diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 18:28:42 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 18:28:42 -0800 |
| commit | 5758c6a104ba964c00b9e1924728e5ea8f9ee410 (patch) | |
| tree | 41431d6928f369f623bf8ce23654b02d1e738de4 | |
| parent | cdf8fb490b3f86c03015aaff99125d8a1740bc5b (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60932-8.txt | 5622 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60932-8.zip | bin | 84795 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5622 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..58d0dc6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60932 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60932) diff --git a/old/60932-8.txt b/old/60932-8.txt deleted file mode 100644 index 0fb6f1b..0000000 --- a/old/60932-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5622 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Satujen maailma I, by Jalmari Finne - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Satujen maailma I - Suomen kansan sadut I kokoelma - -Author: Jalmari Finne - -Release Date: December 15, 2019 [EBook #60932] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATUJEN MAAILMA I *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -SATUJEN MAAILMA I - -Suomen kansan sadut I kokoelma - - -Kertonut - -JALMARI FINNE - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1909. - - - - -SISÄLLYS: - -Ihmeellinen lintu. -Kana. -Punaisen meren keskeen upotettu linna. -Elävä kannel. -Tuonelassa käynyt poika. -Kädetön tyttö. -Jumalan antama kirja. -Kaukomaan prinsessan kuva. -Pyy vaimona. -Poika ja joutsen. -Vaskilekkeri. -Kun vaimo on viisas, niin onkin hän oikein viisas. -Kolme veljestä. - - - - -Ihmeellinen lintu. - - -Olipa kerran ukko ja akka, vanhat kumpikin, niin vanhat, että elämä -enää vain pienellä langalla heissä pysyi. Ei heillä ollut lapsia, mutta -eivät he sitä surreet, vaan olivat tyytyväisiä oloonsa. Ukko metsästä -lintuja pyysi, akka järvestä kaloja. Mitä riistasta ei itse syöty, se -kaupalle vietiin ja tavaraksi vaihdettiin. - -Kerran sattui ukko metsästä satiinistaan saamaan linnun, pikkuruisen -linnun, tuskin varpusen kokoisen. Hän toi sen elävänä kotiaan ja siinä -he nyt yhdessä sitä katselivat. - --- Mikähän västäräkki tämäkin on? sanoi ukko. En ole ennen tällaista -lintua tavannut. Kaunis se on ja ihmeellisen näköinen. Mutta pieni se -on, niin että ei siinä juuri syömisen varaa ole. - -Siinä lintu sitten tepasteli heidän edessään pöydällä. Akka sitä -katseli ja tarkasteli. - --- Sillä on tuolla siipien alla niinkuin kirjoituksen tapaista, sanoi -hän. Se lieneekin lumottu lintu, joka on meidän satiiniimme sattunut. - -He ottivat linnun käsiinsä ja tavailivat sen siipien alla olevaa -kirjoitusta. Kauan kesti ennenkuin he selville pääsivät. Vihdoin akka -sai tolkun siitä. - --- Sen toisen siiven alla on näin; Joka syö tämän linnun, se tulee -kultaa sylkemään. Ja toisen siiven alla on: Joka syö tämän linnun, se -tulee kuninkaaksi. - --- Me voisimme siis tulla rikkaiksi ja me voisimme tulla kuninkaiksi, -sanoi ukko. - -Kauan he sanaakaan sanomatta katsoivat toisiinsa, niin kummalliselta se -ajatus tuntui heistä kummastakin. - --- Mitä siitä rikkaudesta! sanoi vihdoin akka. Suruja se vain tuottaa! - --- Mitä siitä vallasta! sanoi ukko, Monet mieliharmit se tuottaa! -Myydään pois koko lintu, niin on siitäkin kiusauksesta päästy. - --- Suolakin on talosta loppunut, sanoi akka. Annetaan lintu -kauppiaalle, niin antaa hän meille linnusta säkillisen suoloja. - -Niin he päättivät ja veivät linnun kauppiaalle, Kauppias maksoi heille -oudosta, kauniista linnusta sen, minkä he pyysivät, ja mielihyvillään -kääntyivät vanhukset kulkemaan kotiaan kohden, Mutta kun kauppias luki -sen kirjoituksen, joka oli linnun siipien alla, niin juoksi hän ukon ja -akan jälestä ja sanoi: - --- Ettekö tiedä, minkä linnun minulle möitte? - --- Kyllä me tiedämme, vastasi ukko. Kun sinä aina olet meille hyvä -ollut, niin siksi me sen sinulle toimmekin. Me olemme jo molemmat -vanhoja, emmekä välitä rikkaudesta emmekä vallasta, eikä meillä ole -lapsia, joille kaiken sen hyvän perinnöksi jättäisimme. Mutta sinulla -on kaksi poikaa. Syötä lintu heille, niin heidän hyvin käy elämässä. - -Kun kauppias tämän puheen kuuli, niin sanoi hän: - --- Kun minulle näin paljon hyvää olette tehneet, niin en minä koskaan -teitä unohtava ole, vaan kaiken sen minulta saatte, minkä tarvitsette. - -Ja sanansa kauppias pitikin, Hän antoi heille niin paljon kaikkea hyvää -kuin he kymmenessä vuodessa kuluttaa taisivat. Ja tyytyväisinä -palasivat ukko ja akka tupaansa ja elivät onnellisina kuolemaansa asti. - -Kauppias teetti tuota lintua varten häkin, jossa hän sitä säilytti, -jotta hän sen pojilleen syöttäisi sitten kun ne olisivat varttuneet. -Hän läksi kaupan tekoon kaukaisille maille ja jätti talonsa ja -tavaransa vaimonsa huostaan, joka oli hänen poikiensa äitipuoli. - -Mutta kauppiaan vaimo olikin ilkeä noita, joka piti yhteyttä kaikkien -huonojen henkien kanssa. Kerran kun kauppias jo kauan oli ollut -kaukaisilla mailla, tuli vaimon luo vieraisiin huono henki, joka oli -ottanut itselleen miehen muodon. Tälle kertoi vaimo oudosta linnusta, -joka hänen miehellään oli. Ilkeä mies tahtoi saada sen nähdä, ja kun -vaimo sen hänelle toi, niin luki mies, mitä linnun siipien alle oli -kirjoitettu. Hän vaati silloin vaimoa syöttämään sen hänelle. - --- Jos linnun minulle syötät, niin jakaa tahdon rikkauden ja vallan -sinun kanssasi. Jos sen poikapuolillesi syötät, niin eivät he sinulle -siitä mitään anna. - -Vaimo havaitsi tämän lauseen oikeaksi ja käski renkinsä tappamaan -linnun ja keittämään sen. Renki tappoi linnun ja paistoi sen. Mutta kun -hän oli hetkiseksi tuvasta poistunut, niin tulivat kauppiaan pojat -sinne, ja nälkäisiä kun olivat, niin söivät he sen linnun suuhunsa, -Palatessaan tupaan renki kauhistui nähdessään lautasen, jolle oli -linnun pannut, aivan tyhjäksi. - --- Kuka tästä on linnun syönyt? kysyi hän. - --- Meillä oli nälkä, ja me sen söimme, vastasivat pojat. - --- Mitä minä nyt teen, kun äitipuolenne sen käski vieraalleen -valmistaa? - --- Ota varpunen ja paista se hänelle, ei hän eroitusta tiedä, sanoi -toinen poika. - -Renki teki sen ja vei paistetun varpusen ilkeän miehen eteen. Tämä -ilahtui kovasti, kun nyt luuli linnun syötyään tulevansa kuninkaaksi ja -sylkevänsä kultaa. - -Aterian päätettyään ilkeä mies läksi pois kohotakseen kuninkaaksi. -Mutta pian hän huomasi, ettei hän siksi päässytkään, ja kun hän sylki, -niin ei kultaa tullutkaan hänen suustaan. Hän sylki ja sylki, mutta -mitään kultaa ei näkynytkään. - -Vihoissaan palasi hän vaimon luo ja sanoi: - --- Tässä on minulle petosta tehty, sillä minä en olekaan kultaa -sylkenyt, enkä ole kuninkaaksi kelvannut. - -Emäntä kutsui rengin luokseen ja tiedusteli häneltä, mitenkä asian -laita oli. Silloin renki ilmoitti, että pojat sen linnun olivatkin -suuhunsa saaneet. - -Kun ilkeä mies sen kuuli, niin vaati hän, että vaimo tappaisi molemmat -pojat ja syöttäisi niiden sydämet hänelle. Vaimo meni rengin luo ja -käski häntä teurastamaan molemmat pojat. Kovasti kirvelti rengin -sydäntä, kun hän tämän vaatimuksen kuuli, mutta hän rupesi kuitenkin -veistä hiomaan. Pojat näkivät tämän ja kysyivät: - --- Minkä vuoksi veistä hiot? - --- Surmaksi teille minä veistäni hion, äitinne on käskenyt teidät -tappaa ja sydämistänne valmistaa ruokaa hänen vieraalleen. - -Itkien rukoilivat pojat: - --- Säästä meidän nuorta elämäämme! Anna meidän vielä hetkinen iloita -Jumalan kauniista maailmasta. Me emme sinulle vaaraa toivoisi, joka -syntyisi ilmaistessasi pelastuksemme äitipuolellemme. Sen vuoksi ota -kaksi koiraa, teurasta ne ja valmista niistä ruoka, joka äitipuolemme -pettää taitaa. - -Kun renki tämän neuvon kuuli, niin päästi hän pojat pakenemaan ja otti -kaksi koiraa ja niistä valmisti aterian. Ilkeä mies söi suurella -mielihyvällä keitoksen, sillä nyt hän varmasti uskoi kuninkaaksi -tulevansa ja kultaa sylkevänsä. Mutta kun hän läksi talosta pois, niin -ei häntä missään kuninkaaksi otettu, eikä hän kultaa osannut sylkeä, -vaikka hän kuinkakin olisi koettanut. - -Kauppias oli vierailla mailla koonnut itselleen suuret rikkaudet ja -palasi niitä kotiaan tuomaan. Ensiksi hän kaipasi poikiaan, mutta -äitipuoli sanoi niiden jokeen uponneen. Ja kun kauppias kysyi, minne -tuo taikalintu oli kadonnut, niin vastasi vaimo: - --- Tupaa lämmitin kerran liian, paljon ja se siihen häkään hävisi. - -Kun pojat olivat kotoaan paenneet, niin saivat he ensiksi suojaa ja -turvaa tuon vanhan ukon ja akan luona, jotka heitä visusti -piiloittelivat, jotta ilkeä äitipuoli ei saisi mitään vihiä heidän -olinpaikastaan. - -Eräänä päivänä, kun vanhempi pojista oli jo miehistynyt, sanoi hän -veljelleen: - --- Minä tahdon lähteä avaraan maailmaan, sillä ikäväksi tulee aikani -täällä yksinäisessä mökissä. - -Hän otti hellät jäähyväiset ja läksi taipaleelle. Erotessaan hän antoi -veljelleen sormuksen, jotta he sen kautta tuntisivat vastaisuudessa -toisensa. Kauan kuljettuaan tuli hän valtakuntaan, jonka kuningas oli -kuollut. Ennen kuolemaansa oli kuningas sanonut: - --- Kun uutta kuningasta valitsette, niin elkää ottako muuta kuin hänet, -jonka kädessä kynttilä kirkkoon astuessaan syttyy. Hän on se oikea. - -Tätä kuninkaan neuvoa noudatettiin, ja joka päivä oli kirkossa paljon -väkeä koolla katsomassa, miten monet koettivat tätä ehtoa täyttää. Kun -poika kirkkoa lähestyi, niin oli siinä ovella vanha nainen, joka -kaupitteli halullisille kynttilöitä. - --- Etkö osta sinäkin kynttilää? sanoi hän pojalle. - --- Millä minä sen ostaisin? vastasi poika, sillä eihän minulla ole -kiiltävää kolikkoa. - --- Jos sinulla ei ole, millä minulle sen maksaisit, niin lahjoitan minä -sen sinulle sinun kauniin ja uljaan muotosi tähden. - -Kun poika oli kynttilän saanut, asteli hän se kädessään kirkkoa kohden. -Juuri kun hän ovesta sisään astui, niin syttyi kynttilä itsestään hänen -kädessään palamaan. Ihastus oli suuri, mutta monet epäilivät ja -sanoivat, että poika jollain salaisella tempulla oli saanut kynttilänsä -syttymään. Toisena päivänä poika koetti uudelleen ja jälleen syttyi -kynttilä. Silloin jo toinen puoli kansasta olisi hänet tahtonut -kuninkaakseen ottaa, koska hän kauniin ja komean muotonsakin kautta oli -kuin kuninkaaksi määrätty. Mutta viisaat ja vanhat tahtoivat poikaa -vielä kolmantenakin päivänä koettamaan, syttyisikö kynttilä hänen -kädessään kirkon ovella. Kolmantena päivänä olivat kaikki valtakunnan -asukkaat kokoontuneet kirkon luo. Kun poika astui ovesta sisään, niin -leimahti kynttilä kirkkaalla liekillä palamaan. Silloin ottivat he -pojan kuninkaakseen, ja ilo ja riemu oli valtakunnassa ylimmillään, ja -kruunauspitoja vietettiin monta päivää. - -Kun nuorempi veli oli mieheksi varttunut, niin läksi hänkin maailmaa -kiertämään. Hän tuli matkoillaan linnan luo, jonka muurin vierellä oli -kolmesataa seivästä ja jokaisen nenässä oli miehen pää, yksi ainoa oli -vielä tyhjänä. Siinä kaupungin portin lähellä oli kauppiaan puoti. -Poika poikkesi sinne ja pyysi saada jäädä kauppiaan luokse asumaan. -Kauppias mieltyi komeaan poikaan ja otti hänet luokseen. Poika alkoi -häneltä tiedustella yhtä ja toista kaupungin oloista. - --- Mitä nuo kolmesataa seivästä ovat kaupungin portin ulkopuolella, ja -miksi niihin on ihmisen päitä pistetty? - --- Meidän kuninkaallamme on tytär, kaunis ja ylpeä, sanoi kauppias, -Häntä on niin monta miestä käynyt kosimassa kuin seipäitten päässä on -päitä. - --- Miksi heitä niin on rangaistu? - --- Kuninkaan tytär on sanonut menevänsä ainoastaan sille, joka voi -kolme vuotta linnan väestöä elättää. Ja kun miehet eivät sitä ole -voineet, niin on heidän päänsä pyöveli katkaissut ja pistänyt seipään -nenään. - -Poika kun tämän kuuli, niin tuli hän miettiväiseksi ja kun hän siinä -yksinänsä istuskeli ja tuota kuninkaantytärtä ajatteli, niin sattui hän -sylkäisemään. Hän hämmästyi kuullessaan kilahtavan äänen. Hän katsahti -permannolle, siinä oli kiiltävä kultaraha. Hän sylkäisi toisen kerran, -ja toinen kultaraha vieri permannolle. - -Kun poika seuraavana päivänä kadulla kuljeskeli ja kaupungin komeutta -ihaili, niin näki hän loistavan saattueen ajavan katua pitkin, -kuninkaantytär siinä oli ajelemassa ja itseään ihmisille näyttämässä. -Ja niin kaunis hän oli, että pojan rakkaus heti syttyi häneen. - -Kun hän kauppiaan luokse palasi, ilmoitti hän tälle -aikovansa lähteä -kuninkaantytärtä kosimaan. Turhaan kauppias häntä tästä mielettömästä -aikeesta varoitti, poika vastasi vain: - --- Minä olen sydämeni hänelle antanut, enkä voi hänestä enää luopua. - -Hän meni kuninkaan linnaan ja ilmoitti aikeensa. Kun kuninkaantytär -näki hänet, niin hän nauroi ja sanoi: - --- Millä sinä luulet tämän linnan kaiken väestön kolmen vuoden ajan -elättäväsi, sillä eihän sinulla ole edes kunnollista pukua ylläsi, -mistä sitten ottaisit kaiken sen kullan, mitä täällä joka päivä -tarvitaan. - --- Kyllähän näet, kun minä sen tuon, sanoi poika. - -Ja hän meni asuntoonsa ja alkoi sylkeä kultarahoja siksi, kunnes niitä -oli niin suuri kukkarollinen kuin kuninkaan linnan väen elatukseksi -päivässä tarvittiin. Hän vei kukkaron linnaan ja palasi asuntoonsa -kauppiaan luo. - -Siellä hän nyt eli kokonaista kaksi vuotta ja joka aamu hän linnaan -kuljetti kukkarollisen kultarahoja. Kun kaksi vuotta oli kulunut -umpeen, niin alkoi kuninkaantytär jo pelätä, että poika hänet ottaa -lopultakin vaimokseen, Hän meni isänsä luo ja sanoi: - --- Jo kaksi vuotta on tuo poika linnaani elättänyt, ja jos näin vielä -jatkuu, niin täytyy minun mennä hänelle vaimoksi. Mutta sitä minä en -tahdo, ja sen vuoksi tahdon keksiä keinon, jolla voisin hänet hengiltä -ottaa. - --- Odota vielä puoli vuotta, sanoi kuningas, silloin voit tuumia, miten -hänet hengiltä saattaisit. - -Kun puoli vuotta oli kulunut, niin neuvotteli kuninkaantytär isänsä -kanssa, miten he pojan tuhota voisivat. He lähettivät pojalle sanan ja -käskivät häntä linnaan kestiin saapumaan. Mutta poika aavisti tämän -kutsun alla piilevän pahoja? likeltä ja vastasi: - --- Minä en joudu käymään kesteissä, minulla on aivan kylliksi puuhaa -tämän linnan väestön syöttämisessä. - -Moneen kertaan sinä kuukautena häntä linnaan pyydettiin, mutta hän ei -mennyt. Lopulta kuningas suuttui ja lähetti sen sanan, että jollei -poika heti tule, niin pyöveli tulee leikkaamaan hänen päänsä poikki. - -Silloin poika meni linnaan. Kuningas ja hänen tyttärensä olivat hyvin -herttaisia, mutta mielessä oli heillä pahat aikeet, Hänelle syötettiin -ja juotettiin parasta, mitä keksiä saatettiin, mutta koko ajan koetti -kuninkaantytär päästä siitä selville, mistä poika nuo kultarahansa sai. -Sattuipa luunsiru tulemaan pojan suuhun, ja kun hän sen sylkäisi -suustaan, niin putosi samassa kultaraha permannolle. Ja niin hänen -salaisuutensa tuli kuninkaantyttären tietoon. - -Kuukauden ajan poika vielä elätti linnaa. Mutta kuninkaantytär tuli -levottomaksi ja läksi kysymään neuvoa tädiltään, joka oli suuri noita. - --- Millä tavoin voin häneltä riistää tuon voiman? kysyi kuninkaantytär. - --- Laadi pidot, vastasi noita. Syötä ja juota poikaa runsaasti. Tarjoa -hänelle viiniä maljassa, johon minä sekoitan sellaista nestettä, joka -hänet tekee heikoksi. Viekää sitten poika saunaan, joka on hyvin -kuumaksi lämmitetty, siellä hän vaipuu tainnoksiin, ja tuo voima tulee -hänen suustansa ulos. - -Kuninkaantytär noudatti noidan neuvoa ja kutsui pojan pitoihin. Poika -epäili linnassa pahoja hänelle haudottavan, mutta kun uhattiin hänet -tappaa, ellei hän tulisi, niin saapui hän kuninkaantyttären luo. Tämä -oli laatinut oikein upeat pidot ja kesken niitä hän ystävällisesti -hymyillen tarjosi pojalle kultamaljasta viiniä, johon hän oli -sekoittanut noidan antaman nesteen. Ja niin kaunis hän oli, että poika -ei voinut olla ottamatta maljaa ja sitä tyhjentämättä. Silloin vaipui -poika hervottomana maahan. Kuninkaantytär antoi kantaa hänet kuumaksi -lämmitettyyn saunaan, jossa poika pyörtyi. - -Toinnuttuaan poika aavisti hänelle pahoin käyneen ja alakuloisena hän -palasi asuntoonsa. Hän koetti sylkeä, mutta kultarahoja ei enää -kirvonnut hänen suustaan. Hänellä oli kotonaan kuitenkin niin paljon -kultarahoja säästössä, että hän niillä elätti linnan väkeä vielä kaksi -kuukautta. Mutta kun yksi kuukausi oli enää jälellä, niin loppui -häneltä rahat. - -Kun kuninkaantytär sen kuuli, riemuitsi hän tavattomasti ja lähetti -heti pyövelin pojan luo leikkaamaan hänen päänsä poikki ja pistämään -sen seipään nenään. - -Kun pyöveli vei poikaa kaupungin ulkopuolelle, niin alkoi poika -rukoilla häneltä armoa. Hänellä oli vielä muutama kultaraha, ne hän -antoi pyövelille ja sanoi: - --- Päästä minut pakenemaan. - --- En minä sinun kuolemaasi toivo, vastasi pyöveli. Päästäisinhän minä -sinut vapaaksi, jos minulla olisi pää, minkä voisin sinun sijastasi -seipään nenään panna. - --- Kaiva jostain ruumis maasta ja pane sen pää seipään nenään. - -Tähän suostui pyöveli, ja niin pääsi poika kaupungista pakenemaan. - -Kun poika oli tullut kauas kaupungista, niin alkoi hän nousta vuorelle. -Silloin kuuli hän vuoren takaa kovaa riitaa ja rähinää. Hän meni ääntä -kohden ja tapasi siellä kaksi peloittavan rumaa miestä. - --- Keitä te olette? kysyi poika. - --- Me olemme Kilkan poikia, vastasivat miehet. - --- Mitä te täällä meluatte? - --- Olemme perinnön jaossa. - --- Ja mikä on teidän perintönne? - --- Nämä suuret kasat kultaa ja hopeaa. Ne me kyllä sovinnolla osaisimme -jakaa, mutta on meillä vielä tämä keppi, jonka kumpainenkin tahtoo -saada omakseen, Siitä on meidän välillemme tullut riita. - --- Mikä keppi se sellainen on, jonka kumpikin omakseen tahtoo? - --- Jos sitä kuljettaa kädestä käteen, niin lähtee siitä sotaväkeä niin -paljon kuin tahtoo ja muuta maallista hyvyyttä. - --- Minä tulen teidän tuomariksenne, sanoi poika. - --- Jos sen teet, niin palkitsemme sinut runsaasti, vastasivat miehet. - --- Menkää vuoren juurelle. Minä täältä ylhäältä heitän sen kepin. Se, -joka sen saa, saa sen pitääkin. - -Kilkan pojat menivät molemmat vuoren juurelle ja odottivat siellä -keppiä, Mutta sitä ei kuulunutkaan, sillä poika oli pitänyt kepin -omanaan ja riensi tiehensä jättäen pojat sinne odottamaan aarteineen. - -Poika palasi kaupunkiin ja meni siihen huoneeseen, jossa hän oli -asunut. Siellä hän kuljetti keppiä toisesta kädestään toiseen. Äkkiä -hyppäsi kepin sisästä kaksi kookasta sankaria esiin. - --- Mitä tahdot? kysyivät ne. - --- Laittakaa tästä lasinen silta kuninkaan linnaan. - -Miehet katosivat ja palasivat pian takaisin ja sanoivat: - --- Nyt on tahtosi täytetty. Mitä vielä meiltä vaadit? - --- Kultaa ja hopeaa niin paljon kuin eläissäni tarvitsen. - -Silloin miehet alkoivat kantaa suuria säkkejä täynnä kultaa ja hopeaa -pojan asuntoon. Kaksi päivää he tätä työtä tekivät ja silloin oli pojan -huone lattiasta kattoon täynnä kultaa ja hopeaa. - -Kun kuninkaantytär näki lasisen sillan, niin alkoi hän sitä myöten -kulkea, mutta kun se oli liukas niin kaatui hän tuon tuostakin ja sai -palata takaisin linnaansa konttaamalla. - -Kun nuo molemmat sankarit olivat lopettaneet kullan ja hopean tuomisen, -niin kysyivät he pojalta: - --- Mitä vielä tahdot? - --- Linnan kuninkaan tyttären linnan eteen, niin leveän ja korkean, että -se sulkee valon pois hänen asunnostaan. - -Kuninkaantytär makasi vuoteessaan ja ihmetteli, kun ei aamu alkanut -koittaa. Hän nousi ikkunaan ja näki pojan loihtiman linnan. Silloin -juoksi hän isänsä luo ja sanoi: - --- Minä luulen, että se poika on vielä siellä asunnossaan ja tämä -kaikki on hänen toimiaan ja laitoksiaan. Hengiltä se sellainen mies on -saatava. - -Kuningas lähetti heti suuren sotajoukon poikaa tappamaan. Kun ne sitä -lasista siltaa kulkivat, niin hoippuivat ne sinne ja tänne sillan -liukkaalla pinnalla. - -Kun poika näki kuninkaan sotajoukon tulevan häntä kohden, niin arvasi -hän niiden aikeet. Hän otti taikakepin ja kuljetti sitä kädestä -toiseen. Nuo kaksi sankaria hyppäsivät heti esiin ja hyökkäsivät -kuninkaan sotilaitten kimppuun ja tappoivat ne kaikki tyyni. - -Kun sotilaita ei kuulunut palaavaksi, niin lähetti kuningas vieläkin -suuremman sotajoukon poikaa tappamaan, mutta nekin kaikki surmattiin. -Lopulta, kun kuninkaalla ei enää ollut sotilaita, jotka hän olisi -lähettänyt, käski hän kahta vanhaa neuvonantajaansa, vanhaa -ukonkäppyrää, menemään kysymään, kuka poika oli ja mitä hän tahtoi. -Ukot kontata kompuroivat lasista siltaa pitkin ja tulivat pojan -asunnolle. - --- Me-me, sanoi toinen heistä, joka änkytti pahasti, olemme tu-tulleet -ky-kysymään mi-mikä tarkoitus tällä ka-kaikella on? Tahdotko sinä -ta-tappaa ka-kaikki ka-kaupungin asukkaat? - --- Aijai, sanoi toinen heistä, joka oli jo niin vanha, ettei hän -osannut enää ajatellakaan. Sinä et saa tehdä sellaisia siltoja tänne, -että me sillä olemme saaneet mukella, kieriskellä ja kontata, ennenkuin -olemme päässeet tänne asti, Mitä sinä oikeastaan tahdot? - --- Ku-kuka sinä olet? - --- Minä olen se sama poika, joka tätä linnaa olen kolme vuotta -elättänyt. Ja jos niin tarvitaan, voin vielä elättää kolmekymmentä -vuotta. - --- Ja mi-mitä sinä tahdot? - --- Sitä, että kuninkaantytär tulee minun luokseni tuota lasista siltaa -myöten. - -Sen tiedon veivät nuo molemmat ukot kuninkaantyttärelle, Kiukusta ja -nöyryytyksestä itkien läksi kuninkaantytär konttaamaan siltaa pitkin -pojan asunnolle. - -Sinne tultuaan kumarsi kuninkaantytär nöyrästi pojalle ja sanoi: - --- Nyt minä olen valmis tulemaan sinun vaimoksesi. - --- Vielä et ole valmis, ennenkuin olet nöyräksi tullut, sanoi poika. - -Hän otti taikakepin, löi sillä tyttöä ja sanoi: - --- Muutu hevoseksi! - -Ja kuninkaan tytär muuttui hevoseksi. Poika nousi sen selkään ja läksi -ajamaan kuninkaan valtakunnasta pois. Matkoillaan hän tuli siihen -valtakuntaan, jossa hänen veljensä oli kuninkaana. - -Kun vanhempi veli näki pojan komealla ratsullaan ajavan kaupunkiin, -niin lähetti hän palvelijansa sitä ostamaan. - --- Paljonko tahdot hevosestasi? kysyi palvelija. - --- Minä en myy hevostani, vastasi poika. - -Palvelija toi tämän sanoman kuninkaalle, joka sen kuullessaan virkkoi: - --- Minä tahdon sen hevosen itselleni. Mene ja tarjoa hänelle niin -paljon kuin hän haluaa, sillä minun täytyy se hevonen omakseni saada. - -Palvelija tuli pojan luokse ja lupasi hevosesta kaiken sen, minkä hän -ikänänsä vaatisi. Mutta poika ei mistään hinnasta sanonut hevostansa -myyvänsä. - -Kun kuningas sen kuuli, niin käski hän heittämään pojan vankeuteen. Kun -poika sinne vietiin, niin käski hän palvelijaa hyvästi hänen hevostaan -ruokkimaan. - -Vankilassa poika kuljetti keppiä toisesta kädestään toiseen, ja kun nuo -molemmat sankarit olivat tulleet, niin käski hän niitä tuomaan sinne -linnaan viiniä ja kaikellaista muuta juotavaa niin paljon kuin he -jaksoivat kantaa. Ja poika juotti kaikki vanginvartijat ja vangit -humalaan. - -Palvelijat juoksivat kuninkaan luokse ja sanoivat: - --- Nyt se mies on juottanut kaikki linnassa humalaan. Mitä me hänelle -teemme? - --- Hirteen se sellainen mies on pantava, vastasi kuningas. - -Kun poikaa vietiin hirtettäväksi, niin oli koko kaupunki sitä -katsomassa ja kuningaskin saapui sinne. - -Kun poika aijottiin hirteen ripustaa, niin näki pyöveli hänen -paidankauluksessaan sormuksen. - --- Mikähän rengas tämä on, sanoi pyöveli ja vei sormuksen kuninkaalle. - -Tämä katsoi siihen ja huomasi sen siksi sormukseksi, jonka hän -veljelleen oli antanut. Siitä kuningas sitten tunsi hänet omaksi -veljekseen. - -Iloisia olivat molemmat veljekset näin äkkiä kohdatessaan toisensa. Kun -he yhdessä olivat juhlineet, tuli heidän mielensä tietää, vieläkö -heidän vanha isänsä oli elossa. He nousivat molemmat nuoremman veljen -hevosen selkään ja ajoivat entiseen kotiinsa. Vanha, uskollinen renki, -joka heidän henkensä oli pelastanut, oli vielä elossa, vaikkakin -harmaatukkaisena vanhuksena. Isänsä kohtasivat pojat köyhtyneenä ja -kaiken rikkautensa menettäneenä. Kerjäläisenä hän sai kulkea talosta -taloon. - -Mutta kun pojat isänsä näkivät, niin pukivat he hänet kuninkaalliseen -pukuun ja lupasivat viedä hänet sinne, missä heidän valtakuntansa oli. - -Äitipuoli oli tuon ilkeän miehen kanssa yksissä juonissa anastanut -kauppiaan kaiken omaisuuden. Pojat antoivat vangita heidät ja -tuomitsivat heille kummallekin kovan rangaistuksen kaikista heidän -pahoista töistään. Ilkeä mies sidottiin kahden hevosen väliin, jotka -repivät hänet kuoliaaksi. Äitipuoli haudattiin kivien väliin, niin -ettei muuta kuin pää näkyi. Siinä renki sai häntä syöttää niin kauan -kuin hän eli kuivilla kauroilla. - -Isänsä nostivat pojat tuon hevosen selkään ja kolmisin siinä istuessaan -he ajoivat vanhimman pojan valtakuntaan, jonne isä jäi elämään. Mutta -nuorempi ajoi hevosellaan siihen kuningaskuntaan, josta hän -kuninkaantyttären oli ottanut. Siellä oli kuningas sillä aikaa kuollut, -ja kansa valitsi pojan kuninkaakseen. Silloin poika löi kepillään -hevosta ja sanoi: - --- Nyt muutu ihmiseksi, sillä nyt olet jo sovittanut kaikki pahat -tekosi, kun puoli vuotta olet hevosena ollut. - -Ja poika otti hänet aviovaimokseen, ja he elivät onnellisina elämänsä -loppuun asti. - - - - -KANA. - - -Olipa seppä ja hällä vaimo. Seppä takoa nakutteli pajassaan, ja hänen -vaimonsa tuvassa kehräili. Ja kun he olivat ahkeria ja säästäväisiä, -niin tulivat he piankin varakkaiksi. - --- Meillä on kohta rahaa kuin roskaa, sanoi seppä. - --- Niin on, vastasi hänen vaimonsa, enemmän kuin mitä tarvitsemme. -Olisipa meillä lapsi, jolle voisimme tästä kaikesta antaa. - --- Kun ei meille lasta ole annettu, niin saamme tyytyä olemaan ilman, -sanoi seppä. - --- Minä näin sellaisen merkillisen unen, sanoi vaimo, että sinä toit -tupaan lumipallon, ja siitä syntyi meille lapsi. - --- Mitä niistä unista, ei niihin ole luottamista, sanoi seppä. - -Mutta kun ilta tuli, niin toi seppä tupaan lumipallon ja sanoi: - --- Kannattaahan sitä aina koettaa, sitten senkin tietää, kun näkee. - -Kun he aamulla nousivat levolta, niin kävellä tepsutteli kana tuvan -permannolla. - --- Ka-s, kana, sanoi seppä. Sekö siitä lumipallosta tulikin? - --- Ja niin korea kana, sellainen oikea kullantutti, sanoi vaimo. - -Siinä he istuivat ja ihailivat sen kanan kauneutta. - --- Mitä me sillä kanalla nyt teemme? sanoi seppä. - --- Pidetään lapsenamme, vastasi vaimo. Yhtä hyvä se on kuin lapsikin, -Ja katsohan, kuinka se koreasti tepastelee, ei luulisi kanan siinä -kulkevan, vaan ylhäisenä neitona sitä pitäisi, niin on se sorja ja -vikkelä. - -Sinä päivänä oli pajan ahjo kylmänä, sillä seppä istui koko päivän -tuvassa ja puheli kanan kanssa. Ja hänen vaimonsa askarteli tuvassa ja -tuon tuostakin sanoi sanan kanalle, joka iloisesti kaakotti. Ja seppä -ja hänen vaimonsa tunsivat itsensä niin sanomattoman onnellisiksi. - --- Ei niillä, joilla on parkuvat kakarat kodissaan, voi olla niin -hauskaa ja hupaisaa kuin meillä, sanoi seppä. Jos nyt valita saisin, -niin en minä ottaisi lasta, vaan kanan minä tahtoisin kotiani. Kyllä -kaikilla lapsia on, mutta kenellä on tällainen kana kuin meillä? Lasta -täytyy syöttää ja sillä tuttia suussa pitää, mutta toista ovat