diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61033-8.txt | 2065 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61033-8.zip | bin | 45378 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2065 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8929a08 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61033 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61033) diff --git a/old/61033-8.txt b/old/61033-8.txt deleted file mode 100644 index 6e5e78e..0000000 --- a/old/61033-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2065 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Peppino, by Johanna Spyri - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Peppino - - -Author: Johanna Spyri - - - -Release Date: December 27, 2019 [eBook #61033] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PEPPINO*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PEPPINO - -Kirj. - -JOHANNA SPYRI - -Mailta ja meriltä 36. - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1916. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Kaksi vierasta Albanossa. - II. Peppino ja hänen äitinsä. - III. Neo astuu näyttämölle. - IV. Neon sukuperä ja olosuhteet. - V. Herra Pagani puhuu kuin roomalainen. - VI. Salaisuus. - VII. Kummallinen matkatoveri. - VIII. Salaisuus tulee ilmi. - IX. Kuulustelu. - X. Onni hymyilee. - XI. Onni kääntyy poispäin. - - - - -I luku. Kaksi vierasta Albanossa. - - -Aurinko paistoi lempeästi koko Albanon halki kulkevalle pitkälle, -kivetylle kadulle, joka alkaa vanhasta ajoportista ja päättyy sinne, -missä jalkakäytävä loppuu ja vasemmalla vielä kohoaa yksi ainoa suuri -talo. Tästä "Hotel Roma" nimisestä rakennuksesta aukenee avara näköala -yli päivänpaisteisen Campagnan, yli kaikkien raunioiden ja -muistomerkkien, tumman tammiston ja vihertävien vainioiden. -Tyytyväisenä saattaa todellakin pieneltä parvekkeelta ihailla kaikkea -sitä. Juuri ikään vierivät vanhalta portilta avoimet vaunut. Niissä -istui kaksi naista, jotka varmaankin suurella mielenkiinnolla -seurasivat kaikkia nähtävyyksiä. Joskus he kumpikin epähuomiosta -sattuivat katsomaan eri tahoille, jolloin he tehdessään äkillisiä -käänteitä jokseenkin tuntuvasti tyrkkäsivät toisiaan. Mutta nyt he -molemmat yht'äkkiä kiinnittivät katseensa samaan paikkaan. Erään -jyrkästi vasempaan nousevan syrjäkadun kulmassa seisoi väkijoukko niin -taajasti yhteensulloutuneena, että saattoi eroittaa ainoastaan -liikkuvat päät, mutta ei ollenkaan mihin hartioihin ja käsivarsiin -mikin kuului. Jännittyneinä naiset katselivat ihmistungosta. Heidän -lähetessään sekava melu kohosi ja paisui siinä määrin, että he -hämmästyneinä katselivat ympärilleen, ja nuorempi, jolla nähtävästi oli -vilkas mielikuvitus, kauhistuneena huudahti toverilleen: "Siellä -tapahtuu varmaankin vallankumous, ja me sekaannumme siihen." "Mikä se -on?" kysyi nyt vanhempi ajajalta, vaunujen tultua niin lähelle, että -melulta tuskin enää kuuli sanaakaan. Mutta ajaja oli varmaankin -ymmärtänyt kysymyksen; hän näet pysähdytti hevosen keskellä pahinta -tungosta, ja sanoi mitä suurimmalla levollisuudella: "Majale." - -"Herran nimessä", huudahti nuorempi nainen ja kavahti pystyyn, "antakaa -mennä, ajuri, antakaa mennä. Majale merkitsee villisikaa, villisika on -päässyt irti ja varmaankin hyökkää vaunuihimme. Antakaa toki mennä, -ajuri; onko mies menettänyt järkensä?" - -Ajaja istui pukilla kaikessa rauhassa ja katseli tyytyväisenä -tyrkkivää, sulloutuvaa, huutavaa ihmisjoukkoa. Pelkoa se ei ainakaan -näyttänyt hänessä herättävän, ja kun nuori nainen kauhistuksissaan oli -huutanut hänelle kaikki käskynsä saksaksi, muistamatta ettei toinen -ollenkaan ymmärtänyt sitä, niin ei ajurilla todellakaan ollut mitään -syytä olla levoton. Siksipä hän tyytyväisenä yhä istua nökötti -katsellen väentungosta. - -"Sano hänelle sitten italiaksi, että hän pelastaisi itsensä ja meidät, -tuo mieletön mies", huusi tyttö nyt mitä suurimmalla kiivaudella -vierustoverilleen, Mutta samassa hetkessä pieni, ruskeasilmäinen poika -hyppäsi verrattomalla ketteryydellä vaunun astuimelle ja tarjosi -päätään nyökäyttäen nuorelle neidille palasen ihmeellistä ainetta -pitäen sitä veitsensä leveällä lappeella ja toistaen hyvin -kohteliaasti: "Tahtovatko neidit majalea?" - -"Oletko koskaan kuullut moista?" sanoi silloin tyttö peräti -hämmästyneenä toverilleen. "Tämäkö siis olisi majalea? Mitä ihmettä!" -Hänen toverinsa oli sillä aikaa hieman lähemmin tarkastellut -veitsenlappeella olevaa vihreänkeltaista palasta, jossa oli varsin -väkevä laakerin, piparmintun, neilikkojen ja muiden voimakkaiden -höysteiden tuoksu, ja sanoi sitten: "Luulen tässä olevan palasen -kauheasti höystettyä villisikaa. Mutta enemmän kuin ihmeellinen -ruokalaji miellyttää minua näppärä poika. Katsoppa vaan tuota pientä, -päivettynyttä miestä." - -Poikanen ojensi silloin veitsensä naisille, kasvoissaan mitä -ystävällisin ilme, ja kun kumpikaan heistä ei tarttunut siihen, sanoi -hän rohkaisten: "Maistakaa vaan, jos miellyttää, maistakaa vaan, ei -tarvitse maksaa." - -Naiset eivät tosin maksun pelosta jättäneet koskettamatta tarjottua -tavaraa, pikemmin heitä pelotti outo, omituiselta näyttävä aine -- -mutta poika ei taipunut, vaan sanoillaan, käsillään ja silmillään -uudisti tarjouksensa, kunnes kumpikin nainen otti majalepalasensa -veitsen lappeelta ja pisti suuhunsa. Silloin hän oli tyytyväinen, ja -odottamatta kunnon kiitostakaan hyppäsi vaunun astimelta kadoten väen -vilinään. Ajuri oletti varmaankin, että pysähdyksen tarkoitus oli -saavutettu; paukahuttaen ankarasti piiskaansa hän läksi ajamaan ja -suuntasi vinhaa vauhtia matkan Hotel Romaa kohti. - -Hotellin tanakka omistaja astui juhlallisena vastaan avoimesta -hallistaan auttamaan vaunuista odotettuja vieraita, he olivat näet -arvoisalta herra Vittorio Paganilta tilanneet itselleen kuukaudeksi -huoneen. Tehdessään suurella arvokkuudella neideille palveluksiaan -huomautti hän moittivasti ajurille: "Nain myöhään asemalta, ei kaiketi -ole tapahtunut mitään erikoista?" "Ei mitään, herra", vastasi mies, -"pysähdyimme vain majalepäivän vuoksi hieman Pyhän Paavalin trattorian -kohdalla", Sillävälin naiset olivat astuneet halliin ja nousivat herra -Paganin ja kantajan seuratessa portaita molempiin heitä varten -varattuihin huoneisiin. Huoneet olivat Campagnan puolella, ovi oli -välillä, ja kummallakin oli pieni parvekkeensa, josta aukeni avara -näköala yli Campagnan aina sinne asti, missä vihreä meri häämöitti. - -Naiset menivät kumpikin huoneeseensa ja mieltyivät niihin. Seisoessaan -ylhäällä ja katsellessaan ympäristöä näytti nuori tyttö reippaalta ja -kukoistavalta sekä varsin seikkailuhaluiselta. Vaaleaverinen Helmina -von Trolley oli tilanomistajan tytär Mecklenburgista. Jo monta vuotta -hän oli koettanut taivuttaa vanhempiansa tekemään matkan Italiaan, -mutta äidistä se oli liian pitkä ja isästä liian kuuma, ja niinpä -Helmina pyysi turhaan, kunnes kodin luotettu ystävätär, neiti Klara -Hellweg, ilmoitti tekevänsä Italianmatkan ja tahtovansa ottaa Helminan -ystävälliseen suojaansa. Niinpä ystävättäret olivat lähteneet matkalle, -joka tähän asti oli sujunut oikein hyvin. Helmina tuli nyt toisen -huoneen parvekkeelle, jossa Klara seisoi katsellen seutua. - -"Oletko kuullut mokomaa, kun trattoriaa, joka itse asiassa on sama kuin -ravintola, nimitetään Pyhäksi Paavaliksi?" kysyi Helmina. Klara ei -voinut myöskään antaa asiaan mitään selvitystä, ravintolan nimi oli -hämmästyttänyt häntäkin. Hän odotti, että päivällisen jälkeen -mentäisiin uudelleen lähemmin katsomaan paikkaa ja ihmisvilinää. Olihan -kohtelias, miellyttävä poikanen todisteena, että siellä oli oikeita -ihmisiä, vaikkakin melu oli kova. Eikähän siellä ollut pelättävänä -mitään vallankumousta eikä eläviä villisikoja, sen kai Helminakin oli -huomannut. -- Niin, huomannut hän olikin sen, ja ehdotus miellytti -häntä. Naisten vielä tarkemmin tuumiskellessa miten viettäisivät -päivänsä kutsui kello heidät päivälliselle, jota syödessään he -suunnittelivat loppuun ohjelmansa Albanossa-olonsa ensi päivälle. - - - - -II luku. Peppino ja hänen äitinsä. - - -Sillävälin Pyhän-Paavalin-kadulta tuleva melu oli yltymistään yltynyt; -sen niminen oli näet tuo katu, joka jyrkästi nousee vanhaa, kaunista -Pyhän-Paavalin-kirkkoa vasten. Siellä ihmisjoukko tuona kauniina -syyskuun aamuna kasvoi kasvamistaan ja tuli yhä kovaäänisemmäksi, eikä -yksikään muukalainen, joka ei tiennyt, mikä oli tämän ihmisjoukon -keskipiste, olisi voinut arvata sitä, sillä väentungoksessa hänen olisi -ollut mahdoton sitä nähdä. Mutta sitä, joka uupumatta raivasi itselleen -tien ja tunkeutui joukon keskelle, kohtasi vaivojensa palkaksi -ihastuttava näky. Keskelle katua oli asetettu pöytä, jonka kimallus ja -loisto vastustamattomasti veti jokaista puoleensa. Siinä oli mitä -kauneimpia, punaisilla ja vihreillä nauhoilla koristettuja pulloja, -joissa tummanpunainen albanolaisviini kimalsi auringonpaisteessa. -Kullankeltaisia leipiä oli aseteltu kirjavien pullojen väliin, ja -keskellä oli valkoinen lautanen, jonka peittivät ruusunpunaiset -retiisit ja sipulit. Kaikki näytti niin kauniisti järjestetyltä ja -sirolta, että se muistutti puutarhaa, jossa on ruusupenkki keskellä ja -ympärys täynnä keltaisia kevätesikkoja ja kirjavia tulppaaneja. Mutta -suuren pöydän vieressä olevalla pienemmällä oli puinen lautanen, ja -lautasella tavattoman suuri möhkäle jotakin syötävää vihreänharmaata, -punervalle vivahtavaa ainetta. Se oli laajalti kuuluisaa, kaikkien -rakastamaa majalepaistia. - -Pöydän takana seisoi kookas, upea, ylväsryhtinen nainen, jonka päätä -tuuheat, pikimustat palmikot ympäröivät. Hänen suunsa oli tiukasti -suljettu, sanattomana hän seisoi tungoksen ja melun keskellä. Milloin -meteli yltyi kovin äänekkääksi, käänsi hän vain katseensa, joka osui ja -vaikutti varmasti, sillä senjälkeen oli aina vähän levollisempaa. -Noihin mustiin silmiin olikin selvästi kirjoitettu: "Minä osaan kyllä -auttaa itseäni, jos kovalle ottaa." Niin hän seisoi ja leikkasi -suurella terävällä veitsellä vihreänharmaasta möhkäleestä palan -palalta, kaikki samansuuruisia, tarkkasilmäisesti mitattuja. Jotenkuten -kappaleet katosivat pöydältä väkijoukon tarvitsematta tunkeutua pienen -pöydän ympärille, sillä sitä rouva ei suvainnut, ja samaten katosivat -myöskin suurella pöydällä olevat leivät, joiden sijaan tuotiin heti -uusia. Pöydällä ei näkynyt yhtään likaista lasia eikä muuta -epäjärjestystä, ja kuitenkin väkijoukko joi juomistaan ja söi -syömistään, ja jokainen sai mitä halusi. Kaikki tungeskelevat meluajat -ja kirkujat eivät tosin halunneet syömistä ja juomista, tahtoivatpahan -vain katsella miten toiset sen suorittivat ja myöskin olla näkemässä -mitä tapahtui. Mutta se joka lähemmin tarkasteli, miten vilisevän -väkijoukon palveleminen saattoi tapahtua niin näppärästi ja hyvässä -järjestyksessä, huomasi pian pienen, hintelän poikasen. Hän kääntelihe -kuin kärppä väkijoukon välitse, teki kaikille palveluksiaan, oli -kaikkialla ja aina missä tarvittiin. Kolme maljaa oli lakkaamatta -käynnissä, sillä viiniä ei juotu täysistä pulloista, kukin tahtoi -ainoastaan lasillisen, ja kohta kun tyhjä malja palasi, huuhtoi -poikanen sen salamannopeudella maassa olevassa kattilassa ja antoi -täytettynä takaisin. - -Siten kului tunti toisensa jälkeen lakkaamattomassa ahdingossa ja -tungoksessa keskellä kirkunaa ja huutoa, syömistä ja tarjoilemista, ja -yhä väentungos näytti vain kasvavan. Suuria ihmisjoukkoja nousi -kukkulalle, ylös Pyhän-Paavalin-kirkkoa kohti, mutta monet -korkeammallekin. Näkyi kokonaisia jonoja, jotka kaikilta suunnilta -kirkon kohdalla kokoontuivat yhteen ja nousivat edelleen. Ainoastaan -vähitellen pöydän ympärillä oleva joukko harveni, mutta vieläkin oli -poikasella täysi työ, ja sanatonna hän yhäti puikkelehti väkijoukon -välitse. - -Yhtäkkiä joku tarttui takaa hänen käsivarteensa, ja hän kääntyi -nopeasti. "Tule, Peppino", huudahti hänelle muuan poika, jonka toiset -jo samalla olivat lykänneet syrjään; "tulin noutamaan sinua, tuolla -ylhäällä on paljon väkeä, minä olen jo nähnyt kaiken". - -Peppino oli jo pyörähtänyt toisaanne. "Näethän etten ehdi", huudahti -hän jälkeensä ja syöksyi eteenpäin. Silmänräpäyksen poikanen seisoi -paikoillaan, tuijottaen toista hämmästynein katsein. Sitten hän puski -päällään