
-Kaarlentunturilla ruohokossa ja ajattelen entisyyttä ja tulevaisuutta,
-olen puhelevinani tyttärieni kanssa, jotka silloin tuskin enää ovat
-minun luonani, kun... no, kun kerran eivät ole.
-
-Tällä välin lähestyi taas joulun aika, jolloin jokaisella on edes
-jotakin salattavaa toiseltansa, vanhoilla nuorilta ja nuorilla
-vanhoilta, ja niitä salaisuuksia niin hartaasti säilytetään, kuin olisi
-niiden ilmi tuleminen suurin onnettomuus maailmassa; ja kuitenkin ovat
-ne vain pelkkää rakkautta.
-
-Mutta välistä on siinä rakkaudessa myöskin vähänen karvasta makua, ja
-kun semmoinen katkera minulle ei ollenkaan maistu, niin minä huonot
-kiitokset sanon moisista ilomaljoista, joissa minulle juotetaan
-koiruohoa.
-
-Kun lapset ovat pienet, pääsee hyvinkin helposti heidän huomaamattansa
-heidän pikku salaisuuksiensa perille; täytyy päinvastoin olla
-varoillaan, ett'ei niitä tule pois karistelleeksi kuin lehtiä ruususta,
-joka on liian kauan riippunut varressaan. Vaan kun lapset ehtivät
-kasvaa, oppivat he myöskin paremmin pitämään varansa ja olemaan vaiti,
-vaikka kyllä koko heidän olemuksensa pyrkii kavaltamaan. Ja kun he
-vähitellen vaurastuvat suuriksi ja jos sitte vielä rakastavat jotakuta
-muuta kuin Jumalaansa ja vanhempiansa, silloin ovat he suljetut kuin
-vuori, jossa lumottu prinssi istuu. Jos äitit kuitenkin tahtovat
-tietää, mikä prinssin risti- ja sukunimi on, täytyy heidän odotella
-sattumusta ja kulkea jälkiä myöten kuin pahin poliisi. No, onhan tuota
-itsekin kerran oltu nuorena ja tiedetään sangen hyvin, mitenkä se käy!
-
-Minun molemmat tyttäreni olivat ajoissa hankkineet ompelutarpeita
-joululahjoja varten, ja kun nykyään koristetaan uusilla
-muinaissaksalaisilla korukaavoilla sekä pölypyyhkeet ja kahviliinat
-että yksin lattiarievutkin, niin minä en ollenkaan vastustellut heidän
-ompelu-intoansa. Se nyt kerran on muoti, ja parempihan se onkin kuin
-aikaa haaskaava romaanien luku, sillä mitäpä kehenkään koskee, saavatko
-kaksi, joita ei ollenkaan tunne, toisensa vaiko ei?
-
-Lapset olivat hyvin ahkerat, varsinkin Emmi. Kun kerran sivumennen
-kysäsin: "No, Emmi, aiotko nyt tänä jouluna meitä erittäin
-suurenmoisesti hämmästyttää?" tuli hän ihan hämilleen ja sanoi:
-"Älähän odota liian paljoa, Mamma; tiedäthän sen ennestäänkin: vähä,
-vaan sydämmestä!" Mutta kun hän istui työssä puoleen yöhön, en minä
-jaksanut pysyä levollisena, vaan rupesin vakoilemaan, niinkuin jokaisen
-äitin velvollisuus on. Vaikka minä miten tarkkaan vartioin, niin oli
-hän kuitenkin viekkaampi, ja vaikka minä päivä päivältä yhä selvemmin
-huomasin, ett'ei hänen salaisuutensa voinut olla koruommeltuja
-nenäliinoja eikä mitään senlaatuista, niin ei minun kuitenkaan
-onnistunut päästä edes sen jäljillekään. -- Jos minä Bettiltä kysyin,
-vastasi hän: "Ei hän minullekaan sano!" ja Kaarlen kanssa minä en
-huolinut ruveta siitä puhelemaan, sillä hän oli viime ajat ollut
-aina niin hyvällä mielellä, että minua säälitti ruveta hänen iloansa
-haihduttamaan semmoisilla perhehuolilla. Jospa minä kuitenkin olisin
-puhunut, ehkä silloin vielä olisi kaikki kääntynyt hyväksi. Ainakin
-olisi minulla ollut yhtä suuttumusta vähempi.
-
-Eräänä iltana, kun Emmi ja Betti istuivat huoneessaan joululahjojensa
-puuhassa ja minä ajatuksiani tarkastelin, kuului tampurin ovella
-soitettavan. Minä nuolena ulos avaamaan, sillä minä olin lujasti
-päättänyt, ett'ei vähäisimmänkään pikku asian pitänyt tarkastamatta
-pääsemän taloon. -- "Tässäkö ne Buchholzit asuvat?" kysyi joku, joka
-näytti käsityöläis-pojalta. -- "Kyllä", vastasin minä, "tämä se on
-Buchholzin talo." -- "Hyvä, minulla on asiaa neiti Emmille." -- Nyt
-minun silmäni kerrassaan aukesivat. "Tässä nyt on salaisuusarkun
-avain", kuiskasi minussa sisällinen ääni, ja huolimatta kauan miettiä
-sanoin pojalle: "No, se sopi hyvin, minä olen neiti Emmi." -- "Sittenpä
-lienette jo jääneet vähän takapajulle!" sanoi se hävytön nulikka.
-"Vaan ehkäpä nämä henkselit vielä auttavat!" Ja niin sanoen hän veti
-esiin käärön, jossa oli kaksi keskentekoista henkseliä, ja pani ne
-näytteeksi olkapäilleen. "Mestari käski tuoda terveisiä ja sanoo, että
-niin pitkää ruumista, jolle nämä kävisivät, ei suinkaan ole muilla kuin
-jättiläisillä. Vai pitääkö niistä tehdä ohjakset?"
-
-"Niin, kyllä minä näen, että ne liian pitkät ovat", vastasin minä niin
-levollisesti, kuin voin. "Minä mittaan vielä tarkemmin. Tule puolen
-tunnin päästä takaisin. Tästä saat groshenin!" -- "Pitäkää se niin
-kauan, kun minä palaan ja te lisäksi annatte toisenkin siihen kuuluvan
-rovon. Jääkää hyvästi!" Ja se hävytön veitikka meni.
-
-Minä katsoin henkselejä. Ne oli ommeltu hienoimmalla silkillä täyteen
-ruusunnuppuja ja lemmikkejä; mielettömän vaivaloinen työ, vaan
-vähintään kyynärän vertaa liian pitkät. Mutta ketä varten oli lapsi
-nähnyt semmoista vaivaa? -- Se minun piti saaman tietää. -- Siispä minä
-rappuja ylös tyttöjen kammariin. Minä koputin ovelle, että he ehtisivät
-kätkeä joulusalaisuutensa, astuin sitte sisään, niinkuin en olisi
-mitään tiennyt, ja sanoin: "Emmi, eräs poika toi juuri nämä henkselit,
-vaan nämähän ovat liian pitkät!" -- Emmi katsoa tuijotti minuun perin
-hämmästyneesti ja vaikeroi sitte: "Voi, nyt on kaikki hukassa!" --
-"Mikä on hukassa?" kysäsin minä säikähtäen. -- "Ja me kaikki kun siitä
-niin iloitsimme." -- "Mistä sitte, lapsi?"
-
-"Tästä nyt taas näet, mitä siitä seuraa, kun sinä sekaudut joka asiaan,
-mamma", sanoi Betti moittien. -- "Mitä sitte?" -- "Niin no, ei kaiketi
-nyt enää maksa vaivaa pitää salaisuuksia. Ethän sinä kuitenkaan
-saa rauhaa, ennenkuin kaikki täsmälleen tiedät. Emmi on kihloissa
-tohtori Wrenzchenin kanssa ja pappa on siihen suostunut ja samoin
-tohtori Wrenzchenin vanhemmat, ja sinulle me olisimme morsiusparin
-antaneet joululahjaksi. Henkselit on tietysti tehty tohtorille, jolla
-housunlahkeet aina ovat niin perin lyhyet, ja sitä kohtaa korjatessa
-ovat nuo nyt ehkä tulleet vähän liian pitkiksi. Nyt tiedät kaikki;
-nuo tyhmät korut (hän osoitti ruusu- ja lemmikki-ompelusta) olisivat
-kuitenkin saattaneet sinut oikeille jäljille."
-
-Minä vaivuin istumaan. Emmi kihloissa tohtorin kanssa! Minun
-tietämättäni! Minulta kysymättä! -- Minusta tuntui kuin kuninkaasta,
-jolta on valta riistetty. Minun arvoni perheessä oli kukistettu. Ja
-kuka sen oli kukistanut? Eräs vento vieras. Tuo tohtori, joka oli jo
-niin usein minua vastustanut ja nyt salaa ja kavalasti saanut minun
-Kaarleni puolelleen. Se oli liiaksi. Jos olisin täyttä kyytiä juossut
-pääni seinään, en sittekään olisi hämmästyneemmin siinä istunut kuin
-nyt.
-
-Ensin teki mieleni purskahtaa nauramaan, mutta minä hillitsin itseni,
-sillä minustahan nyt riippui lapseni onni; saatoinhan minä tohtorin
-kanssa selvitellä keskinäisiä tilejämme niin usein ja niin kauan,
-kunnes jompikumpi meistä joutui paareille. Sentähden minä toinnuin,
-nousin ja menin liikutettuna Emmin luo, syleilin ja suutelin häntä ja
-sanoin: "Minun siunaukseni saat, ja jos tohtori olisi täällä, siunaisin
-samalla häntäkin." -- "Hyvä, hyvä, mamma!" sanoi Betti hymyillen ja
-poistui.
-
-Minä siis jäin kahden kesken Emmin kanssa, ja se lapsi ilmasi nyt
-minulle koko sydämmensä: kaikki ihan huiskin haiskin, milloin iloista,
-milloin järkevää, mutta kaikki, mitä hän puhui, kuului tavallansa
-yhteen, sillä kaikki se tarkoitti tohtoria. -- Emmi oli aina suosinut
-tohtoria ja tohtori myöskin häntä, vaan sitä tohtori ei sietänyt,
-että hänet olisi väkisin tehty onnelliseksi. "Ja sitte me tapasimme
-toisiamme hevosrautatiellä, ja kun eräs herra minua kerran iltasilla
-hätyytti, suojeli hän minua. Se oli tuo kelvoton herra Kleines. Tohtori
-sanoi, hänestä irti päästäkseen, että minä olin hänen morsiamensa;
-mutta se oli vain leikkiä. Ja kerran -- me taas ihan sattumalta olimme
-ajamassa hevosrautatiellä -- silloin katsoi hän minua silmiin ja
-ojensi minulle kätensä ja minä ojensin käteni hänelle. Silloin se oli
-sovittu." -- "Sanaakaan sanomattako?" -- "Aivan niin. Mutta silloin oli
-se totta. Ja miten mielelläni minä ajan hevosrautatiellä, osaat tuskin
-arvatakaan, mamma. Sitä tohtorikin enimmin suosii." Suutelolla suljin
-minä pikku lörpöttelijältä suun. Mutta kyllä hän olikin suudeltavan
-näköinen seisoessaan siinä, silmät loistavina ja posket punottavina,
-niin nuorena ja elämästä iloitsevana, ensi rakkauden säteistä rikkaana.
--- Minun täytyy sanoa, ett'en minä oikeastaan olisi suonut häntä tuolle
-tohtorille, mutta he rakastivat toisiaan, ja silloin minä tietysti olin
-ihan voimaton.
-
-Betti palasi ja kertoi lähettäneensä tohtoria noutamaan, että hänkin
-saisi osansa siunauksesta, mutta hän viipyi kello yhdeksään asti
-sairastensa luona eikä yhdeksän jälkeen enää päässyt tulemaan, kun
-hänen rappusiansa paraillaan maalataan. -- "Eikö hän sitte olisi
-päässyt piharappujen kautta?" -- "Ei siinä talossa ole mitään
-piharappuja, mamma", sanoi Emmi, "vaikka se muuten on hyvin sievä."
--- "Oletko sinä jo käynyt hänen asunnossaan?" -- "Tietysti, papan ja
-vanhojen Wrenzchenien kanssa... ah, miten hyviä kunnon ihmisiä ne
-olivat!"
-
-"Ilmanko minua?" tiuskasin minä pahastuen.
-
-"Niin, mamma. Tahdoithan sinä häntä niin mielelläsi vävyksi, ja me
-arvelimme lahjoittaa hänet sinulle jouluksi", sanoi Emmi. -- "Kelle se
-kaunis ajatus johtui mieleen?" kysyin minä. -- "Tietysti sen tohtori
-keksi. Oi, mamma, hän on niin viisas ja ymmärtäväinen", riemuitsi Emmi.
-"Jospa tietäisit, miten lempeä hän voi olla!"
-
-"Emmi!" toruin minä vähän katkerasti, "eikö sinusta äitisi enää ole
-mitään, vaan kaikki kaikessa tuo tohtori, joka on tunkeutunut kuin
-susi lammaslaumaan? Senkö kiitoksen minä nyt saan, että olen sinut
-synnyttänyt ja kasvattanut suureksi, että sinua olen suojellut kuin
-silmäterääni, että te nyt kaikki noin kylmäkiskoisesti sysäätte minut
-syrjään tuon tohtorin tähden? Ehkäpä hänelle on onneksi, että hänen
-portaissansa maali vasta huomeisaamuun kuivaa; kukapa tietää, jos hän
-täällä olisi, miten..."
-
-Emmi laski hiljaa kätensä minun olkapäälleni. "Toruiko isoäitikin näin,
-kun sinä tulit papan morsiameksi?" kysyi hän ja katseli minua autuaasti
-hymyillen. -- "Ei... ei... lapsukaiseni... enhän minäkään toru. Se
-minua vain pahoittaa, ett'ette jo ammoin päästäneet minua onnestanne
-osalliseksi!"
-
-"Ja me luulimme tuottavamme sinulle joulu-ilon, jommoista ei sinulla
-koskaan ennen ole ollut. Rakkaudestahan me vain olimme vaiti!"
-
-Oikeassa se lapsi oli ja kohtapa minäkin tyynnyin. Kun poika palasi,
-annoin minä hänelle jälleen henkselit ja Kaarleni mitan, joka on
-päätänsä pitempi tohtoria, niin että ne kyllä tulevat sopiviksi
-tohtorille, jos hän ne vetää lyhemmiksi. -- Kaarle palasi vasta myöhään
-yhdistyksestänsä. Liian ystävällinen minä en tosin ollut hänelle,
-sillä hänen piti kokeman, ett'ei vaimoansa noin vain petellä ihan
-rankasematta, olkoonpa sitte tarkoitettu vaikka millaista joulu-iloa,
-josta nyt kuitenkaan ei enää voi olla puhettakaan.
-
-Aatto-ilta lähestyi lähestymistään. Piparkakku-kuvia rupesi ilmestymään
-leipurien ikkunoihin, joulukuuset tulivat myöskin näkyviin ja samoin
-joulun koko iloisuus. Sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa oli viljalti
-pieniä joulukertomuksia, jotka minä kuitenkin säännöllisesti jätän
-lukematta. Miksi? Koska ne kaikki ovat niin hirveän surulliset.
-Yksi niissä on melkein aina sairaana, äiti tai isä tai lapsi, ja
-terve henkilö sitte rajattomassa surussaan ulkona kohtaa jonkun
-hyvän ihmisystävän, ja viimein sytytetään joulukuusi ja kaikki
-hätä on kaukana. Jos niin paljo varakkaita vieraita maailmassa
-kuljeskelisi, kuin joulun aikaan novelleissa, niin tottapahan edes
-joskus kuulisi jollekulle ystävällekin semmoisen jouluenon tuoneen
-onnea, mutta kun sitä ei ole koskaan tapahtunut, niin minä puolestani
-luulen kirjailijain käyttävän senlaatuisia hyväntekijöitä vain
-virvoituslääkkeenä, lieventääkseen teennäistä tuskaa, jota ovat
-sairaalla ihmisraukalla vaikuttaneet lukijassa. Ken itse tietää,
-miten paljo tosikurjuutta on maailmassa, hän ei enää lisäksi tarvitse
-semmoista tekokurjuutta, hän osaa löytää kurjat tarvitsevaiset ja oppii
-myöskin pian auttamaan. Sentähden minä en suvaitse keksittyä joulusurua.
-
-Minä kyllä tunnen ihmisiä, joilla ei suinkaan ole liiaksi ja joille
-sentähden tuollainen antelias vieras olisi hyvin tervetullut, mutta
-he tulevat toimeen ilman häntäkin ja ovat myöskin tyytyväiset. Sen
-minä ihan selvään näin Weigeltissä, kun pistäydyin heitä katsomassa
-aattoiltana.
-
-Meillä oli joululahjojen anteleminen tällä kertaa tapahtuva hyvin
-myöhään, sillä tohtori ei päässyt sairailtansa tulemaan ennen kymmentä.
-Niinpä ajattelin: nyt menen ensin Weigeltiin auttamaan nuorta rouvaa,
-joka taaskin on säästäväisyydestä lähettänyt piian pois ja yksin
-hoitaa koko taloutta. Kello seitsemän olin minä siellä viidennessä
-kerroksessa, ja rouva iloitsi suuresti minun tulostani.
-
-Herra Weigelt oli sanonut toimistostansa päästyään menevänsä ostamaan
-joululahjoja, eikä hän vielä ollut ehtinyt kotiin. Niinpä me saimme
-kahden kesken rauhassa puhella, ja kun Augusta minulle puhuu kaikki,
-tiesin minä kohta koko heidän elämänsä. Veloistansa eivät he vieläkään
-ole selvinneet, ensimäinen, velaksi saatu kalusto oli liian kallis,
-ja siitä asti, kun pikku poika on lisänä, ei Augusta ehdi tehdä niin
-paljoa käsityötä. Jos joku joulueno tulisi Amerikasta ja heidät
-vapauttaisi huonekalujen kauppiaan velasta, tulisivat he hyvin toimeen,
-mutta niitä jouluenojahan ei ole muualla kuin paperilla.
-
-Kuitenkaan ei Augusta ollut yhtään surumielinen. Ei, päinvastoin hän
-oli hyvin tyytyväinen, sillä ensi kertaa hän nyt rakenteli pojallensa,
-ensi joulukuusi oli nyt koristettuna pikku miehelle, valmiina
-odottamassa, milloin kaksi kirkasta lapsensilmää oli heijastava sen
-valoloistoa. Perillinen, joksi he häntä sanovat, makasi vuoteessaan
-nukkuen.
-
-"Minulla on kaikki valmiina", sanoi Augusta, "mieheni vain on vielä
-poissa." -- "Minä en käsitä, mitenkä sinä niin paljon saat aikaan",
-vastasin minä. "Asuntosi on siistitty, illalliseksi on kaikki
-varustettu, joulukuusi koristettu... mitenkä sinä olet ehtinyt kaikki?"
--- "Hyvin yksinkertaisesti", sanoi hän, "minulla on taikasana; siitä
-asti, kun sen tiedän, sujuu kaikki nopeasti." -- "Ja mikä sana se on?"
-kysyin minä uteliaasti. -- "Pian, pian!" vastasi hän nauraen. "Se on
-niin helppo sanoa, paljon mukavampi kuin 'sukkelaan', ja se kaikuu niin
-somasti. Kun alotan jotakin työtä, sanon itsekseni: 'pian, pian'; jos
-menen torille, soipi korvissani: 'pian, pian', muuten herää poikasi,
-ennenkuin kotiin ehdit, Jos pesen astioita tai lattioita, kaikki käy
-aina 'pian, pian', ja sillä tavalla minä yksin ehdin oikeaan aikaan
-suorittaa kaikki taloustyöni."
-
-Se minua hyvin miellytti, ja kun kaikki oli niin siistiä, täytyi minun
-tunnustaa, että Angusta teki kaikki myöskin perinpohjaisesti eikä
-ainoastaan 'pian, pian'.
-
-Kun herra Weigelt nyt tuli kotiin, lähetettiin hänet heti
-makuuhuoneesen poikaa virkistyttämään, ja kun hän piankin huusi
-sisältä: "Kyllä me saatamme tulla", olivat jo kynttilätkin tulessa
-pikku joulukuusessa. -- Hän astui, poikanen käsivarrella, sisään ja
-jäi seisomaan kynnykselle. Pienokainen ojensi kätensä tulia kohti ja
-katseli suurin silmin ihmettä. Sitte se huusi: "tat-tat-ta!" ja Augusta
-riensi luo, suuteli poikaa ja miestänsä, joka häntä hellästi syleili.
-Pienokaisen ilohuuto oli tehnyt äitin onnelliseksi. Joulu oli todella
-viidennen kerroksen pikku tuvassa. -- Sitte tulivat esiin lahjat.
-Augusta antoi niitä miehellensä ja herra Weigelt oli ostanut koko
-joukon hänelle. Kumpikin oli toivonut juuri niitä kaluja, jotka nyt
-sai, ja Augusta aivan ihastui messinkihuhmaresta, jota paitsi hänen oli
-täytynyt tähän asti olla; hänen mielestään oli se vain liian kallis.
-
-Nekin pikku tavarat, jotka minä toin, olivat heille mieleen. Minä olin
-siellä, kunnes Augusta laittoi illallisen, ja leikittelin poikasen
-kanssa. "Suuri ja vahva mies siitä tulee!" sanoi herra Weigelt, ja
-poika riemuitsi repiessään isänsä tukkaa. Sittemmin minä läksin,
-vaikka Augusta kyllä minua hyvin pidätteli. "Lapset", sanoin minä
-"mieluimminhan te tänään olette ihan ilman vieraita!"
-
-Kadulle astuttuani huomasin ihmisten nyt vähän kiireisemmin rientävän
-kuin tavallisesti. Jokainen tietysti kiiruhti kotiinsa, ja monella oli
-pieniä lahjakääröjä, muutamilla myöskin joulukuusen-vaivanen, jonka
-olivat saaneet ostetuksi muutamasta groshenista, vaan monipa astuskeli
-hitainkin askelin ikäänkuin jotakin etsien. Joulu-iloako ehkä? Olivatko
-he yksinänsä suuressa kaupungissa? Kukapa sen tiesi... minä en heitä
-tuntenut. Mutta kaikki astuivat he tämän talon ohitse, jossa joulu-ilo
-oli ollut niin kaunis ja puhdas, kuin minä soisin joka talossa olevan.
-Ja tarkoin katsottuna, mikä sen ilon vaikutti? Pikku poikanen ja pieni
-messinkihuhmar.
-
-Meillä ei vielä ollut lainkaan joulun näköistä, kun minä palasin
-kotiin, sillä yhä vielä tohtoria odotettiin. Kuusen olimme Kaarle ja
-minä koristaneet jo iltapäivällä. Emmi oli hyvin levoton, niinkuin
-morsiamet enimmäkseen ovat odotellessaan epäjumalaansa. Viimein tuli
-eno Fritz; se oli riittävä merkki, sillä minä olin lykännyt kihlauksen
-julkasemisen aina tähän asti ja sopinut eno Fritzin kanssa, että
-tohtori oli aatto-iltana salaa tuotava taloon. Minä menin huomaamatta
-kahveriin, jonne eno Fritz oli tohtorin päästänyt. Siellä hän nyt
-seisoi kuin murtovaras. Minä tervehdin häntä ja hän sanoi minulle hyvää
-iltaa, eikä näyttänyt oikein tietävän, mitä hänen olisi sanottava
-puolustukseksensa. "Auttakaa minua, sytyttäkää kuusta", sanoin
-minä iloisesti ja annoin hänelle tulitikkuja. Hän teki sitä niin
-ripeästi, että minä leikillisesti sanoin: "Te olette ihan kuin tehty
-perheenisäksi." Sitte piti hänen istua kukilla koristettuun nojatuoliin
-pöydän luo, jolla puu seisoi, ja kun minä häntä siinä katselin, näytti
-hän varsin muhkealta, melkein yhtä juhlalliselta kuin piispa.
-
-Minä avasin oven, ja hämmästyen katselivat kaikki sekä kuusta että
-tohtoria. Sitä he eivät olleet odottaneet. Emmi kuitenkin heti
-riemuitsi: "tuossa hän on!" ja juoksi hänen luoksensa, ja me iloitsimme
-noista kahdesta ihmislapsesta, jotka olivat ojentaneet kätensä
-toisilleen ja joiden yli joulukuusi levitti loistavaa valoansa. Heidän
-silmistänsä kuitenkin loisti vielä kirkkaampi ja säihkyvämpi valo kuin
-kynttilöistä! Ja se oli rakkauden valo. Minun Kaarleni meni heidän
-luoksensa ja ojensi oikean kätensä tohtorille, joka siihen miehen
-tavalla tarttui. "Ensimäinen joulunaatto meidän perheessämme, joka nyt
-myöskin on teidän, hyvä tohtori", sanoi Kaarle, "lujentakoon sen lempeä
-vietto vielä vahvemmaksi liittonne. Olkoot ilomme yhteiset ja yhteiset
-myöskin surumme. Me olemme nyt yhtä perhettä!"
-
-Minä tulin ihan liikutetuksi, kun Kaarle niin puhui, mutta en minä sitä
-näyttänyt, vaan sanoin: "No, katsokaammehan nyt, mitä se joulu-ukko on
-tuonut." Olipa siinä kaikenlaista. Tohtori oli aivan ihastuksissaan
-lahjakasastansa, vaikka minä hyvin pahastuin eno Fritziin, joka
-oli salaa pistänyt sinne skaatti-kortit ja kirjoittanut päälle:
-"Kuka antaa?" Minulle oli eno Fritz lahjoittanut "Kuinka anopeista
-päästään?"-nimisen näytelmän, jonka minä heti pistin piiloon. Emmi
-sai häneltä pikku hevosrautatien, josta hän ei kuitenkaan lainkaan
-pahastunut. Tohtori oli kouraltanut syvälti kukkaroonsa ja ostanut
-Emmille komeat vitjat ja metaljongin, johon sitte oli pistänyt oman
-valokuvansa, niin että minun täytyi moittia häntä tuhlaavaisuudesta.
-Mutta hän vain sanoi sillä kalulla toki aina arvonsa olevan.
-
-"Varakkaampaa vävyä et voisi toivoakaan itsellesi, Vilhelmiina", sanoi
-eno Fritz minulle salaa, "sillä hän kokoaa summittain skaatti-pelissä."
--- "Sitä minä en ymmärrä", vastasin minä, "mutta valitettavasti
-tiedän, että hän tuhlaa, varsinkin syntymäpäivinään." -- "Kuka sitä on
-sanonut?" -- "Sinä itse." -- Fritz purskahti nauramaan. "Ainoa tuhlaus,
-johon hän silloin tekee itsensä syypääksi, on se, että hän päivän
-kunniaksi leikkuuttaa tukkansa; mutta me puhumme kaikkialla hänen
-olemattomasta ylellisyydestään, että hän tulisi oikein kitsaaksi." --
-Mutta minä en nauranut. "Fritz", sanoin minä, "se ei saa enää tapahtua,
-ei Emminkään tähden. Arvelehan vähän, jos hän lakkaisi kunnioittamasta
-puolisoansa; sillä ei mikään niin halvenna ihmistä kuin kitsaus." --
-"Älähän nyt rupea haikailemaan, Vilhelmina, vaan tee, mikä virkasi
-on, ja seoita kunnon malja... ilman punssiahan ei mikään kihlaus ole
-laillinen!"
-
-Me maistelimme punssia hartaasti. Eno Fritz ei lakannut ivailemasta;
-tuon tuostakin katsoi hän kelloansa ja sanoi joka kerran tohtorille:
-"Jos vielä tänä iltana aiot pyytää jonkun lohen, niin on jo aika
-katsella hevosrautatietä!" Vaan tohtori ei sanonut pääsevänsä pois, kun
-hänen morsiamensa piti häntä kiinni kädestä. Miten kauniilta kuului,
-kun hän sanoi minun tytärtäni morsiameksensa! Sehän se onkin parasta,
-kuin äiti saattaa itselleen toivoa, että kaikki murheet, kaikki rakkaus
-ja koko tuo kallis kasvatus tulevat kruunatuksi morsius-seppeleellä.
-Jos, tohtori oikealla tavalla rakastaa Emmiä, niin hän tietysti luopuu
-korteista ja tuottavammistakin pelitaloista. Minä puolestani en koskaan
-lakkaa tekemästä työtä hänen parantamiseksensa.
-
-Seuraavana aamuna yritti Kaarle sanomaan, että minulla muka oli ollut
-vähän päässä. "Ei, Kaarle", vastasin minä vähääkään suuttumatta, "ei
-minulla ollut päässä muuta kuin iloa, pelkkää iloa!"
-
-
-
-
-Emmin varasto.
-
-
-Ennen minun nuorena ollessani tyytyivät morsiamet tavallisiin
-myötäjäisvaatteihin, vaan nyt pitää olla oikea varasto. Oikeastaan se
-tuo varasto ei ole muuta kuin myötäjäiset; se niissä vain on eroa, että
-nykyisen morsiamen varasto on paljon rimpsuisempi, mutta ei läheskään
-niin kestävä, kuin me ennen saimme myötä: enempi pitsejä ja poimuja
-ja muinaissaksalaista koruompelusta, vaan ei yhtään kestävyyttä. Minä
-kuitenkin sanoin itsekseni: Vilhelmiina, sinä laitat myötäjäiset
-vanhaan lujaan tapaan. Tohtori on varakas ja painava, niin että hänellä
-eivät kestä huonot huonekalut, ja ell'eivät lakanat ole parasta
-lajia, kuluvat ne säpäleiksi parissa vuodessa. Klorikalkki se syöpi
-uusaikaiset rievut tuota pikaa.
-
-Muutaman päivän kuluttua kihlajaisista ilmoittivat sekä sulhanen
-että morsian, ett'eivät he aikoneet jättää häitänsä kaukaiseen
-tulevaisuuteen. -- "Onko niillä sitte semmoinen kiire?" kysyin minä.
-"Onhan kihloissa-olon aika niin suloinen", huomautin minä tohtorille,
-"että olisi väärin sitä liiaksi lyhentää. Eivätkö nuoret silloin saa
-oppia perinpohjin tuntemaan toinen toistansa? Eikö silloin sulhasella
-ole tilaisuutta osoittaa huomaavaisuutta morsiantansa kohtaan, ja eikö
-ole varsin paljo valmistuspuuhia, että uusi talous näyttäisi kuin
-kaupaksi tehdyltä." -- Mutta tohtori sanoi puolestaan vastustavansa
-kaikkea liikaa viivytystä, eikä hänelle sairailtansa jäänyt mitään
-aikaa ylellisiin kohteliaisuuksiin.
-
-"Hyvä vävy", sanoin minä, "ei koskaan ole ylellistä tehdä itsensä
-mieluiseksi kanssaihmisilleen, varsinkaan silloin, kun joudutaan
-likemmiksi sukulaisiksi. Minä en itseäni varten vaadikaan enempää,
-kuin saattaa vaatia anoppi, joka pitää huolta tyttärensä onnesta." --
-Siihen tohtori vastasi pitävänsä minua suuressa arvossa ja taipuvansa
-kaikissa kohtuullisissa asioissa minun tahtooni, vaan hänellä
-piti oleman ratkaseva valta. Hänkin sanoi tahtovansa tehdä Emmin
-onnelliseksi, mutta ei muiden, vaan omien ohjeidensa mukaan eikä oman
-vapautensa vahingoksi. -- "Muilla" hän tietysti tarkoitti minua. Minä
-hillitsin mieleni ja vastasin: "Olkoon sitte, niinkuin tahdotte, mutta
-myötäjäisiä vain ei liiaksi kiirehditä; sitä varten minä olen äiti."
-
-Kiirehtimistä minä vihaan, vaan eikö nykyään kaikki käy neljässä
-nelisessä? Ennen muinoin tiedettiin krokuksien ja narsissien
-kukkimisesta, että silloin oli kevät; mutta nyt niitä raukkoja
-kiusataan ja vaivataan, että ne ovat hyvässä vauhdissa jo joulun
-aikaan. Ennen kukoisti sireeni siihen aikaan, kun leivoset tulivat,
-mutta nyt näkee niitä kukkapuotien ikkunoissa jo tammikuussa. Vaan
-minkä näköiset ne ovat? Lehdet pienet ja keltaiset, oksat hienot kuin
-oljenkorret ja kukat niin kurjat, kuin olisivat vuosikausia maanneet
-vuoteen omana!
-
-Aivan samoin se on lyhyt kihlausaika. Ennen oli myötäjäisiä hankkiessa
-aikaa kaikkea perinpohjaisesti ja huolellisesti miettiä. Jokainen
-ommeltu kappale oli eri kokonainen ja tuli tutuksi ja rakkaaksi, koska
-siihen tuli samalla ommelluksi monta ajatusta, toivoa ja iloa, kaikki,
-mitä ainoastaan kerran liikkuu ihmissydämmessä, se on: morsiusaikana.
-Sen minä kyllin hyvästi muistan omasta nuoruudestani. Ah, miten se aika
-oli suloinen!
-
-Nyt käy kaikki, kuin olisi joku piiska kädessä takaa kiirehtimässä.
-Ompelukoneen pitää kaikki rämistää valmiiksi, vaan onko sillä
-tuntoa? Kunnollisesti se kyllä tekee työtä, mutta kuinka se voisi
-ommella vaatteesen rakkautta, kun se ahmii neulansa alle kangasta
-kyynäröittäin! Rakkaus tarvitsee aikaa. Sentähden lieneekin ihan sopiva
-sanoa nykyisiä myötäjäisiä varastoksi.
-
-Minä koetin niin paljon kuin mahdollista toimittaa kaikki vanhaan
-tapaan. Ken ei tiedä, miten paljon työtä ja vaivaa näkee liinavaatteen
-ompelemisessa, hän ei myöskään sitte pitele sitä koskaan varovasti;
-sillä tavalla joutuvat tuota pikaa hienot ruokaliinat pölypyyhkeiksi.
-
-Tohtorin asunto on hyvin sievä, mutta vanhassa talossa, eikä siinä
-ole huoneitakaan kylliksi. Hän tarvitsee jo ammatissaan odotus- ja
-vastaanotto-huoneen. Mihinkä silloin jää sali? Siitä tietysti syntyi
-riita. Tohtori arveli, että milloin hänellä ei ole vastaanotto-aika,
-niin saattaa hänen vaimonsa eleskellä, miten tahtoo, vastaanotto- ja
-lukuhuoneessa. Sepä oli sukkela keksintö, vastustin minä; ei, kyllä
-hänen piti vuokrata ylempikin kerros lisäksi. Vaan hän ei sanonut
-itsellänsä olevan vähääkään halua antautua isännän nyljettäväksi.
-Eikähän se yläkerta pois karannut, saattoi sen vielä myöhemminkin
-vuokrata. -- "Mutta mistä sitte sali otetaan?" sanoin minä kauhistuen.
--- "Mitä me tekisimme semmoisella huonekalu-makasiinilla?" kysyi hän.
-"Salit, joita ehkä käytetään kerran vuodessa, ovat keskisäätyläisillä
-tyhmää ylellisyyttä. Perhe oleskelee ahtaudessa pihanpuolisissa
-huoneissa, voidakseen kadun puolella pitää huonekalu-puotia, joka on
-siinä vain pesemistä ja tomuuttamista varten. Siihen mielettömyyteen
-minä en yhdy." -- "Jos tahdotte kääntää maailman nurin, niin
-täytyneehän minun taipua", vastasin minä pistävästi, mutta enempää
-minä en pyydellyt, koska pappi ei vielä ollut sanonut amentansa.
-Ovathan nykyiset kihlaukset niin horjuvaiset, että vasta sitte uskaltaa
-hengittää, kun kirkko ja maistraatti ovat tehneet tehtävänsä. Minä
-hyväksyn ne molemmat, sillä kaksinkertainen on tietysti lujempi.
-
-Muuttamiseenkaan ei tohtori taipunut. "Hoideltavani nyt tietävät, mistä
-minut löytävät", sanoi hän. "Uskokaa, kun sanon, että Berliinissä ei
-nuoren lääkärin ole niinkään helppo saada hoideltavia, sillä onhan
-täällä jo lähes puolitoista tuhatta lääkäriä." -- "Vaan sehän on
-kauheata!" ihmettelin minä. "Ja kaikki tahtovat elää. Onko sitte
-olemassa niin paljo sairautta, että sitä riittää kaikille? Kylläpä tämä
-Berliini on oikein kauhistava pesä." -- Kuultuani tuon suuren kilpailun
-ei minulle enää johtunut mieleen pyytää tohtoria muuttamaan toiseen
-paikkaan. Pitäähän kiittää Jumalaa, että hän tekee ihmisiä sairaiksi,
-ja olisihan ihan synnillistä tehdä sairaille vaikeammaksi tie lääkärien
-luo, kun kerran taivas armollisuudessaan hankkii paranneltavia. --
-Korjailtava se asunto kuitenkin on ja uudet huonekalut hankittava,
-vaikka se kyllä nytkin on siisti, sillä vaikka poikamiehet asuisivat
-miten siististi, niin toista kuitenkin on, kun emäntä taloon tulee.
-"Huonekaluista pidämme me huolen, rakas tohtori", sanoin minä,
-"yksinkertaista, vaan lujaa, vai haluatteko te uusmuotista ja
-hienoa?" Hän sanoi hienoja kaluja tehtävän kaiketi vain katseltavaksi
-eikä käytettäväksi, mutta ruokahuoneen hän mielellään tahtoi
-uusmuotiseksi, vaikka hän muuten piti mukavuutta suuremmassa arvossa
-kuin vanhanaikaisuutta. Vuoteet piti oleman lujaa nikkarin työtä eikä
-mitään uusia sängyn nimellisiä laitoksia. "Olkaa vain huoletta", sanoin
-minä, "sängyistä on tuleva ihan eri asunto. Minä tilaan ne vartavasten
-enkä luota kaupantavaraan. Ollessamme tässä äskeisenä vuorina matkalla
-särkyikin ravintolassa pirstaleiksi semmoinen sänky, vaikka se oli ihan
-uusi." Hän surkutteli minua sydämmestänsä ja toivoi niin kokeneelta
-rouvalta erinomaista taitoa talouden asettamisessa; varsinkaan ei
-hänellä ollut mitään selkoa kyökkiasioista.
-
-"Vaan mihin me asetamme ruokapöydän?" kysyin minä katsellessamme
-hänen asuntoansa uuden kaluston varalle; "jos toisen kirjahyllyn
-viemme vinnille, niin saamme kylliksi tilaa." -- "Kuinka minä voisin
-erota kirjoistani?" huudahti hän. -- Minä otin yhden vanhan repaleen
-käteeni, näyttääkseni hänelle, miten paljon tilaa ne veivät, ja avasin
-sen. "Tohtori", toruin minä, toinnuttuani vähän kauhustani, "mihin
-te tarvitsette tuommoisia kirjoja, joissa on nyljettyjen ihmisten
-kuvia? Mikäli minä tiedän, ei kukaan lääkäri nylje ihmisiä, ja
-tutkintonne te jo ammoin olette suorittaneet. Mitä siis tehdään noin
-hirmuisilla kirjoilla näissä huoneissa, joissa Emmi on oleskeleva
-teidän kävellessänne sairaiden luona? Ajatelkaahan, jos se lapsi
-sattumalta saisi tämän nidoksen käsiinsä, voisi hän siitä kerrassaan
-kuolla; pois pitää toimittaa tohtoruuskirjat vinnille." -- "Niihin
-Emmi kyllä tottuu." -- "Ei koskaan!" sanoin minä. -- Hän pahastui ja
-vastasi äreästi: "Sen minä paremmin tiennen. Kirjojani minä tarvitsen
-ja ne pidetään täällä alhaalla." -- "Miten tahdotte", sanoin minä, otin
-hattuni ja saalini ja arvelin itsekseni: "Kylläpä minulle on hyvä vävy
-kasvanut. Mutta maltahan, hyvä herra tohtori. Ei ollenkaan salia, vaan
-tuommoisia inhottavia kirjoja vielä näissäkin huoneissa -- sepä on
-kaunista!"
-
-Ja kotona istui Emmi onnesta loistavana ommellen varastoansa. --
-"Jospa tietäisit, mikä sinulle on tulossa! lapsi-parka!" huokasin minä
-itsekseni; "mutta ole huoletta, sinulla on äiti, joka on suojeleva
-lastansa kuin ärtynyt leijona. Kunhan vaan aika joutuu, kyllä minä
-tiedän, minne kirjat joutuvat!"
-
-Minä autoin Emmiä, sillä vielä oli paljon tekemättä. "Mamma", sanoi
-hän, "tämmöistä huvia ei minulla ole vielä koskaan ollut työstä kuin
-näistä varustelemisista."
-
-
-
-
-Häät.
-
-
-Miksi ette tulleet nuoremman tyttäreni ja tohtori Wrenzchenin häihin?
-Ettekö suosi häitä vai oliko teillä muuta estettä? Jos olisitte siellä
-olleet, niin teillä ihan varmaan olisi ollut hauskaa, vaikka minulla
-puolestani ei suurta huvia ollut, mutta milloinka se morsiamen äiti
-joutaa ajattelemaan omaa huviansa. Hän kyllä aina hymyilee ja näyttää
-niin perin onnelliselta uudessa tummanpunaisessa silkkileningissään,
-joka on koristettu kalleilla reunuksilla, ja hän myöskin sanoo olevansa
-onnellinen ja iloinen, vaan sydämmessä hänellä kasvaa ohdakkeita.
-
-Miten paljo vaivaa, ennenkuin kaikki on niin pitkällä! Ensin nuorten
-talous, joka kyllä on helposti tehty ja hankittu, jos sulhanen on
-järkevä ja antaa huolellisen anoppinsa vallita, joka tarkoittaa hänen
-parastansa. Mutta jos hän on itsepäinen ja aina sekautuu asioihin ja
-vastustaa välttämättömintäkin, sanoen neljänkolmatta hengen pöytää
-pelkäksi ylellisyydeksi ja rouvan kirjoituspiironkia liikakaluksi,
-jolle ei ole tilaa, niin silloin ei enää voi olla suuttumatta. Kyllähän
-myönnän, että hänen nykyinen asuntonsa on tullut vähän liian täyteen
-uusista huonekaluista, mutta pitäähän hänen ainakin vast'edes hankkia
-mukavampi asunto, mutta sitä hän ei uhallakaan huoli. Ei lainkaan
-salia! Hirmuista toden totta!
-
-Suurin huone täytyi nyt sisustaa makuuhuoneeksi, koska se muka on
-terveellisempi. Onpa sekin aika viisas keksintö. Olemmehan mekin
-suuriksi kasvaneet ilman terveysoppia.
-
-No, taivuinhan minä, mutta en voinut olla sanomatta: "Hyvä tohtori,
-minä vain toivotan: tulkaa te uusmuotisine mietteinenne onnelliseksi.
-Mitä minun tyttäreeni koskee, niin hän tietää, että hänen
-vanhanmuotinen isänkotinsa on hänelle aina avoinna, vaikka puol'yön
-aikaan."
-
-Tohtori murisi vastaukseksi jotakin, jota minä en ymmärtänyt.
-Luullakseni oli hänelle onneksi, että hän vain murisi, sillä
-kärsivällisyystynnyrissä on hyvin ohuet pohjat. Minä olin myöskin
-toivonut, että hän edes olisi lähtenyt häiden jälkeen huvimatkalle,
-mutta vaikka hänelle selitin, että yksin kyökkipiiatkin pääsevät
-häidensä jälkeen edes Bernauiin tai Biesenthaliin, ei hän siitä ollut
-milläänkään, vaan sanoi ammattinsa estävän häntä matkustelemasta, koska
-hänellä oli hoidettavana hyvin heikko sairas, jota hän ei millään
-lailla voinut jättää ja jonka parantaminen oli tuottava hänelle iloa.
-Niinpä minun täytyi tässäkin taipua, vaikka se kyllä ei tapahtunut
-sievimmällä tavalla.
-
-Oli sitte huolena häihin kutsumiset. Kuka oli kutsuttava, kuka ei?
-Sulhasella on omat tuttavansa ja meillä omamme. Joll'ei Kaarle
-olisi ollut niin viisas, että sanoi: "Ennemmin pari vierasta lisää
-kuin pahoittaa ystäviä", niin ehkäpä vieläkin istuisimme sitä asiaa
-jauhamassa. Niin tulivat kutsutuiksi myöskin sulhasen yksitoista
-lääkäriystävää; vaan tarvitaanhan niitä tanssijoitakin.
-
-Tietysti kutsuttiin myöskin Krauset. Hän, se Krausen rouva, tuli
-seuraavana päivänä kysymään, saattaisiko hän tuoda kanssansa pikku
-Edvardin, koska poika ei ollut vielä koskaan käynyt häissä ja nyt oli
-niin suuresti iloinnut pääsevänsä. Minä vastasin: "Hyvä ystävä, me
-olemme nyt varustaneet pitomme vain täysikasvuisille emmekä me voi
-yhden poikasen tähden tilata eri soittajia."
-
-Se kyllä ei ollut rouvasta mieleen, mutta tiedänhän Tegelistä, miten
-kelvoton se poika on. -- Mukkiakin oli hän niin rääkännyt, että heidän
-täytyi paistaa se elukka, hankkiakseen sille parempaa oloa -- ja
-sentähden minä en enää voi kärsiä sitä lurjusta; äitinsä minä annoin
-istua ja vääntää suutansa mielin määrin. Sen sijaan sallin minä hänen
-ottaa mukaansa neiti Eriikan Lingenistä Emsin varrelta, joka kuuluu
-olevan vähän sukua Krausen rouvalle ja on nyt oleskellut jonkun ajan
-täällä Berliinissä; vaikka kyllähän minä huomasin, mitenkä hän tahtoo
-tehdä tytöstä ja eno Fritzistä paria. Minä sentähden puhelin hyvin
-vakavasti eno Fritzin kanssa, sanoen: "Mahdotonta on meidän ruveta
-Krausein kanssa sukulaisuussuhteesen, sillä mehän saamme nyt perheesen
-tohtorin, ja sentähden huomaa tarkoin: se metsäkukka ei kukoista sinua
-varten." -- Eno Fritz vastasi: "Älähän ole tuskissasi, Vilhelmiina.
-Kunhan joskus joku prinsessa matkoillaan sattuu tulemaan Berliiniin,
-niin minä heti kosin häntä, ja hän on toivottavasti sinullekin kyllin
-hyvä!" -- Se vastaus minulle riitti, sillä kun hän rupeaa ivalliseksi,
-aikoo hän aina tehdä ihan päinvastoin, kuin minusta on oikein.
-
-Oliko siis ihme, että kaikki nuo huolet ja puuhat minua
-silminnähtävästi heikonsivat, niin että Kaarle sanoi toivovansa vain,
-että koko häät kohta olisivat jo pidetyt ja minä selviäisin entisiin
-oloihimme.