tämän -hommat. Heti se itsestään hakee, mitä se tarvitsee. Onkohan niitä -maailmassa niin onnellisia ihmisiä kuin me olemme? - --- Kuinka niillä olisi niin hauskaa kuin meillä? sanoi vaimo. Katsohan, -kuinka se tuossa juoksentelee, keikaroitsee ja kumartelee, nyppää -nokkaansa murun sieltä, toisen täältä. Ja nyt se nousee yhdelle jalalle -seisomaan. Sellainen kana ei voi olla mikään tavallinen kana. Sellaista -ei voi olla kenelläkään muulla kuin meillä. - -Ja tapasivat he kenen tahansa, niin täytyi heidän kertoa kaikille -kanansa erinomaisesta viisaudesta ja kauneudesta. - --- Elä puhu niin paljoa muille kanamme kauneudesta, sanoi seppä -vaimolleen. Kaikki nauravat sinulle. - --- Enemmänhän sinä puhut kuin minä, vastasi vaimo nauraen. Tuothan sinä -jokaisen, joka pajaan tulee, tänne tupaan meidän kanaamme katsomaan. Ja -mitä se tekee, vaikka nauravatkin? Kanahan on meidän, ja jos me olemme -siihen mieltyneitä, niin meidänhän asiamme se on. - -Tuli kevät ja tuli kesä, ja mansikat kypsyivät aholla. Kylän lapset -menivät niitä poimimaan ja ottivat kanan matkaansa. Sepän vaimo -varoitti lapsia hyvin kanaa vartioimaan, etteivät petolinnut pääsisi -sitä viemään. Ja kun kana läksi lasten kanssa metsään, niin sitoi vaimo -sen kaulaan pienen vakan. Kun lapset palasivat marjasta kotia, niin oli -kanakin koonnut vakkansa täyteen mansikoita. Sen nähdessään sanoi -vaimo: - --- Enkös minä ole sitä aina sanonut, että meidän kana se vasta kana -onkin ja sellainen kana, ettei toista koko avarassa maailmassa! - -Toisena päivänä meni kana taas lasten kanssa marjaan ja toi koko vakan -täynnä mansikoita sepän vaimolle. Ja kun seppä näki kanan tulla -tepsuttelevan pajan ohitse, ja pieni vakka kaulassa kieppui, niin ei -seppä voinut olla hymysuin jäämättä sitä katsomaan, ja kesken jäi työ, -ja ennenkuin hän taas palasi työhönsä, niin oli jo tuli ahjossa -sammunut. - -Kolmantena päivänä, kun kana taas lasten kanssa meni marjaan, sattui -metsässä olemaan naapurin poika tuohia koivuista kiskomassa. Monasti -hän oli kanan kanssa leikkinyt ja pajalle tullessaan hän ei koskaan -unohtanut valikoida aitasta kauneimpia ohranjyviä kanalle tuodakseen. -Kana ei huomannut poikaa, vaan juoksi lapsista loitos ja kätkeytyi -suuren kiven taakse. Silloin poika suureksi hämmästyksekseen näki, -miten kana riisui höyhenpukunsa ja astui kauniina neitosena esiin. - -Kotiaan tultuaan ei poika voinut tyttöä mielestään karkoittaa, vaan oli -hän aina pojan ajatuksissa. Hän meni isänsä ja äitinsä luo ja pyysi -heiltä lupaa saada ottaa kanan vaimokseen. Pojan isä ja äiti löivät -kauhusta kätensä yhteen ja kielsivät, mutta kun poika ei lakannut -pyytämästä, niin antoivat he viimein hänelle luvan. - -Silloin poika meni sepän asunnolle ja pyysi heiltä kanaa omakseen. -Eihän sepällä ja hänen vaimollaan ollut sydäntä pojalta sitä kieltää, -kun hän niin kauniisti pyysi. - -Pidettiin sitten häät, ja kun sepällä oli varoja, niin olivat häät -komeat. Ja sulhanen istui pöydän päässä ja kana hänen rinnallaan -kunniapaikalla ja nokki itselleen ruokaa sulhasensa vadista. - -Sinne sepän mökille jäi poika kotivävyksi ja yhdessä he elivät -onnellisina. - -Tuli heinänteon aika ja seppä, hänen vaimonsa ja poika menivät -niitylle. Kun he sieltä kotia palasivat, niin oli tuvassa ruoka -valmistettuna ja pöydälle tuotuna, ja ovella kana seisoi ja iloisesti -kaakottaen heitä kutsui sisään. - -Toisena päivänä kävi samoin. Kun heinäväki niityltä palasi, niin oli -ateria heitä odottamassa ja tupa oli siistitty kuin kuningasta vastaan -ottamaan. - -Kolmantena päivänä ei poika jäänytkään niitylle, vaan palasi mökille -muka kovasinta hakemaan. Kun hän mökkiä lähestyi, niin piiloutui hän -aivan tuvan oven lähelle suuren heinätukun taakse. Sieltä hän saattoi -avoimesta ovesta nähdä tupaan, Siellä kana liikuskeli, tuli ovelle ja -kun luuli jo kaikkien kauaksi menneen, niin riisui se höyhenverhonsa ja -pani sen huhmareesen talteen. Sitten se kauniina neitona meni sangolla -lähteeltä vettä noutamaan. - -Mutta kun tyttö oli tuvan nurkan taakse kadonnut, niin hiipi poika -piilostaan esiin, juoksi tupaan, sieppasi höyhenverhon huhmareesta ja -heitti sen palavaan lieteen. Sitten hän kiireimmän kautta juoksi -niitylle seppää ja hänen vaimoansa noutamaan. - -Juoksujalassa he kaikin kolmisin tulivat mökille. Siellä kaunis nainen -oli lieden luona askartelemassa. Ja arvaahan, mikä ilo ja riemu sepän -tuvassa syntyi, kun kana oli kauniiksi neitoseksi muuttunut! - --- Olenhan minä aina sitä väittänyt, ettei se meidän kana mikään -tavallinen kana ollutkaan, sanoi seppä. - --- Luuletko, että minä sitä koskaan olen uskonut? sanoi hänen vaimonsa. - --- Minä sen tiesin jo ennenkuin tulin häntä kihlaamaankaan, sanoi -poika. - --- Ja minä tiesin, että minun mieheni kerran oli minut lumoista -pelastava ja jälleen ihmiseksi tekevä, sanoi tyttö. - --- Eivät ne kaikki kanat tavallisia kanoja olekaan, sanoi seppä, kun he -yhdessä menivät pöydän ääreen aterioimaan. - - - - -PUNAISEN MEREN KESKEEN UPOTETTU LINNA. - - -Olipa kerran talo, suuri ja komea. Siinä asui isäntä, jolla oli kolme -poikaa, kolme kaunista ja komeata poikaa. Rikas oli talo, mutta äkkiä -sen rikkaus alkoi vähetä, sillä pelloilta ei voitu mitään korjata. Joka -vuosi tehtiin touko, mutta kesällä tuli yö, aina sama yö, jolloin nousi -sellainen rajuilma, että se kaiken hävitti. - -Kymmenen vuotta oli täten kulunut, kun aivan epätoivoisena lausui -isäntä pojilleen: - --- Miksi enää suotta kylväisin, kun aina myrsky kaiken kylvön hävittää. -Tuho tässä on tulossa ja hätä ja puute meille kaikille. - -Sanoi silloin vanhin poika: - --- Anna minun kylvää tänä vuonna, ehkä onni on minulle suotuisampi. - -Isä suostui poikansa pyyntöön. Tämä höysti pellot ja kylvi niihin -siemenen. Tuli kesä ja tuli tuo yö, jolloin aina ennen myrsky oli -viljan tuhonnut. Nousi nytkin sellainen ilma, että kaikki tuhoutui -pellolla. - -Sanoi silloin keskimmäinen poika: - --- Anna minun kylvää tänä vuonna ja tahdonpa selvän saada, mistä tuo -rajuilma tulee. - -Isä suostui poikansa pyyntöön. Tämä muokkasi pellot ja teki touoksi. -Tuli kesä ja kun tuli tuo merkitty yö, niin meni poika vartioimaan. -Yöllä nousi sellainen myrsky, että puut kaatuivat, ja poika peloissaan -meni saunaan pakoon. Kun hän aamulla katseli peltoa, niin oli se -kokonaan tuhottu. - --- Anna minun kylvää tänä vuonna, sanoi nuorin pojista. - --- Turhaa on sinun kylvää, vastasi isä. Vahinko tästä kuitenkin tulee. - -Mutta poika rukoili siksi, kunnes isänsä vihdoin suostui. Ja nuorin -poika kylvi pellot. Tuli kesä ja tuo merkki-yö. Poika oli päättänyt -päästä selville, mikä tämän tuhon aikaan sai. Hän meni pellolle ja -kätkeytyi ojan yli vievän sillan alle. - -Siellä oli hän turvassa, kun alkoi myrsky, Ryskyen kaatuivat puut -salolla, rajusti vihmoi vettä, oli kuin kaikki luonnonvoimat olisivat -päässeet valloilleen, Siinä odotellessaan näki poika kolme suurta, -mustaa lintua, jotka lensivät ilman halki ja laskeutuivat sille -sillalle, jonka alle poika oli piiloutunut, Siinä ne heittivät verhot -yltään ja muuttuivat ihaniksi naisiksi, Yksi heistä läksi edeltä peltoa -tallaamaan, ja kohta seurasivat molemmat toisetkin. - -Heidän mentyään hävitystyöhönsä nousi poika sillan alta, sieppasi -neitosten lintuverhot ja piiloutui jälleen. - -Kun neitoset olivat pellon tuhonneet, palasi kaksi verhojaan etsimään. -Nähtyään niiden kadonneen alkoivat he niitä kaikkialta etsiä ja sitä -tehdessään löysivät pojan ja väkivallalla riistivät häneltä -lintuverhonsa ja lensivät pois. - -Mutta kolmas neitosista oli viivähtänyt kauemmin kuin sisarensa -pellolla ja palasi nyt verhoaan etsimään. Turhaan hän koetti pojalta -sitä riistää, tämä piti vimmatusti puoliaan, ja niin täytyi neitosen -ruveta vihdoin armoa rukoilemaan. - --- Päästä minut pois! - --- En ennen kuin korvaat kaiken vahingon, minkä olet saanut aikaan -isälleni ja veljilleni, vastasi poika. Jos maksat isälleni kymmenen -vuoden viljan ja veljilleni kummallekin vuoden tuhotun laihon, niin -annan verhosi sinulle, ja turvassa saat lentää omille maillesi. - --- Minulla ei ole mitään, millä sinulle kaiken korvaisin, sanoi -neitonen, ei muuta kuin oma itseni. Ota minut vaimoksesi! - -Poika mieltyi kauniiseen neitoseen ja lupasi ottaa hänet vaimokseen. -Silloin neitonen otti kauniin sormuksen sormestaan, ojensi sen pojalle -ja sanoi: - --- Tämän sormuksen kautta olen minä sinuun sidottu. Kun kuu kolmasti on -täydeksi tullut, niin laita häät, ja hääpäivänä, juuri kun keskipäivä -on, minä tulen luoksesi. - -Poika antoi neitoselle hänen lintuverhonsa, ja puettuaan sen ylleen -lensi neitonen kauas pois. - -Tuli hääpäivä, ja kartano oli täynnä kansaa. Sitä oli tullut läheltä ja -kaukaa, sillä kaikki olivat uteliaita tietämään, millainen se morsian -olisi, jota ei vielä kukaan ollut nähnyt. - -Siinä odotellaan ja odotellaan, morsianta ei vain kuulu. Jo oli -sulhanen aivan onneton ja oli jo varma siitä, että hän oli petetyksi -tullut, kun keskipäivä tuli ja kello löi kaksitoista. Silloin nähtiin -morsiamen tulevan komeissa harmaitten hevosten vetämissä vaunuissa. - -Kaunis oli morsian, niin kaunis, ettei moista ennen oltu nähty, ja -ilomielin katseli poika nuorta vaimoaan rinnallaan. - -Käytiin siitä sitten hääaterialle, jossa runsaasti syötiin ja juotiin. -Ja kun juhla oli ylimmillään, niin ammuttiin kanuunoilla. Tämä pauke -kuului kuninkaan kartanoon. - --- Mitä tämä tietää, sanoi kuningas. Kuka on ruvennut sotimaan minun -tietämättäni? Tästä tällaisesta on loppu tehtävä. - -Ja kuningas lähetti palvelijansa katsomaan, missä kanuunia paukutettiin -ja kuka siellä niitä paukutti. Palvelija palasi piankin kuninkaan luo -ja sanoi: - --- Ei mikään sota siellä riehu, vaan häitä siellä vietetään, ja niin -kaunis on morsian, että sellaista ei kukaan koskaan ennen ole nähnyt. - -Kuningas ei voinut uteliaisuuttaan hillitä, vaan riensi hänkin häihin -tuota kauneudestaan kuuluisaa morsianta katsomaan. Hänet nähdessään -syttyi kuninkaan mieli ja hän tahtoi neitosen omakseen. Hän alkoi -miettiä keinoa, millä hän tuhon voisi luottaa pojalle. Ja kun hänen -mielensä oli ilkeä, niin pian hän keinon löysikin. - --- Sinun täytyy ensi yönä kaataa minun tammimetsäni, sanoi kuningas, ja -jollei se aamuksi ole tehty niin noutavat minun pyövelini sinut. - -Näin sanottuaan läksi kuningas pois häistä varmana siitä, että poika ei -enää seuraavana päivänä olisi elävien joukossa. - -Poika valitti vaimolleen: - --- Lyhyt on onnemme aika ollut, huomenna se jo on loppunut, sillä millä -minä sen metsän jaksan kaataa. - --- Ole huoleti, sanoi hänen nuori vaimonsa, jatkakaamme pitoja. - -Mutta rengille hän antoi sen määräyksen, että keskiyöllä, juuri kellon -lyödessä kahtatoista, oli hänen paras harmaa hevosensa tuotava -portaiden eteen. - -Kun pidot olivat päättyneet ja vieraat lähteneet talosta ja keskiyön -aika läheni, sanoi nuori vaimo miehelleen: - --- Minä olen sinulle pelastuksen valmistanut. Tuolla portaiden edessä -odottaa sinua minun paras harmaa hevoseni. Nouse sen selkään ja laukkaa -kuninkaan tammimetsään. Ota tämä pieni kirves, joka on heikon näköinen, -mutta jonka voima on ihmeellinen. Kun tulet tammimetsän laitaan, niin -on siinä pieni tammenvesa, lyö se tällä kirveellä kumoon ja sano: -näillä lyönneillä kaikki tammet kaatukoot! - -Poika nousi harmaan ratsun selkään ja tammimetsän laitaan tultuaan teki -niinkuin hänen vaimonsa oli häntä neuvonut, ja koko kuninkaan suuri -tammimetsä kaatui yhdeksi kaskeksi. - -Harmaalla hevosella ajoi poika kotiinsa, jossa hänen vaimonsa häntä -odotteli. - --- Kuinka luonnistui työsi? kysyi vaimo. - --- Juuri niinkuin sanoit, kaikki puut ovat kaatuneet. - -Kun kuningas aamun tultua näki, että poika oli vaaditun työn täyttänyt, -niin hänen mielensä kiukusta musteni ja hän sanoi pojalle: - --- Koska sinä olet niin voimallinen, niin pitää sinun ne jälleen nostaa -pystyynkin. Jollet sitä voi tehdä, niin huomenna annan sinut teloittaa. - -Murheellisin mielin tuli poika kotia vaimonsa luo ja kertoi hänelle, -mitä kuningas oli vaatinut ja miten uhannut. - --- Elä murehdi, mieheni, sanoi nuori vaimo, vaan odota iltaa, se kyllä -tuo neuvot mukanaan. - -Keskiyöllä hän jälleen oli käskenyt tuomaan harmaan hevosensa -portaitten eteen, herätti miehensä ja sanoi: - --- Nouse harmaan hevoseni selkään ja aja tammimetsään, nosta se pieni -metsän laidassa oleva puu pystyyn ja sano: Tämän nostan, kaikki puut -nouskoot! - -Mies noudatti vaimonsa käskyä, ratsasti metsään ja nosti pienen puun -pystyyn, jolloin koko metsä oli jälleen paikoillaan aivan kuin ei se -koskaan kaatunut olisikaan. - -Kun kuningas aamulla näki, että poika oli tämänkin työn täyttänyt, ei -hänen suuttumuksensa tuntenut mitään rajoja. Hän sanoi pojalle: - --- Koska sinä olet niin voimallinen ja niin kaikki tietäväinen, niin -tulee sinun hankkia minulle ne avaimet, jotka isäni isävainajan aikana -katosivat, ja joita turhaan siitä asti on etsitty. Jollet niitä minulle -tuo, niin kuolema sinut kohtaa. - -Poika palasi nuoren vaimonsa luo ja sanoi: - --- Nyt tuho minun tielleni tuli. Kuningas vaatii minua tuomaan hänelle -ne avaimet, jotka hänen isänsä isävainajan aikana katosivat. - --- Heitä pois tuo murheellinen muotosi, sanoi silloin vaimo. Aamulla -nouse harmaan ratsuni selkään, se sinut vie sinne, minne avaimet ovat -kätketyt. Kun heponi pysähtyy erään kirkon eteen, niin aukeavat sen -ovet itsestään. Sen kirkon peräseinällä ovat nuo etsityt avaimet. Mene -kirkkoon ja ota ne, mutta elä palatessasi katso taaksesi. - -Kauas monien maiden taakse vei harmaa hevonen pojan. Kun se erään -kirkon eteen pysähtyi, niin ovet aukenivat itsestään, ja poika näki -kirkon peräseinällä nuo etsityt avaimet. - -Poika astui ovesta sisään. Jo oli hän ottanut avaimet ja jo läheni -kirkon ovea, kun hän kuuli kirkon haltijan takanaan huutavan: - --- Poika, mitä sinä teit? Elä mene, sinä jotakin veit! - -Silloin poika katsahti taakseen, mutta vaipuikin samassa tiedottomana -maahan. Siinä kaatuessaan kirposi avainkimppu hänen kädestään ja lensi -oven ulkopuolelle, jotenka haltija ei sitä saanut takaisin. Hevonen -sieppasi edestään maasta avaimet suuhunsa ja laukkasi takaisin pojan -kartanolle, jossa hän antoi ne emännälleen. - -Avaimet saadessaan tiesi nuori vaimo onnettomuuden kohdanneen hänen -miestään tämän ollessa avaimia noutamassa. Hän vei kimpun kuninkaalle -ja sanoi: - --- Tuossa ovat vaatimasi avaimet, mutta kalliilla hinnalla ne ovat -hankitut, sillä mieheni ei siltä matkalta ole enää luokseni palannut. - -Tämän kuultuaan ihastui kuningas ikihyväksi. Nyt luuli hän saavansa -nuoren vaimon omakseen. Kun hän toivomuksensa nuorelle vaimolle lausui, -vastasi tämä: - --- Anna minun vuosi odottaa miestäni palaavaksi. Vuoden tahdon itkeä -kadonnutta armastani. Jollei hän vuoden umpeen mentyä ole luokseni -palannut, niin silloin voit valmistaa häät minun kanssani -vietettäviksi. - -Kului siitä vuosi, eikä poikaa kuulunut kotia. - -Silloin valmisti kuningas suuret juhlat viettääkseen häitä. Ennen -kirkolle menoa kutsui nuori vaimo uskollisen rengin luokseen ja sanoi: - --- Vuoden olen miestäni odottanut kotia saapuvaksi, mutta ei hän ole -tullut, ja niinpä tahdon jälleen lähteä omille mailleni. Puhun sinulle -kuitenkin siltä varalta, että hän kerran palaisi. Kun kuninkaan -hääsaatto saapuu kirkon edustalle, niin lähden lentoon. Katso silloin, -mihin suuntaan matkani ohjaan, ja kerro miehelleni, että asun valkoisen -ja mustan meren takana punaiseen mereen upotetussa linnassa. Sieltä hän -minut on löytävä, mutta pitkä ja vaivaloinen ja monien vaarojen -saartama on sinne tie. - -Morsiuspukunsa alle hän kätki lintuverhonsa, ja kun hääsaatto oli -kirkon eteen tullut, niin heitti hän äkkiä pois morsiuspukunsa ja lensi -suurena lintuna kauas pois kuninkaan ja koko hääväen suureksi -kummastukseksi. - -Kun poika oli lumotun kirkon kynnyksellä taas tajuntaansa tullut, niin -alkoi hän etsiä tietä omille mailleen. Mutta kaukana hän oli, eikä -kukaan osannut hänelle neuvoa, missä se maan kolkka oli, jossa hänen -kotinsa sijaitsi. - -Kerran näin kulkiessaan tietä eteenpäin sattui hän astumaan kirkon -sivu, ja sen vieressä hautuumaalla hän näki kolme miestä. Nämä huusivat -hänelle: - --- Mies hoi, elä mene, tulehan tänne! - -Poika meni heidän luokseen, Silloin sanoi yksi heistä: - --- Kuten näet, on meitä tässä kolme miestä ja kolme esinettä on meillä -jaettavana, mutta emme ole jakoa osanneet tehdä, vaikka koko ikämme -olemme koettaneet ja olemme siinä toimessa jo vanhoiksi tulleet. - --- Mitkä ovat nuo kolme esinettä? kysyi poika. - --- Tässä ne ovat, vastasi mies, hattu, saappaat ja miekka. Hajanaiset -ne ovat, mutta niiden voima on ihmeellinen. - --- Millainen niiden voima on? kysyi poika. - --- Kun hatun panet päähäsi, niin ei kukaan sinua näe. - --- Tahdonpa koettaa, sanoi poika. - -Hän pani hatun päähänsä ja kysyi: - --- Näettekö nyt minut? - --- Emme näe, sanoivat vanhukset, kadonnut olet kokonaan, emme kuule -muuta kuin äänesi. - --- Mitä näillä saappailla tehdään? - --- Niillä astuu sinne asti kuin näkee. - --- Ja mihin tätä miekkaa tarvitaan? - --- Sitä kun heiluttaa, niin kaikki vastustajat kaatuvat, vastasivat -vanhukset. - -Poika piti kaikki kolme esinettä ja läksi taikasaappaissa kotiaan -kohden rientämään. Hän saapui kirkon luo vähän sen jälkeen, kun hänen -vaimonsa oli lentänyt pois. Rengiltä hän sitten kyseli: - --- Minne päin vaimoni lensi? - --- Tuonne itää kohden hän katosi. Ennen lähtöään hän käski sinulle -sanoa, että hän on valkoisen ja mustan meren takana punaiseen mereen -upotetussa linnassa. Sieltä hänet löydät, mutta pitkä ja vaivaloinen ja -monien vaarojen saartama on sinne tie. - -Poika ei vaaroja säikkynyt, vaan läksi kulkemaan sitä itä-ilmaa kohden. -Tulipa hän uutistaloon, poikkesi sisään ja pyysi yösijaa. - --- Kuka sinä olet? kysyi talon isäntä. - --- Olenhan vain mies tuolta kaukaa ja olen kadonnutta hevostani -etsimässä. - --- Jää sitten taloon ja lepää matkasi vaivoista, sanoi isäntä. - -Kun poika siinä penkillä makasi, niin alkoi emäntä kattaa pöytää ja -kokosi sille oikein upean aterian. - -Syötyään iltasen panivat he maata. Aamulla läksi isäntä pojalle -näyttämään talon tavaroita ja rikkauksia. Hän vei pojan aittaan, joka -oli aivan täynnä kuparia. - --- Tämä ei vielä mitään, sanoi isäntä, mutta katsotaanhan toista -aittaa. - -Hän vei pojan aittaan, joka oli aivan täynnä hopeaa. - --- Ei tämäkään ole vielä mitään, sanoi isäntä, mutta mennäänpä -kolmanteen aittaan, niin jotain näkemäsi pitää. - -Kun he kolmanteen aittaan tulivat, niin oli se aivan täynnä kultaa. -Silloin poika pisti taikalakin päähänsä ja ajoi laukkunsa rahoja -täyteen. Isäntä etsi etsimistään poikaa, ja kun ei häntä aitassa -nähnyt, etsi aitan ulkopuolelta. Kun ei sieltäkään löytänyt, palasi hän -aittaan ja sanoi: - --- Mihinkä se poika joutui? - -Kun hän kultalaariinsa katsoi, niin näki hän siinä syvän kolon. - --- Rosvon taisinkin talooni yöksi ottaa ja hänelle aarteitani näytellä, -vaikka hän itseään hevosenhakijaksi sanoikin, arveli isäntä. - -Kun hän aitasta tuli pihalle, niin oli poika jo kaukana pellon toisella -puolella, siellä hän otti hatun päästään, jolloin isäntä hänet näki. - --- Tuolla se kirottu mies jo menee, huusi isäntä ja läksi poikaa kiinni -ottamaan. - -Mutta poika panikin hatun jälleen päähänsä ja katosi näkyvistä. - -Laukkunsa kultaa täynnä asteli poika yhä vain itää kohden siihen ilman -suuntaan, jonne hänen vaimonsa oli kadonnut. Käveltyään sen päivän tuli -hän valkoisen meren rannalle. Valkoinen oli sen pohja ja maidon värinen -sen vesi. - -Poika asteli pitkin rantaa ja etsi ihmisolentoa, joka soutaisi hänet -meren toiselle puolelle. Siinä kävellessään tuli hän pienelle mökille. -Kun poika tuvan oven avasi, niin näki hän siellä tytön, jolla oli kolme -kyynärää pitkä nenä, jolla hän kohenteli liedessä palavia puita. - --- Mitä sinä minun asunnostani etsit? kysyi tyttö. - --- Soutajaa, joka minut veisi valkoisen meren toiselle rannalle, -vastasi poika. - --- Minä kyllä voin sinut toiselle rannalle soutaa, sanoi tyttö, mutta -maksutta en sitä tee. - --- Ja mitä sinä maksuksi vaadit? - --- Sinun toisen kätesi. - --- Etkö tyytyisi kultaan, sillä on minulla sitäkin sinulle antaa. - --- Kätesi minä tahdon, muusta palkasta en huoli. - --- Täytyyhän se antaa, vastasi poika, sillä meren toiselle puolelle -täytyy minun päästä. - --- Mutta käden tahdon ensin, ennenkuin lähden soutamaan. - --- Ota se vasta toisella rannalla, niin minä pidän soutaessasi perää, -sanoi poika. - -Tähän kauppaan tyttö suostui ja vei pojan veneeseen, jossa oli -viittäkymmentä syltä pitkät airot. Kun toiselle rannalle tultiin, niin -poika pisti taikahatun päähänsä ja hyppäsi maihin. - -Tyttö siinä etsi poikaa veneestä: - --- Minne se katosi, kun jätti maksamatta, ei antanut kättään eikä -kultaa. - -Poika kulki eteenpäin ja tuli mustan meren rantaan. Musta oli sen -pohja, pikimustaa sen vesi ja mustat kivetkin sen rannalla. Rantaa -pitkin kulkiessaan löysi poika pienen mökin. Kun hän tuvan oven avasi, -niin oli siellä tyttö, jolla oli kuutta kyynärää pitkä nenä. - --- Terveisiä paljon nuoremmalta sisareltasi, sanoi poika. Hän souti -minut valkoisen meren yli. - --- Nyt sinä valehtelet, sanoi tyttö. Hän ei sinua ole soutanut, koska -ei ole toista kättäsi ottanut. - --- Katsohan tätä laukkua, se on täynnä kultaa. Sitä otti sisaresi -maksuksi, ja on minulla vielä sitä sinullekin antaa. - --- Kultaa ei saa soutupalkaksi ottaa, huusi tyttö hyvin vihaisena. Käsi -on otettava. - --- Kultaa hän kuitenkin otti, ja nyt minä tahtoisin päästä tämänkin -mustan meren toiselle rannalle. - --- Kyllä minä voin sinut toiselle rannalle soutaa, mutta sitten otankin -molemmat kätesi palkaksi. - -Yhdessä he astelivat rantaan. Siellä sanoi tyttö: - --- Ojennahan tänne kätesi, niin leikkaan ne pois. - --- Ota vasta toisella rannalla, niin osaan sinne soudettaessa pitää -perää, sanoi poika. - -Siihen suostui tyttö. Toisella rannalla pani poika taikahatun päähänsä, -hyppäsi maihin ja jätti tytön häntä veneestä etsimään. - -Poika kulki pitkin maita ja tuli lopulta punaisen meren luo. -Verenhohtava oli sen pinta ja punaisina löivät laineet sen rantakiviä -vastaan. Rantaa käyskennellessään tuli poika pienelle tuvalle. Siellä -asui tyttö, joka nenällään kohenteli puita pesässä. - --- Terveisiä sisariltasi, sanoi poika. - --- Kuinka sinä tänne olet päässyt, kun sinulta ei ole ainoatakaan -jäsentä poissa ja molemmat kätesi olisi pitänyt ottaa. - --- Ne tyytyivät soutupalkaksi ottamaan kultaa, vastasi poika. - --- Siinä he ovat tehneet vastoin kaikkia sopimuksia, sanoi tyttö -vihoissaan. Kyllä minä heille vielä opetan, mitä se tahtoo sanoa, kun -kultaan tyytyvät eivätkä käsiäsi sinulta vieneet. - -Tyttö lauhtui kuitenkin ja kysyi pojalta: - --- Minne olet matkalla? - --- Tuon punaisen meren keskelle linnaan, joka on upotettu veden sisään -niin ettei muuta kuin vähän harjaa näkyy veden kalvon yläpuolella. - --- Turhaan etsit, sanoi tyttö, ei sellaista linnaa tässä meressä ole, -sillä olen moneen kertaan soudellut sen ristiin ja rastiin. - -Kun tyttö näki, miten alakuloiseksi poika tuli hänen sanoistaan, niin -lausui hän: - --- Odota aamuun, niin kysyn taivaan linnuilta. Ehkä joku niistä on sen -nähnyt, mitä minä en ole nähnyt. - -Aamulla tyttö sitten asteli pojan seurassa meren rantaan ja huusi: - --- Hohoi, kaikki taivaan linnut tänne minun puheilleni! - -Aivan mustanaan oli taivas, kun lintuja monenmoisia, monen kokoisia -lensi rannalle. Näiltä kysyi tyttö: - --- Oletteko nähneet sellaista linnaa, joka on upotettu tuonne punaiseen -mereen niin että vain vähän harjaa näkyy veden kalvon yläpuolella? - --- Emme, sellaista linnaa emme ole nähneet, vastasivat linnut. - -Tyttö lähetti heidät pois. - --- Kysynpä meren kaloilta, ne sen linnan ovat voineet nähdä. - -Ja hän huusi: - --- Hohoi, kaikki veden kalat, tulkaa minun puheilleni. - -Vesi aivan kiehui ja kuohui, kun suunnaton kalaparvi ui rantaa kohden. -Näiltä kysyi tyttö: - --- Oletteko nähneet sellaista linnaa, joka on upotettu tuonne punaiseen -mereen niin että vain vähän harjaa näkyy veden kalvon yläpuolella? - --- Emme, sellaista linnaa emme ole nähneet, vastasivat kalat. - --- Koska kalatkaan eivät sitä linnaa ole nähneet, niin ei sitä ole -olemassakaan, sanoi tyttö. - -Poika tuli tästä kovasti murheelliseksi. Kun hän merelle päin katsoi, -niin näki hän valaskalan, joka nyt vasta saapui, kun kaikki toiset -kalat jo olivat lähteneet pois. - --- Missä sinä olet viivytellyt, kysyi tyttö, kun et heti kutsuani -noudattanut? - --- Kun meressä uiskentelin, vastasi valaskala, niin kohtasin mereen -upotetun linnan, ja sen torniin tarttui eväni kiinni. Siksi minä -viivyin, enkä tullut toisten tullessa. - --- Lähde nyt uimaan sitä linnaa kohden, sanoi poika, jonka mielen -täytti iloinen aavistus siitä, että hän jälleen saisi kohdata kadonneen -vaimonsa. - -Ja poika hyppäsi valaskalan selkään ja pani taikahatun päähänsä. Kun -valaskala ui sen linnan vieritse, niin hyppäsi poika sen harjalle -seisomaan. - -Suljettu oli linna ja meren pinnan alapuolella se oli, mutta kun sen -asukkaat tahtoivat linnan seinien sisäpuolelta lähteä, silloin se nousi -kokonaan veden kalvon yläpuolelle. - -Kun poika siinä näkymättömänä oli ja hän linnan noustua veden kalvoon -laskeutui sen harjalta alas, huomasi hän palkkapiian, joka tuli -maljalla vettä noutamaan sille tytölle, joka kerran oli pojan vaimona -ollut. Poika otti sormestaan sen sormuksen, jonka hän kerran oli saanut -vaimoltaan, ja pudotti sen maljaan, ja kun palkkapiika läksi linnaan, -niin seurasi poika häntä näkymättömänä. - -Murheellisena istui linnassa se nainen, joka kerran oli ollut pojan -onnellisena aviovaimona. Mutta kun hän maljan huulilleen nosti ja -sormus sen sisässä kirkkaasti kilahti ja hän sen käteensä otti ja tunsi -samaksi, jolla hän kerran oli itsensä kihlannut, niin riemastui hän. - --- Tämä on minun mieheni sormus, huudahti hän, hänelle itse antamani. -Jos sormus on täällä, niin ei hänkään itse voi loitolla olla. - -Silloin otti poika taikahatun päästään, ja heidän ilonsa oli suuri -kohdatessaan jälleen toisensa. - -Seuraavana päivänä puki tyttö lintuverhonsa ylleen ja kantaen poikaa -selässään he läksivät kohden pojan kotia. Voimakkailla siivillään -halkoi tyttö ilmaa, kohosi korkealle taivaan kuultavaan sineen, liiti -pilvien pieltä ja laskeutui viimein pojan kotipihalle. - -Kun kuningas kuuli pojan palanneen, niin hän kokosi sotaväkensä ja -läksi häntä surmaamaan. Mutta poika heilutti taikamiekkaansa ja -kuningas joukkoineen kaatui kuolleena maahan. - -Ja kun kuningas näin oli saanut surmansa, niin valitsi kansa pojan -hänen sijaansa ja antoi hänelle kruunun ja valtaistuimen. Ja poika teki -vaimonsa kuningattareksi ja onnellisina he hallitsivat maata ja kansaa -elämänsä ehtooseen asti. - - - - -ELÄVÄ KANNEL. - - -Olipa leskiakka ja akalla poika ja pojalla koira. He asuivat kaikin -kolmisin pienessä mökkirähjässä. Kun pojalle tuli ikävä siinä yksin -istuessaan vanhan äitinsä keralla, niin sanoi akka: - --- Mitä siinä noin alakuloisena istua murjotat? Mene metsälle, niin -mielesi keventyy. - -Poika otti pyssyn seinältä, sellaisen vanhan