diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60925-8.txt | 1486 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60925-8.zip | bin | 28467 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1486 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..22c524b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60925 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60925) diff --git a/old/60925-8.txt b/old/60925-8.txt deleted file mode 100644 index 37b9515..0000000 --- a/old/60925-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1486 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Paimenpoika alppimajalla, by Johanna Spyri - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Paimenpoika alppimajalla - - -Author: Johanna Spyri - - - -Release Date: December 14, 2019 [eBook #60925] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAIMENPOIKA ALPPIMAJALLA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PAIMENPOIKA ALPPIMAILLA - -Kirj. - -JOHANNA SPYRI - -Suomennos - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1912. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Monnin on hyvä olla. - 2. Monnin elämä vuorilla. - 3. Vierailu. - 4. Monni ei enää voi laulaa. - 5. Monni laulaa taas. - - - - -Ensimäinen luku. - -Monnin on hyvä olla. - - -Kun on jättänyt maantien, joka kulkee ylös pitkin Prättigaun pitkää -laaksoa, saa vielä aikamatkan nousta jyrkännettä tullakseen Fiderisin -kylpylaitokselle. Niin vaivaloisesti läähättäen ponnistavat silloin -hevoset vuorta ylöspäin, että matkustaja mieluummin nousee ajopeleistä -ja kiipeää jalan vihreälle kukkulalle. - -Pitkähkön nousun perästä saavutaan ensin Fideris-nimiseen kylään, joka -sijaitsee hymyilevällä, vihreällä kunnaalla, ja sieltä kulkee tie -edelleen vuoristoon aina siksi, kunnes kylpylaitoksen yksinäinen -rakennus tulee näkyviin, joka puolelta kallioisten kukkulain -ympäröimänä. Siellä ylhäällä kasvaa enää vain kuusia, jotka peittävät -ympäröiviä kukkuloita ja kallioita, ja koko seutu näyttäisi jokseenkin -synkältä, ellei kaikkialla pilkistäisi matalasta nurmiruohosta hienoja, -loistavanvärisiä vuoristokukkia. - -Eräänä valoisana kesäiltana astui kylpylaitoksesta ulos kaksi naista. -He lähtivät kulkemaan kapeata polkua, joka talon lähellä alkaa kohota -ja pian nousee hyvin jyrkästi korkeahuippuista vuorta kohden. He -pysähtyivät ensimäiselle kielekkeelle ja katselivat ympärilleen, sillä -he olivat juuri vastikään tulleet kylpylaitokseen. - -"Hauskaa täällä ylhäällä ei juuri ole, täti", sanoi nyt nuorempi -naisista antaen katseensa liukua yltympäri. "Pelkkiä kallioita ja -kuusimetsiä ja taaskin vuori ja kuusia sen rinteillä. Jos meidän pitää -jäädä tänne kuudeksi viikoksi, niin tahtoisinpa, että ympärillämme -olisi jotain hauskempaakin nähtävänä." - -"Hauskuuteen ei ainakaan kuulune, että hukkaat täällä ylhäällä -hohtokiviristisi, Paula", vastasi täti solmien punaista samettinauhaa, -jossa säihkyvä risti riippui. "Jo kolmannen kerran tulomme jälkeen -sidon nauhan. En tiedä, onko vika sinussa vai nauhassa, mutta sen -tiedän, että surisit sen hukkumista." - -"Ei, ei", huusi Paula vilkkaasti, "risti ei saa hukkua, ei millään -ehdolla, onhan se isoäidin muisto ja suurin aarteeni." - -Paula tarttui itse vielä nauhaan ja sitoi kolme, neljä solmua lisää, -jotta se kestäisi. Yhtäkkiä hän heristi korviaan: "Kuule, kuule, täti, -mutta nyt tuleekin jotain todella hauskaa." - -Ylhäältä korkeudesta kajahti iloinen laulu, välillä kuului aina pitkä, -kaikuva joikaus, sitten taas laulettiin. Naiset katsahtivat ylös, mutta -eivät saattaneet huomata yhtään elävää olentoa. Polku kulki suurissa -mutkissa, milloin korkeitten pensasten, milloin ulkonevien -kallionkielekkeiden välitse, niin että alhaaltapäin saattoi nähdä vain -lyhyviä osia siitä. Mutta nyt syntyi äkkiä elämää polulla, ylhäällä ja -alhaalla, kaikkialla, mistä kapea tie oli näkyvässä, ja yhä lähempää ja -kovemmin kuului laulu. - -"Katso, katso, täti, tuolla! Täällä! Katso tuolla! Katso tuolla!" huusi -Paula suuresti ihastuksissaan, ja ennenkuin täti ennätti katsahtaakaan, -tuli kolme, neljä vuohta hypellen alas, ja yhä enemmän ja enemmän niitä -ilmestyi, kullakin oli pieni kello kaulassa, niin että kilinää kuului -joka taholta. Joukon keskellä tuli vuohipaimen juoksujalkaa ja lauloi -juuri parhaillaan laulunsa loppuun: - - "Ja talvellakin laulan, - Ei itkeä saa, - Kun armahin kevät - Taas pian palajaa." - -Sitten kajahutti hän tavattoman joikauksen ja seisoi yhtäkkiä -laumoineen aivan naisten edessä, sillä avojaloillaan hyppeli hän aivan -yhtä ketterästi ja hiljaa kuin pikku elukkansakin. - -"Hyvää iltaa!" sanoi hän iloisesti katsellen molempia vastaantulijoita -ja aikoi jatkaa matkaansa. Mutta iloinen vuohipaimen miellytti naisia. -"Varro vähän", sanoi Paula, "oletko sinä Fiderisin vuohipaimen? Ovatko -vuohesi tuolta alhaalta kylästä?" - -"Ovat tietysti!" kuului vastaus. - -"Menetkö sinä niitten kanssa joka päivä tuonne ylös?" - -"Menen." - -"Vai niin, ja mikä nimesi sitten on?" - -"Monni on nimeni." - -"Laulappas minullekin se laulu, jonka juuri lauloit. Kuulimme vasta -yhden säkeistön." - -"Se on liian pitkä", selitti Monni, "vuohille tulee liian myöhä, -niitten pitää päästä kotiin." Hän oikaisi hattukuluansa, sinkautti -piiskaansa ilmassa ja huusi vuohille, jotka ja kaikkialla olivat -ruvenneet jyrsimään: "Hoi, kotiin, hoi!" - -"Mutta laulathan minulle joskus toiste, Monni, eikö niin?" huusi Paula -hänen jälkeensä. - -"Vaikka vain, kyllä sen teen -- ja nyt hyvää yötä!" huusi hän -vastaukseksi lähtien laukkaamaan vuohien kera. Vähän päästä pysähtyi -koko lauma alhaalla takapihalla muutamia askeleita kylpylaitoksesta, -sillä tänne tuli Monnin jättää taloon kuuluvat vuohet, kaunis valkea -sekä musta soman vuonansa kanssa. Monni kohteli viimemainittua mitä -suurimmalla huolella, sillä se oli hento elukka, ja Monni rakasti sitä -yli kaikkien muitten. Se olikin niin kiintynyt häneen, että se juoksi -kaiket päivät hänen perässään. Nytkin hän veti sen hellästi puoleensa -ja pani sen navettaansa; sitten sanoi hän: "Kas niin, pikku Maggi, nuku -nyt hyvin, olet väsynyt, eikö niin? Sinne ylös on aika pitkä matka, ja -sinä olet niin pieni vielä. Pane nyt vain heti maata, kas niin, oikein -hyviin olkiin." Kun hän oli sitten peittänyt pikku Maggin, lähti hän -kiireesti edelleen laumoineen ensin kylpylaitoksen edustalla olevaa -kunnasta ylös ja sitten tietä alas kylää kohden. Täällä otti hän pienen -torvensa esille ja puhalsi niin kovasti, että ääni jymisi alas laakson -pohjaan asti. Kaikista hajallaan olevista asumuksista tulivat nyt -lapset juoksujalkaa, jokainen hyökkäsi vuohensa luo, jonka hän jo -etäältä tunsi, ja läheisistä taloista tuli sieltä täältä nainen, -tarttui vuoheensa köydestä