-
-Viimein koitti hääpäivän aamu; sangen monista ihmisistä oli se vain
-tavallinen työpäivä, minulle oli se tuskan päivä ja lapselleni
-juhlapäivä. Emmi ihan säteili onnesta. Kun hän minulle sanoi hyvää
-huomenta sekä samalla syleili ja monta, monta kertaa suuteli minua,
-silmät säihkyvinä niin autuaasta luottamuksesta, kuin olisi koko
-tulevaisuus vain pelkkää kirkasta päivää ja tohtorin kanssa yhdessä
-kuljettava tie pehmoinen ja kukilla koristettu polku, josta uutterat
-pikku enkelit muka poistavat kaikki vastukset, silloin välähti minunkin
-mielessäni ajatus, että kaikkihan oli hyvin menestyvä. Vaan mitä
-toiveet ovat? Sokurijauhoa ihmiselämän happamuuteen.
-
-Kello yksi tuli tohtori ystävänsä tohtori Paberin kanssa, jonka hän oli
-ottanut todistajaksi, noutamaan Emmiä maistraattiin. Minun Kaarleni
-ja eno Fritz läksivät myöskin todistajiksi mukaan. Minä puolestani en
-heihin yhtynyt, kun minulla oli muuta tärkeää tekemistä.
-
-Pitikö minun lapseni niin ihan ilman runoutta uusiin oloihin astuman?
-Eihän toki. Nyt oli minun toimitettava pois jäävän häämatkan korvausta,
-ja sitä varten me salaa koristimme tohtorin asunnon kukilla. Se
-sukkela ajatus oli kasvanut Augusta Weigeltin päässä ja hän minua
-myöskin autteli koristuspuuhassa sill'aikaa, kun sydämmetön valtio
-minun lapseni laillisesti antoi tohtorille. Portaille sovittelimme
-köynnöksiä ja samoin oviin. Arkihuoneen muutimme täydelliseksi
-kukkatarhaksi ja makuuhuoneen jonkinlaiseksi palmupuistoksi. Se kaikki
-näytti lumoavalta, niin että Augusta ei sanonut koskaan nähneensä
-viehättävämpää. Lakanat olivatkin valkoiset kuin äsken tullut lumi,
-niin että ne oikein loistivat vehreäin kasvien välitse, jotka olimme
-asetelleet pyramiidin muotoon vuoteiden eteen. "Kun kattolampussa on
-tuli, niin kyllä tämä näyttää Tuhannen ja yhden yön kohtaukselta",
-sanoin minä.
-
-"Oikein satumaista!" myönsi Augustakin, "joll'eivät vain nuo ruukut
-niin pahasti haisisi kasvihuoneelta."
-
-"Kuulepas, Augusta", sanoin minä, "juokse heti hajuvesi-puotiin ja tuo
-pullonen pomeransinestettä, niin että saamme ripsua sitä kasveille, ja
-silloin he astuessaan tänne sisään luulevat olevansa Nizzassa. Minä
-tiedän Italian-matkaltani, miten suloinen juuri pomeransin tuoksu on."
-
-Se oli sangen sopiva keino Augustankin mielestä; minä annoin hänelle
-markan ja hän läksi juoksujalassa.
-
-Hänen poissa ollessaan minä vielä kerran perinpohjin katselin, ett'ei
-talosta mitään puuttunut. Se oli kuin sievä nukkekaappi, niin mukavaa
-oli kaikki. Yksin uusi saapaspihtikin oli hankittu; siitä oli eno Fritz
-pitänyt huolen.
-
-Augusta ei ollut säästänyt jalkojansa, ja me haihdutimme homeen
-haisun hajuvedellä ja läksimme pois, sillä meillä oli ensin pienet
-aamiaispäivälliset kotona, koska vihkiminen oli tapahtuva vasta kello
-neljä ja hääpäivälliset kello viisi englantilaisravintolassa.
-
-Meidän saapuessamme kotiin olivat herrat jo ehtineet takaisin
-maistraatista ja hyvin nälkäisinä. Herra tohtori Paber sanoi minulle
-muutamia ystävällisiä sanoja ja toivotti onnea, josta minä häntä sitä
-enemmin kunnioitin, kuin eno Fritz lakkaamatta nimitteli Emmiä rouva
-tohtorittareksi ja piti koko asiaa hyvin vähäpätöisenä. Emmistä oli
-kaikki niinkuin muulloinkin tohtorin tullessa meille, ja kuitenkin
-oli hän nyt naimisissa. Tohtori Wrenzchen oli jotenkin hiljainen,
-ja se minua hyvin miellytti. Pitihän hänen, toki viimeinkin tajuta,
-minkä, edesvastauksen hän otti niskoillensa, kun pyysi muiden ihmisten
-tyttären vaimoksensa.
-
-Aterioiminen sujui varsin hauskasti. Herra tohtori Paber piti
-virkistävän puheen, me joimme nuoren parin onneksi ja juttelimme
-kaikenlaista, kunnes tuli aika lähteä pukeutumaan.
-
-Tällä välin tuotiin kaikenlaisia häälahjoja, paljo hyödyllistä,
-vaan paljo kelpaamatontakin, niinkuin esim. kaksi samppanjamaljaa;
-ne yksitoista tohtoria toivat kaksi hyvin kaunista hopeaista
-kynttiläjalkaa, herra Kleines lasilaatikon kultakaloilleen, joita Emmi
-ei kuitenkaan voi kärsiä. Eno Fritz neuvoi häntä keittämään kalat ja
-lasisäiliössä pitämään luumuja. Poliisiluutnantin rouvalta tuli komea
-myrtti- ja pomeransinkukka-kimppu juuri silloin, kun nuoret nousisivat
-morsiusvaunuihin.
-
-Miten somilta he molemmat näyttivät muhkeissa vaunuissa! Emmi
-valkoisessa leningissä ja sen päällä keveä harso, kullankarvaisella
-tukalla vehreä seppele, oli niin suloinen, kuin morsian suinkin
-voi olla kunniapäivänään, ja tohtori, siloinen ja uusi kiireestä
-kantapäähän, näytti niin muhkealta kuin äsken nidottu virsikirja.
-Todellakaan ei hänessä ollut mitään moitittavaa; kaikki oli kuin
-valettu hänen yllensä.
-
-Ja lisäksi morsiusneitsyet kukkakimppuineen ja muut naiset loistavissa
-puvuissa ja herrat juhlapukimissa... se oli todellakin niin komeata,
-ett'en sitä toki osannut semmoiseksi arvatakaan. Koko Landsberginkatu
-tirkistelikin ikkunoistaan meidän ajaessamme kirkkoon.
-
-Morsiusparin seisoessa alttarin edessä pehmeni sydämmeni kovin. Ainahan
-äiti ajattelee tulevaisuuttakin. Olikohan tohtori aina oleva niin hyvä
-hänelle, kuin minun Kaarleni minulle? Ja mitäpä jos he riitautuisivat
-ja onni karkkoaisi pois? Niin, mitä sitte?
-
-Sama pastori, joka oli päästänyt Emmin ripille, vihki nyt heidät.
-Rakkaus ei koskaan lakkaa, sanoi hän; se on kuin aurinko, joka nousee
-kirkkaana ja säteilevänä ja harhailematta kulkee rataansa. Ja vaikka
-pilvet sitä välistä himmentävätkin, niin se kuitenkin voitollisesti
-aina ne hajoittaa, kunnes se ehtoolla sammuu hiljaiseen loistoon.
-Niin on ihmisrakkauskin. Ja vielä ihanampi on Jumalan rakkaus; se ei
-koskaan haihdu, ei koskaan sammu, vaikka me suruissamme ja huolissamme
-luulisimmekin sen hävinneen. Mutta jos siihen lujasti luotamme, niin
-ei lohduttava toivo meitä koskaan petä, ja huolten ja surujen täytyy
-poistua ijankaikkisen rakkauden tieltä. -- Sitte hän siirtyi puhumaan
-lääkärin ammatista, joka tohtoria niin usein kutsuu pois puolisonsa
-luota, ett'ei vaimon pidä siitä pahastua, vaan päinvastoin siunata
-hänen virkaansa, joka häntä saattaa sairasten ja kärsiväisten luo. Ja
-tohtorille hän sanoi, että rakkautta voidaan ainoastaan rakkaudella
-palkita ja että hänen tuli rakastaa ja kunnioittaa sitä, joka, häneen
-luottaen kaikesta sydämmestänsä, luopui isästä ja äitistä, häntä
-seurataksensa.
-
-Kun sormukset vaihdettiin ja pappi yhdisti heidän kätensä, katsahti
-aurinko juuri ikkunasta, kullaten heidät säteillään. Urkujen sävelet
-kaikuivat kirkon tilavassa laivassa kuin onnesta ja ilosta riemuiten.
-Minuakin se vähän lohdutti, niin että ajattelin: "Hyvä Jumala kyllä
-kaikki parhaaksi kääntää, ja muuten sinä, Vilhelmiina, teet, minkä
-taidat."
-
-Sitte alkoivat onnittelut, suutelemiset ja käsien puserrukset;
-päiväpaistetta ja urkujen kaikua lisäksi.
-
-Kun olimme lähtemässä, tuli Emmi luokseni ja kuiskasi: "Mamma, ole
-hyvä, ota minun kukkavihkoni ja anna minulle omasi." -- "Miksikä,
-Emmi?" -- "Etkö sitte näe, että tässä on pomeransin kukkia?" -- "Näen
-kyllä, mitä sitte?" -- "Tiedäthän, mamma, ett'ei Frans siedä niiden
-tuoksua, se tuottaa hänelle päänkipua."
-
-Minä hämmästyin, kuin olisin puusta pudonnut, ja seisoin vielä
-morsiusvaunujen lähdettyä siinä kuin kivettynyt. "Herranen aika",
-ajattelin minä, "ja me kun koko palmuston ripsuimme pomeransinesteellä."
--- "Augusta", sanoin minä, "Augusta, meidän pitää lähteä tuulettamaan
-huoneita."
-
-Mitenkä minä oikeastaan saavuin englantilaiseen ravintolaan, en
-lainkaan tiedä; minä ajatuksissani olin yhä kiskovinani auki tohtorin
-asunnon ovia ja ikkunoita; ylevämpiin asioihin ei henki jaksanut
-kohota. Viimein me jo istuimme päivällispöydässä syömässä ja juomassa.
-Kaikista maistui ravinto, ja kun oli jotenkin kuuma, huuhtoivat he
-myöskin kunnollisesti kurkkuansa, niinkuin onkin tavallista iloisissa
-häissä. Minä vain en voinut yhtyä muiden iloon enkä syödäkään muuta
-kuin nimeksi, tietääkseni, mitä ja minkälaista siellä oli laitettu.
-Kylläiseksi syömisestä, siitä ei ollut puhettakaan.
-
-Hyvä paikka minulla muuten oli. Vanha herra Wrenzchen talutti minut
-pöytään ja minun Kaarleni tohtorin äitin. Hän on lempeä ja hyvä
-ja pitää paljon pojastansa. Paljon hän minulle kertoi tohtorin
-nuoruudesta, mitenkä hän hyvin nopeasti pääsi kymnaasin läpi ja aina
-toi hyvät todistukset kotiin ja miten hän sitte yliopistossa oli ollut
-erinomaisen ahkera ja toimellinen, vaan kuitenkin samalla iloinen ja
-sukkela. Sitä minä mielelläni kuuntelin, mutta itsekseni täytyi minun
-sanoa: mitä hyötyä on avioelämässä paraimmistakaan koulutodistuksista
-tai kunnollisimmasta ylioppilasajasta? Siinä on usein ihan toisin.
-
-Emmi ja tohtori näyttivät oikein viehättäviltä istuessaan vierekkäin
-suurien kukkakimppujen takana, jotka oli heidän kunniaksensa asetettu
-keskelle pöytää, mutta joka kerran, kun katselin kukkia, kirveli
-sydäntäni, ne kun johdattivat mieleen tuon onnettoman pomeransinesteen.
-Augusta tosin oli minulle vakuuttanut kaikkien ikkunain olevan
-selkiseljällään ja tuoksun jo melkein kokonaan haihtuneen, mutta minun
-sisällinen levottomuuteni ei kuitenkaan ruvennut haihtumaan. Minä jo
-ajattelin lähettää puutarhurin noutamaan pois koko sen kasvijoukon,
-vaan ei sekään käynyt päinsä, sillä mitäpä olisivat naapurit sanoneet?
-Sitä paitsi olikin ne vuokrattu kahdeksaksi päiväksi ja vuokra
-edeltäpäin maksettu.
-
-Päivällispöytä näytti todellakin viehättävältä. Jopa ne yksitoista
-tohtoriakin koristivat, joiden suuren sivistyksen jo kaukaa voi
-huomata, kunkin välillä nuori tai ainakin nuorenlainen nainen; sitte
-poliisiluutnantti pyhäunivormussa, joka oli sanomattoman muhkea näkö,
-ja sitte kaikki muut. Herra Weigeltillä tosin oli hyvin omituisesti
-leikattu frakki ja hänen valkoisen liinansa oli Augusta sattunut
-saamaan liian sinertäväksi, mutta hän istui niin sydämmestänsä
-tyytyväisenä ja hymyili lakkaamatta niin imelästi, ett'ei hänen pukunsa
-mitään vaikuttanut.
-
-Eno Fritz sitä vastoin oli loistava kiireestä kantapäähän: frakki
-uusimman muodin mukaan ja lankkisaappaat ensi kertaa jalassa. Ei
-hän minun eikä morsiusparinkaan tähden olisi semmoiseen tuhlaukseen
-antautunut, vaan tietysti täytyi hänen tehdä itsensä muhkeaksi,
-näyttääkseen joltakin vieruskumppaninsa silmissä. Ja hän, tuo Eriikka,
-käyttäytyi, kuin olisivat jo kihlakortit salaa painetut. Joka kerran,
-kuin joku kilisti lasia, alkaakseen puhetta, peljästyin minä kovin ja
-ajattelin: "Nyt se iloinen sanoma julistetaan koko hääväelle!" ja se
-pelko muutti ruoan suussani karvaaksi.
-
-Vaan toinen kihlaus, jonka olisin niin mielelläni suonut tapahtuvan, ei
-tapahtunutkaan. Nimenomaan olin minä pitkässä kirjeessä kutsunut herra
-Feliksiä, mutta sittekin hän jäi tulematta. Minkä tähden? Olikohan
-hänestä kiusallista, että me hänet äskettäin näimme naamushuveissa
-jotenkin huonossa seurassa? No, miksikä ei nuori mies kerran kävisi
-semmoistakin näkemässä? Olimmehan mekin siellä, tosin sen ainoan kerran
-eläessämme. -- Kun minä ilmoitin Bettille herra Feliksin vastauksen,
-ei hän tosin virkkanut sanaakaan, vaan vaaleni kuolonkalpeaksi,
-niin että minä kovin peljästyin. Heti hän kuitenkin rauhoittui ja
-koetti hymyillä. Sitte hän meni huoneesensa ja mellasteli piironkinsa
-laatikkoa, ja alas palattuaan oli hän olevinaan, niinkuin kaikki olisi
-ollut entisellään. Mitähän onkaan tapahtunut? Minä en tätä käsitä!
-
-Minä olin asettanut Bettille ateriakumppaniksi herra Kleinesin,
-ja hyvin Betti näyttikin puhelevan hänen kanssansa. Sittemmin
-hän kuitenkin kertoi minulle ymmärtäneensä vain puolet Kleinesin
-sukkeluuksista, muutamat olivat olleet ihan käsittämättömiä ja loput
-oli hän niellyt leivän kanssa vatsaansa. Onhan todellakin ihmisiä,
-jotka yht'aikaa pitävät suunsa täynnä ja puhuvat.
-
-Kauneita puheita pidettiin: vakavia ja iloisia ja semmoisia, jotka
-eivät olleet kumpaakaan, koska puhujat aina eksyivät johonkin muuhun,
-kuin oikeastaan aikoivat. Tohtori Paber puhui virkaveljiensä nimessä,
-toivottaen, ett'ei tohtori uuden onnensa tähden unhottaisi vanhoja
-ystäviään, ainakaan heidän hauskoja, tieteellisiä illanviettojansa.
--- Ja tohtori vastasi. Hän lupasi aina pitää suuressa arvossa vanhoja
-kymnaasin ja yliopiston aikaisia ystäviä ja vakuutti rouvansa siihen
-kyllä suostuvan, että hän virkaveljien yhdistyksessä tiedettä
-harjoitteli. -- Ja sen hän kylmäkiskoisesti julisti koko hääväelle.
-Kyllä minä sen tieteen tunnen: skaatti se on. Mutta se on yliopistoja
-kymnaasi-elämän seurauksia. Tuleeko Emmi onnelliseksi hänen hyvistä
-koulutodistuksistaan, kun hän menee ravintolaan ja vaimon täytyy jäädä
-yksin kotiin istumaan? Ei, ei koskaan!
-
-Puheiden välillä laulettiin varta vasten sepittyjä lauluja.
-Runoileminenhan ei sivistyneille olekaan mikään konsti, milloin heillä
-vain sattuu olemaan aikaa. Vaan eräs herra Kleinesin kirjoittama pätkä,
-morsiusneitosten kunniaksi, oli todellakin kovin omituinen. Onneksi
-sitä ei käynyt laulaa millään tunnetulla sävelellä, ja myöhemmin sanoin
-vasten silmiä herra Kleinesille, että runoilkoon hän kylliksensä
-julkisissa sanomalehdissä, vaan siveihin perheihin hänen sepustuksensa
-eivät sovi.
-
-Minä todella iloitsin, kun päivälliset päättyivät ilman eno Fritzin
-kihlajaisia. Palvelijain korjatessa pöytiä joimme me kahvia viereisessä
-huoneessa, ja sitte alkoi tanssi.
-
-Tohtori Wrenzchen ja Emmi oli ensimäinen pari, sitte tulivat ne
-yksitoista tohtoria morsiusneitosten kanssa. Eno Fritz sen oli niin
-järjestänyt, koska hän muka tahtoi mielellään nähdä kerran koko tusinan
-tanssivia tohtoreja. Omituista se olikin.
-
-Tietysti me vanhemmatkin tanssimme mukaan. Kaarle ja minä tanssimme
-yhden valssin oman hääpäivämme muistoksi. "Kaarle", sanoin minä,
-"olemmepa me molemmat nyt vahvemmat ruumiiltamme kuin silloin." --
-"Vaan yhtä onnelliset", vastasi hän. -- Minä olin vaiti. Saatoinko minä
-ilmaista hänelle kaikki huoleni? En; se olisi ollut hirmuista. Vaimohan
-se muuten onkin luotu kärsimään ja kestämään.
-
-Täytyipä tunnustaa, että ne yksitoista tohtoria suuresti vilkastuttivat
-koko juhlaa. Mitä pitemmälle aika kului, sitä enemmin luopuivat he
-ammattinsa-omaisesta vakavuudesta ja antautuivat huvitukseen, kuin
-olisivat taaskin olleet nuoria ylioppilaita. Ja miten he osasivat
-naisia huvittaa! No niin, tietystihän lukenut mies tietääkin enemmän
-kuin vain ilmasta ja teaatterista, ja hyviä tanssijoita he kaikki
-olivat. Jokaisen kanssa minä yhden kerran tanssin velvollisuudesta.
-
-Kun jo oli yötäkin palanen kulunut, tahtoi tohtori lähteä kotiinsa.
-"Emmillä on täällä niin hauskaa", sanoin minä, pyytäen häntä vielä
-viipymään ainakin lopputanssin ajan. Olihan minun mielestäni joka
-minuutti voittoa, mitä kauemmin huoneet saivat olla tuulettumassa. Ja
-tohtori taipui.
-
-Mutta herra Weigelt oli nyt ihan onnettomana. Tosin hän ei siedä
-mitään, vaan miksi hän sitte tanssi, vieläpä kaikkein kauneimpien
-neitosten kanssa? Poliisiluutnantin Miilaa hän oikein imarteli, ja
-kun Miilan isä häntä siitä moitti, ei hän ollut kuulevinaankaan, vaan
-puhui joutavia ja tanssi levollisesti edelleen. Mutta kun hän sitte
-rupesi imartelemaan neiti Eriikkaakin, otti eno Fritz hänet kiinni
-käsivarresta ja vei herrain huoneesen, jossa oli saatavana punaista
-viiniä, seoitettua maljaa ja olutta. Mitä he siellä sille raukalle
-tekivät, en ollenkaan tiedä; vaan perin surkuteltavassa tilassa hän
-oli, kun Augusta tuskissaan kävi minut sinne kutsumassa. Hän istui
-ihan kukistuneena ja moitti itseään pedoksi, kun jätti lapsensa kotiin
-ja itse noin remusi. Hän pyysi, että hänet heti haudattaisiin, ja
-epäili, voiko Augusta enää koskaan antaa hänelle anteeksi. Onneksi oli
-läsnä ne yksitoista tohtoria. Yksi neuvoi hautomaan jäällä, toinen
-juomaan väkevää kahvia, kolmas tarjosi olutta, neljäs salmiakkia ja
-viides jotakin. Mutta herra Weigelt ei päästänyt ketään lähellensä.
-Toivottomuudessaan toi Augusta sinne minun vävynikin, ja häneen Weigelt
-luotti; vaan heti kun tohtori yritti lähtemään, alkoi hän vaikeroida ja
-piti hänestä lujasti kiinni. Tällä välin oli aikaa kulunut, niin että
-nuoren avioparin olisi jo pitänyt poistua, koska muutamia vieraitakin
-jo katoeli. Mitä oli tehtävä?
-
-Mutta mitä varten sitte minun vävyni oli lääkäri ja mitä varten ne
-muut yksitoista olivat siellä? "Eikö kellään ole unijuoma-ruiskua
-taskussaan?" kysyi hän. Puoli tusinaa ruiskuja tuli heti näkyviin. He
-alkoivat pistellä häntä sinne tänne ja muutamassa minuutissa oli hän
-niin nukutettu, että hänet vietiin kotiinsa kuin mikähän tavarapakka,
-ja kolme lääkäriä seurasi häntä sinne. Eipä liene hauskaa katsella, kun
-jotakuta sillä tavalla kotiin tuodaan.
-
-Nuoren parin lähtiessä alkoi jo aamu koittaa; he olivatkin melkein
-viimeiset kaikista. -- Minun Kaarleni sanoi kääntyessään vuoteella
-kyljellensä, että ne oli ollut iloiset häät. Iloisetko? Kenties muille,
-vaan ei suinkaan minulle. Minä näin auringon nousunkin, ennenkuin
-vaivuin jonkinlaiseen huumaustilaan, eikä sitäkään kauan kestänyt,
-sillä huolet ajoivat minut jo aikaisin ylös.
-
-Noin kello yhdeksän läksin Emmiä katsomaan. Minun oli mahdoton
-kauemmin viipyä kotona, sillä minusta tuntui, että jotakin kauheaa oli
-tapahtunut. Ja niin olikin. Aavistukseni eivät ole minua vielä koskaan
-pettäneet.
-
-Kun soitin ja tyttö avasi oven, huomasin heti, ett'ei kaikki ollut
-oikein, sillä kun kysyin: "Joko pääsee herrasväen puheille?" sain
-vastaukseksi pitkäveteisen: "Kyllä kai. Rouva tohtoritar on ylhäällä."
--- Siis yksin. Minä ylös. Hyvänen, miten minä peljästyin, kun näin
-Emmin! Vielä morsiuspuvussaan istui hän uudessa sohvassa itkien, niin
-että sydän olisi voinut pakahtua. "No, hyvä lapsi, Emmi!" sanoin minä,
-"mikä sinulla on?" -- "Voi, mamma! minä olen onnettomin olento koko
-maailmassa." -- "No, onko hän sinua lyönyt?" -- "Kuka?" -- "Kuka muu
-kuin miehesi, se teeskentelijä!" -- "Mamma, ei sanaakaan Fransista,
-hän on itse hyvyys. Sinä loukkaat minua, jos häntä loukkaat." Sen
-hän sanoi hyvin pontevasti ja lakkasi itkemästä. -- "No, lapsi mitä
-sitte on tapahtunut?" -- "Sinun syysi se on, ihan sinun syysi?"
-vaikeroi hän. -- "Jopa nyt jotakin!" ihmettelin minä. "Minäkö? Minunko
-syyni? Mihin sitte? Senkö kiitoksen nyt saan, että koristin talonne
-niin runollisesti?" -- "Tietysti sinä et mitään pahaa tarkoittanut,
-vaan minkätähden ripsuit kaikki pomeransinesteellä?" vastasi Emmi
-moittivaisesti. -- "Kuinka niin? Mitä hän sanoi?" -- "Kun tänne
-tulimme, iloitsi hän suuresti kukista, jotka olivat rappusilla. Sitte
-otti hän minua kiinni kädestä ja vei minut arkihuoneesen. Rakas, pikku
-vaimoni, sanoi hän, tämä se nyt on meidän kotimme. Meidän kanssamme on
-onni tullut tänne, ja me kyllä pidämme huolta, että se täällä pysyykin?
--- Hän veti minut syliinsä ja suuteli minua. Mutta yht'äkkiä hän sanoi:
-Mistä se tulee tuo kiusallinen pomeransin haju? -- Me etsimme joka
-paikasta. Viimein hän keksi, että makuuhuoneemme palmut ne niin kovin
-tuoksusivat." -- "Pahastuiko hän?" -- "Ei, hän vain sanoi: Eihän se
-äitisi ole pahaa tarkoittanut, vaan ulos meidän täytyy toimittaa nuo
-kasvit." -- "Ja huusitko silloin piikaa?" -- "Emme suinkaan. Hän olisi
-meitä vain häirinnyt. Minä kannoin itse Fransin apuna, niin että kaikki
-joutuivat porstuaan. Se oli hyvin hauskaa ja me molemmat nauroimme
-sille työllemme. Kun siitä pääsimme, ja hän sanoi, että olipa oikein
-kaunista, kun hänellä oli semmoinen vaimo, joka ei työtä säikähtänyt,
-silloin..." -- "No, mitä silloin?" -- "Silloin soitettiin ovella, ja
-hänen täytyi mennä jonkun sairaan luo, joka on hyvin huonona." --
-"Oliko sekin minun syyni?" -- "Minä palaan niin pian kuin mahdollista,
-sanoi hän. -- Minä odotan, huusin minä jäljestä. Ja minä odotin, vaan
-hän ei tullut. Minä kävelin edestakaisin pitkin lattiaa. Häntä ei
-kuulunut. Minä katsoin kauan hänen työhuoneensa ikkunasta. Häntä ei
-näkynyt. Minä kävin istumaan. Eikä hän vieläkään tullut. Silmistäni
-rupesi valumaan kyyneliä, mutta minä hillitsin mieltäni ja ajattelin
-kauneita sanoja, jotka pappi puhui Fransin ammatista. Minä päätin
-tulla oikeaksi tohtorin vaimoksi, mutta se tuntui niin yliluonnollisen
-vaikealta. Päästäkseni muihin ajatuksiin, otin kirjan selaillakseni."
--- "Noistako kirjoista?" -- "Tuon suuren. Ja kun sen avasin, näin
-nyljetyn ihmisen. Minä aivan parkasin." -- "Ja minä hänelle kuitenkin
-sanoin, että hänen piti toimittaa nuo vanhat, inhottavat kirjat pois
-vinnille!" -- "Silloin minua rupesi pelottamaan. Ihan yksinäni noiden
-kirjain kanssa, voi, miltä mielessäni tuntui!" -- "Lapsiparka. Tämä on
-kauheata." -- "Puoli seitsemän lähetti hän noutamaan kalujansa ja oli
-käskenyt sanomaan, että hänen täytyi tehdä leikkaus, kun niin pitkälle
-ehdittiin. Eikä hän vieläkään ole sieltä palannut!" -- Hän kiihtyi
-uudestaan itkeä nyyhkyttämään.
-
-Kuluipa kotvanen aikaa, ennenkuin sain lapsi raukan rauhoitetuksi. Minä
-autoin häntä aamupukuun ja sain hänet kehoitetuksi käymään vähäksi
-aikaa levolle. Viimein hän taipui, ja kun nuoruus vaatii unimittansa,
-nukkui hän pian.
-
-Hänen vaivuttuaan syvään uneen hiivin minä ulos ja tarkastelin yökellon
-lankaa. Se oli hyvin tavallinen purjelanka. "Mitä sinä huolit tohtoria
-odottamaan?" sanoin itsekseni. "Siitähän vain tulisi ikävä kiista
-hyljätyn häämatkan ja noiden kirjojen tähden. Mene ennemmin matkaasi,
-Vilhelmiina!"
-
-Vaan ennen lähtöäni etsin Emmin ompelupöydältä sakset ja leikata
-nipsautin yökellon langan oven luota poikki.
-
-"Kas niin", ajattelin minä, "nyt soittakoot kylliksensä?"
-
-
-
-
-Häiden jälkeen.
-
-
-Vaikka kuinka hyvin koettaisi tehdä, niin harmista ja ikävyyksistä ei
-kuitenkaan selviä; ne ovat ihan kuin synnynnäiset.
-
-Poliisiluutnantin rouva oli eräässä seurassa sanonut liiaksi
-ylvästelemiseksi meidän häittemme pitoa englantilaisessa ravintolassa;
-sen minä kyllä saatoin antaa anteeksi, kun tiedän, että hän on kasvanut
-hyvin niukoissa oloissa. Mutta hän on myöskin sanonut, että maljassa
-oli enempi seltteriä kuin samppanjaa, ja se oli ilmeinen loukkaus.
-Kaikki oli parasta lajia, sillä milloin minä jotakin tarjoan, tarjoan
-minä aina hyvää. Kyllä minä voin milloin hyvänsä näyttää hänelle
-rätingit. Ja muuten tahtoisin tietää, olisiko niitä yhtätoista tohtoria
-saatu niin iloisiksi paljaalla seltterillä.
-
-Mutta tämä oli vähäpätöistä. Suuremman harmin minulle tuotti Krausen
-rouva ja suurimman eno Fritz.
-
-Minä olin Krausen rouvaa kieltänyt tuomasta kanssansa pikku Edvardia,
-koska häät eivät suinkaan ole lapsia varten. Mutta osoittaakseni
-hänelle, ett'en ollut tyly, pyysin häntä lähettämään Edvardinsa
-meille seuraavana päivänä saamaan leivoksia ja muuta hyvää, mitä
-aamiaispäivällisistä oli jäävä tähteeksi.
-
-Jos sillä rouvalla olisi ollut vähäkään aistia, niin olisi hän sanonut:
-"Kiitän ystävällisyydestänne, mutta enhän minä voi poikaa lähettää
-teille heti häiden jälkeisenä päivänä." -- Mutta siihenpä olisi älyä
-tarvittu.
-
-Siispä Edvard tuli. Kun Bettillä ei ollut lainkaan halua ruveta
-puuhailemaan hänen kanssansa, täytyi minun siihen ryhtyä, ja kun hänen
-ikäisensä pojat ovat hyvin ahneet, kuin sudenpennut, toimitin minä
-hänelle vatsan täytettä.
-
-Hyvinpä hänelle näkyi maistuvankin kaikki, mitä minä panin eteen,
-suklaa ja tortut ja koko talrikin täysi leivoksia, josta me olisimme
-vielä monta kertaa maistelleet. Kun hän ne kaikki sai ahmituksi, kysyin
-minä: "Pitääkö tätin vielä leikata sinulle suuri, kaunis palanen
-vehnäleipää?" -- "Ei", sanoi hän, "en minä jaksa syödä vehnäleipää." --
-"Kaataako täti vielä toisen kupin suklaata?" -- "Et sinä olekaan minun
-tätini", sanoi hän nauraen. -- "Sanoithan minua ennen aina tätiksi."
--- "Niin, pienenä", vastasi hän. "Mamma kielsi minua sanomasta kaikkia
-tätiksi; niin sanovat vain hyvin pienet ja tyhmät pojat. Mutta..."
--- Hän vaikeni äkisti. Maltahan, ajattelin minä, tässä on salaisuus,
-ja kysyin levollisesti: "No, mitä mutta?" -- "Voisithan päästä minun
-tätikseni, kun häät tulevat. Silloin minäkin olen häissä." -- "Häätkö?
-Kenenkä häät?" Hän nauroi. "No, Edvard, sanohan toki. Kenenkä?" -- "Oh,
-miten tyhmä olet; etkö edes sitä tiedä?" -- "Sano jo; en minä arvaa
-mitään." -- "Huh, miten utelias olet. Nyt et saa mitään tietää." -- Ja
-se vekkuli irvisti niin hävyttömästi, että sormiani syyhytti, mutta
-minä hillitsin mieleni, sillä nyt tahdoin heti paikalla saada selon,
-oliko heidän todellakin onnistunut kietoa pauloihinsa eno Fritz, niin
-sivistynyt kunnon mies ja vasta paraassa ijässä, niin että hän voisi
-saada miten arvokkaan morsiamen hyvänsä? -- "Edvard", sanoin minä,
-"syötkö mielelläsi vaapukkasylttyä?" -- "Etpä sinä kuitenkaan anna sitä
-minulle." -- "Annan." -- "Vaan en minä kuitenkaan sano mitään." -- Jos
-minä olisin totellut luonnollista tunnettani, niin olisin nyt ajanut
-pojan ulko-ilmaan, ja sepä se olisikin nyt ollut ainoa oikea keino,
-mutta sokeudessani minä kuitenkin toin vaapukkasylttyä. Se oli jo
-toisvuotista ja jotenkin pilalle käynyttä.
-
-"Sanopas nyt", aloin minä puhella päästäessäni auki lasipurkin suuta,
-"käypikö eno Fritz useinkin teillä?" -- "Äsken hän vasta siellä oli."
--- "Viipyikö hän kauan?" -- "En minä tiedä." -- "Te kaiketi iloitsette
-hyvin hänen tulostansa?" -- "En minä niinkään, hän on aina niin paha
-minulle." -- "Se ei ole hyvin tehty. Mutta pappa kyllä iloitsee hänen
-käynnistänsä?" -- "Pappa iloitsee, kun mamma niin tahtoo." -- "Ja täti
-Eriikka, mitä hän sanoo?" -- "Hänen täytyy aina panna ylleen paras
-pukunsa." -- "Sinä kaiketi rakastat hyvin täti Eriikkaa?" -- "Kyllä,
-kun minä pääsen myöskin häihin." -- "Siitä minä kyllä pidän huolen,
-että sinä pääset." -- "Sitä en usko, muutenhan minä olisin nytkin
-päässyt. Vaan mamma sanoi, ett'et sinä tahtonut." -- "Te kaiketi
-puhutte jo paljonkin häistä?" -- "Enpä tiedä." -- Nyt oli hän jo
-nuollut kaiken syltyn talrikista. -- "Kyllä sinä sen tiedät varsin
-hyvin, vaan vie sinä terveisiä mammallesi ja sano: että ensiksikin eno
-Fritz ei vielä ollenkaan ajattele naida ja että toiseksi mammasi tekee
-pahoin, kun lörpöttelee häistä, joista ei koskaan tule mitään. Eno
-Fritz on kohtelias jokaiselle naiselle, tarvitsematta silloin heti olla
-puhetta häistä. Ja luullakseni olet nyt sinäkin kylläinen, niin että
-voit mennä kotiisi."
-
-Oikein tuntui helpommalta, kun se veitikka läksi. Ei hän edes
-kiittänytkään; mutta sitähän ei sovikaan vaatia semmoiselta
-kasvatukselta, jossa isä on täydellinen nolla ja äiti antaa poikansa
-tehdä, mitä suinkin tahtoo.
-
-Ei kulunut puoltakaan tuntia, kun Krausen rouva jo tulla nelisti meille
-ja tempasi kelloa, niin että olisi luullut koko Berliinin olevan
-häviämässä.
-
-Hän sanoi tulleensa vain pistäymältä, mutta hänen piti saaman puhua
-suunsa puhtaaksi. "Olkaa hyvä, käykää istumaan!" sanoin minä. -- Ja
-silloin alkoi sanatulva. Hän oli aina suuresti kunnioittanut minua,
-vaan se ei hänestä ollenkaan ollut hyvin, että minä kutsuin toisten
-ihmisten lapsia, kyselläkseni heiltä, mitä toisten ihmisten perheissä
-tapahtuu. Mitä hänen talossaan tapahtuu, tietäköön ken hyvänsä, mutta
-hän ei antanut itsellensä lähettää oman poikansa kautta hyviä neuvoja.
--- Minä sallin hänen puhua loppuun asti, sillä mahdoton oli saada
-sanaakaan sopimaan väliin; hänen puhekoneensa kävi kuin hammasharja
-suussa. -- "Hyvä rouva Krause", sanoin minä, "kellekä johtuisikaan
-mieleen toisia ihmisiä neuvoa, mutta ettehän siitä saata minua
-moittia, ett'en minä halua, että nuorempi veljeni naitetaan kenen
-kanssa hyvänsä." -- Sitä ei ole aiottukaan ja minulle pitäisi olla
-yhdentekevä, mitä pukua hänen vieraansa milloinkin käytti. Siitä minun
-ei tarvinnut olla huolissani.
-
-Kukapa siitä olikaan huolehtinut? -- "Juuri te, hyvä ystävä, Edvard
-kertoi minulle kaikki, sillä lapsella on niin hyvä muisti." -- Tottapa
-poika oli silloin pannut omiansa. -- Mitenkä minä voin semmoista
-sanoakaan. -- "Hän se puhui paraasta leningistä!" sanoin minä
-pahastuen, "enkä minä." -- "Sekö viaton lapsi, kuinka semmoiset asiat
-sille johtuisivat mieleenkään?" -- "Olenko minä sitte valehdellut?" --
-"Sitä minä en sano... Mutta te olette antaneet lapselle vaapukkasylttyä
-ja siltä urkkineet ja sille kenties mitä kaikkea kertoneet, ja nyt
-minun serkkuni istuu ja itkee ja on ihan menehtyä. Te olette sen
-tyttö-raukan saattaneet yksiin puheihin veljenne Fritzin kanssa... nyt
-on hänen kunnian-asiansa naida tyttö."
-
-Minä olin kuin puusta pudonnut. Pari kolme kertaa täytyi minun
-hengähtää, ennenkuin sain sanaa suustani. "Mitä? Minäkö? Ei, hyvä
-ystävä, Te sitä liittoa tahdotte. Te sitä olette puuhanneet." --
-"Älkää luulkokaan!" -- "Mitenkä sitte Edvard sen tiesi?" -- "Taivas
-tietköön, mitä kaikkea te siltä viattomalta lapselta olette kyselleet."
--- "Mutta hän kuitenkin sanoi pääsevänsä häihin, kun Eriikka ja eno
-Fritz..."
-
-"Vai niin!" Ja se kuului niin pitkältä kuin Kuninkaankatu ja
-Myllerinkatu yhteensä. "Siinä ihan erehdytte. Lapsi olisi tullut niin
-mielellään Emmin häihin, mutta kun sitä ette lainkaan sallineet,
-lohdutimme me sitä pienoista, luvaten, että hän pääsee täti Eriikan
-häihin." -- "Vai niin! Ja kenenkä kanssa, jos saan kysyä?" --
-"Kenenkäkö kanssa? Se oli samantekevä, kunhan vain Edvard rauhoittui.
-Nimiä ei mainittu. Oletteko te panneet pojan suuhun jonkin nimen? Me
-olemme hyvin varovaiset semmoisissa asioissa."
-
-"Mutta Edvard sanoi tietävänsä kaikki, vaikka ei vain tahtonut mitään
-sanoa..." -- "Senkö verran te lapsia tunnette? Monestihan ne pikku
-sielut sanovat leikillä: minä tiedän, mitä sinä et tiedä, eivätkä
-kuitenkaan tiedä niin mitään. Edvardhan onkin aina niin sukkela. Ei,
-hyvä ystävä, ei lasten puheihin ole luottamista; sentähden teidän ei
-olisi tarvinnut lähettää lasta myöten minulle hyviä neuvojanne. Ja
-mitä minun serkkuuni koskee, niin on teidän veljenne tietysti tekevä
-kunniansa mukaan. Siitä minä puhun hänen kanssansa." -- Ja hän läksi
-imelästi hymyillen.
-
-Pitääkö minun nyt vielä kertoa, mikä kahakka minulla oli eno Fritzin
-kanssa samana iltana? Krausen rouva oli käynyt hänenkin luonansa,
-suoraa päätä nelistänyt sinne, ja Fritz tuli sen mukaisella tuulella.
-Näköään oli hän jotenkin levollinen, mutta kulmakarvat olivat
-hyvin lähellä toisiansa, niin että hänen kyllä näki olevan hyvin
-suutuksissaan. "Mitäs sanot, Vilhelmiina", kysyi hän, "jos nyt heti
-menen kosimaan? Seurustellut olen kyllä hänen kanssansa, sen tunnustan,
-vaan en itseäni mihinkään sitoutunut; nyt on asia toisin." -- "Onko hän
-sinusta siis sopiva?" -- "Parempikin kuin vain sopiva, mutta naida en
-ollut vielä suinkaan päättänyt." -- "Entä nyt?" -- "Rouva Krause sanoo
-hänen olevan tuskissaan loruista. Hän on loukkautunut ja kärsii. Voinko
-minä sitä sietää?" -- "Oletko sen sitte nähnyt?" -- "En, vaan rouva
-Krause sanoi." -- "Hän valehtelee." -- "Vilhelmiina!" -- "Puolusta
-sinä vain heitä. Koko se perhe valehtelee; rouva, se kelvoton poika,
-isä... ei, hän ei, hän onkin vain yömyssy." -- "Ja Eriikkako myös?" --
-"Fritz, tee minulle mieliksi, älä käytä hänestä niin tuttua puhetapaa.
-Ajattelehan toki tulevaisuuttasi... Hänellä ei ole ropoakaan!"
-
-"Minä ansaitsen enemmän, kuin me yhteensä koskaan tarvitsemme." --
-"Fritz? ethän todella ajattele tuota... tuota..." -- "Ei sanaakaan
-enää, Vilhelmiina. Minä olen itsenäinen mies ja teen, mitä tahdon. Jää
-hyvästi!"
-
-Hän meni.
-
-Toisena päivänä odotin ilmoitusta eno Fritzin kihlauksesta, vaan sen
-sijaan kuulin, että se Eriikka oli yhtäkkiä lähtenyt kotiinsa. Kuka
-tästä pääsee hullua viisaammaksi? Jos kysyn eno Fritziltä, vastaa hän
-kylmästi hymyillen: "Anna ensin vaapukkasylttyä, sitte saat kuulla
-kaikki." -- Mutta ensi talvena panen minä toimeen seuranäytelmiä,
-ja silloin minä kyllä niin asettelen, että eno Fritz unhottaa tuon
-neitisen.
-
-Kuten sanottu, huolista ei pääse ennen häitä eikä jälkeenkään.
-
-
-
-
-Ensi pidot.
-
-
-Ihan luonnollista on, että nuori aviopari ensi hyväilyjen ja
-suutelujen jälkeen rupeaa hankkimaan seurapiiriä; että olisi jotakin
-vaihettelua olemuksen yksitoikkoisuudessa. Mitäpä varten olisikaan
-talossa uudet huonekalut, ruokapöytä koneineen, valkopohjaiset ja
-sinikirjaiset posliinit, hienot pöytäliinat, oikeat gotilaistuolit ja
-muut kaikki, ell'ei niitä saisi näyttää ihmisille? Eiväthän tohtori
-ja Emmi kuitenkaan voi yksin vieriskellä koko tusinalla tuoleilla,
-katsomattakaan sitä kohtaa, että ne ovat oikeat kidutuskoneet, jotka
-tuntee ristiluissaan vielä kolmen päivän kuluttuakin, kun niissä on
-niin jyrkät selkälaudat.
-
-Minä en suinkaan ole kerskaamiseen taipuvainen, mutta voinpa kuitenkin
-sanoa, että Emmi on saanut kasvatuksen, jota ei tarvitse hävetä.
-Koulussa oppi hän ihanteelliset asiat, niinkuin klassikot, kasviopit
-ja piirustukset, köyhän, leskeksi jääneet hallitusneuvoksettaren
-luona hienot käsityöt ja kotona käytölliset asiat; luullakseni niitä
-lihapalleroita, joita tekemään Emmi on kotona oppinut, ei tohtorin
-tarvitse sanoa sopimattomaksi ruoaksi. Minun Kaarleni syö niitä hyvin
-mielellään, ja tietysti pannaan niihin vähä leipää sekaan.
-
-Vierasten pitoon kuitenkin tarvitaan pitkä kokemus; sentähden minä
-katsoin olevani velvollinen auttamaan lastani neuvoilla ja työllä,
-sillä vaikka tohtori ei pidäkään lukua, mitä muut sanovat, niin
-minulle ei lainkaan sovellu, että perästä puhuttaisiin kemuja
-onnistumattomiksi. Siitä tulee häpeä aina äitin niskoille.
-
-Ensin oli ajateltava, ketä kaikkia piti kutsua. Me saimme
-kaksikolmatta, välttämättä kutsuttavaa, mutta se ei käynyt päinsä,
-koska oli vain kaksitoista tuolia, niin että täytyi jakaa. Tohtori
-sanoi jakavansa heidät vanhempiin ja nuorempiin ja alkavansa
-nuoremmista. Toisin sanoen merkitsi se: "Rakas anoppi, teille ei tällä
-kertaa keitetä."
-
-Minä vastasin sen verran hymyillen, kuin vielä saatoin: "Aivan niinkuin
-tahdotte; sitte meidän ei tarvitse pitää niin suurta puuhaa." -- Hän
-vastasi ei suinkaan tahtovansa kitsastella, kunnon illallinen piti
-oleman ilman ylellisyyttä, vaan ei rahtuistakaan yli varojen. --
-"Mitä sitte esimerkiksi?" kysyin minä. -- "Rapuja", sanoi hän, "ne
-ovat vielä oivallisia ja hyvin huokeita, kun enimmät ihmiset luulevat
-rapuajan loppuvan elokuussa." -- "Hyvä", sanoin minä, "huokeita rapuja
-siis. Ja mitä muuta?" -- "Hanhipaistia", arveli Emmi. -- "Hanhi on
-liian kallis eikä kuitenkaan riitä", sanoi tohtori, "vasikkapaisti
-on runsaampi, varsinkin jos laitetaan runsaasti kasteketta ja paljo
-perunoita sen kanssa", -- "Liian paljo perunoita ei ole sievää",
-uskalsin minä huomauttaa. -- "Kelle ne eivät ole kyllin sievää, hänen
-ei tarvitse niitä syödä", sanoi tohtori. -- "Entä jälkiruoka?" kysyin
-minä. -- "Jotakin puuroa riisijauhoista", määräsi tohtori, "se riittää
-paraiten." -- "Miksi ei yhtä hyvin ruisjauho-puuroa piimän kanssa?"
