diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60578-8.txt | 3430 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60578-8.zip | bin | 73914 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3430 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8d3bad3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60578 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60578) diff --git a/old/60578-8.txt b/old/60578-8.txt deleted file mode 100644 index 29a0d0e..0000000 --- a/old/60578-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3430 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Bergön pyyntimiehet, by Onni Wetterhoff - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Bergön pyyntimiehet - -Author: Onni Wetterhoff - -Release Date: October 27, 2019 [EBook #60578] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BERGÖN PYYNTIMIEHET *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -BERGÖN PYYNTIMIEHET - -Kertoeli - -Onni Wetterhoff - - -Suomensi Aatto S. - - - - - -Helsingissä, -Werner Söderström, -1889. - - - - -JOHDATUS. - - -Saaristolaisemme täällä ylhäällä Itämeren pohjoisissa haaroissa on -voimakasta ja siveellistä väkeä. Monta mieluista muistoa on minulla -tallella seurustelustani näiden karaistuneiden, uljasten rantalaisten -kanssa sekä Suomenlahden kauniissa saaristossa että Pohjanlahden -karummilla rannoilla ja myöskin monessa paikassa Keski-Ruotsin -saarisilla rantamilla. Parikymmentä vuotta sitte oleskelin minä monta -vuotta Vaasan läänin pohjoisosassa ja väestö, jonka siellä opin -tuntemaan, on muistossani kunnioitettavimpana, kuin olen tavannut -missään maaseuduilla. Vaikka luonteen pääpiirteet suomea puhuvalla -väestöllä syvällä sisämaassa ovat samat kuin ruotsia puhuvalla -väestöllä rannikolla, niin jokainen, kuin oppii tuntemaan nämä seudut, -kohta huomaa, että ruotsalaiset pitäjät ovat kehto, jossa se luonne on -kehittynyt, joka erottaa Vaasan rannikon pohjalaiset kaikkein muiden -Suomen seutujen väestöstä. - -Luullakseni yleensä pidetään liian suurena n.s. herrasväen -sivistyttävää vaikutusta kansaan. Ihan varmaan se vaikutus on näissä -seuduissa ollut hyvin vähäinen. Pikemmin tekee mieli olettamaan -kansan täällä vaikuttaneen suuresti niihin muutamiin herrasmiehiin, -tuomareihin, nimismiehiin y.m., kuin näillä seuduilla on. Jos esim. -kruununvouti koettaisi ylpeästi, halveksivasti tai juonikkaasti -käyttää valtaansa, niin hän piankin huomaisi hyvin epämukavaksi -olonsa tämän kansan parissa, jonka keskuudessa jokainen antaa ja -vaatii kunnioitusta. Vanhemmat kohtelevat lapsiansa hellästi ja -kunnioittavasti, joka aikaisin juurruttaa luonteesen itsetuntoa ja -vakavuutta. - -Ehkä olen puolueellinen vertailuissani, kun itsekseni uskon, että -kehitys, jonka Ruotsin ja Suomen kansat uskollisessa veljesliitossa -ovat taistelemalla saavuttaneet, on tehnyt heidät muista helposti -huomattavaksi eri sivistysalueeksi, jonka pääpiirteiden selvimpänä -tuntomerkkinä on talonpoikaisvapaus ja siitä kasvanut itsetunto sekä -tasa-arvoisuus lain edessä ja yhteiskunnassa. Vaasan läänin pohjalaiset -ovat niin hoitaneet sitä esi-isäin perintöä, että missään ei ole -suurempaa siveellistä voimaa eikä karaistuneempaa kelvollisuutta kuin -heillä. - -Tällaiset olivat tunteeni edeltä päin, kuin päätin käydä tutustumassa -kuuluisiin hylkeen pyytäjöihin Vaasan ulkosaaristossa. - - - - -Käynti Vaasassa. - - -Syksy v. 1883 oli pitkä ja kaunis täällä ylhäällä pohjolassa, vaikka -kyllä usein satoi. Minä olin viettänyt alkupuolen marraskuuta järvi- -ja metsärikkaassa Ruoveden pitäjässä. Yhden ystävän ja pitkäaikaisen -metsästyskumppanin kanssa olin pitkillä vainuretkillä nauttinut -metsämiehen raitista elämää sen seudun saloilla. Etäällä keskellä -saloa annoimme toisillemme veljellisesti kättä jäähyväsiksi ja -läksimme astumaan kumpikin omalle tahollensa, hän jatkamaan avarain -kruununmetsäinsä tarkastusta, minä kiiruhtamaan Vaasan junaan Filppulan -asemalle, jonne oli matkaa kaksi peninkulmaa. Minä saavuin Vaasaan -myöhään iltasella. - -Seuraavan päivän käytin katselemiseen tätä Suomen kauneinta -pikkukaupunkia. Minua huvitti suuresti kauppatorilla kuunnella -lähipitäjien monia murteita. Minä koetin löytää joitakuita -saaristolaisia, mutta kaikki, joilta kysyin, olivat mantereelta. Moneen -vuoteen en ollut tavannut muiden seutujen kuin Hämeen maalaisia. Eri -luonteet näkyivät sen tähden sitä selvemmin. Ajatteleva hämäläinen on -hiljainen ja hiljapuheinen, eli ei ehkä sattumalta ole markkinoilla -joutunut humalaan. Mutta ollen tottumaton väkijuomiin, kuten hän on, -eksyy hän silloin päinvastaiseen liiallisuuteen; hän huutaa ja pauhaa -kuin hullu niin kauan, kuin helposti saatu humala kestää, mutta muuttuu -sitte heti entiselleen oikeaan luontoonsa. Hän palaa yksinkertaiseen -elämäänsä kotiin, jossa puutteet ovat hänen tuttuina vierainansa, ja -tyytyväisesti muokkaa hän kuin orja rakasta, isiltä perittyä maata niin -kauan, kuin aurinko on ylhäällä, kesällä usein 20 tuntia päivässä, -mutta korvaa mielellään unen tappiotansa pimeänä keskitalven aikana, -jolloin aurinkokin nousee myöhään ja laskee aikaisin. Ihmiset Vaasan -torilla sitä vastoin puhuivat kovalla äänellä, iloinen vapaus loisti -kaikkein kasvoista ja joka taholta kuului heleätä naurua. - -Iltasella tapasin muutamia paikkakunnan metsämiehiä erään entisen -ystävän luona, Vaasan metsästysseuran monivuotisen sihteerin ja -julkisuudessa hyvin tunnetun K--rin. Kaikki olivat senlaatuista -väkeä, joiden seurassa minä viihdyn hyvin. Hyvinä kansan ystävinä ja -innostuneina uljaihin retkeilyihin saloilla ja vesillä tunsivat he -tarkoilleen koko seudun. Oltiin yksimieliset, että Bergön pyyntimiehet -olisivat paraita aineksia minun kuvaillakseni urheata miehuutta -koettelevaa hylkeen pyyntiä Pohjanlahden ajojäiden seassa, mutta -myöhäinen vuoden aika saattoi ehkä estää matkustusta tähän mainittuun -saareen, joka on kaukana meressä. Sen tähden katsottiin viisaimmaksi -minun lähteä veneellä Munisaloon, sieltä jalkaisin Sulvaan ja sitte -edelleen hevosella Maalahden pitäjän kautta Korsnääsiin. Minulle -annettiin monta osoitetta ja paljo terveisiä tutuille hylkeen -pyytäjille. - -Seuraavana päivänä, 16 päivänä marraskuuta menin aamupuolella -laiturille, jossa saaristolaisten oli tapana käydä. Siellä tapasin -venekunnan, joka juuri varustautui lähtemään Munisaloon. He olivat -halukkaat ottamaan minut veneesensä, mutta juuri kuin yritimme -lähtemään, tuli joukko nuoria, iloisia saarelaisia laiturille, jossa -heidän suuri veneensä oli kiinni sidottuna. Minä kysyin, mihin he -aikoivat lähteä ja sain vastaukseksi: "Maalahdelle, tiedän mä." -Kaikilla oli pusseja, paketteja, pulloja ja lekkereitä, arvattavasti -virvokkeita tuleviksi joulun pyhiksi. Sill'aikaa kuin niitä soviteltiin -veneesen, puhelin minä näiden iloisten ihmisten kanssa ja sain -selville, että minun oli edullisempi matkustaa heidän kanssansa -suoraan Maalahdelle. Niin tapahtuikin, minun sanottuani jäähyväset -ystävällisille munisalolaisille, jotka selittivät, että: "Teillä -olisi ollut kyllin hyvä meidän kanssamme, mutta ei teille tule yhtään -huonompi olo näiden toistenkaan kanssa." - - - - -MATKA MAALAHDELLE. - - -Kello 2 päästimme irti nuoran ja nostimme purjeet, Aurinko paistoi -pilvettömältä taivaalta, ilma tuntui kevyeltä ja lämpöä oli muutamia -asteita. Heikossa myötälaitaisessa laskettelimme hiljaista vauhtia, -hauskasti keskustellen, kunnes viimein tuuli kuoli kokonaan ja airot -työnnettiin veteen. Venekunnassa oli kaksi nuorta miestä ja neljä -naista, kaikki hyvin puetut tummavärisiin, kotikutoisiin vaatteihin. -Naisilla oli tummanruskeat tai harmaanpilkulliset puolivillaiset -leningit ja paksut topatut mekot sinisestä tai mustasta sarasta -sekä lämpöiset tummat huivit päässä. Miehillä oli lämpimät siniset -sarkavaatteet ja kirjava villahuivi lujasti kaulaan kierrettynä sekä -mustat lammasnahkalakit. Ensi hetkestä asti miellytti minua suuresti -olo näiden suoravaisten, kohteliasten, iloisten ja samalla vakavain -ihmisten seurassa. Minä kerroin heti kaupungista lähtiessä matkani -tarkoituksen ja mihin aioin, ja esittely oli pian tehty, niin että minä -tunsin matkakumppanini nimeltä, jopa heidän ulkonaiset olosuhteensakin. -Ville, veneen perässä, nuori naimaton isäntä äitinsä tilalla, oli -venekunnan vakavana päällikkönä. Mikki, iloinen nuorukainen, souti -vasemmalla airolla, jossa Fia Holm huovaten autteli. Fia oli kaunis, -nuori vaimo, katseessa miellyttävää surumielisyyttä; hänen miehensä -oli purjehtinut Hernösandiin myömään maalaistavaroita ja vaimo pelkäsi -hänen ei pääsevän kotiin ennen kevättä. Toisella airolla souti -Karolina, suurikasvuinen, kolmekymmen-vuotinen nainen, muoto terve ja -jäntevä; samalla puolella huopaamassa istui Bergs-Hann. Äänettömin -kaikista oli vanhin vaimo, emäntä varakkaasta talosta Maalahdelta. -Häntä kohtelivat toiset erityisen huomaavasti, mutta puhuttelivat -kuitenkin paikkakunnan tavan mukaan esinimeltä Brit-Stin. Kysymykseeni, -oliko hän leski, vastasi hän: "Kyllä minun mieheni elää, Jumalan -kiitos, ja on terveenä." Karolina kertoi Brit-Stinan miehen nuorempana -asuneen Korsnääsissä, mutta sitte naineen "Brit-Stinan ja talon"; nyt -he olivat rikkaat ja heillä oli täyskasvuisia poikia, eikä "vanhan -isännän ollut pakko työskennellä enempää kuin jaksaa". Vähän äreästi -vastasi Brit-Stin: "Kyllä minun mieheni käy vielä työssä ja pystyy -siihen kuin pojatkin." - -Nuoremmat naiset lauloivat vuorotellen kauniilla, kirkkailla äänillä. -Laulut soveltuivat kaikki soudun tahtiin ja olivat yksinkertaisia, -alkuperäisiä sävelmiä kuten kansanlaulut. Sanat olivat usein -katkonaisia ja sisällys hajallinen. Eri toisintoina esiytyvä ajatus -oli nuoren tytön uskollinen rakkaus ja kaipaus ystävätä, joka ei -ollut palannut pitkältä merimatkalta. Erittäin kiintyivät huomiooni -Bergs-Hannin puhtaat, sydämmelliset sävelet ja vahva, soinukas -altto-ääni, joka teki hänen puheensakin lumoavaksi. Hän oli kaunis -tyyppi Pohjanmaan ruotsia puhuvista naisista, jos ollenkaan voi olla -puhetta mistään yhteisestä tyypistä siellä, jossa yksityispiirteet ovat -jok'ainoassa henkilössä niin selvät. - -Minä koetan piirtää hänen muotokuvaansa. Hän oli pitkä, hoikka, -viisikolmatta-vuotinen, liikkeet vapaat ja sulavat. Paksu, tumman -kellertävä tukka oli kiharainen kaikkialla tukan rajassa; syvä jakaus -kaatoi sen kahtaanne korkealta päälaelta, joka kaareutui matalan ja -leveän otsan päällä. Paksu, kotitekoinen villahuivi oli soutaessa -pudonnut päästä alas niskaan ja jätti näkyviin paksun palmikon juuren; -alempana vyötäisten kohdalla näkyi sen latva ruumiin mukaisen mekon -päällä. Kirkkaan siniset silmät, pitkäin mustien ripsein ympäröiminä, -ja suorat tiheät kulmakarvat tekivät hänet lujaluontoisen, melkeinpä -ankaran näköiseksi, milloin kasvot olivat levossa, mutta sitä -suurempi oli hänen kauniin hymynsä vaikutus, johon usein liittyi -soinnukas nauru. Harvoin minä olen kuullut kenenkään nauravan niin -täysiäänisesti; silloin häneltä paljastuivat leveähköt, vahvat -hammasrivit, ja sievät kuopat painuivat poskiin ja leukaan. Hänen -ihonsa oli omituisen, tasainen, terve ja yhtäläinen yli koko kasvojen -ja kaulan, mikäli sitä näkyi. Hän varmaankaan ei osannut punastua eikä -kalveta, ja kuitenkin tuntui ehdottomasti katsojan mielessä, että veri -virtaili runsaana ja lämpöisenä hänen suonissaan. Hän näytti nauttivan -suurta kunnioitusta kaikilta ja hänen nainut veljensä Kalastaja Kalle -oli koko seudun taitavin veneen tekijä. Hann oli heidän kanssansa -yhtenä venekuntana verkoilla kalastaessa, ja he asuivat uudessa, -veljen rakentamassa talossa Åminneborgin tilasta lohkaistulla maalla, -Maalahden joen suussa. Matkakumppanini neuvoivat minua jäämään yöksi -Åminneborgiin, ja Ville lupasi saattaa minut seuraavana päivänä tällä -samalla veneellä Bergöhön, jossa paraimmat pyyntimiehet ovat. - -Vähän ennen auringon laskua alkoi tuuli hiukan kasvaa, airot vedettiin -veneesen, molemmat priipurjeet nostettiin ja kohta lipui vene hyvää -vauhtia. "Hyvästi tekee työtä syystuuli", sanoi Ville ja lähetti Mikin -kokkaan katsomaan salakiviä erittäin vaikealla Maalahden rannalla. -Minä otin esiin hyvin täytetyn ja tällaisille matkoille erittäin -soveliaan eväslaatikkoni, joka on sovitettu täyteen nelikulmaisia -lasiastioita, niin että tarvitsee ainoastaan avata kannen ja ruoka -on sievästi asetettuna edessä. Kaikki, paitsi Mikki, jonka täytyi -pysyä kiviä tähystelemässä, kokoutuivat nyt veneen perään. Ville otti -esiin pullon viinaa ja se kiersi kädestä käteen; naisetkin maistoivat -pisaran pullon suusta ihan kursailematta. Bergs-Hannin jälkeen tuli -vuoro minulle. Karolina kuitenkin sanoi ikään kuin puolustellen: -"Oppii tuota käyttämään viinaa, kun täytyy hoidella verkkoja kovassa -säässä." Ville selitti, että Karoliina oli leski, mutta tuli toimeen -hyvin miehettäkin, hän komensi väkeä siinä kuin toinenkin ja -silakoita hän otti merestä määrättömästi. Jälisteeksi tarjosin minä -suklaa-konvehtia ja Fia Holmista se oli "kelvottoman hyvää". Sitte -alkoi taas vuorotellen laulua ja leikillistä puhetta; varsinkin Mikki, -iloinen veitikka, oli erittäin kekseliäs. Muun muassa kertoi hän, että -Åminneborgin isäntä Isak Eriksson "oli varakas mies, mutta ei hän ole -osannut laittaa yhtään poikaa, kaksi tyttöä vain yht'aikaa, ja ne niin -yhdennäköiset, että sulhaset eivät voi erottaa, kumpi on kumpaisenkin". - -Heidän murteensa omituisine sanoineen ja korkoineen oli vaikea -ymmärtää, varsinkin milloin he keskenään puhuivat lyhyitä lauseita, -mutta laulussa oli kieli jotenkin puhdasta ja samoin heidän -puhutellessaan minua. Lukemalla ja kirkonkäymisellä olivat kaikki hyvin -tottuneet "kirkkoruotsiin". - -Bergs-Hann lauleli kauneimmat laulunsa, ja Ville ylisti häntä -paraimmaksi tytöksi laulamaan koko Maalahdella. Fia Holm kertoi -monenkin varakkaan miehen "sukeutuneen ja siivoutuneen Hannia -varten, mutta kaikki he saivat etsiä muuta parannusta ikävälleen; -ei Hann koskaan unhota Jukkia, joka jäi mereen Ruotsin matkalla". -Hann katsahti sinisilmällään äkäisesti kertojaan ja sanoi: "Onko Fia -sitte nähnyt minun surevan?" Ville istuessaan veneen perässä katseli -kauan Bergs-Hannin kiharatukkaista niskaa. Tyttö istui, kasvot veneen -keulaa kohti, ja katseli mereen vaipuneen auringon jäleltä välkkyvää -vaaleankeltaista valoa. Ville virkahti: "Laulakaapas, tytöt, niin sujuu -paremmin." Luulenpa, että Ville oli yksi niistä, jotka olivat turhaan -sukeutuneet ja siivoutuneet Bergs-Hannia varten. - -Fia Holm alotti juuri surumielisen laulun, kuin kulku äkisti pysähtyi -ja vene, noustuaan salakivelle, kallistui sivulleen niin, että kaikki, -mitä oli irtainta; viskautui oikealta laidalta vasemmalle. Karolina -putosi suorastaan minun syliini ja minä sain kyllä kokea, että hän -ei ollut irtainta tavaraa. Me olimme vähällä saada yhdessä kylmän -kylvyn kuten Mikki, joka tosiaankin veneen kallistuessa heilahti yli -laidan. Minä olisin mieluisemmin suonut saaneeni solakan Bergs-Hannin -syliini kuin raskaan Karolinan. Mikki nousi kivelle ja työnsi veneen -pois karilta; ainiaan valmis laskemaan leikkiä, sanoi hän: "Olkaa -laulamatta, Bergs-Hann, enhän minä näe ollenkaan pohjaa enkä kiviä, kun -te laulatte." - -Tuuli tyyntyi taaskin vähitellen ja soutaen kuljettiin loppumatka. -Vakava ja mukava verkkovene lipui nopeasti pitkin kirkasta veden -pintaa, jonka syvyydestä näkyi välkkyvä tähtitaivas, ja kuun -hopeahohto kimalteli veneen tekemissä väreissä. Tahdissa suurten -airojen säännöllisen jysähtelemisen kanssa hangoissansa ja veden -loiskahtelemisen kanssa lauleli Bergs-Hann yksinkertaisia laulujansa. -Minä tunsin viihtyväni hyvin näiden raitisten, teeskentelemättömäin -ihmisten seurassa. Hann keskeytti laulunsa ja näytti kaksinkertaista -rakennusta, joka kuun valasemana kuvastui taivasta vasten matalalla -rannalla edessämme. "Tuossa on Åminneborg," sanoi hän, "ja siellä -eroovat meidän tiemme", lisäsi hän ajattelevasti, ikään kuin valittaen, -että hauska matka niin pian loppui. - -Me olimme nyt siinä lahdessa, johon Maalahden joki laskee. Molemmilla -rannoilla oli paljo talaita, meriaittoja ja nuottakotia sekä -kaikenkokoisia veneitä sadoittain, osaksi vielä vedessä, osaksi jo -vedettynä maalle tai talaihin talviteloilleen. Tässä minä aloin -ymmärtää, miten ahkerasti Maalahden kansa verottelee merta. Meidän -suuri veneemme vedettiin Villen tilavaan talaasen ja kukin otti -tavaransa. Mitä minä itse en jaksanut kantaa, ottivat toiset. -Minä kiitin hauskasta matkasta ja kehoitin heitä kaikkia tulemaan -Åminneborgiin lämmittelemään, ett'ei meidän vielä niin paikalla -tarvitsisi erota. "Kiitoksia itsellenne, että olette ollut hyvä -kaikin tavoin", vastasi Bergs-Hann ikään kuin kaikkein puolesta, ja -minua ilahutti, että ehkä osasin käytökselläni näyttää, mitenkä he -kaikki näinä muutamina hetkinä olivat saavuttaneet minun sydämellisen -kunnioitukseni ja luottamukseni. Fia Holm osoitti ystävyyttään -kysymällä, enkö minä tuntenut puutumista eräässä paikassa siitä, että -niin kauan olin istunut kovalla veneen teljolla. Minä kyllä käsitin -hänen hyvän tarkoituksensa, vaikka hän lausuikin kysymyksensä sanoilla, -joita minä en huoli kertoa. - -Åminneborg oli muinoin ollut paikkakunnan ainoa herraskartano. Suuri -päärakennus oli nyt kylmillään ja suljettuna, mutta suuri tuli -loisti tilavan siipirakennuksen ikkunoista. Isäntäväki toivotti -meille tervetuloa ja leipäuunissa loimottava tuli oli meistä varsin -mieluinen pitkän merimatkan jälkeen. Kaikki asettuivat, riisuttuaan -päällysvaatteensa, riviin uunin eteen ja tuttava puhelu alkoi -talonväen ja vierasten kesken. Minä pyysin yösijaa ja se luvattiin -varsin hyväntahtoisesti. Molemmat kauniit kaksoissisaret ilmestyivät -kohta tupaan ja Mikin lauseen minä heti huomasin todeksi; he eivät -ainoastaan näöltään olleet aivan yhtäläiset, vaan äänikin oli niin -samankaltainen, että sulhasien neuvottomuus saattoi kyllä olla totta. -Minulla oli kanssani teetä ja emäntä laittoi siitä kaikille virvoketta, -mutta hän oli pannut sekaan kanelia ja minä mieluisemmin join isännän -kanssa lasin Jamaikka-totia. Kaikki olivat viimein asettuneet istumaan -ja huviksensa he, kuten näytti, vastaelivat minun kysymyksiini, kun -tiedustelin paikkakunnan oloja ja tapoja. Mieluisimmin minä kuuntelin -Bergs-Hannin kertomuksia sulavalla altto-äänellä. Hän kuvaili laveasti, -millaiset ovat "seppelepidot" (kuuliaiset), "häät", "talkoot", joissa -kiireenä heinäaikana lähimmät naapurit auttelevat odotellen illan -juhlaa, "öitsit" ja muut sellaiset niissä tavallisine panttileikkeineen -y.m. iloisine tapoineen, joita näillä raitismielisillä rantalaisilla on. - - - - -Vilhelm Enström. - - -Kun Isak Erikssonille mainitsin matkani tarkoituksen, sanoi hän ihan -lähellä asuvan laajalti tunnetun pyyntimiehen, ja minun pyynnöstäni -lähetettiin häntä noutamaan. Hänen nimensä oli Vilhelm Enström, -ja hetken kuluttua kompuroi hän tupaan kahden kepin varassa ja -Bergs-Hannin veljen Kalastaja-Kallen taluttamana. Kaikki nousivat -ja tervehtivät kunnioittavasti rampaa miestä. Hän puhui, näiden -seutujen mieheksi, tavattoman puhdasta ruotsia. Nuorempana oli hän -kesät kulkenut laajalti työssä laivanveistämöissä ja ollut monta -kertaa urakkamiehenä. Kaksitoista vuotta sitte olivat häneltä jalat -paleltuneet hylkeenpyyntiretkellä ja nyt hän eli yksikseen läksiäimenä -Åminneborgissa, helpottaen naapurien avuliaisuutta kaikella, mitä hän -suinkin jaksoi jalkojensa kolotuksen lomassa tehdä käsillään. Hänen -ruumiinsa oli nyt viidenkuudetta vuoden ijässä kumarassa kuin vanhan -ukon ja hänen muotonsa, oli kivuista kuihtunut, mutta kyllä näkyi, -että Enström oli ollut kookas ja kaunis mies parhaassa ijässään. Hyvin -puettu ja kammattu, kärsivällinen ja harvasanainen hän oli, ja vielä -nytkin kunnianarvoisen näköinen mies. - -Minä sanoin hänelle matkustaneeni etelästä tänne pohjoiseen saaristoon -vartavasten kuulemaan kertomuksia hylkeenpyynti-elämästä ja sen -vaivoista. - -"Siitä minä kyllä osaan tehdä teille selvän", vastasi hän. Me kävimme -istumaan, isäntä, Enström, Kalastaja-Kalle ja minä, pöydän viereen, -naiset ja nuorukaiset puolipiiriin meidän ympärillemme. - -Me joimme toistemme onneksi ja Enström alkoi kertoa siitä kerrasta, -jolloin hänelle "tapahtui vahinko pyyntiretkellä". Kaikki tiesivät -tapauksen, mutta ehkäpä ei kukaan ollut kuullut harvasanaisen miehen -kertovan, miten se oikeastaan oli tapahtunut. - -"Kahdeksantoista vuotta kävin minä pyyntiretkillä ja viime vuosina oli -meitä ainoastaan kaksi venekuntaa Maalahdelta, yhteensä 16 miestä. Me -läksimme puolipaaston ajoissa ulos merelle, aikaisemmin tai myöhemmin -sen mukaan, millaiset pakkanen ja tuulet olivat olleet talvella. - -"Niistä kuudestatoista on nyt elossa ainoastaan kolme. Vuonna 1873 -tehtiin viimeinen pyyntiretki Maalahdelta ja sillä matkalla minä kärsin -kovasti. Minä olin päällikkönä venekunnassa, johon sillä kertaa kuului -ainoastaan 5 miestä. Viidellä