diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 15:15:41 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 15:15:41 -0800 |
| commit | 315158adf06564d1574a667f7a7413313b1b2de4 (patch) | |
| tree | 6e9442e7464dbc88285f561051736ccdce53d153 | |
| parent | 6a02d95f3699c9d2730ecc9ffe22d7da7ddbc8a1 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60706-8.txt | 1424 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60706-8.zip | bin | 32355 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1424 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2574803 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60706 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60706) diff --git a/old/60706-8.txt b/old/60706-8.txt deleted file mode 100644 index 99d4408..0000000 --- a/old/60706-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1424 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kultahanhi, by Jacob Grimm - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kultahanhi - Grimm-veljesten satuja - - -Author: Jacob Grimm - - - -Release Date: November 16, 2019 [eBook #60706] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTAHANHI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KULTAHANHI - -Grimm-veljesten satuja - -Kirj. - -JACOB ja WILHELM GRIMM - -Satupirtti N:o 34 - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Kultahanhi. -Satu pojasta, joka lähti maailmalle pelkoa oppimaan. -Kolmenlaiset kielet. -Jänis ja siili. -Kettu ja hevonen. -Onnekas Hannu. -Seitsemän sysmäläistä. - - - - -Kultahanhi. - - -Olipa kerran mies, jolla oli kolme poikaa; nuorin niistä oli nimeltään -Tyhmyri, ja häntä aina ylenkatsottiin ja pilkattiin ja joka -tilaisuudessa syrjäytettiin. Sattuipa sitten, että vanhin veljeksistä -lähti metsään puita hakkaamaan ja sai äidiltään evääksi kauniin -munakakun ja simapullon, jotta poloinen ei nälkään ja janoon -menehtyisi. Kun poika tuli metsään, niin näkipä hän siellä vastassaan -pienen äijän, sellaisen harmaan mokoman, joka toivotti hänelle hyvää -päivää ja haastoi: "Annappa minulle taskustasi palanen kakkua -syödäkseni ja kulaus simaa juodakseni, sillä minä olen niin nälissäni -ja janoissani." Mutta viisas poika vastasi: "Jos annan sinulle kakkuani -ja viiniäni, niin jään itse ilman, mene matkoihisi vain", jätti äijän -seisomaan ja meni työhönsä. Mutta kun hän rupesi puuta hakkaamaan, niin -annappa olla, isku luiskahtikin syrjään ja kirves kävi häntä -käsivarteen, niin että hänen täytyi palata kotiin ja antaa sitoa -haavansa. Se oli harmaan äijän kosto. - -Sitten lähti toinen poika vuorostaan metsään ja sai hänkin äidiltään -evääksi kauniin munakakun ja simapullon. Hänellekin tuli vastaan vanha -harmaja äijän kääppänä ja pyyteli saada palasen kakkua ja kulauksen -viiniä. Mutta toinenkin poika vastasi järkevästi: "Jos annan sinulle -eväistäni, niin jään itse ilman, mene siitä matkoihisi", jätti äijän -seisomaan ja lähti työhönsä. Mutta eipä hänkään jäänyt rangaistuksetta -suuresta järkevyydestään; kun hän oli iskenyt pari kertaa puuhun, niin -iski hän kolmannella kerralla omaan sääreensä, ja hänet oli kannettava -kotiin. - -Silloin sanoi Tyhmyri: "Isä, annappa minunkin kerran lähteä metsään -puita hakkaamaan." Mutta isä vastasi: "Veljesi, sinua viisaammat, ovat -siinä työssä saaneet vammoja, pysy sinä vain poissa, mitä älyä sinulla -siellä olisi." Mutta Tyhmyri pyyteli niin hartaasti, että isä sanoi: -"No, menehän sitten, ehkäpä vahingosta viisastut." Äiti antoi hänelle -evääksi kuivan leipäkyrsän ja pullon hapanta kaljaa. Kun Tyhmyri tuli -metsään, tapasi hänkin siellä vanhan harmaan äijän, joka tervehti häntä -ja sanoi: "Annappa minulle palanen kakkuasi ja kulaus pullostasi, minä -olen niin nälkäinen ja janoinen." Tyhmyri vastasi: "Minullahan on vain -kuiva kannikka ja hapanta kaljaa, mutta jos ne sinulle kelpaavat, niin -käytä hyväksesi." He istahtivat syömään ja juomaan, mutta kun Tyhmyri -otti kuivan kannikan taskustaan, niin olipa se muuttunut makeiseksi -munakakuksi ja hapan kalja sulavaksi simaksi. No, he söivät ja joivat, -ja sitten sanoi pikkuinen äijä: "Koska sinulla on niin hyvä sydän ja -annat mieluusti omastasi toisellekin, niin minä tahdon luoda onnesi. -Katsos, tuolla on vanha puu, käy sen luo ja hakkaa se poikki, niin -löydät sen juurista jotakin." - -Tyhmyri kävi puun luo ja hakkasi sen poikki, ja kun puu kaatui, niin -oli sen juurissa hanhi ja sillä joka höyhen puhdasta kultaa. Poika otti -hanhen kainaloonsa ja lähti astelemaan erääseen majataloon, jossa aikoi -yönsä viettää. Isännällä siellä oli kolme tytärtä, jotka tulivat -uteliaiksi tietämään, mikä tuollainen merkillinen lintu oli, ja -jokainen heistä olisi mielellään tahtonut saada yhden kultahöyhenen. -Vanhin arveli: "Tottapa tässä tilaisuutta sattuu, jotta saan -nyhkäistyksi yhden höyhenen", ja kun Tyhmyri oli pyörähtänyt -pihamaalle, tarttui hän hanhea siipeen, mutta sormet ja kämmen -juuttuivat siihen kiinni. Kohta tuli toinenkin sisar samanlaisessa -aikeessa, mutta hänpä ei päässyt vielä hanheenkaan käsiksi, vaan -juuttui kiinni sisareensa. Ja kohta tuli kolmas, ja tälle huusivat -molemmat toiset: "Pysy kaukana, taivaan nimessä, pysy kaukana!" - -Mutta tyttö paha ei käsittänyt tuota varoitusta, vaan ajatteli -itsekseen: "Miksikä minun täytyisi pysyä kaukana; koska toisetkin ovat -hanhea nyppimässä, niin miksi en minäkin nyppisi." Ja kohta kun hän oli -koskettanut toista sisartaan, juuttui hän tähän kiinni. Ja siten he -saivat viettää yönsä hanhessa kiinni. - -Seuraavana aamuna Tyhmyri otti hanhen jälleen kainaloonsa ja lähti -patikoimaan edelleen, välittämättä yhtään tyttö paroista, jotka -riippuivat hanhesta kiinni. Näiden täytyi yhä juosta hänen perässään, -minnekä hän menikin. Keskellä tietä tuli kirkkoherra vastaan, joka -ällistyneenä moisesta saatosta torui tyttöjä: "Hävetkäähän toki, -hupakot, juosta tuolla tapaa pojan perässä, onko se säädyllistä?" Näin -sanoen hän tarttui nuorimman sisaren käteen tahtoen tempaista hänet -pois, mutta kohta kun hän oli siihen tarttunut, juuttui hänkin kiinni -joukon jatkoksi. Sattuipa tuota ihmeellistä kulkuetta näkemään -lukkarikin, joka peräti ällistyi nähdessään lihavan kirkkoherran -juoksevan kolmen tytön perässä. Hän huusi ihmeissään: "Minnekä niin -kiire, arvon kirkkoherra? Älkäähän toki unohtako, että meillä on kohta -lapsi kastettavana." Näin sanoen hän tarttui kirkkoherran kauhtanan -hihaan, mutta juuttui riippumaan siitä kiinni: Kun tuo viisihenkinen -joukko tuolla tapaa ravasi tietä pitkin, joutui sitä ihmettelemään -kaksi talonpoikaa, jotka kuokat olalla palasivat pelloiltaan. Heidät -nähdessään kirkkoherra huusi, että he kaiken hyvän nimessä kiskoisivat -hänet ja lukkarin irti. Mutta tuskin olivat miehet käyneet käsiksi -perimmäisenä juoksevaan lukkariin, niin juuttuivat hekin tähän kiinni. -Sillä tapaa oli seitsemäksi kasvanut se saattojoukko, joka juoksi -Tyhmyrin ja hänen hanhensa perässä. - -Tulipa hän sitten isoon kaupunkiin; siellä hallitsi kuningas, jolla oli -niin totinen tytär, että mikään mahti ei saanut häntä nauramaan. Siitä -murhettuneena kuningas oli antanut kuuluttaa, että ken prinsessan saisi -nauramaan, se saisi hänet puolisokseen. Kun Tyhmyri kuuli tästä, lähti -hän hanhineen ja saattolaisineen kohta prinsessan eteen, joka moisen -näyn nähdessään purskahti niin isoon nauruun, ettei siitä tahtonut -tulla loppuakaan. Silloin vaati Tyhmyri häntä morsiamekseen, mutta -kuningastapa ei moinen vävypoika miellyttänyt, hän esteli ja teki -kaikenlaisia verukkeita ja vaati viimein, että Tyhmyrin oli ensin -tuotava hänen luokseen mies, joka jaksaisi juoda hänen viinikellarinsa -kuiviin. Tyhmyri ajatteli kohta metsässä tapaamaansa harmaata äijää, -joka kukaties kykenisi auttamaan häntä, lähti metsään