-sanoin, leikillä torjuen tohtorin esitystä. -- "Voipihan jokainen
-laittaa vaikka sitäkin, miten kukin tahtoo", sanoi hän. -- Ei, siinä
-talossa ei tahdota ymmärtää kenenkään sanoja.
-
-Kotona kysyi mieheni tämän valmistavan istunnon päätöstä. "Kaarle",
-sanoin minä, "hyvin säästäväisesti ne siellä rupeavat elämään, vaan
-riisijauho-liistarin minä kyllä vielä poistan. Ei minun tyttäreni saa
-itseään häväistä."
-
-Emmi, se viaton lapsi, oli ylen onnellinen ensimäisten pitojensa
-ajatuksesta ja tyytyi sentähden kaikkeen, mitä tohtori määräsi,
-sillä kun hänelle sanoin, että ainakin piti torttuja tarjottaman,
-vastasi hän jo keittäneensä niitä koetteeksi ja miehensä huomanneen
-ne erinomaisiksi, varsinkin kun suuren padan täysi tuli maksamaan
-vain kahdeksankymmentä penninkiä. -- "Oletko siihen lukuun munatkin
-ottanut?" -- Emmi sanoi torttujen tulevan hyviksi ilman munittakin. --
-Minulla ei siellä ollut enää mitään tekemistä.
-
-Hyvin huolissani minä sentähden odottelin tuota pitojen päivää. Kaarle,
-minä ja Betti olimme myöskin kutsutut; niin paljo säädyllisyyttä oli
-tohtorilla kuitenkin, ett'ei jättänyt vaimonsa omaisia syrjään. Lisäksi
-olivat he vielä kutsuneet Weigeltit, herra tohtori Paberin, asessori
-Lehmannin rouvineen, herra Kleinesin ja neiti Kulecken. Tuolitusina
-tuli tarkalleen täyteen.
-
-"Mitä ihmettä te Weigelteillä teette?" kysyin minä Emmiltä, kun
-iltapäivällä yhdessä katoimme pöytää. -- "Herra Weigelt on kyllä
-vähän ikävä", vastasi Emmi, "vaan Frans sanoo hänen pelaavan hyvästi
-skaattia." -- "Skaattiako?" huudahdin minä hämmästyen. -- "Niin juuri,
-heitä on nyt paraiksi kahteen pöytään." -- "Ja mitä naiset sitte
-tekevät, kun herrat eivät kuule eivätkä näe mitään muuta kuin tuota
-tyhmää peliänsä?" -- "Sentähden juuri kutsuttiin neiti Kulecke, hän saa
-lukea meille jotakin, sillä hänellä on merkillinen ääni." -- "On kuin
-korpraalilla", sanoin minä äreästi.
-
-Kello kahdeksan tulivat ensimäiset, se on: me Buchholzit olimme jo
-vähän aikaisemmin siellä, ottaaksemme hätätilassa vastaan vieraita.
-Kieltämättä oli asunto varsin loistava.
-
-Kaikki uutta ja siistiä, lehtikasvia ikkunoissa, kukkakori
-sohvapöydällä, lamput kirkkaat ja Emmi vähän arkana kuin nuori
-keijukainen odottelemassa vieraitansa.
-
-Weigeltit tulivat jotenkin kömpelösti juuri minuutilleen. Emmi tervehti
-Augustaa sydämmellisesti, ja herra Weigelt sanoi osaavansa pitää
-suuressa arvossa sitä onnea, että Augusta ja hänet oli kutsuttu.
-Tietysti oli hänellä nytkin semmoinen kaulaliina, kuin ei kukaan muu
-enää käytä. Sitte tuli neiti Kulecke ja selitti passo-äänellään, että
-asunto oli erinomaisen runollinen. Tohtori Paber, joka sitte tuli,
-lausui, kuten sivistynyt mies ainakin, muutamia kohteliaita sanoja
-minulle ja kehui minun merkillisesti nuorentuneen siitä asti, kun
-viimeksi olimme yhdessä.
-
-Asessori Lehmann, tohtorin paraimpia ystäviä, oli frakkiin pukeutunut,
-vaikka kaikilla muilla oli vain mustat nutut; siitä tohtori häntä
-vähän pilkkaili, niin että hän joutui vielä enemmin hämilleen, kuin jo
-tullessaan oli. Ei rouvakaan juuri suutansa avannut.
-
-Herra Kleines tuli viimeksi, kädessä heleänpunaiset hansikkaat, niin
-että olisi luullut hänen tulevan suoraa päätä verimakkaran teosta;
-mihin seurapiireihin hän nyt tuolla tavalla tahtoo vaikuttaa!
-
-"Kas niin", sanoin minä Emmille, "nyt panemme ravut kiehumaan,
-vieraathan jo ovat koossa. Pysy sinä vain vierasten luona..."
-
-"Ovatko ne kaikki ravut tuossa?" kysyin minä tytöltä kyökissä. "Ovat
-kyllä, rouva!" -- "Eivät ne riitä." -- "Onhan sitä paistiakin ja
-jäljistettä." -- "Missä on jälkiruoka?" -- "Tuolla kahverissa." -- Minä
-otin kynttilän ja menin kahveriin. Oikein, siinä oli kolmekin vatia
-puuroa. Minä maistoin: ei mitään voimaa eikä mehua: yhtä hyvin olisi
-voinut ikkunanruutua nuolaista. "No niin", ajattelin minä, "hänhän sen
-niin tahtoo."
-
-Päätäni pudistellen katsoessani noita puurovateja kuulin nurkasta
-rapinaa ja napsetta. "Mitäkähän siinä on?" ajattelin ja vein kynttilän
-lähemmäksi. Korista se ääni kuului. Ja mitä siinä oli, kun kantta
-kohotin? Rapuja ja mimmoisia jättiläisiä!
-
-"Täällähän on vielä rapuja!" huusin minä äreästi kyökkiin, "vaikka
-te sanoitte, ett'ei ollut enempää." -- "Antakaahan niiden olla,
-rouva, ne herra itse valitsi huomeiseksi, ja ne pitää keittää hänelle
-aamiaiseksi!" -- "Ensin pidetään huolta vieraista", vastasin minä ja
-yritin kaatamaan löytämiäni rapuja kattilaan, mutta se hävytön tyttö
-asettui hellan eteen ja torui: "Tähän minä en laske ketään, en, vaikka
-itse paholaisen anoppi tulisi!" -- "Sepähän nähdään", sanoin minä ja
-läksin Emmiä noutamaan. Tohtori se puhui tuon tytön suusta, sen minä
-huomasin liiankin hyvin; mutta sen puolen ei pitänyt pääsemän voitolle,
-Emmin tuli auttaa minua. Emmi tuli mielellään, kun minä häntä kutsuin
-ulos. "Lapseni", sanoin minä porstuaan päästyämme, "teidän piikanne
-minua vast'ikään hirveästi loukkasi; joko hän nyt polvillansa pyytää
-minulta anteeksi taikka lähden minä heti paikalla pois talostanne."
--- "No, mamma, mitä sitte on tapahtunut?" -- Minä kerroin kaikki. --
-"Sinähän sitte aloit." -- "Mitä? Rupeatko sinä puolustamaan tuota
-elukkaa?" -- "Ei hänessä vielä tähän asti ole ollut vähääkään moitteen
-sijaa." -- "Sinä erotat hänet heti paikalla." -- "Mahdotonta; hän
-on todellakin niin kelpo tyttö, me olemme ihan tyytyväiset häneen."
--- "Vai niin, sinä siis luovut ennen omasta äitistäsi kuin tuosta
-nenäkkäästä letukasta? Olkoon menneeksi!"
-
-Juuri silloin tuli ulos tohtori, jonka mielestä ravut liian kauan
-viipyivät. Eivätkä ne vielä edes olleet kattilassakaan. "Herra
-tohtori", sanoin minä ryhdikkäästi, "te ette suinkaan salli, että
-minua teidän talossanne loukataan." -- "En, tietysti en!" vastasi hän.
-"Tulkaa vain pois saliin. Ei kukaan ole teille tekevä vähintäkään
-pahaa." -- Luuliko hän leikin parantavan niitä haavoja, jotka tuo
-piian hirviö oli mieleeni iskenyt? Minä katsoin olevani velvollinen
-selittämään hänelle kaikki ihan tarkkaan, miten olin kuullut rapujen
-rapisevan, miten tuo hävytön piika tietysti oli valehdellut, miten
-minulla oli syytä pahastua, miten hän asettui hellan eteen ja miten
-raa'asti hän puhutteli minua. Ja mitä tohtori sanoi? "Se on vain
-ulkonaista, hyvä anoppiseni. Älkää olko tuommoinen nyt, vaan tulkaa
-pois vierashuoneesen." -- "En", sanoin minä, "joko piika menee
-taikka lähden minä!" -- Emmi oli ihan neuvoton, tohtori koetti häntä
-lohduttaa, ja kyökistä kuului, mitenkä se keitto-käärme rämisteli
-pannuja ja hellanrenkaita, niinkuin olisi siellä puoli tusinaa
-ihmissyöjiä, hurjistuneita raakalaisia pauhaamassa. "Tuosta kuulette,
-miten hän raivoaa", sanoin minä, "ja semmoista kärsitte te talossanne.
-Onpa tämä hyvä järjestys."
-
-Nyt tuli minun Kaarleni ulos katsomaan, mihin me kaikki jäimme. "Kello
-on jo lähellä yhdeksää", sanoi hän, "meillä on aika nälkä." -- Minä
-kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut, mitä piika oli sanonut, mitä
-Emmi sanoi, mitä tohtori sanoi ja mitä minä sanoin. -- Kaarle mietti
-vähäsen. "Vilhelmiina", sanoi hän sitte levollisesti, "älä turmele
-nuorilta ensi pitoja. Älä sekaudu heidän asioihinsa; tiedäthän, kun me
-olimme nuoret, ei silloin meilläkään käynyt kaikki täsmälleen, niinkuin
-sittemmin. Mehän olemme kaikki vain hyviä ystäviä ja katsomme vähemmin,
-miten täydellistä kaikki on, kuin, miten mielellään tarjotaan." --
-"Ja pannaan suurimmat ravut pois itseään varten toiseksi kerraksi",
-vastustin minä. -- "Vilhelmiina, me olemme täällä vieraina. Minä
-pyydän, ole nyt järkevä." -- Ja hän otti minua käsivarresta ja talutti
-vierasten seuraan. Emmi meni itse kyökkiin.
-
-Vierasten huoneessa oli hiljaista kuin hautajaisissa: yksin herra
-Kleinesin leikkeihinkin hymyiltiin vain kohteliaisuudesta. Kovasti ei
-kukaan muu nauranut kuin hän itse. Tietysti oli kaikilla aika nälkä,
-sillä semmoiset ihmiset kuin Weigeltit säästävät päivällistänsä, kun
-tietävät iltasilla saavansa jotakin. Niinpä kun Emmi tuli sanomaan,
-että illallinen oli valmis, tuntui se oikealta vapahdukselta.
-
-Tohtori talutti asessori Lehmannin rouvan, asessori rouva Weigeltin,
-herra Kleines minun Bettini, Kaarle Emmin, herra Weigelt neiti Kulecken
-ja tohtori Paber minut.
-
-Ne pari rapua saatiin pian syödyksi. Emmi söi yhden ja minä en yhtään,
-että edes vähänkin jäisi muille vieraille. Tohtori puolestaan söi kuin
-mies ja kiitteli niitä varsin suolaisiksi ja hyviksi.
-
-"Nämä ovat kaiketi ihan viimeiset tänä vuonna, Frans?" kysyi tohtori
-Paber, ottaessaan minun pyynnöstäni vielä yhden vadilta, jokahan oli
-tullut melkein tyhjänä pöydällekin. -- "No, hyvä Paber", vastasi
-tohtori, "niin paljoa tietysti ei enää ole kuin kesällä. Mutta niinpä
-ei myöskään tule syömään liiaksi, vaan voi syödä vielä muutakin, mitä
-jäljestä tulee."
-
-"Terveellisempää se on", todisti tohtori Paber. -- "Oh", sanoin minä,
-"onpa ihmisiä, jotka syövät pari- kolmekymmentä yhdeksi aamiaisekseen."
--- Sitä epäilivät sekä tohtori Paber että Emmin puoliso. -- Vaan minä
-tiesin, mitä tiesin. -- Aika teeskentelijä!
-
-Sitte tuli vasikkapaisti; Emmin olisi pitänyt sanoa hänelle, ett'ei
-se suinkaan riitä meille kaikille, kun se hänenkin himoruokaansa on.
-Parempi se kuitenkin oli, kuin minä odotin, kasteketta vain oli liian
-paljo ja heikkoa. Ja semmoista piikaa vielä suvaitaan talossa! Tohtori
-Paber esitti ensimäisen maljan, kun tohtori ensin oli tavan mukaan
-sanonut vieraitaan tervetulleiksi. Hän puhuu sangen hyvin, mutta eipä
-hänellä ollut tarkkaa selkoa asioista, sillä hän toivotti nuoreen
-taloon onnea ja rauhaa, nimi kuin tähänkin asti. Onnen toivotukseen
-minä kyllä yhdyin, sillä enhän minä mikään peto ole, mutta rauhaa, se
-sai sydämmeni raikkaasen ivanauruun. Vai rauha, kun on semmoinen velho
-piikana! Todellakin naurettavaa!
-
-Herra Kleines piti sitte runomitallisen puheen, josta jokainen sai oman
-osansa. Minusta hän lausui: "Anopeista aina vain on kiusaa, niihin emme
-lue rouva Vilhelmiinaa." Kaikki nauroivat sille, paitsi herra Weigelt
-ja minä. Weigelt oli nauramatta sentähden, että hänellä juuri oli suu
-täynnä perunoita, ja minua tuo sepustus loukkasi. Onko runous vain sitä
-varten olemassa, että saisi ihmisiä loukata? Tekikö Lessing koskaan
-sillä tavalla? Ei, hän oli suvaitsevainen! Jos herra Kleines olisi
-mennyt kyökkiin ja runoillut piialle, se minulle olisi ollut mieleen;
-piika kyllä olisi maksanut runoilupalkan, niin että olisi tuntunut.
-Mutta minä olin vaiti ja kärsin.
-
-Hyvin käsitettävästi minusta sellaisella mielellä ollessani
-riisijauho-laitos ei maistunut. Vaan herra Kleines söi sitä niinkuin
-oikea saksalainen runoilija, joka on päästänyt auki nälkävyönsä, kuten
-tohtori Paber sattuvasti huomautti, jonka miehekäs makuaisti myöskin
-vastusteli tuota limaista lasten ruokaa. -- "Tämä ruoka on maultaan
-niinkuin se tyhjä, josta maailma luotiin", sanoin minä. -- "Aivan
-samoin minäkin ajattelin", vastasi hän, "vaikk'en uskaltanut lausua
-ilmi." -- Yleensä täytyy minun sanoa, että tohtori Paber arvostelee
-hyvin ja on sangen sivistynyt, ja jos Betti häntä miellyttäisi,
-niin minä en suinkaan häntä estelemisillä karkoittaisi, vaikkapa en
-myöskään suorastaan kehoittaisi. Ken nyt vielä ei ollut kylläinen,
-voi käydä käsiksi voileipään ja juustoon, joka jo oli itsestään pois
-matelemaisillaan. Vaikka se juusto oli perin kiusallinen muiden
-haistimille, söi hän, tuo vävy-tohtori, sitä erinomaisella halulla.
-
-Niinkuin kaikella on loppunsa, niin päättyi nyt tämäkin ateria, paitsi
-jälkiruoka, jota olisi vielä riittänyt talonpoikaishäihin, joissa,
-kuten tietty, syödään kolme päivää.
-
-Illallisen jälkeen istuutuivat herrat pelipöytiin ja me naiset jäimme
-yksin. Asessorin rouva oli tällä välin sulanut ja kertoi nyt koko
-joukon varsin hauskoja juttuja ja osasi tehdä niin sieviä temppuja
-tulitikuilla, joita koetettiin turhaan arvaella, niin että meillä oli
-kyllin hauskaa.
-
-Herrat pelasivat innokkaasti ja joivat Pazenhofin olutta. Kun
-kaikkien tuopit tyhjenivät, pidettiin yhteinen täyttämis-väliaika,
-ett'ei liiaksi aikaa kuluisi hukkaan, kuten tohtori Paber sattuvasti
-huomautti. Semmoista väliaikaa käytti nyt hyväkseen neiti Kulecke,
-joka jo kauan oli kadehtinut sievää pikku asessorinrouvaa, ja rupesi
-herroillekin sanelemaan runoelmia.
-
-Hän asettui oveen molempien huoneiden välille ja alkoi; meiltä rupesi
-heti selkää karmimaan. Hän oli näet valinnut kappaleen, jossa jo
-ihan alussa nuori sotilas kaatuu ja sittemmin verissään yöllä tulee
-kummituksena morsiamensa luo ja sanoo, että jos hän vielä itkee verisiä
-kyyneleitä, niin hänen täytyy uida veressä arkussansa ja siihen
-auttamattomasti hukkua. Herra Kleines oli nopeasti vetänyt toiseen
-käteensä punaisen hansikkaan ja tarttui neiti Kulecken huomaamatta
-sillä verikädellään pihtipieleen, niin että Augusta Weigelt kalpeni
-kauhistuksesta, varsinkin kun neiti Kulecke osasi passo-äänellään
-matkia kummituksen ääntä liiankin luonnollisesti. Herrat osoittivat
-vilkasta hyväksymistä, vaikka ainoastaan hyvin lyhyeen, ja istuutuivat
-sitte jälleen pelaamaan.
-
-Pikku asessorinrouvan iloisuus oli kuitenkin kerrassaan haihtunut
-ja samoin meidän muidenkin, jos minä puolestani voin puhuakaan
-ilosta; niin että me kaikki olimme hyvillämme, kun peli viimeinkin
-päättyi. Tohtori oli voittanut ja antoi rahansa Emmille, kuten hän
-aina tekee, ja Emmi pisti ne säästölaatikkoon vastaisen varalle.
-Sillä se tohtori tietysti vain tahtoo lepyttää Emmiä siitä, että hän
-istuu skaatti-toveriensa luona sivu puolen yön. Jos minä olisin Emmin
-sijassa... vaan mitäpä minä rupean antamaan hyviä neuvoja, kun siinä
-talossa kuitenkin tahdotaan vain pyrkiä erilleen minusta.
-
-Kello kahden paikoilla läksimme me kaikki. Piika seisoi kynttilä
-kädessä ovella juomarahoja kokoamassa. Minä astuin ylevästi tuon
-kyökkihirviön ohitse, enkä edes katsahtanutkaan häneen. Kyllä hänen
-pitää kokeman, mitä merkitsee kapinoiminen äitiä vastaan, kun
-tyttärellä on ensimäiset pidot. Perästäpähän kuuluu!
-
-
-
-
-Eno Fritzin joulu.
-
-
-Te olette varmaankin ihmetelleet, miksi eno Fritz ei ollut tohtorin
-ensi pidoissa, vaikka he muuten ovat niin hyvät ystävät tuon
-kelvottoman skaatti-pelin tähden; mutta kyllä siihen oli omat syynsä,
-joiden tähden hän jäi ravuitta. Eno Fritz oli näet matkalla.
-
-Kauppiaan matkustaminen ei ole mitään ihmeellistä, varsinkaan silloin,
-kun joulu on tulossa, jolloin ostajille pitää levitellä uutta eteen.
-Berliinissä pitääkin nyt oleman kaikki siistiä ja sievää, ja sentähden
-kaikki, joilla suinkin on varaa, pitävät omaa arkkitehtia, jolta
-kysyvät neuvoa, ennenkuin mitään ostavat, ja joka katsoo joka asiaa
-mallikirjoistaan. Minä vain olen utelias tietämään, milloinkahan
-perheen-isät vetävät nutun sijasta yllensä rautahaarniskan, ollaksensa
-huonekalujen mukaiset. Ja mihinkä pitää kauppiaan paneman ne tavarat,
-joita ei tunnusteta sieviksi? Pois kaikki semmoiset ulkomaille, sinne,
-missä taideteollisuus vielä ei kukoista ja missä vielä tyydytään
-messinkisiin sylkilaatikkoihin. Eno Fritzin matka ei siis suinkaan
-ollut tavaton. Päinvastoin oli hänen ammatti-intonsa hyvinkin arvokas,
-sillä toimeliaisuus on paras keino tyhmyyksiä ja ajattelemattomuuksia
-vastaan. Vaan voipa pettyäkin.
-
-Minä jo luulin sen Eriikka-asian kerrassaan unhottuneen. Krausen
-rouva kyllä tahtoi väkisin kihlata eno Fritzin ja oman serkkunsa,
-vaan kun hän ojensi heitä vastaan naimisuhkan, palasi Eriikka hyvin
-loukkautuneena kotiinsa, josta teosta minä häntä suuresti kunnioitin.
-Eno Fritz näytti myöskin siihen tyytyvän, sillä ei hän ainakaan
-osoittanut tyytymättömyyttä. Vaan eipä asia siihen päättynyt, kuten
-kohta sain kokea.
-
-Palattuaan oli näet eno Fritz aivan kuin muuttunut, niin että Kaarle
-luuli hänen kärsineen suuria tappioita. Vaan hän oli päinvastoin saanut
-kokoon kaikki saamisensa ja sitä paitsi vielä melkoisia tilauksia.
-Mitenkä sitte oli selitettävä hänen allapäisyytensä? "Kaarle", sanoin
-minä miehelleni, "saatpahan nähdä, ett'ei siihen ole mikään muu
-syynä kuin rakkaus. Kyselehän häneltä vähitellen, missä kaikkialla
-hän on käynyt; muusta minä kyllä pidän huolen." -- Kaarle vastasi
-ei sekautuvansa toisten yksityisasioihin, johon minä en voinut olla
-vastaamatta, että on jokaisen velvollisuus pitää huolta lähimäisensä
-menestyksestä. Vaan hän arveli eno Fritzin heti käyvän juroksi, kun
-vain huomaisi, että häneltä tahdottiin urkkia jotakin. Se minun
-täytyi valitettavasti tunnustaa todeksi. Mutta minulle johtui viisas
-ajatus mieleen. "Mene vain tervehtimään Krausen rouvaa", sanoin minä
-itsekseni, "niin voit samalla ottaa yllesi uuden talvipalttosi. Se
-häntä suututtaa, ja kun hänelle kerran kateus nousee päähän, niin
-puristaa hän itsestään kaiken pahuuden kaikkien tiedoksi. Tapahtunut
-on jotakin eikä suinkaan mitään hyvää. Jos hän sen tietää, tulee se
-minullekin ilmi."
-
-Siispä minä Krauseen, vaikka minussa ei olekaan suurta suosiota häntä
-kohtaan. Alussa hän ei ollut tietävinään mitään, vaan minä johdin
-puheen vähitellen eno-Fritziin, että hänen kauppansa erinomaisesti
-kukoistaa ja että hänen täytyy jo ajatella naimistakin. Eikä se
-tuotakaan hänelle mitään vaikeuksia, kyllä hänet otetaan hyvillä
-mielin vastaan missä hyvänsä. -- "Tokkohan?" sanoi hän. "Onpa
-kuitenkin perheitä, jotka toisin ajattelevat." -- Minä sanoin hänen
-siis tietävän enemmän kuin minä. -- Hän myönsikin tietävänsä enemmän,
-vaikk'ei muka näyttänytkään rukkasia, jotka eno Fritz oli matkallaan
-saanut. -- "Te varsin erehdytte, hyvä ystävä", vastasin minä. -- "Enpä
-suinkaan; kysykää vain häneltä itseltään, mitä Eriikan vanhemmat ja
-sukulaiset hänestä ajattelevat. Olipa oikea onni, ett'ei tyttö tehnyt
-ajattelematonta tekoa, kun oli täällä käymässä." -- Minä sanoin, ett'ei
-eno Fritz koskaan ole aikonut kosia tuota vähäpätöistä tyttöä. -- "Mitä
-hänellä sitte oli tekemistä Lingenissä?" vastasi hän riemuiten. --
-"Hänellä on kauppa-asioita kaikkialla", sanoin minä. -- Nyt minä tiesin
-kylliksi ja läksin heti pois, mutta Krausen rouvaa en kutsunut käymään
-meillä.
-
-Seuraavana sunnuntaina oli eno Fritz meillä päivällisellä. Kun
-Kaarle meni pois hiukan nukahtamaan ja Betti läksi joulutöinensä
-poliisluutnantin tyttären luo, jäimme me Fritzin kanssa kahden kesken.
-Hän ei kuitenkaan alottanut eikä minun tietysti sopinut alkaa. Hän
-luki sanomalehtiä ja minä olin katselevinani ulos ikkunasta ja kellon
-raksutus oli ainoana äänenä. Vaan kun huomasin hänen jo rupeavan
-toiseen kertaan lukemaan ilmoituksia, en minä enää jaksanut kärsiä
-vait'oloa. "Sanopas Fritz", alotin minä, "mikä sinulla oikeastaan on?
-Tiedäthän, että minulle saat uskoa kaikki tyyni. Mitä apua tuommoisesta
-jöröttämisestä on?" -- "Minä olen surumielellä", vastasi hän, "vaan
-kyllä se pian haihtuu." -- "Mitä sinulla on surua? Olet vaiti! Mitä
-sinulle on Lingenissä tapahtunut?" -- Hän hypähti. "Mitä sinä tiedät
-Lingenistä?" kysyi hän kiivaasti. -- "En muuta kuin mitä Krausen rouva
-kertoi." -- "Se vanha kielikello!" -- "Sen kyllä tiedän. Mutta mitenkä
-hän tuli sanoneeksi, että sinulle oli hyvin huonosti käynyt Lingenissä?"
-
-Eno Fritz käveli vähän aikaa rajusti pitkin lattiaa ja seisattui sitte
-äkisti minun eteeni. "Jospa hän onkin puhunut totta?" kysyi hän. --
-"Sitä minä en osaa käsittää", vastasin.
-
-"Sentähden, ett'et tiedä, mitä nahjuksia maaseutulaiset ovat", vastasi
-hän. Ja sitte hän tunnusti kaikki järkevästi ja hyvässä järjestyksessä.
-Hän oli jo liian kauan nieleksinyt harmiansa, niin että puhuminen teki
-hänelle hyvää.
-
-Hänen oli ollut mahdoton unhottaa Eriikkaa; sentähden oli hän lähtenyt
-Lingeniin näyttämään itseään vanhemmille ja päättämään kihlausta. Hänet
-oli tietysti otettu hyvin ystävällisesti vastaan, sillä kun nuori mies
-tulee vento vieraasen perheesen, jossa on naima-ikäinen tytär, niin
-tietää heti jokainen, miksi. Mutta kauppa-asioita hän vain oli ollut
-ajavinaan ja pyytänyt ukkoa ravintolaan päivälliselle. Tapansa mukaan
-oli eno Fritz lausunut ajatuksensa ruoasta ja varsinkin moittinut
-viinejä, ja sen johdosta oli ukko kysynyt, ett'eikö hän ollut jotenkin
-lellitelty. Hän ei ollut siihen myöntynyt, vaan sanonut kuitenkin
-tahtovansa päivällisen kanssa lasisen kunnon viiniä. Vanhus oli siitä
-tullut jotenkin äänettömäksi ja katsonut aina vähän syrjästä päin.
-
-"Tietysti hän ei voinut kärsiä sinun kehumisiasi", huomautin minä.
--- "Mahdollista kyllä, vaan sittekin hän kutsui minua heille
-illalliselle. Väliajalla minä etsin sen ravintolan, jossa oli parasta
-olutta, sillä mitäpä minä osasin muuta tehdä siinä kylärähjässä?" --
-"Ja olit vähän iloinen mennessäsi illalliselle." -- "Vieläpä mitä.
-Ainaiset olutvieraat viereisessä pöydässä kertoivat sukkeluuksia,
-jotka jo vanhuudesta kiilsivät, niin että minä pakenin. Sentähden
-minä ehdin vierailemaan ehkä aikaisemmin, kuin olisi tarvinnut. Juuri
-taloon astuessani kuului sisältä aika meteli." -- "Mikä siellä sitte
-oli hätänä?" -- "Eriikan nuorempien sisarien olisi pitänyt juoda
-matoryynejä, siitä ne ulvoivat. Siellä on vielä koko sarja lapsia.
-Pikku kaupungeissa näyttävät ristiäiset olevan suurimpana huvituksena.
-Isoäiti siellä myöskin oli ja hän seisoi lusikka kädessä lasten edessä,
-sysien heitä, kun eivät tahtoneet juoda. Minä aioin juuri peräytyä,
-vaan silloin tuli isävanhus ja pyysi minua kävelemään, kun naiset eivät
-vielä olleet valmiit ottamaan vastaan minua. Niinpä me marssiskelemaan
-kaupunkia. Luonnonkauneutta siellä täällä, joita paikkoja ainoastaan
-sikäläiset voivat tajuta. Käveltyämme hetkisen, kysyin minä, eikö
-ravintola jo ollut lähellä. Tiedäthän Wilhelmiina, kuivia kävelyjä minä
-en kärsi. Tien kummassakin päässä pitää aina olla oluvela, muuten minä
-vähän huolin luonnossa juoksentelemisesta." -- "Ja mitä hän vastasi?"
--- "Ei mitään." -- "Ja millaista sitte iltasilla oli?" -- "Ikävää!
-Yksi pullo viiniä oli pöydällä. Siitä joimme isä, minä ja isoäiti,
-joka vielä sokuria hämmensi sekaan." -- "Ja millainen oli Eriikka?"
--- "Viehättävä! vaan hän ei tiennyt, pitikö hänen puhua vai ei." --
-"Ja mistä te puhuitte?" -- "Että Berliini on perin turmeltunut, kuten
-sanomista näkee. Isoäiti arveli täällä kaiketi joka päivä surmattavan
-ihmisiä kaduilla eikä enää vähääkään olevan uskollisuutta eikä
-uskoa. Hän kiitti Jumalaa, ett'ei vielä ollut koskaan joutunut tähän
-synninpesään. Täällähän muka jokainen saa vahinkoa sielullensa." --
-"Sinä et tietysti sitä kärsinyt." -- "Minä sanoin, että neiti Eriikka
-sen kyllä paremmin tunsi." -- "Kyllä, pilkkasi isoäiti, kyllä hän
-tuntee! Hän kertoi käynnistänsä naamushuveissa. Me tunnemme Berliinin
-paremmin, kuin luulettekaan; me olemme siistiä ja kohtuullista väkeä,
-ja kunnioitamme hyvin suuresti berliiniläisiä. Niin kylläkin. Siellähän
-on niin epäterveellistäkin, että maistraatin täytyy ottaa ihmisten
-lapsia hoitoonsa, kun vanhemmat eivät niistä pidä huolta. Sitä ei
-meillä tarvita, me kyllä pidämme huolen tarpeista aikanansa, niin
-että saavat, mitä milloinkin ovat vajaalla. -- Sen olin omin silmin
-nähnyt; matoryynien paljas muistokin jo teki minut kipeäksi. Sentähden
-minä poistuin hyvissä ajoin ja otin ravintolassa virkistysryypyn,
-päästäkseni erilleni niistä kaikista pikkukaupunkimaisista
-typeryyksistä."
-
-"Fritz, mikäli minä ymmärrän, oli isoäiti vastaan." -- "Kaikki
-yhdessä", sanoi hän. "Kun minä seuraavana päivänä isältä kysyin,
-tahtoiko hän antaa minulle tyttärensä, sanoi hän olevansa pahoillaan,
-kun kaikesta siitä päättäen, mitä oli minusta kuullut Lingenissä,
-ei luullut minun voivan tehdä hänen lastansa onnelliseksi, koska
-minä kuitenkin olin pitävä hyviä päiviä ja ravintolaa parempana kuin
-hiljaista kotielämää. Se aasi!"
-
-Minä olin vaiti, ett'en olisi tullut armottomasti kylvämään suolaa ja
-pippuria hänen uudestaan auenneihin haavoihinsa. Vähän ajan perästä
-sanoin minä: "Fritz, ne ihmiset eivät tunne Berliinin tapoja, kun
-sanomalehdet aina vain kirjoittavat kurjuutta ja harvoin hyvää ja
-kiitettävää, mutta jos olisit ollut järkevä, niin olisit vähemmän
-janoa hankkinut itsellesi." -- "Eihän se maksa vaivaa puhuakaan." --
-"Niille, jotka eivät koskaan juo, oli siinä liiaksikin. Vaan mistä se
-tulee? Noista teidän soutu- ja keilaklubeistanne." -- "Vilhelmiina,
-minä pyydän sinua olemaan puhumatta asioista, joita et ollenkaan
-ymmärrä." -- "Olkoon menneeksi", vastasin minä, "nyt olet kiihtynyt...
-mutta ethän voi eittää, että juuri keilapallolla on monikin onnellisuus
-jyristetty pois maailmasta." -- "Jos maailmassa vain olisi pelkkiä
-raukkoja, niin olisit ihan oikeassa", sanoi hän pilkallisesti. --
-"Puhuitko Eriikan kanssa?" -- "Hän on samanlainen kuin muutkin. Hän
-pelkää isoäitiä. Kenties mitä kaikkea hän on tytölle uskotellut." --
-"Ja onko nyt kaikki toivosi lopussa?" -- "Siltä näyttää." -- "Ehkäpä
-oli suurikin onni, että niin kävi." -- "Vai onni? Sinä et aavista,
-miten minä sitä tyttöä rakastin. Nyt minä en koskaan nai." -- "Lorua,
-kyllä sinä pian kyllästyt istumaan oluveloissa ja hämmentelemään
-sinappipulloa, kunnes toiset tulevat alkamaan skaatti-peliänne.
-Muista se minun sanakseni." -- "Sinä puhut, niinkuin ymmärrät", sanoi
-hän; "vaikka minä olenkin kastettu Spreen vedellä, niin en minä ole
-yksistään siitä mieheksi kasvanut." -- Ja niin sanoen hän meni.
-
-Hyvin hän kuitenkin säälitti minua. Hän ei enää ollut sama iloinen
-eno Fritz kuin ennen; kovasti se asia oli koskenut häneen. Ja minua
-pahoitti myöskin, että Krausen rouva oli oikeassa. Mutta soutu ja
-keilapeli ne kuitenkin ovat olleet syynä. Kun ajattelee, minkä hirveän
-ruokahalun ne nuorukaiset saavat soutelemisistaan, jota heidän sitte
-täytyy koettaa sammuttaa, jos tahtovat riittävissä voimissa pysyä, niin
-mitäpä siitä muuta voisi seurata. Ravintolan pitäjän täytyy kantaa
-heille niin runsaasti ruokaa, ett'ei se kaikki mahdukaan yhdelle
-ruokalistalle, ja ett'ei isännälle tulisi vahinkoa, katsovat he
-olevansa velvolliset juomaan kalleita viinejä. Ja niin he juovatkin,
-sillä he ovat tunnon miehiä. Vaan sitä eivät isoäitit tiedä; en minä
-ainakaan ole nähnyt yhtään isoäitiä soutua harjoittamassa.
-
-Eno Fritz on jo monesti vienyt meidät päivälliselle ruokapaikkaansa;
-enkä minä voi muuta sanoa, kuin että ne poikamiehet elävät hyvin
-siivosti. He ovat käytökseltään sivistyneet, ihan toisenlaiset kuin
-entiset venemiehet, jotka käyttivät puheessaan kaikenlaisia raakoja
-sanoja; mutta vahvasti he syövät ja tuntevat tarkkaan viinilistan. Ja
-tuo viinin ystävyys se oli turmioksi eno Fritzille sulhasmatkallaan.
-Vaan jos Fritzin ystävä King olisi ollut hänen sijassaan, niin olisivat
-he saaneet vielä enemmin kummastella, sillä Fritz on oikeastaan vain
-suosija, jota vastoin King kuuluu unissaankin soutavan ja sentähden
-heräävän janosta jo kello kuusi aamusilla. Se poika olisi tämän
-isoäitin pitänyt oppia tuntemaan... sen minä olisin hänelle suonut!
-
-Hyvin minua harmittivat nuo eno Fritzin rukkaset, sillä ennemmin
-Eriikka kuin ei ketään. Aivan samaa ajatteli Kaarlekin, joka myöskin
-olisi mielellään suonut eno Fritzin jo joutuvan naisväen valtaan, sillä
-kunnon mieheni on vuosien kuluessa oppinut minun sivullani pitämään
-kotionnea arvossa.
-
-Minä olin jo nähnyt monta joulua ja joka kerran iloinnut sen
-lähestymisestä, vaan nyt minä en sitä kovinkaan ikävöinyt. Mutta vähäpä
-on apua almanakkaa vastaan taistelemisesta. Niinpä oli jo viimein
-aatto-ilta. Me emme olleet läheskään niin tyytyväiset kuin aina ennen,
-sillä entinen iloinen eno Fritz missä lienee ollutkaan. Jokainenhan
-hänestä huomasi, että hänen täytyi koettaa väkisin iloita, ja se tuntui
-raskaalta sekä minusta että Kaarlesta. Emmi ja tohtori, jotka tietysti
-myöskin olivat meillä, eivät huolineet muista kuin toinen toisestaan;
-tohtori näyttää olevan vielä rakastuneempi kuin sulhasena, ainakin
-ulkonaisesti; Emmi puolestaan ei huomaa muita olevan olemassakaan
-kuin hänet. Betti oli varmaankin huomannut eno Fritzillä olevan
-sydämmen surua, sillä hän koetti olla niin ystävällinen hänelle kuin
-mahdollista, vaikka se ei muuten ole hänellä tapana, hän kun on tullut
-yhä umpimielisemmäksi ja harvapuheisemmaksi. Vaan minä näin, miten
-Bettin silmä kostui, kun eno Fritz häntä niukasti kiitti. Eihän se
-tyttö parkakaan ole onnellinen.
-
-Minä siis sydämmessäni toivoin iltaa niin pian kuin mahdollista
-loppumaan ja käskin sentähden pian jouduttamaan illallista.
-
-Ennenkuin kala ehti kiehua, toi postiljooni eno Fritzille kirjeen.
-Nähtyään postileiman alkoi hän vavista ja katsoa tuijottaa kirjettä.
-Sitte riensi hän toiseen huoneesen sitä avaamaan; minä yritin menemään
-jäljestä, mutta Kaarle otti minua kiinni nutusta. Vasta kotvasen
-kuluttua päästi hän minut irti ja minä menin eno Fritzin luo. Hän istui
-tuolilla pöydän luona, kädessä pikku kimppu, jota lamppu valasi koko
-terältään. Kanervan oksia!
-
-Minä astuin hiljaa hänen luoksensa ja laskin hellästi käteni hänen
-olkapäälleen. Silloin hän puhkesi itkuun.
-
-Sitä minä en huolinut estää, sillä minä näin, miten hänen rintansa
-kohoili ja miten vahva mies turhaan taisteli heikkoa sydäntänsä
-vastaan. "Sisko", sanoi hän sitte, hymyn kirkas heijastus kasvoillansa,
-"sisko, vastoin isoäitin tahtoakin!"
-
-Ja sitte hän oli entinen, iloinen eno Fritz. -- Hyvää ja iloista joulua!
-
-
-
-
-Kotoista taidetta.
-
-
-Me olimme käyneet huonekalu-näyttelyssä, joka oli sijoitettu entisen
-terveysnäyttelyn lasipalatsiin, ja kun muutamien erittäin vahvojen
-kalujen hinta oli todellakin ihmeteltävän huokea, ostimme me kaapin,
-saadaksemme viimeinkin porstuastamme pois vanhan vaatekaapin. Siitähän
-ei tahtonut koskaan saada auki alalaatikkoja, milloin olisi kiireellä
-pitänyt jotakin ottaa, ja oli siinä jo runsaasti koitakin. Kaarle oli
-uuteen kaappiin hyvin tyytyväinen, sillä siinä on keskellä väliseinä,
-niin että hän saa oman puolensa aivan itsekseen eikä hänen enää
-tarvitse murista, että hänen tavaransa aina työnnetään ta'immaisiin
-nauloihin, joista hänelle joka kerran sattuu se vaate, jota hän ei
-tahdo.
-
-Vaan kun sen uuden kaapin asetimme paikoilleen, huomasimmekin sen
-vanhaa pienemmäksi. Se siis ei kokonaan peittänyt seinää, joka kaapin
-kohdalta ei ollut paperoitu; sillä muistan vielä varsin hyvästi,
-mitenkä me silloin otimme jäännöksen, jonka saimme seinäpaperi-kaupasta
-melkoista huokeammalla, eikä se oikein riittänyt. Samanlaista ei saatu
-mistään, niin että seinä jäi kaapin takaa luonnolliseen kuntoonsa,
-siniseksi vain maalattuna. Sitähän ei kuitenkaan sieltä näkynyt.
-
-"Nyt täytyy hankkia koko porstuaan uudet paperit tuon kaapin
-tähden", sanoi Kaarle, "niin mitä voittoa meille sitte jää kaupasta,
-Vilhelmiina?" -- --
-
-"Olehan huoletta", vastasin minä, "saat nähdä, miten hyvin me sen
-kohdan osaamme korjata."
-
-Hän läksi päätään pudistellen, mutta ei koettanut vastustella
-halveksivilla sanoilla.
-
-Tuolla "me"-sanalla minä en tarkoittanut ainoastaan itseäni, vaan
-Bettiä ja minua yhdessä, sillä ilman hänen apuaan minulla ei ollut
-kykyä panna aikomustani toimeen.
-
-Betti on näet ruvennut maalailemaan, kun opetusammatti häntä ei
-lainkaan miellyttänyt eikä hän myöskään huoli olla ilman vakavaa
-työtä. Mitäpä hän rupeaisi suorittamaan tieteellistä tutkintoa,
-osatakseen vain pitää lapset puhtaina ja neuvoa heille kirjaimia? Eno
-Fritz vahvisti hänen päätöstänsä, sanoen lapsia kovin hirmuisiksi
-eikä heillä olevan muuta työnä kuin parkumisen ja makaamisen, joista
-viimeinmainittu kohta oli perheen ilona, vaan minä sanoin: "Kyllä sinä
-vasta puhut vielä ihan toista kieltä, poika parka." Siihen hän vastasi:
-"Tosin minä olen jotenkin karaistunut yhdistyksemme runoilijain
-lörpötyksistä, vaan sylilasten konserttiin minä en koskaan totu, taikka
-pitäisi minun hankkia itselleni gummi-korvat."
-
-Minä vastasin: "Lapsilla on enkelin ääni, vaikka tosin ainoastaan
-omilla lapsilla. Teidän lauluyhdistyksenne ei kaiketi saane paljon
-parempaa aikaan. Ihme vain, että naapurit kärsivät semmoista." -- "Ne
-siitä vielä maksavatkin. Eiväthän ne tietäisi edes, minkä näköinen
-hiirikään on, ell'eivät yhtä semmoista säilyttäisi lasikaapissa."
-
-Bettillä on aina ollut taipumusta maalaukseen. Jo pikku lapsena
-leikkeli hän kuvat irti muotilehdistä ja maalaeli ne varsin koreiksi
-ja liimasi kirjoitusvihkoonsa. Sitä paitsi on nyt naisten kesken
-maalaaminen niin suosittuna, että suurimmat taiteilijat antavat
-tuntiopetusta. Ja mitä nykyään maksetaan maalaamisesta! Menzel on
-äskettäin saanut yhdestä ainoasta kuvasta toista sataa tuhatta markkaa,
-ja kuten Betti sanoo, ei hän ole edes käyttänyt kalleimpia värejäkään.
-Semmoisia vaatimuksia meillä tietysti ei olisi, vaikka kulungithan me
-sentään tahtoisimme takaisin saada.
-
-Tosin Betti on vasta alussa, maalailee puukapineita, niin että minä en
-tiedä sanoa muuta kuin että hän on hyvin ahkera. Kolme vaateharjaa on
-hän jo maalannut, yhden minulle, toisen papalleen ja kolmannen tohtori
-Wrenzchenille, kaikki erilaisilla kukilla koristaen; luulisipa ne ihan
-puodista ostetuiksi, niin taiteellisilta ne näyttävät. Jospa vain
-lakkaaminen sitte ei tulisi niin kalliiksi. Betti kyllä koetti sitäkin
-ensin itse, vaan se ei oikein onnistunut, oikeata kiiltoa ei syntynyt.
-Pienemmät kapineet, niinkuin pikku lautaset, taskukirjat, rasiat ja
-arkkuset ovat hyvin sopivat lahjoitella; tuttavain ja ystäväin syntymä-
-ja nimipäiviä on yllin kyllä, niin että niistä kyllä helposti pääsee.
-
-Minä siis sanoin Bettille: "Tyttöseni, nyt voit näyttää taitoasi, me
-oikein hämmästytämme isääsi. Tuohon, josta paperi uuden kaapin vierestä
-puuttuu, maalaat sinä aivan samanlaiset kuvat kuin muussa paperissa.
-Isää se aika lailla kummastuttaa, kun ei huomaa erotusta vanhasta,
-ennenkuin perin tarkkaan katsoessa!"
-
-Betti tosin arveli sitä liian vaikeaksi, kun ei vielä ollut
-harjoitellut yhtään seinämaalausta, vaan vasta myöhemmin joutuu
-Gussovin kouluun, kun ensin saa puukalut ja maisemakuvat käsistänsä,
-joita sangen tunnollisesti opetetaan taiteilijanaisten yhdistyksessä,
-mutta tahtoi hän kuitenkin koettaa.
-
-Minä jo iloitsin edeltäpäin ja aioin kysyä Kaarlelta: "No, mitäs tästä
-sanot? Eikä maksa juuri mitään. Kotoisella taiteella tehtyä kaikki."
-
-Me otimme pari vanhaa posliiniastiaa ja läksimme väriä noutamaan.
-Helppo ei ollut löytää oikeita numeroita, vaan minä riensin takaisin,
-repäsin palasen paperia vanhan kaapin sijalta ja toin sen maalikauppaan
-nuorelle myöjälle. Siitä osasi nuorukainen heti arvata oikeat värit
-ja seoitti ne aivan luonnollisesti. Sen nähtyään sai Betti kiihkeän
-maalaamishalun, jostahan oikea taipumus tunnetaankin. Nuorukainen
-valitsi vielä pensselit, suuremman pohjavärille ja useampia pienempiä.
