diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60400-8.txt | 13107 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60400-8.zip | bin | 317298 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13107 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b31dc3a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60400 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60400) diff --git a/old/60400-8.txt b/old/60400-8.txt deleted file mode 100644 index 93c87f8..0000000 --- a/old/60400-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13107 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kolme miestä matkalla, by Eino Railo - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Kolme miestä matkalla - Kertomus Juhanin, Tuomaan ja Simeonin pikaretkestä pyramiideille - -Author: Eino Railo - -Release Date: October 1, 2019 [EBook #60400] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME MIESTÄ MATKALLA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KOLME MIESTÄ MATKALLA - -Kertomus Juhanin, Tuomaan ja Simeonin pikaretkestä pyramiideille - - -Kirj. - -OSMO IISALO - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1921. - - - - - - - Matkatovereilleni - Juhanille ja Tuomaalle - omistan tämän kirjan. - - Simeoni. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Lähtö Helsingistä. -- Pikku huomioita ravintolavaunussa. - -- Kotimaalle hyvästi ja kiitos. - II. Mieluinen hämmästys. -- Huolestunut ruotsalainen ja huoleton - englantilainen. -- Harun al Rashid, Giajar ja Mesrur. - III. Ruusu ja kukkanen. -- Skandinaavista ruokakulttuuria. -- - Silmäys jäiselle ulapalle. -- Ahvenanmaan asia ratkaistu. - IV. Vanhan Ruotsin tunnelmia. -- Kevät-aamu Tukholmassa. - -- Eräs kulttuuritutkimuksen haara. -- Aamiainen - Oopperakellarilla. - V. Timanttien punnitsemista ja suomalaisten nimien lausumista - Turkin konsulaatissa. -- Pikku kokemuksia ruotsalaisista. - -- Hänen Majesteettinsa seurassa eteenpäin. - VI. Liikunnon mysterio. -- Aamuisia näkyjä Etelä-Ruotsissa. - -- Skånen peltoja. - VII. Politiikkaa ja murkinapakinaa. -- Rügenin liitukallioita. - -- Sassnitzin tunnelmia ja temppeleiden torneja. - VIII. Tyynen elämän ylistyslaulua. -- Saksan varallisuus ja - nousukyky. -- Suomalaisten suhteet saksalaisiin. -- Eräs, - joka aikoi äänestää puolalaisia. - IX. Suomen ja eräiden muiden valtakuntain lähetystöissä - Berlinissä. -- Aamiainen Kempinskissä ja kuinka - muuan nuori pari sitä söi. -- Museoissa käynnit. - X. Pakinaa ja huomioita metsistä ja pelloista. -- Saksin - vuorimaassa. -- Tutuhkossa ilmapiirissä. -- Viini- ja - humalaviljelyksiä. - XI. Pragin hajuja ja ihmisiä. -- Tshekkiläisten uusi - suojeluspyhimys ja heidän kielikiihkonsa. -- Pikkuhuomioita. - -- Vanha synagoga ja sirunen historiaa. -- Kolme omituista - edeskäypää. - XII. Passikokemuksia. -- Tuntematon Suomi. -- Tshekkiläisessä - kirjakaupassa. -- Narodny Listy'n toimituksessa. -- - Tshekkiläisessä pankissa. - XIII. Gulliverit ja Lilliputit. -- Itävallan tulli. -- Masennuksen - valtakunta. -- Suuret rahalaukut. -- Yötunnelma Wieniin - tullessa. - XIV. Päivä Wienissä. -- Herr Fiaker. -- Rahaa paaleittain. -- - Yleinen elämän ilme. -- Bella gerant alii. -- Elintarvepulia - ja hintoja. -- Ravintolamoraalia. -- Juoppouden harvinaisuus. - -- Pyhän Tapanin tuomiokirkko ja goottilainen kirkkotyyli. - -- Gretchenin rukous. - XV. Matka Buda-Pestiin. -- Unkarin kieltä ja unkarilaista - matkaseuraa. -- Klári de Pap, hänen veljensä ja juutalainen - kulassi. -- Unkarilaisten onnettomuus. -- Näkyjä Unkarin - tasangolta. -- Velvollisuudentuntoinen junailija. -- - Balaton-järvi. -- Ystävällisiä neuvoja. - XVI. Ilta Hungaria-hotellissa. -- Yleisön upeus. -- - Mustalaissoittokunta, sen kokoonpano ja soitto. -- Tokaji - Szamorodni-viini ja sen synty. -- Tonava tähtien valossa. - XVII. Suomalaisten suosiminen. -- Hunyadi Janos ja unkarilaisten - maailmanhistoriallinen suurtyö. -- Budan vanhoja taloja. - -- Kruunauskirkko. -- Unkarilaisten malja. - XVIII. Matka Szegediin. -- Unkarin maisemia ja unkarilaista seuraa - sekä keskustelun aiheita nykyhetkellä. -- Rajakansain - Europalle tekemä palvelus. -- Uusi Itävalta-Unkari. -- - Paprikaa kuivataan. - XIX. Szegedissä. -- Paikkakuntien erikoishajut, paprikan ja - valkosipulin yhteiskatku, paprikaguljashi ja "salamit" - -- Kävelyä kaupungin puistossa. -- Ravintolaelämää - ja korttipeliä. -- Lausunto mustalaisista. - XX. Szegedin torilla. -- Unkarilaisia emäntiä ja - maalaistavaroita. -- Matka Szabadkaan. -- Serbialaisten - puuhia. -- Szabadka, Jugoslavian suurin kaupunki. -- - Käynti saunassa ja rikkaan lesken hautajaiset. - XXI. Matka Belgradiin ja serbialaista matkaseuraa. -- Vanhan - rouvan puheliaisuus ja kohteliaisuus. -- Serbialaisten - loistavat ominaisuudet ja jalot periaatteet. -- - Serbialaisten arvostelu unkarilaisista ja turkkilaisista. - -- öisiä matkatunnelmia. -- Kuningas Pietari. - XXII. Tulo Belgradiin, passitarkastus ja valittava kantaja. -- - Ensimmäisiä kokemuksia kaduilla. -- Tunnustus hotellien - portinvartijoille. -- Kuinka paikat Belgradin-Konstantinopolin - pikajunaan hankitaan. -- Näkyjä kaduilla ja arveluja - sivistystasosta. - XXIII. Kun Simplon-expressiä odotettiin. -- Hotellin portieri - Jugoslavian tulevaisuudesta. -- Kissannaukujaiset ja - näkyjä asemalla. -- Bulgarialainen runoilija ja expressin - vaunupoika. -- Pikajunan yleisöä ja sen elämää. - -- Mr. Rowleigh. - XXIV. Moravan laakso. -- Maanviljelysnäkyjä ja pajupuita, Maritsan - laakson nähtävyyksiä. -- Ensimmäisiä tukkilaistunnelmia. - -- Tulo Konstantinopoliin. - XXV. Herra Jacques Bennado. -- Kiihkeä ja äänekäs katuelämä. -- - Katukaupustelu ja huutoreklaami, kantajat. -- Galatan silta - ja näköalat sieltä; eri ihmistyyppejä. -- Turkkilaisnaiset. - -- Turkkilaisten esiintyminen ja heidän tyyneytensä. -- - "Sulttaanin äidin moskea". -- Huomioita Stambulista. - XXVI. Sofian kirkko. -- Vaikutus ulkoapäin. -- Kupoolijärjestelmän - tarkoitus ja pyhäkön sisustavaikutus. -- Justinianuksen ja - Teodoran aika, ja kuinka temppeli rakennettiin. -- Mohammed - Valloittajan verisen käden merkki. -- Hikoavapylväs. -- - Hippodromi, "siniset" ja "vihreät", Nikakapina, ja Teodoran - uljuus. -- Delfoin kolmijalka. -- Teodosiuksen obeliski. - XXVII. "Uponnut palatsi". -- Melanderin historian pätevyys. -- - "Anatolisch-selbstverständlich!" -- "Jumalallisen rauhan - kirkko" janitsharimuseona; näiden historiaa. -- Aimée Dubuc - de Rivery'n harvinainen kohtalo. -- Montako janitshaaria - voi päivässä hirttää kahteen puuhun? - XXVIII. Turkkilainen kahvi ja kuinka sitä valmistetaan. -- Therapian - kaupunki ja veneretki Bosporolla. -- Rumeli Hissar. -- - Katuelämää Perassa myöhään illalla. - XXIX. Ententen sotilaat. -- Venäläiset pakolaiset ja heidän - kurjuutensa. -- Avustuspuuhat ja säälin turtuminen. -- - Moskovia-ravintola ja sen tarjoilijattaret. -- Kumoon ajanut - troikka ja uudet ruhtinaat. - XXX. Turkkilaisten taide. -- Egyptiläinen ja Suuri basaari. -- - Kreikkalaisen kauppiaan luona. - XXXI. Turkkilaisten asuinrakennukset. -- Sulttaanin ellntarvelaki. - -- Lampaanliha. -- Ajurit. -- Konstantinopolin vanhat muurit. - Jedi Kulé eli "Seitsemän tornia", Kultainen portti ja "Turkin - keisarin kuva", vankikopit ja "verikaivo", Top Kapu eli - "Tykkiportti" ja Konstantinopolin valloitus. -- Kahrié-moskea - ja sen vanha pappi. -- Mohammed III:n hauta. - XXXII. Käynti Kultaisella sarvella. -- Wrangelin laivasto. -- Vanha - turkkilainen upseeri ja hänen mielipiteensä kreikkalaisista. - -- Turkkilainen sotilas. -- Piastereitten voima ja hra - Bennadon viimeiset palvelukset. -- Lähtömeteli laiturilla. - -- Iperohi-laivan matkustajat. -- Dardanellit ja Gallipoli. - XXXIII. Tenedos-saari. -- Keskustelua kreikattaren kanssa. -- - Politikoivia kreikkalaisia. -- Lesbos ja Mytilinin idyllejä. - -- Viimeinen mohikaani. -- Musiikkia Sapphon ja Erinnan - haudalla. - XXXIV. Smyrnan satamassa. -- Maihin pääsy kielletty. -- - Kreikkalaiset lähtevät rintamalle. -- Chios ja Kapudan - pasha. -- Matkustava italialainen. -- Tutkimus meritaudista. - XXXV. Pireuksessa. -- Klassillisen nimistön käyttöä. -- Ensi - vaikutelma Atenasta. -- Tulo Akropoliille. -- Parthenonin - tyylin perusajatus. -- Akropolis nykyhetkellä ja sen - hävityksen vaiheita. -- Akropoliin tunnelma. - XXXVI. Olympeion ja katkenneet pilarit. -- Lähtö Ismene-laivalle - ja odotus siellä. -- Abessiniaan matkustavat saksalaiset - vapaaherrat, romanialainen rouvashenkilö, amerikalaiset - missit, Indian kreikkalainen y.m. -- yhteensä yksitoista - kansallisuutta. -- "Vähän jumalaton protesti". - XXXVII. Illanviettoa kansainvälisessä seurassa ja tyyppejä siitä. - -- Ahkera puuseppä. -- Onneton lapsi. -- Vihdoinkin merelle. - XXXVIII. Kretan saarella. -- Chanian tasanko ja kaupunki sekä - pikkunäkyjä sieltä. -- Kretalaisia kansantansseja. -- - Romaniatar ja leijonanmetsästäjät törmäävät yhteen. -- - Isänmaallinen juhlahetki. -- Etevä ravintoloitsija. - XXXIX. Mielipiteemme kreikkalaisista. -- Kreikkalaisia patriootteja. - -- Kuvaus hinduista ja japanilaisista. -- Afrikan ranta. - -- Valaistuksen väri ja räikeys. -- Aleksandrian satama ja - maihinnoususeikkailuja. - XL. Hotelli. -- Maa, jossa ei tarvitse pelätä sadetta. -- - Katuelämää arabialaiskortteleissa. -- Hautajaiset. -- - Serapeum, Pompejuksen pylväs ja katakombit. -- Kirkkoisä - Kyrillus. -- Egyptin pumpuli. -- Häät. -- Mehemed Ali. -- - Pääskyset. -- Kuningaspalmu. -- Eläintarha ja peipposet. - -- Englantilaisviha. - XLI. Egyptiläisessä laulukahvilassa. -- Orkesteri, laulajatar, - kappaleen esitys ja yleisö. - XLII. Egyptiläisnaisen huntu. -- Ovatko egyptiläiset erikoista - "kansaa"? -- Europalaisia liikemiehiä. -- Matka Kairoon, - huomioita kastelulaitoksista, viljelyksistä ja kylistä. - XLIII. Tie pyramiideille. -- Elämän ja kuoleman vastakohta. -- - Keopsin pyramiidi. -- Elämän arkipäiväisyys beduinin ja - kameelin edustamana. -- Sfinksi. -- Hyvästit kuoleman - kentälle. - XLIV. Kairo ja päivä siellä. -- Troopillista kasvullisuutta. -- - Kairon museo, Ramses II:n ja muiden faraoiden muumiot. -- - Basaari, naisten lihavuusryyti, parfyymi ja ambrasavukkeet. - -- Egyptin naiset, monivaimoisuus. -- Salaperäisiä - viittauksia. -- Muhamettilaisia ylioppilaita. - XLV. Kana, varis, harakka, varpunen, lammas, sika, aasi ja hevonen. - -- Eläinrääkkäys ja tunteettomuus etelämaissa. -- Erilaisia - pukumuotoja. -- Hampaitten kulta. -- Muodin mukaiset - silmälasit. - XLVI. Brindisi. -- Apulian viljelyksiä. -- Apenninien poikki - räntäsateella, vuoristonäkyjä. -- Solernon lahti. -- - Napoli. -- Käynti Pompejissa ja kuvitelma sen hävityksestä. - -- "Santa Lucia". - XLVII. Napolista Romaan. -- Pietarin kirkko. -- Paavalin kirkko. - -- San Pietro di Vincoli ja Michel Angelon "Moses". -- Santa - Maria della Vittoria ja Berninin "Pyhä Teresa". -- - Vatikaanissa. -- Sikstiniläinen kappeli. -- Forum Romanum. - -- Colosseum. -- Katakombit. -- Kaksi kallisarvoista Roman - hautaa. - XLVIII. Makaroonin syöntiä: -- Rautatiematka Rivieralla. -- Thomas - Cook & C:o. -- Englannittaria. -- Marseille. -- Cette. -- - Narbonne. -- Tie pystyyn Cerebièressä. -- Perpignan. -- - Saksankielen harrastusta. -- Parisiin. - XLIX. Tanssiva Europa. - L. Mona Lisa. -- Lasten leikkiä. -- Naisten paratiisi. -- - "Kulttuuri". -- Toivotus Ranskalle. - LI. Vihan valta Europassa. -- Kölnin tuomiokirkko. -- Saksalainen - "humoristi". -- Vihdoinkin kotona. - - - - -I. - -Lähtö Helsingistä. -- Pikku huomioita ravintolavaunussa. -- Kotimaalle -hyvästi ja kiitos. - - -Leikattiin maaliskuun 12 p. 1921. - -Tänä päivänä, kello 5,15 i.p., oli kolmen matkatoveruksen määrä -aloittaa kauan suunniteltu pikaretki etelän maille, kevättä ja -korkeaa aurinkoa vastaan, seuduille, jotka lapsuudesta saakka ovat -olleet verhoutuneina mielikuvituksen ihannoivaan, satuhohtoiseen -autereeseen. Ja kun lähtö sitten todellakin tapahtuu ja ero omaisista -sekä kotikaupungista jättää sydämeen kaipuun kipeyttä, tuntee yhtäkkiä, -kuinka paljon ihmiselle on kallista: kaikki se, mikä jää, ja kaikki se, -mikä on edessä. -- - -Haikein mielin vaelsi Simeoni näinä minuutteina Helsingin asemalle, -sillä vaikka suuren maailman näkeminen houkutteleekin, on kuitenkin -kaikki kotiin jäävä niin kallista, että siitä täytyy suorastaan -riistäytyä irti. Vanhanaikaisesti suuteli ja syleili hän vaimoansa ja -pikku tytärtänsä, jotka ikävissään ja itkuaan pidätellen seisoivat -siinä hiukan noloina ja hämillään, kuin ällistyneinä, että nytkö -se pelätty matka sitten alkoi. Tällaiset tunteet eivät kuitenkaan -ehtineet saada mitään suurempaa sijaa, sillä viereltä kuuluva, toisen -matkatoverin, Juhanin, karski ääni ilmoitti, että nyt on mentävä -vaunuun, koskapa rautatiehallituksen ilmoittama laillinen lähtöhetki -rupeaa olemaan käsissä. Ja niinpä vaihdettiin viimeinen silmäys, -jätettiin asemasillalle eräitä pareja sieviä suomalaisia naissilmiä, -annettiin veturin hihkaista ja nykäistä vaunut liikkeelle, ja niin -alettiin vakaasti ja järkähtämättömästi mennä jyskyttää Turun kuuluisaa -kaupunkia kohti. Kolmas matkatoveri, jykevä Tuomas, oli matkustanut -sinne jo edeltäpäin, yhtyäkseen "retkueeseen" vanhassa Auran satamassa. - -Tällaisen eron hetken jälkeen oli Simeoni jonkun aikaa vaiteliaana, -tuimasti imeskellen savukettansa ja katsellen mieleensä jäänyttä -Helsingin kuvaa. Se muuttui vähitellen kauniiksi, lempeäksi naiseksi, -joka kaipaavasti seurasi katseellaan kaikkia pois kiitäviä lapsiaan, -jo edeltäpäin toivottaen niille tervetuloa takaisin. Simeoni ymmärsi -siinä istuessaan, kuinka tavattoman kallisarvoinen on "ero sovinnossa", -kuinka välimatka yhä suurentuessaan samassa suhteessa pienentää -kaikkia niitä piikkejä ja sarvia, joita itsekukin on jokapäiväisessä -elämässä näkevinään lähimmäisensä otsassa ja kyljessä, ja joita vastaan -hän alituisesti puskee ja möyryää, ollen muka itse aina oikeassa ja -ihmetellen, miten muut ihmiset voivat olla niin peräti väärässä. - -Tällaiset mietteet keskeytyivät kuitenkin pian, sillä osastossa olevat -vakaat suomalaiset rupesivat pian lausahtelemaan aatteita, huomioita -ja sukkeluuksia, joista useat omaperäisyydessään väkisinkin vetivät -sarjan karheita huulia kontiomaiseen naurun vireeseen. Ja kun sitten -siirryttiin ravintolavaunuun, oli siellä Juhanin ja Simeonin kahdelle -silmälle ja korvalle paljon sekä nähtävää että kuultavaa. - -Siellä oli sangen kansainvälinen yleisö, josta melkoisen osan muodosti -juutalainen kansanaines, suureksi osaksi kotoisin Helsingistä. -Simeoni, jolla kyllä oli ollut aikaisemminkin tilaisuutta tutustua -valitun kansan ulkonäköön, huomasi silti vaipuvansa tutkimaan -sitä tarkoin uudelleen. Joukossa oli monta naista, jotka hänen -Venla-ihanteestaan huolimatta eivät vaikuttaneet vastenmielisiltä, -mutta milloin nenä oli säilyttänyt tyypillisen ulkonevaisuutensa, -milloin huulet olivat paksut, tukka musta ja öljyinen, hartiat kuin -atleettiklubin puheenjohtajalla ja silmät kuin kivihiilen sirpaleet, -siinä loppui Simeonilta sulattamiskyky. "Tunnustan heidät", ajatteli -hän, "mielelläni vähintään vertaisikseni luojan edessä, mutta siitä -huolimatta pyytäisin nöyrimmästi saada suorittaa tämän lyhyen ajallisen -vaellukseni eri osastossa kuin he." Ja kuunnellessaan juutalaisten -keskustelua huomasi Simeoni, että ihminen aina puhuu mieliaineestaan. -"Jos minulla nyt olisi miljoona kruunua", kuului eräs Ruben-tyyppi -lausuvan, ja hänen mustat silmänsä paloivat kapitalistisesta -voitonhimosta ja sormet tekivät eräänlaisia käyristyviä, haravamaisia -liikkeitä. "Taivas varjelkoon kruunu parkoja sinun kouriisi -joutumasta", ajatteli siihen Simeoni, tarkastellessaan miehen ihka -uusia vaatteita, kotkannenää, tummaa, aaltoilevaa ja kiiltävää tukkaa, -voimakasta leukaa ja kameelimaisia hartioita -- mies oli oikeastaan -erittäin komea -- ja miettiessään, että rohkea pitää sen henkilön olla, -joka tuon kanssa uskaltautuu kahden pimeään huoneeseen. - -Keskustelu tällaisessa ravintolavaunussa, jossa sattuma vie yhteen -toisilleen aivan tuiki tuntemattomia henkilöitä, on tavallisesti sangen -vaisua. Syödään haluttomasti eteen ilmestyviä annoksia, heitellään -hajamielisiä silmäyksiä ikkunasta, vilkaistaan naapureihin tahi -pidetään salaa silmällä jotakin huvittavaa syömätapaa ja syöjää, -kiitellään konemaisesti ja annetaan pään veltosti tärähdellä vaunun -kiitäessä kiskolta toiselle. Mutta aina on seurueessa sentään joku, -joka ikäänkuin riemuiten valitsee juuri tämän syömähetken purkaakseen -sydämensä niin, että sen kyllä naapuritkin kuulevat. Sanomattakin on -selvää, että täällä pohjoismaissa se henkilö on venäläinen, joka on -saanut kielensä kantaan kuulalaakerin ja ylimääräisen annoksen parasta, -koskaan kuivamatonta koneöljyä, niin että se maailman synkeimmänkin -mullistuksen, hetkellä lerkkuu ja läpättää aivan käsittämättömän -helposti ja liukkaasti. Niinpä tässäkin vaunussa, tuossa Simeonin -viereisessä pöydässä, istuu venäläinen, jonka kasvonpiirteet kertovat -Abrahamin jälkeläisen olleen joskus hänen sukuvuoteensa ääressä ainakin -kastemaljan pitäjänä tahi kummina, ja jonka ajelematon parta sekä -kuluneet vaatteet kertovat hänen yhdeksännellätoista hetkellä päässeen -lipsahtamaan pois siitä sudenkuopasta, jota bolsheviikit leikillisesti -nimittävät maalliseksi paratiisiksi. Hän puhuu taukoamatta, tasaisesti -ja katkeamatta, poristen kuin hyvällä tulella kiehuva pata, ja tätä -Simeoni kuuntelee hartaasti. Hän rupeaa miettimään, mahtaako tuon -puheen takana olla riittävästi ajatusvaluuttaa, ja vastaa kysymykseen -kieltävästi. Jos asia nimittäin olisi niin, ei maailmaan mahtuisi -mitään muuta kuin venäläisten ajatuksia, koskapa heitä on niin paljon -ja koska he puhuvat eniten. - -Kun Simeoni ja Juhani olivat lopettaneet ateriansa, ilmestyi viereiseen -pöytään eräs muista välittämätön, jyrkän itsenäisesti esiintyvä -herrasmies, jonka kehto luultavasti oli keinunut jossakin äiti Svean -kamarin, lattialla. Kylmästi ja kiinteästi, kuin edeltäpäin tehden -tyhjäksi kaikki vastaväitteet, hän tilasi teetä, ja saatuaan sen veti -paperikääröstä esille paistetun linnun, arvattavasti kanan, jolla siis -nyt oli edessään toinen surkea loppu. Simeoni ihan kyyristyi tuolillaan -katsellessaan, kuinka mies käänteli kanaparkaa käsissään kuin köyhä -mies kannikkaa Juhani Ahon lastussa, lopulta iskien pitkät, valkoiset, -haarallaan sojottavat raateluvälineensä sen lihavimpaan paikkaan. -Mainio ruokahalu tuolla miehellä! Kun Simeoni ummisti silmänsä ja -kuunteli luitten rusahtelua hänen hampaittensa välissä, tuntui hänestä -kuin olisi hän nähnyt jalopeuran jauhavan poloisen kristityn sääriluita -Colosseumin areenalla. Syötyään kanastansa puolet kääri mies loput -paperiin ja poistui uhmailevan ja ynseän näköisenä. Hän oli Simeonin -mielestä taloudellinen ja turhia menoja välttävä henkilö. - -Näin olivat matkan ensimmäiset tunnit kuluneet, ja kun Simeoni rupesi -tarkastamaan ohi kiitävää maisemaa, huomasi hän, että maaliskuun ilta -vaipui surumielisen ruskoisena keväisen, nietoksistaan hiljalleen -riisuutuvan maan ylle. Puista on lumi jo kadonnut, koivujen urvut ovat -paisuneet ja antavat maisemalle ruskeahkoa, eloisaa väriä. Koko luonto -on kuin hiljaisen odotuksen vallassa, aavistaen kevään tulevan ja -elämän heräävän. Poislähdön tunnelman valossa Simeoni katseli kaikkea -herkällä mielellä, kuin jättäen hyvästi, ja tuntien kaiken tuossa -edessään omakseen, joka töllin, puun ja pensaan, siellä esiintyvän -elämän kaikissa muodoissaan. - -Ja niinpä tulla hurahtikin juna Turkuun ja ajoi suoraa tietä satamaan. -Auran vanha kaupunki, sivistyksen ensimmäinen kynnen jälki karussa -kamarassamme, oli siinä takana, ja Simeoni tunsi aivan selvästi -tuomiokirkon vakavan katseen sielussaan. Hän oli, omituista kyllä, -ensimmäistä kertaa Turussa, ja senkin pimeällä. Mutta pimeä ei häntä -häirinnyt, vaan saattoi hän sen suojassa sitä paremmin kansoittaa koko -tienoon historiallisilla mielikuvillaan, nähden selvästi, kuinka tuolta -tuomiokirkon tornista valonsäteet tunkeutuivat kuin hengen majakasta -yhä kauemmaksi pimeyteen, yli salojen ja loputtomien erämaiden, kuinka -ne sytyttivät yhä uusia tulia, poistaen pimeyttä edestään, kunnes -vihdoin valkeus saapui kaukaisten korpienkin sopukoihin. - - - - -II. - -Mieluinen hämmästys. -- Huolestunut ruotsalainen ja huoleton -englantilainen. -- Harun al Rashid, Giafar ja Mesrur. - - -Arvokkaasti ja tyynesti astelivat Juhani ja Simeoni ruotsinmaalaiseen -Ragna-laivaan, jalosti kestettyään passi- ja tullitarkastuksen. -Esteettä se näytti sujuneen muillekin, lukuunottamatta venäläistä, -joka siitä huolimatta, että hänen passinsa luultavasti oli täydessä -kunnossa, kansallisominaisuuksiensa vuoksi joutui virkamiesten kanssa -laajaan keskusteluun. Se päättyi kuitenkin suopeasti, koskapa hänkin -hetken kuluttua kiipesi laivaan, halliten oikealla kädellään painavaa -ja monta myrskyä sekä kolhausta kokenutta matkalaukkua. Toverukset -menivät tarkastamaan hyttejänsä, huomasivat ne hyviksi, sijoittivat -tavaransa järkevien periaatteiden mukaan, totesivat, että kolmas -toveri, jykevä Tuomas, oli laivalla, joskin vaipuneena hyvää tekevän -ja raskaan unen helmoihin, ja kiipesivät vihdoin jälleen laivan -yläkertaan. Siellä oli ruokailupaikka valaistu kirkkaasti kuin hääsali, -pöydät notkuen laseista ja maljoista, täynnä kovin viettelevän näköisiä -keittiökemian vanhoja ja taattuja keksintöjä. Kehoittamatta istuivat -toverukset pöytään eikä Simeonikaan muistanut tällä hetkellä vanhaa -säästäväisyysperiaatettaan, että kun panee vain vähän sianmurennusta -leivän päälle, niin se särvittää niin. Mutta toveruksilla oli edessään -mieluinen hämmästys. - -Kun oli saatu vähän voileipä-aineksia, sattuivat Juhanin ja Simeonin -silmät yhtaikaa erääseen pieneen, mutta korkeajalkaiseen lasiin, -jonka vanhemmat helsinkiläiset kyllä hyvin muistavat, muka joka on -nuoremmalle polvelle jokseenkin yhtä tuntematon kuin harvinainen -museo-esine. Juhanin ja Simeonin katseet sattuivat yhteen ja niistä -välähti ymmärryksen valo. Seurasi hiljainen ja jännittävä odotus, jonka -kuluessa veljeksistä kumpainenkin vaivihkaa siirteli sillipalasta -lautasellaan syrjemmäksi, ikäänkuin tulevaista päätarkoitusta varten. -Ja eihän vain! Hetken kuluttua ilmestyi heidän eteensä Ruotsin riikin -neitonen, kädessään ase, jota totuudenmukaisesti täytyy nimittää -pulloksi. Hän teki aseellaan vaativan liikkeen noita pieniä laseja -kohti, samalla katsoen toveruksiin kysyvästi. Lukija voi arvata, että -tässä tarvittiin nopeata ratkaisua ja erinomaisen harvinaiset aatteet -mennä törmäilivät läpi toverusten aivorustingin. "Mitähän tuo tekisi?" -arveli Simeoni miettiväisen näköisenä, johon Juhani arvokkaasti lisäsi: -"Me lienemme nyt kieltolain vaikutuspiirin ulkopuolella." -- "Jokohan -aluevedet on läpäisty?" järkeili tähän lainkuuliaisesti taas Simeoni, -jolloin Juhani odottamattoman päättäväisesti vastasi: "Varmasti!" Ja -niinhän se sitten kävi, että huolimatta tieteen sitovista todistuksista -alkoholin epäterveellisestä ja turvottavasta vaikutuksesta nimenomaan -maksaan, toverukset vanhojen muistojen vietteleminä lankesivat -ottamaan sen, jota sanotaan ruokaryypyksi, vieläpä hiljaa sen päälle -ähkäistenkin, kuten asia vaatii, ja vihdoinkin antaen sillipalalle sen -tehtävän, joka sille alkujaan on oikeastaan määrätty. Ja että se antaa -ruoalle ylimääräistä vauhtia, sitä ei kiellä kukaan suomalainen, mikäli -ainakin Simeoni oli tässä suhteessa elämänsä varrella pystynyt saamaan -yleisestä mielipiteestä ja kokemuksesta selkoa. - -Syödessään lankesi Simeoni vanhaan helmasyntiinsä, nimittäin -tarkastelemaan ihmisiä ympärillään ja mitä he tekivät. Kanansyöjää -ei näkynyt, mutta Ruben liikkui vatien vaiheilla varmana ja tyynenä, -muljautellen häränsilmiään, maiskautellen hyvästä mielestä suutansa -ja väliin hipaisten rasvaista tukkaansa. Uusi ja mielenkiintoinen -kansalainen oli eräs ruotsinmaalainen liikemies, joka herätti Simeonin -huomiota rotevuudellaan ja pituudellaan, johon oli samalla yhtynyt -annos velttoutta. Hänen sileäksi ajellun naamansa keskeltä loisti -sähkövalossa suuri kultahammas kirkkaana kuin tähti, pystymättä -kuitenkaan vähimmälläkään tavalla hälventämään miehen peräti -huolestunutta ilmettä, jollaista, nimittäin aiheetta, luontaisesti -sellaista, Simeoni ei muistanut nähneensä. Hänen suupielensä olivat -ankarassa itkun mutkassa alaspäin -- hän oli todellakin kuin kahden -huolestuneen ihmisen bastardi. Hän haukkasi voileipää sen näköisenä -kuin olisivat puolet koko maailman synneistä olleet hänen hartioillaan. -Nähtävästi suruaan hälventääkseen hän illallisen jälkeen tilasi -puoli pulloa munkkilikööriä, vieden aina kuitenkin lasin huulilleen -kovalla kärsimyksen ilmeellä. Hänen pöytätoverinsa, kylmä ja jäykkä -englantilainen, ei sen sijaan päästänyt vaskikasvoilleen mitään -tunteen tahi mielialan lainetta, vaan istui totisena ja nauramattomana -sekä syödessään että sen jälkeen. Hänen selkänsä oli niin suora ja -jäykkä, että Simeoni suuresti epäili, saattoiko se yleensä ollenkaan -sujahtaa, ja hänen suunsa oli niin tiukasti kiinni, että tuntui kuin -olisi piipun varsi ollut kiilaamalla hänen huuliensa väliin saatava. -Ruotsalaisen hiukan lepertelevän kohteliaisuuden otti hän vastaan kuin -asiaan kuuluvana sekä nakkeli hänen tarjoamansa liköörin menemään kuin -olisi se ollut marjavettä. Simeoni ja Juhani katselivat tätä syrjästä -vaatimattomin muodoin, mutta edellinen mietiskeli mielessään, kuinka -onnellista on, etteivät ihmiset yleensä itse tiedä, milloin heidän -ympärilleen ilmestyy tuollainen pieni koomillisuuden sädekehä. Mutta -jääkööt nämä veljet liköörinsä ääreen, sillä toveruksille tuntui -lepo ja rauha viekoittelevalta nyt, kun lähtöjännitys oli lauennut -tasaiseksi matkan teoksi. Maaliskuun 12 päivä olikin jo loppunut ja 13 -alkanut. - -Simeoni painui lakanainsa väliin ja koetti saada unen päästä kiinni, -mutta sepä ei tahtonut onnistuakaan. Jäätelit piirtelivät laivan -kylkeen, keulasta perään, rusahtelevia piirujansa, jyristen ja kolisten -lakkaamatta ja estäen unen tulon. Hän tuijotti pimeyteen ja mietiskeli -alkanutta matkaa, joka tulisi ulottumaan koko Europan ympäri. Sokean -eno-vainajan kertomuksista alkaen oli hänellä ollut kova halu nähdä -maailmaa ja nyt hän saisi ainakin osaksi tuota haluansa tyydyttää. Hän -näki edessään koko maapallon ja siinä eräällä kulmalla Europan, jonka -pohjoisessa kärjessä oli pieni, mäntyjä kasvava maa, Suomi. Europa -oli ennen ollut hänestä ihana neito, jolle itse Zeus oli osoittanut -korkeinta mahdollista suosiotaan, mutta maailmansodan aikana se oli -muuttunut vanhaksi ja vihaiseksi kämäleuka-akaksi, jolta ehkä olisi -pitänyt lyödä kiireimmän kaupalla niskanikamat poikki. Ja maapallo, -joka hänestä ennen oli ollut tuhansien suloisten ja salamyhkäisten -paratiisien piilopaikka, oli hänestä nyt mieluumminkin vanha ja -saumoistaan ratkeileva potkupallo, joka paholaisen kiidättämänä mennä -porhalsi kohti tuntematonta tulevaisuutta yhdessä koko katoamaan -tuomitun aurinkokuntansa kanssa. Muistellessaan kaikkea sitä -sopimatonta ja pahennusta aikaansaavaa menoa, johon rouva Europa viime -vuosina on tehnyt itsensä syypääksi, tunsi Simeoni tarvetta olla joku -Harun al Rashid, joka tuntemattomana, seurassaan ainoastaan uskollinen -suurvisiirinsä Giafar sekä vielä uskollisempi ja tarpeellisempi -ylimestaajansa Mesrur, lähtisi retkeilemään valtakuntaansa ottamaan -selkoa, mitä hänen alammaisensa tekivät... - -Laiva seisahtuu eikä Simeonin jännittyneestä odotuksesta huolimatta -lähde liikkeelle. Kaikki on tyyntä ja pimeätä, meren jääsohjuinen -ulappa, taivas ja saariston lukemattomat luodot. - - - - -III. - -Ruusu ja kukkanen. -- Skandinaavista ruokakulttuuria. -- Silmäys -jäiselle ulapalle. -- Ahvenanmaan asia ratkaistu. - - -Koko matkaseurueen huomiota oli herättänyt eräs neito, jonka -kansallisuus jäi Simeonille epäselväksi, mutta joka sekä ijältään -että näöltään oli kuin ruusu ja kukkanen. Matkustajain miehinen -väestö aivan peittelemättä virkisti hänen näöltään silmiänsä ja -sydäntänsä, lämmitellen täten keskellä Itämeren jäistä aavikkoa ja -yksitoikkoisuutta, ja neito salli sen tapahtua, leijaillen salongista -toiseen ja istahtaen milloin minnekin kuin perhonen oikullisessa -lennossaan kukasta kukkaan. Tulepa sitten aamiaisen aika. Tahtomatta -turmella sunnuntai-aamun viileätä, ylhäistä rauhaa, työnsivät veljekset -halveksien syrjään tuon ennen mainitun korkeajalkaisen lasin. Mutta -eipä ollut vähäinen heidän ällistyksensä, kun he näkivät, kuinka tuo -ruusu ja kukkanen kursailematta kallisti menemään ryypyn aamutuimaansa, -edes huuhaankaan rypistämättä tahi tekemättä muuta perintöpyhää -naukunotto-ilmettä. "Ettei se vähän häpeä!", ajatteli Simeoni, sillä -vanhoillisena miehenä hän ei yleensä hyväksynyt ryyppyä aamupäivällä, -puhumattakaan siitä, että sen ottaisi nuori neito sunnuntai-aamuna -julkisessa paikassa. Muu matkaseurue ei siitä kuitenkaan näyttänyt -välittävän, vaan nakkeli neidon antaman esimerkin innoittamana kaiken -maailman tietä erinäisiä parillisia ja parittomia lasimääriä niin -vilkkaasti, että sitä kelpasi katsella. Kyllä maailma sentään käyttää -viinaa paljon; sen johtopäätöksen saattoi tälläkin hetkellä suuremmatta -neroudetta tehdä ja todeksi väittää. - -Tällä laivalla, kuten pohjoismaalaisilla laivoilla yleensä, syötiin -muuten tuiki herkullisesti ja paljon. Kun Simeoni, lopetettuaan -kieltämättä sangen epäspartalaisen aamiaisensa, viereisessä -tupakkasalongissa suitsutti hiljaista polttouhriaan, saattoi hän -ruokasalin lasioven läpi hyvin seurata, mitä siellä tapahtui. -Jälkeentulevaiset eivät olleet edellistä sarjaa huonompia, vaan söivät -vakaumuksella ja antaumuksella, suorastaan sunnuntai-hartaudella, joka -olisi ollut paremmankin asian arvoinen. Erään kasvot vääristi oven lasi -hullunkurisesti, ja kun hän varsinkin söi lujasti ja otti ryyppyjä -vielä lujemmasti, saattoi hyvin seurata, miten yhä hyväntahtoisemmat -hymyilyt rupesivat välkehtimään hänen kasvoillaan, aivan kuin auringon -pilkistäessä ulapalle ja valaistessa maailman. Simeoni huomasi, -kuinka hän saatuaan lautasensa tyhjäksi vaipui pieneen neuvotteluun, -ottaisiko vielä lisää, katsellen voileipäpöytään ja lautaseensa -kysyvin ja harkitsevin ilmein, ja kuinka hän useimmiten otti lisää, -kunnes vihdoinkin voitti kiusauksen ja tarrasi päättävällä muodolla -paistiin. Ikäänkuin tämän syöpöttelyn kruunuksi ilmestyi ruokasaliin -lopuksi eilinen kanaherra halliten paperikääröään oikeassa kädessään. -Hän tilasi puoliskon olutta, sai lautasen ja haarukan sekä ryhtyi taas -kannikkailmeellä kääntelemään kanaparkaa käsissään, iskien lopuksi sen -kylkeen raateluhampaansa. Jäitten jyrinän vuoksi ei Simeoni kuitenkaan -voinut kuulla luitten ratinaa hänen hampaittensa välistä. - -Juhani, Tuomas ja Simeoni -- sillä kolmas toveri oli tänä aamuna -molempain suureksi iloksi liittänyt tanakan olemuksensa yhteiseen -kolmiliittoon -- astuivat tyynesti Ragnan kannelle, luoden erinäisiä -tarkastelevia silmäyksiä horisonttiin, kuten merellä tehdään. Jäät -sohisivat keulan edessä, ja hopeanharmaan, hienon sumun kanssa otteleva -maaliskuinen aurinko antoi merelle, sadoille siintäville luodoille -ja taivaalle väreilevää, hohtoisaa Corot-tunnelmaa. Ilmassa oli -virkistävää raikkautta ja puhtautta, joka sai vetämään syvään henkeä, -ja samalla täytti mielen ilo siitä, että edessä oli jotakin uutta ja -ennen näkemätöntä. - -"Mutta kyllä sitä on tuota kiveä poikineen Suomen maassa", ilmoitti nyt -käytännöllinen Juhani toimittamansa silmämääräisen Ahvenan luotojen -tarkastuksen tulokseksi. Ja todellakin! Jos maatamme on ollut aikomus -aikojen alussa jotenkin siunata ja siunauksen merkiksi antaa sille -paljon tavaraa, niin se hyvyys on sitten nähtävästi ollut graniittia. -Sitä ei ole ainoastaan maalla, vaan sitähän nousee merestäkin pitkinä, -sileinä, kiiltävinä selkinä, jotka ovat kuin diluviaanisia matelijoita, -kun niitä katselee silmät siirillään ja ottaa vähän mielikuvitusta -avuksi. On vahinko, ettei herra David Cajanderin suurenmoisessa -suunnitelmassa jauhaa kaikki Suomen graniitti apulannoitukseksi taida -olla mitään tosipohjaa siksi, että graniitista jauhettuna tullee -jonkunmoista ukonkivihiekkaa, joka on kerrassaan päinvastaista kaikelle -kasvullisuuden aatteelle. Mutta jotakin enempää käytäntöä tuolle -runsaasti saatavissa olevalle sisukkaalle kivelle kuitenkin pitäisi -saada, kun sitä kerta on noin kauhean paljon ja kun se on sellaista -poikaa, että se kestää siinä kuin joku parempikin kivi. Eipä tiedä, -vaikka se kerta vielä huomattaisiin kalleimmaksi aarteeksemme, jota -ruvetaan holhoamaan kuin kruununmetsiä, vaikka sen kasvattamisesta ei -voine ollakaan puhetta. - -Näin kului kirkas maaliskuun päivä hiljaisessa ilossa ja harkinnassa, -kunnes Simeonin sydäntä leinasi outo tunnelma, kun ilmoitettiin -tultavan Sundblomin valtakuntaan, Ahvenanmaan pääkaupunkiin. -Paikkakunta oli hänelle tunnettu ainoastaan koulutoverien mainitsemana -ja nyt viimeksi kansainvälisen huomion polttopisteenä. Simeoni pani -kätensä tekemään laajan, horisonttia kaartavan liikkeen ja sanoi -painolla: "Laajallepa näkyy ulottuvankin tämä Suomen saaristo." -- -"Onhan meillä -- tätä tällaista", myönsivät Juhani ja Tuomas aivan -sillä ilmeellä kuin olisivat katselleet omia torpanmaitansa. "Mahtaako -siinä olla perää", kyseli nyt Simeoni, "että nuo riikinruotsalaiset -ahnehtivat tätä saaristoa omakseen?" -- "Ovathan ne semmoista -hälisseet", myönsi nyt Tuomas, "mutta eihän siitä mitään tule -- eihän -meidän sovi tätä kelleen antoo". -- "No, sitähän minäkin", vahvisteli -nyt Simeonikin, "että tulee tämä paikka toki itselläkin tarvituksi". -Ja ratkaistuaan täten hiljaisesti ja järkevien periaatteiden -mukaisesti paljon huolta herättäneen Ahvenanmaan kysymyksen, -jäi kolmiliitto kylmästi ja rauhallisesti katselemaan, kuinka -Marianhaminan satamasouvarit innolla kuljettelivat Ragnan touveja -nähtävästi ylpeinä siitä, että saivat tehdä edes sen palveluksen -rakkaalle ruotsinmaalaiselle laivalle; kuinka sotilaspojat hakkailivat -punaposkisia tyttöjä ja kuinka yleisö, kiitettävää kotimaista tapaa -noudattaen, oli miehissä ja naisissa saapunut kunnioittamaan laivan ja -sen kannella seisovan kolmiliiton saapumista. Iltapäivälle kallistuva -aurinko kultaili punamultaseiniä ja maalitaloja entistä kirkkaammiksi, -meren pienet väreet lipisivät hiljaisesti ja kalalokit lähtivät vielä -kerta suuremmaksi varmuudeksi tarkastamaan ympäristöä, eikö sinne -sittenkin olisi tipahtanut jotakin. Ja kun laivan pilli puhalsi, -tuntui Simeonista kuin olisi se ollut pasuunasoolo "Kaarle kuninkaan -metsästyksestä", kaihoten ilmoittaen, että nyt sitten oli lopultakin -riennettävä pois rannoilta Suomen, tämän armahan ja kalliin maan. Mutta -vielä kauan kesti pieniä luotoja, tummia saaria, kivennyppylöitä, -joiden juurelle vaisu aalto hiljaa sammui, välkähtäen kauniisti illan -ruskossa. Simeonin mieleen välähti äkkiä polttava kuva huikaisevan -kirkkaasta kesäpäivästä, jolloin lämpöinen tuuli puhaltaa voimakkaasti -pitkin näitä ulapoita, imien itseensä meren terveellistä suolaa ja -virkistäen sitä onnellista, joka on salassa kaikilta löytänyt tuolta -jonkun yksinäisen poukaman ja vaipunut sen hiekalle kuuntelemaan -aaltojen ja tuulen yksitoikkoista, rauhoittavaa, nukuttavaa kohinaa, -kun tiirat sinkoilevat valkoisina piiruina ilmassa ja kaukaa -hyljeluodolta kuuluu kammottava huuto. "Luojan kiitos", huokaisi hän -sydämensä pohjasta, "että maamme on vielä täälläkin, jossa se on -Europaa lähinnä, täydellinen, koskemattomassa rauhassa oleva erämaa, -jossa ihminen, kalastaja venheineen, on kuin maiseman täydennyshenkilö, -pieni valkopurje siintävällä ulapalla." - -Ja päivä laski kokonaan, meren ylle levisi pehmeä pimeys, kietoen -kaikki tummaan, läpinäkymättömään huntuunsa. Ahvenanmereltä olivat jäät -jo hävinneet ja laivaa nostatti silloin tällöin rauhallisesti nouseva -suuren aallon selkä, kuin olisi meren jättiläinen hetkeksi raottanut -silmiään ja vuoteellansa kohottautunut. Simeoni tunsi, kuinka joka -potkurin iskulla saavuttiin lähemmäksi vanhaa Ruotsia, valtakuntaa, -jonka menneisyydestä ja merkityksestä Suomelle hän kaikesta -huolimatta hiljaisuudessa oli säilyttänyt oman naivin, kulttuuri- ja -veriheimolaisuuteen perustuvan romanttisen käsityksensä. - - - - -IV. - -Vanhan Ruotsin tunnelmia. -- Kevät-aamuna Tukholmassa. -- Eräs -kulttuuritutkimuksen haara. -- Aamiainen Oopperakellarilla. - - -Kellon lähetessä 12 yöllä lipui Ragna hiljalleen Tukholman satamaan, -tuhansien tulien tuikkiessa joka haaralta. Simeoni ei ollut aikaisemmin -ollut Tukholmassa ja siksi hänen sydäntään hiukan karvasteli, ettei -hänen oltu suotu nähdä kuulua Tukholman satamareittiä päivällä. -Mutta hän lohduttautui pian, sillä kieltämättömästä kauneudestaan ja -pittoreskimaisuudestaan huolimatta on uudenaikainen huvila-asutus -ihanankin veden varrella aina jättänyt hänet jokseenkin kylmäksi. -Pimeys sen sijaan salli hänen nähdä nämä paikat sellaisina, miksi -mielikuvitus oli ne aikain kuluessa muodostellut, kitisevien -nostoraanojen, roomujen ja muiden sellaisten materiaalisten ja -runottomien esineitten ja puuhien pääsemättä näitä saippuapallon -pinnalle kuvastuvia näkyjä rikkomaan. Niinpä hän nyt naivisti antoi -vanhan Ruotsin romanttisen tunnelman, jota hän visusti varoi millään -epäilyksellä särkemästä, virrata sieluunsa kotoisena, tuttuna, -rakkaana, joka paikasta, vain sen perusteella, että hän nyt oli täällä. - -Rantaan saavuttua tulivat kuninkaalliset passintarkastajat heti laivaan -ja Simeonin täytyi yhdessä toveriensa kanssa myöntää, että poliisit -ja muut asiaankuuluvat herrat esiintyivät yleisöä kohtaan erittäin -tahdikkaasti, kohteliaasti, ja, mikä on pääasia, siekailematta ja -joutuin. Nopeasti selvisivät siitä kiirastulesta niin juutalaiset -kuin pakanatkin, ja sillä oli asia selvä. Tullitarkastus oli -kuitenkin määrätty aamuksi, mutta ilman tavaroita oli kyllä, jos -tahtoi, oikeus laivalta poistua. Eikä Simeoni malttanutkaan, vaan -läksi erään toisen suomalaisen kanssa, joka oli Tukholmassa vanha -tuttu, yön hämyssä harhailemaan pitkin katuja. Hänellä oli väkevä -tunnelma siitä, että hän ei kulje yksinään, vaan että täällä on joka -paikassa ja nimenomaan juuri tällä keski-yön aavetunnilla, sarja -jättiläismäisiä sumuvartaloita katsomassa, kuinka nykypolvi hoitaa -heidän jättämäänsä perintöä. Hetken perästä kohosikin Simeonin eteen -sumun ja pimeyden keskeltä korkea haamu, jonka käsi käskevästi ja -vaativasti osoitti itään päin ja joka sai hänet pysähtymään -- Kaarle -XII siinä seisoi. Simeonin sydämessä tapahtui tällöin -- vanhojen -sanomalehtimiesvaistojen aiheuttamana -- eräänlainen sekuntihaastattelu -tämän korkean henkilön kanssa. "Teidän Majesteettinne", lausui hän -vanhaan monarkkiseen kohteliaisuustyyliin, "sallikaa, Sire, minun -lausua Teille suomalaisten terveiset". Majesteetin vaskikasvot saivat -heti jylhää eloa ja hän kuulosti lausuvan: "Kiitän teitä, suomalaiset, -mutta tehän ette ole enää alammaisiani, vaan kuulutte Venäjälle?" -- -"Kuinka, Teidän Majesteettinne", sammaltaa nyt Simeoni ällistyneenä, -"ettekö ole kuulleetkaan, että olemme nyttemmin vapaa ja itsenäinen -valtakunta!" Majesteetti tulee ajattelevaisen näköiseksi. "Miten on -teidän ollut mahdollista saavuttaa vapautenne?" kysyi hän sitten -kummastuen. "Taistelemalla, Sire". Silloin kirkastuivat Majesteetin -vaskikasvot ja miekka hänen kädessään näytti heilahtavan. "Niin, oikein -suomalaiset! Vapaus saavutetaan ainoastaan taistelemalla!" sanoi -hän riemuiten ja kysyi: "Missä on itäraja?" "Rajajoella ja kaukana -Karjalassa." -- "Kiitos, suomalaiset, te olette siis toteuttaneet -Kustaa Adolfin perinnön, jota minäkään en pystynyt säilyttämään. -Muistatteko minua koskaan?" -- "Sire", vastaa Simeoni, "muistamme Teitä -ja muistamme Teille antamiamme uhreja. Vapauden ruusut ovat kohonneet -heidänkin vuodattamastaan verestä ja -- erämaat olemme asuttaneet -uudelleen." - -Silloin Kaarle XII tuli ajattelevan näköiseksi ja kysyi hiljaa: "Entä -nämä täällä, ruotsalaiset, muistavatko he Suomen antamia uhreja?" -- -"Sire", sanoi Simeoni nöyrästi, "sallikaa minun olla vastaamatta tähän -kysymykseenne"... - -Vaikka uuden ajan kulttuuri olisi kuinka kukkeata ja miellyttävää, -niinkuin se Tukholmassa kieltämättä on, puhuu siellä silti -suomalaiselle ensi hetkinä, jos ne asiat muuten ovat hänelle tuttuja -ja pyhiä, voimakkaimmin menneisyys, historia, kaikki ne vuosisadat, -jotka samalla lehdellään kertovat molemmista kansoista ja samalle -tantereelle vuotaneesta verestä. Simeoni tunsi hartaasti toivovansa, -että kaikki närä ja epäluulo hälvenisi suomalaisten ja ruotsalaisten -väliltä, jolloin varmaan yhteinen kulttuuri ja yhteinen historia veisi -veljeskansat kiinteään ja läheiseen vuorovaikutukseen, siunaukseksi -koko Pohjolalle. Missä vain suomalaiset voivat tämän päämäärän eteen -työskennellä, siinä heidän täytyy harrastaa tätä lähentymistä, sillä -onhan suuri etu se, että meillä on naapurinamme vanha ja arvovaltaa -nauttiva valtio, johon olemme sukulaisuussuhteessa historian, toisen -kansallisuutemme, toisen kansalliskielemme, yhteiskuntajärjestyksemme -ja kulttuurimme kautta. Olisihan perin kevytmielistä, jos Suomen -kansa, tämä harvinainen erikoisuus kansojen keskuudessa, kuin sirpale -myrskyävällä merellä, vasta saavutettuaan itsenäisyytensä antaisi -väliin tulleitten ikävyyksien sumentaa silmistään tämän päämäärän -ja kylmentäisi sydämensä sille veren äänelle, joka ei lakkaa -kuiskaamasta siitä, mikä on molemmille yhteistä ja velvoittavaa. -Näin ajatteli Simeoni katsellessaan öistä Tukholmaa, aikomatta -kuitenkaan vähimmälläkään tavalla oman oikeuden myynnillä ostaa -tuota lähentymistä. Ei, vaan oikeuden, vanhan pohjoismaisen kunnon -ja rehellisyyden, avomielisyyden ja molemminpuolisen kunnioituksen -pohjalle on tuo lähentyminen perustuva. - - * * * * * - -Kirkkaana hohti maaliskuun 14 päivän aurinko kolmeen siniseen -suomalaiseen silmäpariin, kun kolmiliitto klo 7 aamulla suvaitsi -ilmestyä Tukholman rannan tullipöytien ääreen. Kohteliaat -tullivahtimestarit heittivät suopean, ylimalkaisen silmäyksen -veljesten tavaroihin ja auttoivat ystävällisesti niiden jälleen -sulkemisessa, ikäänkuin pyytäen anteeksi, että olivat vaivanneet -niitä aukaisemaan. Kun tavarat sitten oli uskottu erään numerolla -varustetun skandinaavisen jätkämiehen huostaan, joka arvattavasti oli -Neptunus Gastin sukua suoraan alenevassa polvessa ja joka pyhästi -vannoi vievänsä ne eheästi perille hotelliin, röyhistivät veljekset -rintaansa ja läksivät verkalleen astelemaan kohti tuota hotellia. -Mutta kulku aurinkoisena aamuna Tukholmassa on sellaiselle, joka -ei ole siellä ennen käynyt, erikoinen ja mutkallinen tehtävä. Jos -hänellä on inhimillisiä kulttuuriharrastuksia, jos hän panee merkille -satakin pikkuseikkaa tehden niistä omia hiljaisia johtopäätöksiään, -pysähtyy hän milloin sinne, milloin tänne, seisoskellen katujen -kulmissa kuin muinoin Juhani Turun-retkellänsä. Kirkas, keväinen aamu, -jolloin kadut jo ovat puhtaat lumesta ja ilmassa on ihana raikkaus, -on Helsingissäkin yksinäiselle kulkijalle suurenmoinen elämys; sama -on asia ja ehkä vielä enemmän Tukholmassa, jossa suomalaisen silmä -yhtaikaa tajuaa sekä nykyhetken kauneuden että menneisyyden viehkeän -tunnelman. Niinpä Juhani ja Simeoni, käytännöllisen Tuomaan erottua -asioillensa, astelivat ensin tätä katua ylös ja sitten toista alas, -panivat merkille rauhallisina ja siisteinä työhönsä vaeltavat ihmiset, -katselivat kunnioituksella sitä kirkkoa ja tätä muistopatsasta, -kumarsivat Bellmanille ja vaelsivat hiljaa Klaran kirkon ohitse, kunnes -pysähtyivät molemmat kysymään ja miettimään, millä suunnalla heidän -hotellinsa oikeastaan mahtoi olla. Ja kun he ajattelivat tarkemmin, -eivät he muistaneet hotellista muuta kuin nimen, ei osoitetta! - -Tien kyseleminen oudossa, mutta sivistyneessä kaupungissa, on erittäin -hauska tehtävä, jos osaa sen oikein järjestää. Simeoni ehdotti heti, -että kysyttäisiin yleisön kohteliaisuuden tutkimiseksi neuvoa vastaan -tulijoilta, mutta että hauskuuden vuoksi valittaisiin aina uhriksi -kaunein neito. "Sillä", selitti hän hiukan epäluuloisen näköisenä -kuuntelevalle Juhanille, "miksi kysyisimme sitä miehiltä? Hehän -luonnollisesti ovat viettäneet eilisen illan jossakin ulkona ja ovat -siksi hiukan äreitä ja lyhytsanaisia. Vanhat naiset ovat taas usein -huonokuuloisia eivätkä juuri ole sopivia täten häirittäviksi. Nuorten -poikain neuvot ovat monesti perin hätäisiä ja pintapuolisia, joten -jäljellä ei ole muuta kuin nuoret neidot. Ja miksi emme valitsisi -heistä kauneimpia? Muistakaamme klassillista ohjetta: _'Omne tulit -punctum qui miscuit utile dulci'_, s.o. parhaiten menettelee se, joka -osaa yhdistää hyödyllisen huvittavaan." - -Niinpä saivat veljekset sinä aamuna, uudistaen kyselynsä tuontuostakin, -kurkistaa erinäisiin sinisilmiin, jotka arvattavasti hyvin olisivat -kestäneet kilpailun vaikka missä, ja kuulla sarjan mitä kohteliaimpia -ja ystävällisimpiä, peräti suloisella äänellä lausuttuja ohjeita, jotka -kaikki olivat mitä yksityiskohtaisimpia, mutta siitä merkillisiä, -että ne olivat toisilleen jotenkin vastakkaisia. Oli miten hyvänsä, -veljekset huomasivat, että joko olivat neuvot vääriä tahi menivät he -tuosta kauniitten silmien näyttelystä aivan pyörryksiin. Ei auttanut -lopuksi muu kuin ottaa selko osoitteesta lähimmästä puhelinluettelosta, -josta se tietenkin oli helposti löydettävissä. Mutta arvokas kokemushan -oli se kohteliaisuus, jota tukholmalaiset tälläkin kerralla osoittivat -muukalaisille ja joka oli täysin kaupungin kauneuden vertaista. - -Tämä hauska ja muistorikas aamu päättyi vihdoin sillä proosallisella -toimituksella, jota tavallisessa kielessä sanotaan aamiaiseksi ja -joka voidaan Tukholmassakin nauttia joko kansankeittiössä tahi -Oopperakellarilla. Kun Simeoni saituudestaan huolimatta aina oli -pitänyt hyvästä ruoasta, eivätkä toisetkaan toverit voineet käsittää, -miksi kolmiliiton olisi pitänyt syödä tämä päivän perustava ateria -nimenomaan jossakin spartalaisessa kuppilassa, mentiin yhteisestä -päätöksestä Oopperakellarille, koska siellä saadaan tunnetusti hyvät -aamiaiset. Ja Simeonille oli sekin paikka aikamoinen nähtävä, oikea -pomojen pesä. - -Istuessaan siinä sillä ilmeellä kuin ei olisi koskaan muuta -tehnytkään kuin makaillut maailman loistohotelleissa ja veltosti -silmiään raotellen kaivellut hampaitaan kultaisella kaivimella, -muisti Simeoni huoaten sitä pettu- ja hallaviljaleipää, joka hänen -kotipitäjässään usein oli pirtin pöydällä elintarvepuolta edustanut. -Varat ja tilaisuudet ovat maailmassa lievimmin sanoen erilaiset. -Elävästi muisti hän tällöin erään kerran, jolloin nimenomaan tuon -hallaseudun kansa oli keskustelussaan joutunut kuvailemaan, mikä ruoka -heistä olisi parasta. "Kun ottaa", sanoi eräskin vanha akka silmät -kiiluen ja vesi kielellä, "läskiä, leikkaa sen pieniksi palasiksi -ja käristää ne pannussa sekä panee joukkoon viipaleiksi leikattuja -perunoita, niin se se vasta ruokaa on". -- "Saattaa olla", murahti -siihen silloin syrjästä Rysä-Aatami, "mutta kyllä minä olen sen niin -katsonut, ettei miehen ylöspito lihapotusta enää parane". -- "Ja entäs -sitten riisiryynipuuro", ihmetteli syrjästä kolmas, "mitä sitä enää -sen parempaa voi ollakaan!" Kun Simeoni nyt katseli edessään olevaa -ruokalistaa, huomasi hän, että ihanteet ruoka-alalla olivat tässä -maassa hiukan toiset, sillä siinä oli lueteltu sarja mitä moninaisimpia -ja ihmeellisimpiä ruokia, joiden nimet olivat niin mutkalliset ja -konstikkaat, ettei niitä kehdannut ruveta lausumaankaan. Ei siis -auttanut muu kuin onnenkaupalla, niin kylmästi ja välinpitämättömästi -kuin ei olisi koskaan muita ruokia syönytkään, näyttää odottavalle -edeskäyvälle jotakin joukosta ja vielä niin kyllästyneellä ja maailmaa -vihaavalla ilmeellä, että edeskäypä masentuneena lensi tiehensä, frakin -liepeet koipien välissä ja varmaankin ihmetellen, että nythän ne -tulivatkin Oopperakellarille vasta oikeat herrat, kerrankin. Ja kun oli -sitten annoksensa saanut, täytyi, jos mieli noudattaa ympärillä istuvan -isovatsaisen kansan esimerkkiä, pureskella annoksensa silminnähtävällä -vastenmielisyydellä, hyvin vaivalloisesti ja selvällä tuskan ja -kyllästymisen ilmeellä, niinkuin kysymyksessä olisi ollut vähintään -kolmen vuoden pakkotyön suorittaminen. Juhani, Tuomas ja Simooni eivät -kuitenkaan huolineet olla näin hienoja, vaan jauhoivat häränlihansa -hienoksi ilmeisellä nautinnolla, höystäen ateriaansa terävillä ja -ytimekkäillä huomautuksilla, sananlaskuilla ja vertauksilla. Ja kun -Simeoni vihdoinkin nousi naudanlihansa äärestä, tunsi hän selvästi, -ettei maailma sentään tainnut olla se kaikista hulluin paikka -taivaankappalten seassa, vaan jokseenkin mukiinmenevä paikallisasema -ainakin tällä karman asteella. - - - - -V. - -Timanttien punnitsemista ja suomalaisten nimien lausumista Turkin -konsulaatissa. -- Pikku kokemuksia ruotsalaisista. -- Hänen -Majesteettinsa seurassa eteenpäin. - - -Kolmiliitolla oli Tukholmasta hankittava passileima Itävaltaan, -Turkkiin ja Jugoslaviaan, joita valtakuntia se aikoi kunnioittaa -käynnillään. Niinpä seisoivat veljekset, suoritettuaan asiansa nopeasti -Itävallan konsulaatissa, tänä samana päivänä klo puoli 3 Turkin -konsulin oven takana. "Täräyttelehän tuosta", määräsi Juhani osoittaen -soittokellon nappia, ja vapisemattomalla kädellä suoritti Tuomas -annetun tehtävän. - -Kohtelias nais-ihminen kuljetti nyt veljekset eräänlaiseen konttorin -kaltaiseen huoneeseen, jossa istui kaksi naista, toinen vielä virkeän -ja hyvin hoidetun näköinen, toinen jo elon turhista taisteluista ja -pinnistelyistä rauhan puolelle siirtynyt. Selvästi ja sujuvasti kuin -olisi ollut kotipitäjänsä kinkereillä, esitti Juhani, jolla vanhimpana -veljenä oli puhemiehen jalo tehtävä osallansa, yhteisen asian, jota -molemmat naiset, mutta eritoten vanhempi, huomattavan tarkkaavaisesti -kuuntelivat. Pian oli puuha heille selvä ja vanhempi nainen ryhtyi -pirteästi erinäisiin toimenpiteisiin, kutsuen Juhanin vierellensä -pöydän ääreen tekemään selkoa nimestänsä ja synnyinmaastansa. Tuomas -ja Simeoni istahtivat taammas pyöritellen hattuansa ja katsellen -vilpittömästi ympärillensä. - -Pian herätti Simeonin huomiota se työ, jota nuorempi naishenkilö -toimitti. Hänellä oli edessänsä jonkunmoinen pienoisvaaka, jossa -käytettiin painoina peräti pieniä ja ohuita levyjä, ja punnittavana -näytti olevan erinäisiä sangen pikkuriikkisiä, mutta kirkkaasti -kimaltelevia kiviä. Kohta rupesivat Simeonin korvissa kaikumaan nuo -klassilliset säkeet: "Arabiassa muinoisin, mies vanha Amru eli, hän -köyhä oli, kuitenkin, luojaansa turvaeli..." -- nainen aivan selvästi -punnitsi timantteja ja muita kalliita kiviä. Valituin, ehkä hiukan -kompastelevin sanoin pyysi Simeoni nyt saada tulkita uteliaisuutensa, -joka heti tyydytettiin, ja siitähän sitä sitten sukeutuikin keskustelua -riittävästi, suoritettuna molemmilta puolilta leikinlaskun, naurun ja -mukiinmenevän "vitsailun" rajoissa. "Eiväthän arvoisat naiset vaan -mahtane olla turkkilaisia?" päätyi Simeoni lopuksi kysymään, johon -nainen vastasi pienellä kirkkaalla naurun pirahduksella. "Eihän toki", -sanoi hän, "minä olen ruotsalainen ja hän tuolla on ranskatar." -- -"Ahaa", ymmärsi asian nyt Simeonikin ja siihen loppui keskustelu, sillä -ranskattaren pöydän äärestä alkoi kuulua menoa niinkuin seitsemän -veljestä olisi yhteen ääneen tavannut "aa, pee, cee, äffä, kee". Juhani -siellä parhaillaan tulkitsi nimeänsä tarkkaavaisesti kuuntelevalle -vanhalle ranskattarelle. - -Kansallisuutensa ja kansallisen leimansa puolesta tulee jokaisen -jalosti ja pelkäämättä taistella, silloinkin, kun asema tuntuu täysin -toivottomalta. Sellaiset suomalaiset nimet kuin Tuomas Jysky ja Simeoni -Kukko selviävät kyllä pian mustimmallekin nubialaiselle, mutta kun -suomenkielen syvemmistä uumenista lyödään yhteen erinäisiä tavuja, -saattaa siitä syntyä yhdistelmä, joka, vaikka onkin suomalaisen korvaan -sekä selvä että hauska ja sointuva, on muukalaisesta silminnähtävästi -jonkunmoinen vokaaleista ja konsonanteista harvinaisella ja -ennenkuulumattomalla tavalla sommiteltu viserrys, jota mahdollisesti -voivat eri osiinsa eroitella eräät maapallon huippupaikoista -löydettävissä olevat filoloogiset ihmenerot, mutta jota ei tavallinen -ihminen voi lausua eikä kirjaimin tulkita ilman pitkäaikaisia ja -vaivalloisia foneettisia ja muita kielellisiä opintoja. Niinpä kun -nyt Juhani selvästi ja kirkkaasti lausui sukunimensä, pusertui vanhan -ranskattaren rinnasta raskas huokaus, ja hän ryhtyi alistuneesti -onkimaan Juhanin nimestä esiin kirjainta toisensa jälkeen. Mutta ei -siitä sittenkään tahtonut tulla mitään. Vaikka Juhani oli erinäisiä -kertoja luetellut nimensä kaikki kirjaimet oikeassa järjestyksessä, -napauttaen jokaisen kohdalla etusormellaan pöytää ja aina lopuksi -lausuen sen kokonaisuudessaan erittäin selvästi, kuuluvasti ja -mallikelpoisesti, paremmin kuin koskaan ennen kotimaassaan, ei -vanhan naisen mielen hämäryys ottanut yhtään hälventyäkseen. Silloin -kohosivat Juhanin otsalle hikikarpalot ja hän lähetti toisten veljesten -puoleen epätoivoisen katseen kuin hukkuva, joka on menettänyt kaiken -pelastuksen toivon. Mutta Simeoni ja Tuomas eivät olleet milläänkään, -vaan julistivat tuoliltaan kylmiä ja arvostelevia huomautuksia, -kehoittaen Juhania lausumaan nimensä selvemmästi ja kuuluvammalla -äänellä, luettelemaan kirjaimet vielä kerta tahi koettamaan, tokko -tavuittain lausuminen ehkä paremmin auttaisi. Näiden ystävällisten -neuvojen ja huomautusten johdosta Juhani käänsi heille halveksien -selkänsä ja esitti sitten ranskattarelle nimensä sellaisella -selvyydellä ja vakaumuksella, että tällä luultavasti tapahtui vanhoissa -aivoparoissa jonkunmoinen naksahdus ja hän sysäsi kiireesti paperille -joukon vokaaleja ja konsonantteja, jotka arvattavasti vielä tänäkin -päivänä esittävät konsulaatin arkistossa Juhanin nimeä. Mutta eihän -asia ollut vielä tällä hyvä. - -Papereihin vaadittiin ei ainoastaan omaa ja aviopuolison nimeä, -vaan vieläpä isänkin nimi. Kun Juhanin ja Simeonin isä oli kulkenut -tämän pallovanhan kamaralla toisella nimellä kuin se, jota pojat -nyt tottelevat, ja tämä asia esitettiin ranskattarelle, herätti se -hänessä heti epäluuloja. "Mutta kuinka voi pojalla olla eri nimi kuin -isällä?" kysyi hän tutkistellen. Juhani ja Simeoni eivät kuitenkaan -ruvenneet pitempiin selityksiin, vaan Simeoni ilmoitti vain lyhyesti -sellaista sattuvan Suomessa nykyaikaan useinkin. Tämän johdosta joutui -hän hetkiseksi tuijottamaan ranskatarta silmiin, joista kuvastui -monenlaisia arveluita ja johtopäätöksiä, mutta kun hän räpähdyttämättä -kesti tämän "särkien paistamisen", huokaisi eukko lopuksi -alistuvaisesti ja päätään pudistaen, nähtävästi ihmetellen, minkälaisia -isiä siellä Suomessa mahtanee ollakaan. Niin saatiin vihdoin kaikki -selväksi ja passeihin komea lupa matkustaa itseensä Turkinmaalle. -Viivana riensivät veljekset nyt Jugoslavian konsulaattiin, kiiteltyään -koreasti ja sievästi nämä arvoisat naiset, jotka olivat tehneet -tehtävänsä mitä rakastettavimmalla avuliaisuudella. - -Sieltä, kohteliaan ruotsalaisen luutnantin toimesta, selvittiin -niin pian kuin vain leimat ehdittiin passeihin lyödä. Ja veljekset -vahvistivat nyt sekä myöhemmin kokemuksekseen passiasioissa, ettei -missään maassa, ei kotimaassakaan, heitä kohdeltu auttavaisemmin, -nopeammin ja paremmin kuin Ruotsissa. - -Simeonilla samoin kuin kolmiliiton muillakin jäsenillä oli ollut -pieni ennakkopelko siitä, että ruotsalaiset mahdollisesti Ahvenanmaan -kysymyksen johdosta katsoisivat asiakseen viitata suomalaisille -kylmällä kädellä ja kohdella heitä ynseästi. Edellisestä on jo käynyt -selville, ettei sellaista voinut ollenkaan huomata. Kun Simeoni -ja Juhani taas muutaman hetken kaupungilla harhailtuaan joutuivat -kysymään tietä hotelliinsa, valiten tällä kertaa uhriksi erään sangen -sivistyneen näköisen herrasmiehen, lausui tämä hienosti hymyillen: -"Valitettavasti en voi teille sitä neuvoa, koska en ole tukholmalainen, -mutta olen vakuutettu siitä, että se on korkeintaan kahden minuutin -matkan päässä -- oletteko suomalaisia?" Ja kun veljekset vastasivat -myöntäen, jatkoi hän hauskaa ja ystävällistä puheluaan oikeastaan ilman -erikoisempaa aihetta, luultavasti saadakseen hiukan kuulla Suomen -ruotsia, joka kaikunee omituisen laulavalta heidän korvissaan. Simeoni -huomasi uudelleen, että sanomalehtien sappea kiehuvista kirjoituksista -ei yleensä pidä muodostaa käsitystä varsinaisen yleisön todellisesta -mielipiteestä, sillä useimmissa tapauksissa se kulkee tyynempiä ja -järjellisempiä uria kuin sanomalehtien sävystä voisi päättää. - -Mutta kello läheni jo seitsemää ja Tuomaan, retkikunnan klubimestarin, -hankkimat piletit rupesivat kuumenemaan taskussa. Eipä siis muuta -kuin jäähyväiset Mälarin kauniille kuningattarelle, ja niin oli -keväinen päivä Tukholmassa vietetty. Vinkuvalla vauhdilla asemalle ja -painautumaan pilettikujasta sisään. - -Tällä paikalla vallitsi melkoinen hälinä ja sekasorto, jonka -syy selvisi Simeonille vasta myöhemmin. Hän näki Juhanin hiukan -kiivastuneena viittilöivän piletin leimaajalle ja vaativan pääsyä -lävitse, mutta mies osoitti toista kujaa, vaikka piletissä oli -päinvastainen ilmoitus. Simeoni itse sai myöskin tehdä toisin kuin -mitä piletistä näkyi, ja ennenkuin siitä hötäkästä selvittiin, olivat -veljekset kokonaan häipyneet toisistaan. Simeoni haki kuitenkin -päättäväisesti ja jäykästi itselleen sen junan, johon piletti osoitti, -arvellen, että Juhanilla ja Tuomaalla on kyllä yhtä kirkkaat silmät -kuin hänelläkin löytää laillinen penkkinsä. Mutta päästyään osastoonsa -ja saatuansa tavaransa järjestykseen, tuli hän juuri lähtiessä -vilkaisseeksi viereisellä raiteella olevaan junaan, ja eikös vain -Juhani siellä tarmokkaasti nostellut tavaroita hyllyille. Hän oli -siis joutunut toiseen junaan. Simeoni tarkisti nopealla kyselyllä -oman asemansa, huomasi sen oikeaksi, ja jäi huolestuneena istumaan ja -miettimään, mitä tässä nyt oli tapahtunut. Mutta asiaa ei voinut enää -auttaa. - -Simeonin huomiota oli herättänyt se, että junasillalle oli levitetty -hieno punainen matto, ja hänen osastossaan olevien upseerien puheesta -hän sai selville, että itse kuningas oli lähtenyt matkalle, vieläpä -Rivieralle saakka, joko samassa junassa kuin hän, tahi sitten Juhanin -junassa. Ja kun hän muisteli asemalla ennen lähtöä tapahtunutta -vaunujen siirtelemistä raiteelta toiselle, rupesi hän ymmärtämään, -mistä koko sekasorto oli johtunut. Arvattavasti Tukholmassa oli haluttu -sotkea tieto siitä, kummalla junalla kuningas oli mennyt, ja siksi -kai matkustajiakin jaettiin hiukan eri tavalla kuin mitä pilettikujan -ilmoitukset osoittivat. Tästä kävi kuitenkin selville, että koko -kolmiliitto todennäköisesti oli tällä hetkellä pyrkimässä etelää kohti, -joskin eri junilla ja ehkä hiukan eri teitä. - -Mutta hauskakin päivä on väsyttävä ja koska maaliskuun ilta verhosi -ohi kiitävät maisemat synkkään pimeyteensä, estäen niitä näkemästä, -painautui Simeoni tyynesti viileitten lakanain väliin, antaen -täyden tunnustuksen Ruotsin valtionrautateille niiden erinomaisesta -siisteydestä. - - - - -VI. - -Liikunnon mysterio. -- Aamuisia näkyjä Etelä-Ruotsissa -- Skånen -peltoja. - - -Simeoni näki unta, että häntä kiidätettiin hirvittävää vauhtia -jonkunmoisen torpeedon sisässä halki avaruuden ja läpi outojen ja -ihmeellisten aurinkokuntien. Hän pelkäsi ankarasti törmäävänsä -johonkin taivaankappaleeseen ja koetti tarmokkaasti päästä -vaikuttamaan torpeedonsa johtoon, mutta turhaan. Juuri kun asema -näytti uhkaavimmalta ja yhteentörmäys oli siinä silmänräpäyksessä -tapahtumassa, hän kuitenkin onneksi heräsi, huokaisi helpotuksesta ja -töllötteli tyhmän näköisenä pimeässä ympärilleen. - -Juna meni ankaraa vauhtia ja kova paukkina ja jyske säesti sen menoa. -"Vallan hirveätä kyytiäpä se nyt ajaakin", ajatteli Simeoni, käänsi -kylkeä ja rupesi miettimään liikunnon mysterioita. "Ensinnäkin kiitää -koko aurinkokuntamme huikean nopeasti jonnekin, minne kiitänee, sillä -eipä sitä peräseinää taida sieltä niin hevillä eteen koitua. Sitten -mennä huristaa tämä maapallo auringon ympäri myös tavallista vonkaa -ja kieppuu samalla oman akselinsa ympäri kuin hyrrä. Kun olisi tuossa -inhimillisen välimatkan päässä paikoillaan oleva vertauskohta, niin -eiköhän rupeaisi pian päätä huimaamaan? Eikä sillä hyvä, vaan täällä -maapallon pinnalla mennä hihkaisen vuorostani minä synkässä pimeydessä -eteenpäin kiljuen ja suitsuttaen savua ja säkeniä kuin hullu." Simeoni -tunsi tällä hetkellä elävästi, kuinka liikunto on maailmankaikkeuden -korkeimpia ja mahtavimpia sekä lakeja että ilmiöitä. Juna muodostui -yhtäkkiä hänen mielikuvituksessaan jättiläiseläimeksi, joka -voitonriemulla ja hurjistuneena syöksyy eteenpäin mistään välittämättä, -ja jonka mukana hän, Simeoni, kylmästi ja ylemmyyden tunnolla laskettaa -menemään kuin kärppä metson niskassa. Hänen mielensä täytti koomillinen -ylpeyden ja suvereenisuuden tunne ja hän nukahti taas hetkeksi kuin -hallitsija. - -Kun hän avasi siniset silmänsä uudelleen, oli jo täysi päivä. Halu -nähdä Etelä-Ruotsin maisemia sai hänet nousemaan, vaikka kello ei -ollutkaan enempää kuin puoli 6. Harmaat sumujoukot aaltoilivat -vielä kaikkialla, mutta kuitenkin liikehtien levottomasti kuin -tietäen lähdön olevan edessä. Ruoho ei viherrä vielä missään eikä -lehden alkua näy, vaan on luonto yhä tainnostilassa. Sieltä täältä -sumupilven lomasta vilahtaa rannaton viljelystasanko ja kaukainen -talo, jonka valkoiset seinät hohtavat kirkkaina. Simeoni katsoo tuota -kaikkea omituisen jännittyneenä ja odottaa malttamattomasti aurinkoa, -elämänsä suurinta ystävää. Jo rupeaa sumujoukoissa välkehtimään hopean -häivettä, ne ohenevat, jo täyttää avaruuden ihmeellinen kultakimmellys --- klo 6,40 pistäytyy aurinko näkyviin taivaan rannan takaa niin -majesteetillisena, kauniina ja ylevänä, että sielun täyttää sanaton, -antautuva, nöyrä ja hiljainen hartaus. Matkustaja toisensa jälkeen -ilmestyy vaunun käytävään. Heidän kasvoiltaan kuvastuu lepo ja rauha, -ja viilein silmin, hiljaisella nautinnolla, katsovat hekin, kuinka -aurinko runsaudestaan antaa valoa ja kultaa Skånen rannattomille -viljelyslakeuksille. - -Me suomalaiset usein tyydytyksellä katselemme omia viljelysmaitamme, -Uudenmaan ja Hämeen hedelmällisiä laaksoja sekä Etelä-Pohjanmaan -lakeuksia, mutta jo Skånen ruokamaihin verrattuina ne valitettavasti -saavat tyytyä sangen vaatimattomaan sijaan. Kulttuuri on täällä niin -vanhaa, että pelloista on vähitellen kadonnut kaikki, mikä muistuttaa -alkuvaiheista: ei ole näkyvissä ojia eikä aitoja, ei rumia ja pitkää -takkuruohoa kasvavia pyörtänöitä, eivät ole enää sarat sattumalta miten -kuten, eikä ole pellolla kiviä, ei suuria ja kovia savikokkareita, -vaan kaikki on lopullisesti valmista, sileätä, mullaltansa puutarhan -tapaisesti muokattua aluetta, joka saa viljelyksen ystävän sydämen -innostuksesta sykkimään. Mahtanee olla ihana näky, kun tämäkin -lakeus aaltoilee täynnä viljaa, yllänsä kesän polttava aurinko ja -avaruus helkkyen peltoleivosen laulusta. Tyydytyksellä totesi Simeoni -vuosisataisen, rauhassa vaikuttaneen ja työskennelleen porvarillisen -maailmanjärjestyksen tuloksen tässäkin näköalassa, arvellen tyynesti, -että lahjakas pitää olla sen maailmanparantajan, joka keksii paremman -keinon, millä päästä näihin samoihin saavutuksiin -- niiden sivu ei -enää juuri voinekaan päästä. - -Junakin kiljaisi tuon tuostakin kuin riemastuneena päivän tulosta ja -ympärillä olevista ihmiskunnan saavutuksista. Sivuutetaan kyliä ja -kaupunkeja, joissa ihmistyö alkaa hyöriä aamuaskareissaan ja joiden -keskeltä kohoaa kuin vartijana valkoinen temppelin torni ylentäen -katsetta ja ajatusta. Vanha jarrumies, joka kulkea kyhnyttelee vaunusta -toiseen tuoden raitista vettä, on muhoilevalla puhetuulella ja pitää -Simeonille tyytyväisen esitelmän Skånen kauniista maakunnasta, -sen rikkaudesta ja ahertavista asukkaista. "Ja då!" lopettaa hän -vahvistaen joka lauseensa, joihin Simeoni alttiisti yhtyy, lämmenneenä -siitä ylpeydestä ja ilosta, jolla tuo vanha, vaatimattomassa -toimessa elämäntyönsä suorittanut mies puhui kotimaastansa ja sen -kaikinpuolisesta hyvyydestä. "Kunpa kerta", huokaisi Simeoni, -"Suomessakin joka kansalaisessa pääsisi vallitsemaan tämä sama ylpeä -ja tyytyväinen tunnelma siitä, mitä siellä on saavutettu, vain sen -perusteella, että se kuuluu omalle maalle ja kansalle." - -Samalla huomasi Simeoni, että lännestä pilkoitti siintävä meren -selkä, jota pitkin höyrysi upea laiva ja jonka laineilla kimalteli -valkopurjeita kuin kauniita kuvia. Pian tulla jyristettiinkin Malmön -asemalle, jossa Juhani ja Tuomas tyynellä tavallaan ottivat ilostuneen -Simeonin vastaan, ilmoittaen, että "Hänen Majesteettinsa ja me -saavuimme jo tunti sitten ja ottivat kaupungin viranomaiset meidät -asianomaisesti vastaan." "No, hyvähän tuo oli, että edes sen verran -ymmärsivät", mukasi siihen vain Simeoni, tyytyväisenä, kun kolmiliitto -taas oli koolla, seisoen vakaasti ja hajasäärin asemasillalla -odottamassa Trelleborgin junan lähtöä. - - - - -VII. - -Politiikkaa ja murkinapakinaa. -- Rügenin liitukallioita. -- Sassnitzin -tunnelmia ja temppeleiden torneja. - - -Trelleborgin satamassa, passien tarkastustilaisuudessa, joka kävi -joutuin ja ilman mitään pikkumaisuuksia, huomasi kolmiliitto ensi -kerran joutuneensa ilmapiiriin, jossa tuntui ruudinsavua Europan -poliittiselta taistelutantereelta. Matkustajain joukossa oli nimittäin -useita saksalaisia, jotka olivat menossa kotiseudulleen Schlesiaan -ottamaan osaa kansanäänestykseen. Erään Göteborgista tulleen naisen -passi ei kuitenkaan jonkun erehdyksen vuoksi ollutkaan kunnossa ja -passien tarkastajan täytyi anteeksi pyydellen ja pahoitellen ilmoittaa, -etteivät hänen ohjesääntönsä sallineet laskea häntä menemään. -Mitäpä siinä oli tehtävissä, sillä näiden passimuodollisuuksien -muuria eivät naisenkaan kyyneleet pysty murtamaan, ja niin jäivät -saksalaiset äänestyksessä yhtä viivaa vähemmälle. Kolmiliitto sen -sijaan hyväksyttiin kumartaen menemään, ja antoi, sittenkuin Hänen -Majesteettinsa vaunu oli ajettu lautalle, koneen ruveta pyörimään -täsmälleen klo 9 aamulla kulumassa olevan maaliskuun 15 päivänä. - -Avaran ja upean lautan ruokasalongista rupesi heti Itämeren siintäville -aalloille saavuttua kuulumaan kutsuvaa ja houkuttelevaa vaskipäristimen -pompottelua: - -Veljesten vilkasta keskustelua ruokapöydässä kuunteli koko ajan -heitä vastapäätä istuva vanha herra, jonka Simeoni ensi silmäyksellä -oli sijoittanut sinne ruotsalaisen rovastin, kauppaneuvoksen ja -ruukinpatruunan vaiheille. Suurien ja pyöreitten silmälasiensa takaa -hän tuijotteli miettiväisesti ja muhoilevasti, nähtävästi odotellen -sopivaa hetkeä, jolloin voisi päästä jutun alkuun. Huomattuaan sen -auttoi Simeoni häntä matkalle tarjoamalla hänelle pöydältä jotakin, ja -sillä oli asia selvä. - -VANHA HERRA: Sallikaa minun kysyä, ovatko herrat, kuten olen tässä -otaksunut, suomalaisia? - -JUHANI: Olemme kyllä. - -VANHA HERRA: Ja, suokaa anteeksi uteliaisuuteni, varmaankin matkalla -kauaskin? - -SIMEONI: Olette arvanneet aivan oikein. - -VANHA HERRA: Jaa jaa, on ihan ihmeellistä, kuinka ne suomalaiset -matkustavat. Aina kun minäkin terveyteni vuoksi joudun Europan läpi -kulkemaan, tapaan suomalaisia joka paikassa. - -TUOMAS: Toivottavasti se tapaaminen on jättänyt maanmiehistämme -edullisen muiston? - -VANHA HERRA: Ehdottomasti, ehdottomasti! Olemmehan me suomalaiset ja -ruotsalaiset vanhaa veljeskansaa, jotka varsinkin ulkomailla tunnemme -olevamme suorastaan veljiä. Mutta sanokaa minulle, kuinka siellä -Suomessa nyt olot oikeastaan ovat? Te varmaankin elätte joka päivä -kauhun ja pelon vallassa? - -ÄLLISTYNYT KOLMILIITTO YHTEEN ÄÄNEEN: Kauh... pel... vall...! Ei -suinkaan! Meillähän ovat olot ja elämä maailman rauhallisimmat. -Luullaksemme olisi muilla syytä pitää siinä suhteessa Suomea -esimerkkinä. - -VANHA HERRA: Jaa jaa! On ihan ihmeellistä, kuinka ne suomalaiset ovat -tyyniä ja rauhallisia, tapahtui mitä hyvänsä. Aina ne vain vakuuttavat, -että kyllä se siitä kaikki korjautuu, ja täytyneehän sen korjautuakin, -kun te olette niin kauhean itsepäisiä. - -KOLMILIITTO YHTEEN ÄÄNEEN: Itsepäisiä! - -VANHA HERRA: Niin. Mihin te vain ryhdytte, sitä te ajatte koskaan -tarkoituksestanne luopumatta. Olen aina pitänyt suomalaisista ja pidän -vieläkin. - -KOLMILIITTO KUMARTAA. - -VANHA HERRA: Kun te vain voisitte antaa niiden omien ruotsalaistenne -olla rauhassa, ettekä koettaisi pakottaa niitä luopumaan -äidinkielestään ettekä muutenkaan niitä sortaisi! - -Tässä aloitti kolmiliitto, tehden sarjan ankarasti torjuvia ja -kauhistuvia liikkeitä, laajahkon esitelmän, jota vanha herra kuunteli -silminnähtävästi epäillen, mutta kohteliaasti kuitenkin väittämättä -vastaan. Kun kolmiliitto lopuksi ilmoitti suomalaistenkin haluavan -päästä ruotsalaisten kanssa sekä Ruotsissa että kotona mitä parhaisiin -suhteisiin ja toivovan, että välille ilmestyneet riitakysymykset pian -saataisiin ratkaistuksi molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi, huokaisi -vanha herra syvään ja sanoi: "Ja, ja, den välsignade Ålandsfrågan!" - -Tässä tavattiin nyt sellainen Hänen Majesteettinsa alammainen, joka -oli sydämestään kyllästynyt sekä hallituksensa politiikkaan yleensä -että ahvenanmaalaisiin erikoisesti. Hän ihmetteli, mahtaisivatko -ahvenanmaalaiset olla koskaan tyytyväisiä, vaikka saisivat kymmenen -kertaa, mitä tahtovat. Ja nurisevalla äänellä tuo vanha herra sitten -hiljoilleen aterian kestäessä haukuskeli vähän kaikkiakin, mutta -vallankin sanomalehtiä, jotka hänen mielestään antoivat ihmisille aivan -väärän kuvan siitä, mitä maailmassa tapahtui ja mitä ihmiset yleensä -ajattelivat. Lopuksi hän kysyi, mitä suomalaiset nyt aikoivat tehdä -Ahvenanmaan asiassa, johon Juhani vastasi tyynesti: "Mitäpä siinä on -tekemistä -- Ahvenanmaa on meidän ja sillä hyvä!" Tämän kuultuaan vanha -herra tuijotti kolmiliittoon vakavasti silmälasiensa ylitse ja kuivasi -suunsa tarkkaan ja hitaasti. - -Ihastuneena siitä, että oli tavannut tällaisen nuhteettoman ja reilusti -vanhoillisen ruotsalaisen setämiehen, jonka mielipiteet, tietojen -joskus eteen töksähtävää ahtautta lukuunottamatta, yleensä lepäsivät -terveellä lutherilaisella perustuksella, rupesi Simeoni jatkamaan -keskustelua yhä laajemmalti. Siitäpä sitten paisuikin kertauskurssi -sekä pohjoismaiden että varsinkin maailmansodan historiassa, jonka -vaiheita ja tuloksia Juhani, Tuomas ja Simeoni toiselta, ja setämies -toiselta puolen valaisivat ytimekkäinä ja nasevilla huomautuksilla. -Annettiinpa vanhukselle lopuksi todellinen ja oikea käsitys -punakapinasta ja varsinkin tuosta kuuluisasta "valkoisesta terrorista" -sekä ilmaiseksi eräitä tepsiviä keinoja, millä bolshevismia parhaalla -ja taatulla menestyksellä voi vastustaa. Lopuksipa sitten setämiehemme -paiskasi toveruksille kättä ja sanoi: "Jaa, jaa, sydämestäni toivotan -onnea kaikille suomalaisille, sillä heidän menestyksensä on suoranainen -lisä Pohjolan yhteiselle voimalle ja hyvinvoinnille!" Mieluinen ja -hauska tunnelma oli tämän aterian kestäessä vallinnut. - -Noustuaan jälleen kannelle panivat toverukset merkille, että taivas oli -mikäli mahdollista vielä kirkkaampi kuin aamulla ja että meren vihreä -vesi kohoili hiljaa sileinä maininkeina, joiden pintaa ei pieninkään -tuulen väre särkenyt. Lautta kynti rauhallisesti ja voimakkaasti -leveää uraansa kohti Rügenin liitukallioita, jotka valkoisena viivana -alkoivat hohtaa tuolta kaukaa. Matkalainen on onnellinen ihminen: -etsimättä ja pyytämättä avautuu hänen eteensä maailman ihmeellisin -kuvakirja, joka sisältää sekä luonnon että historian aarteita, eikä -hänen tarvitse vaivautua edes lehteä kääntämään. Kukapa uskoisi, -mietiskeli Simeoni katsellessaan rauhallista merta ja kuin erämaan -yksinäisyydessä uneksivaa rantaa, että tämäkin paikka on ollut ehkä -tuhannen vuotta mitä verisimpäin ja julmimpain tapahtumain näyttämönä. -Tuolla korkealla huipulla on arvattavasti ollut muinaisten germaanien -salaperäinen Hertha-jumalattaren pyhäkkö, sekä sen jälkeen ehkä hurjien -vendien kuuluisa rosvolinna Arkona, ja tällä rannikolla on keinunut -barbaarien ryövärilaivasto, valmiina pitkille rosvousretkille. Eikäpä -sopisi kummastella, vaikkapa tuolta niemen takaa lipuisi esille joukko -pulleavatsaisia hansalaivoja, täynnä Flanderin verkaa, Reinin viiniä ja -ahnaita, ihravatsaisia ja punanenäisiä kauppiaita, jotka Hansaliiton -neljänä vuosisatana levittivät arvaamattoman paljon taloudellisen ja -muunkin sivistyksen ituja Itämeren rantamille. Mutta melkein rikkumaton -rauha vallitsee täällä nyt, maan multa on lahottanut luut ja meren -syvyys kätkee saaliinsa mykkään syliinsä. Ihmiset voivat ahertaa -tuhansia vuosia ja uskoa lujasti työnsä pysyväisyyteen, kunnes mahtava -aika levittääkin suunnattoman kätensä ja pyyhkäisee pois kaikki, kuin -hyökyaalto lasten rakennukset rantahiekalta. - -Rauhallisesti kaartaen höyryää lautta Sassnitzin lahteen, jonka -rannoilla kirkkaassa auringonpaisteessa hotellit ja kylpylärakennukset -vielä tyhjinä odottavat kesävieraitaan. Kaikki on hiljaista, ja -ratapihalla, siinä tyynesti puuhailevine virkamiehineen, on jotakin -sunnuntaipäivän tunnelmaa. Asemahuoneen vieressä muokkaavat mies -ja poika puutarhaa, tarkoin pienentäen jokaisen multakokkareen, -ja yksinäinen kana mennä koikkailee sinne tänne, valittavasti -kaikerrellen. Kello puoli 3 nykäisee juna kolmiliiton liikkeelle -ja niin aletaan mennä nykytellä Stralsundia kohti. Sen korkeat -kirkontornit kuvastuvat taivasta vasten kertoen kaupungin muinaisten -hansaporvarien kyvystä ja kulttuuriharrastuksesta, joiden syvimmän -pyrkimyksen he kuten muutkin aikalaisensa usein kohdistivat kirkkojen -rakentamiseen. Nopeasti matkustaessa tulee panneeksi aivan erikoisesti -merkille ne kymmenet ja sadat temppelien tornit, joiden ohitse junat -kiitävät. Simeonin mielestä ne olivat kuin käsiä, jotka maan pinnalta, -pölystä ja arkisen aherruksen keskeltä, kohoavat kohti taivasta -todistuksena paremman toivosta, pyhästä aavistuksesta ja uskosta. "Jos -voisi", alkoi hän runollisesta mielikuvastaan innostuneena selittää -Juhanille ja Tuomaalle, "yhdellä silmäyksellä nähdä samalla kertaa koko -Europan pinnan, antaisivat kirkkojen tornit sille varmaankin erikoisen -luonteen piirteen..." -- "Aivan niin", huomautti aina asiallinen -Tuomas, "piirteen, joka olisi henkevä ja kaunis, ellei uusi aika -olisi pyrkinyt sitäkin kuvaa särkemään. Muistettava nimittäin on, -että temppelien tornien rinnalla on nykyisin sarja vielä korkeampia -tehtaanpiippuja, jotka parhaansa mukaan suitsuttavat sinitaivaalle -mustaa nokea ja usein ovat todistuksia kaikesta muusta kuin pyhästä -uskosta ja aavistuksesta." Tämän kieltämättä oikean huomautuksen -johdosta hämääntyivät Simeonin romanttiset tunnelmat; hän rykäisi -hiukan nolostuneena, pisti tupakaksi ja rupesi katselemaan, mitä muuta -ympärillä mahtaisi näkyä. - - - - -VIII. - -Tyynen elämän ylistyslaulua. -- Saksan varallisuus ja nousukyky. --- Suomalaisten suhteet saksalaisiin. -- Eräs, joka aikoi äänestää -puolalaisia. - - -Mereltä oli tultu, mutta meri oli tavallaan taaskin edessä. Sen laineet -olivat kuitenkin jäähmettyneet rauhallisiksi, pehmeäpiirteisiksi -kummuiksi, jotka olivat vain peltoa, niin pitkälle kuin silmä kantoi -ja juna jaksoi halki mennä. "Tämä rupeaa olemaan valmiinpuoleista -maata", arvosteli Juhani, jonka maanviljelyksellisiä vaistoja tuo -valtavien vainioiden näky kiihoitti. Kahden ja kolmen hevosen -vetämiä auroja kulki pelloilla kaikkialla, verkalleen kääntäen -muheata multaa sopivaksi ottamaan vastaan kylvöä; kyntäjän tanakka -vartalo leikkautui väliin taivasta vasten tukevana varjokuvana, ja -pitkillä, puiden reunustamilla viertoteillä mennä körötteli lihavien -hevosten vetämiä nelipyöräisiä, ajajan istuimella nukkuva, aivan -kuin Fliegende Blätteristä leikattu mies, suussa posliinipiippu. -Koko näky oli kuin porvarillisen, kuohahtelemattoman, ruisleivän -nojassa vaeltavan tyynen elämän ylistyslaulua. Samoin kuin Skånessa ja -vielä enemmänkin ihmetteli ja hämmästeli Simeoni näiden viljelyksien -suuruutta, joissa pellon pinta joka paikassa todisti aivan erikoisesta -huolellisuudesta ja perinpohjaisuudesta työn teossa. Täällä näkyy -maanviljelijä kehittyneen jo niin pitkälle, ettei hän voi sietää -mitään roskia, turpeita, mutkaisia lahtia peltojen reunoissa, vaan -vaatii, pitäen joka neliömetrin alaa kalliina, kaikessa loppuun vietyä -järjestelmällisyyttä, siisteyttä ja perinpohjaisuutta. Maan, jossa -on tällaiset alueet tuollaista peltoa, täytyy, ainakin suomalaisen -silmillä katsottuna, olla rikas. - -Mutta missä asuvat ihmiset, jotka kaiken tämän viljelystyön -suorittavat? Kolmiliitto teki tämän kysymyksen melkein yhtaikaa, sillä -ihmisasuntojahan näkyi peräti harvassa. Suomessa on totuttu siihen, -että vainioittensa keskellä on punaseinäinen ja valkonurkkainen -talo, kuin lehmä apilamaassa, ja viitan välin päässä taas toinen, -kujat täynnä multaisia, kirkuvia lapsia. Täällä ei näy merkkiäkään -sellaisesta -- niin, kyllä näkyy: tuolta kaukaa kohoaa kirkontorni ja -rakennusten päätyjä, puita ja muita asumuksen merkkejä; kaipa ihmiset -siis ovat kokoontuneet tuollaisiin kaupunkimaisiin kyliin, sieltä -pitäen hoitaen viljelyksiään. Maatahan siinä säästyy paljon, mutta -viljelyksille tulee melko pitkät matkat. Simeoni ei kuitenkaan uskalla -ruveta tuota asianhaaraa arvostelemaan, epäillen mielessään, että -luultavasti sekin on harkittu täten parhaaksi. - -Toverukset punnitsevat siinä mielessään tuota samaa kysymystä, -joka on aina saksalaisista puhuttaessa ihmisten huulilla: miten -on Saksan varallisuuden ja nousukyvyn laita? He huomaavat kyllä, -että esim. rautateillä vielä näkyy kaikkialla merkkejä joko sitten -köyhyydestä tahi johdonmukaisesta ja ankarasta säästäväisyydestä: -vaunujen sohvat on päällystetty jonkunmoisella sijakekankaalla; -ikkunoiden remmit ovat paperia eivätkä nahkaa; mukavuuslaitoksessa ei -ole saippuaa eikä käsiliinoja; asemarakennukset ovat sangen vanhan -maalauksen varassa j.n.e. Mutta toiselta puolen täytyy panna merkille -kaikkialla huomattavissa oleva jäykkä ahkeruuden ja työnteon leima. -Stralsundin asemalla esim. joukko työmiehiä sijoitti vaunuun jotakin -raskasta konetta, joka sai katsojan epäilemään, oliko se ollenkaan -liikutettavaksi tarkoitettukaan. Siinä ei seisottu ja katsottu, ei -liioin syljeksitty ja kohauteltu liian alas valahtaneita housuja -- -ei, vaan siinä yritettiin todella hikipäin ja samalla neuvokkaasti -ja taitavasti. Ja koko meno tapahtui hiljaisesti, ilman mitään -ärräpäitä ja meillä tehokkaiksi huomattuja aatteellisia voimalauseita. -Simeonista, joka epäili itseään puolueelliseksi sen myötämielen vuoksi, -jota hän aina oli tuntenut saksalaisia kohtaan, näytti siltä, ettei -kylminkään, vihamielisinkään arvostelija olisi voinut kieltää kaikessa -tämän matkan varrella Saksassa näkemässään vallitsevan toimellisen, -viisaan ja sivistyneen ahkeruuden leiman. Jos niin on, ja Simeonin -mielestä oli niin, on Saksan tulevaisuus taattu, sillä juuri tähän -seikkaanhan ehkä ratkaisevasti perustuu kansan todellinen voima ja -menestys. - -Täten siinä Meklenburgin ja Brandenburgin vainioiden läpi kiitäessään -kuin Saksan maanviljelyksen ylitarkastaja, mietiskeli Simeoni Suomen ja -suomalaisten suhdetta ulkomaalaisiin. Hän muisti äskeiset kokemuksensa -Ruotsista, mutta tunnusti huoaten, että asiain nykyisillään ollen ovat -välit sinne kylmät. Tällä hetkellä on suhteemme sittenkin -- ehkä -virolaisia lukuunottamatta -- läheisin saksalaisiin, eikähän se ole -kummakaan: ovathan he tosiasiallisesti Suomen vapauttajia ja pelastajia -ryssän kynsistä. Ja onhan saksalainen muutenkin meille niin tavattoman -tuttu ja läheinen, koskapa olemme vuosisatojen kuluessa saaneet sieltä -ratkaisevia kulttuurivaikutelmia, eläneet niin sanoaksemme saman lieden -lämmöstä ja valosta. Se on tärkeä ja vaikuttava tosiasia. - -Niinpä tunsi Simeoni jo ensi tunneilla Saksassa ollessaan tuota samaa -yksinkertaisen ja koruttoman, mutta sivistyneen ihmisen ympärilleen -ja elämäänsä luomaa kodikkuutta, rauhallista viihtyväisyyttä, jota -hän ennenkin oli siellä kokenut. Mutta nyt se oli jollakin tavalla -vielä sydämellisempää, heitä suomalaisia kohtaan ainakin. Oli kuin -olisi entinen, mahtavuudesta johtunut pikku korskeus pudonnut kokonaan -pois ja nyt paljastunut se, mikä sisällä aina on ollut: gemyyttinen -ja hyväntahtoinen, rauhallinen saksalainen, tunnettu siksi ammoisista -ajoista. Ja kun tämä suuri kansa maailmansodan vaiheissa katseli -ympärilleen ja huomasi, ettei sillä ollut ketään muuta ystävää kuin tuo -piskuinen Suomi, se ikäänkuin heräsi huomaamaan tällaisen ystävyyden -merkityksen ja on sitä hoitanut siitä asti huolella ja arvonannolla. -Se on nyt kuin häkissään makaava leijona, joka ilokseen ja suojellen -seuraa ja katselee ainoan ystävänsä, pikku hiiren, leikkiä ja puuhia. - -Juna menee eteenpäin täsmällisesti aikataulun mukaan. Toverusten -huomiota herättää se, että asemat on koristettu köynnöksillä, -seppeleillä ja lipuilla: sekin tarkoittaa Schlesiaan matkustavien -innostamista. Heitä kulkeekin sinne näinä päivinä junittain. Tuomas käy -katselemassa terävin silmäyksin erästä asemaa, huomaa sen olevan kaikin -puolin kunnossa ja palaa vaunuun kainalossa tukku kirjallisuutta, jonka -laatua hän ei ollut ehtinyt ottaa lähemmin selville. Ruvetaan sitä nyt -miehissä katselemaan. - -Simeonin käteen osuu eräs lentokirjanen, joka on kirjoitettu, kuten -hän sen asiasisällyksestä arvaa, sillä saksankielen murteella, jota -hyvässä Schlesiassa puhutaan. Siinä on sekaisin suorasanaista ja runoa, -ja kaiken esineenä on se kulttuurikanta, jonka puolalainen kansallisuus -on tähän maailmanvaiheeseen päästyään ehtinyt saavuttaa. Loppupiikki -on aina kohdistettu henkilöön, joka tottelee nimeä Korfanty ja joka -on ehtinyt tehdä itsensä kuuluisaksi koko maailmassa. Kun nyt tästä -lentokirjasesta tuulahti vastaan aito Simplicissimuksen henki ja vielä -suuntaan, jota Simeoni jyrkästi kannatti, vaikka kukaan ei hänen -kannatustaan kysynytkään, hihitti hän pian tahdissa junan jyskytyksen -kanssa. Mutta käännettyään sitten erästä lehteä vaikeni hän äkkiä ja -kalpeni, kuten sanan sattuessa oikealle paikalleen usein tiedetään -tapahtuvan. - -Lehdellä oli koko sivun täyttävä kuva ja allekirjoituksena ainoastaan -kolme sanaa. Simeoni tirkisteli kuvaa räpytellen silmiään ja ajatellen, -että tuo elukka tuossa on ehdottomasti tutun näköinen, mutta vaikea on -muistaa, missä sen viimeksi olisi nähnyt ja mikä sen nimi on. Mutta -kun hän tarkemmin katseli sen valkoista, soikeahkon pitkulaista, -ilkeätä ruumista, pientä päätä ja pääpuolessa olevia, teräväkyntisiä -jalantapaisia, kirkastui asia hänelle pian ja hän sanoi jyrkästi: "Tämä -on täi". Huudon kuultuaan kiiruhtivat Juhani ja Tuomas ilostuneina -paikalle, ottivat hekin kuvan silmämääräisen tarkastuksen alaiseksi -ja sanoivat olkapäitään nykäisten: "On noita jo toki kerennyt -Suomessakin nähdä!" Mutta silmättyään allekirjoitukseen painautuivat he -masentuneina ja lyötyinä paikalleen. - -Allekirjoituksena oli nimittäin: "Minä äänestän puolalaisia!" - -Tämä eläin, joka on ihmisen uskollisimpia tovereita, seuraten häntä -pohjoisnavalta päiväntasaajalle ja edelleen, katoaa hänen seurastaan -ainoastaan sikäli ja siinä tapauksessa, mikäli hän kylpyjen ja -kaikinpuolisen, luonnonvastaisen ja keinotekoisen kulttuurin mukanaan -tuoman puhtauden kautta itsessään ja ympäristössään tulee esi-isiensä -tavoille ja menoille uskottomaksi. Täin äänestysaikomus osoittaa näin -ollen selvästi, kuinka perinpohjaisesti puolalainen kansanaines oli -pysynyt uskollisena esi-isiensä tavoille, sallimatta vietellä itseään -kulttuurin liukkaille poluille, joilla ei täi, terävistä kynsistään ja -vakavamielisestä, rauhallisesta luonteestaan huolimatta voi pysyä, vaan -horjahtaa syrjään kärsiäkseen kurjan ja häpeällisen kuoleman. - -Pimeys peittää jo Saksanmaan. Klo 10 tulla hurahti juna Berliniin -kiljahdellen mielihyvästä, kun oli saanut kiskotuksi kolme suomalaista -herrasmiestä eheinä tänne saakka. - - - - -IX. - -Suomen ja eräiden muiden valtakuntain lähetystöissä Berlinissä. --- Aamiainen Kempinskissä ja kuinka muuan nuori pari sitä söi. -- -Museoissa käynnit. - - -Iloisina kuin mehiläiset, joskaan eivät niin keveinä, -ponnahtivat Juhani, Tuomas ja Simeoni maaliskuun 16 päivän aamuna -vieteripatjoiltaan Lessingstrasse 9:ssä, jonne he huoneitten -puutteen vuoksi edellisenä iltana olivat joutuneet asumaan ja -jota he ensin olivat luulleet ryövärien luolaksi, mutta joka -osoittautuikin olevansa hieno, luultavasti käteisen rahan puutteen -vuoksi hotellitarkoituksiin luovutettu entinen rikas yksityiskoti. -Kun sitä tutkittiin tarkemmin, löytyivät sieltä upeat kylpyhuoneet, -siistit ja aistikkaat ruokasalit, jonka seinällä oli kauniin naisen, -nähtävästi talon paenneen herrattaren, etevällä, joskaan ei silti -primitivistis-futuristis-dadaistismaisella tyylillä maalattu muotokuva. -Joka sopesta tuntui kuuluvan huokaus sen vuoksi, että koti oli täten -täytynyt luovuttaa maailman matkalaisten käytettäväksi, ja surumielisen -ja valjun näköisenä, kestettyjen nälkävuosien kaihoisana kuvana, -liikuskeli talon palvelijatarkin toverusten vaiheella, täytellen -hiljaisella ja alistuvalla tahdilla heidän vaatimattomia toivomuksiaan. -Portinvartijan virkaa toimittava mieshenkilö sen sijaan oli erinomaisen -hyvin suoriutunut nälkä-ajan vaikeuksista, sillä hänen valtava runkonsa -oli melkein yhtä pitkä ja paksu kuin tukevin Tiergartenin tammi, -vertaus, joka hakematta juolahti Simeonin mieleen hänen katsellessaan -miehen naamaa, joka oli suuri, pyöreä ja rosoinen kuin jättiläispahka -vanhan puun kyljessä. Mies taisi kuitenkin tehtävänsä täydellisesti, -toimittaen ystävysten asiat siekailematta ja ludendorffimaisen varmasti -ja päättäväisesti. - -Notkein, nuorekkain ja joustavin askelin siirtelivät toverukset pian -itseään Suomen lähetystöön päin, sillä aikoivatpa he kunnioittaa sitä -ja siellä hallitsevaa isänmaamme edustajaa tervehdyskäynnillään. -Aamupäivän Berlini kuhisi jo kuin muurahaispesä. "Voi pauhaavaista -kylää, voi häälyväistä elämää kumminkin!" puhkesi Juhani kuuluisan -kaimansa sanoilla tulkitsemaan katuliikenteen hänessä herättämää -tunnelmaa, kun he onnellisesti ja peittäen teeskenneltyyn kylmyyteen -pienen epävarmuutensa taas olivat selviytyneet erään kadun yli, täältä -ja tuolta katkeamattomana virtana ajavien vaunujen jaloista. Katuelämä -oli jokseenkin täydelleen palautunut rauhan aikaiseen tasoonsa: -ajopelit olivat kunnossa, hevosilla oli yllään hiukan muutakin -kuin paljas karvaton nahka, autot olivat saaneet uudet kumit sekä -kiiltelivät maalauksen tuoreudesta, kuluneita sotilastakkeja ei juuri -huomannut, ja invaliidejakin oli vain joskus siellä täällä. Demokratian -voitollepääsyn johdosta aluksi vapautettu likakin, roskapaperit ja muu -sellainen leventelevä töskä, jota vallankumoukset tuovat runsaasti -kaduille voittonsa todisteeksi, oli saanut, taantumuksen jälleen -hiljoilleen anastaessa jalansijaa, ryömiä porvarillisen hallituksen -sille armotta määräämiin pimeisiin ja ummehtuneisiin säiliöihin, -siirtyäkseen niistä Berlinin kaupungin viljelyksille. Kaupungin -elämälle antoi leiman vilkas hyörinä, eivätkä vähimmin raskaat kuorma -vankkurit, joita veti pari esihistoriallisen hirviön kokoista hevosta, -ohjaksissa mies, jota arvattavasti eivät vähäiset tuulet pystyneet -järkyttelemään. "Työtä ne taitavat täällä tehdä yrittää", lausui Juhani -arvioidessaan näkemänsä pohjalla talouselämän keskikorkeutta terävin -silmin kuin henkinen geodeetti. - -Kun ruvettiin nouseskelemaan Suomen lähetystön komeata porrasta, -valtasi Simeonin samalla sekä kunnioittava että hieman arastuttava -tunnelma. Hän, mies parka, jonka syrjäiseen kammioon suuren maailman, -politiikan ja diplomatian pauhu kuului perin vaisusti, ei tietenkään -ollut tottunut liikuskelemaan niillä palkeilla, joilla kansojen -kohtaloita lyödään pöytään kuin resuisia ristikakkosia, vaan tunsi -itsensä paremminkin kuin torpanmieheksi, joka tyhmästi töllistelee -rovastin salin ovensuussa ja älyttömästi pyörittelee lakkikuluaan -multaisissa kourissaan. Ja kun toiselta puolen Suomen itsenäisyyden -tosiasia ei ollut menettänyt hänelle ollenkaan uutuuden viehätystään, -oli sellainenkin sinänsä vähäpätöinen tapahtuma kuin käynti jossakin -Suomen lähetystössä, hänelle pieni itsenäisyytemme hartaushetki. - -Komeassa talossa tämä lähetystö olikin -- monarkistit pitivät -aikoinaan silmänsä auki ostaessaan talon hyvältä paikalta ja halvalla -hinnalla. Ja kun toverukset sitten puristivat ministeri Holman -kättä ja kuuntelivat itsensä ja hänen puhumaa virallista Suomen -valtakunnan kieltä, muisti Simeoni jääkäreitä, jotka maanpakolaisina -olivat täälläkin harhailleet ja sitkeällä, ihmeellisellä uskollaan -laskeneet alkuperustuksen tämänkin paikan nykyiselle käytännölle. -"Jaa jaa", mietiskeli hän hurskaasti, "se oli todellakin sinapin -siemen, se jääkärien ensiksi kylvämä uskonjyvä, mutta onpas totisesti -siitä kasvanut iso puu." Kotoinen ja hauska tunnelma vallitsi tänä -aamuhetkenä Suomen Berlinin lähetystössä, josta kolmiliitto läksi -tyytyväisenä, hyppysissä ministeri Holman ystävälliset suositukset -passileimauksen saantia varten Tshekko-Slovakiaan, Unkariin ja -Bulgariaan. Ilman niitä suosituksia, ja niistä vieläkin kiitos, ei tuon -asian toimittaminen olisi taitanut niin helposti ja nopeasti onnistua. - -Tällainen paperi kourassa sopii nyt mennä kylmästi ja ylhäisesti -vieraan maan lähetystöön ja vaatia heti etehisen vartijalta niitä -vähän parempia herroja puhuteltavakseen. Ja kun niitä sitten tulee, -pitää ensin esittää asiansa selvästi ja taitavasti, näyttämättä -tuota suositusta, joka on lyötävä pöytään vasta sitten, kun -asianomaisen kasvoille alussa ilmestynyt huolestumisen, ikävystymisen -ja vastahakoisuuden pilvi on uhannut valloittaa lopullisen ja -ratkaisevan sijan. Silloinpa on hyvä tilaisuus nautinnolla nähdä, -kuinka herran käsi äkkiä valahtaa alas korvalliselta, jonne se -äsken yleismaailmallisen tavan mukaan oli mennyt apua hakemaan. -Hänen otsaltansa haihtuvat rypyt kuin olisi hän syntynyt uudelleen, -ja pyydettyään herroja toki istumaan kiiruhtaa hän pois lähimpään -huoneeseen, josta pian alkaa kuulua epätoivoinen leimasinten jyske. -Ainoastaan silloin, kun paikalle sattuu sarja muita yhtä mahtavia -herroja, täytyy vaivautua odottamaan hetkinen. - -Tässä suhteessa meni siis näiden leimausten saanti hyvin, mutta -oli siinä silti pieni vastuksensa sentään. Kun nimittäin pitkä ja -mustaverinen magyari-sihteeri oli vienyt kolmiliiton passit pyhään -eriöönsä, palasi hän hetken perästä hyvin pulmallisen näköisenä, -kourassa Juhanin ja Tuomaan passi. "Eihän näissä ole enää tilaa, mihin -lyödä Unkarin kuningaskunnan leimaa, sillä se viepi melkein koko -sivun", selitti hän. Ja suunnilleen niinpä olikin asia, sillä Juhanin -passi oli harvalehtinen ja jo edellisistä leimoista tupaten täynnä, -ja Tuomaan passi taas kantoi lisäksi ylen runsaita merkkejä hänen -edellisistä matkoistaan. Veljekset eivät kuitenkaan tästä pahemmin -hämääntyneet, vaan oikaisten tukevan etusormensa osoittivat niitä -sivuja, joissa eri kielillä luetellaan karkumatkalla olevien Suomen -kansalaisten tuntomerkkejä. "Lyö häntä vaikka tuohon!" neuvoskeli -Tuomas rauhallisesti ja magyari ymmärsi totella. Mutta tällä hetkellä -tekivät molemmat jyrkän päätöksen ensi tilaisuudessa ostaa liimaa ja -paperia, liittääkseen passeihinsa kaikkien mahdollisuuksien varalta -sarjan lisälehtiä ja paikkaillakseen niitä, koska ne, kruunun työtä -kun olivat, olivat ruvenneet näyttämään arveluttavia alkutekijöihinsä -hajaantumisen oireita. - -Muuten oli, niin ainakin Simeonista tuntui, jokaisella lähetystöllä -oman maansa leima. Suomen Berlinin lähetystö voisi asultaan ja näöltään -olla minkä kulttuurimaan edustaja hyvänsä, sitä ei voi kohtuudella -kieltää. Unkarin lähetystö oli paljoa vaatimattomampi, mutta teki -henkilökuntansa esiintymisen vuoksi erittäin miellyttävän vaikutuksen. -Unkarilaiset ovat nyt kerta kaikkiaan ainoita aatelismiehiä sillä -puolella Europaa. Tshekko-Slovakian lähetystössä tuulahtaa suomalaista -vastaan jotakin, joka ehdottomasti heti muistuttaa mieleen venäläiset, -ja Bulgarian lähetystössä on vaikutelma sama. Simeoni totesi tämän -rauhallisesti, tahtomatta ketään nostaa tahi polkea. Hänelle muistuivat -kuitenkin ilmielävinä mieleen "svabodan" ajat Helsingissä, seisoessaan -yhteisen bulgarialaisen kansan keskellä lähetystön etehisessä ja -tuntiessaan, kuinka erikoinen ja selvä "natsionalnii duh", "kansallinen -henki", tuulahteli hänen ympärillään. Missä slaavilaisuutta on -alunperin tahi minne se on päässyt tunkeutumaan, siellä rupeavat -lähtemättöminä vallitsemaan useat suomalaisille tuntemattomat hajut --- se on nyt kerta kaikkiaan slaavilaisen sielun tuoksu sellainen -luonnon järjestyksen mukaan. Mutta Simeoni oli samalla valmis mitä -suurimmalla mielihyvällä myöntämään, että esim. Bulgarian lähetystön -herrojen kohteliaisuus ei ollut ainoastaan muodollista, vaan vieläpä -sydämellistä ja jo ensi kohtauksella puoleensa vetävää laatua. Hehän -ovatkin alkusynnyltään muka suomalaista juurta. - -Aurinko, joka taivaaltansa oli kertaakaan silmäänsä rävähdyttämättä -jännityksellä seurannut kolmiliiton käyntiä ulos ja sisälle näissä -eri paikoissa, oli ollut toverusten lopettaessa passipuuhansa -pakotettu laskeutumaan paljoa alemmaksi puolipäivän korkeudestaan -kuin mitä porvarillinen aamiais-aika oikeastaan olisi sallinut. -Todettuaan tämän päättivät toverukset mennä katsomaan Kempinskiin, -kuinka pehmeiksi keitettyjä lanttuja, sinikaalia ja hevosen lihaa -sieltä mahtaisi löytyä. Säpsähtämättä ensimmäisten hovimestarien -tuiki notkeista kumarruksista vaelsi Tuomas leveästi ja rauhallisesti -sinne luolan peräkulmille asti, ylimmäisiin ymmärkkeihin saakka, -valitsi maantieteelliseltä asemaltaan hyvästi sijoitetun pöydän -ja sanoi töllöttelevälle Simeonille: "Paina puuta!" Sammutettuaan -ensimmäisen nälkänsä oikaisi Simeoni kumaraan käynyttä selkäänsä ja -rupesi katselemaan, kuinka berliniläiset nauttivat aamiaistansa. Se -ansaitsikin vaivan. - -Hankavastaiseen hänestä istui selän puolelta suojatussa asemassa nuori -pari, joka ruokaili hyvin hauskalla ja mukavalla tavalla. Herra oli -sitä lajia ihmisiä, joiden esi-isien kehto on keikkua rytkynyt jossakin -Jordanin laakson liepeellä, mutta rouva, neito, morsian, ystävätär, -toimitusjohtajan yksityissihteeritär, liikkeen konekirjoittajatar tahi -miksi hänet nyt määrittelisi, oli ainakin sangen suuressa määrässä -vapautunut saattelijallensa ominaisista kansallisuusmerkeistä, edustaen -vain yleensä, mutta erittäin sievällä tavalla, "ikuisesti naisellista", -ja ollen, suomalaisen asiallisesti sanottuna, "nätti pullukka". He -ruokailivat nyt seuraavalla tavalla: ensin otti herra haarukkaansa -palan jotakin ravintoainetta, maistoi sitä hiukan, ja pisti sitten -loput neidon punaisten huulien väliin, jotka olivat auenneet -onnellisina kuin linnunpojalla, koska hän odottaa emonsa tuomaa lihavaa -matoa; sitten teki hän miehelle vuorostaan saman palveluksen, jonka -jälkeen he ryyppäsivät molemmat samasta lasista ja mikäli mahdollista -samalla kertaa. Sen jälkeen seurasi sarja onnellista kikatusta ja muuta -teerenpeliä, jota kaikkea Simeoni silmät pystyssä kuin pelästyneellä -huuhkajalla sohvansa nurkasta seurasi. "Mutta tämähän nyt on vasta -oikein mukavaa aamiaisen syönnin tyyliä", arveli hän itsekseen, "-- -lienevätköhän ne siellä Helsingissä selvillä, että sitä voisi näinkin -harjoittaa?" Hän ei voinut olla tuolle menolle naurahtamatta, jolloin -neito heitti koko