ja näki siellä -tuonaan poikkihakkaamansa puun lähellä peräti murheellisen näköisen -miehen. Poika tiedusteli häneltä, mikä häntä niin suretti, ja mies -vastasi: "Minua janottaa niin hirveästi, enkä voi sammuttaa janoani. -Kylmää vettä ei vatsani kärsi, tyhjensin äsken tynnyrillisen viiniä, -mutta mitäs se oli muuta kuin vesipisara kuumalle kivelle." -- "Kappas -vain", sanoi poika, "minä voin sinut päästää pulastasi. Käy mukaani, -niin saat juoda itsesi kylläiseksi." Hän vei janoisen miehen kuninkaan -viinikellariin. Siellä mies kumartui isoimman viinitynnyrin yli ja -rupesi juomaan, joi ja joi, kunnes hänen kupeitaan rupesi kumarruksesta -särkemään, ja iltaan mennessä hän oli juonut kuninkaan viinikellarin -kuiville. - -Tyhmyri vaati uudelleen morsiantaan, mutta kuningasta suututti ajatus, -että hänen pitäisi antaa tyttärensä höpelölle pojalle, jota kaikki -sanoivat Tyhmyriksi, ja asetti yhä uusia ehtoja. Tällä kertaa, hän -tahtoi saada luokseen miehen, joka kykenisi syömään kokonaisen -leipävuoren. Tyhmyri ei asiaa pitkältäkään aikaillut, vaan palasi -jälleen metsään ja näki siellä miehen, joka kiristi vatsaansa -nahkaremmeillä, irvisteli surkeasti ja sanoi: "Söin tässä äsken -välipalaksi uunin täyden ohrakakkuja, mutta mitäpä mokomasta murusesta -minulle, jonka nälkä on kylläytymätön. Vatsani pysyy yhäti tyhjänä ja -minun täytyy kiristää sitä nahkaremmeillä, jotta en nälkään -menehtyisi." Siitäkös Tyhmyri kävi iloiseksi ja sanoi: "Lähdehän -kanssani, niin saat kerrankin syödä kylliksesi." Hän vei miehen -kuninkaan linnan pihaan, jonne kuningas oli antanut tuoda kaiken jauhon -koko valtakunnastaan ja leivottanut siitä vuoren korkuisen leivän. Mies -metsähinen istahti jättikakun viereen, alkoi syödä reunasta, söi ja -söi, ja iltaan mennessä koko vuori oli kadonnut. - -Tyhmyri vaati nyt kolmannen kerran morsiantaan, mutta kuningas koetti -vieläkin päästä pälkähästä ja vaati, että hänelle oli tuotava laiva, -joka kulki sekä maalla että merellä. "Jos saavut sellaisella laivalla -linnani pihaan, niin saat heti tyttäreni avioksi." Tyhmyri lähti vielä -kerran metsään. Siellä istui sama pikkuinen harmaa äijä, jolle hän oli -antanut kakustaan, ja tämä sanoi hänelle: "Minä se join ja söin sinun -hyväksesi, ja nyt tahdon antaa sinulle laivankin; kaiken tämän teen -senvuoksi, että olit armelias minua kohtaan." Ja hän antoi hänelle -sellaisen laivan, joka kulki sekä maalla että merellä, ja kun kuningas -sen näki, ei hän enää voinut kieltää tytärtään. Häät pidettiin kohta, -ja kuninkaan kuoltua Tyhmyri peri valtakunnankin ja eli kauan -onnellisena puolisonsa keralla. - - - - -Satu pojasta, joka lähti maailmalle pelkoa oppimaan. - - -Olipa isällä kerran kaksi poikaa, vanhempi älykäs ja taitava kaikissa -toimissaan, mutta nuorempi niin höpelö, ettei pystynyt mitään -ymmärtämään ja oppimaan, ja ihmiset sanoivat hänet nähdessään: "Kylläpä -isä paralla tuosta mokomasta tulee surua olemaan!" Jos mitä oli -tehtävä, sai vanhempi joka kerta lähteä sitä tekemään; mutta jos isänsä -myöhään illalla lähetti hänet jollekin asialle, jolloin oli kuljettava -hautuumaan tai muun sellaisen kaamean paikan ohitse, vastasi poika; -"Ei, isä, sinne en mene, siellä minua niin pelottaa." Tahi kun iltaisin -takkavalkean ääressä kertoiltiin satuja, jotka panivat ihon karmimaan, -saattoivat kuulijat monesti parahtaa: "Oh, minua niin pelottaa!" Alati -istui nuorempi poika loukossaan ja kuunteli muiden mukana kykenemättä -lainkaan ymmärtämään, mitä tuo oikein merkitsi: "Aina ne sanovat: minua -niin pelottaa! minua pelottaa! Minua itseäni ei pelota ollenkaan. Kyllä -se mahtaa taaskin olla jokin tuollainen taito, josta minä en tiedä -hölynpölyä." - -Sattuipa kerran, että isä sanoi hänelle: "Kuulehan, sinä siellä -loukossa, kohta sinustakin tulee iso ja väkevä, joten on aika, että -opit jotakin, jolla taidat leipäsi ansaita. Katsohan kuinka veljesi -puuhaa ja askartaa, mutta eipä sinusta koskaan tule kunnollista -miestä." -- "Kuulkaapas, isä", sanoi poika, "tahdon minäkin mielelläni -jotain oppia. Kaikista kernaimmin oppisin tietämään mitä pelko on; -siitä en ymmärrä vielä tään taivaallista." Vanhempi veli nauroi -tuollaiselle puheelle ja ajatteli itsekseen: "Hyvä Isä sentään, mikä -hölmöläinen veljeni on! Hänestä ei ikipäivinä tule mitään, sillä mikä -luokkipuuksi on aiottu, sen täytyy jo nuorena taipua." Mutta isä -huokasi ja sanoi: "Pelkäämään sinä kyllä aikanasi opit, mutta et ikinä -leipääsi ansaitsemaan." - -Pian sen jälkeen tuli lukkari taloon vieraisille. Hänelle valitti isä -huoltaan ja kertoi, kuinka hänen nuorempi poikansa oli joka suhteessa -niin höpelö ja huonolahjainen, ettei tietänyt mitään eikä oppinut -mitään. "Ajatelkaas, kun kysyin häneltä, millä hän aikoi leipänsä -ansaita, niin hän sanoi kernaimmin tahtovansa oppia pelkäämään." -- -"Jollei hän muuta tahdo", sanoi lukkari, "niin sen taidon hän oppii -minun luonani; antakaa hänen lähteä mukaani, niin minä hänet kyllä -höylään." Isä oli tyytyväinen ajatellessaan, että saisihan poika -kirkonmiehen luona edes jotain sievistystä. Lukkari vei siis pojan -kotiinsa ja pani hänet soittamaan kirkonkelloja. Parin päivän perästä -lukkari herätti hänet puoliyön aikaan ja lähetti hänet ylös -kirkontorniin jälleen soittamaan. "Nytpä saat oppia, mitä pelko on", -ajatteli lukkari itsekseen ja lähti salaa edeltä ulos, ja kun poika oli -päässyt ylimpään kerrokseen ja kääntyi ympäri tarttuakseen kiinni -paksuun soittoköyteen, niin näki hän portaiden yläpäässä, akkuna-aukon -kohdalla, ison valkoisen haamun. "Kuka siellä?" hän huusi, mutta haamu -ei vastannut eikä edes liikahtanut, "Vastaa, mies", huusi poika, -"taikka laitakin, että lähdet joutua alas täältä, täällä sinulla ei ole -mitään tekemistä yön aikaan." Mutta lukkari pysyi yhä hievahtamatta, -jotta poika uskoisi hänen olevan kummituksen. Poika huusi toistamiseen: -"Mitä sinä täältä tahdot? Puhu, jos olet kunnon väkeä, taikka ma -nakkaan sinut portaita alas." Lukkari arveli, ettei tuo toki ollut niin -vakavassa mielessä sanottu, ja hän jäi yhä seisomaan äänettömänä ja -liikkumattomana kuin mikäkin kivikuva. Silloin poika huusi hänelle -kolmannen kerran, ja kun siitäkään varoituksesta ei ollut apua, otti -hän vauhtia ja potkaisi kummituksen portaita alas sitä menoa, että se -hurahti ainakin kymmenen astinta alaspäin ja lyhistyi makaamaan -porrasloukkoon. Sitten poika palasi soittamaan kelloa, lähti kotia, -pani sanaakaan virkkamatta maata ja nukahti sikeästi. Lukkarin muori -odotteli miestään kauan, mutta tätä ei vain kuulunut kotiutuvaksi. -Silloin hän alkoi hätäytyä, herätti pojan ja kysyi: "Etkö tiedä, minne -minun mieheni on jäänyt? Hänhän lähti torniin sinun edelläsi." -- "En", -vastasi poika, "mutta seisoipa siellä joku akkuna-aukossa, ja kun se ei -vastannut puheisiini eikä tahtonut mennä matkoihinsakaan, niin pidin -sitä jonain veijarina ja lykkäsin portaita alas. Menkää itse katsomaan, -oliko se teidän miehenne; jos niin on, niin on mieleni hyvin paha." -Lukkarin muori juoksi kellotorniin ja löysi sieltä miehensä, joka virui -porrasloukossa ja parkui pahasti, sillä hän oli taittanut säärensä. - -Muori raahasi hänet alas ja juoksi sitten ääneen parkuen pojan isän -luo. "Se teidän poikanne", hän huusi, "on tehnyt pahoja, hän on -viskannut minun mieheni portaita alas, niin että tältä sääri taittui. -Noutakaa se hulttionne oitis pois meiltä!" Isä säikähtyi, juoksi -lukkarin taloon ja haukkui poikaansa pahanpäiväisesti. "Mistä -tuollaiset konnantyöt oikein ovat mieleesi tulleetkaan, tuntuu itse -paholainen niitä päähäsi ajaneen!" "Isä", vastasi poika, "kuulkaahan -rauhassa, minä olen vallan viaton. Hänhän seisoi siellä pimeässä kuin -mikäkin pahantekijä, ei puhunut, ei liikahtanut. Enhän tiennyt kuka se -oli, ja varoitin