tai sarvesta, ja lyhyessä ajassa oli koko -lauma hajoitettu ja joka elukka viety paikalleen. Lopuksi seisoi Monni -vielä yksin oman, ruskean vuohensa kanssa ja sen kera hän nyt meni -pientä majaa kohden vuorenrinteessä, missä isoäiti häntä jo odotti -ovella. - -"Onko kaikki käynyt hyvin, Monni?" kysyi hän ystävällisesti, vei sitten -Ruunikin navettaan ja alkoi heti lypsää sitä. Isoäiti oli vielä roteva -nainen, huolehti kaikesta tuvassa ja navetassa ja piti kaikkialla hyvää -järjestystä yllä. Monni seisoi navetan ovella ja katseli iso-äitiä. Kun -lypsy oli lopussa, meni tämä mökkiin ja sanoi: "Tule Monni, sinun on -varmaankin nälkä." - -Hän olikin jo kattanut pöydän valmiiksi, Monni sai vain istua syömään. -Isoäiti istuutui hänen viereensä, ja vaikka pöydällä ei ollut muuta -kuin vati täynnä maissipuuroa keitettynä Ruunikin maitoon, niin söi -Monni kumminkin hyvällä ruokahalulla. Samalla kertoi hän isoäidille, -mitä päivän kuluessa oli tapahtunut. Lopetettuaan ateriansa vetäytyi -hän vuoteelleen, sillä aamun sarastaessa oli hänen taas lähdettävä -lauman kanssa laitumelle. - -Täten oli Monni viettänyt jo kaksi kesää. Näin kauan hän oli jo ollut -vuohipaimenena ja oli jo niin tottunut tähän elämään ja kiintynyt -elukkoihinsa, ettei hän voinut kuvitellakaan mitään muuta. Monni oli -asunut isoäitinsä kanssa niin kauvan kuin hän saattoi muistaa. Hänen -äitinsä oli kuollut hänen vielä ollessaan aivan pieni, hänen isänsä -lähti pian sen jälkeen sotapalvelukseen Neapeliin ansaitakseen jotakin, -kuten hän sanoi, sillä hän arveli sen käyvän siellä pikemmin. - -Hänen vaimonsa äiti oli myös köyhä, mutta hän otti heti tyttärensä -hyljätyn poikasen, pikku Salomonin, luokseen ja jakoi hänen kanssaan, -mitä hänellä oli. Hänen kodillaan olikin siunausta, eikä hänen vielä -koskaan ollut tarvinnut kärsiä puutetta. - -Vanhasta kunnon Liisasta pitivät kaikki kyläläiset paljon, ja kun kaksi -vuotta sitten oli nimitettävä uusi vuohipaimen, silloin äänestivät -kaikki yksimielisesti Monnia, sillä jokainen soi mielellään -työteliäälle Liisalle, että Monnikin nyt voisi jotakin ansaita. Hurskas -isoäiti ei antanut Monnin lähteä ainoanakaan aamuna muistuttamatta -hänelle: "Älä unohda, Monni, kuinka lähellä hyvää Jumalaa olet siellä -ylhäällä, ja muista, että hän näkee ja kuulee kaikki, etkä sinä voi -mitään kätkeä hänen silmiltään. Mutta älä myöskään unohda, että hän on -lähellä sinua auttamassakin. Sen tähden ei sinun koskaan tarvitse -pelätä, ja jollet siellä ylhäällä voi huutaa ketään ihmistä apuun, niin -huuda vain hyvää Jumalaa hädässä, hän kuulee sinua kohta ja tulee -avuksesi." - -Siten lähti Monni alun pitäen täynnä luottamusta yksinäisille -kukkuloille ja korkeimmille kallioille eikä milloinkaan hituistakaan -pelännyt eikä kauhistunut, sillä hän ajatteli aina: - -"Jota ylemmäs kuljen, sitä lähempänä hyvää Jumalaa olen ja sitä -turvallisempi kaiken suhteen, mikä minua voi kohdata." Niin ei Monnilla -ollut surua eikä huolta ja hän saattoi iloita kaikesta, mitä hän koki -aamusta iltaan, eikä ollut kumma, että hän alituisesti vihelsi, lauloi -ja remusi, sillä hänen täytyi purkaa suurta iloisuuttaan. - - - - -Toinen luku. - -Monnin elämä vuorilla. - - -Seuraavana aamuna heräsi Paula aikaisemmin kuin koskaan ennen, äänekäs -laulu oli herättänyt hänet unesta. "Siinä vuohipaimen varmaankin jo -menee", sanoi hän, hypähti vuoteestaan ja juoksi akkunaan. - -Aivan oikein, Monni seisoi siinä raikkain punaisin poskin ja oli juuri -hakenut vanhan vuohen ja vuonan navetasta. Nyt heilautti hän ruoskaansa -ilmassa, vuohet hyppelivät ja keikkuivat hänen ympärillään, ja samassa -koko lauma lähti eteenpäin, ja yhtäkkiä korotti Monni taas äänensä ja -lauloi, niin että vuoret kaikuivat: - - "Tuoll' ylhäällä kuusissa - Kuoro lintujen soi, - Jos hetkisen satoikin, - Säteen taas päivä soi." - -"Tänään pitää hänen kerrankin laulaa minulle koko laulunsa", sanoi -Paula, sillä nyt oli Monni jo kadonnut näkyvistä, eikä hän enää voinut -erottaa hänen etäistä lauluaan. - -Taivaalla leijailivat vielä rusottavat aamupilvet, ja raitis aamutuuli -suhisi Monnin korvissa hänen noustessaan vuorille. Se olikin juuri -hänen mieleensä. Hän laulaa helähytteli mielihyvästä ensimäiseltä -kallionkielekkeeltä niin kovasti alas laaksoon, että moni nukkuja -alhaalla kylpylaitoksessa hämmästyneenä avasi silmänsä, mutta sulki ne -taas kohta, sillä ääni oli tuttu ja ilmoitti, että saattoi nukkua vielä -hetkisen, sillä vuohipaimen tuli aina niin varhain. Sillävälin kiipesi -Monni vuohineen tunnin ajan ylemmäs ja ylemmäs, aina korkeille -kallioille asti. - -Monnin ympärillä oli tullut yhä kauniimpaa, kuta ylemmäksi hän ehti. -Aika ajoin silmäili hän ympärilleen ja katsahti kirkkaalle taivaalle, -joka kävi yhä sinisemmäksi, sitten alkoi hän taas laulaa täyttä -kurkkua, sitä kovemmin ja iloisemmin, jota ylemmäs hän tuli: - - "Tuoll' ylhäällä kuusissa - Hyvät herkkuni lie - Jos hetkisen satoikin, - Säteen taas päivä soi. - - Ja aurinko ja tähdet - Sekä kuutamo yön, - Ne iloksemme antoi - Hellä Isämme syön. - - Punakukkia kevät - Sekä keltaisia tuo, - Sinitaivaskin kaunis - Ilon yltäisen suo. - - Kesän runsahat marjat - Kuoro lintujen soi, - Punaposkiset, mustat, - Ne varrelta vien. - - Ja kun valkeena lehto - On pähkinöitään, - Syö vuoheni ruohon - Sinne itsekin jään. - - Ja talvellakin laulan, - Ei itkeä saa, - Kun armahin kevät - Taas pian palajaa." - -Nyt saavuttiin huipulle, mihin hän tavallisesti pysähtyi ja missä hän -nyt aikoi viipyä koko päivän. Siinä oli pieni, vihreä ylätasanko, jossa -oli niin ulkoneva kieleke, että siltä saattoi nähdä etäälle yltympäri, -kauas laaksoon. Tämän kielekkeen nimi oli Kalliosaarnastuoli, ja siellä -saattoi Monni usein oleskella tuntikausia ja katsella ympärilleen ja -vihellellä itsekseen elukoitten hauskasti etsiskellessä ruohoa hänen -ympäriltään. - -Heti kun Monni oli päässyt perille, otti hän pienen eväspussinsa -selästään, pani sen maankoloon, jonka hän itse oli sitä varten -kaivanut, astui sitten Kalliosaarnastuolille ja heittäytyi maahan -kerrankin oikein nauttiakseen. - -Taivas oli nyt käynyt tummansiniseksi, ylhäällä olivat korkeat vuoret -pilviä piirtävine huippuineen ja suurine jääkenttineen tulleet -näkyviin, ja alhaalla hohti kaukaa vihreä laakso aamuvalossa. Monni -loikoi maassa, katseli ympärilleen, lauloi ja vihelteli. Vuorituuli -vilvoitti hänen lämpöisiä kasvojaan, ja jos hän lakkasi viheltämästä, -livertelivät linnut hänen yläpuolellaan sitäkin iloisemmin ja lensivät -kohden sinitaivasta. - -Monnista tuntui sanomattoman hyvältä. Silloin tällöin tuli pikku Maggi -hänen luokseen ja hieroi hiukan päätään Monnin olkapäihin kuten se aina -pelkästä hellyydestä teki, sitten määki se lempeästi, meni Monnin -toiselle puolelle ja hieroi taas