hevosella monen saattajan, miehen ja -naisen, seurassa matkustimme 4 1/2 peninkulmaa Bergö-Gaddin jäätikölle, -jossa tämän saariston pyyntimiehet sanovat jäähyväset saattajilleen -ja Luojaan luottaen poistuvat mannerjäältä kuudeksi tai kymmeneksi -viikoksi etsimään hylkeitä myrskyn ja ajojäiden seasta. - -"Hevonen oli valjastettu suuren hyljeveneen eteen ja siinä oli kaksi -pienempää venettä. Muilla hevosilla oli kuormana ruokavaroja, aseita, -ampumaneuvoja ja puoli syltä puita ruuan keittämistä varten. - -"Sillä kertaa saattoi vaimoni Ann-Stin pikku Kustin kanssa minua -Bergö-Gaddiin asti. Hänelle oli syntyvä lapsi pääsiäisen aikaan. Minä -en koskaan ollut haluttomampi lähtemään hylkeenpyyntiin kuin silloin, -ja parastapa olisi ollutkin jättää se matka tekemättä. Mutta siihen -aikaan tuntui, kuin jokin olisi vastustamattomasti houkutellut niihin -vaaroihin ja seikkailuihin, ja entisten retkien muisto kiusasi kovasti. -Sinäkin päivänä, kuin tapasimme jäänreunalla monet Bergön ja Korsnääsin -venekunnat kaikkine saattajineen, välkkyi jäälakeus ja avara meri -kauniisti päivänpaisteessa. Oli ikään kuin juhlahetki, kuin pullo -erotessa kulki kädestä käteen; mutta aika kylmä oli ja minä käskin -Ann-Stinaa antamaan pikku Kustille ryyppyä ja neuvoin häntä hyvin -peittämään itseään ja poikaa kotimatkalla. - -"Me purjehdimme suoraan Pohjanlahden perää kohti ja seuraavana päivänä -pääsimme 5 peninkulmaa lähelle Fjäderäggiä. Isovene vedettiin kappaleen -matkaa jäälle ja n.s. teltta laitettiin kuntoon, masto ja raakapuut -kannattimiksi purjeille, jotka sovitettiin katoksi veneen päälle. Sitte -alkoi jokapäiväinen pyytäminen, kuten sanotaan. Ainoastaan yksi mies -jää teltan luo, kaikki muut lähtevät aikaisin aamusilla ulos jäälle -etsimään hylkeitä, missä niitä on jään päällä. Ne ammutaan, jos ne ovat -valppaat, taikka tapetaan nuijimalla, jos makaavat, ja se tapahtuu -usein sellaiseen aikaan, jona ne eivät voi paeta mereen, koska ne -reijät ovat jäätyneet kiinni, joista ne ovat ryömineet ylös jään päälle. - -"Kolmantena päivänä siitä, kuin laitoimme teltan, läksin minä päivän -vaietessa kauniilla ilmalla kävelemään, vetäen jälestäni pyyntisauvaa, -8 kyynärän pituista, suksen kaltaista puuta, jonka kahdessa eri -koterossa raskas hyljepyssy ja pitkä kiikari ovat. Sen suksen avulla -hypätään leveäin jäärailojen yli ja sen avulla myöskin hiivitään eli -ryömitään pyssyn kantomatkalle hylkeistä. Minä aioin tutkia jäätä -ja keliä koilliseen päin teltasta. Ajojäät olivat jäätyneet yhteen. -Lumetonta jäätikköä astuin minä reippaasti ja noin 172 peninkulman -päässä veneestä ammuin harmaan hylkeen, joka oli yksinään jään päällä. -Minä pystytin verisen jääpalan 'jäänharjalle'; siksi me sanomme -sellaista paikkaa, jossa ajojäät ovat kasautuneet harjaksi. Sen -jääpalan asetin viitaksi paluumatkalle ja ammutun hylkeen merkiksi. -Sitte astuin edelleen, kunnes arvelin puoli päivää kuluneen; silloin -käännyin astumaan telttaa kohti. Ilma oli ollut kaunis koko ajan, -mutta nyt alkoi yksinäisiä tuulen puuskia tulla koillisesta ja ajella -pilvenhattaroita, joista putoili harvakseen lumihiutuvia; pakkanen oli -jotenkin kova. Minä olin sinä päivänä hyvässä pyyntikunnossa, kuten -me sanomme, enkä tuntenut näkönikään rasittuvan häikäsevästä jäästä; -sen tähden minä saatoin laajalti tähystellä hylkeitä, mutta niitä ei -ollut ylhäällä sillä taholla, jonne olin astunut. Railot ja halkeamat -jäässä olivat kuitenkin vain vähän jäätyneet ja hylkeet olisivat kyllä -helposti voineet tapansa mukaan etukäpälillään eli 'käsillään' alhaalta -päin sorvata reikiä ohuihin paikkoihin paksumpien jäiden väliin, -mutta ne olivat varmaankin ilman muutoksen odotuksessa siirtyneet -toiselle taholle. Vähitellen muuttui myöskin ilman väri ja tasainen -tuuli alkoi lennättää teräviä jääpuikkoja; mutta kun minun tieni kävi -myötätuuleen, en siitä tuntenut suurta haittaa. Töin tuskin löysin -ammutun hylkeen, mutta vaikka teltalle ei olisi pitänyt oleman matkaa -kantakaan peninkulmaa, ei sitä enää näkynyt, sillä jääpuikkoja lenteli -yhä tiheämmin ja myrsky kiihtyi kiihtymistään joka silmänräpäys. Hyvin -tietäen vaaran olevan käsissä, kiiruhdin minä, minkä suinkin jaksoin, -vetäen jäljestäni pyyntisauvaa ja 3 kyynärän pituista hyljettä. -Aavistamattoman nopeasti kiepahti myrsky ihan pohjoiseksi ja yht'äkkiä -pauhasi raju lumimyrsky ympärilläni. Ajojäiden heikosti jäätyneet raot -halkeilivat ja jäät läksivät liikkeesen hirvittävällä rytinällä, joka -kuului kovemmin myrskyn pauhuakin. - -"Sydän vapisevana kiiruhdin minä yhä eteen päin heiluvilla -jääkappaleilla. Kaksi kertaa putosin kylmään veteen, ja kadotettuani -pyssyn ja kiikarin jätin myöskin hylkeen ja vedin ainoastaan sauvaa -jäljestäni. Viimein huomasin olevani suuremmalla jääkentällä ja luulin -päässeeni lähelle venettä, mutta en nähnyt sylenkään päähän eteeni. -Helpotuksesta huoahdellen juoksin, kovasti huutaen, eteenpäin kompassin -mukaan, mutta siinä oli taas edessäni avovettä, joka jo kuohui suurissa -laineissa." - -Kaikki olivat vaiti kuunnelleet Enströmin kertomusta ja istuivat nyt -jokaisella tyhjä kuppi käsissä polvilla. Kiihkeätä uteliaisuutta -näkyi kaikkein kasvoista. Hän jatkoi: "En tiedä, mitenkä jälleen -löysin hylkeen. Minä en tiennyt, että se oli jäänyt minulta samalle -jäälautalle. Hetkiseksi minä kauhuissani vaivuin kuolleen eläimen -päälle, jonka ruumiissa vielä oli vähä lämpöä jäljellä. Jumala minulle -antakoon anteeksi! Minä en ajatellut omaa autuuttani, vaan Ann-Stinaa -ja pikku Kustia." - -Pehmeäsydämminen Fia Holm nyyhki ääneensä ja Bergs-Hann katseli, -silmät kauniisti loistavina, Enströmiä, joka vaipui syviin ajatuksiin. -Yksinpä Mikinkin muoto, josta tavallisesti iloinen veitikka pilkisteli, -osoitti tänä hetkenä sydämmellistä osanottoa. Bergs-Hann ensinnä -keskeytti äänettömyyden: "Tänä iltana on Enström oikein tehnyt reiän -puhelaatikkoonsa; antakaas nyt meidän kuulla, miten sieltä pelastuitte." - -Enström jatkoi: "Minä tein jäästä pyöreän seinän suojaksi lumimyrskyä -vasten ja jääpalasista kummun sen sisälle ja pystytin pyyntisauvan -hätämerkiksi; sitte laskeuduin istumaan kuolemaa odotellen. Monta -pitkää tuntia olivat ajatukseni kauheassa tuskassa. Minä en ollut -ennen tiennyt elämän edes voivankaan tuntua niin rakkaalta. Tajussani -välisti välähti ajatus, että viimein olin pelastuva ihmeen kautta, ja -silloin aina johduin ajattelemaan Ann-Stinaa ja poikaa, mutta viimein -sammui kaikki toivo. Minun jalkani ja sääreni kohmettuivat yhä enemmän -ja minun sieluni värisi niin, ett'en osannut rukoilla Isämeitääkään. -Minä muistan, että näin päivän valkenevan ja että sinitaivasta näkyi -jäätuiskun lävitse, jota myrsky hurjasti vielä ajeli pitkin jäätikköä, -mutta taivaasta ei enää tullut lunta. Muistan vielä senkin, että -minusta sittemmin tuntui hyvältä, että myrskyn pauhu ja ajojäiden -kohina oli lakannut. - -"Minä heräsin täyteen tuntooni kovasta rykimisestä ja seisoin silloin -pystyssä Niilon ja Ullus-Gabbelin (Gabrielin) tukemana. Heillä oli -ollut suuri vaiva saadessaan minua henkiin, ja totisesti, jos minä -olisin tiennyt, millaisiin kärsimyksiin minä heräsin, niin enpä -suinkaan olisi kiittänyt heitä, että he kiskoivat minut pois kuoleman -syleilyksestä, jossa jo oli kaikki kärsiminen lakannut. Minulle -suuhun kaadettu pitkä ryyppy oli mennyt väärään kurkkuun ja saanut -aikaan kovan rykimisen, joka jälleen pani veren liikkeelle ja herätti -elonkipinän, joka vielä ei ollut kokonaan sammunut. Minä en muista -millä tavalla minut vietiin suureen veneesen, joka nyt oli vedessä -jäälautan reunassa. - -"Ennen myrskyä olivat kaikki muut paitsi minä ehtineet teltalle, joka -tuota pikaa hajotettiin ja suuri vene vedettiin avoveteen. Myrskyn ajan -ajelehtivat he koko yön ajojäiden seassa, onneksi veneen murtumatta, ja -kun myrsky lakkasi, näkivät he kiikarilla tähystellen minun hätämerkki, -ja riensivät pelastamaan päällikköänsä. - -"Minun jalkani olivat mäsäin villasukkain ja hylkeennahkakenkäin kanssa -jääneet yksiksi möhkäleiksi sillä aikaa, kuin niitä, vielä ihan -tunnottomia möhkäleitä vähitellen sulatettiin, nautin minä mielihyvällä -paljon lämmintä viinaa ja hyljevelliä. Minä tunsin sinä, niin -sanoakseni, 'uudesta syntymisen' hetkenä olevani paljon terveempi ja -halukkaampi elämään kuin sitte koko pyyntiaikana. Pyytämisen minä olin -ihan kelpaamaton ja sen tähden vietin seitsemän pitkää viikkoa teltassa -vahtina ja kokkina ja purjehtiessa makuusäkissä. Minun jalkojani -pakotti hirveästi yöt päivät; tupakan hiki haavoihin pantuna tuotti -minulle parasta lievitystä. Ennen pyynnin loppua olivat kaikki varpaani -poissa nivel niveleltä eikä pakotus siihen lakannut; noita muodottomia -jalanmöhkäleitä pakottaa vieläkin, silloin tällöin vain vähän heikoten. -Sitä kipua minä kyllä saanen kärsiä, kunnes kuolema tulee toisen kerran. - -"Tähän nyt saattaa kertomukseni loppua. Tiedättehän kaikki, että -Ann-Stin kuoli lapsen synnytykseen sill'aikaa, kuin minä makasin sillä -onnettomalla pyyntiretkellä. Kiitoksia hyvyydestänne, että olette -ystävällisesti helpottaneet minun raskasta elämäni taakkaa." - -"Niin, niin," sanoi Isak Eriksson, Åminneborgin kunnioitettu isäntä, -"moni saa kokea paljon maailmassa, mutta ken on paljon kokenut, hänellä -on paljo ystäviä." Minä mielessäni vertailin Isak Erikssonin elämän -käsitystä toiseen, jossa miestä arvostellaan menestyksen ja rikkauden -mukaan. - - - - -Lähtö Åminneborgista ja purjehdus Bergöhön. - - -Nyt oli aika lopettaa päivä ja kaikki ottivat jäähyväset. Fia Holm -katsoi sydämmellisesti minua silmiin ja pudisti niin herttaisesti -minun molempia käsiäni, että minä kyllä saatoin arvata, miten hyvästi -Holm oli kotonaan viihtyvä, kun hän palasi mereltä. Ville, Mikki ja -Kalastaja-Kalle uudistivat tarjouksensa saattaa minut seuraavana -päivänä Bergöhön. Minä lupasin seuraavana aamuna ennen lähtöä käydä -Bergs-Hannin ja hänen veljensä kodissa. - -Syötyäni maukkaan illallisen, lämmintä leipää, hyvää voita ja lihavaa -iltamaitoa ja toivotettuani ystävälliselle isäntäväelle hyvää yötä, -kävin lepäämään karkeille, sileäksi mankeloiduille lakanoille. - -Herätessäni seuraavana aamuna tunsin mielihyvää, niin kuin olisin -äsken päässyt kauan ikävöidyn tarkoituksen perille tai voittanut -jonkun pahan vastuksen. Aurinko paistoi huoneesen ja ikkunoista loisti -maa valkoisena yöllisestä pienestä lumisateesta. Minun pukeutuessani -ja katsellessani mukavaa, kotitekoista talonpoikais-ylellisyyttä, -astui sisään, kahvitarjotin käsissä, toinen kaksoissisar, tai ehkäpä -hän oli toinen. Hän niiaten toivotti minulle hyvää huomenta. Minä -kuulin viereisessä tuvassa väen vilkkaasti keskustelevan omituisella -murteellaan. Tyttö ilmoitti heidän olevan murkinalla. - -Tervehdittyäni talonväkeä läksin molempien tyttärien seurassa -tervehtimään Kalastaja-Kallea ja Bergs-Hannia. Heidän kotinsa tosiaan -ansaitsi ylistelemiset, jotka Mikki oli eilispäivänä matkalla siitä -lausunut. He istuivat nyt kaikki ahkerasti verkkoa kutomassa. He -lakkasivat työstään meidän astuessamme sisään ja toivottivat meille -tervetuloa. Kallen vaimokin oli pitkäkasvuinen, kaunis nainen, -ystävällinen ja avomielinen. Hän tarjosi hyvää kahvia ja oli -iloissaan, kun minä kiittelin heidän hyvästi järjestettyä kotiansa. -Kalastaja-Kalle ja minä puhelimme matkasta Bergöhön ja minä lausuin -pelkoni, että sisävedet ehkä ehtivät jäätyä ja tehdä vaikeammaksi -minun palaamiseni Vaasaan, mutta hän rauhoittaen selitti meriveden -vielä olevan niin lämpöisen, että se ei voinut jäätyä, ell'en minä -viipynyt useampia viikkoja Bergössä. Kalle pyysi vaimoaan laittamaan -evästä kuntoon ja läksi käskemään molempia toisia, Mikkiä ja Villeä, -laittamaan itseänsä ja venettä valmiiksi. Minä jäin hetkiseksi -kuuntelemaan Bergs-Hannin kertomusta heidän verkkokalastuksestaan -ja hän kertoikin niin, että sitä oli hauska kuulla. Hän kuvaili -kalastuspaikat sileäksi huuhtoutuneilla yksinäisillä kallioilla ulkona -meressä, jossa monella venekunnalla on talaansa, kala-aittansa ja -makuuvajansa sekä yli koko kallion korkeita telineitä, joilla suuret, -aina 18:kin kyynärää korkeat verkot kuivataan. Kauniilla ilmalla -kesällä on siellä elämää ja iloa, kertoi hän, paljo työtä kalain -puhdistuksessa ja suolaamisessa sekä pyydyksien hoidossa, varsinkin -milloin saanti on runsas; mutta välillä myöskin laulua ja piiritanssia -ja iloista leikkiä. Juhannuksen aikaan on Pohjanlahti kirkas ja -kaunis koko vuorokauden, niin että ilokseen katselee ylt'ympäri. -Kun minä kysyin, eivätkö he ottaisi minua neljänneksi mieheksi -veneesensä, vastasi hän sointuvasti nauraen: "Te kaiketi luulette, että -pyydysmatkat ovat vain pelkkää auringon paistetta", ja hän kertoi; -miten he myrskyssä ja aukean meren suurissa laineissa usein hengen -vaaralla korjaavat kalliita pyydyksiänsä ja monesti ne sinne jäävätkin -ja he itse saavat heikolla veneellä monena pimeänä syysyönä laskea -mihin myrsky viepi, kuolema ihan silmäin edessä, kunnes he myrskyn -vaiettua nälissään ja uuvuksissaan voivat kääntää veneensä kaukaista -kotia kohti. Kun kalalokit lähtevät pois kalastuspaikoilta ja pakenevat -sisäsaaristoon, silloin on kiire korjata pyydykset, sillä myrsky ei ole -enää kaukana. - -Kun minä ihmettelin, ett'ei näkynyt yhtään lapsia, vastasi vaimo: -"Kalle sanoo monesti: mitä me teemme sellaisella vallattomalla -pikkuväellä, joita sinun vain pitää istua kiikuttelemassa? Toista -olisi, jos sinä heti voisit laittaa ne sellaisiksi, että ne kelpaisivat -johonkin." - -Kalastaja-Kalle palasi sanomaan, että vene oli valmiina. Minä sanoin -jäähyväiset. Bergs-Hann ojensi minulle suuren kätensä ja ystävällistä -hyväntahtoisuutta näkyi sydämmellisistä sinisilmistä. - -Aamiainen syötiin Isak Erikssonin luona, ja turhaan koetettuani -saada maksaa vierailustani siinä ystävällisessä talossa erosin minä -heistäkin, sanottuamme molemmin puolin sydämmelliset jäähyväset. Hyviä -muistoja jäi mieleeni. - -Purjehdus Bergöhön oli huvittava ja omituinen. Lumiset saaret ja karit -välkkyivät auringon paisteessa ja tekivät meren synkän näköiseksi. -Oli pari astetta kylmää ja kovanlainen tuuli puhalteli lounaasta. -Pitkulaisten, korkealle kuohuvain aaltojen harjat murtuivat kohisten -valkoisiksi koskiksi, jotka soveltuivat kylmänvihreään meriveteen -kuin -- mitenkä sanoisinkaan -- kuin "kerma rabarberihyytelöön". Vene -oli koko matkan kallellaan oikealle puolelle, ja joka kerran, kuin -kynnimme aallon harjojen poikki, roiski vettä vasemmalta puolelta, -kasvattaen jääkuorta vaatteillemme ja veneen teljoille. Mutta kylmä ei -minua vaivannut, minä kun olin hyvästi varustautunut tälle marraskuun -matkalle. Mikki, ollen ohuessa puvussa, värisi nähtävästi, mutta ei -antanut iloisuutensa jäätyä; hän vain välistä sanoi: "Paholainen -lähteköön enää matkoille." Meidän lähestyessämme Bergötä läheni jo -aurinkokin sitä linjaa, jossa taivas ja meri yhtyivät hehkuvassa -valossa. Mikki sanoi, osoittaen auringonlaskua ja pudistellen -ruumistansa: "Eiköhän noilla tuolla ole lämpimämpi." - -Luminen vuorenharjanne, joka saaresta pistihe ulos mereen, oli -koristettu tuulimyllyillä, joista osa seisoi, vaan monta oli -käymässäkin. Kalastaja-Kalle sanoi Mikille: "Huiskuttele käsilläsi kuin -nuo kummitukset, niin haihtuu sinulta kylmä ruumiista." - -Me olimme jo vähän niemen siimeksessä, kuin lahtihylje näytti mustaa -päätänsä tuulen päällä lähellä meitä. Mikki kiihkeästi huusi minulle: -"ampukaa, ampukaa!" mutta kun minulla oli kanssani ainoastaan -haulipyssy, en minä tahtonut haavoittaa eläintä, koska en kuitenkaan -olisi saanut sitä tapetuksi. Sitte Mikki pyysi Villeä kääntämään -venettä vähän tuuleen päin, otti etuteljoilta harmonikkansa ja alkoi -soitella polskaa. Hylje näyttäytyi yhä lähempänä venettä ja kohottihe -korkealle vedestä ikään kuin kuuntelemaan. "Jos on hyljepyssy veneessä, -varoo se kyllä eikä tule niin lähelle", sanoi Kalastaja-Kalle. "Hylje -on aika valtava uimaan; monesti seuraa se venettä, joka purjehtii -täyttä vauhtia", sanoi Mikki. - - - - -Ensimmäinen päivä Bergössä. - - -Sinne päin, josta me tulimme, ei näkynyt saarelta monta asuntoa. Me -laskimme pieneen venevalkamaan hyvillämme, että saimme maata jalkaimme -alle. Kylmä tuuli oli kuitenkin vähitellen kangistuttanut jäsenemme, -ja me, niitä nuorrutellaksemme, läksimme juoksu jalassa ryntäämään -tuulimyllyjä kohti. Meidän päästyämme seljänteen harjalle oli edessämme -vuoritasanko ja sillä monta, enimmäkseen punaiseksi maalattua taloa. -Enström oli minua myöten lähettänyt terveisiä vanhalle Rias-Matille, -joka aikoinaan oli ollut saaren arvokkaimpia pyyntimiehiä. Pieni, -puhelias poikanen näytti meille tietä Riaksen taloon. Hän arvaili -tiellä, mitä meillä saattoi olla asiana ja mistä me olimme tulleet -kylmän ilman kanssa. Mikki tulkitsi hänen saarelaismurrettansa niin -hyvin, kuin osasi. Poika tahtoi kaikin mokomin tietää, mikä minä olin -miehiäni, ja Mikki sanoi: "Hän on Ruotsin kuningas, senhän voi nähdä -lakistakin." Nähtävästi epäilevänä ja hyvin uteliaana kysyi hän itse: -"Oletteko te Ruotsin kuningas?" -- Silloinpa me jo olimmekin perillä, -Rias-Matin tuvan edessä, jossa hyvästi aseteltu havukimppu kehoitti -meitä pyyhkimään jalkojamme rappusten edessä ennen astumistamme sisään. -Emme vielä ehtineet porstuaankaan, kuin suuri vanhanpuolinen vaimo -tuli meille vastaan. Minä kysyin isäntää ja kerroin, että minulla -oli hänelle terveisiä Maalahdelta Enströmiltä ja että minä toivoin -saavani viipyä muutamia päiviä Rias-Matin luona. Vaimo pyysi meitä -astumaan sisään ja sanoi Matin olevan ulkona merellä, vaan hänen jo -kohta pitävän tulla kotiinkin, koska oli jo aamusella lähtenyt vain -nostamaan verkkoja ja panemaan niitä kuivamaan. Enströmiltä olin -kuullut Rias-Matin olevan jo 80 vuoden ijässä; minua kummastutti, että -hän vielä kalasteli näin myöhään syksyllä ja tällaisella ilmalla. -Emäntä kehui hänen reippauttansa ja sanoi häntä niin vanhaksi, että hän -muisti kaikki saaren asujamet, "ennen kuin ne olivat syntyneetkään". -- -"Matin nuorin veli oli minun ensimmäinen mieheni, -- mennä vuonna otin -tämän; hän on koonnut rahaa ja hänellä on paitsi taloa paljo pyydyksiä. -Sukulaiset yrittivät rettelöimään ja estämään meidän vihkiäisiämme, -mutta ukkopa ei antanutkaan itseään komentaa -- enkä minäkään -- sitä -paitsi." - -Hän käski meitä istumaan ja pyysi anteeksi, että oli kaikki niin -siistimättä. Katsellessani pikku tupaa huomasin anteeksi pyynnön -varmaan tarkoittaneen huomauttaa minulle, miten sievänä ja siistinä -hän piti kotiaan. Ikkunain ympärillä oli valkoiset verhot; huonekalut, -ovet ja vuorilaudat olivat maaladut sinisiksi ja punaisiksi, kuten -sängyn uutimetkin olivat paksusta, sinisen ja punaisen kirjavasta -puolivillaisesta. Suuri kaappi, ovi peileihin jaettuna ja listat -hyvin korkeat, peitti jäännösosan siitä seinästä, jossa sisemmän -kammarin ovi oli. Keskelle kaappia oli sovitettu käkikello, heiluri ja -painot näkyvinä lasiovesta. Hyljepyssyjä sekä kiikareja, kompasseja -ja ilmapuntareja, jotka johtivat mieleen, että Herra välistä "oli -siunannut rantoja" haaksirikkoisilla laivoilla, riippui seinillä, jotka -olivat verhotut tummilla, kirjava-värisillä papereilla. Koko tupaa -kävi sanoa aistikkaaksi; se vähän muistutti tavallisen Itämeren-laivan -kajuttaa, suurennettuna tietysti. Lattia oli hyvästi saumatuista -kuusilankuista, puhdas ja ilman mattoja. Suuri leivinuuni oli porstuan -oven ja kammarin oven välisessä nurkassa, suu avoin ja lähellä lattiaa, -päällä savun kokoojana taitavasti muurattu ja paksuilla raudoilla -varustettu totto. Kalkki oli maalattu samalla punamulta-öljyvärillä -kuin kaikki muukin punainen tuvassa. Ilma, josta lemusi heikko mintun -tuoksu, ei minua oikein miellyttänyt, mutta todisti, että isäntä ei -ollut tupakkamies. - -Me otimme käsille eväämme, ja emäntä asetti pöydälle suuremman ja -pienemmän petrolilampun. Luulenpa, että hän oli luonteeltaan vähän -"kerskaileva". Syötyä ja emännän väkevää kahvia juotua läksivät Kalle -ja Ville ilmoittamaan lähellä asuville "pyyntimiehille" minun tuloani -ja matkani tarkoitusta. Mikki meni ulos narraamaan poikia, joita oli -hyvä joukko kokoutunut näkemään Ruotsin kuningasta. Hetken kuluttua -palasivat lähettiläät ja toivat mieluisan vastauksen: "Ne lupasivat -tulla, nämä pyyntimiehet, joka talosta." Siitä suosiosta minun kaiketi -oli kiittäminen niitä hyväntahtoisia suosittajoita, joille olin -sananviennin uskonut toimeksi. Ystävyys minun ja kolmen maalahtelaisen -saattajani välillä oli vanha ja vakautunut. - -Ensimmäisenä saapui kesk'ikäinen mies, puvultaan ja muodoltaan -"luotsivanhimman" näköinen. Siivosti ja kunnioittavasti tervehti hän -ensin talon emäntää, kysellen hänen omaa ja vanhan Matin terveyttä. -Kun minä tervehtiessäni sanoin nimeni, käsitti hän, että sen -kohteliaisuuden muka piti olla molemminpuolinen. "Minun nimeni on -Johan Erik, mutta täällä Bergössä sanovat minua meidän murteellamme -Jonk-Erriksi", sanoi hän istuutuessaan