diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61002-8.txt | 1724 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61002-8.zip | bin | 30176 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1724 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..97907db --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61002 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61002) diff --git a/old/61002-8.txt b/old/61002-8.txt deleted file mode 100644 index 92029c3..0000000 --- a/old/61002-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1724 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pohjolan poikia, by Lauri Hannikainen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pohjolan poikia - Kaksi kertomusta perimmästä pohjolasta - - -Author: Lauri Hannikainen - - - -Release Date: December 22, 2019 [eBook #61002] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJOLAN POIKIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -POHJOLAN POIKIA - -Kaksi kertomusta perimmästä pohjolasta - -Kirj. - -LAURI HANNIKAINEN - - - - - -Helsingissä, -Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus, -1916. - - - - -Muuan joulu Muotkavuomassa. - - -Muotkatunturien takana, kaukana Lapissa, Muotkavuoman lappalaiskodassa, -sielläkin joulua odotettiin. Kodan isäntä, porolappalainen Iisko -Muotkavuoma ja hänen vaimonsa Inka olivat jo viikko sitten ajaneet -poroillaan jouluostoksille Ruijaan, sekä kaksi pojista, Matti ja Jouni -pari päivää sitten samoille asioille Inarin kirkolle. Nuorin -perheenjäsenistä, kymmenvuotias Aslak, oli yksin jäänyt kotimieheksi. - -Kota oli suuri ja lämmin, turpeista rakennettu, lumella paksusti -päällystetty ja porontaljoilla vuorattu sisältä. Hyvä oli siellä -Aslakpojan tulen äärellä taljoilla makailla. Aika tahtoi vaan käydä -pitkäksi yksin ollessa, kun ei ollut kunnon työtäkään mitä tehdä. - -Luonnossa vallitsi Lapin yö, pitkä ja katkeamaton. Keskipäivälläkään -tuskin valonkajastusta taivaalla näkyi. Tähdet vain tuikkivat ja -revontulet taivaankannella räiskyivät. - -Lämmin poronnahkapeski yllään Aslak usein painautui kodan ovesta -pihalle, silmäili suuntaan ja toiseen sekä kuunteli eikö porokellon -kilkahtelua edes jostakinpäin kuuluisi! - -Ei kuulunut mistään! - -Ikuinen hiljaisuus kaikkialla ja revontulten hiljainen ritinä ylhäällä -taivaalla! - -Kas! Kaukana ulvoi susi! Aslak pistäytyi kotaan, latasi pyssyn, saapui -jälleen vartiopaikalleen kodan edustalle ja kuunteli... - -Taas ulvoo. Nyt jo lähempänä. Porot pihalla nostavat päitään, alkavat -pärskytellä sieraimiaan ja tuijottavat vavahdellen ulvonnan suuntaan, -unhottaen jäkäläannoksensa rippeet. - --- Älkää peljätkö porot! Kyllä Aslak teidät varjelee, puhelee poika -tyynesti poroilleen. - -Yhä lähempää kuuluu ulvonta. Aslak painautuu hangelle pitkäkseen, -tarkaten hievahtamatta äänen kuuluntaa kohti. - -Jo ilmestyy rinteelle tumma varjo. Jo toinen, kolmas, neljäs ja vielä -pari lisää... - -Aslakin silmä, tottunut pimeydessäkin tarkaksi näkemään, huomaa ne -heti. - --- Kuusi sutta, hän laskee. Kuusi vain! Ei enempää! - -Varjoista erkanee yksi ja liukuu kotaa kohti. Porot pihalla seuraavat -vavisten sen kulkua. Se saapuu yhä lähemmäksi, käy selvemmäksi ja pian -näkee Aslak, noin sadan askeleen päässä edessään kaksi kiiluvaa silmää. - -Naksahtaa pyssyn hana. Leimahtaa... Kuuluu paukaus, joka jylinänä -kaikuu tuntureista takaisin. Porot hypähtävät korkealle. Susi kierähtää -hangelle, vierii rinnettä alaspäin ja jää liikkumattomana makaamaan. - -Etäämmälle jääneet sudet häviävät samassa tunturirotkoa kohti. - --- Eivätpä sattuneet nälkäisiä olemaankaan, kun noin vähästä -säikähtivät, puhelee Aslak itsekseen, taputtaa lähintä poroa, omaa -ajokastaan, kaulalle ja ladattuaan pyssynsä, kahlaa kaatunutta sutta -kohti. - -Saapuu luokse. Hyvin oli tähdätty! Se ei liiku enää. - -Aslak kiskoo suden pihaan. Porot väistävät kammoksuen. - -Siihen jää hän otuksensa viereen istumaan, koetellen sen tuuheata -turkkia. - --- Mahtaapa isä tämän nähtyään olla hyvillään, tuumii poika tyytyväisin -mielin. Siitä saa taas kunnon jauhosäkin Inarin kauppiaalta. Ja tämä on -jo toinen suteni tänä talvena sekä kolmas elämässäni! - -Niin menee vuorokausi taas toinen toisensa jälkeen. Ikäväksi kovin käy -aika. Jouluaatonkin pitäisi jo olla parin päivän päästä, mutta ei kuulu -tulijoita mistään, ei isää eikä äitiä, ei veljiä, ei edes susiakaan, -jotta niitä saisi joutessaan napsutella. - - * * * * * - -Tähtien tuike kirkastuu kirkastumistaan. Lähenee puoliyö. Väsyneenä -odottamiseen Aslak nukkuu taljalle tulen ääreen. Mutta tuskin hän -pääsee uneen, kun jo hypähtää äkkiä pystyyn hierasee silmiään ja -syöksyy kodasta ulos. - -Varmasti kuului porokellon kilkatusta kaukaa! - -Jo kuuluu taas... ja taas. Se lähenee... Vinhaa vauhtia tuntuu -lähenevänkin. Inarista päin tulee. Siis veljet saapuvat! Mutta miksi -ajavat niin hurjasti? Mitä! Yhden kellon äänihän sieltä vain kuuluukin! -Olisikohan ehkä joku vieras tulija? Ei! Matin porokello sieltä kaikaa! -Mutta miksi yksinään? Olisiko tapahtunut...!? - -Samassa jo onkin Aslakin vanhin veli, viidentoista vuotias, tukeva -Mattipoika pihassa. Hän hyppää pulkastaan ja huutaa: - --- Aslak! Aslak! tuo pian ruutia! Nyt on hätä! Jouni puussa istuu -susien saartamana, parinkymmenen virstan päässä etelässä. Susia salo -täynnä! Ammuin kaksi. Kolmannen tapoin puukollani, vaan siinä metakassa -kadotin ruutisarveni hankeen. Jounilta söivät poron. Minä pääsin -karkuun. Sudet, nälkäisiä olivat, jäivät ampumiani raatoja syömään ja -niin pääsin niistä irti. Lähde matkaani! - -Silmänräpäyksessä oli Aslak valmiina pyssyineen, puukkoineen ja Matilla -uusi ruutisarvi luotikoteloineen. Porot kiskottiin kotaan susilta -piiloon, teljettiin ovi ja riennettiin Jouniparalle apuun. - -Matti otti kotoa uuden virman ajokkaan, jättäen väsyksiin ajetun -kotaan. Aslak valjasti oman nimikkonsa ja niin lasketettiin tulista -lentoa etelää kohti. Tuiskuna halkesi hanki pulkkain keulassa ja sarvet -takakenossa syöksyivät uljaat ajokkaat eteenpäin, pian kadoten -yöpimeään erämaahan pulkkineen ja ajajineen. - -Harvoin lienee Lapin erämaa niin kovaa ajoa nähnyt ja tuskin koskaan -paljoa kovempaa. Porotkin, aivan kuin vaaraa vainuten, pistelivät minkä -solakoista koivista läksi. Joutuisaan katkesi matka, jo loppui suuri -suo, noustiin tunturille, laskettiin rotkoon, taas tunturille, taas -rotkoon, siitä kummun yli ja jouduttiin metsään. - -Sieltäpä vasta kuului kiljunta ja ulvonta! Jounin puun juurella siellä -sudet elämöivät, tuskin virstan päässä enään. - -Porot köytettiin puuhun kiinni ja sykkivin sydämin alettiin astella -kiljuntaa kohti. - -Pienen aukeaman takaa näkyi pian liikkuva joukko hangella mäen -rinteessä, muutaman puun juurella. Ja tarkkaan katsoen huomasi puussa -pojan alimmalla oksilla liikahtelevan. - --- Mitäs se Jouni siellä oikein huitoo? Näetkö