ja kyynärpäillään joka taholle, kunnes pääsi joukon läpi ja -näki Peppinon, joka seisoi huuhtelukattilan ääressä. Silloin hän -tarttui lujasti toisen käsivarteen eikä päästänyt häntä irti. - -"Älähän nyt ole tyhmä, Peppino, vaan kuule mitä sinulle sanon. Olin jo -ylhäällä, koko kirkon lattia on myrttien peitossa, ja siellä on jo -laulettu, tosin se vain oli harjoitusta, mutta saatanpa sinulle sanoa, -että olisit kernaasti kuullut sitä." Näin poika puhui Peppinolle ja -piti häntä lujasti kiinni käsivarresta, niin lujasti, että Peppino -kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei päässyt irti. Hän oli näet -hintelä poikanen, kun toinen sitävastoin oli tanakka, tukeva mies, -huolimatta siitä, että he molemmat näinä päivinä samoihin aikoihin -olivat sivuuttaneet kymmenennen ikävuotensa. - -Pojan viimeiset sanat olivat varmaankin tehneet Peppinoon erikoisen -vaikutuksen; hän ei enää koettanutkaan päästä irti toveristaan, vaan -sanoi hieman surullisesti: "Mene nyt vaan. Neo, ethän tarvitse minua, -enkä minä voi missään tapauksessa tulla mukaan, näethän etten mitenkään -jouda." "Sinäkö et joutaisi?" ivaili Neo, "lähdet vaan livistämään, -niin joudat aivan hyvin". "Vai niin", huusi Peppino suuttuneena, "kukas -sitten tekisi kaikki minun tehtäväni?" "Sen äitisi voi tehdä, tuossahan -tuo seisoo, eikä hänen aina tarvitse teettää sinulla mitä itse voi -tehdä." Silloin Peppinon silmät välähtivät. "Tiedätkö, Neo", huusi hän -vihasta hehkuen, "sinä olet hylkiö, se sinä olet!" Samalla hän käänsi -kiusaajalleen selkänsä ja livahti nopeasti tungoksen läpi pöydän -toiseen päähän, siellä näet seisoi joku, joka kohotti kahta sormeaan -yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes Peppinokin merkinannolla -vastasi. Kaksi sormea pystyssä merkitsivät samaa kuin: "tahdon -majalepalasen"; siten tapahtui sekä tilausten tekeminen että niihin -vastaaminen. Milloin sormi, kaksi tahi kolme kohotettiin pystyyn, voi -Peppino siitä, suurimmassakin hälinässä, nähdä selvästi, mitä -haluttiin, ja kohottamalla hieman etusormeaan hän antoi vastaukseksi: -"minä tulen". Sillä kertaa vastaus oli viipynyt tavallista kauemmin. -Äiti oli varmaankin huomannut sen, hän katsahti kerran, pari -ympärilleen, mutta tuli pian aivan levolliseksi eikä sanonut sanaakaan. -Hän saattoi nyt olla huoleti, Peppinoon hän luotti yhtä varmasti kuin -omiin silmiinsä. Tuossahan hän jo seisoikin, ja kaikki meni taas -entistä menoaan. - -Ohikulkevien parvet taajenivat taajenemistaan, ja tavantakaa kuului -joukosta huudahdus: "Tule mukaan, Peppino, tule vaan sinäkin!" Muuan -hyvä ystävä tuli jälleen lähelle ja huusi: "Mitä siinä töllötät ja -odotat, Peppino. Tule vaan mukaan, suuri valaistu ilmapallo lasketaan -lentoon." Peppino kääntyi taakseen. Hänen sydämensä oli tullut hieman -raskaaksi. Ilmapallo ei houkutellut häntä juhlapaikalle eikä myöskään -poikaparvi, joka aikoi pitää hauskaa siellä, mutta Peppinon kauneimmat -muistot liittyivät tähän päivään, ja hän ajatteli sydämessään: -"Olisivatpa ajat kuin ennen!" - -Tänään vietettiin madonnanjuhlaa ylhäällä pienessä kapusiinikirkossa, -Pian oli juhlan alkamishetki. Siellä hän edellisinä vuosina oli -toivehikkaana seisonut oven edessä odotellen äitiä, sillä silloin -äitikin saattoi kulkea muitten mukana. Hänen ei tarvinnut täällä -työskennellä, pöydän ääressä seisoi isä leikaten ja jakaen majalea, -sillä liike oli ollut olemassa niin pitkälle kuin Peppinon muisti -kantoi. Mutta äidin ei tarvinnut olla mukana ja hän meni kernaasti -juhlina kirkkoon. Päähänsä hän oli levittänyt lumivalkoisen huivin, ja -kauniina kimalsivat otsalla sysimustat palmikot. Hänen silmänsä -säteilivät, punaisina hohtivat korallit korvissa ja kaulassa, -loistavana välkehti punainen liivi ja keltainen silkki. Kaikki se oli -siis niin omituisen kaunista, ja silloin äiti tarttui hänen käteensä, -ja he nousivat muun joukon mukana ylhäälle, ja hän oli ylen ylpeä -saadessaan näin astua kauniin äitinsä rinnalla. Korkealla, siellä missä -tie suurten vanhain kivitammien alitse vie vasempaan, oli jo suloisen -vilpoisaa, ja sitten käännyttiin avaralle aukeamalle, jonka keskellä -seisoo ikivanha, iätivihreä tammi ja jonne sininen järvi kimaltelee. -Siellä oli jo myöskin luostari, ja he astuivat kirkkoon. -- Mutta sehän -oli jo kaikki ollutta ja mennyttä, eikä Peppinon kannattanut enää -ajatella sitä, sillä kirkossa vasta tuli kaikkein kaunein: -kapusiinimunkkien ylhäältä kajahtava, urkujen säestämä laulu. He -osasivat laulaa niin kauniisti, eikä hän enää saanut kuulla sitä! - -Isä oli kuollut kaksi vuotta sitten, ja kun Peppino siitä lähtien -juhlapäivinä oli sanonut: "Äiti, emmekö mekin lähde mukaan?" niin äiti -oli vastannut: "Näetkös, isä ei enää seiso siellä, nyt minun täytyy -mennä sijalle." Eikä hän ollut sen koommin nähnyt äidillänsä koralleja -eikä punaista liiviä, ja päässä hänellä oli musta huivi eikä enää -koskaan valkoista. - -Ihmiset olivat vähitellen hajaantuneet. Yhtäkaikki melkoinen väkijoukko -seisoskeli pöydän ympärillä, ja Peppino juoksi raskaista ajatuksistaan -huolimatta reippaana edestakaisin, sillä hänen jalkansa olivat vieläkin -keveät. Yht'äkkiä äiti viittasi Peppinon luoksensa ja sanoi nopeasti: -"Tule, Peppino, pitäähän sinunkin nähdä vähän juhlaa!" Samalla hän oli -jo tarttunut pöydän toiseen päähän, ja Peppinon tuli tarttua toiseen. -Tuokiossa oli pöytä pulloineen kaikkineen kadonnut avoimesta ovesta -sisään, ja pikku pöytä seurasi mukana. Ovi lukittiin, avain pistettiin -kukkaroon, ja sitten Bertolinin leski tarttui Peppinonsa käteen ja -nousi hänen kanssaan vuorelle. - -Peppino oli kuin unessa. Eihän saattanut olla mahdollista, että hän -jälleen oli äitinsä kanssa menossa madonnanjuhiaan, juuri samana -hetkenä, jona kaikki oli hänestä mennyttä. Mutta sehän oli täyttä -totta. He olivat jo päässeet Pyhän-Paavalin-kirkon ohi ja näkivät -kaukaa kivitammien latvat. Nyt he kulkivat ylhäällä vanhojen puiden -alla, ja tuolla jo näkyi luostari. Kirkonovi oli auki, rouva Bertolini -meni Peppinon keralla sisään. Heidän astuttuaan ainoastaan muutaman -askelen polvistui hän pimeään nurkkaan ja veti Peppinon viereensä -polvilleen. Poikanen hämmästyi ikäänkuin olisi nähnyt ihmeen. Ollessaan -polvillaan hän näki edessään, aivan kuin ennenkin, suuren joukon -vaimoja ja tyttöjä valkoisissa huiveissa ja punaisissa liiveissä. -Lattiaa peittävistä myrteistä levisi ryydintuoksu, koko kirkko oli -täynnä pyhää savua. Sitten kapusiinimunkit alkoivat laulaa. Se teki -Peppinoon niin syvän vaikutuksen, että hän unohti kaikki raskaat -ajatukset ja oli niin onnellinen kuin ihminen suinkin saattaa. Miten -kauniisti kapusiinimunkit lauloivatkin ja miten hiljaisilta ja -rauhallisilta kaikki polvillaan olevat ihmiset näyttivät. Peppinon -valtasi syvä hartaus, ja hän rukoili hiljaisuudessa isämeitänsä. Laulun -viime säkeiden kajahtaessa Bertolinin leski nousi hiljaa ja kuiskasi -pojalleen: "Tule nopeasti, nyt seuraa siunaus, meidän on lähdettävä." - -Peppino olisi kernaasti vielä viipynyt, mutta ei auttanut, hän tiesi, -että näin täytyi tapahtua. Hyvin hiljaa ja huomiota herättämättä äiti -hiipi ovesta poikanen mukanaan, ja sitten he kulkivat nopeasti pitkin -tammitietä ja kukkulaa alas, ikäänkuin olisivat rientäneet pakoon. Näin -ei asianlaita kuitenkaan ollut ennen, näin ei äiti ennen tehnyt -astuessaan pystypäisenä ja koristettuna kirkkoon. Ja Peppinoa harmitti -suuresti, että hän oli kyyristynyt pimeään nurkkaan, ikäänkuin olisi -siellä ollut väärässä paikassa. Koko matkan aina Pyhän-Paavalin- -kirkolle asti ahdistivat häntä samat ajatukset hänen kykenemättään -niitä millään tavalla ilmaisemaan, mutta vihdoin hän keksi keinon. -"Äiti", sanoi hän, "kun tulen niin suureksi, että voin tehdä kaikki -mitä isä teki, tulet varmaan kuten ennenkin juhlaan muitten mukana ja -jäät sinne siunauksenkin ajaksi, ja sitten kirkon edustalla jäät muuhun -väkijoukkoon ja tulet hitaasti ja iloisena kaikkien keralla?" - -"Niin, sitten kyllä, Peppino", sanoi Bertolinin leski lyhyesti. "Mutta -äiti", alkoi poika jälleen, "sitten tulet koralleissa ja punaisessa -liivissä ja valkoisessa huivissa?" Rouva hymyili. "Niin, juhlassa on -juhlittava, mutta Peppino, silloin minä olen iäkäs ja vanhan Cinocan -näköinen." Se oli Peppinolle kauhistava ajatus. Vanha, kyyryselkäinen -Cinoca, kädessä sauva ja kasvot täynnä syviä ryppyjä, oli pienestä -pitäen ollut hänen kauhistuksensa. Mutta miten äitikin voisi tulla -samanlaiseksi! Sehän ei ollut mahdollista! Joka tapauksessa hän tahtoi -tulla mahdollisimman pian mieheksi, hän teki itselleen salaisen -lupauksen, että äiti saa jälleen juhlia kuten ennenkin. - - - - -III luku. Neo astuu näyttämölle. - - -Syötyään päivällisensä ja senjälkeen vielä hieman järjestettyään -huonettansa läksivät molemmat naiset tyytyväisinä kävelemään -katsellakseen Albanon elämää. Heidän saavuttuaan Pyhän-Paavalin-kadun -kulmaukseen Helmina yhtäkkiä huudahti: "Tämä on se paikka, jossa äsken -oli väentungos, täällä on varmaankin tuo ihmeellinen ravintola!" -Muutamia ihmisiä seisoskeli vielä kadulla siellä täällä, muuta -näkemistä ei ollut. Tanakka, luiseva ja karheatukkainen poika seisoi -tiellä mulkoillen ja töllistellen naisia. He astuivat lähemmäksi häntä, -ja Helmina kysyi: "Poika, tiedätkö missä Pyhän Paavalin ravintola on! --- Tahtoisinpa nähdä miltä se näyttää", sanoi hän toverilleen. - -"Tiedän", töksähytti poika. "No", sanoi Helmina, "missä se sitten on?" -"Tässä", oli vastaus. "Tässä", toisti Helmina nauraen, "missä tässä?" -"Tässä", kajahti toistamiseen. "No osoita sitä sitten sormellasi, jotta -voin nähdä", käski Helmina. Poika käänsi etusormensa suoraan maahan. - -"Enpä ole koskaan ennen nähnyt moista ravintolaa", hymyili Helmina; -"missä sitten viiniä anniskellaan? Poika, eihän tässä ole ravintolan -jälkeäkään." "Se on kirkossa", sanoi poika. "Mitä?" huudahti Helmina -ylen hämmästyneenä. "Kirkossa! Onko teillä todellakin ravintola -kirkossa?" "Ei", vastasi poika aivan tyynesti. - -"No, mitä kirkossa on, josta äsken puhuit?" "Bertolinin leski." Helmina -nauroi ääneensä, "Kun kysyn, missä ravintola on, niin hän viittaa -sormellaan maahan, ja kun tahdon tietää, missä anniskellaan viiniä, -niin hän kertoo minulle, että joku leski on kirkossa. Mikä sinun nimesi -sitten on, sinä oikea albanolaispojan perikuva?" "Neo", vastasi -pörrötukka. Sitten hän ojensi sormensa Pyhän-Paavalin-kirkkoa kohti -lausuen: "Tuossa hän tulee!" Naiset katselivat hänen viittaamaansa -suuntaan, ja yht'äkkiä Helmina huudahti: "Sehän on meidän poikasemme, -se aamullinen pieni, ketterä poika; olemmehan sitten oikealla paikalla, -hän voi varmaankin antaa vastauksen." - -Mutta naisten täytyi odottaa vastausta. Tuskin Bertolinin leski ja -hänen poikansa olivat saapuneet paikalle, kun he jo kiiresti lähenivät -ovea. Yhtäkkiä se oli selällään, ja ulos tuli pöytä, pullot, leivät, -majalelautanen -- kaikki oli siinä mitä parhaassa järjestyksessä. Tieto -levisi varmaankin salamannopeudella, sillä pian oli ihmisjoukko jälleen -koolla, ja molemmat naiset jäivät keskelle. Nyt heidän täytyi -tunnustaa, että pojanjukuran sanoissa oli sittenkin järkeä, sillä -liikkuva ravintola oli juuri siinä paikassa, mihin hän etusormellaan -oli viitannut, ja upea emännöitsijä, joka ylevällä levollisuudella -leikkasi palasiaan, oli varmaankin leski. Helmina halusi hartaasti -päästä juttelemaan kohteliaan, ruskeasilmäisen pojan kanssa, mutta hän -huomasi, ettei tällä ollut vähääkään aikaa. Tuskin ehtivät hänen -silmänsä seurata vikkeläjalkaisen pojan liikkeitä, joka aina ja joka -paikassa lakkaamatta hääri. Helmina katseli miten pörrötukka juoksi -hänen luokseen kiskoen häntä tavantakaa käsivarresta, mutta toinen ei -antanut mitään vastausta. Nyt naiset koettivat päästä pois tungoksesta, -samalla kun he päättivät tutustua hauskannäköiseen poikaan jonakin -rauhallisena hetkenä. Helminan päässä näet pyöri jo joukko -suunnitelmia, miten hän käyttäisi pientä, näppärää miestä oppaana, -kantajana ja seuralaisena heidän retkillään. - -Tulvehtiva kansanjoukko tunki naiset ovelle, josta pöytä oli -ilmaantunut. Ovi oli auki kuten kaikissa pohjakerroksissa. Sisällä oli -toisella puolella vuode, toisella pieni puinen leposija. Nurkassa oli -keittolaite, toisessa kaappi, jonka vieressä oli pari puutuolia. Huone -ei ollut suinkaan