penkille lähelle minua. -"Maalahtelaiset kertoivat teidän asianne. Kyllä meidän saarellamme -tapaatte monta kokenutta pyyntimiestä. Vanhalta Rias-Matilta saatte -kuulla kaikki saaremme asiat ihan alusta asti." Itse oli hän jo ollut -28 vuotta mukana pyyntiretkillä ja aikoi tänäkin talvena lähteä -"kippariksi" erääsen Korsnääsin veneesen. "Korsungit, kuten me heitä -nimitämme, seuraavat tavallisesti Bergön kippareja." -- "Jonk-Err on -taitavin kippari koko saarella, siitä asti tietysti, kuin minun mieheni -lakkasi käymästä retkillä", sanoi emäntä, jolla oli hyvin suuressa -määrässä tuota kaunista omansa kiittelemisavua. - --- "Rias-Matin kanssa ei kukaan voi kilpailla", sanoi Jonk-Err, "hän -lakkasi vasta 65 vuoden ijässä, ja minulla on vasta 51 vuotta." - -Vähitellen astui tupaan miehiä toinen toisensa perästä, ja jokaisen -asia oli tervehtiä kaikkia tuvassa ennestään olijoita. "Hyvää -iltaa, Norrskatin Isakki" -- "hyvää iltaa, Kalle" -- "hyvää iltaa, -Finnis-Isakki" -- "hyvää iltaa, Ullus Gabbel" j.n.e. Minä olin -kuvitellut mielessäni, että ensinnä tulleella Jonk-Errillä oli -erityinen arvo saaren miesten kesken; mutta nyt huomasin heidän -kaikkein olevan "luotsivanhimpien" näköisiä. Niinpä sanottiinkin -milloin kestäkin läsnä tai poissa olijasta: "Hän on paras mies -pyyntimatkoilla." - -Viimein aukesi ovi vielä kerran ja Rias-Matti astui tupaan; -silmänräpäyksessä minä arvasin tulijan siksi. Hän otti päästään -lammasnahkalakin ja katseli ympäri, oudostellen niin suurta -vierasjoukkoa. Emäntä ehti ennen minua ja selitti lyhyesti koko -asian. Matti toivotti ystävällisesti ja selvällä Ruotsin kielellä -minulle tervetuloa ja pyysi minua pitämään hyvänäni, mitä talossa oli. -Kaikki olivat nousseet seisomaan, tervehtivät vuorotellen vanhusta -ja moni lausui ilmi kummastelunsa, että "meidän vanha Matti" vielä -oli niin reipas 80 vuoden ijässäänkin. Riisuutuessaan puheli hän -milloin kenenkin kanssa syyskalastuksesta, pellavalankain hinnasta -j.m.s. Minuun hän ei kiinnittänyt erityistä huomiota. Viimein hän -paitahihasillaan pysähtyi lieden eteen, jossa emäntä ahkeraan -hämmenteli kiehuvaa pataa. Ukko valitteli, että kylmyys oli vähän -kiusallinen noin vanhoina päivinä. - -Pitääpä minun kuvaella vanhuksen näkö. Hän oli kauneimpia ukkoja, -kuin olin koskaan nähnyt. Ollen keskikasvuinen piti hän ruumistaan -suorana ja liikkui hyvin vilkkaasti, ja samoin hänen puheensa ja -kasvojensa vilkkaat liikkeet osoittivat hänen luonteessaan olevan -jäntevyyttä ja virkeyttä enempi, kuin hänen ikäisillään muuten on. -Mutta kerron tässä vain hänen ulkomuotonsa, sillä kunnioitusta -herättävän vanhuksen sisällisen olemuksen ja luonteen kuvaaminen -on tämän kertomuksen tärkein osa ja vaivalloisin tehtävä. Hänellä -oli korkea, paljon ajatuksia sisältävä päälaki, lumivalkoisen tukan -seppelöimänä. Vaikka hänen ryhtinsä oli reipas, kasvonsa elävät ja -katse vilkas, oli sentään mahdoton erehtyä hänen ijästään. Koko hänen -olemuksestaan näkyi jaloutta, avomielisyyttä ja niin lujaa luottamusta -elämän arvoon, että ainoastaan harvat paraimmistakaan voivat sitä -säilyttää elämän myöhäisen lopputiliin asti. Unhottamatta hetkeksikään -arvokkaisuuttansa liikkui ukko tulen edessä, iloisen vallattomasti -kääntäen milloin mitäkin ruumiinsa puolta tuleen päin. Hän sylki tuleen -ja pisti uutta purutupakkaa poskeensa. Pieni kuusivuotinen tyttö astui -tupaan ja lausui tuttavasti: "Hyvää iltaa, ukko!" Vanhus nosti tytön -syliinsä ja suuteli häntä; ilmeisesti olivat ukko ja lapsi hyvät -ystävät. Rias-Matin kanssa oli tupaan tullut hänen poikansa Jukki, ja -hänen luoksensa pysähtyi lapsi, tervehdittyänsä ensin kaikkia muita ja -saatuaan jokaiselta ystävällisen vastauksen: "Hyvää iltaa, Ann Ull!" --- "Ukko hemmoittelee Ann Ullin pilalle", sanoi Jukki. -- "Äiti sanoi, -teidän pitäisi tulla syömään." -- Lapset teitittelevät Bergössä aina -vanhempiansa. - -Emäntä toi pesuvadin ja pyyheliinan Matille, kysyen: "Tahdotteko pestä -kätenne?" Aviopuolisotkin useammin teitittelevät kuin sinuttelevat -toisiansa. "Ullus Gabbel", sama mies, kuin 10 vuotta sitte pelasti -Enströmin ajojäistä, huomautti: "Rias-Matti kyllä tiesi, mitä teki, -kun otti vanhoillaan vielä uuden akan." -- "Jos ei itse tiedä, muilta -kysymättä, mitä pitää tehdä, niin vähän ne tekemiset maksavat", vastasi -Rias-Matti niin vakavasti sointuvalla äänellä, että puhelu sille -taholle kerrassaan keskeytyi. Pöydällä oli vielä minun eväslaatikkoni -ynnä mitä emäntä oli tuonut lisää minulle ja maalahtelaisille. "Te, -herra, näytte jo syöneen", sanoi Rias-Matti, "mutta nyt pitää minun -käydä käsiksi illalliseeni." Emäntä raivasi pöydän, toi kivivadilla -velliä sekä voita, leipää ja maitoa. Ukko pisti ison palan voita -velliin ja söi sitte ahkeraan ja kauan, kuitenkin ottaen samalla osaa -puheluun. - -Nuoremmista oli eräs 30-vuotinen, lyhyen vanttera mies erittäin vakavan -näköinen. Tätä Norrskatin Isakkia pidettiin hyvin taitavana ampujana -ja kätevänä pyssyseppänä. Puheltiin paljon ammunnasta ja tarkastettiin -Rias-Matin hyljepyssyjä. Minä lausuin epäileväni, että heidän -kotitekoiset, raudasta taotut, raskaat pyssynsä pystyivät kilpailemaan -nykyisten tehdaskiväärien kanssa osumisessa kohti pitemmiltä matkoilta; -mutta sitä heti kaikki ryhtyivät vastustamaan. "Sen pitää olla kohti -osuva ja käydä hylkeen päähän 100:n, ehkäpä 150:nkin askeleen päästä", -sanoi Norrskatin Isakki. Hänen mielestään siihen tarvittiin hyvin -iso reikä ja sikäli paksut seinätkin. Minä huomasin vastustamisen -turhaksi vaivaksi; mutta olin pahoillani, ett'en ollut ottanut -mukaani jotakuta tarkkaa ekspressi-stussaria. Norrskatin Isakki kävi -noutamassa läheisestä kodistaan äsken tekemänsä hyljepyssyn, joka -oli oikea hirviö. Tavalliset, joita pidetään pyyntimatkoilla, ovat -jo nekin aika isot ja painavat 18 tai 20 naulaa, mutta tämä painoi -39 naulaa, oikea kanuuna; 8 luotiin meni 1 naula lyijyä ja 1 naula -ruutia 24 panokseen. "Se on tarkka, jos vain pysyy vakavana, ett'ei -värähdä ampuessa", sanoi mestari luottavasti. Päätettiin seuraavana -päivänä ampua pilkkaan muutamilla paraimmilla pyssyillä. Rias-Matti -oli ahkerasti ottanut osaa keskusteluun, ja minä kysäsin, milloin -hän viimeksi ampui hylkeen. "Jo on kohta 15 vuotta kulunut, kuin -viimeksi olin pyyntiretkellä, mutta jonkun lahtihylkeen ammun minä -silloin tällöin vieläkin, ja viimeisen ammuin viime juhannuspäivän -iltana." Hän kummasteli, että minä olin lähtenyt ulos meren saareen -näin myöhäiseen vuodenaikaan, ja sanoi, että minulla ei suinkaan -ollut suurta toivoa saadakseni ampua yhtään harmaata hyljettä, mutta -kyllä ehkä jonkun rantahylkeen, jos onnea sattui. Minun olisi pitänyt -tulla myöhemmin, jolloin jo saaristo on jäässä ja hylkeet nousevat -jään reunalle, taikka myöskin keväällä jäiden lähdön aikana, jolloin -lahtihylkeet nousevat yksinäisille mataloille kallioille, kiville tai -pienille uiville jäälautoille. Vastaukseksi minä selvästi esitin, -mikä oli tarkoituksena tulollani Bergöhön, ja mainitsin, että minulla -oli kanssani ihan äskettäin painettu kirja, jossa on monta kertomusta -metsästäjäin elämästä saloilla ja vesillä. Niistä, joita kiihkeä -halu vetää uskaliaasen, voimia koettavaan urheiluun joko avaroille -saloille taikka monenmoisesti vaihtelevalle, oikulliselle merelle, -on hyvin hauska kuulla, miten toiset ovat uutterasti ja väsymättä -temmeltäneet vaivoissa ja vaaroissa. Minä otin kirjan ja näytin -kuuluisan karhunpyytäjän kuvaa sekä hänen omia kertomuksiaan monista -karhuntapoistansa. Kirja kiersi kädestä käteen, ja kaikki ylistelivät -kolmenyhdeksättä ikäisen hämäläisen Heinäkankaan kuvaa. Viimein joutui -kirja Norrskatin Isakille, joka pyytämättä alkoi lukea hitaasti, -kovalla äänellä ja hyvin juhlallisesti. Kaikki muut vaikenivat ja -kuuntelivat yhä vilkkaammalla tarkkuudella. - -Siinä minulla oli hyvä tilaisuus tarkastella miehiä. Mitään erityistä -sukutyyppiä minä en voinut huomata, mutta sen sijaan näytti -jokaisella olevan luja itseluottamus sekä elävä, vilkas mieli. -Ruumiin rakennukselta ja kasvoilta olivat he hyvin erilaiset. Ainoa -yhtäläisyys ulkomuodossa oli, että heillä kaikilla oli tuuhea, musta -tukka, monella aivan pikimustakin, mutta silmät kuitenkin monella -siniset tai vaaleanharmaat. Jok'ainoa heistä jo ulkomuodollaan herätti -kunnioitusta ja luottamusta. Rias-Jukin palatessa illalliseltaan -pysähtyi Norrskatin Isakki lukemasta, ja Ullus Gabbel lyhyesti kertoi -hänelle, mitä jo oli luettu, sellaisella tavalla, että siitä kyllä -näkyi, miten hyvin hän oli käsittänyt nämä näille saarelaisille ihan -uudet kuvat autioilta saloilta. Milloin kukin toisista lisäsi hänen -kertomukseensa jotakin, josta näkyi, että kaikki olivat elävästi ja -tarkasti seuranneet kertomuksen juoksua. "Elämä hylkeenpyynnissä, -vaihteleva päivänpaisteisena ja pimeänä, tyynenä ja myrskyisenä, vetää -voimakkaasti puoleensa", sanoi Jonk-Err, "ehkäpä sen tähden, että se -usein on vaarallinen; mutta kyllähän voimme ymmärtää, että sitä, joka -on kasvanut metsäseudussa, mielensä vetää veriseen taisteluun väkevää -karhua vastaan." -- "Sanotaan kyllä", vastasin minä, "karhulla olevan -yhden miehen mieli ja yhdeksän miehen voima, mutta en minä huoli -verrata aseellisen karhunpyytäjän vaaraa hylkeenpyytäjäin taisteluun -henkensä edestä vyöryvien jäälohkareiden välissä myrskyn jyrinässä ja -kuohuvan meren huumaavassa pauhussa." Oli kuin kipuna olisi sytyttänyt -uljasten miesten mielikiihkon merelle. "Niin, siinä taistelussa me -olemme olleet mukana", sanoi Ullus Gabbel. "Ken ei ole kuullut sitä -musiikkia pyyntiretkellä ulkona maattomalla merellä, hän ei tiedä, -että se on juhlallisempi kuin urut kirkossa", sanoi Norrskatin Isakki -innoissaan. "Kaunein ja juhlallisin se musiikki kuitenkin on silloin, -kuin on eletty sen ohitse ja Herra jälleen antaa auringon paistaa -tyynelle merelle", arveli Rias-Matti. Minä näin, miten itsekukin -muisteli pahinta hengenvaaraa, kuin kukin oli kokenut pyyntiretkillä, -mutta kaikki olivat hetkisen vaiti. - -Lukemisen aikana oli kaksi nuorta naista tullut tupaan ja pysähtynyt -uunin nurkkaan. Nyt he astuivat miestensä, Rias-Jukin ja Norrskatin -Isakin luo, ystävällisellä katseella muistuttamaan illallisen ja kodin -hiljaisen yörauhan odottavan heitä. Emäntä laski kätensä ijäkkään Matin -hopeatukkaiselle päälaelle, sanoen: "Vanhus on väsyksissä, hänen pitää -käydä levolle." - -Ruvettiin siitä hajautumaan. Minä muistutin sopimustamme kokoutua -seuraavana aamuna Norrskatin Isakin luo pilkkaan ampumaan ja kysyin -Rias-Matilta, salliko hän minun kutsua huomisillaksi kaikki tyyni -totilasille hänen tupaansa. "Silloin me otamme esille pyyntimuistomme", -vastasi hän. "Ja Norrskatin Isakki lukee loppuun kertomuksen siitä -metsämiehestä", vastasi Jonk-Err. - -Minä saatoin vieraita ulos ja maalahtelais-ystäväni menivät Jukin -kanssa pihan poikki hänen tupaansa, josta he saivat yösijaa. - -Tuuli oli tyyntynyt melkoisesti, mutta meri kohisi vielä kovasti, -säännöllisessä, hitaassa tahdissa, vahveten ja heiketen, mikäli -mainingin kuohut sivelivät saarten rantoja. Minä astuin ylös harjulle, -jossa monet tuulimyllyt seisoivat kuin kummitukset kuutamotaivasta -vasten. Kauan minä siellä seisoin, ihastuksissani katsellen omituista -luonnon-näytelmää. Pilviä oli harvaan ripoteltu taivaalle, osa niistä -mustina möhkäleinä, toinen osa kirkkaassa valossa, välillä tummaa -taivasta, josta pilkuttivat välkkyvät tähdet. Meri oli edessä mustana, -ilman näkörajaa; se ikään kuin makasi ja kohina ikään kuin tuntui sen -raskaalta henkitykseltä. - -Minun palatessani Rias-Matin tuvalle seisoi ukko rappusten reunalla -paljain säärin ja paitasillaan, etuhelma ylös nostettuna. "Seisotteko -te, vanha Matti, alasti kylmässä tuulessa?" kysyin minä. "Sen työn -minä teen joka ilta", vastasi ukko. Päästyä tupaan istahti hän sängyn -laidalle. "Nyt me käymme nukkumaan", sanoi hän, "mutta ensin minä -pistän uutta purutupakkaa poskeeni, -- te ette ehkä sitä käytä? Hyvää -yötä nyt!" Ukko ryömi lammasnahka-alustaisen peitteensä alle ja veti -uutimet eteen. Muutaman minuutin kuluttua minä jo kuulin hengityksestä -hänen makaavan. Jopa emäntäkin makasi sisäkammarissa. - -Hetkisen minä vielä istuin järjestelemässä näinä kahtena päivänä -karttuneita havaintojani. Tapaukset olivat kyllä pienet, ja kuitenkin -tuntui minusta, kuin olisin kokenut jotakin minun elämän-käsitykselleni -hyvin tärkeätä. - - - - -Aamiainen Rias-Matin luona ja maalahtelaisten lähtö. - - -Minä heräsin ennen päivän valkenemista. Iloinen valkea levitti -suuresta uunista läheltä lattiaa huoneen nurkasta väräjävää valoa yli -koko tuvan. Rias-Matti istui jo pöydän vieressä, kahvikuppi kädessä, -ja emäntä pyyhki lattiaa. Minun noustuani ylös ja suoritettuani -aamupuuhani tarjottiin minulle kahvia. Matti otti kaapista pullon ja -kysyi, enkö minä tahtonut kaataa vähän viinaa kahviin. Kun minä eitin -turmelevani hyvää kahvia, vastasi emäntä, joka näytti mielellään -hoitavan puhetta jokapäiväisissä tilaisuuksissa: "Vanhus panee joka -aamu vähän kuppiin, mutta sitte hän ei koko päivänä tarvitse mitään -väkevää." -- "Te kyllä teette mielellänne itsekin samalla tavalla, jos -vain kertoisitte asian suoraan", virkkoi Rias-Matti, ystävällisesti -katsahtaen vaimoonsa. "Ette kai kadehtine sitä minulta", vastasi emäntä -hiljaa. Ukko nauroi ystävällisen iloisesti. - -Vaikka viinan nauttiminen on hyvin yleinen tässä saarikansassa, on -väärinkäyttö kuitenkin hyvin harvinainen; "humalaan juomista" pidetään -hyvin alentavaisena. - -Päivän valjetessa emäntä jo kantoi pöydälle aamiaisen, paistettua -kutun (hylkeenpojan) lihaa, perunoita, voita ja uunissa imellytettyä -ruisleipää, joka oli hyvin mustaa ja sitkeää. Minä koetin syödä -hylkeenlihaa, vaan se tuntui hyvin rasvaiselta ja vastenmieliseltä. -Emäntä huomautti: "Hylje on hyvää, kun se on suolaamatta; mutta se pian -vanhenee ja härskeytyy." - -Rias-Jukki astui tupaan maalahtelaisten kanssa. Heidän tervehdykseensä -vastasi emäntä ja käski heitä istumaan; hänellä oli tapana ottaa kaikki -yksinomaan itsellensä. - -"Me tulemme sanomaan jäähyväsiä ja kiittämään seurasta", virkkoi -Ville. "Minä tulen saattamaan rantaan asti", sanoin minä. He sanoivat -jäähyväset isäntäväelle ja pyysivät Rias-Mattia ja Jukkia käymään -Maalahdella tervehtimässä. Vanhus lähetti terveisiä Enströmille. -Rantaan mennessä kysyin, mitä saisin maksaa kyydistä. "Ei teidän pidä -mitään maksaa", vastasi Ville. Kun minä koetin olla itsepäinen, sanoi -Mikki nauraen: "Ei teidän pidä maksaa, sillä silloin kai pitäisi -myöskin Kalastaja-Kallen ja minun maksaa." "Tuuli on lännessä, kuten -eilenkin", sanoi Ville, ikään kuin keskeyttääkseen koko maksupuhetta. - -Rannalla pudistimme kättä jäähyväsiksi. He työnsivät veneen vesille, -tuuli paisutti heti purjeet ja vene läksi kiitämään, vasen laita ihan -veden rajassa. "Hyvästi!" kuuluivat kaikki kolme huutavan. "Terveisiä -Maalahdelle", vastasin minä ja huusin käsitorveen vielä "terveisiä -Bergs-Hannille", mutta he luullakseni eivät enää kuulleet sitä, kun -meri pauhasi kovasti ja vene kiehutteli vettä koskina. - -Paluumatkalla rannasta kävin eräässä tuvassa, jossa asui pyyntiretkellä -kuolleen hylkeenampujan leski monen lapsen kera. Minun astuessani -tupaan olivat kaikki ahkerasti kutomassa verkkoja. Ainoastaan äiti -pysäytti työnsä, toi tuolin ja kysyi, saiko hän tarjota kahvia. -Nuorimman pojan tunsin minä samaksi poikaseksi, joka tullessani neuvoi -minua Rias-Matin asuntoon ja sitte Mikin kehoituksesta levitteli -poikain kesken huhua, että minä muka olin "Ruotsin kuningas". Hän oli -vasta seitsenvuotinen, mutta käsitteli verkkokäpyä jo varsin näppärästi. - -Minä kysyin hänen nimeänsä. "Kalle", vastasi hän; "isänsä kaima", -lisäsi äiti. Vanhin poika, kaunis, neljäntoista vuoden ikäinen -nuorukainen, sanoi eilisiltana kuunnelleensa Rias-Matin tuvassa miesten -puhelua pyyntiretkistä ja Norrskatin Isakin luvanneen ottaa kuuden -vuoden päästä hänet pyyntimieheksi. - -Äiti katsoi ylevästi poikaansa ja sanoi: "Hänestä tulee meidän isäntä, -jos saa elää." - -Minä kysyin miten hän tuli toimeen leskenä monen lapsen kanssa, ja hän -kertoi mieheltään jääneen paljon kalanpyydyksiä ja kahden venekunnan -Munisalosta joka kesä kalastelevan hänen pyydyksillään, antaen hänelle -puolet saaliista. Sillä hän eli lapsinensa, jäipä aina vielä rahaakin -ostaa lankaa pyydyksien korjaamiseksi. Kalle sai äidiltään luvan lähteä -minun kanssani. - -Minun palatessani Rias-Matin tupaan oli Ann-Ull siellä; tervehdykseeni -vastasi hän: "Te ette sanoneet hyvää iltaa eilen, niin kuin kaikki -muut." Minä jouduin vähän hämilleni suorapuheisen lapsen moitteesta, -mutta suklaa-konvehti pani alulle ystävyyden, joka sitte yhä kasvoi -koko ajan, kuin viivyin saarella. - - - - -Kävely Rias-Matin kanssa. - - -Rias-Matti läksi mukaan Norrskatin Isakin talolle, jossa pilkkaan -ammunnan piti tapahtua. Mennessä kyselin minä Isakin kotioloja ja Matti -huomautti minun jo nähneen vaimon, kun hän eilisiltana kävi noutamassa -miestänsä. "Norrskatin Isakilla on kelpo vaimo", jatkoi hän; "yksi -poika heillä on ja yksi tulee kohta lisäksi, jos ei tule tyttö. Hän on -kunnollisimpia miehiämme; talo ei ole pienimpiä, ja hän tuli isännäksi -aivan nuorena, isän kuoltua, mutta kauan hän eli naimattomana, piti -talon kunnossa ja harjoitti verkkokalastusta palkkaväellä. Uljas mies -hän on pyyntiretkillä ja paras ampuja koko saarella." - -Me istahdimme kivelle kumpikin puolellensa polkua, joka vei Isakin -taloon. Minä lausuin joitakuita sanoja selittääkseni luuloani, että -bergöläiset olivat voimakasta väkeä. Rias-Matti vastasi: "Niinpä -on, että pelkureilla ei ole oikeata olopaikkaa tällä saarella, he -saavat etsiä helpompaa toimeentuloa kuin Bergössä. Sekä kalastus että -hylkeenpyynti koettelee miestä. Meidän naisemme ovat myöskin lujaa -tekoa; ainoastaan kivulloiset ja vanhat istuvat tuvissa kutomassa -verkkoja, muut ottavat reippaasti osaa kalastukseen ja näkevät melkein -suurimman vaivan maanviljelyksessä, sillä miehet maissa ollessaan -rakentelevat veneitä ja venekaluja, tekevät kalastusneuvoja ja -maatyökaluja, pitävät kartanoita, venetalaita ja laitureja kunnossa -ja tekevät kaikki matkat sekä ostamaan tarpeita, joita ei saareltamme -saada, että myömään vuoden saaliit hylkeenrasvaa ja kaloja, ja -etsivät paraita hintoja milloin Ruotsista, milloin omasta maasta." -Kahdeksantoista kertaa oli Rias-Matti käynyt laivurina Tukholmassa -myömässä rasvaa. "Me tarvitsemme paljon rahaa tässä saaressa", jatkoi -hän, "viljaan, kalanpyydyslankaan ja kaikenlaisiin tarvepuihin; moneen -taloon ostetaan yksin polttopuutkin. Eikä lampaistakaan riitä kylliksi -villoja pukimiksi meille kaikille. Kun minä synnyin tällä saarella, -oli täällä 180 asujanta, ja viime vuonna oli väkiluku 670, mutta -tänä vuonna on 50 lasta kuollut kurkkumätään." Avioliitot ovat hyvin -hedelmälliset Bergössä, kertoi hän. Useimmat lapset syntyvät vähän -ennen miesten lähtöä pyyntiretkille eli yhdeksän kuukauden kuluttua -heidän palaamisestaan kotiin. "Bergöläiset tulevat nyt paremmin -toimeen kuin minun nuoruudessani, ja kaikin tavoin edistytään", sanoi -Rias-Matti. - -Läheisestä tuvasta kuului virrenveisuu, ja Matti selitti isännän olleen -kauan sairaana ja kuolleen nyt kaksi päivää ennen minun tuloani; vaimo -ja lapset siellä nyt veisasivat virttä vainajan paarien vieressä. - -Minä kysyin millä kannalla koulunkäynti ja lukutaito olivat, ja -vanhus vastasi kaikkein osaavan lukea, kirjoittaa ja laskea lukua -välttävästi. Kaikkina aikoina on lasten opettaminen ollut äitien -huolena. "Minun aikaisimmassa lapsuudessani ei ollut kirkkoa saarella", -sanoi hän, "ruumiit haudattiin Maalahdelle. Siihen aikaan pidettiin -hartaushetki pyhinä joka kodissa; samoin tehdään vieläkin monessa -tuvassa; tavallisesti veisataan vain joku virsi, mutta usein luetaan -myöskin uutta testamenttia tai jotakin saarnakirjaa. Papin tulot ovat -hyvin pienet, niin että meillä välistä on pappi, sellainen kuin on, ja -välistä ollaan ilman." - -Me istuimme siimeksessä tuulelta, ja pilvettömältä taivaalta paistoi -aurinko lämpimästi. Sievät pikku talot olivat ikään kuin ripoitellut -sinne tänne valkoiselle maalle; ne levittivät mieleen rauhan ja -kodikkaisuuden tunnetta. Kahden tunnin kuluttua nousustaan aurinko -ei ole kovin korkealla taivaalla siellä pohjoisessa siihen aikaan -vuodesta; sen valo heijastui tulen tavoin monen monesta ikkunasta. -Rias-Matti osoitti monta taloa, joissa eilisillasta minulle tutut -pyyntimiehet asuivat, ja hän selitteli minulle monta paikkakunnan -omituista oloa. Minulla ei ole paljoa puhuttavaa lukijalle siitä -tuntikaudesta, jonka istuin kuunnellen vanhuksen avomielisiä -ilmoituksia tuosta maatilkusta, johon hänen elämänrakkautensa oli -kiintynyt, mutta hän itse yhä paremmin selvisi minulle sellaiseksi -mieheksi, joka on sopusoinnussa itsensä ja maailman kanssa, mikäli hän -näet tunsi ja ymmärsi maailmaa. - -Rias-Matin isoisän isoisällä, Simon Erik Nymanilla, oli