Matti? kuiskaa Aslak. -Lämpimikseenkö? - -Kas tuota hurjapäätä, kun on uskaltanut alimmille oksille! Jospa ne -vielä katkeisivat ja poika tipahtaisi petojen kitaan! Mutta mitä se -oikein puuhaa? Eikös vain uskalikko härnää susia pitkällä oksalla. - --- Niin tekee! - -Ja on varmaankin sitonut puukon oksan päähän, koska ne noin kiljahtavat -aina piston saatuaan. - -Matti ja Aslak hiipivät lähemmäksi. Laskeutuvat hangelle, tähtäävät ja -laukasevat. Susista kaatuu kaksi. Muut säikähtävät, lakkaavat ulvomasta -ja sitten äkkiä hyökkäävät pyrynä ampujia kohti. - -Nopsasti lataavat pojat uudelleen ja laukasevat taas. - -Yksi kaatuu. Toinenkin kierähtää, mutta nousee pystyyn ja heittäytyy -suoraan Mattia kohti. Lataamiseen ei ole enää aikaa, pojat turvautuvat -pitkiin puukkoihinsa, asettuvat selkä selkää vasten ja iskevät -raivoisasti. Kaatuu pari sutta, mutta toiset tunkevat entistä hurjemmin -päälle. - -Taistelu kiihtyy kamalaksi. Raivoisasti lyövät pojat. - -Samassa kuuluu pamaus! Jouni on laskeutunut puusta, rientänyt -pulkalleen ja sinne jääneellä pyssyllään alkaa nyt paukutella omalta -suunnaltaan. Sudet syöksähtävät taas häntä kohti. Hän tarttuu pyssyn -piippuun, antaa sen tukista aika kolauksen ensimäiselle tulijalle ja -alkaa huitoa puoleen ja toiseen minkä kerkiää. - -Salaman nopeudella juoksevat Matti ja Aslak perästä ja iskevät hekin -samoin pyssyillään. Taistelu kiihtyy kamalaksi. Raivoisasti lyövät -pojat. Yhdeksän on kaiken kaikkiaan susista jo nurin ja vihdoin pakenee -lauman jäännös. - -Kauvan eivät pojat enään olisi jaksaneetkaan petojen kanssa -rynnistellä. Voimat olivat jo perin lopussa. Uupuneina ja huohottaen -istahtivat veljekset hangelle, iloisina voitostaan ja ennen kaikkea -Jounin pelastumisesta. - -Hetkisen levähdettyään he kokosivat kaatamansa sudet tiensyrjään, -tiheään vesakkoon, yhteen kasaan sekä pantuaan paikan tarkkaan -merkille, astelivat tyytyväisinä porojensa luokse ja alkoivat ajaa -hilkutella kotikodalle päin. - - * * * * * - -Ruijasta kuuluu porokellojen kilinää. Sieltä ajaa Iisko Muotkavuoma -vaimoineen iloisin mielin kotia kohti, ahkiot täynnä jouluvarusteita, -jauhoja ja riisiryynejä ynnä kaikellaista hyvää lapsille. Poronliha ja -nahat olivat olleet hyvissä hinnoissa ja niitä vaihtamalla he nyt -kaikki ostoksensa olivat saaneet tehdyksi sekä vielä rahaa päälle -päätteeksi. - --- Hei Inka-eukko! Tuon kummun takaa pitäisi jo kodin näkyä! Ei ole -matkaa enää paljoa jälellä. Saapa nähdä joko pojat Inarista ovat -kotiutuneet! Tuskinpa vielä sentään! - -Porot ponnistavat viimeiset voimansa. Hekin tietävät pian saavansa -levätä pitkän raskaan matkan jälkeen. Ajetaan kummun yli. - --- Kas tuollapa kota jo pienenä kyhmynä näkyykin tunturia vasten, -jatkaa Iisko, mutta kumma, ett'ei tulenvälkettä sieltä näy. Onkohan -Aslak nukahtanut liian pitkään ja tuli sisällä sammunut? - -He lähenevät yhä kotia. - --- Kummapa on tosiaankin, ett'ei tulta näy! virkkaa Inka käyden -levottomaksi. Ja muutenkin tuntuu kota minusta niin aution ja elottoman -näköiseltä. Ei suinkaan vaan mitään pahaa ole tapahtunut! - --- Ei! Mitäpä siellä! Mutta hiukan kummalta tuntuu minustakin. Enkä -eroita porojakaan pihalla. Pimeyskö sen tehnee vai mikä? - -He saapuvat pihaan ja rientävät kodan ovelle. - --- Mitä ihmettä! Ovi auki, tuli sammunut, porot pihasta kadonneet! Mitä -tämä merkitsee? Ja ammuttu susi tässä näin! - --- Hohoi! Aslak! Aslak! Missä olet? - -Ei vastausta mistään! - -Säikähtyneinä ja kauhistuksissaan kiertävät he ympäristöjä, palaavat -kodalle, kiertävät jälleen huudellen ja yhä huudellen. Inka-äiti -purskahtaa hillittömään itkuun, isän valmistautuessa synkin aavistuksin -seuraamaan kodalta poispäin vieviä porojen jälkiä. - -Samassa kuuluu kaukaa ääntä. Molemmat pysähtyvät hievahtamatta sitä -kuuntelemaan. - --- Porokello! huudahtavat he yhteen ääneen. Pojat varmaankin saapuvat. - -Niin, ehkä Matti ja Jouni Inarista, tuumii Isko itsekseen, tahtomatta -arvelullaan lisätä äidin huolestunutta mieltä. Mutta mitenhän on -Aslakin laita? Minne se poika on voinut hävitä? Hm! Käsittämätöntä! Ja -minne porot pihasta ovat joutuneet? - -Tulijat lähestyivät hitaasti. Monasti tuntui jo siltä kuin ne -ajaisivatkin ohitse Utsjoelle päin. Jonkun ajan kuluttua saattoi -kuitenkin havaita kellon kilkatoksen tulleen lähemmäksi Muotkavuomaa. -Kaukaa ei enään kestänytkään, ennenkuin pimeästä tunki näkyviin kaksi -hiljalleen lönköttävää poroa puikkineen. - -Isän ja äidin sanomattomaksi iloksi hypähti sieltä heidän vastaansa, -iloisina ja terveinä kaivatut pojat Matti, Jouni ja Aslak. - -Pojat kertoivat heti mitä oli tapahtunut, eivätkä luonnollisesti -unohtaneet mainita saaliinsa määrää. - --- Vai yhdeksän sutta! ihmetteli isä. Olettepa te aika poikia! - --- Niin yhdeksän siellä metsässä ja kymmenes täällä kotona vielä -lisäksi, jatkoi Aslak. Tämän minä ammuin yksin ollessani, ennenkuin -Matti tuli kertomaan Jounista ja siitä suuresta susilaumasta. - --- Tämähän on kerrassaan komeata pojat! lisäsi isä. Sillä rahamäärällä, -minkä saamme tapporahoista ja nahoista, tulemme hyvin pari vuotta -toimeen ja vieläpä jääkin. Mutta pojat, mihin jätitte porot täällä -kotona, susientappoon lähtiessänne? - --- Telkesimme kotaan! Eikös ne sitten ole siellä? - --- Ei ole! Kota on tyhjä. Täällä on varmaankin käynyt rosvoja. Ehkäpä -vielä saavutamme heidät, jos heti lähdemme perään. - -Isä, Matti ja Jouni läksivätkin heti hiihtäen rosvoja takaa ajamaan. - --- Jäljet tuntuvat aivan tuoreilla, virkkoi isä, joten luulen piankin -heidät saavuttavamme, jos vain tiukasti hiihdämme. Mutta onhan tämä -hiukan ikävää hommaa näin jouluaattona! - --- Ai, tänäänkö on jouluaatto! huudahtavat molemmat pojat. - --- Niin on! Mutta nyt ei ole aikaa sitä ajatella, ennenkuin olemme -rosvojen kanssa tehneet tilit selviksi ja saaneet poromme pois. - -Pari tuntia hiihdettyä tulivat he aavalle suolle. Oli juuri vuorokauden -valoisin aika. Toisin sanoen näki hiukan paremmin kuin yöllä. Siinä -keskipäivän pimeänhämärässä takaa-ajajat huomasivat suolla jonkun -matkaa edessään tumman ryhmän kiitävän pohjoista kohti. - --- Siinä ne nyt ovat! huudahti Jouni, pian saamme kiinni! - --- Näettekö pojat, onko siinä ryhmässä montakin ihmistä! - --- Minusta näyttää, että on vain yksi, virkkoi Matti. - --- Niin näyttää minustakin, tuumi isä. - --- Olkoon kuinka monta tahansa, kyllä me nyt ne höyhennämme, jatkoi -Jouni. - --- Kyllä! Kyllä me nyt roiston opetamme, ett'ei enään toisten tule -jouluamme häiritsemään. - --- Kas! huudahti Matti. Mies näyttää huomanneen meidät. Katsokaa miten -hän hiihtää kovasti ja kiiruhtaa poroja! - -Rosvo oli tosiaankin huomattavasti lisännyt vauhtiaan ja takaa-ajajat -tekivät samoin. Pyryten katkesi suo. Hiihdettiin pienen metsäkannaksen -poikki. Alkoi toinen aava suo. Metsänreunasta erotessa virkkoi isä: - --- Kas kummaa, miten liukkaasti se poika potkii eteenpäin -umpihangessakin. Välimatka