-Jo samana iltana piirusti Betti kaavan ja seuraavana aamuna Kaarlen
-mentyä konttoriinsa ryhdyimme työhön, se on: Betti otti osakseen
-taiteellisen puolen ja minä istuin katsellen ja hyvillä neuvoilla
-autellen. Vaan kun hän sanoi ei osaavansa mitään, jos minä katselin
-hänen käsiinsä, menin minä kyökkiin, ja kun juuri oli keitettävä
-päivälliseksi kiiskisoppaa, jota Kaarle hyvin mielellään syö, jos
-kalat vain tarkkaan suomustetaan ja keittoon pannaan vähän sipulia ja
-persiljan juuria, niin oli minulla siellä kylliksi työtä, varsinkin kun
-piiat ovat haluttomat siihen ja sentähden aina valehtelevat, ett'ei
-niitä ole torilla.
-
-Vaan ennenkuin sain viimeiset kiiskit siivotuksi, ajoi äkillinen
-taiteenharrastus minut katsomaan, miten pitkälle Betti oli päässyt
-seinän maalaamisessa. Eipä hän siellä suinkaan ollut iloisimmalla
-mielellä, sillä kun minä tulin porstuaan, kysyi hän äreästi: "Mitä
-sinulla on täällä tekemistä?" -- Minä huomasin heti, että jokin asia
-oli hänelle vastoin tahtoa, sillä kun hän sillä äänellä puhuu, ei
-hänellä ole halua hellyyteen. Sentähden minä kysyin niin ystävällisesti
-kuin mahdollista: "No, joko se nyt on tehty?"
-
-Betti laskeutui alas rapuilta, joilla oli seisonut panemassa kaavaa
-ylös, ja katseli työtänsä vähän matkan päästä.
-
-"Tuleeko tämä sinusta hyväksi tällä tavalla?" kysyi hän.
-
-Mitä minun nyt oli vastaaminen? Jos olisin sanonut "ei", niin olisi
-Betti kyllä kyennyt viskaamaan pensselin nurkkaan ja ärähtämään: tuossa
-on sutisi, maalaa itse! Jos sitä vastoin olisin sanonut "tulee", niin
-olisi maalaus jäänyt semmoiseksi ja Kaarlella ollut moitteen aihetta,
-sillä jotakin oli hullusti siinä, mitä hän oli maalannut.
-
-Katseltuani maalausta eri paikoista ja tarkan taiteentuntijan tavalla,
-sanoin viimein: "Betti, kaava on varsin samankaltainen, mutta väri
-minusta ei näytä oikein soveltuvan. Eikö se sinustakin tunnu parin
-numeron vertaa kirkkaammalta?"
-
-"Se on liian kirkas", sanoi Betti, "mutta mitenkä se olisi mahdollista,
-kun maalinkauppias tarkkaan seoitti entisen mukaan? Olisikohan vika
-valossa? Tiedäthän, mamma, miten taiteilijat aina valittavat valon
-turmelevan heidän paraat maalauksensa?"
-
-Minä olin jo myöntämäisilläni sen mahdollisuuden, kun hyvin
-vastenmielinen ajatus kasvoi mielessäni. Ja niinkuin minä ajattelin,
-niin se oli ollutkin. Minä näet olin ottanut tapetinpalasen semmoisesta
-paikasta, jossa se oli ollut koko ajan vanhan kaapin peitossa ja
-säilyttänyt alkuperäisen kirkkautensa.
-
-"Niin, mamma", sanoi Betti vähän äreänä tuosta keksinnöstä, "kun sinä
-et kuitenkaan ymmärrä niin mitään maalauksesta, niin miksi sitte
-sekaudut siihen?"
-
-"Ohoh", vastasin minä, "sitä sinun ei sovi sanoa minulle, joka olen
-käynyt Vatikaanin kymmenen kerrosta läpi ja nähnyt oikeat Raffaelin
-taulut sekä kaikki muut öljymaalarit lisäksi!"
-
-"Mamma", vastusti Betti, "tässä ei ole apua koko Vatikaanista, vaan
-minun pitää lähteä seoituttamaan uudet värit."
-
-Hän repäsi palasen tummennutta paperia seinästä ja läksi kiireen
-kaupassa, koska vielä tahtoi ennen päivällistä saada työnsä valmiiksi;
-minä sill'aikaa ajattelin omiani. Sen verran oli minulle nyt selvinnyt,
-ett'ei taide ole suinkaan helppoa, vaan tarvitaan siihen hyvä joukko
-neroakin.
-
-Palattuaan sanoi Betti: "Mamma, sillä tavalla, kuin me molemmat
-ajattelimme, ei maalaus käy. Ensin pitää maalata pohjaväri, ja kun se
-kuivaa, maalataan sille kuvat."
-
-"Mistä sinä sen tiedät?"
-
-"Se maalikaupan nuorukainen neuvoi minua; hän on itse ollut ennen
-akatemiassa."
-
-"Onko hän myöskin ollut Gussovin koulussa, tietääkseen kaikki niin
-tarkkaan?"
-
-"Sitä minä en kysynyt, mutta hän sanoi maalien myömistä paljon
-tuotteliaammaksi kuin itse taidetta."
-
-"Sitä hän sinulle vain uskotteli, puolustaakseen jollakin tavalla
-itseään. Ajattelehan, miten paljo öljyväriä ja lattialakkaa Menzelin
-olisi pitänyt myödä, ennenkuin olisi saanut kokoon toista sataa tuhatta
-markkaa. Kyllä hänen olisi täytynyt seisoa puodissa yöt päivät. Ei,
-eipä niihin ihmisiin voi niin vain luottaa, pitää osata arvata heidän
-ajatuksensa."
-
-Meidän sillä lailla puhellessamme oli Betti jo sen osan seinästä
-pannut suurella pensselillä pohjamaaliin. Kun pensseliin vielä jäi
-väriä, menin minä kyökkiin ja koetin puulaatikon kylkeen, millaista se
-maalaaminen oli; eikä se ollut ollenkaan vaikeaa. "Täst'edes me emme
-enää tarvitse koskaan maalaria", huusin minä Bettille, "me maalaamme
-itse kaikki ja säästämme siten hyvät rahat!"
-
-Kun Kaarle tuli päivälliselle, ei tuota aljettua maalausta tietysti
-käynyt salata häneltä, se kun oli juuri kuivamassa. Hän katseli sitä,
-pudisti päätänsä ja sanoi: "Vilhelmiina, pelkäänpä, että siitä aina
-huomaa erotuksen. Jättäkää maalaaminen sikseen ja ennemmin paperoitkaa
-porstua!"
-
-"Vai rupeaisimme me sillä tavalla tuhlaamaan rahaa!" vastasin minä,
-"eihän toki, Kaarle. Eikä tuo muuten ole taiteen edistämistä, jos sitä
-ajattelemattomasti heti alussa moititaan. Odotahan ja arvostele sitte.
-Huomenna saat jo nähdä aivan toista." -- Toista hän näkikin, mutta ihan
-päinvastaista, kuin olin odotellut.
-
-Missä lienee vika ollutkaan, en tiedä, vaan kun Betti seuraavana
-päivänä rupesi kuvia maalaamaan, tuli seinä yhä merkillisemmän
-näköiseksi. "Betti", sanoin minä sovitellen, "luullakseni ei sinulla
-vielä ole oikeata maalia; mitähän jos maalaisimme kaikki seinät yhdellä
-värillä? Vaikka pappa tahtookin papereja, hän kun ei oikein luota
-meihin, niin kyllä hän rauhoittuu, kun porstua on siisti kuin helmi."
-
-Me lähetimme piian maalikauppaan tuomaan ruukussa maalia neljälle
-seinälle ja suuren pohjauspensselin. Kun kaikki vanhanaikainen on
-uudestaan muodissa, miellyimme me kaapin takana olleesen väriin ja
-päätimme tehdä kaikki tummansiniseksi.
-
-Laiskat me emme suinkaan olleet. Betti, seisoen kyökkirapuilla,
-maalasi yläpuolta, minä polvillani maassa alempaa. Kun maali loppui,
-lähetettiin tyttö juoksemaan toista. Oli siinä kiirettä!
-
-"Niin", sanoi Betti, jota maalaaminen huvitti yhtä paljon kuin
-minuakin, "nyt pitäisi tulla vieraita."
-
-"Niitä vielä tarvittaisi", sanoin minä. "Lapsi, meidän pitää joutua,
-ett'ei meitä häiritä, ja saada työ tuossa paikassa valmiiksi, ennenkuin
-pappa, tulee."
-
-Mutta kiire on sekä rasittavaa että vahingollista. Hätäillessään sysäsi
-Betti maaliastian kyökinrapuilta ja kaunis siniväri roiskahti lattialle.
-
-Ei ole mitään inhottavampaa kuin öljyväripilkut. Me pyyhimme ja
-pesimme, mutta se tuli yhä näkyviin, eikä lähtenyt pois. -- "Kohtahan
-tämä lattia olisi pitänytkin uudestaan maalata", lohdutin minä Bettiä,
-"pitäähän tytön kuitenkin mennä pian maalikauppaan, niin samalla voi
-hän tuoda tummanpunaista maalia lattialle."
-
-"Ja oikein kaunista punaista reunuksiksi seiniin ylös ja alas", lisäsi
-Betti.
-
-"Riittääkö ruukun täysi?" kysyin minä. "Ottakoon vain teevadin", neuvoi
-Betti. -- Tyttö läksi juoksemaan.
-
-Betti oli oikeassa, reunukset puuttuivat vielä, sitte oli taidetekomme
-täydellinen; hän toivoi niinkuin minäkin, että kun punaiset viivat
-saatiin vedetyksi, niin oli tuskin näkyvä, että maalaus oli tullut
-hiukan epätasaista.
-
-Kun maali saatiin, sanoin minä: "Betti, ryhdy vain heti reunuksiin,
-minä kyllä pidän huolen seinistä; papan tuloon asti pitää työmme oleman
-valmiina."
-
-Betti uudestaan ylös portaille, vaan kun hänellä oli toisessa kädessä
-linjaali, toisessa pensseli, täytyi tytön seisoa alhaalla pitämässä
-punamaalia.
-
-Vähän ajan perästä valitti tyttö: "Neiti, ei teidän pidä niin
-roiskuttaa, minulla on jo koko edusta ja kasvot täynnä maalia." -- Niin
-olikin. -- "Leninki on vasta toista kertaa ylläni", vaikeroi tyttö.
-
-"No, jos maali ei lähde pesussa", rauhoitin minä, "niin teetetään
-uusi." -- Minä käännyin jälleen työhöni. Vielä muutamia sivalluksia,
-niin minä voin riemuita: "Valmis!"
-
-Vaan ennenkuin niin pitkälle ehdin, sanoi Betti valittavasti: "Mamma,
-ei tästä reunuksesta rupea tulemaan mitään, se juoksee yhä alas toisen
-päälle; aivan tämä alkaa suututtaa."
-
-Minun täytyy sanoa, ett'en kovin paljoa toivonutkaan noista
-reunuksista; vaan enpä kuitenkaan ole vielä niin perin koskaan
-pettynyt. Punamaali oli valunut pitkiksi rimpsuiksi sinisen päälle! Me
-koetimme niitä sinipensselillä lykätä ylöspäin, vaan siitä turmeltui
-kaikki tyyni. "Meidän täytyy huomenna alkaa ihan alusta", sanoi Betti.
-
-"Vieläkö uudestaan tämä tuherrus?" sanoin minä kauhistuen. "Katsohan,
-millaiseksi olet itsesi saanut, minkä näköinen minä olen ja tyttö
-myöskin."
-
-"Makkaran teko maalla ei ole mitään tämän rinnalla", sanoi tyttö.
-
-Minä sivelin viimeisen sinimaalin seinään, tyttö korjasi pois
-maaliastiat ja pensselit; Betti ja minä menimme pukeutumaan. Minä en
-osannut aavistaa, että öljymaali voisi niin roiskua; yksin niskassakin
-oli minulla muutamia pilkkuja. Ja miten vaikea sitä on saada pois
-kynsien alta! Ihme ja kumma, mitä tuommoinen maalipisara saa aikaan,
-kun sattuu väärään paikkaan ja millaisiksihan pyyhinliinat tulevatkaan!
-Eipä tuo kaikki enää ollut kovinkaan kaunista.
-
-Tuskin ehdimme muuttaa pukumme ja peseytyä häthätää, kun Kaarle ja
-eno Fritz tulivat. Minä huomasin heidän äänestänsä, miten he työtämme
-ihmettelivät.
-
-"Emme me mene ulos", kuiskasin minä Bettille, "selvitkööthän rauhassa
-ensi hämmästyksestään; ensi katsaus se mahtavimmin vaikuttaa."
-
-He tulivat sisään. Kaarle, kuten heti huomasin, ei ollut paraimmalla
-mielellä, vaan eno Fritzin silmät oikein säihkyivät mielihyvästä ja
-huonoja sukkeluuksia hypiskeli jo hänen huulillansa.
-
-"Vilhelmiina, enkö sinulle sanonut..." yritti Kaarle alottamaan
-moitepuhettansa, vaan eno Fritz heti nauraen keskeytti:
-
-"Ei, Kaarle, älä rupeakaan taiteen halveksijaksi; semmoista porstuaa
-kuin sinun porstuasi ei ole koko maailmassa. Jos sen viet näyttelyyn,
-saat varmaan suuren kultametaljin."
-
-"Pyydän päästä kuulemasta sinun sukkeluuksiasi", sanoin minä pahastuen,
-"kun tekee, minkä osaa, niin ei ole tarvis kärsiä lisäksi pilkkaa."
-
-"Sinulla oli varmaankin siniluola mallina?" kysyi eno Fritz, pitämättä
-lukua minun neuvostani. "Jos nyt vielä sidot veneen uuteen kaappiin,
-niin on se ihan täydellinen."
-
-"Pilkkaa vain kylliksesi", vastasin minä, "pääasia on säästö, josta
-sinä, poikamies, et käsitä mitään."
-
-"Säästökö?" kysyi Kaarle, "Mitä sitte tuo... tuo... (hän etsi lievää
-sanaa, kunnon mieheni) tuo leikittely on maksanut?"
-
-"Työ on pois luettava, niin ett'ei siitä tarvitse maksaa penniäkään;
-muut tarpeet minä kirjoitutin rätinkiin."
-
-Kaarle huusi piikaa, lähettääkseen hänet noutamaan rätinkiä
-maalinkauppiaalta. Piika tuli heti, sillä Kaarle oli huutanut äreästi.
-Kun hän tuli näkyviin, purskahti eno Fritz raikkaasen riemunauruun,
-sillä tyttö ei ollut ehtinyt vielä saada kaikkea punaväriä pois
-itsestään, niin että näytti hyvin hirmuiselta jokaisesta, joka ei asiaa
-tiennyt. Yksin Kaarlekin sanoi: "Tuommoisena ette suinkaan voi kadulle
-mennä; luulisivathan ihmiset teidän tulevan suoraa päätä murhaamasta."
-
-Minulle oli erittäin mieleen, ett'ei hän heti päässyt lähtemään,
-niin että minä voin taitavalla puheen johtamisella saattaa Kaarlen
-unhottamaan rätinkiasian, sillä kuten maksaessa tulimme huomaamaan,
-olimme me hyvän joukon maalia tuhranneet, niin että samalla summalla
-olisi kyllä saatu porstua paperoiduksi, eikä olisi tarvinnutkaan
-ottaa huonoimpia papereja, ja nyt oli paperoiminen kuitenkin tehtävä.
-Turmeltuneista omista ja piian vaatteista (piika kun näet jyrkästi
-vaati uutta sijaan) kerroin Kaarlelle vasta sitte, kun koko asia oli jo
-melkein unhottunut ja minä sillä välin lujasti ja vakavasti luvannut
-olla kotoista taidetta vast'edes oviin ja seiniin sovittamatta, johon
-työhön piti otettaman tottuneita käsityöläisiä, sillä eläähän heidänkin
-pitää. En minä ollut aavistanutkaan, että säästäväisyys voi jossakussa
-tapauksessa tulla niin ylen kalliiksi.
-
-Betti maalailee nyt taas puukaluja, vaikka eno Fritz sanoo hänellä
-olevan erinomaista taipumusta ihmismaalaukseen... sen hän oli selvään
-nähnyt piiastamme. Tietysti me semmoista pilkkaa vain halveksimme, ja
-kukapa tietää, eikö porstuasta olisi tullut hyvinkin kaunis, jos me
-olisimme estämättä saaneet totella omia aatteitamme. Vanhat mestarit
-tarvitsivat vuosisatoja, ennenkuin pääsivät kuuluisuutensa kukkulalle,
-ja meillä oli tuskin kahta päivää, mutta sitä ei eno Fritz osaa
-ollenkaan käsittää.
-
-Miten kauan Betti vielä saa maalaella puuta, on kohta päätettävä,
-sillä minä pelkään jo liikaa tuotteliaisuutta ja mihin ne kalut
-kaikki viimein saadaan sopimaan? Minun tehtäväni on miellyttää
-hänet kirjallisuuteen, vaikka hän ei kovinkaan paljoa toivo herra
-Wichmann-Leuenfelsistä, jonka tohtori Stinde minulle äskettäin
-sanomalehtikirjailijani juhlassa esitti Bettille runoilemisen alkeiden
-opettajaksi.
-
-
-
-
-Muotokuva.
-
-
-Tänäkin syksynä aioimme Betti ja minä käydä monestikin kuvataulujen
-näyttelyssä, ensiksi kun minä olen siihen tottunut, toiseksi, kun
-Betti itsenäisesti harjoittaa maalausta ja kolmanneksi monta kertaa
-sentähden, ett'ei ensi käynnillä saa ihmispaljouden tähden riittävää
-käsitystä taiteesta kokonaisuudessaan.
-
-Näyttely-lasaretti on kyllä käytöllinen, mutta kun sen
-ulkokoristuksena, ainakin kaupungin rautatieltä katsoen, on vain
-vedenpitävyys, ei se itse näytä pitävän kauneutta kovinkaan suuressa
-arvossa. Sen taiteellista sisällystä tahdoimme me nyt siten nauttia,
-että kumpikin oli ensin itsekseen merkitsevä ne taulut, jotka häntä
-enimmin miellyttivät, ja sitte vasta toiseen kertaan astuessa salien
-läpi oli kumpaisenkin lausuttava omat ajatuksensa. Vaan siitä ei
-tullut mitään, sillä kun astuimme ensimäiseen, saliin, oli edessämme
-univormu-pukuisen miehen mittainen kuva, joka elävältä näyttävänä
-ryhdikkäästi seisoi runsaasti kullalla koristetun, purpuravärisen
-verhon edessä. -- "Kuka tuo on?" kysyin minä Bettiltä, muistamatta
-sovittua suostumustamme. -- Hän luki luettelosta: Fredrik Frans Toinen,
-Meklenburg-Shverinin suurherttua-vainaja. -- "Senhän heti huomaa,
-että se joku ruhtinas on", vastasin minä. "Kuka sen on maalannut?"
--- "Fritz Paulsen", luki hän edelleen. -- "Nyt johtuvat kaikki
-synnit mieleen", sanoin. "Mitäkähän hänkin minusta ajatellee?" --
-"Kuinka niin, mamma?" -- "Näetkös, minä kysyin häneltä Neapolissa,
-suostuisiko hän maalaamaan minut, ja me jo melkein päätimme asian."
--- "Sepä olisi hauskaa!" riemuitsi Betti. "Sinun kuvasi... Papan
-syntymäpäiväksi... sopivampaa lahjaa sinä et voisi keksiä!" -- "Mitä
-nyt loruat? Enkö aivan äskettäin teettänyt oikein hyviä valokuvia,
-joihin te kaikki niin ihastuitte?" -- "Hyvät ne meistä vieläkin ovat,
-mutta kun noin katselen, mamma... niin oletpa aivan kuin tehty öljyllä
-maalattavaksi", sanoi hän leikillisesti. "Miten rakas semmoinen kuva
-meille kaikille on oleva", lisäsi hän vakavasti, "kun..." -- "Kunko
-minä tulen vanhaksi ja harmaaksi?" kysyin minä hymyillen. -- "En minä
-sitä tarkoittanut", vastasi hän, "vaan me emme ehkä aina ole sinun
-luonasi, ja kun silloin katselee sinun kuvaasi, niin olet sinä elävänä
-ja rakkaana silmäin edessä. Sinun _pitää_ maaluuttaa itsesi." -- "Jos
-minä jotenkin ankarasti katselisin vävyni seinältä, niin voisi siitä
-ehkä olla hyötyä Emmille, sillä onpa tapahtunut joskus, että kuvan
-näkö on hyvintekevästi vaikuttanut omaantuntoon", sanoin minä vähän
-mietittyäni, "mutta pelkäänpä, ett'ei pappa anna rahoja." -- "Eihän
-tuosta suinkaan pää voi mennä, mamma; maksa kuvasi itse!" -- "Elikkä
-kourase kukkaron sijasta laatikkoa", vastustin minä. -- "Kaikki, mitä
-olen vähitellen säästänyt, annan minä lisäksi", kehoitti Betti. "Ah,
-miten minä siitä jo iloitsen!"
-
-"Saammepahan joskus sitä ensin juurta jaksain miettiä ja punnita",
-lopetin minä sen keskustelun, "nyt katselkaamme näyttelyä, niinkuin
-sovimme."
-
-Käveltyämme sitte pitkän salin toisensa perästä päästä päähän huomasin
-minä ajatusteni ei ollenkaan pysyvän nykyisissä kuvissa, vaan sen
-sijaan paljon vilkkaammin kuin tahdoinkaan, suunnittelevan omaa
-tulevaisuuskuvaani. Ja kun näin jonkun naisen kuvan, kuului mielessäni
-joka kerran kysymys, miksikä hänkin oikeastaan oli maaluuttanut itsensä
-ja oliko hänellä ollut siihen oikeutta. Erinomaisen kauneutensa
-tähden ei arvattavasti monikaan sitä ollut tehnyt, vaan paraastaan
-ehkä samannäköisyyden tähden. Moni oli asetettu niin ylös, ett'ei
-sitäkään etua oikein voinut erottaa. Vaan minulle johtui mieleen, että
-Ludvig Pietsh, joka oli minut nähnyt siellä sanomalehti-kirjailijain
-juhlassa, oli kiitellen puhunut minun näöstäni, ja kun panin yhteen
-kaikki asianhaarat: puoleksi sitovan kysymyksen professori Paulsenilta
-Neapolissa, Bettin hartaan pyytelemisen, Kaarlen hämmästyksen
-syntymäpäivänään ja koska ihminen ei kuitenkaan nuorene, niin
-käsitinpä, että minun täytyi ehdottomasti antautua. Minä viittasin
-Bettiä tulemaan luokseni ja sanoin: "Puoleksi olen minä horjahtamassa
-taipumaan pyyntöönne..." -- "Miten hauskaa!" riemuitsi hän. -- "Vaan
-minulla ei vielä ole oikeata innostusta, joka antaisi sydämmelleni
-päättävän sysäyksen. Ensin pitää meidän löytää kuva, joka hajoittaa
-viimeiset epäilykset." -- "Etsikäämme", kehoitti Betti, "minä autan
-sinua."
-
-Täytyypä tunnustaa, että hyvin moni erinomainen kuva meihin vaikutti
-viehättävästi, niin ett'emme ruvenneet selviämäänkään nykyisten
-mestariteosten ihmettelemisestä. Bettin mielestä näytti kokonaan musta
-puku, ikäänkuin olisi itsensä lakritsilla voidellut, olevan suosituinta
-taiteessa, mutta se ruumisarkun-omainen puoli maalaustaidetta minua
-hyvin vähän ihastutti. -- "Mitäs tästä sanot?" kysyi hän osoittaen
-kuvaa, joka esitti hoikkaa, vehreään samettiin pukeutunutta naista,
-kasvoilla niin ystävällinen hymyily, että varmaan tiesi saavansa
-häneltä hyvän vastauksen, jos häntä puhutteli. -- "Tämä olisi aivan
-minun kuvani", sanoin minä, "minä vain luulen, että ruuni väri minulle
-paremmin sopisi, ja sitte puolta pienempi, pienemmät kehykset ovat
-arvattavasti melkoista huokeammat." -- "Joko siis päätetty?" kysyi
-Betti. -- "Jos luulet papan..." -- "Päätetty, päätetty", riemuitsi hän
-minua syleillen, "rakas, hyvä mamma maalataan." -- "No, lapsi, ihanhan
-sinä minua hätyytät; pitää toki ensin katsoa, kuka tämän on maalannut."
--- "Tässä se on suurilla ja selvillä kirjaimilla", sanoi hän osoittaen
-alhaalta kuvan nurkasta taiteilijan nimeä. -- "Fritz Paulsen", luin
-minä. -- Selvän selvää; mitäpä minun vastustukseni olisi enää auttanut.
-
-Näyttelystä lähtiessämme olin minä jo varmasti päättänyt hämmästyttää
-Kaarlea sillä suuremmoisella tavalla, varsinkin kun Betti vakuutti
-kuvilla aina olevan pysyvän arvonsa, vieläpä sen vuosi vuodelta
-kasvavan. -- "Jos ne todellakin kallistuvat, niin eihän mitään
-ole hukattu", vastasin minä, "eivätkähän ne leipää tarvitse.
-Mutta yhden asian minä vielä sanon: me emme lue mitään näyttelyn
-arvosteluja, sillä jos joku huonosti yönsä nukkunut kirjoittaja
-sanoisi yhdenkään moitesanan tuosta kuvasta, niin haihtuisi minultakin
-koko maaluutushalu." -- "Mutta jos hän puhuu hyvää?" -- "Sen me
-itsekin tiedämme. Etkö kuullut Bruno Meijerin kansantajuisesta ja
-ikävästä luennosta, että ne taideteokset ovat klassilliset, joita
-ihmisjoukon suosio pysyväisesti kannattaa? No, olemmehan mekin molemmat
-ihmisjoukko!"
-
-Muutaman päivän kuluttua astuin minä Doroteankadulle professori
-Paulsenin luo. Kun minä soitin, avasi joku vaimo oven ja vei minut
-vastaanotto-huoneesen sekä sanoi jonkun olevan juuri istumassa
-maalattavana, kuka hänen siis piti ilmoittaa? -- Minä päätin
-professoria hämmästyttää ja vastasin: "Sanokaa vain: joku tuttu
-Italian-matkalta, niin kyllä hän tietää." -- Vaimo katsoi minuun
-epäilevästi, vaan meni kuitenkin hitaasti maalaajan työhuoneen
-ovelle ja ennen sinne katoamistansa katsahti taideteoksia ja vanhoja
-posliinikaluja, joita oli peilipöydällä ja vanhanaikaisen kaapin
-päällä, ikäänkuin sanoakseen minulle, että joka kappale on luvussa.
--- "Tuo se on se lohikäärme, joka aarteita vartioipi", ajattelin minä
-ja, kuten sittemmin sain selville, se olikin totta, sillä se matami
-Bachmann hoitaa professorin taloutta hyvin tunnollisesti.
-
-Kohta tuli itse professori, tunsi minut heti ja sanoi tuota pikaa
-olevansa valmis ottamaan minut vastaan, kun vain minä maltoin odottaa
-kymmenisen minuuttia. -- Todellakin hän viipyi ainoastaan vähän aikaa
-ja puolittain pakottamalla vei minut työhuoneesensa.
-
-Ensi kerran elämässäni minä nyt olin maalarin n.s. atelierissa, jota
-minä aina olin luullut tyhjäksi huoneeksi, jossa muka suurimman
-epäjärjestyksen keskellä maalitauluja tehtiin, mutta minun
-täytyy tunnustaa, että se minun luuloni perustui taiteellisuuden
-tuntemattomuuteen, sillä olinpa nyt kerrassaan olevinani joissakuissa
-noista saleista, joita olin nähnyt Italian palatseissa, tämä vain oli
-paljon siistimpi ja puhtaampi ja miellyttäväksi oleskeluhuoneeksi
-sisustettu. Seinät olivat osaksi peitetyt Gobeliini-verhoilla, osaksi
-koristetut, niinkuin museoissa, tauluilla katosta lattiaan asti. Oli
-siellä aseitakin ja sopivissa paikoissa oli pikku kuvia, vateja,
-ruukkuja ja värillisiä lasikapineita. Entä erilaisimmat vanhanaikaiset
-tuolit ja istuimet, pöydät ja kaapit, kaikki kelvollista tekoa ja
-ihmeteltävän sopusointuiset!
-
-"Ei", sanoin minä selvittyäni ensi hämmästyksestä, "tätä kaikkea en
-odottanut, tämmöisessä paikassa itsensä maaluuttaminen on huvitus eikä
-mikään rasitus, ja sanoakseni heti, minkä tähden olen tullut: minulla
-on se aikomus."
-
-Me kävimme istumaan viehättävään nurkkaan. Professori kysyi, joko minä
-olin syönyt aamiaista eikä kärsinyt minun vastusteluani, vaan komensi
-Bachmannin toimittamaan jotakin haukattavaa. Syödessämme puhelimme
-tarkemmin kuvasta. Ruuniväriä hän vastusti maalaustaiteellisilla
-perusteilla, koska joku selvempi väri minulle paremmin sopi. Niinpä
-mainitsin tummanpunaista pukuani, ja se hyväksyttiin. Seuraavana
-päivänä oli minun jo ensi kerran istuttava mallina, ja ett'ei Kaarle
-mitään huomaisi, neuvoi professori minua lähettämään sinne leninkini,
-se kun oli oleva hyvässä tallessa hänen muinaissaksalaisessa
-kaapissansa. Bachmann saattoi minua auttaa pukeutumisessa, jossa
-hänellä kuului olevan hyvä taito. -- Minä vielä kysyin, sainko tuoda
-mukaan Bettin, minulle kun johtui mieleen, että hänelle ehkä olisi
-hyötyä katselemisesta ja hän voisi oppia professorilta joitakuita
-temppuja; vaan hänen piti tuleman vasta kolmannen istumisen jälkeen,
-jolloin jo saattoi lausua kuvasta jotakin; sitte sanoi professori
-tytärtäni sangen tervetulleeksi.
-
-Tämä sopimus tapahtui tiistaina, ja torstaina minä olin ensi
-kertaa istumassa. Tuntuupa varsin omituiselta, kun näkee edessään
-liinakankaan, jolle oma kuva on ilmestyvä, ja kun vielä ei osaa
-käsittää, mitenkä se on mahdollista ilman mallikaavoja, vaan istuu itse
-siinä mallina ja saa puhella kylliksensä sill'aikaa, kun taiteilija eri
-pensseleillä sivelee erilaisimpia maaleja rahtusen aina juuri siihen
-paikkaan, johon kutakin tarvitaan yhdennäköisyyden tähden.
-
-Minä kysyin professorilta, oliko hän aina asunut tässä samassa
-paikassa, johon hän vastaukseksi selitti maistraatin tuominneen hänet
-muuttamaan, kun siihen paikkaan, jossa hän ennen asui, oli rakennettava
-kauppapuoteja. "Minun vanhassa atelierissani oli riippuva kasvitarha",
-kertoi hän, "ja siitä näki halkovarastojen yli Spreelle asti.
-Vieressä oli suuri jalava- ja lehmuspuisto kuin pikku metsä. Keväällä
-tuoksusivat lehmusten kukat niin suloisesti, peippo kävi juomassa minun
-kukkatalrikeiltani, naapurin kyyhkyset noukkivat leivänmuruja, joita
-Bachmann heille ripotteli, yksin satakielikin ja muut harvinaiset
-linnut asuskelivat ja lauloivat puissa joen rannalla. Siellä asui kuin
-maalla, niin rauhallista siellä oli. Villi viiniköynnös kiertelihe
-ylös kattoon asti ja kukkia kasvoi kaikenvärisiä. Minun kasvitarhani
-piti oleman kirjava kuin ennen isänkotini tarha." -- "Meillä ei oikein
-menesty mikään, varjossa kuihtuu kaikki", sanoin minä. "Mutta suloista
-teillä on silloin ollut, kun satakieletkin asuivat keskellä Berliiniä."
--- "Valitettavasti ei sitä iloa kauan kestänyt. Kun se pikku lintu
-ja koko maailma nauttivat laulun viehätystä, tuli joku koditon kissa
-hiipien ja sieppasi sen." -- "Eikö se olisi tullut toimeen varpusilla?"
--- "Ei toki; kissat syövät mielellään satakieliä, ne oleskelevat
-mukavasti kyllin alhaalla pensaissa. Kun sittemmin puut hakattiin
-kauppapuotien tieltä, pakenivat laululinnutkin." -- "Sen minä kyllä
-suon kissalle", riemuitsin minä. -- "Kohta revittiin kaikki asunnotkin,
-atelieri ja riippuva kasvitarha, ja ihanuus loppui. Toivokaamme
-kauppataloista hyötyä Berliinille sekä käytöllisesti että myöskin
-rakennustaiteellisesti."
-
-"Paljon minäkin siitä hyvää toivon", vastasin minä, "sillä kun
-näkee toriväen iltasilla myöhään koriensa vieressä maassa makaavan
-ja kaiken aikansa, yöt päivät, elävän ulko-ilmassa kuin Italian
-kerjäläiset, olipa sää millainen hyvänsä, silloin täytyy jokaisen
-järkevän tunnustaa, ett'ei tuommoinen terveyden rääkkääminen ole
-ihmisellistä. Ovathan ne talonpojatkin ihmisiä. Sitä paitsi toivon
-minä näiden kauppatalojen sivistävästi vaikuttavan tori-ihmisiin,
-joiden elintavat tähän asti ovat olleet huononlaiset. Ajatelkaahan
-vain, mitä minulle toissa kesänä tapahtui juuri kylpymatkojen aikaan!
-Minä menen torille ostamaan palkoherneitä, vaan kun torimatamilla on
-vain liiaksi kasvaneita, epäilen vähän ja sanon totuuden mukaan: En
-minä näitä voi panna mieheni eteen, hyvä rouva; on paha mieleni, kun
-teillä ei ole nuoria, jääkää hyvästi! Ja mitä hän vastasi? Minulle ei
-sanaakaan, vaan naapurillensa huusi hän: Rouva Meijer, tuo nyt oli
-olevinaan hienon hieno! Vaan ei se mikään hieno ole, sillä jos se hieno
-olisi, niin ei hän nyt olisikaan Berliinissä! -- Semmoista toki ei voi
-tapahtua kauppataloissa, poliisin heti tarttumatta asiaan ja viemättä
-niin sivistymätöntä eukkoa parannus vankilaan! Vai pitäisikö ehkä
-torimatamien tähden matkustaa Nordeneihin!"
-
-Sitte pidettiin välilomaa ja minä sain katsahtaa alotettua työtä.
-Semmoisilta lienevät ihmiset näyttäneet alimmalla kehitysasteellaan:
-kuva oli jo haamultaan tunnettava, vaan ei vielä valmis. Vartalosta
-oli vasta muutamia viivoja ja tuolista, jolla minä istuin, ainoastaan
-maalipilkkuja; käsille oli professori toistaiseksi merkinnyt paikan
-ihonkarvaisella maalilla. -- "Minä luulin maalarien alottavan ylhäältä
-tukasta ja tekevän pala palalta alas asti kaikki kerrassaan valmiiksi",
-sanoin minä levollisesti katseltuani kuvaa. -- "Mahdollista kyllä, että
-jotkut niinkin tekevät", sanoi professori, "minä puolestani ennemmin
-suunnitsen koko kuvan pääkohdat niin tarkkaan kuin mahdollista ja sitte
-yksityiskohdat kehittelen, mikäli minusta missäkin tapauksessa näyttää
-taiteelliselta ja vaikuttavalta." -- "Minä olen hyvin utelias näkemään,
-millainen siitä tulee", vastasin minä. "Mutta sanokaahan, jääkö tuo
-musta silmäin alle ja onko minun kaulani todellakin noin keltainen?"
-
-Professori ei ollut kuulevinaankaan sitä kysymystä, vaan painalsi
-sähkökellonsa nappulaa, jolloin Bachmann heti tuli. -- "Saanko tarjota
-teille vähän virvoitusta?" kysyi hän. "Jos tänään vielä istutte toisen
-tunnin, ehdin minä enemmän kuin toiste kahta vertaa pitemmässä ajassa,
-ja sentähden minä soisin, ett'ette väsyisi." -- "Olenko minä sitte jo
-tunnin istunut?" kysyin minä kummastellen, kun minä luulin tulleeni
-vasta muutamia minuuttia sitte, mutta viehättävässä paikassa kuluvat
-tunnit lentämällä. -- "Jo lähes kaksi tuntia", sanoi Bachmann -- "Kun
-teiltä ei kysytä, olisi paras olla puhumatta", sanoi professori hyvin
-selvään, "teistä pitäisi olla samantekevä, miten pitkiksi minä tuntini
-luen. Tuokaa te Johannespuiston viiniä, leivoksia, hedelmiä ja muuta
-sellaista." -- Vanhus lähti tyytymättömän näköisenä, vaan palasi heti
-leppyisempänä ja asetti pöydälle, mitä professori oli pyytänyt. Sitte
-katseli hän aljettua kuvaa ja sanoi levollisesti: "Tulee siitä!" ja
-meni pois. Se minuun vaikutti mahtavasti.
-
-Virkistys teki minulle sangen hyvää ja viini oli niin maukasta, ett'en
-muistanut koskaan ennen sen vertaista juoneeni; sentähden kysyin
-minä, mistä se oli kotoisin, koska minä aioin, jos se vain ei ollut
-ylen kallista, neuvoa Kaarleani hankkimaan sitä syntymäpäiväkseen.
--- "Tätä viiniä tilaan minä suoraan ystävältäni maatilalliselta Otto
-Sartoriukselta Mussbachista Reinin-Pfalzista", selitti professori. --
-"Myökö se herra muillekin?" -- "Koettakaa kerran; kyllä olette tyytyvä
-häneen. Siitä asti kun ranskalaiset tekevät Bordeauxin viinejä Italian
-viineistä, pidän minä oikeaa saksalaista tavaraa parempana, varsinkin
-kun hinta on sama, kuin noista ranskalaisistakin väärennyksistä saa
-maksaa." -- "Se minusta on selvää", vastasin minä, "näkyypä sitä yhä
-oppivan jotakin." Ja osoitteen piirsin minä muistiin.
-
-Väliloman jälkeen maalattiin taas, ja kun professori viimein lakkasi,
-oli kuva jo aivan toisen näköinen. Bachmann oli ollut oikeassa, kun
-sanoi: Tulee siitä!
-
-Vanhus auttoi minua viereisessä huoneessa pukua vaihtaessa, ja kun
-sanoin jäähyväsiä, lupasi professori minun tuoda Bettin jo seuraavalla
-kerralla kanssani; minä olin hyvin kestänyt, ett'ei tarvittukaan niin
-monta istumista.
-
-Vaikka se kiitos minusta oli hyvin mieltä myöten, en kuitenkaan
-voinut saada ajatuksistani, että minä nyt myöhästyin päivälliseltä,
-joka ei ollut vielä koskaan tapahtunut. Sentähden täytyi minun
-miettiä tekosyitä Kaarleni varalle, mutta kun hän heti huomaa, ell'ei
-kaikki ole päivän selkeätä, en minä ole harjautunut hätävalheiden
-sepitsemiseen. Tosin minä kaupungin rautatiellä nopeasti jouduin omalle
-seudullemme, vaan toiselta puolen oli aika sitä lyhempi aivojeni
-työskennellä.
-
-Kotona olivat he odotelleet ja viivytelleet päivällistä; Kaarle
-kuitenkin heti, kun huomasi minun neuvottomuuteni, sanoi nauraen:
-"Oliko silta auki vai eksyitkö väärään hevosrautatien junaan?" -- "En",
-vastasin minä äreästi, "sinun ei huoli luulla minua niin tyhmäksi;
-päinvastoin olin minä kerrankin etsimässä kelvollista viiniä..."
--- Kaarle ja Betti katsahtivat silmäkkäin ja purskahtivat molemmat
-nauramaan kohti kurkkuansa. -- "Mitä teillä on irvistelemistä?"
-tiuskasin minä. -- "Hän käy viinejä maistelemassa!" sanoi Kaarle yhä
-nauraen. -- "Niin kyllä käykin", sanoin minä pilkasta suuttuen ja
-viskasin viiniherran osoitteen pöydälle, "tuossa on kirjoitettuna,
-jos lukea osaatte, ja nyt saat itse ostaa juomat syntymäpäiväksesi;
-teidän käytöksenne vei minulta kaiken halun." -- "Vilhelmiina, jospa
-minä olisin tiennyt", yritti Kaarle puolustamaan itseänsä. -- "Jätä
-jo, Kaarle, äläkä rupea riitelemään. Te miehet olette semmoiset, että
-aina katkotte kovin käsin vaimojenne hienot rakkauslangat. Minä tahdon
-kuitenkin antaa anteeksi ja unhottaa koko asian sillä ehdolla, että
-vielä tänään tilaat tätä viiniä. Pyydä myöskin maljaviiniä. Tule, älä
-revi rikki osoitetta, ja käydään nyt syömään."
-
-Me söimme jotenkin vaiti. Pahalta minusta tuntui sillä tavalla Kaarlea
-vastustaa, mutta jos se ei olisi tapahtunut, olisi Kaarle tietysti
-heti päässyt kuvasalaisuuden perille, ja sitä paitsi olisi muuten
-ollut paljon vaikeampi taivuttaa häntä viininkauppaan. Ja mitenkä me
-silloin, kun professori tulee meillä käymään, voisimme tarjota hänelle
-halvempiarvoista, kuin hän on tottunut juomaan?
-
-Kaarlella oli kiire, niin että hän nousi pöydästä, ennenkuin me muut
-ehdimme ottaa toista kertaakaan. Minä olin jo juosta jäljestä sanomaan,
-ett'en minä ollut mitään pahaa tarkoittanut, vaan Betti sanoi: "Miksi
-olit niin äreä, mamma?" -- "Minäkö äreä?" -- "Siltä se ainakin näytti."
--- "Olihan minulla syytäkin olla tyytymätön." -- "Ei, mamma." -- "Vai
-ei?" -- "Ei. Kun sinä niin kauan viivyit, tuli pappa levottomaksi
-ja kysyi: missä on mamma? Minä koetin kierrellä, mutta tiedäthän,
-kun hän oikein vakavasti ja jyrkästi kysyy, täytyy hänelle tunnustaa
-totuus." -- "No, ja sitte?" -- "Minä vastasin; olehan huoletta,
-pappa, muista, että kohta on syntymäpäiväsi." -- "Betti, mitenkä sinä
-saatoit ilmaista..." -- "Minä tiesin papan tyytyvän siihen, ja sehän
-se oli tottakin. Jos sinä olisit hänen leikkiinsä vastannut iloisesti,
-olisi kaikki ollut hyvin. Tällä kertaa on vaikea sanoa, kumpi meistä
-on lorunnut." -- "Betti! Ei minun tarvitse ottaa sinulta vastaan
-moitteita." -- "En minä sitä tarkoittanutkaan, mamma, mutta olen minä
-kyllin suuri, älytäkseni, että sinä olisit myöntyväisyydellä paremmin
-selvinnyt." -- "Semmoisia mielipiteitä minä en ole sinulla ennen
-huomannut." -- Hän nousi ylös ja alkoi puhua hiljaisella äänellä: "Minä
-kerran uskoin tulevani onnelliseksi, me emme koskaan siitä puhelleet,
-mamma; mennyt on minun onneni... emmekä ole siitäkään puhelleet, sinä
-ja minä. Mitäpä me sanoilla olisimme tehneetkään? Sinä tiesit sen yhtä
-hyvin kuin minäkin. Rakkauden, jonka aioin antaa sille yhdelle, tahdon
-nyt jakaa teille kaikille, mikäli voin. Ja nyt tiedät, minkätähden
-minulla on toisenlaiset ajatukset! Anna anteeksi, että sinua äsken ja
-ennen olen pahoittanut. Tahallani sitä en ole tehnyt."
-
-Hän meni ja minä jäin istumaan, mieli raskaana. Betti oli sanonut
-iloisen keväänsä loppuneen. Hyväpä oli, ettei kukaan nähnyt, miten minä
-itkin. Vähän toinnuttuani päätin täst'edes tehdä hänen elämänsä niin
-keveäksi kuin minä puolestani saatoin. Ei yhtään katkeraa sanaa pitänyt
-minun suustani pääsemän, mutta jos joku muu häntä loukkaa, varokoon
-itseänsä!
-
-Kaarle oli tapansa mukaan syötyään käynyt levähtämään, jota varten minä
-olin neulonut hänelle suuren peitteen. Minä menin hänen luoksensa. Kun
-minä avasin oven, aukasi hänkin silmänsä. "Kaarle", sanoin minä, "jos
-et ensinkään tahdo, niin jätä vain viininkauppa sikseen." -- "Miten
-tahdot, Vilhelmiina", sanoi hän kylmästi. -- "Eikö sinulle maistunut
-ruoka tänään, Kaarle?" -- "Ei." -- "Oliko se minun syyni?" -- "En minä
-sitä ole sanonut?" -- "Kaarle, minä olin vähän kiihtynyt." -- "Siltä
-minustakin näytti. Vastaisen varaksi minä sentähden neuvoisin sinua
-jättämään viinien maistelemisen. Paljon seoittamista sinä et oikein
-kestä." -- "Kaarle, johan annat takaisin omat sanani! Pahastuitko
-minuun, Kaarle?" -- "En, tiedänhän minä, ett'et sinä voi mitään
-luonnollesi, miksipä siitä pahastuisin?" -- "Kaarle", sanoin minä,
-"sinä olet kunnon poika ihan lapsesta asti. Minä myönnän, että olin
-kiivaampi, kuin olisit ansainnutkaan, mutta siitä huolimatta: olenko
-koskaan parempaa isää toivonut lapsilleni kuin sinä? Tulee vielä hetki,
-joka puhdistaa minut, eikä se ole kaukanakaan, usko se. Illalliseksi
-saat hyvän pihvipaistin, kun et päivällisellä saanut riittävää osaasi.
-Tahdotko sipulin vai munan kanssa, Kaarle?" -- "Molempien." -- "Ja
-Mynchenin olutta haetan myöskin. Nukahda nyt vielä vähäsen; kyllä minä
-herätän, kun tulee aika mennäksesi konttoriin." -- Lähtiessäni suutelin
-häntä. Sovinnon enkeli oli laskeutunut valvomaan hänen vuoteensa
-vieressä. Hyvä peite hänellä ainakin oli päällänsä.
-
-Kuva se nyt oli koko olemukseni pääasia, se piti tuleman verrattomaksi,
-vaikka minun olisi pitänyt istua koko kolme viikkoa niinkuin hautova
-kana. Niin pitkää aikaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä oikeinpa
-ihmetytti sen edistyminen; sitä Bettikin, joka oli joka kerran minun
-kanssani, suuresti ihmetteli ja tuli viimein vakuutetuksi, ett'ei
-hän ollut koskaan tuleva niin taitavaksi. -- "Värien seoittaminen
-on liian vaikeata", sanoi hän, "lautasella on vähä joka väriä ja ne
-kaikki hämmennetään sekaisin, vaan kun siitä pistältää pensselillä
-liinakankaalle, soveltuu se kuin vartavasten tehty sinun näköösi. Minä
-luulen taiteen olemukseksi sitä, että maalari osaa huomata luontoa
-ja luonnollisuutta." -- "Joll'et vain siinä erehdy, Betti", vastasin
-minä, "onhan ne silmät toki muillakin. Ei, minun mielestäni on taiteen
-pääolemus se, että hän joka kerran kastaa pensseliänsä oikeaan väriin!"