päätään hänen olkaansa. Toisistakin -vuohista tuli milloin toinen, milloin toinen katsomaan paimenta ja -jokaisella oli oma tapansa tervehtiessään. - -Ruunikki, hänen oma vuohensa tuli hyvin huolekkaan näköisenä ja -tarkasti, oliko kaikki järjestyksessä. Se seisoi sitten hänen -vieressään ja katseli häntä, kunnes hän sanoi: "Niin, niin Ruunikki, -kaikki on hyvin, menehän vain takaisin syömään." Pieni valkea vuohi ja -Pääsky, joka oli saanut nimensä siitä, että se oli niin laiha ja -ketterä ja hyökkäsi joka paikkaan kuin pääskyset pesiinsä, ryntäsivät -aina yhdessä Monnin kimppuun sellaisella voimalla, että ne varmaankin -olisivat kaataneet hänet kumoon, ellei hän jo ennestään olisi ollut -pitkänään, ja kohta sen jälkeen ryntäsivät ne taas pois. - -Kiiltävä Mustikki, kylpylaitoksen isännän vuohi, pikku Maggin emä oli -hieman ylpeä, se tuli vain noin parin askeleen päähän, katseli pää -pystyssä Monnia -- se ei näet tahtonut olla liian tuttavallinen -- ja -meni sitten taas tiehensä. Mutta suuri Sulttaani, pukki, näyttäytyi -aina vain kerran, puski silloin tieltään kaikki, jotka hän tapasi -Monnin läheisyydessä, ja määki muutamia kertoja niin merkitsevästi kuin -olisi hänellä annettavina tietoja lauman tilasta, jonka johtajaksi hän -tunsi itsensä. - -Ainoastaan pikku Maggi ei milloinkaan antanut tunkea itseään -suojelijansa luota. Jos pukki tuli ja tahtoi puskea sen syrjään, niin -se ryömi niin syvälle Monnin kainaloon tai pään alle, ettei suuri -Sulttaani ensinkään enää hätyyttänyt sitä, eikä pikku vuona siten -Monnin turvissa hituistakaan pelännyt Sulttaania, vaikka se muuten -värisi, kun tämä vain tuli sen läheisyyteen. - -Niin oli aurinkoinen aamu kulunut, Monni oli jo murkinoinut ja seisoi -nyt miettiväisenä nojaten sauvaansa, jota hän täällä ylhäällä usein -tarvitsi, sillä se oli hänelle ylöspäin ja alaspäin kapuamiseen varsin -mukava. Hän ajatteli, nousisiko hän jollekin toiselle puolelle vuorta, -sillä korkeammalle ylös ei hän tänä iltapäivänä halunnut mennä vuohien -kanssa, kysymys oli vain siitä, mille puolelle. Hän päätti -mennä vasemmalle, sillä siihen suuntaan päästiin kolmelle -Louhikäärmekalliolle, joiden ympärillä kasvoi niin hienoa ruohoa, että -se oli todellista juhlaruokaa vuohille. - -Polku oli jyrkkä ja ylhäällä kallioseinämällä oli vaarallisia paikkoja, -mutta hän tiesi hyvän tien, ja olivathan vuohet ymmärtäväisiä eivätkä -helposti eksyneet. Hän lähti nousemaan mäkeä, ja iloisesti kiipesivät -kaikki hänen vuohensa mukana milloin hänen edellään, milloin hänen -perässään, pikku Maggi ihan hänen läheisyydessään, välistä hän -pitelikin siitä ja veti sitä mukanaan, kun tuli peräti jyrkkä kohta. -Kaikki kävi kumminkin aivan hyvin, ja nyt olivat he ylhäällä. Korkealle -hypellen riensivät vuohet kohta vihreitä pensaita kohden, sillä he -kyllä tunsivat oivallisen rehun, jota he jo usein olivat täällä -nakertaneet. - -"Siivosti, siivosti vain!" muistutti Monni, "älkääkä tyrkkikö toisianne -jyrkissä kohdissa, silmänräpäyksessähän joku voisi pudota ja taittaa -jalkansa. Pääsky! Pääsky! Mikä sinun päähäsi on pälkähtänyt?" huusi hän -samassa sangen kiihtyneenä ylös kallioita kohden, sillä ketterä vuohi -oli kiivennyt ylös korkeille Louhikäärmekiville, seisoi nyt yhden kiven -äärimmäisellä reunalla ja katseli häntä sieltä varsin nenäkkäästi. Hän -kiipesi kiireesti ylös, sillä vain yksi ainoa askel olisi tarvittu, ja -Pääsky olisi suistunut kuiluun. Monni oli sangen nopsa, muutamassa -hetkessä oli hän kivellä, tarttui nopealla otteella pääskyn jalkaan ja -veti sen takaisin. "Tule nyt minun kanssani, sinä ymmärtämätön elukka", -torui Monni, veti Pääskyn mukanansa alas toisten luo ja piteli sitä -vielä hetkisen, kunnes se oli oikein päässyt syömisen alkuun erään -pensaan vieressä eikä enää ajatellut karkaamista. - -"Missä on pikku Maggi?" huudahti Monni äkkiä nähdessään Mustikin -seisovan yksin erään jyrkänteen reunalla syömättä ja katsellen -rauhallisesti ympärilleen. Pieni vuona oli aina joko Monnin vieressä -tai juoksenteli se emänsä perässä. - -"Missä vuonasi on, Mustikki?" huusi Monni kauhistuneena ja juoksi -vuohen luo. Mustikki oli merkillisen näköinen, ei syönyt, vaan seisoi -yhä samalla paikalla ja heristi niin epäluuloisesti korviaan. Monni -asettui ihan sen viereen ja katseli ylös ja alas, Nyt kuuli hän -hiljaista, valittavaa määkinää, se oli pikku Maggin ääni ja se tuli -alhaaltapäin surkeana ja apua pyytävänä. Monni heittäytyi maahan ja -kurottautui katsomaan. Tuolla alhaalla liikkui jotakin, nyt näki hän -selvästi pikku Maggin riippuvan syvällä eräällä kalliosta ulkonevalla -puunoksalla. Se uikutti säälittävästi; se oli pudonnut. - -Onneksi oli oksa kannattanut sitä, muuten olisi se syöksynyt kuiluun ja -surkeasti musertunut kuoliaaksi. Mutta vieläkin oli suistumisen vaara -suuri, ellei se saattaisi pysyttäytyä oksan varassa. "Pidä kiinni, -pikku Maggi, pidä kiinni oksasta! Katso, minä kyllä tulen sinua -noutamaan!" Mutta miten päästä sinne? Kallioseinämä oli niin jyrkkä -tästä kohden, Monni huomasi kyliä, ettei hän mitenkään voinut siitä -laskeutua. Mutta pikku vuohi mahtoi siellä alhaalla olla suunnilleen -Sadekallion, ulkonevan kielekkeen kohdalla, jonka alle niin hyvin pääsi -sateen suojaan. Siellä viettivät paimenpojat aina sadepäivät, siksi -kutsuttiinkin paikkaa vanhoista ajoista asti Sadekallioksi, Monni -ajatteli että hän sieltäpäin voisi kiivetä kallion poikki ja palata -vuonan kanssa. - -Kiireesti vihelsi hän lauman kokoon ja laskeutui sen kanssa alaspäin, -kunnes hän saapui sille kohdalle, mistä pääsi Sadekalliolle. Siihen -jätti hän vuohet laitumelle ja meni kalliota kohden. Täältä hän kohta -näkikin vielä melkoisen paljon yläpuolellaan oksan ja sillä riippuvan -vuohen. Hän huomasi kyllä, ettei ollut helppoa kiivetä kalliota ylös ja -takaisin pikku Maggi selässä, mutta muulla tavoin ei elukkaa voitu -pelastaa. Hän ajatteli myös kohta, että hyvä Jumala varmaankin auttaisi -häntä, sittenhän hän ei voisi epäonnistua. Kätensä ristien katsahti hän -taivasta kohden ja rukoili: "Hyvä Jumala, auta minua, että saan pikku -Maggin pelastetuksi!." Nyt luotti hän täydelleen siihen, että kaikki -kävisi hyvin, ja kiipesi ravakasti kalliota, kunnes saapui ylös oksan -luo. Siellä tarrautui hän lujasti kiinni molemmilla jaloillaan, nosti -vapisevan, uikuttavan elukan hartioilleen ja kiipesi nyt hyvin -varovasti alas. Kun hän taas seisoi varmalla nurmipohjalla ja näki -kauhistuneen pikku vuohen pelastettuna, oli hän niin iloinen, että hän -huudahti ylös taivasta päin: "Tuhannen kiitosta, hyvä Jumala, että niin -hyvin meitä autoit! Voi kuinka iloisia me molemmat olemme siitä!" -Sitten istahti hän vielä hetkiseksi maahan ja silitteli vuonaa, jonka -hennot jäsenet yhä vielä värisivät, ja lohdutti sitä. - -Koska