piilukon, vihelsi koiran -mukaansa ja asteli metsään. Käveli, käveli niinkuin se kävelee, jonka -mieli ei ole riistassa. Tyhjänä tuli poika kotia tuomatta metsästä -sulkaakaan. - -Meni poika toisenakin päivänä. Käveli ja käveli ja kurkisteli, mutta ei -nähnyt ammuttavan näköistäkään. - -Kolmantena päivänä hän ei enää aikonutkaan mennä metsälle, mutta akka -ajoi poikansa sinne ja sanoi: - --- Ei se riista nyt yht'äkkiä ole voinut kokonaan kadota. Kyllä mies -aina jotain kiinni saa, kun oikein tahtoo. - -Vastahakoisesti meni poika metsään. Käveli, käveli, niinkuin joutilas -kävelee. Alkoipa koiransa äkkiä haukkua oravaa ja sai sen lopulta -ahdistetuksi petäjään, josta se ei enää päässyt muualle hyppäämään. - --- Orava kuin orava, ajatteli poika. Onhan sekin jotain paremman -puutteessa. - -Hän nosti pyssynsä ja tähtäsi, mutta juuri kun hänen piti laukaista, -irtaantui piinpala pyssystä ja singahti niin kauas, ettei poika sitä -enää löytänyt. Hän juoksi kotiaan uutta piinpalaa hakemaan. Sillä aikaa -koira haukkui puun juurella eikä päästänyt oravaa pois. Poika palasi -hongan juurelle, tähtäsi ja aikoi juuri laukaista, kun hän aivan -hölmistyi kuullessaan oravan pehmeällä äänellä puhua liruttavan: - --- Elähän ammu, poika, elähän ammu! Odota, kunnes tulen maahan! - -Hämmästyneenä poika katseli, miten orava pitkin runkoa aleni maata -kohden ja kun oli vihdoin puun juurelle päässyt, niin heittäytyi maahan -pojan eteen ja muuttui samassa kauniiksi neitoseksi. - --- No nyt on ihme ja kumma, sanoi poika, kun oravista noin yht'äkkiä -neitosia syntyy. Sittenhän se metsä on aivan täynnä naisväkeä. Korea -sinä olet, mutta nouse ylös, mitä siinä maassa loikoilet. Koska sinä et -olekaan mikään tavallinen orava, niin minun puolestani saat ottaa -entisen hahmosi takaisin ja mennä puuhun, en minä sinua ahdista sen -koommin. - --- Kun minä kerran olen ihmiseksi muuttunut, niin en voi entiseen -muotooni enää palata, sanoi tyttö. - --- Se on ikävä asia, vastasi siihen poika. Mutta minne minä sinut nyt -sijoitan? Minä olin metsälle tullut riistan enkä naisten hakuun. - --- Ota minut vaimoksesi. - --- Kas, eihän minulla mitään sitä vastaan olisi, sanoi poika, olethan -sinä korea tyttö, ja ikäväksihän tämä elämä on minulle tullut näin -yksinäisenä, mutta minulla on äitimuori, ja kun ei hän ole minua -lähettänyt akan hakuun, niin kuinka minä silloin voin sellaisen kotiani -kuljettaa. - --- Mennään kysymään. Ehkä hyvinkin ottaa. - --- Voihan tuota koettaa, mutta minä en takaa mistään. - -Ja poika läksi tytön seurassa kotiaan kohden kulkemaan. - -Tiellä hän selitteli tytölle: - --- Elä sinä luule, etten minä niinkuin tahtoisi itselleni akkaa. Kyllä -minun jo kauan on sitä mieleni tehnyt, mutta jollei äitini miniää -suvaitse, niin en minä naista väkivallalla kotiini tuo, siitä, näet, -syntyisi sellainen loppumaton riita ja tora. Ja jos äiti kieltää, niin -mennä saat ja muista, että en ainakaan minä kosimista tehnyt, vaan -kyllä se juttu on kokonaan sinun laskussasi. - --- Jos äitisi ei minua huoli, niin palaan metsään, vastasi tyttö. - -Tuvan luo tultua sanoi poika tytölle: - --- Jää sinä tänne pihamaalle, minä menen äitimuoria puhuttelemaan. - -Poika meni tupaan. Äiti kysyi: - --- Saitko mitään? - --- Sain. - --- Saitko suurenkin otuksen? - --- Kyllä siinä on sekä kokoa että komeutta. - --- Mikä lintu se on? - --- Nainen se on. - --- Nainen! Mistä sinä sellaisen olet löytänyt? - --- Metsästä minä sen löysin. - --- Ja missä se on? - --- Tuolla se on kartanolla. - --- Miksi sinä sen tänne laahasit? Olisit jättänyt metsään. - --- Se kun aivan väkipakolla tahtoo tulla minun vaimokseni. Ottaisin -minäkin sen omasta puolestani, sillä ikävä tässä tulee ilman seuran -puolta, mutta minä en tiedä, mitä te asiasta arvelette? - --- Kerranhan sinunkin tulee vaimo itsellesi valita, sanoi äiti, ja kun -olemme köyhiä, niin ethän pyytämällä ketään saa. Ota siis se, joka -tarjolle tulee. - -Poika meni ovelle ja huusi: - --- Tule vain sisään, tyttö. Näyttää siltä kuin tässä syntyisi kaupat. - -Ja sinne tyttö jäi pojan vaimoksi ja iloinen oli poika, sillä niin -kaunista naista ei usein nähdäkään kuin se tyttö oli, vielä vähemmän -avioksi uskalletaan tavoittaa. Ja iloinen oli äitikin, sillä helposti -se työ luisti, johon tyttö tarttui. Ja hyvä sillä oli luonnon laatu ja -kaikin puolin oli hän sellainen kuin tulee miniän olla. - -Siinä he elelivät yhdessä jonkun aikaa, mutta eihän se salassa pysynyt, -että mökin poika oli saanut itselleen niin kauniin vaimon, ettei koko -kuningaskunnassa ollut sen vertaista. Kuuli siitä kuninkaanpoikakin, -jolle jo kolme vuotta oli morsianta etsitty, mutta joka ei ollut -mieleistään löytänyt. Hän tuli pojan mökille ja kun tytön näki, niin -alkoi hänen mielensä tehdä sitä vaimokseen. Hän tuli kotiaan ja koetti -mielestään poistaa tuon kauniin naisen kuvan, mutta se ei lähtenyt, -vaan istui siellä niin lujassa, että hän päätti keinolla millä tahansa -ottaa hänet vaimokseen. - --- Ei elossa olevalta mieheltä sovi aviovaimoa pois riistää, ajatteli -kuninkaan poika. Mutta voihan sopivalla tavalla yrittää ottaa mies -hengiltä. - -Hän kutsui kaikki kolme ylintä neuvonantajaansa luokseen. Nämä -kehoittivat kuninkaanpoikaa vaatimaan mökin pojalta sellaisia tekoja, -joita hän ei mitenkään voisi suorittaa, ja jollei suorittaisi, niin -hänet mestattaisiin. - -Tämä oli kuninkaanpojan mielestä oivallinen tuuma. Hän kutsutti pojan -luokseen ja sanoi: - --- Sinun pitää rakentaa minun linnani vieressä olevan kosken yli -sellainen silta, joka on kultaa ja kaidepuut hopeaa. Ja se on -valmistettava yhdessä yössä. - -Allapäin tuli poika vaimonsa luo. Tämä heti kyseli: - --- Mikä sinut on noin murheelliseksi tehnyt? - --- Kuninkaanpoika kun vaatii minua yhdessä yössä rakentamaan kosken yli -sellaisen sillan, joka on kultaa ja kaidepuut hopeaa. - --- Eikö muuta? Siihen kyllä keino keksitään. - --- Vaimo, elä sinä puhu sellaisia järjettömyyksiä. Mistä minä kaiken -sen kullan ja hopean kokoon haalisin? - --- Ei sitä kultaa ja hopeaa sinulta vaaditakaan, kyllä minä ne sinulle -toimitan. - --- Se on hyvä asia tässä maailmassa, ettei suu suurista sanoista -halkea. Parasta olisi kun lörpöttelemisen sijasta panisit saunan -lämpiämään, jotta ehtisin edes kylpeä ennenkuin minut teloitettavaksi -viedään. - -Nuori vaimo ei kuunnellut miehensä valituksia, vaan toi sinisen huivin -ja antoi sen miehelleen ja sanoi: - --- Mene kosken rannalle ja lyö tällä huivilla vettä ja sano näin: Tähän -tulkoon yön aikana kultainen silta ja hopeiset käsipuut. - --- Kyllä teillä naisilla on jos jonkinmoisia temppuja, sanoi poika, -mutta voihan tuota koettaa. - -Ja hän meni kosken rannalle ja teki niinkuin hänen vaimonsa oli -neuvonut. Käytyään saunassa meni hän levolle ja nukkui aamuun asti. Hän -kuuli virralta päin tavattoman suurta melua ja heräsi unestaan. - --- Miksihän ne siellä virralla nyt sellaista pahaa elämää pitävät, Sitä -siltaa ne kai siellä odottelevat, mutta sen minä voin sanoa ja -vakuuttaa, ettei siitä ilosta mitään tule. - --- Parasta on olla vannomatta, sanoi hänen vaimonsa. Menehän ensin -katsomaan. - -Poika meni, ja kun hän lähelle virtaa tuli, niin jäi hän aivan kuin -naulattuna paikalleen seisomaan, eikä saanut sanaakaan suustaan. -Virran yli vei silta, ja se oli kullasta laadittu ja hopeiset siinä -olivat käsipuut, ja koko kansa oli tätä komeutta ihailemassa ja -ihmettelemässä. Poika juoksi hengästyneenä vaimonsa luo ja sanoi: - --- Se on siellä, se on siellä? - --- Mikä on siellä? kysyi vaimo. - --- Se silta, se silta! - --- Sanoinhan minä, että kyllä se sinne saadaan, kun ei suotta hätäillä. - --- Niin sinä sanoit, mutta en minä ennen mitään usko, kuin näen omin -silmin. Ja nyt minä sen näin. - -Kuninkaanpoika tuli siltaa katsomaan ja täytyi hänen myöntää, että se -oli komeampi kuin hän oli odottanutkaan. Hän kutsui neuvonantajansa -luokseen neuvottelemaan ja sanoi heille: - --- Se teki sen, mitä vaadimme. Mitä me nyt keksimme, sillä kuolla hänen -täytyy? - -Löivät neuvonantajat viisaat päänsä yhteen ja kun he kauan olivat -tuumailleet, sanoi vihdoin eräs: - --- Satu kertoo, että tämän linnasi puutarhaan on haudattu kolme -kultaista porsasta, vaadi häntä kaivamaan ne sinulle esiin. - -Tämä tuuma miellytti suuresti kuninkaanpoikaa, sillä hän tiesi, että -sadut usein valehtelevat ja poika ei voisi siis puutarhasta mitään -löytää, koska siellä ei mahdollisesti mitään ollutkaan. Hän kutsutti -pojan luokseen ja ilmoitti, mitä pojan oli tehtävä, ja määräsi vielä, -että työ oli suoritettava yhden yön aikana. - -Poika palasi alakuloisena vaimonsa luo ja sanoi: - --- Nyt se vasta myrkyn lykkäsi, vaatii näet minua kaivamaan hänen -puutarhastaan kultaisia porsaita esiin. Osaatko sinä tässä asiassa -minua neuvoa? - --- Osaan kuin osaankin, vastasi vaimo. Minä tiedän, että ne ovat -kätketyt sinne sen puutarhan keskellä olevan suuren tammen alle. Mutta -koska tämä tuuma varmasti on kuninkaanpojan kolmesta neuvonantajasta -alkunsa saanut, niin tehkööt he tällä kertaa työn. Mene linnaan ja -pyydä apulaiseksesi lihavin ja laiskin niistä kolmesta neuvonantajasta, -kuninkaanpoika hänet kyllä sinulle antaa, valikoi suurin lapio, minkä -käsiisi saat, ja lähde kaivamaan siitä kohdasta, minkä olen sinulle -osoittanut. - -Poika noudatti vaimonsa neuvoa ja pyysi kuninkaanpojalta apulaisekseen -lihavimman ja laiskimman neuvonantajan. Yhdessä he sitten yön aikaan -menivät puutarhaan ja kaivaminen alkoi. Kyllä se lihava neuvonantaja -siinä hikoili ennenkuin oli kaivanut kolmea syltä syvän kuopan sen -suuren tammen alle. - -Sieltä kolmea syltä syvän kuopan pohjalta kolme kultaista porsasta -löydettiin. Poika vei ne aamulla kuninkaanpojalle ja sanoi: - --- Tuossa nyt ovat ne porsaat, joita sinä niin kovasti himoitsit. Leiki -nyt niiden kanssa mielesi mukaan, mutta minut ja vaimoni jätä jo -rauhaan. - -Vaikka kuninkaanpoika olikin iloinen saadessaan nuo kultaiset porsaat, -niin oli hän kuitenkin kiukkua täynnä ajatellessaan, että poika oli -tämänkin työn voinut suorittaa ja pelastua siten kuolemasta. Ja kun hän -kaikin mokomin tahtoi saada pojan vaimon itselleen, niin kutsutti hän -nuo neuvonantajansa luokseen ja sanoi heille: - --- Suoritti poika senkin tehtävän, ja saamatta jäi hänen kaunis -vaimonsa. Nyt keksikää sellainen työ hänelle, ettei hän siitä hengissä -suoriudu, muutoin panen teidät joka ainoan hirteen roikkumaan. - --- Ole huoleti, sanoi se neuvonantaja, joka koko yön oli saanut kuoppaa -kaivaa, kyllä me sellaisen työn keksimme, ettei hän siitä hengissä -selviä. Nyt on minulla jo omastakin puolestani syytä toivoa hänen -kuolemaansa, sillä onhan hän koko yön pitänyt minua sellaisessa työssä, -että ruumistani kolottaa joka paikasta. - -Ja kun he oikein kovasti olivat miettineet, niin keksivät he pojalle -niin vaikean työn, ettei moisesta oltu ennen kuultukaan. - -Kuninkaanpoika kutsutti pojan luokseen ja sanoi: - --- Nyt panen sinulle vielä yhden työn; jos sen suoritat, niin rauhassa -saat elää, mutta jos et sitä suorittaa taida, niin henki sinulta -viedään. - --- Ja mikä tuo työ on? kysyi poika. - --- Sinun tulee hankkia minulle sellainen kannel, joka itsestään soi. - -Poika tuli vaimonsa luo ja sanoi: - --- Aletaan nyt jo heittää toisillemme hyvästejä, jotta ennätetään sekin -tehdä ennenkuin kuolema tulee, sillä varmasti se nyt tulee. Se -kuninkaanpoika on keksinyt minulle työn, jota ei kukaan voi suorittaa, -koska sellaista, kuin hän vaatii itselleen, ei ole koko maailmassa eikä -sellaista kukaan valmistaakaan taida. - --- Mitä se sitten on? kysyi hänen vaimonsa. - --- Hän vaatii minulta elävän kanteleen, joka itsestään soittaa. - --- Jos sellainen kannel on olemassa ja jos se voidaan valmistaa, niin -tiedän, kuka sen voi sinulle antaa. Mene kuninkaanpojan luo ja varaa -itsellesi aikaa kolme kuukautta ja yksi päivä ja pyydä ne kolme -neuvonantajaa itsellesi matkatovereiksi. - -Poika meni kuninkaanpojan luo ja sai itselleen varatuksi kolme -kuukautta ja yhden päivän ja vaati nuo kolme neuvonantajaa -matkatovereikseen. - -Ennen lähtöä antoi vaimo miehelleen sen silkkisen huivin ja sinisen -kerän ja sanoi: - --- Minä panen tämän kerän edellänne kierimään, sitä kun seuraat, niin -löydät sen elävän kanteleen. Kahdessa paikassa saat huiviani näyttää, -mutta kolmannessa et ennen kuin tiukka tulee. - -Näin sanottuaan heitti hän kerän kierimään ja poika läksi -neuvonantajien seurassa astua tallustelemaan sen jälestä. - -Olivat he jo kulkeneet pitkät ajat, kun kerä vihdoin pysähtyi mökin -luo. Pienen pikkarainen se mökki oli, mullalla katettu kuin sysimökki. -Siellä istui ikivanha akankäppyrä, joka tulijat nähdessään huusi: - --- Ei ole tuvassani kolmeenkymmeneen vuoteen ihmiseltä haissut. Nyt -taisikin tulla paisti suuhuni. - --- Ei tässä suuhun tulemaan joudeta, vastasi poika. On meillä muutakin -ja tärkeämpääkin tehtävänä. - --- Elä joutavia hölötä, huusi akka, vaan tule tänne, sillä minulla on -kova nälkä. - --- Annahan kun ensin oman suuni pyyhkiän, sanoi poika, Eihän sitä suu -likaisena noidankaan suuhun mennä. - -Ja hän otti vaimonsa antaman silkkisen huivin ja sillä suutaan -pyyhkäisi. Kun akka sen näki, niin huusi hän: - --- Tuon huivin minä tunnen, se on tyttäreni oma. - --- Silloin olet minun anoppini, sanoi poika, sillä tyttäresi on minulla -siellä kotona vaimona. - -Sen kuultuaan tuli akka pojalle hyvin ystävälliseksi ja alkoi häntä -kaikin tavoin kestitä ja palvella. Hän kantoi pojan ja hänen -seuralaistensa eteen ruokaa niin runsaasti, että pöytä sen painosta -notkui. - --- Syö ja juo ja ole kuin kotonasi, vävyni, koska kerran olet talooni -vieraaksi tullut. Ole iloisella mielellä, eläkä muistele tuota, että -sinut syödä aioin. - --- Mitä minä siitä, vastasi poika, kyllähän minä leikin ymmärrän, -vaikka se olisikin hiukan karkeanlaista. - -Kun he siinä olivat yön levänneet, niin lähti kerä aamun tultua jälleen -eteenpäin vierimään. Poika seuralaisineen kulki sen jälestä, kunnes se -pysähtyi pienen mökin luo, jossa asui sen äskeisen akan vanhempi sisar, -joka kuuteenkymmeneen vuoteen ei ollut ihmistä nähnyt. Aikoi hänkin -pojan ensin syödä, mutta nähdessään pojan kädessä tuon silkkisen -huivin, tuli hän hyvin ystävälliseksi ja taritsi pojalle parasta, mitä -talossa oli. - -Yön akan mökissä levättyään he aamusella alkoivat taas seurata tietä -pitkin vierivää kerää. - -Kerä pysähtyi pienelle mökille, jossa asui aivan ikäloppu nainen ja -niin ruma, ettei toista sellaista ollut maan päällä. - --- En ole yhdeksäänkymmeneen vuoteen tuntenut ihmisen hajua, sanoi -akka. Nyt kun mökkiini olette eksyneet, niin syön teidät suuhuni. - --- Mitä meistä laihoista ruipeloista, sanoi poika. Odota siksi kuin on -hiukan lihaa luittemme päälle karttunut. Olemme pitkät matkat jalkaisin -kulkeneet ja se sellainen lihoja kuluttaa. Katsohan tuotakin minun -seuralaistani. Matkalle lähtiessämme oli hän lihava kuin hyvästi -syötetty porsas, mutta nyt nahka velttona hänen luittensa päällä -letkottaa. Odotahan, kunnes hän taas paksuksi paisuu, niin on mistä -nautit, kun hänet syöt. - -Ja he alkoivat ravita itseään niillä eväillä, jotka heillä oli -matkassaan. - --- Mitä te sillä tavoin maita ja mantereita kiertelette? kysyi akka. - --- Me etsimme sitä itsestään soivaa elävää kanteletta, vastasi poika. - --- Minun poikanihan sen sellaisen kyllä laatia taitaisivat, mutta ne -ovat nyt metsiä juoksemassa, eivätkä palaa kotia ennenkuin iltahämyssä. - --- Ei tässä sitten muuta neuvoa ole kuin istua ja odottaa heidän -tuloaan, sanoi poika. - -Istuivat siinä ja odottelivat niitä akan poikia, Tuli ilta ja tupaan -ryntäsi kolme sutta. Ne kun lieden päällä olevan orren yli hyppäsivät, -niin muuttuivatkin kolmeksi kauniiksi mieheksi, niin kauniiksi, että -sellaisia harvoin näkee, Näille selitti poika asiansa ja sen kuultuaan -ne heti alkoivat sitä itsestään soivaa kannelta laatia. Yhden -neuvonantajista he panivat tulta näyttämään. - --- Jos kesken nukahdat, sanoivat he hänelle, niin ei hyvä sinua peri. - -Siinä sitten kanteletta laaditaan. Mutta neuvonantaja nukahtikin ja -silloin nuo miehet muuttuivat heti susiksi, söivät nukahtaneen suuhunsa -ja katosivat metsään. - --- Sinne ne menivät metsään, sanoi akka, eivätkä palaa ennenkuin vasta -illalla. - --- Palaavat milloin tahansa, kyllä minä odottaa jaksan, sillä valmiiksi -se kantele on saatava. - -Kun ilta tuli, niin nuo kolme sutta ryntäsivät taas tupaan ja -muuttuivat miehiksi. Kovalla touhulla alettiin sitä elävää kannelta -laatia ja toinen neuvonantaja pantiin tulta näyttämään. - --- Jos nukahdat, niin näithän jo eilen miten sinun käy, sanoivat -miehet. - -Neuvonantaja koetti valveilla pysyä, mutta ei jaksanutkaan, vaan nukkua -torkahti. Heti muuttuivat miehet susiksi ja pistivät toisenkin -neuvonantajan poskeensa niin sukkelasti ettei kuulunut muuta kuin -hiukan luiden rutinaa. - --- Päästit poikani taas kesken töitään lähtemään, sanoi akka, Nyt ne -eivät palaa ennenkuin vasta illalla. - --- Kyllä minä odottaa jaksan, sanoi poika, sillä sen minä olen -päättänyt, että valmiiksi se kannel on saatava, vaikka poikasi söisivät -puolet kuninkaan valtakunnan asukkaista. - -Kolmantena iltana pantiin kolmas neuvonantaja tulta näyttämään. Kauaa -ei hänkään jaksanut, ennenkuin torkahti. Heti muuttuivat miehet taas -susiksi ja syödä hotkaisivat senkin neuvonantajan ja juoksivat pois -metsään. - --- Se hyvä siitä oli, sanoi poika, että noista pahoista neuvonantajista -on päästy. En minä heidän kuolemaansa sure. Mutta se minua harmittaa, -että se itsestään soiva kannel ei vieläkään valmiiksi tullut. - --- Odota siksi, kunnes ilta tulee ja poikani metsästä palaavat, sanoi -akka, kohta he jo kai sen valmiiksi saavat. - -Tuli ilta, ja kun sudet olivat saapuneet ja miehiksi muuttuneet, niin -alettiin sitä kannelta taas laatia. Poika rupesi itse tulta näyttämään. -Mutta kun hän kolme yötä jo valvonut oli, niin alkoi uni raskaana -painaa hänen silmäluomiaan, pää painui alas ja hän torkahti. Sen -nähdessään töytäsivät miehet poikaa kylkeen ja sanoivat: - --- Poika, poika, elä nuku. - --- Elkää siinä hulluja höriskö, sanoi poika heille. Enhän minä nuku, -minähän tässä vain mietiskelen. - --- Mitä sinä mietiskelet? kysyivät miehet. - --- Onhan vain asiaa, johon te minulle taidatte vastauksen antaa. Onko -metsässä enemmän kuivia vaiko tuoreita puita? - --- Sitä emme ole koskaan tulleet laskeneeksi, sanoivat miehet, -muuttuivat susiksi ja riensivät metsään puita laskemaan. - -Kun he illalla palasivat ja jälleen ryhtyivät kanteleen tekoon, niin -pantiin poika taas tulta näyttämään. Pian alkoivat hänen silmänsä taas -ummistua. - -Jo aikoivat miehet hänet surmata, kun poika hetkiseksi havahti ja alkoi -silmiään hieroa sillä hänen vaimonsa antamalla silkkisellä huivilla. -Kun akka sen huomasi, huusi hän pojilleen: - --- Odottakaahan vähäisen, pojat, minä tahdon kurkistaa, millä korealla -rievulla tuo poika silmiään pyyhkii. - -Hän tarkasti huivia ja sanoi: - --- Tämä mies onkin sisareni tyttären mies. Minkätähden et aikaisemmin -itseäsi ilmaissut? Tässä on jo syöty sinun toverisikin tuon -viivyttelemisesi tähden. - --- Joutivatkin sellaiset miehet suden syötäviksi, vastasi poika. - --- Mutta kannel ei ole valmiiksi tullut. - -Nyt alkoivat miehet kiireimmän kautta sitä kannelta valmistaa, ja sillä -aikaa akka syötti ja juotti poikaa. Siinä aterioidessaan poika kertoi, -mihin hän kannelta tarvitsi. Kun akka tarinan kuuli, niin sanoi hän: - --- Tuo aika on jo umpeen kulumaisillaan ja jollet pian ole omilla -maillasi, niin vie kuninkaanpoika sinun vaimosi. - -Jo saivat miehet kanteleen valmiiksi, ja kun he viimeisen naulan olivat -siihen lyödä nakuttaneet, niin alkoi se elää ja soida. Kuten -ihmeellinen soitin se helisi pöydällä, se kaikui kaikkea sitä, mitä -kuulijan mielessä salaisena virtana liikkui. Sen ääni oli kirkas ja -kaunis, se myrskynä kohisi ja se lempeästi lauloi. Hetken he tätä -ihmeellistä soittoa kuuntelivat, mutta akka sanoi pojilleen: - --- Nyt muuttukaa susiksi ja ottakaa sisareni vävy selkäänne ja -kuljettakaa hänet vinhaa vauhtia hänen asuinmailleen. Ennen ette levätä -saa kuin olette sinne tulleet, sillä kuninkaanpoika on jo hänen -vaimonsa väkisin luokseen ottanut ja häitä valmistelee. - -Kolme kuukautta oli jo kulunut siitä kun poika oli lähtenyt etsimään -tuota itsestään soivaa elävää kannelta, ja kun hän ei ollut ilmestynyt -takaisin, niin ihastui kuninkaanpoika ja alkoi häitä valmistaa. -Murheellinen oli morsian, sillä hän ei enää toivonutkaan poikaa -näkevänsä. - -Jo oli hääsaatto menossa kirkkoa kohden, kun suuri hälinä ja pelko -syntyi kansan joukossa, sillä etäältä he näkivät kolme sutta juoksevan -vinhaa vauhtia, ja yhden suden selässä istui poika ja hänellä oli -sylissään tuo ihmeellinen kannel, jonka helinä kaikui kauas. - -Kun poika oli tullut hääsaaton luo, niin sulki hän vaimonsa syliinsä, -mutta sudet sieppasivat kuninkaanpojan ja repivät hänet kappaleiksi. -Silloin kansa valikoi pojan itselleen kuninkaaksi ja nuo sudet ottivat -ihmismuodon itselleen ja heistä tuli nuoren kuninkaan neuvonantajia. - - - - -TUONELASSA KÄYNYT POIKA. - - -Synkkänä istui kuningas linnassaan, niin synkkänä, että kaikki vavisten -linnassa hiipivät ja pelkäsivät lähestyäkään sitä huonetta, jossa -kuningas istui, Ja linnan synkissä käytävissä seisoivat vartijat ja -muistelivat niitä peloittavia tarinoita, joita kulki linnan -tapahtumista. Peloittava oli ollut kuninkaan isäkin, joka jo moniaita -vuosia oli ollut kuolleena, mutta vielä peloittavampi oli hänen -poikansa. Kun viha hänessä sai vallan, niin ei kukaan enää ollut -hengestään varma. Ja niin paljon oli kuningas syyttömiä surmannut, että -hän ei enää voinut öitään rauhassa nukkua, vaan kuultiin hänen usein -unissaan raskaasti huokaavan ja valittavan. Kun kuningas tietäjiltä oli -tiedustellut parannuskeinoa noita levottomia uniaan vastaan, niin oli -hänelle vastattu: - --- Toisen kautta olet sinä löytävä rauhasi ja tuleva iloiseksi. - --- Toisen kautta, toisen kautta, sanoi kuningas itsekseen istuessaan -linnansa kammiossa ja katsellessaan linnan pihalle, jossa hän ei nähnyt -ainoatakaan iloista ihmistä. - -Synkkiä olivat kaikki ja vaiti he astelivat, sillä kaikilla heillä oli -jotain omantunnonvaivoja, kun olivat kuninkaansa käskyjä noudattaneet -ja tehneet surmatekoja. - --- Ei minun linnassani kukaan tohdi nauraa, sanoi kuningas. On aivan -kuin halla olisi käynyt kaiken ilon yli siellä, missä minä elän. - -Juuri kun hän tämän oli sanonut, niin kuuli hän iloista laulua linnan -pihalta, ja kun hän katsoi ikkunasta, niin näki hän linnan kaivolla -nuoren naisen vettä ammentamassa. Ja tämä nainen lauloi, ja hänen -laulunsa kaikui heleänä linnan muurien sisällä. - -Kuningas kutsui palvelijan luokseen ja kysyi häneltä: - --- Kuka on tuo nuori nainen, joka ammentaa vettä linnan kaivosta ja -iloisesti laulaa? Mistä hän on tullut, sillä en ole häntä ennen nähnyt -linnani väestön joukossa? - --- Hän on sinun aseenkantajasi nuori vaimo, vastasi palvelija. - --- Kutsu minun aseenkantajani minun luokseni, sanoi kuningas, sillä -tahdon puhella hänen kanssaan. - -Aseenkantaja oli nuori mies, joka vasta lyhyen aikaa oli ollut -kuninkaan palveluksessa. Kun hän astui kuninkaan eteen, niin kysyi tämä -häneltä: - --- Sinä olet vasta lyhyen ajan ollut minun aseenkantajanani. Minä näin -sinun vaimosi äsken kaivolla, mistä olet hänet löytänyt? - -Ja poika kertoi kuninkaalle, mistä hän oli vaimonsa löytänyt: - --- Minä olin kauan rukoillut Jumalaa antamaan minulle vaimon, joka -olisi minulle hyvä ja uskollinen, Silloin näin unen, joka minulle -ilmoitti, missä se oli oleva, joka oli tuleva minun vaimokseni. Minä -kerroin uneni isälleni ja pyysin häntä menemään morsiantani minulle -kihlaamaan. Kun isäni tuli linnan luo, joka oli viisikerroksinen, niin -istui linnan ikkunassa nuori neito. Hänelle isäni kertoi tulonsa syyn, -ja kun hän kaiken oli neidolle sanonut niin läksi neito linnastaan, -seurasi isääni ja tuli minun luokseni. Ja kun hän otti asuntonsa minun -majaani, niin olen hänen kauttaan tuntenut itseni niin sanomattoman -onnelliseksi. - --- Sinä sanoit, hänen kauttaan olet tullut onnelliseksi. - --- Niin sanoin. - -Silloin kuningas alkoi haluta pojan vaimoa itselleen ja hän sanoi: - --- Sinä olet minun käskyläiseni ja olet velvollinen minua tottelemaan. - --- Minä tiedän sen. - --- Niinpä käsken sinua luovuttamaan vaimosi minulle, jotta minä hänen -kauttaan onnelliseksi tulisin. - --- Minun kuninkaani, sanoi poika epätoivoissaan, miksi tahdot minulta -riistää juuri sen ainoan, mikä minulla on? Sinä voit valikoida, ja -jokainen, jonka itsellesi avioksi pyydät, tulee sinun vaimoksesi. Miksi -tahdot riistää minulta köyhältä juuri sen ainoan, mikä minun onneni on? - --- Minä voisin ottaa sinut hengiltä ja sitten ottaa vaimosi omakseni. -Mutta minä tahdon olla sinulle armollinen, koska uskollisesti olet -minua palvellut. Minä annan sinulle tehtävän, jos sen suoritat, niin -saat vaimosi pitää. Jos tehtävässäsi et onnistu, niin olet hänet ja -henkesi menettävä. - --- Määrää tehtävä, sanoi poika, ja minä tahdon sen suorittaa, jotta -vaimoni saisin omanani pitää. - -Kun kuningas sen kuuli, niin hymyili hän, sillä kavala tuuma oli -herännyt hänen sielussaan. Hän meni pöydän luo, kirjoitti kirjeen ja -sanoi pojalle: - --- Ota tämä kirje ja vie isälleni, joka jo kauan on kuolleena ollut. -Jos sen perille saatat ja häneltä vastauksen tuot, niin saat vaimosi -pitää omanasi. - -Poika meni vaimonsa luo ja kertoi, mitä kuningas oli häneltä vaatinut. - --- Minä tahdon lähteä tuolle matkalle, sillä hän, joka unessa sinut -minulle ilmaisi, hän varmasti on minut viepä perille ja on johtava -minut onnellisesti jälleen sinun luoksesi. - -Hän käski vaimoaan leipomaan hänelle leivän eväiksi ja kun hän sen oli -saanut, niin otti hän vaimoltaan hellät jäähyväiset ja läksi -matkalleen. Kauan hän kulki ja kun hän oli jättänyt kaikki ihmisasunnot -taakseen, kulki hän synkän seudun halki ja saapui meren rannalle, jossa -ei kasvanut ainoatakaan puuta, jossa laineet raskaasti huoaten -loiskuivat kallioita vastaan. Silloin valtasi hänen mielensä pelko ja -hän tahtoi rukoilla. Hän otti vaimonsa leipoman leivän, laati siitä -ristin ja vaipui sen eteen polvilleen. - --- Sinä minun Jumalani, joka minut olet onnelliseksi tehnyt ja tämän -raskaan koettelemuksen minulle tuottanut, sinuun minä turvaan. Johdata -minua ja näytä minulle tie, jota minun kulkea tulee. - -Kun hän asteli meren rantaa pitkin, näki hän vedenhaltijan ja -metsänpeikon, jotka hänet nähdessään alkoivat siitä riidellä, kumpiko -heistä saisi hänet saaliikseen, Mutta poika pakeni ja läksi toista -rantaa kulkemaan. Väsyneenä hän vaipui vihdoin kalliolle ja luullen jo -viimeisen hetkensä tulleen hän vaipui sikeään uneen. Silloin kuuli hän -unessa äänen, joka sanoi: - --- Nouse ja tule, sillä katso, vene on saapunut ja kaksi soutajaa ja -yksi peränpitäjä odottavat sinua. - -Poika nousi ja astui veneeseen, jossa kolme miestä häntä odotti. Kun -hän oli veneeseen tullut, niin vaipui hän jälleen uneen. Kun he olivat -toiselle rannalle päässeet, niin kuuli poika taas äänen, joka sanoi: - --- Nouse ja jatka matkaasi. Kulje tietä, joka edessäsi on. - -Poika