ollut -hallussaan kaikki se maa, kuin näkyi siitä paikasta, jossa me istuimme. -Tila moneen osaan jaettuna, on vieläkin maakirjassa nimeltään Nyman. -Joka tilanosa on paloiteltu vielä moneen pikkupalstaan ja vanhusten -eläketilkkuun, joilla kullakin on eri nimensä. Enimmät asujamet ovat -likeisempää tai etäisempää sukua Rias-Matille. Minä mainitsin, että -hänen vaimonsa, kun minä heille saavuin ja vanhus oli poissa vesillä, -oli kertonut sukulaisten koettaneen estää hänen uutta naimistansa. -Ukosta se oli vastenmielistä kuulla; hän vastasi: "Vai niin! Suu on -muutamilla kuin lampaan perse, se ei voi yhtään pidättää, vaan siitä -ehtimiseen vieriskelee ulos, mikäli on tulevaa. Minun poikani ja -tyttäreni ovat jo vanhat ihmiset, kuten sanotaan, ja kaikki he elävät -omin neuvoin. He kunnioittavat minua kaikki ja pitävät arvossa minua -vanhoilla päivilläni, mutta hänen ja heidän välinsä ei ole koskaan -ollut oikein hyvä. Jäätyään leskeksi minun nuoremmasta veljestäni, -joka oli kelpo mies, mutta hukkui nuorena pyyntiretkellä, on juuri -hän antanut minulle kaikkea sitä apua, kuin yksinäinen mies tarvitsee -tuvassa naistoimiin. Minun tyttärilläni on, kuten sanoin, omat kodit -hoidettavana. Kun minä vanhoillani tahdoin häntä hylkäämään omaa -pikku taloansa; myömään kalanpyydyksessä, joita hänellä oli paljo, -ja muuttamaan minun luokseni, sanoi hän nuoresta pitäin tottuneensa -olemaan itsenäinen emäntä kodissaan eikä vanhanakaan huolivansa -muullaisesta elämästä. Hän oli kyllä taipuvainen tulemaan, jos me vain -vihkimisellä yhdistettiin pariskunnaksi; ja silloin minä päätin anoa -konsistorilta lupaa vihkimiseemme. Pitää ollakin kaikenlaisia temppuja -ennen kuin lanko ja käly saadaan vihkiä yhteen. Hän on urhakka vaimo -ja hyvä sydämmestään ja kaikki kyllä pitävät häntä kunniassa, vaikka -saavatkin kuulla häneltä monta äreätä sanaa, sillä suuta hänellä kyllä -on. Kalastuksessa, jota me enimmäkseen harjoitamme yhdessä Jukin ja -hänen vaimonsa kanssa, on hän vikkelä ja soudussa väkevä kuin mikähän." - - - - -Pilkkaan ammunta. - - -Minä muistutin, että jo oli aika mennä Norrskatin Isakille. Niinpä -läksimme ja astuimme harjun poikki. Varsinaisia ajoteitä ei ole -Bergössä eikä niitä tarvitakaan, mutta polkuja on ristiin rastiin -poikki kallioiden. Meidän astuessamme tupaan istui emäntä kutomassa -kangasta ja Isakki puuhaili pyssyjen parissa, jotka olivat käsillä -suurella pöydällä. Tupa oli avara ja siisti; liedessä porisi kirkkaaksi -puhdistettu kahvipannu, lattia oli äsken pesty ja ripoiteltu täyteen -katajanhavuja. Katossa oli joukko tarvepuita orsilla kuivamassa. -Ikkunan edessä seisoi visakoivuinen höyläpenkki; samalla seinällä -oli sorvikone ja ruuvipenkki sekä paljo työkaluja. Näkyi kyllä, -että kodikas uutteruus vallitsi tuvassa. Meille toivotettiin -tervetuloa ja tuskin ehdimme istuutua, kuin emäntä jo edessämme -niiasi, kahvintarjotin käsissä. Nelivuotinen poika, isänsä tarkka -pienoiskuva, seurasi häntä uskollisesti kinterillä ja matki kaikkia -hänen liikkeitänsä. Lyhyen palleroisessa muodossaan, tukka tuuhea ja -sysimusta, vaaleanharmaissa silmissä vakavan luottava katse, oli Pikku -Isakki varsin hupaisen näköinen. Minä annoin isälle sikarin ja hän, -ollen tottumaton polttamaan, joka tapa ei ole yleinen saarella, kävi -usein sylkemässä lieteen, samalla puhellen pyssyn teosta ja hyvästä -ammunnasta. Rias-Matti hymyillen osoitti pikku Isakkia, joka astuskeli, -puikko suussa, isänsä sivulla heilutellen ruumistansa merimiehen -tavalla, ja sylki tuleen kuten vanhempi Isakkikin. Kun poikanen sattui -isänsä jalkain eteen, pysähtyi hän ja laski kätensä pojan tuuhealle -tukalle, mutta ei siltä pysäyttänyt puhettansa. "Pikku Isakki tulee -niin isäänsä", sanoi äiti. Rias-Matti kutsui pojan luokseen ja -nosti hänet hajasäärin polvelleen. Minä näin vanhuksen katseessa -ystävällisiä ajatuksia kauas kohti tulevia aikoja. Norrskatin Isakki -selitteli pyssynteon kehitystä hamasta piilukkoisista aina nykyisiin -"sisävipuisiin" nallilukkoisiin asti; ensimmäiset nallilukot olivat -olleet "ulkovipuiset". Hän oli kuullut puhuttavan takaa ladattavista -luotikivääreistä, jopa nähnytkin niitä, mutta ne olivat kaikki -"puotitavaraa", joka hänen mielestänsä oli hyvin huono ominaisuus -pyssyssä. - -Pyssymies toisensa perästä saapui tupaan, jokaisella vankka -"hyljepyssy" kädessä. Kaikki noudattivat saaren yleistä täydellistä -tervehdystapaa, antoivat kättä ympäri tuvan joka hengelle, unhottamatta -pikku Isakkiakaan, joka nyt jälleen seisoi isänsä vieressä. Kun kaikki -saivat juoneeksi kahvia, läksimme ulos, pikku Isakki astui myöskin -mukana kantaen pitkää kepakkoa, joka hänestä oli hyväkin hyljepyssy. - -Kahden kyynärän korkuista kiveä käytettiin musketin alustana; -puupölkäre, keskipaikka pilkaksi noettuna, asetettiin tuulen päälle -toiselle kivelle, jonka takana oli vuoren seinä. Minä kysyin oliko se -heistä pitkä matka; Norrskatin Isakki vastasi: "Pitemmältä matkalta -ei juuri tuhlata kutia hylkeille." Mitatessa huomattiin sitä olevan -ainoastaan 75 askelta. Monta tuntia sitte ammuttiin, ja minun entinen -luuloni toteutui. Joka kerran, kuin osui ohitse taikka huonosti, -keksittiin aina jotain muuta syytä kuin vikaa pyssyn tarkkuudessa; -milloin oli syynä tuuli, milloin taas oli luoti litistynyt pyssyyn -painettaessa. Lataamiseen meni summattoman paljo aikaa, ja joka -laukauksen jälkeen puhdistettiin piippu ruudin tomusta. Milloin joku -luoti sattumalta osui pilkkaan, ylistettiin "vanhaa kohtiosujaa" ja -pantiin se siinä kunnossaan syrjään odottamaan ensi tilaisuutta, -jolloin se saataisiin ojentaa kohti hylkeen päätä. Minä huomautin, -että eilen oli puheltu ampumisesta 150 askeleen päästä, mutta kuin -mittasin sen verran maata, vastattiin yhteen suuhun: "Ei pidä -haaskata kuteja noin pitkälle matkalle." Täällä huomasin saman asian -kuin maalaispyssymiehillä metsäseuduissa; arvataan liian pitkäksi -matkat, ne kun aina arvostellaan silmämäärällä. Sata askelta ovatkin -oikeastaan 60, ja 50 askeleeksi ilmoitettua onkin vain 30 askelta. -Kaikki kuuntelivat hyvin tarkkaan minun esitystäni, miten edullista -heidän olisi käyttää pyyntiretkillä takaa ladattavia stussareja. -Suomen urheiluklubin jokavuotiset kilpa-ammunnat, joissa maamme -kaikki pyssymiehet saavat omalla seudullaan kilpailla suuremmista -ja pienemmistä palkinnoista ammunnasta pitemmiltä ja lyhemmiltä -matkoilta, eivät vielä silloin olleet alkaneet eikä minulla siis ollut -niitä vastustamattomia todistuksia, kuin niiden kilpailujen tulokset -antavat rahvaan pyssyjen arvaamattomasta huonommuudesta kaikenlaisten -takaa ladattavien stussarien rinnalla. Kaikki mielellään tunnustivat, -että takaa ladattavat olisivat kevyemmät kantaa pyyntikävelyillä ja -helpommat pitää puhtaana ruudintomusta ja varsinkin ruosteesta, joka -on hyvin kiusallinen ulkona merellä, jossa vesi on suolainen. Minun -vakuutukseni, että nykyiset tehdasstussarit, myöskin takaa ladattavat, -ovat erinomaiset suuresta tarkkuudestaan, näytti viimein kuitenkin -herättävän heidän huomiotansa. Sovittiin, että minun piti Helsingistä -tilata muutamia sellaisia Vaasaan, jossa niitä saaren pyssymiehet -saisivat käydä koettamassa. - -[Tässä sopii mainita, että muutamia Larssenin ekspressi-stussareja -lähetettiinkin samana syksynä Vaasaan, mutta Bergön pyssymiehet eivät -niitä hyväksyneet. Ollen tottuneet raskaihin kivääreihinsä, jotka -omalla painollaan tekevät ponnahduksen tuntumattomaksi lauaistessa, -joka aina tapahtuu jonkun alustan varassa, tukematta tukkia olkapäähän, -pelkäsivät he keveän stussarin kovaa ponnahdusta ja ampuivat huonosti.] - -Iso joukko nuorukaisia ja poikia oli kiihkoisina katselijoina läsnä -kilpa-ammunnassa. Joukolla he joka laukauksen jälkeen juoksivat -noutamaan pilkkapuuta. Minä kysyin, vieläkö he luulivat minua Ruotsin -kuninkaaksi. Ei, sitä he eivät enää luulleet. Muuan pikku poika sanoi: -"Te olette kippari Hämeenlinnasta." Suurempi poika selitti hänelle, -että siinä maassa ei ole mitään merta eikä hylkeitä. "Site minä en -koskaan mene sinne", vastasi pikku poika. - - - - -Varustautuminen pyyntiretkelle. - - -Vasta päivällisaikaan lakattiin ampumasta, ja me erosimme päättäen -illaksi kokoutua Rias-Matin luo. Vanhus ja minä teimme kierroksen -venevalkaman kautta, että saisin nähdä muutamia maalle vedettyjä -hyljeveneitä. Ne olivat muodoltaan omituiset, kaikki ihan yhdenlaiset. -Minä piirustin yhdestä kuvan ja merkitsin mitat muistiin. Pituus -keulasta perään oli 36 jalkaa; leveys keskeltä 10 1/2 jalkaa ja syvyys -mastoteljon kohdalta sisäpuolelta 34 tuumaa. Keulapuolelta on vene -hyvin matalalta vedessä ja peräsimen alareuna on lähempänä veneen -keskusta kuin varren pitimet. Tällä rakennustavalla on saavutettu kolme -tärkeätä etua: suuri kantavuus ja tilavuus, kelpaavaisuus kulkemaan -myrskyssä ja helppous vetää ylös jäälle sekä usein jäätä myöten -käsivoimalla pitkät matkat, jota varten korkea vaan lyhyt köli veneen -keskimmäisen kolmanneksen alla on raudoitettu. Tietysti ei sellainen -vene ole aiottukaan pikapurjehdusta varten; muutamat niistä kuitenkin -saattavat nousta hyvästi vastatuuleen ja lipua aika lailla myötäiseen. - -Meidän saapuessamme kotiin oli emännällä valmiina sakea puuro karkeista -ohrajauhoista, ja minun eväskonttini avulla söimme vahvan päivällisen. -Lasi portteria päälle oli emännästä "aivan häpeemättömän hyvä vatsalle". - -Päivällisen jälkeen juodessamme kahvia, jossa oli "vähä väkevää -seassa", kertoi Rias-Matti minun pyynnöstäni laveasti sekä tarpeiden -että miesten itsensä varustelut pyyntiretkelle. - -Ihmiset näillä rannoilla elivät muinoin yksinomaisemmin kalastuksella. -Varsinaista pyyntiretkeilyä, pitkiä pyyntimatkoja veneellä ulos -Pohjanlahdelle, hän ei luullut vanhemmaksi kuin vähän toista sataa -vuotta; mutta ammoisista ajoista asti on hylkeitä nuijimalla -tapettu jäällä Merenkurkussa, Pohjanlahden kapeimmalla kohdalla, -jossa meri joka vuosi jäätyy 2 tai 3 kuukaudeksi Ruotsin rannasta -Suomen rantaan asti. Hylkeet sorvaavat siellä siten, kuin edellä on -kerrottu, henkireikiä, joista nousevat ylös jäälle; mutta suuressa -Pohjanlahdessa Merenkurkun eteläpuolella (Etelämeressä, joksi -bergöläiset sitä nimittävät) on hylkeitä runsaammin ajojäissä. Hänen -luullaksensa ei pyssyntaonta ollut kovinkaan vanha näissä seuduissa. -Hänen nuoruudessaan olivat "hyljeretket" yleiset pitkin suurinta -osaa Vaasan läänin rannikkoa, mutta nyt niillä käyvät ainoastaan -Vaasan seudun etäisimmät ulkosaaristolaiset, paraastaan vain Bergön -asukkaat ja muutamia venekuntia Korsnääsistä. Raippaluodon ja Björkön -hylkeenampujatkin nyt enimmäkseen lähtevät pyytelemään vasta sitte, -kuin meri aukenee jo saaristossakin, ja silloin he ampuvat hylkeitä -yksinäisiltä jäälautoilta. - -Ihan varmaan on yhä paremmin edistyvä maanviljelys vaikuttanut, että -monessakin paikassa on luovuttu hylkeen pyynnistä. Ei ole syytä -luulla, että esim. närpiöläisillä, jotka 1808 läksivät joka mies -moniin verisiin taisteluihin säännöllisiä venäläisjoukkoja vastaan ja -osoittivat oikeaa sankarillisuutta, että heillä ei enää olisi sitä -uljuutta ja pelottomuutta, kuin hylkeenpyynnissä tarvitaan. Ei myöskään -hylkeiden vähyys ole mainitun muutoksen aiheena, sillä bergöläiset -ovat huomanneet "harmaan hylkeen" vuosikymmeniä yhä lisäytyneen -ulkona meressä, vaikka pienemmät rantahylkeet ovatkin vähenneet -sisäsaaristosta. - -Pyyntiretken varustuksiin kuuluu joka miehelle edellä mainittu -"pyyntisauva" ja jäätuura, jolla hylkeet myöskin nuijitaan, milloin -ne päästävät henkireikänsä jäätymään; sitä paitsi yksi tai kaksi -pyssyä, kiikari, kompassi, valkoinen vasikannahkapuku ja valkoinen -jänislakki (pyyntivaatteet). Kahdella miehellä on yhteinen makuusäkki -hylkeennahasta (matto), kumpaisellakin eri päänalunen, ja peitteenä -käyttävät he kahta päällekkäin ommeltua lammasnahkavällyä. Näissä -makuusäkeissä he ovat hyvässä suojassa kovimmaltakin pakkaselta, he kun -käyttävät hyväkseen sekä oman että kumppaninsa lämmön, mutta "säkkiä -kyllä täytyy tuulettaa joka aamu", sanoi Rias-Matti. - -Joka miehen eväs on 10 leiviskää leipää, tuota edellä mainittua, -uunissa imellytettyä, puolikuivaa ruisleipää (pyyntileipää), 15 naulaa -ohrajauhoja, 15 naulaa voita ja tusina kotitekoisia juustoja, joihin -kuhunkin menee 4 kannua maitoa. Kahvia, sokuria, piippu ja purutupakkaa -ottaa kukin mielin määrin. Lekkeriin otetaan tuoppi siirappia miestä -kohti meriveden sekaan, että se kelpaisi juotavaksi. Voi, juustot ja -matkalla saatu hylkeenliha säilytetään ammeessa, joka seisoo keskellä -venettä ja on pöytänä syödessä. Muut ruokavarat säilytetään suuressa -hylkeennahkasäkissä ("pyyntipalkeessa"), joka ne suojelee kosteudelta. -Hylkeistä korjataan rasva ja nahat, mutta täysikasvuisista harmaista -hylkeistä harvoin otetaan lihoja, niille kun ei ole tilaa. Ainoastaan -takaevät käytetään osittain suurista harmaista hylkeistä ja poikien -liha otetaan talteen, mikäli on tilaa. Eri lekkeriin ottaa joka -mies 2 kannua viinaa. Lekkerissä on pieni tappi, jonka reikä ei ole -tavallista tulitikkua suurempi. Kun tahdotaan ryyppyä, vedetään pois -tappi, joka usein on luusta tehty, ja hienosta reiästä imetään kaikin -voimin; lekkerissä kun ei ole muuta reikää, niin viina tietysti tulee -vain pisaroittain, sekin suurella vaivalla. "Korsungeilla", Korsnääsin -seurakunnan pyyntimiehillä, "on lekkereissään pienemmät reiät", kertoi -Rias-Matti. - -Mereltä ja jäästä heijastuva auringonpaiste rasittaa niin kovin -näköhermoja, että ne eivät siedä yhdenkään tavallisen viinaryypyn -kiihotusta. Ken pyyntiretkellä uskaltaa tehdä vastoin sitä kokemusta, -joutuu tavallisesti hyvin tuskallisen jääsokeuden uhriksi; silmät -turvottuvat ja veristyvät niin, että näyttävät raa'alta lihalta. -Ulkopuoleltakin hellät silmämunat eivät siedä edes sidettäkään, -eikä sille pahalle taudille ole mitään muuta lääkettä kuin maata -päivämääriä, usein viikkokausiakin hiljaa pimeässä veneen pohjalla. - -Joka mies säilyttää ruutivaraston leilimäisessä leppäastiassa ja ottaa -siitä pyyntikävelyille päivän tarpeensa pienempään ruutisarveen. - - - - -Toinen ilta Rias-Matin luona. - - -Illaksi kutsutut pyssymiehet saapuivat vähitellen, ja keskustelu -pyyntiretkistä sujui lakkaamatta, ainoastaan tavallisten kättelemisten -keskeyttämänä. Viimein oli miehiä koossa enempi kuin edellisenä -iltana. Totilasi kädessä tahtoi jokainen lisätä jotakin siihen, -mitä jo oli sanottu, ja he nähtävästi nimenomaan tahtoivat, että -minun muistiinpanoni tulisivat oikeiksi. Elävästi ja selvästi -kuvailtiin hyvästijättöä ja lähtöä saarelta. Edellisenä sunnuntaina -kaikki retkelle lähtijät käyvät Herran Ehtoollisella, ja kodeissa -vietetään lähdön edellinen päivä suurena juhlana, kaikki juhlapuvussa -ja isät neuvoen lapsia edistymään hyvässä ja olemaan kuuliaiset -ja tottelevaiset äideillensä. Matka Bergön Gaddkallaan ja sieltä -avomerelle jään laitaan kuvattiin laveasti. Rias-Matin nuoruudessa -läksi joka vuosi aina 38:kin venekuntaa monilukuisten saattajien -seurassa; vaimot seuraavat aina miehiänsä jään laitaan asti, jossa -suullinen ero tapahtuu. Paljain päin veisataan virsi (uusi ruots. -virsik. n:o 397 v. 4-6). - -Nyt kun ainoastaan Korsnääsin, Petalahden ja Moikipään pyytäjät -seuraavat bergöläisiä pyyntiretkille, ei enää lähde niin monta -venekuntaa. Kuitenkin luultiin, että saalis ei ollut paljon suurempi -ennen kuin nytkään, sillä kaikki venekunnat ovat viime vuosina tuoneet -täyden lastin, aina 23:kin kymmenikköä. Täys'kasvuisesta harmaasta -hylkeestä voidaan saada 13:kin leiviskää rasvaa ja 1 leiviskästä -saadaan 3 kannua keitettyä rasvaa. Suuri osa saaliista on kuitenkin -hylkeen poikia ja rantahylkeitä. - -Näiden kokeneiden pyytäjien sanelemisen mukaan, kirjoitin muistiin, -että suurta harmaata hyljettä on ainoastaan se yksi laji, mutta -rantahylkeitä sen sijaan 4 eri lajia: 1) Pitkä rantahylje (långvikare) -on suurin. Sitä on hyvin vaikea saada tapetuksi, se kun on erittäin -valpas ja makaa tavallisesti nenä henkireiällä. 2) Punarintainen -rantahylje (rödbröstavikare) on suuruudeltaan lähinnä edellistä. Nahka -on maksankarvainen, rinnasta punaiseen vivahtava. Tämä hylje ei ole -niin arka, mutta ei niin yleinenkään. 3) Pikku hylje (stegsäl) on -pieni, tummanahkainen; oleskelee enimmäkseen ulkosaaristossa, harvemmin -aukeassa meressä; on jotenkin "kesy". 4) Pitkä hylje (långsäl) on -hoikka ja laiha, katselee lakkaamatta ympärilleen ja koettelee hyvin -pyytäjän hiipimistaitoa. Harmaata hyljettä tavataan yleensä ainoastaan -meressä, mutta kaikkia rantahylkeitä myöskin saaristossa avoveden -aikana; niitä pyydetään verkoilla ja ammutaan mataloilta kallioilta, -yksinäisiltä kiviltä ja uiskentelevilta jäälautoilta keväällä. Yleensä -synnyttää sekä harmaa hylje että rantahylje yhden pojan, mutta joskus -on tavattu kaksikin poikaa samalla emällä. Harmaa hylje synnyttää -poikansa ylhäällä jäällä jo tammi- tai helmikuussa, mutta rantahylkeet -kuukautta myöhemmin. Pojat ovat syntyessään sokeat ja verhotut likaisen -keltaisella tai melkein valkoisella villaturkilla, jonka he luovat -päältänsä jo muutaman viikon kuluttua eli samaan aikaan, kuin lakkaavat -imemästä ja emä heidät ajaa veteen, jossa saavat vähitellen oppia -ottamaan kalaparvista ravintonsa. - -Ollessaan suuremmissa joukoissa jäällä pitävät hylkeet ölisevää -ääntä, joka kuuluu tyynellä ilmalla ja heikkoon vastatuuleenkin hyvin -pitkät matkat. Syyskesällä leikkiaikana, jolloin hylkeitä joukottain -nousee äärimmäisille kallioille ulkona meressä, tappelevat koirakset -ja pureksivat toisiansa pahasti, joista haavoista jää suuria arpia. -Silloinkin hylkeet ölisevät niin, että se kuuluu peninkulmain päähän: -se kuuluu kuin kuikan pitkäveteiseltä valitukselta ennen sateen tuloa. -Leikkiminen tapahtuu rinta rintaa vasten. - -Minä kysyin, minkä verran venekunta voi saada hyvin onnistuneen retken -saaliista, ja kauvan arvostellen ilmoitettiin se enintään 5,000 -markaksi. Rias-Matti sanoi suurimman hinnan, kuin hän oli saanut -rasvasta, ollen 2 riksiä kannusta. Sen hän sai silloin, kuin ensi -kerran möi hylkeenrasvaa Tukholmaan. Hän kertoi siltä matkaltaan monta -tapausta, jotka huvittivat kaikkia, vaan minua enimmän. Antakaamme -hänen itsensä kertoa. - - - - -Rias-Matin ensimmäinen matka Tukholmaan. - - -"Oli onnellinen pyyntiretki sinä vuonna. Kaksi venekuntaa oli -meitä yksissä, kummallakin täysi lasti, ja kun kaikki jää merestä -hävisi, olimme me Hanhikarin (Gåsgrundet) luona Östhammarin kohdalla -Merenkurkun eteläpäässä. Setäni Erik Nyman oli kipparina meidän -veneessämme ja Johan Vest toisessa. Päätettiin, että toisesta veneestä -sai neljä miestä siirtyä toiseen ja siitä sen sijaan piti osa lastia -siirrettämän ensimmäiseen ja sillä kuljettaman Tukholmaan. Muistan -vielä varsin hyvin, miten ylpeä mielestäni olin, kun Tukholman -matkalle määrätyn veneen päällikkyys annettiin minulle, joka olin -vasta viisi tai kuusi vuotta käynyt mukana pyyntiretkillä. Toiset -purjehtivat kotiin Bergöhön ja minä kahden miehen ja veneen kanssa -purjehdin Tukholmaan, lastia niin paljo, kuin vene suinkin kantoi. -Purjehdittuamme Ahvenanmeren yli sekä Arholman majakkamaan ja -Björkömaan välisestä salmesta, laskimme koko matkan rantavesiä. Idässä -Norrteljen lahden suussa nousimme illan tullen maalle kysymään tietä -ja tiedustelemaan minkä mitäkin. Siellä oli talossa häät ja rannassa -monta venettä. Oltuamme niin kauan pyyntiretkellä meren varassa oli -meistä aika hauska pyöriskellä rospiggiläisten tyttöjen kanssa. Minä en -kuitenkaan unhottanut Erik-sedän kehoitusta, että minun piti muistaa -olevani kippari veneessä, ja keskellä valoista kesäyötä läksimme -purjehtimaan; vaikka heikko tuuli olikin nokkavastainen. Me saimme -veneesemme monta makeata leivosta ja muuta hyvää syötävää häävaruksista -ja puolestamme lupasimme paluumatkalla tuoda Tukholmasta minkä mitäkin, -jota he pyysivät. Me viivyimme monta päivää tiellä, koska usein -purjehdimme väärään ja meidän täytyi käydä saarista kyselemässä oikeaa -väylää. Monessa salmessa oli meillä kova vastatuuli, niin että saimme -kaikin voimin soutaa kiskoa suurta hyljevenettä. Kaikkialla ihmiset -tähystelivät meidän venettämme ja sanoivat sitä 'hirviöksi'. Mutta -hauska oli matka ja avuliaat kaikki ihmiset. - -"Muistanpa, mitenkä meille Furusundin luotsien luona monta tuntia -syötettiin ja juotettiin kaikkea kyllälti ja meitä kiusattiin kertomaan -kaikenlaista hyljeretkiltä. He itse kävivät joka kevät ulkosaaristossa -ammuskelemassa hylkeitä uivilta jäälautoilta tai yksinäisiltä kiviltä. -Kuten sanottu, hauska oli matka Ruotsin saaristossa, mutta hitaasti se -kävi. Minä en ollut ennen nähnyt niin korkeita ja äkkijyrkkiä vuoria -enkä niin pitkiä puita, kuin siellä kasvoi vuorten välisissä notkoissa. -Monta kaunista asuntoa näkyi rannoilla, mutta paljon useampia niitä oli -joka kerran, kuin uudestaan tein saman matkan, ja sitä olen tehnyt 18 -kertaa. Kun ankaralla soudolla kihnutimme kovaan vastatuuleen erästä -salmea, jossa toisella puolella on kaupunki, nimeltä Vaxholma, ja -toisella sotalinna, kohtasimme valkopurjeisen laivan, korkean kuin -kuunari, mutta runko matala kuin kevytlastisessa hyljeveneessä, ja -kun se suurella vauhdilla tuli ihan lähelle meitä, näimme me, että se -laiva ei tosiaankaan ollut suurempi hyljevenettä. Kultakirjaimilla -oli keulassa nimi Ebba. Kaunis ja uljas se oli heidän Ebbansa kuin -morsian Bergössä, ja me ihmettelimme, että se jaksoi kantaa niin -paljon purjeita. Nyt minä sen kyllä käsitän, mutta silloin olin -vielä nähnyt liian vähän. On näet niin että kaikki ihmiset tahtovat -ilotella merellä, ja moni, jolla on kylliksi varoja siinä suuressa -kaupungissa, rakennuttaa itselleen veneitä vain purjehtiaksensa -merellä; ne veneet tehdään hyvin syvässä kulkeviksi ja niissä pidetään -paljo pohjapainoa ja sen tähden ne voivat kantaa niin suuret purjeet. -Kaunista purjehdusta se on; minä olen sittemmin monta kertaa nähnyt -sellaisia veneitä. Vaxholman salmessa sillä kertaa olivat joka mies -kannella laitaa vasten hajasäärin, lakit niskassa ja käsivarret kuin -patakoukut, ja he osoittelivat nauraen meidän venettämme. Tulkaas -mukaan pyyntiretkelle, pojat, ajattelin minä." - -Kuulijat usein keskeyttivät Rias-Matin kertomusta. Puheltiin paljo, -mitenkä pyyntimiehet muinoin itse möivät hylkeenrasvaa vähitellen eri -satamissa, mutta nyt se useimmiten myödään koko saaresta kerrassaan -jollekin kauppiaalle, joka sitte myö vähitellen muille, enimmäkseen -karvareille, joille hylkeenrasva on välttämätön tavara. Minä palautin -Rias-Matin kertomukseensa ensimmäisestä Tukholman matkastaan. - -"Kun kauniin auringonlaskun aikaan sousimme tuulen puhallellessa -milloin mistäkin ahtaassa saaristossa Vaxholman ja Tukholman välillä, -näimme äkisti suuren laivan, joka ihan tuulen alla meistä oli täydessä -tulessa. Musta savu tuprueli suurissa joukoissa keskeltä laivan -kantta. Purjeita ei näkynyt, ilmeisesti oli laiva ihan avuttomana. -Pitkä Erkki oli meidän veneessämme, ja hän nosti suuren purjeen, -kiihkeästi huutaen: käännä, käännä alemmaksi, Matti; meidän täytyy -pelastaa laivaväki! Mutta emmepä vielä ehtineet päästä vauhtiinkaan -laivaa kohti; kuin jo näimme sen lähestyvän aika vauhtia, vesi -koskena kiehuen keulassa. Mykkinä katselimme ihmettä ja käänsimme -syrjään. Kaikki me olimme eteläisillä merillä purjehtijoilta kuulleet -puheita höyrylaivoista, mutta ei kukaan meistä ollut vielä nähnyt -sellaista enkä luulekaan minkään höyryveneen vielä siihen aikaan -käyneen Pohjanlahdessa. Se puhkuva hirviö kulki ihan läheltämme ohitse -ja suuret myllyn-vesirattaat pyörivät sen sivuilla. Me kiikuimme -hyljeveneessä laivan suurissa aalloissa, ajatukset nöyrinä. Maailma on -suuri ja täynnä ihmeellisiä asioita, sanoi pitkä Erkki, ja me soudimme -kauniina kevätkesäyönä edelleen suureen vanhaan pääkaupunkiin, jossa -niin monta uutta ihmettä kohta ilmestyi meille, etäisen Pohjanmaan -saarelaisille. - -"Siihen aikaan oli paljon enempi rettelöitä satamapalvelijain ja muiden -kanssa kuin nykyään. Kyseltyäni rasvan hintaa muutamilta karvareilta -möin koko lastin eräälle kauppiaalle, jolla oli puoti Skeppsbron -(Laivasillan) luona, ja sain puolen hintaa edeltäpäin 6 riksin mukaan -leiviskältä raakaa ja 2 riksin mukaan kannulta keitettyä rasvaa; loput -luvattiin minulle sitte, kuin tavara oli vedetty kotiin ja punnittu. -Hieno herra oli läsnä, kuin tavaraa punnittiin suuressa makasiinissa -toisessa pihassa, ja hän antoi minulle kuitin, sanoen minun saavan -sillä rahat kauppiaalta. Noin kello 2 paikoilla lauantaipäivänä menin -kauppiaan taloon, mutta hän ei ollut, kotona. Monta herraa istui -siellä kirjoittamassa korkeilla pöydillä; eräs heistä katsoi minun -kuittiani ja käski minun tulla myöhemmin saamaan rahoja. Kumppanien -kanssa kävelin muutamia tunteja katselemassa meille uusia asioita. -Muun muassa muistan, että suuressa höyrylaivassa, jossa miehet laulain -purkivat lastia, näimme ihan mustan miehen. Me menimme aivan hänen -eteensä ja katselimme häntä kummastellen. Hän lienee pahastunut, -sillä hän irvisteli meille ja pisti mustan kielensä ulos valkeain -hammasten välistä. Ulompana virrassa näimme kaksi akkaa istuvan -veneessä onkimassa silakoita; sitä sanottiin pimplaamiseksi, ja kalat -myötiin kappaleittain, 80 kappaletta sanottiin vaaliksi. Meistä se -oli naurettavaa, sillä me otamme silakoita tynnyrittäin ja myömme -tynnyrittäin. - -"Kun minä tavoitin kauppiasta kello 7 aikaan illalla, ei minua enää -päästetty sisään. Kokemattomuudessani tulin jo levottomaksi saatavasta -rahasta. Kauan kävelin hitaasti edes takaisin talon edustalla. -Poliisimies, vaikka en minä silloin tiennyt, mikä mies hän oli, kysyi, -ketä minä odottelin; vihoissani kun olin, kysyin minä samaa häneltä. -Varkaita ja pettureja, vastasi hän. Viimein kerroin miten asia oli, -mutta hän vain nauroi ja sanoi noiden herrain, jotka istuivat korkeiden -pöytäin ääressä, karanneen Amerikkaan minun rasvojeni kanssa. Myöhään -yön tullessa palasin kumppanien luo hyljeveneesen, mutta en kertonut, -miten asiat oikeastaan olivat; minä vain sanoin, että emme vielä -olleet selvillä lähtemään kotiin. Aikaisin sunnuntai-aamuna tavoitin -taas kauppiasta, mutta ovi oli lukossa eikä kukaan vastannut minun -jyskytyksiini. Minä odottelin uskollisesti monta tuntia, toivoen toki -viimein jonkun tulevan ulos tuosta suljetusta asunnosta. Ei minun -johtunut mieleen ajatella, että kaikki olivat lähteneet ulos niin -aikaisin pyhä-aamuna. Hyvin levottomana luovuin viimein vartioimasta, -mutta palasin jonkun kerran tunnissa ja jyskytin suljettua ovea. -Iltapuolella kävelin edes takaisin Laivasillalla, jossa nyt pyhäpäivänä -oli hiljaista. Minä pysähdyin eräiden rappujen luo, joita myöten pääsi -alas vesille; siinä oli monta venettä, joissa istui kirjavapukuisia -akkoja; he sanoivat maksusta soutelevansa ihmisiä ja kysyivät, enkö -minä tahtonut lähteä Eläintarhaan katselemaan kuninkaan ajelemista. -Muutamia nuoria, iloisia miehiä ryhtyi puhelemaan akkojen kanssa ja -minä kauan kuuntelin heidän lörpötyksiänsä. Kaikilla oli päässä korkeat -mustat hatut, ja minä ensin, kuin he tulivat, luulin heitä kaikkia -kirkkoherran apulaisiksi, mutta kohtapa huomasin erehtykseni, sillä -kaikilla heillä oli huuliparta ja kaikki kiroilivat, niin että aivan -säkenöi koko heidän puheensa. Minä olin silloin iloinen kokematon -Bergön poika, joka kyllä olin nähnyt merta sekä myrskyisenä että -tyynenä, mutta kyllä minä väärin ymmärsin kaikki, mitä näin tuolla -ensi käynnilläni suuressa kaupungissa, johon nyt jo olen jotenkin -tutustunut. Minä virkoin myöskin sanan tai pari iloisten herrain -leikilliseen puheesen, ja se päättyi siten, että he pyysivät minua -lähtemään kanssansa katsomaan kuninkaan ajelemista. Soutumatkalla -tulimme me hyviksi tutuiksi ja minä kerroin, millä asialla olin -Tukholmassa, sekä vastoinkäymiseni. He sanoivat olevansa sotilaita, -vaikka ei sitä heistä näkynyt. Kauppiaan, joka oli ostanut -hylkeenrasvan, tunsivat he myöskin, kun kuulivat nimen, ja nauraen -lupasivat hankkia minulle maksun. - -"Me nousimme eräälle sillalle ja astuimme sitte vierekkäin, joka -miehellä suuri sikari suussa tietä myöten, jonka molemmilla puolilla -kasvoi niin suuria puita, että minä aivan kummastelin. Paljo ihmisiä -ja suuria vaunuja oli siellä liikkeellä joka tiellä, ja sitte tuli -kuningas ajaen kauniissa vaunuissa, monta hevosta edessä. Minä seisoin -sinä hetkenä ihan yksinäni, sillä nuoret sotaherrat olivat vetäytyneet -syrjään. Arvatkaapas, kun kuningas nosti lakkia ja tervehti minua, ja -minä tervehdin vastaan tietysti!" - -"Mikä sen kuninkaan nimi oli?" kysyi eräs nainen uunin luota. "Karl -Johan." "Minkä näköinen hän oli?" kysyi toinen. "Finnis-Isakin", -vastasi Rias-Matti. Kaikki nauroivat ja Isakkikin veti suunsa leveään -iloiseen irvistykseen, joka teki muodon vinoksi ja selvästi näytti, -millä puolella hän tavallisesti piti tupakkamälliä. Nauraessaan hän -arvattavasti oli vähemmin Karl Johanin näköinen, mutta muuten kyllä -oli perää Rias-Matin lausunnossa. Finnis-Isakilla oli tuuhea, musta -kiharatukka, kotkan nenä ja miehekäs, ponteva muoto. Me saamme aihetta -puhua hänestä tuonempana. - -"No kuinka kävi sitte rasvarahojen?" kysyin minä. - -"Niin," jatkoi vanhus, "käveltyämme niiden iloisten sotaherrain -kanssa kappaleen matkaa saavuimme erääsen paikkaan, jossa oli ikään -kuin markkinat, ja sinne oli tullut paljaita prinssejä ja prinsessoja -pitoja pitämään. Kaikki oli niin koreata kuin sadussa. Me pysähdyimme -korkealle parvelle ja kävimme istumaan pöydän ympärille, jolla seisoi -hyvähajuisia kukkia, ja sitte tuli niin ihmeen hieno rouva ja tarjosi -juotavaksi makeita, hyviä viinejä; hyvältä se maistui, ja sydämmestään -iloiset olivat ne nuoret sotaherrat. Se hieno rouva kävi istumaan -meidän luoksemme ja sydämmestään iloinen oli hänkin, mutta kohta minä -huomasin, että hän joko oli kaikkein rouva taikka ei kenenkään, sillä -yhtäläinen hän oli kaikille, ja viimein minä sain tietää, että hän -oli vain se, joka möi niitä hyviä viinejä. Kuin meillä oli puhelu -hauskimmallaan, näin minä yht'äkkiä kauppiaan, joka osti rasvan. Ja -minä näytin häntä sieltä, jossa hän istui alhaalla monen muun kanssa -pöydän vieressä, joka seisoi paljaalla maalla. Sotaherrat lähettivät -minut pyytämään rahojani. Minä menin hänen luoksensa ja sanoin: -teidän pitää antaa minulle rahat hylkeenrasvasta! Ensin hän ikäänkuin -pahastui, mutta näki sitte minun ystäväni ylhäältä parvelta, ja silloin -ihmiset nauroivat joka taholla. Hän nousi ja läksi minun kanssani -ylös parvelle ja siellä tuli aika ilo. Kauppias oli myöskin oikein -sydämmestään iloinen mies. - -"Ei hänellä ollut kukkarossaan niin paljoa rahaa, kuin minun piti -saaman, mutta hän sai toisilta ja sitte hän maksoi minulle ja otti -minun kuittini. - -"Sitte pyysi hän meitä kaikkia ajelemaan hänen suurilla vaunuillansa, -joissa oli edessä komeat, lihavat hevoset ja herra ajamassa. Se herra -ei sanonut mitään, läjähytti vain hirveän pitkällä piiskallaan. En -minä silloin tiennyt, että rikkaat ihmiset pitävät sellaisia herroja -vuosipalveluksessaan ainoastaan ajamassa heidän hevosiaan, milloin he -lähtevät ajelemaan. - -"Me ajelimme kauneissa metsissä ja pysähdyimme pitkän sillan päähän, ja -siellä oli yhtä paljo ihmisiä ja vaunuja kuin edellisessäkin paikassa. -Siellä me söimme ja joimme paljon, ja yhtä hieno ja iloinen rouva istui -sielläkin meidän kanssamme, ja minun piti kertoella paljo Bergöstä ja -hylkeen-pyyntiretkistä. Minä olin pyöräpäisenä makeista viineistä ja -läksin ulos muka katsomaan ilmaa. Sama vieno etelätuuli puhalteli kuin -ennenkin jo monena päivänä, ja minä ajattelin setä Erikin neuvoa, kuin -erosimme Hanhikarilla: Muista, että olet kipparina hyljeveneessä. - -"Minä menin sisään ja sanoin: Jääkää nyt hyvästi ja kiitoksia vain -hyvästä seurasta ja hyvistä virvokkeista, nyt minä lähden Bergöhön. - -"He koettivat kiusata minua vielä viipymään, mutta kun minä en taipunut, -saattoivat he minua ulos, ja siellä kauppias huusi esiin vaununsa ja -sanoi: Ettehän te, Rias-Matti, osaa kaupunkiin, käykää nyt istumaan, -niin saatte ajaa Laivasillalle. - -"Kiitoksia paljon, sanoin minä, ja siinä me erosimme. - -"Kun pysähdyimme Laivasillan luo, kiitin minä herraa, joka kuskasi -minua, ja läksin astumaan hyljeveneelle, herätin toiset ja sanoin: Nyt -minulla on rahat taskussa ja nyt me lähdemme vesille. - -"Kaunis ilma meillä oli matkalla, ja viiden päivän päästä laskimme tähän -rantaan, ja omaisemme olivat rannalla vastassa. Jukki, jolla nyt on pää -harmaassa, oli silloin pikku poika tyllerö." - -"Vanha Matti on nähnyt paljon maailmassa", sanoi emäntä. - -"Kyllä, kyllä on," sanoi Jonk-Err, "ja hän muistaa, mitä on nähnyt, ja -hän on aina katsellut hyvillä silmillä eikä koskaan pahoilla." - -Sill'aikaa kuin Rias-Matti kertoi Tukholman matkaansa, oli Norrskatin -Isakki istunut ja selaillut kertomusta karhunpyytäjästä Heinäkankaasta, -ja toiset nyt kehoittivat häntä jatkamaan siitä, johon hän eilisiltana -oli lopettanut lukunsa siitä metsämiehestä. Isakki olikin vain -odottanut tätä lomaa ja alkoi heti sanella arvokkaasti ja juhlallisesti. - -Minä en ollut hyvilläni tästä poikkeamisesta pois siitä keskustelun -suunnasta, joka olisi paremmin soveltunut minun tarkoituksiini, mutta -minä maltoin mieleni. Isakki pääsi sen jakson loppuun karhuntappajan -kertomuksessa, jossa hän vietti talvisen yön salolla honkain juurella -kituvan tulen ääressä, rohkea karhukoiransa sivullaan ja kaadettu karhu -päänalusena. - -"Ei hänellä siinä ollut mikään paha olla, luulen minä", sanoi Jonk-Err. - -"Ei, kyllä Vilhelm Enströmin olo oli tukalampi, kuin Ullus-Gabbel -pelasti hänet, kun hän jo makasi kuoleman kourissa tapetun hylkeen -päällä kulkevalla jäälautalla", huomautin minä. - -"Emme me luulleet hänessä enää olevankaan henkeä," sanoi Ullus-Gabbel, -"mutta kuin kaadoimme viinaa häneen, niin virkosi hän kuitenkin." Hän -kertoi lyhyesti sen tapauksen ja pyyntimiesten vaarat ajojäissä siinä -kovassa myrskyssä. - -Nyt oli lauantai-ilta, monta vaimoa oli vähitellen saapunut tupaan ja -seisattunut ryhmään uunin luo, päähuivit kädessä ääneti kuuntelemaan -miesten puhetta. Tuon tuostakin miehet ääneti ojensivat lasejansa -vaimoilleen, jotka maistelivat imelää, vaan väkevää juomaa. Jopa oli -aika kulunut myöhäiseksi, ja vieraat läksivät kotoihinsa. - -Hyvästellessä minä kehoitin pyyntimiehiä palaamaan huomenna -iltapäivällä, sillä minä tahdoin kirjoittaa muistiin heidän -kertomuksensa pyyntiretkien seikkailuista. "Sunnuntainahan teillä -on hyvä aika", sanoin minä. "Näyttääpä olevan sunnuntai joka päivä -niin kauan, kuin te olette täällä Bergössä", virkkoi hyvänluontoinen -Rias-Matti. - -Minä saatoin Norrskatin Isakkia aina hänen kotiinsa asti. Sakeata sumua -kohosi merestä, himmentäen kuun valoa; tuuli oli tyyntynyt ja meren -pauhu oli vähenemässä. - -"Jos sumu painuu maahan aamun tullessa, saamme huomiseksi kauniin -päivän", sanoi Isakki. Me sovimme, jos hänen ennustuksensa kävi -toteen, lähteä huomenna soutelemaan veneellä ja koettamaan ampua -jotakuta hyljettä. - -Minun palatessani Rias-Matin asuntoon oli emännällä illallinen valmiina -pöydällä. Heti vahvan atrian jälkeen kävimme levolle ja nukuimme -paikalla, ukolla purutupakkaa suussa. - - - - -Soutelu merellä ja hylkeen ammunta. - - -Aikaisin aamulla minun herätessäni oli emäntä jo pessyt lattian ja -siistinyt tuvan, niin ett'ei näkynyt merkkiäkään monien vierasten -olosta siellä eilisiltana. Ukko istui uunin edessä, puolikuppinen -kädessä. Ovi selkoseljällään tuuletettiin tupaa, niin että tuntui -melkoisen kylmältä. "Ei saa olla siivotonta pyhäpäivänä eikä muuten -arkenakaan", sanoi emäntä kylväessään katajanhavuja ja kuivattua -minttua lattialle. Kun ovi suljettiin, vaikutti suuri tuli pian, ja -minä sain tuota pikaa vaatteet ylleni. Minun peseytyessäni haisteli -emäntä minun saippuatani ja huomautti, että sillä oli "kelvottoman -hieno ja hyvä haju", Rias-Matti ja minä läksimme yhdessä ulos -rappusille tarkastelemaan ilmaa. Sumu oli kadonnut, ilma tyyni, ja -lumi oli yöllä sulanut. Meren huokuminen kuului välipäiten, ilmoittaen -maininkien harvakseen vyörymistä rantaan nukkuneen myrskyn jälkeen. -Lännessä vielä pilkisteli tähtiä tummalla taivaalla, mutta idässä päin -kalpea valo ennusti uutta päivää. - -Me vielä seisoimme ulkona, kun Norrskatin Isakki jo tuli, pyssy -kummassakin kainalossa. Hän kiirehti minua pian valmistautumaan lähtöön -ja arveli ilman antavan hyvää toivoa jonkun rantahylkeen tapaamisesta -"hyljekivillä". Minä pukeuduin vahvempiin vaatteihin ja panin mukaan -evästä. - -Kymmenessä minuutissa ehdimme alas rantaan. Pieni vene, Isakin -pyyntiretki-varuksiin kuuluva, oli vedettynä piikivi-soraiselle -rannalle, johon meri oli viskellyt joukottain raakunkuoria. Me -työnsimme veneen ulos rannasta juuri samana hetkenä, kuin auringon -ylälaita pilkisti näkörajan takaa. Sinä aamuna tulikin kaunein auringon -nousu, kuin koskaan olen nähnyt. Kaikenkarvaisina heijastuivat säteet -pitkistä, harvakseen vierivistä, sileistä maininkiaalloista ja meren -päällä vielä siellä täällä viivähtävästä sumusta. Me sousimme taikka -oikeastaan vain Isakki sousi pysähtymättä kokonaisen peninkulman -Moikipään karille, mutta ei missään näkynyt ainoatakaan hyljettä -ylhäällä makaamassa. - -Auringonnousu-näytelmä muuttelehti, kunnes viimein kirkas lämmittävä -paiste levisi taivaalle ja merelle, jättäen vain vähäisiä -kirkkaansinisen ja teräsharmaan vivahduksia läntiselle näkörajalle, -jossa yön sumut hitaasti haihtuivat auringon lämmön tieltä. - -Me nousimme lukemattomista meren kuohun hivuttelemisista sileäksi -hankautuneelle kalliolle, jolla oli vaalea pähkinän karva, kuten -tavallista saariston äärimmäisillä kareilla. Kauan oli sielläkin -turha kaikki tähysteleminen kiikarilla, ei yhtään hyljettä näkynyt -lukemattomilla kivillä, jotka kohosivat merestä Moikipään luodon monien -pikku kallioiden ympärillä. - -Kirkkaan meren kohoileminen ja vaipuminen rauenneen mainingin -jälkeen väheni vähenemistään ja päivemmällä lakkasi kokonaan kaikki -rantakohina. Muutamia suuria joutsenparvia lepäili aikaisemmin aamulla -etäällä luodosta tyynellä merenpinnalla. Me kuulimme, vaikka välimatka -olikin pitkä, siipien räpinän ja näimme veden roiskinan, kun ne kaikki -yht'aikaa nousivat ja kiilajärjestyksessä lensivät etelään päin. - -Muutamia koskelopoikueitakin oli lauhan ja pitkän syksyn houkutuksesta -viivähtänyt kauemmin tavallista; ne nyt lentelivät lipuellen pitkin -vedenpintaa ja kokoutuivat suuriin parviin lähtemään pitkälle -ulkomaan-matkallensa. Täällä pohjolassa on muuttolintujen koti; täällä -he rakentavat rakkauden ja lisäytymisen pesiä. - -Norrskatin Isakki oli hauska kumppani. Vakava ja hidaspuheinen hän oli, -vaan samalla hänellä oli valpas ja ajatteleva mieli. Hylkeenpyyntiin ja -kalastukseen veti häntä yhtä paljon taipumuksensa kuin elatuspakkokin. -Me asettelimme itsellemme atrian kalliolle, ruoka ja juoma maistui -hyvin, ja me olimme hyvillämme, että meille oli johtunut mieleen -viettää pyhäpäivä merellä. Hän oli koko mestari havainnollisissa -kuvauksissa esittämään tapauksia hyljeretkiltä ja kalastuksesta; usein -hän pani yhä kasvavaa voimaa omituiseen Bergön murteesensa, milloin -hän vakuuttavalla tavallaan kertoi jotakin mieleen erittäin painunutta -seikkailua. Minä en ruvennut kirjoittelemaan niitä muistiin, että -tähän vuodenaikaan katsoen niin tavattoman meri-huviretken viehätys -ei haihtuisi. Illan vietossa Rias-Matin luona toivoin vielä kylliksi -saavani sellaisia kertomuksia. - -Norrskatin Isakki oli yhtä kiihkeä kyselemään metsästyselämää metsissä -kuin minä talviretkiä merellä. Aavistavalla tarkkatuntoisuudella -tajusi hän minun koetukseni kuvata pääpiirteiltään jylhää autiota -metsää mäkineen ja notkoineen kuin pitkän pitkät aallokot; avaroita -harjumaita, joihin ainoastaan myrskyt ja kulovalkeat ovat tehneet -tilaa uusille puupolville; peninkulmain laajuisia kangasmaita, joissa -itsestään kuolleet jättiläispuut todistivat, että yhä puuhaileva -voitonhimo ei ole jaksanut korjata talteen, mitä salot ovat -vuosisatoina kasvattaneet. - -Hän kummasteli suuresti, mikä apu metsämiehellä on koiristansa. Minä -huvikseni kuvailin hänelle, miten monenlaisia metsäkoiria, joista -kullakin lajilla on erilainen vaisto, metsämiehet opettavat ja -käyttävät apunansa metsästyksessä. - -Enimmän kummastutti häntä "vainukoiran" kyky kulkea paljaallakin maalla -pitkin vanhoja jälkiä, erehtymättä siitäkään, mihin päin eläin on -juossut. "Miten ihmeellä se voi haistella jäljistä, missä jäljet ovat -olleet sinne tai tänne päin?" sanoi hän ja samoin sanon minäkin. - -Minä olin ottanut mukaan pulloon kahvimehua ja lämmitin sekaan -merivettä väkiviinalampulla. Lämmin juoma maistui hyvältä, ja -Isakista oli "konsti" käsittämättömän sukkela. Hän kertoi, miten he -keittivät ruokansa pitkillä pyyntiretkillä. Koivunkanto (padan jalka) -asetetaan jäälle ja neljän siihen lyödyn viisituumaisen naulan nojaan -sovitetaan pata tulisijaksi; rei'istä padan pohjasta käy ilmanvetoa. -Sen suuremman padan päälle ripustetaan rautakantimiin pienempi pata, -jossa ruoka kahdesti päivään keitetään. Puina käytetään kuusituumaisia -koivupuikkoja, jotka heti sammutetaan, kuin ruoka on valmis, sillä -täytyy säästää puita. Pyyntiretkillä on lämpimänä ruokana keitettyä -hylkeenlihaa, ohrajauhovelliä (matkavelliä) ja leipäsoppaa, jota -keitetään edellä kerrotusta matkaleivästä, juustopalasista, voista ja -merivedestä. - -Korkealla taivaalla purjehteli petolintu. Iisakki luuli sitä -kalasääskeksi (falco haliaetus), mutta kuin se laskihe lähemmäksi -ilmassa juuri meidän kohdallamme, ehkäpä katsomaan, voisiko siepata -meidät kynsiinsä, huomasin minä sen merikotkaksi (haliaetus albicilla). -Kysymykseeni, näkyikö merikotkia merellä pyyntiretkien aikana, vastasi -Isakki ei näkyneen. Itämerellä ja Suomenlahdessa niitä lintuja hyvin -usein nähdään talvella ajojäillä; sanotaan