-
-Maalaamisen oppiminen syrjästä katselemalla oli siis turha toivo;
-päin vastoin luopui Betti nyt puunmaalauksestakin, joka muka vain
-oli tuhrimista ja jonka tähden hän oli laiminlyönyt kirjallisuutta,
-vaikka hänellä oikeastaan juuri siihen onkin taipumusta, kuten
-koulutodistusten paremmista numeroista näkyi. Sen takauksen
-johdosta minä rupesin useammin kutsumaan meille herra Feodor
-Wichmann-Leuenfelsiä, joka jo oli käynyt näyttäytymässä; vaikka Betti
-häneltä hyvin vähän viisastuu ja eno Fritz raakamaiseen tapaansa häntä
-sanoo patentatuksi sepustusmestariksi. Kun Kaarlekaan ei sanonut
-ehdottomasti luottavansa runoilijan uraan, niin olen minä yksin
-tukemassa tätä ylös pyrkivää neronalkua. Mutta Leuenfels on etevä,
-sen huomaa heti, kun vain kuulee, miten varmasti hän arvostelee muita
-sepustelijoita. Hän sanoo olevansa liian hyvä pistämään nimeään
-semmoisen lorun alle.
-
-Tällä välin istumiset lähestyivät loppuansa. Merkillistä, miten se
-kuva tuli yhä elävämmäksi, kunnes se viimein oli aivan luonnollinen.
-Musta väri oli silmien alta kadonnut ja keltainen kaulasta, ja niiden
-sijaan tullut aivan säännölliset varjot; värilliset pilkut näyttivät
-aivan samanlaisilta kuin minun istuintuolini koruompelus, ja kädet,
-joissa oli ollut paljo työtä, olivat ihan kuin minun omat käteni.
-Minä perin hurmauduin katsellessani kullatuissa kehyksissä riippuvaa
-valmista kuvaani ja ajatellessani Kaarlen ihastusta syntymäpäivänään!
-"Onpa taide kuitenkin jalo", sanoin minä, "minusta minä vain kuvassa
-näytän liian kauniilta, herra professori." -- "Te erehdytte", vastasi
-hän, "muotokuvaajan tulee, paitsi kopioida luontoa, myöskin koettaa
-antaa samannäköisyydelle miellyttävin muoto. Ihmisen näkö vaihtelee
-mielialan mukaan tässä olen minä maalannut teidät semmoiseksi, kuin
-näytätte, milloin oma tai toisten onni kirkastaa kasvonne." -- "Vaan
-enköhän minä ole vähän nuorehkoksi sattunut tulemaan?" -- "Mamma, mitä
-nyt puhutkaan", sanoi Betti, "tuollaiseksi, kuin kuvassa olet, tunnemme
-me kaikki sinut, niin kauan kuin voimme sanoa: oma, rakas kunnon
-äitimme. Toisen näköinen et ole koskaan ollut." -- "Jos sinä vain olet
-tyytyväinen, en minä enää huoli vastustella; tiedäthän, ett'en minä ole
-mikään hirviö. En minä turhamaisuudesta itseäni maaluuttanut, herra
-professori, vaan kun lapset välttämättömästi tahtoivat." -- "Sitte on
-teillä hyvin järjelliset lapset", sanoi hän.
-
-Meille olivat istumiset olleet tosi huvituksena; senpätähden tuntuikin
-niiden loppuminen ikävältä. Betti katsoi maalaamista minun istuessani
-taikka soitti pianolla, mitä ulkoa muisti. Kun Bachmann viimeisen
-kerran auttoi puvun muuttamisessa, sanoin minä lähettäväni noutamaan
-leningin ja osoitin osaavani palkita kohteliaisuutta. Kuva jäi vielä
-syntymäpäivään asti professorin atelieriin.
-
-Vähän kuumeen väreitä tuntui ruumiissani, kun viimein se päivä
-koitti, jona Kaarle oli hämmästyvä. Edellisenä päivänä iltapuoleen
-oli professori itse ollut läsnä kuvaa ripustettaessa salin seinälle,
-että se tulisi oikeaan paikkaan, hyvään valoon, eikä mihin hyvänsä
-epäedulliseen komeroon. Minä suljin oven ja otin avaimen taskuuni.
-Betti oli menehtyä odotuksesta, jopa laulelikin iloisia säveliä, jota
-ei ollut pitkälleen tehnyt.
-
-Aamusilla ylös noustua joimme kahvin leivoksien kanssa niinkuin
-muinakin syntymäpäivinä ja annoimme miehelleni koko joukon hyödyllisiä
-pikku kapineita, jotka häntä hyvin miellyttivät. Sitte minä avasin
-salin oven. "Kaarle", huusin minä, "täällä on joku, joka tahtoisi
-puhutella sinua." -- Vähän äreissään häiritsemisestä riensi hän saliin
-ja me varpaisillamme hiljaa ja varovasti jäljestä. Siinä hän seisoi
-kuvan katselemiseen vaipuneena, mutta kun Bettin kengät narisivat,
-kuuli hän tulomme. "Vilhelmiina", sanoi hän liikutettuna, "hyvä,
-kunnon vaimoni, etpä olisi voinut tehdä minulle suurempaa iloa", ja
-veti minut syliinsä sekä suuteli otsalle ja huulille. Betti paukutti
-riemusta käsiään: "Enkö sitä jo heti sanonut! Jospa vanhemmat vain
-aina tekisivät lastensa viittauksen mukaan." -- Kaarle hymyili hänelle
-ja kiersi toisen käsivartensa hänen ympäri. Tämä oli syntymäpäivä,
-jommoista meillä ei vielä koskaan ennen ollut, niin onnellinen ja
-liikuttava.
-
-"Onko kuva sinusta hyvä, Kaarle?" kysyin minä, sillä tietysti minä
-tahdoin kuulla hänen arvostelunsa, "onko se minun näköiseni?" --
-"Sinä se olet ilmi elävänä", vastasi hän, "ja kuitenkin on siinä
-vähän enempikin: kuvassa sinä olet aivan kuin silloin morsiamena ensi
-rakkautemme aikoina. Joko huomaat?" -- "Siis liian nuoren näköinen?"
--- "Ei, vaan se herättää muistoja, ja kun sinua itseäsi nyt katson,
-huomaan aivan samat piirteet sinun kasvoissasi. Taiteilija on vain
-osannut tehdä ne selvemmiksi, kuin me tavallisesti huomaamme." --
-"Ethän enää ole pahoillasi äskeisestä päivälliskinasta? Minä olin
-silloin ensimmäisen kerran istumassa..." -- Hän pani hellästi kätensä
-suulleni. "Pianhan se myrsky meni ohitse, eikähän ukkonen ole vielä
-koskaan iskenyt meidän taloomme, vaikka sinä monestikin olet ollut
-ukkostuulella." -- "Kaarle, hankihan vain joskus paljo huuhdeltavaa,
-niin kuka takaa..." -- "Vilhelmiina, pitääkö kuvan nyt pilkata sinua?
-Katsopas, miten ystävällisesti ja miellyttävästi tuo maalattu rouva
-Buchholz minulle hymyilee", -- Minä naurahdin ja sanoin: "Olenpa minä
-tähän ripustanut itselleni oivallisen varoitustaulun." -- Ovikello soi.
--- "Lapset", sanoin minä, "tulee vieraita: Emmi ja tohtori Wrenzchen
-arvattavasti."
-
-Niin olikin. Vävy tahtoi toivottaa onnea ennen menoansa sairaskävelylle
-ja jätti Emmin meille koko päiväksi. Kuva miellytti tohtoria
-sanomattomasti. Hän kysyi minulta salaa, mitä se maksoi; minä rauhoitin
-häntä sanoen, että hän vielä kerran saa ehkä periä sen. -- Iltasilla
-oli meillä koko joukko vieraita, ja Kaarle, se kunnon mies, oli pitänyt
-huolta Johannespuiston viinistä. Se oli hämmästys minulle, ja sentähden
-vietettiin hauskuutta myöhään yöhön asti.
-
-Ennen maata menoani hiivin vielä kynttilä kädessä kuvan luo ja vannoin:
-"Minä olen tekevä, mitä voin, sen tässä lupaan, vaan yliluonnollista ei
-kukaan voi vaatia minulta, ei mikään kuva koko maailmassa." -- Kaarle
-oli tullut katsomaan, missä minä viivyin, ja sanoi minun näyttäneen
-hyvin kummituksen kaltaiselta. Syvempiä tunteitani minä en voinut
-hänelle ilmaista, siksi oli hän liian vallattomalla mielellä.
-
-
-
-
-Uusi sukulaisuus.
-
-
-Hehän tulevat asumaan aivan salaneuvosten kortteliin; etupuolella
-on heillä kukkatarha, takana kasvihuone, tallit ja kuskin asunto,
-ja puutarhurin pitää oleman pöydässä passarina, jota tointa varten
-he hänelle ovat luvanneet palkan lisäksi kuusi paria valkoisia
-pummulihansikkaita. Mutta pesettää täytyy hänen omilla varoillaan,
-koska hän siten pitää niitä säästäväisemmin. Huonekalut ovat he
-ottaneet eräältä köyhtyneeltä paroonilta; ne ovat jo aitassa tallella.
-Heti kun käsityöläiset joutuvat pois talosta, pidetään häät, ja
-matkalta, Pariisista tai Wienistä, palattuaan asettuu nuori pari
-koruhuoneihin. Kaikki posliinit ovat sinikirjaiset, ja pesulaitokset
-kyökissä valkoisesta marmorista ja kullatut. Eipä ruhtinaallakaan voisi
-olla komeampaa.
-
-Sen kaiken kertoi Augusta Weigelt, kun taas pitkän ajan perästä kerran
-tuli meillä käymään. Vaikeahan hänen on päästä liikkeelle siitä
-asti, kun heille taas on tullut lisäksi pienokainen. Poika vaurastuu
-vaurastumistaan eikä toinenkaan, joka on tyttö, näytä huonoimmalta;
-se selvisi hyvästi panorokosta, vaikka en minä olisi niin nuorena
-vielä rokottanut. Vaan Augusta arveli, että kerranhan se kuitenkin oli
-saatava tehdyksi, jos mieli hankkia lapselle täydelliset paperit.
-
-"Sinä jo kaiketi ajattelet sopivia sulhasia tyttärellesi?" kysyin minä
-leikillisesti. -- "Enpä juuri", vastasi hän, "vaan kun pienokainen
-makaa uneksien kätkyessään ja minä istun käsitöineni vieressä, silloin
-rupeavat välistä ajatukset lentelemään. Semmoinen lapsi kasvaa
-nopeammin, kuin luuleekaan, ja sen pitää saada erinomainen kasvatus.
-Eihän voi tietää, millaisiin piireihin hän vielä kerran on joutuva.
-Veljeni naimisesta muuttuu meillä hyvin moni kohta."
-
-"Hänen morsiamensa lienee todellakin suurenmoisen rikas", sanoin
-minä, "jos kaikki niin on, kuin sinä kerrot; kokonainen talo siinä
-kaupunginosassa vaunuineen ja hevosineen, siihen tarvitaan rahaa.
-Veljesi Emil on todellakin onnellinen." -- "On tietysti", sanoi Augusta
-hätäisesti, "hän tulee hyvin onnelliseksi ja pääsee niin sanoakseni
-kultaläjään. Kun ajattelee, ett'ei Emilillä ole mitään muuta kuin
-oma itsensä, ja suunnattoman rikas morsian ottaa hänet puhtaasta
-taipumuksesta..." -- "Missä hän sitte oikeastaan tuli tuntemaan
-Emilin?" keskeytin minä. -- "Kaikkein ensiksi eräissä lakimiesten
-pidoissa, joihin muutamat sisarrikkaat ystävät kutsuivat Emilin,
-hän kun on hyvä tanssija. Ja juuri lakiasiat miellyttävät suuresti
-morsianta. Emilistä on vielä tuleva tohtori ja, ell'ei kovin kalliiksi
-käy, professorikin tai jokin muu arvokas henkilö. Siihen morsian
-lujasti luottaa, sanoo Emil." -- "Mutta eihän Emil ole mikään niin
-suuresti oppinut", sanoin minä, "siinä on morsian kaiketi pettynyt." --
-"Pitää teidän sentään myöntää, että Emil on varsin kaunis nuorukainen."
--- "On kyllä", vastasin minä, "vaan mikäli minä tiedän, on professorien
-kauneus vähän niin ja näin, vaan sen sijaan on heillä enempi päässä,
-kuten kuoleman jälkeen on tieteellisesti todistettu. Minä kyllä olen
-hyvilläni, jos morsian voi luottaa pääsevänsä professorin rouvaksi,
-ja Emilille minä toivon, ett'ei hän naisi mitään rahakaappia, vaan
-ennemmin saisi hyvän sydämmen ja sielun, jossa ei olisi pahoja
-poimuja. Onko hän todellakin onnellinen taikka noin itseksensä oikein
-tyytyväinen?"
-
-"Kyllä minä luulen", vastasi Augusta. "Ja miksikä hän ei olisi? Saahan
-hän kaikkea, kuin suinkin voi haluta. Ja vanhempiaan voi hän sitte
-auttaa ja meitä myöskin. Hän kyllä tietää, miten vaikea meidän on
-selvitä." -- "Niin hänen onkin tehtävä", sanoin minä, "ja kunhan hän
-vain niin asettelee, että saa kassan avaimen käsiinsä, niin tottapa hän
-omaisiansa muistaakin." -- "Eikö auta todellakin?" huudahti Augusta
-iloisesti; "äiti uskoo aivan samoin; isän ei tarvitse sitte enää
-vaivata itseään sivutöillä, ja surut ja huolet loppuvat kerrassaan!" --
-"Sitte tulette hyvästi toimeen seitsemällä kymmenellä", myönsin minä,
-"jospa vain niin pitkälle päästäisiin kerran!"
-
-"Kauan tätä pulaa ei enää kestä", sanoi Augusta, "ja minä soisin,
-että häät jo olisivat onnellisesti vietetyt... ne ovat meille kovin
-tukalat." -- "Sittekinkö, vaikka on niin hyvät toiveet?" -- "Se loisto
-se juuri tuottaa meille huolia", vastasi Augusta. "Emmehän me voi olla
-perin toisenlaiset kuin ne ylhäiset vieraat, joita häihin kutsutaan, se
-olisi ilmeinen häpeä. Mieheni ei voi tulla vanhassa frakissaan ja minun
-paras leninkini on jo ihan vanhanaikainen. Ja jos jotakin lahjoitamme,
-pitää olla ainakin sokuripihdit tai suola-astia tai jotakin muuta
-kultasepästä. Äiti tosin neuvoi meitä ostamaan panoksen pöytä-astioita,
-joka näyttää joltakin, vaan siihen me emme kykene, ne ovat meille liian
-kalliit." -- "Älä pahastu, Augusta, jos sanon, että äitisi on itse
-järjettömyys. Mistä te otatte rahan semmoiseen tuhlaukseen?"
-
-Augusta tuli näistä tosista sanoista hämillensä ja vastasi änkyttäen ja
-hitaasti: "Me olemme laskeneet kaikki tarkimmiten yhteen, ainoastaan
-välttämättömimmät asiat. Sadalla taalerilla me selviäisimme." --
-"Se minusta on teidän oloissanne suurinta tuhlausta. Ajattelehan
-tulevaisuutta, Augusta!" -- "Sitä me juuri ajattelemme", vastasi hän
-vilkkaasti. "Jos emme mene häihin, silloin olemme ainiaaksi suljetut
-pois siitä ylhäisestä seurapiiristä. Ja missäpä muualla pääsisi
-semmoisten ihmisten tuttavuuteen, jotka sitte voisivat tehdä jotakin
-pojan hyväksi, milloin hän tarvitsee hyvää puolustusta päästäkseen
-eteenpäin. Olisiko viisasta suututtaa ylhäisiä sukulaisia, jotka, kuten
-Emil sanoo, kutsuvat illanviettoihinsa yksin kreivejäkin ja muita
-kuuluisia ihmisiä?"
-
-"Augusta", kysyin minä vakavasti, "luuletko sitte, että te olette
-oikein sopivat semmoiseen ylhäiseen seuraan? Tehän olette vain
-Landsberginkadulta. Mutta sen verran minä nyt näen, että mikä kerran on
-Bergfeldtin sukua, se Bergfeldtinä pysyy koko ikänsä!"
-
-"Minä tiedän, että te olitte riidassa äitin kanssa, vaan minua te
-ette koskaan ennen kohdelleet samalla mitalla..." -- "Riita on ollut
-kokonaan hänen puolellansa", sanoin minä keskeyttäen, "sillä hän se
-aina alotti. Mutta olkoot ne asiat, mitäpä vaivaisimme itseämme sillä,
-mikä kerran on mennyttä; pysykäämme levollisina ja miettikäämme.
-Luuletko todellakin, ett'ette voi jäädä pois häistä?"
-
-"Kyllä meidän täytyy mennä. Mitä me osaisimme vastata tutuille, kun
-he kysyisivät, miksi emme siellä olleet? Hyvä, rakas rouva Buchholz,
-ei se muuten käy. Ja nyt minä pyydän teiltä... mutta älkää väärin
-käsittäkö... eikö totta, ettehän pahastu... lainatkaa meille ne sata
-taaleria."
-
-Jos joku minulle olisi sanonut, että minun pitäisi temmata raastuvan
-kello tornista, en minä olisi enemmän hämmästynyt kuin tuosta
-rynnäköstä. "Augusta", vastasin minä, "tosinhan hukkuva tarttuu
-heikkoonkin oljenkorteen kiinni, vaan miksi minä juuri olisin se
-korsi? Jos todellakin olisi hätä miehestä, silloin voisit varmasti
-luottaa minuun, mutta teidän ylhäisyyspyrintönne eivät minua ollenkaan
-miellytä. Ainakin pitää minun ensin puhua asiasta mieheni kanssa.
-Ajattelehan toki, sata taaleria on koko kolme sataa markkaa, eikä se
-ole mikään pikku summa näin ahtaina aikoina. Kaikkialla valitetaan
-kaupan rappeutumista ja peljätään taloudellista häviötä, joka on jo
-vuosikausia ollut tulossa." -- "Eihän se ollutkaan muuta kuin paljas
-kysymys", sanoi Augusta hiljaa, "kyllähän me sen rahan muualtakin
-saamme ja Emil maksaa sen sitte meidän puolestamme, siihen luotamme
-ja uskomme lujasti." -- "Augusta", varoitin minä, "ei toivo kelpaa
-takaukseksi valtionpankkiin. Jos sinä hankit mustaan silkkileninkiisi
-uutta taakse, niin siihen tarvitset enintään kaksi kyynärää, ja
-siitäkin vielä jää hihoihin. Miehesi saa parilla markalla vaatepuodista
-lainaksi oikein kunnon frakin ja hopealahjan sijasta ostatte kauniin
-kukkaruukun, joka juhlallisesti annettuna vaikuttaa aivan saman verran."
-
-Augusta pudisti miettiväisesti päätänsä. "Hänen morsiamensa ei rakasta
-kukkia, vaan kallista ja arvokasta tavaraa; ettekähän te voi vaatia,
-että minun leninkini pitäisi olla kuin isoäitini rippileninki;
-semmoiseksi juuri pukuni tulisi korjailemalla; ja isoäitistä on toki
-jo palanen aikaa." -- "Älähän hätäile, Augusta. Kyllä minä hänet hyvin
-tunsin, hän oli omaa sukuaan Neumann Linjakadulta, eikä minusta ole
-lainkaan sopivaa teidän vedota siihen kunnon rouvaan, saadaksenne omaa
-tahtoanne toteutumaan. Minä sanon sinulle: helposti saa omaisuuden
-tuhlatuksi, vaan ei hankituksi; siihen menee paljo päiviä ja huolia."
-
-"Antakaa anteeksi, jos tulin lausuneeksi vastenmielisen pyynnön",
-sanoi Augusta tyytymättömästi ja nousi, "jopa onkin kiire lasteni
-luo." -- "Nuku vielä kerran ja punnitse perinpohjin, niin ehkä voit
-saada kaikki hankituksi vähemmälläkin summalla." -- "Ei, sillä siihen
-en vielä lukenutkaan esimerkiksi kakstoista-nappisia hansikkaita;
-jos kävisi teidän mielenne mukaan, niin minä kaiketi voisin siellä
-tanssia pummulipuvussakin. Vaan se jätetään niin ylhäisissä taloissa
-palvelijain asiaksi." -- Minä en huolinut ruveta saarnaamaan hänelle
-sopivasta käytöksestä, vaikka mieleni kyllä kiehui, vaan sanoin: "Minä
-tarkoitan sinun ja omiesi etua paremmin, kuin luuletkaan; minusta
-nähden saat kyllä ommella vaikka vielä kolme nappia joka sormeen
-lisäksi, niin sittehän ne hansikkaat paremmin vaikuttavat."
-
-Hän sanoi, että jos minä joudun pulaan, niin saatan muka huoletta
-kääntyä "ylhäisyyttä tavoittelevain" puoleen, heistä ei silloin ole
-minulle vastusta. -- "Guste", huusin minä jäljestä, "suututko suotta
-noin vähästä? Älähän toki rupea naurettavaksi." -- Vaan hän oli jo
-mennyt.
-
-Miten oikeassa onkaan Kaarle, kun aina sanoo: "Raha-asioissa loppuu
-ystävyys." -- Muulloin kun Augusta tuli, olimme me aina hyvät ystävät.
-Vaan nyt kun Emilin kautta naidaan sukuun ylhäisyyttä ja rikkautta,
-alkaa se hurmata häntäkin ja äitinsä luonto puhkeaa hänestä ilmi
-niinkuin viisaushampaat vasta ikä-ihmisille.
-
-Minä kerroin asian Kaarlelle hyvin tarkkaan, että hänkin yhtyisi minun
-päätökseeni olla auttamatta. Sillä onko meillä niin paljoa, että
-kannattaisi rahaa kaivoon upottaa? Kukapa tietää, eivätkö kahvi ja
-petroleum kallistu uuden viljatullin tähden niin äärettömästi, että
-jokaisen täytyy pitää tarkasti kiinni rovoistansa, ett'ei joutuisi
-saman köyhtymisen uhriksi kuin koko valtio?
-
-"Vilhelmiina", sanoi Kaarle miettiväisesti, kun minä sain puhutuksi
-koko asian, vieläpä pari sanaa päällekin, "oletko sinä sitte jo niin
-kovin kokenut pahoja aikoja, että niillä voit puolustella itseäsi?"
--- "Mitä itseni puolustusta? Ole hyvä, puhu vähän selvemmin, muuten
-minä en ymmärrä sanaakaan." -- Hän otti minua kädestä kiinni ikäänkuin
-sattumalta ja sanoi sitä hellästi silitellen: "Eiköhän olisi ollut
-parempi antaa rahat Augustalle?" -- "Kaarle, pitääkö meidän kouraista
-kukkaroamme, että Bergfeldtit voisivat koreilla? Kakstoista-nappiset
-hänellä pitää olla, muuten ei käy päinsä; ihan kuin se Bergfeldtin
-rouva puhuisi, hänen suunsa kautta. Ja minä sanon, jos ken pitää
-kakstoista-nappisia, niin totta niitä minä ja Betti voisimme pitää.
-Vaan semmoinen ylellisyys ei meille johdu mieleen."
-
-"Älä huoli kiivastua, Vilhelmiina; mitä ne hansikat asiaan koskevat?
-Tässä on tärkeämpi asia selvitettävä: Weigeltien koko onni on
-vaarassa." -- "Aivanko todella?" kysyin minä levottomana, sillä mieheni
-ei näyttänyt ollenkaan leikilliseltä. -- "Kyllä se on totta", vastasi
-hän. "Kun naiset saavat jotakin päähänsä, niin pitää heidän tahtonsa
-tapahtuman, vaikka siitä tulisi miten suuri onnettomuus." -- "Kaarle,
-ketä sinä naisilla tarkoitat?" kysyin minä ankarasti. -- "Puhummehan
-nyt Bergfeldteistä", vastasi hän. -- "Hyvä, muuten en olisikaan juuri
-ollut hyvilläni." -- "Augusta siis hankkii sen rahan mistä hyvänsä." --
-"Sittehän hän pääsee pulastaan." -- "Pääsee ehkä liiaksikin, pelkään
-minä." -- "Kaarle, ole hyvä, äläkä puhu arvoituksia; sano suoraan,
-mitä pelkäät." -- "Että Weigeltit joutuvat koronkiskurien käsiin ja
-perin häviöön. Kellä ei ole mitään menettämistä, hän ei myöskään jaksa
-mitään kestää. Me lainaamme heille sen rahan, Vilhelmiina. Jos Emil on
-luvannut heitä sittemmin auttaa, niin tottapa hän sen tekeekin. Ainakin
-pääsisivät he meidän avullamme vaaroihin joutumasta ja tyhmyyksiä
-tekemästä. Mitä siitä sanot?"
-
-Minä mietin. "Kaarle", kysyin minä sitte, "luuletko Augustan
-ajattelevan, että minä kovuudesta jätin täyttämättä hänen pyyntönsä tai
-siitä syystä, ett'on muka olisi suonut hänelle tuota huvitusta?" --
-"Entinen lapsellinen luottamus, jota Augusta osoitti sinulle, on nyt
-luultavasti kerrassaan lopussa." -- "Weigeltit ovat liian horjuvaiset,
-ja joll'ei heistä muut pidä huolta, tekevät he tyhmyyksiä enemmän, kuin
-sopisi ja kohtuullista olisi. Pari sataa markkaahan tuota meiltä aina
-riittää, ja viljatullin vaikutuksia voimme vielä odottaa, varsinkin kun
-sinun kauppasi on villatavaran alalla. Huomenna minä menen Augustan
-luo, tänään on todellakin jo liian myöhä." -- "Jos tahdot auttaa, niin
-älä viivy", kehoitti hän minua vielä lähtiessäni.
-
-Mielessäni tuntui oikein suloiselta mennessäni Kaarlen luota illallista
-laittamaan; rintaani lakkasi ahdistamasta se suuri paino, joka oli
-vaivannut aina Augustan lähdöstä asti. Tytön minä lähetin vartavasten
-ostamaan savustettuja sillejä, jotka itse laitoin munan kanssa ruoaksi
-Kaarlelle. Vaikka Kaarle minua neuvoi kirjoittamaan Augustalle kirjettä
-torvipostissa ja ilmoittamaan tulevani huomeispäivän iltapuolella
-tuomaan rahoja, niin minä kuitenkin säästin ne viisikolmatta penninkiä,
-kun en oikein tiennyt, tokko se oivallinen torviposti-laitos
-ulottuikaan peltokadulle. Mutta parempipa olisi ollut panna postit
-liikkeelle, sillä muutamilla ihmisillä näkyy olevan aika kiire syöksyä
-turmioonsa, ja semmoiset juuri ovat Weigeltitkin.
-
-Kun minä seuraavana päivänä noin kolmen paikoilla saavuin ylös
-heidän asuntonsa ovelle, kuului sisältä musiikkia, tosin aina vain
-pari katkonaista ääntä, vaan musiikkia se kuitenkin oli, ja se minua
-hyvin kummastutti, sillä tähän asti eivät he olleet itsessään eikä
-lapsissaan huomanneet mitään salaista Beethovenin alkua. Minä soitin ja
-Augusta avasi heti. "Tässä minä olen, lapsi", sanoin minä, "kaikki on
-soviteltu; mitä pyysit, voit heti saada."
-
-Kummallista kyllä, ei minun sanoillani ollut semmoista vaikutusta,
-kuin olin odottanut. Augusta vastasi vain: "Tulkaa sisään ja riisukaa,
-rouva Buchholz." -- "Oletteko jo päättänyt toisin?" kysyin minä sisään
-astuessani. -- "Oh, eihän toki, vaan meillä jo on, mitä tarvitsemme;
-eihän koko maailma ole ahdasmielinen." -- Minä kävin istumaan.
-"Mikä se tuo kampikone on sinun pojallasi?" kysyin minä viitaten
-poikaa, joka hyvin tyytyväisesti väänsi edessänsä tuolilla olevaa
-soittolaatikkoa. -- Augusta joutui hämilleen ja vei pojan soittimineen
-viereiseen huoneesen. Palattuaan sanoi hän: "Me saimme sen pikku
-positiivin samalla", ikäänkuin siitä olisi kaikki ollut selvillä. --
-"Kuinka samalla? Mistä?" -- "Tietysti rahamieheltä." -- "Sehän oli
-kauniisti tehty. Hän varmaankin rakastaa lapsia, eikä itse tehnyt
-mitään soittimellansa. Sentähden hän kaiketi lahjoitti sen teidän
-pojallenne." -- "En minä niin tarkoittanut", sanoi Augusta, "vaan ei
-hän siitä paljoa ottanut. Eikö se positiivi teidänkin mielestänne ole
-ainakin viidenkymmenen markan arvoinen? Ja kolmesta kymmenestä hän sen
-meille antoi. Se soittaa viisi kappaletta." -- "Kolmekymmentä markkaa
-tuosta vinguttimesta!" ihmettelin minä. "Kuinka te voitte semmoisiin
-kauppoihin ryhtyä?" -- "Ei se muuten käynyt." -- "Guste, istupas tähän
-minun viereeni ja kerro kaikki tyyni; tässä ei ole kaikki ihan oikein."
-
-Hän totteli ja kertoi. Kun hän minulta oli turhaan pyytänyt, ei
-heille jäänyt muuta keinoa kuin mennä rahamiehen luo, joka paperista
-ja nimikirjoituksesta lainaa pikku virkamiehille pieniin tarpeihin.
--- "Onko se koronkiskuri?" -- "Ei, koron kiskominen on ankarasti
-kielletty." -- "Sepä toki hyvä", sanoin minä levollisempana. -- "Mutta,
-tiedättehän, rouva Buchholz, pikku virkamiesten, niinkuin meidän,
-varmuus ei ole suuri, ja sentähden täytyy ottaa puolet tavarassa,
-että se mies pääsisi jotenkuten omilleen." -- "Positiiveja ja muuta
-semmoista joutavaa romua", sanoin minä katkerasti. -- "On siinä
-joukossa myöskin hyviä ja arvokkaita tavaroita", sanoi hän viitaten
-nurkkaan, jossa oli koko kasa kääröjä. "Kunnollinen pöytäliina ja
-ruokaliinat neljällekolmatta hengelle, uskomattoman huokeat; hyvää
-huonekalujen päällystä, kolme tusinaa nenäliinoja, neljä sinisilkkistä
-sateenvarjoa, kuusi esiliinaa ja paljo muuta." -- "Saisiko sitä
-pöytäliinaa nähdä?" kysyin minä. -- Augusta toi käärön ja avasi. Minä
-tarkastelin liinoja, katsoin katsottuanikin, ennenkuin uskalsin ruveta
-hellästi sanomaan hänelle selvää totuutta. Viimein minä lausuin:
-"Augusta, liinat ovat komeat ja kestävät myös ijankaiken, jos vain et
-käytä niitä, mutta se on varmaa, että jos niihin mitään märkää sattuu,
-häviää niistä kaikki kuvat. Ne ovat halpaa painettua tavaraa, ilmeistä
-petosta, ei grosheninkaan arvoa."
-
-Augusta katsoa tuijotti minuun. "Mahdotonta", huudahti hän viimein,
-"nämäkö kalliit liinat!" -- "Eivät ole kallista nähneetkään", sanoin
-minä. -- "Saadaksemme ne kolme sataa markkaa, täytyi meidän vielä
-ottaa tavaraa neljän sadan markan arvo." -- "Ja kaikkiko velaksi?" --
-"Kaikki kahdeksan prosentin korolla, jota on kuukausittain maksettava."
--- "Entä koko summa, seitsemän sataa markkaa?" -- "Nekin vähitellen
-maksettava, kun mieheni saa palkkansa." -- "Augusta, ettekö olisi
-voineet odottaa? Nyt minä valitettavasti huomaan tulleeni liian
-myöhään. Miten ihmeen tavalla toivotte koskaan pääsevänne tuosta
-velasta?" -- "Me luotamme Emiliin." -- "Entä jos hän ei saa auttaa.
-Ajattelehan, että omaisuus on morsiamen." -- "Oh, kyllähän miehenikin
-palkka kasvaa." -- "Sen te kyllä tarvitsette, lapset kasvavat ja
-samalla menotkin. Kohoaminen toimistoissa ei ole mitään tankoon
-kiipeämistä vaan raskasta kuin hiekan veto." -- "Kylläpähän kohta asiat
-muuttuvat. Mieheni sanoo, että ell'ei kohta tule palkan lisää, hän
-kääntyy kokonaan vasemmalle, ja silloin hallitus katsokoon, miltä se
-näyttää oikeassa valossa. Hän käy nyt hyvin ahkerasti valtiollisessa
-yhdistyksessään. Tottahan vapaus on viimein pääsevä voitolle."
--- "Augusta, älä puhu asioista, joita vielä vähemmin tunnet kuin
-pöytäliinoja. Vie miehelle romunsa takaisin ja käske hänen pyyhkiä
-pois ne neljä sataa markkaa. Tai vielä paremmin maksa koko velka ja
-ota meiltä." -- "Se on mahdotonta." -- "Kun minä sinulle tarjoan, niin
-eihän siinä ole muuta vaivaa kuin ottaa." -- "Minä en tohdi." -- "Mitä?
-Kukapa kieltää?" -- "Mieheni." -- "Mitä hänelle sitte on pistänyt
-päähän?" -- "Muuttuvathan olomme pian, kun vain vastapuolue pääsee
-hallitsemaan: verot lakkaavat, tulot kasvavat, elämä huo'istuu. Silloin
-meidän ei tarvitse käydä pyytämässä eikä saamassa eittäviä vastauksia.
-Ensin ette te tahtoneet... nyt emme tahdo me. Jospa se vastapuolue vain
-jo olisi vallassa!" -- "Augusta, tuo on lorua", sanoin minä. "Enkö
-minä aina ole ollut sinulla äitillisenä ystävänä? Kun en sinulle heti
-antanut rahaa, niin tarkoitin sillä vain sinun etuasi. Tottele nyt
-minun neuvoani."
-
-Hän katsoi maahan ja sanoi hiljaa: "Ei se enää käy päinsä, minä jo
-ostin leninkivaatteen ja vein ommeltavaksi. Rahaa on jo menetetty, niin
-ett'ei sitä enää käy muuttaa. Mutta kenties voitamme sillä arvalla,
-jonka se rahamies samoin meille tyrkytti. Ken on oikein pahassa
-pulassa, hänellä on usein paras onni, sanoi hän."
-
-Jospa en olisi ollut antamatta; jospa olisin edes kirjeenkään
-kirjoittanut; jospa olisin... niin jospa! Mitä nyt enää auttoi itsensä
-syyttäminen? Minusta tuntui, että olin melkein yhtä syyllinen kuin
-Augustakin. "Odottakaamme ja toivokaamme, että kaikki käy hyvin",
-sanoin minä ja nousin, vaan ennenkuin poistuin, syleilin hämärässä
-porstuassa Augustaa, ja molemmille meille pakkautuivat kyyneleet
-silmiin. Tietämätöntä oli, mistä me oikeastaan itkimme, mutta
-luullakseni kuitenkin siitä, että tyytyväisyys, joka oli vieraillut
-täällä viidennessä kerroksessa asuvain luona, oli nyt karkonnut
-ylhäisen sukulaisuuden tähden. Minä en päässyt millään keinoin
-iloiseksi; silmissäni yhä pyörivät nuo pöytäliinat ja korvissani kaikui
-tuon soittimen vingutus, joka heille oli tyrkytetty kolmestakymmenestä
-markasta.
-
-
-
-
-Hieno seura.
-
-
-Me olimme vävyni talossa sen verran tutustuneet Lehmannien kanssa,
-kun minusta on mieleen, ilman imarteluja, aivan porvarillisesti ja
-ilman noita siistejä kutsuntalippuja, joiden nurkkaan on painettu: Ei
-pyydellä, jotka kortit nyt näkyvät olevan muodissa; sillä juuri itse
-kutsuminen on hauska, kun se suullisesti tapahtuu. Lehmannit kuitenkin
-aina välistä hairahtuvat takaisin ylhäisyyden tavoittelemiseen, kuten
-harmiksemme saimme kokea, jotka turhuudet heidän pitäisi kerrassaan
-sitäkin mieluummin unhottaa, kuin rouva on liian kaino suuriin
-seuroihin ja herra niissä käyttäytyy kuin olisi kutsuttu vieras omassa
-talossaan.
-
-Jo kaksi viikkoa ennen tuli seinäkalenterin kokoinen kortti, josta voi
-lukea:
-
-"Asessori Lehmannilla ja rouvalla on kunnia ystävällisimmästi kutsua
-herra Buchholz ja rouva ynnä neiti tytär lauvantaina 17 päivänä
-tammikuuta kello 8 1/2 teelle. Muitakin on kutsuttu."
-
-"Kaarle", sanoin minä, "tämä on sinulle frakin ja valkoisen huivin
-asia, vaan minulle ja Bettille hyvinkin tärkeä pukuasia. Minä siitä
-helposti selviän, kun muutatan vain punaisen hääpukuni. Bettille
-löysimme 'Muotimaailman' viime numerosta aika muhkean puvun."
-
-Tohtori Wrenzchen rouvineen oli tietysti myöskin kutsuttu. Emmi kun
-ei tiennyt, olimmeko me kaikki Landsberginkadulta kutsutut, tuli hän
-sitä kysymään, koska hän muuten olisi tuonut pikku koiransa meille
-siksi ajaksi, sillä hän ei olisi tahtonut jättää sitä yksin piian
-varaan. "Emmi", sanoin minä, "siitä viattomasta elukasta näet kuin
-korkeamman maailman ilmoituksesta, että teidän piikanne on huono
-ihminen, joka sinun olisi parasta ajaa matkoihinsa. Koirilla on hyvin
-tarkka ihmisvainu; piika on sille varmaankin tehnyt tai aikonut jotakin
-ilkeyttä, jota se ei enää voi unhottaa."
-
-"Mamma", vastasi Emmi, "Maffi ei kärsi, paitsi Fransia ja minua, juuri
-ketään, vaan haukkuu jokaista, varsinkin jos miestäni myöhään iltasilla
-noudetaan sairaan luo. Herra Greve, joka asuu meidän yläpuolellamme,
-on jo kirjeessä kerran pyytänyt päästä rauhaan siitä melusta. Muuten
-ei ole siistimpää elukkaa kuin minun Maffini. Mutta sinua hän kärsii
-sentähden, että sinä aina tuot sille sokurileipää; täällä se kyllä
-viihtyisi." -- "Ei se nyt käy päinsä, kun mekin olemme kutsutut. Syötä
-se vain hyvin kylläiseksi ennen lähtöänne."
-
-Kaikki nuo vastukset koirasta kärsii tohtori torstaiskaattinsa tähden,
-sillä yksinäisyyden ja ikävän haihduttamiseksihan Emmi sen Maffinsa
-hankki. Olipa tohtori itse Emmin kanssa ostamassa vaatettakin sille
-puvuksi eikä ollut vähääkään kitsas. Kun minä häntä siitä leikillisesti
-kättelin: "No, herra vävy, tuommoinen tuhlaushan on aivan vastoin talon
-järjestystä", vastasi hän: "Vähemmän tämä maksaa kuin suuremman asunnon
-pito!" -- Minä tunsin varsin hyvin, että se oli aiottu pistoksi, vaan
-minä nauraen sanoin: "Kun asunto on liian pieni, niin onhan lisäksi
-kyllä oluveloita!" -- Siitä sai hän osansa, mutta vaikkapa olinkin
-voitolla, tunsin kuitenkin varmemmin kuin ennen, että hänessä on kohta
-tapahtuva muutos, sitä ei voi Maffi eikä Maffin pukukaan estää; Emmi
-kyllä tietää ottaa vaarin velvollisuuksistaan perhettänsä kohtaan.
-
-Vähitellen saapui Lehmannin tee-ilta.
-
-Kun oli kutsuttu puoli yhdeksän aikaan, saavuimme me kellon lähestyessä
-kymmentä, ja sekin oli vielä kyllin aikaisin, sillä mitä hienompia
-tahdotaan olla, sitä myöhemmin tullaan vieraiksi. Me emme suinkaan
-vielä olleet viimeiset, vaikka se Lehmannien sukulainen, vanha parooni,
-jo oli siellä, paljaalla päälaellaan ja monilla tähdillään loistamassa.
-Meidät esitettiin hänelle heti ja parooni sanoi hyvin iloitsevansa,
-että sai kunnian tutustua meihin, johon minä säännöllisesti
-niiaten ja vakavasti vastasin, että se kunnia oli kokonaan meidän
-puolellamme. Sillä minä tahdoin lausua, että me, vaikka vain olemmekin
-keskisäätyläisiä, emme lainkaan hämmästy parooneja. Hän ryhtyi pitkään
-keskusteluun minun Kaarleni kanssa kaupan yleisestä tilasta, jossa
-hän minun mielestäni ei kovinkaan sivistyneesti tehnyt, koskapahan
-hänen olisi pitänyt tietämän, ett'eivät semmoiset asiat naisia huvita.
-Minä sentähden hiukan kumartaen erosin katsomaan muita vieraita. Ketä
-kaikkia Lehmannit olivatkaan kutsuneet! Kaikkia niitä muistaakseen
-pitäisi olla "omnibus"-vaunujen kokoinen muisti.
-
-Tuttu oli minulle ainoastaan hampurilainen tohtori ja hänen nuori,
-suloinen rouvansa. Bettin kohta pari luutnanttia anastivat vilkkaasen
-puheluun; sitä vastoin Emmi mieltyi hampurilaisen tohtorin rouvan
-seuraan, ja saatanpa sanoa, että vaikka nuoret tytöt ovat miellyttävät,
-niin ovat nuoret rouvat vielä paljoa miellyttävämmät. Heissä on jotakin
-niin syvän sydämmellistä.
-
-Vähitellen talutettiin minut kunniapaikoille eli sohvain seuduille,
-jossa vanhimmat ja tilavimmat naiset arvokkaasti levittivät loistoa
-uusilla hatunnauhoillansa. Puhetta kuitenkin oli hyvin vähä. Jotenkin
-äänettömästi juotiin tee, jonka kanssa oli saatavana hyvin ohuella
-veitsellä leikeltyä sokurikakkua.
-
-Mistäpä olisi käynyt puhuakaan, kun oltiin kaikki jotenkin vento
-vieraita? Ilmasta ei kenenkään sovi puhua, teaatteria ei tunneta
-tarpeeksi ja talous on liian alhaista. Sitä paitsi yhä vielä tuli
-vieraita, niin että näytti siltä, kuin olisivat Lehmannit hankkineet
-itselleen rautatien odotussalin ja opastaja kohta tulisi kilistämään
-kelloaan ja sanomaan: "Mentäköön vaunuihin!" -- "Mitähän tästä
-tuleekaan?" ajattelin minä. "Jos nyt olisimme kotona Landsberginkadun
-varrella, niin istuisimme jo aika sitte illallisella ja tietäisimme,
-mitä varten olemme koossa."
-
-Kun viimein jo oli väkeä, niin että olisi luullut seinäin ulos
-pullistuvan ja minä itsekseni olin kyllästyä koko moisiin pitoihin,
-alkoi musiikki. Lehmannit olivat hankkineet konservatoriosta
-nuorukaisen, jonka käsissä olevia mansetteja sopi tusinaan vain
-kolme paria. Hän antoi nyt Mozartille pari kolme korvapuustia ja
-samoin kuulijoillekin; oli se aika rämistys. Vaan siten hän herätti
-kanarialinnun unestaan, niin että se alkoi huutaa täyttä kurkkua ja
-sotki koko seuraavaan kappaleen. Vasta sitte kun häkki peitettiin,
-voitiin häiriöttä jatkaa musiikillista nautintoa. Nuori nainen kiljui
-sitte salin täyteen ääntä. Sointua siinä minun mielestäni hyvin vähä
-oli, mutta sitä surullisemmalta se kaikui. Kun suosion taputukset oli
-tehty, lauloi hän toisen laulun. Sama luonne vähän toiselta puolen,
-niin että joku vahtimestari olisi siitä voinut tulla surumieliseksi.
-
-"Kas niin", sanoin minä oikeanpuoliselle naapurilleni, kun säestäjä
-vielä pusersi muutamia valitusääniä pianosta, "nyt on toinenkin lapsi
-hengettä!" -- "Mitä sillä tarkoitatte?" kysyi hän. -- "Oh, niin me aina
-sanomme, kun surkea musiikkikappale loppuu." -- "Minun tyttäreni se
-juuri lauloi", sanoi hän paljon tarkoittavasti ja kääntyi niin, että
-tuli katselemaan minua seljällänsä.
-
-Hänelle näyttääkseni, ett'ei hänen käytöksensä minua ollenkaan
-hämmästyttänyt, koetin ryhtyä puheluun vasemmanpuolisen naapurini
-kanssa, ja sopivaksi puheen esineeksi astui juuri sisään tavallisuutta
-paljon pitempi nuorukainen. "Mikäs ihme se tuo on?" kysyin minä. --
-"Ketä tarkoitatte?" kysyi naapurini. "Tuota pitkää roikaletta, joka
-seisoo tuossa oven luona; pitäkäähän mielessänne, hän saa vielä aikaan
-onnettomuutta." -- "En minä arvannut poikani milloinkaan antaneen
-teille aihetta semmoisiin sanoihin", vastasi hän terävästi. -- "Antakaa
-anteeksi, että olen syntynytkään", virkoin minä, sillä miten metsään
-huutaa, siten metsä vastaa.
-
-Minä päätin olla enää sanaakaan virkkamatta, kun minun oli mahdoton
-tietää, millä tavalla ne toisilleen olivat sukua kaikki nuo ihmiset,
-joita Lehmannit olivat koonneet sukulaisparooninsa kunniaksi. Itsekseni
-minä vain mietiskelin hienoa seuraa. Siitä kirjavasta tarkastelusta
-minut onneksi herätti illallinen.