tilava, niin että siihen tuskin saattoi mahtuakaan -muuta, kun ravintolan pöytä nostettiin sisälle. Helmina oli -huomauttanut siitä toverilleen, eikä kumpikaan voinut käsittää, että. -tämä asunto saattoi olla upean rouvan ja siron pojan. Asia kiinnitti -heidän huomiotansa, eivätkä he myöskään oikein ymmärtäneet heidän -kadulla harjoittamaansa omituista ammattia. Mutta tunsihan herra -Vittorio Pagani varmaankin Albanon ihmiset, häneltä he päättivät kysyä. - - - - -IV luku. Neon sukuperä ja olosuhteet. - - -Peppinon ja hänen äitinsä suuri kaupantekopäivä, majalepäivä, oli -mennyt, ja elämä alkoi taas kulkea entistä uraansa. Rouva Bertolini -istui kadunpuoleisen ovensa ääressä ja pitkät ajat ompeli uutterasti ja -kohottamatta päätään ostajienkaan saapuessa; hänhän tiesi Peppinon -olevan läsnä. Ainoastaan milloin pörrötukkainen Neo saapui Peppinon luo -molemmat kädet repaleisissa taskuissaan, kohotti hän aika-ajoin -katseensa, eikä häneltä jäänyt huomaamatta mitä tapahtui. Pöytä -kirjavine pulloineen oli tavallisella paikallaan, ja pöydän ja oven -välillä istui Peppino jakkarallaan punoen tottunein sormin -oljenkorsista koria. Työn oli hänelle opettanut äitinsä, joka teki sitä -itsekin saatuaan ensin paikatuiksi kaikki Peppinon nutuissa ja -housuissa olevat reiät. Silloin tällöin tuli myöskin joku henkilö tahi -useampiakin, jotka ottivat lautaselta sipulin ja leivän tahi tahtoivat -juotavaa. Silloin Peppino oli näppärä ja auttoi missä tarvittiin. Kun -päivä näin oli mennyt umpeen ja iltakellot kajahtivat, niin Bertolinin -leski nousi ja sanoi: "Nyt menemme Ave-Mariaan", sillä iltarukoustaan -hän ei tahtonut laiminlyödä. Sitten hän meni Peppinon kanssa -Pyhän-Marian-kirkkoon laskeutuen siellä hartaana polvilleen, ja Peppino -lauloi Avea niin hartaasti, että suuri ilo täytti hänen sydämensä. Tämä -iltarukous äidin keralla oli hänelle rakkain kaikista päivän -tehtävistä. - -Joka päivä pörrötukkainen Neo tuli juosten ja asettui Peppinon luo, ei -tosin äidin puolelle, vaan mahdollisimman kauaksi hänestä -- kuitenkin -siten, että joutui seisomaan Peppinon viereen, jolle hänellä oli -lakkaamatta jotakin loruamista. Mutta hän teki sen aina puolinaisin -sanoin joko pelkästä laiskuudesta tai siksi, ettei löytänyt kaikkia -sanoja, vieläpä senkin vuoksi, että hän aina hieman karttoi rouva -Bertolinin katsetta. Neolla ei ollut mitään tekemistä, tuntikausia hän -saattoi mulkoillen ja liikkumatta seisoa Peppinon vieressä; hänen -vaatteissaan riippui riekaleita edessä ja takana, ja hänen kasvonsa -peitti niin paksu likakerros, että siinä näkyi kaiken maailman värit. -Olisi luullut, ettei Neolla päivisin ollut sen verran aikaa, että olisi -ehtinyt kertaakaan pesemään silmiään. Rouva Bertolini ei kernaasti -nähnyt poikaa Peppinonsa seurassa, sellaisestahan ei ollut mitään hyvää -opittavaa. Kukaan ei juuri suosinut Neon isää, ei oikein tiedetty mitä -ammattia hän harjoitti. Milloin hän kuljeksi säkki selässä sinne tänne -ja sanoi myyvänsä tavaroita ympäristöllä, mutta kukaan ei tiennyt mitä -säkissä oli; milloin hän taas kulki vanhoissa kuomurattaissa Marinoa -kohti ja sanoi tehneensä kaupat jonkin Marinossa olevan ystävänsä -kanssa, mutta kukaan ei tiennyt mitä kauppoja hän teki. Useimmiten hän -kuitenkin seisoi, kuten poikansakin, kädet repaleisissa housuntaskuissa -jossakin kadunkulmassa, missä meluttiin tahi oli jotakin katseltavaa, --- ja silloin hänen silmänsä vilkuilivat joka taholle. Jokainen -albanolainen tunsi kierosilmäisen Mateon, sillä monenlaisista -liikeasioistaan huolimatta hänet näki aina ja kaikkialla. Hänen -vaimonsa oli aikoja sitten kuollut, ja hän asui yksin poikansa kanssa -Albanon edustalla, Marinon puolella, pienessä rappeutuneessa kojussa, -joka ennen kenties oli ollut asuinrakennus, mutta nyt näytti pikemmin -vuohitallilta. Alkujaan pojankin nimi oli Mateo; pienenä poikasena -häntä nimitettiin Matineoksi, ja siitä tuli lyhyyden vuoksi Neo. - - - - -V luku. Herra Pagani puhuu kuin roomalainen. - - -Madonnanjuhlan kaunista iltaa oli seurannut useita pilvisiä päiviä. -Hotel Romassa asuvat neitoset olivat kyllä tehneet lyhyitä retkeilyjä -ympäristöön ja olivat jo muutamia kertoja nähneet hiljaisen, sinisen -järven, vanhain kivitammien alitse kapusiiniluostariin vievän vilpoisen -käytävän sekä myöskin ystävällisen kirkon ja sen edessä olevan aukion, -jonka keskellä oli kummallisesti haaraantunut tammi, ja odottivat nyt -vain kaunista päivänpaistetta voidakseen tehdä pitemmän matkan. - -Monta kertaa neitoset olivat kulkeneet näitä Pyhän-Paavalin-kadun -käytäviä ylös ja alas ja ohimennen pysähtyneet juttelemaan Peppinon ja -hänen äitinsä kanssa. Rouva Bertolini oli aina kohtelias, mutta -lyhytsanainen, ja niinpä Helmina ei päässyt oikeaan keskusteluun hänen -kanssaan, kuten olisi toivonut, sillä pieni, viisassilmäinen kelpo -poikanen miellytti häntä sitä enemmän, mitä useammin hän näki hänet ja -tarkkaili hänen töitään. Hän oli suunnitellut ottaa Peppinon kerran -koko päiväksi mukaansa oppaaksi eräälle retkelle ja kysynyt suostuisiko -hänen äitinsä siihen. Äiti oli suostunut ja huomauttanut, että Peppino -tunsi jo tien ja saattoi opastaa neitejä, jolleivät he lähtisi liian -kauaksi, sillä hän oli vielä liian nuori, ja Ave-Mariaksi hänen piti -joutua kotiin. - -Kun sirokkotuuli vihdoin oli puhaltanut kyllikseen ja kimalteleva -ilta-aurinko loisti tummansinisellä taivaalla, saattoi päättää, että -oli tulossa poutapäiviä, toinen toistaan kauniimpia. Helmina riemuitsi -parvekkeellaan: "Nyt se tyyntyy", ja kun hän näki herra Paganin -seisovan alhaalla ja tyytyväisenä katselevan kaikkiin ilmansuuntiin, -huomasi hän hetken soveliaaksi ruveta neuvottelemaan hänen kanssaan. -Äkkiä hän oli tarttunut hämmästyneen Klaran käsivarteen ja vienyt hänet -portaita alas avoimeen halliin, jossa herra Pagani, vastoin tapaansa, -juhlallisesti tervehti neitosia ja sitten nostaen voitonvarman -katseensa taivaanlakea kohti julisti: "Voitettu!" - -Naiset neuvottelivat nyt isäntänsä kanssa miten voisivat toteuttaa -suunnitelmansa, ja hän neuvoi heitä puhumaan hankkeestaan luotettavalle -aasinajajalle, jonka seisontapaikka oli läheisessä kadunkulmassa. Hän -neuvoi vielä tarkoin, missä naisten piti käydä ja missä olla käymättä, -vaikka he olivat siitä jo muutoinkin selvillä. Helmina sensijaan käänsi -puheen rouva Bertoliniin ja hänen oloihinsa; etenkin hän ihmetteli -tämän rouvan merkillistä asuntoa ja omituista ammattia, rouvan -- joka, -kuten Helmina lausui, näytti aivan siltä, kuin olisi polveutunut -suoraan Numa PFompiliuksesta. - -"Ahaa", sanoi herra Pagani tyytyväisenä ja siveli myhäillen -mustaa poskipartaansa, ikäänkuin olisi sillä osoittanut suuren -kohteliaisuuden. "Ahaa, neidit ovat kiinnittäneet huomionsa heihin. -Saatan kyllä neideille antaa tiedot tämän paikkakunnan asioista", -jatkoi hän hyvin arvokkaan näköisenä, "sillä minulla on tiedossa -paljon, salassa vähän siitä, mitä Albanossa tapahtuu. Näettekös, -neidit, te olette huomanneet sen. Bertolinin leski on roomatar, hän ei -ole täältä kotoisin, hän on roomatar, kuten minä olen roomalainen, me -olemme Albanon ainoat roomalaiset. Siinä on hänen olemuksensa avain, -Bertolinin leski on roomatar. Mutta neidit tietäkööt, että näin ei -Bertolinin leski ole aina elänyt, hän on nähnyt parempiakin päiviä. -Bertolini oli kelpo mies, kaunis mies ja toimelias mies. Silloin -neitien olisi pitänyt nähdä rouva Bertolini, kun hän pukimissaan kulki -miehensä rinnalla. Siinä oli Albanon kookkain ja kaikkein kaunein pari. -He ymmärsivät myöskin pukeutua, ja Bertolini tahtoi ja kykeni, sillä -hänellä oli paras kauppa koko Albanossa, ja kun hän mihin tarttui, niin -siitä myös tuli jotakin. Ja hän piti kauppansa ohella huvikseen -majalepöytää -- sillä hän oli seuraarakastava mies -- ja hänen -luoksensa kokoonnuttiin tarinoimaan majale- tahi viinipöydän ääressä. -Siellä oli aina hyvä seura, minäkin olin siellä usein, ja monta hyvää -sanaa me vaihdoimme Bertolinin luona. Mutta mitä meidän täytyi kokea! -Hänet, rotevimman meistä kaikista, kuume ottaa kouriinsa; kolmessa -päivässä Bertolini on terve ja kuollut." - -Tässä Pagani hieman pysähtyi, mutta ennenkuin Helmina ehti tehdä uuden -kysymyksen, joka pyöri hänen kielellään, oli herra Pagani jo arvannut -sen ja vastasi: "Tahdotte varmaankin kysyä, hyvä neiti, miksi -Bertolinin leski ei ole jatkanut kukoistavaa kauppaansa? Tuskin mies -oli ehtinyt silmänsä sulkea, kun jo koko sukukunta kävi lesken -kimppuun. Mikä oli muka sijoittanut kauppaan rahansa, mikä ollut -liiketoverina, mikä jo ottanut puolittain haltuunsa Bertolinin -liikkeen, ja kaikki he olivat yhtä mieltä siinä, ettei asia enää -ollenkaan koskenut rouvaa, ja hän oli outo ja avuton, ja niinpä he -ottivat häneltä kaiken jättämättä jäljelle muuta kuin majalepöydän. Ja -tästä hyvästä liikkeestä hän kylläkin saattoi iloita, niin he olivat -hänelle sanoneet. Talosta, jossa hän oli asunut miehensä kanssa, täytyi -hänen lähteä pois, se oli hänelle liian kallis. Mutta Pyhän-Paavalin- -kadusta hän ei tahtonut luopua, ja parin talon päästä hän löysi -nykyisen loukkonsa, missä hän nyt kököttää. Siitä hetkestä alkaen, jona -hän jäi yksin, on hän pitänyt hallussaan majalepöydän, ikäänkuin olisi -siihen alusta alkaen perehtynyt, ja aamusta iltaan hän istuu -työskennellen, eikä kukaan ole kuullut hänen lausuvan yhtään -valitussanaa, mutta ei paljoa muutakaan, sillä hän ei ole naisten -tapainen, vaan ajattelee enemmän kuin puhuu. Käytyäni ensi kerran -kohtalon iskun jälkeen hänen luonaan ei hän voivotellut eikä -valitellut, jommoista mies ei voi sietää, vaan sanoi: 'Olinsija on -uusi, herra Pagani, mutta ystävyys on vanha'. Loin silmäni kellariin ja -sanoin: 'Bertolinin leski, suuria he eivät ole teille jättäneet'. -Silloin hän veti pienen poikansa luokseen ja sanoi: 'Jumalan kiitos, -parasta he eivät ole minulta ottaneet.' Tämä on Bertolinin leski, hyvät -neidit." - -"Mutta", sanoi Helmina, joka samoin kuin hänen toverinsakin oli -suurella mielenkiinnolla kuunnellut kertomusta, "luuletteko sitten, -että rouva tulee toimeen tällaisella työllä?" Herra Pagani kohautti -olkapäitään. "Liike ei ole kyllä kovinkaan suurenarvoinen, mutta rouva -Bertolini tekee ja suunnittelee muutakin, ja jollei vaan pojasta polvi -muutu, niin he kylläkin voivat vielä pitää hyviäkin päiviä." "Ahaa, -vasta sitten!" huudahti Helmina, "kylläpä he sitten kauan saavat olla -kellarinloukossa. Mitenkäs he voivat elää sadeaikana, jolloin ei voi -enää asua kadulla." - -"Silloin he elävät avoimen oven sisäpuolella, eikä heillä ole aina -lämmin, mutta valittavan ei Bertolinin lesken kuule, kuten tekevät ne, -jotka ovat syntyneet repaleissa ja elävät kerjuulla; ei, hän ei käytä -paljon suutaan, mutta sitä enemmän sormiaan, -- se pitää lämpimämpänä, -hyvät neidit!" - - - - -VI luku. Salaisuus. - - -Pitkän keskustelun aikana aurinko ei ollut pysynyt paikoillaan, ja -Helmina huomasi kauhistuksekseen, että se oli juuri mailleen -menemäisillään, ja aasinajajan kanssa oli vielä pitkälti keskusteltava -ja sovittava. Naiset jättivät isännän lähtien menemään. Peläten heidän -joutuvan jonkun väärän henkilön käsiin huusi isäntä vielä heille -käsillään viittoillen: "Tuolla Europan kulmassa on Giuseppe!" Hän ei -sillä tarkoittanut maanosaa, vaan vanhaa, harmaata ravintolaa, joka oli -Pyhän-Paavalin-kadun takana, koko Albanon vilkasliikkeisimmällä -paikalla. Siinä oli aina koolla ihmisjoukko, joka tavallisesti melusi -ja kirkui, juoksi ja huitoi, niin että joka hetki saattoi luulla jonkun -saavan kuoliniskun. Mutta keskustelu oli olevinaan rauhallista ja kukin -koetti voittaa vieraat puolelleen tarjoamalla heille ratsuaaseja tahi -pyrkimällä heidän oppaakseen. Naisten lähestyessä ihmisjoukkoa astui -Giuseppe majesteetillisena esille ja otti hatun päästään, sillä hän -aavisti, että naisten ilmestyminen saattoi tarkoittaa hänen aasejansa. -Ja niin olikin asianlaita. Helmina selitti tahtovansa kaksi aasia -tehdäkseen seuraavana päivänä matkan Nemiin edestakaisin ja kysyi -Giuseppelta tietä sekä miten matka sinne oli tehtävä. - -Giuseppe teki laajalti selkoa kauniista tiestä, joka vei Genzanon -kautta pitkin järven rantaa Nemiin. Paluumatkaksi soveltui toinen tie, -pitempi ja hyvin yksinäinen, mutta ei silti vähemmän kaunis. Siellä -loivat koko ajan varjoaan tuuheat metsiköt ja