pian sen jälkeen oli aika lähteä pois, nosti Monni vuonan vielä -kerran harteilleen ja sanoi huolestuneena: "Tule, pikku Maggi raukka, -sinähän vieläkin vapiset, tänään sinä et jaksa kävellä kotiin, minun -täytyy kantaa sinut --", ja niin kantoi hän elukkaa, joka kiinteästi -nojasi häneen, koko matkan alas. - -Paula seisoi nyt viimeisellä kunnaalla kylpylaitoksen edessä ja odotti -vuohipaimenta. Hänen tätinsäkin oli seurannut häntä. Kun nyt Monni -lähestyi taakkoineen, halusi Paula tietää, oliko vuona kipeä, ja -osoitti suurta myötätuntoa. Kun Monni sen näki, istahti hän kohta -maahan Paulan eteen ja kertoi hänelle tämänpäiväisen kokemuksensa -Maggin kanssa. - -Paula osoitti sangen suurta mielenkiintoa asialle ja silitteli -pelastettua elukkaa, joka nyt rauhallisena makasi Monnin polvilla ja -oli varsin soma valkoisine jalkoineen ja kauniine mustine pikku -turkkineen selässä. Se antoi ihan mielellään silitellä itseään. - -"Nyt laulat minulle vielä laulusi, kun siinä juuri niin mukavasti -istut", sanoi Paula. Monni oli niin iloisella mielellä, että hän -kernaasti ja täydestä povesta viritti ja lauloi koko laulunsa loppuun -asti. - -Se miellytti Paulaa erinomaisesti ja hän sanoi, että Monnin piti laulaa -se vielä toistekin hänelle. Sitten lähti koko seurue yhdessä alas -kylpyhuoneelle. Täällä laskettiin vuona leposijalleen, Monni jätti -hyvästi ja Paula meni takaisin huoneeseensa puhellaksensa täällä vielä -kauvan tädille vuohipaimenesta, jonka iloiseen aamulauluun hän taas -toivoi heräävänsä. - - - - -Kolmas luku. - -Vierailu. - - -Niin oli kulunut useampia päiviä, toinen oli ollut yhtä aurinkoinen ja -kirkas kuin toinenkin, sillä oli erittäin kaunis kesä, ja taivas pysyi -sinisenä ja pilvettömänä aamusta iltaan. - -Joka aamu oli vuohipaimen heleästi laulaen kulkenut kylpyhuoneen ohi, -joka ilta palannut laulaen takaisin, ja kaikki kylpyvieraat olivat niin -tottuneet tuohon iloiseen lauluun, ettei kukaan olisi tahtonut olla -sitä ilman. - -Ennen kaikkia piti kumminkin Monnin ilomielisyydestä Paula, joka -melkein joka ilta meni häntä vastaan ryhtyäkseen hänen kanssaan -keskusteluun. - -Eräänä päivänpaisteisena aamuna oli Monni taas saapunut ylös -Kalliosaarnastuoliin ja oli juuri heittäytymäisillään pitkäkseen, kun -hän muuttikin mielensä. "Ei, eteenpäin, vuohiseni! Teidänhän täytyi -viime kerralla jättää pureksimatta kaikki hyvät lehdet, koska meidän -täytyi mennä pikku Maggia hakemaan, nyt lähdetään vielä kerran ylös, -saatte nakertaa siellä pensaat putipuhtaiksi!" Ja iloissaan hyppivät -kaikki vuohet hänen jälessään, sillä he huomasivat, että nyt mentiin -ylös oivien pensasten luo Louhikäärmekiville. Mutta tällä kertaa -pitikin Monni pikku Maggia koko ajan kainalossaan, nyhti sille itse -hyviä lehtisiä kallioilta ja syötti niitä sille kädestään. Se lienee -varsin suuresti miellyttänyt vuonaa, se hieroi vähä väliä tyytyväisenä -pientä päätään Monnin olkaa vasten ja määki iloisesti. Niin oli koko -aamu kulunut, ja Monni havaitsi vasta, kun nälkä rupesi vaivaamaan, -että oli tullut myöhä. Oman ruokansa oli hän jättänyt pieneen koppaan -alas, koska hän oli aikonut palata sinne päivälliseksi. - -"Kas niin, nyt te olette jo saaneet paljon hyvää, enkä minä vielä -mitään", sanoi hän vuohilleen, "nyt minunkin pitää saada jotakin, ja -sieltä alhaalta te löydätte vielä yllin kyllin, tulkaahan". Samassa hän -vihelsi äänekkäästi, ja koko lauma lähti liikkeelle poispäin, -vilkkaimmat aina edellä ja kaikkien etunenässä ketterä Pääsky, jolle -tänään oli tapahtuva jotakin odottamatonta. Se hyppeli alas kiveltä -kivelle, monen kallion repeämän yli, mutta yhtäkkiä se ei päässytkään -etemmäksi, ihan sen edessä seisoi yhtäkkiä vuorikauris ja katseli sitä -uteliaasti. Sellaista ei Pääskylle vielä koskaan ollut tapahtunut! Se -seisoi, katseli vierasta kysyvästi ja odotti, että se menisi pois -hänen tieltään ja sallisi hänen kauniisti hypätä kallionlohkareelle -kuten hän oli aikonut. Mutta kauris ei hiiskahtanutkaan, katseli vain -julkeasti Pääskyä. Siten seisoivat molemmat toistensa edessä yhä -uppiniskaisempina, ja seisoisivat siinä vielä tänä hetkenä, ellei iso -Sulttaani olisi sillä välin saapunut paikalle. Se oivalsi heti -asiaintilan, astui varsin maltillisesti Pääskyn ohi ja puski -vuorikauriin yhtäkkiä niin kauvas ja niin voimakkaasti syrjään, että -sen täytyi tehdä rohkea hyppäys välttääkseen luisumasta alas kalliolta. -Mutta Pääsky käveli riemuiten tietänsä eteenpäin ja Sulttaani asteli -tyytyväisenä ja ylväänä sen perässä, sillä se tunsi itsensä laumaansa -kuuluvien vuohien turvalliseksi suojelijaksi. Sillävälin olivat Monni -ylhäältäpäin ja eräs toinen poika alhaaltapäin saapuneet läheiselle -kentälle ja hekin katselivat hämmästyneinä toisiaan. Mutta he tunsivat -hyvin toisensa ja ensi hämmästyksen mentyä ohi tervehtivät he toisiaan -ystävällisesti. Vieras oli Yrjö, kotoisin Kyblisistä. Hän oli jo puolen -aamupäivää turhaan hakenut Monnia ja nyt tapasi hänet täällä ylhäällä, -jossa hän ei ensinkään ollut tiennyt hänen olevan. - -"En luullut sinun kulkevan näin ylös vuohinesi", sanoi Yrjö, - -"Kuljenpa niinkin", vastasi Monni, "mutten aina, tavallisesti olen -Kalliosaarnastuolin luona ja sen ympärillä. Miksi tulit sitä tietä -ylös?" - -"Tahdoin vierailla luonasi", kuului vastaus, "minulla on sinulle -kaikellaista kerrottavaa. Minulla on tässä myös kaksi vuohta, ne vien -minä kylpylaitoksen isännälle, hän haluaa ostaa yhden sellaisen, ja -siiloin ajattelin tulla vielä ylös luoksesi." - -"Sinunko vuohiasi ne ovat?" kysyi Monni. - -"Niin, meidän ne ovat, ei minulla ole vieraita paimennettavinani, en -ole enää vuohipaimen." - -Se ihmetytti suuresti Monnia, sillä Yrjö oli samaan aikaan kuin hänkin -päässyt Kyblisin vuohipaimeneksi, eikä Monni voinut ymmärtää, että se -saattoi noin päättyä, eikä Yrjö edes valittanut. - -Sillävälin olivat paimenet ja laumat saapuneet Kalliosaarnastuolille. -Monni haki leipää ja viipaleen kuivattua lihaa ja kutsui Yrjön -päivälliselle. He istahtivat molemmat Saarnastuolille ja aterioivat -hyvällä ruokahalulla, sillä oli tullut hyvin myöhä, ja heillä oli -kummallakin erinomainen ruokahalu. Kun nyt kaikki oli syöty ja sitten -vielä juotu vähän kutinmaitoa, oikaisihe Yrjö mukavasti pitkin -pituuttaan maahan ja nojasi päätään molempiin kyynärpäihinsä, Monni -taas jäi istumaan, sillä hän katseli aina mielellään ylhäältä alas -syvään laaksoon. - -"Mikä sinä sitten nyt olet, Yrjö, kun et enää ole vuohipaimen?" alkoi -Monni, "jokin sinun sentään täytyy olla". - -"Kyllä minä jokin olenkin", vastasi Yrjö. "Olen munapoika. Joka päivä -kuljetan munia kaikkiin ravintoloihin niin kauvas kuin ehdin, tulen -tänne ylös kylpylaitoksellekin, eilen kävin jo siellä." - -Monni pudisti päätään: "Se ei ole