häntä kolmesti joko puhumaan tai menemään tiehensä." -"Ah", huokasi isä, "sinusta on vain pelkkää onnettomuutta, en jaksa -sinua kauempaa nähdä. Lähde tiehesi silmieni edestä." -- "No hyvä, isä, -varsin mielelläni, vartokaahan vain siksi kunnes päivä nousee, silloin -lähden maailmalle oppimaan sellaista pelkoa, joka miehensä elättää." -- -"Opi mitä mielesi tekee", äyskähti isä, "minä siitä vähät välitän. -Tässä saat viisikymmentä kolikkoa, niiden turvissa lähde täältä kauaksi -äläkä sano yhdellekään ihmiselle, ken olet ja kuka isäsi on, jotta -minun ei tarvitsisi hävetä sinun takiasi." -- "Hyvä on, isä, aivan niin -kuin tahdotte. Jos ette minulta sen enempää vaadi, niin tottahan tuon -kykenen pitämään mielessäni." - -Päivän valjettua poika pisti viisikymmentä kolikkoa taskuunsa, lähti -patikoimaan valtamaantietä pitkin ja mutisi lakkaamatta itsekseen: -"Kunpa minua vain pelottaisi!" Tulipa siihen mies, joka kuuli pojan -mutinan ja liittyi hänen matkaansa. Kuljettuaan kappaleen taivalta -tulivat he hirsipuun kohdalle, ja silloin mies sanoi: "Katsoppas, -tuolla kasvaa puu, jossa seitsemän miestä on pitänyt häitä -nuoranpunojan tyttären kanssa, ja nyt ne opettelevat lentämään. Istu -sen puun juurelle ja odota yön tuloa, silloin opit tietämään, mitä -pelko on." -- "Jollei siihen muuta tarvita", sanoi poika, "niin se on -helposti opittu; mutta jos minä niin helposti opin pelkäämään, niin -saat minun viisikymmentä kolikkoani palkaksesi hyvästä neuvosta. Tule -huomenna varhain noutamaan ne." Poika meni hirsipuun luo, istahti sen -juurelle ja odotti iltaan asti. Ja kun häntä rupesi palelemaan, sytytti -hän nuotion eteensä, mutta puoliyön aikaan alkoi tuulla niin kylmästi, -ettei tulikaan häntä lämmittänyt. Ja kuullessaan, kuinka hirtettyjen -ruumiit tuulessa heilahtelivat yhteen, hän ajatteli: "Sinua palelee -tässä nuotion ääressä, mutta kuinkahan noita miesparkoja tuolla -ylhäällä oikein paleleekaan, koska ne toisiaan niin taputtelevat." Ja -kun hänellä oli sääliväinen sydän, nosti hän tikapuut hirsipuuta -vastaan, nousi ylös, irroitti hirtetyt yhden toisensa jälkeen ja kantoi -ne alas tulen ääreen, jotta nekin raukat vähän lämpiäisivät. Mutta nepä -eivät näyttäneet elon merkkiäkään, vaikka tuli tarttui niiden -vaatteisiin. Silloin sanoi poika: "Varokaa toki itseänne, hölmöt, -taikka ma ripustan teidät jälleen tuonne ylös." Kuolleet eivät -välittäneet hänen varoituksistaan, istua jukottivat vain totisina, -vaikka valkea kulutti niiden vaatteita. Silloin poika suuttui: -"Jollette itsestänne osaa varoa, niin en minäkään voi teitä auttaa, -mutta enpä tahdo palaakaan tässä teidän kanssanne", ja hän ripusti ne -vuoron perään kaikki jälleen hirsipuuhun. Sitten hän paiskautui -pitkäkseen nuotion ääreen ja nukahti heti. Aamun koittaessa tuli se -mies saamaan luvatut viisikymmentä kolikkoa ja kysyi pojalta: "No, -jokos nyt tiedät mitä pelko on?" -- "Enkä", poika vastasi, "mistä minä -sen tietäisin? Nuo veitikat tuolla ylhäällä eivät avanneet suutansakaan -ja olivat niin typerät, että päästivät tulen vaateriepuihinsa sitä -yhtään varomatta." Siitä mies ymmärsi, etteivät nuo viisikymmentä -kolikkoa ainakaan hänen taskuihinsa siirtyisi, ja hän lähti tiehensä -mutisten mennessään: "Enpä ennen ole mokomaa nähnyt." - -Poikakin lähti patikoimaan edelleen ja mutisi lakkaamatta itsekseen: -"Ah, kunpa minua vain pelottaisi! Ah, kunpa vain osaisin pelätä!" Sen -kuuli hänen takanaan tuleva ajomies, joka kysyi: "Kuka sinä olet?" -- -"En tiedä", poika vastasi. "Kukas sinun isäsi on?" -- "Sitä en saa -sanoa." -- "Mitä sinä noin itseksesi pidät puhetta?" -- "Tietäkääs, -hyvä mies", sanoi poika, "minä tahtoisin että minua pelottaisi, mutta -kukaan ei tahdo sitä opettaa minulle." -- "Älä hulluttele", sanoi -ajomies, "vaan käy mukaani, koetanpa auttaa sinut yöksi katon alle." -Poika lähti ajomiehen mukaan, ja illalla he saapuivat majataloon, johon -aikoivat yöpyä. Vierastupaan käydessään poika taas sanoi ääneen: "Kunpa -minua pelottaisi! Kunpa minua vain pelottaisi!" Sen kuuli isäntä, joka -nauroi ja sanoi: "Jollet muuta kaipaa, niin täällä saat siihen -tilaisuutta." -- "Ah, hyvä mies, vaikene jo", torui hänen vaimonsa, -"kuinka monet hurjapäät ovatkaan jo tuossa leikissä menettäneet -henkensä; sääli olisi noita kirkkaita nuoria silmiä, jolleivät ne enää -huomenna näkisi päivänvaloa." Mutta poika sanoi: "Vaikkapa se olisi -kuinka vaikeaa, niin tahtoisin sen kerrankin oppia, koska sitä varten -olen maailmalle lähtenytkin." Eikä hän antanut isännälle rauhaa, -ennenkuin tämä kertoi, että lähellä oli loihdittu linna, jossa kuka -hyvänsä oppisi pelkäämisen taidon, jos vain rohkeni viettää siinä kolme -yötä peräkkäin. Kuningas oli luvannut sellaiselle uskalikolle -tyttärensä puolisoksi, ja se oli ihanin prinsessa, mitä maailmassa oli -nähty. Linnassa oli paljon aarteita, joita kehnot henget vartioitsivat, -ja jos uhkayritys onnistuisi, vapautuisivat aarteet lumouksestaan ja -tekisivät köyhästä upporikkaan miehen. Paljon oli sinne jo mennehiä, -mutta ei yhtään palanneina. Seuraavana aamuna poika meni kuninkaan -puheille ja sanoi: "Jos sallittaisiin, niin pitäisin kolmena yönä -peräkkäin vartiota tuossa loihditussa linnassa." Kuningas katseli -puhujaa, ja kun tämä häntä miellytti, niin hän vastasi: "Saat pyytää -kolmea asiaa, mutta niiden pitää olla elottomia esineitä, ja ne saat -ottaa mukaasi linnaan." Silloin poika sanoi: "Pyytäisin tulta, sorvin -ja höyläpenkin ynnä siihen taltan." - -Kuningas antoi viedä pyydetyt esineet linnaan. Yön lähetessä poikakin -lähti sinne, laittoi iloisen valkean erääseen huoneeseen, asetti -höyläpenkin talttoineen valkean viereen ja asettui itse sorvin ääreen, -"Ah, kunpa minua vain pelottaisi!" hän puheli itsekseen, "mutta -täälläkään sitä tuskin opin." Puoliyön tienoissa hän kävi kohentamaan -sammuvaa valkeata, ja juuri kun hän siihen puhalsi, kuului äkkiä -nurkasta parkaisu: "Au, miau, kuinka meitä palelee!" -- "Senkin -hölmöt", huusi poika vastaan, "mitäs te turhia parutte? Jos teitä -palelee, niin tulkaa tänne valkean luo lämmittelemään." Ja tuskin hän -oli tuon saanut sanotuksi, kun nurkasta loikahti kaksi isoa mustaa -kissaa näkyviin, ne asettuivat hänen kummallekin puolelleen ja -tirkistelivät häneen hurjasti tulisilla silmillään. Hetken aikaa -lämmiteltyään kissat puhuivat pojalle: "Hei, toveri, eikös käydä -lyömään korttia?" -- "Ka, miksikäs ei", vastasi poika, "mutta -näyttäkääpä ensin käpäliänne." Kissat työnsivät pitkät kyntensä -näkyviin. "Kas vain", sanoi poika, "onpa teillä siivottoman pitkät -kynnet, ne minun on ensin siistittävä." Näin sanoen hän koppasi kissoja -niskasta, nosti ne höyläpenkille ja puristi niiden käpälät ruuvien -väliin. "Sitten kun näin teidät niin pitkäkyntisiksi, katosi minusta -kerrassaan halu kortin lyöntiin", sanoi poika, löi kissat kuoliaaksi ja -viskasi ne akkunasta virtaan. Mutta kun hän oli näin selvinnyt noista -kahdesta ja aikoi jälleen istua valkean ääreen, alkoi joka nurkasta ja -loukosta lappaa esiin mustia kissoja ja mustia koiria kuin mitäkin -tulista nauhaa. Ne rääkyivät ja ulisivat kamalasti, kävivät valkean -kimppuun ja yrittivät sammuttaa sen. Kotvan aikaa poika rauhallisesti -katseli tuota menoa, mutta viimein häntä rupesi harmittamaan ja hän -tarttui talttaansa ja kävi niiden kimppuun. Osa niistä juoksi tiehensä, -toiset hän iski hengiltä ja viskasi virtaan. Päästyään jälleen omiin -oloihinsa hän kohensi valkeata ja lämmitteli. Mutta tulen ääressä -istuessaan häntä rupesi nukuttamaan ja silmät pyrkivät painumaan -kiinni. Katsellessaan ympäri huonetta hän keksi eräässä nurkassa ison -vuoteen. "No, tuopa sattui kohdalleen", poika arveli ja kävi pitkäkseen -vuoteeseen. Mutta kun hänen piti ummistaa silmänsä, rupesi vuode -itsestänsä