niiden joskus iskevän -kyntensä pieniin hylkeihin, vaan ovat silloin aina vaarassa joutua -veden alle. - -Isakki kertoi tavattoman tapauksen viime pyyntiretkeltä. Venekunta, -jossa oli Korsnääsiläisiä ja bergöläisiä, pyyteli aukealla -Pohjanlahdella, johon ei maata näkynyt mistään päin. Kiikarilla -katsellen näkivät he suurella jäälautalla ison eläimen seisovan -pystyssä korkeilla jaloillaan. He luulivat sitä ensin hevoseksi, vaan -purjehdittuaan likemmäksi näkivät he, että se oli suurempi kuin mikään -hevonen. Heidän päästyään lähes pyssynkantomatkalle syöksyi eläin -veteen, mutta kimpuroi suurella vaivalla kohta jälleen ylös pienemmälle -lautalle ja jäi siihen hoipertelemaan sillä horjuvalla alustalla. -Ihmetellen, mikähän eläväinen se oli, ampuivat he monta laukausta aivan -läheltä, ja se iso eläin kuoli siihen pikkulautalle heidän käsiinsä. - -He olivat luulleet sitä hirveksi, mutta olisihan heidän muistaakseen -pitänyt hirvellä olla sarvet, mutta se eläin oli mulipää. He nylkivät -eläimen ja paloittelivat ruumiin sekä kauan arveltuaan keittivät lihaa -ja söivät ja huomasivat sen olevankin hyvänmakuista. - -Vasta kotiin palattuaan ja taljaa näyttäessään saivat he varmaan -tiedon, että se tosiaankin oli hirvi. Se oli eksynyt jäälle ja myrsky -oli sitte ajanut sen ulos merelle. - -Isakki nosti kiikarin siimalleen ja ilahutti minua sanoilla: "Nyt pian -veneesen, hylje on tuolla kivellä, josta sitä on hyvä ampua." - -Hän antoi minulle kiikarin ja viittasi kahta kalliota, joiden välillä -näkyi pienempiä yksinäisiä kiviä. Eräällä kivellä makasi mustaturkkinen -rantahylje päivänpaisteessa. Me sousimme pitkän kierroksen, -päästäksemme toisen kallion turvissa lähelle, mutta kuin kiipesimme -ylös sen päälle, oli matkaa hylkeen luo vielä pari sataa askelta. - -Minä katsoin hyvällä kiikarilla hyljettä, ja se näytti olevan niin -lähellä, että ikään kuin olisin voinut kädelläni taputtaa sen sileää -leveää päälakea. Se makasi sivuttain meihin, kädet ja evät suorana, -pursto ja pää matalalla kivellä. - -Isakki souti nyt suurella vaivalla aaltojen matalikolle kokooman -hauraruohon läpi, salaellen lähestymistämme kiven takaa aina toisen -lähemmän kiven taa. Siten pääsimme kivelle, josta oli matkaa enintään -85 askelta hylkeen luo, joka makasi pursto meihin päin. Minä tahdoin -ampua, mutta vielä katsoi Norrskatin Isakki matkaa liian pitkäksi. -Siltä matkalta olisi tottunut pyssymies voinut hyvästi tähdätyllä -ekspressi-stussarilla ampua joka luodin kahvikupin pohjaan. Soutaa -lähemmäksi hän ei myöskään uskaltanut, kun näet pelkäsi hylkeen -säikähtyvän ja sukeltavan pois kiveltä. Hän kysyi, tahdoinko minä -kaalaa vedessä kivelle, jota hän osoitti ja josta saattoi olla enintään -50 askelta matkaa hylkeesen. - -Minä en huolinut ryhtyä tuohon turmiolliseen kylmävesi-parannukseen. -Isakki riisui nutun, västin ja housut, vaan piti hylkeennahka-kengät -jalassa, ett'ei ehkä leikkelisi jalkojaan teräviin kiviin ja lipeilisi -paljain jaloin. Tietysti ne muutamat sanat, kuin me vaihdoimme, -lausuttiin suurimpana salaisuutena, jota hylkeen ei pitänyt kuuleman. - -Hiljaa hän lipui veteen, mutta lähestyminen kiveä olikin vaikeampi, -kuin hän oli aavistanut. Tiheään sulloutuneet haurat kietoutuvat hänen -jalkoihinsa ja sääriinsä ylös aina vyötäisiin asti, ja paikoittain -ylettyi vesi hänelle vyötäisten yläpuolellekin. - -Hitaasti hän kuitenkin tunkeutui eteen päin, pitäen raskasta pyssyä -ylhäällä vedestä. Kiusaus ampumaan oli minulla suuri, mutta pelotti sen -tosiaankin huvittavan kohtauksen lyhentäminen ohi osumisella. Isakin -äsken tekemä, kaksileiviskäinen pyssy lepäävänä pitkin pituuttaan -kivellä, tähtäsin minä maltillisesti keskelle hylkeen purstoa ja -ajattelin, että minun vain tarvitsi nyäistä liipasinta, niin heti olisi -eläin repaleina. - -Viimein pääsi Isakki halukivellensä, hiivitti pyssynsä sen nojaan ja -tähtäsi niin kauan, että minulta alkoi vavista sormi, joka oli valmiina -nykäsemään liipasinta. - -Samana silmänräpäyksenä, kuin kuulin Isakin laukauksen, laukasin -minäkin kanuunan. Suuret ruutipilvet liitelivät karin kohdalla, mutta -savun alitse näin minä hylkeen makaavan vielä kivellä. Molemmat -luodit läpisivät pitkin veden tyyntä pintaa niin kauas, kuin silmä -kantoi. Isakki taputti pyssyänsä sanoen: "Tämä on kohti-osuja!" -Mutta käännyttyään näki hän savusta, että minäkin olin ampunut. En -muista enää, mistä syystä varmaan tiesin minun luotini osuneen liian -korkealle, mutta taputin kuitenkin kanuunaani minäkin ja sanoin: "Tämä -myöskin!" - -"Se voi virota", sanoi Isakki, jo ihan lähtemäisillään taas veteen -kiiruhtamaan hylkeen luo. Hän osoitti pyynti-intoa, jota en olisi -luullutkaan olevan niin paljoa muuten vakavassa miehessä. Hän oli viime -pyyntiretkellä ampunut noin 100 hyljettä, kaksi vertaa kuin kukaan muu -Bergön pyyntimies. Kiikarilla minä näin hylkeeseen käyneen takaraivaan -ja ilmoitin havaintoni Isakille. Hän rauhoittui ja pyysi minua tulemaan -veneellä sinne. - -Minä sauvomalla tunkeuduin haurakasain läpi, me korjasimme hylkeen -ja näimme pään musertuneen suuresta luodista, niin että aivoja näkyi -haavasta ja oli niitä kivelläkin. - -Ajatellen Isakin märkiä vaatteita kiirehdin minä kotimatkaa. Aurinko -oli jo pari tuntia sitte ruvennut alenemaan puolipäiväisestä -korkeudestaan ja meillä oli koko peninkulma matkaa kotirantaan. - -Ihmeelliseltä tuntui minusta tämä viehättävä pyhämatka pohjaisella -Pohjanlahdella pienessä soutuveneessä marraskuun lopulla, kuin jo olin -muualla nähnyt maan lumisena ja kuullut matalain vesien kitisevän -rannoilla jäätymäisillään. - -Oli ihan kuin syyskuun päivä, ilma tyyni ja lauhkea siellä ulkona -merellä auringonpaisteessa, mutta Isakki ennusti monesta merkistä, -että vahva tuuli oli nouseva etelästä ehkäpä jo ennen meidän kotiin -ehtimistämme, ja aivan oikein, jo puolivälissä alkoi merenpinta -värehtiä ja tuuli kiihtyi vähitellen. - -Kuin saavuimme lähelle Bredskärin pohjoista nientä, pyysin minä Isakkia -hiukan levähtämään, sillä minä näin jotakin omituista mykyrää kivellä -niemen nokan edustalla. Kiikari käännettiin sitä kohti ja huomattiin -hylje. Me sousimme suoraan sivulta eläintä kohti ja nousimme maalle -eräästä lahukan pohjasta. Siihen asti, kuin niemi peitti meiltä kiven, -näimme yhä sillä hylkeen, vaan kuin astumalla hiivimme niemen kärkeen, -oli se sill'aikaa jo sukeltanut veteen. - -Isakki kävi noutamassa eväämme, ja kiven takana me sitte kuiskaellen -söimme päivällisemme niemeä nenässä, vähän päästä aina pilkistäen, -nousisiko hylje jälleen ylös kivelle. Sill'aikaa tuuli kiihtyi ja meri -alkoi kuohuen loiskia kiven yli. - -Hämäräkin jo rupesi tulemaan, ja Isakki arveli, että oli turha enää -toivoakaan saada ampua paennutta hyljettä. Me läksimme soutamaan. - -Ihmeellistä oli nähdä, miten pian meren muoto oli muuttunut. Äsken -vielä ihan kirkas vedenpinta kohoili nyt jo vaahtopäisiksi aalloiksi, -ja soutumme Bergöhön pienessä veneessä ei suinkaan ollut enää vaaraton. - -Ennen kuin ehdimme perille, oli kuu jo korkealla taivaalla sotkemassa -valoansa laskeutuneen auringon vielä viivähtävään kajastukseen; -siitä syntyi omituisia valon väreitä taivaalle ja merelle. Etäällä -pohjoisessa on päivä lyhyt marraskuun lopulla. - -Jättäen hylkeen rannalle kiiruhti Isakki kotiinsa saamaan kuivia -vaatteita yllensä, ja minä astuin Rias-Matin kotiin. Siellä oli jo -monta pyyntimiestä koolla. - - - - -Viimeinen ilta Rias-Matin luona. - - -Emäntä oli hyvää tarkoittaen tehnyt suuren tulen uuniin. Minusta, kun -olin karaistunut koko päivän merellä olosta, tuntui liian umpinaiselta -ja kuumalta tuvassa. Niinpä ehdotin, että istuisimme rappusilla. Vaikka -emäntä liiankin selvään osoitti tyytymättömyyttänsä siihen puuhaan, -pantiin minun ehdotukseni kuitenkin toimeen. - -Me kävimme istumaan miten sattui, muutamat rapuille, toiset ulos -viedyille tuoleille ja jotkut tikapuille, jotka seisoivat nojallaan -kattoa vasten. Rias-Matti istui tuolilla keskellä rappusia. - -Hyväntahtoisella eukolla oli vähä samaa vikaa kuin hylkeellä, "kuin se -on tuore"; hän itsepäisesti purisi, että "vanhus on mukana kaikissa -hullutuksissa'". - -"Pankaa te vain vettä kiehumaan, eukkoseni, kuten vieraamme pyysi", -sanoi pahastumatta Matti iloisesti, kuten hänen tapansa oli. Puhevalta -oli alussa vapaa, ja keskustelu kierteli kaikenlaisia aineita. Sitte -tuli Norrskatin Isakki ja kertoi hyvin laveasti, miten kaikki tapahtui, -kun hän matkallamme ampui hylkeen Moikipään karilta, aivan kuin se -olisi ollut joku hyvinkin merkillinen tapaus. - -Muhkea emäntä ilmestyi ovelle ja sanoi, ystävällisesti vilkaisten minua -kohti: "nyt kiehuu vesi." - -Minä menin tupaan ja annoin hänelle teevarastoni, mutta sokuria sai hän -panna itse. - -"Sitä ei pidä puuttuman", sanoi hän. "Ei teillä kaiketi ole laseja -niin monelle miehelle", sanoin minä. Hän ojentihe: "Eikö ole? Onpa -kyllä, vaikka pitäisin häitä vielä kerran." -- "Eihän ole tarviskaan -kestittää kaikkia, kuin kokoutuu katsomaan, miten pitoja pidetään -sunnuntai-iltana Rias-Matin rappusilla." - -Minä luotin, että nöyrä emäntä kyllä tuli toimeen yksinäänkin teen -puuhassa, ja läksin ulos muiden luo. Hauskalta näytti kokous ulkona -sinertävän valkoisessa kuutamassa; vuori suojeli etelätuulelta ja ilma -oli miellyttävän lauha. - -Minä kävin istumaan Rias-Matin viereen, ja kun keskustelu ei ruvennut -itsestänsä kääntymään sinne päin, kuin minä tahdoin, sanoin suoraan, -että minä halusin sinä iltana kuulla heidän muistojansa pyyntiretkiltä -ja merkillisimpiä seikkailuja. - -"Rias-Matti se paraiten osaa kertoa teille hylkeenpyynnistä", sanoi -Ullus-Gabbel. - -Mustaverinen Finnis-Isakki virkkoi siihen syvällä passo-äänellään: -"Kolmetoista vuotta kävin minä Rias-Matin kanssa pyyntiretkillä, me -olimme joka vuosi yhdessä pyytämässä, eikä yhtään hukkunut koko sinä -pitkänä aikana. Ne kolmetoista vuotta olivat minun ensimmäiset ja -vanhuksen viimeiset käydä hylkeen pyynnissä." - -Rias-Matti osoittaen Finnis-Isakkia sanoi: "Hän oli rohkein pyytäjä -kaikista; hän ei ampunut paljoa, mutta hän kulkee railojen ja -jääharjanteiden yli, mistä ei kukaan muu pääse, ja kuin pyynti päättyi, -oli Finnis-Iisakki aina tuonut enimmän rasvaa teltalle. Hän on uuttera -ryömimään ja sukkela käyttämään tuuraa, milloin on nuijittava harmaita -hylkeitä ennen kuin ehtivät reikiinsä." - -"En luule Bergössä olleen ketään, joka on käynyt niin monella -pyyntiretkellä kuin Rias-Matti", sanoi Jonk-Err. - -"Se on totta," sanoi vanhus, "44 keväänä peräkkäin minä en nähnyt -lumenlähtöä maalta, ja aina minä terveenä ja eheänä palasin kotiin, -vaikka monesti kyllä ilman lastia ja venettä. Ne olivat silloin menneet -pohjaan ajojäiden seassa taikka oli myrsky ne ajanut jollekin karille -palasiksi. Muut venekunnat, jotka myrsky oli ajanut samalle taholle, -onneksi minut aina pelastivat." - -"Rias-Matti oli aina iloisin mies kaikista pyytäjistä, eikä hän -suvainnut korvissansa mitään valitusta", sanoi Finnis-Iisakki. - -"Rohkeutta pitää pyyntimiehellä olla, pelkurit tulevat täihin, eikä -kukaan tahdo maata samassa säkissä sellaisen kanssa", huomautti -Ullus-Gabbel. - -"Koko aikanani", sanoi Finnis-Isakki, "ei minulla kipparina ole ollut -kuin yksi pelkuri pyytäjä, ja se oli korsungi, ensikertalainen. Hän -hukkui samalla retkellä Isonkarin kulmaan pohjoisessa Merenkurkussa, -jossa Norrskatin Isakki venekuntineen joutui kokonaan haaksirikkoon. -Veneet ja lasti joutuivat ajojäissä hukkaan, mutta joka mies ryömi -hengenhädin jäiden päällitse maalle, paitsi se pelkuri poika. Minä -olen nähnyt monta hukkuvan sellaisessa vaarassa, mutta ei kukaan -ole parkunut niin hirveästi kuin hän, vaikka pitihän hänen siinä -toki ymmärtää, että kullakin oli kylliksi tekemistä oman itsensä -pelastamisessa. Meitä kyllä säälitti se kaunis poika parka, hän aikoi -keväällä pitää häänsä maalahtelaisen talollisen tyttären kanssa." - -"Peninkulma minulla ja minun venekunnallani oli sillä kertaa matkaa -maalle," sanoi Norrskatin Isakki, "siitä johon veneemme ja lastimme -hukkui ajojäihin, ja silloinpa saimme koetella voimiamme painiskellessa -kaatuvien jääkappaleiden kanssa, joita myrsky alinomaa särjeskeli yhä -pienemmiksi. Jos putosi veteen, oli joka kerran yhä vaikeampi päästä -ylös toiselle jäälautalle." - -"Nuorille notkeille ja sukkeloille se käy päinsä," virkkoi Rias-Jukki, -"mutta vanhain ja kankeiden ei ole helppo pelastua, kuin vene -pirstautuu ja myrsky särkee ajojään pieniksi kappaleiksi." - -"Totta on," sanoi Rias-Matti, "minä yksin olenkin niin onnellinen, että -olen saanut käydä pyyntiretkillä 65 vuoden ikään asti." - -"Erik Högback murskautui ja hukkui ajojäihin Raahen kohdalle, vaikka -kaikki nuoremmat miehet pelastautuivat lähimmälle maalle." - -"Erik Östman vanhus hukkui samalla tavalla tässä Bergön edustalla -ihmisten näkyvissä." - -"Johan Vest, aikomaan arvokkaimpia kippareja, kuoli pyyntikävelyllä -ajojäihin keskellä Pohjanlahtea; ankara myrsky nousi äkkiarvaamatta, -eikä hän koskaan palannut teltalle. Samalla kertaa olin minä samassa -hengenvaarassa, mutta Pitkä Erkki, rohkeimpia miehiä, kuin minä olen -tuntenut, uskalsi hengen uhalla lähteä toisella pikku veneellä rikki -hankautuneen jään sekaan ja pelasti minut, kuin jo olin ottanut -useampiakin kylmiä ryyppyjä. Hänen tehdessään työtä kuin jättiläinen -myrskyssä jäiden seassa, makasin minä hyljeveneelle palatessa melkein -tunnottomana pienen veneen pohjalla. Pitkä Erkki hukkui sitte kahden -vuoden kuluttua itse samalla tavalla kuin Johan Vest." - -Nyt emäntä taas muistutti läsnä oloaan, hän rykäsi kovasti, ikään kuin -estääkseen ketään ottamasta puheen vuoroa sen jälkeen, kuin Rias-Matti -sai luetelleeksi ne bergöläiset, jotka olivat vanhoina hukkuneet -pyyntiretkillä. "Ettekö tule juomaan?" kysyi emäntä. Minä kyllä -käsitin, että hän tahtoi houkutella meitä tupaan, mutta me viihdyimme -hyvin siellä ulkona kauniissa kuutamassa. - -Tuvassa seisoivat täydet lasit ja kupit rivissä pöydällä. Näyttääkseen -vierasvaraisuuttansa oli emäntä kaatanut yli reunain, niin että -taidokkaasti paikkaellut teevaditkin olivat puolillaan juomaa. - -Hän käski joka miestä nimeltään ottamaan, sanoen: "Älkää säästelkö -sokuria, kyllä sitä riittää, vaikka teitä olisi vielä enempi." - -Me veimme lasimme kanssamme ulos, minä asetin pullon "jamaikkaa" -rappusille niitä varten, jotka tahtoivat kaataa "vähän väkevää sekaan". -Emännällä oli ollut kylliksi aikaa keittää tee katkeraksi, mutta -täydestä se meni, ei sitä kukaan huomannut, sillä kaikkein mieli oli -kiintynyt keskusteluun, joka kosketteli näille miehille perin mieluista -ainetta. - -Finnis-Iisakki vaati Rias-Mattia kertomaan onnettomuudesta "Hailuodon -jäämajassa", jolloin 70 Vöyrin vaimoa jäi yht'aikaa leskeksi. - - - - -Synninrangaistus Hailuodon jäämajassa. - - -Vanhus kertoi: "Ennen minä jo olen maininnut, että muinoin myöskin -vöyriläiset kävivät pyyntiretkillä. Kerran monta, monta, ehkäpä sata -vuotta sitte oli joukko venekuntia, yhteensä 70 nainutta pyyntimiestä -ja monta naimatonta, kokoutunut 'jäämajaan' eli 'kylmään pihaan'. Siksi -me sanomme sellaisia paikkoja, joissa jäät ovat röykköytyneet korkeiksi -seiniksi, niin että siinä on ikään kuin katoton huone. Pyyntimiehet -usein etsivät suojaa niistä jäämajoista purevilta merituulilta. -Hylkeetkin mielellään kokoutuvat sellaisiin paikkoihin, jos aukkoja on -lähellä jäässä taikka se paikoittain on niin ohutta, että ne voivat -omalla tavallaan käsillänsä sorvata siihen reikiä, noustaksensa ylös." - -Suusta suuhun kulkenut tarina Hailuodon jäämajan tapauksesta kertoo, -että vöyriläiset olivat kaivaneet reikiä viinalekkereihinsä, saadakseen -helpommin imetyksi viinaa, sitte juopuneen ja pitäneen syntistä puhetta. - -Punainen hansikas putosi taivaasta, ja eräs kippari otti hansikkaan ja -katseli sitä vakavana, mutta toiset nauroivat. Silloin kuului ääni, -kovempi kuin myrskyn pauhu, hitaasti lausuvan nämä sanat: - -"Sinä nuori mies, joka hansikkaan otit, pidä varasi ja lähde rauhassa." - -"Lähde pois täältä, sanoi ääni", huomautti Ullus-Gabbel, mutta useimmat -arvelivat, että tottahan Rias-Matti, joka oli vanhin, sen myöskin -paraiten tiesi. - -Vanhus jatkoi: "Kippari, joka oli korjannut hansikkaan, läksi pois -majasta ja kaikki hänen pyytäjänsä purkamaan telttaa. Eivät he -monta askelta ehtineet astua, kuin jäämaja hirvittävällä rytinällä -kaatui kokoon ja hautasi kaikki siinä olijat. Pelastunut venekunta -pysähtyi kauhuissaan ja kippari luki vavisten Herra siunatkoon. Sitte -he ottivat muista teltoista, jotka nyt olivat miehittä, pyssyt ja -muut arvokkaimmat tavarat, sovittivat ne omaan hyljeveneesensä ja -purjehtivat kotiinsa Vöyriin, jossa tuli suuri suru; ei siellä koskaan -unhoteta synninrangaistusta Hailuodon jäämajassa. Monta Vöyrin miestä -läksi korjaamaan telttoja, mutta myrsky oli särkenyt jään, ajanut -kaikki Pohjanlahdelle ja murskannut kaikki veneet." - -Joukko nuorukaisia seisoi rappusten edessä hartaasti kuunnellen -Rias-Matin kertomusta. Minä kysyin, olivatko he valmiit kohta lähtemään -pyyntiretkille, ja he katsahtivat toisiinsa tavalla, josta kyllä näkyi, -että he kyllä olivat selvillä siitä asiasta. - -"Kyllähän halu houkuttelee, mutta pitää ensin varttua valmiiksi -mieheksi", sanoi Norrskatin Isakki. - -"Minä tulin täysikäiseksi samana vuonna, kuin ensi kerran läksin -pyyntiretkelle", sanoi Rias-Matti. - -Minä nyt kehoitin miehiä tulemaan tupaan täyttämään lasejansa ja pyysin -muistorikasta Mattia kertomaan retkiänsä. Kuin kaikki ehdimme istuutua -pöydän ympärille ja juoda vanhuksen onneksi, alkoi hän. - - - - -Haaksirikko Finnin luodolla. - - -Kaksitoista vuotta minä olin pyytäjänä ja hyvä onni minulla oli -retkillä. Minä saatan sanoa, että olin kelvollinen pyssymies, ja moni -luuli minun tuottavan onnea sille venekunnalle, jossa minä olin. Kaikki -kipparit sen tähden tahtoivat mielellään minua kanssansa. Enimmäkseen -minä retkeilin setäni Erik Nymanin kanssa. Joka kevät me toimme kotiin -runsaan lastin ja kaikki miehet terveinä. - -Ensimmäisenä vuonna, kuin minä olin kipparina, vuonna 1837, tapahtui -suurin haaksirikko, kuin minä olen nähnyt ja kokenut. Me oleksimme -kahden viikon kuluttua pyynnin alusta Grynskärin ja Gåshällanin -seuduilla 4 peninkulman päässä Bergöstä. Kiikarilla näkyi 8 eri telttaa -ja pyyntikävelyillä tapasimme usein toisten venekuntain miehiä. -Jokapäiväinen saalis oli ollut hyvä ja ilma kaunis ja tyyni, öillä kova -pakkanen, päivillä auringonpaiste. Maaliskuu on usein kauniin ulkona -merellä, mutta jääsokeutta pitää varoa. Meillä oli silläkin kerralla -yksi mies makaamassa veneenpohjassa ihan sokeana, silmät paisuksissa ja -pakottavina. - -Maaliskuun 20 päivänä, muutama tunti ennen auringon nousua alkoi -koillisesta kohota pimeitä pilviä, sellaisia onnettomuutta ennustavia, -joilla ei näy tarkkaa rajaa ylös taivaalle päin. Sellaiset ne siihen -vuoden aikaan tullessaan tuovat lumipyryä. Me kiireimmiten panimme -kokoon teltan ja lastasimme veneesen saaliin, monta kymmentä harmaata -hyljettä, jotka olivat lumeen haudattuna veneen vieressä. - -Ennen kuin saimme veneen ihan valmiiksi vedettäväksi jään reunaan, -johon oli neljännespeninkulma matkaa, oli jo myrsky päällämme, -lennätellen jäänhilsettä ja lunta niin tiheään, että hämärässä emme -nähneet sylenkään päähän eteemme. Jää särkyili kamalasti räiskyen. -Vähällä olimme joutua haaksirikkoon jo ennen, kuin saimme veneen -avoveteen ja purjeen ylös. - -Kuitenkin se onnistui meille sanomattomalla vaivalla. Kohta olimme -avovedellä eikä enää ollut jäihin särkymisen vaaraa, vaan myrsky -kiihtyi hirveän nopeasti aivan rajuksi, ja vei meitä suoraan ulos -avaralle Pohjanlahdelle. Joka mies oli vakuutettu, että se oli meidän -viimeinen matkamme, mutta ei kukaan uupunut raskaassa työssä pumpuissa. -Pikku veneet myrsky jo aikaisin aamulla vei pois, ja raskas hyljeamme -työnnettiin kohta samaa tietä. Kun masto purjeineen meni mereen, täytyi -työntää sinne lastikin, sillä kun vene ei totellut peräsintä, hyökyivät -aallot lakkaamatta yli laidan, ja ell'emme ajoissa olisi saanut pystyyn -varamastoa ja siihen pientä purjetta, niin emme olisi jaksaneetkaan -pitää pumpuilla ja muuten ammentamalla venettä tyhjänä. Jäähilse teki -meille suurta vastusta, sitä kokoutui kasoittain veneen kokkaan. - -Jääsokeutta sairastava Raippaluodon poika säälitti meitä hyvin. Me -muut olimme kovassa työssä pelastamassa henkeämme, mutta hän makasi -avuttomana ja kipuja kärsien. Joka kerran, kuin myrsky viskasi venettä -aallonharjan poikki ja vettä tuli sisään, tunsi hän kuoleman esimakua -ja siunaeli itseään. Usein huusi hän: "Rias-Matti, joko nyt loppu tuli?" - -"Minä koetin rohkaista häntä ja kehoitin luottamaan Jumalan huolenpitoon -ja kumppanien ponnistuksiin. 