seurueeseen eräitä leimuavia katseita, niin että -Simeonin silmäripsit tuntuivat kärähtävän, kokosi vaatteensa, antoi -herrallensa merkin ja vaelsi loukattuna tiehensä koko Kempinskistä, -jättäen kuitenkin jälkeensä sakean hajun kalliista öljyistä ja -rasvoista. - -Tämän jälkeen, koska päiväistä päivää oli vielä muutamia tunteja -jäljellä, nosti Simeoni kiivaan kysymyksen siitä, eikö nyt olisi -mentävä johonkin museoon perehtymään "ihmiskunnan kulttuurin -aarteisiin", kuten hän ylevästi lausui, mutta siinäpä hän kohtasikin -jyrkkää ja päättäväistä vastarintaa. "Tässä on nyt, kun ollaan -tällaisella pikamatkalla, tyydyttävä siihen, mitä silmäin edessä on, -eikä koetettava tunkeutua museoiden ytimeen, koska se ajan vähyyden -vuoksi kuitenkin on mahdotonta ja koska se tunnetusti on väsyttävintä -hommaa, mitä ihmiset voivat toistensa kiusaksi keksiä. Säästä sinä -vain, varsinkin kun olet tuollainen heikko kääkkä, voimasi etelämmässä -olevia nähtäviä varten, että voit sitten itseäsi turmelematta nielaista -kaikki kivet ja pilarinkappaleet, joiden ääreen arvattavasti aiot -polvistua, missä ikinä sellaisia luulet näkeväsi!" - -Näin haasteli Juhani ja matkueen varusmestari Tuomas huomautti lisäksi -kuivasti, että tästä on kiireesti mentävä matkailutoimistoon ottamaan -selkoa, onko Balkanin niemimaalla yhtään omin voimin liikkuvaa -veturia, vai vetävätkö niitäkin härät, kuten auroja. Kaiken tämän -kuultuaan tunsi Simeoni toveriensa todellakin olevan oikeassa ja -päässeensä vapaaksi raskaasta velvollisuudesta, joka oli painanut hänen -hartioitansa näihin saakka. - -Simeoni merkitsi tämän jälkeen lyhyesti muistoonsa, että keväällä -vuonna 1921 oli Berlinin suuressa matkailutoimistossa vielä sangen -epävarmat tiedot siitä, mitenkä parhaiten päästäisiin Buda-Pestistä -Belgradiin ja siitä Konstantinopoliin, kulkiko sieltä laivoja ja mitä -Atenaan ja Aleksandriaan, ja kuinka varmat ja hyvät siellä yleensä -liikennesuhteet olivat. Tästä kuitenkaan säikähtämättä toverukset -kylmästi päättivät mennä ottamaan itse "paikan päälle" niistä selkoa, -vahvasti vakuutettuina siitä, että kyllä heille sieltäkin menoreikä -eteen aukeaa. Ja he lopettivat mieluisen oleskelunsa Berlinissä -ministeri Holman vieraina, lämmitellen kansallisilla ja kotoisilla -asioilla, kunnes tuli aika kömpiä kajuuttaan, saatuaan päivän työt -suoritetuksi ja isännän sekä emännän kunnollisesti kiitellyksi kaikesta -heidän osoittamastaan ystävällisyydestä. - - - - -X. - -Pakinaa ja huomioita metsistä ja pelloista. -- Saksin vuorimaassa. -- -Tutuhkossa ilmapiirissä. -- Viini- ja humalaviljelyksiä. - - -Tarkastaessaan seuraavana aamuna klo 8 Anhaltin asemalla kiikarinsa, -kompassinsa ja karttansa huomasi Simeoni, että heidän löytöretkensä -tuli jatkumaan edelleen pitkin Saksan tasankoa, kunnes Dresdenin -seuduilla törmättäisiin Saksin vuorimaahan. Kun sitten pitkin Elben -laaksoa mennä nujuutettaisiin sen poikki, aukeisi eteen Böhmin -ylätasanko, jolloin saisi nähdä, minkälaista siellä nyt sitten olisi. -Ja kun olisi ajettu sitä aikansa, tulla hurahtaisi juna Pragiin, jossa -toverukset mielivät taas hetken huoahtaa. - -Jo Berliniin tullessa olivat veljekset ikävöiden katselleet, eikö -näkyisi missään metsiä. Ja olihan niitäkin, metsikköjä, siellä -ja täällä, mutta eipä siinä merkityksessä ollenkaan kuin vanhan -Jukolan mailla. Missä lienee vika, mutta istutettu ja hoidettu -petäjä, joka seisoo tiukassa ryhmärivistössä kuin ainakin kaiken -kurin ja järjestyksen kotimaassa, ei näytä täällä jaksavan kasvaa -sillä tavalla kuin hongisto Teerimäellä ja tuhansilla muilla Suomen -kankailla. Alkurunko on kyllä oksatonta, mutta sittenkin jollakin -tavalla kaiskerata, useimmiten lenkoa puoleen tahi toiseen, ja -päättyy liian pian sakeaan ja heikon näköiseen latvatupsuun, jossa -on tiheästi pieniä hoikkia oksia, kuin olisi sitä nuoruudessa ollut -lammas pilaamassa. Lieneekö ilmanala männylle jo liian lämmintä, vai -tehneekö pohjakasvillisuuden, marjanvarren, sammalen, risukon ja kaiken -sellaisen kosteutta säilyttävän aineksen puute olon petäjä paralle -liian kuivaksi? Perehtymättömänä näihin syvempiin metsäasioihin täytyi -Simeonin jättää kysymyksensä vastausta vaille. - -Koivukin, riippaoksa ja ritvalatva, näyttää täällä hiukan vieroksuvan -oloaan. Veljekset eivät ainakaan nähneet yhtään sellaista koivua, joka -rungon suoruudessa, tuohen valkeudessa ja lehvien notkeassa tuuheudessa -voisi ajatellakaan kilpailua Suomen kohisevien ritvajättiläisten -kanssa. Se on täällä syrjään sysätty ja viettää nähtävästi ujoa ja -vaatimatonta elämää, uskaltamatta nousta siihen suoraan ja soleaan -korkeuteen, joka meillä usein tekee koivut niin uljaan ja ihanteellisen -kauniiksi. Pyökillä, tammella ja muilla sellaisilla paremman -maan puilla on kyllä rehevyyttä ja paksuutta sekä lehväin tummaa -tuuhevuutta, mutta tuota vapaata ja korkean itsenäistä, ilmavaa ja -kohottavaa rungon nousua, joka usein on niin luonteenomaista Suomen -petäjille ja koivuille, ei niillä ole. Täten ainakin Simeoni asian -harkitsi, tuijottaessaan väpättävin silmin nopeasti ohi kiitävään -maisemaan. - -Se oli samaa ruis-, sokerijuurikas-, vehnä- ja perunalakeutta, jota -oli jo kestänyt Rügenin rannasta saakka, mutta täällä Berlinin -eteläpuolella eivät maat näyttäneet Simeonin mielestä aivan yhtä -hyvin hoidetuilta kuin Itämeren puolella. Salaojitusta ei kaikkialla -huomannut ja hyvin suuria aloja oli aivan ylösottamatonta kulomaata. -Se muodosti kuitenkin poikkeuksen ja oli ehkä siinä tilassa -Simeonille tuntemattomia, mutta silti mahdollisesti hyvinkin viisaita -viljelystarkoituksia varten. Maanviljelijäsääty hoiti täälläkin selkä -kumarassa vanhaa syntiinlankeemuksessa määrättyä tehtäväänsä, mennä -junnaten auran jäljessä ja massautellen huulillansa. Pohjois-Saksan -pulleat hevoset olivat kuitenkin hävinneet, luovuttaen sijansa härille, -jopa lehmillekin, jotka vaelsivat sukunsa tunnetulla tyyneydellä ja -verkkaisuudella, huolimatta paljoa ajajan rähinästä, tehden vakoa -valjastettuina milloin rinnakkain, milloin peräkkäin. Kuta lähemmäksi -Dresdenin seutuja kuitenkin tultiin, sitä puutarhamaisemmaksi muuttui -maa, ollen lopuksi tuota samaa poikkeuksettomasti valmista maailmaa, -jota Simeoni oli jo aikaisemmin ihmetellyt. - -Katsellessaan tätä näkyä: loputtomia peltoja, suoria, kirsikkapuiden -reunustamia viertoteitä, tasankojen keskellä kyyröttäviä kyliä, -kaikkialla silmiinpistävää elämän ja maan lopullisesti tapahtunutta -järjestelyä, valtasi Simeonin yhtäkkiä kiitollisuuden tunne siitä, -ettei hänen ollut tarvinnut syntyä tänne ja jäädä elämään näiden -kaikkien viivotinsuorien olosuhteiden ja teiden aitaukseen. Jos -hänet nyt siihen pakotettaisiin, tulisi hän hulluksi ikävästä. Hänen -sydämeensä nousi viehättävä kuva siitä, kuinka hän ennen poikasena -Jukolassa, kyllästyneenä Toukolaisiin ja koko maailmaan nimismiehinensä -ja pappeinensa, koppoi kontin ja kirveen sekä painui synkkään saloon, -korpien kohtuun, kuunnellakseen niitä ääniä, jotka lauloivat hänelle -samalla tavalla kuin vuosituhansia sitä ennen omalle yksinäisyydelleen. -Tämä Pohjolan salojen koskemattomuus, hänen nuoruutensa salaperäinen -Impivaara ryhmyisine kallioineen ja partaisine kuusineen, väikkyi tällä -hetkellä hänen sielussaan kalliimpana kuin kaikki maailman viljelykset -ja aarteet yhteensä. Sellaisia ovat Jukolan veljekset. - -Dresdenin seuduilla väistyi rauhallinen ja vakava maanviljelysleima -syrjään yhä tiheämmässä olevien tehtaanpiippujen tieltä. Toverukset -panivat merkille, että jokaisesta niistä nousi savua ja että -siellä alla siis työskenteli armeija nokisia ja hikisiä naisia ja -miehiä, kahlehdittuna uuden ajan hirveimmän keksinnön, teollisuuden -palvelukseen. Simeoni tunsi elävästi, ajaessaan tänne hymyilevältä -maaseudulta, kevätleivon laulun ja orastavan ruohon keskeltä, kuinka -vihamielinen ihmisen yksilölliselle onnelle ja alkuperäiselle -tarkoitukselle kehitys on ollut ja on, luodessaan armottomista -taloudellisista syistä maailmaan näitä nokisia mehiläismättäitä, joissa -raudan ja tulen keskellä hiljalleen sielu näivettyy, käy kapinalliseksi -ja yhteiskunnalle vaaralliseksi. - -Simeoni ei kuitenkaan ehtinyt kehitellä näitä maailmanpulma mietteitään -sen pitemmälle, ennen kuin jo oli sivuutettu Saksin kaunis pääkaupunki -ja lähestyttiin Erzgebirgen vuorimaata. Matka muuttui nyt uudella -tavalla mielenkiintoiseksi. Sileänä, mutta nopeana vuolteena virtaa -vastaan Elbe, kannatellen pinnallaan pitkiä ja kapeita, täyteen -lastattuja proomuja, joita puuhakkaan ja hääräilevän näköiset, -pässimäiset pikku pukseerit haalaavat sekä vasta- että myötävirtaan. -Joki näyttää kauttaaltaan hyvin peratulta, jopa rannatkin ovat -erittäin sileät ja siivotut. Jonkunmoisia matalia, kaarevia, pieniä -patolaitoksia pistää rannoista jokeen, muodostaen alapuolelleen tyynen -kosteen, mutta Simeonin tiedot eivät riitä sanomaan, mitä tarkoitusta -noilla laitteilla mahtoi olla. Virtaavan, raikkaan veden näkeminen -vaikuttaa raitistuttavalta ja saa ajatuksen kysymään sen alkuperää, -kuvittelemaan niitä vilpoisia vuoria, joiden rinteiltä tämä Saksan -toinen mahtava valtasuoni saa ensimmäisen alkunsa. - -Virtapa olikin pitkän aikaa ainoa, joka oli junan ikkunasta nähtävissä, -sillä yhä jyrkempinä kohosivat vuoret jokilaakson molemmin puolin. -Vähän kumartumalla saattoi Simeoni kuitenkin lähettää tutkistelevan -ja janoisen katseen vuorten huipuille saakka ja tuntea sydämessään -niiden ryhmyisen korkeuden aiheuttamaa juhlallista huimausta. Väliin -ne ovat viljeltyjä aivan kokonaan ja peltojen sekä ketojen keskellä -kasvaa säännöllisissä riveissä hedelmä-, arvattavasti omenapuita. -Toisin paikoin kasvaa rinteillä istutettua mäntymetsää. Tuossa on yksi -metsäsarka kaadettu. Kun mitään pikkumäntyä ei ole, on se pantu aivan -sileäksi, ja joka pikku oksakin on otettu talteen. Tukin suuruutta -ei ole ainoakaan puu ehtinyt saavuttaa. Se on järjestelmällistä puun -viljelystä. Tuossa kohoaa huippu paljaana, harmaana, ryhmyisenä -liuskekalliona, joka pistää metsän keskeltä esiin kuin saarnatuoli, -tuossa aukeaa huippujen lomitse laaja näköala vuoristoon, joka -korkeana, pehmeäpiirteisenä kukkularyhmänä häipyy ihmeen ihanaan -keväiseen autereeseen. Toverukset ovat vaiti ja tuijottavat maisemaan, -joka vaihtuu minuutti minuutilta, tarjoten heidän siimalleen yhä uutta -kauneuden ravintoa. - -Sitä jatkui vielä, kun oli menty Tshekko-Slovakian rajan yli ja -saavuttiin Tetschenin kaupunkiin, jossa Saksan tomu oli virallisesti -pyyhittävä pois ja ruvettava nielemään tshekkiläistä ilmaa. Tavaroineen -kaikkineen joutuivat matkustajat pitkässä rivissä odottamaan sekä -tulli- että rahavarain tarkastusta, jossa toveruksille olisi saattanut -käydä hullusti, ellei Tuomas olisi nokkeluudellaan selvittänyt asemaa. - -Määrättyä summaa suurempaa erää ei Saksan valtakunnasta saa viedä -mukanaan. Niin kuuluu sääntö, mutta toverukset eivät olleet ottaneet -sitä vielä tähän saakka vakavalta kannalta, vaan oli Tuomas pitänyt -kaikkien kolmen varalle taskussaan joltisenkin suurta matkakassaa. -Kun nyt tarkastaja, jonka tiukat ja kylmät, teräksiset silmät, sekä -kenttäharmaa, yksinkertainen sotilastakki osoittivat hänen aikoinaan -olleen keisarillisen armeijan kuuluisia aliupseereja tahi muita -sellaisia ruumiillistuneita velvollisuudentunto-ilmiöitä, kysyi -Simeonilta ja Juhanilta, oliko heillä käteistä rahaa ja kuinka paljon, -vastasivat he kieltäen, mikä olikin totuus. Siitä huolimatta vaati -tarkastaja nähdäkseen lompakon ja käänteli sitä kylmästi kuin vanhaa -virsikirjaa, antaen sen lopuksi takaisin, kun ei huomannut mitään. -Samoin vaadittiin esiin Tuomaan lompakko ja sieltähän sitä löytyikin -hyvälle paperille painettua rahaa aikalailla. Huolimatta selityksistä, -että tuo summa edusti kolmiliiton yhteistä matkakassaa, vei tarkastaja -sen sisähuoneisiin, mutta Tuomaspa läksikin viivana perään, koska -hän ei mielinyt heittää kukkaroansa enempää kuin Lauri konttiansa -Hiidenkivelle mennessä, vaikka suuri olikin miesten hätä. - -Palattuaan selitti Tuomas hymyillen, että siellä oli tapahtunut tiukka -kertolasku, joka olisi saattanut päättyä nolosti, ellei hän olisi -huomannut ilmoittaa eräitä uusia kurssitietoja ja toimittaa laskua -tottuneen ja kokeneen liikemiehen nopeudella ja sukkeluudella, jättäen -siinä ohimennen pari nollaa tuloksen häntäpäästä pois. Kun lasku oli -suoritettu ja rahaa ei sen mukaan ollut kolmelle miehelle liikaa, -olivat Tuomas ja se korkeampi virkamies katsoneet toisiaan hetken aikaa -vakavasti ja nauramatta silmiin, kunnes virkamiehen kasvoille oli -levinnyt ymmärtäväinen ja aatteellinen hymy, ja hän oli sanaa sanomatta -tupannut lompakon takaisin Tuomaan turpeaan kouraan. Ja aliupseeri oli -tuijottanut ulos, sillä hän oli puolestaan tehnyt velvollisuutensa. -Niin pääsi kolmiliitto siitä pälkähästä. Kun tullista oli vaikeuksitta -selvitty, alettiin mennä jyristää pitkin Böhmin ylätasankoa valtakunnan -pääkaupunkia kohti. - -Tetschenin kokemuksista ja siitä, mitä hän siellä näki, jäi Simeonille -jonkunmoinen hämärä epäilys, että oli tultu hänelle toiselta puolen -tuttuun ja toiselta puolen uuteen ilmapiiriin. Mikä sen oikeastaan -aiheutti, sitä hän ei aivan täsmällisesti voinut sanoa, koska tuo -tunnelma oli syntynyt monesta pikku piirteestä. Niinpä hän oli -joutunut vähän töllötellen katsomaan erästä nuorta upseerin näköistä -virkamiestä, jolla oli harmaja, hyvin ryssän tapainen sinelli, -tutun muotoinen "furashka", ja pitkä täysiparta, joka oli vielä -kaksihaarainen. "Mikähän Heiteni-vainaa tämä on?" kyseli hän itsekseen, -sillä tuo näky muistutti ehdottomasti mieleen ryssän. Kun siihen tuli -lisäksi asemahuoneen hiukan pölyinen ja nuhruinen komento, eräät -svabodan ajalta Suomessakin tunnetut hajut sekä melkoisesti vilkas ja -jo käsiäkin avuksi ottava puheen politus, päätteli Simeoni heti: "Nämä -ovat ryssiä kaikki". Sehän ei ole totta, mutta liioittelun ymmärtää -muistaessaan, että luoja on erottanut suomalaisen slaavilaisesta -korkeammalla muurilla kuin mistään muusta valkoisesta rodusta, minkä -johdosta suomalainen yleensä mielellään määrittelee kaikki slaavilaiset -ryssiksi. Ja ehkä se ei olekaan kaukana oikeasta?... - -Mutta olipa miten hyvänsä -- veljekset tunnustivat pian, että -tshekkiläiset nähtävästi olivat saksalaisten veroisia ainakin -maanviljelyksessä. Böhmin ylätasanko levisi heidän eteensä -silmänkantamattomana, pehmeästi ja kauniisti kumpuilevana maisemana, -joka upposi taivaan rannan sineen jonkunmoisena maanviljelijän -ihannenäkynä. Ja kaikki oli niin perinpohjin muokattua, niin muheata -ja hedelmällisen näköistä, että olisi haluttanut ottaa tuota multaa -kourallinen ja haukata sitä. "Kyllä tämä on kirottua", puhkesi Juhani -vaikeroimaan, "eihän täällä ole enää mitään muuta kuin maallista -paratiisia, jossa ihmisten luulisi olevan paljaita miljuneereja ja -enkeleitä, ilman tuskia ja vaivoja. Ajatelkaa nyt, hyvät veljet, kuinka -suunnattoman edullisessa asemassa suomalaisiin verraten nämä ihmiset -elävät. Meillä saa pellon raivata kiukkuiseen korpeen, jossa ei tunnu -olevan muuta kuin rautavettä ja sitkeitä, vanhoja kannonkääkäleitä, -joita ei millään ihmeellä tahdo saada ylös nostetuksi. Ja kun siihen -olet sitten suunnattomalla vaivalla saanut valmistetuksi joitakin saran -tapaisia, niin sitten se vasta päätyö alkaakin. Tuhattakin lajia huolta -siihen täytyy panna, lantaa ja muuta roskaa ajaa yhtenään, suostutella -ja taputella sitä sekä puhutella kauniisti, ja kuinka käy? Niin, kaiken -lopuksi tulee halla ja vie nenäsi edestä vaivan palkan, niinkuin olisi -suupala otettu kieleltäsi. Mutta entäs täällä? Kaikki kasvaa niin että -rotisee, hallaa ei ole koskaan, jo maaliskuulla paahtaa päivä kuin -olisi ensi kertaa taivaalla, ja ihmisillä on nautittavinaan vehnät, -viinimarjat ja jos mitkä hedelmät. Luulisi niissä oloissa elävän -kansan jo näihin aikoihin päässeen kaiken inhimillisen kulttuurin -ylärajoille..." - -"Mutta ovatkos päässeet!" puhui nyt Simeoni, "kaukana siitä. Meneppäs -tuonne kylään ja rupea tutkistelemaan, mitä kansa tietää ja miten se -elää, niin huomaat, ettei se niin loistavaa ole. En kadehdi heidän -rikkauttaan enkä heidän aurinkoaan, sillä kylmyys ja kova työ kasvattaa -rautaa kansan rintaan. Pohjola on Europan perillinen. Tunnethan, kuinka -jo nyt tuo kirottu lämmin veltostuttaa jäseniä!" - -"Niin", sanoi Tuomas, "lämmin ei ole oikeastaan hyvä muualla kuin -heinäpellolla, riihessä ja saunassa." - -Näin toverukset koettivat pidellä oman köyhän ja kylmän maansa puolta, -ettei irvistelevä kateus olisi saanut kovin suurta sijaa heidän -sydämessään. Sehän ei olisi muuten ollut kummakaan, kun muistaa, -kuinka äärettömän raskaan työn palkkana Impivaaran vainioiden vihreys -on ollut, ja kuinka monta kertaa halla oli noussut Sompiosuosta ja -vienyt kaikki, jättäen äsken niin teräisen viljan seisomaan tyhjänä -ja avuttomana kuin sokean erämaahan. Saattoipa Juhani näistä asioista -keskusteltaessa rynnätä ankarasti moitiskelemaan esi-isiämme, -jotka tyhmästi, nähtävästi jonkun aivan taitamattoman "tohelon" -johdolla, olivat paenneet yhä kauemmaksi paremmilta mailta, kunnes -vihdoin löysivät sellaisen korpilompolon kuin nyt tämän Suomenkin. -"Olisi se mies tuossa", lausuili hän kiivaasti, "niin pieksäisin -mokoman johtomiehen!" Ja hauskempaahan olisi tietysti nähdä -suomalaiset rynnistelemässä maailman rintamailla mahtavana ja suurena -pohattakansana sekä Suomessa heidän sijallaan esimerkiksi ranskalaiset -raivaamassa jotakin kuloutunutta suoniittyä, saadakseen lehmäparalleen -edes jonkun heinänpiikin talven varaksi. "Eipä minunkaan sydämeni sitä -vastaan löisi", tunnusti Simeoni. "Mutta näin on ollut kohtalon määräys -ja siihen on tyytyminen -- ja paras maa meillä on sittenkin", lopetti -hän. - -Jo kauan oli Simeoni epäillen katsellut, kuinka radan varrella hyörivät -ihmiset hoitelivat jotakin hänelle outoa viljelyskasvia. Siinä -katkottiin pois vanhoja varsia matalista, ryhmyisen ja koukkuisen -näköisistä pienistä rungoista, jotka olivat ehkä noin puolta metriä -korkeita, möyhittiin multaa ahkerasti, pystyteltiin pieniä keppejä -rungon juurelle ja väliin tirautettiin joukkoon jotakin lannoitusta. -Juhlallinen aavistus valtasi Simeonin ja hän sanoi tovereilleen: -"Ottakaa, pojat, lakki pois päästänne, sillä tässähän parhaillaan -ajetaan viiniviljelysten halki." - -Simeonille oli saapuminen viinirajan eteläpuolelle melkoinen tapaus. -Elettyään ikänsä oloissa, joissa ei viiniä oltu monta kertaa nähty ja -joissa sen tavaran halu tyydytettiin "rehellisellä" paloviinalla, hän -oli joskus tullut epäilleeksi, mahtaako niitä oikeita viinejä, joista -sokea eno-vainaakin joskus puhui, ollakaan. Eivätkö liene herrain -sekoittelemia marjavesiä? Tosinhan Pipliassakin, esimerkiksi ukko -Noakin historiassa, kerrotaan viinipuusta, jopa siitäkin, että tämä -sanottu äijä ehti sen hedelmästä humaltuakin ja tietysti porsastella -pahanpäiväisesti, mutta silti oli tuo viinipuun asia Simeonille -vähän niinkuin satua. Mutta eipäs: tuossapa sitä nyt kasvoi, tuota -mainittavaa köynnöskasvia, jolla on ihanat marjat ja niissä ihmeellinen -neste! Ja sanotaanhan vielä, että siinä, missä on viiniraja, alkaa -vasta ihmiskunnan todellinen elämänilo, joten viinillä olisi sen mukaan -suuresti nostattava vaikutus ihmiseen ja hänen elämänhaluunsa. Kukapa -tietää, vaikka tuo olisi tottakin, sillä muistellessaan, kuinka hänen -oma kansansa oikeastaan vaeltaa elämänsä halki kiukkuinen ärräpää -alati tipahtamassa suupielestä ja kulmat rypyssä kuin kostonenkelillä, -hän tunsi uskovansa, että jos viinimaiden aurinkoa todellakin pääsisi -valahtamaan suomalais-ugrilaisen sielun pimentoihin, sen raskas veri -ehkä jonkun verran kevenisi ja kirkkaampi elämänkatsomus tulisi -vallitsevammaksi. - -"Kunniata ukko Noak ijät kaiket saakohon", siteerasi Juhani, hänkin -nähtävästi kerraten mielessään viinin lukemattomia vaiheita, kun -samalla tultiin seudulle, jolla oli jo uuden viljelyksen leima. -Peltomaisilla tasangoilla oli erittäin hyvässä järjestyksessä, vielä -talvisilla korjuupaikoillaan, läjissä pitkiä ja solakoita riukuja, -joiden tarkoitusta Simeoni ei ymmärtänyt. Aluksi hänen huomiotaan -herättikin se huolellisuus, jolla ne näyttiin asetetun talviteloilleen, -ja hän muisti huoaten, kuinka kotona Suomessa vastaavat esineet, jopa -kalliit maanviljelyskoneetkin, usein saavat jäädä huiskin haiskin mikä -minnekin lahoinaan ja ruostumaan, kun ei kenelläkään "tule korjatuksi" -niitä talteen. Simeonin siinä juuri aprikoidessa noiden pitkien -riukujen tarkoitusta saapui paikalle ylikonduktööri tarkastamaan, -olivatko piletit asianomaisessa kunnossa. Hänen pyöreä ja punakka -naamansa, josta loisti pari ystävällistä vanhan miehen silmää, ja hänen -tanakka, kohtuullisella riippavatsalla varustettu ruumiinsa herättivät -Simeonissa mielikuvan jonkunmoisesta viinin ja oluen sekajumalasta, -ja hän kysyi äijältä, mitä kansa tuolla kedolla teki noita riukuja -pystytellessään. "Tämä on viinin- ja humalan viljelyksen aluetta", -selitti vanhus, "ja nuo pitkät riu'ut ovat humalan tukipuita". -- -"Ahaa", sanoi Simeoni viisaasti, ja ylisti sitten kaunein ja valituin -sanoin maan lihavuutta. Mutta ukko vastasi raskaasti huoaten: "Niin, -maa on kyllä viljava ja ihana, mutta ihmiset, jotka siinä asuvat, ovat -pahoja. Vielä löytyy kuitenkin niitä, jotka ovat lujia vakaumuksessaan, -eivätkä anna itseään horjuttaa." Näin sanottuaan vilkutti hän silmiään -salamyhkäisesti ja meni, mutta Simeoni jäi ällistyneenä miettimään, -mitä hän tuolla kaikella oli mahtanut tarkoittaa. Vasta myöhemmin -hän tuli ajatelleeksi, että koska ukko silminnähtävästi oli selvä -saksalainen, oli tshekko-slovakien uusi kansalliskiihkoinen komento -hänet kokonaan katkeroittanut ja tarkoitti hän ehkä tulkita puheellaan -jotakin tähän viittaavaa. - -Valtava määrä humaloita mahtoi tulla tältä alueelta viljelijänsä -sadoksi. Simeoni mietiskeli, miksi ei Suomessa, jossa humala kuitenkin -menestyy joltisestikin, viljellä sitä ainakin niin paljon, että oman -maan kalja saataisiin sen avulla tehdyksi? Sekin riippunee suomalaisten -hitaudesta ja saamattomuudesta, samoin kuin moni muu pienempi viljelys- -ja tavara-asia, jotka kuitenkin yhteen laskettuna merkitsisivät paljon -sellaiselle köyhälle miehelle kuin suomalainen. - -Juna sukeltelee korkeitten kumpujen väliin. Kirjavapukuisia akkoja -vaeltaa radan vartta tahi kykkii kyyrysillään pellolla. Kaukaa näkyy -torneja ja korkeita rakennuksia. Tullaan Pragin kaupunkiin. Kello -näyttää neljää maaliskuun 17 päivänä. Ilma on erittäin kaunis. - - - - -XI. - -Pragin hajuja ja ihmisiä. -- Tshekkiläisten uusi suojeluspyhimys ja -heidän kielikiihkonsa. -- Pikkuhuomioita. -- Vanha synagoga ja sirunen -historiaa. -- Kolme omituista edeskäypää. - - -Simeoni oli jo ehtinyt nähdä siksi monta suurkaupunkia, että hän oli -oppinut tuntemaan ensimmäisen silmänräpäys vaikutelman merkityksen. -Todellisessa suuressa kulttuurikaupungissa edustaa jo rautatieasema -paljon, kantaen melkoisessa määrässä sitä käyttävän yleisön leimaa, ja -sen antama vaikutelma on monessa suhteessa oikeaan osuva. - -Pragin asema ja siellä tunkeileva yleisö ei saavuttanut kolmiliiton -myötätuntoa. Heidän silmänsä panivat merkille eräänlaisen tyypillisen -harmauden ja nuhruisuuden, joka oli melkoisesti sukua sille komennolle, -jonka he olivat huomanneet ryssän menoihin kuuluvaksi, ja heidän -nenänsä haisteli epäillen eräitä tunkeilevia ja outoja, mutta sittenkin -niin tuttuja hajuja, jotka kertoivat piintyneestä ja uskollisesta -rakkaudesta likaan. Venäjältä kaikuva puheen politus, äänekäs ja -hääräävä meno kaikkialla, siihen kuitenkaan olematta erikoisempaa -tärkeätä aihetta, rasvaiset ja tummat naamat sekä pelottavan lukuisesti -esiintyvät käyrät nenät ilmoittivat toveruksille epäämättömän varmasti, -että he nyt olivat saapuneet maahan, jossa vallitsee slaavilaisuus ja -juutalaisuus. Simeoni oli tätä odottanut ja oli varoittanut itseään -ankarasti tekemästä mitään johtopäätöksiä, koska tulisi olemaan -kaupungissa vain yhden vuorokauden eikä siis voisi oppia tuntemaan sitä -suorastaan ollenkaan, mutta minkäpä hän siitä huolimatta nenälleen ja -silmilleen teki. - -Seisoessaan asemasalissa ja katsellessaan Johan Hussin ja pyhän -Nepomukin kansaa, kun se siinä hälisi ja hääri, huomasi hän, että -joka paikasta oli saksan kieli maalattu pois, kuultaen vain himmeästi -huonon peitevärin alta. Niinpä niin -- hän oli nyt tullut todellisen -kielikiihkon ja ahdasmielisyyden maahan, jossa saksan kieli oli -kerrassaan alas painettu ja mielittiin väkivallalla kokonaan -tukahduttaa, siihen väliin kenenkään heinänkorrellakaan puuttumatta. -Niin erilainen on maailma jo kukon askeleen päässä Suomesta. Siellä -kotimaassa, mietiskeli Simeoni, on ruotsinkielellä kansalliskielen -asema ja rauha, mutta siitä huolimatta parkuu koko maailma kuin -olisi sillä peukaloruuvit pahimmilleen kiristettyinä suomalaisten -harjoittamasta kansallisuussorrosta -- täällä, jossa saksalaisia on -yhtä monta miljoonaa kuin siellä ruotsalaisia satojatuhansia, on -toiskielisiltä kielletty yksinkertaisesti kaikki oikeudet, kenenkään -puhumatta siihen mitään. Miten tämä on mahdollista? Simeoni katseli -ympärilleen vilpittömästi ihmetellen ja mietiskeli juuri, soisiko hän -itselleen nautinnoksi pienen ivanaurun lirauksen, kun hän samalla -huomasi jotakin, joka selitti, miksi näihin kansallisuussorto-asioihin -ei täällä puututtu. - -Aseman uloskäytävän oven päälle oli kiinnitetty Tshekkoslovakian uuden -suojeluspyhimyksen, presidentti Woodrow Wilsonin medaljonkikuva. Se -oli läpimitaltaan siinä metrin korvilla ja montteerattu niin lujasti -koloonsa, että arvattavasti maa ja taivas saisivat hukkua, eikä se -siitä kuitenkaan irtautuisi. Siinä on selitys, ymmärsi nyt asian -Simeoni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mihin tuo mies sai syvemmälle -sormensa pistetyksi, siinä syntyi, jos ei muuta, niin ainakin mitä -kiihkeintä kansallisuussortoa. Paikallaanhan siis onkin, että hänen -kuvansa on täällä julkisesti kansan rukoiltavana, arveli hän, ja -nautiskeli nyt itsekseen hiljaisesta, pitkäksi venyvästä ivan ja -katkeruuden irvistyksestä. - -Hotelliin ajettaessa oli sama näky edessä: liikekilvistä ja kaikkialta, -missä ennen oli saksan kieltä ollut, oli se nyt poistettu. Jos tälläkin -kadulla olisi luudanvarsi heilahtanut edes niinkään monta kertaa kuin -maalarin sivellin tuon kielikiihkon palveluksessa, olisivat tulokset -ehdottomasti olleet paljoa arvokkaampia, sillä olisihan kadulla silloin -ollut ehkä muutamia unsseja vähemmän töskää ja saman verran enemmän -kulttuurileimaa. Mutta eipäs ole siihen ollut intoa eikä aikaa. -Harmistuneena Simeoni, joka itse rakastaen kieltänsä ja pitäen sitä -arvossa koetti noudattaa samaa lakia toistenkin kieleen nähden, pani -merkille tämän ahdasmielisyyden ja epäkulttuurin ilmeen sekä katseli -murjottaen eteensä, ajurin huonon hevosen hyppiessä kiveltä toiselle -Palace-hotellia kohti, joka matkakäsikirjassa oli ihan tähdellä -merkitty. Juhani lausui puolueettomasti ja kylmästi tarkastuksiensa -tuloksena: "Tämä on nyt sitten Prag", mutta Tuomas ei puhunut mitään, -virutti vain ajattelevaisen näköisenä kaulustansa vähän höllemmälle. - -Kun sitten tultiin hotellin kaikkea muuta kuin houkuttelevan näköiseen -etehiseen portinvartijan puheille, täytyi toverusten tietysti turvautua -tuohon vihattuun saksankieleen, koska heille ei ollut koskaan -pälkähtänyt päähänkään opetella edes yhtä ainoata suhausta Johan Hussin -kansan puheesta. Siitäkö sitten lie johtunut vai mistä se kolmiliiton -mielestä erinomaisen kylmä ja tympeä kohtelu tämän viranomaisen -puolelta, jota hän osoitti, sitä ei Simeoni voinut mennä sanomaan; -hän totesi vain, että annettiinhan paikassa toki lupiin yösija, jopa -vaivauduttiin näyttämään itse huonekin, kun toverukset eivät olleet -niin nerokkaita, että olisivat omin päin sen löytäneet. Päästiinhän -kuitenkin lopuksi asettumaan taloksi ja lähdettiin astua toilailemaan -pitkin kaupungin katuja. - -Toverukset, joiden aika ei myöntänyt ollenkaan ryhtyä tutkimaan -Pragin nähtävyyksiä, joita siellä kyllä tiesivät olevan hyvinkin -arvokkaita ja mielenkiintoisia, päättivät pakostakin tyytyä vain siihen -kuvaan, mikä syntyisi heidän silmäverkkoonsa, kun he rauhallisesti ja -hätäilemättä astelisivat toista katua ylös ja toista alas. Se onkin -uudessa ja oudossa kaupungissa ohjelmanumero, jota yleensä sopii -suositella, mikäli vain tavallisen, jokapäiväisen elämän katseleminen -yleensä asianomaista huvittaa. Niinpä he siis kysyivät tietä kaupungin -keskustaan, jolloin heidät ohjattiin suurelle Am Graben-kadulle -- -sen tshekkiläistä nimeä on mahdoton muistaa. Ja näkemistä on Pragin -kaupungissa, sitä ei sovi kieltää. - -Mitä yleisöön tulee, antaa, kuten jo on sanottu, slaavilaisuus ja -juutalaisuus sille oman, suomalaisesta vähän itämaiselle tuntuvan -ja hajahtavan leiman. Tummaverisinä, hiukan rasvaisina, vankkoina -ja tukevina sekä hartioiltaan että nenältään, vaeltavat tshekit -itsetietoisesti katuansa, nähtävästi täysin siemauksin nauttien, -kuten heillä kernaasti lupa ja syy olkoonkin, vuosisataisten -kansallisuustaistelujensa täydellisestä voittoon pääsemisestä. Yleisön -leimana näyttää olevan, väliin esiintyvästä hälinästä huolimatta, -paljoa suurempi itsensä hillitsemiskyky kuin ryssillä, jopa -suoranainen jurouskin, joka tuulahtaa muukalaisen heitä puhutellessa -esiin jonkunmoisena epäluuloisuuden ja itseensä sulkeutuneisuuden -vivahduksena. Tämä oli ainakin Simeonilla ensi vaikutelmana. Ja kun -hän muisti niitä aivan suurenmoiselta näyttäviä maanviljelysalueita, -jotka ovat tshekkien ylpeys ja kunnia, sitä kieltämätöntä tarmoa ja -uutteruutta, jota se osoittaa kansassa olevan, tshekkien intohimoista -ja kiihkeätä vuosisataista taistelua kansallisuutensa puolesta, koko -maan hurjista ristiriidoista ja kamppailuista rikasta historiaa, -ymmärsi hän varsin selvästi, että tässä kansassa täytyi olla sisua -erinomaisen runsaasti, elinvoimaa ja määrätietoista pyrkimystä, joka -todennäköisesti takaa sille johtavan aseman kolkallansa ja ehkä -päämiehen paikan slaavilaisessa rintamassa. Ehkäpä tuo tyyneyden ja -tanakkuuden vivahdus onkin vain sen raudan välkettä, jota aikain -vaiheet ovat sen rintaan kasvattaneet? - -Ja kun toverukset katselivat ympärilleen, tunnustivat he kernaasti, -että kyllä tshekkien sopiikin olla tyytyväisiä. He ovat nähtävästi -hyvin varakkaita, joiden maa pystyy tuottamaan runsaasti elämisen -hyvyyttä sekä heille että muillekin. Upeat kaupat ja liikehuoneet -reunustavat katua vierivieressä, raskaita tavarakuormia, edessä -lihavuuttansa ähkivät hevoset, mennä jyristää tietänsä, ruokakauppain -ikkunat ovat pakaten täynnä kaikkea mahdollista, jopa mahdotontakin -provianttia, ja ihmisten kasvoista näkee, että he ovat kaikki -säännöllisesti nauttineet kolme runsasta ateriaa päivässä. Upeina, -korkearintaisina ja leveälanteisina, voimastaan ja hedelmällisyydestään -ylpeinä kuin itse Astartet, vaeltavat tuossa tshekkiläisnaiset, -poskilla verevä punerrus ja olemuksessa paljon slaavilaisen naisen -kieltämätöntä viehätysvoimaa. "Täällä on sivilirekisterin pitäjillä -paljon työtä", lausahti Tuomas tyynesti, kun oli hetkinen katseltu -kadun liassa pyöriviä lapsia ja huomattu heidän olevan siinä omassa -elementissään, virkeinä ja terveinä kuin rotat rikkaläjällä. - -Kuta kauemmin veljekset liikuskelivat kaupungilla, joutuen näkemään sen -kauniin aseman Moldaun kahden puolen, komeat sillat, tyynesti virtaavan -joen, ja vaihtelevan rakennustyylin, jossa vanhojen, historiallisten -rakennusten rinnalla kohosi uudenaikaisia kivimuureja, sitä enemmän -joutui ainakin Simeoni sen historiallis-romanttisen tunnelman valtaan, -joka lieneekin Pragille ominainen. Kuin sattumalta tulivat he vanhaan -juutalaisten synagogaan, joka oudolla näöllään keskellä uudenaikaisia -korkeita rakennuksia herätti heidän huomiotaan. Mentyään sisään ja -suoritettuaan kumartelevalle vartijalle pienen pääsymaksun saivat he -nähdä pyhäkön, jolla on ikää harjavuorensa päällä siinä kuusi ja puoli -sataa vuotta. Pieni oli tämä lain selityspaikka ja peräti ummehtunut -sen ilma, penkit omituisen malliset ja kuluneet, mutta käytännössä -kuului se olevan vieläkin, ja "laki", "thora", oli siellä omalla -pyhällä paikallaan kuten ennenkin. Tärisevällä äänellä selitteli -vartija-äijä, joka hengityksestään päättäen sairasti viimeisen asteen -keuhkotautia, pyhän rakennuksensa historiaa, osoittaen ylpeästi -erästä vanhaa ja haalistunutta lippua, joka riippui holvin katosta. -Olivathan nimittäin ruotsalaiset ja suomalaiset joukot vuonna 1648 -tulla rynnistäneet aina Pragin porteille, valloittaneet jo osan -kaupungista ja mielineet ryhtyä lopustakin selvää tekemään, kun -herrat Osnabrückissä vihdoinkin pääsivät sovintoon ja keskeyttivät -tämän kolmikymmenvuotisen sodan huikean loppunäytöksen. Kaupungin -puolustukseen olivat nyt israelinlapset ottaneet odottamattoman -tarmokkaasti osaa, jonka johdosta keisari lahjoitti heille, -pankkiireilleen, muistoksi tuon sanotun, vieläkin tallella olevan -lipun. "Jaa jaa, äijä parka", arveli Simeoni itsekseen, "olisivatpa -vain sen ajan Suomen pojat päässeet aikomustensa perille, niin -takaanpa, että olisi paikkakunnalta vähäksi ajaksi unehtunut sekä -Roman että Moseksen usko." Koska vanhus oli puhunut ruotsalaisista, -antoi Tuomas lopuksi hänelle kymmenen äyrin rahan, joka saattoi ukon -vaipumaan syvämietteisiin numismaattisiin tutkimuksiin. Juutalaisena -hän siitä kuitenkin perisi itselleen seitsenkertaisen voiton. - -"Sen hakkapeliittasodan viimeinen rynnistys tapahtui siis tässä -kaupungissa", puheli Simeoni silmät harmaina ja hajamielisen näköisinä. -"Mutta eikös se tästä alkanutkin? Alkoipa vainkin! Ellen väärin muista, -heittää rysäytettiin täällä jostakin ikkunasta ulos kolme korkeasti -katolista herraa ja siitähän se sitten pääsi kulovalkea liikkeelle -palaen niin kauan, että oli vähällä polttaa koko Europasta kaiken -ruokamullan pois. Mistä ne oikein silloin tappelivat?" - -"Uskon puolesta", selitti Juhani. "Siitä asti, kun papit polttivat -Johan Hussin ja Hieronymus Pragilaisen sekä kukistivat Hussilaiset, -kesti täällä Böhmissä kränää katolisten ja protestanttien välillä, -kunnes se johti veriseen sotaan, johon lopuksi sekaantui vähän -jokahinen. Papit ja jesuiitat, joiden luvattu maa tämä on aina ollut, -siitä pääsyyn kantavat, mutta huitoivat kai siihen joukkoon kaikki -muutkin -- että nyt lähtivätkin pappien usutuksesta sotimaan!" - -"Niin, omituisia olivat entisen ajan ihmiset", järkeili Simeoni. -"Jos heidän johtomiehensä, muista puhumattakaan, nyt ilmestyisivät -teutaroimaan keskuuteemme aatteineen ja mielipiteineen, niin -arvattavasti lähimmältä paloasemalta tilattaisiin kiireimmän kaupalla -ambulanssi ja mies vietäisiin muutamien lujien konstaapelien saattamana -Lapinlahteen, jossa hän sittemmin olisi lääketieteen kandidaateilla -mielenkiintoisena tutkimusobjektina. Muistelen hussilaisten -jakaantuneen kahteen lahkoon, joista toinen, 'kalkkilaiset', vaati -ehtoollisessa itselleen ei ainoastaan leipää, vaan viiniä myös; -tämän jälkimäisenhän nimittäin pappi itse nautti antamatta sitä -seurakunnalleen ollenkaan. Ja tästäkin asiasta pantiin monta kaulaa -poikki puolin ja toisin." - -"Mutta sehän sentään oli vaatimus, jonka ainakin voi ymmärtää", -harkitsi nyt Tuomas; "niin minäkin olisin tehnyt, sillä enpä totisesti -olisi sietänyt nähdä pappilurjuksen kaatavan naamaansa minulle -laillisesti kuuluvaa tavaraa, jonka kohtuudella taidan itselleni -pyytää." - -"Niinpä niin", jahkaili Simeoni, "mitä siihen tulee, niin saattaapa -nyttemmin kalkkilaisten jälkeläisistä olla suurin osa sellaisia, jotka -eivät pidä väliä enempää viinistä kuin leivästäkään -- osoittaneeko -se sitten kehityksen kulkua eteen vai taakse päin, en mene sanomaan. -Kaiken kaikkiaan tämä on erikoisten ja harvinaisten historiallisten -tapausten näyttämöä, veljet, -- katsokaa Moldau-virtaa, kuinka -kauniisti illan rusko kuvastaa sen pintaan, siintäviä kukkuloita ja -keisari Rudolfin linnaa, jossa hän uneksi tähdistä ja kullan teosta. -Enpä ihmettelisi, jos itse pyhä Nepomuk nousisi noista aalloista..." - -"Jätetään nyt Nepomuk vain sinne virtaan, koskapa hän on ollut siellä -jo niin kauan, että hyvin viihtyy niissä olosuhteissa -- meidän täytyy -toki mennä hiukan syömään ja lepäämään, etteivät voimat lopu kesken -matkaa!" - -Ja näin sanoen tarttui Juhani päättäväisesti Simeonia käsipuolesta -taluttaen hänet pois pyhän Nepomukin sillalta, koska, kuten hän -selitti Tuomaalle, mies parka saattoi oireista päättäen pian langeta -historialliseen lovetilaan, joka on vielä kauheampi kuin se, jossa hän -oli saapasnahkatornista palattuaan ja nähtyään itsensä Lusifeeruksen. -Varovasti he siis kuljettivat hajamielisen ja itsekseen jahkailevan -Simeonin keskellänsä aina Wenzel-aukeamalle saakka, jossa sitten -pontevasti ruvettiin ottamaan selkoa elämän aineellisista puolista. - -Hetken perästä nouseskelivat veljekset eräitä portaita ylös, jotka -tuntuivat heistä hiukan liian yksinkertaisilta ja tomuisilta -ollakseen vientiväylänä siihen ensiluokan ravintolaan, jota heille -oli suositettu. Mutta uskoahan täytyi ja perille mentiin. Avattuaan -sitten oven tulivat he etehiseen, jonne vaatteitten vastaanottopöydän -taakse oli kasattu suuri joukko wieniläistuoleja. Mutta pöydän ääressä, -rivissä kuin pääskyset puhelinlangalla, istui kolme valkorintaista -edeskäypää, kaikilla naamat oveen päin ja edessään kukkurallinen -lautanen perunoita ja jotakin lihaa, nähtävästi kanaa. Veljesten -astuessa sisään muljauttivat he kaikki kuin komennosta silmiään -tulijoihin päin, kuitenkaan vähääkään keskeyttämättä syöntiänsä, -joka suoritettiin kumartuneena lautasen päälle, ahmimalla ja kuurona -kaikille muille inhimillisille intresseille. Ällistyneen Simeonin -kysymykseen, oliko tässä yleinen ravintola, vastasivat he nyökäyttäen -samalla kertaa kuin potkija-ukot päätänsä viereistä ovea kohti ja -keskeyttämättä jatkaen syömistään. Simeoni kurkisti ovesta: sali oli -suuri, mutta siellä ei ollut ainoatakaan elävää sielua. "Eihän täällä -ole ollenkaan ihmisiä!" kääntyi hän ihmettelemään kyyppareille. Kuin -surumielinen tuulen kohaus lennähti murheen pilvi jokaisen otsalle, -mutta syömistänsä he eivät keskeyttäneet, vaan omistivat lautasilleen -entistä suurempaa ja kiinteämpää huomiota. Peräti ällistyneenä ja -ymmällä moisesta trahtööri-menosta pyöritteli Simeoni lakkiansa oven -suussa, kunnes kyypparien tekemä vaikutelma purkautui leveäksi ja -ravitsevaksi nauruksi, jonka turvin he virkeinä pääsivät ovesta ulos -ja toiseen paikkaan. Siellä veljekset saattoivat panna merkille, että -tshekkiläisillä on sama ominaisuus kuin veljillään ryssillä: he ovat -aivan mestareita valmistamaan erinomaisen maukkaita ja monipuolisia -ruokia, joiden veroisia ei pursunnut ainoastakaan niistä ihmeellisistä -sarvista, jotka pyhälle marttyyrille ilmestyivät luolan seinään. Ja -hänhän oli kuitenkin Timon arvostelun mukaan taivaassa! - - - - -XII. - -Passikokemuksia. -- Tuntematon Suomi. -- Tshekkiläisessä kirjakaupassa. --- Narodny Listy'n toimituksessa. -- Tshekkiläisessä pankissa. - - -Aamulla 18 päivänä viittasi synkän ja juhlallisen näköinen -portinvartija etehisen seinällä oleviin erinäisiin julkipanoihin, -joita oli siinä monella kielellä, vieläpä saksaksikin. Siinä tehtiin -tiettäväksi, että matkustajain oli ehdottomasti persoonallisesti -mentävä poliisikamariin näyttämään passiaan, sillä ilman sen leimaa -ei maassa saanut olla eikä sieltä päässyt pois. Mikäpä siinä auttoi, -veljekset lähtivät sanottua paikkaa etsimään, aavistaen, että tämä oli -vasta ensimmäinen monesta samallaisesta, edessä olevasta kokemuksesta. - -Tultiin sellaiseen paikkaan, jollaisia poliisikamarit yleensä ovat. -Ne eivät herätä mitään esteettisiä tunnelmia. "Pysykäähän perässä", -sanoi Tuomas, ja raivautui nokkelasti ja kylmästi ällistyneen, -nähtävästi samalla asialla olevan yleisön läpi kirjurin pöydän ääreen, -lyöden hänen nenänsä eteen kolme kappaletta maaherra Jalanderin -antamia passeja, joista ainoastaan yksi oli kansissaan kiinni, mutta -toiset kaksi kuin repaleiksi luettuja lainakirjaston suosituimpia -rakkausromaaneja. Herra sihteeri ei siitä kuitenkaan ällistynyt, vaan -rupesi tavailemaan asianomaisten nimikirjoituksia, toimitus, joka -taas nosti erinäisiä hikikarpaloita veli Juhanin otsalle. Mutta kun -siitä oli selvitty -- siten, että sihteeri piirteli joitakin hyvin -apokryyfisiä koukeroita Juhanin ristimänimen jälkeen kirjaansa -- otti -mies esille sarjan erilaisia leimoja, rykäisi ja rupesi iskemään niitä -passeihin, niin että pöytä notkahteli. Virastot ovat aina rakastaneet -leimoja ja onpa voinut huomata, että kuta kansanvaltaisempia olot -ovat, sitä enemmän tarvitaan leimasimia. Leimasinteollisuus on suoraan -verrannollinen demokratian edistykseen: paperi, jossa sellainen löytyy, -on jokaisesta todellisesta demokraatista "tabu", "pyhä", s.o., se -sisältää jonkunmoista maagillista voimaa, joka suojelee sitä ja sen -paperin kantajaa. - -Sihteeri lienee nähnyt hienon hymyn pilkahduksen Simeonin suupielessä -ja arvannut, mistä se johtui. Mutta ihmeellistä! Hän ei rypistänyt -ankarasti ja virallisesti kulmakarvojaan tuuheaksi vihan sillaksi, -vaan -- hymyili hänkin sardoonisesti. Simeonin teki mieli ojentaa -kätensä pöydän yli ja taputtaa häntä olkapäälle, sillä hän oli kaikesta -päättäen Pragin poliisilaitoksen viisaimpia miehiä. Mutta hän ei -tehnyt sitä kuitenkaan, koska hän pelkäsi, että maailma ympärillä ei -hänen hyvää tarkoitustansa ymmärtäisi, ja koska hän sittenkin tunsi -hiukan närää tuota sihteeriä kohtaan siksi, ettei hänellä nähtävästi -ollut suurta aavistusta siitä, mikä maailmanpaikka Suomi oli ja -missä se sijaitsi. Hän olisi arvattavasti silmät ummessa osannut -luetella Etelä-Amerikan tasavallat, unohtamatta Haitia ja muita -sivistysvaltioita, jotka olivat olleet mukana antamassa "hunneille" -selkään, mutta Suomi ja suomalaiset -- mitä ne olivat? Katkerana mietti -Simeoni, mitä ihmettä Suomen pitäisi tehdä tullakseen tunnetuksi. -Kirjallisuus siinä ei auta, ei, vaikka tietoja Suomesta painettaisiin -joka ainoa paperineliösentti täyteen, minkä kaikki Suomen paperitehtaat -yhteensä valmistavat, ja se kirjallisuusmäärä sitten vyörytettäisiin -uutena aineen paisumuksena Europan yli; järkähtämättä silloinkin Europa -kieltäytyisi tutustumasta Suomeen -- se on sellainen ominaisuus tuon -niemimaan asukkaissa. Mutta mikä muu valtio tahansa -- Albania! Kuinka -intressanttia! Kuinka omituiset olot -- kerrassaan patriarkaaliset --- siellähän vielä vallitsee verikosto -- taitaisi olla parasta -Suomessakin kieltää lukutaito ja avioliitto, pukeutua nahkoihin ja asua -luolissa -- arvattavasti maailman mielenkiinto silloin kohdistuisi -meihin niin äkkiä, että ylimääräisillä laivalinjoilla saataisiin ruveta -rahtaamaan tänne uteliaita turisteja, jotka tulisivat keskuuteemme -levähtämään liikakulttuuristaan mielenkiintoisissa ja alkuperäisissä -oloissamme. -- Todennäköisesti meistä silloin tulisi sanomattoman kallis -kansansirpale, jota suojeltaisiin rautahäkissä kaikelta väkivallalta -kuin maailman viimeistä majavaa, ja josta kirjoitettaisiin toinen -toistansa laajempi ja oppineempi teos... - -"Kuule Tuomas, pidä hiukan silmällä tuota Simeonia sillä aikaa, kun -käyn ostamassa paperia ja liimaa, että saamme koettaa korjata näitä -passi-onnettomia. Hänhän on aivan sen näköinen kuin mietiskelisi -hän murhayritystä jotakin Tshekkoslovakian merkkihenkilöä vastaan!" -Annettuaan nämä ohjeet poistui Juhani luoden Simeoniin varoittavan -katseen, ja Tuomas laski konstaapelimaisesti kätensä tämän olkapäälle. - -Niin oli se asia selvä ja jonkun aikaa myöhemmin tapasi Simeoni -itsensä harhailemasta kaupungilla, uudelleen syventyäkseen sen -hauskaan ja pittoreskiin ulkonäköön. Hän astua tapsutteli siellä ja -täällä, kunnes huomasi seisovansa suuren kirjakaupan ikkunan ääressä, -aivan kuin olisi ollut iltakävelyllään Aleksilla, suorittamassa jo -16-vuotista vahtipalvelustaan Suomalaisen ja Akateemisen kirjakaupan -näyteikkunoiden ääressä. Katsellessaan siinä rikasta ja monipuolista -kirjavarastoa, mikäli saattoi ollenkaan päästä selville oudoista -nimistä ja otsakkeista, juolahti hänelle mieleen mennä sisälle -kyselemään itse kauppiaalta jotakin. Heti sen jälkeen seisoi hän hienon -ja sivistyneen näköisen, vielä nuorenpuoleisen miehen edessä, esitti -asiansa ja oli pian vilkkaassa keskustelussa. - -Keskustelun aikana tunsi hän vaistomaisesti isäntänsä puheen -sävystä, että tälläkin oli Suomesta hyvin hämärät käsitykset. Kun -hän vaatimattomasti mainitsi, että Suomessakin on kirjakauppoja ja -kustantajia, ja että siellä painetaan kaikenlaisia kirjoja, otettiin -tämä tieto vastaan jotenkin siihen tapaan, että "vai niin -- onpa -hauskaa, että olette jo päässeet niin pitkälle". Ehkä Simeoni -erehtyi tässä, mutta niin hänestä ainakin tuntui. Tshekkiläisiä -kehui kirjakauppias lukuhaluisiksi. "Kuinka suuria painoksia -teidän kirjailijainne teoksista otetaan?" kysyi Simeoni. "3-15,000 -kappaletta", vastasi kirjakauppias. "Ja tshekkiläisiä on?" -- "Ehkä -siinä 10 miljoonaa." (Todellisuudessa heitä lienee korkeintaan 6 -miljoonaa.) Simeoni muisteli, että painosmäärät nyttemmin saattaa -Suomessakin, ainakin samassa lievässä reklaamitarkoituksessa, ilmoittaa -jokseenkin samoiksi ja että suomalaisia on vain kolmisen miljoonaa; -näin ollen hän ei puhunut suomalaisten painoksista ja asukasluvusta -mitään, sillä kirjakauppias ei olisi häntä uskonut. Simeoni sai kuulla, -että Tshekko-Slovakian kirjatuotanto on vilkasta, että löytyy suuria -kansallisia kustannusliikkeitä, jotka täysin pystyvät tyydyttämään -kansan kulttuuritarpeen, että kansakouluoppikirjat ovat valtion -huollettavina ja että kirjakauppajärjestelmä on suunnilleen sama -kuin Saksassa -- eli siis sama kuin Suomessakin. Hänelle näytettiin -kohteliaasti kauniita tshekkiläisiä teoksia, joskaan mitään sellaista, -joka olisi kestänyt kilpailun Seitsemän veljeksen, Suomen kansan -satujen tahi muiden loistoteostemme kanssa, ei tuntunut olevan. Suuri -ja laaja propagandateos Tshekko-Slovakiasta oli myöskin nähtävänä. -Simeoni pääsi selville siitä, minkä oli jo ennestäänkin tiennyt, että -tämän kansan elämä on kirjalliseenkin tulevaisuuteen nähden epäilemättä -lujalla kansallisella pohjalla, jolle sopii toivo rikkaasti rakentaa -niin paljon kuin voimat myöntävät. - -"Mikä on teillä tavallinen kirjailijapalkkioiden maksuperuste?" kysyi -Simeoni vihdoin uteliaasti. "Arkkipalkkio ensimmäiseltä ja seuraavilta -tuhansilta". Siis samaan tapaan kuin Ruotsissa. Keskustelu siirtyi -sitten yleisemmille aloille, päättyen tiedusteluun, minkä verran -Suomessa tunnettiin tshekkiläistä kulttuuria. Kun Simeoni mainitsi, -että m.m. tshekkiläisistä säveltäjistä tunnetaan etevimmät Suomessa -kuten muissakin kulttuurimaissa, näytti kyselijä ilahtuvan melkoisesti. -Simeonin kohteliaisuuteen ei hänellä kuitenkaan ollut mitään vastaavaa -sanottavana, ei esimerkiksi sitä, että Sibelius tunnettaisiin -Tshekko-Slovakiassa kuten muissakin kulttuurimaissa. - -Simeoni oli tyytyväinen käyntiinsä, kiitteli ja lähti. Mennessään hän -vielä tapaili muutamia sidottuja kirjoja kouraansa, kuuli, että ne -olivat valtion kustantamia kansakouluoppikirjoja ja pysähtyi. Ensi -silmäys osoitti ne ulkoasultaan toisluokkaisiksi: paperi oli huonoa ja -sidonta vielä huonompaa. Kirjakauppias kohautti hymähtäen olkapäitään. -Mutta luonnollistahan oli, että tämän täytyi tuloksen olla valtion -puuhista tällä alalla nykyisten hintain aikana. - -Kun Juhania ja Tuomasta, jotka olivat menneet hiukan tutustumaan -Pragin liike-elämään, ei vieläkään kuulunut, tallusteli Simeoni uusine -tietoineen jälleen katuja ristiin ja rastiin, kunnes hänen katseensa -osui erään korkean talon seinällä oleviin suuriin kirjaimiin, jotka -muodostivat nimen "Narodny Listy". -"Eihän vain", ajatteli hän, "tuossa -liene sanomalehden toimitus? On vainkin." Ja koska hän oli varustanut -itselleen ystävänsä sanomalehtimies Vehkaperän suosituskortin tällaista -mahdollisuutta ajatellen, kaivoi hän sen nyt liivinsä povitaskusta -ja vaelsi rohkeasti sisään suuresta, ammottavasta ovesta. Hän oli -aikoinaan, opeteltuaan luku- ja kirjoitustaidon, työskennellyt -kotimaassaan sanomalehtimiehenä, ja oli siitä saakka sanomalehtiä ja -sanomalehtimiehiä hartaasti sekä vihannut että rakastanut. Siksipä -hän nyt oli utelias näkemään, miltä tshekko-slovakialainen neekeri -näyttäisi. - -Ensimmäinen kokemus oli heti sama kuin Suomenkin lehtien toimituksissa --- päätoimittaja ei ollut tavattavissa eikä ollut tietoa, milloin hän -tulee. "Mikä on päätoimittaja?" kysyi kerta Manchester Guardianin -älykäs ja leikillinen ulkomaanosaston toimittaja, mr Sidebotham, -Simeonilta, joka aikoinaan oli samoin kuin nytkin harhaillut -Manchesterin katuja ja joutunut sanotun lehden toimitukseen, ja kun -Simeonilla ei ollut siihen heti sopivaa vastausta, vastasi kysyjä itse: -"Se on se toimittaja, joka ei ole ja jonka ei koskaan tarvitse olla -tavattavissa". Mutta sen sijaan oli täälläkin, kuten aina Suomessa ja -arvattavasti kaikkialla maailmassa, toimitussihteeri kyllä saapuvilla -ja valmis antamaan kaukaiselle virkaveljelleen kaikkia niitä tietoja, -joita tämä suinkin halusi. - -Narodny Listy on suuri lehti; toimittajan ilmoituksen mukaan sitä -painetaan 80,000 kpl. päivittäin, mikä ei olekaan mahdotonta väkilukuun -verraten. Puoluekantaa ei ilmoiteta, mutta tosiasiallisesti se on -"kansallis-demokraattinen agraarisella pohjalla." Tshekkiläiset -talonpojat ovat ahkeria sanomalehtien lukijoita. Bolshevismia ei -tarvitse pelätä, sillä jo nykyiset ja parhaallaan uudistusten alaisina -olevat maanomistussuhteet kiinnittivät kansan määrää vimman ja parhaan -osan itsenäiseen ja innokkaaseen työhön yksityisen maanomistuksen -pohjalla. Vasta saavutettu kansallinen ja valtiollinen voitto -on aikaansaanut myös kaikissa luokissa voimakkaan isänmaallisen -innostuksen, ja sekin tekee bolshevismin opit tshekkiläiselle aivan -oudoiksi ja hänen mielestään kerrassaan järjettömiksi. Valtion -elämän päähuomio on tietysti kohdistunut valtakunnan uuden aseman, -taloudellisen elämän ja poliittisten suhteitten lujittamiseen. -Taloudellisessa suhteessa on Tshekko-Slovakialla hyvät edellytykset: -paitsi tuottavaa maanviljelystä on sillä perintönä yhteismonarkian -ajoilta melkoisen korkealla kannalla oleva teollisuus; puutavaran -tuottajanakin se pystyy harjoittamaan huomattavaa vientiä. Siksipä -onkin valtakunnan raha sentään parempaa kuin Puolan, puhumattakaan -Itävallasta. - -"Niin, Itävallan asema ei liene kadehdittava?" sanoi Simeoni, -vilkaisten kulmiensa alta isäntäänsä. - -"Ei siellä kuitenkaan niin suurta hätää ole kuin he itse valittavat", -vastasi tämä kylmästi. - -Sitten Simeoni sai tehdä selkoa Suomen oloista ja Kronstadtin -kapinasta, jonka kukistumisesta lehti juuri silloin oli saanut tietoja. -Toimittaja oli selvillä asioistamme sangen hyvin ja lausui sivumennen -ihmettelynsä suomalaisten tunnetusta saksalaisystävyydestä. Simeoni -vastasi kysyen: - -"Kenenkä voitosta Tshekko-Slovakia saavutti nykyisen asemansa?" - -"Ententen", vastasi toimittaja ja lisäsi sitten hymyillen: "Ja Suomi -siitä, että Saksa voitti Venäjän. Meidän pikku kansain oli meneteltävä -siellä niin, täällä näin." - -Puolituntinen kului hauskasti, kunnes toimittaja vihdoin kysyi nauraen, -olivatko vieraat saaneet Pragissa kylliksi ja hyvää ruokaa, tiedustelu, -joka osoitti, miten tärkeä tämä ala tuossa viinin ja hunajan maassa -on. Ja kun Simeoni vastasi siihen sekä myöntäen että kehuen, lisäsi -toimittaja ylpeästi: - -"Niin, me syömme täällä Tshekko-Slovakiassa todellakin hyvin." - - * * * * * - -Tultuaan kadulle pysähtyi Simeoni tarkastamaan näkyä, joka jo -edellisenä päivänä oli herättänyt hänen huomiotansa: erästä lajia -hevosen valjaita, jotka todistivat hänen olevan toisessa maassa kuin -Suomessa. Länget olivat erittäin raskaat ja paksupuiset, niin että -olisi luullut vähemmänkin riittävän, vaikka vankkurit perässä olivatkin -tavattoman suuret. Mutta paitsi tavallista nahkavuorausta oli niskan -puolelle rakennettu nahasta korkealle kohoava koriste, joka varmuuden -vuoksi oli isketty täyteen messinkiheloja, niin että hevosella oli -selässään kuin jonkunmoinen vaski-ies. Tuolla kaikella ei voinut olla -mitään tarkoitusta, vaan teki se länget raskaiksi sekä hevoselle että -muille käsittelijöille, ja näytti Simeonista, joka aina oli koettanut -saada Valko paran valjaat niin keveiksi ja sopiviksi kuin suinkin, -aivan raakalaismaiselta. Mutta tämä oli kuitenkin pienimpiä ihmeitä, -mitä Simeoni tuli matkallaan eläinten kohtelusta näkemään. - -Pian hän sitten tapasi Juhanin ja Tuomaan, jotka olivat -kumpikin haarallaan hoidelleet asioitaan. Nyt he olivat menossa -Tshekko-Slovakian kansalliseen pankkiin, ja koska Simeonikin oli -joskus "diskannut" jonkun "maisterivekselin", päätti hän mennä mukaan, -nähdäkseen, miltä tässä maassa näyttäisi sellainen laitos. Heidät -saateltiin monia portaita ylös ja pitkiä käytäviä myöten, kunnes he -huomasivat seisovansa pienen, nuorenpuoleisen, hiukan japanilaista -muistuttavan miehen edessä, joka kiinnitti heihin kysyvästi katseensa. -Nytpä Juhani, joka Jukolan isäntänä oli tottunut puhuttelemaan -Viertolan patruunaa, lautamies Mäkelää, rovastia, kanttoria, -nimismiestä ja muita suuria herroja, nopeasti teki selvää asiasta, -ruveten keskustelemaan tuon miehen kanssa miljoonista, kansallisista -pankkilaitoksista, tuonnista ja viennistä, kaupasta ja teollisuudesta, -niin että Simeonin korvissa rupesi humisemaan. Hän sai siinä kuulla, -että Tshekko-Slovakian rahalaitokset olivat kansallisissa käsissä, -eikä juutalaisten huostassa, kuten esimerkiksi Unkarissa, ja että ne -katsoivat toimivansa hyvällä menestyksellä, nojautuen maan suureen -tuotantokykyyn. Juhani teki puolestaan pontevasti selvää oman maamme -asioista ja Tuomas säesti häntä pistäen väliin lyhyen ja vankan -huomautuksen silloin tällöin. Olihan hänellä Impivaaran tilalla -valtaiset tukkimetsät, joiden puolesta sopi nousta puhumaan maailman -mahtavainkin edessä sangen keveällä ja rauhallisella omallatunnolla. -Näin vyöryivät Simeonin henkisilmien editse maailman kaupan eri puolet -kuin kultarahat runsauden sarvesta, ja hän katseli niitä lumottuna, -sillä Jukolan talon palkattomana setämiehenä hän oli jäänyt mammonasta -osattomaksi, omistaen elämäntyönsä tavaran hankkimiseksi taivaassa. -Mutta hän oli silti ylpeä veljiensä puolesta, sillä olihan komeaa -nähdä, kuinka Jukolan vanhimmat veljet pystyivät kunnollisesti -edustamaan maansa taloudellista puolta näissä vieraissa ja meitä aina -väheksymään taipuvissa oloissa. - -Tässäpä sitten olikin kaikki, mitä Simeoni ehti Pragin kaupungista ja -siinä asustavasta kansasta saada tietää yhden vuorokauden kuluessa. -Loppuvaikutelma oli hänellä se, että tshekkiläisillä on voimakas -ja nuorekas halu päästä edistymään kaikilla aloilla ja että he -todennäköisesti tulevat myös pyrkimyksissään onnistumaan. Mitäpä -siis muuta, kuin myötämielinen onnittelu ja menestyksen toivotus! -Ellei ahdasta kansalliskiihkoa olisi, todistaen sittenkin kulttuurin -nuoruudesta, olisivat Simeonin muistot Pragista ylipäätään erittäin -mieluiset. Kohottaen kätensä asemahuoneella, hälisevän ja sekalaisen -yleisön keskellä, Wilsonin jättiläismedaljonkia kohti, manasi Simeoni -pois kansallissorron hengen ja sijaan rauhan, sovun ja vapauden -tshekkiläisten, saksalaisten, slovakien ja unkarilaisten keskeen. - - - - -XIII. - -Gulliverit ja Lilliputit. -- Itävallan tulli. -- Masennuksen -valtakunta. -- Suuret rahalaukut. -- Yötunnelma Wieniin tullessa. - - -Juna kiljaisi ilosta saadessaan taas kunnian kuljettaa Jukolan -veljeksiä edelleen heidän kansainvälisellä tarkastusmatkallaan. Kello -osoitti neljää iltapäivällä, taivas oli aivan pilvetön, luonnossa yhä -enemmän elpyvän kevään virkeyttä. Veljekset asettelivat tavaransa -ikkunapaikoille ja pistäytyivät vielä jonnekin, kunnes palasivat -takaisin osastoonsa. Silloin oli ikkunapaikoille asettunut kaksi -englantilaista. Toverusten tavarat oli sievästi nostettu syrjään. - -"Miehen tulee itseään jalosti puolustaa, koska maailma häntä sortaa -tahtoo", sanoi Juhani jyrkästi ja katsahti kysyvästi tovereihinsa. -Mutta nämä kielsivät, tahtomatta ruveta asiasta huomauttamaan, koska -heillä kuitenkin oli kaikilla hyvät istumapaikat. Niin lähdettiin -ja uteliaina tarkastelivat veljekset sekä matkatovereitansa että -jättiläisfilminä ohi kiitäviä maisemia. - -Sokealta eno-vainajaltaan ja erittäinkin merimies Nikolta oli -Simeoni kuullut paljonkin englantilaisista, oli heistä lukenut ja -olipa vihdoin itse käynytkin iloisen Englannin mantereella. Siitä -matkasta hänellä ei ollut mitään ikävää muistoa -- päinvastoin. Mutta -hänellä oli jo silloin herännyt mielessä haparoiva ajatus jostakin -vertauksesta, joka selittäisi hänelle englantilaisten ja suomalaisten, -ehkäpä useimpain muidenkin kansojen suhteen havainnollisesti, vaikka -hän ei ollut saanut ajatustaan oikein kirkastetuksi. Katsoessaan -nyt noita kahta lippalakkiin, vankkaan sadetakkiin, paksuihin -nahkahansikkaihin puettua miestä, joiden kasvoille kylmä ilme, suurehko -piippu ja kilpikonnanluusankaiset, geometrisen pyöreät silmälasit -antoivat leimansa, älysi hän äkkiä, mitä oli silloin hakenut: -- nuo -englantilaiset ovat Gulliverejä ja me kaikki muut -- Lilliputteja. -Kulkivat he missä hyvänsä, katsoivat he vaistomaisesti "alas" kaikkiin -muihin, jotka kylläkin täydellisinä, mutta pienuutensa vuoksi silti -niin naurettavina puuhailivat tuossa heidän jalkainsa juuressa. Eihän -tällaisille jättiläisille voinut juolahtaa mieleenkään, että heidän -esimerkiksi matkoilla tarvitsisi osoittaa mitään huomiota Lilliputtien -mukavuudelle, sillä jo yksinomaan tuo suuruus-eroitus ikäänkuin -itsestään teki sen tarpeettomaksi. Eihän Lilliputeilla voinut tietysti -olla mitään sanomista, jos he milloin aukaisivat akkunan, milloin -sen sulkivat, polttivat vaunun tupaten täyteen ankaran väkevää savua -tahi tekivät mitä yleensä halusivat, nauraa hohottivat niin, että -Lilliputeilla korvat soivat "tilliä", ja antoivat ympäristön ihailla -heidän kidastansa välkkyvää loistoisaa kulta-aarretta. "Sanotaan kullan -sodan aikana siirtyneen ententen haltuun ja niinpä todella näyttää -käyneenkin", arveli Simeoni siinä muun puheen lomassa, kun mennä -jyryytettiin eteenpäin ja katseltiin toisiaan sekä maisemia. - -Ne olivat samoja kauniisti kumpuilevia viljelyksiä, joita veljekset -olivat jo nähneet kyllältään Pragiin tullessaan. Sieltä täältä -häämöittävät korkeammat kukkulat osoittivat kuljettavan ylänkömaitten -välisessä uomassa, joka arvattavasti johti juuri heidän kulkemaansa -tietä Unkarin tasangolta Böhmin läpi Elben lähteille saakka, ja siitä -Erzgebirgen läpi Keski-Europan tasangolle. He olivat siis siinä -uomassa, joka oli hämärästä muinaisuudesta saakka ikäänkuin kanavan -tavoin johtanut patoutuneet ja liikkumahaluiset kansat Unkarin -suuresta tasankosäiliöstä Länsi-Europan vitsaukseksi. Tätä tietä -olivat arvattavasti unkarilaisetkin käyttäneet rynnätessään Saksaan -ja pakottaessaan sen maksamaan itselleen veroa. Suurta mielikuvitusta -ei tarvitse kuvitellessaan, minkälaista hurjaa joukkoa tuo magyarien -lauma siihen aikaan oli, ja kuitenkin saattaa nykyaikaisen ihmisen -kuvittelukyky olla liian heikko esittämään koko sen aikaista totuutta -kaikessa realistisessa hirveydessään; sellaisia poikia olivat serkkumme -vielä 1000 vuotta sitten. - -Nämä historialliset unelmat keskeytyivät saavuttaessa Smuntin asemalle, -jossa Itävallan tupakanvihastaan kuuluisa tulli otti toverukset -käsiinsä. Tupakan orjana ahersi seurueesta ainoastaan Simeoni, joka oli -huomannut tuolla yrtillä olevan melkoisia etuja, jos varjopuoliakin, ja -tottuneena aina käyttämään samaa lajia oli varannut kotimaasta mukaansa -muutamia savukelaatikoita. Jos hän nyt olisi tehnyt samoin kuin kaikki -muut: valehdellut, ettei ole tupakkaa, olisi hän päässyt menemään niine -hyvineen, mutta kun hän ei voinut valehdella, vaan ilmoitti totuuden, -rupesi tullimies kuivasti laskemaan laatikkojen lukumäärää. Kaksi hän -antoi pois, mutta lopusta olisi pitänyt maksaa tullia. "Me tarvitsemme -myös tupakkaa", ilmoittivat nyt Juhani ja Tuomas auttaakseen Simeonia -ja saadakseen siis hekin kaksi laatikkoa ilmaiseksi mukaansa, mutta -tullimiespä huomautti kuivasti herrojen äsken päinvastoin sanoneen, -etteivät he polta ollenkaan. Koska Simeoni ei halunnut maksaa tullia, -lahjoitti hän lopuksi nuo laatikot tullimiehelle, mutta ei tämä edes -kiittänyt. Ei tainnut kuitenkaan miesparalle lahja pahaa tehdä, sillä -tuskinpa hänellä oli palkkaa riittävästi kunnolliseen tupakkaan. -Koska tullin kanssa vänkääminen on aina hiukan kiusallista, istuivat -veljekset loppumatkan sadatellen itsekseen, ikäänkuin asia olisi ollut -sen arvoinen. - -Pimeys peitti maailman ja junan jyrinä vaikutti unettavasti ja -yksitoikkoisesti. Kuta lähemmäksi Wieniä tultiin, sitä enemmän -toverukset joutuivat omituisen, ympäristöstä, ihmisten ilmeistä, -kaikkialta huokuvan hiljaisen masennuksen ja resignatsionin valtaan. -Se oli luultavasti itsepetosta kaikki, johtunutta vain siitä, mitä -oli luettu ja kuultu Itävallan kurjista oloista, sillä veljesten -huomiopiiriin ei todellakaan mitään erikoisempaa kurjuutta sattunut, -mutta tuon tunnelman syntyminen oli kuitenkin tosiasiallista. Ainoa -seikka; joka jo junassa herätti tältä kannalta heidän huomiotaan, -oli konduktöörien ja muiden rahaa käyttelevien oudostuttavan suuri -nahkainen rahalaukku. Siinä oli eri seteleille omat osastonsa ja kun -seteleistä toiset olivat melko kookkaita, muodostui tuosta laukusta -pullea ja täysinäinen kuin puuhakkaan asianajajan salkku. Tämän -nähdessään ja muistaen maassa vallitsevaa puutetta tuumi Juhani: "Niin, -leipää ei kyllä Latomäen talossa aina ole, mutta tuota rahan roskaa -on niin, että hirvittää." Nämä rahalaukut olivat sitten tyypillisinä -sivukoristeina kaikilla rahan käyttäjillä koko Tonavan laaksossa, aina -siihen asti, kunnes ne veljesten noustessa Belgradissa kansainväliseen -pikajunaan katosivat heidän näkyvistään. Valikoima niistä olisi -välttämättä saatava asianomaisten maitten historiallisiin museoihin -todistamaan menneistä ankarista pulakausista. - -Kello 12 yöllä saapuivat veljekset Wieniin ja ajoivat hotelliin. -He olivat luulleet, että tämä Europan iloisin kaupunki olisi -huvitteluelämään nähden vilkkaimmillaan tähän vuorokauden aikaan, -mutta erehtyivät: kaupunki tuntui aivan kuin kuolleelta. Kaikki -ravintolat oli suljettu eikä ihmisiä näkynyt paljoakaan liikkeellä. -Väsyneinä toverukset rupesivat katselemaan hotelliansa, joka oli -heille neuvottu jo Pragista pitäen, ja huomasivat pettyneensä siinä -kokonaan. Sen vanhat, kosteat ja ummehtuneet huoneet, hydraulisella -puristimella ijäisyyshitaasti liikkuva hissi, ja palvelevainen, mutta -köhivä ja yskivä, naskalinenäinen portinvartija, joka oli kuin ilmeinen -Kuninkalan Eenokki keuhkotautinsa viimeisellä asteella, olivat omiaan -lisäämään sitä tunnelmaa, että entisten keisarien upean Wienin sijaan -oli tultu johonkin rauniokaupunkiin, jossa asustaa vain haamuja ja -yökyöpeleitä. Ennen kuin Simeoni kallistui vuoteelleen, tutki hän -tarkoin huoneensa vieressä olevan typötyhjän ja kammottavan alkoovin, -kohautteli seinäverhoja ja kurkisti vuoteensa alle, siltä varalta, että -siellä olisi joku pitkällä tikarilla varustettu itävaltalainen rosvo -ystävällisissä aikeissa. Sitten hän nukahti, huomattuaan juuri sitä -ennen ajatuksissansa hyräilleensä jotakin wieniläisvalssin palasta. - - - - -XIV. - -Päivä Wienissä. -- Herr Fiaker. -- Rahaa paaleittain. -- Yleinen -elämän ilme. -- Bella gerant alii. -- Elintarvepulia ja hintoja. --- Ravintolamoraalia. -- Juoppouden harvinaisuus. -- Pyhän Tapanin -tuomiokirkko ja goottilainen kirkkotyyli. -- Gretchenin rukous. - - -Kirkkaana ja lämpöisenä valkeni maaliskuun 19, Marian ilmestymisen -päivä. Levättyään riittävästi heräsivät toverukset siihen mieluiseen -tunnelmaan, joka on terveille ja uteliaille ihmisille luonnollinen -vieraalla ja kuuluisalla paikkakunnalla. Tosin heillä ei ollut paljon -tilaisuutta tiedonhaluansa tyydyttää, sillä yksi päivä oli vain Wienin -kohdalle sallittu, mutta eihän se silti hauskuutta sen vähemmäksi -tehnyt. - -Wienissä ei sovi kuten Suomessa ankaralla äänellä tahi kiivaalla -vihellyksellä kutsua luokseen "issikkaa", "ajuria" tahi mitä nimeä -kukin haluaa käyttää, vaan on tätä ammattilaista puhuteltava -sulavasti sanoilla "Herr Fiaker". Hänellä on mukavat ja tilavat -vaunut, joihin mahtuu kolme, jopa neljäkin henkilöä, sekä edessä -kaksi hevosta, joita hän taitavasti ohjailee katuvilinässä. Ja hän -on siitä ihmeellinen, että hän vastaa heti kohteliaasti, kun häneltä -kysytään, ollen siis poikkeuksena suomalaisesta ammattikunnasta, jonka -jäsenten velvollisuuksiin, kuten tunnettua, kuuluu joko olla kokonaan -vastaamatta tahi kirota. - -Kun nyt Herr Fiakerin maksuvaatimukset liikkuivat huimaavissa summissa, -täytyi veljesten ensi työkseen lähteä pankkiin hakemaan rahaa. He -keskustelivat vakavasti, olisiko syytä ostaa varsinainen, maan -tarpeitten mukainen rahasalkku, mutta hylkäsivät tämän ajatuksen, -vahvasti luottaen kaikkien taskujensa kuutiotilavuuteen. Vähällä oli -kuitenkin, ettei tämä luottamus joutunut häpeään, sillä kun pankin -kassanhoitaja ylimielisesti hymyillen latoi Tuomaan eteen setelipinkan -toisensa jälkeen, kysyi tämä huolestuneena, ottaisivatko veljetkin -osan taakasta kantaakseen, sillä ei hän ainakaan yksinään rapea -näitä paperipaaleja pitkin katuja haalaamaan. Huomattuaan toverusten -ihmettelevän ilmeen naurahti pankkimies kuivasti ja lausahti: "Eihän -tuossa ole vielä paljoakaan!" Pulleina rahamiehinä painuivat veljekset -sitten ulos, antaen aluksi Herr Fiakerin ajella pitkin upeita katuja, -minne halusi. - -Kevään kirkkaudessa teki Wien loistoisan, siistin, sivistyneen -vaikutuksen. Sen upeat, barokkityyliset palatsit, puhtaat kadut, -sirosti esiintyvät, iloiset ja avomieliset ihmiset, saivat Simeonin -ajattelemaan, että täällä Wienissä taitaa olla aina vappu. Likipitäen -sellainen tunnelma vallitsi hänen mielestään kaikkialla. Pragin -ja Wienin kasvoilla on ehdottomasti eri ilme: edellinen on synkkä -ja itseensä sulkeutunut, tumma, jälkimäinen vaalea, iloinen ja -avomielinen. Juro suomalainenkin siellä hiukan irtautuu kuorestaan ja -rupeaa juttelemaan keveästi ja hauskasti, huomaten äkkiä, että käypä -laatuun täällä maailmassa elämä. Mitään erikoista surua ja murhetta -eivät veljekset missään huomanneet, vaan mieluumminkin halua kääntää -kaikki vähän leikiksi. Ehkäpä se onkin ainoa keino, jonka avulla -voi taakkansa kantaa. Vasta joutuessaan heidän kanssaan laajemmalta -puheisiin huomaa sydämen pohjalla kalvavan surumielisyyden, jopa -katkeran toivottomuudenkin, joka tekee kuulijan vakavaksi. Ja kauan -ei tarvitse jutella, ennen kuin jo mainitaan "der alte Kaiser", ja -vanhan kaksoismonarkian joka suhteessa paremmat ajat muistuvat mieleen -romanttisen hohteen värittäminä. Unkarilaisia ei juuri rakasteta, mutta -kyllä kunnioitetaan, tshekkiläisistä sanotaan suoraan, että he ovat -petollisia. Omituista onkin ajatella, että äsken vielä niin suuresta -ja mahtavasta valtakunnasta nyt on jäljellä vain tällainen jäännös, -kuuden miljoonan sirpale ylläpitämässä kahden miljoonan pääkaupunkia. -Kuinkahan se ajanpitkään luonnistanee? Ja onko tämä jakoprosessi luonut -mitään, joka olisi todellakin parempaa edes tulevaisuuden pohjaksi kuin -entinen? Epäillä sopii. Wilsonin medaljonkikuvaa ei näkynyt missään. - -Mutta Wienin ilmassa on jotakin, joka saattaa ihmisen kaikesta -huolimatta optimistiselle tuulelle. Tshekkiläiset saattoivat sittenkin -olla oikeassa: ehkä Itävallassa valitetaan enemmän kuin todella on -syytä, ehkä elämä siellä, löydettyään uusissa olosuhteissa oikeat ja -mittasuhteisiin sopivat uransa, rupeaakin versomaan voimakkaasti. -Niin ainakin täytyy toivoa, sillä vaikea olisi uskoa, että ne -mahdollisuudet, joiden varassa Wien on elänyt historiansa ajan ja -kehittänyt korkean kulttuurinsa, olisi pyyhkäisty kokonaan pois yhdellä -ainoalla rauhanteolla. Se tuskin lienee luultavaa. - -Ja katsellessaan Wienin kaunotarten, äitien ja lasten elämää puistoissa -muistui Simeonin mieleen eräs vanha historian nimenomaan Itävallalle -antama ohje: Bella gerant alii, tu, felix Austria, nube! Nam quae Mars -aliis, dat tibi regna Venus. - -Vuonna 1515 oli näet keisari Maximilianus I:llä Wienissä vieraanaan -Böhmin ja Unkarin kuningas Wladislaus II. Miten siinä sitten yhdessä -ryypättiin ja annettiin tarinaveden vaikuttaa, tultiin lopuksi siihen -tulokseen, että sallitaan lasten mennä keskenään naimisiin. Se tapahtui -ja sen manööverin seurauksena putosivat viimein Böhmi, Määri ja -Unkari Itävallan syliin, miekan iskutta, vain rouva Venuksen lahjana. -Siitäpä runoilijan kehoitus, että sinä, onnellinen Itävalta, hanki -valtakuntia Venuksen avulla, silloin kuin muut saavat valloitella niitä -Mars-jumalan keinoilla. Täydellä syyllä voi tämän kehoituksen uudistaa -nytkin: muut ovat hankkineet valtakuntia tulella ja miekalla, mutta -Itävallalla ei todellakaan ole jäljellä muuta kuin rouva Venukseen -turvautuminen, jota siellä ilta-elämästä päättäen näyttiinkin tehtävän -tarmolla ja vakaumuksella. - -Veljekset harhailevat historiallisten loistorakennusten vaiheilla ja -imevät niiden kuvat näkökalvoonsa. Valtiopäivätalon ohi mentäessä -kääntyy Herr Fiaker heihin päin, viittaa piiskallaan rakennukseen ja -sanoo: "Streithaus." Sardooninen hymy valaisee koko seurueen kasvot. -Tuskinpa demokraattisille parlamenteille voinee keksiäkään sopivampaa -nimeä? Huoaten kiitävät ajatukset Europan toiselle puolelle, jossa -Helsingin kaupungissa, Heimolan salissa, on toinen "Streithaus." -Väsyneinä näkemiinsä ja jo sangen kuumasti lämmittävään aurinkoon -uppoavat veljekset viimein kuuluisan Raatihuoneen kellarin varjoisiin -holveihin. - -Matkustaja, joka viipyy paikkakunnalla vain lyhyen ajan ja joka -ei ehdi eikä voi ruveta toteuttamaan tavallisen kotielämän -säästäväisyysperiaatteita, vaan ostaa rahallaan mitä tarvitsee, -valittamatta sillä kertaa sen hintaa, ei Wienissä keväällä 1921 voinut -huomata mitään puutetta. Hän sai kaikkea mitä hän halusi, ja vaikka -hinta olikin maan rahassa hirveä, oli se muutettuna Suomen rahaksi -halvempi kuin meillä kotona. Jos viiniä nautittiin aterialla, oli -hintaero kotimaahan verraten aivan suunnaton. Niinpä veljekset söivät -kunnollisen päivällisen, johon kuului kolme ruokalajia, ja nauttivat -juomaksi hyvää viiniä kuten janoiset ja helteellä liikkuneet miehet -ainakin; laskun suoritukseksi annettiin huvin vuoksi yksi Englannin -punta, joka siihen aikaan oli noin 150 Suomen markkaa; siitä tuli -vielä 600 Itävallan kruunua takaisin. Ällistyksissään siirteli Tuomas -setelipakkaa edessään ja kysyi neuvottomana, mitä tämä kaikki nyt -oikeastaan merkitsee, kun hallussamme oleva maan rahan määrä vain -näyttää lisääntyvän. - -Raatihuoneen kellarin mahtava sali oli aivan täynnä ruokailijoita, -jotka sekä arkailematta tilasivat että yhtä arkailematta maksoivat. -Edeskäypien rahasalkut pullottivat ja pikkukyypparit lensivät -hikihatussa kiidättäen pöytiin pienissä avonaisissa karahveissa -valkoista pöytäviiniä. Ruokaa oli tilattavana kaikellaista: m.m. -hämmästytti Simeonia eräs voileipätarjottimella esiintyvä kala, joka -näytti hänestä tutulta. Hän otti sen lähemmän tarkastuksen alaiseksi -ja totisesti: se oli tavallinen suolasilakka. Kotoisen tunteen -valtaamana seivästi hän sen haarukkaansa ja söi. Muuten täytyi Simeonin -antaa suuri tunnustus salin seinämaalausten moraaliselle sisällölle. -Sen sijaan että niissä olisi kimaltelevilla juhlatilaisuuskuvilla -ja ylensyömiskohtauksilla kiihoitettu yleisön juomahalua, niissä -yksinkertaisen tehokkaalla tavalla osoitettiin, kuinka ylenjuominen -tekee ihmisestä sian sekä sisäisesti että ulkonaisesti. Sille, joka -tässä salissa moiseen erehtyi, oli tuomio valmiina seinällä. - -Juomatavaraa tässä paikassa muuten tarvittiin aika runsaasti. Kun -toverukset pois mennessään erehtyivät harhailemaan Raatihuoneen -todellisiin kellarikäytäviin, näkivät he siellä valtavan suuria -tynnyreitä rivittäin. Mutta juopunutta ei yleensä näkynyt ainoatakaan. -Luonnollisten alkohoolien, kuten viinin ja oluen jokapäiväinen -käyttäminen "särpimenä" ruoan ohella näkyy tekevän sen, jota Suomessa -sanotaan "juoppoudeksi", ainakin julkisuudessa kokonaan mahdottomaksi. -Jos mietojen viinien tuonti Suomeen sallittaisiin, kävisi -pirtujuopottelu arvattavasti hyvin vähäiseksi. - -Mutta eivätpä veljekset huolineet ruveta tutkimaan raittiuskysymyksen -monia pulmia, vaan joivat viininsä hyvällä omallatunnolla ja painuivat -ihmisvilinään. Heidän askeleensa suuntautuivat kuin itsestään korkeata, -juhlallista, harmaata tornia kohti, joka silloin tällöin vilahti -jostakin kadun aukeamasta, ja pian olivat he pyhän Tapanin tuomiokirkon -juurella. Pyhän Tapanin kruunu ja valtikka kimmeltävät vieläkin Tonavan -laakson maiden yllä, kertoen ajasta, jolloin sinne tuotiin kristinusko -ja sen mukana nykyisen kulttuurin ensimmäiset siemenet, jolloin hurjat -magyarit saatiin luopumaan rosvoretkistään ja antautumaan niille -urille, joita myöten he ovat näihin päiviin päässeet. - -Simeoni oli tähän mennessä nähnyt Westminster Abbeyn ja yön pimeydessä -uhmaavana ja jättiläissuuruisena kohoavan Kölnin tuomiokirkon tumman -haahmon. Goottilainen kirkkotyyli oli ollut hänen ihanteensa ja -täyttänyt hänen sielunsa selittämättömällä kauneuden ja uskonnollisen -tunnelman mystiikalla. Hän oli tulkinnut sen ajatusta itselleen siten, -että kun siinä jokainen piirre, alkaen suorastaan peruskivestä, kuten -doorilainen pylväs, ikäänkuin liikkuvana viivana pyrkii ylöspäin, -tuo suunnan osoittaminen väkisinkin riistää ihmisen silmän maasta -taivasta kohti. Katse seuraa nousevia viivoja yhä korkeammalle, -sinkoaa huippujen kärjistä yhä ylempään huippuun, kunnes se vihdoin -päättyy tornin korkeimpaan kohtaan. Siellä tuo ylöspäin kohoava ja -pyrkivä ajatus puhkeaa kauniiksi, salaperäiseksi goottilaiseksi -"kukaksi", joka avaa teränsä tutkimatonta kohti kuin janoava, kaipaava -ihmisrinta, odottaen arvoituksen ratkaisua jostakin tuntemattomasta, -mutta silti sielun silmin aavistetusta maailmasta. Goottilainen -rakennustyyli edusti näin Simeonille pyrkivää ja taistelevaa -ihmissielua, joka janoten askartelee elämänsä suurimman ja vaikeimman -arvoituksen ratkaisemiseksi. Siinä ei ole lepoa, vaan taistelua, ei -tyyneyttä, vaan hurjaa kuohuntaa, kiihkeätä ja vaativaa, epätoivoista -kysymystä. Gotiikan keskiaikainen ja salaperäinen mystiikka oli näin -aikoinaan vanginnut Simeonin mielen kokonaan, ja vaikka hän sittemmin -viilentyessään oli hiukan kylmentynyt tälle myrsky- ja pyrkimysaikansa -ihanteelle, tempasi se hänet taaskin valtoihinsa heti kun hän astui -kirkon valtavien holvien alle. - -Kuin taikaiskulla hälveni kadun hälinä, maailman turha meno, syntisen -ihmiskunnan toivoton mellastus jonnekin kauas, olemattomiin, sillä -samalla hetkellä, jolloin temppelin ovet sulkeutuivat Simeonin jälkeen. -Hän huomasi seisovansa juhlallisessa suippokaariholvistossa, jonka -täytti rauhoittava viileys, salamyhkäinen hämärä ja värillisten -ikkunoiden tunnelmallinen valoleikki. Katsoi minne hyvänsä, kaikkialla -viittasi goottilaisholvien ja kaarien hämähäkinverkko ylös, kohti -korkeutta, tutkimattomuutta, synnyttäen ihmisessä nöyrtyvän, sulavan, -jumalallisen tahdon valtaan antautuvan tunnelman. - -Ihmiset liikkuivat temppelissä hiljaa ja vakavina. Tuonne holvien -kulmaukseen on pantu näkyville pyhän äidin kuva, sarja tuohuksia -edessänsä. Ovet avautuvat tuontuostakin ja nöyrästi lähestyy kuvaa -milloin mies, milloin nainen, hieno herra, yksinkertainen työmies, äiti -lapsineen, kaikki rinnakkain polvistuakseen pyhän äidin kuvan eteen ja -jäädäkseen siihen äänettömään rukoukseen. Tuolla tulee nuori tyttö, -ehkä palvelijatar, koska hänellä on kori käsivarrella. Hänen vaaleat -kiharansa välkkyvät somasti, kun väri-ikkunan säde niihin sattuu, ja -hänen poskilleen kohoaa lämmin, ujo puna, kun hän polvistuu pyhän äidin -eteen. Hän ummistaa silmänsä kuin keskittääkseen ajatuksensa johonkin -tärkeään, jonka ratkaisu saattaa merkitä hänelle koko hänen elämäänsä. -Mitä hän rukoilee? Mitäpä rukoili Gretchen temppelissä? - -Sanattomina, väkevän tunnelman vallassa, katsovat tätä kaikkea -veljekset, sillä se on heille niin outoa. Simeoni ymmärtää mielessään, -että ihminen, joka noin vilpittömästi ja vapaasti voi tulla uskomaan -syvimmät huolensa keskellä maailman kiireintä pauhua jollekin, jolta -hän vaistomaisesti tuntee saavansa lohtua ja virkistystä, on henkisesti -rikas; että hän, kylmä protestantti, järjen ja jokapäiväisyyden -mies, ainakin joskus kaipaa tuollaista lapsen mieltä, herkkää, mutta -muodoiltansa hienoa antautumista sen uskonnollisen tunnelman haltuun, -joka jokaisella ihmisellä on povessansa. Hänen vakaumuksensa mukaan on -uskonnollinen tunne ja kaipuu ihmisessä myötäsyntyistä; se on myöskin -etupäässä tunnetta, ei järkeä eikä järjestelmää, ja tunteen kautta ja -ilmitulomuodoissa se myöskin elää. Miksi ei protestanttinen kirkkomme -viljele enempää tätä puolta? Poistuessaan tunsi Simeoni olleensa mukana -sopusointuisessa, hartaassa jumalanpalveluksessa, jota eivät olleet -häirinneet mikään arkipäiväinen melu eikä papin valitettavan usein -vaivalloisesti kokoonpantu ja kömpelö saarna, täynnä konstikkaita -selityksiä ja epäonnistuneita vertauksia sekä pateettisia parkaisuja. - -Saapuessaan illalla hotelliinsa tapasivat veljekset keuhkotautisen -portinvartijan hakemassa virkistystä suuresta konjakkipullosta, jonka -hän oli nostanut eteensä pöydälle. Ukko oli kuitenkin alttius, kiltteys -ja palvelevaisuus itse, tunsi asiansa hyvin ja valmisti veljesten -seuraavana aamuna varhain tapahtuvan matkan kädenkäänteessä. Koska -hotellin ensimmäinen vaikutelma oli huonompi kuin mitä kokemus sitten -osoitti, päätti Simeoni, varsinkin kun hinnat olivat kohtuulliset, -suosittaa sitä muillekin. Sen nimi on Hotel Müller, Am Graben, ja on se -aivan kaupungin keskustassa. - -Niin oli päivä Wienissä kulunut, mennyt kuin pieni vilahdus. Jälkeensä -se oli jättänyt kuvan iloista ja suruista, rikkaudesta ja köyhyydestä, -kaikesta, mitä elämässä yhden päivän nimiin sattuu. Hyvästi, kaunis -keisarien kaupunki! Suomalaiset vieraasi toivottavat sinulle kaikesta -huolimatta onnellista ja valoisaa tulevaisuutta. - - - - -XV. - -Matka Buda-Pestiin. -- Unkarin kieltä ja unkarilaista matkaseuraa. -- -Klári de Pap, hänen veljensä ja juutalainen kulassi. -- Unkarilaisten -onnettomuus. -- Näkyjä Unkarin tasangolta. -- Velvollisuudentuntoinen -junailija. -- Balaton-järvi. -- Ystävällisiä neuvoja. - - -"Tämähän ihmeellistä maailmaa on", tuumi Tuomas sijoittautuessaan -koko hotellin palvelijakunnan mitä innostuneimpain onnentoivotusten -saattamana varhain 20 päivän aamuna autoon, "kun aina vain aurinko -heloittaa pilvettömältä taivaalta. Olemme selvästi lähteneet -matkallemme mitä onnellisimpain tunnustähtien alla. Siis eteenpäin, -Sudbanhofille". "Eteenpäin!" kertasivat hänen käskynsä toiset veljekset -ja retkikunta oli taas urallansa. - -Mutta matkustajain lukumäärä olikin suuri ja kun piletit vihdoin oli -saatu, antoivat ne toveruksille vain "ensi luokan seisomapaikat", -ei muuta. Edessä näytti olevan siis hikinen päivä, varsinkin kun -kiertomatka Balaton-järven ympäri tulisi kestämään sangen kauan, -mutta tutkimusmatkailijan ei auta hätäillä. Jalosti sijoittuivat -miehet vaunun käytävään, katselivat vilpittömästi meluavaa yleisöä -ja lausuivat kiitokset Tuomaalle, joka vielä viime hetkellä kerkesi -ostaa virkistysvälineitä. Kun juna läksi liikkeelle, rupesivat -veljeksetkin pitämään tarkempaa tutkintoa, eikö mistään mahtaisi löytyä -istumapaikkoja. - -Jo vaunuun tullessa oli Simeonin huomiota herättänyt eräs outo -kieli, joka kaikui hänen korvissaan kuin "körö-körö". Väliin kuuli -hän tuon tuostakin toistettavan sanaa "kerem". Hän tietysti arvasi -heti, että se oli unkarinkieltä, ja häpesi, että se saattoi hänestä -tuntua niin oudolta. Olihan hän näet aikoinaan tutkintonsa vuoksi -joutunut sitä lukemaan ja kääntänyt sanomattomalla vaivalla ja -aherruksella Imre Madachin kuuluisaa näytelmää "Ihmisen tragedia" -puolisataa sivua. Ainoa, mikä hänelle jäi siitä palkaksi, oli tuon -suurenmoisen aatenäytelmän tarjoama kirjallinen nautinto, joka on sen -lukeneille unohtumaton. Mutta itse kieli -- se oli haihtunut muistista -niin tarkkaan, ettei jäljellä ollut muuta kuin jonkunmoinen, ehkä -pääpiirteissään oikeaan osuva kuva sen rakenteesta. - -Mitäs ollakaan! Hetken perästä huomasi Simeoni istuvansa aivan tyhjässä -vaunun osastossa, toverinaan vain tummatukkainen nuorukainen, joka -nenän sujahduksesta päättäen kuului Noakin poikain, tarkemmin sanoen -Semin jälkeläisiin. Ollen puhetuulella yritteli Simeoni jutella ja -kysellä, mutta kun poika olikin umpimielinen ja lisäksi osasi saksaa -vaillinaisesti, tyrehtyi keskustelu pian kokonaan. Juhani ja Tuomas -olivat kadonneet ja Simeonin täytyi tyytyä katselemaan maisemia. -Wienerwaldin tummat metsiköt hohtivat korkeilta kukkuloiltaan, jotka -uivat ihmeen ihanassa sinertävässä auteremeressä, mutta tuoltapa -näkyi jo tasainen, aava, rannaton lakeus, Arpadin perintömaa, Unkarin -tasanko. Simeoni tunsi tarvetta saada huomauttaa tästä asiasta -tovereilleen ja hiukan hurrata sen kotoisen ja miellyttävän tunnelman -johdosta, jota jo yksin Unkarin lakeuden näkeminen hänen romanttisessa -ja naivissa sydämessään herätti, ja hän meni hakemaan veljiään. - -Kurkistaessaan eräästä vaunun osaston ovesta huomasi hän seuraavan -näyn: vasemmalla puolella istuivat Juhani ja Tuomas niin tukevina -ja vakaina kuin eivät olisi koskaan muuta tehneetkään, ja heidän -kasvoillaan asusti kohtelias ja mieluisa hymy, kun he suuntailivat -eräitä tarkoin harkittuja sanasarjoja vastapäätä istuvalle neidolle. -Tämä oli vaalea kuin englannitar, hienosti puettu, käytöksessään -maailmannaisen tyyneys ja varmuus. Hänen vierellään istui -ylioppilasijässä oleva nuorukainen, miellyttävän näköinen, veressä -tuota tummaa ainetta, joka meidän mielestämme tekee unkarilaiset -mustalaisen näköisiksi. Myöhemmin kävi selville, että hän oli neidon -veli. Neitoa vastapäätä, ikkunasijalla, istui valtavan lihava, -paljasnaamainen juutalainen. Hän oli kuin tynnyri, päässänsä musta -matkakalotti, ja niin täyteläinen joka taholta, että oli vaikea sanoa, -missä kaula loppui ja vatsa alkoi. Kuumuuden vuoksi hän ähkyi ja puhisi -alituiseen, ikäänkuin häntä olisi pistetty neulalla ja reiästä olisi -ruvennut tulla pihisemään ilmaa kuin kumipallosta. Saatuaan tämän -yleissilmäyksen istuutui Simeoni muitta mutkitta oven pieleen, pojan -viereen, ja odotti, mitä tuleman piti. - -Seurauksena oli mitä hauskin, koko päivän kestävä -unkarilais-suomalainen junaveljeily. Neiti Klári de Pap ja hänen -nuori veljensä, Unkarin ylituomarin lapsia, olivat matkalla kotiinsa -Buda-Pestiin, ja kuultuaan Juhanin ja Tuomaan puhuvan sellaista kieltä, -jota hekään, vaikka he käyttivät äidinkielen tavoin saksaa, ranskaa -ja englantia, eivät koskaan olleet kuulleet, olivat he pian pyytäneet -saada tietää, mitä kieltä herrat haastoivat. Ja kun nämä sanoivat -juttelevansa suomea, heräsi heidän mielenkiintonsa heti, sillä he -olivat, kuten unkarilaiset yleensä, pääpiirteissään selvillä heidän ja -suomalaisten kaukaisesta sukulaisuudesta. Täällä oli Suomi todellakin -tunnettu -- Pragissa, jopa joskus Saksassakin, olivat käsitykset -siitä usein sangen hämärät. Ja luultavasti on Unkarissa kansallisen -onnettomuuden johdosta herännyt erikoista halua tutustua siihen -kansaan, joka on heidän sukulaisensa, on myöskin kestänyt vaikeat ajat -ja nyt vihdoin päässyt unelmiensa perille, täydelliseen vapauteen; -tutustua ja veljeillä sen kanssa, tietäen sieltä saavansa uskollisen -ystävän, jota se nyt suuressa yksinäisyydessään, kaikilta tahoilta -vihollisten ympäröimänä, erikoisesti edes myötämielen vuoksi tuntee -kaipaavansa. Ja suomalaisten sydänhän on aina ollut sepposen selällään -Unkariin päin. Pienuudessamme olemme tunteneet ylpeyttä siitä, että -olemme sukulaisia kansalle, joka ritarillisesti ja urhokkaasti on -tuhannen vuoden kuluessa taistellut kulmallaan koko Europan puolesta -idästä aina yhä uusissa muodoissa tulvaavaa raakalaisuutta vastaan. - -Pian huomasi Simeoni, että neiti de Pap oli Unkarin ylimysten lasten -tapaan saanut kokonaan kansainvälisen sivistyksen. Hänellä oli -monipuolinen kielitaito ja hän tunsi Ranskan, Saksan ja Englannin -kirjallisuutta paljon. Hän oli oleskellut eri maissa ja matkailijana -nähnyt Europan, pohjoismaita lukuunottamatta, sangen tarkkaan, olipa -käynyt Afrikassakin. Isä oli käyttänyt matkustusta käytännöllisenä ja -kehittävänä kasvatuskeinona. Viime aikoina kertoi hän kiintyneensä -venäläiseen kirjallisuuteen, johon oli tutustunut ranskalaisista -käännöksistä ja jota tuntui ihailevan. Kun Simeoni uskaltautui hänen -kanssaan pieneen väittelyyn, asettaen länsimaiden "apolloonisen" -kirjallisuuden (kuten sen Koskenniemi kerran määritteli) korkeammalle -tasolle kuin venäläisten -- tosin kyllä nerokkaalla tavalla -- -enimmäkseen viettejä ja animaalisempien ihmiselämän puolien ilmiöitä -kuvaavan, tuntui neiti de Pap sivuuttaneen tämän näkökannan. Hän -tiedusteli uteliaasti Suomen kirjallisuudesta, josta Simeoni koetti -lyhyesti tehdä selkoa, viitaten niihin harvoihin saksannoksiin, joiden -olemassaolon hän muisti, sekä luvaten Suomeen tultuaan toimittaa -hänelle niistä näytteitä. Sitten sai Simeoni selittää, minkä verran -Suomessa tunnettiin unkarilaista kirjallisuutta, ja kun hän sattuikin -muistamaan useita siitä kielestä tehtyjä käännöksiä, alkaen Mauri -Jókaista, oli sillä alalla pian paljon yhteistä pohjaa hauskalle -keskustelulle. - -Mutta aina väliin huomasivat veljekset sisarusten puheessa hiukan -surumielistä sointua, eikä kestänyt kauan, ennen kuin oltiin keskellä -Unkarin kärsimyksiä. Mitä on enää Unkarista jäljellä! Kaikki paras, -tuhannen vuotta heille kuulunut ja heidän verellään ostettu, on -riistetty pois. Heidän kunniakas maansa on typistetty pieneksi saareksi -keskelle heidän tasankonsa sydäntä ja miljoonittain magyareja on -jätetty heidän rajojensa ulkopuolelle. Kansallista teollisuutta ja -kauppaa ei ole, sillä se on kaikki juutalaisten käsissä. Eipä ole -edes monta kansallista sanomalehteäkään, vaan ovat nekin enimmäkseen -juutalaisten hallussa. - -JUHANI: Mutta kuinka se on mahdollista? Mistä johtuu, että nämä -ratkaisevan tärkeät alat ovat joutuneet juutalaisille? Ovathan -unkarilaiset olleet kuuluja rikkaudestaan, joten heiltä ei olisi -pitänyt puuttua keinoja pitää voitollisesti puoliansa. Kukapa ei -tuntisi unkarilaisia Nabobeja! - -KLÁRI DE PAP: Juuri Unkarin rikkaat, nuo kuulut magnaatit, ovat -paljoon syypäät. Ei ole suinkaan kaukana se aika, jolloin he pitivät -ja ehkä pitävät vieläkin työntekoa häpeänä. He katsoivat arvolleen -sopivaksi vain elää loisteliaasti, myydä vehnänsä juutalaiselle -polkuhinnasta ja tuhlata sitten rahat Parisissa tahi muualla Europan -huvittelukeskuksissa Onneksi rupeaa nyt käsityskanta muuttumaan ja -ymmärretään, että jokaisen täytyy ryhtyä tulisesti työhön. - -TUOMAS: Ihmisparat! Nautintoja etsiessään he siis menettivät elämän -aarteen, työn ilon. Me Suomessa tunnustamme sentään suurimmaksi -iloksemme saada jotakin tehdyksi valmiiksi, vaikka meilläkin on paljon -puutteellisuutta siinä suhteessa. - -YLIOPPILAS: Siksipä isäni onkin pannut minut insinöörikouluun. - -KLÁRI DE PAP: (Heristää nyrkkiään juutalaiselle, joka on nukkuvinaan). -Nuo... nuo... Schieberit... ne ovat sitten magnaattien rinnalla -kaikkeen pahaan syypäät bolshevismiin... kalliiseen aikaan, kaikkeen! -Kuinka minä saatankaan heitä vihata. Jos minulla olisi valta, antaisin -ampua heidät. - -(Juutalaisen silmäluomet liikkuvat. Hän kuulee nähtävästi kaikki, mutta -ei ole tietääkseenkään...) - -Tämän vilkkaan keskustelun kuluessa on saavuttu kauas Unkarin -tasangolle. Se on pöytätasaista, puutonta, silmänkantamatonta -peltoa ja ketoa. Sieltä täältä poppeleitten keskeltä, jotka ovat -vielä lehdettömiä ja antavat maisemalle ominaisen leimansa, loistaa -valkoseinäisiä ja nähtävästi olkikattoisia taloja; niissä asuu -unkarilaisia talonpoikia, noita tyyniä ja rauhallisia, väkeviä miehiä, -joista Simeonin unkarinkielen opettaja, entinen itävaltalainen upseeri, -sotilasvaltaan antoi niin erinomaisen ylistäviä arvosteluja. Kuinka -mielellään Simeoni olisikaan tahtonut mennä heidän majaansa, tarjota -rauhan kämmentä ja sanoa terveisiä Suomesta, jutella heidän kanssaan -ja tutkien heidän sieluaan uurtaa tien takaisin niihin hämäriin -alkuaikoihin, jolloin he vielä meille läheisinä rinnallamme paimensivat -karjojansa tahi läksivät villin vaistonsa ajamina hakemaan uusia -maita ja elinsijoja, barbaarista kunniaa ja ryöstösaalista. Mutta se -oli mahdotonta. Uusi ja erikoinen maailma oli nyt kuitenkin Simeonin -silmäin edessä. Se ei ollut niin hyvästi viljelty kuin Saksan ja -Böhminmaa, mutta viljelyksien heikkoutta korvaamassa oli ehkä vielä -hedelmällisempi multa, tulisempi aurinko ja anteliaampi luonto yleensä. -Ja lisänä oli uusi rikkaus: hämmästyneitten veljesten silmäin eteen -ilmestyi yhä useampia ja suurempia sika- ja lammaslaumoja, edelliset -laukaten kyrmyniskaisina ja alakärsäisinä, jälkimäiset laahaten -perässään raskasta rasvahäntäänsä. Kanoja oli myöskin runsaasti. -Simeoni, joka sopivassa kohdassa aikoi tarkemmin syventyä näkemiinsä -eläimiin, painoi tyystin mieleensä elukkain eri piirteet. Ikäänkuin -maiseman täydellistämiseksi mennä vilahdettiin mustalaisleirin ohi. -Simeoni kerkesi nähdä sarjan kurjaakin kurjempia, puoleksi maahan -kaivettuja telttoja, kasan rääsyisiä ja kirkuvia lapsia, sekä akan, -joka kirjavan koreassa, mutta erinomaisen ryysyisessä puvussa seisoi -ratavallin reunalla, kainalossa jonkunmoinen kaukalo, jossa hän piti -lastaan. - -Mutta nyt tapahtui vaunussa erikoinen ja ajalle kuvaava välikohtaus. - -Junailija saapui tarkastamaan pilettejä. Hän oli aivan samallainen -kuin olisi tuolta maan sydämestä haettu oikein roteva ja turpea -hämäläinen, jota ei pysty järkähdyttelemään orkaania pienempi myrsky -ollenkaan. Väri vain oli hiukan mustalaiseen vivahtava, mutta ei -sekään erikoisemman räikeä. Tarkastettuaan nyt toverusten piletit -ilmoitti hän tyynesti, että koska herroilla on vain seisomapaikat, niin -täytyy sitten seisoa, muu ei auta. "Mutta täällähän on istumapaikkoja -runsaastikin!" "Vaikka, mutta koska kerta lippu on sellainen, niin -sen määräystä on toteltava." Tuli ja leimaus! Olikohan tässä nyt -oikea nuhteeton laillisuuden ja asetusten sankari, vai mikä tässä -oli takana? Väitellään ja kinataan. Klári de Pap tulistuu ja alottaa -ankaran unkarilaisen sanavirran, -- turhaan! Koska piletit ovat vain -seisomapaikkoja, täytyy herrojen seisoa. Simeoni jo liikauttelee -jalkojaan miettien humoristisesti, että antaapa nyt sitten magyarien -nähdä suomalaiset vieraat seisomassa tyhjän penkin vieressä, kun -hän samalla sattuu katsahtamaan Tuomaaseen. Tämä on aatteellisella -ilmeellä vetänyt esiin lompakkonsa ja hamuilee sieltä hajamielisen -näköisenä ilmoille Unkarin kruunuja, setelin toisensa jälkeen. Simeoni -vilkaisee junailijaan. Tämä ei ole Tuomaan puuhia huomaavinaankaan, -mutta hänen poskilihaksensa värähtelevät hiukan ja ohimoille nousee -puna. Klári neiti moittii häntä yhä kiivaasti, mutta turhaan, Tuomas -valikoitsee rahatukun käteensä ja tuijottaa huoaten ulos unkarilaiselle -tasangolle, jossa siat heittävät häränpyllyä. Vihdoin Klári neiti -tuskastuu lopullisesti, tempaa rahatukun Tuomaan kädestä ja heittää -sen junailijan kouraan. Järkähtämättömän tyynesti tämä kokoaa rahat, -pistää ne taskuunsa, hymyilee meille ystävällisesti ja poistuu. Klári -de Pap on vaipua penkin alle häpeästä. Mutta Tuomas lohduttaa hänet -pian sanoen ymmärtävänsä ja tietävänsä, ettei tuo mies parka voi tulla -toimeen pienellä palkallaan ja arvelee siis voivansa vaatia ensiluokan -matkustajilta hiukan lisäveroa, varsinkin jos se voi tapahtua vain -tarkoin pitämällä kiinni painetuista määräyksistä. Lopuksi yhdymme -kaikki vapauttavaan nauruun ja kuuluupa juutalaisenkin uumenista -jonkunmoinen kumea, maanalainen jyrinä, joka arvattavasti sekin oli -esittävinään naurua. Sitten ryhdyttiin taas juttelemaan. - -Veljekset saivat tehdä selkoa kaikesta mahdollisesta. He ilmoittivat -olevansa naimisissa, ja olevansa kohtalaisen lapsiparven isiä; he -kertoivat, minkälaisia ruokia Suomessa syödään (tämä elämän puoli -tuntui olevan yleensä täällä, alkaen Tshekko-Slovakiasta, hyvin -tärkeä), minkälaisia asumuksemme ovat ja minkälaista on Suomen -luonto. Kun toverukset kertovat Suomen syrjäsaloilla vielä elelevän -karhujakin, välähtää kuulijain kasvoilla pieni epäilyksen ilme, mutta -silloinpa Tuomas taas rauhallisesti ottaa esille kaikkisisältävän -lompakkonsa ja kaivaa sieltä sarjan valokuvia, joissa näki hänet -itsensä karhunkaatopuuhissa ja lopuksi täydessä komeudessa kuolleen -karhun rinnalla. Olihan hän nimittäin muutamia viikkoja ennen matkalle -lähtöään todellakin ampunut karhun Impivaaran erämaasta. "Kuinka -intressanttia!" lausahti neiti Klári tarkastellessaan valokuvia -uteliaana. Vihdoin siirryttiin taas puhumaan taloudellisista puolista, -jolloin juutalainenkin liikautteli höröstellen korviaan, ja Juhani -ojensi neiti Klárille hauskan, Suomen kansallista pankkilaitosta -kuvaavan vihkosen. Kun juutalainen hetken perästä teki eleen ikäänkuin -hänkin olisi tahtonut tuota vihkoa silmäillä, tempasi neiti Klári sen -äkkiä pois ja sanoi vihasta hehkuvin poskin Juhanille: "Jos tuo ihminen -olisi koskettanut sormellaankaan tähän kirjaan, olisin heittänyt sen -ulos ja pyytänyt Teiltä uuden!" Klári de Pap'in juutalaisvihalla ei -näyttänyt olevan mitään rajoja. - -Lopuksi tuli esille myös "ikuisesti naisellinen". Puhuttaessa Suomen -oloista, perhe-elämästä ja muusta sellaisesta kysyi neiti Klári -seuraavasti: - -KLÁRI DE PAP: Sanokaa minulle, herra Simeoni, ovatko Suomen naiset -lihavia? Ovatko he kauniita? - -SIMEONI: Eh... Tuota... Ky-kyllä... He ovat usein sangen lihavia... -Pelkään, että Suomen miehillä, tuota, hm, tjaah, on, kuinka nyt -sanoisin, hiukan turkkilainen maku siinä suhteessa. Mutta mitä -kauneuteen tulee, niin sitä ei, hm... tarkoitan... ei voi verratakaan -Unkarin kuuluun naiskauneuteen. - -KLÁRI DE PAP: Ovatko Suomen naiset hyvin älykkäitä? - -SIMEONI: Tämä on vaikea kysymys... vaarallinen... Tuota, luulenpa -miehisen väen häijyydessään haluavan kieltää tämän, mutta minä en -kiellä. Naisemme ovat usein hyvin älykkäitä, älykkäämpiä kuin monet -miehet, vaikka tyhminkin näistä tietysti luulee olevansa joka naisen -rinnalla ainakin vuosisataisnero... Meillä on paljon naisasianaisia... -Naiset politikoivat innokkaasti. - -KLÁRI DE PAP: Kauheata! Sellaisista naisista en pidä. Mutta sanokaapa, -pukeutuvatko Suomen naiset hienosti ja aistikkaasti? - -SIMEONI: Koettavat ainakin parastansa. Minulla on huono silmä niihin -asioihin... en ymmärrä niitä... mutta... tuleehan sinnekin niitä -muotilehtiä... hatut ovat hyvin kalliita... eh... (Sekautuu puheissaan). - -Tässä keskustelu katkeaa sen johdosta, että juutalainen on nyt vaipunut -raskaaseen uneen. Hän on lysähtänyt läjään ja hänen nukkumistoimintansa -on kuin kaasumoottorin käyntiä, josta väliin jää pari räjähdystä -pois. Puh! ja sitten muutamia pitkiä ja pihiseviä hengenvetoja, -huulten lopsahdellessa ulos ja sisään... puh! puh! Inhoten kääntyy -neiti Klári toveruksiin päin ja lausuu: "Hänhän on enemmän elukan -kuin ihmisen näköinen". Juutalaisen ohimot värähtävät, ikäänkuin hän -olisi unessaankin kuullut tämän ystävällisen arvostelun. Seurue vaipuu -katselemaan edessään olevaa ihanaa maisemaa. - -On saavuttu kuuluisalle, suurelle Balaton-järvelle, jonka