liikkumaan ympäri liimaa. "Kas, tämäpä vasta menoa on", -ihmetteli poika, "tiukenna vauhtia vain." Ja vuode kiiri eteenpäin kuin -kuuden hevosen vetämänä yli kynnysten ja lattiain, ylöspäin ja -alaspäin. Mutta sitten yht'äkkiä -- hei vain! -- se otti niin korkean -hypyn, että pääpuoli keikahti ympäri ja koko vuode lensi kumoon pohja -päällepäin ja poika allepäin, niin että hänen rinnoillaan oli kuin -vuoren paino. Mutta äläppäs -- poika potki patjat ja pielukset -päältään, nousi jälleen pystyyn ja tuumi: "No, nyt saat lentää ja -kiikkua miten vain haluttaa", ja kävi pitkäkseen valkeansa ääreen ja -nukahti siihen. Huomenissa kuningas tuli katsastamaan, ja nähdessään -pojan pitkänään lattialla hän luuli kehnojen henkien ottaneen tämän jo -päiviltä. "Sääli noin sievää nuorukaista", hän puheli itsekseen. Sen -kuullessaan poika havahtui, nousi pystyyn ja virkkoi: "Ei tässä sentään -vielä niin pitkällä olla." Kuningas tuli kummiinsa, mutta oli samalla -iloinen ja tiedusteli, millainen yönvietto oli ollut. "Mukiin meni", -tokaisi poika, "yksi yö on nyt mennyt, ja arvaanpa, että menettelevät -ne kaksi muutakin yhtähyvin." Kun hän palasi majataloon, ei isäntä -ollut uskoa silmiään. "Enpä luullut sinua enää kahden jalan kulkevana -näkeväni", hän sanoi, "oletko nyt oppinut tietämään, millaista pelko -on?" -- "Enkä", vastasi poika, "yhtä turhaa vaikka mitä yrittäisin; -kunpa sen joku voisi minulle sanoa!" - -Toiseksi yöksi hän lähti jälleen linnaan, istui valkean ääreen ja -viritti vanhan virtensä: "Kunpa minua vain pelottaisi!" Puoliyön -lähetessä alkoi kuulua melua ja kolinaa, ensin hiljaista, ja vihdoin -tuli aika metelillä ihmisen puolikas savupiippua pitkin ja putosi aivan -hänen eteensä. "Hei, kuulehan", huusi poika, "tämä on liian vähän, -tarvitaan vielä toinenkin puolikas." Silloin alkoi melu ja kolina -uudelleen, kävi kuin tuulen tohina ja myrskyn mylvinä, ja sitten -retkahti puuttuva puolikaskin alas. "Varroppa, kuoma", sanoi poika, -"minä käyn ensin kohentamaan valkeata." Kun hän sen tehtyään kääntyi -jälleen ympäri, näki hän molemmat puoliskot kasvaneen yhteen, ja hänen -jakkarallaan istui vallan kamalan näköinen miehenkuvatus. "Kuuleppa, -kuoma, tuo ei käy päinsä", sanoi poika, "jakkara on minua varten." Mies -yritti tunkea poikaa tieltään, mutta tämä ei sellaista sietänyt, vaan -antoi ukkelille aika sysäyksen ja kävi istumaan jakkaralleen. Sitten -tippui savupiipusta yhä uusia miehiä yksi toisensa perästä, ja ne -noutivat yhdeksän sääriluuta ja kaksi pääkalloa ja rupesivat heittämään -keilaa. Poikakin sai halun leikkiin ja pyysi päästä mukaan. "Mikäpäs -siinä, jos sinulla vain on rahaa." -- "Sitä riittää, mutta teidän -pallonne eivät ole oikein pyöreät." Hän otti pääkallot, kiinnitti ne -sorviinsa ja sorvasi ne pyöreiksi. "Kas noin, nyt ne vierivät -paremmin", hän sanoi, "hei vain, nyt tästä hauskaa tulee!" Hän heitti -keilaa miesten kanssa ja hävisi vähän rahaa; mutta kun puoliyön hetki -löi, olivat kaikki kadonneet hänen näkyvistään. Hän kävi uudestaan -makuulle ja nukkui levollisesti. Aamulla kuningas tuli tiedustelemaan -yön menoa. "Mitäs nyt kuuluu?" kysyi hän. "Heitinpähän vain vähän -keilaa ja hävisin muutaman pennin", poika vastasi. -- "Eikö sinua -yhtään pelottanut?" -- "Eikös ja vähät", poika vastasi, "meillä oli -oikein hauskaa. Kunpa vain tietäisin, mitä pelolla ymmärretään!" - -Kolmantena yönä hän jälleen istui jakkarallaan ja pohti tuiki -harmissaan vanhaa kysymystä: "Kunpa vain pelon oppisin!" Yösydämen -aikaan tuli kuusi isoa miestä, jotka kantoivat ruumisarkkua. Silloin -sanoi poika: "Katsoppa vain, siinähän on varmaankin orpanani, joka -vasta pari päivää sitten kuoli", heristi kutsuvasti sormeaan ja huusi: -"Hei, orpana kulta, käyppäs näkyviin!" Miehet laskivat arkun lattialle, -poika kävi katsomaan ja kohotti kannen auki ja näki arkussa kuolleen -miehen. Hän tunnusteli sen kasvoja. Ne olivat aivan kylmät. "Varroppa, -minä vähän lämmitän sinua", sanoi poika, kävi valkean luo, lämmitti -siinä kättänsä ja laski sen sitten kuolleen kasvoille, mutta siitä ei -ollut apua. Nyt hän otti ruumiin ulos arkusta, istui lähelle valkeata -ja otti sen syliinsä ruveten hieromaan sen käsivarsia saadakseen veren -jälleen kiertämään suonissa. Kun sekään keino ei auttanut, arveli -poika: "Kun kaksi makaa samassa vuoteessa, niin he lämmittävät -toisiaan", nosti kuvitellun serkkunsa vuoteeseen, peitteli sen hyvästi -ja kävi itse viereen. Kotvan perästä kuollut alkoikin lämmetä ja rupesi -liikahtelemaan. Iloissaan poika huudahti: "Katsos nyt, serkkuseni, -miten olisi käynytkään, jollen olisi sinua lämmittänyt!" Mutta kuollut -kavahti istualleen ja karjaisi: "Nyt minä sinut tapan!" -- "Mitä -hulluja", ihmetteli poika, "sellaisenko palkan minä saan? Jouduppa -oitis takaisin arkkuusi", ja hän nosti kuolleen vuoteesta, kantoi sen -arkkuun ja paiskasi kannen kiinni. Silloin tulivat kutsumatta nuo kuusi -miestä ja kantoivat arkun pois. "Eipä tässä vain rupea pelottamaan", -harmitteli poika, "en opi siihen ikipäivinä." - -Mutta nytpä tuli sisään mies kaikkia edellisiä isompi ja vallan -hirveän näköinen, partaakin hänellä oli polviin asti ja ikää kuin -sammaltuneella tunturilla. "Vai niin, sinä nulikka", ärisi äijä, "vai -ei sinua pelota? No kohtapa saat oppia pelkäämään, sillä sinun on -kuoleminen." -- "Älkääpä, taatto, hätäilkö", sanoi poika, "jos minun on -kuoleminen, niin se on juttu, johon tarvitsee kysyä minunkin mieltäni." --- "Sinut minä nykerrän kainalooni ja sillä hyvä", sanoi ukon kuvatus. -"Siivolla, siivolla, ukkoseni, älähän niin mahtaile; kuinka väkevä -lienetkin, niin en minäkään liene Pekkaa pahempi." -- "Sepähän pian -nähdään", sanoi vanhus, "jos olet minua väkevämpi, niin päästän sinut -menemään; koetetaanpas." Sitten vei äijä pojan monia pimeitä sokkeloja -pitkin linnan pajaan, otti kirveen ja löi sillä alasimen yhdellä -iskulla maan sisään. "Minäpä taidan vielä paremman tempun", sanoi poika -ja meni toisen alasimen luo. Äijä tuli viereen ja kumartui katsomaan, -jolloin hänen pitkä partansa valui alasimelle. Silloin poika sieppasi -kirveen ja iski alasimen halki, niin että äijän parta juuttui -halkeamaan. "Nyt olet kiikissä", uhitteli poika, "ja nyt on sinun -itsesi kuoleminen." Hän tarttui isoon rautakankeen ja kävi sillä -peittoamaan äijän hartioita, kunnes tämä rupesi vikisemään ja -pyytelemään, että poika lakkaisi, ja lupasi antaa hänelle suuret -aarteet palkaksi. Silloin poika nykäisi kirveen halkeamasta ja päästi -toisen vapaaksi. Vanhus vei hänet takaisin linnaan ja näytti hänelle -muutamassa kellarissa kolme arkkua kultia täynnä. "Noista on yksi -köyhiä varten", hän sanoi, "toinen kuningasta ja kolmas sinua itseäsi -varten." Samassa tornikello löi puoliyön hetkeä, kummitus katosi ja -poika jäi pimeään. "Olisit yksin tein voinut viedä minut täältä -poiskin", hän arveli, "mutta ehkäpä tässä yksinkin osataan." - -Hän haparoi seiniä pitkin ylös ja löysi entisen huoneensa, jossa hän -nukkui valkean ääressä aamuun saakka. Aamulla kuningas tuli taasen -katsomaan poikaa ja kysyi: "No, nyt kai jo olet oppinut tietämään, mitä -pelko on?" -- "Jopas vielä", sanoi poika, "mikäpä sen minulle olisi -opettanut? Ensin tuli orpana-vainajani, sitten partasuu äijä, joka -näytti minulle kellarissa isot aarteet, mutta kukaan ei ole sanonut, -mitä pelko on." Silloin kuningas sanoi: "Sinä olet vapahtanut linnan -lumouksesta ja saat tyttäreni puolisoksi." -- "Hyvähän tuokin", poika -arveli, "mutta en tiedä vieläkään, mitä pelko on." - -Sitten noudettiin kullat kellarista ja pidettiin häät, mutta vaikka -nuori kuningas rakastikin puolisoaan ja tunsi olonsa perin mukavaksi, -pahoitteli hän kuitenkin yhtäpäätä: "Kunpa minua vain pelottaisi, kunpa -minua vain pelottaisi!" Tuo kävi vihdoin puolison