-
-Tähän asti suljettuna olleesen huoneesen oli laitettu ruokapöytä
-täyteen kaikenlaista syötävää, niin että se näytti sangen
-miellyttävältä, kun ovet avattiin. Ensin syöksyivät herrat sisään
-kohteliaasti hankkimaan naisille ruokaa. Vaan kellä ei ollut ketään
-erityisherraa eikä itse tunkeutunut esiin ja ottanut siitä, mitä sattui
-lähinnä olemaan, hän ei saanut mitään. Viimein minäkin jouduin astiain
-tienoille, tapasin viimeisen pikku talrikin ja sain siepatuksi veitsen
-ja kahvelin, vaan samalla huomasin, että paraat syötävät, niinkuin
-kaviaarit, hanhenmaksa-piirakat ja kananpoika-paistit, jo olivat
-hävinneet. Kalkkunoista oli vain luurangot jäljellä ja selkäpaistista
-ainoastaan sija vadilla, jossa se oli ollut. Italialaista salattia ja
-kylmää ruokaa voi vielä hiukan saada. Samoin olivat vielä hyytelötkin
-koskematta. Minä otin talrikilleni hiukan noista jäännöksistä ja
-ajattelin tungoksessa syödessäni, että tarvitaanpa tämmöisillä
-illallisilla vähän tottumusta, koska kukaan ei vähintäkään pyytele
-syömään, vaan koko käytös on kuin ryöstöretkellä; itsekseni minä
-kadehdin noita luutnantteja, jotka olivat esimäisinä hyökänneet. Betti
-sanoi minulle sittemmin luutnanttien tuoneen hänelle hyviä rintapalasia
-linnusta, vaikka hän ennemmin olisi tahtonut poronpaistia ja varsinkin
-kaviaaria. Nuoret olivat näet tavallansa tehneet sopimuksia, koska
-illallisen jälkeen aiottiin tanssiakin. Lehmannit kuitenkin arvelivat
-sopivammaksi odottaa ensin paroonin poistumista. Tuotiin viiniä ja
-maljoja, joista puhe vähän vilkastui; parooni, seisoen kruunun alla,
-piti jonkinlaista vastaanottoa.
-
-Niinkuin jo edeltä olin arvannut, että se pitkä mies oli tekevä tuhoja,
-niin tapahtuikin. Jos minä mitä aavistan, niin se toteutuu, vieläpä
-ihan täsmälleen.
-
-Yht'äkkiä alkoi surista ja humista huoneissa, ja kuten heti huomattiin,
-oli se kanarialinnun lentoa. Nuorukainen, se pitkä roikale, oli
-luultavasti sentähden, ett'ei hänellä ollut muuta tekemistä, tahtonut
-leikkiä linnun kanssa ja saanut pitkillä sormillaan oven vääräksi, niin
-ett'ei se enää mennyt kiinni.
-
-Sitä meteliä, joka nyt syntyi linnun kiinni ottamisesta! Tuotiin
-luutia ja raput, ajaakseen lintua johonkin pienempään huoneesen, josta
-sen ehkä voisi saada kiinni, jos se istuutuisi kartiinilaudalle.
-Mutta lintu ei lentänyt toiseen huoneesen eikä salissakaan asettunut
-sopivaan kiinniotto-paikkaan. Ajo kiihtyi yhä innokkaammaksi ja
-lintu yhä aremmaksi. Kaiken tämän melun aikaansaaja puuhaasi myöskin
-kömpelyytensä korjaamista; mutta harjaluudalla kiivaasti hosuessaan
-lintua, niinkuin olisi ilmassa biljardia pelannut, löi hän yht'äkkiä
-myöskin kaasukruunua, jonka alla parooni seisoi, niin että lasinsirut
-hänelle tippuivat paljaalle päälaelle.
-
-Vaikka paroonille ei tapahtunut mitään vahinkoa, katsoi hän
-kuitenkin soveliaaksi poistua semmoisesta seurasta, joka oli tullut
-hengenvaaralliseksi; ja siitä Lehmannit olivat suuresti säikähtävinään
-ja hämmästyvinään. Sill'aikaa kun he saattoivat ulos paroonia,
-sai hampurilainen tohtori linnun kiinni ja tanssi alkoi. Nuoret
-huvittelivat itseään aika lailla, vaan minusta tuntui helpommalta vasta
-sitte, kun pääsimme säännöttömältä illalliselta, kuumuudesta ja monen
-välinpitämättömän ihmisen parista eli sanalla sanoen, hienosta seurasta
-kotimatkalle.
-
-Landsberginkadulle ja omaan kotiin saavuttuamme sanoi Kaarle:
-"Vilhelmiina, jos ajattelet samoin kuin minä, niin tuot vähän voita,
-leipää ja olutta, minulla on nälkä." -- "Aivan samaa oli minulla
-mielessä", vastasin minä. Niinpä me istuimme talvitamineissa kello
-kolme aamulla kylmässä huoneessa vahvistamassa itseämme kärsittyjen
-vastuksien jälkeen.
-
-Puhellessamme nyt, ett'eivät Lehmannit olleet ketään huvittaneet
-noilla illallisillansa, ja tarkastellessamme yksityiskohtia arvonsa ja
-ansionsa mukaan kysyin minä Bettiltä, eikö eno Fritziä ollut kutsuttu.
--- "Kyllä hän oli saanut kutsut", vastasi Betti, "mutta hän ei sanonut
-himoitsevansa moisia pitoja eikä astuvansa liimaan."
-
-"Liima ei minusta ole mikään valikoittu sana", vastasin minä, "vaan
-jos hän sillä tarkoitti tämänlaisia pitoja, niin minun täytyy siihen
-suostua, sillä suoraan sanoen: tämä ilta oli turhimpaan kulunut koko
-elämässäni."
-
-
-
-
-Betti.
-
-
-Huvitusten aika oli loppunut ja meidän elämämme kului hiljaista
-menoaan. Kaarlella oli enempi kuin koskaan työtä liiketoimissaan, niin
-että hänellä oli hyvä halu liikettänsä laajentaa ja itse antautua
-enemmin oman teollisuuden hoitoon, jos vain olisi löytänyt sopivaa
-apulaista. Mutta kun kelvollista kauppakumppania ei ollut saatavissa,
-pysyttiin toistaiseksi entisellään ja hän työskenteli yksikseen.
-Me koetimme sentähden tehdä elämää hänelle niin suloiseksi kuin
-mahdollista, koskapahan hän tarkoin katsoen juuri meidän tähtemme
-monesti myöhään yöhön istui kirjojensa ääressä. Hän puolestaan ajatteli
-varsinkin Bettin menestystä ja toimeentuloa, jonka hän tahtoi saada
-turvatuksi. Kun minä kerran toruin häntä liiasta työnteosta, joka
-hänelle oli tuleva hengenvaaralliseksi, sanoi hän: "Olehan huoletta,
-lapseni; kun minä kerran suljen silmäni, tahdon minä tietää, ett'ei
-teidän tarvitse puutetta kärsiä." -- "Kaarle, älä puhu niin, saatat
-minut murheelliseksi. Mitä me teemme mammonalla ilman sinua? Pidä vain
-itsesi aina hyvästi lämpimänä, äläkä ajattele surullisia asioita; se
-tekee mielen alakuloiseksi ja turmelee ruokahalun." -- "Olkoon niin,
-Vilhelmiina; mutta emmehän voi olla tunnustamatta, ett'emme me enää ole
-nuoruuden ijässä."
-
-Semmoisista puheista ei Bettin pitänyt mitään kuuleman. Aivan
-päinvastoin kuin ennen, teki hän nyt ahkerasti taloustöitä. Vaan
-iltapäivillä hän sen sijaan kirjoitteli. Runosäkeet häneltä eivät
-vieläkään onnistuneet, vaikka herra Leuenfels tuon tuostakin hänelle
-neuvoi runouden alkeita, joll'aikaa minä ommellen aina istuin läsnä,
-koska ei milloinkaan voi tietää, mihin kaikkeen tuota runoilua
-käytetään.
-
-Mutta semmoinen runouden opetus ei ole helppoa. Ensin piti Bettin
-valita mitä hyvänsä sanoja: muuri, mato, helmi, kukka, ja sitte etsiä
-niille toisia loppusointu-sanoja niin paljo, kuin suinkin löytyi.
-Kun ei meille kellekään enää johtunut mieleen yhtään loppusointua,
-tehtiin kootuista sanoista runosäkeitä. Kaunista siitä tosin ei tullut,
-monessa ei ollut mitään ajatustakaan, mutta herra Leuenfels sanoi sitä
-välttämättömäksi alkuharjoitukseksi; ken ei osaa taitavasti tehdä
-loppusointuja, hän ei myöskään tule koskaan kuuluisaksi runoilijaksi.
-Yksin niinsanotut klassikotkin (ne näkyivät kovin suututtavan
-Leuenfelsiä) olivat loppusoinnun teossa vain kolhijoita, jota paitsi he
-ovat lainailleet vanhojen kreikkalaisten ja muiden palkkarunoilijain
-teoksista.
-
-"Siinä varmaankin erehdytte ja oikeastaan tarkoitatte jotakin toista",
-vastustin minä, "onko muka Schillerkin, se jalo sielu, koristellut
-itseään vierasten nerojen tuotteilla? Eihän toki; siksi oli hänen
-elämänsä liian viaton ja suoravainen."
-
-"Vai viaton!" sanoi Leuenfels halveksivasti. "Hän piti aina paraita
-viinejä kellarissaan." -- "Ne hän kyllä oli ansainnutkin." -- "Noillako
-hyvin tavallisilla sepustuksillaan?" -- "Eipä jokainen osaa niinkään
-hyvästi kuin hän", vastasin minä äreästi, "enkä minä ollenkaan usko
-tuota kopioimista." -- Mitään vastaamatta otti Leuenfels kirjakaapista
-nidoksen Shakspearea ja toisen Schilleriä ja näytti paikkoja, joista
-selvästi voi huomata epärehellisyyden. "Hamletissa" oli "Voikaa hyvin"
-ja "Kavaluus ja Rakkaudessa" samoin "Voikaa hyvin." Hamletissa oli
-"Tuossa tulee kuningas" ja "Orleansin neitsyessä" aivan samat sanat.
-Loviisa Miller sanoo "Ah" ja Ofelia sanoo myöskin "Ah", ja koko joukko
-muita sanallisia yhtäläisyyksiä.
-
-"Näetkö nyt?" sanoi Betti, auttaessaan häntä vertailussa. "Jos
-Schillerin olisi ollut suoritettava tutkinnoita, niin tuskinpa hän
-niistä olisi selvinnytkään."
-
-"Ja semmoista vielä niin kauan sanotaan klassikoksi!" sanoin minä
-pahoillani. "Ketä nyt enää voi uskoa? Kaikki on nykyään vain huimausta."
-
-"Täsmälleen näytetään joka ainoasta, missä kohdassa kukin on ollut
-pitkäkynsinen", sanoi Leuenfels. "Me nuoremmat oppineet emme jätä
-niinsanottuja neronsankareja rauhaan, me olemme säälimättömän
-perinpohjaiset."
-
-Tuo keksintö minut sai väkisin tyhmistymään, sillä suoraan sanoen
-Schiller oli minulle rakas, rakkaampi kuin kukaan muu. "Onko hän
-Kello-laulunsakin varastanut?" kysyin minä. -- "Siitä meillä ei ole
-vielä varmaa vakuutusta", vastasi Leuenfels. -- "Onhan se edes vähäinen
-lohdutus, sillä sen minä osaan ulkoa, ja tyhmääpä olisi kuljetella
-muistissaan varastettua tavaraa."
-
-"Jopa on aika jumaloimisen lakata", jatkoi Leuenfels. "Miksikä yleisö
-hyväksyy ja suosii vain vanhoja runoilijoita, vaan laiminlyö anteeksi
-antamattomalla tavalla nuorta koulua? Vanhoja ostetaan, meidän
-kirjoituksemme saavat homehtua pöydän laatikoissa. Tosi runouden
-tajunta on kansasta kokonaan hävinnyt." -- "Älkäähän nyt noin huoliko
-kansaan suuttua", koetin minä rauhoittaa, "se on varmaankin ihaileva
-teitä kuolemanne jälkeen." -- Hän istuutui nojatuoliin, kampasi
-kaikilla pitkillä sormillaan vaaleaa tukkaansa ja ähkyi: "Minä kyllä
-tunnen tulleeni tähän kiittämättömään maailmaan sata vuotta liian
-aikaisin." Pilkallisesti nauraen jatkoi hän: "Miksi en ole ennemmin
-oluvelan isäntä?" -- "Siksihän voitte vielä ruveta, ell'ei kansa
-millään tavalla puhdista aistiansa. Muuten luulenkin minä kansan
-tajuavan paremmin olutta kuin runoutta. Pankaahan kerran koetteeksi
-sille eteen runokirja ja tuoppi olutta vasta aljetusta tynnyristä; niin
-saatte nähdä, kumpaanko se tarttuu." -- "Kansa ei ole sen arvoinen,
-että sille ollenkaan runoiltaisi. Minusta nähden se hukkukoon oman
-halpuutensa rapakkoon. Minä rikon soittimeni ja jätän kansan kuolemaan
-omaan tyhmyyteensä!" -- "Miten ankara ja kova!" huudahdin minä.
-"Koettakaa toki ensin pari kertaa hyvyydellä vaikuttaa, niinkuin
-Abraham Sodoman ja Gomorran asujamia."
-
-"Miten minä voisin siihen ryhtyä, kun ei kukaan minua kuule?" alkoi hän
-edelleen vaikeroida. "Paperikoriin minua lauluni on viskattu ja lisäksi
-vielä pilkattu sanomalehtien kirjelaatikoissa... voi häpeää!" -- Tämä
-lintu-raukka rupesi minua jo säälittämään. "Pitääkö sitte kaikki oleman
-runomitallista?" sanoin minä lohduttaen ja kehoittaen. "Eiväthän
-muutamat siedä hyvääkään ruokaa, vaan toiset syövät halukkaasti
-huonompaakin. Niin se on runouskin; toiselle se on himoruokaa, toinen
-ei ota sitä käteensäkään. Suoraan sanoen suosin minäkin enemmän
-runomitatonta kirjoitusta, koska hyvin harvat vain puhuvat runokieltä
-ja silloinkin enimmäkseen heillä pitää olla verimatoja ja jäätä
-päälaella. Kirjoittakaa te kerran suoraa ja selvää Saksan kieltä, niin
-se kyllä kelpaa ihmisille." -- "Vai proosaa!" huudahti hän kiihkeästi,
-"kurjaa proosaako?" -- "Minun tyttärellänikin on, luulen minä, enempi
-taipumusta yksinkertaisuuteen. Eikö totta, Betti?" -- "Ei runoilu
-ole tähän asti vielä oikein selvinnyt minulle", tunnusti hän. --
-"Sinun pitäisi herra Leuenfelsille lukea se pikku kertomuksesi, jonka
-äskettäin kirjoitit." -- "Se on liian vähäpätöinen, minua hävettäisi."
--- "Olkaa hyvä, neiti", sanoi Leuenfels, "aivan tarpeeton ei minusta
-proosa suinkaan ole." -- "Kyllä hän vielä taipuu", ajattelin minä.
-
-Mutta eipä hän huolinutkaan Bettin proosasta, joka meitä kuitenkin oli
-hyvin miellyttänyt, vaan sanoi sitä turhaksi jokapäiväisyydeksi ja
-ihmetteli, mitenkä semmoista lorua saattoi ruveta kirjoittamaankaan.
-"Ei siinä ole selitystä, ei täydellisyyttä eikä mitään runoutta. Missä
-on jouluenkeli runollisine, valkoisine siipineen, missä juhlakellot
-sointuvine äänineen, missä usko, toivo ja rakkaus? Ja mikä on
-pahinta... siinä on lainauksia Andersenin ja muista saduista. Jättäkää
-te, neiti, kirjoitus sikseen. Teillä on kyllä kykyä, vaan ei neroa."
-
-Minusta tuon moitesaarnan aikana tuntui, kuin olisi minua joka paikkaan
-kivitetty ja varsinkin kasvoihin; Betti istui kuin parantumattomaksi
-ammuttuna, uskaltamatta häpeästä edes liikahtaakaan. Minä en enää
-käsittänyt, mitenkä me ennen olimme siitä pikku kertomuksesta
-saattaneet ollenkaan iloita ja Kaarle sanoo, että vaikka Betti oli niin
-umpimielinen, niin hänellä kuitenkin on syvää tunteellisuutta. Ja minä
-olin jo uskonut, että Betti oli löytävä huvitusta ja työtä kirjailusta,
-koska opetustoimi ja musiikki ja maalaus olivat kuitenkin tyhjiin
-rauenneet; vaan taaspa siinä oli ikävä pulma.
-
-Betti ei sanonut sanaakaan, sillä hän ei ole luonteeltaan juuri
-taipuvaisimpia; siispä minun täytyi uskaltaa. "Koska teille ei näy
-mikään kelpaavan, herra Leuenfels", sanoin minä, "niin, tahtoisinpa
-kerrankin tietää, mikä teidän mielestänne on oikea runollisuus,
-että muutkin tuon erotuksen oppisivat." -- "Sehän on helppo. Kaksi
-minun kirjoittamaani runoa on painettuna 'Aiolon harpussa', jonka
-toimittaja Hunold Myller, kotoisin Havelin varrelta, minua itse
-pyysi yleisen saksalaisen runoilu-yhdistyksen jäseneksi. Minä olen
-jäsen. Viimeinen runoelmani palkittiin. Pitääkö teille enempi
-todistuksia?" -- "Oh, ei suinkaan." -- "Minä runoilin sen Talvipuistossa
-sanomalehti-kirjailijain juhlassa. Tosi nero ei ole sidottuna aikaan
-eikä paikkaan. Minä sanelen sen."
-
-Ja silloin hän seisomaan uunia vasten, tempasi mansettejansa, pörrötti
-tukkansa, muutti muotonsa hyvin liikutetun näköiseksi ja alkoi:
-
-    Toisiaan ikävöivät:
-
-    Feodor Wichmann-Leuenfelsin palkittu kilparunoelma.
-
-        On palmu Pohjolassa
-      Kauniissa tarhassa.
-      Vaan mikä sillä vaiva?
-      Sen lehdet kalpeina.
-
-        Se kaipaa kuusta, jonka
-      Tuoll' Kongon rannalla
-      Jo ammoin hävittänyt
-      On hiekka polttava.
-
-"No, kuulkaapas", huudahdin minä hänen päästyään hyvin surumielisesti
-runonsa loppuun, "kuuluisaksi minä en runoelmaanne voi huomata, eikä
-se enää ole uusikaan." -- "Eikö uusi? Minunko runoni ei uusi, vaikka
-sen sinä iltana sepitsin?" -- "E-ei", sanoin minä, "muistathan sinäkin,
-Betti, runon uneksivasta kuusesta; eikö se ole aivan samanlainen, kuin
-mitä herra Leuenfels nyt saneli?" -- "Ei rahtuakaan samanlaisuutta",
-sanoi Leuenfels pahastuen. "Siinä huononpäiväisessä sepustuksessa, jota
-te tarkoitatte, seisoi kuusi Pohjolassa ja minun runossani palmu, ja
-sekö olisi sama? Naurettavaa! Ken ei kykene arvosteleman, saisi toki
-pitää suunsa kiinni."
-
-Silloin minun vereni kuohahti. "Te syytätte minun Bettini lainailleen,
-vaikka itse käytätte niin pitkiä kynsiä, että luulisi jo poliisin
-tarttuvan asiaan, ja puhutte sitte vielä nerosta ja mistä kaikesta.
-Semmoinen ei sovellu minun talossani, ja jos nyt teette minulle
-mieliksi, herra Wichmann, niin menette katsomaan, eikö palttoanne
-ole varastettu, ja joll'ei, niin viekää se kiireesti ulko-ilmaan,
-ett'eivät koit siitä leviäisi vielä meidän huoneihimme. Ken pahoittaa
-minun Bettini mieltä, hänet minä opetan. Ja nyt lopetamme runoilun
-ainiaaksi?" -- Hän sanoi jo tottuneensa siihen, että häntä väärin
-ymmärretään, ja niin nytkin, sekä lisäsi lopuksi: "No hyvä, jos ei
-huolita minun runoistani, niin peljättäköön minun arvostelujani. Nyt
-minä olen varma tehtävästäni, rouva Buchholz, ja siitä minä kiitän
-teitä." -- Kumartaen läksi hän ylpeästi matkoihinsa.
-
-Miten oikeassa kuitenkin oli eno Fritz; jos hän ei olisi keksinyt
-sepustusmestari-sanaa, niin olisi se ollut erittäin keksittävä tälle
-mestaroitsijalle. Ja semmoisen miehen se tohtori Stinde sulloi minun
-vastuksikseni. No, maltahan, sinut minä kyllä opetan!
-
-Tästä kaikesta seurasi, ett'ei Bettiä enää kirjoitus vähääkään
-huvittanut, ja että maailma tuli yhtä arvostelumestaria rikkaammaksi;
-minä en suorastaan toivota hänelle, että hän kerran oikein saisi
-selkäänsä, vaan hyvää se hänelle tekisi. Ilman hänen tyhmyyksiänsä
-olisi Betti viattomuudessaan jatkanut kirjoitteluaan, ja menneen
-onnen ajatukset olisivat häneltä siinä työssä unhottuneet; hänellä
-olisi ollut huvitusta kotona, etsimättä sitä kaukaa teaattereista ja
-konserteista, joissa me vain harvoin käymme, koska se huvitus aina on
-kalleinta, jota itsellensä muilla teettää, eikä meillä niin tuhlattavan
-paljoa varaa ole. Jos joskus menemme hyvää näytelmää katsomaan, ovat ne
-oikeita juhlapäiviä.
-
-Nyt oli kaikki taas entisellään; välistä tuli yksitoikkoisuuden
-hetkiä, joilla näkyi olevan lyijyä jaloissa. Vaan, missä ei ole mitään
-tekemistä, siinä ei ole hyvästä tahdostakaan apua. Niinpä ne kannoimme
-samaa kärsimystä, Betti nuorilla ja minä vanhoilla olkapäillämme;
-kummastako se tuntui raskaammalta, oli vaikea tietää.
-
-Minulla oli vielä toinenkin huoli. Herra Feliks oli poistunut
-Berliinistä sanomatta meille jäähyväisiä ja ilmoittamatta, mihinkä
-hän meni. Ja sitä paitsi hän ei tullut Emmin häihinkään, vaikka minä
-häntä erittäin kutsuin. Eräässä kilpapurjehduksessa minä sitte tapasin
-hänen ystävänsä Maksin ja pyysin selitystä, vaan hän puhui arvoituksen
-tapaan, sanoen, ett'ei vielä ollut aika hänen puhdistaa ystäväänsä.
-Minun täytyi siihen salamyhkäisyyteen tyytyä; minä vain panin herra
-Maksille mieleen, että hän, jos vielä oli herra Feliksin ystävä,
-saakoon asian selville. -- Tämä se mieltäni kiusasi, sillä mitäpä
-olisinkaan antanut, jos olisin kaikki tarkoilleen tiennyt.
-
-Viimein kuitenkin tuli selitys herra Maksilta kirjeen muodossa, jossa
-hän pyysi puhutella minua. Minä määräsin seuraavan perjantain, jolloin
-Betti oli Kuleckessa, ja täsmälleen kello kuusi otin minä hänet vastaan
-salissa. -- "Älkää pitäkö pitkiä esipuheita", pyysin minä, asetettuani
-hänelle elinvoimiensa virkistykseksi eteen portviiniä, sillä hän oli
-vähän umpimielisen näköinen. "Kyllä te saatte puhua suoraan; olen
-minä valmis kuulemaan pahintakin." -- "Hyviä ilmoituksia minä tuon",
-vastasi hän. -- "No, sanokaa ne sitte heti." -- "Ystäväni asiamiehenä
-täytyy minun ehkä olla pitempipuheinen, kuin te ehkä soisittekaan." --
-"Olkaa minusta nähden, mutta virkistäkäähän ensin itseänne." -- Hän
-tuskin huuliansa viinissä kasteli ja sanoi: "Te olette oppineet hänet,
-ystäväni, tuntemaan." -- "Ja pahasti pettynyt. En minä koskaan unhota,
-mitenkä hän nuoruuden ripeydestä reippaasti pani henkensä alttiiksi
-pojan pelastuksessa. Minä ihmettelin häntä, ja hänen vaatimaton, vaan
-kuitenkin miehekäs olemuksensa miellytti, lähemmin tutustuessamme,
-minut kokonaan. Vieläpä häneen mieltyi joku toinenkin, ja se oli
-pahempi. Ystävänne tiesi, mitä oli tehnyt ja aikaan saanut, te tiesitte
-sen myöskin, ja saatuaan sen riemun, että oli viattoman tytönsydämmen
-hurmannut, katosi hän kuin tuhka tuuleen. Se oli pahoin tehty, ja
-semmoisena se ystävänne nyt on minun silmissäni."
-
-Herra! Maks sanoi vilkkaasti: "Minä voin puhdistaa hänet!" -- "Kukapa
-sitä uskoo!" -- "Minua, hänen ystäväänsä, pitää teidän uskoa." --
-"Sanokaa, millaisessa seurassa oleskelette, niin minä sanon, millainen
-te itse olette!" huomautin minä epäilevästi. Hän puri huultansa ja
-katsoi minua tyytymättömästi. -- "Te häpäsette häntä", torui hän. "Minä
-tunnen hänet koulun penkiltä asti. Hän, se voimakas ja vakava, suojeli
-minua, heikkoa poikaa, toisten vallattomuudelta, hän piti minusta
-huolta, kun minä jäin orvoksi, häntä minun tulee kiittää siitä, mikä
-nyt olen. Hän minusta on rakkain kaikista, ja sentähden koskee se
-minuun, mikä häneenkin. Miten riemuitsikaan sydämmeni, kun hän minulle
-tunnusti löytäneensä elämänsä onnen, eikä hän suinkaan ole kärsinyt
-enempää kuin minäkään, kun hänen täytyi siitä luopua."
-
-"Täytyikö?" kysyin minä kummastellen.
-
-Maks oli hetkisen vaiti ja jatkoi sitte hiljaa: "Me molemmat olimme
-vasta pari vuotta olleet Berliinissä. Arkipäivät kuluivat työn
-puuhassa, sunnuntaina oli suuressa kaupungissa ja sen lähiseudussa
-huvituksia yllin kyllä. Kieltäisittekö nuoria, iloisia miehiä
-huvituksista, jos huvitus itse tarjoutuu hakematta?" -- "Miksikä he
-eivät saisi huvitella? Heidän vain ei pidä käymän semmoisia mutkateitä
-kuin herra Kleines." -- "Sitä minä en käsitä." -- "Joka pyytelee
-kanssansa serkkuja, jotka eivät olekaan hänen serkkujansa." Kleines
-näet oli houkutellut poliisiluutnantin Miilaa kanssansa, ja minä olin
-heitä takaa ajamassa; sentähden Miila sitte lähetettiin Sveitsiin pois
-koko Berliinistä. -- Herra Maks vaikeni ja käänsi silmänsä maahan. --
-"No, puhukaahan toki", sanoin minä, pahinta peljäten. -- "Ystäväni oli
-nähnyt hänet ensin Treptowissa ja tanssinut hänen kanssansa..." --
-"Kenetkä hänet?" -- "Turmionsa." -- "Nyt minä tiedän kylliksi", sanoin
-minä katkerasti, "pitempiä puheita tuskin enää tarvitaankaan." --
-"Kuitenkin pitää teidän kuulla loppuun asti. Kun me silloin palasimme
-Tegelistä, sanoi ystäväni: Maks, tästä hetkestä alkaen on entinen
-elämäni lopussa..." -- "Sen hän kyllä saattoi sanoa, vaan ei sitä
-kuitenkaan tehnyt." -- "Hän koetti erota, vaan se tyttö ei sallinut.
-Hän uhkasi vastustaa, jos Feliks kihlaisi jonkun." -- "Oliko hänellä
-siihen oikeutta?" -- "Ei. Feliks nauroi hänen uhkauksilleen. Vaan tyttö
-vannoi tuottaa hänelle suurimman häpeän, itse hääpäivänä, kirkossa
-alttarin edessä, uhaten syyttää häntä aviolupauksen rikkomisesta;
-sillä kukapa osaisi todistaa toista? Feliks kysyi, tahtoiko tyttö
-tehdä hänet onnettomaksi koko elinajakseen; tyttö vastasi olevansa
-kunniallisesta perheestä eikä suinkaan aikovansa väistyä toisen tieltä.
-Vihasta sanoi hän kykenevänsä tekemään vaikka mitä ja pyysi Feliksiä
-ottamaan sen asian huomioonsa. Silloin Feliks päätti karttaa sen neiden
-tapaamista, jota hän sydämmestänsä rakasti; hän pelkäsi huuliltansa
-sanan pääsevän, jota hänen ei pitäisi lausua, ett'ei neiti kiintyisi
-häneen ja joutuisi kärsimään loukkauksia. Hänellä ei ollut muuta
-keinoa kuin poistua Berliinistä." -- "Ja sitä ennen vielä kylliksensä
-huvitella. Vai tahdotteko minulle uskotella, että naamushuvit ovat
-paras paikka murheellisille sydämmille?" -- Hän katsahti minuun
-kummastuen. -- "Niin, niin, minä itse näin hänet siellä, vieläpä
-sangen eriskummallisessa seurassa. Niin paljo minulla toki oli aikaa,
-että sen ehdin huomata." -- "Senkin asian minä voin teille selittää.
-Tarkoituksena oli vain tuon kostonhimoisen tytön eksyttäminen oikeilta
-jäljiltä; sen jälkeen hän ei enää vaaninut Feliksiä." -- "Berliini,
-Berliini, miksi sinä teetkään ihmiset!" huudahdin minä. "Ja näitäkö te
-sanotte hyviksi tiedoiksi? Kyllä kai!"
-
-"Tietysti", vastasi hän levollisesti. "Pelko, joka ystävääni pidätti,
-on poissa; toispäivänä joutui se Treptowin tyttö naimisiin varakkaalle
-käsityöläiselle, ja minut lähetti Feliks ilmoittamaan teille kaikki,
-ett'ette häntä aivan väärin tuomitsisi."
-
-Minä olin vaiti. Saatoinko sanoa häntä ihan syyttömäksi? En. Vaan
-kuitenkin tunsin, ett'ei hän ollut väärin menetellyt meitä kohtaan.
-Hän ei tunkeutunut meille, vaan minä itse häntä vaadin! hän ei koskaan
-puhunut Bettin kanssa rakkaudesta, ei antanut mitään lupausta eikä
-myöskään pyytänyt. Se kaikki oli totta. Ja kuitenkin oli heidän
-molempien sydämmissänsä kasvanut toiveita, aivan hiljaa ja salaa, ja
-yhtä hiljaa ja salaa olivat ne myöskin haihtuneet ja hävinneet iloisina
-sunnuntaipäivinä pidetyn kevytmielisyyden tähden.
-
-"Tekikö hän niin väärin, ett'ei teillä ole yhtään anteeksi annon
-sanaa?" kysyi herra Maks. -- "Mitä hänelle on apua minun anteeksi
-antamisestani?" vastasin minä. -- "Paljokin, sillä hän voisi taas
-toivoa voivansa lähestyä teitä." -- "Liian myöhään, Betti on lakannut
-toivomasta. Kadonnut rakkaus ei enää palaa."
-
-Herra Maks hypähti. "Sitä minä en voi hänelle kirjoittaa", virkkoi hän
-reippaasti. "En millään ehdolla. Hän odottaa hyvää sanomaa. Se minun
-pitää saada." -- Hän puhui niin lämpimästi ja sydämmellisesti ystävänsä
-puolesta, ett'en minäkään voinut pysyä kylmänä. -- "En minä tässä saa
-yksin päättää, on muillakin sananvaltaa." -- Minä soitin ja lähetin
-piian noutamaan Kaarlea konttoristansa. Hän tulikin heti ja nähtyään
-herra Maksin tervehti häntä ystävällisesti ja kysyi: "No, hyvä ystävä,
-mitenkä se asia nyt on?" -- "Toispäivänä olivat häät", kuului vastaus.
--- "Mitä tämä on?" huudahdin minä kummastuen, "tiedätkö sinä sen?" --
-"Herra Feliks Schmidt oli niin rehellinen, että kertoi minulle ennen
-lähtöään, minkä tähden hänen piti poistua Berliinistä. Minä tietysti
-hyväksyin hänen päätöksensä." -- "Ja minulle... minulle et sano mitään!
-Kaarle, se on..." -- "Vilhelmiina, ole hyvä ja katsahda kuvaasi.
-Mitäpä sinun olisi tarvinnut suotta huolehtia? Minäkin jo vähän
-aikaa epäilin asian onnellisesta päättymisestä ja katsoin sentähden
-parhaaksi jättää kuluneet tapaukset omaan unhotukseensa. Vaan nyt on
-saatava selville, onko Betti hänet unhottanut vai ei." -- "Ei hän
-näytä häntä enää muistavan." -- "Se näyttää vain siltä!" sanoi herra
-Maks. -- "Minä varovasti kuulustelen hänen mieltänsä. Vaan mitä siitä
-on apua. Kun hän kuulee kaikki, peräytyy hän kokonaan. Hän on omalla
-tavallaan ylpeä." -- "Kun aika tulee, niin hän kyllä itse salaisuutensa
-ilmoittaa, jonka oma se onkin. Ei meillä ole oikeutta käyttää väärin
-hänen luottamustansa. Hän on hulluuttansa katunut ja siitä kärsinyt,
-kun hänen täytyi hillitä rakkautensa. Rupeatko sinä sittekin häntä
-sortamaan? Ken viaton on, heittäköön ensimäisen kiven." -- "Kaarle,
-luulenpa sinun rupeavan kilpakosijaksi." -- Hän naurahti. "Vaimoni on
-jo taipumassa", sanoi hän herra Maksille, "käykää huomenna noutamassa
-vastaus." -- "Ei itse, sen voisi Betti arvata", estelin minä, "vaan jos
-huomenna tämä punainen hyasintti on tuossa toisessa ikkunassa, on hyviä
-toiveita." -- "Varhain huomenna minä kyllä astun ohitse ja katselen
-ikkunaan", vastasi herra Maks ja läksi. -- Minun täytyi ajatella:
-"Kellä on niin uskollinen ystävä, hän ei suinkaan voi olla huono mies.
-Jospa vain nuoriso ei olisi ajattelematon ja hetken mukaan kuohuva.
-Vaan ehkäpä pikku poika olisi jo ammoin joutunut maan poveen, eli ei
-nuorukainen olisi ollut innokas."
-
-Minä en voinut olla vähän puhumatta Kaarleni kanssa hänen
-itsekkäästä vait'olostaan, mutta eipä siitä ollut apua, hän katseli
-tulevaisuutta liian valoisalta puolelta. Hän halusi herra Feliks
-Schmidtiä kauppakumppanilleen, eikä päässyt eroon siitä ajatuksesta.
-"Sitte minulla olisi hyvä tuki, hän ymmärtää villateollisuutta.
-Siellä Saksisssa, jossa hän nyt on, tahtovat ne häntä myöskin
-liikekumppaniksi." -- "Mistä sinä sen tiedät?" -- "He kyselivät häntä
-minulta, kun hän vetosi minuun." -- "Ja mitä sinä sanoit hänestä?" --
-"Että hän ennen kaikkea on rehellinen ja että minä häneen täydellisesti
-luottaisin."
-
-Kaarle läksi illallisen jälkeen vielä hetkeksi oluvelaan ja minä jäin
-odottamaan Bettiä, joka tulikin oikeaan aikaan. Hän oli hyvillään,
-sillä hän oli lukenut pikku kertomuksensa Kuleckessa, niinkuin
-ennen oli luvannut, ja kaikki, varsinkin Amanda, olivat sitä hyvin
-kiittäneet, niin että hänellä, tuosta Leuenfelsistä huolimatta, nyt
-oli taaskin halua kirjoittelemaan. Tosin oli Amanda Kulecke sanonut:
-"Ystävä, siihen pitäisi panna vähä rakkautta sekaan, onnellista
-tai onnetonta, kunhan vain jotakin olisi." -- "Etköhän kerran
-koettaisi?" kysäsin minä, ja sydämmeni alkoi sykkiä. -- "Onnellistako
-rakkautta?" kysyi hän surumielisesti, "vai pitäisikö minun kirjoittaa
-kyynelsilmin?" -- Sydämmeni sykki niin kovin, että tuskin sain sanaa
-suustani; änkyttäen kuitenkin jatkoin hänen ajatuksiansa: "Sinä
-voisit ehkä kuvailla, miten kaksi nuorta rakastavat toinen toistansa,
-sitä kuitenkaan tunnustamatta, ja miten nuorukainen lähtee kauas
-ansaitsemaan rahaa ja tavaraa, kunnes luulee kylliksi karttuvan, ja
-miten tyttö hänet sill'aikaa unhottaa."
-
-"Vai unhottaa?" kysyi Betti ja katsahti minuun jalosti, "sitte hän ei
-ole rakastanutkaan nuorukaista."
-
-"Sinä siis häntä yhä vielä rakastat. Tiedätkö, minkä tähden hän läksi
-pois?" sanoa pöläytin minä ajattelemattomasti. Pyörtymys olisi minulle
-silloin ollut parasta, sillä minä odotin Bettin varsin hämmästyvän;
-vaan hän pysyi rauhallisena ja sanoi hiljaa:
-
-"Minä kaiketi olin hänen mielestänsä liian halpa."
-
-Käteni olivat lujasti tarttuneet sohvaan, kun muuten pelkäsin
-kaatuvani. Nyt ne vähitellen irtautuivat ja minä hengitin helpommin.
-"Betti", sanoin minä, "ole hyvä, vie tuo punainen hyasintti tuonne
-toiselle ikkunalle, se tuoksuu liian kovin lähellä."
-
-Betti vei kukan. Mutta minä nyt tiesin hänen antavan anteeksi, jos
-saisikin joskus kuulla jotakin. Kaarle oli myöskin tehnyt hyvin
-viisaasti, kun oli vaiti, sillä helpostipa tuota tulee puhutuksi, mitä
-ei olisikaan puhuttava.
-
-"Oliko täällä vieraita, kun sinä salissa istuit?" kysyi Betti.
-
-"Oli eräs isäsi kauppatuttava", sanoin minä niin viattomasti, kuin
-suinkin saatoin.
-
-Sitte puhelimme kaikenlaista. Betti karttoi kirjailua ja minä pidin
-varani, ett'ei tullut sanotuksi, mitä tiesin. Viimein tuli unen aika
-ja me menimme huoletta levolle. Sillä olihan hyasintti paikoillaan
-oikeassa ikkunassa.
-
-
-
-
-Onnettomuuden torstai.
-
-
-Onpa kuitenkin luonto järjestetty hyvin viisaasti, kun maakin on pallon
-muotoinen ja pyörii, niin että entiset ajat joutuvat alapuolelle
-ja uudet, nykyiset päälle. Tosin siinä on se epäkohta, että kaikki
-jauhautuu perin lyhyeksi ja pieneksi, niin ilot kuin surutkin, eikä
-mikään ole pysyväistä, vaan missäpä sitä onkaan mitään täydellistä.
-
-Vaan jos katson eno Fritziä, niin näyttää koko maailma pysyvän
-paikoillaan eikä atomin vertaakaan pyörimistä olevan missään. Kun minä
-muutama vuosi sitte hänelle neuvoen sanoin: "Fritz, sinun pitäisi
-naida", vastasi hän: "Vilhelmiina, pelkäänpä, ett'ei siitä tule mitään,
-ennemmin minä ostan soittokoneen." Nyt hän jo on ihan kyllästynyt
-poikamiehen elämään, vaan ei sittekään vielä ryhdy naimispuuhiin.
-Sentähden minä päätin viime torstaina oikein kuulustella häntä. Meillä
-näette aina on torstaina joitakuita vieraita, että vävy-tohtori
-viimeinkin huomaisi saattavansa vielä koko perheen pahastumaan, jos hän
-lakkaamatta pysyy torstai-illat poissa skaatti-kumppaniensa seurassa.
-
-Eno Fritz tuli toivon mukaan vähän aikaisemmin kuin muut, niin että
-minulla oli parempi tilaisuus vapaasti puhella hänen kanssansa. Minä
-kysyin hänen vointiansa, johon hän tapansa mukaan vastasi: "Kiitos,
-sataa lunta!" ja kävi istumaan ja mellastelemaan minun ompelukoriani,
-kunnes sai neulat ja langat kaikki aivan sekaisin, niinkuin aina
-ennenkin.
-
-"Fritz", aloin minä, "tahdotko sitte pysyä koko ikäsi lapsena? Johan
-sinun kerrankin pitää ruveta ymmärtäväiseksi." -- Mitään vastaamatta
-pyöritteli hän vain lankarullaa huviksensa.
-
-"Mitä sinusta pitää ajatellakaan", sanoin minä. "Onko sinusta nykyinen
-elintapasi niin hyvä, ett'et voi siitä luopua? Yhäkö sinua vielä
-huvittaa ravintolassa syönti?" -- "Ei se minua ole koskaan huvittanut",
-vastasi hän. "Tuodaan viidesti puhtaat talrikit, tyhjää täynnä joka
-kerta; se ei riitä Saksan pojille, jotka enimmäkseen ovat kotonaan
-tottuneet yksinkertaiseen, vaan runsaasen ruokaan." -- "No niin! Sinä
-voisit hankkia oman päivällispöydän, miksi et sitä hanki?" -- Hän oli
-vaiti ja leikitteli lankarullalla. -- "Miten pitkälle olet päässyt
-sen lingeniläisen mummon taivutuksessa?" kysyin minä suoraa päätä.
--- "Hm!" sanoi hän. "Puolitiessä sovintoon... minähän tahdon." --
-"Fritz, puhutaanhan nyt vakavammin. Jos vakavasti aiot naida Eriikan,
-niin lopeta tuo jörötys. Muuten mieti toista morsianta." -- "En
-unissanikaan!" -- "Minkä tähden sitte et asiassa pääse sen pitemmälle?"
--- "Sen rakkaan mummon tähden. Hän on saanut päähänsä, että Berliini
-on synninpesä ja minä sen pahin syntipussi; hänen tyttärensä tytär
-saa vahinkoa sielullensa, jos vain joutuu pois hänen silmäinsä alta!"
--- "Mitä sanoo Eriikan isä?" -- "Ei mitään. Hänen täytyy toimia sen
-kunnon mummon tahdon mukaan. Mummon rahat ovat hänen liikkeessänsä, ja
-niiden turvin pitää hän koko sukukunnan kurissa." -- "No, sittepä se
-Eriikan isä on oikea yömyssy!" -- "On vastahakoisesti." -- "Ja mummo
-minusta on liian röyhkeä, kun yhä tahtoo hallita. Vanhoilla ihmisillä
-on mielipiteensä ja nuorilla myöskin omansa, kyllä heille pitää antaa
-vapautta." -- "Ihan oikeassa sinä siinä olet, Vilhelmiina; tohtori
-Wrenzchen sanoo aivan samaa." -- "Ei toki kaikissa asioissa", sanoin
-minä nopeasti, "jotakin johtoa aina tarvitaan. Senhän näkee sinustakin.
-Sinun pitäisi korjata, mitä silloisella käytökselläsi turmelit, ja
-ansaita mummon kunnioitus." -- "Enhän minä voi mennä Lingeniin häntä
-mielittelemään." -- "Sanopas minulle yksi asia: onko Eriikka sinulle
-aivan uskollinen?" -- "Hän ei luovu minusta, vaikka ennen harmautuisi.
-Ja minä, se on vallan varma, minä en luovu hänestä." -- "Sittehän
-voitte kainalosauvani varassa mennä vihille." -- "Jospa vain Eriikka
-ei olisi niin taipuvainen heihin, jospa hän ei yksinkertaisuudessaan
-uskoisi rikkovansa omaisiaan kohtaan, niin hän jo ammoin olisi vapaa
-kotiväkensä sorrosta. Minä olen koettanut, mitä koettaa voi, mutta
-kaikkien hänen sydämmellisten kirjeidensä loppu on samanlainen: toivo
-ja luota, meidän rakkautemme kyllä voittaa."
-
-"Todellakin liikuttavaa", sanoin minä, "vaan mikä päätös siitä koskaan
-tulee? Fritz, onko sinussa enempi itsepäisyyttä kuin rakkautta häneen?"
--- "Vilhelmiina, Eriikka minua miellytti heti ensi hetkestä asti, kun
-hänet näin; minun teki mieli tavata häntä, milloin ja missä hyvänsä
-suinkin saatoin." -- "Niin, johan sinä paraastaan asuitkin siellä
-Krausessa." -- "Hän oli niin viaton, lapsellinen ja suorapuheinen.
-Hyvin pian minä huomasin, ett'ei hänellä kotielämässään ollut mitään
-iloa, jossa luontokin on niin mitättömän näköinen." -- "Entä kaupunki?"
--- "Puhdas ja siisti kyllä, mutta ei juuri niin suuri kuin Berliini."
--- "Sen minä kyllä osaan ilman sinun nenäkkäitä huomautuksiasikin
-laskea yhteen. Mutta ehkäpä siellä siltä saattaa elää varsin
-mukavasti." -- "Jos perheolot olisivat mukavat, niin miksikä ei. Mutta
-Eriikan elämä on tukala. Aamusta iltaan työskenteleminen ei mikään paha
-ole, mutta kun hän ei siitä saa koskaan hyvää sanaa, kun sata kertaa
-päivässä selitellään, että jokaisen pitää tehdä velvollisuutensa, ja
-pienimmästäkin erehdyksestä nostetaan melu kuin suuresta rikoksesta,
-sitä kaikkea ei toki jaksa kärsiä. Ahneus ja kiukku siinä talossa
-hallitsevat; kaikki, mikä maksaa rahaa, on heistä synti, ja kaikki,
-mitä suinkin voivat säästää kituuttaa, on hurskaus." -- "Eriikalla siis
-ei hyvät päivät." -- "Pois hänet pitää saada siitä seurasta. Minä annan
-hänelle kaikki, jota hänellä tähän asti ei ole ollut. Elämä on hänelle
-vallan tuntematon, vaan minun sivullani saa hän oppia sitä tuntemaan.
-Minä näytän hänelle, miten kaunis maailma on; hänen silmistään minä
-luen, että hän on onnellinen, ja minun omakseni hänen pitää tuleman,
-sen aran kyyhkyn. Näethän, että minä tahdon... vaan se mummo ei
-tahdo." -- "Fritz, osaako Eriikka keittää?" -- "En minä sitä vielä ole
-kysynyt." -- "Sen hän kyllä saisi oppia minun luonani, tiedänhän minä
-sinun mieliruokasi." -- "Niin pitkällä emme vielä ole likimainkaan." --
-"Jos ei muuten selvitä, niin lähden minä sinne itse, ja kunhan silloin
-saamme puhella kahden kesken mummon kanssa! Maltahan vain: joko asia
-selvää pian taikka saa se vanhus oppia minut tuntemaan."