on tuskin vähentynyt. Tätä vauhtia pitäen -emme saavuttane häntä ennen iltaa. - --- Heittäisi edes porot, jotta saisimme ne takaisin, niin antaisimme -miehen rauhassa mennä menojaan, tuumi Matti. - --- Ei, emmepä antaisikaan mennä! katkaisi isä. Vai saisi sinun -mielestäsi tuommoinen roisto rankaisematta livistää tiehensä! Ehei -poika! - --- Ei, eipä tietenkään, vahvisti Jouni, - -Takaa-ajo alkoi käydä yhä jännittävämmäksi. Välimatka oli nyt selvästi -vähentynyt, ollen tuskin neljännesvirstaa enään. - --- Nyt se ampuu! huusi Jouni. - -Samassa kuuluikin pamaus ja luoti viuhahti aivan Matin korvan vieritse. - --- Katsoppas riiviötä! karjasi isä. Painetaanpa pojat tiukasti nyt -vähän lähemmäksi ja annetaan mekin lyijyä puolestamme. - -Silloin huomasivat takaa-ajajat hämmästyksekseen lauman susia -kiitävän pienestä suonsaarekkeesta suoraan edelläkiitäviä kohti. -Silmänräpäyksessä ympäröivätkin ne rosvon ja hänen saaliinsa. - -Mies ei ollut kerinnyt edes uudelleen ladata pyssyään. Senvuoksi hän -nyt iskee pyssyntukilla oikeaan ja vasempaan, kolahutellen aina lähintä -petoa tuimasti kalloon. Mutta kas! Hän ei huomaakaan kun takaapäin -muuan suuri susi äkkiä hyppää niskaan ja kaataa hänet allensa hankeen. - -Hiihtäjät ovat saapuneet ampumamatkan päähän. - --- Nyt minä ammun suden ja miehen samalla kertaa, virkkaa isä nostaen -pyssyä poskelleen. - --- Isä, elä ammu miestä! Armahda häntä, nyt on joulunaatto! huutaa -Matti kauhistuen. - -Samassa paukahtaa pyssy. Suuri susi vierähtää nurin. - --- Sinun tähtesi Matti, muutin tähtäyskohtaa, mies jäi eheäksi, jollei -vain susi häntä jo ole kerinnyt tappaa. - -Samassa ampuvat pojatkin. Toinenkin susi kaatuu. Hurjasti huutaen -hyökkäävät isä ja pojat pyssyt ojossa susia kohti. Ne pakenevat. - -Rosvo makaa hangella silmät kiinni ja verisenä. - -Kas onpa susi miestä pahasti kynsäissyt. Hän näyttää pyörtyneen. -- -Tiedättekö pojat, että tämä mies näkyykin olevan se kuuluisa porovaras, -Rosvo-Kalle, sama joka minua toissa syksynä ampui jalkaan, kun olimme -Utsjoen miesten kanssa häntä takaa-ajamassa, kolttosistaan -kurittaaksemme, mutta pakoon pääsi silloin. Nyt on minun vuoroni maksaa -velka takaisin. - -Hän tempaa suuren puukkonsa. - --- Isä, elä tapa miesparkaa näin joulunaattona, olkoon hän kuinka paha -tahansa! rukoilee Matti. - --- Mutta hänhän on niin hirveän paha mies! väittää Jouni. - --- Vai vielä häntä säälit nulikka! tiuskasee isä Matille. No kun niin -tahdot, niin jääköön sitten siihen hangelle kuolemaan. Onko se parempi? - --- Ei jätetä tänne kuolemaan miesparkaa! Susi on häntä niin pahoin -repinyt. Otetaan hänet mukaan kotia! pyytelee Matti. - --- Mekö rupeisimme rosvoa mukanamme rahtaamaan? Ehei poika! Tuskinpa -näin joulukiireessä nyt, parempaakaan miestä, niin vielä sitten -tällaista roistoa. Sinäpä kummallisia pyytelet! - --- Mutta isä, äitihän on aina sanonut, että jouluna pitää kaikkia -kohtaan olla hyvä. - --- Paitsi roistoja kohtaan! - --- Roistojakin kohtaan! - - * * * * * - -Isä ja Jouni alkavat nylkeä susia. Matti sillaikaa sitoo paitansa -kaistaleilla miehen haavat. - -Kun työ on tehtynä, nitoo isä suksiparin molemmista päistä yhteen, -asettaen sen porojen vedettäväksi, nostaa taljat siihen ja virkkaa: - --- Nyt kotia päin pojat! Jouni nouseppa tuon vanhan vankan ajokkaan -selkään! Me hiihdämme Matin kanssa. - --- Isä, entäs Rosvo-Kalle! Nostetaanko hänet taljain päälle! virkkaa -Matti hiljaa. - --- No sinäpä olet itsepäinen poika! kivahtaa isä. - --- Mutta onhan nyt suuri juhla! Joulunaatto! Rauhan juhla! kuten äiti -sanoo. Senvuoksi sääli miestä, olkoon hän millainen rosvo tahansa! - --- Säälikö hän äsken meitä viuhauttaessaan luodin suoraan päitämme -kohti? Kuolkoon hangelle koira, tekojensa palkaksi! - --- Mitähän äiti sanoo, saadessaan kuulla meidän jouluaattona näin -armottomia olleen? - --- Senkin naskali, yltiö! - -Isä loi vihaisen katseen poikaan, mutta nähdessään vastassaan viattomat -lapsenkasvot ja kaksi omituisesti sädehtivää kirkasta silmää, hän painoi -päänsä alas jääden kotvaksi aikaa sanattomaksi. Vihdoin hän virkkoi -väräjävällä äänellä: - --- Sinun hyvä sydämesi poika, saa kovettuneen isäsi mielen vallan -heltymään ja vihankin lauhtumaan. Tapahtukoon kuten tahdot! - -Niin he lähtevät kotia kohti. Kaksi poroa vetää suksia taljakuormineen -ja siinä makaavata miestä. Jouni istuu vanhan ajokkaan selässä pitäen -sarvista kiinni, isä hiihtää edellä ja Matti jälempänä rosvon vierellä. - -Rosvo avaa silmänsä, tuijottaa pitkään poikaa kohti ja mörähtää: - --- Kuka sinä olet? - --- Minä olen Muotkavuoman Matti! - --- Minne minua viet? - --- Kotiani joulunviettoon! - --- Elä siinä virnistele poika, sano suoraan mihin minua näin köytettynä -kuljetat? - --- Kuten jo sanoin, olemme matkalla meille kotiin ja minä köytin sinut -vain sen vuoksi kiinni, ett'et putoaisi taljapulkasta. Jopa sinua -rosvoparka susi pahasti raapaisi. Isä aikoi aluksi jättää sinut -hangelle kuolemaan, minkä hyvin olisit ansainnutkin, mutta minä pyysin -häntä armahtamaan sinua joulun vuoksi. Ja hän suostuikin siihen -viimein! - -Mies ummisti silmänsä, eikä puhunut koko matkalla enää mitään, huokasi -vain joskus syvään. - -Kodalle tultua kerrottiin äidille ja Aslakille, mitä oli tapahtunut. - -Äiti ensin kiivastui: - --- Senkin porovarasta tänne hilaatte! - -Ja Aslak pui pientä nyrkkiään miestä kohden. - -Matti loi äitiin päin kirkkaan avoimen katseen ja virkkoi: - --- Äitihän on itse opettanut, että jouluna tulee olla hyvä kaikkia -kohtaan ja onhan äiti muuten kertonut Inarin rovastin sanoneen, että -oikean ja jalon ihmisen pitää aina vihamiehelleenkin olla hyvä. - -Äidin silmät kyyneltyivät: Hän painui kotaan, jossa jouluateria -paisteineen, puuroineen ja monenmoisine Ruijasta tuotuine -joulumakeisineen jo olikin valmiina tulijoita odottamassa. - -Isä ja pojatkin tulivat sisään ja asettivat taljoille lämpimään -nurkkaan Rosvo-Kallen, joka taas näytti olevan tainnuksissa. Siinä hän -kuitenkin pian avasi silmänsä, katseli hämmästyneenä ympärilleen ja -vihdoin virkkoi: - --- Onko se totta mitä tuo poika matkalla minulle sanoi? - --- Mitäs sinä Matti olet hänelle sanonut? - --- Minä vaan kerroin, että olemme häntä armahtaneet ja ottaneet hänet -kotiamme joulua viettämään. - --- Totta on, mitä poikani on sanonut, sen vakuutan. Hänen pyynnöstään -sinut armahdin ja nyt emme muistele mitään tapahtuneita tällä kertaa, -vaan käymme heti käsiksi ateriaan. - -Rosvo ummisti silmänsä pitkäksi aikaa. Talonväki istui tulen ympärille -alkaen syödä. - -Vihdoin avasi rosvo taas silmänsä, kohottautui varovasti istumaan ja -alkoi puhua: - --- Hyvät ihmiset! Ensimäiset ja ainoat hyvät ihmiset, mitä minä olen -tavannut... - -Rosvon karkeaan silmäkulmaan vierähtänyt kyynel pyrki katkaisemaan -hänen puhettaan. - --- Niin hyvät ihmiset! Minä olen suuri syntinen ja rosvo. Mutta en -sisimmästäni niin paha, kuin mitä