harmiksi. Hänen -kamaripiikansa sanoi: "Minäpä tiedän keinon, jolla hän oppii -pelkäämään." Tyttö meni puiston läpi juoksevalle purolle ja nouti -sangon täyden nuoria kalanpoikasia. Kun nuori kuningas yöllä oli -nukahtanut, neuvoi tyttö hänen puolisoaan vetämään peitteen hänen -päältään ja tyhjentämään sangosta kylmän veden potkivine -kalanpoikasineen hänen ylleen. Niin kun tehtiin, havahtui kuningas -tuiki äkkiä ja huusi hartaasti: "Ah, kuinka minua pelottaa: ihan pintaa -karmii, kultaseni! No, nytpä vihdoinkin tiedän, mitä pelko on." - - - - -Kolmenlaiset kielet. - - -Sveitsin maalla eli kerran kreivi, jolla oli vain yksi poika, mutta se -niin typerä, ettei oppinut mitään. Sanoipa isä hänelle tuskastuneena: -"Kuuleppas, poikani, minä en saa mitään pystymään sinun päähäsi, niin -että koetelkaamme nyt toisenlaista keinoa. Sinun täytyy lähteä pois -kotoa: ja minä annan sinut mainion oppimestarin käsiin, joka saa -koettaa parastaan sinun suhteesi." Poika lähetettiin vieraaseen -kaupunkiin ja viipyi siellä oppimestarin hoteissa vuoden ajan. Sen -kaluttua hän palasi kotiin ja isä kysyi: "No, poikaseni, mitä hyvää -olet oppinut?" -- "Isä, olen oppinut haukkumaan niinkuin koirat." -- -"Armias taivas sentään!" huudahti isä, "siinäkö on kaikki, mitä olet -oppinut? Minäpä lähetän sinut nyt toiseen kaupunkiin toisen -oppimestarin luo," Poika viipyi senkin mestarin luona vuoden ajan. Kun -hän sitten palasi kotiin, kysyi isä: "Poikaseni, mitä sinä nyt olet -oppinut?" Poika vastasi: "Isä, olen oppinut lintujen puheen." Silloin -isä närkästyi ja sanoi: "Oi sinä kadotuksen lapsi, olet ollut siellä -niin pitkän ja kalliin ajan, etkä ole oppinut sen enempää, etkä -kuitenkaan häpeä tulla minun kasvojeni eteen. Minä lähetän sinut vielä -kolmannen oppimestarin luo, mutta jollet sielläkään opi mitään, niin en -tahdo olla enää sinun isäsi." Poika oleskeli kolmannenkin mestarin -luona vuoden ajan ja palasi sitten kotiin. Kun isä jälleen kysyi: -"Poikani, mitä olet oppinut?" vastasi poika: "Rakas isä, tänä vuonna -olen oppinut sammakkojen kurnutuksen." Silloin isä tulistui tuimasti, -kavahti pystyyn, huusi väkeänsä paikalle ja sanoi: "Tämä ihminen ei ole -enää minun poikani, minä hylkään hänet ja käsken teidän viemään hänet -metsään ja siellä ottamaan hänet hengiltä." Palvelijat veivät pojan -metsään, mutta kun heidän piti ruveta ottamaan häntä hengiltä, tulivat -he niin täyteen sääliä, että päästivät hänet menemään. He leikkasivat -metsävuohelta silmät ja kielen ja veivät ne isälle merkiksi pojan -surmasta. - -Nuorukainen vaelsi murhemielin eteenpäin ja tuli jonkun ajan kuluttua -erääseen linnaan, jossa pyysi yösijaa. "No", sanoi linnanherra, "jos -tahdot viettää yösi tuolla vanhassa tornissa, niin käy sinne, mutta -minä varoitan sinua jo etukäteen, että se on hengenvaarallista, sillä -torni on täynnä raivoja koiria, jotka haukkuvat ja ulisevat yhtämittaa, -ja määräaikoina on niille viskattava uhriks ihminen, jonka ne paikalla -syövät suuhunsa. Koko seutu on senvuoksi täynnä surua, mutta kukaan ei -osaa auttaa." Mutta nuorukaista ei lainkaan pelottanut ja hän sanoi -rohkeasti: "Laskekaa minut vain menemään sinne haukkuvien koirien -pariin ja antakaa minulle jotakin, minkä voin viskata niiden eteen; -minulle ne eivät tee mitään." Koska hän pysyi itsepintaisena -päätöksessään, antoi linnanväki hänelle vähän koiranruokaa ja vei hänet -torniin. Kohta kun hän tuli sisään, eivät raivot koirat haukkuneetkaan -hänelle, vaan keräytyivät ystävällisesti hänen ympärilleen ja -heiluttivat häntiään ja söivät, mitä hän pani niiden eteen; eikä -hänelle tapahtunut vähintäkään vahinkoa. Seuraavana aamuna hän palasi -kaikkien kummaksi elävänä ja hyvinvoivana ja sanoi linnanherralle: -"Koirat ovat omalla kielellään ilmaisseet minulle, minkävuoksi ne ovat -niin villiytyneet ja aikaansaattavat turmiota koko seudulle. Ne ovat -loihdittuja ja pakotetut vartioimaan suurta aarretta, joka on alhaalla -vanhan tornin kellarissa, eivätkä ne saa rauhaa ennenkuin aarre on -nostettu sieltä päivänvaloon. Ja senkin ne ovat ilmaisseet minulle, -miten tuo kaikki tapahtuu." Silloin iloitsivat kaikki, jotka sen -kuulivat, ja linnanherra lupasi ottaa hänet omaksi pojakseen, jos hän -pystyisi suorittamaan tuon ihmetyön. Nuorukainen lähti jälleen torniin, -ja koska hän tiesi mitä hänen oli tehtävä, toi hän ihmisten ilmoille -kultarahoilla täytetyn lippaan. Siitä hetkestä lähtien ei enää koskaan -kuultu raivojen koirien ulinaa, ne katosivat jäljettömiin ja maa oli -vapautettu kirouksesta. - -Jonkun ajan perästä nuorukainen sai päähänsä lähteä Roomaan. Matkan -varrella sattui hän kulkemaan ohi suohetteen, jossa sammakoita istui -kurnuttamassa. Hän pysähtyi kuuntelemaan niitä, ja ymmärrettyään niiden -pakinan hän kääntyi sangen murheelliselle mielelle. Viimein hän saapui -Roomaan. Siellä oli paavi juuri kuollut ja kardinaalit olivat suuressa -pulansa, kenet valitsisivat hänen seuraajakseen. Vihdoin he pääsivät -yksimielisyyteen siitä, että paaviksi valittaisiin sellainen mies, -jonka taivaallinen ihme siksi merkitsisi. Ja juuri kun tämä asia oli -päätetty, astui nuori kreivi kirkkoon, ja samassa lensi kaksi -lumivalkeaa kyyhkystä sisään ja asettui istumaan hänen kummallekin -hartialleen. Papisto oli huomaavinaan siinä taivaan tahdon ja kysyi -häneltä, tahtoiko hän ruveta paaviksi. Nuorukainen seisoi epäröiden, -hän kun ei tiennyt kelpaisiko hän paaviksi, mutta kyyhkyset -kuiskuttelivat rohkaisevasti hänen korviinsa ja hän vastasi viimein -suostuvansa. Kohta hänet vihittiin ja voideltiin paaviksi; ja siten -täyttyi se, mitä hän matkan varrella oli sammakoilta kuullut ja mikä -silloin oli niin murehduttanut hänen mieltään. Kohta vihkimyksen -jälkeen hänen piti toimittaa messu; siitä hän ei tiennyt sanaakaan, -mutta molemmat kyyhkyset istuivat yhä hänen hartioillaan ja sanoivat -hänelle kaikki valmiiksi korvaan. - - - - -Jänis ja siili. - - -Tämä juttu kuulostaa kerrottaessa valheelta, pojat, mutta totta se -kumminkin on, sillä isoisäni, jolta sen kuulin, oli tapana sitä -kertoessaan lisätä: "Tottahan sen toki täytyy olla, poikaseni, -muutenhan sitä ei voisi kertoakaan." Tähän tapaan se juttu kävi. - -Olipa kaunis sunnuntai-aamu elonleikkuun aikaan, juuri kun tattari -kukki, aurinko oli kiivennyt korkealle taivaalle, aamutuuli puhalteli -lämpöisesti puitten latvoissa, leivoset livertelivät ilmassa, -mehiläiset surisivat tattarin kukissa ja ihmiset kävivät parhaissa -pyhäpukimissaan kirkkoon ja kaikki eläimetkin tunsivat mieluista oloa, -niinpä siili-ukkokin. - -Siili-ukko seisoi tupansa ovella, kädet ristissä rinnalla, antoi -suvituulen sivellä poskiaan ja hyräili iloista laulunpätkää niin -hyvästi tai huonosti kuin siilin on yleensä tapa hyräillä leutona -suvisena sunnuntai-aamuna. Siili-ukon täten hilpeästi hyräillessä pesi -ja puki siili-muori lapsikakarat, sillä hänen tarkoituksenaan oli, että -perhe lähtisi sunnuntaikävelylle läheiseen tattaripeltoon katsastamaan, -miten päästäiset ja etanat siellä jaksoivat -- nämä näetsen kuuluivat -siiliperheen vakinaiseen pyhäruokajärjestykseen -- ja hän huusi -ukkoakin tulemaan perästä. No, mitäs tuosta, sanottu ja tehty. -Ukkosiili lukitsi tuvanoven varmasti kiinni ja lähti käydä -köntystelemään hänkin tattaripeltoon. Mutta hän ei ollut vielä -ennättänyt kotoa sen kauemmaksi kuin sen ison oratuomipensaan kohdalle, -joka kasvaa pellon edustalla, kun hän tapasi jäniksen, joka oli -jokseenkin samanlaisilla asioilla, näet menossa katsastamaan, kuinka -hänen kaalinsa menestyivät. Jäniksen nähtyään siili-ukko toivotti -ystävällisesti hyvää huomenta. Mutta jänis, joka olemukseltaan on -paljon ylhäisempi herra ja sen ohessa julman koppava, ei vastannut -siilin tervehdykseen, vaan kysyi tältä mahtavan ivallisella sävyllä: -"Mitäs sinä näin kauniina aamuna täälläpäin maleksit?" -- "Olenpahan -vain menossa kävelemään", sanoi siili. "Vai kävelemään?" nauraa jänis, -"minusta tuntuu, että voisit käyttää sääriäsi parempiinkin asioihin." -Tuollainen tyly vastaus harmitti siiliä mahdottomasti, sillä kaikkea -muuta hän voi rauhallisesti sietää, mutta sääriänsä hän ei suvainnut -ivailtavan, vaikkapa ne luonnostaan olivatkin vääränlaiset. "Kuvittelet -kaiketi", hän sanoi äkämystyneenä, "että itse mukamas voit omilla -säärilläsi toimittaa jotain enempääkin?" -- "Sitäpä juuri -tarkoitankin", sanoo jänis. "Voipihan koettaa", sanoo siili, "arvaanpa, -että jos juoksemme kilpaa veikasta, niin pyyhkäisen sinun edellesi." -- -"Tuollaiselle puheelle ei voi olla nauramatta", sanoi jänis, "sinä muka -väärillä säärilläsi pystyisit minut voittamaan! Mutta samapa se minun -puolestani, jos sinulla kerran on halua. Mistä pannaan veikkaa?" -- -"Kultakolikosta ja viinipullosta", ehdottaa siili. "Olkoon menneeksi", -sanoo jänis, "tuohon käteen, ja kilpailu voi alkaa vaikka paikalla." -- -"E-ei, niin kiirettä ei minulla ole", tuumii siili, "vatsani on vielä -tyhjillään. Ensin menen kotiin murkinoimaan, mutta puolen tunnin -perästä olen paikalla." - -Näin sanoen siili lähti patikoimaan kotia, mutta matkalla hän -tuumiskeli seuraavaan tapaan: "Jänis luottaa pitkiin sääriinsä, mutta -ehkäpä minä hänestä sittenkin selviän. Hän on tosin ylhäinen herra, -mutta monessa suhteessa sangen typerä veikkonen, ja vedonlyönnin hän -saa joka tapauksessa maksaa." Kotiin tultuaan siili puheli muorilleen: -"Eukko, vedähän kiiruusti vaatteet yllesi, sinun täytyy lähteä -kerallani läheiseen kesantopeltoon." -- "Mikä nyt on hätänä?" kysyy -muori. "Minä olen pannut jäniksen kanssa veikkaa kultakolikosta ja -viinipullosta, jotta voitan hänet kilpajuoksussa, ja sinun pitää olla -siinä leikissä mukana." -- "Hyvä Isä sentään, ukko rukka", parahtaa -muori, "olitko sinä aivan järjiltäsi, kuinka sinä jäniksen kanssa -pystyt kilpaa juoksemaan?" -- "Tukkea suusi, eukko", ärähtää ukko, "se -on minun asiani. Älä sekaudu miesväen asioihin. Ala joutua, laita -pyhävaatteet päällesi ja lähde sitten mukaan." Mitähän siili-ukko teki -muorillaan kilpajuoksussa? Se selviää seuraavasta. - -Kun he yhdessä patikoivat tattaripellolle päin, opasti ukko eukkoaan -jutun juoneen. "Kuulehan nyt tarkkaan, mitä sanon. Katsoppas, tuolla -pitkällä kesantopellolla meidän kilpailumme tapahtuu. Jänis juoksee -yhtä vakoa pitkin ja minä toista, ja tuolta yläpäästä me alamme. -Sinulla ei ole mitään muuta tehtävää kuin että käyt istumaan vakoon, ja -kun jänis tulee toista vakoa pitkin kohdallesi, huudat hänelle vastaan: -'Kas tässä minä jo olen!'" - -Näillä puheilla he olivat jo ennättäneet kesantopeltoon, siili näytti -eukolleen tämän vartiopaikan ja lähti itse taapertamaan pellon -yläpäähän. Siellä jänis oli jo odottamassa. "Joko alotetaan?" kysyy -jänis. "Mikäs siinä, alotetaan vain", sanoo siili. Kumpikin asettuu -vakonsa päähän. Jänis lukee: "Hei yks, hei kaks, hei kolme!" ja lähtee -patistamaan kuin myrskytuuli vakoa alaspäin. Mutta siili juoksi vain -kolme askelta ja istahti sitten levollisesti vakoonsa. - -Kun nyt jänis tuli täyttä lentoa peltoa alaspäin, huusi siili-muori -hänelle vastaan: "Kas tässä minä jo olen!" Jänis hätkähti peräti -kummissaan; hän ei osannut muuta ajatellakaan, kuin että hänellä oli -edessään ukkosiili itse, sillä kuten tunnettu tässä luomakunnan lajissa -ovat molemmat sukupuolet hyvin toistensa näköiset. Jänis arveli -kumminkin: "Ei tämä mahda olla puhdasta peliä." Sitten hän huusi: "Uusi -yritys, käännös ympäri!" Ja nyt hän lasketti jälleen kuin myrskytuuli, -niin että pitkät korvat painuivat pitkin selkää. Mutta siili-muori jäi -rauhallisesti paikoilleen, ja kun jänis tulla suhisuttaa, huutaa hän -taas vastaan: "Kas tässä minä jo olen!" Jänis joutui vallan suunniltaan -ja karjaisi: "Vielä kerran uusi yritys, käännös ympäri!" -- "Ei minulla -ole mitään vastaan", sanoo ukkosiili vakonsa yläpäästä, "juostaan -vaikka iltaan saakka". Ja sitten juosta patisti jänis kilpamatkan -seitsemäänkymmeneen ja kolmeen kertaan, ja ukkosiili pysytteli koko -ajan vakonsa yläpäässä. Ja joka kerta, kun jänis tulla suhisutti -kilparataa alaspäin, huusi siili-muori: "Kas tässä minä jo olen!" - -Neljännelläkahdeksatta kerralla jänis ei enää päässyt radan päähän -asti. Keskellä peltoa hän keikahti nokalleen ja veri pärskähti hänen -suustaan. Mutta ukkosiili otti hilpein mielin vastaan kilpapalkinnon, -huusi eukkoansa ja molemmat taapersivat tyytyväisinä kotia, ja -jolleivät he ole kuolleet, elävät kumpikin vielä. - -Tämä juttu opettaa meidät ymmärtämään, ettei kukaan, vaikka pitäisi -itseänsä kuinka ylhäisenä, saa tehdä pilaa halpa-arvoisemmastaan, olipa -tämä vaikka vain hidas siili. - - - - -Kettu ja hevonen. - - -Olipa talonpojan hevonen käynyt ikäkuluksi ja työhön kykenemättömäksi, -niin että isäntä rupesi kitsastelemaan siltä ruokaa ja sanoi senvuoksi -vanhalle uskopalvelijalleen: "Eihän sinusta enää ole mihinkään, mutta -hyvää sydäntäni osottaakseni lupaan pitää sinut edelleen ruoassa, jos -tuot jalopeuran metsästä käsiini. Ja nyt ala laputtaa!" Niin sanoen hän -ajoi elikkonsa ulos pahaan ilmaan. - -Allapäin lähti hepo rukka astua löntystelemään metsään saadakseen -siellä puiden katveessa suojaa rankalta sateelta. Siellä tuli häntä -vastaan Kettu Repolainen, joka tiedusteli: "Miksis kuljet noin yksin ja -pää riipuksissa, kuoma?" -- "Ohhoo", hevonen, vastasi, "ahneus ja -uskollisuus eivät aina asusta saman katon alla. Isäntäni on unhottanut, -kuinka monet vuodet olen uurastanut hänen hyväkseen, ja kun en enää -kykene auraa vetämään, epäsi hän minulta rehun ja ajoi tänne korpeen -kuolemaan." -- "Ilmanko vähintäkään armoa?" kysyi kettu. "Armot olivat -kehnot, hän näet lupasi pitää minut edelleenkin ruoassa, jos toisin -hänelle metsästä jalopeuran, mutta arvasihan hän hyvin, etten -sellaiseen enää vanhoillani pysty." Silloin kettu, mielevä mies, kävi -lohduttamaan: "Tahdonpa auttaa sinua miesparkaa, käy tuohon kellellesi, -ojenna sorkkasi suoriksi ja ole olevinasi ihan kuin kuollut." - -Hevonen teki niinkuin kettu käski, ja tämä ovela auttaja lähti -jalopeuran pakeille, jolla oli luolansa lähistöllä, ja haasteli tälle: -"Tuolla metsässä on kuollut hevonen, käy sinne saamaan hyvä paisti, -kuningas kulta." Mitäs siitä, jalopeura lähti, ja kun molemmat -seisoivat hevosen vieressä, kävi kettu panemaan paulojaan. "Tässä ei -paisti ole sinulle oikein sopivassa kohdassa, tokkos onkaan? Minä sidon -sen hännän sinun ruumiiseesi, jolta voit vetää sen luolaasi ja siellä -syödä suuhusi kaikessa rauhassa." Neuvo oli jalopeuran mieleen, ja -jotta kettu voisi kiinnittää hevosen hännän sen ruumiiseen, pysytteli -se aivan hiljaa. Mutta ketun pahus köyttikin hevosen hännällä -jalopeuran käpälät yhteen niin lujasti, että se ei millään mahdilla -kyennyt saamaan niitä irti. Saatuaan työnsä valmiiksi kettu taputti -hevosta olalle ja sanoi: "Vedä, kimo, vedä!" Silloin hevonen kavahti -jaloilleen ja alkoi vetää köytettyä jalopeuraa perässään. Jalopeura -karjui kaikista voimistaan, niin että metsän pikku lintuset lehahtivat -kauhuissaan ilmaan, mutta hepo-vanhus antoi metsän kuninkaan karjua ja -veti sen peltojen poikki isäntänsä tallinoven eteen. Tuon kumman -nähdessään talonpoika sai tunnonvaivoja ja sanoi uskopalvelijalleen: -"Tänne sinä jäät ja hyvät päivät sinulla pitää olla niin kauan kuin -elät." - - - - -Onnekas Hannu. - - -Hannu oli palvellut samaa herraa seitsemän vuotta, ja seitsemännen -vuoden päätyttyä hän sanoi isännälleen: "Isäntä, pestiaika on lopussa -ja nyt tahtoisin palata kotiin äitini luo, antakaa siis minulle -palkkani." Isäntä vastasi: "Hyvin ja uskollisesti sinä oletkin minua -palvellut, ja palkkasi tulee olemaan palvelusta myöten." Näin sanoen -hän antoi rengilleen kultakimpaleen, joka oli tämän pään kokoinen. -Hannu otti nenäliinan taskustaan, kääri kultakimpaleen siihen, nosti -mytyn hartioilleen ja lähti ilomielin patikoimaan kotia. Hänen -maantietä mitellessä ja asettaessa jalan toisen eteen tuli vastaan -virkulla raudikolla ratsastava herra. "Hohhoijaa", huokasi Hannu -ääneen, "kelpaa sitä hevosen selässä lasketella! Satulassa istuu kuin -tuolilla, kengänanturat säästyvät ja matka katkeaa kuin lentämällä." -Ratsastaja, joka tunsi Hannun ja kuuli hänen huokauksensa, pysähdytti -hevosensa ja sanoi: "Katsoppas Hannua, mikä pakko sinun on patistaa -jalkaisin?" -- "Pakkohan minun on nyt omissa oloissani ollen", -vastasi Hannu, "ja tällainen kultakimpale on vielä lisäksi hartioita -painamassa." -- "Tiedätkös mitä", sanoi ratsastaja, "tehdäänpä -vaihtokauppa: sinä saat minun hevoseni ja annat minulle tuon -kultakimpaleesi." -- "Vallan mieluusti", vastasi Hannu, "vaikka -säälikseni käy teidän vaivanne tämän mokoman kanssa." Ratsastaja -laskeutui alas satulasta, otti kullan, auttoi Hannun satulaan, antoi -hänelle suitset käteen ja opasti menemään. "Jos tahdot pitää kiirutta, -niin maiskuta suutasi ja huuda: hop hop." - -Hannu-poika se vasta oli mielissään, kun istui hevosen selässä ja -kuvitteli näin komeata kotiatuloa. Hetken hiljaa ajettuaan hänen teki -mielensä parantaa vauhtia, ja hän rupesi maiskuttamaan suutansa ja -huutamaan hevoselle: hop hop. Ratsu pani laukaksi ja ennenkuin Hannu -arvasikaan, makasi hän maantien ojassa. Hevonen olisi mennyt menojaan, -jollei sitä olisi pidättänyt vastaantuleva talonpoika, joka talutti -lehmää nuorasta. Hannu tarkasteli, olivatko kaikki jäsenet vielä ehjät, -ja kompuroi ylös ojasta. Mutta hän oli pahalla tuulella ja puheli -talonpojalle: "Huonoa huvia tuo ratsastaminen on, varsinkin mokoman -kiikkulaudan selässä; siinä hypittää ja ravistaa ja pian taittaa -niskansakin. Ei, toista maata se on tuo teidän lehmänne, tiedän mä, sen -perässä on rauhallista astuskella ja päällepäätteeksi tietää varmasti -joka päivä saavansa maitoa ja voita ja juustoa. Mitäpä antaisinkaan, -jos minulla olisi tuollainen lehmä!" -- "No, mieltäsi tahdon -noudattaa", sanoi talonpoika, "anna sinä minulle hevosesi, niin saat -lehmäni." Hannu oli tuiki tyytyväinen kauppaan, ja talonpoika nousi -satulaan ja ratsasti joutuin tiehensä. - -Hannu ajeli lehmäänsä rauhallisesti edellään ja onnitteli ajatuksissaan -itseään onnekkaasta kaupasta. "Jos minulla vain on leipäkannikka, ja -siitä ei kaiketi puutetta tule, niin saan särpimeksi voita ja juustoa -milloin vain mieli tekee, ja jos janottaa, niin mitäpäs muuta kuin -lypsän lehmääni ja juon maitoa." Näissä mietteissä hän sattui majatalon -kohdalle, ja kun tunsi itsensä nälkäiseksi, poikkesi hän sisään ja söi -sydämensä yltäkylläisyydessä yhteen menoon kaikki eväänsä, sekä -päivällisen että illallisen, ja joi viimeisillä lanteillaan tuopin -väkikaljaa palanpaineeksi. Sitten hän lähti jälleen ajelemaan lehmäänsä -äidin kotia kohti. Puolenpäivän aikaan helle alkoi käydä polttavaksi, -häntä hiotti ja kieli yritti juuttua kitalakeen. Silloin hän muisti -nykyisen onnensa. "Mikäpä tässä janoa kärsimään", hän tuumiskeli, "kun -on oma lehmä vierellä." Hän sitoi lehmän puuhun kiinni ja kävi -lypsämään. Kiulua hänellä ei tosin ollut, mutta olihan nahkalakki. -Mutta kuinka hän kyyrysillään ponnistelikin, ei lakkiin herunut -maitopisaraakaan. Ja kun hän tottumattomana lypsäjänä kai kiusasi -lehmääkin, antoi tämä viimein takasorkallaan hänelle sellaisen paukun -otsaan, että Hannu parka keikahti kellelleen eikä vähään aikaan tiennyt -tuon taivaallista missä olikaan. Onneksi tuli tietä pitkin teurastaja, -joka työntökärryillä lykkäsi sianporsasta. "Mikä miestä vaivaa?" hän -huusi ja auttoi Hannun jalkeille. Hannu kertoi hänelle pulansa, ja -teurastaja purskahti nauruun. "Tuosta elukasta ei enää ole -lypsettäväksi, siksi vanha se on, korkeintaan vetojuhdaksi tai -teuraseläimeksi se kelpaa." -- "Katsoppa vain, kuka tuota olisi osannut -ajatellakaan", päivitteli Hannu. "Hyvähän on teuraskin talossa, mutta -mitä arvoa on vanhan naudan sitkeällä lihalla? Ei, toista maata on -nuori rasvainen porsaanliha!" -- "Kuuleppa, Hannu", sanoi teurastaja, -"sinun mieliksesi suostun vaihtamaan lehmäkopukkasi tähän lihavaan -porsaaseen." -- "Taivas teitä palkitkoon hyvyydestänne, kuomaseni!" -huudahti Hannu vedet silmissä, antoi lehmän teurastajalle, irroitti -porsaan työntökärryistä, sitoi nuoran elikon kaulaan ja lähti -lyhentämään taivalta. - -Matkatessaan Hannu mietiskeli merkillistä onneaan: kuinka pahat -sattumat lopulta aina muuttuivat suotuisiksi seikoiksi. Matkan varrella -hänen seuraansa liittyi samanikäinen nuorukainen, jolla oli kaunis -valkoinen hanhi kainalossa. Kummallakin oli aikaa pakinoida, ja Hannu -rupesi juttelemaan onnestaan, kuinka edullisia vaihtokauppoja hän oli -sen päivän kuluessa tehnyt. Poika kertoi vievänsä hanhen joihinkin -ristiäiskemuihin. "Koetappa tuota", hän sanoi ja koppasi hanhen siivet -yhteen, "kuinka raskas se on, mutta sitä onkin syötetty kahdeksan -viikon aika. Joka sen paistista palasen leikkaa, se saa nuoleskella -rasvaa kummaltakin puolelta." -- "Raskas on, peto", sanoi Hannu -tunnustellen hanhea, "mutta eipä minun porsaanikaan ole laihaa poikaa." -Mutta matkatoveri alkoi tarkastella porsasta puolelta ja toiselta ja -virkkoi viimein päätään pudistellen: "Enpä luule, että porsaasi asiat -on vallan oikealla kannalla. Siinä kylässä, mistä minä tulen, -varastettiin tuonaan kylänvoudilta porsas, ja pelkäänpä, että se on -juuri tuo sinun elikkosi. Väkeä on paraikaa etsiskelemässä porsasta ja -varasta, eikä olisi varsin hauskaa joutua kiinni varastetun tavaran -säilyttämisestä." Hannu parkaa rupesi puistattamaan. "Ah, kaikkeen sitä -eläissään joutuukin; auta, hyvä mies, neuvolla tai toimella minua -pulasta." -- "Niinhän se onkin: auta miestä mäessä äläkä vasta mäen -päällä", sanoi toinen, "tahdonpa siis koettaa pelastaa sinut -pulastasi." Näin sanoen veijari tarttui porsaan talutusnuoraan ja -poikkesi aika joutua syrjätielle, ja onnekas Hannu lähti jatkamaan -matkaa lihava hanhi kainalossa. "Kun asiaa oikein ajattelen", puheli -hän itsekseen, "niin etua lähti tästäkin vaihtokaupasta: ensiksikin -kelpo paisti, sitten rasvaa, mikä paistista tihkuu leivän päälle -pantavaksi monien kuukausien ajaksi, ja vihdoin kauniit valkoiset -höyhenet, joista laitan itselleni pehmoisen pieluksen, jolla nukun -vaikka heijaamattakin. Kuinka iloiseksi äitimuori tuosta tuleekaan!" - -Kulkiessaan viimeistä edellisen kylän läpi Hannu tapasi -veitsenterottajan, joka pyöritti ratastaan ja lauloi hilpeätä lauluaan: - - "Ma veitsiä terotan ja ratasta jyrrään, - on eloni suruton kuin tuulessa hyrrän." - -Hannu seisahtui katselemaan miehen toimitusta ja puhutteli häntä -vihdoin: "Tuo ammatti arvatenkin vetelee, kun se noin laululla käy." -- -"Niin tottakin", vastasi veitsenterottaja, "tässä ammatissa mies seisoo -kultaisella pohjalla. Oikea terottaja löytää aina taskustaan kolikon, -kun vain kätensä sinne työntää. Mutta mistä olet ostanut noin kauniin -hanhen?" -- "En minä sitä ole ostanut, vaan vaihtanut porsaaseen." --. -"Entä porsaan?" -- "Sen sain lehmästä." -- "Entä lehmän?" --- "Sen sain -hevosesta." -- "Entä hevosen?" -- "Sen sain pääni kokoisesta -kultakimpaleesta." -- "Entä kullan?" -- "Seitsenvuotisesta -palveluksesta samalla isännällä." -- "Sinäpä sitten oletkin joka kerta -osannut hyvin pitää puoltasi", sanoi veitsenterottaja, "pääsisitpä nyt -vielä niin pitkälle, että joka aamu herätessäsi tiedät rahojen -virtaavan päivän kuluessa taskuun, niin olisit iäksesi onnekas mies." --- "Kuinkas minä niin onnekkaaseen asemaan