'Eihän vene vielä edes rutisekaan', sanoin -minä, 'sen onkin tehnyt itse Hollkullan Jossi.' - -"Pahin vaaramme oli se, että purjeemme oli liian pieni suuren veneen -oman tuulialan rinnalla ja että vene ei totellut peräsintä, milloin -noustiin aallon pohjasta ylös harjalle, niin että me monesti syöksyimme -syrjittäin harjain ylitse. Moneen kertaan koetettiin purjehtia sen -verran viistoon, että vene olisi hiukan kallellaan ruvennut tottelemaan -peräsintä, mutta aallot aina viskasivat meidät aivan poikittain myrskyn -eteen. Silloin sieti ponnistella ennen kuin vene kääntyi jälleen -oikealle suunnalleen ja peräsimelle saatiin vähäkään tukea vedestä. -Samalla venettä lakkaamatta ammennettiin millä hyvänsä astioilla, -kuin kukin käteensä tapasi. Pumput olivat sitä paitsi lakkaamatta -työssä. Lumipyry lakkasi illan tullen, mutta pakkanen kiihtyi ja jään -kasvaminen veneesen teki meille suurta haittaa. - -"Päivän pitkään näimme toisistakin hyljeveneistä monta ja yksi venekunta -oli puolenpäivän aikaan ollut ihan likellä meitä, mutta sitäkin näkyi -ainoastaan silloin, kuin satuimme yht'aikaa syöksymään aallonharjojen -ylitse. Kun heitä sen jälkeen ei enää näkynyt, käsitimme me heidän -matkansa loppuneen, ja valmiit me olimme ottamaan vastaan samanlaista -loppua itsekin. - -"Ihmeellistä, että meidän voimamme eivät vielä olleet lopussa pimeän -tullessakaan. - -"Minun täytyi ankarasti käyttää kipparinvaltaani, kun käskin, että -kahden miehen kerrassaan piti vuorotellen etsimän virkistystä -voimilleen makuusäkistä; ei kukaan olisi mielellään tahtonut lähteä -ijankaikkisuuteen niissä kääreissä. Paksar-Erkki, hän, joka sittemmin -hukkui jään laitaan saaren viereen, sanoi, ryömittyään vastahakoisesti -säkkiin: 'hyvää yötä, Rias-Matti, me ehkä tapaamme toisemme meren -pohjalla.' - -"Auringon laskeutuessa hajautuivat pilvet, mutta myrsky oli pikemmin -kiihtymässä kuin heikkenemässä. Myöhemmin nousi täys'kuu, ja sen -valkoinen valo näkyi ja sammui pilvien halkeamista kuin vilkkumajakka. -Pimeistä pitkistä kuohuaaltojen laaksoista nousimme kohti taivasta -harjoilla kohiseviin kuun valossa välkkyviin hopeakoskiin ja sitte taas -syöksyimme huimaavaa vauhtia alas. Kuolema silmäin edessä värisin minä -kauhusta ja ihastuksesta, sillä kaunis ja juhlallinen on vihastunut, -väkivaltainen meri, kuin taivaan myrskyt mylleröivät sen rauhaa. -Mitä likempänä kuolema on, sitä vilkkaammin virtailee elämän kaipaus -läähättävässä sielussa, ja kaikki aistimet valvovat ihmetellen Jumalan -suurta työtä. - -"Sairas pyytäjä Niilo oli lakannut valittamasta. Luullakseni hän oli -sielunponnistuksista, joita hän kivuissaan kärsi, nukkunut tai ehkä -vain uupunut horroksiin, sillä vasta aamun tullessa, jolloin myrsky -oli kiihkeimmillään, heräsi hän siitä, että hyökylaineet huuhtelivat -häntä. Alinomaisesta komentamisesta niille, joiden piti yhdellä airolla -autellen estää venettä vaarallisista äkkikäännöksistä, oli minun ääneni -jo ihan käheä. Suurinta varovaisuutta tarvittiin, ett'ei airo jäisi -kiinni hankoihin ja kallistaisi venettä, jolloin suuri aalto olisi -yht'äkkiä voinut hukuttaa meidät. - -"Pumppuaminen ja ammentaminen oli alinomaisena työnä. Jos minä en -ajoissa olisi huomannut välttämättömäksi kahden miehen kerrassaan -levähtää ja voimistua, niin olisivat nyt jo kaikki olleet uuvuksissa; -mutta yhä kuitenkin vastustelivat ne, joiden oli vuoro ryömiä säkkiin. -Totellaan sentään aina kipparia, ja kaikki kyllä käsittivät, että -voimia meillä tarvittiin, jos tahdoimme pysyä heti uupumatta ja -hukkumatta. Minä sain itsekin kokea, miten vaikea oli toimetonna -syöksyä vaarallisesta silmänräpäyksestä toiseen, sillä auringon nousun -edellä, kuin jo olin koko vuorokauden yhtä päätä istunut kiinni -peräsimen varressa, väsyivät käteni ja Paksal-Erkki minut päästi -levähtämään." - -"Kokenut kyllä tietää," sanoi Jonk-Err, "miten perässä istuminen -koettelee miestä, kuin myrsky ajelee hyljevenettä merellä." - -"Jos silloin on liian pieni myrskypurje, niin että vene ei tottele -peräsintä, niin pitääpä siinä olla kokenut ja sukkela kippari, joka saa -veneen ja miehet pelastetuksi", sanoi Norrskatin Isakki. - -"Kuinkas sitte kävi?" kysyin minä, ollen kiihkeä pidättämään -Rias-Mattia laveassa kertomisessaan tästä hänen ensimmäisestä ja -vaarallisimmasta pyyntiseikkailustaan. - -Vanhus istui selkä suorana, vasen käsi nyrkkinä polvella, oikeassa -kauan maistamatta unohtunut lasi, joka seisoi hänen edessään pöydällä. - -"Meitä myrsky sillä tavalla viskeli aallolta toiselle yli koko -Pohjanlahden", alkoi hän uudestaan. - -"Te pysähdyitte siihen, kuin Paksal-Erkki päästi teidät peräsimestä." - -"Niin se olikin", sanoi hän. "Minä vaivuin makuusäkkien päälle maston -etupuolelle sairaan Niilon viereen. Kuinka sinä voit, Niilo?" sanoin -minä. - -"Minä olen valmis, sanoi hän; jos myrsky ei taukoa ennen, kuin tulemme -jääpilstaleiden laitaan Ruotsin rannalle, niin on minun loppuni -tiedossa. Jos te muut pelastutte ja palaatte kotirannoille, niin viekää -terveisiä ja sanokaa minun kuolleen suuressa tuskassa. Vaikea on erota -täällä sellaisissa kivuissa ja pakotuksissa, voimatta näkevin silmin -katsoa ylös taivaasen. Minä olisin mielelläni tahtonut elää kauemmin. - -"Hän oli jo kauan sitte lakannut tuntemasta mitään pelkoa veneen -pahoista kallistumisista taikka aaltojen hyökymisistä hänen päällensä. -Vähemmän hän myöskin aristeli päivänvalon ja myrskyn vahingollisuutta -veristyneille silmille, eikä hän kuunnellut minun kehoituksiani, että -hänen pitäisi koettaa kärsivällisesti lievittää kipujansa ja odottaa -paranemistansa suojassa tuulelta kumarassa etuteljon alla, kuten -tavallista on. - -"Lyhyin sanoin meidän keskustelumme kävi, sillä joka hetki seisoi -kuolema silmäimme edessä, eikä yhtään käynyt keskeyttää kenenkään -ponnistuksia, kun jokaisen piti olla valmis ottamaan minä hetkenä -hyvänsä vastaan pahinta hengen vaaraa. Lepo ei ollut minullakaan -muuta kuin jäsenien, sillä kiihtyneillä sielunvoimilla minä tajusin -lakkaamattomat hyökkäykset, joilla kuolema uhkasi meitä raivoavassa -meressä." - -Vanhus katsoi vakavasti minuun ja vetosi sitte muihin sellaista -kokeneihin pyyntimiehiin. "Me olemme kaikki olleet sellaisilla -matkoilla ja me tiedämme, että elämä on kallis, kun on kestetty koetus -kiivaassa taistelussa kuolemaa vastaan", sanoi hän. - -"Ja kuolema on kallis, kun on Rias-Matin tavalla kestetty koetus -elämässä", pistin minä väliin. - -"Niin se on, kuin meidän vanha Matti puhuu", sanoi Jonk-Err. - -"Lähellä kuolemaa on jokainen meistä ollut," sanoi Ullus-Gabbel, "mutta -jos niin pitäisi käydä, että minun täytyisi jäädä pyyntiretkelle, niin -kyllä minä tahtoisin nähdä meren ja taivaan viime hetkenäni; Niilolla -oli pahin hätä, hän kun oli jääsokeana." - -"Kuinkas se retki sitte päättyi?" kysyi Norrskatin Isakki. - -"Niin se kävi, että kaikki purjehdus pysyi kerrassaan mahdottomana," -vastasi Rias-Matti, "sillä turhaa vaivaapa oli veneen -ohjaamisponnistukset. Suurimmalla vaivalla saimme pidetyksi veneen -pystyssä ja käännetyksi aina perän kohti myrskyä lakkaamattomassa -myrskyn viskelemisessä. - -"Päivällä, kuin jo olin jälleen istumassa peräsimen vieressä, huomasin -meren ja taivaan rajan lounaassa ihan suoraan myrskyn alla välähtelevän -valkoiselta ja huusin silloin toisille: muutaman tunnin kuluttua olemme -ajojäissä, ja siihen me hukumme, ell'ei ihmettä tapahdu. Niilo pyysi -jotakuta meistä lukemaan virttä, kun vielä oli aikaa. Paksar-Erkki, -joka silloin oli lepäämässä yritti alottamaan yhtä niistä virsistä, -joita me usein luemme pyyntiretkillä, mutta jo parin säkeen perästä -paiskasi iso hyökylaine veneen puolilleen vettä, niin että joka käsi -tarvittiin estämään uppoamista. Saimme vielä silläkin kerralla veneen -melkein tyhjäksi, vaan silloin toinen aalto aina lisäsi työtä. - -"Valkoiset kuohut tuolla ajojäiden seassa alkoivat näkyä yhä selvemmin -ja sitä mukaa väheni pelastuksemme toivo. - -"Auringon vähän alettua keskikorkeudestaan näytti myrsky hiukan rupeevan -heikkenemään, ja me koetimme kaikin voimin ohjata alas Ahvenanmerelle, -niin että myrsky puhalteli hiukan vasemmalta takaa, toivoen siten -välttävämme tai ainakin viivyttävämme vaarallista joutumistamme -ajojäihin. Mutta samalla kasvoi veneen täyttymisen ja mereen hukkumisen -vaara, eikä pieni purje kuitenkaan estänyt myrskyä kuljettamasta meitä -mielensä mukaan. Ei siinä auttanut mikään, täytyi laskea vain kohti -jäitä. - -"Viimein havaitsimme ja tunsimme Finnluodon keskellä aaltoilevia -ajojäitä, jotka olivat sille röykköytyneet kokonaisiksi vuoriksi. -Me olimme siis Geflen lahdessa. Finnluoto on 7 peninkulman päässä -manteresta. - -"Monta hyljevenettä näkyi edellämme, mutta koska me näimme ainoastaan -ne, joita myrsky paraillaan heitti aallon harjan ylitse juuri silloin, -kuin itsekin olimme harjalla, niin emme osanneet arvata kuinka monta -niitä oli. Aina siitä asti, kuin lumituisku lakkasi, olimme usein -pitkällä merimatkalla nähneet jonkun veneen. Lähestyessämme ajojäitä -näimme muutamia venekuntia jo taistelemassa lähellä Finnluotoa -pauhaavien jäiden keskellä, toisia oli lähempänä edessämme ja -sivullamme. Kaikki koettivat nyt pelastua luodolle. - -"Meillä oli vielä pari meripeninkulmaa matkaa jäihin ja me huomasimme -myrskyn yhä enemmän heikkenevän. Me emme jaksaneet estää aaltoja -heittelemästä meitä yhä lähemmäksi, mutta nyt jo kuitenkin saatoimme -kääntää keulan vastatuuleen ja ankaralle soudulla viivyttää -joutumistamme jäihin. Toisista veneistä oli moni tehnyt samoin kuin -mekin, ne olivat laskeneet alas myrskypurjeen ja sousivat hengen -edestä. Niilo oli kuunnellut meidän keskusteluamme, hän nousi nyt -istumaan ja huusi: Rias-Matti, onko vielä pelastuksemme mahdollinen? -- -Herralle ei mitään ole mahdotonta." - -Vanhus oli vaiti hetkisen ja jatkoi sitte minulle erittäin puhuen: -"Minä en jaksa niin tarkkaan, kuin teidän tähtenne tahtoisin, kuvailla -toivottomia ponnistuksiamme ajojäissä aina seuraavaan aamuun saakka, -jolloin myrsky jo oli tyyntynyt ja suuri onnettomuus Finnluodolla -tapahtunut. Yksi venekunta hukkui väkineen kaikkineen ajojäihin, toinen -venekunta oli hukkunut jo ennen Pohjanlahdella ja meidän veneemme -särkyi, mutta me pelastuimme kaikki toiseen veneesen, jonka sallimus -hädän hetkenä tai lähellemme. Niilo pelastui siten, että sidoimme irti -leikatun purjenuoran hänen kainaloihinsa ja Paksar-Erkki ja minä sen -avulla pidimme häntä ylhäällä, kunnes meidät pelastettiin. Hän eli -kauan ja kävi monella pyyntiretkellä sen jälkeen." - -"Hänen poikansa, myöskin Niilo nimeltään, oli minun kanssani -pelastamassa Vilhelm Enströmiä silloin, kuin hän palellutti jalkansa", -sanoi Ullus-Gabbel. - -"Kuinka sitte pelastuitte Finnluodolta?" kysyin minä. - -"Kolme venettä ja 16 miestä hukkui, muut veneet kärsivät enemmän tai -vähemmän vahinkoa ja kaikki lasti joutui hukkaan. Kaksiviidettä miestä -pelasti henkensä, mutta ei kukaan päässyt ilman verisiä ruhjehaavoja. -Paitsi niitä venekuntia, joista kaikki miehet hukkuivat, hukkui muista -ainoastaan kaksi miestä. Jäljellä olevat kuusi venettä laitettiin -kuntoon, ja niillä purjehdimme hiljaisessa etelätuulessa meren yli ja -saimme vielä hyvän saaliin ajojäistä, jotka pysyivät kevätsulamiseen -asti meidän kotirannoillamme. Enimmät hylkeet sillä retkellä tapettiin -nuijimalla, sillä paljo ampumaneuvoja ja monta pyssyä oli joutunut -mereen Finnluodolla." - -Vanhuksen vaiettua olivat kaikki muutkin kauan vaiti ja kaikkein -silmissä näkyi harrasta myötätuntoisuutta, jolla he olivat seuranneet -kunnian arvoisen, valkotukkaisen Rias-Matin vilkasta kertomusta -ensimmäisestä ja pitkällisimmästä hengenvaarastaan pyyntiretkillä. -Pikakirjoittajalla olisi ollut arvokas tehtävä kiinnittäessään -paperille yksinkertaiset, voimakkaat sanat ja kuvaukset, joita hän -lateli esiin muistostaan. - - - - -Keskusteluja ja kertomuksia onnettomuuksista pyyntiretkillä. - - -Me joimme kaikki Rias-Matin onneksi ja miehet antoivat sitte lasinsa -vaimoilleen, kuten Bergössä on tapana. - -Norrskatin Isakin vaimo pysähtyi lasi kädessä minun eteeni ja sanoi: -"Kyllä arvaatte, että täällä kotona saarella on vaikea olo, milloin -miehillä on myrsky merellä. Me emme hädässämme voi muuta kuin lapset -ympärillämme rukoilla Jumalaa miestemme puolesta ja sitte tuskaisessa -levottomuudessa odotella, kunnes ne palaavat, jotka eivät ole jääneet -mereen, Isakki on palannut, mutta olenpa niiden surusta, jotka ovat -kadottaneet miehensä, kylliksi nähnyt, miltä tuntuisi, jos hän kerran -jäisi tulematta." - -"Jumalan olkoon kiitos minun puolestani", sanoi emäntä, ottaen -vanhuksen lasin. "Minä näin ensimmäisen mieheni kuolevan kotisänkyyn ja -saanen kyllä sen ilon, että näen vanhan Matin tekevän samoin." - -"Kyllä minunkin luullakseni te saatte sen ilon", sanoi Rias-Matti ja -kaikki yhtyivät hänen hyvänlaatuiseen nauruunsa. - -"Olkaapa vääntelemättä sanojani", sanoi emäntä, pannen lasin -maistamatta pöydälle. Hän ojensihe ja katsoi naisiin, jotka -istuivat uunin nurkalla. "Ei täällä ole yhtään nuorta vaimoa, joka -sydämmellisemmin suree miestään kuin minä, kuin Matti täältä lähtee." - -"Sen tietävät kaikki ja minä paraiten", sanoi valkopäinen vanhus. "Ja -muuten, kyllä te hoitelette minua niin, että hyvin näkyy, että tahdotte -pitää minua kauan elossa." - -Rias-Jukki sanoi, ikään kuin vaihtaakseen puheenainetta: "Kerran oli -isä jo lähteä pois meiltä ihan minun näkyvissäni. Se oli 1854, kun -jouduimme haaksirikkoon Östholmassa Ruotsin rannalla." - -Vanhus katsoi kauan ja vakavasti poikaansa, vaan pysyi vaiti. - -Jukki jatkoi: "Meitä oli kaksi venekuntaa sillä retkellä yksissä. Isä -oli kipparina meidän veneessämme ja Paksar-Erkki toisessa. Me olimme -oleskelleet jäillä Norrkallanin tienoilla 6 peninkulman päässä Bergöstä -luodepohjoista kohti ja meillä oli 13 kymmentä hylkeitä veneessämme. -Toisella venekunnalla oli vielä enempi. Ilma oli ollut kaunis aina -retken alusta asti, mutta viime päivinä oli se muuttunut, ja eräänä -aamuna nousi aurinko, pahannäköinen kajastus ympärillään. Noin kello 12 -aikaan tapasi myrsky yht'äkkiä meidät." - -Rias-Matti virkkoi väliin: "Ja se oli juuri Marianpäivänä, ja joka -mies oli kotona teltan luona teurastelemassa hylkeitä ja erottelemassa -rasvoja, joita oli kasoissa veneen vieressä. Jumalanpalvelus oli jo -aikaisemmin pidetty." Hän antoi Jukin kertoa edelleen. - -"Kiireesti ja vaivalla lastattiin rasva ja nahat veneesen ja teltta -rikottiin. Oli runsas neljännespeninkulma matkaa jäänreunaan ja venettä -vedettiin jäätä myöten niin kiireesti, kuin suinkin jaksoimme. Mutta -myrsky oli jo särkenyt jäätä laidasta ennen, kuin me ehdimme sinne, -niin että me odottelimme, kunnes irtonaiset jääkappaleet läksivät -ajelehtimaan. Viimein pääsimme onnellisesti avoveteen. Muistanpa -varsin hyvin, miten kiihkeä myrsky jo silloin oli, mutta meri ei vielä -lainehtinut korkealla. Mannerjäästä irtautuneet ajojäät saimme hyvästi -kierrellyksi, mutta sitte kiihtyi myrsky hillittömän kiihkeäksi, ja -yht'äkkiä katkesi masto ja meni purjeineen mereen, että ei auttanut muu -kuin leikellä poikki nuorat." - -"Oli se kova päivä sekin", sanoi Rias-Matti. - -Jukki jatkoi, ikään kuin erittäin minulle: "Me pyyntimiehet olemme -kaikki olleet laskemassa myötämyrskyyn, ja isä jo kertoi teille, -millainen se tanssi on. Me työnsimme mereen ensin lastin, sitte -rasva-ammeen, ja joka mies oli joko pitämässä venettä tyhjänä vedestä -taikka airoissa kipparin komennon mukaan estämässä venettä kääntymästä -poikki myrskyyn." - -Vanhus keskeytti: "Hämärän tullessa oli rajumyrsky täynnä märkää -lunta, niin sakeana, että minä perästä en enää nähnyt eteen sattuvia -kuohulaineita. Ammentajat eivät mättäneet pois vettä, vaan lumisohjoa -veneestä." - -"Myrsky päiväpaisteisella merellä," sanoi Finnis-Isakki, "silloin edes -näkee, mitä on tulossa, mutta lumimyrsky pimeässä, se on hirvakka." - -"Ja sitte kestää niin kauan päästä meren yli", sanoi Norrskatin Isakki. -"Kun purjehditaan hyvällä tuulella lyhyessä ajassa meren yli, niin -viivytään kaksi vertaa silloin, kuin aallot heittelevät tyhjää venettä." - -"Välistä se seisoo kuin siirapissa aallonnotkelmassa, kunnes se -yht'äkkiä heilahtaa kuohuvalle harjalle", virkkoi Ullus-Gabbel. - -"Sitte tuli pimeä yö," jatkoi Jukki, "ja se on siihen aikaan vuodesta -yhtä pitkä kuin päiväkin, ja lumiräntää tuli koko ajan, mutta -aamupuoleen myrsky hiukan laimeni. Samalla tavalla, kuin isä kertoi -ajelehtimisesta Finnluotoa kohti, tapahtui silloinkin. Yöllä me -sousimme vastamyrskyyn viivyttääksemme joutumistamme ajojäihin Ruotsin -rannalla, mutta sinne sitä kuitenkin täytyi joutua. Päivän valetessa -näimme yksinäisiä jäälauttoja ja maata parin peninkulman päässä tuulen -alla. Kun myrsky yhä edelleen ihan huomattavasti laimeni, sousimme -vastatuuleen, mikä meillä suinkin oli voimia, mutta meri kuohahteli -hirvittävän korkealle, viskellen meitä yhä etemmäksi jäiden sekaan, -jotka sillä kertaa olivat kovat ja terävät kuin vuoresta murretut -kivenmöhkäleet. Puolen peninkulman päässä maasta särkyi veneemme -yht'äkkiä, ja me hyppäsimme jäälautalle, joka ei ollut paljon suurempi -tätä meidän pihamaatamme. Kaikki kokouduimme keskelle lauttaa, ja siinä -isä luki: Herra siunatkoon meitä!" - -"Se oli ihmeellinen pelastus", sanoi Rias-Matti. "Sillä lautalla -pääsimme melkein virstan päähän maasta. Kokoutuneiden ajojäiden jyrinä -oli kuin ukkosen räiske, ja korkeat kuohuaallot heittelivät pieniä -jääkappaleita kuin lastuja." - -"Jo auringon noustessa oli toinen hyljevene meistä ainoastaan muutaman -sadan sylen päässä etelää kohti," jatkoi Jukki kertomustaan, "ja me -kuulimme heidän huutelujansa, vaan silloin särkyi heidänkin veneensä. -Kohtapa siinä ei enää ollut aikaa ajatella muuta kuin oman hengen -pelastusta, sillä meidän jäälauttamme jysähti toiseen suurempaan -ja halkesi ensin kahtia ja sitte moneksi palaksi. Minä olin veneen -särkyessä saanut käteeni pyyntisauvan, ja siitä nyt tuli hyvä apu -minulle ja isälle." - -Vanhus keskeytti: "Minulla oli silloin ikää 50 vuotta ja Jukilla 27. -Viime välillä lähimpänä maata olimme useammin kylmissä aalloissa kuin -jäälautoilla." - -"Me pysyttelimme yhdessä", sanoi Jukki, "painiskellessamme pyörivien -jäämöhkäleiden kanssa." - -"Jospa sama liha ja veri ei olisi pitänyt meitä yhdessä, niin ei -50-vuotias olisi koskaan tullut 80-vuotiaaksi", sanoi uljas vanhus, -vakavasti ja pitkään katsoen harmaapäiseen poikaansa. - -"Ihmeellistä se oli," jatkoi Jukki, "mutta kaikki me pelastuimme -vähitellen maalle Östholman eteläniemelle, joka on Sundsvallin ja -Hernösandin välillä." - -"Tyhjin käsin, vaan ehjinä", virkkoi Rias-Matti, muoto iloisen -leikillisenä, kuten hänellä aina oli. Emäntä joi Jukin lasista hänen -onnekseen. - -"Pahemmin meille kävi, Jukki, kuin jouduimme haaksirikkoon -Kristiinankaupungin kohdalla", sanoi Erik Nyman, vanhan Matin -veljenpoika ja Bergön luotsipaikan vanhin. - -"Sillä kertaa ei ollut pitkää meritanssia myrskyssä", vastasi Jukki. - -Minä pyysin Nymania kertomaan. - -"Se tapahtui 1875. Kymmenen viikkoa olimme jo olleet retkellä ja -saaneet runsaan saaliin sinä vuonna Ahvenanmerellä." - -Norrskatin Isakki huomautti: "Kun on kova ja aikainen talvi ja paljo -jäätä, on hylkeenpyynti parempi Ahvenanmeressä kuin Pohjanlahdessa." - -Nyman jatkoi: "Kolme venekuntaa meitä oli yksissä sillä retkellä, ja -kotimatkalla tuli joka veneen lasti täyteen, kunnes saavuimme Sidebyn -kohdalle Kristiinankaupungin eteläpuolelle. Me laitoimme veneemme -lähtökuntoon ja juuri helluntaipäivänä läksimme purjehtimaan kohti -pohjoista kotirantaa. Jukki oli kipparina meidän veneessämme, ja -toisissa olivat Startjes-Matti ja Råbakan Henrik." - -"Startjes-Matti hukkui pyyntikävelyllä ajojäihin, mutta Råbakan Henrik -elää vieläkin Korsnääsissä", selitti Jonk-Err. - -"Jo oli jää aika paljon sulanut, emmekä me silloin olleet -peninkulmankaan päässä rannasta, kuin eräänä aamuna läksimme -vihurisella säällä purjehtimaan kotia kohti, kaikki kolme venettä -rinnan. Idästä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, mutta lännestä -lähestyi sumun näköinen uhkaava pilvenjönkä, peittäen koko näköpiirin, -ja sukkelammin, kuin voimme aavistaakaan, yllätti myrsky meidät -täydellä voimalla. Hauras jää katosi rannalta muutamassa tunnissa, -niin että ainoastaan yksinäisiä palasia näkyi aaltojen kuohuellessa -lukemattomien salakarien ylitse. - -"Kykenemättöminä vastustamaan myrskyn voimaa purjeilla tai airoilla -jouduimme Töivung-luodon läheisiin kuohuihin. Molemmat toiset veneet -pirstautuivat lähellä maata meidän näkyvissämme, ja heidän lastinsa -joutui mereen, mutta kaikki miehet pelastuivat kummastakin veneestä -maalle. - -"Rajuilla ponnistuksilla koetimme kiertää karia, joka oli luodon -äärimmän niemen nenässä, mutta ei ollut mahdollinen välttää -haaksirikkoa. Korkean hyökylaineen harjalta putosi vene suorastaan -kiville ja joka mies joutui hurjasti pauhaavaan kuohuun. Siinä kuoli -neljä miestä, mutta Jukki ja minä pelastuimme siten, että saimme -pysytellyksi kiinni tyhjässä veneessä, jota aallot nostelivat kiven -ylitse toisensa perästä, kunnes se joutui suuren karin yli ja ajautui -maalle. - -"Kuohuva hyökylaine heitti meidät vähissä hengin rantakiville