nousi veneestä maihin. Kun hän kääntyi kiittämään soutajia, niin -oli vene miehineen kadonnut. - -Poika asteli tietä eteenpäin. Jota kauemmaksi hän tuli sitä -kauniimmaksi muuttui luonto hänen ympärillään, ja hän huomasi -kulkevansa keskellä ikuista kevättä. Ja maa vihannoi kantaen -monivärisiä kukkasia, ja puut kukoistivat, ja lintujen laulu soi -kirkkaasti ja heleästi. - -Jo häämöitti kaukaa loistava linna. Kristallista oli se veräjä, joka -linnan puistoon johti ja jalokivet kimaltelivat siinä. Kun poika oli -veräjästä tullut puistoon ja näki linnan edessään, niin tiesi hän -tulleensa Jumalan asunnolle. Ja Jumala astui häntä vastaan ja sanoi: - --- Minä tiedän, miksi olet minun luokseni tullut ja minä tahdon sinun -toiveesi täyttää, niinkuin sinulle vaimonkin annoin, kun sitä minulta -rukoilit. - -Ja Jumala astui puistostaan ja vei pojan sinne, missä portaat johtivat -alas Tuonelaan. Kun he olivat ensimäiset portaat astuneet, niin tulivat -he toisille ja yhä synkemmäksi muuttui kaikki heidän ympärillään. Mutta -kun he kolmannet portaat olivat astuneet, niin tulivat he jylhään -seutuun, ja poika näki tulen loimuavan pimeydessä. Kun he lähemmäksi -astuivat, näki poika suuren rovion, jossa liekit leiskahtelivat -palavassa tervassa. Ja tämän tulen yläpuolella pyöri suuri pyörä. - -Silloin Jumala sanoi: - --- Taukoa, heitä pyörintäsi. - -Ja kun Jumala sen sanonut oli, niin taukosi tuo vinha pyörintä, ja -kuninkaan isä tuli pojan luo. - --- Minä tiedän poikani lähettäneen sinut luokseni, sanoi hän. - -Kun hän oli poikansa kirjeen lukenut, niin itki hän katkerasti ja -sanoi: - --- Huonoilla teillä vaeltaa minun poikani. Millä minä hänelle -varoituksen antaa taitaisin? - --- Kirjoita hänelle kirje, sanoi Jumala. - --- Millä minä sen kirjoittaisin? - --- Onhan sinulla musteena veriset kyyneleesi ja kynänä sormesi. - -Ja kuninkaan isä kirjoitti kirjeen ja antoi sen pojalle. - -Kun poika oli Tuonelasta tullut ja kulki meren rantaa kohden, niin -laati hän taas leivästä ristin ja vaipui sen eteen polvilleen -rukoukseen. Unessa hän kuuli äänen sanovan: - --- Nouse ja tule, sillä vene odottaa sinua. - -Ja poika astui siihen veneeseen, jolla hän oli meren yli tullutkin. -Toiselle rannalle tultuaan hän läksi kulkemaan kuninkaan linnaa kohden. -Kun hän linnaa lähestyi, niin hämmästyi hän sitä, kuinka kaikki olivat -vanhentuneet hänen poissa ollessaan. Kun hän vaimonsa kohtasi, niin -kuuli hän tältä olleensa kolmekymmentä vuotta matkallaan. Mutta pojasta -se aika oli tuntunut kolmelta päivältä. Tänä aikana oli kuningas -koettanut hänen vaimoaan anastaa, mutta taivaan enkelit olivat häntä -suojanneet ja tehneet kaikki kuninkaan aikeet tyhjiksi. - -Poika vei kuninkaalle hänen isänsä lähettämän kirjeen. - --- Poikani, kirjoitti vanha kuningas elossa olevalle pojalleen, käänny -huonoilta teiltäsi, jotta voisit minut täältä lunastaa ja itsesi -varjella samaan tilaan joutumasta, jossa minä nyt olen kaikkien pahojen -tekojeni rangaistukseksi. Luovu vallasta ja anna kaikki rikkautesi, -jotka vääryydellä olet itsellesi koonnut, köyhille. - -Kun kuningas tämän oli lukenut, niin sanoi hän pojalle. - --- Minä tahdon tehdä sen, mikä on minun isäni tahto. Kaiken maallisen -hyvyyden tahdon jakaa köyhille, Ota sinä kruununi ja valtikkani, sillä -sinä olet niitä kelvollisempi kantamaan kuin minä. Sinä voit paljon -sovittaa siitä, mitä rikoin. Sinun kauttasi olen minä rauhani löytänyt, -kuten minulle oli ennustettu. - -Ja kuningas riisui yltään kaiken komeutensa, pukeutui halpaan pukuun ja -läksi linnastaan voidakseen nöyryydellä ja hyvillä töillä sovittaa -kaiken sen, mitä hän rikkonut oli. - - - - -KÄDETÖN TYTTÖ. - - -Oli veli ja sisar, he rakastivat niin paljon toisiaan, että he -päättivät ainiaan yhdessä olla ja aina tukea toisiaan elämässä. Ja -jotta ei heidän koskaan tarvitsisi toisistaan erota, niin päättivät he -kumpikin olla naimisiin menemättä. - -Mutta tämän kuuli paha haltija ja hän päätti vietellä pojan. Hän muutti -muotonsa kauniiksi neitoseksi ja alkoi lähestyä poikaa. Ja niin kaunis -hän oli, että pojan mieli tuli lumotuksi ja hän otti pahan vaimokseen. -Ja paha toi mukanaan suuret rikkaudet ja komean kartanon, jossa oli -runsaasti karjaa, hevosia ja lehmiä. - -Mutta vaikka veli oli mennyt naimisiin, niin ei hän tahtonut erota -sisarestaan, vaan sanoi hänelle: - --- Vaikka olenkin naimisiin mennyt, niin miksi me kaksi orpoa eroisimme -toisistamme. Onhan minun kartanoni suuri ja avara. Tule sinne ja asu -minun luonani. - -Ja sisar tuli veljensä asuntoon, Siinä he elelivät yhdessä. Veli oli -onnellinen kauniin vaimonsa seurassa, Mutta pian huomasi sisar, että -tuo kaunis nainen olikin paha haltija, joka oli tullut hänen veljeään -turmioon saattamaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut sydäntä ilmaista sitä -veljelleen, joka oli niin onnellinen. - -Pian paha huomasi, että hänen miehensä sisar oli päässyt selville hänen -oikeasta luonteestaan ja hän päätti toimittaa hänet pois päiviltä. - -Eräänä päivänä, kun veli oli metsässä, tappoi hänen vaimonsa lehmän ja -illalla hän sitten sanoi miehelleen: - --- Katso mitä sisaresi on meille tehnyt? Hän on surmannut meidän -parhaimman lehmämme. Aja hänet pois! - -Kun veli sen kuuli, niin ei hän sanonut mitään sisarelleen ja -vaimolleen hän virkkoi: - --- Jos hän on sen tehnyt, niin ei hän sitä ole tahallaan tehnyt meille -turmiota tuottaakseen. - -Mutta paha vaimo ei tyytynyt tähän, vaan seuraavana päivänä, kun hänen -miehensä oli metsässä, hän tappoi hevosen. Illalla hän sanoi -miehelleen: - --- Vieläkö nytkin uskot sisaresi hyvyyteen, kun kuulet, mitä hän sinun -poissa ollessasi on tehnyt? Parhaimman hevosesi on hän tappanut. - --- Jos on tappanut, niin mitä siitä, onhan meillä muita hevosia -jälellä, vastasi hänen miehensä. - --- Sinä et aijo siis ajaa häntä pois talostasi? - --- Minä olen hänen kanssaan tehnyt sen valan, että me emme eroa -toisistamme. - --- Minä varoitan sinua uhkaavasta vaarasta, joka voi meitä kohdata sen -kautta, että sisaresi jää taloon. - --- Hänen kauttaan ei meille mitään vaaraa koidu. - -Ja poika läksi talostaan pois voidakseen olla kuulematta vaimonsa -kiukkuisia syytöksiä. Mutta vaimo jäätyään yksin alkoi tuumia keinoa -niin julmaa ja tekoa niin kauheata, että hänen miehensä sen kuullessaan -ehdottomasti ajaisi sisarensa talostaan. Ja hän pani tuumansa -täytäntöön. Hän meni pienen poikansa luo ja sydämettömänä surmasi sen. - -Kun veli seuraavana päivänä tuli kotiaan, juoksi hänen vaimonsa häntä -vastaan itkien ja huusi: - --- Tule katsomaan mitä sisaresi on meille tehnyt. Sinun ainoan poikasi -on hän surmannut. - -Kun veli näki ainoan poikansa kuolleena makaavan, niin tuli hän kalman -kalpeaksi ja kauan hän seisoi liikkumattomana tuijottaen veriseen -ruumiiseen. Sitten hän meni sisarensa luo, tarttui hänen käteensä ja -vei hänet mukanaan metsään. Kun he olivat syvälle korpeen tulleet, -sanoi veli sisarelleen. - --- Sinä olet minun poikani surmannut ja minun täytyy se sinulle kostaa. - -Sisar tiesi miten kamalasti hänen veljeään oli petetty, mutta hänellä -ei ollut sydäntä sanoa hänelle totuutta, vaan oli hän valmis kärsimään -mitä tahansa, kun hänen veljensä vain saisi olla onnellinen. - -Kun veli ei kuullut sisarensa millään itseänsä puolustavan, niin uskoi -hän hänet syylliseksi ja tahtoi nyt panna rangaistuksen täytäntöön. - --- Pane kätesi tuon kannon päälle. - -Sisar aavisti, mitä hänen veljensä aikoi tehdä, mutta kuitenkin -sanaakaan sanomatta hän laski kätensä kannon päälle. Silloin veli -leikkasi ne kyynärvarsista asti poikki. Sen tehtyään hän jätti -sisarensa yksin korpeen, meni vaimonsa luo ja sanoi: - --- Nyt on hän rangaistuksensa saanut. - -Kun tuo paha vaimo sen kuuli, niin oli hänen ilonsa rajaton. - --- Vihdoinkin olemme siis hänestä päässeet! huudahti hän. - --- Vaiti, sanoi silloin hänen miehensä. Hän oli minun sisareni, ja minä -rakastan häntä vieläkin, vaikka minun täytyi häntä hänen pahojen -tekojensa tähden rangaista. Ja minä rukoilen, että Jumala olisi hänelle -armollinen. - -Sisar kietoi käsivarsiensa tyngät huiviinsa saadakseen verenvuodon -loppumaan. Hän kulki metsää ja joutui vihdoin kuninkaan puistoon. Ja -kun hänen oli nälkä, niin alkoi hän kuten eläin suullaan syödä marjoja -maasta. Puutarhan vartijat tapasivat hänet ja veivät hänet -kuninkaanpojan eteen. Mutta tyttö heittäytyi hänen eteensä ja sanoi: - --- Elä minulle enää mitään pahaa tee. Etkö näe, että minä elämässä olen -jo kylliksi kärsinyt, minulta kun molemmat käteni ovat poikki leikatut. -Ole minulle armollinen, ota minut orjaksesi, palvelijaksesi. Ja jos -minulle olet armollinen, niin tahdon sinulle synnyttää pojan, jolla pää -on kaunis ja tukka kuin sulaa kultaa. - -Ja niin kuninkaanpoika mieltyi tytön suureen sulouteen, että hän otti -hänet vaimokseen. Onnellisina he elivät ja päivä päivältä mieltyi -kuninkaanpoika vaimoonsa yhä enemmän. Mutta kun veljen asunnolle tuli -tieto siitä, että sisar oli elossa ja kuninkaanpojan puolisona, niin -pahan naisen kiukku ei tuntenut mitään rajoja. Ja hänen kiukkunsa oli -sitä suurempi, kun hänellä ei ollut mitään keinoja, joilla hän olisi -voinut vahingoittaa kälyään. - -Syttyi sota valtakunnan rajoilla ja kuninkaanpojan täytyi lähteä -maataan puolustamaan. Murheellisena hän erosi vaimostaan, jonka hän -kohta tiesi tulevan äidiksi. Kun poika oli syntynyt, niin käski hän -siitä lähettämään hänelle oitis tiedon. - -Kuten tyttö oli luvannut, niin synnytti hän pojan, joka oli kaunis ja -jolla tukka oli kuin sulaa kultaa. Heti kirjoitettiin kirje -kuninkaanpojalle vietäväksi ja määrättiin eräs sotamies sitä perille -saattamaan. - -Matkallaan kuninkaanpojan luo poikkesi sotamies yöksi veljen taloon. -Hänen vaimonsa arvasi, millä asioilla sotamies oli, ja päätti kaikin -keinoin tuhota kälynsä onnen. Hän valmisti saunan sotamiehelle. Sillä -aikaa kun tämä oli saunassa kylpemässä, avasi paha nainen sotilaan -laukun, otti sieltä kirjeen ja hävitti sen ja pisti sen sijaan uuden -kirjeen, johon hän oli kirjoittanut, että kuninkaanpojan puoliso oli -synnyttänyt kolme koiran pentua. - -Sotamies vei tämän kirjeen kuninkaanpojalle, joka sen luettuaan tuli -hyvin murheelliseksi. Mutta niin paljon hän rakasti nuorta vaimoaan, -että hän ei tahtonut hänelle mitään pahaa aikaan saattaa. Hän kirjoitti -kirjeen, jossa hän sanoi, että hänen vaimolleen ei pidä mitään pahaa -tehdä, vaan on häntä odotettava sodasta kotiin palaavaksi. - -Kun sotamies kotimatkallaan tuli siihen taloon, jossa tuo paha nainen -asui, niin valmisti tämä taas sotamiehelle saunan, jotta hän siellä -saisi jalkojaan hautoa, jotka pitkästä kävelystä olivat turvonneet. -Miehen saunassa ollessa otti paha nainen hänen laukustaan -kuninkaanpojan kirjeen, hävitti sen ja pani sen sijaan toisen, jossa -hän käski ajamaan tuon naisen kuninkaan kartanosta pois. - -Sotamies tuli kuninkaanpojan linnaan ja näytti kirjeen. Kun siellä se -luettiin, niin syntyi suuri suru, sillä kaikki olivat mieltyneet tuohon -kauniiseen naiseen ja hänen kultakiharaiseen poikaansa. Mutta kun tyttö -kuuli, mitä kirjeessä oli ollut, niin sanoi hän: - --- Mitä minun mieheni on käskenyt, sitä on minun toteltava. Minä tahdon -lähteä pois, niinkuin hän käskenyt on. - -Hän käski kapaloimaan hänen poikansa ja panemaan riippumaan sen hänen -kaulastaan, koska hänellä ei ollut käsiä, joilla hän olisi sitä -kantanut. Ja siten lastaan pitäen sylissään hän läksi pois -kuninkaanpojan kartanosta. - -Matkallaan alkoi häntä janottaa ja hän meni järven rannalle juomaan. -Kun hän kumartui alas ottaakseen vettä suuhunsa, niin kirposi lapsi -hänen rinnoiltaan ja putosi veteen. - -Epätoivosta kiljaisten yritti äiti lastaan tavoittaa, mutta millä hän -siihen olisi tarttunut, kun hänellä ei ollut käsiä. Sinä suurena tuskan -hetkenä armahti Jumala häntä ja antoi hänelle takaisin hänen kätensä. -Ilosta itkien hän nosti poikansa veden varasta ja läksi edelleen -vaeltamaan. - -Illalla myöhään hän joutui sen kartanon lähelle, jossa hänen veljensä -asui, ja kun hän aikoi pihan läpi hiipiä, niin näki hän kuninkaanpojan -ratsun kartanolla ja arvasi siitä, että hänen miehensä oli sodasta -palannut ja oli sinne poikennut yöksi. Hän kolkutti silloin ovelle ja -pyysi yösijaa. Hänen veljensä tuli avaamaan, mutta ei tuntenut omaa -sisartaan, koska hän oli siltä kädet poikki lyönyt ja tällä oli kauniit -lumivalkoiset kädet. Veli antoi hänelle luvan tulla tupaan. Mutta kun -hänen vaimonsa tytön näki, niin tunsi hän heti tämän miehensä sisareksi -ja tahtoi ajaa hänet pois talostaan. - -Tämän puheen kuuli kuninkaanpoika ja hän kysyi: - --- Miksi et tahdo päästää tuota kulkevaa naista sisään? - --- Ei tämä talo ole mikään maankiertäjien yöpaikka, vastasi paha -nainen. - --- Päästä hänet huoneeseen, sanoi silloin kuninkaanpoika. Etkö näe, -että hän on väsynyt ja että hän kaipaa itselleen ja lapselleen -lepopaikkaa? Hän on onneton. Anna hänen olla minun seurassani, joka -itse olen kohtalon kovuutta saanut tuntea. - -Ja kun kuninkaanpoika katseli vaimoaan, niin sanoi hän: - --- Kaunis sinä olet nainen ja kaunis on poika, jota käsivarsillasi -kannat. Tuollaista kultakiharaista poikaa minäkin itselleni toivoin, -mutta en saanut. Jota enemmän sinua, nainen, katselen, niin huomaan, -miten paljon olet vaimoni näköinen. Tuollainen lempeä muoto hänelläkin -on, mutta ei hänellä ole sinun valkoisia käsiäsi, vaan ovat ne kokonaan -hakatut pois. Mikä kova kohtalo on sinua kohdannut, kun sinun täytyy -kulkea noin turvattomana lapsesi sylissäsi? - -Ja silloin sisar kertoi elämänsä tarinan. - --- Meitä oli kaksi, veli ja sisar. Veljeni sai vaimokseen pahan naisen, -joka alkoi mielessään hautoa minun kuolemaani. Hän tappoi lehmän -saadakseen veljeni minuun suuttumaan. Kun hän ei siinä onnistunut, niin -tappoi hän hevosen, mutta veljeni ei silloinkaan vielä minulle tahtonut -mitään pahaa tehdä. Silloin hän surmasi oman poikansa ja sanoi minun -sen tehneen. Veljeni sen kuultuaan vei minut metsään ja hakkasi -molemmat käsivarteni poikki. Yksinäni kuljin, kunnes saavuin -kuninkaanpojan puutarhaan, jossa suullani söin marjoja maasta. Vartijat -veivät minut kuninkaanpojan eteen, joka niin mieltyi minuun, että otti -minut vaimokseen. Kun hän oli sotaretkelle lähtenyt, synnytin hänelle -pojan, jonka tukka oli kuin sulaa kultaa. Kun siitä lähetettiin tieto -kuninkaanpojalle, niin käski hän ajamaan minut pois kartanostaan. Minä -läksin. Kun minua janotti matkallani, kumarruin järvestä juomaan. -Silloin lapsi putosi helmastani. Kun sitä tavoitin huomasinkin käsieni -kasvaneen jälleen paikoilleen. - -Silloin kuninkaanpoika tunsi oman vaimonsa ja iloissaan hän sulki -vaimonsa ja lapsensa syliinsä. - -Vaimonsa veljen hän teki rikkaaksi, mutta hänen vaimonsa annettiin -kaikkien pahojen töittensä palkaksi pyövelin käsiin, joka otti hänet -hengiltä. - - - - -JUMALAN ANTAMA KIRJA. - - -Sinisen salon sisässä oli pienoinen mökki ja siinä asui vanha ukko ja -hänen vaimonsa. Kaksi poikaa heillä oli. Kun sota syttyi kuninkaan -valtakunnan rajoilla, niin vietiin vanhempi poika sinne sotilaaksi. -Nuorempi poika jäi isäänsä ja äitiänsä elättämään ja hoitamaan. Hyvä ja -hellä kaikille oli poika, mutta ruma, niin ruma, ettei kukaan naisista -häntä miehekseen huolinut. Neljääkymmentä hän jo oli aviokseen -pyytänyt, mutta aina saanut kieltävän vastauksen. - -Kun hän kerran oli metsässä puita hakkaamassa, niin hän siellä väsyi ja -vaipui uupumuksesta maahan. - --- Miksi ei minulle ole annettu armasta, joka minulle hyvä ja hellä -olisi ja joka minulle keiton keittäisi, kun uupunut olen, ja joka minua -ilahduttaisi, kun mieleni raskaaksi painuu? Miksi olen minä osattomaksi -luotu, kun muille iloja niin paljon on annettu? - -Murheellisena hän kulki metsästä kotiaan kohden. Tiellä tapasi hän -vanhuksen, joka uupuneena asteli keppiinsä nojaten. - --- Auta minua, sanoi vanhus, sillä minun voimani ovat loppuneet! - --- Uupunut olen itsekin, vastasi poika, mutta olenhan nuori, enkö -silloin jaksaisi sinua vanhaa taluttaa. Nojaa minuun ja minä saatan -sinut asuntooni ja taritsen sinulle kaikesta siitä vähästä, mitä -minulla on. - -Kun he siinä yhdessä tietä kulkivat, niin kysyi vanhus: - --- Miksi sinä, joka olet niin nuori, olet niin murheellinen? Miksi et -iloitse? - --- Nuori olen kyllä ja iloinen voisin olla, vastasi poika, mutta -yksinäisyys minua painaa, sillä minulla ei ole ketään, joka minua -rakastaisi. Monta pyysin omakseni, ja kaikilta kiellon sain. Isä ja -äiti minulla kotona on, mutta ei ole ketään, joka heille aterian -valmistaisi. - -Vanhus hymyili ja sanoi: - --- Jo olen tukemanasi virkeäksi tullut ja tahdon apusi sinulle palkita. -Katso tätä pientä pussia, jonka sinulle annan, ota se, kanna sitä -selässäsi, eläkä katso, mitä siinä on ennenkuin olet kotiasi tullut. -Vaikka tiellä väsyisit ja uupuisit, vaikka sinun tulisi nälkä ja uni, -niin elä katso, vaan koeta kotiasi ennättää. - -Poika otti vanhuksen antaman pussin ja nosti sen selkäänsä. Ja kun -tienhaara tuli, ja vanhus pojasta loittoni, niin ihmeellinen kirkkaus -täytti metsän siellä, missä hän kulki, ja taivaan valkeus pysytteli -vanhuksen ympärillä metsän iltahämyssä. - -Ja poika asteli kotiaan kohden, ja yhä raskaammaksi tuli hänen -kantamuksensa, niin raskaaksi, että hän monasti jo vaipui maahan, mutta -hän nousi taas ja asteli eteenpäin. Kun hän kotinsa kynnykselle saapui, -niin oli hän niin uupunut, että hän tainnoksissa vaipui maahan. Kun hän -siitä tointui, niin hän sanoi: - --- Katsokaamme, minkä näköinen se on, jota vanhus tähän asti kielsi -minua katsomasta? - -Kun hän pussin avasi, niin olikin siellä kaunis neitonen. - --- Ken sinä olet? kysyi poika. - --- Minä olen sinun vaimosi, vastasi neito. - --- Lähde sitten kanssani vihille, sanoi poika. - --- Näytä ensin minut vanhemmillesi, vastasi neito. - -Kun neito tuvan oven kynnykselle astui, niin oli pienoinen mökki -kadonnut ja sijaan oli tullut komea linna, joka uljaana kohosi -korkeutta kohden ja jonka tornit pilviä piirsivät. Ja suuri joukko -palvelijoita riensi heitä vastaan. Kun aamu koitti, niin tuli linnan -luo joukko kerjäläisiä, ja avoin oli pojan käsi jokaiselle ja valmis -hän oli kaikkia auttamaan. - -Kun kerjäläiset tulivat keisarin linnaan, niin kysyi keisari heiltä: - --- Mikä on tuo kartano, komeampi kuin minun, joka tuolla etäällä -häämöittää ja josta te luokseni tulitte? - --- Kenen linna on, ja ken siellä isäntänä elää, emme tiedä, mutta hyvä -sydän hänellä on, avoin on käsi jokaiselle, ken apua tarvitsee, -vastasivat kerjäläiset. Ja kaunis on hänellä siellä puoliso, niin -kaunis, että hänet nähdessään mieli hartaaksi käy, ja on kuin taivaan -kirkkaus siellä valahtaisi, missä hän kulkee. Siunatut he ovat kaikella -maallisella hyvyydellä, ja lämpimällä kädellä he siitä jokaiselle -taritsevat. - -Läksi keisari pojan asunnolle, tuli kaiken saattueensa keralla. Ja kun -he pojan taloa lähestyivät, niin astui poika puolisoineen heitä vastaan -ja vei heidät linnaansa. Siellä hän keisaria runsaasti kestitsi. Mutta -jota kauemmin keisari kaunista neitoa katseli, sitä synkemmäksi hän -muuttui. Lopulta hän sanoi pojalle: - --- Mistä olet naisesi saanut? Itsekö sait, ehkä varastit pohatoilta, -keisareilta tai muilta, ehkä väkivallalla hänet itsellesi anastit? - --- En väkivallalla naistani ottanut, vastasi poika. Jumala hänet -minulle antanut on. - --- Sen varsin valehteletkin, huusi keisari. Jumala ei häntä ole sinulle -antaa voinut, sillä jos niin olisi, miksi ei hän minulle ole antanut -yhtä hyvää morsianta. Minä en sanojasi usko, ellet minulle sellaista -kirjaa Jumalalta tuo, jossa sanotaan, että hän sinulle naisesi antanut -on. Viisi päivää sinulle aikaa annan. Jollet tuota kirjaa ole minulle -tuonut, niin naisesi otan sinulta ja omaan linnaani vien. - -Näin sanottuaan keisari läksi pojan luota seurueineen ja palasi omaan -linnaansa. - -Kovasti poika hätääntyi keisarin uhkauksesta, mutta hänen vaimonsa -sanoi hänelle: - --- Miksi surisimme, koska Jumala meidät on toisillemme antanut. Jos hän -meidät tahtoo toisillemme säilyttää, niin on hän sinut vaarasta -pelastava ja tuon kirjan sinulle antava. Mene metsään ja lähde sitä -tietä kulkemaan, minne näit Jumalan luotasi lähtevän pois. - -Poika seurasi vaimonsa neuvoa. Kun hän oli tuota tietä kulkenut ja -ehtoo jo ennätti, niin tuli hän pienelle mökille. Sinne hän poikkesi -yösijaa pyytämään. Siellä oli kaksi miestä, jotka palavan lieden -vieressä värjöttivät. - --- Antakaa minulle suojaa yöksi pääni päälle, sanoi poika. - --- Sen sinulle antaa taidamme, vastasivat miehet. Mutta vilu on meillä -täällä, emmekä tuvassa lämmintä pitää saata. Kun maata voinet, niin -makaa. - -Sinne poika jäi yöksi, Siinä levätessään tuli hänelle niin kuuma, että -hän heitti takin yltään. Keskellä yötä hän kävi pihalla itseään -vilvoittelemassa ja itsekseen mietti: - --- Miksi he minua näin pettää tahtovat ja vilusta varoittavat, vaikka -tupa onkin lämmin? - -Aamusella, kun hän matkalle aikoi, kysyivät miehet häneltä: - --- Minne on matkasi? - --- Jumalaa läksin etsimään, sillä hänet tavata tahdon. - --- Kun hänet kohtaat, niin kysy häneltä, miksi hän meitä vilulla -rankaisee eikä meille lämmintä anna? - -Toisena iltana joutui poika yksinäiselle mökille, jossa asui kaksi -tyttöä. Kun poika oven avasi, niin näki hän tyttöjen ammentavan vettä -suurilla astioilla joesta, joka virtasi pirtin halki. - --- Antakaa minun tänne yöksi jäädä, sanoi poika. - --- Jää ja lepää, sanoivat tytöt. Me emme jouda silmiämme ummistamaan, -vaan aina täytyy meidän tätä vettä joesta ammentaa, jotta emme siihen -hukkuisi. - --- Pitkän matkan olen tietä astunut, sanoi poika. Antakaa minulle vettä -sammuttaakseni janoni. - --- Me emme jouda sinulle vettä ammentamaan, koska kaikki aikamme menee -tämän virran tyhjentämiseen. Mutta tuossa rahilla on kuppi, Siinä se on -ollut kuusi ajastaikaa. Ota se ja sillä ammenna, mitä janosi -tyydyttämiseksi tarvitset. Meidän täytyy joesta vettä pois kantaa -siksi, kunnes aika on täytetty, ja joki kuivunut on. - -Poika otti kupin ja sillä itselleen joesta ammensi. Mutta kun hän vettä -maistanut oli, niin huomasi hän sen maidoksi. - --- Miksi he minua pettää tahtovat, ajatteli poika, koska he sitä -vedeksi sanovat, joka maitoa on? - -Kun hän yönsä levännyt oli ja aamulla aikoi jälleen taipaleelle lähteä, -niin kysyivät tytöt: - --- Minne menet, mikä on matkasi maali? - --- Jumalaa etsin. Hän minulle vaimon antoi, mutta keisari sen minulta -anastaa tahtoo. Ja nyt Jumalalta kirjaa pyytäisin, jotta omani -ainaisesti pitää saisin. - --- Kun hänen luoksensa saavut, niin kysy häneltä, miksi meidän kuusi -vuotta on täytynyt tästä joesta vettä ammentaa, eikä se loppua tahdo? - -Kolmannen päivän iltana saapui poika uupuneena pienelle pirtille ja -poikkesi sinne yösijaa pyytämään. Kun hän tupaan astui, niin oli siellä -yksinäinen vaimo. - --- Salli minun luonasi tämä yö viivähtää, sanoi poika, sillä uupunut -olen ja pitkä taival on vielä edessäni. - --- Levätä saat, vastasi vaimo, mutta mitään en voi sinulle ravinnoksi -antaa, sillä yöt päivät täytyy minun kiviä purra eikä minun vaivoilleni -loppua näy. - --- Minä sinulle leipää annan, sanoi poika ja kontistansa hän vaimolle -ojensi palasen. - -Mutta kun vaimo sen leivän käteensä ottanut oli, niin muuttui se -kiveksi. - --- Samaa kiveä sinä syöt kuin minäkin, sanoi vaimo ja ojensi pojalle -kiven. - -Mutta kun poika siihen tarttui, niin muuttui se hänen kädessään -valkoiseksi leiväksi. - -Kun poika yön oli siinä levännyt ja aamulla matkalle valmistui, niin -kysyi vaimo: - --- Minne, vieras, matkasi vie? - --- Jumalan luo, vastasi poika. Keisari minun omani anastaa mielii, ja -nyt Jumalalta pyytäisin sellaista kirjaa, ettei hän minua armaastani -eroittaisi. - --- Kun hänet löytänyt olet, sanoi akka, niin häneltä kysy, miksi minun -kaksitoista vuotta on täytynyt kiviä syödä? - -Kun poika oli vähän aikaa matkannut, niin näki hän linnan valkoisen ja -hohtavan. Valkoisesta kivestä se laadittu oli, ja aurinko sen harjalla -asuntoaan piti. Ja kun hän sinne sisään astui, niin oven toinen -toistaan kauniimman hän edessään näki. Yhdeksän niitä oli, ja kun hän -yhdeksännen avannut oli, niin seisoi hän Jumalan valtaistuimen edessä. - -Silloin poika heittäytyi hänen eteensä maahan. Ja Jumala kysyi häneltä -lempeällä äänellä: - --- Miksi minun luokseni tulit? - --- Katso, sinä minulle vaimon annoit, ja minä onnellinen olin hänen -kanssansa. Mutta tuli keisari ja minun onneani itselleen anastaa -tahtoi. Anna minulle sellainen kirja, ettei hän, eikä kukaan muukaan -minun omaani minulta riistää taida. - -Kun Jumala sen kuuli, niin antoi hän pojalle käteen kirjan ja sanoi: - --- Tämä sinä keisarillesi saata ja ojenna se hänelle jotta hän sen -lukea taitaisi. - --- Kun minulle näin armollinen olet ollut, sanoi poika, niin ilmoita -minulle, miksi muita niin kovasti rangaissut olet? Miksi vaimoa, joka -minulle suojan tarjosi, olet tuominnut kiviä syömään? - --- Rikas oli tuo nainen, sanoi Jumala, mutta hänen sydämensä oli kova -kuin kivi, eikä hän ainoallekaan tarvitsevaiselle palaakaan ojentanut, -siksi täytyy hänen leivän sijasta kiviä purra. - --- Etkö sinä armossasi häntä tästä kirvoittaa taida? - --- Minä luon kuuni loiston veden kalvoon, jos hän sen taitaa vakkaan -koota, niin on hänen kirvoituksensa hetki tullut. - --- Miksi kahden tytön, jotka minulle yösijan antoivat, tupansa läpi -juoksevan joen vettä ammentaa täytyy, ja he sen vedeksi luulevat, -vaikka se minun suussani maistuu kuin lämmin maito? - --- Heillä kaksi lehmää oli ja he niiden maitoa kaupaksi pitivät, mutta -kun minä köyhät heidän luokseen lähetin, niin he maidon sekaan vettä -panivat. - --- Millä sinä heidät armoittaa taitaisit? - --- Minä kylmän ilman laadin, ja jos he sen kestävät ja lehmän karvat -lukea taitavat, niin minun armoni on oleva heillä ja he pahat työnsä -sovittaneet ovat. - --- Yön kahden miehen luona makasin, ja he vilusta värjöttivät, vaikka -minulla oli lämmin. Miksi tämän heille määrännyt olit? - --- Pohatoita he olivat ja äveriäitä, mutta kaikesta maallisesta -hyvyydestä eivät he toisille jakaa tahtoneet ja apua saamatta saivat -köyhät heidän oveltaan kääntyä. - --- Eikö heille milloinkaan pelastus koita tästä rangaistuksesta? - --- Kun pakkasen laadin ja he sen kestävät ja tähteni lukea taitavat, -niin olen rangaistukseni heistä pois kääntävä. - -Kotiaan palasi poika ja hänen vaimonsa häneltä kysyi: - --- Saitko sen, mitä etsimään lähdit? - --- Katso, matka on minulla ollut pitkä ja vaivaloinen, mutta Jumala on -minulle armollinen ollut ja sen antanut, mitä häneltä pyysin. - -Kun keisari pojan palanneeksi kuuli, niin tuli hän pojan asunnolle, ja -pyöveli seurasi häntä. - -Silloin poika antoi keisarille Jumalan antaman kirjan. Mutta kun -keisari sen avasi, niin valkeus siitä valahti niin kirkas ja -häikäisevä, että keisari näkönsä menetti. - -Silloin keisari katuvaisena virkkoi: - --- Sinulle pahaa aijoin, ja rangaistukseni nyt sain, koska silmieni -valon kadottanut olen. Mutta anna minulle anteeksi kaikki, mitä sinua -vastaan rikkonut olen. Jos silmieni valon takaisin saisin, niin en -sinulle enkä vaimollesi enää pahaa hautoisi. - --- Mikä olen minä, että