mitään, munapoika en tahtoisi olla, -tuhat kertaa mieluummin tahdon olla vuohipaimen, se on paljon -ihanampaa." - -"Mitä vielä, kuinka niin?" - -"Eiväthän munat ole eläviä, niitten kanssahan et voi yhtään sanaa -puhua, eivätkä ne juokse perässäsi kuten vuohet, jotka iloitsevat, kun -tulet. Ne ovat uskollisia ja ymmärtävät joka sanan, jonka puhut niitten -kanssa; sinulla ei ole yhtään iloa muniesi kanssa kuten vuohien kera -täällä ylhäällä." - -"Niin ja sinä sitten", keskeytti Yrjö hänet, "mitä suuria iloja sinulla -sitten on täällä ylhäällä? Nytkin on sinun varmaankin kuusi kertaa -täytynyt nousta, sillä aikaa kuin söimme, ainoastaan tuon tyhmän pikku -vuohen tähden, jottei se putoisi -- onko se sitten iloa?" - -"On, teen sen ihan mielelläni! Eikö niin, pikku Maggi, tule, tule!" -Monni hyppäsi pystyyn ja juoksi pikku vuohen jälkeen, sillä se teki -varsin varomattomia ilohyppyjä. Kun hän taas oli istumassa, sanoi Yrjö: - -"On olemassa toinenkin keino pidättää pieniä vuohia putoamasta -kallioilta ilman että aina täytyy juosta niitten perässä kuten sinä -teet." - -"Mikä keino?" kysyi Monni. - -"Pistää kepin lujasti maahan ja sitoo vuohen yhdestä jalasta siihen -kiinni, se sätkii kyllä silloin hirveästi, muttei kumminkaan pääse -karkuun." - -"Ethän tarkoittane, että tekisin jotain sellaista pikku vuohelle!" -sanoi Monni ihan närkästyksissään, veti pikku Maggin luokseen ja piteli -sitä kuin täytyisi hänen suojella sitä sellaiselta menettelyltä. - -"Tuosta ei sinun kauvaa enää tarvitse huolehtia", alkoi Yrjö taas, "se -ei enää monesti tule tänne ylös". - -"Mitä? Mitä? Mitä sinä sanot, Yrjö!" kiivastui Monni. - -"Haa, etkö sinä sitä tiedäkään? Isäntä ei aijo kasvattaa sitä, se on -hänen mielestään liian heikko, siitä ei koskaan tule kaunista vuohta. -Hän olisi myynyt sen isälleni, muttei hänkään siitä välittänyt. Nyt -aikoo isäntä teurastaa sen ensi viikolla ja sitten ostaa hän tuon -meidän Kirjokin." - -Monni oli aivan kauhusta kalvennut. Ensin ei hän voinut sanoa -sanaakaan, mutta nyt puhkesi hän ääneensä valittamaan pikku vuohen -kohtaloa: - -"Ei, ei, sitä he eivät saa tehdä, pikku Maggi, he eivät saa teurastaa -sinua, sitä en voi kestää. Voi, mieluummin tahdon kohta kuolla -kanssasi, ei, niin ei voi käydä!" - -"Älähän nyt", sanoi Yrjö harmissaan ja nosti Monnia, joka tuskissaan -oli heittäytynyt kasvoilleen maahan. - -"Nousehan nyt, tiedäthän, että vuohi nyt kerta kaikkiaan kuuluu -isännälle, ja että hän saa tehdä sille, mitä hän tahtoo. Älä nyt sitä -enää ajattele! Tulehan, minä tiedän vieläkin jotain. Katso! Katso!" -Samassa kurotti Yrjö Monnille kättään ja peitti toisella kädellä -lujasti esineen, jota Monnin piti ihailla, mutta se säihkyi ihan -kummasti hänen kädessään, sillä aurinko paistoi juuri siihen. - -"Mikä se on?" kysyi Monni, kun esine taas säkenöi auringon säteen -valaisemana. - -"Arvaa." - -"Sormus?" - -"Ei, mutta jotain sen tapaista." - -"Kuka sen on sinulle antanut?" - -"Antanut? Ei kukaan, olen sen itse löytänyt." - -"Mutta sittenhän se ei ole omasi, Yrjö." - -"Miksei? En ole sitä keneltäkään ottanut, olin vähältä astua sen päälle -jalallani, silloinhan se kumminkin olisi särkynyt, voinhan yhtä hyvän -pitää sen." - -"Mistä sen löysit?" - -"Alhaalta kylpyhuoneen luota eilen illalla." - -"Sitten on sen joku talon asukkaista hukannut, sinun pitää ilmoittaa -isännälle, ja, ellet sinä sitä tee, teen minä sen tänä iltana". - -"Ei, ei, Monni, älä vain sitä tee", sanoi Yrjö nyt pyytäen, "katsos, -minä tahdon näyttää sinulle, mikä se on. Minä aijon myydä sen erään -ravintolan sisäkölle, mutta hänen täytyy varmasti antaa minulle neljä -markkaa. Annan sinullekin yhden tai kaksi, sittenhän ei kukaan tiedä -siitä mitään." - -"En huoli niistä! En huoli niistä!", keskeytti Monni hänet kiivaasti, -"ja hyvä Jumala on kuullut kaikki, mitä olet sanonut". - -Yrjö katsahti taivaaseen päin: "Niin kaukana", sanoi hän epäröiden, -mutta alkoi kuitenkin kohta puhua hiljemmin. - -"Hän kuulee sinut kumminkin", sanoi Monni luottavasti. - -Yrjöstä alkoi tuntua hiukan peloittavalta. Kunpa hän vain saisi Monnin -puolelleen, muuten oli kaikki hukassa. Hän mietti ja mietti. "Monni", -sanoi hän äkkiä, "tahdon luvata sinulle jotain, mikä sinua ilahduttaa, -jos olet sanomatta kenellekään löytämästäni korusta. Eihän sinun -tarvitse siitä mitään ottaakaan, silloinhan sinulla ei ole sen kanssa -mitään tekemistä. Jos sinä siis suostut pyyntööni, niin laitan minä -puolestani niin, että isäni kuitenkin vielä ostaa pikku Maggin, ettei -sitä teurasteta, tahdotko?" - -Monnin sydämessä syntyi kova taistelu. Oli väärin, jos hän auttoi -salaamaan löytöä. Yrjö oli avannut kätensä, siinä oli risti. Se oli -koristettu monilla kivillä, jotka säihkyivät kaiken värisinä. Monni -näki selvästi, ettei se ollut arvoton esine, jota ei kukaan kyselisi, -hän tunsi hyvin, että se oli samaa kuin olisi hän itse pitänyt jotain -itselleen kuulumatonta, jos hän vaikenisi. Mutta toisella puolen oli -pieni, hellä Maggi, joka veitsellä kauhealla tavalla surmattaisiin, ja -hän saattoi sen ehkäistä, jos hän tahtoi salata löydön. - -Juuri parhaillaan makasi pikku vuohi niin luottavaisesti hänen -vieressään kuin olisi se tiennyt, että hän aina auttaisi sitä. Ei, hän -ei voinut antaa sen tapahtua, hänen täytyi koettaa pelastaa -lemmikkinsä. - -"No niin, minä tahdon, Yrjö", sanoi hän, mutta vailla iloisuutta, - -"Lyö kättä päälle sitten!" Ja Yrjö tarjosi Monnille kättään, jotta tämä -lupaisi tarttumalla siihen, sillä ainoastaan siten oli lupauksella -horjumaton voima. - -Yrjö oli kovin iloinen siitä, että hän nyt oli varma asiastaan, mutta -koska Monni oli käynyt niin hiljaiseksi, ja koska hänellä oli paljon -pitempi matka kotiin kuin tällä, huomasi hän parhaaksi lähteä kahden -vuohensa kera. Hän jätti hyvästit Monnille ja vihelsi molempia -seuralaisiaan, jotka sillä välin olivat liittyneet Monnin laumaan, -tosin ei ilman useita puskuja ja muita arveluttavia hyökkäyksiä -molempien puolueitten välillä, sillä Fiderisin vuohet eivät vielä -olleet kuulleet, että on oltava kohteliaita vieraille, eivätkä Kyblisin -vuohet tienneet, ettei vierailulla ollessa saa heti kohta hakea -parhaita kasveja eikä työntää muita pois tieltään. Kun Yrjö nyt oli -ehtinyt kappaleen vuorta alaspäin, lähti Monnikin laumoineen -liikkeelle, mutta hän oli aivan hiljaa eikä laulanut ainoatakaan -säveltä eikä viheltänyt ainoatakaan vihellystä koko kotimatkalla. - - - - -Neljäs luku. - -Monni ei enää voi laulaa. - - -Monni lähestyi kylpylaitosta seuraavana aamuna aivan yhtä hiljaisena ja -masentuneena kuin edellisenä iltana. Hiljaa haki hän isännän vuohet ja -nousi edelleen ylöspäin, muttei laulanut säveltäkään, ei ainoatakaan -joikausta kaiuttanut ylös ilmaan. Hän kulki allapäin, ja hänen -kasvoissaan ilmeni