-
-Meidän täytyi keskeyttää, kun Krauset nyt juuri tulivat. Herra Krause
-on hankkinut Jägerin-puvun, sitä kun sanotaan terveelliseksi ja
-paremmin haihduttavaksi ruumiista harmia ja suuttumusta kuin tavallinen
-puku, ja varsinkin se juuri sentähden sopii hyvin Krauselle, kun näet
-hänen Edvardinsa oli äskettäin jo ehtinyt niin pitkälle, että hänet
-oltiin vähällä ajaa pois koulusta. Ja ajettu hänet olisikin, ell'ei
-hänen isänsä olisi ollut opettaja. Nyt saattaa herra Krause sen
-vetelyksen tähden villapuvussa kuljeksia ja olla eno Fritzin mielestä
-kuin väsynyt voimistelumestari, joka tarjoutuu temppujen tekoon
-jollekin ilvehtijälle. Krausen rouva puolestaan kiitteli pukua, se kun
-säästää kaikki paidanrintojen silittelemiset, jotka eivät kestä kuin
-parissa pesussa, kun pesijät ne polttavat. Siihen minä täydellisesti
-yhdyin, ja sentähden minä en annakaan semmoisia vieraille pestäväksi.
-
-Vähää ennen illalliselle menoa tuli Emmi, ja niinkuin minä heti
-arvasin, oli jotakin tapahtunut. Siispä viimeinkin. Minä vein hänet
-ruokahuoneesemme, jossa pöytä jo oli katettuna, ja kysyin: "No, joko
-te riitaannuitte?" -- "Minulla oli ikävä kotona", vastasi hän, "kun
-Frans on skaattia pelaamassa, niin saatan minäkin mennä, mihin mieleni
-tekee." -- "Johan minä olen sinulle sanonut, että sinun olisi pitänyt
-ammoin olla pontevampi. Tuleeko hän sinua noutamaan?" -- Emmi pudisti
-päätään eittävästi. -- "Oletteko riidelleet?" -- "Emmepä juuri, mutta
-pitääkö hänen aina oleman oikeassa?" -- "Tietysti ei." -- "Tiedäthän,
-mamma, että minä kirjoitan pienimmätkin menot muistiin, yksin Maffin
-maidonkin." -- "Etkö sitä tuonut kanssasi?" -- "En, se makasi,
-kun läksin, ja minä tahdoin myöskin säästää ajurinrahan. Sanoohan
-Frans, ett'ei kirjoittaminen tee säästäväistä emäntää, vaan menojen
-vähentäminen." -- "Ja siitäkö te suutuitte?" -- "Minä käskin häntä
-menemään kahveriin, niin näkee, missä rahat ovat: kaksi kinkkua, koko
-joukko makkaraa, voita ja paljo muuta." -- "Mitenkä se sinulle mieleen
-johtui, kun aina pitää olla tuoretta? Liian suuret varat pilautuvat."
--- "Tyttö sanoo, että pitää olla talossa varaa. Mutta sitä ei Frans
-ymmärrä. Tyttö se minua tänäkin iltana neuvoi tulemaan tänne, ett'ei
-taas olisi riitaa." -- "Ihan väärässä en voi huomata miehesi tässä
-tapauksessa olevan", sanoin minä, ett'en hyväksyisi piian puheita,
-"mutta nyt olet alkanut näyttää hänelle, että vanhempain kodissa on
-sinulla turvaa; sen minä hyväksyn. Pane mieleesi, tätä torstaita me
-kaikki muistamme." -- Niin tapahtuikin. Tämä päivä on pysyvä meidän
-kaikkein muistissamme niin kauan, kun elämme. Vaan miten nyt kadun,
-että koskaan neuvoin Emmiä pahaa kostamaan pahalla, saadakseen valtaa
-tohtorista. Miten kovin minä siitä sain sittemmin kärsiä! Minä en
-ollenkaan aavistanut, että tänä iltana alkoi murhenäytelmä; muuten
-olisin sanonut Emmille: "Mene pois kotiisi, nyt ei ole kaikki hyvin."
-
-Hänellä ei näyttänyt olevan hyvä mieli, ruokahalua ei ollenkaan, ja
-mitä enempi iltaa kului, sitä levottomammaksi hän tuli. Minun kävi
-aivan samoin. Mitähän, jos tohtori kiukustuu? He olivat tähän asti
-eläneet parhaimmassa sovussa, paitsi torstai-iltoina. Mutta tohtorihan
-oli ne edeltäpäin tinkinyt itselleen. Selkääni monta kertaa karmi, kun
-ajattelin, että he minun niskoilleni työntävät kaiken syyn enkä minä
-voi puolustaa itseäni Kaarlen edessä. Jo aioin minä kehoittaa Emmiä:
-"Kyllä sinun jo nyt pitää lähteä, eno Fritz saattakoon sinut kotiisi!"
-vaan silloin soi tampurin kello kovasti. Niin saattoi vain onnettomuus
-temmata kelloa.
-
-Kaarle, joka huomasi, ett'ei kumpikaan meistä kyennyt liikahtamaan,
-ja oli jo ammoin arvannut, että jokin asia oli hullusti, läksi
-katsomaan. Hän viipyi minusta hirmuisen kauan. Sitte kutsui hän minut
-ulos. Minä olin valmistautunut tapaamaan tohtorin vähän suuttuneena,
-vaan porstuassa seisoikin poliisi, joka viranomaisesti ilmoitti,
-että tohtorin kotona oli käynyt varkaita, ja pyysi sitä hellävaraan
-ilmoittamaan rouvalle. Jos häntä pelotti, saattoi hän mieluummin jäädä
-täksi yöksi tänne Landsberginkadun varrelle.
-
-Emmi oli rientänyt minun jäljestäni ja kuullut joka sanan; häntä
-ei mikään voinut pidättää. Me ajurinvaunuihin, ottamatta kunnolla
-jäähyväisiä Krauseilta, ja tohtorin asunnolle.
-
-Siellä saimme selon. Tohtori koetti tutkia, mitä kaikkea oli
-varastettu, eräs poliisi auttoi häntä, toinen seisoi vartioimassa
-ovea ja kolmas kirjoitti muistiin. Emmi juoksi Fransin luo, joka tuli
-hänelle vastaan, sanoen: "Ei täällä mitään hätää ole. Rahaa he eivät
-ole paljoa saaneet, onneksi minä ne tänä aamuna vein pankkiin, ja
-kaikki muu voidaan kyllä hankkia sijaan." -- Emmi yritti pyytämään
-häneltä anteeksi, että oli ollut poissa, vaan tohtori kiitteli hänen
-poissa oloaan onnelliseksi sattumaksi, koska Emmille muuten olisi
-voinut käydä yhtä huonosti kuin tytölle, jonka rosvot olivat, suu
-kiinni sidottuna huivilla, sulkeneet kammariin, ett'ei hän saanut
-huutaa; sieltä oli hänet puoli pyörryksistä löydetty.
-
-Asunto oli kurjan näköinen. Kaikki oli hujan hajan, kuin olisi
-huutokauppa ollut meneillään. Piirongin olivat varkaat vetäneet
-ulommaksi seinästä ja takaa päin murtaneet auki; kirjoituspöytä oli
-samoin rikottu. Vaatekaappien ovet olivat auki ja vaatteet mikä
-missäkin tuoleilla ja lattialla. Tohtorin paraimman puvun olivat he
-vieneet, vaan muut viskelleet ja sotkeneet jalkoihinsa. Hopeakalut oli
-viety kaikki, paitsi monihaaraiset kynttiläjalat, tuo häälahja, jotka
-huomattuaan eno Fritz huudahti: "Näetkö nyt, ovathan ne väärennettyä
-tavaraa!" Kinkut ja makkarat olivat myöskin kadonneet kahverista.
-Mitäpä he niitä olisivat säästäneet.
-
-Leudon ilman tähden olivat lattiat, kuin olisi siellä koko karavani
-majaillut. Hirmuista! Kyllä tohtorin nyt täytyy muuttaa muuanne, ei
-mikään pesujuhla voi poistaa semmoista hävitystä. -- Ja missä olivat
-varkaat? -- Haihtuneet kuin tuhka tuuleen tai kuin kaunis uni.
-
-Poliisi otti heti paikalla asianhaarat muistiin. Tyttö kutsuttiin, hän
-tuli, huivi silmillä. Talon isännänkin, herra Greven täytyi rouvineen
-tulla esiin.
-
-Kysymyksistä ja vastauksista tuli ilmi, että heti rouvan lähdettyä
-oli joku tullut tohtoria kutsumaan sairaan luo. Tyttö oli sanonut,
-missä tohtori oli. Siihen oli mies vastannut, että kyllä ehtisi vielä
-seuraavana aamunakin, jos hän vain saisi kirjoittaa osoitteensa. Tyttö
-oli laskenut hänet sisään, vaan silloin oli tulla pujahtanut toinenkin
-mies ja tukennut häneltä suun. Hän oli kauhusta pyörtynyt, ja kun hän
-jälleen selvisi, ei hän voinut huutaa eikä liikahtaa, kun oli nuorittu
-ja sidottu. Semmoisena oli hänet tohtori löytänyt kotiin tultuaan. Sen
-vakuutti tohtori Wrenzchen. Hän oli kummastellut, että ovet olivat
-kyllä hyvästi kiinni työnnetyt, mutta ei lukossa. Nähtyään, mitä oli
-tapahtunut, oli hän heti huutanut yövartijan ja käynyt hakemassa
-poliisin, joka paikalla huomasi, että tyttöä sitomassa ja varastamassa
-oli ollut useampia henkilöitä, koska yksi mies ei olisi jaksanut
-siirtää raskasta piironkia ulommaksi seinästä. Herra Greve rouvineen
-todistivat, ett'ei ollut mitään epäilyttävää melua kuulunut.
-
-"Minkä näköiset ne konnat olivat?" kysyttiin tytöltä. -- Hän ei
-enää niin tarkoin muistanut; molemmilla oli ollut suuret parrat. --
-"Miten voittekin olla niin varomaton, että laskitte sisään epäiltävän
-näköisiä, parrakkaita miehiä?" kysyin minä häneltä. -- Hän ei sanonut
-osaavansa ihmisiä kasvoista tuntea. -- "Miksi ette huutaneet apua?"
--- "Ei minun tarvitse teille vastata, ette te ole mikään poliisi." --
-"Jos hänellä olisi puhdas omatunto, ei hän olisi niin nenäkäs", sanoin
-minä poliisimiehelle. -- "Mitä sillä tarkoitatte?" -- "Minulla on omat
-ajatukseni. Ehkäpä ne ruokavarat ostettiinkin juuri rosvoja varten." --
-"Niistä sanoista te saatte tehdä tilin." -- "Vallan mielelläni", sanoin
-minä, "kyllä minä teidät tunnen, te kykenette tekemään mitä hyvänsä."
-Tohtori yritti välittämään, vaan minä sanoin: "Hän on ollut yksissä
-tuumissa niiden kanssa, sen minä sanon." -- Nyt tuli tyttö hävyttömäksi
-enkä minä muista, mitä hänelle oikeastaan vastasin. Hän pyysi poliisia
-sekä herra ja rouva Greveä todistajiksi, että minä olin loukannut hänen
-kunniatansa. Poliisi sanoi kaiken tulevan selville tutkinnossa.
-
-Poliisi läksi ja me muut jäimme hyvin kiihkeään mielentilaan;. tytön
-täytyi keittää kahvia ja me järjestelimme, että asunto edes jonkin
-näköiseksi tuli. Makuuhuoneessa rosvot eivät näyttäneet käyneen,
-vaan kun katsoimme, eiköhän ketään ollut sänkyjen alla, löysimme
-sieltä Maffin, nuora kaulassa. Sen ne konnat olivat kylmäkiskoisesti
-kuristaneet. Herra Greve muisti kuulleensa koiran ensin ruvenneen
-haukkumaan, vaan ei ollut sitä miksikään huomannut.
-
-Kun tyttö minulle kahvia tuodessaan katsoi minuun hyvin äkäisesti,
-sanoi eno Fritz: "Pidä varasi, Vilhelmiina, tuo syyttää vielä sinua."
--- "Uskaltakoonpahan!" sanoin minä. -- "Sinä olit kiihtyneempi, kuin
-olisi oikein soveltunutkaan", sanoi minun Kaarleni. -- "Kaarle, jospa
-hän olisi sinua kohdellut, niinkuin minua silloin rapujutussa, niin
-etpä sinäkään olisi pysynyt vaiti. Kerran hänen piti se kuuleman ja
-kylliksi."
-
-Tohtori oli Emmille hyvin lempeä ja sanoi: "Olipa onni, että sinulle
-juuri tänä iltana johtui mieleen mennä vanhempiesi luo; ehkäpä siten
-suuri onnettomuus vältettiin."
-
-"Niinpä niin", sanoin minä ja katsahdin hymyillen Emmiin. Mehän
-tiesimme, kuka se onni ja sattumus oli. Ei kukaan muu kuin Vilhelmiina
-Buchholz, joka juuri ongitteli vehnäpalasta kahvikupistansa.
-
-
-
-
-Koetuksia.
-
-
-Jos kukaan on milloinkaan totta ennustanut, niin ainakin on tosi se
-vanhoista teoksista lainattu Schillerin lause, että "Liitto kanssa
-kohtalon aivan pysymätön on." Minussakin oli se toteutuva, vaikka
-minä en suinkaan tiennyt, milloin tai missä olisinkaan tehnyt liittoa
-kohtalon kanssa. Minä koetin kaikkialla tehdä velvollisuuteni ja pitää
-oikeuden ja järjestyksen puolta, mutta eipä sillä enää pitkälle pääse,
-sillä ihmisten pahuus on liian suuri.
-
-Tohtorissa tapahtuneen varkauden tutkinto on päättynyt, saamatta
-aikaan muuta kuin uuden lukon ja uudet turvavitjat tohtorin oveen.
-Poliisiluutnantin rouva selitti minulle, että kaikki oli ollut aivan
-säännöllisesti tehty, niinkuin varkaus onkin tehtävä, eikä tohtorin
-auttanut muuta kuin unhottaa hopeakalunsa. Minä neuvoin häntä ottamaan
-toistaiseksi vähän runsaampaa maksua sairailtansa, että vähitellen
-saisi vahingon korvatuksi, mutta siihen hän ei suostunut. Nyt he
-syövät uushopeisilla kaluilla, jotka hyvästi sopivatkin yhteen noiden
-kynttiläjalkojen kanssa.
-
-Piika oli pyytänyt eroa, joka hänelle minun suureksi mielihyväkseni
-annettiinkin, varsinkin kun hän sanoi syyksi, ett'ei hänen tehnyt mieli
-haukuttaa itseänsä anopilla joka tilassa, ja uhkasi anopille vielä
-näyttävänsä, että Berliinissä on oikeuttakin. Tohtori oli neuvonut
-häntä olemaan järkevä, vaan hän oli vastannut, että häntä oli sanottu
-"kelvottomaksi petturiksi", vaan sitä hän ei tahtonut jättää sillensä.
-
-Minä puolestani niitä sanoja en tunnusta omikseni; vaan tohtori
-vakuutti jotakin semmoista ynnä paljon muita kiivaita sanoja
-kuulleensa, kun tuli neuvomaan minua antamaan sille piialle rahaa,
-että hän sopisi asian hyvällä. "Vai neuvotte te minua alentumaan tuon
-letukan edessä?" sanoin minä äreästi. "Jos niin tekisin, niin sehän
-näyttäisi, että minä todella olisinkin väärässä." -- "Tehkää, miten
-tahdotte, rakas anoppiseni, mutta kun tyttö on epäilyksestä laillisesti
-vapautettu..." -- "Minun silmissäni hän ei siltä ole läheskään puhdas."
--- "... olisi minun mielestäni paras teidän peruuttaa loukkaussanat."
--- "Semmoiseen nöyryytykseen minä en taivu. Ja julkeata perin olisikin
-hänen ruveta syyttämään. Ihan mahdotonta se on."
-
-Mutta kuitenkin mahdollista. Aamusilla, kun Kaarle juuri oli lähtenyt
-konttoriinsa, tuli niin paksu kirje, ett'en semmoista ollut vielä
-ikänäni saanut; jo päältä päin näkyi, minkä hirmusanoman se toi.
-Vapisevalla kädellä kirjoitin minä tuojalle saantitodistuksen ja
-avasin. "Naimattoman Maria Johanna Bandin yksityissyytös loukkauksesta
-rouva Vilhelmiina Buchholzia vastaan..." pitemmälle minä en päässyt.
-Kirjaimia minä kyllä näin, vaan en saanut niistä mitään ajatusta,
-niin ne tanssivat. Se minulle vain selvisi, että minun täytyi mennä
-oikeuteen.
-
-Minä heti Kaarlen luo, vaan kun pääsin konttorin ovelle, en uskaltanut
-astua sisään. Minä tartuin lukon koukkuun ja vedin jälleen pois käteni
-monta kertaa. Vielä hän ei tiennyt, mikä häpeä oli tulossa, kun hänen
-nuhteeton vaimonsa oli syytettynä. Mutta enhän minä voinut siihen
-jäädä ainiaaksi seisomaan; minä avasin hiljaa ja astuin horjuen hänen
-pulpettinsa luo. "Kaarle", sanoin minä arasti, "luehan tämä kummallinen
-kirjoitus... on... on... en minä siitä pääse selville." -- Kaarle
-luki ja hänen kasvonsa muuttuivat ankaroiksi. "Tämä on kiusallista,
-on pahempaakin. Sinua syytetään yhdeksästä loukkauksesta..." --
-"Yhdeksästäkö?" keskeytin minä kummastuen. -- "Niin juuri, yksitellen
-ne tässä on lueteltu, katso itse", -- "Jopa se on liikaa hävyttömyyttä,
-kun minä vain sanoin, että hänen olisi pitänyt paremmin vartioida."
--- "Suuttumuksesi sinua kiihdytti liiaksi, Vilhelmiina." -- "Sen
-verran vain, kun oli kohtuullista." -- "Sepähän näkyy tutkinnossa."
--- "Kaarle, tuleeko siitä pahakin pula?" -- "Toivoakseni saadaan asia
-selvitetyksi oikeuteen menemättä. Ennen sen esille tuloa pitää koettaa
-sovituskeinoa. Sinä tunnustat olleesi väärässä, maksat ehkä vähän
-sovinnoisia ja asia on selvillä. Oletko valmis tekemään niin?" --
-"Olen", huokasin minä. -- -- "Ole vain huoletta äläkä itseäsi turhaan
-kiusaa. Ja nyt mene kotiin, kauppa käy hyvästi, minulla on paljo
-tekemistä."
-
-Helppo on sanoa: ole huoletta, vaan valitettavasti ei sitä
-huolettomuutta aina saa ostamalla. Siitä asti, kun oikeuden kirjoitus
-oli minun luonani, elin minä lakkaamatta huolissa ja pelossa;
-minusta tuntui kirves alinomaa riippuvan pääni päällä ja ruoka venyi
-hampaissani.
-
-Minä en voinut olla ajattelematta, että mieheni oli pitävinään asiaa
-vähäpätöisenä, siten vain salatakseen minulta hirmuista totuutta.
-Sentähden minä iltapäivällä menin eno Fritzin luo, joka ei likimainkaan
-ole niin hyvä kuin minun Kaarleni; häneltä minä toivoin kuulevani asian
-koristelemattomana. -- Luettuaan syytöksen sanoi hän: "Vilhelmiina,
-kyllä tämä on paha asia. Sinä olet haukkunut ja se piika näyttää olevan
-varma asiastaan, sillä hän on nimittänyt todistajiksi kaksi poliisia,
-jotka olivat läsnä, herra ja rouva Greven ja tohtori Wrenzchenin."
--- "Tohtorinko minua vastaan?" -- "Niin tässä on kirjoitettuna. Hän
-tietysti voi olla todistamatta, kun on sinun vävysi, mutta kukapa
-takaa, että hän jättää käyttämättä näin hyvän koston tilaisuuden, kun
-se kerrankin tarjoutuu hänelle. Sinä olet kylläkin hänelle tehnyt
-kiusaa." -- "Fritz, olisikohan hän niin oikullinen?" -- "Ehkä hän
-sentään taipuu, jos lupaat lakata pitämästä anopillista holhousta."
--- "Minä en lupaa mitään", sanoin minä pahastuen, "vaan tahdon
-sinulta selkoa, joudunko minä tässä asiassa tappioon." -- "Sen kyllä
-saat uskoa; ovathan ne virkavalan tehneet poliisimiehetkin sinua
-vastaan." -- Minä olin jo monesti lukenut virkavalan hirmuisuudesta,
-sen edessä on enimmäkseen aina hukassa. "Fritz", änkytin minä, "mitä
-pitää minun nyt tehdä?" -- "Ainoan pelastuskeinon olet valitettavasti
-laiminlyönyt." -- "Minä korvaan sen; sano vain, mitä se on." -- "Sinun
-olisi pitänyt juomalla hankkia itsellesi lievittäviä syitä."
-
-Nyt loppui minun kärsivällisyyteni. "Voi sinua kelvotonta", toruin
-minä. "Etkö sinä enää pidä mitään kunniassa, edes sisaresi pulaakaan?"
--- "Älähän sentään liiaksi hätäile; markkoja ne sinulta kiskovat,
-mutta istua sinun luultavasti ei tarvitse." -- "Kaarle luottaa
-sovinnon tekoon; mitä sinä siitä sanot?" -- "Jos syyttäjällä on
-kunnon asianajaja, niin mahdollisesti kyllä sovitte, vaan jos hän on
-joutunut jonkun nurkkasihteerin käsiin, niin hän ei suinkaan vähällä
-jätä, vaan koettaa saada jonkun murusen." -- "Mutta millä se letukka
-maksaa kulungit?" -- "Tappaaja ne maksaa; kyllä ne sinä saat maksaa,
-hyvä ystävä." -- "Miten ilkeää ja kavalaa! Hän syyttää minua minun
-kukkarooni luottaen. Onko se oikein?" -- "Aivan lain mukaan." -- "Sitte
-pitää moiset lait kumota. Fritz, en minä kestä tätä häpeää; ihan minä
-tästä kuolen." -- "Rauhoituhan tuosta, Vilhelmiina; ainakin joka toinen
-kunnon ihminen on joskus sakotettu. Ole siis aivan huoletta..."
-
-"Sitäkö virttä sinäkin veisaat?" sanoin suuttuen. "Ell'et mitään muuta
-tiedä, saat palsamoittaa itsesi; minä vähän pidän lukua teidän moisista
-neuvoistanne." Äkeissäni läksin pois eno Fritzin luota ja moitin
-itseäni, että olin antautunut hänen pilkattavakseen. Mutta kun kerran
-hämmästyy, niin myöskin tyhmistyy.
-
-Valitettavasti oli eno Fritz ihan oikeassa, kun aavisti sen piian
-kääntyneen riidanhimoisen nurkkasihteerin puoleen; sovinnon yritys
-raukesi kerrassaan.
-
-Muutamien päivien kuluttua tuli uusi kirjoitus, jossa sekä minua
-että syyttäjää vaadittiin k:lo 11 ja 12 välillä päivällä saapumaan
-oikeuspalatsin 29:teen huoneesen. Ja jos olisin tahtonut karata, mitä
-siitäkään oli apua. Oikeus uhkasi haettaa, jos minä syyttä olisin
-poissa, ja ennenkuin viholliselleni soin sen huvin, että olisi nähnyt
-kahden poliisin raastavan minua oikeuden eteen, päätin itse mennä,
-vaikka hermostoni oli joutunut aivan hämmennyksiin.
-
-Mielenliikutuksistahan ei tullut koskaan loppua. Taivas tietköön,
-mistä ihmiset olivat kuulleet, että minä olin syytöksen alaisena,
-mutta tuttujemme piireissä ei ollut muusta puhettakaan kuin oikeuden
-eteen menon päivästä. Olisikopahan muuten Krausen rouva tullut
-minulle kertomaan osanottavaisuuttansa! -- "No, tiedättekö nyt, miltä
-tuntuu, kun kohtalo oikein rupee vainoamaan, vaikka te ette koskaan
-säälineet, kun kova kohtalo valitsi meidän Edvardimme uhriksensa." --
-"Itsepä te sen vitsauksen olette itsellenne hankkineet; minusta ei ole
-lainkaan oikein syyttää omista vioistaan kohtaloa, vai kohtaloko se
-häntä houkutteli karkaamaan?" Se poika näet oli kyllästynyt kouluun
-ja hankkinut rahaa myömällä kadulla isänsä sikareja ja muita pikku
-tavaroita sekä viimein kellonsa ja niillä ostanut rautatie-lipun
-Hampuriin, jossa hänet kuitenkin otettiin kiinni ja toimitettiin
-kotiin. -- "Edvardilla on niin suuri tutkimishalu!" sanoi Krausen rouva
-puolustellen. -- "Vaan aina väärin päin; eihän hän esimerkiksi tutki
-latinaakaan." -- "Hän on valinnut toisen alan eikä tarvitse enää
-latinaa, joka onkin vain kuollut kieli." -- "Saanko kysyä, minkä alan
-hän on valinnut; ehkäpä sokurileipurin puodin ja makeisten syömisen?"
--- Rouva naurahti halveksivasti. "Edvardista tulee laivankapteeni",
-sanoi hän, "ja silloin hän kyllä voi ansaita rahaa, ja kapteenit
-ovat arvokkaita miehiä. Hän on jo hankkinut itselleen kompassin ja
-vinnillä hän jo aika lailla kiipeilee vaatenuoria myöten. Kapteenin
-ammatti se juuri on sopivin hänelle." -- "Kunhan hän kerran on
-kapteenina", sanoin minä, "vaan en minä sitä vielä usko." -- "Niin,
-kun aina olette paremmin tietävinänne kaikki", vastasi hän, "mutta ei
-teidän viisautenne suinkaan ole erehtymätön, muutenhan te ette olisi
-puhuneet niin rikoksellisesti." -- "Sitä te ette ymmärrä", vastasin
-minä äreästi. -- "Mahdollista kyllä", sanoi hän pistävästi, "minä vain
-kerron, mitä muut sanovat; minä en suinkaan rupea sitä arvostelemaan,
-minun kaltaisellani ei vielä koskaan ole ollut mitään tekemistä
-oikeussalissa." -- Hänen mentyään sanoin minä Bettille: "Nyt hän oikein
-näyttäytyi omassa karvassaan. Sinä et saa laskea häntä enää sisään;
-minun onnettomuuteni on liian suuri hyeenain iloksi."
-
-Seuraavana päivänä tuli poliisiluutnantin rouva minua tervehtimään.
-"Paljon riippuu tuomarista", sanoi hän, "ja miten te asiaa esitätte.
-Mitä aiotte panna yllenne?" -- "Pelkkää mustaa", vastasin minä. --
-"Mitä yksinkertaisempi puku, sitä parempi, ett'ei teidän ja syyttäjän
-erotus näyttäisi liian suurelta eikä teidän ylempää säätyänne luettaisi
-teille pahentavaksi asianhaaraksi. Tietysti te ette käytä syytettyjen
-penkillä istuessanne silkkiin ommeltua vaakunaanne!" -- "En sitä
-ajatellutkaan. Kunhan hankimme vaunut, maaluutan minä sen oveen." --
-"Minä ajattelinkin vain, että vähähän teillä nyt on hyötyä esi-isistä
-ja kunniamerkeistä. Häpeä pysyy kuitenkin ainiaan." -- "Ei vielä toki
-olla niin pitkällä." -- "Antakaa anteeksi, että kerron, mitä mieheni
-sanoo, jolla kuitenkin on toki vähä taitoa näissä asioissa. Te olette
-jo melkein kuin tuomittu, sanoo hän. Mutta me olemme ylempänä kaikkia
-etuluuloja emmekä siis aivan kokonaan keskeytä entistä seurusteluamme."
--- Minä siis olin jo tuomittu maailman silmissä. Selvästi minä
-ymmärsin, ett'ei poliisiluutnantin rouva ollut enää julkisesti yhdessä
-meidän kanssamme näyttäytyvä. Täst'edes olin minä oleva hyljättyjen
-luvussa.
-
-Se ajatus vei minulta viimeisenkin ryhtini, niin että minä tuskin
-enää jaksoin liikkua kotona, mihin tahdoin. Ikkunan edessäkään en
-enää kärsinyt istua, kun ohi kulkevat ihmiset näyttivät seisattuvan
-katselemaan ja sormellaan osoittelemaan minua. Betti kyllä koetti
-vakuuttaa sen olevan vain luuloa, mutta näinhän minä omilla silmilläni
-Heimreichin rouvan kävelevän pari kertaa edestakaisia toisella puolen
-katua vanhimman tyttärensä kanssa ja pilkallisesti katselevan meidän
-ikkunoihimme päin. Se oli perin kiusallista. Minä aloin riutua ja
-unikin karkkosi niin kokonaan, että Kaarlen täytyi kuorsaamisensa
-tähden muuttaa toiseen huoneesen.
-
-Bergfeldtin rouva kävi myöskin meillä, mutta eipä hän virkistänyt,
-vaan päinvastoin. "Hyvänen aika, rouva Buchholz", sanoi hän,
-"oletteko pulassa. Mutta eihän teidän olisi pitänytkään heti lyödä
-hiilikoukulla." -- "Mitä lorua se on?" -- "No, olettehan te sitä tyttöä
-piesseet, niin että veri on virtanaan juossut. Siitä kyllä saatte
-jonkun puoli vuotta." -- "Vaikk'ei ole puhettakaan lyömisestä. Kuka
-semmoista lörpöttelee?" -- "Rouva Buchholz, hyvin minä säälin teitä,
-mutta sitähän nyt kaikki puhuvat koko kaupungissa; vaan kaikkialla minä
-kuitenkin puolustan teitä ja sanon: oli onni, että sillä piialla oli
-kovat luut, muuten ne vielä veisivät Buchholzin rouvan mestauslavalle."
--- "Ja sekö muka on puolustusta, -- niin; tehän olitte niin
-ystävällinen minua kohtaan, kun minun Emilini silloin surmasi
-itsensä... minuun olisi todellakin kovasti koskenut, jos ne olisivat
-teidät mestanneet tai muuten surmanneet." -- "Jumala minua suojelee
-ja armahtaa. Minä voin vannoa, ett'en ole sormeanikaan nostanut
-lyömisaikeessa." -- "No, rouva Buchholz, älkäähän tehkö väärää valaa.
-Mitenkä ihmiset osaisivat semmoista puhua, ell'ei siinä olisi yhtään
-totta? Teiltä on varmaankin vain luiskahtanut käsi, jossa sattumalta
-hiilikoukku oli. Niin minä sanoisin oikeuden edessä, jos olisin teidän
-sijastanne pulaan joutunut."
-
-"Hyvä rouva", sanoin minä, "tämän kaltaista puhelua minä en enää jaksa
-kuulla, mieluisimmin olisin minä yksin." -- "Kyllä minulla aikaa on",
-sanoi hän ja jäi istumaan. "Ensimältähän ne vain niin puhelevat,
-sittemmin kaikki unhottuu, vaikka mitä kerran on tarttunut ihmiseen
-tällä tavalla, sitä ei mikään sade saa pois pestyksi." -- Ja samaan
-tapaan lorusi hän, kunnes minä olin sekä ruumiillisesti että henkisesti
-aivan menehtynyt. Kun hän viimeinkin läksi, sanoin minä Bettille: "Minä
-en ota enää ketään vastaan, vaikka itse Suur-Mogul pyrkisi."
-
-Mutta täytyi minun kuitenkin tehdä yksi poikkeus. Rouva Helbich, se
-ravintolan pikku emäntä, ei huolinut kielloista, kun sanoi itsellään
-olevan tärkeätä ilmoitettavaa. Hän tiesi kaikki tarkoin. Skaatin
-pelaajat olivat tästä asiasta paljon kiistelleet, ja sentähden hän
-oli ruvennut tarkkaamaan heidän puhettansa. "Rouva Buchholz", sanoi
-hän, "teitä meidän on kiittäminen kaikesta onnestamme, ja nyt meidän
-täytyy kokea, että teille tapahtuu tämmöinen onnettomuus. Se koskee
-sydämmeen asti. Te olette varmaankin aivan syytön." -- "Kyllä olenkin,
-rouva Helbich, vaan ei kukaan sitä usko." -- "Minä uskon", sanoi hän
-vilkkaasti, "ja sentähden juuri minä tulinkin, sillä kuulkaahan,
-mitä myöskin sanotaan: koira on myöskin epäilyksen alainen." -- "Ei
-suinkaan, asianajajat ovat jo miettineet ja tutkineet kaikki." --
-"Varkaat aina ensiksi myrkyttävät kahlekoirat." -- "Se ei sovi, sillä
-tämä olikin pieni huonekoira." -- "Juuri sentähden. Kahlekoirat ovat
-ulkona, niin että varkaat pääsevät niiden luo, mutta rakki oli sisällä,
-kuka sen myrkytti? Ei suinkaan kukaan muu kuin joku talon väestä."
--- "Se ei myöskään sovi, rouva Helbich, sillä rakki oli nuoralla
-kuristettu. Te erehdytte." -- "Eräs meidän päivällisvieraistamme, joku
-ylioppilas, sanoi, että te olisitte vapaa syytöksestä, jos voitaisiin
-näyttää koiran olleen myrkytetyn." -- "Rouva Helbich, minä kiitän teitä
-myötätuntoisuudestanne, mutta tottahan oikeus on viisaampi kuin joku
-ylioppilas ja me muut, jotka emme ole lukua harjoitelleet. Kaikkihan
-tutkittiin eikä mitään epäilyttävää huomattu." -- "Ja minä niin varmaan
-luotin tuovani teille apua. Rouva Buchholz, ette usko, miten minä olen
-pahoillani." -- Hän heltyi itkemään ja minä samoin. Kaikista puheluista
-oli tämä raukasevin, sillä me molemmat olimme niin avuttomat. Ja
-seuraavana päivänä oli asia tuleva ratkaistuksi.
-
-Minä olin niin raukea, että kävin levolle ennen pimeän tuloa. Kaarle
-tuli ja istuutui minun viereeni. Hän puhui hyvin ystävällisesti
-ja neuvoi, ett'ei minun pitänyt katsoman asiaa pahemmaksi, kuin
-se olikaan. Mutta oliko hänen luonansa käynyt niin paljo hyvää
-tarkoittavia ystäviä? -- "Lepäähän nyt hyvästi", sanoi hän, "älä
-ole huolissasi. Kun koetukset menevät ohitse, palaa kyllä entinen
-iloisuutesi jälleen. Saathan täällä maata ihan rauhassa, ole nyt vain
-tyytyväinen." -- "Kaarle", sanoin minä, "ethän toki vaatine minua
-kehräämään kuin kotikissa? Vaikka osaisinkin, niin en sitä saisi
-tehdyksi tässä kurjuudessa."
-
-Betti tuli kysymään, eikö minulle mikään ruoka maistuisi. "Vähän
-korppua ja maitoa saat tuoda myöhemmin, sen verran vain, että hengissä
-pysyn, mutta ei silläkään ole vielä kiirettä."
-
-Ei minulla ollut vähääkään nälkä. Hirmuiset ajatukset karkoittivat
-ruokahalun. Puoli unessa näin vankiloita ja mestauksia, ja vaikka
-ihan selvään ajattelin, että sen vaikutti vain tuo Bergfeldtin rouvan
-loruaminen, niin heti kun silmäni suljin, alkoi taas kuulustelu
-oikeuden edessä.
-
-Kaarle sanoi hyvää yötä ja Betti vaati minua syömään edes jotakin.
-Hänen mielikseen tein luonnolleni väkivaltaa, ja hyvältäpä se ruoka
-sitte maistuikin, kun kerran alkuun pääsin. Maito oli lämmitetty ja
-korput murakat. Betti oli tuonut yölampun, jonka hän nyt sytytti ja
-läksi sanottuaan hyvää yötä. Minä olin taas yksin.
-
-Tämä oli siis moitteettoman elämän viimeinen yö; vaan täst'edes
-minä en saattanut enää vapaasti katsoa ketään silmiin. Jos kaksi
-missä kuiskutteli ja pilkallisesti nauroi, täytyi minun aina luulla
-heidän nauravan minua. Jos ken minua katseli kieroon, niin eikö
-hänellä ollut oikeutta siihen? Saatoinko minä enää koskaan moittia
-ketään kanssaihmistäni, sanomatta itsekseni: olethan itsekin istunut
-syytettyjen penkillä ja sinut on tuomittu syylliseksi. -- Nukkua minä
-olisin tahtonut, ah, miten mielelläni nukkua!
-
-Minä käännyin milloin millekin kyljelle, ja kun viimein juuri olin
-nukkumaisillani, tunsin joutuneen korpun muruja tilalleni, jotka siellä
-pienimmästäkin liikkeestä ritisivät ja minua kiusasivat. Vähitellen
-rupesivat ne yhä enemmin kiusaamaan, kunnes sitä oli ihan mahdoton
-kärsiä, niin että minun täytyi nousta ylös tekemään uudestaan tilaani.
-Siinä puuhassa virkistyin niin, ett'ei unta ollut ajatteleminenkaan.
-
-Minä makasin makaamistani yhä mietiskellen niinkuin ennen. Maltas,
-eikö tuossa taaskin ollut korpun muru? Oli todellakin. Varmaankin oli
-joku pudonnut sänkymatolle ja siitä tarttunut paljaasen jalkopohjaan.
-Koko taistelu oli kestettävä uudestaan; aivan siitä oli joutua
-toivottomuuteen. Minä itkin suuttumuksesta ja väsymyksestä. Miten vähä
-Jumala todellakin tarvitsee välikappaletta, ihmisiä rangaistakseen;
-yhdestä korpunmurusta on kylliksi! Minä kyllä tiesin, ett'en ollut
-aina ollut semmoinen, kuin minun olisi pitänyt olla, vaan olinko minä
-todellakin ansainnut niin hirmuista rangaistusta? Viimein kuitenkin
-nukuin.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna heräsin siitä, että viereistä huonetta
-puhdistettiin, piika availi ikkunoita, työnteli tuoleja ja asetteli
-kaikkia paikoilleen. Betti oli jo myöskin liikkeellä. Hän tuli
-hiljaa katsomaan, vieläkö minä nukuin, ja ihmetteli, että minä jo
-olin herännyt. -- "Lapseni", sanoin minä, "kun on huolta mielessä ja
-korpunmuruja vuoteessa, niin huonoapa se makuu on." -- Hän auttoi minua
-pukeutuessani. Myöhemmin tuli eno Fritz, joka oli minun todistajani,
-ja vaikka aika kyllä kului hitaasti, oli meidän viimein lähteminen.
-Murhenäytelmän viimeinen näytös alkoi.
-
-Minä en ollut vielä koskaan käynyt lakipalatsissa ja ja nyt piti minun
-astumaan sinne syytettynä. "Tuolla takana on piha, jossa mestataan",
-sanoi eno Fritz ja viittasi erästä muuria. Minua värisytti. -- "Älä
-pelkää", sanoi hän, "niin kauan ei ole mitään vaaraa, kun pyövelillä on
-kädessä valkoiset hansikat. Vaan milloin hän ne riisuu..." -- Kaarle
-kielsi häntä semmoista puhumasta ja tarjosi minulle käsivartensa.
-Hän kysyi 29:ttä huonetta; meille näytettiin tietä, ja astuttuamme
-pitkän käytävän päähän olimme perillä. Muutamia ihmisiä istui siellä
-penkeillä, toisia oli seisomassa, Herra ja rouva Greve olivat siellä,
-samoin molemmat poliisimiehet ja tohtori. Näin minä hänetkin, joka oli
-minulle tämän kaiken saanut aikaan.
-
-29:stä huoneesta tuli juuri oikeudenpalvelija ja luki paperilapusta:
-"Ahrens syyttäjä, Meijer vastaaja." Odottelijoista meni monta sisään,
-vaan pianpa he palasivat, sillä he olivat viime hetkenä sopineet. Ne
-onnelliset! -- "Band syyttäjä, Buchholz vastaaja!" huusi nyt palvelija.
-Minua väräytti. Jos olisin astunut taikinassa, eivät jalkani olisi
-tuntuneet raskaammilta kuin nyt; enemmin kuolleen konnan kuin elävän
-ihmisen näköisenä hoipertelin minä sisään. Minut vietiin pieneen,
-nelikulmaiseen aitaukseen, jossa sain istuutua tuolille. Siinä se oli
-tuo aituus, joka erottaa syylliset muusta maailmasta.
-
-Vehreäpäällyksisellä korkolattialla istuivat tuomarit ja lautamiehet
-ynnä kirjuri. Kirjuri luki syytöksen. Oikealla puolella istui syyttäjä,
-keskellä kutsutut todistajat; taaksemme oli kokoutunut yleisöä, jota
-aituus erotti asianosaisista.
-
-Kaikki, mitä minä muka olin sanonut, luettiin nyt julki; miten
-loukkaavalta se nyt kuului miehen suusta, joka ei ollut silloin läsnä.
-Tuomari, joka mustan pukunsa tähden näytti hyvin juhlalliselta, sanoi
-sitte, että kaikki, mitä todistajat aikoivat sanoa, piti valalla
-vahvistettaman, ja neuvottuaan heitä vakavasti käski heidän poistua.
-Heidän lähdettyään kääntyi tuomari syyttäjän ja minun puoleeni ja
-sanoi, että parempi olisi meidän sopia; olimmeko valmiit sopimaan?
-
-"Olen minä!" sanoin huoaten.
-
-"En minä!" sanoi se tyttö. Hänellä oli muka yhtä hyvin kunniansa kuin
-noilla ylhäisilläkin, niin ett'ei hänen tarvinnut antaa jaloillensa
-polkea.
-
-Sitä ei ollut tapahtunutkaan, vastasi tuoman. Mitä hänelle oli hyötyä
-rangaistuksen vaatimisesta moitteettomalle rouvalle? Rouva Buchholz
-peruuttaa loukkauksensa ja maksaa kulungit, silloinhan piti tytön
-kunnia oleman hyvitetty.
-
-Tyttö ei sanonut siihen tyytyvänsä, vaan vaativansa rouva Buchholzia
-vankeuteen ja kolmen tuhannen markan korvausta.
-
-"Rangaistuksen punnitsee ja määrää oikeus", sanoi silloin esimies
-hyvin jyrkästi. "Teillä ei ole mitään vaatimista." -- "Vaan minun
-asianajajani niin sanoi", -- "Teilläpä lienee sitte varsin omituinen
-asianajaja." -- "Hän ymmärtää enemmän kuin muut lainoppineet." --
-"Sepähän nähdään."
-
-Kun ei sovinnosta mitään tullut, jatkettiin asian käsittelyä.
-Ensimäiseksi todistajaksi kutsuttiin sisään tohtori Wrenzchen.
-Tuomari huomautti hänelle, että hän voi likeisen sukulaisuuden tähden
-jättää käyttämättä todistusvuoronsa. -- "Mitä hän nyt tekee?" kysyin
-tuskaisesti itseltäni, "kostaako hän nyt ja saa aikaan ainaisen
-riitautumisen?"
-
-Tohtori ei sanonut rupeavansa mitään todistamaan; häntä ihmetytti
-suuresti julkeus, että tyttö oli kutsunutkaan hänet. -- Sitä
-jalomielisyyttä minä pidin arvossa enkä sitä koskaan unhota.
-
-Sitte tuli herra Greve. Häneltä kysyttiin ikää, säätyä ja uskoa, ja
-hänen täytyi vannoa olevansa mitään salaamatta tai lisäämättä ja
-puhuvansa puhdasta totta, niin totta, kuin Jumala hän auttakoon. Se
-hänen piti lausua oikeaa kättänsä ylhäällä pitäen ja kaikki läsnäolijat
-seisoivat.
-
-Tuomari kysyi herra Greveltä, kuuliko hän, että syytetty tuona iltana
-sanoi syyttäjää "kelvottomaksi petturiksi"? Herra Greve ei sanonut
-sitä muistavansa. -- Oliko Greve kuullut syytetyn sanovan syyttäjää
-"hävyttömäksi kuin Oskar"? Se sana oli tosin Grevestä tuntunut
-sivistyneen naisen suusta oudolta, ja sentähden oli hänellä aihetta
-luulla, että syytetty oli ollut hyvin kiihtynyt.
-
-"Herra tuomioistuin", sanoin minä, "tästä sanasta minä voin tunnustaa
-todistuksen oikeaksi ja todeksi ja pyydän kuulemaan minunkin
-todistajaani. Tuo tyttö on aina käyttäytynyt minua kohtaan nenäkkäästi
-ja hävyttömästi." -- Eno Fritz kutsuttiin. Heti se syytteliäs
-tyttö sanoi: "Tätä todistajaa minä en hyväksy." -- "Todistajan
-hyväksyttävyydestä päättää oikeus", sanoi presidentti.
-
--- "Sama se minusta, minä en huoli hänestä. Hän yritti kerran minua
-nipistämään poskesta ja minä löin häntä sormille. Siitä asti hän vihaa
-minua." -- "Toivoakseni ei kukaan usko minulla olevan niin huonoa
-aistia", sanoi eno Fritz, vaan tuomari häntä vakavasti muistutti
-pysymään asiassa.
-
-Eno Fritz nyt selitteli, että syyttäjä ihan ilman mitään ymmärrettävää
-syytä oli aina ollut kopea ja röyhkeä syytettyä kohtaan. Sen hän
-oli huomannut joka kerran, kun me yhdessä olimme tohtorissa. --
-"Mitä aihetta syytetty teille antoi semmoiseen käytökseen?" kysyi
-tuomari tytöltä. -- "Minä en voi kärsiä kenenkään kurkistelevan minun
-keittäessäni kattiloihin."
-
-"Niin kaiketi", sanoin minä, "ett'ei kokenut emäntä huomaisi, miten
-hänen tytärtänsä joka paikassa petetään. Mitenkä muuten olisivat
-menot niin yksinkertaisessa elämässä olleet niin tuhlaavaisen suuret,
-vaikka minun tyttäreni kirjoittaa joka pikku asiankin muistiin?
-Yksin minun vävynikin on sitä kummastellut. Tuo tyttö tarkoitti ja
-tahtoi röyhkeydellään ajaa minut kokonaan pois talosta, saadakseen
-sitte rauhassa nylkeä nuorta rouvaa, ja sentähden hän ensin alkoi sen
-rapujutun." -- "Ottakaahan tämä uusi syytös heti protokollaan", vaati
-tyttö äreästi.
-
--- Tohtori Wrenzchen piti kuitenkin minun puoltani.
-
-Mutta nyt tuli pahin kohta. "Loukkaukset näyttävät olleen ärsyttämällä
-hankitut, niin ett'eivät ne ole juuri minkään arvoiset", sanoi tuomari,
-"vaan se sana, että syyttäjä olisi muka on ollut yksissä neuvoin
-rosvojen kanssa, vahingoittaa hänen yhteiskunnallista asemaansa."