sinua tuomitsisin, sanoi poika, Anteeksi -sinulle antaa tahdon ja rukoilla Jumalaa, että hän sinulle näkösi -takaisin lahjoittaisi. - -Kun poika sen sanonut oli, niin palasi keisarille silmien valo. Ja -ystävyksinä hän ja poika erosivat toisistaan. - -Ja tulipa päivä, jolloin Jumala pojan ja hänen vaimonsa luokse -vieraisiin saapui. Ja kun pojan isä ja äiti hänet näkivät, niin he -sanoivat: - --- Me olemme sinun luoksesi kaivanneet, Herra. Ota meidät, sillä olemme -jo vanhoiksi tulleet ja meidän on ikävä sinun asunnoillesi. - -Silloin kuolema heidät tavoitti, ja kun he olivat arkkuun lasketut ja -kalmistoon vietiin, niin Jumala kutsui laulajansa ja ne heitä -viimeisellä matkalla saattoivat. - -Kun he olivat nurmen alle saatetut, niin sanoi Jumala: - --- Tulkaa minun kanssani, sillä tahdon keisarin luo mennä. - --- Millä minä sinut sinne saattaisin, sanoi poika, sillä ei minulla -ratsuja ole, jotka sinut sinne veisivät. - -Mutta kun he portaille tulivat, niin seisoi sen edessä kymmenen -siivitettyä ratsua. Ja aamurusko asui niiden pään päällä, ja valoa -välkkyvät olivat niiden siivet. - -Kun he keisarin asunnolle tulleet olivat, niin sanoi tämä: - --- Minun herrani ja Jumalani, anna minulle anteeksi, kun tätä miestä -vainonnut olen. - --- Minun anteeksiantamukseni on sinulla oleva, koska hän sinulle kaiken -anteeksi antanut on, vastasi Jumala. - -Kun he sieltä noiden kahden miehen asunnolle tulivat, niin punaisella -veralla he peittivät maan, jossa Jumala asteleva oli. Kun he Jumalaa -olivat kestinneet, niin he häntä rukoilivat: - --- Anna meille anteeksi, kun ennen huonosti eläneet olemme. - --- Minun rauhani on teillä oleva, jos niin teette, ettei kukaan -oveltanne käänny, vaan te hänelle suojan ja lämmön annatte. - -Kun he sitten noiden tyttöjen asunnolle tulivat, niin pukeutuivat nämät -silkkiin ja astuivat Jumalaa vastaan tarjoten hänelle kultaisella -maljalla maitoa. Ja kun he Jumalalta anteeksi pyysivät kaikkea sitä, -mitä he rikkoneet olivat, niin sanoi hän: - --- Tuliseen pätsiin minä teidät heittää aijoin, mutta tuli tämä mies ja -hänen rukoustensa tähden olen minä kaiken teille anteeksi antava. - -Ja kun he akan asunnolle saapuivat ja tämä heitä vastaan tuli kantaen -helman täyden kauniita leipiä, niin armahti Jumala häntä ja päästi -hänet kiviä syömästä. - -Ja Jumala palasi omaan kirkkaaseen asuntoonsa, ja onnellisena eli poika -linnassaan nuoren vaimonsa kanssa, ja heidän elämänsä oli tyyni ja -rauhallinen kuin hopean hohtava virta, joka kukkivain niittyjen halki -kulkee ja siunausta tuottaen edelleen virtaa, kunnes sen laineet -ennättävät meren aukean ulapan, jonne se levolle käy. - - - - -KAUKOMAAN PRINSESSAN KUVA. - - -Upporikkaalla kauppiaalla ja hänen vaimollaan ei ollut lasta ja sitä he -suuresti surivat, sillä mitä merkitsi heille se varallisuus, jota he -kokosivat ja se maallinen hyvyys, jota he niin runsaasti olivat -saaneet, kun heillä ei perillistä ollut. - -Kauppias oli reipas ja komea mies, eikä hän ilmaissut koskaan, kuinka -paljon hänen mieltään painoi se, ettei hänellä ollut poikaa. Hänen -vaimonsa oli hiljainen ja kaunis nainen, jonka huulilta laulu helisi, -ja jonka sanoja kuullessaan tunsi sielunsa niin hiljaiseksi ja -avaraksi. - -Kerran kauppias lähti kaukaisille maille, monien merien taa, mistä hän -vasta useiden vuosien kuluttua aikoi palata. Vähän aikaa hänen lähtönsä -jälkeen synnytti hänen vaimonsa pojan. Ja kun pojan isä oli reipas ja -toimelias ja äiti hellä ja sydämellinen, niin tuli pojasta uljas ja -kaunis, mutta myös haaveileva ja suuria tekoja uneksiva. - -Kun kauppias matkaltaan palasi ja näki poikansa, oli hänen ilonsa aivan -rajaton. - --- Kaunis on minun poikani, sanoi hän, kauniimpi kuin kukaan muu, mutta -rikkaampi kuin kukaan muu täytyy hänen myöskin olla, niin rikas, että -kuninkaat ja maan mahtavat häntä kadehtivat. - --- Kaunis on minun poikani, sanoi hänen vaimonsa, niin kaunis, ettei -toista hänen vertaistaan ole. Mutta hyväksi toivon hänen tulevan, sillä -mitä ovat kaikki maailman rikkaudet, ellei hänellä ole hyvää sydäntä. - -Ja äiti opetti pojalleen kaikki tarinat, joissa kerrotaan suurista -urotöistä ja suurten sankarien suuresta hyvyydestä. - -Mutta isä rakensi aarreaitan, jossa oli yhdeksän kammiota, ja niihin -hän kokosi kaiken sen rikkauden, jonka hän tahtoi pojalleen jättää, -jotta hän olisi rikkaampi kuin kukaan muu. - -Kun poika oli viidentoista vuotiaaksi varttunut, läksi kauppias -pitkälle merimatkalle tuodakseen sieltä aarteita niin suuria, että -kaikki entiset niiden rinnalla jäisivät varjoon. Ennen matkaansa hän -kutsui poikansa luokseen ja sanoi: - --- Poikani, sinä olet minun silmieni ilo ja vanhuuteni riemu. Sinä olet -minulle niin rakas, että tahdon sinua varten koota kaiken sen -rikkauden, minkä suinkin voin. Siksi lähden pitkälle matkalle, josta -toivon palaavani entistä äveriäämpänä. Sinua varten minä laadin -aarreaitan, johon tein yhdeksän kammiota. Tässä annan sinulle kahdeksan -kammion avaimet. Avaa ne ja sinä olet näkevä, ettei ketään ole koko -avarassa maailmassa, joka voisi sinulle vertoja vetää rikkaudessa. -Yhdeksäs kammio on sulettu, sinne elä mene. - -Kun kauppias oli merille lähtenyt, läksi poika katsomaan -aarreaittaansa. Kaikkea sitä, mitä ihmismieli voi itselleen toivoa, oli -kammioihin koottu, kultaa ja hopeaa, kalliita esineitä, kauniita -kankaita ja jalokiviä niin suuria ja loistavia, ettei kuninkaankaan -kruunussa ollut niiden vertaisia. - -Kun poika oli niistä kyllikseen iloinnut, niin tuli hän sen yhdeksännen -kammion ovelle, jota hänen isänsä oli kieltänyt avaamasta. Silloin -alkoi poika haluta nähdä, mitä sinne oli kätketty, eikä mitkään aarteet -olleet hänelle enää minkään arvoisia, kun hän ei saanut nähdä tuota -yhtä. - -Vihdoin kutsui hän sepän ja teetti sillä avaimen, jonka avulla hän -saattoi sen yhdeksännen kammion avata. Kun poika sinne sisään astui, -niin ei siellä ollut muuta kuin kuva seinällä. Hämmästyneenä jäi poika -sen eteen, sillä niin kaunista naista kuin se ei hän ollut voinut -mielessään kuvitellakaan. Lumottuna hän seisoi siinä kuvan edessä ja -kun hän vihdoin läksi pois kammiosta, niin oli hänen silmissään outo -hehku ja huulillaan leikki kaunis hymy. Hän ei keneltäkään tohtinut -kysyä, kuka tuo kaunis nainen on, jonka kuvan hän oli saanut nähdä, -sillä olihan kuva sinne kätketty, ja olihan hänen isänsä kieltänyt -häntä sinne jalallaan astumasta. Hänen ajatuksensa olivat aina tuon -kauniin naisen luona ja usein hän salaa hiipi kammioon hänen kuvansa -luo ja siellä hän saattoi viettää tuntikaudet vaipuneena kuvan -katselemiseen. - -Näin kului kolme vuotta. Eräänä kirkkaana päivänä näkyi merellä parvi -kuten suuria valkosiipisiä lintuja, jotka kiisivät eteenpäin pitkin -ulapan pintaa. Ne olivat kauppiaan laivat, jotka suuntasivat kulkunsa -kotirantaa kohden. Kun kauppias oli maihin astunut ja iloissaan -tervehtinyt poikaansa ja vaimoaan, niin käski hän kantamaan kaukomailta -tuomansa aarteet kammioihin. - --- Rikas olin ennen, sanoi hän, mutta nyt olen kymmenen kertaa -rikkaampi, eikä ainoakaan ruhtinas voi minun kanssani varallisuudessa -kilpailla. Ja kaikki on oleva kerran sinun, poikani. - -Yhdessä he menivät uusia rikkauksia ihailemaan. Kun he olivat noiden -kahdeksan kammion ovet avanneet ja iloinneet kaikesta siitä, mikä -niiden taakse oli kätketty, niin tulivat he yhdeksännelle ovelle. -Silloin sanoi poika: - --- Isä näytä minulle tämäkin kammio, jonka oveen et minulle jättänyt -avainta. - --- Se kammio on tyhjä, miksi siis suotta sitä sinulle näyttäisin, sanoi -isä. - --- Sinä et olisi sitä niin huolellisesti minulta sulkenut, ellei siellä -olisi aivan arvaamattoman suuri aarre. - -Silloin isä avasi oven ja näytti pojalleen siellä olevan kuvan. - --- Ken on se nainen, jonka kuvan olet tänne tuottanut, sanoi poika. Jos -hän on elävien joukossa, niin ilmaise minulle kuka hän on, jotta -taitaisin lähteä häntä etsimään ja omakseni pyytämään. - --- Tuo kuva on kaukomaan prinsessasta, vastasi isä. Loitolla täältä, -monien merien takana on maa, jossa on kuninkaalla tytär. Kaunis hän on, -niin kaunis, että jokainen, joka kerran on hänet nähdä saanut, ei -koskaan voi häntä mielestään karkoittaa. Tämä kuva on heikko ja himmeä -kajastus vain siitä suloudesta, mikä koko hänen olemuksensa täyttää. - -Kun poika tämän sai kuulla, niin hänen kaipauksensa tuli entistään -voimakkaammaksi ja hän sanoi isälleen: - --- Minun täytyy sinulle tunnustaa, että jo matkasi aikana salaa avasin -tämän kammion oven ja näin kuvan, josta en tiennyt oliko se laadittu -elävästä olennosta vai oliko hän jo kuollut, vai oliko hän ainoastaan -kuvan laatijan mielessä väikkyvä olento. Siitä asti kun tämän kuvan -ensi kertaa näin, en ole häntä voinut mielestäni karkoittaa. Hänestä -minä olen aina uneksinut ja nuori sydämeni on niin häneen sidotuksi -tullut, etten voi ilman häntä elää nyt, kun tiedän, että hän elää, että -hän hengittää samaa Jumalan ilmaa kuin minäkin. Salli minun lähteä -sinne, missä hän elää, anna minun etsiä se maa, joka häntä kantaa, suo -minun hengittää sitä ilmaa, mitä hän hengittää, jotta minä voisin hänen -suosionsa voittaa ja hänet vaimokseni saada. - --- Sinä ajat ajatuksissasi takaa sellaista, jota ei koskaan voi -saavuttaa, sanoi isä. Kukaan ei hänen luokseen voi tulla, kukaan ei -häntä nähdä ja monet vaarat häntä ympäröivät. - --- Pelkäisinkö minä vaaroja, kun ne voitettuani tiedän saavani maailman -kauneimman naisen omakseni, sanoi poika. - -Mutta isä ei kuullut poikansa pyyntöä. Silloin sammui kaikki iloisuus -pojan mielestä, hän tuli vaiteliaaksi ja aina istui hän meren rannalla -katse suunnattuna loitos sinne, missä taivas yhtyi mereen ja jonka -takana hän tiesi sen kaukomaan olevan, missä hänen sydämensä lemmitty -asui. - -Kun isä näki poikansa päivä päivältä kuihtuvan, niin heltyi hänen -sydämensä ja hän antoi pojalleen luvan lähteä etsimään kaukomaan -prinsessaa. Ja kauppias rakensi pojalleen purren niin kauniin ja -komean, ettei toista sellaista oltu nähty meren laineita kyntämässä. Ja -hän puki poikansa ruhtinaalliseen pukuun, valikoi kahdeksan kauneinta -nuorta miestä ja puki heidätkin rikkaisiin pukuihin ja antoi ne -pojalleen seuralaisiksi. He menivät purteen ja läksivät kaukomaata -etsimään. - -Monta vuotta he saivat harhailla merellä, kunnes viimein kaukomaan -ranta siinti heidän silmissään nousten vihannoivana saarena meren -sylistä. Sen rantaan he suuntasivat purtensa. - -Poika astui yksin maihin ja yksinkertaiseen pukuun verhottuna läksi -etsimään tietä kuninkaan linnaan. Aivan sataman suulla oli pieni mökki, -johon poika jäi asumaan vanhan akan luo. - --- Mitä varten olet tänne tullut? kysyi vanha vaimo. - --- Minä olen saapunut monien merien takaa nähdäkseni tämän maan -prinsessan. - --- Sitä et voi tehdä, sanoi vaimo. Hän asuu linnassaan eikä kukaan -hänen luokseen voi tulla, niin tarkkaan on hän vartioitu. - --- Eikö siis mitään keinoa ole, jonka kautta voisin hänet nähdä? Kaukaa -olen tullut ja ainiaan on tämä neito mielessäni ollut siitä asti kun -hänen kuvansa ensi kerran näin: - --- Yhden keinon tiedän, jonka avulla ehkä voit päästä toiveittesi -perille, sanoi vaimo. Kun kaupungilla kuljeksit, niin liity -sotamiehiin, jotka ovat prinsessan linnaa vartioimassa. Heiltä -tiedustele keinoa, miten voisit sen nähdä, jonka luo mielesi palaa. - -Poika seurasi vaimon neuvoa ja liittyi ensimäiseen sotilaaseen, jonka -hän kohtasi. Hän vei miehen laivaansa ja siellä kestitsi häntä -runsaasti, Kun sotilas oli tullut puheliaaksi, niin kysyi poika: - --- Sinä, joka asut linnassa, voit minulle varmaankin sanoa, miten -voisin nähdä prinsessan, joka on niin tarkkaan vartioitu ja joka on -kuulu kauneudestaan. - --- Kukaan ei häntä nähdä saa, vastasi sotamies. Mutta yhden keinon voin -sinulle neuvoa, Ainoa, joka prinsessan luo saa tulla ja hänet nähdä, on -hänen sotapäällikkönsä. Mene hänen asuntoonsa, ota mukaasi parhaita -juomia ja kalliita lahjoja. Hän mieltyy lahjoihin ja suostuu juomaan -kalliita juomiasi. Kun hän on kyllikseen juonut, niin vaipuu hän uneen, -silloin ota hänen pukunsa, pukeudu siihen ja siinä asussa mene linnaan. -Kukaan ei sinua tunne ja siten voit huoleti hänen luokseen päästä ja -hänet nähdä. - -Poika seurasi sotilaan neuvoa, nouti purrestaan kalleimmat kankaat ja -kirkkaimmat jalokivet viedäkseen ne sotapäällikölle lahjaksi. Hän toi -myös mukanaan kalliita juomia, joiden maku oli suloinen ja joita kerran -juotuaan yhä enemmän niitä halusi. Kun sotapäällikkö nämä lahjat näki, -niin tuli hän pojalle ystävälliseksi ja suostui hänen kanssaan juomaan -kalliita juomia pojan tervehdysmaljaksi. Mutta jota enemmän hän juomaa -joi, sitä enemmän hänen teki mieli sitä maistella. Niin hän lopulta -väsyi. Silloin poika riisui hänen pukunsa ja otti sen ylleen. Kun hän -siinä asussa saapui kuninkaan linnaan, oli prinsessa aikeissa lähteä -veneellä soutelemaan ja rannassa hän jo odotti sotapäällikköään. - -Poika astui hänen kanssaan purteen ja sousi ulapalle oman purtensa luo. -Kun he sinne olivat tulleet silloin poika ilmaisi prinsessalle, kuka -hän oli, ja millä keinoin hän oli päässyt hänen luokseen, Ja kun hän -nyt näki tuon naisen edessään, jonka kuvaa hän oli ihaillut ja joka oli -tuhat kertaa kuvaansa kauniimpi, niin hänen tunteensa oli niin suuri, -ettei hän voinut olla siitä hänelle puhumatta. - --- Minä olen monien merien takaa tänne tullut sinua etsimään, sanoi -hän, Minun mieleni on sinuun palanut aina siitä asti kun kuvasi ensi -kertaa näin. Jos omakseni tahtoisit tulla, niin tekisit minut -onnelliseksi koko elämäni ajaksi. - -Kun prinsessa kuuli, miten häntä oli petetty, niin hän suuttui, mutta -hilliten suuttumustaan hän sanoi pojalle: - --- Huomenna tahdon isäni kanssa tulla sinun luoksesi pitoihin. Odota -minua asunnossasi kaupungissa. - -Tästä poika suuresti riemastui ja saatettuaan prinsessan jälleen -rantaan hän meni asuntoonsa tuon vanhan vaimon luo. - -Illalla tuli pojan luo se sotamies, joka oli hänelle neuvonut keinon, -miten hän saisi prinsessan nähdä, ja ilmoitti, että kuningas kuultuaan -miten poika oli hänen sotapäällikkönsä puvussa lähestynyt hänen -tytärtään, oli päättänyt seuraavana päivänä tulla pojan luo sotilaitten -seurassa, joiden piti surmata poika. - --- Silloin ei minulla ole mitään pelastumisen mahdollisuuttakaan, sanoi -poika. - -Mutta sotamies neuvoi: - --- Kun kuningas sotamiehineen tulee tänne, niin heittäydy -mielipuoleksi, särje kaikki ikkunat ja kaikki esineet, mitä käsiisi -saat ja revi lopulta vaatteesikin yltäsi. Silloin kuningas pelästyy, -eikä tahdo tappaa sellaista, joka on mielensä kadottanut. Hän päättää -antaa sinun rauhoittua ensin. Sillä aikaa on sinulla aikaa paeta -purteesi. - -Poika seurasi sotamiehen neuvoa, ja kun kuningas saapui joukkoineen -hänen asunnolleen, niin alkoi hän huutaa vimmatusti ja särkeä kaikki, -mitä oli hänen lähellään. Hän rikkoi ikkunat, paiskasi pöydät kumoon, -heitti kaiken, minkä hän käsiinsä sai pirstaksi ja lopulta hän repi -vaatteetkin yltään. Sen kun kuningas näki, niin kauhistui hän sitä ja -läksi sotamiehineen linnaansa aikoen seuraavana päivänä palata. - -Kuninkaan mentyä lähetti poika purteensa kaikki tavaransa ja aikoi jo -itsekin paeta, kun sotamies tuli hänen luokseen ja kertoi prinsessan -katkerasti itkeneen kuullessaan pojan tulleen hulluksi. Siitä poika -arvasi, että prinsessa oli jo alkanut häneen mieltyä. Hän kysyi -sotilaalta neuvoa, miten hän voisi prinsessaa lähestyä. - --- Miehenä et häntä voi mitenkään lähestyä, sanoi sotamies. Kuningas on -asettanut naisia hänen vartijoikseen. Jos voit naisen puvussa päästä -hänen lähelleen, niin silloin voit hänet nähdä. - -Poika kun tämän kuuli, niin hankki hän itselleen naisen puvun, soudatti -itsensä lahdelle aivan vastapäätä kuninkaan linnaa ja asettui sinne -veteen laudan päälle. - -Kun prinsessa häntä vartioivien naisten seurassa kulki rannalla, niin -näki hän merellä tuon laudan varassa uiskentelevan naisen. Hän lähetti -heti piikansa häntä pelastamaan luullen siellä jonkun haaksirikkoisen -taistelevan veden hädässä. - -Kun prinsessa näki pojan, jonka hän heti tunsi vaikka hän olikin -naiseksi puettu, niin ilahtui hän suuresti. Hän käski palvelijansa -siirtyä loitommaksi puhellakseen tuon haaksirikkoisen kanssa. - --- Minä tiedän minkä vaaran alaiseksi olet itsesi pannut, sanoi hän -pojalle. Minä pelkään sinun puolestasi. Pakene ja jätä minut, koska -isäni ei tahdo minua sinulle antaa, vaan on luvannut minut viereisen -maan kuninkaalle. - --- Minä en täältä lähde pois, ellet sinä seuraa minua, sanoi poika. - --- Kuinka minä voisin kanssasi paeta, sanoi prinsessa, kun kuningas on -kieltänyt ketään satamasta lähtemästä. - -Kuningas oli linnan ikkunasta katsellut. Kun hän näki tyttärensä -puhuvan oudon naisen kanssa, niin hänessä heräsi epäilys, ja salaa hän -alkoi tarkastaa ja huomasi piankin, kuka tuo naisen vaatteissa oleva -oli. Hän lähetti sotilaansa häntä surmaamaan, mutta prinsessa päästi -pojan eräästä pienestä portista pakoon. - -Silloin kuningas kovasti suuttui ja sanoi tyttärelleen: - --- Minä arvaan kaikesta, että sinä aijot tuon miehen kanssa paeta, -mutta sen minä estän. - -Ja hän antoi sen määräyksen, ettei kukaan nainen saanut linnasta -poistua eikä ketään naista saatu päästää satamasta pois. - -Sotamies toi tämän tiedon pojalle, joka tuon vanhan vaimon luona oli -piilossa. Siinä he sitten yhdessä neuvottelivat, miten poika voisi -prinsessan kanssa paeta. - --- Anna hänelle pojan puku, sanoi sotilas, niin pääsee hän kenenkään -huomaamatta linnasta. Kun hän sitten on luoksesi tullut, niin hankin -pienen veneen, jolla hän voi soutaa ulapalla olevaan purteesi. Jotta ei -epäilyksiä syntyisi, niin lähde sinä toisella veneellä jälestäpäin. -Näin voitte turvassa lähteä omille maillenne purrellasi. - -Poika suostui tähän tuumaan ja sotilas vei prinsessalle linnaan siitä -tiedon ja samalla hän erään sotilaalle uskollisen piian avulla voi -toimittaa prinsessalle pojan lähettämät miehen vaatteet. - -Prinsessa puki ne ylleen ja hiipi linnasta pojan asunnolle. He sanoivat -toisilleen hyvästi ja prinsessa läksi sotilaan hankkimalla veneellä -soutamaan purtta kohden, jonne pojan vähän sen jälkeen piti saapua -toisella veneellä. Kun prinsessa saapui purteen ja siellä olevat pojan -seuralaiset, nuo kahdeksan komeata miestä hänet näkivät, niin heräsi -heissä halu saada prinsessa omakseen. He heittivät keskenään arpaa, ja -kun arpa oli prinsessan yhdelle heistä määrännyt, niin eivät he enää -odottaneetkaan poikaa, vaan nostivat purjeet ja purjehtivat pois. - -Tämän näki poika rannalla. Hän hyppäsi veneeseen ja sousi ennättääkseen -purteen, mutta turhaan, se loittoni yhä kauemmaksi ja epätoivoisena hän -sai harhailla pienessä veneessään meren aukealla ulapalla ja nähdä, -miten pursi, jossa hänen rakastettunsa oli, eteni yhä kauemmaksi. -Väsyneenä hän vihdoin sai palata rantaan. - -Siellä poika nyt eleli siinä kaukomaan kaupungissa ja kun hän oli -kaiken rikkautensa kadottanut, niin sai hän alkaa tehdä työtä -hankkiakseen niin paljon varoja, että hän voisi itselleen valmistaa -purren, jolla hän voisi lähteä omille mailleen. - -Puolen vuoden kuluttua oli hän niin paljon saanut kootuksi varoja, että -hän saattoi lähteä retkelle kotimaataan kohden. - -Tänä aikana oli tuo mies, joka arvan kautta oli itselleen prinsessan -voittanut, turhaan koettanut käännyttää häntä puoleensa. Prinsessa suri -lemmittyänsä ja odotti häntä palaavaksi. - -Kun poika saapui pursineen rantaan, niin tuli häntä vastaan se mies, -joka oli hänen morsiamensa omistanut ja sanoi pojalle: - --- Huonon naisen sinä kaukomaan rannalta veneeseesi lähetit. Heti sinne -päästyään hän käski nostamaan purjeet ja lähtemään pois ja jättämään -sinut. Ja tänne tultuaan on hän ollut jokaisen lemmittynä ja sinut -kokonaan unohtanut. - -Kun prinsessa kuuli sulhasensa tulleen satamaan, niin riensi hän häntä -vastaan. Mutta poika oli niin tuon valheellisen viestin sokaisema, että -hän otti miekkansa ja löi prinsessan pään melkein poikki. - -Sitten palasi hän purteensa ja purjehti pois. - -Kauppias tuli rantaan juuri sinä hetkenä kun poika jo loittoni -rannasta. Hän otti verta vuotavan prinsessan syliinsä ja tuki häntä. -Silloin tuli heidän luokseen vanha lääkäri ja sanoi: - --- Jos annat tuon ruumiin, jossa tuskin henkeä enää on minun huostaani, -niin minä voin hänet jälleen terveeksi tehdä. - -Kauppias uskoi prinsessan hänen huostaansa. Lääkäri onnistui -hoitelussaan niin hyvin, että prinsessa vähän ajan kuluttua tuli -terveeksi. Silloin alkoi lääkäri pyytää häntä vaimokseen. Prinsessa ei -siihen suostunut, josta lääkäri kovasti suuttui ja sanoi: - --- Minä olen sinut kuolemasta pelastanut ja minä otankin sinut -omakseni. Jollet hyvällä tule, niin otan sinut väkipakolla. - -Ja kun prinsessa ei millään ehdolla luvannut suostua hänen vaimokseen, -telkesi lääkäri hänet asuntonsa ylimpään kerrokseen ja alkoi -valmistella häitä. Yöllä ennen sitä päivää, jolloin häät oli -vietettävät, kietoi prinsessa ympärilleen höyhenpatjat ja pudotti -itsensä ikkunasta alas ja siten pääsi pakoon. - -Prinsessa juoksi pois kaupungista. Kun hän oli jo kauan kulkenut, niin -tuli hänen nälkä. Silloin näki hän kalastajan, joka poikineen tuli -kalasta kontit selässään. - --- Antakaa minulle ruokaa, sillä olen nälkään nääntymäisilläni, sanoi -prinsessa. - --- Täytyyhän tytölle antaa, kun on noin surkeassa tilassa, sanoi -kalastaja. Mutta en minä mitään ilmaiseksi anna. Tule tuon minun -poikani vaimoksi, niin sitten minä syötän sinua. - -Prinsessa katsoi poikaan, joka oli niin typerän näköinen kuin suinkin -ajatella saattaa ja nauraa höristen katsoi häneen. - --- Täytyyhän kai suostua, sanoi prinsessa, kun ei muuten ruokaa saa. - -Kalastajat antoivat silloin hänelle ruokaa. Kun ateria oli päättynyt, -sanoi kalastaja. - --- Lähde nyt meidän mökillemme. Minä pelkään, että sinulla on -karkaaminen mielessä, mutta tiedä se, ei siitä mitään tule, sillä nyt -oletkin viisaampasi löytänyt. Minä astun jälestä ja vartioin, ettet -pääse taaksepäin karkaamaan. Poikani saa astua edellä ja sinä saat -kulkea meidän välillämme. - --- Kanna sinä minun rukkasiani, sanoi kalastajan poika, kun nyt -kuitenkin olet minun vaimokseni tuleva. - -Siinä he sitten astelivat peräkanaa, poika edellä kantaen konttia, -sitten prinsessa kantaen pojan rukkasia ja viimeiseksi kalastaja -kantaen hänkin konttia selässään. Kun näin oli menty vähän matkaa, niin -läksi prinsessa juoksemaan ja heitti rukkaset vasten pojan naamaa. - --- Siellä se menee, huusi poika. - --- Kyllähän minä sen näen, vastasi kalastaja. Ota kiinni. - --- En minä jaksa juosta, kun minulla on tämä raskas kontti selässäni. - -Prinsessa oli jo kaukana ja mennä livisti pakoon. - --- Et sinä koskaan naimisiin pääse, sanoi kalastaja pojalleen, kun et -edes pysty juoksemaan naisen jälestä. - -Kun prinsessa oli kulkenut jonkun matkaa, niin tuli hän kaupunkiin, -joka oli kokonaan verhottu mustalla veralla, talot sisältä ja päältä. - --- Minkätähden täällä kaikki on mustiin verhottuna, kysyi prinsessa. - --- Kuningas on kuollut, eikä uutta kuningasta ole vielä saatu -valituksi, vastasi hänelle eräs mies. - --- Miksi ei ole saatu? - --- Kun ei kukaan ole täyttänyt määrättyä ehtoa. - --- Millainen se ehto on? - --- Se pääsee kuninkaaksi, jonka kädessä kirkkoon astuessa kynttilä -syttyy. - -Prinsessa osti itselleen miehen vaatteet ja seuraavana päivänä hän meni -kynttilä kädessä kirkkoon. Kun hän astui yli kynnyksen, niin syttyi -kynttilä. Koko kansa näki sen ja huusi: - --- Ei tämä voi olla oikeata peliä. Hän ei ole mikään tämän maan -ihminen, vaan on ulkomaalainen. Tiesi millä keinoilla hän on saanut -kynttilän syttymään. - -Monet väittivätkin: - --- Me näimme sen aivan selvästi, että hän sytytti sen kynttilän. - -Toisena päivänä uusiintui tämä sama kynttilän syttyminen ja silloin jo -puolet kansasta sanoi: - --- Taivas on antanut meille uuden hallitsijan. - -Mutta toinen puoli vielä epäili hänen jollain konnan koukulla saaneen -kynttilän syttymään. - -Kolmantena päivänä, kun prinsessa miehen pukimissa taas astui kirkkoon, -niin syttyi kynttilä hänen kädessään, ja silloin koko kansa huusi hänet -kuninkaakseen. - -Kun hän sitten oli tullut kuninkaaksi, niin tahtoi hän saada tietoja -miehestään. Hän maalautti kuvansa ja asetti sen sillan korvaan kaikkien -katsottavaksi. Kolme sotilasta hän asetti sitä vartioimaan ja käski -vangita jokaisen, joka siitä kuvasta jotain sanoi. - -Ensimäisenä kulki siitä ohitse se mies, joka arvan kautta oli hänet -itselleen voittanut. Kun hän näki kuvan, niin sanoi hän: - --- Se on oikein sinulle, että nyt siinä saat roikkua kolmen sotilaan -keskessä. - -Sattui lääkäri kulkemaan siitä ohitse. Hän kun näki kuvan, niin sanoi -hän: - --- Siinä sinä nyt riiput kolmen sotilaan välissä ja sinun on siinä hyvä -olla, Toisellainen olit silloin, kun kaulasi oli melkein poikki ja minä -sinut ehjäksi paikkasin. - -Kalastaja poikineen kulki siitä ohitse. - --- Sehän on se sama nainen, joka sai meiltä ruokaa ja palkaksi lupasi -sinulle poikani tulla vaimoksi ja karkasikin tiehensä. - -Kulki siitä sitten ohitse hänen oma miehensä. Kun hän kuvan näki, niin -sanoi hän: - --- Tuossa on hän, joka oli minun elämäni ainoa ilo, jota etsin ja jonka -löysin kaukaisilta mailta. Sydämettömästi hän minut petti ja pään minä -häneltä silloin poikki leikkasin. Minä luulin hänet unohtavani, mutta -hän on ainaiseksi jäänyt mieleeni. - -Kaikki nämä veivät sotilaat vankeuteen. - -Kun kuningas kuuli paljon kansaa jo olevan vankilassa, niin käski hän -ne tuoda eteensä tuomittaviksi. Kuninkaallisessa puvussa hän saapui ja -istui valtaistuimelleen. - -Ensiksi tuotiin hänen eteensä se mies, joka oli hänet arvan kautta -voittanut. - --- Mitä olet lausunut nähdessäsi tämän kuvan, sanoi kuningas. - -Mies oli vaiti. Silloin häntä kidutettiin siksi kunnes hän oli kertonut -kaiken totuuden. - -Toisena tuotiin lääkäri kuninkaan eteen. - --- Mitä olet sanonut nähdessäsi tämän kuvan, sanoi kuningas. - --- Mitäkö minä sanoin? Sen, mikä on totta. Tämä nainen oli melkein jo -kuollut, kun minä tulin hänen avukseen. Minä sain luvan ottaa hänet -omakseni ja silloin minä näin monet vaivat ja vastukset, ennenkuin minä -hänestä taas olin tehnyt ihmisen. Ja kuinka hän minulle sen maksoi? Hän -karkasi luotani, kavalasti karkasi. Eikä kukaan ole maksanut minulle -mitään kaikesta siitä, mitä olen nähnyt vaivaa hänen tähtensä ja mitä -menoja minulla on ollut parannellessani häntä. - -Kolmanneksi tuotiin kalastaja poikineen. - --- Mitä olet tästä kuvasta sanonut? kysyi kuningas. - --- Paljon siitä sellaisesta naisesta olisi sanottavaa. Katala heiskale -se on. Tiedättekö, mitä hän teki? Minä häntä syötin ja hyvänä pidin ja -hän silloin lupasi palkaksi siitä tulla minun pojalleni vaimoksi. Mutta -pitikö hän lupaustaan? Kaikkea vielä. Karkasi heti kun tilaisuus tuli -ja heitti vielä mennessään rukkaset pojalleni vasten naamaa. - -Viimeiseksi tuotiin kuninkaan eteen kauppiaan poika. - --- Mitä olet tästä kuvasta sanonut? kysyi kuningas. - --- Hän oli minun vaimoni, jonka olin kaukomailta löytänyt, Väärän ja -petollisen puheen vaikutuksesta minä leikkasin häneltä pään poikki. -Minä