pensastot, joiden latvat -kietoutuivat toisiinsa niin, että peittivät kokonaan taivaan, jonka -vuoksi siellä sai tuntikausia kulkea kuin tuuheassa, katetussa -lehtimajassa. Tämän suloisen ympäristön vuoksi oli myöskin syytä kulkea -tätä pensastietä. Esitys miellytti Helminaa, hän ilmaisi heti -haluavansa kulkea tätä tietä. Giuseppen tuli kymmenen ajoissa -seuraavana aamuna pitää aasit valmiina Hotel Roman edustalla. Sitten -oli kuljettava Genzanon kautta järven rantaa Nemiin, jossa aiottiin -hieman levähtää ja lähteä senjälkeen pensastotietä paluumatkalle. - -Giuseppen mielestä asia ei ollut niin yksinkertainen. Jos he mielivät -lähteä kymmeneltä ja palata pensastietä, niin tulisivat he takaisin -myöhemmin kuin olivat laskeneet, sillä pensaston läpi vievä tie oli -paljoa pitempi kuin toinen. Sentähden tuli heidän hankkia opas, sillä -hän oli jo tehnyt sopimuksen erään seurueen kanssa, joka tahtoi nousta -kuutamossa Monte Cavolle, ja hänen itsensä täytyi mennä mukaan. Mutta -ainahan joku opas on saatavissa, tuumi hän ja kääntyi väkijoukkoon, -joka seisoi ympärillä kuunnellen keskustelua. Heidän edessään seisoi -karheatukkainen mies, joka katsoi niin kieroon, ettei hänestä voinut -päättää mihin hän katseli ja mihin ei. Häntä Giuseppe tyrkkäsi hieman -kyynäspäähän ja sanoi: "Hei, Mateo, sinähän saattaisitkin lähteä -mukaan, vai mitä tuumit?" - -"No, saattaisihan tuota", sanoi mies jörönä, ja vaikea oli päättää, -mihin hänen pahansuopainen katseensa oli suunnattuna. "Enpähän minä -ensimäistä kertaa kulje tuota tietä." Mutta silloin Helmina astui -lähemmä Giuseppea ja lausui hyvin päättävästi: "Se ei ole ollenkaan -tarpeellista, meillä on jo opas, nuori Peppino, hänhän tuntee tiet -varsin hyvin, hänet otamme mukaamme." "Tiet poika tuntee varsin hyvin", -huomautti Giuseppe, "mutta kauan kestää, ennenkuin viidakosta pääsee -jälleen sellaiselle tielle, jossa saattaa nähdä ja kuulla jotakin ja -kutsua ihmisiä. Jos aaseille tapahtuisi jotakin, niin saisi jäädä aivan -avuttomaksi." - -Mutta Helmina ei nähnyt aasilla-ratsastamisessa mitään vaarallista ja -päätti tilata Peppinon. Aasin hän kyllä itse hoitaa, kun vaan poikanen -tuntee tien. Tähän Giuseppe olikin aivan tyytyväinen, sillä poika -kelpasi kyllä oppaaksi paremmin kuin moni vanha. Pojilla oli näet -tapana käydä siellä poimimassa pähkinöitä, jonka vuoksi he tunsivat -joka tien ja polun tiheimmässäkin viidakossa. - -Näinpä päätettiin matka, ja naiset poikkesivat sitten -Pyhän-Paavalin-kadulle tilaamaan Peppinon. Äiti valmistautui juuri -lähtemään Ave-Mariaan eikä näyttänyt antavan neitienkään tulon häiritä -itseään. Siksipä asia puhuttiin ja sovittiin nopeasti. Rouva Bertolini -pani vain ehdoksi, että Peppino tulisi kotiin ajoissa, nimittäin -Ave-Marian ajaksi, ja niin asia päätettiin. Sitten molemmat naiset -palasivat hotelliin toivoen saavansa mitä ihanimman matkapäivän. - -Seuraavana päivänä Peppino istui varhain jakkarallaan ja nyppi iloisena -oljenkorsiaan, sillä hänellä oli tiedossa hauska päivä. Peppinon suurin -ilo oli saada samoilla järven rantoja, maita ja metsiä, ja tänään hän -saisi kuluttaa siihen koko päivänsä. Mutta Neokin oli jo jalkeilla -vetelehtämässä Pyhän-Paavalin-kadulla. Hänen silmiinsä osui varmaankin -jotakin pöydältä, jonka takana Peppino istui, hän läheni näet kurottaen -kaulaansa voidakseen paremmin eroittaa, mikä pöydällä näytti niin -houkuttelevalta. "Anna minulle tuo iso sipuli", sanoi hän sitten -Peppinolle ja ojensi jo samalla kätensä ottaakseen sen. "Anna olla!" -huusi Peppino niin kovaan, että Neo kauhistuneena veti kätensä -takaisin, mutta hänen kauhunsa hävisi pian. "Senkin tyhmyri!" huusi -hän, "sinun ei tarvitse säikytellä minua. Olisitpa iloinen, jos -tietäisit mitä minä tiedän, mutta sen sanon sinulle vain, jos annat -minulle sipulin." "Samantekevä mitä tiedät", sanoi Peppino ylpeänä. -"Vai samantekevä!" ivasi Neo, "vaikket sinä, tyhmyri, tiedä mitään koko -asiasta, ja kuitenkin se koskee sinua. Jospa vaan tietäisit mitä se on, -niin varmastipa haluaisit kuulla mitä minä tiedän." Peppino ei -vastannut sanaakaan. "Annatko minulle sipulin, jos sanon sen sinulle?" -"En." "No mitäs sitten annat minulle?" "En mitään!" "Sitten et saa -myöskään tietää mitään!" huusi Neo suuttuneena. Mutta hän ei ollut -vielä koskaan kyennyt hillitsemään itseään, hänen täytyi loruta kaikki -Peppinolle, siihen hän oli tottunut. Sillä kertaa hän kuitenkin tahtoi -saada asiasta pikku hyödyn, sillä sen arvoiselta se kuitenkin hänestä -näytti. Hän oli jälleen miettinyt jotakin. - -"Peppino", alkoi hän taas, "se on salaisuus, mutta minä sanon sen -sinulle, jos tuot minulle kaikki pähkinät, mitä pensaista löydät, -teetkö sen?" "Vai salaisuus", vastasi nyt Peppino, "kuka on sanonut sen -sinulle?" Sillävälin Peppinon äiti oli tullut esille ja ryhtynyt -työhönsä oven pielessä. Neo tähysteli vielä häntä, tuli sitten aivan -lähelle Peppinoa ja supatti pitkän ajan hänen korvaansa. "Peppino", -sanoi äiti, "jos aiot olla kymmenen aikana lähtövalmis, ei sinulla ole -enää aikaa hukata yhtään, ja katsoppas, Neo, tuossa kadulla tulee -isäsi, ehkä hänellä on sinulle jotakin asiaa". - -Salamannopeudella Neo heti paikalla kavahti pystyyn, aikoi livistää -aitauksen viertä -- ja kadota. Mutta hänen isänsä oli jo nähnyt hänet -ja vihelsi räikeästi sormiensa välitse. Neo kääntyi takaisin ja hiipi -isäänsä vastaan, sitten he molemmat katosivat kadunkulmauksen taakse. -Mutta tuskin oli kulunut puolta tuntia, ennenkuin Neo ilmestyi jälleen. -Tällä kertaa hän ei vetelehtänyt, kuten tavallisesti, vaan hyökkäsi -suoraa päätä Peppinon kimppuun. Äiti oli juuri mennyt sisälle. Siitä -huolimatta Neo puhui Peppinolle hyvin hiljaa ja salaperäisesti, mutta -suurella innostuksella ja sanoi vihdoin kolme kertaa peräkkäin: "Lupaa -se vielä kerran, lupaa se vielä kerran ja tuohon käteen!" Peppino -kuunteli ja vahvisti kädenannolla lupauksensa luoden samalla säälivän -katseen värisevään Neoon, joka näytti entistään pörröisemmältä ja -villiintyneemmältä ja nähtävästi oli tuskissaan ja kauhuissaan, sillä -hänen värinänsä ei johtunut päivänpaisteisen aamun kylmyydestä eikä hän -tavallisesti noin arkailevana vilkuillut ympärilleen. - -Kun Peppino oli luvannut kolmannen kerran, läksi Neo, ja ovesta astui -äiti Peppinon oivallinen nuttu kädessään. Pojan piti pukea se päällensä -ja lähteä sitten matkaan, sillä kello läheni jo kymmentä. Silmät -loistaen Peppino kulki katua ja seisoi juuri aasien saapuessa Hotel -Roman hallin edessä. - - - - -VII luku. Kummallinen matkatoveri. - - -Neidit seisoivat jo ovella, pian he nousivat satuloihin, ja aasit -astuivat uljaina päivänpaisteista katua lähtien hölkyttämään kohti -Ariccian metsäisiä rinteitä. Heidän vieressään juoksi iloinen Peppino -pitkä sauva kädessään ja hoputti silloin tällöin aaseja jouduttamaan -kulkuaan joko hätistämällä kepillään tahi ystävällisesti puhelemalla. -Niinpä hilpeästi eteenpäin rientävä seurue saapui Genzanoa kohti -kohoavalle rinteelle. Tässä aasit tapansa mukaan hiljensivät kulkuansa -ruveten mukavasti astuskelemaan, Peppino laski sauvansa olalleen kuin -lepäävä sotilas ja astui ylen pitkiä askelia, jottei tarvitseisi juosta -aasien rinnalla, koska nekään eivät enää juosseet. - -Helmina oli suurella mielihyvällä katsellut miten heidän palvelevainen -seuralaisensa tulisella innolla piti huolta siitä, että aasit täyttivät -velvollisuutensa. Mutta nyt, kun aasit noustessaan rinnettä hiljensivät -askeleitaan, saattoi hän tyydyttää halunsa ja ruveta Peppinon kanssa -tarinoimaan. Hän viittasi poikasta tulemaan rinnalleen, sillä aasit -tunsivat jo aikoja sitten ulkoa tien, jonka vuoksi niitä ei tarvinnut -ollenkaan ohjata. "Sanoppa minulle, Peppino", alkoi Helmina, "missä -sinä oikeastaan nukut?" "Vuoteessani", vastasi Peppino vähääkään -vitkastelematta. "Tarkoitan, missä paikassa? Kellarikerroksessa olen -nähnyt ainoastaan yhden vuoteen toisella seinällä ja lavitsan toisella, -ja sitten tulisijan, ja sitten ainoastaan kaapin." "Muuta siellä ei -olekaan", sanoi Peppino totisena, "lavitsalle äiti iltaisin tekee minun -vuoteeni, ja kun majalepöytä vielä yöksi nostetaan sisään, ei sinne -enää mahtuisi mitään muuta." "Missä sitten on viini, joka kaadetaan -kauniisiin pulloihin, mikäli ne tyhjenevät?" "Tulisijan vieressä on -loukko, loukossa tynnyri ja tynnyrissä kansi. Ja kaapissa äiti pitää -kaikki vaatteensa, mutta kauniita hän ei ole enää ottanut esille sen -koommin kuin muutimme tänne, sillä nyt on kaikki toisin, mutta ei enää -kauan." - -Peppinon silmät säihkyivät hänen kertoessaan tätä, ja hänen sieraimensa -nytkähtelivät kiivaasti, josta näki, että hän oli kovin liikutettu. -"Miksei enää kauan, Peppino?" kysyi Helmina jälleen. "Koska minusta -pian tulee mies, ja silloin äidin ei enää tarvitse elää niinkuin nyt; -minä kyllä tiedän mitä teen, jahka kuluu vielä pari kolme vuotta." - -"Miten vanha olet nyt, Peppino?" "Kymmenen vuoden." "Vai niin. Entä kun -tulet kolmetoistavuotiaaksi, niin mitä silloin teet?" "Silloin, -silloin, silloin minä voin tehdä mitä äiti toivoo, eikä hänen enää -tarvitse tehdä työtä niin paljon iltamyöhällä, kun ovi on jo lukossa ja -kaikki muut ovat levolla." - -"Mitä äitisi sitten toivoo, Peppino?" "En sano sitä kenellekään -Albanossa. Äiti sanoo: Älkäämme puhuko siitä, mitä aiomme tehdä, -muutoin toiset tekevät sen jo puhuessamme. Ei hän myöskään puhu siitä -yhdellekään ihmiselle, mutta teille saattaisin sen jo kuitenkin sanoa." -Peppino oli pian huomannut, kenen kanssa hän oli tekemisissä, ja -Helminan hilpeistä silmistä näki myöskin helposti miten hyvää hän -tarkoitti. - -"Sanoppa siis se minulle, Peppino, minä en kerro sitä kenellekään", -jatkoi Helmina. "No minä kerron!" Peppino laski sauvansa olaltaan ja -nojautui siihen, ikäänkuin hän astellessaan tukevan sauvansa varassa -saattaisi paremmin koota ajatuksensa. - -Sitten hän alkoi: "Filippo serkulla on nyt se kauppa, joka oli ennen -isän, mutta hän kiertelee paljon maita eikä ole kotosalla, ja äiti -sanoo, ettei kauppa ole enää läheskään sen arvoinen kuin isän aikana. -Ja serkku on tahtonut antaa kaupan jälleen äidille, mutta ainoastaan -rahasta, ja rahaa äidillä ei ole. Hän haluaisi kuitenkin saada kaupan -taas omiin hoteisiinsa, sillä hän ei pidä kernaasti majalepöytää, koska -sinne kokoontuu aina meluava ihmisjoukko, eikä äiti pidä sellaisesta. -Ja nyt äiti työskentelee edelleen minkä jaksaa saadakseen kerran niin -paljon rahaa, että saisi kauppansa takaisin. Mutta jollei hänellä vielä -ole tarpeeksi kahden tahi enintään kolmen vuoden kuluttua, niin silloin -minäkin tahdon sanoa sanani. Silloin minä jo olen mies ja kykenen -johonkin, sillä äiti on puhunut kapusiinimunkin, pater Benedetton -kanssa, että minä saan käydä hänen luonaan kaikkina sadepäivinä ja -usein myöskin aamulla varhain. Sitten hän opettaa minua laskemaan ja -kirjoittamaan, sellaista tarvitaan kaupassa, ja kun me olemme saaneet -sen huostaamme, niin me lähdemme pimeästä sopestamme ja palaamme samaan -taloon, jossa olimme isän kanssa, ja sitten äiti on taas iloinen ja -ennallaan." - -Peppino oli näin puhuessaan tullut aivan haltioihinsa, hänen kasvonsa -loistivat, yhä kiivaammin hän sauva kädessään asteli eteenpäin; -nähtävästi hän oli unohtanut aasit ja ajon ja kaiken mitä ympärillään -tapahtui. - -"Hyvä Peppino, kunpa vaan tulisitkin niin pian mieheksi", sanoi nyt -Helmina osaaottavaisesti. Se herätti pojan ja kutsui hänet jälleen -mielikuvistaan todellisuuteen. Hän pysähtyi äkkiä. Jäljessä kulkeva -aasi oli, oppaalle kuuliaisena, myöskin kulkenut pitkin askelin; nyt -sekin pysähtyi, ja takana kulkeva teki samoin. Koko kulkue yht'äkkiä -seisahtui, mutta mitäpäs se haittasi. - -Kuunnellen hartaasti Peppinon pakinaa olivat naiset kokonaan unohtaneet -näköalan, ja nyt he huomasivat yht'äkkiä tummansinisen Nemijärven -jalkojensa juurella. Taakse jäänyt Genzano kuvastui vedenkalvoon -vuorenrinteeltä, ja edessä korkealla, kallioseinämän yläpuolella, -kohosi Nemin pikkukaupunki lujine vanhuudenharmaine linnoineen. Seurue -oli saapunut vuorenrinnettä Nemiin vievälle kapealle tielle herkeämättä -katsellen ihanaa näköalaa, jonka tarjosi järvi ja Genzanon yläpuoleinen -korkea ranta. - -Ennen pitkää päästiin kaunista tietä matkan päähän. Naiset jättivät -aasinsa ravintolan pienten, kivisten portaiden eteen ja nousivat -lehtimajaan, josta heille aukeni mitä ihanin näköala. Heidän edessään -oli siintävä selkä, ja katoksesta riippuvien viiniköynnösten välitse -paistoi aurinko leppoisasti lehtimajan kivipermannolle. Pöydällä oli -pullollinen kimaltelevaa viiniä ja sen vieressä lautanen täynnä -kullankeltaisia rypäleitä. Niiden vieressä oli suuri valkoinen ja -herkullisen näköinen juuston kappale ja ympyriäinen, ruskea leipä, -jonka toimelias emäntä varmaankin oli juuri ottanut uunista, sillä niin -tuoreelta se näytti. Hän itse seisoi hymyillen avoimen keittiön edessä -ja katseli minkä vaikutuksen hänen laitteensa tekivät vieraihin. - -Helmina huudahti ilosta astuessaan sisään, sillä häntä viehätti -ylenmäärin istua täällä viiniköynnösten alla ja pitää samalla pikku -kestit herttaisessa ilmassa ja päivänpaisteessa. Samassa hän katsahti -Peppinoon ja nähdessään hänen seisovan alhaalla aasin luona viittasi -häntä tulemaan ylös. Peppino vitkasteli, katseli emäntää, panisiko hän -ehkä pahakseen, jos hän istuutui vieraiden neitien viereen, sillä -Peppino oli epävarmoissa tapauksissa tottunut aina katsomaan äitiään -silmiin, päästäkseen heti selville, ja niinpä hän nytkin ehdottomasti -tuli katsahtaneeksi emäntään. - -Tämä viittasi pojalle ystävällisesti sanoen: "Luulen, että sinulla on -tänään ollut hyvä onni, Peppino. Istu nyt neidin viereen, kun hän -kutsuu sinua." Sitten Peppino istuutui hyvin kohteliaasti ja Helmina -laski hänen eteensä suuren kappaleen ruskeaa leipää ja valkoista -juustoa ja pani viereen lasillisen kaunista viiniä. Peppino tarttui -ruokaan ilomielellä, sillä aamumatka oli antanut hänelle hyvän -ruokahalun, ja kaikki oli niin houkuttelevan näköistä. Naisillekin -maistui ruoka vilpoisessa lehtimajassa, eivätkä he voineet kyllikseen -katsella tyyntä järveä ja vanhaa, harmaata, vankkatornista linnaa. -Mutta he muistivat, että paluumatka oli menomatkaa pitempi, ja kun -Peppino hyvin yksivakaisena oli kiittänyt kaikesta eikä tahtonut -enempää, sanoi Helmina: "Mene, Peppino, laittamaan aasit kuntoon, me -menemme edeltäpäin jalkaisin linnaa katsomaan, sen ohitsehan viepi -viidakkotie, jota lähdemme paluumatkalle." - -"Toinen tie on kauniimpi", sanoi Peppino. "Mahdollista kyllä, mutta -sitähän me juuri tulimme, nyt tahdomme nähdä toisen." "Järvenpuoleinen -tie on paljoa kauniimpi, mennään pikemmin uudelleen sitä tietä", tuumi -Peppino. "Ei, ei", hymyili Helmina, "me tahdomme todellakin kulkea -toista tietä. Mikä sinun päähäsi on pistänyt, Peppino?" "Viidakkotie on -usein kostea ja rämeinen", sanoi nyt Peppino valittavalla äänellä. -"Mika tuolla pojalla on? Klara, ymmärrätkö sinä? Tähän asti hän on -ollut niin kiltti. Mikä tekee hänet äkkiä noin itsepäiseksi?" sanoi -Helmina kääntyen harmistuneena Klaraan. "Kenties hän on väsynyt", -vastasi toinen, "ja viidakkotie on kaiketikin melkoista pitempi". "Mitä -vielä, hänhän juoksee kuin kauris", huudahti Helmina. "Odotappa vaan, -itsepintainen poika, näytämmepä kuka tässä määrää." - -Hän kääntyi jälleen pojan puoleen: "Saatatko meidät viidakon läpi vai -etkö, Peppino?" "Toinen tie on paljoa kauniimpi, ja aasit kulkevat -varmemmin sitä", vastasi Peppino. "Varmemmin, sinä itsepäinen! Nämä -aasit kulkevat niin verkalleen ja varmasti, ettei niitä tarvitse pelätä -vaarallisimmallakaan paikalla. Saatatko meidät viidakon läpi vai etkö?" - -"Viidakko on usein kostea ja aasit saattavat liukastua", oli Peppinon -vastaus, mutta hän ei katsonut, kuten ennen, kirkkain silmin suoraan -eteensä, vaan loi katseensa alas ja puhui oudolla, valittavalla -äänellä. "Minä en ymmärrä mikä hänen on", huusi Helmina harmistuneena. -"Kuule nyt, Peppino, sen sanon sinulle varmasti: tämän viidakon läpi -ratsastamme kotiin, se on päätetty. Hyvä on, jos tulet mukaan, mutta -jollet, niin kuljemme yksin. Me osaamme kyllä, ainahan sitäpaitsi tapaa -jonkun, jolta voi kysyä. Mutta sen sanon sinulle, etten olisi uskonut -sinua noin itsepäiseksi. Minulla oli niin hyvä luottamus sinuun, että -valitsin ennen kaikkia sinut oppaakseni, ja nyt palkitset luottamukseni -tuolla tavalla. Siinä et tee kauniisti, Peppino." - -Peppino oli kuullessaan tämän puheen tullut aivan kalpeaksi; hän ei -enää sanonut sanaakaan, vaan juoksi ovesta ulos. Hänen mentyään täytyi -Helminan vielä kerran purkaa harminsa ja pettymyksensä, kun hän nyt -suureksi surukseen huomasi pojan niin oikulliseksi ja itsepäiseksi, -ettei enää saattanut ajatella hänestä ollenkaan yhtä hyvää kuin ennen. - -Klara koetti häntä rauhoittaa ja vedota Peppinon nuoruuteen; hän oli -sittenkin varmasti väsynyt tahi saanut jonkin lapsellisen päähänpiston, -senvuoksi häntä ei saattanut heti tuomita ja hyljätä. Mutta Helmina -katseli järvelle ja oli kovin harvapuheinen. - -Sillävälin Peppino juoksi rantaan vievää jyrkkää polkua puitten -varjossa olevaa majaa kohti, jossa asui pitkä Gasparo. Hän oli tunnettu -kaikkialla, ja niinpä Peppinokin tunsi hänet, sillä hänet nähtiin usein -markkina- ja juhlapäivänä majalepöydän ääressä. Gasparo oli -nuorukainen, jota ei pidetty erittäin älykkäänä, mutta hänellä oli -mahdollisimman pitkät käsivarret ja koivet, ja nuo käsivarret olivat -kovat kuin nuijat, niin ettei kukaan hevin antautunut taisteluun hänen -kanssaan, sillä se, jonka Gasparo pehmitti, sai tarpeekseen moneksi -kuukaudeksi eikä tullut enää tämän tappelupukarin tielle. Pitkä Gasparo -puhuikin enimmäkseen selkäänantamisesta, sillä se oli hänen huvejaan. -Peppinon seisoessa hiljaa majan edustalla tuli Gasparo häntä vastaan -kädessään suuri kalikka. - -"Gasparo", sanoi Peppino, "teetkös jotakin, niin saat rahaa?" "Teen -kyllä", vastasi Gasparo. "Mutta miksi näytät siltä, kuin joku tahtoisi -antaa sinulle selkään, vai onko sinut jo perinpohjin pehmitetty?" - -"Ei, ei", sanoi Peppino rauhoittavasti, "olen tullut aasilla kahden -neidin keralla, ja nyt he tahtovat palata kotiin viidakkotietä, enkä -minä saata tulla mukaan. Jos menet mukaan, Gasparo, niin annan sinulle -koko päivän juomarahani." "Menen kyllä", sanoi Gasparo ja heitti -kalikkansa syrjään. "Tule sitten!" Gasparolla oli yllään paita, housut -ja nuttu, eikä hänelle jäänyt yhtään aikaa vaatteiden muuttamiseen. -Molemmat kulkivat ravintolaan päin ja seisoivat jo aasin luona, mutta -silloin Gasparon mieleen juolahti jotakin, jota hän ei ollut heti -alussa tajunnut, sillä hän saattoi pitää muistissaan ainoastaan yhden -ajatuksen kerrallaan, ja tähän asti hänen oli täytynyt ajatella -juomarahan ansaitsemista. Nyt hänen päähänsä pisti ajatus, joka saattoi -hänet ihan ihmettelemään. - -"Mutta miksi et sitten itse mene mukaan ansaitsemaan juomarahaa?" kysyi -hän suu ja silmät selkoselällään. "En saata", vastasi Peppino -huomattavasti liikutettuna ajatellessaan, että hänen piti jättää aasit -ja nähdä neitien ratsastavan viidakkoon. "Mikset saata?" kysyi Gasparo -taas. Nyt sisällinen liikutus, jonka Peppino tähän asti oli kyennyt -hillitsemään, voitti hänet kokonaan. Hän heittäytyi pitkälleen, painoi -kasvonsa maahan ja voihki: "En voi, en voi." "Jollet voi, niin sinulla -on varmaankin orjantappuran oka jalkapohjassa", huomautti Gasparo. -"Nouse, niin vedän sen pois." "Ei, ei", voihki Peppino painaen kasvonsa -vielä syvemmälle maahan. Silloin Helminan ääni kajahti lehtimajasta: -"Peppino, onko kaikki valmista! Me lähdemme tuossa tuokiossa, tuletpa -sitten mukaan tahi et." Sitten pitkä Gasparo kapusi portaita ylös ja -seisoi naisten edessä, jotka hämmästyivät suuresti nähdessään hänet. -"Hän loikoo pitkällään maassa", sanoi Gasparo muitta mutkitta. "Hän on -saanut okaan jalkaansa eikä kykene kävelemään, minä tulen viidakkotietä -aasien keralla ja saan juomarahan." Suuresti hämmästytti naisia -Gasparon ulkomuoto, mutta hänen puheensa sitäkin enemmän. "Siitä siis -johtuu hänen itsepäinen kieltäytymisensä", huudahti Helmina. "Poika -parka! Hänellä on varmaankin kovat tuskat, mutta miksei hän puhu -mitään? Täytyyhän toki mennä katsomaan." Näin sanoen Helmina juoksi -portaita alas, Klara tuli hänen perässään, ja Gasparo toikkaroi -viimeisenä. Siinä Peppino loikoi vielä liikahtamatta paikoillaan. -"Tule, Peppino, näytä millaisen okaan olet saanut, kenties voimme -auttaa sinua", sanoi Helmina lempeästi, "Mikset puhu siitä sanaakaan?" - -Peppino päästi säälittävän valituksen, mutta ei liikahtanutkaan. "Nyt", -sanoi pitkä Gasparo taluttaen päitsistä molempia aaseja ja astuen -mahdollisimman lähelle neitejä. "Luulen, että meidän todellakin täytyy -totella tämän kummituksen komennusta", sanoi Klara, "enempää emme voi -vitkastella, sillä yöksi emme halua jäädä tälle yksinäiselle tielle. -Minä jätän pojan ystävällisen emännän huostaan, hän voi kyllä auttaa -häntä." - -Mutta Helmina oli kadottanut kaiken; halunsa ratsastaa viidakon läpi, -kun heidän seuralaisekseen oli ilmestynyt apinankaltainen, liasta -kankea Gasparo, ja yksin lähteä oli kenties vaikeata, koska Peppino -kenenkään käskemättä oli nopeasti noutanut oppaan. "Tiedätkö, Klara", -sanoi hän äkkiä toverilleen, "minä en enää ollenkaan piittaa tästä -tiestä. Jos mielestäsi teemme oikein, niin palaamme samaa tietä. -Täytyyhän Peppinonkin päästä kotiin, ja minä tiedän miten me kuljemme." - -Klara oli aivan yhtä mieltä, ja Helmina veti taskustaan pikkusetelin ja -ojensi sen Gasparolle. "Ottakaa tämä", sanoi hän, "se on juomaraha, nyt -saatte mennä". Gasparo ällistyi niin, että viimeinenkin ilme hävisi -hänen kasvoiltaan. Mutta hän oli kuitenkin varmaankin tajunnut, miten -asianlaita oli, sillä hän päästi irti aasit ja sanoi: "Hyvä on! Ja -sinä, joka siinä maassa pelmuat, sinun täytyy Aven jälkeen tulla -takaperin kirkosta ja oven edessä sanoa kolme kertaa: 'Pois oka -jalasta', niin silloin se lähtee." Sitten hän meni menojaan. - -"Nyt pystyyn, Peppino!" sanoi Helmina päättävästi. "Katsoppa, me emme -menekkään viidakon läpi, vaan Genzanon kautta; minä voin kulkea jalan, -ja sinä saatat ratsastaa aasin selässä." - -Tuskin oli Helmina ehtinyt lausua nämä sanat, kun Peppino salaman -nopeudella kavahti pystyyn ja seisoi aivan vakavana. Vaikkakin hänen -kalpeat kasvonsa ja pörröinen tukkansa tekivät hänet hyvin säälittävän -näköiseksi, niin täytyi Helminan kuitenkin hymyillä nähdessään, miten -äkkiä hän kimposi pystyyn. "Näytä minulle nyt jalkasi", sanoi hän -sitten, "mihin tekee kipeää?" "Ei tee ollenkaan kipeää, ja minä saatan -jo kävellä kotiin", sanoi Peppino. Naiset katsoivat ylen hämmästyneinä -toisiaan. "Mutta Peppino", sanoi sitten Helmina hyvin totisena, "oletko -todellakin täydellinen kujeilija? Luuletko sitten, että sinuun saattaa -enää luottaa?" - -Peppino seisoi allapäin kuin vaivainen syntinen. Mutta hän näytti -masennuksessaan niin naurettavalta, ettei Helmina voinut pysyä -totisena. Hänen täytyi tavantakaa hymähtää vielä sittenkin, kun he -istuivat aasiensa selässä ja seurue oli hyvässä järjestyksessä -paluumatkalla. Nämä hänen hilpeydenilmaisunsa loivat myöskin Peppinon -alakuloisille kasvoille jälleen hieman päivänpaistetta, ja hän -astuskeli taas luottavaisena edelleen, kuitenkin silloin tällöin -säpsähtäen, kun Helmina napahutti häntä selkään aasinpiiskalla ja -sanoi: "Peppino, Peppino, sinun kanssasi minun täytyy vielä kerran -tehdä tili." - - - - -VIII luku. Salaisuus tulee ilmi. - - -Seuraavana aamuna aurinko heloitti Campagnan yli niin raittiina ja -kirkkaana, että Helmina heräsi siitä ja nousi ylös. Kenties hän oli -myöskin hieman kiihtynyt edellisestä päivästä. "Klara", huudahti hän -viereiseen huoneeseen, "menkäämme heti ulos, on mitä kaunein aamu". -Klara oli tyytyväinen ehdotukseen, ja molemmat naiset olivat tuotapikaa -valmiit ja nousivat jo Pyhän-Paavalin-katua, missä vallitsi täysi -hiljaisuus. Saavuttuaan kukkulalle täytyi heidän pysähtyä ja ilmaista -ihastuksensa nähdessään, miten järvi kimalsi aamun kullassa ja tammet -hohtivat aamuauringon heloittaessa. Sitten he kulkivat vanhojen tammien -varjossa kapusiiniluostariin asti, missä kaikki oli hiljaista ja -tyhjää. Kirkon kulmauksessa Helmina kuitenkin äkkiä huomasi pienen -olennon seisovan muurin edessä etukumarassa ikäänkuin väijymässä -jotakin. - -"Katsoppa vaan tuota pörrötukkaista pikku miestä, mitä hän tahtoneekaan -näin varhain?" huudahti Helmina. "Luulen, että olemme nähneet hänet -ennenkin, vai mitä?" "Varmasti montakin kertaa", vastasi Klara, "hänhän -on sama pikku mies, jonka näkee aina Peppinon kintereillä. Ketä hän nyt -vaanineekaan?" - -Naiset kulkivat muutamia askelia järvelle päin ja katosivat pyhimyksen -majan taakse, jommoisia täällä kohoilee tavantakaa ja joiden -järvenpuoleiselle seinämälle on tehty kivinen, paikalleen kiinnitetty -penkki. Mutta tuskin he olivat siinä vaieten istuneet muutamia -minuutteja, kun heidän selkänsä takana syntyi hämmästyttävä rähinä ja -mellakka. "Sinä olet ilmaissut kaikki, sinä olet ilmaissut kaikki", -kuului äkkiä kovaääninen ja raivostunut pojanääni, "sinä olet -valehtelija ja lurjus ja petturi, ja sinä olet juorunnut kaikki, ja -kaikki on sinun syysi." "Se ei ole totta, se ei ole totta!" "Sinä olet -kiittämätön poika ja vahinko olisi, jos säästäisin sinua." Sitten -toinen kirkui jälleen ja sitten taas toinen, ja sitten molemmat ja yhä -kiukkuisemmin. - -"Ja tiedätkö", kirkui toinen, "tänä iltana isä lyö minut kuoliaaksi. -Tullessaan aamulla kotiin hän sanoi, että minä olen ilmaissut sinulle -jo kaikki, ja tahtoi heti lyödä minut kuoliaaksi, mutta sitten saapui -naapuri, ja minä pääsin pujahtamaan ovesta pakoon ja olen tullut tänne -odottamaan sinua, kunnes palaisit pater Benedetton luota, ja nyt sanon -sinulle, Peppino, en minä yksin ota selkääni, sillä vaikka minä saan -osani, niin saatpa sinäkin; isäni saa kyllä sinut kynsiinsä." - -Silloin Peppino kohotti äänensä, joka aivan vapisi vihasta. "Kuule, -Neo", huusi hän, "sinä olet koko maailman suurin roisto. Minä olen niin -paljon vaiennut sinun tähtesi, koska olin luvannut sinulle pitää asian -kokonaan salassa, ja sinä tuumit, että minä sen vuoksi annan pehmittää -itseni? En, en, ja tiedä se: ikinäni en enää tahdo olla sinun kanssasi -missään tekemisissä. Te olette paljasta rosvojoukkoa, jotka ryöstätte, -pieksätte ja pahoinpitelette ihmisiä, ja se on oikein, että kaikki -tulee ilmi ja teidät teljetään lujaan, suureen, vanhaan -kuritushuoneeseen!" - -"Kuuletko, Klara? Tahdonpa tietää, mitä se on", sanoi Helmina ylen -kiihtyneenä ja tuli esille pyhimyksen majan takaa. - -Mutta samassa kun molemmat pojat huomasivat ihmisolennon, kimposivat he -salamannopeudella paikaltaan, eikä heitä enää näkynyt missään, "Oletko -moista kuullut, Klara?" huudahti Helmina uudelleen. "Meille on -sanottukin, että täällä Albanon seutuvilla on rauhatonta, ja nyt sen -näet, tämä viehättävä Peppinokin näkyy seurustelevan moisen roistoväen -kanssa. En jää tänne enää päiväksikään, he ovat aikoneet ahdistaa -meitä, ja kenpä tietää, eivätkö he vaani tuolta tammien takaa ja -hyökkää kimppuumme ohi kulkiessamme." - -Helmina puhui yhä kiihtyneempänä kuulematta ollenkaan sanoja, jotka -Klara lausui rauhoittaakseen häntä. Hän juoksi tammien alitse ja -kukkulan rinnettä alas Pyhän-Paavalin-kirkolle ja katua pitkin -Albanoon, Hotel Roman edustalle. Siellä herra Pagani seisoi hallinsa -edessä hengittäen raitista ilmaa, kuten hänellä usein oli tapana tehdä. -Helmina tuli ripeästi häntä kohti. "Herra ravintoloitsija", sanoi hän, -"antakaa meille lasku, me matkustamme huomenna varhain." "Mitä, -kuinka?" huudahti herra Pagani ylen hämmästyneenä. "Neidit ovat -vuokranneet asunnon luonani kuukaudeksi ja nyt, oltuaan kymmenen -päivää, tahtovat jättää taloni." - -"Me maksamme huoneestamme koko kuukauden vuokran, mutta huomenna me -matkustamme", vastasi Helmina päättävästi. Mutta herra Paganista ei -päässytkään niin vähällä. "Hyvät neidit", alkoi hän juhlallisesti -(sillä Klarakin oli sillävälin saapunut), "minä haluaisin tietää, millä -tavalla taloni on laiminlyönyt teidän palvelemisenne ja hoitonne. -Ilmaiskaa, hyvät neidit, minulle moitteenne; taloni kunnia on minulle -maksua kalliimpi, sillä minä olen roomalainen." - -"Teidän talossanne on kaikki kunnossa", sanoi Helmina, "mutta -lähistöllä asustaa rosvojoukko, enkä minä enää jää päiväksikään tälle -paikkakunnalle." Nämä sanat tekivät Paganiin järkyttävän vaikutuksen, -hän tuli mielenliikutuksesta aivan vihreäksi. "Rosvojoukko, -rosvojoukko!" huudahti hän tavantakaa. "Se on aivan pirullinen valhe, -se on juonittelua minua vastaan, taloni joutuu tuhon omaksi, hukka -perii hotellini. Mutta albanolaiset saavat nähdä mikä mies roomalainen -on. Tässä, hyvät neidit, tässä minä lupaan, niin totta kuin olen -roomalainen: vielä ennen auringon laskua minä paljastan tämän itseeni -suunnatun helvetillisen juonen. Osoittakaa, hyvät neidit, minulle se -suosio, että ilmoitatte, miten olette saaneet selville tämän -panettelevan, minun hotellini olemassaoloa uhkaavan tiedon?" - -Helmina kertoi molempien poikien keskustelun, ja herra Pagani tuli -tämän tiedon saatuaan hieman miettiväiseksi; kuitenkin hän näytti -olevan lopuksi varsin tyytyväinen ja huomautti: "Minulla on nimet, minä -toimin, minä pidän pyhänä lupaukseni. Mutta varokoon se, joka täällä -harjoittaa konnantöitä, minä toimitan hänet oikeaan paikkaansa, minä, -roomalainen Pagani; minun uudesta hotellistani ei saa sanoa, että se on -siellä missä konnat ja ryövärit asuvat." - -Herra Pagani puhisi uudesta kiihtymyksestä. Mutta naiset läksivät pois -hänen luotaan, ja Helmina nousi heti huoneeseensa ja heitti arkuista ja -laatikoista lattialle kaiken niiden sisällyksen; se oli alkua -tavaroiden kokoamiseen lähtöä varten. - - - - -IX luku. Kuulustelu. - - -Herra Pagani oli tullut puhisten palvelusväen asuntoon. Heti senjälkeen -sieltä kimposi poikanen lähtien livistämään Albanon pitkää katua. -Pyhän-Paavalin-kadun kulmassa hän äkkiä pysähtyi ja huudahti: "Hohoi, -kuuleppas." Hän oli juostessaan varmaankin huomannut sen jota etsi, -sillä hän viittoili kiivaasti kadulle. Bertolinin leski istui siellä -kaikessa rauhassa ovensa edessä luoden silloin tällöin tyytyväisen -katseen Peppinoon, joka istui jakkaralla punoen olkia sellaisella -innolla, kuin koko hänen elämänsä työn pitäisi olla sinä päivänä -valmis. Ilmaistakseen mielialansa hän käänsi selkänsä pörrötukkaiselle -Neolle, joka seisoi hänen takanaan ja tavantakaa koetti päästä hänen -eteensä. Aamullisen kiivaan kahakan jälkeen, jolloin hän oli tavannut -Peppinon pater Benedetton oven edessä, oli hän jälleen ikävystynyt ja -juossut pakinoimaan Peppinon kanssa, mutta toinen piti sanansa: Neo ei -saanut sanaakaan vastaukseksi. - -Mutta kun hän sinne tänne töllistellen seisoi Peppinon takana, kuului -äkkiä ääni: "Kuuleppas, poika!" ja samalla joku näkyi kädellään -viittovan. Neo noudatti heti kutsua, hän oli iloinen, että jotakin -tapahtui. "Tuleppas tänne", sanoi juoksupoika, "nopeasti, mestari -odottaa!" "Mitä minusta?" kysyi Neo lähtien juosta hölkyttämään toisen -perästä. "Saathan kuulla", läähätti edeltäjuoksija. Hallinsa edessä -seisoi herra Pagani, kasvoissaan ankara ilme. "Tulehan tänne!" sanoi -hän Neolle ja astui hänen edellään ruokasalin vieressä olevaan pieneen, -neliskulmaiseen huoneeseen. Silloin Neon silmiin tuli kummallinen ilme: -pienellä pöydällä oli suuri vadillinen täynnä valkoista makaroonia, -jonka purppuranpunainen huippu oli appelsiinihyytelöä, ja siitä nousi -lämmin, suloinen höyry. Herra Pagani asetti Neon pöydän ääreen sanoen: -"Katsoppa tätä, ja nyt pidä varasi, poika! Sinun isäsi on tehnyt -konnantyön, ja sinä tiedät varsin hyvin kaiken. Nyt sinä kerrot minulle -alusta alkaen kaikki tyynni jättämättä mitään mainitsematta; sitten -minä annan käteesi tämän haarukan ja sinä saat syödä koko vadillisen -makaroonia, mutta isällesi minä en kerro mitään. Mutta jollet kerro -minulle heti paikalla kaikkea, jos jätät pois tahi valehtelet, niin -minä tartun sinun korviisi, vien sinut isäsi luokse ja sanon: 'Tässä -on, Mateo, antakaa pojallenne selkään ansion mukaan, ja sitten minä -vien teidät sinne, missä teidän paikkanne on oleva.' Sano nyt, mitä -tahdot tehdä, pörröpää!" - -Neolle ei vaali ollut vaikea. Jos hän kertoo, ei herra Pagani puhu -hänen isälleen mitään, antaapa hänelle vielä sellaisen palkinnon. "No -minä kerron kaiken järjestään, alusta alkaen", vastasi Neo herra -Paganin mielihyväksi. "Näin se oli", alkoi hän ja kertoi kaiken -tietämänsä paljoa nopeammin ja yhtenäisemmin kuin mihin muutoin oli -tottunut, sillä hän loi tavantakaa katseensa vatiin nähdäkseen nousiko -siitä vielä höyry vai rupeaisivatko makaroonit jäähtymään. - -"Isä oli illalla sanonut", kertoi Neo, "laita niin että olet vuoteessa, -ja minä menin vuoteeseen ja minä en nukkunut, ja minä ajattelin: -tietäisinpä vaan mitä isä oli tuonut mukanaan, koska hänen säkkinsä -olivat niin suuret. Ja isä sytytti kynttilän, ja hän tuli ja valaisi -minun silmiäni, ja minä suljin silmäni ja kuorsasin, ja hän arveli -minun nukkuvan. Ja hän meni toiseen nurkkaan, jossa on pöytä, ja minä -avasin silmäni, ja silloin minä tiesin mitä hän oli tuonut mukanaan, -koska pöydällä oli useita pulloja. Ja Bartolo tuli pöydän ääreen, ja he -joivat viiniä. Ja isä oli ottanut esille kaksi korkeakauluksista -viittaa, ja muutoin ne ovat aina vanhassa arkussa: hän käytti niitä -ainoastaan silloin, kun ne kaksi nuorta herraa olivat 'Europassa'. Ja -hän sanoi Bartololle: 'Neidit aikovat mennä Nemiin ja palaavat takaisin -viidakkotietä, ja heidän kerallaan on ainoastaan lesken poika riepu, ja -heillä on rahaa ja heidän kaulassaan on kultarenkaita', ja Bartolo -sanoi: 'Sen voimme parhaiten tehdä Käärmesuon kohdalla, mutta mitä -teemme pojalle, sillä hän ulvoo kuin susi', ja isä sanoi: 'Kyllä hän -pian kesyttyy, minä tukin hänen suunsa ja sidon kädet selän taakse ja -heitän viidakkoon ja sillä hyvä.' Ja Bartolo sanoi: 'Heille ei tarvitse -tehdä mitään muuta, he eivät tunne meitä ja kaikkein vähimmin -viittakauluksissa', ja isä sanoi: 'Jos he huutavat, niin minä tukin -heidän suunsa mullalla ja lehdillä, kunnes saavat kyllikseen.' Ja -Bartolo meni ja ovella hän sanoi: 'Poika varmaankin nukkuu?' ja isä -sanoi: 'Siitä olen ensiksi ottanut selon, sillä hän ei voi olla -kertomatta mitään tuolle joutavalle leskenpojalle; mutta jos hän tästä -sanankaan hiiskuisi, niin löisin hänet kuoliaaksi.' Ja isä katsoi minun -vuoteeseeni, ja minä olin jo sulkenut silmäni. Ja aamulla isä oli jo -poissa, ja minä menin Peppinon luo ja kerroin hänelle salaisuuden, ja -hän lupasi olla puhumatta mitään yhdellekään ihmiselle. Ja hän ei ole -pitänyt lupaustaan. Ja isä oli poissa koko päivän ja koko yön, ja minä -nukuin yksin, ja aamulla varhain minä seisoin oven edessä, ja isä -saapui ja tuli minun luokseni ja sanoi: 'Sinä olet ilmaissut kaikki, -sinä olet kuullut, odotappas, kyllä minä sinulle näytän.' Ja hänellä -oli paketti, jonka tahtoi laskea kädestään, ja minä aloin kirkua ja -huutaa minkä jaksoin, ja naapuri tuli juosten ja sanoi: 'Mitä teette -pojalle?' Ja minä juoksin naapurin koipien välitse suoraan -kapusiiniluostaria kohti ja odotin kunnes Peppino tuli ja sanoin -hänelle, että hän on ilmaissut kaiken ja että jos minä saan tänä iltana -selkääni, niin täytyy hänenkin saada, ja sitten saapui eräs neiti, ja -sitten me juoksimme pois." - -Nyt puhetulva äkkiä pysähtyi, ja Neo veti ponnistuksesta syvään -henkeään. "Se on oikein, tässä on", ja sitten herra Pagani pisti -haarukan hänen käteensä ja työnsi hänelle tuolin. "Nyt reippaasti -toimeen!" Neo tarttuikin mitä kiivaimmin urakkaansa eikä noussut -pöydästä ennen kuin viimeinen makaroonipala oli lautaselta kadonnut. -Silloin herra Pagani päästi hänet menemään. Kulkiessaan hieman -alakuloisena kadulla Neo näki miten myöskin Peppino ja juoksupoika -saapuivat juoksujalkaa, aivan niinkuin hänkin hetkistä ennen, ja -ajatteli: "Nyt Peppinolla on herkkupäivät, hänellä on nautittavana se, -mikä minulta on jo loppunut." Hän tarkoitti kaunista, höyryävää -ruoka-astiaa. - -Jälleen herra Pagani seisoi hallinsa edessä, ja kun Peppino saapui -ottaen kohteliaasti hatun päästään, laski herra Pagani kätensä -ystävällisesti hänen päälaelleen ja sanoi: "Peppino, poikaseni, me -tunnemme toisemme. Sinun äitisi on roomatar ja kunnon nainen. Minulla -olisi puhuttavaa sinulle muutama sana." Näin sanoen hän otti pojan -mukaansa neliskulmaiseen kamariinsa, jossa he olivat kahden kesken. -"Nyt minun täytyy saada tietää sinulta jotakin, Peppino poikaseni", -sanoi herra Pagani, "eikä sinun tarvitse olla huolissasi siitä, että -rikkoisit lupauksesi, sillä näetkös, minä tiedän tarkoin minkä -konnantyön Mateo aikoi neideille tehdä. Kerroppa nyt minulle, mitä olet -siitä ilmaissut neideille!" "En mitään, en ole ilmaissut yhtään mitään, -en sanaakaan", huudahti Peppino kiihdyksissä, "koska olin luvannut -Neolle