etelärantaa -rata kiertää. Tämä ranta on lakeata tasankoa, täynnä viiniviljelyksiä. -Viinimaat tahi oikeammin viinipellot on jaettu penkkeihin kuin -perunamaa, ja jokaisella köynnöksellä, jonka ryhmyisestä rungosta -parhaillaan alkaa versoa uusia lehtiä, on tukenaan keppi. Multa -on vaaleahkoa, nähtävästi hiekkaista. Ranta-alue näyttää jaetun -pienenpuoleisiin lohkoihin, joissa jokaisessa on pieni tupa; onko se -sitten viljelijän vakinainen asunto vai vartijakoppi, sitä ei Simeoni -voi tietää. Väliin kohoaa ranta metsäiseksi kummuksi, jolla olevista -rakennuksista ja rannan erikoisista laitteista voi päättää täällä -olevan myös kylpylaitoksia. Aurinko hehkuu polttavana ja viljelyksiä -näyttää vaivaavan kuivuus; ruoho on monin paikoin palanut kuloksi. - -Kuvastinkirkkaana päilyy tuossa Balaton, unkarilaisten ihailema ja -Jókain kuvaama suuri sisäjärvi, keinuttaen tuskin huomattavilla -mainingeillaan jotakin paikoilleen väsynyttä lastialusta. Ollaan jo -ohi tämän 76 km pitkän järven keskipaikan, koskapa pohjoisranta, -Bakony-metsän niemeke ja sillä kohoava korkea, vulkaanista alkuperää -oleva Tihany-vuori, näyttävät olevan aivan lähellä, vain kapean salmen -erottamina. Tämä niemihän nimittäin jakaa järven kahteen suureen -altaaseen, jättäen niiden välille vain pari kilometriä leveän salmen. -Koko pohjoinen ranta ja järvi ovat kuulakkaan, sinertävän auerverhon -peitossa, ja Tihany-vuoren yläosa vivahtaa voimakkaasti punesinervältä. -Kuin aalloille lepäämään istahtaneet lokit loistavat sen rinteiltä -valkoiset talot kirkkaina pisteinä. Koko maisema on kuin mahtava, -yhtenäisen, ihanan värisoinnun ja häiriintymättömän rauhan läpitunkema -taulu, jota unehtuu nauttien katsomaan kuin suloista unta. - -Matkaseurue on nyttemmin kokonaan unkarilaista. Kun toverukset -menivät ravintolavaunuun, joutuivat he siellä kohta keskusteluun -vakaitten ja isäntämiesten mallisten magyarien kanssa, jotka mitä -kohteliaimmin riensivät osoittamaan ystävällisyyttään suomalaisille -vieraille. Vallitsi kotoinen tunnelma. Kuultuaan veljesten -aikovan Konstantinopoliin saakka riensi eräs vanha herra, joka -rakennustiedoistaan päättäen oli arkkitehti, antamaan heille monia -tärkeitä ohjeita ja isällisiä neuvoja, joiden pääpontena oli, että -kukkaron nauhat oli siellä, kaiken maailman haikalojen keskellä, -pidettävä erikoisesti kireällä. Kuultuaan Suomen kieltolaista rupesivat -toiset harkitsemaan, mitä viiniä he nyt parhaiten voisivat janoisille -muukalaisille suositella, kun nämä kerta ovat saapuneet kaukaisesta, -kuivasta Suomesta tänne viinimaan sydämeen. Pitkän harkinnan perästä -ilmoitti muuan valkohapsinen magyari, että herrojen on mentävä -Hungarian hotelliin kuulemaan mustalaissoittokuntaa, syötävä siellä -fasaania ja nautittava Tokaji Szamorodni- tahi Tokaji Aszu-viiniä. -Silloin he tulevat saamaan jonkunmoisen käsityksen siitä, mitä Unkari -voi tarjota, vaikkakin se nyttemmin on köyhä. - -"Köyhä!" sanoo Simeoni ja viittaa ulos, "ja kuitenkin on maanne -maallinen paratiisi. Mitähän, hyvät herrat, sanoisittekaan nähdessänne -Suomen karut ja vaatimattomat vainiot!" - -"Niin", huokaisi vanha arkkitehti, "onhan tämä viljavaa, mutta ei se -kuitenkaan ole mitään siihen verraten, mitä meillä on ollut! Banaatti -ja muut seudut, jotka meiltä on ryöstetty! Mutta sitä unkarilaista ei -löydy, joka uskoisi nykyisen järjestelyn pysyväisyyteen, vaan kerta me -vielä otamme takaisin kaikki, kaikki!" - -Vihan ja uhman salama välähtää läsnäolijain silmistä. - -Simeoni vaipui miettimään eräitä matkakokemuksiaan. Siitä asti kun -hän oli astunut vieraalle mantereelle, oli hän kohdannut kansain -keskinäisen vihan ilmiöitä. Ruotsalaiset eivät ajattele suomalaisia -lempein tuntein; saksalaiset puhuvat katkerina ja hampaita hioen -tulevasta kostonpäivästä; tshekkiläiset vihaavat saksalaisia ja -unkarilaisia; nämä vihaavat katkerasti ympärillään olevia sortajia ja -anastajia. "Saapa nähdä", ajatteli Simeoni, "kuinka pitkälle näitä -vihan tunteita vielä ulottuu; suloiseksi ei ainakaan voi sanoa sitä -sopua, mikä tähän saakka tavattujen välillä on vallinnut." - -Mutta loppuu hauskakin matka kerta. Juna tulla jyrisi Buda-Pestin -asemalle ja veljekset jättivät matkatovereilleen herttaiset -ja kiitolliset hyvästit. He olivat muutamien tuntien kuluessa -saaneet kurkistaa melko syvälle nykypäivien magyarien sieluun ja -huomanneet, että siellä kärsityistä tappioista ja nöyryytyksistä -huolimatta vallitsi juuri se uhma ja voimakas nousun päätös, joka on -hallitsijakansoille onnettomuuden hetkinä ominainen. - -Holvitie, kuuluisa ketjusilta, ajo Margaretan saarten hotelliin. Terve, -Unkarin upea pääkaupunki! - - - - -XVI. - -Ilta Hungaria-hotellissa. -- Yleisön upeus. -- Mustalaissoittokunta, -sen kokoonpano ja soitto. -- Tokaji Szamorodni-viini ja sen synty. -- -Tonava tähtien valossa. - - -Hungarian hotellin suuri sali oli täpötäynnä väkeä, kun ystävykset -saamansa ohjeen mukaisesti saapuivat sinne kokemaan, mitä Unkari voisi -tarjota. Pitkän hakemisen perästä sai tarjoilija heille sijoitetuksi -pöydän aivan mustalaissoittokunnan viereen. Istuttiin ja ruvettiin -katsomaan ympärilleen. - -Koko salin läpi ulottuvan pitkän pöydän ääressä istui suuri joukko -upseereja, ehkä noin 70 kaikkiaan, mitä komeimmissa univormuissa. Kun -he melkein järjestään näyttivät pitkitä, terveiltä ja ryhdikkäiltä, -kaunismuotoisilta miehiltä, ja luultavasti kaikki olivat Unkarin -aatelistoa, edustaen siis tavallaan maansa ylimyksellistä -sivistyneistöä, oli siinä Jukolan veljeksillä erinomainen tilaisuus -saada jonkunmoinen käsitys tämänlaatuisista magyareista. Ja empimättä -täytyi heidän myöntää, että he tekivät miellyttävän ja ennen kaikkea -miehekkään vaikutuksen. Unkarin käreä kieli tuli syvin bassosävelin -heidän rinnastaan ja heidän katseessaan oli vapaan ja itsenäisen -ihmisen kirkas ja ylpeä välähdys. He viettivät nähtävästi jotakin -toverijuhlaa, ja juhlan varsinaisena esineenä näytti olevan pöydän -yläpäässä istuva vanhempi upseeri, johon päin seurueen huomio yleensä -kohdistui. Kauan ei tarvinnut heidän keskusteluaan kuunnella, ennenkuin -pääsi selville sen aiheesta: "Ludendorff", "Hindenburg", "Mackensen" -- -näitä nimiä siellä lausuiltiin, arvattavasti punniten menneitä tekoja -ja tekemättä jättämisiä. - -Muun yleisön muodosti sivilikansa. Oli herroja tavallisissa pukeissa, -mutta oli myöskin frakkiniekkoja, pitkiä ja tukevia, tummia miehiä. -Naiset olivat kauniita, silmät niin tuliset, että Simeoni pelkäsi -silmäripsiensä kärähtävän erehtyessään joskus niiden loistavan mustasta -ovesta sisään vilkaisemaan. Naisten puvut tuntuivat hänestä yleensä -tummilta, mutta sitä kirkkaamminpa niistä säkenöivätkin jalokivet, -joita oli tässä salissa koolla paljon. Unkarilaiset saattavat pitää -itseään köyhinä, mutta suomalaisten varallisuuteen verraten ovat he -sentään edelleenkin Kroisoksia. - -Vihdoin kääntyi Simeoni tarkastamaan takanansa istuvaa n.s. -mustalaissoittokuntaa. Kapellimestari eli ensi viulun soittaja ei -ollut ainakaan sellaisen mustalaisen näköinen, jollaisiin Suomessa -olemme tottuneet, sillä hän oli aika vaalea, hiukan kyttyräselkäinen, -terävänenäinen, vähän kivulloisen näköinen mies. Hänen edessään -oikealla istuva sellonsoittaja sensijaan oli selvä mustalainen -hevosenrosvo, jonka naamasta ei parrankaan ajaminen ollut voinut tehdä -erikoisemman kristityn näköistä. Kiiltävätukkainen ja suorastaan -singaleesilaisen näköinen oli myös hänen oikealla puolellaan istuva, -klarinettia käyttelevä herrasmies, ja samoin aivan Simeonin takana -istuva toisen viulun soittaja, musta, laiha, käppyrään koukistunut -äijä, jonka posket olivat peloittavasti kuopalla. Mutta orkesteripiirin -keskipisteessä oleva czimbal'in soittaja ei näyttänyt mustalaiselta, -ollen tavallinen vaaleahko, saksalainen tyyppi. Tämä viimemainittu -soitin nyt herätti erikoisesti Simeonin uteliaisuutta. - -Viulut ja klarinetit hän kyllä tunsi, sillä olipa hän nuorempina -päivinään käppelästi tanssinut polskaa Kissalan Aapelin klaneetin ja -Rajamäen Mikon viulun kiljuessa; klaneettiahan soitti Oja-ukkokin -ja Pylkäs-Kustu viulua, kun Oulun entisillä maankuulumarkkinoilla -n.s. "hurstipussissa" juhlallisesti tanssittiin. Mutta "kymbaalia", -sitä hän ei ollut koskaan nähnyt, eikä ollut huomannut siitä -puhuttavankaan muualla kuin itsessään pyhässä kirjassa, jossa -joskus menottiin "lauluin, soitoin, kymbaalein"; hän oli kuitenkin -luullut pyhän kirjan tarkoittavan tuolla koneella jonkunmoista -rämistinsoitinta, jollainen ei tämä ainakaan ollut. Kymbaali eli -unkariksi "czimba!" on yksinkertaisesti pianon alkujuuri; se on -neliömetrin alainen pöytäpiano, jossa kaikki kielet ovat näkyvillä ja -joita lyödään erikoisilla käsikapuloilla. Nämä ovat kärjestä vahvempia, -jonkunmoisella harsolla tahi muulla kankaalla päällystettyjä, parin -korttelin pituisia iskimiä, joita soittaja pitää yhtä kummassakin -kädessä, antaen varren, jossa on sitä varten tehty kolo, levätä -etusormen kyljellä ja pannen peukalolla täristimen joustavasti -hyppimään kielten päällä. Tällainen pianon alkumuoto näytti olevan -tärkeänä osana orkesterissa. - -Kapellimestari oli puettu siististi frakkiin, kymbaalin soittaja oli -tavallisissa pukeissa, mutta muut herrat olivat tavoitelleet mikä -frakkia, mikä "smokingia". Kaulukset, edut ja rusetit olivat kuitenkin -siinä kunnossa, että Juhanilla ja Tuomaalla olisi todellakin ollut -täysi syy, kuten he kerta olivat uhanneet Simeonille tehdä, "mennä -sisään kirjallisella anomuksella" niiden nopeasta muuttamisesta. Mutta -asiaan. - -Kapellimestari, joka on hiukan levähtänyt, nousee, tarttuu viuluunsa, -katsoo tiukasti silmiin odottavaa kymbaalimestaria ja vetää vihdoin -viulustansa kaihoisan ja notkeasti juoksuttelevan mollisävelen. -Näin käsitti ainakin Simeoni asian, vaikkakin hänen vähäinen -musikaalisuutensa saattoikin panna hänet erehtymään. Kuin nauhan päästä -tarttuu nyt kymbaalimies annetusta sävelestä kiinni ja kohta se tulla -romistaa hänen koneestaan kauniisti ja paljon rikastuneena, kun hän -uskomattoman sukkelasti hypittelee kapuloitansa pitkin kielisarjoja. -Jopahan herää sellomieskin ja rupeaa vetelemään samaan joukkoon, -klaneetista tulee yhtäkkiä kokonainen virta kirkkaita ja kileitä -piukauksia, ja toisen viulun soittaja-äijä rupeaa repimään koneensa -kieliä kuin tuskassa. Koko suuri sali on nyt tulvillaan säveliä, ja -hämmästyneinä, ällistyneinä, kuuntelevat sitä veljekset, Juhanin -tuumiessa: "Kuunnelkaahan pojat peliä!" - -Simeoni ei kuten sanottu ollut mikään musiikkia ymmärtävä henkilö, -mutta katsoi hän silti oikeudekseen muodostaa itselleen tuosta soitosta -oman käsityksensä. Hänestä se oli ennen kaikkea kaihoa, ei erikoisemmin -rakkauden ikävää, vaan selittämätöntä, tulkitsematonta ihmissydämen -surumielisyyttä, jonka saattaa kuvitella syntyvän rannattomilla -lakeuksilla kulkiessa, yksin taivaan ja oman kohtalonsa kanssa. Se -alkaa vaisusti, mutta kohoaa pian, ruokkien omaa tuskaansa, kunnes se -purkautuu ilmoille vihlovana valituksena kuin erämaan linnun huuto, -kohoten yhä korkeampaan tuskaan ja lopuksi tulvahtaen kuulijan sydämeen -kuin kaikki upottava, huumaava aalto. Ja kun se on mennyt ohi, vaipuu -se jälleen hiljaisempaan resignatsiooniin, ikäänkuin mietiskelyyn, -kunnes se pian huomaa tuskassansa uuden puolen, muistaa uuden surun ja -rupeaa taas laulamaan sen kaihoa nousten nousemistaan yhä villimpään -intohimoon, jälleen purkautuakseen humahtavana kuohuna kuulijan -sydämeen. Tällaisina villeinä variatsioniaaltoina, nousten ja laskien, -humisee mustalaissoittokunnan musiikki, ja ihmeen syvän vaikutuksen -tekee se ainakin siihen, joka kuulee sitä ensi kertaa. - -Soittajat itsekin haltioituivat yhä enemmän. Kapellimestari vetää -sieltä jostakin korkealta, ihanpa kuin tallan takaa, ne kaikista -hienoimmat, kaikista intohimoisimmat sävelensä. Hän innostuu, -pannen viulunsa laulamaan kuin olisi sillä sata ääntä, ja -vaativin, kehoittavin elein kääntyy hän soittajatoveriensa puoleen, -tarmokkailla käyrän vetäisyillä lisäten soiton voimaa ja kiiruhtaen -tahtia. Sellonsoittaja on jo kokonaan vaipunut musiikkinsa lumoihin; -hänen silmänsä tuijottavat hajamielisen näköisinä, valkuaiset -muljahdellen, kattoa kohti, ja kun hän vetäisee oikein kaihoisen ja -makean juoksutuksen, näyttää hän aivan liekona retkottavan koneensa -ääressä, sävelten voimasta siihen kokonaan raueten. Klaneettimies -puhaltaa jalosti; kuta kiihkeämmäksi soitto käy, sitä rikkaampana -virtana vilisevät ilmoille kileät äänet hänen pillistänsä ja hänen -keltaisille kasvoilleen on kohonnut korkeampaa väriä, samalla kuin -mustissa hiilisilmissä palaa selvä valkea. Mutta tuo äijänkäppyrä -Simeonin takana ihan todellakin käpertyy vanhan ja rosoisen soittimensa -yli, kallistaa päätänsäkin sen puoleen ja jonkunmoisessa lovetilassa -nykkii käyrällänsä sen valkoiseksi hartsautuneita kieliä kuin henkensä -lunastimeksi. Simeoni koettaa katsoa, paineleeko hän kieliä missään -järjestyksessä, mutta ei hän saa siitä mitään selvää; päinvastoin -ukko hänen mielestään nykkii niitä perin oikullisesti ja tavattoman -kovakouraisesti, niin että äänekäs krahnaus kuuluu, mutta hyvinpä siitä -huolimatta tuntuu soitto sointuvan -- arvattavasti ukko oli täysin -tehtävänsä tasalla, ellei hiukan sen yläpuolellakin. - -"Kylläpä se on ihmeellistä", kummastelee Juhani ja Simeoni yhtyy -häneen mielellään. "Niin", huomauttaa Tuomaskin jykevästi, "aivan on -kuin vetelisi saraheinällä pitkin ruumiin arimpia paikkoja." Veljekset -nauravat ja pääsevät hetkeksi mustalaisten lumoista. He kiinnittävät -huomionsa pöydän antimiin ja Simeoni valmistautuu maistamaan tuota -suositettua Tokaji Szamorodni-viiniä. - -Hän olikin nyt siihen tehtävään sopivassa mielentilassa, sillä näinpä -juuri, mustalaissoiton humistessa Tonavan laakson tuhatvuotisia -kaihoja, oli Unkarin pyhän maaperän kallisarvoisin neste ensi kertaa -maistettava. Hämärässä muinaisuudessa olivat alkuvedet lioitelleet ja -huuhtoneet tätä lakeutta, kooten siihen mehevimpiä mutiaan ja imettäen -siihen salaperäisimpiä voima-aineitaan; poistui sitten vesi, maatui maa -kovaksi, rupesi etelän polttava aurinko sitä lämmittämään pannen siinä -alulle salamyhkäisiä ja pyhiä käymisprosesseja; tulipa sitten Dionysos -retkeillessään iloisten satyyriensa kanssa tähänkin laaksoon, huomasi -maan hyväksi, taittoi sauvastaan parhaimman köynnöksensä ja istutti -sen siihen. Siitäpä kohosi maailman etevin rypäle, josta valmistetaan -jumalten ja kuninkaitten juomaa. Tuossa se nyt kiiluu lasissa, -vaaleana, himmeän kellertävänä, sakeana, hiukan öljyisenä, levittäen -ympärilleen hienoa, ryydiltä vivahtavaa tuoksua. Hartaan näköisenä -kaataa Simeoni sitä suuhunsa kohtuullisen annoksen. - -Hän oli vanhaan tapaan nielaisemaisillaan sen heti, mutta kerkesi -estää tekonsa ajoissa. Nyt hän antoi sen viipyä kielellään, maisteli -sitä kuin vanha elttaantunut herkkusuu ja vasta sitten valutti -sen hitaasti pitkin kaiken maailman tietä. Hän tunsi, kuinka se -todellakin jätti kielelle erinomaisen hienon ja harvinaisen tuoksun, -miellyttäen makuhermoja ja virkistäen sielua. Kun hän nosti silmänsä -toveriensa puoleen, huomasi hän heidän kasvoistaan, että he olivat -juuri suorittaneet saman tärkeän toimituksen, ja odottivat nyt kysyvän -näköisinä yhteisen arvostelun esitystä. Tuomas ryähti ja sanoi: "Hyvää -on!" - -Salissa oli tunnelma kohonnut. Naisten sointuva nauru sekautui -miellyttävästi yleiseen humuun, miesten bassoäänillä "köröttäessä" -siihen sopivaa pohjasäestystä. Jo viittaa tuolta poskipartainen -frakkiniekka kapellimestarille, joka lähestyen kumartuu hänen puoleensa -ja saa jonkun määräyksen. Nytpä kiireesti paikoilleen antamaan -kymbaaliäijälle sävelen suuntaaja kohta humisee taas uusi sointuryhmä -valtavana aaltona kuulijain sieluun jääden värisemään sinne kuin -vapauttava itku. Upseerit tulevat vilkkaammiksi ja "köröttävät" jo -monet yhteen ääneen. Näin jatkuu ilta puoliyöhön saakka, jolloin kansa -vähitellen rupeaa lähtemään pois. - -Soittajain takana oven vieressä on pöydällä lautanen ja siihen on -tarkoitus panna heidän palkkansa. Sivu mennessään useimmat heittävätkin -siihen setelinsä, joita pian on melkoinen pinkka. Silmänurkallaan -huomaa kapellimestari kaikki ja kun joku pistää vähän suuremman -rahan, raapaisee hän käyrällään vähän kovemman kurauksen ikäänkuin -kiittääkseen antajaa. Niin on pian tämä tunnelmarikas ilta Unkarin -pääkaupungissa loppunut ja veljekset painuvat ulos tähtikirkkaaseen -yöhön. - -Tummana välähtelee Tonava tähtien valossa. Budan vuori tuossa toisella -puolella kohoaa synkkänä möhkäleenä hämäryyteen ja sen rinteiltä -tuikkii tuhansia tulia kuin kiiltomatoja. Hartaana Simeoni illan -tunnelmien vallassa vaipuu katselemaan tuota outoa ja kaunista näkyä. -Buda-Pest on epäilemättä Europan kauneimpia kaupunkeja, ja epäillä -sopii, vetääkö mikään vertoja sen mahtavalle Tonava-panoraamalle. - -Margaretan saarille ajettaessa täytyy maksaa siltaveroa. Kun vahdit -eivät osanneet muuta kuin unkaria, ei Tuomas saanut selkoa maksun -määrästä. Kuunneltuaan hetken vahtien "körötystä" otti hän väsyneenä -esille tukun kruunun seteleitä ja tuumien: "Soaphan näitä", antoi -ukkojen itsensä kokoilla siitä tarpeellisen määrän. Todennäköisesti -ottivat nämä hiukan enemmänkin. - -"Pian nyt, pojat; nukkumaan, että jaksetaan aamulla nousta syömään!" -komensi hän sitten, ja niin oli poikain ensimmäinen päivä Unkarissa -päättynyt. - - - - -XVII. - -Suomalaisten suosiminen. -- Hunyadi Janos ja unkarilaisten -maailmanhistoriallinen suurtyö. -- Budan vanhoja taloja. -- -Kruunauskirkko. -- Unkarilaisten malja. - - -Margaretan saarien nurmikolta poimi Simeoni seuraavana aamuna kevään -ensimmäisen kukkasen, sillä maaliskuun 31 päivän lapseksi se oli -hänestä, Pohjolan pojasta, hellää ja kummastelevaa huomiota herättävä. -Korkeat puut rupesivat juuri silmuilemaan ja niiden oksissa humiseva -tuuli kertoi keväästä, joka oli tullut. Pian olisivat matkalaiset -maassa, jossa jo näihin aikoihin oli kesä. - -Moni merkki osoitti vielä, että kaupungissa oli ollut levotonta. -Poliiseilla oli kivääri selässä ja sotilaspatrulleja liikuskeli -kaduilla. Bela Khunin varjo tummensi vielä ihmisten mieltä. Niinpä -olivat passiasetuksetkin yhä tiukat ja jokaisen muukalaisen piti käydä -henkilökohtaisesti papereitansa poliisille esittämässä. Se on aina -ikävä ja joutavalta tuntuva tehtävä, mutta täytyy alistua. - -Veljekset astelivat siis Pestin poliisikamariin ja huomasivat -kauhukseen, että se oli jo tupaten täynnä samalla asialla olevia, -Tuomas, jolla on synnynnäiset väkijoukossa sukeltamisen lahjat, otti -passit kouraansa ja hetken perästä hän jollakin salaperäisellä keinolla -oli pujotteleinut aivan etupäähän, erään kiireesti kirjoittelevan -"piissarin" eteen. Tämä menetteli aivan samoin kuin Suomenkin -virkamiehet: hän kirjoitti aivan tyynesti asiansa loppuun, ikäänkuin -olisi ollut huoneessa ihan yksin, kuivasi musteen perin huolellisesti, -pani paperinsa syrjään vielä huolellisemmasti ja kysyi vasta sitten, -mitä asiaa. Tuomas työnsi passit hänen eteensä. Seurauksena oli -peukalolla annettu viittaus, joka tarkoitti huoneen toisessa päässä -olevaa kirjuria. Siirryttiin sinne. Kun tämä oli saanut tärkeät -kirjoittamisensa valmiiksi, kysyi hänkin jyrkästi, mitä asiaa, ja -nähtyään passit sanoi kylmästi: "Tulkaa huomenna kello 4." -- "Mutta -meidänhän täytyy matkustaa jo kello 9 aamulla!" -- "Tulkaa huomenna -kello 4", vastasi sihteeri siihen vain entistä jyrkemmällä äänellä. -Juhanin posket kuumenivat ja hän sähisi itsekseen jotakin "kirotuista -poliiseista". - -"Mennään tänne!" tuumi Simeoni, joka oli nähnyt viereisessä huoneessa -puuhailtavan jotakin samantapaista. Toivottomalta näytti strateeginen -asema sielläkin, mutta silloin pelasti Simeoni tilanteen taktillisella -tempulla, joka osoittautui hyvin tehokkaaksi. - -Heidän siinä seisoessaan hattu kourassa tuli huoneeseen lihava ja -hiukan päällysmiehen näköinen herra. Simeoni lähestyi häntä osoittaen -hänelle kaikkea kunnioitusta, kertoi olevansa suomalainen ja -matkustavansa tovereineen, jotka myöskin olivat suomalaisia, varhain -seuraavana aamuna pois. Eikö olisi mitenkään mahdollista saada passeja -tarkastetuksi nyt heti, sillä ei olisi aikaa odottaa? - -Virkailijan kasvot, joille ensin oli lennähtänyt vaivautunut ja -tuskastunut ilme, kirkastuivat kuin taikaiskusta hänen kuullessaan -tuon maagillisen sanan "suomalainen". "Tietysti, hyvät herrat!" sanoi -hän erittäin rakastettavasta "passit ovat heti paikalla valmiit". -Ja hän antoi ne omin käsin asianomaiselle virkailijalle, joka heti -rupesi iskemään niihin leimoja kaikella mahdollisella vauhdilla -ja virkeydellä. Taas olivat siis veljekset saaneet kokea, kuinka -mielellään unkarilaiset osoittavat ystävällisyyttä ja auttavaisuutta -suomalaisia kohtaan. Jos veljekset olisivat halunneet, olisivat -he kansallisuutensa avulla nähtävästi helposti voineet hankkia -itselleen mitä mieluisimmat kokemukset kaikkialta, mistä olisivat -halunneet, mutta pitkän ja kiireellisen matkustuksen väsyttäminä he -suorastaan pelkäsivät kaikkea tällaista, käyttäen päivänsä etupäässä -levähtelemiseen. Mutta jo tämäkin pieni kokemus vaikutti virkistävältä. - -Hetken perästä tapasi sitten Simeoni itsensä istumasta Hunyadi -Janoksen patsaan juurelta. Sen löytäminen oli hänelle mieluisa -tapaus, sillä olihan Hunyadi hänen lapsuutensa mielisankareita, joka -suorastaan yksin, usein Unkarin ylimystenkin vihaamana ja Europan -hänen taistelustaan välittämättä, johti kamppailua kristikunnan -perivihollista, turkkilaista vastaan. Täydellä syyllä pitää Unkari -häntä kansallissankarinaan, sillä hän johti Unkarin siihen taisteluun, -jolla se on ikiajoiksi, vaikka sitä ei enää muistetakaan, ansainnut -länsimaisen kulttuurin kiitollisuuden. Tällaisilla mahtavilla -persoonallisuuksillaan on Unkari hankkinut haihtumattoman, ritarillisen -maineensa Europan itäporttien vankkana, vuosisataisena vartijana, -suorittaen tämän palveluksen viimeisen näytöksen silloin, kun sen -joukot taistelivat Karpaateilla venäläisten haahmossa esiin ryntäävää -aasialaisuutta vastaan. Mitä olisi tämä laakso ilman hänen, ilman -unkarilaisten ja heidän rinnallaan taistelleiden saksalaisten työtä? -Kurjaakin kurjempi slaavilais-turkkilainen lianheittopaikka. - -Buda-Pestissä ja varsinkin Budan puolella joutuu kulkija pian -erikoisten ja harvinaisten historiallisten tunnelmain valtaan. Eipä -voi olla muistamatta, että tämä on tuota Rooman valtakunnan aikana -niin kuuluisaa ja pelättyä Pannoniaa, eräänlaista säiliötä, joka otti -vastaan ja majoitti Aasiasta päin tulevat hurjat kansat, sulatteli -niitä ja lähetteli niitä länteen ja etelään päin silloisen Europan -kauhuksi. Tällä paikalla on ollut roomalainen siirtokunta ja sen -pohjois-koillisen legionan leiri, ja antiikki kulttuuri on täällä -puhjennut aikoinaan heikosti kukoistamaan. Mutta vihdoin oli tämä -tasanko saava pysyvät asukkaansa, kun magyarit vuorostaan joutuivat sen -valtiaiksi. Oltuaan aikansa sen sulattavan vaikutuksen alaisina heistä -muodostuikin se aita, joka suurin piirtein katsoen on sen jälkeen -estänyt kaikki kansain vaellusten yritykset tätä tietä. Vielä käyvät -täällä vierailemassa mongoolit, mutta heistä ei ole jälkeä jäänyt, -ja mongoolien jälkeen ilmestyvät Pannonian tasangoille turkkilaiset, -hekin kadotakseen yhä lähemmäksi Aasiaansa, jonne he varsinaisesti -kuuluvat. Unkarilaisten rinnalle ovat Pannoniaan jääneet vain ne -kansat, jotka orjan mielellä syntyneinä maahan lakoutuen kestivät -myrskyn puhallukset. Mikä noidan kattila, mikä tavaton moninaisuus -eri kansoja, kieliä, taipumuksia ja luonteita! Ylen harvat lienevät -nykyisin ne suvut, jotka voivat väittää olevansa täysin rotupuhtaita, -sillä vuosisatain kuluessa on veren tahtoen tahi tahtomatta, rakkauden -tahi väkivallan kautta, täytynyt sekautua moneen kertaan. - -Simeoni heräsi siihen, että Juhani ja Tuomas tarttuivat häntä -käsivarsista ja taluttivat hänet varovaisesti syvemmälle Budan -sokkeloihin. He joutuivat kulkemaan pitkin omituisia kujanteita, -pienten, vanhanaikaisten talojen välitse, jotka olivat sijoittuneet -Budan jyrkälle rinteelle kuin pääskysen pesät. Nämä talot olivat -Simeonista mielenkiintoisempia kuin kaikkialta, sekä täältä että Pestin -puolelta loistavat, todella upeat ja suurenmoiset palatsit. Ne oli -näet rakennettu nelikulmioon umpinaisiksi, kadun puolella vain ahdas -holviportti. Pistäytyessään siitä sisään tuli Simeoni avonaiselle -pihalle, jonka joka puolella oli jonkunmoinen parvekekäytävä -varsinaisten asuntojen edessä. Pihalla kasvoi, jokunen puu ja oli vähän -kukkaistutuksia. Katto kallistui myöskin pihaan päin. Mielenkiintoista -Simeonista oli tässä nyt se, että talon elämä oli tarkoitettu kokonaan -suuntautuvaksi sisään, pihaan päin, samalla kuin muurit sulkivat -ulkomaailman täydelleen pois. Ajatus oli siis sama kuin antiikin -taloissa, tahi itämaiden rakennusten suunnitelmassa yleensä. Eikähän -sopisi ihmetelläkään, jos sellaista vaikutusta vieläkin olisi näissä -vanhoissa pikkutaloissa huomattavissa, sillä pitiväthän turkkilaiset -Budaa hallussaan lähes 150 vuotta, jona aikana sinne oli majoitettu -kymmenisentuhatta janitshaaria. Tuntematta tarkemmin Budan rakennusten -historiaa ei Simeoni voinut mitään varmaa niistä ja niiden ijästä -sanoa, mutta mahdotonta ei hänestä ollut, etteikö joku noista pienistä -nelikulmiotaloista olisi nähnyt hurjien janitshaarienkin aikaa, koskapa -heidät karkoitettiin lopullisesti vasta vuonna 1686. Kylmä väristys -karsi pitkin Simeonin selkäpiitä hänen kuvitellessaan noita aikoja, -jolloin nuo turkkilaisten kasvattamat kristittyjen lapset esiintyivät -näillä tanterilla itsevaltaisina isäntinä. Varmaan ovat tuhannet tuskan -ja häpeän kyyneleet näitäkin kiviä kostuttaneet. "Turkkilaiset ovat -raakalaisia", julisti hän ällistyneille Juhanille ja Tuomaalle, jotka -eivät nähtävästi olleet seuranneet hänen ajatustensa kulkua eivätkä -siis ymmärtäneet, miksi hän rupesi pauhaamaan turkkilaisia vastaan. -"Siirrytään nopeasti toiseen paikkaan!" määräsi Juhani ja taluttaen -Simeonia välillänsä poistuivat he kruunaus- eli pyhän Matiaksen kirkkoa -kohti. - -Juhlallinen tunnelma valtaa kävijän tässä vanhassa pyhäkössä, jonka -perustuksen laski kuningas Béla IV kolmannellatoista vuosisadalla. Sen -syvässä hämyssä elää magyarien loistavista muistoista rikas historia, -ja sen pölyisestä holvista riippuvat sadat liput kertovat menneistä -sankariteoista. 150 vuoden aikana oli tämäkin kansallispyhäkkö -turkkilaisten moskeana -- se on uskomatonta, mutta totta! Vielä -uskomattomampaa on? muistaa tällä paikalla, että turkkilaisten -pääliittolaisena, joka oikeastaan teki heidän valtansa pysyväisyyden -näin pitkäksi ajaksi mahdolliseksi, oli itse kaikkein kristillisin -hallitsija, Ranskan kuningas Ludvig XIV! - -Vaiteliaina katselevat toverukset Tonavalle avautuvaa ihanaa -näköalaa. Tuo hyörivä miljoonakaupunki tuossa heidän edessään suurine -historiallisine muistoineen kirkastaa heidän katseensa näkemään, että -Unkarilla on tässä laajassa laaksomaassa yhä edelleen suuri tehtävä. -Se on nyt silvottu ja typistetty, sen vapaus on rajoitettu ja sitä -hallitsee ehkä tosiasiallisimmin joku ententekenraali, mutta sen -kaiken täytyy olla ohimenevää. Sellainen englantilainen översti, joka -viettää aikansa leikitellen erään näyttelijättären, "Baby Beckerin", -kanssa, tuskin edustaa mitään pysyväksi aiottua järjestystä, eikä -sellaista kuohuvaa ja intohimoista kansallistunnetta, joka unkarilaisia -elähdyttää, voida kovin kauan pitää keinotekoisten rajain sisällä. -Kerta se tulvavirtana purskahtaa omille lakeuksilleen, ottaen haltuunsa -kaikki, mikä sille historian antamalla oikeudella kuuluu. Laakson -pohjaa seuraa nousu ja tähän nousuun lähettää pohjoisesta Suomi -hartaimmat menestyksen toivotukset. Taistelu itää vastaan ei ole vielä -loppunut ja siinä taistelussa on tällä maailman kulmalla sittenkin -johtajan asema Unkarilla. - -Niin kului keväinen päivä magyarien pääkaupungissa, jonka -nähtävyyksistä siinä ajassa ei voinut saada enempää kuin aavistuksen. -Mutta sieluun siitä silti jäi kirkas ja kaunis kokonaiskuva, -hämmästyttävä sille, joka ei ennakolta ole aavistanut, mikä helmi -tuolla kaukana Tonavan rannalla välkkyy. "Unkari, päivin öin, helmahasi -ikävöin", hyräili Simeoni, kun toverukset väsyksiin asti vaellettuaan -jälleen istuivat kuuntelemassa mustalaismusiikkia, joka lauloi heidän -sieluunsa salamyhkäisen, arojen ja rannattomien pustain kaihoisan -loihdun. Ja kun he jälleen viettivät iltaansa unkarilaista elämää -katsellen ja maistellen jaloa aron nestettä, näki Simeoni hengessä -Arpadin kansan nousun, kuinka se myrskytuulena jymisten viskaa -niskastaan kääpiöitten ikeen ja jälleen nostaa pyhän Tapanin valtikan -korkealle välkkymään. "Eljen, veljet!" sanoi hän kohottaen lasinsa, -"juokaamme tämän ritarillisen ja uljaan sukulaiskansamme malja, -toivottaen sille kaikkea mahdollista menestystä ja pikaista nousua -siitä nöyryytyksen alhosta, johon väkivalta on hetkeksi sen syössyt! -Ja kiittäkäämme sitä tästä ihanasta päivästä, jonka olemme saaneet sen -kauniissa pääkaupungissa viettää!" - - - - -XVIII. - -Matka Szegediin. -- Unkarin maisemia ja unkarilaista seuraa sekä -keskustelun aiheita nykyhetkellä. -- Rajakansain Europalle tekemä -palvelus. -- Uusi Itävalta-Unkari. -- Paprikaa kuivataan. - - -Ei ollut entisestä Belgradiin menevästä pikajunasta enää puhettakaan, -vaan saivat veljekset tyytyä lähtemään tavallisella paikallisjunalla -Szegediä kohti, toivoen sieltä taas pääsevänsä rajan yli Szabadkaan ja -siitä edelleen Belgradiin. Kun he kello puoli 9 maaliskuun 22 päivän -aamuna sijoittuivat vaunuunsa, oli siellä vielä kohtalaisesti tilaa, -mutta hetken perästä tuli väkeä lisää, niin että heidän pian täytyi -istua kuin sillit nelikossa. Matkatovereiksi heidän osastoonsa ilmestyi -kaksi unkarilaista herrasmiestä, toisella mukanaan puolisonsa. Mutta -mikäpäs siinä, hyvä oli, kun edes istua saatiin, ja niin annettiin -mennä. "Körö-körö-körö", kaikui unkarinkieli joka puolelta. - -Vain tasankoa, peltoja, karjalaitumia loppumattomiin saakka, ja -laitumilla suuria lammas- ja sikalaumoja, lammasnahkaturkkiset -paimenet rinnalla. Hanhia ja kanoja näkyi myöskin, ja harhailivat -kanat usein keskellä aroa, ihmisasuntoja ollenkaan olematta näkyvissä. -Sitäpä veljekset taas kummastelivat, missä asuvat oikeastaan kaikki -näitä viljelyksiä omistavat ja ylläpitävät ihmiset, koskapa kaikki -näytti aivan autiolta, vain pieni tupa siellä täällä. He eivät vielä -tienneet, että unkarilainen talonpoika täällä puolessa mielellään asuu -kaupungissa, ja pitää maatilallaan voutiansa hoitajana. Niinpä ovatkin -esim. Szeged ja Szabadka todellisia unkarilaisia maanviljelijäin -kaupunkeja. Maan laadusta saattoi aavistaa, että kun kesän rehevyys -täällä oikein pääsee voimaansa, tämä on viljelyksen ja kasvullisuuden -riemumaata, joka nähtävästi aivan tiukkuu hedelmällisyydestä. -Sen ylistystäpä onkin Mauri Jókai etevästi julistanut "Uudessa -tilanhaltijassaan", jossa hän m.m. niin suurenmoisesti kuvaa näiden -seutujen vitsauksen, Tiszan tulvan. - -Veljekset vaihtelevat huomautuksiaan ja selostavat huomioitaan. -Hehän ovat kyllä tienneet, että täällä puolessa sika on karjanhoidon -pääeläimiä, mutta siitä huolimatta oli tuollaisen suunnattoman -silavapaljouden näkeminen heille tavallaan yllätys. Ihmeellistä on, -kuinka juutalaiset ovat niin runsain määrin asettuneet tähän maahan, -jossa ei voi ottaa monta askelta kompastumatta sikaan, ja tämä eläinhän -on heille kauhistus. Kun sian lihavuuden rinnalle lisää vielä valtavan -lammasmäärän jykevine rasvahäntineen, luulisi koko Unkarin kansan -suorastaan uivan rasvassa. Ehdottomasti sellainen ruoka vaatii vatsan -avuksi jotakin ylimääräistä liotinta, ja siksipä lieneekin paprikan -käyttö täällä niin yleistä ja runsasta. Mutta siitä enemmän aikanansa. - -Veljesten keskustelu oli herättänyt huomiota. Unkarilaiset matkatoverit -"köröttivät" vilkkaasti ja vaihtelivat kysyviä silmäyksiä, mutta -jokainen pudisti vuorostaan päätänsä. He eivät voineet ymmärtää, mitä -ihmeellistä kieltä nämä oudot naapurit puhuivat. No, kysymällähän -siitä selville pääsee, eikäpä ollut vähäinen heidän ällistyksensä, -kun veljekset ilmoittivat kansallisuutensa ja sanoivat tulleensa -tänne serkkujansa tervehtimään. Silloinpa taas alkoi perinpohjaisen -ystävällinen ja herttainen junaveljeily. - -Tuossa keskustelussa ilmeni seuraavia eri pää-aiheita: ensiksi -tehdään puolin ja toisin tiliä siitä, minkä verran toistensa maata -tunnetaan, saaden ja antaen samalla tietoja niin paljon kuin se -mahdollista on; tähän sisältyy selostus kielestä, kirjallisuudesta ja -kulttuurioloista yleensä; toiseksi kääntyy puhe väkisinkin Unkarin -nykyiseen onnettomuuteen ja uhmaileviin tulevaisuuden ennustuksiin, -käsittäen suhteen kaikkiin ympärillä asuviin anastajakansoihin; -kolmanneksi unkarilaiset koettavat parastansa antaakseen muukalaiselle -kaikenlaisia huvittavia tietoja sekä neuvoja, ja kehoittavat heitä -nauttimaan unkarilaisesta vieraanvaraisuudesta, joka varmaankin olisi -heille, suomalaisille, aivan pohjaton. Veljekset uskovat sen mielellään -ja Simeoni jo innostuu. Saamainsa neuvojen mukaan hän huudahtaa: -"Menkäämme Szegedissä pormestarin luo ja sanokaamme haluavamme tutustua -unkarilaiseen elämään. Vakuuttaahan tässä isäntämme, että meille ilolla -osoitettaisiin kaikkea mahdollista avuliaisuutta." -- "No", tuumii -siihen Juhani, "menehän nyt vaikka sinä ensin yksin koetteeksi -- -me Tuomaan kanssa katsomme ikkunasta, kun lähdet pormestarin kanssa -liikkeelle." - -Matkaseurueesta oli toinen jonkunmoinen poliisituomari ja toinen -luultavasti opettaja. Ensi kertaa tulivat nyt veljekset huomaamaan, -että elämä on heidän asemassaan olevilla kansalaisilla yhtä huolekasta -Unkarissa kuin Suomessakin. Aika on niin kallista, ettei palkka riitä -ollenkaan. Huonepula on täällä yhtä yleinen ja kipeä ilmiö kuin -Suomessakin. Kun tuottavimmat alueet on valtakunnalta riistetty, on -koko maan taloudellinen tulevaisuus huolestuttava. "Mutta me olemme -menettäneet sodan", sanoi poliisituomari, "ja saamme siis toistaiseksi -kestää seuraukset. Kerta vielä kuitenkin kaikki muuttuu." Ja vaunun -ilmassa tuntui taas tuota samaa uhmaavaa ja uhkaavaa nyrkin heristystä, -jota veljekset olivat jo niin monessa paikassa huomanneet. - -Poliisituomarin puoliso rupeaa kyselemään Suomen kotoisia oloja. -Erittäinkin hän on utelias tietämään, minkälaisia tyttöjen nimiä -meillä käytetään, ja koko seurue tulee hyvin iloiseksi kuullessaan, -että esim. Ilona on Suomessa jo sangen tavallinen tytön nimi. Kun -Simeoni sitten sanomalehdestä löytää sellaisia Suomessa tuttuja -unkarilaisia kansankappaleita kuin "Kylän heittiö", "Janos sankari" -ja "Hevospaimen", sekä ilmoittaa, että niitä esitetään sangen usein -Suomessakin, on seurueen kummastus ilmeinen. "Kuinka Suomessa -voidaan tietää niin paljon Unkarista?" kysyy vihdoin opettaja ja saa -vastaukseksi selityksen, että pienenä erillisenä kansansirpaleena -taistellessamme kansallisuutemme puolesta olemme, aina tunteneet -ihailua sitä ainoata suurempaa heimolaiskansaamme kohtaan, joka -on saanut sijansa maailmanhistoriassa ja uurtanut itselleen niin -mainehikkaan uran. "Europassa ei ole ymmärretty", innostuu Simeoni -selittämään, "että sen historia on eräältä sangen tärkeältä puolelta -ollut alituista taistelua idästä mereen päin tunkevia aasialaisia -kansoja vastaan, ja että sen taistelun rintamassa olevat rajakansat -ovat suorittaneet Europan kulttuurille mitä tärkeintä vartiopalvelusta. -Pohjoinen kulma on ollut uskottuna meille suomalaisille, ja yhdessä -ruotsalaisten kanssa olemme nyt vihdoinkin vieneet sen taistelun -voitolliseen päätökseen. Eteläpuolellamme on sankarillisesti -kamppaillut toinen yhteinen sukulaiskansamme, virolaiset, viettäen -sekin nyt saavutetun voiton juhlaa. Samaa vartiopalvelusta ovat sitten -suorittaneet ja suorittavat lättiläiset, liettualaiset, puolalaiset -ja unkarilaiset, joista varsinkin viimemainittu on saavuttanut -kuolemattoman, maailmanhistoriallisen maineen turkkilaisten rynnäkön -taittajana. Tässä rajavartiossa ovat sitten olleet jäseninä Balkaninkin -kansat ja eteläisimpänä vihdoin Kreikan kansa, joka parhaillaan -toteuttaa historian perintöä, taistelua turkkilaisten karkoittamiseksi -sinne, jonne he kuuluvat, Aasiaan. Olemme kaikki olleet yksinkertaisia -rintamamiehiä ja tunnettuahan on, että heidän sankaritekonsa usein -jäävät suurilta päälliköiltä unohduksiin, niiden silti olematta -vähemmän arvokkaita." - -Tähän mennessä yhtyi vaununosaston ovelta keskusteluun eräs pitkä ja -laiha, säihkyväsilmäinen magyari, jonka Simeoni sai tietää olevan -Jugoslavian alueelta karkoitetun lakimiehen: hän ei ollut suostunut -vannomaan uskollisuudenvalaa kuningas Pietarille. Ja nyt saivat -toverukset kuulla suoria sanoja siitä vääryydestä, mikä on tehty -pakottamalla miljoonia magyareja, jotka tosiasiallisesti ovat tämän -alueen ainoita sivistyneitä ihmisiä, serbialaisten analfabeettien -alammaisiksi, heidän sorrettavikseen joka tavalla, sekä kansallisesti -että taloudellisesti. On mahdotonta, että sellainen menestyisi -ajanpitkään, sillä tuloksenahan on vain, että Balkanin intohimoiset, -ristiriitaiset ja koskaan sovittamattomat kansallisuusvastakohdat on -ulotettu entisen Unkarin alueelle, tehty toisin sanoen uusi Balkan -lisää, ja paljon ei tarvitse tuntea entisen Balkanin historiaa, ennen -kuin tietää, mitä se merkitsee. "He hävittivät Itävalta-Unkarin, mutta -tekivät uuden samanlaisen Jugoslaviasta; erotuksena on vain se, että -viimemainitun sydän-aines, serbialaiset, on alemmalla asteella kuin -kaikki muut sen haltuun uskotut, jotavastoin ennen magyarilainen ja -saksalainen aines pystyi todellakin maata hallitsemaan ja johtamaan -sitä sekä henkiseen että taloudelliseen hyvinvointiin". Ja Simeonin -täytyi myöntää hänen olevan sangen usealta kannalta oikeassa. Kun kerta -kansallisuus-olot ovat niin sekaisin, ettei eri kansallisuuksia voi -mitenkään eheästi muodostaa omiksi alueikseen, on tietysti järjetöntä -ja kehityksen vastaista siirrellä korkeammalle kehittyneitä aineksia -alemmalla asteella olevien johtoon. Siitä täytyy olla seurauksena -ikuisen epävarmuuden ja muutoksien halun. - -Kaiken aikaa juna mennä jyryytteli ahkerasti ja vilpittömästi kahta -kiskoaan myöten, vaikka vauhti ei ollutkaan minkään pikajunan. Vallitsi -väsyttävä helle, ruoan ja muiden virkistysten saanti oli niin ja näin, -koska ravintolavaunua ei ollut mukana, ja kiitollisiapa siis olivatkin -veljekset, kun vihdoinkin kello 4:n seuduissa iltapäivällä saavuttiin -Szegedin kaupunkiin. Jo kaukaa näkyi pitkä sarja matalia taloja, -useimpain verannalla riippumassa omituisia punaisenruskeita kimppuja. -"Mitä nuo ovat?" kysyi tiedonhaluinen Simeoni. "Se on paprikaa, jota -on siinä kuivamassa", selitti opettaja; "Szegedin paprika on kuuluisaa -koko Unkarissa, ollen hyvin virkistävää ja makeaa, ei ollenkaan liian -väkevää; ilman paprikaa ei täällä syödä juuri mitään. Kun herrat nyt -tulevat Tisza-hotelliin, jonne teidän on mentävä saadaksenne hyvän -yösijan, on teidän ehdottomasti syötävä unkarilaisten kansallisruokaa, -paprikaguljashia." Ja Simeoni sai nyt tällä hetkellä tietää, -että tuo kuuluisa paprika oli sitä samaa, jota Suomessa sanotaan -"turkinpippuriksi". - -Hyvästellessään osoitti opettaja veljesten perin vaatimattomille ja -hajanaisille tiedoille Unkarin historiasta ja oloista erinomaisen -imartelevaa arvonantoa: hän kysyi nimittäin, "ovatko herrat -professoreja?" Ja hän näytti hyvin kummastuneelta Simeonin selittäessä, -ettei suinkaan, vaan ainoastaan sangen tavallisia käytännön elämän -kansalaisia. Niin häipyivät toverusten uudet ystävät asemalle väen -vilinään, viitaten vielä sieltä jäähyväisiänsä, ja Simeoni tunsi -omituista kaihoa. Kauan ei tarvitse keskustella jonkun ihmisen kanssa, -ennen kuin tuntee hienon myötämielen ja ystävyyden silkkilangan -väräjävän sydänten välillä, jos nämä yksilöt sattuvat siten luoduiksi, -että sellainen tunne yleensä on heidän sielujensa välillä mahdollinen. -Kun niin käy, on hiukan vaikeaa samalla katkaista se ikuisiksi ajoiksi, -toisen häipyessä Szegedin kaupunkiin, toisen kauas maailmalle. - - - - -XIX. - -Szegedissä. -- Paikkakuntien erikoishajut, paprikan ja valkosipulin -yhteiskatku, paprikaguljashi ja "salami". -- Kävelyä kaupungin -puistossa. -- Ravintolaelämää ja korttipeliä. -- Lausunto mustalaisista. - - -Szeged on aito unkarilainen maaseutukaupunki, jonka asukkainakin -taitavat suurimmaksi osaksi olla maanviljelijät. Se on kuuluisan -Tisza-virran rannalla, sen ja Maros- virran yhtymäkohdalla, hyvin -alavalla paikalla, jossa Tiszan tulvat ovat usein tehneet tuhojansa. -Vuonna 1879 hävitäkin sen tulva niin perinpohjin, että 2000 ihmistä -hukkui ja 5500 taloa tuhoutui. Nyt sitä suojelee vankka patolaitos. -Kaupunki on melko upea, kadut ovat leveät ja suorat, useita kauniita -rakennuksia löytyy, m.m. museo. Asukkaita siinä on yli 100,000, -lähes kaikki magyareja. Tiedonhaluinen kansalainen voi sitten -haeskella lisäselvitystä tietosanakirjoista, sillä Simeonilla oli -kiire maistelemaan paprikaa ja katselemaan kansanelämää, joten hän -ei joutanut enempiin historiallisiin ja tilastollisiin tutkimuksiin. -Rikkaan maanviljelysseudun varakas ja hyvinvoipa pesäpaikka, täynnä -terveitä ja elämänhaluisia ihmisiä, sivistyslaitokset kunnossa -- siinä -kyllin. - -Tähän asti oli Simeoni pannut matkallansa merkille, että jokaisella -paikkakunnalla on oma erikoishajunsa, varsinkin jos se on hiukan -pienempi ja syrjemmässä maailman valtaväylistä. Siellä, niissä -autokulttuuri on vallitsemassa, hallitsee bentsoolin haju, tukahduttaen -kaiken muun, niin ettei kansallinen tuoksu pääse tuntumaan. Mutta -Pragissapa jo tuoksahti tunkkainen kadun lika paikoin melkoisesti -ja Buda-Pestille antoi Tonava hiukan kosteata, ei aivan puhdasta ja -mieluista tuntu. Ne olivat kuitenkin Suomessakin tunnettuja ja koettuja -hajuja, mutta se, mikä pisti nenään Szegedissä, oli jo tuntematonta. -Se oli jollakin tavalla imelää, mutta samalla pistävää, sangen paljon -sipulin sekaista löyhkää, eikä siitä päässyt erilleen millään, sillä -se kuului kaupungin ilmanalaan. Se oli suoraan sanoen kaikkialle -tunkeutuvaa paprikan ja valkosipulin yhdistynyttä katkua. - -Unkarilais-kansallisessa innostuksessaan kiiruhti Simeoni nyt, tuosta -tuoksusta pahastumatta ja huolimatta toveriensa varoituksista, niin -pian kuin mahdollista saamaan eteensä magyarilaisen paprikaguljashin. -Aimo vadillinen sitä tuotiinkin. Ruoka oli tehty naudanlihasta ja -perunoista kuten tavallinen suomalainen "stuuvinki", mutta mausteeksi -oli pantu paprikaa niin paljon, että koko annos oli punertavan -keltaista ja tuoksui imelän katkeralta. Varmuuden vuoksi tuotiin vielä -paprikajauhetta eri kupposella siltä varalta, että asianomainen olisi -vähäksynyt keittäessä käytettyä ryydin määrää. Juhani ja Tuomas, -jotka vakaasti tarrasivat kanan koivesta kiinni, katselivat uteliaina -Simeonin kansallista syöntihommaa. - -"Kylläpä tämä on hyvää ruokaa", vakuutteli Simeoni osoitettuaan -huomiota ensimmäisille suupaloille. Paprika tuntuikin aluksi jollakin -tavoin virkistävästi ärsyttävän makuhermoja. Mutta kuta kauemmin hän -söi, sitä kaameammalta hänestä rupesi tuntumaan se rasvaan yhtyneen -ryydin läpitunkeva tuoksu, joka nyt vallitsi ei ainoastaan hänen ulko-, -mutta aivan erikoisesti hänen sisäpuolellaan. "Kyllä kansallisruoat -ovat sentään aina erikoisia", lausui hän välttelevästi, "niihin täytyy -tottua, voidakseen täysin ymmärtää niiden etevyyden." Ja vilkaisten -epätoivoisena lautaselleen, jonka laitaan oli ilmestynyt vasta -sangen vaatimaton lovi, hän sivumennen kysäisi, eivätkö veljetkin -mahdollisesti haluaisi maistaa Unkarin kansallisruokaa. "Kiitoksia -paljon", sanoi Juhani ja otti kirpun verran haarukkansa kärkeen -paprikalihaa, vieden sen huulilleen hienosti kuin sadannen polven -punehtuva aatelisneito, "kiitoksia paljon, mutta emmehän me nyt toki -raski ruveta sinun maukasta annostasi jakamaan." Ja samalla tavalla -hienosti maistettuaan neuvoi Tuomas: "Siinä on ilmeisesti liian vähän -paprikaa -- etköhän lisää sitä hiukan, sillä sitten se vasta saavuttaa -todella täyteläisen kansallisen maun." Kärsivällisesti Simeoni koetti -jauhaa annostaan pienemmäksi, kunnes polttava tunne kitalaessa ja -koko nielussa pakotti hänet lopettamaan. Muistaen Juhanin kuuluisat -sanat härän lihan syönnistä molskivan padan ääressä Impivaaran aholla -lausui hän, väkisellä nielaista lotkauttaessaan viimeisen palan: -"Söisinkö enää koskaan paprikaguljashia, pois se!" Huolimatta Juhanin -ja Tuomaan ystävällisistä kehoituksista ja moitteista, että "hyvästi -kasvatettu lapsi syöpi aina lautasensa tyhjäksi", jätti hän annoksensa -siihen ja koetti viruttaa pois kansallista makua suustansa happamalla -pöytäviinillä, jota tuotiin vähäisestä maksusta avonaisilla karahveilla -saapuville. - -Mutta se ei onnistunut, vaan oli paprikan katku tästä alkaen Simeonissa -kiinni eroittamattomana. Vielä monta vuorokautta sen jälkeen ilmaisi -se tuntuvasti olemassaolonsa, turmellen hänen maailmankatsomuksensa, -ja rupesi häviämään vasta sitten, kun vuorostaan Balkanin niemimaan -ja muhamettilaisen maailman kansalliset löyhkät ylivoimaisina hänet -piirittivät. - -Eikä tässä kyllin, vaan sen lisäksi oli kestettävä vielä valkosipulin -löyhkä. Tässä maassa on tapana -- ja se mallipa näytti pysyvän -vireillä koko Etelä-Europassa -- aamulla syödä eräänlaista perin -rasvaista sianlihamakkaraa, jossa valkoiset silavapalaset kiiltelevät -kuin hopeamalmi mustassa kivessä. Makkaraa sanotaan "salami'ksi" ja -on siinä pääryytinä, paprikan ohella, valkosipuli. Tuo kasvihan on -Suomessa sangen tunnettu ja muodostaa siellä, varsinkin Helsingin -pikkuporvarillisissa piireissä, sivistystason luotettavimman koettimen. -Näet kuta sivistyneempi ja hienostuneempi joku henkilö on, sitä -voimakkaammin ilmaisee hän inhonsa sipulia kohtaan. Olipa Simeoni -kuullut erään pikku rouvan kertovan, kuinka hän kihloissa ollessaan -oli mennyt kauan matkoilla ollutta sulhastansa tapaamaan; hän ojensi -kätensä häntä kohti, heittäytyi ummistaen silmänsä ja huokaisten -kiitollisuudesta hänen voimakkaille käsivarsilleen, suipensi ruusuiset -huulensa suudelmaan ja -- pyörtyi samalla kuin silli. Mutta väärin -olisi luulla hänen pyörtyneen ilosta ja onnesta -- ei suinkaan, vaan -hän pyörtyi siksi, että suudellessaan tunsi sulhasensa syöneen sipulia! - -Szegedin neidot eivät pyörry moisista syistä, vaan luultavasti -vaativat, että asianomaisen täytyy ratkaisevilla hetkillä tuoksua -voimakkaasti kaikkiin kansallisiin suuntiin. Muuten voisi kaikki -maistua yhtä neutraalilta kuin suolaton muna tahi kuin ruotsalaisen -pojan suudelma ilman "multapenkkiä" huulen alla. Tosiasia on, -että Szegedissä löyhkää valkosipuli kaikkialla voimakkaasti, niin -perinpohjaisesti, että Simeonin sydäntä rupesi ajanpitkään kääntelemään. - -Iltapäivällä kokoontuivat hyvät Szegedin asukkaat kävelylle kaupungin -puistoon, jossa plataanit juuri kukkivat. Toverukset, ollen aina -maan tavoille lojaaleja, menivät sinne myöskin, astelivat aikansa -arvokkaasti edestakaisin, kunnes istuivat esillä oleville tuoleille. -Mutta vilauksessa oli siinä ääressä mies, joka vaati tuoleista vuokran, -50 helleriä kappaleelta, mikä ei ole paljon, varsinkaan muutettuna -Suomen rahaksi. Runebergin esplanaadissa pitäisi sunnuntaisin ottaa -samallaista penkin vuokraa, jolloin ehkä hampparit kaikkoisivat -toisiin kaupunginosiin otsatukkaansa näyttelemään. Tässäpä nyt vaelsi -toverusten editse Szegedin kultaista nuorisoa, kauniita unkarittaria, -upeita upseereja, vilkkaita koulutyttöjä ja käyriä neniä. Saksan kielen -taito tuntui olevan täällä sangen vähäinen, ja kun veljekset eivät -osanneet muita maan kieliä ollenkaan, eivät he voineet ottaa osaa -yleiseen seurusteluun muuten kuin puhuvilla ja kaihoisilla silmäyksillä -ynnä raskailla, paprikan tuoksun sekaisilla huokauksilla, jotka -kuitenkin häipyivät tuloksettomina olemattomiin. - -Sillä välin kuin nuoriso näin seurustelee puistossa, Unkarin -amoriinien puuhakkaina ja tärkeinä sakeasti singahutellessa nuoliaan -pieniin ja pamppaileviin sydän parkoihin, kokoontuu vanhempi miesväki -ravintoloihin naukkaamaan lasillisen viiniä ja juttelemaan muinaisia. -Toveruksetkin seurasivat esimerkkiä ja olivat pian sijoittuneet -tukevasti pyöreän pöydän ympärille, katsahdellen jalosti puoleen ja -toiseen, mitä ihmeitä täällä näkyisi. Rotevaa kansaa oli saapuvilla, -se täytyi sanoa, ei mitään joutavan hermotyön, liian istumisen ja -opin rasittamia peruukkeja, vaan pitkiä ja harteikkaita, lihavia ja -tummia, riippaviiksisiä pappoja, joiden turpeaan kouraan viinilasi -katosi ihan kokonaan. Yleisenä kansallisena harrastuksena näytti -olevan kortinpeluu, jota eri ryhmissä taidolla ja vakaumuksella -harjoitettiin. Toiset seurasivat jännittyneinä pelin kulkua syrjästä, -osoittaen milloin hyväksyvillä, milloin hiuksia raastavan onnettomilla -ilmeillä mielipiteensä taistelun kuluessa tapahtuvien strateegisten -ja taktillisten temppujen laadusta. Voitot ja tappiot merkittiin -liidulla pienille mustille tauluille. Korteissa näytti olevan meillä -tuntemattomat, omat kansalliset kuviot. Huomasipa Simeoni täällä saman -ilmiön kuin kotimaankin korttihummerien kesken: pelattuaan tovin aikaa -vaiti ollen, vain silloin tällöin murahtaen jonkun salamyhkäisen sanan -ja ilmoituksen, lyövät he äkkiä kaikki korttinsa pöytään, karkaavat -pystyyn ja rupeavat mitä kiihkeimmän siveellisen suuttumuksen vallassa, -nyrkit sojossa, puhuttelemaan toisiaan niin katkerin ja moittivin -sanoin, jaa, suorastaan haukkumaan toisiaan, että siinä asian laatua -tuntematon pian pelkää miesmurhan olevan lähellä. Mutta yhtäkkiä äijät -vaikenevatkin, ja joku rupeaa, ollen tosin vielä loukkaantuneen ja -pahantuulisen näköinen, oppineen kätevyydellä jakamaan kortteja, joiden -taakse sitten jokainen syventyy suuremmalla harrastuksella kuin koskaan -mihinkään muuhun. Korttihummerit ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. - -Niin kului tämä iltapäivä Szegedin kaupungissa, hiljaisten huomioitten -tekemisessä, kodikkaan tunnelman vallitessa. Ilmestyipä ravintolaan -mustalaissoittokuntakin, jonka kaihoisa valitus jälleen toverukset -lumosi. Tällä kerralla olivat soittajat kaikki oikein syvimmästä -mustasta ammeesta kotoisin, joiden ilmestyminen Suomeen olisi saanut -jokaisen tehtäväänsä innostuneen konstaapelin virkakarvat pörhölleen. -Mutta tuo aikaisemmin mainittu poliisituomari oli veljeksille kertonut, -että Unkarin mustalaiset ovat yleensä sangen rauhallista ja hyvää -väkeä. Suurempia rikoksia he tekevät harvoin, korkeintaan joskus pikku -varkauksia, ja elävät, paitsi mustalaisten kansainvälisillä ammateilla, -joita ovat hevosten kengitys ja kuohitseminen sekä kattilain paikkaus, -enimmäkseen soittamisella. Musiikki on heidän elämänsä ja he syntyvät, -kuten laulussa sanotaan, "siellä nuotion tulilla, jossa laulut ja -viulut ne soi". Simeoni muisteli kuulleensa sellaisenkin teorian, että -koko unkarilaisten musiikki olisi heidän mustalaistensa lahjaa, väite, -jota unkarilaiset eivät mielellään hyväksyne. Miksi eivät sitten muiden -maiden mustalaiset ole erikoisemmin musikaalisuudestaan kuuluisia? -Ehkä Unkarin mustalaiset ovatkin päinvastoin perineet soitannolliset -lahjansa magyareilta? - -Ilma on hyvin lämmin, taivas tumma ja täynnä kirkkaita tähtiä. -Paljon matkustaneen on mieluisa nukahtaa syrjäisessä, ystävällisessä -magyarikaupungissa. - - - - -XX. - -Szegedin torilla. -- Unkarilaisia emäntiä ja maalaistavaroita. -- Matka -Szabadkaan. -- Serbialaisten puuhia. -- Szabadka, Jugoslavian suurin -kaupunki. -- Käynti saunassa ja rikkaan lesken hautajaiset. - - -Noudattaen perheenisän vaistojaan läksivät toverukset aamulla varhain -maaliskuun 23 päivänä katselemaan, harjoitetaanko tässä kaupungissa -torikauppaa siihen tapaan kuin Suomessa. Aivan oikein: sille paikalle, -jossa eilen kultainen nuoriso kuhisi, oli ilmestynyt epäluku maalaisia, -rotevia, pitkiä ja mustia miehiä, viikset riippuen olkapäille saakka, -suupielessä pitkä piippu. Oli siellä myös saman verta vankkoja -emäntiä, noita "keskilattian laahojia", joiden valtaisilla lanteilla -valtakuntien kohtalot lepäävät. Simeonista tuntuivat nuo eukot aivan -suomalaisilta emänniltä, sillä muuta eroa ei heissä ollut kuin vähän -tummempi pinta ja eri kieli. Sama oli muuten rauhallinen malli, -avonainen katse ja luonnollinen sekä koristelematon puheen tapa. -Etsiskeltyään jonkun aikaa löysi Simeoni erään eukon, joka ymmärsi -saksaa, joten voitiin hiukan haastella. - -Myytävänä oli ensinnäkin paljon paprikaa, säkittäin ja tynnyreittäni -kuin punamultaa. Sitten kaikenlaisia vihanneksia, joiden joukossa -valko- ja purjosipuli tuntui olevan runsaasti edustettuna, ja paljon -monenlaisia siemeniä sekä maissia. Kun Simeoni ei ollut nähnyt -jauhamattomia maissin jyviä muualla kuin kuvissa, ei hän ensin ollut -tuntea noita kellertäviä, kulmikkaita jytysiä, ja sai eukko pitkän -aikaa hänelle selittää, että se on "kukurusta", ennenkuin valo syttyi -hänen päähänsä. Eukko kertoi maissia pääasiallisesti käytettävän -sikojen ruoaksi ja kysyi sitten, mitä Suomessa sioille annetaan. "Mitä -milloinkin, ruoan jäännöstä, perunoita ja sellaista, vain joskus -viljaa", selitteli Simeoni ja lisäsi: "Eihän meillä niin paljon sikoja -olekaan, ehkä siinä pari taloa kohti, tuskinpa sitäkään, jos koko maa -otetaan huomioon." Eukon silmät menivät suuriksi. Hän risti kätensä -pullealle vatsalleen ja kiljaisi: "Jeesus Maria Josef! Ei sen enempää -sikoja! Millä te onnettomat ihmisparat sitten tulette toimeen?" -"Aina -sitä sentään hiljoilleen", vakuutteli Simeoni, "mutta eihän se niin -lihavaa ole kuin teillä täällä. Näihin aikoihinhan meillä vielä ovat -järvet jäässä ja vainiot lumen peitossa." Tämä ilmoitus teki eukkoon -järkyttävän vaikutuksen, mutta ei hänen ällistyksensä kerennyt vielä -purkautua ilmoille, ennenkuin Simeoni tyynesti jatkoi: "Mutta sitten -kuin meillä kesä tuleekin, ei aurinko enää ollenkaan laskekaan, vaan -loistaa läpi koko vuorokauden." Eukolta pääsi helpotuksen huokaus, -sillä selväähän oli, että mies, joka lasketteli tuollaisia juttuja, oli -joko hullu tahi suuri veitikka. - -Ajokalut olivat isohkoja, nelipyöräisiä vankkureita, edessä usein -kaksikin vankkaa, suurikokoista hevosta. Jonkun verran mustalaisen -likaista leimaa tuossa joukossa oli, sitä ei taida kieltää. Käsityön -tuotteita oli myöskin nähtävillä, vaatteita, omituisia puupohjaisia -tohveleita, joissa ei ollut takalaitaa ja joiden sanottiin tulleen -sodan aikana, kun nahasta oli puute, yleisesti käytäntöön. Näki Simeoni -niitä käytettävänkin, mutta arvoitukseksi hänelle jäi, miten tuollainen -kenkä voi pysyä jalassa. Paljon oli myös kaupan meilläkin tavallisia -läkkiastioita. Mitään suurempaa liiketouhua eivät veljekset muuten -kaupungissa huomanneet, mutta lieneekin tämä ollut väliaikaa, jolloin -rauhassa odoteltiin maanviljelyksen tuotteiden valmistumista. - -Kävellessään kaupungilla tulivat veljekset vihdoin suuren, arvattavasti -Tisza-virran yli vievän sillan päähän. He hämmästyivät melkoisesti -huomatessaan, että siinä oli myöskin samalla edessä valtakunnan raja, -koskapa sillan pää oli jugoslavialaisten sotilasten vartioimana. -Haluten tehdä kävelyretken sillan toisellekin puolelle yrittivät -veljekset tuosta läpi, mutta eipäs päästetty. Eikä auttanut passienkaan -näyttäminen: asianomainen sotilas, upseeri tahi mikä jefreitteri -lienee ollut, tuijotti passiin tyhmän näköisenä ja mongersi ankarasti, -josta veljekset saivat selvää vain sen verran, että "nietu". Simeonin -sydämeen jäi raskas epäilys, ettei tuo sillan vartija tainnut osata -lukea. - -Niinpä he sitten olivat Szegedin kaupungista selvinneet, painuivat -asemalle matkustaakseen paikallisjunalla Maria Theresiopeliin eli -Szabadkan kaupunkiin, ja joutuivat heti asemalle tultuaan aivan hullun -myllyyn. Taas oli näet passit tarkastettava ja saatava lähtölupa. -Nuori unkarilainen upseeri touhusi kyllä parhaansa mukaan, mutta tässä -oli vika yleisessä järjestyksessä. Onneksi Tuomas taas synnynnäisine -sukeltajan lahjoineen puljuttelihe etukärkeen ja viime tingassa saatiin -passeihin jonkunlainen kabbalistinen leima lyödyksi. Koko toimitus -oli kuitenkin pysähtyä, kun Juhani taas joutui tuskan hien vallassa -erinomaisen kirkkaalla ja selvällä äänellä julistamaan nimeänsä, eikä -siitä sittenkään tahdottu saada selvää. - -Kuinka maailma on sentään pieni! Päästyään istumaan vaunuun, -joka oli tehty enemmän tilapäistä tarvetta kuin kansainvälistä -matkailijaliikennettä varten, ilmestyi veljesten rinnalle -harmaaviiksinen ja rauhallisesti katseleva ryssä, joka ilmoitti -nyttemmin asuvansa Belgradissa, mutta olevansa kotoisin Pietarista, -josta pitäen on usein käynyt Suomessa ja oleskellut m.m. Helsingissä. -On naimisissa unkarittaren kanssa. Vaikka veljeksillä ei tietysti ollut -mitään tätä ryssä parkaa vastaan, muodostui kuitenkin keskustelu ennen -pitkää sangen jäykäksi, kunnes tyrehtyi kokonaan. Jostakin vaistottiin -molemmin puolin, että paras on olla kovin toisiansa lähestymättä. - -Juuri kun oli päästy kunnolliseen menovauhtiin ja kulkea jyryytetty -vaivaiset 15 km, tultiin pienelle Roczan asemalle, joka on rajalla -ja jossa siis oli edessä junan muutto, passien leimaaminen ja -tullitarkastus. Passit kokosi täällä joku virkamies yleisöltä ja vei -ne mukanaan omaan koppiinsa niitä siellä tarkastaakseen, mikä olikin -hyvin käytännöllistä ja yleisöllekin mukavampaa. Asema oli keskellä -laajaa tasankoa, aivan näköjään autiolla seudulla, elleivät orastavat -vainiot olisi osoittaneet, että täälläkin oli käynyt noita alati -näkymättömissä olevia salaperäisiä viljelijöitä. Tämä lienee ollut -entisen Unkarin rikkainta seutua, joka nyt, huolimatta runsaasta -unkarilaisesta asutuksestansa, oli Wilsonin toimesta keskuspaikkansa -Szabadkan kanssa liitetty englantilaisten ja ranskalaisten Balkanilta -löytämään sivistysvaltioon nimeltä Serbia. Tavattoman pitkiä ja -rotevia serbialaisia, aivan samanlaisia kuin ennen painijat Helsingin -sirkuksessa, liikkui ja hääri asemasillalla touhuten ja tuhlaten -aikaa. Oli rasittava helle. Puun juurelta haki varjoa pitkä ja -lihava, keltaperuukkinen maailmannainen. Simeonia janotti ja hän meni -passintarkastuskoppiin katsomaan, saisiko sieltä mitään juotavaa. Sepä -olikin asunto, jossa nuori, hyvännäköinen äiti-ihminen parhaillaan -keitteli keltaista paprikarokkaa ja mielellään tarjosi janoiselle -suomalaiselle lasillisen raitista ja hyvää vettä. - -Loppuu ikäväkin aika ja taas päästiin ajaa jyräyttämään. Ryssä oli -hävinnyt, mutta sijaan oli ilmestynyt roteva ja muhkea unkarilainen -talonpoika emäntineen. He olivat nähtävästi matkalla kyläilemään -Szabadkan kaupunkiin, koskapa olivat pyhävaatteissaan, ja kun he -osasivat saksaa, oli keskustelu pian käynnissä. He kertoivat, että -serbialaiset olivat heti, saatuaan nämä alueet haltuunsa, ruvenneet -kiireesti serbialaistuttamaan muita kansallisuuksia. Opettajien -palkat oli korotettu hyvin suuriksi, että olisi saatu heidät pysymään -paikoillaan, ja ehtona oli vain se, että heidän täytyi määrä-ajan -kuluessa suorittaa jonkunmoinen tutkinto serbian kielessä, voidakseen -sitten vähitellen antaa osan opetusta silläkin kielellä. Simeoni -sai sen käsityksen, että opettajat yleensä olivat diplomaattisista -syistä tuohon kaikkeen suostuneet, voidakseen itse sitä paremmin -vartioida lapsia serbialaistumasta. Keskusteluun yhtyneeltä kolmannelta -unkarilaiselta kysyi sitten Simeoni, luuleeko hän unkarilaisen koskaan -voivan serbialaistua. Naurahtaen ja varmasti vastasi tämä, että se on -kokonaan mahdotonta. Päinvastoin saattaa käydä niin, että huolimatta -hallituksen ponnisteluista nämä seudut yhä enemmän unkarilaistuvat, -kuten ovat tehneet tähänkin saakka, koskapa unkarilaiset -sivistyneimpänä ja varakkaimpana säätynä väkisinkin vetävät alemmalla -asteella olevia puoleensa. Nämäkin sympaattiset ihmiset tuntuivat -pitävän nykyistä järjestelyä vain väliaikaisena suurten herrojen -päähänpistona. - -Veljekset olivat toivoneet ehtivänsä heti Szabadkasta lähtevään toiseen -junaan, mutta se toivo petti, sillä juuri heidän tullessaan höyrysi -se jo täydellä vauhdilla tiehensä. Ei auttanut siis muu kuin viettää -tässäkin kaupungissa jokunen tunti, eli kello kahdesta päivällä kello -puoli 11 illalla, jolloin toisen Belgradin junan piti lähteä. - -Veljekset ällistyivät kovasti saadessaan tietää, että Maria Theresiopel -eli Szabadka, rikkaan, Unkarin antavimman viljaseudun keskuspaikka, on -nykyisin Jugoslavian suurin kaupunki, jossa asuu noin satakuntatuhatta -magyaria ja serbialaista yhteensä. Sen asukkaat ovat suureksi osaksi -maanviljelijöitä ja kuuluu itse kaupungillekin ympäröivää pustaa noin -2000 neliökilometriä. Se on Bacska nimisen komitaatin pääkaupunki, jota -seutua mainittiin aina Banaatin rinnalla Unkarin rikkaimmaksi. Runsaan -palkan saavutti siis se serbialainen laukaus, jolla maailmansota alkuun -pantiin, eikäpä sovi kummastella, että Unkari, jolta tällaiset helmet, -muista puhumattakaan, on ryöstetty, joka hetki itkee verikyyneleitä ja -hautoo katkeraakin katkerampaa koston ajatusta. Karjanhoidon tuotteet, -viini, hedelmät, tupakka, vilja, ja mitä yleensä maasta irti saadaan, -ovat Szabadkan kauppatavaroina. Muuten ei voi olla kummastelematta -unkarilaisten talonpoikain tapaa asua kaupungeissa. Selvää on, että -vaikka maan hedelmällisyys tätenkin viljeltäessä tuottaa hyvän -tuloksen, sen anti olisi ehkä kaksinkertainen, jos isännän askeleet -olisivat peltoa höystämässä siinä merkityksessä kuin meillä. Nyt menee -aika kaupungissa suureksi osaksi hukkaan, ehkäpä pääasiallisesti -kortinpeluuseen. Näin ainakin näytti asia veljeksistä, vaikka myöntää -täytyy, että heillä pikakatsojina oli suuri erehtymisen vaara. - -Täytyy sanoa, ettei Szabadka näyttänyt ollenkaan hullummalta paikalta, -vaan oli komeahko kaupunki, jossa oli paljon kauniita rakennuksia, -suoria ja sileitä katuja sekä lukuisasti kaikenlaisia kahviloita. -Niissä istui kansaa hartiat köyryssä katsellen kiiluvin silmin -neljän kuninkaan kirjoja ja lyödä läiskäytellen niitä pöytään pelin -määräämässä järjestyksessä, aina väliin tehden liidulla muistiinpanoja -ja haukkuen toisiaan. Mustalaissoittokunnat soittivat ja ne, jotka -eivät pelanneet korttia, käveleskelivät ja katselivat sekä sylkäisivät -välillä. Serbialaisia lyhytnuttuja vilahteli siellä täällä ja kansan -yleisessä fysionomiassa oli hiukan hurjaa leimaa. Upeitten rakennusten -välissä saattoi sitten olla merkillisiä arkkitehtuurin tuotteita, -joiden tyylistä ei voinut sanoa muuta kuin että niiden rakentajalla -on mahtanut esi-isien tai -äitien joukossa olla joku turkkilainen, -sillä niin paljon ne jo poikkesivat siitä, mihin Europassa on -totuttu. Yleisenä leimana kaupungilla oli, että siellä ikäänkuin -vietettiin jonkunmoista kansanjuhlaa. Omituista oli, että viini oli -täällä vähän syrjempänä ja etualalla olut, joka oli hyvää ja väkevää. -Serbialaiset muuten kuuluvat halveksivan viiniä, pitäen paloviinaa -paljon arvokkaampana juomana ja käyttäen sitä ahkerasti; Simeonin -mielessä vilahti jotakin sen tapaista, että tässä suhteessa saattaisi -suomalaisten ja serbialaisten välillä pian syntyä sydämellinen -yhteisymmärrys. - -Tuomas pahastui pakollisesta matkan keskeytymisestä niin, että löi -maata, mutta Juhani ja Simeoni lähtivät toilailemaan kaupungille. -Kun heillä ei ollut mitään varsinaista tehtävää, alkoivat he, kuten -suomalaiset tavallisesti tällaisessa asemassa ollessaan tekevät, -puuhata saunaan lähtöä. Ruvettiin siis ottamaan selvää, onko -Szabadkassa saunaa ja minkälainen. Olihan se, jokainen poliisi sen -osasi neuvoa: ei muuta kuin herrat menevät tuonne, niin sieltä se -löytyy. Juhani ja Simeoni mennä tapsuttelivat pitkin katuja, jotka -heidän mielestään kävivät yhä syrjäisemmiksi, arvelivat jo palata -takaisin, kun ei mitään asettakaan sattunut mukaan ja rosvon näköisiä -kansalaisia puikkelehti joka haaralla, mutta osuivathan kuitenkin -lopuksi eräästä portista pihalle. Seinässä olevasta luukusta myytiin -piletit, annettiin kouraan pyyhe ja kolmen kuutiosentin kokoinen -saippua, viitattiin pihan perälle ja sanottiin, että olkaa hyvä. - -Mitäpäs siinä. Veljekset astuivat pitkään käytävään, jonka toisella -puolella oli rivi ovia, toisella ikkunoita. Ikkunaseinällä olevilla -penkeillä oli raukeissa asennoissa Jugoslavian kansalaisia, miehiä -ja naisia, odottaen vuoroaan päästä saunaan, joka ei voinutkaan -olla kaukana, päättäen läheltä kuuluvasta veden lotinasta. Hiukan -epäröityään, mutta nähtyään, että meno tuntui olevan täällä -kohtuullisen puhdasta, jäivät veljekset samaan joukkoon, ja hetken -perästä heidät vietiinkin eräästä käytävän toisella puolella olevasta -ovesta sisään. Sieltä löytyi kohtalaisen kokoinen huone, varustettu -kahdella leposohvalla, peileillä, pienillä pöydillä ja tuoleilla, -ja nurkassa, lattiaan upotettuna, oli kaksi marmoriallasta, joihin -parhaillaan pursusi kiehuvan kuumaa vettä. Sinne pojat jätettiin ja -hyväpä siellä olikin kylpeä kaikessa rauhassa. Szabadkan saunassa ei -ollut mitään vikaa, vaan oli se erittäin käytännöllinen ja joutuisa -laitos. - -Puhtaina kuin pulmuset ilmestyivät Juhani ja Simeoni taas kadulle. -Käveltyään hetkisen tulivat he erään talon luo, jonka portilla seisoi -ihmeellinen otus: hopealla kirjailtuun, mustaan, barbaarisen komeaan -livreaan puettu pappa, omituinen hopeanuppinen marsalkansauva kädessä. -Portin yläpuolelle ja sivuille oli ripustettu musta vaate, jossa oli -kirjaimet H. M. ja jonkunmoinen kruunun merkki. Portilla olivat sitten -suunnattoman suuret, raa'alla komeilun halulla ja epätoivoisella -mauttomuudella rakennetut ruumisvaunut, edessä yhteensä kuusi mustaa -hevosta, kaikilla hopeatöyhdöt ja hopealla koristellut mustat valjaat -ja satulat. Uteliasta kansaa, sotilaita, piikatyttöjä ja lapsia, -parveili ulkopuolella, ja uteliaina seisahtuivat siihen veljeksetkin -nähdäkseen, mitä tuleman piti. - -Simeoni tiedusteli siinä eräältä naapuriltaan, kuka tämä huomattava -vainaja oli, koska häntä sellaisella komeudella hautaan vietiin, ja sai -tietää hänen ajallisen vaelluksensa aikana olleen erään lesken, joka -oli ollut Szabadkan rikkain henkilö -- omistanut ehkä 50 miljoonaa. Sen -vuoksi osoitettiin hänelle nyt kuoltuaan näin suurta huomiota. Yhyy! -Lesken talo oli peräti ruma, pienehkö ja hyvin rappeutuneen näköinen, -mikä osoittaa hänen olleen hyvin säästäväisen. - -Nytpä oli sitten vaunujen nurkissa kynttilät saatu sytytetyiksi -ja vainaja läksi liikkeelle. Kulkueen etunenässä ratsasti kaksi -ratsumiestä, paljaat sapelit välkkyen paraatiasennossa, puettuina -mustiin, mutta runsaasti hopealla kirjailtuihin univormuihin. Sitten -seurasi kaksi lipunkantajaa, toisella kolmioristi ja siinä seppele, -toisella jonkunmoinen standaari, ja heidän perässään juhlallisin ja -määrämittaisin askelin ennenmainittu portilla seisonut maamarsalkka. -Marssivat sitten esille katooliset papit, lihavat pehmeästi -lylleröiden, laihat pitkin ja päättäväisin askelin, joukon jatkona -sarja kuoripoikia, kaikilla laatanalamput kädessä. Heidän perässään -tulivat valkoisen hevosen vetämät siniset vaunut, lastattuina -seppeleillä ja lasilaatikkoihin koreasti asetelluilla vahakukilla. -Nyt vasta ajoi esille itse vainaja ennenmainitulla valjakollaan, -molemmin puolin kolme tuikean näköistä sotilasta, miekat välkkyen -kunnia-asennossa, ja kulkueen loppuna vihdoin epälukuinen sarja -sukulaisia, jotka voimakkain ponnistuksin saivat hillityksi väkisinkin -esille purskahtavan hilpeän mielialansa, jonka aiheutti tuo läheisessä -tulevaisuudessa kangasteleva, heidän nimelleen kirjoitettu 50 miljoonan -maksumääräys. Yleisön kunniaksi on sanottava, että se käyttäytyi -paremmin kuin suomalaiset: se paljasti päänsä kulkueen mennessä ohi ja -veljekset noudattivat nöyrästi maan kaunista tapaa. - -Leski parka! Koko tällä barbaarisella komeudella olivat hänen -sukulaisensa joutuneet antamaan selvän todistuksen siitä, että oli -tultu Europan kulttuuripiirin ulkopuolelle, siihen summaan pimeyteen, -jossa eletään ja ajatellaan toisin kuin meillä. - - - - -XXI. - -Matka Belgradiin ja serbialaista matkaseuraa. -- Vanhan rouvan -puheliaisuus ja kohteliaisuus. -- Serbialaisten loistavat ominaisuudet -ja jalot periaatteet. -- Serbialaisen arvostelu unkarilaisista ja -turkkilaisista. -- öisiä matkatunnelmia. -- Kuningas Pietari. - - -Kello puoli 11 illalla nykäisi veturi veljekset liikkeelle Jugoslavian, -Slovenian ja Kroatian kuningaskunnan pääkaupunkia Belgradia kohti. -Väärin olisi ollut nimittää junaa loistojunaksi, niin, olisipa voinut -hyvällä syyllä sanoa, että tuollaisen nimityksen käyttäjä olisi -lievimmin sanoen liioitellut, osoittaen hillitsemätöntä mielikuvituksen -voimaa. Makuupaikoista ei ollut puhettakaan, vaan sai olla kiitollinen -päästessään edes istuvaan asentoon. - -Simeoni sai vierustoverikseen vanhan rouvasihmisen, joka matkusti -tyttärineen Semliniin. He olivat serbialaisia, mutta olivat vielä äsken -olleet Unkarin alamaisia. Lisäksi oli osastossa pari serbialaista -herrasmiestä, toinen pitkä kuin humalasalko, toinen lyhyempi, mutta -tanakka. Molemmat olivat ylen unisia, mutta vaivautuivat sentään -kohteliaasti istumaan, kun tilan puute sitä vaati. Taivaalta loisti -kalpea kuu valaisten haaveellisella valolla autiolta näyttävää pustaa, -jossa sumuharsot siellä täällä kummituksina harhailivat. - -Juhani ja Tuomas, jotka vanhoilta nuotioajoiltaan olivat säilyttäneet -kyvyn nukkua yleensä missä paikassa ja asennossa hyvänsä, vetelivät -pian pitkiä hirsiä, mutta Simeonin silmiä karttoi uni. Hän katseli -edessään istuvaa serbialaisneitosta ja huomasi tämän kasvoissa -vihreähköjä, kamalan näköisiä rupia, jotka rumensivat tyttöparan muodon -aivan kokonaan. Vanha rouva oli hiukan surumielisen näköinen, eikäpä -sitä sovi kummastellakaan, kun tyttären kasvoilla oli tuollainen -hirmuinen leima. Belgradissa Simeoni sittemmin huomasi useita, joilla -oli samallaista ihottumaa, ja oli se arvattavasti joku tämän maakunnan -vitsauksista. Hän teki tikusta asiaa ja kysyi rouvalta jotakin -vähäpätöistä. Siitä seurasi laaja, koko yön kestänyt keskustelu, sillä -tuo vanha rouva oli iloinen saadessaan puhetoverin, koskapa hänkään ei -voinut nukkua. - -Puhuessaan hänellä oli oma erikoinen tapansa antaa selityksillensä -pontta: hän nipisti peukalonsa ja etusormensa yhteen, mutta siristi -muut sormet hyvin sirosti haaralleen, aivan samoin kuin naisilla on -tapana tehdä muka hienosti ja sivistyneesti pidellessään kahvikuppia. -Täten sievistetyllä kädellään eukko sitten, samalla kuin hän aina -kertasi väitteensä viimeiset pääsanat uudelleen hyvin vakuuttavalla -äänellä, teki pienen tarmokkaan viittauksen tahi nykäyksen ilmaan. -Kun sitä sitten jatkui tunti toisensa jälkeen, äänenpainon ja käden -nykäyksen vähääkään muuttumatta, rupesi se Simeonista tuntumaan -hassulta, mikä virkisti häntä ja karkoitti unen. Näkipä hän Juhaninkin -kiinnittävän asiaan huomiotansa uniensa keskeltä ja hänen kasvoilleen -leimahtavan karhumaisen myhäilyksen, joka kuitenkin pian sekautui unen -korinaan. - -Päästyään selville veljesten kansallisuudesta rupesi rouva nyt, -nähtävästi pitäen tilaisuutta hyvin sopivana, esitelmöimään Serbian ja -serbialaisten kaikinpuolisesta oivallisuudesta ja kunnosta, koettaen -mättää Simeonin täyteen mitä ruusunpunaisimpia tietoja. Simeoni ei -voinut muuta kuin kunnioittaa sitä kansallistuntoa ja rakkautta omaan -kansaansa, jota eukko tässä osoitti, vaikka suurempi varovaisuus ja -pidättyväisyys asioiden esittelyssä olisikin antanut sille pätevämmän -leiman. Eukko kertoi serbialaisten historiasta, heidän vuosisatain -kuluessa kärsimästään julmasta sorrosta ja heidän sitkeästä ja kauan -kestäneestä vapaustaistelustaan, joka nyt vihdoinkin oli päättynyt -näin voitollisesti. Hän ei kuitenkaan kosketellut tätä voittoa sen -lähemmin, siirtyen varovaisesti toisiin asioihin, sillä hän tunsi -nähtävästi vaistomaisesti, mitkä pulmat unkarilaisten ja kroatialaisten -taholta heitä odottivat. Puheliaasti hän lausui mielipiteensä m.m. -unkarilaisista. "Unkarilainen", sanoi hän, "on erinomaisen kohtelias -ihminen. Pienintäkään asiaa hän ei esitä parhaalle ystävälleenkään -käyttämättä tuota alati kuuluvaa kohteliaisuussanaa 'kerem'. Mutta -siitä huolimatta unkarilaiset sortivat alueellaan olevia toisia -kansallisuuksia, esimerkiksi meitä serbialaisia, tahtoen väkisinkin -saada meidät luopumaan kansallisuudestamme. Niin, sortivat ankarasti!" -(Sievistetyn käden vakuuttava nykäys.) Simeoni, joka tunsi unkarilaisia -siksi paljon, että tiesi eukon puheessa kylläkin olevan perää, lausui -nyt toivovansa, että serbialaiset sen sijaan menettelisivät jalommin -uusien alammaistensa kansallisuus-asioissa, ja sai vastaukseksi -vakuuttavan käden nykäyksen sekä sanat: "Serbialaiset ovat jaloa -kansaa, he eivät sorra ketään -- ei ketään!" Mitäpä siihen oli sitten -sanomista. Simeoni huomasi kuitenkin, että noiden vastapäätä istuvien -herrojen silmissä välähti hiukan epävarmasti ja saivat he molemmat -samalla kiireellistä asiaa tuijottaa kiinteästi ulos kuutamoon. - -"Minkälaisia nuo turkkilaiset oikeastaan ovat?" kysyi Simeoni sitten -tiedonhaluisesti, koska eukko oli heistäkin maininnut, niinkuin olisi -heidät tuntenut. "Turkkilainen", vastasi eukko, "on rauhallisissa -oloissa, yksityisenä ihmisenä, kerrassaan erinomainen. Hän on -järkkymättömästi rehellinen ja ystävänsä puolesta on hän valmis -antamaan henkensäkin. Niin, henkensäkin!" (Nykäys.) Tämä tunnustus -entisen verivihollisen puolelta oli Simeonista merkille pantava. Mutta -eukkopa jatkoikin: "Jos taas turkkilainen epäilee valtaansa uhattavan -ja häntä vastaan nostetaan kapina, muuttuu hän täydelliseksi pedoksi, -jolla ei ole julmuudessa vertaansa. Silloin hän hävittää vihollisensa -alueelta kaiken elollisen, jopa kaikki elämän mahdollisuudetkin, jos -vain voi sen tehdä". Se muutti jo asiaa aika paljon. - -Ajetaan hitaanpuoleisesti. Vaunussa on aivan pimeä, sillä mitään -valaistuslaitteita ei ole. Ilma käy suorastaan tukahduttavaksi, -mutta serbialaiset eivät anna pitää edes ovea sivukäytävään auki, -koska heillä on muka kylmä. "Kyllähän te, kylmän maan lapset, sen -siedätte, mutta toista on meidän, jotka olemme tottuneet kuumuuteen", -sanoo tanakkaharteinen serbialainen, joka on aivan käheä ja puuttuu -väliin keskusteluun aavemaisella korahduksella. Asemilla viivytään -aina kiusallisen kauan ja kun Simeoni siitä huomauttaa, valittaa -eukkokin: "Niin serbialaiset eivät todellakaan ole vielä oppineet -ymmärtämään, että aika on kallista." Simeoni rupeaa sitten kyselemään, -minkä verran serbialaisissa on n.s. sivistyneitä, jolloin eukko -taas hiukan valittaen huomauttaa: "Serbialaisilla ei todellakaan -ole vielä minkäänlaisia hienompia tapoja, mutta poliittisesti he -sen sijaan ovat erittäin hyvin orienteerattuja -- erittäin hyvin!" -(Tarmokas nykäys.) Se oli Simeonista sattuva määritelmä, sillä -olihan hienojen tapojen puutteesta huolimatta tuo poliittinen -orienteeraus hankkinut serbialaisten hinkaloon enemmän kuin sinne -olisi oikeastaan mahtunutkaan. Puhutaan Balkanin oloista ja sen eri -kansoista, jolloin Simeoni varovaisesti huomauttaa: "Teillä on kovin -paljon eri kieliä täällä -- ja kansoja -- Jugoslaviassakin". Nytpä -murahtaa jo pitkä serbialainenkin: "Niin on, Jumala paratkoon, ja -siinähän se vika ja vaikeus onkin. Parempi olisi kuin olisi vain -yksi kieli koko Balkanilla!" Käheä mies valittaa nurkastaan matkan -sietämätöntä pituutta, jolloin rouva kysyy osanottavaisesti, oliko hän -ennen matkustanut tätä rataa. "Ennenkö!" huudahtaa hän, "luoja yksin -tietää, kuinka monta kertaa, mutta ei milloinkaan tällaisella etanan -vauhdilla!" Sivukäytävästä rupeaa kuulumaan rähinää. Joku serbialainen -nuorukainen siellä haukkuu toisia serbialaisia kaikella mahdollisella -slaavilaisella sanavuolaudella ja kuvarikkaudella, mutta eivätpä ole -toisetkaan sen huonompia, vaan antavat takaisin kaksin verroin. Kukaan -ei suo toiselleen sanan vuoroa, vaan huutavat kaikki yhteen ääneen, -niin että sitä on kerrassaan hauska kuunnella. Eukko huokaa, toiset -serbialaiset murahtelevat, Tuomas ja Juhani vetelevät pitkiä unen -nauhoja niin että pihisee. Eukko puhelee kuninkaastaan. "Kuningas -Pietari on nykyisin hyvin sairas, hyvin sairas, mutta perintöruhtinas -Aleksanteri, joka hallitusta hoitaa, on sen sijaan erittäin pidetty, -erittäin pidetty". Muutamia kuukausia myöhemminhän tätä Aleksanteria -heittää hurautettiin pommilla, mutta se asia saatiin onneksi -siirretyksi bolshevikien tiliin. Kaikesta tästä keskustelusta Simeoni -sai, jos halusi, erittäin edullisen käsityksen Jugoslavian oloista, ja -kun hän ajatteli asiaa tarkemmin, pitikin hän luultavana, että tuota -valtakuntaa lienee sittenkin oikeastaan sangen helppo hallita, koskapa -skupshtinan, eduskunnan, jäsenistä ei taida olla aivan suuri prosentti -lukutaitoisia. - -Raskaaksi käy olo ja väkisinkin ummistuvat jo Simeonin silmät. Hän -näkee unta, että hänet on tuon serbialaisen rouvan kanssa määrätty -matkustamaan ikuisesti Belgradia kohti, koskaan pääsemättä perille. -Silloin hän herääkin siihen, että vanha rouva seuralaisineen poistuu -hyvästellen heidät kaikki. He olivat olleet sangen miellyttävää -matkaseuraa. Pian mennä jyristetään Saven yli ja tullaan Belgradin -asemalle. Ollaan Draga Mashan kuuluisassa kaupungissa. Omituisin -tuntein astuivat veljekset asemasillalle ja rupesivat katselemaan -ympärilleen. - -Oli aamuvarhainen maaliskuun 24 päivänä. Sää oli kirkas, aurinko teki -juuri nousuaan. Pelottavan pitkiä, rotevia ja villin näköisiä miehiä -ajelehti siellä täällä asema-alueella. Nähdessään, kuinka paljon heitä -purkautui junastakin, muistui Simeonin mieleen Skutnabbin murhalaulu, -joka lauletaan Hämäläisten laulun nuotilla: - - Ja matkustajaan joukossa, - Vielä toisen luokan vaunussa, - Piileili murhanenkeli, - Joka koko junan uhkasi, - Kauhia, karottaa. - -Se on eteläpohjalaisen runoilijan käsialaa ja pitää siinä siis -nimenomaan olla "karottaa". - - - - -XXII. - -Tulo Belgradiin, passitarkastus ja valittava kantaja. -- Ensimmäisiä -kokemuksia kaduilla. -- Tunnustus hotellien portinvartijoille. -- -Kuinka paikat Belgradin-Konstantinopolin pikajunaan hankitaan. -- -Näkyjä kaduilla ja arveluja sivistystasosta. - - -Veljekset astelivat tavaroineen väkijoukon mukana asemahuoneeseen. -Kaikki, joissa oli selvä valtakunnallinen ja kansallinen leima, -saivat esteettömästi, huoneessa olevan sotilasvartioston puuttumatta, -mennä siitä läpi, mutta kun veljekset, paikkakunnalla nähtävästi -hiukan huomiota herättävissä ja harvinaisissa, europalaisen kraatarin -tekemissä pukineissaan astuivat näköisälle, heräsi sotilasvartion -päällikkö heti. Melkeinpä säikähtäneen näköisenä, aivan kuin olisi -tahtonut sanoa, että "tästä ei mene kukaan, ennen kuin Melanteri on -löytänyt housunsa", levitti hän käsivartensa ja suorastaan kaappasi -veljekset niihin. Mutta nämäpä löivät kylmästi miehelle passinsa -nenän alle ja näyttivät, että niissä olivat paikoillaan kaikki -jugoslavialaiset harakanvarpaat ja Eskon puumerkit. Mies töllötti -niihin ilmeellä, joka sanoi paljon, aukaisutti sitten matkalaukut, ja -sillä oli asia selvä. Kaikki epäluulot olivat haihtuneet. Astuttiin -ovella olevaan Herr Fiakeriin ja Tuomas maksoi kantajalle joukon -dinaareja. Mutta vaikka tällä ei ollut ollut muuta tehtävää kuin -siirtää pari pientä matkalaukkua arviolta 50 metriä, suvaitsi hän -kuitenkin päästää äänekkään valitushuudon muka saamansa summan -pienuuden vuoksi. "Lyönkö minä sitä, vai annanko lisää?" kysyi -Tuomas kahdenvaiheella, mutta vilkaistuaan ympärilleen ja nähtyään -paikalle keräytyvän lukuisasti sen näköisiä subjekteja, joilla -on omistusoikeuden ja persoonallisen koskemattomuuden pyhyydestä -tavallisesti sangen hämärä käsitys, määräsi Juhani lisäveroa -suoritettavaksi. Tämän jälkeen miehen valitushuudot vaikenivat, mutta -kohtaus oli herättänyt paikalle saapuneessa yleisössä vieraita kohtaan -ilmeisesti sangen kyräileviä tunteita. - -Lähdettiin sitten ajamaan, mutta se oli hirvittävää kerrassaan. -Luonnollisesti ovat Jugoslavian pääkaupungin kadut, ainakin -keskikaupungilla, kivitetyt, eikähän tavallisista mukulakivistä voi -edes vepsäläinenkään, joka on tunnustetusti etevin katujen kiveäjä -pohjoismaissa, saada suinkaan mitään hääsalin lattiaa, mutta kyllä -niistä sentään paremman saa kuin mitä Belgradissa on. Kivet ovat -ensinnäkin kaikki suurenpuoleisia, siinä 30 senttiä läpimitaten, ja -asetetut paikoilleen jonkunmoisella runollisella leikillisyydellä, aina -juuri päinvastoin kuin on pitänyt. Tuloksena on huikean kuoppainen -kivierämaa, jossa hevoset hyppivät kiveltä toiselle osoittaen siinä -melkoista taitavuutta, matkustajien lennähdellessä perässä nykäys -nykäykseltä. - -Varoen visusti kieltänsä joutumasta sopimattomalla hetkellä hampaitten -rakoon veljekset istuivat vaunuissaan, kun samassa katukäytävältä -eräs kansalainen rupeaa tekemään heille voimakkaita, ilmehikkäitä -viittauksia ja huutamaan kiivaasti, kuten tuntui, hätäytyneitä ja -varoittavia sanoja. "Onkohan se joku palkkiotta jäänyt kantaja?" -kyseli Tuomas, kun asia samalla selvenikin: vaunun toinen takaratas -oli päättänyt panna: katukivitystä vastaan ankaran vastalauseen ja -oli kaikessa hiljaisuudessa juuri liukumassa pois akselistaan, kun -veljekset viime tingassa pääsivät hyppäämään kadulle. Synkkinä he -jo silloin lausahtelivat hammastarhastansa sanoja, jotka on vähässä -katekismossa kielletty, mutta samassa ajoi saapuville toinen Herr -Fiaker, joka kerskasi ajopeliensä kestävän. - -Se aamu sitten, jolloin he ajelivat näitä kuoppaisia katuja "konakilta -konakille", hotellista toiseen, etsien kattoa päänsä päälle, on -veljesten muistissa sangen synkällä paikalla. Heidän iloisuutensa -ilmapuntari osoitti erehtymättömästi pahaa ilmaa, Juhanin kohdalla jo -selvää myrskyä, kunnes vihdoin hotelli Bristolista aukesi turva eteen. -Ripeä ja asiansa osaava portinvartija pelasti miespoloiset turvaan -komeaan ja siistiin hotelliinsa, jonka patjoille he heittäytyivät, -muutaman hetken levolla vahvistaakseen itseään tulevien seikkailujen -varalle. - -Hotelli Bristolin portinvartija Belgradissa oli Simeonin mielestä -ammattiluokkansa tyypillisimpiä ja parhaimpia edustajia. Hänen -kansallisuudestaan ei voinut saada selkoa, sillä hän käytteli kaikkia -kieliä samalla taidolla tahi taitamattomuudella, miten vain haluaa -arvostella. Hän oli perillä kaikista asioista niiden salaisimpia -ja hienoimpia vivahduksia myöten, ja otti auliisti toimittaaksensa -kaikki ne tehtävät -- tietysti käteistä korvausta vastaan -- -joita neuvottomilla muukalaisilla on niin runsaasti tällaisessa -luojan hylkäämässä valtakunnassa. Sanalla sanoen: hän oli niitä -välttämättömiä ja ratkaisevia kansainvälisen matkustajaliikenteen -oikealle uralle ohjaajia, jotka yhdessä asemien kantajain kanssa -todella pitävät kulkevasta Europan yleisöstä huolen, ettei se kokonaan -häviä olemattomiin, ja ovat heidän rinnallaan kaikki maailman -matkailutoimistot sangen vähäpätöisiä tekijöitä. Tämä tulkoon -lausutuksi jo etukäteen ja seuraavasta nähtäneen, ettei se ole turhan -vuoksi sanottu. - -Kun veljekset olivat saaneet hotellin suuressa ruokasalissa, jossa -englantilaista ja ranskalaista yleisöä näytti pehertelevän aivan -iltikseen, hiukan aamiaista virkistyksekseen, kohdistui heidän -ensimmäinen huolensa siihen, mistä saada tietoja kansainvälisestä -pikajunasta, jonka piti mennä Belgradin kautta Konstantinopoliin, ja -mistä saada siihen piletit. Tuomas, jolla on synnynnäinen taito nuuskia -selville tällaisia asioita, rupesi puhuttelemaan vakavalla ilmeellä -herra portieria, joka heti ilmoitti, että tuon pikajunan konttori -on siellä, ja on sinne paras mennä heti. Sen veljekset tekivätkin -viivana. Tumma, raukeasilmäinen kaunotar vilkaisi veljeksiin aluksi -tarkastelevasti, otti sitten listansa esille ja ilmoitti, ettei ole -enää ainoatakaan paikkaa ja että seuraava juna menee vasta viikon -kuluttua -- tämä menisi jo tänä iltana kello 8,40. Hirmustuneina -moisesta perspektiivistä rupesivat veljekset makean kiihkeällä äänellä -rukoilemaan, että "eikö nyt sentään" j.n.e., antaen samalla silmiensä -ja kasvojensa puhua niin hellää ja liikuttavaa kieltä kuin mahdollista. -Lopuksi neiti käski tulla uudelleen kello 11. Synkin miettein, mutta -kuitenkin säilyttäen ulkonaisen arvokkuutensa, hyppelivät veljekset -takaisin hotelliin -- välillä ihmeteltyään luultavasti kaupungin -ainoata, arvattavasti englantilaisten omistamaa autoa, joka hikipäässä -puhkuen luovi katukallioitten keskitse ja päällitse -- valittamaan -kovaa onneansa portierille. Mutta tämä sanoi lohduttaen ja ääntään -hiljentäen: "Kun herrat nyt menevät uudelleen, täytyy teidän valita -sellainen hetki, jolloin konttorissa ei ole muita lähistöllä. Kysykää -silloin taas ja samalla kuin kysytte, ottakaa esille suuria rahoja ja -laskekaa niitä. Jos mies kieltää, niin kysykää uudelleen, katsokaa -pitkään silmiin ja laskekaa kuin vahingossa joku parempi seteli -kämmenenne alle pöydälle. Silloin mies varmasti käskee teidän tulla -ottaakseen selvää, olisiko joku matkustaja jäänyt saapumatta, ja -kun sitten menette pois, niin unohtakaa tuo seteli siihen pöydälle. -Erehtyisinpä pahasti, ellei tämä menettelytapa veisi tyydyttävään -tulokseen, sillä olenhan sentään saavuttanut tässä toimessani tuollakin -alalla jokseenkin laajan kokemuksen." Ja hän sipaisi ylpeästi mustia -viiksiänsä sekä iski silmää kuin itse peijakas. Ihmeissään veljekset -olivat kuunnelleet hänen neuvojansa ja Juhani tuumasi: "Voi maailmaa -pahennusten tähden". -- "Ja ne pahennukset kuitenkin tulevat", jatkoi -Tuomas, "miehen neuvosta on otettava tarkka vaari". - -Kun sitten uudestaan tultiin konttoriin, olikin siellä öljyisen -näköinen mies pöydän takana. Odotettuaan sopivaa tilaisuutta menivät -veljekset kaikki hänen kimppuunsa ja rupesivat tiedustelemaan paikkoja. -Samalla Tuomas hajamielisen näköisenä rupesi kaivelemaan lompakostaan -esille kaikenlaisia rahoja, joukossa eräitä ententemaiden setelejä, -joilla oli todettu täällä puolessa olevan maagillinen vaikutus. Ennen -kuin se kieltävä vastaus, joka automaattisesti alkoi pursuta miehen -suusta, oli ehtinyt loppuun, huomasi hän Tuomaan temput ja rupesi -epäröimään. Hänen käytöksensä muuttui hyvin kohteliaaksi ja hän rupesi -puhumaan laajasti matkustajatulvasta ja ahdingosta. Sitten hän siirtyi -toiseen paikkaan ja veljekset menivät perässä, mutta Tuomas unohti kuin -sattumalta miehen pöydälle erään setelin. Kuin haukka pani mies sen -kaukaa syrjäsilmällä merkille ja ilmoitti sitten valittavalla äänellä, -ettei hän parhaalla tahdollakaan voi valmistaa herroille muuta kuin -yhden kahden hengen osaston. "Mutta", kuiskutti hän, "epäilemättä -herrat voivat sitten vaunussa neuvotella vaunun hoitajan kanssa, sillä -näillä on tavallisesti paljon keinoja, joilla auttaa pulaan joutuneita -matkustajia". Ja niinpä saatiin kuin saatiinkin ostetuksi kolme -pilettiä kahdelle paikalle. Silmät pystyssä oli Simeoni seurannut tätä -keinottelua, joka hänen luullakseen oli Suomessa tuntematonta, jopa -aivan mahdotontakin. - -Päästyään täten päähuolestaan saattoivat veljekset rauhallisemmin -ruveta tarkastelemaan ympärillänsä kuhisevaa, ententeen kuuluvaa -kulttuurikansaa ja sen kaupunkia. Sodan alussahan itävaltalaiset -pommittivat, kuten silloin tärisyttävästi kerrottiin, kaupungin maan -tasalle, mutta mitään merkkiä ei siitä ainakaan enää näkynyt. Jossakin -kyllä laiskasti korjailtiin jotakin rakennusta, mutta saattoihan se -olla muutenkin luhistunut. Portieri, jolta Simeoni asiaa tiedusteli, -ilmoittikin, että pommitus oli luonnollisesti kohdistunut kaupungin -laidassa, Tonavan ja Saven muodostamalla niemekkeellä olevaan -linnoitukseen, ja että itse kaupunki oli siitä kärsinyt sangen vähän. -Kaupunki on rakennettu vuoren rinteelle ja näkyy sen korkeimmalta -paikalta laajasti Unkarin tasankoa. Muinaisista ajoista saakka se -on ollut erittäin tärkeä linnoitus, joka varsinkin turkkilaissotien -aikana näytteli huomattavaa osaa. Vuonna 1456 puolusti sitä Hunyadi -voitollisesti turkkilaisia vastaan, mutta kun hän samana vuonna -kuoli ruttoon linnassaan, vastapäätä olevassa Semlinin kaupungissa, -raukeni samalla kansallisen puolustuksen tarmokas johto. Turkkilaisten -hyökkäykset voimistuivat yhä enemmän, kunnes sulttaani Soliman II -vihdoin vuonna 1521 valloitti Belgradin. Ja niin uskomatonta kuin se -voi ollakin, on kuitenkin yksinkertainen tosiasia se, että heidät -karkoitettiin Belgradin linnoituksesta lopullisesti vasta -- 1867. -Monta kertaa olivat europalaiset tosin tällä välin valloittaneet -Belgradin, m.m. kuuluisa prinssi Eugen, mutta turkkilaiset, jotka ovat -olleet suuria sotureita ja vielä suurempia rauhan tekijöitä, saivat -aina rauhanteoissa pidätetyksi Belgradin itselleen. Tämä historiallinen -puoli selittääkin, miksi kaupunki on jäänyt niin oudosti takapajulle -ja miksi siellä tuulahtaa vastaan selvästi epä-europalainen, itämainen -henki. Synkän ja rikoksellisen varjon heittää kaupungin ylle kuningas -Aleksanterin ja hänen rakastajattarensa Draga Mashan murha; heidän -ruumiinsa on haudattu erääseen pieneen kirkkoon, mutta ei haudoilla ole -mitään muistomerkkiä. - -Hämmästymättä ei voi Belgradin kaduilla kuljeskella. Simeoni pani -merkille, että serbialaiset olivat suurikasvuisinta ja rotevinta -kansaa, mitä hän tähän saakka oli nähnyt, ja niin tuli olemaankin. -Heidän kasvonpiirteensä ovat kauniit, usein kuin karamellipurkin -kyljestä otetut kiiltokuvat, mutta samalla niistä loistaa jonkunmoinen -hurja luonnontila ja viileys, joka tekee ne vastenmielisiksi. Silmäin -kiiltävästä katseesta kuvastuu viekkaus ja epäluotettavaisuus. Paljon -näkee käytettävän kansallispukuja, tummaa, vyötäisille ulottuvaa -liivimäistä mekkoa, lipatonta, suomalaisen sotilaan lakkia muistuttavaa -päähinettä, ja käyränokkaisia kenkiä, eikä tuo puku hullumman näköinen -olekaan. Vilpittömintä hämmästystä sen sijaan herättivät eräät hurjan -näköiset, tavattoman pitkät ja omituisesti puetut miehet, jotka -kuuluivat olleen albaanialaisia; heidän pukunsa erikoisena piirteenä -oli housujen lavea, pelottavan alas riippuva takapuoli, ja omituiset, -jalkapöydän päälle kuromalla tehdyt jalkineropposet, jotka olivat -laajat kuin käyräkärkiset ruuhet. Rauhallisesti nämä äijät vaelsivat -katua pitkin ollenkaan aavistamatta, kuinka koomillisia he europalaisen -silmillä katsottuina olivat. Jos Suomessa miehinen mies antaa -housujensa takapuolen laskeutua lähelle nilkkoja, saa hän olla varma, -ettei häntä enää sen jälkeen pidetä viisaan kirjoihin kuuluvana. - -Tuossa tuli vastaan ilmiö, joka näytti herättävän huomiota yksin -täälläkin: nuori nainen, joka oli puettu sinisiin, väljiin, kauniisti -"pliseerattuihin" ja kirjailtuihin roimahousuihin tahi housuhameisiin, -miten vain haluaa. Tuo vaatekappale oli oikeastaan hame, mutta sen -alahelma oli taitavasti kurottu kahdeksi nilkan reiäksi ja loppuväljyys -sievästi poimutettu. Jalkineina olivat kauniisti kirjaillut, -käyräkärkiset tohvelit. Seurassaan olevista albaanialaisista päättäen -oli hän tuota samaa kansaa. Meidän oloissamme olisi hänen vaatetuksensa -ollut erinomaisen onnistunut naamiaispuku. - -Kuormia kuljetettiin härkävaljakoilla, mikä osoittaa valtakunnassa -olevan riittävästi aikaa. Kanojen ja lampaitten kuljetuksessa -oltiin suorasukaisen käytännöllisiä, vähääkään välittämättä siinä -suoritetusta, julmasta ja perinpohjaisesta eläinrääkkäyksestä, joka sai -veljekset kiristelemään hampaitaan. Kanat sidotaan jaloistaan nippuun -ja heitetään selkään. Usein saattoi jonkun kurjan kapakan ovenpielessä, -maassa, nähdä kananipun, jonka vielä elävät osat vaisusti vikisten -ja piipittäen koettivat nostaa päätänsä. Lammasta kuljetetaan usein -kantamalla sitä takajaloista selässä. Elukan määkinä tukahtuu pian -tuossa luonnottomassa asennossa. Asemalla tulivat veljekset näkemään -sian, joka oli pantu jonkunmoiseen pakettiin postissa kuljetettavaksi. -Toivottavasti joskus tässäkin maassa esiintyy joku eversti Forsten -tahi neiti von Konow herättämässä kokonaan näkymättömissä olevaa -inhimillisen säälin tunnetta. Inholla ja kauhulla veljekset tätä -kaikkea katselivat, muistaen sardoonisella ivalla, kuinka tämäkin -sivistyskansa oli vaahto suussa huutanut taistelevansa "saksalaisia -hunneja vastaan." Kiitoksia paljon! - -Kaupungissa oli useita suuriakin kivitaloja, ulkoasultaan täysin -europalaisia, mutta olivat ne enimmäkseen ulkolaisten yhtiöiden -rakentamia hotelleja. Kuninkaan "konakki" oli vähäpätöinen, muiden -rakennusten keskeen litistetty kaksikerroksinen rakennus, joka -ulkoasultaan oli omiaan miellyttämään demokraattista elämänymmärrystä. -Mutta useimmat talot olivat sitten mitä merkillisimpiä yhdistelmiä -kaikista maailman eri tyyleistä, joukossa paljon jotakin vierasta -ainesta, jonka Simeoni paremman tiedon puutteessa määritteli -turkkilaiseksi. Pääkatujen välillä oli paljon pieniä ja kapeita kujia, -joiden varsilla oli kahvilan ja myymälän tapaisia. Kahviloissa istui -täälläkin kansaa runsaasti ja kaikki pelasivat korttia. Mitenkähän -tämän puolen ihmisparat mahtaisivat saada aikansa kulumaan, ellei -paholainen olisi älynnyt keksiä korttipeliä? - -Tällaiselta kujalta löysi Simeoni kirjakaupankin, jossa oli suuri -valikoima serbialaista, ryssältä näyttävää kulttuuria, sekä jokunen -likainen englantilainen ja ranskalainen romaani, joka oli sinne jäänyt -ikävystyneiltä upseereilta. Puuhakkaasti kauppias tarjoili tavaroitaan -ja saikin myydyksi veljeksille sarjan huonosti painettuja postikortteja. - -Mitään kauppaa tahi sellaista puuhaa muistuttavaa liikennettä eivät -veljekset huomanneet, vaan olivat kadut täynnä kaikesta päättäen aivan -joutilasta ja työtönnä vetelehtävää väkeä, joka mietti luoja tiesi mitä -konnankoukkuja. Kaupanteoksi kansallistaloudellisessa merkityksessä ei -Simeoni nimittäin voinut lukea jäätelön ja juomaveden kauppaa, jota -kyllä aika innokkaasti harjoitettiin. Astiat ja muut vehkeet olivat -outoa, arvattavasti itämailta perittyä tyyliä, ja itse kauppiaat -jo ammoin hirsipuuhun kypsyneitä sällejä. Puhtaus ei ollut varsin -hollantilaista. - -Belgrad ja arvattavasti koko Jugoslavia, vasta anastettuja entisiä -Itävalta-Unkarin alueita lukuunottamatta, on aivan sivistysuransa -alussa, tuskinpa edes ensimmäisellä puolapuullakaan. Monet sukupolvet -saavat vierähtää, ennen kuin se saa puhdistetuksi ruumiistaan ja -sielustaan pois vuosisatojen kasvattaman laiskuuden ja velttouden --- jos saa koskaan. Aurinkokin polttaa jo Serbiassa perin kuumasti -ja tekee haluttomaksi liikaan ponnisteluun, hedelmällinen maa kun -elättää vähemmälläkin. Piipun poltto, korttipeli, paloviinan juonti -ja makaileminen tuntuu paljon hauskemmalta kuin joutava liiallinen -rehkiminen. - -Todistuksena serbialaisten "etevästä" poliittisesta orienteerauksesta -saattanee mainita, ettei Jugoslavia ole vielä tunnustanut Suomen -itsenäisyyttä. Se ei nimittäin halua edistää Venäjän valtakunnan -hajoamista. Kaikista mustimmat "valkoiset ryssät" ovat pesiytyneet -Belgradiin, jossa Novoje Wremja nyttemmin ilmestyy. - - - - -XXIII. - -Kun Simplon-expressiä odotettiin. -- Hotellin portieri Jugoslavian -tulevaisuudesta. -- Kissannaukujaiset ja näkyjä asemalla. -- -Bulgarialainen runoilija ja expressin vaunupoika. -- Pikajunan yleisöä -ja sen elämää. -- Mr Rowleigh. - - -Koska "Simplon-expressin" piti tulla kello 8,40, rupesivat veljekset -hyvissä ajoin touhuamaan asemalle lähtöä. "Mihin herrat nyt aikovat?" -kysyi portieri ihmeissään. "Asemalle tietysti". Silloin hymähti -portieri ylenkatseellisesti: "Vielä tähän päivään saakka ei expressi -ole saapunut aikataulunsa mukaan, vaan vähintään puoli vuorokautta -myöhästyneenä. Herrat menevät rauhassa levolle, sillä pidän kyllä -huolta