-
-Poliisimiehiä kuulusteltiin; he sanoivat minun tiuskaisseen, että
-ruokavarat olivat kaiketi varta vasten ostetut rosvoille ja että
-syyttäjä lienee ollut yksissä tuumissa. Sen he valalla vahvistivat ja
-samoin herra ja rouva Greve.
-
-Korvani suhisivat. Lattia tuntui vaipuvan jalkaini alta ja minä vaivuin
-sen mukaan. Hädissäni pidin minä kiinni tuolista.
-
-"Te pyydätte lempeää rangaistusta, eikö totta?" kysyi tuomari, aikoen
-lähteä lautamiesten kanssa neuvottelemaan.
-
-Apua etsien harhaili katseeni ympäri huonetta. Sieltä huomasin
-kasvot, joille näytti levinneen kaikki koko maailman laupeus, ja
-kyyneleiset silmät katselivat minua rukoilevasti. Minä ymmärsin sen
-katseen pikku rouva Helbichin silmistä, ja ikäänkuin jumalallisesta
-mieleenjohdatuksesta nousin minä seisomaan ja huudahdin: "Herra
-tuomioistuin, vielä yksi kysymys syyttäjälle: ensin hän tunnustakoon,
-miksi hän antoi koiralle myrkkyä."
-
-Olisi voinut kuulla neulan putoamisen, niin syvä hiljaisuus syntyi
-yht'äkkiä salissa. Tyttö vaaleni ja näytti joutuvan varsin hämilleen.
-"Minä en voinut kärsiä sitä petoa", sanoi hän. -- "Tunnustatteko siis
-myrkyttäneenne koiran?" kysyi tuomari ja katsoi häneen läpitunkevasti.
--- "Minun kiusakseni ristittiin se Maffi Bandiksi, kun minun nimeni on
-Maria Band." -- "Senkötähden te sen sitte surmasitte?" -- "Minä en enää
-tahtonut kuulla sitä nimeä, eikä se muuten ole tottakaan." -- "Te jo
-puoleksi tunnustitte, parasta olisi sanoa koko totuus. Eittämisestä ei
-ole apua, sillä tiede kyllä saa selvän myrkystä." -- "No, minä annoin
-sille jauhoja, päästäkseni siitä."
-
-"Ja keltä te saitte myrkkyä?" -- "Apteekista." -- "Mistä apteekista?"
--- "En minä enää muista." -- "Teroittakaahan muistoanne; hyvinpä olisi
-kummallista, jos sitä ette muistaisi." -- "En minä sitä itse käynyt
-hakemassa." -- "Ja kuka se teillä oli apulaisena?" -- "Eräs tuttu?" --
-"Kuka tuttu?" -- "Vieras se mies oli, jota minä pyysin..." -- "Taaskin
-tuntematon, tietämätön asia", sanoi tuomari, viitaten luoksensa
-palvelijan, jolle hän kuiskasi jotakin. Hän meni ja palasi kohta
-poliisimiehen kanssa. Tuomari nousi seisomaan ja sanoi:
-
-"Koska naimaton Maria Johanna Band on hyvin pahasti epäiltävä olleen
-avullisena tohtori Wrenzchenin talossa tapahtuneessa varkaudessa,
-pannaan hänet tutkintovankeuteen ja koko varkausasia otetaan uudestaan
-tutkittavaksi. Yksityissyytös rouva Vilhelmiina Buchholzia vastaan
-jätetään sillensä."
-
-Maria Band seurasi poliisimiestä vankeuteen ja minä olin vapaa.
-
-Me poistuimme oikeuspalatsin 29:stä huoneesta, tehden tilaa toisille
-riitelijöille. Toivottavasti minä siellä nyt olin ensimäisen ja
-viimeisen kerran. Vaan jos kuitenkin sattuisi asiaksi, niin puhuisin
-minä aivan toiseen tapaan, sillä nyt minä olen jo jotenkin tutustunut
-lakitieteesen.
-
-Kun ulos pääsimme ja helpotuksesta hengähdimme, tulla tylleröittä
-pieni, lihava rouva Helbich minun luokseni ja toivotti minulle
-sydämmensä pohjasta onnea. "Rouva Helbich", sanoin minä, "teillä on
-tarkka äly. Mitenkähän minulle olisi käynytkään ilman teitä?" -- "Niin
-sen piti käymän, kuin kävikin", sanoi hän, "teitä auttoi taivaallinen
-Isä, hän se saattoi ilmi kaikki oikeaan aikaan." -- Minä pusersin hänen
-kättänsä: "Ja te se serafini, jonka hän lähetti." -- Me ymmärsimme
-kyllä toinen toisemme.
-
-Muutamien päiväin kuluttua sain minä taaskin oikeudelta kirjeen:
-yksityissyytös oli kumottu.
-
-Tytön oli täytynyt tunnustaa. Maffi oli kaivettu pois haudasta ja
-lähetetty arkussa kuin ihminen kemistalle, joka siitä ruumiista oli
-löytänyt sangen paljon myrkkyä. Nuora kurkussa oli ollut petosta
-niinkuin tytön sitominenkin ja suuntukkiminen. Samoin oli tullut
-selville, että toinen rosvo oli ensin lähestynyt häntä sulhasen tavalla
-ja kietonut hänet sekä rakkaudella että vielä enemmin ryöstöllä. Kun
-hän ei ollut lapsuudestaan tottunut varastelemaan, ei hän ollut siihen
-suostunut, mutta sanoinhan minä aina, ett'ei siitä tytöstä ollut
-mihinkään.
-
-Poliisi oli täten päässyt tytön seniltaisen käytöksen perille.
-Rosvoja etsiskeltiin ja tohtori rupesi jo toivomaan saavansa takaisin
-hopeakalunsa.
-
-Vaan minulla yhä vielä tuntuivat viime aikojen kärsimykset jaloissa,
-ja Kaarleni tukka oli käynyt harmaasen vivahtavaksi. Oma uskollinen,
-rakas, kunnon Kaarleni, niinkö se huoli minun tähteni sinua suretti?
-Saanko sen milloinkaan ja millään rakkaudella palkituksi?
-
-
-
-
-Vävyni.
-
-
-Eittää ei käynyt, että viime viikkojen vastukset olivat minut
-perin väsyttäneet, ja vaikka minä kyllä koetin hymyillä, niinkuin
-hammasrivit hammaslääkärien näytelaatikoissa, niin mieliala ja
-kasvojen väri tulivat päivä päivältä yhä kiukkuisemmiksi ja
-kellertävämmiksi. Vaikka olinkin vakavasti päättänyt kohdella Kaarleani
-lempeimmällä myöntyväisyydellä, oli minun kuitenkin mahdoton kukistaa
-nurisevaisuuttani, jolla tahtomattani tein sekä hänen että Bettin
-elämän katkeraksi. Seinällä suriseva kärpänen suututti minua, ja he
-molemmat saivat siitä kuulla toria. Rouva Helbich kyllä toi parasta,
-kotona tehtyä elinnestettä, mutta se turmeli vatsan, niin että se
-rupesi minua inhottamaan. -- Minä olin sairas.
-
-Kun siitä en ruvennut paranemaan, tein viimein niin, kuin Kaarlekin jo
-alussa neuvoi, ja kutsutin tohtori Wrenzchenin. -- "Olihan hän erittäin
-hyvä sinua kohtaan siellä oikeuden edessä", sanoi Kaarle, "kyllä
-sinä voit häneen täydellisesti luottaa." -- Vaan minä pelkäsin hänen
-määräävän minulle jotakin lääkettä, joka minun vahingoittaisi. Niin
-hämmentynyt oli järkeni. Viimein hänet kuitenkin kutsuin.
-
-Tohtori tutki minua tarkkaan ja sanoi, että ainoastaan pitkä oleskelu
-Karlsbadissa voi minut tehdä jälleen terveeksi. -- "Ei", vastasin
-minä, "niin kauas minä en anna itseäni lähettää. Mitenkä täällä kaikki
-kävisi, jos minä olisin poissa?" -- "Kyllä te voitte huoletta lähteä,
-ja mitä pikemmin, sen parempi." -- "Että olisin pois teidän tieltänne!"
--- "Ett'ei sairautenne tule paranemattomaksi." -- "Entä jos Emmi
-tahtoisi nähdä ja tarvitsisi äitiänsä?" -- "Jos tahdotte säilyttää
-itsenne lapsillenne, niin totelkaa neuvoani; vävynä minä taivun teidän
-tahtonne mukaan, vaan lääkärinä minä olen ankara ja taipumaton ja
-vaadin kuuliaisuutta. Joko siis lähdette kohta Karlsbadiin taikka minä
-lähetän teidän luoksenne notaariuksen, että saatte ilmoittaa viimeisen
-tahtonne."
-
-Se auttoi. Tarpeelliset valmistukset oli pian tehty ja surullisen
-eron jälkeen nousimme Betti ja minä rautatien vaunuun. Saatoinko minä
-tietää, emmekö suoraa päätä ajaneet kuolemaan eikä Karlsbadiin?
-
-Betti oli heti päättänyt lähteä minun kanssani ja kärsi minun
-oikkujani, joita en kuitenkaan tahallani tehnyt, kärsivällisimmällä
-pitkämielisyydellä. Ennen ovien pauketta ja päänkeikautuksia, nyt
-tuskin kuuluvaa liikettä ja rakkautta. Olipa minulla ollutkin kylliksi
-kärsimyksiä, vaan ne olivat kääntyneet sappitaudiksi. Olikohan
-Karlsbadista tuleva apua? Minä sitä suuresti epäilin.
-
-Siihen epäilykseen minulla oli kyllin syytä, kun ensi päivinä ei
-ruvennut tuntumaan mitään parannusta. Vettä juotiin säännön mukaan,
-aikaisin aamusilla olin minä niiden muutamien satojen joukossa, jotka
-pitkässä rivissä kulkivat torikaivon ohi ottamassa lähdeneitoselta
-lämmintä vettä valkoisissa posliinikupeissa. Sitte käveltiin ja juotiin
-kahvia jossakin ulko-ilmassa. Bettistä oli Karlsbad vuorineen ja
-metsikköineen ja Tepel-jokineen ihmeen kaunis, mutta ei minusta; minua
-se päinvastoin inhotti.
-
-Minä peittelemättä lausuinkin ajatukseni hyödyttömästä
-laiskottelemisesta Bettille, joka ei vierestäni hetkeksikään
-poistunut; sanoin, että oli hirveätä ja anteeksi-antamatonta tulla
-sysätyksi tänne, jossa ei suinkaan parannut punakammaksi, vaan yhä
-keltaisemmaksi. -- "Se on aivan oikein", sanoi eräs vanhanpuoleinen
-herra, joka astui juuri jäljissämme, "hyvin usein huonontuvat sairaat
-alussa, mutta se juuri todistaa, että vesi vaikuttaa; kahdeksan päivän
-kuluttua puhutte toisin." -- "Tokkohan?" sanoin minä epäileväisesti.
--- "Luottakaa minuun, minä olen jo käynyt kolmekymmentä vuotta täällä
-Karlsbadissa ja tunnen terveyslähteet. Nimeni on Leopold Freund
-Breslausta ja olen iloinen, jos saan auttaa teitä neuvoilla." -- Minä
-esitin meidät ja vettä juoden astuimme me kolmen kesken edelleen.
-Yht'äkkiä sanoi herra Freund: "Miksi ei tyttärenne juo terveysvettä,
-onhan hänkin aivan keltainen?" -- "Kyllä kai!" sanoin minä, "se on
-vain heijastusta hänen päivänvarjonsa vuorista." -- "Todellakin vain
-heijastusta", myönsi herra Freund nauraen; "kummallista, miten helposti
-luulee kaikkia terveysvettä tarvitseviksi, kun itse ihailee Karlsbadia,
-niinkuin minä."
-
-Koska herra Freund on lähteiden terveysvoiman elävänä todistuksena,
-pitävät karlsbadilaiset häntä kaupunkinsa jäsenenä; että hän todellakin
-tuntee tarkoin Karlsbadin olot, sen todisti yhä selvemmin näkyvä veden
-vaikutus.
-
-Appelsiininkarvaisuus ja tyytymättömyys katosivat vähitellen. Elämän
-ilo palasi ja silmä alkoi iloita yhä enemmin luonnon kauneudesta.
-Alussa me kävelimme ainoastaan hyvin lyhyet matkat, vaan pitensimme
-niitä päiväpäivältä.
-
-Eräänä päivänä läksimme rivakasti kiipeämään kukkuloille; näköalat
-olivat varsin kauniit ja metsä niin viehättävä, että me yhä syvempään
-tunkeuduimme, kunnes viimein olimme aivan hengästyneet.
-
-"Me levähdämme ensin vähän, ennekuin palaamme", sanoin minä. -- Betti
-vastasi: "Käy sinä tähän istumaan, minä lähden edeltäpäin etsimään
-oikeaa tietä."
-
-"Mitähän melua olisit pitänyt, jos tämä olisi tapahtunut alussa?"
-ajattelin minä, ja mietin itsekseni, miten kummallinen se on tuo
-kallioliemi, joka kiehuvana kuohuu maan povesta ja puhdistaa sekä
-ruumiin että mielen. Vähän ajan kuluttua saatoin minä jo aivan uutena
-ihmisenä rientää Kaarleni syliin, niinkuin tulisin suoraa päätä
-ihmispajasta. Joka viikko tuli Berliinistä kirje, jossa kaikki oli
-hyvässä järjestyksessä, vaan minulle siitä kirjoituksesta oli suuri
-vaiva, kun vesi ei siedä mitään henkistä työskentelyä.
-
-Kun minua Bettin viipyminen jo alkoi huolestuttaa, tuli hän viimein,
-kanssansa vanhanpuoleinen herra, jolla oli päässä olkihattu, nenällä
-sangattomat silmälasit, leuassa valkoparta ja kädessä keppi, jolla hän
-tuki astuntaansa. Hän puhui paljon jalkaleinistään, vaan tarjoutui
-kuitenkin opastamaan meitä.
-
-Jotka ovat samanlaisessa tilassa, tutustuvat pian toisiinsa, niin että,
-ennenkuin ehdimme kukkulalle ravintolaan, hän jo sanoi minua äiti
-Buchholziksi ja Bettin täytyi sanoa häntä isä Mikaelseniksi. Hän oli
-tullut Pohjois-Saksasta sovittamaan punaviinin juontisyntejänsä.
-
-Me tulimme hyviksi ystäviksi, kun herra Mikaelsen tunsi tarkoilleen
-seudun ja sitä mieluisemmin astuskeli, mitä enemmin suihkukaivo
-paransi hänen jalkaansa. Meiltä tuntui jotakin puuttuvan, milloin
-hän ei ollut meidän kanssamme, ja vanhus suosi Bettiä niin suuresti,
-että pyysi meitä viipymään vielä kahdeksan päivää. Silloin oli hänen
-parannusaikansa loppuva ja meidän sopi yhdessä lähteä kotimatkalle.
-Minä suostuin, kun herra Freundkin sanoi hyödylliseksi vielä veden
-loppujuontia. Parempipa olisi ollut meidän lähteä aikanamme.
-
-Olemme näet eräänä aamuna rauhassa syömässä aamiaistamme, Betti
-luvatonta kahvia maidon kanssa ja me vanhat sääntöjen mukaista
-niin paljojen leivoksien kanssa, kuin ainiaan on ollut tavallista
-järjellisillä ihmisillä. Silloin tulee sananlennätin-poika tuoden
-minulle sähkösanomaa, asuntomme palvelija saattamassa, että hän minut
-löytäisi. Minä avaan ja luen:
-
-    "Terve poika, tummat silmät, aivan isän näköinen, nimeksi pannaan
-    Frans. Äiti voi vallan hyvin!
-
-                                                   Wrenzchen."
-
-Se tuli minulle aivan aavistamatta. Isä Mikaelsen toivotti
-sydämmellisesti onnea ja rupesi heti sanomaan Bettiä tätiksi. Vaan minä
-en voinut yhtyä tuohon leikilliseen puhetapaan, sillä kuka oli siellä
-pitävä kaikesta huolta, kun minä olin poissa? Vaan vielä enemmän sain
-minä hämmästyä, kun puolen tunnin kuluttua saapui uusi sähkösanoma,
-tämmöinen:
-
-    "Terve poika, siniset silmät, aivan äitin näköinen, nimeksi
-    pannaan Fritz. Isä voi asianhaaroihin katsoen hyvin!
-
-                                                   Wrenzchen."
-
-"Herra Mikaelsen, minä en tiedä, ovatko järkeni ja ymmärrykseni vielä
-terveysveden kahleissa vai miten?" sanoin minä. "Ensin oli pojalla
-tummat silmät ja nyt yht'äkkiä siniset..."
-
-"Kyllä semmoista tapahtuu, että silmien väri muuttuu", opetti meille
-isä Mikaelsen, "Darwin sitä lavealti selittelee; mutta ajan lyhyys
-tekee tämän tapauksen erittäin viehättäväksi. Se on välttämättä
-julaistava jossakin tieteellisessä aikakauskirjassa."
-
-"Ja miksi pannaan pojalle ensin nimeksi Frans ja sitte Fritz. Ensin se
-on isän näköinen, sitte äitin; sepä toki on käsittämätöntä."
-
-Isä Mikaelsen katsoi minua vähän aikaa hyvin veitikkamaisesti lasiensa
-ylitse. "Eiköhän niitä olekin kaksi?" kysyi hän.
-
-"Kaksiko? Vaikka he ovat varustautuneet vain yhtä vastaan ottamaan. Oh,
-tämä kaikki on leikin tekoa, eno Fritzin työtä! Tuommoinen pila minusta
-ei lainkaan ole terveysveden juontiin sovelias!"
-
-Seuraavana päivänä tuli mieheltäni kirje, joka todisti kaksoisten
-tulon. Eno Fritz oli varmaankin jo minulle ilmoittanut asian sekä
-nimetkin, Frans ja Fritz. Tohtorilla ei ollut aikaa, niin että hän oli
-pyytänyt Fritziä käymään sananlennätin-konttorissa. Emmi voi hyvin ja
-on perin onnellinen.
-
-Frans ja Fritz! Nimet eivät minua suinkaan miellyttäneet. Toisen hän
-kyllä saattoi ristiä Fransiksi, koska se on tohtorin omakin nimi, vaan
-eikö olisi ollut sopiva nimittää toinen Vilhelmiksi, osittain keisarin
-ja osittain minun kunniakseni? -- Mitä siitä on tuleva; kumpaakin
-täytyy puhutella koko nimeltä, jos mieli välttää alinomaista hämmekkiä.
-Sekasotku oli jo ilmi elävänä silmäini edessä.
-
-Mutta kirjeessä oli vielä loppulisäkin: "Frans syntyi toukokuun viime
-hetkenä ja Fritz kesäkuun ensi hetkenä. Mitäs siitä sanot?"
-
-"Että joka paikassa tehdään vain tyhmyyksiä, jos ei olla läsnä
-neuvomassa", sanoin suuttuen. "Lapsi-raukat; kuka heitä nyt uskoo
-kaksoisiksi, kun toinen viettää syntymäpäiväänsä toukokuussa, toinen
-kesäkuussa. Ja nimet sitte; Frans ja Fritz! Miksi ei yhtä hyvin Maks ja
-Morits?"
-
-"Herra Mikaelsen", sanoin minä, "meidän täytyy heti paikalla lähteä,
-ilman minua ei tulla minuuttiakaan toimeen Berliinissä. Jos viivyn,
-niin en ehkä löydä enää Brandenburgin-porttia paikoiltansa, niin suuria
-ihmeitä nyt tapahtuu."
-
-"Onko sitte Spree-joki siellä tulessa?"
-
-"Jospa ei pahempaa olisi! Mutta ajatelkaahan: minun vävyni on siellä
-ilman peräänkatsojaa!"
-
-
-
-
-Eno Fritz.
-
-
-Kotona yhtyminen oli erittäin ilahuttava, ja kun tyttäreni poikia
-suutelin pikku otsille, huomasin kaikki hyväksi, mitä oli tapahtunut,
-eikähän niitä pikku olentoja voitu vaatia edesvastaukseen isänsä
-rikoksista, joka täst'edes jäikin aivan syrjään, kun kaikki puuhat
-tarkoittivat yksinomaan pienokaisia. Päiviksi minä heti asetuin
-tohtoriin. Hän tosin alussa vähän vastusteli, vaan minä kysyin:
-"Tahdotteko te sitte tappaa vaimonne ja lapsenne?" jolloin hän myöntyi.
-Mutta kylläpä nyt häntäkin hoideltiin, kun minä itse sain pelotta
-toimia kyökissä; viikkokauden kuluttua hän oikein loisti hyvinvoinnista.
-
-Emmi voimistui päivä päivältä. No, minun johdollani saikin hän
-ainoastaan sopivaa ja vahvistavaa ruokaa, ja jos milloinkaan on
-ollut kunnon vartiaa, niin ainakin minä nyt olin tyttäreni ovella.
-Se minua vain ei miellyttänyt, ett'ei hankittu kätkyeitä, vaan
-liikkumattomat vuoteet. Emmi valitti Fransin sanoneen kiikuttamista
-epäterveelliseksi ja lasten tulevan siitä tyhmiksi. "Vanhaan tapaanhan
-hänet itsensäkin on kasvatettu", sanoin minä, "ja kuitenkin on hänestä
-tullut tohtori. No, ehkäpä hän ilman kätkyttä olisi jo ammoin päässyt
-terveysneuvokseksi."
-
-Sangen usein halusin minä kätkyttä, varsinkin Fransille, joka on
-luonnostaan huutavampi, niin että mummo Buchholzin täytyy häntä
-kanneksia, kunnes rauhoittuu. Minä huomautin tohtorille, ett'ei meidän
-suvussamme koskaan ollut semmoista, joten tuo virhe epäilemättä oli
-kotoisin hänen suvustansa. Hän sanoi: "Rakas anoppi, ulkonaistahan se
-vain on."
-
-Iltasilla tuli Kaarle tai eno Fritz minua noutamaan ja samalla
-kysymään, miten voitiin. Torstaina ei tohtori minun kummastuksekseni
-mennytkään ulos. Koko päivän häneltä kuitenkin näkyi puuttuvan jotakin,
-ja mikäli ilta lähestyi, sitä selvemmin voitiin huomata, miten suuresti
-hän kaipasi tavallista skaatti-peliänsä.
-
-Eno Fritzille minä olin luvannut jotakin, joka vielä oli täyttämättä.
-Vaikka koetukset ja Karlsbadin matka olivat minua estäneet käymästä
-Lingenissä, olin minä kuitenkin ryhtynyt valmistaviin toimiin. Kotiin
-palatessa tohtorista kysyin minä: "Fritz, vieläkö sinulla on entinen
-aikomuksesi lujana?" -- "Suurempi halu minulla on naimaan kuin
-milloinkaan." -- "Hyvä, saammepahan nähdä, mitä on tapahtuva."
-
-Ja kohta tapahtuikin. Lingeniläinen mummo tahtoi tulla Eriikan kanssa
-Berliiniin tarkastelemaan, voisiko tähän synnin pesään astua, heti
-joutumatta paholaisen käsiin. -- "Vilhelmiina, mitenkä sinä olet sen
-saanut aikaan?" kysyi eno Fritz. -- "Saarnakirjeellä", vastasin minä.
-"Sinä sanoit mummon pitävän rahasta ja minä kirjoitin, miten paljon
-sinä vuodessa kokoat, niin ett'ei hänen tarvitse kukkaroansa keventää.
-Mitä Eriikan sielun autuuteen koskee, niin ilmoitin minä meidän
-suvussamme olevan lähes 400-vuotisen provastin, joka toivottavasti on
-hänelle riittävä takaus. Se naula veti." - Eno Fritz otti minut kiinni
-ja tanssitti minua, sanoen: "Vilhelmiina, oletpa sinä kelpo mummo!"
-kunnes minä aivan hengästyin.
-
-Mummo olisi tahtonut asua Krausessa, mutta minusta oli parempi ottaa
-hänet meille, ja hyvä se olikin, sillä kovin sitkeäksi me hänet
-huomasimme. -- Suoraa päätä hän ei voinut antaa suostumustansa, koska
-näön mukaan päättäminen on synnillistä, sanoi hän. Nuuskittuaan läpi
-kaikki eno Fritzin kirjat myönsi hän myöhemmin ehkä voivan asiasta
-tulla jotakin. Olipa hyvä, ett'ei hän sattunut kuulemaan, miten eno
-Fritz sitä nauroi.
-
-Minä häntä puolestani lakkaamatta ahdistelinkin niin, ett'ei hänellä
-viimein ollut enää mitään päteviä syitä. Siihen hän kuitenkin lopuksi
-turvautui, että Berliini on liian jumalaton. "Katselkaahan toki ensin
-vähän, ennenkuin näön mukaan päätätte", sanoin minä. -- "Sanomista minä
-kyllä näen, miten täällä eletään." -- "Se on lorua." -- "Ohoh;" sanoi
-hän.
-
-Minä jätin tohtorissa olon Bettin huoleksi ja läksin itse
-juoksentelemaan, sillä pitihän näytellä mummolle Berliiniä. Eno Fritz
-tilasi heti vaunut Beskowista, ja sitte ajeltiin milloin minnekin.
--- "On täällä kaiketi joka päivä metsästäjäin juhlia Berliinissä?"
-kysyi hän. -- "Eipä niinkään", vastasin minä, "nämä ihmiset, joita on
-niin paljo kaduilla, kuljeksivat asioillaan, levätään lauantai- ja
-aattoiltoina ja ollaan huvituksissa sunnuntai-iltoina." -- Kaikki hänen
-piti saaman nähdä, mitä suinkin nähtävää oli; hän oli kuin vuosikausia
-levännyt, tehdäkseen nyt kävelymatkoja Berliinissä. Ja minä aina mukana.
-
-Voittopylvään päähänkin tahtoi hän kiivetä, mutta jätti sikseen, kun
-minä sanoin sitä sopimattomaksi vanhanpuolisille naisille. Ja sitä
-ruokahalua, joka hänellä oli! sulamattomimmatkin tavarat menivät
-mukiin; hän vätysteli niin kauan, kunnes sai kaikki hienoksi. Tuo
-joka paikkaan pyrkiminen oli meille aika kiusa, kun meillä kuitenkin
-oli tarkoituksena naimispuuha eikä näkeminen. Kun hän pyrki Egyptin
-museoon, sanoi eno Fritz sen olevan suljettuna, koska muka muumioita
-paraillaan vuorattiin; niin me toki siitä pääsimme.
-
-Tosin näkyi Berliini häntä päivä päivältä yhä enemmin miellyttävän,
-vaan itsepäisyys ei ruvennut sittekään poistumaan. Jo hän määräsi
-lähtöpäivänkin, emmekä me olleet vielä ehtineet vähäistäkään
-pitemmälle. Vaan vähänpä hän tunsi eno Fritziä.
-
-Viimeisen edellisenä iltapäivänä ajoimme Potsdamiin. Ilma oli helteinen
-ja kuuma ja vesien päällä oli keveää välkkyvää utua, ja juuri vähää
-ennen kuin saavuimme Babelsbergin palatsilinnan luo, jyrisi ukkonen
-ja tulet välkkyivät taivaalla, joka yht'äkkiä synkkeni pimeäksi.
-Tuuli nousi suhisemaan puiden latvoissa. "Tulee kova ukonilma",
-sanoi portinvartija ja päästi meidät palatsin suojaan. Ja totta hän
-ennustikin, sillä kohta kuului jyrähdys ja näkyi tuli yht'aikaa ja
-vettä alkoi sataa rankkaamalla. Oli yö keskellä päivää ja yön mukana
-oli meille kaikille tullut pelko, varsinkin mummolle. Hän pisti sormet
-korviinsa, ett'ei kuulisi kovia jyräyksiä, ja ummisti silmänsä,
-ollakseen näkemättä hirvittäviä ukontulia; sentähden hän ei myöskään
-nähnyt, mitenkä holvin pohjapuolella kalpea, pelkäävä tyttönen
-tunkeutui turvaa etsien hyvin lähelle pelotonta miestä, joka häntä
-lujalla käsivarrellaan tuki. Ja kun välähtävä tuli valasi taivaan ja
-maan, näin minä onnellista hymyä miehen kasvoilla. Ne olivat eno Fritz
-ja Eriikka.
-
-Myrskyn tauottua katselimme vartian johdolla Babelsbergia. Me pääsimme
-keisarin työ- ja makuuhuoneesen. Sametti, silkki ja kultaiset korut
-eivät ole täällä vallalla. Kapea sotilassänky on keisarilla öillä
-leposijana, mutta korkeuden ja ylhäisyyden enkeli tuntuu pitävän
-siipensä levitettynä sen päällä, niin että mieli kääntyy kunnioitukseen.
-
-Tällä välin oli taivas kirkastunut. Myrskyä seurasi iloinen
-päiväpaiste, niinkuin rauha seuraa sotaa; metsä, vedet ja kedot olivat
-koko komeudessaan silmäimme edessä.
-
-Meidän täytyi kävellä etemmäksi. Me astuimme marmoripalatsin puiston
-ohitse, jossa keisarillisia lapsia oli leikittelemässä.
-
-Sanssoucissa oli jo mummo joutunut ihmetyksiinsä ja kauanpa hän
-saisikin etsiä toista sen vertaista paikkaa; vaan vielä enemmin
-ihmetyttivät häntä Charlottenhofin ruusut, jotka ulottuivat aivan
-kattoon asti. Siellä eno Fritz ei enää jaksanut hillitä itseänsä, vaan
-veti vieressään astuskelevan Eriikan luoksensa ja mummolta kysymättä
-suuteli häntä. Mikäpä siinä enää auttoi? -- "Voitteko yhä vielä pysyä
-itsepäisenä?" kysyin minä mummolta.
-
-Oliko hän nyt vähän pehmeämpänä äskeisen myrskyn tähden vai muisteliko
-hän kerran itsekin kokeneensa ruusuaikaa, josta nyt ainoastaan pahimmat
-piikit olivat jäljellä? Mutta vaiti hän oli. Minä viittasin nuoria
-tulemaan luoksemme ja kun he pääsivät aivan meidän eteemme, annoin minä
-mummolle vahvan kehoitussysäyksen selkään. Silloin hän sanoi: "No,
-suostun minä!"
-
-Edelleen astuskellessamme puhelimme me vanhat asian käytöllisestä
-puolesta, ja kun minä puolustin häiden heti pitämistä, syttyi uusia
-kiistoja. "Minun veljeni on kyllin kauan odotellut", sanoin minä,
-"parin viikon päästä häät, eikö niin, Fritz?" -- "Mitä pikemmin,
-sen parempi." -- Mummo sanoi sitä sopimattomaksi. -- "Ei siitä ole
-kellekään vahinkoa", sanoin minä. -- "Täytyy pitää vanhoja tapoja
-kunniassa", vastusti hän. -- "Jättäkää nyt jo kaikki muriseminen; mikä
-on päätetty, se on päätetty." -- "Ei ole." -- "Onpa kyllä." -- Fritzin
-ja Eriikan tähden minä taivuin, mutta ilman heitä olisi minun ja mummon
-välillä vielä syttynyt aika riita.
-
-Iltasilla vietettiin kihlajaiset. Fritz oli perin vallaton ja sai
-mummonkin ilostumaan ja joi moneen kertaan sukulaisuusmaljaa hänen
-kanssansa, niin että mummo tuli maistamaan enemmän, kuin hänelle oli
-sopivaa. Hänen täytyi seuraavana päivänä maata puolelle päivälle ja
-selvitellä päänkipuansa vain natroonilla ja kivennäisvesillä. Kun minä
-siitä toruin eno Fritziä, sanoi hän: "Mitä minä sille voin: vaikeata se
-kyllä on, mutta oikein ansaittua. Miksi hän ei ole paremmin tottunut
-meheviin juomiin?"
-
-
-
-
-Mitenkä kullekin käy.
-
-
-Frans ja Fritz kaunistuvat päivä päivältä, ja vaikka heidät kyllä jo
-ammoin olisi voinut kastaa, odottaa tohtori, kunnes eno Fritz palaa
-häämatkaltansa, sillä hänet on valittu sylikummiksi nuoremmalle, jota
-vastoin minun Kaarleni on pitävä vanhempaa.
-
-Emmi ei enää ole yksin, kun hänen miehensä menee sairaskävelyilleen tai
-torstai-iltoina ystäviensä luo.
-
-Eno Fritzin hääfrakkia tehdään jo, hänellä kun enää on vain muutamia
-päiviä Lingeniin lähtöönsä, josta hän sitte nuoren rouvansa kanssa
-heti matkustaa Rein-joelle. Minua ja minun Kaarleani hän ei huolinut
-mukaansa, kun muka pelkäsi liian paljojen sukulaisten tekevän häät
-ikäviksi, ja kun hän tahtoo tehdä ne oikein hauskoiksi, vie hän
-todistajaksi ystävänsä Teodor Mannin, joka ei koskaan laiminlyö
-leikkiä, vaan on laulunsa ja soittonsa tähden tervetullut mihin hyvänsä.
-
-Weigeltissä oli paljo muuttunut. He olivat uuden sukulaisensa varoihin
-luottaen ottaneet velkaa, voidakseen näyttää arvokkaammilta, kuin
-todella olivat; vaan se turhamaisuus oli tullut kovin kostetuksi.
-Emilin äkillinen kuolema hajoitti kaikki uneksitut tuulentuvat ja
-äkisti huomasivat he nyt, minkä kuilun partaalle olivat joutuneet
-katsellessaan pilviin eikä eteensä.
-
-Mutta Augusta ei menettänyt rohkeuttansa, vaan alkoi taaskin tehdä
-kukkia ja iloitsi, kun entiset ostajat rupesivat häneltä nytkin
-ostamaan. Valtiollisiin vehkeihin tunkeutuminen oli hänen mieheensä
-kyllä syvälle piintynyt, mutta ei hän kuitenkaan vielä ollut perin
-takertunut, niin että hänet voi vielä pelastaa. Kun vanha Bergfeldt ei
-enää kyennyt joutohetkinään pitämään kunnossa käsityöläisten ja pikku
-kauppiasten kirjoja, taivutti Augusta miehensä rupeamaan vanhuksen
-sijaan ja jakamaan ansion hänen kanssansa. Ja kun Weigelt ei enää
-päässyt entisten haaveksijakumppaniensa pariin, häpesi hän vähitellen
-herkkäuskoisuuttansa ja näytti käsittävän olevansa toki liian tyhmä
-hallitsemaan.
-
-Bergfeldtin rouva on ryhtynyt huoneiden vuokraamiseen, mutta huonosti
-hänelle tähän asti ovat ylöspitohyyryläiset sattuneet. Ensimäinen
-karkasi tavaroineen, jättäen viime kuukauden maksamatta sekä muut pikku
-maksut ja kokonaisen taalerin, jonka oli saanut lainaksi. Tämän toisen,
-joka hänellä nyt on, pelkää hän tekevän samoin ja on sentähden pistänyt
-avaimen reiästä nauhan ja sitonut toisen pään hyyryläisherransa
-arkkuun. Yöksi sitoo hän toisen pään kalvosimeensa, josta sitte heti
-herää, jos herra lähtee viemään pois arkkuansa. Lokakuussa muuttavat
-he Doroteankadulle yliopiston seutuun, jossa paremmin saa huoneet
-vuokratuksi, koska siellä asuu ylioppilaita, joiden oppivaisiin
-sydämmiin professorit upottavat tieteen siemenet, joita sitte pitää
-aamuin ja illoin kastella oluella, että ne rupeaisivat itämään. Minä jo
-aioin esittää hänelle asukkaaksi herra Kleinesiä, mutta oikeaan aikaan
-vielä johtui mieleeni, ett'eivät he oikein sovikaan yhteen. Herra
-Kleines voi hyvin entisellään.
-
-Kun Krauset ovat sukua Eriikalle, niin eihän tietysti voi estää heitä
-pääsemästä lähemmäksi meitä, mutta kyllä minä rajapylvään lyön, josta
-ohitse he eivät saa tulla.
-
-Edvard näkyy parantuvan siitä asti, kun joutui pois koulusta ja
-kuolleita kieliä lukemista. Eihän se lukeminen sovellukaan jokaiselle,
-vaikka sen moni huomaa vasta sitte, kun jo ovat puoli tiessä, jolloin
-ei enää käy päinsä alkaa muuta tointa alusta, kun ovat joko jo liian
-suuret taikka laiskuuteen tottuneet. Sitte he eleskelevät niinkuin
-herra Weigelt, olematta niin mikään.
-
-Jos Edvard tahtoo ruveta merimieheksi, niin on se ainakin
-järjellisempää, kuin joutua riitaan itsensä ja koko maailman kanssa
-sentähden, että viran hoito on vastenmielistä, johon on päästy
-ainoastaan pakosta lukemalla.
-
-Eno Fritz on varustanut asuntoansa sen verran, kuin aluksi on tarpeen.
-Paljo siitä vielä puuttui, kun hän minut pyysi katsomaan sitä, vaan hän
-sanoi juuri siitä iloitsevansa, että saa sitte nuoren rouvansa kanssa
-hankkia lisää. Sen minä myönsin oikeaksi, sillä niinhän myöskin Kaarle
-ja minä alussa teimme.
-
-Sen mukaan hankimme me häälahjamme, ei mitään uushopeita eikä
-väärennyksiä, vaan kaikki puhdasta tavaraa. Tohtori on kouraltanut
-kukkaroansa ja lähettänyt hyvän seinäkellon, Betti ompeli sohvatyynyn,
-ja lauluyhdistys, tuntien Fritzin tarpeet, lähetti hänen lähtönsä
-edellisenä iltana punssimaljan ja kaksi tusinaa laseja, tusinan
-käytettäväksi ja toisen varalle. Minä annoin hänelle vielä suuren
-tötterön makeisia Eriikan nuoremmille sisaruksille. -- "Fritz", sanoin
-minä, "kirjoitahan hyvin pian, miten kaikki käy." -- "Jos vain ehdin ja
-pääsen sieltä hengissä." -- "Ole nyt kohtelias mummolle."
-
-Juna läksi vierimään. Minä aion vielä huutaa: "Aja nyt suoraa päätä
-onnelaan, kunnon poika!" vaan hän oli jo kappaleen matkan päässä.
-
-Eno Fritz oli siis häämatkalla, ja kun me emme tahtoneet jättää hänen
-häitänsä viettämättä, ehdotin minä, että käyttäisimme hyväksemme
-kaunista ilmaa ja läksisimme huvimatkalle... "Mitäpä", sanoin
-minä Bettille, "jos kerran häiritsisimme rauhallista Tegeliä." --
-"Tegeliäkö?" sanoi hän omituisesti. "Tehkäämme niin, jos sinä haluat."
-
-Vai en minä sitä halunnut, jo ammoin olimme Kaarle ja minä tehneet
-suunnitelman, joka nyt oli pantava toimeen. Se aie oli minun keksimäni
-ja Kaarle piti huolta, että se toteutui minuutilleen.
-
-Oli iltapuoli päivää. Me olimme asettuneet metsään, josta voimme nähdä
-järvelle, ja kun jo ammoin olin päättänyt pitää siellä pienet kemut,
-oli tietysti mukana kori täynnä kaikellaista hyvää. Betti oli jotenkin
-vaiti; hän lienee ajatellut, miten hän tässä samassa paikassa oli
-kerran iloinnut.
-
-Kaarleakin vaivasi harvasanaisuus, hän kun tiesi, mitä juuri kohta
-oli tapahtuva, eikä ollut oikein varma päätöksestä. Minä puolestani
-en vähääkään epäillyt; olisinkopa minä muuten valinnut juuri Tegelin?
-Entisyyteen oli nykyisyys yhdistettävä; välillä oli vain talvipäivä.
-
-Kaarle katsoi vähäväliä kelloonsa ja järvelle. Minäkin näin nyt veneen
-lähtevän toiselta rannalta ja tulevan aivan sitä metsikköä kohti,
-johon me olimme asettuneet "Aikovatkohan nuo tulla meidän luoksemme?"
-kysyin minä, niinkuin en olisi mitään tiennyt. -- "Luultavasti", sanoi
-Kaarle neuvottomasti. "Tiedättehän", jatkoi hän, "että minä tahtoisin
-liikekumppania, jolla olisi enemmän voimaa." -- Vene lähestyi. --
-"Ja minä olenkin löytänyt yhden, johon täydellisesti luotan, vaan
-tahtoisin, että hän olisi teidänkin mieleenne." Ja hän katsoi Bettiä
-silmiin. "Teidän päätöksestänne riippuu minun päätökseni. Sentähden
-minä pyysin häntä tulemaan tänään tänne. Tuossa hän on."
-
-Vene tuli airojen voimasta hyvää vauhtia ja saapui jo rantaan. Betti
-oli hypähtänyt seisomaan, hän oli tuntenut tulijat, Feliksin ja hänen
-ystävänsä Maksin.
-
-Nopeasti ja notkeasti riensi Feliks Bettin luo ja ojensi hänelle
-kätensä ja kuin unissaan antoi Betti hänelle omansa. -- "Siispä
-kuitenkin Buchholz ja Poika!" sanoin minä hiljaa Kaarlelle. Hän vain
-hymyili.
-
-Palatessamme metsän läpi, nuori pari edellä, sitte Kaarle koria
-kantaen, minä ja Maks jäljestä, sanoin minä hänelle: "Oletteko
-nyt tyytyväinen?" -- "Olen sydämmeni pohjasta, sillä ystäväni on
-onnellinen." -- "Ja te ansaitsette myöskin tulla onnelliseksi; minä
-autan teitä oikean ja suloisen morsiamen etsimisessä."
-
-"Kiitän ystävyydestä", vastasi hän, "mutta valitettavasti tulee
-tarjouksenne liian myöhään. Minulla jo on morsian." -- "No älkää sitte
-unhottako, että Buchholzin rouva haluaa oppia häntä tuntemaan."
-
-Kun kihlaus tuli tietyksi, kävivät kaikki meillä toivottamassa onnea.
-Poliisiluutnantin rouva oli hyvin kummastunut ja arveli, että koska
-herra Feliks Schmidt tulee liikekumppaniksi, niin koko avio on kaiketi
-vain järjenliitto. -- Minä sanoin, että kyllä siinä on järkeäkin mukana.
-
-Wichmannilta tuli onnentoivotus-runo, joka meitä hyvin huvitti
-huonoudellaan. Hän kirjoittelee nyt arvosteluja kaikenlaisista
-asioista, varsinkin semmoisista, joita ei ymmärrä, ja kuuluu jo
-vaikuttavan melkoista pelkoa ylt'ympäri.
-
-Amanda Kulecke tuli myöskin. "Lapsi, sinä olet kadehdittava", sanoi hän
-Bettille. "Sinä saat miehen, jota rakastat. Sinun näköisesi ovat juuri
-onnelliset morsiamet. Ja kaunis on sulhasesi, se täytyy tunnustaa."
-Betti syleili häntä. -- "Kyllä tulee aika, jolloin maamme pojat saavat
-minuakin katsella", jatkoi Amanda. "Äskettäin tosin kävi joku, mutta
-hän ei minua miellyttänyt, minä en voi kärsiä pieniä miehiä." -- Oliko
-se uskottava vai muutenko hän vain noin itsestänsä puheli? Vahinko
-tyttöä. Hyvään sydämmeensä katsoen on hän sattunut olevahkon pitkäksi.
-
-Muutamien päivien kuluttua tuli ensimäinen kirje eno Fritziltä
-Rydesheimistä. "Johan hän on ihan hulluna", sanoin minä, "Kaarle,
-lueppas tämä loru." -- "Rakas Vilhelmiina", niin hän kirjoitti, "me
-olemme nyt Reinin varrella. On tämä joki melkoista suurempi kuin Spree.
-Onko sen vesikin märkää, en ole vielä koetellut. Eilen nostin minä
-Eriikan Ahdinkalliolle, jossa hän puhalsi säveliä kultaisesta kammasta;
-minä, Bädeckerin matkaopas kainalossani, kuuntelin pikku veneestä.
-Se kuva oli niin vaikuttava, että kaikki höyrylaivat pysähtyivät
-katselemaan ja sulkivat koko joen, kunnes ratsupoliisit ajoivat veteen
-ja hajoittivat ne. Tulepas tänne, niin näytämme sen uudestaan ja sinä
-säestät käsiharmonikalla. Eno Fritz."
-
-"Hän lienee saanut auringon piston!" sanoin minä. "Kaarle, mitä
-sinä arvelet?" -- "Toisella puolen on vielä jotakin", sanoi hän. --
-"Lue sekin, minä olen melkein peloissani, niin hullu hän ei vielä
-ole koskaan ollut." -- Mieheni luki: "Rakas rouva Buchholz. Ettekö
-mitenkään voisi tulla tervehtimään kahta onnellista ihmislasta täällä
-Reinin varrella, jotka tahtoisivat kiittää teitä rakkaudestanne? Me
-ajattelemme teitä joka päivä. Tulkaa, tulkaa! Miten kaunis tämä maa
-kuitenkin on! Miksi ette ole meidän luonamme? Teidän Eriikkanne."
-
-"Kuulehan, Kaarle", sanoin minä, "kun Fritz tahtoo sanoa olevansa
-kiitollinen minulle, tekee hän sen nurin päin, niin kuin apteekkarit
-panevat pillereihinsä makean sisään ja karvasta päälle, Vaan sen verran
-minä näen, että ainakin Fritz ja Eriikka tekevät häämatkansa, niinkuin
-pitääkin."
-
-Minä en päässyt lähtemään. Bettin varustus on saatava valmiiksi syksyyn
-asti, kaksoset vievät aikaa, ja sitä paitsi tunnen kokemuksesta,
-että kaikki käy päin mäntyyn, jos minä olen poissa. Häät me pidämme
-pienesti. Betti tahtoo niin.
-
-Sitte on talomme taas tyhjä ja suuri, niinkuin meidän tähän
-muuttaessammekin. Lapset ovat poissa, me emme enää kuule heidän
-askeleitansa eikä ääntänsä, he ovat pois lentäneet kuin vaurastuneet
-linnunpojat pesästä. Tulee niin yksinäistä, me jäämme kahden kesken,
-Kaarle ja minä, niinkuin alussakin. Silloin oli morsiusseppeleeni
-vehreä, vaan ensi kesänä saan minä hopeaseppeleen uusiin häihimme.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BUCHHOLZIN PERHE***
-
-
-******* This file should be named 61036-8.txt or 61036-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/0/3/61036
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/61036-8.zip b/old/61036-8.zip
deleted file mode 100644
index fb397b4..0000000
--- a/old/61036-8.zip
+++ /dev/null