olen surrut häntä kaiken sen ajan, minkä hän on ollut luotani -poissa, eikä mikään voi minulle enää iloa tuottaa. - -Sitten langetettiin kullekin tuomio. Tuo petollinen mies, joka oli -kaikkeen syypää, joka valheellisia puheita oli kauppiaan pojalle -pitänyt, tuomittiin kamalan rangaistuksen alaiseksi. Häneltä otettiin -nivel kerrassaan pois. Lääkärille annettiin runsas palkkio kaikesta -siitä, mitä hän oli tehnyt pelastaessaan prinsessan hengen. Kalastaja -sai korvauksen ruoastaan ja hänen poikansa rukkasistaan. - -Kun he olivat menneet ja jälellä oli enää vain kauppiaan poika, niin -sanoi kuningas: - --- Minkä rangaistuksen sinulle määrään? - --- Paljon olen minä rikkonut. Minulla oli maailman kaunein ja -uskollisin nainen omanani ja minä hänet katalasti surmasin. Määrää -minulle mikä rangaistus tahansa, tyynesti kestän minä kaiken. - -Silloin meni kuningas huoneesta pois ja kun hän palasi, niin oli hän -ottanut naispuvun ylleen. - --- Minun mieheni, sanoi hän. Tässä saat minut jälleen. Kauan olemme -saaneet erossa olla, mutta olemmehan jälleen toisemme löytäneet, ja -siksi olkoon ilomme kaksinkertainen. Pilvinen on ollut elomme päivä, -mutta paistaahan kirkkaana aurinko taas ja onnemme odottaa meitä. -Meidän vihkimäpäivämme on vihdoin koittanut. - - - - -PYY VAIMONA. - - -Mies meni metsään, köysi oli hänellä kainalossaan. Kun hän oli -tyhmänpuoleinen, löylynlyömä, kuten hänestä sanottiin, niin olivat -toiset kyläläiset sanoneet hänelle: - --- Ei sinusta mitään tule, mene hirteen! - -Ja kun mies sen kuuli, niin läksi hän metsään tätä tarkoitusta varten. -Siinä hän katseli sopivaa puuta, johon voisi itsensä ripustaa. Näki hän -kauniin hongan, jonka oksaan hän aikoi köytensä sitoa. Mutta kun hän -honkaa lähestyi, niin istui sen oksalla pyy. Mies koetti ajaa sitä -pois: - --- Hss, sanoi hän, mene pois siitä oksalta, jotta minä saan heittää -köyteni sen ympäri. - -Pyy ei hievahtanutkaan. - --- Mikä merkillinen lintu sinä olet, joka et lähde pois oksalta silloin -kun sinua ajaa? - -Pyy ei hievahtanutkaan paikaltaan, se vain katseli oksaltaan mieheen. - --- Sinä et saa tuolla tavoin minuun katsoa, sanoi mies. Etkö näe, että -minulla on tässä vakavat aikeet? - -Pyy käännähti oksallaan, mutta ei lentänyt pois. - --- Tuleeko siitä lähdöstä mitään vai ei? Ei minulla ole tässä aikaa -odotella, sillä minulla on kiire lähteä pois tästä maailmasta. - -Pyy kurkisti mieheen yhä enemmän. - --- Lähde nyt jo pois, sillä minä en tahdo katselijoita, kun hirteen -menen. Luuletko sinä ehkä, että minulla ei ole tosi mielessä? Kyllä se -on niin tosi kuin olla voi. Vai luuletko, että kukaan huvin vuoksi -hirteen menee? - -Pyy tanssi hetkisen oksalla, mutta ei lentänyt pois. - --- Se on kerrassaan sopimatonta tuo tuollainen tanssiminen näin -vakavalla hetkellä, sanoi mies. Katso, etten tässä suutu ja tapa sinua. - -Pyy nauroi. - --- Kyllä minä ymmärrän, että sinä naurat. Helppoahan sinun on nauraa, -kun sinulla ei ole minun surujani. Toisin on minun laitani. Minulla oli -morsian, ei mikään kovin kaunis morsian, mistä minä kauniin olisin -saanut, mutta morsian kuitenkin. Hän jätti minut ja nyt olen minä -päättänyt kiusallakin mennä hirteen. Lähdetkö siitä oksalta pois vai -täytyykö minun käydä hakemassa kotoa pyssy. - -Pyy hyppeli oksallaan, mutta ei näyttänyt aikovankaan lentää pois. -Silloin mies suuttui, hän meni kotiaan pyssyä hakemaan. Kun hän sieltä -palasi ja aikoi ampua pyyn, niin läksikin tämä samassa lentoon, eikä -mies saanut sitä tapetuksi. - --- No, hyvä on kun menit pois, jotta minun ei tässä ennen kuolemaani -tarvinnut viatonta eläintä tappaa. - -Kun mies nyt aikoi itsensä hirttää, niin huomasikin hän ollessaan -pyssyä hakemassa unohtaneensa köyden kotiaan. - --- Kylläpä tämä on harmillista, sanoi hän. Nyt kun oksa olisi vapaa, -niin puuttuukin köysi. - -Hän meni kotoaan hakemaan köyttään. Kun hän palasi puun juurelle, niin -istui pyy taas samalla oksalla. - --- Joko sinä nyt taas sinne pääsit, sanoi mies. Eikö sinulla ole muita -puita metsässä, joiden oksilla voit istua? Jollet sinä tule pois sieltä -oksalta minua kurkistelemasta, niin ei tästä hommasta tule mitään, -sillä en minäkään jokaiseen puuhun viitsi mennä riippumaan. Eroitus -sillä hirsipuullakin on. - -Pyy nauroi. Sen kun mies kuuli, niin suuttui. - --- Luuletko sinä, että minä olen tullut tänne sinun naurettavaksesi? -Jollet sinä jo tuossa herkiä ilveilemästä, niin en minä kiusaksesikaan -hirtä itseäni. - -Silloin pyy rupesi niin kovasti nauramaan, että mies kiukuissaan juoksi -tiehensä. - -Kun hän seuraavana päivänä tuli ulos tuvastaan, niin oli sama pyy hänen -mökkinsä luona puussa ja kurkisteli mieheen. - --- Tämä on jo aivan kuin villittyä, sanoi mies. Tässä ei saa tuolta -linnulta hetkenkään rauhaa. Minä menen pois. - -Ja mies meni metsään. Kun hän palasi kotiaan, niin oli pyy avoimesta -ovesta lentänyt hänen tupaansa ja siellä alkanut askarrella. Tuvan se -oli laassut ja keiton keittänyt. - --- Se näyttää aivan siltä kuin sinä aikoisit tulla minun vaimokseni, -sanoi mies. Mutta en minä linnuista huoli, ja hän ajoi pyyn tuvasta -pois. - -Mutta seuraavana päivänä oli pyy uunin piipun kautta tullut tupaan ja -siellä siivonnut ja ruoan laittanut. - --- Aivan tässä on helisemässä tuon linnun kanssa, sanoi mies. Se tuppaa -aivan väkisin jo tupaani. Parasta lienee kun antaa sen ollakin -rauhassa. Kyllästyyhän se kuitenkin kerran ihmisasuntoon ja lentää -tiehensä. - -Mutta pyy ei kyllästynytkään vaan jäi tuvan varsinaiseksi asukkaaksi. - -Eräänä päivänä se tuli jo niin tuttavalliseksi, että hyppäsi miehen -syödessä pöydälle. - --- Mitä sinä tänne pöydälle tulet? Katso, etten aja sinua ovesta ulos. - -Mutta pyy kävellä keikutteli siinä miehen edessä pöydällä eikä ollut -milläänkään miehen sanoista. - --- Se ottaa jo kaiken komennusvallankin tässä talossa, ajatteli mies. -Se tekee aivan niinkuin nainen kaiken sen, mitä se itse tahtoo. -Kaikenlaisia ristiä sitä tässä maailmassa on. Mies joutuu jo linnunkin -komennettavaksi. - -Kun pyy oli aikansa siinä tepastellut, niin tuli se miehen kupille ja -nokkasi siitä suuhunsa palasen. - --- Elä sentään kupille tule, se on kuitenkin ihmisten ruoka-astia. Vai -luuletko, että sinä saat minun kanssani syödäkin, kun olet minulle -ruoan laittanut. Siitä ei tule mitään, sen minä sanon sinulle jo -ajoissa. - -Mutta pyy ei välittänyt miehen sanoista ja torjumisista vaan syödä -nokki aivan rauhallisesti hänen kupistaan. - -Jollei tässä mitkään kiellot auta, sanoi mies, niin mitä minä suotta -meluan ja räyhään. Syö sitten kun kerran mielesi tekee. - -Näin he alkoivat yhdessä aterioidakin. - -Eräänä päivänä, kun mies jo oli tottunut syömään pyyn kanssa, tuli pyy -kerran hänen syliinsä istumaan. - --- No, kaikki kujeet sillä onkin, sanoi mies, kun vielä syliinkin -tahtoo tulla. Jollet sinä ajoissa lopeta noita hullutuksia, niin minä -teen niistä vielä hyvin surkean lopun. - -Siinä pyy istui miehen sylissä ja omalla tavallaan lauleli. - --- Vai sekin vielä, sanoi mies. Vai ruvetaan tässä vielä -laulelemaankin. Ei puutu muuta, kuin että minä sinulle laulelen kuin -omalle kullalleni. Mutta sitä sinä saat odottaa, sen minä sinulle -sanon. - -Mutta kun pyy siinä silmät sirillään istui ja lauleli niin mieskin -aivan huomaamattaan alkoi hyräillä, Ja siinä he sitten istuivat pirtin -hämyssä, mies ja pyy hänen polvellaan, ja kumpikin lauloi omalla -tavallaan. - -Pian mies tähän tottui ja lopulta he joka ilta istuivat siten yhdessä. -Erään kerran pyy hyppäsi miehen olkapäälle ja siitä nokkasi häntä -suulle. - --- Ei, nyt tämä jo menee liian pitkälle, sanoi mies, että sinä suuhun -tuppaat. Sitä minä en sentään salli. - -Ja hän otti kolme varpua ja löi niillä kolme kertaa pyytä, Kun hän sen -oli tehnyt, niin muuttuikin pyy naiseksi. - --- Mitäs tämä on? sanoi mies. Nainenko sinä oletkin? Kyllä minä jo -ajattelinkin, ettei tässä kaikki ole niinkuin olla pitää, kun sinulla -oli sellaisia naisten kujeita. Mitä minä nyt sinulle teen? - --- Otat minut vaimoksesi. - --- Se on helpommin sanottu kuin tehty. Onko se niin varmasti -sanottukaan, että minä sinusta huolin. - --- Luuletko jostain paremman saavasi? - --- Sitä en luule, mutta ei minun tarvitse jokaistakaan ottaa, joka -tupaani tulee. - --- Minä menen sitten pois, sanoi nainen ja meni ovea kohden. - --- Elä siinä nyt sillä lailla hätäile, sanoi mies. Tuumitaan ensin -asiaa. - --- Mitä tuumimista siinä on. Otatko minut vai etkö ota? - --- Pitääkö minun nyt siihen heti paikalla vastata? Eihän se -naiminenkaan mitään hätiköimistä ole. - --- Minä olen jo siksi kauan ollut täällä, että tiedäthän sinä, mihin -minä kelpaan. - --- Kyllähän minä sen tiedän, mutta anna minun nyt sentään ajatella tätä -asiaa. - --- Ethän silloinkaan ajatellut, kun hirteen aijoit mennä. - --- Tämä onkin paljoa vakavampi asia kuin hirteen meneminen. - --- Mieti sitten niin kauan kuin tahdot. Minä menen tieheni. - --- Kyllä te naiset olette aina sellaisia hätähoppuja. Jollei tässä -mikään muu auta, niin otanhan minä sinut vaimokseni, jotta ei tässä -suotta sen kauempaa kinastella. - -Ja niin jäi naiseksi muuttunut pyy miehen vaimoksi. - -Seuraavana päivänä sanoi mies: - --- Minä olen tätä asiaa ajatellut hiukan lähemmin. Eihän minulla ole -mitään sitä vastaan, että sinä jäät tänne minun vaimokseni, mutta -saisit sinä jotain muutakin tehdä kuin vain tupaani siivota ja ruokaani -laittaa. Pyylle se kyllä on kylliksi, mutta kyllä ihmisen täytyy -muutakin osata. - --- Kyllä minä sen tiedän, sanoi nainen. Katso tätä liinaa, jonka olen -ommellut sinä aikana kuin sinä nukuit. Ota se ja mene rikkaitten -kartanoon. Ne maksavat sinulle siitä sata hopearahaa. - -Mies meni kauppaamaan sitä vaimonsa ompelemaa liinaa ja sai kuten -vaimonsa olikin sanonut siitä sata hopearahaa. - -Näin elivät he yhdessä. Vaimo kirjaili kotona kauniita limoja ja mies -kävi niitä kaupittelemassa. Ja he tulivat rikkaiksi ja elivät -onnellisina. - - - - -POIKA JA JOUTSEN. - - -Poika kierteli metsiä pyssy olallaan. Tullessaan erään järven rannalle -hän jäi siihen vesilintuja odottelemaan. Silloin näki hän kolme -kaunista valkoista joutsenta, jotka liitivät ilman halki ja rannalle -tultuaan riisuivat joutsenpuvut yltään, muuttuivat neitosiksi ja -menivät mereen kylpemään. - --- Noista neitosista minä otan yhden omakseni, arveli poika. - -Hän hiipi varovasti lähemmäksi ja koppasi yhden joutsenen vaatteet -käteensä. Sen kun neitoset näkivät niin alkoivat kovasti huutaa. - --- Elkää siellä suotta sillä lailla huutako, sanoi poika, en minä -mikään murhamies ole. - --- Anna pois tänne ne meidän vaatteemme, huusivat neidot. - --- Tuossa on yhden, ja tuossa on toisen, sanoi poika ja heitti -neitosille veteen joutsenpuvut. - --- Sinä heitit vain kaksi pukua, sanoivat neitoset. Anna tänne se -kolmaskin. - --- Siitä ei tule mitään. Sen minä aijon pitää. - --- Minkätähden? - --- Minä tahdon, että se kolmas tulee minun vaimokseni. Minä olen aina -tahtonut itselleni kaunista vaimoa ja nyt kun minulla on mahdollisuus -se saada, niin minä sen otan. - -Sen kuultuaan alkoivat neitoset kovasti parkua vedessä. - --- Olkaa hiljaa siellä vedessä, sanoi poika. Ei tämä asia huutamisesta -parane. Minä olen teille sanonut, mitä minä ajattelen ja sillä hyvä. -Tulkoon se kolmas sieltä tänne rannalle minun luokseni niin saamme -hiukan asioista lähemmin puhella. - -Kolmas joutsennaisista tuli rannalle ja sanoi pojalle: - --- Sinä olet siis tämän asian yksinäsi päättänyt? - --- Niin olen. - --- Ja luulet minun siihen suostuvan? - --- Hullu olet, ellet siihen suostu, sanoi poika ja nauroi. - -Silloin neitonenkin nauroi ja sanoi pojalle: - --- Sinä olet iloinen poika ja minä tulen sinulle. Mutta ennenkuin häät -pidetään, niin anna minulle vaatteeni, jotta voin kotonani käydä -hyvästi sanomassa. - --- Ja milloin aijot palata minun luokseni asumaan? kysyi poika. - --- Kutsu ensi sunnuntaiksi kaikki sukusi tänne rannalle häihin. Silloin -minä tulen. - --- Tuletko varmasti? - --- Tulen. - --- Mutta eihän täällä ole mitään asuntoa. En minä voi ihmisiä kutsua -paljaan taivaan alle pitoja pitämään. - --- Ole huoleti, minä tuon häätalonkin tullessani. - -Poika antoi neitoselle takaisin hänen joutsenpukunsa ja hän lensi -sisarineen pois. - -Viikolla kulki poika talosta taloon ja kylästä kylään ja kutsui kaikki -häihinsä, rikkaat ja köyhät, terveet ja sairaat, ylhäiset ja alhaiset. -Hän kutsui keisarin ja koko hänen hovinsa ja kutsui kurjimman -kerjäläisenkin. - --- Missä sinulla on sellainen häätalo, jonne koko tämä joukko mahtuu? -kysyttiin häneltä. - --- Kyllä minun vaimoni siitä huolen pitää. Hänellä on kyllä huoneita -niin paljon kuin tarvitaan. Tulkaa vain sinne järven rannalle, kyllä -siellä on tilaa. - --- Mutta millä sinä sellaisen hääjoukon ruokit? - --- Kyllä minun vaimoni siitäkin huolen pitää. Hänellä on kyllä ruokaa -niin paljon kuin tämä joukko syödä jaksaa. - -Sunnuntaina tuli sinne rannalle niin paljon väkeä, että oli aivan -mustanaan. - --- Eihän täällä ole mitään häätaloa, sanoivat vieraat. - --- Odottakaa siksi kun vaimoni tulee. - --- Eihän täällä ole ruokapöytää. - --- Odottakaa, kyllä vaimoni senkin tuo. - -Siinä koko hääväki sitten odotteli rannalla ja alkoi jo käydä -levottomaksi, kun mitään morsianta ei kuulunutkaan. - --- Ethän vain liene kaikkia ihmisiä petkuttanut, sanoivat vieraat. - --- Petkutuksesta ei tässä ole puhettakaan. Kyllä tässä vielä häitä -vietetään, kunhan vaimoni tulee. - -Jo näkyi pitkin järven pintaa tulevan suuri kartano. Kun se oli tullut -rantaan, niin nousi se siitä maihin itsekseen, vaikka kyllä kaikki -riensivätkin sitä auttamaan. - --- Vieraat ovat niin hyvät ja astuvat sisään, sanoi poika. - -Kun vieraat menivät sinne kartanoon, niin oli siellä sisällä -morsiankin. - --- Sanoinhan minä, että kyllä se minun vaimoni ajoissa tulee, vakuutti -poika. - -Nyt ruvettiin häitä viettämään. Siinä syötiin, juotiin ja tanssittiin. -Keveimmin kaikista tanssi itse morsian. Hän oli kepeä kuin lintu. Kun -keisari sen näki, niin tuli hän kovasti kateelliseksi pojalle. - --- Myy minulle tuo vaimosi, sanoi hän pojalle. - --- Ei sitä sellaista vaimoa myydä kuin mitäkin elukkaa, sanoi poika. - --- Siis minä otan sen. - --- Sopiihan tuota koettaa, mutta en minä usko siitä mitään tulevan. - -Silloin keisari kiukustui ja sanoi: - --- Jollet kolmessa päivässä rakenna minulle sellaista siltaa, joka -ulottuu tämän järven ylitse, niin minä annan pyövelin katkaista -kaulasi. - --- Odotahan hiukan, sanoi poika. Minä vastaan kohta, kun ensin pidän -vaimoni kanssa neuvoa. - -Hän meni vaimonsa luo ja sanoi: - --- Keisari tahtoo minua rakentamaan kolmessa päivässä sillan tämän -järven yli, muuten uhkaa ottaa minut hengiltä. - --- Sano sinä hänelle, vastasi vaimo, että kyllä se sellainen tämän -talon väellä tehdään. - -Poika meni keisarin luo. - --- Minä olen nyt vaimoni kanssa keskustellut sen sillan rakentamisesta. -Kyllä se valmis on kolmen päivän päästä. Voitte tulla silloin -katsomaan. - -Kiukusta puhisten meni keisari joukkoineen pois häistä. Kun hääväkikin -oli lähtenyt, sanoi poika vaimolleen: - --- Kuinka sen sillan rakentamisen laita oikeastaan on? Tuleeko siitä -mitään, vai menenkö minä karkuun, jotta keisari ei saa minua tapetuksi? - --- Minulla on suuri suku, sanoi vaimo, ja siihen minä lujasti luotan. -Ne tietävät ja taitavat vaikka mitä. - --- No, helppohan sellaisen suvun turvissa on elää, sanoi poika. Minä -olenkin aina sanonut, että joka suurista nai, hän suuria saa aikaankin. - --- Se tässä asiassa on ikävää, että minun täytyy heti lähteä lentämään -sinne sukulaisiin. - --- Lennä vain, kyllä minä täällä odotan. Mikäs hätä minulla on ollessa -täällä suuressa kartanossa. - -Ja vaimo puki joutsenpukunsa ylleen ja lensi pois. - -Toisena päivänä tulivat keisarin miehet katsomaan, kuinka pitkällä oli -sillan rakennus. - --- Eihän täällä ole vielä alettukaan, sanoivat he. - --- Mitä sitä sellaista työtä suotta liian varhain alottaa, ehtiihän sen -vielä huomennakin. Huomennahan sen vasta pitää valmiina ollakin. - -Kolmantena päivänä lensi hänen vaimonsa kotia ja silloin oli myöskin -silta valmiina. - -Keisari tuli katsomaan ollen aivan varma siitä, että siltaa ei -olisikaan. Kun hän sen näki ja kuuli miten rannalle kerääntynyt kansa -sitä ihaili, niin meni hän raivoissaan pojan luo. - --- Mitä keisari nyt sanoo, kun silta on valmiina, sanoi poika. Oli -meidän välillämme puhe vain sillasta sellaisenaan, mutta minä tein -kaidepuutkin yksintein siihen, jotta eivät sillalla kulkijat tipu -veteen. Onko keisari nyt tyytyväinen? - --- Kyllä minä ymmärrän, että sinä olet tämän saanut loihtimisen kautta, -mutta saatkohan kirkon rakennetuksi kuudessa päivässä? - --- Keisari voi odottaa, sanoi poika. Minä käyn vaimoni kanssa ensin -asiasta hiukan tuumailemassa. Eihän sitä mies vaimonsa tietämättä saa -päättää niin suurista asioista. - -Hän meni vaimonsa luo ja sanoi: - --- Ei se kirottu mies vieläkään ole tyytyväinen. - --- Mitä hän vieläkin tahtoo? - --- Ei vähempää kuin kokonaisen kirkon. Luuletko, että sinun sukusi -pystyy sen tuomaan tänne? - --- Eihän kirkko ole mikään mahdoton. Kyllä sinä sen voit hänelle -luvata. - -Poika palasi keisarin luo ja sanoi: - --- Mitä siihen meidän äskeiseen puheeseemme tulee, niin kyllä minä sen -kirkon voin hankkia. Kuudessa päivässähän se oli oleva valmiina? - --- Niin, ja jollei sitä silloin ole, niin annan sinut hengiltä ottaa. - --- No, ei sitten muuta kuin kuuden päivän päästä taas tavataan, sanoi -poika. - -Kun keisari jo oli menossa kartanolla, huusi poika hänelle: - --- Pitääkö sen kirkon olla jonkun määrätyn mallin mukainen, vai saanko -oman kuosini mukaan rakentaa? - --- Se on oleva aivan samallainen kuin minun suuri kirkkoni, vastasi -keisari. - --- Sitten ei ole hätää mitään, sanoi poika. Sehän sellainen on aivan -lasten leikkiä. - --- Viisainta olisi, kun et kerskailisi niin paljoa. - --- Enhän minä kerskaile, minä puhun vain asioista, jotka ovat helppoja. - -Kiukusta sähisten meni keisari kotiaan. Poika meni vaimonsa luo ja -sanoi: - --- Kyllä kai sitä kirkkoa olisi jo niinkuin aloitettava tehdä, jos -aijot sen saada kuuden päivän päästä valmiiksi. - --- Minä lennän sukuni luo, kyllä se pitää siitä huolen. - -Ja hän lensi joutsenena pois ja viipyi sillä matkallaan kuusi -vuorokautta. - -Kun määräaika oli loppunut, niin oli kirkko valmiina. Kun keisari tuli -sitä katsomaan, niin oli poika paraillaan kirkossa. - --- Keisari tulee, huomaan minä, katsomaan tätä uutta kirkkoa. Valmishan -se on. Ei puutu muuta kuin että lakaisen viimeiset lastut pois, jotka -rakennusmiehet siinä loppukiireessä ovat unohtaneet korjata. Eihän se -kumma olekaan, kun niin lyhyessä ajassa saivat sellaisen työn tehdä, -jos hiukan lastuja jäikin. - -Keisari oli niin täynnä kiukkua, ettei hän saanut sanaakaan suustansa. -Poika huomasi sen ja sanoi: - --- Ei keisari suotta etsi sanoja kiittääkseen. En minä niitä odota. -Olenhan vain tehnyt sen, minkä olen tainnut. - -Keisari kutsui kaikki neuvonantajansa ja sanoi heille: - --- Jollette nyt osaa keksiä sille pojalle sellaista tehtävää, joka on -mahdoton, niin minä otan teidät joka ainoan hengiltä. - -Siinä nyt neuvonantajat löivät kaikki viisaat päänsä yhteen. Kun he -kaikki olivat suuria konnia, niin keksivät he vihdoin sellaisen -tehtävän, ettei olisi luullut kenenkään voivan sitä täyttää. - -Mielihyvillään meni keisari pojan luo ja sanoi: - --- Nyt annan sinulle viimeisen tehtävän. Sen jos voit täyttää, niin en -sinua enää milloinkaan kiusaa. - --- Ja mikä tuo viimeinen tehtävä on? - --- Mene tietämättömiin ja tuo näkymätön. - --- Mutta sehän on aivan mahdoton tehtävä. - --- Mene nytkin vaimosi kanssa neuvottelemaan. Kai hän nytkin sinulle -keinon keksii. - -Ja keisari meni ilkeästi nauraen pois. Poika meni vaimonsa luo ja -sanoi: - --- Nyt se nauru loppui tässä talossa, sillä nyt on keisari keksinyt -sellaisen tuuman, ettei siitä elävänä suoriudu. - --- Mitä hän sinulta vaatii? - --- Hän sanoi näin: Mene tietämättömiin ja tuo näkymätön. - --- Ole rauhassa, minä menen kolmeksi päiväksi pois, sanoi hänen -vaimonsa, ja tiedustelen sukulaisiltani. - -Kolmen päivän päästä hän palasi. - --- En ennättänyt kaikissa sukulaisissani käydä, sanoi vaimo. Odota -vielä kolme päivää. - -Ja hän lensi pois ja palasi kolmen päivän kuluttua. - --. En vieläkään ole saanut tietoa siitä, mitä keisari tahtoo. - --- Hyvä ja viisas suku sinulla on, muuta ei voi sanoa, virkkoi poika, -mutta tässä asiassa heidänkin tietonsa loppuvat. Ei muu auta kuin että -minä menen itse sitä sellaista merkillistä asiaa etsimään. - --- En minäkään silloin tänne jää keisarin kiusattavaksi, sanoi hänen -vaimonsa. Minä lennän sitten takaisin luoksesi, kun olet matkaltasi -palannut. - --- Sittenhän taas tavataan, jollei ennemmin, sanoi poika. Minä en -mitään sure. Kyllä kaikki aina maailmassa hyvinpäin kääntyy. - -Niin he erosivat ja poika läksi tietämättömiin etsimään näkymätöntä. - -Siinä kulkiessaan tuli hän pienen mökin luo, joka pyöri kukon -kannuksella. Sitä poika katseli ja sanoi viimein: - --- Sellaista se on, kun maita matkustaa, niin saa kaikenlaista -ihmeellistä nähdä. En olisi tuostakaan tiennyt, jos olisin sattunut -kuolemaan, Mennäänhän sisäpuolellekin katsomaan. - -Kun hän tuli tupaan, niin tuoksahti uunilta vanha akka hänen eteensä: - --- Tule tänne, niin minä syön sinut. - --- Ei pidä tarpeettomasti pitää kiirettä, sanoi poika. En minä ole -tullut tänne miksikään ruokapalaksi. Minulla on aivan totiset tuumat. - --- Elä siinä löpise joutavia, minun on nälkä, huusi akka. - --- Nälkä voi olla kenellä tahansa, sanoi poika. Mutta ensin on tässä -siivosti keskusteltava. - --- Mikä sinä luulet olevasi? - --- Olenhan vain tällainen kuin olen. Minä en ole paljoakaan, mutta sitä -enemmän minun vaimoni. Hän on kovin suurta sukua. - --- Mitä hänen sukunsa minuun kuuluu? - --- Sitä minä en tiedä, kuuluuko hän sinun sukuusi. Muodon mukaan ei -sitä juuri uskoisi, Hän on luonani kaunis kuin kuva, jota ei juuri voi -sinusta sanoa, toisinaan taas on hän joutsen. - --- Sukuahan sinä sitten olet minulle, sanoi akka. Elä siinä joutavia -höpise, vaan istu pöytään, minä tuon sinulle ruokaa, kun kerran sattui -sukulainen luonani käymään. - --- Mieluummin minä syön kuin että minua syödään, sanoi poika. - -Syötyään poika kertoi akalle, mitä hän oli etsimässä. Koko yön akka -istui ja selaili kirjojaan, ja aamulla hän sanoi: - --- Minä en sitä tiedä, mutta sisareni on vanhempi, hän voi sinulle -siitä tiedon antaa. - -Poika tuli samanlaiselle mökille ja siellä istui toinen akka. Ei -tämäkään tietänyt mitään tuosta, jota poika etsi ja lähetti hänet -kolmannen sisarensa luo, joka oli vanhin heistä kolmesta. - -Kun poika tuli kolmannen sisaren luo, niin tämäkin etsi kaiken yötä -kirjoistaan löytämättä mitään. Aamulla hän sitten puhalsi vaskitorveen. - --- Sinun torvessasi on komea ääni, sanoi poika. Ketä sinä sillä kutsut? - --- Kutsun kaikki peikot, maahiset ja vetehiset, vastasi akka. - --- Sittenhän minä nekin kaikki näen yhdellä kertaa, sanoi poika. -Näyttää se minun vaimoni suku olevan kovasti suuri ja monenmoinen. - -Nyt alkoi kerääntyä akan tuvan luo kaikenlaisia peikkoja. Siinä oli -yksisilmäisiä, kolmisilmäisiä, yksijalkaisia ja monijalkaisia. Ne -kävelivät, matelivat, hyppivät ja lensivät. Muutamat olivat ihmisen -muotoisia, toiset kaukana siitä. - -Näiltä kysyi akka: - --- Osaatteko mennä tietämättömiin ja tuoda näkymätön. - -Sitä ei kukaan osannut, ja akka lähetti heidät kaikki pois. - --- Ei niistä minun hommistani näykään tulevan mitään, sanoi poika. -Kyllä minä jo alustapitäen olinkin sitä mieltä, että mahdotontahan se -sellainen on. - --- Vielä on yksi jälellä, joka voi jotain tietää, sanoi akka. Mutta se -on suuren vuoren sisään suljettu, eikä pääse sieltä pois. Minä koetan -puhaltaa sen vuoren halki. - --- Kyllä se on hiukan vaivaloinen tehtävä, sanoi poika. - --- Etkö sinä voi koskaan olla vaiti, kysyi akka. - --- Vaitiko? Miksi minä olisin vaiti, kun voin sanoa ajatukseni? - --- Mutta nyt neuvon sinua tukkimaan suusi. - --- Minkätähden? - --- Sentähden, että minä aijon nyt puhaltaa niin kovaa, että jollet pidä -suutasi kiinni, niin puhallan sinut mykäksi. - --- Sitä minä e -- --. - -Enempää ei poika ennättänyt sanoa, kun akka jo puhalsi sellaisella -voimalla, että vuoret halkesivat. - --- Kyllä siinä oli ääntä yhdeksi kertaa, sanoi poika, Sattui suu -jäämään hiukan raolleen, enkä tahdo enää ääntä saada. - -Silloin näki poika erään haljenneen vuoren sisästä tulevan suuren -sammakon. - --- Kylläpä siinä on kokoa sammakoksi, sanoi poika. Milloinkahan tuo on -noin suureksi ennättänyt kasvaa? - --- Se on seitsemän sadan vuoden vanha. - --- Ei olekaan sitten ihme, että on niin suureksi ennättänyt tulla. - -Sammakko tulla loikki akan luo. - --- Osaatko mennä tietämättömiin ja tuoda näkymätön, kysyi akka -sammakolta. - --- Osaan, vastasi sammakko, Nuoruudessani minä olen siellä ollut. - --- Ota sitten tämä poika selkääsi ja vie hänet sinne. - --- Minä olen niin kauan istunut paikallani tuolla vuoren sisässä, sanoi -sammakko, että minä ilman evästä en voi niin pitkälle matkalle mennä. - --- Minä tuon sinulle evästä, sanoi akka ja kantoi sammakon selkään -kaksi lehmää. Riittääkö tämä? - --- Onhan tuossa kahdeksi ateriaksi, vastasi sammakko. - --- Mene nyt sen selkään, sanoi akka pojalle. - -Poika hyppäsi sammakon selkään ja nyt alettiin mennä. Sammakko loikkasi -kuusi, viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi sataa, viisikymmentä virstaa -kerrallaan. Kun tätä menoa oli jatkettu jonkun aikaa, niin tulivat he -kauniin meren rannalle. Sinne he jäivät vuorokaudeksi lepäämään. -Sammakko oli nälissään ja söi toisen lehmän. Sitten he jälleen lähtivät -matkalle. Kun sammakko oli kauan loikkinut, niin tulivat he pienelle -asunnolle, joka loisti korkealla kirkkaasti kuin taivaan tähti. - --- Tuonne sisälle mene, sanoi sammakko, mutta kätkeydy hyvin, piiloudu -kiukaan taakse ja seuraa tarkkaan kaikkea, minkä kuulet ja näet. - -Ja sammakko heitti pojan sinne ylös tuvan ikkunalle. - --- Oho, sanoi poika, tultiinpa hyvää kyytiä. - -Hän meni, kuten sammakko oli neuvonut, kiukaan taakse piiloon. Siinä -hän odotteli. Vihdoin tuli talon isäntä tupaan. Hän sanoi: - --- Henki, laita syötävää ja juotavaa. - -Silloin poika näki, miten pöydän laatikosta hyppäsi esiin nainen ja -laittoi komean aterian pöydälle. Kun isäntä oli syönyt kyllikseen, niin -katosi kaikki pöydältä samalla tavalla kuin oli siihen tullutkin. - --- Olisi sitä voinut jättää jotain minuakin varten, ajatteli poika. -Nälkäinen minäkin olen. - -Kun isäntä oli mennyt pois, niin poika tuli esiin kiukaan takaa ja -lähestyi pöytää. - --- Koetan minäkin, sanoi hän. Ehkä tuo sama nainen hyvinkin tuo -minullekin ruokaa. - -Kun hän oli nuo loihtusanat sanonut, niin tuli nainen pöydän laatikosta -esiin ja kattoi komean aterian pojalle. - --- Aivanhan tässä elää herroiksi, sanoi poika ahmiessaan suuhunsa niin -paljon kuin jaksoi. - -Toisena päivänä tuli talon isäntä taas tupaan ja aterioi samoin kuin -edelliselläkin kerralla. Hänen mentyään käski poika henkeä hänellekin -tuomaan ruokaa. - -Kolmantena päivänä, kun isäntä taas oli käynyt tuvassa syömässä, ja -poika