minusta luullaan ja mitä itsekin olen -koettanut ja monasti tahtonutkin olla. Olin vielä aivan pieni poikanen -kun isäni ja äitini hukkuivat kovassa myrskyssä kalaa pyytäessään -Ruijassa, jossa asuimme. Minä surin niin kovasti, kuin pieni lapsi -suinkin surra osaa. Mutta ihmiset eivät minulle mitään myötätuntoa, -eikä hellyyttä osoittaneet. Jouduin pahojen ihmisten kasvatiksi. Näin -nälkää monta vuotta, melkeinpä vuosikymmenen ja sain ruoskaa, kun työt -monasti kävivät yli voimieni, enkä jaksanut niitä tehdä. Tein kuitenkin -työtäni nurkumatta. Kärsin yhä nälkää ja ruoskaan aloin tottua. Mutta -kun kerran -- se oli kuusitoista vuotta täytettyäni minun kasvatusisäni -syytti muutamasta silloin tapahtuneesta varkaudesta, josta minulla ei -edes ollut tietoakaan ja antoi ruununpalvelijain käsiin, niin -katkeroitui mieleni äärimmilleen ja sisuni purkautui yli äyräittensä. -Minä pakenin vankeudesta ja siitä lähtien olen elänyt lähes -kaksikymmentä vuotta kuin peto tunturirotkoissa, kaikkien hylkäämänä, -takaa-ajaamana ja halveksimana. Ensi kerran elämässäni, vanhempieni -kuoleman jälkeen, tapaan nyt tänä iltana oikeita ihmisiä! Ensi kerran -osoittaa minulle nyt ihminen hyvyyttä, hellyyttä ja hoivaa, senjälkeen -kuin pienenä poikapahaisena äitini sylin kadotin... - -Kyyneleitä tulvi tulvimalla rosvon silmistä ja liikutettuna kuunteli -kodan väki tätä synkkää elämäntarinaa. - -Hetken hengähdettyään hän taas jatkoi: - --- Sisässäni olen aina tuntenut, että elän kurjinta elämää, mitä -saattaa ajatella, mutta kuin uhalla olen yhä kiihkeämmin vain rosvon -työstä toiseen heittäytynyt, aivan kuin siten kostaakseni koko -ihmiskunnalle lapsuuteni kamalan kärsimys-ajan. Nyt minun on hyvin -vaikea olla. Tuntuu siltä, ett'en voi enää entistä elämääni jatkaa... -olen saanut kokea hyvyyttä, mitä en uskonut enään maailmassa -olevankaan! Teille olen minä tehnyt paljasta pahaa ja te otatte minut -nyt omiin joulukesteihinne, vaikk'ei edes vuorokautta vielä siitä ole -kulunut, kun minä tunkeuduin rosvona teidän turvattomaan kotaanne. Nyt -raskin entisen elämäni jättää... Olen ajatellut heti toivuttuani -tästä, astella Inariin ja ilmoittautua nimismiehelle saadakseni -lainmääräämällä rangaistuksella hyvittää entiset pahat tekoni. - -Kaikki istuivat ääneti pitkän aikaa. Vihdoin virkkoi isäntä: - --- Minulla on tässä toinen tuuma! Minä näen, että sinä oikeastaan -pohjaltasi oletkin hyvä mies. Mutta sitä ei laki näe! Laki sinut -tuomitsee kylmästi ja ankarasti! Laki ei anna mitään anteeksi! Jää sinä -tänne minun luokseni! Minun poromaillani on sinulle kyllä tilaa, jos -työtä tahdot tehdä! Minä annan sinulle nyt jo anteeksi mitä minua -vastaan olet rikkonut ja samaten tulevat vähitellen tekemään kaikki -lappalaiset, nähtyänsä mikä kunnon mies sinusta on tullut. Niin pääset -sinä uuteen elämään, sinusta tulee uusi mies ja kaikki entisyys jää -vain pahana unena jälelle, joka sekin hiljalleen haihtuu tuntoasi -painamasta. - -Rosvo tarkkasi värähtelevin kasvoin isännän jokaista sanaa ja hänen -lopetettuaan lausui hiljaa: - --- Tämän jälkeen ei enää Rosvo-Kallea ole olemassa, vaan olkoon -tästälähtien Poro-Kalle. Sinun porojasi, Muotkavuoman Iisko, tulen -hoitamaan ja varjelemaan parhaitten voimieni mukaan ja suden tappajana -sekä poron hiihtäjänä koetan tästä lähtien hyödyttää sitä Lappia, jonka -vitsauksena tähän asti olen ollut. - --- Ja nyt Poro-Kalle, käyppä kiinni sitten paistiin! Joulurauhaa ja -joulumieltä sinulle toivotamme pitkän myrskyaikasi jälkeen. - --- Iisko, ystävä ja veli! En olisi enään uskonut, että minullekin vielä -kerran joulu koitti. Viimeksi söin joulupaistia äitini polvella istuen, -niin kauan kauan sitten, että tuskin sitä enään muistankaan. - -Ihmeellinen oli silloin joulutunnelma Muotkavuoman kodassa. Kaikki siinä -tulen äärellä istujat tunsivat selittämätöntä onnea povessaan. - -Kodassa vallitsi suuri joulurauha ja siellä oli ihmisillä hyvä tahto. - - * * * * * - -Vuosi vuodelta on kautta koko Lapin alkanut yhä laajemmalle ja -laajemmalle levitä Poro-Kallen maine, mitä reippaimpana ja -kunnollisempana poromiehenä sekä aivan voittamattomana sudenhiihtäjänä. -Hänen ja Muotkavuoman poikain nimiä poromiesten kesken mainitaan aina -rinnakkain kuuluisina kuuluisien joukossa. Ja Rosvo-Kallesta ei kukaan -tiedä enään mitään. - - - - -Kovia poikia. - - -Ruijassa, Jäämeren suomalaisrannikolla, oli parhaillaan tuottavin -syyskalastusaika. - -Kjelvikin kylän suomalaisetkin olivat aamun valjetessa lähteneet -aluksilleen Nordkapin ympäristöille turskan pyyntiin. - -Kalaa tuli hyvästi, mutta tuuli alkoi yltyä liian kovaksi, tehden jo -puolen päivän aikaan suurta haittaa kalastamiselle. Monet venekunnat -kokosivatkin senvuoksi vähitellen pyydyksensä ja suuntasivat suoraan -kotisatamaan, mutta innokkaimmat ja reippaimmat kalamiehet, kuten -Korhosen pojatkin, jatkoivat työtään. Yhä yltyi tuuli, alkaen tuntua jo -myrskyntapaiselta. Mutta Korhosen pelottomat pojat vain hymyilivät ja -vetelivät suunnattomasti kalaa veneeseensä. - --- Luulisinpa kohta jo tuhat kiloa olevan koossa tässä, tuumi vanhin -pojista Antti. - --- Kai siinä senverran onkin, rnyönteli Erkki, nuorin veljeksistä. - -Toiset pojat, Aapo ja Juho parhaillaan kiskoivat apajata laidan yli. - --- Ohhoh! rupeaa jo vähenemään kalan tulo, virkkoi Juho, taitaa tuuli -käydä liian kovaksi. - --- Niinpä käykin! Pyydykset ylös heti, pojat! huusi samassa Antti. -Vilkaiskaapa itäänpäin, sieltä on kamala ilma tulossa! - -Hädintuskin saivat pojat pyydyksensä kokoon, kun jo hirvittävä puuska -iski purjeisiin, jotka viimeistä reiviä myöten pienennettyinä juuri oli -kiskaistu ylös. - -Muut veneet olivatkin kaikki jo poistuneet. Pojat ohjasivat toisten -perään. - -Myrskyn voima kasvoi hirvittävän nopeasti. Vaikkakin purjeet olivat -niin pienenpieninä, lensi vene kuin lintunen aallon harjalta toiselle -ja valkeana vaahtona halkesi vesi sen edessä. - -Myrskyn mukana ajautui merelle tiheätä kylmää usvaa. Kaikki pimeni -ympärillä. - -Jännittyneinä ja hievahtamatta istuivat pojat kukin paikallaan ja -suuntasivat kompassin mukaan suoraan kotisatamaa kohti. - -Myrskyn raivo yltyi korkeimmilleen. Kuului kauhea rysähys. Etumasto -meni poikki. Ja seuraavassa puuskassa samoin takamasto. - -Kauhistuneina silmäsivät pojat toisiinsa. Alusta oli enään mahdoton -hoitaa. Myrsky tempasi sen valtaansa. - - * * * * * - -Kjelvikin asukkaat alkoivat jo keskipäivän tienoilla silmäillä -levottomasti merelle päin. Selvästi oli sieltä myrsky tulossa. Kunpa -nyt kalamiehet ajoissa vain arvaisivat kotiutua. - -Jo näkyikin purjeita. Ensimäisenä tuli satamaan Ahon ukko eukkoineen ja -poikineen, tuli Suutarisen venekunta ja lukuisat muut. Hämärissä saapui -vielä ukko Halonenkin joukkoineen. Tulivat kaikki muut, mutta Korhosen -poikia ei kuulunut. - -Myöhään yöhön seisoi ukko Korhonen rannalla, kylmässä värjöttäen, -katsellen taukoamatta merelle ja