siitä, että joudutte ajoissa asemalle." - -Kummastuneena tästä ottivat veljet asiasta lähemmin selkoa ja saivat -kuulla, että portieri oli puhunut totta. Matkustajainsa mukavuudeksi -tämä piti asemalla vartijaa, joka saatuaan asemakonttorista tiedon, -milloin expressi vihdoinkin oli tulossa, ilmoitti siitä puhelimitse -hotelliin. - -Veljesten lepo jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi, sillä pelko siitä, -että he jonkun erehdyksen vuoksi saattaisivat jäädä viikoksi tähän -kirottuun paikkaan, piti heidät hereillä. Kun sähkövalo loppui kello -kymmeneltä, oli olo parin kurjan kynttilän tuikkeessa muutenkin -perin synkeää, varsinkin kun hotellin etehisessä palava suuri -karbiidisoihtu täytti kaikki käytävät kirpeällä katkullaan, tunkeutuen -huoneisiinkin. Ikävissään harhaili Simeoni siellä täällä, joutuen -pian keskusteluun yhtä ikävystyneen portierin kanssa. Puhuttiin maat -ja taivaat, kunnes Simeoni keksi kysyä, mitä veli arvelee Jugoslavian -tulevaisuudesta. "Tästä ei tule mitään!" vastasi hän jyrkästi, "sillä -tämä on uusi Itävalta. Kroatit ja unkarilaiset ovat aina tyytymättömiä -ja itse pääkansallisuus on vielä sellaista, että se asuu yhdessä -sikojen kanssa." Tämä kansallinen pessimismi oli Simeonista hyvin -kummallista ja hämmästyi hän melkoisesti, kun myöhemmin asemalla -oleva vartija sanoi aivan samat sanat. "En minä viihdy täällä enää", -puhui hän, "sillä ollessani sotavankina Saksassa kaksi vuotta tulin -näkemään, minkälaista ihmisen elämä saattaa olla. Niin pian kuin saan -kylliksi rahaa kokoon, muutan sinne. Nämä serbialaiset ovat sikoja -kaikki". Simeoni vilkaisi ympärilleen, mutta ketään ei onneksi ollut -lähettyvillä. - -Kun olo hotellissa rupesi tuntumaan ikävältä, läksivät veljekset -kello neljän seuduissa asemalle, koska tiesivät siellä olevan -ravintolan. Ajettaessa asemapihalle tervehti heitä täydellinen -kissannaukujaiskonsertti, arvattavasti tuon aamullisen vihamielisen -kantajan järjestämänä. Huikeat vihellykset, rääkäisyt ja ulvomiset -muodostivat todellisen serbialaisen kansalliskuoron. "Mitäs -luulisitte Helsingin poliisin sanovan", kysyi Tuomas, "jos siellä -kantajat valmistaisivat ulkomaalaisille matkustajille tällaisen -vastaanoton?" -- "Taitaisipa pian pamppu heilua ja vähän eri tavalla", -mieteksivät siihen vastaan Juhani ja Simeoni, painuen Tuomaan perässä -asemahuoneeseen. - -Siellä oli paljon odottavaa kansaa. Eräässä nurkassa, juuri -Pietari-kuninkaan kuvan alla, nukkui pöydän ja käsivarsiensa nojassa -pitkätukkainen vanha pappi, kuorsaten niin, että, se huvitti kaikkia. -Aluksi hän veteli pitkiä, voimakkaita, säännöllisiä hurauksia ehkä -parikymmentä kertaa, kunnes hän äkkiä kaikkien säikähdykseksi lakkasi -kuin leikaten. "Nyt se kuoli", siunasi Simeoni ja sama otaksuma -kuvastui kaikkien muidenkin kasvoilta, kunnes samalla alkoikin kuulua -hiljaista, mutta hyvin tiukkaa ja ahtaasti tulevaa pihinää, aivan -kuin ilma olisi väkisinkin pursunnut kovassa käymistilassa olevan -kaljatynnyrin tapista. Jännittyneinä odottivat kaikki, nauruaan -pidätellen, mitä nyt tulisi. Pihinä päättyikin omituiseen puksaukseen, -jonka jälkeen ukko makusteli kauan ja perinpohjaisesti, käänsi -päätänsä ja aloitti uudet reippaat huraukset. Ihmiset nauroivat, mutta -arvattavasti ei huoneessa ollut monta, jolle itselle tuo kiusallinen -"talangi" olisi ollut tuntematon. - -Papin naapuristossa istui nuorenpuoleinen mieshenkilö, jonka kasvot oli -sileiksi ajeltu, mutta jonka tukka sen sijaan oli tuuhea ja pitkä kuin -leijonan harja. Hän näytti haaveilevan jotakin kaukaista ja edessään -hänellä oli paksu ja ikävän näköinen kirja, minkä kaiken johdosta -Simeoni määritteli hänet serbialaiseksi tahi mieluumminkin, koska hän -oli vaaleaverinen, bulgarialaiseksi runoilijaksi. Muu kansa oli sitten -peräti sekalaista, eri säätyistä ja eri tavalla likaista, mutta kaikki -yhtä unista ja tuskastunutta. Vihdoin kello 7 seuduissa tänä maaliskuun -25 päivän aamuna rupeaa kuulumaan kaukaista jyrinää ja siinä samassa -onkin expressi saapunut. Veljekset painuvat vaunuun, jossa heitä -odottaa huvittava kohtaus. - -Bulgarialainen runoilija on joutunut sinne ennen heitä ja lausui -sangen komentavasti vaunun ranskalaiselle, mutta sujuvasti saksaa -puhuvalle siivoojapojalle, että hänelle on tehtävä vuode heti, koska -hän on saanut valvoa koko yön heitä odottaessaan, kun eivät noudata -aikataulua. Pojalla pistää tämä hiukan vihaksi ja hän vastaa, ettei -nyt tehdä vuoteita, kun on ylösnousun aika. Runoilija kiivastuu, poika -kiivastuu myöskin, vaihdetaan vertauksia ja tunnustähtiä, kunnes -runoilija sähähtää jotakin, että poika on "elukka". "Minä en ole mikään -elukka", ärjyy poika nyt todella suuttuneena vastaan ja koko vaunun -täyttää suuri rähinä. Kummastuneina ja tyyninä seisovat siinä ääressä -Juhani, Tuomas ja Simeoni, ihmetellen mielessään runoilijan tyhmyyttä. -Kokematon mies, kun rupeaa, riitelemään sen ainoan henkilön kanssa, -joka voi hankkia matkustajille heidän useinkin kipeästi tarvitsemiansa -mukavuuksia! - -Mutta tästä riidasta oli veljeksille hyötyä, sillä poika rupesi -luonnollisesti katselemaan ympärilleen,, eikö kukaan asettuisi hänen -puolelleen. Simeoni oli sitä jo hiukan odottanut ja kuiskutti nyt -pojalle korvaan, taputtaen häntä olkapäälle, että antaa tuon hullun -miehen olla! Pahin tässä on heidän kohtalonsa, kun ei ole muuta kuin -kaksi paikkaa, vaikka on kolme miestä. Voisikohan sitä asiaa mitenkuten -järjestää? Ja sekaantuen leikkiin vilkutti Tuomas salamyhkäisesti -silmiään ja helisteli hiukan taskuaan. Kiitollisena saamastaan -myötätunnosta sopotti nyt poika vuorostaan Simeonin korvaan: "Jos -annatte minulle riittävästi juomarahoja, niin ettei kontrollööri näe, -luovutan teille omasta osastostani ylävuoteen. Se on aivan samanlainen -kuin muutkin, mutta ovi täytyy pitää yöllä auki." -- "Hyvä on", ilostui -Simeoni, sillä tuo oven aukipito oli hänestä raittiin ilman vuoksi vain -etu. - -Pojan ystävyyden hankkiminen osoittautui erittäin valtioviisaaksi. -Piletit sai nimittäin ostaa aina vain valtakunnan rajalle saakka, -jossa oli hankittava uudet sekä kestettävä kaikki muut tarkastukset. -Kun heidän nyt oli mentävä Bulgarian, Kreikan ja Turkin rajan yli, -olisi tuosta kaikesta ollut tavaton huoli ja touhu, varsinkin kun -parissa paikassa oltiin rajalla yöllä, ellei tuo samainen poika olisi -ystävällisesti ottanut hoitaakseen kaikkia näitä asioita, veljesten -tarvitsematta huolehtia niistä ollenkaan. Runoilija parkakin ymmärsi -tyhmyytensä ja Simeoni kuuli hänen illalla nöyrtyneenä rukoilevan -poikaa ostamaan yöllä hänellekin piletin, mutta poika vastasi vain -kylmästi: "Se ei kuulu minun virkaani!" Simeonilla olisi tehnyt mieli -antautua puheisiin runoilijan kanssa, mutta hän ei uskaltanut, peläten -herättävänsä mahtavan liittolaisensa epäluuloja, ententevallat kun ovat -tunnetusti epäluuloisia ja mustasukkaisia liittosuhteistaan. - -Niin päästiin matkustamaan Konstantinopoliin halki Balkanin, -nauttimalla kaikkia uudenaikaisia mukavuuksia. Matkaseuraan kuului -korkeaa väkeä, mutta ottivat veljekset tämän heille osoitetun -huomaavaisuuden vaatimattomasti vastaan. Samassa vaunussa matkusti -nimittäin Konstantinopoliin ja läheiseen itään ranskalainen kenraali -Gourod seurueineen, nähtävästi saadakseen sikäläisistä sekavista -kysymyksistä hallituksellensa tarkempaa selkoa. Hän oli parrakas, -vanhemmanpuolinen mies, jolta vasen käsi oli leikattu pois. Kuului -olleen sodan aikana armeijassa perin suosittu. Hänen seurueensa jäsenet -olivat nuoria, nukkemaisia ranskalaisia upseereja. Vaunu sisälsi -tämän lisäksi amerikalaisen teollisuusmiehen, mr W. T. Rowleigh'n, -Freeportista, Illinoisista; hän omistaa suuria säilyketehtaita, ja -matkustelee täällä nähtävästi huvikseen tahi ostelemassa balkanilaisia -ryytejä, joilla voisi maustaa tuotteitansa. Loppu-yleisö oli, -mikäli Simeoni saattoi huomata, englantilaisia ja ranskalaisia sekä -kreikkalaisia herroja, ynnä valikoima ranskalaisia naisia, joiden -sukulaisuussuhteista kaikkiin edellisiin ei voinut saada oikein selvää, -sillä ne olivat kaikesta päättäen hiukan epäselvillä asianomaisille -itselleenkin. Niinpä oli Simeoni pitänyt koko ajan erästä kaunotarta -muutaman nuoren kreikkalaisen herran puolisona, koskapa he ajoivat ja -asuivat samassa osastossa ja esiintyivät päivällä kuin aviopuolisot -konsanaankin. Mutta kun tultiin Filippopelin asemalle, jäikin tuo nuori -kreikkalainen siihen, ja oli häntä vastassa sekä pappa että mamma ynnä -sisarukset, ja tärkeimpänä vielä nuori ja kainosti punastuva nainen, -joka huudahtaen heittäytyi tuon kauan odotetun ja kaivatun kaulaan. -Simeoni rupesi ällistyneenä katselemaan, missä matkapuoliso mahtoi -olla tämän oudon tapauksen aikana, ja huomasi hänen seisovan taampana -vaunun sillalla aivan tyynenä, välittämättä tuosta kohtauksesta -ollenkaan, ja parhaillaan panemassa alulle erästä mielenkiintoista ja -lupaavaa keskustelua nuoren ranskalaisen upseerin kanssa. Kuvaavana -elämälle tällaisessa ranskalaisessa kansainvälisessä vaunussa oli -sekin, että yöllä Bulgarian rajalla oli Tuomaalta tiukasti tiedusteltu, -"minne hän on naisen kätkenyt"; samaa asiaa mahtoi tarkoittaa eräs -kuiskaamalla suoritettu keskustelu vaunupojan ja jonkun tuntemattoman -herran välillä, jonka Simeoni sattui samana yönä kuulemaan. "Jos tuolta -neidiltä vieläkin vaaditaan passia", sanoi ääni, "niin ilmoittakaa, -että täällä on eräs puolalainen herra, joka tahtoo auttaa häntä, ja -kysykää upseerilta, kuinka paljon hän vaatii." -- "Mikä on neidin -nimi?" kysyi poika. "Adèle Levy", kuului herrasmies vastaavan ja -siihen keskustelu loppui. Simeoni ei saanut tietää, kuka tämä Adèle -oli ja tuliko hän autetuksi, mutta luultavaahan se on. Kerrottiin -bulgarialaisten ruvenneen ansaitsemaan kiristämällä tällaisilta -Konstantinopoliin lenteleviltä yöperhosilta, joiden passit yleensä -taitavat olla hiukan epäkunnossa ja puutteellisia, korvaukseksi -runsaasti rahaa -- selitys, joka saattoi olla hyvinkin todenmukainen. -Yhtä Simeoni täällä kaipasi: niitä välittömiä ja tavallisia ihmisiä, -joita oli tähän saakka matkallansa tavannut ja jotka eivät olleet -niin tympeytyneitä ja väsyneitä, etteivät olisi halunneet jutella ja -keskustella muukalaisten kanssa. Tämä kansainvälinen, Parisissa ja -muissa suurkaupungeissa tyhjäksi viruttunut yleisö oli mahdollisimman -välinpitämätöntä ja kuivaa, täynnä ikävystymistä ja "spleeniä". - -Poikkeuksena oli mr Rowleigh, terveen ja hauskan näköinen, -vanhemmanpuolinen mies, joka oli avomielinen ja iloinen, puhelias -ja utelias. Mutta hänhän olikin amerikalainen. Hän oli oleskellut -Serbiassa useita kuukausia, Simeonin oikein saamatta selville, millä -asioilla. Liikkeensä propagandaosaston suureen viikkolehteen hän -oli kirjoittanut soman kuvauksen Serbian oloista ja näytti sitä -hiukan ylpeänä Simeonille. Tämän kysymykseen, mitä hän arveli maan -tulevaisuudesta, vastasi hän yleensä optimistisesti. Kuitenkin tuntui -hänelläkin olevan omat epäilyksensä, koskapahan arveli, että parasta -olisi antaa koko maa ja sen hallitus määrävuosiksi urakalle muutamille -tarmokkaille amerikalaisille, jotka kyllä osaisivat panna täälläkin -tupet heilumaan. Syödessä tilasi hän itselleen säilykemaitoa, mutta se -olikin hapanta. Tarkastettuaan sitten etikettiä hän huomasi sen olevan -valmistettua Englannin sotaväkeä varten. "Nyt, kun se ei enää mihinkään -kelpaa, myyvät he sen ulkomaille", tuumi hän tyytymättömänä ja lisäsi: -"Hyvin afäärimäistä, mutta ei kaunista menettelyä". Veljekset koettivat -parhaansa mukaan vastailla hänen uteliaisiin ja tiedonhaluisiin, Suomea -ja sen oloja koskeviin kysymyksiinsä. Hänen sympatiansa tuntuivat -olevan ratkaisevasti Saksan puolella, jossa sanoi huomanneensa tehtävän -työtä ja jo olevan "yhtä ja toista". Erotessa lahjoitti hän Simeonille -suuren joukon omaa tehdastaan koskevaa propagandakirjallisuutta ja -myhähti iloisesti, kun Simeoni muka vakavissaan pyysi, ettei hän -nyt suinkaan rupeaisi valmistamaan tehtaassaan mitään paprika- ja -valkosipulisäilykkeitä. - - - - -XXIV. - -Moravan laakso. -- Maanviljelysnäkyjä ja pajupuita. -- Maritsan -laakson nähtävyyksiä. -- Ensimmäisiä turkkilaistunnelmia. -- Tulo -Konstantinopoliin. - - -Selvittyään Belgradin niemekkeen vuorista lähtee rata ujumaan etelään -päin pitkin Moravan laaksoa. Se näyttää erittäin hedelmälliseltä, -ollen melkein kauttaaltaan paljasta peltoa. Siellä täällä näkyy -pieniä, vaatimattomia, olki- tahi tiilikattoisia asuntoja. Sikalaumat -näyttävät Simeonin mielestä vähentyvän, mutta sijaan tulee sitä -lukuisammin lammaslaumoja. Vaalea, lempeän näköinen unkarilainen -puhveli katoaa myöskin ja auran edessä astuu nyt likaisen musta -balkanilainen puhveli, jonka rengaskyhmyiset sarvet ovat ilkeästi -takakenossa ja pieni pää aina eteenpäin sojossa, ikäänkuin se alati -olisi mutalammikossa sukeltamassa. Uuden ajan vaikutusta näkyy sikäli, -että aurat ovat aivan uusia, amerikalaisia, joissa on edessä pienet -tukirattaat -- arvattavasti seurausta ententeliitosta. Bulgariassa sen -sijaan kynnettiin vielä ikivanhalla puuauralla, joka lienee säilynyt -muuttumattomana siitä asti, kun sen aikoinaan maailman ensimmäinen -maahengen täyttämä ihminen keksi. Tämäkin laakso lienee ikivanhaa -viljelysseutua ja samalla sekin kansainvälinen kulkutie, joka on -nähnyt outoja matkueita puoleen ja toiseen. Hunnit ovat sitä myöten -retkeilleet, samoin Alarik hurjine raakalaislaumoineen, Roman legionat -ja turkkilaiset, kunnes uuden ajan tekniikka teki sen koko maailman -väyläksi rakentamalla siihen rautatien. - -Peltojen pyörtänöillä kasvaa siellä täällä pajupuita, jotka ovat -erittäin tärkeänä apuna sikäläiselle maanviljelijälle. Kun uudet -vuosikasvaimet eli "suvikuntaiset" ovat jonkun verran vahvistuneet, -leikataan ne poikki ja ovat serbialaisen ja bulgarialaisen -maanviljelijän ehkäpä ainoana puutavarana. Niistä hän tekee koreja, -aitoja ja jos mitä. Simeoni näki usein, kuinka pajupuita oli typistetty -aivan sarjoittain paljaiksi ja jätetty ne siihen miettimään, kuollako -vai ruvetako tunkemaan uutta vesaa. Mutta ihminen on viisas: pajupuu ei -huoli kuolla koskaan, vaan ikäänkuin kiukustuneena moisesta julkeasta -parturoimisesta rupeaa tunkemaan uusia kasvaimia aivan kuin vimmassa. -Nuo typistetyt rungot olivat hyvin tyypillisenä piirteenä näille -peltomaisemille. - -Korkeita lumihuippuisia vuoria siinti milloin kauempaa, milloin -ryntäsivät niiden rinteet uhaten lähemmäksi. Kuta etelämmäksi -tultiin, sitä uhkaavamman näköisiä,, juhlallisempia ne olivat, -kunnes illan juuri pimetessä ne näyttivät pilviin ulottuvina aivan -kaatuvan radan päälle. Oltiin Moravan latvoilla ja ruvettiin juuri -puhkaisemaan Balkanin vuorijonon länsihaarannetta, jonka etelärinteiltä -Maritsa-virta kokoaa saviset vetensä. Aamun valjetessa oltiinkin jo -Maritsan laaksossa. Junan kulku kävi peräti hitaasti, sillä Serbian -puolella olivat sillat vielä väliaikaisia ja muutenkin tuntui rata -täällä olevan siinä kunnossa, että parasta oli olla varovainen. - -Maritsan laaksoa pidettäneen Po-virran laakson rinnalla Europan -hedelmällisimpänä seutuna, jossa viljellään kaikkia parhaita -lauhkean vyöhykkeen antimia. Tuon hedelmällisyyden saattoi nyt -kuitenkin vain aavistaa, sillä pitkällinen kevätkuivuus oli estänyt -kasvullisuuden pääsemästä hyvään alkuun. Viljelys-alue oli suuri, usein -silmänkantamaton, joskin sentään melkein kaikkialla kaukaa siintävät -vuoret osoittivat, että sillä oli rajansa. Mutta suomalainen, joka näin -keväisin on tottunut näkemään vainioillaan tulisessa kiireessä hyörivää -kansaa, ja joka oli nähnyt sitä Saksassa ja Tshekko-Slovakiassa, -aavisti peltolakeuden autiudesta, että täällä, parhaimman luojanlahjan -äärellä, asuskeli jalkojaan laahustelevaa kansaa, joka ei ymmärtänyt -omaisuutensa todellista arvoa. Eipä taitaisi olla hullumpaa antaa näitä -maita amerikalaisten voimamiesten haltuun muutamaksi ajaksi, että he -saisivat traktoreillaan mullistaa näiden laaksojen mehevää ruokamultaa -vähän syvemmältä ja ottaa siitä nälkäisen maailman hyväksi erinäisiä -runsaita satoja. Mutta eihän sovi toiselta puolen ihmetellä kansan -alhaista kehitysastetta täällä, sillä onhan se läpi pitkänpitkien -vuosisatojen ollut sorron alaisena, pimeän papiston, taikauskon -ja turkkilaisten kahleissa, jotka eivät kaikki vieläkään ole sen -ranteista hellinneet. Sellaisessa ilmapiirissä on vaikea, melkeinpä -mahdoton, saada mitään virkeyttä ja eloisaa uudistustoimintaa aikaan, -sillä ihmisillä ei siellä ole mitään kykyjä sellaisen tarpeellisuutta -ymmärtämään. - -Maritsa on kohtuullisen leveä, aika vuolas virta. Kuvaavana maan -kehitysasteelle voi pitää sen rannalla usein näkyviä, omituisia, -vanhanaikaisia vesimyllyjä, joiden suuri ja kömpelön näköinen vesiratas -on veneitten ja lauttojen avulla ankkuroitu virran vuolteessa -pyörimään. Saattaahan kyllä olla niin, että Maritsan tulvat ja matalat -rannat oikeastaan tekevät muunlaiset vakinaisemmat myllylaitteet -mahdottomiksi, mutta auttamattoman alkuperäisiltä sittenkin nuo -lasten leluja muistuttavat kojeet näyttävät. Toisella kehitysasteella -oleva ihminen ei moisiin tyytyisi, vaan koettaisi väkisinkin miettiä, -miten myllyteollisuus saataisiin tässä vilja-aitassa paremmalle ja -vakinaisemmalle kannalle. - -Usein muuttuu radan varsi laajaksi kaislarämeiköksi, jossa näkyy -parvittain vesilintuja ja -- Simeoni ei tahdo uskoa silmiään -- -haikaroita, joiden luvattua maata tämä taitaa olla. Väliin taas -on radan varsi aivan täynnä jotakin sangen piikkiseltä näyttävää -kasvia, joka on vielä lehdetöntä, mutta jonka Simeoni määrittelee -loppumattomaksi ruusupensaikoksi. Onhan Balkani ruusujen paratiisia. -Tällaiset alituisesti esiintyvät uudet ilmiöt pitävät matkustajan -herkeämättömässä uteliaisuuden jännityksessä ja saavat tunnit kulumaan -kuin siivillä. Kun lisäksi ihmiskunta rupeaa saamaan yhä oudompaa -muotoa, pukien itsensä tavalla, jota ei juuri ole voinut pitää -mahdollisena, ja ollen sen näköistä kuin olisi se syntynyt maailmaan -kuin huono kenkä hylkylestin päältä, valtaa katsojan vähitellen -eräänlainen selittämätön tunnelma, joka muistuttaa unennäköä. Niin -ainakin Simeonin ja nähtävästi hänen toverinsakin, joskin ranskalainen -ja englantilainen matkustajakunta näytti vilkaisevan junan ikkunaa -sangen harvoin. Mitäpä siellä olisi heidän mielestään ollut näkemisen -arvoista! - -Rautatiematkustuksen epäedullisuus, jos tahtoo jotakin todella nähdä, -selvisi veljeksille liiankin hyvin. Yön pimeydessä mennä hurahdettiin -Nish'in, serbialaisten vanhan pyhän kaupungin ohi, ja sama oli -kohtalo Sofiallakin. Philippopel ja Adrianopel jättivät vain kuvan -jonkunmoisesta kauniista minareetikaupungista, jonka sisäistä elämää -jäi kummastellen itselleen kuvittelemaan. Adrianopelin minareetit -loistavat kauan sen eteläpuolella olevan laajan, suomaisen lakeuden -yli, kunnes nekin painuvat illan hämärään, jota valaisee oudosti kaukaa -talonpoikain kuivaan ruohoon virittämä kulovalkea. Kulku Balkanin halki -on jättänyt mieleen sarjan kirjavia kuvia, jotka menevät silmäin ohi -kuin jättiläisfilmi. - -Omituisen tunteen vallassa heräsi Simeoni tärisevällä junavuoteellaan -varhain aamulla maaliskuun 27 päivänä, sillä desihän hän pian -saavuttavan muinaiseen Byzantiumiin, keisarien ja sulttaanien -ikivanhaan Konstantinopoliin. Hiljainen ja sympaattinen, hyvän -näköinen, fetsipäinen turkkilainen tullivirkamies oli yöllä käynyt -veljesten osastossa ja muitta mutkitta kiinnittänyt matkatavaroihin -pyöreän leiman, jossa oli eräitä ihmeellisiä harakanvarpaita. Nopeasti -kuin myöhästynyt koulupoika oli Simeoni pukeissaan ja meni vaunun -sivukäytävään. Siellä odottaa häntä ensimmäinen uteliaisuutta herättävä -näky. - -Sinne on ilmestynyt kolme tuiki vakaata, mustapartaista ja -pitkänaamaista Muhametin poikaa, jotka järkkymättömän rauhallisesti -vetelevät hyvältä tuoksuvia savukkeitaan. He ovat nähtävästi -tullivirkamiehiä, jotka vartijoina seuraavat mukana. Simeoni koettaa -aloittaa heidän kanssaan keskustelua kaikilla vähänkään osaamillaan -kielillä, mutta ei saa vastaukseksi muuta kuin päänpudistuksen. Täytyy -siis tyytyä vain heitä katselemaan. Maisema on pehmeästi kumpuilevaa, -aivan puutonta lakeutta, jossa siellä täällä näkyy jonkunmoinen kylän -tapainen sekä ankaria valleja ja pattereita. Tämä on arvattavasti -kuuluisaa Tshataldshan linjaa, joka Balkanin sodan aikana pelasti -Konstantinopolin. Säpsähtäen huomaa Simeoni vihdoin, että länsipuolelta -onkin maa kadonnut; juna mennä porhaltaa pitkin rannikkoa ja sen -rinnalla välähtää sumujoukkojen seasta silloin tällöin kirkas meren -selkä. Pienet purret pujahtavat esiin sumusta kiitäen aavemaisen -näköisinä kolmiopurjeineen kuin haamulaivasto. Kukapa tietää -- ehkä -näkee Simeoni Argonauttain laivoja, jotka sumussa harhaillen etsivät -tietänsä ihanaan ja tuntemattomaan Kolkhiiseen, noutamaan kultaisen -oinaan taljaa. Hän viittaa ulos ja katsahtaa kysyvästi turkkilaiseen -vanhukseen. Tämä murahtaa: "Marmara". - -Simeoni melkeinpä loukkaantuu turkkilaisen kuivasta ja innottomasta -äänensävystä. "Marmaran meri on miehellä edessä eikä ole sen enempää -juhlatuulella", naureskelee hän sekä äijälle että itselleen. "Täällä -ne elävät maailman mielenkiintoisimmilla raunioilla ja ihanimmalla -seudulla, eivätkä kuitenkaan tiedä siitä mitään!" moitiskelee hän -Juhanille ja Tuomaalle, jotka ovat ilmestyneet hänen vierelleen ja -asiallisella muodolla tarkastavat edessänsä olevaa näkyä. Mutta nämä -vaikenevat, antaen vain nähdyn itseensä vaikuttaa. - -Jo rupeaa näkymään omituisia turkkilaisten taloja, parikerroksisia, -puisia, mutta kuitenkin niin sanomattoman pieniä kuin -tulitikkulaatikoista tehtyjä. Jännittyneenä huomaa Simeoni junan -rinnalla, maan puolella, kappaleita korkeista vanhoista valleista, -välillä aina jykeviä torneja, jotka ovat kallistelleet kuin Jerikon -muurit. Ei ole epäilemistäkään: hänen on sallittu nähdä kappale -muinaisen Konstantinopolin vanhoja muureja. Kirjavana kuvana vilisee -nyt varsinainen kaupunki Simeonin silmäin editse. Aurinko kultaa jo -Marmaraa ja Kultaisen sarven suuta, aallot välkkyvät sinivihreässä -kirkkaudessa, kaukaa loistaa valkoisia taloja ja minareeteja, koko -avaruuden täyttää Suomessa tuntematon violetti kuulakkuus, joka -vaistomaisesti herättää mielessä eloon hienon kauneustunteen, jo -viheltää juna riemastuneena, jo lyödään jarrut päälle ja niin ollaan -Konstantinopolin asemalla. Se on Simeonista uskomatonta, mutta hän ei -voi kieltää aistimiensa todistusta, joka käy varsin vakuuttavaksi, kun -sitä hänelle mylvii vasten naamaa musta, fetsipäinen, isopartainen -ja isokitainen kantaja, joka on varustettu suorastaan härän -ääniorgaaneilla. Simeonin ympärillä vallitsee oudostuttavan äänekäs -toiminta ja aivan huumautuneena retkahtaa hän hotellin autoon. - - - - -XXV. - -Herra Jacques Bennado. -- Kiihkeä ja äänekäs katuelämä. -- -Katukaupustelu ja huutoreklaami, kantajat. -- Galatan silta ja näköalat -sieltä; eri ihmistyyppejä. -- Turkkilaisnaiset. -- Turkkilaisten -esiintyminen ja heidän tyyneytensä. -- "Sulttaanin äidin moskea." -- -Huomioita Stambulista. - - -Kun Simeoni pikku poikana lueskeli Gruben värikkäitä kuvauksia antiikin -kansoista ja kulttuurista sekä kansainvaelluksen barbaareista, näki -hän aina niitä asioita muistellessaan ihanan päiväpaisteisen laakson, -jossa jalot kreikkalaiset ja roomalaiset astelivat juhlallisina valko- -ja purppuraviitoissaan, pohtien ihmiselämän syviä kysymyksiä. Laakson -pohjoispuolella oli korkea ja terävä vuoriharjanne, jonka takaa -kurkisteli joukko nahkoihin puettuja, villejä ja parrakkaita miehiä, -himoiten katsellen edessään olevaa maailmaa. Nyt miehenä tultuaan tähän -samaan ihanaan laaksoon, Välimeren välkkyvien vesien partaalle, täytyi -hänen tuosta lapsellisesta mielikuvastaan sanoa, että se piti paikkansa -ainakin siihen nähden, mikäli se oli erottanut toisistaan kaksi aivan -eri maailmaa. Konstantinopoliin tullessa ei nimittäin enää luulisi -olevansa Europassa, vaan todellakin jossakin korkean vuoriharjanteen -erottamassa uudessa maailmassa, jossa kyllä on runsaasti kirkasta -päivää ja ilmaa, mutta valitettavan vähän togaan puettuja jaloja -kreikkalaisia ja roomalaisia. - -Varoittavia huutoja päästellen mutkittelee auto pitkin Stambulin -kapeita katuja, kunnes äkkiä tullaankin pienelle aukeamalle, josta vie -suuri silta edessä olevan veden poikki. Rautatieasema on Stambulissa, -varsinaisessa turkkilaisten kaupunginosassa, joka on Kultaisen -sarven Europan puoleisella rannalla, ja josta kaksi siltaa vie tuon -kaunisnimisen lahden poikki Galataan ja Peraan, missä viimemainitussa -kaupunginosassa europalaiset asuvat. Toinen, ylempi silta, on nyt -rappeutunut ja ainoastaan vähän käytetty, toinen, jota veljeksetkin -menevät, saksalaisten rakentama jykevä rautasilta. Molemmat voidaan -avata keskeltä laivaliikennettä varten, mikä kuitenkin tapahtunee -harvoin. Päästyään sillalta maihin alkaa auto vaivalloisesti nousta -pitkää Perän pääkatua, joka rakennuksiltaan ja muulta asultaan on aivan -europalainen, kunnes se vihdoin pysähtyy Tokatlian-hotellin eteen. -Veljekset ovat ihmeissään siitä, että täällä turkkilaisten kaupungissa -saattaa löytyä niin puhdas ja kaikin puolin ensiluokkainen hotelli. -Kiireesti valmistautuvat he lähtemään kaupungille. - -Mutta Konstantinopoli on sellainen paikka, jossa muukalaisen on -vähän vaikeahko lähteä ominpäin astelemaan ja siksipä tarvittiin -opas. Tällaisia on kaikissakin suurkaupungeissa, mutta varsinkin -itämailla, jos kuinka paljon, enimmäkseen epäilyttäviä olioita, -mutta ensiluokan hotellit ovat tavallisesti valikoineet miehensä -ja menevät heistä takuuseen. Kohtapa siis ilmestyi veljestenkin -eteen yksinkertaisesti puettu ja luottamusta herättävän näköinen -europalainen mies, viikset hyvin hoidettuina ja silmät vilkkaasti -välähdellen. "Olen opas", esitti hän itsensä saksan kielellä, "ja -valmiina herrojen käytettäväksi; työskentelen tässä hotellissa --- haluatteko nähdä suosituksiani?" -- "Mikä on nimenne?" kysyi -Simeoni, "ja mitä kansallisuutta olette?" -- "Nimeni on", ja hän -otti esiin nimikorttinsa, "Jacques Bennado, ja kansallisuudeltani -olen juutalainen". Tämän hän sanoi sangen ylpeästi, ikäänkuin juuri -tuo hänen kansallisuutensa olisi ollut hänelle erikoinen suositus. -Ällistyneenä jahkaili Simeoni, pitikö heidän nyt todellakin turvautua -juutalaisen johtoon, mutta kun mies näytti miellyttävältä katsellen -heitä rehellisesti silmiin, suostuivat he. "Montako kieltä osaatte?" -kysyi vielä Simeoni. "Puhun auttavasti kahdeksaa kieltä", vastasi herra -Bennado, "ja olen synnynnäinen konstantinopolilainen; tunnen tämän -seudun ja ympäristöt, jopa Vähän-Aasian rannikkoseudutkin, kuin viisi -sormeani. Luulen uskaltavani vakuuttaa, että herrat tulevat olemaan -tyytyväisiä, niin vähän aikaa kuin teillä onkin käytettävänä. Tapana -on, että opas hankkii hevoset, maksaa pääsymaksut ja pitää muutenkin -kaikesta huolta, sillä siten, vakuutan sen herroille, säästyy teiltä -paljon turhia menoja ja aikamaksuja, joita jokainen koettaa teiltä, -muukalaisia kun olette, tarmonsa takaa nylkeä. Oma palkkani on kolme -Turkin puntaa päivältä. Sopiiko tämä teille?" Koska miehen esityksessä -ja käytöksessä oli todellakin jotakin luottamusta herättävää ja kun -vielä hotellin portieri häntä suositti, suostuivat veljekset kauppaan. -Pian sen jälkeen he olivat matkalla pitkin Peran katua äskeiselle -Galatan sillalle päin. "Eteenpäin aatteen vuoksi, vaikka tämä vähän -toivottomalta näyttääkin", komensi Juhani kuin punikkipäällikkö -Vilppulan rintamalla, ja niin mentiin. - -Se, mikä heti kuin aalto tempasi heidät valtaansa, oli kiihkeä ja -mitä suuriäänisin katuelämä. Juuri kun Simeoni tuli ulos hotellin -ovesta, kuului hänen selkänsä takaa hirvittävä mölähdys, joka sai hänet -kiireesti kääntymään, sillä hänestä tuntui, että siinä oli tapettu -vähintään härkä. Mitä vielä! Siinähän seisoi vanha, kansallisuudeltaan -epämääräinen ukko, joka tällä läpitunkevalla ja vaikuttavalla -tavalla tarjoili yleisölle sanomalehtiä. Niitä oli hänellä nippu -käsivarrellaan, -- "Stambul", "Bosphore", ja mitä ne kaikki olivat. -Hänen äänensä volyymi oli kerrassaan juhlallinen, mutta ei hän suinkaan -ollut mikään erikoisuus siinä suhteessa, vaan aivan tavallinen ihminen. -Kaikilla, joiden Simeoni kuuli täällä huutavan, oli aivan samanlainen, -juhlava mölyorgaani, niin että sitä ei voinut kyllikseen kummastella. - -Kuta lähemmäksi Galatan siltaa saavuttiin, sitä huumaavammaksi kävi -melu, sillä Galata ja siitä Stambulin puolelle vievä silta näytti -olevan varsinainen katukaupustelijain valtakunta. Mikä kauppaa rinkeliä -ja makeisia, mikä jäätelöä ja vettä, mikä kukkia, tulitikkuja ja -linkkuveitsiä, joissa on tietysti vähintään 50 terää, mikä tupakkaa, -mikä mitäkin rihkamaa aivan loputtomiin, ja kaikki huutavat kuin -henkensä edestä. Onpa tuolla joku keksinyt eräänlaisen kammista -väännettävän hälyytyslaitteen, jota hän nyt veivaa hikipäin ja lisäksi -vielä huudahtelee varmuuden vuoksi joukkoon. Kuka näiltä kaikilta -ostaa, sitä ei Simeoni tiennyt, sillä hän ei ainakaan nähnyt koskaan -kenenkään mitään ostavan. Kun saavutaan Galataan, käy melu jo vallan -sietämättömäksi ja tungos lisääntyy melkein läpipääsemättömäksi. Meluun -yhtyy nyt kantajain kuoro. - -Kantajat näyttelevät Konstantinopolissa tärkeätä osaa, välittäen -kaiken tavaraliikenteen. Kuormahevosia tahi kuorma-autoja ei Simeoni -nähnyt muilla kuin ententen sotilailla, vaan kuljettivat kantajat -selässään koko kaupungin tavaramäärät. Nämä miehet ovat leveäharteisia -äijiä, joilla on selässään jonkunmoinen satula, johon he tavaransa -sijoittavat. Kauhistuneena katseli Simeoni, kuinka eräs äijä oli -ottanut selkäänsä kokonaisen suuren amerikalaisen kirjoituspöydän, -sälyttänyt vielä siihen lisäksi kaikenlaista muuta kamaa, ja vaelsi -nyt tasan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa vakavin, ehkä hiukan -tärisevin polvin Peran jyrkkää mäkeä ylöspäin. Niskasuonet pongottivat -hikisen, mustan nahan alta kuin kireällä olevat köydet, samalla kuin -äijä tuontuostakin päästi kamalan, varoittavan mylvähdyksen, että pois -tieltä. Mutta nähtyään Simeonin kummastuksen kertoi herra Bennado, -löytyvän kantajia, jotka kuljettavat selässään pianon. - -Galatan sillalla liikkuu katkeamaton ihmisvirta. Kun Simeoni katselee -sitä eräältä korkeammalta portaalta, lainehtii siinä tummanpunainen -fetsimeri. Kaikilla on päässänsä fetsi, eivätkä he ota sitä pois -milloinkaan muulloin kuin pyytäessään juomarahaa. Veljekset panivat -merkille, että tilaisuuksissa, jolloin jokainen muu kansallisuus -varmasti olisi ottanut lakin pois päästänsä, nämä pojat painoivat -sen jos mahdollista vieläkin lujempaan, mutta tempasivat sen heti -kouraansa, jos vain näytti olevan hiukankaan toivoa "baksheeshin" -saamisesta. Sillalla parveilee likaisia lapsia naukuen ja kiljuen -"baksheeshia" ja olisi siinä oltu pääsemättömissä, ellei herra Bennado -olisi tottuneesti heitä karkoittanut. - -Sillalla kannetaan maksua sekä ajajilta että jalankulkijoilta. Maksun -kantajat ovat tanakoita, valkoiseen paitaan puettuja fetsipäisiä -ukkeleita, joilla on vyöllänsä suuret "säästölaatikot". He seisovat -rivissä sillan molemmissa päissä, väliin pitäen toisiaan käsistä -kiinni, ja piastereita heltiää. Herra Bennado selitti nauraen, että -mikäli hän tietää, on tämä vero nykyisin ainoa tulolähde, joka hänen -ottomaanisella majesteetillaan on. - -Seisomme nyt Galatan kuuluisalla sillalla. Lännessä avautuu eteemme -puolipäivän huikaisevassa loisteessa ihana Marmaran meri, keinutellen -kirkkailla aalloillaan kolmiopurjeisia aluksia ja juuria laivoja. -Kaukaa hohtavat sinertävän autereen lävitse korkeat vuoret ja niiden -rannoilta ja rinteiltä valkoisina pisteinä ja viivoina rakennukset, -moskeat ja minareetit. Näky on kuvaamattoman ihana. Itäpuolella avautuu -eteen Kultaisen sarven jatko, Konstantinopolin kuuluisa sisäsatama, -joka kapeudestaan huolimatta on niin syvä, että suurimmatkin -laivat voivat laskea laiturin ääreen, ja jossa m.m. Turkki on -"sotalaivastoaan" pitänyt. Sadat omituiset purret kolmiopurjeineen ja -kirkuvine soutajineen kiitävät sen pinnalla, kuljettaen tavaroita ja -ihmisiä. Näköala sinnekin päin on ihana, erinomaisen "pittoreski", ja -kuin alituisia silmänräpäyskuvia täynnä. - -Veljesten koillispuolella, josta he juuri olivat tulleet, kohoaa -Galata ja sen yläpuolella Perä jyrkällä rinteellään, jonka huipulla, -tuolla korkealla, on vanha ja kuuluisa Peran torni, nyttemmin käytetty -sekä palotornina että ententen langattomana asemana. Uudenaikaiset -kivitalot vaihtelevat siellä omituisesti moskeain rinnalla, mutta on -näköala sinnekin erikoinen ja "pittoreski". Edessään on veljeksillä -sitten varsinainen turkkilainen kaupunki, Stambuli, "Autuuden portin" -pääpaikka, sillä niinkin kaunis nimi on Konstantinopolilla. Täältä -katsottuna antavat sille leimansa matalain talojen keskeltä kohoavat -moskeain kupoolit ja minareetit. Näky on ennen itämailla käymättömälle -erikoinen ja unohtumaton. - -Mutta veljesten ympärillä kuhisee katkeamattomana virtana -Konstantinopolin tavallinen arkipäiväinen elämä. Mahdotonta on ruveta -laskemaan, kuinka monta eri kansallisuutta siinä vaeltaa ja kuinka -monta eri kieltä siinä kuulee. Tuossa viuhtoo käsillään kreikkalainen -todistaen jotakin niin vilkkaasti ja suuriäänisesti, suorastaan -epätoivon vimmalla, kuin uhkaisi häntä hirsipuu, ellei hän saa -toista vakuutetuksi asiansa oikeudesta; tuossa menee parvi miehiä, -joiden naamalla on jonkunmoinen fanaattisen dervishimäinen ilme, -ja laiha, ruskea jäntevyys osoittaa, että he ovat kotoisin Aasian -puolelta; ententeupseeri mennä keekoilee laiskasti ja huolettomasti, -hänkin uteliaana katsellen ympärilleen, ja hänen jälkeensä heittelee -toivorikkaita silmäyksiä soreasti puettu frankkilaisnainen. Mutta -mitä ovatkaan nuo mustaan hameeseen ja hartiahuiviin puetut naiset, -joista toisilla on huntu kasvoillaan, toisten taas uhmaten kulkiessa -paljain kasvoin? Ne ovat turkkilaisnaisia, jotka ovat lähteneet -haaremin hiljaisuudesta ostoksilleen ja jotka sodan aikana ja jälkeen -ovat ruvenneet poistamaan huntuansa. He ovat yleensä pieniä, mutta -lihavahkoja, sillä onhan turkkilaisen maun mukaan naisen lihavuus -miehelle Allahin kallein lahja. Tuossa eräs taluttaa hellästi pientä, -europalaisesti puettua, fetsipäistä poikaansa, ja kun Simeoni hiukan -liian uteliaasti kurkistaa hänen sieviin kasvoihinsa ja tummiin -silmiinsä, siirtää hän paheksuvasti silmäten kasvojensa eteen mustan -hunnun. Nuo tummat, hiljaiset ja arasti pitkin katuja kiirehtivät -olennot ovat kuin tervehdyksiä salaperäisestä maailmasta, jonne -europalaisen on vaikea, ehkäpä melkein mahdoton päästä. - -Tämän keskeytymättömän kuhinan, melun ja riehumisen keskellä on -kuitenkin yksi, joka esiintyy muihin verraten melkoisen tyynesti -ja rauhallisesti, nimittäin itse turkkilainen, osmanni. Kuin valas -valtameressä hän vaeltaa ihmisvirrassa tyynesti ja antamatta -minkään häiritä itseään, tekisipä mieli sanoa: majesteetillisesti, -ja hänen tummissa silmissään on kylmän halveksiva, ehkä toisekseen -surumielinenkin ilme. Mitäpä hän välittää uskottomien koirien -riehumisesta ympärillään, kreikkalaisista, armenialaisista ja muista -giaureista, joiden veressä hänen esi-isiensä hevoset ovat usein -kaahlanneet jalustimia myöten! Mutta hän tuntee muinaisen suuruuden -menneen, hän näkee pyhän kaupunkinsa kaduilla kirjavat laumat -vihollistensa sotureita, ja kiristäen hampaitaan hän katsoo toivoen -Skutarin puolelle, eikö Mustafa Kemal, hänen ainoa oljenkortensa, jo -saapuisi sieltä uskovaisten etupäässä, naulitakseen tuhat ja taas tuhat -uskottoman päätä Serain muurien reunoille. Turhaan. Konstantinopoli -ei ole hänelle enää "Der i Seadet", "Autuudenportti", vaan hän tuntee -olonsa siellä vieraaksi ja rupeaa miettimään muuttoa Aasian puolelle, -jossa aina on ollutkin hänen oikea kotinsa. - -Tällaisen vaikutuksen suunnilleen teki muutaman minuutin hetki -Galatan sillalla, jonka turkkilainen nimi oikeastaan on "Sultan -Walidé Köprüssi" eli "Sulttaanin äidin silta". Se on 468 m pitkä ja -kulkee siitä päivittäin noin 150,000 ihmistä. Sen rakensi vv. 1911-12 -Augsburg-Nürnberger Maschinenfabrik 18 kuukaudessa ja maksoi se yli 5 -miljoonaa Saksan markkaa. - -Stambulin puolella, Galatan siltaa vastapäätä, heti pienen "Kalatorin" -takana, on eräs Konstantinopolin kauneimpia moskeoita, "Jeni -Walidé Dschami", "Sulttaanin äidin moskea". Tuntui hyvältä päästä -kadun melusta sen korkean kupoolin viileään suojaan. Vaitelias -pappi tahi mikä lienee suntio ollut, veti veljesten kenkäin päälle -laajat huopatallukat, ja niin sai mennä vapaasti itse pyhäkköön. -Sen sinertävästä fajanssista tehdyt seinät ja korkea holvi olivat -omansa herättämään pyhäkön tunnelmaa, mutta samalla sen rukouskolkan -barbaarimaiset koristeet, reiden paksuiset kynttilät ja rumanmuotoiset, -suuret, vaskiset kynttiläjalat herättivät jonkunmoisen avuttoman -säälin sekaisen tunnelman. Oli kuin olisivat nämä ihmiset aikoinaan -päässeet aavistamaan jotakin ylevää ja pyhää, mutta jääneetkin vain -siihen, koskaan pääsemättä sitä lähemmäksi; vuosisatojen kuluessa ovat -he sitten kivettyneet tuohon samaan entiseen, kehittymättä ollenkaan. -Tämä moskea on rakennettu 17:llä vuosisadalla. Seisoessaan ensi kertaa -muhamettilaisessa pyhäkössä ja miettiessään sitä arvoitusta, joka -tuohonkin uskontoon sisältyy, tunsi Simeoni mielessään yhä enemmän -selviävän sen, jota ei ollut ennen itselleen tahtonut tunnustaa, -että muhamettilaisuus, ja nimenomaan turkkilaiset, olivat; Aasian -barbaarisuuden ilmenemismuotoa, persialaisten perillisiä, joilla ei -ole ollut ihmiskunnan kulttuurille mitään annettavana, vaan jotka -päinvastoin ovat tämän maailman kulmilla hävittäneet kaiken entisenkin -ja pitäneet sitten jäännöksiä rautaisissa, vuosisataisissa kahleissa. -Ja nimenomaan täällä Konstantinopolissa, joka säilytti antiikin -kulttuurin aarteet ohi kansainvaelluksen myrskyjen niinäkin aikoina, -jolloin raakalaiset pyyhkäisivät sen muusta Europasta olemattomiin, -ovat he vieraita valloittajia, joiden kehittymätön maku ja kuvain -hävityshimo on vuosisatain kuluessa poistanut siitä tuntemattomiin -saakka kaiken sen, mistä se ennen oli kuuluisa, pystymättä rakentamaan -sijalle muuta kuin näitä moskeoita minareetteineen. Turkkilaiset ovat -olleet raakalaisvalloittajia, joiden kerta on väistyttävä Kultaisenkin -sarven rannalta, sillä se on oikeudenmukaisuuden välttämätön vaatimus. -Eikä sen toteuttaminen lienekään kaukana. - -Vähän ymmällä tämän turkkilaisen "kirkon" jättämästä tunnelmasta -painuivat veljekset taas kulkemaan Stambulin katuja. Ne muuttuivat pian -ahtaiksi kujiksi, joista tuoksui koko itämaiden löyhkä, jonkunmoinen -imelän pistävä, myrkyllisen makuinen haju, joka kaiveli sydänalaa. -Onneksi oli pitkällinen kuivuus hävittänyt liian lian näkymättömiin, -pölyksi, niin ettei sitä niin kovin paljon huomannut, mutta aavistaa -saattoi hyvin, minkälaisia viemäreitä nämä kujat olivat sateisina -aikoina. Kaikkialla oli myymälöitä ja kahviloita, joissa vakaata -fetsipääkansaa istui polttaen pitkää vesipiippua ja juoden turkkilaista -kahvia. Ruoka- ja lihakaupat olivat tavallaan vain jonkunmoisia -seinissä olevia syvennyksiä, ja oli niissä myytävänä kasviksia, -leipää, inhoittavan näköistä suolakalaa ja muuta sellaista. Lampaat -tuodaan lihakauppaan kokonaisina ruhoina ja ripustetaan takajaloistaan -oven pieleen tahi muuhun sopivaan paikkaan. Siinä tuo talinen ja -verinen lampaan ruumis saa odottaa nälkäistä ostajaa, kypsyä kuumassa -ilmassa, vieläpä joskus auringonkin siihen sattuessa, tuhansien -kärpästen marssiessa pitkin sen pintaa. Turhaa olisi täällä ripustaa -näkyviin kehoittavia tauluja: "Tapa tuo kärpänen", sillä tosiolot -tekisivät tuollaisen kehoituksen naurettavaksi. Ainoa myytävä, joka -herahdutti veden veljesten kielelle, oli suuret, kahden nyrkin kokoiset -Jaffa-appelsiinit, joiden vertaa ei Simeoni ollut vielä koskaan -maistanut. - -Tällaisin tunnelmin, ulkoisen ja oudon arkisen itämaisen elämän -sekautuessa mitä harvinaisimpiin ja mielenkiintoisimpiin -historiallisiin muistoihin, mielentilassa, josta ei voinut oikein -sanoa, kallistuiko se itkuun vai nauruun, vaelsivat veljekset herra -Bennadon perässä edelleen katsomaan Stambulin nähtävyyksiä. He -saapuivat aukeamalle, jonka toisessa laidassa kohosi muodottomalta -näyttävä, möhkälemäinen, monien loivien koko- ja puolikupoolien kattama -rakennus tahi mieluumminkin rakennusrykelmä, neljässä kulmassa korkea -ja solakka minareetti. Herra Jacques Bennado kohotti kätensä sitä kohti -ja lausui: "Aja Sophia-Moschee". - - - - -XXVI. - -Sofian kirkko. -- Vaikutus ulkoapäin. -- Kupoolijärjestelmän -tarkoitus ja pyhäkön sisustavaikutus. -- Justinianuksen ja Teodoran -aika, ja kuinka temppeli rakennettiin. -- Mohammed Valloittajan -verisen käden merkki. -- Hikoava pylväs. -- Hippodromi, "siniset" ja -"vihreät", Nika-kapina, ja Teodoran uljuus. -- Delphoin kolmijalka. -- -Theodosiuksen obeliski. - - -Kukapa ei olisi historiaa lukiessaan pitänyt kristikunnan -nöyryyttävimpänä hetkenä sitä, jolloin Mohammed II Valloittaja syöksi -alas ristin Sofian kirkon kupoolin huipulta ja pani sijaan puolikuun. -Tuon pyhäkön maine on aina ollut sellainen, että mielikuvitus on -yleensä tehnyt siitä jonkunmoisen ihmerakennuksen, saavuttamattoman -sekä sisältä että ulkoa. Kun nyt ensi kertaa näkee sen edessänsä, -eikä voi erottaa siitä juuri mitään kiinteätä ja kaunisviivaista -arkkitehtoonista ulkopiirrettä, vaan ainoastaan laajoja, mutta -matalilta näyttäviä kupooliryhmiä kuin suuria patoja, ympärille -mauttomasti ja arvottomasti kasattuja tuki- ja muita rakennuksia, -tuntee oikeastaan haikeata pettymystä. Sitä lisää vielä ikävä ja outo, -punaisen ja kellertävän kirjava väritys, jonka sille viime vuosisadalla -anto sen korjaaja, eräs italialainen arkkitehti Fossati. Ellei sen -kulmissa olisi noita neljää ja todellakin kaunista minareettia, jotka -ovat turkkilaisen "rakennustaiteen" ainoa saavutus, olisi tuon -rakennusryhmän vaikutus ulkoa niin raskas ja niin möhkälemäinen, että -sitä olisi vaikea katsella. Mutta aikoinaan, jolloin se ulkoakin päin -oli rakentajainsa Anthemios Thralleslaisen ja Isidoros Miletolaisen -suunnitelmain mukainen, ja siis vapaa noista sen muurien juurelle -kasautuneista lisärakennuksista, saattoi se kyllä herättää kunnioitusta -monumenttaalisuudellaan. - -Vasta astuessaan sisälle ymmärsi Simeoni, miksi tässä kirkkotyylissä -oli täytynyt ja tahdottu turvautua tuollaiseen omituiseen pää-, ja -sivuilla olevien puolikupoolien järjestelmään. Tarkoituksena oli -se, että siten saataisiin kirkon sisällä koko sen mahtava tilavuus -tuntumaan ja näkymään melkein joka paikasta. Niinpä on Sofian kirkossa -heti sisään tultua edessä ja yläpuolella näkyvissä koko se tilavuus, -mikä rakennuksella kaikkiaan oikeastaan on, ja silloinpa on samalla -tuo tunnelma musertavan mahtava ja yllättävä. Katse nousee heti kohti -kupoolin lakea, joka nyt tuntuu olevan suunnattoman korkealla, ja -koko kirkon jylhä, kohoava tilavuus tuntuu kutistavan ihmisen ja -ihmissielun vaivaiseksi madoksi, joka tuskin uskaltaa tuolla maan -tomussa liikahtaa. Goottilaisen kirkon aikaansaama tunnelma on myöskin -juhlallinen ja ehyt, mutta melkeinpä Simeonista tuntui siltä, että -tämä "jumalalliselle viisaudelle" pyhitetty kirkko vaikutti vieläkin -juhlallisemmin. - -Tähän oli kuitenkin syynä ei ainoastaan pyhäkön jylhä kauneus, vaan ne -historialliset muistot, jotka kaikkialta tulvahtavat kävijän mieleen. -Ja ne muistot ovat niin erikoiset, niin kirjavat ja vaiheiltaan -moninaiset, että mielessä syntyy selittämätön kaukaisten kuvien ja -äänien, taistelujen ja pyrkimysten virvatulileikki, jonka keskeltä on -vaikea koota mitään keskitettyä. Olihan Justinianuksen ja Teodoran -Konstantinopoli silloisen maailman ehkä merkillisin paikka, jossa -veltostunut kreikkalaisuus, vaipuneena verisiin puoluekiistoihin, -keskellä mitä fanaattisinta uskonkiihkoa ja lahkolaisuustaistelua, -taikauskon ja pakanuuden sekaisen kristillisyyden sekä barbaarisen -julmuuden ja nautinnonhimon orjana, eli elämäänsä tavalla, joka -nykyajan ihmiselle on tuskin käsitettävissä. Tähän Hippodromin -kaupunkiin, jossa siniset ja vihreät murhaajat vainosivat toisiaan -leppymättömällä kiihkolla, jonne Aasian styliitit ja anakoreetit -saapuivat mielipuolisessa uskonvimmassa saarnaamaan maailman -mahtavimmalle keisarille, jossa itämainen irstaus, yhtyneenä mitä -kaavamaisimpiin tapoihin ja hienostuneimpaan ylellisyyteen, vietti -koskaan loppumattomia orgioitaan, päätti nyt keisari Justinianus -rakennuttaa pyhäkön, jonka piti saattaa varjoon kaikki vanhan maailman -sen aikaiset loistorakennukset. Ja nyt alkoi hävitystyö, jota uusi -rakennus kaikessa jylhyydessään ei voi koskaan korvata: Vähän-Aasian, -Kreikan ja Italian iki-ihanista temppeleistä riistettiin armotta -pilarit ja tarkoitukseen kelpaavat rakennusaineet. Tutkimatonta -on, kuinka suunnaton määrä antiikin saavutuksia silloin musertui -soraläjäksi. Siitä ei aika välittänyt, sillä olihan pakanuuden pyhäköt -muutenkin hävitettävä, olihan munkkien raivo siinä suhteessa pitkien -vuosisatojen kuluessa tekevä selvää jälkeä. Niinpä ei nykyajan ihminen -voi muuta kuin katkerasti valittaen sanoa: "Voi, mitä ihmiset itse ovat -hävittäneet!" - -Mutta Justinianuksen jylhä rakennus valmistui valmistumistaan, sillä -käytettiinhän siihen tarun mukaan 360 sentneriä kultaa ja 10,000 -työmiehen hiki. Pian kuulsi sen kultainen risti koko silloisen maailman -yli, houkutellen puoleensa barbaarien katseet aina kaukaisesta -Pohjolasta saakka. Tuntuupa siltä kuin olisi koko sen puolen maailma -ruvennut pitämään tuota ristiä keskuksenaan, tahtoen sen nähdä ja -jos mahdollista omistaa. Vuosisata toisensa jälkeen vierähtää, sen -holveissa kaikuvat messut ja tuoksuu pyhä savu, kunnes keisarien -kaupunki rupeaa vaipumaan niiden aaltojen alle, joiden kuohusta se -ei ole vieläkään noussut. Ryöstö ryöstön jälkeen kohtaa sitä, sen -muinainen loisto himmenee himmenemistään, sen alueelle ilmestyy -rauniokasoja ja sen asukasluku hupenee sataantuhanteen, kunnes vihdoin -sen pyhimmän rakennuksen huipulle ilmestyy jo kauan uhkaavana näkyvissä -ollut puolikuu. - -Legenda kertoo, että kun Mohammed Valloittaja voitonhuumassaan ratsasti -kaupunkiin, jossa hänen janitshaarinsa parhaillaan verestä juopuneina -asukkaita surmasivat, hän hurjistuneena riensi kristikunnan kauneimman -kirkon luo ja ylpeästi ojentaen miekkaansa käski avata sen ovet. Sitten -hän kannusti ratsuansa ja karahdutti kirkkoon, jossa hän raivoissaan, -nousten jalustimilleen seisomaan, löi verisellä kämmenellään pilarin -kylkeen niin korkealle kuin ulottui. Pilariin jäi hänen kämmenensä -kuva, marmori imi veren ja kiinnitti siihen siten poislähtemättömäksi -sulttaanin nimimerkin, jonka mukaan vielä tänäänkin muka sulttaanin -monogrammi muovaillaan. Ja kirkossa kävijälle näytetään vielä tänäkin -päivänä erään pilarin kyljessä, hyvin korkealla, todellakin kämmenen -muotoista kuvaa, sekä toisessa pilarissa rosoa, jonka ylpeä valloittaja -samalla kertaa oli siihen käyrämiekallaan iskenyt Se on ollut veren ja -murhan, tuskan ja kuoleman järkyttävä päivä. - -Kirkossa ei ollut silloin enää jäljellä kaikkea sen entistä loistoa, -sillä olivathan monet ryöstäjät, m.m. länsimaiden jalot ritarit, -jotka matkallaan vapahtamaan Kristuksen hautaa uskomattomien käsistä, -viekkaiden venetsialaisten toimesta erehtyivätkin valloittamaan -Konstantinopolin ja perustamaan sinne n.s. Latinalaisen keisarikunnan, -pitäneet huolta, että kaikki sellainen kuin kulta ja jalokivet, -joita kohtaan heillä oli paljoa kiihkeämpi rakkaus kuin konsanaan -Kristuksen hautaa kohtaan korjautui parempiin taskuihin, kulkeakseen -sieltä pelin ja viinin, naisten ja taistelujen tietä olemattomiin. -Mutta se mikä oli marmoria ja kivestä irti lähtemätöntä, oli vielä -jäljellä, ja turkkilaisten kunniaksi olkoon sanottu, että he eivät -ole kristittyjen hävitystä jatkaneet. Taikauskonsa vaatimusten vuoksi -he ovat vain peittäneet seinien kallisarvoiset mosaiikit värillä, -poistaneet ehkä irtonaisina olleet kuvat, ja panneet sijaan mauttomille -suurille puutauluille maalattuina kaliifiensa pyhät monogrammit. -Paikallansa ovat kuitenkin mahtavat pilarisarjat; lattia, joka lienee -aikain vaiheissa pahoin särkynyt, on peitetty kauttaaltaan matoilla. -Heidän Mekan suuntaa osoittava rukouskolkkansa ei liioin pahoin kirkon -sisätunnelmaa särje. - -Niin on vielä tämä muinainen rakennus eheänä paikallansa, mutta -surumielinen lienee sen ajatus. Sen loistoaikana oli kristinusko -vallitsevana koko Vähässä-Aasiassa, Syriassa, Palestinassa ja -Pohjois-Afrikassakin, ja otaksua saattaa, että jos se olisi saanut -siellä häiriintymättä vaikuttaa, noiden seutujen asema ja merkitys -maailmassa olisi toinen kuin nyt. Nyt ovat ne seudut, kristillisyyden -pyhät lapsuuspaikat, mitä synkimmän pimeyden vallassa, niin kaukana -kristillisyyden perusajatuksista kuin pakanamaat konsanaan. -Mutta toivoaan ei suuri pyhäkkö ole heittänyt, sillä vieläkinhän -sen pohjoispuolella oleva, suuri, pronssipeittoinen, Gregorius -Thaumaturgoksen hikoavaksi pylvääksi sanottu pilari, on säilyttänyt -ihmeitä tekevän voimansa, koskapa se tuntuu kostealta, kun siihen -koskettaa. - -Vielä viimeinen silmäys korkeaan kupooliin, juhlalliseen pilaristoon, -viimeinen hymähdys kaikelle sille suuruudelle, jonka ihmiset itse ovat -rakentaneet ja taas alas maahan hajoittaneet, ja veljekset astuvat -ulos häikäisevään päivään. Turkkilaiset sotilaat, jotka ryysyisinä ja -nöyrinä ovat asettuneet temppelin pihaan kerjäämään, tempaavat heidät -nopeasti keskelle nykyistä elämää, ja herra Bennado, joka juutalaisena -ei pyhään temppeliin pääse, tervehtii heitä iloisesti portilla. -Läheisyydessä on muinaisen Hippodromin paikka ja sinne hän nyt pyytää -saada veljekset johdattaa. - -Sofian temppeli oli rakennettu "jumalalliselle viisaudelle"; koska -tasapainolaki on elämässä välttämätön, oli sen läheisyyteen rakennettu -Hippodromi "inhimilliselle hulluudelle". Uteliaina tulivat veljekset -sille paikalle, joka muodosti muinaisen Konstantinopolin valtiollisen, -maallisen ja syntisen elämän polttopisteen. - -Sen muureista ja pilaristoista ei ole mitään jäljellä, vaan on paikka -tavallinen kaupungin puistikko, jonka penkeillä istui rivittäin -vaiteliaita, mustiin puettuja turkkilaisnaisia päivää paistattamassa. -Siinä, missä muinoin kaikuivat kilpa-ajajain huudot, sinisten ja -vihreitten raivoisat haukkumasanat sekä villien eläinten karjunta, -ilakoivat nyt lapset leikkien käytävien hiekassa. Vain alueen keskellä, -juuri entisen Hippodromin keskusviivalla, on vanhalla perustallansa -jäljellä Theodosius Suuren obeliski, Delphoin suuren kolmijalan yksi -käärmejalka eli -pylväs ja n.s. "kolossi", eri kivistä rakennettu -obeliski sekin. Paikka on hiljainen ja rauhallinen, ja ympäröi sitä -joukko Turkin ministeristö- ja muita hallitusrakennuksia sekä eräällä -sivulla suuri Sulttaani Ahmedin moskea. Melu kilpa-ajoradalta ei siis -enää häiritse pyhien miesten rukouksia lähellä olevissa kirkoissa. -Toisin oli ennen. - -Tammikuussa 532 olivat vihreiden ja sinisten välit kiristyneet -vaaralliselle asteelle. Kun Teodora oli itse sininen, oli hän jättänyt -vihreät aivan turvattomiksi, joten heitä sai huoleti tappaa ja kohdella -miten hyvänsä. Jos sinisten rikoksia koetettiin rangaista, oli siitä -rankaisijalle pahat seuraukset: niinpä antoi Teodora naulita erään -kilikialaisen prefektin ristiin, koska tämä oli uskaltanut mestauttaa -kaksi kimppuunsa hyökännyttä sinistä. Sellaista oli elämä siihen -aikaan. Uteliaalle voidaan ilmoittaa, että nämä kuuluisat "siniset" -ja "vihreät" olivat oikeastaan vain kaksi eri Hippodromi- eli -sirkuspuoluetta, sillä mitään varsinaista puolueohjelmaa ei sen enempää -ollut. Sanoivathan siniset olevansa valtakunnan merenkulun kannattajia -ja vihreät taas maanviljelyksen huoltajia, siis sen aikuisia -maalaisliittolaisia, mutta taisivat nämä periaatteet hukkua milloin -mihinkin sirkus-, hallitus- ja hovivehkeilyyn. Valtakunnan monarkki -ja varsinkin hänen puolisonsa, joka nuoruudessaan itse oli ollut -Hippodromin suosituimpia naishenkilöitä, kannattivat monarkistiseen -tapaan sinisten edustamaa kapitalistista suuntaa ja ristiriita -valtakunnassa kävi suorastaan pelottavaksi. Luonnollista oli, että -maalaisliittolaiset tällöin rupesivat miettimään vallankumousta, -vaatien toista hallitsijaa, ja sunnuntaina, tammikuun 11 päivänä, alkoi -sitten Konstantinopolissa vallankumoushulina. - -Aluksi ei voinut huomata mitään tavatonta olevan tekeillä, sillä -kilpa-ajot aloitettiin rauhallisesti kuten aina ja keisari itse oli -suvainnut tulla saapuville. Mutta pian rupesi vihreitten paikoilta -kuulumaan kiukkuisia alashuutoja ja kaikenlaista muuta murinaa ja -rähinää. Kummastuneena käski keisari hovihuutajansa tiedustella, -mikä kansaa vaivasi, ja tästä syntyi nyt, kuten säilynyt ja -tapahtumapaikalla tehty pöytäkirja kertoo [Charles Diehl: Teodora], -seuraava mielenkiintoinen keskustelu hallitsijan ja kansan välillä. Kun -vihreät olivat solvanneet kyllikseen keisarin suosikkeja ja vaatineet -lain turvaa, antoi keisari vastata: - -"Ette ole siis tulleet tänne katsomaan näytäntöä, vaan häväisemään -hallitusta!" - -Kansa rähisee vastaan minkä jaksaa ja suuttuneena huutaa keisari: - -"Vaietkaa, te juutalaiset, manikealaiset ja samariitit! Vaietkaa, tahi -hakkautan päänne poikki!" - -"Juudas, pyöveli, murhaaja!" haukkuvat vihreät vastaan. "Taivas -suokoon, ettei isäsi Sabbatios olisi koskaan nähnyt päivän valoa, sillä -silloinpa hän ei olisi siittänyt maailmaan mokomaa murhaajaa!" - -Siniset sekaantuvat, keskusteluun ja solvaavat vihreitä: - -"Roistot, häväisijät, Jumalan viholliset! Ettekö voi pitää kitaanne -kiinni!" - -Ja kun keisari uudelleen käskee kansan olla vaiti, huutavat vihreät: - -"Jos käsket, hallitsija, niin vaikenemme, mutta, oo sinä korkein, -vastoin tahtoamme. Me tiedämme kaikki, kuuletko, kaikki, mutta olemme -vaiti. Hyvää yötä! Oikeus, sinä olet kuollut! Hyvää yötä, kaikki! Me -menemme tiehemme ja rupeamme juutalaisiksi. Parempihan on olla pakana -kuin sininen!" Ja vihreät lähtevät Hippodromilta tiehensä, loukaten -täten keisaria pahimmalla mahdollisella tavalla. - -Eräät hallituksen tyhmyydet tekivät tässä kuten vallankumouksissa -säännöllisesti tapahtuu sen, että seuraavana päivänä molemmat puolueet -olivatkin yhtyneet ja huusivat ällistyneelle keisarille: "Kauan eläkööt -vihreät ja siniset, yhtyneinä kärsimykseen!" Ja nyt alkaa kaupungissa -vallankumousten toinen näytös, polttaminen ja murhaaminen. Asia -kehittyi yhä pahempaan päin. Tammikuun 18 päivänä koetti Justinianus -Hippodromissa lepyttää kiukustunutta kansaansa. Evankeliumit kädessä -hän nöyrästi lausui rähisevälle joukolle: - -"Minä yksin olen kaikkeen syypää. Syntini estivät minua myöntymästä -siihen, jota minulta pyysitte." - -Mutta vastaukseksi kuului: - -"Valehtelija, aasi, valapatto!" - -Saman päivän iltapäivänä oli Justinianus jo valmis luopumaan -taistelusta ja jättämään kaikki. Hänen aarteitansa lastattiin laivoihin -ja ajatteli hän vain pakoa. Silloinpa esiintyi hänen puolisonsa -Teodora, entinen Hippodromin ilotyttö, mutta jäntevyydeltään ja -viisaudeltaan keisarikunnan todellinen hallitsija, sotaneuvottelussa ja -sanoi ylpeästi: - -"Vaikka ei olisikaan enää muuta jäljellä kuin pako, niin en pakenisi -sittenkään! Ne, jotka ovat kruunua kantaneet, eivät saa elää sen -kadotettuaan. Sitä päivää en tahdo nähdä, jolloin minua ei enää -tervehditä keisarinnana. Jos tahdot paeta, Caesar, niin tee se; sinulla -on rahaa, laivat ovat valmiina, meri on vapaa. Minä jään! Rakastan -vanhaa lausetta, että purppura on suloinen käärinliina!" - -Näillä sanoilla pelasti jäntevä keisarinna Justinianukselle -valtakunnan. Viekas kuohilas Narses ja hyväntahtoinen höynä Belisarius, -jolla oli kuitenkin se etevä ominaisuus, että hän oli aikakautensa -suurin sotapäällikkö, ryhtyivät keisarinnan johdolla tarmokkaaseen -toimintaan, joka johti siihen, että Belisarius syöksyi vanhojen -legionalaistensa etupäässä Hippodromiin, aloitti teurastuksen ja -lopetti sen vasta myöhään yöllä. Kolmekymmentätuhatta sielua pantiin -silloin miekan terälle, joukossa tasan sekä vihreitä että sinisiä, -koskapa Belisarius ja hänen vanhat sotilaansa eivät huolineet -ruveta ottamaan selkoa kansalaisten puoluekannasta. Niin päättyi -kuuluisa Nika-kapina. Mutta voimakkaana ja samalla niin kiehtovana -kohoaa sen verihöyryjen keskeltä Teodoran, tanssijattaren ja -keisarinnan, itämaiden salaperäisimmän naisen haahmo, uljaampana ja -toimitarmoisempana kuin ainoakaan aikakautensa miehistä. - -Simeoni seisoo Hippodromin paikalla uneksien tällaisia muinaisuuden -näkyjä. Kuinka suunnattomat määrät ihmisverta onkaan tämä tanner juonut -ja kuinka turhan vuoksi! Miksi on kehityksen kuljettava tällaisten -kamalien sokkeloiden kautta, täynnä verta, tuskaa, kidutusta! -Sanokoon se, joka ymmärtää. Hän katselee oudostellen edessänsä olevaa -käärmepatsasta ja tuntee, kuinka sekin tuo tervehdyksen ajoilta, -jotka ovat niin kaukaisia, ettei tahdo voida uskoa tuollaista silmin -nähtäväksi säilynyttä todistuskappaletta mahdolliseksi. - -Plataian voiton johdosta päättivät taisteluun osaa ottaneet 31 -kreikkalaista kaupunkia lahjoittaa Delphoin oraakkelille muistoksi -jättiläissuuruisen kolmijalan; olihan kolmijalka kilpailujen korkein -palkinto Kreikassa. Sen keskustaa tukemaan valmistettiin kolmen, yhteen -kietoutuneen käärmeen muodostama pronssinen patsas, ja tämä on nyt -säilynyt jälkimaailmalle muistoksi Plataian voitosta. Koristaessaan -näet Hippodromiaan tuotti Konstantinus sen Delphoista tänne. Mutta -kuinka on käynyt? Barbaarit ovat nousseet ja anastaneet tuon -voitonmerkin takaisin, ja tuossa se nyt on todistuksena siitä, että -Plataian kentällä vuodatettu veri ei sittenkään heitä tuhonnut! Aika -on pitänyt sitä pahoin: käärmeitten päistä ei ole enää jäljellä muuta -kuin yksi yläleuka Konstantinopolin museossa, mutta näinkin on se mitä -mielenkiintoisin ja omituisin muistomerkki kauan sitten kadonneilta -suuruuden päiviltä. - -Vielä kaukaisemmilta ajoilta tuo tervehdyksen tuossa lähellä seisova -Theodosiuksen obeliski. Sen hieroglyfit kertovat, että sen pystytti -Egyptissä, Heliopoliin kaupungissa, farao Thutmosis III noin 1500 -vuotta ennen Kristusta. Sieltä se sitten tuotiin Konstantinopoliin, -jossa Theodosius sai sen suurella vaivalla pystyyn 32 päivässä, -kuten jalustan kirjoitus kertoo. Ei ole sillä kuitenkaan sitä suurta -historiallisten tapahtumain taustaa, joka tekee käärmepatsaan niin -mielenkiintoiseksi, vaan on se vain hallitsijan omaksi imartelukseen -pystyttämä. Samaa on sanottava äärimmäisenä olevasta "kolossista", -jonka rakentajaa ei tiedetä; se on ollut aikoinaan peitetty kullatuilla -pronssilevyillä, jotka turkkilaiset ryöstivät, luullen niitä -aitokullaksi. Turkkilaisten valloittaessa kaupungin oli Hippodromi -muuten suureksi osaksi raunioina. - - - - -XXVII. - -"Uponnut palatsi". -- Melanderin historian pätevyys. -- "Anatolisch --- selbstverständlich!" -- "Jumalallisen rauhan kirkko" -janitshaarimuseona; näiden historiaa. -- Aimée Dubuc de Rivery'n -harvinainen kohtalo. -- Montako janitshaaria voi päivässä hirttää -kahteen puuhun? - - -Simeoni heräsi unelmistaan siihen, että Juhani ja Tuomas lähtivät -päättäväisellä ilmeellä kuljettamaan häntä välissään herra Bennadon -perässä, jonka kehoittavia ja kiirehtiviä kutsuja hän ei ollut -kuullut. "Teodora", puhui hän tovereilleen, "oli sangen etevä nainen. -Kuuluisa ranskalainen Byzantiumin historian tutkija Charles Diehl -sanoo hänestä, että tanssijatar Teodoralla ei tosin ollut erittäin -paljon niitä hyveitä, jotka ovat omiaan viemään ihmisen suorinta tietä -paratiisiin..." - -"Katsos nyt tuotakin äijää! No voi sun!" puhui Juhani tarkastellen -ihmeissään muuatta luultavasti sangen pyhää miestä, joka oli vaipunut -syviin mietteisiin erääseen nurkkaan, kuumimpaan auringonpaisteeseen, -kärpästen pitäessä häiritsemättä ketjuharjoituksia hänen ruskealla ja -laihalla naamallaan. - -"... ja että keisarinna Teodoralla oli hurskaudestaan huolimatta -paljon niitä vikoja ja paheita, jotka tekevät ihmisestä sangen huonon -pyhimyksen, mutta että hän näinkin ollen ja ehkäpä juuri sen vuoksi, -kunnianhimonsa ja loistavien valtiomiesominaisuuksiensa tähden, on aina -säilyttänyt ja säilyttää hurmaavimman ja viettelevimmän naisen maineen, -mitä historia tuntee, ja..." - -"Kuule, veli!" sanoi nyt Tuomas, "katso eteesi, niin näet tässä -säiliöllisen raitista vettä. Etköhän valele hiukan päätäsi, että sinun -Teodorasi suloineen rupeaisi sieltä haihtumaan!" - -Veljekset olivat tulleet kuuluisalle "Uponneelle palatsille". Se -on todennäköisesti sama kuin Justinianuksen rakennuttama _Cisterna -Basilica_: suuri vesisäiliö (pinta-ala 141 X 73 m), jonka kattoa -kannattaa 43 suurta pilaria. Vielä tänäkin päivänä on siinä vettä -samoin kuin Justinianuksen aikoina. Uteliaita turisteja viedään sen -pilaristoon veneellä soutelemaan ja onkin sen synkkä, himmeässä -valossa tummana välähtelevä veden pinta kolkon ja erikoisen näköinen. -Venäläiset pakolaiset, jotka ovat vuokranneet kaupungilta sen -näyttämis-oikeuden, ovat varustaneet sen sähkövalolla ja portailla, -joten sen laajuudesta saattoi saada jonkunmoisen käsityksen. Kun tämä -ei suinkaan ollut Konstantinopolin ainoa vesisäiliö, vaan oli niitä -muinoin piirityksen ja kuivan kesän varalle useita, voi ymmärtää, ettei -kysymys ollut mistään vähäpätöisistä laitteista. - -"Ehkäpä on Teodorakin tuosta säiliöstä tuottanut itselleen vettä!" -huokaisi Simeoni ja tunsi samalla, kuinka lujat kädet tarttuivat -häneen ja nostivat hänet kiireesti ylös kirkkaan taivaan alle. -Siellä jatkoi Simeoni kuitenkin historiallisia haaveilujaan, -kaivellen esiin vanhoista kätköistä hitaasti virkistyviä tietojaan, -sekä joutuen tuontuostakin väittelyihin ja kinasteluihin herra -Jacques Bennadon kanssa. Tarttuipa tämä henki Juhaniinkin, joka yhä -innostuneempana rupesi järkkymättömällä varmuudella vyöryttelemään -esiin kumoamattomia totuuksia ja asiatietoja Melanderin historiasta, -tuosta kuuluisasta perusteoksesta, jonka pohjalla yleensä kaikki -pätevämpi historiallinen tieto Suomessa lepää. Ja joka kerta, kun -veljesten suureksi riemukseen onnistui panna herra Bennado pussiin, -tahi kun tämä ei voinut antaa kysymyksiin tarpeeksi selviä vastauksia, -turvautui hän erääseen yleismääritelmään, selittäen yksinkertaisesti -kaiken itselleen tuntemattoman "anatolialaiseksi". "Es ist anatolisch --- selbstverständlich!" Tästäpä sai nyt Tuomas oivan keinon, millä -selittää kaiken tuntemattoman, sillä rupeamatta joutavia ongelmia -aprikoimaan hän ylevästi sanoi heti, että se on tietysti anatolialaista --- selbstverständlich! Muuten hän liehui näppärästi siellä ja täällä, -aseenaan valokuvauskone, jolla hän teki yhtä monta murhaa kuin -konsanaan janitshaari. - -Veljesten retki vei nyt janitshaarimuseoon, sillä mielivätpä he kerta -lähemmin tutustua tuohon hirveään armeijaan, joka vuosisatoja oli ollut -koko kristikunnan kauhuna. - -Omituinen historian ironia esiintyy siinäkin, että tämä Turkin -sotamuseo on sijoitettu Konstantinus Suuren aikana perustettuun pyhän -Irenen eli "Jumalallisen rauhan" kirkkoon, ikäänkuin todistamaan, -kuinka vähän maailmassa tuota jumalallista rauhaa on ollut. -Valloitettuaan kaupungin muuttivat musulmannit tämän vanhan basilikan -heti voitonmerkkiensä ja vanhojen aseidensa säilytyshuoneeksi. Vuonna -1911 se järjestettiin todelliseksi sotamuseoksi, johon seuraavana -vuonna yhdistettiin siihen saakka erillään ollut janitshaarimuseo. -Nykyisessä asussaan se kertoo juuri päinvastaisesta kuin mitä -"jumalallinen rauha" tarkoittaa. - -Janitshaarijoukot muodostettiin siten, että kristittyjen lapsia -annettiin turkkilaisten kasvatettavaksi, tarkoituksella totuttaa -heidät jo aikaisin kestämään kaikenlaisia rasituksia ja vaivoja sekä -harjoittamaan verenvuodatusta. He saivat sittemmin perinpohjaisen -sotilaskasvatuksen, koottiin asumaan erikoisiin kasarmeihin ja saivat -suorittaa sotilasnäytteensä usein itsensä sulttaanin edessä. Näin tuli -heistä mitä hurjinta, mistään välittämättömintä, vain omaa etuaan -katsovaa sotilassäätyä, joka erikoisasemansa ja nauttimiensa suurten -oikeuksien vuoksi pian tuli heikkojen hallitsijain aikana sekä heidän -että valtakunnan vaaraksi. Historioitsijat ovat laskeneet, että -aikain kuluessa otettiin täten janitshaareiksi noin puoli miljoonaa -kristittyä poikaa. Janitshaarijoukot olivatkin joskus lukumäärältään -satakin tuhatta miestä, ja ovat ne hankkineet Turkin valtakunnalle sen -suurimmat voitot, mutta monesti myös järkyttäneet koko sen olemassaoloa. - -Serain, Turkin vanhan palatsi- ja hallitusrakennusten alueen -ulkopihalla, Janitshaarimuseon lähellä, on kaksi vanhaa plataanipuuta, -joita sanotaan "janitshaariplataaneiksi". Niiden ympärille kokoontuivat -nimittäin janitshaarit, joko sitten neuvottelemaan asioistaan tahi -huutamaan tahtoaan sulttaanille, ja niiden juurella on monen sulttaanin -kaulan katkaisemisesta neuvoa pidetty. Mutta kaikella on loppunsa ja -nämä vanhat janitshaariplataanit tulivat olemaan suojateilleen hyvin -kohtalokkaita. Mutta sitä ennen pieni romanttinen tarina. - -Vuonna 1784 oli Martiniqueltä kotoisin oleva ranskalainen aatelisneito -Aimée Dubuc de Rivery palaamassa kotiinsa Nantesista, jossa hän -oli saanut kasvatuksensa. Matka näytti onnistuvan hyvin, kunnes -taivaanrannalle ilmestyikin algerialainen merirosvo, joka teki sen, -minkä oli aikonut: valloitti ranskalaisen laivan ja otti ihanan -Aiméen vangiksi. Mitäpä siinä auttoivat kyyneleet! Sulttaani Abdul -Hamid I:n haaremihankkija osti hänet hallitsijaansa varten, ja niin -vietiin kaunis Aimée Konstantinopoliin, jossa uskovaisten hallitsija -todellakin aivan heti suvaitsi korottaa hänet puolisokseen. Aimée -pyyhki kyyneleensä, kesti kohtalonsa urhoollisesti ja synnytti -seuraavana vuonna pojan, joka sai nimen Mahmud eli "merkillinen". -Tästä pojasta tuli vuonna 1808 kaikkien uskovaisten hallitsija. -Kuristettuaan velipuolensa, tämän pojan ja äidin, tunsi hän -asemansa varmaksi ja rupesi, kuten turkkilaiset ylpeästi sanovat, -reformeeraamaan valtakuntaansa. Siinä hän joutui suuriin vaikeuksiin -ja sotiin sekä m.m. kovaan otteluun janitshaarien kanssa, joiden -mielestä uusi sulttaani oli liian yritteliäs ja epämukavalla tavalla -häiritsi ja rajoitteli heidän etuoikeuksiaan. Plataanien juurella -pidettiin myrskyisiä neuvotteluja ja sulttaanin asema oli usein jo -veitsen terällä, mutta hänpä olikin poika, joka ei antanut kanssaan -leikitellä. Kesäkuussa 1826 alkoi Konstantinopolissa tilinteko, joka -päättyi siihen, että vihastunut sulttaani hirtätti, kuten kerrotaan, -20,000 janitshaaria noiden heidän omien pyhien plataaniensa oksiin -ja tukahdutti kaikki kapinan yritykset sellaiseen verilöylyyn, ettei -moista oltu nähty sitten valloituksen päivien. Sellaisen pojan synnytti -ihana Aimée, aatelisneito Martiniquen saarelta. - -Museossa on noin satakunta luonnollisen kokoista janitshaarinukkea, -esittäen eri aikakausia ja kohtauksia heidän puvustaan, asestuksestaan -ja sisäisestä järjestyksestään. Päähineenä on melkein kaikkina aikoina -ollut tavattoman suuri turbaani, jonka he kuitenkin sotaretkillään -vaihtoivat pienempään ja käytännöllisempään lakkiin, ja pukuna pitkä, -paitamainen mekko, jonka etuliepeet oli käännetty syrjään, leveät -roimahousut ja saappaat. -- Aseina oli pyssy, leveä, veitsimäinen -miekka, jota myös voi käyttää pyssyn tukena, ja vyössä julman näköisiä -pistooleja. Arvata sopii, että kun tämä hurja joukko, jonka tuli olla -itse sulttaanin johdossa, koraanin määräyksen mukaan kolme kertaa -uudisti rynnäkkönsä, siinä pakkasivat kristittyjen housut usein -vapisemaan. Janitshaareilla näyttää olleen oma itsenäinen, sisäinen -hallituksensa, koskapa museossa oli esillä ryhmiä, joissa nimenomaan -harjoitettiin oikeudenkäyttöä, jopa luettiin kuolemantuomiotakin kaula -pitkällä odottavalle sotilaalle. Aikana, jolloin koko kristikunta -oli hajaantunut keskinäisiin sotiin ja jolloin sitävastoin, kuten -esim. sulttaani Soliman II:n hallitessa, Turkin valtakunnassa -useinkin vallitsi kuri, elinkeinorauha, kauppavapaus ja järjestys, -muodosti Turkin hyvin harjoitettu sotavoima todellakin pelottavan -uhan Europalle. Ja kun janitshaarien oikeus oli päästä kerta vuodessa -valloitusretkelle, saattaa ymmärtää, ettei tuo uhka ollut suinkaan -mitään turhaa puhetta. - -Museon mielenkiintoisena osana ovat myös sen runsaat, aina ristiretkien -ajoille saakka ulottuvat asekokoelmat. Ällistyen täytyy katsella -niitä kypärejä, kahdenkäden miekkoja, panssareita, nuijia ja muita -murha-aseita, joiden turvin länsimaat yrittivät pyhää hautaa -vallassansa pitää, ja ihmetellä sitä ihmisälyn paljoutta, mikä on -vuosisatain kuluessa käytetty näitten kapineitten kehittämiseen -nykyaikaiselle teknillisen täydellisyyden asteelle. Museosta näkee -selvästi, että sodankäynti on ollut turkkilaisen elämän päätarkoitus. -Uskomattoman nopeasti on tuo sairas mies koettanut seurata länsimaisten -oppimestariensa perässä tilaten Kruppin tehtaalta sarjan tykkejä -toisensa jälkeen, ja aina tuon tuostakin uudistaen sotilaittensa -univormuja, kuten länsimaidenkin sotilasherrat tekevät. Mutta viidessä -seikassa turkkilainen aina on uskollinen: vaihtui univormu miksi -hyvänsä, fetsi kuuluu siihen muuttumattomana osana. - -Janitshaarien hirttäjä Mahmud II oli kuten sanottu reformaattori -- -sama mies, joka menetti Kreikan ja tappeli loppuikänsä sisukkaasti -Egyptin hallitsijaksi kiepsahtanutta Mehemed Alia, Epeiroksen maaherraa -Janinan pashaa, ryssää ja koko maailmaa vastaan, saaden useimmiten -selkäänsä, mutta loppujenkin lopuksi selviten kokolailla hyvin -- joka -harjoitti uudistuksien matkaansaattamista, Pietari Suuren malliin, -se on: ellei hyvällä, niin pahalla. Hänpä m.m. puuttui kansansa -pukuasioihinkin kieltäen janitshaarien suosiman röyhkeän turbaanin ja -käskien kaikkien pitää fetsiä, josta sitten tulikin muhamettilaisten -kansallinen päähine. Tällaisilla uudistuksilla ei kuitenkaan Simeonin -mielestä ollut enempää arvoa kuin ryssän uskonpuhdistuksella, -joka pääasiassa rajoittui siihen, että määrättiin, millä sormilla -ristinmerkki on tehtävä. - -Museossa oli m.m. -- piano! Simeonin täytyi oikein pysähtyä katsomaan, -kun joukko turkkilaisia kansannaisia, hekin kuitenkin tuossa synkässä -mustassa puvussa, sen ääressä sitä ihmeissään katseli ja kuunteli, -kuinka eräs hiukan rohkeampi yhdellä sormella uskalsi painella siitä -esiin säriseviä ääniä. Museon eräässä sivuhuoneessa oli Simeonille -näytetty ne juhlallisen paksut rautakettingit, joilla Kultaisen sarven -satama oli aikoinaan suljettu, ja katsellessaan nyt noita naisparkoja -hän huoaten mietti mielessään: "Te olette samanlaisten, ellei vielä -paksumpien kettinkien takana, joiden museoon joutumiseen on vielä pitkä -aika!" - -Juhani ja Tuomas saivat vihdoin, käyttämällä väkivaltaa, riistetyksi -Simeonin pois tuosta kolkosta murhamuseosta. Vaiti ollen he -seisahtuivat vielä hetkiseksi vanhojen plataanien juurelle, että Tuomas -saattoi ikuistuttaa heidät koneensa avulla, ja rupesivat laskemaan, -kuinka monta janitshaaria niihin kerralla oli sopinut hirttää. Vaikka -ne olivatkin siihen aikaan ehkä olleet vankkaoksaisia puita, on ihmisen -hirttäminen kuitenkin siksi aikaa vaativa toimitus, ettei niitä nyt -kahteen puuhun juuri mielellään viittäsataa enempää päivässä ylös -saa, toisia kun tietysti täytyy ottaa alas. Mahmud II:n pyöveleiltä -olisi siis tämän laskun mukaan mennyt tuohon juhlalliseen toimitukseen -40 p., mikä tuntuu hiukan uskomattomalta. Hirtettyjen lukumäärä ei -siis liene ollut varsin niin suuri kuin perintätieto ilmoittaa. Kun -Simeoni lausui nämä epäilyksensä herra Bennadolle, kohautti tämä -ihmeissään olkapäitään ja sanoi vakuuttavasti: "Kaksikymmentätuhatta --- selbstverständlich!" Ehkäpä turkkilaiset ovat saavuttaneet -hirttämistaidossa vuosisatain kuluessa fenomenaalisen nopeuden. - -Koska saapunut iltapäivä oli erinomaisen kaunis, ehdotti ystävällinen -herra Bennado, huomattuaan veljesten väsyneen paljoon katselemiseen, -retkeä Bosporon rannalle. - - - - -XXVIII. - -Turkkilainen kahvi ja kuinka sitä valmistetaan. -- Therapian kaupunki -ja veneretki Bosporolla. -- Rumeli Hissar. -- Katuelämää Perassa -myöhään illalla. - - -"Turkkilainen kahvi" keitetään herra Bennadon selityksen mukaan -seuraavasti. Ensin kiehutetaan vesi ja sokeri yhdessä, niin makeaksi -kuin asianomainen haluaa. Pieneen, juuri kahvikupin vetoiseen, -varrelliseen pannuun kaadetaan sitten sopiva määrä tätä kiehuvaa -sokerivettä ja pannaan joukkoon pölyhienoksi jauhettua kahvia ehkä -teelusikallinen, kuinka väkeväksi itsekukin kahvinsa tahtoo. Tässä -pienessä varsipannussa kiehautetaan nyt kahvia noin parin minuutin -aika ja on se valmis juotavaksi. Sitä ei suinkaan millään tavalla -selvitetä, vaan on se nautittava poroineen päivineen, niin kuumana kuin -mahdollista. Kermaa tahi muuta sellaista epäjaloa höystettä ei tietysti -käytetä ollenkaan. - -Tämä lienee todellakin turkkilaisten omintakeinen kahvinkeittotapa, -sillä päättäen Yrjö Aukusti Wallinin tarkoista kuvauksista keittävät -Arabian beduinit, jotka lienevät tämän jalon taidon keksijöitä, -kahvinsa suunnilleen samalla tavalla kuin esimerkiksi me suomalaiset. -Hekään eivät kuitenkaan käytä mitään kermaa ja sokerinkin laita -taitaa usein olla niin ja näin, eivätkä he liioin selvitä kahviansa, -vaan hörppivät sen poroineen. Wallin kertookin pian perehtyneensä -porojen makuun, tullen lopuksi siihen vakaumukseen, että nepä juuri -muodostavatkin kahvissa sen oleellisimman ja tärkeimmän osan. -Simeoninkin täytyy sanoa, että vaikka turkkilaisen kahvin puuromainen -laatu hänestä ensin tuntuikin hiukan joutavalta, hän pian mielistyi -siihen melkoisesti, eikä mistään hinnasta olisi jättänyt hörppimättä -tuota kupin pinnalle ja pohjaan kertynyttä, vaahtoisaa ja ruskeata -sakkaa. - -Nämä asiat selviytyivät veljesten istuessa herra Bennadon seurassa -pienen maalaiskapakan pihalla jossakin Konstantinopolin ja Therapian -välisen tien varrella. Kapakassa oli vain yksi ainoa huone sekä -jonkunmoinen veranta, ja tarjottiin siellä vain kahvia sekä -virvoitusjuomia, joita veljekset eivät kuitenkaan uskaltaneet maistaa. -Turkkilaisen kuljettajan resuinen auto oli jäänyt jonnekin tien -varteen, jossa sitä kaksi musulmannia hikipäässä koetti korjata, sillä -välin kuin matkailijat lähtivät astua teilaamaan etukäteen löytääkseen -joitakin virkistyspaikkoja. Ja tällainen ravintola löytyikin. Kahvi -höyrysi pienissä, kahden peukalon vetoisissa kupeissa, ja vierellä -väänti turkkilaispoika hartiat koukussa vanhaa, surullisesti -kirahtelevaa posetiivia. Ilma oli kaunis ja helteinen. - -Mutta auto ei ottanut parantuakseen ja silloin herra Bennado ehdotti, -että käveltäisiin edelleen pieneen Therapian rantakaupunkiin, josta -varmaankin jollakin tavalla päästäisiin takaisin Konstantinopoliin. Se -tehtiin ja niin alkoi vaellus tällä kukatiesi tuhansia vuosia vanhalla -tiellä. Silloin tällöin mennä hurahtaa heidän ohitseen auto, täynnä -huvittelevia ihmisiä, ententeupseereja ja syntisiä vaimoja, ilkamoiden -veljesten ikävälle kohtalolle. Nämä eivät tuosta kuitenkaan suuresti -suutu, vaan antavat sanan takaisin, vieläpä kaksi parhaasta. - -Sillä tuo kävelymatka muodostuu sangen mielenkiintoiseksi. Maisemat, -jotka alkumatkasta ovat olleet paljaita, punertavan värisiä, -pehmeästi kumpuilevia, muuttuvat tien painuessa lähempänä Bosporon -rannikkoa jonkunmoiseen notkoon, rehevämmiksi ja rikkaammiksi. Tien -viertä reunustaa tiheä ruusuja oleanderipensaikko, siellä täällä -kohoaa kaunis vanha puu, ilmestyy sinne tänne puutarhaviljelyksiä, -joissa ahkeria fetsiniekkoja kumarassa työskentelee, kunnes rantaa -lähestyttäessä alkaa kaunis sarja idyllisiä huviloita. Ensi kerran -elämässään Simeoni nyt omin silmin saa nähdä, kuinka ihastuttavan -kaunis tuollainen etelämaan asunto voi olla, kun juhlalliset piniat, -palmut ja kypressit sekä monet muut hänelle tuntemattomat rehevät puut -kätkevät sen valkoiset muurit syvän ja tumman vihreytensä keskelle. -Sivu mennessä sieltä saattaa kuulua kirkas naisen naurun helähdys -ja jostakin lehdistön varjosta varmaankin uteliaat katseet tarkoin -seuraavat ohi menevien kulkua. Ilakoivaa ja nauravaa, nähtävästi -kreikkalaista nuorisoa kävelee tiellä, tarkastaen uteliaasti oudon -näköisiä muukalaisia. Jo vilahtaa tuolta tien aukosta kaistale sinistä -meren selkää sekä kaukaisia, sinertäviä kukkuloita, ja niin tullaan -Therapiaan, pienen Bosporon lahdelman rannalle sijoittuneeseen -huvilakaupunkiin. - -Tällä paikalla on oma erikoinen historiansa sen vuoksi, että sen -vanhin kreikkalainen asutus ulottunee hämärään muinaisuuteen saakka -ja että sen nykyisistä asukkaista monet perheet polveutunevat -niistä ylhäisistä byzantinolaisista, joille Mohammed Valloittaja -määräsi Konstantinopolin lähikaupunkeja asuinpaikoiksi. Paikalla on -idyllinen, klassillisen kaunis leima, jaon siellä paljon upeita, -puistojen ympäröimiä rakennuksia, m.m. Europan valtain lähetystöjen -kesäpalatseja. Muistaessaan, että tänään oli ensimmäinen pääsiäispäivä, -tuntui Simeonista kuin olisi aivan erikoinen kirkkaus levännyt koko -seudun yllä. Sunnuntain rauha siellä vallitsikin, kansa parveili -iloisesti puhellen rantakäytävällä tahi souteli sievillä veneillä -sataman läpikuultavilla aalloilla. Veljekset istuivat pienen ravintolan -rantaparvekkeella ja katselivat vaiti ollen kauas Aasian puolen -sinertäville kukkuloille, joiden rinteiltä lukemattomat valkoiset -rakennukset hohtivat. Heidän retkensä oli tuottanut heille vastuksista -huolimatta täyden tyydytyksen. - -Tingittyään sitten kreikkalaisen soutajan kanssa tavanmukaiseen -tapaan pääsivät he yhteisymmärrykseen ja ukko alkoi reippaasti -kiskoa venettänsä Konstantinopoliin päin. Ilta rupesi tummenemaan, -Mustaltamereltä päin kävi viileä tuulen henki, mutta Bosporos oli silti -kuvastinkirkkaana, kohoillen vain hiljaisina maininkeina kuin nukkuvan -ihmisen rinta. Pitkin sen pintaa lenteli tihein parvin Simeonille -tuntemattomia vesilintuja. Jo vaipuivat rannat ja veden pinta syvään -hämärään mutta korkeampia kukkuloita ja niiden rinteillä olevia -rakennuksia valaisi aurinko vielä kultahohteellaan, loihtien esiin -valaistuksia ja varjoja, värejä ja sointuja, niin että kaikki oli kuin -satua. Mutta nopeasti painuu täällä aurinko mailleen, hetkinen vielä ja -tumma hämäryys, joka pian syvenee pimeydeksi peittää kaikki. Tuhannet -tulet syttyvät palamaan rannoilla ja laivoilla, ja Bosporon uninen -pinta kuvastelee niitä ystävällisesti Juhlivaa kansaa on liikkeellä -laulaen soutunsa tahdissa, mutta ikävä kyllä ei laulu ole kaunista, -vaan sorahtaa pahasti illan rauhassa. - -Tullaan Bosporon kapeimmalle kohdalle ja Simeoni ei voi muuta kun -vaipua kuvittelemaan mielessään muinaisia tapahtumia. Tälle kohdalle -rakensi Dareios siltansa mennessään sotaretkelle skyytalaisia vastaan, -ja nämä kalliot molemmin puolin ovat siis nähneet tuon voimakkaan -persialaiskuninkaan. Säpsähtäen hän huomaa oikealla puolellaan, -korkealla rannikolla, jylhiä, pimeydessä musertavan mahtavilta -näyttäviä muureja hammaslaitaisine reunoineen ja jykevine torneineen. -Sieltä täältä välähtää muurin aukosta heikkoa valoa ja tummia haamuja -näyttää harjalla liikkuvan. Siinä on Rumeli Hissar "Europan linna", -jonka Mohammed Valloittaja rakensi siihen 1452 vetäessään rautaista -rengastaan yhä tiukemmalle häviöön tuomitun Byzantiumin ympärille. Sitä -vastapäätä on Aasian puolella Anadolu Hissar, "Aasian linna", jonka jo -Rajasid I rakensi etuvarustuksekseen Europan tulevaista valloitusta -varten. Mikään ei voinut pidättää nuoruutensa voimalla esiin ryntääviä -osmanneja. Vaipunut on kuitenkin heidänkin suuruutensa, raunioita ovat -nämä mahtavat linnat, joilla tietysti ei ole pitkiin aikoihin ollut -mitään sotilaallista merkitystä Rumeli Hissarissa elää vieläkin sinne -siirrettyjen janitshaarien jälkeläisiä. - -Ja niin on matka Bosporolla loppunut, sillä pian saapuvat veljekset -sille kohdalle, johon ulottuu Peran raitiotieverkko. Kuunneltuaan -hetkisen eräässä pienessä ravintolassa turkkilaisten laulua, pääsivät -he täpötäydessä vaunussa, perin kansallisessa seurassa, lähtemään -kaupunkiin. Tuo turkkilaisten laulu oli Simeonin mielestä kummallista, -kolea-äänistä, yksitoikkoista jollotusta, jossa ei ollut paljon nousuja -eikä laskuja, ja joka hänen mielestään peräti huonosti sointui yhteen -säestyksen kanssa. Säestäjänä oli vanha ukko, joka hartaasti rämpytteli -jonkunmoista sitran tapaista soitinta, sitä yhtämittaa ruuvaillen ja -viritellen. Herra Bennadolla kyllä tuntui olevan edullinen käsitys -turkkilaisten laulutaidosta, mutta veljeksille kuitenkin jäi siitä -sangen epäedullinen muisto; ehkä he eivät asian hienoutta ymmärtäneet. - -Raitiovaunuissa on naisilla oma erikoinen, verholla erotettu osastonsa. -Sinne heitä puikki toinen toisensa jälkeen kuin mustia kummituksia, -useilla lapsi käsivarrellaan. Samaa hellää rakkautta he näyttivät -lapsilleen osoittavan kuin muidenkin kansain äidit. - -Raitiovaunu menee kolisten pitkin Peran valaistuja katuja. -Ravintoloissa ja kahviloissa on tulvanaan väkeä, nimittäin miehiä, -jotka polttavat piippua, juovat kahvia ja pelaavat korttia tahi -dominoa. Kuta syvemmälle kaupunkiin tullaan, sitä europalaisemmaksi -ja samalla roskaisemmaksi muuttuu katuelämä. Turkkilaista ei -näe enää ollenkaan, vaan on hän perheensä keskellä, suojaavien -ristikkojensa takana, arvattavasti sydämestään halveksien ja vihaten -europalaista, jonka elämäntavoista ja periaatteista hän joka päivä -näkee niin inhoittavia esimerkkejä. Ententen joukkojen ja kenraalien -alituinen paraatikoru häntä tuskin häikäisee. Olisikohan todellakin -turkkilainen elämässään siveellisesti korkeammalla kannalla kuin -nykyajan n.s. sivistynyt europalainen? Sille väitteelle voisi löytää -paljon tukea ainakin Konstantinopolista, ja heikoiksi kävisivät nekin -vastatodistukset, joita esim. Parisi, Lontoo ja Berlini voisivat -esittää. - - - - -XXIX. - -Ententen sotilaat. -- Venäläiset pakolaiset ja heidän kurjuutensa. --- Avustuspuuhat ja säälin turtuminen. -- Moskovia-ravintola ja sen -tarjoilijattaret. -- Kumoon ajanut troikka ja uudet ruhtinaat. - - -Veljesten ollessa Konstantinopolissa oli sen katuelämällä piirteitä, -jotka eivät siihen varsinaisesti kuulu, mutta jotka ajan ja -kohtaloiden kuvana olivat erittäin mielenkiintoisia. Monta askelta ei -tarvinnut kulkea, ennen kuin tapasi ententen sotilaita, ranskalaisia, -englantilaisia, hinduja, senegalilaisia ja kaikkien niiden -kulttuurikansojen edustajia, jotka olivat ottaneet osaa "hunnien" -kukistamiseen. Pidettiin loistavia paraateja, joille varsinkin Italian -meriväen hiukan hymyä herättävät frakkiunivormut antoivat erilaisen -leiman. Ententen autot myös mennä huhkivat huolettomasti kaduilla, -lisäten liikenteen sekä melua että vaaroja. Näiden europalaisten -ainesten mukana oli kaupunkiin myös tulvahtanut joukoittain huonoja -naisia, jotka iltaisin mitä röyhkeimmällä julkeudella kalastelivat -kuljeksivia sotilaita. Onnettomia ovat ne sotajoukot, jotka joutuvat -oleskelemaan tällaisissa paheen pesissä. Ja huomattava on, että tämä -paheellisuus lienee pää-asiassa europalaisten itsensä mukanaan tuomaa, -sillä turkkilaiselle on tällainen elämä vierasta. - -Suomalaisen silmä suljahtaa kuitenkin välinpitämättömästi tuon -ententekomeuden ohi, mutta sen sijaan pysähtyy se uteliaasti niihin -tuhansiin ja taas tuhansiin tuttuihin olioihin, joita kaduilla -alituisesti näkee. Tuntuupa melkein siltä kuin astelisi Helsingissä -pahimman svabodan aikana, sillä ainakin yhtä paljon -- ei, vaan -kahta vertaa enemmän kaikuu täällä ryssän kieli. Vilahtelee tuttuja -furashkalakkeja, harmaita sinellejä, partaisia naamoja, ja kaikuu -sointuvana tuo imelä ja notkea kieli. Pian on katsoja selvillä, että -venäläisiä oleskelee Konstantinopolissa hyvin paljon, hän muistaa -Wrangelin joukkojen kohtalon ja niiden mukana saapuneen pakolaistulvan, -katsahtaa vielä kerran ympärilleen nähden järkyttäviä kurjuuden kuvia, -ja tuntee kipeän säälin heräävän sydämessään. Suomalainen suhtautuu -luonnollisesti ryssiin yleensä kalseasti, mutta tuo kalseus haihtuu -heti tultuaan silmästä silmään näkemään sen kurjuuden pohjattomuutta, -johon venäläiset täälläkin ovat joutuneet. Paljon ovat nämä samat -ainekset rikkoneet, mutta kauhea on myös heidän rangaistuksensa, jos -niin tekopyhän vanhurskaasti tahtoisi ajatella. - -Veljekset eivät voineet kylminä tätä kaikkea katsella. He näkivät -esimerkiksi, kuinka basaarissa venäläiset sotilaat ja upseerit -kauppasivat ympäröivälle ilkamoivalle itämaiselle yleisölle mikä -vanhoja housuja, mikä rääsyistä takkia, mikä kenkiä tahi muuta -sellaista, jonka myyminen saattoi tuottaa korkeintaan muutamia kurjia -piastereja. Tuo tuossa on selvästi upseeri, kenties hyvinkin sivistynyt -mies, jonka katseesta loistaa nälän kiilto ja syvä, pimeä huoli. Hän -kauppaa housuja ja tummat itämaalaiset tunkeilevat hänen ympärillään, -hypistelevät tavaraa uteliaina ja tinkivät tinkimistään, huvin vuoksi -vain, sillä he eivät nähtävästi aiokaan ostaa. Upseerin kasvoilla on -tuskallinen, kärsivä ilme. Hänellä on luultavasti jossakin kurjassa -luolassa vaimo ja lapsia, nälkää näkemässä, epätoivon syvimmällä -asteella. Tuossa kauppaa nainen orvokkeja. Hän on yhdistänyt niitä -pari kolme pieniksi kimpuiksi ja katsoo pyytävästi kylmänä ohi -kulkevaan yleisöön. Hän ei ole vielä oppinut itämaista kaupankäyntiä, -ei osaa raa'alla huudolla ja melulla herättää huomiota, vaan on arka -ja säikähtyneen näköinen. Hän on, kuten Simeoni häntä puhutellessaan -huomaa, sivistynyt venäläinen nainen, joka kuin ujostellen pistää -piiloon veljesten ostamista orvokeista saamansa ylimääräiset piasterit. -Onnettoman ja kurjan näköisenä harhailee tuossa tavallinen venäläinen -sotilas, Iivana parka, joka ei tiedä, mihin ryhtyä, ja jonka vuode -on kova kivitys tuossa hänen jalkainsa juuressa. Usein saattoi nähdä -jonkun venäläisnaisen lyykähtäneen katukivitykselle aurinkoon, lapsi -sylissään. Vaimo valvoo, mutta lapsi, vaaleakiharainen enkelityyppi, -nukkuu melusta huolimatta lapsuuden syvintä ja viattominta unta. -Simeoni toteaa, että maailmansota, samalla kuin se on aikaansaanut -sanoin kuvaamatonta kurjuutta, on myöskin turruttanut ihmisten säälin -ja auttavaisuuden, joten tällainen hätä ja alennustila saa jatkua -herättämättä erikoisempaa siveellistä suuttumuksen tunnetta ja -voimakkaan, tehokkaan avustustyön halua. Mitäpä silloin merkitsee, -jos joku ranskalainen ja englantilainen lady-komitea pistää pystyyn -baalit "hädänalaisten pakolaisten auttamiseksi", joissa he sydämensä -pohjasta tanssivat kokoon muutamia kymmeniä tuhansia frangeja, samalla -saaden edullisen tilaisuuden näytellä naimaikäisiä tyttäriänsä! Se on -kuin pisara tulivuoren aukkoon ja sellainen auttamistoiminta muodostuu -mitä verisimmäksi ivaksi kaikelle sille, joka sen on aiheuttanut. -Koko maailma pantiin vuonna 1914 liikkeelle Belgian ja Serbian -pakolaisten vuoksi ja sehän oli aivan oikein. Kuitenkaan ei heidän -hätänsä ja kurjuutensa ollut edes verrattavissa siihen, mitä nyt -venäläiset esim. Konstantinopolissa saavat kokea. Missä on ententen -ihmisystävällisyys ja humaanisuus nyt? Olisiko niin, ettei sitä yleensä -saada liikkeelle, elleivät saksalaiset ole jollakin tavalla syytä -antamassa? Joka tapauksessa on mitä katkerinta ironiaa siinä, että joka -päivä saattaa Konstantinopolissa rinnastaa ententen komeuden ja heidän -entisen liittolaisensa, ryssän surkeuden. Se rinnastus voi merkitä -tulevaisuudessa paljon, kun Venäjä kerran järjestelee suhteitaan -Europan valtoihin. - -Mutta taululla on toinenkin puolensa. Konstantinopolissa on paras hakea -ravintola, jonka keittiö on europalainen, sillä itämainen ruoka ei -länsimaiden ihmiselle sovi. Sellaista kysellessään joutuivat veljekset -venäläisten emigranttien perustamaan Moskovia nimiseen ravintolaan, -joka olikin aivan ensiluokkainen. Ryssä on, kuten tunnettua, tavaton -herkkusuu, eikä ole unohtanut tätä ominaisuuttaan maanpaossakaan. Tämä -ravintola oli veljeksille mielenkiintoinen kokemus. - -Moskovia on Pera-kadun varrella ja on sen sisäänkäytävä sangen -vaatimaton, kapea ja pitkä kuja. Juuri veljesten tullessa oli siellä -portinvartija kiivaassa sanasodassa rotevan ja risaisen näköisen -venäläisen sotilaan kanssa, joka väkisinkin tahtoi tulla sisään. -Iivana parka! Ei ollut suuri se myötätunto, jota hän sai maanmiehensä -puolelta kokea, sillä jatkamatta sananvaihtoa sen pitemmälle tarttui -portieri häntä niskasta kiinni ja työnsi armotta ulos. Veljekset -sen sijaan otettiin vastaan kaikella mahdollisella sulavuudella ja -palvelevaisuudella, ja kun astuttiin sisään itse ravintolasaliin, oli -siellä heti kaksi ällistyttävän kaunista venakkoa vastaanottamassa ja -paikkoja osoittamassa. Sali oli suuri ja varustettu lehtereillä, jotka -oli jaettu salaperäisen näköisiin lemmenkammioihin; oven pielessä oli -musiikkilava ja muu sali täynnä pieniä pöytiä. - -Hämmästyksekseen huomasivat nyt veljekset, että vieraina oli melkein -yksinomaan ententen upseereja, rotevia englantilaisia ja hintelöitä, -pieniä ranskalaisia ja italialaisia. Tullessaan nämä riensivät -heti heille nähtävästi tuttujen pöytien ääreen, jossa suutelivat -maailmanmiehen kohteliaisuudella kaunista tarjoilijatarta kädelle. Ja -nytpä alkoi iloinen puhe, nauru ja flirttaaminen, josta ei näyttänyt -loppua tulevankaan. Tarjoilijatar meni väliin toimittamaan tilauksia, -tullen taas takaisin ystäväinsä pöytään juttelemaan ja maistamaan -hänkin huultensa reunoilla lasin laidalta. Mutta tuossa seurustelussa -oli jotakin erikoista sikäli, että upseerit silminnähtävästi kohtelivat -tarjoilijattariaan melkoisella kunnioituksella, sallimatta itselleen -minkäänlaisia sopimattomuuksia. Ja veljesten seurassa oleva suomalainen -liikemies, joka jo hyvin tunsi Konstantinopolin elämän, selitti, ettei -siinä ole mitään kummallista. Olivathan nämä tarjoilijattaret kaikki -venäläistä sivistyneistöä, kenraalien, överstien, valtioneuvosten ja -sellaisten tyttäriä, jotka hädän pakottamina päättäväisesti olivat -valinneet tämän ansiotyön ja elättivät nyt siten perheitään. Noiden -neitojen ulkonäöstä ja käytöksestä saattoikin nähdä, että tämä oli -totta, sillä he olivat kaikki todella hienoja, sivistyneesti ja -vaatimattomastikin, ehkä kuitenkin venäläisen vapaasti käyttäytyviä -naisia. Ottaakseen tarkemmin selkoa asiasta kääntyivät veljekset -suomalaisen suorasti oman tarjoilijattarensa puoleen ja rupesivat -keskustelemaan hänen kanssaan. - -Ja Tatjana Petrovna Foulon -- se oli hänen nimensä -- kertoi -koruttomasti ja vaatimattomasti, että asia on niinkuin sanottu on. Kun -täytyi lähteä Venäjältä pois voimatta ottaa mukaansa mitään muuta kuin -mitä sai käsissään kulkemaan ja kun nälkä rupesi olemaan jokapäiväinen -vieras, ei auttanut muu kuin etsiä jotakin työtä. Mitäpä hän osasi -tehdä muuta kuin tarjoutua tällaiseen toimeen, johon sentään saattoi -ilman valmistustakin pian perehtyä! Tarjokkaita oli paljon ja kauan -oli hänkin saanut odottaa pääsyään, mutta oli vihdoin onnistunut. Ja -nyt hän ansaitsee niin paljon, että voi elättää pappansa, mammansa ja -pikku veljensä. Hänen isänsä oli översti; suku oli alkuaan ranskalaisia -emigrantteja; setä oli ollut aikoinaan niinkin korkeassa asemassa kuin -Pietarin kaupunginpäällikkönä. - -Veljekset kuuntelivat tytön kertomusta syvällä säälillä. Ei sen vuoksi, -etteikö hänen olisi pitänyt tehdä työtä kuten muidenkin ihmisten, ja -hänhän menetteli erinomaisen kunnioitettavasti ponnistellessaan täten -vanhempiensa ja veljensä hyväksi. Mutta koko tuossa tilanteessa, -ilmiössä sellaisenaan, oli jotakin kirahtavan iroonista ja julmaa, joka -paljastui kaikessa räikeydessään, kun näki entente-upseerien "palavan" -harrastuksen näiden pakolaisraukkojen "hyväksi". Liian kallista -hintaa maksettiin tässä kaikesta saadusta ainakin tyttöparkojen -puolelta, jotka eivät millään inhimillisellä tavalla voineet välttyä -niiltä siveellisiltä vaaroilta, jotka heitä joka hetki ravintolassa -kävijäin taholta houkuttelivat. "Niin", huokaisi Tatjana Petrovna -surumielisesti, "täällä pitäisi olla joko vanhempi tahi nuorempi kuin -minä, niin välttyisi monelta ikävyydeltä." - -Ravintolan omistajat, kolme tyypillistä ryssää, ovat itse rouvineen -aina saapuvilla, istuen jossakin syrjäpöydässä ja valvoen etujaan. -Heidän rouvansa ne aina kiiruhtavat tulijoita vastaan ja ohjaavat -heidät sopiville paikoille. Syödään hyvin ja juodaan vielä paremmin, -shampanja, viinit ja saksalainen hopeakaulainen valio-olut virtaavat; -keittiöstä on saatavissa kaikki mahdolliset venäläis-kulinaariset -herkut ja erikoisuudet; englantilainen ja ranskalainen kulta vuotaa -kilisevänä purona isäntien taskuihin ja samalla hetkellä voi ulkona -oven pielessä joku äiti ja lapsi kärsiä kiduttavaa nälkää. Joskus tulee -jokainen ihminen räikeästi huomaamaan, minkälaista "danse macabrea" -tämä elämä sentään on. - -Mutta pian alkaa soittolavalta kuulua musiikkia, joka osoittaa -sielläkin olevan erikoisempia taitureita käyrässä kiinni. Nekin ovat -venäläisiä pakolaisia, kuka tietää, kuinka mainehikkaita soittajia -lienevätkään olleet kotimaassaan. Heidän viulunsa laulavat syvällä -tunteella ilmoille venäläisen musiikin valiokappaleita, venäläisiä -suruja ja iloja, jotka musiikin tulkitsemina ovat kaikille sydämille -yhteisiä. Jo ilmestyy lavalle laulajatar, rouva Lidarskaja, jonka -esitykset Simeonin vaatimattoman kokemuksen mukaan olivat todella -ensiluokkaisia. Tuossa kaikessa tuntui koko ajan väreilevän -sivusointuna maanpakolaisen surumielisyyttä ja ikävää. Seinällä on -suuri taulu, jossa venäläinen troikka laskettaa talvisessa illassa -huimaa vauhtia -- minne? Johonkin lemmenkohtaukseen, juhlaan, vai -kotiin? Tuo kaikki on mennyttä, sillä kumoon on nyt ajanut venäläisten -kuuluisa "gaida troika". - -Veljekset saivat sitten nähdä muuallakin henkensä ylläpitämiseksi -esiintyviä venäläisiä. Eräässä ravintolassa herätti Simeonin huomiota -synkkänä yksikseen istuskeleva nuori kasakkaupseeri, jonka univormu -oli vielä sangen eheä, jopa puhtaankin näköinen. Hän rupesi juuri -mietiskelemään tuonkin miehen kohtaloita, kun näkikin hänen samalla -nousevan ja menevän tanssia varten raivatulle keskilattialle. Hymyillen -ja vilkkaasti esitti hän sitten siinä tulisen kasakkatanssin, oikean -"trepakin", tepastellen ja hypellen kuin olisi hänen yllänsä ollut -Donin ihana taivas, ympärillänsä rannaton aro, allansa pyhä Venäjä -ja edessänsä sen kaunein neito. Mutta yleisö rupeaa jo kyllästymään -venäläisten esityksiin; aploodit olivat heikkoja, ja käyden -kivikovaksi ja synkäksi kasvoiltaan meni upseeri heti tanssinsa -lopetettuaan tiehensä. Hän ei huomannut, että entente-upseerit kyllä -olivat innokkaasti entistä sotatoveriansa palkinneet runsailla -kättentaputuksilla. - -Ja tämän venäläiskuvan täydennykseksi painoi Simeoni vielä -muistiinsa seuraavan seikan: Peran kadulla herätti eräs upea auto -hänen huomiotansa siksi, että siinä liehui punainen lippu. Hän sai -tietää, että se oli bolshevikilähetystön auto. Uudet ruhtinaat, -köyhälistön kuninkaat, osaavat kyllä perinpohjin käyttää hyväkseen -sitä elämäntapaa, jota he siihen saakka olivat nimittäneet kansan -veren tuhlaamiseksi ja sen hien juomiseksi. Saattoi siis sanoa, että -maaliskuulla 1921 oli Konstantinopolissa edustettuna koko pyhä Venäjä, -sen entisyys ja sen nykyisyys, kaikki sen kansan eri kerrokset, viat ja -hyveetkin. Varjelkoon taivas mitään kansaa koskaan joutumasta moisten -kohtaloiden uhriksi! - - - - -XXX. - -Turkkilaisten taide. -- Kalatorilla. -- Egyptiläinen ja Suuri basaari. --- Kreikkalaisen kauppiaan luona. - - -"Sanotaan, että turkkilaisillakin on