oli vuorostaan aterioinut, niin katsoi hän tuvan ikkunasta alas. - --- Katsotaanhan, sanoi hän, miten se sammakko siellä alhaalla jaksaa. -Siellähän se on jo syönyt sen toisenkin lehmän ja nyt nälissään -kurnuaa. Pois minun täytyy jo täältä lähteä. Mutta tuo henki on saatava -matkaan, jotta meillä on ruokaa kotimatkallakin. - -Poika avasi pöydän laatikon ja löysi sieltä pienen rasian, jonka hän -pisti taskuunsa. Sen tehtyään hän huusi ikkunasta: - --- Hoi sammakko, ota vastaan nyt, jo tullaan. - -Ja hän hyppäsi alas ja tulla tupsahti sammakon pehmoiseen selkään. - --- Nyt on parasta lähteä lietsuun, sanoi hän sammakolle, ennenkuin -talon isäntä tulee kotia. - -Sammakko läksi loikkimaan. Kun he tulivat sinne meren lahden rannalle, -niin sanoi poika. - --- Henki, tuo tänne syötävää ja juotavaa. Tuo runsaasti, sillä tämä -minun toverini ei ole mikään vähäruokainen. - -Rasiasta tuli tuo nainen esiin ja valmisti heille runsaan aterian. Kun -he tulivat sen akan luo, joka sammakon oli kutsunut esiin, niin sanoi -sammakko: - --- Elä nyt enää minua vaivaa, vaan anna minun mennä, sillä minä olen jo -vanha ja istun mieluimmin yhdessä paikassa. - -Poika päästi sammakon menemään. Hän kiitti akkaa hyvästä avusta ja -läksi kulkemaan kotiaan kohden. Hän tuli toisen akan luo ja sitten -ensimäisen luo ja lopulta tuli omaan taloonsa. Se oli aivan tyhjä. - --- Olisipa nyt vaimoni kotona, sanoi poika, niin olisi minun hyvä olla. - -Samassa jo vaimo tulikin. - --- No, siinähän sinäkin olet, sanoi poika. Nyt minä olen saanut sen, -mitä menin etsimään. Ja terveisiä minulla on tuotavana sinun -sukulaisiltasi, joita olen tavannut jos jonkin näköisiä ja kokoisia. - -Seuraavana päivänä kutsui poika keisarin luokseen pitoihin. Ja kun -kaikki vieraat olivat koolla, niin poika käski henkeä tuomaan ruokaa ja -juomaa. Ja niin runsaasti se toi kaikenlaista, että vieraat olivat -aivan pakahtua sen ruuan paljouteen. - -Nuo neuvonantajat tapettiin ja keisari meni häpeissään pois eikä -koskaan enää poikaa koettanut eroittaa hänen vaimostaan. - --- Vaimonsa suvun avulla sitä mies näkyy tässä maailmassa pahastakin -pelastuvan, sanoi poika. Mutta kaikilla ei olekaan sellaista vaimoa -kuin minulla on eikä sellaista vaimon sukua. - - - - -VASKILEKKERI. - - -Olipa kerran kuningas, jolla oli niin kaunis tytär, että hänestä -puhuttiin seitsemässä valtakunnassa. Ja kyllä sitä silloin saikin olla -tavattoman kaunis, sillä muillakin kuninkailla oli tyttäriä, eivätkä -nekään suinkaan olleet rumuudella pilattuja. - -Kaunis oli kuninkaan tytär, mutta sen sijaan, että ilo olisi vallinnut -kuninkaan linnassa, olikin siellä ainainen suru ja huoli, sillä tämä -kaunis kuninkaan tytär oli kadottanut unensa ja sen mukana -iloisuutensa. - -Vanha kuningas oli kutsunut hoviinsa kaikki ilveniekat tytärtään -huvittamaan, mutta turhaan. Linnassa juoksi rohtomestareita aamusta -iltaan, ja kaikki he uskoivat saavansa kuninkaan tyttären nukkumaan, -mutta siinä he eivät onnistuneet. - -Siilon kuningas lupasi tyttärensä ja puolet valtakuntaa sille, joka -saisi hänet nukkumaan, ja olihan se suuri lahja, sillä kuninkaan tytär -oli kaunis ja valtakunta suuri. Nyt sitä vasta aika hyörinä syntyi -linnassa, kun niitä kuninkaan tyttären nukuttajia juoksi tuhka tiheään -siellä. Mutta vaikka ne koettivat mitä keinoa tahansa, niin uni ei -sittenkään palannut kuninkaan tyttären silmäluomiin. - -Kuninkaalla oli tallirenki, iloinen poika, mutta laiska. Hän ei -työstään välittänyt mitään, hän vain soitteli aamusta iltaan -kaikenlaisia soittokoneita, jotka hän itse oli laatinut. - --- Pitäisipä minunkin koettaa onneani, sanoi poika itsekseen. Sillä jos -kuninkaan tytär on määrätty minulle tulevaksi, niin minä hänet saankin. - -Eräänä päivänä, kun hän auttoi vanhaa kuningasta satulaan nousemaan, -niin otti hän lakin päästään ja kumarsi syvään. - --- Tahdotko sinä jotain? kysyi kuningas. - --- Olisihan minulla pieni pyyntö, vastasi poika, Minulla olisi tuuma, -johon minä tarvitsisin rahaa ja nyt minä pyytäisin armolliselta -kuninkaalta kolme sataa hopearahaa lainaksi. Minä maksaisin ne kyllä -sitten takaisin oikein korkojen ja hyvitysten kanssa. - --- Tuossa on sinulle pyytämäsi rahat, sanoi kuningas. Mutta jollet -kuukauden päästä ole takaisin maksanut, niin annan vetää sinut hirteen. - -Ja kuningas antoi pojalle kolme sataa hopearahaa. Silloin poika meni -sepän luo ja sanoi: - --- Tee minulle vaskesta lekkeri, niin suuri, että sinne mies sisään -mahtuu ja minä maksan sinulle siitä sen, minkä sinä pyydät. - --- Alle kolmen sadan hopearahan en minä sitä tee, sanoi seppä. - --- Sen saat, sanoi poika ja antoi hänelle kuninkaan hänelle lainaamat -rahat. - -Kun lekkeri oli valmis, niin sanoi poika sepälle: - --- Nyt minä menen sinne sisään, ja sinä saat kuljettaa sen kuninkaan -linnaan, mutta kellekään et saa sanoa, että minä olen siellä. Jos -kuningas tahtoo pitää lekkerin linnassa, niin sano, että se maksaa sata -hopearahaa vuorokaudessa. Huokeammalla et saa antaa sitä heille. - -Seppä pani lekkerin rattaille ja läksi kuninkaan linnaan. Kun hän sinne -pihamaalle pääsi, niin alkoi poika lekkerin sisässä kauniisti soitella. -Sen kuultuaan alkoivat kaikki kuninkaan linnan piiat ja rengit tanssia -iloissaan. Kun kuningas kuuli linnan pihalta sellaista iloa, niin -katsoi hän ikkunasta ja sanoi: - --- Mitä peliä siellä minun pihallani pidetään? - -Hän juosta kippasi pihalle ja kun hän sinne pääsi ja kuuli iloisen -soiton, niin ei hän voinut enää itseään hillitä, vaan sieppasi hän -paksuimman kyökkipiian ja läksi hänen kanssaan tanssimaan niin että -liepeet heiluivat. Pian oli koko hovikansa kartanolla tanssimassa ja -ilo ja riemu oli suuri. - --- Tämän minä tahdon saada tyttäreni makuuhuoneeseen yöksi, sanoi -kuningas, sillä jollei hän tällaisesta iloisesta musiikista niin -riemastu, että hän sen kuultuaan tanssii ja lopulta nukkuu, niin sitten -on ihme ja kumma. - -Hän kysyi sepältä, paljoko tämä tahtoi lekkerin vuokraamisesta yöksi. -Kun seppä sanoi, että se maksaa sata hopearahaa, niin kuningas ensin -aivan kauhistui sellaista vuokran suuruutta, mutta maksoi lopulta, ja -vaskilekkeri vietiin illalla kuninkaantyttären makuuhuoneeseen. - -Kun poika huomasi joutuneensa kuninkaan tyttären huoneeseen, niin alkoi -hän soitella niin kauniisti kuin hän taisi ja kun hän siinä oli -hetkisen soitellut, niin vaipui kuninkaan tytär uneen. Poika raotti -lekkerissä olevaa pientä ovea ja tuli huoneeseen ja kun hän kumartui -katsomaan vuoteella lepäävän neitosen puoleen, niin ei hän voinut -silmiään enää hänestä pois kääntää, niin kaunis hän oli. Hän suuteli -kuninkaan tytärtä, mutta tämä oli niin sikeässä unessa, ettei hän siitä -herännyt. - -Kauan aikaa poika katseli kuninkaan tytärtä, vasta kun aamu vihdoin -alkoi akkunoita kullata, meni hän takaisin vaskilekkeriin piiloon. - -Kuningas tuli aamulla katsomaan, miten hänen tyttärensä oli nukkunut. -Hän sai kauan aikaa tyttöä ravistella, ennenkuin sai hänet valveille. - --- Kun hän nukkuu kerrankin, niin nukkuu hän niin, ettei hän tahdo -laisinkaan herätäkään, sanoi hän. Kun kuninkaan tytär heräsi, niin oli -hän tullut entistään paljon kauniimmaksi ja iloinen hän oli, niin että -kuningas ilosta itki kauan aikaa. - -Seuraavaksi yöksi kuningas taas vuokrasi sadasta hopearahasta -vaskilekkerin tyttärensä huoneeseen. Poika soitteli entistään -kauniimmin. Ensiksi niin iloisesti, että kuninkaan tytär ei voinut -hillitä itseään vaan alkoi tanssia, ja kun hän oli tanssinut kauan -aikaa, niin oli hän niin uupunut, että hän kaatui vuoteelleen ja vaipui -sikeään uneen. Silloin poika taas tuli lekkeristä ulos, ja kun -kuninkaan tytär oli niin sikeässä unessa, niin kumartui hän hänen -puoleensa ja alkoi häntä ihailla. Siinä unissaan kuninkaan tytär kyllä -tunsi, että joku häntä suuteli, mutta hän oli niin uupunut, ettei hän -jaksanut silmiään avata. Aamun koittaessa poika taas kätkeytyi -lekkeriin. - -Mutta kuninkaan tytär oli koko päivän mietteissään, sillä hänhän -muisteli yöllä tunteneensa jonkun häntä suudelleen ja päätti hän päästä -siitä selville. Illalla, kun lekkeri taas tuotiin hänen huoneeseensa, -ja poika sen sisällä alkoi soittaa, niin tanssi hän kyllä mutta -varovasti, jotta hän ei liiaksi väsyisi. Sitten hän heittäytyi -vuoteelle ja oli uneen vaipuvinaan. Poika tuli lekkeristä ja tuli -kuninkaan tyttären luo ja alkoi häntä suudella. Neito ei avannutkaan -silmiään, mutta kun poika, joka jo kaksi yötä oli saanut valvoa, -vihdoin vaipui uneen, niin avasi kuninkaantytär silmänsä ja näki -huoneessaan kauniin nuoren miehen. Siinä hän nyt vuorostaan katseli -mielihyvillään kaunista nukkuvaa poikaa. Lopulta hänkin väsyi ja vaipui -uneen. - -Tuli aamu ja kuningas hiipi hiljaa katsomaan, miten hänen tyttärensä -nukkui. Mutta voi hänen kauhuaan, kun hän näki tyttärensä huoneessa -nukkuvan nuoren miehen. - -Kuningas riensi heti apua hakemaan. Kun hän oven sulki, niin paukahti -se kiinni, ja molemmat nuoret heräsivät siihen. Silloin poika -kiireimmän kautta karkasi ikkunaan ja hyppäsi siitä pakoon. - -Kun kuningas palasi sotamiesten seurassa tyttärensä huoneeseen, niin -oli poika jo kaukana. - -Kuningas oli niin suuttunut, että hän oikein pihisi ja kipenöitsi, Hän -komensi heti kaikki sotilaansa ajamaan poikaa takaa ja tuomaan hänet -tuomittavaksi. - -Poika pakeni ensin sepän luo ja peri häneltä ne kolmesataa hopearahaa, -jotka hän oli saanut lekkerin vuokraamisesta, ja läksi sitten pakoon. -Mutta kuninkaan lähettämät sotamiehet saivat hänet lopulta kiinni ja -toivat hänet kuninkaan eteen. - -Kuningas oli niin kiukkuinen, ettei hän tietänyt kummalla jalalla olisi -seisonut. - --- Vai sinä sillä tavoin hankit itsellesi pääsön minun tyttäreni -makuuhuoneeseen, huusi hän. Tunnenpa sinut jo ennestään, sillä olen -sinulle lainannut rahojakin kuukausi sitten ja jollet heti niitä maksa -takaisin, niin annan sinun roikkua köyden jatkona. - --- Sinne saatte panna kenen muun tahdotte, sillä tässä ovat rahat, -sanoi poika ja antoi kuninkaalle ne kolmesataa hopearahaa, jotka -kuningas oli sepälle antanut. - -Kuningas aikoi kuitenkin viedä pojan hirteen, kun kuninkaan tytär -riensi apuun ja sanoi, että hän tahtoo pojan miehekseen. Kun kuningas -sen kuuli, niin kysyi hän pojalta: - --- Otatko hänet? - --- En huoli, vastasi poika. - -Silloin kuningas suuttui niin, että hän ei vähään aikaan nähnyt mitään. -Mutta kun hän vihdoin sai sanan sanotuksi, niin hän käski pojan -pukemaan väkisinkin hääpukuun ja viettämään vihkiäisiä. - -Olivat nekin häät, kun poikaa kuletettiin väkipakolla kirkkoon -vihittäväksi. Ja jotta hän ei hääpidoissa pääsisi karkaamaan, niin -sidottiin hän kiinni tuoliin ja kaksi sotamiestä pantiin häntä -vartioimaan. Mutta poika vain nauroi kaikelle tälle ja ärsytti yhä -enemmän kuningasta, joka suuttui lopulta niin, että kiusallakin -kruunasi hänet vielä valtakunnan toisen puolen kuninkaaksikin. - -Mutta kun hääpidot olivat loppuneet, sanoi poika nuorelle vaimolleen: - --- Mielihalustahan minä sinut olen ottanut, mutta jos sen olisin -sanonut isällesi, niin ei hän olisi sinua antanut minulle, joka olen -tällainen köyhä poika. Kun häntä oikein ärsytin, niin teki hän juuri -niinkuin minä tahdoin. - -Ja sille kuninkaan tytär ja poika nauroivat makeasti. - -Ja vaskilekkeriä pidettiin kuninkaan hovissa suuressa kunniassa ja -siinä kuninkaan ja hänen kauniin vaimonsa lapset leikkivät. Ja vaikka -lekkeri olikin niin suuri, niin aikaa myöten eivät kaikki heidän -lapsensa mahtuneet sinne yhtaikaa. - - - - -KUN VAIMO ON VIISAS, NIIN ONKIN HÄN OIKEIN VIISAS. - - -Olipa kerran kauppias, jolla oli hyvin kaunis vaimo, mistä lieneekin -sellaisen löytänyt. Kauppias oli vaimoonsa kovin ihastunut, ja -jokainen, joka vaimon näki, olisikin pitänyt muuta aivan mahdottomana, -sillä kauppiaan vaimo ei ainoastaan ollut kaunis, mutta hän oli niin -viisas, että monikaan mies ei hänelle siinä suhteessa vetänyt vertoja. - -Kun kauppias kerran läksi matkoilleen, niin varoitti hänen vaimonsa -häntä ja sanoi: - --- Elä puhu kenellekään minun kauneudestani, Jos sen teet, niin -helposti voi siitä tulla meille kummallekin kaikenlaista onnettomuutta. - -Mies lupasi olla puhumatta. - -Matkoillaan tuli hän kaupunkiin, jossa suuret herrat paraillaan pitivät -neuvottelua, mistä löytäisivät maailman kauneimman naisen kuninkaan -pojan vaimoksi. Mies meni siihen suureen saliin, jossa herrat istuivat, -kuuntelemaan, millainen nainen kunkin mielestä oli maailman kaunein. - -Kun kuninkaan neuvonantaja toi esiin kuvan, joka oli maalattu viereisen -valtakunnan kuninkaan tyttärestä ja sanoi, että hän oli kaunein nainen, -mikä maan päällä eli ja ilmaa hengitti, niin rupesi kauppias ääneen -nauramaan. - --- Mitä sinä naurat? kysyi silloin kuninkaan neuvonantaja kiukuissaan. - --- Sitä, kun te sanotte, että tuo nainen on kaunis. Minä en tuollaista -huolisi piiaksenikaan, kaikkein vähimmin vaimokseni. - --- Tiedätkö sinä, missä on nainen, joka on tätä kauniimpi, sano se? - --- En tiedä, vastasi kauppias, joka muisti vaimonsa varoituksen. - --- Pidä sitten suusi kiinni, eläkä puhu tässä tyhmyyksiä. - -Nyt tuotiin toinen kuva esiin, joka kuvasi niin kaunista naista, että -kaikki sen nähdessään hämmästyksestä huudahtivat. Mutta kauppias alkoi -niin kovaa nauraa, että kaikki kiukuissaan kääntyivät häneen päin -katsomaan. - --- Joko sinä taas siellä räkätät! huusi neuvonantaja. Eikö hän ole -mielestäsi kaunis? - --- Tuollaisen naisen minä panisin pellolleni linnun pelättimeksi, sanoi -kauppias. - --- Sano sitten, missä on tätä kauniimpi, jos tiedät. - --- Kyllä minä tiedän sellaisen naisen, mutta minä en sano, vastasi -mies. - --- Jollet sano, niin ole sitten sekaantumatta asioihin, jotka eivät -sinuun kuulu. - -Ja nyt tuotiin kolmas kuva esiin. Silloin kauppias alkoi niin nauraa, -että neuvonantaja aivan hyppi paikallaan kiukusta. - --- Jollet nyt sano, mille sinä oikeastaan naurat, niin annan sinut -elävältä nylkeä. - --- Sille minä nauran, kun te ette tiedäkään, mikä kaunis nainen onkaan, -sanoi kauppias. Näkisittepä minun vaimoni, niin ette silloin enää -kuljettaisi tuollaisia kuvia ihmisten katseltaviksi. - -Kun mies tämän oli sanonut, niin hän itse pelästyi, sillä hän muisti, -mitä hänen vaimonsa oli hänelle sanonut. Kun kuninkaan poika kuuli -tämän, niin antoi hän heittää miehen vankilaan ja lähetti kymmenen -neuvonantajaa katsomaan, onko miehen vaimo todellakin niin kaunis kuin -tämä väitti. - -Kun neuvonantajat tulivat kauppiaan asunnolle, niin tulivat he niin -lumotuiksi nähdessään kauppiaan vaimon, että jokainen heistä olisi -tahtonut saada hänet omakseen. He olisivat kosineet häntä heti, kun -hyvä päivää olivat sanoneet, mutta pelkäsivät toisten ilmaisevan sen -kuninkaan pojalle, joka sen kuultuaan varmaan olisi heittänyt heidät -vankilaan. - -Kun kauppiaan vaimo näki kuninkaan neuvonantajien tulevan luokseen, -niin hän heti arvasi miehensä puhuneen hänestä. Ja kun ei kukaan -vastannut, missä hänen miehensä oli, niin arvasi hän hänen istuvan -vankilassa. - -Neuvonantajat palasivat kuninkaan pojan luo ja he ylistivät kilvan -kauppiaan vaimon kauneutta niin suureksi, että kuninkaanpoika lähetti -suuren joukon kaikella komeudella noutamaan häntä luokseen. Mutta kun -tämä joukko tuli kauppiaan asunnolle, niin oli hänen vaimonsa paennut. - -Yöllä oli kauppiaan vaimo pukeutunut miehen pukuun, pistänyt runsaasti -rahaa, kärpän ja oravan taskuunsa ja lähtenyt miestään etsimään. Hän -tuli siihen kaupunkiin, jossa kuninkaan poika asui ja salaa hiipi -vankilan lähistölle saadakseen tietää, missä hänen miehensä oli. Kun -hän siinä kulki vankilan seinän vierustaa, niin kuuli hän miehensä -murheissaan laulavan. Silloin hän päätti tehdä kaiken voitavansa -pelastaakseen miehensä. - -Rahoillaan hän osti komean puvun ja oivallisen ratsun ja tuli kuninkaan -kartanoon ja tarjoutui kuninkaan sotaväkeen. Otettiinhan sellainen -komea mies ilolla vastaan, kun kuninkaalla parhaillaan oli sota -käynnissä. Vaimo ratsasti kuninkaan pojan kanssa vihollista vastaan ja -osoitti taistelussa niin suurta urhoollisuutta, että kaikki häntä kotia -tullessaan jumaloivat. Ja missä tahansa hän ajoi, siellä kaikki -tyttölapset juoksivat hänen jälestään ja ihailivat häntä. Mutta eniten -ihaili häntä kuninkaan tytär, joka jo monet kosijat oli hylännyt. Hän -rakastui niin kovasti tuohon kauniiseen ja urhoolliseen nuorukaiseen, -että hän jo oli tulla aivan kipeäksi paljaasta rakkaudesta. Silloin hän -rohkaisi mielensä, ja kun nuori mies ei uskaltanut itse kosia, niin -kosi hän, sillä saihan hän sen tehdä, kun hän oli kuninkaan tytär ja -oli niin monta kosijaa hylännyt. - -Vaimo oli viisas ja suostui tulemaan kuninkaan tyttären sulhaseksi. -Kuningas oli hiukan höperö jo vanhuuttaan ja suostui ilolla tyttärensä -pyyntöön. Ja iloinen oli kuninkaan poikakin, kun sai niin uljaan langon -itselleen. Mutta kuninkaan puoliso oli viisas nainen, jota ei vielä -kukaan ollut pettänyt, ja hän alkoi epäillä, että tässä kaikki ei ollut -niinkuin olla piti. Hän pani merkille kaikenlaisia pikkuseikkoja ja -lopulta heräsi hänessä se ajatus, että tuo hänen tyttärensä tuleva mies -olikin nainen. - -Hän meni kuninkaan luo ja sanoi: - --- Höperö sinä olet, etkä siitä viisaammaksi koskaan tule, mutta sen -minä sinulle sanon, että elä anna tytärtämme naiselle vaimoksi. - --- Naiselle, sanot sinä, huudahti kuningas. Kukahan tässä on oikeastaan -höperö, sinä vai minä? - --- Minä olen aivan varma siitä, että tuo uljas nuorukainen onkin -nainen. - --- Kyllä minä siitä pian selville pääsen, sanoi kuningas. - -Hän käski lämmittämään saunan ja lähetti tyttärensä sulhasen sinne -kylpemään ja hänelle seuraksi hän määräsi kaksi uskollista palvelijaa, -joiden tuli ottaa siitä selkoa, oliko tuo sulhanen mies vai nainen. - -Kun he tulivat saunaan, niin laski vaimo kärpän ja oravan leikkimään. -Ne olivat niin hauskoja eläviä, että molemmat palvelijat jäivät niitä -katselemaan. Sillä aikaa vaimo kylpi ja puki vaatteet ylleen. - -Kun palvelijat tulivat kuninkaan luokse, kysyi kuningas: - --- Onko hän mies vai nainen? - --- Mies on! - -Kun kuningas sen kuuli, niin arveli hän: - --- Kun on kaksi todistajaa, niin ne aina puhuvat yhtäänne päin ja siten -tavallisesti valehtelevat. - -Hän lähetti seuraavalla kerralla vanhimman ja viisaimman -neuvonantajansa saunaan yhdessä sulhasen kanssa. Kyllähän vaimo arvasi, -miksi tämäkin hänen kanssaan saunaan tuli. Hän päästi saunassa taas -kärpän ja oravan leikkimään. Kun neuvonantaja ne näki, niin huudahti -hän: - --- Kas, mistä nuo koreat elävät ovat tulleet? Nepä ovat somia, ja -kuinka hauskasti ne leikkivät! - -Ja siihen hän jäi katselemaan niiden leikkiä ja unohti kokonaan, mitä -varten hän oli sinne lähetetty, Sinä aikana vaimo kylpi ja pukeutui. -Kun hän oli jo taas miehen vaatteissa, niin huomasi neuvonantaja, että -hän ei ollut muistanutkaan katsoa, oliko sulhanen mies vai nainen. Hän -ei tahtonut kuninkaalle ilmoittaa lyöneensä tehtävänsä laimin, vaan -sanoi: - --- Mies se on, aivan varmasti mies, minä näin sen! - -Silloin määräsi kuningas häät pidettäviksi ja sana lähetettiin kaikkiin -valtakuntiin, ja vieraita tuli läheltä ja kaukaa. Juhlan kunniaksi oli -sulhanen pyytänyt saada näyttää ratsastustaitoaan oikein koko -loistossaan ja hän pyysi, että kaikille vangeille oli annettava hevonen -ja päästettävä heidät vapaiksi. - -Siihen kuningas suostui, ja nyt pantiin toimeen oikea juhlallinen -ratsastusnäyte, johon paljon kansaa otti osaa. Kaikki olivat puetut -samalla tapaa, jotta sulhasta ei voitu muista eroittaa muun kautta kuin -sen, että hän oli kaikista taitavin hevostaan ohjaamaan. Hän näki -miehensä ja ajoi hänen luokseen ja sanoi: - --- Seuraa minua! - -Kauppias ei ensin tuntenut vaimoaan, niin komean näköinen hän oli -miehen puvussa. - --- Elä siinä töllistele kuin lehmä uutta porttia, vaan seuraa minua, -sillä olenhan minä sinun vaimosi, joka olen sinua tullut pelastamaan. - -Silloin mies tunsi oman vaimonsa ja yhdessä he läksivät kiitämään -pakoon. He olivat jo kaukana, ennenkuin huomattiin, miksi he niin -vinhaa vauhtia ajoivat. Heitä lähdettiin kyllä takaa ajamaan, mutta -kukaan ei saanut heitä kiinni ja onnellisina he pääsivät omille -mailleen. - -Kuningas kuullessaan tämän sanoi: - --- No, nyt en minä tiedä enää, olenko itsekään mies vai nainen. - --- Kyllä minä olen aina tietänyt, ettei sinussa paljoa miestä ole, -sanoi siihen hänen vaimonsa. - -Kuninkaan tytär suuttui niin tästä kaikesta, että hän otti miehekseen -ensimäisen, joka tuli häntä kosimaan. Kuninkaan poika otti vaimokseen -viereisen kuninkaan tyttären, ja sanoi: - --- Hyvä oli, etten tuota naista omakseni saanut, sillä hän olisi ollut -aivan liian viisas minun vaimokseni. - -Ja kaikki myönsivät, että siinä oli kuninkaan poika sanonut viisaan -lauseen. - - - - -KOLME VELJESTÄ. - - -Kuninkaalla oli suuri sotajoukko ja siinä oli jos jonkinlaisia miehiä. -Palvelipa siinä muiden muassa kolme uljasta veljestäkin. - -Heidät asetettiin silloin tällöin kuninkaan linnan portille -vartioimaan. Kun nuorin veljistä siinä oli vahtia pitämässä, niin näki -hän kuninkaan ainoan tyttären ja rakastui häneen. Eihän se rakastuminen -itsessään niinkään vaarallista olisi ollut, ellei poika olisi ollut -vain sotamies ja tyttö kuninkaan tytär, jota ei sellainen halpa mies -koskaan voinut toivoakaan omakseen. Sitä ajatellessaan alkoi poika -kovasti huokailla ja surusta laihaksi mennä. Sen kun vanhemmat veljet -huomasivat, niin sanoivat he hänelle: - --- Elä siinä suotta ole kallellapäin. Heitä hempu mielestäsi ja tule -kanssamme metsästämään. Salolla kaikki huolet haihtuvat. - -Ja he pyysivät päälliköltään lupaa päästä metsästämään ja läksivät -kaikin kolmisin metsän siniseen saliin pyssyt olallaan. - -Koko päivän he astelivat näkemättä hiirenpoikaakaan. Kun tuli ilta, -niin joutuivat he mäelle, joka oli ympyriäinen kuin leipä. He tekivät -sen keskelle tulen ja sitten heittivät arpaa siitä kenen heistä tuli -jäädä yöksi vartioimaan. Arpa määräsi nuorimman pitämään huolta tulesta -ja vartioimaan nukkuvia kaikista vaaroista. - -Kun tuli keskiyö, niin ilmestyi metsästä hirmuisen näköinen ukko, jolla -oli pitkä parta, iso kukkaro käsivarrella ja piippu hampaissa. Kun -poika sen näki, niin ojensi hän pyssynsä ampuakseen, mutta ukko vain -nauroi ja sanoi: - --- Elä sinä ruutiasi hukkaan tuhlaa, ei sinun kuulasi minuun pysty! -Minuun on jo niin monen monta kertaa tähdätty, mutta aina osumatta. - --- Koska sinä olet sellainen, niin mitä minä suotta koetankaan, sanoi -poika. - -Ukko tuli tulen ääreen istumaan ja sanoi: - --- Annahan tulta piippuuni. - --- Ota roviosta, vastasi poika. - --- Minä en sitä itse koskaan voi ottaa, vastasi ukko, anna sinä. - -Poika otti käteensä hiilen ja sytytti sen avulla ukon piipun. Kun ukko -oli siinä hetkisen tupakoinut, niin sanoi hän: - --- Lähde nyt minua saattamaan minun asunnolleni. - --- Kuinka minä sen voin tehdä, vastasi poika, kun minut on tänne pantu -vartioimaan veljiäni kaikista vaaroista? - --- Sen minä estän, sanoi ukko. - -Hän otti pojan kädestä pyssyn, pisti sen pystyyn ja sanoi: - --- Ei ylitse, ei alitse, ei vieritse! Nyt ei tästä lennä taivaankaan -lintu ylitse, eikä ainoakaan peto lähesty ja veljesi nukkuvat siksi, -kunnes sinä palaat. - --- Jos niin on, niin kyllähän minä sitten voin tulla sinua saattamaan, -sanoi poika. - -Kun he olivat pikkuisen matkaa yhdessä kulkeneet, niin alkoi näkyä -vaskinen linna. Vaskesta oli sen seinät, vaskesta sen kiiltävä katto ja -sen korkeat tornit ja kirkas valo loisti kaikista sen ikkunoista, Kun -he tulivat komealle vaskiselle portille, niin siinä vahdit tekivät -heille kunniaa. Ja kun he sisälle astuivat, niin mikä loisto ja komeus, -mikä häikäisevä prameus siellä oli! Ukko nyt pojalle näytteli linnansa -komeutta ja lopulta kestitsi häntä runsaasti kaikenlaisilla herkuilla. -Kun poika aterian päätti, niin oli hän niin täynnä, että vaikealta -liikkuminen tuntui. - --- Niin on hyvä olla, sanoi hän, ettei oikein tiedä, kenen poika -onkaan. Mutta pois minun jo täytyisi mennä, siellä veljet jo varmaankin -kaipaavat. - --- Kuinka kauan luulet saavasi olla matkalla, ennenkuin veljesi luo -ennätät? sanoi ukko. - --- Saman verran kuin tänne tullessanikin, vastasi poika. - --- Jos omin voimin menet, niin kestää matka ainakin viisi vuorokautta. - --- Mikäs minut sitten perii. Veljeni heräävät kohta ja alkavat kaivata -minua. - --- Kyllä minä panen sinut menemään takaisin yhtä hyvää kyytiä kuin -tänne tullessasikin. Mutta täytyyhän minun sinua palkita, kun minut -tänne saatoit. Mitä tahdot? - --- Mitä sitä suotta palkasta, kun näin hyvin on syötetty, kyllähän se -riittää, vastasi poika. - --- Minä annan sinulle tämän kukkaron, sanoi ukko. Sen toisessa päässä -on kultaa ja toisessa hopeaa niin paljon kuin tahdot. Otat sieltä -kuinka paljon tahansa, ei se lopu. - --- No, eihän sitten ole hätäpäiviäkään, sanoi poika. - --- Mutta sinä et saa sitä ilmoittaa kenellekään, et näyttääkään. Vasta -sitten kun rahaa tarvitset, saat näyttää, mitä sinulla on. Mutta -kenellekään et saa kertoa, mistä tämän olet saanut. - -Poika lupasi sen. Hän läksi pois. Kun hän tuli pyöreälle mäelle, niin -nukkui vielä hänen veljensä, vaikka oli jo kirkas päivä. Kun poika otti -pyssynsä, jonka ukko oli pannut pystyyn seisomaan, niin heräsivät -veljet. - -Koko päivän he metsästivät ja saivat niin paljon riistaa kaikenlaista -kuin jaksoivat kantaa. - -Toiseksi yöksi jäi keskimmäinen veli vartioimaan ja kun keskiyö oli -tullut, niin saapui tuo sama ukko hänenkin luokseen. Poika aikoi ampua -hänet, mutta luopui siitä tuumasta, kun ukko sanoi sellaisen yrityksen -turhaksi. Siihen ukko jäi tulen luo istumaan ja pyysi pojalta tulta -piippuunsa, Hetkisen kaikessa sovussa haasteltuaan tämän maailman -menosta pyysi ukko poikaa saattamaan hänet hänen linnaansa. Kun poika -pelkäsi veljensä jäävän turvattomiksi, jos hän ei heitä vartioisi, niin -ukko otti pojan pyssyn, pisti sen maahan pystyyn ja sanoi nuo -taikasanansa, joiden voimasta ei mikään voinut veljeksiä lähetä. Sitten -he yhdessä läksivät astelemaan. Kun he olivat kulkeneet pojan mielestä -noin kymmenen minuutin ajan, niin alkoi näkyä linna. Se oli aivan -hopeanhohtava ja niin komea, että silmiä häikäisi jo sen ulkoseinätkin. - --- Sinulla on komea asunto, sanoi poika. On se mahtanut maksaa yhtä ja -toista, ennenkuin se on valmiiksi tullut. - -Kun he tulivat linnan portille, niin oli sen kummallakin puolen karhu, -jotka nousivat takajaloilleen ja tekivät kunniaa. Poika, joka oli -sotilaalliseen menoon tottunut, vastasi siihen ja sitten hän ukon -seurassa meni linnaan sisälle. - -Voi sitä komeutta, mikä siellä pojan silmiä kohtasi! Seinät olivat -hopeaa ja kaikki huonekalut samoin ja katossa paloi suuret kruunut, ja -niiden loisto oli niin suuri, että pojan silmiä aivan häikäisi. - --- Täällä sinä siis kuljeskelet ja piippuasi imeskelet, sanoi poika. - --- Tekeehän sitä aina jotain aikansa kuluksi, vastasi ukko. - -Kun he olivat kyllikseen katselleet tätä komeutta, niin tarjosi ukko -pojalle aterian niin runsaan, että poika oli täynnä kuin mehiläinen. - --- Jollei sitä nyt röyhellytä, niin ei sitten koskaan, sanoi poika -pöydästä noustessaan. - -Ja hän tarttui ukon