pelkoa, paikka paikoin katseli hän myös arasti -ympärilleen, eikö joku tullut hänen perässään ja tahtonut häneltä -jotain kysyä. - -Monni ei enää ensinkään voinut olla iloinen, hän ei aluksi itsekään -tiennyt, miksi. Hän tahtoi iloita siitä, että oli pelastanut pikku -Maggin, ja koetti kerran laulaa, mutta siitä ei tullut mitään. Taivas -oli tänään pilvien peitossa, ja Monni ajatteli, että, kun aurinko -tulisi näkyviin, niin hänenkin olisi parempi olla ja hän saattaisi taas -iloita. - -Kun hän oli päässyt ylös, alkoi sataa aika vinhasti. Hän pakeni -Sadekallion alle, sillä pian valui sade virtanaan. - -Vuohetkin tulivat sinne ja asettuivat mikä minnekin kallioitten alle. -Ylhäinen Mustikki oli kohta tahtonut suojella kaunista, kiiltävää -turkkiaan ja ryöminyt ennen Monniakin kallion alle. Se makasi nyt hänen -takanaan ja katseli mukavasta nurkastaan hyvillään rankkasateeseen. -Pikku Maggi seisoi suojelijansa edessä kallionkielekkeen alla ja hieroi -hellästi pientä päätään hänen polveaan vasten ja katsahti tällöin -kummissaan Monniin, sillä hän ei sanonut sanaakaan, siihen ei vuona -ollut tottunut. Monnin Ruunikkikin kaapi hänen jalkainsa juuressa ja -määki, sillä hän ei ollut vielä koko aamupäivänä sanonut sille mitään. -Monni istui miettiväisenä nojaten sauvaansa, jonka hän sateisella -säällä aina otti käytäntöön, jottei luiskahtaisi jyrkissä kohdissa, -sillä sellaisina päivinä oli hänellä kengät jalassa. Nyt, kun Monni -istui tuntikausia Sadekallion alla, oli hänellä hyvää aikaa -miettimiseen. - -Monni ajatteli, mitä hän oli luvannut Yrjölle, ja hänestä tuntui aivan -siltä kuin olisi Yrjö ottanut jotakin ja hän samoin, koskapa Yrjön -kumminkin täytyi siitä hyvästä antaa tai tehdä jotakin. Olihan hän -siis tehnyt väärin, ja hyvä Jumala oli nyt häntä vastaan, sen hän tunsi -sydämessään. Hänelle oli oikein, että oli pimeää ja satoi, ja että hän -oli kätkössä kallion alla, sillä hän ei sentään olisi saattanut -entiseen tapaansa katsahtaa kohden sinitaivasta, koska hän nyt pelkäsi -hyvää Jumalaa, Mutta Monnin täytyi ajatella muitakin asioita: Jos pikku -Maggi taas putoisi jyrkältä kalliolta, ja hän aikoisi hakea sen, eikä -hyvä Jumala suojelisikaan häntä siinä enää ollenkaan, eikä hän saisi -enää rukoilla eikä huutaa häntä, eikä hänellä siten olisi enää mitään -turvallisuutta, ja kun hän sitten luiskahtaisi ja putoisi pikku Maggin -kanssa teräviä kallioita vasten syvälle alas, ja he molemmat makaisivat -ihan revittyinä ja musertuneina alhaalla kuilun pohjalla -- Oi, ei, -niin ei sentään saisi käydä, hänen täytyi toimia niin, että hän taas -voisi rukoilla ja tulla hyvän Jumalan luo kaikkine sydänsuruineen, -silloin saattaisi hän taas olla iloinenkin, sen Monni tunsi. Hän tahtoi -viskata pois painon, joka häntä rasitti, hän tahtoi mennä sanomaan -kaikki isännälle, -- mutta entä sitten? Silloin ei Yrjö taivuttaisi -isäänsä, ja isäntä pistäisi pikku Maggin kuoliaaksi. Voi, ei! Voi, ei! -Sitä ei hän voinut kestää, ja hän sanoi: "Ei, en tee sitä, en sano -mitään!" Mutta hänen ei ollut siitä hyvä olla, ja paino hänen -sydämellään kävi yhä raskaammaksi. Siten kului koko Monnin päivä. Hän -palasi illalla kotiin yhtä äänettömänä kuin hän aamulla oli tullut, ja -kun Paula seisoi alhaalla kylpyhuoneen luona ja juoksi kiireesti -vuohinavettaan kysyen myötätuntoisesti: "Monni, mikä sinua vaivaa? -Miksi et enää ensinkään laula?" silloin kääntyi hän arkana poispäin ja -sanoi: "En voi", ja mahdollisimman pian lähti hän vuohineen pois. - -Paula sanoi ylhäällä tädilleen: "Kunpa vain tietäisin, mikä -vuohipaimenen on, hänhän on ihan muuttunut, häntä ei tunne enää -ollenkaan -- kunpa hän sentään vielä laulaisi!" - -"Tämä kauhea sade mahtaa tehdä pojan niin alakuloiseksi", arveli täti. - -"Nyt tulevatkin kaikki ikävyydet yhtaikaa, lähdemmehän kotiin, täti", -pyysi Paula, "hauskuus on täällä lopussa. Ensin hukkasin kauniin -ristini, eikä sitä enää löydetä, sitten tuli tämä loppumaton sade, eikä -nyt edes enää kuulu iloisen vuohipaimenen laulua. Lähdetään pois!" - -"Kylpyohjetta on seurattava loppuun asti, ei siinä mikään auta", -selitti täti. - -Pimeää ja harmaata oli seuraavanakin aamuna, ja sade valui herkeämättä. -Monni vietti päivänsä aivan kuin edellisenkin. Hän istui kallion alla, -ja hänen ajatuksensa pyörivät rauhattomina samaa rataa, sillä kun hän -joskus päätti: "Nyt tahdon mennä tunnustamaan vääryyden, jotta taas -saan katsoa ylös hyvän Jumalan puoleen", -- silloin näki hän taas -vuonan edessään teurastettavana, kaikki hänen sisässään alkoi taas -alusta, niin että hän illalla oli ihan väsynyt ajattelemisesta ja -sureksimisesta ja painosta, jota hän kantoi, ja hiipi kotiin -rankkasateessa ikäänkuin ei olisi sitä huomannutkaan. - -Alhaalla kylpyhuoneen luona seisoi isäntä takaovella ja tiuskasi -Monnille: "Tuo ne nyt kerrankin, kyllä ne jo ovat tarpeeksi märkiä! -Miksi ryömitkin kuin etana vuorta alas! Ihmettelen, mikä sinua yleensä -vaivaa." - -Niin epäystävällisesti ei isäntä ennen ollut koskaan kohdellut Monnia, -päinvastoin oli hän aina huudellut iloiselle vuohipaimenelle mitä -ystävällisimpiä sanoja. Mutta Monnin muuttunut olento ei häntä -miellyttänyt, ja sitä paitsi oli hän muutenkin pahalla päällä, sillä -Paula-neiti oli valittanut hänelle ristinsä katoamista ja lujasti -vakuuttanut, että tuo kallisarvoinen esine oli voinut hukkua vain -taloon tai heti oven ulkopuolelle, sillä hän oli sinä päivänä käynyt -vain ulkona kuulemassa illalla kotiin palaavan vuohipaimenen laulua. Se -seikka, että saatettiin sanoa niin arvokkaan esineen voivan hukkua -hänen talossaan ilman että sitä saatiin takaisin, suututti isäntää -kovasti. Hän oli edellisenä päivänä koonnut koko palvelijakunnan, -kuulustellut ja uhannut ja lopuksi luvannut palkinnon löytäjälle. Koko -talo oli kapinassa kadotetun korun vuoksi. - -Kun Monni vuohineen kulki talon etusivun ohi, seisoi Paula siellä. Hän -oli odottanut Monnia ja tahtoi tietää, eikö tämä vieläkään voisi laulaa -eikä olla iloinen. Kun Monni nyt hiipi ohi, huusi Paula: - -"Monni! Monni! Oletkohan ollenkaan sama vuohipaimen, joka aamusta -iltaan lauloi: - - "Sinitaivaskin kaunis - Ilon yltäisen suo?" - -Monni kuuli kyllä sanat. Hän ei vastannut mitään, mutta ne tekivät -häneen syvän vaikutuksen. - -Voi, miten toisin olikaan, kun hän kaiken päivää saattoi laulaa, ja kun -hänen mielialansa oli aivan samallainen kuin hänen laulunsakin. Voi, -jospa taas saattaisi olla niin! - -Taaskin kulki Monni huipulleen hiljaisena, ilotonna ja laulutta. Sade -oli nyt tauonnut, mutta synkkänä riippui sumu yltympäri vuorilla, ja -taivas oli vielä täynnä tummia pilviä. Monni istahti taas kallioitten -alle ja taisteli ajatustensa kanssa. Puolipäivän seuduissa alkoi taivas -selitä, tuli yhä valoisampaa ja valoisampaa. Monni