olla puhumatta. Minä ajattelin, että he palaisivat takaisin -samaa tietä, kun sanoisin heille, että toinen on huono ja liejuinen, -mutta he eivät tahtoneet, ja minulla oli suuri hätä, enkä minä -uskaltanut sanoa mitään, ja minä arvelin, että minun täytyisi menehtyä -tuskasta, sillä neiti sanoi menevänsä yksin, jollen minä tulisi mukaan. -Silloin minä tuskissani muistin jotakin, ja juoksin noutamaan Gasparon, -joka voi niin hyvin antaa selkään, ja ajattelin: hän kykenee -puolustamaan itseään ja pehmittämään sekä Mateon että toiset. Mutta -sitten neidit yht'äkkiä eivät enää halunneetkaan kulkea viidakkotietä, -ja he olivat suuttuneet minuun ja sanoivat minun kujeilevan, ja nyt he -eivät enää luota ollenkaan minuun. Mutta minä olin iloinen, kun me -olimme omalla hyvällä tiellämme eikä minun enää tarvinnut olla -huolissani siitä, että heiltä otetaan kaikki ja heidät kenties -heitetään suohon. Mutta Neon kanssa minä en enää tahdo olla missään -tekemisissä, en ollenkaan, hän on suuri lurjus, eikä äiti ole koskaan -ollut mielissään hänen tulostaan." - -"Niin, poikani, se on oikein. Karta huonoa seuraa ja noudata äitisi -neuvoja, sillä hän on arvokas nainen, joka ansaitsee kunnioitusta, hän -on roomalainen." Näin sanoen herra Pagani ylen ystävällisenä jätti -Peppinon. Poika juoksi hilpeänä äitinsä luokse, jolle hän nyt saattoi -kertoa kaiken, koska herra Paganikin jo tiesi asian. Sitä ennen hän oli -pelännyt antaa ilmi salaisuutta, jonka Neo oli hänelle tyrkyttänyt, -eikä hän koskaan ennen ollut salannut äidiltänsä mitään. - -Sillävälin herra Pagani lähetti poikansa neitien huoneeseen kysymään, -saisiko hän tavata heitä. Mutta kun Helminan kaikki tavarat olivat -lattialla, niin naiset halusivat kernaammin ottaa vastaan herra Paganin -hänen ruokasalissaan ja menivät alikertaan. Siellä herra Pagani -riemukas hymy huulillaan ilmoitti jo saaneensa selville koko jutun, -jonka hän nyt kertoi neideille. Erityisellä äänenpainolla hän vielä -puhui, millainen suru Peppinolla oli ollut neitien turvallisuudesta ja -miten hänelle vihdoin pisti päähän hakea oppaaksi Gasparon kaltainen -tappelupukari, koska hän ei uskaltanut puhua, jottei joutuisi -petturiksi. Hän pyysi sitten neitejä, että he jättäisivät aiheettoman -pelkonsa eivätkä saattaisi hänen hotelliaan häpeään lähtemällä sieltä -ennen aikojaan. Hän taas puolestaan pitää lujasti lupauksensa ja -toimittaa konnan, jota yksinomaan on pelättävä, oikeaan paikkaansa. - -Kun asia nyt selvisi Helminalle, ja hän ymmärsi, että Mateo häviää -paikkakunnalta, niin hänet sai helposti jäämään, sillä hänellä oli -kaikenlaisia uusia ajatuksia, jotka liittyivät Albanoon, ja Klara -puolestaan ei ollut lähtöä ajatellutkaan. Näin keskustelu päättyi -kaikkien tyytyväisyydeksi, ja herra Pagani lähti ylen kohteliaana -neitien luota. - - - - -X luku. Onni hymyilee. - - -Palattuaan taas huoneeseensa ei Helmina enää joutanut panemaan kokoon -tavaroitaan, vaan riensi suoraa päätä Klaran huoneeseen. "Oletko -kuullut ennen mitään sellaista!" huusi hän ihan haltioissaan. "Minä -olen torunut ja ivannut Peppinoa, eikä hän ole sanonut sanaakaan, -jottei joutuisi rikkomaan lupaustaan, ja samalla kun minä olin hänelle -paha ja epäluuloinen, on hän huolehtinut meidän turvallisuudestamme ja -harkinnut, mistä saisi meille pelastajan ja sitten noutanut kauhistavan -Gasparon. Mutta tiedänpä mitä teen, Peppino saa palkinnon, minä tiedän -keinon." - -Sitten hän innoissaan kiskaisi soittonauhaa niin ankarasti, että -juoksupoika, ovenvartija ja kamarineitsyt juoksivat kaikki yhdessä -portaita ylös, sillä herra Pagani oli huutanut alhaalta: "Rientäkää, -joku on pyörtynyt tahi tuli on irti!" Mutta Helmina tahtoi ainoastaan, -että juoksupoika noutaisi kiiruusti Peppinon. Juuri ikään hän oli -käynyt samanlaisella asialla ja ihmetteli sen vuoksi, ettei poikien -juoksuttamisesta tullut mitään loppua. Ja yhtä hämmästynyt oli -Peppinokin, kun sama lähetti saapui jälleen. Tällä kertaa hän sai -laukattuaan ensin katuja vinhaa vauhtia vilistää vikkelästi läpi hallin -ja sitten nousta kaikkien neljän kerroksen portaat, kunnes Helmina otti -hänet vastaan ovensa kynnyksellä. - -"Kelpo Peppino", sanoi hän taputtaen ystävällisesti poikaa päähän, -"tiedän, ettei menettelysi johtunut ollenkaan itsepäisyydestä ja tiedän -sinusta vielä paljoa enemmän. Luotan sinuun niin suuresti, että -matkustaisin kanssasi koko Italian halki, ja jos sinä lupaisit minulle -jotakin, niin tietäisin, että sinä pidät sen, maksoi mitä maksoi." -Peppino katsoi äänettömässä ihmetyksessä Helminaa, mutta hänen kasvonsa -loistivat kuin äkillinen päivänpaiste, olihan hänen kunniansa nyt -pelastettu. "Kuuleppa, Peppino", jatkoi Helmina innokkaasti, "sinä olet -tehnyt meille suuren palveluksen, nyt minunkin täytyy tehdä jotakin -sinun puolestasi. Sinä tahtoisit kernaasti auttaa äitiäsi, että te -jälleen pääsisitte parempaan asemaan, ja sinä tuumit, että siihen -kestää kaksi tahi kolme vuotta. Mutta asianlaita ei ole niin. -Nykyisessä työssäsi kuluu runsaasti kymmenen vuotta, ennenkuin voit -hankkia äidillesi sen mitä hän haluaa. Mutta tiedän toisen keinon: -otan sinut isäni luokse maatilallemme, jossa saat olla pikku -kamaripalvelijamme ja tarjoilijamme. Siihenhän kykenet varsin hyvin. Ja -kun lähden ajamaan pienillä hevosillani, niin silloin saat seisoa -vaunujen takana lakeijanani, ja minä annan sinulle kauniin sinisen, -kultanauhuksisen takin. Sitten saat isältäni vuodessa kauniin -rahasumman, jonka voit lähettää äidillesi, sillä minä annan sinulle -kaiken mitä itse tarvitset. Niinpä sinä lähetät hänelle ensimäisenä -vuonna jonkin summan ja toisena samoin, ja kolmantena tahi neljäntenä -me tulemme yhdessä takaisin ja tuomme vielä sievän loppusumman. Silloin -sinä saatat tarjota äidille sitä, mikä häntä ilahduttaa, ja myöskin -jäädä hänen luokseen, jos kernaammin niin haluat. Miellyttääkö asia -sinua, Peppino? Tahdotko lähteä mukaan?" - -Helmina oli kertonut suunnitelmansa Peppinolle sellaisella -sydämenlämmöllä ja riemulla, että poika innostui heti paikalla ja sanoi -katsoen toiseen loistavin silmin: "Niin, niin, minä lähden kernaasti -mukaan, ja saanko heti mennä kertomaan siitä äidille?" "Saat kyllä, ja -sano hänelle, että minä itse tulen huomenna puhumaan hänen kanssaan. -Hänen täytyy myöskin heti tilata sinulle uudet vaatteet kiireestä -kantapäähän, minun kustannuksellani, ymmärräthän? Kahdessa viikossa -tulee kaiken olla valmista, sitten me matkustamme." - -Riemuissaan Peppino laukkasi kadulla niin raisuna, että oli vähällä -kaataa kumoon vanhan Cinocan, joka hapuroi eteenpäin keppinsä nojassa. -Hän pääsi kuitenkin väistymään tekemällä voimakkaan syrjähyppäyksen, -joka heitti hänet kauaksi katukäytävältä, niin että hän ainoastaan -vaivoin pääsi jälleen jaloilleen. Vanhus kohotti etusormeaan ja huusi -hänelle kadun yli: "Itku isosta ilosta!" Tämä sananparsi ei nyt tehnyt -häneen mitään vaikutusta, mutta hänelle juolahti mieleen, että äiti oli -sanonut olevansa jo vanhan Cinocan näköinen sen ajan saapuessa, -jolloin hän jälleen saattaa koristaa itseään. Ja nyt hän näki kaiken -niin lähellä edessään, tunsi suurimpien toiveittensa olevan -täyttymäisillään. Sitten hän juoksi vielä ylemmäksi, kääntyi -kadunkulmauksessa ja syöksyi äitiään vastaan niin kiivaasti, että moni -toinen olisi tuoleineen päivineen mennyt nurin-niskoin, mutta rouva -Bertolini ei ollut niin hevin heiteltävissä. Peppino kertoi onnestaan, -ja tuskin hän saattoi löytää sanoja kaikelle kauniille, joka odottaisi -äitiä hänen palatessaan, ja kaikelle suloiselle, joka väikkyi hänen -silmiensä edessä. Mutta rouva Bertolini oli laskenut kädet helmaansa, -jommoista hän harvoin teki, ja sanaakaan sanomatta katsoi Peppinonsa -kirkkaisiin, onnellisiin silmiin. - -Jo varhain seuraavana päivänä Helmina tunsi halua puhua kaikesta perin -pohjin Peppinon äidin kanssa. Neidit tapasivat hänet tavallisella -paikallaan. Hän kiitti hyvin kohteliaasti suuresta ystävällisyydestä, -jota neidit olivat osoittaneet hänen Peppinolleen ja edelleen tahtoivat -osoittaa. Mutta hän oli niin hillitty ja lyhytsanainen, että keskustelu -päättyi tuossa tuokiossa. Uudesta puvusta hän erikoisesti kiitti ja -sanoi hieman arkailevasti, ettei poikanen ollut hyvin varustettu ja -että kaksi viikkoa oli lyhyt aika. Mutta Helmina rauhoitti äitiä. Kun -hän kerran ottaa Peppinon mukaansa matkalle, niin hän myöskin pitää -hänestä huolen. Niinpä kaikki ratkaistiin ja matkapäivä määrättiin. - - - - -XI luku. Onni kääntyy poispäin. - - -Rouva Bertolini istui seuraavat kaksi viikkoa neuloen ahkerasti. Joskus -hän loi Peppinoonsa katseen, jonka hän antoi levätä pojassaan paljon -kauemmin kuin muulloin, eikä päivä silloin tullut hänelle koskaan liian -pitkäksi. Peppino nyppi ja punoi ja kierteli koriaan tulisella innolla, -sillä ennen matkaa täytyi olla valmiina puoli tusinaa, jotka hänellä -olivat tekeillä. Mutta hän oli iloinen huomatessaan, että lähtöön oli -vielä useita päiviä, ja sitten vielä muutamia päiviä ja sitten ainakin -kaksi päivää; sillä ensimäisen innostuksen jälkeen Peppinossa oli -herännyt kaikenlaisia ajatuksia, jotka tekivät hänet hieman -miettiväiseksi. Mutta nyt oli tullut matkan aattopäivä, ja Peppino -istuutui viimeisen kerran korinsa kimppuun, jonka tuli olla tänään -valmis. Äiti oli aamusta alkaen silmissään mitä hellin ilme antanut -katseensa levätä Peppinossa. Sen Peppino huomasi ja ajatteli: "Äiti -iloitsee minusta, koska voin järjestää asiat siten, että saamme jälleen -palata entiseen kotiimme ja kaikki on samankaltaista kuin isän -eläessä." Iltapuolella sanoi äiti, joka ei ollut koko päivänä puhunut -juuri mitään: "Pane päällesi hyvä takkisi, sinun tulee nyt mennä pater -Benedetton luokse sanomaan jäähyväisiä ja kiittämään häntä kaikesta -hyvästä, mitä hän on sinulle tehnyt." - -Mutta äidin ääni ei ollut niin varma kuin äsken, ja siinä oli niin -vieras, värähtelevä sointu, että Peppinossa heräsi omituinen tunne, ja -hän tuskin saattoi niellä kyyneliään. Hän puki kuitenkin takin päälleen -ja läksi liikkeelle, nousi Pyhän-Paavalin-katua, kulki ohi kirkon ja -saapui kukkulalle. Ilta-aurinko loi hohdettaan ulapalle, se oli niin -kaunista, sitä hänen täytyi vielä kerran nähdä. Ja hän istuutui maahan -katsellen kuinka vesi kullalle kimalteli. Sen hän oli nähnyt niin -usein, mutta nyt näytti siltä, kuin siitä ei voisi ollenkaan kääntää -katsettaan. Saattoiko tosiaan olla mahdollista, ettei hän enää saa -täällä istua pitkän pitkiin aikoihin, eikä enää aikaisin aamulla juosta -pater Benedetton luo, vanhojen tammien alitse, kun kaikkialla vielä on -vilpoisaa ja kaunista, -- eikä enää senjälkeen palata äidin luokse? -Äidin luokse! Hän ei ollut vielä koskaan ollut poissa äidin luota, eikä -kukaan, ei yksikään ihminen ollut hänelle äidin veroinen. Ja hän näki -edessään vanhan Cinocan, miten hän uhaten kohotti etusormeaan lausuen: -"Itku isosta ilosta!" ja kaikki tämä tarttui hänen kurkkuunsa kuin syvä -onnettomuus, niin että hänestä tuntui siltä, kuin hänen täytyisi -tukehtua. Sitten hän heittäytyi maahan ja itki ja nyyhkytti, ikäänkuin -rukoillen armahdusta. Mutta se ei auttanut häntä. Hän kuuli lakkaamatta -äänen, joka hänelle huusi: "Nyt pater Benedetton luokse ja sitten -kotiin, ja sitten tulee aamu, ja sitten sinun täytyy lähteä." Ja -hänestä tuntui niin kauhealta, että hänen aivan täytyi huudahtaa: "Minä -olen hukassa, aivan hukassa!" - -Silloin kapusiinikirkosta tulevat suloiset ja hellät äänet kajahtivat -hänen korviinsa. Hän hypähti pystyyn ja juoksi kirkkoon. Siellä hän -laskeutui polvilleen ja laulun kaikuessa rukoili hartaasti isämeitänsä, -ja vähitellen hänen tuli paljoa helpompi olla. Oli kuin laulun -sävelistä olisi soinut: "Mene kotiin ja puhu kaikki äidillesi." -Yht'äkkiä soitto taukosi ja kaikki oli hiljaista. Silloin Peppino läksi -kirkosta ja juoksi suoraa päätä Pyhän-Paavalin-kadulle, sillä hänen -korvissaan ja sydämessään kaikui yhäti: "Mene kotiin ja puhu kaikki -äidillesi!" - -Saavuttuaan Pyhän-Paavalin-kirkon kohdalle hän näki erään naisen -tulevan kirkosta. Se oli kookas nainen, mutta eihän se saattanut olla -hänen äitinsä, hänhän ei koskaan lähtenyt kotoaan ennen Aven aikaa. -Mutta se oli sittenkin hänen äitinsä eikä saattanut olla kukaan muu. -Silloin Peppinon sydän alkoi tykyttää. Mitä äiti sanoo? Poikanen juoksi -hänen