taiteensa", puheli Simeoni -maaliskuun 28 päivän aamuna, herättyään virkistyneenä ja levänneenä -kaikkien edellisen päivän monivaiheisten kokemuksien aiheuttamasta -raskaasta unesta, ja hajamielisesti osoitellessaan sääriään housujen -lahkeisiin, "mutta täytyypä tunnustaa, ettei rajoitettu tuntemukseni -ole ainakaan tähän saakka tiennyt siitä ollenkaan." Ja valellessaan -kasvojaan raikkaalla vedellä puhui hän edelleen: "Maalaustaidetta -heillä ei tietysti ole, sillä eihän profeetta sietänyt mitään kuvia; -kuvanveistotaidetta ei samasta syystä liioin; rakennustaide on heillä -julkisissa rakennuksissaan sen sijaan ollut korkealla kannalla, -vaikkakin se mielestäni, minareeteja lukuunottamatta, jotka he -lienevät anastaneet jostakin Persiasta, on vain Aja Sophian tyylin -matkimista, ilman sanottavaa kehitystä siitä eteenpäin; ja pelkäänpä -pahoin, että varsinaiset arkkitehdit ovat hyvin harvoin olleet -turkkilaisia -- ehkä arabialaisia ja kreikkalaisia enimmäkseen. Mutta -rakennustaiteen yhteydessä heillä näyttää todellakin kehittyneen -omintakeinen koristetyyli, sillä nuo fajanssit ja muut sellaiset -seinäpeitteet -- niitä lienee vaikea määritellä muiksi kuin todella -turkkilaisiksi. Tuo koristetaide on sitten ulottunut käsiteollisuuden, -kuten aseitten ja sellaisten koristeluun, kulta- ja hopeatöihin, -koruesineisiin, mattoihin ja muihin, joissa kaikissa saattaa olla myös -byzantilaisen ajan perintöä. Kerrotaan, että turkkilaisilla on ollut -eteviä runoilijoita, mutta minkälaisia, siitä ei länsimaissa taida olla -paljoa aavistustakaan. Koskaan en ole sen sijaan kuullut turkkilaisten -teatterista. Oletteko te?" - -Kysymys oli kohdistettu Juhanille ja Tuomaalle, jotka kärsimättöminä -odottivat Simeonin valmistumista, että olisi ajoissa päästy lähtemään -Konstantinopolin kuuluisiin basaareihin. "Ei ole kuultu turkkilaisten -teattereista", vastasi Juhani, "eikä niistä välitetäkään -- syö nyt nuo -munasi tuosta pöydältä, että päästään lähtemään. Kadulla on sinulle -teatteria kyllin". Ja niin lähdettiin, Juhanin ja Tuomaan vakavasti -neuvotellessa pitäisikö Simeonille panna talutusnuora kaulaan, ettei -hän pääsisi ihan joka toisen askeleen päässä tyhmästi seisahtelemaan -ja töllöttelemään. Herra Bennado, joka aamuvirkkuna miehen; oli heitä -jo kauan odotellut, lupasi kuitenkin hoitaa Simeonin ja niin luopuivat -toiset veljet talutushihna-aatteestaan. Tosimoslemilaisella tyyneydellä -vaelsivat he nyt Galatan sillan poikki, halveksien katsellen siinä -riehuvaa kristittyjen koirain roikkaa, sillä mielivätpä he omistaa -itselleen turkkilaisen arvokkuuden. "Allah il Allah, la ilaha illah!" -eli sinne päin ainakin. Sillan päässä he aluksi poikkesivat vierellä -olevalle pienelle kalatorille katsoakseen, oliko täällä samanlaisia -kaloja kuin Ilvesjärvessä. - -Ei ollut. Tällaisia kaloja eivät veljekset olleet koskaan nähneet. -Eivätkä kalastajia liioin. Edelliset olivat mitä merkillisimpiä -litteäpäitä, leveäruumiisia ja jos mitä, niin että Tuomas jo kieltäytyi -uskomasta, että niitä syödään, ja kolkoin ilmestys näiden joukossa oli -kahdeksanjalkainen pirunkala. On toki hyvä, että luoja on karkoittanut -Suomen vesistä pois tuollaiset hirviöt, sillä ilmestymällä äkkiä -uimamiesten eteen aiheuttaisivat ne paljon satunnaista mielenhäiriötä, -jota maassamme on jo muutenkin liiaksi. Olipa, koira vieköön, ilkeätä -nähdä, kunne kalastajan korissa, mustan ja iljettävän liman seassa, -oikoivat nystyräisiä käsivarsiansa etsien, ketä he imeä saisivat. Mutta -kalastaja, joka muuten oli melkoisesti pirunkalan tyylinen itsekin, -vaikka hänellä tosin ei ollut enempää kuin neljä ulotinta, oli iloisen -näköinen, ikäänkuin olisi ollut hyvänkin saaliin omistaja. Tälläkin -kalatorilla tuntui muuten vallitsevan se sama, koristeeton, asiain -oikealta nimeltänsä sanomisen taito, josta kaikki maailman kalatorit -tunnetaan, erittäinkin Lontoon Billingsgate; ainoa ero oli, ettei -täällä ollut mitään rumia kala-akkoja, vaan paljaita kala-ukkoja, -jotka tosin ainakin rumuudessa vetivät täysin kansainväliselle -sisarkunnalleen vertoja. Tässä kalatorin läheisyydessä onkin sitten -ensimmäinen pienempi, n.s. Egyptiläinen basaari, turkiksi "Missir -Tsharsky". Se on aivan Walidé-moskean vieressä ja rakennettu -samoihin aikoihin kuin se; tarkoituksena on ollut pitää siinä kaupan -egyptiläisiä tavaroita, josta nimi. Se on oikeastaan vain katumainen, -ahdas kuja, jonka päälle on rakennettu katto. Seinustat on jaettu -noin kahden metrin levyisiin ja syvyisiin kopperoihin, joissa herrat -kauppiaat sitten harjoittavat liikettänsä, Kun aurinko ei pääse sinne -milloinkaan ja valoa tulee hyvin säästäväisesti, on siellä paitsi -tavaroiden, myös muidenkin ainekokoomusten enemmän tahi vähemmän -miellyttäviä lemuja, joista itse kauppiassääty ei kuitenkaan näytä -välittävän, vaan oleilee yhtä tyytyväisenä kuin vallitsisi siellä -paljas ruusujen ja kukkaisten tuoksu. Sen tavaroista jäivät Simeonin -mieleen runsaat ja merkillisen näköiset lääkekokoelmat, joita siellä -myytiin kaikesta päättäen ilman minkäänlaista lääkintähallituksen -tahi apteekkien tarkastajan kontrollia. Vaikka suurin osa noista n.s. -"lääkkeistä" olisikin paljasta humbugia, on joukossa varmasti kaupan -myös sellaisia suloisia aineita kuin opiumia ja hadshishia, joita -ei sentään ainakaan Konstantinopolissa pitäisi myydä ensimmäiselle -kymmenellä piasterilla ostajalle. Itämaat ovat myrkynkeittäjien -kotimaata ja varmasti siellä on säilynyt näiltä aloilta salaistietoja, -joilla vielä tänäkin päivänä suoritetaan äkillisiä pois menoja ja -maahan lankeamisia. Simeoni katseli noita punaisia, keltaisia, -harmaita ja jos minkä värisiä myrkkykasoja mitä syvimmällä epäluulolla -ja vastenmielisyydellä, mutta myös mielenkiinnolla, sillä olihan -hän usein, kun oli vähän paremmin tapella nujuutettu toukolaisten -kanssa, keittänyt veljilleen ankaraa lääkettä viinasta, ruudista ja -keltaisenruskeasta tervasta. - -Viivähdettyään sitten hetkisen vieressä olevalla avonaisella, puistikon -tapaisella paikalla, jossa maanantaisin pidetään kukkaismarkkinat, -ja katseltuaan siinä rähiseviä itämaalaisia ja kaupustelevia -ryssä parkoja, ynnä monenlaisia ammattilaisia, kuten partureita, -nurkkasihteereitä, ennustajia ja silmänkääntäjiä, mikä kaikki meno ja -pauhu täytti heidät vilpittömällä kummastuksella, lähtivät veljekset -n.s. Suureen basaariin, turkiksi tunnettu nimellä "Büjük Tsharsky". -Jo byzantinolaisena aikana oli tällä samalla paikalla, ei kaukana -äskeisettä basaarista, samanlainen kauppahalli, mutta pienempi, ja -sisältyy se vieläkin tähän nyttemmin kokonaisen korttelin laajuiseen -rykelmään. Se on umpinainen laitos, jaettu lukuisilla kauppakujilla -useihin eri osastoihin, ja kujat on kaikki katettu, joten valoa -tulee sinne pienistä valoaukoista sangen säästäväisesti, haju ja -hygieniset olot ovat sen mukaiset. Tuntia ennen auringonlaskua ajetaan -sieltä kaikki pois ja mahtavat portit suletaan. Se on suoranainen -mehiläispesä, jossa kulkiessa ilmansuunnat pian sekaantuvat niin -kokonaan, etteivät ne tahdo enää selvitä sieltä tultuakaan. Siksipä on -sinne paras mennäkin luotettavan oppaan johdolla. - -Arkisen elämän alalta on nyt tämä basaari Konstantinopolin -päänähtävyys, sillä siellä on näytteillä kaikki se, mitä Turkin -valtakunnassa käsityötaito matkaansaattaa. Eikäpä se, ikävä kyllä, enää -rajoitu siihenkään, vaan on siellä myytävänä myös paljon sellaisia -"itämaisia" tuotteita, joiden oikea lähtöpaikka on jossakin Saksan, -Ranskan tahi Englannin tehtaassa, takanansa joukko kaljupäisiä ja -arvokkaan näköisiä ukkeleita, jotka pitävät hauskoja "johtokunnan -kokouksia". Mutta turisti, jonka suu on kummastuksesta niin ammollaan, -että siitä mahtuisi ajamaan sisään vaikka Herr Fiaker, ei tuota huomaa, -vaan vaipuu mitä vilpittömimpään "itämaisen loiston" ihailuun. - -Ja onhan siellä sitäkin, on mattoja ja muuta kudontatavaraa, -väreiltänsä ja koristeiltansa hivelevän taiteellista, on kulta- ja -hopeaesineitä, kimmelteleviä filigranitöitä, jalokivikoristeita, -jos mitä -- turhaa ja mahdotonta on luettelemalla koettaa antaa -kuvaa kaikesta siitä moninaisesta tavaramäärästä, joka siellä on -nähtävänä. Vanhojen aseiden ja muiden muinais-esineiden kauppa on -hyvin tärkeä puoli basaarissa, ja lukemattomat lienevät esimerkiksi ne -rikkaat amerikalaiset kodit, joihin on hankittu "itämaiden loistoa" -haalaamalla täältä basaarista tonnittain kaikkea vanhaa rojua, -joukossa ehkä arvokastakin, mutta enimmäkseen arvotonta, herrojen -moslemien hykerrellessä käsiään ja huutaessa Allahia avukseen, kun -he ihmettelevät noiden uskottomien koirien uskomatonta typeryyttä. -Sillä nämä kauppiaat luultavasti itse tuntevat hyvinkin tarkoin -tavarainsa sekä muinais- että muunkin arvon. Näki Simeoni sitten -kirjojakin myytävänä, mutta oli ne painettu aivan toisella tyylillä -kuin esimerkiksi "Huutavan ääni korvessa", tuo kauhea kirja, jossa -puhutaan siitä tulisesta järvestä, niin, eipä Simeoni huomannut niissä -muuta kuin mitä merkillisimpiä koukeroita ja pisteitä, jotka sisälsivät -häneltä salattua viisautta. Hän painoi kirjan, joka muuten oli oikein -hieno ja kauniisti sidottu, nopeasti kiinni, sillä olisivathan -ympärillä pilvenä parveilevat lihavat kärpäset pian voineet tehdä sinne -eräitä liikapisteitä ja siten tapaturmaisesti turmelleet koko profeetan -tarkoituksen, aiheuttaen tarpeettomasti oppinutta ja riitaista -selitystyötä. - -Basaarin kauppiaat olivat mahdottoman halukkaita kaupantekoon. -Tuomas huomautti vakavasti, että länsimaiden kauppa-apulaisille -olisi annettava stipendejä täällä käyntiä varten, että he oppisivat -huomaamaan, miten ostajia on kohdeltava. Niin, täytyy olla sangen -vankka mies päänsä puolesta, ettei tule liian ylpeäksi ja rupea -luulemaan itsestään aivan mahdottomia, kun tuollainen kreikkalainen, -armenialainen tahi juutalainen lurjus -- sillä näitä jaloja -kansallisuuksia taitaa basaarin sääty enimmäkseen olla, koska -turkkilainen kuuluu olevan liian rehellinen kauppiaaksi -- sileänä -ja makeana tervehtii, tarjoo tuolit ja tupakat sekä puhuttelee -rauhallisesti korkeilla arvonimillä ja kunnianosoituksilla. Ellei yksi -tavara kelpaa, tarjoo hän kohta toista, hän kohottaa sitä ilmaan, -että valo paremmin siihen sattuisi, ja kehuu sen kauneutta -- ah! -- -makustellen kielellään ja vaipuen hetkeksi sanattomaan ihailuun. Ja -sitten se on niin halpa, kerrassaan halpa, ettei se maksa mitään, ei -mitään! "Tehkää, jalo herra, kurjalle palvelijallenne se armo, että -otatte häneltä lahjaksi tämän vähäpätöisen kapineen, joka tosin on -liian huono Teidän Korkeutenne omistettavaksi..." -- "Sinä taidat -koettaa pettää minua!" tuumi synkän epäluuloisesti Tuomas, joka -hetkeksi oli viehättynyt katselemaan vähän lähemmin erään kauppiaan -tavaroita ja joutunut kohta tuon hummerin pihteihin. Mutta herra -Bennado raastoi hänet pois ja niin päästiin siitä kuilusta, sillä ellei -huvin vuoksi aivan välttämättä halua tulla perinpohjin puijatuksi, on -paras olla täällä mitään kauppoja tekemättä. - -Kävellessä ja katsellessa kirjavaa itämaista elämää, tavaramääriä -ja -lajeja, ihmisiä, alituista kahvin juontia, outoja naamoja ja -hälinää, kuluu aika pian, ja niinpä astuivat veljeksetkin vihdoin -ulos kirkkaaseen ilmaan, päättäen mennä erääseen herra Bennadon -suosittelemaan (hänellä arvattavasti oli liikkeestä osto-osuus) -kreikkalaiseen kauppaan ostaakseen jotakin vähäpätöistä muistiksi -sopivaa. Siitä syntyi jalo kohtaus, sillä olivatpa veljekset kerrankin -päättäneet panna kovan kovaa vastaan, s.o. tinkiä niin, että sitä itse -kreikkalainenkin kauhistuisi. - -Heidät otettiin vastaan sydämellisesti ja riemuiten kuin vanhat, -kauan kadoksissa olleet, jopa jo kuolleiksi luullut ystävät. Viivana -läksi eräs noutamaan kahvia, toinen tarjosi tuolit ja kolmas tupakat, -ja tunnelma oli heti paikalla niin kodikas, niin herttainen, että -ihminen harvoin saa täällä matoisessa maailmassa sellaista kokea. Kun -sitten oli juotu turkkilaiset kupposet, vedetty henkisauhut, rupesi -kauppias, kreikkalaiseksi sangen kookas ja muuten hyvin muhoileva mies, -esittelemään tavaroitaan. Niitä hänellä oli kaikenlaisia, siroista -hopea- ja kultaesineistä alkaen mitä ihanimpiin koruompeleisiin saakka. -Auliisti näytteli hän kaikki ja katselemista siinä olikin. - -Mutta veljekset pysyivät uskollisina päättämälleen taktiikalle. -Osoittamatta pienintäkään ihastumisen merkkiä rupesivat he -tarkastelemaan tavaroita väsyneellä ja kyllästyneellä ilmeellä, -haukotellen niin, että leukapielet rutisivat, ja aina väliin -viskaten jonkun maton tahi muun katselemansa esineen syrjään. Sitten -he rupesivat tyytymättöminä haukuskelemaan, aloittaen ensin koko -Konstantinopolista yleensä ja kaartaen sitten vähitellen nimenomaan -juuri tähän kauppaan ja näihin tavaroihin, joita ei suorastaan -kehdannut viedä mihinkään Europan parempiin paikkoihin. Kauhistuneena -ryhtyi kauppias vastaväittelyihin. Levitellen käsiään ja kohottaen -niitä tuontuostakin taivasta kohti hän vannoi, että hienompaa tavaraa -on maailmassa mahdoton valmistaa, että vaikka luoja itse perustaisi -verstaan, ei siinä tehtäisi niin hienoa filigrani- ja emaljityötä kuin -mitä näissä koruesineissä on. Veljekset eivät kuitenkaan hellittäneet, -vaan kylmäverisesti ja säälimättä panivat kaikki niin pataluhaksi kuin -suinkin osasivat. Kreikkalaisen silmät muljahtelivat kauhusta, mutta -herra Bennadon nauru kajahteli kirkkaana. - -Vihdoin sitten veljekset valitsivat eräitä pikkuesineitä ja muutamia -koruompeleita sekä kysyivät kuin sivumennen, kuinka suunnattoman suuri -nylkyhinta niillä mahtoi olla. Silloin kauppiaan silmät välähtivät -viekkaasti, sillä hän oli alusta saakka ymmärtänyt, että kyllä tässä -haukkumisesta huolimatta lopuksikin on kaupanteko kyseessä. Iloissaan -hän kiiruhti lyömään valituille tavaroilleen niin huikean hinnan, -että jos se olisi muutettu kullaksi, siitä olisi voinut takoa paksun -kaulaketjun. Veljesten ilme ei värähtänytkään. Juhani tarkasteli -tavaroita kirjaimellisen asiallisen näköisenä, äärettömän tarkkaan, -ja ilmoitti sitten vastatarjouksensa. Se oli suunnilleen neljäsosa -kauppiaan vaatimasta hinnasta. Herra Bennadokin kalpeni huomattavasti. - -Alkoipa tässä nyt ankara kamppailu, jossa monta kertaa tuskan hiki -pusertui herra kauppaneuvoksen otsalle. Hän esitti lukemattomia eri -syitä mainitsemansa hinnan kohtuullisuuden perusteeksi, kertoen -tavarain syntyhistorian pienimpiä yksityiskohtia myöten, kuvaten -sen suunnattoman huolen ja vaivan, joka on sen valmistamisessa, ja -ylistäen kuiskaamalla sitä jaloa ammattitaitoa, jota se osoittaa. -Kaikki turhaan. Juhani ja Tuomas olivat kivikovia; persialainen -satraapi tahi venäläinen santarmi olisivat heltyneet ennen kuin he. -Vihdoin Tuomas sanoi: "Olkoon; maksan Teille näistä tavaroista hyvän -hinnan." Ja hän kokosi taskuistansa sinne väkisinkin jääneet Itävallan -ja Unkarin kruunut, Serbian dinaarit ja Bulgarian levit, muodostaen -niistä numerosummaltaan suuren ja paperitilavuudelta vielä suuremman -tukun. "Kas tässä", sanoi hän, "tämän kaiken maksan mielelläni noista -tavaroista", ja hän ojensi tukun kauppiaalle. Vakavana otti tämä sen -vastaan, sylkäisi näppiinsä ja rupesi laskemaan, käyden tarkkaan läpi -koko tukun. Sitten hän sanoi vapisevalla äänellä: "Omatuntoni ei salli -minun tuottaa lähimmäiselleni niin suurta vahinkoa. Tässä on liikaa. -Ottakaa takaisin tämä." Ja vakavana antoi hän Tuomaalle takaisin kahden -dinaarin setelin. - -Koska mies osoitti olevansa leikkiä ymmärtävä, heltyivät veljekset -hieman ja Juhani korotti vähän tarjoustaan. Tästä ihastuneena pudottaa -jysähdytti kauppiaskin hintaansa, kunnes riitaraha hupeni mitättömän -pieneksi ja lopuksi hävisi kokonaan. Niin päätettiin kaupat ja kun -molemmat puolet näyttivät olevan tyytyväisiä, oli kaikki hyvin. -Rakkaasti ja herttaisesti hyvästeltiin taas, sillä erottiinhan -ijankaikkiseksi. - - - - -XXXI. - -Turkkilaisten asuinrakennukset. -- Sulttaanin elintarvelaki. -- -Lampaanliha. -- Ajurit. -- Konstantinopolin vanhat muurit, Jedi -Kulé eli "Seitsemän tornia", Kultainen portti ja "Turkin keisarin -kuva", vankikopit ja "verikaivo", Top Kapu eli "Tykkiportti" ja -Konstantinopolin valloitus. -- Kahrié-moskea ja sen vanha pappi. -- -Mohammed III:n hauta. - - -Paitsi moskeoissa, tulee turkkilaisten rakennustaide näkyviin myös -heidän tavallisissa arkiasumuksissaan, vaikkakin niihin nähden -lienee liikaa käyttää sanaa "rakennustaide"; "kyhääminen" olisi -enemmänkin paikallaan. Turkkilainen rakentaa yksityiset asumuksensa, -jopa monet julkisetkin rakennuksensa, puusta, uurtoreuna- eli, -kuten rakennusmiehet sanovat, "ponttilaudoista". Niinpä on kuuluisa -sulttaanin linna Bolma Bagtshe suureksi osaksi tehty tästä -rakennusaineesta, välttämättömiä tukikohtia lukuun ottamatta, ja -valkaistu sitten kalkkivedellä tahi jollakin sellaisella maalilla. -Se saattaa tuntua uskomattomalta, mutta on silti totta, kuten -asiantuntijat tietävät todistaa. - -Turkkilaisten yksityisasumukset ovat sellaisia, ettei pohjoismaalainen -tiedä, pitäisikö niille itkeä vai nauraa. Vaikka otetaan huomioon -sekin, ettei asunnolla ole täällä lämpimässä ilmanalassa sellaista -merkitystä kuin pohjoismaissa, osoittaa kuitenkin koko talon -suunnitelma sellaista lapsellisuutta ja muotoaistin kehittymättömyyttä, -ettei sitä oikein tahdo voida uskoa. Kun jostakin Stambulin reunalta -tahi korkeammalta paikalta pääsee näkemään tavallista turkkilaisen -kansan kaupunginosaa, tulee mieleen kuva lapsista, jotka ovat -leikkiessään tehneet tulitikkulaatikoista kokonaisen kaupungin. - -Tavallisesti on turkkilaisen talo kaksikerroksinen, mutta saattanee -olla useampikerroksinenkin, sillä jos perus vain kestää, voidaan -sen katolle ja nurkkiin, missä vain saadaan kiinni pysymään, -lisätä huoneita tarpeen mukaan, joten rakennuksesta usein tulee -mitä ihmeellisin ihmiskennorykelmä. Yläkerrokset ovat tavallisesti -hiukan leveämmät kadulle päin kuin alakerrokset. Simeoni sai sen -käsityksen, että maalia käytettiin vähänpuoleisesta koskapa kokonaiset -korttelit olivat täynnä tällaisia päivän tumman ruskeiksi paahtamia -leikkitaloja. Alakerroksessa kuuluu olevan vieraitten vastaanotto- -ja muita sellaisia huoneita, yläkerroksessa majailee itse perhe, -"haaremi". Ikkunoita on kyllä kadulle päin, mutta on ne suljettu hyvin -tiheällä puuristikolla, jonka takaa voi huoleti katsella tulematta -itse nähdyksi. Selvää on, että muukalainen tarkastelee näitä ikkunoita -mitä suurimman uteliaisuuden vallassa, sillä onhan hänen päänsä täynnä -mitä ihmeellisimpiä käsityksiä niiden kätkemistä salaisuuksista, -mutta hänen palkkansa on useimmiten perin vähäinen. Joskus vain hän -sattuu huomaamaan ristikon raosta tahi auki olevasta ikkunasta tumman -silmäparin, joka saattaa iskeä hänelle veitikkamaisesti silmääkin, -seuraavassa hetkessä peräytyen kuin säikähtynyt lintu. Ja parasta -on, ettei muukalainen kovin tunkeilevasti pyri tätäkään silmäpeliä -harjoittamaan, sillä tämä on asia, jossa turkkilaispappa ei ymmärrä -leikkiä, vaan voi ryhtyä omavaltaisiin toimenpiteisiin. Niin ainakin -ilmoitti herra Bennado. Europalaisen lienee perin vaikea päästä -syventymään turkkilaisen yksityiselämään, josta hänellä yleensä lienee -enimmäkseen vääriä käsityksiä. Niinpä on monivaimoisuus nykyisin -harvinaista, sillä lukuunottamatta vaimojen keskinäisen riitaisuuden -tuottamaa harmia ja hankaluutta, vaatii tällainen ylellisyys tietysti -paljon rahaa ja tilaa, jota kumpaakaan ei nykypäivien Turkissa niin -paljon taida olla. Enimmäkseen elänevät turkkilaiset yksiavioisina, -lukuunottamatta ehkä joitakin rikkaita pukkeja ja kulasseja, jotka -voivat itselleen tällaisiakin ylellisyyksiä kustantaa. - -Simeoni oli kerran elämässään tavannut suomalaisen naisen, ylioppilaan, -joka Amerikassa ollessaan oli joutunut naimisiin turkkilaisen kanssa -ja muutti sodan jälkeen Konstantinopoliin, käyden silloin Helsingissä. -"Hyvä rouva Hamdi!" sanoi Simeoni hänelle ällistyneenä, "ihanko -todella te olette naimisissa turkkilaisen kanssa?" Hymyillen vastasi -tuo kaunis pohjalainen nainen: "Ihan todella ja hyvän turkkilaisen -kanssa olenkin." -- "Ja kuinka monta valtijatarta teitä on kaikkiaan -hänen haaremissaan?" -- "Ei muita kuin minä. Eivät turkkilaiset enää -pidä useita vaimoja, eivätkä he yleensä ole sellaisia kuin miksi -europalaiset itserakkaudessaan heitä kuvittelevat; turkkilainen on -maailman paras aviomies." Ja rouva Hamdin poskille nousi lämmin puna -hänen muistaessaan miestään, joka oli ammatiltaan insinööri. Uusi aika -tunkee Turkkiinkin. - -Tulisijain laita näytti noissa taloissa olevan vähän niin ja näin. -Varsinaisia savupiippuja ei Simeoni juuri huomannut, mutta sen sijaan -usein rakennuksen seinästä esiin pistävän ja ylöspäin kääntyvän -läkkipeltitorven, jonka kärjestä suitsusi savua. Sillä kohdalla oli -siis jonkunmoinen tulisija, ehkä keittiö. Kaiken tämän nähdessään -saattoi ymmärtää, miksi Konstantinopoli on tullut niin kuuluisaksi -tulipaloistaan. Olisi kovin epätoivoinen tehtävä perustaa sinne -palovakuutusyhtiöitä. Suuret alat Stambulia ovat parhaillaankin tuhkana -ja raunioina. - -Päättäen siitä makeisten paljoudesta, joka on kaduilla myytävänä, -rakastaa turkkilainen imelää. Kaupitellaan kaikenlaisia leivoksia, -joukossa ryssän rinkilän kokoisia kaneelirinkeliä, ja hedelmistä sekä -pähkinöistä sokerin avulla tehtyjä monenlaisia marmelaadeja. Kun -tavarat ovat päiväkaudet suojattomina pilveilevässä kadun pölyssä ja -lukemattomien kärpästen sotkettavina, ei europalaisilla ole rohkeutta -edes ajatellakaan näiden herkkujen maistamista. Sokeri lieneekin -turkkilaisen lihavuuden pääsyy, sillä hänhän on erittäin rasvainen ja -pullea kuin tynnyri. Naisiltaan hän myös vaatii lihavuutta, pitäen -heitä sitä kauniimpina kuta valtavampia he ovat, ja siksipä naisparat -oikein ponnistelevat, syöden kaikenlaisia rasvaa lisääviä öljyaineksia, -saavuttaakseen tämän turkkilaisen naisihanteen päätilavuudet. -Kuunnellessaan herra Bennadon kuvausta näistä asioista pääsi -veljeksiltä väkisinkin "hyi!" - -Liharuokaa käyttänee turkkilainen melkoisesti, päättäen siitä, -että lihakauppoja oli runsaasti, täynnä innoittavan näköisiä, -talisia lampaan ruhoja. Ehkäpä tuo lihan hankinta on hyvällä -kannalla aina niistä päivistä asti, jolloin monta vuosisataa sitten -Konstantinopolissa kerta tuli lihan puute, lihapula, kuten nykyisin -sanotaan. Tulipa tuo asia itsensä sulttaanin korviin ja hän ilmoitti, -että se on heti järjestettävä, sillä kansan täytyy saada lihaa -ja vielä kohtuullisella hinnalla. Ryhtyen toimiin tavallisella -päättäväisyydellään hän käsketti kaupungin kaikki teurastajat eteensä -ja ilmoitti: "Se lihakauppias, joka ei pidä riittävästi lihaa kaupaksi -ja kohtuullisesta hinnasta, hirtetään." Tämä elintarvelaki vaikutti -heti. Teurastajat kiisivät viivana maaseudulle hankkimaan lihaa ja on -sitä sen jälkeen aina ollut Konstantinopolissa runsaasti saatavana. -Arvattavasti tuo erinomainen elintarvelaki vaikuttaisi tehokkaasti -nykyaikanakin, jos se vain voitaisiin panna toimeen, mikä ei kuitenkaan -aikojen arveluttavan huonontumisen vuoksi valitettavasti enää ole -mahdollista. - -Lammas, josta, samoin kuin eräistä muistakin matkallaan huomaamistaan -eläimistä, Simeoni teki "tieteellisiä" muistiinpanoja, muodostaa -sen jälkeen kuin profeetta pikkumaisesti oli kieltänyt sianlihan -syömisen, näissä etelämaissa ihmisen pääravinnon. Eikähän siitä -olisikaan sanottavana mitään muuta kuin hyvää, jos lampaan liha siellä -olisi samanlaista kuin meillä. Mutta sitä se ei ole, vaan on siinä -likaisen ja hikisen lampaanvillan löyhkä, "ihvi", niin läpitunkevasti -edustettuna, että se voittaa sekä paprikan että valkosipulin. Eikä -siinä kyllin, vaan on lammas täällä vielä aivan erikoisesti rasvainen, -joka näyttääkin olevan kansan kalleinta herkkua. Sitä se syö ahmien -ja siinä se sekä keittää että paistaa kaiken mahdollisen ruoan, missä -rasvaa suinkin vain tarvitaan, jopa monet sokeroidut kakutkin ja sen -tapaiset jälkiruoat. Myötämielinen lähimmäinen voi nyt ymmärtää, -minkälaisin tuntein veljekset esim. laivassa Konstantinopolista -lähdettyään astuivat ruokasaliin, josta heitä vastaan tuulahti -väärentämätön, rasvainen, käristetty lampaan "ihvi". Joka kerta -kun Simeoni sitä jälkeenkinpäin muisteli, käänteli hänen mieltänsä -surkeasti ja hän tunsi itsensä sairaaksi. - -Kun veljekset kreikkalaisen kauppiaan kynsistä irtauduttuaan menivät -aikaa säästääkseen syömään erääseen Stambulin ravintolaan, joka sentään -oli melkoisesti europalaismallinen, tilasivat he, toivottomin tuntein -kauan tutkittuaan ruokalistaa, itselleen lampaankotletin. Kun se -tuotiin, oli se enimmäkseen valkoista, heikolla tulella käristettyä -lampaan talia, keskellä pieni tummempi kohta, jonka piti esittää lihaa. -Juhani ja Tuomas kaivelivat urhoollisesti esille tuon lihapalan, mutta -Simeoni ei voinut tehdä sitäkään, vaan pyysi saada erään vähemmän -vaarallisen annoksen. Ilostuneena lähti kyypparipoika lennättämään -hyljättyä lihaa keittiöön, luullen saavansa syödä sen, mutta silloinpa -lensi herra Bennado kuin haukka hänen niskaansa, otti annoksen pois ja -söi sekä sen että omansa, joka myöskin oli lammasta. Simeonista näytti, -että hänen iholleen ihan sillä hetkellä rupesi kasvamaan löyhkäävää -villaa, mutta herra Bennado pyyhkieli vain mielissään rasvaisia -huuliaan. Tämä lampaan katku sekä lika ja monet erilaiset kaduilla -mätänevät aineet antavat Konstantinopolille ja erikoisesti Stambulille -sen ominaishajun, joka on ilkeän imelä ja mitä suurimmassa määrässä -vastenmielinen. - -Hauskaltapa tuntuikin veljeksistä tällaisen aterian jälkeen lähteä -ajelemaan turkkilaisella Herr Fiakerilla kaupungin vanhoille muureille, -näkemään niitä ja Marmaran ihanuutta. Konstantinopolissa on hyviä -ajureita; tälläkin fetsipäällä oli ensiluokkaiset tilavat vaunut, ja -erinomaisen pulskat hevoset, joita hän taitavasti ohjaili ahtailla -kaduilla, puhutellen niitä tavattoman lempeällä ja ystävällisellä -äänellä. Simeoni kiipesi hänen vierelleen istumaan, luoden sieltä -ympärilleen uteliaita katseita sekä koetellen opetella turkinkieltä, -vaikka huonolla menestyksellä. Tällä ajomatkalla sai erittäin -hyvän käsityksen turkkilaisten, kreikkalaisten ja armenialaisten -kaupunginosista; molemmat jälkimäiset asuvat paljon sievemmissä ja -siistimmissä rakennuksissa kuin turkkilaiset. - -Veljesten suureksi ällistykseksi löytyi Konstantinopolin länsinurkasta, -Marmaran meren rannalta, mahtava, viisikulmioon rakennettu linna, -jonka korkeat muurit ja tornit olivat vielä sangen hyvin säilyneet. -Sen alkuosat on rakennuttanut jo Teodosius I, joka voitettuaan -Maximuksen piti suuren triumfin sekä Romassa että Konstantinopolissa. -Merelle päin on varsinkin pidetty huolta linnan lujuudesta ja ovat -tornit ja muurit siellä, kun nousee niiden huipulle, yllättävän -korkeita ja jykeviä. Tällä kohdalla on vieläkin jäljellä Teodosiuksen -triumfiportti, Konstantinopolin kuuluisa "Kultainen portti", jonka -kolme eri holvikaarta selvästi on muurista erotettavissa. Varustuksen -turkkilainen nimi on Jedi Kulé, eli "Seitsemän tornia". Nykyiseen -asuunsa laittoi sen pää-asiallisesti Mohammed Valloittaja ja käytettiin -sitä etupäässä valtiovankilana. - -_Porta aurea_, Kultainen portti, on ollut mahtava, kolmikaarinen -rakennus, joista keskimäinen holvi on ollut korkein. Molemmin puolin -on kaksi valkoisesta marmorista rakennettua, ulospäin pistävää -pyöreätä tornia. Keskiholvin yläpuolella (pihalle päin) on vieläkin -näkyvissä Kristuksen monogrammi sekä kirjainten sijat, joiden mukaan -tiedemiehet ovat määritelleet portin rakennuttajan ja ijän. Aikoinaan, -jolloin se on hohtanut valkoisena marmori- ja kultakoristeineen, on se -epäilemättä ollut maailman uljaimpia porttirakennuksia. Nyt sen kauneus -on kuoren alle peittynyt, sillä jo byzantinolaisena aikana muurattiin -sen mahtavat holvit kiinni, ja ovat turkkilaisetkin kai sen aukkoa -pienentäneet, niin ettei siinä ole enää kuin matala ovi, josta tuskin -kumartumatta pääsee. - -Tullessaan tälle portille oli Juhanilla kotimaasta saatuna -erikoistehtävänä tutkia, oliko sen päällä kuten laulussa sanotaan -"Turkin keisarin kuvaa". Aluksi hän aikoi puoleksi väkivallalla -selittää Kristuksen monogrammin tuoksi mainioksi kuvaksi, väittäen, -että ajanhammas oli sen vain sellaiseksi muodostanut, mutta onneksi -keksittiin sitten kamanan päältä toinen kuva, joka lienee ollut -sulttaanin, ehkäpä Mohammed Valloittajan monogrammi. Laulun määritelmä: -"Voi p--a kuin on ruma", sopi siihen joka tapauksessa. Vaikka Juhani -ei siis saanutkaan tehtäväänsä lopullisesti ratkaistuksi, määräsi hän -kuitenkin Tuomaan ottamaan tuosta koukerosta valokuvan, voidakseen -lähettää sen tämän tieteellisen tehtävän varsinaiselle antajalle. - -Toisesta porttitornista lienee katseltavana eräs maailman ihanimpia -näköaloja: koko Konstantinopoli kupooleineen ja valkoisine -minareeteineen, Kultaisen sarven suu, Marmara ja Aasian sinertävät -vuoret, välkkyvät vedet, valkoiset purjeet, autereinen, kuin -pehmeässä pumpulitunnelmassa uinuva avaruus. Kaupungin melu ei kuulu -tänne ollenkaan. Tuossa pihalla pesee pari turkkilaista mattoja ja -sen vihertävällä, puhtaalla ruoholla leikkii iloinen lapsiparvi; -tuolla ulkopuolella, täytetyssä vallihaudassa, kasvaa vihanneksia ja -työskentelee ahkera tarhuri. Idylli on täydellinen. - -Mutta niille Turkin alammaisille, jotka aikoinaan joutuivat tähän -samaan torniin sulttaanien vangiksi, oli paikka kaikkea muuta -kuin idyllimäinen. Pieni väristys selkäpiissä marssivat veljekset -sen synkkiin vankikammioihin, joista muutamassa oli pidetty itse -sulttaaneja silloin kuin he riidellessään veljiensä tahi janitshaarien -kanssa olivat joskus joutuneet alakynteen. Tuolla toisessa tornissa -olivat he nähneet kirjoituksia, jotka Europan valtojen tänne -diplomaattisia tekojansa harkitsemaan heitetyt lähettiläät olivat -aikansa kuluksi hakkauttaneet. Katsotaanpa nyt, kuinka täällä olevalle -valtiolliselle vangille pahimmassa tapauksessa, ainakin tarinan mukaan, -saattoi käydä. - -Otetaan lyhty ja mennään eteläisen porttitornin juurella olevasta -pienestä ovesta sisään, ja sitten ahdasta käytävää alaspäin, kunnes -tullaan pyöreään, aivan säkkipimeään huoneeseen. Himmeässä valossa -näkyy lattiassa lautaluukku, ja seinän vierellä on vanhoja, ahtaita -puukoppeja. Kun nyt se, jolla kulloinkin sattui Turkin valtakunnassa -olemaan paras ote vastustajastaan, oli saanut hänet terveenä ja -vahingoittumattomana niin pitkälle, että hän oli turvassa näiden -muurien sisällä, ilmoitettiin eräänä päivänä, että nyt olisi hänen -sitten jätettävä hyvästit tälle maailmalle. Vanki saatettiin tähän -pyöreään huoneeseen ja pistettiin johonkin noista puukopeista, -kohtalotoveriensa joukkoon. Kun sitten pyöveli oli saanut syödyksi -aamiaisensa ja juoduksi kahvinsa, saapui hän apulaisineen paikalle -ja ryhtyi tottuneesti töihin. Luukku avattiin, kopista otettiin mies -toisensa jälkeen, ja tuon luukun alla olevan reiän ääressä iskettiin -häneltä taitavasti kaula poikki. Pää putosi tuonne syvään kuiluun, -josta Marmaran meri lopuksi huuhteli sen pois, kun äyriäiset ja -pirunkalat olivat ensin kalvaneet sen puhtaaksi. Mitä jäljellä olevalle -ruumiille tehtiin, sitä ei tarina sano. Toiset uhrit saivat katsella -ja vetää pitkää tikkua vuorostaan, sillä pyövelit eivät välittäneet -mistään järjestyksestä. Naisia täällä tuskin mestattiin, sillä -tunnettuahan on, että heidät ommeltiin säkkiin ja heitettiin Marmaran -mereen, jollainen kuolemantapa oli heidän etuoikeutensa, yksi niitä -harvoja, joita Turkin naisilla on koskaan ollut. - -Lopetettuaan tämän kaikenlaisilla humoristisilla huomautuksilla ja -vitseillä höystetyn "historiallisen" esityksensä avasi herra Jacques -Bennado juhlallisesti "verikaivon" luukun, sytytti paperitukun palamaan -ja heitti sen kaivoon. Huuh! Se oli todellakin syvä ja kammottava -reikä, jollaisia ei yleensä olisi koskaan pitänyt maailmassa rakentaa, -ja johti sieltä arvattavasti jonnekin joku kanava, sillä muutenhan -se olisi pian voinut täyttyä, pyövelillä kun näillä seuduilla aina -on ollut riittävästi työnansiota. Minkä verran tuossa kamalassa -kuvauksessa on historiallista pohjaa, on tietymätöntä, mutta -tavallinen vesikaivo tahi muu ihmisystävällinen laitos tuo reikä tuskin -lienee ollut; kaivoksi se oli liian ahdaskin. Pää meni veljeksiltä -pyörälle sen äärellä seisoessa ja varovasti he peräytyivät hiukan -syrjemmälle. - -Jedi Kulén linnasta lähtivät veljekset sitten ajelemaan muurien -ulkopuolitse kaupungin ympäri. Nämä muurit rakennutti Teodosius II:n -aikana vuonna 413 silloinen valtionhoitaja Anthemius, ja ovat ne yli -kuusi ja puoli kilometriä pitkät. Luonnollisesti on niitä sen jälkeen -sekä vahvistettu että uusittu, jaon ne nyt Europan mahtavimpien -muinaismuistojen joukkoon luettava. Järjestelmä on seuraava: sisämuuri, -joka kohoaa kaupungin tasosta 13 metrin korkeudelle, on juuresta -lähes viisi ja harjalta hiukan yli neljä metriä paksu; sen ulkoreuna -kohoaa vielä noin puolitoista metriä korkeaksi rintavarustukseksi, -jossa on ulkoa kapeita, mutta sisään päin leveneviä puolustusaukkoja; -aina noin 60 metrin päässä on jykeviä, kulmikkaita, 18 metriä -korkeita torneja, kaikkiansa 96 kappaletta; sisäpuolelta johtavat -muuratut portaat muureille, joista vasta päästään torneihin. Tämän -sisämuurin ulkopuolella oli lähes parikymmentä metriä leveä, kaupungin -tasoa korkeammalla oleva tasainen käytävä-alue, ja sen ulkopuolella -ulkomuuri, joka kohosi tästä välillä olevasta käytävä-alueesta noin -kolmen metrin korkeudelle; se oli noin pari metriä paksu ja oli -siinäkin 96 tornia; sen ulkopuolella, noin 5 metriä syvempänä kuin -sisäinen käytävä, oli jälleen noin parikymmentä metriä leveä käytävä, -joka ulkoreunassaan rajoittui parikymmentä metriä leveään, pystysuorin -seinin kaivettuun vallihautaan, joka nyttemmin on melkein kauttaaltaan -täytetty. Kysymys ei ollut siis mistään vähäpätöisyyksistä, vaan -aikanansa valtavista ja kaupungin voiman ollessa heikentymättömänä -valloittamattomista varustuksista. Niiden ulkopuolellepa raukenivatkin -sekä kansainvaelluksen laumojen että arabialaistenkin lukemattomat, -vuosisatoja kestäneet hyökkäykset, kunnes keisarikunnan voimien -rappeuduttua kaupungin valloittivat latinalaiset ritarit ja vihdoin -osmannit. Kovalle se muuten otti molemmillakin kerroilla. - -Nyt ovat muurit tietysti monin paikoin aivan raunioina ja maanjäristys -on nostellut ja kallistellut jykeviä torneja hyvinkin kummallisiin -asentoihin. Vallihaudassa viljellään puutarhatuotteita ja ylhäällä -muureilla pelataan korttia, paistatetaan päivää ja lennätetään -leijoja, joka tuntui nyt olevan Konstantinopolin poikain mielileikkiä. -Vallihaudan reunalle on mustalaisjoukko pystyttänyt leirinsä -ja kirkuen sieltä juoksee joukko lapsia kerjäämään. Vasemmalla -puolella on laajalla alueella turkkilaisten hautausmaita omituisine -hautapatsaineen; tummia naishaamuja siellä näyttää liikuskelevan -tahi istuvan hautojen reunoilla. Kypressit tekevät täällä omituisen -surullisen vaikutuksen. Niin saavutaan vihdoin kuuluisalle -tykkiportille, Top Kapu, josta osmannien onnistui 1452 tunkeutua -kaupunkiin. Muinoin sen nimi oli Pyhän Romanoksen portti. Nyt se on -kokonaan entisestään muutettu, mutta molemmin puolin on sen harjalla -kivisiä kanuunankuulia. Konstantinopolin valloituksessa käytettiin -nimittäin ensi kertoja suuremmassa määrässä tykkejä, sellaisia kuin ne -siihen aikaan olivat; turkkilaisilla niitä oli yhteensä 69, joukossa -niin suuria, ettei niitä voitu kuljettaa, vaan valettiin ne täällä -paikalla. Eipä voi olla, tällä kohdalla seisoessaan, mielessään -kuvittelematta, kuinka tuo kaikki tapahtui. - -Tykkiportin luona oli edullisin ryntäyspaikka siksi, että siinä -olivat hyökkääjät korkeammalla kuin puolustajat; tällä kohdalla -olikin piirittäjäin päävoima, janitshaarit, itsensä sulttaanin -johdossa, ja myöskin puolustajain päävoimat, genualaiset palkkajoukot, -urhean Giustinianin johdossa. Piirittäjiä lienee ollut kaikkiaan -satakuntatuhatta, puolustajia ehkä seitsemäntuhatta, tiedot siitä -näyttävät olevan ristiriitaisia. Kuten siltä ajalta säilynyt vanha -vaskipiirros osoittaa, olivat suuret alueet muurien sisällä, m.m. -Hippodromi, raunioina, ja kaupungin koko väkiluku lienee ollut siinä -sadantuhannen paikkeilla. Puolustajain vähälukuisuus osoittaa, kuinka -veltoiksi kaupungin asukkaat olivat tulleet. Jo kauan oli kaupunki -maksanut veroa Adrianopolin ylpeälle sulttaanille, joka oli vallinnut -Balkanilla siihen aikaan jo satakunnan vuotta. Nyt oli tullut -Konstantinopolin kohtalonhetki. - -Piiritystä kesti parisen kuukautta ja puolustautui Byzantiumin -viimeinen keisari, Konstantinos XI Palaiologos, uljaasti. Mutta kun -neuvokkaan Mohammedin onnistui kuljettaa osa laivastostansa teloja -myöten maitse, Peran taitse, Kultaiseen sarveen, ja siten sulkea -kaupunki aivan joka puolelta, rupesi asema käymään toivottomaksi. -Toukokuun 29 päivänä varhain aamulla alkoi ratkaiseva rynnäkkö. Silloin -oli Romanos-portin toinen torni ammuttu mäsäksi ja läheisyydessäkin oli -muuriin saatu särjetyksi aukko. Alkoi hirveä taistelu, kun janitshaarit -läksivät suorittamaan kolmesti uudistuvaa rynnäkköään. Ne lyötiin -kuitenkin takaisin, mutta silmittömässä uskonvimmassa ja määrättömien -aarteiden toivossa musulmannit syöksyivät muureille yhä uudestaan, -kunnes erikoinen onni suosi heitä. Urhoollinen genualaisten päällikkö -kaatui ja silloin nuo palkkajoukot, joita tosin ei ollut kuin muutamia -satoja, jättivät paikkansa; syntyi heikko kohta ja siitä tunkivat -janitshaarit sisään. Kohta järkkyi puolustuksen voima muuallakin, -janitshaareja ilmestyi sinnekin, ja pian oli Pyhän Romanoksen portti -vihollisten hallussa. Huomattuaan kaiken olevan hukassa heittäytyi -urhoollinen keisari itse taistelun melskeeseen ja sai siellä -kuolemansa jonkun janitshaarin kädestä. Hänen ruumiinsa joutui suureen -ruumiskasaan ja oli hänet niin ryöstetty ja silvottu, että hänet -tunnettiin ainoastaan purppuratohveleistaan. - -Mutta nyt alkoi verestä humaltuneille turkkilaisille riemun aika. Kolme -päivää salli uskovaisten hallitsija heidän mielin määrin ryöstää, -polttaa ja murhata, ja 40,000 sielua pääsikin heidän toimestaan niinä -päivinä maallisen elämän taakasta. Nykyaikaisen ihmisen on mahdotonta -kuvitella kaiken sen eläimellisen julmuuden ja ihmispetomaisuuden -todellista laatua, joka tuollaisina hetkinä muinoin vallitsi. -Silloin katsoi voittaja oikeudekseen kaiken sen, mitä sanat murha, -kidutus, raiskaus, polttaminen, hävittäminen, korkeimmassa asteessaan -käsitettyinä sisältävät, jos nykyaikaisen ihmisen mielikuvitus enää -yleensä kykenee antamaan noille sanoille sitä sisältöä, mikä niillä -toisin ajoin todellisuudessa saattoi olla. Tätä kaikkea ajatellessa -tuntui tuossa Tykkiportin vierellä seisojasta, kuin olisi ilmassa -vieläkin väreillyt määrätön tuskan ja kauhun huuto, nuorten naisten -pelko, isien ja äitien voimaton parku, voittajain raaka riemu, lasten -mykistynyt kauhu. Niin vaipui kristikunnan vanha kaupunki tuleen ja -tuhkaan, länsimaitten kohottamatta sormeakaan sen avuksi, ja varmaan -hävisi noina aikoina myös koskaan korvaamaton määrä vielä jäljelle -jäänyttä antiikin kulttuurin aartehistoa. - -Mutta veljekset ajavat Tykkiportista sisään ja huomaavat, että syvä -rauha vallitsee tällä verisen muiston paikalla. Kalma on aikaa saanut -haltuunsa sekä voittajat että voitetut, ja heidän hautojensa päällä -tuossa nakuttelee vanha turkkilainen suutari nauloja saappaan kantaan -niin vilpittömän ja rauhallisen näköisenä kuin ei tällä paikalla -olisi murhan enkeli koskaan liikkunutkaan. Veljeksissäkin pääsee taas -vallalle elämään tyytyväinen, paikan idylliseen luonteeseen sopiva -tunnelma, ja he ajavat lähellä olevaan Kahrié-moskeaan, joka on entinen -kristitty basilika, rakennettu nykyiseen muotoonsa 14:lla vuosisadalla. -Sen etehisessä he nimittäin tiesivät olevan hyvin säilyneitä, -mainitulla vuosisadalla tehtyjä mosaiikkikuvia. - -Ei ole tämän temppelin ympäristö suinkaan mikään Herran huoneelle -sopiva, vaan oli ainakin sillä puolella, josta veljekset paikalle -saapuivat, suoranaisia tunkioita. Erään laidalla kasvoi suunnattoman -suuri kaktus, tuo sama kasvi, jota perheenäidit Suomessa niin -liikuttavalla huolella pyytävät kasvamaan, ja kaktuksen juurella -majaili parvi suuria, likaisia ja kyllästyneen näköisiä koiranrötköjä, -arvattavasti Konstantinopolin entisten terveyspoliisien viimeisiä -jälkeläisiä. Moskean ulkopuolella oli joukko säälittävän näköisiä, -ryysyisiä turkkilaisia sotamiehiä, jotka kerjäten ojensivat kättänsä -tulijoita kohti. Ei taida näillä äijillä olla nytkään, jos ei ollut -sodankaan aikana, mitkään kuninkaalliset päivät. - -Tullessaan moskean etehiseen, "exonarthex'iin", huomasivat veljekset, -että pyhäkön vanha pappi oli juuri toimittamassa jumalanpalvelusta. Hän -istui rukouskolkassa mumisten jotakin ja tehden merkillisiä liikkeitä -käsillään, ja hänen edessään oli joukko sotilaita polvillaan. Mutta -heti paikalla kun äijä äkkäsi, että nyt tuli outoja vieraita, lopetti -hän toimituksensa kuin leikaten, viittasi sotilaat menemään, ja saapui -myhäillen tulijoita vastaanottamaan. Hän oli vanha, herttaisen näköinen -äijä, joka omituista kyllä osasi jonkun verran saksaa. Ylpeänä kertoi -hän näytelleensä moskeaansa itse keisari Wilhelmille. - -Moskean molempien etehisten katot on koristeltu mosaiikeilla, jotka, -maanjäristyksen aiheuttamia rosoja lukuun ottamatta, ovat erittäin -hyvin säilyneet ja loistavat kummallisen kirkasvärisinä ja neleinä; -ne ovat peräisin vuosilta 1310-20 ja kuvaavat Kristuksen ja Marian -sekä pyhimysten elämää. Henkilöiden asennot ja ilmeet ovat vapaita ja -rauhallisia, eivätkä ole kokonaan vaipuneet tunnettuun byzantinolaiseen -jäykkyyteen, vaan ovat yksilöllisesti eloisampia kaikki. Niissä samalla -ilmenevä lapsellinen ja naivi hurskaus tekee ne hartaiksi ja todellista -tunnetta herättäviksi. Turkkilaiset eivät ole peittäneet niitä värillä, -koska ne ovat etehisessä, mutta itse varsinaisen moskean lukuisat -mosaiikit on kaikki maalaten piiloitettu. Onneksi ne ovat siellä -säilössä ja saataneen kerran paljastetuiksi. Moskean nurkassa on pieni, -ehkä puoli metriä syvä komero, johon Simeoni sattui kurkistamaan. -Komeron seinät -- se ehkä oli hauta -- oli aikoinaan koristettu -pieniin marmorilevyihin hakatuilla korkokuvilla; kun näitä ei saanut -maalaamalla peitetyksi, oli turkkilainen runnellut ne taltalla kaikki -aivan muodottomiksi. Tuollaista raakalaisuutta ei voi olla suuttuen -näkemättä. - -Mutta vanha pappi oli erittäin aulis selittämään ja näyttämään -aarteitaan, vaikkakin hänen selityksensä oli varsin yksitoikkoista -ja samanlaista. "Tässä kuvataan itämaiden viisaiden saapumista -Bethlehemiin -- kaikki mosaiikkia -- jah! Tässä kuvataan Marian ja -lapsen pakoa Egyptiin -- kaikki mosaiikkia -- jah! Tässä kuvataan -Kristusta -- kaikki mosaiikkia -- jah!" Ja jokaisen selityksensä -jälkeen, sanoessaan tuon vakuuttavan ja kehuvan "jah" huomautuksen, -katsoi ukko veljeksiä silmiin lapsellisen kirkkaasti ja vilpittömästi, -niin että näillä pian meni suu hymyyn. Kun ukko oli sitten saanut -juomarahansa, kääntyi hän nuhtelemaan lempeästi ystäväänsä herra -Bennadoa, kysyen häneltä moittivasti, miksi hän viime aikoina oli niin -harvoin tuonut muukalaisia hänen moskeaansa! - -Väsymys valtaa pian tällaisilla retkillä, jolloin aina vain uudet -ja oudot nähtävyydet ovat edessä. Veljekset kääntyivät tästä -hotelliinsa päin, mutta pistäytyivät vielä sivu mennessään Aja -Sophian luona olevaan Mohammed III:n türbéhen eli hautakammioon. Se -on kahdeksankulmainen, sisältä kauniisti koristeltu rakennus, jossa -tämä pappa lepää valiopuolisonsa ja 48 lapsensa kanssa. Lattialla on -hautojen merkkinä yhtä monta vaatteella päällystettyä ruumisarkkua, -jotka eri suuruudellaan kuvaavat vainajain ikää. Siitä päättäen olivat -sulttaanin lapset enimmäkseen kuolleet pieninä. Poikalasten arkun -pääpuolessa oli merkkinä komea turbaani. Surumielinen tunnelma vallitsi -tässä barbaarisen upeassa hautakammiossa, joka tuntui olevan täynnä -lasten viattomia sieluja. Papan itsensä sielu oli luultavasti eräässä -helteisemmässä paikassa, sillä olihan hän (hallitsi vv. 1595-1603), -muista tihutöistä ja julmuuksista puhumattakaan, murhauttanut m.m. 19 -veljeään. - - - - -XXXII. - -Käynti Kultaisella sarvella. -- Wrangelin laivasto. -- Vanha -turkkilainen upseeri ja hänen mielipiteensä kreikkalaisista. -- -Turkkilainen sotilas. -- Piastereitten voima ja hra Bennadon viimeiset -palvelukset. -- Lähtömeteli laiturilla. -- Iperohi-laivan matkustajat. --- Dardanellit ja Gallipoli. - - -Tiedustelut laivoista osoittivat, että veljesten, elleivät tahtoneet -jäädä Konstantinopoliin pitemmäksi aikaa, tuli päästä lähtemään -Atenaa kohti Iperohi-laivalla maaliskuun 30 päivänä. Edellisenä -päivänä veljekset siis ryhtyivät ponteviin toimenpiteisiin saadakseen -passeihinsa kaikki ne merkinnät, joitta ei sieltä ketään pois päästetä, -s.o.: ententekomissionin leiman ja lääkärin todistuksen. 29 päivä -kuluikin suurimmaksi osaksi näihin juoksuihin, jotka sitäpaitsi -vielä kaikki epäonnistuivat, sekä välttämättömään lepoon, koska -ruumisraiskat rupesivat tekemään tenää. Simeoni ei kuitenkaan tahtonut -jättää kaupunkia käymättä Kultaisella sarvella ja sinne hän siis läksi -höyryvenheellä Galatan sillan luota. - -Laivaliike Kultaisella sarvella on erittäin vilkas ja lisäävät sen -hyörinää lukemattomat kalastajain, rahtisoutajien ja huvipursien -joukot. Ääntä pidetään kaikkialla hyvänlaisesti, aurinko kimaltelee -laineilla ja molemmilla rannoilla levitteleikse kaupunki lukuisine -moskeoineen ja välissä olevine hökkeleineen. Simeonin huomiota -herättivät monet suuret höyrylaivat, joiden kyljessä oli venäläinen -nimi, mutta mastossa Ranskan lippu. Pian hänelle selvisi, että siinä -oli Wrangelin laivasto, jonka Ranska oli anastanut palkinnoksi -"avustaan". Laivoja oli paljon, joukossa suuriakin, ja tuli niillä -epäilemättä melkoinen miljoonamäärä maksetuksi. - -Simeonia ja herra Bennadoa vastapäätä istui vanha, valkopartainen -turkkilainen, jonka silmät pälyilivät erittäin vilkkaasti joka taholle. -Herra Bennado tunsi hänet ja kertoi hänen olevan vanhan turkkilaisen -upseerin, joka ijässään oli ehtinyt ottaa osaa kolmeen sotaan. Kun nyt -kreikkalaisten juuri alkanutta hyökkäystä Vähässä-Aasiassa kemalisteja -vastaan Konstantinopolissa lehdistä ja yleisön keskustelustakin -päättäen seurattiin mitä vilkkaimmalla mielenkiinnolla, juolahti -Simeonin mieleen kysyä, mitä tämä vanha sotasankari kreikkalaisista -arvelee. Herra Bennado suorittikin tehtävän ja ukko alkoi vilkkaasti -kertoa, Bennadon toimiessa tulkkina. Pääpiirteenä ukon puheissa oli -rajaton halveksuminen kreikkalaisia kohtaan, eikä hän ollenkaan -epäillyt Kemalin voittoa. "Se on aivan varma", sanoi hän, "sillä -tunnen molemmat siksi hyvin. Kreikkalainen -- kas -- hän on hyvä -huutamaan että hjeh-hjeh-hjeh!, mutta annappas kun turkkilaiset -sotilaat ilmestyvät eteen, niin silloinkos lähdetään pakoon niin -että sandaalit lipisevät. Ei näistä kreikkalaisista ole mihinkään --- aaaa-ah -- Mustafa Kemal -- kas siinä eri poika! Ja turkkilainen -sotilas -- maailman paras!" Ukon isänmaallinen innostus oli ilmeinen, -hänen silmänsä säihkyivät ja hän puristeli nyrkkejään. Simeoni tuli -ajatelleeksi, että turkkilaisilla saattaa todella vieläkin olla -Europalle varattuna joku noita vanhoja yllätyksiään, ja niinhän on -- -Simeonin mielestä ikävää kylläkin -- todella käynyt. - -Herra Bennado, joka itsekin oli ollut turkkilaisena sotilaana, kertoi -sitten, että näiden vähään tyytyväisyyttä esimerkiksi mitä muonaan -tulee, ja tyyntä urhoollisuutta, todellakin täytyy kunnioittaa. -Gallipolin taistelujen aikana ei heille kaikiste ollut antaa -mitään muuta kuin hiukan leipää ja vanhoja oliiveja, silloin kun -ryntääjäjoukot suorastaan mässäsivät kaikenlaisilla purkkiherkuilla. -Hänenkin mielestään turkkilainen kansa sinänsä oli kunnioitettavaa, -rehellistä ja siveellistä, mutta oli se onnettoman historiansa ja -keskuudessansa vaikuttamaan päässeiden voimain kautta joutunut -ihmiskunnan kehityksen uralta harhaan, ja on sieltä nyt vaikea -palata. Kreikkalaisten ja turkkilaisten välit Konstantinopolissa ovat -nykyisin hyvin kireät ja ainoastaan ententen sotajoukkojen läsnäolo -estää verenvuodatuksen; niitä välejä on varsinkin kiristänyt se, -että kreikkalaiset ovat täältäkin, itsensä sulttaanin kaupungista, -mobilisoineet kansalaisiaan sotaväkeen! - -Mutta kun Kultainen sarvi on ympärillä, ei politiikka oikein tahdo -maistua. Tuossa tulee näkyviin muurien toisessa päässä oleva -samanlainen linna kuin Jedi Kulé, ja pian ollaan sataman perällä, jonne -turkkilaisten matalat kaleerit valloituksen aikana vedettiin. Siellä -on nyt kauniita huviloita, moskeoita ja muita sellaisia rakennuksia, -joille piniat ja kypressit tummalla värillään antavat ylhäistä, -kaunista leimaa. Iltapäivän tunnelma, ihanat näköalat, outo, ympärillä -hyörivä maailma, tuudittivat Simeonin jonkunmoiseen nautinto-rikkaaseen -horrokseen, josta hän heräsi vasta laivan töksähtäessä Galatan sillan -reunaan. - -Seuraavana aamuna olivat hyvät neuvot kalliita, sillä laivan piti -lähteä kello puoli 3, mutta pilettejä ei myyty, ellei passeissa ollut -leimaa. Neuvokas herra Bennado kuitenkin lupasi järjestää kaikki. -Hyvää vauhtia mentiin virastosta toiseen ja kaikkialla voiteli herra -Bennado piastereilla vahtimestarit ja muut pikkupomot niin pehmeiksi, -että leimat tulivat kiireesti kuin anteeksi pyydellen, herra Bennadon -hymyillessä salamyhkäisesti ja muun yleisön kiroillessa, että mitä -etuoikeutettuja miehiä nämä ovat. Noissa konsulien ja lääkärien -eteisissä ja odotushuoneissa tunkeili muuten sellaista yleisöä, että -herra Bennado katsoi tarpeelliseksi vakavasti kehoittaa veljeksiä -pitämään taskujansa silmällä. Haju oli eksoottinen. Kello puoli 2 oli -kaikki valmista ja veljekset istahtivat tavaroineen herra Bennadon -hankkimiin vaunuihin, nähden ympärillään sarjan mitä moitteettomimmin -kumartuvia hotellin palvelijakunnan vartaloita. "Hyvästi Pera, hyvästi -Galatan myllertävä kaupunki! Sinua nähnemme tuskin koskaan enää!" - -Rannassa oli vielä kestettävä tullitarkastus, mutta pyysi herra -Bennado saada mennä edellä. Hänen toimitettuaan siellä sitten eräitä -salaperäisiä menoja astuivat veljekset esiin ja saivat määräyksen -avata pienen käsilaukun. Simeoni teki sen, mutta tuskin sen lukko -oli rapsahtanut, ennen kuin virkamies löi leimat kaikkiin, ja sillä -oli asia selvä. Passeista otettiin nimet kirjaan ja Simeonin täytyi -ihmetellä, kuinka nopeasti nuori turkkilainen virkamies näytti -nimet tulkitsevan ja piirtävän paperiinsa sarjan mitä omituisimpia -koukeroita. Koska sitten laivan lähtöön oli vielä muutama hetki, -ilmoitti herra Bennado voivansa, jos herrat haluavat, tänä aikana -järjestää "pienen programmin". Hyvä on. Hän vei veljekset vieressä -olevaan merimiesten kaupunginosaan käskien varovasti kulkea kadun -keskustaa. Se, mitä veljekset siellä näkivät, vastasi täydelleen -merimies Nikon kuuluisaa kuvausta, eikä sitä siis ole tarvis tässä -tarkemmin selittää. Muutaman minuutin kuluttua oltiin laivalla. - -Mieluinen tehtävä oli nyt veljeksille suorittaa herra Bennadolle hänen -hyvästi ansaitsemansa palkkio ja kiittää häntä kaikesta neuvokkuudesta -ja vaivoista, sillä olivatpa he huomanneet hänet kunnon mieheksi. Kuin -salama pujahti herra Bennado vielä viimeisellä minuutilla maihin ja -toi sieltä lähtölahjaksi rykelmän noita mahtavia Jaffan appelsiineja -sekä Simeonille laatikon erinomaisia turkkilaisia savukkeita, joiden -vertaisia tapaa vain Egyptissä. Kiitellen hyvästelivät veljekset myös -herra Toivo Tainion, joka kauemmin Konstantinopolissa oleskelleena -oli ollut veljeksille sympaattisena seurana ja auttanut heitä monella -tavoin auliilla neuvoillaan. - -Laiturilla vallitsi aivan määrätön meteli: loputtomia, hirveitä -huutoja, mölähdyksiä, hikipäistä ähinää ja reuhaamista, Simeonin -kuitenkaan pääsemättä selville, mikä tämän kaiken aiheutti, mitään -erikoista työtäkään kun ei juuri näyttänyt olevan käsillä. Laiva -soittaa jo toisen kerran ja ihmisiä ruvetaan häätämään maihin, -mutta ei niillä silti näytä olevan erikoisempaa halua poistua. -Nytpä soi kolmannen kerran ja samalla irtautuu laiva laiturista, -ja silloinkos alkoi meteli. Laivan eri puolilta rupesi kuulumaan -hätäytyneitä huutoja, ja käsiään väänteleviä naisia ja lapsia ilmestyi -partaalle, vaatien parkuen maihin pääsyä. Kapteeni ei kuitenkaan -ollut millänsäkään, vaan antoi laivan hitaasti aloitella kulkuaan, -sillä hän tunsi nähtävästi entuudesta, miten tulisi käymään. Kuin -haukat kiiruhtivat nyt Stambulin venemiehet pursineen laivan ja -laiturin väliin. Akkoja ja lapsia pudota mätkähtelee veneisiin ja -sanoin kuvaamaton melu ja parkuna vallitsee. Tuolla ryntää myöhästynyt -matkustaja laiturille ja samassa on hänelle tarjona vene, joka on -siihen ilmestynyt ajatuksen nopeudella. Pian on hänkin laivassa, joka -nyt menee parempaa vauhtia. Melu hiljenee ja Kultainen sarvi alkaa -muuttua kimaltelevaksi Marmaran mereksi. - -Veljekset seisovat peräkannella ja katselevat yhä kauemmaksi jäävää -Konstantinopolia. Vasemmalla siintää vanha kaupungin muuri ja sen -yläpuolella Aja Sophia solakoine minareeteineen. Sitten moskea -moskean jälkeen, kupooli kupoolin vieressä, Kultainen sarvi ja -oikealla Galata ja Peran kukkula. Kaikkialla valon kimaltelevaa ja -häikäisevää taittumista valkoisista pinnoista, ihmeellisen sinertävää -ja hienoa, pehmeätä avaruustunnelmaa, niin, sanoin tulkitsematonta -näköalakauneutta, joka etsinee vertaansa koko maailmasta. -Unohtumattomaksi painuu se katsojan sieluun. - -Sokean eno-vainajansa kertomuksista oli Simeoni saanut tietää, että -merimatkoilla pidetään n.s. "lokikirjaa", johon päivittäin merkitään -kaikki tärkeimmät tapahtumat. Tämän johdosta määräsivät nyt Juhani -ja Tuomas, että koska heidän yhteinen matkansa epäilemättä oli -verrattavissa ainoastaan uuden ajan alussa tapahtuneisiin kuuluisiin -löytöretkiin, Simeonin velvollisuus oli ryhtyä pitämään merimatkoilla -tällaista "lokikirjaa", koskapa hän oli tullut heistä enimmän -perehtyneeksi kynän käyttöön. Totellen vanhimman veljen määräystä -hän siis avasi muistiinpanokirjansa ja rupesi tekemään säännöllisiä -merkintöjänsä, joista voidaan tässä julkaista eräitä otteita. - -_Iperohi-laivalla, maaliskuun 30 p. klo 8 i.p._ Olemme laskeneet -ankkuriin, sillä joku ententen sotilaskomissioni tahtoo vieläkin -tarkastaa passit. Skutari ja Aasian sinertävät rantavuoret ovat -kauniina kuvana edessämme. Herrat upseerit kallistavat mielihyvällä -kurkkuunsa lasillisen konjakkia ja kupposellisen kahvia, jotka -ravintolan pitäjä on kiireesti heidän eteensä lennättänyt, lyövät -passeihin uudet leimat ja lähtevät tiehensä tuottamatta kellekään -mitään vaikeuksia. Matka jatkuu tasaisesti ja hyvällä vauhdilla. -Laiva on pieni, mutta sen järjestystä ja siisteyttä vastaan ei ole -oikeastaan mitään sanottavana. Matkustajat ovat, meitä ja erästä -amerikalaista nuorukaista lukuunottamatta, kaikki kreikkalaisia. -Ulommaksi merelle tullessamme ilmestyy hiukan sumuntapaista harsoa -ilmaan, estäen selvästi näkemästä kaukaa siintäviä rantamaisemia. -Merimatkan unettava yksitoikkoisuus rupeaa jo tuntumaan. Kello 6 -syödään päivällinen, jota odotamme uteliaina. Päivällisellä näemme koko -matkustaja-aineksen. Amerikalainen nuorukainen on reilua yankee-tyyliä, -koristelematon ja vapaa sekä puheissaan että esiintymisessään. Tuossa -istuu miellyttävän näköinen kreikkalainen nainen, jonka ikä voi olla -jo kolmissakymmenissä. Hänellä on seuranaan kaksi kreikkalaista -upseeria, epämääräisen näköinen sivilihelleeni sekä lisäksi vanha, -partainen helleenivaari, joka elävästi muistuttaa Minervan pöllöä. -Tuolla taampana istuu kreikkalainen pariskunta, mies tumma, kookkaan -puoleinen, nainen aivan vaalea, tukka kuin kultaa. Sanotaan, että -tällaisia vaaleita kreikattaria vielä löytyy paljonkin. Päivällinen -aloitettiin öljymarjoilla ja öljykalalla. Ensi kertaa tutustuimme nyt -tähän Raamatun niin usein kiitoksella mainitsemaan hedelmään, joka -on kreikkalaisten mielestä Pallas Athenen lahja näille maille, mutta -meidän täytyi todistaa, että sen makuun nähtävästi pitää tottua, -ennen kuin voi käyttää sitä ruumiin ravinnoksi. Arvokkaalla ilmeellä -vei Juhani sen suuhunsa, pureskeli ja nielaisi yhtä vaikeasti kuin -ennen häränliha-annoksensa viimeisen suupalan. Liharuokana oli -- -lammasta, ja jälkiruoka oli paistettu -- lampaanrasvassa. Juomana oli -kahdenlaista viiniä, valkoista ja punaista, joita tuotiin pöytään -kokolailla avonaisilla karahveilla. Valkoinen oli homeelta maistuvaa, -kitkerää ja nautittavaksi kelpaamatonta, mutta punaista voi juoda, kun -sekoitti siihen runsaasti raikasta vettä. Kreikkalaiset sen sijaan -näyttivät juovan sekä valkoisen että punaisen viimeistä tippaa myöten. --- Keskustelumme päivällisen aikana herättää huomiota ja tuo kaunis, -tumma kreikatar tulee kohteliaasti englanniksi tiedustelemaan, mitä -kieltä puhumme. Vastauksemme näytti tekevän hänet hiukan epävarmaksi, -mutta ei hän huolinut sillä hetkellä ilmaista, ettei hän tiennyt -Suomesta juuri mitään. Meri-ilma ja aamupäivän väsyttävä touhu rupeavat -tuntumaan ja me painumme hytteihimme aikaisin. - -_Maaliskuun 31 p._ Ankara huutopillin ääni ja kellon soitto herättää -meidät kello 3 yöllä. Ymmärrämme olevamme sumussa. Pian pysähdytään -kuitenkin kokonaan ja lastauksen ryskettä rupeaa kuulumaan. Kello -9:n seuduissa nousemme vihdoin kannelle tarkastelemaan Dardanelleja, -joiden läpi parhaillaan ajamme. Molemmin puolin avautuu eteemme -korkeakukkulainen, mutta pehmeäpiirteinen, sinertävässä autereessa -uiva maisema, autio, puuton, kuten näyttää, aivan eloton. Allamme on -ihanasti välkkyvä, vihreältä kuultava meri, jossa tuontuostakin näemme -delfiiniparven leikkivän. Ja yllämme on hienon sumuharson peittämä -taivas, josta auringonvalo siivilöityy pehmeänä ja hillittynä. Ei -näy laivoja, ei eloa rannoilla, tuntuu siltä kuin olisimme tämän -klassillisen näyttämön ainoina elävinä olentoina. Saavumme Gallipolin -niemimaan kärjen kohdalle, jossa äsken vielä riehui kamala taistelu -ja kuolema, ja jonne on kätkettynä tuhansia ja taas tuhansia -ihmisruumiita. Sitä ei voisi uskoa mahdolliseksi tässä hiljaisuudessa, -jota ei häiritse mikään muu kuin koneen yksitoikkoinen jyskytys, -lokin ikävystynyt kirahdus, kalaparven leikki, aallon pärskähdys ja -tuulen nukuttava humina. Ehkäpä kuitenkin tuhansien vainajien haamut -väikkyvät tuossa edessämme sumuhäivähdyksinä, tuijottaen meihin -ontoilla silmillään ja kysyen meiltä, itseltään, ihmiskohtalolta, -Jumalalta: "Miksi?" Turhaa kaikki! Aika on maailman meristä valtavin, -eikä löytyne sitä, jota se ei voi allensa haudata. Niemen kärjessä, -aivan maan vieressä, pistää merestä esiin kaksi laivan savupiippua; ne -ovat kuin hukkuvan kaksi viimeistä pinnalle kohoavaa sormea, joiden -suonenvedontapaiset värähdykset kertovat kuoleman kauhusta selvemmin -kuin miljoonat sanat. - - - - -XXXIII. - -Tenedos-saari. -- Keskustelua kreikattaren kanssa. -- Politikoivia -kreikkalaisia. -- Lesbos ja Mytilinin idyllejä. -- Viimeinen mohikaani. --- Musiikkia Sapphon ja Erinnan haudalla. - - -_Maaliskuun 31 p._ (Jatkoa.) - -Päästyään ulos Dardanelleista kääntyy Iperohi kulkemaan pitkin Aasian -rannikkoa ja saapuu pian salmeen, jonka toisella puolella on matalahko -saari; ainoastaan kaksi korkeahkoa ja ryhmyistä kukkulaa siltä -kohoaa. Rannikko ja saari ovat aivan puuttomia ja paljaita, aution ja -yksinäisen näköisiä. Omituisin tuntein kuulen, että saari tuossa on -- -Tenedos. Tuolla mantereella, jollakin noista kukkuloista, on siis ollut -pyhä Ilion. Nuo paikat, Homeroksen klassilliset taistelunäyttämöt, -jotka tähän saakka ovat kajastaneet niin kaukaisina ja satumaisina, -ovat nyt tuossa edessäni; olemme todella saapuneet muinaisen Hellaan -tarumaisille, sinertäville salmille. Nojaten laivan partaaseen -ja katsellen, kuinka meren pinta taittuu laivan tieltä, särkyen -miljooniksi, tuhansin värivivahtein hohtaviksi pisaroiksi, odotan kuin -lumottuna, että tuolla rannalla alkaisi taas Iliadin taistelun pauhu, -että saarelta tuosta lähtisivät uimaan ne kaksi Athenen käärmettä, -jotka julmaan syleilyynsä rutistivat Laokoonin ja hänen poikansa, ja -että ympärillemme ilmestyisi Hellaan sankarien monisoutuja, täynnä -vaskikypäräisiä sadun urhoja. Mutta äänetön rauha vallitsee tässä -vuosituhantisessa maan ja meren kalmistossa, joka kätkee itseensä -tutkimattomia salaisuuksia ja mitattoman määrän ihmissuvun kärsimyksiä. - -Tällaisissa tunnelmissa ja niistä johtuvissa keskusteluissa kuluu aika -nopeasti. Huomaamme, että nuori upseeri on lyönyt toverinsa laudalta -ja anastanut kauniin kreikattaren itselleen kokonaan. He seurustelevat -innokkaasti, eikä kukaan muu pääse lähellekään. Päätänpä siis tehdä -upseerille kepposet. Kun hän poistuu hakemaan naisellensa jotakin, -menen kylmästi rouvan -- sillä sellainen hän on -- vierelle istumaan ja -aloitan keskustelun politiikasta, ympäristöstä, Suomesta ja kaikesta -mahdollisesta, mitä mieleen johtuu. Ja rouva on sivistynyt ja hyvä -keskustelija, jonka kanssa on soma haastella. Samalla pidän silmällä -upseeria, joka hetken kuluttua yrittää entiselle paikalleen, huomaten -sen suureksi pettymyksekseen "varatuksi". Hän poistuu ja koettaa -kuluttaa aikaansa muuten, mutta kärsii kaikesta päättäen ohjelman -katkeamisen tuottamaa ikävyyttä. En armahda häntä ollenkaan, vaan -luennoin rouvalle Suomesta ja katsahdan väliin lämpimästi hänen tummiin -silmiinsä, jolloin olen näkevinäni, kuinka vilun väreet kulkevat pitkin -vänrikin selkäpiitä. Vasta noin tunnin kuluttua kyllästyn itsekin, ja -luovutan paikkani viluissaan värjöttelevälle upseerille, joka rientää -saapuville niinkuin peura janoissansa. - -Kreikkalaiset ovat nähtävästi kovia politikoitsemaan. Salongissa he -muodostavat oman ryhmänsä ja nytkös alkaa oudon kielen raksutus, -niin että kaikki puhuvat yhtaikaa. Minervan pöllö on väsynyt ja on -heittäytynyt sohvalle lepäämään, mutta ei malta hänkään, vaan puksahtaa -sieltä tuontuostakin pystyyn kuin pianon nappula, ja laskettaa -tulemaan vakuuttavaa puhetta aivan virtanaan. Kuuluu alituiseen sanoja -"basileos, Venizelos, Mustafa Kemal" j.n.e., josta päättäen asia koskee -tärkeitä päivän kysymyksiä. Rouva innostuu ja laskettaa sievästä -suustansa vilisevän virran politiikkaa, nousten seisomaan ja säestäen -puhettaan vakuuttavilla ja ilmehikkäillä käsien liikkeillä, mutta -Minervan pöllö pudistaa päätänsä ja alkaa kiivaasti raksuttaa vastaan. -Soma oli sitä hetkinen syrjästä kuunnella. Kreikkalaiset tekevät meihin -hyvän, sivistyneen vaikutuksen, ollen perin huomaavaisia ja kohteliaita -sekä siistejä. - -Puolenpäivän aikaan lähestymme Lesbos-saarta, jonka korkeita, -siintäviä vuoria ihailemme, vaikka niiden paijaus ja karuus tekee -meihin, kun olemme tottuneet pitämään maisemille kasvillisuutta -luonnollisena osana, masentavan vaikutuksen. Rinteillä ehkä kasvaa -öljypuita, mutta kun se on matala ja harmaa kuin pajupuu, sulautuu se -nähtävästi taustaan niin tarkoin, ettei sitä kauempaa ollenkaan huomaa. -Vasta kello neljän seuduissa laskemme ankkurin Mytilinin, entisen -Mytilenen kaupungin satamaan. Olemme siis saapuneet paikalle, jolla -muinaisuudesta asti on ollut suuri maine kauneutensa, filosoofiensa ja -ihanien runoilijattariensa vuoksi. - -Runous ja viisaus on kukoistanut tällä jumalten suosimalla saarella. -Siellä hallitsi Hellaan tyranneista jaloin, Pittakos, joka kukisti -sisäiset rauhattomuudet, sääti kansalleen viisaat lait ja -- -luopui vallasta. Hän oli yksi Hellaan seitsemästä viisaasta, jonka -tunnuslauseena m.m. oli: "Tunne oikea hetkesi". Ehkäpä hän vallasta -luopuessaan noudatti juuri tätä omaa elämänohjettaan! Hän oli siinäkin -suhteessa onnellinen mies että hänellä oli vastustajana runoilijoita, -joiden nimi on maailmankuulu: Alkaios, Sappho ja tämän ystävätär -Erinna. Kun hiljainen maatuuli toi kaukaa ruohon ja kukkien tuoksua, -kun pieni, idyllimäinen kaupunki valkoisena ja puhtaana kuin neito -lepäsi tuolla kirkkaan lahden pohjukassa, korkean ja sinertävän -vuoren rantamalla, tuntui kuin Sapphon henki olisi tuulahtanut sieltä -vastaan, täynnä sydämellistä koruttomuutta, voittavaa hellyyttä ja -ihmeellistä kaipuuta. Tässä ympäristössä, joka on tulvillaan hiljaisen, -teeskentelemättömän, syvän tunteen runoutta, kohoaa Sapphon muisto -esiin puhtaana ja kirkkaana, sellaisena kuin hän todella on ollut: -ylevä runoilijatar, jonka mainetta jälkimaailma alhaisuudessaan on -koettanut loata. Hänen runoilijakoulunsa, nuorten neitojen piirileikki -Apollon lyyran ympärillä, on kaunein kuva muinaisuuden ylevän taiteen -maailmasta, jonka vasta tässä ympäristössä, sen omalla laulupaikalla, -oikein käsittää. - -Mutta kirkuen ja huutaen laivan ympärillä tungeskelevat venemiehet -ovat parhaita aseita sille, joka vihaa runollisia tunnelmia ja tahtoo -ne karkoittaa. Hetken perästä olemme maissa ja lähdemme amerikalaisen -seurassa ajelemaan Mytilinin rantatietä. Vasemmalla puolellamme -kimaltelee kirkas meri, jonka hengähdys tuntuu tänne viileältä ja -rauhoittavalta, oikealla puolellamme on valkoinen marmorihuvila -toisensa vieressä, taustana jylhä vuori. Huviloiden pihoilla kasvaa -palmuja, appelsiini-, sitruuna- ja viikunapuita; niiden seiniä pitkin -kiipeilee muratti ja köynnösruusu, jonka punaiset kukat ihanasti -ympäröivät salaperäisesti verhottua ikkunaa. Tuon huvilan upean -vihreyden lomasta loistaa kauniin viekoittelevana Afroditen valkoinen -patsas, ja tuolla lehtimajassa näkyy itse Pan, luonnon salaisten ja -pyhien voimain jumala, selittämätön hymy partaisilla kasvoillaan -kuuntelevan suihkulähteen lirinää. Rauha vallitsee noissa huviloissa; -ihmisiä ei näy, vaan ovat ne kuin antiikin luonnon keskeltä äkkiä -löytyviä jumalten valkoisia pyhäkköjä. Tunnen yhtäkkiä tätä luontoa -katsellessani, joka on sama tänään kuin tuhannen vuotta sitten, kuinka -aikoinaan lapsuuden naivisella puhtaudella luotu antiikin kuva, -joka sittemmin katosi muistamattomiin, yhtäkkiä esiintyy sielussani -uudelleen niin kirkkaana ja kauniina kuin unelma koskaan voi olla. Minä -tiedän, ettei se voi olla tosi, mutta en anna sen itseäni häiritä, -sillä se on arvokkaampi kuin totuus. - -Vetäen syvään omituisen pehmeältä ja suloiselta tuntuvaa ilmaa nousemme -sitten hetken kuluttua kaupungin vieressä, niemellä, olevalle vanhalle -linnoituskukkulalle. Vuosituhansia sitten on siinä jo arvattavasti -ollut kaupungin linna, akropolis, joka on saanut musertua aina -yhä uuden perustaksi, kunnes siinä nyt seisova, mahtavamuurinen -turkkilainen kastelli lienee toivottavasti viimeinen ihmisten -yritys tällä tavalla suojella itseään toisten väkivallalta. Lähelle -saavuttaessa tekevät muurit korkeudellaan ja paksuudellaan valtavan -vaikutuksen, samalla kuin ne ikäänkuin viskaavat tulijan kasvoille -vuosituhansien vaiheensa. Sillä onhan tuossa silmäini edessä muuriin -muurattuna suuria, valkoisia marmorijärkäleitä, pilarin kappaleita, -jäännöksiä muinoin tällä paikalla olleista antiikin rakennuksista, -jotka maailmassa jälleen valtaan päässyt pimeys on kahlehtinut näihin -muureihin kuin raakalainen vangiksi saamansa valkoisen orjan. Linna -muodostaa laajan nelikulmion, jonka pihalle menemme. Amerikalaisen -juoksennellessa muureilla valokuvauskoneineen seisahdumme katsomaan, -kuinka lesboslainen paimen lypsää vuohiaan kuten oli ehkä tehnyt tuhat -vuotta sitten, kuuntelemme jostakin kuuluvaa rauhoittavaa veden lirinää -ja päädymme pian katsomaan silmästä silmään vanhaa, kunnianarvoisen -näköistä turkkilaista, joka huomaamattamme on ilmestynyt viereemme, -kädessään pieni vesikannu, arvattavasti vettä noutamaan. Hän tervehtii -meitä turkkilaisten kauniilla tavalla, koskettaen otsaansa, huuliansa -ja rintaansa sekä sirosti samalla kumartaen. Me vastaamme ja koetamme -puhua, mutta hän pudistaa vain päätänsä hymyillen surumielisen -näköisenä, ja hänen tummat silmänsä loistavat kauniisti. Tunnemme -sääliä häntä kohtaan. Hän on meistä kuin viimeinen mohikaani tässä -Turkin vallan raunioilla. - -Vaellamme pois linnoituksesta toista tietä ja näemme uusia linnoituksen -tärkeyden ja voiman todistuksia. Läjittäin on maassa vanhoja, suusta -ladattavia tykkejä, pään kokoisia rautapommeja ja kaikenlaisia -merkityksensä menettäneitä aseita, jotka varmaankin ovat monesti -puhuneet linnoituksen valleilta päättäväistä kieltänsä. Hetken -aikaa harhailtuamme löydämme vihdoin uloskäytävän, kreikkalaisen -sotilasvartioston meitä uteliaasti tarkastellessa, ja saavumme -jälleen kaupunkiin. Huoletonna siellä kuljeskelemme mielessä -sellainen erikoinen tyydytyksen tunne, joka syntyy sopusointuisessa -ympäristössä. Menemme kalarantaan, katselemme naivisti pirunkaloja -ja muita ihmeitä, naureskelemme hyväntuulisten ihmisten kanssa heitä -ollenkaan ymmärtämättä, harhailemme edelleen ja tulemme paikalle, -jossa valmistetaan öljytynnyreitä tulevaa oliivisatoa varten. -Katselemme kansan elämää, jonka tärkeänä osana täälläkin näkyy olevan -kortinpeluu, nargilehin (vesipiipun) poltto ja kahvin juonti, ja -joudumme vihdoin turkkilaiseen kaupunginosaan, jossa näyttää olevan -kauppa- ja käsityöläiskeskus. Myymälä myymälän vieressä tarjoaa mikä -mitäkin tavaraa, ja siisteys on täällä moitteeton. Lopuksi tulemme -konserttiin: turkkilainen poika hakkaa isoa rumpua minkä jaksaa ja -vanha ukko puhaltaa huiluntapaisesta ilmoille mitä yksitoikkoisinta ja -ikävintä tönötystä, jota kuitenkin kansa ympärillä näyttää hartaasti -kuuntelevan. Surullista on, että Sapphon ja Erinnan haudalla kaikuu nyt -tällainen musiikki. - -Syötyämme kodikkaassa pikku ravintolassa, jonka isäntä kävi aina -näyttämässä, minkälaista kalaa ja lihaa hän meille aikoi valmistaa, -ja jonka seinällä oli surullisen haikea kuvasarja Heron ja Leanderin -ikimuistettavasta kohtalosta, lähdimme takaisin laivallemme. Oli jo -aivan pimeä, tähdet loistivat häikäisevän kirkkaina syvästi tummalta -taivaalta; meri oli tyyni, keinuen vain rauhallisina maininkeina, -ja illan ilma oli pehmeän ja suloisen lämmintä. Mytilinin kaupungin -ystävälliset tulet vilkkuivat meille viimeisenä tervehdyksenä tältä -idylliseltä saarelta. - -Laivallemme oli poissa ollessamme tuotu komppania sotilaita, joita -vietiin Smyrnaan, lähetettäväksi sotanäyttämölle. Heitä makaili -kannella sikinsokin, mikä minkinlaiseen ryysyyn kääriytyneenä, toiset -nukkuen, toiset juoden, kolmannet lojuten ja rähisten. He olivat -pieniä, poikasen tapaisia miehiä, likaisia ja säälittävän näköisiä. -Vaikea oli ajatella, että heistäkin useat muutaman viikon kuluttua -lahoisivat Aasian kallioilla. - - - - -XXXIV. - -Smyrnan satamassa. -- Maihin pääsy kielletty, -- Kreikkalaiset lähtevät -rintamalle. -- Chios ja Kapudan pasha. -- Matkustava italialainen. -- -Tutkimus meritaudista. - - -_Huhtikuun 1 p._ Heräilimme kello seitsemän aikaan ja kiiruhdimme -kannelle tiedustelemaan syytä, miksi ei matka jatku. Edessämme on -rantapenkereellä laajalta näyttävä kaupunki, taustana jylhän korkeat -vuoret, joita häämöittää myös oikealta ja vasemmalta. Olemme saapuneet -Smyrnan satamaan. Tämän lahden rannalla jossakin on siis muinainen -Phokaia, jonka yritteliäät asukkaat m.m. aikoinaan perustivat -Marseillen kaupungin. Vähäinen ei siis ole ollut täälläkään helleenien -virkeys ja voima. - -Meidän täytyy tunnustaa, että tietomme tästä kaupungista ovat -peräti vähäiset. Muistamme, että sekin riiteli itselleen Homeroksen -syntymäpaikan kunniaa, ehkä paremmalla oikeudella kuin sen kuusi -kilpailijaa, ja että se antiikin aikoina oli hyvin tärkeä paikka, -roomalaisten mielestä "Aasian ensimmäinen kaupunki". Täällähän myöskin -Marcus Aurelius poltatti roviolla pyhän Polykarpuksen, jonka hautaa -vieläkin näytetään. Turkkilaiset kuuluvat sanovan Smyrnaa "Aasian -silmäksi", ja on se aikoinaan ollut Turkin rikkaimman vilajeetin -pääkaupunki. Meille ilmoitetaan, että asukkaita saattaa olla noin -250,000, frankeilla, kreikkalaisilla, turkkilaisilla ja juutalaisilla -omat korttelinsa. Eipä kumma siis, että haluamme nähdä sitä edes -vilahdukselta tarkemmin, ja soudamme siis maihin. - -Rantalaiturille pääsemmekin, mutta emme siitä etemmäksi sillä se -sotilasvirkailija, joka voisi antaa meille siihen luvan, ei ole -saapuvilla. Keskustelemme siinä saksaa taitavan sihteerimäisen miehen -kanssa ja odottelemme, mutta tuota upseeria ei vain kuulu. Lopuksi -kyllästymme olemaan heidän narreinaan ja soudamme takaisin laivalle. -Smyrna on kreikkalaisten pääetappipaikka ja vartioivat he sitä -sotilaallisista syistä ankarasti, peläten vakoojia. Saamme siis tyytyä -katselemaan tuota muinaista kaupunkia laivan kannelta. - -Äkkiä herättää vilkas ampuminen huomiotamme, kuuluu hurraahuutoja ja -äänekästä rähinää. Satamasta lähtee partaita myöten sotilaita täynnä -oleva vanha siipilaiva, ohjaten kulkunsa tuonne jonnekin rannikon -toiseen kohtaan, ja sotilaat ne nyt ampuvat ja hurraavat -- he -lähtevät pian sotanäyttämölle. Tähän isänmaalliseen mielenosoitukseen -yhtyvät kaikki satamassa olevat kreikkalaiset laivat, toimeenpannen -mahdollisimman äänekkään vihellyskonsertin, jolloin syntyy korvia -huumaava patrioottinen rähinä. Meidänkin laivamme päästää muutamia -kumeita isänmaallisia mylvähdyksiä, mutta vaikenee sentään kohtuullisen -pian. Mutta vieressämme oleva pieni hinaajapahanen on sen sijaan -äärimmilleen innostunut. Yhtämittaa se vinkuu ja parkuu voimainsa -takaa, kiljaisten varmuuden vuoksi vielä sittenkin, kun kaikki muut -jo olivat vaienneet. "Sehän nyt vasta kiusallisen patrioottinen -laiva on", tuumi Juhani jo hermostuneena. Olemme panneet merkille, -ettei suuri ranskalainen sotalaiva, joka "makaa" tuossa lähellä kuin -harmaa, nukkuva peto, ole pienimmälläkään tavalla ottanut osaa tähän -mielenosoitukseen. - -Vietämme oloamme Smyrnan satamassa syömällä ehkä liian runsaan annoksen -kuuluisia Smyrnan viikunoita. Pian on laivamme jälleen matkalla, -kohti Chios-saarta, jossa on seuraava pysähdyspaikkamme. Sotainen -näky Smyrnan satamassa on kohottanut kreikkalaisten matkatoveriemme -isänmaalliset tunteet korkeimmilleen ja kiivas poliittinen keskustelu -on seurauksena. Minervan pöllö, joka on nähtävästi nukkunut huonosti, -herää unestaan salongin sohvalta ja rupeaa äyskimään joukkoon -tarmokkaasti kuin vanha äreä koira. Olemme kuitenkin huomaavinamme, -että tässä keskustelussa ei ole mitään voitonriemun leimaa, vaan -päinvastoin syvää huolestumista; emme tienneet silloin, että Mustafa -Kemal oli antanut kreikkalaisille juuri näinä päivinä hyväisesti -selkään, vaikka sanomalehdet olivatkin levitelleet vain voiton -julistuksia. - -Samat korkeat, mutta pehmeäpiirteiset vuoret, välkkyvän puhdas -meri ja huikaiseva sininen avaruus. Ihmisasuntoja ja aluksia näkyy -ylen harvassa, surumielinen autius on kaiken pääleimana ja turhaan -etsii silmä vehmasta vihreyttä tahi edes ainoatakaan puuta mistään. -Illan jo hiukan hämärtäessä saavumme Kastroon, Chioksen muinaiseen -pääkaupunkiin, joka sievänä ja idyllisenä tuossa kukkulan juurella -eteemme ilmestyy. Vaikka viivymme satamassa vain hetken, menemme -kuitenkin maihin saadaksemme edes käyttää jalkaamme tällä merkillisellä -paikalla. - -Olihan Chios muinoin tärkeä saari, jolla on pienuudestaan huolimatta -Kreikan ja Persian välisissä taisteluissa ja siitä alkaen ollut oma, -tavallaan sangen itsenäinen; voimakasta oman erikoisuuden tuntoa -uhkuva historiansa. Kammottavan maineen se on saanut helleenisen -maailman orjakaupan keskuksena; kerrotaanhan saarella siihen aikaan -asuneen noin 100,000 orjaa ja 30,000 vapaata. Antiikki kulttuuri on -siellä kukoistanut, kuvanveistäjäkoulustaan se on ollut kuuluisa. -Ellei persialaisia ja turkkilaisia olisi ollut, olisi tuolla pienellä -saarella saattanut kehittyä ikiarvoisia helleenisen kulttuurityön -saavutuksia. Mitä ovat sitten turkkilaiset tehneet? Yksinkertaisesti -murhanneet tämän saaren. Todistukseksi kelvannee seuraava -historiallinen, muutamalla sanalla kerrottavissa oleva tapaus. - -Helmikuussa 1821 yhtyivät chioslaisetkin Kreikan vapaussotaan, mutta -joutuivat tietysti tappiolle. Tämän johdosta pani turkkilaisten -päällikkö Kapudan pasha huhtikuussa seuraavana vuonna toimeen nämä -rangaistukset: 23,000 asukasta murhattiin, 47,000 myytiin orjiksi; -loput 5000, joita uhkasi sama kohtalo -- kuolema tahi orjuus -, -pääsivät pakoon. Tällaista tapahtui Europassa tasan sata vuotta sitten. - -"Turkkilaiset ovat petoja, eläimiä", puhuu kaunis kreikatar murtunein -mielin ja kyynelsilmin, kun muistelemme tätä tapausta. "He ovat -urhoollisia eläimellisen luonteensa vuoksi, siksi, että ovat vielä -raakalaisia, joiden sielua ei elähdytä mikään korkeampi ja jalompi -inhimillisyys. Te Pohjolan muukalaiset olette usein ihmetelleet -näiden saariemme puuttomuutta. Tietäkää, ettei niiden joukossa -ole monta, joita turkkilaiset eivät olisi joskus hävittäneet niin -perinpohjin, ettei niihin ole sanottavasti jäänyt mitään elollista. -Te muistatte venäläisten menettelytavan maailmansodan aikana, kun -heidän täytyi luopua jostakin alueesta: se evakuoitiin, toisin sanoen -hävitettiin perinpohjin. Tämän menettelytavan ovat venäläiset oppineet -turkkilaisilta, jotka usein kaatoivat saarien öljypuumetsätkin -kostaakseen asukkaille niiden vapaudenrakkauden". - -Me vaikenemme ja häpeämme. Ellei Byronia, Fabvier'ta ja Myhrbergiä -olisi, ellei olisi ollut filhelleenistä liikettä, ei Europalla olisi -pienintäkään syytä, johon vedota puolustuksekseen. Ja nyt, kun Kreikka -jälleen sadan vuoden kuluttua taistelee perivihollistaan vastaan -saadakseen haltuunsa sille kaikilla historian oikeuksilla kuuluvat -alueet, on Europa kylmä, vieläpä vahingoniloinen. - -Mutta nyt on Chios onnellinen, sillä se on vihdoinkin päässyt yhtymään -vuosituhantiseen jonialaiseen emämaahansa. Appelsiini-, sitruuna- ja -mantelipuu antaa siellä runsaan hedelmän ja siellähän ainoastaan koko -Kreikan alueella kasvaa omituinen mastiks-puu (_Pistacia lentiscus_). -jonka pihka kiteytyy suolan kaltaisiksi, väkevätuoksuisiksi -"kyyneleiksi". Pienissä saviruukuissa tuodaan niitä laivalle kaupan, -ja kummastukseksemme lioittaa matkatoveriksemme jostakin ilmestynyt -sivistynyt ja hieno italialainen nuorukainen niitä kourallisen veteen -ja juo täten syntyneen maitoharmaan juoman mielihyvällä, sanoen sitä -"kristalliseerautuneeksi paloviinaksi". Meistä se oli tavallaan -juomakulttuurin huippukohta. - -Omituista on muuten yhtäkkiä kohdata tällaisilla syrjäisillä -seuduilla sellainen henkilö kuin tämäkin nuorimies. Sivistyneellä -avomielisyydellä hän ryhtyi kanssamme keskustelemaan ja pian -huomasimme, ettei hän ollut mikään tavallinen mies. Hän käytteli -sujuvasti ranskaa, saksaa, englantia ja venäjää, sekä tuntui Parisissa -paljon olleen tekemisissä venäläisten emigranttien kanssa, missä -asioissa, jäi kuitenkin salaisuudeksi. Mutta mielipidettään heistä -hän ei salannut, ja myöntää täytyy, ettei se ollut heille edullinen. -Venäläisen huolettomuus, tuhlaavaisuus ja nautinnonhimo oli herättänyt -hänenkin huomiotaan, eikä hänellä näyttänyt olevan suurta uskoa -mihinkään siltä taholta tapahtuvaan "ylösnousemukseen". Sitten siirtyi -keskustelu matkailuun, ja tuntui hän olleen melkein kaikissa Europan -maissa, joissa sanoi matkustelleensa isänsä, pankkiirin, asioilla -Uteliaana tiedustelin, minkä vaikutuksen Atena häneen oli tehnyt. - -"Kaupunki on", vastasi hän harkitsevasti, "kuin uudenaikainen -hautausmaa, mutta ilman mitään hautausmailla usein niin rehevää -kasvillisuutta. Kadut ovat siistejä, suoria ja leveitä, mutta -ihmiset, jotka niitä myöten kävelevät, ovat ikäviä. Jos olette naivin -historiallisen ihanteellisuuden uhri, miellyttää teitä Akropolis, mutta -muuten -- miss! Karyatidit mahtuvat piiloon kolmen henkilön taa, ja -koko Akropolis mahtuu Sofian kirkkoon". - -Tässä oli siis tilaisuus panna itsensä koetteelle, oliko naivisti -ihanteellinen, vai italialaisesti arkipäiväinen, korkeuksia ja -pinta-aloja mittaava sielu. - -Illalla jouduimme oikein kartan avulla tekemään koko -matkustajaseurueelle selkoa Suomesta, missä se on ja mikä se on. -Nähdessään Suomen Kreikkaan ja suurvaltoihinkin verraten suuren -pinta-alan hämmästyi yleisö peräti ja veljesten kansallisuus-arvo -kasvoi sen silmissä kovasti. Meitä puolestamme ällistytti heidän suuri -tietämättömyytensä ja toiselta puolen taas se, että eräs vanhempi -upseeri tuntui olevan selvillä m.m. siitä, että Venäjän puolelle -rajaamme on jäänyt paljon suomalaista asutusta. "Se on teidän tietysti -vielä valloitettava pois", arveli hän uskollisena oman valtakuntansa -samanlaisille pyrkimyksille. - -Menen kannelle. On tähtikirkasta, mutta tuuli on kiihtynyt. Tuolla -välkkyvät tuttuina Otava ja Kalevan miekka, vaikkakin eri asennoissa -kuin meillä. Lähetän niiden kautta kotiin terveiset. Pian tunnen -kuitenkin olevan syytä kiireesti painua kannen alle, koskapa laivan yhä -enenevät keinahdukset ennustavat pahaa. Mennessäni kerkeän huomata, -kuinka sama huolestuneen vakava ilme, jonka tiedän omia etsautuneita -kasvojani kaunistavan, asuu jokaisen kanssamatkustajani naamalla. -Päällystö tekee tilanteesta omat kylmät johtopäätöksensä, lähettäen -laivapojan tuomaan jokaisen vuoteen reunalle eräänlaisen kamalan -astian, jonka nähdessäni tiedän, mikä on kohtalokseni tuleva. Laiva -painuu altani jonnekin hyvin alas, ja luulen jo riippuvani ilmassa, kun -se samalla palaakin takaisin ja lähtee viemään minua ylöspäin. Tämä -liike keskeytyy kuitenkin pian, ja tunnenkin olevani kätkyessä, jota -meren äiti suuttuneena heiluttaa, kunnes kätkyt yhtäkkiä muuttuukin -jonkunmoiseksi pitkäksi matoksi, jota kaksi irvistelevää hirviötä -molemmista päistä heiluttaa, viskellen minua ilmaan ja pudistellen -minut aivan sekaisin. Silloin antaudun kohtaloni valtaan ja Tuomaan -isälliseen hoitoon, sillä täytyy myöntää, että hän ja Juhani olivat -aivan tunteettomia koko keinumiselle, kehdaten vielä sanoa, että se oli -heistä hauskaa. - -Keltatukkainen kreikatar huutaa tuolla apua kimeällä ja kuolevalla -äänellä, koko laivan täyttää tuska ja hammasten kiristys. Vetäkäämme -suojeleva esirippu kaiken eteen ja antakaamme Poseidonin saada -osuutensa, sillä muu ei auta. Tuskieni lomassa mietiskelen alistuvasti -meritautia ja ijäisyyskysymyksiä. - -Tähän lopetti Simeoni tällä erällä "lokikirjansa". - - - - -XXXV. - -Pireuksessa. -- Klassillisen nimistön käyttöä. -- Ensi vaikutelma -Ateriasta. -- Tulo Akropoliille. -- Parthenonin tyylin perusajatus. --- Akropolis nykyhetkellä ja sen hävityksen vaiheita. -- Akropoliin -tunnelma. - - -Kun Simeoni heräsi huhtikuun 2 päivänä 1921 kello 6 aamulla Pireuksen -satamassa, tunsi hän äskeisistä kokemuksistaan huolimatta olevansa -hyvässä kunnossa sekä kiiruhti kannelle niin nopeasti kuin mahdollista. -Sielläpä jo Tuomas ja Juhani ottivat tyyntä ja kylmää yleissilmäystä -tästä kuuluisasta satamasta, jossa Themistokleen henki tuntuu. -Simeonin odotus ja uteliaisuus purkautui seuraavaksi syvämietteiseksi -huomautukseksi: "Pojat, tämä on Pireus." -- "Niin kuuluu olevan", tulee -vastaukseksi. Ruvetaan puuhaamaan maihin lähtöä. - -Satamassa vallitsee vilkas elämä. Siihen on ankkuroituna kymmenittäin -suuria rahtihöyryjä, joilla kaikilla on klassilliset nimet. "Kyllä on", -huomauttaa Juhani, "etevää laitella täällä laivastoaan kuntoon, kun -on niin mainio tilaisuus valita omasta historiastaan hyviä laivojen -nimiä, ja hauskaahan on nähdä, että ovat niin tehneetkin. Mikäli olen -huomannut, käyttelee muu Europa klassillista nimivarastoa toisiin -tarkoituksiin, etupäässä koirien ja härkien nimiksi. Mistähän se -johtunee? Maailmansodan jälkeen on tässä tapahtunut se muutos, että -kaikista parhaat koirat ja härät saavat nyt saksalaisten kenraalien -nimet." - -Juhani ei saanut yksinpuheluunsa vastausta, sillä laivain välissä -puikkelehtivat, huutavat ja mölähtelevät venemiehet vaativat kiinteätä -huomiota osakseen, erikoisesti harvinaisen ja nähtävästi tähän -suuntaansa päin äärimmäisyyspisteensä saavuttaneen housujen mallin -vuoksi. Vihdoin päästiin lähtemään maihin ja sanottiin hyvästit -hauskalle Iperohille ja sen matkustajille. Mainittava on, että -kreikkalainen vänrikki oli säätynsä voitonvarmalla strategialla lyönyt -yhä lujemmat kahleet tumman kaunottarensa ympärille, Simeoninkaan -voimatta sitä estää, ja jäivät he molemmat veljesten lähtiessä -seisomaan laivan partaalle, tuijottaen toisiaan silmiin hellästi -ja ymmärtäväisesti. Eipä tiedä, minkälainen romaani siinäkin sai -alkukuteensa vireille. - -Veljekset ajavat aamuvarhaisella heräilevän Pireuksen läpi Atenaa -kohti. Satamakadut ovat likaisia, täynnä laivanmeklareita ja -kapakoita, mutta ylempänä on Pireus siisti ja miellyttäväkin. -Valkoisen kalkkipölyn peittämä viertotie mutkittelee kiusallisesti, -kunnes se vihdoin Pireuksesta päästyään viepi viivasuorana Atenaan. -Maiseman puuttomuus tekee täälläkin ikävän vaikutuksen. Kartasta -toteaa Simeoni sykkivin sydämin, että tuo siintävä vuori tuolla on -Hymettos, tuo Pentelikon, ja tuo terävä keila Ligabettos, jotka Pallas -Athenen muurina ympäröivät hänen lemmikkikaupunkiansa. Pian huomaa -Simeoni jotakin, joka saa hänet vaieten ja jännittyneenä teroittamaan -katsettansa: Akropoliin korkea ja jyrkkäseinäinen kukkula kohoaa -kaupungin laidassa, huipullansa jalopiirteinen temppeli, Parthenon. -Voimallisesti sykähtää sydän sen nähdessään ja jo nyt toteaa Simeoni -olevansa juuri sellainen naivin historiallisen ihanteellisuuden -täyttämä sielu, josta italialainen oli niin yliolkaisesti puhunut. - -Saavutaan kaupunkiin ja katsellaan kummastellen sen siistejä katuja, -valkoisia marmorirakennuksia, upeita appelsiinipuupuistoja, joissa -on hedelmät parhaillaan kypsymässä, hyvin puettua ja sivistyneen -näköistä kansaa, sanalla sanoen: uudenuutukaista, joka suhteessa -länsieuropalaista kulttuurikaupunkia, joka ansaitsee marmorikaupungin -nimen suuremmalla syyllä kuin luultavasti moni muu paikka maailmassa. -Vaikka se on vuosisatoja ollut turkkilaisten hallussa ja tullut -monta kertaa hävitetyksi ja ryöstetyksi, ei siinä voi huomata mitään -muuta itämaisuuden jälkeä kuin kaamean synkissä puvuissaan kulkevat, -vastenmielisen ja kolkon vaikutuksen tekevät kreikkalaiskatoliset -papit. Totisesti: nuo ilmiöt ovat niin räikeässä ristiriidassa kaiken -sen kanssa, mitä on tottunut helleeneille ominaiseksi käsittämään, -ettei voi niitä säikähtämättä tässä valoisassa ja kirkkaassa -ympäristössä nähdä; väkisinkin tulee verranneeksi niitä persialaisiin, -jotka mahdollisesti ovat uudelleen saapuneet tänne vaatimaan -helleeneiltä maata ja vettä alammaisuuden merkiksi. - -Hotellissa täytyi Juhanin ja Tuomaan ryhtyä vakaviin toimenpiteisiin: -sen sijaan että olisi -- ruvennut kiireesti tarpeellisiin peseytymis- -ja ruokailupuuhiin, makasi Simeoni vain rynkämöisillään hotellin -akkunalaudalla tuijottaen edessänsä olevaan ihanaan näköalaan yli -kaupungin, Akropoliille ja sinisille vuorille. Hänet talutettiin -varovasti siitä pois, ettei hän vielä tapaturmaisella putoamisellaan -olisi tuottanut retkelle ylimääräisiä kustannuksia, ja annettiin -hänelle vakavat nuhteet. Sitten mentiin kiireesti Cookin -matkailijatoimistoon tiedustelemaan, milloin päästäisiin lähtemään -Aleksandriaan, jonne "tästä oli truiskattava yli", kuten Juhani asian -määritteli. - -Siellä painui aluksi Simeonin päivä pilveen. Laiva lähtisi -Aleksandriaan tänä iltana kello 6 ja seuraava vasta aikaisintaan viikon -päästä, jos silloinkaan. Armotta päättivät Juhani ja Tuomas, että -oli siis lähdettävä tänään, niin ikävää kuin olisikin jättää Atena -näin vähälle. Mutta juuri kun he ostelivat pilettejä, ilmoitettiinkin, -että hallitus oli takavarikoinut sen, samoin kuin muutkin laivat -sotilaskuljetusta varten. Juhani ja Tuomas menivät harmaan näköisiksi -ja Simeoni koetti olla lojaalinen heitä kohtaan, mutta sydämessään -hän kiitteli kohtaloa, joka salli hänen näin pitkäksi aikaa jäädä -tälle muistorikkaalle seudulle. "Kyllä kai sinä nyt saat oikein -peherrellä kiviraunioillasi!" sadatteli Juhani harmistuneena moisesta -viivykistä. "Älä ole milläsikään", lohdutti Simeoni, "kyllä täältä -vielä poiskin päästään. Otetaan Cookilta opas ja lähdetään liikkeelle". -Opas löytyikin kohta, ja kun Juhani kuuli, että hänen nimensä oli -Konstantinos Kangas, sanoi hän ilahtuneena: "Terve mieheen! Koska sitä -on niinkuin tänne saavuttu?" - -Kulkiessaan Akropolista kohti oli Simeoni näkevinään unta. Hänen -ympärillään liikkui hikipäin puuhailevia työmiehiä, orjia, -käsityöläisiä, jotka kaikki oli puettu yksinkertaiseen, karkeasta -villavaatteesta tehtyyn "exomis"-viittaan, joka oli vain polviin saakka -ulottuva ja jätti molemmat kädet vapaaksi. He olivat enimmäkseen -avopäin ja suorittivat tehtäviään niin paljon kuin mahdollista tuossa -ahtaalla kadulla. Useimmilta oli hiukset leikattu lyhyeksi. Kaikkialla -tuoksui valkosipuli, joka leivän ohella muodosti ateenalaisten -pääravinnon. Ylhäisen arvokkaina ja kuin näitä työmuurahaisia -huomaamattakaan vaelsi joukossa ylpeän näköisiä kansalaisia, puettuina -hienosta liinakankaasta tehtyyn "chitoniin" ja sen ympärille kauniisti -ja miehekkäästi laskostettuun "himationiin". Oli aamu ja nämä vapaat -ateenalaiset olivat menossa tavalliseen parturitupaansa, saadakseen -tukkansa ja partansa käherretyksi sekä kuullakseen päivän ensimmäiset -kuulumiset siinä "viinittömässä symposionissa", joksi Plutarchos -seurustelua parturituvissa sanoo. Seisahtuen sellaisen oven pieleen -kuuleekin Simeoni seuraavan keskustelun: "Olin eilen", sanoo muudan, -joka nähtävästi on vieras Atenassa, "Perikleen luona päivällisillä -ja esiintyi siellä emäntänämme ihanin nainen, minkä koskaan olen -nähnyt. Ihastuneena kysyin eräältä toiselta vieraalta, mikä Perikleen -puolison nimi on. 