ja siitä -meidät pelastivat pois seuraavan aallon tieltä ne, jotka olivat -aikaisemmin joutuneet maalle." - -"Me saimme pelastetuksi veneemme", jatkoi Jukki, "sellaisessa kunnossa, -että se voitiin varustaa kotimatkalle; osa lastiakin saatiin korjatuksi -matalasta vedestä. Meitä oli 16 miestä veneessä kotimatkalla, jolle -lähdettiin 10 päivää helluntain jälkeen pitkin rantaa lämpöisellä -ilmalla ja vienolla maatuulella. Mutta 4 vaimoa oli jäänyt leskeksi ja -monta lasta isättömäksi haaksirikon tähden Töivung-luodon luona." - -Läsnä olevat pyyntimiehet kertoivat vuorotellen lyhyesti, missä kukin -heistä oli ollut helluntaina 1875, ja huomattiin kaikkein olleen -suuremmassa tai pienemmässä hengenvaarassa. Monta venettä oli joutunut -haaksirikkoon; toisista oli hukkunut miehiäkin, toisista ei. - -"Jos jokainen kertoisi kaikki tilaisuudet, jolloin hän on -pyyntiretkillä painiskellut kuoleman kanssa, niin saisittepa viipyä -kauan meidän saaressamme", sanoi Rias-Matti. "Mutta eipä myrskyä ole -joka päivä, ja miltä ilo tuntuu, kuin Herra lumituiskun, myrskyn ja -kauhun jälkeen antaa kevätauringon jälleen korkealta sinitaivaalta -levittää lempeätä valoaan tyynelle, äänettömälle merelle ja välkkyvälle -jäälle, sen tietää ainoastaan se, joka on kokenut kaikkia pyyntiretkien -vaiheita." - - - - -Iloisia puolia pyyntiretkillä. - - -Keskustelu muuttui nyt iloisemmaksi ja laseja maisteltiin uutterammin. -Mielet olivat olleet aivan juhlallisessa jännityksessä sen aikaa, kuin -pyyntimiehet vuorotellen kertoivat suurenmoisia vaaroja ja seikkailuja -Pohjanlahden ajojäissä. Pitkän ajan kesti sitte puhetta pyyntiretkien -iloisista tilaisuuksista. Kuin miehet auringon laskun aikoina palaavat -jokapäiväisiltä pyyntikävelyiltään, silloin on elämää ja iloa teltassa. -Päivän saalista katsellaan, muutamilla on ollut niin hyvä onni, että -he ovat saaneet ammutuksi tai nuijituksi useampia harmaita hylkeitä, -kuin ovat jaksaneet laahata teltalle, ja monta miestä lähtee noutamaan -saalista. - -Välistä näkyy kiikarilla katsellen teltasta koko joukko harmaita -hylkeitä poikineen jäällä makailemassa päiväpaisteessa, missä niiden -henkireiät ovat yöpakkasella jäätyneet kiinni. Joka mies ottaa silloin -yllensä valkoiset "pyyntivaatteet" ja kiiruhtaa sinne. Päästyään -muutamain satain sylien päähän kyykistyvät he, laskien toisen polvensa -pyyntisauvoille, ja työntävät toisella jalalla itseään eteen päin. -Kuin kaikki siten pääsevät yht'aikaa keskelle hyljeparvea välistä -niin onnellisesti, ett'ei yksikään eläin herää, alkaa meluinen -teurastus, ja siinä sattuu monta hullunkurista tapausta. Hylkeet, -vedessä kyllä sukkelat, eivät nyt pääse pakoon, mutta pää rohkeasti -pystyssä vastustavat kavalaa hyökkäystä. Ne lyödään tuuralla kuoliaiksi -sellaisissa tapauksissa välistä niin, ett'ei ainoakaan ehdi käsillään -sorvata jäätynyttä reikää auki eikä päästä syvyyteen -- Eläin parat! -Paratiisin viaton aika on ollut ja mennyt! - -Eivät ne kuitenkaan ole ihan kykenemättömät vastustamaan, sillä moni -pyyntimies on liian rohkeasti liikkuessaan eläinten keskellä saanut -kokea, mitenkä 4 kyynärää pitkä harmaa hylje, jota hän on tullut liian -lähelle, on voimakkaalla ruumiinsa viskauksella yht'äkkiä singauttanut -hänet monen sylen päähän jäälle niin, että häneltä on taittunut käsi -tai nyrjähtynyt jalka. - -Näissäkin kertomuksissa oli vanha Rias-Matti hauskin kuulla -hyvänluontoisen leikillisyytensä tähden, jolla hän osasi höystää -muutenkin hyvin kuvaavia juttujansa. - -Hän kertoi, että kerran sellaisessa tappelussa muuan pyyntimies sai -suurelta harmaalta hylkeeltä sellaisen sysäyksen, että hän pitkän -kuperkeikan jälkeen putosi huonojäiseen vahvan jään rakoon. Hänen -pulikoidessaan vedessä ja kömpyröidessään jälleen jäälle kiemurehti -hyljekin avannolle. Mies heristi sitä ja löi minkä jaksoi ja huusi -apua, mutta ennen kuin kukaan ehti mennä, viskautui hylje päistikkaa -avantoon ja samalla antoi purstollaan miehelle sellaisen läimäyksen -vasten naamaa, että suusta ja sieramista veri purskahti. "Ennen kuin me -muut ehdimme hänelle avuksi," sanoi Rias-Matti, "oli hän jo ylhäällä -jäällä ja seisoi vähän häpeissään, jääpalaa nenänsä alla pitäen. -- -Onko kukaan nähnyt vallattomampaa pahusta? sanoi hän." - - - - -Kotiinpaluu mereltä ja Rias-Matin loppusanat hylkeenpyynnistä. - - -Lopuksi kuvaili vanhus kotiin paluuta saarelle koko pyyntielämän -riemullisimmaksi tapaukseksi. Jo aikaisin keväällä, kuin aukean -meren raja lähestyy saarta, tähystelevät kotona olijat kukkuloilta -kiikareilla, eikö jo mereltä näkyisi jotakuta hyljevenettä. Jos -saalis on ollut hyvä ja vene aikaisin saatu täyteen lastiin, palaavat -pyyntimiehet jo ennen, kuin meri on avoinna saaren rantaan asti, mutta -monesti he myöskin vievät kalliin lastin johonkin satamaan Ruotsin -puolelle. Joka venekunnasta, kuin onnellisesti palaa pyyntiretkeltä, -iloitsee koko saari. Vasta sitte, kuin koivujen lehdet puhkeavat, ovat -tavallisesti kotona kaikki ne venekunnat, jotka eivät oli joutuneet -haaksirikkoon. - -On monta sellaistakin vuotta, jolloin kaikki pyyntimiehet palaavat -terveinä, ja silloin on ilo ja riemu joka tuvassa. Liput liehuvat -satamassa ja naiset kokoutuvat oikein sydämmestään hyväilemään -rohkeita miehiänsä. Lapset kiipeilevät kotiutuneen isän olkapäille -ja pienokaiset riemuiten taputtelevat paksuilla käsillään hänen -parrakkaita, päivettyneitä kasvojaan. Hän läksi pyyntiretkelle sileäksi -ajeltuna, mutta eipä parta ole tehnyt häntä vieraaksi pienokaisille, -sillä äiti on joka päivä kertonut isästä, joka on poissa vaarallisella -pyyntiretkellä, ja joka ilta ovat he rukoilleet Jumalaa säilyttämään -häntä onnellisen kotiin paluun iloon. - -"Jos sinä vuonna sitte vielä silakan pyynti onnistuu, niin ovat -puutteet ja huolet kaukana meidän saarestamme," sanoi vanhus, "sillä -avuliaisuutta silloin riittää leskien ja orpojen varalle, joiden miehet -ja isät ovat ennen hukkuneet pyyntiretkille." - -Vaimot olivat nousseet uuninnurkalta, sillä emäntä alkoi varustella -illallisvelliä. Siinä he nyt seisoivat, kukin nojaten miehensä -olkapäähän. - -"Mutta usein on myöskin katkeraa surua monessa tuvassa", sanoi -Norrskatin Isakin vaimo. - -"Vanhan Matin puheet ne kiihottavat poikiemme mieltä noille -onnettomille pyyntiretkille," sanoi Jukin vaimo, joka luullakseni oli -kotoisin mantereelta. "Jumalan kiitos, että sinä et ole poika", lisäsi -hän, käsi Ann-Ullan liinatukalla. - -Hän nousi seisomaan, vanha, kunnian arvoinen Rias-Matti; pöydän -päästä, jossa oli istunut tuntikausia eli koko ajan, kuin vakavaa -puhetta kesti pyyntiretkien tapauksista. Aina tuvan pimeihin nurkkiin -asti oli hiljaista ja joka silmä katsoi valkopäätä ukkoa. Nähtävästi -hän kokosi ajatuksiaan tunnustukseen, mikä oli hänen paras satonsa -kahdeksankymmenisestä elämästä. - -"Niin kauan, kuin nahkaa tehdään, eivät meidän miehemme luovu -pyyntiretkistä. Me elämme onnellisina saarellamme, eripuraisuus ja -riita ovat meillä tuntemattomat. Uljuuden koetukset pyyntiretkillä, -ne juuri meidän miehissämme kasvattavat keskinäistä kunnioitusta ja -luottamusta. Hylkeen pyynnistä bergöläiset saavat toimeentulonsa ja -paraimmat hyveensä, jotka ovat ylevä rohkeus, vilpitön tahto ja iloinen -luottamus loppuun saakka." - -"Meidän vanha Rias-Mattimme on paras saarnamies, kuin meillä on ollut -Bergössä minun aikanani", sanoi Jonk-Err. - - - - -Vaasaan lähdön suunnittelu. - - -Aika oli kulunut myöhäiseksi. Minä kysyin, kuka tahtoi lähteä -saattamaan minua huomenna Vaasaan. - -"Niin, minä olen aikonut lähteä", sanoi Rias-Matti. - -"Se on niin, kuin olla pitääkin; meidän vanha Mattimme tahtoo -kunnioittaa vierastansa", sanoi Jonk-Err. - -"Hän on koko Bergön vieras, sillä ei hän ole tullut tänne minun -tähteni", vastasi vanhus. - -"Minä tahtoisin mielelläni olla mukana matkalla", sanoi Norrskatin -Isakki omituisella äänellä, jonka piti varmaankin osoittaman, että -hänkin tahtoi siten osoittaa ystävyyttänsä. - -"Saatammehan yhtä hyvin olla kolmekin veneessä kotimatkalla", sanoi -Finnis-Isakki vakavalla, ystävällisellä passo-äänellään. - -"Kyllä minä vielä tahdon keväästä syksyyn niin kauan, kuin vesi on -sulana, joka päivä ohjata venettäni ja hengittää meri-ilmaa," sanoi -Rias-Matti, "sillä puolen elämääni olen minä viettänyt merellä, -eikä tavoistansa luovuta, vaikka 80 vuoden ijässä pysytään lähellä -kotoa. Pitkät matkat olen minä jo jättänyt Jukille. Neljään vuoteen -en ole käynyt Vaasassa, mutta nyt tekee mieleni vielä kerran lähteä -kippariksi, koska saan niin hyvän veneväen. -- Vai niin, velli -on valmis, arvaan minä", sanoi vanhus, kuin emäntä taputti häntä -päälaelle, kuten hänellä oli tapana, milloin tahtoi ilmoittaa -miehellensä jotakin. - -Minä olisin tahtonut mielelläni saada myöskin Jukin ja Jonk-Errin -mukaani Vaasaan, mutta en tahtonut puolestani lausua mitään toivetta, -joka olisi saatettu ottaa vaatimukseksi. - -Ulkona rappusilla otin minä heiltä kaikilta jäähyväset, ja jokainen -lausui jollakin sanalla tyytyväisyytensä yhdessä oloomme. - -"Arvattavasti te tulette mukaan ensi pyyntiretkelle", sanoi -Ullus-Gabbel. - -"Tulkaa sitte minun venekumppanikseni; minä pidän vain paljaita Bergön -poikia", sanoi Jonk-Err. - -Minä vastasin, että minulle saattaisi käydä, kuten Finnis-Isakin -korsungille, minulle ehkä tulisi matelijoita turkkiin. - -Nuorukaisetkin, jotka olivat koko illan, kuten minä, olleet vain -kuulijoina, antoivat kättä erojaisiksi. Luulenpa heidän olleen -kiitolliset, että minun käyntini saarella sai aikaan laveat kertomukset -pyyntiretkistä. - -Jukki kysyi, mihinkä aikaan me aioimme lähteä seuraavana päivänä, ja -minä vastasin sen riippuvan kokonaan Rias-Matista, mutta ensin toki -piti syödä aamiaista, jolle minä kutsuin myöskin Jukin. - -"No, sittehän minä vielä ehdin huomisaamuna aikaisin puhdistella yhden -hylkeennahan, että saatte jotain muistia kanssanne Bergöstä", sanoi -Jukki. - -Silloin erottiin. Minä seisoin kauan rappusilla katsellen ihmisten -hajautumista vuoriharjun yli, kukin kuutamassa kävellen kohti kotiansa. -Illallisen jälkeen vanhus pian laskihe levolle, mutta minä istuin -kauan järjestellen senpäiväisiä runsaita muistiinpanojani. Minä -kokosin ajatuksissani kaikki, mitä näinä päivinä olin kokenut ja -huomannut. Minusta tuntui merkilliseltä, että niin lyhyessä ajassa -olin kodistunut. Suora avomielisyys ja ystävällinen luottamus, jota -kaikki olivat osoittaneet, sekä uljasten urheilumiesten hyväntahtoinen -ja keskenäänkin kunnioittavainen käytös ja seurustelutapa, ne kaikki -olivat minua aivan hurmanneet. - - - - -Haaveiluja unenhorroksissa. - - -Viimein asetuin minäkin levolle, vaan en saanut unen päästä -kiinni. Sikari suussa makasin minä kauan silmät puoliummessa, ja -ajatukseni alkoivat kuljeksia noilla oikullisilla harharetkillä, -joita tavallisesti on unen edellä. Minä mietiskelin, mitenkä kansain -sivistys ja siveellinen kehitys on hitaasti mutta varmasti edistynyt -aikaa myöten. -- Sitte ajattelin, miten onnellinen sellainen vanhuus -on kuin Rias-Matin. Hän voi katsella kolme vuosisadan neljännestä -taa päin ja iloita siitä, mitä hän näki. Minä ajattelin myöskin -tuota, ehkäpä vaan ohi menevää ajan vammaa, joka on tarttunut moneen -tätä sivistyksen edistystä näkemättömään, jotka häpeemättömässä -itsekkäisyydessään luulevat olevansa kutsutut parantamaan maailmaa -siten, että he, muutamia kymmenkuntia, kokoutuvat lipun ympärille, -johon kirjoittavat jonkun parannuspuuhan, joka ehkä ei ole muuta -kuin turha löyhäys tai ihmisystävällinen korulause, joka ei koskaan -vaikuta mitään siveelliseen kehitykseen, sillä se kulkee perintönä -suvusta sukuun ja sitä hoitelee joka yksityisihminen syvimmässä ja -sisällisimmässä tiedossaan -- Niille, jotka ovat kadottaneet elämän -uskon, ja niille, joihin on tarttunut se usko, että ihmiskunta sitä -tietä, jota se tähän asti on käynyt, syöksyy syvyyteen, ja varsinkin -niille, jotka luulevat käsissään pitävänsä edesvastausta sekä ohjia -ja piiskaa, joilla maailmaa nyt on ajettava jyrkkää mäkeä ylös -- -heille kaikille luullakseni olisi Bergön ilma terveellisempi kuin -Hankoniemen, Marstrandin tai noiden muiden kylpypaikkojen, joissa on -talven kihinästä heikonneet hermot muka parannettava merikylvyillä ja -juoruilla. Vakava tunne mielessäni, ett'ei mitään äkillistä mullistusta -ollut maailmalle tulossa, minä viimein nukuin. - - - - -Jäähyväiset ja lähtö Bergöstä. - - -Aurinko jo paistoi minun herätessäni, ja Rias-Matti oli jo mennyt -rantaan varustamaan venettä matkalle. - -Juotuani kahvia läksin ulos nauttimaan raikasta meri-ilmaa. Ilma -oli auringonpaisteinen ja lämmin kuten edellisenäkin päivänä, mutta -etelätuuli oli kovennut. Harjulta, jossa tuulimyllyt seisoivat, näin -meren vieriskelevän korkeina valkopäisinä laineina, ja kohina oli kova. - -Minun palatessani tupaan oli vanhus jo tullut rannasta, ja molemmat -Isakitkin saapuivat pian juhlapuvussa, valmiina lähtemään. Aamiainen -tuotiin pöydälle: paistettuja hylkeen eviä ja kokonaisia perunoita sekä -kaikki, mitä minun eväslaatikossani oli jäljellä ruokaa ja juomaa. -Sitte tuli Jukki ja lahjoitti minulle erittäin kauniin, harmaan -hylkeenpojan nahan. Me söimme navakasti, kestääksemme lähes viisi -peninkulmaa pitkän matkan. - -"Pitääpä täyttää itsensä, ett'ei tarvitse syödä ennen kuin Vaasassa", -sanoi Finnis-Isakki, ja kyllä hän söikin niin paljon, että tavallinen -mies olisi sillä ruoalla tullut toimeen muutamia päiväkausia. - -Norrskatin Isakki huomautti, että "kelvollisimmat pyyntimiehet syövät -pyyntiretkillä vähän aamulla, vaan vahvasti illalla". - -"Onpa se asia miten sattuu", sanoi vanhus. "Finnis-Isakki söi vahvasti -sekä aamuin että illoin, mutta parempaa pyyntimiestä minulla ei ollut -koskaan niinä monena vuotena, kuin olin kipparina pyyntiretkillä." -- -Hän nousi pois pöydästä ja pani kätensä ristiin, kuten hyvä tapa on -tehdä atrian jälkeen. Sitte hän alkoi sovitella tuolin selkälaudalta -yllensä pyhävaatteita. - -Minä kiitin emäntää sopivin sanoin pitkällisestä vierailustani ja -kysyin, mitä saisin maksaa kaikesta hyvästä kestityksestä ja kaikesta -hänen suuresta vaivastaan. Samalla muistutin, että hänen kotinsa oli -joka päivä koko ajan ollut meillä kaikilla kokouspaikkana ja että hän -vaivojansa säästämättä oli niin huolellisesti pitänyt kaikki siistinä -ja puhtaana. - -"En minä koskaan kärsi siivottomuutta", sanoi hän. "Maksakaa, mitä -ansainnee." - -Rias-Matti, joka juuri koetti vetää kaulusta ylös kaulaan käärityn -villahuivin alta, keskeytti äkisti työnsä. "Teidän käyntinne Bergössä -katsomassa meitä hylkeenpyytäjiä on huvittanut meitä, ja jos itse -olette tyytyväinen matkaanne, on kaikki hyvin. Kiitoksia emäntä -saakoon, mutta rahaa siitä ei makseta yhtään." Ja siihen sen puheen -täytyi jäädä. - -Minä otin kunnon emännän vähän syrjään ja kuiskasin vait'olon ehdolla, -että minä aioin Vaasassa otattaa Rias-Matista valokuvia. Hän hymyili -hyvillään. "Tottahan lähetätte yhden sellaisen valokuvan tänne -saarellekin", sanoi hän. - -Minä ensin aioin kysyä Jukilta, mitä kaunis hylkeennahka maksoi, mutta -pelkäsin hänen ottavan sen epäkohteliaisuudeksi ja sen tähden kiitin -häntä vielä kerran siitä mieluisesta muistilahjasta. - -Matin ja Jukin vaimot ja Ann-Ull seurasivat meitä rantaan. Siellä -olivat koolla kaikki, jotka eilisiltana olivat olleet Rias-Matin luona; -he tahtoivat sanoa minulle jäähyväsiä ja samalla tilaella kaupungista -minkä mitäkin. Yksi tahtoi tupakkaa, toinen nahkaa, kolmas kahvia ja -sokuria ja jotkut rommia, viinaa j.n.e. äärettömiin. Jokainen antoi -myöskin rahaa ostoksiin, mutta ei mitään luetteloa kirjoitettu, kaikki -vain pantiin hyvin harjautuneesen ulkomuistiin. Kaikki puhuivat -kovasti, että kuuluisi meren pauhinassa, Minä mielelläni muistelen -vilpitöntä ystävyyttä, jota kaikki osoittivat minulle erotessa. - - - - -Purjehdus Vaasaan. - - -Rias-Matti istahti pitämään perää, molemmat toiset siirtyivät -keulapuolelle, ja minulle komensi perimies: "Kiinni nuora!" Purjeet -pullistuivat, ja kohta sähisi vesi perässä ja kuohui keulassa. Me -laskimme pitkin saaren etelärantaa. Norrskatin Isakki ja toisetkin -osoittelivat yksinäisiä kiviä, joilta he olivat ampuneet rantahylkeitä. -Finnis-Isakki kertoeli, miten rantahylkeitä pyydetään verkoilla. -Rihmana käytetään silloin kolminkertaista hamppulankaa, niin paksua -kuin tavallinen purjelanka, ja silmät kudotaan niin, että on neljä -tuumaa solmujen väliä. Nämä verkot lasketaan ympäri sellaisista -kivistä, joille hylkeet tavallisesti nousevat. Ne sotkeutuvat verkkoon -joko jo kivelle pyrkiessään taikka toiselle puolelle alas sukeltaessaan. - -Rias-Matti huomautti, että ainoastaan rantahylkeitä pyydetään sillä -tavalla, sillä harmaat hylkeet harvoin eksyvät sisäsaaristoon eikä -niitä pidä mitkään verkot eikä rihmat. - -Finnis-Isakki kertoi kerran monta vuotta sitte myöhään keväällä, -jolloin ei enää monta suurta ajojäätä ollut Pohjanlahdessa, olleensa -pyytelemässä toisella pikku veneellä yhdessä rohkeudestaan kuuluisan -Ros-Jukin kanssa. Eräällä jäälautalla, joka jo oli "puolimätä", näkivät -he suuren harmaan hylkeen ylhäällä, mutta niin kaukana jään laidasta, -että pyssy ei kantanut. "Ros-Jukki läksi pyyntisauvan ja pyssyn -kanssa ryömimään lähemmäksi. Hän ampui ja osui kohti, mutta hylje -nosti päänsä ja heilutteli sitä sivulle ja toiselle, ja silloin me -näimme, että sillä oli hyljeverkko ympärillä, ja verkonlavut kalisivat -ja veri purskui. Minulla tuli aika työ pelastaessa sekä hyljettä -että Ros-Jukkia, ja läpimärjät me olimme, kuin sousimme takaisin -hyljeveneelle." - -Puhaltelipa tuuli aika navakasti, ja kun meillä välistä oli laskettava -pitkät matkat ihan myötäiseen, koeteltiin siinä perimiehen voimia ja -tarkkuutta, mutta en huomannut vanhan Rias-Matin siitä rasittuvan -enempää, kuin merimies paraassa ijässään olisi rasittunut. Me moneen -kertaan tarjouduimme päästämään häntä levähtämään, mutta hän vastasi -olevansa tottunut aina istumaan perässä omassa veneessään. - -Hupaisella purjehdusmatkalla sovittiin, että heidän piti jäädä yöksi -Vaasaan ja seuraavana päivänä tulla minun kanssani valokuvaajaan. - -Meidän ehtiessämme perille levitti Pohjanlahteen laskeutuvan auringon -ruskottava valo lumoavaista kajastustaan kauniille uudelle kaupungille, -jonka vanha nimi kyllä säilyy ijankaiken. - - - - -Valokuvaus ja ero Vaasassa. - - -Illalla kokoutui monta metsämiestä hupaisaan illanviettoon -arvokasten "Bergön pyyntimiesten" ympärille. Sieltä erottiin vasta -paljon myöhemmin sitä aikaa, jolloin Rias-Matin oli tapa nukkua -lammasnahkapeitteensä alle. "Hyvässä seurassa", sanoi Matti, "pitää -vanhankin joskus osata olla nuori nuorten kanssa." - -Pyyntimiehet makasivat yönsä erään bergöläisen luona, joka asui -käsityöläisenä Vaasassa. - -Aamulla söimme aamiaista yhdessä ja menimme sitte valokuvaajaan. Kuvia -otettiin sekä ryhmissä että yksitellen. Rias-Matin piti "istua" monta -kertaa, koska ne puuhat houkuttelivat vanhusta nauramaan, niin että -hänen oli vaikea pitää elävää muotoansa hiljaa. - -Nähdessään päivää vasten kuvansa lasilevyllä sanoi hän: "Kyllä vain -akan silmät suurenevat, kuin näkee vanhan ukkonsa paperipalasella." - -Toimitettuaan monet ostoksensa tulivat he ravintolaan, jossa minä -asuin. Olipa heillä kullakin koko kasa eri kokoisia kääröjä. - -"Me tulemme nyt sanomaan teille kiitoksia ja hyvästi", sanoi -Rias-Matti. Minä läksin heidän kanssaan venerantaan. - -"Tietäkää, että olette aina mieluinen vieras, milloin tulette meidän -saarellemme", sanoi Norrskatin Isakki. - -"Se on tosi, se", säesti Finnis-Isakki. - -"Jääkää hyvästi!" sanoi kahdeksankymmenvuotias, ojentaen kovan kätensä. -"Minä elän mielelläni, mutta minun aikani ei voi enää olla pitkä. -Kiitoksia hyväntahtoisesta käynnistänne minun isäini saaressa. Me ehkä -emme tapaa toisiamme enää toiste." - -Minä seisoin hetkisen rannalla, katsellen kallistelevaa venettä. Sillä -oli edessä pitkä luovinta syksyiseen vastatuuleen, joka oli koonnut -voimia matkallaan Pohjanlahden yli. - -Ajatukseni kävivät tähän suuntaan: Monisatavuotinen sopuisa rakkaus -synnyinmaahan on paras takaus, että ajan hyökylaineet eivät murra -varustusta, jonka karaistunut siveys ja koeteltu miehuus niin -ruotsalaisilla rannikoillamme kuin suomalaisilla seuduilla syvälle -sisämaahan asti panevat vaaroja vastaan, joita sisällinen eripuraisuus -ja ulkonaiset uhkaukset voivat loitsia esiin. - -Minä jo samana päivänä matkustin kotiseudulleni Hämeesen erittäin -tyytyväisenä käyntiini "Bergön pyyntimiesten" luona. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Bergön pyyntimiehet, by Onni Wetterhoff - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BERGÖN PYYNTIMIEHET *** - -***** This file should be named 60578-8.txt or 60578-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/5/7/60578/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60578-8.zip b/old/60578-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7e911b1..0000000 --- a/old/60578-8.zip +++ /dev/null |