koettaen keksiä sieltä purjetta -silmiinsä. Ja vähän päästä juoksi hänen vaimonsa hätääntyneenä pirtistä -ulos, kysyen: - --- Joko näkyy? - --- Ei näy vielä! murahti ukko. - -Puolen yön seuduissa vääntäytyi ukkokin pirttiin. Ei virkkanut mitään. -Heittäytyi vuoteelleen ja huokasi. - -Eukko itki hillittömästi uunin kupeella. Myrsky raivosi -katkeamattomalla voimalla lähes viikon. Poikia ei kuulunut takaisin. Ja -kylästä kylään kiersi surullinen sanoma: Kjelvikin ukko Korhonen -kadotti viime myrskyssä kaikki lapsensa, neljä pulskaa poikaa ja sen -lisäksi vielä mainion kalastusaluksensa ynnä kaikki pyydyksensä. - -Suru oli suuri Korhosen pirtissä. Päivät päästään ukko istui ikkunan -ääressä katse merelle luotuna ja eukko tuntui onnettomuuden johdosta -menneen aivan sekaisin. - - * * * * * - -Palatkaamme poikiin, jotka jäivät myrskyssä henkensä edestä -taistelemaan. Mastot olivat katkenneet ja purjeet paiskautuneet mereen. -Silmänräpäyksen olivat pojat neuvottomina. Mutta nopeasti he sitten -ryhtyivät pelastautumistoimiin. - --- Hehei Antti! Luuletko veneen kestävän, huusi Aapo perästä. - --- Ei kestä näin valloillaan ollessa! Laidat ryyppäävät armottomasti -vettä täältä keulapuolelta aina ison laineen sattuessa. Koettakaa pojat -saada jotakin purjeenriekaletta mastontynkään! - -Juho ja Erkki kiskoivat parhaillaan purjeita merestä laidan yli. - --- Huh! Tulipa taas aika ryöpsäys vettä pojat, huusi Antti. Ellemme -pian saa venettä ohjattavaan kuntoon olemme kohta kalojen ruokana. - -Aapo oli rientänyt nuoremmille veljille apuun ja Antti parhaillaan -koetti kaikin voimin pumppuamalla saada vettä veneestä vähennetyksi. - --- Hei Antti! Purje nousee, huusivat nuoremmat veljet yhteen ääneen. - -Pieni purjeenkulma nousikin samalla etumastoon, joka oli jäänyt lähes -miehenkorkuiseksi. - -Antti hyppäsi ohjausrattiin. Jo pullistui purje, vene kääntyi pois -poikkiaallokosta ja alkoi rauhallisesti kiikkuen kiitää myötätuuleen. - --- "Ool rait, sano engelsmanni!" kuului Antin iloinen ääni perästä. -Hyvä on pojat! Ei mitään hätää enään! - --- Vai ei mitään hätää! tuumi Juho. Totta kyllä, ett'emme nyt enään -tässä uponne, mutta miten arvelet meidän tarkenevan pakkasta vastaan -jos pitemmäksi aikaa joudumme pohjoisille vesille. - --- Onhan meillä hiiliä ainakin pariksi viikoksi, katkaisi Aapo. Ja -niinkauvan kuin kamiinassa vähänkin hehkua pysyy, ei kajuutassa ole -mitään hätää. - --- Niin, vain pariksi viikoksi! Mutta mitäs sitten tehdään, jos tämä -myrsky, joka muuten tuntuu yhä eteläisemmäksi käyvän, jatkuu -moniviikkoisena etelätuulena ja me kurjalla purjeriekaleellamme emme -pääse muuhun suuntaan kuin myötäseen, jatkoi Juho. - --- Mitäpä tässä nyt tulevia tuumitaan! katkaisi äreästi Antti. -Koetetaan vain joka hetki tehdä mitä tehtävissä on ja sillä hyvä! -Älkääkä nyt turhia päriskö pojat! Painukaa kajuuttaan, pankaa kaminaan -tuli ja ruvetkaa nukkumaan. Minä istun aluksi ohjausratissa. Kyllä -herätän sitten teistä jonkun kun rupeaa väsyttämään. - -Aapo, Juho ja Erkki, vanhimman veljen kehoitusta noudattaen, -vetäytyivät kajuuttaan, virittivät tulen hiilikamiinaan ja nukkuivat -pian porontaljavuoteille, perin uupuneina kovasta työstä ja suuresta -mielenjännityksestä. - -Tyynenä istuskeli Antti perää pidellen koko ensimäisen yön. Aamun -valetessa hän vuorostaan painautui kajuuttaan levolle nuorempain -veljien ohjaillessa venettä. - -Niin kului ensimäinen viikko. Myrsky tuntui hiukan rauhottuvan. -Navakkana etelätuulena se nyt kiikutteli poikain venettä yhä kauemmaksi -ja kauemmaksi tuntematonta pohjolaa kohti. - -Pojat alkoivat jo olla kovin huolissaan. He voisivat koska tahansa -joutua pohjoisiin jäihin, jäätyä sinne kiinni ja silloin ei -pelastumisesta olisi mitään toivoa enään. - -Ainoana pelastumismahdollisuutena he pitivät nyt sitä, että meri olisi -vielä avoinna Huippuvuorille saakka. Siellä voisi päästä jonkun -talvehtivan hylkeen- tai jääkarhunpyydystäjäjoukon turviin tai -parhaassa tapauksessa ehkä johonkin valaanpyyntilaivaan ja sen mukana -sitten takaisin Ruijaan. - -Ilta hämärtyi taas. Jäämeri kohisi kolkosti. Erkin vuoro oli jäädä -yöksi venettä hoitamaan. Muut veljet laskeutuivat levolle lämpimään -kajuuttaan. - -Kuu nousi merestä ja loi omituisen valon aavaan äärettömään -yksinäisyyteen. - -Yht'äkkiä säpsähti pikku perämies. Hänen silmiinsä sattui omituinen -kimaltelu kaukaa edestä taivaanrannalta. - --- Mitä tämä on? Näenkö näkyjä? - -Hän katsoi uudelleen ja uudelleen taivaanrannan kummallista kimaltelua. -Samassa valkeni hänelle asia: - --- Jäätä! huusi hän kauhistuneena. - -Kajuutasta kuului kolinaa. Sieltä kömpivät veljekset esiin toinen -toisensa jälkeen. - --- Mitä sinä poika täällä huutelet! - --- Katsokaa tuonne eteenpäin! Näettekö mitään kuutamossa? - --- Jäätä! huudahtivat pojat kuin yhdestä suusta. - --- Voi kauhun paikkaa! Mikä meidät nyt perii, hätäili Juho. - --- No, no, poika! Älä nyt vielä ole hädissäsi, rauhoitti Antti. -Vielähän meillä lienee jokunen päivä elämisen aikaa jälellä. Ehkäpä -tässä keino keksitään! - --- Niin! tapahtukoon mitä tahansa, jatkoi Aapo, aina on vaan pidettävä -yllä toivoa viimeiseen saakka. Ja säilytettävä luja pelastumisen usko -vielä senkin jälkeen! Muussa tapauksessahan lie selvintä heti -heittäytyä laidan yli ja laskettaa pää edeltä pohjaan niin että vesi -korvissa kohisee. - --- Sinähän puhui poika kuin Aaprahami ainakin! Sellaisella uskolla -juuri pitää miehen olla varustettu, miehen, joka maailmassa aikoo -kovistakin kohtaloista lävitse raivautua. Ja mitä kovemmalta elämä -näyttää, sitä reippaampaa mieltä se vaatii. Hehei pojat! Ja nyt kohti -jäitä vaan, jotta keula soi! - --- Älä uhmaa vaaraa veli! varoitti Juho. En minäkään pelkää! Älä luule -sitä! Mutta vaara on aina vastaanotettava vakavasti! - --- Vakavasti, mutta toivorikkaalla ja reippaalla mielellä! virkkoi -Aapo. Mutta käykääpä nyt jälleen nukkumaan. Minä vuorostani jään yksin -valvomaan. - --- Sinä vuorostasi! katkaisi kiihkeästi Erkki. Minunhan nyt on vuoro! -Ja minä valvon! Ellet luota minun tarkkuuteeni, niin istu vieressäni ja -tirkistele sinäkin puolestani. Mutta minä vakuutan olevani valpas. - --- Kas poikaa, kuin on kovana työnsä puolesta! hymyili Aapo. - -Erkki jäi yksin valvomaan. Miehekkäänä hän istui peräsinratin äärellä, -ypö yksin kylmässä yössä. Kirkkaasti loisti kuu ja yhä kirkkaammin -kimalteli sen valossa uhkaavana lähenevä jääreunama. - - * * * * * - -Tähtien valo alkoi kelmentyä ja kuu oli jo laskeutumaisillaan mereen, -kun kajuutassa nukkujat kuulivat Erkin huutavan: - --- Hoi pojat! Jäät lähellä! - -Pojat riensivät heti huudon kuultuaan kajuutasta. - --- Kappas vain! Siinähän ne nyt on! Tuskin puolen meripeninkulman -päässä enään. - --- Mutta mikä on tuo kumpu vasemmalla? Näettekö kuinka sen kylki -kimmeltää kuutamossa? huudahti äkkiä Juho. - --- Jääröykkiö? - --- E-ei! - --- Ehkäpä saari? - --- Saari! huusivat