lähti luolastaan ja -katseli ympärilleen. Vuohet hyppelivät iloisesti sinne tänne, pikku -vuonakin oli ihan vallaton ilosta auringon taas tullessa näkyviin ja -teki mitä rattoisimpia hyppyjä. - -Monni seisoi Saarnastuolilla ja näki, kuinka alhaalla laaksossa ja -ylhäällä vuorilla kaikki kaunistui ja valkeni. Nyt hajosivat pilvet, ja -heleänsininen taivas hohti niin herttaisena ja suloisena. Monnista -tuntui kuin katselisi hyvä Jumala häntä vaaleasta sinestä, ja yhtäkkiä -tuli hänelle sydämessään ihan selväksi, mitä hänen oli tekeminen, hän -ei voinut enää kantaa vääryyttä, hänen täytyi vapautua siitä. Monni -tarttui vuonaan, joka juoksenteli hänen vieressään, otti sen -käsivarrelleen ja sanoi hellästi: "Voi, pikku Maggi, sinä pikku Maggi -raukka! Olen totisesti tehnyt voitavani, mutta se on väärin, eikä sitä -saa tehdä. Voi, kun sinun vain ei tarvitsisi kuolla, minä en voi sitä -kestää." Ja samassa alkoi Monni itkeä niin, ettei hän enää voinut -puhua, ja vuona määki surumielisesti ja ryömi syvälle hänen kainaloonsa -kuin olisi se tahtonut kokonaan kätkeytyä hänen turviinsa. Sitten nosti -Monni vuonan harteilleen: "Tule, pikku Maggi, minä kannan sinut tänään -vielä kerran kotiin, ehkä en voi sinua kohta enää kantaakaan." - -Kun joukkue tuli alas kylpyhuoneen luo, seisoi Paula taas odottamassa -heitä. Monni pani vuonan Mustikin kanssa navettaan ja sen sijaan, että -olisi lähtenyt eteenpäin, tuli hän päärakennukselle ja aikoi mennä -neidin ohi sisälle. Tämä pidätti hänet. - -"Yhä vielä ilman laulua, Monni? Mihin sinä nyt aijot noin surkean -näköisenä?" - -"Minun pitää ilmoittaa jotakin", vastasi Monni, nostamatta silmiään. - -"Ilmoittaa? Mitä sitten? Enkö minä saa sitä tietää?" - -"Minun pitää mennä isännän luo, on löydetty jotakin." - -"Löydetty? Mitä sitten? Minä myös olen jotakin kadottanut, kauniin -ristin." - -"Se se juuri onkin." - -"Mitä sinä sanot?" huusi Paula suuresti yllätettynä, "onko se risti, -jossa on säihkyviä kiviä?" - -"On, aivan niin." - -"Missä sinulla on se sitten, Monni? Annahan se minulle, oletko löytänyt -sen?" - -"En, vaan Kyblisin Yrjö." - -Nyt halusi Paula tietää, kuka tämä oli ja missä hän asui. Hän tahtoi -heti paikalla lähettää jonkun alas Kyblisiin hakemaan ristiä. - -"Minä kyllä vielä menen sinne, ja jos hänellä on se vielä, niin tuon -sen", sanoi Monni. - -"Jos hänellä on se vielä?" huusi Paula, "miksei hänellä enää olisi -sitä? Ja kuinka tiedät sinä sitten kaikesta, Monni? Koska löysi hän -sen, ja kuinka olet sinä sitten kuullut siitä?" - -Monni katsoi maahan, hän ei uskaltanut sanoa, kuinka kaikki oli -tapahtunut ja kuinka hän oli auttanut salaamaan löytöä, kunnes ei enää -ollut voinut sietää sitä. - -Mutta Paula oli hyvin hyvä Monnille. Hän veti hänet syrjään, istahti -puunrungolle hänen viereensä ja sanoi mitä ystävällisimmin: "Tule, -kerro minulle kaikki ihan niinkuin on tapahtunut, Monni, tahtoisin niin -mielelläni kuulla kaikki sinulta." - -Nyt rohkaisi Monni mielensä ja kertoi koko asian. Hän ilmaisi Paulalle -myös sanasta sanaan taistelunsa pikku Maggin puolesta ja kuinka hän oli -kadottanut kaiken ilonsa eikä enää saattanut katsoa ylös hyvän Jumalan -puoleen, ja ettei hän tänään enää voinut sitä kauvempaa kestää. - -Paula puhui hyvin ystävällisesti Monnin kanssa ja sanoi, että hänen -olisi vain pitänyt tulla kohta ja ilmaista kaikki, ja että oli oikein, -että hän nyt oli sanonut niin suoraan hänelle kaikki, sitä ei Monnin -tarvitsisi katua. Sitten sanoi hän voivansa luvata Yrjölle 10 markkaa, -heti kun hän saisi ristin käsiinsä. - -"Kymmenen markkaa?" toisti Monni täynnä hämmästystä, sillä hän tiesi, -mistä hinnasta Yrjö oli aikonut ristin myydä. Nyt nousi Monni, hän -aikoi vielä tänään mennä alas Kyblisiin ja, jos hän saisi ristin, heti -aamulla varhain tuoda sen mukanaan. Hän juoksi tiehensä ja saattoi taas -tehdä aika loikkauksia, hänen sydämensä oli taas paljon kevyempi, -raskas paino ei enää masentanut häntä maahan. - -Kotona pisti hän vain vuohensa navettaan, sanoi isoäidille, että -hänellä vielä oli eräs asia toimitettavana, ja syöksyi heti alas -Kyblisiä kohden. Hän löysi Yrjön kotoa ja sanoi hänelle heti, mitä hän -oli tehnyt. Tämä julmistui aluksi kovin, mutta kun hän nyt ajatteli, -että koko asia oli tunnettu, veti hän ristin ja kysyi: "Antaako hän -myös minulle jotain tästä?" - -"Kyllä. Nyt saat nähdä, Yrjö", sanoi Monni vihaisesti, "kuinka -rehellistä tietä olisit heti saanut kymmenen markkaa ja valheellista -vain neljä, nyt saat ne kymmenen." - -Yrjö oli suuresti yllätetty. Nyt katui hän, ettei heti ollut mennyt -kylpylaitokseen ristineen, kun oli sen löytänyt oven edustalta, sillä -hänellä ei nyt ollut yhtään hyvä omatunto, ja kaikki olisi voinut olla -niin toisin! Mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän luovutti ristin -Monnille, joka heti sen kanssa kiiruhti kotiin, olihan jo tullut aivan -yö. - - - - -Viides luku. - -Monni laulaa taas. - - -Paula oli antanut käskyn herättää hänet aamulla varhain, sillä hän -tahtoi olla läsnä, kun vuohipaimen tulisi, hän tahtoi itse puhella -hänen kanssaan. Illalla oli hän vielä kauvan neuvotellut isännän kanssa -ja sitten tullut hyvin tyytyväisen näköisenä hänen huoneestaan, -varmaankin oli hän sopinut isännän kanssa jostakin ilahduttavasta -asiasta. - -Kun vuohipaimen aamulla saapui laumoineen, seisoi Paula jo talon -edustalla ja huusi: "Monni, etkö yhä vieläkään laula?" - -Hän pudisti päätään: "Ei, en voi, minun täytyy nyt aina ajatella pikku -Maggia, kuinka kauvan se vielä kulkenee kanssani, en voi enää eläissäni -laulaa, ja tässä on risti." Samalla antoi hän pienen käärön, sillä -isoäiti oli kietonut ristin huolellisesti kolmeen tai neljään paperiin. - -Paula purki käärepaperit ristin ympäriltä ja katseli sitä tarkasti, se -oli todellakin hänen kaunis ristinsä säihkyvine kivineen ja aivan -vahingoittumatonna. - -"Kas niin, Monni", sanoi hän nyt ystävällisesti, "olet tuottanut -minulle suuren ilon, sillä ilman sinua en kai enää milloinkaan olisi -nähnyt ristiäni, nyt minäkin tahdon valmistaa sinulle ilon: mene, hae -pikku Maggi tuolta navetasta, se on nyt sinun omasi!" - -Monni tuijotti Paulaa ällistyneenä kuin olisi mahdotonta uskoa hänen -sanojaan, vihdoin änkytti hän: "Mutta miten -- miten voisi pikku Maggi -olla minun omani?" - -"Miten?" toisti Paula hymyillen, "katsos, ostin sen eilen illalla -isännältä ja lahjoitan sen nyt tänä aamuna sinulle. Voitko nyt taas -laulaa?" - -"Voi! Voi! Voi!" huudahti Monni ja syöksyi kuin hullu navettaa kohden, -veti vuonan ulos ja otti sen käsivarrelleen. Sitten juoksi hän -takaisin, ojensi neidille kätensä ja sanoi kerta toisensa jälkeen: - -"Kiitän tuhat, tuhatkertaisesti! Palkitkoon sen Jumala! Kunpa vain -voisin tehdä teille jonkun palveluksen!" - -"No