'Hyvä ystävä', vastasi tämä hiljentäen ääntään, -'Aspasia ei ole oikeastaan hänen puolisonsa. Aspasia on syntyisin -Miletosta, eivätkä ateenalaiset saa mennä naimisiin muukalaisen kanssa, -niin että mitäs tehdä! Mutta heillä on lapsi ja he elävät parempana -parina kuin monet avioliitossa olevat. Toista vaimoa ei Perikleellä -ole, enkä kehoittaisi ketään ajattelemaan Aspasiasta muuta kuin että -hän on Perikleen puoliso'". Sitten muukalainen siirtyi kyselemään -Sokrateesta, tiedustellen, mikä mies hän oikeastaan mahtoi olla, -jolloin ateenalainen kuului vastaavan, että Sokrates oli hyvin viisas -mies, mutta joissakin suhteissa löyhäpäinen. Niin ainakin järkevät -ihmiset sanovat... - -Simeoni vaeltaa nyt Akropoliille pitkin sinne johtavaa pyhää tietä. Hän -saapuu tuon jyrkkäreunaisen kukkulan länsipuolelle ja rupeaa nousemaan -kohti Propylaionin porttipylväistöä. Oikealla puolella on hänellä -Nike Apteroksen viehättävä, pieni temppeli, vasemmalla Pinakothek, ja -edessä kolmiporttinen Propylaion. Pyhä ovi avautuu ja hän seisoo kuin -huumautuneena Akropoliin aukean edessä. Aurinko lähestyy laskuaan. -Sen viimeiset säteet kultaavat hänen edessään olevat rakennukset ja -kuvapatsaat, heijastuen niiden monenvälisistä pinnoista tuhansina -eri vivahduksina. Mahtavana kohosi hänen edessään tuossa Athena -Promachoksen jättiläiskokoinen vaskipatsas, jonka keihään kärjestä -auringonvalo näytti tulena välähtelevän. Satojen kuvapatsaiden ja -alttareiden välitse hän astuu arkana hiipien eteenpäin, ja noiden -patsaiden jäykistynyt hymy ja tuijottavat silmät näyttävät seuraavan -häntä joka paikkaan. Hän saapuu Parthenonin luo ja ymmärtää ensi kertaa -elämässään sen saavuttamattoman suuruuden. - -Hän oli selittänyt itselleen goottilaisen tyylin perusajatuksen -omalla, ehkäpä hyvinkin fantastisella tavallaan, ja oli tullut siihen -tulokseen, että se oli pyrkimyksen ja taistelun, keskiajan syvästä -pimeydestä ylös nousevan, mutta loppuratkaisua löytämättömän sielun -symbooli. Mutta tuo ei tyydyttänyt häntä enää, sillä se, taistelu ja -pyrkimys, ei sittenkään ollut päämäärä, vaan tie, keino. Lopullinen -hengen taistelun voitto sisältää rauhan ja levon, ijankaikkisen -tyydytyksen. Ja Simeoni ymmärsi, että Parthenon oli tavallaan -saavutettu päämäärä, joka sisälsi tuon rauhan, kaipaamatta enää mitään. -Ihmisen sielun on vallannut pyhä ja kirkas jumaluusajatus, jolle hän -on palavasti etsinyt näkyväistä symboolia, kosketettavissa olevaa -vertauskuvaa, joka kaikissa kohdissaan, joka viivallaan ja suhteellaan, -tulkitsisi katsojalle tuota korkeata ajatusta ja herättäisi hänen -sielussaan sen tuottaman onnen, rauhan, jumalallisen sopusoinnun -ja viihdytyksen tunteen. Niin syntyi Parthenon ja niin syntyi koko -muinaisen Kreikan taide. - -Koko Akropolis henkii tätä samaa, viileää ja sielua rauhoittavaa -suurta lepoa. Sen pieni alue on kuin yhtenäinen, saman luovan -hengen mestariteos, jossa jokainen kohta on saatettu kokonaisuuden -kanssa sopusointuun. Ja Simeonin mieleen nousee kysymys, kuinka on -ymmärrettävissä ja mahdollista, että Hellaan kansa oli voinut nousta -näin korkealle henkiselle tasolle aikana, jolloin koko maailma oli -barbaarisen pimeyden vallassa? Miksi juuri sille oli avautunut kyky -ymmärtää kauneuden maailma ja temmata se keskuuteensa loistamaan -näkyvinä symbooleina? Onko tuolla sinisellä merellä, sen tuhansilla -saarilla, näillä siintävillä vuorilla ja tällä lempeällä ilmalla -jumalallinen hedelmöittämisen voima ihmissieluun? Vastaukseksi tähän -kysymykseen voidaan tuoda tuhatkin eri seikkaa, voidaan koota ne -yhteen ja muodostaa niistä järjellisiä, sangen selittäviä ja kauniita -teorioja, ja kuitenkin se jää lopullista ja tyydyttävintä vastausta -vaille, Simeonille se aina on ollut ja on yhäkin ihme. - - * * * * * - -Simeoni herää unelmistaan ja melkein parkaisee kauhusta. Auringon -kuuma ja räikeä hehku valaisee hänen edessään raunioiksi luhistunutta -Propylaionia, ajan musertamaa Niken temppeliä, Pinakothekia, soraläjiä. -Kun hän toveriensa kanssa tulee Akropoliin aukeamalle, kohtaa hänen -katsettaan hävityksen kauhistus, jonka pääleimana on särkynyt marmori. -Kuin ruumiit siinä makaavat kauneuden jäännökset, katkenneet pilarit, -särkyneitten patsaitten murut, kaikki ajan ja ihmisten tuhoamisvaiston -kammottavina todistuksina. Raunioina on Parthenonin keskiosa, ryöstetty -on siltä sen koristeet, raunioiksi on luhistumassa ihana Erechteion. -Mutta sen solakat joonilaispylväät ja viehättävät Karyatidit -kannattavat vieläkin arkitraavejansa, ja tuntuu kuin olisivat ne -iloiset siitä, että vihdoinkin, tuhat vuotisen pimeyden jälkeen, on -tullut aika, joka ymmärtää tämän kaiken merkityksen ja tarkoituksen, ja -sitä suojellen varjelee. Ja hetken vaellus näiden raunioiden keskellä -saa jälleen unohtamaan, että ne ovat raunioita; ajan murheellisten -jälkien läpi nousee kirkkaana kuva muinaisesta Akropoliista, jonka -todellisen kauneuden voi käsittää vain siellä käytyään. - -Häpeämättä ei voi olla tutustumatta Akropoliin myöhempiin vaiheisiin. -Parthenonista tiedetään, että se huolimatta ajan vaihteluista säilyi -pääasiallisesti eheänä uuteen aikaan saakka. Luonnollisesti hävisivät -sen aarteet, sen kullasta ja norsunluusta tehty Athenen patsas katosi, -ei tiedetä milloin, ja se muutettiin kristityksi kirkoksi, vihkimällä -se ensin pyhän Sofian ja sitten pyhän äidin muistolle. Samalla tehtiin -silloin rakennuksellisiakin muutoksia, m.m. siirtämällä ovi itäpäästä, -josta nouseva aurinko oli ensi säteillään jumalatarta tervehtinyt, -länsipäähän, mutta nämä eivät mitenkään temppeliä varsinaisesti -turmelleet. Tässä asussaan säilyi Parthenon monia vuosisatoja. Kun -sitten turkkilaiset vuonna 1458 valloittivat Akropoliin, tehtiin -Parthenonista moskea, jolloin välillä seinille ilmestyneet kristilliset -töherrykset saivat kadota kalkkiveden alle. "Klassillisin" lisä, jonka -turkkilaiset Parthenoniin tekivät, oli lounaiskulmaan rakennettu -- -minareetti! Kuinkas muuten olisivat uskovaiset tienneet rukoushetkensä, -ellei mulla olisi sitä ärjynyt Akropoliin korkeudesta? Propylaiojen -viereen oli keskiajalla rakennettu korkea, n.s. frankkilainen torni, -jonka vasta Schliemann revitti v. 1875. V. 1674 kuvasi Akropoliin -kaikki rakennukset ranskalainen maalari Jacques Garrey, niin tarkoin -kuin se turkkilaisten sitä varten myöntämässä 14 päivän ajassa -oli mahdollista, ja hänen piirustuksensa herättivät aavistuksen -Akropoliin merkityksestä taiteen muistomerkkinä. V. 1684 syttyi sitten -Peloponnesolla sota, joka teki Akropoliille pääsyn mahdottomaksi, joten -ranskalainen oli tehnyt tärkeän työnsä viime hetkellä. Kolme vuotta -myöhemmin tapahtui Parthenonin hävitys. - -Venetsialaiset ja turkkilaiset kävivät sotaa, ja Atenan kreikkalaiset -yhtyivät venetsialaisiin, jolloin turkkilaiset tietysti pakenivat -linnaansa, Akropoliille. Syyskuun 21 päivänä olivat venetsialaiset -kreivi von Königsmarkin johdolla jo Atenan herroina ja rupesivat -miettimään Akropoliin valloitusta. Juoksuhautoja kaivettiin, pattereita -pystytettiin, ja 23 päivän aamuna alkoi pommitus. Kun sillä oli sangen -pieni vaikutus -- Propylaioja sentään saatiin murskatuksi -- arvelivat -yritteliäät venetsialaiset ensin panna jättiläismiinan koko Akropoliin -alle ja räjähdyttää sen ilmaan, mutta luopuivat sitten tuumastaan -huomatessaan sen mahdottomaksi. Silloinpa saapui piirittäjien luokse -Akropoliilta karkuri, joka kertoi turkkilaisten koko ruutivaraston -olevan Parthenonissa. Turkkilaiset olivat nimittäin arvelleet sen -olevan siellä parhaiten suojassa, sillä eiväthän nyt kristityt toki -tahtone ampua tuollaista pyhää muinaismuistoa. Mutta nämä kristityt -eivät olleet niin hienotunteisia, vaan rupesivat innolla suuntamaan -pattereitansa Parthenonia kohti. Perjantaina syyskuun 26 päivänä sai -eräs lüneburgilainen tykistöluutnantti pomminsa sattumaan ja kovalla -jymähdyksellä lensi koko Parthenonin keskiosa ilmaan. Akropoliilla -pääsi riehumaan tulipaloja turkkilaisten täytyi antautua. Mutta -hävitys ei siihen loppunut. Venetsialaisten päällikkö Morosini tahtoi -viedä länsipäädystä voittonsa merkiksi siinä olevat kaksi hevosta -ja Poseidonin patsaan (hän luuli sitä Zeuksen patsaaksi) ja antoi -ottaa ne irti. Mutta tämä tehtiin niin taitamattomasti, että koko -ihana veistos putosi maahan ja murskautui pieniksi kappaleiksi. Kun -sitten turkkilaiset pian sen jälkeen pääsivät Akropoliille takaisin -ja rupesivat linnoitustaan korjaamaan, pistelivät he pilareita ja -kuvapatsaita kalkkiuuniin, ettei tuota tarpeellista raaka-ainetta -olisi tarvinnut kauempaa hakea, sillä -- arvelivat he -- eiväthän -kristityt, joille nämä kuva-asiat paremmin kuuluvat, näyttäneet niistä -niin suurta väliä pitävän. Kun sitten lordi Elgin sai sulttaanilta -luvan jäljentää jäljellä olevia veistoksia, jopa ottaakin niistä -jonkun, käytti hän tilaisuutta hyväkseen ryöstääkseen Parthenonin -veistoksista kaiken temppeliä suoranaisesti särkemättä irti saatavissa -olevan ja viedäkseen ne Englantiin. Muistaen, että kansainvaelluksen -goottilaisetkin jättivät temppelin rauhaan, lausui Byron lordi -Elginistä, joka oli skotlantilainen, pilkaten seuraavat myrkylliset -sanat: "Quod non fecerunt gothi, fecerunt scoti", "Minkä gootit -jättivät tekemättä, tekivät skotlantilaiset". Vaikkapa Parthenonia -nyt täytyykin katsella murhemielin, ei lordi Elginiä sittenkään voine -moittia, sillä arvattavasti hän täten pelasti turvaan paljon sellaista, -joka paikoilleen jääneenä olisi nyt jo hävinnyt. - -Mikä oli päätunnelmana tällä hetkellä Akropoliilla? Rauha, -häiritsemätön hiljaisuus. Aurinko paahtaa särkynyttä marmoria, jonka -alta ruoho ja vaatimattomat kukkaset pilkistävät esiin. Syvällä jalkain -juurella kohisee maailman turha meno -- täällä on ikuinen lepo. Simeoni -ymmärtää, ettei Akropolista voi eikä saa koskaan uudelleen sommitella, -vaan on se säilytetävä tällaisena, estämällä vain lisärappeutuminen. -Hänestä tuntuu myös, että tämä klassillinen rakennustyyli on nykyaikaan -sopimaton, sillä meidän ristiriitaisessa maailmassamme ei ole sitä -sopusointua, jota se ympäristökseen, taustakseen, todelliseksi -luojakseen vaatii. Olkoon se siis vain innoittajana jokaiselle kansalle -näkemään kauneimman ja korkeimman ajatuksensa yhtä kirkkaana, ja -toteuttamaan sen käytännössä yhtä moitteettomana kuin kerran muinaiset -helleenit. - -Parthenon on mallikelpoinen myös työ- ja ammattitaidon osoituksena. -Vasta aivan läheltä huomaa, että sen pilarit on tehty erillisistä -lohkareista, sillä sauma on niin hieno, ettei siihen saisi neulaakaan -pistetyksi. Kaatuneesta pilarista näkeekin, että liitepinta on hakattu -erinomaisen sileäksi ja tasaiseksi. Näitä eri osia ei liitetty -toisiinsa minkäänlaisella sementillä, vaan oli keskipisteessä -molempiin lohkareisiin ulottuva lyhyehkö puinen napa, joka esti -eri osia siirtymästä; muuten pysyivät pilarit pystössä vain oman -painonsa avulla. Niiden uurteet hakattiin niihin vasta sitten, kun -pilari oli pystytetty. Aikoinaan ne ovat olleet maalattuja, mutta -nyt näkyy väristä ylen harvoin mitään jälkiä; sen sijaan on aika -antanut tuolle harvinaisen kuulakkaalle ja hohtavalle marmorille oman -"patinansa", jonkunmoisen himmeän, kullankeltaisen vivahduksen, joka -saattaa joskus välähtää vihertävältä, ruskealta ja punertavaltakin. -Sellaista väriä ei tekemällä osata tehdä, sillä se on vuosituhansien -salaisuus. Mikäli saattoi kreikkalaisten muureista havaita, eivät -he niitä säännöllisistä lohkareista rakentaessaan käyttäneet mitään -sementtiä, vaan liittivät kivet toisiinsa rautasiteillä, valaen lyijyä -kiinnipitimeksi. Parthenonin perustuksista on eräs sellainen paikka -nähtäväksi paljastettu. Simeoni ei ollut aikaisemmin tiennyt, että -Parthenonin perusta ei ole täydellisesti tasapinta; nyt hän huomasi, -että se on lievästi kupera, niin että esim. sivuportaiden keskikohta on -ehkä noin 15 cm korkeammalla kuin sama porrasaskel temppelin nurkalla. -Hänen mielestään se oli lisätodistus siitä perinpohjaisuudesta ja -tehtävän kaikinpuolisesta harkinnasta, jolla sen arkkitehdit, Pheidias -ja Kallikrates, työnsä suunnittelivat. Ehkäpä myös Parthenonin -salaperäinen viivakauneus saa osaksi selityksensä siitä, että harkittu -ja silmälle näkymätön linjojen joustavuus katsojan tietämättä vaikuttaa -saatuun kokonaiskuvaan. - -Kuin siivillä rientää Akropoliilla kävijän aika ja tulee poislähdön -hetki. Vielä viimeinen silmäys välkkyvälle merelle, Salamiin lahdelle -ja siintäville vuorille, ja vanha pyhä Propyrlaiain aukko on -takanasi. Istahda kuitenkin vielä hetkiseksi teatterin ruohottuneille -porrasistuimille ja unelmoi Sophokleen draamoista ja Aristophaneen -komedioista, joiden räikeän rohkeat ja mielestäsi näyttämölle -harvinaisen sopimattomat sutkaukset houkuttelevat rajattomia -naurunremahduksia ympärilläsi istuvan, onnellisen ja huolettoman Atenan -kansan huulilta. Tulet ehkä ajatelleeksi, että nykyaikana, jolloin -teatteritaide nähtävästi kärsii siitä, ettei entisestä sommiteltuna -vielä ole keksitty oikeata ulospääsyä eteenpäin, ja jolloin niin monet -ovat siihen kokonaan kyllästyneet, jonkunmoinen harkittu palaaminen -vanhain kreikkalaisten perusajatuksiin teatteri-esityksistä saattaisi -herättää uutta mielenkiintoa. Traagillinen naamio, jonka tehtävänä -oli kätkeä esittäjän kasvot ja sen sijaan voimakkaalla surun ja -tuskan ilmeellään ikäänkuin väkisin joka hetki iskeä katsojan sieluun -kolkkoa tunnelmaa, saattaisi joskus olla vaikuttavampi nähtävä kuin -suonenvedontapaisesti ponnisteleva "traagillinen" näyttelijä. Mutta -entiseenhän on yleensä turha palata -- eteenpäin täytyy ihmisen mennä. -Poistukaamme tältä pyhältä paikalta, Odeionista kuuluva musiikki -sointuen korvissamme. - - - - -XXXVI. - -Olympeion ja katkenneet pilarit. -- Lähtö Ismene-laivalle ja -odotus siellä. -- Abessiniaan matkustavat saksalaiset vapaaherrat, -romanialainen rouvashenkilö, amerikalaiset missit, Indian kreikkalainen -y.m. -- yhteensä yksitoista kansallisuutta. -- "Vähän jumalaton -protesti." - - -Vielä oli jäljellä aikaa, niin, ehkä paljonkin, sillä eihän -ollut tietoa laivan lähdöstä. Ehkä päästäisiin Akropoliille -uudelleen, tutkimaan sitä perinpohjin, unelmoimaan sen loihtuisassa -hiljaisuudessa. Veljekset käyvät vakavina kohti Atenan entistä pyhää -puistoa, jossa Olympeionin, Hadrianuksen rakennuttaman Zeus-temppelin -15 juhlallista korinttilaista pilaria seisoo, katsellen kummastuneena -nykyajan hyörinää. Kuudestoista on luhistunut maahan. Koko tuo ryhmä -on valtava muistomerkki, kauneudeltaan ylevä ja ajatuksia herättävältä -voimaltaan järkyttävä. - -Zeuksen temppelin rakennuttamisen tälle paikalle sanotaan jo -Peisistratoksen aloittaneen, mutta vasta Hadrianus, uneksiva -vaeltajakeisari, sen valmisti. Hänen aikansa tavallaan jo -turmeltuneempi taidekäsitys esiintyy siinä sikäli, että sen pylväät -eivät ole enää Parthenonin ankaran yksinkertaisia, vain jaloa aatetta -tulkitsevia doorilaisia, vaan reheväkoristeisia korinttilaisia, -upeamman ja nautinnonhaluisemman ajan tuotteita. Mutta niiden -juhlallinen korkeus ja kieltämätön, puhdas kauneus, ihmeellisen hohtava -ajan patina ja orpo yksinäisyys nykyajan hyörivän elämän keskellä -vaikuttavat voimakkaasti ja kohottavasti, ehkä samalla surumielisesti. -Mikään taiteilija ei olisi voinut koko maailman kullalla pystyttää -tälle paikalle tuon pilariryhmän vertaista taideteosta. - -Kaatunutta pilaria katsellessa nousee mieleen murhe, sillä onko -milloinkaan suurelle aatteelle keksitty juhlallisempaa ja puhuvampaa -vertauskuvaa kuin tällainen korkea pilari, ja tulkitseeko mikään niin -selvästi ihmisen unelmain katkeamista, kuoleman voittoa, kuin sen -kaatuminen? Sirpaleina se makaa tuossa jalkaisi juuressa, hävityksen -ja tuhon demooni istuu sen päällä, mutta kuoltuaankin se kertoo niistä -aatteista ja unelmista, joita se kerran valtavana vertauskuvana -tulkitsi. Niin täynnä kuin koko maailma on särkyneitä toiveita, rikki -revittyjä unelmia, sortuneita haaveita, niin monta on siellä myös -maassa makaavaa, katkennutta pilaria. - -Veljekset vaeltavat muistomerkiltä toiselle ja niin vaikuttaa heihin -Kreikan muinaisuuden valtava henki, että he ovat vaiti, katsellen vain -ja hautoen mielessään vaikutelmiaan. Kello on jo 5, kun he vihdoin -väsyneinä saapuvat hotelliinsa, mutta levon asemasta odottaakin heitä -siellä tulinen kiire ja hälinä. - -Cookin toimisto, joka kaikkialla maailmassa pitää matkailijoista huolta -kuin taitava isä lapsistaan, onkin lähettänyt kiireellisen sanan, että -Ismene, Aleksandriaan aikova laiva, pääseekin lähtemään vielä tänä -samana iltana kello 6. Simeonin päivä meni pilveen, mutta aika on -kallista, ja niin ryhdytään tulisella vauhdilla valmistuksiin. Herra -Kangas rientää poliisiin saamaan leimaa passeihin, piletit ostetaan -ja lähdetään, mutta silloinpa olikin kello kolmannesta vailla 6. -"Kiireesti, niin kiireesti kuin suinkin uskallatte!" komentaa Tuomas -auton ajajaa, ja kone lähtee kiitämään kuin tuulissa ja pilvissä -Pireusta kohti, jonne sentään on melkoinen matka. Kun saavutaan -viertotielle, jossa vauhti kasvaa päätä pyörryttäväksi, komentaa -Tuomas vain yhä parempaa, jolloin Simeoni ummistaa silmänsä ja uskoo -sielunsa Pallas Athenen ja tapaturmavakuutusyhtiön huostaan. Kun -tullaan laivalle, on kello kaksi minuuttia vailla, ja tyytyväisinä -veljekset rupeavat katselemaan, olisiko muita yhtä hätäytyneitä -matkustajia tulossa ja milloin laiva sitten nostaisi ankkurinsa. -Tuntui sentään hyvältä olla näin pitkällä, sillä vaikeahan heidän -olisi ollut jäädä viikoksi Atenaan, varsinkin kun se ajanhukka olisi -saattanut tehdä tyhjäksi koko Egyptin matkan. Mutta vaikka veljekset -olisivat kuinka tarkoin katselleet, ei laivalla näkynyt ainoatakaan -sellaista merkkiä, joka olisi ennustanut sen lähtöä, vaan makasi -se siinä huoletonna kuin olisi aikonut ijäksi paikoilleen äkäytyä. -Harmistuneina ja hermostuneina veljekset rupeavat panemaan tiukalle -laivan ravintoloitsijaa, joka kreikkalais-ranskalaisella sekasotkulla -selittää, että lähtölupa on taas peruutettu, mutta saattaa tulla -milloin hyvänsä, että kapteeni on maissa sitä hankkimassa j.n.e. -Levottomia matkustajia kävelee siellä täällä kuin kirottuja sieluja, -jokainen käyttäen kielensä parhaita ja mojovimpia sanoja, mutta kaikki -turhaan. Tuli ilta ja alistuen taivaan tahtoon, joka näytti heille -suoneen ylimääräistä levon aikaa, veljekset ryömivät "korjuunsa". -Seuraavana päivänä Simeoni taas aloitti "lokikirjan" pidon. - -_Huhtikuun 3 päivä._ Olemme viettäneet ikävän ja yksitoikkoisen päivän. -Huolimatta siitä, että lähtölupaa ennustettiin tulevaksi aina joka -tunnin päästä pistäydyimme Atenassa, uskaltamatta kuitenkaan viipyä -siellä kauempaa. Kärsimme suorastaan nälkää, sillä laivalla ei tänään -annettu mitään ruokaa ja kaupungissa käydessämme emme osanneet, kun -suuremmilla ravintoloilla on määrätyt ruokatuntinsa, jotka eivät -sattuneet käyntimme kohdalle, mistään muualtakaan sitä hankkia. -Synkeinä palasimme laivalle. Mietiskelin retkiä Atenan ulkopuolelle, -mutta ne puuhat raukenivat lähtöajan epävarmuuden vuoksi. - -Olemme tutustuneet hiukan toisiin matkustajiin. Ensinnäkin mainittakoon -kaksi mielenkiintoista saksalaista herrasmiestä, jotka kahden nuoren -serkkunsa kanssa ovat matkalla Abessiniaan! Mitä sinne? Ei sen -pienemmissä tarkoituksissa kuin perustaakseen nahka- ja spriitehtaan. -Spriillä he ostavat karjaa ja vuotia, ja parkituttavat nämä puoleksi -ilmaisella, arvattavasti viinapalkkaisella työväellä, sekä myyvät -sitten tuotteensa hyvällä voitolla Europaan. Vanhemmat miehet ovat -veljeksiä, vieläpä vapaaherroja, nimeltään von Zülow. He ovat -kasvaneet Afrikassa ja ovat kokonaan omatekoisia miehiä, harteikkaita, -päivän paahtamia, sääret ulospäin lengot kuin ainakin ikänsä hevosen -selässä istuneilla; kädet ovat suuret ja karheat kuin lapiot, ja -miesten koko olemuksesta uhkuu päättäväisyyttä ja raakaa voimaa. -Taisteltuaan Afrikassa saksalaisten joukoissa hekin sodan loputtua -joutuivat vangiksi, saivat olla aikansa vankileirissä Indiassa, -kunnes heidät kuletettiin Saksaan. Siellä he ovat vuoden päivät -levähdelleet ja koonneet voimia, kunnes nyt ovat lähteneet entiseen -oikeaan kotimaahansa. Miten palkitsi Saksa näitä urhoollisia miehiä -heidän uskollisuudestaan? Siten, että kun he saivat passinsa matkaansa -varten, oli niihin merkitty "statenios", "valtioton", siis ei minkään -valtion alamainen. Katkerina vapaaherrat näyttivät meille passejansa ja -haukkuivat sekä Saksan että koko maailman hallituksia, eniten kuitenkin -ententen valtoja, joita kohtaan he näyttivät tuntevan sammumatonta, -raivoisaa vihaa. Matkan varrella tulimme huomaamaan, että vapaaherrat -olivat kunnon miehiä, mutta kertoessaan olostaan Afrikassa ja yleensä -puuhistaan ja saavutuksistaan tässä maailmassa niin ylenmäärin -kerskailevaisia, ettemme olleet mointa kuulleet. Afrikalainen kasvatus -ei tietysti ollut liioin pystynyt kehittämään heissä sitä luonteen -hillintää, joka sopisi niin hyvin varsinkin vapaaherroille, vaan -menetti etenkin vanhempi veli sangen pian tavallisessakin keskustelussa -malttinsa, ruveten karjumaan kuin olisi hänellä ollut edessään -uppiniskainen neekerilauma. Mainita sopii myös, että vapaaherrat -esiintyivät asiantuntijoina joka paikassa, oli sitten kysymys vaikka -uuden ajan tekniikan hienoimmista kysymyksistä. Nahkurimestarin he -kertoivat palkanneensa Viipurista, mutta jäimme siinä suhteessa hiukan -epäilevälle kannalle. - -Sitten on mainittava mielenkiintoinen ilmiö, romanialainen -rouvasihminen, joka naisellisiin suloihinsa nähden, sitä kuitenkaan -itse tietämättä tahi tunnustamatta, on viimeisissä kuolinkorahduksissa. -Hän on sangen lihava, käyttää hartioilta hiukan polven alapuolelle -ulottuvaa "pliseerattua" kappaa, jonka alta kaksi tikkulaihaa jalkaa -pistää esiin omituiseksi, heikon näköiseksi tueksi ruumiin valtavalle -tilavuudelle. Hänellä on mukanaan kamarineito, koira ja papukaija, -jonka hän on asettanut ruokasalongin nurkkaan. Hän on hyvin puhelias, -käyttää sujuvasti saksaa ja ranskaa, eikä tule toimeen ilman -miespuolista puhekumppania. Hän on lupaava uutuus ikävän merimatkan -varrelle. - -Mainittakoon myös amerikalainen rouva ja hänen tyttärensä, jotka -matalakantaisissa kengissään ja väljissä matkapuvuissaan tekevät -terveen ja reippaan vaikutuksen; he ovat hienotunteisia, vaiteliaita -ja sivistyneitä naisia, joiden kanssa olen jo ollut miellyttävässä -ja asiallisessa haastelussa. Olemme myös tehneet tuttavuutta erään -Indiassa asuvan ja nyt sinne matkalla olevan kreikkalaisen kauppiaan -kanssa, joka tuntuu ajattelevalta ja harkitsevalta mieheltä. Häneltä -saamme tietää, että tuo kultakiharainen neiti, joka sinisine, -lasimaisine silmineen on kuin ilmeinen nukke, on parisitar, -näyttelijätär, joka on kahden miesnäyttelijän seurassa matkalla -Aleksandriaan, esiintyäkseen siellä. Tuo hienon näköinen herra tuossa -kuuluu taas olevan venäläinen insinööri, jolla on toimi Aleksandriassa. -Kun joudumme puheisiin hänenkin kanssaan, ilmoittaa hän tyynesti kyllä -tuntevansa Suomen tarkoinkin; on oleskellut Helsingissä ja isällä on -ollut maatila Terijoella. Niin pieni on maailma. Hän on toisenlainen -kuin ryssät yleensä, tyyni ja harkitseva puheissaan, muistuttaen paljon -englantilaista tyyppiä; puhuu sujuvasti saksaa, ranskaa ja englantia. -Enempää matkustajia luettelematta mainittakoon vain, että laivalla oli -laskujeni mukaan edustettuna yksitoista en kansallisuutta, mikä antanee -hiukan käsitystä siitä kielten sekoituksesta, joka siellä vallitsi. -Konstantinopoliin saakka ja sielläkin oli tullut hyvin toimeen -saksankielellä, mutta nyt olisi ranskankielen taito ollut tarpeen, -joskin englanninkieltäkin sentään osattiin siellä täällä. - -Tätä kirjoittaessani kuulen kannelta yhä lisäytyvää melua ja hälinää. -Juhani syöksyy sisään ja ilmoittaa, ettei tätä enää voida sietää, vaan -että nyt mennään laivakonttoriin panemaan "vähän jumalaton protesti". -Lähden mukaan, sillä tämä tuntuu hauskalta, kertoakseni palattuamme, -kuinka tuossa kävi. - -Indian kauppiaan harkitulla johdolla painuttiin maihin ja mentiin -suoraan laivakonttoriin. Säikähtyneitä neitien ja herrojen naamoja -kurkisteli pöytien takaa, kun portaisiin yhtäkkiä ilmestyi -seitsemisenkymmentä kiukkuista miestä, jotka sadatellen ja ärjyen -vaativat pääsyä itsensä herra tirehtöörin puheille. Koska kaikki -portaat ja oviaukot olivat tukossa ja pako siis mahdoton, täytyi tämän -ottaa "lähetystö" vastaan, ja samalla oli hänen huoneensa tupaten -täynnä miehiä, joukossa pari hurjaa afrikanderia, jotka puristelivat -jykeviä nyrkkejänsä pahaa ennustavalla tavalla ja haukkuivat kuin -beduinit. Tirehtööri, pieni, lihava ja musta kreikkalainen, ymmärsi -täydelleen, mistä oli kysymys; hän tarttui puhelimeen ja ryhtyi -jonnekin selittämään asiaa, silmät muljahdellen pelosta, mutta ei -saanut mitään toivoa. Sitten hän otti esille paperinsa ja todisti, -ettei hän suinkaan ole matkustajia mitenkään pettänyt, vaan oli -laivalla silloin, kun hän möi piletit, todellakin lähtölupa; sen -peruuttamisesta vastaa yksin sotaministeriö eikä hän. Kun mies näytti -todellakin olevan viaton, ei häntä siis huolittu hirttää, vaan -kysyttiin, mitä hän neuvoisi tehtäväksi. "Ainoa, joka voi lähtöluvan -antaa, on sotaministeriö. Herrat voisivat mielestäni varsin hyvin -lähettää sinne lähetystön selittämään, mihin pulaan matkustajat ovat -joutuneet." Tuumasta toimeen, lähetystö meni, ja antaakseen pontta sen -esiintymiselle menivät Juhani ja vapaaherrat mukaan; puheenjohtajana -oli Indian kreikkalainen, neuvokas ja taitava mies. Juhanin kertomus -tästä merkillisestä matkasta kuuluu seuraavasti. - -"Lähdettyämme tiukassa ryhmärivistössä Pireuksen raitiovaunu-asemalle -huomasimme ensin auton, jossa istui poleteistaan päättäen -korkea-arvoinen upseeri, ehkäpä itse sotaministeri. Ottaaksemme -asiasta selvän pysähdytimme auton järjestetyllä hyökkäyksellä ja -vaativassa äänilajissa esitimme upseerille asiamme. Kalveten teki tämä -ristinmerkin ilmoittaen, ettei hänellä ole siihen mitään sanottavana, -ja pyysi toki antamaan tietä. Hetkisen mietittyämme päästimmekin hänet -menemään ja matkustimme Atenan kaupunkiin. - -"Tultuamme sotaministeriöön, tahtoivat siellä ensin vahtimestarit -meidät pysäyttää etehiseen, vaatien tietoa, mikä asiamme oli. Mutta -vapaaherrat ja von Zülow jämäyttivät nyrkit pöytään ja sanoivat, ettei -sitä asiaa selitetä kellekään pikkuherralle, vaan on tässä saatava itse -pääpappa käsiin, johon ilmoitukseen me muut yhdyimme kovaäänisellä -murinalla kuten germaanit kansankokouksissaan. Nähtyään tarmokkaan -esiintymisemme antautuivat vahtimestarit ja veivät meidät erään -herran puheille, ilmoittaen, että sen korkeampaa miestä ei ollut nyt -tavattavissa. Koska mies oli sen näköinen kuin olisi hän käynyt ainakin -viisi luokkaa lyseota, vaikenimme aluksi muut ja annoimme indialaisen -puhua. Sulavasti ja taitavasti tämä esittikin asian, osoittaen -kumoamattomilla todistuksilla, minkälaisen hävyttömän kepposen -hallitus oli äkillisellä kiellollaan tehnyt seitsenkymmenpäiselle -matkustajajoukolle, joka edusti yhtätoista kansallisuutta, joukossa -paljon niitä, jotka nyt maailmaa hallitsivat; joka kepponen, jos -näiden mahtavain kansallisuuksien edustajat oikein käärmeentyivät, -saattaisi koitua hallitukselle kovin kalliiksi. Pyydämme siis nyt, -että laivalle annettaisiin heti lähtölupa. Tätä esitystä me lopuksi -vahvistimme tarmokkailla ja paheksuvilla hymähdyksillä, hermostuneilla -liikkeillä ja olkapäiden nykäyksillä, kohottaen väliin siunailevasti -ja toivottomasti katsettamme huonosti rapattua kattoa kohti. Kuultuaan -tilanteen virkamies myönsi sen tosiaankin kiusalliseksi, tarttui -puhelimeen ja selitti, lopuksi pannen hymyillen puhelimen kiinni. 'Te -hymyilette!' kiiruhti indialainen ilostuneena sanomaan, 'meillä on siis -toivoa?' 'Kyllä', vastasi virkamies, 'laivan lähdöstä on todellakin -toivoa'. 'Kiittäkää, kiittäkää!' neuvoi silloin indialainen meitä ja -me kumarsimme kaikki kohteliaasti, yleisen tilanteen nyt purkautuessa -yhteiseksi makeaksi hymyksi. Tässä nyt olemme ja saapa nähdä, kuinka -käy, sanoi entinen ukko, kun akkansa kuolemaa odotti." - -Mutta päivä kului taas mitään varmuutta kuulumatta. Pitkästyttiin ja -harmiteltiin hartaasti, syötiin, maattiin ja katseltiin sadepisaroita, -jotka piiskasivat sataman öljyisiä aaltoja. Mutta kello 7, päivällistä -syötäessä, saapuukin salonkiin ravintoloitsija ihmeellinen kirkkaus -tummissa ja viekkaissa silmissään. "Huomen-aamulla kello 10 lähdemme", -ilmoittaa hän ja raikuva ilohuuto tärisyttää salongin kattoa. "_Drinks -all round_!" komentaa englantilainen nuorukainen, "_chant de depart_!" -säestää häntä hänen ranskalainen toverinsa, ja yleinen helpotuksen -tunne valtaa kaikki. Lampaanrasvan katkukaan ei tällä hetkellä jaksa -masentaa elpynyttä mielialaa. Tämä tapahtuma oli tehnyt matkustajista -kuin saman perheen jäseniä, josta ulohtaampana pysyttelivät vain -amerikalaiset missit ja me Jukolan pojat. Vietettiin iltaa, iloittiin, -pilaa laskettiin. - - - - -XXXVII. - -Illanviettoa kansainvälisessä seurassa ja tyyppejä siitä. -- Ahkera -puuseppä. -- Onneton lapsi. -- Vihdoinkin merelle. - - -_Huhtikuun 5 p._ Edellisenä iltana saattoi hyvin havaita, kuinka -kreikkalaiset ja muu kansainvälinen yleisö tällaisessa tapauksessa -varustautuu iltaansa viettämään. Naisten salongissa kokoontuu väkeä -pianon ympärille, josta kukin vuoronsa jälkeen koettaa houkutella -esiin jonkunmoista musiikin nimellä kulkevaa ääniaaltojen sekasotkua. -Innostuupa romaniattaremme särkyneellä äänellä laulamaankin, mutta -tuntuu hänellä silloin ilmenevän paha ja kakistutteleva angina. Hänen -äänensä on muuten kestävää, läpitunkevaa laatua, sillä kaikkina näinä -päivinä se on kaikunut yhtämittaa korvissamme varhaisesta aamusta -myöhään iltaan saakka, väsymättä, yksitoikkoisesti, kuin olisi -keskeyttämättä pudisteltu pieniä kiviä särkyneessä pataranissa. Väliin -hän saa anastetuksi vierelleen jonkunmoisen kavaljeerin tapaisen, -jolloin hän huokuu viimeistä, lopullisen kuolinhetkensä edellistä, -vaisua auringonlaskuhymyänsä, kaihomielisesti siristäen silmiänsä ja -oikoillen lihavia, sormusten täyttämiä sormiansa. Mutta eipä tarvita -monta tällaista hymyilyä, ennen kuin pihdeissä kiemurteleva kavaljeeri -aavistaa vaaransa ja menee horjuen tiehensä, kasvoillaan säikähtynyt, -mutta samalla kiitollinen ilme, ikäänkuin hän olisi ajoissa älynnyt -astua syrjään ammottavan halkeaman reunalta. - -Tuossa on pari ranskatarta, toinen jo ikäihminen ja toinen tuo -aikaisemmin mainitsemani näyttelijätär, saanut muodostetuksi -korttihummeriseurueen, johon he, nähtävästi lempeällä, mutta silti -päättäväisellä väkivallalla ovat vetäneet osallisiksi kolmannen -ranskalaisen, ja, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, vanhemman -uljaista saksalaisista vapaaherroista. Suloista on nähdä, kuinka -keskusvaltain ja ententen välinen ristiriita ja viha siliää täällä -puolueettomalla alueella jäljettömiin, niin ettei vapaaherrankaan -kasvoilla näy vilahdustakaan siitä julmasta koston hengestä, joka hänet -täyttää meidän kanssamme keskustellessa. Niin, saattaisipa päinvastoin -sanoa, että joka kerta, kun hänen katseensa lepää kultakutrisen -näyttelijättären nukkemaisilla kasvoilla, hänen ilmeeseensä päinvastoin -tulee jotakin sanomattoman hellää ja suojelevaista, ikäänkuin hän -olisi löytänyt tämän helmen tainnoksista Kalaharin erämaasta ja -valmistautuisi virvoittamaan hänen sieviä huuliansa. Korttihummerien -konstit näyttivät muuten olevan näille naisille aivan selvät. Joka -kerta kun nuo onnettomat miehenpuolet viivyttelivät korttia kädessänsä, -lyömättä sitä pöytään kaikella sillä vauhdilla ja nopeudella, jota -naiset näyttivät vaativan, rupesivat nämä osoittamaan ilmeisiä -hermostumisen merkkejä. He katsoivat toisiinsa, katsoivat kattoon, -rumpasivat pöytää sormillaan ja lattiaa jaloillaan, ja heidän -kasvoilleen ilmestyi ihmettelevän surkutteleva ja sääliväinen hymy, -joka puristi hikipisarat miesparkojen otsalle. Suurempaa riitaa -ei tässä pelissä sentään synny, mikä osoittaa, etteivät he tunne -korttipelin hienoimpia poängejä; huomaanpa päinvastoin kultakutrisen -neidin aloittelevan vapaaherran kanssa hiljaista kuiskailevaa -keskustelua, josta ei mahtane puuttua suloisia ja maagillisia sanoja, -koskapa vapaaherra vilkaisee hiukan arasti ympärilleen. - -Alasalongissa taas on koko seurakunta kokoontunut pitkän -pöydän ympärille tehden siinä kuka mitäkin. Päättäväisimmin -esiintyvät täälläkin korttihummerit, ja ovat he kaikki mustia, ja -öljyisiä greekiläisiä, jotka käsittelevät likaisia lappujansa paatuneen -ihmisen täydellisellä valmiudella. He pelaavat rahasta ja likaiset -drakmat siirtyvät nopeasti läjästä toiseen. Jännittyneinä seuraavat -äärestä peliä monet tummat helleenit, joiden ulkomuoto ei anna aihetta -lohdullisiin ja toivorikkaisiin mietteisiin, mitä haudantakaiseen -elämisen paikkaan tulee; niin, olenpa sitä mieltä, että heille pitäisi -yhteisen hyvän nimessä oikein valtion puolesta opettaa kymmenet käskyt -ja varsinkin se, jossa nimenomaan kielletään varastaminen. Huomautan -tästä Tuomaalle, mutta tämä arvelee tyynesti näiden miesten olevan -kaikesta päättäen sellaisia poikia, että niiden sieluun puraisisi -väkevinkin hengenmies kulmahampaansa poikki. - -Näiden pelaajain joukosta herättää erikoisesti huomiotani eräs -kalpea ja väsähtänyt nuori mies, joka kuuluu olevan häämatkallaan. -Hän on kansallisuudeltaan venäläinen ja on nyt vaihtanut rakkautensa -pelihimoon; hänen tyttömäinen puolisonsa nojaa päätänsä hänen -olkapäähänsä kuin taittuva lilja. Tuo musta pelaaja tuossa on -siitä erikoinen, että hän kuittaa jokaisen menettämänsä drakman -suurenmoisella ja valtavalla naurunräjähdyksellä, joka tulee kidan -avautuessa sepposen selälleen kuin löyly saunan ovesta, kovalla -voimalla. Se alkaa keskiregisteristä jonkunmoisella yääää-äänellä, -jatkuu sitten ää-sävelellä alaspäin, kunnes päättyy yskänkohtaukseen. -Sen loputtua hän tarttuu korttipakkaan ja jakaa sen aivan ajatuksen -nopeudella. Indialainen kauppiaamme on saanut napinreijästä kiinni -venäläisen insinöörin ja tuntuu selittävän hänelle Sokrateen oppia, -johon venäläinen vastaa terävillä vastavedoilla Tolstoin tuotannosta. -Ryssä on olevinaan hyvinkin intresseerattu, mutta pitää silti -koko ajan silmällä nuorta amerikalaista missiä, joka parhaillaan -selvittelee maailman mutkallisinta pasianssia. Tuolla on joukko -suu ammollaan olevia englantilaisia ja ranskalaisia, joille toinen -vapaaherroista juttelee aivan tosissaan, ja vahvistaen sanojaan nyrkin -iskuilla, mitä hirvittävimpiä rosvojuttuja leijonista, leopardeista -ja krokodiileista, joita hän kertomuksistaan päättäen on tappanut -kuin heinäsirkkoja. Englantilaiset yrittävät opereerailla Indian -viidakoilla ja tiikereillä, mutta se on aivan toivotonta: vapaaherra -pyyhkäisee ylevällä käden liikkeellä koko Indian pöydän alle, hymähtää -halveksivasti ja sanoo: "Look here!" Englantilaiset kähisevät kiukusta, -mutta eivät parhaalla tahdollaankaan voi keksiä niin paksuja, mutta -samalla niin todennäköisiä valheita kuin vapaaherra von Zülow. - -Ennen kuin leijonat kuitenkaan ovat ehtineet saada lopullista -suuruuttansa, katson parhaaksi poistua, mutta kauan kesti, ennen kuin -melu salongeissa hiljeni. Piano huokaili valitellen rääkkääjiensä -käsissä, romaniattaren kuiva ja tasainen ratuutus kuului herkeämättä, -ja valtava "yääh-ääh-ääh-öhöhöm" ilmoitti tuon tuostakin, että taas -oli drakma siirtynyt toiseen taskuun. Vihdoin vaikenevat muut, paitsi -romaniatar ja piano. Koska romaniattaren suhteen kaikki inhimilliset -vaientamiskeinot ovat tehottomia, päätän koettaa saada edes pianon -hiljenemään, ja osoitan tämän tahtoni kolmella voimakkaalla nyrkin -iskulla seinään, jonka kohdalla se on. Ääni katkeaa kuin leikaten ja -olen näkevinäni, kuinka kiltti, Kretasta kotoisin oleva saksalainen -nuorukainen hiipii nolona tiehensä. Vihdoin rupeaa laivan runko -ankarasti natisemaan, josta arvaan romaniattarenkin menevän salaiseen -makuupaikkaansa, ja toivon yölevon alkaneen. Ei kuitenkaan vielä: -kannelta pudota mätkähtää mereen sotilas, ja ennen kuin hänet on saatu -ongituksi takaisin ja siitä seurannut rähinä on vaiennut, on hyväinen -puoli tuntia taas kulunut. Sitten vasta rupeaa Ismene tutisemaan -kaikkialta kuuluvista, sitkeistä ja pitkistä, hyvin ahtaista raoista -tulevista kuorsauksista, mikä talangi tuntuu olevan sen kaikille -matkustajille yhteinen. - -Aamulla heräsimme iloisen odotuksen vallassa. Yöllä oli satanut, mutta -nyt lupasi jo kauniimpaa säätä. Koko eilisen päivän olivat puusepät -korjanneet viereisessä laivassa kansihyttiä, ja oli eräs heistä -höylännyt, mikäli olin voinut huomata, koko ajan samaa lautaa. Olin -huomauttanut siitä Juhanille, joka sen johdosta oli pitänyt miestä -tarkoin silmällä ja kovasti hermostuneena häntä hiljalleen pitkin -päivää haukuskellut. Aamulla riensimme nyt ensi töiksemme katsomaan, -miten hänen työnsä oli edistynyt, ja eihän vain: iloisesti nyökytellen -höylätä krahnasi hän edelleen sitä samaa lautaa. Tarttumalla Tuomaan -kanssa lujasti Juhania käsivarsiin estimme hänet tekemästä hirmutöitä. - -Laivojen pillit parkuvat intohimoisesti ja kauan kukin: kuten kansakin -ovat laivatkin hyvin äänekkäitä, vaikka vähemmänkin huutamisen luulisi -riittävän. Syödään aamiaista ja ruvetaan odottamaan lähtöä, mutta -siitä ei tulekaan mitään, sillä hallitus aikookin lähettää tällä -laivalla Egyptiin jonkunmoisen muulien ja hevosten ostokomitean, -jonka valmistumista meidän nyt täytyy odottaa. Alkaa intohimoinen -kortinpeluu ja pianon rämpytys. Leijonain koko ja lukumäärä kasvaa -aivan fantastiseksi. - -Huomiotani herättää eräs laivalle tuotu, ehkä siinä 12 vuoden -paikkeilla oleva tyttö, joka on joko juovuksissa tahi mielipuolisessa -raivotilassa. Hän huutaa ja puhuu vaahto suussa, heittäytyy maahan ja -potkii sekä tahtoo hypätä mereen. Sotilaat pitävät häntä kiinni ja -uteliaita ihmisiä tunkeilee hänen ympärillään. Tuon lapsen tila on -peräti huonosti, jonka näkee jo ensi silmäyksellä, mutta kreikkalaiset -nauravat hänen puheilleen, joilla lienee erikoinen sisältö -- se on -nähtävästi heistä hauskaa kuultavaa. Otan hänestä tarkemmin selkoa -ja saan kuulla hänen karanneen kotoaan Kretasta Atenaan, jossa hän -oli joutunut paheen pesään. Sieltä oli poliisi hänet pelastanut ja -pitänyt hallussaan, kunnes hänen äitinsä tuli häntä noutamaan. Äiti on -rasittuneen ja vajavaisen näköinen, vanhahko ihminen; hänen kasvoillaan -on sama idiootin ilme kuin tyttärelläkin. Tyttöpä oli kuitenkin -ihastunut Atenassa oloonsa niin peräti, ettei millään tahtoisi lähteä -kotiinsa, vaan pyrkii väkiselläkin tuohon mielipaikkaansa takaisin. -Raivotilassaan kuuluu hän syytävän suustansa mitä raaimpia puheita ja -kirouksia. Tälle sitten yleisö nauraa; äidit seisovat hänen ääressään -lapsi sylissä ja kuuntelevat hartaasti. Ainoastaan yksinkertaisen -näköinen kalastaja käy tempaamassa pois pienen tyttärensä, jota sentään -hänen ilmeinen viattomuutensa oli suojellut ymmärtämästä, mitä tässä -tapahtui. Tytön raivoa kestää koko päivän. Kapteeni ja ravintoloitsija -koettavat sekä hyvällä että ankaruudella saada häntä vaikenemaan, mutta -turhaan. Vasta sitten kun hän on saanut istua pimeässä ruumassa tunnin, -katkeaa hänen sisunsa ja hän pääsee sieltä pois, luvattuaan olla -vaiti. Hän on niitä ihmislapsia, joiden kohtaloa ei mikään voi ohjata -toisaalle kuin minne voittamattomat taipumukset määräävät. - -Kolmannen luokan matkustajat muuten asuvat kannella, johon he ovat -leiriytyneet kuka mihinkin. Kaksi nuorta äitiä on lastensa kanssa --- ehkä vuoden tahi parin vanhoja -- hakenut itsellensä lokeron -kajuutan seinän ja tavaroiden välistä. Iltaisin ja öisin on hyvin -kylmää ja kosteata, joten ei voi säälittä noita lapsia katsella. Ehkä -he kuitenkin ovat tähän ilmanalaan tottuneet, koskapa eivät kovin -suuriäänistä hätää ilmoita. Katsellaan heitä ja muita, odotellaan, -kävellään kannella, istutaankin; korttihummeritkin jo raukenevat, -mutta romaniattaresta täytyy edelleenkin sanoa runoilijan sanoin: -"Kauhealla mylly jauhaa ratinalla". Amerikalaiset missit kirjoittelevat -kultaisilla säiliökynillään, kullan välähdellessä heidän hampaistaan, -paksuja kirjeitä kotimaahansa, arvattavasti täynnä mitä ihmeellisimpiä, -Akropoliilla käynnistä johtuneita väärinkäsityksiä. Ikävissään on -Tuomas uskaltautunut maihin, josta hän tuo oudon näköisen, sarvekkaan -kalan, pannen sen yläkannelle pelastusveneeseen kuivamaan. - -Suuri laiva lähtee sotanäyttämölle, täpösen täynnä ammuskelevia ja -hurraavia sotilaita. Muut laivat rupeavat huutamaan, mutta Smyrnaan -verraten on niillä vihne kurkussa. Isänmaallisuus, mikäli se voi -puhaltautua höyrynä laivan pillistä, on täällä paljon hillitympää. - -Juuri päivällistä syödessämme tunsimme ruumiissamme ja ilmassa jotakin -outoa: laiva oli lähtenyt liikkeelle. On tullut pimeä. Menemme kannelle -katselemaan loistavaa tähtitaivasta, kirkkaana välkkyvää Venusta, -jonka valo kimaltelee yhä levottomampana vyöryilevällä merellä. Kaukaa -takaamme loistavat Pireuksen valot viimeisenä tervehdyksenä Hellaan -mailta, jonka suuruuden ja vaiheiden todistajina ovat olleet nuo -ikuiset, välkkyvät tähdet. Tunnemme lähtevämme sieltä rikkaampina kuin -olimme sinne tullessamme. - - - - -XXXVIII. - -Kretan saarella. -- Chanian tasanko ja kaupunki sekä pikkunäkyjä -sieltä. -- Kretalaisia kansantansseja. -- Romaniatar ja -leijonanmetsästäjät törmäävät yhteen. -- Isänmaallinen juhlahetki. -- -Etevä ravintoloitsija. - - -_Huhtikuun 6 päivä._ Vaikka keinuimmekin koko yön kuin -jättiläiskiikussa, säästyin ihmeekseni meritaudilta, heräten aamulla -Kretan saaren korkeitten vuorten näkyvillä. Laiva ajoi pitkään, -vuon omaiseen lahteen, jonka suulla olevalla saarella oli vanhan -linnoituksen raunioita; itäpuolisella niemellä oli korkeita, -puuttomia vuoria. Niin olemme siis saapuneet seudulle, joka on sekin -vuosituhantisen viljelyksen paikka, ja historian aamuhämärässä korkean -homerolaisen kulttuurin keskuspisteitä. - -Olihan aikoinaan Foinikiassa Agenor niminen kuningas ja tällä ihana -tytär, nimeltä Europa. Neito oli niin peräti viehättävä, että itse Zeus -huomasi hänen kauneutensa, ja päätti lahjoittaa tytölle lempensä, mikä -oli suuri kunnianosoitus, vaikka Zeus ei siinä suhteessa järin itara -ollutkaan. Pilvien pitäjä kuitenkin hiukan ujosteli ryhtyä asiaan aivan -julkisesti ja siksi hän härän haahmossa ryösti kaunottaren ja toi hänet -tänne Kretaan, saadakseen olla rauhassa. Europa synnytti hänelle sitten -kolme poikaa, joista vanhimman nimi oli Minos. Hänestä tuli kuuluisa -lainsäätäjä, jolle Zeus ilmoitti hänen lakiensa sisällön, ja istuu hän -nyt kahden veljensä kanssa vainajain tuomarina Manalassa. Hänpä myös -ensiksi rakensi voimakkaan laivaston. Saattaa siis sanoa, että Kreta on -Europan kulttuurin vanhimpia paikkoja, jolla vuosituhansien kuluessa on -ollut tärkeä välittäjän merkitys Aasian ja Europan välillä; epäilijälle -antavat siitä Knossoksen rauniot riittäviä, vakuuttavia todistuksia. - -Merkilliseen paikkaan oli siis saavuttu. Lahden pohjassa oli pieni -kylä ja alkoi siitä länteen päin hedelmällinen lakeus, Chanian -tasanko, joka on saaren ainoita tärkeämpiä viljelyspaikkoja. Kuuden -kilometrin päässä, niemen tyven länsirannalla, on sitten pieni Chanian -kaupunki. Uskoen henkemme kovassa aallokossa keikkuvaan veneeseen -läksimme maihin saadaksemme käyttää jalkojamme tällä muistorikkaalla -saarella. Astelimme ensin pienen kylän raittia ja katselimme ihmisiä -ja puutarhoja: joissa m.m. ensi kertaa elämässämme näimme kukkivan -mantelipuun ja tunsimme sen ihanan tuoksun. Lähdettyämme sitten -ajamaan hyvää tietä pitkin Chaniaan huomasimme ensikertalaisen -naivilla uteliaisuudella, että olimme todella tulleet meille -kasvillisuudeltaankin outoon ja uuteen maahan. Molemmin puolin tietä -oli aidan tapaisesti istutettuna suuria, tavattoman paksulehtisiä -aloe-kasveja, joiden takana oli reheviä öljypuu-, appelsiini- ja -viiniviljelyksiä, tähkällä olevaa ohraa ja paljon muita, meille -aivan tuntemattomia kasveja, jotka kaikki todistivat maanlaadun -lihavuudesta ja ilmanalan lempeydestä. Täällä, hiukan ulompana meren -hengestä, se olikin meistä aivan erikoisen kevyttä, suloisten tuoksujen -täyttämää. Mutta huolimatta luonnon silminnähtävästä anteliaisuudesta, -joka tavallisella pohjoismaalaisella tarmolla varmaankin olisi -tuottanut ylenpalttisen toimeentulon jokaiselle, näytti elämä täällä -oikeastaan sangen raskaalle. Ihmiset olivat kehnonpuoleisesti ja -köyhästi puettuja, arvattavasti päivästä toiseen etelämaalaisen -välinpitämättömyydellä kuhnustelevaa väkeä. - -Kun olimme aikamme ajelleet mantelipuiden ja oranssien tuoksussa, -nähneet taatelipalmun (joka ei kuitenkaan täällä kantane hedelmää) -ja suureksi hämmästykseksemme myös sellaiset kodikkaat ilmestykset -kuin variksen, harakan ja varpusen, ihailleet kaukaa välkkyviä -Ida-vuoren lumipeittoisia harjanteita, saavuimme vihdoinkin Chanian -kaupungin torille. Taloudellisten vaistojemme ohjaamina astuimme -sitten suoraan torin laidassa olevaan suureen kauppahalliin, jossa oli -varsinkin vihanneksia ja kalaa sangen runsaasti myytävänä, jopa niin -paljon, ettei voinut uskoa pienen Chanian sitä kaikkea tarvitsevan. -Vihanneksien viekoitteleva mehevyys on toista kuin meillä pohjoisessa. -Halli oli siisti, mutta ostajia ei näkynyt; kauppiaat polttelivat -piippua, joivat kahvia ja pelasivat korttia. Hallin takana oli -sikermä ahtaita basaarikatuja, pieniä myymälöitä ja työpajoja aivan -vierivieressä. Mikäli saattoi huomata, oli hyvinarvoisa suutarin -ammatti kaupungin ensimmäisiä, ja valmistettiin Chaniassa kenkiä -ja tohveleita luultavasti koko saaren tarpeeksi, ehkäpä vientiäkin -varten. Työnteko ei kuitenkaan näyttänyt olevan erikoisen tarmokasta, -sillä sen päämerkkeinä oli korkeintaan se tapaus, jolloin mestari -määräsi oppipoikansa vihdoinkin vetämään pikilangan siitä reiästä, -jonka tämä ehkä tuntia aikaisemmin oli tehnyt, tahi se, jolloin hän -itse vaivautui iskemään naulan reikäänsä, jonka suulla se oli jo puoli -tuntia horjunut, uhaten pudota. Joutilasta kansaa tungeskeli kaikkialla -ja selvästi näki, että täällä otettiin elämä tuon vanhan etelämaalaisen -"_dolce far niente'n_" kannalta. - -Chania teki muuten sangen siistin ja idyllimäisen vaikutuksen -ja tuntui varsinkin hintojensa halpuuteen nähden olevan maailman -paratiisimaisimpia paikkoja. Tuomas, joka oli joskus tehnyt -kauppojakin, kertoi aikoinaan ostaneensa täältä Chaniasta, herra -kauppias Markantomakis Manosakikselta, hyviä rusinoita, ja mieli -nyt huvikseen ottaa selvää, vieläkö täällä moista liikemiestä oli. -Kyselemällähän hänet löydettiin vanhasta talosta, pienen, hauskan -torin varrelta, ja Tuomas painui sisään. Juhanin ja minun puheilleni -ilmestyi sillä aikaa, töllistellessämme torilla ja katsellessamme -aallonmurtajaan särkyviä, ihanan sinivihreitä, valkoiseen vaahtopilveen -purkautuvia maininkeja, pitkä miehen roikale, joka ilmoitti haluavansa -päästä Atenaan ja pyytävänsä nyt meiltä matkarahoja. Harkitsimme -asiaa hetkisen, jonka jälkeen Juhani ilmoitti, että mielestämme, -mikäli olimme voineet huomata, on elämä täällä Chaniassa paljon -halvempaa kuin Atenassa, joten hänellä on kaikesta päättäen täysi syy -pysytellä juuri täällä, eikä pyrkiä Atenaan. Tämä harkittu vastaus -ei miestä miellyttänyt ja katseli hän meitä hetkisen tiukasti, mutta -huomatessaan Juhanin olevan pituudeltaan vieläkin korkeammalla kuin -hän itse; ja katselevan häntä silmiin hymyillen ja täydellinen varmuus -olemuksessaan, sanoikin mies: "Suokaa anteeksi!" ja poistui. Samalla -tuli jo Tuomaskin takaisin, kertoi löytäneensä kauppaystävänsä, joka -oli tarjonnut hänelle kupposen kahvia, puhutellut häntä kohteliaasti ja -ilmoittanut, että rusinalasku on kyllä maksettu. - -Kello viiden seuduissa ajelimme pois sievästä ja kodikkaasta Chaniasta, -jossa Venizeloksen kuva koristi pienintäkin myymälää ja työpajaa. -Jos ihminen joskus tarvitsisi rauhallista, terveellistä ja halpaa -unohduksen paikkaa, saattaisi sellainen helposti löytyä Kretasta, -Chanian kaupungista, manteli-, oranssi-, oliivi- ja laakeripuiden -lakeudelta, jonka takaa siintävät ihanat valkovuoret kuin puhtaat -unelmat. - -Laivalla oli nähtävänä kretalaisten sotilasten esittämiä -kansantansseja. Mandoliinilla soitettiin yksitoikkoista, ehkä kolmessa -eri korkeudessa liikkuvaa sävelen tönötystä, jonka hitaaseen tahtiin -kolme toisiaan käsistä pitelevää miestä pyörii pientä piiriä, aina -väliin tehden omituisia hypähdyksen pirahduksia. Indian kreikkalainen -vakuuttaa meille, että nämä ovat samoja tansseja, joita jo muinaiset -kreikkalaiset tanssivat. Kriitillisen näköisinä ilmoittavat tähän taas -leijonanmetsästäjät, että olkoot vain, sitä he eivät suinkaan tahdo -kieltää, mutta heidän täytyy huomauttaa, että neekereillä on paljon -juuri samanlaisia tansseja. Tästä huomautuksesta ei kreikkalainen -oikein pidä, jota en ihmettelekään. Nämä tanssit olivat todellakin -hyvin alkuperäisiä ja naiveja. - -Päivällisen jälkeen alkaa tavanmukainen seurustelu ennen kuvattuun -tapaan. Romaniattarella on uusi, upea leninki, ja ranskatar paljastaa -seurustelutapoja, joita meidän naisemme eivät hyväksy. Kaikki ovat kuin -samaa perhettä ja ystävällisesti tulee joku meiltä tiedustelemaan, -onko meillä ikävä, koska olemme aina niin totisia; vakuutamme, -että nautimme kaikesta aivan suunnattomasti, ja istumme mekin -lojaalisuuttamme osoittaaksemme samaan seuraan, kuullaksemme jonkun -ihmeellisen seikkailun Afrikan aarniometsistä. Viimeinen numero päivän -ohjelmassa oli se, että toisen ja kolmannen luokan yleisö kokoontui -tuon mielipuolisen tytön ympärille, joka taaskin oli ruvennut saamaan -raivokohtauksiaan. Nähtävästi he häntä härnäsivät. Tytön ääni on nyt -aivan käheä, mutta uupumatta hän siitä ja kielloista huolimatta taas -puhuu ja huutaa, kiitollisen yleisön häntä palkitessa mehevillä naurun -remahduksilla. Yllämme välkkyy Hellaan ihana tähtitaivas, joka on -ennenkin nähnyt kaikenlaista, eikä siis vähistä hämmästy. - -_Huhtikuun 7 päivä._ Kello kahden seuduissa tunsin laivan lähtevän -ankarasti keinuen liikkeelle ja herättyämme kello 7 huomasimme olevamme --- Chanian satamassa. Auringon kimaltelevassa, häikäisevässä valossa -loistivat sen takaa valkoiset, pilvihuurujen peittämät vuorenhuiput -ylen ihanina. Kauan ei täällä kuitenkaan viivytty, vaan lähdettiin -kulkemaan pitkin rannikkoa itään päin, ja koko ajan olivat mahtavat -vuorijonot kauniina näkynä edessämme. Meritauti tekee ankaraa -hävitystyötä keskuudessamme. Romaniatar tulee kannelle ja sijoittautuu -kaikessa mahtavuudessaan nojatuoliin, kalastellen ääreensä ympärillä -harhailevia, epävarman näköisiä herrasmiehiä, mutta pian täytyy hänen -paeta koirineen ja kamarineitoineen hyttiinsä, suorittaakseen siellä -tekoja, joilla oli myöhemmin omat seurauksensa. Muutaman tunnin -kuluttua saavuimme pienen Rhetymnonin satamaan, johon siihenkin -oli meren suojaksi rakennettu nelikulmainen satama-allas, kulmassa -majakka. Taustalla olivat samat ihanat vuoret, kaupunki Chanian -näköinen, pieni rauhan paikka, samanlainen kuin ehkä sadat Levantin -rantojen yhteiskunnat. Sataman mataluuden vuoksi täytyi laivan -pysähtyä ulos merelle ja mielenkiintoista oli nähdä sitä taitavuutta, -jolla kretalaiset soutajat hallitsivat laivan kyljellä suuressa -aallokossa keikkuvia veneitään, joiden pelkäsin joka hetki murskautuvan -kappaleiksi. Vaikka äänenpidon olisi luullut siinä jokseenkin -hyödyttömäksi, tuntui se kuitenkin melkeinpä pää-asialta. Illalla kello -7 seuduissa okiin kolmannen kaupungin, Herakleionin, edustalla, ja -oli se edellisten tapainen, pieni merikaupunki-idylli. Tähän paikkaan -vietiin nyt tuo onneton tyttönen, joka vielä veneessä viimeisiä kertoja -parkui ja ojenteli käsiään laivaa kohti; kieltä ymmärtävät sanoivat -hänen kiroilleen. Aurinko painui nopeasti kauniiseen ruskoon lumivuoren -taakse, jonka rinteillä pilvet ja sumujoukkiot lepäsivät sankkoina -saarekkeina. Koko tuossa maisemassa, korkeissa vuorissa, pienessä -kaupungissa, pauhaavassa meressä ja illan rusottavassa valaistuksessa -oli jotakin juhlallisen kaunista. - -Juuri päivälliselle mentäessä syntyi kannella hyttimme edustalla -kiivas mielipiteiden vaihto. Molemmat leijonanmetsästäjät, joiden -hyttinaapureina amerikalaiset missit sekä romaniatar ovat, olivat -kuulleet amerikalaisten keskenään valittavan romaniattaren suurta -siivottomuutta, varsinkin äsken meritaudin aikana, jolloin hän m.m. oli -sotkenut yhteisen pesuastian. Vapaaherrat puhelivat siitä nyt keskenään -käyttäen sellaisia asiallisia ja kuvaavia sanoja kuin "Schweinerei" -j.n.e. Tämänpä sattuikin sivu kulkeva romaniatar kuulemaan ja muuta ei -tarvittu: hän ryntäsi paikalla vapaaherrojen kimppuun, nosti hirmuisen -metelin ja rupesi kirkuvalla äänellä suorastaan herjaamaan saksalaisia, -huutaen silmät säihkyen, että he ovat häväisseet häntä. Vapaaherrat -olivat aluksi hiukan nolostuneen näköisiä, vastailivat välttelevästi -ja koettivat saada romaniatarta rauhoittumaan, mutta turhaan. Yhä -kiihtyen tämä jo lyödä kopsautti toista vapaaherraa, joka pahaksi -onneksi sattui vielä olemaan heistä hurjin, käsilaukullaan, ja me -ääreen rientäneet, tästä ylimääräisestä vaihtelusta ilahtuneet muut -matkustajatko pelkäsimme, että kohta tuo rouvasihminen kynsii noilta -sankareilta silmät päästä. Mutta tuo kopsaus oli afrikanderille liikaa. -Puristellen nyrkkejänsä hän rupesi ärjymään kuin kiukustunut leijona: -"Me emme ole ainoastaan sanoneet teitä siaksi, vaan te olettekin sika! -Lyökääpä toinen kerta niin heitän teidät mereen!" Äänet kohosivat -kohoamistaan, rouva kirkui korkeimmalla falsetillaan ja rupesi vihdoin -solvaamaan saksalaisia heidän kansallisuudellaan, kunnes lopuksi sai -kyllänsä, sylkäisi ja sanoi: "Pfui Teufel!" Tämän kohtauksen aikana oli -muu yleisö uteliaana ja huvinhaluisena koettanut lisätä öljyä tuleen ja -tunsi suurta pettymystä sen loppuessa. Vaikka romaniatar paljastikin -tässä kaiken karkean sivistymättömyytensä, oli myöskin vapaaherrojen -esiintymisessä leima, joka voidaan saavuttaa ainoastaan Afrikassa. -Paheksuen oli sitä syrjästä katsellut heidän nuori serkkunsa, -ylioppilas, joka oli tuon seurueen sympaattisin jäsen. - -Päivälliset muodostuivat juhlahetkeksi sen johdosta, että hevosten -ostokomissionin johtaja, herra översti Taurakis (tahi jotakin sinne -päin), tanakka ja nuhteettoman näköinen sotilas, tarjosi täksi -päiväksi sattuvan Kreikan vapaussodan satavuotismuiston johdosta koko -matkustajajoukolle shampanjaa. Eikä siinä kyllin, vaan tuo kunnon -översti piti vielä voimakkaan ja muotokauniin puheen, jonka Indian -kauppias, myöskin palava patriootti, tulkitsi ranskaksi. Puheessaan -översti aluksi viittasi siihen vuosisatoja kestäneeseen sortoon, jota -kreikkalaiset olivat saaneet kärsiä, heidän kovaan taisteluunsa kaikkia -idästä päin vuosituhansien kuluessa ilmestyneitä raakalaisia vastaan, -ja siten kreikkalaisten osaksi tulleeseen historialliseen tehtävään -olla Europan vartijana tällä kulmalla. Se sama taistelu jatkuu -tälläkin hetkellä, ja puhuja toivoi, että Europan vallat, unohtaen -keskinäiset erimielisyydet, rupeaisivat ymmärtämään Kreikan taistelua -tältä kannalta, että se vihdoinkin saataisiin voitokkaaseen loppuun. -Voimakkaan vakaumuksen kannattamaa ja kieltämättömiin tosiasioihin -vetoavaa, kaunista puhetta ei voinut kuunnella innostumatta ja -toivottamatta kreikkalaisille kaikkea menestystä. Kun översti vihdoin -lausui Kreikan puolesta kiitokset kaikille niille muiden kansojen -sankareille, jotka olivat vapaustaistelussa kaatuneet Kreikan -puolesta, ja kohotti maljan Kreikan tulevaisuudelle, juotiin se -suuren innostuksen vallitessa, joskin läsnä olevain ranskalaisten ja -englantilaisten kasvoilla viivähtikin pieni varjon tapainen. Ainoa, -joka ei maljaan yhtynyt, eipä ollut läsnä koko juhlassa, oli vanha -turkkilainen, joka jurotti yksin sivusalongissa ja otteli siellä -harmissaan tuikeita ryyppyjä omasta taskumatistaan. - -Överstin puheen herättämä isänmaallinen mieliala ja siitä johtuva -innokas keskustelu olivat korkeimmillaan, kun äkkiä tapahtuikin pahasti -sorahtava keskeytys. Romaniatar, joka ei ollut juhlassa läsnä, ilmestyi -yhtäkkiä hyttinsä aukkoon ja huusi sieltä kirkuen ravintoloitsijalle, -että hänelle täytyy antaa toinen hytti, sillä hän ei halua asua yhdessä -noiden amerikattarien kanssa. Ja kuullessaan emäntänsä äänen rupesi -nurkasta papukaija pitämään parasta puhettansa, niin että isänmaallinen -tunnelma hukkui samalla jäljettömiin. Harmin pilvi vilahti överstin -otsalla, mutta nopea ravintoloitsija lennähti saapuville, heitti liinan -papukaijan häkin päälle ja vaiensi kieltään omituisesti raksuttaen ja -viipoitellen kättään suunsa edessä romaniattarenkin, joka ei tuntunut -ollenkaan käsittävän esiintymisensä suurta tyhmyyttä. Vähitellen pääsi -muu seurue elpymään tämän kohtauksen tuottamasta lamaustilasta ja vasta -myöhään erottiin miellyttävästä seurustelusta. - -Tuo usein mainittu herra ravintoloitsija oli muuten mainioimpia -kyypparityyppejä, mitä koskaan olen nähnyt. Hänen mustat silmänsä -vilkuivat herkeämättä joka taholle ja näytti hän samalla kertaa -huomaavan kaikki, mitä huoneessa tapahtui. Jos viinipullo tyhjeni -jonkun edessä, oli uusi entisen paikalla, ennen kuin itse juoja kerkesi -ajatellakaan sen tyhjentymistä. Tarjotessaan ruokalajeja liikkui hän -ruokailijain välillä nopeasti kuin salama, mutta samalla taitavasti -ja varmasti. Jos hänen oli annettava myöntävä vastaus ja oikea käsi -sattui olemaan vapaana, kumartui hän kysyjän puoleen, katsoi häntä -silmiin, raksutti kieltänsä kitalakeen kuin orava ja viipoitti samalla -kättään suunsa edessä perin lystikkäällä tavalla. Tästä ja yleisestä -auttavaisuudestaan ansaitsee hän kiitosmaininnan. - - - - -XXXIX. - -Mielipiteemme kreikkalaisista. -- Kreikkalaisia patriootteja. -- Kuvaus -hinduista ja japanilaisista. -- Afrikan ranta. -- Valaistuksen väri ja -räikeys. -- Aleksandrian satama ja maihinnoususeikkailuja. - - -_Huhtikuun 8 päivänä._ Aamulla kulki laiva tyvenen sään vallitessa -Kretan korkeavuorisen itäpään ohi, kääntyen suoraan kohti Aleksandriaa. -Pian on tuo kaunis saari vain pilkkuna rusoisessa autereessa. Heitän -viimeisen silmäyksen noille seuduille, koko tuolle maailmalle, -jonka muinaisista kauneussaavutuksista olin saanut niin edullisen -käsityksen ja jonka nykyisestäkin kansasta opin pitämään yhä enemmän. -Kreikkalaisista on meillä suomalaisilla yleensä pintapuolinen ja -ylimielisesti halveksiva käsitys, kun me sen sijaan kunnioitamme ja -viistämme turkkilaisia lapsellisen romanttisella ja perustelemattomalla -tavalla. Tosiasiahan on, että samoin kuin me kulmallamme olemme koko -historiamme ajan saaneet olla Europan etuvartijana Aasiaa vastaan, -kreikkalaiset ovat suorittaneet samat tehtävät omalla kulmallaan. -Aasia on lähettänyt meitä vastaan venäläiset, kreikkalaisia vastaan -turkkilaiset; ken haluaa, valitkoon niiden välillä, sillä molemmat -ovat länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskuntajärjestykselle yhtä -vaarallisia vihollisia. Palkinnoksi siitä, että Europan äärimmäisillä -kärjillä olemme suorittaneet tällaista vereen ja henkeen ulottuvaa -vartiopalvelusta, on Europa kohdellut meitä kuin lapsipuolia, antanut -meidän kitua ja taistella yksin, ja vasta sangen myöhään tunnustanut -meidän vapautemme, senkin varoituksin ja päänpudistuksin. Eikä -sillä hyvä, vaan olemmepa me vartijat itsekin olleet toisillemme -tuntemattomia; me suomalaiset, kuten sanottu, olemme kohdelleet -kreikkalaisia yliolkaisesti, mutta pitäneet turkkilaisista, jotka -kuitenkin ovat raakalaisia. Suomessa ei muisteta, että kreikkalaiset -ovat Balkanin ainoa sivistyskansa. - -Eipä löytyne meillä sitä koulupoikaakaan, joka ei tuntisi tuota vanhaa -ja kulunutta vitsiä armenialaisen, kreikkalaisen ja juutalaisen -petollisuudesta, varsinkin kauppa-asioissa. Siitä olisi kuitenkin -paras lakata puhumasta, sillä kuka heittää nykyaikana ensimmäisen -kiven? Niin grekiläisten kuin prekiläistenkin keskuudessa ovat asiat -tässä suhteessa nykyisin sillä kannalla, että jos papinkirjoihin -merkittäisiin kaikki mitä tapahtuu, niihin saisi varustaa tavattoman -tilavat lisälehdet. En usko kreikkalaista yleensä sen petollisemmaksi -kuin muitakaan, ja jos heidän keskuudestaan sellaisia löytyy, voidaan -vastaavat nappulat hyvin pian siirtää laudalle "kristittyjenkin" -keskuudesta. - -Käännyn katsomaan etelään päin, jossa tiedän olevan uuden, minulle -ennen näkemättömän maanosan, jossa inhimillinen kulttuuri on ehkä -aikaisimmin kohonnut kukoistukseen ja jälleen kadonnut, antaakseen -tilaa uudelle, kuten luonnonlaki vaatii. Siellähän on tavallaan kaiken -olo- ja lähtöpaikka, jossa elämän ja kuoleman arvoitusta on pohdittu -ehkä vakavammin kuin missään muualla. Pallas Athene häipyy mielestäni -ja sijalle hiipii salaperäinen Isis, pyhä, ijankaikkisen elon ja -elinvoiman jumalatar. - -Jouduimme sitten Indian kreikkalaisen kanssa perinpohjaiseen -keskusteluun, jossa hän kuvaili kansaansa, sen nykyistä poliittista -tilannetta ja sen taistelua turkkilaisia vastaan. Keskusteluun yhtyi -lopuksi herra överstikin, jolla kummastukseksemme oli sangen selvä -käsitys Suomesta. Mikäli häntä oikein ymmärsin, kertoi hän Kreikan -hallituksen antaneen ottaa selkoa Suomen oloista, joista oli saatu se -käsitys, että ne monessa suhteessa ovat mallikelpoiset. Kreikka on -monivuotisen sodan jälkeen haavoja täynnä, mutta toivoo saavansa pian -sodan loppumaan ja pääsevänsä parantamaan vammojansa. Raskaana näytti -överstin mieltä painavan äsken Smyrnan rintamalla kärsitty kova tappio. -Kerroimme hänelle edellisen illan juhlan olleen meille suomalaisille -erikoisesti mieluisen senkin vuoksi, että mainehikas kansalaisemme -Maksimilian August Myhrberg oli niin kunniakkaasti ottanut osaa Kreikan -vapaussotaan. Tämä nimi näytti kuitenkin olevan överstille tuntematon, -mutta ilahdutti häntä se, että Kreikan vapaussota saapi jo koulujemme -oppikirjoissa maininnan. - -Indian kreikkalainen kertoi meille sitten päivän pitkään paljon -huvittavia seikkoja hinduista ja japanilaisista. "Hindu on", sanoi hän, -"rakenteeltaan niin ohut, että se tuntuu meistä melkein kaamealta. Hän -on tavattoman hento, eikä ruumis merkitsekään hänelle juuri mitään; -sielu on ihmiselle tärkein. Hän saattaa olla niin vaatimaton, ettei hän -tarvitse päivässä muuta ravintoa kuin kahmalollisen riisiä, ja hän voi -aivan hyvin nukkua, jos hänellä vain on tilaa edes kyykistyä ja painaa -leukansa polviensa nojaan. Oudolla tavalla muistuttaa apinasta se, että -hän osaa käyttää jalkojaan ja varpaitaan tarttumisvälineinä paljoa -enemmän kuin me; niinpä hän saattaa tiellä seisoessaan viskoa kiviä -jaloillaan ja räätälöidessään käyttää jalkaansa perin käytännöllisenä -vaatteen kiinnipitäjänä. Yleensä tuo rotu tekee sen vaikutuksen, -ettei se pysty pitämään yllä valtiota ja itsehallintoa ainakaan siinä -merkityksessä kuin me europalaiset nämä asiat ymmärrämme." - -Japanilaisista ei ystävämme pitänyt ollenkaan. Hän kertoi heidän -sodan aikana koettaneen anastaa haltuunsa koko idän kaupan ja paljon -siinä onnistuneenkin, mutta epärehellisyytensä ja häikäilemättömän -itsekkyytensä vuoksi sittemmin menettäneen melkein kaikki markkinansa. -"Kiinalainen", sanoi ystävämme, "on kokemukseni mukaan rehellinen ja -kunnollinen ihminen. Kun teet hänen kanssaan kaupan, pitää hän sanansa -ehdottomasti. Mutta japanilaisesta ei yleensä saa koskaan selvää, mitä -hän oikein ajattelee, eikä hänen kanssaan saa kauppaa tehdyksi, sillä -hän ei koskaan anna varmaa vastausta, sanoen samalla kertaa sekä 'yes' -että 'no'. Hänen mentaliteettinsa on aina salassa tuon vastenmielisen, -nöyrän ja kaavamaisen kohteliaisuusnaamarin takana. Niinpä eivät Indian -europalaiset liikemiehet tahdo enää olla tekemisissä japanilaisten -kanssa, jotka yleensä ovat menetelleet kauppiasmaineensa hankkimisessa -peräti lyhytnäköisesti, arvattavasti pitäen kaikkia muita liian tyhminä -ja tulienkin itse petetyiksi. Japanilaisella ei muuten ole, päinvastoin -kuin luullaan, mitään omintakeisuutta, omaa luovaa kykyä, vaan on -hän yksinomaan jäljittelijä, joka nyt koettaa juosta militaristisen -Europan perässä niin nopeasti kuin lyhyillä säärillään pääsee. -Teistä pohjoismaalaisista voivat olot jo täällä tuntua omituisilta; -samaa kummastelemme me kaukaisessa idässä. Kun näkee japanilaisten -tikuillansa pistelevän nopeasti pikku kupposistaan ruokaa suuhunsa, -luulisi siinä ensi silmäyksellä olevan joukon kanoja, jotka äkillisillä -ja nopeilla liikkeillä nokkivat jyviä..." - -Tänä iltana katselimme jo kummastellen auringon nopeata laskua. -Se ei enää mennytkään viistoon taivaanrantaa kohti, vaan melkein -pystysuoraan, aleten aivan silmissä. Hämärää kesti noin 30 minuuttia, -jonka jälkeen tuli pimeä. Samalla syttyivät palamaan ihmeen kirkkaat -ja loistavat tähdet. Meri kohoili mahtavin mainingein, ainoatakaan -laivaa ei näkynyt, olimme yksin aavalla ulapalla, tasaisella vauhdilla -lähestyen Afrikan mannerta. Huomenna aamulla olisimme Aleksandrian -satamassa. - - * * * * * - -_Huhtikuun 9 päivänä._ Nousemme aikaisin ja menemme kannelle. -Aurinko on jo hyvin korkealla ja sen säteet sattuvat kuumina -kuvastinkirkkaaseen mereen. Afrikanderit ovat iloisia tuntiessaan -esimakua kotimaansa kuumuudesta. "Ah!" sanoo vanhempi, "pian saamme -heittää nämä kulttuurin kahleet pois ja ruveta paljain käsivarsin -puuhailemaan härkien ja kameelien sekä neekerien kanssa". Jokaisella on -omat ihanteensa. - -Jännittyneenä tuijotan taivaanrantaan, sillä tahdon nähdä Afrikan heti, -kun välillä oleva meren pinta sen suinkin sallii. Vihdoin ilmestyykin -horisonttiin terävä piikki, joka kohoaa kohoamistaan; sen rinnalle -ilmestyy omituisia, ilmavia, pieniä tupsuja, ja sitten piikkejä, jotka -eivät voi olla muita kuin palmuja ja tehtaitten savupiippuja. Mutta tuo -ensiksi näkynyt oli Aleksandrian sataman suuri majakka. Samalla tavalla -oli varmaankin antiikin aikana Aleksandrian kuulu tulitorni, Pharos, -jota pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä, ensimmäiseksi -tervehtinyt merenkulkijan tervetulleeksi Afrikan mantereelle. Jo saapuu -laivalle luotsi ja hiljaa höyryämme muinaiseen Eunostos- eli "Hyvän -kotiinpaluun satamaan". Edessämme on Afrika, Aleksandrian kaupunki, -arabialaisten kuulu "Iskanderieh". - -Ensimmäinen seikka, jonka huomaan, on koko maiseman valovärityksen -muutos. Monesti olen jo ehtinyt kuvata Aigeian ja Kreikan sinertävää, -autereista kuulakkuutta, joka antaa kaikille näköaloille violetin -kirkkauden. Egyptin valaistus sen sijaan on räikeätä, omituisesti -kellertävää hehkua, ikäänkuin olisi sen ympärillä oleva suunnattoman -laaja keltainen hiekka-erämaa heijastanut sen, mikä ei lienekään -aivan väärä otaksuma. Taivaalla ei ole pienintäkään pilvi- tahi -sumumuodostumaa, vaan on auringon valolla esteetön ja täysi loistonsa. -Sen räikeys onkin niin läpitunkeva, että tunnen sen rasittavan -sietämättömästi silmiäni. Varjot ovat erinomaisen jyrkät ja terävät, -ja valkoisiksi kalkitut rakennukset näyttävät aivan hehkuvan. Sattuu -tyyni päivä, pieninkään tuulen henkäys ei meitä virkistä ja ilma -tuntuu mielestäni väräjävän kuumuudesta. Näin meistä, mutta ilmanalaan -tottuneista kuuluu päivä olevan viileähkö. - -Odoteltuamme parisen tuntia saapuivat laivalle lääkäri ja passien -tarkastajat, joiden eteen kaikki järjestyksessä joutuivat, käveltyään -ensin kohteliaasti hymyilevän lääkärin ohi. Mutta romaniatar ei -malttanut odottaa vuoroaan, vaan tunkeutui muitten ohi passiherrojen -pöydän ääreen. Kun nämä kohteliaasti huomauttivat, että hänen piti -odottaa vuoroaan, nosti rouva heti ankaran melun, valittaen kovalla -äänellä, että tämähän nyt vasta ihmeellinen maa on, kun ei täällä -edes ymmärretä olla kohteliaita naisille. Passiherrat yrittivät -ensin heikosti väitellä hänen kanssaan, mutta pelästyivät sitten -herättämästään luonnonvoimien myrskystä ja löivät leimansa rouvan -papereihin epätoivoisella kiireellä. Kun eräs ranskalainen yritti -sitten lipsahtaa sisään väärällä vuorolla, loppui muutaman lihavan -kreikkalaisäijän kärsivällisyys, ja kumeasti karjuen karkasi hän -ranskalaisen niskaan ja heitti hänet oikealle paikalleen. Tätä kaikkea -oli suomalaisen tyynellä temperamentilla erittäin soma ja virkistävä -katsella. - -Kaikessa tässä touhussa kului aikaa niin, että kello oli jo 1, ennen -kuin niistä oltiin selvät. Koko tämän ajan oli laivan ympärillä -vallinnut sanoin ja kynin kuvaamaton meteli. 19 isoa venettä, -jokaisessa 8-12 tummaa, fetsipäistä miestä, muuna pukuna nilkkoihin -saakka ulottuva, vyötäisiltä hiukan kapeampi paita, tunkeili koko ajan -laivan ympärillä, miehistön uhatessa kiivetä kannelle, johon heillä -kuitenkaan ei vielä ollut lupaa. Jokainen noista miehistä huusi niin -kovalla äänellä kuin suinkin mahdollista oli, ja se merkitsee melko -paljon, kun tietää, minkälaiset kamalat äänivarat näillä kansoilla on. -Tungeskeleminen laivan portaiden ääressä muodostuu vihdoin selväksi -tappeluksi. Miehet hyppivät veneestä toiseen, tekevät äärettömän -kuvaavia eleitä ja laajapiirteisiä, sujuvia, ilmehikkäitä, koko -horisontin käsittäviä käsien liikkeitä, sekä huutavat kuin hengen -hädässä Kummastuneita matkustajia kohti ojentuu joka hetki satakunta -rukoilevaan, liikuttavaan asentoon pysähtynyttä käsivartta, ja -Aleksandrian eri hotellien nimet täräjävät ilmassa epäsointuisena -mölinänä, erisuuruisten ja -voimaisten kurkkujen esille mylviminä. Kun -kapteeni vihdoin; ilmoittaa, että laiva lähteekin likemmäksi laituria, -jonka ääreen se nähtävästi ei halua säästääkseen laiturimaksut, -lennähtävät kaikki veneet samalla tiehensä kuin lokkiparvi, ihmeen -nopeasti nostaen vielä kolmikulmaisen purjeensakin vauhtia lisäämään, -vaikka tuulta ei tunnukaan. - -Ja kun vihdoin saavutaan lopulliseen ankkuripaikkaan ja matkustajien -pois lähtö todella alkaa, syntyy jos mahdollista äskeistä kauheampi -meteli. Maurilaisten merirosvojen hyökkäys kristittyyn laivaan -aikoinaan mahtoi olla jotakin saman tapaista kuin tämä, sillä niin -hurjasti, tarvitsematta mitään portaita tahi muita näkyväisiä -kiinnitarttumispaikkoja, "entrasivat" nämä valkopartaiset fetsiniekat -laivamme joka puolelta, rynnäten kamalan näköisinä oudostuneitten ja -säikähtäneitten matkustajain kimppuun. Huutaen kuka minkin hotellin -nimeä tarttuu yksi tuohon, toinen tähän matkalaukkuun, ja alkaa mistään -välittämättä haalata sitä laitaa kohti, pudottaa jysäyttääkseen sen -johonkin veneeseen. Matkustaja saa pitää silmänsä auki ja esiintyä -lujasti, jos mielii säilyttää määräysvaltansa tässä mellakassa. - -Tuomas, joka oli sähköttänyt hotelliin, odotti sen edustajia, eikä -siis kallistanut korvaansa muille huutajille. Muodostaen kolmikulmion -me lujasti ja päättäväisesti puolustimme henkeämme ja omaisuuttamme, -saaden väliin pidellä tanakastikin matkalaukusta kiinni, kun joku -ruskea mies oli joutunut ymmärtämään, että se oli tahdottu uskoa -hänen huostaansa, eikä millään ehdolla halunnut luopua tästä -väärinkäsityksestä. Pianpa ilmestyikin eteemme todella jättiläismäinen -nubialainen, joka oli puettu fetsiin ja khakipukuun, näytti meille -Tuomaan sähkösanomaa ja kysyi murteellisella saksan kielellä, olimmeko -tilanneet huoneet Savoy-Palace-hotellista. Olimme kyllä. Saatuaan -myöntävän vastauksen veti neekeri ison suunsa valtavaan hymyyn ja -tarjosi meille heti hienot egyptiläiset savukkeet, joiden vertaa ei -maailmassa ole. Kädenkäänteessä oli viereemme ilmestynyt kaksi muuta -alempaa mustaa sielua, jotka erinomaisen taitavasti ja nokkelasti -haalasivat ja hiivasivat sekä tavaramme että meidät veneeseen, jossa -muutamien minuuttien kuluttua istuimme ällistyneinä, että näinkö -mukavasti tämä kävikin. - -Odottaessamme leijonanmetsästäjiä, joiden piti tulla samaan veneeseen, -ja joilla oli rautavanteilla vahvistettuja matkatavaroita liiankin -runsaasti, pitelin silmällä romaniatarta, mitenhän tästä kahakasta -suoriutuisi. Hänen terävä puheensa erottui aivan selvästi tästäkin -kauheasta melusta. Nytpä näin, kuinka musta egyptiläinen kiikutti -kursailematta kädessään papukaijan häkkiä, heilautellen sitä niin, -etteivät lintuparan kotoiset aarniometsän puutkaan liene koskaan niin -huojuneet, ja vei sen neljän keikkuvan veneen yli takana olevaan -viidenteen "barkaan". Toinen tuo perässä koiraa, joka panee toimitusta -vastaan vastalauseensa koko sillä äärimmäisellä sisulla, joka tiedetään -raivostuneella foksterrierillä olevan, mutta se ei tehoa ollenkaan: -armotta heittää mätkähyttää musta mies koira paran papukaijan viereen. -Sitten palaavat molemmat miehet takaisin kannelle ja saattelevat sieltä -irvistellen välissään kamarineito raukkaa, joka kalpeana ummistaa -silmänsä ja heitetään veneeseen kuin jauhosäkki. Sitten seuraa itse -emännän vuoro. Tummat Egyptin pojat hallitsevat häntä tanakasti -käsivarsista, luoden hänen pyylevyyteensä ihailevia ja nälkäisiä -silmäyksiä, ja -- ihme on tapahtunut: rouvan suu avautuu kyllä -toisinaan kuin maalle joutuneella kalalla, mutta ääntä ei enää kuulu; -äänijänteet ovat tilanteen herättämän kauhun vuoksi herpautuneet. -Mustat miehet hyppyyttelevät häntä kuin tynnyriä veneen laidalta -toiselle, riemuitsevan näköisinä kuin orjakauppiaat, jotka kerrankin -ovat saaneet kaapatuksi oikein lihavan, vaativintakin muhamettilaista -makua tyydyttävän saaliin. Valjuna ja vaisuna vaipuu rouva parka -papukaijansa ja muiden kotieläintensä viereen. - -Niin päästiin vihdoinkin maihin, mutta siellä oli vielä kestettävä -tullitarkastus. Kun oli jonotettu aikansa ja annettu pois laivalla -saadut koleerattomuustodistukset, päästiin itseensä varsinaiseen -tullihuoneeseen. Paitsi tärkeinä häärääviä fetsipäisiä virkamiehiä, -jotka näyttivät toimittavan kaikkea muuta mahdollista, mutta eivät -virkaansa kuuluvaa tavarain tarkastusta, saattoi tässä harmaassa, -likaisessa ja ikävässä paikassa nähdä valitun kokoelman Aleksandrian -hyvin arvoisaa jätkäsäätyä. Mikä huuto ja pauhu taaskin, mitkä -kuvaavat, epätoivoiset, suuria ympyröitä tekevät käsien liikkeet! Mikä -ihmeellinen, melkein ebenholtsista vaaleaan kahviin vaihteleva ihmisten -väri! Kasvojen piirteissä, solakassa vartalossa, pitkissä säärissä, -pystyissä olkapäissä, pitkissä käsivarsissa -- siinä oli kaikessa -jotakin tuttua, tuntua kuvapatsaiden egyptiläisistä. Olipa joskus kuin -olisi itse Ramses astunut elävänä eteemme ja ruvennut kauppaamaan -meille kahvia ja limonaadia. Silmät ovat mantelimaiset ja niissä on -erikoisen syvä ja tumma kiilto, kuten joskus oikein väärentämättömällä -mustalaisella. Noita ihmisiä saattaa unohtua katselemaan aivan -hypnotisoituna, kunnes täytyy nipistää itseään käsivarresta ja kysyä, -onko tämä unta vai totta. - -Jollakin salaperäisellä tavalla -- luultavasti lyöden kielellään -kaikki estävät voimat tainnoksiin -- on romaniatar selvinnyt -ensimmäisenä kaikkine tavaroineen ja eläimineen tarkastusmiehen -ääreen. Kaunopuheisempia ja sitkeämpiä esityksiä siitä, ettei -mitään tullattavaa ole, lienee harvoin annettu ainakaan kreikan, -turkin, ranskan ja englannin kielen sekoituksella, ja pyytävämpiä -ja lempeämpiä, viettelevämpiä katseita ei liene juuri useammin -publikaaniin suunnattu kuin tällä hetkellä, mutta ihme kyllä se -kaikki oli aivan turhaa. Nuoruudestaan huolimatta pysyi egyptiläinen -tunteettomana, matka-arkut avattiin, ja niin paljastui sekä hänen että -muiden ihmettelevien silmien eteen valittu sarja silkkiä ja samettia, -vanhoja ja uusia korsetteja, leninkejä ja suuri paljous kaikenlaisia, -naispukuihin kuuluvia salaperäisiä vaatekappaleita, jotka lopuksi -paiskattiin arkkuun takaisin sikinsokin. Tuntuipa siltä, että koko -rakennus vapisi niistä murhaavista sanoista ja silmäyksistä, joita -romaniatar tämän johdosta sinkahutteli ympärilleen. - -Leijonanmetsästäjien tullitarkastus oli myöskin erikoinen tapaus. -Kun heidän laajoista laukuistaan löytyi kaikenlaista, joka ei ollut -tullivapaata, ja virkamies rupesi laskemaan maksettavan määrän -suuruutta, vei toinen vapaaherroista hänet vähän syrjemmälle. Kuulin -hänen kuiskuttavan: "Pitääkö minun todellakin maksaa täällä tullia?" -ja samalla hän näytti lompakostaan turkkilaista puolenkuun merkkiä, -joka vastaa Saksan rautaristiä. Merkin nähdessään egyptiläinen heti -pisti kynänsä taskuun, kumarsi ja sillä oli asia selvä. Tämä oli -ensimmäinen huomaamamme merkki siitä, kuinka egyptiläisten suosio eri -kansallisuuksia kohtaan oli jakautunut. - -Selvittyämme mekin vuorollamme tullista lähdimme ajamaan hotelliin. -Tullialueen portilla oli kuitenkin vielä ruumiillinen tarkastus, jonka -musta konstaapeli toimitti siten, että hän juhlallisesti, ikäänkuin -siunaten, siveli meidät hartioista jalkateriin saakka, julistaen -lopuksi: "All right!" Tarkoituksena lienee estää aseitten vientiä -kaupunkiin. Peräti väsyneitä olimmekin jo hyvään ja kodikkaaseen -hotelliin päästessämme, jossa meidät ystävällisesti otti vastaan -saksalainen portieri, lihava kuin tynnyri. - -Siihen loppui taas Simeonin "lokikirja". - - - - -XL. - -Hotelli. -- Maa, jossa ei tarvitse pelätä sadetta. -- Katuelämää -arabialaiskortteleissa. -- Hautajaiset. -- Serapeum, Pompejuksen pylväs -ja katakombit. -- Kirkkoisä Kyrillus. -- Egyptin pumpuli. -- Häät. -- -Mehemed Ali. -- Pääskyset. -- Kuningaspalmu. Eläintarha ja peipposet. --- Englantilaisviha. - - -Vaikka veljekset olivat matkallansa ehtineet saapua jo monelle uudelle -paikkakunnalle ja siis kokea siitä johtuvat tunnelmat, heräsivät he -kuitenkin huhtikuun 10 päivän aamuna aivan erikoisessa mielentilassa. -Olihan jo hotelli sinänsä jotakin uutta, joka kyllä ansaitsi huomiota. - -Se oli täysin europalainen, upeampi ja suuremmilla mukavuuksilla -varustettu kuin ainoakaan niistä, joissa he tähän saakka olivat -olleet. Näki kaikesta, että rikkaat englantilaiset olivat tottuneet -Egyptissä viruessaan vaatimaan ei ainoastaan länsi-, vaan vieläpä -itämaidenkin mukavuuksia, oli sitten kysymyksessä ruoka, juoma tahi -muut elämän välttämättömyydet. Erikoisuutena olivat nubialaiset -palvelijat, jotka puettuina fetsiin, valkoiseen paitaan, vyötäisillä -punainen vyö, ja pehmeisiin sandaaleihin, liikkuivat äänettöminä ja -auttavaisina joka paikassa kuin varjot. Ainoastaan ylikyypparit ja muut -sellaiset johtohenkilöt olivat valkoisia. Nuo mustat ihmiset, joiden -väriin tottui aivan pian, olivat erinomaisia palvelijoita, tarkkoja -työssään, vaatimattomia ja ennen kaikkea aivan mykkiä, puhuen vain -vaadittaessa. Kun veljekset siis söivät aamiaistansa, johon Egypti oli -antanut runsaasti hedelmiänsä, ja pari tällaista mustaa miestä noudatti -heidän toivomuksiaan ennen kuin ne oli ehtinyt lausuakaan, tunsivat -he olevansa kuin itämaisia pashoja, joiden elämä satujen mukaan on -tällaista herkuttelemista ja nautiskelemista hyllyvillä ottomaaneilla. -Virkeinä ja uteliaina lähtivät he sitten ulos tutustumaan Aleksandrian -kaupunkiin. - -Ihmeellinen maa, jossa ei tähän aikaan koskaan tarvitse pelätä -eikä toivoa sadetta, sillä sitä ei tule. Aurinko nousee joka aamu -pilvettömälle, huikaisevan kirkkaalle taivaalle, ollen puolen päivän -kohdalla jo tähänkin vuoden aikaan niin korkealla, että täytyy -melkoisesti kallistaa päätänsä taaksepäin voidakseen sen nähdä. Sen -säteillä on polttavan läpitunkeva voima, eikä mielellään juuri sen -hehkussa oleskele, jos vain voi sen välttää. Tänään tuntuu kuitenkin -raitis merituuli, joten varjossa on vain kohtalaisen lämmintä, kuten -meillä parhailla helteillä. - -Oppaana hotellin suosittelema, vanhanpuoleinen ja parraton -arabialainen, joka tahtoo olla europalaisesti puettu, koskapahan -on vetänyt paitansa päälle kuluneen kesäpalttoon, lähtevät -veljekset liikkeelle, ajaen ensin sataman puolella olevaan -arabialaiseen kaupunginosaan. Katuelämä on täällä vielä eloisampaa -kuin Konstantinopolissa ja täällä näytään todellakin kokonaan -elettävän kadulla. Siinä suoritetaan kaikki työ, siinä parturoidaan, -kirjoitetaan, juodaan kahvia ja jutellaan. Veljellisessä sovussa, -vaikkakin kaikki kirkuen kuin hengen lähdössä, siinä työskentelevät -sepät, suutarit ja fetsintekijät -- päähineen oikea nimi lienee -"tarbush" --, keittelevät merkillisiä ruokiansa kokit, myyskentelevät -makeisten kauppiaat vastenmielisen näköisiä herkkujansa j.n.e. Laihat, -pitkäsääriset kanat, ja kaikkialla läsnäolevat lampaat puikkelehtivat -ihmisten jaloissa. Pilvenä pörisee joka paikassa kärpäsiä, tunkeillen -kaikkialle, missä on likaa -- ja sitähän on joka paikassa -- ja -ruoka-aineita. Onpa tuossa eräs leipuri levittänyt kadun reunalle -koko limppuvarastonsa ja joka limpun pinnalla kuhisee kärpäsiä -armeijoittain. Kaiken tämän melun ja kohinan keskellä, seinän vierellä -tahi jossakin nurkassa, saattaa liikkumattomana istua joku vanha -musulmanni, uneen tahi unen kaltaiseen pyhään mietiskelyyn vaipuneena. -Hänen kasvoillaan ja käsillään on kärpäsiä niin että kuhisee, aurinko -paahtaa häntä täydellä terällä, ohi kulkijat tyrkkivät häntä, mutta -hänen rauhaansa ei nähtävästi mikään voi häiritä. Tuossa istuu käsi -ojona musta kerjäläisnainen, ja lapsi nukkuu hänen sylissään raskasta, -tiedotonta onnen unta. Tuossa astuu sokea, tunnustellen kepillänsä -tietä tungoksessa ja ojennellen väliin kättänsä almun saantia varten. -Huntupäisiä, mustiin puettuja naisia istuu kauppojen ovilla tahi -kadulla vilkkaasti puhellen, ja kaikissa pikku kahviloissa tungeksii -kovasti kansaa, jutellen, juoden kahvia ja pelaten korttia. Kauan ei -tarvitse Aleksandrian arabialaiskortteleissa harhailla, ennen kuin -huomaa, että Konstantinopolin itämaisuus sittenkin on, aitoudestaan -huolimatta, ikäänkuin sinne muutettua, jotavastoin se täällä on -kotonaan, kuin syvän ja suuren meren näkyvissä olevana pintana. - -Äkkiä kuulemme takaamme, ajaessamme erästä syrjäkatua, vihlovia -valitushuutoja. Ohitsemme menee joukko naisia. Eräs heistä itkee -jonkunmoista valittavaa säveltä, jonka jälkeen muut taas puhkeavat -valitushuutoihin. Kysymyksessä ovat hautajaiset. Ruumis on viety -hautausmaalle ja haudattu sinne, kasvot Mekkaan päin, ja nyt palaavat -itkijänaiset surutaloon takaisin. Opas, joka tuntuu olevan harras -moslemi, lausuu veljeksille vakavasti ja kyynelsilmin: "Sitä tietä -täytyy meidän kaikkien mennä. Sanottehan te frankitkin: Maasta olet -sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman!" Häivähdys vakavaa -tunnelmaa valtasi mielen katsellessa omituista kulkuetta ja ukon -silminnähtävää liikutusta. Älkäämme olko liian itserakkaita, vaan -myöntäkäämme, että moslemien sydämessä voi liikkua aivan yhtä syvä ja -vilpitön uskonnollinen tunne kuin millä europalaisella tahansa. - -Tämä hautauskulkue sattui veljesten kohdalle sopivalla hetkellä, -sillä olivathan he juuri menossa n.s. Serapeumiin, Ptolemaiosten -perustaman Serapis-palveluksen muinaisen, kuulun temppelin paikalle. -Sanotaan tässä olleen rakennuksen loistossaan vetäneen vertoja Roman -Kapitoliumille. Serapis oli manalan, kuoleman ja tautien jumala, jonka -palvelus levisi koko Roman valtakuntaan, ja lienee, kuten sen rinnalla -Isiksen palvelus, ollut salamyhkäisten menojen mielikuvitukseen -vetoavaa uskontoa. Nyt ei paikalla ole mitään muuta kuin korkea -graniittipilari, n.s. Pompejuksen pylväs, tehtyjen kaivausten jälkiä -sekä sarja maanalaisia käytäviä, joita liian vaativasti sanotaan -"katakombeiksi". Pompejuksen pylväs on kuitenkin suurin vanhasta -Aleksandriasta säilynyt muistomerkki, peruskivineen lähes 27 m korkea, -juuresta lähes 3 m läpimitaten. Kapiteeli on korinttilainen. Se on -saattanut kuulua muinaiseen Serapis-temppeliin, mutta Pompejuksen -kanssa ei sillä ole ollut mitään tekemistä; nykyiselle paikalleen sen -lienee pystyttänyt keisari Teodosius, ehkä muistoksi siitä, että oli -saanut hävitetyksi Serapeumin. Ansaitsipa todellakin moinen fanaattisen -uskonkiihkon barbaariteko itselleen muistomerkin. Teodosius ja hänen -mielisairaat munkkihurjurinsa saattaisivat kääntyä haudassaan, jos -kuulisivat, kuinka perin tarpeettomana ja raakalaismaisena nykyajan -ihminen tällaisia hävitystekoja pitää. - -Opas on puhellut veljeksille näistä "katakombeista" siksi paljon, että -nämä luulevat, vaikka tietävätkin varsinaisten katakombien olevan -toisaalla, näitäkin katsomisen arvoisiksi. Syvästä, hiekkakiviseen -maahan hakatusta kaivannosta johtaa kaksi mutkaista käytävää, toinen -itään, toinen länteen, joiden seinissä on jonkunmoisia syvennyksiä. -Ne ovat kuitenkin siksi pieniä, etteipä edes istuvassa asennossa -oleva ruumis olisi niihin väkivallatta mahtunut. Oppaan selitykset -tuntuivat myöskin hyvin hämäriltä. Kun seinissä ja hautojen kohdilla -ei liioin näkynyt mitään kuoleman palvelusta osoittavia merkkejä -eikä kirjoituksia, ja kun koko käytävä oli sangen huolimattomasti ja -ilmeisesti ilman tarkempaa suunnitelmaa tehty, jäi Simeoni vakavasti -epäilemään sen katakombiluonnetta. Mieluumminkin se on saattanut olla -joku Serapeumin pappien viinikellari, sillä noissa syvennyksissä -sopi kyllä hyvin säilyttää kokoliaitakin viiniruukkuja, jommoisten -sirpaleita Simeoni oli maassa huomaavinaankin. - -Varsinaiset Aleksandrian katakombit ansaitsevat sen sijaan näkemistä. -Ne löydettiin vasta vuonna 1900 ja on ne rakennettu säännöllisen -pohjapiirustuksen mukaan, sisältäen melko laajoja käytäviä ja kauniisti -koristeltuja, kokonaisten perheitten hautakammioita. Ne ovat kotoisin -toiselta vuosisadalta Kristuksen syntymän jälkeen ja osoittavat hyvin -säilyneillä koristeillaan, kuinka omituisesti kreikkalais-roomalainen -ja vanha egyptiläinen tyyli saattoi täällä sekoittua. - -Tuollaiseen muinaiseen kuolleitten valtakuntaan astuu varovaisin ja -hiljaisin askelin. Sen ajan menot ja hautaustavat kuvastuvat elävinä -mieleen, nähdessään, kuinka huolellisesti ja kauniisti täällä oli -varustettu se paikka, _triclinium funebre_, jossa vainajan omaiset -pitivät peijais-ateriansa, ja kuinka perin komeasti monet vainajat --- ehkäpä ruhtinaallisia henkilöitä -- oli viimeiseen leposijaansa -laitettu. Tuntuu kuin väreilisi tässä ummehtuneessa ilmassa vieläkin -surua. Ainoina elollisina olentoina ovat skorpionit, jotka kiipeilevät -seinillä ja joita veljekset huolellisesti välttelevät. Kristittyjä -nämä vainajat eivät ole olleet, vaan ehkäpä siihen henkiseen suuntaan -kuuluvia, joiden keskuudesta myöhemmin lähti Hypatia, kuuluisa -hellenistisen viisauden ja maailmankäsityksen tulkitsijatar. -Mahdotontahan ei ole, että hänen ruumiinsa on tuolla seinäkomeroissa, -satojen muiden joukossa, heitettynä sinne sen jälkeen, kun piispa -Kyrillus "kristityn" roskaväen avulla sai hänet murhatuksi. - -Tuo sanottu Kyrillus on muuten saanut historiassa "kirkkoisän" -arvonimen, jota ei, kuten tunnettua, sentään ole jaettu yhtä usein -kuin kauppaneuvoksen tahi valtioneuvoksen arvonimeä. Hän eli siinä -molemmin puolin 400-lukua ja oli peräti ankara kirkonmies ja -veitsiterävä teologi, jonka kanssa ei ollut leikkimistä. Esimerkkinä -hänen suuresta merkityksestään mainittakoon, että kun Konstantinopolin -patriarkka jostakin syystä yhtäkkiä kieltäytyi antamasta Neitsyt -Marialle arvonimeä "Jumalan äiti", sinkosi Kyrillus Aleksandriasta -häntä vastaan niin tehokkaat anatemat, että patriarkan tuoli rupesi -vakavasti horjahtelemaan. Ja kun hän ei kerettiläisestä käsityksestään -luopunut, vaan taisteli sen puolesta itsepintaisesti, tuomitsi hänet -Kyrilluksen toimesta Efeson kirkolliskokous siihen alimpaan paikkaan. -Tästä sukeutui nyt laaja, koko kristikuntaa järkyttävä riita, josta -ei sovi tässä enempää puhua, varsinkin kun kaikki koulupojat, joille -tarkoin isketään päähän tällaiset veitsihienot uskonriidat, osaavat -siitä uteliaille kyllä selvää tehdä. Mutta kysykääpäs heiltä, mistä -maailman paras pumpuli saadaan, niin näette, kuinka yksipuolisesti -ohjattu heidän tietopuolinen kasvatuksensa on. - -Sillä aikaa kuin Simeoni vaipui tällaisiin Egyptin menneitä aikoja -kaiveleviin mietelmiin, oli käytännöllinen Tuomas ajatuksissaan -aivan toisaalla. Tullessaan oli hän nimittäin nähnyt egyptiläisen -pumpulivaraston, käynyt sitä tutkimassa ja oli nyt vaipunut pumpulia, -sen laatua, merkitystä ja kauppa-arvoa harkitsemaan. Simeoni epäili, -tiesikö hän ollenkaan oltavan paikassa, jonka asukkaille ei enää huoli -tarjota pumpulia enempää kuin muutakaan maailman turhuutta, sillä niin -hajamielisenä hän kuunteli oppaan vaivalloisia ja peräti fantastisia -selityksiä, joissa tosi ja valhe kävivät mitä ihmeellisintä taistelua -keskenään. Kun oppaamme vihdoin viittasi edessä olevaan syvään kaivoon -sanoen: "Roman well" ("Roomalainen lähde", joita muuten kaikki täällä -löytyvät, vähänkään vettä sisältävät kuopat tuntuivat olevan), heräsi -Tuomas syvistä kansantaloudellisista mietelmistään ja sanoi ilahtuen -tuijottaen eteensä, äänellisen yhtäläisyyden pettämänä: "Cotton -oil?" ("Pumpuliöljyäkö?") Juhani ja Simeoni panivat verrattomalla -nautinnolla merkille oppaan ällistyneen ilmeen hänen kuullessaan tämän -odottamattoman arkeologisen selityksen. - -"Hypatian sanotaan olleen erinomaisen etevän matematiikassa", puheli -Simeoni heidän poistuessaan katakombeista, "vaikka hänestä oikeastaan -tiedetään hyvin vähän, hänen kirjoituksiaan kun ei ole säilynyt..." - -"Mistähän Egyptin pumpuli saapi erikoisen hyvät ominaisuutensa?" puheli -Tuomas. "Johtuneeko se siitä, ettei täällä ole ollenkaan sateita sen -valmistumisaikana, joten se ei koskaan kastu? Luulenpa niin, sillä -muuten sitä lienee vaikea selittää, koskapa itse kasvi ei olle täällä -sen jalompi kuin Amerikassakaan..." - -(JUHANI: "Nyt on Simeoni saanut Teodoran sijaan Hypatian ja Tuomaan -päähän on mennyt pumpulihulluus. Mitä tästä retkestä tuleekaan!") - -Äsken oli veljeksiä saattanut kuoleman valtakuntaan hautajaissaatto; -nyt sieltä palatessa ottavat heidät vastaan uuden elämän synnyttämisen -viehättävät aikeet. Näet useissa paikoissa näkyi koreasti liputettuja, -lampuin ja köynnöksin koristeltuja taloja, joissa vietettiin häitä. -Erään edustalla oli useita kuormavankkureita ja lastattiin niihin -parhaillaan morsiamen myötäjäisiä. Hän on rikas, sillä köyhällä tytöllä -ei voi olla noin paljon hyllyviä ottomaaneja, pehmeitä haaremisohvia, -loputonta määrää patjoja ja tyynyjä, korean väristä vaatetavaraa jos -kuinka paljon, kaikki suunniteltu lepäämisen ja loikomisen varsinkin -itämailla tärkeätä perusajatusta silmällä pitäen. Tulivatpa vastaan -myös umpinaiset, vanhanaikaisia "kruunajaisvaunuja" muistuttavat -ajopelit, joiden edellä juoksi huutaen ja hoilaten kuusi koreapukuista -arabialaisnuorukaista, arvattavasti jonkunmoisia marsalkkoja. -Morsiantahan siinä vietiin uuteen kotiinsa, jossa sulho hehkuen -lemmestä odotti häntä; sulhon uteliaisuuden täytyykin olla tällaisessa -tapauksessa melkoisen ja inhimillisesti varsin ymmärrettävän, sillä -eihän hän ole vielä morsiantaan nähnytkään, vaan on "ostanut hänet -säkissä", kuten varsin asiallisesti voi tässä tapauksessa sanoa. -Simeoni ei kuitenkaan uskonut, että tuo tapa olisi niin pyhä kuin -näyttää, vaan arveli tyynesti, että kyllä tytöstä sentään täälläkin -aina ennen häitä tarkempi selvä otetaan, vaikkakin kaikessa -hiljaisuudessa. - -Aleksandrian kohiseva elämä aaltoili veljesten ympärillä, kun he -seisauttivat hevosensa Mehemed Alin, Egyptin ja Aleksandrian uudistajan -nimeä kantavalle aukeamalle, jossa tuon äijän jykevä ratsupatsas -hänestä vielä muistuttaa. Vuonna 1800 oli Aleksandriassa noin 5000 -asukasta, nyt ehkä 370,000, niistä vain 60,000 europalaista. Mehemed -Ali, Egyptin yritteliäs ja voimakas, Makedoniasta, Kavalasta, syntyisin -oleva kediivi, joka oli aloittanut uransa tupakkakauppiaana, kohosi -tarmonsa ja ihmeellisten tapausten suosimana tuohon korkeaan asemaan -ja käytti sitä täysin itsenäisesti häikäilemättä omaksi ja Egyptin -hyväksi. Kun Egyptin janitshaarit, mamelukit, olivat hänelle esteeksi, -päätti hän tehdä selvän koko joukosta ja kutsutti heidän päällikkönsä, -yhteensä lähes 500 miestä, luokseen kahville. Kun kahvi oli juotu, -isketti hän heiltä kaikilta niskat poikki, ja siihen päättyi kuuluisain -mamelukkien historia. Sitten hän ryhtyi Egyptiä uudistamaan, yhdisti -Aleksandrian n.s. Mahmudije-kanavalla Niiliin, pannen siten perustan -nyt niin suurenmoiselle kanava- ja kastelujärjestelmälle, edisti -maanviljelystä ja hoiti asiat kaikin puolin kuin mies. Hän olisi tehnyt -ottopoikansa Ibrahim-pashan avulla selvän koko Turkin valtakunnasta, -elleivät aina kateelliset suurvallat olisi sitä estäneet. Hänen -jälkeläisensä pitävät vieläkin kediivin istuinta hallussaan, vaikka -Mehemed Alin aikuista valtaa nyt käyttelevätkin englantilaiset. - -Veljekset ajavat huvikseen tuolle kuuluisalle kanavalle, jolloin -tullaan kaupungin ulkopuolelle. Se on kuin pieni joki. Rantoja -kaunistavat palmut ja rumentavat rähjäisen näköiset fellahkylät. -Ihmeekseen huomaavat veljekset omien kotoisten pääskysten lentää -hujauttelevan pitkin kanavan laitoja, aina väliin koskettaen vettä -kuten meilläkin. "Lähtekää jo Suomeen", kehoittaa Juhani, "ja viekää -meiltä terveisiä." Kun Tuomas kertoo oppaalle, että pääskyset lähtevät -pian Suomeen, viettääkseen kesänsä siellä, ei tämä rupea sitä ollenkaan -uskomaan. Ajoretki päättyy ihanaan puistoon, jossa mahtavat palmurivit, -joiden kauneutta ei voi kyllin ihailla, oudot ja tuntemattomat, -parhaillaan loistavasti kukkivat puut ja pensaat, yleensä koko -kasvillisuuden rehevyys, antaa käsityksen troopillisten metsien meille -tuntemattomasta kasvullisuuden rikkaudesta. - -N.s. kuningaspalmu lienee lajiensa kaunein, ja onkin se todella -kuninkaallisen näköinen. Runko on aivan suora ja sileä kuin olisi se -tehty sorvaamalla, ja väriltään loistavan hopeanharmaa. Se kohoaa -suorana sangen korkeaksi, levittäytyen latvassaan ihanaksi ja tuuheaksi -lehtitöyhdöksi. Nähdessään, kuinka palmu yleensä antoi täällä joka -paikalle ominaisen leimansa, tuli Simeoni ajatelleeksi, että pilarin -kehityksen historia ehkä voitaisiin todennäköisesti aloittaa palmusta, -sillä sitä katsellessaan on varmaankin egyptiläinen rakentaja aikoinaan -johtunut luomaan noita vapaasti ja itsenäisesti kohoavia rakennustensa -kannattajia. - -Aleksandrian eläintarha tarjoaa myöskin muukalaiselle nähtävyyksiä, -sillä täällä, jossa esim. leijonat ja apinat ovat kotoisemmassa -ympäristössään, tekevät ne virkeämmän vaikutuksen kuin Pohjolan -eläintarhoissa. Nehän kuitenkin ovat enimmäkseen tuttuja, mutta -kasvullisuus sen sijaan on oudompaa, eikä sen rehevyyttä voi kylliksi -ihailla. Joutilasta, ilakoivaa arabialaisväkeä tunkeilee kaikkialla, -mutta muuten on meno aivan samanlaista kuin Europassa. Ilma on -erinomaisen kevyttä ja kuivaa. Simeoni huomasi ihmeekseen, että hän -saattoi hengästymättä kulkea sellaisissakin paikoissa, joissa kotona -jo olisi pitänyt pari kertaa "levähtää". Puiston puista ja pensaista -kuului tuhat -- äänistä, tutulta kaikuvaa viserrystä, ja kun veljekset -tarkastelivat lähemmin, mitä lintuja ne olivat, huomasivat he -hämmästyksekseen niiden olevan peipposia, sirkkusia ja muita kotoisia -kesävieraitamme, jotka nyt olivat nähtävästi kokoontuneet parviin -lähteäksensä kauas Pohjolaan valoisasta kesästä riemuitsemaan. Kunpa -pääsisivät onnellisesti italialaisten ja ranskalaisten pyydystäjäin ohi! - -Kun veljekset ajoivat kotiin, rupesi heille vierellä menevästä -raitiovaunusta sinkoilemaan kaikenlaisia outoja sanoja, jotka sävystä -päättäen olivat kaikkea muuta kuin ystävällisiä. Opas suuttui virkansa -puolesta ja rupesi haukkumaan vastaan, ja niin jatkettiin seurustelua -hyvän aikaa. Kun se oli loppunut, selitti opas yleisön luulleen heitä -englantilaisiksi ja siksi heitä solvanneen, englantilaisia kun vihataan -täällä tavattomasti. "Mutta herrathan eivät olekaan englantilaisia, -vaan saksalaisia, ja saksalaiset -- ne ovat hyviä miehiä!" Oli turhaa -selittää heille, mistä maasta veljekset olivat, sillä egyptiläinen -näyttää tuntevan vain englantilaiset, ranskalaiset, saksalaiset, -italialaiset, kreikkalaiset ja juutalaiset. Koska veljekset -eivät olleet englantilaisia, määriteltiin heidät muitta mutkitta -vaaleutensa vuoksi saksalaisiksi, ja kohdeltiin sen vuoksi erikoisen -ystävällisesti, kun se vain tuli tiedoksi. - -Mutta kun veljekset ajoivat hotelliinsa englantilaisen päävahdin ohi, -huomasivat he vartiosoturin tyynenä ja varmana astelevan kivääri -olkapäällä koppinsa edessä. Heitä ei paljon näy, vaan välttävät he -tarkoin kaikkea alkuasukkaita kiihoittavaa esiintymistä, hyvin tietäen -olevansa palavasti vihattuja tässä maassa, jolle he kuitenkin ovat -tehneet paljon hyvää. - - - - -XLI. - -Egyptiläisessä laulukahvilassa. -- Orkesteri, laulajatar, kappaleen -esitys ja yleisö. - - -Levähdettyään päättivät veljekset ottaa selkoa, voisiko muukalainen -päästä näkemään egyptiläisten omaa "kansallista" huvittelu-elämää, -joka arvattavasti paljon kertoisi heidän erikoisuuksistaan. Aikaisempi -opas ei kuitenkaan vanhana miehenä enää jaksanut lähteä liikkeelle, -vaan lähetti toisen, jolla oli koko etuhammasrivi kullasta ja paitansa -päällä kulunut europalainen takki. Hän selitti, ettei enää ole olemassa -sellaisia arabialaisia kahviloita, joissa esiintyisi "vatsatanssijoita" -ja muita sen suuntaisia "taiteilijoita", koska englantilaiset olivat -kaiken sellaisen kieltäneet. Mutta uudemmanaikaisia kahviloita, -suuriakin, oli kyllä, ja niihin hän oli valmis herrat viemään. -Lähdettiin siis ja melko turvallisella tunteella, sillä molemmat -rotevat leijonanmetsästäjät tulivat mukaan, toisella turkkilainen -puolikuunsa liivin rinnassa. - -Opas kuletti seurueen arabialaiseen kaupunginosaan, sokkeloisten -ja ahtaitten katujen läpi, joilla tungeksi nauravaa ja ilakoivaa -egyptiläistä yleisöä. Varsin hyvin saattoi sillä matkalla nähdä, että -Aleksandria on omistanut itselleen kaikki suuren merimieskaupungin -paheet, joita räikeän avonaisesti harjoitetaan kokonaisissa -kortteleissa. Omituista oli nähdä, että useissa paikoissa oli -kadullakin vuoteita, uudenaikaisia vaskinuppisia rautasänkyjä, joissa -näytti makailevan vanhoja naisia, ehkä povaajia ja myrkynsekoittajia. -Koko tämä maailma oli niin inhoittava ja niin erilainen kuin mitä -yleensä paljonkin maailmaa nähneenä, on oppinut mahdollisena pitämään, -ettei sitä voi katsella ilman syvintä inhon tunnetta. Käsittämätöntä -on, kuinka Englannin hallitus sallii tuon kaiken tapahtua, ellei -esteenä ole haluttomuus sekautua liiaksi alkuasukkaiden tapoihin ja -elämään, mikä tietenkin olisi vaarallista. Sanottakoon vain se, että -pohjoismaissa olisi tällainen aivan mahdotonta, joskin kerrotaan -pöyristyttäviä asioita jo Antwerpenin merimieskortteleista. - -Vihdoin saavuttiin erääseen kahvilaan, joka ulkoapäin oli suuri, -laudoista tehty rakennus, ja jonka nimi oli "Suihkulähteen teatteri". -Jo kauas kuului sieltä yksitoikkoista soiton rämpytystä. Kun oli saatu -piletit, jotka muuten olivat melko kalliit, tultiin suureen saliin, -jossa istui paljon fetsi- ja turbaanipäistä yleisöä, juoden kahvia -ja poltellen nargileh-piippua. Veljekset huomasivat olevansa ainoa -valkoinen seurue tässä joukossa ja heihin suuntautui tutkivia ja -vihaisia, kysyviä katseita. Opas antoi hiljaisia selityksiä, jolloin -jännitys laukesi; eräs villin näköinen mies tuli sanomaan: "Saksalainen --- hyvä! Englantilainen" -- (nyrkin puristus ja hammasten kiristys). -Veljeksetkin saivat eteensä välttämättömät kahvikuppinsa ja rupesivat -katselemaan ympärilleen. - -Korkean ja suuren salin toisessa: päässä oli europalaiseen malliin -esityslava, "estraadi", näyttämö, jolla orkesteri istui. Se oli -kokoonpantu seuraavasti: vasemmalla istui huilun puhaltaja, jonka -soitin oli tehty bamburuo'osta; sitä puhallettiin päästä ja kylkeen -oli tehty tarpeellinen määrä reikiä. Aleksandrian museossa näki -Simeoni myöhemmin aivan samanlaisen, mutta se oli tehty norsunluusta. -Huilunsoittajan oikealla puolella olevalla miehellä oli jonkunmoinen -kupupohjainen, kitaran tapainen soitin, joka nähtävästi oli -europalaista mallia. Seuraavalla oli edessään pöydällä suuren sitran -tapainen soitin, mutta ei siinä ollut sitrassa tavallisia "polkimia"; -se meni alituisesti epävireeseen, joten soittaja sai viritellä sitä -lakkaamatta. Oikealla siivellä istui sitten kolme tukevaa äijää, joista -yhdellä oli kädessään tamburinin tapainen helistin. Tällainen oli -kahvilan orkesterin kokoonpano. Kaikilla soittajilla oli fetsi päässä. - -Orkesteri oli ryhmittänyt tuolinsa puoliympyrään keskipisteessä -olevan, korkeammalle jalustalle asetetun nojatuolin ympärille, joka -kuitenkin oli käännetty yleisöön eikä soittajiin päin. Tuoli oli -komeasti päällystetty, edessä jalkajakkara ja vieressä matala itämainen -kahvipöytä. Veljesten tullessa sisään se oli tyhjä, mutta orkesterin -jäsenet olivat paikoillaan, ahkerasti virittäen soittimiaan. - -Hetkisen kuluttua vaelsi kuitenkin näyttämölle upea, nähtävästi -täydelleen itämaisen maun mukainen kaunotar. Pukunaan hänellä oli -jonkunmoinen valkoinen pusero, punainen, lyhyt hame, valkoiset sukat ja -valkoiset, viimeisen muodin mukaiset parisilaiskengät. Päässä hänellä -oli musta huntu, riippumassa taaksepäin. Tukka oli kiiltävän musta ja -silmät tummat, mutta ihon väri oli europalaisesti vaalean rusottava -ja kirkas, joten Simeoni tuli epäilleeksi hänen ehkä olevan jotakin -kaukaasialaista rotua. Paljaissa käsivarsissaan hänellä oli ylen -runsaasti kullanvärisiä metallikoristeita, renkaita ja rahoista tehtyjä -ketjuja, kaulassa paksussa kultaketjussa suuri medaljonki, ja nilkoissa -paksut kultarenkaat. Tummien ja kaarevien kulmiensa alta lähetteli hän -katsomoon viileitä ja ylpeitä silmäyksiä, tervehtien ihailijoitaan -tuskin huomattavalla hymyllä. Pää-asiana hänestä puhuen mainittakoon, -että hän oli hyvin lihava, suoranainen rykelmä terveitä ja valtavia -naisellisia muotoja, joita koko katsomo unehtui ihailemaan, hiljaisten -"ah!"