pääsisin?" kysyi Hannu. -"Sinun pitää ruveta veitsenterottajaksi niinkuin minä olen: siihen ei -oikeastaan tarvita muuta alkua kuin tahko, kaikki muu tulee sitten -itsestään. Tuossapa sattuu minulla olemaan ylimääräinen kivi, joka on -tosin vähän viallinen, mutta muutapa en siitä vaadikaan kuin tuon -hanhesi; suostutko kauppaan?" -- "Vieläkö häntä kysyttekin", ihastui -Hannu, "minustahan tulee onnekkain mies mitä maan päällä on; kun -minulla kerta tulee olemaan rahaa kohta kun käteni taskuun työnnän, -niin mitäpä muuta voin enää pyytääkään?" -- ja hän ojensi miehelle -hanhen ja sai tahkokiven sijaan. - -Hannu kääri pyöreän kiven nenäliinaansa, laski mytyn olalleen ja lähti -tyytyväisenä tallustamaan eteenpäin. "Minäpä vasta onnenpoika olen", -hän huudahti loistavin silmin, "mitä ikinä toivonkin, se käy kohta -toteen." Mutta kun hän oli ollut matkalla päivänkoitosta alkaen, rupesi -häntä jo pahoin uuvuttamaan; nälkäkin kalvoi hänen suoliaan, koska hän -oli syönyt kaikki eväänsä jo aamupäivällä, iloissaan onnekkaasta -lehmäkaupasta. Ja pahimmoiksi alkoi raskas tahkokivi painaa ja hieroa -hänen olkapäätään. Jopa hän rupesi ajattelemaan, kuinka hyvä olisi, -jollei enää tarvitsisi mokomaa taakkaa raahata mukanaan. Ilokseen hän -keksi tien vieressä kaivon ja kumartui juomaan siitä, mutta silloin -putosi mytty kivineen hänen olaitaan kaivon. Ilosta huudahtaen Hannu -kavahti pystyyn, polvistui sitten ja kiitti kyyneleet silmissä taivasta -tästäkin armosta. "Niin onnekasta ihmistä kuin minä tuskin lienee maan -päällä", hän ajatteli ja lähti ruumis ja sydän keventyneenä hilpein -mielin juoksemaan kotia kohti. - - - - -Seitsemän sysmäläistä. - - -Kerran oli seitsemän sysmäläistä sattunut yhteen, ensimmäinen oli -nimeltään Mölhönen, toinen Melhonen, kolmas Suopas; neljäs Saapas, -viides Kenonen, kuudes Nenonen ja seitsemäs Pölhövuori. Kaikki -seitsemän päättivät lähteä kokemaan maailmaa, etsimään seikkailuja ja -suorittamaan urotekoja. Mutta jotta niin mainio matka kävisi -turvallisesti, olivat he hankkineet itselleen keihään, tosin vain yhden -ainoan, mutta kerrassaan vahvan ja aimo pitkän. Kaikki seitsemän miestä -olivat yhteisen keihään varressa, ensimmäisenä rohkein ja väkevin -joukosta -- se tietysti oli Mölhönen -- ja muut kuusi peräkanaa hänen -takanaan, viimeisenä Pölhövuori. - -Sattuipa sitten tuolla mainiolla matkalla, että urosten -heinäntekohelteessä pyrkiessä yöksi lähimpään kievariin he kuulivat -turilaan lentävän tien poikki ja pitävän tavanomaista surinaansa, -Mölhönen säikähtyi siitä niin, että keihäs oli pudota hänen vapisevista -käsistään ja tuskan hiki peitti koko hänen ruumiinsa. "Kuunnelkaa, -kuunnelkaa", hän huusi tovereilleen, "hyvä Isä sentään, minä kuulen -rummutusta!" Melhonen, joka kulki hänen takanaan ja haisteli ties mitä -lemua, sanoi: "Jotakin kamalaa on tekeillä, minä haistan ruutia." Nämä -pahaenteiset sanat kuultuaan miehuullinen Mölhönen kääntyi joukon -etunenästä käpälämäkeen, mutta sattui astumaan heinämiehiltä jääneen -haravan piihin, niin että varsi lennähti pystyyn ja antoi hänelle kelpo -paukauksen vasten naamaa. "Armoa, armoa", mylvi Mölhönen, "ota minut -vangiksi, minä antaun, minä antaun!" Toiset kuusi juoksivat ja -kaatuilivat Mölhösen yli yhteen kasaan ja huutelivat hekin: "Jos sinä -antaut, niin antaun minäkin, jos sinä antaut, niin antaun minäkin!" -Vihdoin, kun ei minkäänlaista vihollista ilmautunut heitä köyttämään ja -poisviemään, huomasivat sankarimme pettyneensä; ja jotta juttu ei -pääsisi ihmisten korviin ja aiheuttaisi tekemään heistä pilkkaa, -vannoivat he juhlallisen valan pitääkseen sen omana tietonaan ja muilta -salassa, kunnes jonkun suu avautuisi noin vain vahingossa. Mutta -seuraava hirmu ja vaaranpaikka, joka heitä sitten kohtasi, oli niin -peräti kamala, ettei edellistä voi siihen verratakaan. Muutaman päivän -kuluttua heidän tiensä kävi kesantopellon yli, ja siellä istui jänis ja -nukkui päivänpaisteessa keskellä peltoa, korvat jäykästi korkeutta -kohti ja lasimaiset silmät suoraan sankarijonoamme kohti tuijottavina. -Noin hirvittävän villipedon nähdessään urhot pahasti pelästyivät ja -pitivät keskenään neuvoa, mikä keino pulasta pääsemiseksi olisi -vähimmän vaarallinen. Sillä jos he yrittäisivät kääntyä pakosalle, oli -enemmän kuin mahdollista, että hirviö lähtisi heidän peräänsä ja -nielaisisi heidät karvoineen kynsineen. Siispä oli yksimielinen päätös: -"Meidän täytyy valmistua suureen ja hirvittävään kamppaukseen; rohkea -se rokan syö!" Kaikki seitsemän tarttuivat tanakasti keihään varteen, -Mölhönen etummaisena ja Pölhövuori perimmäisenä. Mölhönen tahtoi yhä -seistä paikallaan keihäs tanassa, mutta taimpana seisova Pölhövuori -tuli täyteen jaloa miehuullisuutta, vaati rynnättäväksi ja huusi joukon -johtajalle: - - "Nimessä Sysmän, jo heiluta kalpaa, - emmehän oo mitään heimoa halpaa." - -Mutta hänen edessään oleva Nenonen tiesi satuttaa naapurinsa arkaan -kohtaan ja sanoi: - - "Nimessä hornan, kelpaa sun puhua, - itse sä säikyt jo paljasta huhua." - -Kenonen huusi: - - "Ei puutu muuta kuin hiuskarva juuri, - ettei tuo peto oo pääpaha suuri." - -Sitten tuli Saappaan vuoro lausua arvelunsa: - - "Jollei se itse, niin toki sen muori, - niin se on suori kuin Kyöpelin vuori." - -Suoppaalle tuli hyvä päähänpisto kutitella vähän tausmiestään: - - "Käyppäs, oi Saapas, eellinnä meitä, - terästä luontos ja keihäämme heitä." - -Mutta Saapas ei kuullut sillä korvalla, vaan vastasi: - - "Kunnia kuuluu se Mölhöselle, - minulle liikaa on tämmöinen helle." - -Silloin tunsi Mölhönen aikalaisten ja kansakunnan luottamuksen -kohottavan hänen luontoaan, hän puristi kahta tanakammin keihäänvarren -latvustaa ja haastoi arvokkaasti: - - "Käyppä siis taistohon pääpahaa vastaan - sankarin työtä se on ainoastaan." - -Ja koko joukko samosi miehuullisesti hirviön kimppuun. Mölhönen -siunaili itseään ja huusi taivasta auttamaan häntä jalossa -edesottamisessaan; mutta kun mitään tuliteräistä miekkaa heiluttavaa -enkeliä ei näkynyt ja muu joukko työnsi häntä armotta eteenpäin, rupesi -hän karjumaan suuressa hädässään: "Hau! Hau! Hurlehau! Hauhau!" Siitä -jänis havahtui, säikähti ja otti lipetin. - -Menestyksestään rohkaistuneena sysmäläissakki lähti etsimään uusia -seikkailuja ja tuli leveälle virralle. Sen yli vievä silta oli jossain -alempana näkymättömissä, joten miehiltämme nousi tie pystyyn. Virran -toisella rannalla askarteli mies, jolta he huutaen kysyivät neuvoa, -miten päästä tuon vaarallisen väylän yli. Mies sattui olemaan -asikkalainen eikä oikein ymmärtänyt sysmäläistä, jonkavuoksi hän -vastasi kotimurteellaan: "Hah?" (Häh, mitä?) Se kuulosti sankariemme -korviin kuin kehotus: "Kahlaa!" Koska kulku ei siis ollut sen -vaikeampi, hyppäsi etumies Mölhönen virtaan ja rupesi kahlaamaan. Kohta -jalka ei enää tavannut pohjaa, ja uimataidoton kun oli, painui hän -pohjaan kuin kivi. Hattu jäi kuitenkin pinnalle uiskentelemaan, se -ajautui toiseen rantaan ja sille kiipesi sammakko kurnuttaen kaunista -säveltään "Kak, kak, kak!" Tämän kuulivat toiselle rannalle jääneet -kuusi ja haastelivat keskenään: "Toverimme Mölhönen kahlasi kunnialla -ylitse ja kehottaa meitäkin kahlaamaan." Niinpä siis kaikki kuusi -hyppäsivät virtaan, jossa heidät peri Mölhösen kohtalo. Sammakko -surmasi siis sysmäläisistä kuusi miestä, mikä on arvattava -kunniakkaaksi päätökseksi heidän toimintarikkaalle elämäntyölleen. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTAHANHI*** - - -******* This file should be named 60706-8.txt or 60706-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/7/0/60706 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60706-8.zip b/old/60706-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d70ebd2..0000000 --- a/old/60706-8.zip +++ /dev/null |