niin, viritäppäs nyt laulusi, saadaanpahan nähdä, kaikuuko se -taas!" sanoi Paula. - -Silloin viritti Monni laulunsa ja lähti nyt vuorta ylös vuohineen, ja -hänen riemusäveleensä raikuivat alas laaksoon, niin ettei koko -kylpylaitoksessa ollut ainoatakaan, joka ei olisi niitä kuullut, ja -moni käänsihe patjoillaan ja sanoi: "Vuohipaimen on taas hyvällä -tuulella." Kaikkia ilahutti, että hän taas lauloi, sillä he olivat -tottuneet iloiseen herättäjään, toiset hänen laulunsa herättäminä -noustakseen, toiset sen kuultuaan nukkuakseen edelleen. Kun Monni -ylhäältä ensimäiseltä kukkulalta näki Paulan yhä seisovan alhaalla -talon edustalla, astui hän erikoisen kauvas reunalle ja lauloi alas -niin lujaa kuin voi: - - "Sinitaivaskin kaunis - Ilon yltäisen suo." - -Koko tämän päivän olikin Monnin suussa ainainen riemulaulelo, ja se -tarttui vuohiinkin, jotka hyppelivät ja juoksentelivat ympäri kuin -olisi siellä ylhäällä ollut suuri juhla. Aurinko paistoi niin iloisesti -siniseltä taivaalta, ja pitkällisen sateen jälkeen olivat kaikki -kasvitkin niin raikkaita ja punaiset ja keltaiset kukat niin loistavia, -että Monnista tuntui kuin ei hän vielä milloinkaan olisi nähnyt vuorta -ja laaksoa ja koko maailmaa niin kauniina. Vuonaansa ei hän vielä koko -päivänä laskenut luotaan, hän nyhti sille parhaat yrtit, syötti sitä ja -sanoi yhä uudelleen: "Pikku Maggi, sinä hyvä, pikku Maggi, sinun ei -tarvitsekaan kuolla, sinä olet nyt minun omani ja käyt kanssani -laitumella niin kauan kuin elämme." Ja kaikuvasti laulaen ja -joikahutellen tuli Monni illalla takaisin ja vietyään Mustikin -navettaan otti hän vuonan käsivarrelleen, hänenhän oli nyt vietävä se -mukanaan kotiin. Pikku Maggi ei näyttänytkään ensinkään haluavan -mieluummin jäädä entiseen kotiinsa, vaan painautui Monnia vasten ja -tunsi olevansa parhaimmassa turvassa, sillä Monnihan oli jo kauvan -kohdellut sitä paremmin ja hellemmin kuin sen oma emä. - -Kun Monni sitten saapui isoäidin luo pikku Magginsa olallaan, ei tämä -laisinkaan ymmärtänyt näkyä, eivätkä Monnin huudot pitkän matkan -päästä: "Se on minun omani, isoäiti, se on minun!" vielä moneen aikaan -selittäneet hänelle asiaa. Mutta Monni ei vielä voinut kertoa, ensin -juoksi hän navettaan ja laittoi sinne pikku Maggille oivan, pehmeän -sijan tuoreista oljista ihan Ruunikin viereen, jottei vuona pelkäisi. -Sitten laski hän sen vuoteelleen ja sanoi: "Kas niin, pikku Maggi, nuku -nyt hyvin uudessa kodissasi! Noin sinun aina pitää olla, joka päivä -teen sinulle uuden vuoteen!" - -Vasta nyt palasi Monni kummastuneen isoäidin luo ja heidän istuessaan -yhdessä illallisella kertoi hän tälle koko jutun alusta alkaen, kolme -surullista päiväänsä ja tämänpäiväisen, onnellisen lopun. Isoäiti -kuunteli aivan hiljaa ja tarkkaavaisena, ja kun Monni oli lopettanut, -sanoi hän vakavasti: "Monni, sinun tulee koko elämänikäsi muistaa, mitä -sinulle nyt on tapahtunut! Sillävälin kuin sinä tuotit itsellesi -raskasta surua tekemällä väärin auttaaksesi elukkaa, oli hyvä Jumala -jo kauvan sitten keksinyt keinon sen auttamiseksi ja sinun -ilahduttamiseksesi, heti kun sinä vain teit sen, mikä hänen edessään -oli oikein. Jos olisit heti tehnyt oikein ja luottanut Jumalaan, niin -olisi kohta kaikki käynyt hyvin. Nyt on hyvä Jumala auttanut sinua niin -aivan ansiottasi, ettet koko elämässäsi saa sitä unohtaa." - -"Ei, en totisesti tahdokaan sitä koskaan unohtaa", sanoi Monni -innokkaasti myöntäen, "ja varmaan tahdon aina ajatella: Minun on vain -tekeminen, mikä on hyvän Jumalan edessä oikein, lopusta hän kyllä pitää -huolen." - -Mutta ennenkuin Monni saattoi asettua levolle, täytyi hänen vielä -kerran mennä navettaan vuonaansa tervehtimään ja katsomaan, oliko -todellakin mahdollista, että se makasi siellä ja oli hänen omansa. - -Yrjö sai lupauksen mukaan kymmenen markkaansa, mutta niin helposti ei -hänen kumminkaan pitänyt asiasta selviytymän. - -Kun hän taas tuli kylpyhuoneelle, vietiin hänet isännän eteen. Tämä -tarttui pojan kaulukseen, pudisti häntä kelpo lailla ja sanoi -uhkaavasti: "Yrjö! Yrjö! Älä yritäkään toista kertaa saattaa koko -taloani huonoon maineeseen! Jos sellaista vielä kerrankin tapahtuu, -niin lähdet talostani tavalla, joka ei sinua miellytä! Kas, tuolla -ylhäällä on varsin norja pajunvitsa sellaisten tapausten varalta. Mene -nyt ja ajattele sitä!" - -Mutta tapauksesta oli vielä muutakin seurausta pojalle: Kun tästälähin -jotakin hukkui kylpyhuoneella, huusi koko palvelijakunta heti: "Se on -Kyblisin Yrjöllä!" Ja jos tämä sittemmin tuli taloon, niin ahdistivat -he kaikki yhdessä häntä ja huusivat: "Anna se tänne, Yrjö! Anna pois!" -Ja miten hän vakuuttikin, ettei hänellä ollut mitään eikä hän tiennyt -mistään, niin huusivat he kaikin hänelle: "Kyllä sinut jo tunnetaan!" -ja: "Meitä sinä et petkuta!" - -Niin oli Yrjöllä jatkuvasti kestettävänä mitä uhkaavimpia hyökkäyksiä -eikä hänellä ollut tuskin yhtään rauhallista hetkeä enää, sillä kun hän -nyt vain näki jonkun tulevan itseään kohden, luuli hän jo tultavan -kysymään: "Etkö ole sitä tai tätä löytänyt?" Niin ei Yrjön koskaan enää -ollut oikein hyvä olla ja hän ajatteli sadat kerrat: "Kun olisin -sentään antanut sen ristin heti takaisin; en ikinäni enää pidä mitään, -mikä ei ole omaani." - -Monni ei lakannut koko kesänä laulamasta eikä huhuilemasta, sillä hänen -oli niin hyvä olla siellä ylhäällä vuohineen, parempi kuin tuskin -kenenkään muun ihmisen maailmassa. Usein loikoessaan hyvinvoivana -Kalliosaarnastuolilla ja silmäillessään alas aurinkoiseen laaksoon tuli -hän ajatelleeksi, kuinka hän silloin istui raskas paino sydämellään -Sadekallion alla, ja kaikki ilo oli poissa, ja hän sanoi joka kerta -sydämessään: "Minäpä tiedän, kuinka teen, jottei milloinkaan enää käy -niin. En tee enää mitään, jota tehdessäni en voisi iloisesti katsahtaa -ylös taivaalle, koska se on hyvän Jumalan mieleen." - -Mutta jos sattui, että Monni liian kauvaksi aikaa syventyi -mietteisiinsä, niin tuli kyllä yksi ja toinen vuohista hänen luokseen, -tarkasti häntä kummastuneena ja koetti määkimällä palauttaa hänet -takaisin seurueeseen, mikä usein vasta pitkän ajan perästä onnistui, -sillä Monni ei ollut kuulevinaankaan. Ainoastaan, kun hänen pikku -Magginsa tuli ja kaivaten huusi häntä, silloin kuuli hän sen kohta ja -juoksi paikalla sitä vastaan, sillä uskollinen, pikku vuohi oli ja -pysyi hänen rakkaimpana omaisuutenaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PAIMENPOIKA ALPPIMAJALLA*** - - -******* This file should be named 60925-8.txt or 60925-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/9/2/60925 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60925-8.zip b/old/60925-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ce501e6..0000000 --- a/old/60925-8.zip +++ /dev/null |