luokseen. Rouva Bertolini kuuli sipsutuksen, kääntyi ympäri ja -katseli silmät suurina Peppinoa. Ja nämä silmät näyttivät hyvin -punaisilta ja itkettyneiltä. Peppino tunsi piston sydämessään, -sellaista hän ei ollut nähnyt sen koommin kuin isä oli viety kuolleena -pois. Ja pitikö hänen tehdä äiti vielä murheellisemmaksi? Kaikki tämä -teki Peppinoon niin syvän vaikutuksen, että hän jäi ikäänkuin -kivettyneenä paikoilleen seisomaan eikä osannut astua askeltakaan. -Silloin äiti tuli häntä kohti, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja sanoi -ystävällisesti: "Peppino, mikä sinun on?" Nyt Peppino heittäytyi äitiä -vasten, itki ääneensä ja sai vain sanotuksi: "En voi tehdä sitä, äiti, -en voi mitenkään lähteä." Hetkisen äiti oli aivan ääneti, sitten hän -sanoi liikutetulla äänellä: "Peppino, miten kauan olet niin ajatellut? -Vai onko tämä asia juuri nyt pälkähtänyt päähäsi." - -Silloin Peppino sai nyyhkyttäen kerrotuksi joka päivä ajatelleensa, -että kunhan vain ei vielä olisi lähdettävä, ja puhui mitä oli tuolla -ylhäällä tuntenut, miten oli ollut tuskasta tukahtumaisillaan ja miten -oli ajatellut: nyt on kaikki mennyttä, nyt ei ole enää mitään apua, ja --- ja -- tahtoi Peppino jatkaa, mutta ääni tukahtui, hän ei voinut -enempää. "Et siis tahdo ollenkaan lähteä", täydensi äiti. Silloin -Peppino vielä kerran nyyhkytti ja huusi valittaen: "En voi, en voi!" -Äiti puristi poikaansa lujasti rintaansa vasten sanoen: "Jumalan -kiitos, ettet voi, Peppino. Kas, nyt sanon sinulle: Minä näin sinun -ilosi ja arvelin sen sinun onneksesi, jonka vuoksi en tahtonut sinua -estää, ajattelin että tiedäthän mitä teet. Mutta sydäntäni ahdisti. Ja -kun olit poissa ja minä tiesin, että huomenna lähdet etkä enää palaa, -niin en enää kestänyt, vaan riensin kirkkoon ja rukoilin siellä -hartaasti, ja Jumala on kuullut minua. Hän ei anna kenellekään -raskaampaa taakkaa kuin hän kantaa voi." - -Peppino oli kohottanut päänsä ja katsoi äitiinsä kuin unessa. Ja kun -hän vaikeni ja pani kätensä ristiin, sanoi poika arkaillen: "Ja sinä et -ole ollenkaan murheellinen, äiti, siitä, ettei meillä pitkiin aikoihin -ole muuta kuin majalepöytä ynnä joku komero asuaksemme?" "Ah, Peppino", -sanoi äiti ja painoi hänet vielä kerran rintaansa vasten: "Kernaammin -seison ja asun koko ikäni majalepöydän ääressä kuin olen ilman sinua; -sinähän olet ainoa iloni maailmassa, Peppino." - -Näin ei äiti ollut puhunut hänelle koskaan ennen, eikä hän ollut -tiennyt äidin aina näin ajatelleen; rouva Bertolinin täytyi jo olla -ylen liikutettu, ennenkuin hän näin puhui. Mutta niin onnelliseksi -Peppino ei ollut koskaan itseään tuntenut. Hän piti äitinsä kädestä -kiinni yhä lujemmin eikä tiennyt ollenkaan miten kaikki saattoi näin -olla. - -"Tule, nyt menemme Ave-Mariaan", sanoi äiti, "meillä ei ole yhtään -aikaa viivytellä, se on kai jo alkanut, mutta nyt minun täytyy saada -kiittää ja niinpä sinunkin, Peppino." Siihen poika oli hyvin halukas ja -kiiruhti askeliaan äitinsä rinnalla, päästämättä hänen kättänsä. Santa -Mariassa oli Ave jo alkanut. Rouva Bertolini polvistui taempana ja -Peppino meni lähelle kuoroa, jossa pojat lauloivat. Hän polvistui sen -eteen ja viritti yht'äkkiä sellaisen riemulaulun, että Ave Maria -kajahti koko kirkon halki kuin herätyspasuuna. Silloin vanha pater -Vicenzo ylhäällä urkujen ääressä pani lasit silmilleen, katseli alas ja -kuunteli mielihyvällä. Ja kun Ave oli loppunut ja rouva Bertolini ja -Peppino käsikkäin tulivat kirkosta, niin vanha pater liittyi heihin, -laski kätensä Peppinon päälaelle ja sanoi: "Rouva Bertolini, teidän -pojallenne minä annan siunaukseni, hän kiittää ja ylistää heleällä -äänellään Jumalaa." - -Heidän astuttuaan vielä muutamia askelia sanoi rouva Bertolini: "Ei kai -ole enää liian varhaista, meidän täytyy näet nyt heti mennä neitiesi -luokse ja ilmoittaa heille kaikki." - - - - -XII luku. Kaikki käy hyvin. - - -Heidän molempien kulkiessa kadulla seisoi Helmina ylhäällä keskellä -huonettaan, sillä hän oli saanut kauan odottamansa kirjeen. Se oli -hänen isänsä vastaus hänen innostuneeseen kuvaukseensa Peppinon -luonteesta ja hänen jalosta työstään ynnä palkinnosta, jonka hän aikoi -hänelle antaa. "Kuule nyt, mitä isä kirjoittaa", sanoi hän kääntyen -Klaraan ja alkoi lukea: - - "Sinun italialaista poikaa koskeva suunnitelmasi on minusta hieman - arveluttava. Mihin kymmenvuotias poika ryhtyy täällä, jossa kukaan - ei ymmärrä hänen kieltään eikä hän itse kenenkään toisen? Kenen - kanssa hän oleskelisi? Alasaksalaistenko kanssa palvelusväen - tuvassa vai yläsaksalaisten kanssa salongissa? Ja lisäksi, näetkös, - tuo pieni etelän mies saa minut jo värisemään säälistä, ennenkuin - olen edes nähnyt häntä, kun vain kuulen, niinkuin nyt, miten - itätuuli täällä puhaltelee. Usko minua, on parempi, että jokainen - saa olla omalla maaperällään, silloin hän menestyy parhaiten. Jätä - sinä kelpo pelastajasi sinne päivänpaisteisille mailleen äläkä - laahaa häntä Mecklenburgiin; anna hänelle sankarityöstään joku - mieluisa muisto, sen hän on todellakin ansainnut, mutta tule - kernaammin kotiin tuomatta sellaista palvelijaa mukanasi." - -"Mutta isähän kirjoittaa kovin epäystävällisesti, kuinka hän saattaa -noin nolata minua. Ja nyt rouva Bertolini vetoaa tietysti tinkimättä -minun lupaukseeni, ja minun täytyy mennä tämän naisen eteen ja sanoa: -koko asia ei merkitse mitään. Ja sitten minun soma Peppinoni, joka -iloitsee tästä matkasta, häneltä minun siis tulee riistää kaikki toivo? -Ei sitä minä en tee!" huudahti hän tavantakaa, "ja minä en tee sitä". - -Silloin koputettiin ovelle, ja hämmästyksekseen naiset näkivät rouva -Bertolinin astuvan sisään Peppinonsa keralla. Muutamin selvin sanoin -rouva Bertolini oli hetkisessä ilmaissut asiansa. Hän lausui vielä -kiitoksensa ja pyysi anteeksi, että asia oli viime tingassa saanut -sellaisen käänteen, Peppino seisoi hieman alla päin. Mutta silloin -Helmina tuli ylen ystävällisenä hänen luokseen, kohotti hänen päätään -ja sanoi: "Ole nyt iloinen, Peppino, me jäämme kaikiksi ajoiksi -parhaiksi ystäviksi, enkä minä suinkaan unohda minkä suuren palveluksen -olet minulle tehnyt." - -Silloin Peppino kohotti Helminaan iloa ilmaisevan katseensa, niin että -hänenkin sydämensä suli täydellisesti yhteen iloon ja hän oli täysin -tyytyväinen niin kauniiksi suunnittelemansa yrityksen odottamattomaan -loppuun. Viimeisiä jäähyväisiä ei kuitenkaan vielä sanottu, sillä -neideillä ei ollut mielessä mikään varhainen matka, ja he tahtoivat -sitä ennen vielä kerran vaeltaa Albanon halki. - -Rouva Bertolinin ja Peppinon lähdettyä Helmina luki vielä kerran läpi -kirjeensä, mutta tällä kertaa hän ei enää suuttunut. Hän hymyili -veitikkamaisesti ja sanoi: "Odotappa, isä kulta, minä kyllä annan -sellaisen 'mieluisan muiston', jota ei unohdeta." Samassa hän juoksi -kaikkia portaita alas herra Paganin vastaanottohuoneeseen, jossa -keskusteli kauan hänen kanssaan. Sitten hän palasi takaisin selittäen, -että matka oli lykättävä kolmeksi päiväksi. Herra Pagani oli juuri -sanonut hänelle, että kolmen päivän kuluttua pidetään pyhän -Fransiskuksen juhla, kapusiinimunkkien suurin juhla, se heidän oli -vielä perinpohjin nähtävä, sillä silloin albanolaiset tulivat joka -kulmalta kaikkein kauneimmissa puvuissaan, ja kirkossa saa kuulla -oivallista soittoa. - -Vielä samana iltana herra Paganin nähtiin astuvan hallistaan ja menevän -kadulle merkitsevän näköisin askelin ja kasvoissaan onneaennustava -ilme, sillä tehtävä, jonka hän oli saanut, täytti hänet ylpeällä -voitonriemulla; hän tiesi mitä oli aikoja sitten ennustanut. Seuraavana -päivänä, kun Peppino ja hänen äitinsä istuivat jälleen paikoillaan, -mieli täynnä hiljaista iloa, tuli juoksupoika "Romasta", pani kaksi -sinetillä suljettua paperia katetulla pöydällä olevien pullojen väliin -ja katosi jälleen. Peppino kummasteli sanatonta lähettiä ja ojensi -paperit äidille. Äiti avasi toisen, luki sen, ojensi sen sitten -Peppinolle, joka vuorostaan luki: "Pyhän-Paavalin-kadun varrella olevan -hallirakennuksen ensimäisestä kerroksesta olen saanut leskirouva -Bertolinilta kolmen vuoden vuokran tästä hetkestä alkaen j.n.e." -Peppino tuijotti äitiinsä, joka ojensi hänelle toisen lehden. Siihen -oli kirjoitettu asiaa koskeva pitempi selitys ja kaikenlaisia vaikeita -sanoja, mutta kun Peppino oli lukenut loppuun, niin hän ymmärsi, että -äitinsä oli saanut jälleen haltuunsa vanhan kaupan. Nyt Peppino oli -aivan kuin mieletön, hän syöksyi äitinsä syliin ja huusi: "Äiti, äiti, -pois tästä luolasta. Ei enää mitään majalepöytää! Takaisin hallitaloon! -Me olemme koko maailman onnellisimmat ihmiset!" - -Vielä samana iltana rouva Bertolini ja hänen Peppinonsa saattoivat -kaikkine tavaroineen muuttaa hallirakennukseen, ja jo seuraavana -päivänä kaikki oli entisessä kunnossaan. Moni esine tosin puuttui siltä -ajalta, mutta nyt oli kuitenkin täydellisesti avattu tie, josta pääsi -vanhalle, hyvälle uralle. - -Vielä kerran äiti ja Peppino tahtoivat mennä hotelliin, sillä kummankin -sydän oli niin tulvillaan kiitollisuutta, että he halusivat myöskin -lausua sen julki. Mutta Helmina säästi heiltä käynnin. Hänen täytyi -kiiruhtaa katsomaan hallirakennukseen muuttaneita asukkaita, ja hän -saapuikin juuri kun kaikki oli saatu kuntoon. Ja rouva Bertolini osasi -kiittää tavalla, joka valtasi koko hänen sydämensä; niin lämpimäksi ja -syvästi tuntevaksi Helmina ei ollut häntä ajatellut. - -Saapui sitten pyhän Fransiskuksen päivä. Kun väkijoukko oli noussut -Pyhän-Paavalin-katua, ja rouva Bertolini toisia melkoista pitempänä -kulki heidän keskellään kauneimmissa koristuksissaan taluttaen riemusta -säteilevää Peppinoa kädestä, niin kaikki ihmiset katselivat heitä -ilomielin. Näky miellytti jokaista, sillä kaikki pitivät kunniallisesta -rouvasta ja hänen hyvinkasvatetusta pojastaan. Kun Peppino sitten -kapusiinikirkossa jälleen äitinsä keralla polvistui juhlallisen joukon -keskellä ja kaunis soitto korkealta kajahtaen ilmassa väreili, niin -silloin hän ajatteli: "Tällaista on varmaankin taivaanvaltakunnassa, ja -muuta minä en tahtoisikaan." - -Vasta muutamien tuntien kuluttua, viimeisten ihmisten poistuessa -kirkosta, tuli sieltä myöskin Peppino äitinsä kera. Tällä kertaa he -olivat odottaneet myöskin siunausta eivätkä tunkeutuneet pois -aikaisemmin, kirkossa heillä molemmilla näet oli hyvä olla. Ovella -seisoivat Helmina ja Klara, jotka olivat olleet mukana juhlassa ja -tahtoivat nyt sanoa jäähyväiset ystävilleen, äidille ja pojalle. Heitä -näet odottivat vaunut tammien alla. Sitten hyvästeltiin, kiiteltiin ja -kättä puristeltiin, ja vaikkakin sanottiin jäähyväisiä, niin oltiin -kuin riemujuhlassa, sillä kakki olivat sydämessään onnelliset toistensa -ilosta ja kaikki puristivat toistensa kättä iloisessa toivossa: -"Näkemiin, näkemiin!" - -Samaan aikaan oli Mateo kadonnut Albanosta, eikä kukaan tiennyt mihin. -Mutta herra Pagani oli pitänyt lupauksensa: Mateo oli joutunut siihen -paikkaan, joka hänelle kuului, sillä eräänä päivänä oli kaksi miestä -vienyt hänet vaunuissa tuomatta enää takaisin. - -Neon kertomuksesta herra Pagani oli vielä saanut selville erään hämärän -jutun kahdesta nuoresta matkailijasta, jotka vuosi sitten oli löydetty -häpeällisesti ryövättyinä, pensaihin ja puihin sidottuina. Asiaa oli -Roomasta käsin tutkittu, mutta tekijästä ei oltu saatu selkoa. Nyt -herra Pagani näki olevan ajan poistaa vaarallinen mies, ennenkuin hän -saattaisi koko Albanon ympäristön huonoon huutoon. Niinpä hän ilmoitti -asianomaiseen paikkaan kaiken, mitä Mateosta tiesi. Mutta -pörrötukkaisen Neon herra Pagani otti taloonsa juoksupojaksi, sillä hän -on oikeuttarakastava mies ja auttaa avuntarvitsijoita. - -Kun sitten Hotel Roman palvelija oli pessyt ja sukinut Neon -perinpohjin, näytti hän varsin mukiinmenevältä, mutta vasta tulevaisuus -näyttää, voiko hän edelleen pysyä siistinä ja siivona vai vaipuuko hän -jälleen entiseen likaiseen ja vetelehtävään elämäänsä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PEPPINO*** - - -******* This file should be named 61033-8.txt or 61033-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/0/3/61033 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61033-8.zip b/old/61033-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a7c46e5..0000000 --- a/old/61033-8.zip +++ /dev/null |