veljet riemastuen. - --- Koeta kääntää sinnepäin Erkki! Ehkä purje vetää sen verran -laitaseen. - -Alus kääntyi hitaasti kumpua kohti. - -Kuu oli jo laskenut, kun pojat saapuivat jäätikön reunamaan. Myrsky oli -jo kauan sitten tauonnut ja puhalteli nyt enään hiljaisena -etelätuulena. Se teki mahdolliseksi jäätikön reunasta työntelemällä -siirtymisen yhä enemmän kumpuun päin. - -Yht'äkkiä ilmestyi eteen tumma juova, joka jäätikköä halkaisten -suuntautui suoraan poikain näkemää kumpua kohti. - --- Railo jäässä! - --- Niin on! - --- Ja sitä myöten päästään ehkä aivan saaren rantaan. Sillä selvästihän -on saari tuossa edessä! - --- Aivan selvästi! - --- Mutta mikä saari? - --- Ehkä Huippuvuoria! - --- Mahdotonta! Sinne pitäisi meidän vauhdillamme olla ainakin viikon -matka vielä jälellä. - --- No sitten ehkä Karhusaari, jota myös sanotaan Beeren Eilandiksi? -arveli Aapo. - --- Sepä tosiaankin! virkkoi Antti. Siinähän pysähdyimme viimeksi -Huippuvuorilta tultaessa. Kyllä tunnen, kunhan lähemmäksi tullaan. - -Saaren rannikot alkoivat näyttää yhä korkeammilta ja vuoret kohosivat -jo tuntureina taivaalle. - -Päivä kului. Kuu nousi taas. Tällä kertaa jäätiköiden takaa. Saaren -piirteet kävivät selviksi sen valossa. - --- Karhusaari se on! huusivat Antti ja Aapo yhteen ääneen. - --- Nyt olemme pelastetut! riemastui Juho. Eikös siellä pitäisi olla -jonkinmoisia asumuksiakin? - --- On kyllä! Valaanpyytäjien turvekotia. Kyllä niissä tarkenee. Ja -kivihiiltä on saarella yllin kyllin vuorissa. - -Jäähalkeama, jota myöten pojat lipuivat eteenpäin, näytti olevan auki -saareen asti. Halkeama leveni paikotellen laajemmiksi suliksi kohdiksi, -paikotellen taas ahtautui aivan kapeaksi väyläksi, jota myöten vene -hädin tuskin vain pääsi kulkemaan. Tunti tunnilta tulivat pojat yhä -lähemmäksi ja niin vihdoin, kun kuu juuri oli kohonnut korkeimmilleen, -laskivat he riemuiten rantaan, pieneen lahdekkeeseen saaren -lounaiskulmaan. - -He pääsivät aluksellaan aivan rantapiihin asti, kiinnittivät sen -lujasti köysillä kiviin ja astuivat maihin. - -Tuntuipa omituiselta tuntea taas kiinteää maakamaraa jalkainsa alla. Ja -tuntuipa se hyvältä! - -Lunta oli maassa jo aika paksulti. Pojat kahlasivat eteenpäin. Monta -askelta he eivät kumminkaan kerinneet ottaa, kun äkkiä kuulivat äreän -koiranhaukunnan aivan läheltä edestäpäin. - --- Koira! huusi Erkki. - --- Ja siis ihmisiä! lisäsi Aapo. - -Samassa jo tulla tuiskahtikin koira heidän ääreensä äkäisesti haukkuen. -Mutta kun pojat sitä puhuttelivat ystävällisesti, tuntui se lauhtuvan, -jäi hetkiseksi ääneti tirkistämään tulijoita ja päästi haikean -ulvonnan. - --- Kamalalta kuuluu tuollainen ulvonta oudossa yksinäisessä saaressa! -virkkoi Juho. - --- Ja kummalta tuntuu, ett'ei näy ihmisiä missään? ihmetteli Aapo, - -Yhä ulvahteli koira. - -Pojat seurasivat koiran jäljessä ja saapuivat pian suurehkon lumisen -kummun ääreen, jonka he heti huomasivat lumenpeittämäksi turvekodaksi. - -Kuu paistoi kirkkaasti ja revontulet alkoivat leimuta taivaalla. - --- Kumma, että hangella on ainoastaan koiranjälkiä! Ihminen ei siis -tässä ole astellut ainakaan sitten viime lumisateen. - -Samassa jo tulla tuiskahtikin koira heidän ääreensä äkäisesti haukkuen. - -Antti asteli kodan ovelle ja kolkutti. - -Ei vastausta! - -Hän työnsi oven auki ja astui sisään. Siellä oli pimeätä, eikä niin -ollen saattanut eroittaa mitään. - -Toisetkin pojat hiipivät varovaisesti vanhimman veljen perästä. - -Samassa kuului kova romahdus ja sitä seurasi Antin kirkaisu. - --- Ottakaa pojat valoa! Kompastuin johonkin kasaan. - -Koira ulvoi kaameasti ulkona. Juho raapasi tulta. Leimahtavassa valossa -pojat näkivät porontaljoin lomasta aivan Antin luota pistävän esiin -kalpeat ihmiskasvot, silmät ummessa. - -Erkki ja Juho peräytyivät ovea kohti. - --- Kuollut! kuiskasivat he. - --- Kuollut tai kuolemaisillaan oleva! lausui Antti tyynesti, vaikkakin -väräjävällä äänellä. Virittäkää hiiliin ja puihin tuli, niin saamme -nähdä miten on asiat! - -Juho viritti tulen. - --- Hän hengittää vielä! ilmoitti Antti. Hakekaa pojat nopeasti -kajuutasta konjakkia ja tuokaa myös ruokatarpeita. Kylmä ei miestä -vielä liene vahingoittanut sen pahemmin, mutta luulen hänen jo kauankin -kärsineen nälkää. - -Pojat raottivat nukkuvan suuta ja kaatoivat siihen kupillisen -konjakkia, tuota jäämeren kalastajain luotettavaa ja aina varastossa -pidettyä lääkettä. Sen vaikutus näkyikin pian. Mies aukaisi silmänsä ja -loi hämmästyneen katseen poikiin. - -Hän näytti koettavan sanoa jotakin, mutta voimat olivat niin heikot, -ett'ei ääni tullut kuuluville. Huulet vain hiukan liikahtivat. - --- Ehkä hänellä on jano! arveli Erkki. - -Juho nosti vesituopin hänen huulilleen. Se tuntui tekevän hyvää. Ja kun -pojat vielä syöttivät hänelle paistettua turskaa ja ohravelliä näytti -väri palaavan kasvoille. Hän nyökäytti kiitokseksi päätään ja nukkui -taljoille sikeään, vahvistavaan uneen. - -Pojat saivat nyt aikaa tarkastella turvekotaa, johon olivat tulleet. Se -oli tilava ja hyvin rakennettu valaanpyytäjäin kota, jossa varmaan oli -jo montakin ankaraa talvea turvassa asuttu. Asuinkodan vierellä -huomasivat pojat vielä kaksi ruokasäiliökotaa ja yhden suuren -hiilisäiliökodan, joka heille iloiseksi yllätykseksi oli täynnä mitä -parhainta kivihiiltä. - -Tutkittuaan näin tämän omituisen asumuksen, pojat astelivat rantaan, -katsastamaan miten vene oli pysynyt rannassa ja millaisiksi olivat -jääsuhteet käyneet. - -Vene oli kyllä hyvin paikallaan, mutta jäät eivät olleet toivomusten -mukaan. - --- Katsokaa nyt veljet! virkkoi Antti. Sensijaan, että jäät olisivat -halkeilleet yhä enemmän ja ajautuneet pois niinkuin toivoimme, ovat nyt -entisetkin halkeamat tukkeutuneet ja meri vetäytynyt jäähän aivan -silmänkantamattomiin asti. Tuossahan on rannalla valaanpyytäjäin -jättämiä puutarpeita, joista olisimme saaneet tilapäiset mastot -veneeseemme ja päässeet lähtemään kotiin päin. Mutta nyt saamme jättää -ne puuhat kevääksi ja alkaa vain varustautua talvea viettämään tässä -kaukaisessa, yksinäisessä ja autiossa saaressa. Kummalliselta tuntuu -nyt kohtalomme ajatella tällä hetkellä ja vielä kummallisemmalta tuon -miesparan, jonka äsken saimme käännytetyksi takaisin kuoleman portilta! - -Pojat kantoivat aluksestaan kaikki taljat, vaatteet, peitot ja -ruokatarpeet kotaan. Siellä nukkui mies rauhallisesti vuoteellaan -lämpimässä. Pojat laittoivat vuoteensa myös kuntoon ja paneutuivat -maata. Kytevät hiilet takassa risahtelivat hiljaa. Ulkoa kuului yhä -koiran katkeamaton kaamea ulvonta. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä pojat koettivat kaikkensa saadakseen nälkiintyneen -miehen voimat jälleen palaamaan. He syöttivät hänelle taas lämmintä -ohravelliä ja paistettua turskaa. Antoivatpa vielä kulauksen -konjakkiakin lääkkeeksi. - -Mies nukkui koko päivän, mutta iltapäivään päästessä hän heräsi aivan -silminnähtävästi voimistuneena. - -Hän kohottautui puoliksi istumaan sekä kuiskaten katkonaisesti virkkoi, -poikain hämmästykseksi vielä heidän omalla äidinkielellään: - --- Olette kunnon poikia... kiitos... kutsukaa Sierkki sisään... luulee -minun kuolleen... hänestä en viiteen vuoteen ole ollut päivääkään -erossa! - --- Sierkki! Jahaa! Se on hänen koiransa! - -Juho raotti ovea ja huusi: - --- Sierkki Sierkki! - -Koira, jonka ulvonta vähitellen oli muuttunut hiljaiseksi uikutukseksi, -käänsi hiukan päätään syvässä, lumeen kaivamassaan makuuhaudassa, -mutt'ei liikahtanut paikaltaan. Eikä näyttänyt hituistakaan maistaneen -sitä ruokaa, minkä pojat aamulla olivat asettaneet sen ääreen. - --- Sierkki Sierkki! huusi hän uudelleen. - -Koira painautui yhä syvemmälle kuoppaansa ja jatkoi vaan uikutustaan. - --- Ei se tule! virkkoi Juho kotaan päin. - --- Niin... ei tottele vieraan kutsuntaa. Koetanpa itse huutaa. Pitäkää -ovea auki! kuiskasi mies. - -Sierkki! tuli tuskin kuuluvasti miehen huulien raosta. - -Koira hypähti pystyyn, seisoi hetkisen hievahtamatta ja syöksyi sitten -kodan ovesta sisään, juoksi suoraan isäntänsä päälle, nuoli kiihkeästi -kasvoja, kaulaa ja käsiä vuoron perään, kiljahteli ilosta, hypähti tuon -tuostakin ilmaan ja kiersi villisti haukkuen ympäri kotaa. - -Liikutetuin mielin pojat seurasivat koiran ääretöntä iloa. Häntäänsä -heiluttaen käväsi Sierkki siinä ilossaan nuolaisemassa poikainkin -käsiä, aivan kuin tahtoen puolestaan kiittää ja sanoa: - --- Te olette varmaankin tämän ihmeen tehneet! - --- Antakaa sille ruokaa... mutta ei liian paljon, virkkoi mies, -kyynelten valuessa silmistä. - -Pojat antoivat koiralle kalan ja vellin jätteitä. Kiihkeästi se ahmasi -ne kitaansa ja heti sen tehtyään nukahti isäntänsä viereen, joka jo -aikaisemmin oli vaipunut uneen. - -Kului taasen yö. Seuraavana aamuna oli mies jo niin toipunut, että -saattoi kävellä ja rasittumatta keskustella pelastajiensa kanssa. Hän -aloitti puheen: - --- Kenenkäs poikia te olette? - --- Antti Korhosen poikia Kjelvikistä. Jouduimme tänne -haaksirikkoutuneina turskalasteinemme, vastasi Aapo. - --- Vai Antin poikia Kjelvikistä. Kyllä minä hänet hyvin tunnen. Olen -itse asunut kylässä monta vuotta lapsuuteni päivinä, noin neljäkymmentä -vuotta sitten. - --- Kukas te sitten olette? - --- Poro-Kalleksi minua nykyjään sanotaan. Aikaisemmin olin tunnettu... -Rosvo-Kallen nimellä. - -Pojat jäivät hämmästyksestä ja kauhusta aivan sanattomiksi. He -tuijottivat kuin kivettyneinä puhujaan ja Erkki vetäytyi vaistomaisesti -vanhempien veljien suojaan. - --- Sekö hirveä mies! sai Aapo vihdoin suustaan. - --- Totta on, että ennen olin kylläkin hirveä ja peljätty. Mutta nyt -olen toinen mies! Vai onko puoleen vuosikymmeneen enään kuultu mitään -Rosvo-Kallen ilkitöistä? Ja kuitenkin olen elänyt samoilla seuduilla -kuin aikaisemminkin. Lapin kansa on minulle jo antanut anteeksi ja -toivon että Ruijan väki tulee tekemään samoin, tutustuttuaan nykyiseen -Poro-Kalleen. - --- Emme usko, että Kjelvikissä annetaan koskaan anteeksi sitä kahdeksan -nuotan varkautta, minkä siellä kerran teit! He varmaan tappaisivat -sinut! Mekin olimme sinä talvena kuolla puutteeseen, kun saimme -nuotatta olla parhaan kala-ajan, virkkoi Aapo äreästi. - --- Yhtä paljon kuin ennen uskoin ihmisten pahuuteen, luotan nyt heidän -hyvään tahtoonsa ja hyväsydämisyyteensä. Senvuoksi uskon Kjelvikin -kylänkin antavan anteeksi. Jos kerran täältä hengissä sinne vielä -päästään, aijon itse tunnustaa pahat työni ja vähitellen korvata -vahingot, sekä saattaa takaisin nuotat, jotka muuten ovat vielä -täydessä kunnossa vanhassa varastopaikassani Finkonkjeilassa. Mutta -tässä ei nyt ole aikaa vanhojen ikävien muistojen penkomiseen. Muuan -ihmishenki on vielä vaarassa ja nyt voi olla minuuteista kysymys! Mutta -sanokaa toki ensin, voitteko antaa anteeksi entiselle Rosvo-Kallelle -hänen pahat tekonsa teitä kohtaan? Uskon, että tulette sen kuitenkin -tekemään, sitten kun kerron teille surullisen elämäni tarinan. - -Miehen rehellinen puhe ja vilpitön katse vaikutti poikiin. Omituiset -olosuhteet, joissa elettiin, tulivat vielä avuksi, tehden sen, että -pojat hetkisen kuluttua vakuuttivat tahtovansa tulla ystäviksi -Poro-Kallen kanssa ja unhottaa Rosvo-Kallen. - -Mies jatkoi sitten puhettaan: - --- En tiedä miten on käynyt lappalaisen ystäväni, Muotkavuoman Matin. -Olin hänen kanssaan Tromssan markkinoilla, jonne veimme aluksen täyden -poron nahkoja ja lihaa. Palatessamme jouduimme Hammerfestin tienoilla -kamalaan etelämyrskyyn, ajauduimme tänne, aluksemme särkyi rantaa -vasten ja lähtiessämme saaren sisäosia katselemaan eksyimme toisistamme -sakeassa sumussa, joka meidät äkkiä yllätti. Senjälkeen en ole -toveriani nähnyt, miestä, joka on miesten parhaita. Itse taas jouduin -ravinnon puutteessa siihen kurjaan tilaan, mistä te minut tapasitte ja -pelastitte. Siitä tulkoon teille suurin kiitos ja palkkioksi paras onni -kaikille matkoillenne! - --- Lähtekäämme heti etsimään! huudahti Antti. - --- Minun ehdotukseni olisi seuraava, jatkoi Poro-Kalle. Kolme teistä -lähtisi Sierkin keralla Mattia etsimään ja yksi jäisi tänne minun -seurakseni, kun vointini ei vielä ole kovinkaan kehuttava. Voisimmehan -me sill'aikaa perata ja suolata turskianne sekä louhia vuoresta -kivihiiltä, jota Jumalan kiitos on yllin kyllin ja jota talven pitkään -kyllä tarvitaan. Me nostamme vuorelle merkiksi riu'un, johon -kiinnitämme jonkun säkin riekaleen lipuksi, niin löydätte takaisin -tänne. - -Päätettiin, että Erkki jää kotaan, ja kolme vanhinta veljestä lähtee -etsimään. Niin tapahtuikin. Otettuaan evästä runsaasti ja -poronnahkaiset makuusäkit, pojat läksivät matkaan. - -He nousivat tunturiylängölle, laskeutuivat rotkoon, taas tuntureille ja -taas rotkoihin. Kiertelivät rantoja ja samosivat sisämaita. Mutta -minkäänlaista merkkiäkään etsittävästä ei löytynyt. - --- Kai miesparka on kuollut jo! tuumivat pojat yön pimetessä ja -ryömiessään makuusäkkeihinsä ensimäisenä iltana. - -Niin meni vielä toinen ja kolmaskin vuorokausi. Pojat olivat jo -varmoja, että kaikki etsiminen oli turhaa ja päättivät siis suuntautua -kodalle takaisin. Merkkilippukin juuri parhaaksi oli näkyvissä -kaakossa. Silloin he hämmästyksekseen huomasivat Sierkin kadonneen. He -huutelivat ja viheltelivät, mutta koiraa ei kuulunut eikä näkynyt. - -Pimeys ehätti heidät siinä. Ei auttanut muu, kuin vielä yhdeksi yöksi -oli vetäydyttävä makuusäkkeihin. Pojat parhaillaan kiskoivat säkkejään -kiinni kun Antti yht'äkkiä huusi: - --- Pojat! kuuletteko mitään! - -Pojat pistivät päänsä ulos säkeistä. - --- Totta tosiaan! Kuuluu haukuntaa lännestä. Olisiko Sierkki löytänyt -jonkun otuksen vai...? - -Uni ei tahtonut tulla silmiin. Makuusäkkiinkin kuului kaukainen kumea -haukunta. - - * * * * * - -Poro-Kallesta ja Erkistä oli sillävälin tullut hyvät ystävykset. Päivät -päästään he suolasivat