-huokausten kuuluessa kaikkialta. "Hän on kaunis kuin kuu!" -innostui veljesten opaskin häntä ylistämään, ja myöntäähän täytyikin, -että tuossa terveessä olennossa, joka esiintyi ilman minkäänlaista -tekomakeata kiemailua, hillitysti ja tyynesti sekä arvokkaasti, oli -sangen paljon harvinaista, eksoottista kauneutta. Uteliaina veljekset -odottivat, mitä tästä piti tuleman. - -Orkesterin loppumattomasti viritellessä soittimiaan istuivat siinä -nyt yleisö ja kaunotar vaiti ollen ja tarkastellen toisiaan, väliin -ajattelevalla ilmeellä maistaen kahvia ja vetäen pitkän ja viileän -sauhun nargilehista, jonka vesi pulahteli hiljaisina kuplina. -Kaunottarellekin tuotiin kahvia ja rupesi hänkin sitä siinä itsekseen -maistelemaan, hieman raoittaen mehevän punaisia ja paksuja huuliaan, -joiden välistä loistivat helmikirkkaat hampaat, ja välillä antaen hymyn -häivähdyksen lennähtää kasvoilleen. Kun tätä jatkui kauan, rupesi -Simeoni jo ihmettelemään, oliko tämä nyt aivan erikoinen, arabialainen -ohjelmanumero, jossa oli vain vaivuttava hiljaiseen kauneuden ihailuun, -kun orkesteri vihdoinkin tuntui saavan soittimensa vireeseen ja kaikki -taiteilijat rykäisivät päättäväisesti. Samalla alkoikin esitys. - -Sitramiehen sormet rupesivat hyppelemään kielillä vallan näppärästi, -repien niistä kantelemaista helinää taitavasti ja varmasti; kitaramies -täryytteli mandoliinimaista soitintansa tarmonsa takaa jonkunmoisella -"plektronilla", ja huilumies pisti aseensa vasempaan suupieleensä -pirahdutellen siitä ilmoille sarjan mitä konstikkaimpia lurituksia. -Tamburiini alkoi helistä ja kaikki orkesterin jäsenet, joiden suu ei -ollut mitenkään "ylösotettu", alkoivat myös laulaa. Jännittyneinä -teroittelivat veljekset korviansa saadakseen mahdollisimman eheän -kokonaiskäsityksen näin alkaneesta esityksestä. - -Laulun sävel ja soitto oli Simeonin korville vierasta. Se ei ollut -suinkaan mitenkään väsyttävän yksitoikkoista, mutta liikunta-ala oli -silti melkoisesti rajoitettu. Samat nousut ja laskut siinä vaihtelivat, -ja sävy oli haikeasti uliseva ja valittava. Ehkä sana "uliseva" kuvaisi -laulun väriä parhaiten, sillä ääni tuntui tulevan jostakin kurkun -perukasta, oudon värisenä ja todellakin "ulisevana". Somaa oli seurata -laulajien ilmeitä. - -Huilunpuhaltaja, joka nähtävästi oli soittimensa käsittelyssä mestari, -puhalsi kuten sanottu toisella suupielellänsä, vääntäen siten -kasvojansa hiukan kieroon. Siitä hän sai surumielisen ilmeen, joka -sointui hyvin hänen soittonsa oneata tuulen huminaa muistuttavaan -sävyyn. Kitaran soittaja lauloi intohimoisesti, vääntäen varsinkin -korkeammilla asteilla kasvonsa hassunkuriseen irvistykseen; nähtävästi -ei ääni tahtonut oikein mielellään tulla ilmoille, jolloin hän -ponnistellessaan joutui aivan suonenvedon tapaisen ilmeen valtaan. -Vertaukseksi saattaisi sopia sekin, että hän koko ajan koetti kuin -uhallakin tirkistää aurinkoon. Sitran soittaja laulaa hujautteli -voimakkaasti, mutta kohotti hassusti ylähuulensa oikeata puoliskoa, -saaden hänkin siitä omituisesti kärsivän ilmeen. Oikealla puolella -istuvat äijät vetelivät taas kuin ison pitäjän parhaat kirkkoveisaajat. -Varsinkin vanhin, jo harmaissa oleva profeetan jälkeläinen, antoi -ääntä kuin tynnyristä laskien, muistuttaen paljon venäläisestä -kirkkobassosta, joita Simeoni oli kerran kuullut Solovetsin -luostarissa. Mutta mitäpä teki nojatuolissa istuva kaunotar? - -Hänhän oli pää-asia koko esityksessä, laulun johtaja, paras laulaja, -ja samalla kapellimestari. Miltei huomaamattomilla oikean käden -liikkeillä hän löi tahtia, yhtyen määrätyissä kohdissa itsekin lauluun. -Hänen äänensä oli kirkas ja kova, täydelleen "kouluuttamaton", ei -vastenmielinen, vaikka sekin tuli jostakin sieltä niskanikamien -vaiheilta. Laulettuaan hän taas maisteli kahvia ja kiitti yleisöä -sirolla, pienellä käden liikkeellä, hymyillen joskus joukkoon. -Näin jatkui laulua kauan. Mitä he lauloivat? Veljesten opas ryhtyi -selittämään. - -Laulu kuvaa rakastuneen miehen lemmentuskia. Hän valittaa ja -vaikeroipi, purkaen tunteensa ilmoille sydämensä syvyydestä; hän -tuntee menettävänsä järkensä, ellei hän aivan pian saa rakastettuansa -omakseen, tuota ihanista ihaninta neitoa, jonka ylistykseksi hän -nyt, kuin toinen Korkean veisun laulaja, tuhlaa koko hehkuvan -itämaisen kuvarikkautensa. Nyt saa laulu entistä valittavamman, -sydäntäsärkevämmän sävyn, ja jokainen laulaja ääntää eräässä -huippukohdassa merkillisen, itkua tahi nyyhkytyksen nikotusta -muistuttavan ulahduksen, jollainen joskus sattuu keskellä kiihkeätä -itkua. Kapellimestaritar varsinkin ulahti taitavasti. Simeoni säikähti -ensin, että nyt loppuivat laulajilta äänivarat kokonaan, mutta eihän se -niin ollut, vaan kuvasi tuo ulahdus rakastuneen miehen valituksen ja -tuskan korkeinta kohtaa, ollen siis korkeimman laulu- ja esitystaidon -osoitus. - -Erikoista huomiota oli omiaan herättämään kahvilan hovimestari, joka -liikuskeli alituiseen näyttämön läheisyydessä valvoen kaikkea. Kun -esitys hänen mielestään kohosi erikoisen kauniiksi ja taiteelliseksi, -kääntyi hän yleisöön päin ruveten voimakkaasti ja vaativasti -läiskyttämään suuria kämmenlapioitaan ja huutaen samalla innostuneita -hyväksymishuutoja näyttämölle päin. Aluksi yleisö pysytteli hiukan -kylmänä ja pidättyväisenä, mutta kuta pitemmälle korkean veisun -esityksessä ehdittiin, sitä enemmän se innostui. Kun säejakso -päättyi, kuului kaikkialta ihastunut, pitkä "aaah!" ja voimakkaat -käsien taputukset palkitsivat taiteilijoita hovimestarin suureksi -ihastukseksi. Opas innostuu myöskin ja selittää fanaattisesti osoittaen -suosiotaan: "Ettekö nyt ymmärrä ja kuule? Hänhän laulaa sydämensä -syvyydestä, hänhän on sairas rakkaudesta, hänen armaansahan on kaunis -kuin kuu veden yllä, hänen kyyneleensä vuotavat virtanaan!" Ylen -innoissaan on myös veljesten takana, pylvään vieressä istuva, suonikas, -laiha, pitkä ja turbaaniin puettu beduini. Pitäen vesipiipun letkua -vasemmassa kädessään, takoo hän oikealla edessään olevaa pylvästä, niin -että koko rakennus tärähtelee, ja huutaa kiiluvin silmin hyvähuutojaan. -Selvästi saattoi nähdä, että runoudella ja musiikilla oli tähän -yleisöön voimakas vaikutus ja että lyyrillinen, kukkaiskielinen -lemmenrunous tuskineen ja riemuineen arvattavasti oli täällä tänäänkin -sama kuin tuhat vuotta sitten. - -Vihdoin pääsee esitys korkeimman kohtansa sivu ja siihen tulee nyt -tyynempi ja samalla rauhallisesti riemuitseva sävy. Sehän onkin -luonnollista, sillä nythän on rakastaja, yleisön puhjetessa huumaaviin -ilon osoituksiin, vihdoinkin päässyt tarkoituksensa perille, saanut -armaansa, joka on kaunis kuin kuu veden yllä, ikuisesti omakseen. -Kuten elämässäkin, tasautuu tässäkin pian tyydytettyjen intohimojen -myrsky, laulu ja soitto hiljenevät, kunnes kokonaan loppuvat. Esitystä -oli kestänyt ainakin tunti. Simeonille jäi siitä se vaikutus, että -se oli oikeastaan sangen korkealla taiteellisella tasolla, sillä se -persoonallinen tehtäväänsä antautuminen ja huomattava haltioituminen, -jolla laulajat ja soittajat esityksensä suorittivat, oli todistus -vakavasta laulun ja soiton palvelemisesta, joka ehdottomasti teki -kylmään muukalaiseenkin vaikutuksensa. - -Ainoa taiteilija, joka ei kokonaan vaipunut esityksensä hurmioon, oli -sitran soittaja, päättäen siitä, että hänellä, kun kappaletta kesti -niin kauan, välillä tuli kova tupakantuska. Kesken lauluaan kaivoi -hän, soittaen vain toisella kädellään, esille savukkeen, soitti ja -lauloi taas hetken täydellä puhdilla, kunnes taas irroittaen toisen -kätensä sytytti savukkeen niin sukkelasti, ettei siihen kulunut kuin -pari kolme tahtia. Sitten hän aivan epätoivon vimmalla veteli pari -kolme syvää henkisauhua, pisti näppärästi savukkeen syrjään ja rupesi -taas soittamaan ja laulamaan niin tarmokkaasti, että hän muutamalla -raapaisulla ja ulvahduksella "saavutti" toiset. - -Veljesten takana, seinän vierellä, aivan näyttämön lähellä, istui muuan -nuori egyptiläinen, johon laulajatar nähtävästi teki aivan järkyttävän -vaikutuksen. Koko laulun ajan hän kuiskaili neidolle sanoja, jotka -kaikesta päättäen sisälsivät jotakin muuta kuin hänen esityksensä -ylistystä, koskapa hänen tummat silmänsä kiiluivat perin rakastuneesti. -Laulajatar ei aluksi pannut häneen mitään huomiota, mutta kun -nuorukainen nähtävästi tunsi laulun sankarin tuskat täydellisesti -omikseen, kiihtyen aivan hurjaan lemmenpaloon ja heitellen näyttämölle -sarjan mitä liikuttavimpia ja rukoilevimpia kuiskauksia ja ehdotuksia, -menetti hän kärsivällisyytensä. Hän rypisti tummat kulmakaarensa -synkäksi ukkospilveksi, leimautti niiden alta salaman, joka olisi -ottanut hengen puhvelihärältäkin, ja veti suupielensä niin halveksivaan -irveen, että rakastuneen egyptiläisen sydän jäätyi kauhusta. -Masentuneena hän horjuen luikki tiehensä. - -Kun orkesteri sitten, pidettyään hyvän aikaa väliä, jälleen sai -soittimensa vireeseen, jaettiin yleisölle pieniä lehtisiä, joihin oli -arabiaksi painettu jotakin; veljeksille selitettiin sen olevan Egyptin -vapaudenlaulun, ja esitettäisiin se nyt. Suomennettuna kuuluu tuon -lehtisen sisällys seuraavasti: [Ystävällisesti suomentanut professori -Knut Tallqvist.] - - Ilmoitus. - - Suihkulähteen teatteri Meloniaukealla. - - Yleisön huviksi tulee tänä iltana vienoääninen rouva 'Atîjât el - Mansûrîja kuuluisan ja etevän soittokunnan avustamana esittämään - hänen ylhäisyydelleen, rakastetulle johtajallemme, Sa'd Zaghlûl - pashalle omistetun tervehdyslaulun, jonka eräässä teeiltamassa - hänen ylhäisyytensä kuunneltavaksi esitti tekijä ja säveltäjä, - muusikko, herra Ibrahim Abdallâh, jolloin se läsnäolijain mieleen - teki erittäin syvällisen vaikutuksen. Se kuuluu: - - "Noussut on autuuden aurinko valaisten vapaudella, - Ja onni on tullut ilmoittaen isänmaalle iloviestit. - Riemuitse siis, egyptiläinen, toivosta, yksimielisyydestä ja toimesta - Niilinmaasi hyväksi! - Tullut on onni, loppunut murhe. Oi, Herra, tee täydelliseksi - yhteiselämämme Egyptin nousulla. - Eläköön Egypti Niilineen lippunsa suojassa, oi, Herra, ja varjele - sen onnea! - Palauta sille sen kunnia ynnä täysivaltaisuuden nautinto, sillä - sen se ansaitsee. - Amen, amen, amen, amen." - -Laulajatar, eli siis "vienoääninen rouva el Mansûrîja", ilmestyi taas -tuolilleen ja niin alkoi esitys. Päättäväisellä ja innostuneella -sävyllään sekä reippaalla tahdillaan se tekikin melkoisen vaikutuksen -ja yleisön ihastus oli suuri. Käsiään huitoen otti se osaa esitykseen -ja beduini takoi tahtia pylvään kylkeen, niin että jymisi. Sen jälkeen -laulajatar nousi, teki yleisölle pienen kumarruksen ja poistui -arvokkaasti, jättäen jälkeensä suuren määrän kaihoisia egyptiläisiä -sydämiä. - -Mutta orkesteri jäi edelleen paikoilleen, tarmokkaasti taas viritellen -soittimiansa. Näyttämölle nostettiin tavallinen wieniläistuoli, -josta veljekset ymmärsivät taas olevan jotakin uutta tulossa. Hetken -perästä astelikin näyttämölle niin että palkit natisivat, oikein -maankaatolihava mamma, kuin itse Niili-äiti, koreassa puvussa ja -hyväntuulisesti naureskellen. Simeoni ihmetteli ensin, miksi hän -ei istunut äskeisen laulajattaren nojatuoliin, mutta otettuaan -hänestä entisen maanmittausoppilaan tarkalla silmällä erinäisiä -tilavuusmittoja, ymmärsi hän, ettei eukko olisi siihen mahtunut ja -että tuo toinen tuoli oli siksi nostettu esille. Eukko laulahti -muutamia säkeitä lapsellisen hennolla äänellä ja naureskeli, saattaen -egyptiläiset äänettöminä ja henkeään pidätellen häntä ihailemaan, -mutta veljekset eivät enää enemmistä taidenautinnoista välittäneet, -vaan läksivät astelemaan hotelliinsa, kulkien suljetussa rintamassa -keskikatua. - -Öinen Aleksandria vaikutti kolkolta, vaikka katuvalaistus olikin hyvä. -Hoilaavia ja rähiseviä egyptiläisiä mennä hurrasi vielä kaikkialla, -ja joskus saattoi nähdä englantilaisen sotilaan, joka arkana ja -kiireesti puikkelehti pitkin seinuksia. Melu oli vieläkin sellaista, -että jos Helsingissä jonakin yönä pidettäisiin moista pauhua, -hälyyttäisi poliisi ylimääräiset voimat liikkeelle, sillä mitäpä -tuollainen karjunta ja hoilaaminen voisi merkitä muuta kuin syntynyttä -kapitalistisen yhteiskunnan hävittämisyritystä. Sanomalehtemme -kirjoittaisivat laajoja ja siveellisestä närkästyksestä tiukkuvia -pääkirjoituksia siitä tapojen turmeltumisesta ja mädännäisyydestä, joka -Suomenkin kansassa, sen pahempi, on saanut vallan. Niin erilaista on -maailma. - - - - -XLII. - -Egyptiläisnaisen huntu. -- Ovatko egyptiläiset erikoista "kansaa"? --- Europalaisia liikemiehiä. -- Matka Kairoon, huomioita -kastelulaitoksista, viljelyksistä ja kylistä. - - -Turkkilaisista naisista puhuttaessa mainittiin, että he ovat -vähentäneet hunnun pitämistä, mikä on eräs itämaiden naisten -"vapautusliikkeen" ilmiöitä. Turkkilaisnaisen huntu on kiinni -päähineessä, on tavallisesti musta, ja peittää koko kasvot. -Egyptiläisnainen näyttää pitävän huntua vielä aivan yleisesti, mutta se -on toisenlainen. - -Ylhäisön naisten huntu on valkoinen, muilla musta. Otsa ja -silmät jätetään peittämättä, joten sangen paljon virkistävää on -nähtävänä. Tästä hunnun muodosta päättäen olisi siis naisen suu -egyptiläisen mielestä se, jonka päällä on erikoisesti syytä pitää -verhoa. Nenänvarren kohdalla on pystysuorassa asennossa omituinen -messinkisylinteri, jokseenkin nenän pituinen ja varustettu vielä -kahdella terävällä renkaalla, joiden luulisi painavan ikävästi ihoa. -Tässä sylinterissä on huntu kiinni. Ellei useinkin hyvin suuria, -tummia ja kirkkaita silmiä näkisi, luulisi katselevansa outoja -kummituksia. Kadun elämästä huomaa, että on olemassa nähtävästi -hyvin rikkaita egyptiläisiä, koskapa mitä upeimmat valjakot, -joissa tuollaisia valkohuntuisia kaunottaria istui, olivat hyvin -yleisiä sekä Aleksandriassa että Kairossa. Seuraavan lain saattoi -Simeoni, neuvoteltuaan asiasta Juhanin ja Tuomaan kanssa, vahvistaa -yleispäteväksi: "Kuta kauniimpi ja nuorempi nainen, sitä ohuempi ja -läpinäkyvämpi huntu?" Tämä laki on numero toinen siinä kokoelmassa, -joka naisten esiintymistä kuvaavana m.m. sisältää seuraavankin -Tagoren viisauden: "Kuta lyhyempi hame, sitä pitempi katse". Molemmat -voi vaikka hakata kivitauluihin, sillä niin tosia ja päteviä ne -ovat. Yleensä täytyi sekä Aleksandrian että Kairon katuelämästä -sanoa, että se teki rikkaan vaikutuksen. Kansa elää täällä hyvissä -oloissa, hedelmällisen laaksonsa onnen lapsena, varsinkin nyt, kun -englantilaisten toteuttama kastelujärjestelmä on päässyt pitemmälle -kehittymään. Molemmat kaupungit ovat todella upeita. - -Ovatko nuo "egyptiläiset" mitään todella erikoista omaa kansaansa, vai -asuuko maassa vain joukko eri kansallisuuksia? Veljekset miettivät tätä -asiaa usein ja tulivat siihen päätökseen, että todellakin on olemassa -"Egyptin kansa". Tällä laaksolla on nähtävästi aina ollut erikoinen -kyky sulattaa yhteen kaikki sinne kokoontuneet ainekset, niin että -väestön saattaa sanoa olevan suorassa polvessa, välillä tulleitten -veren lisien muuttamana ja kehittämänä, muinaisen Egyptin kansan -jälkeläistä. Siinä esiintyy luonnollisesti arabialaisia, turkkilaisia, -nubialaisia ja muitakin erikoispiirteitä, mutta rodun yleistyyppi -muistuttanee vanhoja egyptiläisiä. Kansaa ei jaa eri ryhmiin rotu, vaan -enemmänkin uskonto. Puhtaimpia muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä -lienevät talonpojat, fellahit, jotka sodan aikana kuuluvat varoittuneen -kuten muidenkin maiden talonpojat. Egyptissä voi siis sanoa siellä -ilmenevän voimakkaan "kansallisen" liikkeen todella perustuvan -"egyptiläiseen kansallistuntoon". - - * * * * * - -Kun veljekset aamulla huhtikuun 11 päivänä astuivat hotellin viileistä -huoneista kadun helteeseen, mielivät he saada jonkunmoisen käsityksen -Aleksandrian europalaisesta liikemaailmasta, ja läksivät siis -vaeltamaan kohti erästä suurta englantilaista välitysliikettä, jonne -Tuomaalla oli suosituksia. Ihmiset heidän ympärillään toimittelivat -tehtäviään erittäin luonnollisesti, aivan kuin kotonaan, mikä -Simeonista tuntui hiukan ihmeelliseltä siksi, että oltiin Egyptissä; -sitä seikkaa he eivät näyttäneet pitävän millään tavalla merkillisenä -asiana. Että tämä oli Aleksanteri Suuren perustama kaupunki, -hellenistisen kulttuurin pää-ahjo, ei myöskään näyttänyt vaikuttavan -näiden mustien ihmisten menoihin ollenkaan, vaan esiintyivät he niin -kuin olisi se ollut luonnollinen asia. Ja hassultahan Simeonistakin -olisi näyttänyt, jos he esimerkiksi olisivat suuren historiansa vuoksi -kävelleet käsillään -- hänestä muuten vain tuntui, että jollakin -tavalla kaiken tuon menneisyyden muka olisi pitänyt elämässäkin -esiintyä. - -Tultiin suureen konttorihuoneeseen, jonka katossa iso propelli pyöriä -surisi, niin että tuulen henki tuntui joka paikassa; työskentely ilman -sellaista olisi kai ollut vaikeata. Huomasi kaikesta, että oltiin -vanhan maan vanhassa liikkeessä, jossa ei pidetä mitään joutavaa ja -turhanaikaista konttorikomeutta tarpeellisena, vaan tyydytään siihen, -että on tila ja pöytä, jonka ääressä voi istua. Simeoni ei huomannut -siellä ainoatakaan amerikalaista kirjoituspöytää ja korttikaappia, -ei kalliita laskukoneita eikä muita sellaisia upeita laitteita, -joita ilman ei esim. Suomessa voida mitään liikettä ajatellakaan. -Konttoristeja oli sen sijaan paljon, kaikilla kynä kourassa ja nenä -kirjassa kiinni; täällä tehtiin työtä. - -Tirehtöörin huone, jonne veljekset nyt vietiin, oli myöskin sangen -yksinkertainen, sisältäen vain välttämättömimmät huonekalut. Poissa -olivat kotimaamme tirehtöörien pehmeät matot, nahkaiset nojatuolit, -valtavat kirjoituspöydät sekä tirehtöörin muotokuva seinältä, joitta ei -Suomessa pieninkään liike usko menestymismahdollisuuksiinsa, vaikkapa -niihin onkin täytynyt tuhlata melkoinen erä muutenkin vaivoin kokoon -haalitusta osakepääomasta. Täällä on jo aikoja sitten päästy moisista -lapsellisuuksista, koskapa ne eivät liikkeen menestykselle merkitse -mitään -- työn tarmo ratkaisee kaikki. - -Veljekset otettiin vastaan englantilaiseen tapaan, s.o. kohteliaasti, -mutta sittenkin ikäänkuin aidan toiselta puolen. Ja sitten ruvettiin -juttelemaan. Muistaen Impivaaran honkia, tervaa ja muita kotoisia -tuotteitamme rupesi Tuomas tiedustelemaan, olisiko Egyptissä -mahdollisesti niiden tavarain tarvetta. Herrat tirehtöörit olivat -hiukan hämillään -- puutavaraa -- of course -- tarvitaan; ettäkö -todellakin Suomesta voisi saada? Jaha, jaha, ja tervaa -- onko se -asfalttitervaa? Ei, ei, niin -- of course, Stockholm's tar -- niitä -kaikkia tarvitaan täällä runsaasti. Mutta aika on nyt huono, mitään -kauppoja ei tehdä, joten niiden asioiden täytyy siirtyä toistaiseksi. -Finland? Of course -- siellä Ruotsin itäpuolella? Pääseekö sinne -laivoilla? Täällä tarvittaisiin paljon n.s. Egyptin parruja, -veistettyjä piiruja -- se on tämän maan erikoistarpeita. Tähän tyyliin -meni keskustelu, Tuomaan tarmokkaasti käydessä kimppuun ja tehdessä -selkoa Suomen merkityksestä puutavaramaana. Lopuksi herrat tirehtöörit -pyysivät saada erikoisluetteloja eri laaduista ja määristä sekä olivat -hyvin hämillään siitä, etteivät tätä ennen olleet koskaan tulleet -tiedustelleeksi tavaraa Suomesta, vaan aina Ruotsista, ehkä siten -joutuen maksamaan huippuhintoja. Kohteliaasti hyvästellen saattoivat -herrat sitten veljekset ovelle. - -Tällaisia kohtauksia uudistui pitkin päivää, sillä kerran alkuun -päästyään laukkasi Tuomas väsymättömästi liikkeestä toiseen, -englantilaisen luota kreikkalaisen luo, ja puolusti Suomen tuotannon -ja viennin asiaa pontevasti. Simeonille jäi siitä se vaikutelma, -että tarmokkaat ja itseänsä liian hyvinä pitämättömät suomalaiset -kauppa-asiamiehet voisivat muutamissa viikoissa tehdä Suomen tavaraa ja -mahdollisuuksia tunnetuksi suuressa määrässä, kun vain kulkisivat tähän -tapaan liikkeestä toiseen niiden isäntiä lämpiminä pitämässä. - -Simeoni kuitenkin erkani veljistään mennäkseen omalle haaralleen, -sillä kun Impivaaran hongat ja Suomen terva olivat vain ikäänkuin -yleisen kansallisen isännyysoikeuden kautta hänen omiaan, ei hänellä -ollut niiden myynnissä minkäänlaista käytännöllistä tehtävää ja -osuutta. Muistaen siis, että Teodora oli aikoinaan oleskellut -täälläkin, jossa hänestä oli tullut ankara pietisti, hän tuon ennen -mainitun saksalaisen ylioppilaan kanssa meni Aleksandrian museoon, -joka on 22 salia käsittävä, suuri rakennus, omistettu enimmäkseen -Aleksandrian historian eli siis hellenistisen ja varhaiskristillisen -ajan muistoille. Sen suuria, hyvin ja kauniisti järjestettyjä kokoelmia -ei sovi matkakertomuksessa ruveta luettelemaan eikä kuvailemaan. -Simeonin mieleen painui vain, että se, mikä museossa oli hellenististä, -tuntui tavallaan suuntautuvan elämän ja sen valoisien kauneuspuolien -palvontaan, jotavastoin kristillinen ja muinais-egyptiläinen puoli oli -kohdistunut kuoleman ja haudantakaisen elämän ongelmien ajatteluun. -"Älä ole surullinen, sillä maailmassa ei kukaan ole kuolematon", -lohdutti eräs kristillinen hautakirjoitus sekä hautaan mennyttä että -jälkeen jääneitä. - - * * * * * - -Kello puoli 7 samana iltana istuivat veljekset junassa matkalla koko -tämän maanosan suurimpaan kaupunkiin, islamin maailman nykyiseen -pääpaikkaan, Kairoon. Heti Aleksandrian ulkopuolella alkoi laaja -lakeus, jossa olivat viljelemättöminä ainoastaan Mareoottisen järven -lätäkkö-alanteet. Seudun halki kulki useita isoja kanavia, joiden -reunavallit olivat niin korkeat, että vesi niissä voitiin nostaa -ylemmäksi viljellyn maan pintaa. Kaukaa Niilin putailta näkyi isohkoja -lastiveneitä, joiden korkeat, kolmikulmaiset purjeet, outona, mutta -maisemalle hyvin luonteenomaisena näkynä kuvastuivat taivasta vasten -keskeltä viheriätä lakeutta. Noista isoista kanavista laskettiin -sitten vettä pienempiin kasteluojiin, joista se taas patoamalla tahi -pumppuamalla nostettiin peltojen vakoihin, jotka monessa paikassa -olivatkin täynnä vettä. Missä maa oli hiukan korkeampaa, joten peltoa -ei voinut saada kastelluksi tällä tavalla, siellä työskentelivät -uupumatta härkien voimalla rattaan muotoiset vedennostolaitteet, -tehdyt saman perusajatuksen mukaan kuin ruoppaajissa. Nämä rattaat, -niitä vääntävät härät, ja härkiä ajeleva fellah-poika ovat Egyptin -lakeusmaisemalle hyvin kuvaavia. Näkyipä toisin paikoin n.s. -vesiruuvejakin, joiden napaa ihmisvoimin veivattiin. Kasvullisuuden -vihreys oli tummaa ja voimakasta, kuten ainakin silloin, kun maa on -lihavaa, kosteutta on riittävästi ja aurinkoa yllin kyllin. Ohra oli -jo tuleentumassa, banaanin varsiin oli puhkeamassa suuria lehtiä, ja -eräillä saroilla kasvoi sakeata, Simeonille tuntematonta, noin puolen -metrin korkuista rehukasvia, jota eläimet paimenen komennossa söivät, -kulkien säännöllisessä rintamassa. Mutta pumpulipensasta ei Simeoni -osannut sanoa nähneensä, sitä ehkä tuntematta; saattoihan olla, -ettei se vielä ollut ehtinyt kasvaa niin suureksi, että outo olisi -sen tuosta valtavan vihreyden joukosta keksinyt. Siellä täällä oli -hedelmäpuuryhmiä, taivaanrantaa vastaan kuvastui hienoina varjokuvina -palmuja, ja Niilin rehevä suistomaa alkoi hiljalleen painua illan -varjoihin. - -Maa oli ojitettua ja jaettu hyvin pieniin sarkoihin. Arvattavasti eivät -fellahien osuudet olekaan muuatta sarkaa suurempia, mikä riittääkin, -koskapa he saavat korjata kolme satoa vuodessa. Työtä tehtiin kaikesta -päättäen hyvin ahkerasti, sillä kumaraisia ja avosäärin mudassa -rämpiviä miehiä ja naisia näkyi kaikkialla, nähtävästi valmistamassa -tahi kastelemassa riisiviljelyksiä. Kyntäminen tapahtui kahden -ilkeän näköisen puhvelin vetämällä, vanhanaikaisella, kahden puolen -heittävällä puu-auralla, joka luultavasti oli ollut samanlainen jo -tuhansia vuosia sitten. Veljesten mielestä maa näytti aivan tiukkuvan -lihavuudesta, ja oli viljavin ja parhaiten viljeltykin, mitä he yleensä -tähän saakka olivat nähneet. - -Radan vierellä on leveä, hyvässä kunnossa oleva viertotie, jolla -alituiseen kulkee kameeleja ja aaseja, selässään raskas kuorma. -Ajopelejä ei käytetty ollenkaan, vaan kuljetettiin kaikki kantamalla. -Kanavien reunavalleja näyttiin yleisesti käytettävän teinä. Kun -veljekset katselivat näitä suuria viljelysalueita, heräsi taas tuo -vanha kysymys: missä asuvat viljelijät, sillä asuntojen tapaisiahan -näkyi ylen harvassa? Europalaisessa merkityksessä niitä ei näyttänyt -olevan ollenkaan. Joskus meni juna kuitenkin kurjaakin kurjemman -fellah-kylän ohi, ja niissä kai viljelijät sitten asuivat. Muurien -ympäröimälle pienelle alueelle on seinä seinään kiinni ahdettu joukko -savitaloja, aivan muodottomasti, ilman minkäänlaista kauneuden tahi -järjestyksen aistia, seinissä siellä täällä jonkunmoinen akkuna-aukko. -Tasaisella katolla on röykkiöittäin kovasti oljen sekaista lantaa, -arvattavasti kuivamassa, että sitä voitaisiin käyttää polttoaineena, -ja useissa taloissa on vielä jonkunmoinen kupooli, kuin kumollaan -oleva kahvikuppi, aivan sen näköinen kuin olisivat lapset leiponeet -sen savesta; se taisi olla kyyhkyslakka tahi muiden lintujen asunto. -Koko kylä on erehdyttävästi lasten tekemän savikaupungin näköinen, -jonka kupoolit ovat kuin ampiaispesän puolikkaita. Kujilla näkyy olevan -tunkioita ja likaa ryntäitä myöten, mutta yhtä iloisesti, kirkuen ja -huutaen, näyttävät siellä fellahien lapset leikkivän kuin maailman -puhtaimmissa oloissa elävät kasvatit. Eukot seisoskelevat ovilla ja -juoruavat, kanat pehertelevät tunkioiden reunoilla ja ylipäätään -näyttää elämä täällä onnelliselta ja tyydytystä tuottavalta. - -Pimeys, joka tulla tupsahti äkkiä kuin olisi auringon eteen laskettu -tulenkestävä esirippu, esti veljekset tekemästä enempiä huomioita, -ja he kääntyivät tarkastelemaan matkatovereitansa. Se oli hienoa -väkeä, sillä konduktööri kuiskutti, että tuo nuori mies tuossa, jonka -osastosta herrojen täytyi muuttaa pois, on egyptiläinen prinssi. -"Hyvinpä me joudummekin kuninkaallisissa seuroissa matkustelemaan!" -ihmetteli Juhani katsellen tuota nuorta miestä kiinteästi, sillä -harvoinhan egyptiläisiä prinssejä nähdä saa. Poika oli rehdin näköinen -ja poltteli paksua sikaria. Päähineenä oli tietysti fetsi. - -Vihdoin ajoi juna jyristen pitkän sillan yli; kaukaa rupesi välkkymään -valorivejä ja muutaman minuutin kuluttua oltiin Kairon asemalla. -Huutavan ja rähisevän joukon läpi selviytyivät veljekset tottuneesti -hotellin autoon, joka mylvien kiidätti heidät komealta ja mahtavalta -tuntuvan kaupungin läpi Shepheards-hotelliin, jonka patjojen väliin, -matkasta ja kuumuudesta väsyneinä, miehet heti kellistyivät, tarkoin -käärien vuoteensa ympärille katosta riippuvat kärpäsverhot. - -Mutta ennen nukahtamistaan he melkein yhtaikaa kohottivat päänsä ja -sanoivat: "Huomenna siis nähdään pyramiidit!" - - - - -XLIII. - -Tie pyramiideille. -- Elämän ja kuoleman vastakohta, -- Keopsin -pyramiidi. -- Elämän arkipäiväisyys beduinin ja kameelin edustamana, -- -Sfinksi. -- Hyvästit kuoleman kentälle. - - -Aamulla varhain ajoivat veljekset autolla mahtavan Niilin sillan -yli, ihaillen tuota leveää jokea, sen rannalla olevia kauniita -palmurivejä ja upeita huviloita, jotka troopillisten kasvien peitossa -ollen tuntuvat salaavan piiriinsä paratiisiniloja. Vastaan tulee -maalaiskansaa ajellen aasejaan ja kameelejaan, joiden kuormina on -vihannes- ja rehuröykkiöitä. Aurinko paahtaa, mutta näin varhain se -vielä tuntuu mieluiselta, ja ilman henkäyksessä, kun se tulee Libyan -erämaasta päin, on Simeonin mielestä jonkunmoista "kuivaa lämpöä", -joka veltostuttavasti hyväilee ihoa. Saavutaan pitkälle, suoralle -viertotielle, joka vie vihreiden peltojen halki, pitkän palmukujanteen -läpi, suoraan Gizen pyramiideille. Toisella puolella on Niili, -vyörytellen hiljaa tummaa vettänsä, jonka kalvoon hehkuva aurinko -kuvastuu tulipallona. Arabialaiskylästä sen rannalta kuuluu lasten -iloista hälinää. Toisella puolella on tuo valtavan vihreä peltolakeus, -luonnon elinvoiman ja hedelmällisyyden, elämän kaunis kuva. Koko tässä -näyssä on jotakin erikoisen kaunista, ja tuntuu siltä kuin olisi -kuolema täällä tuntematon. - -Mutta silloinpa vilahtaakin palmujen välistä kellertävä, autio viiva. -Se on kuin kuiva keltainen pinta, ja ilma sen yläpuolella näyttää -väräjävän kuumuudesta, ollen ikäänkuin täynnä räikeätä, keltahohteista, -polttavaa jauhetta. Ja samalla hetkellä näkee Simeoni myös jotakin, -jota hän ei tahdo voida todeksi uskoa ja josta hän on koko ikänsä -kuullut ja lukenut -- pyramiidit. Valtavina kolmiojärkäleinä kohoavat -ne tuossa hänen edessään, suurentuen suurentumistaan, kuta lähemmäksi -nykyajan hirmukone, voimakas auto, veljeksiä kiidättää. Hetkinen vielä -ja niin pysähdytään pyramiidialueen reunalle. - -Koskaan ei Simeoni ollut nähnyt ja vaikuttavammalla tavalla todennut -edessään jyrkempää elämän ja kuoleman rajaa kuin tässä paikassa. Hänen -takanaan on syvän vihreä, elämäniloa ja ajallista onnea pulppuava -Niilin laakso, täynnä ahertavia, iloitsevia ja surevia ihmisiä, niin -kuin on ollut vuosituhansia. Vilja huojuu tuulessa, kukat tuoksuvat, -perhoset lentelevät onnellisina kukkien runsauden keskellä, palmut -kaivavat juurensa syvälle anteliaan maaemon uumeniin, kaikkialla -vallitsee hedelmällisen ja satoisan luonnon terve väri. Ja heti sen -vieressä, tuossa, jossa erämaa alkaa, muutamia metrejä korkeammalla -viljelyslakeuden pintaa, on kellertävä, hiekkainen, kiduttavan auringon -paahtama, pölyisen autereen alla lepäävä ruumis, ikuisesti hedelmätön -erämaanhiekka, joka on kuin armottomalla ja säälimättömällä kädellä -leikattu elämästä ja sen onnesta erilleen. Ja kuin tätä kuoleman ja -elämän vastakohdan jyrkkyyttä tehostaakseen on muinainen sukupolvi -rakentanut siihen maailman jylhimmät, kuolemalle ja kaiken turhuuden -katoavaisuudelle omistetut muistomerkit, joiden mahtavuus on herättänyt -tuhansien jälkipolvien kummastelevaa ja pelkäävää ihmettelyä. - -Keopsin pyramiidi kohoaa tuossa valtavana, tunnelmavoimaltaan -musertavana möhkäleenä. Se ei anna mitään pilviä tavoittelevan -suuruuden kuvaa, mutta se vaikuttaa valtavalla aineen paljoudellaan, -joka on kasattu kokoon juhlallisen yksinkertaisen suunnitelman mukaan. -Se on muinaisen sukupolven kiveksi muuttunut suuri ajatus, joka kertoo -elämän ja kuoleman ikuisesta vastakohtaisuudesta, pilkaten elämän -valhetta ja ylistäen kuoleman totuutta. Ei voi olla kuvittelematta, -minkälaista on sitä rakennettaessa työn touhu tällä paikalla ollut -ja mitä nuo ihmiset ovat ajatelleet uhratessaan niin suunnattomia, -voimia näin hedelmättömän päämäärän saavuttamiseksi. Sanotaan Keopsin -pyramiidin rakentamiseen menneen kolmekymmentä vuotta, jona aikana -siihen on käytetty satojen tuhansien-orjien työvoima. Itku ja huudot -ovat tällä paikalla kaikuneet, kasvot ovat vääristyneet tuskasta -ja ponnistuksesta, tuore liha on värissyt voutien ruoskien alla, -ja katkera hiki on tippunut tuhansilta otsilta polttavan auringon -paahtaessa. Nostokoneet ovat natisseet, valtava lohkare toisensa -jälkeen on kohonnut paikoilleen ja rakennus on valmistumistaan -valmistunut. Farao on saapunut sitä katsomaan. Varoitushuuto on -ilmoittanut hänen tulevan ja samalla ovat kaikki tuhannet heittäytyneet -kasvoilleen maahan, sillä kuolevainen orja älköön nähkö jumalan -kasvoja. Kuoleman kaupungin pyhää tietä pitkin ajaa farao ja -tuijottaa vaiti ollen valmistumassa olevaan hautakammioonsa. Mitä -hän ajattelee? Millä sanoilla olisi tulkittava se sielunkuva, se -mentaliteetti, joka sai hänet ryhtymään moiseen jättiläistyöhön? -Joka tapauksessa hän lienee ollut ylpeä rajattomasta vallastaan -ja alammaistensa teknillisestä kyvystä, joka ei ollut säikähtänyt -mitään esteitä saadakseen hallitsijansa tahdon toteutumaan. Onhan -laskettu Keopsin pyramiidiin tarvitun noin 2,300,000 kiveä, jokainen -kuutiotilavuudeltaan keskimäärin 1,10 kuutiometriä. Osa näistä kivistä -oli tuotava Niilin toiselta puolelta. Jo se antaa jonkunmoisen -käsityksen rakennuksen suuruudesta. - -Herodotos, joka kävi Egyptissä v. 450 e.Kr., kertoo Keopsin -pyramiidin rakentamisesta, että siinä työskenteli 100,000 ihmistä -aina kolme kuukautta vuodessa. Sen tien rakentamiseen, jota myöten -kivet tuotiin paikalle, sekä muihin esi- ja perustustöihin, m.m. -maanalaisen hautakammion rakentamiseen, kului kymmenen vuotta. Itse -pyramiidin rakentaminen vaati sitten kaksikymmentä vuotta. Sen joka -sivu päällystettiin hiotuilla, mitä tarkimmin toisiinsa liittyvillä -kivillä. Pyramiidin juurella olevat, kiveen hakatut tarkat ilmoitukset -kertoivat m.m., että työväelle rakentamisen aikana ostettiin ruoaksi -m.m. retikkaa, sipulia ja leipää 1600 talentin eli siis ehkä kahdeksan -miljoonan markan edestä. Aikoinaan, jolloin tuo sileä kivipäällys on -sen peittänyt, on pyramiidi ollut erikoinen senkin vuoksi, että se -varmaankin on silloin heijastanut pinnastaan häikäisevän auringonvalon -tavattoman kirkkaasti. Nyt on peite kokonaan hävinnyt ja pinnassa -ovat joka paikassa näkyvillä metriä korkeat kivilohkareet, muodostaen -kaikkialle jylhät ja hankalat portaat. Veljekset olivat lujasti -päättäneet nousta sen huipulle, jopa salavihkaa pystyttää sinne Suomen -valtakunnan lipunkin, mutta vierelle saavuttuaan he huomasivat sen -tarpeettomaksi; ankarassa helteessä se olisi ollut mitä rasittavin ja -päätä huimaavin tehtävä, joka paremmin sopii kiipeilevälle pukille kuin -vakavalle miehelle. Beduinin valkoinen viitta loisti pienenä pilkkuna -huipulta. - -Elämän arkipäiväisyys on siitä ihmeellistä, että se tunkeilee -nenäkkäästi tällaisillekin pyhille ja harvinaisia tunnelmia -herättäville historiallisille paikoille; juhlallisen, subliimin, -rinnalle ilmestyy aina koomillista, naurettavaa. Tämän totuuden tulee -pyramiideilla kävijä varsin räikeästi huomaamaan. Juuri kun olet -vaipunut historialliseen hartauteen, olet painamassa sieluusi tarkkaa -kuvaa edessäsi olevasta näystä, voidaksesi sitä sitten yksinäisyydessä -katsella ja itsellesi selvitellä, ilmestyykin viereesi likainen beduini -taluttaen perässään merkillistä eläintä, jonka säpsähtäen toteat -kameeliksi. Tämän eläimen olet nähnyt lukemattomia kertoja kuvattuna, -jopa elävänäkin kiertävissä eläinnäyttelyissä, nyt matkallasi -Konstantinopolissa ja täällä Egyptissä, olet lukenut siitä paljon -kaikenlaisia kuvauksia, joukossa hyvinkin runollisia, jopa runojakin -- -"kameeli keinuu hiljaa" --, ja saanut siitä täten enemmän tahi vähemmän -oikean käsityksen. Mutta milloinkaan se ei ole astunut tietoisuutesi -piiriin niin todellisesti ja säpsähdyttävästi kuin nyt, jolloin -vaaditaan, että sinun tulee nousta sen selkään. Silloin luot siihen -aluksi erinäisiä tarkastelevia silmäyksiä, jotka ilmoittavat enemmän -kuin kokonaiset kirjat. - -Merkillinen luonnon oikku luoda tuollainen eläin! Simeonin on vaikea -huomata siinä mitään järjellistä suunnitelmaa, ellei ota huomioon -"kavioita" tahi paremmin sanoen "töppösiä", jotka sen astuessa -leviävät pehmeästi, painumatta hiekkaan. Mutta pää, pitkä notkokaula -ja sitten ruumis, joka on kuin suuri säkki neljän seipään nenässä, -- -se on kaikki sangen epäjohdonmukaisesti rakennettua. Simeoni katsoi -elukan silmiin ja koetti tutkia sen "kasvojenilmettä", jolloin hän oli -huomaavinaan, että se nähtävästi on ilkeä ja tyytymätön otus; sana -"tyytymättömyys" näytti olevan kirjoitettu sen otsalle, kuvastaen -kaiken, mitä sen pieniin aivoihin mahtui. - -Nyt rupesi beduini ärjymään juhdalleen joitakin arabialaisia -komennus- ja kehoitussanoja, napsautellen sitä kaulalle pienellä -piiskalla; tarkoitus oli saada kameeli laskeutumaan maahan. Suuttuneena -tästä vaatimuksesta alkoi kameeli ärjyä vastaan röhisevällä sian -äänellä, nostellen levottomasti etujalkojaan. Mies tiukensi -yhä komennustaan, käytteli piiskaansa, ja kameeli rönkyi ylen -tyytymättömästi ja haluttomasti. Kun tätä keskustelua oli jatkunut -hetkisen, suvaitsi kameeli alistua ja laskeutui maahan, taivuttaen -ensin kömpelösti etujalkansa ja sitten pudottaa jumpsauttaen alas -takajalkojen varaan pystyyn jääneen takapuolensa. Ällistyneenä -huomasi Simeoni, että tuo äsken niin suurelta näyttänyt elukka olikin -painunut tavallisen kiven korkuiseksi, jonka selkään voi vaivatta -istahtaa kahdareisin. Vilkaistuaan tovereihinsa huomasi Simeoni, että -heillä oli edessä sama koettelemus. Niin astuivat veljekset kameelin -selkään, istahtaen sen mukavaan satulaan ja koettaen niin paljon kuin -mahdollista säilyttää arvokkuuttansa. Näennäisesti rauhallisina, mutta -silti sangen epävarmoina pitelivät he lujasti kiinni satulan nupista, -sillä nyt piti ratsun nousta ylös. - -Beduini rupesi taas ärjymään juhdalleen salaperäisiä komennuksiaan, -napsautellen sitä piiskallaan, ja kameeli rönkyi vielä äskeistä -tyytymättömämmin, aivan kuin se olisi tahtonut sanoa, että "vastahan -minä tähän laskeuduin -- sitäkö täytistä sinä nyt heti ylös ajat!" -Kun tätä keskustelua ja riitaa oli taas jatkunut aikansa, tunsi -Simeoni äkkiä, kuinka kameelin takapuoli parilla nykäyksellä kohosi -niin korkealle, että hän olisi ilman satulannupin tukea tuiskahtanut -nenälleen maahan. Ja juuri kun hän oli onnellisesti, erinäisten -epäkauniiden, retkahtelevien liikkeiden jälkeen suoriutunut tästä, -kohota nytkähti etupuolikin ilmoille, ja hän huomasi hämmästyksekseen -istuvansa jossakin sangen korkealla, hiukan hämillään ja nolona siitä, -että tällaistako tämä nyt olikin. "How do you do?" kuului syrjästä, -ja vilkaistuaan sinne huomasi Simeoni Juhanin ja Tuomaan makeasti -hymyillen istuvan yhtä korkealla. Tuomas otti hallitsijamaisen ilmeen -ja arabialainen opas ikuisti kolmiliiton hänen koneellaan. - -Sitten lähti kameeli kulkemaan. Se veitikka siirtää saman puolen jalat -samalla kertaa, joten sen selässä istuva joutuu suorittamaan sarjan -keikahtelevia ja töksähteleviä liikkeitä, jotka eivät ole erittäin -miellyttäviä. Ja kun beduini sitä kiirehtii, muuttuvat nuo töksähdykset -suoranaiseksi sysimiseksi, ja kun tuo elukan koikale vihdoin ottaa -muutamia juoksuaskeleita, ei sen selässä ole ollenkaan hauskaa. -Enimmäkseen se kuitenkin mennä junnasi hitain askelin ja Simeoni oli -kuulevinaan, kuinka se koko ajan kirosi ja sadatteli ajajaansa ja -varsinkin selässään istuvaa muukalaista, jotka -- vietävät -- aina -tänne tulevat töllistelemään ja hänellä ratsastamaan. - -Toinen, edellisen yhteydessä oleva häiritsevä ilmiö on kameelia ohjaava -beduini. Vaikka hän tietääkin, että palkan ja juomarahat maksaa -dragomaani, kerjää hän silti alinomaa. Hän liehittelee matkustajaa -sanoen olevansa "teidän ajomiehenne", haluaa ennustaa kädestä, -lukien sieltä loistavan tulevaisuuden, kauppaa väärennettyjä rahoja -ja muinaisesineitä, ja vaikka karskisti käsket hänen pitää kitansa -kiinni, ei hän tottele, vaan naukuu yhä. Vasta sitten, kun hän ei -neljännestuntiin saa kaunopuheliaaseen esitykseensä vastaukseksi -pienintäkään elonmerkkiä matkustajien puolelta, hän masentuu, vaeltaa -vierelläsi surumielisen näköisenä ja vartioiden tarkoin joka hetki, -milloin näyttäisi olevan syytä taas ryhtyä kerjäämään. - -Kameelit ovat lähteneet liikkeelle ja veljekset kulkevat nyt Keopsin -pyramiidin juuritse Sfinksiä kohti. Pyramiidin juurella seisten voi -aavistaa sen korkeuden, jonka kauempaa katsoen leveä perusmuoto -ikäänkuin kätkee silmiltä. Sen korkeus on 147 m; Tapanin kirkko -Wienissä on 135 m; Kölnin tuomiokirkko 156 m; Pietarin kirkko -Romassa 131 m; Strassburgin tuomiokirkko 144 m; Eiffel-torni on 300 -m korkea. Kun ottaa huomioon pyramiidin valtavan ja ontelottoman -ainespaljouden näihin verraten -- onhan sen aseman neliön sivu 227 m --- täytyy se vielä tänäkin päivänä myöntää maailman ehkä valtavimmaksi -rakennukseksi. Se on tehty rosoisesta, kellertävästä kalkkikivestä, -jossa näkee paljon muinaisaikaisia kivettymiä. - -Ennen kuin veljekset huomaavatkaan, ovat he saapuneet Sfinksin eteen. -Jos jo pyramiidit edustamallaan merkillisellä ja meille niin oudolla -ajatusmaailmallaan panevat nykyaikaisen ihmisen hiukan pyörälle, niin -vasta sen tekee tehokkaasti Sfinksi, tuo niin harvinaisen muodon -saanut salamyhkäinen mielikuvitelma, jonka todellista tarkoitusta -lienee vaikea täysin pätevästi selittää. Simeoni luuli tietävänsä, -että leijona oli ollut, kuten luonnollistakin, vanhassa Egyptissä -sama voiman vertauskuva, joka se on vielä tänäkin päivänä. Kun -voiman ja kaiken majesteettiuden kuvaa, faraon tunnusta, etsittiin, -oli luonnollista, että siksi vaikeudetta tuli juuri leijona, -jonka olemuksessa kuvastuu jotakin kunnioitusta ja arvonantoa -herättävää. Mutta että sen esiintyminen faraon majesteetillisuuden -vertauskuvana olisi ilman muuta kaikille selvä ja että sille -sellaisena osoitettaisiin faraolle kuuluvaa jumalallista kunnioitusta, -annettiinkin sille faraon kasvot. Niinpä onkin sfinkseillä kuninkaan -käärmeellä koristettu pääliina. Tällä tavalla oli siis Simeonin -mielestä selitettävä Gizenkin Sfinksin synty. - -Kuten hänen pyramiidinsakin osoittaa, rakasti Keops mahtavia muotoja -ja ennen mahdottomiksi katsottuja suuruuksia. Kun hän nyt tahtoi -hautansa lähelle vertauskuvan maallisesta suuruudestaan, tuntuivat -hänestä tavalliset sfinksit, kun hän vertasi niitä pyramiidiinsa, -sangen vähäpätöisiltä. Vallan vertauskuvan täytyi olla kooltaan -yhtä musertavan kuin hänen muistoansa ja ruumistansa säilyttävän -rakennuksen. Kun nyt pyramiidin lähellä sattui olemaan noin 60 m. -pitkä kallio, jonka toinen pää kohosi yli 20 m. korkeaksi, heräsi -siitä helposti ajatus muodostaa tuo jo silloinkin hiukan makaavaa -leijonaa muistuttava kallio sfinksiksi, ja niin tehtiinkin. Sille -annettiin Keopsin kasvojen piirteet ja sen etujalkojen väliin -rakennettiin temppelipiha, jossa suurta faraota ja hänen henkeänsä -palveltiin. Tällainen oli Simeonin mielestä yksinkertaisin ja -järkevin selitys Sfinksin synnystä ja tarkoituksesta. Vuosisatojen ja --tuhansien kuluessa rupesi uskonnollinen taikausko, kun alkuperäinen -tarkoitus unohtui, kutomaan sen ympärille monenlaisia eriskummallisia -kertomuksia, ja kun se tuijotti nousevaan aurinkoon päin, heräsi -ajatus, että se kenties oli auringon jumalan kuva, ja kutsuttiin -sitä siksi nimellä Harmachis, s.o. "horisontissa oleva Horus". -Kreikkalaiset taas kuulivat kaukaisessa Egyptissä olevasta ihmekuvasta, -jonka tarkoitusta he eivät voineet ymmärtää, ja niin tuli "sfinksi" -heille merkitsemään selittämätöntä arvoitusta; tehdäkseen sen vielä -mystillisemmäksi antoivat he sille naisen pään, koskapa se tavallaan -lisäsi sen tutkimattomuutta. Näin sai sfinksi yhä suuremman sijan -mielikuvituksessa ja sen alkuperäinen tarkoitus häipyi muistista -kokonaan. - -Juhlallista oli katsella tuota pyramiidin ja kuoleman kentän jylhää -vartijaa. Aikoinaan, jolloin sen kasvot olivat maalattuina ja jolloin -se muutenkin oli vahingoittumaton, sen ilme ja sen tekemä vaikutus -on ollut sekä valtava että samalla salaperäistä kauhua herättävä. -Selvästi näkee kalkkikiven luonnollisista kerrosviivoista, että se -todellakin on tehty sillä paikalla olleesta luonnonkalliosta. Korkeus -päälaelta maahan lienee parikymmentä metriä, koko eläimen pituus lähes -60 metriä; nenä on 1 m 70 cm pitkä, suu 2 m 32 cm leveä. Sen ilme on -vakava, mutta samalla kuvastuu sen kasvoille jonkinmoinen salattu -hymynhäivähdys, joka on katkerasti irooninen. Simeoni kuvittelee, että -se on saavuttanut tuon pilkan ilmeen vasta jälkeenpäin, sitten kun -se vuosituhansien kuluessa oli kyllikseen saanut katsella juurellaan -ahertavan ihmiskunnan typeryyttä. - -Aika on pidellyt Sfinksiäkin pahoin. Erämaan hiekka on haudannut -sen monta kertaa ja on se nytkin syvässä kuopassa, joten hiekkaa -sietäisi raivata runsaasti sen ympäriltä pois, että se pääsisi -näkymään todellisessa suuruudessaan. Mamelukit pitivät sitä -ampumaharjoituksissaan maalitaulunaan, jolloin kaula rupesi pahoin -ohenemaan, parta pirstautui pois ja nenästä lohkesi suuri kappale. -Opas kertoi m.m., että kun ranskalaiset ja mamelukit taistelivat tässä -neljän vuosituhannen silmien edessä, ampua jysähdytti eräs ranskalainen -Sfinksiä tykillä vasten naamaa, ja silloin meni nenä pirstaleiksi -- -selitys, jonka todenperäisyyttä Simeoni ei ole voinut vahvistaa, mutta -joka ei suinkaan ole mahdoton. Rappeutuneesta muodostaan huolimatta se -vaikuttaa, kuten sanottu, yhäkin mahtavasti. - -Aleksanteri Suuren rakennusmestari, joka suunnitteli Aleksandrian, sai -nähtävästi Sfinksistä ajatuksen luoda herralleen vielä mahtavamman, -samanlaatuisen muistomerkin. Strabo näet kertoo hänen ehdottaneen, että -Athos-niemen kärjen korkeasta vuoresta hakattaisiin -- Aleksanterin -muotokuva. Se olisi todellakin ollut valtava kuvanveistotyö. - - * * * * * - -Aurinko rupeaa jo paahtamaan peloittavan kuumasti. Veljekset huokaavat -hetkisen maanalaisessa hautarakennuksessa, jota opas sanoo "Kuninkaan -tyttären haudaksi". Se samoin kuin pyramiidit on ollut aikoinaan syvä -ja häiriintymätön, ja ajatellessa siellä vallitsevaa rauhaa tulee -melkein kateelliseksi. Mutta ihmiseltä ei ole mikään turvassa ja niinpä -oli nämäkin haudat kaikki ryöstetty jo paljoa ennen kuin europalaiset -tiedemiehet pääsivät niitä tutkimaan. Toinen, Kafran; ja kolmas, -Menkevren pyramiidi ovat myöskin mahtavia rakennuksia, mutta Keopsin -pyramiidia pienempiä; Kafran pyramiidin huipussa on sileä peite vielä -säilynyt. Koko tämä alue on muuten täynnä hautoja ja on se pyhitetty -yksinomaan vainajille, ollen maailman omituisin ja jylhin kuoleman -kartano. - -Veljekset tuijottavat erämaahan, jonka kellanhohteisen, väräjävän -ilman läpi siintävät kaukaa n.s. Sakkara-pyramiidit. Painaen edessään -olevan kuvan mieleensä poistuvat he sitten hiljaa, mielessä tyydytetty, -vakava tunnelma. Se, mitä he olivat nähneet, ei ollut himmentänyt -mielikuvituksen aikaisemmin luomaa käsitystä, vaan päinvastoin -kirkastanut sitä ja saattanut sen oikeaan valaistukseen. Pyramiideja -katsomaan kannattaa lähteä kaukaakin ja valitettavaa on, etteivät sanat -kykene siellä herääviä tunnelmia tulkitsemaan. Simeonin viimeinen -ajatus, kun hän vielä kerta kääntyy pois kiitävästä autosta niitä -silmäämään, on kysymys, voineeko ihmiskunta koskaan enää jättää -jälkeensä näin mahtavaa muistomerkkiä siitä, mitä se oli kuolemasta ja -haudan takaisesta elämästä tuntenut ja unelmoinut? - -Auton törähdykset ja vastaan kiivasta vauhtia laukkaava, karannut -kameeli sekä sen perässä kiiruhtava kiroileva beduini herättävät hänet -samalla nykyhetken arkipäiväisyyteen, jossa surullinen ja lystillinen -niin alati kulkee toistensa rinnalla -- aivan kuin vuosituhansia sitten. - - - - -XLIV. - -Kairo ja päivä siellä. -- Troopillista kasvullisuutta. -- Kairon -museo, Ramses II:n ja muiden faraoiden muumiot. -- Basaari, naisten -lihavuusryyti, parfyymi ja ambrasavukkeet. -- Egyptin naiset, -monivaimoisuus. -- Salaperäisiä viittauksia. -- Muhamettilaisia -ylioppilaita. - - -Seurasi polttava, kirkas päivä Kairossa, Egyptin pääkaupungissa, Niilin -suistomaan, deltan, muodostaman viuhkan hajaantumiskohdassa olevassa -"timantissa". Sen asukasluku lienee ehkä 700,000, joista ainoastaan -60,000 valkoisia. Voi siis arvata, että valkoisen ihmisen kohtaaminen -kaduilla on oikeastaan harvinaista -- koko väestö on Egyptin tummaa -kansaa. Kairo on mitä upein europalainen kaupunki, jossa on kauniita -katuja, ihania puistoja, komeita rakennuksia, muistopatsaita, loistoa -niin paljon, että siitä hämmästyy, sillä kukapa olisi tuota oikeastaan -tiennyt. Ja kaikkialla saa sen käsityksen, että väestö on täällä -rikasta, joka viimevuosikymmeninä on oppinut vaatimaan hedelmälliseltä -maalta yhä runsaampia satoja. Muistaen kastelulaitoksen ratkaisevan -merkityksen tälle laaksolle täytyy antaa Englannin hallinnolle mitä -suurin tunnustus siitä, että se tarmokkaasti on pannut sen kuntoon -ja siten avannut Egyptille uudet kehitysmahdollisuudet; ilman -englantilaisten yritteliäisyyttä ja johtavaa kättä se ei luultavasti -olisi tällä asteella. Heränneestä kansallistunnosta ja lisäytyneestä -sivistyksestä johtuu nyt, että Egypti haluaa irtautua Englannin -holhouksesta, uskoen voivansa jo ominkin päin asioitansa hoitaa; kun -Englanti ei siihen suostu, on seurauksena viha. Sen voi Egyptissä -kävijä huomata hyvin monesta seikasta, eikä se ennusta hyvää, vaan -päinvastoin ehkä vuosikymmenien sitkeätä taistelua ja alituisia -levottomuuksia. Luonnollisesti ei Englannilla ole mitään siveellistä -oikeutta pitää maata hallussaan, mutta sitähän ei tänä pienten kansojen -vapauttamisen aikana kysytä. - -Mutta Simeoni ei halunnut sekaantua poliittisiin mietteisiin, vaan -meni toveriensa kanssa Kairon eläintarhaan, ei niin paljon eläimiä -kuin ihanaa troopillista luontoa katsomaan. Mitä kauneimmin kukkivat -puut ja pensaat, ibislintuparvet, solakat palmut ja soliseva vesi, -sekä etelän oudot ja villit eläimet muodostivat näyn, jota ei -voinut kylläkseen katsella. Laiskana myllertää tuossa lammikossaan -virtahepo; se näkyy olevan aivan kesy, sillä vartijan kutsumana se -kiipeää aitauksen viereen ja avaa suunnattoman kitansa, jonne vartija -tukkii meheviä ruohoja, pistäen sinne kätensä kyynärpäätä myöten. -Saatuaan annoksensa siirtyy otus äänettömästi veteen ja painuu sinne -kuin suuri tummankiiltävä kivi, hiljaa ja melkein huomaamatta. -Tuossa pienellä ruohikkosaarella makaa likaisenharmaa tukki -- -krokodiili, joka on siinä ihanan ja nautintorikkaan joutilaisuuden -vertauskuvana. Paratiisilliset olivat näillä tällaisilla pojilla olot -ennen europalaisten tuliaseitten saapumista: tuommoisella ruohoisella -saarekkeella, auringonpaahteessa, lämpimän veden vierellä, runsaan -ruoan ääressä, oli todella ihanteellinen loikoa. -- Hilpeätä tummaa -kansaa tungeskelee kaikkialla nauttien olemassaolostaan. - -Tämä troopillisen luonnon kauneus esiintyy sitten suurenmoisena n.s. -Ezbekije-puistossa, joka on kahdeksan hehtaaria laaja alue, täynnä -harvinaisia kasveja ja kuninkaallisen korkeita ja solevia palmuja. -Puisto on erittäin hyvin hoidettu. Huomiota siellä herättää se, että -korppikotkat ja muut sellaiset raatolinnut, joita yleensäkin Kairossa -näkee sangen paljon, ovat valinneet sen vakinaiseksi asuinpaikakseen. -Tuollainen paljaskaulainen, suuri raatokotka on innoittavan näköinen. - -Saatuaan silmäyksen siihen luontoon, jonka aarteet nurinoinkin olivat -kotonansa faraoitten puistoissa, veljekset mielivät taas painua -katselemaan Egyptin muinaisuutta ja menivät Kairon suureen museoon, -jonka viileät salit muutenkin lupasivat tervetullutta virkistystä. Sen -tavattoman laajat, loistavasti ja huolellisesti järjestetyt kokoelmat -sisältänevät lähes kaikkea, mitä tiedemies tarvitsee tutkiakseen -Egyptin muinaisuutta, ja niiden joukossa "esineitä", jotka herättävät -kenen hyvänsä mielenkiintoa. Eipä voi olla vaeltamatta oudon, hiukan -kammottavan tunnelman vallassa n.s. Faraoitten salin läpi, jossa on -useita muinaisten Egyptin hallitsijoiden muumioita, joukossa m.m. -todellisen suur-faraon, Ramses II:n ruumis. - -Kun ajattelee näiden kaikkien ikää, tekee mieli sanoa, että ne -ovat voittaneet ajan. Kuin ilkkuen sen hävitysvaistolle uinuvat ne -tuossa käärinliinoissaan, tosin kuivaneina ja muuttuneina, mutta -silti suunnilleen samoina ainesmäärinä, joita kerran elähdyttivät -inhimilliset tunteet, elinvoima, elävä luonto. Tuntuu kammottavalta -nähdä ne tuossa edessään, todistamassa ajasta, joka on niin kaukainen, -ettei sitä enää tahdo voida tajuta. Ramses II:n muumio varsinkin on -hyvin säilynyt. Hänen kasvonsa ovat paljaat; nenä on kuivanut kärjestä -pieneksi ja teräväksi, mutta kerta se nähtävästi on ollut suuri ja -sen sieraimet ovat varmaankin usein vapisseet intohimoisesta vihasta -tahi muusta mielenliikutuksesta. Otsa on korkea ja pääkallon tilavuus -suuri, joten sinne ovat kerta mahtuneet voimakkaat ja isot aivot; suu -on ollut leveä; huulet ovat kuivaneet tiukasti hampaitten päälle, -joista yksi yläleuan hammas loistaa alta kirkkaana ja terveenä, antaen -kasvoille kammottavan elävän ilmeen. Leuka näyttää heikommalta, mutta -on saattanut painua syvempään kuin mitä se todellisuudessa on ollut, -sen vuoksi, että lihakset ovat kuivaessaan kutistuneet, ja että osa -aivoista ehkä otettiin paitsi sierainten, myös suunkin kautta ulos. -Kasvojen väri on hyvin tummanruskea, melkein musta; silmäluomet -ovat painuneet silmäin päälle, mutta ovat selvästi erotettavissa. -Täytyy melkein pelätä, milloin vainaja ne avaa. Kädet ovat ristissä -rinnalla ja niiden sekä kyynärvarsien lihakset ovat kuivaneet mustiksi -suoniksi. Tämänkin vuoksi näyttävät sormet luonnottoman pitkiltä ja -ohuilta, joilla pelkää olevan kummitusmaisen halun kiertäytyä kaulan -ympäri ja kuristaa. Käsi on muuten ollut solakka, kuten ainakin -sellaisella henkilöllä, joka ei ole koskaan tehnyt ruumiillista työtä; -lisäksi se on ollut erittäin hyvin hoidettu ja kynnet täydellisesti -"manikureerattu", minkä näkee siitä, että ne on värjätty hennalla -kauniin punertaviksi ja kasvatettu hyvin pitkiksi; pikkusormen pitkää -ja käyrää, hyvin hoidettua kynttä saattaisi mikä nykyaikainen keikari -tahansa kadehtia. Kaikesta päättäen Ramses II on ollut pitkä ja luiseva -mies, jonka pää on ollut tukevasti kiinni pystöillä hartioilla ja -joka on leimautellut korkeitten kulmainsa alta musertavia katseita. -Kolkkona, ilmeeltään pelottavan elävänä, lepää siinä arkussaan Egyptin -mainehikkain farao, jonka hallitusaika oli pisin mitä historia tuntee, -nimittäin 67 vuotta (1348--1281), jonka rakennukset täyttivät Egyptin -ja jonka sotaisista urhotöistä runoilija Pentaur kertoo: - - Heti kun maa valkeni, hän uudisti taistelun, - Hän heittäytyi otteluun kuin härkä, joka pelottaa hanhet edestään. - -Muista muumioista herättää huomiota Ramses IV:n, jolla on päässään -noin entisen kymmenen pennin rahan kokoinen reikä. Museon selityskirja -sanoo hiukan kaksimielisesti, että se on kaikesta päättäen tehty -"juuri ennen tahi jälkeen kuoleman". Simeoni esitti nyt vainajan arkun -ääressä sen teorian, että farao oli nähtävästi aikoinaan sairastunut -aivotulehdukseen, "päänkipuun", jota pappilääkärit koettivat parantaa -samalla keinolla kuin jotkut villikansat vielä nytkin: tekemällä -kalloon reijän, että siellä riehuva "paha henki" pääsisi ulos. Kun -Juhani ja Tuomas empimättä hyväksyivät tämän selityksen, saanee sitä -pitää lopullisena. Eräällä faraolla oli kasvoissaan omituisia, pienten -syvennysten kaltaisia arpia, joista päättäen hän oli sairastanut -jonkunmoista rokkotautia. Toisen tukka oli taas punertavaa, vaaleahkoa; -tuli mieleen kysymys, olisiko hän ehkä ollut vaaleaverinen, toiseen -rotuun kuuluva, vai olisivatko balsamoimisessa käytetyt suolat ja muut -sellaiset aineet muuttaneet tukan värin? - -Tuossa on sitten veljesten edessä kaksi faraota, joiden museo-opas -arvelee olleen Israelin kansan kiduttajia ja sortajia. Tuomas -huomautti kohta asiallisesti, että jos niin on, on Piplia väärässä, -sillä sanoohan se nimenomaan faraon hukkuneen Punaiseen mereen -sotajoukkoineen päivineen, ja tuskinpa häntä sieltä osattiin -ruveta ylös onkimaan. Katsellessaan noita muumioita tulivat -veljekset ajatelleeksi, että nuo miehet olivat ehkä olleet -kansallisia, selvänäköisiä hallitsijoita, jotka olivat huomanneet -juutalaiskysymyksen kehittyvän turmiolliseen suuntaan ja rupesivat -pitämään silmällä noita Gosenin beduineja. Simeoni ilmoitti kylmästi, -että hänen sympatiansa olivat lapsuudesta saakka olleet jyrkästi -faraon puolella, sillä tälle juuri, jos kelle, tehtiin aivan veristä -vääryyttä; koko juttu on juutalaisten kertomaa ja värittämää heidän -omaksi edukseen, mutta totuus loistaa sen alta kuitenkin. Ja tätä -kaikkea jahkaillessaan veljekset uudistuneella uteliaisuudella -katselivat niitä miehiä, jotka ehkä noilla nyt ummessa olevilla -silmillään olivat nähneet Moseksen ja Aaronin, nuo juutalaisten -kieltämättä jylhät johtajat, ja uhmailleet heitä ja heidän puolelleen -asettunutta jumalaa. - -Mahdotonta on kuvailla edes murto-osaa museon aarteista ja pian -poistuivat sieltä veljekset astuakseen jälleen jokapäiväisen elämän -hälinään. He menivät nyt varsinaiseen arabialaisten kaupunginosaan -sekä Kairon suureen basaariin. Itämainen elämä keinui siellä heidän -ympärillään kaikessa täyteläisyydessään ja värikkäisyydessään, kuten -edellä jo on kerrottu. Lisättävä vain on, että se täällä oli kaupungin -elämässä pääasiaa ja sille leimaa antavaa, käsittäen kaikki puolet -lukemattomista moskeoista alkaen aina lampaannahkaisella vesisäkillä -varustettuihin virvoitusjuoman kauppiaisiin saakka. Kadut olivat -usein niin ahtaita, ettei niillä mahtunut kolmea miestä rinnakkain -kulkemaan; ylhäältä ne oli joskus katettu vaatteella, joten niillä -vallitsi syvä hämärä. Likaisuus oli monessa paikassa aivan sietämätön; -lampaita, kanoja ja kärpäsiä oli riittävästi, ja siinä kaiken keskellä -tehtiin työtä, juteltiin ja huudettiin, syötiin, juotiin kahvia ja -pelattiin. On sentään tuossa eräs hedelmäin kauppias huomannut, että -pöly likaa kovasti hänen tavaroitaan, ja niinpä hän nyt hiukan kastelee -myymäpöytänsä ympärystää. - -Basaarissa on veljesten mielestä aivan suunnaton paljous kaikenlaista -tavaraa, ehkä eniten metallisia koruesineitä, astioita, helminauhoja, -mattoja ja muuta sellaista. Tuossa survoo arabialaispoika raskaalla -rautapetkeleellä hienoksi jotakin ruskahtavan harmaata jauhoa, ja -antaa töllistelemään pysähtyvälle Simeonille petkeleensä käteen, -että tämä saisi tuntea, kuinka raskas se on. Sitä se todellakin oli. -"Mitä survot, veli?" kysyi Simeoni tulkkinsa kautta, jolloin poika -selitti tuon harmaan jauhon olevan eräänlaista ryytiä, joka kahviin -sekoitettuna vaikuttaa hyvin lihottavasti. "Sitä meidän naisemme juovat -ahkerasti, sillä naisenhan täytyy tietysti olla lihava", huomautti -opas lopuksi naivisti. Sitten hän rupesi valittamaan, kuinka sodan -aikana naistenkin keskuudessa oli päässyt vallalle tapojen turmelus, -niin etteivät he enää haluaisi pitää huntuakaan. Kun veljekset -kertoivat, että Konstantinopolin naiset ovat hyvin paljon lakanneet -sitä käyttämästä, hän oikein kauhistui ja sanoi, että niin huonosti -eivät asiat sentään ole täällä, jossa ainakin kaikki kunnialliset -vaimot vielä huntua pitävät ja saavat luvan pitää, sillä se on miesten -jyrkkä vaatimus. "Onko monivaimoisuutta egyptiläisten keskuudessa?" -kysyivät veljekset sitten. "Joillakin rikkailla on useampia vaimoja, -mutta muilla ei, sillä se tulee kovin kalliiksi. Vaimot riitelevät -kauheasti ja siksi täytyy heille jokaiselle hankkia oma asuntonsa, -joiden välillä aviomies saa vuoronsa jälkeen liehua. Tämähän maksaa -paljon, joten harvat siihen kykenevät, mutta onpa joku sotakulassi -hankkinut itselleen parikymmentäkin vaimoa." Aivan vakavissaan opas -näistä asioista haasteli. - -"No, minkälainen kediivi teillä nyt on?" kyseli taas Simeoni, "onko hän -hyvinkin kansan suosiossa?" -- "Mitä tämä nyt suosiossa, tällainen!" -ihmetteli opas vastaukseksi, "eihän hän olekaan se oikea. Mutta pian -täällä tapahtuukin suuria muutoksia, kuten herrat aikanaan saavat -nähdä." Ja opas vilkutti silmiään salaperäisesti kuin olisi hän -halunnut ilmoittaa tietävänsä jotakin erikoisen tärkeää ja salaista, -mutta ei voivansa vielä sitä sanoa. Tästä ja muistakin pikku piirteistä -veljekset vähitellen rupesivat epäilemään, että egyptiläisten -keskuudessa oli vireillä joitakin kapinallisia puuhia englantilaisia -vastaan. Heidän kansalliset sanomalehtensä olivat äsken olleet täynnä -innostuneita kuvauksia suositun Fuad-pashan retkestä Englantiin ja -hänen paluustansa sieltä. Kairossa oli hänet otettu vastaan mitä -suurenmoisimmilla isänmaallisilla mielenosoituksilla, kadut oli -koristettu köynnöksillä ja sähkölampuilla, ja kansan lähetystöt kävivät -kiittämässä tuota suosittua miestä hänen työstänsä Egyptin vapauden -hyväksi. Nähtiinpä sekin ihme, että itse fellahitkin, jotka vielä -muutama vuosi sitten olivat tuskin orjia parempia, nyt esiintyivät -oman lähetystön kautta, kuten joku Skandinavian "talonpoikaiskulkue"; -he ilmoittivat haluavansa, että Egypti luovutettaisiin kokonaan -egyptiläisten haltuun. Kuvaavaa englantilaiselle joustavuudelle on, -että tämä kaikki sai tapahtua aivan vapaasti. Todennäköistähän on, että -Egypti, samoin kuin muutkin Englannin imperiumin osat, kerta eroaa -itsenäiseksi, korkeintaan jääden ehkä jonkunmoiseen valtioliittoon. - -Keskustellessaan oppaan kanssa ja katsellessaan basaarin lukemattomia -käsityöläisiä, joista kuka kaiversi metallia kuka norsunluuta, kuka -väänsi reikää tahi teki muuta työtä hassunkurisen vanhanaikaisilla -työkaluilla, jotka eivät liene siitään muuttuneet koko Egyptin -olemassaolon aikana, tulivat veljekset eräälle kohdalle, jossa -poikkeukseksi harvinaisen ihana tuoksu lemahti heidän nenäänsä. Mennen -hajua kohti tulivat he pienen myymälän aukolle, jossa istui jalat -allansa ristissä mustaviiksinen, kalpean lihava mies, silmät raukeasti -siirottaen kuin olisi häntä nukuttanut. Mutta huomattuaan tulijat -hän tervehti heti kohteliaasti, opas siirsi ääreen tuolit ja niin -istuttiin. Mies oli parfyymien kauppias. - -Hänellä oli ympärillään hyllyillä, joille hän ulottui istuinpaikaltaan, -pulloja jos minkälaisia, ja niissä erilaisia parfyymejä eli -hyvänhajuisia öljyjä. Auliisti hän sieltä antoi haisteltavaksi -ruusuöljyä, jasmiinia, myskiä, ambraa, orvokkia, banaania, jos mitä, -ja kaikissa niissä oli todellakin huumaavan voimakas tuoksu. Vain -käyttämällä ruusuöljypullon korkkia silmänräpäyksen ajan lasillisessa -vettä sai hän veteen voimakkaan ruusun tuoksun. Hän hoiti tehtävänsä -niin hyvin, että veljesten täytyi ostaa muudan noppa ruusua ja -jasmiinia, eikähän hinta ollutkaan aivan mahdoton. - -Mutta sitten hän otti esille laatikollisen hienon ja maukkaan näköisiä -savukkeita sekä pyysi tunnustelemaan niiden hajua. Paitsi tupakkaa -tuoksui niistä toinenkin, omituisen imelä, melkeinpä myrkylliseltä -tuleva lemu. Opas selitti, että poltettuina ennen ateriaa ne antavat -ruokahalua, jotavastoin aterian jälkeen käytettyinä ne tekevät -hyvin iloiseksi ja herättävät vilkkaita tunteita, joista varsinkin -lemmentunteet ovat herkkiä. "Mitä myrkkyä niissä sitten on?" kysyivät -veljekset hiukan kummastuneina. "Ei mitään myrkkyä", vastasi kauppias, -"vaan ainoastaan ambraa, jolla on hermostoon tuollainen vaikutus". -Ja hän otti hyllyltään möhkäleen harmaan näköistä ainetta, joka oli -kuin kivettynyttä pihkaa, ja näytti sitä veljeksille. Siinä oli -erikoinen, imelä, läpitunkeva haju. Myöhemmin oppi Simeoni tuntemaan, -että ambra on valaan suolistoeritettä, jota löydetään merestä, -varsinkin Madagaskarin seuduilta, ja että itämaalaiset pitävät sitä -hyvin arvokkaana parfyyminä. Veljesten täytyi tietysti ostaa näitä -savukkeita. Lopuksi kauppias näytti suuren joukon Europasta saamiansa -kirjeitä, joissa milloin mikin professori, näyttelijätär tahi muu -henkilö tilasi häneltä "vielä 1000 kappaletta noita erinomaisia -ambrasavukkeita". Kaikesta päättäen niillä siis oli vaikutuksensa... - -Edelleen harhaillessaan saapuivat veljekset vihdoin sulttaani Muaijadin -moskeaan, jonka pronssinen portti, sulttaanin komea hautakupooli -ja kaunis, valopihan viereinen pylväskäytävä olivat etevä näyte -arabialaisten rakennustaiteesta. Moskea valmistui vuonna 1422. -Pylväskäytävässä oli tummia nuorukaisia kymmenittäin, istuen lattialla -aina 4-5 ryhmässään, ja harjoittaen opintoja. Opas selitti, että -kun Kairon suuri yliopisto, Azhar-moskea, on hyvin täynnä, pidetään -täälläkin luentoja. Uteliaina veljekset kävivät ottamaan selkoa, mitä -nämä ylioppilaat lukivat. - -Tuossa ryhmässä istuvat lukea tönöttivät yksitoikkoisella äänellä -jotakin arabiankielistä tekstiä, heiluttaen yläruumistaan samaan -tahtiin. Kysyttäessä he selittivät lukevansa koraania, joka heidän -täytyi osata ulkoa, jos mieli suorittaa papin, "uleman", tutkinto. He -olivat siis teologeja. Oppiaika kuuluu voivan olla kymmenenkin vuotta. -Tuossa ryhmässä taas opiskeltiin geometriaa. Pienessä vihkosessa -oli arabialaisia koukeroita ja tavallisia alkuväittämäin kuvioita, -ja tarkemmin katsellessaan heidän puuhiaan, kun he siinä harppi ja -viivotin kourassa mittailivat, huomasivat veljekset, että siinä -suoritettiin ei sen vähempää kuin kulman kahtiajakoa. "Mitäs veljestä -sitten tulee, kun tutkinto on suoritettu?" antoi Juhani oppaan kysyä. -"Insinööri", vastasi tuo nuori mies ylpeästi. "Jaha, vai insinööri", -jahkaili siihen Juhani miettiväisesti, "viikset sinulla on jo pitkät, -mutta vasta harkitset kulman kahtiajakoa -- aikaa menee runsaasti -vielä, ennen kuin, mies parka, pystyt rakentamaan edes tuollaista -siltaa, joka vie Niilin yli". Koko tuo kaavamaisesti ja yksitoikkoisen -uneliaasti opiskeleva joukko ehkä sangen hyvin kuvasi sitä asemaa, -joka "tieteellä" on Kairon yliopistossa: se ei ole ollenkaan tiedettä -europalaisessa merkityksessä, vaan kaavoihin kangistunutta keskiajan -arabialaista oppineisuutta. - -Pimeä kiirehti veljekset takaisin hotelliin ja niin oli päivä Kairossa -loppunut. Huolimatta ajan lyhyydestä olivat he mielestään saaneet -sangen elävän kuvan tästä Afrikan suurimmasta kaupungista. Kuvaamisen -arvoinen olisi sitten vielä Shepheards-hotelli, joka oli suurin ja -ehdottomasti paras, minkä he matkallaan joutuivat näkemään. Sen -lukemattomat suojat, upeat etehiset ja salit, paksut matot ja aaveina -kulkevat nubialaiset palvelijat herättivät usein mielikuvan jostakin -Tuhannen ja yhden yön tärinäin sulttaanin palatsista. - -Noustessaan hissillä omaan kerrokseensa oli veljeksillä mukana kaksi -englantilaista ladyä; vahva ambran tuoksu ilmoitti heidän perinpohjin -koettaneen noiden savukkeiden elähdyttävää voimaa. Juhani ja Tuomas -vaativat, että Simeoninkin täytyisi tupakkamiehenä koettaa itseensä -niiden vaikutusta ja tähän Simeoni suostuikin. Mutta kun hän oli kovin -väsynyt, nukahti hän ennen kuin savukkeen teho pääsi tuntumaan, jonka -johdosta Juhani ja Tuomas rupesivat halventamaan sekä häntä että tuota -parfyymikauppiasta. - - - - -XLV. - -Kana, varis, harakka, varpunen, lammas, sika, aasi ja hevonen. -- -Eläinrääkkäys ja tunteettomuus etelämaissa. -- Erilaisia pukumuotoja. --- Hampaitten kulta. -- Muodin mukaiset silmälasit. - - -Seuraava päivä, huhtikuun 13, meni taas tarpeelliseksi käyneeseen -levähdykseen sekä passien kuntoon saattamiseen. 14 päivänä kello 3 i.p. -astuivat veljekset, kestettyään mutkalliset metkut ja tarkastukset, -entiseen itävaltalaiseen Helouan-laivaan, joka oli 10,000 tonnin -kantoinen, monikerroksinen, upea jättiläinen. Täsmälleen kello 4 -i.p. irtausi se rannasta ja läksi höyryämään Brindisiä kohti. Alkoi -yksitoikkoinen laivaelämä, matkustajain hienouden ja ensiluokkaisuuden -sekä vallitsevan englantilaisuuden vuoksi erittäin jäykkä ja ikävä, -joka sai huoaten muistelemaan Ismenen kodikasta ja hauskaa menoa. -Jotakin tehdäkseen rupesi Simeoni järjestelemään, kuten hän ylpeästi -sanoi, "tieteellisiä muistiinpanojaan". - -Hän aloitti eläimistä. "Niistä ovat", kirjoitti hän, "tällä matkalla -erikoisesti huomiotani herättäneet kana, varis, harakka, varpunen, -lammas, sika, aasi ja hevonen, sekä myöskin kameeli. Kuten tunnettua -on meillä Suomessa jo aikoja sitten ollut käynnissä voimakas -kansallinen liike siihen suuntaan, että vanha, maailmanrannalta -joskus sattumalta mukaamme kiertynyt, ruskeahko ja epämääräinen -kanarotu saataisiin häviämään, ja sijaan uusi, munimataidossa -korkealle kehittynyt, valkoinen tahi harmaankirjava rotu. Tarmokkaan -isänmaallisen toiminnan, kiertävien kanakonsulenttien ja aatteellisten -siipikarjanhoitoyhdistysten kunniaksi onkin sanottava, että maamme -kanarotu nyttemmin on erittäin hyvää, tavattoman isomunaista, kukot -toimeliaita ja virkaintoisia. Suuri edistysaskel saavutettiin silloin, -kun älyttiin laittaa kanaloihin sähkövalo, sillä kanat luulivat heti -kesän olevan tulossa ja rupesivat munimaan paljoa aikaisemmin. Jossakin -syrjäkylässä vain saattaa joskus matkustajain kauhuksi esiintyä -vanhankansan hurja, pieni kukko pippurisilmäisen akkansa kanssa, joka -kaihoisesti kaikerrellen mennä koikkailee pitkin kujaa." - -Tottuneina suuriin ja tuoreisiin muniin lähdimme mekin matkalle, ja -kiitollisuudella on tunnustettava, ettei kanan kaakotus ole juuri -tähän saakka -- pitkiä merimatkoja ja tunneleita lukuun ottamatta -- -lakannut korvissamme kaikumasta. Harmoin tulee ajatelleeksi tällaisia -vähäpätöisiä asioita, mutta kun todellisuudessa joutuu näkemään, -kuinka suunnattoman paljon kanoja Europassa on, ei voi olla sitä -ihmettelemättä. Tuntuu kuin kaikuisi joka paikasta alinomainen, -korkea-ääninen, kestävä kaakotus, ja kuin tulisi munaa -- ja sitä -tuleekin -- katkeamatta valkoisena helminauhana koko maanosassa. - -Aina Itävaltaan saakka olivat munat vielä suuria ja maukkaita, -vaikka kanarotu, mikäli kerkesin huomata, oli siellä etelässä jo -saanut vereensä häiritseviä, ehkäpä slaavilaisia vaikutteita. Mutta -Unkarissa jo rupesivat munat pienenemään ja kanat muuttuivat jälleen -ruskeiksi, köyhän ja orvon näköisiksi, joiden näki surumielisesti -kaikerrellen astua koikkailevan aivan rannattomilla aroillakin: mitä -ne sieltä lienevät olleet hakemassa? Ja kuta etelämmäksi tultiin, sitä -pienemmiksi muuttuivat munat, niin että ne vihdoin Egyptissä olivat -kyyhkysen munan kokoisia. Jos Suomen kana suvaitsisi käyttää tällaista -kaliiberia, joutuisi sen nimi ehdottomasti sanomalehteen. - -Kuta etelämmäksi tullaan, sitä pienempiä ja laihempia ovat myös -kanat itse. Tuo kukko tuossa Aleksandrian moslemikadulla on kuin -miniatyyri-kameelikurki: sen jalat ovat venyneet huolestuttavan -pitkiksi, mutta ruumis on pienentynyt, joten siitä on tullut -jonkunmoinen haikaraa muistuttava ruipelo, jolta ei ole syytä odottaa -mitään suurtöitä. - -Tämän verta kanoista. Mitä varikseen tulee, saattoi jo Saksassa -huomata sen osoittavan huikentelevaista ja kevytmielistä luonteen -laatua, sillä se vaihteli pukuaan alituiseen. Luulen voivani vannoa -nähneeni sekä täysin mustia että täysin harmaita variksia. Tämä -johtunee siitä, että se siellä noudattaa ihmisten esimerkkiä, m.m. -asunto-olojensa järjestämisessä: kuten nekin, kokoontuu sekin suuriin -kyläyhteiskuntiin, melkeinpä kaupungin tapaisiin, mikä kuten tunnettua -edistää muotien ja turhamaisuuden leviämistä. Tämä on kummastuttavaa -senkin vuoksi, että luulisihan nyt toki varista vakavammaksi eläimeksi -kuin harakkaa, jota yleensä pidetään kaiken harakkamaisuuden -vertauskuvana, mutta niin ei ole: järkähtämättä säilyttää harakka -Egyptiin saakka saman, tutun, korean kirjavan pukunsa, vieläpä -äänensäkin, jonka tuttu kikatus saa muistamaan kotoisia pakkaspäiviä, -Juhani Ahon Rautatietä, rovastia ja Mattia. Sama ylistävä lausunto -on annettava varpusesta. Eipä voi juuri olla liikutuksetta panematta -merkille, kuinka tuo terhakka, riitainen ja omastansa kiinni pitävä -lintu pehertelee yhtä tarmokkaasti ja pilkulleen samanlaisena -Aleksandrian ja Kairon kaduilla kuin missä tahansa muualla, äyskien ja -tiuskien kaikella sillä nenäkkyydellä, jonka luoja on sille antanut. - -Mitä nyt sitten lampaaseen tulee, on se monienkin muutosten alainen, -mutta niistä käsiteltäköön vain häntä. Voipa sanoa, että sikäli kuin -kanan muna pienenee, suurenee lampaan häntä. Sana "saparo", joka -erittäin hyvin kuvaa tämän lisäkkeen laadun Suomessa, ei sovi enää -etelämpänä. Jo Saksassa se muuttuu hiukan tukevammaksi ja paksunee -niin paksunemistaan, kunnes se jo Unkarin tasangoilla melkein laahaa -maata leveänä lapiona kuin majavan häntä. Rasva kokoontuu täällä hännän -keski- ja kärkipuoleen, juuren pysyessä ohuena, ja sellaista muotia -noudattaa lammas sitten koko Balkanilla. Mutta Egyptissä on muoti jo -toinen: rasva asettuu hännän tyvipuolelle, muodostaen siitä leveän ja -tukevan takapuolen peiton; kärkipuoli on sen sijaan jäänyt tavalliseksi -"saparoksi". Niin hallitsee muoti eläinmaailmassakin. - -Unkarissa tavataan lampaan uskollisena toverina sika, tieteelliseltä -nimeltään _Sus scropha_. (Kuka lieneekään keksinyt sille niin -erinomaisen, jo äänellisestikin kuvaavan latinalaisen nimen?) Tuhansia -ja taas tuhansia niitä siellä laitumilla, lammasnahkaisen paimenen -hoivissa näkee, ja ovat ne aivan erilaisia kuin Suomessa esiintyvät -veljensä. Ne ovat kapeaselkäisiä ja ketteräjalkaisia, pitkätakkuisia -otuksia, jotka juosta pirahtelevat junan tullessa sinne tänne niin -sukkelasti, että luulisi niitä aivan muiksi eläimiksi. Ensisilmäyksellä -on niitä pitkän karvansa vuoksi vaikea erottaa lampaista. Sikamaisen -luonteensa ja alakärsäisyytensä näyttää se kuitenkin täälläkin -täydelleen säilyttäneen. - -Aasille, tälle oloissamme tuntemattomalle ja loputtoman kärsivälliselle -juhdalle, pyydän sitten saada lausua vilpittömän ihailuni ja -kunnioitukseni tunteet. Eipä uskoisi, että niin pienestä, laihasta, -takkuisesta ja ohutjalkaisesta eläimestä löytyy sellaista voimaa. Oli -minkälainen etelämaan pösö hyvänsä, lihava ja talittunut kuin lampaan -rasvahäntä, ja lisänä vielä säkkejä ja kaikenlaista kamaa, niin koko -tämän komeuden kuljettaa aasi selässään kuin ei mitään. Muukalainen -hämmästyy usein nähdessään vastaansa tulevan valtaisen tavararöykkiön, -huipulla vielä mies jalkojansa roikotellen, ilman mitään näkyväistä -liikkeelle panevaa voimaa. Vasta läheltä huomaakin, että siinähän on -alla aasi, joka mennä köpittää kärsivällisesti tietänsä, viipoitellen -pitkiä korviaan. Sanotaan, ja kertoohan pyhä historiakin samaa -Bileamin aasista, että tuo juhta joskus menettää kärsivällisyytensä, -tuskastuu, eikä lähde liikkeelle, vaikka sen tappaisi. Jos sellaista -joskus tapahtuu, on se vain sorretun ja kidutetun kansan oikeutettua -nousua vapaustaisteluun itsenäisyytensä puolesta. Vielä on aasista -mainittava eräs todellakin huomiota herättävä seikka. Kun hän on -aamulla syönyt kylläkseen ohdakkeita tahi muita yhtä helposti sulavia -kasviksia, saanut sitten herransa ja jättiläismäisen kuorman selkäänsä, -kantaa köpittänyt nämä kaikki usein hyvinkin hankalia teitä lähimpään -kauppapaikkaan, saaden joka minuutin kuluttua tukevan kiirehtimispotkun -kylkiluittensa väliin, on se sitten joutunut seisomaan koko päiväksi -torille, kuorma edelleen selässä ja isäntä vielä kylkeen nojaamassa. -Sitten on siitä siirrytty jonkun kapakan ovenpieleen, jossa aasi -parka saa taas seistä jäljellä olevine kuormineen, pahankuristen -poikalurjusten ja miljoonien kärpästen kiusattavana, monta tuntia, -sillä aikaa kuin hänen isäntänsä sisällä syöpi lampaanihveä, juopi -erinäisiä tusinoita turkkilaista kahvia, polttaa nargileh-piippua -ja lyö korttia lappusilla, joiden kuvat lika ja aika on muuttanut -täysin tuntemattomiksi. Tällöin, ja varsinkin jos joku viehättävä -aasivaimo sattuu sillä hetkellä vaeltamaan kapakan ohi, valtaa siinä -kärsimystensä keskellä seisovan aasin mielen katkeruus, murhe ja -kaihoisa tunnelma. Se rupeaa purkamaan tunteitaan ääniaalloiksi, jotka -ovat kerrassaan valtavia. Olen elämäni kuluessa joutunut kuulemaan -erinäisiä hirvittäviä ääniä, joista mainittakoon n.s. tulipalotuutaus -Oulun kirkon tornista, palvelijattaren parkaisu, kun kokonainen -mehiläisparvi putosi hänen päähänsä, kommunistiagitaattorin mylvähdys -porvaristoa vastaan, y.m., mutta mitään sellaista kuin aasin huuto en -ole koskaan kuullut. Se on todellakin jonkunmoista "huutamista" ja -siinä on tavattoman kiukkuinen ja intohimoinen sävy. Elukka suorittaa -tehtävänsä kita auki ja kaula sojossa kuin lehmä, mutta osoittaa sikäli -kehittynyttä tekniikkaa, että ääni otetaan sekä ulos- että sisäänpäin -hengitettäessä. Kyljet työskentelevät kuin palkeet, pallea liikkuu -kaikesta päättäen erittäin voimakkaasti, ja ääni on koko registerissä -hyvin voimakas ja täynnä "metallia". Olisipa erinomainen keksintö, jos -taidelaulun opetuksessa voitaisiin ruveta käyttämään aasin tekniikkaa, -s.o. opettamaan laulajattarille äänen muodostusta myös sisäänpäin -hengitettäessä, sillä koituisihan siitä arvaamaton etu ja äänivaroihin -puolet lisää. Tämä olkoon sanottu aasista, jota voitaisiin ruveta -Suomessakin käyttämään, sillä arvattavasti se kyllä pian ilmanalaamme -tottuisi. - -Hevonen on jalo eläin, joka säilyttää ylhäisesti kerta saavuttamansa -korkean kehitysasteen. Erikoisinta huomiota oli omiaan herättämään -Atenan hevonen. Kun sillä lähdettiin ajamaan, tuntui ensin, että sehän -lieneekin aika poku, sillä niin virkeästi se kopsutteli kavioillaan -asfalttikatua. Mutta vilkaistessa syrjään huomasi, ettei matka -edistynyt ollenkaan: hevonen oli oppinut lystikkäällä tavalla hyppiä -pomppimaan varpaittensa nenillä melkein yhdessä kohti, luimistaen vain -viekkaasti korviaan, kun sitä komennettiin. Laihakin se raukka oli ja -melkein karvaton, useimmiten siinä kunnossa, ettei sillä Suomessa olisi -sallittu ajaa. Eipä voinut säälittä sitä katsella. - -Kameeli jääköön tässä sikseen. Eläimistä puhuttaessa ei voi olla -mainitsematta siitä hirveästä eläinrääkkäyksestä, jota koko etelämaat, -alkaen Balkanilta, harjoittavat. Mikä lienee syynä siihen, ettei -näillä etelän ihmisillä näytä olevan eläimiä kohtaan ollenkaan mitään -hellempiä ja inhimillisiä tunteita? Siipikarja kuljetetaan sitoen ne -jaloista ja joskus kaulastakin yhteen nippuun, lampaita kanniskellaan -sääristä tahi sullottuina mitä luonnottomimpiin asentoihin, aasi -ja muut juhdat saavat kestää kuormia ja kohtelua, joka nostaisi -vihan punan meikäläisen maanviljelijän kasvoille, sanalla sanoen: -säälin jumala on syösty siellä pois istuimeltaan. Muistaen Espanjan -härkätaistelut täytynee sanoa, että tässä kaikessa on yhä jälkiä -siitä raaistumisesta, joka antiikin aikana, gladiaattoritaistelujen -päästyä muotiin, valtasi kaikki sen ajan ihmiset. Se kaikki on -jotakin, josta he itse eivät nähtävästi ole tietoisia, sillä he ovat -vailla eläimiin kohdistuvaa säälin tunnetta. Pohjoismaalaiselle, -joka useimmiten -- ja poikkeukset tuomitaan mitä raaimmalla asteella -oleviksi, -- kohtelee eläintään mitä hellimmin, hevostaan paremmin -kuin omaisiaan, osoittaa tuollaisen kylmän rääkkäyksen näkeminen, -että nämä kansat ovat suhteellisesta rikkaudestaan ja kauniista -maistaan huolimatta edelleenkin monessa suhteessa raakalaisten -asteella, tunne-elämältään ja humaanisuudeltaan takapajulle jääneitä -raukkoja, jotka ylen harvoissa, jos missään tapauksissa kelpaavat -pohjoismaalaiselle esimerkiksi. Kuinka äärettömän paljon korkeammalla -ovatkaan tässäkin suhteessa germaaniset kansat! Tuo kulttuurillaan -niin pöyhkeästi ylpeilevä Ranskakin saa tässä kohden häveten vaieta. -Tätä etelämaalaisten harjoittamaa eläinrääkkäystä nähdessään ei voi -muuta kuin syvästi halveksien ja suuttuen toivoa, että kun he kaikki -järjestänsä kerta joutuvat siihen paikkaan, joka nähtävästi on pantu -kuntoon juuri heidän tulevaisuuttaan silmällä pitäen, itse pääpappa -käyttelisi heihin nähden tuota vanhaa lakia, että millä mitalla te -mittaatte, sillä pitää teille itsellenne mitattaman, antaen heidän -perinpohjin kokea ne kärsimykset, joiden alla täällä ajallisessa -elämässä luomakunta heidän julmuutensa tähden saa huoata. - - * * * * * - -Tämän jälkeen siirtyi Simeoni selvittelemään muita pikkuhuomioitaan, -koskapa mitään merkillistä ei matkalla tapahtunut. Oli huhtikuun 15 -päivä. Englantilaiset olivat muodostaneet oman ryhmänsä, joka harjoitti -tavattomalla innolla voimakasta, kova-äänistä naurua, vaimentaen -sillä kaikkien muiden heikot keskustelun yritykset. Kun he myöhään -illalla, jolloin muut matkustajat ovat jo aikaa sitten olleet levolla, -saapuvat makuuosastoon, eivät he tule ajatelleeksikaan, että siellä -olisi hiljainen esiintyminen paikallaan, vaan hoilaavat, viheltävät ja -nauravat ikäänkuin muita ihmisiä ei olisikaan. Eikähän niitä olekaan, -on vain englantilaisia ja ehkä jokunen ranskalainen koko maailmassa! - - * * * * * - -"Kuta alemmaksi lampaan häntä laskeutuu", kirjoitti Simeoni, "sitä -alemmaksi laskeutuvat myös miehen housujen takapuolet. Sellaista -miestä, joka pitää housujansa niin alhaalla, että takapuoli -lyö käydessä ristiä, ei Suomessa pidetä täysijärkisenä, vaan -hiukan hesselinä. Ällistymättä ei siis suomalainen voi nähdä jo -Konstantinopolissa ja Kreikassa vallitsevaa housujen muotia, sillä se -on hänen mielestään erikoinen. Takapuoli riippuu niissä aivan maahan -asti, muodostaen jalkain väliin tilavan säkin, ja antaen mies paralle -perin koomillisen ulkonäön. Hän ei kuitenkaan tiedä siitä itse mitään, -vaan luuleepa päinvastoin olevansa puettu mitä aistikkaimmin. Olimme -usein hyvin uteliaita tietämään, mitä tuossa säkissä mahtoi olla, ja -pyyhkäisin sitä joskus sivu mennessäni jalallani, tuntematta kuitenkaan -muuta kuin että siellä saattoi olla jotakin vaatetta. Kun Hellaan -rantajätkä esiintyy tällaisissa housuissa, saattaa häntä unehtua -hetkeksi katsomaan. Kun mennään Egyptiin, putoaa sitten housuista pohja -pois, joten niistä tulee maahan asti ulottuva hame; ja kun mennään -yhä etelämmäksi, rupeaa tuo hame lyhenemään, kunnes se ekvaattorin -seuduilla katoaa kokonaan. Ihmeelliset ovat siis housumuodinkin -vaihtelut. - -"Mainitsematta ei sitten saa jäädä kreikkalaisten merkillinen -kansallispuku, joka m.m. on kuninkaan kaartin paraati-univormuna. -Kengät ovat jonkunmoiset käyräkärkiset lapikkaat, tiukasti pauloitetut -polveen saakka; housut ovat valkoiset, aivan raajojen mukaiset, -kuten voimistelijain trikoot. Mekko on vyötäisille saakka ruumiin -myötäinen, hyvinkin tiukka; rintamus koristettu koruompeleilla, muuten -lumivalkoinen; mutta sen helma on poimutettu ja kovotettu aivan -samanlaiseksi kuin balettitanssijattaren hame. Ajatelkaa nyt, arvoisat -kansalaiset, vanhaa miestä tällaisessa hassunnäköisessä balettihameessa -ja tehkää johtopäätöksenne! Eipä tiedä sitä katsoessaan, kuinka pitäisi -ällistyksensä osoittaa. Mutta niin ne vain marssivat reippaina ja -ylpeinä kuin olisi heidän yllään maailman kaunein puku. Arvattavasti he -nauraisivat samoin meidän 'kansallispuvuillemme.' - -"Kuta etelämmäksi tullaan, sitä enemmän ihmeitä näkee. Niinpä saattaa -helposti huomata oltavan rikkailla seuduilla siitäkin kultamäärästä, -joka välkkyy ihmisten hampaista. Eikä suinkaan tarvitse luulla, -että siellä ainoastaan ylhäisö kullalla hampaansa paikkauttaisi! Ei -suinkaan, sillä olihan oppaallamme Aleksandriassa koko etuvallitus -puhtaasta, kimaltelevasta kullasta, eikä se suinkaan ollut mikään -poikkeus. Tuntua ensin oudolta katsella tuollaiseen välähtelevään -kitaan, sillä siinä on jotakin luonnotonta. Varsinkin lampun -valossa herättää se huomiota, kun kymmenistä kidoista kimaltelee -kirkkaita heijastuksia, koska suut avataan mahtavaan ja tyhjentävään, -etelämaalaiseen nauruun. Kun asianomaisen silmillä lisäksi ovat -suuret ja pyöreät silmälasit, joiden leveät kehykset on tehty -kilpikonnanluusta, saattaa joku nauraja herättää katsojassa ihan -kammottavan tunnelman. Nuo luureunaiset, suuret ja pyöreät silmälasit -näkyivät muuten olevan muodin viimeinen sana tällä tärkeällä alalla, -asia, joka Helsingissä on vielä tuntematon ja jossa tietysti täytyy -saada kiireellinen parannus aikaan." - - * * * * * - -Oli huhtikuun 16 päivä. Oikealla puolellaan näkivät veljekset tuttuja -Kreikan maisemia, korkeita kallioita ja vuoria, jotka häipyivät -sinervään kaukaisuuteen. Laivalle ilmestyi pieni keltavästäräkin -näköinen lintu, jota haukka ajoi. Linnun molemmat jalat oli sidottu -nuoralla yhteen, mutta saattoi se silti lentää. Haukka luikki -nolona tiehensä. Iltapäivällä ilmestyi laivalle väsynyt pääskynen, -ollen arvattavasti matkalla Suomeen, jonne se suven tuojana on niin -tervetullut. Suomalaisilla on köyhyydestään huolimatta muutakin -ruokaa, heidän tarvitsematta pääskysiä tappaa, kuten rikkaitten -etelämaalaisten. Ilta tulee ja "aurinko, laskee Adrian mereen". -Huomenna varhain saapuu laiva Brindisiin ja niin ollaan jälleen Europan -mantereella. Amerikalaiset missit, joihin tutustuttiin Ismene-laivalla, -ovat olleet veljesten matkatovereina täälläkin, hekin kiireellisesti -käytyään Egyptin ihmeitä katsomassa. - - - - -XLVI. - -Brindisi. -- Apulian viljelyksiä. -- Apenninien poikki räntäsateella, -vuoristonäkyjä. -- Salernon lahti. -- Napoli. -- Käynti Pompejissa ja -kuvitelma sen hävityksestä. -- "Santa Lucia". - - -Maksettuaan Brindisissä tullia 150 savukkeesta 58 liraa, Juhanin -ja Tuomaan päästessä aivan ilmaiseksi, oli Simeoni oikeassa, -vireessä aloittaakseen pitkän rautatiematkan Apulian ja Apenninien -poikki Napolia kohti. Brindisi näytti vähäpätöiseltä, pieneltä -satamakaupungilta, rannassa rivi taloja jo Aigeian meren saarilta -tunnettuun tyyliin. Jonkunmoinen hauska ja kodikas italialaisuus sieltä -kuitenkin ehti tuulahtaa vastaan. Jätkät ja satamapalvelijat sanoivat -aina kohteliaasti ja hilpeästi joka toiseksi sanakseen "signore". Juna -kiljaisi ja lähti menemään, vaunut olivat sangen mukavat, ja eväiksi -ostetut ruokakassit sekä niinipukuinen viinipullo riippuivat somasti -ja lupaavasti nauloissaan. Asemaravintolat nimittäin myyvät tällaisia -valmiiksi varustettuja eväskasseja, koska ravintolavaunuja ei näissä -junissa ole. Lähtöaika oli kello 8,10 aamulla, sää kirkas, mutta ei -erikoisemman lämmin. - -Apulia näytti olevan kutakuinkin hyvin viljeltyä tasankomaata, kesä -jo kauneimmassa kukoistuksessaan. Kivet oli kasattu kaikkialta -kiviaidoiksi. Pelloilla ja pientareilla näkyi runsaasti kukkia, -jotka väriloistollaan ilahduttivat silmää. Tarentumin lahden perukka -taas, jonka rantaa rata kulkee, on hiekkanummea, jossa kasvaa paljon -omituista kääpiömännikköä. Hiekasta loisti lukemattomia asterin -tapaisia, sinipunervia kukkia. Meren pauhu, aaltojen särkyminen rannan -hiekkaan, autio nummi ja tuulen kohina vaivaismännyissä synnytti -omituisen surumielistä, ikävän haikeata tunnelmaa. - -Tarentumin lahden luoteiskulmassa olevasta Metaponton kaupungista -kääntyy rata luoteista kohti mennäkseen Kalabrian ja Apenninien poikki -ja laskeutuakseen Salernon lahden kohdalla Tyrrhenan meren rantaan. -Tasaista maata kestää vielä kauan, mutta junan puhkuvasta äänestä ja -hiljenevästä kulusta huomaa, että se tekee koko ajan nousua. Potenza -nimisen kaupungin seuduilla alkaa jo vuoristo, joka vähitellen käy -yhä jylhemmäksi. Rata koettaa seurailla pikku jokien varsia, jotka -melkein vedettöminä oikuttelevat monin mutkin ja kierroksin rotkosta -toiseen. Mutta kauan ei niistä ole radalle hyötyä, vaan pian täytyy -sen ruveta puhkaisemaan vuori toisensa jälkeen. Tie on kohta paljasta -tunnelia: tuskin ehtii juna saada kahden vuorimöhkäleen välissä hiukan -raitista ilmaa, ennen kuin sen jo parkaisten täytyy syöksyä uuteen, -kauan kestävään pimeyteen. Silloin tällöin saa nähdä syvän jyrkänteen, -ammottavan kuilun, huimaavan korkean vuoren, ja samalla taas painua -pimeyteen odottamaan uutta valkeutta. Tätä kestää tuntikausia ja -muodostuu matka tällöin jonkunmoiseksi Salvator Rosan maisemien -katselemiseksi. - -Korkeammalle tullessa on sää muuttunut pilviseksi ja kylmäksi, ja -pian yllättää junan räntäsade. Siellä täällä vuorten rinteillä näkyy -lammaslaumoja sekä jokunen yksinäinen, kivestä muurattu, loivakattoinen -talonpoikaismaja; se on asumukseksi melkoisen yksinkertainen, eipä -suurin parempi fellahien hökkeleitä. Varsinaiset kylät -- tahi ehkä ne -ovat kaupunkeja -- on rakennettu korkeitten vuorten huipuille, jossa -ne ovat säännöttömine muotoineen ja muoreineen kuin joku keskiaikainen -linna. Ne ovat jääneet sinne ehkä entisajan perusteella, jolloin ne -rakennettiin tuollaiselle paikalle puolustustarkoituksessa. Potenzan ja -Sicignanon kaupunkien väli varsinkin oli harvinaisen jylhää, autiota -vuorimaisemaa, jossa saattoi nähdä, kuinka ehkä vuosituhansia vanha, -rotkopaikkoja hakeva tie oli toisissa kohdin täytynyt muurata vuoren -seinään, jota se pyrki ylöspäin viistoviistoon mutkitellen, kapeana -ja kärsivällisenä. Kukapa tietää, vaikka olisi Caesar sitä myöten -marssinut, tultuaan Egyptistä voittajana takaisin. - -Sicignanosta lähdettäessä tapasi jo pimeä, kunnes vihdoin saavuttiin -Salernoon. Siinä kulkee rata hetkisen aivan pitkin Salernon lahden -rantaa, mutta hyvin korkealla jyrkänteellä. Ikkunasta saattoi nähdä -himmeän kuun heikosti valaiseman meren, jonka aallot välkehtivät -valkoisena vaahtona murtuessaan kalliorantaan. Taivaalla purjehtivat -levottomina repaleiset myrskypilvet. Salernon kaupungin satama-allas -ja sen kirkkaat tulet välähtelivät pimeyden läpi, ja kaukaa häämöitti -korkeiden vuorien huippuja. Pian sukelsi sitten juna uudelleen -tunneleihin ja rupesi kaarrattelemaan pitkin vuorten rinteitä, -mennäkseen sen korkean niemen harjanteen poikki, joka erottaa Salernon -lahden Napolin lahdesta. Jo rupeavat Napolin tuhannet tulet välkkymään -ja Simeoni aavistaa jossakin läheisyydessä olevan Vesuviuksen mahtavan -keilan; vielä hetkinen kuutamossa välkkyvää meren rantaa ja ollaan -perillä. Pimeässä eivät veljekset osaa arvostella, onko lauseessa -"nähdä Napoli ja kuolla" mitään perää; he tuntevat vain, kuinka -harvinaisen huono katukivitys täryyttää heidät lopullisesti palasiksi -tämän pitkän ja rasittavan matkan jälkeen. - - * * * * * - -Kirkkaana tervehti heitä seuraava, huhtikuun 18 päivä, jonka veljekset -olivat päättäneet pyhittää Napolin näköaloille ja Pompejin raunioille. -Londres-hotellin edessä kohoava synkkä, vanha Napolin linna viittasi -puhuvasti tämän ennen itsenäisen Italian osan kolkkoon historiaan, -mutta Napolin hilpeätä kansaa eivät mitkään synkät muistot näyttäneet -painostavan. Nauraen se kuhisi kaduilla, joista monet olivat sangen -upeita, täynnä komeita kauppoja. Mutta kauan ei tarvinnut siellä -liikkua, ennen kuin oli pakotettu huomauttamaan, että puhtaus jättää -sangen paljon toivomisen varaa ja että katukivitys on suorastaan kurja. -Mitään syytä kuolla Napolin nähtyään ei suinkaan ole, vaan on siellä -käynti päinvastoin omiaan aivan erikoisesti kiihoittamaan elämänhalua. -Hetkisen kaupungilla harhailtuaan lähtivät veljekset ajamaan Pompejia -kohti. - -Katujen kivitys on tehty noin 30 x 50 cm suuruisista kivistä, joista -ylen harvat tuntuivat olevan siinä asennossa, jossa niiden olisi -pitänyt olla. Likaisuus ja löyhkä oli toisin paikoin syrjäkaupungilla -aivan sama kuin Stambulissa ja kaduilla näytti kansa täälläkin -pää-asiassa elävän, toimitellen siinä kaikenlaisia tehtäviään. Eräässä -esikaupungissa tuntui makaroniteollisuus olevan vallitsevana, koskapa -sitä oli tangoittain ja vyyhdeittäin kadulla kuivamassa; ehkä se -lian lisä, minkä se siinä saa, antaakin todelliselle italialaiselle -makaronille sen kuuluisan hyvän maun. Makaronintekijät itse eivät näytä -ajattelevan, että katu on hiukan sopimaton kuivauspaikka. - -Tummansinisenä, mahtavana möhkäleenä, raskaat pilvet riippuen -kiireellään, on vasemmalla puolella Vesuvius. Tuntuu omituiselta ja -kammottavalta ajatella, että tässä alla, syvyydessä, on ikuinen hehkuva -ahjo, jonka savupiippu tuolla suitsuttaa sinertävään ilmaan hiukan -vaaleata höyryä. Siellä on siis se tuli, josta ihmiset jo ammoin -saivat käsityksensä helvetistä, sillä mistäpä muusta se olisi voinut -syntyä? Näköala Vesuviukselle on muuten viehättävä, ja korkealla sen -sinertävillä rinteillä olevat pienet valkoiset rakennukset herättävät -epämääräisiä ajatuksia joistakin hädissään vaaralliseen paikkaan -paenneista turvattomista ihanista olennoista. Siihen tunnelmaan, -minkä Vesuvius pohjoismaalaisessa herättää, vaikuttaa ensiksikin se, -että se on toiminnassa oleva tulivuori ja että se on niin synkällä -tavalla kuuluksi tullut Vesuvius, ja toiseksi se, että se näin kaukaa -katsottuna on todellakin kaunis, kun sini-autere sitä ympäröipi ja -pehmeät pilvet koskettelevat sen huippua. - -Mutta auto kiirehtii eteenpäin niitä esikaupungin katuja, joiden alla -lepää Herculaneumin kaupunki kuolonuntansa. Oikealla puolella siintää -Napolin lahti, kohonneiden sadepilvien, tummentamana, väliin heijastaen -häikäisevästi pinnastaan pilvien välistä pilkistävää auringonvaloa ja -sinikirkasta taivasta. Lahden toiselta puolen siintävät utusinisinä, -niilläkin sadepilvet kiireellänsä, Vesuviuksen sisarkukkulat, ja -niiden rinteiltä kirkkaina pilkkuina pienet kaupungit, Castellamare -ja Sorrento. Lahden suulta siintää taas kuin satuharson takaa -jyrkkärinteinen Capri, historian, romanttinen taruseppele kulmillansa. -Näky on täyteläinen, ihmeen ihana, yllättävä ja suurenmoinen -kauneudessaan. - -Vihdoin saavutaan paikalle, joka on jo Napolista katsoen Vesuviuksen -tuolla puolen, rinteellä, jonka jatkona jo tavallaan on Napolin -lahden eteläranta. Tuosta korkeahkon, kummun reunalta kohoaa muurin -tapainen ryhmä vanhoilta ja rappeutuneilta näyttäviä seiniä -- siinä -ovat Pompejin rauniot. Pian saapuvat veljekset sen vanhalle portille, -muinoin nimeltään Porta marina, "Meriportti", ja astuivat alueelle, -jossa 19 vuosisataa sitten sykki antiikin rikas elämä. - -Pompejin arvoisa kansalainen Aulus Vettius Restitutus oli nukkunut -huonosti yöllä elokuun 24 päivää vasten vuonna 79 j.Kr. Haukotellen -ja pahalla tuulella ilmestyi hän cubiculumistaan ja vasta kun hän oli -päässyt ihanan pylväskäytävä ympäröimään peristyliinsä, jonka keskellä -oli sievä puutarha ja siinä omituinen, miespuolinen suihkulähde, tunsi -hän mielensä virkistyvän, sillä kirkas auringonvalo antoi tuolle -paikalle häntäkin, siihen tottunutta, viehättävää suloa. Hän meni -katsomaan, olisiko hänen veljensä Aulus Vettius Conviva jo hereillään, -ja huomasi, ettei hän ollut vielä kotonakaan. Kansalainen Vettius -rypisti kulmiaan ja ajatteli: "Kaunis nainen tekee vakavankin miehen -mielettömäksi!" Tuntien halua päästä ulkoilmaan hän sitten meni -atriumiin, vilkaisi tricliniumiin ja antoi kaikkialla olevien ihanien -seinämaalausten silmiänsä hyväillä sekä poistui kadulle, jossa vielä -oli hiljaista. Ainoastaan maalaisten kuormia saapui jo sieltä täältä -ajaa jyryytellen niille määrättyjä katuja myöten. Oli hyvin varhainen -aamu. - -Aulus Vettius läksi kulkemaan oikeastaan ilman päämäärää. Harhailtuaan -Forumilla hän meni Abundantia-katua myöten niin pitkälle, että huomasi -vihdoin olevansa Amphiteatterin luona. Tuntien halua istahtaa hän -nousi sen korkeille reunamuureille ja rupesi katselemaan edessään -olevaa näköalaa, kuten niin usein oli tehnyt: Aulus Vettius ihaili -kaikkea kaunista. Etelässä oli Sarnon tasanko, täynnä puiden ja -puutarhojen ympäröimiä pieniä taloja, ja sen toisella puolella korkea -vuori, rinteillä taloja, puita, istutuksia ja viljelyksiä, kaikki -loistaen aamun häikäisevässä valossa ihastuttavan kirkkaina; tuolla -jatkuvat vuoret Sorrenton niemeksi ja lännessä kimaltelee mahtava meri. -Caprin eriskummallisesti muodostunut kalliosaari aivan kylpee aamun -säkenöivässä loisteessa. Koko maailma hänen ympärillään uiskentelee -pehmeässä, sinipunervassa autereessa, joka hyväilee silmää ja tuudittaa -sielun mieluiseen, nautintorikkaaseen tunnelmaan. - -Silloin tuntee Aulus Vettius, kuinka muuri, jolla hän istuu, tärähtää. -Säikähtyneenä hän nousee ylös, sillä hän muistaa hyvin, kuinka -suunnatonta tuhoa vuonna 63 tapahtunut maanjäristys oli tehnyt. -Kiireesti hän lähtee kotiansa kohti. Kadut ovat jo täynnä säikähtyneitä -ihmisiä, jotka puolipukineissaan seisovat ja hätäilevät neuvottomina. -Myöhäisten yöjuhlijain päästä häviävät viininhöyryt ja kaikkien -kasvoilta kuvastuu pelko. - -Mutta varsinaista maanjäristystä ei tulekaan, vaan sen sijaan alkaa -Vesuviukselta kuulua kumeita jyrähdyksiä. Päivän valo tummenee yhä ja -pian on melkein pimeä. Kauhistuneina ihmiset menettävät kaiken järkensä -ja koko Pompeji on kohta riehuvan ja avuttoman tuskan näyttämönä. Ei -ymmärretä, mitä tämä merkitsee, sillä maan tärähdykset, joita jatkuu, -eivät ole vaarallisen voimakkaita, mutta mistä johtuu tämä pimeys? -Kauhu ajaa vihdoin ihmisiä pakosalle, kohti meren rantaa, Stabiaeta ja -Herculaneumia, ja kukin kuljettaa mukanaan mitä hänelle kalleinta on. - -Tällä välin valmistaa suuttunut Vulcanus lopullista ja suurinta -iskuaan. Vuosisatain kuluessa kraateriin kasautuneet kivet, multa -ja vesi lennähtävät ylös, ja purkauksen voima on niin suuri, että -koko vuoren yläkeila murskautuu, humahtaen ensin syvyyteen ja -sieltä räjähdyksen lailla ilmaan. Suunnattoman suuria tuhkapilviä -ja hohkakiviä seuraa mukana, pimentäen koko avaruuden ja ruveten -satamaan tiheänä ja tappavana sateena alas rinteille ja ympäristöön. -Samalla puhkeaa rankkasade, joka kastelee ilmassa olevan tuhkan -märäksi liejuksi; raskaana, tukahduttavana sateena se painuu