käteen ja kiitteli häntä hyvästä kohtelusta ja -ruuasta. - --- Pitäisi sitä jo ajatella sitä kotimatkaakin, sanoi hän. Veljet -siellä jo voivat herätä ja kummeksia, minne minä olen kadonnut. - --- Kuinka pitkän matkan luulet sinne olevan? kysyi ukko. - --- Tavallisesti on matka aina yhtäpitkä kumpaankin päin, vastasi poika, -paitsi mitä vatsa palatessa painaa. - --- Jos omilla neuvoillasi sinne aijot palata, niin saat kymmenen -vuorokautta kulkea, vastasi ukko. - --- Jo nyt on ihme ja kumma, sanoi poika. Kaikkea sitä ennättääkin -kuulla ja nähdä, kun elää saa. Jos niin on asian laita, niin parasta on -lähteä heti paikalla. - --- Ole huoleti, kyllä minä sinut takaisin toimitan yhtä pian kuin olet -tännekin tullut, sanoi ukko. - --- No, sitä minäkin ajattelin, että olisihan sitä talosta annettava -sama kyyti kuin millä tuotiinkin, sanoi poika. - --- Mitä sinä tahdot palkaksesi, kun olet minut tänne saattanut? kysyi -ukko. - --- Mitä sitä palkoista suotta puhutaan, kun on näin hyvänä pidetty, -sanoi poika, Kyllähän se ruokapalkka sellaisesta työstä riittää. - --- En minä ilmaiseksi mitään ota, sanoi ukko. Ota tämä pöytäliina. Sen -kun levität minne tahansa ja millaiselle paikalle tahansa ja ajattelet -vaikka millaisia ruokia tahansa ja vaikka kuinka monelle hengelle, niin -kaiken sen saat. - --- Sehän on oikein ihmeellinen pöytäliina se sellainen, sanoi poika. Ei -sitten koskaan tarvitse nälissään sormiaan imeä. - --- Mutta sinä et saa kellekään puhua, mistä tämän olet saanut. - --- Ei puhuta, kun kerran kielletään, vastasi poika. - -Siinä he sitten portilla pitkän aikaa kättelivät toisiaan hyvästiksi. -Tuota pikaa oli poika mäellä, missä hänen veljensä nukkuivat tulen -ympärillä. Siellä oli metsäneläimiä jos jonkinlaisia tulen ympärillä, -mutta ainoakaan niistä ei päässyt nukkuvien miesten luo, vaikka -kuinkakin olisi koettanut, ennenkuin vasta sitten, kun poika otti -pyssynsä, jonka ukko oli maahan pistänyt pystyyn. - -Siinä nyt oli pojilla edessään metsänriistaa niin paljon kuin olisivat -ottaneet, mutta kun he eivät tietäneet, millä he sen kaiken olisivat -kantaneet pois, niin antoivat he eläinten olla rauhassa. - -Kolmantena yönä joutui vanhin veli vartioimaan, ja kun keskiyö tuli, -niin saapui tuo sama ukko tulen luo. - --- Mene pois, huusi poika, tai minä ammun, ja ojensi pyssynsä ukkoa -kohden. - --- Ammu jos ammut, sanoi ukko, ei se minuun pysty. - -Ja ukko nauroi niin, että se poikaa kiukutti ja hän koetti ampua, mutta -pyssy ei lauennutkaan. Silloin poika sanoi: - --- Tule sitten, enhän minä sinua millään voi estää. - -Ja ukko tuli ja pyysi piippuunsa tulta, ja siinä he tarinoivat -kaikenlaisista asioista. - --- Mennäänhän nyt katsomaan niitä minunkin asuntojani, sanoi ukko. - --- En minä lähde minnekään, sanoi poika. Minä olen tähän jäänyt -vartioimaan, enkä minä lähde koskaan kesken työstäni pois. Ei nukkuvia -siten saa jättää, varsinkin kun ovat omia velimiehiä. - --- Kyllä minä ne varjelen, sanoi ukko. - -Hän otti pojan pyssyn, pani sen maahan pystyyn ja sanoi: - --- Ei ylitse, ei alitse, ei vieritse. Nyt ei kukaan voi heidän -lähelleen tulla. - --- Jos niin on, niin voinhan minä tulla sinua saattamaan, sanoi poika. - -He läksivät yhdessä astelemaan. Kun he olivat kulkeneet pojan mielestä -noin viisitoista minuuttia, niin alkoi näkyä linna, joka loisti -kullalta. - --- Tuolla se minun asuntoni on, sanoi ukko. - --- Komea on, kovin komea, sanoi poika, näin etäältäkin katsoen, mitä -lieneekään, kun likempää näkee. - -Kun he tulivat linnan portille, niin oli siinä kaksi leijonaa, jotka -nousivat takajaloilleen, ja nostaen häntänsä pystyyn tekivät sillä -kunniaa. - -Kun poika sen näki, niin pysähtyi hänkin kunniaa tekemään, kuten häntä -sotaväessä oli opetettu. Siihen hän olisi jäänytkin kunniaa tekemään, -ellei ukko olisi häntä vetänyt matkaansa. - -Yhdessä he sitten menivät sen kultaisen linnan komeuksia katselemaan, -ja pojan suu jäi aivan auki, kun hän näki, miten kaikki siellä oli -puhdasta kultaa, seinät, pöydät ja tuolit. - --- Kyllä noilla tuoleilla kelpaa istua, sanoi hän, ja piippua polttaa. - -Ja iloinen musiikki soi ja kauniit ja moniääniset linnut lentelivät -pitkin huoneita. - --- Hei vaan, sanoi poika, niinhän täällä on iloista, että pois tieltä -vaan. Mutta kun olen näin kauan tätä iloa ihmetellyt, niin on minun jo -nälkäkin. Tarjotaanko täällä mitään suuhun, vai onko tämä kaikki -paljasta silmäruokaa? - -Silloin ukko kantoi pojan eteen kaikenlaisia herkkuja, ja siinä he -sitten yhdessä istuivat ja aterioivat. Kun poika oli niin paljon syönyt -kuin terve mies jaksaa, ja hän oli hyvin terve, silloin kun hänellä on -kova nälkä ja edessä paraita herkkuja ja vielä hiukan sitäkin enemmän, -niin alkoi hän hommata poislähtöä. - --- Täytyy sitä kerran paraistakin pidoista lähteä, sanoi hän. Ne -velimiehet voivat jo herätäkin ja oudoksua poissaoloani. - --- Kuinka pian luulet pääseväsi heidän luokseen? - --- Noin viisitoista minuuttia taisi mennä tänne tullessa, sama kai sitä -menee poiskin lähtiessä, paitsi mitä täysi vatsa kulkua hidastuttaa. - --- Viisitoista vuorokautta sinulta menee, ennenkuin sinne pääset ja -sittenkin saat juosta kuin käpälämäkeen menossa. Mutta ole huoleti, -kyllä minä sinulle annan samanlaisen kyytin sinne kuin tännekin. Ennen -lähtöäsi sano kuitenkin, mitä tahdot palkaksesi, kun olet minut tänne -saattanut? - --- Kyllä se ruokakin jo riittäisi, mitä sitä sen enempää tällaisesta -työstä, joka ei ole työtä eikä mitään, vastasi poika. - --- En minä sinua ilman jätä, vaan annan sinulle sellaisen vaipan, että -kun sen panet päällesi, niin kukaan ei näe sinua. - --- Enhän minä kieltäydy vastaan ottamasta, kun hyvällä sydämellä -tarjotaan, sanoi poika. - --- Mutta sinä et saa kenellekään hiiskua sanaakaan, mistä olet sen -saanut, sillä muuten tulen minä ja väännän niskasi nurin. - --- Enhän minä ole tähänkään asti ollut mikään irtonainen suustani, ja -kiinnihän se minunkin kieleni on toisesta päästä, vastasi poika. - -Hän tuli veljiensä luo ja yhdessä he läksivät astelemaan kuninkaan -linnaa kohden ja hyvillä mielin he olivat, sillä jokaisellahan heistä -oli sellainen kapine, jonka avulla kyllä hengen saa pysymään itsessään. - -He astelivat tietä eteenpäin kantaen selässään suuria kantamuksia -kaikenlaista metsänriistaa. Tultuaan valtamaantielle ja asteltuaan sitä -jonkin matkaa, niin tuli heidän nälkä, ja kun eväs jo oli loppunut, -niin päättivät he poiketa majataloon. - --- Mennään sinne pyytämään ruokaa, sanoi vanhin veli, Eihän meillä ole -rahaa, mutta voimmehan vaihtaa syötävää tarjoamalla riistaa maksuksi. - -Nuorin veli ei siihen sanonut mitään, mutta hän ajatteli: - --- Kyllä minulla on rahaa kuin roskaa, jos niin tarvitaan. - -Kun he tulivat majataloon, niin sanoi nuorin poika: - --- Nyt ruokaa pöytään kolmelle miehelle ja parasta, mitä talossa on. - -Kun ne olivat syöneet kyllikseen, niin kysyi nuorin veli: - --- Mitäs tämä kalaasi maksaa? - -Isäntä määräsi hinnan. Silloin poika otti kukkaronsa ja kaasi sen -hopeapäästä suuren kasan rahoja pöydän kulmalle ja sanoi: - --- Riittääkö tämä? - -Isäntä löi kätensä yhteen nähdessään niin paljon rahaa ja sanoi: - --- Tällähän määrällä minä olisin teitä ruokkinut vaikka kolme vuotta. - --- Se ei kuulu minuun, sanoi poika. Minä maksan mitä tahdon. Korjatkaa -pois nuo rahat! - -Isäntä kiitteli ja kumarteli niin, että oli aivan monessa mutkassa. - -Kun toiset veljekset näkivät, mistä veljensä rahoja ravisti, niin -ajattelivat he: - --- Sinä olet tainnut käydä samassa kylässä vieraissa kuin mekin. - -Mutta he eivät uskaltaneet hiiskua sanaakaan siitä toisilleen. -Istuessaan siinä tuvan penkillä ja sulattaessaan ruokaansa sanoi nuorin -veljistä isännälle: - --- Paljokos tahdot, jos myyt tämän talon minulle? Aivan sellaisenaan -kuin se on, et liikuta mitään muuta kuin mitä ylläsi on. - --- Talo on iso ja hyvässä kunnossa, se maksaa paljon. - --- Rahallahan siitä sellaisesta päästään. - -Kun toiset veljet kuulivat, miten nuorin rehenteli, niin ajattelivat -he: - --- Sinä taisitkin paraan lahjan saada. - --- Jos kolmekymmentä tuhatta lyöt pöytään, sanoi isäntä, niin olkoon -talo ja kaikki sen tavarat sinun. - --- Siis on kaupasta sovittu. Ei siis muuta kuin ruvetaan rahoja -laskemaan, sanoi poika. - -Hän otti kukkaronsa ja kopisti sen kultapäästä niin hirveän suuren -kasan rahoja pöydälle, että silmät meni isännältä nurin vähäksi aikaa -päässä, eikä hän tahtonut saada sanaakaan suustaan, kun hän alkoi niitä -laskea. - --- Riittääkö? kysyi poika. - --- Tottahan toki, Johan tällä summalla ostaisi vaikka kolme sellaista -taloa kuin tämä on. - --- Se ei kuulu minuun, sanoi poika. Pidä hyvänäsi, mitä olet kerran -saanut. - -Kun nuorin veljeksistä näin oli ostanut talon, niin sanoi hän -keskimmäiselle veljelleen: - --- Jää sinä tänne taloa pitämään, kyllä minä sinut vapaaksi ostan -sotaväestä. - -Veli valjasti vanhimmalle ja nuorimmalle hevosen kärryjen eteen ja he -läksivät kaupunkiin päin ajamaan otettuaan ensin kaikki metsästä -saamansa riistan rattailleen. - -Lähellä kaupunkia oli toinen majatalo. Sinne he poikkesivat ja -tilasivat itselleen aterian. Kun maksun aika tuli, niin kolisti nuorin -veli kukkarostaan niin paljon pöydälle rahoja, että isäntä sanoi siitä -summasta ruokkivansa heitä vaikka viisi vuotta. Poika katseli taloa ja -kun hän näki sen hyvin suureksi ja kaikin puolin komeaksi, niin kysyi -hän isännältä, mistä hinnasta hän sen myisi. - -Isäntä mietti hetkisen ja määräsi sitten niin suuren hinnan kuin hän -suinkin ilkesi sanoa. - --- Minä maksan sen, sanoi nuorin veli ja pudisti kukkarostaan pöydälle -niin suuren kasan rahoja, että ne eivät enää pöydälläkään pysyneet vaan -vierivät pitkin permantoa. - --- Tässä on jo aivan liikaa, sanoi isäntä ja alkoi laskea rahoja. - --- Korjaa rahat ja mene matkaasi, sanoi nuorempi veli, sillä minun tämä -vanhin veljeni jää tähän vielä tänä päivänä isännäksi. - -Vanhin veli jäi sinne asumaan ja nuorin läksi ajamaan kaupunkiin -kuljettaen kaiken metsän riistan mukanaan. Hän vei ne alipäällikölleen -ja sanoi: - --- Minä toin teille hiukan haukattavaa. Mutta sitten pyytäisinkin -teiltä pientä palvelusta. - --- Mikä se olisi? - --- Minä olen yhdessä veljieni kanssa päättänyt heittää koko sotamiehen -ammatin ja nyt minä tahtoisin ostaa meidät palveluksesta vapaaksi. - --- Kyllä minä puhun asiasta ylipäällikölle, sanoi alipäällikkö ja meni -heti toimittamaan asiaa. - --- Jos maksavat kolme sataa kultarahaa yhteensä, niin päästän heidät -vapaaksi palveluksesta, sanoi päällikkö. - -Kun nuorin veli sen kuuli, niin sanoi hän: - --- Eihän se ole hinta eikä mikään kolmesta urheasta miehestä. - -Ja hän meni päällikön luo ja pudisti kukkarosta hänen eteensä niin -paljon rahoja, ettei päällikkö koskaan ollut niin paljoa nähnyt -yhtaikaa, ja hän oli kuitenkin pidellyt suuria summia eläessään. - --- Aivan tässä tulee sokeaksi, kun niin paljon rahaa näkee, sanoi hän. -Minä voisin tällä summalla jo elättää kokonaisen armeijan. - --- Tehkää mitä tahdotte, sanoi poika, kun minä vain saan sellaiset -paperit, että minä ja veljeni olemme sotapalveluksesta vapaita. - -Hän sai sellaiset paperit ja lähetti ne molemmille veljilleen. - --- Eiköhän kuninkaan tytär nyt minuun suostu, kun minulla on rahaa -vaikka kuinka paljon, ajatteli hän ja meni ostettuaan itselleen komean -puvun linnaa kohden. - -Mutta vartijatpa eivät päästäneetkään häntä sisään. Kun poika siinä -mekasti ja kaikin mokomin tahtoi päästä linnaan, niin kuuli sen -kuninkaan tytär huoneeseensa ja kurkisti ikkunastaan. Kun hän näki -ulkona sellaisen komean miehen, niin lähetti hän palvelijansa kysymään, -mitä vieras tahtoi. - --- Minä tulen kosimaan sitä kuninkaan tytärtä, sanoi poika -palvelijalle. - -Palvelija meni linnaan ja sanoi kuninkaan tyttärelle: - --- Kosia se mies tahtoo teitä. - --- Päästä sitten sisään, vastasi kuninkaan tytär. - -Kun poika tuli kuninkaan tyttären eteen, niin tunsi tämä heti pojan -entiseksi sotilaaksi, ja sanoi kiukkuisena: - --- Kuinka sinä tolvana tohdit tulla minua kosimaan, sinä, joka olet -minun linnani ovella niin usein vahtina seisonut? - --- En minä nyt omalla muodollani enkä arvollani kosikaan, vastasi -poika, vaan rahoillani, Minulla on sellainen kukkaro, että siitä tulee -kultaa ja hopeaa niin paljon kuin kokoo. - -Kun kuninkaan tytär sen kuuli, niin päätti hän jollain viekkaudella -anastaa kukkaron ja hän tuli hyvin makeakieliseksi ja sanoi pojalle: - --- Jos niin on asian laita, niin tule sitten tänne minun viereeni -istumaan ja puhelkaamme siitä asiasta. - -Ja kun he siinä rinnatusten istuivat, niin tuli kuninkaan tytär -vieläkin makoisemmaksi ja sanoi pojalle: - --- Katsellaan nyt sitä sinun kukkaroasi. - -Ja poika tuli niin hölmöksi kuninkaan tyttären makeasta muodosta, että -näytti hänelle kukkaron. Tämä otti sen käteensä ja sanoi: - --- Minä menen isälleni näyttämään ja kysymään, mitä hän arvelee -asiasta. Ehkä meistä hyvinkin pari tulee. - -Mutta kun hän oli ovesta päässyt pois, niin sanoi hän sotamiehille: - --- Siellä minun kamarissani on mies, joka on ajettava pellolle. - -Sotamiehet tarttuivat pojan niskaan ja sanoivat: - --- Korjaa luusi täältä ja heti paikalla! - -Ja he potkivat ja tyrkkivät häntä ja ajoivat hänet pois linnasta. - -Alakuloisena kulki poika katua ylös ja toista alas. Rahoja ei hänellä -enää ollut. Vihdoin päätti hän mennä veljiensä luo arvellen, että ne -kyllä hänet elättävät. Kun hän keskimäiselle veljelleen oli kertonut -kohtalonsa, niin sanoi tämä: - --- Sinä ostit minulle talon ja hankit minulle vapauden -sotapalveluksesta. Minä tahdon sen kaiken sinulle palkita. Ota tämä -pöytäliina. Sen kun levität, niin saat komean aterian niin monelle -hengelle kuin vain haluat. - -Poika meni taas kuninkaan linnaan, mutta vahtisotilaat eivät päästäneet -häntä sisään. Kuninkaan tytär kuuli mellakan huoneeseensa ja huusi -ikkunasta: - --- Kyllä se mies saa sisään tulla! - -Ja hän juoksi poikaa vastaan ja sanoi: - --- Voi, kultaseni, minne sinä viime kerralla katosit? Minä olin -isältäni lupaa kysymässä ja hän sanoi, että kyllä me saamme naimisiin -mennä. - --- Sotamiehethän minut potkivat ulos linnasta. - --- Aijai, kuka sellaista on uskaltanut tehdä minun tulevalle -miehelleni? Mutta kun nyt olemme taas tavanneet toisemme, niin -menkäämme aterialle. - --- Kyllä minä siitä huolen pidän, sanoi poika. Minulla on täällä -sellainen pöytäliina, että sen avulla saa vaikka kuinka komean aterian -ja vaikka kuinka monelle hengelle tahansa. - --- Näytäthän sitä minulle, sanoi kuninkaan tytär ja hän puhua lirutti -niin koreasti, että poika tyhmyydessään antoi hänelle pöytäliinan. - -Kun kuninkaan tytär oli sen saanut käsiinsä, niin meni hän sitä -isälleen näyttämään, mutta päästyään ovesta ulos hän lähettikin -sotamiehet potkimaan pojan pois linnasta. - -Poika ei uskaltanut mennä enää keskimäisen veljen luo, kun hän oli -pöytäliinan siten hukannut, vaan meni vanhimman veljensä kartanoon ja -valitti hänelle onnettomuuttaan. Tämä tahtoi palkita pojalle sen, että -tämä oli hänelle kartanon ostanut ja antoi hänelle vaipan, joka ihmisen -tekee näkymättömäksi. - --- Sen avulla voit hankkia takaisin kaiken sen, minkä olet menettänyt. -Elä nyt anna sen naikkosen sinua nenästä vetää. - -Hyvillä mielin meni poika taas kuninkaan linnaan. Kun hän oli -näkymätön, niin eivät vartijat osanneet häntä pidättää. Hän tuli -kuninkaan tyttären huoneeseen. Siellä hän istui lankaa kerimässä -aikansa kuluksi. Hän ei kuullutkaan, kun poika astui sisään ja -kuljeskeli huoneessa. Poika meni kuninkaan tyttären kaapille ja etsi -sieltä kukkaroaan ja pöytäliinaansa, mutta ei löytänyt. Silloin poika -astui aivan hänen eteensä ja sanoi: - --- Päivää! Tässä minä taas olen! - --- Minä kuulen äänesi, sanoi kuninkaan tytär, mutta en näe sinua. -Kuinka se voi olla mahdollista? - --- Minä olen sellainen mies, että voin muuttaa itseni millaiseksi -tahdon. Minua on tässä talossa katalasti peijattu, mutta nyt minä -olenkin tullut sinua, nainen, vaatimaan tilille. - --- Enhän minä ole sinulle mitään pahaa tehnyt, vastasi kuninkaan tytär. -Täällä minä olen sinua odotellut, mutta sinä karkaat aina minun luotani -pois. - -Ja niin makea oli hänen äänensä, että poika uskoi mitä hän sanoi. - --- Kuinka sinä voit olla näkymätön ja kuitenkin minä kuulen sinun -äänesi? - --- Minulla on sellainen vaippa ylläni, että se tekee minut aivan -näkymättömäksi, sanoi poika. - --- Annahan, kun minäkin koetan, annahan kultaseni! - -Ja poika oli niin hölmö, että antoi, vaikka kuninkaan tytär häntä aina -oli niin pahasti petkuttanut. Mutta poikahan oli niin kovasti -rakastunut. Hän riisui vaipan yltään ja antoi sen kuninkaan tyttärelle. - --- Nyt minä menen sanomaan minun isälleni, ettei minun huoneeseeni saa -sotamiehet tulla. - -Mutta kun hän oli saanut viitan hartioilleen, niin hän tuli -näkymättömäksi ja huusi sotilaat ajamaan pojan pois hänen huoneestaan -ja surmaamaan hänet. Poika kun sen kuuli, niin sulki hän kaikki ovet ja -pakeni ikkunasta köyttämällä huoneen ikkunassa olevat verhot yhdeksi -nuoraksi. - -Kun hän oli päässyt linnasta pakoon, niin ajatteli hän itsekseen: - --- Nyt minä en voi mennä enää veljienikään luo, kun olen heidän -antamansa lahjat sillä tavoin kadottanut. Minä menen merille ja -kaukaisille maille, siellä minä kai jollain voin itseni elättää. - -Satamassa oli pursi. Hän meni sinne ja tarjoutui laivamieheksi ja kun -hän oli reipas ja terve poika, niin otti laivuri hänet palvelukseensa. -Poika purjehti monta vuotta kaukaisia meriä. Kerran nousi niin armoton -myrsky, että laiva joutui haaksirikkoon, ja kaikki sen miehet -hukkuivat, paitsi poika, joka pääsi purren raakapuun avulla erääseen -saareen. - -Kuivattuaan vaatteensa hän alkoi astella löytääkseen jotain suuhun -pantavaa, Siinä kävellessään tuli hän omenapuun luo, joka oli täynnä -mitä kauneimpia omenoita. Poika söi niistä yhden. Mutta voi kauhua, kun -hän itseään tarkasti. Hän ei ollutkaan enää mikään ihminen, vaan -valkoinen hevonen, joka siinä nelin jaloin käydä kompuroi. - --- Kun hullusti käy, ajatteli poika, niin käykin oikein hullusti. - -Mutta kun hänen oli kovasti nälkä, niin arveli hän: - --- Nälkä minun on. Minä syön, en minä tästä taida hullua harmaammaksi -tulla. - -Hän söi toisenkin omenan puusta ja heti kasvoi hänelle hirveän suuret -sarvet, niin että hän vain soluttelemalla pääsi metsässä kulkemaan. - --- Vieläkö sekin oli tarpeellista? sanoi hän. Mutta kyllä kai minä nyt -olen sen viimeisen villityksen saanut kokea, niin että syön minä mitä -tahansa ei siitä tämän merkillisempää tule. - -Ja otti omenan eräästä pienestä puusta ja söi sen. Silloin sarvet -putosivat hänen päästään. - --- Kas, sanoi hän, tässähän se parannuspuu taitaakin olla. Kun kovaa -kokee, niin aina se hyvä lopulta tulee. - -Hän söi toisen omenan ja muuttui jälleen ihmiseksi ja oli hän niin -kaunis, että kun hän vedessä kuvaansa tarkasti, niin ei hän tahtonut -omaa kuvaansa tuntea. - --- Kylläpä pojasta tuli oikein puhtaan näköinen, sanoi hän. Ei puutu -muuta kuin olisi joku, jolle itseään saisi näyttää. Pois tästä saaresta -olisi päästävä keinolla millä tahansa. - -Hän kuljeskeli pitkin saaren rantaa etsien jotain veneen tapaista. Kun -hän siinä oli aikansa kuljeksinut, niin näki hän kumossa olevan veneen. -Poika kahlasi sen luo ja veti sen maihin. Se oli varmaan ollut naisen -vene, sillä tuhdon alla oli vasu, jossa oli kaksi eri osaa aivan kuin -hedelmiä varten. Ja kun hän lähemmin sitä tuhdon alapuolta tarkasti, -niin löysi hän sieltä käärön naisen vaatteita. - --- Tällähän minä purjehdin vaikka minne, sanoi poika. Mutta ensin -tahdon ottaa hiukan noita merkillisiä omenia mukaani, niitä voi -hyvinkin tarvita, kun taas joutuu ihmisten asuinmaille. - -Hän meni puiden luo ja keräsi vasun täyteen omenia ja tarkalleen -eroitti eri lajit toisistaan. - --- Kun ei tiedä minne joutuu, niin taitaa olla viisainta pukeutua -naisen pukuun, koska sellaiset vehkeet tässä on käsillä. Voihan -helposti joutua sellaisiin seutuihin, joissa minut tunnettaisiin ja -henki parkaa kysyttäisiin. - -Niin hän läksi naiseksi puettuna purjehtimaan, ja kun oli myötäinen -tuuli, niin mitäs muuta kun antoi mennä hyvää vauhtia. Kolmantena -päivänä hän tuli vihdoin likelle maata ja huomasi sen juuri siksi -kaupungiksi, josta hän oli lähtenyt. - --- Ympäri käydään ja samaan paikkaan tullaan, sanoi hän. Nyt sitä -viekkautta kysytään, jos kuninkaan tyttären kanssa taas joudun -tekemisiin. Vaikka minä sitä naasikkaa armottomasti vielä rakastankin, -niin kurituksen hän kuitenkin ansaitsee. Ja oikein tuntuvassa muodossa. - -Hän laski rantaan. Kun kuninkaan tytär ikkunastaan näki rannassa -venheen ja siinä naisen, jolla oli kauniita omenia, niin lähetti hän -piikansa kysymään, mitä ne maksoivat. Se piika oli niin ruma, että -jokainen kääntyi poispäin, kun hänet vain näki. Kun hän saapui rantaan -ja näki pojan akan puvussa, niin kysyi hän: - --- Myytkö omenia? - --- Myyn, jos minulle se maksetaan, mitä minä pyydän. - --- Ja paljoko sinä pyydät? - --- Sata kultarahaa kappaleelta. - --- Oletko sinä aivan pähkähullu, vai lasketko leikkiä? - --- Nämät ovat niin merkillisiä omenia, että niistä ihmisen muoto -muuttuu, sanoi poika. Jollet usko, niin annan minä sinulle yhden -maistaaksesi. - -Poika antoi tuolle rumalle piialle yhden niistä omenista, jotka tekivät -kauniiksi. Kun piika oli sen syönyt ja huomasi tulleensa kauniiksi, -niin sanoi hän: - --- Voi kuitenkin, miten minun nyt kävi. Enhän minä kehtaa takaisin -palatakaan, kun minä olen näin kauniiksi tullut. Minä olen tähän aivan -tottumaton. - -Ja hän läksi parkuen linnaan. - --- Sillä akalla on aivan ihmeellisiä omenia, sanoi hän kuninkaan -tyttärelle. Katsokaahan minua, millaiseksi minä muutuin heti, kun hän -antoi minulle yhden niistä. - -Silloin kuninkaan tytär käski piikaa heti menemään ja ostamaan -hänellekin. Piika kävi noutamassa hänelle kaksi omenaa, enempää poika -ei antanut. - -Kuninkaan tytär alkoi heti ahneesti niitä syödä. Kun hän oli ensimäisen -syönyt, niin tuntui hänestä niin kovin kummalliselta, Hän vilkaisi -sivulleen ja huomasikin olevansa hevonen. - --- Minä näen kai unta tai olen kokonaan höperö, sanoi hän. - -Hän söi toisenkin omenan ja silloin kasvoi suuret sarvet hänen -päähänsä. Hän parkaisi kauhusta ja se kuului rantaan asti, jossa poika -oli. Siitä poika tiesi, että nyt oli kuninkaan tytär saanut -rangaistuksensa. Hän purjehti heti toisille maille pakoon. - -Linnassa syntyi tavaton parkuna, kun kuninkaan tytär näin oli -ihmismuotonsa kadottanut. Hevonen hän oli ja hevosena hän pysyi, vaikka -kaikki lääkärit juottivat ja syöttivät hänelle senkin seitsemät -lääkkeet ja rohdot. Tavan takaa koetettiin sahata niitä sarvia poikki, -mutta ne kasvoivat yhä uudestaan. - -Silloin kuningas julisti ympäri maata, että se, joka parantaa hänen -tyttärensä saa puolet kuningaskuntaa ja toisen puolen hänen kuoltuaan -ja kuninkaan tyttären vaimokseen. Nyt juoksi linnassa lääkäreitä ja -parantajia niin tiheään kuin kissoja ja kukin syötti ja juotti -kuninkaan tyttärelle kaikenlaisia lääkkeitä niin, että hän oli jo aivan -kuolla kaikenlaisiin pahoihin aineisiin. - -Lopulta poikakin sai tiedon tästä kuninkaan julistuksesta ja hänkin -päätti mennä parantamaan ja samalla rankaisemaan kuninkaan tytärtä. - -Hän pukeutui lääkärin pukuun ja tuli linnaan. Siellä kuningas istui -valtaistuimellaan ja itki täyteen ääneen, sillä hän oli jo niin -epätoivoissaan, kun ei kukaan ollut osannut hänen tytärtään parantaa. - --- Mitä sinä haet? kysyi hän pojalta. - --- Minä tulin sitä tytärtänne parantamaan. - --- Ei häntä kukaan voi parantaa. Hän on hevonen ja pysyy hevosena. Ja -millaisena hevosena, sarvipäänä! Ja hän on viime aikoina tullut niin -vihaiseksikin, että hän puskee jokaista, joka hänen lähelleen tulee. - --- Minä tiedän voivani parantaa hänet, sanoi poika. Mutta kovat ehdot -minä panen. Kukaan ei saa tulla siihen huoneeseen, jossa minä olen -hänen kanssaan. - --- Siitä voit olla huoleti, ei sinne kukaan tule. Ei kukaan uskalla, -kun hän on niin vihainen. Puolet hoviväestäni makaa vuoteessa hoidellen -hänen antamiaan kolauksia. Täällä onkin laastaria niin viljelty, että -koko linnassa sen haju tuntuu. - -Poika meni siihen huoneeseen, jossa kuninkaan tytär oli. Se ryntäsi -heti poikaa vastaan, mutta tämä oli ottanut aika hyvän pampun mukaansa -ja sivalsi sillä pari kertaa hevosta lapaluiden kohdalle niin että -läjähti. Silloin kuninkaan tytär heti lakkasi puskemasta ja potkimasta. - --- Alallasi, taikka tulee tästä sellainen komento, että tiedät pamppua -maistaneesi. Kuritusta sinä olet ansainnut, sillä sinä olet saanut -tämän kaiken varmasti palkaksi tekemistäsi vääryyksistä. - --- Minä en ole tehnyt mitään vääryyttä kenellekään, sanoi kuninkaan -tytär. - --- Vai et sinä tahdo tunnustaa, sanoi poika, ja hän löi pampulla -kuninkaan tytärtä, niin että vinkui paikat. - --- Elä lyö, elä lyö, huusi tämä. - --- Lyönpä niin kauan kunnes tunnustat, mitä pahaa olet tehnyt! - --- Minä varastin eräältä pojalta kukkaron. - --- Arvasinhan minä sen, sanoi poika. Tässä on nyt sinulle pieni pala -omenaa. - -Kun hän sen oli antanut kuninkaan tyttärelle, niin putosi puolet -sarvista pois. - --- Mutta olet sinä muutakin pahaa tehnyt. - --- En ole, vastasi kuninkaan tytär. - --- Sen saamme nähdä, sanoi poika ja alkoi suimia pampulla hevosta -oikein tuntuvasti. - --- Hellitä hyvä mies, hellitä, johan minä tunnustan. Minä otin eräältä -pojalta pöytäliinan. - --- Tippuuhan se tunnustus aina vähitellen sinusta esiin, sanoi poika. - -Hän antoi taas palan omenaa kuninkaan tyttärelle ja sarvet putosivat -kokonaan pois. - --- Mitä muuta pahaa olet tehnyt? - --- En mitään! - --- Tunnusta pois heti tai minä annan sinun maistaa piiskaa. - --- Minulla ei ole mitään tunnustettavaa! - --- Vai ei ole? Sen saamme nähdä, sanoi poika ja antoi pampun tanssia -pitkin kuninkaan tyttären selkää. - --- Lopeta jo, lopeta jo, sanoi kuninkaan tytär. Johan minä tunnustan. -Minä otin eräältä pojalta vaipan. - --- Kas niin, nyt olet kaikki vikasi tunnustanut ja nyt saat takaisin -ihmismuotosi, sanoi poika ja ja antoi hänelle kokonaisen omenan. - -Kun kuninkaan tytär oli sen syönyt, niin sai hän entisen muotonsa -takaisin. Ja silloin hän kiitti poikaa nöyrimmästi. - --- Minä olen se sama poika, jolle sinä niin paljon olet vääryyttä -tehnyt, vaikka minä sinua niin paljon rakastin. Mutta sovitaan kaikki -vanhat vihat pois ja mennään isäsi luo. - -Käsikynkkää he sitten menivät vanhan kuninkaan luo, joka niin ihastui -nähdessään jälleen tyttärensä ihmisen muotoisena, että hän kokonaan -luopui valtakunnastaan ja antoi sen pojalle ja itse rupesi eläkkeelle. - -Sitten pidettiin häät sellaiset, ettei ennen ole nähty eikä kuultu. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Satujen maailma I, by Jalmari Finne - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATUJEN MAAILMA I *** - -***** This file should be named 60932-8.txt or 60932-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/9/3/60932/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60932-8.zip b/old/60932-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 55b23bc..0000000 --- a/old/60932-8.zip +++ /dev/null |