turskaa. Veneestä muodostivat he aitan, -raivasivat keularuuman tyhjäksi ja suolasivat sen kalaa täyteen. - -Silloin tällöin jätti Erkki kuitenkin työnsä ja kiipesi läheiselle -vuorelle tähystämään, eikö veljiä ja kadonnutta miestä jo näkyisi. - -Kolme vuorokautta kului umpeen. Mitään ei vaan kuulunut ei näkynyt. - -Neljäskin oli puoliväliin kulumassa, kun Poro-Kalle äkkiä havaitsi -Erkki-pojan rientävän tavallista kiireemmin vuorelta alas. Ja pian hän -kuuli huudonkin: - --- Tulevat, ne tulevat! - --- Montako henkeä sieltä näyttää tulevan? - --- En voinut eroittaa! Olivat niin kaukana vielä. - -He nousivat molemmat vuorelle. Mutta mitään ei näkynytkään enään. -Pettyneinä he siinä istuivat kauan. - --- Olisinkohan ehkä nähnyt harhanäyn tai kummituksia, arveli jo Erkki. - --- Kaipa niin! tuumi Poro-Kalle. - -He olivat juuri lähtemässä vuorelta alas, kun samassa muutaman rotkon -takaa, aivan läheltä ilmestyi näkyviin joukko. Kaksi pojista tuki -välillään kolmatta, yksi asteli sivulla ja koira juosta lipsutteli -edeltä. - --- Hei vaan! Tulevat kuin tulevatkin! huusi riemuiten Erkki. - --- Niin tulevat! Mutta mitenhän on Matin laita? - -He laskeutuivat vuorelta kodalle tulijoita odottamaan. - -Sieltä he viimein saapuivatkin. Pojat rasittuneen näköisinä ja Matti -heidän olkapäihinsä nojaten kalpeana heidän välissään. - --- Jumalan kiitos, Matti, sinä siis elät vielä! lausui Poro-Kalle, -joukon saapuessa kodalle. Mutta kenen kanssa olet tapellut, kun noin -olet veressä? - --- Jääkarhun kanssa vain! Maakarhun temppuihin olen kyllä oppinut, -mutta nämä jääkarhut ne tuntuvat vasta olevan koko petoja! Ilo oli -kuulla, että sinäkin elät. Luulin sinut jo kauan sitten kuolleeksi. - --- Samoin minä sinut. - --- Nämä pojat ovat jo kertoneet minulle sinun kohtalostasi! Tulivatpa -he hyvän seidan [seidat = lappalaisten jumaluusolentoja] lähettäminä. -Minä etsin kauan sinua. Vihdoin jouduin eräälle autiolle -valaanpyytäjäin kodalle, samantapaiselle kuin tämä, pienemmälle vain. -Ammuin hylkeen. Sen lihalla sitten elelin. Söin sitä raakana, kun -tulineuvoni olivat hukkuneet, enkä saanut siis tulta. Kodassa olevista -taljoista laitoin makuusäkin ja tarkenin siinä hyvin yöt, vaikka -hullusti kai olisi kovempien pakkasten tultua käynyt. Eilen aamulla -läksin otuksia etsimään tapani mukaan... - --- Sinä onnenpoika, kun sait pitää pyssysi! keskeytti Poro-Kalle. -Minunhan meni meren pohjaan veneemme mukana. - --- Niin riistanpyyntiin läksin, jatkoi Matti. Tuli jo ilta ja minä olin -palaamassa kodalleni, kun äkkiä aivan lähellä sitä huomasin jääkarhun -köntystelevän. Ammuin ja osasin rintaan. Mutta eihän se peto ollut -milläänkään, tuli vain päälle. En kerinnyt ladata uudelleen, iskin -pyssyntukilla, mutta karhu sai minut allensa ja olin jo aivan varmassa -surman suussa, kun samassa kuulin haukun räjähdyksen ihan äärestäni ja -samassa silmänräpäyksessä vierähti peto nurin kurkut poikki purtuna. -Kun pääsin seisaalleni jälleen, näin urhokkaan Sierkkimme parhaillaan -antavan viimeistä höyhennystä pedolle. Pääsin kotaani ja makuusäkkiini. -Sierkki haukkui vimmatusti koko yön ja aina siihen asti kuin nämä -kunnon pojat tulivat luokseni. Haavani ei ole vaarallinen, mutta kun en -itse yksinäni saanut sitä hyvin sidotuksi, vuoti se armottomasti verta -koko yön ja siksi olen hiukan kai kalpeana nyt. - - * * * * * - -Poro-Kallesta, Muotkavuoman Matista ja Korhosen pojista tuli -Karhusaarella pian mitä parhaimmat toverit ja ystävykset. Kovaa oli -elämä siellä ja ankara oli talvi. Mutta reippaasti kaikki kestettiin. - -Päivät temmellettiin jääkarhujen tai hylkeiden kanssa ja monta tuikeata -ottelua silloin oteltiin. Arvokas nahkavarasto lisääntyi päivä päivältä -ja elintarpeita saatiin samoin yllin kyllin. - -Illat istuskeltiin lämpimässä kodassa tarinoiden ja juttuja kertoillen. - -Jouluna pidettiin suuret juhlat. Niin suuret kuin on mahdollista -kaukana jäämeren yksinäisessä saaressa. Takassa hehkui huikea hiilos, -rasvalamppu loisti kodan joka nurkassa ja jouluporsaaksi paistettiin -komea hylje. Onni oli hiljainen ja suuri siellä kaukana kaukana -pohjolan pyhässä rauhassa, minne ei koskaan maailman melske kuulu ja -missä ei koskaan pauhaa sota. - -Onni olisi ollut täydellinen, ell'ei kodan asukkaille yhtenään olisi -mieleen pyrkinyt: - --- Mitenhän nyt suree Muotkavuoman kota ja miten itkee isä ja äiti -Kjelvikissä. - -Mutta Poro-Kalle lohdutti: - --- Pojat! Ajatelkaa millainen on keväällä ilo Muotkavuomassa ja -millainen Kjelvikissä, kun kadotetut saapuvat terveinä ja tuovat -tullessaan vielä tuhansien markkojen arvosta jääkarhun ja hylkeen -nahkoja. Minkäpä sille mahtaa, että nyt olemme täällä. Kovaa on tosin -tämä elämä, mutta sitä kovempia poikia se meistä tekee. Ja reippaana -pysyköön mieli! - - * * * * * - -Oli juuri juhannusyö ja keskiyön aurinko korkeimmillaan pohjoisella -taivaalla. Ukko Korhonen Kjelvikissä istui tapansa mukaan ikkunan -ääressä, katse merelle luotuna. Niin oli hän istunut syksystä saakka. - -Ukko parka on kadottanut järkensä, sanoivat kyläläiset. - -Keskiyön aurinko loisti niin kummasti! Ukko Korhonen hypähti -seisaalleen, pyyhkäsi hikeä lasista, katsoi tutkivasti merelle ja -syöksyi samassa pihalle. - --- Katsokaa, tunnetteko venettä merellä! hän huusi. - -Juhannusjoukon hilpeä tanssi keskeytyi. Kaikki juoksivat rantaan. -Korhosen eukkokin kompuroi pirtistä ulos. Juhannushumu hiljeni -omituiseksi äänettömyydeksi. Useat joukosta kalpenivat. Alkoi aivan -puistattaa. Kuului hiljaisia kuiskauksia: - --- Se on aave! Kummitus! - -Kaikki odottivat, että aaveena näkyvä alus, joka oli aivan syksyllä -hukkuneen Korhosen aluksen näköinen, pian sulautuisi keskiyönauringon -salaperäiseen loisteeseen ja sinne häviäisikin. - -Mutta alus läheni lähenemistään, navakan tuulen pullistaessa purjeita. - -Alkoi aivan jo kammottaa. Ja kun pursi vihdoin sukeltautui -satamansuusta sisään ja laski ankkurin, eivät ihmiset enään tienneet -mitä ajatella. Vasta sitten kun kaikki Korhosen neljä poikaa ja heidän -kaksi seuralaistaan ilmestyivät laidalle ja huusivat: "Terveisiä -Karhusaarelta", käsittivät rannalla olijat mitä oli tapahtunut ja -kajahuttaen huikean hurraahuudon he ottivat onnelliset tulijat vastaan. - -Nopeasti levisi talosta taloon tieto Korhosen poikain palaamisesta sekä -heidän monivaiheisista seikkailuistaan. Ja kaikkialla silloin -ylistellen sanottiin: - --- Kovia poikin, ne Korhosen pojat! - -Rajaton oli riemu Kjelvikissä ja yhtä rajaton viikon kuluttua -Muotkavuoman lappalaiskodassa! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJOLAN POIKIA*** - - -******* This file should be named 61002-8.txt or 61002-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/0/0/61002 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61002-8.zip b/old/61002-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 84f0324..0000000 --- a/old/61002-8.zip +++ /dev/null |