maahan, -kukoistavan asutuksen ja kolmen onnettoman kaupungin päälle. -Vihdoin rupeaa mahtava, punaiselta hehkuva laavavirta pursuamaan -kraaterista valuen vastustamattomasti laajalle meren rantaan päin, -tukahduttaen tieltään kaiken elollisen. Satavan liejun ja tuhkan kamala -kohina, kivien jysähdykset maahan ja kattojen päälle, kuolevien ja -haavoittuvien ihmisten parkuna, tulivuoren yhä uudistuvien purkausten -jyminä ja maan alituinen tärinä, kaikki sysipimeän keskellä, kovan -luoteistuulen puhaltaessa -- Manala oli aukaissut porttinsa nielläkseen -koko ihmiskunnan! - -Silmät palaen hullun tavoin kiiruhtaa Aulus Vettius kotiinsa, koettaen -suojella suutansa tuhkasateelta, joka oli tukahduttaa hänet. Talo on -autiona. Hurjana kiiruhtaa Vettius atriumiin ja rahakirstulleen: se on -auki ja tyhjä. Samalla tummenee kaikki sysipimeäksi ja katolta alkaa -kuulua putoilevien kivien jymähdyksiä, impluviumin aukosta tunkee -sisään tuhkaa ja liejua, ja tuolla jo murtuu katto yhdestä paikasta. -Vettius tempaa käteensä muutamia kalleuksiaan, käärii päänsä viittaansa -ja syöksyy uudelleen ulos. - -Kaduilla vallitsee kauhea sekasorto. Kukaan ei tunne ystäväänsä -eikä veljeänsä, vaan kaikki koettavat päästä pakoon. Minne? Meren -rannalle, sillä on levinnyt tieto, että Plinius vanhempi on saapunut -laivastollaan Misenumista pelastamaan turmioon joutuvaa väestöä. -Meriportilla vallitsee kauhea tungos. Vettius huomaa kahlaavansa -polvia myöten märässä liejussa ja tuhkassa, hän läähättää hädästä ja -väsymyksestä. Äkkiä iskee putoava kivi häntä päähän ja hän kaatuu. -Turhaan koettaa hän päästä jaloilleen, kostea lima tukahduttaa hänet -niinkuin tuhannet muut. - -Tuhka- ja kivisadetta kesti koko sen päivän ja seuraavan yön. Aamulla -25 päivänä oli ankara maanjäristys, ja tuhkapilvet olivat saapuneet -jo Misenumiin saakka, niin että sielläkin oli niin pimeä kuin -suljetussa huoneessa. Kun tuhkasade myöhemmin päivällä lakkasi, olivat -Herculaneum, Pompeji ja Stabiae kadonneet maan päältä. Ainoastaan -sieltä täältä kohosi näkyviin kattojen harjoja. Koko kukoistava Sarnon -tasanko oli muuttunut erämaaksi. - - * * * * * - -Simeoni istuu Vettiusten talon peristylissä ja hieroo silmiänsä. -Aurinko loistaa kirkkaasti valaisten sen vieläkin viehättävää -pilaristoa ja sen uudistettua puutarhaa suihkulähteineen. Kaikkialla -vallitsee rauha ja lepo, niinkuin ainakin tällaisessa antiikin -aikaisessa talossa, joka oli ulospäin suljettu, maailmasta erotettu -pyhäkkö; arkinen melu ei voinut sinne tunkeutua. Kirkkaina ja sangen -hyvin säilyneinä loistavat hänen silmiinsä tuolta seiniltä maalaukset -ja koristeet, jotka todistavat hienostuneesta, kauneusarvojen -palvelusta harrastavasta mausta. Ja noita maalauksia katsellessaan -saapuu hän kuvaryhmälle, joka kuvaa koko muinaisen Pompejin elämää. - -Amoriinit siinä esittävät eri puolia pompejilaisten jokapäiväisistä -puuhista, kaikki maalatut erinomaisella luonnehtimistaidolla, joka -ilman erikoisempia viittauksia on tiennyt tulkita kunkin amoriinin -osuuden ja tehtävän. Samalla on taiteilija osannut taitavasti säilyttää -amoriinien lapsellisen herttaisen ja hilpeän keijukaisluonteen, -niin että heidän puuhailunsa on rakastettavaa leikkiä, sominta, -mitä taiteilijan sivellin lienee yleensä saanut aikaan. Tuossa -esitetään lapsia: pieni amoriini pitää hanhea kainalossaan ja toinen -odottaa herttaisesti ojennetuin käsin, että toveri päästäisi sen -irti ja antaisi hänenkin sitä pitää; tuossa leikkii kolme toverusta -"kuningasta ja aasia"; eräs pitää pystössä puumaalia, johon toinen, -istuen kolmannen selässä, koettaa osua kivellä; paras heittäjä on -kuningas ja huonoimman, aasin, täytyy ottaa hänet selkäänsä. Täällä -työskentelevät amoriinit seppeleitten sitojina valmistaen niitä -ruusuista, joita talonpoika-amoriini on tuonut kaupunkiin; tuossa taas -eräs ostaa seppeleitä -- hän on nähtävästi ylhäinen pompejilainen, -joka parhaillaan valmistaa suurta juhlaa. Täällä puuhailevat amoriinit -toimekkaasti öljyn valmistuksessa, tottuneesti käytellen puristinta -ja kaataen valmistuneen tuotteen ruukkuihin; he tahtovat esiintyä -edukseen, sillä onhan kauppaan saapunut hieno ostajatar, joka, ylhäisen -näköisenä istuu tuolillaan. Nähtävästi koskee kauppa hajuöljyä, sillä -ostajatar parhaillaan tunnustelee sen tuoksua. Ylhäisen, huolettomassa -asennossa istuvan ostajattaren takana seisoo kunnioittavan jäykkänä -orjatar-amoriini. Vielä muutakin nämä viehättävät keijukaiset -osaavat: he pitävät kilpa-ajoja, he ovat taitavia kultaseppiä, jotka -valmistavat mitä hienoimpia kultaesineitä, myydäkseen niitä sitten -rikkaille ostajille; he valmistavat kauniita kankaita, viljelevät -viiniä ja viettävät iloisia juhlia, ja poimivat kauniita kukkasia -ihanalta niityltä. Mahdotontahan on luetella kaikkea, mitä muinaiset -pompejilaiset tekivät. - -Surumielin matkailija kulkee pitkin Pompejin ahtaita katuja, joiden -kivitys on samanlainen kuin vieläkin Napolissa, joissa rattaiden -syvennykset todistavat niiden vanhuudesta ja joilla kerran on vallinnut -iloisen elämän melu. Kuljetaan talosta taloon ja nähdään kaikkialla -todistuksia siitä, kuinka pitkälle antiikki kulttuuri jo oli ehtinyt -elämän mukavuuksien ja sen viehätyspuolien hankkimisessa -- ei puutu -muuta kuin nykyajan tekniikka ja he olisivat kulttuurissaan olleet -tasollamme. Sehän ei ehkä ole paljon, mutta korkeammallehan emme voi -vertauskohtaamme asettaa. Pian selviää kulkijalle se, että kaupungin -hävityksen jälkeen sieltä sittenkin on viety pois hyvin suuri, ehkä -suurin osa kaikesta arvokkaammasta, ja sitä tehdessä on myös hävitetty -lisää. Kun nimittäin tuhkasta jäi esiin törröttämään kattoja, mentiin -niiden kautta sisään, jossa tietysti aluksi useimmat huoneet olivat -vain vähän täyttyneitä, ja kuljetettiin siten pois arvoesineitä. -Tätä tekivät pelastuneet, sillä Pompejin asukkaista ei liene sentään -ainakaan itse kaupungin alueella tuhoutunut enempää kuin ehkä 2000, -asukasluvun ollessa ehkä 20,000; tietymätöntä on, kuinka paljon -tuhoutui kaupungin ulkopuolella. Paljon on täten myös harjoitettu -rosvousta ja siten viety pois Pompejin esineitä. Kun sitten katot -vähitellen murtuivat, täyttyivät huoneet kokonaan; loppuja silitettiin -uusien rakennusten alustaksi ja niin katosi Pompeji vihdoin melkeinpä -muistostakin: sen raunioita kyllä oli näkyvissä, mutta ei enää -tiedetty, että siinä oli muinoin ollut Pompeji, Vasta 1763 päästiin -selville, mikä tämä paikka oli ollut, ja siitä alkaen on kaivauksia -pienemmin ja suuremmin väliajoin jatkettu meidän päiviimme saakka; -kuitenkin on vasta korkeintaan puolet päässyt päivänvaloon. - - * * * * * - -Nyt on Pompeji tarkoin tutkittu ja kuka hyvänsä voi laajasta, -kuvitetusta kirjallisuudesta siihen perehtyä. Väsyneinä yllättävistä -vaikutelmista istuivat veljekset sen vierellä olevassa pienessä -ravintolassa, maistellen Vesuviuksen rinteiden virkistävää punamehua -ja katsellen mietteissään edessään olevaa ihanaa Napolin lahtea. -Kaksi vanhaa italialaista ukkoa ilmestyy heidän vierelleen ja toisen -säestäessä särisevällä kitaralla laulaa toinen tutun laulun Napolin -kauneudesta. "Santa Lucia", kaiuttaa ukko värisevällä äänellä -rakastetun lahtensa, kotiseutunsa ylistystä, ja Simeoni tuntee, kuinka -Italian luonto ja kansa, kaikki se, mitä on siitä kuullut ja lukenut, -hiljalleen synnyttää sitä omituista romanttista tunnelmaa, joka -vuosisatoja on muita europalaisia viehättänyt, saanut heidät tänne -tulemaan ja pannut heidät kaikesta huolimatta näkemään ja tuntemaan -tuota romantiikkaa täällä todellisuudessakin. Vielä viimeinen silmäys -merelle ja Vesuviukselle, ja veljekset ovat taas sukeltaneet huumaavan -nykyaikaiselämän pauhinaan, muistellen Pompejissa käyntiään ja siellä -heränneitä tunnelmia kuin kaukaista, ihmeellistä näkyä. - - - - -XLVII. - -Napolista Romaan. -- Pietarin kirkko. -- Paavalin kirkko. -- San Pietro -in Vincoli ja Michel Angelon "Moses". -- Santa Maria della Vittoria ja -Berninin "Pyhä Teresa". -- Vatikaanissa. -- Sikstiniläinen kappeli. -- -Forum Romanum. -- Colosseum. -- Katakombit. -- Kaksi kallisarvoista -Roman hautaa. - - -Mentäessä Napolista Romaan kulkee rata koko ajan pitkin lakeata maata, -joka on kaikkialta aivan puutarhamaisesti viljeltyä. Idästä siintävät -kuitenkin juhlalliset sinertävät vuoret, jotka ovat vuorimaisemiin -tottumattomalle aina nähtävyyksiä. Radan sitten erotessa rannikosta -ilmestyy vuoria länsipuolellekin, mutta tie itse noudattelee tasaista -maata. - -Siellä täällä vuorten huipuilla näkee kylän, linnan tapaisen -rakennuksen, tornin tahi muurin kappaleen. Tuolla on keskellä tasankoa -vanha, nelikulmainen torni, jonka yläosa on sortunut; kirkuen -parveilee sen ympärillä naakkalauma. Tuossa herättää huomiota aivan -radan vieressä, korkealla, jyrkkärinteisellä kalliolla oleva kylä, -jonka asumukset ja muurit keskiaikaisen näköisesti noudattelevat -jyrkänteen reunoja; eipä tarvitsisi paljon maanjäristystä, ennen -kuin ne tippuisivat tuolta reunoilta kuin muurilaasti. Täällä, jossa -maanjäristyksiä tapahtuu, ei niitä näytetä kuitenkaan pelättävän. - -Romaa lähestyttäessä kiertää rata länsipuolisten kumpujen reunaa -kaupunkia kohti, joka loistaa kaukaa lakeudeltaan, ylinnä -Pietarinkirkon korkea kupooli. Pian vangitsevat katseen roomalaisen -vesijohdon muinaiset jätteet, jotka korkeina muurin kappaleina -seisovat tasangolla, vieläkin juhlallisena merkkinä entisajan -voimakkaasta rakentajakansasta. "Kuinka mahtava sivistyksen -kehto onkaan Välimeren allas ollut!" täytyy vaeltajan huudahtaa, -sillä toisen toistansa suuremman kulttuurin muistomerkin hän sen -aurinkoisilta rannoilta tapaa. Vielä hetkinen, ja veljekset ovat -saapuneet "ikuiseen kaupunkiin". "Milloin Roma perustettiin?" -kysyi Simeoni entisen lehtorin äänellä Juhanilta, joka hetkeäkään -miettimättä vastasi Melanderin kuuluisan oppikirjan mukaan: -"Seitsemänsataaviisikymmentäkolme". Seurasi sitten toinen, yhtä tärkeä -kysymys: "Milloin Sulla kuoli?" "Seitsemänkymmentäkahdeksan." "Hyvä -on", arvosteli nyt Simeoni, "vielä sinulla näkyvät olevan selvillä -Roman historian patsasvuodet, joitta ei ihmisen elämää yleensä voisi -ajatellakaan mahdolliseksi". Romaa perustettaessa oli kuitenkin -Ramses II ollut jo seitsemänsataa vuotta muumiona, joten paikkakunta, -jolle veljekset nyt olivat saapuneet, oli ijältään oikeastaan -nuorenpuoleinen. "Onhan näitä nyt jo nähty vanhempiakin!" hymähteli -Tuomas, kun tästä puhe tuli. "Ei tartte roomalaisten yhtään ylpeillä!" - - * * * * * - -Veljekset ovat ajaneet Pietarinkirkolle ja huomanneet, että sen -suuresta kupoolista ei saa oikeata käsitystä siksi, että tuota -jättiläiskirkkoa täytyy katsoa liian läheltä. Päästäkseen vaikuttamaan -mahtavalla suuruudellaan täytyisi sen olla korkeammalla paikalla, -eikä lähistöllä saisi olla mitään rakennuksia. Ja kun mennään kirkon -pääportaita kohti, uppoaa kupooli vähitellen kirkon "sisään", niin -että portailla seisten sitä ei näe enää ollenkaan. Goottilaisissa -kirkoissa taas, joissa kaikki oikeastaan on vain tornia, on vaikutus -sitä jylhempi, kuta lähempänä kirkkoa seisoo, oli ympärillä rakennuksia -vaikka kuinka paljon. Tähän nähden oli siis Pietarinkirkko Simeonille -pettymys. - -Sisään tullessa huomaa pian, että sen mahtava suuruus ei pääsekään -vaikuttamaan, vaan pettyy silmä luulemaan kaikkea pienemmäksi kuin mitä -se todellisuudessa on. Sehän ei liene kuitenkaan ollut tarkoitus, vaan -päinvastoinhan on haluttu rakentaa pyhäkkö, joka jylhällä suuruudellaan -ikäänkuin musertaisi ihmisen ja saisi hänet ehdottomasti antautumaan -masentuneeksi Jumalan suuruuden palvojaksi. Seisoessa oven suussa -ja katsoessa kirkkoon ei kupoolia tiedä olevankaan; siltä kohdalta -katsottuna vaikuttaa kirkko matalahkolta ja painostavalta. Sitä heti -syntyvää, suurta ja kohottavaa tunnelmaa, joka valtaa katsojan hänen -astuessaan Aja Sophiaan, ei täällä ole, vaan kiintyy huomio heti -kaikkeen siihen barokkiin komeuteen ja loistoon, jolla kirkko on -sisustettu. - -Vasta kirkossa hetken liikuttuaan tulee huomaamaan sen valtavan -suuruuden. Tuossa vasemmalla, mielestäsi ehkä noin kymmenen metrin -päässä, on seinässä vihkivesimaljakko, jota kaksi lihavaa ja pulleata -barokki-amoriinia kannattaa. Luulisit noiden enkeleiden olevan -korkeintaan ehkä puoli metriä pitkiä; lähelle tullessasi huomaat, että -sinne oli ensinnäkin matkaa ainakin 25 metriä ja että nuo enkelit -ovat vähintään kaksi metriä pitkiä. Silloin vasta rupeat ällistyneenä -arvioimaan kirkon todellista suuruutta. Signore Enrico Oppi, entinen -oopperalaulaja, joka on sodassa tullut hermosairaaksi eikä voi enää -esiintyä, vaan harjoittaa muukalaisten opastamista ammattinaan, -antaakin muutamia kuvaavia tietoja kirkon valtavasta tilavuudesta. -Hän pyytää kanssansa kävelemään kirkon perälle päin, joka oikeastaan -näyttää olevan sangen lähellä; kävellään hyvä hetki, mutta vielä ei -olla toisessa päässä, sillä sinne on matkaa 187 metriä; käveltyäsi -lisäksi kirkon poikkilaivan päästä päähän, olet suorittanut uuden, 137 -metrin pituisen matkan. Paljon ei siis kirkossa tarvitse astuskella, -ennen kuin on kulkenut useita kilometrejä. Kupoolin suuruudesta saa -käsityksen vasta päästyään sen alle, vaikka siihenkin nähden täytyy -huomauttaa, että se vaikuttaa pienemmältä kuin mitä se todellisuudessa -on; sen korkeus on sisältä 123 metriä. - -Pietarinkirkko on sisustettu kaikella mahdollisella katolisella -loistolla ja komeudella, käytellen tuhlaten eriväristä marmoria ja -kultaa, mutta niinpä hakeekin sieltä turhaan todellista yhtenäisen -taiteellisen kokonaisuuden luomaa tunnelmaa. Siinä kyllä kuvastuvat -tarkoin ne 200 miljoonaa markkaa, jotka rakennus aikoinaan maksoi ja -jotka koottiin anekirjeillä ja muilla tempuilla maailman tyhmiltä -ihmisiltä, mutta sangen vähän se henki, joka elähdytti tällä paikalla -Neron aikana kärsineitä marttyyrejä. Se onkin ehkä merkillisempi -rakennusteknillisenä kuin rakennustaiteellisena tuotteena. Niinpä -katsoja ihmetteleekin sitä hiukan samoin tuntein kuin Eiffel-tornia, -unohtaen olevansa kirkossa ja miettien niiden miesten taitoa, jotka sen -rakensivat; syvällä kunnioituksella hän ajattelee Michel Angelon neron -suuruutta katsoessaan huikaisevan korkeaan kupooliin, joka on tuon -jättiläisneron suunnittelema ja rakennuttama. - -Yksitoikkoisella äänellä lukee tuolla erään sivualttarin ääressä pappi -messua ja uskovaista kansaa polvistuu hänen edessään, säätyyn ja pukuun -katsomatta; uudelleen tulee täällä kysyneeksi, mikä naivina pitävä -voima mahtaa katolisella uskonnolla olla, kun se noin tarkoin, tiedosta -huolimatta, kahlehtii sielut jalkainsa juureen? Sekavin tuntein, jättää -tämän paavillisen vallan muistomerkin ainakin protestanttisen papin -poika. - -Romassa on 400 kirkkoa. Tuskinpa lienee sitä vuorokauden hetkeä, -jolloin siellä ei luettaisi messua Jumalan kunniaksi. Kummastuneena -täytyy sitä muistaessaan pysähtyä miettimään, onko tällä palvonnalla -mitään todellista merkitystä nykyajalle, aikamme ihmiskunnan -sielunelämälle, vai onko se harvinaista ja outoa jäännöstä -menneiden aikojen taikauskosta, joka ehkä pitäisi kieltää? Koska on -todennäköistä, että kirkko, niin paavilainen kuin protestanttinenkin, -uskonnon palveluksessa voi antaa sieluille sitä lohdutusta ja rauhaa, -joka saavutetaan ainoastaan aavistelevan ja toivovan tunteen tietä, ei -järjellä eikä käytännöllisillä keinoilla, lienee sillä siis vieläkin -tehtävänsä; ilman sitä saattaisivat kansojen kehittymättömät ainekset -ehkä vaipua vielä alemmalle henkiselle asteelle, esteeksi sivistyksen -kohoamiselle. Luottakaamme myös siihen, ettei ihmiskunta ole sattumalta -ja huvikseen uskontojaan muodostellut ja kirkkojansa rakennellut; kyllä -sillä on ollut siihen vahva vaisto, joka on syntynyt todellisesta -tarpeesta. - -Roman eteläpuolella, Via Ostiensen varrella, on eräs katolisen -maailman kauneimpia kirkkoja, San Paolo fuori le Mura, Pyhän Paavalin -kirkko. Se on perustettu jo 388, sai lopullisen muotonsa 440 ja säilyi -sellaisenaan aina vuoteen 1823, jolloin se paloi. Sen jälkeen on se -rakennettu uudestaan säilyttämällä tarkoin sen ikivanha basilikamuoto -ja noudattamalla koristelussa huolellisen yhtenäistä, vanhaa tyyliä. -Keskilaivaa kannattaa 80 upeata korinttilaistyylistä pilaria. -Vanhasta basilikasta on säilynyt siihen liittyvä tunnelmallinen -luostaripiha, jonka pilarikäytävissä alkukristillisyyden isät ovat -hurskaudenharjoituksiaan pitäneet. Tästä kirkosta tuulahtaa todellakin -hengähdys muinaisen kristillisyyden naivin kirkasta ja lapsellista -uskoa. Sitä häiritsevät vain hiukan syrjälaivojen yläfriiseihin -maalatut paavien muotokuvat, joita on niin monta kuin on ollut -paaviakin; viidelle kuudelle näytti vielä tilaa olevan, mutta sitten -täytyy jo keksiä uudet paikat. "Onkohan täällä naispaavi Johanneksen -muotokuvaa?" kysyi Juhani tutkivasti signore Oppilta, joka hymähtäen -vastasi: "Luonnollisesti ja vieläpä tärkeimpien joukossa!" - -Mitä "myöhäiskristillisyyden isät", munkit, ajankulukseen keksivät -ja tekevät, siitä sai eräässä fransiskaaniluostarissa nähdä hyvän -esimerkin. Vuosisatojen kuluessa kuolleet munkkiveljet on vähitellen, -sitten kuin ovat tarkoin mädäntyneet ja madot ovat saaneet luut -lopullisesti poleeratuksi, siirretty eräänlaiseen hautaholviin, jossa -heidän luistaan on laitettu mitä kammottavimpia seinäkoristeita. -Seinät on vuorattu taitavasti ladotuilla pääkalloilla, nurkkaukset ja -lokerot on koristettu tyylikkäästi asetelluilla sääriluilla, lamput -on tehty kalloista ja käsivarrenluista -- seinäin kaikki pinta-alat -on peitetty ja käsitelty tällä kammottavalla luu-ornamentiikalla. -Kaiken tarkoituksena on houkutella uteliaita turisteja mokomaa -luukamaria katsomaan, nylkeä heiltä sievoinen pääsymaksu, ja sitten -herättää heissä kolkkoa kaiken katoavaisen tunnelmaa. Viime aikoina -kuuluu kuitenkin amerikalaisista tulleen melkoinen vastus: nämä pojat -nimittäin munkkien silmäin välttyessä tempaavat palttoonsa taskuun mikä -kallon, mikä suuren sääriluun, viedäkseen ne "muistoksi" kotimaahansa. -Niinpä olikin käytävän lähellä käden ulottuvilla olevista nurkkauksista -tempaistu irti sääriluita ja kalloja, niin että paksut naulat ja luun -sirpaleet olivat jääneet osoittamaan niiden paikkaa. - -Kahdessa kirkossa käytti vielä veljeksiä signore Oppi, joka -todellakin tuntui poikkeavan tavallisista oppaista siinä, että hän -tunsi näytettävänsä. Toinen oli San Pietro in Vincoli, jossa Michel -Angelon mahtava Moses katsojat yllättää. Kerrotaan Michel Angelon -neronsa ja voimansa tunnossa lausuneen, ensi kertaa astuessaan sen -marmorimöhkäleen eteen, josta hän Moseksensa veisti: "Siinä se on; -ei tarvitse muuta kuin ottaa liian kiven pois!" Samoin kuin Moses -sai katsoa Herraa kasvoista kasvoihin, nähden sen, mikä on muille -kuolevaisille salattua, oli Michel Angelo saanut nähdä taiteen -sisimmän olemuksen kasvot ja luojalta luvan ne kuolevaisille näkyviksi -tulkita. On omituista mennä Moseksen patsaan äärestä Santa Maria -della Vittorian pieneen, mitä suloisimmalla katolis-mystillisellä -sopusoinnulla sisustettuun kirkkoon, jossa Berninin Pyhä Teresa heti -katseen vangitsee. Aika paljon oli käsitys uskonnollisesta vakavuudesta -muuttunut Berninin aikaan tultaessa. Pyhälle Teresalle ilmestyvä -Neitsyt on näet erinomaisen veikeäilmeinen ja siro tyttö, jota on -hiukan vaikea pitää Neitsyt Mariana. - -Veljekset olivat kammoksuen katselleet Konstantinopolissa ja Atenassa -synkkäpukuisia kreikkalaiskatolisia pappeja; täällä, jossa pappeja -on kymmenin tuhansin, oli heidän pukumuotinsa iloisempi ja kasvonsa -kirkkaammat, koska he eivät pidä partaa. Eipä ollut ilman humoristista -puoltansa sekään, että papit, kardinaalit, seminaristit, mitä he -lienevät olleetkin, vaelsivat katua tulipunaisissa viitoissa. -"Kyllä tuo nyt pitäisi kieltää!" sanoi Tuomas närkästyneenä, sillä -hänen käytännöllisyyttänsä ja järkevyyttänsä loukkasi moinen -naamiais-esiintyminen keskellä arkista touhua. Oltiin menossa -Vatikaaniin, jonka portilla veljekset uteliaasti silmäilivät paavin -henkivartijain vanhaa, keskiaikaisen kirjavaa pukua. - -Jos matkustaja haluaa saada päänsä täysin pyörälle muutamien tuntien -kuluessa, on hänen parasta mennä Vatikaaniin ja vaeltaa siellä sen -loppumattomien käytävien ja salien läpi. Päästyään sieltä vihdoin ulos, -on hänet parasta kiireellisesti viedä lähimpään virkistyspaikkaan ja -antaa hänelle lasi hyvää viiniä, sillä muussa tapauksessa saattaisi -halvaus tahi muu kokoon lysähtäminen olla lähellä. Pitkä käytävä -toisensa jälkeen aukeaa eteesi, seinät täynnä taideteoksia, joista -maailman oppineet saavat yhä uutta aihetta kirjoituksiinsa; sali -salin jälkeen on kuljettava läpi ja niiden seiniltä loistavat vastaan -vuosisatojen kauneus-unelmat kirkkaina ja tuoreina, herättäen ensi -näkemällä jonkunmoista pelon sekaista tunnelmaa. Kokonainen ihmis-ikä -menisi niiden tutkimiseen, eikä sekään riittäisi tunkemaan kaikkiin -niihin luovan taideneron eri vivahduksiin, joita tuhannet eri teokset -täällä edustavat. Satoja turisteja, kaikilla kädessä selityskirjat, -tunkeilee näissä suojissa; siinä on lähes kaikkia kansallisuuksia, -ja ne, joiden suu on eniten ammollaan, ovat amerikalaisia. Niin -ainakin selittää signore Oppi, joka tuntuu halveksivan tähtilipun -kansaa sydämensä pohjasta. On kunnioitettavaa, millä innolla monet -matkalaiset, joilla ei ehkä ole monta tuntia käytettävänään, koettavat -tutkia taidekokoelmia, tehden oikein muistiinpanojakin. Vaellus -päättyy vihdoin sopivasti Sikstiniläiseen kappeliin, jonka koruton -yksinkertaisuus, suuren ja häiritsemättömän taiteen rauha, syvä -hämäryys ja viileys, heti soinnuttaa mielen lepoon. Simeonihan oli -tiennyt, että tämä kuuluisa kappeli oli maailman taiteen pyhäkkö, -joka seinillään kantaa verrattomien nerojen todistusta, mutta hän oli -samalla otaksunut, että se muussa suhteessa arvattavasti on tavalliseen -katoliseen kirkkotyyliin koristeltu. Sitä yllättävämpää oli hänelle -nähdä, että kappeli oli kokonaan pyhitetty suurelle taiteelle, -välttämällä siellä ankarasti pienintäkään muuta koristelua. Ainoa -muutos, jonka Simeoni olisi siellä edes hetkeksi suonut tapahtuvan, -olisi ollut hiukan suurempi valomäärä, sillä tuossa syvässä hämärässä -oli melko vaikea erottaa varsinkin kattomaalauksia, jotka ovat Michel -Angelon ehkä kuuluisin työ. - -Myrkyllisesti kertoi signore Oppi, miten Sikstiniläinen kappeli -vaikuttaa amerikalaisiin. "He odottavat tietysti, että tämä kuuluisa -paikka on täynnä kultaa, marmoria ja jalokiviä, joten, kun he vihdoin -tänne saapuvat, ensimmäinen ääni on pettymyksen huudahdus: 'Tämäkö -nyt on Sikstiniläinen kappeli!' Ja tarkasteltuaan hetkisen maalauksia -he lisäävät nololla äänellä; 'Ja nämäkö nyt ovat niitä kuuluisia -freskoja!'" - -Vakavina poistuivat veljekset Vatikaanista, sillä he olivat ruvenneet -aavistamaan, että sen isännällä on yhäkin maailmassa oma erikoinen ja -suuri valtansa, joka näkymättöminä lankoina ulottuu koko kristikuntaan, -vieläpä lisääntyen ja tehden valloituksia. Sen saleissa kulkiessaan -oli Simeoni pysähtynyt erään suuren, uuden taulun eteen, joka kuvasi -munkkien hirttämistä. Signore Oppi ilmoitti, että Ranskan hugenotit -siinä hirttävät katolisia marttyyrejä. Niin on siis maailmassa joka -asialla kaksi puolta. Kun me luemme hugenottisodista ja Pärttylin -verihäistä, ei kenelläkään juolahda mieleenkään, että nyt hugenotit, -nuo vainotut ja jalot kristinuskon sankarit, koskaan olisivat tehneet -katolisille mitään pahaa; kun samoista asioista luetaan täällä, ovatkin -juuri hugenotit kaiken pahan alkuna ja tekijöinä, munkkien kärsiessä -hienoja marttyyrikuolemia heidän kynsissään. Totuus saattaa olla siinä -keskivälillä. - - * * * * * - -Tullessaan Forum Romanumille tunsi Simeoni ensi vaikutelmansa olevan -pienen ällistyksen siitä, että tuo mainehikas paikka oli pinta-alaltaan -niin pieni; siinä suhteessa oli vaikutelma siis sama kuin Akropoliille -saapuessa. Näet kaiken sen johdosta, mitä Forumista on lukenut ja -kuullut, on mielikuvitus suurennellut sitä, yhdistäen siihen kuin -polttopisteeseen koko Roman suuruuden. Toinen vaikutelma oli pieni -suru siitä, että oli ensin käynyt Akropoliilla ja sitten tullut tänne; -edellinen on kaiken esikuva ja alkulähde, jälkimäinen on jäljennöstä, -jolla ei ole samaa itsenäisyyden kunniaa kuin edellisellä; siispä ei -sen vaikutuskaan ole enää samalla tavalla yllättävä ja ehyt. Sillä -mitä klassillisia rakennuksia Roma ja muu maailma sisältäneekään, -sekä vanhoja että uusia, kaikki ne ovat heijastusta niistä -kauneussaavutuksista, jotka helleenit ensimmäiseksi kiveen veistivät -ja näkyviksi loihtivat; näin tuntee ainakin se, joka on vaikkapa -vilahdukselta nähnyt Hellaan marmoria. - -Mutta kauan ei tarvitse Forumin raunioita katsella, ennen kuin -mieleen tunkee uusi ja edellistä korvaava vaikutelma. Helleenien -rakennukset ovat voittamattomia kauneudeltaan, mutta samalla ne -edustavat jonkunmoista pienoismaailmaa; mitään vallan ja mahtavuuden -tuulahdusta niistä ei hengähdä. Forum Romanum ja Colosseum sen sijaan -kohoavat minuutti minuutilta katselijan mielessä siihen suuruuteen, -jonka tunnusmerkkinä on rautainen tahto, häikäilemätön vallanhimo ja -vihdoin koko maailman valtius. Nämä eivät ole enää pikku valtioiden -asukkaiden pienois-unelmia, vaan suuren ja jäykän hallitsijakansan -voitonmerkkejä, jotka näkyivät koko silloiseen tunnettuun maailmaan, -uhkaavina ja tottelevaisuutta vaativina. Kuunnellessa vieläkin toimivan -_Cloaca Maximan_ kumeaa kohinaa syntyy mieleen jylhä kuva voimakkaasta -ja taipumattomasta rakentajakansasta, jolla oli ehkä sangen vähän -kykyä käsittää kauneutta siinä merkityksessä, jommoisena se heijastuu -kreikkalaisten sekä aineellisesta että henkisestä työstä, mutta -joka rautaisessa käytännöllisyydessään rakensi tiet noiden hengen -arvojen levitä ja tulla koko maailman omaisuudeksi. Niinpä Forumilla -kulkija vaipuukin pian tähän tenhoon, nähden hengessään sarjan -jättiläishaahmoja, jotka kohoavat jylhinä ja jäykkinä yli koko antiikin -maailman, heittäen pitkän varjon kauaksi eteenpäin ja pimentäen -tuhansia kääpiöiden vartaloita. - -Harvinaisin, ihailun, kauhun ja inhon sekaisin tuntein huomasi -Simeoni astelevansa Colosseumin areenalla. Hänestä tuntui, että -vaikutelmien vastakohta oli tällä paikalla suorastaan tuskallinen. Tämä -jättiläissoikio tarjosi toiselta puolen mahtavan näyn suunnattoman -suurine istuinrivikaarineen ja pyörölinjoineen, jotka eivät päättyneet -mihinkään, vaan täydellisenä kehänä ikäänkuin kiersivät vimmattua -vauhtia hänen ympärillään, sulkien hänet kiduttavaan loitsukehään. Hän -tunsi sillä hetkellä ilmielävästi sen tuskan ja hädän pohjattomuuden, -joka varmaankin oli jokaisen areenan uhrin vallannut, kun hän huomasi -seisovansa tässä suljetussa piirissä, kuin kattilan pohjalla, -joka puolella kymmeniä tuhansia kivettyneen julmia kasvoja, ilman -pienintäkään säälin tahi osanoton ilmettä, yksin koko maailman -kaikkeudessa, niin turvatonna, ettei kukaan milloinkaan, korvissa -vain kammottavana musiikkina nälkäisten petojen kumea karjunta. -Ajatellessa niitä tuhansia ja taas tuhansia uhreja, joiden veren -julmain roomalaisten huvitukseksi tämä hiekka on imenyt, ei voi -olla huokaisematta kiitollisuudesta, että koko antiikin maailma on -hävitetty, että Colosseum ja ylpeä Roman valtakunta on raunioina. -Säälin ja inhimillisyyden jumalatar, luojan kiitos, sentään vähitellen -rakentaa uutta maailmaa näille raunioille, joskin se näyttää käyvän -niin perin vaivalloisesti. - -Sille, joka tuntien roomalaisten pohjattoman raakuuden ja julmuuden, -vaipuu Colosseumissa, antamatta sen ulkonaisen suurenmoisuuden ja -jylhän kauneuden historiallista tunnelmaansa häiritä, miettimään ja -kuvittelemaan sitä, mitä siellä todella antiikin aikana tehtiin, -tarjoaa omituisen täydennyksen tähän mietelmäsarjaan käynti -Katakombeissa. Sinnehän nimittäin ainakin useimmat marttyyrit, sitten -kuin heidän ruumiinsa näytännön loputtua, yön hiljaisuudessa, jolloin -kuu valoi veriselle kentälle hopeahohdettansa, heidän omaisilleen tahi -ystävilleen luovutettiin -- jos oli enää paljon luovuttamista, sillä -kaipa nälkäiset pedot ahmivat heistä ainakin parhaat palat -- vietiin -salassa haudattaviksi. Näitä Katakombeja on Roman ulkopuolella niin -paljon, että kaikkien käytäväpituus on laskettu yhteensä noin 1000 -kilometriksi. Huomattavin niistä lienee Via Appian varrella oleva, -jonne veljekset saapuivat. - -Vilpitön ja hurskas fransiskaanimunkki, kansallisuudeltaan -hollantilainen, antaa heille pienet kynttilät ja niin laskeudutaan -ahtaasta aukosta maan alle. Sieltä avautuu eteen korkeita ja kapeita -käytäviä, risteyksissään ja kulmauksissaan väliin laajeten pieniksi -kappelin tapaisiksi. Seinät ovat täynnä lokeroita, mutta ruumiit on -niistä ainakin tällä kohdalla otettu pois. Marttyyrien lokeroiden -yläosa on tehty kaarevaksi ja usein sen etupuolta muutenkin koristeltu. -Marttyyrit itse on aikoja sitten jaettu katolisille kirkoille -palveltaviksi. Kautta keskiajan pimeitten vuosisatojen olivat nämä -Katakombit unohduksissa ja löydettiin ne aivan sattumalta; kaikkia ei -ole vieläkään tutkittu. Siten säilyi niissä kallisarvoisia muistoja -alkukristillisestä taiteesta. Siellä, kalliovuoteellaan, pimeydessä ja -häiritsemättömässä rauhassa, makaavat sadat tuhannet vainajat, odottaen -"Hyvää paimenta", jonka edestä niin monet heistä kuolivat ja jonka -kuvan niin monet surevat liikuttavalla naivisuudella heidän hautansa -ovelle piirustivat. - -"Vielä kaksi kallisarvoista Roman hautaa", sanoo signore Oppi -surumielisesti hymyillen. Ajetaan Via Appiaa myöten, taivas on mennyt -pilveen ja raskaat pisarat rupeavat putoilemaan sen molemmilla -puolilla oleville ikivanhoille haudoille, surun ja toivon ikuisille -ja kaikkialla maailmassa tavattaville vertauskuville. Tullaan vihdoin -pienelle portille, jonka takaa näkyy tuuhea rauhan lehto. Tuuli humisee -raskaasti korkeissa puissa ja sade valuu alakuloisella soinnulla -kaikkialle. Tietämättä, minne mennään, kulkee Simeoni oppaansa perässä, -kunnes, tämä seisahtuu syrjäiseen nurkkaan. Ollaan protestanttisella -hautausmaalla ja tuossa edessä ovat Keatsin ja Shelleyn haudat, -rinnakkain, yksinkertainen kalkkikivilaatta molempain merkkinä. -Simeonin korvissa kaikuvat iki-ihanat, maailman surevimmat säkeet, -jotka nyt sopivat näille molemmille veljille kauneudessa: - - "Oh weep for Adonais -- he is dead!" - -"Oi, itkekää Adonaista -- hän on kuollut!" Nämä yksinkertaiset haudat -puhuivat voimakasta kieltä. Olihan niiden asukkaista toinen, Keats, -Englannin uuden taiderunouden isä, nuorukaisnero, joka kuoli kaukana -vieraalla maalla "sydämensä katkeruudesta", koska hänen isänmaansa ja -aikansa ei häntä ymmärtänyt, julistanut kauneuden maailman ainoaksi -arvokkaaksi. "Kaikki kaunis synnyttää ikuista iloa", oli hän sanonut, -"ja kauneus on totuutta sekä totuus kauneutta; siinä on kaikki, -mitä tunnemme maan päällä ja mitä meidän tarvitsee tuntea". Keatsin -hautakirjoitus ja sen lause: "Tässä lepää muuan, jonka nimi oli veteen -kirjoitettu", on myös murhaavin moite, minkä Englannin ja sen kautta -koko maailman yleisö on halveksimiltaan neroilta saanut. - -Ja toinen hauta, kapinoitsijan ja samalla mitä intohimoisimman -ja utuisimman kauneus-unelmoitsijan leposija, tuntuu kuiskaavan -alakuloisen tuulen vietäväksi: "Kanna kuolleet ajatukseni ympäri -maailman kuin kuihtuneet lehdet kiiruhtamaan uuden syntyä, ja siroita -säkeitteni tenhon kautta, kuin kypenet ja tuhka sammumattomasta -ahjosta, sanani ihmiskunnan keskuuteen!" Ilta rupeaa hämärtämään, -sateen ja murheellisen luonnon alakuloisuus hiipii sydämeen näiden -hautojen äärellä. Molemmille runoilijoille on saapunut ystäväksi se -yön henki, jonka tuloa Shelley oli ihanilla säkeillä toivottanut. -"Yön henki, saavu nopeasti lännen aallon yli! Nouse idän sumuisesta -luolasta, jossa pitkän ja yksinäisen päivän ajan kudot ilon ja kauhun -uniasi, jotka tekevät sinut peloittavaksi ja kalliiksi -- nopea -olkoon lentosi! Kääriydy harmaaseen tähtivaippaasi, sido hiuksillasi -päivän silmät, suutele häntä, kunnes hän väsyy, ja vaella sitten yli -kaupungin, meren ja maan, koskettaen kaikkia unisauvallasi -- tullos, -kauan kaivattu!" - - * * * * * - -Mitäpä ei Romalla olisi! Sillä on kaikkea mahdollista, jolle ihmissydän -vastaanottavasti soinnahtaa, ja murhe täyttää mielen, kun täytyy siitä -luopua heti ensi hetkien jälkeen. Tuskin olet ehtinyt ensi kertaa -armaasi huulia koskettaa, ja saada juovuttavan aavistuksen hänen -suloistaan, kun jo elämän ankarin käskijä, kiirehtivä aika, riistää -hänet syleilystäsi ja sinun on lähdettävä ehkä ijäksi pois, kohti -Pohjolan kylmää maailmaa, jonka viiltävä viima sinua värisyttää. -Se ero olisi tappava, ellei elämä tässäkin toisella kädellään -tarjoaisi sovitusta ja lievitystä. Lohduttaen kuljettaa se sinut -Ulpica-ravintolaan, jonne se on koonnut joukon omia kansalaisia, ja -niiden sydämellisessä seurassa pian unohdat haudat, muistot ja murheet. -Kaukaa etelästä tulleille lentävät jo Romassa vastaan sanomat pienestä -kotimaasta kuin onnen kyyhkyset, lämmittäen ja kutsuen. Ja tähän -kotimaan iloon yhtyy gemyyttinen Italia kaikella viehätysvoimallaan. -Se asettaa sinut istumaan niille kiville, jotka kerta Trajanuksen -Forumiin kuuluneina ehkä olivat saaneet kannattaa keisarien sandaaleja, -se tuo sinulle nautittavaksi parhaat spumante-viininsä ja se antaa -soittajiensa ja laulajiensa helkyttää säveleitä, jotka intohimollaan ja -kauneudellaan virkistävät Unkarin muistoja. Tällainen kotimainen ilta -suomalaisten, seurassa vieraalla maalla saattaa tulla matkailijalle -mitä hauskimmaksi muistoksi. - - - - -XLVIII. - -Makaronin syöntiä. -- Rautatiematka Rivieralla. -- Thomas Cook & C:o. --- Englannittaria. -- Marseille. -- Cette. -- Narbonne. -- - Tie -pystyyn Cerebièressä. -- Perpignan. -- Saksankielen harrastusta. -- -Parisiin. - - -Kuten tunnettua on makaroni italialaisten kansallisruokaa. -Ravintolavaunussa Roman ja Genuan välillä, huhtikuun 21 päivänä, -veljekset saivat nähdä sen. Oli ikävää katsoa, kuinka nämä tummaveriset -ihmiset tukkivat sitä suuhunsa haarukalla katkeamattomana köytenä, -niin suuria annoksia, ettei olisi luullut sen lisäksi muuta ruokaa -tarvittavan. Mutta sehän oli vain osa ateriasta. Kun italialaisella on -nälkä ja makaroni on pitkinä, sitkeinä nauhoina, joita ei tahdo voida -syödä haarukalla, menee sormi väkisinkin mukaan, ja siten siitä tulee -sellaista syöntiä kuin tulee. - -Junan ikkunasta ei Simeoni päässyt käsittämään, missä kuuluisa Roman -"Campagna" oikein oli. Sekä kaupungin etelä- että pohjoispuolella -näytti kaikki hyvin viljellyltä. Rata seuraili pohjoiseen mentäessä -rannikkoa, jossa kauniit näköalat vaihtelivat, kunnes ilta vihdoin -peitti kaikki hämäräänsä. Vetisten pilvien läpi häämöitti silloin -tällöin alakuloinen kuu, valaisten himmeästi allansa nukkuvaa Italiaa. - -Genuan aseman ympärillä kohoavat vanhat ja korkeat rakennukset kylpivät -huikaisevassa auringonpaisteessa, kun veljekset kello 6,45 aamulla -lähtivät siitä edelleen pitkin rannikkoa. Vasemmalla puolella kuohui -kimalteleva meri, oikealla kohoili jyrkkiä vuoria, rinteet täynnä -huviloita ja viiniviljelyksiä. Sivuutetaan sarja idyllisiä kaupunkeja -ja kyliä, jotka ovat maisemansa, merensä ja taivaansa ympäröiminä kuin -kirkasvärisiä akvarelleja, ja sukelletaan tuon tuostakin tunneliin, -joissa ajetaan melkein yhtä paljon kuin vapaassa ilmassa. Alkaa tulla -helle ja sinivihreän aallon särkyminen valkoiseen hiekkaan tuossa -aivan silmäin edessä synnyttää janoavan kaipuun päästä sukeltamaan sen -helmaan, makailemaan hiekalla tuulessa ja auringossa, ja nauttimaan -sillä tavalla tästä ihanuudesta. Mutta juna ei pysähdy, vaan kiskaisee -armotta haaveksijan pois ihanuutensa keskeltä, lohduttaen häntä -kuitenkin heti uudella hurmaavalla näköalalla ja valkoisella aallon -harjalla. Kello 3 päivällä oltiin rajalla, Ventimiglian asemalla, ja -siinäkös syntyi tavaton touhu. Ranskalaisen junan lähtöön oli vain -muuan minuutti aikaa, jonka kuluessa piti ehtiä selvittää passit ja -tulli. Mutta missä matkustajan hätä on suurin, siinä on aina lähellä -Thomas Cook & Co:n mies. Tämä koko maailmassa toimiva englantilainen -turisti- ja pankkiiriliike on ehdottomasti paras paikka kaikille neuvon -ja avun tarvitsijoille, jota voi mitä lämpimimmin suositella. Kuten -nytkin. Liikkeen agentti oli nähtävästi haistanut jo kaukaa, että -veljekset olivat ostaneet pilettinsä heidän toimistostaan, koskapa hän -tuikaisi paikalle kuin haukka, otti haltuunsa tavarat ja passit, käski -seurata perässä, ja niin mentiin hänen mukanaan juoksujalkaa luukulta -toiselle ja huoneesta huoneeseen. Kaikki kävi kiinteällä vauhdilla, -ja viime tingassa ehdittiinkin hypätä junaan, joka nähtävästi saman -Cookin miehen käskystä oli muutamia minuutteja odottanutkin. Siihen hän -jäi seisomaan asemasillalle, pistäen saamansa juomarahat laskematta -taskuunsa ja tuumien tyynesti, viitatessaan veljeksille jäähyväiset: -"Well". Taas alkoi kulku pitkin kirkasvärisiä akvarelleja, tunnelista -tunneliin, häikäisevästä ja hurmaavasta valopilkusta toiseen. - -Veljesten osastossa istuu kolme englantilaista, kaksi vanhempaa -naista ja nuori tyttö. Toinen vanhemmista on miehekäs ja tarmokkaan -näköinen, lausuen mielipiteensä jyrkästi ja ratkaisevasti sekä -lukien kiusallisen tarkoin, suurennuslasin avulla, Morning Postia; -toinen on pieni ja hento, arka ja kiltin näköinen, anteeksi pyytävä, -jolla on kristillismielinen kirja helmoillaan ja hallussaan seurueen -tavarat. He ovat selvästi sisaruksia, vanhoja piikoja, joista tuo -tarmokkaampi edustaa perheen miehistä elementtiä, hennompi naisellista. -Kolmas, tuo nuori tyttö, on sievähkö, solakka, katseestaan päättäen -parhaissa kaipuuvuosissaan oleva, "languishing", kuten englantilainen -sanoisi; hän venyttelee ja on raukea. Hän on nähtävästi vanhempien -naisten rappiolle joutuneen, sirkustaiteilijattaren kanssa naimisiin -menneen ja varhain kuolleen veljen ainoa tytär, jonka tädit ovat -ottaneet kasvattaakseen. Äsken sai hän eräällä pienellä asemalla, -ehkä San Remossa, sinne, ilmestyneeltä vaalealta ja uljaalta -englantilaisnuorukaiselta laatikon suklaatia sekä kukkia; kun Simeoni -vilkaisee häneen, tuijottaa tyttö uneksivasti merelle, muistamatta -puraista kädessään olevaa täytekaramellia. Huomattuaan Simeonin katseen -tyttö säpsähtää ja nostaa kukat kasvojensa eteen, samalla kuin kaulalta -alkaa kohota hienoa punaa. Vanhempi tarmokas neiti on pitänyt kaikkea -silmällä ja rypistää hiukan otsaansa; Simeoni tuijottaa tärkeästi hänen -ohitsensa kauas merelle, jossa jokin seikka on äkkiä herättänyt hänen -huomiotaan. - -Sitten saa perheen palveleva sielu merkin ja ryhtyy kaivamaan koriaan. -Sieltä kohoaa esille teekannu ja muut tarpeet. Simeoni ihmettelee, -miksi ei tyttö toimita näitä tehtäviä, jotka luonnollisesti kuuluisivat -hänelle. Raukeana hän vain puraisee pienillä hampaillaan kärjen -täytekaramellista ja rupeaa laiskasti imeskelemään sen sisällystä. -Palveleva sielu ottaa kannun ja lähtee ravintolavaunua kohti, -nähtävästi hakemaan kuumaa vettä. Hetken perästä tulee veljestenkin -vuoro mennä sinne päivälliselleen. - -Mutta käytävässä tuleekin palveleva sielu vastaan, arkana ja -pelokkaana, heilutellen tyhjää kannua neuvottomasti kädessään. "Ettekö -saaneetkaan kuumaa vettä?" kysyi Simeoni häneltä kursailematta. -Palveleva sielu änkyttää jotakin, vapisten kiireestä kantapäähän, -"ettei siellä ollut". -- "Sepä nyt on merkillistä!" ärjäisee Simeoni, -ottaa lempeällä väkivallalla kannun vapisevan missin kädestä ja marssii -ravintolavaunuun. Siellä hän kokoaa kaikki ranskankielen taitonsa murut -ja vettä tulee heti. Tuomas viittaa peukalollaan olkapäänsä yli ja -määrää: "Englantilaisille ladyille!" Kyyppari menee viivana. - -Takaisin tultuaan saavat veljekset armolliset kiitokset -kohteliaisuudestaan ja heille tarjotaan Morning Postia luettavaksi. -Tee on juotu ja palveleva sielu kokoaa siististi kapineet talteen. -Sitten hän huokaa väsyneesti ja istuu tuijottaen ulos, kädet nöyrästi -helmassaan ristissä. - - * * * * * - -Ajetaan hurmaavaa Rivieraa pitkin. Näköalat ovat jos mahdollista -edellistä taitavamman ja taiteellisemman akvarellistin tekemiä. -Niissä on viehättävän heleä ja keveä väritys, joka vaihtuu valoina -ja varjoina, kaukaisina, unelmoivina meriperspektiiveinä, idyllisinä -kaupunkeina ja kylinä, valkoisina huviloina pinioineen ja palmuineen. -Sivuutetaan kuin unessa Nizza, Monte Carlo, monet tuntemattomat -kaupungit ja keskittyneet, hehkuiset ihanuudet, kunnes kello 6 illalla -tullaan Marseilleen. Barcelonaan menevä juna oli lähtenyt muuatta -minuuttia ennen; seuraava lähtisi vasta kello 10,50. Oli siis aikaa -nelisen tuntia katsella tätä kaunista kaupunkia, jonka satamassa -muinoin oli nähty se arkkiveisussa mainittu suuri ja ihmeellinen kala. -"Sitä täytyy mennä katsomaan!" määräsi Tuomas ja niin lähdettiin -ajelemaan kaupungille. "Ajetaan nyt vaikka ensin sinne Montekriston -kreivin kotitaloon", ehdottaa Juhani, "eikös se ollut jossakin siellä -sataman puolella?" - -Mieluisa muisto mukanaan kohteliaista marseillelaisista ja liiveissään -tukeva illallinen istuivat veljekset junaan ja lähtivät ajamaan -Espanjan rajaa kohti. Pilettejä ei heiltä kysytty, lyötiin vain ovet -kiinni ja lähdettiin menemään hurjaa vauhtia läpi öisen Etelä-Ranskan. -Junassa oli vain pari vaunua ja muita matkustajia ei näkynyt ollenkaan. -Narbonnessa piti muuttaa. Hyppien ja kolisten hirveästi mennä -pyyhältää juna pysähtymättä ja veljekset heittäytyvät pitkälleen, -toivoen heräävänsä oikealla hetkellä. Se tapahtuu junan pysähtyessä. -Tuomas nousee haukotellen katsomaan ja ilmoittaa, että tässä on -kaupunki, jonka nimi näkyy olevan Cette. "Muuten", arvostelee hän -tilannetta uudelleen, "tämä on aivan sen näköinen paikka, kuin pitäisi -tässä muuttaa junaa." -- "Mutta Narbonnessahan vasta piti muuttaa!" -vänkää Simeoni. "Vaikka, mutta kyllä tällaisilla suurilla asemilla -tavallisesti junaa muutetaan, sillä eihän pieni paikallisjuna voi mennä -muuta kuin kaupungista toiseen. Mennäänpäs kysymään." Ja veljekset -saivatkin tietää, että luonnollisesti oli junaa muutettava, minkä he -viime tingassa ehtivätkin tehdä. Lähdettiin ajaa jyristämään Narbonnea -kohti. Kuu oli noussut ja valaisi himmeästi puutarhamaisia lakeuksia, -täynnä viiniviljelyksiä. Oli hyvin kylmä. - -Harmaina mielialaltaan, unisina ja väsyneinä, saapuivat veljekset -huhtikuun 23 päivän aamuna kello 6 Narbonneen. Kukapa olisi uskonut, -että joskus joutuu sellaiseenkin paikkaan! Koska uuteen lähtöön oli -muutama tunti, menivät veljekset huvikseen parturiin, jossa lukuisan -ranskalaisen yleisön töllistellessä ja nauraessa harjoittelivat maan -kielen puhumista. "Meillehän tämä ei tuota suuriakaan vaikeuksia", -arvosteli Juhani, "mutta arvattavasti sitä suurempia kuulijoillemme". -Kun kello saapui kahdeksaan, menivät veljekset saamaan jotakin syötävää -erääseen pieneen ravintolaan. Se oli tavallinen kapakkalaitos, -jossa oli penkkejä ja pöytiä, keskellä kamiini, johon haukotteleva -kyyppari juuri laittoi tulta. Kohta saapui isäntäkin myymäpöytänsä -taakse, hytisteli kylmästä, hieroi käsiään, pani esiliinan ylleen ja -kaatoi sitten ensi töikseen itselleen huikean lasillisen konjakkia, -kysyen, eivätkö vieraatkin haluaisi. Saatiin hyvää ruokaa, juotiin -maalaisviiniä ja tunnettiin elämän taas alkavan meneskellä. Kaikkialla -täällä näytti vallitsevan kodikas ja tuttavallinen tunnelma, joka heti -sai vieraankin viihtymään. - -Asemalla töllistelee maalaisia, turpeita, päivettyneitä emäntiä ja -isäntiä, jotka ovat yhtä vakaita ja tyynimielisiä kuin talonpojat -kaikkialla maailmassa. Pikkuisen vähemmän tummaa väriä, ja he menisivät -aivan hyvin suomalaisista. Kello 9,40 istutaan junaan ja aletaan -mennä Espanjan rajaa, Cerebièren asemaa kohti. Matkustajien joukossa -tuntuu olevan hollantilaisia, jotka heti määrittelevät veljekset -skandinaaveiksi. Vasemmalle puolelle ilmestyy valkovaahtoinen, -myrskyävä meri, oikealta puolelta, edestä päin, häämöittävät -juhlallisina Pyreneitten sinervät ääriviivat. Tuntuu jännittävältä -päästä näkemään taas uutta maata ja kansaa. Tullaan Cerebièreen. - -Varmoina ja tyyninä kuin passiasioihin tottuneet ainakin esittävät -veljekset nämä monileimaiset vihkonsa tarkastajalle, joka rupeaa -niitä tutkimaan. Tuo tumma ja kiukkuisen näköinen mies kääntelee -niitä kääntelemistään, mutta ei näytä löytävän, mitä hakee. "Eikö -se osaa lukea!" ihmettelee Tuomas ja kääntää hänelle eteen paikan, -jossa oli sekä Ranskan että Espanjan leima, mutta sekään ei auttanut. -Lehteiltyään passeja aikansa pisti mies ne syrjään, viittasi veljekset -väistymään luukulta ja rupesi tarkastelemaan muitten passeja. No nyt -tuli kummat! Matkustajat selviytyivät vähitellen kaikki tiehensä, juna -vihelsi ja uhkasi lähteä, mutta veljekset eivät vain saaneet passejaan. -"Antakaa ne pois!" sanoi Juhani kiivaalla äänellä kurottaen kättään -liikkeellä, jonka tarkoituksesta ei voinut erehtyä, mutta turhaan. Mies -politti polittamistaan ja juna meni, jättäen jälkeensä kolme miestä, -joiden ulkomuoto näytti täyttävän asemahuoneessa vetelehtivän yleisön -kammolla ja pelolla. Koottiin siinä silloin kasaan kaikki mahdollinen -ranskankielen taito, painuttiin passikoppiin sisään ja kysyttiin, mitä -tämä merkitsee. - -Virkamies, joka alussa oli ollut koppava ja töykeä kuten ranskalaiset -virkamiehet yleensä ovat, havaitsi nyt tarpeelliseksi muuttaa hiukan -käytöstään ja selittää valitellen, että päästäkseen pois Ranskasta -täytyy olla lupa prefektuurin virastosta. "Mistä ihmeestä me sen -olisimme voineet hankkia!" ihmettelevät veljekset ja näyttävät -Ventimiglian leiman päivänmäärästä tulleensa tänne suoraan Italian -rajalta. Virkamies kohottelee olkapäitään ja sanoo, että siitä -huolimatta määrää asetus näin ja sitä hänen täytyy totella. Veljekset -rupeavat häntä lahjomaan ja Simeoni vakuuttaa vakavalla äänellä, -vilkuttaen silmiään, että kyllä maksetaan. Virkamies pehmenee, mutta -ei voi enää peruuttaa päätöstään, vaan neuvoo veljeksiä matkustamaan -lähellä olevaan Perpignanin kaupunkiin, josta he saisivat heti -tarpeellisen luvan. "Me maksamme, maksamme!" vakuuttaa Simeoni, mutta -turhaan. Ei auta muu kuin lähteä tuohon kirottuun Perpignan'iin, mikä -tehdäänkin. Kahden tunnin kuluttua ollaan siellä ja lähdetään hakemaan -prefektuuria. - -Mutta laskuissa oli jäänyt ottamatta huomioon se seikka, että oli -lauantaipäivä. Herra prefekti oli tietysti sulkenut virastonsa jo -aikoja sitten ja mennyt maalle, minne lienee mennytkään, eikä palaisi -sieltä ennen kuin maanantaina. Harmaina kiukusta ja sadatellen koko -maailman passisotkuja veljekset mittailivat uhkaavalla ilmeellä tämän -pienen kaupungin pölyisiä katuja, suureksi ihmeeksi töllistelevälle -yleisölle, joka varovaisesti väistyi syrjään varsinkin Juhanin -tieltä, jonka pituudelle ei arvattavasti koko tasavallasta olisi -löytynyt vertaa. Avuliaasti prefektuurin pikku sihteerit kyllä heitä -neuvoivat, kehoittaen huoleti puhumaan saksaa, "koska se ei enää täällä -herätä vihamielisiä tunteita ja koska heistä useat sitä ymmärsivät, -oltuaan sotavankeina Saksassa", mutta mitäpä se auttoi, kun prefekti, -valtakunnan leiman haltija, oli poissa. Kun pikku sihteerit vielä -erikoisen tärkeästi neuvoivat, että "pitää välttämättä ostaa kahden -frangin karttapaperi ja panna sisään kirjallinen anomus -- huomatkaa, -välttämättä kahden frangin karttapaperi!" suuttui Juhani äkkiä. "Kahden -frangin karttapaperi", matki hän katkerasti. "Se on sillä tavalla, -ettei minulla ole varoja sellaiseen ylellisyyteen eikä liioin haluakaan -teidän karttapapereitanne ostamaan -- tarvitaan tässä pikkurahat -parempiinkin tarkoituksiin. Ja koska olette kerran sulkeneet tuon -Espanjan valtakunnan näin tarkkaan selkänne taakse, niin julistan minä -puolestani antavani sekä sille että teidän prefekteillenne sen kaikista -kirkkaimman hivauksen! Lähden ensimmäisellä junalla Parisia kohti -- -mitäs te aiotte tehdä?" Tämä kysymys oli kohdistettu toisille veljille, -jotka myrtyneinä mukautuivat pisimmän miehen selvästi lausuttuun -tahtoon. "Ja nyt kiireesti ottamaan selkoa, milloin tästä hiirenkolosta -päästään hengissä lähtemään!" - -Kohtalolleen ei voi mitään. Sopivin Parisiin menevä juna lähtisi vasta -seuraavana päivänä kello 3, joten ei auttanut muu kuin mennä hotelliin -lepäämään, mikä ei suinkaan ollut pahitteeksi edellisen vuorokauden -keskeytymättömän matkustuksen ja valvomisen vuoksi. - -Mutta Ranskassa ei viitsi olla kauan pahalla tuulella. Levähdettyään -ja ruokailtuaan peräti siistissä ja kodikkaassa hotellissa veljekset -heittivät surut muille ja kuittasivat makealla naurulla koko -harmin. Sitten he ryhtyivät harjoittelemaan ranskankielen puhumista -kyyppareiden kanssa, jotka parveilivat heidän ympärillään sulavina ja -notkeaselkäisinä, mutta siinä kohtasi heidät uusi kumma. Kyypparit -eivät olleet ollenkaan innostuneita oman äidinkielensä puhumiseen, -vaan väänsivät aivan väkisellä, huolimatta veljesten protesteista, -keskustelinsaksaksi. "Emme me ole saksalaisia", selitti Simeoni, "vaan -suomalaisia, ja haluamme oppia puhumaan ranskaa!" -- "Vui vui, mossjöö, -vui vui!" liplattivat kyypparit, "mutta me osaamme puhua saksaa, jota -voitte täällä vallan hyvin käyttää!" Ja pian kävi selville, että -hotellin koko miespuolinen henkilökunta oli ollut sotavankina Saksassa -ja oppinut siellä maan kielen, jota he nyt innolla tahtoivat haastella. -"Lieneekö täällä koko maassa ainoatakaan, joka ei olisi sitä kurssia -suorittanut!" ihmetteli Juhani. "Minkälaista olonne Saksassa oli?" -kysyi Simeoni eräältä, "vaikeaa, vai?" -- "Ei vaikeaa, mossjöö, ei; -rauhassa saimme olla -- minä tein metsätöitä." -- "Kuinka kohtelette -nyt saksalaisia, kun he sattuvat täällä matkustamaan?" -- "Vui vui, -mossjöö, hyvin tietysti." -- "Minkälaista oli sota?" -- "Vui, mossjöö, -kauheaa, kauheaa, la la la la!" Nämä ihmiset eivät ainakaan osoittaneet -mitään kansallisvihaa, se täytyi veljesten tunnustaa, ja olivat -kaikin puolin gemyyttisiä ja hilpeitä miehiä, joilta pian puhkesi -elämänhaluinen ja virkistävä nauru. - -Hotelli oli rakennettu neliöön, keskellä hauska piha, jota -käytettiin ruokasalina. Siellä saattoi nähdä todella ranskalaista -pikkuporvaristoa, virkamiehistöä, ehkäpä ylimystöäkin, kuinka se -esiintyi arvokkaasti ja kohteliaasti, ikuinen "mossjöö" alati -huulillaan. Maupassantin tyypit johtuivat ehdottomasti mieleen heitä -katsellessa. Tuossa syö eräs päivällistään. Hänet voisi määritellä -maaseudun virkamieheksi, jolla on melkoinen omaisuus talletuksina -ja arvopapereina. Hänen liikkeistään ja eleistään ilmenee tarmoa, -mutta saattaa hän ratkaisevassa silmänräpäyksessä osoittautua -pelkuriksi, ja tuntien tämän luonteensa salaisuuden koettaa hän -peittää sitä tekoreippaudella. Nyt hän on saapunut kaupunkiin ottamaan -selkoa, paljonko hänen tuleva miniänsä saisi myötäjäisiä korkoina. -Suoritettuaan tämän on hän tullut hotelliin syömään päivällistä ja -nauttii siitä tavattomasti. Hän ruokailee harkitusti ja aatteellisesti. -Vasikanliha leikataan pieniin, siroihin palasiin, kostutetaan tarkoin -kastikkeessa ja viedään suuhun nopealla liikkeellä; lisäksi pieni pala -perunaa ja huolellisesti öljyssä kasteltu salaatin lehti. Huomattava -on, että hän pistää salaatin suuhunsa sormillaan. Kun annos on täten -koossa, painaa hän nyrkissä olevat kätensä ryntäilleen ja jauhaa kaikki -hienoksi ummessa silmin... "Vui vui, mossjöö, la la la!" - - * * * * * - -Istutaan Parisin pikajunassa ja pää tärähtelee kaikilla samaan -tahtiin. Ulkona kasvaa vain viiniä ja taas viiniä, loputtomiin, -silmänkantamattomiin. Mihinkä tuo viinin paljous mahtuneekaan! Maa on -kuin puutarhaa, valmista kaikkialla. Ei ole mitään tehtävissä, puutarha -on lopullisessa kunnossa. - -Vilahtaa tuossa ohi Toulouse, täynnä hassulta näyttäviä pieniä -kivitaloja, jokaisen katolla sarja saviruukkuja, aivan kuten -Englannissakin. Vilahtaa muitakin kaupunkeja, jotka ovat täynnä -pienikokoisia, vilkkaita ihmisiä. Mutta vilkkaita vain keskenään. -Kun veljekset ikävissään koettavat saada keskustelua aikaan, ei sitä -synny. Heidän kanssaan ei ehkä haluta keskustella, koska he luultavasti -ovat kirottuja "bocheja", saksalaisia; ehkä ei kansa ole täällä -muutenkaan uteliasta. Kaikki tuijottavat tuuman verran toistensa -ohi, kylminä ja itseensä sulkeutuneina, avaten suunsa korkeintaan -sanomaan: "Vui, mossjöö!" Tuossa on hieno herra, vaatteet viimeistä -muotia, käsissä säämiskähansikkaat; kun hän ottaa ne pois, huomaa -Simeoni hänen kynsiensä alustojen olevan vahvasti surureunaiset. -Kansallissurua ehkä? Vai oliko hän käynyt Toulousessa kaivamassa -anoppinsa haudasta? Vui, mossjöö, vui! Tulee pimeä, juna mennä huristaa -kovaa vauhtia, matkustajia tulee ja menee. Makuuvaunun hoitaja vaatii -kolmelta paikalta yhteensä 160 frangia liikaa, mikä oli veljeksistä -ruminta turmelusta, mitä he matkansa varrella olivat tavanneet. -Istutaan mieluummin kuin annetaan sellaiselle kannatusta. Päät -tärähtelevät, nukutaan, herätään väliin ja tirkistellään pimeyteen. -Jo valkenee päivä, viljelykset ovat muuttuneet. Ei ole enää viiniä, -vaan viljaa, joka keinuu tuulessa. Saavutaan suureen, puistomaiseen -metsään, läpäistään se, nähdään tehtaanpiippuja, savua, yhä tiheämpää -esikaupunki-asutusta, ja pitkään kiljaisten pyyhältää juna vihdoin St, -Lazaren asemalle. Parisin kumea kohina nielaisee veljekset vilisevään -virtaansa. On huhtikuun 25 päivä, kello 10 aamulla. "La la, mossjöö!" - - - - -XLIX. - -Tanssiva Europa. - - -Joku utelias saattoi veljeksiltä kysyä: "Mitä nyt sitten Europan kansat -oikein päätyönään tekevät?" Jos antoi siihen sen vastauksen, joka -vaistomaisesti nousi huulille, ollen ikäänkuin valmiina silmäverkossa -ja sen kautta aivoissa, kuului se: "Tanssivat ja vihaavat toisiaan". -Ja vaikka asiaa lähemmin harkittuaan rupeaakin muodostamaan hajanaista -ja otaksumisiin perustuvaa selitystä sodan jälkeen taas alkaneesta -eheyttämis-, haavojen parantamis- ja uudistustyöstä, niin jää sittenkin -mieleen epäilys, että tämä on totta aivan rajoitetussa määrässä, mutta -tanssi ja viha, se on varmasti totta ja kaikille Europan kansoille -kuvaavaa tällä hetkellä. - -Veljekset olivat saaneet nähdä Europan tanssivan. Jokaisessa -suuremmassa kaupungissa, hotellissa, ravintolassa, minne he vain olivat -pakotettuja menemään tahi minne he menivät huvikseen, tanssittiin -foxtrottia, shimmyä, pelikaania, fishwalkia, kaikkia noita omituisia, -amerikalaisten neekerien keksimiä kävelykarkeloita, joita kuulemma -Helsingissäkin osataan, mutta joita Simeoni ei ollut sattunut näkemään -tätä ennen. Hän ei ollut uskoa silmiään huomatessaan -- vanhanaikainen -mies parka! -- että kaikki entisen ajan tanssit: kuin ovat valssi, -polkka, polkkamasurkka, sotiisi, pas de quatre, pas d'Espagne, mignon -ja minkä nimisiä ne kaikki olivat, joita hänkin nuorempana kömpelösti -yritteli harrastaessaan naissulouden palvelusta, olivat kokonaan -unohduksissa, niin, niille suorastaan juljettiin nauraa. Toista olivat -muka nämä uuden ajan intressantit tanssit, alkaen tangosta, joka sekin -oli jo vanhentunut. Kiinteällä tutkijan harrastuksellapa siis Simeoni -koetti syventyä tähän Europan nykyaikaisen kulttuuri-elämän leimaa -antavimpaan ilmiöön. - -Sivuutettakoon Berlini, jonka useimmissa kahvilaravintoloissa -illanvietto päättyy tanssiin, osanottajina vallaton ja häikäilemätön -parvi todellisia bacchantinnoja, vailla säädyllisyyttä ja sopivaisuuden -tunnetta. Isänmaansa surullisen aseman johdosta ovat nämä nuoret -naiset ja miehet kirjoittaneet rinnukseensa vaalilauseeksi sanat: "Ei -meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee", ja koettavat he nyt -toteuttaa tätä ohjelmaansa harrastuksella, joka olisi paremmankin asian -arvoinen. Pian huomaakin, että Berlini on nykyaikainen Ninive, joka -eroaa esikuvastansa ainoastaan siinä suhteessa, ettei mikään profeetta -Jonas voisi saada siellä pienintäkään herätyksen ja parannuksen -merkkiä aikaan, vaan luultavasti horjahtaisi itsekin, oleskeltuaan -paikkakunnalla jonkun aikaa, pyörähtämään jonkun "shimmyn". Niin lujaan -näyttää siellä, kaikkien terveyttä ja siveyttä harrastavien kunnon -saksalaisten suruksi, kevytmielisyys ja paatumus iskostuneen. - -Siirtykäämme sitten etelämmäksi, ohitse Wienin, jossa poliisin ankarat -sulkemismääräykset ovat rajoittaneet tanssinkin mahdollisuuksia, -kätkien sen salaisiin yökahviloihin, "Mascotteihin" ja sellaisiin, -ja astukaamme Konstantinopolissa Tokatlian-hotellin saliin juomaan -five-o'clock teetä. Kas kummaa! Sillä aikaa kuin hienosto juo teetä -ja nipistelee veltosti leivosten syrjiä, tanssivat entente-upseerit -ja Moskovian ruhtinattaret foxtrottia. Simeoni laskee heitä useampia -ja hänelle valkenee, että vapaavuoroillaan käyvät neidit täällä, -arvattavasti maksusta, tanssimassa, koskapa kuka hyvänsä, ilman -esittelyä, kävi heitä pyörittämässä. Vai onko tapa sellainen, että -tällaisissa tilaisuuksissa saattaa kuka hyvänsä herrasmies mennä -tanssimaan muuten hänelle aivan tuntemattoman naisen kanssa? Kukapa -ne kaikki uudet tavat tietää; pääsääntönä näkyy olevan mahdollisimman -suuri vapaus ja ujostelemattomuus. "Trot-trot-trot-trot", mennä -järkyttää yksitoikkoinen neekerimusiikki, ja "jump-jump-jump-jump" -säestää sitä tanssin rytkyttävä tahti permannolta. Tanssijat seisovat -aivan vastakkain ja hyvin likellä toisiansa; askeleet on otettava -taitavasti samoilla vuoroilla, sillä muuten kolahtaisivat polvet -arveluttavasti yhteen, joka kyllä saattaisi mennä ohjelmanumerosta -sekin, ellei se sotkisi tanssin tahtia. Toiset ojentavat kätensä -vaakasuoraan ulospäin, kavaljeerin painaessa daamin selkään kämmenensä -peukalosyrjää; määrätyissä paikoissa notkahduttaa daami mukavasti -polviansa. "Trot-trot-trot-trot". "Shimmyssä" näyttää omituiselta -se, että polvet pidetään sisäänpäin; määrätyssä kohdassa herpautuvat -sitten kavaljeerin polvet ja nilkat kokonaan, ja vapisevin säärin ja -nilkoin ottaa hän eräitä tutisevia askeleita, jotka arvattavasti ovat -tulkitsevinaan hänen intohimonsa raukaisevaa voimaa. Joissakin kohdin -taas hypitetään tyttöä aika lujasti, tahi koetetaan hypittää, sillä -hänen jalkansa eivät nouse ilmaan; yläruumis vain rytkyy kehoittavasti -ja innostavasti. - -Simeoni oli lukenut lehdistä, että nämä tanssit olisivat erikoisen -räikeitä, jopa eleiltään sopimattomiakin. Niitä tutkiessaan hän -ei voinut tuohon arvosteluun yhtyä. Niissä ei ole mitään sen -sopimattomampaa kuin entisissäkään tansseissa, jos ne vain tanssitaan -sivistyneellä tavalla; raaka tanssija taas saa sopimattomuutta -mihin hyvänsä. Luonteeltaan ne ovat oikeastaan yksitoikkoisia, -melko rauhallisia kävely- ja juoksuaskeltansseja, jotka viehättävät -palvojiaan oudolla, oikullisella rytmillään. Mutta se niistä täytyy -sanoa, että ne ovat rumia. Ainoakaan niistä ei Simeonin mielestä -tarjonnut mitään kauniiden kaartoviivojen ja sirojen asenteiden hurmaa, -vaan olivat ne yhtämittaista töksyttävää hölkkää. Lisäksi muodostuvat -ne yksitoikkoisiksi senkin vuoksi, että sama pari tanssii aina koko -ajan, lopettaen vasta, kun musiikki vaikenee. Ei tapahdu siis mitään -alituista tanssiin pyytämistä eikä sitä sievää mielistelyleikkiä, joka -vanhan ajan tanssiaisissa muodosti katsojalle niin hauskan nähtävyyden; -parit ovat sopineet jo edeltäpäin, ja kun musiikki alkaa, rupeaa -lattialla pyörimään muuttumaton viipsinpuu niin kauan kuin sitä kestää. - -Mutta siirtykäämme Aleksandriaan, Savoy-Palace-hotelliin teetä juomaan. -Jazz-band rämäyttää räikeän musiikkinsa soimaan ja samalla pyrähtää -sali täyteen valkoisiin puettuja nuoria tyttöjä ja smoking-pukuisia -tärkeitä herroja. Tuossa on eräs, jota Simeoni on jo aikaisemmin -uteliaana katsellut, joka on sen huomannut ja heittänyt takaisin -ylpeitä ja vihaisia silmäyksiä. Hän oleskelee hotellissa koko päivän -ja Simeoni on luullut häntä joksikin matkustajaksi, kunnes onkin -saanut selville hänen olevan palkatun jazz-tanssijan. Se on miehen -ammatti, nähkääs, ja sellaisia on tässäkin hotellissa useita. Samoin -"neitoja", jotka määrätunneilla saapuvat näiden kavaljeerien kanssa -yleisön huviksi tanssimaan. Kavaljeerimme pitää aina monokkelia -silmänurkassansa, on laihahko ja jäntevän näköinen, mutta ei -erikoisemmin kaunis eikä sopusuhtaisesti muodostunut -- kuivahko -kamreerityyppi paremminkin. Mutta tärkeä, ah, niin tärkeä! Kun hän -tanssii, suorittaa hän tehtävänsä sellaisella ilmeellä kuin olisi -hänen parhaillaan allekirjoitettava Versailles'in rauha; kaikesta -päättäen pitää hän itseään etevimpänä koreograafina koko maailmassa. -Englantilaiset mammat istuvat teepöytänsä ääressä maistellen verkalleen -leivoksia, ja vierellä ovat naimaikäiset tyttäret kaipaavina ja -suloisina; tuossa on eräs valkeassa tyllipuvussa kuin lumpeen kukka, -halukkaasti katsellen lattialla pyörivää hiidenmyllyä. Hänkin -tahtoisi tanssia, mutta kun palkattu kavaljeeri, jonka peräti ruskeat -kädet kertovat Ranskassa suoritetusta kyypparin tahi muun sellaisen -ammatista, hänen ilmeensä huomattuaan uskaltautuu häntä pyytämään, -kieltäytyy neito mammansa viittauksesta. "Täällä sinun ei, rakas -lapsi, sovi tanssia, mutta ensi viikollahan lady Primrose panee -toimeen tanssiaiset sotaorpojen hyväksi, ja siellä saat huvitella -vertaisesi yleisön kanssa. Nämä gentlemannit täällä eivät ole oikein -decent-looking, my dear!" Ja hän ottaa briljanteeratun lorgnettinsa -ja tarkastaa kaikkia silmillään, jotka ovat kylmät kuin kalalla. -"Trot-trot-trot-trot!" - -Jättäkäämme Aleksandria, sillä tanssia saa nähdä muuallakin. Menkäämme -Parisiin, niin huomaamme, että siellä on tanssi aivan tautina. Tuntuupa -siltä kuin olisi Europan pääpyörre juuri siellä -- ja niinhän se onkin --- ja muualla vain sen aiheuttamia sivupyörteitä. Koska yleisesti -tiedetään, että varsinkin kaikki naiset erittäin mielellään tahtovat -Parisissa ollessaan kerta nähdä yökahvila-elämää, eivätkähän miehetkään -ole siihen aivan haluttomia, ja koska kaikki, jotka Parisiin pääsevät, -tämän toivonsa myös tärkeimpien rinnalla toteuttavat, kuvattakoon -niiden huviksi, jotka eivät sinne pääse ja siten kuvittelevat kaikkea -sellaista, mitä siellä ei tapahdu, kerta tällainen tanssi-ilta jossakin -Montmartren huvittelupaikassa. Edeltäpäin lienee syytä ilmoittaa, että -meno siellä on kyllä lapsellisen remuavaa ja ilakoivaa, mutta ylen -harvoin millään tavalla mauttoman sopimatonta ja loukkaavaa, ja että -jos sellaista tapahtuu, on syyllinen useimmiten joku ulkomaalainen, -ehkäpä joskus -- suomalainenkin. - -Tällainen tanssiravintola on tavallisesti pieni, kuten Parisissa -yleensä muut paitsi suurten hotellien ravintolat, enimmäkseen ovat. -Kun tullaan sinne siinä klo 11 illalla, on se jo täysi. Kauan ei -tarvitse yleisön keskustelua kuunnella, ennen kuin huomaa, että suurin -osa läsnäolijoista on ulkomaalaisia. Skandinaavit ovat mieslukuisesti -edustettuina, monella mukana pikku rouvansa, jonka silmät kiiluvat -uteliaisuudesta, ja anoppinsa, joka turhaan koettaa vetää otsaansa -siveellisen suuttumuksen ryppyihin. Englantilaiset leijonat singuttavat -valkoista rintamustansa ja heittelevät arvostelevia katseita -värttinäkansan joukkoon, joka valkoisena ja kahisevana liikkuu -tuossa pöytien vaiheilla. Amerikalaiset purskahtavat tuon tuostakin -hohottavaan nauruun, ja kulta kimaltelee heidän ikenistänsä. Mutta -kuinka on naisten puvun laita? Simeoni on aina ollut siinä suhteessa -heikko huomioiden tekijä, joten kaikki, mitä hänen muistiinsa painui -näistä valkoisista harsofantasioista oli se, että useimmilla oli -selkä aivan paljas, syvän uurteen ulottuessa liitinkiin saakka. Kun -olkapäillä ei ollut muuta kuin ohut nauha, eikä usein sitäkään, jää -uudeksi ihmeeksi se, miten tuo puku pysyi päällä; pysyvän se kuitenkin -näkyi. Paitsi ulkomaalaisia, on joukossa joku ranskalainenkin mies, -joka on tullut huvittelemaan; hänellä on naisellinen, vyötärystältä -kiristetty takki, joka antaa hänen istumapuolelleen omituista, -epämiehekästä leveyttä. Ehkä hänkin on täällä rouvansa ja anoppinsa -kanssa, sillä nuo seurueeseen kuuluvat naiset voivat tuskin olla -muita. Vanha rouva koettaa olla arvokkaan näköinen, mutta haluaisi -kaikesta päättäen kiihkeästi tanssia hänkin; hän aukaisee suunsa ja -nauraa makeasti, mutta samalla saavat irtautuvat tekohampaat hänet -äkkiä sulkemaan aukon. Musiikki on alkanut rämistä ja hiidenmylly on -ruvennut pyörimään. "Old boy, old boy!" huutaa neekerikapellimestari, -niin että valkoinen hammasrivi välkkyy kammottavana vastakohtana hänen -mustalle naamalleen, mutta mitä hän tällä aina kappaleen loppuessa -kertautuvalla huudollaan tarkoittaa, sitä ei Simeoni ymmärrä; ehkä -hän osoittaa sen kehoitukseksi tuolle vanhahkolle ruotsalaiselle -arkkitehdille, joka nuoruuden innolla, mutta selkänsä puolesta siinä -kunnossa kuin pelkäisi hän joka hetki kauhean noidannuolen iskevän -nivusiinsa ja kangistavan hänet siihen suolapatsaaksi, tanssittaa -valkoista tyllikääröä, joka on kuin kukka, terälehdissä ja, heteissä -karmiinia ja mustaa, silmissä kokainin kiiltoa. Heti kun toinen tanssi -on loppunut, alkaa toinen; mylly pyörii herkeämättä, tanssijain into -kiihtyy, sirot jalat ottelevat askeleita näppärästi ja sievästi, -soittajat innostavat yleisöään leikillisillä huudahduksilla ja taas -vetää neekerikapellimestari suunsa riemulliseen nauruun ja mylvii: "Old -boy, old boy!" - -Yleisö on alkanut vilkastua musiikin, tanssin ja viinin vaikutuksesta. -Tätä jälkimäistä se näyttää nauttivan oikeastaan sangen säästeliäästi, -eikä kenelläkään juolahda päähänkään käyttää mitään väkevämpiä juomia. -Siitä on se hyvä seuraus, että yleisö kyllä ilostuu, mutta ei juovu, -joka herättäisikin varsin ankaraa paheksumista ja inhoa. Jos tällainen -tilaisuus järjestettäisiin Suomessa, olisi se parin tunnin kuluttua -löyhkäävänä pirtukarsinana asianomaisine eläimineen. Valkopukuiset -tytöt kauppaavat nyt yleisölle pieniä gelatiinipalloja, joilla se -rupeaa heittelemään lapsellisen ylimielisesti toisiaan, tanssijoita, -kaikkia läsnä olevia. Ne, jotka ovat suurimpia kaunottaria, saavat -tästä tunnustuksen herkeämättömän gelatiinisateen muodossa. Silmät -välkähtelevät, punaiset, karmiinilla maalatut huulet kurottuvat ilmaan -kuin neilikat tahi veriset viivat, nauru ja hillitön ilo täyttää koko -salin huumaavalla melulla. Anoppikin innostuu, hänen poskensa hehkuvat -ja Simeoni odottaa pelolla joka hetki, milloin tekohampaat putoavat -lattialle ja syntyy skandaali. Mutta herkeämättä pyörii hiidenmylly -lattialla, "trot-trot-trot-trot!" - -Kahvilan johtokunta johtaa taitavasti yleisöänsä. Kun gelatiinipallojen -vuoro on mennyt, jaetaan kaikille miespuolisille silkkipaperista tehdyt -fetsit. Koko sali on nyt täynnä makeasti hymyileviä turkkilaisia -pashoja, jotka heittelevät hallitsijamaisia katseita ympärilleen. -Naiset taas saavat silkkipaperista tehdyt, pitkissä varsissa olevat -tupsut, joita he rupeavat riemumielin kahisuttelemaan kuin tärkeitä -vallanmerkkejä ainakin. Nyt ilmestyvät myyjättäret taas saapuville -ja kauppaavat loputtoman määrän serpentiinejä. Alkaa huumaava ja -kiihkeä serpentiinisota. Nuo pitkät nauhat lentelevät ilmassa kuin -Amorin sillat, joita myöten katseet löytävät päämääränsä, koketisti -siristyvän silmäparin. Tanssijat kiertyvät serpentiini kierteeseen, ja -tanssin suhinaan ja musiikin räminään liittyy paperin kahina, mutta -tanssi jatkuu herkeämättä kuin lumorengas, grottemylly, hiiden kurimus, -josta vilahtelee valkoista kukkaa, punaista loistoa, tummaa kiiltoa; -kukaan ei huomaa, että se oikeastaan on kammottava kuolintanssi, -danse macabre, jossa iloisesti irvistävä luurankomies on kolmantena -jokaisella parilla. Neekeri paljastaa taas hampaansa ja huutaa kuin -sielun vihollinen: "Old boy, old boy!" - -Ja nyt on huippukohta jäljellä. Kun yleisö on innostunut -hilpeimmilleen, jaetaan sille käteen puinen lapsenkalistin, joka -tärisyttäessä antaa heleähkön kalinan. Onpa loistavaa nähdä, millä -innostuksella yleisö nyt tätä leikkikaluaan käyttelee. Tuossa istuu -vanha hollantilainen, valkopartainen äijä, joka on illan kuluessa -lämpenemistään lämmennyt; kuin itse isä Bacchus hän nyt pitelee -toisessa kädessään kuohuvaa shampanjalasia, täryyttäen toisella -kalistintaan niin paljon kuin jaksaa. "Täryytä pois, ukko parka!" -miettii Simeoni, "ehkä tällainen lapsellinen iloisuus sinua virkistää -ja parantaa pitkälle päässyttä sklerosista!" Koko salin täyttää nyt -tanssin, musiikin, paperin ja kalistinten aikaansaama kohina, nauru ja -pila. "Old boy, old boy!" - -Yö on kulunut kello kolmeen, ennen kuin tanssipaikka tyhjenee ja -yleisö hajaantuu kukin suunnalleen. Öinen Parisi, jonka laajuus ja -valtavuus vaikuttaa kammottavalta, on kuin kivettynyt Ninive, jonka -yllä loistavat miljoonat tähdet, ne samat, jotka vuosituhansien aikana -ovat olleet kaiken ihmishulluuden mykkinä todistajina. Aina lapsuutensa -ensi ajoilta saakka on ihmiskunta ahkerasti tanssinut, karkeloinut -läpi kaikki historiansa mittaamattoman pitkät ajanjaksot, hypännyt -Herodeksiensa edessä täyttääkseen kaikki mielihalunsa, mutta mitään, -joka olisi vienyt sitä edes hiuksen verran todellista jalostumistansa -kohti, se ei ole tanssillansa saavuttanut. "Turhuuksien turhuus!" -tuntuvat autiot kadut, nukkuvat puistot, korkea taivas, tälle kaikelle -huokaisevan. - -Mutta älkäämme olko juhlallisia! Se ei menesty Ranskassa. - - - - -L. - -Mona Lisa. -- Lasten leikkiä. -- Naisten paratiisi. -- "Kulttuuri". -- -Toivotus Ranskalle. - - -Simeoni kuljeskeli Louvressa ja oli ihmeissään. Hänestä tuntui, että -nuo suunnattoman suuret kokoelmat pian musertavat hänet, ja hän -melkein hiipi pitkiä käytäviä myöten, luoden arkoja katseita seinien -värikauneuteen. Vihdoin hän saapui Mona Lisan kuvalle ja istuutui, -koskapa siinä edessä kuin ihmeeksi sattui olemaan vapaa sija. -Ällistyneenä hänen täytyi tuijottaa tuohon kuuluisaan tauluun, josta -hän oli nähnyt satoja väri- ja muita jäljennöksiä, mutta joka siitä -huolimatta oli hänelle nyt aivan uusi ja kuin koskaan ennen näkemätön. -Mikä sen vaikutti? - -Sen vaikutti siitä omituisesti hehkuva, salaperäinen, kuparin homeelta -vivahtava väriloiste, jota ei missään jäljennöksissä voida saada -esille, ja joka lienee enemmän ajan, värien sekoituksessa käytettyjen -aineiden ja syntyneiden patinakokoomusten kuin itse kuuluisan mestarin -ansio. Näin ainakin hän päätteli maallikon rohkealla suruttomuudella. -Hänestä aivan tuntui, kuin olisi taulun joka huokosesta kiilunut -himmeä, fosforoiva loiste, ja kuin olisi taulu siitä saanut -yliluonnollista, hypnotisoivaa voimaa. Silmä tutkii tarkoin kosketellen -kaikkia sen pintoja, kunnes katse joka kerta, riisti sen vaikka kuinka -usein syrjään, kuin taian vetämänä palautuu Mona Lisa kasvoihin, -silmiin ja tuohon hymyyn, joka nyt on niin elävä. Missä on tuon -hymyn lähtökohta? Onko se silmissä, vai huulissa, vai koko kasvojen -ilmeessä? Sitä on vaikea sanoa, sillä se lepää kasvoilla kaikkialla -kuin sumuhäivähdys lammen pinnalla, hetkenä, jolloin koko luonto tuntuu -olevan yhtä ainoata aavistusta ja odotusta. Missä oli Simeoni ennen -nähnyt tuon saman hymyn? - -Tuolla fosforihohteella on todellakin hypnotisoiva voima. Simeoni -tuntee väkisinkin vaipuvansa katsomaan kaikkea sitä, mitä oli -matkallansa nähnyt, ihmisten kuumeista taistelua ja reutomista -nautintojensa tyydyttämiseksi, sisäisen kauneuden aavistuksen -aikaansaamia heikkoja yrityksiä nousta edes hiukan sitä kohti, -jonka kuvaksi Raamattu häntä sanoo, mutta josta hän on niin kauas -langennut, koko sitä itsekkyyden ja lihallisuuden kuvaa, joka on -Europan ja itämaiden elämälle leimaa antavin nykyhetkellä, kuten on -ollut aina, ja niin vähitellen kohoaa hänen eteensä erämaan hiekasta -juhlallinen näky, Sfinksin kivettyneet kasvot, joilla väikkyy tuo sama, -arvoituksellinen, kylmä, epätoivoon saattava hymy. Hän tuntee, ettei se -ole mitään muuta kuin paremmin tietävän huulille kohonnut ijankaikkinen -pilkkanauru, se syvimmän ja pohjattomimman pessimismin ilmaus, jonka -kaikkea inhimillistä kokeneen neron tutkiva sydän oli elämänsä varrella -lopputuloksekseen saanut. - - * * * * * - -Väsymys ja sen johdosta päälle tunkevat kyllästyneet ja sairaalloiset -ajatukset ajavat Simeonin ulkoilmaan. Aurinko loistaa ihanasti ja -Tuileriain puistossa leikkii parvittain lapsia, joita Simeoni vaiti -ollen tarkastelee. Pitsitetyt hoitajattaret niitä paimentelevat ja -niitä on useimmiten vain yksi, joskus kaksi tahi kolme. Niitä on -vähän, lapsia Ranskassa, sen huomion on muka täälläkin tekevinään, -yleisten tietojen perusteella. Lapset leikkivät hiekassa; tuossa on -eräs löytänyt pieniä kirjavia kiviä ja asettelee niitä nyt päällekkäin -ja vierekkäin. Hänen innokkaasta puuhakkuudestansa ja loistavista -silmistään näkee, että hän parhaillaan rakentaa upeata linnaa, -jossa hän itse on onnensa huumassa valtiaana; hänelle on tuo kaikki -todellista, kaunista, suurenmoista. Mutta kun hän kasvaa, muuttuu -hän useimmissa tapauksissa tuoksi ääressä seisovaksi ja ympärillä -ajavaksi aikuiseksi, joka täyttää koko suunnattoman Parisin kuumeisella -kiireellään ja ponnistuksillaan, jotka kaikki tarkoittavat tuon saman -loistolinnan rakentamista, sen koskaan valmistumatta. Hän muuttuu -pisaraksi miljoonien joukossa, vaahdon pärskähdykseksi suurmaailman -merellä, jolla kaukaa, tyynistä oloista tulija, niin oudon tunnelman -vallassa risteilee. - -Parisista on sanottu kaikki, mitä siitä voi sanoa -- ja paljon -enemmänkin -- jo satoja kertoja, mutta sallittakoon Simeonin vielä -kerta varmemmaksi vakuudeksi ilmoittaa, että siellä on suurenmoista -kuljeskella yksin. Ei mitään ohjelmaa eikä päämäärää, vaan joutilas -meno toista katua ylös ja toista alas, mykkänä todistajana kaikelle -sille lukemattomalle, jota siellä joka hetki tapahtuu. Kaikista -Europan kaupungeista -- ja Simeoni oli nyt käynyt niistä suurimmissa --- on Parisi asetettava ensimmäiselle sijalle rakennustaiteellisen -kauneutensa, asemakaavansa suurenmoisuuden, kuohuvan elämänsä ja -koko siitä tuulahtavan valtamerihengen vuoksi; Parisi on mahtava -kulttuurikaupunki, Lontoo on mahtava kansainvälinen basaari. - -Eipä sillä, ettei Parisi myöskin olisi basaari. Pistäytykäämme hetkeksi -"Naisten paratiisiin", Printempsin suureen tavarataloon, jonka -lukemattomissa suojissa kansaa aivan kuhisee, katsomaan elämää ja -ostelevaa yleisöä. Koska emme aio varastaa, ei meidän tarvitse välittää -siitä, että meitä taitavasti pidetään silmällä liikkuessamme pöytien -välillä. - -Simeonin huomio kiintyy ensimmäiseksi myyjättäriin. He ovat kaikki -väsyneen näköisiä ja kalpeita, sirosti puettuja tyttöjä, joiden -raukeista silmistä kuultaa selvä tietoisuus siitä, kuinka vaikeaa on -tulla toimeen. Parisilainen opas selittääkin, etteivät nämä tytöt -yleensä voi elää sillä palkalla, minkä he toimestaan saavat, ja niinpä -on heillä useimmilla ylläpitävä "ystävä". Heitä oli sadoittain, -häärien ostajien apuna. He ottavat esiin kankaita, silkkiä ja -samettia, ja ostavien naisten silmät kiiltävät ihastuksesta kaikkea -tätä pukukauneutta nähdessään. Simeoni rupeaa heitä katsellessaan -ymmärtämään, kuinka äärettömän tärkeä asia naiselle on puku, johon -useilla perustuu suorastaan pääosa heidän viehätys-voimastaan. Ja -viehättäminen, miellyttäminen, miehen hurmaaminen, sehän on myös naisen -tärkeimpiä tehtäviä ihmiselämässä, totuus, joka kyllä kielletään, mutta -jonka jokapäiväinen elämä vahvistaa. Ja kyllä tässä paikassa onkin sitä -varten tavaraa, kankaita kuin unelmia, hansikkaita kuin käden ihanteita -varten, nauhoja, pitsejä, herkullisia silkkisiä hameita, yöpaitoja --- vaarallista on ruveta niitä kaikkia katselemaan ja luettelemaan, -sillä ne panevat mielikuvituksen liikkeelle. Simeoni mieli ostaa -Venlalle silkkisen alushameen ja pyysi apua eräältä myyjättäreltä, -joka sirosti sipsutteli hänen edellään erääseen osastoon. Täältä -löytyi oikein "dernier cri" siltä alalta, Mutta kun Simeoni katseli -liitingin pituutta, huomasi hän, etteivät nämä ranskalaiset mitat -oikein riittäneet sille leveydelle, jonka terve pohjoismaalainen nainen -parhaillaan ollessaan voi saavuttaa. Silloin haki tyttö toisen, jonka -liitinki venyi, ja veti sen mielenosoituksellisesti täyteen pituuteensa -kysyen hymyillen: "Joko nyt ylettyy?" Mutta Simeoni tarkasti tilavuuden -kylmästi ja hätäilemättä sekä ilmoitti sitten kuivasti, että "ehkä --- vallan varmaa se ei ole." Kaikkien ympärillekokoontuneitten -tyttöjen kasvoilta saattoi nyt nautinnokseen lukea ilmeisen ja hiukan -kauhistuneen hämmästyksen siitä, kuinka suunnattoman lihava rouva -tällä muukalaisella mahtoi ollakaan! Simeoni kuitenkin ajatteli -maailmaa nähneen miehen ylemmyydellä: "Jaa jaa, uskonsisaret, täällä -te kyllä olette ja luulette olevanne solakkuudessanne kaunottaria, -vaikka miellyttävä pulleus silti on teidänkin salainen unelmanne, -mutta menkääpäs Turkinmaalle ja Egyptiin, niin huomaatte, kuinka -siinäkin suhteessa kaikki arvot arvioidaan uudelleen. Siellä saisitte -ruveta kiireesti syömään harmaata jauhoa, voidaksenne täyttää sen maan -kauneus-ihanteita!" - -Silkki kahisee, kankaat välähtelevät, ostajia tulee ja menee -katkeamattomana virtana. Tuossa on suuri pöytä täynnä silkkikankaan -kappaleita. Ne myydään alennettuun hintaan, sillä ne ovat jäännöksiä. -Pöydän ympärillä tunkeilee midinettejä, kasvoilla huolestunut ja -samalla halukas ilme, sillä nuo kankaat ovat todella halpoja ja -kauniita, mutta siitä huolimatta ei pienen kukkaron sisällys, jota -kapeat sormet hermostuneesti hypistelevät, oikein tahdo riittää. Ja -kuitenkin täytyy olla huolellisesti puettu, täytyy voida vaikka millä -keinolla osoittaa puvussansa noudattavansa viimeistä muotia. Pienet -aivot tekevät nerokkaita ja taitavia suunnitelmia. "Jos ottaisin sen -silloisen leninkini ja lisäisin siihen vain sopivasti tuota kangasta, -joka ei maksa paljon, niin eiköhän vaikutus olisi erinomaisen -hyvä? Silloin pääsisin vähällä maksulla ja voisin jälellä olevilla -rahoillani ehkä ostaa tuon ihastuttavan laukun tuolta." Ranskattarien -taloudelliset vaistot, joille sittenkin säästäväisyys on leimaa -antavin, ratkaisevat täten useimmissa tapauksissa nämä asiat viisaasti -ja taitavasti, esimerkiksi monelle ajattelemattomalle ja tuhlaavaiselle -pohjoismaalaiselle sisarelleen. - -Tällaisia vaikutelmia voi "Naisten paratiisista" saada. Simeoni -ei voinut kieltää, että sekin muodostui hänen mielessään lopuksi -pelottavaksi tyranniksi, joka olemassaolollaan suorastaan pakottaa -naiset, jopa suuressa määrässä miehetkin, jonkunmoiseen orjuuteen, -vaatimalla vaatien heitä kaikkia ehdottomasti noudattamaan lakejansa, -tuota tyrannimaisinta verotuskeksintöä, muotia. Näinä päivinä ilmestyi -kauppojen ikkunoihin kauniita, vaaleita, hopean- ja kermanvivahteisia -miesten huopahattuja, todellisia hattuteollisuuden ylpeyksiä, ja -tietysti piti sellaisen aivan kohta nousta melkein jokaisen miehen -päähän, sillä se oli muodin tuorein vaatimus. Miesten muotiin näytti -myös kuuluvan, että takin täytyy olla vyötäisiltä tiukka, jolloin -ruumis esiintyi hiukan naisellisena, ja tietysti hankkivat sellaisen -puvun kaikki, jotka siihen suinkin kykenivät, vaikka eivät olisi -uutta pukua tarvinneetkaan. Simeoni kuitenkin uskalsi epäillä, että -naiset eivät tuosta muodista oikein pitäneet, sillä hehän hakevat -miehestä vastakohtansa merkkejä, siis ennen kaikkea miehekkyyttä. -Puettuna tuollaiseen pukuun on pienehkö ranskalainen herrasmies, jossa -aina on hiukan etelämaalaista, kreikkalaisen tapaista öljyisyyttä, -luvalla sanoen hiukan naurettava olio; puhtaalle ja sivistyneelle -pohjoismaiselle naiselle hän lienee sangen vastenmielinen. Vannomatta -kuitenkin paras! - -Parisissa kuljeskellessaan Simeoni tietysti koko ajan haki ja harkitsi -sitä, josta se ja koko Ranska oli varsinkin maailmansodan aikana tehty -niin kuuluisaksi: kulttuuria. Hän sekä löysi että ei löytänyt, mitä -haki. Koko puhe tuosta "kulttuurista" siinä merkityksessä, jossa se -agitatsionitarkoituksessa oli esitetty, että se nimittäin rajoittuisi -jokseenkin tarkoin ententen, ja varsinkin Ranskan kansaan, on -luonnollisesti aivan löyhää ja pintapuolista. Kulttuuria sen kaikissa, -sekä parhaimmissa että huonoimmissa muodoissa, lienee jokseenkin -yhtä tasaisesti useimmissa Europan varsinaisissa sivistysmaissa, -Balkania ja Venäjän alaisina olleita kansoja sekä jossakin suhteessa -Italiaa ja Espanjaa lukuunottamatta. Nämä kansat ovat suurin piirtein -katsoen, huolimatta kielellisistä eroavaisuuksista, ainakin päällä -kuohuvalta kaupunki-elämältään kuin samaa perhettä, jonka toiset -jäsenet ovat eteviä yhdessä, toiset toisessa elämän ja esiintymisen -puolessa, hyötyen samoista eduista ja kärsien samoja sairauksia. Jos -taas ruvetaan hakemaan kulttuuria elämän pienistä yksityiskohdista, -esimerkiksi sellaisista seikoista, jotka ensiksi ja helpoimmiten -sattuvat matkustajan silmiin, niin ei Ranskalla ainakaan ole siinä -suhteessa ylpeilyn varaa. Puhtaus on siinä maassa moitteettomasta -kaukana, tuo niin kuuluisa "kohteliaisuus" rajoittuu tavallisessa -elämässä kylmään "mossjöö"-sanaan, joka ei merkitse enempää kuin mikä -puhuttelusana tahansa, ja usein ilmenee outoa ja ylpeätä ynseyttä, -joka pistää muukalaiseen kipeästi. Ehkä se on voiton syytä, sillä -voittajakansat ovat usein ynseitä ja epäkohteliaita. Saksalaiset taas -ovat nykyisin, tappionsa jälkeen ja saatuaan kärsiä kaikkea mahdollista -nöyryytystä, ikäänkuin inhimillistyneet, käyneet avomielisiksi ja -herttaisiksi, paljastaen kaikille sen, mitä he ovat: yksinkertaisia ja -koruttomia, todella sivistyneitä ihmisiä, jotka elämän arkipäiväisissä -tavoissa, siisteydessä, toisten vapauden ja mukavuuden huomioon -ottamisessa ja sellaisissa seikoissa, ovat edellä ranskalaisista. -Mutta matkailija, jos kukaan, huomaa, että kiistely "kulttuurien" -etevämmyydestä on ainakin näihin Europan määrääviin kansoihin nähden -tyhmää ja järjetöntä. Sen punnitsemiseksi ei ole keksitty eikä voida -keksiä mitään puntaria, sillä niissä ei ensinnäkään ole mitään -vastakkaista, molempien pyrkiessä samoihin päämääriin, ja niiden -arvoa on mahdoton vertailemalla yleensä määritellä: molemmin puolin -voidaan vaakaan laskea vastaavat hyvät ja huonot puolet, joten se pysyy -tasapainossa. Kuka heittää ensimmäisen kiven? - -Liikkuminen eri kansojen keskuudessa ja tutustuminen heidän -erikoisuuksiinsa saa vahvatkin ennakkoluulot tässä suhteessa kaatumaan. -Tulee näkemään, kuinka kansojen oma tyhmyys rakentaa heidän ympärilleen -aidan, jonka takana he kuvittelevat olevan kaikenlaista, jota ei siellä -ole, ja seurauksena on ennakkoluulot ja viha. Yksilöinä ei Europan -sivistyneiden kansojen jäsenillä todellakaan ole suurta eroa: heidän -mentaliteettinsa, tietonsa, esiintymisensä ovat niin samanlaisia, -ettei heitä erota toisistaan todellakaan muu kuin kieli ja perityt, -tarkistamattomat käsitykset. Tuntuupa joskus, kuin monessa kohti -valtakuntain rajat olisivat keinotekoisia. - - * * * * * - -Katkeamattomana virtana kiitävät autot Parisin kaduilla ja ihmismeri -lainehtii siellä rannatonna. Vaipuessa sitä katsomaan ja kuuntelemaan -kaikuu korviin syvä ja voimakas kohina, kaupungin oma ääni, joka -huohottaen kertoo elämän kiinteistä, hellittämättömistä vaatimuksista. -Parisi ja Ranska elävät suuruuden unelmien juovuttavaa aikaa, -toimien ja pyrkien siitä johtuvien viitteiden mukaan; sitä kaikkea -on katsottava ja seurattava tyynesti, sillä mikäli ne unelmat -ulottuvat ohi omien mahdollisuuksien, oikeuden ja kohtuuden, sikäli -kerran maailman ankarin tuomari, aika, ottaa esille säälimättömän -veitsensä ja leikkaa liikakasvannaiset pois. Muistaen tämän voi -Parisin jättää tyvenellä mielellä ja toivottaa sille ja sen kansalle -menestystä hyvässä ja voimia hillitsemään pahat intohimot. Sillä -kukapa tahtoisi väittää, ettei juuri "la belle et douce France" olisi -ollut koko historiansa aikana kuin kuvastin kansojen jaloista ja -epäjaloista puolista? Kuulee niin usein sanottavan: "Sillä kansalla -on jalo historia." Se on löyhää puhetta: kaikkien kansain historia -on enimmäkseen alhaisuuden ja kurjuuden kronikkaa, johon sen harvat -valopilkut häviävät kuin kituva ruoho suunnattoman raskaan paaden alle. -Kansain ja ihmisten itserakkaus ei vain tahdo sitä myöntää. - - - - -LI. - -Vihan valta Europassa. -- Kölnin tuomiokirkko. -- Saksalainen -"humoristi". -- Vihdoinkin kotona. - - -Pikajunan kiitäessä Saksan rajaa kohti hävitettyjen seutujen läpi -muistuu hakematta mieleen viha, joka tällä hetkellä vallitsee Europassa -enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Penikulmittain veljekset näkevät -autioitunutta seutua, joka ennen on ollut ihanasti viljeltyä, mutta -jossa nyt rauniot törröttävät villin ja karkean rikkaruohon keskellä. -Hitaasti on rauhan käsi täällä päässyt sodan vaurioita korjaamaan, -ja vaikka siitä rupeaakin merkkejä näkymään, tuntuu kuin uudistustyö -kävisi hidastellen, kuin vieläkin hävityksen kauhusta säikähtyneenä. -Masentavaa on nähdä tällaista, sillä se antaa surullisen kuvan siitä -kulttuuritasosta, jolla Europa vielä on. - -Ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on vihaa, sitä ei käy -kieltäminen, syistä, jotka ovat kaikille tunnettuja; molemmilla -puolilla ilmenee kuitenkin selvää hyvää tahtoa siitä vihdoinkin -päästä, ja sehän on pohjoismaiden tulevaisuudelle positiivinen -merkki. Tanskalaiset tuskin vihannevat ketään, eikäpä noilla -onnellisilla taitane olla vihamiehiä; siitäkö johtunee heidän valoisa -ja sydämellinen iloisuutensa? Saksalaiset vihannevat kaikkia muita -paitsi pohjoismaalaisia; Ranskaa kohtaan heidän vihansa on leppymätön -ja paatunut hiljaiseksi, tulevaa ukkosta ennustavaksi painostukseksi, -johon maailman rauha kerta kompastuu. Hurjistuneet luonteet, kuten -ennen mainitut afrikalaiset, eivät voi pidättää mitä julmimpia koiton -uhkauksia Ranskasta puhuessaan. Sama synkkä vihan tunnelma kohdistuu -Englantia, Puolaa ja Tshekko-Slovakiaa vastaan, joiden jälkimäisten -menettely saksalaisia kohtaan herkistää sen aivan vereslihalle. -Kammolla täytyy ajatella sitä politiikkaa, joka kohtelemalla -saksalaisia näin rakentaa rajansa taakse miinan, joka kerta -räjähtäessään pirstoaa kaikki ympäriltään. Puolalaiset vihaavat kaikkia -ja ovat vihattuja. Rajojensa ulkopuolella Puolalla ei ole ystäviä, -eikä se ole onnistunut politiikkansa vuoksi saamaan myötätuntoa -muualla kuin Ranskassa, sielläkin itsekkäitten etulaskelmien vuoksi. -Tshekit ovat sekä valtakunnassaan että sen ulkopuolella vihattuja -kansalliskiihkoisuutensa vuoksi, joka on tehnyt heistä puolalaisten -rinnalla uuden slaavilaisen sortajaluonteen edustajan. Itävalta ei enää -vihaa, sillä se ei jaksa sitä tehdä, koska sillä ei ole elinvoimaa, -mutta Unkari elää vihan ja koston unelmissa. Jugoslavia vihaa Italiaa -ja kaikkia ympärillään olevia kansoja, saaden näiden puolelta mitä -syvintä inhoa osakseen. Balkanin vallat ovat kaikki kuin hyökkäystä -odottelevia ja siihen valmiita olevia linnoituksia. Turkkilaiset -vihaavat sydämestään kaikkia europalaisia ja ennen muita kreikkalaisia, -jotka hitaasti pyrkivät ottamaan haltuunsa vuosisataisen perintönsä. -Kreikkalaiset taas vihaavat ranskalaisia, italialaisia ja turkkilaisia. -Egyptiläiset, poiketaksemme Europan ulkopuolelle, vihaavat yleensä -europalaisia, mutta erikoisesti englantilaisia ja ranskalaisia. -Italialaiset ehkä ovat tästä tunnelmasta syrjemmässä, ja samoin -espanjalaiset, mutta heillä on omat sisäiset vihansa ja huolensa. - -Kuten muillakin, jo mainituilla. Kaikki kansat ovat jakaantuneet -kahteen jyrkästi toisistaan erillään olevaan leiriin, joiden keskellä -vallitsee ainainen viha ja usein verenvuodatukseenkin puhkeava -taistelu. Porvarillisen, historiallisen yhteiskuntamuodon ja sitä -vastaan hyökkäävien voimien välillä ei inhimillisillä silmillä katsoen -näytä olevan rauhan mahdollisuuksia -- korkeintaan väliaikainen -linnarauha voidaan saada aikaan. Ja tältä pohjalta vihaa koko Venäjä -muuta maailmaa, taistellen sitä vastaan huolimatta siitäkään, että -se menettelyllään on syössyt sata miljoonaa ihmistä mitä kauheimpaan -kurjuuteen. Kun lisäksi muistetaan, että kaikki Europan yksilöt -enimmäkseen suhtautuvat toisiinsa vihalla ja epäluulolla, täytyy -murheen tunteella sanoa, että viha raivoaa maailmassa valtavana palona, -jonka sammuttamiseen ei ainakaan nykypolvella näytä keinoja riittävän. - -Taistelulle sen tukahduttamiseksi ja rauhan rakentamiseksi puuttuu -Europan sielusta todellinen ja kantava pohja: ei ole olemassa tällä -hetkellä mitään yhdistävää ja korkeata, ihanteellista henkistä -liikettä, ei aatetta, joka voisi vaikuttaa kansoihin kohottavasti. -Se rakkauden aate, jota uskonto edustaa ja tahtoo palvella, on -todellisuudessa menettänyt tehonsa: ne miljoonat, jotka ovat antaneet -sodalle rakkaimpansa, ovat persoonallisesti kokeneet sijaiskuoleman -siinä kaameassa laajuudessa, ettei oppi Kristuksen sijaiskuoleman -ylevyydestä heihin vaikuta. Kiihkeä taistelu leivästä ja olemassaolosta -tekee heille mahdottomaksi noudattaa rakkauden peruskäskyä: "Tehkää -niille hyvää, jotka teitä vihaavat". Ei rakkauden, vaan itsekkyyden -laki on maailmassa määräävänä. - -Konepajat kyllä työskentelevät, tavaraa valmistetaan, tuodaan ja -viedään. Mutta epäillä täytyy, voiko aktiivisinkaan valtakuntien -kauppabilanssi merkitä sanottavia todelliselle kulttuurin nousulle, -johon ensimmäisenä ehtona kuuluu vihan katoaminen, sillä se on -sille vastakkainen, sitä estävä ja siihen kuulumaton. Rauha, onni, -kulttuuri sielullisen puhdistumisen ja jalostumisen merkityksessä on -alkanut vasta sitten, kun kansat ovat yksilöittäin tulleet paremmiksi -ihmisiksi. Sitä ei nykypolvi tule näkemään. Toivoa vain täytyy, että -näistä taisteluista, joissa varmaan paljon kuonaa irtautuu, kerran -jäisi ahjoon kirkas metalli muodostamaan Europaan parempaa ihmisainesta -kuin mikä siellä nyt asuu. Väitteeseen länsimaisen kulttuurin -alkaneesta perikadosta ei ole niinkään vaikea uskoa. - - * * * * * - -Kohisten saapuu juna Kölniin, jossa se viipyisi muutamia tunteja. On -jo pimeä. Veljekset lähtevät harhailemaan kaduille nähdäkseen edes -hämäräkuvan tästä Saksan kauniista kaupungista. Heti aseman vieressä -kohoaa korkeuteen jylhä ja ääripiirteiltään mahtava rakennus, Kölnin -kuuluisa tuomiokirkko. Kiero onni estää nytkin Simeonin pääsemästä sitä -tarkemmin tutkimaan. - -Kerran ennenkin hän oli saapunut Kölniin juuri näin pimeällä. Mutta -silloin oli pimeys jotakin kammottavaa, sysimustaa, sillä lähellä -riehuvan sodan ja vihollisen lentäjäin takia ei ollut mitään -katuvalaistusta. Kolkkona varjona vain kuvastui kirkko hiukan -kuulakkaampaa taivasta vasten. Uteliaana silloin Simeoni odotti päivää -nähdäkseen sen tarkemmin. - -Mutta yöllä tarttui mukana kulkenut "grippe" eli "Espanjan tauti" -häneen niin lujasti, ettei hänelle aamua tullutkaan, vaan houreinen -ja vaikea vuorokausi, joka päättyi siihen, että tanakka saksalainen -sotilaslääkäri ja hänen apulaisensa pistivät Simeonin tavarat laukkuun -ja hänet itsensä umpinaiseen vaunuun, vieden hänet sairaalaan. -Kirkosta hän ei nähnyt vilahdustakaan. Ajeltiin kauan pitkin ahtaita -katuja, kunnes Simeoni vihdoin huomasi olevansa ankarasti katolisessa -paikassa, jossa seinät olivat täynnä ristinkuvia ja tauluja -kehoittavine lauseineen, m.m.: "Luota Josefiin, hän kyllä auttaa -sinua!" Ympärillä hääri joukko omituisiin päähineisiin puettuja, -ystävällisiä, nunnamaisia olentoja, jotka jykevän preussilaisen -lääkärin komennosta lentelivät kuin kuivat lehdet. Siitä seurasi -sairaudesta huolimatta miellyttäviä päiviä rakastavassa ja herttaisessa -hoidossa, joka oli ensiluokkaista kaikin puolin; sielun tarpeista -piti huolta jesuiitta-isä, joka tunsi erikoista mielenkiintoa kaukaa -pohjolasta tullutta protestanttisen papin poikaa kohtaan ja jonka -kanssa Simeoni antautui intohimottomiin teologisiin keskusteluihin ja -pikku väittelyihin. Herääminen aikaisin aamulla, jolloin sairaalan -kirkosta kaikui harras nunnain laulama hymni, kuuluu hänen rakkaimpiin -muistoihinsa. - -Kun sairaus oli voitettu, pistettiin Simeoni lääkärin ja sotilaan -toimesta umpinaisiin vaunuihin ja vietiin pimeitä katuja pitkin -asemalle lähetettäväksi Berliniin. Taaskaan ei kirkosta muuta kuin -ääriviivat! Ja samoin nyt, kahden ja puolen vuoden kuluttua -- se oli -aivan noiduttua! Mutta eipä auttanut suututella. Kulkiessaan kadulla -veljekset menivät sen saman hotellin ohi, jossa Simeoni silloin oli -sairastunut: se oli nyt miehitysjoukkojen päämajana; kylmänä ja ylpeänä -asteli sen ulkopuolella englantilainen soturi. Simeoni muisti kerta -yöllä heränneensä sairaalassa siihen, että kadulta kuului kumeata -marssin tahtia, villiä hoilausta ja huutoa; valvova sairaanhoitajatar -ilmoitti pelon ilme kasvoillaan: "Ne ovat sotilaita, tulevat ehkä -rintamalta!" Silloin oli lokakuun loppu ja vuosi 1918; rintamalla oli -tapahtunut paljon, josta ei tiedetty, ja joukkojen kuri oli jo höltynyt. - -Mutta jääkööt jo nämä erikoiset, tummat muistot sikseen. Ehkäpä -Kölnin tuomiokirkko tahtoi esittäytyä Simeonille yöllä, koska se ei -hyväksynyt ajan henkeä, vaan häpesi sitä. Sen juhlallinen haahmo -kuuluu suurenmoisimpiin yönäkyihin, mitä Simeonilla koskaan on ollut, -varsinkin silloin, kun sen ympärillä vartioitsi sodan ja alkaneen -epätoivon valoton ja synkkä yö. Mutta oikullisuudessaan elämä laskee -leikkiään ja ivaansa sellaisellakin hetkellä. Kun Simeoni kysyi -saattajaltaan, sotilaalta, jonka pää oli kauttaaltaan kääreissä, mikä -ammattilainen hän oli sivilioloissa, vastasi mies parka surullisesti -hymähtäen: "Humoristi." Hän oli toisin sanoen sirkusilveilijä. Itsekin -huomaten vastauksensa aiheuttaman surullisen koomillisen tunnelman -hän lisäsi: "Ikävä kyllä, on se varsinkin nykyhetkellä sangen huono -ammatti". Sitten hän irvisti hassusti ja pisti kielensä ulos perin -koomillisella tavalla, niin että molempien täytyi puhjeta nauramaan -keskellä synkkää pimeyttä ja kolkkoa katua. - - * * * * * - -Kuin tuulen viemänä on tultu Saksan läpi, jossa kotoinen tunnelma on -jo vastaan tuulahtanut, ja nyt ollaan Itämerellä viettämässä vappua, -keskellä omia kansalaisia, jotka mikä missäkin harhailtuaan pyrkivät -jälleen kotiinsa, tuohon pieneen maahan, joka ainoana onnen ja -viihtymyksen sijana heille tuolta kaukaa viittaa. Matkustajalla on aina -kaksi hauskaa hetkeä: lähtö, vapautumisen tunne, ja kotiin tulo, lieden -tuttu lämmin, koko sen ilmapiirin uudelleen hengittäminen, joka antaa -voimat kestämään elämän vaatimukset. Luottamuksella ja ilolla veljekset -saattoivat todeta, ettei Suomen kansalla ole Europan muiden kansojen -rinnalla häpeämistä, vaan puolustaa se rintamapaikkaansa tyydyttävästi. -Ja voipa sanoa, että Suomelle loistaa kevään ja nousevan miehuuden -aurinko, jotavastoin se monessa paikassa muualla paistaa surullisen -laskun, vanhuuden ja rappeutumisenkin ylle. - -Kun Turun juna toukokuun 2 päivänä saapui Helsingin asemalle, katsoi -Juhani kelloansa ja laski vähän aikaa, tuumien sitten: "Oli se aika -huraus! Kesti suunnilleen viisikymmentä vuorokautta ja kaksikymmentä -tuntia. Mitäs piditte Europasta?" - -Ja tapaillessaan vastausta muisti Simeoni persialaisen Mardonioksen, -Gobryaan pojan sanat, joista Herodotos kertoo: - -"Europa on erittäin kaunis maa, joka kantaa kaikenlaisia istutettuja -puita on erinomaisen hedelmällinen ja sen arvoinen, että kaikkien -kuolevaisten joukolta vain kuninkaan tulee saada se omakseen." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kolme miestä matkalla, by Eino Railo - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME MIESTÄ MATKALLA *** - -***** This file should be named 60400-8.txt or 60400-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/4/0/60400/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60400-8.zip b/old/60400-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3e9eb11..0000000 --- a/old/60400-8.zip +++ /dev/null |